Tukijäsenen opas Tervetuloa sotainvalidien elämään!

Ulkoasu Maarit Kattilakoski / Unionimedia Kuvat Sotainvalidien Veljesliitto arkisto Matti Rajala / Labuenafoto Janne Ulvinen Tuomas Sauliala Painopaikka Miktor 2013 2. painos ISBN 978-952-67237-4-7 (nid.) ISBN 978-952-67237-5-4 (PDF)

Tukijäsenen kurssi Arvoisa tukijäsen – Sinua tarvitaan 1. Tukijäsenyys .................................................................................... 6 Sotainvalidit ......................................................................................................................... 6 Tukijäsenet ........................................................................................................................... 8 Tukijäsentoiminnan periaatteet ........................................................................................ 9 2. Sotainvalidien Veljesliitto ................................................................. 11 Miksi Sotainvalidien Veljesliito perustettiin? ................................................................ 11 Veljesjärjestö ...................................................................................................................... 12 Tehokas huoltojärjestö ..................................................................................................... 15 Etujärjestö .......................................................................................................................... 19 Se ei ole ohi ........................................................................................................................ 22 3. Toiminta jäsenten parissa ................................................................. 27 Sotainvalidin kohtaaminen .............................................................................................. 27 Vanhuksen hyvinvointi .................................................................................................... 28 4. Lakisääteinen turva ........................................................................ 30 Sotilasvammalaki .............................................................................................................. 30 Elinkorko ........................................................................................................................... 33 Sairausapulisä .................................................................................................................... 33 Hoito ja kuntoutus ............................................................................................................ 36 Puolison turva ................................................................................................................... 38 Lesken oikeudet ................................................................................................................ 40 5. Kotona selviytyminen ...................................................................... 43 Valtion korvaamat kunnalliset avopalvelut .................................................................... 43 Asunnon muutostyöt ........................................................................................................ 45 Avustajatoiminta ............................................................................................................... 45

6. Sotainvalidien Veljesliitto tänään ...................................................... 47 7. Piirin ja osastojen toiminta ................................................................ 51 Sotainvalidityö .................................................................................................................. 51 Osastojen talous ................................................................................................................ 54 Arkistot .............................................................................................................................. 60 Tulevaisuus ........................................................................................................................ 64 8. Sotainvalidien Perinnejärjestö .......................................................... 68 Tammenlehvän Perinneliitto ........................................................................................... 68 9. Sotainvalidityön palkitsemismuodot .................................................. 69 Sotainvalidien Veljesliiton palkitsemismuodot ............................................................. 69 Sotainvalidien Perinnejärjestön palkitsemismuodot ................................................... 72 10. Mistä saan lisätietoa? .....................................................................74 11. Liitteet ......................................................................................... 76 Sotainvalidien Veljesliiton keskustoimiston yhteystiedot ............................................ 76 Piirien yhteystiedot ........................................................................................................... 77 Avustajatoiminnan yhteystiedot ..................................................................................... 80 Veljespappien yhteystiedot .............................................................................................. 82 Sotainvalidien Perinnejärjestön yhteystiedot ................................................................ 83 Vanhustyön keskusliiton korjausneuvojien yhteystiedot ............................................. 85 Osaston mallisäännöt 2004 .............................................................................................. 87 Osaston mallisäännöt 2009 .............................................................................................. 92

Arvoisa tukijäsen – Sinua tarvitaan Sotainvalidit ovat tottuneet luottamaan Veljesliittoonsa. Sotainvalidien Veljesliitto on vuosikymmeniä ollut tehokas etu- ja huoltojärjestö. Veljesliitolta on saanut neuvoja ja tukea erilaisissa asioissa. Taloudellisesti liitto on merkittävästi avustanut sotainvalideja sekä heidän puolisoitaan ja leskiään. Veljesjärjestönä liitto on merkinnyt jäsenilleen monipuolista vertaistukea. Liiton toiminnasta valtaosa on tapahtunut paikallistasolla eli sotainvalidiosastoissa. Sotainvalidien tunnuksena on aina ollut ”veljeä ei jätetä”. Meidän sotainvalidien ja puolisojäsenten ikä on jo hyvin korkea. Moni aikaisempi toisten auttaja on nyt itse avun tarpeessa. Jotta osastot kykenisivät edelleen tehokkaasti auttamaan jäseniään, tarvitaan toimintaan mukaan suuri määrä vastuuntuntoisia meitä nuorempia tukijäseniä. Toiminta sotainvalidien parissa tutustuttaa mielenkiintoisiin ihmisiin. Nyt on viimeiset ajat oppia tuntemaan meitä sotainvalideja ja puolisoita, jotka ovat vuosikymmenet jaksaneet vammaisen rinnalla tukea antaen taivaltaa. Sotainvalidien Veljesliiton toiminnan periaatteet ovat pysyneet samoina yli 70 vuotta ja pysyvät sellaisina myös liiton toiminnan loppuun saakka. Tämä kirja on tarkoitettu kertomaan toimintaan mukaan tuleville Veljesliiton ainutlaatuisesta työstä sekä toiminnan eri muodoista ja mukautumisesta jäsenkunnan muuttuviin tarpeisiin. Olet sydämellisesti tervetullut antamaan tähän työhön oman panoksesi. Yhdessä turvaamme sotainvalidien ja puolisojäsenten elämän iltaa. Toivo Sundqvist Sotainvalidi Sotainvalidien Veljesliiton liittovaltuuston varapuheenjohtaja ! N A T S O ARV IKAANI ANNAN A

1. Tukijäsenyys SOTAINVALIDIT Talvi-, jatko- ja Lapin sodassa vammautui pysyvästi noin 96 000 sotilasta. Heistä elossa on 6 000 (2013). Sotainvalidien on ollut pakko sopeutua vammoihin, mutta he tarvitsevat apua. Erityisesti nyt, kun heidän keski-ikänsä on pian 90 vuotta. Sotainvalidien keskimääräinen vamma-aste on 30 prosenttia. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi jalkaterän amputaatiota, keskivaikeaa aivovammaa tai vaikeaa kuulovauriota. Erittäin vaikeasti vammautuneilla haitta-aste on sata prosenttia. He ovat mm. sotasokeita, kaksoisamputoituja tai vaikeasti päähän tai sisäelimiin vammautuneita. Sodan kärsimykset tuntuvat heidän elämässään yhä. Sotainvalidien Veljesliitto on sotainvalidien vuonna 1940 perustama oma järjestö. Sotiemme veteraanit Kaikkia rintamalla palvelleita miehiä ja naisia kutsutaan sotiemme veteraaneiksi. 96 prosenttia sotainvalideista on sotiemme veteraaneja. Loput 4 prosenttia on siviilejä, jotka vammautuivat esimerkiksi pommituksissa. Sotiemme veteraanien asioita ajaa Suomessa Sotainvalidien Veljesliiton lisäksi kaksi muuta veteraanijärjestöä. Ne ovat vuonna 1957 perustettu Suomen Sotaveteraaniliitto ja vuonna 1964 perustettu Rintamaveteraaniliitto. Vuonna 1980 perustettu Rintamanaisten Liitto lopetti toimintansa maaliskuussa 2013. Toiminnan päättyessä suurin osa heidän jäsenistään on liittynyt muihin veteraanijärjestöihin. Millaisia varsinaiset jäsenet ovat? Kun tapaat sotainvalidin, tapaat todennäköisesti etulinjan taistelijan. Sodissa pysyvästi vammautuneista suurin osa palveli rintamalla. Vaikka korkea ikä ja kohtalotoveruus yhdistävät jäsenkuntaa, on muistettava, että jokainen jäsen on yksilö. Hänellä on omat näkemyksensä, elämänhistoriansa ja toimintaympäristönsä. Sotainvalideja yhdistää usein sotapalvelus ja vammautuminen, mutta rauhanaikainen elämä voi sisältää kaikkea vankilasta pääjohtajan virkaan. Ikääntyminen ei muuta yhtä paljon persoonallisuutta kuin se muuttaa biologisia ja fyysisiä ominaisuuksia. Moni sotainvalidi ja puolisojäsen toteaakin olevansa edelleen sisäisesti nuori. Sotainvalidit ovat tottuneet lähestymään omaa veljesjärjestöään mutkattomasti. Sotainvalidien Veljesliiton oma paikallisyhdistys eli osasto on auttanut kaikenlaisissa kysymyksissä niin neuvoin kuin myös taloudellisesti. Luottamusta aikanaan lisäsi se, että sotainvalidi tiesi tapaavansa Veljesliitossa kohtaloveljen. Järjestö antoi vertaistukea jo ennen kuin sana oli vakiintunut kieleemme. On uusi tilanne sotainvalidille, kun itseä nuorempi tukijäsen onkin osaston tehtävissä. Elämän laki on kuitenkin se, että muuttuviin tilanteisiin sopeudutaan ja koke6

Halvaantuneiden hoitaja Marraskuussa 1943 Gunnar Kotiranta haavoittui Maaselän kannaksella. Konekiväärimies suoritti loput sotapalveluksesta sairaalan vääpelinä ja hoiti halvaantuneita. - Me oltiin totuttu elämässä ankaraan työhön ja koviin oloihin, mies muistelee. Jo ennen sotia Gunnar työskenteli juoksupoikana Porin puuvillatehtaalla. Myöhemmin hän eteni harjoittelijaksi ja jäi lopulta eläkkeelle työnjohtajana. Gunnar on aina nauttinut vapaaehtoistyön tekemisestä. Hän muistaa hyvin vuodet, jolloin Porin sotainvalidit kokosivat keräyspaperia saadakseen rahaa huoltotyöhön. - Paperia tuli tuhansia tonneja. Siinä oli aikamoinen lajittelu. Yli 90-vuotias pirteä ja omatoiminen mies esittelee mielellään valokuvia menneiltä vuosilta. Sota-ajan tarinat ovat hyvin muistissa. Muistelukaveri sen sijaan puuttuu. 67

muksien kautta syntyy luottamus. Tärkeintä on, että sotainvalidin asioihin paneudutaan ja etsitään yhdessä ratkaisuja. Tällä hetkellä useimmissa sotainvalidiosastoissa nuoremmat ovat mukana luottamustehtävissä ja hoitavat käytännön työtä. Sotainvalidien puolisot ja lesket Sotainvalideista 89 prosenttia avioitui. Avioituminen vaikeavammaisen sotainvalidin kanssa vaati puolisolta rohkeutta. Naiset valoivat uskoa miehiin ja pelastivat monet heistä masennukselta. Vammaista miestään vuosikymmenet hoitanut puoliso on ollut sotainvalidin tärkein tukija. Useat muistelevat vuosien olleen henkisesti ja fyysisesti raskaita, mutta antoisia. Toisinaan vaimo hankki perheelleen myös elannon. Sotainvalidiosaston naisjaosto on tarjonnut puolisoille ainakin henkisesti vastaavaa kohtalotoverien apua kuin osasto miehille. Puolisojäsenyys toteutettiin Sotainvalidien Veljesliitossa vasta 2004. Puolisojäseniä on Veljesliitossa noin 12 500 (2013). TUKIJÄSENET Tukijäseneksi ovat tervetulleita kaiken ikäiset sotainvalidien sekä heidän puolisoidensa ja leskiensä elämästä kiinnostuneet henkilöt. Yhteistä tukijäsenille on halu auttaa. Tukijäsenyys tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden oppia tuntemaan sodan kokeneita miehiä ja naisia. Monelle heistä tukijäsen tuo valoa elämän iltaan. Tukijäsentoiminta antaa paljon myös tekijälleen. Moni pitää toiminnan parhaana puolena hyvää mieltä. Aktiivisten vapaaehtoisten on todettu myös olevan tyytyväisempiä elämään, onnellisempia, kokevan itsensä terveemmiksi ja elävän pitempään kuin vertaisryhmän edustajien. Parhaimmillaan tukijäsenellä on vastuullaan muutama sotainvalidi ja puolisojäsen, joihin hän pitää yhteyttä. Monipuolinen tukijäsentyö Tukijäsenille on paljon erilaisia tehtäviä. Osa haluaa toimia ystävänä, osa auttaa järjestämään tapahtumia, osa on hyvä hallinnollisissa asioissa ja osa toimii esimerkiksi osaston lippuvastaavana. Oma tapa auttaa kannattaa miettiä omien vahvuuksiensa perusteella. Riittävä tukijäsenten määrä varmistaa sen, ettei toiminta muodostu taakaksi. Monet asiat voi tehdä myös porukalla. Esimerkiksi ohjelmallisen illan järjestäminen on hauskempaa ja helpompaa yhdessä. 8

Mitä voin tehdä tukijäsenenä? l l l l l Käydä kylässä; jutella, kysellä kuulumisia, katsella kuvia Pieniä kotitöitä; lampun tai palohälyttimen patterin vaihto, tuolinjalan kiristys, lumen lapiointi Järjestää tapahtumia; käytännön järjestelyt, kuljetusapu, ohjelman toteutus, musiikki Auttaa omaa osastoa; kokoukset, lipun kanto, seppeleen lasku, luottamushenkilönä toimiminen, lehtijuttujen kirjoittaminen Osallistua keräyksiin TUKIJÄSENTOIMINNAN PERIAATTEET Tukijäsenyys on vapaaehtoistoimintaa. Se on sotainvalidien, heidän puolisoidensa ja leskiensä sekä Sotainvalidien Veljesliiton hyväksi tehtyä työtä. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry on määritellyt vapaaehtoistoiminnan näin: ”Yksittäisten ihmisten ja yhteisöjen hyväksi tehty toiminta, josta ei saa rahallista korvausta, joka tehdään ilman pakkoa ja jota ei pidetä velvollisuutena perhettä tai sukua kohtaan.” Tukijäsenen tärkein ominaisuus on oikea motiivi. Halu auttaa yhdistää suurinta osaa Veljesliiton vapaaehtoisista. Tukijäsentä sitoo vapaaehtoistyön eettiset periaatteet. Sitoutuminen Tukijäsentyötä tehdään omasta vapaasta tahdosta. Tukijäsen saa määritellä, paljonko hän käyttää työhön aikaansa. Hänellä on myös oikeus lopettaa tukijäsenyys, jos hän niin haluaa. Tukijäseneen luotetaan ja hänen tulee tehdä lupaamansa asiat. Jäsenen kanssa voi yhdessä sopia, kuinka paljon ja usein nähdään. Näin ei synny turhia odotuksia eikä pettymyksiä. Oman elämän tasapaino Vapaaehtoiseksi ryhtymisen edellytyksenä on, että oma elämä on tasapainossa. Ihminen on taipuvainen auttamaan muita hetkellä, jolloin hän todellisuudessa itse kaipaa apua. Tällöin vaarana on uppoutua tukijäsentyöhön liikaa, jolloin se vie vähitellen voimat. On tärkeää kuulostella itseään; onhan minulla hyvä olla ja oikeasti aikaa? Vaitiolovelvollisuus Vapaaehtoistyötä tekevät kuuluvat vaitiolovelvollisuuden piiriin. Vapaaehtoisen tulee kunnioittaa saamiaan tietoja, eikä hän saa levittää niitä ulkopuolisille. Vanhuksen 8 9

asioista saa kertoa hänen luvallaan esimerkiksi piirin toiminnanjohtajalle. Vaitiolovelvollisuus ei pääty, vaikka vapaaehtoistyö päättyisikin. Palkattomuus Tukijäsentoimintaa ei tehdä taloudellista korvausta vastaan eikä tukijäsenellä ole oikeutta vastaanottaa rahaa palkaksi työstään. Toiminnasta aiheutuvat kohtuulliset kulut voidaan tarvittaessa maksaa. Ei-ammattimaisuus Tukijäsentoimintaan riittävät tavallisen ihmisen tiedot ja taidot. Tukijäsenen työ ei korvaa ammattityötä. Tukijäsen ei myöskään saa ottaa hoitaakseen tehtäviä, jotka kuuluvat ammattilaisille. Tukijäsenellä on oma tärkeä roolinsa vanhuksen elämässä. Tavoitteena on pyrkiä toimivaan yhteistyöhön ammattihenkilöiden, omaisten ja vanhuksen ystävien kanssa. Autettavan ehdoilla toimiminen Tukijäsentoiminnan lähtökohtana on suvaitsevaisuus, tasa-arvo, puolueettomuus sekä uskonnollinen ja poliittinen sitoutumattomuus. Työtä tulee tehdä vanhuksen ehdoilla. Hänellä on itsemääräämisoikeus, jota tulee kunnioittaa. Oikeus tukeen ja ohjaukseen Sotainvalidien Veljesliitolla on vastuu tukijäsentensä ohjauksesta ja ongelmatilanteissa auttamisesta. Tukijäsen voi kääntyä kaikissa kysymyksissä osaston tai piirin puoleen. Toiminnan ilo Tukijäsenyyden on tarkoitus tuottaa iloa ja hyvää mieltä mukana oleville. Se ei saa muodostua pakoksi, vaan toiminnan on tarkoitus olla antoisaa sekä vanhukselle että tukijäsenelle. Vapaaehtoisoiminnan määritelmä on, yksittäisten ihmisten ja yhteisöjen hyväksi tehty toiminta, josta ei saa rahallista korvausta, joka tehdään ilman pakkoa ja jota ei pidetä velvollisuutena perhettä tai sukua kohtaan. 10

2. Sotainvalidien Veljesliitto Sotainvalidien Veljesliitto on sotavammaisten huolto-, etu- ja veljesjärjestö. Liiton tavoitteena on pitää huolta sotainvalideista sekä heidän puolisoistaan ja leskistään. Veljesliitto pyrkii kehittämään lakisääteistä korvausturvaa ja huoltoa sekä neuvoo jäseniään näihin liittyvissä kysymyksissä. Sotainvalidien kotona asumista tuetaan eri tavoin. Piirit ja osastot järjestävät jäsenilleen myös hengellistä ja muuta ohjelmaa. MIKSI SOTAINVALIDIEN VELJESLIITTO PERUSTETTIIN? Kuka hoitaa talvisodan invalidit? Talvisota päättyi ankariin rauhanehtoihin maaliskuussa 1940. Suomea ei kuitenkaan miehitetty, eikä se joutunut kokemaan seuraavana kesänä Baltian maiden kohtaloa. Vihollinen oli torjuttu ainakin toistaiseksi. Tappiot olivat pienelle maalle suuret kaatuneina, haavoittuneina ja kotinsa menettäneinä. Sotainvalidien Veljesliiton perustava kokous Jyväskylässä 18.8.1940. Marsalkka Mannerheim piti kokouksessa sotainvalideille kannustavan puheen. 10 11

Sotainvalidit alkoivat kevään ja kesän aikana palata hoitokodeista ja sotasairaaloista takaisin siviilielämään, moni vaikeasti vammautunut ilman kättä tai jalkaa. Heitä pelotti oma tulevaisuus invalidina. Ennen sotaa vammaiset oli yleensä koettu vain rasitteena terveille ja heidät oli sysätty kammarin peränurkkaan, pois silmistä ja armopalojen varaan. Valtion sotavammaisille maksamat korvaukset osoittautuivat heti riittämättömiksi. Nuoren sotilaan tulevaisuus ei näyttänyt auvoiselta. Talvisodan sotavammaiset eivät kuitenkaan jääneet yksin vammojensa kanssa. Suomalaiset olivat kokeneet sodan yhteiseksi puolustussodaksi maan itsenäisyyttä uhkaavaa vihollista vastaan. Talvisodan henki näkyi niin, että yhteisesti haluttiin pitää huolta myös sodan uhreista. Lotta Svärd -järjestö ja Suomen Punainen Risti olivat ensimmäisinä auttamassa talvisodan sotainvalideja. Pian kävi ilmi, että sotainvalidien asialla olisi ollut monta ottajaa. Vapaussodan invalidien ja siviili-invalidien järjestöt sekä monet muut pienemmät hyväntekeväisyysyhdistykset olivat valmiita ottamaan sotainvalidien asiat hoitaakseen. Talvisodan sotainvalidit päättivät kuitenkin perustaa oman järjestön, joka olisi vapaa olemassa olleiden järjestöjen aatteellisista ja muista taustoista, ja johon kaikki sotainvalidit saattoivat liittyä jäseniksi. ”Teissä itsessänne asuu se voima...” Sotainvalidit eivät halunneet jäädä elämään muiden ihmisten säälin varaan. Yhteiskunnallakaan ei ollut varaa elättää näin suurta työikäisten joukkoa. Sotainvalidit halusivat hoitaa itse, yhdessä porukalla omat asiansa. He itse tiesivät parhaiten, miten heitä saattoi auttaa. Tässä heitä kannusti marsalkka C.G. Mannerheim, joka Sotainvalidien Veljesliiton perustavassa kokouksessa 18. elokuuta 1940 sanoi sotainvalideille: “Kuten koko yhteiskunnallekin, on teille kullekin nyt tärkeintä ryhtyä rakentamaan uudelleen elämäänne, joka jokaisella teistä on vaikeutunut, monelle ehkä aivan perustuksiaan myöten on muuttunut vaikeiden ruumiillisten vammojenne takia. Tietäkää kuitenkin, että teissä itsessänne, sisimmässänne asuu se voima, joka auttaa teitä eteenpäin, että te ette ilman omakohtaista voimakasta halua ja yrittämistä pääse tulokseen edes suurenkaan ulkoa tulleen tuen varassa.” Omatoimisuus onkin aina ollut keskeinen asia suomalaisten sotainvalidien huollossa. VELJESJÄRJESTÖ Lievävammaiset auttoivat veljiään Rintamalla oli tullut tutuksi sanonta “kaveria ei jätetä”. Haavoittunut aseveli haettiin rintamalinjojen välistä vaikka oman haavoittumisen uhalla. Sama periaate toteutui Veljesliiton perustamisen jälkeen, kun lievemmin haavoittuneet ja jo miltei kokonaan parantuneet aseveljet alkoivat hoitaa yhteisiä ja etenkin vaikeasti haavoittuneiden asioita. Vaikeavammaisilla, jotka makasivat vielä sotasairaaloissa tai olivat vasta 12

sieltä kotiutuneet, ei ollut voimia tähän. Kaksi viikkoa ennen Sotainvalidien Veljesliittoa perustettiin Suomen Aseveljien Liitto, joka aluksi halusi ottaa myös sotainvalidihuollon tehtäväkseen. Näillä molemmilla järjestöillä oli pitkälti sama aatetausta, entisten aseveljien toistensa tukeminen ja isänmaallisen hengen ylläpitäminen. Sotainvalidien Veljesliitto oli kuitenkin vielä tämän lisäksi samalla myös vammaisjärjestö ja siten selvemmin huoltojärjestö. Tämä oli ehkä se ero, minkä vuoksi Veljesliitto täpärästi pelastui vuonna 1945 valvontakomission lakkautuskäskyltä. Sotainvalideista 96 prosenttia on samalla veteraaneja (neljä prosenttia on siviileinä sodan johdosta vammautuneita), mutta tästä huolimatta sotainvalidit ovat halunneet ensisijaisesti olla Veljesliiton jäseniä ja sen ohella mahdollisesti muiden veteraanijärjestöjen jäseniä. Sotainvalidien Veljesliitto on voimakkaana etujärjestönä kyennyt huolehtimaan hyvin jäsenistönsä asioista. Tämän vuoksi yhteisen veteraaniperinteen vaalimisen rinnalla pitää säilyttää myös sotainvalidien erityinen perintö. Tasa-arvoinen liitto Verrattuna Suomen Aseveljien Liittoon Sotainvalidien Veljesliitto oli korostetusti tavallisten rivimiesten perustama järjestö. Kun aseveliliiton johto koostui – tosin eri sotilasarvoja omaavista – valtakunnallisesti tunnetuista henkilöistä, mm. poliitikoista, Veljesliiton johtohenkilöt olivat “Marskin määräämiä” puheenjohtajia eversti Matti Tiiaista ja kenraaliluutnantti Väinö Valvetta lukuun ottamatta tavallisia sotainvalideja. Veljesliiton perustaminen lähti liikkeelle perustasolta, kun Runnin kylpylaitoksessa toipumassa olleet talvisodan invalidit päättivät perustaa ns. väliaikaisen toimikunnan valmistelemaan oman liiton perustamista. Veljesliiton jäsenet ovat alusta lähtien olleet tasa-arvoisia kaikessa liiton toiminnassa. Kaikilla sotainvalideilla, miehillä ja naisilla, on mahdollisuus liittyä jäseneksi ja toimia liitossa. Veljesliittoon ovat mahtuneet aatemaailmaltaan mitä erilaisimmat ihmiset, äärioikealta äärivasemmalle. Yhteiskunnallisella asemalla ei ole ollut merkitystä. Tukea ovat saaneet kaikki sitä tarvitsevat, eikä sen saaminen ole riippuvainen osastosta tai sen sijainnista. Voima perustasolta Veljesliiton tasa-arvoisuus näkyy myös siinä, että hyvin pian perustamisen jälkeen sille oli luotu vahva paikallisosastojen verkosto. Liiton perustajat ymmärsivät, etteivät he kykene huolehtimaan tuhansien sotainvalidien huollosta eri puolilla maata ilman paikallisia toimijoita. Oli etsittävä ”siipeensä saaneet”, jotka helposti jäivät omaan kotipiiriinsä “haavojaan nuolemaan”. Oikean avun perille saanti edellytti henkilökohtaisia yhteydenottoja sotainvalidiperheisiin. Itse asiassa varsinainen sotainvalidityö – huolto-, etujärjestö- ja veljestoiminta – on aina tehty osastotasolla, joka Veljesliitossa on ollut maantieteellisesti hyvin kattava. Tieto sotainvalidien tarpeista on ollut osastojen toimijoilla. Sotainvalidien Veljesliitossa tämä tieto on välittynyt perustasolta liiton johtoon ja tätä tietoa on osattu käyttää hyväksi muun muassa sotainvalideja koskevan lainsäädännön kehittämisessä. 12 13

Toiminnan monipuolisuus Veljesliiton vahvuus Veljesliiton laajasta osastokentästä on ollut seurauksena myös toiminnan monipuolisuus, jossa vain mielikuvitus on ollut rajana. Paikallisista lähtökohdista on parhaiten osattu auttaa sotainvalidiperheitä ja hankkia varoja heidän huoltoonsa. Jatkosodan aikana ja sotien jälkeisinä vuosina, jolloin kaikesta oli pulaa, sotainvalidiosastojen puuhamiehet keksivät huoltotyöhön mitä moninaisimpia keinoja. Hankittiin esimerkiksi polkupyörän renkaita jalka-amputoiduille, kasvatettiin kaniineja kaupunkiasuntojen ullakoilla “salaa” ruokakorttiannosten täydentäjiksi, viljeltiin yhteisesti perunoita osaston jäsenille ja järjestettiin vappu- ym. juhlia varojen hankkimiseksi. Tämä toiminnan monipuolisuus on aina ollut Veljesliiton rikkaus. Huolimatta osastotason vahvuudesta ja moninaisuudesta Veljesliitto on kuitenkin aina ollut samanaikaisesti voimakkaasti ylhäältä johdettu järjestö. Jo alkuvuosina liiJulistekampanjat olivat tärkeä osa syyskeräyksen näkyvyyttä. Sotainvalidijulisteita vuonna 1947 eduskuntatalon läheisyydessä. 14

ton matkatarkastajat kiersivät osastoissa ja valvoivat, ettei etenkään avustustoiminnassa tapahtunut väärinkäytöksiä. Perus- ja tilapäisavustusten jakamiselle oli liiton selkeät ja tiukat ohjeet, joita osastojen oli noudatettava samoin kuin muita järjestön toimintaan liittyviä ohjeita. Tämä kurinalaisuus teki liitosta vahvan ja luotettavan toimijan. Avustusten jakamisessa liiton valtakunnallinen johto saattoi myös tehdä ”aluepolitiikkaa” keräämällä Etelä- ja Länsi-Suomen vauraiden alueiden sotainvalidiosastoilta varoja Itä- ja Pohjois-Suomen osastojen huoltotyöhön. Periaatteet säilyneet 70 vuotta Veljesliiton perusperiaatteet ovat säilyneet liitossa ja sen piireissä ja osastoissa vuosikymmeniä. Ne ovat täsmentyneet ja täydentyneet vuosien kuluessa, mutta ne ovat edelleen samat. Ne ovat luoneet liiton, jossa vallitsee poikkeuksellisen vahva yhteishenki. Samanlaista arvomaailmaa on tuskin millään muulla järjestöllä. Siksi on tärkeää, että tämä aatemaailma ja nämä toimintaperiaatteet säilyvät edelleen nyt, kun mukaan tulee entistä enemmän nuorempia tukijäseniä. Sotainvalidien Veljesliitto on alusta lähtien ollut huolto-, etu- ja veljesjärjestö. Näistä kolmesta tehtävästä korostui sodan ja sen jälkeisinä vuosina huoltotyö sotainvalidien ja heidän perheidensä keskuudessa. Huoltotyö käsitettiin Sotainvalidien Veljesliitossa varsin monipuolisesti ja kattavasti, eikä se liittynyt pelkästään jäsenkriteeriin – sotavammaan. TEHOKAS HUOLTOJÄRJESTÖ Sotainvalidien työhuolto Talvisodan jälkeen lähtökohtana oli, että ruumiillisesti vaikeastikin vajavaiselle sotainvalidille järjestettiin työhuollon avulla hänelle sopivaa säännöllistä työtä. Suomen Punainen Risti, nais­ten maanpuolustusjärjestö Lotta Svärd ja Suomen Siviili- ja Asevelvollisuusinvaliidien Liitto alkoivat heti talvisodan jälkeen järjestää vaikeavammaisille ammattikursseja. Keskeinen toimija ammattikurssien järjestäjänä oli vuoden 1942 lopulta alkaen Helsingissä Ruskeasuolla toimintansa aloittanut Invalidisäätiö. Perustamisensa jälkeen Sotainvalidien Veljesliitto otti päävastuun ammattikursseista, kunnes vuoden 1942 sotainvalidien työhuoltolailla vastuu siirrettiin valtiolle. Työhuollosta kehittyi olennainen osa sotavammojen korvausjärjestelmää. Työhuollon onnistuminen vaati myös sotainvalidien omaa sitoutumista tavoitteeseen. Vam­mautuminen oli vienyt monelta sotainvalidilta uskon omiin mahdollisuuksiinsa työelämässä. Myös epävarmuus paranemisesta ja huoli perheen tulevaisuudesta painoivat mieltä. Sotainvalidien oman järjestön tärkeänä tehtävänä oli kannustaa jäseniään ja saada heidät ymmärtämään työnteon mer­kitys ei ainoastaan heille itselleen, vaan koko yhteiskunnalle. Ylhäältä annettu käsky ei olisi tehonnut näihin rintamamiehiin. Sotainvalidien Veljesliiton yksi suurimmista saavutuksista oli, että se onnistui iskostamaan jäsenistöönsä ajatuksen ”Me palaamme töihin.” 14 15

