T ekni l l i ne n s u o s i t u s 2012 TS-4 Öljylämmityslaitteistojen määräaikaishuoltotyöt, lämmitystekniikan mittaukset ja energiatehokkuustarkastukset

2 Teknillinen suositus • 2012 • TS-4

Teknillinen suositus 2012 TS-4 Öljylämmityslaitteistojen määräaikaishuoltotyöt, lämmitystekniikan mittaukset ja energiatehokkuustarkastukset HELSINKI 2012

© LEY 2012 TÄMÄN SUOSITUKSEN TEKSTIÄ TAI KUVIA SAA LAINATA VAIN TEKIJÄN KIRJALLISELLA LUVALLA ISBN 951-96252-9-1 4 Teknillinen suositus • 2012 • TS-4

JOHDANTO Teknillisen suosituksen TS-4 uusitun version taustalla on Lämmitysenergia Yhdistyksen johtama lämmityksen kehittämisprojekti. Suositus kuuluu yhdistyksen julkaisemien teknillisten suositusten sarjaan. Suositukset on laadittu kehittämisprojektin tueksi kootun teknillisen toimikunnan selvitys-, kartoitus- ja kokoamistyön pohjalta. Teknillisessä toimikunnassa ovat olleet edustettuina öljylämmitysalan johtavat laitetoimittajat ja öljyala. Toimikunnan työhön on myös osallistunut kokeneita öljylämmitysurakoitsijoita kutsuttuina asiantuntijoina. Suosituksen avulla pyritään yhdenmukaistamaan työtapoja ja työmenetelmiä tavoitteena saada laitteistot toimimaan taloudellisesti, toimintavarmasti ja ympäristön kannalta mahdollisimman vähin haittavaikutuksin. Kun huoltotyöt tehdään suosituksessa esitetyllä tavalla, voidaan huolehtia myös öljyn käytön ja varastoinnin turvallisuudesta sekä sähköturvallisuudesta. Suosituksessa käsitellään myös asennus- ja huoltotöiden yhteydessä tehtäviä lämmitystekniikan mittauksia. Tässäkin tavoitteena on menetelmien ja mittausvälineiden käytön yhdenmukaistaminen ja vähimmäistason nostaminen. Ammattimaisella, asianmukaisilla menetelmillä ja työtavoilla tehdyllä huollolla ja asennustyöllä saadaan lämmitys toimimaan optimaalisesti. Tähän suositukseen sisältyy rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin EPBD 2010/31/EU kattilatarkastusohjeistus. Ohjeistusta noudattamalla varmistutaan vaaditun tehokkuustason saavuttamisesta. Tarkastusten ja mittausten perusteella voidaan antaa käyttäjille energiatehokkuusdirektiivin edellyttämää tietoa laitteiston energiatehokkuudesta, neuvoja lämmityskattilan vaihtamisesta, muista lämmitysjärjestelmän muutoksista sekä vaihtoehtoisista ratkaisuista. Suositusta laadittaessa on otettu huomioon öljylämmityslaitteistoja koskevat säännökset. Säännösten tärkein merkitys on öljyn turvallisen käytön varmistaminen lämmitysenergian tuotannossa. Painopiste on paloturvallisuuden ja toiminnan luotettavuuden varmistamisessa sekä ympäristövahinkojen ja muiden onnettomuuksien ennaltaehkäisyssä. Yksi säännösten keskeisimpiä seikkoja ovat kelpoisuusedellytykset, jotka koskevat asennus- ja huoltotoimia tekeviä toiminnanharjoittajia. Näiden edellytysten täyttäminen on suosituksen mukaisen huoltotoiminnan tärkein lähtökohta. Kelpoisuusedellytykset täyttävien yritysten ammattihenkilöstön katsotaan olevan direktiivin tarkoittamia asiantuntijoita. Tätä suositusta noudattamalla toteutuu siten direktiivin vaatimus riippumattomalla tavalla tehdystä tarkastuksesta. Suositus on tarkoitettu ensisijaisesti öljylämmityslaitteistojen huoltajien ja asentajien käyttöön. Se soveltuu erinomaisesti myös alan koulutuksen tarpeisiin. Vuoden 2012 painoksessa on pyritty tekemään suosituksesta helppolukuisempi ja tarkennettu joitain sisällön yksityiskohtia. Suosituksen painoasu on muutettu helpommin mukana pidettävään muotoon. Mahdollisiin suositusta koskeviin kysymyksiin vastaa Lämmitysenergia Yhdistys. Helsinki tammikuussa 2012 LÄMMITYSENERGIA YHDISTYS RY Teknillinen suositus • 2012 • TS-4 5

Sisällysluettelo 1. YLEISTÄ........................................................................................................... 8 1.1. Kelpoisuus asennus- ja huoltourakointiin.................................................................................... 8 1.2. Toiminnanharjoittajan vastuu....................................................................................................... 9 1.3 Huoltotöiden työturvallisuus......................................................................................................... 9 1.4 Huoltotöiden perusteet ja jaottelu............................................................................................. 10 1.5 Määräaikaishuoltosopimus.......................................................................................................... 10 1.6 Työvälineet ja huoltotarvikkeet................................................................................................... 10 1.6.1 Käsityökalut........................................................................................................................ 10 1.6.2 Mittausvälineet................................................................................................................... 10 1.6.3 Huoltotarvikkeet ja varaosat............................................................................................. 11 1.7 Huoltotyön valmistelu.................................................................................................................. 11 2. ÖLJYPOLTTIMEN HUOLTO.............................................................................. 12 2.1 Yleistä............................................................................................................................................ 12 2.2 Palamisilmalaitteet....................................................................................................................... 12 2.2.1 Ilmapuhallin........................................................................................................................ 12 2.2.2 Ilmakanavista...................................................................................................................... 12 2.2.3 Palopää................................................................................................................................ 12 2.3 Öljyjärjestelmä.............................................................................................................................. 13 2.3.1 Öljynsuodattimet................................................................................................................ 13 2.3.2 Öljypumppu........................................................................................................................ 13 2.3.3 Suutinputki ja öljysuutin.................................................................................................... 13 2.3.4 Öljyn esilämmitin................................................................................................................ 14 2.3.5 Öljyletkut............................................................................................................................. 14 2.3.6 Öljyjärjestelmän venttiilit................................................................................................... 14 2.4 Sytytyslaitteet............................................................................................................................... 15 2.4.1 Sytytysjohtimet, muuntaja ja läpivientisuojat................................................................... 15 2.4.2 Sytytyskärjet........................................................................................................................ 15 2.5 Liekinvalvonta ja turvallisuustoiminnat...................................................................................... 15 2.5.1 Liekinvalvonta..................................................................................................................... 15 2.5.2 Polttimen ohjaustoiminnat................................................................................................ 15 2.5.3 Termostaatit........................................................................................................................ 15 2.5.4 Rajakytkimet....................................................................................................................... 15 2.5.5 Vedenpuutteen varolaite................................................................................................... 16 2.5.6 Sähköjärjestelmä ja liitäntäpistokkeet.............................................................................. 16 3. ÖLJYSÄILlÖT JA PUTKISTOT.......................................................................... 17 3.1 Yleistä............................................................................................................................................ 17 3.2 Öljysäiliöiden varusteet................................................................................................................ 17 3.2.1 Säiliön ilmaputki ................................................................................................................ 17 3.2.2 Säiliön suoja-allas................................................................................................................ 17 3.3 Yhteen kytkettyjen sarjasäiliöiden toiminta .............................................................................. 18 3.4 Ylitäytönestin ............................................................................................................................... 18 4. LÄMMITYSTEKNIIKAN MITTAUKSET............................................................ 19 4.1 Yleistä............................................................................................................................................ 19 4.2 Öljyn imuputken paine ............................................................................................................... 19 6 Teknillinen suositus • 2012 • TS-4

4.3 Kiertoöljyn paine.......................................................................................................................... 19 4.4 Öljyn sumutuspaine...................................................................................................................... 20 4.5 Lämmitystehon määrittely........................................................................................................... 20 4.6 Öljyn sumutusteho....................................................................................................................... 20 4.7 Öljyn lämpötila ............................................................................................................................ 21 4.8 Yleistä palamismittauksista.......................................................................................................... 21 4.8.1 Palamismittausten tavoitteet............................................................................................. 21 4.8.2 Palamismittausten suorittamisen lähtökohtia.................................................................. 21 4.8.3 Palamisilman lämpötila...................................................................................................... 22 4.8.4 Palamiskaasujen lämpötila................................................................................................. 22 4.8.5 Palamiskaasujen happipitoisuus........................................................................................ 23 4.8.6 Palamisen puhtaus: hiilimonoksidipitoisuus ja nokiluku.................................................. 23 4.8.7 Palamiskaasujen muut komponentit................................................................................. 24 4.8.8 Palamishyötysuhde............................................................................................................. 24 5. LÄMMITYSKATTILAN HUOLTO...................................................................... 25 5.1 Kattilan varusteet......................................................................................................................... 25 5.2 Kattilan lämmönsiirtopintojen huolto........................................................................................ 25 6. SÄÄTÖ-JA SULKUVENTTIILlT......................................................................... 26 7. VERKOSTOJEN PUMPUT................................................................................ 27 8. PAISUNTA- JA PAINEENPITOJÄRJESTELMÄT................................................ 28 8.1. Yleistä........................................................................................................................................... 28 8.2. Kalvopaisuntasäiliö...................................................................................................................... 28 9. PALAMISILMAN TULO................................................................................... 29 10. SAVUHORMIEN KUNTO............................................................................... 30 11. HUOLTO- JA ASENNUSTÖIDEN DOKUMENTOINTI...................................... 31 11.1 Huoltopöytäkirja........................................................................................................................ 31 11.2. Huoltosopimus........................................................................................................................... 31 11.3. Asennustodistus......................................................................................................................... 31 12. ENERGIATEHOKKUUSNEUVONTA............................................................... 32 12.1 Taustaa........................................................................................................................................ 32 12.2 Neuvonnan peruselementit....................................................................................................... 32 12.2.1 Lämmityskattilan mitoituksen ja hyötysuhteen arviointi............................................... 32 12.2.2 Lämmityskattilan uusiminen............................................................................................ 33 12.2.3 Muut lämmitysjärjestelmän muutokset.......................................................................... 33 12.3 Dokumentointi ja palveluiden varmistaminen......................................................................... 34 13. HUOLTOTÖIDEN JÄTEHUOLTO..................................................................... 35 LIITTEET: 1 Huoltopöytäkirjan lomakemalli...................................................................................................... 36 2 Huoltosopimuksen lomakemalli..................................................................................................... 37 3 Asennustodistuksen lomakemalli................................................................................................... 38 Teknillinen suositus • 2012 • TS-4 7

