SOTAINVALIDI 4 / 2016 KRIGSINVALIDEN Sotainvalidien Veljesliiton äänenkannattaja Teema: Ikäihmiset ja netti. Kuinka opetella käyttämään nettiä? Sivut 13–17 Leskeksi jääminen on raskasta. Itkut on itkettävä mutta elämä jatkuu. Ystävien tuki auttaa. Sivut 20–21 Sotainvalidiviikosta luovuttiin ja siirryttiin viettämään Sotainvalidipäivää. Sivu 5 Isoisä teki sotavammastaan ammatin ja opetti hyvän elämänasenteen myös jälkeläisilleen. Sivut 40–41 Millaista toimintaa sotainvalidipiireissä on? Sivut 22–39 Hyvää mieltä tanssien! Senioritanssi liikuttaa kaiken kuntoisia. Sivut 18–19 Sotainvalidit edellä käyden – vammoista huolimatta.

2 Sisällys SOTAINVALIDI 4 / 2016 Tässä lehdessä Ajankohtaista 4–5 Pirjo Mattila on uusi sosiaali- ja terveysministeri Sotainvalidit kiittivät tukijoitaan ansioristein sekä presidentin kultaisella kiekolla 6–7 Varokaa ylihinnoiteltuja remontteja. Ottakaa aina yhteyttä alueenne korjausneuvojaan! Puolisokuntoutusrahaa on vielä jäljellä! 8–9 Ikäihmisten kärkihankkeen johtaja Päivi Voutilainen: Muutosta nyky­ järjestelmään tarvitaan kipeästi Kolumni Matti Paloheimo: Monenlaista ikääntymistä Lain mukaan 10 Laki: Avopalvelut 10 %:n sotainvalideille Veteraanipaketti 40 miljoonaa euroa 11 Valtiokonttori: Sairausapulisät 12 Eija Kilgast muistelee uraansa Veljesliiton avustajatoiminnassa Sotainvalidien Perinnejärjestön vuosikokous Teema: Ikäihmiset ja netti Sivut Kunniakerho kokoontui viimeistä kertaa. Sivut 15 Suomi 100 -vuoden kunniaksi kaikille veteraaneille kudotaan villasukat. 13–14 Netti haltuun vertaisopastuksella Sivu 15–16 Sosiaalinen media väylänä hyviin tekoihin Hyvinvointi Tanssi tuo hyvää mieltä ja on tehokasta liikuntaa 19 Vieraskynä: Aivojumppaa 20 Leskeys vaatii totuttelua ja tukea 22 Piirit toimivat 40–41 Isoisän haavoittumispaikkaa selvittämässä 42–43 Esittelyssä kolme veljeskotia 16–17 Sotainvalidi Tuomo Hakko saa tarvittaessa opastusta nettiin pojaltaan Hannu Hakolta 16–17 Internet avasi uuden maailman 18 4–5 Sivu 18–19 Oulussa tanssittiin! Hengellinen 44–45 Uukuniemeläisyys talvisodan taistoissa Hartaus: Rakkauden kaksoiskäsky Krigsinvaliden 46–47 Statskontoret: Sjukhjälpstillägg: till vem och när? 48–49 Distrikten är aktiva 50 52 Huumori: Ristikko ja sudoku Sivut 54 Sotaveteraaniliiton uusi puheen­ johtaja Erkki Heikkinen Risto on kirjoittanut kokemuksistaan runoja. 56 Sotainvalidien myyntituotteet Kannessa tanssivat sotainvalidi Arvi Oilinki sekä Leena Ruikka. Kuva: Jaani Föhr

Pääkirjoitus 3 Pitkäaikainen tavoite toteutuu l Juhani Saari Ensi vuoden alusta alkaen 10 %:n haitta-asteen sotainvalidit pääsevät kunnan järjestämien ja Valtiokonttorin korvaamien avopalvelujen piiriin. Hallitus on hyväksynyt tätä koskevan esityksen elo-syyskuun vaihteessa budjettiriihessä hyväksymäänsä kokonaisuuteen. Esityksen kustannusvaikutus ensi vuonna on noin 4,8 miljoonaa euroa, mutta sotainvalidien poistuma vähentää sotilasvammakorvausten kokonaismenoja huomattavasti tätä suuremmalla summalla. Kun 10 %:n sotainvalideista pääosa korkeas- ta iästä huolimatta asuu yhä kotonaan, sinne saaduilla palveluilla on heille suuri merkitys kotona edelleen asumisen ja arjessa selviytymisen mahdollistamiseksi. Tärkeää on, että ensi vuoden budjetissa myös veteraanien kotiin vietävien palvelujen määrärahaa lisätään. Sotainvalidien Veljesliitto on kiitollinen tästä hallituksen esityksestä, jonka uskomme eduskunnan yksimielisesti hyväksyvän. Näin liittomme pitkäaikainen tavoite toteutuu itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlavuoden alkaessa. Sotainvalidiviikko historiaan – jatkossa vietämme 18.8. Sotainvalidipäivää Sotainvalidiviikon päätösjuhlaa vietettiin syyskuun 1. päivänä viimeisen kerran. Juhla järjestettiin Haminassa arvokkaissa tiloissa Reserviupseerikoulun Maneesissa liiton Kymen piirin isännöimänä. Kunniavieraina oli joukko sotainvalideja, sotiemme veteraaneja, heidän puolisoitaan ja leskiään. Ensimmäisen kerran sotainvalidiviikkoa vietettiin syksyllä 1944 ajankohtana, jolloin jatkosota oli juuri päättynyt, mutta Lapin sota vielä edessä. Jo ensimmäiseen sotainvalidiviikkoon liittyi myös valtakunnallinen sotainvalidien syyskeräys. Ne jatkuivat puolustusvoi- mien tuella vuoteen 2005. Niiden suojelija oli alusta alkaen tasavallan presidentti, joka vuodesta 1950 avasi viikon ja keräyksen radiossa ja myöhemmin myös televisiossa. Vuodesta 2007 Sotainvalidien Veljesliitto on ollut mukana Sotiemme veteraanien yhteiskeräyksissä. Puolustusvoimille ja keräyksiin osallistuneille varusmiehille on tässäkin yhteydessä aihetta esittää suuret kiitokset. Sotainvalidiviikko jää nyt historiaan. Veljesliiton päätehtävä on edelleen varmistaa, että sotainvalideja ei unohdeta ja että heistä ja heidän puolisoistaan ja leskistään pidetään huolta loppuun asti. Sotainvalidiviikon sijasta vietämme tästä eteenpäin Sotainvalidipäivää elokuun 18. päivänä eli päivänä, jona Sotainvalidien Veljesliitto talvisodan jälkeen kesällä 1940 perustettiin. Päivään liittyen aktiivisesti jo toimiva Sotainvalidien Perinnejärjestö vastaa siitä, että sotainvalideista ja heidän uhrauksistaan ja aikaansaannoksistaan kertova sanoma säilyy tulevienkin sukupolvien tiedossa. l Juhani Saari Sotainvalidien Veljesliiton puheenjohtaja Alakerta Tällä palstalla voi harrastaa sotainvalidityöhön liittyvää kevyttä, mielellään huumoria sisältävää muistelua. Herttaisen äkäiset miehet Marja Kivilompolo l Työni ansiosta olen päässyt tutustumaan lukuisiin sotainvalideihin ja ilolla olen todennut, kuinka erilaisia kaikki ovat. On iloista ja ystävällistä, pilkettä silmäkulmassa, harrasta uskoa ja kärkkäitä mielipiteitä. Kukaan ei oikein istu siihen ajatukseen, että vanhuksista voidaan puhua yhtenä massana ja tehdä yleistyksiä heidän luonteestaan vaan välillä ärräpäät lentelevät ja railakkaita vuosia muistellaan nauraen. Tällaisten ihmisten seurassa saa laittaa omankin luonteensa tosissaan likoon ja silloin juttuun tuleminen on entistä palkitsevampaa. Ensimmäinen lehteemme haastattelemani sotainvalidi asui Oulussa. Silloinen toiminnanjohtaja vei minut Väinön luo ja jäi kanssamme kahvistelemaan ja katsomaan, että pääsisimme alkuun. Mies oli selvästi ihmeissään, kun ovesta asteli nuori nainen. Kahvin lomassa aloimme juttusille ja kaikki sujui pienestä epäluulosta huolimatta hyvin. Hän kertoi minulle talvisodasta ja malli Cajanderista. ”Mikäs se kokardi on?” menin tyhmyyksissäni kysymään. Väinö tuhahti, pyöritteli silmiään ja tokaisi toiminnanjohtajalle, kuinka hänen luokseen on kehdattu lähettää tällainen ”tytönheitukka”, joka ei edes tiedä, mikä kokardi on! Nolostuin ja pahoittelin tilannetta, toiminnanjohtaja puolestaan toppuutteli Väinöä ja nopeasti kertoi minulle kokardista. Haastattelu jatkui kireissä tunnelmissa ja pian toiminnanjohtaja poistui jättäen meidät kahdestaan. Tunnelma oli melko jäätävä ja mietin, kuinka saisin haastattelusta enää mitään irti. En muista mistä kaikesta Väinö puhui, mutta yllättäen löysimmekin yhteisen sävelen ja hänen olemuksensa muuttui varautunees- ta välittömäksi ja minäkin lakkasin jännittämästä. Aika kului ja Väinö jo mietti hakevansa konjakkipullon pöytään. Tilanteesta oli vaikea poistua, sillä juttelimme kepeästi elämästä, ihmissuhteista ja suruista. Halausten kera poistuin paikalta. Haastattelu jatkui kireissä tunnelmissa Toimitin haastattelun hänelle tarkistettavaksi ennen lehdessä julkaisua, ja puhelimessa totesimme, että ottaisin häneen yhteyttä, kun seuraavan kerran olisin Oulussa. Valitettavasti emme ehtineet enää tavata uudelleen mutta mielessäni tämä hurmaava herra on pysynyt. Hän on jäänyt muistuttamaan minua siitä, että luonteenpiirteet ja särmät saavat – ja niiden pitääkin säilyä ihmisessä vaikka ulkoisesti alkaisikin jo muistuttaa ”harmitonta pappaa”. Jokainen saa olla sellainen kuin on, kunhan on ihmisiksi. Tämän oivaltaminen olisi suotavaa meille kaikille, ikäluokasta huolimatta. l Marja Kivilompolo Sotainvalidien Veljesliiton tiedottaja

4 Ajankohtaista Veljesliiton uusitut nettisivut l Sotainvalidien Veljesliiton nettisivut on uusittu kesällä. Entiseen tapaan sieltä löytyvät aikaisemmat Sotainvalidi-lehdet, keskustoimiston sekä piiritoimistojen yhteystiedot. Apua ja tukea -otsikon alle olemme koonneet niitä palveluja ja etuja, joihin sotainvalidit sekä puolisot ja lesket ovat oikeutettuja. Sivulta löytyy myös prosenttitaulukko, josta näkee mihin mikäkin haitta-aste sotainvalidin oikeuttaa. Pyrimme saamaan sivuston sellaiseksi, että sen käyttö on sujuvaa ja tieto löytyy helposti. Otamme palautetta mielellämme vastaan. l Uusi sosiaali- ja terveysministeri l Pirkko Mattila (ps) nimettiin elokuussa uudeksi sosiaali- ja terveysministeriksi, kun Hanna Mäntylä (ps) jätti tehtävänsä henkilökohtaisista syistä johtuen. Mattila on kou- lutukseltaan filosofian maisteri, anestesiasairaanhoitaja ja opettaja. Hän on toiminut kansanedustajana vuodesta 2011 alkaen. l Veteraaniliittojen valtuuskunnan edustajat Seppo Savolainen, Matti Louekoski, Erkki Heikki­ nen, Juhani Saari, Tero Tuomisto ja Markku Seppä tapasivat 14.9. uuden sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilan. Veteraanijärjestöjen puolesta todettiin kiitoksella valtiovallan lupaamat uudistukset ensi vuodelle. Samalla kuitenkin tuotiin esiin, että sotainvalidien ja veteraanien tarpeet jatkuvat myös itsenäisyyden juhlavuoden 2017 jälkeenkin. Veljesliiton nettisivut on uusittu. Osoite on www.sotainvalidit.fi Sotainvalidien arjessa tärkeitä asioita on koottu yhteen paikkaan. Kelan pääjohtaja Liisa Hyssälä vastaanotti kultaisen kiekon liiton puheenjohtajalta Juhani Saarelta. Kultainen kiekko Kelalle Projektijohtaja Eija Kilgast toisiin tehtäviin l Avustajatoiminnan valtakunnallisen tukihankkeen projektijohtaja Eija Kilgast on 15.8. siirtynyt työskentelemään Raha-automaattiyhdistykselle. Avustajatoiminta jatkuu muutoksesta huolimatta ja Kilgastin työtehtävät on jaettu hankkeen muiden työntekijöiden kesken. Kilgastin johtotehtävät ovat siirtyneet avustajatoiminnan ohjausryhmän puheenjohtajalle, Veljesliiton lakimies Seppo Savolaiselle. Eija Kilgast hoiti projektijohtajan tehtävää 7 vuoden ajan. Kilgastin haastattelun voi lukea tämän lehden sivulta 12. l l Ansioristien jakotilaisuudessa Veljesliitto luovutti presidentin kultaisen kiekon Kelalle kiitollisuuden osoituksena tuesta sotainvalideille ja heidän lähiomaisilleen. Kultaisen kiekon vastaanotti Kelan pääjohtaja Liisa Hyssälä. Liiton puheenjohtaja Juhani Saari kertoi perustelut: ”Tänä vuonna liittomme hallitus on päättänyt luovuttaa kultaisen kiekon Kansaneläkelaitokselle kiitoksena siitä tuesta ja palvelusta, jota sotainvalidit ovat Kelasta saaneet. Meille Sotainvalidien Veljesliiton edustajille on suuri kunnia saada luovuttaa kiekko pääjohtaja Liisa Hyssälälle, joka myös henkilökohtaisesti ansiokkaan uransa aikana on monin tavoin ollut sotainvalidiemme tukena ja lämminhenkinen ystävämme.” Urho Kekkonen lahjoitti Presidentin kul- taisen kiekon Veljesliitolle 25.9.1977 tunnustuksena liiton suorittamasta huolto- ja kuntoutustoiminnasta. Veljesliitto käyttää kiekkoa presidentin toivomuksen mukaisesti liiton vuosittain myöntämänä palkintona. Suomen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlavuonna 2007 Sotainvalidien Veljesliiton hallitus myönsi kiekon ensimmäistä kertaa liiton organisaation ulkopuoliselle taholle, Valtiokonttorille. Sittemmin se on luovutettu vuorollaan Invalidisäätiö Ortonille, Puolustusvoimille, Finnair Oyj:lle ja sen lentävälle henkilökunnalle, Raha-automaattiyhdistykselle, Sosiaali- ja terveysministeriölle, Vanhustyön keskusliitolle, Eduskunnalle ja ruotsalaiselle Kungafondensäätiölle. l

Ajankohtaista 5 Sotainvalidit kiittivät tukijoitaan Ansioristin saajat valtakunnallisessa jakotilaisuudessa Helsingissä 18.8.2016. l Puolustusministeri Jussi Niinistö myönsi kansallisena veteraanipäivänä 27.4.2016 sotainvalidien ansioristit kaikkiaan 74 sotainvalidien parissa ansioituneelle henkilölle. Veljesliiton perustamispäivänä, 18.8. Helsingissä järjestettiin ansioristien valtakunnallinen jakotilaisuus, jossa palkittiin 36 henkilöä. Loput ansioristit luovutetaan sotainvalidipiireissä ympäri Suomea. Ansioristin valtakunnallisessa jakotilaisuudessa saavat: Jari-Matti Autere toiminnanjohtaja; Ritva Elomaa kansanedustaja; Carl Haglund entinen puolustusministeri; Tellervo Hakkarainen hieroja; Jarmo Hietanen toiminnanjohtaja; Esko Hirviniemi puheenjohtaja; Pekka Holopainen toiminnanjohtaja; Tuomas Hoppu FT; Harri Huusko johtaja; Tapio Jumisko kuntohoitaja; Marika Keskinen toiminnanjohtaja; Eija Kilgast projektijohtaja; Tiina Kyttälä palvelupäällikkö; Virpi Laurila korvausasiantuntija; Leo arkkipiispa; Sirpa Lievonen sairaanhoitaja; Jari Lindström oi- Veljesliiton hallituksen jäsenet, sotainvalidit Erkki Kitunen (vas.) ja Antti Västi onnittelivat sotainvalidien ansioristillä palkittua kansanedustajaa Ritva ”Kike” Elomaata. keus- ja työministeri; Maria Lohela eduskunnan puhemies; Hanna Lähelmä toiminnanjohtaja; Pentti Löfgrén puheenjohtaja; Veikko Murtonen kiinteistön esimies; Kari Mäkinen arkkipiispa; Hanna Mäntylä entinen sosiaalija terveysministeri; Pertti Paakkinen sosiaalineuvos; Hanna Parantainen sairaanhoitaja; Anna Penttilä toimistonhoitaja; Hans Ranta- Aho apulaisjohtaja; Jarmo Ritari lähihoitaja; Päivi Rouhiainen perushoitaja; Mailis Salmi toimitusjohtaja; Arto Satonen kansanedustaja; Terhi Silenius toiminnanjohtaja; Juha Sipilä pääministeri; Pekka Särkiö kenttäpiispa; Juha Takala toiminnanjohtaja ja Kari Takanen vara-amiraali. l Sotainvalidipäivän vietto aloitettiin Helsingissä l Veljesliiton hallituksen päätöksen mukaan sotainvalidiviikosta luovutaan ja siirrytään viettämään Sotainvalidi-päivää liiton perustamispäivänä eli 18. elokuuta. Sotainvalidiviikko liittyy kiinteästi sotainvalidien valtakunnalliseen syyskeräykseen, josta on jo luovuttu. Sotainvalidi-päivää on tarkoitus viettää jatkossa alueellisesti ja niin, että mukana ovat myös paikalliset perinneyhdistykset. Sotainvalidi-päivää vietettiin ensimmäistä kertaa yhdessä Helsingissä. Samana päivänä järjestettiin myös kunniakerhon viimeinen kokous sekä sotainvalidien ansioristien valtakunnallinen jakotilaisuus. Perinteiden mukaisesti päivä alkoi hallituksen käynnillä sankarihaudalla. l Hallitus laski seppeleen kunniapuheenjohtaja Mannerheimin haudalle.

6 Ajankohtaista Puolisokuntoutusrahaa vielä jäljellä l Ensimmäistä kertaa vaikeavammaisten sotainvalidien puolisoiden ja leskien kuntoutusta varten varattu määräraha riittää loppuvuoteen. Pääsyedellytykset täyttävien puolisoiden ja leskien kannattaa nyt hakea joko avo-, laitos tai kotikuntoutusta, jos eivät ole tänä vuonna sitä vielä saaneet. Kuntoutusta voivat hakea seuraavat henkilöt: – vähintään 50 %:n sotainvalidien aviopuolisot – vuoden 1960 jälkeen kuolleiden, vähintään 40 %:n sotainvalidien lesket. Valtiokonttori maksaa kuntoutuksesta aiheutuneet kustannukset. Puolisokuntoutukseen liittyviä matkakuluja Valtiokonttori ei korvaa. Puoliso- ja leskikuntoutusta haetaan Valtiokonttorilta. Ensi kertaa hakevien, tai mikäli edellisestä laitoskuntoutuksesta on kulunut kaksi vuotta tai enemmän, tulee liittää hakemukseen lääkärinlausunto, josta ilmenee kuntoutuksen tarve. Avokuntoutukseen tarvitaan lääkärin hoitomääräys. Pelkästään hierontaa tai jalkahoitoa haettaessa ei tarvita hoitomääräystä. l Haetaan haastateltavia tietokirjaan Summan taistelusta l Laadin tutkimusta Summan taistelusta talvisodassa 1939–1940. Teos on kokemushistoriallinen ja etsin haastateltavaksi taistelun veteraaneja ja heidän omaisiaan. Ensi käden muistitiedon lisäksi olen kiinnostunut Summan miesten kirjeistä, päiväkirjoista ja muusta säilyneestä aineistosta. Myös kotirintaman kokemukset, sikäli kun ne koskevat Summan sotilaiden perheitä, ovat merkityksellisiä. Kirjasta on kustannussopimus ja sen on tarkoitus ilmestyä ensi vuonna. Yhteydenotot: Jussi Jalonen, FT, Tampereen yliopisto, Puh. 045 112 5777, e-mail: j.o.jalonen@gmail. com l Huhut kuolemasta ovat ennenaikaisia – Veljesliitto jatkaa toimintaansa l Mark Twain kirjoitti aikoinaan, että ”huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja”. Helsingin Sanomat uutisoi 9.6. Sotaveteraaniliiton liittokokouksesta otsikolla ”Kaksi veteraanijärjestöä aikoo lopettaa työnsä”. Jutusta voi saada kuvan että Veljesliitto olisi lopettamassa toimintansa piakkoin. Tämä ei pidä paikkaansa. – Veljesliitto jatkaa aktiivista työtään sotainvalidien sekä heidän leskiensä ja puolisoiden- sa huoltojärjestönä ainakin kymmenen vuotta vastaamassa jäsenistönsä tarpeisiin. Toimintaa kentällä ja liitossa kuitenkin sopeutetaan jäsenmäärän vähetessä, Veljesliiton pääsihteeri Markku Honkasalo painottaa. Myös Rintamaveteraaniliitto oikoi uutisointia omalle jäsenkunnalleen – työtä riittää yhä ja heidän periaatteensa on, että liitto jatkaa toimintaansa jäsenistön tarpeen mukaan. l Nimityksiä l Suomen Sotaveteraaniliiton uudeksi puheenjohtajaksi on valittu Erkki Heikkinen. Lehdistöneuvos Heikkinen, 67, on tehnyt pitkän uran Keskolla. Heikkisen haastattelun voit lukea sivulta 54. Emeritus kenttäpiispa Hannu Niskanen on valittu keväällä Kaatuneitten Omaisten Liiton uudeksi puheenjohtajaksi. l Kunniakerho koolla viimeistä kertaa valtakunnallisesti l Sotainvalidien Veljesliiton kunniakerho kokoontui viimeistä kertaa yhteiseen valtakunnalliseen tapaamiseen Helsingissä 18.8. Jatkossa sotainvalidipiirit ottavat järjestettäväkseen alueensa kunniakerholaisten kokoontumiset. Paikalle Helsingin Messukeskukseen oli kokoontunut 32 kunniakerhon jäsentä saattajineen. Kokousasiat hoidettiin rivakasti ja jäsenillä oli hyvin aikaa vaihtaa kuulumisia ennen historialuentoa. Tällä kertaa luennoimassa oli historiantutkija Vesa Määttä, joka kertasi yleisölle kenraaliluutnantti Lennart Oeschin elämää. Luennon jälkeen väki siirtyi juhlalounaalle ennen kuin aloittivat kotimatkansa eri puolille Suomea. l Kunniakerhoon oli kokoontunut sotainvalideja ympäri maata. Kokousta seurattiin tarkasti. Kokoontumisissa jäsenet ovat tavanneet eri puolilla Suomea asuvia tuttujaan.

Ajankohtaista 7 Ylihinnoitetut kotimyyntiremontit l pixhill.com Korjausneuvoja Pekka Hulkkonen otti yhteyttä Sotainvalidi-lehteen varoittaakseen sotainvalideja liian innokkaista remonttimyyjistä. Hänen tietoonsa on kesän aikana tullut parikin tapausta, jossa tietty firma on myynyt iäkkäälle sotainvalidille mittavan remontin, jonka hinta on ollut reilusti ylihinnoiteltu. Hulkkonen kertoo myös tapauksista, joissa asiakasta on ”peloteltu” remontin ostamiseen kertomalla virheellistä tietoa, ettei vakuutus korvaa vahinkoja, jos myyjän ehdottamia korjauksia ei tehdä. Vastaavanlaisista remonttikauppiaista on kokemuksia muillakin korjausneuvojilla. Kaikissa talon remontoimisiin liittyvissä asioissa Hulkkonen muistuttaa ottamaan ensimmäiseksi yhteyttä oman alueen korjausneuvojaan. He osaavat neuvoa asuntoon tarvittavissa remonteissa sekä voivat tarvittaessa myös seurata remontin etenemistä. Korjausneuvojien yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.vtkl.fi. Niitä voi tiedustella myös piiristä. l Ottakaa aina kaikissa remontointiin liittyvissä asioissa yhteys alueenne korjausneuvojaan! Uudessa dokumentissa ääneen pääsevät sodassa järkkyneiden lapset. Dokumenttielokuva Sodan murtamat l Sodan traumat kiinnostavat elokuvantekijöitä. Uusin, koskettava dokumenttielokuva Sodan murtamat on Timo Korhosen ohjaama teos, jossa sodassa ääneen pääsevät sodassa järkkyneiden miesten lapset. Yksi haastatelluista tiivistää: ”Isä lähti puolustamaan rauhaa, mutta toi kotiin sodan.” Elokuvassa käytetään myös sotapsykiatristen sairaaloiden potilaskertomuksia, jotka kertovat siitä, miten kohtuuttomissa oloissa trauma syntyi ja miten kömpelösti psykiatria sen kohtasi. Sodan murtamat -dokumentti antaa katsojille luvan tunnistaa, että oma isä tai isoisä ei ollut ainoa, joka meni rikki. Elokuva on myös osa Suomi 100-juhlavuoden ohjelmistoa. Taustalla on Ville Kivimäen palkittu teos Murtuneet mielet. Elokuva tulee ensi-iltaan 23.9., ja siitä käynnistyy erikoisnäytösten sarja, jossa yleisöllä on mahdollisuus esittää kysymyksiä ja keskustella aiheesta näytösten jälkeen. Paikalla ovat ohjaaja ja joskus myös elokuvan päähenkilöitä. Näytösten tilanne 19.9. tietojen mukaan: 27.9. Vihti, Vihdin Kino klo 14, 28.9. Espoo, Kino Tapiola klo 15, 29.9. Helsinki, Kino Sheryll klo 18, 1.10. Ylistaro, Matin Tupa klo 12.50, 1.10. Kauhava, Y-Kino klo 16, 2.10. Helsinki, Korjaamo Kino klo 16, 3.10. Lahti, Kino Iiris klo 18, 4.10. Mänttä, Bio Säde, 5.10. Ikaalinen, Altin Sali klo 18, 6.10. Tampere, Arthouse Cinema Niagara, 8.10. Uusikaupunki, Kuvala klo 14, 8.10. Turku, Logomo klo 17, 9.10. Forssa, Forssan elävien kuvien teatteri klo 14, 11.10. Kouvola Studio, 12.10. Lappeenranta, Kino Nuijamies klo 14, 16.10. Teuva, Kino-Kuva klo 14, 19.10. Kuopio, Kuvakukko klo 9.30 ja klo 17.30, 27.10. Sotkamo, Kino Visio klo 19 ja 29.10. Kuhmo, Pajakka Kino. l Sodanaikainen muistotykki Oulunkylään l Sotamuseo on sijoittanut Oulunkylän kuntoutussairaalan piha-alueelle sodanaikaisen 76K02-mallisen muistotykin. Se on kunnianosoitus ja kiitos sotiemme veteraaneille ja lotille ja se muistuttaa nuorempia sukupolvia veteraanien uhrauksista isänmaamme puolesta. Muistotykki paljastettiin kesäkuussa samalla, kun paikalla vietettiin perinteistä Rosvopaisti-tapahtumaa. Tykin paljastamistilaisuudessa juhlapuheen piti Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg. Tykkihankkeen takana ovat Sotainvalidien Veljesliitto, pääkaupunkiseudun sotaveteraanit, rintamaveteraanit, lotat ja rintamanaiset, sotainvalidit ja Helsingin kaupungin Rintamaveteraaniasiain neuvottelukunta sekä kuntoutussairaala ylläpitävä Oulunkylän sairaskotisäätiö. l Tykki on kevyt kenttäkanuuna vuosimallia 1902, kutsumanimeltään ”nollakakkonen”. Se on Suomen tykistön eniten käyttämä tykkimalli. Paljastamisen yhteydessä nautittiin Rosvopaisti-tilaisuudesta. Kuva: Ahti Kannisto.

8 Sote-uudistus Ikäihmisten palvelut kärkihankkeena Ikäihmisten kotihoidon kehittäminen on yksi maamme hallituksen kärkihankkeista. Osana sitä maakunnissa käynnistyy lokakuussa kokeiluja, joiden toimivat mallit on tarkoitus juurruttaa pysyväksi osaksi sosiaali- ja terveyspalveluita. l Sosiaali- ja terveysministeriön vastuulla olevassa Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa -kärkihankkeessa siirrytään lokakuussa käytännön tekoihin. Tuolloin muutamassa maakunnassa alkaa kokeiluja, joilla pyritään saamaan onnistuneet kokeilut ikäihmisten kotihoidosta ja omaishoitajien tukemisesta osaksi pysyvää toimintamallia. Sosiaali- ja terveysministeriössä kärkihanketta johtava Päivi Voutilainen pitää hanketta merkittävänä investointina tulevaisuuteen. – Kaikilla hallituksen kärkihankkeilla on tavoite tehdä isoa ja pysyvää muutosta määräaikaisella investoinnilla, Vuotilainen sanoo. Voutilainen sanoo, että ikäihmisten kotihoidon ja kaikenikäisten omaishoidon kärkihankkeen toimeenpanoon pn varattu 30 miljoonaa euroa. Pääpaino ikäihmisten kotihoidossa Kärkihankkeella tavoitellaan merkittävää sisällöllistä muutosta iäkkäiden ja omaishoitajien kotihoitoon. Näin ollen kärkihanke tuottaa tuleville sote-alueille eli maakuntiin sisältöä: hyviä malleja käytäntöön otettavaksi. – Aikaisemmin muun muassa vanhuspalvelulaissa on määritelty palvelurakennetta muutettavaksi niin, että ikäihmisillä kotihoito on ensisijaisena ja laitoshoito viimesijaisena. Ikäihmisten kärkihankkeessa parannetaan juuri sitä kotihoidon sisältöä, mitä se kipeästi tarvitsee, Voutilainen toteaa. Sote-uudistuksen myötä jo aikaisemmin päätetyt linjaukset vahvistuvat kun kärkihankkeissa etsitään ja luodaan vaihtoehtoja kodin ja tehostetun palveluasumisen tai laitoshoidon väliin. Perustavoite on, että ikäihmisellä olisi mahdollisimman vähän laitoshoitoa. Tämä vaatii kuitenkin kotihoidon parantamista. – Jotta kotona voisi olla pidempään, on kotihoidon sisältöä monin paikoin muutettava. Meillä Suomessa on paljon hyvää kotihoitoa ja mukana on hyviä elementtejä, mutta paljon on myös kehittämistarpeita. Alueelliset erot ovat hyvin suuria. Ikäihmiset muutoksen ajureina Ikäihmisten rooli sote-uudistuksessa on suuri. – Iäkkäät ihmiset ovat koko tämän uudistuksen ajuri: heidän määränsä kasvu ja tulevaan palvelutarpeeseen varautuminen, Vuotilainen painottaa. Muutoksella haetaan sosiaalista ja taloudel- Ikäihmisiä koskevan kärkihankkeen johtaja Päivi Voutilainen muistuttaa, että ikäihmiset ovat sote-uudistuksen ajureita, sillä ikäihmisiä on asiakkaina liki kaikissa sote-palveluissa. lista kestävyyttä, joten on todella tärkeää järjestää iäkkäiden palvelut tasapuolisesti ja hallitusti. Iäkkäiden palveluista puhutaan usein niin, että ne käsittäisivät vain muutaman palvelun kuten esimerkiksi kotihoidon ja tehostetun palveluasumisen, mutta asiakasryhmänä he ovat mukana liki kaikissa muissakin, kuten Vuotilainen huomauttaa. – Eihän meillä ole erikseen sellaista kuin vanhusten palvelut vaan meillä on sosiaalihuoltoa, perusterveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoitoa. Eräissä palveluissa iäkkäät ovat täl- lä hetkellä ylivoimaisesti suurin käyttäjäryhmä, Voutilainen sanoo ja ottaa esimerkiksi erikoissairaanhoidon, jossa yli 65- ja yli 75-vuotiaittenkin osuus on jatkuvasti kovassa kasvussa. Kotihoidon asiakaskunnan enemmistö on iäkkäitä ihmisiä. Sotainvalidien kohdalla suuria muutoksia ei ole odotettavissa. Voutilaisen mukaan heidän yksilölliseen palvelutarpeeseen vastaaminen palvelujen sisällössä paranee sosiaali- ja terveyspalvelujen integraation syvenemisen myötä.

Kolumni 9 Monenlaista ikääntymistä – Valtio on sitoutunut kustantamaan palvelut niin kauan kuin tarvetta on riippumatta siitä, onko palvelujen järjestäjä kunta vai maakunta. Kuinka edetään? Yleisessä haussa olleet alueelliset kokeilut käynnistyvät lokakuussa ja niiden tulisi juurruttaa toimintamallinsa niin, että ne olisivat käytössä vuoden 2019 alusta. Kaikkiin maakuntiin sekä erikseen pääkaupunkiseudulle palkataan muutosagentit, joiden keskeinen tehtävä on muodostaa maakuntaan yhteen sovitettu iäkkäiden ihmisten palvelujen kokonaisuus ja tukea kärkihankkeen kokeiluja. Muutosagentit on valittu maakuntien keskuudesta ja heidän palkkansa tulee sosiaali- ja terveysministeriöltä. Kokeilujen etenemistä myös seurataan tarkasti ja niiden seurantaa varten on luotu erilaisia indikaattoreita siinä, mitä hankkeiden on saavutettava. Toki myös epäonnistumisten mahdollisuus on otettu huomioon. – Ainahan jokin asia voi mennä pieleen, mutta olemme tehneet paljon myös riskien hallintaa. Itse pidän suurimpana haasteena sitä, kuinka muutokset saadaan pysymään. Muutos on mahdollisuus Sote-uudistus on iso muutos ja herättää ymmärrettävästi ihmisissä huolia. Päivi Voutilainen kehottaa kuitenkin rauhallisuuteen ja korostaa uudistuksen etuja. – Soten myötä alueellisia eroja on mahdollista vähentää ja ihmisten yhdenvertaisuutta lisätä. Nykyään sosiaali- ja terveyspalveluja on järjestämässä reilut 150 tahoa ja tulevaisuudessa niitä järjestää 18 maakuntaa. Ohjaus tulee olemaan vaikuttavampaa sillä nyt järjestäjiä on paljon erikokoisia: pieniä ja sitten esimerkiksi Helsingin kokoisia. Järjestäjien määrän pieneneminen näkyy myös sotainvalidien kohdalla, sillä se tasoittaa alueellisia eroja, mikä taas nostaa palvelutasoa niillä alueilla, missä ongelmia on mahdollisesti ollut aiemmin. Käsillä oleva uudistus on kuitenkin todella suuri, eikä siihen alettaisi, ellei siihen olisi tarvetta. – Nythän kaikki ei ole hyvin. Tutkimukset ja asiantuntijoiden tekemä työ on osoittanut kehittämistarpeita. Totta kai vastustusta herää aina kun muutos lähtee liikkeelle. – Alkaa kuulostaa siltä, että nykyisellään asiat olisivatkin loistavasti. Mutta niin ei ole. Jotta nykyinen järjestelmä pystyy vastaamaan tuleviin haasteisiin, on se remontin tarpeessa, Voutilainen muistuttaa. Hankkeissa on hänen mukaansa hyvä tunnelma ja muutoksesta on innostuttu. – Tätä kärkihanketta tehdään innostavalla mielellä ja otteella. Hankkeiden ympärillä on innostunut pöhinä eikä vähiten sen takia, että meillä on käytettävissämme resursseja, jonka turvin voimme kehitellä hankkeita. Meillä on suomalaistakin vaikuttavuustutkimusta siitä, mitä ja miten pitää kehittää. l Marja Kivilompolo Täytän kohta seitsemänkymmentä. Tämän lehden lukijoista suuri osa painelee jo kohti sataa vuotta, joten moinen ilmoitus saa tuskin heitä intoutumaan. Kehtaanko edes puhua vanhuudesta? Varminta kai olisi seitsemänkymmenen rajapyykin kohdalla puhua nykyisin vain ikääntymisestä. Rajapyykit ovat todella siirtyneet. Ihmiset elävät länsimaissa keskimäärin yhä vanhemmiksi. Vanhuustutkijoiden mukaan vasta kahdeksankymmentä täyttäneiden kohdalla voidaan puhua vanhuksista, ja kohta nimitys koskee vieläkin vanhempia. Ikääntyminen, etenkin vanhukseksi tuleminen, on tosin yksilöllistä. Toiset vanhenevat nopeammin kuin toiset, ja on niitä, jotka omaksuvat vanhuksen roolin jo hyvissä ajoin, malliesimerkkinä Taata Sillanpää. Joku on kuusikymmentävuotispäivillään kumaraselkäinen vanhus, kun yhdeksänkymppinen naapurin tervaskanto asettuu viidettäkymmenettä kertaa Finlandia- hiihdon lähtöviivalle. On niitä, jotka nöyrästi toteavat olevansa vanhuksia ja niitä, joita ei missään nimessä saa sellaisiksi kutsua. Kaikkia kuitenkin koskevat samat tosiasiat: geenit, kotitausta, elämänhistoria ja sattuma. Sotaveteraanit ja sotainvalidit ovat hekin keskenään erilaisia, vaikka heitä yhdistää sota. Viimeistään tänään heitä voidaan täydellä syyllä kutsua kunniavanhuksiksi. Myönnän siis, että toistaiseksi minulla ei ole kokemuksia todellisesta vanhuudesta. Vanhentunut, ikääntynyt olen kyllä omassa tahdissani minäkin – ja hankkinut siis vanhenemiskokemuksia. Ne ovat hyviä ja huonoja ja ristiriitaisia, niin kuin varmaan muillakin kohtalotovereilla. Vääjäämätöntä on, että vuodet lisääntyvät – ja ne lisääntyvät yhä nopeammin. Vasta oli kevät ja nyt on jo syksy ja vuodenvaihteen jälkeen tulevat ne tasavuosisynttärit. Hyvää on se, että on oppinut suhtauToiset vanhenevat nopeammin tumaan näihin juhlavuosiin yhä huokuin toiset, ja on niitä, lettomammin. Itse en voi mitenkään jotka omaksuvat vanhuksen niihin vaikuttaa, ne on vain otettava roolin jo hyvissä ajoin vastaan. Yhtä vääjäämätöntä on, että kun vuodet lisääntyvät, lisääntyvät vaivatkin – ja sairaudet. Kokemusta on. Enimmältään vanheneminen on vain jokapäiväistä elämistä iloineen ja suruineen, huolineen ja murheineen, omalla kohdallani eläkeläiselämää, kuten varmaan useimmilla lukijoillakin. Ikääntyneen ihmisen elämässä pitää olla sisältöä. Kun jää eläkkeelle, elämänsisältö ei enää ole työ, ei ainakaan palkkatyö. On löydyttävä jotakin muuta. Monet aktiiviset eläkeläiset matkustelevat (jos on varaa), toiset opiskelevat kieliä, koristemaalausta tai paritansseja, kolmannet tekevät vapaaehtoistyötä. Itse joudun häpeäkseni myöntämään, etten ole yltänyt mihinkään näistä. Sisältöä tarjoaa sen sijaan kahdeksan lastenlasta, iältään kahdesta neljääntoista. Kun nämä kaikki asustavat lähistöllä, ei tarvinne lähemmin kuvailla sosiaalisen elämämme pääsisältöä. Säännöllisiä lastenhoitovelvoitteita, toki oikein mieluisia, on ilmaantunut tasaiseen tahtiin tyhjien päivien täytteeksi. Yksi vanhenemisen mukanaan tuoma kokemus tämäkin: vanhemmuus ei lopu, se jatkuu ja kerrostuu useimpien kohdalla isovanhemmuutena ja etenee kauas tulevaisuuteen sukupolvien loputtomana ketjuna. Kirjoitan tätä Rion olympiakisojen päätyttyä. Tyhjältä tuntuu. Eikä vain siksi, että Suomen ammottavaan kouraan lyötiin vain yksi vaivainen pronssimitali. En jaksanut seurata läheskään kaikkea YLE: n yletöntä olympiatarjontaa, silti luen itseni urheiluhulluksi. Moniin kaltaisiini on jo lapsena tämä hulluuden laji tarttunut, eikä se näytä paranevan harmaahapsenakaan. Urheilun seuraaminen ei kuitenkaan riitä elämän sisällöksi, ei edes, vaikka siihen yhdistäisi oman (kunto)urheilemisen. Jotta vanhana tuntisi elämänsä merkitykselliseksi, olisi hyvä olla ensinnäkin sitä elettyä elämää, siitä puolestaan arvokkaita kokemuksia ja kokemuksista oppimista, ja lopulta, tänään, ihan uudenlaista elämää. Talossamme alkaa putkiremontti. Otan sen mielenkiintoisena oppimiskokemuksena tähdätessäni kohti seitsemänkymmenvuotissyntymäpäiviäni. Matti Paloheimo Kirjoittaja on kirjailija, joka työskenteli Valtion elokuvatarkastamon johtajana vuosina 1999–2011.

