16 14.12 LAPSEMME Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 4/2016 Kenen sanaan luottaa? Pokéja kukkapenkissä Lapset kuin yö ja päivä Leikkipäivä! Ketään ei saa syrjiä Vanhemmat toistensa tukena

Pääkirjoitus 18.11.2016 Kunpa Hyvä Joulumieli -keräystä ei tarvittaisi Jo alakoululainen osaa arvioida, kuka on rikas ja kuka köyhä. Sen voi päätellä siitä, mitä jääkaapista löytyy tai siitä, kuinka pitkään pitää odottaa uusia kenkiä. Lapsi aistii muiden arvioinnin ja häpeää, jos joutuu rahanpuutteen takia jäämään pois harrastuksesta, kavereiden synttäreiltä tai luokkaretkeltä. Yli puolet vähävaraisten perheiden lapsista on joutunut kiusatuksi köyhyyden vuoksi. Köyhyys ei ole vain tavaroiden puuttumista. Paljon pahempaa on, että jää kaveripiirin ulkopuolelle, koska ei voi tehdä samoja asioita kuin muut. Toimeentulohuolet koettelevat myös vanhempien jaksamista. On vaikea olla lapselle läsnä, kun kaikki energia menee arjesta selviytymiseen. Moni lapsi oppii pärjäämään omin voimin, koska ei halua aiheuttaa lisähuolta vanhemmilleen. Köyhyys on pahimmillaan noidankehä, joka opettaa olemaan haaveilematta. Ellei perhe saa tukea, köyhyys voi siirtyä seuraavalle sukupolvelle. 1997 järjestettiin ensimmäinen Hyvä joulumieli -keräys kotimaan vähävaraisten perheiden hyväksi. Kukaan ei varmaan alussa pohtinut, kuinka kauan keräystä jatketaan, haluttiin vain ilahduttaa ruokalahjakorteilla perheitä, joilla oli laman jälkeen vaikeaa. Nyt Hyvä Joulumieli käynnistyy jo 20. kerran. Keräystä on jatkettu, koska lapsiperheiden köyhyys ei ole vähentynyt. Tänäkin vuonna se koskee yli 100 000:tta eli joka kymmenettä lasta. Köyhyys on hankala ongelma, sillä siihen ei ole vain yhtä syytä. Sitä voidaan kuitenkin vähentää satsaamalla koulutukseen, turvaamalla perhe-etuudet ja huolehtimalla lasten peruspalveluista. Jo laadukas varhaiskasvatus tasoittaa merkittävästi lasten erilaisia lähtökohtia. Toivon, että tulee päivä, jolloin toteamme, että lapsiperheiden köyhyys on helpottunut ja Hyvä joulumieli -keräyksen aika on ohi. Siihen asti asiaa on pidettävä esillä. Voimme myös kukin miettiä, miten minä estän syrjimistä, huomioin lasten erilaiset lähtökohdat ja huomaan lapsen, joka on jäämässä ulkopuolelle. Liisa Partio, päätoimittaja Sisältö 3 Pääkirjoitus 4 Liitossa tapahtuu 8 Toisiamme tukien 15 16 20 21 22 24 27 Järjestöjen tarjoama vertaistuki on monille vanhemmille tärkeää Puheenjohtajalta Pokéja kukkapenkissä Yhdenvertaisuus on tärkeimpiä ihmisoikeuksia Lasten asialla Leikki kuuluu kaikille! Kuka kuuntelee ja ketä? Onko tutkittu tieto samalla viivalla mielipiteiden kanssa? Isän kynästä 28 Eri puusta veistetyt Arvosta lapsesi temperamenttia 31 Lastenkulttuuri 34 35 36 40 42 Kirjakko Sadut inspiroivat Vinkit Verkkotukioppilaiden ajatuksia lasten oikeuksista Pääsihteerin pohdintoja Poimitut Jäsensivut Kurkkaa nettiin Lapsemme 4/2016 3

Liitossa tapahtuu Kuva: Eveliina Kutila MLL:n järjestöpäivät kokosi lokakuussa piirien, paikallisyhdistysten ja keskustoimiston työntekijöitä verkostoitumaan, jakamaan osaamistaan, edistämään yhdessä tekemistä sekä vahvistamaan yhteistä näkemystä MLL:n strategian toteuttamisessa. Kuvassa toiminnanjohtajat Leena Huhanantti, Mirja Lavonen-Niinistö ja Christa Carpelan kertovat kuntakumppanuuden uusista kuvioista. Maarianhaminaan on perustettu Ahvenanmaan ensimmäinen MLL:n paikallisyhdistys. MLL on Soten lapsivaikutukset arviossa Uusia julkaisuja Mitä vauva miettii? vahvistaminen Vanhempien mentalisaatiokyvyn Mitä vauva miettii? on opas terveydenhoitajille ja muille vauvaperheitä kohtaaville ammattilaisille. Se sisältää työvälineitä, joilla edistetään vanhemman kykyä pohtia vauvan kokemuksia ja tunteita sekä vahvistetaan lapsen ja vanhemman välistä suhdetta. Vinkkejä lasten kohtaamiseen Lapsiystävällisen kohtaamisen tarkistuslista antaa konkreettisia neuvoja lasten ja nuorten arvostavaan kohtaamiseen julkisissa palveluissa. Lista on laadittu yhteistyössä lapsiavaltuutetun kanssa. www.mll.fi ! Muistathan Liittokokous 10.–11.6.2017 Kuopiossa. 4 Lapsemme 4/2016 messuilla 27.–28.1.2017 Kuva: Colourbox MLL:n Esa Iivonen ja Lastensuojelun Keskusliiton Kirsi Pollari ovat Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman pyynnöstä toteuttaneet lapsivaikutusten ennakkoarvioinnin sote- ja maakuntauudistuksesta. Tutustu arviointiin osoitteessa www.stm.fi/lapsi-ja-perhepalvelut/ajankohtaista Educa- Sinivalkeita paaleja Lapsen oikeuksien päivä 20.11. • Maratonpäivystys 20.11. Lasten ja nuorten puhelimessa on maratonpäivystys. Puheluihin (p. 116 111) ja chatteihin vastataan klo 12–21. www.mll.fi/nuortennetti • Liput salkoon Tavoitteena on, että lapsen oikeuksien päivästä tulee vakiintunut liputuspäivä. Nostathan lipun salkoon. liputalapselle.fi Mediataitoviikkoa vietetään 6.–12.2.2017 mediataitokoulu.fi Pelloilla tutuksi tulleet valkoiset paalit saavat ensi kesänä seuraa sinisistä paaleista. Muovikalvoa valmistava perheyritys Rani Plast juhlistaa sinisellä värillä Suomen juhlavuotta ja lahjoittaa samalla jokaisesta myydystä kampanjakalvorullasta euron MLL:lle. Juttuideoita lehteen LAPSEMME-lehti esit- telee mielellään paikallisyhdistysten toimintaa. Onko yhdistyksessänne tehty jotakin sellaista, mistä olisi hyvä vinkata muillekin yhdistyksille? Lähetä juttuideasi: lapsemme@mll.fi.

Kuva: Tomi Nuotsalo Liitossa tapahtuu Leikin juhlaa Koko Suomi leikkii -seminaariin Vanhalla Ylioppilastalolla Helsingissä osallistui lähes 400 henkeä. Seminaarissa kuultiin mm. emeritusprofessori Sixten Korkmanin pohdintaa, miksi lapsuuteen kannattaa investoida. Seminaarin esitykset löytyvät osoitteesta terhokerho.fi Suomen kulttuurirahaston rahoittaman ja MLL:n ja SPR:n yhdessä toteuttaman leikkihankkeen tavoitteena oli lisätä eri-ikäisten ihmisten yhdessäoloa ja innostaa leikkimään. Kolmen vuoden aikana perustettiin 313 Terhokerhoa 288 kuntaan järjestettiin 650 työpajaa kokoonnuttiin Terhokerhoon 9 200 kertaa tavoitettiin 27 000 lasta 24 500 aikuista. Suomen Kulttuurirahasto on myöntänyt liitolle avustuksen Leikkipäivä-ohjelman toteuttamiseen. Ohjelma aktivoi leikkimään, taltioimaan leikkiperinnettä sekä järjestämään Leikkipäivä-tapahtumia. Tunnelmia ensimmäisestä Leikkipäivästä s. 22–23. Tutkittua tietoa päiväkodeista Fragilen esitykset jatkuvat Kuva: Kansallisteatteri MLL:n tutkimussäätiö tukee lapsiin ja perheisiin liittyviä väitöstutkimuksia. Tuoreimpia apurahaa saaneita tutkimuksia on KM Liisa Ahosen väitös varhaiskasvattajan toiminnasta päiväkodin haastavissa tilanteissa. Päiväkodin perinteinen tapa toimia synnyttää haastavia kasvatustilanteita. Etenkin vaatimus hiljaa paikoillaan istumisesta ja odottamisesta kuormittaa monia lapsia liikaa, ja lapset voivat käyttäytyä aggressiivisesti, levottomasti tai vetäytymällä. Väitöksen mukaan haastavia tilanteita voidaan vähentää ja ehkäistä tehokkaasti kiinnittämällä huomiota kasvattajan vuorovaikustapaan lapsen kanssa ja pedagogiseen toimintaan. Ahonen esitteli tutkimustaan tutkimussäätiön syksyn seminaarissa. www.mll.fi/seminaarit Fragile – Särkyvää -teatteriesitys vierailee Kajaanissa 5.–8.12 ja Oulussa 22.–23.11. Näytelmä on osa Alkon Lasten seurassa -ohjelmaa, jossa MLL on yhteistyökumppanina. Näytelmä tuo näkyville tunteet, joita lapsi joutuu piilottelemaan vanhempien alkoholin ongelmakäytön varjossa. Ohjeistus lapsivaikutusten arviointiin Aina kun päätetään lasten hyvinvointiin vaikuttavista asioista, tulisi tehdä lapsivaikutusten arviointi. Lapsivaikutusten arviointi MLL:ssa -ohjeistus rohkaisee MLL:n toimijoita arvioimaan lapsivaikutuksia myös omassa toiminnassaan. Ohjeistuksessa kerrotaan myös, kuinka yhdistykset voivat vaikuttaa siihen, että kunnat toteuttaisivat lapsivaikutusten arviointeja. Tutustu ohjeistukseen Yhdistysnetissä. Hyvä Joulumieli -keräys täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Lue lisää s. 42 ja osallistu. Lapsemme 4/2016 5

Liitossa tapahtuu 2017 on juhlavuosi koko Suomelle. Teemaksi on nimetty ytimekkäästi Yhdessä ja ohjelma rakentuu lukuisten eri tahojen yhteisesti tuottamaksi monipuoliseksi kokonaisuudeksi. MLL osallistuu juhlintaan kolmella eri teemalla: leikillä, ystävyydellä ja satavuotiaan Suomen lasten ajatuksilla. Vuosi alkaa sadan leikin leikkipankin kokoamisella ja kaikenikäisten leikkiin haastamisella. Syksyllä iloitaan ystävyydestä ja yhdessä olemisesta ja kerrotaan miten monenlaisia kaverisuhteita MLL:ssa on syntynyt. Vuoden lopuksi nostetaan esiin asiantuntijoiden eli lasten ajatuksia siitä, millaista on olla lapsi satavuotiaassa Suomessa. Kuva: Matti Matikainen Kuva: Kimmo Rampanen Suomi 100 Monissa yhdistyksissä on pidetty yllä rotina-perinnettä ja toivotettu uudet vauvat tervetulleiksi pienellä muistamisella. Suomen juhlavuosi on hyvä hetki laajentaa mallia. Saisimmeko yhdessä huomioitua kaikki juhlavuonna syntyvät lapset? TEKSTI JA KUVAT ANNE LIUS-LIIMATAINEN Unelma, joka toteutui Toivakan nuorilla oli unelma: oma parkourpuisto. MLL:n paikallisyhdistys toteutti sen ja 2 400 asukkaan kunnan lapset ja nuoret ottivat Apinapuiston oitis omakseen. M istä on Apinapuisto tehty? Se on tehty betonista, puusta, raudanlujasta talkootyöstä ja yhteistyön voimasta. Lisäksi tarvitaan ripaus rohkeutta, kauhallinen ponnistusvoimaa ja hyppysellinen hulvattomuutta. Toivakassa ainekset Apinapuistoon löytyivät, kun MLL:n paikallisyhdistys tarttui tuumasta toimeen. Tarkemmin ottaen, yhdistys otti kopin seudun nuorten unelmasta. Järvi-Suomen piirin Nuorten Unelmapajassa Toivakan nuoret ideoivat unelmiaan vuonna 2014. Yhdistyksen puheenjohtaja Susanna Kuivalainen kertoo, että ideoita ja unelmia tuli laidasta laitaan. – Olihan siellä toive maailmanrauhastakin, mutta valitsimme helpommin toteutettavan parkourpuistounelman, Kuivalainen nauraa. 6 Lapsemme 4/2016 Ensimmäinen askel oli löytää hankkeelle yhteistyökumppanit. Mukaan hyppäsivät Autourheilukerho sekä paikallinen 4H-yhdistys. Apinapuiston lisäksi syntyi idea rakentaa samalla höyryllä myös RC-rata. Toivakan kunnantalolle vapaaehtoiset marssivat löytääkseen sopivan paikan puistolle. Tämä löytyi varsin mutkattomasti koulukeskuksen kupeesta, aivan paikallisyhdistyksen tilojen vierestä. RCradalle löytyi koti urheilukentän vierestä, kivenheiton päähän Apinapuistosta. Kisakriteeritkin täyttävä rata valmistuu vuoden loppuun mennessä. Rahoituskuviot loksahtivat paikoilleen, kun Maaseutukehitys ry myönsi hankkeelle tukea 70 prosenttia kustannusarviosta. Tämä tarkoitti huimaa 63 000 euroa. Loput yhdistys keräsi erilaisten tapahtumien, tukijoiden ja talkootyön avulla. Puheenjohtaja Susanna Kuivalainen uskaltautui itsekin radalle.