1. YLEISTÄ Tässä suosituksessa on esitetty pientalojen ja enimmäisteholtaan 500 kW:n rivi­ talojen, pienehköjen kerrostalojen ja vastaavanlaisten kohteiden kevytöljypoltinten ja lämmöntuottolaitteistojen määräaikaishuoltojen suorittaminen. Suositusta voidaan soveltaa myös suuremmissa kohteissa laitteistokohtaiset erityisseikat huomioon ottaen. Suuritehoisten laitteiden tekniset laiteratkaisut ja niissä usein polttoaineena käytetyn raskaan öljyn käyttöön liittyvät yksityiskohdat pitää ottaa huomioon. Öljysäiliöiden osalta mukaan on otettu määräaikaishuollossa huomioitavia seikkoja. Öljysäiliöiden huoltotöitä käsitellään yksityiskohtaisesti suosituksessa TS-7. Huoltojen tarkoituksena on pitää laitteiston toiminta alkuperäisellä tasolla, varmistaa häiriöttömyys ja ehkäistä ennakolta vikojen esiintyminen. Huoltojen avulla varmistetaan myös laitteiston toiminnan paras hyötysuhde. Lämmitystekniikan mittauksia käsitellään huolto-, kunnostus- ja asennustöissä tarvittavassa laajuudessa. 1.1 Kelpoisuus asennus- ja huoltourakointiin Urakoinnin vaatimuksiin vaikuttaa se, onko työalueena öljylämmityslaitteis­ toista annetun asetuksen mukaiset työt vai sähköturvallisuuslain tarkoittamat sähkötyöt vai molemmat. Keskeisin vaatimus on, että toiminnanharjoittajan palveluksessa on oltava pätevä vastuuhenkilö molempien työalueiden töissä. Molemmista voi vastata sama henkilö. Vastuuhenkilön tehtävänä on valvoa, että työt on tehty ammattitaitoisesti ja huolellisesti sekä varmistaa, että laitteisto on huollon jälkeen turvallinen ottaa käyttöön. Vastuuhenkilön tulee myös huolehtia siitä, että säännöksiä ja määräyksiä noudatetaan, ja että laitteistot ovat säännösten mukaiset asiakkaalle luovutettaessa. Toiminnanharjoittajaa velvoittaa vaatimus ammattitaitoisen henkilöstön käyttämisestä asennus- ja huoltotöissä ja toimintailmoituksen tekeminen Tukesille. 8 Teknillinen suositus • 2012 • TS-4

1.2 Toiminnanharjoittajan vastuu Toiminnanharjoittaja vastaa tekemästään asennus- ja huoltotyöstä. Asennustöissä työn teettäjälle on annettava kirjallinen todistus siitä, että tehdyt työt ja asennetut laitteet ovat säännösten ja määräysten mukaiset. Tämä todistus on esitettävä paloviranomaiselle, jos kysymyksessä on katsastettava kohde. Huoltotöistä ei mainittua todistusta edellytetä annettavaksi, ellei niiden yhteydessä ole tehty varsinaisia asennustöitä. Huoltotöistä suositellaan asiakkaalle annettavaksi pöytäkirja, josta käyvät ilmi tehdyt toimenpiteet, mittaus- ja säätötulokset ja muut huollon yksityiskohdat. Liitteessä 1 on määräaikaishuoltopöytäkirjan malli. 1.3. Huoltotöiden työturvallisuus Yrityksellä on lakisääteinen työsuojeluvastuu työntekijöistään. Huoltotöihin liittyy monia vaaratekijöitä, jotka täytyy ottaa huomioon töiden suunnittelusta alkaen. Yleisten työsuojeluohjeiden ohella on käytettävissä osa-alueita käsitteleviä ohjeita, kuten öljytuotteiden käyttöturvallisuustiedotteet. Sähkötyöturvallisuutta käsitellään standardissa SFS 6002. Sähkölaitekorjaajan opas on sähkötyöturvallisasioiden käytännönläheinen tietolähde. Huoltoasentajalla on oltava työhön soveltuva suojavaatetus. Vaatetuksen ja jalkineiden materiaalin on kestettävä öljyn ja lämmön vaikutusta. Siisti työasu vahvistaa asiakkaalle muodostuvaa mielikuvaa ammattitaitoisesta ja osaavasta palvelusta. Tavalliset kotitalouden puhdistusaineet soveltuvat hyvin useimpiin huoltotöiden puhdistustarkoituksiin. Käytettävien liuotinaineiden on täytettävä työturvallisuuden asettamat vaatimukset. Pölyävissä työvaiheissa, kuten kattilan puhdistuksessa, käytetään hengitys­ suojainta. Jos huoltokohteessa on putkistojen lämmöneristykseen käytetty asbestipitoisia materiaaleja, on eristeiden pinnoitteen oltava ehjä. Pinnoitteen rikkoutuneista kohdista saattaa terveyttä vaarantavia asbestikuituja kulkeutua hengitysilmaan. Ennen huoltotyön aloittamista huollettavat laitteet on tehtävä jännitteettömiksi turvallisesti, esimerkiksi poistamalla niitä syöttävien ryhmäjohtojen sulakkeet. Sähkölaitteiden jännitteettömyys tarkistetaan ennen työn aloittamista jännitteenkoettimella tai yleismittarilla. Teknillinen suositus • 2012 • TS-4 9

1.4. Huoltotöiden perusteet ja jaottelu Huoltojen tiheyteen vaikuttavat ensisijaisesti kulutettu öljymäärä ja laitteiston toiminta-aika. Huollontarvetta lisää esimerkiksi kattilan ja polttimen huono yhteensopivuus tai öljyn lämpötilan, palamisilman lämpötilan tai palamisilman tulon suuret vaihtelut. Peruslähtökohta on, että suosituksen TS1 mukainen öljylämmityslaitteiston määräaikaishuolto tehdään joka toinen vuosi tai 5 000 litran öljynkulutusvälein. Muulla tavalla varusteltujen, suurempien tai vanhempien laitteistojen suositeltava huoltoväli on yleensä tätä lyhyempi. Suurissa kohteissa suositellaan huoltojen tekemistä laitoskohtaisen huolto­ suunnitelman mukaisesti. 1.5. Määräaikaishuoltosopimus Huoltotoiminnan tavoitteet saavutetaan varmimmin, jos urakoitsija ja asiakas tekevät keskenään sopimuksen huoltojen suorittamisesta määräajoin. Sopimuksessa määritellään huollon sisältö ja töiden laajuus ottaen huomioon asiakkaan toivomukset sekä kohdekohtaiset seikat. Liitteessä 2 on huoltosopimuksen malli. 1.6 Työvälineet ja huoltotarvikkeet 1.6.1 Käsityökalut Huoltotöissä tarvitaan tavanomaisia käsityökaluja kuten esimerkiksi kiinto-, holkki- ja jakoavaimia, pihtejä, erikokoisia ja -tyyppisiä ruuvitalttoja, kuusiokoloavaimia, puhallinsiipien ja laakereiden ulosvetäjiä, liuotinta sumutinpullossa, porakone ja teriä, viiloja, rautasaha sekä poltinten merkkikohtaisia erikoistyö­ kaluja. 1.6.2 Mittausvälineet • painemittareita öljyn, ilman ja kaasun paineiden mittauksiin • lämpömittareita varustettuna eri tarkoituksiin soveltuvilla antureilla • palamisanalysaattori vähintään seuraavin toiminnoin: palamiskaasun happi- ja hiilimonoksidipitoisuuden mittaus, palamisilman ja palamiskaasujen lämpötilan mittaus ja palamishyötysuhteen laskenta • sähkömittausvälineitä kuten jännitteenkoetin, yleismittari ja eristysvastusmittari • muita mittausvälineitä kuten työntömitta ja rullamitta sekä veden ilmaisutahnaa öljysäiliössä mahdollisesti olevan veden toteamiseen 10 Teknillinen suositus • 2012 • TS-4

Analysaattorissa on suositeltavaa olla tyyppiä, joka tulostaa mittaustiedot. Mittareiden on oltava riittävät tarkat ja mittausalueen ja -toiminnan on sovittava tarkoitukseen. Mittausvälineen käyttökunto todetaan ennen mittausta. Suositeltavista analyysilaitteista löytyy luettelo osoitteesta www.ley.fi. 1.6.3 Huoltotarvikkeet ja varaosat Huoltotöissä tarvitaan liuotin- ja puhdistusaineita, puhdistuspyyhkeitä ja siveltimiä. Tavanomaisia huoltotarvikkeita ovat • öljysuuttimet, öljyletkut ja liitinnipat, • öljynsuodattimet, suodatinpatruunat ja -kennot, • kytkinpäät ja -kumit • sytytyselektrodit, -liittimet ja -johtimet • pumppujen ja suodatinten tiivisteet, tiivistelevy, -tahna ja -teippi Huoltoasentajan on pidettävä mukana asiakaskohteiden laitteiden mukaiset merkkikohtaiset varaosat ja huoltotarvikkeet. Yleisimpiä öljypoltinten varaosia ovat • öljypumput • poltinreleet • säätötermostaatit • esilämmitinpatruunat • puhallinmoottorit • sytytysmuuntajat • magneettiventtiilit 1.7 Huoltotyön valmistelu Lattia on hyvä suojata öljypisaroiden tai lian varalta. Pienen alueen suojaaminen käy helposti sanomalehtipaperilla. Suurten alueiden suojaamiseen on saatavana suojaukseen tarkoitettuja materiaaleja. Teknillinen suositus • 2012 • TS-4 11