10 Lakimies 10 %:n sotainvalideille avopalvelut 1.1.2017 Valtion 15.9. julkistettu vuoden 2017 talousarvioesitys lupaa, että valtion korvaamat avopalvelut laajenevat koskemaan 10 %:n sotainvalideja vuoden 2017 alusta lukien. Seppo Savolainen liiton lakimies l Eduskunnalle on annettu esitys sotilasvammalain muuttamisesta. Sen perusteella valtio korvaa kunnille ensi vuoden alusta lukien myös 10 %:n sotainvalideille järjestetyt sosiaali- ja terveydenhuollon avopalvelut. Nykyisin vaatimuksena on vähintään 15 %:n haitta-aste, joten vuonna 2017 toteutuu Veljesliiton pitkäaikainen tavoite, että kaikki 10–100 %:n sotainvalidit ovat korvattavien avopalvelujen piirissä. Lain muutoksen voimaantulo edellyttää vielä Eduskunnan hyväksymistä. Uudistuksen on arvioitu koskevan noin 450 sodan johdosta vahingoittunutta tai sairastunutta 10 %:n sotainvalidia Suomessa ja 15 sotainvalidia Ruotsissa. Kuntien järjestämät sosiaali- ja terveydenhoidon avopalvelut muuttuvat heille maksuttomiksi kun valtio ottaa vastuun niiden kustannuksista. Uudistuksen ulkopuolelle jäävät rauhan aikana asevelvollisina ja rauhanturvatehtävissä vammautuneet sotilasinvalidit. Mitä palveluja korvataan? Valtion korvaamia palveluja ovat kunnan kotipalvelut ja erilaiset tukipalvelut esimerkiksi, ateria-, kylvetys-, saattaja- ja siivouspalvelut. Kuljetuspalveluista valtio korvaa kunnille osan kustannuksista, jos ne on järjestetty sosiaalihuoltolain mukaisesti. Vammaispalvelulain nojalla myönnettyjä matkoja ei sen sijaan korvata. Myös omaishoidon tuki, avo- ja kotisairaanhoito sekä asumispalvelut kuuluvat sotainvalidien kuntapalveluihin. Asumispalveluina valtio korvaa kuntien järjestämät palvelutaloissa annettavat palvelut, joihin sisältyy hoito ja huolenpito, ateria-. vaatehuolto-, peseytymis ja siivouspalvelut sekä sosiaalista kanssakäymistä edistävät palvelut. Asumismenot kuten vuokra sekä vesi- ja sähkömaksut jäävät kuitenkin asukkaan itsensä maksettaviksi. Mistä palveluja saa? Valtiokonttori lähettää kunnille loppuvuodesta luettelot palveluihin oikeutetuista sotainvalideista. Palvelujen järjestämisestä vastaa sotainvalidin kotikunta. Joillakin alueilla kunta on siirtänyt sosiaali- ja terveystoimen palvelut kuntayhtymän hoidettaviksi. Tällöin palvelujen järjestäminen kuuluu kuntayhtymälle. Sotainvalidiosastot ja piirit sekä veljeskotien palveluneuvojat auttavat tarvittaessa palvelujen hakemisessa. l 10 %:n sotainvalidit pääsevät valtion korvaamien avopalvelujen piiriin 1.1.2017, kertoi pöydän päässä istuva peruspalveluministeri Juha Rehula 10.8. Veteraaniliittojen valtuuskunnan edustajille Matti Louekoskelle, Erkki Heikkiselle, Juhani Saarelle ja Seppo Savolaiselle. Kuva: Tero Tuomisto Veteraanipaketti 40 miljoonaa euroa l Hallituksen budjettiriihi päätti syyskuun alussa veteraanipaketista, jolla rahoitetaan muiden veteraanien kuin sotainvalidien kotiin vietäviä palveluja. Nykyiseen 10 miljoonan euron määrärahaan lisätään valtion ensi vuoden talousarviossa 20 miljoonaa euroa. Samassa yhteydessä ilmoitettiin myös, että vuonna 2017 lisäys supistuu 15 miljoonaan euroon ja 5 miljoonaan euroon vuonna 2019. Kolmen vuoden aikana tähän veteraanipakettiin on luvattu siis rahoitusta yhteensä 40 miljoonaa euroa. Veteraanien kotiin vietävien palvelujen järjestäminen on kuntien tehtävänä. Ne ovat veteraaneille maksuttomia siltä osin kuin valtion edellä kerrottu määräraha riittää. Esimerkkeinä näistä palveluista voidaan todeta ateria-, kuljetus-, siivous- ja pyykkipalvelut. Tarkoitus on, että Valtiokonttori antaa tarkemmat ohjeet kunnille veteraanipakettiin sisältyvän määrärahan käytöstä. Sotainvalideja ei edellä kerrottu veteraanipaketti koske, sillä heillä on omat sotilasvammalakiin perustuvat palvelut, joiden järjestämistä ei ole sidottu määrärahan suuruuteen. l Seppo Savolainen

Valtiokonttori 11 Sairausapulisä: kenelle ja milloin? l Onko invaliditeettiprosenttisi vähintään 20? Saatat olla oikeutettu sairausapulisään, jos sinulla on erityisen suuret, muista kuin korvatuista vammoista tai sairauksista johtuvat ns. siviilisairauskulut. Sairausapulisään oikeuttavat kulut ovat yleensä lääkäri-, lääke-, sairaalahoito-, hammashoito-, silmälasi- ja kuulokojekuluja. Sairausapulisää ei ole yleensä mahdollista saada, jos vuotuiset kulut jäävät alle 130 euron. Kuittien lähettely jää nyt historiaan. Omien kulujesi lisäksi sairausapulisässä voidaan ottaa huomioon myös elinkoron korotukseen oikeuttavan omaisesi sairauskulut. Elinkoron korotukseen oikeuttava omainen on käytännössä aviopuoliso, mutta myös alle 17-vuotias lapsi, 17 vuotta täyttänyt lapsi, joka on ennen 17 vuoden ikää syntyneen henkisen tai ruumiillisen vajavuuden takia kykenemätön elättämään itseään taikka alle 24-vuotias opiskeleva lapsi, joka ei voi omilla tuloillaan kustantaa opiskeluaan. Kuka saa? pixhill.com/ RobertHoetink Sairausapulisän voi saada kuka hyvänsä 20 %:n invalidi, mutta se on toimeentulosidonnainen. Hyvätuloisille on tästä syystä määrät- ty omavastuu. Omavastuu määräytyy bruttotulojen mukaan ja on porrastettu 250–1 000 e välillä. Tarkat rajat julkaistaan ajoittain tässä lehdessä ja pysyvästi internetsivullamme (ks. osoite alempana). Omavastuuta ei määrätä, jos bruttotulot ilman sotavammakorvauksia jäävät yksinäisellä henkilöllä alle 18 100 e ja aviopuolisoilla yhteenlaskettuna alle 29 400 e. Ne invalidit puolisoineen, joiden sairauskulut ovat jatkuvasti huomattavat, voivat saada ns. jatkuvan sairausapulisän. Jatkuvan sairausapulisän Valtiokonttori myöntää edellisten hakemusten perusteella ilman eri pyyntöä. Paljonko saa? Sairausapulisän maksimimäärät vuonna 2016 ovat työikäisellä 3 536,34 e ja eläkeikäisellä 3 334,41 e. Miten haetaan Sairausapulisää voit hakea vain jo maksettujen kulujen perusteella. On suositeltavaa kerätä kulutositteita pidemmältä ajalta ja hakea sairausapulisää esimerkiksi kerran tai kahdesti vuodessa. Valtiokonttorilta veloitettavat kustannukset saavat kuitenkin olla korkeintaan puolitoista vuotta vanhoja. Hakulomakkeen täyttöohjeineen saa • Valtiokonttorin kotisivuilta osoitteesta www.valtiokonttori.fi > Kansalaisille ja yhteisöille > Korvaukset ja etuisuudet > Sotainvalidien ja rintamaveteraanien etuudet > Sotainvalidien korvaukset > Korvauslajit > Sairausapulisä • Sairas- ja veljeskotien palveluneuvojilta Ei enää kuittisulkeisia Syyskuun 2016 alusta lukien ei enää tarvitse lähettää kuitteja hakemuksen liitteenä. Ne pitää kuitenkin säilyttää kotona kahden vuoden ajan siltä varalta, että haluamme tarkistaa niistä jotain. Lisätietoja: korvausratkaisija Maija Nygård puh. 0295 50 3245 etunimi.sukunimi@valtiokonttori.fi

12 Sotainvalidien Perinnejärjestö Kirjailija Lasse Lehtinen jatkaa Sotainvalidien Perinnejärjestön puheenjohtajana l Sotainvalidien Perinnejärjestön vuosikokous pidettiin ravintola Makussa Helsingissä 7.6. Kokouksessa oli läsnä 17 kokousedustajaa edustaen 12 perinneyhdistystä. Muita henkilöitä oli kolme. Kokouksen avasi Perinnejärjestön puheenjohtaja Lasse Lehtinen ja kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Veljesliiton pääsihteeri Markku Honkasalo, jonka asiantuntevassa johdossa kokous eteni sujuvasti. Vuosikokouksessa hyväksyttiin vuoden 2015 toimintakertomus ja tilinpäätös sekä vahvistettiin vuoden 2016 toimintasuunnitelma ja talousarvio. Henkilövalinnat Perinnejärjestön puheenjohtajaksi valittiin edelleen yksimielisesti kirjailija Lasse Lehtinen. Vuosikokous päätti nostaa hallituksen jäsenten määrän sääntöjen sallimaan enimmäismäärään, 10 varsinaista jäsentä ja heille varajäsenet. Hallitukseen valittiin: Vuosikokouksen osallistujat yhteiskuvassa. Varsinainen jäsen Varajäsen Tauno Skogberg (Uusimaa) Heimo Yrjönsalo (Lohja) Jarmo Helttula (Varsinais-Suomi) Perttu Salmi (Satakunta) Hannu Reko (Kanta-Häme) Markku Kallinen (Keski-Pohjanmaa) Tuija-Leena Juutilainen (Pirkka-Häme) Reijo Johansson (Pirkka-Häme) Mikko Ruskeala (Lahti) Tuula Söderlund (Helsinki) Lyyli Vento (Kymi) Martti Kukkonen (Pohjois-Karjala) Marja-Leena Vepsäläinen (Pohjois-Pohjanmaa) Teemu Lintamo (Rannikko-Pohjanmaa) Markku Tarvainen (Suur-Savo) Marko Hakala (Etelä-Pohjanmaa) Juha Koponen (Pohjois-Savo) Pertti Koivunen (Sisä-Suomi) Pertti Halonen (Kainuu) Jari-Matti Autere (sihteeri, V-S) Heistä Markku Tarvainen, Juha Koponen ja Pertti Halonen ovat uusia varsinaisia jäseniä ja Heimo Yrjönsalo, Tuula Söderlund, Teemu Lintamo, Marko Hakala ja Pertti Koivunen uusia varajäseniä. Teksti Jari-Matti Autere, Kuva Marja Kivilompolo Avustajatoiminta Kohti uutta l Veljesliiton avustajatoiminta on monelle tuttua palvelua. Valtakunnallisen tukihankkeen pitkäaikainen projektijohtaja Eija Kilgast aloitti elokuussa uuden työn Rahaautomaattiyhdistyksessä. Ennen lähtöään hän muisteli menneitä seitsemää vuotta Veljesliitossa. – Olin työskennellyt vuosia järjestöissä, viimeisimpänä Marttaliitossa koulutuspäällikkönä ja sitä ennen kunnallisen kotihoidon piirissä. Töiden alettua tuntui kuin olisin palannut juurilleni, sillä olin kuntapuolella toteuttanut kotiavustajatoimintaa, Kilgast muistelee työnsä alkuvaiheita. Valtakunnalliseen hankkeeseen kuului liki 20 hanketta ja niiden onnistunut hallinnointi tiesi paljon työtä. Viimeiset vuodet hän hoiti tukihankkeen toiminnan yksin, toki ohjausryhmän ja Veljesliiton henkilöstö taustatukena. – Vastuuta on toki helpottanut se, että juridinen vastuu on jokaisella aluehankkeella itsellään. Haasteellinen ala Työvoimapoliittinen hanke on kokenut vuosien myötä paljon muutoksia aina käynnistymisestään vuodesta 1998 alkaen. – Avustajien vaihtuminen on asiakkaille usein suuri murhe. Asiakas kiintyy ja oppii luottamaan avustajaansa, joka kuitenkin pian jo vaihtuu. Alussa päämääränä oli nimenomaan, että asiakkaalla olisi sama avustaja koko työsuhteen ajan eli kaksi vuotta. Nyt palkkatukea myönnetään pahimmillaan puoleksi vuodeksi kerrallaan. Vaihtuvuus rasittaa myös projektihenkilöstöä. Kun arki saadaan sujumaan niin pian tulevat jo uudet ihmiset ja heidät pitää pereh- Eija Kilgast työskenteli seitsemän vuotta Veljesliiton avustajatoiminnan parissa ja oli näin tuomassa apua sotiemme veteraanien arkeen. dyttää työhön. Syynä ovat työvoimahallinnon muutokset, joiden mukaan on elettävä, jotta asiakasmaksut saadaan pidettyä kohtuulisina. Isossa vaihtuvuudessa Kilgast näkee hyviäkin puolia. – On hyvä, että alalle saadaan uusia ihmisiä. Moni ei haluaisi pois lähteäkään, sillä ei avoimilla puolella toimita näin lempeästi ja asiakaslähtöisesti. Veteraanityö on palkitsevaa Eija Kilgast pitää alati muutoksessa olevaa hankemaailmaa mielenkiintoisena työalana, jossa pitää olla koko ajan tuntosarvet pystyssä. Työtaakkaa on helpottanut tieto, että työtä tehdään veteraanisukupolvelle. Aikaisemmista töistään hän jo tietää, kuinka tarpeellisia kotiavustajan palvelut olisivat kaikille: niin vanhuksille kuin heidän omaisilleenkin. – Arvostan sotiemme veteraaneja äärettömän paljon. Isäni sisaruksia kaatui ja haavoittui sodissamme. Tämän työn kautta olen tullut tietoiseksi myös omasta historiastani. Kilgast oli töissä kuntapuolella vuonna 1986, kun sotainvalidit alkoivat saada kunnilta tarvitsemiaan avopalveluja. – Kiersin kaikki alueeni sotainvalidit ja selvitin, millaista apua he tarvitsevat. En olisi silloin uskonut, että tulisin joskus työskentelemään sotainvalidien omassa etujärjestössä. Kannustava projektihenkilöstö Lämpimät kiitokset tuesta ja ammattitaidosta Kilgast antaa hankkeiden projektipäälliköille ja muulle henkilöstölle. – Projektien henkilöstö on ollut aivan upeaa! Heillä on monipuolista osaamista ja kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Opitut asiat ja hyväksi havaitut toimintamallit jaetaan eikä kukaan panttaa tietojaan. Hän kiittelee avustajatoiminnan olleen yksi parhaista työpaikoistaan. Toki parannettavaakin on, mutta niihin vaikuttavat päätökset tehdään toisaalla. – Maamme hallituksen tulisi panostaa enemmän aktiiviseen työvoimapolitiikkaan. Vaikka avustajatoiminta on saanutkin jatkuvasti kiitosta työ- ja elinkeinoministeriöltä, olemme samassa veneessä kuin kaikki muutkin työvoimapoliittiset hankkeet eikä meidän toimintaa voi tarkastella niistä erillään, Kilgast sanoo. Järjestötyö jatkuu Eija Kilgast aloitti 15.8. työnsä Raha-automaattiyhdistyksellä avustusvalmistelijana. Työt ajoittuvat mielenkiintoiseen ajankohtaan kun RAY ja kaksi muuta rahapeliyhtiötä fuusioituvat. Uudistuksen myötä yksi Kilgastin pitkäaikaisista haaveista on toteutumassa. – Olen aina haaveillut, että saisin joskus työskennellä sosiaali- ja terveysministeriössä. Nyt se on toteutumassa kun RAY siirtyy vuodenvaihteessa STM:n alaisuuteen. Sotainvalidien Veljesliitto kiittää Eijaa hienosta työstään sotainvalidien ja heidän puolisojensa ja leskiensä hyväksi ja toivottaa kaikkea hyvää tulevaan! Marja Kivilompolo

Ikäihmiset ja netti Teema 13 Rohkeasti nettiin Asioiden itsenäinen hoitaminen vaatii nykyään netin käyttöä. Nettiä voi käyttää erilaisilta laitteilta, joten niitäkin pitäisi osata käsitellä. Uuden teknologian opettelu voi tuntua pelottavalta mutta se kannattaa, jos vain motivaatiota riittää! l Nettiin ja laitteisiin tutustuminen koitetaan tehdä helpoksi kaikille siitä kiinnostuneille. Yksi tapa on vertaisopastus, johon Sotainvalidi-lehti tutustui Vantaalla Enter ry:n ja Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ry:n järjestämänä. Paikalla oli eläkeikäisiä, jotka halusivat oppia lisää omista mobiililaitteistaan tai heillä oli kysymyksiä liittyen esimerkiksi verkkopankkiin tai sähköpostitileihin. Kysymyksiä oli helppo esittää, kun auttamassa oli asioista paremmin perillä oleva oman ikäluokan vapaaehtoinen opastaja. Lue lisää vertaisopastuksesta seuraavalta sivulta! l Marja Kivilompolo Seija Mukala on toiminut opastajana parin vuoden ajan. Hän kokee työn palkitsevana ja palautteen saa usein suoraan tilanteessa. Jouko Tukiainen opastaa Maritta Ahjomaata tietokoneen päivitysten kanssa. Maritta pitää vertaisopastusta toimivana, sillä asioissa edetään sopivaa vauhtia ja paikkakin on kätevästi lähellä kotia.

14 Teema Ikäihmiset ja netti Vertaisopetuksella netti haltuun l Eikö olisikin helppoa kysyä itseään askarruttavista tietotekniikkaan liittyvistä asioista sellaiselta, joka puhuu asioista samalla tavalla ja jolle uskaltaa esittää myös ne tyhmiltä tuntuvat kysymykset? Kokemusten mukaan vertaisopetus on paitsi mukavaa myös tehokasta. Tällä ajatuksella ENTER ry on järjestänyt ikäihmisille suunnattua tietotekniikan ja internetin opastusta, jossa opastajina ovat toimineet toiset ikäihmiset. Enter järjestää opastusta Uudellamaalla ja yleensä paikkana ovat kirjastot ja muut paikat, joissa seniorit käyvät jo valmiiksi käyvät. – Seniorit arvostavat sitä, että saavat henkilökohtaista vertaisopetusta. Asioissa edetään sopivassa tahdissa ja opastaja puhuu samaa kieltä. Näemme tämän toiminnan tuloksellisena, kertoo Enterin toiminnanjohtaja Juulia Andersson. Monesti seniorit ovat saaneet neuvoja tietoteknisissä asioissa lapsenlapsiltaan, mutta opetus on voinut mennä niin nopeasti, ettei asiaa ole ehditty sisäistää. Yksilöllinen opinhalu Tarvetta opastukselle on, sillä tilastojen mukaan Suomessa on paljon yli 65-vuotiaita, jotka eivät käytä internetiä mutta heidän määränsä vähenee koko ajan, Andersson kertoo. Palvelujen siirtyessä yhä enenevässä määrin nettiin, on kyydissä pysyäkseen netti ja sinne vievät laitteet otettava haltuun. – Senioreiden motivaatio vaihtelee. Kun he näkevät siitä saamansa hyödyn, jaksavat he myös opetella uusia asioita paremmin. Tämä on kuitenkin yksilöllistä. Jotkut kokevat, että yhteiskunta pakottaa nettiin, eivätkä halua tutustua siihen. Toiset taas voivat ajatella, että koska yhteiskunta pakottaa nettiin, niin he sitten menevät sinne, Andersson sanoo. Motivaatiota lisää halu ymmärtää lapsenlasten elämää ja siihen kuuluvia ilmiöitä ja toisaalta tuntea yhteenkuuluvuutta, kun ihmiset ympärillä selaavat älypuhelimiaan. – 80-vuotias voi sanoa, ettei halua vielä vanhuspuhelinta sillä ei koe olevansa vanha. Toisaalta meillä voi olla työelämässä ihmisiä, jotka ovat samalla lähtöviivalla tietoteknisten taitojensa kanssa kuin seniorit, Andersson painottaa. Muutos on varmaa Senioreille annettavasta netin ja mobiililaitteiden vertaisopetuksesta on nyt kysyntää. Enterin toiminnanjohtaja Juulia Andersson ei usko, että opetuksen tarve tulee tulevaisuudessakaan loppumaan, sillä väestö ikääntyy ja teknologia kehittyy. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuoden 2015 lopussa 1 123 103 yli 65-vuotiasta. Tilastokeskuksen Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö -tutkimus vuodelta 2104 kertoo, että 65–74-vuotiaista 68 % käytti inter­ netiä. Tutkimuksen ikääntyneimmässä ryhmässä, 75–89-vuotiaissa netin käyttäjien määrä oli 28 %. – Laitteet muuttuvat ja käyttöjärjestelmät uudistuvat. Jos omaa valmiiksi perustaidot ja Toiminnanjohtaja Juulia Andersson uskoo, että vertaisopastusta nettiin ja laitteisiin tullaan tarvitsemaan jatkossakin. ymmärtää tietotekniikan logiikan, niin kyydissä pysyminen on helpompaa. Mutta koko ajan vauhdilla uusiutuvan ympäristön vuoksi en usko, että avun tarve tulee kokonaan loppumaan, Andersson sanoo. Helposti saatavaa opastusta Enterin vapaaehtoiset opastajat ovat säännöllisesti ennalta sovituissa paikoissa, kuten kirjastoissa ja sinne opastusta tarvitsevat tulevat omien laitteidensa kanssa. – Ei tarvitse olla välttämättä edes ongelmaa, jota tulee selvittämään vaan usein ihminen haluaa tietää, mitä kaikkea muuta omalla laitteellaan voi tehdä. Myös käyttöjärjestelmien päivitykset ovat aiheuttaneet käyttäjille ongelmia. Hän muistuttaa, etteivät opastajat kuitenkaan ole ammattilaisia ja tekniset ongelmat tulisikin hoidattaa alansa ammattilaisilla, jotka tekevät usein myös kotikäyntejä. Enterin tarkoitus ei ole kilpailla yritysten kanssa vaan he keskittyvät tarjoamaan senioreille peruskäytön opastusta maksutta. Tieto leviää parhaiten puskaradion kautta mutta myös opastuspisteet mainostavat niitä, sillä opastukset ovat todella suosittuja. Lisäksi yhdistys järjestää kaikille avoimia tietoiskuja ja luentoja aihepiiristä. Apua ja iloa myös opastajille Enterissä on toiminnanjohtaja Juulia Anderssonin mukaan paljon innokkaita vapaaehtoisia opastajia. Palvelu on kuitenkin niin suosittua, että uusia opastajia otetaan ilomielin vastaan. Opastajaksi mielivän ei odoteta olevan am- mattilainen vaan riittää, että hän itse käyttää nettiä ja eri laitteita sekä ennen kaikkea: on sopiva ihminen opastamaan muita omissa tietoteknisissä haasteissaan. – Opastuspisteissä on aina useampia opastajia, joten he voivat keskenään jakaa asiakkaita omien osaamistensa mukaan, Andersson sanoo. Opastajat ovat kokeneet työnsä mielekkääksi, sillä he näkevät työnsä tuloksen nopeasti tyytyväisessä asiakkaassa. Lisäksi se on syy pysyä itse tilanteen tasalla tietoteknisissä muutoksissa. Koko maa opetuksen pariin Vaikka Enter toimii vain Uudellamaalla, on vastaavia senioreiden tietotekniikkayhdistyksiä syntynyt eri puolille Suomea. – Vertaisopetustoiminta on levinnyt hiljalleen koko Suomeen Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamana. Siellä on selvästi nähty tärkeäksi se, että saataisiin koko Suomen kattava apuverkosto. Merkittävässä roolissa senioreiden tietotekniikkaopetuksessa ovat myös paikalliset opistot. Andersson näkee, että myös niiden tahojen, jotka verkkopalvelut omistavat, tulisi kantaa isompi vastuu opastuksesta. Ikäihmiset pitäisi huomioida uusia palveluja miettiessä ja kun siirretään jo olemassa olevia tarpeellisia palveluja kokonaan nettiin, sillä ikäihmiset haluavat sanoa oman mielipiteensä ja tulla kuulluiksi asioissa, jotka koskevat myös heitä. l Marja Kivilompolo

Teema 15 Sosiaalinen media auttaa auttamaan perusti nykyisen ryhmän. Pian ryhmässä mietittiin sukkamallia sekä värimaailmaa. Väreissä päädyttiin tiettyihin harmaan sävyihin sekä siniseen ja valkoiseen. Villasukkatempaus pääsi myös viralliseen Suomi 100 -ohjelmaan. Eri paikkakunnilla on tästä erillään olevia ryhmiä, joissa myös neulotaan villasukkia oman alueen veteraaneille mutta niissä käytetään eri värejä ja malleja. Sama ryhmä tai ei, ilmassa on selvästi innostusta muistaa sotiemme veteraaneja lämpimin kiitoksin. Facebookista löytyy useita ryhmiä, joihin apua tarvitsevat, esimerkiksi vähävaraiset, voivat kertoa tilanteestaan ja ryhmän jäsenet auttavat. Mukaan on helppo saada paikallisia yrittäjiä ja kauppiaita lahjoituksineen avunsaajan tarpeen mukaan. Samalla yritykset saavat positiivista julkisuutta. Sosiaalinen media avun kanavana Ryhmien suosio kertoo ihmisten – Ilman sosiaalista mediaa tämä ei onnistuisi, sillä se tarjoaa väylän hoitaa asiaa, Willman sanoo. Hän käyttää Facebookia myös hyväntekeväisyystyössä paikallisen, vähävaraisten auttamiseen keskittyvän ryhmän kautta. Apua tarvitsevat ottavat yhteyttä ryhmään ja ryhmän jäsenet järjestävät tarvittavan avun. Se voi olla niinkin pientä kuin elokuvaliput perheelle, mutta lapsille se on suuri asia. – Tätä kautta auttaminen ei katsoa kelloa ja voit hoitaa asioita kotoa käsin. Auttamisesta saa hyvän mielen, Willman toteaa. Villasukkien neulojat ovat saaneet lankalahjoituksia paikallisilta yrityksiltä ja yksityisiltä ihmisiltä, neulojiksi ovat alkaneet myös Facebookiin kuulumattomat ihmiset mutta jotka ovat saaneet sukkien ja käytännön ohjeet muilta ryhmän jäseniltä. Lisäksi haastattelupäivänä elokuussa selvisi, että Posti on halukas yhteistyöhön ryhmän kanssa. - Ihmisillä on halu osallistua ja tehdä hyvää, Jaana Willman tiivistää. l halusta tehdä hyvää ja sosiaalinen media madaltaa siihen kynnystä. Villasukat veteraaneille l Facebookissa on liki 3 100 henkilön ryhmä, joiden tarkoituksena on neuloa yhdenmukaiset villasukat sotiemme veteraaneille 100 vuotta täyttävän Suomen kunniaksi. Toiminnan mahdollistaa Facebook, jossa neulojat välittävät kommenttejaan ja tietoja valmistuneista sukista. Oululainen Jaana Willman on Villasukat veteraaneille, Suomi 100 vuotta -ryhmän alullepanija ja yksi ylläpitäjistä eli huolehtii ryh- Jaana Willman pani alulle ryhmän, joka neuloo yhdenmukaiset villasukat kaikille sotiemme veteraaneille. män toiminnasta Facebookissa. Idea villasukkiin syntyi lopputalvesta. – Edesmennyt isäni oli sotaveteraani ja hän monesti puhui siitä, kuinka heistä ei välitetä eikä muisteta mitenkään. Villasukkia neuloessani idea syntyi, Willman kertoo kotonaan. Kesäkuussa hän esitti ideansa Voihan villasukka -ryhmälle. Ajatus sai kannatusta ja hän Marja Kivilompolo Brother Christmas auttaa ympäri vuoden l Auttamisen ei tarvitse olla hankalaa. Sen on todistanut helsinkiläinen hyväntekijä, joka tunnetaan nimellä Brother Christmas. Hän kyllästyi ihmisten valitukseen ja siihen ettei kukaan lopulta tee asioille mitään. – Olen aina ollut huono antamaan rahaa suoraan hyväntekeväisyyteen, joten keksin toisen tavan auttaa. ”Onko parempaa kiitosta kuin halaus kahdelta pieneltä prinsessalta, jotka ovat joutuneet viettämään lyhyestä lapsuudestaan liian paljon aikaa lastenklinikalla. Heidän 6 -henkinen perhe pääsi nauttimaan lasten kesän kohokohdasta eli Silja Linen Tukholman risteilystä johon kuuluivat myös ruokailut. Kiitos Matkavekka!” Kuva: Brother Christmasin Facebook 28.8.2016 Hän aloitti viime joulukuussa viemällä vähempiosaisten perheiden lapsia Hartwallareenalle katsomaan Jokereiden peliä. He saivat käyttöönsä aitiopaikan ja nälkää hoidettiin pizzoilla. Kokemus oli kaikille ensimmäinen laatuaan. Sittemmin Brother Christmas on nähty mm. paistamassa makkaraa ruokajonossa jonottaville ihmisille, seuraamassa SM-liigan peliä aitiossa sotiemme veteraanien kanssa ja järjestävän iloista kesälomatekemistä vähävaraisille lapsi­perheille. Apua myös arvostetaan: Sota­ veteraaniliitto myönsi hänelle syyskuussa ansiomitalin sotaveteraanien eteen tehddystä työstä. Apua tarvitaan Avun tarvitsijat löytävät Brother Christmasin Facebook-sivun kautta. Avunpyyntö voi tulla myös perheen ja ystävien kautta. Suosittuja ovat Facebookissa toimivat eri ryhmät, jotka nekin voivat välittää avun