Liitossa tapahtuu – Meillä on ollut konsertteja, ulkoilutapahtumaa ja vaikka mitä. Mukana varainkeruussa on ollut jopa kalastusseura pilkkikisoillaan. Uusia tapahtumia ei oikeastaan järjestetty, vaan vanhoissa tutuissa tapahtumissa oli monta eri aktiviteettia, varapuheenjohtaja Katja Heija kertoo. Yö autossa Kesäkuussa Apinapuisto alkoi kohota talkoovoimin. Puiston suunnittelussa käytettiin apuna Jyväskylän Parkourakatemian ammattitaitoa. Talkoolaisina ahersi monta paikallista apukättä ja auttajaa. Myös paikallinen Lions Club tarjosi tukensa. – Leijonista löytyi apua, kun piti yötä myöten valvoa, että turva-alusta kuivuu rauhassa. Itse valvoin yhden yön kahden vanhimman lapseni kanssa autossa tässä vieressä. Lapset tosin nukahtivat kesken vahtivuoron makuupusseihinsa, Kuivalainen kertoo. Kuukauden kulkiessa eteenpäin puisto kohosi, ainoastaan juhannuksena pidettiin lomaa. Heinäkuussa oli valmista. Helpotus ja onni olivat liki kaikkien päällimmäinen tunne, kun elokuussa vietettiin avajaisia. Avajaisiin ja paikallisyhdistyksen 90-vuotisjuhliin saapui myös jyväskyläläisen Parkour Akatemian taitavat nuoret miehet apinoimaan. Toive laajennuksesta Toivakan paikallisyhdistys on 132 jäsenen yhdistys, jonka vetovastuun jakaa nippu toimeliaita hallituslaisia. Kaikki ovat yksimielisiä siitä, että puisto on seudulle lottovoitto. On myös niitä, joita kehonpainoharjoitteluun soveltuva Apinapuisto ei heti miellyttänyt. – Se koettiin pelottavanakin asiana, olihan tämä jotain uutta ja erilaista Toivakassa. Ja kyllä puistossa on hurjiakin hyppyjä mahdollista tehdä, mutta aikuisten ohjauksella ja neuvonnalla lapset ja nuoret varmasti oppivat, Kuivalainen toteaa. – Toive puiston laajentamisestakin on jo tullut, sen verran suosittu paikka on ollut, kertoo hallituksen jäsen Minna Pitkäaho. – Mutta nyt pidämme hetken taukoa voimia vieneeltä hankkeelta. Perhekahvila ja muut tutut jutut toki pyörivät entisellään, naiset muistuttavat. Ajanvietto- ja liikuntapaikan suosiosta kertoo 9-luokkalaisten nuorten joukko, joka saapui loikkimaan, roikkumaan ja kokeilemaan rohkeuttaan. – Kyllä me tänne aina mielellään isolla kaveriporukalla tullaan. Paikka on mahtava, 15-vuotias Arttu Koskinen sanoo. – Puisto on kyllä tosi kiva, mutta usein täynnä. Koulussa on tehty varaussysteemi, jotta jokainen luokka pääsee välkillä puistoon, Julia Kauppinen kertoo. Nuoret kertovat myös ideoivansa erilaisia leikkejä ja touhuja radalle, jossa omia rajojaan ja rohkeuttaan pääsee punnitsemaan. Myös nuoremmat koululaiset ovat innoissaan. 3.- ja 4.-luokkalaiset pojat pomppivat radalla apinoiden lailla. Huimia temppuja ja hikeä on ilmassa. Jopa puheenjohtaja Kuivalainen uskaltautuu radalle ja roikkuu tyttärensä Unnan perässä rautatangoissa. Vaikka puheenjohtajaa ei ikä vielä paina, voi nuorten seassa jokainen aikuinen tuntea nuorentuvansa. l Parkourissa kuljetaan yli esteiden paikasta toiseen mahdollisimman sujuvasti, nopeasti ja tehokkaasti juosten, hypellen ja kiiveten. Lapsemme 4/2016 7

TEKSTI TIINA KIRKAS KUVAT MARI MÄNNISTÖ Toisiamme tukien 8 Lapsemme 4/2016 Vanhemmat kaipaavat käytännön apua arkeensa, kohtaamispaikkoja ja keskustelukumppaneita. Vertaistuki on ammattipalvelujen ja lähipiirin lisäksi tärkeä osa perheiden tukiverkkoa.

V anhemmat iloitsevat lapsen kehityksestä, yhdessäolosta, läheisyydestä ja arjen hauskoista tapahtumista, kertoo Mannerheimin Lastensuojeluliiton Mitä kuuluu, vanhempi? -kysely. Monet äidit ja isät tuntevat hetkittäin epävarmuutta vanhemmuudestaan, mutta jokaisella on myös vahvuuksia. Moni vanhempi pitää vahvuutenaan huumorintajua, iloisuutta tai kekseliäisyyttä. Äidit painottavat myös huolehtivaisuuttaan, isät rauhallisuuttaan. Vahvuuteni vanhempana (valitse 3 tärkeintä) 11 % 16 % Neuvottelevuus Jämäkkyys 20 % 27 % Huolehtivaisuus ja suojelevaisuus 71 % 44 % Lempeys ja rauhallisuus 37 % Avoimuus ja rehellisyys 37 % 49 % 46 % Huumorintajuisuus, iloisuus, kekseliäisyys, leikkisyys 76 % 0 10 20 30 40 Äidit 50 60 70 85 % 80 90 100 Isät Väsymys on tuttua Vauva valvottaa ja univelka kasvaa. Lapsen uhmaikä ja sairastamiset koettelevat jaksamista. Kotityöt kasaantuvat. Monilla puoliso on paljon töissä tai muuten poissa kotoa. Kyselyn mukaan varsinkin äidit väsyvät huolehtimaan perheen arjesta yksin. Syntyy riitoja, jotka hajottavat parisuhdetta. Yli puolet vastaajista toivoo saavansa joskus lastenhoitoapua, jotta heille järjestyisi kahdenkeskistä aikaa olla ja keskustella puolison kanssa. Moni kaipaa omaa aikaa harrastaa tai tavata ystäviä. Kysely vahvistaa, että pienelläkin käytännön avulla on suuri merkitys. Myös joustavista työaikajärjestelyistä olisi hyötyä arjen pyörittämisessä. Esimerkiksi liukuvaa työaikaa toivovat sekä isät että äidit. Monet pienten lasten äidit lyhentäisivät mieluummin työaikaansa kuin pidentäisivät lasten hoitopäiviä. Työajan lyhentäminen ei kuitenkaan ole itsestään selvää, sillä useissa perheissä rahat ovat vähissä. Monissa perheissä huolettaa myös työttömyys. Kenen kanssa jakaa kokemuksia? Mieluiten vanhemmat avautuvat iloistaan ja huolistaan henkilölle, joka tunnistaa elämäntilanteen puolesta sanasta, ilman selityksiä. Omaa tarinaa ei jakseta toistaa moneen kertaan, jos vaarana on väärinymmärrys tai oman kokemuksen mitätöinti. Lapsemme 4/2016 9

Vanhempien on tärkeää päästä keskustelemaan toistensa kanssa. Perhekeskus Marakatissa Turussa kokoontuu viikottain useampia vertaisryhmiä. Sukulaisilta, tuttavilta ja toisilta vanhemmilta haetaan ja saadaan rohkaisua omaan isyyteen tai äitiyteen. Arvostelu lannistaa. ”Koen helposti pienetkin kommentit arvosteluna ja merkkinä siitä, että olen huono äiti. Äitiyslomalla en kehdannut mennä minnekään perhekahvilaan, koska pelkäsin saavani arvostelua esimerkiksi lasteni pukemisesta. Toivoisin olevani varmempi, niin että uskaltaisin tuoda esille päätöksiäni ja tapaani olla vanhempi. Haluaisin uskoa, että olen riittävän hyvä äiti.” Vertaisia verkossa ja kahvilassa Aina läheisiä ihmisiä ei ole kuulolla. Omat vanhemmat saattavat olla vanhoja tai asua kaukana. Myös ystävillä on oma arkensa. Se tarkoittaa, että osa vanhemmista on vanhemmuudessaan hyvinkin yksin. Vertaistukea haetaan usein verkon keskustelupalstoilta ja yhteisöpalveluista. Verkosta etsitään myös tietoa. ”Etenkin lapsen ensimmäisinä viikkoina etsin paljon tietoa netistä […]. Myös mieheni etsi paljon tukea ja liittyi faijojen somerinkiin, jossa jaettiin kokemuksia.” Verkon lisäksi vertaistukea tarjoavat järjestöt, kuten MLL. Esimerkiksi Vanhempainpuhelimessa keskustelukumppanina on koulutettu vapaaehtoinen. Perhekummi taas tulee kotiin juttelemaan ja jakamaan arkea. MLL:n perhekahvilassa vanhemmat tapaavat kasvotusten muita samassa elämäntilanteessa olevia vanhempia. Kahvilassa vertaisverkosto syntyy luonte- 10 Lapsemme 4/2016 Tukea hakeneiden tyytyväisyys kohtaamiseen Ystävät ja sukulaiset Julkiset palvelut Järjestöt 48 % 10 20 59 % 73 % 39 % 22 % 21 % 0 73 % 46 % 27 % Verkko 88 % 55 % 32 % 30 40 50 60 70 80 90 100 0–6-vuotiaiden vanhemmat 7–12-vuotiaiden vanhemmat 13–18-vuotiaiden vanhemmat vasti ilman, että vanhemmat mieltävät tarjoavansa toisilleen vertaistukea. – Kenenkään ei ole hyvä olla yksin, varsinkaan pienen lapsen vanhempana, sanoo MLL:n pääsihteeri Milla Kalliomaa. Kalliomaa muistuttaa, että keskustelemalla voi selvitä pienistä pulmista ennen kuin ne mutkistuvat ongelmiksi, joihin tarvitaan ammattiapua. – Keskustelussa voi löytää uusia tapoja suhtautua tilanteeseensa ja selviytyä vaikean vaiheen yli. Moni saa uutta näkökulmaa vanhemmuuteensa ja parisuhteeseensa. Perhekahviloissa vapaaehtoiset osaavat käynnistää keskustelua erilaisista teemoista, kuten lasten univaikeuksista, (Kohtaamiselle arvosanan 4_5/5 antaneiden prosenttiosuus). uhmaiästä ja ruokailusta tai parisuhteen ongelmista. Vanhemmille perhekahvila on puolueeton kohtaamispaikka, jossa keskustellaan luottamuksellisesti. Monet pitävät tärkeänä myös sitä, että vertaisverkostossa voi jakaa asioitaan vain sen verran kuin itse haluaa. ”Kun on joku, joka kysyy, mitä kuuluu ja jolla on aikaa kuunnella vastausta. Ei pakoteta eteenpäin, joskus riittää, että toinen jakaa huolen.” – Riittää, että keskustellaan tasavertaisina ja ymmärretään toisen elämäntilannetta. Samalla jokainen kohdataan omana itsenään, ei ryhmänsä edustajana, kuten yksinhuoltajana tai uusperheen vanhempana, Kalliomaa sanoo.

Kuva: Pauliina Yrjänä ”Eniten apua on ollut omista ystävistäni, mutta heidän tehtävänsä ei ole toimia terapeuttina.” Himangan perhekahvila on suosittu kohtaamispaikka. Aina keskustelu ei riitä, silloin perhekahvilan vapaaehtoiset ohjaavat vanhempia hakemaan apua esimerkiksi julkisista palveluista. Neuvola neuvoo mutta ei aina Julkisista palveluista pienten lasten vanhemmat tukeutuvat eniten neuvolaan. Kyselyn mukaan kokemukset ovat myönteisiä. Neuvolassa on kuunneltu huolia ja vastattu ”tyhmiin kysymyksiin”. Sieltä on myös saatu pikaista apua synnytyksen jälkeiseen masennukseen, ohjattu perheneuvolaan ja lähetetty erikoissairaanhoitoon. ”He osasivat auttaa tavoilla, joita itse ei edes osannut pyytää.” Kyselyssä vanhemmat kiittävät myös päivähoidon, kotipalvelun ja esimerkiksi perhetyön ammattilaisia saamastaan tuesta. Silti osa vanhemmista on hyvinkin tyytymättömiä julkisiin palveluihin. Ta- paamiseen ei ole varattu riittävästi aikaa tai sitä on joutunut odottamaan turhan kauan. Omaa huolta ei ole otettu vakavasti, eikä apu ole ollut asiantuntevaa. ”Olin todella uupunut ja väsynyt esikoisen valvottamisen vuoksi. Neuvolasta vain kerrottiin, että vauvat itkevät ja valvottavat. Taustalta löytyi kuitenkin suolioireinen maitoallergia, minkä seurauksena jätimme maitotuotteet pois ja parin viikon päästä meillä asuikin hymyileväinen ja paremmin nukkuva vauva.” On myös vanhempia, jotka eivät ole etsineet apua ongelmiinsa julkisista palveluista. He joko pärjäävät ilman tai eivät usko, että viranomaisista on heitä tukemaan. Aroista aiheista voi olla hankalaa puhua ulkopuolisille. ”Olen halunnut hakea apua vaikka mistä, mutta mies pelkää leimautumista ja jatkotoimenpiteitä. Hänen mielestään selviämme kyllä oman perheen keskenkin.” Tyytyväisyys kohtaamiseen käytettyyn aikaan Ystävät ja sukulaiset Julkiset palvelut 29 % 0 10 83 % 36 % 46 % 18 % 16 % Verkko 79 % 38 % 22 % Järjestöt 88 % 50 % 29 % 20 30 40 50 60 70 80 90 100 0–6-vuotiaiden vanhemmat 7–12-vuotiaiden vanhemmat 13–18-vuotiaiden vanhemmat (Kohtaamiselle arvosanan 4_5/5 antaneiden prosenttiosuus). Tervetuloa kahville Kalajoen Himangalla Pohjois-Pohjanmaalla MLL:n perhekahvila sijaitsee keskellä kylää näkyvällä paikalla. Vanhaan pankkirakennukseen pääsee kätevästi lastenvaunuilla. Vauvan voi myös jättää turvallisin mielin ulos nukkumaan. Korkeat ikkunat antavat valoa tilavaan tilaan. – Perhekahvila on kuin olohuone. Kaikki tietävät, että täällä tapaa muita vanhempia, sanoo MLL:n Himangan paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Pauliina Yrjänä. Kolmen tuhannen asukkaan kunnassa valtaosa ihmisistä tuntee toisensa entuudestaan. He tietävät myös perhekahvilan, sillä puolet lapsiperheistä osallistuu MLL:n toimintaan. Neuvolan, päiväkodin ja seurakunnan kerhon lisäksi se on ainoa pienten lasten vanhempien kohtaamispaikka. Uudet paikkakuntalaiset kuulevat perhekahvilasta viimeistään neuvolassa, joka jakaa vastasyntyneiden lasten vanhemmille MLL:n onnittelukirjeen. Sitä vastaan he saavat kahvilasta vauvalahjan. Himangan perhekahvila on avoinna maanantaisin ja torstaisin aamupäivällä. Kerran kuukaudessa toimii iltakahvila. Tarjolla on kahvia, teetä, mehua ja voileipätarpeita. Yhdistyksen hallituksen jäsenet huolehtivat vuorollaan hankinnoista. Muutoin kahvilan toiminta on kävijöiden vastuulla. – Koko perheelle tarkoitetun kahvilan kävijöistä valtaosa on äitejä lapsineen. Ikähaitari on leveä, Yrjänä kertoo. – Kävijöitä yhdistää elämäntilanne. Kun vauvat nukkuvat ja lapset leikkivät, vanhemmilla on rauhaa jutella keskenään. – Jaetaan arjen iloja ja huolia. Keskustellaan myös lasten kasvatuksesta ja oman kylän asioista, Yrjänä tietää. Lapsemme 4/2016 11