Työhuolto­alkoi jo sotasairaaloissa ja toipilaskodeissa askartelun muodossa ja jatkui ammattikurssitoimintana. Sotainvalidiosastoilla oli tärkeä merkitys työhuollossa, sillä niiden kautta tieto ammattikursseista levisi sotainvalideille. Osastot rohkaisivat, jopa lähes pakottivat jäseniään kursseille luvaten samalla huolehtia sillä aikaa perheen toimeentulosta. Vaikeavammaisille tarjottiin ammattikoulutusta, yleiskoulutusta, raaka-aine- ja työvälineapua sekä työhönsijoitusta. Sotainvalidi pyrittiin sijoittamaan jatko- ja täydennyskoulutuksella ensisijaisesti entiseen työpaikkaansa. Ellei paluu vanhaan ammattiin ollut mahdollinen, sotainvalidi ohjattiin kokonaan uuteen ammattiin. Vuosina 1940–1955 ammattikoulutusta sai lähes 10 000 sotainvalidia. Piirit tukemaan työtä Työn lisääntyessä Sotainvalidien Veljesliiton piti vahvistaa myös alueorganisaatiotaan. Liitto oli jo vuonna 1942 luonut asiamiesverkoston. Asiamiespiirien (35 piiriä) tehtävänä oli opastaa, neuvoa ja valvoa alaosastoja. Liiton perustasolla vaadittiin kuitenkin vielä tiiviimpää alueorganisaatiota, joten syksyllä 1944 ja keväällä 1945 perustettiin lähinnä maakunnallisten rajojen mukaisesti 18 rekisteröityä piiriyhdistystä. Tätä piirijakoa noudatetaan yhä. Kullakin piirillä on vastuullinen piirihallitus, johon piirin vuosikokous valitsee jäsenet osastojen esityksistä. Toimeenpanevana elimenä on piiritoimisto, jota johtaa toiminnanjohtaja (vuoteen 1952 piirisihteeri). Tärkeimmät piirin tehtävistä olivat ja ovat edelleen osastojen huolto- ja yhdistystoiminnan tukeminen sekä tiedottaminen liiton omille jäsenille ja suurelle yleisölle. Liiton 19. piiriyhdistys on Ruotsin piiri. Huoltotyö perustasolla Sotainvalidien Veljesliiton huoltotyö tapahtui ja tapahtuu edelleen sen perustasolla, osastoissa. Liitto asetti tälle työlle selkeät raamit ja myös valvoi tarkasti niiden noudattamista. Näin haluttiin saada sotainvalidit tasa-arvoiseen asemaan eri osastoissa. Liiton kunnia­puheenjohtajan mar­salkka Mannerheimin ehdotuksesta huoltoavustukset jaettiin Veljesliitossa kahteen ryhmään: perus- ja tilapäisavustuksiin. Mannerheim suositteli monessa yhteydessä perusavustuksia, joilla pyrittiin kerralla saamaan sotainvalidiperheen talous kuntoon. Antamalla tuntuvampi raha-avustus esimerkiksi tilan tai maan ostoon, kodin rakentamiseen tai työvälineiden hankin­taan toivottiin, että perhe tuli vastaisuudessa toimeen itsenäisesti. Sotainvalidien avustushakemukset lähetettiin aluksi suoraan ja sitten piiritoimiston kautta osastoista liiton keskustoimistoon, joka päätti ja myös maksoi avustukset – osastojen välityksellä ja valvomana. Tilapäisavustuksia liiton johto kehotti Mannerheimin suosi­tuksesta välttämään. Mutta pakottavan tarpeen vuoksi täytyi alaosastojen myön­tää niitäkin usein. Ne annettiin nimensä mukaisesti tilapäistarpeeseen, muun muas­sa sairaus-, työttömyys- ja hautausavustuksina. Tilapäisavustuksia myönsivät lähinnä vain osastot. Rahavarojen niuk­kuus esti eräitä osastoja huolehtimasta riittävästi avun tarpeessa olevista sotainvalidiperheistä. Piirit auttoivat näitä varattomimpia osastoja antamalla niille varoja tilapäisavustusten jakoon. Tilapäisavustuksia on osastoissa myönnetty viime vuosiin saakka. Samoin on 16

Rohkeat rakastuneet Vuonna 1942 Kannaksella ammus osui Elo Koivumäen viereen. Sairaalassa oikeasta korvasta kaivettiin savea ja multaa, mutta parikymppisen miehen kuulo oli jo vaurioitunut. Lottana työskennellyttä Annelia ei tulevan puolisonsa 20 %:n vamma pelottanut. Molemmat olivat jääneet juuri leskeksi, kun Elo asteli Annelin asiakkaaksi verotoimistossa. - Pian jo kysyinkin, voisinko soittaa muulloinkin kuin tässä asiassa, Elo hymyilee. Kotona viihtyvää paria huolettavat nykyisin vain haravoinnin ja verhojen vaihdon kaltaiset askareet. Autolla ajaminen heiltä sujuu, mutta siivoamiseen ja ruuanlaittoon he saavat apua. - Tulevaisuudessa autosta on luovuttava, ja tuolloin tukijäsen voisi kyyditä meidät ruokalaan, Elo suunnittelee. - Vaikka ikää on paljon, on kunto vielä suhteellisen hyvä. Päivät kuitenkin vaihtelevat – toinen päivä on parempi kuin toinen, Anneli jatkaa. 16 17

myönnetty perusavustuksia, joiden luonne on tietysti muuttunut, kun perheen perustaminen ja ammatin hankkiminen ovat jo kaukana takanapäin. 1960- ja 1970-luvuilla haettiin perusavustusta muun muassa asunto-osakkeiden hankinnan osarahoitukseen, rakennusten peruskorjaukseen, sähköistämiseen, vesijohto- ja viemäritöihin, maatalouskoneiden ja kotieläinten hankintaan. Tämän kaltainen avun tarve alkoi 1970-luvun lopulla selvästi vähentyä ja avustusten määrä alkoi laskea. Vuonna 1980 Veljesliitto siirsi perusavustusten myöntämisen kokonaan piireille. Perusavustusten luonne muuttui edelleen sotainvalidien ikääntyessä, ja 1980-luvulta lähtien tukea on myönnetty yleisimmin kotona selviytymistä helpottavien asunnon muutostöiden rahoittamiseen ja poikkeuksellisiin sairauskuluihin. Varat huoltotyöhön Paikallisen sotainvalidiosaston mahdollisuudet tehdä huoltotyötä jäsentensä hyväksi riippuivat sen taloudellisista voimavaroista. Sotien aikana varoja saatiin pääasiassa lahjoituksina, mutta niiden jälkeen oli aloitettava oma itsenäinen varainhankinta. Tässä työssä on jälleen Sotainvalidien Veljesliiton perustason aloitteellisuus tullut hyvin esille. Varainhankintamuotojen moninaisuus kuvastaa osastojen puuhamiesten idearikkautta. Sotainvalidiosastoilla ja niiden naisjaostoilla on ollut monenlaisia varainhankintatempauksia kuten juhannustyttökilpailuja, vappu- ja uudenvuodenjuhlia, iltamia, tansseja, arpajaisia, urheilutapahtumien järjestelytehtäviä, siltakeräyksiä, muotinäytöksiä, romun ja keräyspaperin keräyksiä ja teatterin narikka. Olympiavuonna 1952 kiersi Miss Universum Armi Kuusela ympäri maata ja osallistui hänen kunniakseen, mutta sotainvalidityön tukemiseksi järjestettyihin kesäjuhliin. Liiketoiminnan muodot ovat myös olleet moninaiset: kioski, tanssilava, (kesä) ravintola, (kesä)kahvila, työmaaruokala, leirintäalue, pesula, jalkinekorjaamo, jäätelötehdas, virvoitusjuomatehdas, linja-autoasema, puuseppä- ja pilketehdas, autokorjaamo, villakarstaamo, keilahalli, huoltoasema, patjavalmistamo, kukkakauppa, matkahuolto, polkupyöräkorjaamo, lasten pukimo, sauna, parturiliike, hotelli, lippupalvelu, ampumarata, pienoisgolf, pysäköintilaitos jne. Aina ei liiketoiminnassakaan onnistuttu ja osaston liikeyritys saattoi kaatua konkurssiin naapuriosastojen veljellisestä tuesta huolimatta. Myös liiton yksi piiri ajautui vuosikymmeniä sitten niin pahoihin talousvaikeuksiin, että sen alueelle piti perustaa uusi sotainvalidipiiri. Liiketoimintaa harjoitettiin siis vaihtelevalla menestyksellä. Jotkin hankkeet lopahtivat muutamassa vuodessa ja toiset tuottivat varoja osastolle vuosikymmeniä. 1980-luvulla liiketoiminta alkoi olla harvinaista sotainvalidiosastoissa, mutta viimeiset osastojen liiketoimet loppuivat vasta vuosituhannen vaihteessa. Monille osastoille Sotainvalidien syyskeräyksestä muodostui tärkein varainhankintamuoto. Liiketoiminnan vähetessä syyskeräyksestä tuli valtakunnallisestikin osastojen merkittävin tulolähde. Osastot ovat saaneet varoja myös valtakunnallisesta Vammaisten vaalikeräyksestä (nykyään Pieni ele). Sotainvalidien Veljesliitossa on alusta lähtien pyritty myös taloudellisesti alueel18

liseen tasa-arvoon sotainvalidien kesken. Piirejä vuonna 1944 perustettaessa liittokokous päätti samalla perustaa tasausrahaston, johon varakkaammat osastot ja piirit maksoivat tasausrahaa köyhempien seutujen sotainvalidien huoltoon. Alueelliset erot otettiin pitkään huomioon myös Sotainvalidien syyskeräyksessä ja nykyisin liiton jakamissa huolto- ja tukirahoissa. ETUJÄRJESTÖ Akateemikko Matti Kuusi totesi juhlapuheessaan ensimmäisen kansallisen veteraanipäivän pääjuhlassa Lahdessa 27.4.1987: “Minäkin aion puhua veteraanien sukupolvesta: meistä jotka olimme liian pieniä osallistuaksemme tehokkaasti punikkien ja lahtarien talvikisoihin vuonna 1918, mutta jo kyllin isoja ehtiäksemme mukaan viimeistään Lapin sotaan. Me olimme itsenäisen Suomen ensimmäinen nuorisopolvi, ja tiesimme sen. Me olimme ensimmäisiä, joita koski yleinen oppivelvollisuus, yleinen asevelvollisuus ja torpparivapautus. Saatoimme joskus ylimielisesti tokaista vanhuksille, että meissä ei ollut suuriruhtinaan hajua eikä vanhasuomalaista varovaisuutta; vanha herra Paasikivi sitten aikanaan piti meille vanhasuomalaisen varovaisuuden alkeiskurssin.” Edellä oleva ei kuitenkaan ollut kaiken kattava selvitys veteraanien kotitaustasta. Monien vanhemmat olivat vuonna 1918 halunneet pysyä kaiken kiistelyn ulkopuolella ja jatkaa elämäänsä huolehtien perheestään ja arkisista velvollisuuksistaan. Talvisodan syttymisen lähes jokainen suomalainen koki suurena vääryytenä. Suurvalta Neuvostoliitto hyökkäsi pienen naapurinsa kimppuun tarkoituksena anastaa siltä maa ja itsenäisyys. Talvisodassa yhteinen taistelu eheytti kansaa. Pitkäkestoinen jatkosota tutustutti miehet lopullisesti toisiinsa. Sotainvalidi-lehden haastattelussa sotainvalidi Seppo Jaakkola kertoi (SI 2/97): ”Sodan jälkeen tunnettavuus koko miespuolisen väestön keskuudessa oli aivan uudella tasolla. Kun miehet pääsivät siviiliin, aseveljiä oli kaikissa tehtävissä ja ammateissa yhteiskunnassa. Jos kaveriin oli luotettu, kun henki oli kyseessä, kuinka ei olisi luotettu rauhan aikana. Kutsuntajärjestelmämme oli paikkakuntakohtainen, joten nimenomaan lähiseutujen miehet olivat tulleet hyvinkin tutuiksi.” Ei puoluepolitiikkaa Veljesliittoon Sotainvalideille oli tärkeää, että heidän oma liittonsa pysyi heidän käsissään. Myöskään mitään pientä porukkaa ei haluttu päästää päättämään asioista. Niinpä vuoteen 1972 saakka liiton lainmukaisena hallituksena toimi nykyisen valtuuston kokoinen elin. Yhdeksänjäseninen johtokunta sai hoitaa ainoastaan juoksevat asiat. Rutiiniasioita riittikin, ja esimerkiksi vuonna 1945 johtokunta kokoontui 52 kertaa. Oikeastaan ainoat ei-sotainvalidit, joilla oli alkuvuosina vaikutusvaltaa liiton asioihin, oli kunniapuheenjohtaja Mannerheim sekä liiton toinen puheenjohtaja Väinö Valve. Mannerheim otti kantaa muun muassa adressien paperityyppiin ja ammattikurssilla olevien kustannuskorvauksiin. 18 19

Yhteistyökykyisenä järjestönä Veljesliitto on neuvotellut huollon käytännön järjestelyistä muun muassa eri viranomaisten kanssa. Veljesliitossa on aina ymmärretty, että lakien soveltajilla on suuri tosiasiallinen vaikutusvalta siihen, miten huolto käytännössä toteutuu. Neuvottelujen tuloksena on syntynyt sopimuksia, joiden noudattamista on edellytetty myös liiton jäseniltä. Mistään ulkoapäin tulevasta määräilystä ei näissä tilanteissa ole kuitenkaan ollut kyse, sillä liitto on edustanut neuvotteluissa jäseniään pyrkien yksinomaan heidän parhaaseensa. Poliittinen kiistely ja kuppikuntaisuus olivat sotainvalideillekin tuttuja. Monet sotainvalidit saivat sodanjälkeisinä vuosina politiikasta jopa ammatin. Puoluepolitiikkaa ei kuitenkaan missään tapauksessa haluttu omaan liittoon. Asiasta on ollut nimenomainen määräys järjestön säännöissä alkuvuosista alkaen. Yksipuolinen tukeutuminen johonkin tai joihinkin poliittisiin ryhmiin olisi voinut antaa hetkellisiä etuja, mutta olisi samalla jakanut omaa joukkoa. Jäsenten luottamus siihen, että Veljesliitto toimii vain sotainvalidien hyväksi ilman sivutarkoituksia, on haluttu säilyttää. Täysin politiikkaa ei pystytty sulkemaan Sotainvalidien Veljesliiton ovien ulkopuolelle, vaan muutaman kerran 1940- ja 1950-luvuilla yleiset yhteiskunnalliset kiistat heijastuivat myös Veljesliittoon. Nämä tapaukset jäivät kuitenkin yksittäisiksi poikkeuksiksi. Mitään järjestäytynyttä poliittista ryhmätoimintaa Veljesliitossa ei ole koskaan ollut. Veljesliitto on ajanut tavoitteitaan yleensä ensi sijassa kulloistenkin hallituspuolueiden edustajien kautta. Tiedossa on ollut, että oppositiolta olisi ollut saatavissa runsain mitoin ystävyyttä ja sympatiaa, mutta asiat eivät olisi edistyneet. Tämän järkevän toimintalinjan ovat hyväksyneet nekin liiton päättävien elimien jäsenet, joiden kannattama puolue on ollut oppositiossa. Luottamustehtävät veljien hallussa Sotainvalidien luottamusta Sotainvalidien Veljesliittoon lisäsi se, että luottamusmieselinten jäsenistä enemmistö oli niin osastojen, piirin kuin liitonkin tasolla sotainvalidien hallussa. Säännöissä oli yleensä määräyksenä, että kahden kolmasosan luottamusmiehistä tuli olla sellaisia sotainvalideja, joille valtio maksoi sotavammasta elinkorkoa eli silloisten sääntöjen mukaisia ns. A-jäseniä. Käytännössä täysin ulkopuoliset henkilöt olivat 1980-luvulle asti hyvin harvinaisia kaikissa luottamusmieselimissä. Tarve ulkopuolisten ottamiseen mukaan Veljesliiton työhön alkoi kasvaa jo 1980-luvun lopulla, sotainvalidien ikääntyessä. Tähän ajan vaatimukseen Veljesliitto reagoi aluksi epätarkoituksenmukaisesti. Liiton säännöt sekä piirien ja osastojen mallisäännöt muutettiin vuonna 1988 siten, että niissä yleisesti kiellettiin ei-sotainvalidien jäsenyys luottamusmieselimissä. Väärään suuntaan tapahtunut kehitys huomattiin nopeasti. 1990-luvulta alkaen Veljesliitossa ja jäsenyhdistyksissä on poistettu lähes kaikki rajoitukset ulkopuolisten osallistumiselle luottamuselinten toimintaan. Piirin toiminnanjohtajat pitkään sotainvalideja Myös palkatun henkilökunnan valinnassa sotainvalidit olivat pitkään etusijalla. Jäsenistön oli luontevaa samaistua henkilöön, joka itsekin jakoi saman kohtalon. Näin 20

Perusteellinen puheenjohtaja Maatilan vanhin poika Heikki Hurri lähti sotaan tarkoituksenaan palata aikanaan tilan isännäksi. Jatkosota vei kuitenkin mieheltä oikean käden. Heikki pääsi jatkohoitoon Ruotsiin, jossa toinen käsi onnistuttiin pelastamaan. - Huumorilla ja kovuudella sen kesti, Heikki tunnustaa. Satakuntalainen Heikki pääsi sotainvalideille tarkoitettuun metsätyön johtajakoulutukseen. Puiden leimaaminen kolmella toimivalla sormella osoittautui kuitenkin liian rankaksi. Mies opiskeli metsäteknikoksi ja työskenteli liike-elämän palveluksessa eläkevuosiin asti. Työssä opittu järjestelmällisyys oli valttia myös Veljesliiton toiminnassa. Heikki toimi oman osastonsa puheenjohtajana huolehtien veljien lisäksi mm. osaston oman tanssilavan toiminnasta. 20 21

menetellen pystyttiin samalla hieman edistämään jäsenistön työllisyyttä. Koska useimmissa piireissä oli vain yksi palkattu henkilö, oli kyseessä työläs tehtävä. Silti siitä myös vaikeavammaiset suoriutuivat yleensä hyvin. Viimeinen sotainvaliditoiminnanjohtaja siirtyi eläkkeelle vuonna 1992. Jäsenkunnan ammattitaitoa osattiin myös muutoin käyttää hyväksi. Sotavammoja tuntevista ja niiden tutkimisesta kiinnostuneista lääkäreistä oli pitkään pulaa. Piireihin luotiin niin kutsuttujen luottamuslääkärien verkosto. Monet luottamuslääkäreistä olivat itsekin sotainvalideja. Kyseessä olivat itsenäiset ammatinharjoittajat, joilla oli oikeus laskuttaa palveluistaan. Kuitenkin edellytettiin, ettei palkkio olisi ainakaan yleistä tasoa korkeampi. Usein kysymys oli korvatun sotavamman hoidosta tai tutkimuksesta, joten laskun lopullinen maksaja oli valtio. Joillain piireillä on ollut pitkään luottamuslakimiehiä. Neuvojen tarve oli erityisen suuri maanhankintalain soveltamisessa. Sittemmin Veljesliitto antoi lakineuvontaa pääsääntöisesti vain sotilasvammalain mukaisissa asioissa. Piirien toiminnanjohtajat koulutettiin auttamaan niissä. Kaikissa sotainvalidiosastoissa oli lisäksi asiamies tai asianhoitaja, joka auttoi ainakin tavanomaisimmissa hakemusasioissa. Vaikeimmat asiat hoitivat liiton lakimiehet keskustoimistossa. Sotainvalidien sairas- ja veljeskoteihin on 1990-luvun jälkipuoliskolta alkaen perustettu palveluneuvojien toimia. Tällä hetkellä myös heillä on suuri vastuu siitä, että sotainvalidit myös käytännössä saavat ne korvaukset ja palvelut, joihin heillä lain mukaan on oikeus. Jo sodan aikana huomattiin, että jäsenistön hengellisen tuen tarve oli suuri. Piireihin valittiin luottamuspappeja. Heistä monet olivat sotainvalideja ja käytännössä kaikki veteraaneja. He saivat elantonsa yleensä toimimisesta kirkon eri tehtävissä ja työ sotainvalidien parissa tehtiin korvauksetta. Nuorempia tarvitaan Sotainvalidien Veljesliitto on ollut leimal­lisesti sotainvalidien oma järjestö. Se teki alusta alkaen selvän pesäeron siihen ennen sotia tavanomaiseen hyväntekeväisyyteen, jossa hyväosaiset armeliaasti avustivat heikompiaan. Sotainvalideille on ollut tärkeää, että veljesjärjestöä ei käytetä muuhun kuin sotainvalidien asioiden edistämiseen. Järjestö on haluttu pitää omissa käsissä. Nyt sotainvalidit ymmärtävät, että nuorempia tukijäseniä tarvitaan riittävästi mukaan toimintaan. Tärkeää on, että tukijäsenet tietävät ja ymmärtävät Veljesliiton perinteet ja arvot. Niitä on noudatettava myös Sotainvalidien Veljesliiton viimeisinä vuosina. SE EI OLE OHI Satakunnan sotainvalidipiirin yksi osasto ehti jo 1950-luvulla päättää toimintansa lopettamisesta, koska ”sotainvalidikysymys oli jo loppuun hoidettu”. Sosiaaliministeriön 1960-luvulla eläkkeelle siirtynyt kansliapäällikkö kirjoitti muistelmissaan, että Sotainvalidien Veljesliitolla oli aktiivista toimintaa sodan jälkeen, mutta sittemmin 22

järjestön merkitys on ”luonnollisesti vähentynyt”. Tulevaa on ollut vaikea ennustaa, mutta toiminnassa on aina keskitytty niihin kysymyksiin, jotka jäsenkunnalle ovat olleet ajankohtaisia ongelmia. Veljesliiton omat toimenpiteet ovat muuttaneet tulevaisuutta. Näin tulee varmasti olemaan nytkin, jos sotainvalidit saavat riittävästi nuorempien tukea. Viimeiselläkin sotainvalidilla tulee olla tukenaan ihmisiä, jotka tarvittaessa auttavat häntä. Laitoksia tarvittiin välittömästi Puolustusvoimien siirtyessä vuoden 1944 lopulla rauhanaikaiseen kokoonpanoonsa sotasairaalat muutettiin lääkintöhallituksen alaisiksi sotavammasairaaloiksi, jotka nekin lakkautettiin asteittain sodan jälkeen. Polttavaksi ongelmaksi tuli, mihin niissä olleet laitoshoitoa tarvitsevat potilaat voitaisiin sijoittaa. Valtiolla ei sodan jälkeisessä tilanteessa ollut varaa tarvittavien laitosten perustamiseen. Myös Suomen Punainen Risti halusi siirtää vastuun vaikeavammaisten hoidosta muille. Liitto osti tässä tarkoituksessa Bad Grankulla -nimisen kiinteistön Kauniaisista, joka myöhemmin tunnetaan Kaunialan sotavammasairaalana. Jo sota-aikana Veljesliiton edustajille oli luvattu, että mikäli liitto hankkii sotainvalidien hoitolaitoksen, valtio huolehtii sen käyttökustannuksista. Erityisryhmien tarpeista huolehtiminen on aina kuulunut liiton toimenkuvaan. Liitto perusti Liperiin vuonna 1948 ammattikurssikeskuksen sotatuberkuloottisia varten, koska sairauden luonteen ja tartuntavaaran vuoksi yleiset ammattikurssit eivät olleet mahdollisia heistä useimmille. Vähitellen sotainvalidit olivat jo kurssinsa käyneet. Koska enemmistö kurssilaisista alkoi olla siviilituberkuloottisia, liitto myi laitoksen vuonna 1957 Tuberkuloosiliitolle. Rahat käytettiin Kaskisaaren kuntoutumislaitoksen ostoon Helsingissä, jossa aloitettiin amputoitujen sotainvalidien proteesin käyttökurssit. Pitkälti juuri niistä kehittyi vähitellen nykyaikainen sotainvalidien ja veteraanien kuntoutus. Sotasokeiden erityistarpeet vaativat huomiota. Sotasokeat ry. perusti Veljesliiton tuella Kaarinan pitäjään Tammirinteen huoltokodin vuonna 1946. Se toimi vuoteen 1951. Sotasokeiden kuntoutus jatkui 1960 luvulta aina vuoteen 2010 saakka SPR:ltä vuokratuissa tiloissa Heinolan Myllyojalla. Veljesliitto perusti vuonna 1947 opaskoirakoulun, joka jatkaa toimintaansa säätiönä, nyt lähinnä siviilisokeiden opaskoiria kouluttaen. Vuonna 1985 koulu siirtyi Näkövammaisten Keskusliitolle. Aivovammojen tutkimus ja vammautuneiden hoito vaati erikoistietoja. Liitto perusti heitä varten Helsinkiin hoito- ja tutkimuslaitoksen. Myös Valmulan huoltolaitos ja Suitian työhuoltola palvelivat erityisesti aivovammaisia. Veljesliitto jatkoi Vapaussodan Invalidien liiton Mikkelin maalaiskunnassa sijaitsevan Kyyhkylän invalidikodin toimintaa ja rakensi sen läheisyyteen kuntoutussairaalan 1970-­luvun alussa. Veljesliiton omistamat laitokset ovat vaatineet jatkuvaa hoitoa ja huolenpitoa. Kaunialan laajentamiseksi ja ajanmukais­tamiseksi järjestettiin 1970-luvun aikana yksi Suomen suurimmista rauhanaikaisista rahankeräyksistä ”Sairaala sotavammaisille” -keräys. Valmistuneeseen uuteen siipeen liitettiin aivovammojen hoito- ja tutkimuslaitos. Pääosin 1980-luvun aikana maahan rakennettiin 21 sairaskodin verkosto. Ne luo22 23

tiin palvelemaan sotainvalidien lisääntyneitä laitoshuollon ja kuntoutuksen tarpeita. Kustannuksista vastasivat pääosin valtio ja Raha-automaattiyhdistys. Liiton piirit olivat keskeisesti toteuttamassa useimpia rakennushankkeita. Lainsäädännön kehittäminen Yhtenäinen sotilasvammalaki säädettiin vuonna 1948. Sen mukaan samasta vammasta sai saman elinkoron ammatista tai sotilasarvosta riippumatta. Periaate vastasi sotainvalidien tahtoa. Veljesliitto oli jo aiemmin toiminut etujärjestönä, mutta sotilasvammalain säätämisen jälkeen keskeiseksi muodostui lain edelleen kehittäminen. Ensi sijalla oli pitkään rahassa maksettavien korvausten korottamisvaatimukset. Monilla sotainvalideilla oli paljon lapsia ja korvaukset pieniä. Rahassa maksettavien korvausten rinnalla olivat kuitenkin jo alusta alkaen hoitoa koskevat parannusehdotukset. Monet korvausmuodot olivat valtiontaloudellisista syistä aluksi rajoitettu koskemaan vain kaikkein vaikeimmin vammautuneita. Laajennusten tie on usein ollut pitkä. Vuonna 1956 säädettiin korvattavaksi tekojäsenen ja muiden apuneuvojen käytön opetus, koska virheellinen proteesien käyttö aiheutti liitynnäisvaivoja. Neljä vuotta myöhemmin vaikeavammaisille annettiin oikeus vuosittaiseen kuntoutukseen. Kuntoutustarpeen tuli johtua sotavammasta. Vuonna 1971 vähintään 30 prosentin sotainvalidit saivat oikeuden neljän viikon vuosittaiseen kuntoutukseen, vaikka tarve johtui muusta kuin sotavammasta. Lievävammaisten kuntoutus muun kuin sotavamman perusteella alkoi vuonna 1986 siten, että heillä oli oikeus kolmen viikon kuntoutukseen joka neljäs vuosi. Heidät oikeutettiin kahden viikon kuntoutukseen joka toinen vuosi vuonna 1993 ja viisi vuotta myöhemmin vastaavaan etuun vuosittain. Vähintään 30 %:n sotainvalidit saivat oikeuden kuntien järjestämiin avopalveluihin valtion kustannuksella vuonna 1986. Prosenttirajaa on myöhemmin lievennetty siten, että se on tällä hetkellä avo- ja laitospalvelujen osalta 20 %. Laitoshoitoa voi saada myös sotainvalidien sairas- ja veljeskodeissa sekä muissa Valtiokonttorin hyväksymissä laitoksissa. Uudet haasteet Sotainvalidityössä on monesti ajateltu, että kaikki voitava on jo tehty. Kuitenkin jo 1970-luvun lopulla havaittiin, että sotavammaisten vanhuudenhuolto oli turvattava. Tuloksena oli joukko uudistuksia, joilla tuettiin sotainvalidiperheiden kotona selviytymistä. Yhtenä muotona oli asuntojen muutostöiden korvaaminen sotilasvammalain perusteella. Ikääntyville sotainvalideille rakennustöiden teettäminen paperisotineen tuotti vaikeuksia, joten tämä ongelma ratkaistiin RAY:n tukemana maakunnallisilla korjausneuvojilla. Vaikka toimintaa käynnistettäessä epäiltiin, että asuntojen korjaus ei olisi enää sotainvalideille ajankohtaista, tulokset todistavat muuta. Kaikkiaan yli 13  000 sotainvalidin asunnoissa on kahden viime vuosikymmenen aikana tehty muutostöitä. Uusia haasteita on tullut sotainvalidityölle tämän jälkeenkin aina viime vuosiin saakka. Suhtautumalla ennakkoluulottomasti näihin haasteisiin on sotainvalidihuoltoon saatu uusia toimintamuotoja, jotka ovat helpottaneet sotainvalidien vanhuudenhuoltoa. 24