2. ÖLJYPOLTTIMEN HUOLTO 2.1 Yleistä Tässä luvussa on esitetty öljypolttimen perushuoltoon pääosin sisältyvät työt. Liitteenä olevassa sopimusmallissa on luettelo tehtävistä töistä. Asiakkaan kanssa mahdollisesti tehtävään sopimukseen voidaan luettelosta valita tapauskohtaisesti perushuollon lisäksi muita lämmityslaitteiston huoltotöitä. Polttimen tekninen käyttöikä on maksimissaan 15−20 vuotta. Viimeistään tämän jälkeen poltin suositellaan vaihdettavaksi uuteen. Polttimen kunnollinen puhdistaminen ja osien kunnon tarkastaminen onnistuu parhaiten, kun poltinta on purettu riittävästi. Tarve riippuu huollon laajuudesta. Ennen purkamista suljetaan öljyventtiilit ja valutetaan öljypumpussa ja letkuissa oleva öljy sitä varten varattuun astiaan. Huoltotyövälineissä on saatavana työtä helpottava kaukalo poltinkohtaisella kiinnitystelineellä. Eräissä poltintyypeissä on polttimen rungon tai kiinnitys­ laipan rakenteella toteutettu huoltoasento. Öljypumppu, palamisilmapuhallin, ilmanottokotelo ja palopää suutinputkineen irrotetaan polttimen rungosta. Liekinvalvonnan valovastus irrotetaan pidikkeestään. 2.2 Palamisilmalaitteet 2.2.1 Ilmapuhallin Puhallinkammioon, siipipyörään ja ilmanohjauskartioon kertynyt pöly ja lika poistetaan varovasti harjaamalla. Siivet eivät saa vääntyä puhdistuksessa eikä mahdollisia tasapainotusliuskoja saa poistaa. Jos lika ei lähde harjaamalla, voidaan siipipyörä pestä sopivalla pesuaineella. Siipipyörä on tällöin irrotettava moottorin akselilta, jotta pesuainetta ei mene moottoriin tai sen laakereihin. Moottorin laakeroinnin kunto tarkastetaan. Moottorin tulee pyöriä herkästi. Laakerit uusitaan, jos väljyyttä, takertelua tai sivuääniä havaitaan. Huoltovaraosana on suositeltavaa käyttää korkeaa lämpötilaa kestäviä, täysin suojattuja laakereita. 2.2.2 Ilmakanavisto Ilmakanavistoon kertynyt pöly ja lika poistetaan harjaamalla tai pesuaineen ja rievun avulla. Ilmansäätölaitteiden ja säätömoottorien toimintamekanismit ja toimintaennakot tarkistetaan koekäytössä. 2.2.3 Palopää Palopään putki ja ahtolevy puhdistetaan ja todetaan samalla niiden kunto. Puhdistus ei saa naarmuttaa ahtolevyä tai palopäätä. Ahtolevyn ilmarakojen on oltava tasasuuret eikä niissä saa olla havaittavissa vääntymistä. 12 Teknillinen suositus • 2012 • TS-4

Tarkistetaan, että suuttimen ja ahtolevyn keskitys ja palopään muut asettelut sekä asettelulaitteiden toiminnat vastaavat polttimen toimittajan ohjeita. Ahtolevyn ja palopään karstoittuminen on seurausta säätö- tai toimintavirheestä. Mahdolliset havainnot otetaan huomioon säädettäessä poltinta huollon jälkeen. 2.3 Öljyjärjestelmä 2.3.1 Öljynsuodattimet Patruunatyyppinen suodatin uusitaan. Patruunaan kiinnitetään vaihtopäivämäärän ilmoittava tarra. On suositeltavaa käyttää öljypolttimiin tarkoitettuja suodatinpatruunoita, joiden pakkauksessa on mukana vanhan suodatinpatruunan käsittelyä helpottava kansi. Huoltajan tulee huolehtia käytettyjen suodatinten asianmukaisesta jätekäsittelystä. Verkkotyyppiset öljynsuodattimet on suositeltavaa vaihtaa patruunatyyppisiksi. Tämä koskee sekä putkistoissa että pumpuissa olevia verkkosuodatinkennoja. Suodatinten asentamisessa on huolehdittava sopivasta kiristystiukkuudesta ja kaikkien tiivisteiden asettumisesta paikoilleen. 2.3.2 Öljypumppu Öljypumpun suodattimen kotelo puhdistetaan ja suodatin uusitaan. Suodattimen kotelon kannen tiiviste uusitaan tarvittaessa. Öljypumpun akselin tiivisteen kunto tarkistetaan ja tiiviste uusitaan, jos se on vuotanut. Tällöin on syytä tarkistaa myös moottorin laakereiden kunto, jos vuotaneen öljyn epäillään päässeen laakereihin. Öljypumpun paineensäätöventtiilin toiminta tarkastetaan koekäytön yhteydessä painemittarilla. Säätöä muutettaessa öljyn paineen tulee muuttua tasaisesti. Jos se takertelee tai jos käyttöpainetta ei saavuteta, on paineensäätömännässä tai pumpun muussa toiminnassa vikaa. Korjauksen sijasta pumppu kannattaa tällöin yleensä uusia. Pumpun hammasrattaiston kunto tarkastetaan mittaamalla polttimen käydessä yhtäaikaisesti pumpun tuottama paine ja alipaine. Imuputken venttiiliä suljettaessa suurenee alipaine pumpussa. Mitä suuremmalla alipaineella pumpun tuottama paine pysyy vakaana, sitä paremmassa kunnossa pumpun hammasrattaisto on. 2.3.3 Suutinputki ja öljysuutin Suutinputki mahdollisine ilmanohjauslevyineen puhdistetaan pintapuolisesti. Öljysuutin vaihdetaan vasta, kun poltinta on huollon jälkeen hetken ajan käytetty, jotta mahdolliset likahiukkaset huuhtoutuvat poistettavaan suuttimeen. Teknillinen suositus • 2012 • TS-4 13

2.3.4 Öljyn esilämmitin Kevytöljypolttimen suutinputkessa oleva sähköinen esilämmitin puhdistetaan pintapuolisesti ja sen liitäntäjohdon ja -pistokkeiden kunto tarkastetaan. Jos runko-osan tiivisteet vuotavat, on esilämmitin uusittava. Esilämmittimen sisällä sintratusta metallista valmistetun lämmitinosan virtaustiehyet ovat hyvin pienet ja niiden auki pysyminen edellyttää hyvää öljyn suodatusta. Esilämmittimen sisäosia ei voi puhdistaa. Tukkeutunut esilämmitin on vaihdettava uuteen. Osittainen tukkeutuminen on todettavissa mittaamalla suuttimen läpi virtaava öljymäärä ja vertaamalla sitä suuttimen nimellisvirtaamaan käytössä olevalla öljynpaineella. 2.3.5 Öljyletkut Polttimen ja öljyputkistojen välisten öljyletkujen kunto tarkastetaan. Letkujen käyttökuntoa voi arvioida vertaamalla niitä silmämääräisesti vastaavaan uuteen letkuun sekä tarkastamalla letkujen taipuisuus ja mahdolliset vuodot. Letkuja uusittaessa huomioidaan, että liitinten kartiot vastaavat toisiaan ja että käytetään kyseiselle liitinnipalle tarkoitettua kierteiden tiivistämismenetelmää. Suoralla kierteellä käytetään tiivisterengasta, kartiomaisella kierteellä teippiä tai tiivistystahnaa. Molemmat öljyletkut on syytä uusia samanaikaisesti. Letkut suositellaan vaihdettavaksi viiden vuoden välein ja aina jos poltin vaihdetaan uuteen. Yleisenä suosituksena on, että paluuputki poistetaan käytöstä ja öljyputkisto muutetaan yksiputkijärjestelmäksi kiertolaitteella. 2.3.6 Öljyjärjestelmän venttiilit Polttimen rakenteeseen kuuluvien erillisten magneettiventtiilien kunto tarkistetaan. Jos magneettiventtiili on viallinen, se vaihdetaan. Polttimen öljypumpun sisään rakennettua magneettiventtiiliä ei avata tavanomaisessa huollossa. Magneettiventtiilien kelan kunto tarkastetaan silmämääräisesti. Jos havaitaan merkkejä lämpörasituksista, esimerkiksi eristysmateriaalin halkeamia, on kela syytä vaihtaa uuteen. Muovisäiliöiden imujärjestelmään kuuluu takaiskuventtiili. Myös mahdollisen laponestoventtiilin toiminta on tarkistettava. 14 Teknillinen suositus • 2012 • TS-4