MLL:ssa koulutetaan parhaillaan koululaisten vanhempien keskusteluryhmien, Jututtamoiden vetäjiä. Vanhemmat ja ammattilaiset yhteistyöhön – Kouluikäisen vanhemmalle on palkitsevaa, kun lapsi oppii uusia asioita, pärjää koulussa ja puuhaa itseään kiinnostavien juttujen parissa. Perheen yhdessäolo on tärkeää, sanoo MLL:n asiantuntija Jenni Helenius. Mitä kuuluu, vanhempi? -kyselyn mukaan vanhempia huolettaa eniten lastensa oppimisvaikeudet, kiusaaminen ja mielenterveys. – Nuorta ja vanhempaa helpottaa se, että esimerkiksi koulukuraattori ottaa kiusaamisen tai ahdistuksen tosissaan ja miettii yhdessä heidän kanssaan ratkaisua tilanteeseen, Helenius sanoo. Puolet kyselyyn vastanneista koululaisten vanhemmista on tyytyväinen julkisiin palveluihin. Heitä on kuunneltu, arvostettu ja autettu oikeaan aikaan. Aina vanhempien huoleen ei ole suhtauduttu vakavasti. Esimerkiksi masentunut tai koulun sisäilmasta sairastunut nuori ei ole saanut riittävästi tukea opiskeluunsa. Joskus vanhemmat saavat tietää lapsensa kouluvaikeuksista liian myöhään. Vanhemmista on hämmentävää, että ammattilaiset ohittavat heidät lapsen ongelmien hoidossa. ”Kaikissa nuorta koskevissa tapaamisissa on puhuttu ´nuorten oikeuksista` ja tuntuu siltä, että nuorta ympäröivää perhettä ei koeta niin tärkeäksi.” Heleniuksen mielestä vanhempien ja ammattilaisten tulee tehdä yhteistyötä. – Nuoret tarvitsevat sekä kodin että koulun aikuisia. Esimerkiksi unirytmin horjuminen kotona, yksinäisyys vapaaajalla ja oppimisvaikeudet koulussa voivat pahentaa toisiaan. Kohtaamispaikkoja koululaisten vanhemmille Mitä kuuluu, vanhempi? -kyselyssä koululaisten vanhemmat kertovat myös uupumuksesta, parisuhdeongelmista ja talousvaikeuksista. Mieluiten he huojentavat mieltään läheisen ystävän tai puolison kanssa. Myös 12 Lapsemme 4/2016 toiselle vanhemmalle puhuminen auttaa. Verkostot voivat olla perua lasten varhaisvuosilta perhekahvilasta tai päiväkodista. Vanhemmat tutustuvat toisiinsa myös lastensa harrastuksissa tai omissa yhdistyksissään. Silti monen koululaisen vanhemmalta puuttuu tilaisuus tavata toisia vanhempia, joiden kanssa keskustella mieltä vaivaavista asioista. Koulut voisivat tarjota vanhemmille kohtaamisen hetkiä, mutta vanhempien kokemuksien mukaan etenkin yläkouluissa vanhempainilloissa valistetaan lähinnä päihteistä, internetin vaaroista tai jatko-opinnoista. Keskustelulle jää harvoin aikaa. – Olisi tärkeää, että vanhempainilloissa ehdittäisiin keskustella vanhemmuudesta. Joku haluaisi ehkä puhua nukkumaanmenoajoista, toinen kertoa kokemuksiaan sosiaalisesta mediasta, kolmas ideoida alueen nuorille kivaa tekemistä, Helenius sanoo. Kouluikäisten vanhemmat myös varovat sitä, miten he puhuvat lastensa ja nuortensa asioista vieraille ihmisille tai lastensa kavereiden vanhemmille. On luontevampaa avautua muille vanhemmille pienten lasten kiukuttelusta tai pottaharjoittelusta kuin kertoa nuorten ahdistuneisuudesta tai yksinäisyydestä. – Vanhemmat eivät halua loukata tai leimata lapsiaan. Aina voi keskustella myös yleisellä tasolla, Helenius sanoo. Pienten lasten vanhemmilla on perhekahvilat. Myös koululaisten vanhemmat tarvitsevat kohtaamispaikkoja, joissa he voivat luontevasti keskustella muiden vanhempien kanssa Syksyn aikana MLL onkin käynnistänyt keskusteluryhmiä myös koululaisten vanhemmille. Kokeiluvaiheen jälkeen Jututtamoita voidaan järjestää MLL:n tiloissa, nuorisotaloissa tai kouluissa vanhempainiltojen yhteydessä. – Jututtamon ajatuksena on, että vanhemmat oppivat tunnistamaan lapsen tunteita ja tarpeita sekä vastaamaan niihin lapsen kehitystä tukevalla tavalla. Muiden kokemusten kuuleminen ja keskustelu, esimerkiksi koulunkäynnistä tai murrosikäisten vapaa-ajanvietosta, toimivat samalla vertaistukena, Helenius kertoo. l Kysely tuen tarpeista Mitä kuuluu, vanhempi -kysely selvitti vanhempien kokemuksia arjen voimavaroista, kuormittavista tekijöistä sekä tuen tarpeesta. Kyselyssä kartoitettiin, millaisissa asioissa vanhemmat hakevat ja saavat tukea omalta lähipiiriltään tai julkisilta palveluilta ja millainen rooli on järjestöjen tarjoamalla vertaistuella. Viime keväänä toteutettuun nettikyselyyn vastasi 1 035 vanhempaa, joista suurin osa oli äitejä. Selvityksessä tarkasteltiin alle 3-vuotiaiden lasten vanhempien sekä kouluikäisten, 7–18-vuotiaiden lasten vanhempien kokemuksia. MLL:n toteutti kyselyn yhdessä Otavamedian kanssa. MLL hyödyntää kyselyn tuloksia toiminnan kehittämisessä eri-ikäisten ja erilaisissa elämäntilanteissa elävien vanhempien tarpeisiin. www.mll.fi → Julkaisut → Kyselyt → Mitä kuuluu, vanhempi?

KERÄYS 25.11.-24.12.2016 www.hyvajoulumieli.fi LAHJOITA 10 € soita 0600 16555 (10,01€ + pvm/mpm) tekstiviesti HJM numeroon 16499 (10€) LAHJOITA TILILLE FI17 1596 3000 2020 20 Hyvä Joulumieli -keräys 20 vuotta Poliisihallituksen lupa nro POL-2015-12549/5.2.2016. Keräysaika 5.2.2016-31.12.2020 koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Ålands landskapsregering, lupa nro ÅLR 2015/11944/22.12.2015. Vähävaraisten lapsiperheiden auttamiseen Suomessa. 20 v

C M Y CM MY CY CMY K

Puheenjohtajalta Linnea Karlsson liittohallituksen puheenjohtaja lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Kuva: Suvi Elo si pakkopullaksi. Monen – niin aikuisen kuin lapsen - stressi helpottaa, kun olosuhteita muokataan kohtuullisemmiksi. Suorittamisesta yhdessä tekemisen iloon Sanalla suorittaminen on kielteinen kaiku. Suorittaminen mielletään ilottomaksi ja pakonomaiseksi toiminnaksi, jota tehdään ensisijaisesti ulkoisista syistä tai velvollisuudentunnosta. Suorittamiseen liittyy vahvasti myös stressin, kuormituksen ja yksinäisyyden tunne. Suorittaminen voi sopivassa määrin olla positiivistakin, sillä monien asioiden edistyminen edellyttää asioiden hoitamista. Lapsillekin haluamme opettaa, että velvollisuuksista huolehditaan yhteisen hyvän tai pidemmän aikavälin tavoitteiden vuoksi, vaikka tekeminen tuntuisikin vastenmieliseltä. Mikäli vaatimukset kuitenkin korostuvat kohtuuttomasti palkitsevien ja mielekkäiden tekijöiden kustannuksella, useimmat ihmiset stressaantuvat. Usein kuulee myös sanottavan, että liian kiltit ihmiset, jotka eivät osaa sanoa ”ei”, uupuvat suorittaessaan velvollisuudentuntoisina alati lisääntyviä tehtäviään. Mediassa on viime aikoina käsitelty Tampereen yliopiston tutkijatohtori Sanna Rikalan tärkeitä havaintoja siitä, että suorittaminen, uupumus ja kuormittumisen tunne liittyvät usein myös ympäristön rakenteisiin, eivät aina yksilön ominaisuuksiin. Mikäli vallitsevissa olosuhteissa on mahdotonta toimia mielekkäällä tavalla, esimerkiksi tavoitteet ovat resursseihin nähden liian vaativia, voi innostavakin tekeminen muuttua innottomaksi ja raskaak- Rentoutuminen on tärkeä elämäntaito. Mikäli tavoitellaan tehokkuutta, ei ole viisasta ottaa ihmisistä kaikkea irti levon ja taukojen kustannuksella. Hauskaakin saa olla: hyväntuulisena ihminen saa helposti itsestään parhaimmat puolensa esiin. Mikäli tavoitellaan laajemmin ihmisten hyvinvointia sekä pitkiä työ- ja koulutusuria, suorittamisella ei pitkälle päästä, mikäli se johtaa uupumiseen ja kohonneeseen stressitasoon. Toivon kovasti, että me aikuiset emme enää yhtään kiihdyttäisi elämänmenoa. Lasten ei soisi kasvavan siihen käsitykseen, että arvostus on kiinni suorituksista ja niiden tehokkuudesta ja että arvokas ihminen on sellainen, jolla on niin kova kiire, ettei hän ehdi hengittääkään rauhassa muulloin kuin kalenterista varattuina rentoutusharjoitusaikoina. Tärkeä vastalääke suorittamisen kielteisille vaikutuksille on toisten ihmisten tuki ja kuuluminen johonkin yhteisöön. Tekemisen mieli tulee usein paitsi asian sisällöstä myös siitä, että asioita tehdään yhdessä. Ihminen on laumaeläin, eikä kovin pitkään tule toimeen yksin. Aikoina, jolloin sydäntä musertavat uutiset maailman kriisipisteistä tavoittavat meidät päivittäin, meidän kannattaisi Suomessa nähdä se voima, mikä yhdessä tekemisessä ja toinen toistemme auttamisessa piilee. Kansalaisjärjestöilläkin on vaara ajautua kilpailemaan keskenään vaikkapa rahoituksesta ja vapaaehtoistyöntekijöiden ajasta. Tästäkin voi tulla suorittamista, joka väsyttää ja hukkaa mielen perustoiminnasta. Tiukassa paikassa kannattaa aina miettiä, miten tämän voisi tehdä yhdessä. Miten kilpailijat voisi muuttaa tueksi ja onko jotain, mitä me voimme tehdä porukalla yhteisten tavoitteidemme eteen. ● Lapsemme 4/2016 15

TEKSTI TUULI OJAKANGAS KUVAT COLOURBOX JA POKEMON.COM 16 Lapsemme 4/2016

Pokéja kukkapenkissä Pokémon Go -peli on tehnyt lisätyn todellisuuden tutuksi niin pienille kuin isoille. Todellisuutta ja satua sekoittava keksintö sai pelimaailmaan vihkiytymättömän äidinkin kiinnostumaan. V irtuaalista ja todellista ympäristöä sekoittavasta niin sanotusta lisätyn todellisuuden maailmasta on tulossa luonnollinen toimintaympäristö digitaaliseen arkeen kasvaneelle nuorelle polvelle. Esimakua antaa hittipeli Pokémon Go. Se saa valtavat ihmisjoukot, lapset ja aikuiset, haahuilemaan ympäriinsä kännykkään tuijottaen. Pelimaailmassa heillä on päämäärä: napata kirkkaanvärisiä pikkuotuksia, joita voi kännykkäkameran läpi katsoen löytää vaikka omasta kukkapenkistä. Pokémon Go on ensimmäisiä merkkejä laajemmasta ilmiöstä, joka muuttaa tulevaisuuttamme. Jonain päivänä, ei kaukana tästä, katselemme halutessamme maailmaa elektronisten silmälasien läpi ja saamme eteemme päivän uutiset bussissa istuessa, vastaantulijan some-tiedot kadulla kävellessämme, matkareittimme patikkaretkellä tai vaikka ostoslistan menuehdotuksineen kauppareissulla. Monet ihmiset liputtavat Pokémonin kaltaisten pelien oppimista, liikuntaa ja yhdessäoloa lisäävien ominaisuuksien puolesta, osa pitää vaeltelevia puhelin-zombieita vuorovaikutuksen ja sivistyksen lopun alkuna. Mitä nämä todellisuuksien sekoittajat oikein ovat ja mihin ne maailmaamme vievät? Äiti oppiretkellä Perheemme lapsille Pokémon tuli tutuksi kesällä, kun mummi halusi tehdä lasten kanssa jotakin, joka oli IN. Hän vei lapset ensimmäiselle Poké-kävelylle otuksia etsimään. Eräs Bulbasaur-niminen otus löytyi kävelyn päätteeksi mummin kahvipöydästä. Sittemmin porukalle on kertynyt mukava määrä kävelykilometrejä. Itse pysyttelin sivustaseuraajana. Käytän teknisiä sovelluksia lähinnä asioidenhoitoon, en viihtymiseen. Lapsemme kuitenkin elävät yhä enemmän niiden keskellä. Ja onhan niistä hyötyäkin. Sen ymmärsin viimeistään, kun 8-vuotias esitteli eräässä pelissä rakentamaansa kaupunkia, jonka asukasviihtyvyyden hän oli virittänyt huippuunsa oikein sijoitetuilla puistoilla ja palveluilla. Kaupunkisuunnittelun alkeet haltuun jo lapsena! Pakkohan tästä oli itsekin jotain oppia. Gymejä ja lureja Otin härkää sarvista ja vein 8- ja 10-vuotiaamme Pokémon Go -tapahtumaan Vantaalle. Siellä oli noviiseille luvassa asiantuntijaopastusta pelimaailmaan. Saapuessamme ihmettelimme tapahtumapaikan pihamaata, joka oli täynnä erinäköisiä ja -kokoisia kännykkään tiiviisti tuijottelevia ihmisporukoita. Harrastus todella keräsi ihmisiä yhteen. – Ei mennä gymeihin, ei meijän CP:t riitä. Mutta ne luret käydään läpi, niitä on monta, lapset juttelevat keskenään. Siis lureja, ei gymejä. Mitä tästä pitäisi ymmärtää? Älypuhelin vai polkupyörä? Pelin logiikka on kuulemma niin yksinkertainen, että 6-vuotiaskin oppii. Mutta oppiiko aikuinen? Kyllä vain, sanoo tapahtumassa tapaamani Pokémon-harrastaja Sanna Holm. Hän hankki lapselleen yhteistä ulkoiluharrastusta varten älypuhelimen. Hankintaa arvosteltiin tuttavapiiristä. Olisi ostanut polkupyörän, sanottiin, vaikka lapsella sellainen jo oli. Holm ei ole katunut. Lapsen kanssa on taivallettu metsästämässä Pokéja ja otettu jännityksellä osaa ensimmäisiin otteluihin gymillä. Holmin mielestä on hienoa, että peli yhdistää ihmisiä kaikista yhteiskunnan lokeroista. Onpa harrastuksesta muotoutunut äidille oma rentoutumiskeinokin. – Lähdimme ystävän kanssa lapsivapaana lauantaina hyppyrimäen laelle pokettamaan. Siellä luren äärellä istuimme mukavaa iltaa auringonlaskussa, Holm kertoo. Tapahtuma sai Pokémonin kuulostamaan ihan hyvältä jutulta. Lapsetkin viihtyivät. Melkein jo latasin pelin, kunnes käteni alkoi oireilla. Puhelin on kädessä nähtävästi tarpeeksi ilman Pokéjakin. Kurkin siis jatkossakin lasten olkien yli ja opin heiltä riittävästi ymmärtääkseni jotakin kadulla haahuilevien zombieiden touhuista. Virtuaaliostosavustajan kyllä lataan, kun se on saatavilla. Lapsemme 4/2016 17