Haravointi Monet sotainvalidit hakivat vasta 1970-luvun lopulla ensi kertaa vammoistaan korvauksia. Veljesliitossa havaittiin, että monet olivat tietämättömiä oikeuksistaan. Päätettiin ryhtyä laajaan tiedotus- ja neuvontakampanjaan. Ympäri maata järjestettyihin kymmeniin neuvontatilaisuuksiin 1980-luvun alkupuoliskolla osallistui yli kymmenentuhatta sodassa vammautunutta, jotka eivät olleet hakeneet korvausta sotavammoistaan. Lisäksi tämä ”haravointikampanja” sai liikkeelle monia, joiden asia hoidettiin jo ennen tilaisuuksia tai niiden jälkeen. Vireillepanoista 85–88 prosenttia johti myönteiseen elinkorkopäätökseen. Uudet sotainvalidit olivat pääosin lievävammaisia ja heidän keski-ikänsä oli alhaisempi kuin muiden sotainvalidien. Edunvalvonta oli pitkään keskeisesti liittotason toimintaa, joskin aloitteet sotilasvammalain uudistuksiin tulivat usein perustasolta osastoista. Liittokokous ja -valtuusto vahvistivat tavoitteet, joita ajettiin. Pidettiin tärkeänä, että viesti maan päättäjille lainsäädännön kehittämistarpeista on yhtenäinen. Tässä suhteessa vuosi 1986 merkitsi muutosta. Kuten edellä jo viitattiin, vuonna 1986 määrättiin vaikeavammaisten kunnalliset sosiaali- ja terveyshuollon avo- ja laitospalvelut valtion korvaamiksi siten, että kunnat saavat niistä pääsääntöisesti valtiolta korvauksen kaikista kuluistaan ja sotainvalideilta ei peritä maksuja. Tämä vaati jokaiseen kuntaan kohdistuvaa vaikuttamista. Tiedottamista voidaan hoitaa keskustoimistosta, mutta kaikkien kuntien päätöksentekoon liittyviä yhteyksiä oli mahdoton hoitaa keskitetysti. Piireille ja osastoille tuli tärkeä tehtävä. Kesti vaihtelevan pitkään ennen kuin osastoissa ymmärrettiin uuden lainsäädännön tarjoamat mahdollisuudet. Tänä päivänä voi liioittelematta sanoa: ”Jos kuntiin vaikuttaminen on laiminlyöty, sotainvalidiosasto/-piiri ei Haravointitilaisuuksiin 1980-luvun alussa kutsuttiin sodassa vammautuneita, jotka eivät aiemmin olleet hakeneet korvausta. Kuva Vaasan haravoinnista vuodelta 1982. 24 25

Kehitys v. 1980-2000 40 000 20 000 1980 1990 2000 (2016) Pitkälti Sotainvalidien Veljesliiton toiminnan ansiosta tämä ennuste ei toteutunut. Sotainvalideja on tällä hetkellä (vuonna 2013) noin 6 000. Ennuste julkaistiin vuonna 1980 liiton 40-vuotisjuhlajulkaisussa. ole hoitanut tehtäviään.” Kuntien sotainvalidien hoidosta saamien korvauksien määrä on nykyään jo suurempi kuin sotainvalideille maksettavien elinkorkojen ja niiden lisäysosien määrä. Avustajatoiminta on ollut vuodesta 1998 keskeinen liiton huoltotyön muoto, jolla on tuettu sotainvalidiperheiden kotona selviytymistä. Kaikkialla ei tätä toimintaa vieläkään ole ja siellä, missä sitä on, tarvittaisiin sitä usein enemmän. Tavoitteet Sotainvalidien Veljesliiton tavoitteet ovat muuttuneet jäsenkunnan ikääntymisen myötä. Lainsäädännöllisesti varsinkin 1980-luvulta alkaen lievävammaisten tarpeet ovat painottuneet. Tällä hetkellä keskeistä on laitoshuollon korvaamisen ja kunnallisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden ulottaminen kaikkiin sotavammaisiin. Myös puolisoiden ja leskien kuntoutusmäärärahaan halutaan korotusta. Liittoon sääntömuutoksella on tullut yli 14 000 puolisojäsentä. Aika tulee näyttämään, miten tämä vaikuttaa tavoitteisiin. Vuoden 2006 joulukuussa liitto myi Kaunialan kiinteistön Vantaan kaupungille kauppaehdoilla, joiden mukaan sotainvalidit edelleenkin saavat sairaalassa tarvitsemansa hoidon ja palvelut. Kaskisaaren kuntoutumislaitos oli myyty jo aiemmin ja sen toiminta siirretty Kaunialaan. Kyyhkylän kuntoutussairaalan toimintaa jatkaa Kyyhkylä-säätiö, jossa Veljesliiton säädekumppanina on Mikkelin kaupunki. Myös siellä on sotainvalidien oikeus hoitoon turvattu. Ympyrä tavallaan sulkeutui. Kiinteistöihin sidottuna olleet varat voidaan käyttää sotainvalidien muuhun huoltoon. Historia osoittaa, että ajan haasteet vaativat ratkaisua. Työ jatkuu ja tukijäseniä tarvitaan. 26

3. Toiminta jäsenten parissa SOTAINVALIDIN KOHTAAMINEN Jäsenistö arvostaa veljesjärjestöään. Tämä takaa hyvän lähtökohdan tukijäsenelle, toimii hän missä tehtävässä tahansa. Vanhukset odottavat tukijäseneltä ennen kaikkea läsnäoloa. Hoitohenkilökunta on usein kiireistä ja se, että jollakin on aikaa kuunnella ja kysellä, on erittäin merkityksellistä. Ajan antaminen osoittaa arvostamista. Jäsenen kanssa tapaamisessa hän määrää rytmin. Veljesliitossa on totuttu sinutteluun, ja monesti sinunkaupat tehdäänkin heti. Keskustelu on arkista terapiaa. Keskustelun voi aloittaa esimerkiksi päivän uutisista, lukemalla yhdessä Sotainvalidi-lehteä tai katselemalla vanhoja valokuvia. Vaikka kaikki sotainvalidit, puolisot ja lesket eivät halua puhua sodista, moni heistä kertoo mielellään menneistä ajoista. Hymy kannattaa muistaa aina! Se luo ystävällisen ensitunnelman. Kuunnellessa hymy tai nyökkäys kertoo, että seuraat mitä toinen sanoo. Toinen tärkeä asia on rohkaisu – pohdittiinpa sitten kuntoutukseen, ulos tai lääkäriin lähtöä. Ratkaisun tekee aina jäsen, mutta epäröiville tuki on tarpeen. Mitä vanhukset odottavat tukijäseneltä? l l l Keskusteluseuraa, kuuntelijaa, läsnäoloa Liikkumisessa avustamista, ulkoilukaveria Yhdessä tekemistä ja harrastamista Mitä vapaaehtoistoiminta antaa? l l l l l l l l l l Hyvän mielen Uuden harrastuksen Auttamisen iloa Sisältöä elämään Ystäviä Tietoa paikkakunnan ja ihmisten historiasta Kokemuksen siitä, että on tärkeä ja odotettu vieras Uuden oppimista Hiljaisen tiedon ammentamista Mielenkiintoisia keskusteluja 26 27

Miten pääsen alkuun? Ystäväksi ei voi alkaa sormia napsauttamalla. Käytännössä tutustuminen tapahtuu vähitellen. Tukijäsenen kannattaa tutustua sotainvalideihin, puolisoihin ja leskiin esimerkiksi yhteisissä tapahtumissa. Moni on toiminut ensin kuljetusapuna tai auttanut pienessä askareessa. Ohessa voi jutustella ja lopuksi ehkä ehdottaa uutta tapaamista. Tutustuminen voi olla helpompaa yhdessä tekemisen äärellä. Moni vanhus tarvitsee apua kaupassa käyntiin, pihan haravointiin tai lampun vaihtamiseen. Kommunikointi heikkokuuloisen kanssa Kuulovaurio on yleinen sodasta jäänyt vamma. Lisäksi monen sotainvalidin, puolison ja lesken kuulo on alkanut iän myötä heiketä. Kun keskustelet huonokuuloisen kanssa, kiinnitä keskustelukumppanin huomio itseesi. Näköyhteys on tärkeää siksi, että huonokuuloinen tukee saamaansa kuuloinformaatiota huulioluvulla. Sopivia tapoja kiinnittää huomio on esimerkiksi käsien heiluttelu tai kevyt kosketus olkapäähän. Ympäristön tuottamat äänet hankaloittavat huonokuuloisen keskittymistä. Sammuta radio ja sulje myös muut turhat äänet pois. Puhu selkeästi ja rauhallisesti, mutta älä yliartikuloi. Älä myöskään huuda. Jos mahdollista, käytä eleitä ja ilmeitä havainnollistaaksesi asiaasi. Muista kuitenkin, että kaikki ikäihmiset eivät ole huonokuuloisia. Keskity kommunikointiin erityisesti vain, jos siihen on tarvetta. VANHUKSEN HYVINVOINTI Ikääntyvän hyvinvointiin vaikuttavat useat tekijät. Tärkeää on hyvä, tai edes tyydyttävä fyysinen ja psyykkinen terveydentila. Vanhus kaipaa myös antoisia sosiaalisia suhteita. Turvallisuutta lisää turvaverkko, jonka puoleen voi kääntyä pahoina päivinä. Oleellista on myös tunne tarpeellisuudesta. Vanhus haluaa edelleen vaikuttaa omaan elämäänsä ja ympäristöönsä. Kun elämä on hallussa, säilyy myös tasapainoinen mieliala. Tukijäsen voi täyttää useamman tarpeen vanhuksen elämässä. Tutustuminen voi tuoda uuden iloa tuottavan ihmissuhteen, mahdollistaa mielenkiintoiseen harrastukseen lähtemisen tai tukijäsen voi olla osa vertaistukiverkkoa. Yhdessä toisen kanssa myös vanhus voi paremmin! Ikääntyneiden yksinäisyys Ikääntyneiden ihmisten yksinäisyys on hyvin yleistä. Vanhustyön keskusliiton toteuttaman kyselytutkimuksen mukaan 39 % 75 vuotta täyttäneistä suomalaisista kärsii yksinäisyydestä vähintään toisinaan. 5 % suomalaisista ikääntyneistä kärsii yksinäisyydestä jatkuvasti. Yksinäisyys on ihmisen oma kokemus siitä, että hänellä ei ole tyydyttäviä ihmissuhteita. Yksinäisyyden kokemus on aina suhteessa yksilön omiin odotuksiin, ja siten 28

muidenkin ympäröimänä ihminen voi kokea itsensä yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi. Ikäihmiset ovat alttiita yksinäisyyden kokemiselle, koska he kohtaavat paljon menetyksiä. Yksinäisyyteen liittyy usein puolison kuolema, sairastuminen, ystävien menetys ja toimintakyvyn heikkeneminen. Ikääntyneiden kokema yksinäisyys voi johtaa toimintakyvyn heikkenemiseen, masennukseen, lisääntyvään terveyspalveluiden käyttöön, laitoshoitoon joutumiseen, dementoitumiseen ja ennenaikaiseen kuolemaan. Ikääntyvän voi olla vaikea myöntää olevansa yksinäinen. On helpompi sanoa, että tarvitsee esimerkiksi apua liikkumiseen. Usein pyyntöön liittyy myös läsnäolon tarve. Hengelliset tarpeet Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä voimakkaammin henkinen ja hengellisyyden alue vahvistuu ihmisen kokemuskentässä. Hengellisyys määritellään merkitysten kysymisenä ja ihmisen haluna ymmärtää elämäänsä, läheisiään ja suhdettaan jonkin suuremman olemassaoloon. Vaikka se ei antaisi vastauksia, se antaa toivoa ja luo luottamusta tulevaan. Usein hengellisyys näkyy tarpeena tehdä sovitus itsensä, läheistensä ja Jumalan kanssa. Vanhuksilla se on monesti tarve suojautua kuoleman uhatessa. Koska ymmärretään, että elämä on lopuillaan, halutaan löytää eheys sekä saavuttaa kiitollisuuden ja täyttymyksen kokemus. Kaikki eivät halua puhua uskonasioita, eikä niitä saa tyrkyttää sotainvalidille, puolisolle tai leskelle. Jos vanhus haluaa itse niistä puhua, häntä kannattaa tukea hänen pohdinnoissaan ja ratkaisuissaan. Oikeita vastauksia ei ole. On tärkeää kuunnella ja hyväksyä. Myös piirin veljespapin yhteystiedot voi tarvittaessa antaa. Surun kohtaaminen Ikääntyvän elämään kuuluu paljon surun kohtaamista. Vanhus on voinut menettää elämänkumppanin ja useita ystäviä. Myös oma kuolema voi surettaa. Ei ole oikeaa tapaa kohdata surevaa. Moni kokee kosketuksen lohduttavaksi – taputus käsivarrelle tai halaus tuntuu hyvältä. Älä säikähdä hiljaisuutta tai kyyneleitä. Kun olet kiireettömästi läsnä, vanhuksen on turvallista käydä läpi surun synnyttämiä tunteita. Alkuun muistot tekevät kipeää. Muistelun on kuitenkin todettu olevan hyvä tapa työstää surua. Elämää voi käydä läpi esimerkiksi valokuvien avulla. Vähitellen muistot muuttuvat voimavaraksi. Menetys täytyy hyväksyä ja surulle antaa oma aikansa, ennen kuin elämä voi jatkua. On tärkeää, että surevaan pidetään yhteyttä. Apua voi pyytää myös oman piirin papilta tai alueen sairaalapapilta. 28 29

4. Lakisääteinen turva Ei ole tarkoitus, että tukijäsenen pitäisi osata ja hallita sotilasvammalaki ja sen korvauskäytännöt. Tässä luvussa käydään läpi lakisääteiseen turvaan liittyviä asioita, mutta aina tarvittaessa näissä asioissa kannattaa turvautua osaston sihteeriin, piirin toiminnanjohtajaan tai sairaskodin neuvontapalvelutyöntekijään. SOTILASVAMMALAKI Milloin vahinkoja sotilasvammalain mukaan korvataan? Sota- tai siihen rinnastetussa palveluksessa olleiden vammautumisista ja sodan aiheuttamista sairauksista myönnetään korvaus. Siviileille korvaus myönnetään ainoastaan sodan välittömästi aiheuttamista vammoista (esim. pommituksen uhrit). Korvausta sotavammasta voi edelleen hakea. Samoin sotainvalidi, jolle korvaus on jo jostain sotavammasta myönnetty, voi edelleen hakea korvausta sellaisesta vammasta tai sairaudesta, josta hän ei ole aiemmin korvausta hakenut. Korvausta voi hakea tietyin edellytyksin myös aiemmin hylätystä vammasta tai sairaudesta, jos oikeuskäytäntö on sen suhteen myöhemmin olennaisesti muuttunut. Korvaushakemukseen on liitettävä lääkärintodistus vamman nykytilasta. Lisäksi on tärkeää mahdollisimman tarkasti kertoa tapahtuma-aika ja -paikka samoin kuin sota-aikaiset hoitopaikat. Viranomaiset hankkivat annettujen tietojen pohjalta arkistotiedot kantakorteista ja sotasairaaloiden hoitokertomuksista. Myös silminnäkijäkertomusten käyttö on mahdollista. Kaikissa sotavammoja koskevissa asioissa ensimmäisenä käsittelyasteena on Valtiokonttori, jonka päätöksestä voi määräajassa valittaa vakuutusoikeuteen. Osittainen korvaaminen Sotavammakorvaus on joissain tapauksissa osittainen. Yleisin tilanne on se, että vamman syntyyn katsotaan vaikuttaneen muunkin seikan kuin alkuperäisen vammautumisen. Esimerkiksi kuulon heikentymisen katsotaan usein johtuvan paitsi sota-aikaisesta räjähdyspainevammasta myös ikääntymisestä. Sota-aikaisten sairastumisten osalta melko yleisiä ovat elinkorosta tehtävät taipumusvähennykset. Näissä tapauksissa sairastuneella katsotaan olleen taipumus sairastumiseen tai jo alkanut sairaus, joka on pahentanut sairauden seurauksia. Joskus korvausta on alennettu tuottamusperusteella. Näissä tapauksissa vammautunut on esimerkiksi huolimattomuudellaan vaikuttanut vamman syntyyn. 30

Arkailusta aktiiviksi Maija ja Johannes Aho näkivät tukijäsenyydestä kertovan lehti-ilmoituksen ja innostuivat heti. - Akaan Seudussa oli pieni uutinen, jossa osaston puheenjohtaja kertoi tukijäsenyydestä. Lehtijuttu iski heti, tukijäsenyys tuntui omalta tavalta auttaa, Maija muistelee. Johannes soitti samalta istumalta osaston puheenjohtajalle. Pian Toijalan osaston sihteeri otti pariskuntaan yhteyttä ja kyseli, minkälaisesta työstä kaksikko on kiinnostunut. - Sanoimme heti, että teemme kaikkea mitä osaamme! Alkuun pääseminen tuotti kuitenkin vaikeuksia. - Sotainvalidit taisivat vähän aristaa meitä, ja me heitä, Maija muisteee. - Emme oikein tienneet, mistä alkaisimme työn. Ei tuntunut luontevalta soitella suoraan sotainvalideille, Johannes jatkaa. Johannes kävi esittelemässä itsensä hallituksen kokouksessa ja kertoi, että pariskunta on valmis auttamaan kaikessa, mitä osaa. Pian löytyikin ensimmäiset tehtävät; videon kello piti siirtää oikeaan aikaan ja astiakaappi korjata. - Siitä se lähti. Veteraanit puhuivat keskenään, sana kiersi ja nyt tulee pitkin Toijalaa soittoja! Maija iloitsee. 30 31

Noin kaksi vuosikymmentä sodan jälkeen todettiin, että eräät vammat altistavat sotainvalidin lisävammoihin ja sairauksiin. Esimerkiksi amputoiduilla ilmeni nivelrikkoja huomattavasti useammin kuin muilla ikäisillään. Nämä niin sanotut liitynnäisvammat korvataan yleensä osittain, koska sotavamman lisäksi muidenkin tekijöiden katsotaan vaikuttaneen uuden vamman syntyyn. Liitynnäisvammoista on varminta hakea erikseen korvausta, ellei niitä ole otettu vammaprosentissa huomioon. Sotavankeina olleille myönnetään korvauksia usein myös myöhemmin ilmaantuneista tietyistä sairauksista, joiden syntyyn sotavankeuden olosuhteiden voidaan katsoa myötävaikuttaneen (ns. sotavankeusliitynnäiset). Haitta-asteprosentti Vamman aiheuttamaa haittaa kuvataan prosenttiluvulla. Prosentin määrittelyssä käytetään 1940-luvulta olevaa Pontevan taulukkoa, joka suurelta osin pohjaa saksalaisiin esikuviin 1800-luvulta. Taulukko kuvaa eri vammojen aiheuttamaa työkyvyttömyyttä raskaassa ruumiillisessa työssä. Nykyiset hoito- ja apuvälineet ovat vaikuttaneet vammojen korvauskäytäntöön eikä taulukon pohjalta suoraan voi laskea vammojen haitta-astetta. Eräitä esimerkkejä korvausprosenteista: toisen silmän näön menetys toisen silmän menetys täydellinen sokeus jalan amputaatio säärestä = = = = 20 prosenttia 25 prosenttia 100 prosenttia 40–50 prosenttia Kun kahdesta vammasta määritellään yhteistä prosenttia, otetaan perustaksi vaikeimman vamman prosentti, johon muista täysin korvattavien vammojen prosenteista lisätään puolet. Esimerkiksi toisen jalan menetys säärestä ja toisen silmän näön Haavoittunutta kannetaan kesällä 1944. 32

menetys 40 prosenttia + (1/2 x 20) = 50 prosenttia. Ikääntymisen mukanaan tuomia sairauksia ja elämän vaikeuksia ei prosentissa oteta huomioon. Mikäli korvattujen sotavammojen tila pahenee tai sotavammoihin liittyviä sairauksia ilmenee, sotainvalidi voi hakea Valtiokonttorilta prosenttiinsa korotusta eli tehdä oikaisuhakemuksen. Oikaisuhakemuksen tueksi tarvitaan lääkärintodistus. ELINKORKO Sotavammaprosentti määrittää oikeuden korvauksiin. Elinkorko on peruskorvaus vamman tai sairauden aiheuttamasta yleisestä haitasta. Täysi elinkorko maksetaan vammautuneelle, jonka haitta-aste on sata prosenttia. Vastaavasti 10 prosentin sotainvalidi saa siitä kymmenesosan. Mikäli sotainvalidilla on elossa puoliso, maksetaan tällä perusteella elinkoron euromäärään 30 prosentin korotus. Kuitenkin vähintään 80 prosentin invalideilla korotus on 60 prosenttia. Kymmenen prosentin sotainvalidin elinkorko vuonna 2013 on 80,30 euroa kuukaudessa ja yhden omaisen korotuksella 104,39. Täydennyskorko Vähintään 20 prosentin pienituloisilla sotainvalideilla on mahdollisuus saada täydennyskorkoa. Vähintään 30 prosentin sotainvalideilla on lievemmät tulorajat ja heille täydennyskorkoa maksetaan korkeamman taulukon mukaan. Pienimpään täydennyskorkoon oikeuttavan vuositulon ylärajat vuonna 2013: 30–100 prosentin invalidit: 13 155 euroa 20–25 prosentin invalidit: 10 308 euroa Täydennyskorkoa myönnettäessä otetaan tuloina huomioon eräin poikkeuksin kaikki muut sotainvalidin tulot paitsi hakijan sotilasvammalain mukaiset korvaukset. Tärkeimmät poikkeukset ovat kansaneläkelain mukaiset asumis- ja hoitotuki sekä ylimääräinen rintamalisä. Tulot lasketaan täysimääräisenä eikä niistä vähennetä veronpidätystä. SAIRAUSAPULISÄ Sairausapulisä edellyttää vähintään 20 prosentin haitta-astetta. Sairausapulisänä voidaan korvata siviilisairauksien aiheuttamia sairaanhoito-, hammashoito-, lääke- ja apuvälinekuluja. Myös puolison vastaavat kulut voivat tulla korvatuiksi. Hyvätuloisille määrätään sairasapulisään omavastuu. Sairausapulisää voi hakea vain jälkikäteen jo maksettujen kulujen perusteella. Kyseessä on tarveharkintainen lisäysosa, jossa tulojen perusteella on omavas33 32

Hoidossa sotasairaalassa. tuurajat. Omavastuurajoissa otetaan huomioon myös aviopuolison tulot. Täydennyskoron saajalta ei selvitetä puolison tuloja eikä määritetä omavastuuta. Kuluja on oltava vähintään 120 euroa vuodessa (2013), jotta toimeentulon katsottaisiin vaikeutuneen. Vuosittain sairasapulisällä on enimmäismäärä (3 276,17 euroa vuonna 2013). Seuraavista kustannuksista voi hakea sairausapulisää ja saada sitä enimmäismäärän puitteissa: – lääkärin määräämistä hoitotoimenpiteistä aiheutuneet kohtuulliset kulut – hammashoito-, silmälasi- ja kuulolaitekulut – sairaudesta johtuvat matkakulut – apuvälineet, jotka helpottavat kotona selviytymistä (oltava lääkärin tai toimintaterapeutin suositus) (vertaa pienapuvälineet s. 37). – yksityissairaalahoidon kustannukset – sotainvalidin ja hänen aviopuolisonsa käyttämien tarpeellisten avopalvelujen itse maksetuista kustannuksista, jos palvelu auttaa perhettä selviytymään kotona eli siirtää laitoshoidon tarvetta. Sairausapulisään oikeuttavia tarpeellisia avopalveluja voivat olla: – siivouspalvelut, pyykkipalvelut (enimmäismääränä 100 euroa/kk) – kotisairaanhoito, kohtuulliset kustannukset – turvapuhelimen kohtuulliset hankinta- ja käyttökustannukset – palvelutaloissa asuville palvelumaksusta on enimmäismääränä 120 euroa/kk, jos palvelumaksuun sisältyy kodinhoitoa ja kotisairaanhoitoa. Sairausapulisän hakeminen Sairausapulisää haetaan Valtiokonttorilta. Hakemuksen mukana tulee lähettää alkuperäiset kuitit (jotka voivat olla enintään 1 ½ vuotta vanhoja hakemushetkellä) ja niistä tulee ilmetä seuraavat tiedot: 34

1. 2. 3. 4. 5. Kenen perheenjäsenen kuluista on kysymys. Maksettu summa. Jos korvaus on haettu Kelalta, huomioon otetaan vain omavastuuosuus. Millaisesta kulusta on kysymys. Maksupäivämäärä. Jos kyseessä on lääkärin määräämä hoito tai lääke, tulee mukaan liittää resepti tms. selvitys. Sairausapulisän ennakkopäätös Nykyään siviilisairauskulujen ja puolison sairauskulujen määrä katsotaan usein siinä määrin vakiintuneeksi, että sairausapulisästä annetaan ennakkopäätös. Sairausapulisän määrä lisätään kuukausittain maksettavaan sotainvalidin elinkorkoon. Ennakkopäätöstä ei haeta erikseen vaan Valtiokonttori tutkii oma-aloitteisesti, onko sotainvalidilla edellytyksiä ennakkomaksatukseen. Ennakkopäätöksen oikaisu Jos todelliset kulut oikeuttaisivat olennaisesti ennakkomaksuja suurempaan sairausapulisään, voi päätökseen hakea oikaisua. Tällöin todellisten kulujen tulee olla vähintään 15 prosenttia tai 100 euroa vuodessa suuremmat kuin saatu ennakko. Ennakkopäätöksen oikaisua haetaan pääsääntöisesti vuosittain. Oikaisuhakemukseen on liitettävä alkuperäiset kuitit, joilla osoitetaan todellisten kulujen määrä. Korotettu sairausapulisä Korotettua sairausapulisää myönnetään vähintään 50 prosentin sotavammaiselle vamman tai sairauden aiheuttamiin jatkuviin kotihoidon ja liikkumisen kustannuksiin. Korotettu sairausapulisä edellyttää toimeentulon huomattavaa vaikeutumista, jota arvioitaessa otetaan huomioon kaikki tulot nettona kuukaudessa (siis myös sotilasvammalain mukaiset korvaukset sekä omaishoidon tuki). Omaishoidon tuki sinällään ei estä korotetun sairausapulisän myöntämistä. Tulorajat: aviopuolisot yhteensä n. 1 900 euroa/kk yksinäinen n. 1 200 euroa/kk Korotetun sairausapulisän saamiseen ja suuruuteen vaikuttavat hoidon tarpeen määrä ja kustannukset, kuten hoitajalle maksettavat korvaukset, siivous- tai pesulakulut, lumityöt yms. Liikkumiskustannuksia haettaessa tarvitaan selvitys palvelujen etäisyyksistä sekä liikenneyhteyksistä. Korotettua sairausapulisää haetaan jälkikäteen jo syntyneiden kustannusten perusteella tai toisen henkilön sotainvalidille jo antaman hoidon perusteella. Hakemuksessa on selvitettävä aiheutuneet kustannukset tai jos omainen hoitaa niin tämän tekemä työ. Yleisin myönnetty summa on 120 euroa/kk. Korotetulla sairausapulisällä ja tavallisella sairausapulisällä on yhteinen vuosittainen enimmäismäärä (7 708,61 vuonna 2013). 34 35