2.4 Sytytyslaitteet 2.4.1 Sytytysjohtimet, muuntaja ja läpivientisuojat Sytytysjohtimet ja liittimet puhdistetaan ja liittimien kunto tarkastetaan. Johtimet ja läpivientisuojat uusitaan, jos havaitaan merkkejä läpilyönneistä. Kovettuneet tai murtuneet johtimet on uusittava. 2.4.2 Sytytyskärjet Sytytyskärjet irrotetaan pitimistään, puhdistetaan ja tarkastetaan eristimien kunto. Sytytyskärjet uusitaan, jos niissä havaitaan halkeamia tai merkkejä läpilyönneistä. Eristysten kunto voidaan luotettavasti todeta eristysvastusmittarilla. Sytytys­ kärjet asennetaan paikoilleen polttimen valmistajan ilmoittamiin mittoihin toisiinsa, suuttimeen ja ahtolevyyn nähden. Sytytyshetkellä on valokaaren muodostuttava sytytyskärkien välille. Valokaari ei saa muodostua sytytyskärjen ja polttimen muun osan välille, ellei kysymyksessä ole tällä tavalla toimivaksi suunniteltu sytytyslaitteisto. 2.5 Liekinvalvonta ja turvallisuustoiminnat 2.5.1 Liekinvalvonta Liekinvalvonnan valovastuksen tai vastaavan laitteen suojalasin kunto ja ­puhtaus tarkastetaan huollossa. Liekinvalvonnan toiminta koestetaan huollon koekäytössä peittämällä valovastus polttimen käynnin aikana ja mittaamalla häiriölukitukseen kulunut aika. 2.5.2 Polttimen ohjaustoiminnot Ohjelmareleen toiminta, kuten esi- ja jälkituuletus, liekin ohjaus ja lukitustoiminnat tarkastetaan huollon koekäytössä huomioiden standardissa SFS-EN 230 esitetyt, tehoalueiden alle tai yli 30 kg/h vaatimukset. 2.5.3 Termostaatit Kattilatermostaatin ja tehonsäätötermostaatin toiminta ja asettelut tarkastetaan. 2.5.4 Rajakytkimet Kattilan luukun ja polttimen kiinnityslaipan sekä vastaavien rajakytkinten toiminta koestetaan yleismittarilla laitteiston ollessa jännitteetön. Teknillinen suositus • 2012 • TS-4 15

2.5.5 Veden puutteen varolaite Kattila, jonka teho on yli 300 kW ja jonka käyttölämpötila on enintään 105 °C, on oltava varustettu polttimen polttoaineen syöttöä ohjaavalla varolaitteella, joka ilmaisee veden puutteen. 2.5.6 Sähköjärjestelmä ja liitäntäpistokkeet Sähköjohdotusten kunto ja kiinnitys samoin kuin liittimien ja vedonpoistajien kunto tarkastetaan. Puutteet korjataan, jos ne liittyvät huoltotyöhön. Jos huoltokohteen sähköturvallisuudessa havaitaan puutteita, jotka eivät liity senhetkiseen toimeksiantoon, kerrotaan niistäkin asiakkaalle. Liitäntäpistokkeita käytetään kattilatermostaatin ja polttimen välillä sekä polttimen rakenteessa sähkölaitteiden, kuten puhallinmoottorin tai magneettiventtiilin kytkennöissä. Näidenkin liitäntäpistokkeiden kunto tarkastetaan huollossa ja ne kunnostetaan tarvittaessa. 16 Teknillinen suositus • 2012 • TS-4

3. ÖLJYSÄILIÖT JA PUTKISTOT 3.1 Yleistä Tärkeillä pohjavesialueilla sijaitsevat maanalaiset öljysäiliöt on tarkastettava määräajoin säädösten mukaisesti (kauppa- ja teollisuusministeriön päätös 344/1983). Muualla sijaitsevien maanalaisten säiliöiden tai rakennuksissa olevien säiliöiden tarkastuksista ei ole tällä hetkellä lain määräämiä velvoitteita öljylämmitystä koskevissa säädöksissä. Säiliöt on syytä huoltaa niiden sijainnista riippumatta ja varmistaa näiltä osin laitteiston häiriötön toiminta ja ehkäistä siten öljyvahinkojen syntyminen. Kuntien ympäristöviranomaisten määräykset ympäristölainsäädäntöön perustuen tulee ottaa huomioon. Vahinkotapauksessa ensisijainen korvausvastuu on öljylämmityslaitteiston omistajalla. Polttimen huoltojen yhteydessä annetaan asiakkaalle tarpeellista tietoa öljysäiliön puhdistamisesta. Säiliöiden huolto esitetään yksityiskohtaisesti suosituksessa TS-7. 3.2 Öljysäiliöiden varusteet 3.2.1 Säiliön ilmaputki Vanhan säiliön ilmaputkessa saattaa olla mekaaninen täyttöhälytin, joka haittaa ilman virtausta säiliötä täytettäessä. Säiliö voi tällöin rikkoutua paineen noustessa sen sisäpuolella. Asiakkaalle on syytä kertoa asiasta ja suositella täyttöhälyttimen poistamista ilmaputkesta. Myös ilmaputken hatun ja putken välisen virtaus­ aukon mahdollinen alimitoitus tai hatussa olevan verkon tukkeutuminen haittaa ilman poistumista ja voi aiheuttaa vaaratilanteen. 3.2.2 Säiliön suoja-allas Todetaan että suoja-altaassa ei ole muovisäiliöitä vahingoittavia esineitä tai terässäiliötä ruostuttavaa kosteutta. Muovisäiliöiden teräksisen valuma-altaan pohjan ja lattian välissä suositellaan käytettäväksi muovista tuuletusmattoa estämään valuma-altaan mahdollinen pohjan puhki ruostuminen. Jos suoja-altaan tiiviys vaikuttaa puutteelliselta, on suositeltavaa kertoa havainnoista asiakkaalle. Teknillinen suositus • 2012 • TS-4 17

3.3 Sarjaan kytkettyjen säiliöiden toiminta Sarjaan kytkettyjen säiliöiden toiminta tarkastetaan huollon yhteydessä. Säiliöiden öljynpintojen tulee olla samalla korkeudella. Jos pinnankorkeuksissa on eroa, pinnantasaus ei ehkä toimi kunnolla. Mikäli säiliöitä yhdistää kumiset pinnantasausputket, on ne syytä uusia. Kumisten väliputkien murtuminen aiheuttaa nopeasti vakavan haitan pinnantasauksen toimintaan. Pinnankorkeuden voi todeta säiliöiden tarkastus- ja puhdistusluukun kautta tai valaisemalla riittävän tehokkaalla, turvallisella valaisimella säiliön läpikuultavan vaipan läpi öljyn pintaa. Suositusten TS-1 ja TS-5 mukainen yksiputkijärjes­telmä edesauttaa pinnantasauksen toimintaa. Yksiputkijärjestelmä soveltuu yleisimpiin sarjasäiliöasennuksiin. 3.4 Ylitäytönestin Ylitäytönestimen kojetulpan kunto ja kiinnitys sekä anturijohdon kunto tarkastetaan. Anturin kunto todetaan luotettavimmin mittaamalla asianmukaisella testilaitteella ensiksi anturipiirin ohminen vastus ja sen jälkeen anturin ottaman virran suuruus. Anturin on sarjasäiliöissä oltava asennettuna siihen säiliöön, johon kaksiputkikytkennässä (suositellaan vaihdettavaksi yksiputkijärjestelmäksi kiertolaitteella) johdetaan polttimelta palaava öljy. Jos ylitäytönestin on viallinen, on se vaihdettava. 18 Teknillinen suositus • 2012 • TS-4

4. LÄMMITYSTEKNIIKAN MITTAUKSET 4.1 Yleistä Huollon ja asennuksen yhteydessä poltin säädetään mittaustietojen perusteella toimimaan halutulla tavalla. Mittauksia tarvitaan myös polttimen toiminta­ kunnon tarkastamisessa ja vianetsinnässä. Tässä luvussa selostetaan lämmitystekniikan mittauksia yleisesti rajaamatta niitä yksinomaan huollossa tehtäviin mittauksiin. Oikea mittaustulos varmistetaan käyttämällä mitattavan suureen mukaista mittalaitetta, jossa on sopiva mittausalue ja riittävä tarkkuus. 4.2 Öljyn imuputken paine Polttimen öljypumpun imuputken puolelta mitatusta paineesta voidaan tehdä päätelmiä pumpun, imuputkiston ja suodatinten kunnosta. Mittaustulosta tarkasteltaessa on otettava huomioon öljypumpun ja säiliössä olevan imu­ putken pään välinen korkeusero, imuputken läpimitta ja pituus sekä putkessa olevat varusteet. lmuputkessa voi järjestelmästä riippuen olla yli- tai alipainetta. Alipaineen ollessa -0,4 bar tai suurempi lisääntyy ilmavuotojen mahdollisuus. Öljyssä oleva ilma haittaa pumpun toimintaa ja palamista. Pumpun kunnosta saadaan tietoa mittaamalla pumpun tuottama alipaine imuputken venttiili suljettuna. Alipaineen tulee tällöin nousta enimmäisarvoonsa. Jos alipaine ei suurene tai jos alipainemittarin osoitus vaihtelee, on pumppu kulunut tai vioittunut tai imuletku on viallinen. 4.3 Kiertoöljyn paine Kiertoöljyjärjestelmissä säädetään painetaso sopivaksi putkistossa olevalla säätöventtiilillä. Putkistossa on oltava ylipainetta kaikkien putkistoon liitettyjen poltinten toimiessa nimellistehollaan. Paine ei saa nousta liian suureksi eri käyntitilanteissa. Kiertoöljyn paineen säädössä otetaan huomioon järjestelmään kuuluvien öljypumppujen akselintiivisteiden paineenkestävyys, joka pienten öljypoltinten pumpuilla on tyypillisesti noin 1...2 baria. Jos järjestelmässä käytetään kiertolaitetta polttimella, pitää ottaa huomioon ko. järjestelmän paineenkesto, joka on tyypillisesti 0,5…1,0 bar. Teknillinen suositus • 2012 • TS-4 19