Elämyksiä uusin silmin Pokémon Go on helppo, etenemisestä palkitseva ja koukuttava peli. Pelitutkija Frans Mäyrä Tampereen yliopistosta sanoo, että kiinnostus muihin ihmisiin, sosiaalisuus ja ajanviete motivoivat ihmisiä pelaamaan. Parhaimmillaan Pokémon ja muut lisätyn todellisuuden sovellukset vahvistavat yhteisöllisyyttä, rohkaisevat liikkumaan yhdessä ja näkemään elinympäristöä uusin silmin. – Perheet ovat kertoneet, että Pokémon on lähentänyt perheenjäseniä ja avannut uudenlaisen yhteyden vanhemman ja lapsen välille, verkkopedagogi Päivi Leppänen Vantaan sivistystoimesta kertoo. Pelaaminen voi vaikuttaa positiivisesti fyysiseen, henkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Se voi kehittää, voimauttaa ja aktivoida. Peli myös kannustaa oppimaan uutta ja luomaan verkostoja pelin sisällä ja oikeassa elämässä. Pokémon voi olla hyvä alku ystävyydelle. Pelaamiseen suhtaudutaankin entistä hyväksyvämmin kaikissa ikäluokissa. – Nykyään pukumies puistonpenkillä pelaamassa ja puhumassa Pokémoneista on jo tavallinen näky. 10- ja 50-vuotiaskin voivat luonnollisesti jutella keskenään näistä otuksista, Mäyrä kuvaa. Pelin taikapiiri Peliin liittyvällä toiminnalla on todellisia vaikutuksia fyysisessä maailmassa, vaikka esimerkiksi Pokémonin otukset eivät todellisuudessa olekaan läsnä. Frans Mäyrä puhuu pelin taikapiiristä. Vanhemman vinkkilista ● ● ● ● ● ● Seuraa lapsen pelaamista. Huolehdi, että arjen rytmi, kaverit ja harrastukset säilyvät. Kysele, opi ja pelaa lapsen kanssa yhdessä. Pyri ymmärtämään vähintään perusasiat pelin ideasta. Kannusta lasta osallistumaan peliyhteisössä ja luomaan omia sisältöjä. Muistuta liikenteestä, se ei ole paikka pelaamiseen. 18 Lapsemme 4/2016 Sanastoa Pokémon Go: pelimaailmaa ja arkitodellisuutta yhdistävä GPS-paikannukseen perustuva pelisovellus mobiililaitteisiin. Merkityistä Pokestop-paikoista kerätään Pokémon-otuksia ja muita resursseja, joilla joukkueet kisaavat ottelupaikkojen eli gymien herruudesta. Luret ovat paikkoja, jotka houkuttelevat Pokémoneja. Otuksia napataan palloihin, joita kerätään kerryttämällä kävelykilometrejä. Lisätty todellisuus: tietokonegrafiikalla muokattu näkymä, joka voidaan yhdistää todelliseen ympäristöön vaikka kännykkäkameralla. Pelin elementit sijoittuvat siten fyysiseen todellisuuteen. Kun pelin todellisuus levittäytyy pidemmälle kokemusmaailmaan, puhutaan sekoitetusta todellisuudesta. Virtuaalitodellisuus on vielä pidemmälle vietyä, todentuntuista fiktiomaailmaa, johon uppoudutaan lasien ja kypärän avulla. – Osa ihmisistä on kaupungilla toimittamassa arkisia asioita. Osa taas kävelee edestakaisin näpytellen puhelinta. Pelin taikapiirissä edestakaisin kulkemisella on tarkoitus ja se on järkevää. Mutta jos ulkopuolinen ei ymmärrä peliä lainkaan, toiminta voi tuntua pelottavalta. Pelimaailman logiikkaa ja sen sääntöjä on siis tarpeen ymmärtää ulkopuolisenkin. Pelillisyyden ja pelien vuorovaikutussääntöjen ymmärtäminen on pelilukutaitoa. Sitä tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän, sillä pelaamisesta tullee yleinen osallistumisen, oppimisen ja vuorovaikutuksen tapa. Uusi tärkeä taito on tietää, milloin ja miten pelaaminen on sopivaa ja missä tilanteissa siitä on irtauduttava. Pelaamalla oppimaan Pelaaminen on tekemällä oppimista ja haastaa kehittymään. Peli ja leikki ovat ominaisia lapselle. Siksi niitä hyödynnetään kasvatuksessa ja oppimisessa. Se tarkoittaa esimerkiksi ajatusta tasolta toiselle etenemisestä, haasteita ja niistä selviämistä sekä etenemistä ja palkitsemista. – Lapselle on ominaista oppia leikin ja liikkumisen kautta. Siksi esimerkiksi Pokémon Go voi toimia hyvin ympäristöön tutustumisen, liikkumisen, tiedonhaun ja vuorovaikutustaitojen oppimisessa, Päivi Leppänen kertoo. Monikansallisissa pelaajayhteisöissä voi myös oppia viestimään vierailla kielillä. Ripaus magiaa arkeen Digi- ja pelimaailmassa lapset ovat eteviä ja 6-vuotiaankin voi nähdä opastamassa vanhempaansa. Lapsi tarvitsee silti aikuista. Oikeaan pelitapaan on ohjattava ja lapsen pelaamista seurattava. Ruutuaikaan ei välttämättä kannata tuijottaa, koska mobiililaitteita voi käyttää monella tavalla. – Kun arjen rytmi, muut harrastukset ja kaverisuhteet ovat kunnossa ja vanhempi tietoinen pelien soveltuvuudesta lapsen kehitystasolle, ei pelaamisesta tarvitse olla huolissaan. Silloin myös pelko todellisuuden ja tarun sekoittumisesta lapsen maailmassa on aiheeton. On hyvä muistaa, että vanhemman älylaitteiden käytön mallilla on lapselle suuri merkitys, Leppänen sanoo. Pelaamiseen liittyy myös huolenaiheita, vaikkapa sen vaikutus huomiokykyyn liikenteessä tai vuorovaikutukseen. Teknologian kehitys ei myöskään koske kaikkia. Toisilla on sen kautta pääsy yhä laajempaan tietoon ja palveluihin, joista esimerkiksi pienituloisissa perheissä voidaan jäädä paitsi. Joka tapauksessa pelillisyys levittäytyy yhä laajemmalle. Jatkossa näemme yhä enemmän todellisuutta ja satua sekoittavia keksintöjä, joita meidän on opittava jollain tasolla ymmärtämään. Oikein käytettyinä pelisovellukset tuovat ripauksen magiaa arkeen. ●

House Bändinä 28.12. Turku 29.12. Tampere 30.12. Helsinki Suora Lähetys Samuli Edelmann Laura Närhi Dave Lindholm ja yllätysesiintyjiä Konsertit alkavat kello 20 Seuraa Facebookissa @viattomienlastenpaivankonsertti Konsertin tuotosta puolet Lasten ja nuorten puhelimen hyväksi Liput Ticketmasterista Pappa Fest ry lippupalvelu

Piirsi Edvin 1 TEKSTI ESA IIVONEN PIIRROS EEVA KARINIEMI Yhdenvertaisuus on ihmisoikeus Syrjinnän kielto on yksi lapsen oikeuksien sopimuksen neljästä yleisperiaatteesta. Syrjintä mitätöi tai heikentää lapsen oikeuksien toteutumista. 20 Lapsemme 4/2016 Syrjimättömyys ja ihmisten yhdenvertaisuus kuuluvat tärkeimpiin ihmisoikeuksiin. Ne ovat keskeisiä ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia koskevassa lainsäädännössä. Syrjintä on henkilön asettamista eri asemaan muihin ihmisiin nähden ilman hyväksyttävää perustetta. Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan, että vertailukelpoisessa tilanteessa olevia ihmisiä on kohdeltava samalla tavalla. Erilaisessa tilanteessa olevia on taas usein kohdeltava eri tavoin. Hyväksyttävä syy oikeuttaa tai jopa vaatii erilaista kohtelua. Lapsen oikeuksien sopimus nimenomaisesti määrittelee useita vain lapsille kuuluvia oikeuksia, kuten lapsen edun ensisijaisuuden, oikeuden kehittymiseen, leikkiin ja erityiseen suojeluun. Valtion on taattava lapsen oikeuksien sopimuksessa turvatut oikeudet kaikille lapsille ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun huoltajansa ominaisuuksiin perustuvaa syrjintää. Valtion on varmistettava, että myös muu julkinen hallinto sekä yksityiset tahot, kuten yritykset, noudattavat syrjinnän kieltoa. Syrjintää voi tapahtua monella eri perusteella. Syrjintäperusteita voivat olla esimerkiksi lapsen tai hänen vanhempiensa ihonväri, sukupuoli, kieli, uskonto, poliittiset tai muut mielipiteet, kansal- linen tai etninen alkuperä, varallisuus, terveydentila, vammaisuus, syntyperä tai seksuaalinen suuntautuminen. Syrjintä voi olla myös moniperusteista. Tällöin lapsi joutuu huonompaan asemaan usean samanaikaisen syyn vuoksi, esimerkiksi vammaisuuden, sukupuolen ja etniseen vähemmistöön kuulumisen vuoksi. Yhdenvertaisuutta lisättävä aktiivisesti Syrjinnän kielto ei ole vain passiivinen velvollisuus, joka kieltää kaikenlaisen syrjinnän, vaan se myös edellyttää aktiivisia toimenpiteitä yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja eriarvoisuuden vähentämiseksi. Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistäminen on ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien yhtenä lähtökohtana. Yhdenvertaisuutta ja syrjinnän kieltoa koskevien säännösten ohella erityisesti taloudellisia, sosiaalisia ja taloudellisia oikeuksia koskevilla oikeuksilla edistetään yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Näitä oikeuksia ovat esimerkiksi oikeus koulutukseen, terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan. Syrjinnän kielto ja yhdenvertaisuusperiaate eivät tarkoita identtistä kohtelua. Kun eriarvoisuutta esiintyy, saatetaan tarvita erityisiä toimia tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi.

Piirsi Edvin 1v 10 kk Lasten asialla Esa Iivonen johtava asiantuntija, vaikuttamistyö ja lasten oikeuksien edistäminen Leikkaukset uhka yhdenvertaisuudelle Positiivisella erityiskohtelulla tarkoitetaan tietyn ryhmän asemaa ja olosuhteita parantavia toimia, joiden tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden parantaminen. Positiivista erityiskohtelua voi olla esimerkiksi kiintiö oppilaitokseen yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa olevaan ryhmään kuuluville, kuten vammaisille nuorille. Lapsen oikeuksien komitea korostaa, että syrjimättömyysvelvoite edellyttää valtion aktiivisesti pyrkivän tunnistamaan lapset ja lapsiryhmät, joiden oikeuksien toteuttaminen saattaa vaatia erityisiä toimenpiteitä. On monia lapsiryhmiä, jotka ovat vaarassa joutua syrjityiksi ja joiden oikeuksien toteutumiseen on kiinnitettävä erityistä huomioita. Näitä ovat esimerkiksi vammaiset lapset, etniseen tai kielelliseen vähemmistöön kuuluvat lapset, maahanmuuttaja- ja pakolaislapset, kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja köyhissä perheissä elävät lapset. Komitea korostaa myös tarvetta kerätä eriteltyjä tietoja, jotta syrjintä voidaan tunnistaa. Syrjintään puuttuminen voi edellyttää muutoksia lainsäädäntöön, hallintoon ja voimavarojen jakamiseen sekä koulutuksellisia toimenpiteitä syrjivien asenteiden muuttamiseksi. l www.lapsenoikeudet.fi Syrjinnän kielto ja yhdenvertaisuuden edistämisvelvoite sisältyvät myös Suomen perustuslakiin ja tavalliseen lainsäädäntöön. Tämä ei kuitenkaan vielä tarkoita sitä, että ne toteutuisivat riittävästi. Law in books ja law in action voivat olla kaukana toistaan. Rasismi ja vihapuhe ovat viime aikoina lisääntyneet ja ovat merkittävä uhka lasten oikeuksien toteutumiselle. Syrjinnän kiellon ja yhdenvertaisuuden toteutumista on vahvistettava. Tarvitaan lainsäädännön toimeenpanoa ja oikeuksien toteutumisen valvontaa, seurantaa ja arviointia. Lapsen oikeuksien komitea on kehottanut Suomea tehostamaan pyrkimyksiään torjua kaikkia syrjinnän muotoja. Komitea on maininnut esimerkkeinä vammaisiin lapsiin, maahanmuuttaja- ja pakolaislapsiin sekä etnisiin vähemmistöihin kuuluviin lapsiin kohdistuvan syrjinnän. Komitea on suositellut, että Suomi asettaa julkisissa ohjelmissaan keskeiselle sijalle syrjinnän torjunnan. Koulutus ja media ovat myös tärkeässä roolissa. Yhdenvertaisuuslain tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeusturvaa. Sukupuoleen perustuvan syrjinnän kiellosta ja sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisestä säädetään tasa-arvolaissa. Sen tarkoituksena on myös estää sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuva syrjintä. Yhdenvertaisuuslain ja tasa-arvolain toimeenpano ovat tärkeitä lasten oikeuksien toteutumiselle. Varhaiskasvatuslain, perusopetuslain, sosiaalihuoltolain ja terveydenhuoltolain tavoitteisiin on kirjattu yhdenvertaisuuden edistäminen. Suunta palveluissa on kuitenkin huolestuttava. Palveluiden leikkaukset ja normien purkaminen heikentävät yhdenvertaisuuden toteutumista. Leikkaukset varhaiskasvatukseen, koulutukseen ja muihin lasten ja nuorten palveluihin vaikuttavat eniten heikossa asemassa olevien lasten oikeuksien toteutumiseen. Lasten ja nuorten palveluiden laadun ja saatavuuden kuntakohteiset erot kasvavat, kun palveluita sääteleviä normeja puretaan. Julkisen talouden sopeutustoimista tai normien purkamisesta päätettäessä on tärkeää tehdä lapsivaikutusten arviointi, jossa erityistä huomiota kiinnitetään heikossa asemassa oleviin lapsiryhmiin. Lapsuudessa koettu eriarvoisuus ennustaa eriarvoisuutta myös myöhemmissä elämänvaiheissa. Hyvinvointi rakentuu lapsuudessa, kuten myös hyvinvointi- ja terveyserojen perusta. Väestöryhmien väliset hyvinvointi- ja terveyserot ovat Suomessa suuret. Eriarvoisuuden vähentäminen edellyttää katseen kiinnittämistä erityisesti lapsiin ja nuoriin. Tämä on tärkeä muistaa myös sote-uudistuksessa. l Lapsemme 4/2016 21

TEKSTI JENNI HIETALA KUVAT TOMI NUOTSALO Leikki kuuluu kaikille! Leikin riemu, nauru ja hyvä mieli täyttivät Helsingin Narinkkatorin, kun ensimmäistä Leikkipäivää vietettiin torstaina 13.10. Yli 3 000 isoa ja pientä heittäytyi leikin pyörteisiin Pikku Kakkosen Veeran ja Jaakon ja Aarne Alligaattori ja Viidakkorumpu -orkesterin luotsaamina. Leikkipäivä näkyi ja kuului myös muualla Suomessa. Terhokerhot järjestivät muun muassa leikkirastiseikkailuja, satumetsäretkiä, Leikkipäivä-kulkueita ja pihaleikkitapahtumia. Leikki ja yhteinen ilo jatkuvat Terhokerhoissa, joissa lapset ja aikuiset voivat viettää kiireetöntä aikaa yhdessä. Leikki tekee hyvää. Kaikille! www.terhokerho.fi 22 Lapsemme 4/2016