16 Teema Ikäihmiset ja netti pyyntöjä Brother Christmasille. Sitten hän alkaa hommiin. – Juttelen avunpyytäjän kanssa tai käyn hänen luonaan ja mietimme, minkälaista apua tarvitaan. Sitten sitä lähdetään toteut­ tamaan yritysten ja yksityisten ihmisten kautta. Avunpyyntöjä tulee päivittäin ja joukossa on paljon myös sellaisia, joissa ei ole mahdollisuutta auttaa. Brother Christmas tekee työtä kuitenkin suurella sydämellä ja omien voimavarojensa mukaan. Auttaminen on avannut hänen silmänsä. – Olen päässyt kuulemaan hienoja tarinoita mm. veteraaneilta. Olen oppinut arvostamaan omaa sekä lasteni terveyttä ja pieniä mukavia asioita arjessa, hyväntekijä kertoo. Avunpyynnöt kertovat omaa tarinaansa Suomen tilanteesta. – Rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy. Suomessa on paljon ihmisiä, joille jokapäiväinen ruoka ei ole mikään itsestäänselvyys. Lapsia ajatellaan paljon ja heidän pieniä unelmiaan toivotaan täytettävän, Brother Christmas kertoo kokemuksistaan. l Talo kuntoon kiitoksena l Kesällä rovaniemeläinen sotainvalidi Veikko Tapio, 98, pääsi yllättäen osalliseksi ihmisten auttamishalusta. Tarina alkoi viime jouluna, kun myyntireissulla ollut talonmaalaaja innostui kuuntelemaan Veikon tarinoita. – Veikon talo kaipasi kipeästi huoltomaalausta. Halusimme osoittaa konkreettisen tukemme ilmaisen talkooprojektin muodossa ja näin kunnioittaa sotiemme veteraaneja, kertoo Aappo Räihä hänen ja Varmavärin toisen yrittäjän Arttu Hartikan ideasta. Omillaan asuva Veikko Tapio ilahtui ajatuksesta ja kesän koittaessa nuoret talon- Marja Kivilompolo maalaajat olivat saaneet maalit lahjoituksena J. Kärkkäiseltä ja Eskarolta ja aloittivat kolmepäiväisen työnsä. Innostajana muillekin Työnsä miehet aloittivat heinäkuun lopussa ja hyväkuntoinen Veikko seurasi projektia kiinnostuneena ja osallistui urakkaan hiukan kevyemmällä työpanoksella. Sateiset ajat miehet viettivät sisätiloissa ja kuuntelivat kahdesti haavoittuneen Veikon sotakokemuksia suurella mielenkiinnolla. Yrittäjät kertoivat tempauksestaan Facebookissa ja se herätti runsaasti kiinnostusta. Julkisuus ei kuitenkaan ollut tempauksen syynä, tai ainakaan heidän yritykseensä kohdistuva julkisuus. – Teimme tempauksesta julkisen, jotta saisimme heräteltyä muissakin ihmisissä talkoomielialaa ja muistuttaisimme, että vielä on veteraaneja, joita voi konkreettisilla teoillaan auttaa. Tämä ei ole vaikuttanut meidän talokauppoihin, Räihä naurahtaa. Räihä kannustaa ihmisiä olemaan aktiivisia ja auttamaan eri tavoilla oman osaamisensa puitteissa. Tästä tempauksesta heille jäi hyvä mieli ja ajatuksissa on toistaa talkooprojekti jonkun toisen veteraanin talon kohdalla. l Marja Kivilompolo Sotainvalidi Veikko Tapion talo kaipasi kipeästi huoltomaalausta. Reippaan talkootyön tuloksena talo saatiin uuteen uskoon. Kuva: Varmaväri Tietokone tuo maailman lähelle l Laihialainen Tuomo Hakko käyttää tietokonetta päivittäin. Hän lukee internetistä iltapäivälehdet ja Helsingin Sanomat, tilaa tuotteita verkkokaupoista, peruu ja tekee lehtitilauksia sekä pitää yhteyttä kaukana asuviin perheenjäseniin ja ystäviin. 91-vuotias Tuomo Hakko hankki ensimmäisen tietokoneensa käytettynä. Hänen poikansa on opettanut isälleen perusasiat tietokoneen käytöstä, mutta pian isä oppi ottamaan asioista omin päin selvää. – Isä on ollut ennakkoluuloton. Hänellä on kyllä myös teknistä älyä ja hän on ratkonut sellaisiakin ongelmia, jotka ovat vaikeita jopa tietotekniikan ammattilaisille, Hannu Hakko kehuu. Hän kirjoitti isälleen seikkaperäiset ohjeet, joissa neuvottiin vaihe vaiheelta, mitä nappulaa pitää milloinkin painaa tai mistä kohdasta kuvaruutua klikata hiirellä. Käytettävissä oli myös Sotainvalidiliiton painattama opasvihkonen. Tuomo Hakko selaa tietokoneelta uutisia, tekee joskus verkkokaupoista ostoksia ja pitää yhteyttä kauempana asuviin sukulaisiin. – Olihan siinä alkuhankaluuksia, mutta niistä on selvitty, Tuomo Hakko naureskelee. Monipuolista hyötyä ja iloa Hakko on käyttänyt tietokonetta nyt yli 15 vuotta. Tämänhetkinen aparaatti on ollut käytössä kymmenisen vuotta. Hän käyttää sähköpostia ja internetin eri palveluja sujuvasti. Hän myös tallentaa digikameralla ottamiaan valokuvia ja tulostaa niitä itse. – Ensimmäisiä ohjelmia, joita aloin käyttää, oli Skype. Halusin pitää yhteyttä Etelä-Suomessa asuviin tyttäriini ja lastenlapsiini. Hän käyttää päivittäin myös Facebookia. Hänellä on kaverilistalla enimmäkseen itseään huomattavasti nuorempia ihmisiä läheltä ja kaukaa. Kaukaisin Facebook-ystävä on Filippiineiltä. – Facebookista on mukava seurata kavereiden päivityksiä ja kuulumisia. Laihialaisilla on ryhmä, josta saa lukea keskusteluja ja juorujakin. Joskus syntyy kovia väittelyjäkin. Kuulun myös toiseen ryhmään, jossa puhutaan Laihian historiasta ja julkaistaan vanhoja valokuvia. Iltapäivälehtien nettisivut pitävät Hakon ajan tasalla maailman menosta. Hän on ahkera lukija, joten erilaisia lehtiä tulee tilattuna

Teema 17 kotiin myös paperiversioina. Turvallisuuteen Hakko kiinnittää huomiota internetin käytössä kuten muutenkin arkielämässä. Liian luottavainen ei sovi olla, ja terve maalaisjärki auttaa monessa tilanteessa. Tietokoneella Hakko istuu yleensä iltaisin. Pari-kolme tuntia vierähtää yhtäkkiä. Hän ei kuitenkaan ole tullut riippuvaiseksi tietokoneesta, sillä päivisin on paljon muutakin puuhaa. Pihalla tepastelee kukko ja pari kanaa, joista Hakko huolehtii. Hän myös lenkkeilee rollaattorin avulla sekä käy pari kertaa viikossa autolla keskustassa asioimassa. Sotamuistoista nykypäivään Hakko seuraa internetistä aikaansa, mutta on kiinnostunut historiastakin. Sota-aikojen muistot palaavat helposti mieleen. – Tytär on lähettänyt minulle sähköpostilla sodanaikaisia filmejä, joita tulee katsottua. Vuonna 1925 syntynyt Hakko palveli sodan aikana panssaridivisioonassa, jota kutsuttiin Laguksen porukaksi. Hän haavoittui Kivennevan kaakkoispuolella venäläisten suurhyökkäyksessä 9. kesäkuuta 1944. Sirpaleet lävistivät 18-vuotiaalta panssarijääkäriltä posken, murskasivat hampaita ja rikkoivat kitalaen, mikä johti moniin hoitotoimenpiteisiin ja leikkauksiin. Oikeaan olkapäähän ja rintaan jääneet sirpaleet ovat vuosien varrella muistutelleet olemassa olostaan. Henkiset vammat paranivat itsekseen. – Kyllä järkytys helpotti saman tien, kun selvisi, ettei mennyt henki. Sodan jälkeen hän tapasi Rauha-vaimonsa. He menivät naimisiin vuonna 1953 ja saivat neljä lasta, kolme tytärtä ja pojan. Yksi tyttäristä vammautui synnytyksen yhteydessä ja eli vain 13-vuotiaaksi. Nykyään kaksi tytärtä asuu Helsingin seudulla ja poika Laihialla. Lastenlapsia on neljä ja lastenlastenlapsiakin kaksi. Hakko on rakentanut talon lapsuudenkotinsa maille. Vuonna 1959 valmistunut rintamamiestalo on yhä hänen kotinsa. Hän muutti vaimonsa kanssa yläkertaan asumaan, kun he luopuivat maanviljelyksestä, ja pojan perhe muutti alakertaan. Hakko jäi leskeksi toistakymmentä vuotta sitten. Poika asuu samassa talossa, joten tarvittaessa apu on lähellä. Vielä hän pärjää omatoimisesti huushollissaan. 10-vuotias Niku-kissa on mainiota seuraa, vaikka villikissasta kesytettynä ei erityisemmin sylissä viihdy. – Niku on niin hyvä kaveri. Se on sisäkissa, ja vain joskus käy ulkona. Nikukin on kiinnostunut tietokoneesta. Kerran se kulkiessaan pudotti näytön, joka onneksi säilyi ehjänä. Varotoimena Hakko on nyt sitonut näytön ympäri narun. Pankkiasiat konttorissa Pankkiasioita Hakko ei netissä hoida. Hän haluaa käydä asioimassa pankin konttorissa. – Kyllähän minä verkkopankkiakin voisin käyttää, mutta haluan mieluummin hoitaa asiat paikan päällä pankin tiskillä. Samalla näen ihmisiä ja tulee lähdettyä kotoa liikkeelle, kun on ajokorttikin voimassa vuoteen 2020. Hänen mielestään varsinkaan iäkkäitä ihmisiä ei saa väkisin ohjata asioimaan netissä. Ja jos ihminen haluaa opetella tietokoneen käytön, hänen pitää saada siihen riittävästi ja tarpeeksi kauan tukea ja opetusta. Tuomo Hakko sai pojaltaan apua alkuvaiheessa, kun opetteli käyttämään tietokonetta. Hannu Hakko kehuu isänsä ennakkoluulottomuutta. Ihmisten väliseen viestimiseen luodut Facebook ja Skype ovat Hakon eniten käyttämiä internet-palveluja. Facebookissa on esimerkiksi ryhmä Laihian historiasta kiinnostuneille. Tarvitaan tukea ja rohkaisua Tietokoneen käytön opettelussa kannattaa varautua siihen, että moni asia täytyy oppia kantapään kautta, vaikka käytettävissä olisikin tukihenkilö. – Tunnen pari vanhaa pariskuntaa, joille lapset ovat ostaneet kannettavat tietokoneet. He ovat kantaneet koneensa vintille. Esteenä tietokoneen käytön opettelulle voi olla Hakon mukaan se, että alkuvaiheen tuen lisäksi ei ole saatavilla enää mitään apua. Kun kone jumittaa, on vaikea päätellä itse, mitä pitää tehdä ja mistä on kysymys. Silloin kasvaa kiusaus siirtää kone nurkkaan ja olla enää koskematta siihen. Ikäistensä kanssa Hakko ei voi jutella tietokoneista tai internetissä tapahtuvista asioista. Hakko naurahtaa, kun kysytään ikätoverien suhtautumista hänen tietokoneen käyttöönsä. – Kyllä siihen hiljaisuudella suhtaudutaan. Jotkut sanovat minulle, että helppohan sun on, kun sulla on se Hannu. En ole kuitenkaan pitkiin aikoihin tarvinnut häneltä apua. Hakko kannustaa kaikkia kokeilemaan tietokoneen käyttöä, koska se avaa uuden maailman ja voi auttaa monissa arjen asioissa. Internetistä löytyvät monet palvelut ja tuotteet niin yksityisiltä kuin julkisilta palveluntuottajilta. Netissä voi myös pitää yhteyttä sukulaisiin ja tuttaviin, hakea tietoa erilaisista asioista nopeasti ja vaikka katsella elokuvia tai videoita. Ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla ei kannata lannistua, vaan pyrkiä selvittämään ongelmat. Hakko toivoo, että olisi olemassa jokin tukihenkilöverkosto, josta tietokoneasioissa voisi saada apua paikan päälle. Ehkä jokin järjestö voisi värvätä nuorisoa neuvomaan vanhoja tietokoneen käytön pulmissa? l Teksti ja kuvat: Outi Rantala

18 Hyvinvointi Hyvää oloa tanssista! Senioritanssijat ilahduttivat esiintymällä Oulun veljeskodissa. Tanssiminen on hyvä liikuntamuoto, jota voi harrastaa korkeallakin iällä. Senioritanssijat esiintyivät Oulussa veljeskodissa ja innostivat myös asukkaat tuolitanssiin. Tuula Hamara ohjasi tuolitanssin sekä senioritanssiesityksen. l Tanssiminen on veteraani-ikäluokalle tuttu ja rakas harrastus, mutta josta moni on joutunut luopumaan liikuntakyvyn heiketessä, tai ainakin on vaihtanut vauhdikkaan humpan rauhallisempiin lajeihin. Tanssimisella on tutkimusten mukaan paljon positiivisia vaikutuksia fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin. Tanssilla on myös myönteisiä vaikutuksia muistiin. Maailmalla laajalle levinnyt senioritanssi on nimenomaan vanhemmille ihmisille kehitetty liikuntamuoto, jonka tanssit ovat muunnelmia kansantansseista. Suomessa toimintaa ylläpitävät ja kehittävät Ikäinstituutti, Suomen Kansainvälisen Senioritanssin Liitto sekä Finlands Seniordansförbund. Tuolitanssilla keho vetreäksi Tuolitanssi on hyvää liikuntaa. Kuvassa Eljas Väätäjä (vas.), Arvi Oilinki, Martti Oksanen ja Heikki Hakuli. Tanssimaan pääsee myös istualtaan ja tuolitanssi onkin suosittua ikäihmisten keskuudessa.

Vieraskynä 19 Jumppaa muistisi vahvemmaksi Terveet aivot kykenevät oppimaan uutta vielä iäkkäänäkin. Se vaatii vähän enemmän ponnisteluja, kuten kertaamista, kun opetellaan uutta ja aikaa kun yritetään palauttaa mieleen opittua. Kaikki muistamme tilanteita, jossa jokin asian ei tule heti mieleen kysyttäessä ja vaikka kuinka pinnistelee, se pulpahtaa mieleen sitten yöllä tai seuraavana päivänä. Sellainen ei oikeastaan ole huolestuttavaa, eikä siitä voi vielä tehdä kovin tarkkoja päätelmiä hyvästä tai huonosta muistista. Taustalla voi olla monenlaisia syitä. Jos muistista on huolissaan, kannattaa keskustella jonkun ammattilaisen kanssa, pitäisikö mennä tutkimuksiin. Sillä saa ainakin yhden huolen pois mielestään. Muistipulmiin voi löytyä monenlaisia syitä. Haluatko pitää huolta muististasi? Aivojen hyvinvointi vaikuttaa myös muistin ja sydämen toimintaan. Aivot ovat elimistön tärkein säätelykeskus, eikä niitä voi vaihtaa! Ne ovat lisäksi muistojen, luovuuden ja tunteiden koti. Epäterveelliset elämäntavat, stressi ja uniongelmat ovat vahingollisia aivojen terveydelle jo lyhyelläkin aikavälillä. Huolehtimalla aivojen hyvinvoinnista muistiongelmatkin yleensä helpottuvat. Aivot pitävät haasteista. Uudet asiat muodostavat uusia hermoverkostoja ja vanhojen kertaus vahvistaa niitä. Erityisesti musiikin, taiteen ja liikunnan eri muodot ja yhdistelmät ovat aivojen kannalta hyviä valintoja. Aivot pystyvät luomaan uutta jos annamme tekemisen lisäksi myös lepoa riittävästi. Ei ole yhdentekevää mitä syömme, sillä aivot käyttävät kolmasosan energiavarastoista. Kun päivittäin syömme monipuolista ravin- – Kun kunto huononee, ihmiset voivat tanssia istuen. Se on hiukan kuin tuolijumppaa mutta musiikki on aina mukana, kertoo Senio­ ritanssin oululainen ohjaaja ja aluekouluttaja Tuula Hamara. Oulun senioritanssijat kävivät elokuussa esiintymässä veljeskodissa ja samalla he tanssittivat talon asukkaita. Tuttu musiikki ja istualleen tehdyt tanssit nostivat hymyn monien kasvoille. Miehet kiittelivätkin tuolitanssia mieluisaksi liikuntamuodoksi, jonka musiikki toi mieleen mukavia muistoja. toa kohtuullisin annoksin ja väliajoin, saamme riittävästi kaikkia ravintoaineita ja verensokeri pysyy tasaisena. Ikääntyessä ei ole tärkeää laihduttaa, vaan syödä tarpeeksi proteiinia ja vahvistaa liikunnalla lihaksia. Ja liikunta on mitä parasta aivojumppaa! Mitä jumppaa muistille? Tiedetään, että kulttuurin ja taiteen harrastamineni vaikuttavat positiivisesti elinajan odotteeseen, mielialaan ja elämänlaatuun. Osallistuminen saa ihmiset voimaan paremmin ja tuntemaan itsensä onnellisemmaksi ja terveemmäksi. Samalla aivoihin virtaa hyviä hormoneja ja tiedot ja taidot vahvistuvat. Musiikin, taiteen ja muiden harrastusten parista löytyy myös uusia ystäviä ja voi oppia uutta. Musiikin vaikutukset aivoille ja muistille ovat osoittautuneet yhä laajemmiksi ja tärkeämmiksi. Musiikin kautta voimme aktivoida muistoja, vähentää ahdistusta ja kipuja sekä helpottaa tunteiden käsittelyä. Parasta on nauttia mielimusiikkiaan! Musiikki on siis helppo tapa hoitaa aivojaan. Se rentouttaa tai piristää, innostaa ja parantaa suorituskykyä ja tukee muistamista ja tarkkaavuutta. Myös tanssi on hyvää aivojumppaa. Sen kautta tulevat liikesarjat aktivoivat monipuolisesti eri aivoalueita. Toiminnallisesti musiikki ja tanssi yhdessä muodostavat ainutlaatuisen kokonaisuuden. on pelata vaikka nuorison kanssa ja opettaa tai oppia heiltä. Nykysin aivojumppaan löytyy monenlaisia välineitä. Googlen hakusanaksi riittää aivojumppa. Konkareille ja näppärille kännykän käyttäjille on myös saatavana aivoterveyssovelluksia, joista on iloa sekä nuorille ja vanhoille. Myös kotona voi keksiä aivoja haastavia tehtäviä, kuten hampaiden harjaus tai kirjoittaminen eri kädellä kuin tavallisesti tai kauppalistan kirjoittaminen aikaisemmin opiskellulla kielellä. Hyvää aivojumppaa ovat myös monenlaiset pelit, joita kaikki voivat yhdessä pelata tai valokuvienkatselu ja muistelu. Porukassa voikin laittaa pystyyn kilpailun, kuka keksii aina uuden jutun haastaa aivoja ja muistia. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että hyvinvointimme ja elämämme kannalta ei ole yhdentekevää, miten arjessa toimimme ja miten huolehdimme elämämme tärkeimmästä pääomasta – omasta päästämme! Anita Pohjanvuori asiantuntija, Muistiohjelmatoiminta Muistiliitto Luettavaa ja tekemistä: www.muistiliitto.fi www.miinasillanpaa.fi www.papunet.f Palapeli, sudoku vai shakki? Kaikki käyvät, kunhan niistäkin löytyy uusia haasteita ja vaikeustasoa vähän nostetaan, jos alkaa tuntumaan liian helpolta. Hyvä haaste osallistumisesta. – Esiinnymme vanhuksille eri paikoissa muutaman kerran vuodessa. Heidän osallistumisensa riippuu paljon heidän kunnostaan, Hamara kertoo ja lisää, että veljeskodissa asukkaat olivat hyvin mukana tanssimassa kuntonsa sallimissa rajoissa. l Marja Kivilompolo Kuvat: Jaani Föhr Koukussa tanssiin Hamara tutustui senioritanssiin jäätyään eläkkeelle ja jäi heti koukkuun uuteen harrastukseen. – Olen sanonut menneeni naimisiin niin nuorena, ettei tanssikiintiöni ehtinyt täyttyä. Nyt olen tajunnut, ettei se täyty koskaan, Hamara naurahtaa. Leena Ruikka on tanssinut lapsesta alkaen ja into näyttää jatkuvan. – Olen aivan hurahtanut tanssimiseen. Tämä on erittäin mieluisa mukavaa liikuntaa, jossa askelkuvioiden muistelu rasittaa myös aivoja, Ruikka sanoo. Veljeskodissa pidetyn tanssitunnin jälkeen Tuula Hamara kiittelee asukkaita aktiivisesta Senioritanssi Senioritanssissa tanssitaan muokattuja kansantansseja ja ne on suunniteltu hiukan iäkkäämmille tanssijoille. Suomessa on noin 10 000 senioritans­ sijaa, 200 aluekouluttajaa, 400 tanssi­ ohjaajaa ja 500 toimivaa ryhmää. Vuonna 2017 valtakunnallista senioritanssipäivää vietetään 29.4. Suomessa senioritanssitoimintaa koordinoivat Ikäinstituutti, Suomen Kansainvälisen Senioritanssin Liitto sekä Finlands Seniordansförbund. Lähde: senioritanssi.fi Tuttu musiikki ja ohjatut liikkeet pitävät mielen virkeänä. Anneli Solin opasti Kai Dammertia tuolitanssissa.

20 Puolisojäsen Rakkaan puolison menettäminen on raskas paikka. Suru pitää käsitellä ja ajan myötä ikäväkin alkaa hiukan helpottaa. l Hyväntuulinen rouva Kaisa Suutari, 88, touhuaa asunnossaan ja keittää kahvia. Asunto on äkkiseltään ajateltuna yhdelle ihmiselle iso, mutta vielä muutama kuukausi sitten siinä asui kaksi ihmistä. – Einolla oli paha kuulo -ja näkövamma, joten huonekalujen järjestystä ei saanut vaihtaa, jotta hän pystyi kulkemaan turvallisesti. Enkä ole tätä ajatellutkaan enää muuttaa. Jotkut voivat pitää tätä vanhanaikaisena, mutta minulle tämä sopii. Täällä on meidän näköistä, Kaisa sanoo. Kaisa totuttelee elämään leskenä nyt viidettä kuukautta. Vuodet eivät riitä Vesannolta kotoisin oleva Kaisa muutti Kajaaniin töiden vuoksi ja asui aluksi tätinsä luona. Kajaanissa hän tutustui Einoon, joka sitkeästi yritti voittaa nuoren naisen sydäntä, mutta lähes poikkeuksetta Kaisa torjui Einon ehdotukset tapaamisesta. – Ensin ajattelin, etten ole hänestä kiinnostunut, mutta Eino oli niin fiksu ja hyvätapainen, joten kiinnostukseni heräsi, Kaisa muistelee hymyillen. Sinnikkyys palkittiin ja pariskunta avioitui. Yhteistä elämää kesti 63 vuotta. Se kuulostaa pitkältä ajalta, mutta Kaisa on eri mieltä. – Se on lyhyt aika. Pitäisi olla toinen samanlainen, että oppisi kunnolla tuntemaan toisen, Kaisa toteaa. Sairastelu kysyy voimia Kaisa ja Eino viettivät hyvän elämän ja heille syntyi yksi lapsi. Elämään mahtui myös sairauksia mutta kaikista he selvisivät. Eino haavoittui rintamalla luodista, joka kulki hänen käsivartensa läpi. Vamma ei kuitenkaan parin sormen jäykistymisestä huolimatta juurikaan haitannut elämää. Iän myötä tuli muita vaivoja. Viime marraskuussa otetussa 95-vuotiskuvassaan Eino näyttää vielä pirteältä. – Eino tykkäsi aina pukeutua nätisti ja oli tarkka, että kaulukset ovat suorassa ja housuissa prässit ovat paikallaan, Kaisa muistelee puolisoaan. Pian kuvan ottamisen jälkeen alkoivat sairaudet käydä molempien kunnon päälle. Kaisalla oli ongelmia sydämensä kanssa, samoin Einolla, jolla myös munuaiset alkoivat oireilla. Kaisa vakuutti lääkärilleen elämänhalunsa olevan sairastelevaa sydäntään vahvempi, joten hän jaksaisi hoitaa miehensä ja itsensä kotona. Tilanne muuttui keväällä Kaisan sairastuttua keuhkokuumeeseen ja Eino joutui sairaalaan, jossa vietti viimeiset kaksi kuukauttaan. Loppua kohden Einon muisti alkoi olla heikossa kunnossa, mutta huumorintaju ja tapa puhua kauniisti eivät olleet kadonneet. – Sairastaessani en päässyt liikkumaan kunnolla ja päivittelin sitä Einolle. Hymyillen hän kuitenkin totesi: ”ja kuitennii oot nuin nättinä pysynyt”, Kaisa kertoo miehensä tavasta piristää häntä. Itkut on itkettävä Kello kertoi tulevasta Keittiössä seinäkellon paikalla on Einon rannekello. – Eräänä yönä näin unta, että Einon lahjaksi saaman seinäkellon alle lattialle oli kertynyt kasa hienoa hiekkaa. Herättyäni ajattelin, että tämä ei tiedä hyvää ja pian Eino sairastui, mutta parani. Keväällä näin saman unen uudestaan. Nyt kellon alla oli hiekan lisäksi risuja ja ryteikköä. Siitä kului kaksi kuukautta, kun Eino kuoli. Seinäkello alkoi temppuilla Einon vielä eläessä. Seinällä ollessaan se ei toiminut mutta pöydällä makuultaan se kulki normaalisti. Kaisa ihmetteli asiaa poikansa kanssa ja he vaihtoivat siihen patteritkin, mutta vika jatkui. Hetken aikaa seinällä ollessaan kello saattoi kulkea kaksi tuntia tunnissa eli kävi tuplavauhdilla. Kaisa näki kellon menevän samaa vauhtia Einon kanssa. Lopulta Kaisa otti rikkinäisen kellon seinältä ja laittoi tilalle Einon rannekellon. Kuolema yllätti Vaikka Eino oli sairastellut jo pidemmän aikaa, tuli hänen kuolemansa yllättäen. Kaisa oli paistanut lättyjä, joita veisi Einolle sairaalaan. Ennen lähtöä Kaisa päätti kuitenkin levätä. Sängyllä ollessaan hänet valtasi suuri suru ja itku, joka tuli syvältä sisältä. Hän rukoili ääneen miehensä puolesta. Hetkeä myöhemmin sairaalasta soitettiin ja Einon kerrottiin nuk- kuneen juuri pois. Sen jälkeen Kaisa on surrut miestään ja ikäväänsä. – On ollut hyvä, että asun yksin, sillä surutyössäni olen kaivannut omaa rauhaa. Asun kuitenkin keskustassa ja ikkunoista näen pihalle. Pääsen helposti halutessani ulos. Takana on ensimmäinen kesä leskenä. Se on ollut Kaisalle raskas. – ­Hoitaja kysyi kuinka kesäni on mennyt. Sanoin etten minä kesästä ole tiennytkään. Oma sairastumiseni ja Einon kuolema tekivät sen, että olen ollut väsynyt. Olen itkenyt ja surrut. Hirveästi olen itkenyt, mutta nyt se on jo hiukan helpottanut. Vertaistuen merkitys Suurin osa Kaisan ystävistä on leskiä ja he saavat toisiltaan korvaamatonta tukea. On helpompaa puhua tunteistaan kun toinen on kokenut saman. Siskonsa kanssa Kaisa soittelee päivittäin ja jos olo on ollut erikoisen paha, on puheluja otettu useamminkin. Mutkattomat välit helpottavat ystäviin yhteyden ottamista. – Meillä on lupa soittaa toisillemme milloin vain. Ystäville voi myös sanoa, että tulkaa käymään jos tuntuu kovin pahalta. Kaisa on oppinut, ettei suruja ja itkuja saa pitää sisällään vaan ne pitää itkeä pois. – Jos suru on kova, niin minä itken ja mietin, että näin elämä on nyt mennyt. Käsittelen asian ja rauhoitan itseni. Myös rukouksesta saan voimaa. Usein yritän itkun laannuttua lukea tai puuhastella jotakin pientä.

21 Leskenä oleminen vaatii totuttelua ja aikaa. Piirit toimivat Tutustu alta piirien toimintaan. Poimi parhaat mallit omaan piiriisi! Suupielet ylöspäin Kaisa ja Eino Suutari elivät yhdessä 63 vuotta. Kaisa rohkaisee ottamaan yhteyttä leskeen, sillä tuen tarve on surevalle suuri eikä hän välttämättä itse jaksa lähestyä ihmisiä. Tämä voisi olla hyvää toimintaa paikallisille sotainvalidipiirin tai -osaston puoliso- ja leskijäsenille. Kaisa kiittää lämpimästi piirinsä toiminnanjohtajaa Juha Huttusta aktiivisuudestaan ja avustaan. Turun osaston kesäpäiviä vietettiin Sinapin leirikeskuksessa. Heikki Suominen kertoi kuulijoille laulujen lomassa Hermanni-rengistä ja Miina-piiasta. Sivu 24 sivu 24 sivu 28 Totuttelua uuteen arkeen Arki leskenä vaatii totuttelua. Ruokaa laittaessaan pitää muistaa kokkaavansa yhdelle. Toistaiseksi hän on käsitellyt suruaan yksin sekä ystäviensä kanssa. – Kyllähän minun järkeni sanoo, että kuolema odottaa meitä kaikkia ja se on luonnollista. Mutta ikävä on niin suuri, fyysisen ihmisen kaipuu, Kaisa sanoo ja liikuttuu kyyneliin. Tavat surra ovat erilaisia, ja niin hän ajattelee myös omalla kohdallaan. – Olen antanut itselleni luvan surra niin kauan kun surettaa, kunhan en lamaannu. Kaisa ei ole vetäytynyt omiin oloihinsa vaan yhdistystoiminta pitää mielen virkeänä. Hän on juuri myös tutustumassa talossa asuvaan toiseen leskirouvaan, joka on vieläpä Kaisan ikäinen. – Tähän rouvaan otan yhteyttä heti kun saan voimani takaisin flunssan jäljiltä. Uskon, että tämä on meillä uuden ystävyyden alku. l Teksti ja kuvat: Marja Kivilompolo Viimeinen Sotainvalidien viikko Seinällä oleva rannekello muistuttaa edesmenneestä puolisosta, Einosta. Kouvolassa järjestettiin sotainvalidi­ viikon arvokas päätöstilaisuus, kun hallituksen päätöksellä viikosta luovutaan ja siirrytään viettämään Sotainvalidipäivää 18.8. Sivu 28

22 Piirit toimivat Helsinki HELSINKI Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0243 Tanssihetki Veljesmajan uudella terassilla. Musiikista vastasi Kaartin Soittokunnan varusmiesorkesteri. Toiminnanjohtaja kuvasi. Piirin kuulumisia Syysterveiset piiritoimistosta! Kesä hurahti taas vauhdilla ja pimeä syksy ja talvi ovat edessämme. Piirin kesätoiminta oli vielä vilkasta ja jäsenistö jaksoi osallistua erilaisiin tapahtumiin. Ohessa on kuvia kesä­tapahtumista. Kanta-Helsingin retkeläiset Pokrovan-luostarissa. Keskellä Isä Hariton. Kuvan otti Anneli Ranta. Piirin joulujuhla jäsenistölle Piirin joulujuhla pidetään jouluisen menun merkeissä Ravintola Kaisaniemessä keskiviikkona 30.11. kello 13 alkaen. Juhlan musiikista vastaa Kaartin soittokunnan varusmiesorkesteri. Sitovat ilmoittautumiset ruokailun vuoksi 23.11. mennessä joko piiritoimistoon Terhi Sileniukselle puh. 09 4785 0243 tai oman jaoston yhdyshenkilölle. Juhla on tarkoitettu ensisijaisesti sotainvalideille puolison tai saattajan kanssa ja leskijäsenille yksinään. Mikäli leskijäsen tarvitsee saattajan (1 henkilö), on asiasta ilmoitettava etukäteen! Haaga: Pia Angerma puh. 09 562 1978 tai 050 370 9272 Itä-Helsinki: Anja Huhtaniemi puh. 09 344 2561 tai 040 580 7005 Kanta-Helsinki: Kaija Kalavainen puh. 050 376 6623 Malmi: Timo Elolähde puh. 040 830 4097 Munkinseutu: Anja Voss puh. 09 481 896 tai 040 590 4172 Vantaa: Agda Haavisto puh. 09 823 1450 tai 040 861 4707 tai Reijo Söderberg puh. 09 876 4194 tai 0400 753 978 Vantaalaisille järjestetään bussi­ kuljetus Vantaalta Ravintola Kaisaniemeen. Reittiä ja kelloaikaa voi tiedustella lähempänä joulujuhlaa Agda Haavistolta tai Reijo Söderbergiltä. Vuosikokous Piirin vuosikokous pidetään tiistaina 14.3.2017 klo 10 alkaen Hotelli Arthurin juhlasalissa. Kahvitarjoilu alkaa aulassa klo 9 ja varsinainen vuosikokous klo 10. Hotelli on luvannut, että induktiosilmukka ja porraskiipijä ovat kokouspäivänä käyttökunnossa. Tarkemmin Sotainvalidi-lehden alkuvuoden 2017 numerossa. Lauttasaaren Veljesmajan 70vuotisjuhliin 22.7. saapuivat OKKS:sta entiset mökkiläiset Viktor Gratseff ja Pekka Nieminen ja palveluneuvoja Riikka Kossila. Pekka Nieminen nukkui pois 13.8. Kuvan otti Anneli Ranta. Joululoma Asumispalvelukeskus Wilhelmiinassa 23.12.–27.12.2016 Piiri on varannut 10:lle jäsenelleen mahdollisuuden osallistua maksuttomaan, ei tulosidonnaiseen joulunviettoon Asumispalvelukeskus Wilhelmiinassa. Etusijalla ovat yksinäiset sotainvalidit ja sotainvalidipariskunnat, jotka eivät osallistuneet Päivölän lomaviikkoon viime kesänä. Vapaamuotoiset hakulomakkeet toiminnanjohtajalle 30.10. mennessä. Jaostojen toimintaa Haaga Jaoston perinteistä joulujuhlaa vietetään Marjatta-koululla lauantaina 10.12. kello 13. Ilmoittautumiset Pia Angermalle puh. 09 562 1978 tai 050 370 9272 viimeistään perjantaina 1.12. Kanta-Helsinki Lounastilaisuudet jatkuvat Le Hav­ ressa (Kaivokatu 12) keskiviikkoisin klo 12 seuraavasti: 19.10. ja 16.11. Joululounas Ravintola Kappelissa (Eteläesplanadi 1) 14.12. Joululounaan omavastuu on 15€. Ei ennakkoilmoittautumisia. Malmi Jaosto on hankkinut lippuja kahteen Malmitalon konserttiin. Niitä voi kysyä Timo Elolähteeltä puh. 040 830 4097. Tunteella ja huumorilla - Veikko Lavin lauluja perjantaina 30.9. klo 15. Esiintyjinä ovat Mauri Lehtovirta (laulu ja kitara) ja Juha Mäntylä (haitari ja piano). Kalastaja Eemeli ja muita mukavia miehiä – Kauko Käyhkön syn- tymästä 100 vuotta! Esitys on perjantaina 11.11. klo 15. Puhekuplaorkesterin solistina ovat Marita Taavitsainen ja Jukka Hallikainen. Malmin jaoston jouluateria on tiistaina 13.12. klo 15–18 Miljan palvelutalossa, Latokartanontie 9. Ilmoittautumiset viimeistään 4.12. Timo Elolähteelle, puh. 040 830 4097. Munkinseutu Jaoston lounastilaisuudet syyskaudella: keskiviikkona 12.10. Ravintola Töölönranta, osoite Helsinginkatu 56. Ilmoittautumiset viimeistään 8.10. Joululounas torstaina 8.12. Ravintola Solnassa, osoite Solnantie 26. Ilmoittautumiset viimeistään 23.11. Molempiin Munkinseudun lounastilaisuuksiin ilmoittautumiset Anja Voss´lle puh. 040 590 4172 tai 09 481 898. Vantaa Jaosto on varannut lippuja jäsenilleen Vantaan teatterin Silkkisaliin (Tikkurilantie 44) tiistaina 25.10. klo 14 esitettävään Avoin liitto-näytelmään, joka on räiskyvä ja hirtehinen komedia. Rooleissa Anne Nielsen ja Puntti Valtonen. Lippuja voi tiedustella Agda Haavistolta puh. 040 861 4707 tai 09 8231 450 tai Reijo Söderbergiltä puh. 0400 753 978 tai 09 876 4194. Puolisojäsenkerho Kerhotapaamiset jatkuvat Kampissa (Kerhohuone Fade) syyskaudella perjantaisin klo 10.30–13 seuraavasti. 30.9., 28.10. ja 25.11. Veteraanien yhteiset hengelliset kahvihetket Kahvihetket jatkuvat syyskaudella keskiviikkoisin klo 12.30 Kampissa seuraavasti: 28.9., 26.10. ja 30.11. Pysäköintitunnus (S-tunnus) Helsinkiläiset veteraanit voivat hankkia pysäköintitunnuksen, joka oikeuttaa maksuttomaan pysäköintiin. Tunnuksen saaminen edellyttää, että veteraani on kirjoilla Helsingissä, omistaa ajokortin ja on merkitty ajoneuvorekisteriin ajoneuvon omistajaksi tai haltijaksi. Tunnus on voimassa Helsingin kaupungin maksullisilla pysäköinti- ja kadunvarsipaikoilla. Pysäköintitunnus lähetetään veteraaneille vuosittain joulukuussa kotiin. Jos auto, rekisterinumero tai osoite vaihtuu, siitä on ilmoitettava Rakennusviraston asiakaspalveluun puh. 09 310 39000. Hakiessasi S-tunnusta ensimmäisen kerran on mukana oltava ajokortti ja Kela-kortti (rintamatunnus). Helsingin kaupungin rakennusviraston nykyinen osoite on: Elimäenkatu 5 (Vallila) 00510 Helsinki. Virasto on avoinna maanantaista torstaihin klo 8.15–16 ja perjantaisin klo 10–15. Huomioithan, että sairaaloiden ja koulujen pihat ovat yksityisiä paikkoja ja niille pysäköinti on aina tarkistettava! Eräät yksityiset pysäköintialueet ovat myös myöntäneet veteraaneille maksuttoman pysäköinnin mm. Helsingin Satama ja Helsinki-Vantaan lentoasema. P-CityForumin pysäköintihallissa annetaan sotiemme veteraaneille 50 % alennus. Hyvää alkanutta syksyä koko jäsenistölle! Terhi Silenius

Uusimaa UUSIMAA Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0225 Avustajatoiminnan kuulumisia Helsingissä ja muualla Uudellamaalla sotainvalideille ja muille sotiemme veteraaneille, heidän puolisoilleen ja leskilleen sekä lotille kohdistettu avustajatoiminta jatkuu syksyllä entiseen tapaan. Asiakastalouksia on useita satoja sekä avustajia tällä hetkellä 28 ja heistä miehiä on viisi. Riihimäen, Hausjärven ja Lopen avustajatoiminta siirtyi keväällä Hämeen avustajatoiminnan hoidettavaksi. Kiitämme kaikkia näiden kuntien asiakkaitamme hyvästä yhteistyöstä. Monet avustajista ovat olleet jo kauan hankkeessa ja tulleet tutuiksi asiakkailleen. Kotitaloustyöt ja saattoapu sekä muut tarpeelliset tehtävät hoituvat mieluisaksi koetulla tavalla. Toki uusia avustajia on palkattu ja heistä useimmat ovat hyvin löytäneet paikkansa niin asiakkaiden keskuudessa kuin työyhteisössään. Iän karttuessa moni asiakkaistamme on myös kunnallisen kotihoidon asiakas. Tavoitteenamme on, että avustaja täydentää omalla työllään kotihoidon hoitopalveluja ja tarjoaa kiireetöntä apua kodinhoitoon. Jokainen käyntihän kestää 2,5 tuntia. Avustajahanke toimii Helsingissä ja Uudellamaalla ainakin vuoden loppuun. Ilmoitamme hankkeen jatkumisesta hyvissä ajoin ennen joulua saatuamme päätökset jatkumisesta Uudenmaan TE-toimistosta. Uudenmaan projektiohjaajana reilut kaksi vuotta toiminut Elisa Ronkainen lopetti elokuussa siirryttyään jatkamaan opintojaan. Uutena projektiohjaajana aloitti Jenni Talvensaari, joka toimi ennen äitiyslomaansa vuoden 2015 syksyyn asti Helsingin hankkeen projektiohjaajana. Kiitämme kaikkia asiakkaitamme ja toivomme teidän jatkavan kanssamme yhteistyötä. Samalla toivotamme uudet asiakkaat tervetulleiksi. Vastaamme mielellämme mahdollisiin kysymyksiinne ja sovimme tutustumiskäynnistä. Projektipäällikkö Heidi Aho, puh. 050 406 1902 Projektiohjaaja Tiina Saloheimo, puh. 040 745 1303 / Helsinki Projektiohjaaja Jenni Talvensaari, puh. 050 433 6496 / muu Uusimaa Piirit toimivat 23 Helsingin avustajat sekä projektipäällikkö Heidi Aho ja projekti­ ohjaaja Tiina Saloheimo. Lahjoitus Keski-Uudenmaan veteraaneille Sotakamreeri Matti Kulmala luovutti 8500 euron lahjoituksen Järvenpään Rintamaveteraanien Majalla jaettavaksi Keski-Uusimaan alueella toimiville seitsemälle veteraanijärjestölle eli Sotainvalidien Veljesliiton Järvenpään ja Keravan seudun osastoille, Järvenpään ja Tuusulan rintamaveteraaniyhdistyksille sekä Järvenpään, Keravan ja Tuusulan sotaveteraaniyhdistyksille. Kulmala täytti 11. heinäkuuta 75 vuotta ja toivoi muistamiset lahjoituksena VETRES-alueen veteraanijärjestöille. VETRES KeskiUusimaa on Järvenpään, Keravan ja Tuusulan alueella toimiva 38 sidosryhmän rekisteröimätön, 8.12.1999 perustettu yhteistoimintaorganisaatio. Muun Uudenmaan alueen avustajat sekä projektipäällikkö Heidi Aho ja projektiohjaaja Jenni Talvensaari. Luovutustilaisuudessa 17.8. vasemmalta VETRES Keski-Uusimaan perinneyhteyshenkilö Jarmo Ahonen, sotakamreeri Matti Kulmala, Järvenpään Sotaveteraaneista Eeva Lindroos, Keravan Sotainvalidiosastosta Klaus Koivunen, Järvenpään Sotaveteraanien pj Heikki Lindroos, Veteraanivastuun Keski-Uudenmaan keräysalueen piiripäällikkö ja Järvenpään Rintamaveteraanien pj Lassi Paavonkallio, VETRES Keski-Uusimaan pj Antti Simola, Tuusulan Sotaveteraanien pj Raimo Manneri ja Tuusulan Rintamaveteraanien pj Aarre Lindfors. Kuva Veikko Karhumäki. Kesällä tapahtunutta Ritva Nordberg-Koivunen palkittiin sotainvalidien ansioristillä 30.8. Vieressä piirin puheenjohtaja Jaakko Torppa. Uudenmaan veteraanien yhteinen kirkkopäivä järjestettiin Riihimäellä 3.9. Päiväjuhlassa esiintymässä Riihimäen Mieslaulajat. Hyvinkäällä herkuteltiin 4.8., kun paikalla järjestettiin perinteikäs Rosvopaisti-tapahtuma.