HOITO JA KUNTOUTUS Valtio korvaa sotavamman tarpeellisen tutkimuksen, apuvälineet ja muun hoidon riippumatta sotainvalidin haitta-asteprosentista. Muu sotainvalidin saama tuki riippuu sotainvalidin haitta-asteprosentista. Vähintään kymmenen prosentin sotainvalidilla on oikeus valtion korvaamaan yleisen terveydentilan tarkastukseen vuosittain sekä lääkärin mahdollisesti määräämään erikoistutkimukseen. Samoin heillä on oikeus hankkia tarvitsemansa pienapuvälineet, kuten kävelykepit ja sukanvetolaitteet. Kunkin korvattavan pienapuvälineen hinnan on oltava alle 120 euroa. Vähintään 30 prosentin sotavammaisilla on oikeus vuosittain neljän viikon laitoskuntoutukseen. 10–25 prosentin invalideilla vastaava oikeus on kaksi viikkoa. Invalidilla on myös oikeus jakaa laitoskuntoutusoikeus puolisonsa kanssa. Kuntoutushakemukseen tulee liittää lääkärintodistus, jollei Valtiokonttorilla jo aiemmin ole tuoretta selvitystä hakijan terveydentilasta. Eräillä laitoksilla on oikeus kutsua laitoksessa aiemmin hoidettu sotainvalidi kuntoutukseen. Halutessaan invalidi voi vaihtaa kuntoutusjakson avokuntoutukseen. Avokuntoutusta varten tarvitaan lääkärin antama hoitomääräys. Joissain kunnissa sotainvalidit voivat halutessaan valita kuntoutukseksi tuetun kotona kuntoutumisen. Sotavammaisella on oikeus vaihtaa kuntoutus myös päiväkuntoutukseen, jolloin hän viettää yönsä kotona ja hänet päivittäin kuljetetaan kuntoutukseen. Käytännön syistä kuljetusmatka laitokseen ei voi olla kovin pitkä. Kaikissa kuntoutusta antavissa laitoksissa ei ole päiväkuntoutusvaihtoehtoa. Valtio korvaa sotavamman tarpeellisen tutkimuksen, apuvälineet ja muun hoidon riippumatta sotainvalidin haitta-asteprosentista. Muu sotainvalidin saama tuki riippuu sotainvalidin haitta-asteprosentista. 36

Laitoshoito Vähintään 20 prosentin sotavammaisella on oikeus valtion korvaamaan laitoshoitoon sotavammaisten erityislaitoksessa, veljes- tai sairaskodissa tai kunnallisissa laitoksissa, kun hän ei enää pärjää avohoidon palvelujen avulla. Yleensä laitoshoidon myöntäminen edellyttää tuoretta selvitystä hakijan terveydentilasta. 10 % – – – – – – 20 % – – – – 30 % – – 40 % – 50 % – – 80 % – elinkorko yleisen terveydentilan tarkastus kerran kalenterivuodessa ja tarvittaessa erikoistutkimus kuntoutus vuosittain (yleensä max. 2 viikkoa) asunnon välineet, laitteet ja muutostyöt jalkahoito kolmesti vuodessa pienapuvälineet (hinta alle 120 e) täydennyskorko sairausapulisä kunnalliset avopalvelut (koti- ja päiväsairaanhoito sekä kotipalvelut) laitoshoito, vaikka tarve johtuisi muusta kuin korvatusta vammasta/sairaudesta pitempi kuntoutus vuosittain (yleensä max. 4 viikkoa) täydennyskorolle lievemmät tulorajat Vuoden 1960 jälkeen kuolleen sotainvalidin lesken kuntoutus erillismäärärahalla korotettu sairausapulisä sotainvalidin aviopuolison kuntoutus erillismäärärahalla elinkorkoon korotettu omaiskorotus Mistä saa tietoa Valtiokonttorin nettisivuilta www.valtiokonttori.fi löytyy laajempi selostus korvausmuodoista. Valtiokonttorin asiakaspalvelun puhelin on 09 7725 8200. Lisätietoja saa myös Veljesliiton piireistä ja veljes- ja sairaskotien palveluneuvojilta. 36 37

PUOLISON TURVA Lakisääteinen korvausturva sotainvalidin eläessä. Elinkoron omaiskorotus Aviopuolison perusteella sotainvalidilla on oikeus tiettyihin etuihin. Sotainvalidin saamaan elinkorkoon maksetaan puolison perusteella omaiskorotusta. Tämän korotuksen määrä on 30 prosenttia elinkoron euromäärästä. Vaikeavammaisille 80–100 %:n sotainvalideille omaiskorotus on 60 % elinkorosta. Sairausapulisä Sotainvalidi, jolla on vähintään 20 %:n haitta-aste, voi saada ns. sairausapulisää sotainvalidin muista kuin korvatun vamman tai sairauden kuluista. Sairausapulisään oikeuttavat myös aviopuolison sairauskulut, joten sotainvalidin eläessä se muodostaa osan aviopuolison toimeentuloturvaa. Lisän saaminen edellyttää, että sairauskulut vaikeuttavat toimeentuloa. Sairausapulisä on hakemuksenvarainen ja sen perusteella korvataan jo maksetut kulut jälkikäteen. Tarkempi kuvaus sairausapulisästä on sivulla 34 kohdassa ”Sairausapulisä”. Omaishoidon tuki Omaishoidon tuki on osa kuntien avopalveluja. Valtio korvaa sen kustannukset kunnalle palvelun saajan ollessa vähintään 20 prosentin sotainvalidi. Omaishoidon tuella tarkoitetaan vanhuksen, vammaisen tai sairaan kotona tapahtuvan hoidon turvaamiseksi annettavaa hoitopalkkiota ja palveluja. Omaishoidon tuesta kunta laatii yhdessä hoidettavan ja hoitajan kanssa hoito- ja palvelusuunnitelman, jossa määritellään hoidon lisäksi muut palvelut. Kunta tekee hoitajan kanssa sopimuksen, jossa määritellään muun muassa kunnan hoitajalle maksama palkkio. Sen suuruus määritellään hoidon sitovuuden ja vaativuuden perusteella. Pienin palkkio on 374,51 euroa kuukaudessa (2013). Tuki on hoitajalle veronalaista. Omaishoidon tuen määrät ja perusteet vaihtelevat suuresti eri kunnissa. Omaishoitajalla on oikeus pitää vapaata vähintään kolme vuorokautta sellaista kalenterikuukautta kohti, jonka aikana hän on yhtäjaksoisesti tai vähäisin keskeytyksin sidottu hoitoon ympärivuorokautisesti tai jatkuvasti päivittäin. Kunnan on huolehdittava hoidon järjestämisestä hoitajan lakisääteisten vapaapäivien ajaksi. Hoitaja ei ole työsuhteessa kuntaan eikä hoidettavaan. Kuntoutuksen jakaminen aviopuolisoiden kesken Vähintään 30 prosentin sotainvalidi saa vuosittain neljä viikkoa laitoskuntoutusta. Oikeus tähän pitempään kuntoutusjaksoon on myös niillä lievävammaisilla, joiden kuntoutuksen tarve johtuu korvatusta sotavammasta tai -sairaudesta. 10–25 prosentin sotainvalidien kuntoutusjakso on laitoskuntoutuksena kaksi viikkoa. Halutessaan sotainvalidi voi käyttää kuntoutusoikeutensa päivä- tai avokuntou38

Yhteispelillä arki sujuu Kuusankoskelainen Onni Penttilä lähti rintamalle Piikki-rykmentissä vuonna 1942. Karin auttoi isäänsä sotatoimialueella ilmasuojelutehtävissä. Nuoret tapasivat sotaaikana ja tutustuivat kirjoittamalla kirjeitä. Vuonna 1923 syntynyt Onni haavoittui kranaatin sirpaleista Talin taisteluissa, mutta sai vasta myöhemmin 20 %:n haittaasteen. Pari meni naimisiin pula-aikana. Kengät saatiin lahjoituksena ja huntu lainattiin. Perheeseen syntyi kuusi lasta, joita Karin hoiti kotona Onnin työskennellessä paperitehtaalla. Onni ja Karin ovat keränneet talteen kuvia ja lehtileikkeleitä vuosien varrelta. Niitä on mukava katsella. Varsinkin nyt, kun Onnin muisti on huonontunut ja sirpaleiden jättämät vammat pahentuneet. Karin on miehensä omaishoitaja, hän muistuttaa lääkkeistä ja huolehtii arjen sujumisesta. - Miehellä on niin huono muisti, ettei hän tule yksin toimeen. Yhteispelillä arki sujuu, Karin vakuuttaa. 38 39

tuksena. Sotainvalidi voi jakaa kuntoutusoikeutensa aviopuolisonsa kanssa. Jaettaessa kahden viikon laitoskuntoutusjakso saa kumpikin puoliso 10 päivää kuntoutusta. Myös päivä- ja avokuntoutus voidaan jakaa puolison kanssa. Kuntoutuksen jakamista pyydetään Valtiokonttorilta, jolle on samalla ilmoitettava aviopuolison nimi, henkilötunnus ja kuinka pitkä jakso puolisolle annetaan. Puolison terveydentilasta edellytetään lääkärinlausuntoa, jos Valtiokonttorilla ei ole aiempaa tuoretta lausuntoa tai hoitokertomusta. Valtiokonttori ei maksa puolison matkakuluja eikä lääkärinlausuntoa. Puolisot voivat olla myös eri aikaan ja eri laitoksissa jaetussa kuntoutuksessa. Laitoskuntoutuksen jakaminen: Kuntoutusoikeus 4 viikkoa = invalidi 2 viikkoa + puoliso 2 viikkoa TAI invalidi 3 viikkoa + puoliso 1 viikko Kuntoutusoikeus 2 viikkoa = invalidi 10 päivää + puoliso 10 päivää Laitoskuntoutuksen sijasta otetun avokuntoutuksen jakaminen: Kuntoutusoikeus 4 viikkoa = invalidi 12 kertaa + puoliso 12 kertaa Kuntoutusoikeus 2 viikkoa = invalidi 10 kertaa + puoliso 10 kertaa Sotainvalidien aviopuolisoiden ja leskien kuntoutus erillismäärärahalla Vähintään 50 %:n sotainvalidin puolisolla on lisäksi mahdollisuus kuntoutukseen erillismäärärahan puitteissa. LESKEN OIKEUDET Sotainvalidin kuoltua aviopuolison asema muuttuu. Hän ei enää ole oikeutettu siihen korvausturvaan, josta hän sotainvalidin puolisona oli osallinen. Kuitenkin sotainvalidien leskillä on tiettyjä oikeuksia, joita nyt tarkastellaan. Puolisoiden ja leskien kuntoutus erillismäärärahalla Sotainvalidien leskien osalta vaaditaan pääsääntöisesti, että kuolleen sotainvalidin haitta-aste on ollut vähintään 40 prosenttia ja että sotainvalidi on kuollut vuonna 1961 tai sen jälkeen. Kuntoutuksen myöntää hakemuksesta Valtiokonttori eduskunnan vahvistaman määrärahan puitteissa. (Sotainvalidin aviopuolisolla on oikeus erillismäärärahalla tapahtuvaan kuntoutukseen edellyttäen, että sotainvalidin haitta-aste on vähintään 50 prosenttia.) 40

Hautausapu Hautausapua myönnetään sotainvalidin jälkeen, mikäli hänen haitta-aseensa oli vahvistettu vähintään 20 prosentiksi. Vuonna 2013 kuolleen sotainvalidin jälkeen myönnettävä hautausapu on 2 452,84 euroa. Pankkitiliä, jolle sotainvalidin elinkorko on maksettu, ei kannata lopettaa ennen hautausavun saamista. Valtiokonttori voi yleensä maksaa hautausavun elinkorkotilille luottaen, että pankki tarkastaa, että tiliä pesän puolesta käyttää oikea henkilö, jolla on tarvittavat valtuudet. Jos tili on lopetettu kuolinpesästä, sen osakkaista ja valtuuksista tulee esittää Valtiokonttorille selvitykset. Huoltoeläke Huoltoeläke maksetaan täysimääräisenä leskelle, jos vainajan haitta-aste sotavammasta oli vahvistettu vähintään 80 prosentiksi tai mikäli korvattu vamma/sairaus on ollut syynä kuolemaan. Käytännössä vain erittäin harvoin enää katsotaan korvatun sotavamman aiheuttaneen kuoleman. Lesken osalta edellytetään lisäksi, että avioliitto on solmittu vähintään kolme vuotta ennen sotainvalidin kuolemaa tai että avioliitosta on syntynyt lapsi. Osahuoltoeläke Osahuoltoeläke maksetaan leskelle porrastetusti vainajan haitta-asteen mukaan, mikäli se on ollut 30–75 %. Osahuoltoeläkkeen porrastus on seuraava: Haitta- aste 60 – 75 % 50 – 55 % 30 – 45 % Osahuoltoeläkkeen määrä 3/4 täydestä 1/2 täydestä 1/3 täydestä Osahuoltoeläkkeen saanti­edellytykset ovat muutoin samat kuin huoltoeläkkeen. Lisähuoltoeläke Valtiokonttori myöntää lisähuoltoeläkettä harkinnanvaraisesti hakemuksesta huoltotai osahuoltoeläkettä saavalle leskelle, mikäli hänen toimeentulonsa on vaikeutunut. Eläkkeen suuruus riippuu siitä, kuinka suuria ovat hakijan tulot ja omaisuus. Hakemukseen kannattaa liittää selvitys lesken taloudellisesta asemasta: l kuolinpesä selvitetään perukirjalla l lesken tulot (myös huoltoeläke ja osahuoltoeläke otetaan huomioon tulona) l selvitys hyväksyttävistä vähennyksistä Hyväksyttäviä vähennyksiä ovat muun muassa asumis-, sairaanhoito- ja kodinhoitokustannukset. Pienimpään lisähuoltoeläkkeeseen on pääsääntöisesti oikeus, mikäli kuukausitulot hyväksyttävien vähennysten jälkeen ovat alle 909 euroa (vuonna 2013). Lisähuoltoeläkettä ei yleensä myönnetä, mikäli lesken talletukset ja osuus 40 41

kuolinpesän talletuksista ovat yli 21 000 euroa. Lisähuoltoeläkettä voidaan maksaa taannehtivasti enintään kolmen kuukauden ajalta. Lisähuoltoeläkkeen määrää voidaan oikaista olosuhteiden olennaisen muutoksen johdosta. Kertakaikkinen korvaus Jos kuolleen sotainvalidin haitta-aste oli 10–25 %, voidaan leskelle myöntää kertakaikkinen korvaus, mikäli hän on vailla kohtuullista elatusta. Kertakaikkista korvausta on haettava vuoden kuluessa sotainvalidin kuolemasta. Menettely on hyvin samankaltainen kuin lisähuoltoeläkkeestä on yllä selostettu Myöntämisen edellytys on, että kuukausitulot hyväksyttävien vähennysten jälkeen alittavat 848 euroa (vuonna 2013). Varallisuus ja kuolinpesän varallisuus otetaan huomioon samoin kuin lisähuoltoeläkkeessä. Kertakaikkisen korvauksen suuruus vuonna 2013 kuolleen sotainvalidin jälkeen on 8 140,29 euroa, joka vastaa vuoden täyden huoltoeläkkeen määrää. Vaikka olisi epävarmaa, voiko leski saada kertakaikkista korvausta, sitä kannattaa hakea, sillä vuoden hakuaika estää korvauksen hakemisen myöhemmin. Uudellen leskeksi jääneen huoltoeläke Huoltoeläkettä tai osahuoltoeläkettä saavan sotainvalidin lesken mennessä uuteen avioliittoon hänelle maksetaan kertasummana kolmen vuoden huoltoeläkkeen tai osahuoltoeläkkeen määrä. Mikäli uusi avioliitto purkautuu avioeron tai puolison kuoleman johdosta, leskelle voidaan myöntää hakemuksesta uudelleen huolto- tai osahuoltoeläke. Myöntäminen edellyttää, että uuden avioliiton purkautumisesta on kulunut kolme vuotta ja leski on vailla kohtuullista elatusta. Lesken kuukausitulojen tulee jäädä hyväksyttävien vähennysten jälkeen alle 849 euron. Tulot lasketaan samoin kuin lisähuoltoeläkettä myönnettäessä. Myös omaisuus vaikuttaa vastaavasti. 42

5. Kotona selviytyminen Sotainvalidit, puolisot ja lesket haluavat yleensä asua kotona mahdollisimman pitkään. On tärkeää hahmottaa kaikki ne palvelut, joilla kotona selviytymistä voidaan tukea. Aiemmin lakisääteistä korvausturvaa käsiteltäessä on kerrottu eri korvausmuodoista ja niiden saamisen edellytyksistä. Nyt tarkastelun kohteena on tavoite: arjessa selviytyminen. VALTION KORVAAMAT KUNNALLISET AVOPALVELUT Valtiokonttori korvaa kunnalle sen vähintään 20 %:n sotainvalideille järjestämät avopalvelut. Sotilasvammalaki ei määrittele palvelujen myöntämisperusteita, vaan niistä päättävät kunnat sosiaalihuoltolain ja kansanterveyslain nojalla. Sotilasvammalaki ei myöskään velvoita kuntia järjestämään palveluita. Tästä syystä eri kunnissa on eri käytäntöjä. Tukijäsenten kannattaakin seurata, että oman kunnan palvelut ovat vähintään samalla tasolla kuin esimerkiksi naapurikunnissa. Mikäli kunnallisissa palveluissa ilmenee puutteita, kannattaa kunnan päättäjiin ottaa yhteyttä. Kuntapalvelujen ennakkokorvaus Valtiokonttori maksaa kunnille kuukausittain ennakkona korvauksen niiden vähintään 20 %:n sotainvalideille järjestämistä palveluista. Ennakkomaksun suuruus perustuu kunkin kunnan ilmoittamaan arvioon aiheutuvista kustannuksista. Ennakkomaksu koskee kaikkia sotilasvammalain nojalla korvattavia palveluja lukuun ottamatta pitkäaikaista laitoshoitoa ja lyhytaikaista kuntouttavaa laitoshoitoa, joista aiheutuvat kulut kunnat velkovat jälkikäteen. Valtiokonttori on lähettänyt kunnille kirjeellä tarkemmat ohjeet palvelujen järjestämisestä ja korvaamisesta. Kirje on julkaistu Valtiokonttorin nettisivuilla. Siihen on hyvä tutustua ennen neuvotteluja kunnan kanssa. 10–15-prosenttiset sotainvalidit sekä puolisojäsenet Vaikka valtion korvaus ja maksuttomuus koskee vain vähintään 20 prosentin sotavammaisia, ovat muutkin sotainvalidit sekä sotainvalidien puolisot ja lesket kuntalaisina oikeutettuja kuntien järjestämiin palveluihin. Heitä tulee neuvoa hakemaan palveluja. Myös heidän tarvitsemistaan palveluista kannattaa neuvotella kunnan kanssa. Kaikilla 75 vuotta täyttäneillä on oikeus päästä sosiaalipalvelujen tarpeen arviointiin 7 arkipäivän kuluessa yhteydenotosta kuntaan. Tukipalvelut Yleisimmin käytetty kunnallinen avopalvelu on ateriapalvelu. Se on luonteeltaan tukipalvelu. Palvelu voidaan järjestää esimerkiksi lounasseteleillä, jolloin sotainvalidi saa kutakin päivää kohden lounassetelin. Muita mahdollisuuksia ovat kotiin kuljete42 43

tut ateriat ja kunnallisten palvelukeskusten tarjoamat ateriat. Toteutustavat näidenkin osalta vaihtelevat olosuhteiden mukaan. Esimerkiksi pitkien välimatkojen vuoksi saatetaan kotiin kerralla kuljettaa useampi ateria, jolloin osa aterioista toimitetaan jääkaapissa säilytettäväksi. Muita tukipalveluita ovat muun muassa siivous-, kuljetus- pyykki- ja kylvetyspalvelut. Tukipalveluista valtion korvaus on yleinen asiakasmaksu kaksinkertaisena, korkeintaan kuitenkin todelliset kulut. Varsinkin kuljetuspalveluiden osalta yleinen ongelma on, että asiakasmaksut monissa kunnissa on määritelty niin pieniksi, että ne eivät kaksinkertaisenakaan riitä kaikkiin kunnan kuluihin. Kunnan päiväkeskuksissa on usein ruokailun ja pyykinpesun lisäksi muuta toimintaa esim. viriketoimintaa. Myös siitä valtio korvaa asiakasmaksun kaksinkertaisena, kuitenkin enintään todelliset kulut. Kotipalvelut Varsinaiset kodinhoitajan tai kotiavustajan antamat palvelut korvataan kunnalle tehtyjen työtuntien tai käyntikertojen perusteella niiden todellisten eli käytännössä keskimääräisten kulujen mukaan. Asumispalvelut palvelutaloissa Kun sotainvalidi siirtyy asumaan palvelutaloon, kunnalle korvataan ateria- ja muista tukipalveluista kunnan tai kuntainliiton päättämä maksu kaksinkertaisena, kuitenkin enintään todelliset kulut. Palvelu- tai tukiasunnosta perittävää vuokraa ei korvata, vaan se on sotainvalidin itse maksettava. Avosairaanhoito Kotisairaanhoito ja avohoitona järjestetty lääkinnällinen kuntoutus kuuluvat kuntapalveluina korvattaviin. Ne korvataan todellisten (keskimääräisten) käyntikertakulujen mukaan. Lääkinnällisenä kuntoutuksena kunta voi antaa myös apuvälineitä. Valtio korvaa kunnalle apuvälineiden hankintakulut. Akuuttisairaanhoito ei kuulu korvattaviin palveluihin, ellei sitä järjestetä kotisairaalahoitona. Omaishoidon tuki Omaishoidon tuella tarkoitetaan vanhuksen, vammaisen tai sairaan kotona tapahtuvan hoidon turvaamiseksi annettavaa hoitopalkkiota ja palveluja. Omaishoidon tukea voidaan antaa, jos henkilö alentuneen toimintakyvyn, sairauden, vamman tai muun vastaavanlaisen syyn vuoksi tarvitsee hoitoa tai muuta huolenpitoa. Hoitajana on usein sukulainen, esimerkiksi sotainvalidin lapsi. Omaishoidon tuesta kunta laatii yhdessä hoidettavan ja hoitajan kanssa hoito- ja palvelusuunnitelman, jossa määritellään hoidon lisäksi muut palvelut. Kunta tekee hoitajan kanssa sopimuksen. Kunta maksaa hoitajalle palkkion, jonka suuruus määritellään hoidon sitovuuden ja vaativuuden perusteella. Pienin palkkio on 374,35 euroa kuukaudessa (vuonna 2013). Omaishoidon tuen määrät ja perusteet vaihtelevat suuresti eri kunnissa. Valtio korvaa omaishoidon kustannukset kunnalle, jos hoidettava on vähintään 20% sotainvalidi. 44

ASUNNON MUUTOSTYÖT Vähintään 10 prosentin sotainvalidilla on oikeus Valtiokonttorin korvaamaan asunnon muutostyöhön, mikäli uudistus edistää sotainvalidin kotona asumista. Muutostyön tarvetta arvioidessa otetaan huomioon myös sotainvalidin siviilivammat ja sairaudet. Joissain tapauksissa korvataan myös peruskorvausluontoisia töitä, jos ne ovat tarpeen laitoshoidon välttämiseksi. Korjattavat kohteet ovat aina tapauskohtaisesti harkittavia. Tyypillisiä muutostöitä ovat esimerkiksi pesuhuoneen ja wc:n rakennus- ja korjaustyöt, portaiden loiventaminen, luiskien rakentaminen, oviaukkojen leventäminen, kynnysten poistaminen ja hissin asentaminen. Myös pienet uudistukset, kuten tukitangot, tartuntakahvat ja esimerkiksi sähkökatkaisijoiden siirrot voidaan korvata. Maksusitoumus on suositeltavaa hakea ennen muutostöiden aloittamista. Korvauksen yläraja vuonna 2013 on 12 760 euroa. Hakijan tulot ja varallisuus eivät vaikuta tukeen. Avustusten hakemisessa auttavat Vanhustyön keskusliiton palveluksessa olevat korjausneuvojat. Neuvojat auttavat tarvittaessa myös remontin kartoittamisessa, suunnittelussa ja muutostyöt suorittavan urakoitsijan etsimisessä. Korjausneuvonta on maksutonta. Kirjan lopussa liitteenä 4 on alueen korjausneuvojan yhteystiedot. AVUSTAJATOIMINTA Sotainvalidien Veljesliiton avustajatoiminta tukee ja täydentää kunnallista ja yksityistä kotipalvelua. Toiminnan tarkoituksena on ylläpitää asiakkaan toimintakykyä ja avustajan antama apu suunnitellaan yhdessä asiakkaan kanssa. Avustajatoimintaan sisältyy asiakkaiden tarpeiden mukaan mm. avustamista asioinnissa ja ulkoilussa, ruoka- ja pyykkihuoltoa, kodinhoidollisia tehtäviä sekä kevyitä pihatöitä. Oleellista on tehdä kodin askareita yhdessä asiakkaan kanssa hänen voimavarojensa mukaan. Keskusteluhetket ja henkinen tuki ovat myös oleellinen osa avustajan käyntiä. Avustajatoiminnan asiakkaina voivat olla kaikki veteraanijärjestöjen (Sotainvalidien Veljesliitto, Suomen Sotaveteraaniliitto, Rintamaveteraaniliitto, Rintamanaisten Liitto) jäsenet ja sotalesket. Aviopuolisoiden ja leskien kohdalla asiakkuus edellyttää, että sotainvalidi- tai veteraanipuoliso on tai oli jäsenenä jossakin edellä mainituista yhdistyksistä tai sotaleski Kaatuneiden Omaisten Liitossa. Avustajan käyntikerran pituus on noin 2,5 tuntia ja siitä peritään kohtuullinen maksu. Avustajatoimintaa rahoittavat pääosin työ- ja elinkeinohallinto sekä Sotainvalidien Veljesliitto. Eri kunnat, laitokset ja muut veteraanijärjestöt osallistuvat kulujen korvaamiseen vaihtelevin määrin. Tästä syystä asiakasmaksu vaihtelee alueittain ja on usein Sotainvalidien Veljesliiton tuen johdosta sotainvalideille ja heidän puolisoilleen ja leskilleen pienempi kuin muilla avustettavilla. Avustajatoimintaa on eri puolilla Suomea, mutta palvelun kattavuudessa on alueellisia eroja. Kirjan lopussa liitteenä 3 on alueen avustajatoiminnan yhteystiedot. 44 45

Veljesliiton avustajat käyvät jäsenten luona auttamassa arjen askareissa. Kuva Janne Ulvinen. Avustajan työnkuvaan voi kuulua l l l l l l l l ruokahuoltoa, ruuanlaittoa, leipomista ulkoilussa ja liikkumisessa avustamista kodinhoito-, viikkosiivous- ja pyykkihuoltoapua apua kauppa-, pankki-, posti-, apteekki- yms. asiointiin saattamisapua esimerkiksi lääkäriin pienimuotoisia piha- ja ulkotöitä kotimiesapu, omaishoitajan lyhytaikaista sijaistamista lukemista, keskustelua ja seurustelua Työvoimapoliittinen hanke Sotainvalidien Veljesliitto on järjestänyt yhteistyössä työ- ja elinkeinohallinnon kanssa avustajatoimintaa sotainvalideille, sotiemme veteraaneille sekä heidän puolisoilleen ja leskilleen vuodesta 1998 lähtien. Hanke sai alkunsa järjestön halusta tukea ikääntyviä jäseniään, niin että he selviytyisivät omissa kodeissaan mahdollisimman pitkään. Tämän edellytykseksi nähtiin konkreettinen apu jäsenten koteihin. Avustajatoiminta on samalla työvoimapoliittinen hanke, jonka tavoitteena on työllistää vaikeasti työllistyviä, vanhustyöhön soveltuvia ja motivoituneita pitkäaikaistyöttömiä sotiemme invalidien ja veteraanien avuksi. Avustajilla on mahdollisuus kouluttautua työsuhteen aikana ja näin saada työkokemuksen ohessa ammatti alalle, jossa jo nyt on työvoimapulaa. 46