Lapsemme 4/2016 23

TEKSTI ELINA RIKKILÄ KUVAT COLOURBOX JA RAVITSEMUSNEUVOTTELUKUNTA Kuka kuuntelee j ? ? 24 Lapsemme 4/2016 Miksi vanhempi empii lapsensa rokottamista tai vastustaa virallisia ravitsemussuosituksia, vaikka tiede ja asiantuntijat puhuvat muuta? Onko tutkittu tieto samalla viivalla mielipiteiden kanssa? N euvolatyöntekijät ja ammattikasvattajat kohtaavat työssään yhä enemmän kriittisiä kysymyksiä esimerkiksi rokotuksiin, ravintoon ja lastenhoitoon liittyen. Suurin osa suomalaislapsista saa edelleen kaikki rokotusohjelman mukaiset rokotukset. Kokonaan rokottamatta jää vain 1,4 prosenttia 2-vuotiaista, mutta uusia rokotteita, kuten kohdunkaulan syöpää ehkäisevää HPV-rokotetta emmitään yhä enemmän. Sikavirus-rokotteeseen yhdistetyt narkolepsia-tapaukset olivat omiaan lisäämään epäilyksiä rokotteiden vakavista haittavaikutuksista, vaikka rokotusohjelmaan perinteisesti kuuluvat rokotteet olisikin tutkimuksissa todettu turvallisiksi. Jos rokotteiden turvallisuus epäilyttää, netistä löytyy yhdellä napin painalluksella sekalaista tietoa puolesta ja vastaan. Lisää pontta epäilyksilleen saa keskustelupalstoilta ja sosiaalisesta mediasta, jossa rokotusten vastustajat tekevät voimakasta mielipiteen muokkausta. Sivustoilla referoitavat tutkimukset ja kirjallisuus eivät täytä tieteellisiä kriteerejä, mutta mistä maallikko voisi sitä tietää. Suhteellisuudentaju unohtuu helposti: vakavan haittavaikutuksen uhka voi olla yksi puolesta miljoonasta, mutta omalle kohdalle osuessa sitä ei tietenkään voi vähätellä. Omakohtainen kokemus haittavaikutuksista herättää enemmän tunteita kuin kasvoton tutkimustieto ja on monen mielestä siksi vakuuttavampaa. Rokotusten vastustajilta kuitenkin unohtuu, että päätöksellään he vaarantavat paitsi oman myös muiden lasten terveyden. Eri arvioiden mukaan rokotukset estävät maailmassa jopa 2–3 miljoonan ihmisen kuoleman vuosittain. Rokotteiden avulla on maailmasta hävitetty isorokko, johon aiemmin kuoli jopa 30 prosenttia sairastuneita. Ennen talvisotaa kuoli yksi suomalainen tunnissa tuberkuloosiin. Vielä 50-luvulla lähes jokainen tunsi polioon sairastuneen, mutta rokotusten ansiosta tauti on Suomesta hävitetty. Rokotusohjelmat perustuvat niistä saatavaan hyötyyn väestötasolla. Jos rokottamattomuus yleistyy riittävästi, rokotteiden antama suoja heikkenee ja taudit voivat lähteä uudestaan leviämään. Riskiryhmässä ovat silloin paitsi rokottamatta jääneet lapset, myös esimerkiksi monet pitkäaikaissairaat tai vammaiset ihmiset, joilla rokotteen suoja on heikompi. Uudestaan leviämään lähteneiden tautien hoitaminen on yhteiskunnallekin kallista puuhaa. Ääripäät kiinnostavat Myös ravitsemuksesta käydään vilkasta keskustelua lapsiperheiden nettifoorumeilla ja perinteisessä mediassa. Moni kyseenalaistaa avoimesti lääke-ja ravitsemustieteen asiantuntijoi-

e ja ketä? den laatimat säännöllisesti päivitettävät kansalliset ravitsemussuositukset ja etsii vaihtoehtoja: milloin innostutaan hiilihydraattien välttämisestä eli karppauksesta, milloin proteiinilisistä, D-vitamiinista tai omega 3- rasvahapoista. Pieni osa vanhemmista haluaa antaa lapsilleen kaikkien suositusten vastaisesti mahdollisimman paljon punaista lihaa, oikeaa voita ja niukasti kasviksia. Lukijoiden ja kuulijoiden ajasta taisteleva perinteinen media nostaa esiin kriittisiä kantoja edustavia ja ääripäitä. Se tuottaa illuusion, että esimerkiksi karppaus tai vegaanius olisivat yleisiä valintoja. Moniarvoisuuden nimissä keskusteluohjelmiin haalitaan osallistujia laidasta laitaan ja ruoka-asioista väittelevät rintarinnan omista tuntemuksistaan puhuva kokemusasiantuntija, itseoppinut personal trainer, lisäravinnekauppias, vaihtoehtoliikkeen edustaja ja 30 vuotta asiaa tutkinut ravitsemustieteen professori. Katsoja voi itse päättää, kenen mielipidettä kuuntelee, kun kaikkien mielipiteet esitetään yhtä pätevinä. Erikoisuuksia nostetaan esille myös kasvatusasioissa: Ruumiillinen kuritus on ollut laissa kiellettyä jo 30 vuotta, mutta silti tunnettu juontaja kertoi viime kesänä lehtihaastattelussa antavansa lapsilleen luunappeja. Kasvatuksen ammattilaiset huomaavat jo ensimmäisessä työpaikassaan, ettei meitä vanhempia niin vain ohjailla. Ylhäältä päin tulevat kasvatusohjeet herättävät vastarintaa: haluamme, että meitä kohdellaan tasaveroisina keskustelukumppaneina ja näkemyksiämme kunnioitetaan. ?! Tieto on kaikkien saatavilla Auktoriteettien asema on murentunut, koska asiantuntijat ja esimerkiksi opettajat eivät enää olekaan ainoita tiedonhaltijoita. Tietoa on netin kautta paljon saatavilla ja sitä myös haetaan. Kun meillä on lapsenhoitoon liittyvä ongelma, emme ensimmäisenä soita neuvolaan vaan alamme googlettaa tai heitämme kysymyksen facebook-kavereille. Eihän neuvolaan saa yhteyttäkään kuin soittoaikoina ja silloinkin puhelin tuuttaa usein varattua. Tutkimustiedon ja virallisen informaation lisäksi vanhempi löytää netistä myös muunlaista tietoa, joka usein vaikuttaa yhtä pätevältä. On omakohtaisia kokemuksia, poliittisin motiivein tehtyjä selvityksiä, markkinointia, uskonnollisesti tai ideologisesti värittynyttä tietoa. Kokemusasiantuntijuutta arvostetaan nykyään myös tiedemaailmassa. Usein kuitenkin unohtuu, että omakohtaiset kokemukset ja tilastollisiin tutkimuksiin perustuva tieto ovat saman asian kaksi eri puolta. Hämmennystä voi aiheuttaa sekin, että myös tieteellinen tutkimustieto ja suositukset muuttuvat ajan mukana. Tieteellinen tieto pyrkii aina kor- ? Lapsemme 4/2016 25

? jaamaan itsensä sitä mukaa, kun uutta tietoa saadaan esiin eikä sitä pidä esittääkään pysyvänä totuutena. Kuitenkin esimerkiksi neuvoloissa jaettavat kansalliset ravitsemussuositukset ovat pysyneet hyvinkin samoina viimeiset kaksikymmentä vuotta. Minkään yksittäisen tutkimustuloksen perusteella ravintosuosituksia ei edes lähdetä muuttamaan, vaan korjausliikkeisiin vaaditaan tutkimusten tieteellisen tason arviointia ja kansainvälistä vertailua. 186x133mm_Lapsemme_marraskuu.indd 1 26 Lapsemme 4/2016 Mediataitoja tarvitaan Vanhemmat haluavat lapsilleen parasta ja ovat kiinnostuneita heidän hyvinvoinnistaan. Sanotaan, että satsaamme lapsiimme enemmän kuin koskaan aiemmin. Ei ole huono asia, että olemme aiempaa kriittisempiä ja ajattelemme omilla aivoillamme. Paluuta entisiin aikoihin, jolloin neuvolan terveydenhoitaja, lääkäri ja opettaja olivat isoja auktoriteetteja, ei ole. Ristiriitaisten viestien keskellä vanhemmalta vaaditaan kuitenkin myös lähdekriittisyyttä, hyviä medialukutaitoja ja malttia perehtyä myös taustoihin. Ihan mihin tahansa ei kannata lähteä mukaan – oli kyseessä sitten tutkimustieto tai vaikkapa rokotusten vastustajien foorumi. Pitäisi enemmän kiinnittää huomioita siihen, miten väitteet on perusteltu ja erottaa, mikä on tieteellistä tutkimusta, uskomustietoa tai markkinointia. Somekeskustelun vastapainoksi kannattaa käydä katsomassa myös, mil- laisia ohjeita viranomaiset antavat ja keskustella asiasta esimerkiksi neuvolakäynnillä. Ihan kaikkea ei ehkä kannata kyseenalaistaa eikä lapsen terveydellä lähteä leikkimään. Ammattilaisilla pitäisi olla riittävästi aikaa keskustella vanhempien kanssa, kuunnella huolenaiheita ja auttaa pohdinnoissa. Myös asiantuntijoilta vaadittaisiin tsemppausta: asema ei takaa auktoriteettia, vaan omat sanottavansa pitäisi pystyä perustelemaan uskottavasti. Jos suositukset perustuvat tutkimustuloksiin, ne pitää pystyä kääntämään ymmärrettävälle yleiskielelle. Ehkä ammattilaisten kannattaisi aktivoitua myös sosiaalisen median foorumeilla, joilla vanhemmatkin aikaansa viettävät. ● Juttua varten on haastateltu ylilääkäri Hanna Nohynekia THL:stä, professori Kirsti Karilaa Tampereen yliopistosta ja pääsihteeri Arja Lyytikäistä Valtion ravitsemusneuvottelukunnasta. 12.10.2016 12:15:17

Kuva: Sari Kettunen Isän kynästä Roope Lipasti on lietolainen toimittaja ja neljän lapsen isä Maailman paras kasvatusopas Lasten ja kukkien kasvatus on aika lailla samanlaista. Tärkeintä on kasvualusta, mutta siitä huolimatta aina menee pieleen. On liikaa tai liian vähän vettä. Liikaa tai liian vähän aurinkoa. Jatkuvaa ympäristön kitkemistä eikä sekään mitään auta. Ja tietenkin myös kukkasten kasvattamisessa on vastaavat murheensa. ...... Monet kasvattajat koettavat sitten hakea tukea tähän epäkiitolliseen tehtävään erilaisista oppaista ja asiantuntijaihmisten neuvoista. Se saattaa olla turhaa, sillä ihmiset kasvavat aika lailla itselläänkin. Kengännumero suurenee vuosi vuodelta ja sitten jossain vaiheessa kenkiä ei enää näy. Lapsi – tai nuori aikuinen – muuttaa pois ja luultavasti pärjää, mutta ei siksi, että vanhemmat olisivat osanneet kasvattaa, vaan ihan siitä huolimatta. Siksi, että niin yleensä käy. Ei ihmisenä oleminen ole keskimäärin kauhean vaikeaa. Joskus on, mutta harvemmin. ...... Ajattelin kirjailijapäissäni, että kannattaisi ehkä kirjoittaa kasvatusopas, jonka keskeinen idea olisi, ettei kasvatusoppaita kannata lukea (paitsi tätä yhtä, minun kirjoittamaani). Oppaita ei kannata lukea siksi (paitsi siis tätä mun), koska niistä tulee aina huono omatunto: tuotakaan en pystynyt toteuttamaan. Sitä paitsi kasvatusoppaissa ehdotetaan kaikenlaisia toteuttamiskelvottomia asioita kuten, että lapselle pitäisi antaa porkkanoita, koska porkkanat ovat ihan yhtä hyviä kuin herkutkin. Tai että lapselle pitää lukea paljon eikä sille saa näyttää pelottavia asioita, joita asiantuntijoiden mielestä ovat kaikki muut paitsi Puppe Kaniini. Niin ikään lasten pitäisi ulkoilla joka päivä 28 tuntia, ja ruutuaika on sitä paremmin hanskassa, mitä vähemmän sitä on. Ja että lasten läheisyydessä ei saa ikinä käyttää alkoholia ja pitää pukeutua lämpimästi pipoon ja kypärään kesät talvet ja käydä marjassa, että lapsi saa hyvän elämänmallin. No, siis totta kai nuo kaikki olisivat hyviä, niin kuin sekin, että kasvatuksessa pitää olla johdonmukainen. Mutta kun maailmanhistoria ei tunne yhtään alati johdonmukaista aikuista, joten tuskin vanhempaakaan. Eivätkä porkkanat tod. ole yhtä hyviä kuin herkut, johan sen tajuaa vauvakin. Eikä kukaan jaksa kytätä koko ajan mitä se lapsi katselee. Tästä syystä kasvatusasioissa kannattaa luottaa omaan intuitioon, maalaisjärkeen sekä siihen että tuntee juuri oman lapsensa – ja tehdä asiat sen mukaan. Lopputulos ei ole täydellinen, mutta eipä se ole missään muussakaan mihin ryhtyy. ...... Nähdäkseni kasvatusasiat menevät näin: Kun ensimmäinen lapsi on tulossa, keittiön ikkunalauta täyttyy kirjasista, joissa käsitellään raskauden ainutlaatuista ihmettä (tällä hetkellä maapallolla on reilut 7 000 000 000 ihmistä, jotka sen ovat kokeneet) ja sitä kuinka vauvaa pitää hoitaa (sille pitää antaa ruokaa ja lämpöä). Onneksi sen jälkeen Siperia opettaa ja parhaiten sen huomaa vauvakirjoista. Kun ensimmäistä lasta varten ostetaan vauvakirja, se täytetään säntillisesti. Jokainen hammas, pottakokemus sekä 3416 ensimmäistä sanaa kirjataan uskollisesti ylös. Myös vuodatetaan omia fiiliksiä sekä tietenkin laitetaan kirjaan valokuvia. Seuraavasta lapsesta täytetään jonkun verran, mutta kolmannesta saa olla tyytyväinen, jos on nimi kirjoitettu oikein. Neljäs lapsi ei saa vauvakirjaa ollenkaan, koska hei eihän se enää ees oo vauva, aloitti yläkoulunkin just, mihin tämä aika menee? ...... Tulevassa bestseller-kasvatusoppaassani annankin vain kaksi neuvoa: 1. Vanhemmuus on elämäntilanne, ei suorite tai työ ja siksi sitä ei myöskään voi suorittaa, vaan se pitää elää. Ihan niin kuin oma elämäkin. Ei se sen kummempia ohjeita vaadi. Tai yhden: 2. Lasten kanssa voi toki touhuta kaikenlaista, mutta vanhempien ensisijainen tehtävä ei ole toimia lapsen viihdytysjoukkona. Lapset ovat lapsia ja he leikkivät. Aikuiset ovat aikuisia ja he tekevät työtä ja ruokaa. Se on hyvä järjestely ja siitä kannattaa pitää kiinni, niin säilyy suhteellisuudentaju. l Roope Lipasti Kirjoittaja on kirjailija, jonka omat lapset ovat jo sen verran vanhoja, ettei hän muista millaista on pienten kanssa, joten on hyvä hetki neuvoa muita. Lapsemme 4/2016 27