24 Piirit toimivat Varsinais-Suomi VARSINAIS-SUOMI Hämeenkatu 14 L 7, 20500 Turku Puh. 02 231 7870 Turun osaston kesäpäivät Sinapissa Heikki Suominen kertomassa lauluin ja sanoin kertomusta Hermanni-rengistä ja Miina-piiasta. Turun osasto järjesti ja kustansi virkistysiltapäivät 8.6. ja 17.8. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän diakonikeskuksen Sinapin leirikeskuksessa. Kesäkuun päivään osallistui 28 henkilöä ja elokuun päivään 25 henkilöä. Leirien emäntinä toimivat osaston puolesta Leena-Maija Nenonen, Sirpa Salminen ja Aino Winter. Päivien ohjelma oli samansisältöinen kumpanakin päivänä. Lounaan jälkeen Mikko Salminen piti nojatuolimatkan aiheina Veikselin jääkauden vaikutukset Suomen luontoon ja Heinäveden reitti. Kesäkuussa osallistujia laulattivat Heikki ja Leena Suominen, jotka laulujen lomassa kertoivat tarinan Hermanni-rengistä ja Miina-piiasta. Elokuussa esiintymässä oli perhe Holsti-Setälä. Kesäkuussa Heikki Suominen piti loppuhartauden leirikeskuksen kappelissa ja elokuussa hiljennyttiin hartauteen Sirpa Salmisen johdolla. Erkki Liikanen sai suupielet ylöspäin Teksti ja kuvat: Jari-Matti Autere Teksti ja kuva: Jari-Matti Autere Varsinais-Suomen piirin kesäpäivää vietettiin perinteiseen tapaan Yläneen Valasrannalla 11.8. hyvän ruuan ja mukavan ohjelman merkeissä. Avaussanoissaan piirin puheenjohtaja Heimo Purhonen totesi, että olemme nyt kokoontuneet jo seitsemännen kerran tänne Valasrannalle. Hän toivoi yleisön viihtyvän ja saavansa suupielensä ylöspäin ja siihen oli kyllä hyvä odotusarvo, koska olimme saaneet Erkki Liikasen meitä viihdyttämään. Ja näin Erkki Liikanen tekikin. Piirin luottamuspapin, rovasti Risto Miettisen juontama ohjelma, jossa Erkki Liikanen Tapio Laurilan säestämänä lauloi ja kertoi kaskuja, sai kuulijat hyvälle tuulelle. Viimeisenä laulunumerona oli tietysti Evakkoreki. Perhe Holsti-Setälä esiintyi elokuun kesäpäivässä. Kuvassa kesäpäivän esiintyjät vasemmalta Risto Miettinen, Erkki Liikanen ja Tapio Laurila. Valasrannan tanssilava tarjoaa käytännölliset ja myös luonnonkauniit tilat kesäpäivän järjestämiseen. Muistamme Simo Kalevi Saura * 23.5.1924 † 4.7.2016 Tuhannen taalan appiukko Simon elämänpolku alkoi Pöytyällä. Nuoruuteen kuului maatalous ja tilanhoito. Kodin isänmaallisuus oli vahva ja jatkosodan syttyessä velvollisuus isänmaan puolustamiseen vei 17-vuotiaan vapaaehtoisena rintamalle. Simo Saura palveli JR 35, 3 VP 12:ssa ja otti osaa Korpiselän, Kukkajärven, Sissoilan ja Hiisijärven taisteluihin. Jälkimmäisessä hän haavoittui vaikeasti molempiin jalkoihin konekiväärin räjähtävästä luodista 17.8. Kuntouduttuaan Simo palasi ikäluokkansa mukana palvelukseen syksyllä -43 Maaselän kannakselle. Hän sairastui kevättalvella tuberkuloosiin ja kotiutettiin syksyllä -44. Simolle jäi haavoittu- misestaan 30 %:n haitta-aste. Sotilasarvoltaan hän oli ylikersantti. Sotien jälkeen Simo viljeli kotitilaansa ja oli mukana monessa toiminnassa kehittämässä maatalousja yrittäjätoimintaa sekä nuorison hyvinvointia edistävää urheilutoimintaa. Tilan sukupolvenvaihdoksen jälkeen hänellä jäi aikaa uusille harrastuksille golfin muodossa. Myös lastenlasten harrastustoimintaan osallistumiseen riitti aikaa. Hän toimi taustavaikuttajana, innostajana, visionäärinä ja opettajana. Viime vuosina läheisimmäksi tuli sotainvalidien ja veteraanien hyväksi tehtävä työ. Hän korosti yhteistyön merkitystä veteraanijärjestöjen välillä ja oli mm. aloittamassa kotiavustajatoimintaa pitä- jänsä veteraaniyhdistysten kesken. Simo Saura toimi pitkään Veljesliiton Varsinais-Suomen piirin puheenjohtajana, liiton hallituksen varajäsenenä, liittovaltuuston jäsenenä sekä paikallisyhdistyksensä puheenjohtajana. Simo on todennut, että vain sodan kokenut voi ymmärtää periaatteen ”veljeä ei Jätetä”. Häntä ei aikanaan jätetty ja olemalla mukana hoitamassa sotainvalidien asioita Simo koki maksavansa osaltaan saamaansa velkaa takaisin. Tuija Saura, miniä

Kanta-Häme Piirit toimivat 25 30.11. talvisodan syttymisen kenttähartaus Parolannummella KANTA-HÄME Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna Puh. 050 520 4065 Kanta-Hämeen piiri juhli Veljesliiton perustamisen 76-vuotispäivää Liiton vuosipäivänä 18.8. oli Helsingissä kunniakerhon kokous, jonka johdosta piirissämme juhlittiin liiton vuosipäivää vasta 24.8. Hämeenlinnassa Poltinahon seurakuntatalolla. Tilaisuudessa luovutettiin Marskin Sotainvalidirahaston tunnustuspalkinto Hauhon osaston sotainvalidi Väinö Soinille sekä Sotainvalidien ansioristit Forssan osaston sotainvalidi Eino Paaralle ja Hämeenlinnan osaston puolisojäsen Kerttu Maattolalle. Juhlaväen viihdyttämisestä huolehti Panssariprikaatin oma ”bändi” nimeltään Panssarinyrkki, joka koostuu yliluutnantti Kimmo Kopran lisäksi neljästä varusmiehestä, jotka vaihtuvat noin puolen vuoden välein. Tällä kertaa tosin yksi varusmiehistä oli sairaana, joten saimme neljän hengen Panssarinyrkin esiintymään. Sen verran letkeää musiikkia pojat soittivat, että meinasi ihan tanssijalkaa ruveta vipattamaan. On hienoa että meillä on täällä Panssariprikaatin alueella tällainen perinteistä soittokuntaa rennompi ja huomattavasti pienemmällä kokoonpanolla kulkeva soittajaryhmä käytettävissä pienempiin tilaisuuksiin! Kuivaa ja lämmintä syksyä toivotellen Mira Kulmala, toiminnanjohtaja Piirin naistoimikunta järjesti 70-vuotisjuhla­ risteilyn 11.8.2016 Hämeenlinnasta Petäykseen. Risteilylle osallistui piirin osastojen naisten lisäksi liiton Kunnia­ kerhon oltermanni Erkki Kitunen. Huomionosoitukset Poltinaholla luovutti kuvassa vasemmalla oleva Panssariprikaatin apulaiskomentaja Pertti Posti ja hänen vieressään Väinö Soinin puolesta Marskin sotainvalidirahaston tunnustuspalkinnon vastaanottamassa ollut Matti Rantti. Sotainvalidien ansioristin saanut Kerttu Maattola on kuvassa kolmas vasemmalta ja oikealla on Eino Paaran puolesta ansioristin vastaanottanut Kaisa Oksa. Kuva: Hannu Reko Panssariprikaatin Panssarinyrkki esiintyi juhla­ väelle Poltinaholla. Kuva: Heikki Kärri Ennen kotiinlähtöä nautittiin kakkukahvit Poltinaholla. Yleensä kameran toisella puolella oleva Heikki Kärri on saatu harvinaisesti kuvaan mukaan. Humppilan osaston rouvat lähdössä Poltin­ aholta kohti kotia. Kuva: Heikki Kärri Linja-autossa ompi tunnelmaa… Kotimatkalla Poltinaholta forssalaisia ja somerolaisia. Kuva: Heikki Kärri

26 Piirit toimivat Pirkka-Häme Piirin kesäjuhlassa luovutettiin Marskin rahaston tunnustuspalkinto Olli Hoville (vasemmalla) ja sotainvalidien ansioristit Markku Uurinmäelle, Tuija-Leena Juutilaiselle ja Pertti Päivärinnalle. Luovuttajina komentajakapteeni Timo Ikonen ja Jouko Sipilä. PIRKKA-HÄME Rautatienkatu 24 B 4, 33100 Tampere Puh. 03 222 6631 Lämpimän kesän jälkeen olemme pitkällä syksyssä. Osastot, kuten piirikin, ovat järjestäneet jäsenilleen erilaisia yhdessäolotilaisuuksia. Jäsenten huoltotoimintaa Piirin maksama kuntoutus Piiri on edelleen voinut kuntouttaa niitä sotainvalidijäseniään ja puolisojäseniään, jotka eivät valtion varoin tai muista varoista saa kuntoutusta. Näitä ovat mm. –– alle 10 prosentin sotainvalidit, jotka eivät ole päässeet veteraanikuntoutukseen, –– sotainvalidien (0–45 %) aviopuolisot, –– alle 40 %:n sotainvalidien lesket, joilla ei muutoin ole kuntoutusmahdollisuutta. Kuntoutus on fysikaalista hoitoa ja hierontaa kotipaikkakunnalla. Piiriltä on ennen hoidon aloittamista pyydettävä maksusitoumus. Jalkahoito Puolisojäsenille ja niille sotainvalideille, joiden haitta-aste on alle 10 %, maksetaan jalkahoito kolme kertaa/vuosi à 35 €. Osastot sopivat paikkakunnalla jalkahoitoa antavan henkilön/hoitopaikan kanssa, ja tämä taho lähettää piirille yhteisen laskun ja nimiluettelon jalkahoidon saaneista henkilöistä viimeistään 30.11.2016 mennessä. Sotainvalidit saavat Valtiokonttorin maksamana kolme jalkahoitoa vuodessa. Kotiaputoiminta Piiri järjestää pientä korvausta vastaan kotiaputoimintaa arjen askareissa ulkoiluun, asiointiin ja juttuseuraksi, jotta kotona asuminen ja selviytyminen helpottuisivat. Kaikkiaan piirin alueella avustajatoimintaa on yhdeksän kunnan alueella (Tampere, Nokia, Ikaalinen, Hämeenkyrö, Valkeakoski, Mänttä- Vilppula, Kangasala, Lempäälä ja Vesilahti sekä vähäisessä määrin Ylöjärvellä). Sairaanhoidon toimenpiteitä avustajat eivät voi tehdä eivätkä mitään suurempia siivouksia. Piiri on liiton tukemana lähettänyt rahallista tukea osastoihin, jolla tuella osastot voivat maksaa sellaisia välttämättömiä palveluja, joita invalidit ja puolisojäsenet tarvitsevat voidakseen kohtuullisesti asua omassa kodissaan. Yhteys omaan osastoon. Tampereen osasto Osasto korvaa tänäkin syksynä alle 15 %:n sotainvalidien ja leskien asuntojen ikkunanpesusta 60 € maksettua laskua vastaan. Laskut osaston toimistoon ehdottomasti 30.10. mennessä. Joulusiivouksesta voidaan korvata enintään 150 €. Joulusiivouslaskut osaston toimistoon viimeistään 22.12.2016 mennessä. Joulusiivouslasku voi olla aikaisintaan marraskuulta. Joulujuhlaa vietetään tänä vuonna 12.12. Rosendahlissa. Jäsenet saavat ilmaiset ateriakupongit toimistosta 24.11. alkaen. Jos joku haluaa mukaansa osaston ulkopuolisen (esim. lapsensa), niin siitä veloitetaan ravintolan perimä maksu. Osaston viikoittaiseen ohjelmaan kuuluvat bocciapelaajien ja eläkeläiskerho Ruotumestarien kokoontumiset. Naisjaosto kokoontuu toimistossa kuukausittain, ensimmäisen kerran ma 5.9. klo 13. Toimistossa on kuukauden toisena maanantaina pullakahvitarjoilu klo 9–14 välisenä aikana. Toimisto on avoinna ma–to klo 8.30–15.00. Vesilahden kauniissa kirkossa liturgina toimi rovasti Esa Eerola. Kirkkopäivä sai suuren suosion Peräti noin 350 sanankuulijaa eri puolilta Pirkanmaata kokoontui Vesilahden kauniiseen kirkkoon, kun siellä järjestettiin perinteinen veteraanijärjestöjen yhteinen seutukunnallinen kirkkopäivä. Vesilahdessa on ollut seurakunta 670 vuotta, ja sen nykyinen kirkko on rakennettu 1802. Kirkko on persoonallinen ja, kuten kirkkoherra totesi, sen seinät ovat kallellaan ulospäin. Jumalanpalveluksessa liturgina toimi rovasti Esa Eerola, joka tunnetaan sotainvalidien luottopappina. Saarnan piti Vesilahden kirkkoherra Harri Henttinen. Saarna käsitteli mm. sodan kokeneiden ihmisten tunteita, ja Henttinen totesi, että moni sai sodassa ruumiinhaavoja, mutta kaikki saivat varmasti sielunhaavoja. Saarnaa kiiteltiin kovasti kirkonmenojen jälkeen. Ohjelmaan kuului myös ruokailu, joka järjestettiin Vesilahden koulukeskuksessa eli yläasteella. Yhteystiedot Toiminnanjohtaja Jouko Sipilä p. 222 6631 tai 0400 835 993, jouko.sipila@sotainvalidit.fi Toimistonhoitaja Kirsi Korpi p. 050 384 3390, kirsi.korpi@sotainvalidit.fi Avustajatoimen projektipäällikkö Kirsi Kinnunen (hoitaa kotiavustukseen liittyvät työjärjestelyt avustajien osalta) p. 050 352 2537, kirsi.kinnunen@sotainvalidit.fi Tampereen osaston toimistonhoitaja Leea Hykkönen p. 222 7420, tampere@sotainvalidit.fi Toimiston käyntiosoite: Otavalankatu 12 B 4, 33100 Tampere Vapaaehtoiset ruoanjakajat olivat paikallisen Lions Clubin naisia. Paikalla oli myös toistakymmentä varusmiestä panssariprikaatista. He opastivat ja taluttivat tulijoita sekä jakoivat ruoka-annoksia. Varsinainen pääjuhla pääsi alkamaan puolisen tuntia myöhässä. Koulun voimistelusali oli ääriään myöten täynnä. Narvan Soittokunta soitti komeasti ja yhteislaulut raikuivat kuuluvasti. Tervehdyssanat piti Suomen Sotaveteraaniliiton varapuheenjohtaja Timo Salokannel, sillä ohjelmassa mainittu Matti Viitanen joutui jäämään pois sairauden vuoksi. Juhlapuheen piti Matti J. Mäkelä ja runoja lausui Esko Salonen. Kurkien Kaiku -kuoro, joka lauloi kirkossakin, esitti Vesilahden Kotiseutulaulun, jonka Oiva Paloheimo on sanoittanut. Nuorisoa juhlassa edustivat koululaiset Laura ja Maria Eklin parin kappaleen esityksellään. Heistä toinen soitti hanuria ja toinen viulua. Kun rovasti Juhani Husa oli lausunut päätössanat, laulettiin yhdessä vielä Kesäpäivä Kangasalla. Vaikka väkeä oli erittäin runsaasti, kaikki sujui mukavasti. Merkillepantavaa oli se, että osallistujista suurin osa oli veteraaneja, heidän puolisoitaan ja leskiään. Veteraanityön tukijoita ja omaisiakin oli toki joukossa. On hienoa, että näin suuri joukko vielä jaksaa osallistua tällaisiin tapahtumiin. Teksti ja kuvat: Johanna Vuori

Lahti Piirit toimivat 27 siikinopettaja Elina Nora. Tilaisuuteen osallistui noin 50 henkeä. Lahden seudun Sotainvalidit LAHTI Ahvenistonkatu 2 as 206, 15110 Lahti Puh. 03 782 2232 Kuulumisia piiritoimistosta Monipuolisen toiminnan kesä on kohta ohitse. Palautteen perusteella järjestetty toiminta on ollut jäsenistölle mieleinen. Muun huoltotoiminnan ohessa piiri ja osastot ovat järjestäneet runsaasti virkistystoimintaa. Edessä on vielä 14. syyskuuta järjestettävä perinteinen Lahden piirin Syysjuhla, tällä kertaa Lahdessa. Juhlapaikkana on Vesijärven rantamaisemissa toimiva Ravintola Lokki. Virkistyspäiviä Sysmän Sotainvalidit järjesti 8.6. Sysmän, Hartolan ja Heinolan osastoille Päijänne-risteilyn Jenni Maria III -nimisellä aluksella. Risteilyn isäntänä toimi sysmäläinen Jorma Sainio, jonka opastuksella tutustuttiin lähialueen historiaan. Matkalla kuultiin tarinoita erakkona alueella asuneesta Toivo Pylväläisestä. Retkelle osallistui noin 30 henkeä Asikkalan Sotainvalidit järjesti 14.6. asikkalalaisille, padasjokelaisille ja kuhmoislaisille yhteisen ohjelmallisen virkistystapahtuman Vääksyn Majakkapaviljongissa. Tilaisuudessa esiintyi mm. valtakunnallisestikin arvostettu Nastolan Pikkupelimannit, jota johtaa mu- Lahden piirin suurin osasto, Lahden seudun Sotainvalidit, juhlisti 75-vuotista taivaltaan 15.6.2016. Merkkipäivän juhlaa vietettiin Lahden seurakuntayhtymän juhlasalissa. Tilaisuuden aluksi osaston puheenjohtaja Pentti Löfgrén lausui juhlan avaussanat. Veljesliiton tervehdyksen juhlaan toi liiton pääsihteeri Markku Honkasalo, joka puheessaan muistutti sotainvalidijärjestön perusajatuksen tulleen sotainvalidien itsensä keskuudesta. He halusivat, että he itse ovat vahvasti mukana sotainvalidien huoltotyössä. ”Veljesliiton yksi tärkeä periaate toiminnassa oli vertaistuki, jo vuosikymmeniä ennen kuin koko termi keksittiin. Kaveria ei jätetä -henki tarkoitti sitä, että sotainvalidiveljistä ja heidän perheistään pidettiin huolta. Heikommassa asemassa olevia autettiin ja kaidalta polulta eksyneitä tuettiin. Ketään ei tahtomattaan jätetty yksin. Tällaisessa hengessä työtä on tehty näihin päiviin saakka myös täällä Lahdessa.” Lisäksi Markku Honkasalo totesi: ”Työ sotainvalidien ja heidän puolisoidensa ja leskiensä hyväksi jatkuu edelleen 2020-luvulla. Edellinen Veljesliiton liittokokous linjasi ja päätti, miten tämä työ hoidetaan loppuun saakka. Työ jatkuu!” Puheensa lopuksi pääsihteeri lausui Veljesliiton johdon ja keskustoimiston onnittelut juhlivalle osastolle ja kiitti sen kaikkia luottamushenkilöitä ja työntekijöitä sotainvalidien ja heidän puolisoidensa hyväksi tehdystä työstä. Tilaisuudessa ojennettiin myönnettyjä huomionosoituksia. Osaston puheenjohtaja yhdessä varaPysyy se viulu nuorellakin kädessä. Lounas upeassa maisemassa, taustalla Päijänteeseen laskeva Vääksyn kanava. Kari Airo, Pentti Löfgrén ja Irja Timberg laskivat yhdistyksen seppeleen Karjalaan jääneiden muistomerkille (kuva) ja sankarihaudalle sekä Vuosien Tuki-patsaalle. Martti Järvinen, Marja-Terttu Kautiainen, Virpi Lotta, Olli Mielonen, Heikki Pelkonen ja Vilho Leino vastaanottivat pj Pentti Löfgrénin ojentamat huomionosoitukset. Jäsenkuntaa ja kutsuvieraita juhla-lounaalla. puheenjohtaja Kari Airon kanssa ojensivat Marskin Sotainvalidirahaston tunnustuspalkinnon sotainvalidi Martti Järviselle ja Sotainvalidien Veljesliiton kultaiset ansiomerkin saivat Marja-Terttu Kautiainen, Virpi Lotta, Olli Mielonen ja Heikki Pelkonen. Hopeinen ansiomerkki ojennettiin Vilho Leinolle. Juhlassa yhdistys muisti vuosikymmenien ajan vapaaehtoistyötä tehneitä henkilöitä ja kutsui Kari Airon, Katja Huhtiaisen ja Sirkka Ilmavirran Lahden seudun Sotainvalidit ry:n kunniajäseneksi. Merkkinä kunniajäsenyydestä heille ojennettiin aiheeseen liittyvä kunniakirja, sotainvalidien tunnuksella varustettu ruusumalja ja punainen ruusu. Juhlan yhteydessä nautittiin maittava juhlalounas ja asiaan kuuluvat kakkukahvit. Tilaisuuden päätössanat lausui piirin toiminnanjohtaja ja osaston sihteeri Kalle Hiltunen. Hän kiitti jäsenkuntaa ja kaikkia sotainvalidityössä mukana olevia 75 vuotta kestäneestä vapaaehtoistyöstä, jossa osa on ollut mukana koko toiminnan ajan ja jotka ovat nähneet sen vaikeat ja nykyiset helpommat ajat. Hän korosti, ettemme me nuoremmat osaa edes kuvitella millaisen panoksen te olette toisillenne ja koko yhteiskunnalle antaneet. Päätössanojen jälkeen Keski-Lahden seurakunnan kirkkoherra käytti puheenvuoron, jossa onnitteli juhlivaa osastoa ja siunasi juhlaväen kotimatkan. Juhlan viihteellisestä osuudesta vastasivat Kimmo Parviainen, piano ja Ari Mannelin, laulu. Tilaisuuden päätti yhdessä laulettu Sillanpään marssilaulu! Tässä kaikki tällä kertaa, lisää seuraavassa lehdessä! Leppoisaa syksyä kaikille! t. Toiminnanjohtaja Teksti ja kuvat Kalle Hiltunen

28 Piirit toimivat KYMI Kauppalankatu 25 B 19, 45100 Kouvola Puh. 044 3350 754 Terveisiä Kymestä Teimme tänä vuonna rohkean muutoksen, kun naistoimikunnan ja piirin jo yli 30 vuoden ajan Jaakkiman Kristillisessä kansanopistossa järjestetty naisten (myöhemmin myös miesten) virkistysleiri siirrettiin Imatran kylpylään. Siirto oli onnistunut! Imatran kylpylä järjesti vapaa-ajanohjaaja Sari Särkän johdolla jäsenillemme mieluisan virkistysviikon. Ohjelmassa oli kylpyläaktiviteetteja, Saimaan risteily, makkaranpaistoa, laulua, pihapelejä, muisteloryhmä, pappien sanomaa, karakoeiltaa ja Imatran-kierrosta. Päivittäinen ruoka kuin olisi pidoissa ollut! Mukana vuorotellen sosiaalineuvojat Heidi Kolsi ja Ulla Kiiveri. Jäsenten kiitos kurssin jälkeen oli ylitsepursuavaa. Leirille osallistui 41 jäsentämme – sotainvalideja ja puolisojäseniä. Kymi Luumäen Mäntykoti oli viimeistä sijaa myöten täynnä piirimme kesäjuhlassa. how’llaan. Markku höysti temppujaan hauskoilla tarinoilla appiukostaan – kaikkea hänelle sattuikin! Minua ilahdutti suuresti nähdä, kuinka jäsenemme nauroivat ihan tikahtuakseen. Sehän pidentää ikää! Tilaisuus oli saanut yli 140 henkilöä piirin eri kulmilta osallistumaan juhlaan. Sotainvalidien viikon päätösjuhla 1.9. – huippujuhla! Suomessa on nimetty sotainvalidiviikko jo vuodesta 1945. Vuosikymmenten ajan tuolloin järjestettiin Sotainvalidien Syyskeräykset. Kulloinenkin tasavallan presidentti avasi Sotainvalidiviikon ja toimi myös keräysten suojelijana niiden päätymiseen vuonna 2005 saakka. Vaikka valtakunnallisten keräysten Teksti ja kuvat: Markku Mikkola Seppelpartio lähdössä nyt 71. kerran piirin juhlista. Edessä vasemmalta sotainvalidit Leo Merisalo ja Veikko Haimila ja sotainvalidi Hanna Murto-Unkila. Kesäjuhla Luumäellä 11.8. Piirin kesäjuhla järjestettiin Sotiemme palvelutalo Mäntykodissa Luumäellä, ”piirin sydämessä”. Jännitimme, riittävätkö Mäntykodin tilat. Sopu antoi sijaa ja juhlat onnistuivat erinomaisesti. Ohjelma noudatteli perinteistä linjaa: lippujen tulo juhlasaliin, veljespappi Juha Pesosen alkuhartaus, piirin puheenjohtaja Kari Hietasen tervehdys, musiikkia ja puhe, jonka piti kansanedustaja Jukka Kopra. Hän puhui sotainvalideille. Puhe sai kuulijoilta kiitosta. Luumäen seurakunnan kirkkoherra Heikki Svinhufvud kertoi isovanhempansa, Luumäen suuren miehen Per Erik Svinhufvudin vaiheista ja työskentelystä. Juhlan päätössanat esitti varapuheenjohtaja Reijo Tanskanen. Oivallisesti juhlaan sopivaa musiikkia, lähinnä sota-ajan laulelmia, esittivät kvartetti Ukkoset sekä Virve ja Salla Mattila, Ilkka Sydänmaanlakka ja Arvo Saaristo. Kouvolalainen taikuri Markku Purho hauskutti yleisöä taikas- järjestämisestä luovuttiin, sotainvalidiviikko on kuitenkin virallisesti nimetty aina tähän vuoteen saakka. Sotainvalidien Veljesliiton hallitus päätti, ettei Sotainvalidiviikkoa enää vuonna 2017 nimetä vaan liiton juhlapäivänä on vastedes 18.8., eli liiton perustamispäivä. Piirimme on vuosittain huomioinut Sotainvalidiviikon ja järjestänyt arvokkaat juhlat. Tänä vuonna saimme kunnian järjestää Sotainvalidien viikon päätösjuhlat, jotka olivat 1.9. RUK:n Maneesissa Haminassa. Juhla alkoi tasavallan presidentti J.K. Paasikiven radioidulla puheella vuodelta 1950, kun hän avasi Sotainvalidiviikon. Piirin puheenjohtaja Kari Hietanen julkisti omassa avauspuheenvuorossaan opettaja Paavo Mikkosen piirin toiminnasta vuosilta 2005–2015 kirjoittaman historiikin ”Askelten kaiku jatkuu…” Historiikki tullaan jakamaan kaikille piirin sotainvalidi- ja puolisojäsenille. Juhlapuheen piti RUK:n johtaja, eversti Markku Hutka. Laulua esitti kuuluisa suomalainen baritoni Jyrki Anttila ja Rakuunasoittokunta. Kun vietettiin Sotainvalidien viikon päätösjuhlaa, niin liiton puheenjohtaja Juhani Saari kertoi omassa puheenvuorossaan Sotainvalidiviikon ja siihen liittyvien keräysten merkityksestä suomalaiseen yhteiskuntaan. Prikaatikenraali Jari Kallio jakoi Kari Hietasen kanssa puolustusministeri Jussi Niinistön myöntämät Sotainvalidien ansioristit Martti Asikaiselle, Raili Tanskaselle ja Jatta Wallenuikselle. Marskin Rahaston tunnustuspalkinto luovutettiin sotainvalidi Into Koskimaalle. Kaupunginjohtaja Hannu Muhoselle, sairaanhoitopiirin johtaja Kari Hassiselle, palvelujohtaja Jorma Haapaselle ja palvelujohtaja Päivi Mattilalle luovutettiin liiton kultaiset ansiomerkit kiitoksena työstään Hoikun omistajamuutoksessa. Tilaisuuden päätössanat esitti ja seppelpartion lähetti veljespappi Lauri Vaalgamaa. Juhlaan oli saapunut piirin jäsenkuntaa noin 250 henkilöä ja muuta yleisöä noin 50 henkilöä Haminan ja Kotkan alueilta. Piiri tarjosi kaikille osallistujille Sotkun munkkikahvit tilaisuuden päätymisen jälkeen. Tyytyväinen yleisö kiitteli kahvien lomassa todella upeasta juhlasta: ”Sotainvalidiviikot saivat arvoisensa juhlavan päätöksen.” Sotainvalidiviikon juhlan aloitti Presidentti JK Paasikiven 1950 radioidun puheen jälkeen näyttävästi Rakuunasoittokunta ja Marsalkan Hopeatorvet. Tunnelma nousi kattoon ja hyvä tunne jatkui koko juhlan ajan. Jyrki Anttila hurmasi yleisön voimakkailla tulkinoillaan veteraanisukupolvelle tutuista sävelmistä säestäjänään Rakuunasoittokunta. Kaupunginjohtaja Hannu Muhonen kiittämässä merkinsaajien puolesta. Seuraavana Sotainvalidien Ansioristien saajat Jatta Wallenius, Martti Asikainen ja Raili Tanskanen. Marskin Rahaston tunnustuspalkinnon saaja Into Koskimaa ja Kultaisen ansiomerkin saajat Kari Hassinen, Jouko Haapanen ja Päivi Mattila. RUK:n maneesiin viimeiseen Sotainvalidiviikon juhlaan oli saapunut runsaslukuinen yleisö. Kuvassa vas. Kari Hassinen, Jorma Haapanen, Hannu Muhonen, Jatta Wallenius. Toisella rivillä Raili Tanskanen, Hanna Murto-Unkila, Into Koskimaa ja Martti Asikainen.

Satakunta SATAKUNTA Yrjönkatu 15, 5. krs, 28100 Pori Puh. 02 633 5233 Piirit toimivat 29 valtalaiselle Väinö Inkiselle. Jokainen näistä sotainvalideista on pitkään toiminut tässä työssä. Raumalainen Eero Virtanen jaaritteli Antonin bäevästä. Yhteislaulujen jälkeen tuttu joukkio ”Repa ja leidit” esitti Lähtistikö -tanssin. Päätössanojen jälkeen nautittiin lähtökahvit ja suunnattiin kohti koteja. Kirkkopäivä Satakunnan suunnalta Kesäjuhla Piirin kesäjuhlaa vietettiin kesäkuun 7. päivänä Raumalla juhlatalo Ooperissa idyllisessä ympäristössä kauniin Pitkäjärven rannalla. Aurinkoinen kesäpäivä aloitettiin perinteisesti hartaushetkellä, jossa tervetulosanat lausui puheenjohtaja Heikki Moilanen. Rauman seurakunnan vt. kirkkoherra Heimo Hietanen toimitti kirkollisuuden osuuden. Hartaushetken päätteeksi lähetettiin seppelpartio Rauman sankarihaudalle kolmen sotainvalidin, Vilho Jokelan, Keijo Orasen ja Olli Saaren, toimiessa seppelpartiona. Väliajalla saimme nauttia maistuvasta lounaasta Porin Prikaatin reippaiden sotapoikien ja -tyttöjen toimiessa apukäsinä. Aikaa jäi runsaasti myös seurusteluun sekä leikkimieliseen 5-otteluun, jonka perinnejärjestön Masi Karttunen oli ohjeistanut sotapoikien järjestettäväksi. Kesäpelit olivatkin odotettu ohjelmanumero ja aurinkoisena päivänä varsin sopiva reippailumuoto. Vanhan tavan mukaan jokainen sai palkinnon mukaansa. Juhlaosuuden musiikista vastasi Lappi-Kvartetti. He esittivät sekä sota-aikaisia sekä kevyempiä lauluja. Puolustusvoimien tervehdyksen toi Lounais-Suomen aluetoimiston päällikkö, ev.luutn. Aki Mustonen. Puheenjohtajan puheenvuoron jälkeen jaettiin myönnetyt huomionosoitukset. Ansioristit jaettiin karvialaiselle Alpo Koivumäelle, kihniöläiselle Raimo Nänimäiselle ja raumalaiselle Olli Saarelle sekä Marskin Rahaston palkinto harja- Luvialla vietettiin torstaina kesä­ kuun 16. päivänä Satakunnan alueen seutukunnallista kirkkopäivää. Päivän tunnuslauseena oli ” Minä pidän sinusta huolen”. Kirkkopäivän vietto aloitettiin Luvian kirkossa noin 300 osanottajan voimin. Luvian seurakunnan henkilökunta toimitti messun kirkkoherra Samu Repon johdolla. Saarnassaan Samu Repo puhui mm. kadonneista ja löytyneistä sekä miten terveet eivät tarvitse pelastusta vaan kadotetut/sairaat sitä tarvitsevat. Ehtoollisessa avustivat tuttuun tapaan rovastit Anssi Joutsenlahti ja Jussi Pelto-Piri. Messun päätteeksi lähetettiin seppelpartio kirkon sankarihaudalle. Messun jälkeen vuorossa oli ruokailu seurakuntakeskuksessa ja seurojentalo Tasalassa. Sirkku Vuori oli keittänyt maukkaan kalakeiton, jota Luvian Marttojen avustuksella tarjoiltiin. Kirkkoväki jakaantui sopuisasti kahteen ruokapaikkaan ja ruokailu sujui mallikkaasti. Päiväjuhla alkoi yhteisesti laulettuna Kiitos sulle Jumalani -virrellä. Kirkkopäiväväen toivotti tervetulleeksi Luvian kunnanvaltuuston puheenjohtaja Kimmo Aho. Yksinlauluna kuultiin nuoren Aapo Suomisen esittämät Kotimaani ompi Suomi ja Sunnuntai. Juhlapuheen päiväjuhlaan toi everstiluutnantti Niilo Hakala Teuvalta. Hän puhui ajatuksia tuovassa puheessaan sotien ajan tuntemuksista. Useaan kertaan hän kiitti veteraaneja siitä, että he taistelivat meille itsenäisen maan eivätkä he turhaan kaatuneet ja taistelleet vapautemme puolesta. Musiikkia esittivät taitava duo Lotta Kangasniemi viululla ja Essi Elomäki haitarilla. Heidän loistavat tulkintansa kappaleista Myrskyluo- Repa ja osa leideistä lavalla kesäjuhlissa. Ansioristien ja Marskin rahaston palkinnon saajat luovuttajineen kesäjuhlassa. Kirkkopäivän yleisöä Luvialla. don Maija ja Kerran saavun satamaan nostattivat tunteet pintaan. Musiikillista antia jatkoivat Luvian Mieskuoron vahvistettu kvartetti. He esittivät laulut Kaunehin maa, On merellä suurella ihanaa ja Suomen laulu komealla mieskuorolaululla. Päätössanat lausui piirimme puheenjohtaja Heikki Moilanen, joka puheessaan kokosi yhteen päivän tarkoituksen, antoi kiitokset esiintyjille ja osallistujille ja lopuksi toivotti taivaallisen Isän suojaa kaikille. Päivän päätteeksi laulettiin suvivirsi sekä lähdettiin kotimatkalle virkistyneinä. Kesäleiri Kankaanpäässä Hakoniemen leirikeskuksessa pidettiin elokuussa Kankaanpään sotaveteraanien ja Sotainvalidipii- rin yhteinen leiri. Leiriläisten lukumäärä oli vähentynyt reiluun kymmeneen osallistujaan. He viettivät mukavan viikon monenmoisen ohjelman, tekemisen ja yhdessäolon merkeissä. Virkistyspäivä naisille Elokuun 31. päivänä vietettiin jälleen piirin naisille tarkoitettua virkistyspäivää kuudenkymmenen naisen kesken. Tällä kertaa olimme jälleen Yyterin Kylpylähotellissa Porissa. Päivään sisältyi jumppailua, reippailua rannalla, tietovisailua ja aivojumppaa hyvässä seurassa murkinoitakaan unohtamatta. Virkistävän päivän päätteeksi rouvat saivat ruusun kotiin viemisiksi. Marika Keskinen Harjavaltalainen Kalle Määttä valmistautuu hernepussin heittoon Paula Tammen kannustaessa.

