SOTAINVALIDI 5 / 2016 KRIGSINVALIDEN Sotainvalidien Veljesliiton äänenkannattaja Rauhallista joulua!

2 Sisällys SOTAINVALIDI 5 / 2016 Tässä lehdessä Ajankohtaista 4 Sotiemme veteraanien Suomi 100 -merkki 5 Veljesliiton Suomi 100 -kampanja 6 Itsenäisyyspäivänä myönnettiin kunniamerkkejä 7 Helsingin hiippakunnan piispan Irja Askolan joulutervehdys 8–9 Antti Eskola kirjoitti uudella tavalla vanhuudesta Lain mukaan 10 Lakimies: Muutoksia sotilasvamma­ korvauksissa Leskikuntoutus laajenee 11 Valtiokonttori: Raija Liisa Kasurinen jäi eläkkeelle 12 Kuntien avopalvelut vuodenvaihteen jälkeen valtion korvaamina myös 10 %:n sotainvalideille 13 Avustajatoiminta jouluisissa tunnelmissa Porissa TEEMA: Veteraanien perinne Sivut Antti Eskolan uutuuskirja tuo vanhuutta esiin uudella tavalla. Sivut 14–17 Veteraanit ja järjestöjen edustajat kokoontuivat keskustelemaan perinteestä. 14–16 Veteraanit keskustelevat ilmapiiristä ennen ja nyt. Tänä päivänä veteraanipolvea ja heidän työtään arvostetaan. 18 8–9 Sivut Sotainvalidien oma perinnejärjestö – sodan vammat erottavat muista 18–19 Koirat tekevät hyvää. Hyvinvointi 18–19 Koiraystävät ilahduttavat Oulunkylässä 19 Jalkojen terveydestä on syytä huolehtia 20 Jenny Honkaniemi vei Lastenklinikalle suloisia villasukkia 22 Piirit toimivat 40 Kouluessee rintamalta koskien Helsingin pommituksia 41 Lukuvinkkejä! 42–43 Veljeskodit esittelyssä: Kivipuro, DiaVire ja Kuntoutuskeskus Otsonlinna Sivu 20 Apulaisosastonhoitaja Anne Ikäheimo ja ylihoitaja Sirpa Vanhasasi-Huida ihastelevat Lastenklinikalle lahjoitettuja sukkia. Hengellinen 44–45 Sotainvalidi Veikko Raussi kertoo elämästään Joulunvietto on ilojen ja surujen kudos 46–50 Krigsinvaliden 51 Novelli Sukunsa viimeinen 52 Piirrokset nostavat hymyn huulille 53 Ristikko ja sudoku 54–55 Hannele Sallinen on tehnyt pitkän uran sotainvalidien parissa Kannessa: Joulun viettoa rintamalla. 2 Dn alueella 24.12.1943. SA-kuva. Sotainvalidien Veljesliiton keskustoimisto on suljettuna 27.–30.12. Rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta 2017!

Pääkirjoitus 3 Hallittua sopeuttamista l Sotainvalidien Veljesliitto oli sotien jälkeen Suomen suurin kansalaisjärjestö. Varsinaisten sotainvalidijäsenten määrä on laskenut niin, että 96 000 pysyvästi vammautuneesta on elossa alle 3 000. Heidän lisäkseen Veljesliiton jäseninä on vajaat 9 000 puolisojäsentä sekä 3 500 tukijäsentä. Liitto on sopeuttanut toimintaansa jo vuosia jäsenmäärän laskuun. Hallinnon sopeuttaminen on tapahtunut ”itseohjautuvasti” ilman pakottamista. Me emme puhu ”alasajosta”, vaan nimenomaan sopeuttamisesta. Paikallisosastot ovat viime vuosina alkaneet purkautua enenevässä määrin. Vuonna 2010 liitossa oli vielä lähes 300 sotainvalidiosastoa ja tällä hetkellä niiden määrä on 195. Osastojen jäsenet ovat liittyneet naapuriosastoon ja nyt yhä useammin henkilöjäseniksi sotainvalidipiiriin. On tärkeää, että purkautuneiden osastojen alueelle jää tukijäseniä, jotka huolehtivat edelleen yhteyksistä sotainvalidi- ja puolisojäseniin. Liiton keskustoimistossa työskenteli 1980-luvun lopussa noin 30 työntekijää ja 2000-luvun alkuun mennessä se oli vähentynyt 20 työntekijään. Tällä hetkellä keskustoimistossa on kuusi kokopäiväistä ja kolme osa-aikaista (eläkkeellä) työntekijää. Henkilökunnan pieneneminen on tapahtunut ns. luonnollisen poistuman kautta. Sotainvalidipiirien toiminnanjohtajista valtaosa on osaaikaisia, joten kentälläkin on tapahtunut hallinnon sopeuttamista. Vaikka palkatun väen määrä vähenee, Veljesliitossa toimii edelleen aktiivisesti tuhansia vapaa-ehtoisia toimijoita. Emme puhu ”alasajosta” vaan sopeuttamisesta. Veljesliitto on käyttänyt viimeisen kymmenen vuoden aikana Kaunialan ja Kyyhkylän sekä keskustoimiston tilojen myynneistä saatuja varoja hyvin etupainotteisesti kentän tukeen jäsenkunnan hyväksi. Nyt varat ovat vähentyneet jo siinä määrin, että kentän tukea pitää ratkaisevasti supistaa. Tänä vuonna liiton tuki kentälle aleni 25 prosenttia ja ensi vuoden talousarviossa on 38 prosentin leikkaus tukiin. Nämä ovat välttämättömiä, jotta turvataan liiton toiminta vielä 2020-luvullekin. Tukea piireiltä osastoille annetaan todellisen tarpeen mukaan. Ensi vuonna pienenevällä liiton huolto- ja tukirahalla pitää ensisijaisesti turvata sotainvalidipiirien toimintaedellytykset kuitenkin niin, että hallintoon menevät kulut ovat kohtuulliset. Tukea piiriltä osastoille voidaan jatkossa antaa vain todellisen tarpeen mukaan, ei automaattisesti jäsenmäärien suhteessa. Tärkeintä on huolehtia siitä, että jäsenkuntamme saa kaikki yhteiskunnan heille tarjolla olevat tuet. Liiton toiminnan loppuun saattaminen on vahvistettu askel askeleelta useammassa liittokokouksessa. Näin on kyetty hahmottamaan toiminnan jatkuminen tehokkaana loppuun saakka. Emme välttämättä osaa vielä nähdä, mikä tilanne sotainvalidityössä on vuoden 2025 tienoilla. Lopulliset ratkaisut tekevät silloin vastuussa olevat toimijat. l Markku Honkasalo, pääsihteeri Alakerta Tällä palstalla harrastetaan sotainvalidityöhön liittyvää kevyttä, mielellään huumoria sisältävää muistelua. Taipaleen varrelta l Sotiemme veteraanit ovat olleet elämässäni mukana lapsesta lähtien. Olenhan vielä niitä kuuluisia sodan jälkeisiä suuria ikäluokkia – se viimeinen niistä. Isämme taistelivat rintamalla vapauden puolesta ja äidit toimivat lottina joko kotirintamalla tai rintamalla. Edesmennyt isänikin lähti nuorena miehenä suorittamaan varusmiespalvelustaan, joka vaihtuikin sitten sotatantereeksi ja jatkui viiden vuoden ajan. Tuota aikaa en itse kokenut, koska synnyin siis vasta joitakin vuosia sodan päättymisen jälkeen. Ensimmäinen omakohtainen muistikuvani sotainvalideista on kotikaupungissani Mikkelissä sijaitsevasta Kyyhkylän kartanosta. Pieninä partiotyttöinä olimme laulamassa joululauluja laitoshoidossa oleville vapaussodan veteraaneille. Tapaaminen on jäänyt elävästi ja ilmeisen lähtemättömästi mieleeni. Se jännitti ja pelottikin. Tunnelma kartanon salissa oli jotenkin niin vakava. Tila oli hämärä ja tumma. Vakavailmeiset miehet istuivat keskellä salia pitkän pöydän ääressä. Sekalainen, ei kovinkaan korkeatasoinen kuoromme sai kuitenkin vedet nousemaan vanhojen sotilaiden silmiin. Kirkkailla lasten äänillä lauletut joululaulut sen varmasti tekivät. Äitini kertoi elämästään sodan aikaisessa Päämajakaupungissa. Erityisen muistijäljen nuoreen lottaan oli jättänyt marsalkka Mannerheimin lyhyet tapaamiset. Kun Marski oli tullut Päämajasta poistuessaan kaupungilla vastaan, oli hän joka kerta pysähtynyt, vetänyt käden lippaan, toivottanut hyvää iltaa ja näin tervehtinyt kohteliaasti nuoria lottia. Nämä tilanteet äitini muisti 94-vuotiaan elämänsä loppuun asti. Äitini toimi aktiivisesti Veljesliiton naisjaostossa Mikkelissä ja sen puheenjohtajanakin 33 vuotta. Useana kesänä hän oli myös emäntänä sotainvalidien kesäkodissa Sarvenrannassa. Tuo kesäkoti tuli minulle ja perheellenikin tutuksi. Tunnelma oli aina rento ja mukava, juttu luisti savolaiseen tapaan niin tuttujen kuin vähän tuntemattomienkin kesken. Siellä jos missä kaikenlainen vertaistuki ja yhdessä tekeminen kukoistivat. Hurtti huumori kukki ja nauru raikui. Yhteinen ruokapöytä oli katettuna vanhaan, punaiseen taloon. Savusaunasta nousi savu iltaisin. Yhteen hiileen puhallettiin – muuallakin kuin iltanuotion ääressä. Lämmin tunnelma tulvahti vastaan. Hoitaessani viimeistä virkaani Valtiokonttorissa vierailin monissa veljeskodeissa. Joka kerran lämmin tunnelma tulvahti vastaan. Se välittömyys, minkä niissä olen kokenut, kun sotainvalidit ovat toivottaneet ”tytön” tervetulleeksi, on ainutlaatuista. Mitä tuohon tytöttelyyn tulee, niin joskus nuorempana olin sen suhteen tarkka, liiankin tarkka näin jälkikäteen asiaa tarkastellessa. Nuoremmalle tytöttelijälle vastasinkin napakasti, että vain yksi mies sai minua tytötellä ja se oli isäni. Iän karttuessa ja toivottavasti avarakatseisuuden varttuessa, olen tullut enemmänkin ylpeäksi siitä, että juuri iäkkäät, isäni ikäluokan sotainvalidit ovat käyttäneet tuota ”tyttö”-ilmaisua. Nuorempien henkilöiden ei ehkä kannata vieläkään kokeilla. Joulu on jo lähellä. Toivon teille kaikille hyvää ja tunnelmallista joulua sekä hyvää vointia!l Marja-Liisa Taipale Sotainvalidien Veljesliiton hallituksen jäsen

4 Ajankohtaista Liitto tukee yhä avustajatoimintaa Sotiemme Veteraanit Suomi 100 -merkki myyntiin l l Sotainvalidien Veljesliiton tuki avustajatoiminnalle jatkuu ja sen suuruus vuonna 2017 on 3 euroa tunnilta, kun asiakkaana on sotainvalidi tai sotainvalidin aviopuoliso tai leski. Vielä tänä vuonna tuki on ollut 4 euroa tunnilta, mutta taloudellisista syistä tukea joudutaan nyt pienentämään. Sotainvaliditaloudet saavat tuen käyttäessään sotainvalidien avustajatoiminnan palveluita suoraan alennettuna hintana. Veljesliitto on jo vuodesta 1998 lähtien vastannut avustajatoiminnan valtakunnallisesta tukihankkeesta, joka on järjestänyt koulutusta muun muassa avustajille ja toimintaa eri maakunnissa vastaavien aluehankkeiden toimihenkilöille. Tukihankkeen kautta on myös hankittu avustuksia ja lahjoituksia toimintaan. Niiden avulla asiakasmaksut on voitu pitää kohtuullisina ja turvata toiminnan jatkuvuutta silloin kun työhallinnon palkkatukea avustajille ei ole ollut saatavissa. Veljesliiton vuoden 2017 talousarviossa on avustajatoimintaan varattu lähes 400 000 euroa, josta liiton omaksi rahoitusosuudeksi on arvioitu 235 000 euroa. l Sotiemme Veteraanit juhlistavat 100-vuotiasta Suomea omalla rintamerkillä. Merkin myynti on aloitettu R-kioskeilla ja verkossa osoitteessa vapaafri.fi. Merkin avulla kerätään varoja veteraanien kuljetusapuun. Sotiemme Veteraanit Suomi 100 -merkin myyntihinta on 5 euroa. – Merkkien pakkaamisen hoitaa Niemikotisäätiö, joka tekee työtä helsinkiläisten mielenterveyskuntoutujien hyväksi. Nauha ja pakkaus valmistetaan Suomessa, kertoo Pia Mikkonen. l Sotiemme Veteraanien Suomi 100 -merkki muistuttaa vapaudesta, jonka veteraanipolvi meille taisteli. Seppo Savolainen Kuntoutuksen ja intervallihoitojen matkakorvauksista Onnittelemme l Valtiokonttori korvaa sotainvalidien matkoja kuntoutukseen ja jaksottaiseen laitoshoitoon seuraavasti: jos laitos sijaitsee alle 200 kilometrin päässä asiakkaan kotoa, korvataan matkakulut julkisilla kuluneuvoilla tultaessa. Jos kulkuyhteydet ovat huonot tai sotainvalidin terveydentila sitä edellyttää, korvataan matkakulut myös taksilla tai omalla / lähiomaisen autolla tultaessa. Jos laitos sijaitsee yli 200 kilometrin päässä asiakkaan kotoa, matka korvataan puolittamalla Verohallinnon kilometrikorvaus. Jos invalidin terveydentila edellyttää taksin käyttöä, voidaan se korvata sillä edellytyksellä, ettei toista sopivaa laitosta alle 200 kilometrin päässä invalidin kotoa. Lisätietoja Valtiokonttorista: Sotainvalidien palvelu­numerosta 0295 50 3070 tai sähköpostitse osoitteesta soveinfo@valtiokonttori.fi l Sotilasvammakorvauksiin 0,6 prosentin korotus l Vuoden 2017 alusta tulee sotilasvammakorvauksiin 0,6 prosentin indeksikorotus. Se vastaa työeläkeindeksin tarkistusta. Sen sijaan Kansaneläkelaitoksen maksama rintamalisä ja ylimääräinen rintamalisä ovat ensi vuonna suuruudeltaan samoja kuin vuonna 2016. l Professori Kauko A. Solonen 95 vuotta Kaskisaaren kuntoutumislaitoksen pitkäaikainen johtaja ja ylilääkäri, sotainvalidi Kauko Antero Solonen täytti lokakuun 11. päivänä 95 vuotta. Kauko Solonen syntyi Kortesjärvellä ja kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun lyseossa 1940. Jo sitä ennen hän oli ollut vapaaehtoisena talvisodassa. Jatkosodassa hän palvellessaan JR 60:ssä haavoittui 14.9.1941 Prääsässä. Haavoittumisestaan huolimatta hän ei halunnut siviiliin, vaan jatkoi palvelusta sotatoimialueella ja kotirintamalla. Syksyllä 1944 hän aloitti opiskelun Helsingin yliopistossa ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1948. Hän erikoistui kirurgiksi ja myöhemmin edelleen ortopedikirurgiksi, traumatologiksi ja käsikirurgiksi ja väitteli keväällä 1957 lääketieteen tohtoriksi. Invalidiliiton Käpylän kuntoutuslaitoksen ylilääkäri hän oli vuosina 1953–1955 ja sen jälkeen YK:n stipendin saaneena perehtymässä ja erikoistumassa amputoitujen sotainvalidien kuntoutukseen ja proteesihuoltoon USA:ssa ja Englannissa. Sosiaaliministeriön vuonna 1956 nimeämänä valtion ortopedilääkärinä hän teki uraauurtavaa työtä proteesihuollon organisoimiseksi ja kehittämiseksi maassamme. Vuonna 1957 Veljesliitto hankki Helsingin Kaskisaaresta kiinteistön, johon perustettiin kuntoutumislaitos amputoiduille sotainvalideille. Kauko Solonen oli Kaskisaaren ensimmäinen johtaja ja ylilääkäri vuoteen 1980 saakka. Hän jatkoi samalla aktiivisena kirurgina sekä alan opetus- ja johtotehtävissä maan johtavissa ortopediskirurgisissa sairaaloissa. Helsingin yliopiston ortopedian dosentti hän oli vuosina 1959–1983. Invalidisäätiön sairaalassa Helsingissä hän johti aluksi käsikirurgian toimialaa ja vuosina 1979–1984 toimi koko sairaalan ylilääkärinä. Proteesisäätiön hallituksen puheenjohtaja hän oli vuodet 1977–1987. Kun 1950–luvulla Kauko Solonen oli ollut maassamme uranuurtaja proteesihuollon kehittäjänä, 1970–luvun lopulta alkaen suurelta osin hänen ansiostaan käsikirurgia sekä lääketieteen osa-alueena että käytännön toteutuksessa kehittyi Suomessa maailman huipputasolle. Helsingin yliopistossa aloitettiin käsikirurgian erikoiskoulutus ja Kauko Solonen toimi alan ensimmäisenä dosenttina 1983–1988. Professorin arvonimen hän sai vuonna 1982. Juhani Saari

Ajankohtaista 5 Veteraaniliittojen valtuuskunta tapasi kansanedustajia l Suomen veteraaniliittojen valtuuskunta VEVA tapasi kansanedustajia 27. syyskuuta. Järjestöjen edustajat luovuttivat yhteisen kirjelmän, jossa he mm. kiittivät Suomen itsenäisyyden juhlavuonna tulevista, sotainvalidien ja veteraanien kannalta myönteisistä muutoksista. Näitä ovat sotainvalidien avopalveluiden haitta-asteen laskeminen sekä valtion rintamaveteraanien avopalveluihin varaamat 40 miljoonaa euroa. Kiitosten ohella valtuuskunta esitti kuitenkin huolensa siitä, tuleeko kolmena vuotena porrastaen jaettava 40 miljoonaa euroa tavoittamaan heti alusta alkaen kaikki apua tarvitsevat veteraanit. Huolta herättää myös kuntoutusmäärärahan supistuminen, joka valtuuskunnan mukaan tapahtuu jyrkemmässä kulmassa kuin veteraaniemme lukumäärän aleneminen. Valtuuskunta muistutti ympäri Suomea sijaitsevista sotainvalidien veljes- ja Eduskuntaryhmien edustajat vasemmalta: Peter Östman (kd), Mikaela Nylander (rkp), Kari Uotila (vas), Emma Kari (vihr), Mika Kari (sdp), Sari Raassina (kok), Sampo Terho (ps) ja Markku Pakkanen (kesk). Kuva: Siru Danielsson sairaskodeista, joissa voitaisiin hoitaa hoitoa tarvitsevia veteraaneja. ”Kuntoutusmäärärahalle on edelleen tarvetta. Lisäksi kuntoutus on voitava käsittää aiempaa monimuotoisempana toimintana. Tavoiteltavaa on, että hoitoa tarvitsevilla veteraaneilla olisi tulevaisuudessa mahdollisuus päästä tarvittaessa hoitoon heitä varten rakennettuihin sotainvalidien sairas- ja veljeskoteihin.” l Suomalaiset rauhanturva­­työssä jo 60 vuotta l Joulukuussa on kulunut 60 vuotta siitä, kun Suomi 10.12.1956 lähetti ensimmäiset rauhanturvaajansa YK:n rauhanturvaoperaatioon Suezille. Suomalaisia on ollut kuluneiden kuuden vuosikymmenen aikana mukana 47 rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatiossa Lähi-idässä, Afrikassa, Aasiassa ja myös Euroopassa. Kaikkiaan näissä operaatioissa on palvellut noin 45 000 suomalaista, moni heistä useita kertoja. Vuosi 1991 oli eräs virstanpylväs suomalaisen rauhanturvaamisen kehittämisessä: ensimmäistä kertaa naiset lähtivät mukaan operaatioihin Golanilla ja Libanonissa. Vuodesta 1992 Suomi on osallistunut rauhanturvaamiseen ja kriisinhallintaan Balkanilla erilaisilla ja erisuuruisilla joukoilla. Iso Naton johtama operaatio, jossa Suomikin on ollut mukana, on toteutettu 2000-luvulla Afganistanissa. Tällä hetkellä suomalaisia on mukana 13 operaatiossa yhteensä noin 550. Painopiste on Libanonissa. Rauhanturvaamis- ja kriisinhallintatehtävissä palvelleet ovat vuosikymmenten mittaan olleet ja yhä ovat myös sotainvalidien ja sotiemme veteraanien tukena monin tavoin. Nykyään Suomen Rauhanturvaajaliitto edustaa Sotainvalidien Veljesliittoa, Suomen Sota­ veteraaniliittoa ja Rintamaveteraaniliittoa myös Maailman Veteraanijärjestössä ja vaalii näin kansainvälisestikin sotiemme veteraanien perintöä. Rauhanturvaajaliiton puheenjohtaja on kenraaliluutnantti evp Paavo Kiljunen. Suomalaisen rauhanturvaamistyön 60-vuotisjuhla järjestettiin 8.12. Lahden Sibeliustalossa ja YLE televisioi sen suorana lähetyksenä. l Juhani Saari Veljesliiton Suomi 100 -juhlavuoden kampanja l Sotainvalidien Veljesliitto osallistuu Suomi 100 -juhlavuoteen omalla kampanjallaan: Veljeä ei jätetä. Kampanjan kunnianhimoisena ajatuksena on, että tulevan vuoden aikana pyritään käymään tapaamassa jokaista sotainvalidi- ja leskijäsentä. Pienenä kiitoksena itsenäisestä Suomesta liitto antaa jäsenilleen arkisessa elämässä avittavan lahjan. Tapaamisten yhteydessä piirien ja osastojen toimihenkilöillä on myös hyvä tilaisuus tarkistaa, että sotainvalidilla tai puolisojäsenellä on oman alueensa sotainvalidiasioissa palvelevien henkilöiden ajantasaiset yhteystiedot. Piirit ja osastot toteuttavat kampanjaa omassa aikataulussaan vuoden 2017 aikana ja vierailuista sovitaan etukäteen. Seuraamme kampanjan etenemistä Sotainvalidi-lehdessä. Toivomme, että kampanja herättää jäsenissä myönteisiä ajatuksia ja että se aktivoisi hiukan passiivisempia jäseniä lähtemään mukaan yhteisiin tilaisuuksiin. l