6. Sotainvalidien Veljesliitto tänään Jäsenyys Sotainvalidien Veljesliitto on rekisteröity yhdistys, jolla liittomuotoisena on jäsenyhdistyksiä. Maakunnallisina jäsenyhdistyksinä toimii 18 sotainvalidipiiriä, joiden alueet ovat muodostuneet aikanaan suojeluskuntapiirien mukaisesti. Piirijako eroaa muun muassa myöhemmin perustetun Suomen Sotaveteraaniliiton piirijaosta. Sotainvalidiosastot ovat yhden tai useamman kunnan alueella toimivia rekisteröityjä yhdistyksiä, jotka liiton hallitus on aikanaan hyväksynyt liiton jäsenyhdistyksiksi. Osastot ovat samalla myös sotainvalidipiirin jäsenyhdistyksiä. Lisäksi liitolla on vielä kaksi erikoisjäsenyhdistystä: Sotasokeat ry. ja Aivoinvalidit ry. Osastojen varsinaisia jäseniä voivat olla vain sotainvalidit. Sotainvalidiksi katsotaan henkilö, jonka vamman Valtiokonttori (ent. tapaturmavirasto) on todennut sodan aiheuttamaksi ja sotilasvammalain mukaan korvattavaksi. Puolisojäsenyys toteutettiin liiton säännöissä vuonna 2004 ja lähes kaikissa osastoissa puolisojäsenyys on otettu mukaan sääntöihin. Lähtökohtana oli tarve pitää entistä parempaa huolta sotainvalidien puolisoista ja leskistä. Puolisojäsenen tulee olla sotilasvammalaissa tarkoitettu sotainvalidin aviopuoliso tai leski. Tukijäsenet ovat nuorempia henkilöitä, jotka haluavat tehdä vapaaehtoistyötä sotainvalidi- ja puolisojäsenten hyväksi. He eivät ole osaston huollon piirissä. On suotavaa, että tukijäsenet ovat myös jäseniä Sotainvalidien Perinnejärjestössä. Liitto ja perinnejärjestö suosittavat, että tukijäseniltä ei peritä jäsenmaksuja. Sotainvalidit, puolisot ja lesket sekä tukijäsenet ovat jäseninä paikallisessa sotainvalidiosastossa, vaikka yleisesti puhutaan Sotainvalidien Veljesliiton jäsenistä sekä puoliso- ja tukijäsenistä. Osaston kaikki jäsenet hyväksyy jäseniksi osaston johtokunta. Erikoisjäsenyhdistysten jäsenet ovat myös osastojen jäseninä. Veljesliitossa ja Sotainvalidipiireissä ei ole henkilöjäseniä. Kuitenkin Kuopion vuoden 2011 liittokokouksen päätöksen mukaisesti sotainvalidi-, puoliso- ja tukijäsenet siirtyvät sotainvalidipiirin henkilöjäseniksi siinä vaiheessa, kun piirin kaikki osastot ovat purkautuneet. Helsingin piirissä näin on jo tapahtunut. Päätöksenteko Veljesliitossa Sotainvalidien Veljesliiton ylintä päätösvaltaa käyttää liittokokous, jossa äänioikeus on osastojen, piirien ja erikoisjäsenyhdistysten nimeämillä liittokokousedustajilla. Liittokokous valitsee liittovaltuuston. Valtuustoon valitaan piirien ja erikoisjäsenyhdistysten esitysten pohjalta jäsenet ja varajäsenet. Se kokoontuu keväisin ja syksyisin sekä tarvittaessa (liittokokousvuosi) myös muulloin. Liittovaltuuston puheenjohtaja on liiton puheenjohtaja. Liittovaltuusto valitsee kahdeksi vuodeksi kerrallaan liiton hallituksen, joka liittokokouksen ja liittovaltuuston päätösten mukaisesti johtaa liiton toimintaa. Hallituksen puheenjohtajana, jonka liittovaltuusto valitsee, toimii käytännössä eri henkilö kuin liittovaltuuston puheenjohtajana. Liittovaltuusto valitsee myös liiton pääsihteerin. 46 47

Sata veteraania marssi eduskuntaan marraskuussa 2011. Sotainvalidit vaativat avopalvelujen saantia ja laitoshoitoon pääsyä määrittävän prosenttirajan alentamista. 48

Sotainvalideja saapumassa Veljesliiton 70-vuotisjuhlaan. Liiton keskustoimiston työskentelyä ohjaa liiton hallitus, joka valitsee keskustoimiston työntekijät pääsihteeriä lukuun ottamatta. Sotainvalidipiirin vuosikokouksessa on äänioikeus sotainvalidiosastojen nimeämillä edustajilla. Vuosikokous valitsee piirihallituksen, joka johtaa piirin toimintaa ja tekee esityksen piirin toiminnanjohtajasta liiton hallitukselle (toiminnanjohtajat ovat liiton palkkauksessa). Osaston vuosikokouksessa äänioikeutettuja ovat sotainvalidijäsenet. Yli puolessa osastoista sotainvalidit ovat myöntäneet äänioikeuden myös puolisojäsenille. Läsnäolo- ja puheoikeus on kaikilla puolisojäsenillä. Tukijäsenillä ei ole äänioikeutta osaston vuosikokouksessa tai yleisessä kokouksessa, mutta heillä on kyllä läsnäolo- ja puheoikeus. Osaston vuosikokous valitsee johtokunnan, joka johtaa osaston toimintaa. Tärkeimmät tavoitteet Nyt Veljesliiton tehtävänä on tukea ikääntyneitä jäseniään selviytymään arjessa. Sotainvalidi- ja puolisojäsenet tarvitsevat erilaisia palveluja ja ulkopuolista apua. Korkea ikä merkitsee monien käytännön hankaluuksien ilmaantumista sekä toimintakyvyn heikentymistä. Vaikeissakin tilanteissa kotona asuminen voi kuitenkin onnistua, jos sinne on saatavissa riittävästi apua ja tukea. Mahdollisuus turvautua aika ajoin jaksoittaiseen laitoshoitoon ja kuntoutukseen helpottaa kotona selviytymistä. Sotainvalidien, heidän puolisoidensa ja leskiensä edunvalvonta jatkuu täysipainoi48 49

sena niin kauan kuin heitä keskuudessamme elää – aina 2020-luvulle saakka. Veljesliitto jatkaa ponnisteluja kaikkien sotainvalidien saamiseksi sotavammaprosentista riippumatta kunnan järjestämien avopalvelujen ja niissä tapauksissa, joissa kotona asuminen ei enää järkevin tukitoiminkaan onnistu, myös kodinomaisen laitoshoidon palvelujen piiriin. Sotainvalidien Veljesliitto ja sotainvalidipiirit pyrkivät vaikuttamaan siihen, että kunnat järjestävät riittävässä laajuudessa sotainvalidien tarvitsemat avo- ja kotipalvelut. Veljesliiton tehtävä on varmistaa entisten omien laitosten sekä sairas- ja veljeskotien tulevissa järjestelyissä, että sotainvalidit ja muut veteraanit ovat niissä edelleen ensisijaisia potilaita ja asiakkaita niin kauan kuin he näiden laitosten palveluja tarvitsevat. Veljesliiton tulevaisuus Sotainvalidien Veljesliiton toiminta jäsenkunnan hyväksi jatkuu vielä 2020-luvullakin. On tärkeää huolehtia siitä, että liiton organisaation toimintakyky sotainvalidien ja heidän puolisoidensa ja leskiensä asioiden hoitamisessa säilyy. Liiton aiemmin omistamien hoitolaitosten kiinteistöjen ja keskustoimiston Kasarmikadun tilojen myynnistä saadut varat on sijoitettu liiton hallituksen vuosittain hyväksymän sijoitussuunnitelman mukaan tuloa tuottavasti, mutta turvallisesti. Varoja käytetään edelleen etupainotteisesti sotainvalidi- ja puolisojäsenten (puolisot ja lesket) hyväksi niin, että ne tulevat käytetyiksi jäsenistön elinaikana. Sotainvalidien Veljesliiton tuki- ja perinnesäätiön varat on viime vuosien aikana pääosin jo käytetty lähinnä avustajatoimintahankkeen rahoittamiseen. Liiton toimintaa ja taloutta koskevan, vuoteen 2020 saakka ulottuvan PTS-suunnitelman mukaan liitto jakaa erilaista kohdennettua tukea etupainotteisesti jäsenkunnalle. Huolto- ja tukirahaa sekä lisätukea jaetaan piireille jäsenmäärän ja varallisuuden mukaan. Tukea voi käyttää puolisoiden ja leskien kuntoutukseen, jäsenten arjessa selviytymisen auttamiseen niin kotona kuin laitoksissa, yksinäisyyden ehkäisyyn, viriketoimintaan ja muuhun henkiseen huoltoon ja kuljetuspalveluihin. Veljesliiton tehtävä on varmistaa entisten omien laitosten sekä sairas- ja veljeskotien tulevissa järjestelyissä, että sotainvalidit ja muut veteraanit ovat niissä edelleen ensisijaisia potilaita ja asiakkaita niin kauan kuin he näiden laitosten palveluja tarvitsevat. 50

7. Piirin ja osastojen toiminta SOTAINVALIDITYÖ Käytännön sotainvalidityö tapahtuu paikallisissa osastoissa, joiden jäseninä sotainvalidi- ja puolisojäsenet ovat. Sotainvalidipiirin tehtävänä on ohjata ja tukea osastojen työtä, mutta tarvittaessa piiritoimisto huolehtii myös yksittäisen jäsenen neuvonnasta ja huollosta. Jäsenet ovat tottuneet kääntymään osaston puoleen mitä erilaisimmissa asioissa. Asian luonne usein kertoo, mistä saa lisätietoa. Viranomaisasioissa se on usein päätöksentekijä, esimerkiksi kunta tai Kansaneläkelaitos. Välimatka viranomaiseen voi olla ongelma. Tällöin olisi hyvä, jos asiamies voisi lähteä saattajaksi ja avustajaksi. Varsinaista ammattitaitoa vaativissa asioissa asiamiehen kannattaa olla itseään kohtaan kriittinen. Esimerkiksi testamenttien tekemisessä ei riitä, että tekijän tahto tulee selkeästi ilmaistuksi, vaan asiakirjan on täytettävä muotomääräykset. Jos ei katso itseään tehtävään kykeneväksi, kannattaa oma rajallisuus myöntää jäsenelle avoimesti. Parhaassa tapauksessa osastolla on tukijäsenissään myös lakimies. Yksilökohtaisia asioita hoitaessa ei pidä unohtaa, että sotainvalideilla on yhteisiä etuja, jotka tulee hoitaa. Erittäin merkittävä asia on valtion korvaamat vähintään 20 prosentin sotainvalidien kuntapalvelut. Niiden määrässä ja laadussa on hyvin suuria kuntakohtaisia eroja. Kannattaa ottaa selvää, miten asiat esimerkiksi naapurikunnissa ovat ja etsiä esimerkkejä hyvin hoidetuista palveluista. Sotainvalidiosaston kannattaa säännöllisin väliajoin neuvotella kuntapalveluista kunnan edustajien kanssa. Neuvotteluihin voi pyytää mukaan sotainvalidipiirin toiminnanjohtajaa. Yksittäistapaukset voivat tuoda esiin epäilyn, että osalla jäsenistöä lakisääteisessä turvassa on puutteita. Eräissä osastoissa on jäsenten lakisääteinen tilanne kartoitettu yhteistoiminnassa sairaskodin neuvontapalvelutyöntekijän kanssa. Mikkelin piirin naistoimikunta keräsi varoja sotainvalidityöhön kirpputorilla. 50 51

Osastojen ja piirien avustustoiminta Sotainvalidien Veljesliitto on koko toimintansa ajan tukenut sotainvalideja ja heidän perheitään myöntämällä perus- ja tilapäisavustuksia niissä tapauksissa, joissa tarpeellista apua ei ole ollut saatavissa muualta. Vaikka sotilasvammakorvausten ja yhteiskunnan muiden tukijärjestelmien kattavuus on parantunut, saattaa yksittäisten sotainvalidien sekä heidän puolisoidensa ja leskiensä kohdalla edelleen ilmetä taloudellisen avun tarvetta. Erityisesti 10–15 prosentin sotainvalidien ja alle 30 prosentin lievävammaisten sotainvalidien leskien sotilasvammalain mukaisessa korvausturvassa on puutteita. Avustustoiminnan piiriin kuuluvat: 1. Liiton jäsenyhdistysten jäseninä olevat sotainvalidit 2. Liiton jäsenyhdistysten jäseninä olevat puolisojäsenet 3. Liiton jäsenyhdistysten jäseninä olevien tai olleiden sotainvalidien 3. puolisot ja lesket Piiri- ja osastokohtaisesti avustusten myöntöperusteissa ja avustusmahdollisuuksissa on eroja. Avustuskohteet Avustusta on myönnetty tarveharkinnan perusteella vain sellaisiin tarkoituksiin, joihin ei ole saatavissa yhteiskunnan tukea tai joissa tuki on selvästi riittämätön. Ensisijaisesti on avustettu toimenpiteitä, joilla tuetaan kotona asumista ja itsenäistä selviytymistä. Avustus on myönnetty poikkeuksellisen suurten kulujen johdosta, jotka ovat aiheutuneet sairaudesta ja sen hoidosta tai kotiavun tarpeesta taikka niihin rinnastettavista syistä. Myös asunto-olojen parantamista ja tarpeellisten kodinkoneiden hankkimista on perustellusta syystä tuettu. Sotainvalidin hautauskulujen perusteella on avustusta myönnetty ensisijaisesti alle 20 prosentin sotainvalidien leskille, jotka eivät saa hautausapua Valtiokonttorilta. Avustuksen hakeminen ja sen määrät Avustusta haetaan sotainvalidiosastolta, jonka jäsenenä hakija on. Sotainvalidien puolisot ja lesket hakevat avustusta asuinpaikkakuntansa sotainvalidiosastolta riippumatta siitä, ovatko he puolisojäseniä. Sotainvalidipiirit voivat antaa alueensa osastoille tarkemmat ohjeet osastojen ja piirin välisestä kustannusten- ja työnjaosta sekä myöntämisperusteista. Avustuksen suuruus ratkaistaan tuen tarpeen mukaan. Tarvittaessa pyydetään hakijalta tiedot tuloista ja varallisuudesta. Avustuksen määrään vaikuttaa myös jäsenyhdistyksen taloudelliset voimavarat. Jäsenten lakisääteisiä etuja koskeva palvelu Monissa sotainvalidiosastoissa jäsenten lakisääteistä huoltoa on hoitanut yksi vapaaehtoinen. Usein nämä tehtävät on yhdistetty osaston sihteerin tehtäviin. Joissain osastoissa on nimetty erityinen asiamies tai asianhoitaja. Yleensä asiamiehellä on ollut viikoittain tietty vastaanottoaika, jonka hän on varannut näihin tehtäviin. Kiireellisissä tapauksissa on luonnollisesti autettu muulloin52

kin. Vastaanottoaika on helpottanut yhteydenottamista, koska jäsen on voinut olettaa, että silloin on varattua aikaa juuri hänen asiaansa varten. Pienet osastot yhdistyvät ja jäsenten liikkumismahdollisuus on usein hyvin rajattua. Yhä useammin asiamiehen on lähdettävä sotainvalidin luo. Onkin perusteltua, että ainakin maantieteellisesti laajoissa osastoissa on useampia tukijäseniä asiamiestehtävissä, joista jokaisella on oma alueensa ja nimetyt sotainvalidit ja puolisojäsenet vastuullaan. Tiedotus Jäsenille suunnatun tiedottamisen valtakunnallisen rungon muodostaa Sotainvalidilehti. Kuudesti vuodessa ilmestyvässä lehdessä kerrotaan tärkeät lakisääteiset asiat ja sotainvalideja koskevat uutiset. Lisäksi lehti julkaisee haastatteluja ja muistelmia. Jokaisella piirillä on käytettävissään sivu piirikohtaisille tapahtumille ja uutisille. On suositeltavaa, että tämän sivun kautta tiedotetaan tulevista tapahtumista. Se on myös oiva paikka muistella vanhoja tapahtumia sekä houkutella uusia kävijöitä mukaan. Usein piirin toiminnanjohtajat toivovat, että tukijäsenet osallistuisivat sivun sisällön tuottamiseen. Liitolla on nettisivut osoitteessa www.sotainvalidit.fi ja oma Facebook-profiili www.facebook.com/sotainvalidi. Kullekin sotainvalidiosastolle liitto toimittaa vuosittain tarrat osaston jäsenistä. Monet osastot lähettävät säännöllisesti jäsenkirjeitä. Yhteiset tilaisuudet osaston jäsenille ovat paitsi virkistymistilaisuuksia myös hetkiä, joissa tiedottaminen käy luontevasti. Useissa osastoissa järjestetään esimerkiksi joka kuukausi yhteinen kahvitilaisuus kaikille jäsenille. Yhä useammille sotainvalideille kulkeminen muodostaa esteen. Heille tulee yrittää silti järjestää mahdollisuus päästä yhteisiin tilaisuuksiin esimerkiksi järjestämällä kuljetuspalvelu ja/tai tukijäsenten talkootyönä kyyditseminä. Myös puhelinsoitto tai kotona käynti ilahduttaa monia ja tuo vaihtelua arkeen. Silloinkin voi tiedottaa ajankohtaisesta asiasta ja samalla yhteydenottoon tulee sisältöä. Tiedottamisen ja neuvonnan tärkeimpänä tarkoituksena on varmistaa, että sotainvalidit ja puolisojäsenet Kunnianosoitus Vapaussoturien muistomerkillä Lahden kaupungintalon puistossa liittokokouksen yhteydessä 29.5.1978. Seppeleen laskee liittovaltuuston jäsen Veikko Kankaanpää Seinäjoelta. Mukana myös Lahden piirin ja osaston edustajat. 52 53

saavat kaikki heille kuuluvat edut. Tiedottamisessa kaikki keinot kannattaa käyttää hyväksi. Suureen yleisöön kohdistuvan tiedottamisen tarkoituksena on kertoa, että keskuudessamme edelleen on sotainvalideja ja heitä pitkään hoitaneita puolisoita. Paikallisiin ja alueellisiin lehtiin tai radioon voi tarjota juttuvinkkejä sotainvalideista ja puolisoista sopivan juhlapäivän, esimerkiksi veteraanipäivän tai itsenäisyyspäivän yhteydessä. Toimittajan voi myös pyytää mukaan piirin tai osaston tapahtumiin. Tiedotusvälineeseen voi myös ottaa yhteyttä ja kysyä, minkälaisia juttuvinkkejä he toivoisivat saavansa. Maakunnallinen yhteistyö Sotainvalidien maakunnallinen yhteistyö on järjestetty sotainvalidipiireittäin. Piiri on luonnollinen alue, kun aiotaan järjestää esimerkiksi jokin suurempi tapahtuma kuten kesäpäivä. Piireillä on ollut keskeinen merkitys myös tiedon kulun kannalta. Jokaisen osaston ei tarvitse keksiä kaikkea itse, jos tiedetään naapurin hyvästä ideasta. Monet valtakunnalliset menestyksekkäät kampanjat ovat saaneet alkunsa paikallisesta tai piiritason toiminnasta. Tällaisia ovat muun muassa sotainvalidien asunnonkorjausneuvonta ja avustajatoiminta. Piiritason yhteistyö on siis keskeisesti vaikuttanut sotainvalidien huoltoon koko maassa. Varmasti tulevaisuudessakin yhteistyöllä voidaan toteuttaa laajojakin hankkeita, joihin yhden osaston tukijäsenten voimat eivät riitä. Nuorempien sotainvalidityössä mukana olevien yhteistyötä varten on useimpia sotainvalidipiirejä vastaaville alueille perustettu Sotainvalidien Perinnejärjestön alueyhdistys. Nämä ovat ottaneet monissa piireissä vastuun kesäjuhlien tai kirkkokonserttien järjestämisestä sotainvalideille ja puolisojäsenille. Esimerkiksi PohjoisKarjalassa Ystävänpäivän konsertit ja Varsinais-Suomessa viihdekonsertit ovat muodostuneet jo perinteeksi. Perinnejärjestön alueyhdistyksien kokoontumiset tarjoavat mahdollisuuden tietojen ja kokemusten vaihtoon. Sotainvalidien ja puolisojäsenten elämäntilanne on hyvin samankaltainen kaikkialla. Siksi myös ongelmat ovat yhteisiä. Keskustelu ja mahdollisesti ulkopuolisten asiantuntijoiden vetämä koulutus ovat asioita, joiden luonteva järjestäjä on Sotainvalidien Perinnejärjestön alueyhdistys. OSASTOJEN TALOUS Sotainvalidien Veljesliiton toiminnan tarkoitus Liiton sääntöjen toisessa pykälässä sanotaan: ”Liiton tarkoituksena on ylläpitää sotainvalidien keskuudessa isänmaallista yhteishenkeä ja luottamusta tulevaisuuteen sekä luoda edellytykset heidän menetystensä oikeudenmukaiselle korvaamiselle ja heidän sekä heidän puolisoidensa ja leskiensä tarkoituksenmukaiselle huollolle, eri54

Pohjois-Pohjanmaan piirin jäsenet kuntoleirillä Oulun Hietasaaressa kesällä 1982. Edessä vasemmalla leirinjohtaja Arvo Laitinen Raahesta. tyisesti huomioon ottaen sotainvalidien sekä heidän puolisoidensa ja leskiensä vanhuudenhuollon lisääntyvät tarpeet.” Edellä olevan perusteella Sotainvalidien Veljesliiton tavoitteena on käyttää varansa sotainvalidien ja heidän puolisoidensa elinaikana loppuun niin, että varojen käyttö on etupainotteista jäsenten määrän suhteessa. Karkeasti yksinkertaistaen voisi asian kiteyttää niin, että senttiäkään ei sotainvalidien saamia varoja jätetä jälkipolville. Osastot ovat liiton suositusten mukaisesti tehneet omia pts-suunnitelmiaan. Niitä kannattaa edelleen ylläpitää, jotta varojen käyttö on loppuun saakka hallittua. Seuraavassa käydään läpi osastojen ja piirien taloudenhoitoa liiton mallitilinkarttojen mukaisesti. Tilikarttojen runko on esitetty seuraavilla sivuilla. Tilien määrä vaihtelee osaston tai piirin toiminnan laajuuden mukaan. Tietokoneella hoidetussa kirjanpidossa on parempi, että tilejä on riittävästi, kuin että niitä olisi liian vähän. Näin vältytään turhilta laskelmilta. Ylipäätään suosittelemme, että osastot käyttäisivät liiton ehdottamaa mallitilikarttaa paikallisiin olosuhteisiin soveltaen. Mallitilikarttoja voi tilata piirien välityksellä keskustoimistosta. TULOSLASKELMA Varsinainen toiminta Huoltotoiminta Varsinaisen toiminnan tärkein tehtävä on huoltotoiminta. Raha-avustusten tarve on selvästi vähentynyt. Mahdollisia perusavustuksia käsiteltäessä osastossa kannattaa aina miettiä, hyödyttääkö esimerkiksi tehtävä remontti sotainvalidin ja hänen puolisonsa kotona asumista, vai jääkö hyöty lähinnä perikunnalle. Muutoinkin pitää miettiä, miten huoltotyön avulla voidaan auttaa kotona selviytymistä erilaisin palveluin. 54 55

Rahan jakaminen jäsenkunnalle mm. joulurahojen muodossa ei juurikaan hyödytä sotainvalidiperheitä, vaan usein raha kulkeutuu lastenlapsille. Veljesliitto suosittelee sotainvalidien puolisoille ja leskille annettavia kuntoutusavustuksia. Heidän mahdollisuuteensa päästä kuntoutukseen yhteiskunnan tuen turvin ovat vähäiset. Sotainvalidipuolison pitkäaikaisina hoitajina he ovat kuntoutuksensa ansainneet. Avustajatoiminta Avustajatoiminnan tuottoihin kirjataan mahdolliset asiakasmaksut ja saatu tuki tähän tarkoitukseen. Riippumatta siitä, onko sotainvalidien avustajatoiminta järjestetty osaston, piirin tai muun yhteisön toimesta kannattaa osastojen, joilla siihen on varaa, tukea jäsentensä kotona selviytymistä käyttämällä varojaan myös avustajatoimintaan esimerkiksi asiakasmaksuja tukemalla. Liitto on viime vuosina voimakkaasti tukenut juuri avustajatoimintaa ja tulee tekemään näin myös tulevina vuosina. Henkinen huolto Tärkeä osa vanhuudenhuoltoa on myös henkinen tuki, joka pitää sisällään niin virkistystoiminnan kuin hengellisen työn. Retkille ja matkoille osallistuminen ja erilaiset juhlat pitävät mielen virkeänä jo pitkään ennen ja myös jälkeen tapahtuman. Varojen käyttö virkistys- ja hengelliseen toimintaan on suositeltavaa. Muu järjestötoiminta Isoimmilla osastoilla, joilla on palkattua henkilökuntaa, voidaan henkilöstömenot katsoa osittain myös huoltotoiminnan kuluksi, sillä sotilasvammalain etuuksien ja muu neuvontatoiminta on tuloksellista sotainvalidien auttamista. Vapaaehtoisten luottamusmiestenkin kulut, kuten matkakulut tulee myös korvata. Järjestötoiminnan kulut on syytä pitää kohtuullisina. Varainhankinta Valtakunnallinen Sotainvalidien syyskeräys oli pitkään merkittävin osastojen varainhankinnan muoto. Jotkut sotainvalidiosastot järjestävät edelleen paikallisia keräyksiä. Suurin osa osastoista on nyt mukana veteraanijärjestöjen yhteisessä Veteraanivastuu-keräyksessä. Tämänkin keräyksen tuotto palautuu kokonaisuudessaan sille paikkakunnalle, jolta se on kerätty. Osa sotainvalidiosastoista osallistuu myös vammais- ja kansanterveysjärjestöjen yhteiseen Pieni ele -vaalikeräykseen. Veljesliitto on perinteisesti palauttanut oman osansa myös liittotasolla jaetusta vaalikeräyksen keräysosuudesta keräykseen osallistuneille osastoilleen. Useilla osastoilla on edelleen talkoomuotoista varainhankintaa, jossa vastuu viime vuosien aikana on siirtynyt nuoremmille. Näitä kannattaa jatkaa, niin kauan kuin se on mielekästä. Sotainvalidien Perinnejärjestön alueyhdistykset tukevat mielellään tällaista toimintaa. Varainhankintaan kirjataan myös saadut lahjoitukset. Keräystoiminnassa on pidettävä huoli, että keräys- ja muut luvat ovat kunnossa. Esimerkiksi kiinteistön omistajalta on saatava lupa keräysiskun toteuttamiseen kauppakeskuksessa. 56

Sijoitus ja rahoitustoiminta Sijoitustoiminta rajoittuu suurimmalla osalla korko- ja osinkotuottoihin. Mikäli osastolle on kertynyt runsaammin varoja esimerkiksi kesäpaikan tai toimitilan myynnistä, varat pitää sijoittaa ”turvallisesti, mutta tuloa tuottavalla tavalla” niin, että ne tarvittaessa ovat riittävän nopeasti saatavissa huoltotoiminnan käyttöön. Satunnaiset erät ja yleisavustukset Tuloslaskelman satunnaisiin tuottoihin kirjataan mm. huomattavat myyntivoitot, lahjoitukset ja testamentit sekä vastaavasti satunnaisiin kuluihin mahdolliset myyntitappiot. Yleisavustuksia ovat osaston ulkopuolelta saadut yleisesti koko osaston toiminnan tukemiseen saadut avustukset esimerkiksi piiriltä tai kunnalta. Monille osastoille on kunnan antama avustus merkittävä tulon lähde. Jos avustus on annettu jonkin tietyn toiminnan tukemiseen, se kirjataan tuloslaskelmaan kyseisen kohdan tuottoihin. Piiriltä saatu ”liiton lisätuki” kirjataan tuloslaskelman alkuun avustusten tuotoksi. TASE Pysyvät vastaavat Taseen pysyviin vastaaviin kirjataan aineettomat oikeudet (esimerkiksi tietokoneohjelmien käyttöoikeudet) ja aineelliset hyödykkeet kuten rakennukset, koneet ja kalustot. Nykyään ei enää ole välttämätöntä ”aktivoida” kaikkia kone- ja kalustohankintoja taseeseen, vaan ne voidaan kirjata kerralla kuluksi tuloslaskelmassa. Jos hankinta on huomattavan iso ja vääristää tilikauden tuloksen, on syytä kirjata hankinta taseen pysyviin vastaaviin. Pysyviin vastaaviin kirjataan myös osaston sijoitukset kuten osakehuoneistot, pörssi- ja muut osakkeet, sijoitusrahastot ja joukkovelkakirjalainat. Määräaikaistalletukset on ehkä parempi kirjata pankkisaamisiin. Vaihtuvat vastaavat Taseen vaihtuviin vastaaviin kirjataan osaston vaihto-omaisuus (adressivarasto), saamiset (myynti- ja siirtosaamiset) sekä rahat ja pankkisaamiset. Oma pääoma ja vieras pääoma Taseen oma pääoma koostuu osaston ja naisjaoston yli-/alijäämästä sekä tilikauden tuloksesta. Pitkäaikaiseen vieraaseen pääomaan kirjataan mm. pitkäaikaiset lainat ja lyhytaikaiseen siirtovelat, verovelat ja muut lyhytaikaiset velat. 56 57