30 Piirit toimivat SISÄ-SUOMI Rauhankatu 1, 40100 Jyväskylä Puh. 010 439 3200 Mikään muu ei ole pysyvää kuin muutos Olemme selvästi siirtyneet siihen vaiheeseen, että varsinaiset sotainvalidit näkyvät arjessamme pienempinä ryhminä suhteessa heidän puolisoihinsa ja leskiinsä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sotainvalidien asioita hoidettaisiin jotenkin vain vasemmalla kädellä. Päinvastoin. Asia vain näyttäytyy siten, että jos järjestämme jotain yhteisiä tapahtumia, niin niissä varsinaisten sotainvalidien lukumääräinen osuus on selvästi pienempi. Tähänkin on luonnollinen selitys: keski-ikä on yli 92 vuotta ja vuosien tuomat muutokset terveydessä. Toivottavasti tämä muutos ei muuta meidän toimijoiden asennetta. Ei siis heitetä vielä pyyheliinaa kehään. Entistä enemmän meidän tulisi tehdä työtä sen eteen, että pitäisimme mukana kaikki ne jäsenet, joihin meillä on realistinen kontaktointimahdollisuus. Myös niiden jäsentemme, jotka ovat jo jonkin asteisessa laitoshoidossa, toivoisin kuuluvan tehtävämme piiriin. Jos meidän kaikkien toiminnassa mukana olevien yhteydenpito jäsenistöön on riittävällä tasolla, ei kenenkään meistä tulisi tuntea ainakaan huonoa omaatuntoa. Jokainen, varsinkin tukihenkilö, tekee vapaaehtoistyötänsä sillä motiivilla ja ajankäytöllä, mikä hänellä on käytettävissään. Kaikkien panos on tärkeä. Rohkaisen osastoja ja yhdyshenkilöjä vahvempaan yhteistyöhön naapuriosastojen ja rinnakkaisjärjestöjen kanssa. Näin saadaan ”samalla vaivalla” useammalle henkilölle mielihyvää ja kustannuksiakin voidaan jakaa. Muistutan myös, että jäsenistön ensisijainen huolehtimisvelvollisuus on aina heidän lähiomaisillaan. Jos ja kun me tarjoamme heille joitain palveluita, silloin asioiden hoitaminen jää meille. Omakohtainen käytännön kokemus osoittaa, että monille jäsenillemme on tärkeintä, että he tietävät jonkun henkilön tai yhteisön kulkevan heidän rinnallaan pitäen heihin yhteyttä. Varsinkin silloin, kun tätä turvaa ei tule läheisiltä. Tätä on mm. tuki- ja yhdyshenkilöjäsenyys parhaimmillaan. Sisä-Suomi Mens sana in corpore sano Terve sielu terveessä ruumiissa. Tätä vanhaa Antiikin Kreikan tasapainottavaa ilmaisua olemme pyrkineet toteuttamaan konkreettisesti jäsenistöllemme. Kyseessä ovat olleet virkistysviikot, joihin muutaman viimeisen vuoden aikana ovat päässeet osallistumaan lähinnä sotainvalidien kuntoutusoikeuden ulkopuolelle jääneet lesket. Olen itse pyrkinyt käymään lähes kaikilla jaksoilla tapaamassa osallistujia ja voinut todeta, että otsikon mukainen tavoite on täyttynyt. Toivon, että matkamme vielä jatkuu, ja kiitän tässä vaiheessa Summassaarta ja Kyyhkylää erinomaisista palveluista. ”Korkeanpaikanleiriläisiä” Kyyhkylässä. Piirissä tapahtunutta Yleisurheilu En tiedä vaikuttiko yleisurheilun EM-kisojen ja Rion olympialaisten läheisyys siihen, että pilviselle ja melko viileälle Jyväskylän yliopiston kentälle ei saapunut kuin toimitsijat. Vuosi sitten kirjoitin, että tämä tapahtuma on ohjelmassa niin kauan kun yksikin osanottaja on paikalla. Olikohan se nyt tässä? Sotiemme Veteraaneja Maanpuolustusjuhlassa. Kesätapahtuma Piirin kesätapahtuma kokosi Laukaan Peurunkaan yli 150 osallistujaa. Mielenkiintoisten puheiden lisäksi saimme nauttia toistemme hyvästä seurasta sekä kuulla taitavaa musisointia. Niistä vastasivat La Kala -oopperan Marie Finne-Bray, Piers Bray, Andras Szabo ja aina loistava Ilmavoimien soittokunta Raimo Ovaskan johdolla. Tilaisuudessa jaettiin myös Sota­ invalidien ansioristit. Ne saivat sotainvalidi Martti Manninen Toivakasta sekä Jämsän osaston puheenjohtaja Rauli Jakobsson. Marskin sotainvalidirahaston tunnutuspalkinnon sai sotainvalidi Onni Kananen Pihtiputaalta. Onnitteluni palkituille. Luonetjärven sotilaskoti yhdessä Peurungan kanassa takasi maittavat tarjoilut. Kiitos heille. Ulkoboccia Piirin ulkoboccia-turnaus heitettiin 3.8. Viitaniemen kentällä Jyväskylässä. Yläkerranukko antoi meille mukavan kelin harrastaa mukavaa yhteisliikuntaa. Saimme myös houkuteltua uuden joukkueen mukaan rinnakkaisjärjestöstä. Tulokset. Miehet: 1. Jämsä, 2. Jyväskylä Sv, 3. Saarijärvi, 4. Jyväskylä. Naiset: 1. Äänekoski, 2. Keuruu, 3. Jyväskylä I, 4. Jyväskylä II. Kiitos kaikille pelaajille, toimitsijoille sekä muonituksesta vastanneelle Luonetjärven sotilaskotiyhdistykselle. Sotainvalidien ansioristin saivat Rauli Jakobsson ja Martti Manninen sekä Marskin sotainvalidirahaston tunnustuspalkinnon Onni Kananen. Keski-Suomen Maanpuolustus­juhla Jo traditioksi muodostunutta juhlaa viettiin 6.8. Muuramessa. Juhlassa sotiemme veteraanit olivat kunniavieraina. Lähes koko päivän kestänyt juhla oli näyttävä ja koskettava. Ensi vuonna tilaisuus pidetään Karstulassa. Rosvopaistitapahtuma Finnairin lentävän henkilöstön ja usean muun yhteistyökumppanin voimin järjestettiin 18.8. Rosvopaistitapahtuma Laukaan Peurungassa. Areenan salissa ohjelmasta ja maittavasta ateriasta nautti yli 500 vierasta. Lämmin kiitos kaikille järjestäjille ja tukihenkilöille omieni puolesta. Piirissä tulevia Sisäboccia Piirin sisäboccia-turnaus järjestetään 12.10. Jyväskylän Monitoimitalolla. Ilmoittautumiset piiritoimistoon 4.10. mennessä. Sotiemme Veteraanien paikallinen kirkkopyhä Äänekosken kirkkopyhäpäivä on muuttunut. Uusi päivä on 16.10. Syyspiiripäivä Piirin perinteinen syyspiiripäivä pidetään osastojen keskeisille toimihenkilöille 26.10. Jyväskylässä sotainvalidien Sairaskodilla. Piiritoimisto palvelee pääasiassa ma–to kello 8–15.30 ja pe klo 8–14.30. Varmista aukioloaika soittamalla puh. 010 439 3200. Tervetuloa asioimaan! Juha Takala

Suur-Savo Piirit toimivat 31 SUUR-SAVO Porrassalmenkatu 3 A, 50100 Mikkeli Puh. 0400 756 249 Suur-Savon piirin kuulumisia Piiripäivä järjestettiin osastojen toimihenkilöille Kyyhkylässä 12.8. Ajankohtaisia asioita päivillä kertoi mm. Valtiokonttorin linjanjohtaja Hans Ranta-aho ja liiton lakimies Seppo Savolainen sekä Kyyhkylän toimitusjohtaja Riitta Smolander. Tilaisuudessa palkittiin Sotainvalidien ansioristillä Erkki Karjalainen Mäntyharjulta ja Paavo Ojala Punkaharjulta sekä Marskin rahaston tunnustuspalkinnolla Vilho Parkkonen Varkaudesta. Piirin liikuntapäivään Tanhuvaaran Urheiluopistolla 13.5. osallistui 91 henkeä. Mukana oli ensimmäistä kertaa myös sotaveteraanit ja rintamaveteraanit. Piirin bocciakisat pelattiin 2.6. aurinkoisessa säässä Mikkelissä. Joukkueita oli viisi. Tulokset: 1) Pieksämäki I; Risto Moilanen, Sirkka Hotti ja Pirkko Luukkola, 2) Pieksämäki II; Eila Väisänen, Anja Vehviläinen ja Toini Karjalainen, 3) Mikkeli II; Elvi Karppinen, Anna-Liisa Nykänen ja Toini Loponen, 4) Mikkeli I; Venni Simpanen, Terttu Simpanen ja Aino Tillanen, 5) Kangasniemi; Airi Pyykkönen, Sirkka Hämäläinen ja Vieno Marttinen Alueelliset sotiemme veteraanien kirkkopäivät kokosivat osallistujia Varkaudessa 1.9. yhteensä 135, Mikkelissä 6.9. yhteensä 199 ja Savonlinnassa 8.9. yhteensä 119. Virkistystoimintaa Sotainvalidien ansioristillä palkitut Paavo Ojala (vas.) ja Erkki Karjalainen (oik.) sekä Marskin rahaston tunnustuspalkinnon saanut Vilho Parkkonen. Piirin boccia-kisan voittajat Pieksämäeltä: Pirkko Luukkola, Risto Moilanen ja Sirkka Hotti. Muistamme Vauhtijuhla keräyksen vauhdittajana Vuosittaiset St. Michel -ravit Mikkelin raviradalla on kuninkuusravien jälkeen Suomen toiseksi suurin ravitapahtuma. Ravit on veteraanikeräyksen kannalta sotaväen suorittaman keräyksen jälkeen Mikkelin veteraaneille tärkein tulolähde. Mikkelin Ravirata Oy, jonka suurin omistaja on Mikkelin kaupunki, on ollut Veteraanivastuun suorittaman keräyshistorian ajan tärkein yhteistyökumppanimme Mikkelin seudulla. Juhlistaakseen osaltaan ensi vuonna vietettävää Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuotta on Mikkelin Ravirata Oy päättänyt lahjoittaa tänä ja ensi vuonna keräykseen sievoisen summan. Tämän mahdollistaa Ravirata Oy:n vakaa taloudellinen tilanne. Vuodesta vuoteen on nopealla radalla tehty maailmanennätyksiä ja ravihevosia tuodaan Euroopasta jopa lentokuljetuksin Mikkeliin kilpailemaan. Parhaimmillaan kahtena päivänä lähes 30 000 henkeen nouseva raviyleisö antaa myös vastuullisesti osansa keräykseen. Meille kerääjille Kyyhkylässä on kaksi kuntolomaa sotainvalideille, heidän puolisoilleen ja leskille 18.–21.10. ja 14.– 17.11. Lomille mahtuu yhteensä kaikkiaan 32 henkeä. Tanhuvaaran Urheiluopistolla on virkistyspäivät ma-pe 12.–16.12. Tiedustelut molempien tapahtumien osalta oman osaston sihteeriltä. Katariina Kuurola Voittajien on helppo hymyillä. työmme päätteeksi tarjotaan vielä maukas talkooateria satojen muiden talkoolaisten kanssa. Mitäpä muuta kerääjä voikaan vaatia kun lisäksi saa seurata huippuraveja. Raviradan ja jäähallin viereen Kalevankankaan alueelle ruvetaan pian rakentamaan monitoimihallia, mikä osaltaan vahvistaa alueen vetovoimaa, kertoo Mikkelin Ravirata Oy:n hallituksen puheenjohtaja Martti Lokka. Ravirata investoi myös tulevan yhteistyön mahdollistamiseksi sekä liigajoukkue Jukurien ja tulevan monitoimihallin kanssa. Lokan mukaan yhteistyö veteraanijärjestöjen ja raviradan kanssa on ollut mutkatonta, koska suhteellisen pienessä kaupungissa kaikki aktiivisesti toimivat tahot tuntevat hyvin toisensa, kaupungin perimä Savon prikaatin ajalta on maanpuolustushenkinen. Aina myös kannatta muistaa suomenhevosten panos sota-aikana ja nyt näiden jälkeläiset siis ravaavat rahaa sotiemme veteraaneille. Markku Tarvainen Mikkelin keräyspäälikkö Lääkintöneuvos Lauri Lehto * 5.3.1921 † 17.6.2016 Mikkelin seudun osaston pidetty entinen puheenjohtaja Lauri Lehto menehtyi äkillisesti kesän heleimpään aikaan, aikaan joka hänelle suurena puutarhan ystävänä oli merkinnyt niin paljon ammatin vastapainona. Pääosan elämäntyöstään hän suoritti Mikkelin keskussairaalan naistentautien ylilääkärinä. Lauri oli vaimonsa Sirkan kanssa maakunnan ja kaupungin kulttuurielämän voimakaksikko vuosikymmeniä. Sirkan osaksi tuli seurata Lauria reilun kuukauden päästä ikuisuuteen. Yhdessä he toimittivat Mikkelin seudun sotainvalidien sotakokemuksista ja haavoittumisista kirjan Minuun sattui, ja Lauri omista sotakokemuksistaan kirjan Kartta, konekivääri ja kompassi. Lauri muistetaan sotainvalidien keskuudessa kuntourheilun ja oman kunnon ylläpitämisen puolestapuhujana sekä mainiona omakohtaisten kulttuurijuttujen kertojana. Lauri Lehto oli luonteeltaan tasainen ja muut hyvin huomioonottava. Ihminen, josta pahaa sanottavaa oli vaikea löytää. Oli kunnia tuntea tällainen pariskunta kuin Lehdot olivat. Markku Tarvainen Mikkelin osaston puheenjohtaja

32 Piirit toimivat Etelä-Pohjanmaa ETELÄ-POHJANMAA Ruukintie 65, 60100 Seinäjoki Puh. 06 4214 600 Marko Maunuksela hurmasi Elojuhlassa. Kuva: Liisa Mäki Sanoista tekoihin Elokuiset Rion olympialaiset ovat takana ja menestys oli maallamme historian heikoin. Kisojen alla niihin osallistuneet 54 urheilijaa kertoivat tavoitteistaan, uhkuivat huippukuntoa ja media ruokki kansaa mielikuvilla useammastakin mitalista. Teot jäivät kuitenkin varsin vaatimattomiksi ja nyt mietitään, miksi? Tuolloin parikymppiset sankarimme kävivät ”olympialaisensa” reilut 70 vuotta sitten. Ne, jotka kotiin palasivat, olisivat ansainneet teoistaan kultamitalin. Teot puhuivat puolestaan. Sotainvalidien parissa viettämieni työvuosien aikana olen kuunnellut lukuisia juhlapuheita. Superlatiivit ja lupaukset erilaisista asioista ovat sisältyneet näistä varsin moneen. Ovatko puheet johtaneet tekoihin? Vastaukseni on kyllä ja ei. Vuonna 1948 vahvistettu sotilasvammalaki tuo turvaa sodissa vammautuneiden elämään, mutta lain päivitys on ollut varsin kankeaa ja hidasta. Suomi juhlii 100 vuoden itsenäisyyttään tulevana vuonna. Tämän hetkisen tiedon mukaan 1.1.2017 lähtien 10 %:n sotainvalidit pääsevät valtion korvaamien kodinhoito- ja tukipalvelujen piiriin. Piirissämme on tällä hetkellä 39 (20 % sotainvalidijäsenistämme) tämän haitta-asteen omaavia, keski-iältään 93-vuotiaita sankareita. Sanat siirtyvät tekoihin, viimeinkin, joskin vieläkin olisi paljon parannettavaa. Parhaat elinvuodet rintamalla isänmaan hyväksi. – Olisiko nyt isänmaan vuoro taata parhaat mahdolliset viimeiset elinvuodet? Kivipuron Elojuhlasta piristystä päivään Sotainvalidipiirin ja Kivipuron Kuntoutuskodin yhteistä elojuhlaa vietettiin edellisen kerran vuonna 2012. Yhden olympiadin mittaisen tauon jälkeen kokosimme jälleen joukot kokoon. Reilut 140 vierasta saapui idylliseen Törnävän saaren paviljonkiin ja juhlakansaa viihdytti Ilmajoen oma tangokuningas Marko Maunuksela. Markolla oli säestäjänä Jari Puhakka, joka muistetaan mm. Bumtsibum, ja Tuttu juttu -ohjelmista. Juhlaväen toivotti tervetulleeksi Kivipuro ry:n hallituksen varapuheenjohtaja Pirjo Aittoniemi. Maittavan lounaan yhteydessä maailman suurin potkukelkkatehdas ESLA esitteli tuotteitaan ja Kuulopiste toi tietoa kuulovammojen tutkimisesta ja apuvälineistä. Huomionosoituksien kera kiitimme Kivipuron Kuntoutuskodin henkilökunnasta niitä, joilla sotainvalidityö on jatkunut jo pitkään. Vuoden 2010 tangokuningas Marko Maunuksela on hyvä esimerkki erinomaisesta viihdyttäjästä. Komean lauluäänen lisäksi Marko suunnittelee ohjelman kuulijakunnan näköiseksi, vuorovaikutus on välitöntä ja huumori tarttuu totisempaankin torvensoittajaan. Näin tälläkin kertaa. Piristävä päivä päätettiin Kivipuro ry:n toiminnanjohtaja Hanna Lähelmän kiitoksiin ja sitten nautittiin kaffeet, tietysti! Kiitokset kivipurolaisille ja erityisesti Tarja Kulmalalle järjestelyistä! Ähtärin Veljeskoti 25 vuoden ikään Ähtärin Veljeskoti vietti 1.7.2016 25-vuotisjuhliaan. Juhlaväen toivotti tervetulleeksi Suomenselän Kuntokotiyhdistys ry:n hallituksen puheenjohtaja, kansanedustaja Mikko Savola. Musiikkiesitysten lomassa tervehdyksensä toivat Veljesliitosta pääsihteeri Markku Honkasalo, Valtiokonttorin puolesta Marja-Liisa Taipale, Ähtärin kaupungista valtuuston puheenjohtaja Heimo Pirttimäki, E-P:n sairaanhoitopiiristä hallituksen puheenjohtaja Aulis Ranta-Muotio ja Kuusiokuntien sosiaali- ja terveys- yhtymän yhtymähallituksen puheenjohtaja Lasse Anttila. Juhlapuheen piti Kuusiolinna Terveys oy:stä Mikko Wiren. Huomionosoitukset luovutettiin veljeskodin pitkän linjan työntekijöille. Päätössanat lausui Anne-Mari Väätäinen. Juhlan yhteydessä Suomenselän Kuntokotiyhdistys ry luovutti pii- rillemme lahjoituksen, joka käytetään lähinnä puolisojäsenten kuntoutukseen Ähtärissä. Viikon mittaiset jaksot aloitetaan jo tänä syksynä ja ensi vuonna kuntoutukset saanevat jatkoa. Iso kiitos ähtäriläisille arvokkaasta juhlasta ja lahjoituksesta! Ähtärin Veljeskodin toiminta siirtyi 1.4.2016 alkaen osaksi Kuusiolinna Terveys oy:n palvelutuotantoa. Ähtärin Veljeskodin henkilöstön osaaminen ja kokemus, sekä kuntoutukseen suunnitellut tilat ja ajanmukaiset laitteet mahdollistavat kuntoutustoiminnan kehittämisen Kuusiolinnan kuntoutusyksikkönä. Palvelutuotanto käsittää avo- ja laitoskuntoutuksen, mukaan lukien vaativa lääkinnällinen yksilökuntoutus sekä lyhytaikaisen laitoshoidon. Sotainvalidien ja veteraaniväestön hoito- ja kuntoutuspalvelut jatkuvat aivan samoin kuin tähänkin saakka. Heille turvataan Valtiokonttorin laatuvaatimusten mukainen hyvä hoito ja kuntoutus niin kauan kuin he palveluja tarvitsevat. Erkki Latvalan lusikka ei tärise. Piirin kesäkisoissa mukana uusiakin lajeja Piirin perinteiset kesäkisat kisailtiin Alajärvellä. Pitopalvelu Reeta Heikkilän tarjoilut ja puitteet mahdollistivat mainion kisapäivän ja kilpailijat saivat näyttää taitojaan. Uusina lajeina oli tänä vuonna mm. frisbeen heitto viralliseen maalikoriinsa sekä pingispallon kanto lusikalla. Tehtävärastit vaihtuivat sukkelaan, toimitsijat kirjasivat tulok- set tarkasti muistiin ja hymy loisti osallistujien suupielillä. Tietovisassa kilpailijoilta tiedusteltiin mm. itsenäisen Suomen pääministerien määrää sekä piiritoimiston työntekijöiden (Marko & Maija) yhteisikää. Mielihyvällä totesin, että tuon jälkimmäisen arviot olivat reilusti alakanttiin. Kiitokset osallistujille ja alajärvisille järjestelyistä! MH

Rannikko-Pohjanmaa RANNIKKO-POHJANMAA Kauppapuistikko 10 D, 65100 Vaasa Puh. 06 317 3610 Kesäjuhlat vuonna 2016 Rannikko-Pohjanmaan sotainvalidipiirissä on tullut perinteeksi järjestää kesäjuhlia kolmessa eri paikassa. Ensimmäinen kesäjuhla järjestettiin Carpellassa, Mustasaarella 11.6. Mukana oli 57 sotainvalidia, puolisoa, leskeä ja tukihenkilöä. Bo Lund viihdytti väkeä haitarimusiikilla ja Vaasan sairaalahoitopiirin johtaja Göran Honga piti juhlapuheen. Hän kertoi mm. omien sukulaistensa sodanaikaisista elämyksistä. Kappalainen Malin Lindblom piti hartauden ja lähetti matkaan seppelpartion. Sotainvalidi Yrjö Savola, Vaasasta, sai juhlassa sotainvalidien ansioristin. Pietarsaaren alueella kesäjuhla järjestettiin 16.8. Pörkenäsin leirikeskuksessa. Paikalla oli 58 osallistujaa. Lars-Viktor Öst viihdytti pianomusiikilla. Sofie Strandén-Backa piti juhlapuheen, jossa hän vertasi sodanaikaista arkipäivää nykyhetkiseen elämään. Kappalainen Boris Salo piti hartauden. Uudenkaarlepyyn sairaskodin eläkkeelle jäänyt lääkäri Liisa Kautiainen sai sotainvalidien ansioristin. Lindin kasvihuoneravintolassa Närpiössä 25.8. alueen sotainvalidit, veteraanit ja omaiset kerääntyivät yhteiseen juhlaan 59 osallistujan voimin. Thorolf Westerlund, Sven Söderlund ja Johan Pått viihdyttivät mukaansatempaavalla musiikilla ja lauluilla. Veteraanien uusi palveluneuvoja Camilla Westerlund esitteli toimintaansa. Hyvä ruoka ja juoma sekä mukava yhdessäolo on aina tärkeää juhlissamme! Hauskaa syksyn jatkoa kaikille! Monika Julin Yrjö Savola kiittää saamastaan ansiorististä Carpellan kesäjuhlassa 11.6. Kuva: Agneta Ranta Piirit toimivat 33 Uudenkaarlepyyn sairaskodin eläkkeelle jäänyt lääkäri Liisa Kautiainen sai ansioristin Pörkenäsin kesäjuhlassa 16.8. Kuva: Stig Wikstrand Vasemmalta alkaen Lempi Naski, Markku Ranta, Heikki Westerlund, Albert Nordström ja Irja Kvarngård kesäjuhlassa Lindin kasvihuone­ ravintolassa 25.8. Kuva: Tony Westerlund Pohjois-Savo Pyhäjärveläiset Heino Väätti ja Jouko Heinonen olivat oman sotainvalidi­ porukkansa kanssa kirkkopyhän vietossa Vieremällä. POHJOIS-SAVO Sepänkatu 4 A 70100 Kuopio Puh. 017 261 1747 ”Johtamisessa tärkeintä ovat arvot” Ponsse Oyj:n hallituksen puheenjohtaja Juha Vidgren saapui työmatkaltaan USA:sta Pohjois-Savon Sotiemme Veteraanien kirkkopyhän juhlapuhujaksi. Kirkkopyhään Vieremälle kokoontui n. 300 juhlavierasta ympäri Pohjois-Savoa. Kevään kirkkopäivää vietettiin toukokuussa Rautalammilla, jonne osallistuivat piirin eteläisen osan sotainvalidit ja veteraanit. Päivä aloitettiin messulla ja ortodoksisella liturgialla. Liturgian toimittivat KP. Metropoliitta Panteleimon ja Isä Leo Tuutti. Messussa saarnasi sotainvalidipiirin luottamuspappi, rovasti Jussi Huttunen, joka käsitteli saarnassaan kuoleman kohtaamista ja surutyötä. Liturgina oli Vieremän kirkkoherra, rovasti Jukka Koivusalo. Sankarihaudoille ja Karjalaan jääneiden muistomerkille laskettiin seppeleet. Päiväjuhlassa liikuntahallissa tervehdyssanat lausui Vieremän kunnanjohtaja Mika Suomalainen. Hän korosti mm: ”Se, että asettaa oman elämänsä alttiiksi isänmaan edun nimissä, on suurin uhri, jonka maalleen ja läheisilleen voi antaa.” Juhlapuhuja, Ponsse Oyj:n hallituksen puheenjohtaja Juha Vidgren painotti veteraanisukupolvelta perittyjen arvojen tärkeyttä myös yritystoiminnassa. Hän kertoi kaikenlaisen työn arvostuksen, rehellisyyden ja luotettavuuden olevan myös johtamansa metsäkoneyrityksen arvoja kaikissa toimipisteissä ympäri maailmaa. Johtamisen kaikki kaikessa ovat Vidgrenin mukaan kestävät arvot. Vidgren on kiitollinen saadessaan olla mukana ve- teraanien perinnetyössä, jota Vieremällä on tehty jo parikymmentä vuotta ansiokkaasti. Sen voi jokainen todeta vaikkapa käymällä Vieremän veteraanien nettisivuilla. Musiikista vastasivat Vieremän veteraanikuoro ja seurakunnan lapsikuoro. Päätössanoissaan piirin hengellisen toimikunnan puheenjohtaja Reijo Sojakka kiitti vieraita, kuntaa ja seurakuntia sekä järjestelyissä mukana olleita. Mikko Bergman Sonkajärveltä vietti 103-vuotispäiväänsä Iisalmen Veljeskodissa 2.9. Veneentekijämestari on edelleen iloinen veijari ja nautti ystävien seurasta. Juha Siivola Piirin osoite: Sepänkatu 4, 70100 Kuopio, puh. 017 2611 747 (avoinna 8–15.30) Avustajatoiminta: Minna Canthinkatu 24, 70100 Kuopio puh. 044 363 6159 Ponsse Oyj:n hallituksen puheen­ johtaja Juha Vidgren saapui paikalle suoraan USA:sta. Kuva: Katja Kaikkonen / Iisalmen Sanomat

34 Piirit toimivat Pohjois-Karjala POHJOIS-KARJALA Kirkkokatu 11, 80100 Joensuu Puh. 040 536 7537 Veteraanijärjestöjen edustajat saivat vastaanottaa Salomaa-Säätiön avustukset. Oikealla Pekka Salomaa. Salomaa-säätiön lahjoitus Salomaa-Säätiön 36-vuotisjuhlaa vietettiin juhlakonsertin merkeissä yliopiston Carelia-salissa. Säätiö jakoi jälleen mittavat apurahat nuorille urheilijoille ja valmentajille sekä pohjoiskarjalaisille veteraanijärjestöille, yhteensä 77 000 euroa. Tervehdyksessään säätiön puheenjohtaja, sosiaalineuvos Ahti Karttunen totesi, että toimintavuosiensa aikana säätiö on jakanut apurahoja 1,8 miljoonaa euroa. Pankinjohtajana ja kiinteistöjohtajana toiminut ekonomi Risto Ore on ollut säätiön hallinnossa mukana alusta lähtien. Hän toimi varapuheenjohtajana 22.11.1999 saakka, jolloin puheenjohtaja Erkki Salomaa kutsuttiin kunniapuheenjohtajaksi ja Ore valittiin puheenjohtajaksi. Säätiön vuosikokouksessa  2015 Ahti Karttunen valittiin puheenjohtajaksi ja Risto Ore kutsuttiin kunniapuheenjohtajaksi. Juhlassa Risto Orelle luovutettiin sotainvalidien, sotaveteraanien, rintamaveteraanien, rintamanaisten, P-K:n Lottaperinteen ja JR9 perinneosaston standaarit kiitoksena pitkäaikaisesta yhteistyöstä ja säätiön antamasta merkittävästä tuesta veteraanijärjestöille. Juhlapuheen piti kenraalimajuri Seppo Tanskanen. Hän muisteli säätiön perustajaa, talousneuvos Erkki Salomaata ja kiitti kaikkia veteraaneja ja puolisoita Suomen itsenäisyydestä, suuresta jälleenrakennustyöstä hyvinvointivaltioksi ja kannusti nuoria heidän saavutuksissaan. Tilaisuutta juhlistivat Rakuunasoittokunta kapellimestari musiikkimajuri Riku Huhtasalon johdolla ja oopperalaulaja Jorma Hynninen. Sotilaskotisisaret tarjoilivat kahvit ja perinteiset munkit. Veteraanien yhteiset kesätapahtumat Kaikkien pohjoiskarjalaisten veteraanien yhteistä kirkkopäivää ja kesäjuhlaa vietettiin Sotaveteraanien Kuva: Jyrki Repo Onnittelemme Juhlapuhuja, puolustusministeri Jussi Niinistö saapumassa juhlaan. Nuoret harmonikkataiturit Eemil ja Linda Ullgren Juhlayleisöä Joensuussa. liittopäivien yhteydessä Joensuun Areenassa 8.–9.6. Asemiesiltaan 8.6. osallistui lähes 1 000 henkilöä. Ohjelman juonsi taiteilija Kai Hyttinen. Musiikista vastasi Rakuunasoittokunta musiikkimajuri Riku Huhtasalon johdolla solistinaan taiteilija Katri Helena. Samana iltana oli myös iltakirkko Joensuun ev.lut. kirkossa. Ekumeeninen jumalanpalvelus ”Kutsu Jumalana valtakuntaan” pidettiin Joensuun Areenassa 9.6. Liturgina toimi pastori Salla Romo, saarnan piti kenttäpiispa Pekka Särkiö, ja seppelpartion lähetti matkaan rovasti Iivo Suvanto. Rakuunasoittokuntaa johti kapellimestari Riku Huhtasalo solistinaan oopperalaulaja Matti Turunen, joka esitti myös liturgisen musiikin. Ortodoksisessa kvartetissa esiintyivät Paula Löfgren, Olga Grinevich, Juha Pössi ja Aleksander Roszczenko. Jumalanpalvelus oli vaikuttava ja juhlava. Yhteisen lounaan jälkeen alkoi päiväjuhla. Juhlapuheen piti puolustusministeri Jussi Niinistö. Sellotaiteilija Jussi Makkonen säestäjänään pianotaiteilija Nazig Azezian esitti preludin Pankakoski sekä Jean Sibeliuksen teoksen Finlandia. Nuoret harmonikkataiteilijat Eemil ja Linda Ullgren esittivät yhdessä Tuomas Holopaisen sävellyk- sen Amaranth, ja Eemil esitti kappaleen Vanha raitiovaunu ja Linda kappaleen Kimalaisen lento. He saivat raikuvat aplodit. Puolustusvoimien tervehdyksen toi komentopäällikkö, prikaatikenraali Kim Mattsson ja kaupungin tervehdyksen esitti kaupunginhallituksen puheenjohtaja Markku Kauppinen. Sotilaskotisisarilta sai ostaa kahvia ja munkkeja sekä karjalanpiirakoita, jopa kotiin vietäväksi. Samoissa tiloissa oli mahdollisuus tutustua myös sota-ajan esineistöön, historiaan ja kirjallisuuteen. Laula minulle rakkaudesta -näytäntö lahjoituksena Liikemies Yrjö Laakkonen lahjoitti kaikille veteraaneille kesäteatteri näytöksen ”Laula minulle rakkaudesta” sekä väliaikatarjoilun. Näytelmän on käsikirjoittanut ja ohjannut Markku Pölönen. Rooleissa nähtiin Satu Silvo, Kai Hyttinen, Reidar Palmgren, Johanna Kuuva ja Konsta Laakso. Lähes 250 vete­ raania, puolisoa ja auttajaa saivat nauttia pirteästä näytelmästä ja maittavasta tarjoilusta kesäisessä iltapäivässä Utran Uittotuvalla, Pielisjoen rannalla. Kaikkien lämpimät kiitokset lahjoittajalle! Lauri Tanskanen 70 vuotta Polvijärven osaston asiamies-sihteeri Lauri Tanskanen täytti 23.6. 70 vuotta. Merkkipäiväänsä hän vietti läheistensä seurassa, mutta juhlat hän järjesti 14.8. Polvijärven Koskipirtillä. Suuri joukko ystäviä, yhteistyökumppaneita ja järjestöväkeä oli kokoontunut juhlimaan aktiivista toimenmiestä. Sotainvalidityössä Lauri Tanskanen on ollut mukana jo lähes 50 vuoden ajan, syyskeräyksissä kerääjänä, automiehenä sekä Polvijärven osaston johtokunnassa ja asiamies-sihteerinä. Isänmaallisuus ja Suomen itsenäisyyden hyväksi toimiminen ovat juurtuneet Tanskasen aatemaailmaan jo lapsuudenkodissa. Isä oli sodassa lääkintäaliupseerina ja äiti ilmavalvonnassa lottana. Lauri Tanskanen toimii aktiivisesti useiden maanpuolustusjärjestöjen eri tehtävissä ja työ Polvijärven sotainvalidiosastossa jatkuu edelleen. Tanskanen on suorittanut reserviupseerikoulun kouluttajakurssin ja toiminut 1990-luvulta vuoteen 2005 OKUPOLIN paikallisosaston maanpuolustuskoulutuksen koulutuspäällikkönä. Vuonna 2005 hänet valittiin Pohjois-Karjalan piirin Vuoden Reserviläiseksi. Kertausharjoituspäiviä on kertynyt 200. Sotilasarvoltaan hän on reservin vääpeli. Tanskanen suoritti kaupanalan tutkintoja ja pääosan elämäntyöstään hän on tehnyt kauppiaana. Perheeseen kuuluu kaksi aikuista lasta. Ansioistaan Lauri Tanskaselle on myönnetty mm. Suomen Leijo­ nan ritarikunnan ansioristi, sota­ invalidien suuri ansiomerkki sekä useita muita ansiomerkkejä ja huomionosoituksia. Lauri Tanskasen motto: Isänmaan asialla, maanpuolustushenkeä kohottaen. Piirin ja osastojen lämpimät onnittelut Kaikkea hyvää elämääsi ja aktiiviseen maanpuolustustyöhösi Tekstit Tuulikki Leinonen Kuvat Kalevi Lohiranto