TEKSTI JAANA TAPIO PIIRROS JOHANNA SARAJÄRVI 28 Lapsemme 4/2016

Eri puusta veistetyt Perheenjäsenten temperamenttierot aiheuttavat monesti turhaa kinaa ja huolta. Miten esimerkiksi rämäpää äiti voisi tukea paremmin herkkää poikaansa? T emperamentti on arkipuheessa aika itsestään selvä juttu. Voi saada käsityksen, että toisilla, varsinkin helposti suuttuvilla ja äkkipikaisilla, sitä on enemmän kuin toisilla. Kliininen lastenpsykologi, psykologian tohtori Niina Komsi kuitenkin sanoo, ettei temperamentti ole tutkijoille lainkaan yksinkertainen asia. – Kun puhutaan, että onpas joku temperamenttinen, tutkijan korvaan se kuulostaa samalta kuin sanoisi, että onpas siinä elimistöllinen ihminen. Kaikilla meillä on temperamentti, mutta se on jokaisella erilainen, Komsi sanoo. Yleistäen voi sanoa, että temperamenttipiirteitä voi kartoittaa esimerkiksi sen mukaan, miten nopeita, intensiivisiä tai pitkäkestoisia ihmisen reaktiot ovat, lähestyykö ihminen muita vai vetäytyykö, onko hän aktiivinen vai passiivinen ja miten kauan hänen keskittymisensä pysyy yhdessä asiassa. Temperamentti tulee herkästi esiin tilanteissa, jotka ovat meille uusia ja joihin meillä ei ole vielä opittua tai totuttua tapaa toimia. Niinpä siinä missä pieni lapsi toimii puhtaammin temperamentistaan käsin, aikuisella temperamentti vaikuttaa enää vain taustalla ja sen päälle on kerrostunut muita käyttäytymistä ohjaavia tekijöitä: kasvatusta, arvoja ja asenteita, tietoa ja älyä, taitoja, opittuja käytöstapoja. Toisin sanoen aikuinen pystyy jo enemmän harkitsemaan käytöstään ja toimimaan muutenkin kuin temperamenttinsa sanelemana. Arki lapsen ehdoilla Vanhemmalle voi joskus tulla yllätyksenä, että oma lapsi on temperamentiltaan täysin eri puusta veistetty kuin vanhempi itse. Jos oma lapsi säikähtää vieraita aikuisia, kun nämä vain katsovat kohti, ihmisten parissa viihtyvä äiti voi tuskastua ja yrittää väkisin reipastaa lasta. Joskus voi tuntua jopa siltä, että lapsi tahallaan tekisi tilanteista vaikeita. On hyvä muistaa, että mitä vahvempi lapsen jokin piirre on, sen hankalampaa hänen on sitä säädellä. – Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä vähemmän hän osaa teeskennellä ja sitä puhtaammin hän reagoi temperamenttinsa pohjalta, Niina Komsi sanoo. Temperamentin tunnistaminen on aina aikuisen vastuulla. Parhaiten se onnistuu tavallisissa arkielämän tilanteissa, ja moni vanhempi tietääkin lapsensa temperamentin luonnostaan. – Kun lapsi pannaan asteen murto-osan lämpimämpään tai kylmempään kylpyveteen, kuinka nopeasti hän reagoi vai reagoiko ollenkaan. Kun lapsi opettelee kävelemään, kuinka hän reagoi kaatumisiin ja kuinka nopeasti itku laantuu, Komsi luettelee temperamentista kertovia merkkejä. Arkea kannattaa suunnitella lapsen ehdoilla. Jos aamuisin ollaan aina myö- hässä, koska hitaanpuoleinen lapsi ei saa vaatteita päälleen, voisiko aamut aikatauluttaa toisin. Tai ehkä epämukavat sukkahousut puristavat herkkää lasta, ja epämukavuus voi vaivata niin, ettei mistään tule mitään. – Jotta arki sujuisi, pitää miettiä, mikä on tärkeää, mistä täytyy pitää kiinni ja mistä voidaan joustaa. Onko tytöllä pakko olla sukkahousut, jos kalsarit tuntuvat mukavammilta? Komsi kysyy. Joskus vanhemmalle voi olla helpotus tajuta, että ristiriidat johtuivatkin vain temperamentista. Kun temperamentti vastedes voidaan ottaa huomioon paremmin, ei tarvitse käyttää aikaa turhaan kinasteluun. Vanhempi venyy Aikuiselta perheen temperamenttierot vaativat ennen kaikkea avarakatseisuutta. Aikuisen on pystyttävä hyväksymään, että vaikka hän itse olisi rämäpää, oma lapsi ei välttämättä ole. Ja vaikka perheen isä rakastaisi saunassa kovia löylyjä, on ihan ok, että jälkikasvu pakenee saunasta ensimmäisestä kiukaan sihahduksesta. – Jos temperamenttieroista seuraa se, että lasta pidetään jotenkin vääränlaisena ja odotetaan, että hänestä tulee samanlainen kuin vanhempi, silloin vanhemman jokaiseen eleeseen tulee ylimääräistä kärsimättömyyttä, jonka lapsi huomaa joka kerta. Toistuessaan Lapsemme 4/2016 29

pettymykset alkavat muokata lapsen minäkuvaa. Vanhemman kannattaa yrittää muuttaa käytöstään, koska siitä on aina hyötyä. Helppoa oman käytöksen muuttaminen ei ole. – Kotona tilanteet menevät totunnaista rataansa, koska sillä tavalla me olemme tottuneet toimimaan. Uuden toimintatavan hakeminen on vähän kuin menisi viidakkoveitsellä raivaamaan uutta polkua aivoissa. On työlästä raivata toinen reitti, mutta pikkuhiljaa se tuottaa hedelmää. Aikuiselta vaatii venymistä myös se, jos perheen lapsilla on kovin erilaiset temperamentit. Jos yhdelle pitää pohjustaa reissua Linnanmäelle viikkokaupalla ja toiselle olisi parasta kertoa siitä vasta samana aamuna, pitää vanhemman keksiä tapa luovia erilaisten tarpeiden välissä. Lapsen temperamentista ei ole syytä tehdä suurta numeroa niin, että asiaa kuulutettaisiin joka paikassa kaikkien kuullen. Jos aina toistetaan, että ”meidän Saara on ujo”, hän alkaa itsekin uskoa ujouteensa ja hänestä tuleekin sellainen. Sen sijaan voi todeta, että ”meidän Saara tykkää ensin vähän katsella”. – Lapsi saa olla rauhassa helman alla, ja jos hän jonain päivänä kurkistaa sieltä, siitä voi iloita yhdessä. Arvosta lapsesi temperamenttia Temperamenttiominaisuuksiin vaikuttavat ympäristö ja kulttuuri. Pienellä 30 Lapsemme 4/2016 lapsella kulttuuriset odotukset tulevat vanhempien kautta. Myös aika ja ajan henki vaikuttavat. Siinä missä ennen saatettiin arvostaa vaatimattomuutta, nykyään sosiaalisuus on yksi arvostetuimmista ominaisuuksista ainakin työelämässä. Lisäksi vielä nykyäänkin sukupuoli saattaa asettaa erilaisia odotuksia tyttöjen ja poikien temperamentille, esimerkiksi itkevää tyttöä lohdutetaan, mutta pojan odotetaan olevan reipas. – Minua kauhistuttaa, että minulta psykologina kysyttäisiin, onko lapsi syntynyt johtajaksi tai tuleeko hänestä riittävän sosiaalinen. Jos ihmisten erilaisuudesta ei olisi mitään hyötyä evoluution kannalta, meistä olisi tullut samanlaisempia. Vanhemmalla on kuitenkin oltava riittävästi itsevarmuutta, jotta hän osaisi arvostaa lapsensa temperamenttia juuri sellaisena kuin se on. Jos esimerkiksi lapsi joka kerta kieltäytyy menemästä sisään muskaritunnille ja vain kuuntelee oven takana, ei tilanne ole helppo aikuisellekaan. Lasta voi toki lempeästi opettaa sietämään eri tilanteita. Ylisuojelevuus saa aikaan vain sen, että lapsi alkaa oikeasti pitää maailmaa vaarallisena. Kannustamisenkin on tärkeää lähteä liikkeelle lapsen omalta lähtötasolta. – Jos lapsen tuuppaa liian kovaa johonkin, missä hän on tuomittu epäonnistumaan, kielteinen tunne painuu yhä tiukemmin mieleen, mikä vähentää halua yrittää uudelleen. l Koko kirjo samassa perheessä ”Minulla on 13-vuotiaat kaksospojat, jotka ovat temperamentiltaan kuin yö ja päivä. Toinen on herkkä ja taiteellinen, rauhallinen kuten isänsä. Toinen taas on tullut minuun, hän kiihtyy nollasta sataan nanosekunnissa ja tarvitsee toimintaa. Minun on selvästi helpompaa ymmärtää kuumenevaa lasta. Pystyn menemään lapsen tunnetilaan ja tiedän, mikä auttaa. Perheemme nuorimmainen on 9-vuotias tytär, joka kilttinä ja rauhallisena uhkaa jäädä muiden varjoon. Hänestä huomaa pienistä asioista, että hän kaipaa huomiota, esimerkiksi siitä, kun hän tulee esittelemään äidille olemattomia pipejään.” Anna Siitonen, naimisissa, kaksospojat, 13, ja tytär, 9 Luettavaa: Liisa Keltikangas-Järvinen: Temperamentti Ihmisen yksilöllisyys. WSOY. Liisa Keltikangas-Järvinen – Sari Mullola: Maailman paras koulu? WSOY. Lotta Uusitalo-Malmivaara – Kaisa Vuorinen: Huomaa hyvä! Näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa. PSkustannus. Janne Viljamaa: Mitä minä teen tämän lapsen kanssa? Haastavan lapsen kasvatus. Minerva.

Lastenkulttuuri Kuva kirjasta Piki Kirjakko Tuula Korolainen on kirjailija ja lastenkirjallisuuteen erikoistunut toimittaja. Kimpassa osaa ja uskaltaa Katri Kirkkopelto: PIKI. Lasten Keskus 2016. 36 s. Tiina Haapsalo, Katri Kirkkopelto & Laura Repo: MUN JA SUN JUTTU. Lasten Keskus 2016. 82 s. leikkiikäisille ja aikuisille Metsän lapsilla on maja, ja sinne, samaan leikkiin haluaisi myös supersankariksi eläytyvä pikku Piki. Vastassa on kuitenkin torjuva ryhmä, jossa nokkimisjärjestys on selvä ja seurailijat mukautuvat pomottajan typeriinkin sääntöihin. Katri Kirkkopelto kertoo sanoin ja upein maalauksellisin kuvin tarinan, joka eletään jossain joka päivä. Viisaasti Piki, sen turva-aikuinen Iso ja majan väki on kuvattu sukupuolettomina eläinotuksina, eikä majaporukasta tiedetä edes nimiä. Näin etualalle nousevat sosiaaliset suhteet ja tunteet. Lukijakin kokee sisällään Pikin kihelmöivän odotuksen, karvaan surun ja yksinäisyyden musertavan painon. Kuten oikein on, tarinassa aikuinen Iso puuttuu asiaan ja saa ryhmän rivit rakoilemaan, ja lopulta Piki itsekin uskaltaa suuttua ja pitää puolensa. Pian hän saa myös tupsukorvaisen ystävän, jonka kanssa alkaa oman majan rakentaminen. Piki-kuvakirjan rinnalla on ilmestynyt aikuisten opaskirja Mun ja Sun juttu, joka antaa välineitä lasten vuorovaikutustaitojen kehittämiseen ja kiusaamisen ehkäisyyn käytännön työssä. Tapani Bagge & Carlos da Cruz: RYHMÄ Z JA LOHIKÄÄRMEEN KITA. Lukupalat. WSOY 2016. 60 s. eskareille ja eka/tokaluokkalaisille Ryhmä Z ja lohikäärmeen kita aloittaa lukemista opetteleville tarkoitetun sarjan. Päähenkilöt ovat kaverukset Topi ja Atte sekä taloon juuri muuttanut Laila, joista muodostuu ryhmä Z, eräänlainen pelastusyksikkö. Ensimmäisessä tarinassa etsitään Lailan kadonnut pikkusisko ja karannut kissa. Kirjassa juonta kuljettavat sekä teksti että kuvat, ja tarina on jaoteltu lukuihin, joissa on vain pari lyhyttä kappaletta. Tunnelma on letkeä ja kaverihenkinen, ja huumoria irtoaa sekä henkilöiden luonteista että da Cruzin selkeästä, toiminnallisesta kuvituksesta. Ryhmä Z -sarja kuuluu Lukupalat-konseptiin, johon kustantaja on sijoittanut sarjoja esim. jännityksen, huumorin ja ns. pehmotarinoiden ystäville. Baggen kirjan lisäksi ovat jo ilmestyneet Paula Norosen ja Kati Närhin Yökoulu ja kadonnut opettaja sekä Hanna Helmen ja Reetta Niemensivun Bella saa pentuja. Yksin on kurjaa, mutta kaverin kanssa voi rakentaa majan tai vaikka pelastaa maailman. alakoululaisille Mila Teräs: NOITAPEILI. Kuvat Jaakko Ollikainen. Salainen kirjasto. 187 s. Jokainen joka rakastaa lukemista tietää, että seikkailu alkaa kirjastosta. Sarjan aloittavan Noitapeilin päähenkilöille Hugolle ja Lydialle niin käy oikeasti: he löytävät metsästä salaperäisen kirjaston, jossa vapaaehtoiset Ermiida ja Leopold pelastavat unohdettuja tarinoita, ja joutuvat sieltä Kyöpelin kaupunkiin, jossa eletään noitakonferenssin aikaa. Mustin vinjettikuvin koristeltu kirja uhkuu jännitystä, huumoria ja fantasiaa. Pahan vallantavoittelijan takia Lydia katoaa peilintakaiseen maailmaan, josta Hugo lähtee pelastamaan häntä ja koko noitamaailmaa. Seikkailuakin enemmän riemastuttavat kuitenkin rento ja paikoin runollinen kieli ja noitakulttuurin lukuisat ilmentymät kauhuruokalajeista lentovälineiden historiaan. Niitä keksiessään kirjailijalla tuntuu olleen hauskaa. Vakavissaan hän kuitenkin puhuu lukemisen ja kirjastojen vaalimisen puolesta. Lapsemme 4/2016 31

Lastenkulttuuri Teksti Maarit Piippo Kuva: Uupi Tirronen Sadut inspiroivat Nukketeatterissa mielikuvitus lentää Nukketeatteri on vapaa fyysisen maailman kahleista. Näyttämöt vaihtelevat pöydästä esityslavaan, nuket lentävät ja muuttavat muotoaan. 32 Lapsemme 4/2016 Kaksi haltiatarta pörrää nukkuvan prinsessavauvan ympärillä linnanmuurin suojissa. Prinsessa saa kummilahjaksi kauneutta, hyvyyttä ja viisautta, kunnes kolmas, tummasiipinen haltiatar, lentää paikalle varjostaen lapsen tulevaisuuden kuolettavalla ennustuksellaan. Kyseessä on Nukketeatteri Sampon versio klassikkosatu Prinsessa Ruususesta pöytäteatteriesityksenä. Ruusunen on puinen nukke, jonka takana on kytkimillä varustettu kahva, jolla nukettaja säätelee nuken pään ja käsien liikkumista. Kohta 40 vuoden ajan toiminut Nukketeatteri Sampo tuottaa uudet nuket lähes jokaiseen näytelmäänsä kotimaisten nukentekijöiden valmistamana. Sampon galleriassa on esillä osa teatterin sadoista nukeista, kuten kokoelma sauvanukkeja, käsinukkeja ja marionetteja. – Nukketeatterin taika on siinä, että nukeilla voi tehdä melkein mitä vain. Hyvässä esityksessä katsoja samaistuu nukkeen kuin aitoon henkilöön, ja näyttämön illuusio muuttuu todellisuudeksi, kertoo Sampon johtaja Iivo Baric. Sadut ovat nukkenäytelmien perusaineistoa, perinteisten Grimmin satujen lisäk- si Sampolla on ohjelmistossaan kansantaruja, nykysatuja sekä tarinallisia konsertteja. Sampon esityksissä on mukana elävää musiikkia, ja teatteri on julkaissut näytelmiensä lastenlauluja levyillä. Äänet ja lavastus ovat osa nukketeatterin illuusiota, ja Sampon työpajoissa kokeillaan vatsastapuhumisen, pöytäteatterin ja kurkistusnukkien tekniikoita. Loppuvuodesta Sampon maskottikoira Duppaduulix tunnelmoi ikisuositussa Joulu tulla jollottaa -konsertissa. Vuoden 2017 ohjelmisto loppuvuodesta osoitteessa www.nukketeatterisampo.fi