6 Ajankohtaista Kotimaan multiin Viipurin kautta l Suomen ja Venäjän vuonna 1992 solmiman valtiosopimuksen perusteella on runsaan parinkymmenen vuoden kuluessa voitu etsiä ja tuoda kotimaan multiin viime sotiemme taistelupaikoilta lähes 1200 suomalaisen sotilaan jäänteet. Löydetyistä on noin 340 kyetty varmuudella tunnistamaan. Suomalaisten etsijöiden ja Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen yhteistyö sekä venäläisten etsijäryhmien että viranomaisten kanssa on sujunut hyvin. Lokakuun puolimaissa 2016 tuotiin Viipurista Suomeen 34 pientä valkoista arkkua, joissa oli 44 suomalaisen sankarivainajan jäänteitä. Viime vuosina yhä useammat löydetyistä suomalaisista kaatuneista ovat olleet venäläisten etsijäryhmien löytämiä. Niin nytkin, kahta lukuun ottamatta. Pysähdys muistomerkillä Kuluvan syksyn noutomatkaan sisältyi jokavuotisen vakiintuneen muodon lisäksi muutakin. Matkalle osallistui omalla linja-autollaan myös pääkaupunkiseudun sotaorpojen yhdistyksen suurehko ryhmä, joka antoi pelkällä läsnäolollaan hyvinkin vakavaa syvyyttä tapahtumaan. Heidän Sirpaleet-kuoronsa lauloi jo ensimmäisellä perinteisellä, rajan takana olevalla pysähdyspaikalla, Säkkijärven kenttähautausmaalla. Muistomerkille laskivat kuk- Pietari-Paavalin kirkossa Viipurissa sankarivainajat kotimatkalleen siunasi kenttäpiispa emeritus Hannu Niskanen. kalaitteensa sekä sotaorpojen että sotavainajayhdistyksen edustajat. Kotimatka alkaa Sankarivainajien kotiuttamistilaisuus Viipurissa Pietari-Paavalin kirkossa oli jälleen hillityn arvokas, hartaan tunnelman sävyttämä. Kaukana kotoaan olleet, taisteluissa kaatuneet sotilaat, kauan sitten kaatuneet sotilaat olivat aloittamassa paluumatkaa kotimaahansa, joka ei ollut heitä unohtanut. Musiikkiohjelmaa tarjosivat sekä Viipurin ensimmäisen musiikkikoulun pieni yhtye että sotaorpojen Sirpaleet-kuoro. Sotavainajayhdis- tyksen puheenjohtaja, eversti Pertti Suominen kiitti puheessaan kaikkia vapaaehtoisia etsijöitä, yhteistyökumppaneita ja tilaisuuden esiintyjiä. Hän kertoi myös, että useiden säilyneiden tuntolevyjen perusteella nyt löydetyt olivat iältään 19 ja 39 ikävuoden väliltä. Valtaosa oli kaatunut Karjalan kannaksella ja muutamat Laatokan pohjoispuolella talvi- ja jatkosodan ankarissa taisteluissa. – Uskon tulkitsevani meidän kaikkien tunteita, kun totean tuntevamme syvää kiitollisuutta siitä, että kansakuntamme kamppaillessa itsenäisestä olemassaolostaan, meillä on ollut sankarivainajiemme kaltaisia miehiä. Miehiä, jotka eivät ylivoimankaan edessä väistyneet vartiopaikaltaan, vaan täyttivät sotilasvalansa sen viimeistä kirjainta myöten, totesi Suominen puheessaan. Vainajat siunasi matkaan kenttäpiispa emeritus Hannu Niskanen. Kirkkoon kerääntyneen saattajien joukon ja Sirpaleet-kuoron laulettua yhdessä virren Siunaa ja varjele meitä oli vuorossa pienten arkkujen kantaminen odottavaan linja-autoon. Kirkon uruilla esitetty Narvan marssi säesti kaatuneiden sankarivainajien kotimatkan alkamista. l Teksti Tero Tuomisto Kuvat Andrei Kolomoiski Muistolaatta löysi paikkansa Kuhmossa l Muistolaatta kertoo mitä paikalla vuonna 1940 tapahtui. Kuva: Lasse Nyman Myönnettyjä kunniamerkkejä l Ritarikunnat ovat myöntäneet itsenäisyyspäivänä 6.12. Sotainvalidien Veljesliiton esittämiä kunniamerkkejä seuraavasti: Vapaudenristin Ritarikunta: Saloheimo Veijo, Joensuu, VR 2. Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikunnat: Siivola Juha, Kuopio, SL R; Sipilä Jouko, Kangasala, SL R; Ranta Markku, Uusikaarlepyy, SL Ar; Hermonen Paula, Luvia, SL Ar; Sallinen Hannele, Karkkila, SVR M I kr; Rossi Eila, Jyväskylä, SVR M I kr; Reponen Anneli, Joutsa, SVR M I. l Sotainvalidi-lehdessä 4/2016 kerroimme Lasse Nymanista, joka teki ison työn ja selvitti edesmenneen isoisänsä Veikko Ruotoistenmäen haavoittumispaikan Kuhmon Pirttijärvellä. Lokakuun lopulla Nyman kävi asentamassa muistolaatan paikoilleen enonsa Tapio Ruotoistenmäen kanssa. Asennuksen jälkeen miehet istuivat katselemaan maisemia ja Nyman luki paikan tapahtumista isoisänsä sotapäiväkirjoista. – Pirttivaaran rinne on kohtalaisen jyrkkä. Ja kun miettii, miten isoisäni on aamuyön pimeydessä sieltä jäältä joutunut kapuamaan kohti vaaran lakea kunnes tulta on tullut vastaan, ei se mikään kovin mukava hetki taatusti ole ollut, Nyman sanoo. Muistolaatta sotainvalidien ja Nymanin oman isoisän kunniaksi asennettiin 22.10. kiveen lähellä Pirttijärveä, jonka jäällä isoisä aikanaan haavoittui. l Posti mukaan hoiva­ palveluihin – mukana sotainvaliditalouksia Viimeiseen mieheen -näyttely Porissa l Posti on jakelutehtävien vähetessä laajentanut toimintaansa koskemaan mm. ruohonleikkuuta. Viimeisin aluevaltaus on kodinhoidon puolella. Posti osallistui ja voitti tarjouskilpailun Forssan seudulla alueella tarjottavista kotihoitopalvelusta sekä henkilökohtaisesta avusta. Posti tuottaa hoivapalveluja vuosien 2017–2018 aikana Forssassa, Ypäjällä. Humppilassa, Jokioisissa ja Tammelassa. Veljesliitto ja Kanta-Hämeen piiri seuraavat tilannetta. l Marja Kivilompolo l Kaunialassa kuvattu valokuvanäyttely sotiemme veteraaneista Viimeiseen mieheen – Till siste man, on esillä 9.1. lähtien Porin Teatterin ravintolassa entisellä oluttehtaalla. Teatterissa 28.1. ensi-iltansa saa Cristian Lindroosin ohjaama Tuntematon sotilas. Porin Teatteri tarjoaa sotiemme veteraaneille ilmaisen sisäänpääsyn esityksiin. Sekä teatterin että Kari Ahosen toteuttaman valokuvanäyttelyn tulevat näkemään porilaiset yläkoulujen oppilaat. l

Ajankohtaista Onnittelemme Liiton puheenjohtaja Juhani Saari 70 vuotta Puheenjohtaja Juhani Saari täytti 70 vuotta 6.10.2016. Hän on tehnyt todella mittavan uran sotainvalidityössä aina siitä lähtien, kun hänet vuonna 1971 valittiin tapaturmavirastoon ”viimeisenä lakimiehenä”. Veljesliitton pääsihteerinä Juhani aloitti vuoden 1987 alusta ja hän toimi tehtävässä 23 vuotta eli pitenpään kuin kukaan muu pääsihteeri. Juhani Saari valittiin liiton puheenjohtajaksi vuonna 2009. Puheenjohtajavuosia kertyy ensi kesän liittokokoukseen mennessä kahdeksan. Näiden vuosikymmenten aikana hän on edustanut tapaturmavirastoa ja liittoa kymmenissä eri luottamustehtävissä, valtion komiteoissa ja toimikunnissa, säätiöissä, osakeyhtiöissä, liitoissa ja yhdistyksissä. Hän on tehnyt myös merkittävän uran kansainvälisessä veteraanityössä, Maailman Veteraanijärjestössä mm. sen Eurooppan asiain toimikunnan sihteerinä. Hän on kirjoittanut lehtiin ja moniin julkaisuihin sotavammakorvauksista. Tämän lähes puoli vuosisataa pitkän uran aikana sotainvalidityö on ollut hänelle sekä leipätyö että harrastus, kuten Juhani on itse maininnut. Sotainvalidien Veljesliiton johto, keskustoimisto ja jäsenjärjestöt onnittelevat Juhania merkkipäivän johdosta. Markku Honkasalo Kaatuneitten Omaisten Liiton 70-vuotis­ historiateos l Kaatuneitten Omaisten Liitto perustettiin vuonna 1946 auttamaan sodassa omaisensa menettäneiden ja varsinkin heikossa asemassa olleiden noin 30 000 sotalesken sosiaalista ja taloudellista tilannetta. Sotaorvoksi jäi noin 50 000 lasta. Vuosikymmenien saatossa liitto on huolehtinut muun muassa sotaleskien edunvalvonnasta, koulutuksesta, virkistyksestä ja kuntoutuksesta aina nykypäiviin saakka. Liiton historian merkittävimpiä vaiheita oli sotaorpojen mukaantulo toimintaan 2000-luvulla. Liiton perinteinen, vuosittain järjestettävä tapahtuma on Valtakunnalliset Hengelliset ja Kulttuuripäivät. Päiviä on järjestetty vuodesta 1957 lähtien. Liiton pitkäaikaisin puheenjohtaja oli valtioneuvos K.A. Fagerholm. Hän toimi puheenjohtajana vuosina 1946–1982. Kirjan ovat kirjoittaneet tohtorit Hannu Välimäki ja Jarkko Kemppi. ISBN 978-952-301-079-6, 303 sivua, kuvitettu. Kirjan tilaustiedot: Kaatuneitten Omaisten Liitto ry: puh. 09 8562 0061, pirjo.tolvanen@kolry.fi Kirjan hinta: 30,- + postituskulut 5,70. l Joulu Viisi kirjainta on pieni määrä numeroina. Mutta kun tästä viidestä numerosta muodostuu sana JOULU, asia monimutkaistuu. Joulun lähestyessä me emme puhu kieliopista, numeroista emmekä edes perinteiden vaatimuksista. Me puhumme joulusta, joka lähestyy meitä niin eri tavoin. Me väistelemme, ilahdumme, itkeskelemme, ahdistumme ja kaipailemme. Tuo viisi kirjainta – JOULU – on tunneladattu sana. Ne riisipuurot, kinkut ja saunat. Mutta myös ne väsymyksen riidat ja sukujen erilaiset tavat. Ne ilot ja ne pelot. Löytyisikö teiltä, monet ja monenlaiset kohtalonne erilaisissa jouluina kokeneilta, tukea meille siihen, että jouluja voi olla erilaisia? On kertomusten ja tarinoiden aika! Joulussa oleellista lienee se, että aavistaa armon viestin ja tuonpuoleisuuden tuoksun. Kaikessa tämä tuoksu on läsnä! Hyvin valmistellussa joulussa, mutta myös pettymysten ja kipujen joulussa. Jos kukaan ei piipahda eikä kukaan kerro kiitostaan, kannattaa avata sydämen ikkuna. Siellä ne enkelit laulavat joululauluaan, jossa kuulet osasi ja paikkasi: olet tervetullut, kaikkinesi ja koko kertomuksesi kanssa. Jouluun mahtuu kaikenlaista, myös Sinä. Siunaus kanssasi, Irja Askola Helsingin hiippakunnan piispa 7

8 Vanhuus – jokainen kokee sen tavallaan Antti Eskola on saanut runsaasti palautetta vanhuutta käsittelevästä kirjastaan. Kirjasyksyn iloinen yllättäjä on asiantuntijana on Antti Eskola, manneksi varatuin kirja. Taakse ovat jääneet niin Tervo kuin Harry Potterkin. – Pienen kustantajan takia iloitsen suosiosta. Ja onhan se muutenkin kiva, etten ole turhaan kirjaa kirjoittanut, Eskola toteaa. joka päästää lukijan lähelleen Monenlaiset vanhuskuvat seuraamaan myös omaa vanhe­ Kirjasta kiinnostuneet eivät suinkaan ole kaikki vanhuksia vaan aihe kiinnostaa nuorempiakin. Saman on nähnyt Eskola lukijakirjeissään, joita saadakseen hän julkaisee kirjoissaan kotiosoitteensa, jotta ihmiset voisivat antaa palautetta ja jakaa ajatuksiaan. – Moni kokee poikkeavansa yleisestä vanhuskuvastamme. Minä selvästi poikkean monessa suhteessa. Olenkin tahallani pannut tekstiin ärsykkeitä, esimerkiksi kuinka punaviini yhä kiinnostaa minua ja olen kertonut härskin seksivitsinkin. Ehkä tämä rohkaisee ihmistä tuomaan esille omia erikoisuuksiaan. Lukijakirjeitä on tullut postissa harva se päivä, reilut 70 kirjettä on postipoika jo asuntoon kantanut. Ihmiset ovat innostuneet kertomaan omista kokemuksistaan. Eskola ei halua kirjassaan antaa yleisiä ohjeita vaan kannustaa jokaista olemaan sellainen kuin on ja puolustamaan sitä. – Sain riemastuttavan palautteen Sauvamummoksi itseään kutsuvalta rouvalta, kun ollut vanhuudesta ja sen moninaisuudesta kertova teos. Kokemus­ nemistaan. l Sosiaalipsykologian professori emeritus Antti Eskola, 82, on julkaissut eläkkeelle jäätyään useita kirjoja, joissa hän on mm. pohtinut omaa uskoaan. Uusimman kirjan Vanhuus. Helpottava, huolestuttava ja kiinnostava, pääosassa on vanhuus ja se, kuinka hän itse on iän karttumisen kokenut. Kun ajatus kirjan tekemisestä alkoi olla selvä, ei hän halunnut kaupitella käsikirjoitustaan kustantamoille vaan laski liikkeelle huhun käsikirjoituksen sisältävästä muistitikusta. Yksi oikea kiinnostunut riitti, ja tamperelainen pienkustantamo Vastapaino – jota Eskola on itsekin ollut perustamassa – tarttui menestyskirjaan. Teoksesta on otettu kolmas painos ja se on haastattelupäivänä tulleen Aamulehden listan mukaan Pirkanmaan kirjastoissa kol- kirjassani hiukan halveksun sauvakävelyä, Eskola kertoo ja lukee otteen: ”Pyydän anteeksi, että tällaisena tavallisena sauvamummona rohkenen arvostella hienoja yliopistomiehen mielipiteitänne, mutta ne ovat minusta niin snobistisia ja ääliömäisiä että pettymys ja ärtymys nostavat verenpainetta niin, että pitänee piipahtaa sauvakävelyllä. Se auttaa aina.” Ehkä tämä rohkaisee ihmistä tuomaan esille omia erikoisuuksiaan. Sauvamummo sai Eskolalta vastauksena vielä kirjeen, jossa Eskola kiitti ilahduttavasta palautteesta ja taidosta, jolla sauvamummo puolusti omia ajatuksiaan loukkaamatta kuitenkaan Eskolaa henkilönä. Kirjan kolmijakoinen rakenne Kirjassa Eskola lähestyy vanhuutta tieteellisesti. Hänen teesinsä on, että vanhuus on helpottavaa. Hänen antiteesinsä puolestaan pitää vanhuutta huolestuttavana ja lopputulemana eli synteesinä hän pitää sitä ennen kaikkea kiinnostavana. – Kun täytin 80 vuotta, olin ihmeissäni, että hyvät ihmiset, mitä tämä on. En ole koskaan

9 aikaisemmin ollut 80-vuotias, joten kaikki oli ihan uutta. Aloin tehdä havaintoja ja muistiinpanoja. Hän keräsi vanhusten huonostoa kohtelusta kertovia lehtileikkeitä. Hän luki useista nekrologeista kuinka eläkkeelle jäätyään ihmiset olivat toteuttaneet pitkäaikaisia haaveitaan. Eskola koetti luovia helpotuksen ja huolestuneisuuden aallokossa kunnes löysi vastauksen. – Kun kiinnostuu omasta vanhenemisestaan, niin ehkä siitä saa otteen. Näin oli syntynyt myös kirjan kolmijako. Eskola on tehnyt mittavan uran sosiaalipsykologian parissa ja hän on nauttinut työstään. – Yliopiston professorin virka oli ihannetyö, mutta siinäkin oli tehtäviä joista en pitänyt. Lisäksi yliopisto alkoi muuttua suuntaan, josta en pitänyt. Onneksi pääsin siinä vaiheessa eläkkeelle. Oman vanhenemisensa Eskola alkoi tuntea täytettyään 75 vuotta ja 80-vuotiaana hän jo koki olevansa vanha. Aikaperspektiivin lyhetessä loppu häämöttää ja ihminen tuntee vanhuutensa, Eskola määrittelee. Vanhuus tuntuu myös ruumiissa, kun paljon käytössä ollut keho alkaa olla lopussaan. Vanhus vuonna 2016 Vanhuuteen suhtaudutaan eri tavalla kuin ennen. Eskola muistelee oman isänsä luonnollista vanhenemista. Hän viittaa Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -kirjan Koskelan Jussiin, joka vanhetessaan siirtyi kevyempiin töihin. Ei sen kummempaa. – Miksi nuoruus ja sen ihannoiminen ovat nousseet niin tärkeäksi? Vanhankin pitäisi olla jollakin tavalla nuori, mikä on looginen ristiriita. Vanhusten pitäisi myös jatkuvasti oppia uusia asioita ja pysyä ajan hermolla tekniikan kehityksessä. Jossakin vaiheessa vanhus saa kuitenkin luvan todeta, että nyt riittää. – Ihminen voi sallia itselleen sen, ettei ole kauhean kiinnostunut oppimaan uutta tietokoneista ja muista. Sellaista armollisuutta yritän lisätä ja kannustaa siihen. Ettei vanhus ahdistuisi siitä, että ei opi. Voi antaa olla. Ikääntyessä kehoon alkaa ilmaantua erinäisiä kremppoja – pienempiä ja suurempia. Apuvälineisiin turvautumista siirtää helposti kauemmas, sillä niiden hankkiminen tietää usein harmittavaa säätämistä, kuten Eskola asian nuorisolta oppimallaan termillä esittää. On eri asia turvautuuko kuulolaitteeseen vai rollaattoriin. Toinen kun on huomattavasti näkyvämpi ja kertoo muillekin, että nyt vanhus on tullut ikääntymisessään jo tähän pisteeseen. Huolestuttava vanhuus Vanhus voi nauttia elämästään ja kiinnostua ikääntymisestään mutta terveyden menettäminen ja yksinäisyys varjostavat mieltä. – Eräs kirjoittaja kuvaili kirjeessään yksinäisyyttään ja totesi, etten minä nähtävästi ole koskaan kokenut oikeaa, varsinaista yksinäisyyttä. Mielelläni tämän myönnän. Minulla on vaimoni, ja lapset sekä lapsenlapset asuvat samassa kaupungissa. Lähtökohta vanhuuteen on toisenlainen jos lähellä ei ole ketään. Kirje herätti Eskolassa ajatuksen, että ajan salliessa hän vastaisi yksinäisyydestään kertoneelle henkilölle ja ehkä pyytäisi tätä mukaan johon- kin keskustelupiiriin, joissa hän Tampereella käy. Huolta herättävät myös sairaudet. Tällä hetkellä kerätään nimiä kansalaisaloitteeseen eutanasian eli armokuoleman laillistamisesta. Siihen Eskolalla ei ole vahvaa mielipidettä suuntaan eikä toiseen. – Tilannetta voisi kukin ennakoida kohdallaan kirjoittamalla hoitotahdon, jossa kerrotaan milloin ei halua enää elvytettävän. Hoitotahtokaan ei estä sairauksien tulemista ja ne pelottavat, kuten muutkin terveydessä tapahtuvat isot muutokset. – Olen huomannut ajattelevani, että jos menettäisin esimerkiksi jalkani, ei elämästä varmaan tulisi enää mitään. Sitten muistan vaikkapa vammaisurheilijat, jotka ovat loistavia esimerkkejä siitä, ettei niin parane ajatella. Tuttavani halvaantui toispuoleisesti, ja silti hänellä on kaiken maailman suunnitelmia ja hän jatkaa elämäänsä, vaikkei pääse sängystä pyörätuoliin ilman apua. Ilo löytyy eri lähteistä Mikä sitten tuo iloa vanhuuteen? Eskola mainitsee suureksi ilon aiheekseen lapsenlapset. Hyvää mieltä löytyy myös kirjojen ja muiden harrastusten parista. telemään ongelmiaan julkisuudessa. – Olen kiukkuinen siitä, että televisioon mennään selittämään kuinka ”kärsin äitini alkoholismista”. Ehkä ihminen todella on kärsinyt äitinsä alkoholismista mutta eivät televisio tai iltapäivälehdet ole oikea paikka sen käsittelemiseen. Ei vanhempiaan saisi tuolla tavalla häpäistä, menköön terapeutille keskustelemaan. Ajatus on herännyt myös sodan jälkimaininkeja purettaessa. Puhutaan kuinka onneton ja kauhea isä oli sodan jälkeen. – Kyllähän sellaisetkin tarinat voi kertoa mutta mielestäni pitäisi olla hienotunteisuutta, kun puhutaan toisesta ihmisestä ja hänen ongelmistaan. Sodan kokemuksista Eskolan isoveli osallistui vapaaehtoisena jatkosotaan. Kun isä poistui kotoa myllylle, jätti veli työnsä pärekaton kimpussa kesken ja karkasi ilmoittautumaan suojeluskuntapäällikölle. Tapahtuneesta kuultuaan isä meni samaisen päällikön juttusille ja sai mahdollisuuden ”peruuttaa” alaikäisen poikansa ilmoittautuminen. Isä kuitenkin päätti kunnioittaa poikansa tahtoa. Isoveli haavoittui jatkosodassa pari kertaa mutta tuli hengissä takaisin. Veli piti sota-ajan kokemukset pitkälti itsellään mutta alkoi vanhempana kulkea veteraanien tapahtumissa. – Järjestöltä saatu vertaistuki, se juuri oli veljellenikin tärkeintä. Hän ei sotakokemuksista juuri puhunutkaan ennen kuin vanhempana ja juuri näissä vertaistapaamisissa. Joskus, parin konjakkiryypyn jälkeen, veli kertoi pikkuveljelleen kokemuksistaan Kiestingissä ja Uhtuan suunnalla. Järjestöltä saatu vertaistuki oli veljellenikin tärkeintä. – Syyspimeässä vartiossa hän kuvitteli, kuinka ryssä voi tulla edestä tai takaa, jommalta kummalta sivulta tai hypätä kuusen oksalta hartioille tai ryömiä maata pitkin ja tarttua jalkoihin. Mielikuvitus piti panna poikki, jotta tilanteen kesti. Uskallusta olla omanlaisensa Eskola toivoo, että ihmiset uskaltaisivat olla omanlaisiaan ja tuoda persoonaansa esille myös vanhana. – Ihmisten tapaaminen on iloinen asia. Yksinäisyydestään kirjoittanut henkilö kertoi kuinka päivä on pelastettu jos kaupassa syntyy pieni, kiva keskustelu. Eskola tunnistaa kuvauksessa paljon myös itseään. Pienet, yllättävät keskustelut ja toisten huomioiminen ilahduttavat. – Kun kuljen Tammelan torilla ja joku pysäyttää ja rupeaa juttelemaan, niin onhan se hienoa. Sanomalehtiä lukemalla ei juuri ilonaiheita tästä maailmanmenosta löydy mutta ehkä sitäkin olisi mukava päivitellä jonkun toisen kanssa, Eskola toteaa. Vanhempien kunnioitus Eskola ottaa kirjassaan voimakkaasti kantaa siihen, kuinka innokkaita ihmiset ovat käsit- Vanhuus herättää ihmisissä elämäntilanteista riippuen erilaisia tunteita ja ihmiset kokevat vanhenemisen kukin tavallaan. Eskola toivoo, että hänen kirjansa antaisi vanhuksille rohkeutta olla erilaisia, omanlaisiaan. Vanhusten yhteiskunnalliseen tilanteeseen ja kohteluun voisi kenties tulla parannusta, jos voimat yhdistettäisiin. – Eniten toivoisin, että meistä vanhuksista syntyisi jonkinlainen joukkovoima. Ihmettelen, kuinka meillä on eläkeläisjärjestöjä vaikka millä mitalla. Se on voimien haaskaamista. Kyllä keskustelua riittää mutta että saisi jotakin myös aikaiseksi. En tiedä onko se mahdollista. Ehkä me vanhukset olemme sittenkin niin väsyneitä tai ajattelemme, että kunhan tässä itse selviytyy. l Marja Kivilompolo