Keski-Pohjanmaa KESKI-POHJANMAA Kitinkuja 2, 69100 Kannus Puh. 044 304 2669 Marski sotaveteraani­ kuoron johtajalle Marskin tunnustuspalkintoa juhlistamassa Ylivieskan sotainvalidiosaston pj. Eero Huttunen ja sihteeri Matti Lahti sekä Sotaveteraanikuoro. Sotainvalidipiirin kesäjuhla Nivalassa Marskin sotainvalidirahaston tunnustuspalkinnon sai ylivieskalainen sotainvalidi Oiva Savela. Pitkä ja ansiokas työ Ylivieskan sotaveteraanikuoron johtajana tuli näin palkituksi. Kuorotoiminta on hieno osoitus veteraanitoiminnasta, joka on yhteistä kaikille Suomea puolustaneille ja nuoremmille isänmaan ystäville. Kuorolla on Oivan johtamana ollut vajaan kahden vuosikymmenen aikana noin 400 esiintymistä veteraanijuhlissa, veljien saattamisessa viimeiselle matkalle, esiintymisiä rippikoululaisille ja kutsuntaan tulleille asevelvollisille. Vierailut nuorten pariin ja nuorempien laulajien mukanaolo on edistänyt veteraanien perinteen jatkumisen seuraaville sukupolville. Sotaveteraanikuoro on tarjonnut musiikin voimaa niin laulajille kuin kuulijoillekin. Hyvä musiikki on virkistänyt ja kantanut eteenpäin niin hyvinä kuin vaikeampina hetkinä. Kuorotoiminnan lisäksi Oiva on osallistunut sotainvalidien ja puolisojäsenten asioiden hoitoon paikallisosaston johtokunnassa. Niinpä Ylivieskan sotainvalidiosasto yhdessä veteraanikuoron kanssa järjestivät juhlahetken juhannuksen alla Oivan kotona tunnustuspalkinnon merkeissä. Tunnustuspalkinnon luovutti piirin puolesta toiminnanjohtaja. Marja-Liisa Kattilakoski Kesä on erilaisten kokoontumisten aikaa. Esimerkiksi sotainvalidit ja -veteraanit ovat eri paikkakunnilla pyrkineet järjestämään yhteisiä kokoontumisia. Vaikka osallistujien joukko on vuosi vuodelta vähentynyt, tällaiset kokoontumiset on nähty tarpeellisiksi. Sotainvalideille ja heidän läheisilleen ne ovat olleet omalla tavallaan ”henkireikiä” arjen keskellä, kun on voitu tavata tuttuja ja muistella menneitä. Se piristää ja tuo vaihtelua. Tosin sotainvalidien ikärakenne Keski-Pohjanmaallakin on jo varsin korkea niin kuin muidenkin sotaveteraanien. Sotainvalidien Keski-Pohjanmaan piiri on perinteiseen tapaan järjestänyt vuosittain kesäjuhlan, jossa on paikalla sotiemme invalideja ja heidän läheisiään ja tukihenkilöitä. Sotainvalidien Veljesliiton Keski-Pohjanmaan piiri järjesti elokuun puolivälissä Nivalan osaston kanssa piirin yhteisen kesäjuhlan. Se pidettiin Nivalan Nuorisoseuran talolla. Juhlatilaisuus aloitettiin yhteislaululla. Sitä säesti Nivalan Pelimannit, joka esiintyi juhlassa useaan otteeseen Heino Haaviston johdolla. Sotainvalidien Nivalan osaston puheenjohtaja Veikko Junttila toivotti juhlaväen tervetulleiksi. Hän kertoi tällaisia piirin kesäjuhlia järjestetyn vuosittain paikallisten yhdistysten perustamisesta lähtien. Hartaushetken piti rovasti Heikki Hurskainen. Maija Ylen-Julin kertoi, miten Kyösti ja Kaisa Kallion tytär Kerttu (Saalasti) muisteli lapsuusvuosistaan. Ilkka Pihlajamaan lauluesityksen jälkeen piti puheen SV:n Keski-Pohjanmaan piirin puheenjohtaja evl Esko Hirviniemi, joka toi juhlaan piirin tervehdyksen. Hän totesi, että sotainvalidiliitto perustettiin heti talvisodan jälkeen 18.8.1940. Aloite tuli sotainvali- deilta. Esim. haapajärvinen Aarne Ruuska sai jo hieman aikaisemmin 29.7.1940 aikaan Haapajärvellä yhdistyksen perustamisen toisena Suomessa. Vain Kiuruvesi ehti edelle. Esko Hirviniemen mukaan oman SV:n Keski-Pohjanmaan piirissä on nyt noin 80 sotainvalidia, 320 puoliso- ja leskijäsentä sekä 120 tukijäsentä. Hirviniemi ennakoi muutoksia olevan tulossa. Osastot voivat purkautua ja jäsenet liittyä suoraan piiriin henkilöjäseninä. Piiri toimii ainakin vuoden 2018 loppuun ja sitten perinneyhdistyksenä vapaaehtoisin voimin. Piirin puheenjohtaja vakuutti, että sotainvalideista pidetään huolta loppuun asti. Piirit toimivat 35 Sotainvalidinaisten vaativan työn arvostus on lopulta saatu esimerkillisesti alulle Keski-Pohjanmaan piirissä. Anne Ruuttula-Vasarin johdolla on koottu aineistoa, jota voidaan käyttää myös tutkimusaineistona. Se on samalla osoitus sotainvalidinaisten vaativan työn arvostuksesta. Suomi 100 - juhlavuoden aikana julkaistaan 72 vaikuttavaa tarinaa. Evl Esko Hirviniemi, joka on ollut rauhanturvatyössä, ja joka palkittiin elokuussa sotainvalidien hyväksi tehdystä työstä sotainvalidien ansioristillä, kertoi sen työn merkityksestä. Kesäjuhlassa oli huomionosoituksia. Puolustusministerin myöntämän sotainvalidien ansioristin sai Heikki Kankaanpää Sievistä. Veljesliiton myöntämän suuren ansiomerkin sai Maija Paasila Kannuksesta. Piirin myöntämän kultaisen ansiomerkin saivat Lauri Ahola, Esko Ojalehto, Sirkka Vierimaa, Taavi Vierimaa ja Teuvo Viita-aho Nivalasta. Nivalan osaston johtokunnan myöntämän pöytästandaarin saivat Laurilan Kukkaja Hautaustoimisto ja Nivalan Pelimannit ry. Tilaisuuden päätössanat lausui piirin toiminnanjohtaja Marja-Liisa Kattilakoski. Sotainvalidien maakunnallinen kesäjuhla päättyi lippulauluun. Ilmari Luhtasela Huomionosoituksia sotainvalidityössä mukana oleville. Keski-Pohjanmaan sotainvalidipiirin kesäjuhla pidettiin tänä vuonna Nivalassa.

36 Piirit toimivat Pohjois-Pohjanmaa POHJOIS-POHJANMAA Isokatu 5, 90100 Oulu Puh. 045 182 4484 / 044 479 4797 Toiminta jatkuu Pohjois-Pohjanmaalla Piirin toimintaa on lähdetty luotsaamaan uuteen aikaan. Alku näyttää ihan lupaavalta ja yhteisiä käytäntöjäkin on luotu. Kyläosastojen kanssa pidetään neuvotteluiltapäiviä ja piirihallitus taas hoitaa päätöksenteon. Kesäiset kokoontumiset ja yhteiset hetket ovat eri puolilla piiriä hieman erilaisia. Oulun sotainvalidien määrä on noin puolet piirin jäsenten määrästä, joten tästä syystä toiminta painottuu Oulun alueelle. Hietasaaren veljeskodilla on ollut toimintaa koko kesän. Suurimmat kesätapahtumat olivat keskikesän juhla ja piirin liikuntapäivä. Keskikesän juhla keräsi noin 70 osallistujaa paikalle. Nautimme hengellisestä sanomasta, musiikista ja yhdessäolosta kesäisen kauniina päivänä. Lisäksi tukihenkilöiden avustamana tarjoiltiin lohikeittoa ja kahvit. Joissakin piirin osastoissa on tehty pienimuotoisia retkiä lähialueelle, tai nautittu yhteisistä kahvihetkistä. Rosvopaistijuhla keräsi väkeä Oulu-halliin reilut 1000 vierasta. Vieraita oli Lapista, Kainuusta ja Pohjanmaalta. Heihin kuului veteraanivieraiden lisäksi sotaorpojen ja kaatuneiden omaisten edustajia eri puolilta aluetta. Piirin liikunta- ja virkistyspäivä elokuussa on ollut aina kovasti suosittu tapahtuma. Ohjelmassa oli lipun nosto, hartaushetki, piirin puheenjohtajan tervehdys, kilpailuja, arpajaiset sekä kahvit ja ruokailu. Tänä vuonna oli taas jäsenmäärä hieman kutistunut. Piirin alueelta paikalle oli kerääntynyt noin 130 vierasta. Ohjelmaa suunniteltaessa ei ollut tietoa yllätysvieraista, jotka virkistivät päivän uudella tavalla. Perinneyhdistys jakoi kolmelle jäsenelleen huomionosoitukset. Veljeskodilta saapui 94-vuotissyntymäpäiväänsä viettävä Tauno Mahlakaarto. Esitimme hänelle yhteislaulun Paljon Onnea vaan. Syksyn tullen toiminta hiljenee, mutta vielä on yksi yhteinen virkistysiltapäivä jäljellä. Teksti ja kuvat: E. Vikström Hietasaaren Veljeskodin keskikesän juhla­ tunnelmaa. Edessä Minna Salmi, Tuiran Srk, ja sotainvalidi Tauno Mahlakaarto. Veljeskodin lauluhetken vetäjänä Pertti Haipola edessä ja takana oik. Pentti Jouppila, Oulun seudun sotainvalidien puheenjohtaja, vieressä Kalevi Ilkka, musiikin ammattilainen. Onnittelemme Liikuntapäivän voittoisa sotainvalidijoukkue, vas. Väinö Syrjäkari, Arvi Oilinki ja Aimo Moilanen. Lauri Tammi puolisonsa Irjan kanssa. Lauri Tammi 100 vuotta Lipun nosto ja lippulaulu. Oik. Sulo Lehto, Antti Pesälä ja sotainvalidi Matti Aitto-oja. Perinneyhdistyksen huomionosoitusten saajat; vas. Kari Alenius, Vilho Räihä, Kristiina Vähäkuopus, Marja-Leena Vepsäläinen ja päivän juontaja Reino Helttunen. Sateisena syysaamuna saavuimme Kuusamon sotainvalidien kyläosaston puheenjohtajan Hannu Päivärinnan kanssa onnittelukäynnille Lauri Tammen luokse. Hän asuu puolisonsa kanssa omakotitalossaan Kuusamon keskustassa. Lauri jäi aikanaan eläkkeelle Kuusamon kunnanjohtajan virasta. Hän toimi tässä virassa eläkkeelle siirtymiseensä saakka, eli vuoteen 1979. Sodassa meni kuulo heikoksi ja oikea käsi vioittui myös samalla reissulla. Hän on kirjoittanut sota-ajan kokemuksistaan kirjan ”Pojasta mieheksi”. Virkeä 100-vuotias käy vielä lenkkeilemässä usean kerran viikossa. Onnittelemme 100-vuotiasta ja toivotamme Lauri Tammelle kaikkea hyvää tulevalle talvelle!

Kainuu Piirit toimivat 37 Prikaatikenraali Vesa Virtanen, Heikki Mäntymaa, Pekka Eskonpekka ja Veikko Heikkinen kuuntelevat Koskelon lausuntaa. KAINUU Seminaarinkatu 5, 87100 Kajaani Puh. 08 622 485 Sotiemme veteraanien Kainuun kirkkopäivät Sotiemme veteraanien Kainuun alueellista kirkkopäivää vietettiin Kajaanissa perinteiseen tapaan elokuun viimeisenä keskiviikkona. Päivän vietto alkoi ekumeenisella jumalanpalveluksella Kajaanin evankelisluterilaisessa kirkossa. Jumalanpalveluksen lopuksi kirkkoherra Marko Miettunen lähetti sankarihaudalle seppelpartion, jossa toimi yksi kustakin veteraanijärjestöstä: Rintamamiesveteraanien Pekka Eskonpekka Suomussalmelta, Sotainvalidien Heikki Mäntymaa Sotkamosta ja Sotaveteraanien Pauli Kukko Kajaanista. Jumalanpalveluksen jälkeen siirryttiin lounaalle ja päiväjuhlaan Kainuun prikaatille. Juhlapuheen piti Kainuun prikaatin komentaja prikaatikenraali Vesa Virtanen. Puheessaan Virtanen muistutti, että valitettavasti voimapolitiikan aika ei ole ohi. Koska turvallisuusympäristömme on muuttunut epävakaammaksi, me emme saa unohtaa jatkuvasti kehittää Suomen puolustuskykyä. Timo Koskelo lausui juhlassa Eino Leinon koskettavia runoja kuten Hymyilevä Apollo ja Rauhattoman rukous. Lopuksi hän lausui Kalidasuon runon Iloitse tästä päivästä, jonka sanoin ”eilinen on vain unta ja huominen kangastusta. Käytä hyvin tämä päivä, niin jokainen eilispäivä on onnellinen unelma ja jokainen huomen ihana toivo.” Juhlan musiikkiosuuden huipensi Kajaanin mieslaulajien esittämä Finlandia-hymni. Sotainvalidien Kainuun piirin kunniapuheenjohtaja Heikki Mäntymaa lausui juhlan lopuksi päätössanat. Mäntymaa kertoi, että kirkkopäivät ovat olleet oleellinen osa veteraanityössä. ”Veteraanit ovat ottaneet hengellisen tuen ja evankeliumin sanoman mielellään vastaan.” Mäntymaan mukaan kirkkopäivästä on myöskin muodostunut lämminhenkinen yhteisöllinen tapahtuma ja tapaaminen. ”Veteraanisukupolven kodit, erikoisesti Suomen äidit, yhdessä koulujen, seurakuntien, sotilaspoika-, Suoje- luskunta ja Lotta-järjestöjen kanssa olivat luomassa sen henkisen pohjan, josta syntyi Talvisodan henki, se rakentui suomalaisen kansasielun henkisiin juuriin. Tämä Talvisodan henki auttoi jatkossakin kestämään sotiemme kiirastulessa ja sen jälkeisinä vaikeina aikoina. Me tiedämme, mikä merkitys oli henkisillä arvoilla meidän henkisessä kestämisessä, silloin kun taivas ja maa iskivät tulta. Me tiedämme sen, että parhainkaan koulutus ja aseistus eivät auta jos henkinen asenne pettää.” Mäntymaa kertoi koskettavia esimerkkejä tilanteista, joissa uskosta Jumalaan on saatu voimia jaksaa. Jatkaen, että kaikilla on sodan aikana ollut vastaavia omakohtaisia kokemuksia ja että hengellinen toiminta on ollut oleellinen sisältö myöskin veteraanityössä ”meidän sisäisten haavojen hoitamisessa”. Lopuksi Mäntymaa lausui parhaimmat kiitokset tilaisuuden järjestelyistä seurakunnille ja Kainuun prikaatin komentajalle ja henkilöstölle. Mäntymaa esitti kiitokset erityisesti myös nuoremman polven veteraanien tukijoukolle: ”Meidän ohimarssimme kansamme historiassa on pian päättymässä. Te nuoremman sukupolven isänmaan vastuunkantajat, pitäkää huoli, että kansamme tulevaisuus rakentuu sellaiselle perustalle, että se vaikeuksien kohdatessa kestää.” Vuolijoelta sotainvalidien lesket Elina Mikkonen ja Marjatta Huusko sekä Kajaanin osaston tukihenkilö Matti Karjalainen. Sotainvalidi Aarne Pulkkinen Kuhmosta seuranaan veljeskoti Hyvinvointi Sammon palveluneuvoja Leena Uhlbäck. Rosvopaisti Oulussa Ouluhallissa vietettiin 11.8.2016 viihteellistä Rosvopaistitapahtumaa. Oulun kaupungin, Puolustusvoimien ja Finnairin yhteistyössä järjestämään tilaisuuteen oli kutsuttu veteraaneja saattajineen Pohjois-Pohjanmaalta ja Kainuusta. Veteraanit viihtyivät tilaisuudessa Lapin sotilassoittokunnan, Esa Niemitalon ja solistiyhtye Jermujen solistinaan Tuija Saura tahdittamana. Rosvopaistilla Pentti Mattila, Aimo ja Laila Seppänen sekä Kauko Koivunen. Toimisto palvelee Kainuun piirin toimiston päivystysajat ovat tiistaisin ja torstaisin 8.30–12. Perjantai on pääsääntöisesti vapaapäiväni. Muina aikoina tapaan ja autan jäseniä kotikäynneillä sekä yksin, että yhdessä tukijäsenten kanssa. Soita ja sovi tapaaminen. Olen aina tavoitettavissa numeroista 08 622 485 tai 050 372 5417. Juha Huttunen, toiminnanjohtaja

38 Piirit toimivat LAPPI Ruokasenkatu 8 A, 96200 Rovaniemi Puh. 016 221 687 Muistamme Niilo Muotka * 15.10.1919 † 17.6.2016 Kunnallisneuvos Niilo Muotka kuoli 17.6.2016 Muoniossa. Suru-uutisen saimme kuulla heti seuraavana aamuna. Niilo sai asua kotonaan lähes kuolemaansa saakka. Viimeisinä elinvuosina voimat alkoivat vähentyä, ja hän kertoi haluavansa siirtää sotiemme veteraaniveljien ja -sisarten etuusasioiden hoitovastuun nuoremmalle sukupolvelle. Tarvittaessa hän oli silti valmis jatkamaan neuvonantajana niin kauan kuin vähänkin kykenee. Toiminta lähimmäisten ja kohtalotovereiden hyväksi jatkui kuolemaan saakka. Siitä tämän muistokirjoituksen laatijalla on omakohtaiset kokemukset kuluvan vuoden kevättalvelle saakka. Niilo osallistui puolustusvoimien kutsuntoihin syksyllä 1939. Talvisodan syttyminen aiheutti silloin varusmiespalvelun varhentamisen. Niilon osalta se alkoi 15.2.1940 Ylivieskassa. Sodan johdosta palvelusaika muuttui 18 kuukaudeksi. Sen jälkeen oli siirtyminen reservipalvelukseen rintamalle ja rintamataisteluihin. Sotareissu kesti tarkalleen neljä vuotta, yhdeksän kuukautta ja yksitoista päivää. Lähes viiteen vuoteen sisältyi reserviupseeri- ja aliupseerikoulu ja lukuisia lyhytaikaisia kursseja, mm. RUK:n valmennuskurssi. Sotavuosiin saakka oli sääntö, että upseerikoulun kelpoisuusehtona oli vähintään keskikoulun tai sitä vastaavan oppimäärän suorittaminen. Niilo oli ainoa syntyperäinen muoniolainen, joka kelpuutettiin RUK:n kurssille Lappi neliluokkaisen kansakoulun oppimäärällä. Osallistuminen RUK:n kurssille nro 59 tapahtui 4.7.– 15.11.1944. Hän haavoittui kolme kertaa, 10.7.41 Sallassa, 25.4.42 Kiestingissä ja 30.6.44 Ihantalassa. Avioituminen tapahtui vuonna 1942. Sotilasarvo oli yliluutnantti. Sotareissulta palattuaan Niilo kutsuttiin paikallisen kansanhuollon johtajaksi, ja siinä tehtävässä kuluivat vuodet 1945–1949. Sen jälkeen alkoi pitkä pankinjohtajan ura. Jo työvuosina hän toimi aktiivisesti erilaisissa luottamustehtävissä, mm. Muonion kunnanhallituksen puheenjohtajana vuosina 1949–1972 ja kunnanvaltuuston jäsenenä vuosina 1957–1984. Kunnanvaltuuston vuosiin sisältyi valtuuston varapuheenjohtajuus vuosina 1973–1980. Eläkkeellä ollessa luottamustehtävät yhteisten asioiden hoidossa antoivat elämälle merkittävän sisällön perhe-elämän lisäksi. Niilo Muotka toimi pitkään ja ansiokkaasti sotainvalidien etujen hoitajana. Hän oli hyvin arvostettu henkilö myös muiden sotiemme veteraanien toiminnassa. Hän aloitti sotainvalidien Muonion asiamiehenä pian Veljesliiton perustamisen jälkeen. Muonion osaston puheenjohtajana hän toimi sen perustamisesta 1953 lähtien vuoteen 2006 saakka ja vielä vuonna 2013. Lapin piirin piirihallituksen varajäsenenä hän oli ensimmäisen kerran vuonna 1954 ja varsinaisena jäsenenä vuodesta 1973 alkaen vuoden 2015 loppuun saakka. Hän toimi myös liiton hallituksen varajäsenenä. Piirihallituksen varapuheenjohtajana Niilo toimi vuosina 2012–2013 ja 2. varapuheenjohtajana vuonna 2014. Liiton liittovaltuuston varajäsenenä hän oli vuosina 1989–1999 ja 2010–2013 sekä jäsenenä vuosina 1989–1999 ja varajäsenenä vuosina 2010–2011. Piiriyhdistyksen toiminnassa hänet tullaan muistamaan hyvin aktiivisena piirihallituksen jäsenenä sekä merkittävänä vaikuttajana ja sotainvalidien etuusasioiden hoitajana. mistä. Lapin läänissä oli toiminut kaksi lottapiiriä sekä lukuisia paikallis- ja kyläosastoja. Jokaisessa pitäjässä toimi vähintään yksi osasto. Lapin lottatehtävissä oli yhteensä noin 7 000 naishenkilöä. Lakkautetun Lottajärjestön tilalle ja perinteen jatkajaksi perustettiin syksyllä 1944 Suomen Naisten Huoltosäätiö, jolle siirtyi suurin osa järjestön omaisuudesta. Lapin sotainvalidipiirissä ensimmäinen naistoimikunta perustettiin 27.4.1945 Ylitornion osaston yhteyteen. Samana vuonna perustettiin kuusi ja seuraavana vuonna neljä paikallista naistoimikuntaa, jotka myöhemmin toimivat paikallisten sotainvalidiosastojen jaostoina. Jäseniä oli runsaat 300. Myöhemmin vuonna 1948 perustettiin ”Sotainvaliidien Veljesliiton Lapin piirin neuvotteleva naistoimikunta”; myöhemmin nimi muutettiin Sotainvalidien Veljesliiton Lapin piirin naistoimikunnaksi. Ensimmäisenä puheenjohtajana oli Martta Haatanen Torniosta. Piiriin naistoimikunnan tehtävä oli toimia yhdyssiteenä liiton naisjärjestön ja paikallisten naisjaostojen välillä. Yhteiset neuvottelu- ja virkistyspäivät, kunto- ja virkistysviikot olivat lujittamassa yhteenkuuluvuutta. Tuettiin läänin alueella opiskelevia nuoria stipendeillä, mikä tapahtui vuoteen 1973 saakka Lapin liikuntakasvatussäätiön rahaston ja myöhemmin perustetun oman tukirahaston turvin. Myös orpolasten kummitoimintaa järjestettiin. Osastojen naisjaostot keräsivät varoja myös erilaisilla tempauksilla ja pitopalvelutoiminnalla sekä 1950-luvulta alkaen kynttilöiden myynnillä ja ryijypalvelutoiminnalla. Lapin sotainvalidipiirin kannalta oli merkittävää, että piirin naistoimikunta kymmenvuotisen toimintansa kunniaksi lahjoitti piirille oman lipun, joka oli rovaniemeläisen Eila Laakson ompelema. Naisjaostojen tuki toiminnallaan myös miesten muodostamia osas- Arpajaisissa rouva Hilma Koivukankaalla kävi hyvä tuuri. Mopedin luovutustilaisuus 29.4.1968. Luovuttajana Pauli Koskenniemi Rovaniemen osastosta. toja. Naisten osuus todettiin tärkeäksi sotainvalidien huoltotyössä, ja siksi työn organisointi todettiin tarpeelliseksi läänitasolla jo varhaisessa vaiheessa. Vuonna 1994 piirin naisjaostoissa oli yhteensä noin 600 jäsentä. Jaostojen määrä oli suurimmillaan 21 ja viimeisen toimintavuosikymmenen aikana se väheni alle 10:een. 2000-luvun alkuvuosina virkistysviikoille osallistui vuosittain noin 20–25 osallistujaa. Vielä toiminnan loppuvuosina 2004–2008 piirin naistoimikunta ja jaostot käyttivät varoja huoltotoimintaan yhteensä 56 976 euroa. Viimeiset toiminnassa olleet naisjaostot ja piirin naistoimikunta lakkauttivat toimintansa vuoden 2008 lopussa. Piirin naistoimikunnan viimeisenä puheenjohtajana toimi Liisa Hiekka (vuosina 1999– 2008) ja sihteerinä Aira Haavikko (vuosina 1972–2008), molemmat Rovaniemeltä. Toiminnan päätyttyä jäsenet siirtyivät sotainvalidiosastojen puolisojäseniksi tai muiden veteraanijärjestöjen jäseniksi. Rovaniemen naisjaosto jatkoi toimintaa kerhomuotoisena vuoteen 2014 saakka. Veijo Kyllönen Piiritoimisto on avoinna jatkossa ma–ke klo 8–15.30! Keminseudun osaston retki Veijo Kyllönen toiminnanjohtaja Sotainvalidien Veljesliiton Lapin piiri Kuva: Mari Palomaa / Kittilälehti Lapin naistoimintaa vuosina 1945–2008 Lotta-Svärd järjestön ja Suomen Aseveljien Liiton lakkauttaminen merkitsi sodan jälkeisessä huoltotyössä noin neljännesmiljoonalle naiselle vapaaehtoisen työn päätty- Keminseudun osasto kävi 13.7 Simojoen Lohirannassa lohilounaalla. Sää suosi tapahtumaa. Valitettavasti aika moni peruutti lähtönsä sairauden ym. takia. Osallistujia oli kuitenkin 17. Ruokaa ja ympäristöä kehuttiin yleisesti. Tarjolla oli Perämeren lohta useassa eri muodossa. Haitaristi viihdytti tapahtumaa ja päätöskahvien myötä laulatti osallistujia. Kuva ja teksti: Leo Lampela.

Ruotsi Piirit toimivat 39 RUOTSI Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Puh. 00 46 8 648 1131 Piirin tapahtumia Keväällä 1.4.2016 pidettiin vuosikokous piiritoimistolla, osoitteessa Slakthusplan 3, Johanneshov, Tukholma. Ennen kokousta nautittiin lohikeitto ja kahvin jälkeen alkoi kokous. Piirin puheenjohtaja Anssi Pajuvirta toivotti vuosikokouksen osanottajat ja erityisesti pääsihteeri Markku Honkasalo tervetulleiksi. Markku Honkasalo toi vuosikokoukselle Sotainvalidien Veljesliiton tervehdyksen ja toimi myös kokouksen puheenjohtajana. Kunnioitimme vuoden aikana poisnukkuneita jäseniämme hetken hiljaisuudella. Todettiin, että kokous on piirin sääntöjen mukaisesti kutsuttu koolle ja on siten laillinen ja päätösvaltainen. Kokouksen kielenä oli ensisijaisesti suomi, mutta keskustelut käännettiin myös ruotsiksi. Jaettu kokousmateriaali oli molemmilla kielillä. Piirin hallitukselle myönnettiin toimintavuodelle 2015 tili- ja vastuuvapaus. Piirin puheenjohtajaksi valittiin Anssi Pajuvirta. Piirin hallitukseen kuuluvat Asko Matikainen, Jan Kjellberg, Jouni Knuuttila ja Ossi Kouk- Kuva elokuulta 1941, kun haavoittunutta tuodaan etulinjoilta kranaattisateessa. Toiset painuvat asemiin eteen. SA-kuva. Ruotsin piirin syyskeräys kula. Hallituksen varajäseneksi valittiin Irja Patala. Vuosikokous päättyi hyvään tunnelmaan ja toivotettiin hyvää tulevalle toimintavuodelle. Päätteeksi esiteltiin Ari Matikaisen Sota ja Mielenrauha -dokumentti jäsenille. Piirin syyskeräys aloitetaan 1. lokakuuta ja se päättyy vuoden vaihteessa. Pyrimme saamaan varoja, joilla tuetaan jäseniämme juhlavuoden aikana. Keräys suoritetaan Ruotsissa postisiirtotilille 2648996. Lisätietoja löytyy netistä osoitteesta www.krigsinvaliderna.se Sotainvalidien Veljesliitto on sotainvalidien oma huolto- ja veljesjärjestö, joka aloitti toimintansa 1940 talvisodan jälkeen. Tänään Ruotsissa asuu lähes 250 sotainvalidia, heidän puolisoitaan ja leskiään. Syyskeräyksen kautta tuetaan heitä vanhuuden päivinä. AsMA Sotainvalidin, puolison tai lesken asioita hoitava: Tilaa oma lehtesi veloituksetta! Sotainvalidien Veljesliitto tarjoaa jäsenemme asioita hoitavalle henkilölle mahdollisuuden tilata oma Sotainvalidi-lehtensä kotiosoitteeseen viidesti vuodessa kannettuna. Lehden kautta saatte tietoa mm. sotainvalidien sekä puolisojen ja leskien edunvalvontaa koskevista asioista. Sotainvalidien Veljesliitto maksaa postimaksun Täyttäkää tietonne alla olevaan tilauslomakkeeseen ja postittakaa se Veljesliittoon. Sotainvalidi-lehden omaistilauksen voi tehdä myös sähköpostitse osoitteeseen si-lehti@sotainvalidit.fi tai p. 09 478 500. Nimi ____________________________________________________________________________ Sotainvalidien Veljesliitto Osoite __________________________________________________________________________ Tunnus 5003826 Postinumero ja -toimipaikka ______________________________________________________ Puh. _____________________________________________________________________________ SI:n / puolison / lesken nimi ja kotipaikka ____________________________________________ _________________________________________________________________________________ 00003 Vastauslähetys

40 l Sotainvalidin lapsenlapsi Lasse Nyman, 36, näyttää hienoa muistolaattaa, jonka aikoo viedä isoisänsä Veikko Ruotoistenmäen (1921–2001) haavoittumispaikalle Kuhmoon Pirttijärven rannalle. – Muistolaatta on kunnianosoitus isoisälleni sekä kaikille sotainvalideille, Nyman sanoo. Kiinnostus haavoittumispaikan selvittämiseen syntyi useista asioista. Nyman halusi nostaa esille sotainvalidien kohtalot ja isoisänsä kautta kertoa niistä yhden tarinan. – Sortumatta sotaromantisointiin halusin kertoa elämästä, joka heillä edessään oli ja kertoa tapahtumat sellaisenaan kun ne dokumenttien valossa tapahtuivat. Nyman harrastaa sotahistoriaa ja metallin etsintää. Hän on kulkenut erilaisissa maastoissa ja taistelukentillä ja huomannut, ettei sotainvalideille ole kiinnitetty muistolaattaa varsinaisille haavoittumispaikoille. Hän päätti korjata tilanteen ja viedä muistolaatan isoisänsä haavoittumispaikalle. Tarkan paikan löytäminen vaati kuitenkin paljon työtä ja välillä tehtävä tuntui mahdottomalta. Sotavammasta ammatti Pyhäsalmella vuonna 1921 syntynyt Veikko Ruotoistenmäki oli 17-vuotias, kun hän lähti vapaaehtoisena talvisotaan. – Kaikki vaarin kaverit lähtivät sotaan ja kai mukana oli myös nuoren miehen seikkailunhalua. Ilman mitään sen suurempaa ideologiaa tai muuta vakaumusta hän sinne lähti, näin olen asian ymmärtänyt. Isoisän sotakomennus jäi lyhyeksi: hän astui palvelukseen 5.12.1939 ja oli sotapoliisin joukoissa mm. Lieksassa ja Suomussalmella kooten aseita Raatteen tien taistelujen jäljiltä. Ruotoistenmäki haavoittui 12.2.1940, kun pikakiväärin luoti lävisti hänen oikean reitensä ja osui vielä vasemman jalan sääreen. – Eräs nivalalainen sotilas veti vaarin suksista tehdyllä ahkiolla turvaan. Edessä oli pitkä sairaala- ja kuntoutuskierre, jalan amputaatio sekä hermovauriot toisessa jalassa. Ruotoistenmäki tiesi mitä on elää hermovaurioisen jalan kanssa, joten hän alkoi kehittää tarvittavia apuvälineitä. Hän tekikin mittavan uran apuvälineiden kehityksessä ja helpotti näin muidenkin jalan hermovaurioista kärsivien elämää. Hänen tuotteensa ovat voittaneet useita palkintoja. Haavoittuminen oli nuoren miehen elämässä merkittävä rajapyykki – elämä, kuten hän sen tiesi, loppui ja toinen alkoi. – Vaari oli täyttänyt nipin napin 18 vuotta, kun sitten häneltä lähtivät jalat alta ja matka vasta alkoi, lapsenlapsi Lasse Nyman kiteyttää. Lasse Nyman teki ison työn selvittäessään isoisänsä haavoittumispaikan. Isoisän haavoittumistarinaa selvittämässä Sodassa haavoittuminen tiesi monelle nuorelle elämän aloittamista uudelleen vammautuneena. Muutos vaati hyvää asennetta, joka on joskus jatkunut seuraavillekin sukupolville. Lasse Nyman vie teettämänsä muistolaatan isoisänsä haavoittumispaikalle.