TULOSLASKELMA Varsinainen toiminta Avustukset Tuotot Liiton lisätuki huoltoon Saadut välitettävät avustukset Kulut Perusavustukset Tilapäisavustukset Puolisokuntoutusavustukset Avustajatoiminta Tuotot Avustajatoiminnan tuotot Kulut Avustajatoim. henkilöstökulut Muut avustajatoiminnan kulut Henkinen huolto Tuotot Henkisen toiminnan tuotot Kulut Virkistystoiminnan kulut Hengellisen toiminnan kulut Muu järjestötoiminta Tuotot Järjestötoiminnan tuotot Kulut Henkilöstökulut Poistot Yhdistystoiminnan kulut Toimistokulut Varainhankinta Tuotot Varainhankinnan tuotot Kulut Varainhankinnan kulut 58

Sijoitus- ja rahoitustoiminta Tuotot Sijoitus- ja rahoitustoiminnan tuotot Kulut Sijoitus- ja rahoitustoiminnan kulut Satunnaiset erät Tuotot Satunnaiset tuotot Kulut Satunnaiset kulut Yleisavustukset Liitolta Kunnalta ym. Tilikauden tulos TASE Vastaavaa Pysyvät vastaavat Aineettomat oikeudet Aineelliset hyödykkeet Sijoitukset Vaihtuvat vastaavat Vaihto-omaisuus Saamiset Rahat ja pankkisaamiset Vastattavaa Oma pääoma Osaston oma pääoma Naisjaoston oma pääoma Vieras pääoma Pitkäaikainen vieras pääoma Lyhytaikainen vieras pääoma 58 59

ARKISTOT Tukihenkilö saattaa joutua tilanteeseen, jossa hänellä on vastattavanaan osaston vuosikymmenien ajan kertynyt arkisto. Se voi sisältää jäsenkortteja, pöytäkirjoja, kirjeitä, tilikirjoja, tositteita ja kymmenittäin mappeja osaston muuta aineistoa. Eteen tulee kysymys: mikä on pysyvästi säilytettävää, minkä voi hävittää heti ja mille asiakirjoille on määritelty säilytysaika? Arkistolla on merkitystä omassa toiminnassa tarvittavien tietojen lisäksi historiallisen ja taloudellisen tutkimuksen kannalta. Siksi osaston toiminnasta kertovat tärkeimmät asiakirjat säilytetään pysyvästi, mutta ne ovat vain pieni osa koko arkistosta. Muut kertyneet asiakirjat säilytetään määräajan ja hävitetään, kun niitä ei enää tarvita. Järjestämisen ensimmäinen työvaihe Arkiston järjestäminen alkaa sillä, että kootaan yhteen kaikki osaston asiakirjat. Mikäli kaikkea ei löydy osaston arkistosta, niitä voi olla jäänyt osaston entisille puheenjohtajille, sihteereille tai rahastonhoitajille. Silloin tarkistetaan, vieläkö vanhoja asiakirjoja on löydettävissä. Jos arkistosta puuttuu selvästi joku osa, selvitetään, onko arkistoa jo aikaisemmin luovutettu päätearkistoon joko Arkistolaitokselle (Kansallisarkisto tai maakunta-arkistot) tai kunnan arkistoon. Veljesliiton piirien, osastojen ja naisjaostojen arkistojen säilytyspaikoista on tehty arkistoluettelo (arkistotietokanta), joka sijaitsee Veljesliiton internet-sivuilla ja näin oman osaston arkiston mahdollinen sijaintipaikka on tarkistettavissa. Tutustuminen aineistoon Tutustuminen koko aineistoon on erityisen tärkeä työvaihe ja se on pohjana koko järjestämistyölle. Aineiston järjestämistä helpottaa myös se, että järjestäjä tuntee osaston (arkistonmuodostajan) historian ja toiminnan. Tutustumisen ohella osaston asiakirjat käydään läpi eli inventoidaan. Näin saadaan yleiskuva arkistosta ja siitä, onko asiakirjoilla mahdollisesti jokin järjestys. Silloin selviää myös, ettei arkistoon jää puuttuvia aukkoja. Samalla tarkistetaan, että tähän arkistoon ei sisälly muiden arkistoyksikköjen (arkistonmuodostajien) arkistoja. Osastossa näitä voivat olla naisjaosto, erillinen tukiyhdistys tai säätiö. Arkistoon saattaa sisältyä runsaasti piirin tai keskustoimiston lähettämiä pöytäkirjoja, kiertokirjeitä tai muuta vain tiedoksi tullutta postia. Piiri säilyttää omat pöytäkirjansa ja kirjeensä omassa arkistossaan, joten niitä ei tarvitse säilyttää osaston arkistossa. Osaston asiakirjoihin tutustuttaessa selviää, ovatko asiakirjat jossakin johdonmukaisessa järjestyksessä. Tämä järjestys voidaan silloin säilyttää. Muuten asiakirjat voidaan järjestää esimerkiksi karkeasti vanhaa valtion arkistokaavaa (ns. abc-kaavaa) käyttäen. Henkilö- tai terveystietoja sisältävistä asiakirjoista on tehtävä merkintä asiakir60

janipun yhteyteen ja arkistokoteloon: sisältää salassa pidettäviä tietoja. Sama tieto merkitään arkistoluetteloon. Tutkija sitoutuu arkistossa tutkiessaan noudattamaan asiakirjajulkisuuslakia ja muita määräyksiä. Arkiston luovuttaja voi antaa asiakirjoille myös muun käyttörajoituksen. Arkistointitarvikkeet Pysyvästi säilytettävät asiakirjat siirretään pois vanhoista kierrekansioista arkistosäilytykseen paremmin soveltuviin arkistokoteloihin. Ne suojaavat asiakirjoja joka puolelta ja vievät vähän tilaa. Koteloita saa mm. kirjakaupoista. Asiakirjaniput erotetaan toisistaan vaippalehdillä, jotka ovat A3-kokoisia käärepapereita, jotka on valmiiksi taiteltu A4-kokoon. Käärepaperit voi itsekin taittaa A3-kokoisista kopiopapereista. Kirjoittamiseen arkistossa käytetään aina lyijykynää. Mikä ei kuulu arkistoon Arkistossa ja asiakirjojen yhteydessä saattaa olla erilaisia pikkuesineitä, jotka eivät kuulu sinne. Näitä ovat esim. viirit, merkit, mitalit, kirjat ja muut painotuotteet, jotka eivät ole osaston itsensä tuottamia. Osaston itsensä tuottamat historiikit tai muut julkaisut ovat tietysti säilytettäviä. Asiakirjoihin on saattanut jäädä muovitaskuja, klemmareita ja kumilenkkejä, jotka on poistettava. Myös niitit olisi hyvä poistaa, koska ne ruostuvat ajan mittaan. Myös asiakirjojen kaksoiskappaleet ovat tarpeettomia. Osastoon saapuneessa postissa on paljon sellaista aineistoa, mitä ei tarvitse säilyttää. Niitä ovat toisten osastojen tai piirin tiedoksi lähettämät pöytäkirjat tai kutsut, tiedotteet, sanomalehdet ja mainokset. Tiliasiakirjojen säilyttäminen Kirjanpitolaki määrää kirjanpitoaineiston säilyttämisajoista. Tilitositteet on säilytettävä kuusi vuotta tilikauden päättymisestä. Siten vuonna 2012 saa hävittää tilivuoden 2005 ja sitä vanhemmat tositteet. Tilikirjojen (päivä- ja pääkirjat) lain mukainen vähimmäissäilytysaika on kymmenen vuotta, mutta vanhat, käsin pidetyt tilikirjat on säilytetty pysyvästi. Koneella pidetyn kirjanpidon atk-tiliasiakirjoista on säilytetty ainakin kunkin vuoden viimeinen listaus. Tilinpäätösasiakirjat ja tasekirjat säilytetään pysyvästi. Osaston arkistoa selvitettäessä tositteet muodostavat huomattavan hävitettävän aineiston. Joskus osaston arkistosta on hävinnyt suurin osa asiakirjoista ja jäljellä on vain kuittimappeja. Silloin nämä säilytetään ja niistäkin on saatu pohjaa historiikin kirjoittamiselle. Myös, jos tositteita on tallessa osaston alkuajoilta, 1940-luvulta, voidaan tositteita säilyttää näytteinä joiltakin vuosilta. Hävitettävät asiakirjat Osastossa tehdään paljon erilaisia hakemuksia jäsenille, mm. kuntoutushakemuksia, korvaushakemuksia ja valituskirjelmiä eri virastoihin. Näitä ei tarvitse säilyttää osastossa muuta kuin oman tarpeen ajan. Se voi olla muutama vuosi, jonka jälkeen asiaan ei tarvitse enää palata. 60 61

Pentti Koskinen näyttää mallia tarkasta heitosta Sisä-Suomen piirin sisäbocciaturnauksessa 2011. Arkiston järjestäminen Kun kaikki osaston asiakirjat ovat koossa, aloitetaan asiakirjojen lajittelu niin, että pysyvästi säilytettävät ja hävitettävät asiakirjat tulevat erilleen. Tärkeimmät pysyvästi säilytettävät asiakirjat ovat tiedot jäsenistöstä, omat pöytäkirjat, toimintakertomukset, tilikirjat, mahdolliset omistusasiakirjat ja toimintaan liittyvä erityisaineisto. Veljesliiton toiminnassa on jäsenistön huoltotoiminta ollut keskeistä ja merkittävää ja siksi sitä koskevat asiakirjat säilytetään tutkimuksen varalta. Nämä asiakirjat – perusavustukset ja huoltoavustukset – sisältävät henkilökohtaista tietoa joko terveydentilasta tai toimeentulosta ja ovat siksi salassa pidettäviä. Tietoja voidaan antaa vain tutkijoille arkiston johtajan luvalla. Osaston perustamisen alkuaikojen paperit säilytetään tarkemmin kuin myöhempien vaiheiden. Asiakirjat lajitellaan eri nippuihin asiaryhmittäin niin, että pöytäkirjat tulevat yhteen, toimintakertomukset (milloin ne eivät ole vuosikokouspöytäkirjojen liitteenä) toiseen, kirjeet kolmanteen ja yhdistysrekisteriasiakirjat neljänteen nippuun aikajärjestyksessä. Asiakirjat laitetaan kääreen (vaippalehden) sisään sopivan kokoisiin nippuihin. Asiakirjanipun päälle kirjoitetaan lyijykynällä, mitä asiakirjoja ne ovat ja miltä vuosilta. Esimerkiksi: vuosikokouspöytäkirjat liitteineen vuosilta 1980–1990. Nämä niput sijoitetaan arkistokoteloihin tiiviisti ja kotelon selkämykseen kirjoitetaan tiedot: Arkistoyksikön nimi, asiakirjasarjan nimi (esim. Vuosikokouspöytäkirjat liitteineen) ja aika, mitä ne koskevat (esim. 1970–1995). Kun kaikki pysyvästi säilytettävät asiakirjat on näin laitettu arkistokoteloihin, kirjoitetaan niistä arkistoluettelo, joka sisältää luettelon kaikista koteloista ja tilikirjoista ja luovutetun aineiston määrän ja sen, mihin päätearkistoon ne on luovutettu. Esi62

merkiksi: Arkistoa on 5 kansiota, 7 tilikirjaa ja 2 lehtileikekirjaa. Arkisto on luovutettu 2.1.2012 xx:n maakunta-arkistoon. Luettelosta jää toinen kappale osastoon ja toinen tulee arkistolle, joka ottaa arkiston vastaan. Valokuvien arkistoiminen Valokuvien arkistoinnissa on tärkeätä, että niissä on tunnistetiedot; ketä kuvissa on, koska ne on otettu ja mahdollisesti tieto siitä, kuka kuvan on ottanut. Jos kuvia ei ole laitettu kansioihin, ei niitä ole syytä liimata enää, vaan ne on parempi säilyttää joko kirjekuorissa tai silkkipaperipusseissa pahvilaatikossa. Kuvien tietojen merkitsemisessä käytetään hyvin pehmeää lyijykynää. Naisjaoston arkisto Naisjaoston arkisto voi joskus olla hyvin suppea, jolloin se on hyvä liittää osaston arkiston yhteyteen. Siinä saattaa olla vain kokoontumismuistioita, vieraskirjoja ja valokuvia. Tarpeettomien asiakirjojen hävittäminen Arkistosta poistetut tarpeettomat asiakirjat hävitetään niin, etteivät ne joudu sivullisten käsiin. Asiakirjat silputaan, poltetaan tai annetaan valvottuun tietoturvan sisältävään paperinkeräykseen. Osastot ovat yleensä saaneet hävittämisapua – kun hävitettäviä asiakirjoja on vähän – kunnan virastojen valvotusta asiakirjojen tuhoamispalvelusta. Malli Malli pysyvästi säilytettävien asiakirjojen ryhmittelystä (arkistokaavasta) käytettäväksi apuna järjestämisessä, ellei muuta selvää järjestystä ole: A. Postikirjat, päiväkirjat ja vieraskirjat B. Jäsenluettelot, ansiomerkkikortit ja -luettelot C. Vuosikokous-, johtokuntien ja toimikuntien pöytäkirjat D. Toimintakertomukset, tilastot, talousarviot, toimintasuunnitelmat, jäsenkirjeet ja juhlajulkaisut E. Saapuneet sähkeet ja onnittelut F. Jäsenten huoltoa ja ansiomerkkejä koskevat anomukset G. Tilikirjat H. Sopimukset ja sisällön mukaan järjestetyt asiakirjat U. Lehtileikekokoelmat, valokuvakokoelmat ja historiikit Ilmoitus arkiston sijoituspaikasta Kun arkisto on siirretty päätearkistoon, ilmoitetaan siitä Veljesliiton keskustoimistoon, joka pitää luetteloa ajan tasalla. Luettelo löytyy Veljesliiton www-sivuilta www. sotainvalidit.fi (hae sanoilla: luettelo arkistoista). Lisätietoa arkistoinnista on saatavana Arkistolaitoksen www-sivuilta www.arkisto.fi. Esineellinen jäämistö Esineet ovat myös tärkeä osa Sotainvalidien Veljesliiton perinnettä. Kaikilla osastoil62 63

la on toimintaan liittyviä tärkeitä esineitä (esimerkiksi osaston lippu), jotka halutaan säilyttää jossakin senkin jälkeen, kun osasto on lopettanut toimintansa tai kun niitä ei enää voida itse säilyttää. Osaston kannattaa hyvissä ajoin suunnitella, mitkä ovat ne tärkeät esineet, jotka halutaan säilyttää jälkipolville ja mihin ne sijoitetaan. Järjestöjen asiakirjat kuuluvat arkistoon. Museot tallentavat esineet. Mahdollisia luovutuspaikkoja on monia. Vastaanottajana voi olla esimerkiksi maakuntamuseo, kotiseutumuseo, oma kunta, paikallinen varuskunta tai sen sotilaskoti, seurakunta tai maanpuolustusjärjestö. Luovutuspaikkaa ei tietenkään tarvitse päättää vielä nyt, jos osaston toiminta edelleen jatkuu normaalisti. On tärkeää, etteivät nämä osaston toiminnan kannalta tärkeät esineet “katoaisi“ osaston toiminnan loputtua, vaan että senkin jälkeen olisi yhdessä paikassa keskitetysti tieto tärkeimmistä sotainvalidityöhön liittyvistä esineistä ja niiden sijoituspaikoista. Samalla kun osastossa ryhdytään suunnittelemaan asiakirja-arkiston siirtämistä päätearkistoon, tulisi inventoida nämä tärkeät esineet. Tällaisia esineitä, joilla voidaan yleisesti katsoa olevan perinnearvoa, ovat mm.: – – – – – – – – Järjestöjen kantoliput. Muotokuvat ja muut taulut, jotka liittyvät olennaisesti osaston toimintaan. Veistokset, jotka liittyvät olennaisesti osaston toimintaan. Muistotaulut (marmori ym.). Rakennuksiin kiinnitetyt muistotaulut. (Sotainvalidityöhön liittyvien muistomerkkien vaalinta kuuluu lähinnä niiden pystyttäjille ja haltijoille. Vastuu voi kuulua myös kunnalle, jos se on tähän sitoutunut.) Valokuvakokoelmat. Sotainvalidin henkilökohtaiset muistoesineet, kuten kunniamerkit, kuuluvat ensisijaisesti perheille. Sotainvalidin ja hänen puolisonsa kuoleman jälkeen vastuu kunniamerkkien säilyttämisestä kuuluu perheen vanhimmalle lapselle, ellei asianomainen ole muutoin määrännyt. Liiton keskustoimisto tulee samalla tavalla kuin arkistojen sijoittamisesta pyytämään myös tärkeimmän esineellisen jäämistön sijoituspaikoista tiedot yhteiseen atktietokantaan. Mikäli muu esineistö luovutetaan yhtenä kokonaisuutena museoitavaksi, on syytä ilmoittaa myös sen sijoituspaikka. TULEVAISUUS Sotainvalidiosastojen kannattaa jatkaa toimintaansa niin pitkään kuin se vain on järkevää. Toiminta lähellä jäsenkuntaa on aina tehokkaampaa ja tuloksellisempaa kuin ison alueellisen yhteisön puitteissa. Liiton vanhojen osastojen mallisääntöjen mukaan osaston yleinen kokous on kutsuttava koolle pohtimaan osaston purkautumista, jos sotainvalidijäseniä on enää vähemmän kuin viisi henkilöä. Uusien mallisääntöjen, joissa puolisojäsenillä on myös äänioikeus, perusteella 64

osasto voi jatkaa toimintaansa tarvittaessa niin kauan kun osastossa on yksikin sotainvalidi vielä elossa. Tämän jälkeen osaston on purkauduttava. Kun sotainvalidiosasto purkautuu, luontevinta on liittyä johonkin naapuriosastoon. Näin hiljalleen sotainvalidipiirin alueelle syntyy alueosastoja jonkin ison osaston ympärille. Mikäli ei ole sopivaa naapuri- tai alueosastoa, mihin liittyä, purkautuva osasto liittyy sotainvalidipiirin ylläpitämään maakuntaosastoon, johon kertyy osastoja eri puolilta piiriä. Kun piirin alueella on enää muutama alue- ja maakuntaosasto, kannattaa yhdessä päättää niiden purkautumisajankohdasta. Tässä yhteydessä sotainvalidi-, puoliso- ja tukijäsenet siirtyvät suoraan sotainvalidipiirin henkilöjäseniksi. Sotainvalidipiirit jatkavat toimintaansa siihen saakka, kunnes sotainvalidijäsenten määrä vähenee alle 20 henkilöön. Tällöin myös piiri purkautuu ja sen alueella toimiva Sotainvalidien Perinnejärjestön alueyhdistys huolehtii valtakunnallisen Sotainvalidien Veljesliiton tuella viimeisistä sotainvalidi- ja puolisojäsenistä. Osaston purkautuminen Osaston purkautumiseen on hyvä varautua ajoissa. Jos osasto on menettämässä toimintakykynsä lähivuosina, kannattaa ottaa yhteyttä sopivaan naapuriosastoon ja keskustella tilanteesta. Mikäli naapuriosasto suostuu ottamaan purkautumista suunnittelevan osaston jäsenet jäsenikseen, muista asioista on yleensä helppo sopia. Taloudellisista asioista on joskus erimielisyyttä. Osaston mallisääntöjen mukaan osaston lopettaessa toimintansa sen varat siirtyvät Sotainvalidien Veljesliitolle käytettäviksi ensi sijassa purkautuneen osaston alueella asuvien jäsenten hyväksi. Käytännössä liiton hallitus on aina hyväksynyt pyynnön siirtää varat suoraan jatkavalle osastolle käytettäväksi vastaavalla tavalla. Joissain liittymistapauksissa on jatkavaan osastoon perustettu ylimenokaudeksi rahasto, jonka varoja on käytetty nimenomaan purkautuneen osaston jäsenten hyväksi. Erilliset rahastot tekevät hallinnosta jäykemmän, joten ylimenokautta ei kannata sopia tarpeettoman pitkäksi. Puolisojäsenille äänioikeuden antaneissa osastoissa on osaston purkautumisesta päättävä kokous kutsuttava koolle viimeistään siinä vaiheessa, kun osastossa ei ole enää yhtään sotainvalidijäsentä. Osastoissa, joissa puolisojäsenillä ei ole äänioikeutta, tulee mallisääntöjen mukaan osaston päättää purkautumisesta, mikäli sen sotainvalidijäsenten määrä on alle viisi. Osaston purkautuessa ainakin sen vanhemmat asiakirjat tulee arkistoida ja luovuttaa esimerkiksi maakunta-arkistolle. Arkiston järjestämistä ja luovuttamista on tarkemmin selostettu tässä kirjassa omassa luvussaan. Jäsenien tulee hakea jäsenyyttä uudessa osastossa. Kätevää on esimerkiksi purkautumiskokouksessa koota yhteishakemukseen kaikkien osanottajien nimet. Tärkeää on myös tavoittaa myös ne jäsenet, jotka eivät ole kokouksessa mukana. Olennaista on, että yksikään sotainvalidi tai puolisojäsen ei jää heitteille huollon ja tiedotuksen ulkopuolelle. Osasto valitsee purkautumiskokouksessa selvitysmiehen, joka edustaa osastoa. Hänen tehtävänsä on muun muassa siirtää pankkitilit ja omaisuus yhdistyksen pää64 65

tösten mukaisesti ja maksaa mahdolliset velat. Selvitysmies tekee toimistaan selvityksen, joka soveltuvin osin noudattaa tilinpäätöksen muotoa. Purkava kokous voi myös päättää, että viimeinen hallitus kokonaisuudessaan toimii selvittäjänä. Purkautumisesta on ilmoitettava piiritoimistoon ja Veljesliiton keskustoimistoon. Kun selvitystoimet muuten on tehty, tulee yhdistysrekisterille tehdä purkautumisilmoitus. Sen saa esimerkiksi netistä Patentti- ja rekisterihallituksen sivuilta. Sen allekirjoittaa selvitysmies tai, mikäli viimeinen hallitus toimii selvitystehtävissä kokonaisuudessaan, sen puheenjohtaja. Ilmoituksen käsittelystä ei peritä maksuja. Osaston toiminnan laajuuden ja luonteen mukaisesti voi olla tarpeen ilmoittaa purkautumisesta myös esimerkiksi verottajalle. On tärkeää, että sotainvalidityö kunnassa ei lopu osaston purkautumiseen. Jokaisella alueella, missä on sotainvalideja tai puolisojäseniä, heidän lähellään tulisi olla tukijäsen. On tärkeää, että sotainvalidityö kunnassa ei lopu osaston purkautumiseen. Jokaisella alueella, missä on sotainvalideja tai puolisojäseniä, heidän lähellään tulisi olla tukijäsen. 66

Sotainvalidien Veljesliiton syyskeräysjuliste 1990-luvulta. 66 67

8. Sotainvalidien Perinnejärjestö Sotainvalidien Perinnejärjestö vaalii sotainvalidien perinnettä ja siirtää sitä nuoremmille polville. Se on perustettu yhdistäväksi siteeksi kaikille, jotka kokevat tärkeäksi sotainvalidien perinteen säilyttämisen osana veteraanisukupolven perinnettä. Perinnejärjestön nimi oli aiemmin Sotainvalidien jälkipolvet. Se perustettiin 31.5.1995. Nimi vaihdettiin Perinnejärjestöksi vuonna 2009, sillä uuden nimen katsottiin kuvaavan paremmin nykyistä toimintaa. Perinnejärjestö ohjaa ja koordinoi sotainvalidien perinteen keräämistä ja vaalimista. Perinnetyötä on esimerkiksi sotainvalidien ja heidän puolisoidensa kertomusten tallentaminen, sotainvalidiosastojen historian kokoaminen, erilaiset aiheeseen liittyvät esitelmätilaisuudet, näyttelyt ja kirjoitukset. Perinnejärjestö toimii läheisessä yhteistyössä Sotainvalidien Veljesliiton kanssa. Kun Veljesliiton piirissä on jäljellä enää 20 sotainvalidia, piiritoiminta päättyy. Tällöin vastuu alueen sotainvalideista, puolisoista ja leskistä siirtyy Perinnejärjestön alueyhdistyksille. Alueyhdistykset Jokaisen sotainvalidipiirin alueella on tai tulee olemaan oma Perinnejärjestön alueyhdistys. Joissain piireissä alueyhdistys toimii jo aktiivisesti järjestäen erilaisia tilaisuuksia sotainvalidien virkistykseksi ja varojen keräämiseksi sotainvalidien huoltotyöhön. Joissain piireissä yhdistys on ”uinuva”. Jokaisen sotainvalidipiirin alueella pitää olla hyvissä ajoin ennen piirin lopettamista toimiva alueyhdistys. Alueyhdistysten jäsenet toimivat omilla alueillaan sotainvalidien tukena ja perinteen siirtäjinä. Kaikki tukijäsenet ovat tervetulleita Perinnejärjestön jäseniksi. TAMMENLEHVÄN PERINNELIITTO Sotainvalidien Perinnejärjestö on yhteisöjäsenenä veteraaniliittojen yhteisessä Tammenlehvän Perinneliitossa. Perinneliitto vaalii Suomen vuosina 1939–1945 käymien sotien ja niiden veteraanien perinteitä. Sotainvalidien Perinnejärjestön tehtävänä Tammenlehvän Perinneliitossa on edustaa sotainvalideja ja heidän perinteen säilyttämistä. 68

9. Sotainvalidityön palkitsemismuodot Vapaaehtoiseen järjestötyöhön liittyy olennaisesti työssä ansioituneiden muistaminen näkyvällä tavalla. Liiton pienoisstandaari Liiton pienoisstandaari myönnetään huomionosoituksena sotainvalidityössä ansioituneelle jäsenelle tai sitä merkittävästi tukeneelle muulle henkilölle tai yhteisölle. Pienoisstandaarin myöntää liiton hallitus, piirihallitus, osaston johtokunta tai erikoisjäsenyhdistyksen hallitus. Pienoisstandaarin tangon jalkaan kaiverretaan saajan nimi ja luovutuspäivä. Hopeinen ansiomerkki Hopeisen ansiomerkin myöntää Veljesliiton hallitus, piirihallitus tai erikoisjäsenyhdistyksen hallitus. Hopeisen ansiomerkin myöntämisen edellytyksenä on jatkuva aktiivinen ja tuloksellinen toiminta sotainvalidityössä. Harkittaessa ansiomerkin myöntämistä muulle kuin liiton jäsenelle noudatetaan edellä sanottua soveltuvin osin. Hopeista ansiomerkkiä seuraa omistuskirja. Ansiomerkki luovutetaan yleensä piirin tai osaston juhlassa, vuosikokouksessa tai vastaavassa tilaisuudessa. Kultainen ansiomerkki Kultaisen ansiomerkin myöntää liiton hallitus, piirihallitus tai erikoisjäsenyhdistyksen hallitus. Ensimmäinen kultainen ansiomerkki luovutettiin 23.3.1943 marsalkka Mannerheimille. Kultaisen ansiomerkin myöntämisen edellytyksenä on noin kahdeksan vuotta jatkunut aktiivinen ja tuloksellinen toiminta vastuunalaisissa tehtävissä liiton piirissä sekä se, että asianomainen on saanut liiton hopeisen ansiomerkin. Harkittaessa kultaisen ansiomerkin myöntämistä muulle kuin liiton jäsenelle noudatetaan edellä sanottua soveltuvin osin. Kultaista ansiomerkkiä seuraa omistuskirja. Ansiomerkki luovutetaan liiton jäsenelle piirin vuosikokouksessa, kesäjuhlassa tai muussa vastaavassa tilaisuudessa tai jossakin osaston huomattavassa juhlatilaisuudessa. Suuri ansiomerkki Liiton hallitus tai piirihallitus voi myöntää suuren ansiomerkin henkilöille, joiden toiminta on erityisesti edistänyt sotavammaisten asiaa tai joille liitto haluaa osoittaa erityistä kunnioitustaan. Suuren ansiomerkin myöntämisen yleisenä edellytyksenä on, että sen saajaksi esitetty henkilö on saanut liiton kultaisen ansiomerkin. Suuri ansiomerkki voidaan myöntää noin neljän vuoden kuluttua kultaisen ansiomerkin myöntämisestä. Erityisen painavista syistä voidaan edellä mainituista edellytyksistä myöntää poikkeus. 68 69