4.4 Öljyn sumutuspaine Käytettävä öljyn sumutuspaine riippuu polttimen rakenteesta, tarvittavasta lämmitystehosta ja suuttimesta. Pienillä polttimilla yleisin sumutuspaine on tyypillisesti alueella 8...15 baria. Käytössä on myös kahdella painealueella toimivia pumppuja, joiden avulla saadaan kahden tehoportaan toiminta yhdellä suuttimella. Öljypumpun toiminnasta ja kunnosta saadaan tietoa mittaamalla paine. Painetta säädettäessä tulee muutoksen tapahtua tasaisesti. Paine ei saa vaihdella ja pumpputyypin enimmäispaine on saavutettava. Jos pumpussa todetaan kulumista, mutta toiminta on käytössä olevalla painetasolla ­normaalia, ei pumpun uusiminen sillä hetkellä ole välttämätöntä. Suutinputkessa olevan öljyn esilämmittimen aiheuttama painehäviö voi pienentää sumutuspainetta. Jos esilämmitin on menossa tukkoon, on sumutuspaine suuttimessa pumpusta mitattua painetta pienempi. Vika on todettavissa mittaamalla tämä paine-ero tai suuttimen läpi virtaava öljymäärä kyseisellä paineella. 4.5. Lämmitystehon määrittely Poltinta säädettäessä on ensiksi varmistuttava tarvittavasta lämmitystehosta. Polttimen tuottaman tehon tulee olla sopiva käytössä olevaan kattilaan. Liian suuri teho kasvattaa lämpöhäviöitä. Liian pieni teho puolestaan johtaa palamisessa syntyneen vesihöyryn haitalliseen lauhtumiseen ja usein myös huonoon palamiseen. Tehon sopivuuden voi päätellä palamiskaasujen lämpötilan perusteella. Useimmilla kattiloilla saavutetaan parhaat toiminta-arvot noin kolmella neljäsosalla nimellistehosta. Asiakkaalle annetaan riittävät tiedot, mikäli tavoitearvoja ei jostain syystä saavuteta tai jos käyttökohteen tehontarve poikkeaa oleellisesti käytössä olevien laitteiden tehoalueista. 4.6. Öljyn sumutusteho Hyvän palamisen lähtökohdat määräytyvät poltintyypin, sumutusperiaatteen, käytössä olevan öljytuotteen ja öljyn lämpötilan perusteella. Nämä seikat tarkistetaan polttimen valmistajan ilmoittamien toiminta-arvojen mukaisiksi. Öljyn viskositeetin tulisi pysyä mahdollisimman tasaisena ja tason pienillä polttimilla 3…6 mm²/s. Öljysuutinten CEN-normin mukainen tehomerkintä kg/h pätee, kun sumutuspaine on 10 baria, viskositeetti 3,4 mm²/s ja tiheys 840 kg/m³. Tehomerkintä usgal/h pätee 7 barin sumutuspaineella öljyn viskositeetin ja tiheyden ollessa samat. Laskettuja tai taulukoista saatuja arvoja voi käyttää suuruusluokan selvittämiseen. Sumutusteho saadaan tarkkaan selville mittaamalla suuttimesta tietyssä aikayksikössä sumuttuvan öljyn määrä. 20 Teknillinen suositus • 2012 • TS-4

4.7. Öljyn lämpötila Jos säiliöistä tulevan öljyn putkessa ei ole kiinteästi asennettua lämpömittaria, mitataan pintalämpötila sopivasta putken kohdasta. Jotta laite toimisi luotettavasti, öljyn lämpötilan on oltava käytössä olevan öljytuotteen samepistelämpötilaa korkeampi. Kevytöljypolttimen suutinputkessa oleva öljyn esilämmitin on itsesäätyvä. Se pyrkii pitämään öljyn sumutuslämpötilan välillä +60 °C... +70 °C. Sumutuslämpötilan mittaaminen ei käytännössä ole ilman erikoisjärjestelyjä mahdollista. Putkistossa olevissa erillisissä esilämmittimissä öljyn lämpötila säädetään termostaatilla tai elektronisella säätimellä. Tällöin sumutuslämpötilan suuruusluokan voi mitata suuttimelle menevän putken pinnasta polttimen käynnin aikana. Pintamittaus ei yleensä anna kovin tarkkaa tietoa putkessa virtaavan aineen lämpötilasta. Tämä on otettava huomioon mittaustuloksia tarkasteltaessa. 4.8 Yleistä palamismittauksista Palamiseen liittyvillä mittauksilla selvitetään palamistapahtuman laatua, lämmöntuoton taloudellisuutta ja palamisen päästöjä. Tietoja tarvitaan polttimen säätämisessä, kunnostusten suunnittelussa ja niiden toteutusten arvioinnissa. Mittauksia suoritettaessa ja mittaustuloksia tarkasteltaessa otetaan huomioon vallitsevat käyttöolosuhteet. Mittauksissa käytetään analyysilaitteita kaasupitoisuuksien määrittelyyn, nokiluvun mittauslaitetta palamisen laadun määrittelyyn ja lämpömittaria tarvittavissa lämpötilamittauksissa. 4.8.1 Palamismittausten tavoitteet Palamismittausten avulla saadaan tietoa lämmityslaitteiston toiminnasta. Myös polttimen säätäminen oikein on mahdollista vain luotettavien mittaustietojen perusteella. Seuraavassa selostetaan tavanomaiset palamiseen liittyvät mittaukset. 4.8.2 Palamismittausten lähtökohtia Mittalaite ja sen varusteiden kunto tarkastetaan ennen mittausten aloittamista. Kaasujen imuletkun liitosten on oltava tiiviit, suodatinten puhtaat eikä letkuissa tai varusteissa saa olla vettä tai tukkeutumia. Palamiskaasupitoisuus- ja lämpötilamittaukset tehdään kattilan ja savuhormin välisestä liitoshormista, jossa on oltava tulpattava yhde mittausanturia varten. Ellei mittausyhdettä ole valmiina, porataan liitoshormiin Ø 10 mm reikä. Mittausreikä tulpataan mittausten jälkeen. Teknillinen suositus • 2012 • TS-4 21

Kattilan ja hormin välisen liitoksen tulee olla tiivis. Ilmavuoto tästä kohdasta saattaa vaikuttaa palamismittaustuloksiin eikä palamisen laatua ja taloudellisuutta voi tällöin luotettavasti todeta mittaustulosten perusteella. Sen sijaan muualta, esimerkiksi tulipesän- tai nuohousluukuista tuleva ilma vaikuttaa ­palamisen taloudellisuuteen. Poltinta säädettäessä on ilmavuotojen vaikutus otettava huomioon. Yksi säädön peruslähtökohdista on, että kaiken ilman kattilaan pitää tulla öljypolttimen ja palamisen kautta. Huomioitavaa on, että mittausten aikana tilanteen täytyy vastata normaalin käytön aikaista tilannetta, eli mm. kattilahuoneen ovet ovat suljettuina. 4.8.3 Palamisilman lämpötila Palamisilman sopiva lämpötilataso öljylämmityksessä on +15 °C...+20 °C. Jos ilma tulee polttimelle liian kylmänä, saattaa polttimen toiminta häiriintyä. Ilmantulo kannattaa järjestää siten, että kattilahuoneeseen tuleva ulkoilma lämpenee ennen tuloaan polttimelle. Ilman tiheys muuttuu lämpötilan muuttuessa, samoin ilman tilavuusyksikön happisisältö. Jos polttimessa ei ole palamiskaasujen happipitoisuuteen perustuvaa automaattista säätöä, on hyvän palamisen kannalta sitä parempi, mitä vähemmän palamisilman lämpötila vaihtelee käytön aikana. Palamisilman lämpötila mitataan polttimen ilmanottoaukon läheisyydestä. 4.8.4 Palamiskaasujen lämpötila Kattilasta poistuvien palamiskaasujen lämpötila mitataan savukanavasta heti kattilan jälkeen. Mittaukseen soveltuvat erilaiset talotekniikan käytössä olevat mittarit, parhaiten sähköiset nopeutensa ja tarkkuutensa ansiosta. Sama mittari käy muihinkin tarvittaviin lämpötilan mittauksiin. Palamisanalysaattoreissa on yleensä lämpötilanmittauksen tuntoelin kaasun imuputkessa. Lämpötilanmittauksen tarkka kohta kanavassa riippuu sen poikkipinta-alasta, savukaasujen määrästä ja kanavan paineolosuhteista. Mitattaessa pyritään löytämään kaasuvirtauksen korkeimman lämpötilan alue, kun selvitetään palamishyötysuhdetta ja matalimman lämpötilan alue, kun arvioidaan palamiskaasujen sisältämän vesihöyryn lauhtumisen todennäköisyyttä. Mitä suurempi savukanavan läpimitta on siinä virtaavaan palamiskaasumäärään nähden, sitä suurempia lämpötilaeroja mittauksessa todetaan. Lämpötila muuttuu käyntijakson ajan ja on yksiliekkitoimintaisilla polttimilla yleensä korkeimmillaan juuri ennen käyntijakson päättymistä. Suosituksen TS-1 mukaisella laitteistolla palamiskaasujen lämpötilan suositus­taso on +125 °C …+150 °C. Tiilihormeissa sopiva lämpötila harkitaan tapauskohtaisesti. Öljyn palaessa syntyy polttoaineen määrään nähden suuri määrä vettä. Palamisessa syntyvän veden hallitsematon lauhtuminen voi kattilan ja hormien 22 Teknillinen suositus • 2012 • TS-4