10 Lakimies Muutoksia sotilasvammakorvauksiin Vuoden 2017 tärkein uudistus sotilasvammakorvauksiin on 10 %:n sotainvalidien pääseminen valtion korvaamien avopalvelujen piiriin. Heti ensi vuoden alusta voimaan tuleva muutos koskee kuntien järjestämiä koti- ja avopalveluja mukaan lukien avosairaanhoito. Tasavallan presidentti vahvisti tätä koskevan sotilasvammalain muutoksen 18.11.2016. Valtiokonttori on jo lähettänyt kuntiin luettelot palveluihin oikeutetuista 10 %:n haittaasteen sotainvalideista. Sotainvalidien kannattaa myös itse ottaa yhteyttä kunnan sosiaalitoimeen tarvittavien palvelujen saamiseksi tai pyytää palvelutarveselvityksen tekemistä. Valtion korvaamien palvelujen osalta eivät kunnat saa periä sotainvalideilta asiakasmaksuja. Näin ollen 10 %:n sotainvalidien kunnalta esimerkiksi jo nyt saamien kotipalvelun pitäisi muuttua maksuttomiksi vuodenvaihteessa. Puoliso- ja leskikuntoutus laajenee Valtion talousarviossa on vuodelle 2017 varattu 3,1 miljoonan euron määräraha sotainva- Seppo Savolainen liiton lakimies lidien puolisoiden ja leskien erillistä kuntoutusta varten. Käytettävissä oleva määräraha mahdollistaa kuntoutuksen pääsyedellytysten lieventämisen ensi vuonna. Sotainvalidien Veljesliitto on esittänyt, että kaikille jatkuvaa huolto­eläkettä saaville leskille annettaisiin mahdol­lisuus hakea kuntoutusta. Indeksikorotus 0,6 prosenttia Sotilasvammakorvauksiin tehdään vuodenvaihteessa työeläkeindeksin mukainen 0,6 prosentin korotus. Sotilasvammalain mukaisen asuntojen muutostyökorvauksen enimmäismäärät vuodelle 2017 vahvistetaan myöhemmin, sillä niiden osalta seurataan rakennuskustannusten kehitystä. Kansaneläkelaitoksen maksamat rintamalisät säilyvät nykyisen suuruisina, sillä eduskuntaryhmät ovat sopineet, että niiden esillä olleista leikkauksista luovutaan. Sen sijaan kansaneläkkeitä ja muita kela-indeksiin sidottuja etuuksia on edelleen tarkoitus leikata 0,85 prosenttia vuoden 2017 alusta lukien. iStock/Highwaystarz-Photography l Sairausapulisää ilman kuitteja Haitta-asteeltaan vähintään 20 %:n sotainvalidit voivat hakea omien siviilisairauskulujen ja aviopuolison kulujen perusteella sairaus­ apulisää. Sairausapulisä on tarveharkintainen, minkä vuoksi hyvätuloisille on voitu määrätä omavastuu. Tähän vuoteen saakka sairausapulisähakemuksen mukana on yleensä täytynyt toimittaa Valtiokonttorille kuitit sotainvalidin maksamista kuluista. Nyt Valtiokonttori ei enää halua kuitteja, vaan heille riittää yhteenveto kuluista. Sotainvalidien palveluneuvojat aut­tavat tarvittaessa hakemuksen tekemisessä ja yhteenvedon laatimisessa. Sotainvalidin on kuitenkin säilytettävä kuitit kahden vuoden ajan sen varalta, että Valtiokonttori haluaa niistä tarkempaa tietoa. Sotavammaishuollossa edelleen puutteita Kaikilla sotainvalideilla ei ole vieläkään mahdollista päästä tarvitsemaansa hoitoon sotainvalidien sairas- ja veljeskoteihin. Sotilasvammalaissa oleva vaatimus vähintään 20 %:n haitta-asteesta jättää 10 ja 15 %:n sotainvalidit veljeskotien tarjoaman jaksottaisen ja pitkä­ aikaisen hoidon ulkopuolelle. Veljesliiton tavoitteena on, että näitä sotainvalideja varten rakennettuja laitoksia voitaisiin käyttää kaikkien sotainvalidien ja tulevaisuudessa myös muiden veteraanien hyväksi. Myös leskien kuntoutusmahdollisuuksia tulee edelleen laajentaa, sillä nykyisin valtaosa heistä ei ole siihen oikeutettuja tiukkojen pääsyedellytysten vuoksi. l Leskikuntoutus laajenee: edesmenneen sotainvalidin haitta-aste vähintään 30 % eikä sotainvalidin kuolinvuosi enää vaikuta l Vuonna 2017 on kaikilla huoltoeläkettä saavilla sotainvalidien leskillä mahdollisuus hakea Valtiokonttorilta kuntoutusta. Uusien pääsyedellytysten mukaan riittää, että edesmenneen sotainvalidin haitta-aste on ollut vähintään 30 %. Samalla poistuu aiempi sotainvalidin kuolinvuotta koskeva rajoitus. Kuntoutukseen piiriin kuuluvien leskien määrän on arvioitu lisääntyvän 750–800 henkilöllä. Kuntoutusta voivat hakea seuraavat henkilöt 1) 50–100 %:n sotainvalidien aviopuolisot 2) Huoltoeläkettä saavat sotainvalidien lesket ja sotalesket Laitoskuntoutuksen pituus on kaksi viikkoa. Kuntoutusta voi saada myös päiväkuntoutuksena, jolloin sen pituus on 15 päivää. Avokuntoutus käsittää enintään 15 hoitokerran sarjan, jonka kustannukset eivät saa ylittää 900 euroa. Kotikuntoutuksena annettavan avokuntoutuksen enimmäishinta on 1 350 euroa. Tuettua kotona kuntoutumista voi saada 15 käyntikertaa, mutta korkeintaan 1 350 euron arvosta. Jos 15 kerran hinta olisi korkeampi, niin Valtiokonttori myöntää hoitokertoja vain sen verran, että kustannukset ovat korkeintaan 1 350 euroa. Kuntoutusta haetaan Valtiokonttorilta ja hakemukseen tulee liittää lääkärinlausunto, josta ilmenee kuntoutuksen tarve. Hakemuk- sessa on mainittava myös sotainvalidin nimi, henkilötunnus ja vahingon numero. Avokuntoutusta koskevaan hakemukseen on liitettävä hoitomääräys tai jäljennös siitä. Avokuntoutukseksi katsottavaan jalkahoitoon ja hierontaan ei tarvita hoitomääräystä. Valtiokonttorin käytettävissä on vaikeavammaisten sotainvalidien leskien kuntoutukseen ja erikseen haettavaan puolisojen kuntoutukseen vuonna 2017 yhteensä 3,1 milj. euroa. Hakemalla kuntoutusta alkuvuodesta voi varmistaa kuntoutukseen pääsyn. Kaikilla sotainvalideilla on edellä kerrotun lisäksi mahdollisuus antaa Valtiokonttorin luvalla omasta kuntoutuksestaan enintään puolet aviopuolisonsa käyttöön. l

Valtiokonttori 11 Neljä vuosikymmentä sotainvalidien asialla Pitkän uran Valtiokonttorilla tehnyt Raija Liisa Kasurinen muisteli työtään sotainvalidien parissa. l Raija Liisa Kasurinen on tämän lehden ilmestyessä jäänyt eläkkeelle työstään Valtiokonttorissa. Hän tuli taloon vuonna 1977 ja on työskennellyt liki 40 vuotta Valtio­ konttorin palveluksessa. Suurin osa työstä on liittynyt sotainvalideihin. Hän on perehtynyt muun muassa sairausapulisiin sekä viimeisimpänä erikoisalanaan hänellä oli kuntien sota­ invalideille tuottamat palvelut sekä yhteistyö kuntien kanssa. – Yli kaksikymmentä vuotta olen työskennellyt kuntapalvelujen parissa. Siinä ohessa olen tehnyt monipuolisesti muitakin eri korvauslajeja, Raija Liisa kertoo. Pitkän uransa aikana hän on saanut nähdä isoja muutoksia sotainvalideja koskevissa asioissa. Merkittävä 1980-luku 1980-luku on ollut merkittävää aikaa sotainvalideille. Koko veteraanipolven arvostuksen kasvamista Raija Liisa Kasurinen pitää huomattavana asiana. Suuria vaikutuksia sotainvalidien arkeen on ollut myös kuntoutusmahdollisuuksien kasvulla. – Invalidithan olivat kolmekymmentä vuotta sitten vasta 60-vuotiaita ja saavuttamassa eläkeikää. Kuitenkin silloin jo huomioitiin kotipalvelujen tarve, ja kuinka tärkeää olisi, että jokainen sotainvalidi saisi tarvitsemansa palvelut. Sotainvalidit ovat sodassa vammautunut joukko ja heidän hoitonsa haluttiin turvata, Raija Liisa sanoo. Vanhuuden myötä sotavammat sekä siviilisairaudet alkoivat tuntua sotainvalideissa, joten vuonna 1986 voimaan astunut kuntapalveluista määrännyt sotilasvammalain muutos ja siihen liittyvien haitta-asterajojen asteittainen laskeminen ovat olleet ratkaisevassa asemassa sotainvalidien toimintakyvyn ylläpitämisessä. – Haitta-asteraja on avopalveluissa laskenut siitä lähtien ja tulevan vuodenvaihteen jälkeen se on 10 %. Sotainvalideille palvelujen saamisen kannalta on ollut tärkeää, että kustannukset hoitaa valtio, ei kunta. – Sotainvalidit ovat erikoisasemassa siinä, että määräävä tekijä on heidän tarvitsemansa hoito. Valtiokonttorin ja valtion velvollisuus on hoitaa palvelujen kustannukset, Raija Liisa korostaa. Hyvällä toimintakyvyllä pyritään tarjoamaan mahdollisuus asua kotona mahdollisimman kauan. Prosentit eivät aina kerro toimintakyvystä Sotainvalideista puhuttaessa lauseissa vilisevät prosentit. Ja ymmärtäähän sen, sillä ne määrittävät sotainvalidien saamat hoidot ja palvelut. Prosentit eivät silti kerro koko totuutta sotainvalidin voinnista. – Haitta-aste ei useinkaan kerro kaikkea kotona selviämisestä. Sotainvalidilla voi olla paljon siviilisairautta tai muuta toimintakyvyn heikkoutta. Usein he, jotka eivät saa mitään palveluja Valtiokonttorin kustannuksella, voivat olla paljon heikommassa kunnossa kuin he, joilla on 50 %:n haitta-aste, sillä isoprosenttiset sotainvalidit ovat käyneet säännöllisesti kuntoutuksessa, Raija Liisa Kasurinen selventää. Tämän vuoksi olisikin tärkeää saada kaikille heidän kuntonsa ja tarpeensa vaatimat palvelut prosenttirajoista välittämättä. Vaikuttamistyötä Veljesliitolla siis riittää yhä. Raija Liisa Kasurinen on pitänyt työstään Valtiokonttorissa sotainvalidien asioiden parissa. Tieto kuntiin monella tavalla Kun avopalvelut tulivat kuntien järjestettäväksi Valtiokonttorin maksamina, oli tiedotuksen merkitys suuri, jotta kaikki toimijat tietäisivät mistä on kyse. Raija Liisan mielestä tiedotus sekä yhteistyö kuntiin ovat onnistuneet hyvin. – Aluksi meillä oli paljon yhteistyötä Kuntaliiton kanssa. Se on kuitenkin jäänyt nyt, kun sotainvalidien joukko on pienentynyt 3 000:een. Nykyään kuntapuolelta soitetaan Valtiokonttoriin tai otetaan yhteyttä sähköpostitse, kun he alkavat järjestää jotakin palvelua ja haluavat varmistaa, että miten se järjestyy. Se, että kunnista osataan heti ottaa yhteyttä Valtiokonttoriin, on Raija Liisan mukaan tulosta hyvästä ”jalkatyöstä”. – Kuntapalaverit ovat olleet hedelmällisiä, sillä vähitellen kynnys esittää kysymyksiä on madaltunut. Nykyään voi olla vanhanaikaista, että tavataan ihmiset kasvotusten mutta silloin se ainakin toimi, Raija Liisa hymyilee. Yhteiskunnan tiukka rahatilanne toimii kunnissa hyvänä kannustimena selvittää mahdollisimman tarkoin ne palvelut, joita Valtiokonttori sotainvalideille tarveharkinnan mukaan kustantaa. Raija Liisa muistuttaa, etteivät palvelut ole koskaan turhia vaan niiden taustalla on selkeä tarve. Mahdollisuudet, joista kunta voi saada korvausta, tutkitaan varmasti tarkasti. Silloin budjetoidut rahat ohjautuvat niitä tarvitseville eli jos pienessä kunnassa on käytettävissä muutama kymmenen tuhatta euroa, niin sillä voi tehdä jo paljon muiden vanhusten hyväksi, Raija Liisa miettii. Puhelimessa osaksi sotainvalidien arkea Soittoja Raija Liisa Kasuriselle on tullut kuntapuolen ihmisten lisäksi itse sotainvalideilta sekä heidän puolisoiltaan ja leskiltään. Ne ovat aina ilahduttaneet. – Vanhukset ovat hirveän miellyttäviä keskustelukumppaneita. Jotkut soittavat kerran vuodessa ja kysyvät kaikki kysymykset kerralla. Sitten sanotaan, että palataan ensi vuonna taas asiaan. Raija Liisan mukaan vanhukset valmistautuvat puheluihinsa huolellisesti ja ovat usein selvästi laittaneet mieltä askarruttavia asioita paperille, jotta kaikki tulee varmasti kysyttyä. Hänen puoleensa on osattu kääntyä myös keskellä arkisia tilanteita ja parhaimmillaan hänen kanssaan on ratkottu riitatilanteita koskien palvelujen korvattavuutta. – Arkitilanteenkin keskeltä on soitettu, että kuinkas tämä homma oikein hoidetaan, Raija Liisa kertoo nauraen. Raija Liisa jää työstään eläkkeelle hyvillä mielin ja luottavaisena siihen, että sotainvalidien asiat hoituvat myös jatkossa sujuvasti. – Olen rakastanut tätä työtä ja vilpittömästi uskon, että se on heijastunut myös työssäni kiinnostuksena, Raija Liisa toteaa. l Marja Kivilompolo

12 10 %:n sotainvalidit mukaan kuntien avopalveluihin Vuoden 2017 alusta astuu voimaan sotilasvammalain muutos, joka tuo 10 %:n sotainvalidit kuntien järjestämien ja valtion maksamien avopalvelujen piiriin. Kysymyksissä ja ongelmatilanteissa auttavat veljes- ja sairaskotien neuvonta­ palvelun työntekijät. l Lakimuutoksen myötä 10 %:n sotainvalidit saavat kuntien järjestämät avopalvelut valtion korvaamina. Palveluiden järjestäminen on kuntien vastuulla ja voidaan käyttää tarveharkintaa. Osa 10 %:n sotainvalideista saa jo nyt näitä palveluja, mutta vuoden vaihteen jälkeen niiden kustannuksista vastaa valtio. Muutoksen myötä valtio korvaa kunnille sotainvalideille järjestetyistä kotipalveluista ja kotihoidosta, asumispalveluista, liikkumista tukevista palveluista, omaishoidon tuesta, avosairaanhoidosta, lääkinnällisestä kuntoutuksesta ja apuvälineistä sekä päivätoiminnasta aiheutuneet kulut. Yleisimmin käytetyistä avopalveluista Kotipalvelut ja kotihoito pitävät sisällään mm. asumiseen, toimintakyvyn ylläpitoon ja jokapäiväiseen elämään kuuluvia tehtäviä sekä asiointiin liittyviä toimintoja. Näitä voivat olla esim. ateria-, vaatehuolto-, siivous- ja turvapalvelut sekä sosiaalista kanssakäymistä edistävät palvelut. Sotainvalidin arkea helpottavat myös pienemmät työt kuten esimerkiksi nurmikon leikkuu ja lumen auraus, jotka kuuluvat korvattavien kotipalvelujen piiriin. Kotihoitoon kuuluu lisäksi sotainvalidin tarvitsema kotisairaanhoito. Jos vähintään 10 %:in sotainvalidi asuu palvelutalossa tms., vastaa jatkossa valtio hänen tarvitsemiensa hoitoon ja huolenpitoon liittyvistä palveluista kuten aterioista, vaatehuollosta ja siivouksesta aiheutuvista kuluista, jos kunta on palvelut järjestänyt. Asumiseen liittyviä kustannuksia, kuten vuokraa ja sähköä ei korvata. Liikkumista tukevia palveluja järjestetään niille sotainvalideille, jotka eivät pysty itsenäisesti käyttämään julkisia liikennevälineitä sairauden, vamman tai muun toimintakykyä alentavan syyn takia. Liikkumisen tukemisen käytännöt vaihtelevat kunnittain todella paljon ja yleisesti ottaen niiden saaminen todellista tarvetta vastaavaksi on heikkoa. Omaishoidon tukikin kuuluu valtion kunnille korvaamien avopalveluiden piiriin. Kun sotainvalidi on hoidettavana, korvataan omaishoidon tuki kunnalle tai kuntayhtymälle siitä aiheutuneiden kustannusten mukaan. Tämän pitäisi taata se, ettei kunnan määrärahojen vähäisyys vaikuta esimerkiksi omaishoitajalle kuuluvien lomapäivien pitämiseen. Kysy lisää! Se, millaisia palveluja kunnat järjestävät, vaihtelee runsaasti. Omaisten sekä sotainvalidien kannattaa olla yhteydessä piirinsä toiminnanjohtajaan tai oman alueensa neuvontapalvelu­ työntekijään. He tuntevat sotilasvammalain sekä kunnan tarjoamat palvelut ja kuntien yhteyshenkilöt. l Marja Kivilompolo Sotainvalidien veljes- ja sairaskotien neuvonta­palvelutyöntekijät Helsinki & Uusimaa Oulunkylän kuntoutussairaala Ritva Vähäkotamäki ritva.vahakotamaki@okks.fi puh. 040 559 4988 Käskynhaltijantie 5,  00640 Helsinki Kanta-Häme Ilveskoti Ulla Kannisto ulla.kannisto@ilveskoti.com puh. 040 715 5246 Veteraanipolku 3, 13600 Hämeenlinna Kaunialan sairaala Outi Huuhtanen outi.huuhtanen@kauniala.fi puh. 050 562 3627 Soile Tornberg soile.tornberg@kauniala.fi puh. 044 906 1600 Kylpyläntie 19, 02700 Kauniainen Pirkka-Häme Tammenlehväkeskus Jukka Mäkinen jukka.makinen@tammenlehvakeskus.fi puh. 040 500 2539 Päivi Rikala paivi.rikala@tammenlehvakeskus.fi puh. 050 436 2228 Marketta Rantala marketta.rantala@tammenlehvakeskus.fi puh. 050 375 2991 Heli Iivanainen heli.iivanainen@tammenlehvakeskus.fi puh. 040 592 2731 Kenttäkatu 17, 33500 Tampere Varsinais-Suomi Kuntoutuskeskus Ruissalo / Ruissalon kylpylän toimipiste Raija Sinkko raija.sinkko@ruissalo.fi puh. 044 756 7928 Ruissalon Puistotie 640, 20100 Turku Laitilan terveyskoti Mari Lönnberg mari.lonnberg@terveyskoti.fi puh. 040 730 7310 / 02 857 8204 Pia Pihlava pia.pihlava@terveyskoti.fi (Lönnbergin ollessa lomalla) Sairaalantie 8, 23800 Laitila Lamminniemi / Someron seudun kuntokotiyhdistys Leena Pyykkö leena.pyykko@lamminniemi.fi puh. 050 337 0814 Irma Ylenius irma.ylenius@lamminniemi.fi puh. 050 383 7796 Jänistie 1, 31400 Somero Lahti Diakonialaitos Lahti Sotainvalidien Veljeskoti Anki Kylämaa-Järvi anki.kylamaa-jarvi@dila.fi puh. 044 713 2260 Vuorikatu 4, 15110 Lahti Kymi Hoiku Ulla Kiiveri ulla.kiiveri@hoiku.fi puh. 040 849 6219 (Etelä-Karjala) Heidi Kolsi heidi.kolsi@hoiku.fi puh. 040 824 7590 (Etelä-Kymenlaakso) Kokkokallionkatu 2, 49400 Hamina Bottenhavets Sjukhem / Selkämeren sairaskoti Mona Strandberg mona.strandberg@krs.fi puh. 040 544 6114 Lappfjärdsvägen 10, 64101 Kristinestad/ Lapväärtinetie 10, 64101 Kristiinankaupunki Satakunta Kuntoutuskoti DiaVire Helena Isoviita helena.isoviita@pdl.fi puh. 044 705 2227 Kaija Kaski Etelä-Pohjanmaa kaija.kaski@pdl.fi Kivipuron kuntoutuskoti puh. 044 705 2228 Metsämiehenkatu 2, 28500 Pori Jaana Linna jaana.linna@kivipuro.fi Sisä-Suomi puh. 040 544 4537 Keski-Suomen sairaskotisäätiö, Marko Hakala Sotainvalidien sairaskoti marko.hakala@kivipuro.fi Anne Murtolahti puh. 040 742 4813 anne.murtolahti@siskoti.fi Ruukintie 65, 60100 Seinäjoki puh. 014 690 614 / Kuntoutuskeskus Otsonlinna 050 599 6210 Arja Hakola Jarmo Porkka arja.hakola@kuusiolinna.fi jarmo.porkka@siskoti.fi puh. 06 415 7731 puh. 014 690 614 / Sairaalantie 6, 63700 Ähtäri 050 596 9925 Pohjois-Savo Keskussairaalantie 40, Vetrea Terveys Oy / 40630 Jyväskylä Iisalmen Veljeskoti Suur-Savo Riitta Röntynen Kyyhkylän kuntoutuskeskus riitta.rontynen@vetrea.fi Anu Kärkkäinen puh. 044 380 3048 anu.karkkainen@kyyhkyla.fi Pohjolankatu 15, 74100 Iisalmi puh. 040 740 1845 Virpi Uotinen virpi.uotinen@kyyhkyla.fi puh. 044 0203 339 Kyyhkyläntie 9, 50700 Mikkeli Rannikko-Pohjanmaa Nykarleby Sjukhem/ Uudenkaarlepyyn sairaskoti Monika Julin monkika.julin@nykarlebysjukhem.fi puh. 050 382 5257 Jeansborgsvägen 1, 66900 Nykarleby / Jeansborgintie 1, 66900 Uusikaarlepyy Pohjois-Karjala Vetrea Terveys Oy / Joensuun Kuntohovi Kirsti Lonkainen kirsti.lonkainen@vetrea.fi puh. 040 136 1234 Nepenmäenkatu 2, 80200 Joensuu Keski-Pohjanmaa Kitinkannus Maija Paasila maija.paasila@kitinkannus.fi puh. 050 593 3211 Kitinkuja 2, PL 3, 69101 Kannus Pohjois-Pohjanmaa Taukokangas Merja Kalapudas-Takalo merja.kalapudas-takalo@ taukokangas.fi puh. 044 479 4713 Eeva Vikström eeva.vikstrom@taukokangas.fi puh. 044 479 4797 Reservikomppaniankatu 11, PL 110, 86301 Oulainen Kainuu Hyvinvointi Sampo Leena Uhlbäck leena.uhlback@kalevalankk.fi puh. 0400 593 120 Väinämöinen 2, 88900 Kuhmo Lappi Lapin Kuntoutus Oy Erkki Kumpula erkki.kumpula@lapinkun­ toutus.fi, puh. 044 340 4001 Kuntotie 1, 96400 Rovaniemi Tornion Sairaskotisäätiö Saarenvire Anu Vasama anu.vasama@saarenvire.fi puh. 016 226 4118 Pitkäkatu 7, 95400 Tornio Ruotsi Juha Joki juha.joki@krigsinvaliderna.se puh. +46 70 563 0373 Ari Haverinen, ari.haverinen@ krigsinvaliderna.se puh. +46 70 563 0384