41 Kohti huomista, ei eilistä Veikko Ruotoistenmäki teki mittavan uran jalan apuvälineiden suunnittelijana. Eteenpäin katsova elämänasenne välittyi myös jälkeläisille. Kuva: Lasse Nyman Sodasta tai haavoittumisesta ei puhuttu, sillä siihen ei ollut tarvetta – sotavamma oli läsnä joka päivä, myös hermosärkynä ja amputoidun raajan haamukipuna. Lasse Nyman kertoo isoisänsä olleen positiivinen. Se elämänasenne on siirtynyt myös jälkeläisille. – Vaarin tarinan rikkaus on se, että hän käänsi tapahtuneen voitoksi. Pitää katsoa huomiseen, ei eiliseen, Nyman sanoo. Ja koska isoisän elämän käännekohta oli rintamalla haavoittuminen, halusi Nyman selvittää mitä tapahtui ja missä. – Halusin viedä muistolaatan tarinan alkulähteille: tästä isoisän tarina alkoi. Tapahtumakuvaa rakentamaan Aluksi Nyman tilasi isoisänsä kantakortin ja jututti äitiään ja tämän veljiä, josko he tietäisivät isänsä haavoittumistarinasta enemmän yksityiskohtia kuin vain sen, että se tapahtui Kuhmossa. Tarkkaa paikkaa ei selvinnyt, joten hän päätti ottaa asiakseen selvittää tapahtumat sotapäiväkirjojen ja museoiden avulla. – Dokumenttien valossa aloin selvittää miten se tapahtui, ja miten vaari sen kertoi. Kenelläkään ei tuntunut olevan tarkkaa kuvaa muuta kuin se, että se tapahtui jäällä. Vapaa-ajat Nyman kahlasi lävitse sotapäiväkirjoja, tilasi isoisäänsä koskevat saatavilla olevat asiakirjat ja kokosi palasia yhteen. Asiat eivät silti tuntuneet etenevän. – Vaarin kohdalla ongelmana oli se, että sotapoliiseja koskevat tiedot olivat hajallaan ja sotapäiväkirjoja on voitu kirjoittaa kiireessä ja tarkat tiedot ovat jääneet puuttumaan. Pääkohdat saatiin esille ylimalkaisesti. Välillä tuntui, että seinä nousee pystyyn, Nyman kuvailee tietojen keruuta. Vastaus löytyi Facebookista Nyman oli yhteydessä sotahistorioitsijoihin ja häntä kehotettiin kääntymään Kuhmon talvisotamuseon puoleen. Sieltäkään ei vastausta löytynyt. Hän jätti asian hautumaan pariksi kuukaudeksi ja palasi sen pariin vielä kun päätti kokeilla Facebookia. – Facebookissa on oma Suomussalmen sotahistoria -ryhmä. Kysyin siellä olisiko kellään tästä tilanteesta tarkempia tietoja. Se on ollut nimittäin tunnettu tapahtuma, sillä samalla alueella kaatui venäläinen eversti. Kaikki lähti liikkeelle yhdestä viestistä ja viestini sattui tavoittamaan oikean ihmisen. Oikea ihminen oli Esa Määttä, joka johdatti Nymanin tapahtuneista tarkemmin kertovien sotapäiväkirjojen jäljille. Tarinan loppu vie tarinan alkuun Noin vuoden kestänyt projekti isoisänsä sodanaikaisilla jalanjälijillä tulee päätökseen. Nymanin sinnikkäällä työllä selvisi, että 18-vuotias Veikko Ruotoistenmäki haavoittui Kuhmossa sijaitsevalla Pirttijärvellä. Nymanilla on muistolaatta sekä paikallisen maanomistajan hyvin myötämielinen lupa tulla kiinnittämään muistolaatta paikoilleen järven rantaan. Näin, isoisänsä tarinan alkuun palaamalla, hän on saanut sen kerrottua loppuun. l Marja Kivilompolo Tapahtumat Pirttijärvellä 12.2.1940 on taltioitu sotapäiväkirjaan. Kuva: Lasse Nyman Keskeneräiset tarinat päätökseen Hyvinkääläinen Lasse Nyman on innokas sotahistorian harrastaja. Tässä häntä tukee hyvin hänen toinen intohimonsa, metallinetsintä. Hän on tehnyt yhteistyötä mm. Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen kanssa. Tehtävä on vastuullinen ja säännöt ovat selvät. – Kun sotahistoriaa tutkitaan metallinetsimien avulla, on aina lähdettävä siitä, että tutkimus tehdään historian vaalimisen lähtökohdista, Nyman painottaa. Kenttätyötä edeltää perusteellinen tutustuminen alueeseen ja sen historiaan. Työ vaatiikin yhteistyötä monien eri viranomaisten kuten rajavartio­ laitoksen kanssa. – Etsintätyön toteutus ja tutkittavat kohteet suunnitellaan yhdessä. Itse kentällä metallinetsijät tekevät varsinaisen etsintätyön ja museotahot kirjaavat tehdyt löydöt, Nyman kertoo. Nymanin mukaan vuosien 1939–1945 sotahistorialliset kohteet ovat tällä hetkellä yksi uhatuimmista kulttuuriperinnöllisistä kohteistamme. Niinpä metallinetsijän olisi otettava yhteyttä museoviranomaisiin, jos hän löytää merkittäväksi katsottavaa materiaalia. Vaarallisista löydöksistä ilmoitetaan poliisille. Tasa-arvoinen kohtelu kaikille sotavainajille Sotiemme 1939–1945 jäljiltä kadoksissa on vielä noin 10 000 suomalaista. Se tarkoittaa yhtä monta avointa kohtaloa, eikä sellaista soisi kenenkään omaisille. Etsinnät tuottavat usein tulosta. – Suomen puolella vainajan löydyttyä kaivuu lopetetaan välittömästi ja siitä ilmoitetaan viranomaisille sekä Sotavainajien muiston vaalimisyhdistykselle, Nyman kertoo. Poliisilta luvan saatuaan metallinetsijät yhteistyössä museotahojen kanssa kaivavat vainajan pois kenttähaudasta dokumentoiden kaiken. Jäänteet luovutetaan Sotainvainajien muiston vaalimisyhdistykselle, joka vastaa vainajan tunnistamisesta jos mahdollista sekä hautaamiseen liittyvistä toimista. – Venäjällä etsinnöissä on omat säädöksensä ja siellä etsinnät edellyttävät aina yhdistyksen vahvistamaan suunnitelmaa. Sieltä löytyvät vainajien jäänteet hoitaa yhdistys, Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Pertti Suominen kertoo. – Löydettyjen esineiden tai vainajien kautta kerromme tarinat loppuun. Vainajat tuodaan kotimultiin, tuntolevyt ja muut esineistöt palautetaan omaisille, Nyman sanoo. l Marja Kivilompolo

42 Esittelyssä veljes- ja sairaskodit Sotainvalidien vanhuudenturvaksi perustettiin 1980- ja 1990-luvuilla veljeskoteja, joilla haluttiin taata sodissa vammautuneille hyvä ja kotoisa elämä myös sitten, kun he eivät enää pystyisi asumaan itsenäisesti. Talot rakennettiin yhteiskunnan tuella sillä ehdolla, että sotainvalidien vähetessä ne siirtyisivät vähitellen palvelemaan myös muita ryhmiä. Esittelemme Sotainvalidi-lehdessä muutaman veljeskodin kerrallaan. Suomessa on 21 veljes- ja sairaskotia sekä kaksi sairaalaa, jotka toimivat myös veljeskoteina. Sotainvalidien koti Jyväskylässä l Jyväskylässä sijaitseva Sotainvalidien Sairaskoti perustettiin Veljesliiton Sisä-Suomen piirin ja Jyväskylän kaupungin toimesta vuonna 1987. Omistajana sekä palvelujen tuottajana on Keski-Suomen Sairaskotisäätiö. – Talossamme on pitkäaikaishoitoa sotainvalideille ja kuntoutusta heille sekä kaikille sotiemme veteraaneille. Ostopalveluna Keski-Suomen sairaanhoitopiirille tuotetaan vaativaa neurologista ja ortopedistä kuntoutusta. Lisäksi tarjoamme kunnille kuntoutus- ja hoivapalveluita sekä erilaisia avopalveluita itsemaksaville asiakkaille, johtajaylilääkäri Jouni Kaleva kertoo. Jyväskylän sairaskodissa on yhteensä 48 laitospaikkaa, joista 23 on pitkäaikaisilla asukkailla. Loput laitospaikoista ovat kuntoutuspuolen käytössä. Kuten monessa muussakin paikassa, myös Jyväskylässä tuleva sote-uudistus sekä uusien asiakasryhmien tarve ovat ajankohtaisia aiheita. Kaleva uskoo, että sotainvalidit pystytään hoitamaan heillä loppuun asti. – Sotainvalidit pystytään hoitamaan loppuun asti sairaskodissa. Varsinkin jos saamme korvaavaa asiakaskuntaa uusilta sektoreilta. Uutta asiakaskuntaa tavoitellaan korostamalla talon vahvaa osaamista vaativassa kuntoutuksessa. Tulevaisuudessa paljon riippuu kuitenkin sotesta. – Tuleva maakunnallinen sote-hallintomalli on erittäin tärkeä. Siitä riippuu, minkä tahon kanssa palveluidemme myynnistä neuvotellaan ja sovitaan, Jouni Kaleva sanoo. l Jyväskylässä sijaitseva Sotainvalidien Sairaskoti on perustettu vuonna 1987. Kuva: Jarmo Porkka. Vahvuutena kuntoutus Sotainvalidien ja sotiemme veteraanien lisäksi talossa merkittävänä asiakasryhmänä ovat erikoissairaanhoidon neurologiset potilaat. Heidän hoitonsa ja kuntoutuksensa on iso osa talon arkea. Sairaskodin kanssa samoissa tiloissa toimii myös Keski-Suomen avustajatoiminta. Kaleva näkeekin veteraanien kotiin vietävät palvelut yhtenä talon erikoisuuksista. Sotainvalidien Sairaskoti l Perustettu vuonna 1987. l Perustajina Sotainvalidien Veljes­ liiton Keski-Suomen piiri sekä Jyväskylän kaupunki. l Talossa on 48 laitospaikkaa, joista 23 veteraanitaustaisilla asiakkailla. Vesijumppa on hyvää kuntoutusta! Kuva: Jarmo Porkka. Hyvinvointia Sammosta Hyvinvointi Sammossa on kehitelty paljon myös uutta palvelutarjontaa. tussa palveluasumisessa palvelusetelillä. Asiakaspaikkoja Hyvinvointi Sammossa on 50, joista Huotarin mukaan noin 45 % on veteraanitaustaisten asiakkaiden käytössä. – Kelan kuntoutujia on koko ajan enenevässä määrin. Tarjoamme Kelan kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseja sekä yksilöllistä kuntoutusta, myös vaikeavammaisille. l Kuhmossa sijaitseva Hyvinvointi Sampo on aloittanut toimintansa vuonna 1990. Sen perustajajäseniä ovat Sotainvalidien Veljesliiton Kuhmon osasto, Kuhmon Rintamaveteraanit ry, Kuhmon Sotaveteraanit ry ja Kainuun Rintamanaiset ry sekä Kuhmon kaupunki. Hyvinvointi Sampo kuuluu Kalevalan kuntoutuskoti -säätiöön. – Aiemmin toimimme nimellä Kalevalan kuntoutuskoti, mutta asiakasryhmien laajen- Virkistystoimintaa tuessa vaihdoimme nimen Hyvinvointi Sammoksi, joka vastaa paremmin palvelujamme, markkinointivastaava Tuija Huotari kertoo. Hyvinvointi Sampo tarjoaa kuntoutusta ja asumispalveluja sotainvalideille ja sotiemme veteraaneille. Lisäksi asiakkaitamme ovat sotainvalidien ja veteraanien puolisot ja lesket, lottakuntoutujat, erityisryhmien kuntoutujat, avokuntoutusasiakkaat sekä KELA:n kuntoutukseen tulevat. Talossa voi myös asua tehoste- Hyvinvointi Sampo on laajentanut toimintaansa ja mukaan on otettu myös kevyempää toimintaa. – Oheispalvelujamme ovat mm. opastetut kalastusretket, ryhmäliikuntatoiminnot, Tyhy-päivät yrityksille, kokouspalvelut, kotisairaanhoito, kotiin vietävät ateriapalvelut sekä hotellitoiminta, Huotari luettelee. Tiloista löytyy myös salonki, puoti, suolahuone, kuntosali ja terapia-allas. Talon vah-

43 Pohjoissavolaisten veljeskoti l Iisalmen Veljeskoti, nykyiseltä nimeltään Vetrea Terveys Oy Iisalmi, on Suomen toiseksi vanhin veljeskoti. – Sotainvalidien Veljesliiton Pohjois-Savon piiri on ollut aloitteellinen veljeskodin perustamisessa. Piiri teki päätöksen veljeskodin rakentamisesta 3.2.1979. Ensimmäiset kuntoutusasiakkaat saapuivat Iisalmen veljeskotiin 17.2.1982 ja laitoshoitoasiakkaat 2.3.1982, kertoo Vetrea Terveys Oy:n ylilääkäri Pasi Tiihonen. Talon omistaa KPY eli Kuopion puhelinyhdistys. – Omistaja on sataprosenttisesti KPY eli omistus on täysin kotimaisissa käsissä ja suurimmaksi osaksi pohjoissavolaisissa käsissä, Tiihonen sanoo. Iisalmen Vetreassa annetaan sotainvalidien ja veteraanien, puolisoiden ja lottien kuntoutusta. Sotainvalideille on laitoshoitoa lyhytaikaisesti ja pitkäaikaisesti. Talon paikkaluku on 105, ja siitä 40–45 on sotainvalidi- ja veteraaniasiakkaita. Loput 60–65 paikkaa jakautuu muiden asiakasryhmien kesken. – Talossa tuotetaan myös KELA:lle ammatillista kuntoutusta, monien eri sairasryhmien kuntoutusta ja yksilöllistä kuntoutusta. Lisäksi tuki- ja liikuntaelin sairaille tarjotaan TULESkuntoutusta, Tiihonen kertoo. Lisäksi Vetrea Terveys Oy Iisalmi tuottaa vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta sopimuspohjaisesti Pohjois-Savon sairaanhoitopiirille sekä Ylä-Savon SOTE-kuntayhtymälle. Tämä sisältää myös ensivaiheen aivohalvauskuntoutuksen. – Tuotamme myös tehostettua palveluasumista ikäihmisille, ja palvelusetelillä muun muassa omaishoitajien vapaapäiviä. Veteraanitaustaiset asiakkaat suurin yksittäinen asiakasryhmä Vaikka sotainvalidit ja veteraanit muodostavat alle puolet talon asiakaskunnasta, ovat he kuitenkin talon suurin yksittäinen asiakasryhmä. – Vaativa, erityisesti neurologinen kuntoutus on yksi vahvuusalueistamme, ylilääkäri Pasi Tiihonen sanoo. Tulevaisuudennäkymät ovat haasteelliset, mutta monipuolisen osaamisen ja palvelutarjonnan vuoksi luottamus tulevaisuuteen on vahva. Uhkana pidetään sitä, saadaanko talon paikkaluku pidettyä uusilla asiakasryhmillä yhtä suurena kuin nykyään. Tämän ei kuitenkaan koeta olevan uhkana sotainvalidien hoidolle. – Sotainvalidit pystytään hoitamaan loppuun saakka. Muu toiminta turvaa sen, että vielä viimeisetkin sotainvalidit pystyvät saamaan laadukkaan hoidon, Tiihonen vakuuttaa. Iisalmen Vetrea kuuluu samaan yhtiöön kuin Joensuun Vetrea, entinen Kuntohovi. Talojen välillä on sen verran etäisyyttä, ettei Tiihonen näe toiminnassa erityisesti etuja muttei myöskään haittoja. – Tarvittaessa voimme hyödyntää joitakin erityistyöntekijöitä keskenämme. Muuten talot toimivat varsin omillaan. l vuutena on osaava ja ystävällinen henkilökunta, joka toimii moniammatillisesti. – Tulevaisuuteen suhtaudumme avoimin ja positiivisin mielin. Kehitämme toimintaamme koko ajan asiakkaiden tarpeiden mukaisesti. Viime vuonna olemme panostaneet erityisesti asiakasviihtyvyyteen mm. somistamalla tiloja. On kunnia-asia saada hoitaa Suomen itsenäisyyttä puolustaneita. Sotainvalidit ja sotaveteraanit hoidamme talossa loppuun asti, Huotari sanoo. l l Aloitti toimintansa vuonna 1990. Aikaisemmalta nimeltään Kalevalan kuntoutuskoti. Uima-allas on monipuolinen kuntoutustila. l Asiakaspaikkoja talossa on 50, joista alle puolet on veteraanitaustaisten asiakkaiden käytössä. l Talon oheispalveluina mm. kala­ retket, kokouspalvelut sekä hotellitoiminta. l Perustamispäätös tehtiin vuonna 1979, veljeskoti vihittiin käyttöön 7.3.1982. l Osa Vetrea Terveys Oy -ketjua, jonka omistama toinen veljeskoti toimii Joensuussa. l Iisalmen Vetrean omistaa Kuopion puhelinyhdistys. l Paikkoja talossa on 105, joista 40–45 on veteraanitaustaisilla asiakkailla. Sotainvalidi Matti Mykkänen puodonta­ töiden parissa. Iisalmessa sijaitseva veljeskoti perustettiin jo vuonna 1979. Hyvinvointi Sampo Vetrea Terveys Iisalmi Talon toimintaa on laajennettu ja sieltä löytyy nykyään mm. suolahuone.

44 Elämän sana Uukuniemeläisyys Talvisodan taistoissa l Uukuniemeläisyys on yksi 1800- ja 1900lukujen taitteessa syntynyt Suomen evankelisluterilaisen kirkon herätysliikkeistä. Se syntyi ja vaikutti Kaakkois-Suomessa. Liikkeen keskeisiin hahmoihin kuuluivat horrossaarnaaja Helena Konttinen sekä maallikkosaarnaajat Paavo Sihvonen ja Olli Hälvä. Uukuniemeläinen herätys Uukuniemeläisen herätyksen katsotaan alkaneen Niukkalan kylän ahoseuroista vuonna 1886. Edellä mainitut saarnamiehet Sihvonen ja Hälvä kiersivät Uukuniemen kyliä käyden myös naapuripitäjissä. Uukuniemen seurakunnan kirkkoneuvosto antoi heille saarnakiellon, jota he eivät kuitenkaan noudattaneet. Kiellon taustalla oli jo v. 1726 annettu ns. konventikkeliplakaatti, jolla sakkojen ja muiden rangaistusten uhalla pyrittiin estämään herätysliikkeiden leviäminen. Eräissä seuroissa kieltoa aiottiin aluksi noudattaa, mutta silloin Hälvä totesi puhujapöydän takaa Sihvoselle: ”Tule pois Paavo puhumaan, Jumalaa meidän tulee totella enemmän kuin rovastia.” Toisena uukuniemeläisen herätysliikkeen ”juurena” voidaan pitää emäntä Helena Konttista (1871–1916) ja hänen unissasaarnaajan armolahjaansa. Hän oli tavallinen maalaisnainen, joka avioitui Matti Konttisen kanssa. Heille syntyi kahdeksan lasta. Ensimmäisen kerran horrostilaan Helena Konttinen joutui 24-vuotiaana. Hän alkoi myös saada Hengen kautta kehotuksia, että sille ja sille ihmiselle pitää mennä puhumaan uskon asioista. Nuori ihminen vastusteli aluksi Jumalalta saamaansa tehtävää (niin kuin Marokon-kauhu ja kansanedustaja, pastori Antti J. Rantamaa Kollaalla jouluna 1939. SA-kuva. Mooses tai profeetta Jesaja vetosivat oman olemuksensa heikkouteen ja taitamattomuuteen): ”kun olen vain vaimoihminen”. Jumalalta saamiinsa tehtäviin Konttinen tiivisti seuraavat asiat: hänen tuli käydä uskoon tulleiden luona, kutsua heitä kotiinsa, lukea Jumalan sanaa ja veisata virsiä heidän kanssaan. Vielä hänen tuli kouluttaa ja kasvattaa julistajia, kahden veljen kanssa asettaa kätensä heidän päälleen ja pyytää heille taivaallista viisautta. Konttisen kuoltua 1916 uukuniemeläisyydestä tuli joukkoliike. Tähän vaikutti erityisesti Olli Hälvän serkku Juho Hälvä, jolla oli erityiset julistajanlahjat. Lisäksi Uukuniemelle valmistui Parikanniemen orpokoti ja sen yhteyteen rukoushuone. Täällä alettiin pitää myöhemmin perinteeksi muodostuvia orpokotijuhlia. Näin julistajajoukko laajeni ja seuratoiminta sai uutta tuulta. Vielä sodan jälkeenkin, valtakunnanrajan pirstottua pitäjät, liikkeen kannatusta oli yhdeksässä kaakkoissuomalaisessa seurakunnassa aina Kiteeltä Rautjärvelle. Lukisin tähän joukkoon myös Ruokolahden, koska Ruokolahdella on Kristillinen kansanopisto, joka kantaa Jaakkiman opiston perinnettä. Uukuniemeläinen kristillisyys vaikutti vahvasti sekä Jaakkimassa että myöhemmin Ruokolahdella opiston hengen ja opiston opetuksen seurauksena. Uukuniemeläisyys rintamalla Miten uukuniemeläinen kristillisyys vaikutti Talvisodan Kollaan rintamalla? Kollaa-nimi on tuttu veteraaneille ja myös valveutuneelle jälkipolvelle mm. tarkka-ampuja Simo Häyhän nimen kautta. Se on tuttu myös kyseenalaista mainetta saavuttaneen kapteeni Aarne Juutilaisen, Marokon-Kauhuksi kutsutun, talvisodan legendan kautta. Rautjärven ja Uukuniemen miehet palvelivat pääosin juuri Kollaalla. Sinne he toivat repussaan myös oman kristillisen vakaumuksensa. Tästä konkreettisena merkkinä olivat Uudet testamentit, Sotilaan virsikirjat ja monella myös Hengelliset laulut ja virret -kirjanen. Isäni, Aarne Luumi ja äitini Saimi Luumi (s. Poutanen), kävivät aikoinaan Jaakkiman opiston ja pidän heitä uukuniemeläisen herätyksen edustajina. Isäni taisteli talvisodan Kollaalla em. kapteeni Juutilaisen joukoissa. Äiti rukoili kotirintamalla miehensä, puolivuotiaan poikansa ja Suomen puolesta. Kollaan rintamalla toimivat sotilaspappeina kirjailija-pastori Jorma Heiskanen ja pastori-kansanedustaja Antti J. Rantamaa. Heiskanen on kirjoittanut kirjan Kenttäpappina Kollaalla. Siinä hän kertoo Kollaan taisteluista ja papin työstä noissa karuissa oloissa. Papin työtä rajaa vaitiolovelvollisuus. Siksi vähemmälle jää se tieto, mitä miehet sisällään ajattelevat. Näistä on kuitenkin puhuttu kahden kesken papin kanssa. Eivätkä miehet yleensäkään pi- dä suurta ääntä henkilökohtaisesta uskostaan. Oma usko ja luottamus Jumalaan tihkuu kuitenkin miesten kirjeistä kotirintamalle. Lainaan tähän kaksi katkelmaa isäni kokemuksista parina aamuhetkenä. Kirje on kirjoitettu 9.2.1940. ”Menen etuvartiolinjaa tarkastamaan, matkaa yli 1/2 km. Alkaa tykistökeskitys pitkin polun suuntaa; 20–30 m:ä pääsee menemään; taas muksahtelee edessäpäin, tiukasti maahan kiinni. Kohta lentää kranaattiryhmä, ulisten, tuntuu tulevan kohti! Ehtii huoata vain: Jeesus Kristus. – Ei, yli meni, takana räiskähti. Taas nopeasti eteenpäin, taas jymisee, taas maahan, – sivulle meni. Kiitos, Jeesus! Taas eteenpäin!” ”Aamuhämärä. Olen taas menossa etuv. tarkastamaan. Polku kulkee naapurikorsun ohi, sieltä kuuluu aamuvirren (527) sävel. Pojat pyytävät sisään. Lauletaan pari kolme virttä, luen rukoukseksi H.L. (Hengellisen laulun) ja v. 520. ja niin lähdetään päivän toimiin ja vaaroihin Jeesuksen jalkojen juuresta ja Jeesuksen seurassa! Voi jos täällä pitäisi olla ilman Jeesusta, hukassa olisi. Mutta Hänen turvissaan sisäinen ihminen, uskossa heikkonakin, on turvassa, vaikka ulkonaista ihmistä luonnollinen pelon tunne ahdistaisikin. Kyllä se on hyvä, että ihminen viedään näin ahtaalle kuin täällä. Ei ehkä koskaan maailman ja katoavaisten turhuus ja samalla iäisten arvo olisi niin selvästi siellä paljastunut kuin täällä. Eikä ehkä olisi oppinut valmiina olemisen ja valvomisen tärkeyttä. Ja ennen kaikkea, ei ehkä olisi niin oppinut panemaan kaikkea toivoa ja perustamaan kaikkea Vapahtajaan, niin kuin täällä täytyy tai oikeammin, Jumalan kiitos, saa tehdä!” Ja sodan jälkeen Helena Konttinen tiivisti oman tehtävänsä Jumalan valtakunnan työsaralla seuraavasti: ”Hänen tuli käydä uskoon tulleiden luona, kutsua heitä kotiinsa, lukea Jumalan sanaa ja veisata virsiä heidän kanssaan.” Moni sodan kokenut mies tunsi tämän saman tehtäväksi annon omakseen. Ehkä oli annettu Jumalalle lupauksia, että jos tästä kiirastulesta selviää, on halukas tekemään jotain Jumalan valtakunnan eteenpäin menemiseksi maan päällä. Rautjärvellä näissä merkeissä työhön ryhtyivät kaksi sotainvalidia: isäni ja maanviljelijä Kauko Lempiäinen. He kutsuivat kuulijoita koolle torstai-iltaisin omiin koteihinsa ja myöhemmin niihin koteihin, joihin kutsu kävi. Kotien käytyä ahtaiksi alettiin kokoontua Sotainvalidien talolla. Kokoontumiset saivat nimekseen torstaiseurat. Nuo seurat jatkuvat edelleen nuoremman polven toimesta, ei enää viikoittain, mutta silloin tällöin. Kutsutaan kotiin, luetaan Jumalan sanaa ja veisataan virsiä. l Kari Luumi Imatran alueen veljespappi

Elämän sana Rukous Kaikkivaltias Jumala, rakas Taivaallinen Isä. Kiitos, että olet antanut Poikasi meille rakkautesi suurena lahjana. Anna meille hänen esikuvansa mukaista rohkeutta, ettemme kulkisi kenenkään apua tarvitsevan ohi. Sytytä sydämissämme rakkaus kaikkia lähimmäisiämme kohtaan. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden. Jorma Niinikoski Luottamuspappi Kun Jeesukselta kysyttiin kerran kiusaten, mikä on lain suurin käsky, hän vastasi näin: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat (Matt. 22: 37–40). Tätä vastausta sanotaan rakkauden kaksoiskäskyksi. Vastaamalla näin Jeesus yhdisti jo Mooseksen laissa annetut ohjeet Jumalan ja lähimmäisen rakastamisesta. Jumala on luonut sinut ja minut omaksi kuvakseen heijastamaan jotakin hänen hyvyytensä ja kauneutensa maailmasta. Jumalan kuva meissä on kuitenkin särkynyt, peili ei heijasta luonnostaan Jumalan hyvyyden ja kauneuden maailmaa. Olemme perisynnin turmelemia ihmisiä. Jumala on kuitenkin rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän (Joh.3:16). Rakkauden kaksoiskäskyyn liittyy myös Jeesuksen opettama kultainen sääntö: Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat (Matt. 7:12). Kaiken perustana on Jumalan rakkaus meitä kohtaan. Jouluna syntynyt Vapahtaja on meidän tähtemme ristinpuulle ylennetty Jumalan Karitsa, joka on ottanut pois maailman synnit. Armahtavan Jumalan kautta avautuu meille tie armahtamaan ja rakastamaan myös lähimmäisiämme. On aina syytä muistaa, että Jumala on Pyhä Kolmiyhteinen Jumala. Älä kadota sielustasi Jumalan pyhyyden tuntoa, tietoisuutta siitä, että olemme hänen kasvojensa edessä ja hänelle meidän on tehtävä tili elämästämme. Hän on Pyhä, vanhurskas Jumala, mutta samalla rakas Taivaallinen Isä. Elämämme tärkein asia on saada elää Jumalan lapsena hänen valtakunnassaan. Kun me rakastamme Jumalaa, haluamme kuunnella, mitä hän on sanassaan meille ilmoittanut. Haluamme kuunnella, mitä hän yhä puhuu meille Pyhän Henkensä kautta valtakunnassaan. Rakkaus Jumalaan syntyy siitä, että saamme lahjana syntien anteeksiantamuksen armon ja saamme elää hänen valtakunnassaan hänen lapsenaan nauttien vanhurskautta, rauhaa ja iloa. Tämä avaa tien myös lähimmäisen rakastamiseen. Kuka on lähimmäiseni? Kenelle minä olen lähimmäinen? Jumala on luonut kaikki ihmiset ja Kristuksessa lunastanut meidät kaikki. Tässä on jokaisen ihmisarvon perusta. Tässä on lähimmäisen rakkauden perusta. Sotiemme veteraanien sukupolvi on osoittanut suurta lähimmäisen rakkautta. Meidän tehtävämme on pitää huolta väistymässä olevasta sukupolvesta loppuun asti. Tehtävämme on myös viedä eteenpäin heidän perintöään ’Veljeä ei jätetä’ -hengessä ja samalla muistaa: Herra sinun nimesi on ikuinen! Sinun nimesi kaikuu polvesta polveen (Ps. 135:13). iStock/StefyMorelli Rakkauden kaksoiskäsky 45

46 Översättning: Henry Byskata KRIGSINVALIDEN Organ för Krigsinvalidernas Brödraförbund 4 / 2016 Ledare Ett långtidsmål går i uppfyllelse l Juhani Saari Från och med början av nästa år tas krigsinvalider med en skadegrad om 10 % med inom ramen för den öppna service kommunen anordnar och Statskontoret betalar ersättning för. Regeringen har vid budgetrian månadsskiftet augusti-september godkänt en proposition om det här ingående i den överenskomna totala budgeten. Propositionens kostnadseffekt nästa år uppgår till ca 4,8 miljoner euro, men det minskande antalet krigsinvalider sänker militärskadeersättningarnas totala utgiftssumma med en betydligt större summa än ovan nämnda. Eftersom större delen av de 10-procentiga krigsinvaliderna trots sin höga ålder fortfarande bor hemma, är den service dessa får i sitt hem av stor betydelse när det gäller att möjliggöra att man kan fortsätta bo hemma och klara sig i vardagen där. Det är viktigt att man ökar anslagen i nästa års budget också när det gäller den service man ger veteranerna i hemmet. Krigsinvalidernas Brödraförbund känner tacksamhet inför denna proposition från regeringen, en proposition som vi tror att riksdagen enhälligt kommer att godkänna. Så förverkligas vårt förbunds långtidsmålsättning när jubileumsåret börjar kring firandet av vår hundraåriga självständighet. Krigsinvalidveckan går till historien Den första september i år firades Krigsinvalidveckans avslutningsfest för sista gången. Festen anordnades i Fredrikshamn med den värdiga ram Reservofficersskolans Manegen erbjuder med förbundets Kymmene distrikt som värd. En stor skara krigsinvalider, våra krigs vetraner, deras makor och änkor, var inbjudna som hedersgäster. Första gången firades krigsinvalidernas vecka hösten 1944 vid en tidpunkt då fortsättningskriget just hade tagit slut, men kriget i Lappland låg ännu framför. Redan den första krigsinvalidveckan omfattade också krigsinvalidernas nationella höstinsamling. Dessa insamlingar fortsatte med stöd från försvarsmaktens sida fram till år 2005. Insamlin- garnas beskyddare var ända från början Republikens president. Från år 1950 öppnade han (2000−2005 hon) veckan och insamlingen genom tal i radion och senare också i televisionen. Från år 2007 har Krigsinvalidernas Brödraförbund varit med vid Våra krigs veteraners gemensamma insamlingar. Till Försvarsmakten och de beväringar som deltagit i insamlingarnas genomförande är det också i detta sammanhang skäl att framföra ett stort tack. Krigsinvalidveckan går nu till historien. Brödraförbundets huvuduppgift är fortfarande att försäkra sig om att man inte glömmer krigsinvaliderna och att man bär omsorg om dem och deras makor och änkor ända till slu- tet. I stället för att fira Krigsinvalidveckan kommer vi från och med nu att fira Krigsinvaliddagen den 18 augusti, d.v.s. den dag då Krigsinvalidernas Brödraförbund grundades efter vinterkriget sommaren 1940. I anslutning till dagen ansvarar Krigsinvalidernas Traditionsförening som redan är i full aktivitet för att budskapet som berättar om krigsinvaliderna och deras offer och det som de åstadkommit bevaras i åtanke också hos kommande generationer. l Juhani Saari Statskontoret Sjukhjälpstillägg: till vem och när? Är din invaliditetsprocent minst 20? Du kan vara berättigad till sjukhjälpstillägg, om du har särskilt stora s.k. civilsjukvårdskostnader, som beror på andra än ersatta skador eller sjukdomar. Omkostnader som berättigar till sjukhjälpstillägg är i allmänhet utgifter för läkare, medicin, sjukhusvård, tandvård, glasögon och hörapparat. Sjukhjälpstillägg kan i allmänhet inte fås, om de årliga omkostnaderna är mindre än 130 euro. Att sända in kvitton är nu historia. l Utöver dina egna omkostnader kan man när det gäller sjukhjälpstillägget också beakta de sjukhuskostnader en anhörig till dig har och som berättigar till höjning av din livränta. En dylik anhörig är i praktiken makan/maken, men också ett barn under 17 år, ett barn som fyllt 17 år och som före 17 års ålder på grund av uppkommen mental eller fysisk bristfällighet är oförmögen att försörja sig själv eller ett studerande barn under 24 års ålder, som inte med sina egna inkomster kan bekosta sina studier. Vem får detta tillägg? Sjukhjälpstillägget kan vilken som helst 20-procentig invalid få, men tillägget är utkomstbundet. Av denna orsak har man för personer med goda inkomster fastställt en självrisk. Självrisken bestäms enligt bruttoinkomsterna och är graderad mellan 250−1 000 e.

Juristen 47 Öppen service för 10-procentiga krigsinvalider 1.1.2017 Seppo Savolainen Förbundets jurist Statens 15.9. offentliggjorda budgetförslag för år 2017 lovar att de av staten ersatta formerna av öppen service utvidgas till att omfatta 10-procentiga krigsinvalider från och med början av år 2017. En proposition har överlämnats till riksdagen om en förändring av militärskadelagen. Propositionen framlägger att staten ersätter kommunerna från nästa års början också för de öppna serviceformerna inom social- och hälsovården gällande 10-procentiga krigsinvalider. För närvarande är kravet en skadegrad om minst 15 %, varför år 2017 förverkligas Brödraförbundets långtidsmålsättning, att alla 10−100 % krigsinvalider omfattas av den öppna service som ersätts. Ikraftträdandet av lagförändringen förutsätter ännu att Riksdagen godkänner den. Man har uppskattat att förnyelsen berör ca 450 10-procentiga krigsinvalider i Finland som skadats eller insjuknat på grund av kriget och 15 krigsinvalider i Sverige. Den öppna service inom social- och hälsovården som kommunerna arrangerar omändras för dem till avgiftsfri service, när staten bestrider kostnaderna för dem. Utanför förnyelsen förblir de militära invalider som under fredstid skadats som värnpliktiga och i fredsbevararuppdrag. Vilka former av service ersätts? Av staten ersatta serviceformer är kommunens hemservice och olika former av stödservice t.ex. måltids-, bad-, eskort- och städservice. När det gäller transportservice ersätter staten kommunerna för en del av kostnaderna, om servicen har anordnats i enlighet med socialvårdslagen. Resor som beviljats med stöd av lagen om handikappservice ersätts däremot inte. Också stödet för anhörigvård, öppen och hemsjukvård samt boendeservice hör till krigsinvalidernas kommunala serviceformer. Som former av boendeservice ersätter staten den service som kommunerna tillhandahåller i serviceboenden. I den servicen ingår vård och skötsel, måltids-, klädvårds-, bad- och städservice samt olika former av service som främjar den sociala samvaron. Boendekostnader såsom hyra samt avgifter för vatten och el kvarstår likväl som utgifter som den boende själv skall betala. Var får man tillgång till dessa serviceformer? I slutet av året sänder Statskontoret kommunerna förteckningar över de krigsinvalider som är berättigade till service. Krigsinvalidens hemkommun ansvarar för anordnandet av de olika serviceformerna. I vissa regioner har kommunen överfört social- och hälsovårdsväsendets service på samkommunen. I sådana fall åligger det samkommunen att anordna servicen. Krigsinvalidavdelningarna och distrikten samt brödrahemmens servicerådgivare hjälper vid behov till med ansökningarna för att erhålla denna service. Veteranpaketet uppgår till 40 miljoner euro Regeringens budgetria fattade i början av september beslut om veteranpaketet, med vilket man finansierar former av service som förs till hemmet för andra veteraner än de som är krigsinvalider. Det nuvarande anslaget som uppgår till 10 miljoner euro utökas i budgetförslaget för nästa år med 20 miljoner euro. Samtidigt tillkännagav man också, att år 2018 minskar tillägget till 15 miljoner euro och till 5 miljoner euro år 2019. Under tre års tid har man följaktligen utlovat detta veteranpaket en finansiering på sammanlagt 40 miljoner euro. Det är kommunernas uppgift att anordna den servicen som ordnas i veteranernas hem. För veteranerna är serviceformerna avgiftsfria till den del den ovan refererade statliga finansieringen räcker till. Som exempel på sådana serviceformer det här är fråga om kan nämnas måltids-, transport-, städ- och tvätteritjänster. Avsikten är att Statskontoret skall ut- färda noggrannare direktiv till kommunerna gällande användningen av det anslag som ingår i veteranpaketet. Ovan refererade veteranpaket berör inte krigsinvaliderna, eftersom de har egna serviceformer som grundar sig på militärskadelagen. Tillhandahållandet av dem är inte bundet till anslagets storlek. l De exakta gränserna publiceras i denna tidning och permanent på våra internetsidor (se adressen nedan). Självrisk fastställs inte, om bruttoinkomsterna utan militärskadeersättningar för en ensamstående person ligger under 18 100 e och för makar sammanräknat under 29 400 e. De invalider med maka/make, vilkas sjukvårdskostnader kontinuerligt är betydande, kan få s.k. kontinuerligt sjukhjälpstillägg. Statskontoret beviljar kontinuerligt sjukhjälpstillägg utgående från tidigare ansökningar utan att man särskilt anhåller om detta. Hur ansöker man? Man kan endast ansöka om sjukhjälpstillägg på basis av redan betalda omkostnader. Det är rekommendabelt att samla verifikat gällande omkostnader från en längre tidsperiod och ansöka om sjukhjälpstillägg t.ex. en eller två gånger i året. De omkostnader som debiteras Statskontoret får likväl vara högst ett och ett halvt år gamla. Ansökningsblanketten med ifyllnadsdirektiv fås • Från Statskontorets hemsidor adress www.statskontoret.fi > Medborgare och samfund > Ersättningar och förmåner > Förmåner till krigsinvalider och veteraner > Ersättningar till krigsinvalider > Ersättningsslag > Sjukhjälpstillägg • Från sjuk- och brödrahemmens servicerådgivare Slut på kvittoexercisen Från och med början av september år 2016 behöver man inte längre sända in kvitton som bilaga till ansökan. Dessa bör ändå sparas hemma under två års tid för den skull att vi ändå vill granska någonting i dem. l Hur mycket kan man erhålla? Den maximala omfattningen av sjukhjälpstillägget uppgår år 2016 för person i arbetsför ålder till 3 536,34 e och för en pensionär till 3 334,41 e. Tilläggsuppgifter: Ersättningshandläggare Maija Nygård Tel. 0295 50 3245 förnamn.tillnamn@statskontoret.fi

48 Distrikten är aktiva SVERIGE Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Tel. 00 46 8 648 1131 Händelser i distriktet Vid årsmötet i våras den 1 april 2016 i Johanneshov. Mötet leddes av brödraförbundets generalsekreterare Markku Honkasalo som besökte från Helsingfors och som sekreterare valdes verksamhetsledaren Juha Joki. Anssi Pajuvirta om- NYLAND Banmästargatan 9 C, 00520 Helsingfors Tel. 09 4785 0225 Aktuellt från assistent­ verksamheten Den assistentverksamhet som i Helsingfors och i det övriga Nyland är inriktad på krigsinvaliderna och andra av våra krigs veteraner, deras makor och änkor samt lottor fortsätter som tidigare denna höst. Kundhushållens antal är flera hundra samt assistenternas antal i detta nu 28. Fem av dem är män. Assistentverksamheten i Riihimäki, Hausjärvi och Loppis övergick på våren till att skötas av assistentverksamheten i Tavastland. Vi tackar alla våra kunder i dessa kommuner för ett gott samarbete. Många av assistenterna har redan länge varit med i projektet och blivit bekanta för sina kunder. Hushållsarbetet och eskorthjälpen samt övriga nödvändiga uppgifter sköts på ett sätt som upplevs behagligt. Visserligen har nya assistenter anställts och de flesta av dem har lyckats finna sin plats väl såväl bland kunderna som i sina arbetssamfund. I och med tilltagande ålder är många av våra kunder också kunder inom den kommunala hemvården. Vår målsättning är valdes som ordförande till Sverigedistriktet, vice ordförande Jouni Knuuttila och andre vice ordförande Jan Kjellberg. Distrikt styrelsen inkluderar Ossi Koukkula och Asko Matikainen, som suppleant Irja Patala. Som avslutning så visades en dokumentär gjord av Ari Matikainen – Sota ja mielenrauha. Distriktets höstinsamling öppnas den 1 oktober och avslutas vid årsskiftet. Med dessa medel skall medlemmar stödjas under Finlands jubileumsår. Insamlingen sker till postgiro 264899-6. AsMa Höstinsamling Krigsinvalidernas Brödraförbund är krigsinvalidernas egen omsorgs- att assistenten med sitt eget arbete kompletterar hemvårdens servicetjänster och erbjuder hjälp i hemvården utan brådska. Så tar ju också varje besök 2,5 timmar. I Helsingfors och i Nyland fortsätter assistentprojektet åtminstone till årets slut. Vi informerar i god tid före julen om projektets fortsättning efter att vi fått besluten av TE-byrån i Nyland när det gäller en fortsättning. Elisa Ronkainen, som varit verksam dryga två år som projektinstruktör i Nyland, avslutade sitt arbete i augusti efter att hon återupptagit sina studier. Som ny projektinstruktör började Jenni Talvensaari, som innan sin moderskapsledighet verkade som projektinstruktör för projektet i Helsingfors fram till hösten år 2015. Vi tackar alla våra kunder och vi hoppas ni fortsätter ert samarbete med oss. Samtidigt hälsar vi de nya kunderna välkomna. Vi svarar gärna på de frågor ni möjligen har och vi kommer överens om besök där vi kan bli bekanta med varandra. Projektchef Heidi Aho, tel. 050 406 1902 Projektinstruktör Tiina Saloheimo, tel. 040 745 1303 / Helsingfors Projektinstruktör Jenni Talvensaari, tel. 050 433 6496 / övriga Nyland och intresse-organisation. Krigsinvalidernas Brödraförbund grundades 1940 efter vinterkriget. På bilden från Vilppula 1941 är några av de 400 000 karelare som tvingades fly sina hem och senare påbörja nya liv i västra Finland. SA-kuva Närmare 250 krigsinvalider, deras makar och änkor bor än idag i Sverige. Via höstinsamlingen stöttar vi dem på ålderns höst. POSTGIRO 264899-6 Finlands krigsinvalidernas Sverigedistrikts höstinsamling Assitenterna i Helsingfors samt projektchef Heidi Aho och projektinstruktör Tiina Saloheimo. Assistenterna i området gällande det övriga Nyland samt projektchef Heidi Aho och projektinstruktör Jenni Talvensaari. Hänt under sommaren I Hyvinge kom smaklökarna till sin rätt 4.8., när man där anordnade det traditionsrika Rövarstek-evenemanget. Ritva Nordberg-Koivunen premierades med Krigsinvalidernas förtjänstkors 30.8. Vid hennes sida distriktets ordförande Jaakko Torppa. Nylands veteraners gemensamma kyrkodag anordnades i Riihimäki 3.9. Vid huvudfesten uppträdde Riihimäen Mieslaulajat.