V IN K I T Söpöys kiehtoo animessa Sepän oppipoikana Korvatunturilla Orvoksi jäänyt Nikolas veistää joululahjoja Kari Väänäsen kirjoittamassa ja ohjaamassa Joulutarinassa, jota esitetään Rovaniemen Teatterissa 25.11.2016– 5.1.2017. www.rovaniementeatteri.fi Lapset, eläimet ja yliluonnolliset oliot ovat usein sankareita japanilaisessa animaatiossa eli animessa. maatioissa päähenkilönä on nuori tyttö, joka seikkailee yliluonnollisessa maailmassa, ja elokuvien tunnemaisema on liikuttava ja nostalginen. – Japanissa on vahva kuvallisen kulttuurin ja sarjakuvan perinne. Tyypillistä animelle ovat muotoaan muuttavat oliot ja eläinhahmot, kuten kissat ja apinat, jotka kumpuavat japanilaisista saduista ja uskomuksista, kertoo japanilaisen elokuvan tutkija Eija Niskanen. Japanilaiselle populaarikulttuurille on tyypillistä, että samasta tarinasta muunnetaan versioita moneen mediaan, aina sarjakuvista ja keräilykorteista peleihin ja tv-ani- Sadut muuttuvat todeksi baletissa Satumaisuus inspiroi baletin tekijöitä. Nyt myös pyöreät Muumit pääsevät tanssimaan Kansallisbaletissa. Punapukuinen ballerina liitää läpi näyttämön kuin komeetta taivaalla. Valkohuppuiset hattivatit pörähtelevät pelästyneinä, mietteliäs Hemuli kurkkii suurennuslasillaan ja Muumipeikko ja Niiskuneiti tanssivat rakastuneina Kansallisbaletin Muumipeikko ja pyrstötähti -esityksessä. Koreografi Anandah Kononen halusi tuoda Tove Janssonin tarinan syvällisyyden ilmi maailman ensimmäisessä Muumi-kirjaan perustuvassa baletissa. Teoksen musiikki on merkittävässä osassa tul- kintaa, ja koreografia luotiin tiiviissä yhteistyössä säveltäjä Panu Aaltion kanssa. Muumilaakson rauhaa uhkaavaa pyrstötähteä esitetään voimakkaita tunteita, kuten pelkoa ja surua, kuvastavien tanssien kautta. Muumipeikon ja Niiskuneidin kohtaaminen tuo tarinaan lempeyttä ja Muumilaakson persoonalliset asukit huumoria. – Satujen taika on siinä, että perimmiltään ne ovat hyvin todellisia. Pyrstötähtikin voi olla vertaus sodasta, kertoo Anandah Kononen. maatioon Pokémon-sarjan tapaan. Toisaalta on myös taiteellisesti korkeatasoisia animaatioita, kuten Ghiblin elokuvat. – Hayao Miyazakin ohjaamat tunteikkaat Naapurini Totoro ja Ponyo rantakalliolla sopivat kaiken ikäisille. Marumo Hosodan Summer Wars on virtuaalitaisteluista kertova nuorten elokuva, Niskanen suosittelee meillä dvd:nä julkaistuista animefilmeistä. Tänä syksynä Suomen elokuvatettereissa animea edustavat kamppailuseikkailu Poika ja Peto sekä koko perheen kertomus Eilisen kuiskaus, jonka ensi-ilta on 9.12. Ruusuvihjeitä koodiseikkailussa YLE TV2:n Galaxy Play -ohjelmaan liittyvä opetuksellinen nettiseikkailu innostaa ohjelmointiin. 7–12-vuotiaille soveltuva digitaalinen R05AN K00D1 -peli löytyy osoitteesta www.rosankoodi.fi Muumitkin näyttelivät Tove Janssonin alkuperäisiä pukuluonnoksia Muumi-tarinoiden teatteriversioista on esillä Teatterimuseon Muumit teatterissa -näyttelyssä. www.teatterimuseo.fi Letkeää lastenmusaa Markan possu ja muut Pentti Rasinkankaan parhaimmat lastenlaulut on koottu Papanapa-levylle. www.huti.fi Kuva Mirka Kleemola Ghosh play -roolipukeutumista, söpöjä maskotteja ja sarjakuvahahmojen fanitusta - japanilainen animaatiokulttuuri on noussut kansainväliseksi ilmiöksi. Suomessa lajin suosio alkoi 1990-luvulla tv:n animaatiosarjoista ja suomennetuista manga-sarjakuvista ja nousi valtakunnalliseksi ilmiöksi 2000-luvun alussa, kun täyspitkät animefilmit pääsivät levitykseen elokuvateattereissamme. Japanilainen Ghiblin animaatiostudio on tehnyt useita animen klassikkoja, kuten fantasiaperinteeseen pohjautuvat Prinsessa Mononoke, Henkien kätkemä ja Kissojen valtakunta. Usein Ghiblin ani- Hän on yli 25 vuotta kestäneen tanssijanuransa aikana esiintynyt monissa satuun pohjautuvissa baleteissa, kuten Pähkinänsärkijässä, Prinsessa Ruususessa ja Pienessä merenneidossa. Koreografina hän on katsomossa seurannut, miten lapsiyleisö eläytyy balettiin. – Baletin liikekieli avautuu tulkinnan kautta myös niille, jotka eivät itse tanssi balettia. Pojatkin ovat seuranneet herpaantumatta pyrstötähteä esittävän ballerinan vahvaa tanssia. Muumien isot puvut ovat kömpelöitä ja kuumia pitää yllä, ja koreografi joutui kehittämään erityislaatuisen liikekielen hahmojen tulkitsemiseen. – Lapsille pitää tarjota uskottava esitys, sillä he kiinnittävät huomiota pieniinkin yksityiskohtiin. Kaikella on syy ja seuraus sadunkin maailmassa, kertoo Kononen. Muumipeikko ja pyrstötähti Kansallisbaletissa 3.– 16.3.2017. Esitys soveltuu yli 4-vuotiaille. Lapsemme 4/2016 33

Verkk@reilta ”Ei mitään itsestäänselvyyksiä” Viikonloppuna liputetaan lapsille. Nuorten mielestä lasten oikeuksista pitäisi tiedottaa enemmän. ”Luimme lasten oikeuksista Lastensivut.fi-sivustolta. Poimimme sieltä muutaman meidän mielestämme tärkeän tai muulla tavalla mielenkiintoisen kohdan. Käsitteestä lapsi tulee usein mieleen pieni, noin alakouluikäinen ihminen, mutta lasten oikeuksien sopimuksen ensimmäisessä kohdassa kuitenkin sanotaan, että kaikki alle 18-vuotiaat ovat lapsia. Tämä on tärkeä asia muistaa. Lasten kuuluu saada elää, leikkiä ja käydä koulua murehtimatta omasta turvallisuudestaan ja hyvinvoinnistaan. Eri-ikäisillä lapsilla on eri oikeuksia ja velvollisuuksia. Iän myötä molempien määrä kasvaa. Vanhempien tehtävä on kuitenkin huolehtia, ettei lapselle tule liian suurta taakkaa kannettavaksi. Törmäsimme sivulla myös meidän mielestämme hieman outoihin kohtiin. Esimerkiksi kohdassa seit- semän lukee, että lapsella on oikeus saada nimi heti syntymän jälkeen. Se ihmetytti, sillä olemme aina pitäneet nimen saamista itsestäänselvyytenä. Nähtävästi niin kaikilla ei ole. Myös kirjesalaisuus pätee lapsen kohdalla. Lapselle tullutta postia ei saa avata kukaan muu kuin lapsi itse. Tämä pieni seikka voi olla monelle hyvin tärkeä. Toisille lasten oikeudet ovat tuttuja, mutta toisilla ei ole mitään tietoa niistä. Meidän mielestämme lasten oikeuksista pitäisi tiedottaa enemmän sekä lapsille että vanhemmille. Näin varmistaisimme, että kaikki tuntevat oikeudet.” Matinkylän verkk@rit Tiia ja Milla ”Lapsen viestejä ei saa lukea, koska niissä voi olla muidenkin kuin hänen yksityisasioitaan.” ”Lapsia on rohkaistava ja tuettava opiskelussa.” ”Sivuhistoriaa ei saa tutkia.” Kuva: Tessa Härkönen ”Lasten mielipiteitä pitää ainakin kuunnella.” Suomenlinnan verkkarileiriläiset kertoivat ajatuksiaan lasten oikeuksista. 34 Lapsemme 4/2016

Pääsihteerin pohdintoja Leikki tekee hyvää kaikille Mitä enemmän lapsi leikkii, sen vahvemmaksi hän kasvaa. Leikin hyvää tekevään vaikutukseen luotamme luonnostamme, mutta sen tueksi löytyy myös tiukkaa faktaa ja tutkimusta. Leikki ja oppiminen ovat toisiinsa kietoutuneita kognitiivisia prosesseja, joissa lapsi tutkii maailmaa, työstää tunteita ja harjoittelee tärkeitä toisten kanssa toimeen tulemisen taitoja ja monenlaista ongelmanratkaisua. Se, millaisessa ympäristössä ja keiden kanssa lapsi leikkii, ei ole yhdentekevää. Leikki on elintärkeää lapsille, mutta se tekee hyvää kaikenikäisille. Koko Suomi leikkii on hanke, joka on luonut leikkipaikkoja, Terhokerhoja aikuisten ja lasten yhteisiksi kohtaamispaikoiksi. Suomen Kulttuurirahasto teki tämän mahdolliseksi käynnistämällä hankkeen 75-vuotispäivänsä kunniaksi. On harvinaista, että jokin toiminta kokoaa yhteen yhtä paljon sekä lapsia että aikuisia. Terhokerhoissa tapahtui niin. Vajaan kolmen vuoden kuluessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Punaisen Ristin vapaaehtoiset ovat perustaneet 313 Terhokerhoa lähes jokaiseen Suomen kuntaan. MLL:n ja SPR:n leikkilähetit ovat kiertäneet maata järjestämässä työpajoja, joihin osallistuneet ovat itse päässeet suunnittelemaan Terhokerhoja. Kerhoissa leikitään, satuillaan, pelataan ja ollaan yhdessä. Kymmenet tuhannet lapset ja aikuiset ovat kokeneet kerhoissa iloisia yhdessäolon hetkiä. Vapaaehtoisille hanke on tarjonnut tehtäviä matalalla kynnyksellä. Jokainen saa tulla mukaan omilla taidoillaan. Palaute kertoo kaiken olennaisen: ”On hienoa tulla hyväksytyksi muuallakin kuin vanhusten kekkereissä. Olen vielä käyttökelpoinen. Jipii.” Terhokerhoihin osallistuneet ikäihmiset kokevat, että yksinäisyyttä on torjuttu. Ilmeet puhuvat, jos sanoja ei ole. Vanhuksen käsi lapsen kädessä leikkipiirissä nostaa hymyn huulelle ja tipan silmään. Leikki luo yhteyksiä ihmisten välille, lisää iloa ja tyytyväisyyttä elämään. Hanke päättyy, mutta meillä järjestössä on suuri odotus, että Terhokerhot jatkuvat ja saavat uusia muotoja. Vapaaehtoisten tueksi luodaan Leikkipäivä-ohjelma ja virtuaalinen areena, joka kokoaa ja välittää tietoa siitä, mitä 100-vuotias Suomi nyt leikkii. Innostamme järjestämään Leikkipäiviä ja tuomaan leikkiä eri ympäristöihin, missä ihmiset kohtaavat. Aina tarvitaan vähintään yksi, joka aloittaa leikin. Tarvitsemme siksi myös uusia vapaaehtoisia leikin lähettiläiksi. Olettehan kaikki mukana? Leikin lumoa elämään! Milla Kalliomaa www.terhokerho.fi Lapsemme 4/2016 35

Poimitut Koonnut Anni-Elina Karvonen Positiivinen kasvatus vaikuttaa myönteisesti oppilaiden kokemaan kouluiloon ja koulutyön mielekkyyteen. Näin toteaa kasvatustieteiden maisteri Eliisa Leskisenoja tuoreessa väitöskirjassaan. Mielekkään koulutyön keinot ovat yksinkertaisia ja helposti toteutettavia. Jo pelkästään se, että opettaja hymyilee, vaikuttaa oppilaisiin innostavasti. Vaihtelevat ja ajanmukaiset opetusmenetelmät sekä yhteisölliset ja toiminnalliset työtavat innostavat oppilaita. Kouluiloa lisää myös hyvinvointitaitojen opettaminen. Niitä ovat mm. myönteinen ajattelu, sinnikkyys ja kiitollisuus. Positiivisella koulunkäynnillä ei tarkoiteta alhaista vaatimustasoa tai sitä, että koulupäivissä olisi tilaa ainoastaan mukaville tuntemuksille. Koulupäiviin kuuluvat myös ponnistelu, haasteet, vastoinkäymiset ja pettymykset. Kuva: Keksi/Mikko Käkelä Mistä syntyy kouluilo? Pisa pähkinänkuoressa Pisa mittaa nuorten kykyä selvitä tulevaisuuden haasteista. Siinä tutkitaan 9.-luokkalaisten taitoja ratkoa ongelmia, joita he kohtaavat jatko-opinnoissa, työssä ja kansalaisena. Tehtäviä on kolmesta aiheesta: lukutaidosta, matematiikasta ja luonnontieteestä. Tehtäväaineistoina on aitoja lehtiartikkeleita, mainoksia, nettikirjoituksia, työohjeita ja kaunokirjallisuutta. Pisa tuo tietoa siitä, mitkä asiat ovat huonojen tai hyvien oppimistulosten taustalla. Tulokset siis antavat osviittaa opetuksen ja koulutuksen kehittämiseen. Tehtävät ovat laatineet opetuksen huippuasiantuntijat 5–7 eri maasta. Myös vanhemmat voivat testata omia Pisa-taitojaan osoitteessa ktl.jyu.fi/pisa/esimerkkitehtavia Heijastin hihaan! Heijastinta käyttävä näkyy hämärässä ja pimeässä jopa seitsemän kertaa niin kaukaa kuin ilman heijastinta oleva. Silti joka toiselta suomalaiselta uupuu vielä heijastin. www.liikenneturva.fi Vanhempien aktiivisuus voi nopeuttaa kuntien puuttumista koulujen sisäilmaongelmiin. Jos lapsi oireilee, pitää ensiksi ottaa yhteys kouluterveydenhuoltoon, jotta saadaan selville, onko koulussa laajemmalti ongelmia. Jos sisätilaongelmiin ei saada riittävän nopeasti korjaus- ja tutkimustöitä, voi asiaa jouduttaa koettamalla saada koululle puolueettoman sisäilman ja rakenteiden kuntotutkimuksen. 36 Lapsemme 4/2016 Kuva: Liikenneturva Homeongelmia koulussa?