Avustajatoiminta 13 Pienellä avulla suuri ilo Porissa asuva sotainvalidin leski on ollut tyytyväinen avustajatoimintaan. Signe Peltosen (vas.) ja Sinikka Lehto-Talonpojan välit ovat lämpimät ja mutkattomat. l Joulumusiikki soi ja liedellä lämpiää glögi. Signe Peltosta ja Sinikka LehtoTalonpoikaa seuratessa luulisi, että naiset ovat tunteneet toisensa pitkään. Sen verran välitöntä ja tottunutta heidän kanssakäymisensä on. Mutta ei. He ovat tutustuneet syksyllä. Sinikka on Signen avustaja, yksi heistä, jotka käyvät Signen luona tarvittaessa auttelemassa arjen askareissa. Puhelias, Kainuusta kotoisin oleva rouva tulee hyvin toimeen kaikkien avustajien kanssa. Eikä avustajilla ole kiire vaan he ehtivät myös seurustella rouvan kanssa. – Minulla on paljon tällaisia pienen avun keikkoja ja tämä on juuri sopivaa toimintaa. Vanhuus vie voimat, joten olisin hukassa ilman Arjaa ja hänen tyttöjään ja poikiaan, Signe sanoo. Arja Starck on Satakunnan alueen avustajatoiminnan eli PoVeTu:n projektiohjaaja. Arja ja Signe tuntevat toisensa kolmen vuosikymmenen takaa yhteisestä työpaikasta paikallisessa osuuskaupassa, jossa Signellä oli vaativa työ pääkassanpitäjänä. Apua tarpeen mukaan Yksin asuva rouva kuuli Sotainvalidien Veljesliiton avustajatoiminnasta ja että sotainvalidin leskenä hänkin olisi oikeutettu palvelun piiriin. Tuolloin hän ei kuitenkaan tarvinnut apua, mutta tilanne muuttui merkittävästi vuonna 2013, kun hän sairasteli paljon ja kunto huononi. Tutun puoleen oli helppo kääntyä, kun apua lopulta tarvitsi. Avustajien kanssa käydään ostoksilla, tehdään ruokaa ja vaihdetaan kuulumisia. Mitä milloinkin sattuu tarvitsemaan. Sinikka Lehto-Talonpoika suorittaa avustajatoiminnan työn ohessa myös opintoja. – Käynnit kestävät kahdesta kahteen ja puoleen tuntiin, joten siinä ehtii hoitaa asiat ja jutellakin. Eikä ole kiire, Signe kuvailee. Työtä ja koulua Sinikka tuli avustajatoimintaan syksyllä, jolloin hän tapasi myös Signen. Hänellä on nyt seitsemän asiakasta, joiden luona hän käy. – Kuvittelin, että täällä olisi todella huonokuntoisia vanhuksia, mutta nämä ovat yllättäneet positiivisesti. Minusta on mukavaa kuunnella Signen tarinoita ja jutella hänen kanssaan. Tunnen aina oppivani jotakin kun käyn täällä, Sinikka sanoo. Sinikalla on aikaisempaakin kokemusta sosiaalialalta. Hän on kahden aikuisen kehitysvammaisen naisen perhehoitaja ja hän on työskennellyt myös palvelukodissa. – Tutkintoja en koskaan ehtinyt suorittaa, sillä menin 15-vuotiaana töihin, Sinikka toteaa. Avustajan työnsä ohessa hän suorittaakin osaa avustamis- ja asiontipalvelujen tuottamisen tutkinnosta opiskelemalla kolme päivää viikossa. Sinikka on iloinen että löysi mukaan avustajatoimintaan. Hänen mielestään toiminta on oivaa kokeilua työelämää varten. Hänen mielestään avustajana oleminen voisi olla hyvää kokemusta myös nuorille, sillä asiakkaiden kanssa oleminen ja jutteleminen antavat paljon. Itse hän kokee työnsä antoisaksi. – Olen saanut töistäni sekä koulutuksista paljon eväitä, Sinikka summaa. l Marja Kivilompolo

14 Teema Veteraanien perinne Sodasta rauhaan ja perinneaikaan Sotiemme veteraanien sekä koko sotasukupolven kokemuksia ja tekoja arvostetaan maassamme. Tuttu, päivä päivältä ajankohtaisempi aihe on se, kuinka heitä, heidän tekojaan ja perinteitään tullaan muistamaan sitten kun heitä ei enää ole. Rauhan puolustajat l Marraskuussa Lahdessa kokoontui Vanhan Herran palvelutalossa saman pöydän ääreen vuosisatojen verran kokemusta, kun jokaisesta veteraanijärjestöstä kaksi jäsentä osallistui epäviralliseen tapaamiseen keskustelemaan siitä, miten he haluaisivat että heidän sukupolvensa perintö jatkuisi. Nykypäivän veteraanipolvea pidetään yleisesti suuressa arvossa eikä se tunne puoluerajoja tai väriä, vaan suomalaiset ovat pitkälti yhtä mieltä siitä, että veteraanisukupolvi ansaitsee kunnioituksen ja heitä kuunnellaan. Aina ei ole ollut näin. – Työskentelin sotakorvausteollisuuden palveluksessa Turussa 1950-luvulla. Siellä oli muutama sotainvalidimies ja kyllä heillä oli vaikeaa olla. Heiltä kysyttiin, että mitäs menitte sinne tappelemaan, Vilho Leino muistelee. kun ne eivät mistään muusta osanneet puhua, Sulo Leivo miettii. Lahden Rintamaveteraanipiirin puheenjohtaja ja rauhanturvaaja Reijo Juvonen, tunnistaa ilmapiirin kouluvuosiltaan mutta ei kotoaan tai kaveriporukastaan, jossa veteraanien työ on aina saanut kiitosta. – Tässä saattoi osittain vaikuttaa myös se, että lapset näkivät kotona mitä se sota on vanhemmille tehnyt, Juvonen sanoo. Kaikki nyökyttelevät totisena kun kysyn, ovatko kaikki kuulleet tuon saman kommentin, ”mitäs läksitte”. – Alkuun oli vaikeaa. Ei joka paikassa voinut kertoa olleensa rintamalla. Monta vuotta piti olla hiljaa, neljä vuotta muonituslottana ollut Vappu Seppänen sanoo. Hiljaisuuteen pakottaneen tiukan ilmapiirin syntyyn nähdään useita syitä: YYA-sopimus, sodan vaikutusten näkeminen, nuorten tarve kapinoida vanhempiaan vastaan. – Noin kymmenen vuotta sodan loppumisesta tuli aalto, että lapset kapinoivat vanhempiensa aatetta vastaan – sehän voi olla normaali kasvuprosessikin. Sitä lietsoi voimistunut sähköinen tiedotus. Joka paikassa laulettiin vallankumouslauluja. Se painoi hiljaiseksi kansan suuren enemmistön, joka varmaan tunsi sisällään, että kyllä nuo [sodan kokeneet] kaverit ja heidän nuoret perheensä tarvitsisivat apua, Yrjö Torikka pohtii. – Nuorison sota-ajan kielteisyyden ymmärtää ehkä siltäkin pohjalta, että kun sodan käyneet ukot kokoontuivat, niin ne puhuivat aina sodasta ja rupesivat ”hyökkäämään”. Lapset kyllästyivät niiden sota-aikaisiin puheisiin, ja Vappu Seppänen, 95, Sotaveteraaniliitto Sulo Leivo, 92, Rintamaveteraaniliitto Olin vajaat 19-vuotias kun sota alkoi ja aloin lotaksi. Olin neljä vuotta muonituslottana. Ei kaikkialla voinut sanoa olleensa rintamalla, monta vuotta piti olla hiljaa. Nyt nuoriso on kiinnostunut näistä asioista ja niistä on mukava puhua. Enää lottia ei paheksuta ja moitita. Sodasta voidaan kertoa monella tavalla. Rivi­ sotilaan arkipäivähän ei ollut mitään sankaritarinaa vaan se oli hyvin epämiellyttävää: oli kylmää, kuraa ja vilua. Kauno Viljaniemi, 92, Sotainvalidien Veljesliitto Pitkään oltiin hiljaa Ilmapiiri vapautuu Rintamamiehet yhdistänyt Aseveljien Liitto lakkautettiin muiden Valvontakomission fasistisiksi tai sotilaallisiksi katsomien järjestöjen tavoin, ja tärkeältä ystävyysverkostolta putosi pohja, kuten Torikka sen muotoili. Sotainvalidien Veljesliitto oli ainoa, joka sai jatkaa toimintaansa ja se mm. järjesti keräyksiä jäsentensä auttamiseksi. Auttamisen Torikka näkee yhtenä merkittävänä tekijänä ilmapiirin vapautumiseen. – Ruvettiin miettimään, että maassa ei ole Mieliala riveissä on muuttunut niin paljon, ettei enää tule negatiivista arvostelua vaan kaikki ovat sen puolesta, mitä veteraanit ovat ja mitä tekevät. Nyt ovat asiat mukavasti.

Teema 15 Veteraanit puhuvat kokemuksistaan. Vas. Kauno Viljaniemi, Vilho Leino, Vappu Seppänen ja Yrjö Torikka. tarpeeksi asuntoja. Syntyi asuntoyhdistyksiä ja veteraaneille alettiin puuhata omia taloja. Tämä levisi koko maahan ja asuntoasiasta saatiin väline, jolla voitiin auttaa veteraanien oloja ilman, että Valvontakomissio leimasi sen fasistiseksi toiminnaksi. Mielestäni se oli hyvä kipinä koko veteraaniaatteelle, Torikka sanoo. Tilanteessa oli kuitenkin ongelma, sillä maanhankintalaki edellytti hakijan olevan naimisissa. Torikka muistuttaa, että sodasta palasi iso joukko poikamiehiä eivätkä he päässeet uuteen asunnon mahdollistaneeseen etuuteen käsiksi ennen kuin Arava-lainsäädäntö laukaisi tilanteen vuonna 1949. Veteraanitoiminta alkoi vakiintua ja lakkautettujen järjestöjen tilalle syntyi uusia. Omien parissa kokoontuminen oli voimaannuttavaa. – Liityin sotainvalidien ja sotaveteraanien yhdistyksiin 1970-luvun taitteessa ja sieltä pikkuhiljaa juttu levisi. Tutustuimme toisiimme ja katsottiin kenen kanssa voi mistäkin puhua, Siitä se alkoi mukavasti mennä ja 1980-luvulla olivat jo murrosajat ohi, Vilho Leino kertoo. Lotatkin järjestäytyivät, eivätkä hekään enää kohdanneet paheksuntaa, kun kertoivat olleensa lottina maata puolustamassa. Tänään tilanne on aivan toisenlainen ja elossa olevat veteraanit, miehet ja naiset, kokevat, että heitä arvostetaan. Yrjö Torikka, 91, Sotaveteraaniliitto Reijo Juvonen, 59, Rintamaveteraaniliitto Vilho Leino, 92, Sotainvalidien Veljesliitto Maanpuolustus ei ole pelkästään sotilaallista vaan kansakunnan pitää kehittyä sisäisesti ja vaurautta pitää lisätä. Resurssit ovat pienet: joudutaan priorisoimaan että rakennetaanko nyt kouluja vai sairaaloita vai vanhainkoteja. Yleinen asevelvollisuus yhdistää kansaa ja armeijaa. Varusmiespalveluksessa on miehiä Syyriasta ja Kongosta, Suomen kansalaisia, ja he kokevat olevansa tasa-arvoisia armeijassa. Armeijassa ei ole väliä minkä värinen on. Kun YYA-sopimus oli voimassa, se vaikutti joka paikkaan. Hyvä kun ei määrännyt mitä saadaan syödä. Kunniakansalaiseksi Nykyään sodan käyneitä arvostetaan ja kunnioitetaan yleisesti. Jokaisella läsnäolijalla on kokemuksia sota-ajan kokemuksista kiinnostuneista nuorista, ja muutama on käynyt kouluissakin puhumassa omasta sota-ajastaan. Muutos on tervetullutta. – Mieliala riveissä on muuttunut niin paljon, että enää ei tule negatiivista arvostelua vaan kaikki ovat veteraanien asian puolesta. Nyt asiat ovat mukavasti, Kauno Viljaniemi toteaa. Esille nostetaan myös veteraanijärjestöjen merkitys, sillä ne ovat toiminnallaan ja kansan myötämielisellä vaikutuksella painostaneet valtiovaltaa veteraaneja koskevien eläk- keiden ja muiden etuuksien syntyyn. Harmillisena he kokevat, että kaikki veteraanit eivät ehtineet nähdä nykyistä arvostusta. – Nyt jo pikkuisen ällöttää puheet kunniakansalaisista, emme me sen enempää tehneet kuin muutkaan. Se hyvinvointi mitä nyt on jaettu – ei sitä niinä hiljaisina aikoina voinut kuvitellakaan, että tällaiseen päästään. Käy sääliksi edesmenneitä veljiä ja siskoja, jotka eivät tästä päässeet osallisiksi, Torikka sanoo. Vaalittavat arvot Nyt eletään sitä aikaa, kun veteraanijärjestöissä sekä niiden yhteisesti perustamassa Tammenlehvän Perinneliitossa pohditaan kuumeisesti mitkä ovat niitä veteraanipolven asioita ja kokemuksia, joiden tulisi siirtyä tulevillekin sukupolville ja sitä, mitkä ovat ne keinot, joilla perinne säilyy. Mitä keskustelijat ajattelevat, mitä he soisivat tulevien sukupolvien muistavan? – Toivon, että heitä muistutettaisiin siitä, että veteraanien ansiosta meillä on vapaa isän-

16 Teema Veteraanien perinne maa. Kun järjestetään veteraanihenkisiä muistotilaisuuksia, niin koulumaailma voisi osallistua vähän runsaammin. Muistomerkeistä tulisi pitää huolta ja niiden ympärille laadittaisiin jonkinlaista tarinaa siitä, mistä muistomerkit kertovat, Sulo Leivo miettii. Nopeasti kehittyvässä tekniikassa nähdään paljon mahdollisuuksia muistitiedon keräämiseen ja netistä löytyykin lukuisia veteraanien kertomuksia videoituna. Asia, mitä sodan kokeneet erityisesti korostavat, on rauha. Siitä kiinni pitäminen, mutta varmasti pakon edessä tulevaisuudessakin tehdään mitä täytyy. – Koko silloisen henkisen ilmapiirin siirtäminen tähän päivään. Silloin koettiin, että ollaan itsenäisessä Suomessa ja meillä on vapaa valta kehittää maata. Ja jos huonosti käy, niin meille suojeluskuntapojille ainakin oli itsestään selvää, että sitten pannaan hanttiin, Torikka pohtii. Hän ei tarkoita pelkästään isänmaallisuutta vaan myös kansan yhtenäisyyttä ja sitä, että maa koetaan puolustamisen arvoisena. – Maanpuolustusta ei pidä ajatella pelkästään sotilaallisena asiana. Kansakunnan pitää kehittyä sisäisesti ja vaurautta pitää lisätä, jotta on mitä puolustaa, Torikka jatkaa. Yhteiseksi hyväksi Jotta yhteiskuntaa ja omaa maataan haluaa puolustaa, se pitää kokea hyvänä. – Meidän hyvä yhteiskuntamme ei ole itsestäänselvyys, vaan sen eteen täytyy tehdä jokaisen sukupolven omat tehtävänsä, Sulo Leivo kiteyttää. Yhteinen asia puhuttaa. Reijo Juvonen (vas.), Lahden Rintamaveteraanien pj Kari Vedenpää, Lahden sotainvalidien pj Pentti Löfgrén ja Sulo Leivo. Kansallisen veteraanipäivän tilanne herättää myös keskustelua, sillä veteraanien määrän vähetessä muutoksen ymmärretään olevan jossakin vaiheessa tarpeen. Päivä halutaan yhä pitää merkittävänä kansallisena juhlapäivänä, sillä se muistuttaa sodan päättymisestä ja rauhan alkamisesta maassamme. – Kun ensimmäinen pääjuhla Lahdessa järjestettiin, niin 10 000 vieraasta noin 9 500 oli veteraaneja Nyt 2 000 vieraasta parisataa on veteraaneja, ei enempää, Sotaveteraaniliiton toiminnanjohtaja Markku Seppä sanoo. Pääjuhlan rinnalle ja ehkä jopa ohikin nousevat maakunnissa vietettävät juhlat, jotka keräävät yhteensä kymmeniä tuhansia ihmisiä. Se kertoo arvostuksesta ja kiinnostuksesta. Niihin vastaaminen ja oikeiden välineiden kautta on nyt ajankohtaista. Yhdessä ja erikseen järjestöt tekevät parhaansa, jotta arvokas kokemus ja asenne eivät katoa viimeisten veteraanien myötä. l Mukana keskustelemassa olivat myös toiminnanjohtajat Markku Seppä Suomen Veteraaniliitosta sekä Tero Tuomisto Rintamaveteraaniliitosta. Teksti Marja Kivilompolo Kuvat Markku Seppä Sodan vammat erottavat muista Sotainvalideilla on oma Terveys jäi rintamalle perinnejärjestönsä, jonka Sotainvalidien Perinnejärjestön puheenjohtaja Lasse Lehtinen muistuttaa sotainvalidien suuresta uhrauksesta isänmaalleen. – Perinnejärjestön tehtävä on pitää elossa muistoa niistä sotasukupolven edustajista, jotka antoivat sankarivainajien jälkeen raskaimman uhrin isänmaan edestä, Lehtinen sanoo. On selvää, että veteraanipolven vanhetessa erot sodissa vammautuneiden ja ”ehjin nahoin” selvinneiden välillä eivät ole enää suuret. Ikä tuntuu ruumiissa ja sodan pelottavat sekä raskaat kokemukset vaativat veronsa haittaasteista piittaamatta. Sen sijaan sillä on merkitystä, että sotainvalidit menettivät rintamalle nuoruusvuosiensa lisäksi terveytensä ja joillakin se on tiennyt suuria vaikeuksia ja kipuja elämässään. – Vammat olivat heidän seuranaan elämän loppuun asti. rooli vielä tässä vaiheessa kun piiritoiminta on aktiivista, on kaksijakoinen. Nyt se auttaa jäseniä arjessa mutta jatkossa se kertoo edelleen heidän tarinaansa. Veteraaneja arvostetaan ja heidän muistoaan halutaan vaalia sittenkin, kun viimeisestäkin on aika jättänyt. Kuva: Vesa Matti Väärä Perinnejärjestön rooli nyt ja tulevaisuudessa Sotainvalidien Perinnejärjestö ja sen alueelliset yhdistykset suorittavat nyt kahtiajakois-