lisäksi vahingoittaa muitakin rakenteita. Pääsääntö on, että palamisessa muodostuva vesihöyry ei lauhdu haittaa aiheuttavalla tavalla käyntijakson aikana. Asiakkaalle annetaan tarpeellinen tieto taloudellisuuteen vaikuttavista rakenteellisista seikoista. Tiilihormiin suositellaan haponkestävän vuorausputken asentamista. Suositus on syytä kirjata myös huoltopöytäkirjaan. 4.8.5 Palamiskaasujen happipitoisuus Käytännön polttolaitteissa ilmaa palamiseen tarvitaan teoreettista ilmamäärää enemmän. Lisättäessä ilmaa savukaasuhäviö suurenee. Siksi ilmaylimäärän tuleekin olla hyväksyttävissä rajoissa. Tämän selvittämiseksi mitataan palamiskaasujen happipitoisuus. Mittaus tapahtuu analysaattorilla, jonka pumppu imee palamiskaasuja sähkökemiallisen kennon kautta. Pienissä ja yleensäkin niissä kohteissa, joita ei jatkuvasti valvota, on palamis­ kaasujen happipitoisuuden suositustaso 3…5 % O2. Palamismittaukset ja palamisen säätö suoritetaan käyttöolosuhteita vastaavassa tilanteessa. Polttoaineen palamistuloksena syntyy hiilidioksidia ja vettä. Kummankin määrät riippuvat käytetystä polttoaineesta. Palamisilmamäärän selvittäminen voi tapahtua myös palamiskaasuista mitatun hiilidioksidipitoisuuden perusteella. Edellä esitettyä happiylijäämää vastaava hiilidioksidipitoisuus on kevytöljyllä noin 12…13 % CO2, Palamiskaasuista tilavuusprosentteina mitattu hiilidioksidipitoisuus ei osoita palamisessa tuotetun hiilidioksidin kokonaismäärää. Palamisessa syntyneen hiilidioksidin määrä riippuu käytetyn polttoaineen hiilipitoisuudesta ja määrästä. 4.8.6 Palamisen puhtaus: hiilimonoksidipitoisuus ja nokiluku Taloudellisuuden ohella palamisen on tapahduttava myös niin hyvin, että nokea ei muodostu. Palamisen laadusta saadaan tietoa mittaamalla palamiskaasujen hiilimonoksidipitoisuus tai nokiluku tai molemmat. Hiilimonoksidi- eli häkäpitoisuus mitataan tarkoitukseen soveltuvalla analysaattorilla. Hiilimonoksidipitoisuuden on suositusten mukaisessa hyvässä palamisessa oltava alle 65 ppm CO. Palamiskaasujen mukana poistuvan hiilimonoksidin energiasisällöllä ei lämmityksen taloudellisuuden kannalta ole mainittavaa merkitystä. Korkea hiilimonoksidi­ pitoisuus on yleensä osoitus huonosta palamisesta, jolloin muodostuu nokea, kattilan lämmönsiirtopinnat likaantuvat nopeasti ja tämän seurauksena taloudellisuus huononee. Palamisen laadusta antaa kuvaa myös nokiluvun mittaus. Bacharach-menetelmällä mittaus tapahtuu siten, että palamiskaasua imetään käsikäyttöisellä näytteen­ ottolaitteella valkoisen suodatinpaperin lävitse kymmenen tasaista vetoa. Paperille muodostunutta kuviota verrataan luokkiin 0…9 jaettuun vertailuasteikkoon. Kevytöljyn palamisessa on nokiluvun suositusalue välillä 0…1 BH. Teknillinen suositus • 2012 • TS-4 23

Näytettä otettaessa on huolehdittava, että näytteenimuputken pää ei kosketa savukanavan seinämiin ja vältettävä seinämistä irtoavan noen joutuminen näytteeseen. Analysaattorin toiminnalle on eduksi ja mittausta nopeuttaa, jos mittaus analysaattorilla aloitetaan vasta kun palaminen tapahtuu verrattain hyvin. Polttimen säädössä ennen analysaattorilla mittausta onkin suositeltavaa todeta palamisen laatu ensin nokiluvun mittauksella. 4.8.7 Palamiskaasujen muut komponentit Palamiskaasujen muita komponentteja ovat muun muassa typpimonoksidi, NO ja typpidioksidi, NO2, joista käytetään yhteisnimeä NOx sekä rikkidioksidi SO2. Typen oksidien määrään vaikuttavat eniten polttimen ja kattilan rakenne ja palamisvyöhykkeen lämpötila. Vähäpäästöisillä low-nox -polttimilla typen oksidipitoisuus on alle 60 ppm. Rikin oksidien määrä riippuu polttoaineen rikkipitoisuudesta. Johtavien öljyn­toimittajien kevytöljytuotteiden rikkipitoisuus on alle 10 mg/kg. Rikki­ dioksidipitoisuus näitä poltettaessa on erittäin pieni. Kun palaminen tapahtuu mahdollisimman taloudellisesti, vähenee samalla energiantarpeeseen käytetyn polttoaineen määrä ja päästöt pienenevät. 4.8.8 Palamishyötysuhde Palamishyötysuhde on käytetyn energiamäärän ja hyödyksi saadun energiamäärän suhde. Öljylämmityksen hyötysuhdelaskelmissa käytetään öljyn lämpöarvona yleisesti sen tehollista eli nettolämpöarvoa. Tällöin oletetaan, että palamisessa syntyneen veden sitomaa höyrystymislämpöä ei saada hyödyksi. Brutto- ja nettolämpöarvojen erotus kevytöljyllä on noin 0,6 kWh/l. Palamishyötysuhde määritellään palamiseen tulevan ilman ja kattilasta poistuvien palamiskaasujen lämpötilaeron sekä palamiskaasuista mitatun happipitoisuuden tai hiilidioksidipitoisuuden mukaisen ilmaylimäärän perusteella taulukoiden tai laskentakaavojen avulla. Palamisanalysaattorit laskevat hyötysuhteen mitattujen muuttujien ja annettujen oletusarvojen perusteella. Tavanomaisilla öljypoltin-kattilayhdistelmillä, joissa palamiskaasujen sisältämää vesihöyryä ei lauhduteta, voidaan mitattua palamishyötysuhdetta arvostella seuraavasti: hyvä yli 93 %, tyydyttävä 90…93 %, huono alle 90 %. 24 Teknillinen suositus • 2012 • TS-4

5. LÄMMITYSKATTILAN HUOLTO 5.1 Kattilan varusteet Kattilan tulipesän luukkujen ja puhdistusluukkujen kunto ja tiiviys tarkistetaan. Luukkujen punostyyppiset tiivisteet on suositeltavaa käsitellä grafiittitahnalla. Putkiyhteiden tiiviys tarkistetaan silmämääräisesti. 5.2 Kattilan lämmönsiirtopintojen huolto Kattilan puhdistus ei yleensä sisälly tavanomaiseen öljylämmityslaitteiden huoltoon, ellei siitä ole erikseen sovittu toimeksiannossa. Kattilan lämmönsiirtopinnat puhdistetaan. Kun palaminen on tapahtunut oikein, ei lämmönsiirtopinnoilla ole mustaa nokea, vaan tuhkanomaista ruskehtavaa palamisjäännöstä. Sen poistaminen käy kattilan hoitovarusteisiin kuuluvalla harjalla. Tarkoitukseen soveltuvan nuohousimurin käyttö on suositeltavaa. Jos kattilassa on paljon mustaa nokea, on palaminen tapahtunut huonosti. Tällöin on tarkistettava palamisen säätö. Jos lämmönsiirtopinnoilla on kiinni­ palanutta plakkia, voidaan sen poistamiseen käyttää esimerkiksi emäksisiä nuohousnesteitä. Jos puhdistuksessa käytetään nestemäisiä aineita, on huolehdittava, että kattilassa oleva kosteus kuivuu viipymättä puhdistuksen jälkeen. Teknillinen suositus • 2012 • TS-4 25

6. SÄÄTÖ-JA SULKUVENTTIILIT Säätöventtiilien toiminta tarkistetaan ja todetaan niiden karan/karojen tiivisteiden tiiviys. Samalla todetaan niiden ohjauslaitteiden toiminta ja asettelut. Venttiilin tulee liikkua niin kevyesti, että sen toimilaitteen voima riittää luotettavaan toimintaan. Jos toimilaitteen voima ei riitä venttiilin käyttämiseen, on venttiili kunnostettava. Sulkuventtiilien kunto todetaan. Mahdolliset karan tiivisteiden vuodot kannattaa kunnostaa viipymättä, koska jatkuessaan vuoto vaurioittaa venttiilin. Nämä kunnostustoimet eivät sisälly tavanomaiseen huoltoon, vaan ne tehdään niitä koskevan toimeksiannosta. Havainnoista annetaan asiakkaalle tarvittavat tiedot, mieluiten mainintana huoltopöytäkirjassa. 26 Teknillinen suositus • 2012 • TS-4

7. VERKOSTOJEN PUMPUT Lämmmitys- ja käyttövesiverkostojen pumput eivät tarvitse paljonkaan huoltotoimenpiteitä. Pienten pumppujen voi myös antaa käydä ympäri vuoden. On havaittu, että esimerkiksi lämmitysverkoston pumpun pysäyttäminen kesän ajaksi saattaa aiheuttaa käynnistymisongelmia syksyllä. Myös verkostojen kannalta jatkuva tasainen kierto on suositeltavaa. Isompien pumppujen pysäyttäminen kesän ajaksi voi tapauksesta riippuen olla suositeltavaa. Pumppua kannattaa käyttää hetki aika ajoin. Useissa lämmityksen säätölaitteissa on ohjaustoiminta tätä varten. Jos pumpussa on avoin akselitiiviste, on suositeltavaa kunnostaa se mahdollisimman pian, jos se alkaa vuotaa. Havainnoista annetaan asiakkaalle tarvittavat tiedot, mieluiten mainintana huolto­pöytä­ kirjassa. Teknillinen suositus • 2012 • TS-4 27