Distrikten är aktiva 49 KUST-ÖSTERBOTTEN Handelsesplanaden 10 D, 65100 Vasa Tel. 06 317 3610 Sommarfester år 2016 Det har nu börjat bli tradition inom Kust-Österbottens krigsinvaliddistrikt att vi firar sommarfest på tre olika orter. Första sommarfesten firades på Carpella i Korsholm den 11 juni. 57 krigsinvalider, -makor, -änkor och stödpersoner deltog i festen. Bo Lund underhöll med drag­ spelsmusik och Vasa sjukvårdsdistrikts direktör Göran Honga höll festtal och berättade underhållande bl.a. om egna släktingars upplevelser från krigstiden. Kaplan Malin Lind­blom höll andakt och sände iväg kranspatrullen. Krigsinvaliden Yrjö Savola från Vasa erhöll krigs­ invalidernas förtjänstkors. På Jakobstads område ordnades sommarfest på Pörkenäs lägergård 16.08. med 58 deltagare. Lars-Viktor Öst stod för musiken och Sofie Strandén-Backa höll festtal och jämförde bl.a. vardagslivet under krigstiden med den tid vi nu lever i. Kaplan Boris Salo höll andakt. Nykarleby sjukhems pensionerade läkare Liisa Kautiainen tilldelades krigsinvalidernas förtjänstkors. På Linds kök i Närpes firade krigsinvalider- och veteraner samt makor och änkor sommarfest tillsammans den 25.08. med 59 deltagare. Thorolf Westerlund, Sven Söderlund och Johan Pått underhöll med medryckande sång och musik. Veteranernas nya socialrådgivare Camilla Westerlund presenterade sin verksamhet. God mat och dryck samt trevligt sällskap är viktigt på alla våra träffar. Trevlig fortsättning på hösten! Monika Julin Rego Rosenberg, Helmer Siffrèn, Junior Fors och Ivar Blomqvist tilldelades medaljen Finlands Vita Ros på veterandagsfesten 27.04. i Tegengrensskolan i Vörå. Foto: Göran Holms Markku Ranta, krigsinvalidänkan Alice Hjortell och Monika Julin har satt ned granriskransen vid de stupades grav på Kvevlax gravgård efter sommarfesten på Carpella 11.06. Foto: Agneta Ranta Festdeltagare på Linds kök i Närpes 25.08. Foto: Bjarne Friman Livets strömmar, Werner Härmälä Krigsinvaliden Werner Härmälä har i sommar gett ut en bok med anteckningar från sitt liv från barn­ domen tills han nu är 95 år. Dottern Margareta Sarvela har hjälpt till med redigeringsarbetet. Werner föddes 1921 i Pedersöre. När han var 3 år dog hans mamma och fadern gifte småningom om sig. När Werner var 6 år insjuknade han i reumatisk feber så skolstarten blev framflyttad med ett par år. När han var 13 år dog fadern och Werner fick då ensam ta ansvaret för familjens jordbruk. Under vinterkriget utförde Werner befästningsarbete och under mellankrigstiden fullgjorde han sin militärtjänst. Direkt efter detta blev han inkallad, men insjuknade i gulsot så hans förflyttning till fronten blev försenad. Werner kom senare hem från kriget som krigsinvalid med en kula i axeln. Kulan sitter ännu kvar. Efter kriget gifte Werner sig med Berit och de fick tre barn. Efter några år som jordbrukare började Werner köra lastbil. Werner berättar i sin bok om lantbruksarbetet och livet på landet efter krigstiden. Han hoppas att de som läser hans bok skall få en uppfattning om hur det var när äldre generationen växte upp. Boken är lättläst och väl­ skriven och Werners humor kommer ofta fram i texten. Foto: Margareta Sarvela Werner Härmälä läser i den nyutkomna boken ”Livets strömmar”.

50 Raskaat kokemukset runoiksi l Kainuulaisen Risto Hartikaisen, 84, elämän alkuvaiheille mahtui paljon vaikeita kokemuksia. Hän on kuitenkin käsitellyt niitä ja osa kokemuksista, myös hyvistä, on päätynyt runoiksi. Risto syntyi Suojärvellä Moiseenvaarassa joulukuun ensimmäinen päivä vuonna 1932. Hän syntyi kuukausi laskettua aikaa aikaisemmin ja ensimmäisiä elinkuukausia leimasivat vaikeudet. – Minulle on kerrottu, että isomummoni imetti minulle harson mutkalla sokerivettä, sillä en pystynyt imemään äitini rintaa. Isomummoni Anna hoiti minut ja minustahan kehkeytyi potra poika, Risto toteaa. Risto on nuoresta iästään huolimatta sotainvalidi, sillä hän on yksi niistä monista epäonnisista tuon alueen siviileistä, joiden evakuointi ei tapahtunut ajoissa ja hän joutui viettämään osan lapsuudestaan sotavankeudessa. puolisollaan Hilkalla on edelleen kesäasunto mutta nykyään he asuvat Kajaanissa. Työuraansa Risto teki rakennusalan yrittäjänä ja lopulta myös Telellä, jonka palveluksessa ollessaan hän vammautui vakavasti kun kaatui puhelinpylvään kanssa ja loppu oli hyvin lähellä. Sinnikäs mies kuitenkin selvisi lukuisten leikkausten ansiosta, mutta liikkuminen on yhä hankalaa. Pelottava ilta Kokemukset talteen Risto aloitti koulutiensä syksyllä 1939 mutta se katkesi nopeasti talvisodan sytyttyä. Eräänä aamuna kouluun mentyään opettaja kertoi sodan syttyneen ja käski lasten palata koteihinsa. Riston äiti lähti tiedustelemaan evakuointia mutta häntä kehotettiin odottamaan, sillä kyyti tulisi kyllä. Ei tullut. Illan pimetessä perhe hiihti ohjeistuksen mukaan lyhtyjen valossa Haukkavaaran kylään. – En unohda tuota yötä koskaan. Lapsen mielen valtasi kamala pelko ja järkytys. Näimme, miten Varpakylä paloi tulimerenä niin, että taivaanranta näytti pimeässä verenpunaiselta. Tykkien jylinä ja konetuliaseiden rätinä täytti ilman, Risto muistelee. Muutaman päivän kuluttua venäläiset sotilaat löysivät perheen ja heidät käskettiin koteihinsa, joita venäläiset vartioivat aseistautuneina. Välillä suoritettiin tarkistuksia, jotka pelottivat pientä poikaa. – Pelko oli valtava kun meitä uhattiin asein. Luulimme, että meidät ammutaan. Vankileirin kurjaa elämää 7.2.1940 perhe siirrettiin lyhyellä varoitusajalla vankileirille Kaimaojalle. Vangit kuljetettiin leirille avoimella kuorma-auton lavalla kovassa pakkasessa ja matkalla moni menehtyi. – Vankileirillä elämä oli surkeaa. Asuimme ahtaasti ja liikkumistamme rajoitettiin. Nälkä oli ainaista. Saimme leipää ja keitettyä vettä tai leipäpuuroa, joskus siemenöljyä. Perheen vankeus päättyi ja perhe palasi Suomeen toukokuun 30. päivä vuonna 1940. Heidät, kuten muutkin vankileireiltä palanneet vietiin ensin Helsinkiin Aleksis Kiven koululle, jossa he olivat kaksi viikkoa karanteenissa syöpäläisten varalta. Paluu kotiin Perhe, johon vankileirillä syntyneen lapsen myötä kuului äidin ja isän lisäksi kolme lasta, suuntasi Kontiolahdelle isän kotipaikalle. Tilalla oli kuitenkin ahdasta joten he muuttivat hiukan etäämmälle isompaan asuntoon. 1942 perhe pääsi palaamaan kotiinsa, joka oli jäänyt Risto Hartikainen innostui sukututkimuksen myötä kirjoittamaan myös oman elämänsä kokemuksista. polttamatta. Elämää jatkettiin mutta 1944 perhe evakuoitiin ja koti jäi lopullisesti. Evakkomatka kuljetti heitä Myllymäeltä ja Karstulasta Valtimolle ja lopulta Sotkamoon, josta perheelle annettiin autiotila rakennettavaksi. – Mitään ei ollut valmiina, joten meillä oli kova urakka saada koti pystyyn. Siellä vietin nuoruuteni, Risto kertoo. Risto Hartikainen työskenteli savotoilla ja rakennustyömailla. Yksi pesti vei hänet Ristijärvelle, jossa hän tutustui tulevaan vaimoonsa Hilkkaan. – Sehän oli oikein hyvä reissu, Risto hymyilee. Heidän perheeseen syntyi kolme lasta ja perheessä mennään jo kolmannessa polvessa. Perhe kasvatettiin Sotkamossa, jossa Ristolla ja Muutama vuosi sitten Risto oli isossa leikkauksessa ja toipilasaikanaan hän innostui sukututkimuksesta. Siinä samalla hän keksi alkaa kirjata ylös oman elämänsä vaiheita. – Lapsia ja tulevia polvia ajatellen olen näitä kirjoittanut. Tarkoitus olisi saattaa tekstit yksiin kansiin, sillä nyt tekstejä on useissa eri pinoissa, tuottelias mies kertoo. Risto on kirjoittanut kokemuksiaan myös runoiksi. Niissä on käsitelty vaikeita ja iloisia asioita. Esimerkiksi runo ystävyydestä syntyi lauluillassa, missä tutut miehet kokoontuvat ja viettävät aikaa yhdessä laulaen. Rankoista kokemuksistaan sotavankileirillä Risto ei mielellään liikoja puhu, sillä muistot nousevat pintaan ja tulevat uniin. Hän vaikuttaa kuitenkin olevan koettujen asioiden kanssa sujut ja viettää hyvää elämää ajatuksiaan ylös kirjaillen. Muutama hänen runoistaan on espoolaisen muusikon kanssa saatu jopa lauluiksi. Tarinat ja kokemukset jäävät elämään monessa muodossa. l Marja Kivilompolo Ystävyys Mitä onkaan ystävyys hyvä Ajan myötäkö kasvanut tunne syvä Oisko se luottamus puolin ja toisin – mitä muuta se olla voisi Olisiko se kupponen kahvia, kanssa naapurien ihanien tai lauluillassa lyömässä tahtia, tuntien näin olevansa tarpeellinen. Ystävyys on tuttavan iloinen tervehdys aurinkona loistakoon hänen talo ajattelee ystävä rohkea läheisyys siitä alkaa ystävän rakkauden palo Kun on vuosikymmenet viis ja kuus, toki silloin on valjennut jo koko totuus. Sisäinen ystävyys tunne syvä, rakas ystävä näin on hyvä.

51 Antti Eskola, Vanhuus. Vastapaino, 2016 Helpottava, huolestuttava, kiinnostava Emeritusprofessori Antti Eskolan uusin kirja käsittelee vanhuutta toisaalta tiedemiehen näkökulmasta, mutta ennen kaikkea itse yli 80-vuotiaana ”kokemusasiantuntijana”, ikääntyvänä ihmisenä. Antti Eskola oli 1970-luvulla tunnettu radikaaleista kannanotoistaan. Uusi Suomi nimitti häntä ”äärivasemmistomme ykkösprofessoriksi” ja itsekin hän on todennut, että ”minulla on niin sanotun v-maisen miehen maine”. Oli yllättävää, että jäätyään eläkkeelle Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian professorin virasta, hän kirjoitti kolme kirjaa uskosta, uskonnosta ja suhteestaan jumalaan. Näiden jälkeen hän päätti kirjoittaa kirjan vanhuudesta. Hän on kerännyt kirjan materiaalia pitkään, etenkin eläkkeelle jäätyään. Kirjan rakenne on kolmiportainen yllä olevan alaotsikon mukainen. ”Teesinä” kuvaillaan eläkkeelle jäämiseen ja vanhenemiseen liittyvää helpotusta, kun yksi suuri urakka on saatu valmiiksi. ”Antiteesiksi” nousee huolestuneisuus ja pelko siitä, minkälaisia kärsimyksiä loppuelämä ehkä vielä tuo tullessaan. ”Synteesinä” Eskola ehdottaa kiinnostunutta suhtautumista siihen, mitä vanhetessa tapahtuu. Antti Eskola lähestyy näitä asioita tieteellisiin tutkimuksiin ja artikkeleihin viitaten, mutta hyvin ymmärrettävästi ja kansanomaisesti. Ennen kaikkea hän laittaa ”itsensä likoon”, kertomalla avoimesti omista vanhene- ”Naurettavien kävelysauvojen kanssa en aio kuntoilla, vaan hyppään suoraan rollaattorin puikkoihin, kun se aika tulee!” Antti Eskola miseen liittyvistä vaikeista ja myös iloisista asioista. Kirja on harvinaisen suora ja positiivinen puheenvuoro vanhuuden merkityksestä. Hän ottaa kantaa myös nykyiseen vanhustenhoitoon. Nykyisin aina vedotaan siihen, että vanhukset haluavat asua mieluummin kotona kuin laitoksessa. Eskola toteaa, että niin hänkin. Mutta jos ei enää pärjää yksin kotona, niin pitäisi olla mahdollisuus päästä laitoshoitoon. ”Kun ei pääse omin avuin vessaan, ei saa vettä hanasta eikä voileipää jääkaapista, kun ei kykene siirtymään tuolista sänkyyn, kun on turvaton ja pelkää eikä tiedä onko yö vai päivä”. Kirjaa voi suositella myös juuri eläkkeelle jäämässä oleville tai jo jääneille. Se sisältää monia käytännön neuvoja suhtautua uusiin asioihin ikääntyvän ihmisen elämässä. Tämä auttanee lukijaa pohtimaan omaa elämäänsä. l Markku Honkasalo Sotiemme Veteraanit -keräyksen piiripäälliköitä kiitettiin l Sotiemme Veteraanit -keräystä on toteutettu jo kymmenen vuoden ajan. Keräyksen piiripäälliköt kokoontuivat elokuussa Mikkeliin suunnittelemaan tulevaa ja muistelemaan menneitä. Yli kolmekymmentä keräyspäällikköä, talouden- ja keräystoimien hoitajaa paikallisia aktiiveja katsastivat aurinkoista Päämajakaupunkia ja kuluttivat housun tai hameen takamuksiaan Sokos Hotelli Vaakunan auditoriossa. Erityistä kiinnostusta herätti Markku Sepän puheenvuoro, joka koski Sotiemme Veteraanit - keräyksen tulevaisuutta, majuri Marko Maaluodon esitys, miten Puolustusvoimat viettää omaa 100-vuotisjuhlavuottaan vuonna 2018 sekä varainhankinnan päällikkö Pia Mikkosen kertomat suunnitelmat uudesta myytävästä keräysvastikkeesta. Keräyspäälliköitä kiitettiin. Piiripäälliköitä kiitettiin, sillä yli puolet 24 keräyspiirin vapaaehtoisesta on ollut mukana suurella sydämellä kaikkien näiden kymmenen vuoden 2006–2015 ajan ja ovat edelleen mukana tässä työssä sotiemme veteraanien, heidän puolisoidensa ja leskiensä sekä sotaleskien hyväksi. Paikalla heistä Mikkelin tilaisuudessa olivat, kuvassa vasemmalta: Lahti: Seppo Vohlonen, Varsinais-Suomi: Osmo Suominen, Helsinki: Viljo Lehtonen, Lahti: Pentti Korpimies, Södra Finland: Solveig Hyöty, Vaasa: Tuula Harjunpää, Suur-Savo: Markku Tar- vainen, Lappi: Martti Koskela, Keski-Pohjanmaa: Antti Roiko-Jokela, Itä-Uusimaa: Aimo Tilsala, Keski-Suomi: Kari Kilpeläinen. l Kuva ja teksti Pia Mikkonen Sotainvalidi- ja veteraaniliittojen johto Moskovaan vallankaappausaamuna l Maamme sotainvalidi- ja veteraanijärjestöjen johdon ensimmäinen ja viimeinen yhteisvierailu Neuvostoliitossa 19.–23.8.1991 osui ajankohtaan, jolla tuli olemaan maailmanhistoriallinen merkitys. Kutsun liittomme olivat saaneet Neuvostoliiton Sotaveteraanikomitealta. Saapumispäivän aamuna Neuvostoliiton silloisen varapresidentin Gennadi Janajevin johtama juntta oli aloittanut vallankaappausyrityksen. Presidentti Mihail Gorbatshovin ilmoitettiin sairastuneen. Kolmantena kumouspäivänä Boris Jeltsin syrjäytti juntan. Myöhemmin samana syksynä Neuvostoliitto hajosi ja entisistä neuvostotasavalloista useimmat itsenäistyivät. Liittojemme johdon vierailuohjelma meni monilta osin uusiksi jo yksin siitä syystä, että liikkuminen Moskovassa noina päivinä 25 vuotta sitten oli hankalaa. l Juhani Saari Vallankaappausyrityksen aikana 19.–21.8.1991 panssarivaunut päivystivät Moskovan keskustassa. Henkilöt oikealta lukien: Sotainvalidien Veljesliiton puheenjohtaja Uki Voutilainen, Suomen Sotaveteraaniliiton puheenjohtaja Simo Kärävä, Rintamamiesveteraaniliiton toiminnanjohtaja Reino Toivio, Veljesliiton pääsihteeri Juhani Saari ja Rintamamiesveteraaniliiton varapuheenjohtaja Eino Valkokivi. Kuva: Suomen Sotaveteraaniliiton varapuheenjohtaja Antti Hartikka.

52 4 1 6 9 4 2 5 7 6 5 8 1 2 3 2 1 4 8 1 3 2 2 9 6 7 4 6 1 3 6 3 1 Code:7E6E7F5FD8 Sotainvalidi-lehdessä 2/1946 lukijoita hauskuutettiin ulkomaalaisella huumorilla. Pilapiirroksia oli nimetty esittämään tanskalaista huumoria. Vaan yleismaailmalliselta vaikuttaa oletus paljon puhuvista naisista ja miesten rajallisesta halusta kuunnella sitä. Sudoku (c) Arto Inkala www.aisudoku.com Kansainvälistä huumoria Sijoita numerot ruudukkoon siten, että sama numero esiintyy jokaisella pysty- ja vaaka­rivillä sekä jokaisessa pienemmässä ruudukossa vain kerran. Sudokun ratkaisu löytyy viereisen sivun alalaidasta. Skotlantiin sen sijaan sijoitettiin vitsejä, joiden perusteella skotlantilaiset tuntuvat olevan IsonBritannian laihialaisia. Vai mitä mieltä itse olette näistä Jukka – H. Puntarin ”Skotlantilaisjuttuja” -kokoelmasta ova? Hyvin käsitetty Mies: Sanokaa, neiti Lempi, tahtoisitteko mennä naimisiin jonkun idiootin kanssa vain sen vuoksi, että hänellä on paljon rahaa? Neiti Lempi: Oi, Aapeli, kuinka tämä kysymys tuli äkkiarvaamatta. Nykyaikaisessa ravintolassa Vieras: Nyt minä sain ensim­mäisen kerran teiltä kunnolliseksi paistetun pihvin. Tarjoilija: Hyvänen aika – tekö sen saitte, ja se kun oli paistettu hovimestaria varten! Skotlantilainen seisoi lippuluukulla, tinki ja viivytteli niin, että takana seisova amerikkalainen hermostui: - Neljästä amerikkalaisesta selviää samassa ajassa kuin yhdestä skotista! - Niin sanoivat saksalaisetkin rintamalla, vastasi skotlantilainen rauhallisesti. * Skotlantilainen ja irlantilainen olivat kävelyllä. Irlantilainen kumartui, otti maasta shillingin ja pisti sen tyytyväisenä taskuunsa. Seuraavana päivänä skotlantilainen meni lääkäriin tarkastuttamaan näkönsä. * Ylkä hermostuneena: - Vastaa nopeasti papille, Mary; frakistani menee vuokraa vitonen tunnissa! * Jack oli ”talutellut” Maggiea jo toista vuotta. Eräänä iltana kun he jo pitkän aikaa olivat istuneet äänettöminä, Maggie sanoi arasti: - Penny ajatuksistasi! Jack vilkastui: -Tuumin, että olisi hauskaa saada suukko. Tyttö punastui, ja Jack suuteli häntä. Sitten oltiin taas pitkä tovi hiljaa. Maggie katkaisi äänettömyyden: - Sinä varmaan nyt ajattelet, että olisipa hauskaa saada vielä toinenkin suukko? - Eei aivan niin, sanoi Jack, - tuumailen vain, että maksatkohan sinä sen pennyn nyt heti vaiko vasta huomenna… * Joseph MacCellan ratsasti eräänä päivänä istuen takaperin satulassaan. Kun ystävät sitä ihmettelivät, hän selitti: - Pudotin aamulla shillingin hevosen appeeseen. * MacDougall: - Halloo, saanko sairaalaan. – Onko sairaalassa? Paljonko maksatte verenluovutuksesta? Olen vetänyt haavan leukaani.

53 Sanaristikko Lähetä ratkaisusi 18.11. mennessä osoitteeseen Ristikon 3/2016 ratkaisu Sotainvalidi-lehti / Sanaristikko Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Oikein vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Edellisen ristikon ratkaisusanat olivat Valoa riittää. Oikein vastanneista onni suosi Arja Alikoivistoa Vahdosta sekä Kauko Huttusta Iisalmesta. Onnea voittajille! 8 3 1 6 9 4 2 5 7 4 7 9 2 5 3 8 1 6 5 2 6 7 1 8 9 3 4 1 9 5 3 7 2 4 6 8 7 4 8 1 6 9 5 2 3 3 6 2 4 8 5 1 7 9 6 5 4 9 3 1 7 8 2 2 8 7 5 4 6 3 9 1 9 1 3 8 2 7 6 4 5 Code:7E6E7F5FD8 Ristikon ratkaisu julkaistaan seuraavassa lehdessä, joka ilmestyy 13.12. Sudokun ratkaisu (c) Arto Inkala www.aisudoku.com tai sähköpostilla osoitteeseen marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi

54 Henkilö ”Yhteistyö on hyvää ja tuloksellista.” Suomen Sotaveteraaniliiton uusi puheenjohtaja Erkki Heikkinen uskoo järjestöjen yhteistyöhön. l Erkki Heikkinen on Suomen Sotaveteraaniliiton uusi puheenjohtaja. Lehdistöneuvos Erkki Heikkinen, 67, on ollut mukana Sotaveteraaniliiton toiminnassa 14 vuotta ennen valintaansa puheenjohtajaksi. Arvostus veteraanisukupolvea kohtaan tulee kodin perintönä, sillä hänen isänsä palveli talvi- ja jatkosodassa laivastossa liki neljä vuotta. – Onneksi veteraanisukupolven arvostus on nyt korkealla ja he ovat kunniakansalaisiamme. Valitettavasti suuri joukko ehti poistua joukostamme riittävää tukea tai kiitosta saamatta, Heikkinen sanoo. Sotaveteraaniliiton tärkein tehtävä on Heikkiselle selvä: turvata sotaveteraaneille, heidän puolisoilleen ja leskilleen mahdollisimman hyvä elämänehtoo. Yhteiset tavoitteet ja haasteet Kuten Veljesliitto, myös Sotaveteraaniliitto pyrkii toimillaan vaikuttamaan siihen, että veteraanit saisivat asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Pyrkimys on sama koko yhteiskunnalla. – Kaikilla veteraanijärjestöillä on edessään sama tosiasia. Veteraanien keski-ikä on kohta 92 vuotta. Tukityön muodot muuttuvat ja kehittyvät korkean iän mukaan. Laitoskuntoutuksen rinnalle ja tilalle tarvitaan kotiin vietäviä palveluja. Toiminta muuttaa muotoaan myös siinä vaiheessa kun tukityötä ei enää tarvita. Siinä vaiheessa toiminta keskitetään tulevaisuuteen. – Sotaveteraanit päättivät reilu vuosikymmen sitten, että tukityön jälkeen järjestön toiminta suunnataan perinnetyöhön. Se on tärkeää myös maanpuolustustahdon ylläpitämiseksi ja vahvistamiseksi, Heikkinen kertoo. Sotaveteraaniliitossa muodostetaan parhaillaan tulevaa perinneajan kenttäverkostoa, johon he kutsuvat mukaan veteraanien perinteestä kiinnostuneita henkilöitä. Isoimman järjestön rooli Sotaveteraaniliitto on jäsenmäärältään maamme isoin veteraanijärjestö. Siihen kuuluu noin 14 000 veteraanijäsentä ja yli 30 000 kannattajajäsentä. Järjestön koko tuo mukanaan myös vastuuta. – Suurimmalla veteraanijärjestöllä on suurimman vastuu hoitaa myös kaikkien sotaveteraanien yleisiä etuja. Samoissa sodissa ja joukoissa oltiin. Veteraania ei jätetä nytkään. Erkki Heikkinen (oik.) ja Sotaveteraaniliiton Pohjois-Karjalan piirin liittopäivien järjestely­ryhmien puheenjohtaja Jorma Mikkonen Joensuussa. SOTAINVALIDI Julkaisija: Sotainvalidien Veljesliitto Päätoimittaja: Markku Honkasalo Tiedottaja: Marja Kivilompolo Tiedotustoimikunta: puheenjohtaja Juhani Saari, Juha Laikari, Markku Honkasalo, Lasse Lehtinen, Christian Wallin, Matti Ylönen, Elina Ruuttila (äitiysvapaa) ja Marja Kivilompolo Lehden aineisto ja juttuvihjeet: Sotainvalidi-lehti, Ratamestarin­katu 9 C, 00520 Helsinki, p. 044 524 2243, marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi Taitto: Unionimedia Oy Painopaikka: Savon Paino Oy Tilaushinnat: tukitilaus 36 euroa. Tilauksen voi tehdä osoitteessa www.sotainvalidit.fi Sotainvalidi ilmestyy viisi kertaa vuodessa. 76. vuosikerta. Ilmestyminen vuonna 2016: aineisto ilmestyminen 5 / 2016 18.11. 13.12. Levikki: 19 500 ISSN: 0049-1349 Tilaukset ja osoitteenmuutokset puh. 09 478 500 tai si-lehti@ sotainvalidit.fi

55 Yhteistä asiaa pidetään esillä myös isommissa kuvioissa. – Yleisessä edunvalvonnassa ja julkisissa esiintymisissä puhumme kaikkien veteraanien puolesta. Kuten kaikilla järjestöillä, myös Sotaveteraaniliitolla on monia etuja ja tapahtumia, jotka on suunnattu vain oman järjestön jäsenille. Sotainvalidit edellä käyden Tuomas Hopun kirjoittama Veljesliiton historia tuo mielenkiintoisella tavalla esiin sotainvalidityön juuret sekä järjestön vaikutuksen suomalaisessa yhteiskunnassa ja sotainvalidien elämässä aina nykypäivään asti. Kentällä toimitaan yhdessä Alueellisesti toimivat yhdistykset ja piirit ovat aloitteellisia yhteistyön rakentamisessa. – Alueellisessa veteraanityössä Sotaveteraaniliiton yhdistykset ja piirit ovat usein aloitteellisia yhteyksien rakentamisessa muihin järjestöihin. Yhdessä järjestetään mm. juhlia, keräyksiä ja oppilaitoskäyntejä. Tämä on mielestäni hyvin luonteva toimintamalli. Heikkinen näkee veteraanijärjestöjen yhteistyön hyvänä ja tuloksellisena. Se on jo nyt tiivistä, luottamuksellista ja tuloksellista. – Teemme tiivistä yhteistyötä edunvalvonnassa Rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnassa Rinessä ja Veteraaniliittojen valtuuskunnassa Vevassa sekä varainhankintayhteistyötä valtakunnallisessa Sotiemme Veteraanit -keräyksessä. Näiden yhteistyöorganisaatioiden hallinnossa on mukana edustajia kaikista veteraanijärjestöistä. Tulevaisuudessa kaikki järjestöt ovat isojen muutosten edessä kun jäsenkunta pienenee. – Se luo paineita hallinnollisten rakenteiden keventämiseksi ja kustannusten karsimiseksi. Voi olla, että tarkastelemme tästä näkökulmasta myös uusia mahdollisuuksia järjestöjen yhteistyölle. Edunvalvontaa ja varainhankintaa tehdään jo yhdessä, Heikkinen sanoo. l 388-sivuista teosta rytmittää hyvin runsas kuvitus, joka tarjoaa hyvän näkymän kulloiseenkin aikakauteen. 25 € 388 sivua. Hinta 25 €, toimituskulut n. 15 €/kirja. Sota ihmisessä – totta, tarua ja unta 21 € Irmeli Hännikäinen pureutuu sotaan ja sen kauaskantoisiin seurauksiin sodan käyneissä ihmisissä, heidän perheissään ja suomalaisessa yhteiskunnassa. Näköaloja Hännikäinen hakee aikaisemmista tutkimuksista, lehdistömateriaalista sekä kaunokirjallisuudesta. 299-sivuinen teos on samalla tiivis katsaus Suomen sotien aikaiseen ja sitä seuranneeseen historiaan. 299 sivua. Hinta 21 €, toimituskulut n. 11 €/kirja. Kirjoja voit kysyä myös kirjakaupoista! Marja Kivilompolo Kuvat Markku Seppä Kirjoita osoitteesi lomakkeen kääntöpuolelle Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake l Merkitse haluamasi tuotteiden kappalemäärä lomakkeeseen ja kirjoita yhteystietosi lomakkeen kääntöpuolelle. Leikkaa lomake irti ja postita se meille. Postimaksu on maksettu puolestasi. l Tilaukset oheisella tilauslomakkeella tai puhelimitse 09 4785 0213. Tuotteet toimitetaan postiennakolla. l Hintoihin lisätään postija postiennakkomaksu. Esimerkiksi 2–5 kg:n paketin postimaksu on 12 euroa ja postiennak­ komaksu 4,20 euroa. Helposti särkyvän tuotteen postituslisä on 7,20 euroa. Myynnissä nyt Tuote kpl hinta Sotainvalidit edellä käyden -historia ______ 25 € Sota ihmisessä -kirja ______ 21 € Sotainvalidin taskukalenteri 2017 ______ 5,50 € 75-vuotissolmiot ______ 16 € 75-vuotissolmiot valmiilla solmulla ______ Solmionpidike 75-vuotishuivi Tuote kpl hinta Isännänviiri ______ 60 € Salkokilpi ______ 25 € – ruotsinkielinen Sotainvalidin rintamerkki (jäsenille) ______ 25 € ______ 7€ Puolisojäsenen rintamerkki ______ 7€ 22 € Tukijäsenen rintamerkki ______ 7€ ______ 18 € Kynttilätuikku ______ 21 € ______ 18 € Hautakivitunnus ø 60 mm ______ 9€ l Kiitos tilauksestasi! Hintoihin lisätään posti- ja postiennakkomaksu.

Sotainvalidien taskukalenteri vuodelle 2017. Hinta 5,50 €. 21 € 5,50 € Kynttilätuikku Lasinen kynttilätuikku. Hinta 21 €. Solmionpidike 18 € Kullatun solmiopidikkeen etuosassa on Sota­invalidien Veljesliiton tunnus, katkennut kalpa. Solmioneula on mainio lahja juhla­ päiväänsä viettäville. Hinta 18 €. Sotainvalidien Veljesliitto on luopunut joulukorttien painattamisesta vähäisen kysynnän vuoksi. Kiitos kaikille teille, jotka olette vuosien aikana tukeneet sotainvalidityötä joulukortteja ostamalla. Merkitse tilauksesi lomakkeen kääntöpuolelle Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake Sotainvalidien Veljesliiton tuotteiden myyntituotto käytetään sotainvalidityöhön. Rastita oikea ruutu, kiitos! Kyllä kiitos! Pyydän, että lähetätte merkitsemäni tuotteet postiennakolla alla olevaan osoitteeseen. Osoitteeni on vaihtunut. Pyydän, että lähetätte lehden alla olevaan uuteen osoitteeseeni. Kirjoitan oheen myös vanhan osoitteeni. Haluan perua lehden tilauksen. Lehden tilaaja on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Haluan perua lehden tilauksen. Sotainvalidien Veljesliitto maksaa postimaksun Nimi ________________________________________________________________________ Osoite _______________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka __________________________________________________ Puh. ________________________________________________________________________ Sotainvalidien Veljesliitto Tunnus 5003826 00003 Vastauslähetys Mahdollinen vanha osoite ____________________________________________________ Postinumero- ja toimipaikka __________________________________________________