Teema ta tehtävää. Toisaalta yhdistysten väki tekee erinomaisen tärkeää, vapaaehtoista työtä auttaessaan sotainvalideja, heidän puolisoitaan ja leskiään heidän arjessaan. Perinneyhdistysten tärkeä tulevaisuuteen liittyvä tehtävä puolestaan on vastata omalla alueellaan siitä, että sotainvalidien uhrauksista sekä periksiantamattomasta asenteesta kuulevat tulevatkin sukupolvet. – Siirtymävaiheessa, kun Veljesliiton piirien toiminta on loppumassa, perinneyhdistysten on huolehdittava järjestöpäätösten mukaisista velvoitteista vielä elossa olevia sotainvalideja kohtaan, Lehtinen sanoo ja viittaa niiden tehtävään huolehtia alueensa viimeisistä sotainvalideista ja heidän leskistään. Muistoa vaalitaan yhdessä ja erikseen – Tavat, joilla sotainvalideja muistetaan sen jälkeen kun yksikään autettava ei ole elossa, voivat vaihdella seutu- ja paikkakunnittain, Lehtinen sanoo. Sotainvalidien merkityksestä ja muistosta voidaan kertoa esimerkiksi kouluissa, puolustusvoimissa ja järjestöissä. Yksi näkyvä ja ihmisten mieliin jäänyt asia on Veljesliiton logo eli katkennut kalpa. Se on vahva symboli, jonka ihmiset tunnistavat ja sen pitää jatkossakin näkyä yhteisissä tilaisuuksissa. – Veljesliiton lipun on liehuttava heti Suomen lipun jälkeen isänmaallisissa juhlissa, Lehtinen painottaa. Huhtikuussa vietettävän kansallisen veteraanipäivän muutostarpeita mietitään. Veteraanien sekä heidän järjestöjensä viesti on, että päivästä tulisi pitää kiinni ja se pitäisi muistaa sodan loppumisen sekä rauhan alkamisen päivänä. Tuona päivänä ansaitun kiitoksensa saa koko veteraanipolvi, jonka kaikki työ oli arvokasta ja Suomen itsenäisyydelle välttämätöntä. Sotainvalidien Veljesliitto on tänä vuonna Ensimmäisen kerran kansallista veteraanipäivää vietettiin Lahdessa vuonna 1987. luopunut sotainvalidiviikosta ja siirtynyt viettämään liiton perustamispäivää 18. elokuuta sotainvalidipäivänä. Lehtinen näkee päivässä potentiaalia vielä isompaan tapahtumaan. – Henkilökohtaisesti haluaisin, että valtiovalta julistaa liiton perustamispäivän valtakunnalliseksi sotainvalidipäiväksi. Silloin muiston vaaliminen keskittyy luontevasti tuon päivän ympärille muita vastavia päiviä unohtamatta. l Marja Kivilompolo Vuonna 2014 kansallisen veteraanipäivän pääjuhla järjestettiin Mikkelissä. 17

18 Hyvinvointi Oulunkylän koiraystävät hurmaavat Koirat ovat todella ihmisen parhaita kavereita. Niiden silittäminen tekee fyysisesti hyvää ja läsnäolo tuo mukavaa vaihtelua myös vanhustyöhön. l Oulunkylän kuntoutussairaalassa on käynyt koiria jo usean vuoden ajan. Talossa tuttuja karvakuonoja ovat useita paikkoja kiertävä Bernin halikoira, henkilökunnan satunnaisesti vierailevat koirat sekä toimitusjohtaja Katja Ilvosen colliet Rico ja Luca, jotka ovat kulkeneet talossa pennusta asti. – Rico ja Luca käyvät täällä noin kerran kuukaudessa. Käynnit riippuvat minun työaikatauluistani, sillä koirien vieraillessa kuljen niiden kanssa ympäri taloa, Katja kertoo. Koirien vierailut sovitaan päiville, jolloin ei ole kokouksia tai muutenkaan kiireistä aikataulua, joten Katjakin voi rauhassa jutella asukkaiden ja kuntoutujien kanssa. Aamupäivän aikana Katja pääsee myös kyselemään asukkaiden kuulumisia ja he kiittelevät talon toimintaa. Tervetuloa koirat! Voisi kuvitella, että eläinten tuominen hoitolaitoksiin vaatisi paljon paperityötä ja sääntöviidakon selvittämistä. Näin ei kuitenkaan ole vaan vierailuista päätetään talokohtaisesti. Yleistä eläinten vierailuja kieltävää sääntöä ei ole kunhan vain pitää huolen muutamista perusasioista. – Oulunkylässä koirat vierailevat yleisissä tiloissa sekä sotainvalidien ja veteraanien osastolla. Käymme myös tervehtimässä pitkäaikaishoidossa olevia muistisairaita. Sairaalatasoisille jatkohoito-osastoille ei koiria kuitenkaan hygieniasyistä viedä, Katja sanoo. Koirat saavat aina hyvän vastaanoton ja ohikulkevat ihmiset käyvät silittämässä niitä. Koirista on helppo jutella ja niiden läsnäolo ko- Erkki Tolvanen iloitsee koirien vierailusta, sillä ne ovat mukavaa ajanvietettä ja niiden silittäminen tekee hyvää. hentaa nopeasti huonossa kunnossa olevien asukkaiden vointia. – On hurjaa nähdä, kuinka muistisairaat sanovat koiralle muutaman sanan vaikkeivat he tavallisesti puhu enää ollenkaan. Koiria kumarrutaan silittämään huonostakin asennosta. Useat tutkimukset osoittavat, että koiran silittäminen alentaa sydämen sykettä ja verenpainetta sekä laskee kortisolin eli stressihormonin määrää. Koiran silittämisen ja jopa pel- kän katseen on todettu nostavan ihmisen oksitosiinitasoa, mikä vähentää ahdistusta, stressiä ja aggressiivisuutta sekä lisää sosiaalista interaktiota ja nostaa kipukynnystä. Tietoa hyödynnetään monipuolisesti: useissa hoitolaitoksissa asuu eläimiä, koirien rauhoittavaa läsnäoloa käytetään lasten keskittymistä vaativissa tehtävissä ja vapaaehtoisryhmät kiertävät koiriensa kanssa eri laitoksissa ja antavat asukkaille mahdollisuuden halata ja silittää koiriaan. Odotetut vieraat Helena Muurinen (vas.) ja Lyylia Ryynänen innostuvat kertomaan koiramuistoistaan. Ricoa ja Lucaa on helppo lähestyä ja ne tunnetaan talossa, sillä ne ovat kulkeneet siellä emäntänsä Katja Ilvosen mukana pennusta asti. Joillakin sotainvalideilla on koirille omia herkkuja, joilla he palkitsevat kilttejä koiravieraita. Koirat muistetaan ja ne muistavat asukkaat. – Eräällä nyt jo edesmenneellä sotainvalidilla, Sulolla, oli erikoisen hyvä suhde Ricoon. Taloon tullessaan Rico juoksi ensin sen keinutuolin luo, jolla Sulolla oli tapana istua kuntoutuksessa käydessään. Vieläkin muistellaan sitä, kun Sulo uskoi Ricon pelastaneen hänen hengen: kun hänelle eräänä yönä tuli kotonaan kohtaus, näki hän silloin Ricon silmissään. Ja kun Sulo tuli aamulla päiväsairaalaan, olikin ilo suuri ja kyyneleet tulivat, sillä Rico olikin vastassa! Katja muistelee.

Vieraskynä 19 Terveillä ja kivuttomilla jaloilla eteenpäin Vanheneminen tapahtuu jokaisella omaa vauhtiaan, mutta se etenee tietyn aikataulun mukaisesti kuten kasvu- ja kehityskaudetkin. Ruumiin rakenne muuttuu niin luiden, rasvakudoksen kuin lihastenkin suhteen. Jalkojen kunto vaikuttaa toimintakykyyn hitaana kävelynä, heikentyneenä tasapainona ja kohonneena kaatumisriskinä. Iäkkäillä jalkavaivat ovat yhteydessä sekä ikään että kykyyn hoitaa jalkoja itse. Keho painuu kasaan ja jalkakaarten laskeutuessa jalkaterät pitenevät, usein myös levenevät. Jalkakipuja ilmenee usein päivittäin. Kivut ja nilkan vajaa liike sekä koukistus- että ojennussuuntaan yhdessä heikentyneen lihasvoiman kanssa vaikeuttavat kävelyä. Tuolilta nouseminen vaikeutuu, ja tasapainon hallinta heikentyy. Jalkavaivat tulkitaan usein raihnaisuudeksi. Jalkavaivat tulkitaan usein virheellisesti ikään liittyväksi raihnaisuudeksi sen sijaan, että vaivojen syitä selvitettäisiin ja hoidettaisiin. Jalkavaivojen ja -sairauksien hoidolla, oikeilla sukka- ja kenkävalinnoilla ja jalkojen lihasharjoituksilla sekä erilaisilla liikkumisen apuvälineillä voidaan tukea terveyttä ja toimintakykyä. Jalkojen terveyteen vaikuttavat muun muassa ihon, kynsien, tuki- ja liikuntaelimistön (luut ja lihakset) ja hermoston (tuntoaisti, liike- ja tasapainoaisti) kunto. Ikääntyessä Vanhoja tekijöitä Koirat ovat rauhallisia ja tottuneet monenlaisiin yllättäviinkin ääniin, jotka ovat talossa tyypillisiä. Koirien vierailu voi saada asukkaat myös liikuttumaan. – Joillakin mieli liikuttuu, saattaa tulla kyynelkin. Varsinkin Rico aistii tämän ja nousee tassuineen polvelle lohduttamaan ja antaa rauhassa halata itseään. Kyyneleiden jälkeen asukkaalle tulee kuitenkin aina hyvä mieli. Ystäväkoiratoiminnassa, kuten Ilvonen tätä nimittää, onkin tärkeää, että koirat ovat rauhallisia tilanteessa kuin tilanteessa. Virallisia terapia- tai kaverikoirakoulutuksia koirat eivät ole käyneet. Se ei ole välttämätöntä jos vierailupaikka löytyy muilla tavoin. – Iäkkäiden ja usein heikkokuntoisten, erilaisilla apuvälineillä liikkuvien ja muistisairaidenkin parissa työskentely edellyttää koirilta varmuutta, rohkeutta, hyvää käytöstä sekä ystävällisyyttä ja halua itse ottaa kontaktia näihin ikäihmisiin, Katja kertoo ja muistuttaa, että ohjaaja on koko ajan vastuussa koirastaan ja se pitää tuntea hyvin. iho ohenee, sen joustavuus ja elastisuus häviää. Jaloissa ja jalkaterissä ikääntyminen näkyy ihon kuivumisena verenkierron heiketessä. Tämän vuoksi ihosolujen uusiutuminen sekä haavojen paraneminen hidastuvat. Ohentuessaan iho muuttuu läpäisevämmäksi, minkä seurauksena ärsyttävät aineet ja mikrobit läpäisevät ihonpinnan helpommin ja iho tulehtuu. Kivuttomien jalkojen avainsanat ovat ehjä iho ja siistit kynnet. Iäkkäillä on runsaasti jalkaongelmia. Varpaiden asentomuutoksista vaivaisenluut ja vasaravarpaat ovat yleisimpiä. Ihomuutoksista tyypillisimpiä ovat ohut ja kuiva iho, kantapäiden ja päkiöiden ohentunut rasvapatja, kovettumat ja känsät sekä varvasvälihautumat. Erilaiset perussairaudet vaikuttavat usein jalkaterveyteen. Jalkojen hoidosta on huolehdittava erityisen tarkkaan, jos sairastaa diabetesta, reumasairauksia tai psoriasista. Diabetes voi aiheuttaa jalkojen tuntopuutoksia, verenkiertohäiriöitä, jalkahaavoja ja amputaation. Reumasairaudet voivat tuoda tullessaan varpaiden virheasentoja sekä jalkakipuja. Psoriasis puolestaan voi aiheuttaa jalkakipujen lisäksi ihovaivoja. Jalkaterveyttä voi hoitaa itsekin muistamalla pitää iho ehjänä ja joustavana. Hyvä hygienia on tärkeää mutta päivittäinen vesipesu riittää. Kuivattavaa saippuaa tulee myöhemmäksi, jotta ehtisi silittää koiria ja jutella Sotainvalidi-lehden toimittajan kanssa. – Rintamalla ollessamme osastossamme oli koira. Taru-niminen saksanpaimenkoira, joka osallistui parin, kolmen päivän retkillekin. Oli kiva, kun oli koira mitä silittää ja paijata, Erkki muistelee. Hän pitää koirien vierailuja miellyttävänä ajanvietteenä. Hänen mielestään niiden silittämisestä syntyvä mielihyvä on hyväksi etenkin muistihäiriöisille vaikka toki kaikille muillekin. Entä laskeeko koiran silittäminen hänen stressitasoaan? – Mitä se stressi on? Ei tämän ikäisellä saa sellaista olla. Minulla on hyvä elämä, hyvä vaimo, hyvä tulla aina tänne Oulunkylään, joka on kuin toinen koti ja johon olen ollut tyytyväinen kaikki nämä vuodet kun olen saanut tällä käydä. Minulla ei ole tarvetta stressille, Erkki nauraa ja kumartuu rapsuttamaan vieressä istuvaa Ricoa. l Marja Kivilompolo Koirat tuovat vaihtelua Sotainvalidi Erkki Tolvanen, 96, tuntee Ricon ja Lucan hyvin. Vierailut ovat niin odotettuja, että hän järjesti päivän kotikyytinsäkin hiukan Koiran silittäminen laskee stressihormonia. Kuva: Katja Ilvonen välttää, voidepesun voi tehdä tarvittaessa. Varpaanvälit pitää kuivata huolella eikä niitä saa rasvata jalkojen rasvauksen yhteydessä. Terveet ja oikein leikatut kynnet ovat osa jalkaterveyttä. Liian paksut kynnet voi hioa ammattilaisella ohuemmaksi ja kuivia kynsiä voi rasvata. Jalkojen kivuttomuutta edesauttavat ehjä iho ja siistit kynnet. Nivel- ja lihaskivuissa sekä asentomuutoksissa on syytä ottaa yhteys jalkaterapeuttiin. Turvonneiden jalkojen vuoksi voi hakeutua jalkaterapeutin, lymfa­terapeutin tai lääkärin pakeille. Tärkeää olisi muistaa myös oikeankokoisten sukkien ja kenkien merkitys jalkojen terveydessä. Sukkien tulisi olla sellaiset, joissa on kiristämätön resori. Kengät eivät saa puristaa mistään ja ne tulisi valita säiden mukaan. Nykyinen suositus on, että kengät olisivat mahdollisimman kevyet, ohuet ja joustavat. Jalkojen kunnon kannalta tärkeää on myös riittävä lihasvoima. Yhteistyötä iäkkään ihmisen jalkaterveyden tukemiseksi tehdään jalkojenhoidon ammattilaisten, hoitotyöntekijöiden sekä omaisten kesken. Veera Keltanen, jalkaterapeutti (AMK), Vuosaaren jalkaterapiakeskus

20 Puolisojäsen Jenny Honkaniemen villasukkalahjoitus vastaanotettiin ilolla. Kuvassa vasemmalta potilasemäntä Eija Uusi-Hakimo, Jenny Honkaniemi, apulaisosastonhoitaja Anne Ikäheimo, yli­ hoitaja Sirpa Vanha­sasiHuida ja osastonhoitaja Kirsti Knaapi. Lämmin kiitos vuosikymmenten jälkeen l Lappajärvellä asuva pirteä rouva vietti ikimuistoisen päivän Helsingissä, kun hän lokakuisena aamupäivänä saapui saattajana olleen tyttärensä kanssa Lastenklinikalle. Syy vierailuun löytyy useiden vuosikymmenten takaa, kun Jenny Honkaniemen, 91, vanhin poika sairastui vakavasti vain 7 vuoden iässä. – Teuvo sairastui virusperäiseen munuaistulehdukseen. Häntä ei voitu hoitaa kotona Lappajärvellä, sillä meillä ei ollut mahdollisuutta kuvata munuaisia eivätkä kunnanlääkärit nähneet toivoa, Jenny muistelee. Eräs pojan tutkineista lääkäreistä kehotti viemään hänet Helsinkiin Lastenklinikalle. Näin tehtiin ja 2,5 viikon hoidon jälkeen hän palasi terveenä kotiin. Pirteä vieras ihastuttaa Nyt Jenny on tullut tyttärensä Arja Ollin kanssa käymään Lastenklinikalla mukanaan 40 paria lasten ja vauvojen kauniita villasukkia, jotka hän on «tikuttanut» kotonaan – toimettomana kun ei osaa olla, niin villasukkia syntyy kovalla vauhdilla. Hän halusi lahjoittaa ne Las- tenklinikalle kiitoksena siitä hyvästä hoidosta, jonka hänen poikansa siellä aikanaan sai. Lastenklinikalla vastaanotto on iloinen ja lämmin. Kakkukahvien lomassa muutama hoitaja, ylihoitaja ja potilasemäntä ihastelevat Jennyn tuomisia. – Nämä ovat arvokkaita ja tarpeellisia tuomisia. Etenkin kun perheissä ei enää aina ole kutomistaitoisia ihmisiä, hoitajat kiittelevät. Ihastelua herättää myös Jennyn pirteä olemus ja hyvä kunto. Kun hän toteaa, ettei ole joutunut vielä silmälasejakaan hankkimaan, saa se aikaan makeat naurut naisissa, joilla kaikilla on lasit silmillä. – Tikuttaessa (eli kutoessa) silmät ja kädet saavat hyvää harjoitusta, Jenny toteaa. Yhteinen työ lasten parissa Keskustelu kääntyy nopeasti lapsipotilaisiin ja työhön lastensairaalassa, kun käy ilmi, että Jennylläkin on siitä kokemusta. Hän on nimittäin itsekin työskennellyt nuorena Kannuksen lastensairaalassa yöhoitajana. – Yhtenä yönä sairaalaan tuotiin keskosena syntyneet kaksoset. Lusikalla syötin heitä ja Jenny pääsi ylihoitaja Sirpa VanhasasiHuidan kanssa tutustumaan keskososaston toimintaan. heidät pidettiin lämpimänä vesipullojen avulla, Jenny muistelee. Öisin lastensairaalassa oli vuorossa yksi hoitaja ja lapsia oli kolmisen kymmentä. Hätätapauksissa hoitaja sai soittaa ylihoitajalle, jonka asunto oli sairaalan yhteydessä. – Mutta hyvin pärjättiin, Jenny toteaa. Hoitajat kuuntelevat hämmästellen Jennyn tarinoita, niin erilaisia ajat olivat nykypäivään verrattuna. Vanhemmat lasten rinnalla Paljon muutoksia on tapahtunut myös lasten vanhemmissa ja heidän roolissaan sairastavan lapsen vierellä. – Nykyään tutkimuksissa ollaan pari päivää ja siinä välillä pyritään käymään kotona. Vanhemmat tai toinen vanhemmista on yleensä koko ajan mukana, hoitajat kertovat. Jenny kävi hakemassa poikansa Helsingistä, kun tämä oli tarpeeksi terve päästäkseen kotiinsa. Tuolla matkalla Jenny pääsi yllättäen vierailulle arvovaltaiseen seuraan. – Päästyäni sisään sairaalaan tuli osastonhoitaja ja talutti minut kädestä pitäen ulos. Ihmettelin, että enhän minä ole ehtinyt vielä mitään pahaa tekemään. Mutta hän veikin minut lääkäri Arvo Ylpön asuntoon, jossa join kahvit hänen ja vaimonsa kanssa, Jenny kertoo. He olivat tutustuneet aikanaan Kannuksessa kun Jenny työskenteli lastensairaalassa ja Ylppö vieraili sairaalassa. Jenny muistelee arkkiatri Ylppöä mukavana ja maanläheisenä ihmisenä. Apuna parakkialueella Jenny Honkaniemi on kotoisin Karjalasta, Jänisjärveltä. Koti kuitenkin jäi taakse talvisodan syttyessä. Jenny ei enää koskaan palannut vanhaan kotipaikkaansa vaan evakkotie vei hänet Kiteelle ja Nilsiään ja sieltä lopulta Kannukseen. – Olihan se hankalaa, kun omasta kodista annettiin tunti aikaa pakata ne, mitä mukaan halusi ottaa, Jenny muistelee.