8. PAISUNTA- JA PAINEENPITOJÄRJESTELMÄT 8.1 Yleistä Lämmitysverkostot ovat nykyisin yleisimmin suljettuja. Lämpötilan muutoksen aiheuttaman nesteen tilavuuden muutoksen kompensointi tapahtuu tavallisesti kalvopaisuntasäiliön avulla. Suurehkoissa laitoksissa käytetään paineenpitopumppua ja -säätöventtiiliä yhdessä lisävesisäiliön kanssa. Lämmitysverkostoja koskevat työt eivät sisälly tavanomaiseen huoltoon, vaan ne tehdään tarvittaessa erillisestä toimeksiannosta. 8.2 Kalvopaisuntasäiliö Jos lämmitysverkoston paineenpidossa on ongelmia, tarkistetaan, että paisuntasäiliön esipaine on suunnitellun suuruinen. Jos paine on alentunut, se säädetään sopivaksi lisäämällä säiliöön typpikaasua. Tarkistus voi tapahtua lämmitysverkostoa tyhjentämättä, jos paisuntasäiliö on yhdistetty verkostoon kolmitieventtiilillä. Tämän avulla paisuntasäiliö voidaan erottaa lämmitysverkostosta ja saada liitäntä paineettomaksi. 28 Teknillinen suositus • 2012 • TS-4

9. PALAMISILMAN TULO Öljylämmityslaitteiston huollon yhteydessä on suositeltavaa todeta palamisilman tulo öljypolttimelle. Riittävän palamisilmamäärän tulo on aina varmistettava. Säännösten mukaisen tuloilma-aukon vapaan pinta-alan on oltava neliösenttimetreinä 50 kertaa polttimen nimellistehon lukuarvo kg/h, eikä aukko saa olla kokonaan suljettavissa. Ilmantulo kannattaa myös ohjata niin, että se lämpenee ennen polttimelle tuloa. Kattilahuoneessa mahdollisesti oleva poistoilmaventtiili voidaan pitää suljettuna. Teknillinen suositus • 2012 • TS-4 29

10. SAVUHORMIEN KUNTO Huollon yhteydessä voidaan esimerkiksi nuohousluukun kautta silmämääräi­ sesti pyrkiä toteamaan, onko savuhormin alaosaan lauhtunut palamisessa syntynyttä vettä. Tiilirakenteiden on oltava kuivat. Jos kosteutta havaitaan, on lämmitystehoa lisäämällä tai lämmönsiirtoa kattilaan pienentämällä varmistettava rakenteiden pysyminen kunnossa. Kosteutta ei saa merkittävästi esiintyä vaikka hormissa olisi metallinen vuorausputki. Usein ei hormin kokonaiskuntoa ole mahdollista luotettavasti todeta hormin alaosasta. Savuhormien kunto tarkastetaan tarvittaessa asiakkaan toimeksiannosta. 30 Teknillinen suositus • 2012 • TS-4

11. HUOLTO- JA ASENNUS TÖIDEN DOKUMENTOINTI 11.1 Huoltopöytäkirja Ammattitaitoisesti tehtyyn huoltoon kuuluu huollon toimenpiteiden, säätöjen ja kohdetietojen kirjaaminen. Tämä käy helpoimmin asianmukaisella lomakkeella. Asiakkaan saaman tiedon ohella jää tarvittavaa tietoa myös huollon suorittajalle. Sopimusperustainen määräaikaishuolto ei onnistu ilman huolto­ töiden dokumentointia. Huoltopöytäkirjaan voi merkitä kunnostussuosituksia ja kohteessa havaittuja seikkoja tiedoksi asiakkaalle. Tämän suosituksen liitteenä on huoltopöytäkirjan malli. 11.2 Huoltosopimus Huoltopalvelujen tarjoajan ja asiakkaan on suositeltavaa tehdä keskenään kirjallinen sopimus, jossa yksilöidään huollon sisältö ja sovitut huoltovälit. Tämän suosituksen liitteenä on huoltosopimuksen malli. 11.3 Asennustodistus Öljylämmitysasetukseen perustuen asennustyöstä annetaan työn teettäjälle kirjallinen todistus. Siitä käy ilmi, että tehdyt työt ja asennetut laitteet ovat säännösten mukaiset. Asennustodistus on esitettävä paloviranomaiselle, jos laitteisto katsastetaan. Määräaikaishuolto ei tavallisesti sisällä sellaisia toimenpiteitä, joista asennus­ todistus olisi annettava. Jos kuitenkin huollon yhteydessä tehdään merkittäviä asennustöitä, annetaan todistus niiden osalta. Tällöin voidaan rajata myös tehtyjen töiden vastuut. Tämän suosituksen liitteenä on asennustodistuksen malli. Teknillinen suositus • 2012 • TS-4 31

12. ENERGIATEHOKKUUS NEUVONTA 12.1 Taustaa Kyseessä on uudistetun direktiivin rakennusten energiatehokkuudesta (EPBD 2010/31/EU) 14 artiklan (Lämmitysjärjestelmien tarkastus) soveltaminen Suomessa. 14 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat saavuttaa energiatehok­ kuutta parantavan kokonaisvaikutuksen kahdella tavalla. Ne voivat velvoittaa tarkastamaan rakennusten lämmitysjärjestelmien osat säännöllisesti tai vaihtoehtoisesti neuvoa käyttäjiä laitteiden tarkastamisessa. Suomi on useiden muiden jäsenvaltioiden tavoin päättänyt soveltaa artiklaa kyseiseen neuvontamenettelyyn liittyvillä toimenpiteillä. Keskeisessä roolissa ovat alan asennus- ja huoltoliikkeet, joiden asiantuntijat voivat antaa teknillisiin lämmöntuottolaitteisiin liittyvää energiatehokkuusneuvontaa osana asiakaspalvelua. Neuvonta perustuu normaaleiden huoltotoimenpiteiden yhteydessä tehtävistä mittauksista sekä ammattilaisen suorittamasta järjestelmän silmämääräisestä arvioinnista saatuun tietoon. Näiden perusteella käyttäjille annetaan kirjallisesti ja/tai suullisesti neuvoja ja ohjeita lämmitysjärjestelmän energiatehokkuuden ylläpitämiseksi ja parantamiseksi. 12.2 Neuvonnan peruselementit 12.2.1 Lämmityskattilan mitoituksen ja hyötysuhteen arviointi Energiatehokkuusdirektiivissä lämmityskattilalla tarkoitetaan kattilan ja polttimen yhdistelmää. Mitoituksen arvioinnin peruslähtökohtana on koko rakennuksen lämmitystarve. Siihen sisältyy huonetilojen lämmityksen ohella myös käyttöveden lämmitys. Lämmityskattilat ovatkin Suomessa yleisesti mitoitetut tuottamaan lämmintä käyttövettä kohtuulliseen kulutukseen. Lämmitystehon tarve on tavallisesti tätä huomattavasti pienempi. Jotta energiankäyttö olisi tehokasta, on järjestelmän lämpöeristyksillä tärkeä merkitys, samoin kuin sillä, että poltin on säädetty toimimaan kohteen laitteistokokonaisuuden ominaisuuksien kannalta oikein. 32 Teknillinen suositus • 2012 • TS-4

12.2.2 Lämmityskattilan uusiminen Öljylämmityskattiloiden tekninen käyttöikä on verrattain pitkä, tyypillisesti 20−25 vuotta. Iän myötä voi ilmetä teknisiä vaurioita rakenteissa tai käyttövesilaitteissa. Tällöin kattila joudutaan uusimaan lämmityksen toiminnan turvaamiseksi. Lämmityksen taloudellisuus on vanhoissa kattiloissa yleensä myös nykyaikaisia kattiloita heikompi. Tämä voi johtua rakenteellisista seikoista lämmönsiirto-osissa. Kattilan ja sen laitteiden heikko lämmöneristys voi kasvattaa kattilan omakäyttöhäviön huomattavan suureksi. Uusimista harkit­ taessa on laitteistoa tarkasteltava kokonaisuutena ja otettava huomioon esimerkiksi putkistojen ja apulaitteiden osuus lämpöhäviöissä. Samoin on syytä tarkistaa kattilan mitoituksen ohella myös käytössä olleen lämmitystehon suuruus ja asianmukaisuus. Sopivaa kattilatehoa ja lämmitystehoa määritet­ täessä on toteutunut öljynkulutus hyvänä taustatietona ja sen selvittäminen on suositeltavaa. 12.2.3 Muut lämmitysjärjestelmän muutokset Ikääntyneen öljypolttimen uusiminen lisää yleensä lämmityksen tehokkuutta. Palamisen tehostumisen myötä myös kattilan lämmönsiirto-osat pysyvät pitempään puhtaina ja säädöt pysyvät vakaina huoltovälien ajan. Vesikiertoiset lämmitysjärjestelmät mukautuvat joustavasti erilaisiin hybridiratkaisuihin, esimerkiksi aurinkolämmön tai ilmasta veteen -lämpöpumppujen käyttöön. Uusien kattiloiden rakenteissa onkin yleensä varauduttu hybridilämmitykseen. Laiteyhdistelmät voivat tulla kysymykseen myös siinä tapauksessa, että hyväkuntoisella kattilalla todetaan olevan teknistä käyttöikää vielä useita vuosia, mutta uusiutuvaa energiaa halutaan hyödyntää välittömästi perus­ energian täydennyksenä. Kattiloiden uusimisissa tulee ottaa huomioon mahdollisen hybridiratkaisun vaikutus lämmityskattilan valintaan. Toiminnallisesti parhaimpaan lopputulokseen yleensä päästään, jos järjestelmään liitetään hybridilämmitykseen tarkoitettu varaaja. Varsinkin näissä tapauksissa on huolellisesti selvitettävä lämmityskattilan oikea mitoitus ja varustelu. Oikealla tavalla toimivat lämmityksen ja lämpimän käyttöveden säätölaitteet viimeistelevät tehokkaan toiminnan. Hybridiratkaisut vaativat yleensä omia säätöjärjestelmiä ja myös näiden asianmukaisesta mitoituksesta, säätöarvojen asettelusta ja toiminnasta on varmistuttava. Uusiutuvia energianlähteitä hyödyntäville laitteille on usein ominaista, että ne saattavat näennäisesti toimia, mutta uusiutuvaa energiaa ei kuitenkaan saada merkittävästi hyötykäyttöön. Toiminnan asianmukaisuuden varmistaminen on tästä syystä tärkeää ja asiantuntijan antama neuvonta ja käytönopastus ovat myös tässä suhteessa hyvin tärkeitä asiakkaalle. Teknillinen suositus • 2012 • TS-4 33