Suurta ansiomerkkiä seuraa omistuskirja, jonka allekirjoittavat liiton hallituksen puheenjohtaja ja toinen varapuheenjohtajista tai liiton pääsihteeri. Piirien myöntämien suurten ansiomerkkien omistuskirjat allekirjoittavat piirin puheenjohtaja ja toiminnanjohtaja. Ansiomerkki voidaan luovuttaa piiriyhdistyksen vuosikokouksessa tai muussa siihen verrattavassa huomattavassa tilaisuudessa. Ansiomerkkiesitys laaditaan liiton sitä varten painattamalle lomakkeelle. Siinä tulee ilmoittaa myöntämiseen vaikuttavat seikat, kuten missä tehtävissä ja minä vuosina merkin saajaksi ehdotettu henkilö on sotainvalidityön hyväksi toiminut. Liiton hallitus valvoo, että ansiomerkkien myöntämisessä noudatetaan liittovaltuuston vahvistamia ohjeita. Sotainvalidien ansioristi Sotainvalidien ansioristi on perustettu 18.4.1958 annetulla asetuksella (185/58) Suomen sotainvalidien hyväksi tehdyn työn tunnustukseksi. Ansioristin myöntää puolustusministeri liiton esityksestä. Ansioristi annetaan numeroituna ja saajan nimikirjaimin varustettuna. Ansioristin mukana annetaan puolustusministerin allekirjoittama omistuskirja. Puolustusministerille tehtävästä ansioristiesityksestä päättää liiton hallitus. Harkittaessa esityksen tekemistä otetaan huomioon, että ehdokkaan toiminta on ollut erityisen aktiivista ja sotainvalidityölle merkityksellistä sekä jatkunut pari vuosikymmentä ja että hän on saanut liiton suuren ansiomerkin. Erityisen painavista syistä voidaan edellä mainituista edellytyksistä myöntää poikkeus. Harkittaessa ansioristiesityksen tekemistä muulle kuin liiton jäsenelle noudatetaan edellä sanottua soveltuvin osin. Liiton keskustoimisto ilmoittaa vuosittain määräajat esitysten jättämiselle. Puolustusministerin myöntämät ansioristit luovutetaan piirien järjestämissä tilaisuuksissa, joissa ansioristien luovuttajana tulisi mahdollisuuksien mukaan olla paikallinen puolustusvoimien edustaja. Lisäksi järjestetään liiton vuosipäivänä valtakunnallinen jakotilaisuus. Liiton Vapaudenristin tunnuksella ja nauhoilla varustettu pienoislippu Tasavallan presidentti Urho Kekkonen myönsi Sotainvalidien Veljesliitolle vuonna 1980 Vapaudenristin tunnuksena sotavammaisten hyväksi suoritetusta suuriarvoisesta työstä. Liiton hallituksen ja liittovaltuuston 2.6.1987 tekemän päätöksen mukaisesti liiton pienoislippu Vapaudenristin tunnuksella ja nauhoilla voidaan myöntää erityisen arvokkaana huomionosoituksena ansioista koko jäsenkunnan hyväksi. Liput on numeroitu. Numero 1 luovutettiin tasavallan presidentti Mauno Koivistolle. Lipun myöntämisestä päättää liiton hallitus. Veteraanitunnuksen omaavat jäsenet saavat pienoislipun saatuaan kutsun Veljesliiton kunniakerhoon, joka kokoontuu vuosittain syksyllä. 70

*** Sisu-kunniakirja Sisu-kunniakirjassa mainitaan, että se luovutetaan ”tunnustukseksi tarmokkaasta ja vaikeissa olosuhteissa suoritetusta, hyviin tuloksiin johtaneesta ponnistelusta takaisin elämään, tuottavaan työhön yhteiskunnassa. Kannustakoon tämä sisun ja voimannäyte toisia kohtalotovereita puolestaan yrittämään parhaansa sodassa saadun vamman seurausten voittamiseksi.” Sanamuoto osoittaa, että Sisu-kunniakirja on tarkoitettu tunnustukseksi nimenomaan vaikeavammaisille, sisulla elämässään eteenpäin päässeille liiton jäsenille. Kunniakirjan myöntää liiton hallitus piirihallituksen esityksestä. Marskin rahasto Vuosittain jaettava Marskin rahaston tunnustuspalkinto on myös eräs liiton käyttämistä palkitsemismuodoista. Se voidaan myöntää sotainvalideille, jotka ovat järjestötoiminnassa pitkän ajan ansiokkaalla tavalla työskennellen toimineet kohtaloveljiensä hyväksi. Liiton hallitus päättää vuosittain tunnustuspalkintoihin käytettävästä määrärahasta sekä myöntää tunnustuspalkinnot piirien ja erikoisjäsenyhdistysten tekemien esitysten perusteella. Suomen puolesta -plaketti ja pienoisplaketti Näitä palkitsemismuotoja käytetään huomionosoituksena sotainvalidien hyväksi tehdystä työstä. Plaketteja osastot ja piirit voivat tilata liiton myyntipalvelusta. *** Yleiset kunniamerkit Liiton piirissä eri tehtävissä ja eri portaissa suoritettu ansiokas työ voidaan palkita myös Suomen Valkoisen Ruusun tai Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkeillä niistä voimassa olevien säännösten mukaisesti. Sotainvalidityössä mukana olleen palkitseminen näillä kunniamerkeillä katsotaan sosiaali- ja terveysministeriön toimialaan kuuluvaksi. Ministeriö tekee kunniamerkeistä esitykset ritarikunnille liiton hallituksen tekemän ehdotuksen perusteella. Kunniamerkkejä myönnetään erityisen pitkäaikaisesta ja uskollisesta toiminnasta. Ehdotusta harkittaessa on otettava huomioon, että edellisen valtion kunniamerkin tai arvonimen myöntämisestä tulee olla kulunut vähintään seitsemän vuotta. Tasavallan presidentti myöntää valtion kunniamerkit itsenäisyyspäivänä. Ehdotukset toimitetaan liiton keskustoimistoon, joka ilmoittaa vuosittain määräajan ehdotusten jättämiselle. Ehdotukset laaditaan viralliselle lomakkeelle kahtena kappaleena. Lomakkeita on saatavissa liiton keskustoimistosta tai ritarikuntien internet-sivuilta: www.ritarikunnat.fi. Kunniamerkistä ja sitä seuraavasta omistuskirjasta suorittaa lunastusmaksun esityksen tekijä. Kuitenkin kaikille liiton puitteissa kunniamerkillä palkituille varataan mahdollisuus maksaa itse lunastushinta. 70 71

SOTAINVALIDIEN PERINNEJÄRJESTÖN PALKITSEMISMUODOT Pienoisstandaari Pienoisstandaari voidaan myöntää henkilölle tai yhteisölle, joka on pitkäaikaisesti toiminut Sotainvalidien Perinnejärjestössä tai muutoin merkittävästi tukenut sen työtä. Pienoisstandaari numero 1 on luovutettu Sotainvalidien Veljesliitolle. Huomionosoituksen myöntää valtakunnallisen Perinnejärjestön hallitus. Hopeinen ansiomerkki Sotainvalidien jälkipolvien hopeinen ansiomerkki voidaan myöntää henkilölle, joka vähintään viiden vuoden ajan on toiminut ansioituneesti ja aktiivisesti alueyhdistyksen jäsenenä tai vähintään kolmen vuoden ajan valtakunnallisen Sotainvalidien Perinnejärjestön hallituksessa. Merkkiin voi oikeuttaa myös yksittäinen suoritus, jolla on Sotainvalidien Perinnejärjestölle erityinen taloudellinen, yhteiskunnallinen tai toiminnallinen merkitys. Hopeisen ansiomerkin myöntää valtakunnallisen Perinnejärjestön hallitus. Ansiomerkkiä kannetaan Veljesliiton hopeisen tai kultaisen ansiomerkin alapuolella. 72

10. Mistä saan lisätietoa? Kukaan ei tiedä kaikkea, mutta asioista voi ottaa selvää. Kaikissa sotainvalidipiireissä on toiminnanjohtaja, jonka puoleen voi aina kääntyä. Hänellä on yleensä pitkäaikainen kokemus sotainvalidien asioiden hoidossa ja häneltä voi kysyä neuvoa kaikissa jäsenistöä koskevissa kysymyksissä. Sotilasvamma-asioissa palvelevat myös sotainvalidien sairaskotien neuvontapalvelutyöntekijät (palveluneuvojat). Heidän tehtävänsä on huolehtia omassa kodissaan asuvien sotainvalidien neuvonnasta lakisääteisissä asioissa. Voimassa oleva sotilasvammalainsäädäntö kannattaa tarkistaa Sotainvalidien Veljesliiton tai Valtiokonttorin nettisivuilta. Yksilökohtaisesta tilanteesta saa yleensä tarkempia tietoja varmimmin palveluneu­ vojien kautta. Niitä voi tiedustella myös suoraan Valtiokonttorin sotilasvamma- ja veteraaniasioiden asiakaspalvelusta puh. 09 7725 8200. Valtiokonttorille on selkeästi ilmoitettava, missä tehtävässä tiedustelija on ja mitä tarkoitusta varten hän tietoja tarvitsee. Suurta jäsenjoukkoa koskevat perustilanteen kartoitukset kannattaa aina hoitaa yhteistyössä sairaskodin palveluneuvojan kanssa. Ongelmatilanteissa voi ottaa yhteyttä Veljesliiton keskustoimiston lakimieheen. Keskustoimisto on järjestänyt kaksipäiväisiä lakikursseja, joilla on saanut perustiedot korvauslainsäädännöstä. Vanhustyön keskusliiton korjausneuvojat auttavat asunnon korjaus- ja muutostöissä. Jos et tiedä mistä saisit lisätietoja tai apua, kysy rohkeasti vaikkapa Veljesliiton keskustoimiston vaihteesta puh. 09 478 500. Ohjaamme Sinut kyllä eteenpäin! Tukijäsenyyteen liittyvät ongelmatilanteet Osaston puheenjohtaja, piirin toiminnanjohtaja Avustajatoiminta Aluehankkeen projektipäällikkö Asunnon muutostyöt Vanhustyön keskusliiton korvausneuvoja Sotainvalidien korvausturva Sairaskotien neuvontapalvelutyöntekijä Valtiokonttorin asiakaspalvelu Sotilasvamma-asioiden ongelmatilanteet ja päätöksistä valittaminen Liiton lakimies 72 73

74

Kaikki alkoi kahvihetkestä ”Synnyin vuonna 1939, joten paljon kokemuksia minulla ei ole sota-ajasta. Joitakin muistikuvia kuitenkin. Selkeästi muistan sen ajan, kun isäni palasi sotapalvelusaikansa jälkeen kotiin. Tuo melkein luurangoksi laihtunut pitkänhuiskea mies. Hän halusi korvata menetetyt vuodet lukemalla meille lapsille jokailtaisen sadun. Osa näistä iltatarinoista piti sisällään isäni kertomuksia hänen sotakokemuksistaan. Ne olivat tosi jännittäviä tapahtumia, vaikka karkeimmat kokemuksensa hän oli jättänyt niistä pois. Isäni sotamuistot tuntuivat tutuilta, kun aikuisiässäni astuin valtion virkaan. Työssäni tulivat sotainvalidien asiakirjat työpöydälleni viikoittain ja jopa päivittäin 30 työvuoteni aikana. Halusin elävästi ja lähemmin tutustua sodan kokemukset läpikäyneisiin veteraaneihin. Niinpä keksin keinon saada tavata heitä henkilökohtaisesti. Eräänä kesänä lähetin Nurmijärven sotainvalidijärjestölle päiväkahvikutsun. Ja se oli mahtava kokemus! Taloni täyttyi elämänmyönteisistä ja iloisista sotainvalidivieraista. Tästä ensitapaamisestakin on jo liki 30 vuotta ja sama jokakesäinen päiväkahvi-traditio jatkuu edelleen. Kun siirryin valtion virasta vanhuuseläkkeelle, sotainvalidit kutsuivat minut järjestöönsä tukijäseneksi. Minulle se oli mahtava lahja. En voinut kuvitella, että eläkkeellä olo voisi olla näin antoisaa ja positiivista, kun saan olla joka viikko ihanien ja tasapainoisten ystävien seurassa. On myös iloa tunteesta, että minusta on hyötyä vielä eläkepäivinänikin. Nurmijärvellä sotainvalidit ja heidän puolisonsa ja leskensä tapaavat toisensa joka torstai ruokailun merkeissä. Vien ruokailuun autossani 3-4 sotainvalidin leskeä. Saan olla myös mukana suunnittelemassa sotainvalideille monenlaista ohjelmaa, kuten teatteriretkiä ym. Yksi jokavuotinen kohokohtamme on “Kaunialan kahvitus“. Viemme Kaunialan sairaalan potilaille nurmijärveläistä ohjelmaa, laulua, runoutta ja musiikkia. Katamme heille päiväkahvit ja leipomamme kahvipullat ja kakut. Mukaan otamme omat sotainvalidit, joille tarjoamme Kaunialan aterian. Tukijäsen-ominaisuudessani koen positiivisena myös sen, että voin henkilökohtaisesti olla avuksi sotainvalideille myös virallisissa asioissa juristin koulutukseni pohjalta. Kun palaan omaan kotiini näistä tukijäsen-tapaamisista, päässäni soi usein hyräily: Voiko ihanammin päivän enää viettää, voiko ihanampaa olla kuin on tää…” Lea Kärhä 75 74

Liite 1 Sotainvalidien Veljesliiton keskustoimisto Postiosoite: Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Käyntiosoite: Kellosilta 4 C, 2. kerros (Itä-Pasila) Puhelin 09 478 500, faksi 09 4785 0100 Toimisto avoinna klo 8–15.30, keskus.tsto@sotainvalidit.fi, www.sotainvalidit.fi pääsihteeri Markku Honkasalo tiedottaja Elina Ruuttila puh. 09 4785 0200 äitiysvapaalla markku.honkasalo@sotainvalidit.fi tiedottaja Marja Kivilompolo johdon sihteeri Marjatta Taskinen puh. 09 4785 0230 puh. 09 4785 0201 marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi marjatta.taskinen@sotainvalidit.fi Tarja Lindholm (ilmoitusmyynti, lakimies Seppo Savolainen osoitteenmuutokset, tilaukset) puh. 09 4785 0220 puh. 09 4785 0213, seppo.savolainen@sotainvalidit.fi si-lehti@sotainvalidit.fi järjestöpäällikkö Markku Mikkola puh. 040 568 0256 markku.mikkola@sotainvalidit.fi Pirjo Hämäläinen puh. 09 4785 0232 pirjo.hamalainen@sotainvalidit.fi myyntipalvelupäällikkö Heikki Kankkunen puh. 09 4785 0205 heikki.kankkunen@sotainvalidit.fi Kunniamerkkipalvelu kirjanpitäjä Marjo Kovanen (laskutus ja reskontra) puh. 09 4785 0202 marjo.kovanen@sotainvalidit.fi toimistovirkailija Anneli Wallendahr puh. 09 4785 0207 pääkassanhoitaja Mirja Luukkanen (myyntitilaukset) puh. 09 4785 0208 mirja.luukkanen@sotainvalidit.fi projektijohtaja Eija Kilgast puh. 09 4785 0233 eija.kilgast@sotainvalidit.fi tiedotuspäällikkö Arto Lillberg opintovapaalla 76 kunniamerkkipalvelunhoitaja Silja Myllyniemi puh.09 4785 0209 Avustajatoiminta Arkistot arkistovastaava Kaarina Vienola puh. 050 356 7751 kaarina.vienola@sotainvalidit.fi

Liite 2 Sotainvalidien Veljesliiton piiriyhdistykset Helsinki Kanta-Häme Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Kaurialankatu 20, 13130 Hämeen­linna Toiminnanjohtaja Terhi Silenius Puh. 09 4785 0243, faksi 09 4785 0100 terhi.silenius@sotainvalidit.fi Toimistosihteeri Tarja Lindholm Puh. 09 4785 0213 tarja.lindholm@ sotainvalidit.fi Uusimaa Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsin­ki Toiminnanjohtaja Satu Jelkälä-Blomqvist Puh. 09 478 50225, faksi 09 4785 0100 satu.blomqvist@sotainvalidit.fi Varsinais-Suomi Hämeenkatu 14 L 7, 20500 Turku Toiminnanjohtaja ­Jari-Matti Autere Puh. 02 284 1660, 040 568 4500, faksi 02 251 7521 jari-matti.autere@sotainvalidit.fi Toiminnanjohtaja Mira Kulmala Puh. 050 520 4065 mira.kulmala@sotainvalidit.fi Pirkka-Häme Rautatienkatu 24 B 4, 33100 Tampere Toiminnanjohtaja Jouko Sipilä Puh./faksi 03 222 6631, 040 083 5993 jouko.sipila@sotainvalidit.fi Toimistonhoitaja Paula Mäkinen Puh. 03 222 6641 Lahti Vuorikatu 3, 15110 Lahti Toiminnanjohtaja Kalle Hiltunen Puh. 03 782 2232, faksi 03 782 2330 sotainvalidipiiri.lahti@phnet.fi Toimistovirkailija/projektisihteeri Raija Väliaho Puh. 02 284 1662 raija.valiaho@sotainvalidit.fi 76 77

Kymi 78 Suur-Savo Kauppalankatu 25 B 19, 45100 Kouvola Toiminnanjohtaja Markku Mikkola Puh. 05 375 4848, 040 568 0256, faksi 05 375 4800 markku.mikkola@sotainvalidit.fi Porrassalmenkatu 3 A, 50100 Mikkeli Toimistosihteeri Arja Epelä Puh. 05 375 4860 arja.epela@sotainvalidit.fi Satakunta Toimistosihteeri Seija Hokkanen Puh. 015 211 230 seija.hokkanen@sotainvalidit.fi Yrjönkatu 15, 5. krs, 28100 Pori Kauppapuistikko 10 D, 65100 Vaasa Toiminnanjohtaja Marika Keskinen Puh. 02 633 52­33, faksi 02 641 7927 satakunta@sotainvalidit.fi Toiminnanjohtaja Monika Julin Puh./faksi 06 317 3610 vaasan.sotainvalidipiiri@netikka.fi Sisä-Suomi Etelä-Pohjanmaa Rauhankatu 1, 40100 Jyväsky­lä Porvarinkatu 4 A 1, 60100 Sei­näjoki Toiminnanjohtaja Juha Takala Puh. 010 439 3200, 050 555 2376, faksi 014 614 301 sotainvalidipiiri.sisa-suomi@elisanet.fi Toimistonhoitaja Tuulikki Seppänen Puh. 010 4393 201, 050 555 3691 sotainvalidipiiri.sisa.suomi@elisanet.fi Toiminnanjohtaja Marko Hakala Puh./faksi 06 423 1035, 040 742 4813 ep.sotainvalidipiiri@netikka.fi Toiminnanjohtaja Katariina Kuurola Puh. 015 163 301, 0400 756 249, faksi 015 163 302 katariina.kuurola@sotainvalidit.fi Rannikko-Pohjanmaa Toimistosihteeri Liisa Sariola Puh. 06 423 1034, 040 591 9358 liisa.sariola@netikka.fi

Pohjois-Savo Sepänkatu 4, 70100 Kuopio Toimistotyöntekijä Saimi Liikanen Puh. 08 321 8211 saimi.liikanen@sotainvalidit.fi Toiminnanjohtaja Juha Siivola Puh. 017 261 1747, 0500 376 862 juha.siivola@dnainternet.net Kainuu Toimistosihteeri Anneli Toivonen Puh. 017 261 1747 atoivone@dnainternet.net Toiminnanjohtaja Matti Kähkönen Puh. 08 622 485, faksi 08 625 408 matti.kahkonen@sotainvalidit.fi Pohjois-Karjala Lappi Kirkkokatu 11, 80100 Joensuu Ruokasenkatu 8 A, 96200 Rovaniemi Toiminnanjohtaja Tuulikki Leinonen Puh./faksi 013 122 947, 040 536 7537 tuulikki.leinonen@sotainvalidit.fi Toiminnanjohtaja Veijo Kyllönen veijo.kyllonen@pp3.inet.fi Puh. 016 221 687, 040 548 2086 Keski-Pohjanmaa Ruotsi Kitinkuja 2, 69100 Kannus Finlands Krigsinvaliders Sverigedistrikt Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johan­neshov, Sverige Postiosoite: Box 5133, 121 17 Johanneshov, Sveri­ge Toiminnanjohtaja Marja-Liisa Kattilakoski puh. 044 304 2669, 06 874 4500 marja-liisa.kattilakoski@sotainvalidit.fi Pohjois-Pohjanmaa Isokatu 5, 90100 Oulu Seminaarinkatu 5, 87100 Kajaani Toiminnanjohtaja Juha Joki Puh. 00 46 8 648 1131, 00 46 70 563 0373, faksi 00 46 8 649 9670 juha.joki@telia.com Toiminnanjohtaja Elsa Pyörälä Puh. 08 321 8200, 050 430 3142, faksi 08 321 8220 elsa.pyorala@sotainvalidit.fi 78 79

Liite 3 Sotainvalidien Veljesliiton Avustajatoiminta Tukihanke Sotainvalidien Veljesliitto Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Käyntiosoite: Kellosilta 4, 2 kerros projektijohtaja Eija Kilgast p. 09 4785 0233, 044 797 7881 eija.kilgast@sotainvalidit.fi Helsinki Oulunkylän sairaskotisäätiö Käskynhaltijantie 5, 00640 HELSINKI projektipäällikkö Tiina Saloheimo p. 040 745 1303 tiina.saloheimo@okks.fi Uusimaa Sotainvalidien Veljesliiton Uudenmaan piiri Oulunkylän kuntoutussairaala Käskynhaltijantie 5, 00640 HELSINKI projektipäällikkö Heidi Aho p. 050 406 1902 heidi.aho@sotainvalidit.fi Lohjan seutu Apuomena ry Suurlohjankatu 21–23, 08100 LOHJA projektipäällikkö Tuula Sinikallio p. 019 369 5653, 050 376 7480 tuula.sinikallio@apuomena.fi Varsinais-Suomi Sotainvalidien Veljesliiton Varsinais-Suomen piiri Hämeenkatu 14, 20500 TURKU projektipäällikkö Pirjo Marttila p. 02 284 1661, 040 549 5091 pirjo.marttila@sotainvalidit.fi 80 Häme Sotainvalidien Veljesliiton Kanta-Hämeen piiri Kaurialankatu 20, 13130 HÄMEENLINNA projektipäällikkö Antti Mikkola p. 044 771 0055 antti.mikkola@sotainvalidit.fi alueohjaaja Mervi Riikonen Humppilantie 9 A, 31600 JOKIOINEN p. 0400 218 577 mervi.riikonen@luukku.com alueohjaaja Leena Saunamäki Vuorikatu 3, 15110 LAHTI p. 045 135 0914 avustajatoiminta.lahti@sotainvalidit.fi Pirkka-Häme Sotainvalidien Veljesliiton Pirkka-Hämeen piiri Otavalankatu 12 B 4, 33100 TAMPERE projektipäällikkö Kirsi Kinnunen p. 03 222 6643, 050 352 2537 kirsi.kinnunen@sotainvalidit.fi Kymi Sotainvalidien Veljesliiton Kymen piiri Kokkokallionkatu 4, 49400 HAMINA projektipäällikkö Maija Karnaattu p. 040 520 6214 maija.karnaattu@sotainvalidit.fi Satakunta Länsi-Suomen Diakonialaitoksen säätiö PoVeTu Metsämiehenkatu 2, 28500 PORI projektipäällikkö Riitta Sookari p. 02 624 2141, 044 705 2141 riitta.sookari@pdl.fi projektipäällikkö Marja-Leena Kavasto

Länsi-Suomen Diakonialaitoksen säätiö RaVeTu Luostarinkatu 3, 26100 RAUMA p. 02 821 1587, 044 705 2280 marja-leena.kavasto@pdl.fi Keski-Suomi Keski-Suomen Sairaskotisäätiö Keskussairaalantie 40, 40630 JYVÄSKYLÄ projektipäällikkö Kirsi Valkonen p. 014 690 661, 050 302 6171 kirsi.valkonen@keski-suomensairaskotisaatio.fi Pohjois-Karjala Sotainvalidien Veljesliiton Pohjois-Karjalan piiri Kirkkokatu 30 B 13, 80100 JOENSUU projektipäällikkö Marja Tiittanen p. 050 3275 179 marja.tiittanen@sotainvalidit.fi Keski-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaan Sotaveteraanipiiri Tehtaankatu 1, 69100 KANNUS projektipäällikkö Kaija Pouttu p. 044 724 9318 kp.avustajahanke@sotaveteraaniliitto.fi Etelä-Pohjanmaa Sotainvalidien Veljesliiton Etelä-Pohjanmaan piiri Porvarinkatu 4 A, 60100 SEINÄJOKI projektipäällikkö Virpi Mansikkamäki p. 06 4231 037, 040 825 5170 ep.avustajatoiminta@sotainvalidit.fi Pohjois-Pohjanmaa Oulun Diakonissalaitoksen säätiö Isokatu 58 - 60 B 22, PL 365, 90101 OULU projektipäällikkö Maire Konola p. 050 312 5724 maire.konola@odl.fi Pohjois-Savo Sotainvalidien Veljesliiton Pohjois-Savon piiri /Avustajatoiminta Minna Canthinkatu 24, 70100 KUOPIO projektipäällikkö Anja Siivola p. 017 261 1760, 044 363 6159 anja.siivola@dnainternet.net alueohjaaja Leena Varonen Sotilaskatu 4, 74100 IISALMI p. 017 818 540, 050 338 8191 leena.varonen@gmail.com Lappi Tornion Sairaskotisäätiö Kauppakatu 12, 95400 TORNIO projektipäällikkö Johanna Holma p. 040 772 4047 johanna.holma.@saarenvire.fi alueohjaaja Sari Ailunka-Junttila Luusuantie 17 a, 98100 KEMIJÄRVI p. 040 767 2325 avustajatoiminta.ita-lappi@saarenvire.fi alueohjaaja Tuija Kurki Kuntotie 1, 96400 ROVANIEMI p. 040 159 4498 avustajatoiminta.roi@saarenvire.fi alueohjaaja Anita Puruskainen p. 040 175 7931 avustajatoiminta@saarenvire.fi 80 81

Liite 4 Sotainvalidien Veljesliiton luottamuspapit liiton pappi Väinö Salokorpi, puh. 050 362 5767, vaino.salokorpi@aina.net Helsinki Matti Malmivaara, matti.malmivaara @kolumbus.fi Uusimaa Martti Toivanen, martti. toivanen@elisanet.fi Varsinais-Suomi Risto Miettinen, miettinen.risto@gmail.com Pukari Jouko, jkpukari@ gmail.com Kanta-Häme Jaakko Kauppila, jaakko. kauppila@virpi.net Uki Rautiainen Eteläkatu 4 A, 13100 Hämeenlinna Pirkka-Häme Esa Eerola, esa.t.eerola @gmail.com Lahti Heikki Pelkonen heikki.pelkonen@evl.fi Kymi Kari Luumi, kari_luumi @hotmail.com Juha Pesonen, juha. pesonen@ppa.inet.fi Jorma Taipale, jorma.taipale@ gmail.com Reijo Sojakka, Osmajärventie 44, 79130 Sorsakoski Matti Tuomisto, m.tuomisto@ kolumbus.fi Leo Tuutti, leena.leksa @gmail.com Satakunta Ilkka Perttula, Pohjanmaantie 1041, 38600 Lavia Sisä-Suomi Arto Viitala, arto.viitala@evl.fi Suur-Savo Mika Riikonen, mika.riikonen@evl.fi Timo Vainikainen, timo.vainikainen@evl.fi Vaasa Henry Byskata, henry.byskata@ netikka.fi Etelä-Pohjanmaa Mauri Pitkäranta, maupi@netikka.fi Pohjois-Savo Martti Kaukola, martti.kaukola@ windowslive.com Pohjois-Karjala Mauri Hyvärinen, mauri.hyvarinen@ telemail.fi Jouko Pesonen, jouko. vspesonen@gmail.com Keski-Pohjanmaa Heikki Niemelä, Kirkkoherrankuja 15, 68300 Kälviä Pohjois-Pohjanmaa Pertti Lahtinen, pertti. lahtinen@evl.fi Kainuu Tuomo Ruuttunen, tuomo.ruuttunen@h-y.fi Lappi Paavo Korteniemi, paavo.korteniemi@nic.fi Aki Lautamo, aki.lautamo@pp.inet.fi Ilmo Pulkamo, ilmo. pulkamo@pp.inet.fi Kysy oman alueesi veljespapin puhelinnumero piiristä tai osastosta! 82