21 Hän oli sota-aikana muutaman kuukauden pikku-lottana Jänisjärven asemalla parakkialueella, ja tämän ajan myötä hänellä on myös rintamatunnus. – Tein vähän kaikkea: autoin muonituksessa ja hoidin haavoittuneita. Eräs mies oli niin pahasti haavoittunut, että lääkäri komensi minut pitämään häntä kädestä kiinni, sillä mitään ei ollut hänen kohdallaan tehtävissä. Pidin häntä kädestä siihen asti kunnes lääkäri tuli ja sanoi, että voin irrottaa otteeni. Jenny on ollut aktiivisesti mukana Rintamanaisten osastossa. Hänen edesmennyt miehensä oli sotainvalidi ja Jenny onkin mukana myös Lappajärven sotainvalidiosastossa. Elämään on mahtunut paljon kokemuksia – hyvää ja raskasta. Kaikesta huolimatta Jenny on säilyttänyt positiivisen mielen ja asenteen elämää kohtaan. – Ei auta olla katkera, sillä maailmassa pitää mennä eteenpäin, Jenny hymyilee. l Piirit toimivat Seuraavilta sivuilta voit tutusta sotainvalidipiirien toimintaan ja tuleviin tapahtumiin. Huomaathan, että lisää kuvia menneistä tapahtumista sekä muuta tietoa piirien toiminnasta löytyy Veljesliiton kotisivuilta osoitteesta www.sotainvalidit.fi ja siellä välilehdestä Piiritoimistot. Liikunta pitää kunnossa! Jenny sai muistoksi käynnistään Lastenklinikoiden Kiitos-nallen. Sisä-Suomen piirin jäsenet ovat olleet reippaita ja osallistuneet isoin joukoin liikuntatapahtumiin. Sivu 30 Marja Kivilompolo sivu 30 Kirjaesittelyjä Lauri Lehtonen, Timo Leine, Ohto Manninen Sanomasieppaajia ja koodinmurtajia Docendo, 359 s. Sotainvalideja radiotiedustelussa Sotainvalideja toimi jatkosodan aikana diplomaattiviestien sieppaajina. Päämajan Radiopataljoonaan perustettiin helmikuussa 1942 uusi 5. komppania, jonka tehtävänä oli siepata Suomeen radioteitse saapuvia ja lähteviä diplomaattisanomia. Komppania sijoitettiin aluksi Otaniemen kartanoon, josta se vuoden 1943 alussa siirrettiin Kauniaisiin Kavallintien varrella olevaan Lepokotiin ja läheiseen Grankulla Samskolaniin. Diplomaattiviestien tiedustelu oli vain osa Radiopataljoonan tehtävistä. Päätehtävä oli punaarmeijan maa-, ilma- ja merivoimien radiotiedustelu. Koska Radiopataljoonan muista yksiköistä ei ollut mahdollista irrottaa valmiiksi koulutettuja sähkötyskuuntelijoita, päätettiin kouluttaa tehtävään ensin viisi talvisodan jalkainvalidia, joiden tehtävänä myöhemmin oli toimia seuraavien koulutuserien ryhmäesimiehinä. Esimerkiksi kolmannelle koulutuskurssille otettiin oppilaiksi 40 sotainvalidia. Puna-armeijan kesän 1944 suurhyökkäyksen vuoksi 5. radiokomppania siirrettiin Uuteenkaupunkiin. Siellä noin 200 sotilaan joukko herätti huomiota, mutta vain harva tiesi, mitä väkeä pikkukaupunkiin oli tullut. Sähköttäjien perusvaatimuksena oli musikaalisuus ja hyvä rytmitaju. Vapaa-ajallaan he järjestivät erilaisia musiikkitilaisuuksia, joissa esiintyi 5. komppanian oma orkesteri ”Turha Toivo”. Sanomasieppaajia ja koodinmurtajia on varsin perusteellinen teos Suomen radiotiedustelusta, joka oli kansainvälisesti korkealla tasolla. Sanomien sieppaajat olivat sähkötystaitoisia henkilöitä ja koodinmurtajat, jotka avasivat salatut viestit, matemaattisesti ja kielitieteellisesti lahjakkaita. Suomi luovutti sieppaamiaan ja osin avaamiaan neuvostoliittolaisia sanomia muille maille ja sai vastapalveluksena näiden sieppaamia viestejä. Eniten yhteistyötä oli Englannin (jatkosodan alkuun saakka), Ruotsin, Saksan, Japanin ja Unkarin kanssa. ”Parhaina aikoina vihollisen käskyjä luettiin jo ennen kuin varsinainen vastaanottaja ne selvitti.” Eniten radiotiedustelusta oli hyötyä sodanjohdolle 1941 hyökkäysvaiheessa ja kesällä 1944. Diplomaattiliikenteen tiedustelulla Suomen korkein johto sai vajaan viikon viiveellä salaista tietoa, joka helpotti ulkopoliittisten ratkaisujen tekemistä sota-ajan vaikeissa oloissa. Lue lisää kirjaesittelyjä sivulta 41. sivu sivu 38 Tunnetko jo palveluneuvojasi? Suur-Savon piirin alueella toimivat palveluneuvojat esittäytyvät ja kertovat toiminnastaan.Sivu 31 Kirkkopäivillä Lapissa Lapissa järjestettiin tänä vuonna kolmet kirkkopäivät. Rauni Mannermaa esiintyi Ivalossa. Sivu 38 31

Piirit toimivat HELSINKI Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0243 Helsingin piirin kuulumisia Vuosikokoukset Piirin vuosikokous 14.3.2017 Sotainvalidien Veljesliiton Hel­ singin piiri ry:n sääntöjen mukai­ nen vuosikokous pidetään tiistaina 14.3.2017 klo 10 alkaen Hotelli Art­ hurissa osoitteessa Vuorikatu 19, 00100 Helsinki. Kahvitarjoilu al­ kaa klo 9. Piirin sääntöjen mukaan vuosikokoukseen voivat osallistua sotainvalidi-, puoliso- ja tukijäse­ net. Puoliso-ja tukijäsenillä on läs­ näolo- ja puheoikeus, muttei ääni­ oikeutta. Vuosikokouksessa käsitel­ lään piirin sääntöjen määrittelemät vuosikokousasiat. Lisäksi esityslis­ talla on sääntömuutosasia: pääte­ tään otetaanko Helsingin piirissä käyttöön Sotainvalidien Veljeslii­ ton mallisäännöt ja koska. Mahdol­ lisissa äänestystilanteissa äänioike­ us on piirimme varsinaisilla sotain­ validijäsenillä, valtakirjojen käyttö ei ole sallittu. Asiat ratkaistaan yk­ sinkertaisella äänten enemmistöllä. Juhlasalissa on induktiosilmukka, joka helpottaa osaltaan kuulemis­ ta ja kokouksen seurantaa. Hotel­ li Arthur on myös luvannut meil­ le, että porraskiipijä (helpottaa rap­ pusissa liikkumista) on kunnossa ja paikalla on henkilö, joka myös osaa sitä käyttää. Osallistumalla vuosikokoukseen voit vaikuttaa piirimme tulevaan toimintaan. Tervetuloa! Piirin huoltotoiminnasta vuon­ na 2017 ilmoitetaan koko jäsenis­ tölle vuosikokouksen jälkeen il­ mestyvässä Veljeskirjeessä. Jaostojen vuosikokoukset Piirihallitus toivoo, että kaikissa jaostojen vuosikokouksissa kes­ kusteltaisiin jaoston toiminnan jatkamisesta vuoden 2017 jälkeen tai mahdollisesta purkautumisesta vuoden 2017 lopussa. Haagan jaoston viimekeväi­ nen vuosikokous päätti, että jaos­ to lopettaa toimintansa 31.12.2016. Jaoston sotainvalidi-, puoliso ja tu­ kijäsenet siirtyvät 1.1.2017 alkaen Kanta-Helsingin jaoston jäseniksi. Jäsenet voivat osallistua Kanta-Hel­ singin vuosikokoukseen 24.1.2017. Helsinki Itä-Helsingin jaoston vuosiko­ kous pidetään tiistaina 17.1.2017 klo 12 Matteuksen kirkon Olavussalissa. Tarjolla virvokkeita. Ko­ koukseen ovat tervetulleita Itä-Hel­ singin jaoston sotainvalidi-, puoli­ so- ja tukijäsenet. Kanta-Helsingin jaoston vuo­ sikokous pidetään Hotelli Arthu­ rin ruokasalin perätiloissa tiistai­ na 24.1.2017 klo 12. Tilaisuus alkaa lounaalla ja jatkuu kokouksella. Ei ennakkoilmoittautumisia. Haagan jaoston jäsenet ovat sydämellises­ ti tervetulleita tutustumaan uuden jaostonsa toimintaan ja jäseniin. Malmin jaoston vuosikokous pidetään maanantaina 23.1.2017 klo 16 Tapanilan kirkon seurakun­ tasalissa. Jäsenet tervetuloa päättä­ mään Malmin jaoston vuoden 2017 toiminnasta. Munkinseudun jaoston vuo­ sikokous pidetään torstaina 19.1.2017 klo 14 Munkkivuoren kirkon seurakuntasalissa, osoite Raumantie 3. Tilaisuudessa kahvi­ tarjoilu. Tervetuloa! Vantaan jaoston vuosikokous pidetään torstaina 26.1.2016 klo 13 Kahvitupa Laurentiuksessa. Osoi­ te on Kirkkotie 47 01510 Vantaa. Kahvitarjoilu. Jäsenet sydämelli­ sesti tervetuloa päättämään jaos­ tomme toiminnasta. Muuta Puolisojäsenkerho kokoontuu ke­ vätkaudella 2017 Kampin palvelu­ keskuksessa (kerhohuone Fade) perjantaisin klo 10.30 seuraavasti: 27.1., 24.2., 31.3., 28.4.ja 19.5. Oh­ jelmien varmistuttua niistä ilmoite­ taan tarkemmin kevään Sotainvali­ di-lehdissä ja Veljeskirjeissä. Puolisojäsenet! Lähettäkää pii­ ritoimistoon hyvissä ajoin ennen vuoden loppua jalkahoitokuittin­ ne. Mikäli verotodistuksenne ei vielä ole piiritoimistossa, laittakaa se mukaan sekä pankkitilinne nu­ mero FI-muodossa. Piiri ei korvaa vuonna 2017 tulleita vuoden 2016 hoitokuluja. Facebookissa on perustettu vil­ lasukkaryhmä, jonka tarkoitukse­ na on kutoa jokaiselle sotiemme tunnuksen omaavalle veteraanille villasukat. Sukat jaetaan veteraa­ neille vuoden 2017 aikana. Mikäli kutominen kiinnostaa, ota yhteyt­ tä Terhiin puh. 09 4785 0243 ja saat häneltä ohjeet ja lankojen värikoo­ dit. Helsingin yhteyshenkilönä toi­ mii Helsingin seudun sotaveteraa­ nipiiristä Sinikka Watjus puh. 050 441 4704. Hengellinen iltapäivä Helsin­ gin Seudun Sotaveteraanipiiri jär­ jestää Helsingin alueen kaikille ve­ teraaneille hengellisen tilaisuuden Kampin palvelukeskuksessa (ker­ hohuone Fade) kuukauden vii­ meisenä keskiviikkona klo 12.30– 14.30 seuraavasti: 25.1., 22.2., 29.3. ja 26.4. Kahvitarjoilu. Tilaisuuk­ sia isännöi Pentti Perttula. Huom! Tiloissa on ravintola Kamppi Pal­ mia, jossa on mahdollisuus edulli­ seen lounasruokailuun omalla kus­ tannuksella esim. klo 11.45–12.25. Kuntapalvelut 10 %:in haittaasteen omaaville sotainvalideille 1.1.2017 voimaan tulevan lain myötä myös 10 %:in haitta-asteen omaavat sotainvalidit saavat kunta­ palveluita. Helsingissä kotihoitoyk­ sikkö ottaa yhteyttä sotainvalidiin. Palveluneuvoja Ritva Vähäkotamä­ ki on puhelinyhteydessä 10 %:iin vantaalaisiin sotainvalideihin. Avun tarpeen kartoitus Piiri pyrkii päivittämään tietonsa so­ tainvalidijäsentemme elämänti­ lanteesta ja avuntarpeesta yhdes­ sä Oulunkylän kuntoutussairaalan palveluneuvojien Ritva Vähäkota­ mäen ja Riikka Kossilan kanssa. Lähestymme jäseniämme kysely­ kirjeellä ja toivomme kaikkien pa­ lauttavan vastauksensa piiritoimis­ toon mukana olevassa ”postimaksu maksettu” -vastauskuoressa. Aloi­ tamme kartoituksen joulukuussa Haagan jaostosta ja toivomme saa­ vamme kesään mennessä kartoitet­ tua koko sotainvalidijäsenistömme. Vantaan veteraanipalveluista vastaa 31.12.2016 asti Kaarin Pelto­ nen puh. 09 8392 3883 tai 040 719 6057. Väliaikaista majoitusta ja apua remontin ajaksi Helsinki: Putki-tai hissiremon­ tin ajaksi voi tiedustella tilapäistä vuokra-asuntoa kiinteistövirastosta puh. 09 310 34176 arkisin klo 9-10. Nämä pienet yksiöt sijaitsevat Myl­ lypurossa. Myös Kettutien palvelu­ talo, Myllypuron Helykoti, Helan­ derkodit, Onnitalo ja Kiinteistö­ harmonia Mäkitorpantie 19 vuok­ raavat asuntoja määräaikaisesti henkilöille, jotka joutuvat muutta­ maan remontin ajaksi pois omasta asunnostaan. Vantaa: Erihintaisia ja myös es­ teettömiä väliaikaismajoituksia on tarjolla Vantaan alueella. Näitä voi etsiä internetistä hakusanoilla ”Vä­ liaikainen majoitus, Vantaa, kalus­ tettu asunto”. Kauppakassi-palvelu auttaa, jos ostosten kantaminen on hankalaa. Hakusanalla ”Kauppakassi” löytyy internetistä palvelua tarjoavia yri­ tyksiä. Nettikaveri auttaa tiedonhaus­ sa internetistä ja seniorineuvon­ nan asiakasneuvoja neuvoo ja oh­ jaa. He ovat tavattavissa Tikkurilan Vantaa-infossa tiistaisin klo 10–12 sekä Myyrmäen Vantaa-infoissa keskiviikkoisin klo 10–12. Puhelimitse seniorineuvontaan saa yhteyden arkisin klo 8.15–16 numerosta 09 8392 4202. Senio­ rineuvonnan kautta kartoitetaan mahdollisten tukitoimien tarve ja tarvittaessa saatte yhteyden alueen­ ne sosiaalityöntekijään. Joulutervehdys Helsingin piirin puheenjohtajalta Hyvät sotainvalidiveljet ja sisaret! Vuosi lähenee loppuaan ja joukot harvenevat, minäkin nuorimpana sotainvalidinakin käyn jo pitkäl­ le 80 vuotta. Moni tuttu veli ja si­ sar on päättyvänä vuonna siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Kun tulin pu­ heenjohtajaksi lähes 20 vuotta sit­ ten, oli piirin joukko 2 000 hengen luokkaa – nyt 200. Silloin oli tou­ hua ja toimellisuutta: tehtiin kun­ toutus- ja muita ulkomaanmat­ koja, mökkeiltiin Renkajärvellä, elokuvia ja teatteriesityksiä riitti. Nyt voimat ovat monella vähissä. Olemme kuin säästöliekillä – yri­ tämme ylläpitää terveyttä ja elä­ män liekkiä. Itse olen tämän talven Espanjan Fuengirolassa, poikani Roni käy täällä suomalaista kou­ lua. Kuukausittain käyn Helsingis­ sä eri kokouksissa, mm. sotainva­ lidikokouksissa. Monet teistä tapa­ sinkin joulujuhlassamme. Äitiäni­ kin, 104-v., käyn kuukausittain ter­ vehtimässä Tornion Veljeskodissa. Yhteiskunta on pitänyt meistä koh­ tuullista huolta – ainakin nyt kun lievävammaistenkin kuntapalvelut vihdoin saadaan käyntiin. Tällä ly­ hyellä katsauksella meistä ja Teistä haluan toivottaa kaikille rauhallis­ ta joulua ja onnellista uutta vuotta! Seppo Kanerva, puheenjohtajanne Haagan jaoston lopettaessa toimin­ tansa 31.12.2016 piirihallitus kiit­ tää jaoston toimenmiehiä ja nai­ sia pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta työstä alueen jäsenistön hyväksi. Piirihallitus ja piirin jaostot toi­ vottavat rauhallista ja hyvää joulua sekä onnellista uutta vuotta 2017 kaikille Helsingin piirin jäsenille ja yhteistyökumppaneille. Piiritoimisto on joululomalla 23.12.–31.12.2016. Terhi Silenius Pixhill.com 22

Uusimaa Piirit toimivat 23 UUSIMAA Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0225 Puheenjohtajan joulutervehdys Sotainvalidien Veljesliiton Uuden­ maan piirin osastoissa on kuluneen vuoden aikana tehty hyvin arvo­ kasta työtä sotainvalidien ja heidän puolisoiden sekä leskien hyväksi. Tässä työssä tukijäsenten panos on ollut välttämätöntä, jotta sotainva­ lidit, puolisot ja lesket ovat saaneet sitä tukea ja turvaa mitä he tarvit­ sevat arkipäivän toimissaan. Suuret kiitokset osastojen jäsenistölle teh­ dystä työstä. Sotainvalidijäsenten vähenemi­ sen myötä osastojen yhdistystoi­ minnan loppuminen on lähivuo­ sina väistämätöntä. Piirihallitus onkin rakentamassa osastoille toi­ mintamallia, jossa etsitään keino­ ja, mitkä mahdollistavat jäsenis­ tön joustavan siirtymisen piirin henkilöjäseniksi. Siirtymävaiheen tärkein tavoite on turvata jäsenis­ tön huolto- ja tukitoiminnan jat­ kuminen. Piirihallitus on ollut aloitteelli­ nen lisätäkseen Uudenmaan alueel­ la toimivien sotainvalidi- ja vete­ raani piirien yhteistyötä. Yksi yh­ teistyön tavoite on perinneaikaan siirtymisen valmistelu. On tärkeää, että olemme yhdessä luomassa toi­ mintatapaa millä välitetään ”Va­ paudenviestiä” nuoremmalle su­ kupolvelle. Tämä viestin sisältö on veteraanisukupolven sankarityöt ja koko kansakunnan yhtenäisyys so­ tavuosien aikana. Lähivuosien toi­ minnan painopistealue on kuiten­ kin kohdistettava sotainvalidien, veteraanien ja heidän puolisoiden ja leskien tukitoimintaan. Vuonna 2017 aikana vietämme Suomen itsenäisyyden 100-vuo­ tistajuhlaa. Meidän kaikkien suo­ malaisten tulisi tämän merkittävän juhlavuoden aikana osoittaa kun­ nioitusta ja kiitollisuutta sodan ajan sukupolvelle, heidän töittensä ansiosta olemme itsenäisiä ja vapai­ ta suomalaisia. Kiitos. Kiitän piirihallitusta ja piirin toiminnanjohtajaa rakentavasta yhteistyöstä. Lämmin kiitos niille yhteisöille, yrityksille ja yksityisil­ le henkilöille, jotka ovat kuluneen Sotainvalidien Veljesliiton Uudenmaan piiri, Uudenmaan Sotaveteraanipiiri ja Rintamaveteraanien Uudenmaan Piiri ovat kuluneet vuoden aikana tiivistäneet yhteistyötään. Yhteistyön merkeissä kokoontuivat 45 piirien yhdistysten ja osastojen puheenjohtajat Tuusulaan Taistelukoululla 29.9. vuoden aikana tukeneet piiriämme ja sen osastoja. Teidän taloudelliset ja toiminnalliset tuet ovat ohjautu­ neet täysimääräisesti alueemme so­ tainvalidien ja puolisojäsenten par­ haaksi. Rauhallista joulua hyvää uutta vuotta toivottaen Jaakko Torppa Rauhaa ja hyvää tahtoa Adventtina alkaa jälleen uusi kirk­ kovuosi. Sen aikana me kertaam­ me kristillisen uskon keskeisim­ mät tapahtumat. Ne muodostavat juhlapyhien sisällön ja sanoman. Ne toistuvat myös viikoittain ju­ malanpalveluksessa luettavassa yhteisessä uskontunnustuksessa. Sen ensimmäisessä osassa me il­ maisemme uskovamme Jumalaan, kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan luojaan. Tähän on varmaankin kaikkien helppo yhtyä riippumat­ ta siitä, kuinka uskovaisiksi itsem­ me tunnemme. Jo psalminkirjoit­ taja näki luonnon ihmeellisyydes­ sä Jumalan kädenjälkiä:” Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työ­ tä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asetta­ nut paikoilleen, mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mi­ kä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon, seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella. Si­ nä panit hänet hallitsemaan luotu­ jasi, asetit kaiken hänen valtaansa.” Uskontunnustuksen Jeesusta kos­ keva osio kertoo hänen elämänvai­ heensa syntymästä aina hamaan vii­ meiseen tuomioon. Jeesuksen ih­ meelliseksi kuvattu syntymä herättää varsinkin juuri joulun aikaan kysy­ myksiä. Onko kaikki todella mennyt niin kuin Luukkaan evankeliumissa ja uskotunnustuksessa kerrotaan? Uskontunnustusta ja Raamatun ihmeellisiä tapahtumia pohties­ samme on hyvä, etteivät Jeesuksen Järvenpään seudun osasto vietti tunnelmallista 75-vuotisjuhlaansa Kirkonmäen seurakuntasalissa 19.10. Juhlapuheen piti kaupunginjohtaja Erkki Kukkonen. elämään liittyvät Raamatun kerto­ mukset ole tarkkaa tiedettä, ei bio­ logiaa eikä matematiikkaa. Tär­ keintä ei olekaan niiden historialli­ suus vaan niihin liittyvä viesti. Jou­ lun sanoma on ilmaistu jouluyönä suuren taivaallisen sotajoukon, enkelien, sanomassa: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa”. Vanhassa käännöksessä sanottiin, että Jumalalla on meitä kohtaan hyvä tahto. Tämän suurempaa sa­ nomaa ei sotia kokenut sukupolvi voi odottaa. Hehän toivoivat sodan vaikeissa oloissa eniten rauhaa. Sa­ ma toive on ajankohtainen nytkin lähiympäristön kiristyneen tilan­ teen vuoksi. Hyvää tahtoa tarvitaan niin suurvaltojen kuin meidän ta­ vallisten kaduntallaajien välillä. Rauha on Raamatun alkukie­ lessä laajamerkityksellinen. Se tar­ koittaa monenlaista rauhaa, mie­ len lepoa, sovintoa, turvallisuutta, huolettomuutta, tyyneyttä, rauhal­ lisuutta, anteeksiantoa. Syvin rauha liittyy ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen. Kun on hyväksytty jou­ lun lapsen tuoma sovinto Jumalan kanssa, silloin sisimmässämme voi olla jotakin Raamatun tarkoitta­ masta rauhasta, jonka Jeesus lupa­ si meille antaa: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä an­ nan teille, en sellaista jonka maail­ ma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vai­ puko epätoivoon” (Joh.14:28). Martti Toivanen veljespappi Piiritoimiston joulutervehdys Piirin hallinnoima avustajatoi­ mintahanke jatkuu vuonna 2017. TE-toimisto antoi 14.11. myön­ teisen rahoituspäätöksen ja pro­ jektipäällikkönä jatkaa Heidi Aho, puh. 050 406 1902 ja projektiohjaa­ jana toimii Tiina Saloheimo, puh. 040 137 6807. Kiitän kaikkia niitä yhteisöjä ja yksityisiä henkilöitä, puolustusvoi­ mia, sotainvalidisisaria ja - veljiä, jotka omalla toiminnallaan ja lah­ joituksillaan ovat myötävaikutta­ neet piirimme ja koko jäsenkun­ tamme huoltotoimintaan kuluneen vuoden aikana. Kiitän myös lämpimästi hyvästä yhteistyöstä piirihallitusta ja osas­ tojen toimenmiehiä ja -naisia sekä avustajatoiminnan projektihenki­ löstöä avustajineen. Toivotan piirin jäsenistölle omaisineen, osastojen toimenmie­ hille ja – naisille, piirihallitukselle ja avustajatoiminnan henkilöstöl­ le sekä tuki- ja sidosryhmille Rau­ hallista Joulua ja Menestyksellistä Uutta Vuotta 2017 seuraavin sa­ noin: Mieli kiireinen jäädä saa, kun kuuntelen Joulun sanomaa. Satu Jelkälä-Blomqvist toiminnanjohtaja