Poimitut Omaehtoinen liikunta suosituinta Lähde: Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2016. Kyselyyn vastasi 1 099 iältään 7–29-vuotiasta. Hyppimistä ja hippaa Kuva: Colourbox 7–9-vuotiaiden suosituimmat liikuntamuodot ja urheilulajit 1. pyöräily (41 %) 2. ulkoilu/kävely (39 %) 3. jalkapallo (30 %) 4. uinti/uimahypyt (29 %) 5. trampoliini (28 %) 6. sähly (16 %) 7. potkulautailu/skeittaus/rullaluistelu (13 %) 8. juoksu/lenkkeily (11 %) 9. ratsastus (11 %) 10. yleisurheilu (9 %) Kuva: Johanna Kannasmaa / Liikenneturva. Kun lapsilta ja nuorilta kysyttiin, mitä liikuntaa he harrastavat, vastaukseksi saatiin yli 50 eri liikuntamuotoa trampoliinilla pomppimisesta frisbeegolfiin. Liikunta ymmärretään nykyisin entistä laajemmin. Lisäksi omaehtoinen liikunta on seuroissa harrastamista suositumpaa. Liikunta kohentaa koulumenestystä Liikkuminen lisää lasten ja nuorten älyllistä suorituskykyä ja parantaa koulumenestystä. Liikunnan lisäämiLasten uusien liikuntasuositusten mukaan alle 3.12. nen ja muiden oppiaineiden oppituntien vähentäminen 8-vuotiaiden pitäisi liikkua vähintään kolme vietetään eivät myöskään huononna oppilaiden arvosanotuntia päivässä. Kolmanneksen pitäisi olla ja. Liikunta auttaa myös monen fyysisen sairauden vauhdikasta, kuormittavaa fyysistä aktiivikansainvälistä n hoidossa sekä kohentaa itsetuntoa, motivaatiota, suutta, kuten hyppimistä, juoksuleikkejä ja vapaaehtoiste itsevarmuutta ja hyvinvointia. Se voi vahvistaa ihmiskiipeämistä. Loput pari tuntia voivat olla reipäivää! suhteita. Näin todettiin 24 huippuasiantuntijan yhpasta ulkoilua tai kevyttä liikuntaa, esim. keiteislausunnossa, joka julkaistiin British Journal of Sports numista, tasapainoilua, pyöräilyä, pallonheittoa. Medicine -lehdessä. Yli 60 prosenttia lapsista ja nuorista tekee jotain mediaan liittyvää yhdessä isän, äidin tai muiden perheen aikuisten kanssa. Yleisimmin katsotaan televisiota. Etenkin alle 10-vuotiaat toivovat saavansa pelata yhdessä perheen aikuisten kanssa. Tytöt myös toivovat, että vanhemmat lukisivat heidän kanssaan kirjoja. Toiveisiin kannattaa tarttua, sillä lasten mediankäyttö itsenäistyy teini-iässä. tietoanuorista.fi/ Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2016. Kuva: Keksi/Suvi-Tuuli Kankaanpää Pelataan yhdessä Lapsi mukaan töihin Ensimmäistä valtakunnallista Lapsi mukaan töihin -päivää vietetään Suomessa 18.11.2016. Päivän tarkoituksena on antaa lapsille mahdollisuus nähdä, mitä aikuiset työpäivänään tekevät. Vanhempien lisäksi myös kummit ja sukulaiset voivat ottaa lapsen mukaan työpaikoilleen. Lapsemme 4/2016 37

Poimitut Kirjoita lapsuudestasi lähiössä Suomalaisen Kirjallisuuden Seura kerää muistoja lähiöissä vietetystä lapsuudesta: omasta tai naapuruston perheistä, suhteista muiden talojen lapsiin tai mieleen painuneista ihmisistä. Myös muistot suosikkileikeistä ja -leikkipaikoista, itse keksityistä lauluista, kilpailuista tai tarinoista kiinnostavat. Lapsuus lähiössä -vastausohjeet osoitteessa www.finlit.fi/lapsuus-lahiossa Äitiyspakkaus lapselle Vuoden isät Vuoden isä -palkinnon saivat tänä vuonna kolmen lapsen lähihuoltaja Jussi Hartikainen Salosta sekä uusperheenisä Pasi Uhtakari Sastamalasta. Vuoden teemana oli arkinen isyys. Palkitsemisessa huomioitiin myös isien aktiivinen osallistuminen liikunta- ja harrastustoimintaan sekä vertaistuki eronneille isille. Kirjat Kahdessa eri kodissa vuoroin asuville 4–10-vuotiaille lapsille ja heidän vanhemmilleen tarkoitetun puuhakirjan tavoitteena on helpottaa lasta soputumaan kahden kodin elämään ja tukea vanhempien yhteistyötä lapsen hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Ben Furman, Sami Myllyniemi: Onnellinen kahden kodin lapsi. Viisas elämä. Ekologiseen elämäntapaan perehdyttävässä materiaalipaketissa tutustutaan yli 20 uuden lastenlaulun ja leikin kautta muun muassa tuunaukseen, kierrättämiseen, kompostointiin ja energiansäästöön. Janne Viitaniemi: EkoTekoKeko. Famoso. Luontoretkeilykirja esittelee Suomen kauneimpia luontokohteita ja antaa käytännön vinkit niissä vierailuun. Paikkojen historian ja tietojen lisäksi kirjassa on muun muassa kartat sekä neuvot varustevalintoihin. Reetta Ranta, Antti Huttunen: Metsien kätkemä. Gummerus. 10–15-vuotiaille pojille suunnattu kirja kertoo kasvusta, seksistä ja seurustelusta nuorten omalla kielellä. Kirja perustuu poikien Poikien puhelimessa esittämiin kysymyksiin ja heille annettuihin vastauksiin. Joonas Kekkonen, Miguel Reyes (toim.) Pakko kysyä. Väestöliitto. Joka vuosi n. 2 miljoonaa alle 15-vuotiasta tyttöä eri puolilla maailmaa tulee äidiksi. Lapsiäideillä on tavallista suurempi riski saada komplikaatioita tai kuolla raskauteen tai synnytykseen. He myös saavat harvoin koulutusta tai yhteiskunnan tukea. Lastenoikeuksia edistävä Plan esitteli 11-vuotiaan äitiyspakkauksen, jolla järjestö kertoo kehitysmaiden lapsiäitien tilanteesta. Pakkauksessa on mm. puoli litraa vettä, jotta äiti saisi puhdasta vettä edes kerran synnytyksen jälkeen. Yöchat Viimekeväinen Ylen, Suomen Mielenterveysseuran, MLL:n ja Mielenterveyden keskusliiton yhteinen nuorten mielenterveyttä tukenut Sekasin-kampanja tuotti yöchatin. Suomen Mielenterveysseura jatkaa chattia vuoden alusta ME-säätiön tuella. sekasin247.fi Suomi on tytöille hyvä maa Suomi on maailman toiseksi paras maa olla tyttö. Pelastakaa Lapset ry:n raportissa arvioitiin lapsiavioliittojen, koulutuksen, teiniraiskauksien, äitiyskuolemien ja naisparlamentaarikkojen määrää eri maissa ja listattiin maat paremmuusjärjestykseen. Pohjoismaat veivät kolmoisvoiton: Ruotsi on tytöille maailman paras maa, Suomi toiseksi ja Norja kolmanneksi paras. Loppupäässä ovat Niger, Tšad, Keski-Afrikan tasavalta, Mali ja Somalia. Raha-automaattiyhdistys, Veikkaus ja Fintoto yhdistyvät vuoden alusta uudeksi rahapeliyhtiöksi, Veikkaukseksi. Raha-automaattiyhdistyksen avustustoiminta siirtyy Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukseen, Steaan. 38 Lapsemme 4/2016

www.verman.fi/perhe ® Lasten omat monivitamiinit! Riittävä vitamiinien ja hivenaineiden saanti on tärkeää lapsen normaalin kasvun ja kehityksen kannalta. Minisun on suomalaisten lapsiperheiden suosikki. Minisun Multivitamin Junior on suomalaisille lapsille suunniteltu monivitamiini- ja hivenainevalmiste. Se sisältää erityisesti vastustuskyvylle tärkeitä D- ja C-vitamiinia sekä sinkkiä. Minisun Multivitamin Junior -sarjasta löydät kaksi hyvänmakuista vaihtoehtoa 100 ja 200 tabletin pakkauksissa. www.minisun.fi Minisun-tuotteet apteekista!

Jäsensivut Monta hyvää syytä jatkaa MLL:n jäsenenä! ”Haluan tukea paikkakuntamme lasten ja perheiden hyväksi tehtävää työtä.” ”Olen nähnyt vuosien varrella, miten MLL:n työ vaikuttaa perheiden hyvinvointiin.” Kuva: Mari Männistö ”Sain jäsenyydestä niin paljon iloa, kun lapseni olivat pieniä, että haluan maksaa edelleen jäsenmaksun.” ”Vaikka lapset ovat jo koulussa ja lähestyvät murrosikää, kaipaan vanhempana yhä tukea ja neuvoja.” ”MLL on tarjonnut uuden harrastuksen.” ”Isovanhempana saan kiinnostavaa ja ajantasaista tietoa lasten ja perheiden elämästä.” ”MLL:n tavoitteena on lapsiystävällinen Suomi. Sitä haluan kannattaa!” www.mll.fi/jasenyys Seuraa somessa Uuden jäsenen bonuskuukausi Kysy kaveria jäseneksi. Joulukuun aikana MLL:n jäseneksi liittyneiden ei tarvitse maksaa enää tämän vuoden jäsenmaksua. Käytettävissä ovat kuitenkin kaikki jäsenedut. Facebook: MLL: mannerheiminlastensuojeluliitto Nuorten MLL: MLLverkkarit Koko Suomi leikkii/Terhokerho: kokosuomileikkii Twitter: MLL: @MLL_fi Koko Suomi leikkii/Terhokerho: @terhokerho MLL-blogi: www.mll.fi/blogi YouTube: MLL: Mannerheimin Lastensuojeluliitto Nuorten MLL: MLLnuortennetti Instagram: @mll_fi ja @terhokerho 40 Lapsemme 4/2016 JÄSENPALVELU Jos sinulla on kysyttävää jäsenyydestä, voit lähettää sähköpostia osoitteeseen jasenpalvelu@mll.fi tai soittaa ti–to klo 9–11 numeroon 075 324 5540. Muuttuneet yhteystietosi voit ilmoittaa täyttämällä lomakkeen osoitteessa www.mll.fi/jasentietomuutos tai rekisteröitymällä Yhdistysnetin käyttäjäksi osoitteessa yhdistysnetti.mll.fi. Mitä tapahtuu? Liiton yhteinen tapahtumakalenteri löytyy nettisivuston etusivulta. Suora osoite on www.mll.fi/kalenteri. Kalenterista voi etsiä tilaisuuksia ja tekemistä paikkakunnan, sisällön tai ajankohdan mukaan. Kuva: Matti Matikainen ”MLL:n jäsenyys kulkee suvussamme sukupolvesta toiseen.”

PUHEENJOHTAJISTO Liittovaltuuston puheenjohtaja hallintojohtaja Tarja Larmasuo Liittovaltuuston varapuheenjohtajat arkkitehti Jarmo Heimo yhteysjohtaja Anu Mustonen Liittohallituksen puheenjohtaja lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Linnea Karlsson Rantasipi-kylpylähotellit Oppi & ilo Jäsenedut l Lapsemme-lehti 4 kertaa vuodessa, l Risteilyt ja matkat maksaville jäsenille. Ikaalisten Matkatoimisto Viking Line l Tuotteet www.ecobaby.fi Fastway.fi Instrumentarium Jesper Junior Juhlamaailma.fi Kuntokauppa.fi Lastentossut.fi Leikkien.fi Lillevilla.fi www.ecobaby.fi MI minä itse Nekku Design Oppi & ilo Sinooperi Sportacus.fi Synsam Taikalinna.com Synsam TellAbout.net Tohvelisankari.fi l Auto- ja välinevuokraus City Car Club Head Ski Rent -hiihtovälinevuokraamot Hertz autovuokraamo l MLL:n jäsenperheet saavat yleensä alennuksia muun muassa paikallis- yhdistysten kerhomaksuista. Muista mahdollisista paikallisista jäsen- eduista yhdistyksesi tiedottaa jäsen- kirjeissään ja nettisivuillaan. l Majoitus- ja kylpyläpalvelut Anttolanhovi Bomans Gästhem HakoApajan Aikhikylä Hotelli Helka Kuortaneen Urheiluopisto Matkailukeskus Pajarinhovi Naantali Spa ja Ruissalon kylpylä Restel Hotel group / Rantasipi-kylpylä- hotellit Sokos Hotel Edenin kylpylä Sokos Hotellit Suomen Scandic hotellit l Elämykset Ranuan eläinpuisto SIIDA - Saamelaismuseo ja luontokeskus Tiedekeskus Heureka VIHTI-miniland Ähtärin eläinpuisto VANHEMPAINPUHELIN p. 0800 922 77 (maksuton) ma 10–13 ja 17–20 ti 10–13 ja 17–20 ke 10–13 to 14–20 www.mll.fi/vanhempainnetti Tarkemmat tiedot jäseneduista www.mll.fi/jasenyys/jasenedut LASTEN JA NUORTEN PUHELIN p. 116 111 (maksuton) ma–pe 14–20, la–su 17–20 www.mll.fi/nuortennetti Liittohallituksen varapuheenjohtaja professori Jouko Huttunen ylilääkäri Outi Strid KESKUSTOIMISTON JOHTORYHMÄ Pääsihteeri Milla Kalliomaa Johtava asiantuntija Esa Iivonen Viestintäjohtaja Liisa Partio Ohjelmajohtaja Marie Rautava Hallintojohtaja Stina Stavén LAPSEMME Päätoimittaja Liisa Partio Toimitussihteeri Kaarina Kokkonen Ulkoasu ja taitto Merja Lensu Kansikuva Tomi Nuotsalo Toimitusneuvosto Anu Mustonen (pj.), Joona Kallio, Eva Kuntsi, Petra Vesuri, Anne Vola Toimituksen osoite PL 141, 00531 Helsinki, p. 075 324 5579, lapsemme@mll.fi Tilaukset ja osoitteen muutokset www.mll.fi/lapsemme, p. 075 324 5482. Vuosikerta 25 euroa. Jäsenillä lehti sisältyy jäsenmaksuun. Ilmoitukset Bouser Oy, Vattuniemenranta 2, 00210 Helsinki, Jukka Tiainen, p. 0400 444 435, jukka.tiainen@bouser.fi, Jouni Kohonen, p. 040 500 9929, jouni.kohonen@bouser.fi Ilmoitusaineistot lapsemme@bouser.fi Lapsemme 1/2017 ilmestyy 17.2.2017 Kustantaja Mannerheimin Lastensuojeluliitto. ISSN-L 0358-7908, ISSN 0358-7908, ISSN 2323-4946 Paino Forssa Print Lapsemme-lehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa, 45. vuosikerta. 441 PAINOTUOTE 428 Lapsemme 4/2016 41

Kurkkaa nettiin Hyvää joulumieltä! Hyvä Joulumieli -keräys järjestetään tänä vuonna jo 20. kerran. Juhlavuonna tavoitteena on 2,1 miljoonan keräyspotti, jolla lahjoitetaan 30 000 kappaletta 70 euron arvoisia ruokalahjakortteja kotimaan vähävaraisille lapsiperheille. Keräyksen järjestävät Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Suomen Punainen Risti yhteistyössä Ylen kanssa. Hyvä Joulumieli -keräys alkaa 25.11. ja jatkuu aina jouluaattoon asti. Juhlavuoden kunniaksi keräys on saanut uudet nettisivut. Sivuilla julkaistaan viikoittain artikkeleita lapsiperheköyhyydestä sekä keräykseen osallistuvien vapaaehtoisten ja lahjoituksen saaneiden haastatteluja. Sivuilla voi myös seurata lahjoitussumman kasvamista. Sosiaalisessa mediassa keräystä voi seurata hashtagilla #hyväjoulumieli. hyvajoulumieli.fi 42 Lapsemme 4/2016 Tohveli

Sisätossut 0-10-vuotialle lapsille 20% Alennuskoodi Tilaa tossut osoitteesta: www.tohvelisankari.fi Syötä alennuskoodi 6204240 ostoskorivaiheessa ja saat 20% alennuksen kaikista tuotteista! Tohvelisankari-LapsenMaailma2016-210x297.indd 1 06/07/16 15:35

PARHAAT SANK HURJ HÖP HJAT AREILL E, IMUK ÖNA IHA L JOULULA SILLE, SSUI NILL LLE, E! Hyödynnä jäsenetusi -10% Oppi&ilon puuhakortit, pelit, puuhakirjat ja muut lasten suosikit ovat innostavia, kehittäviä ja niistä riittää iloa pitkäksi aikaa. Iloisen oppimisen ammattilaiset ovat luoneet Oppi&ilo-sarjan, jotta lapset saisivat loistaa! Mll:n jäsenenä saat -10% alennuksen verkkokaupastamme koodilla LBA26HFF. Löydät tuotteet kirjakaupoista, marketeista ja tavarataloista tai voit tilata ne kätevästi kotiin verkkokaupasta www.oppijailo.fi Lapsemme_4_16_takakansi.indd 1 20.10.2016 14.12