Liite 5 Sotainvalidien Perinnejärjestö Sotainvalidien Perinnejärjestö ry Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Fax: 09 4785 0100 Järjestön puheenjohtaja Lasse Lehtinen Sihteeri Jari-Matti Autere Hämeenkatu 14, 20500 Turku puh: 02 284 1660, 040 568 4500 jari-matti.autere@sotainvalidit.fi Alueyhdistykset Sotainvalidien Helsingin perinneyhdistys ry Puheenjohtaja Sinikka Liljeberg-Peltola  Jäämäentie 36 F, 00970 Helsinki puh.050 531 6723 sinikka.liljeberg@hotmail.com        Sotainvalidien Uudenmaan Perinneyhdistys – Krigsinvalidernas Traditionsförening i Nyland ry Puheenjohtaja Tauno Skogberg Bulevarden 6, 10300 Karis puh. 0400 471 232, 019 232 762 Lohjan Sotainvalidien Jälkipolvet ry Puheenjohtaja Heimo Yrjönsalo Nummijuntintie 5 A, 08700, Lohja puh. 040 506 9270 heimo.yrjonsalo@netti.fi Sotainvalidien Varsinais-Suomen Perinneyhdistys Puheenjohtaja Heikki Jansson Ugrinkatu 1, 20750 Turku puh. 0400 596 921 heikki.jansson@saunalahti.fi Sotainvalidien Kanta-Hämeen Perinneyhdistys ry Puheenjohtaja Terttu-Maija Lähde Puolimatkantie 221, 31860 Tursa puh. 040 509 5937 tepa.lahde@gmail.com Pirkka-Hämeen Sotainvalidien Perinneyhdistys ry Puheenjohtaja Tuija-Leena Juutilainen Haavistonkatu 8 A 2, 34240 Kämmenniemi puh. 050 309 4504 tuilen@suomi24.fi Sotainvalidien Perinnejärjestön Lahden alueyhdistys ry Puheenjohtaja Pentti Löfgren Rautatienkatu 1 B, 15100 Lahti puh. 040 740 6815 pentti.lofgren@elisanetti.fi  Sotainvalidien Jälkipolvet -järjestön Kymin alueyhdistys ry Puheenjohtaja Taru Pitkänen Merenlahdentie 1020, 53850 Lappeenranta Satakunnan Sotainvalidien Tuki ry Puheenjohtaja Perttu Salmi  Varvinkatu 13, 28100 Pori puh. 0500 665 930  perttu.salmi@pp.inet.fi 82 83

Sotainvalidien Perinnejärjestön  Suur-Savon alueyhdistys ry Puheenjohtaja Markku Tarvainen Nuijamiestenkatu 55, 50100 Mikkeli puh. 044 2984051 mtarvai@surffi.fi Sotainvalidien Perinnejärjestön Pohjois-Pohjanmaan alueyhdistys ry Puheenjohtaja Marja-Leena Vepsäläinen Ahventie 7 G, 90550 Oulu puh. 040 585 4254  marjaleena.vepsalainen@gmail.com Sotainvalidien Pohjois-Karjalan perinneyhdistys ry Puheenjohtaja Martti Kukkonen Salontie 2, 80710 Lehmo puh. 040 735 3628  martti.kukkonen@elisanet.fi Sotainvalidien Jälkipolvet -järjestön Lapin alueyhdistys ry Toiminnanjohtaja Veijo Kyllönen Ruokasenkatu 8 A 2, 96200 Rovaniemi puh. 016 221 687 veijo.kyllonen@pp3.inet.fi Sotainvalidien Jälkipolvet -järjestön Vaasan alueyhdistys ry Toiminnanjohtaja Monika Julin Kauppapuistikko 10 D, 65100 Vaasa puh. 06 317 3610 vaasan.sotainvalidipiiri@netikka.fi Svenska Stödföreningen för finska krigens invalider Puheenjohtaja Juha Joki Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, Sverige Postios: Box 5133, 121 17 Johanneshov, Sverige puh. 00 46 70 563 0373 juha.joki@itella.com Sotainvalidien Perinnejärjestön Etelä-Pohjanmaan alueyhdistys ry Puheenjohtaja Marko Hakala Porvarinkatu 4 A 1, 60100 Seinäjoki puh. 050 374 2302 ep.sotainvalidipiiri@netikka.fi Sotainvalidien Jälkipolvet -järjestön Keski-Pohjanmaan alueyhdistys ry Toiminnanjohtaja Marja-Liisa Kattilakoski Kitinkuja 2, 69100 Kannus puh. 044 304 2669/ 06 874 4500 marja-liisa.kattilakoski@sotainvalidit.fi 84

Liite 6 Vanhustyön keskusliiton korjausneuvojat Korjausneuvonnan päällikkö Jukka Laakso, RI puh. 040 502 3807 jukka.laakso@vtkl.fi Matti Lamponen, ins. puh. 050 406 5795 matti.lamponen@vtkl.fi Helsinki Tom Holmlund , rkm puh. 09 412 2903, 0400 609 577 vastaava@kolumbus.fi Uusimaa Henning Ekholm, rkm puh. 0500 604 782 suomen.kipsikoriste@kolumbus.fi Varsinais-Suomi Jani Malminen, rkm p. 0500 908 660 jani.malminen@vtkl.fi Kanta-Häme Alue on jaettu seuraavasti: Somero, Tammela Jani Malminen, rkm p. 0500 908 660 jani.malminen@vtkl.fi Forssa, Humppila Jokioinen, Urjala, Ypäjä Taru Mäkelä, RI puh. 0400 852 727 taru.makela@vtkl.fi Akaa, Luopioinen Voitto Niska, RI puh. 0400 649 199 voitto.niska@vtkl.fi Hattula, Hämeenlinna, Janakkala Kari Tahvanainen, rkm puh. 0500 494 766 kari.tahvanainen@vtkl.fi Pirkka-Häme Voitto Niska, RI puh. 0400 649 199 voitto.niska@vtkl.fi Lahti Kari Tahvanainen, rkm puh. 0500 494 766 kari.tahvanainen@vtkl.fi 84 85

Kymi Pohjois-Savo Arja Hinkkanen, DI puh. 05 377 6777, 040 545 2096 toimisto.hinkkanen@pp.inet.fi Pentti Heikkinen, ins. puh. 0400 371 586 pentti.heikkinen@vtkl.fi Satakunta Sisä-Suomi Taru Mäkelä, RI puh. 0400 852 727 taru.makela@vtkl.fi Jukka Lampi, rkm puh. 0400 162 494 jukka.lampi@vtkl.fi Suur-Savo Etelä-Pohjanmaa Ismo Kortman, RI puh. 0500 651 737 ismo.kortman@vtkl.fi Harri Hietikko, rkm puh. 06 414 2970, 0400 260 962 harri.hietikko@vtkl.fi Pohjois-Karjala Lappi Lauri Takkunen, RI puh. 050 540 7035 lauri.takkunen@vtkl.fi Teuvo Junes, rkm puh. 040 557 2550 teuvo.junes@vtkl.fi Vaasa Kenneth Bäckström, rkm puh. 0400 561 956 kenneth.backstrom@pp.inet.fi Oulun lääni Tapio Karhu, rkm puh. 040 516 6738 tapio.karhu@vtkl.fi 86

Liite 7 Huom! Osastojen säännöt voivat poiketa näistä mallisäännöistä, joten aina on tarkistettava asiat omasta yhdistysrekisterin hyväksymistä säännöistä. SOTAINVALIDIEN VELJESLIITON OSASTON SÄÄNNÖT (äänioikeus sotainvalidijäsenillä) Osaston nimi ja kotipaikka 1§ Yhdistyksen nimi on Sotainvalidien Veljesliiton ........................................................... ..................................................... osasto ry, jota kutsutaan osastoksi ja sen kotipaikka on ..............................................................................................................kaupunki/kunta. Osaston tarkoitus 2§ Osaston tarkoituksena on Sotainvalidien Veljesliitto - Krig­sinvalidernas Brödraförbund ry:n ja liiton ................................................... piiri ry:n jäsenosastona ylläpitää sotainvali­di­en keskuudessa isänmaallista yhteishenkeä ja luottamusta tulevaisuuteen sekä luoda edellytykset jäsentensä ja heidän puolisoidensa ja leskiensä tarkoituk­ senmukaiselle huollol­le. Tarkoituksensa toteuttamiseksi osasto harjoittaa liiton ja piirin antamien ohjeiden ja päätösten mukaisesti sotainvalidihenkistä valistus- ja kasvatustyötä järjestämällä kuntou­tus-, kokous-, esitelmä- , virkistys- ja juhlatilaisuuksia. Osaston sisällä voi toimia jaostoja, jotka ovat rekisteröimättömiä yhdistyk­siä. Osasto ei osallistu puoluepoliittiseen toimintaan. Osaston jäsenet 3§ Osasto voi johtokunnan päätöksellä hyväksyä varsinaisiksi jäsenikseen ne ......................­ .................. ja ...............................:n alueella asuvat henkilö­t, joille sodan tai sotatoi­mien tahi niihin rinnastet­tavien olosuhtei­den aiheutta­man vamman tai sairauden johdos86 87

ta on vahvistettu sotilasvam­malain mukai­nen työkyvyt­tömyysas­te riippumatta sen suuruudesta. Tässä tarkoite­tuksi vammaksi tai sairaudeksi ei katsota vammaa tai sairautta, joka on saatu tai on aiheutunut 26.4.1945 jälkeen jatkuneen rauhan ajan asevelvollisuusajan seurauksena. Osaston puolisojäseneksi voidaan ottaa henkilö, jonka sotainvalidipuoliso on otettu tai olisi voitu ottaa jonkun Sotainvalidien Veljesliiton osaston varsinaiseksi jäseneksi. Puolisojäsenen tulee olla sotilasvammalaissa tarkoitettu puoliso tai leski. Jäsen voi kuulua vain yhteen osastoon. Suomen kansalaiset tai oikeuskelpoiset yhteisöt, jotka haluavat tukea ja edistää osaston toimin­taa, voidaan kutsua kannattajajäseniksi. Heillä on kokouksissa puhe- mutta ei ääni- oikeutta. Ainaiskannattajajäseniksi pääsevät vain yksityiset kansalaiset, jotka suorittavat kertakaikkisen kannattajajäsenmaksun. Osasto voi kutsua kunniajäsenikseen sen tarkoitusperien toteuttamisessa erityisesti ansioituneita henkilöitä. Osaston tukijäseniksi kutsutaan näissä säännöis­sä niitä henkilöitä, jotka osasto on hyväksynyt kannat­tajajäsenik­seen sekä niitä henkilöitä, jotka on kutsuttu osaston kun­niajäsenik­si, mikäli heille ei ole sodan tai sotatoimien tahi niihin rinnastet­tavien olosuhtei­den aiheutta­man vamman tai sairauden johdosta vahvistettu sotilasvam­ malain mukais­ta työkyvyttömyysastetta. Osastosta eroaminen on ilmoitettava kirjallisesti osaston johtokunnalle tai sen puheenjoh­tajalle tai ilmoitettava eroamisesta osaston kokouksen pöytäkirjaan, ja jäsen katsotaan siitä eronneeksi saman kalenterivuoden lopussa. Osaston johtokunta voi erottaa sellaisen jäsenen, joka rikkoo sääntöjä taikka käyttäytyy yleistä pahennusta herättävällä tavalla, pyydettyään sitä ennen liiton hallitukselta lausunnon. Taloudellinen toiminta 4§ Osasto voi vuosikokouksen päätöksen mukaisesti kantaa jäsenmaksua. Osasto hankkii varoja lahjoitusten, avustusten, jälkisäädösten, keräysten, arpajaisten, juhlien ja kannatusjäsenmaksujen avulla. 88

Osasto voi omistaa kiinteistöjä, sekä asianomaisen luvan saatuaan harjoittaa ravintola-, kahvila- ja kioskiliikettä sekä esineitten vuokrausta. Osaston kokoukset 5§ Osaston asioista päättävät osaston kokoukset, joista vuosikokous pidetään helmikuun loppuun mennessä. Vuosikokouksessa 1. valitaan kokouksen virkailijat ja pöytäkirjan tarkastajat sekä todetaan kokouk­sen laillisuus; 2. käsitellään osaston toimintakertomus; 3. käsitellään edellisen vuoden tilit ja tilintarkastuskertomus sekä päätetään tilin- päätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä; 4. päätetään johtokunnan jäsenten lukumäärästä; 5. valitaan johtokunnan puheenjohtaja sekä varsinaiset ja varajäsenet erovuoros­sa olevien tilalle; 6. valitaan osaston edustajat piirin ja liiton kokouksiin piirin ja liiton sääntöjen mukaisesti; 7. valitaan kaksi (2) varsinaista ja kaksi (2) varatilintarkastajaa; 8. käsitellään johtokunnan laatima toimintasuunnitelma; 9. käsitellään johtokunnan laatima talousarvio; 10. määrätään osaston jäsenmaksut, jäsenmaksu voi olla erisuuruinen varsinaisille jäsenille, puolisojäsenille ja kannattajajäsenille. Kunniajäseniltä ei peritä jäsenmak­sua; 11. päätetään johtokunnan jäsenten ja tilintarkastajien palkkioista; 12. käsitellään muut jäsenten, liiton, piirin ja osaston johtokunnan esittämät asiat. Jäsenten esittämät asiat voivat tulla kokouksessa käsiteltäviksi, jos niistä on tehty kirjallinen ilmoitus osaston johtokunnalle viimeistään neljätoista (14) päivää. ennen kokous­ta, kuitenkin huomioon ottaen, että asioista, joista on mainittu yhdistyslain 23 ’:ssä tai niihin rinnastettavissa asioista saa päätöksen tehdä vain, jos siitä on kokouskutsussa mainittu. 6§ Osaston johtokunta voi kutsua osaston kokouksen koolle, milloin katsoo sen tarpeellisek­si, ja se on aina kutsuttava koolle, milloin osaston varsinaisista jäsenistä vähintään kymmenesosa (1/10) tai piirihallitus sitä johtokunnalta kirjallisesti pyytää. 88 89

Kutsut osaston kokouksiin on toimitettava viimeistään seitsemän (7) päivää ennen kokousta kirjeellisesti tai jonkin paikkakunnalla leviävän sanomalehden välityksellä. 7§ Kokouksissa on kullakin osaston varsinaisella jäsenellä yksi ääni, eikä valtakirjojen käyttö ole sallittua. Muilla jäsenillä on kokouksissa läsnäolo- ja puheoikeus, mutta ei äänioikeutta. Osaston kokouksissa ratkaistaan asiat yksinkertaisella äänten enemmistöllä, ellei näissä säännöis­sä ole toisin määrätty. Osaston johtokunta 8§ Osaston asioita hoitaa sen lainmukaisena hallituksena johtokunta, johon kuuluvat yhdeksi (1) vuodeksi valittu puheenjohtaja ja kahdeksi (2) vuodeksi kerrallaan valittuina vähin­tään ........... ja enintään ........... johtokunnan varsinaista jäsentä sekä kaksi (2) varajäsentä.­­ Johtokunnan jäsenistä on vuosittain erovuorossa puolet (1/2), aluksi arvan mukaan ja sen jälkeen vuorottain. Johtokunta valitsee keskuudestaan varapuheenjohtajan ja keskuudes­taan tai sen ulkopuolelta tarpeelliset virkailijat. Johtokunta kokoontuu puheenjohtajan tai hänen estyneenä ollessaan varapuheenjohtajan kutsusta ja on päätösvaltainen, kun yli puolet (1/2) sen jäsenistä on saapuvilla. Päätökset tehdään yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Äänten mennessä tasan voittaa se mielipide, jota kokouksen puheenjohtaja on kannattanut, paitsi vaaleissa arpa. Johtokunnan tehtävät 9§ 1. 2. 3. 4. 5. 6. 90 ohjata ja johtaa osaston toimintaa; toimittaa oma-aloitteisesti tai myös liiton ja piirin antamien ohjeiden mukaises­ti varojen hankintaa osaston alueella; kutsua osaston kokoukset koolle; valvoa osaston rahavarojen ja omaisuuden hoitoa sekä tehdä kalenterivuoden tilinpäätös ja jättää se hyvissä ajoin ennen vuosikokousta tilintarkastajille; laatia vuosikokoukselle edellisen vuoden toimintakertomus sekä seuraavan vuoden toimintasuunnitelma talousarvioineen; lähettää piirille vuosikokouksen pöytäkirja, toimintakertomus ja toimintasuun­nitelma sekä edellisen vuoden vuositilasto viipymättä tai maaliskuun 10. päivään mennessä;

7. 8. 9. valvoa ja tukea osaston virkailijoitten toimintaa; pitää jäsenkortistoa; noudattaa piirin ja liiton toimielinten antamia ohjeita ja päätöksiä. Osaston nimen kirjoittaminen 10 § Osaston nimen kirjoittavat puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja yhdessä tai jompikumpi heistä yhdessä sihteerin kanssa. Oikeus osaston nimen kirjoittamiseen on lisäksi henkilöllä, jolla on siihen johtokunnan erikseen antama henkilökohtainen oikeus. Sääntöjen muuttaminen ja osaston purkaminen 11 § Sääntöjen muuttamista tai osaston purkamista koskevissa asioissa voidaan tehdä päätös vain, jos sitä on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa (2/3) annetuista äänistä. Sääntöjen muuttamista koskeville päätöksille on haettava liiton hallituksen hyväksyminen ennen yhdistysrekisteriin merkitsemistä. Jos osasto aikoo purkautua, siitä on kirjallisesti ilmoitettava liiton hallitukselle. Johtokunta on velvollinen kutsumaan koolle osaston kokouksen päättämään osaston purkautumi­sesta, mikäli osaston varsinaisten jäsenten määrä on vähemmän kuin viisi. Osaston purkautuessa on jäljelle jääneet varat luovutettava Sotainvalidien Veljesliitto - Krigsin­validernas Brödraförbund ry:lle käytettäväksi ensisijaisesti ...................... ...................................................:n alueella asuvien sotainvalidien sekä heidän puolisoidensa ja leskiensä hyväksi. 12 § Tällä sääntömuutoksella turvataan jäsenten jo saavutetut oikeudet. 90 91

Liite 8 Huom! Osastojen säännöt voivat poiketa näistä mallisäännöistä, joten aina on tarkistettava asiat omasta yhdistysrekisterin hyväksymistä säännöistä. SOTAINVALIDIEN VELJESLIITON OSASTON SÄÄNNÖT (äänioikeus sotainvalidi- ja puolisojäsenillä) Osaston nimi ja kotipaikka 1§ Yhdistyksen nimi on Sotainvalidien Veljesliiton .............................................................. ................................................. osasto ry, jota kutsutaan osastoksi ja sen kotipaikka on ..............................................................................................kaupunki/kunta. Osaston tarkoitus 2§ Osaston tarkoituksena on Sotainvalidien Veljesliitto - Krig­sinvalidernas Brödraförbund ry:n ja liiton ................................................... piiri ry:n jäsenosastona ylläpitää sotainvali­di­en keskuudessa isänmaallista yhteishenkeä ja luottamusta tulevaisuuteen sekä luoda edellytykset jäsentensä ja heidän puolisoidensa ja leskiensä tarkoituk­ senmukaiselle huollol­le. Tarkoituksensa toteuttamiseksi osasto harjoittaa liiton ja piirin antamien ohjeiden ja päätösten mukaisesti sotainvalidihenkistä valistus- ja kasvatustyötä järjestämällä kuntou­tus-, kokous-, esitelmä- , virkistys- ja juhlatilaisuuksia. Osaston sisällä voi toimia jaostoja, jotka ovat rekisteröimättömiä yhdistyk­siä. Osasto ei osallistu puoluepoliittiseen toimintaan. Osaston jäsenet 3§ Osasto voi johtokunnan päätöksellä hyväksyä varsinaisiksi jäsenikseen ne ......................­ .................. ja ...............................:n alueella asuvat henkilö­t, joille sodan tai sotatoi­mien tahi niihin rinnastet­tavien olosuhtei­den aiheutta­man vamman tai sairauden johdosta on vahvistettu sotilasvam­malain mukai­nen työkyvyt­tömyysas­te riippumatta sen 92

suuruudesta. Tässä tarkoite­tuksi vammaksi tai sairaudeksi ei katsota vammaa tai sairautta, joka on saatu tai on aiheutunut 26.4.1945 jälkeen jatkuneen rauhan ajan asevelvollisuusajan seurauksena. Osaston puolisojäseneksi voidaan ottaa henkilö, jonka sotainvalidipuoliso on otettu tai olisi voitu ottaa jonkun Sotainvalidien Veljesliiton osaston varsinaiseksi jäseneksi. Puolisojäsenen tulee olla sotilasvammalaissa tarkoitettu puoliso tai leski. Jäsen voi kuulua vain yhteen osastoon. Suomen kansalaiset tai oikeuskelpoiset yhteisöt, jotka haluavat tukea ja edistää osaston toimin­taa, voidaan kutsua kannattajajäseniksi. Heillä on kokouksissa puhe- mutta ei ääni- oikeutta. Ainaiskannattajajäseniksi pääsevät vain yksityiset kansalaiset, jotka suorittavat kertakaikkisen kannattajajäsenmaksun. Osasto voi kutsua kunniajäsenikseen sen tarkoitusperien toteuttamisessa erityisesti ansioituneita henkilöitä. Osaston tukijäseniksi kutsutaan näissä säännöis­sä niitä henkilöitä, jotka osasto on hyväksynyt kannat­tajajäsenik­seen sekä niitä henkilöitä, jotka on kutsuttu osaston kun­niajäsenik­si, mikäli heille ei ole sodan tai sotatoimien tahi niihin rinnastet­tavien olosuhtei­den aiheutta­man vamman tai sairauden johdosta vahvistettu sotilasvam­ malain mukais­ta työkyvyttömyysastetta. Osastosta eroaminen on ilmoitettava kirjallisesti osaston johtokunnalle tai sen puheenjoh­tajalle tai ilmoitettava eroamisesta osaston kokouksen pöytäkirjaan, ja jäsen katsotaan siitä eronneeksi saman kalenterivuoden lopussa. Osaston johtokunta voi erottaa sellaisen jäsenen, joka rikkoo sääntöjä taikka käyttäytyy yleistä pahennusta herättävällä tavalla, pyydettyään sitä ennen liiton hallitukselta lausunnon. Taloudellinen toiminta 4§ Osasto voi vuosikokouksen päätöksen mukaisesti kantaa jäsenmaksua. Osasto hankkii varoja lahjoitusten, avustusten, jälkisäädösten, keräysten, arpajaisten, juhlien ja kannatusjäsenmaksujen avulla. Osasto voi omistaa kiinteistöjä, sekä asianomaisen luvan saatuaan harjoittaa ravintola-, kahvila- ja kioskiliikettä sekä esineitten vuokrausta. 92 93

Osaston kokoukset 5§ Osaston asioista päättävät osaston kokoukset, joista vuosikokous pidetään helmikuun loppuun mennessä. Vuosikokouksessa 1. valitaan kokouksen virkailijat ja pöytäkirjan tarkastajat sekä todetaan kokouk­sen laillisuus; 2. käsitellään osaston toimintakertomus; 3. käsitellään edellisen vuoden tilit ja tilintarkastuskertomus sekä päätetään tilin- päätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä; 4. päätetään johtokunnan jäsenten lukumäärästä; 5. valitaan johtokunnan puheenjohtaja sekä varsinaiset ja varajäsenet erovuoros­sa olevien tilalle; 6. valitaan osaston edustajat piirin ja liiton kokouksiin piirin ja liiton sääntöjen mukaisesti; 7. valitaan kaksi (2) varsinaista ja kaksi (2) varatilintarkastajaa; 8. käsitellään johtokunnan laatima toimintasuunnitelma; 9. käsitellään johtokunnan laatima talousarvio; 10. määrätään osaston jäsenmaksut, jäsenmaksu voi olla erisuuruinen varsinaisille jäsenille, puolisojäsenille ja kannattajajäsenille. Kunniajäseniltä ei peritä jäsenmak­sua; 11. päätetään johtokunnan jäsenten ja tilintarkastajien palkkioista; 12. käsitellään muut jäsenten, liiton, piirin ja osaston johtokunnan esittämät asiat. Jäsenten esittämät asiat voivat tulla kokouksessa käsiteltäviksi, jos niistä on tehty kirjallinen ilmoitus osaston johtokunnalle viimeistään neljätoista (14) päivää ennen kokous­ta, kuitenkin huomioon ottaen, että asioista, joista on mainittu yhdistyslain 23 §:ssä tai niihin rinnastettavissa asioista saa päätöksen tehdä vain, jos siitä on kokouskutsussa mainittu. 6§ Osaston johtokunta voi kutsua osaston kokouksen koolle, milloin katsoo sen tarpeellisek­si, ja se on aina kutsuttava koolle, milloin osaston varsinaisista jäsenistä tai puolisojäsenistä vähintään kymmenesosa (1/10) tai piirihallitus sitä johtokunnalta kirjallisesti pyytää. Kutsut osaston kokouksiin on toimitettava viimeistään seitsemän (7) päivää ennen kokousta kirjeellisesti tai jonkin paikkakunnalla leviävän sanomalehden välityksellä. 94

7§ Kokouksissa on kullakin osaston varsinaisella jäsenellä ja puolisojäsenellä yksi ääni, eikä valtakirjojen käyttö ole sallittua. Muilla jäsenillä on kokouksissa läsnäolo- ja puheoikeus, mutta ei äänioikeutta. Osaston kokouksissa ratkaistaan asiat yksinkertaisella äänten enemmistöllä, ellei näissä säännöis­sä ole toisin määrätty. Osaston johtokunta 8§ Osaston asioita hoitaa sen lainmukaisena hallituksena johtokunta, johon kuuluvat yhdeksi (1) vuodeksi valittu puheenjohtaja ja kahdeksi (2) vuodeksi kerrallaan valittuina vähin­tään ........... ja enintään ........... johtokunnan varsinaista jäsentä sekä kaksi (2) varajäsentä. ­­ Johtokunnan jäsenistä on vuosittain erovuorossa puolet (1/2), aluksi arvan mukaan ja sen jälkeen vuorottain. Johtokunta valitsee keskuudestaan varapuheenjohtajan ja keskuudes­taan tai sen ulkopuolelta tarpeelliset virkailijat. Johtokunta kokoontuu puheenjohtajan tai hänen estyneenä ollessaan varapuheenjohtajan kutsusta ja on päätösvaltainen, kun yli puolet (1/2) sen jäsenistä on saapuvilla. Päätökset tehdään yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Äänten mennessä tasan voittaa se mielipide, jota kokouksen puheenjohtaja on kannattanut, paitsi vaaleissa arpa. Johtokunnan tehtävät 9§ 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. ohjata ja johtaa osaston toimintaa; toimittaa oma-aloitteisesti tai myös liiton ja piirin antamien ohjeiden mukaises­ti varojen hankintaa osaston alueella; kutsua osaston kokoukset koolle; valvoa osaston rahavarojen ja omaisuuden hoitoa sekä tehdä kalenterivuoden tilinpäätös ja jättää se hyvissä ajoin ennen vuosikokousta tilintarkastajille; laatia vuosikokoukselle edellisen vuoden toimintakertomus sekä seuraavan vuoden toimintasuunnitelma talousarvioineen; lähettää piirille vuosikokouksen pöytäkirja, toimintakertomus ja toimintasuun­nitelma sekä edellisen vuoden vuositilasto viipymättä tai maaliskuun 10. päivään mennessä; valvoa ja tukea osaston virkailijoitten toimintaa; pitää jäsenkortistoa; noudattaa piirin ja liiton toimielinten antamia ohjeita ja päätöksiä. 94 95

Osaston nimen kirjoittaminen 10 § Osaston nimen kirjoittavat puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja yhdessä tai jompikumpi heistä yhdessä sihteerin kanssa. Oikeus osaston nimen kirjoittamiseen on lisäksi henkilöllä, jolla on siihen johtokunnan erikseen antama henkilökohtainen oikeus. Sääntöjen muuttaminen ja osaston purkaminen 11 § Sääntöjen muuttamista tai osaston purkamista koskevissa asioissa voidaan tehdä päätös vain, jos sitä on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa (2/3) annetuista äänistä. Sääntöjen muuttamista koskeville päätöksille on haettava liiton hallituksen hyväksyminen ennen yhdistysrekisteriin merkitsemistä. Jos osasto aikoo purkautua, siitä on kirjallisesti ilmoitettava liiton hallitukselle. Johtokunta on velvollinen kutsumaan koolle osaston kokouksen päättämään osaston purkautumi­sesta, mikäli osastossa ei ole yhtään varsinaista jäsentä. Osaston purkautuessa on jäljelle jääneet varat luovutettava Sotainvalidien Veljesliitto - Krigsin­validernas Brödraförbund ry:lle käytettäväksi ensisijaisesti ............................. ....................................................................:n alueella asuvien sotainvalidien sekä heidän puolisoidensa ja leskiensä hyväksi. 12 § Tällä sääntömuutoksella turvataan jäsenten jo saavutetut oikeudet. 96

Muistiinpanoja

Muistiinpanoja

Sotainvalidien tunnuksena on aina ollut ”veljeä ei jätetä”. Moni aikaisempi toisten auttaja on nyt itse avun tarpeessa. Jotta osastot kykenisivät edelleen tehokkaasti auttamaan jäseniään, tarvitaan toimintaan mukaan suuri määrä vastuuntuntoisia nuorempia tukijäseniä. Toiminta sotainvalidien parissa tutustuttaa mielenkiintoisiin ihmisiin. Tämä kirja on tarkoitettu kertomaan toimintaan mukaan tuleville Veljesliiton ainutlaatuisesta työstä sekä toiminnan eri muodoista ja mukautumisesta jäsenkunnan muuttuviin tarpeisiin. Arvoisa tukijäsen – Sinua tarvitaan! ! N A T S O ARV IKAANI ANNAN A Sotainvalidien Veljesliitto Sotainvalidien Perinnejärjestö