Piirit toimivat VARSINAIS-SUOMI Hämeenkatu 14 L 7, 20500 Turku Puh. 02 231 7870 Puheenjohtajan joulutervehdys Kirjoittaessani vuosi sitten puheen­ johtajan joulutervehdystä toin esil­ le huolen lievävammaisille kotiin vietävien palvelujen osalta. Tämä huoli on poistumassa vuoden 2017 alusta alkaen, kun 10 %:n haitta-as­ teen omaavat sotainvalidit pääse­ vät kuntien järjestämien ja Valtio­ konttorin korvaamien avopalvelu­ jen piiriin. Liittomme pitkäjäntei­ nen työ on johtanut toivottuun lop­ putulokseen ja nyt voidaan myön­ tää kaikille sotainvalideille tarpeen mukaiset avopalvelut. Vaikka kunnat ovatkin vastuussa palvelujen toteuttamisesta, on syy­ tä korostaa osastojen aktiivisuu­ den tärkeyttä. Tavoitteena tulee ol­ la, että jokaisessa kunnassa käyte­ tään Valtiokonttorilta tulevat rahat täysimääräisesti kuntoutus- ja avo­ palveluihin. Salossa tehtiin syksyllä kaupungin veteraaniasiain neuvot­ telukunnassa päätös, että neuvotte­ lukunta saa rahan käyttöä koskevan seurantaraportin kolmen kuukau­ den välein. Valitettavana on kuitenkin pi­ dettävä sitä, ettei avustajatoiminta­ hanke tule saamaan enää rahoitusta vuodelle 2017. Tämän seurauksena projektipäällikkö Pirjo Marttilan Varsinais-Suomi työsuhde päättyy 31.1.2017. Esi­ tän tässä yhteydessä Pirjolle läm­ pimät kiitokset avustajatoiminnan ansiokkaasta johtamisesta ja kehit­ tämisestä! Avustajatoiminta jatkuu kuitenkin niissä osastoissa, joissa kunnat vielä tukevat toimintaa. Taakse jäävä vuosi merkitsee si­ tä, että moni vuosien ja vuosikym­ menien aikana tutuksi ja jopa ys­ täväksi tullut sotainvalidi on pois­ tunut keskuudestamme. Viimei­ nen kädenpuristus on tehty. Hy­ västijättö tuo mukanaan haikeut­ ta, joka korostuu joulun yhteydes­ sä. Jäljelle jäävät kuitenkin muistot yhteistyöstä. Muistoihin sisältyy myös opettavaisia ja rohkaisevia esimerkkejä vastoinkäymisistä sel­ viytymisestä – todellisia selviyty­ mistarinoita, jotka ovat meille jäl­ kipolviin kuuluville osa veteraa­ nien perintöä. Toivotan piirimme jäsenistölle ja sidosryhmille rauhallista joulua ja mitä parhainta Suomen itsenäisyy­ den juhlavuotta! Heimo Purhonen Puheenjohtaja Sotainvalidien Veljesliiton Varsinais-Suomen piiri Palkitsemistilaisuus Naantalin kylpylässä Palkitut vasemmalta Tapani Suoja, joka sai Marskin stipendin sekä Kelpo Lehto ja Laila Raitanen, jotka saivat sotainvalidien ansioristin. Ansioristi oli myönnetty myös Raija Väliaholle, mutta hän oli estynyt. Kuva: Pirjo Marttila ihmisille. Te palkittavat olette juu­ ri näin tehneet ja siitä parhaat kii­ tokset. Sotainvalidi Kelpo Lehto kiitti palkittujen puolesta todeten, että on ollut hienoa tehdä sotainvalidityötä ja se on ollut samalla maanpuolus­ tustyötä isämaan hyväksi. Sotainva­ lidit muistavat myös aina niitä, jotka antoivat henkensä kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Teksti: Jari-Matti Autere Varsinais-Suomen piirin ansioris­ tien jakotilaisuus järjestettiin pe­ rinteisesti Naantalin kylpylässä 22.9. Piirin puheenjohtaja Heimo Purhonen totesi avaussanoissaan, että Veljesliitolla ja Varsinais-Suo­ men piirillä on tänään mieluisa tehtävä palkita sotainvalidityös­ sä olevia aktiivisia henkilöitä. Hän totesi viisaan joskus sanoneen, että yksi elämän merkitys on tehdä oma elämänsä merkitykselliseksi toisille Pixhill.com 24 Tauno Valonen 100 vuotta Liedon osaston vanhin jäsen Tauno Valonen täytti 100 vuotta 2.10.2016. Tauno asuu Liedon kun­nan Valma­ kodissa, mutta perhepiiri järjes­ ti Taunon 100-vuotisvastaanoton Taunon entisessä kodissa Liedon keskustassa. Onnitteluseuruetta oli vastassa hyväntuulinen syntymä­ päiväsankari ja paljon riitti muis­ teltavaa pitkän elämän taipaleelta. Teksti ja kuva: Jari-Matti Autere Pohjois-Savo POHJOIS-SAVO Sepänkatu 4 A 70100 Kuopio Puh. 017 261 1747 Postimies soittaa ja kokkaa Lehdistä on saanut lukea, että so­ tainvalidien kotipalvelut ostetaan monessa pitäjässä mm. Postilta. Kilpailutuksen perusteella. Mik­ siköhän? Ovatko Valtiokonttorin rahat loppu, eikö postiljooneilla ole töitä ja jos on, kuka kantaa postia kun henkilökunnan aika menee kokatessa ja lääkkeen jakelussa? On vaikea ymmärtää, miksi kunnat ja kuntayhtymät kilpailut­ tavat vain sotainvalidien kotipalve­ lut ja järkähtämättä valitsevat ky­ län halvimman firman tähän vaa­ tivaan tehtävään. Eikö asiaa voisi hoitaa valinnanvapauden periaat­ teella? Sotainvalidi saisi palvelunsa tutulta henkilöltä tutusta firmasta, vaikka sitten kunnan omilta työn­ tekijöiltä. Lista palvelun tuottajista vain jakeluun ja siitä valitsemaan jos vaihtamisen tarvetta on. Tällä tavalla menetellään ylei­ sesti muiden sotiemme veteraa­ nien kohdalla kuntien järjestäessä heille kotiin tuotettavia palveluja. Miksi juuri sotainvalidien palvelut pitää kilpailuttaa? Ei maksaja, val­ tiokonttori tätä edellytä. Ja tästä sit­ ten oikein kunta uutisoi, ikään kuin olisi tehnyt suurenkin palveluksen sotainvalideille? 10 %:n sotainvalidien palvelut vuoden alusta Kun tammikuussa maksuttomien palvelujen piiriin tulevat myös 10 %:n sotainvalidit, heidän tilanteen­ sa paranee huomattavasti. Seu­ raamme jokaisen jäsenemme koh­ dalla palvelujen kehittymistä sekä sitä, mikä taho palvelut tuottaa. Piiritoimistoon voi soittaa, mikäli maksuttomissa palveluissa on epä­ selvyyksiä tai kysyttävää. Ne 10 %:n ja 15 %:n sotainva­ lidit, jotka tarvitsevat tehostettua palveluasumista, vaikkapa ympä­ rivuorokautista, pääsevät siis alle 20 %:set maksuttomiin palvelui­ hin vaikkapa Vetreaan, Iisalmeen tai Siilinjärvelle, pelkästään vuok­ ran maksamalla. Uuden sopimuk­ sen mukaan vuokra palveluasumi­

Kanta-Häme KANTA-HÄME Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna Puh. 050 520 4065 Joulukirje Kanta-Hämeen Sotainvalideille Näinä päivinä koko Suomi val­ mistautuu joulun viettoon. Voim­ me olla hyvin kiitollisia siitä, että voimme viettää sitä edelleen perin­ teisin menoin ja tavoin. Kiitos siitä lankeaa pohjimmiltaan sotiemme veteraaneille, jotka taistelivat ker­ ran Suomen puolesta ja torjunta­ voitollaan pelastivat suomalaisen kulttuurin ja elämänmenon. On vaikea edes kuvitella, millaista jou­ lunviettomme nyt olisi, jos sodan lopputulos olisi ollut toisenlainen. Minut valittiin vuoden 2002 alus­ sa piirimme veljespapiksi. Siitä tu­ lee siis kuluneeksi viisitoista vuot­ ta. Muistan, että silloin mietimme, miten voisimme tervehtiä kaikkia piirimme sotainvalideja ja heidän puolisoita sekä leskiä. Päädyimme silloin tulokseen, että piirin vel­ jespappi lähettää joulukirjeen, jo­ ka julkaistaan tässä Sotainvalidilehdessä. Näin on tapahtunut siis jo viidentoista vuoden ajan. Tänäkin vuonna saamme rau­ hoittua ja hiljentyä vastaanotta­ maan joulun suurta sanomaa. En­ simmäisinä sen saivat kuulla pai­ menet Betlehemin kedolla: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosa­ noman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupun­ sessa on huomattavasti kohtuulli­ sempi Vetreassa kuin se nykyisillä asiakkailla on. Tästäkin lisätietoja tarvittaessa piiritoimistosta. Palvelusetelit jakoon tammikuussa Piirin henkilöjäsenille toimitetaan postitse (jos joutavat jakamaan) palveluseteleitä heti vuoden alussa jos henkilö on käyttänyt seteleitä tämän vuoden aikana. Piirin vuo­ sikokouksen jälkeen toimitamme kotiin lisäerän seteleitä vuosiko­ kouksen hyväksymän talousarvion gissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” (Luuk. 2: 10–11) Tämän suuren sanoman saamme tänäkin jouluna kuulla ja siitä iloi­ ta. Se on meille kaikille tarkoitet­ tu. Pienessä Jeesus-lapsessa suu­ ri Jumala tuli meidän lähellemme tuoden pelastuksensa, armonsa ja anteeksiantonsa. Kenenkään ei tar­ vitse sitä ansaita. Se annetaan lah­ jaksi. Se annetaan lahjaksi siksi, et­ tä Jumala on rakkaus, joka rakastaa syntistä ihmistä. Jeesus on ”paras joululahjamme”. ”Nyt olkoon kii­ tos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen.” Toivotan teille kaikille Jumalan siunaamaa Joulua! Piirit toimivat 25 Seppelpartiossa Kalvolan partiolaiset ja veljespappi Veli-Matti Karo lausumassa partiolle saatesanoja Kalvolan kirkossa. Kuva: Hannu Reko Jaakko Kauppila, veljespappi Perinteen tallennus kiireellisenä Sitä mukaa kun Sotainvalidien Vel­ jesliiton osastojen toiminta hiipuu, nousee perinnejärjestöjen merki­ tys entistä tärkeämmäksi. KantaHämeen perinneyhdistys on sitou­ tunut huolehtimaan sotainvalidi­ en ja heidän puolisoidensa ja les­ kiensä huollosta sen jälkeen kun osastot ja piirikin lakkaavat toimi­ masta. Sen lisäksi perinneyhdistys nimensä mukaisesti vaalii myös sotainvalidien henkistä perintöä. Piirin kirkkopyhää vietettiin Iittalassa Kalvolan kirkossa 25.9.2016. Kuvassa messussa lukijana toiminut Kalvolan osaston sihteeri Terttu Järvinen. Kuva: Hannu Reko Kirkkopyhän päiväjuhlassa Iittalan yhtenäiskoululla oli juhla­puhujana kapteeni Hannu Pietilä. Kuva: Hannu Reko Tässä tarkoituksessa on osastoissa talletettu sotainvalidien haastatte­ luja, valokuvia ja muuta kirjallis­ ta aineistoa sekä kerätty invalidei­ hin liittyvää esineistöä. Aineistolle on etsitty sijoituspaikka ja useiden vaiheiden jälkeen päädytty siihen, että Militaria-museon yhteyteen Hämeenlinnaan perustetaan so­ tainvalidimuseolle oma nurkkauk­ sensa. Perustyö museoaineiston ke­ räämisessä tehdään osastoissa. Kanta-Hämeen perinneyhdis­ tys vetoaakin sotainvalideihin ja heidän omaisiinsa, ettei sotainva­ lidin vaiheisiin liittyvää aineistoa hävitettäisi, vaan arvioitaisiin, voi­ daanko sillä täydentää museoko­ koelmia. sallimissa rajoissa. Tämän vuoden puolella seteleitä ei enää lähetetä. Piirihallitus, piiritoimiston vä­ ki sekä avustajatoiminnan ihmi­ set toivottavat Rauhallista Joulua ja Hyvää Itsenäisyyden 100-vuoti­ sjuhlavuotta 2017! Juha Siivola Matti Kärkkäinen vietti 100-vuotis­ päiväänsä Iisalmen Veljeskodissa 15.11. Onnittelemaan oli saapunut myös samasta pitäjästä Tauno Tikkanen, jonka vastaava merkkipäivä oli jo kuukausia sitten. Oikealla Kiuruveden osaston sihteeri Arvi Alpia, joka saapui runsaan vierasjoukon mukana juhlimaan Mattia. Eino Kajava Sotainvalidien Kanta-Hämeen Perinneyhdistyksen hallituksen jäsen 16.1. Piirin vuosisuun­ nittelupäivä Koulutuskeskus Tavastialla, Hämeenlinna

26 Piirit toimivat Pirkka-Häme Osastojen luottamus­henkilöitä koulutusmatkalla Noormarkussa. Kuvassa Erkki Ärölä kertomassa osaston lopettamiseen liittyviä asioita. PIRKKA-HÄME Rautatienkatu 24 B 4, 33100 Tampere Puh. 03 222 6631 Piirin 72-vuotispäivänä toimistossa vieraili lähes 50 henkilöä. Kuvassa (vas.) Marja-Liisa ja Eero Järvenpää Kangasalta, Heikki Kujanpää Hämeenkyröstä, Jouko Sipilä, Tuija Leena Juutilainen ja Elli Markkula Ikaalisista. Sotainvalidien Veljesliiton PirkkaHämeen piiri ry:n hallitus kiittää kaikkia toimintansa tukijoita, jot­ ka ovat olleet myötävaikuttamassa piirimme sotainvalidien ja puoliso­ jäsenten toimeentuloon ja selviyty­ miseen arjen askareissa piirin 72. toimintakautena. Kiitokset osastojen jäsenille, niin varsinaisille kuin puolisojäsenille aktiivisesta mukana olosta vuoden 2016 aikana. Kiitokset myös monil­ le tukijäsenille. Teidän työnne on pyyteetöntä ja korvaamatonta. Piirin, samoin kuin Tampe­ reen osaston toimistossa on edel­ leen asioinut lukuisasti niin varsi­ naisia kuin puolisojäseniä. Lapset ja lastenlapset ovat yhä enemmän hoitaneet mummujen ja pappojen asioita. Piirin ja osastojen syksyn toiminta on ollut vilkasta. Kesäiset juhlat on pidetty, osastot ovat jär­ jestäneet pikkujouluja. Vuoden­ vaihteen jälkeen on vuorossa vuo­ sikokoukset ja niiden valmistelut. Osastojen puheenjohtajille ja sihteereille järjestettiin 30.–31.8. koulutuspäivät Noormarkussa Ahlströmin ruukin alueella, van­ halla tehdasalueella. Myös alueen nähtävyyksiin ehdittiin tutustua asiantuntevan oppaan johdolla. Veljesliiton ajankohtaisista asioista puhui pääsihteeri Markku Honka­ salo. Veljespappi Esa Eerola omas­ sa puheenvuorossaan korosti yh­ teisöön kuulumisen, vertaistuen merkitystä. Jouko Sipilä kertoi pii­ rin ajankohtaisasioista. Vanhustyön keskusliiton asun­ tojen korjausneuvoja Voitto Nis­ ka kertoi asunnon muutostöiden tavanomaisista ja kotona asumista helpottavista mahdollisuuksista. Lakkautuvan Vesilahden osaston puheenjohtaja Erkki Ärölä puoles­ taan kertoi niistä lukuisista toimen­ piteistä mitä tulee ottaa huomioon osaston toiminnan päättyessä. Eri­ tyisesti huomioitavia asioita on jä­ senistön tuleva asema. Kiitokset kaikille mukana olleille aktiivisesta toiminnasta. Mukana olleista hen­ ki velvollisuus olla loppuun saakka mukana sotainvalidityössä. Piirin järjestämälle informa­ tiiviselle ja hengelliselle risteilylle Tallinnaan 26.–27.9. osallistui 57 osastojen edustajaa. Alustajina se­ minaarissa olivat veljespappi Esa Eerola ja Jouko Sipilä. Päivien mu­ siikkipuolesta vastasivat trubaduu­ rit Pertti Kallio ja Pasi Kortelainen. Huoltotoimintaa ja tulevia tapahtumia Piiritoimistosta on edelleen myön­ netty kuntoutusta osastojen sel­ laisille jäsenille, jotka eivät mitään muuta kautta voi saada kuntoutus­ ta. Jalkahoitoa on myönnetty puo­ lisojäsenille tänä vuonna kolme ker­ taa. Nämä jäsenetuudet jatkuvat en­ si vuonnakin. Sotainvalidit saavat Valtiokonttorin maksamana kolme jalkahoitoa vuosittain. Kuntoutus­ tiedustelut piiritoimistosta ja jalka­ hoitotiedustelut omasta osastosta. Piiri on liiton tuen turvin tuke­ nut osastoja rahallisesti niin, et­ tä ne voivat kustantaa mm. pien­ tä kodinhoitoa, siivousta, pientä remonttia, tukikaiteita, virkistystä ja kuljetusta yhteisiin tilaisuuksiin. Tiedustelut omasta osastosta. Avustajatoiminnan tuleva vuosi on vielä avoinna. Toivottavasti se saa jatkua edelleen niillä paikka­ kunnilla, joilla sitä on tänä vuon­ na ollut. Tieto jatkosta on luvattu vielä tämän vuoden puolella. Avus­ tajatoiminnalla pyritään edesautta­ maan kotona asumista. Piirin keväinen risteily järjes­ tetään Tukholmaan 8.-9.5.2017 yhdessä Satakunnan piirin kanssa. Ensi vuoden yhteinen sotiem­ me veteraanien kirkkopäivä pide­ tään Pälkäneellä Aitoon Honkalas­ sa 8.8.2017. Piirin vuosikokous pidetään entiseen tapaan Tammenlehväkes­ kuksessa Tampereella perjantaina 31.3.2017. Tampereen osasto Tampereen osaston vuosikokous pidetään Tammenlehväkeskuksessa perjantaina 10.3.2017. Osaston viikoittainen ohjelma on hiipumaan päin. Ruotumesta­ rit-kerho on kokoontunut toimis­ tossa torstaisin klo 13.30. Kerhoon ovat niin varsinaiset jäsenet kuin puolisojäsenetkin tervetulleita. Kerhon kokoontumisia jatketaan, mikäli jäsenistö niin haluaa. Ha­ lunsa kukin esittää tulemalla tors­ taisin kahville em aikaan. Boccian harrastajat kokoontuvat Hervannassa tiistaisin ja Tammela­ keskuksessa tiistaisin ja torstaisin. Veteraanit niin Tampereella kuin Ylöjärvelläkin pääsevät mak­ sutta uimaan kaupungin uimahal­ leihin. Osasto antaa uimalippuja puolisojäsenille yksi lippu/viikko. Tampereen kylpylään kustanne­ taan yksi lippu kuukaudessa niin varsinaisille- kuin puolisojäsenil­ lekin. Piiritoimisto ja Tampereen osaston toimisto, osoite Otava­ lankatu 12 B 4 (tai Rautatienkatu 24 B 4) 33100 Tampere, ovat avoin­ na ma, ti, ke ja to klo 8.30–15.00. Toimistossa on kuukauden toise­ na maanantaina kahvitarjoilu klo 9.00–13.00. Käykää kahvilla vaikka mitään asiaa ei olisikaan. Puhelinnumeroita: Toiminnanjohtaja Jouko Sipilä 03 222 6631 tai 0400 835 993, sähkö­ posti jouko.sipila@sotainvalidit.fi, piirin toimistonhoitaja Kirsi Kor­ pi 050 384 3390, sähköposti kirsi. korpi@sotainvalidit.fi, avustaja­ projektipäällikkö Kirsi Kinnunen 050 352 2537, sähköposti kirsi. kinnunen@sotainvalidit.fi, asun­ tojen korjausneuvoja Voitto Niska 0400 649 199, sähköposti voitto. niska@vtkl.fi, Tampereen osaston toimistonhoitaja Leea Hykkönen 03 222 7420, sähköposti tampere@ sotainvalidit.fi Lopuksi vielä 91-vuotiaan Hilkka Marjaniemen ajatelmia ikääntymi­ sestä. Hilkka asustaa Ikaalisissa. Joulun odotusta! Jouko Sipilä Pixhill.com Joulutervehdys Pirkka-Hämeestä Ikä on sellainen juttu, kaikille varmaankin tuttu. Vuosi vuodelta tulee lisää, eikä sitä estä mikään. Askel jonkun sentin lyhenee, matkan teko pitenee. Vanhana ei sekään haittaa, kun matkaa taittaa. Kiire kun ei minnekään, kun vaan ehtii ajallaan. Joskus ehkä kompuroi, sillekään ei mitään voi. Sekin kuuluu asiaan, kaikki tulee aikanaan. Sen jokainen tulee huomaamaan, jos vanhaksi elää saa.