12.3 Dokumentointi ja palveluiden varmistaminen Huoltopalveluissa suositellaan käytettäväksi tämän suosituksen liitteen 1 mukaista huoltopöytäkirjalomaketta, jonka yksi osa jää asiakkaalle ja toinen huoltoliikkeelle. Palamismittausten tulokset voidaan liittää pöytäkirjaan myös suoraan tulosteena. Tällöinkin on syytä opastaa asiakasta ymmärtämään tulosteen sisältöä. Tärkeää on antaa asiakkaalle perusteltu arvio siitä, millä alueella koko lämmöntuottojärjestelmän energiatehokkuus on (Hyvä - Tyydyttävä - Huono) ja neuvoa häntä mahdollisesti tarvittavista laitekohtaisista toimenpiteistä siten, että nämä voidaan osoittaa energiatehokkuutta kohentaviksi asioiksi. Lämmitysjärjestelmän käyttäjälle on mahdollisuuksien mukaan syytä antaa myös muuta energian järkevään käyttöön liittyvää yhteiskunnan tai yritysten tuottamaa materiaalia tukemaan neuvonnan tavoitteita. Neuvontakontaktin jälkeen yrityksen kannattaa tiedustella asiakkaalta, millä tasolla annettujen ohjeiden mukaiset toimenpiteet ovat vireillä ja tarjota tarvittaessa toteutettavaksi osittaisiakin kunnostustoimia. Laadukkaasti toimiva asennus- ja huoltoliike varmistaa myös sen, että omalla yrityksellä on korkeatasoiset valmiudet energiatehokkuustoimintaan sekä yleisessä asiakaspalvelussa että laaja-alaisessa teknisessä osaamisessa. 34 Teknillinen suositus • 2012 • TS-4

13. HUOLTOTÖIDEN JÄTEHUOLTO Huoltotoiminnan tuottamista jätteistä, kuten öljypitoisista aineksista, poistetuista suodattimista ja käytöstä poistetuista laitteista on huolehdittava säännösten edellyttämällä tavalla. Paikkakunnan ympäristöviranomaisilta saa opastusta ja ohjeita yrityksen jätehuoltoasioista. Teknillinen suositus • 2012 • TS-4 35

L1 Huoltopöytäkirjan lomakemalli ÖLJYLÄMMITYSLAITTEISTON MÄÄRÄAIKAISHUOLTOPÖYTÄKIRJA suosituksen TS TS 44 esittämiä esittämiä menetelmiä, työvälineitä ja teknistä tasoa Huoltotöissä on noudatettu Lämmitysenergia Yhdistyksen teknillisen suosituksen Kohteen tyyppi Pientalo Rivitalo Kerrostalo Muu Osoite Työn teettäjä Puhelin Laitteiston tiedot Polttimen merkki, tyyppi, teho ja valmistusvuosi Kattilan merkki, tyyppi, teho ja valmistuvuosi Polttimen huoltotoimenpiteet öljynsuodatin pumpun suodatin palopää sytytyslaitteet termostaatti puhallinkanavat pumpun kytkin suutin huomautukset hyötysuhde % huomautukset tarkastettu puhdistettu säädetty vaihdettu Lämpötaloustesti ja palamisen laatu Suutin Parametri O2 % CO ppm Sumutuspaine nokiluku BH lämpötilaero T sav–T ilma Teho Ennen säätöä Säädön jälkeen Tavoitearvo Toiminta säädön jälkeen Hyvä Tyydyttävä Välttävä Tyydyttävä Välttävä Huomautukset Energiatehokkuustarkastus Lämmöntuottojärjestelmä on tarkastettu TS 4 ohjeistuksen mukaisesti Energiatehokkuus on Hyvä Huomautukset Toimenpidesuositukset Ei välitöntä kunnostustarvetta Kunnostustarve huomioitava Suositellaan pikaista kunnostamista Energiatehokkuusneuvonta Asiakasta on neuvottu TS 4 ohjeiden mukaisesti Kirjallisesti tämä pöytäkirja mukaan lukien Suullisesti kohteessa Puhelimitse Yrityksen tiedot Yrityksen nimi Osoite Puhelinyhteydet Huoltotyön tekijä 36 Päiväys Teknillinen suositus • 2012 • TS-4

L2 Huoltosopimuksen lomakemalli Öljylämmityslaitteiston määräaikaishuoltosopimus Tämä sopimus koskee alla mainitun kohteen öljylämmityslaitteiston määräaikaishuoltoa. Huoltotyöt tehdään Lämmitysenergia Yhdistyksen julkaisemassa, määräaikaishuoltoa käsittelevässä teknillisessä suosituksessa TS-4 esitettyjen periaatteiden mukaisesti. Huoltoväli, huollon työsisältö ja huollon ajankohta sovitaan asiakkaan kanssa tässä sopimuksessa huoltokohteen käytön ja teknillisten yksityiskohtien perusteella. Huoltokohde Asiakas Puhelin: Laskutusosoite: Puhelin: Huoltoliike Yhteyshenkilö: Puhelin: Sovitut huoltotyöt Tarkastus- ja huoltotyöt: Öljypolttimen perushuolto • öljyjärjestelmä • palamisilmalaitteet • palopää • sytytyslaitteet • ohjaus- ja turvatoimintojen koestus • öljysuuttimen uusiminen • palamisen testaus ja säätö • huolto- ja säätöpöytäkirja Huoltoväli: Alkaen / pvm: Tarkastus- ja huoltotyöt: Lämmityskattilan huolto • lämmönsiirtopinnat • luukut • venttiilit ja varusteet • paisuntalaitteet • varolaitteet • ohjauslaitteet Muut sovitut työt: Kokonaisveloitus sisältäen työt, huoltotarvikkeet ja matkat EUR varaosat EUR lisätyöt, tuntiveloitus EUR Eritelty veloitus Huoltotyö EUR Huoltoauto EUR Varaosat EUR Huoltotarvikkeet EUR Jätehuoltomaksu EUR Huomautukset Asiakkaan allekirjoitus: Huoltoliikkeen allekirjoitus: Paikka ja aika: Paikka ja aika: Teknillinen suositus • 2012 • TS-4 37

L3 Asennustodistuksen lomakemalli 38 Teknillinen suositus • 2012 • TS-4

Lämmityslaitealan yhteistyöyritykset Laite- ja energiantoimittajat Aimtec Oy Sillankorvankatu 25 A, 05800 HYVINKÄÄ ww.aimtec.fi Ariterm Oy PL 59, 43101 SAARIJÄRVI www.ariterm.fi Oy Callidus Ab Hiekkakiventie 1, 00710 HELSINKI www.callidus.fi Danfoss Oy PL 27, 02361 ESPOO www.danfoss.fi Kaukora Oy PL 21, 21201 RAISIO www.kaukora.fi Kouvolan Putkityö Oy Korjalankatu 5, 45130 KOUVOLA www.kouvolanputkityo.fi Laatukattila Oy Vihiojantie 10, 33800 TAMPERE www.laka.fi Li-Plast Oy Luuta-Kreetantie 8, 28600 PORI www.liplast.fi Oy Motoral Ab/Motoplast Valuraudankuja 5, 00700 HELSINKI www.motoplast.fi Neste Oil Oyj PL 95, 00095 NESTE OIL www.nesteoil.com Oilon Oy/Oilon Home Oy PL 95, 15801 LAHTI www.oilon.com Pate-Piiput Oy Misukankuja 1, 40800 VAAJAKOSKI www.pate-piiput.fi RICA-Riihimäen Metallikaluste Oy Käpälämäenkatu 10, 11710 RIIHIMÄKI www.rica.fi St1 Oy Purotie 1, 00380 HELSINKI www.st1.fi Oy Teboil Ab PL 102, 00121 HELSINKI www.teboil.fi Öljyalan Palvelukeskus Oy PL 1405, 00101 HELSINKI www.oil.fi Teknillinen suositus • 2012 • TS-4 39

Lämmitysenergia Yhdistys ry Sitratori 5, 00420 Helsinki Puh: 010 617 7410, Fax 010 617 7415 E-mail: toimisto(at)ley.fi www.ley.fi Lämmitysenergia Yhdistys ry Lämmitysenergia Yhdistys ry (LEY) on perustettu vuonna 1956. Yhdistys perustettiin edistämään öljylämmityksen asennuksia lähinnä järjestämällä koulutusta ja tekemällä asennuskentälle suosituksia. Tämä mahdollisti öljylämmityksen suosion kasvamisen ja maineen luotettavana ja turvallisena lämmitysmuotona. Nykyään yhdistyksen kulmakivenä on sama päämäärä eli lämmityslaite­ asennusten laadun parantaminen. Jäsenistö koostuu pääosin urakoitsijoista ja mukana on myös laitevalmistajia sekä energiantoimittajia. Yhdistyksen tärkein voimavara on urakoitsijajäsenet, jotka omalla kokemuksellaan luovat osaamista ja paikallisten olojen tuntemista järjestön toimintaan. Yhdistys antaa myös koulutusta ja teknillistä neuvontaa, sekä toimii viranomaisten kanssa yhteistyössä. Yhdistys on myös TUKES:in valtuuttamana pätevyyskokeiden ja pätevyystodistusten tahona. Öljylämmitysalan suosituksia ja koulutusta: www.ley.fi Tekninen neuvontapalvelu: 010 617 7414