Lahti le myönnetyt Sotainvalidien Vel­ jesliiton suuret ansiomerkit. Juh­ lan päätössanat lausui Sotainva­ lidien Perinnejärjestön edustaja Mikko Ruskeala. Tilaisuuden päätti yhdessä laulettu Sillanpään marssi­ laulu. Laulua säestivät juhlan mu­ siikkiviihteestä vastanneet Kaartin soittokunnan varusmiesvetoinen musiikkiryhmä ja harmonikka- ja viihdetaiteilija Seppo Lankinen. Piirissä tapahtunutta LAHTI Ahvenistonkatu 2 as 206, 15110 Lahti Puh. 03 782 2232 Kuulumisia piiritoimistosta Eletään vuoden 2016 marraskuu­ ta ja ensilumi pikkupakkasen kes­ kellä on muuttanut maiseman val­ koiseksi ja tuonut vähän lisää va­ loa. Lähes normaalitilannehan on ollut, että tähän aikaan vuodesta sataa vettä, päivä on lyhimmillään ja muutenkin on kurjaa. Tässä vai­ heessa vuotta voidaan taas ihmetel­ len todeta kuinka aika rientää no­ peasti. Kohta ollaan jo joulukuus­ sa ja monella on edessä perinteiset joulukiireet, kaikkine turhine hös­ sötyksineen! Lapsiperheiden ”joulustressistä” pitää huolen hyvissä ajoin alkanut ennakkomainonta mitä ihmeel­ lisimmistä lahjatavaroista ja siitä kuinka helposti niitä voi hankkia, vaikka velaksi! Onneksi vanhemmat ihmiset ovat suurimmaksi osaksi päässet eroon tuosta hulabaloosta ja halua­ vat viettää rauhallisen ja perinteitä kunnioittavan joulun. Heille riit­ täisi jos läheiset muistaisivat heitä, kävisivät tapaamassa tai lähettäisi­ vät edes joulukortin. Hienointa oli­ si jos he voisivat ottaa osaa perhei­ den joulunajan tapahtumissa. Näin järjestön puolesta toivoi­ sin, että eri paikkakunnilla osas­ tojen toimesta voitaisiin vierailla mahdollisimman monen jäsenen luona, viedä tai lähettää heille jou­ lutervehdys. Lahden osasto Kärkölässä Lahden osasto kiitti kutsusta ja vieraili Alli Laitikkaan kotitalolla Kärkölässä. Ohjelmalliseen päivään sisältyi tutustuminen ”Navetta Ra­ vintolaan”, jossa yhteislaulun lisäk­ si nautittiin maittava lounas. Osas­ to kiitti Allia sotainvalidien hyväksi tekemästä työstä istuttamalla koti­ talon nurkalle pihakuusen. Everstiluutnantti Ville-Veikko Vuorio ojentaa ansioristin Padasjoen Sotainvalidit ry:n sihteeri Sirpa Korhoselle. Alli ja Jari Laitikas pihakuusen istutustilaisuudessa. Piirin Syysjuhla Lahdessa Sotainvalidien Veljesliiton Lah­ den piiri järjesti perinteisen Syys­ juhlansa Lahdessa 14. syyskuuta. Tilaisuus järjestettiin Vesijärven rannalla toimivassa viihtyisässä Ravintola Lokissa. Juhlaväki koos­ tui piirin alueella toimivien paikal­ lisosastojen jäsenistöstä, toimijois­ ta ja kutsu-vieraista, paikalla oli n. 100 henkeä. Tilaisuuden avaussanat lausui piirin puheenjohtaja Pentti Löf­ grén. Juhlan ohjelma koostui ns. virallisesta osuudesta, jossa kuul­ tiin eversti Ensio Mäkipellon pi­ tämä juhlapuhe, jossa hän koros­ ti maamme saaneen kansainväli­ sestikin arvostetun aseman toimi­ malla määrätietoisesti rauhan asial­ la. Maamme toiminta koulutuksen ja sosiaalisien yhdenvertaisuuden puolesta on myös saanut arvostus­ ta rajojemme ulkopuolella. Kaikel­ le tälle pohjan on luonut kansam­ me yksimielisyys ja halu toimia tasa-arvoisesti. Hän muistutti kuu­ lijoita nykypäivänä olemassa ole­ vista uhkatekijöistä, joista saamme nähdä ja kuulla päivittäin eri uu­ tislähteistä. Niiden keskellä on hy­ vä muistaa omaa historiaamme ja kiittää sodan käynyttä sukupolvea. Heidän peräänantamattomuuden ja uhrauksien vuoksi voimme tänä päivänä elää vapaassa ja itsenäises­ sä Suomessa. Piirit toimivat 27 Juhlassa kuultiin myös Lahden kaupungin ja puolustusvoimien tervehdykset. Lahden kaupungin puolesta sen esitti kaupunginhalli­ tuksen puheenjohtaja Juha Rostedt ja puolustusvoimien puolesta ter­ vehdyksen lausui Hämeen aluetoi­ miston päällikkö everstiluutnantti Ville-Veikko Vuorio. Sotainvalidien Lahden piiri on perinteisesti jakanut Syysjuhlassa jäsenistölle ja toimintaan osallis­ tuneille henkilöille järjestön myön­ tämiä ns. arvokkaampia huomion­ osoituksia. Tässä juhlassa palkittiin henkilöitä, jotka ovat toimineet jo kymmeniä vuosia sotainvalideihin kohdistuvan työn parissa. Huo­ mionosoitukset jakoivat piirin pu­ heenjohtaja Pentti Löfgrén, evers­ tiluutnantti Ville-Veikko Vuorio ja piirihallituksen jäsen Anneli Lah­ tinen. Padasjoen Sotainvalidit ry:n sihteerinä toimivalle Sirpa Korho­ selle ojennettiin Sotainvalidien Vel­ jesliiton myöntämä, tasavallan pre­ sidentin hyväksymä ja puolustus­ ministerin allekirjoittama Sotain­ validien Veljesliiton Ansioristi. Lahden Diakonialaitoksella yli 30 vuotta palvelleet fysioterapeut­ ti Anne Raitio ja lääkäri Heikki Salomaa sekä Sotainvalidien Avus­ tajatoimintaa, sen perustamisesta lähtien johtanut alueohjaaja Lee­ na Saunamäki vastaanottivat heil­ Toiminnanjohtaja vaihtuu Runsaat 13 vuotta Lahden piirissä toiminnanjohtajan tehtäviä hoita­ nut Kalle Hiltunen jää eläkkeelle 31.12.2016. Jatkossa Lahden piirin toiminnanjohtajan tehtäviä hoi­ taa osapäiväisenä Kanta-Hämeen piirin toiminnanjohtaja Mira Kul­ mala. Hän ottaa tehtävät virallises­ ti vastaan ensi vuoden alussa mutta tehtävien vaihto toteutetaan jousta­ vasti loppuvuoden aikana. Uusi toiminnanjohtaja työsken­ telee osan ajasta Hämeenlinnasta käsin mutta tehtäviin on määritetty ns. Lahti-päivät, jolloin hänen toi­ mipiste on Lahden piirin toimisto. Toiminnanjohtajan tehtävien ohel­ la hän toimii myös Lahden seudun Sotainvalidien sihteerinä, vastaten osaston järjestötoiminnasta yms. Tässä vaiheessa yhteystietoihin ja toimintaan ei tule muutoksia, eikä henkilövaihdos vaikuta esim. avustajapalveluun. Se jatkuu enti­ sellään ja samoilla henkilöillä. Piirin ja osaston yhteystiedot: Toimiston osoite on Ahveniston­ katu 2 as 206 15110 LAHTI P. 03 782 2232 ja sähköposti sotainvalidipiiri.lahti@phnet.fi Näin lopuksi kiitän koko piirin jä­ senistöä ja toiminnassa mukana olevia henkilöitä saamastani luot­ tamuksesta ja tuesta, hyvästä yh­ teistyöstä ja sen tuottamasta hy­ västä mielestä! Toivotan kaikille terveyttä ja mukavia päiviä niin yk­ sityiselämässä kuin myös sotainva­ lidityön parissa! Kalle Hiltunen 1.9.2003 Kalle Hiltunen 12.11.2016

28 Piirit toimivat Kymi KYMI Kauppalankatu 25 B 19, 45100 Kouvola Puh. 044 3350 754 Piirin vuosi 2016 on ollut aherruk­ sen vuosi. Olemme toteuttaneet tapahtumakalenteriin suunnitellut tapahtumat. Suureksi ilokseni to­ tean, että jäsenkuntamme ikäänty­ misestä huolimatta kaikki tilaisuu­ det vetivät suuren joukon yleisöä! Kanssanne on ollut ilo olla. Olem­ me myös ostaneet merkittävillä summilla virkistystä ja kuntoutus­ ta Hoiku Oy:ltä. Uutena toimintona Kymessä Kouvolan osasto ja maakuntaosas­ to Kymi-Karjala osasto ovat kus­ tantaneet pieniprosenttisille so­ tainvalideille päivittäiset kotiin vie­ dyt ruokapalvelut. Etu on koskenut enemmän kuin puolta piirin pieni­ prosenttisia sotainvalideja. Palvelu­ etu on ollut monella tapaa merki­ tyksellinen – vanhuksen kotiruoka olisi muutoin kovin yksipuolinen ja ruuan viejä tapaa jokaisena päivä­ nä sotainvalidin hänen arjessaan. Kotoa ei enää lähdetä entiseen ta­ paan ulos syömään. Olemme saa­ neet paljon ylitsevuotavia kiitoksia tästä ”jäsenedusta”. Ensi vuoden alusta tämä ruokailun järjestämis­ vastuu siirtyy kunnille. Piirin vuoden 2016 tapahtu­ missa oli edelleen hyvä tunnelma – mieliä ja kehoja hemmoteltiin. Eniten osallistuttiin Sotainvalidi­ viikon päätösjuhlaan, seuraavina kesäjuhla Luumäellä, piirin kirk­ kopäivä Haminassa, Elämän kinke­ rit Kymen Paviljongissa sekä Ola­ vin kulmassa, liikuntapäivä Imat­ ran kylpylässä, Kolmen Koon päivä Vekaralla, Imatran virkistysviikko. Piirin tilaisuuksissa esiintyi tunnettuja henkilöitä mm. emeri­ tuskenttäpiispa Hannu Niskanen, kansanedustaja Jukka Kopra, evers­ ti Markku Hutka, liiton pj Juhani Saari, taikuri Markku Purho, maa­ ilmankuulu oopperalaulaja Jyrki Anttila, Rakuunasoittokunta, Vir­ ve ja Salla Mattila ja niin edelleen. Elikkä melkoinen kattaus erilaista asiaa ja musiikkia: kaikille kaikkea. Uusia asioita, erilaisia kokemuk­ sia, hyviä hetkiä, iloa, huolenpitoa, yhdessä oloa ja ystävien tapaamisia. Ristisaatto tuo kirkkopäivän messun toimittajat Marian kirkon alttarille. Kuva Paavo Mikkonen Ensi vuonna aloitamme tapah­ tumien vähentämisen. Elämän kin­ kerit jatkuvat Imatran Olavinkul­ massa ja Kymen Paviljongissa Kou­ volassa. Tervetuloa! Imatran liikuntapäivä pysyy, sa­ moin kuin virkistysleiri Imatralla. Kesäjuhla, sotainvalidiviikon juh­ la ja kirkkopäivä yhdistetään mah­ dollisesti yhdeksi tapahtumaksi. Kerron ensi vuoden tapahtu­ mista vuoden 2017 ensimmäisessä Sotainvalidi-lehdessä sekä osasto­ jen vuosikokouksissa. Osastot il­ moittavat tapahtumistamme omis­ sa jäsenkirjeissään. Kiitän, että olette halunneet tul­ la tilaisuuksiimme. Kiitän kaikkia piirin sotainvalidityössä mukana olevia hyvästä yhteistyöstä ja tues­ tanne! Samoin kohdistan kiitokseni kaikille yhteistyötahoille – tukenne liittää teidät mukaan arvokkaaseen työhön! Toivotan Teille oikein hyvää jou­ lua sekä rauhallista uutta vuotta 2017! Kirkkopäivä meren äärellä Piirin kirkkopäivä järjestettiin meille tutussa paikassa Marian kirkossa ja Simeon salissa Hami­ nassa. Jumalanpalvelus alkoi tyy­ likkäästi ristisaatolla. Marian kau­ niin kirkon esitteli ja liturgian hoiti Juha Parjanen yhdessä Lauri Vaal­ gamaan kanssa. Saarnan piti veljes­ pappien puheenjohtaja Matti Tuo­ misto. Kirkossa kaunista musiikkia esittivät Etelä-Kymenlaakson Vete­ raanikuoro ja kanttori Kai Huopai­ nen. Jo 71 vuoden jatkumona piirin tilaisuuksista lähetettiin seppelpar­ tiot sankarivainajille. Tänä vuon­ na seppelpartiot veivät viestimme Johanneksen kirkon sankarihau­ tausmaalle ja Myllykylän sankari­ hautausmaalle. Lähettäjänä toimi veljespappi Juha Pesonen. Juhlaosion avasi piirihallituksen haminalainen jäsen Raimo Lanu. Juhlapuheen pitäjä emerituskenttäpiispa Hannu Niskanen (oik) juttuhetkessä piirin pj Kari Hietasen kanssa. Kuva Paavo Mikkonen Juhlapuheen piti emeritus kenttä­ piispa Hannu Niskanen. Hami­ nan kaupungin tervehdyksen toi valtuuston puheenjohtaja Kalervo Tulokas. Musiikista vastasi kantto­ ri Kai Huopainen ja Etelä-Kymen­ laakson Veteraanikuoro. Päätössa­ nat esitti veljespappi Jorma Taipale. Sotainvalidipiirin oma kirkko­ päivä on ikääntyvälle jäsenkunnal­ lemme edelleen tärkeä tapahtuma ja tämänkin vuoden tilaisuuteen osallistui noin 120 jäsentämme! Haminan seurakunnan kappa­ lainen Juha Parjanen (entinen vel­ jespappimme) hoiti kirkkopäivän valmistelun tyylikkäästi yhdessä piirin toimijoiden kanssa. Kiitos Juhalle. Syysneuvottelu­ päivät Luumäellä Piirin neuvottelupäivillä suurimman mielenkiinnon savutti Socomin sosiaaliasiamies Sirkku Bila­ letdin. Sirkku puhui vanhuspalvelulaista ja sen toteutumisesta käytännössä. Veljesliiton lakimies Seppo Savolainen kertoi jäsenkuntaamme koskevan lainsäädännön muutoksista mm sotilasvammalain muutoksista. Pieniprosenttiset sotainvalidit saavat Valtiokonttorin avopalvelut vuoden 2017 aluista lukien. Sari Lappi kertoi Hoikun uudes­ ta tilanteesta ja muistutti, että so­ tainvalideja kuntoutetaan ja hoi­ detaan laitosasumisessa aivan yh­ tä hyvin kuin ennenkin. Markku Mikkola kertoi piirin tapahtumista ja tulevista suunnitelmista. Markku näytti osionsa aluksi puolustusvoi­ mien tekemän, kaikissa kutsuntati­ laisuuksissa näytettävän ”Veteraa­ nin perintö” videon. Tukihenkilöt saavat esittää videota harkintansa mukaan. Sosiaalineuvojat Heidi Kolsi ja Ulla Kiiveri puhuivat neu­ vontapalvelun tilanteesta ja uu­ distuksista. Korjausneuvoja Pekka Hulkkonen toi terveisä korjausneu­ vonnan asioista. Piirin historiikki Opettaja Paavo Mikkonen on laati­ nut piirin vuosista 2005 – 2015 his­ toriikin. Historiikin painos on 100 kovakantista ja 600 pehmeäkantis­ ta. Tarkoituksemme on, että kaikki jäsenemme saavat ensi vuoden ai­ kana historiikkikirjan. Opettaja Paavo Mikkosen kirjoittama historiikki Sotainvalidien Kymen piirin toiminnasta vuosilta 2005–2015. Arja Epelä, historiikin yksi sisällön tekijä, sai oman ”nimikkohistoriikin” piirin neuvottelupäivien yhteydessä 20.10. Luumäellä. Kuva: Paavo Mikkonen Pixhill.com Toiminnanjohtajan jouluterveiset Kaikille piirisivun lukijoille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2017!

Satakunta Piirit toimivat 29 Seppo Savolainen kertoi laajemmin ajankohtaisasioista liiton ja valtio­ tason näkökulmasta. Porin perus­ turvajohtaja ja Satasoten muutos­ johtajaksi valittu Terttu Nordman esitteli perusteellisesti sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta sekä maakuntauudistusta ja niiden val­ mistelun etenemistä. Soten muu­ tosagenttina toimiva Pirjo Rehula kertoi ikääntyneiden palvelukoko­ naisuuden valmistelusta ja toimin­ nasta. Soten tilanne Satakunnassa tuli melko kattavasti esiteltyä näi­ den kahden puheenvuoroissa. Lou­ naan jälkeen Valtiokonttorin pal­ velupäällikkö Tiina Kyttälä kertoi kunnille maksettavista korvauksis­ ta koskien sotainvalidien ja rinta­ maveteraanien palveluita. Päivän viimeisen muttei vähäisemmän esi­ tyksen piti neuvontapalvelun Hele­ na Isoviita, joka tarkasteli neuvon­ tapalvelun ja palveluneuvonnan eroja ja yhtenäisyyksiä monin esi­ merkein. Osanottajat saivat kysel­ lä päivän mittaan mieltä askarrut­ tavista asioista ja saivat niihin vas­ tauksia. Asiapitoinen neuvottelu­ päivä oli hyvä päättää kahviin. SATAKUNTA Yrjönkatu 15, 5. krs, 28100 Pori Puh. 02 633 5233 Satakunnan suunnalta Parkano 75 vuotta Parkanon seudun sotainvalidit vietti 8. syyskuuta osaston 75-vuo­ tisjuhlaa Parkanon seurakuntakes­ kuksessa 40 juhlavieraan voimin. Juhlaohjelma koostui yhdistyksen puheenjohtaja Heikki Mettomäen, sotainvalidipiirin puheenjohtaja Heikki Moilasen, Parkanon kau­ pungin ja seurakunnan terveh­ dyksistä sekä Korsukuoron esittä­ mästä musiikista. Juhlassa jaettiin myönnetyt hopeiset ansiomerkit Erkki Hirvelle ja Marianne Kyrön­ viidalle sekä kultainen ansiomerkki Vilho Perälälle. Paikalla olleet so­ tainvalidit kukitettiin ruusuin tänä arvokkaana juhlapäivänä. Tapaaminen Kiikassa Syyskuun lopussa kutsuttiin piirin ensimmäiset henkilöjäsenet yhtei­ seen tapaamiseen ravintola Suvi­ tuuleen Kiikkaan. Paikalle saapui noin 20 jäsentä entisistä Kiikan, Kiikoisten ja Lavian osastoista. Lounaan jälkeen siirryttiin vierei­ seen seurakuntakeskukseen kerto­ maan kuulumisia, pohtimaan mi­ ten piirin jäsenyys on vaikuttanut ja kertaamaan miten asiat jatkos­ sa järjestyvät. Asiat hoituvat kuten ennenkin tuttujen asiamiesten voi­ min. Lämminhenkinen ja selven­ tävä tilaisuus, näin kokoonnutaan jatkossakin. Parkanon osaston juhlien iloisia osanottajia. kistysjaksoa oli vetämässä lomaoh­ jaaja Liisa Hynninen. Tänä vuonna vetovastuussa oli lisäksi erityislii­ kunnanohjaaja Noora Kallio, jon­ ka hoiti liikuntahetkien ohjaamiset tehokkaasti ja asiantuntevasti. Vir­ kistysjaksolla käytiin hoidoissa ja liikuttiin, laulettiin ja askarreltiin, syötiin hyvin monta kertaa päiväs­ sä sekä virkistyttiin yhdessä ollen ja seurustellen. Oli ilo seurata tyy­ tyväisiä ja iloisia ihmisiä, virkistys­ jakso oli todella nimensä veroinen. Neuvottelupäivä 16. marraskuuta vietettiin piirin ja sotainvalidien neuvontapalvelun yhteistä neuvottelupäivää osasto­ jen ja kuntien väelle Porissa Mar­ tintalossa. DiaViren (ent. sairas­ koti) yksikönjohtaja Sanna-Mari Pudas-Tähkän avaussanojen jäl­ keen piirin puheenjohtaja Heik­ ki Moilanen kertoi piirin kuulu­ misista sekä Veljesliiton lakimies Eila Seikkula 90 vuotta Naistoimikunnan pitkäaikainen sihteeri ja puuhanainen Eila Seik­ kula täytti 90 vuotta 11.11. Onnit­ telut vielä kerran ja kiitokset teke­ mästäsi työstä sotainvalidien ja hei­ dän puolisoidensa hyväksi. Kevätristeily Ennakkotietona ilmoitetaan, että piirin kevätristeily jäsenille on 8.–9.5.2017. Joulun aikaa Satakunnan piiri toivottaa jäsenil­ leen ja yhteistyökumppaneilleen rauhaisaa joulun aikaa sekä hyvää uutta vuotta seuraavin sanoin: On joulun aika ihmeiden, käy mieleen muistot lapsuuden. Se hymyillen mua tervehtii, pian uuteen vuoteen kiirehtii. Vaan joulumielen aikaan saa, nuo muistot kaukaa vuotten taa. Marika Keskinen Lokakuussa saapui 32 jäsentä viet­ tämään neljän päivän virkistys­ jaksoa Yyterin Kylpylähotelliin. Jo seitsemättä kertaa järjestettyä vir­ Pixhill.com Yyterin virkistysjakso Askartelu on tarkkaa puuhaa Hynnisen Liisan opastuksella Yyterissä. Neuvottelupäivillä puhuivat mm. Seppo Savolainen, Terttu Nordman, Pirjo Rehula, Tiina Kyttälä, Helena Isoviita ja Sanna-Mari Pudas-Tähkä.

30 Piirit toimivat SISÄ-SUOMI Rauhankatu 1, 40100 Jyväskylä Puh. 010 439 3200 Sisä-Suomi henkilöt osallistuisivat edelleen kaikkiin piirin tapahtumiin. Kos­ kee se sitten piiripäiviä tai erilaisia tapahtumia. Olette edelleen ter­ vetulleita ja toivottavia ”vieraita”. Tulen myös edelleen postittamaan purkautuneiden osastojen toimi­ henkilöille kaiken keskeisen tie­ dotusmateriaalin. Tämä osin siksi, että enemmistö teistä on myös jä­ senenä Perinneyhdistyksessämme. Edunvalvonta Ajatuksia piiritoimistolta Vuosi sitten kirjoitin, että aika rien­ tää nopeasti ja vuosikiertoon liitty­ vät asiat tupsahtavat aina vain no­ peammin työpöydälle. Mainitsin myös silloin omasta tulevaisuudes­ tani. Nyt asiat ovat edenneet siihen vaiheeseen, että piirihallitus tulee lähiaikoina käsittelemään millai­ sella vahvuudella ja työpanoksella mennään eteenpäin. Toivoa sopii, että löydämme järkevän lopputu­ loksen sekä piirin ja totta kai teidän jäsenten kannalta, että asiat tulisi­ vat hoidettua mallikkaasti loppuun asti. Veljesliitto on näissä päätöksis­ sä myös keskeisessä roolissa. Piirin henkilöjäsenet Meillä on nyt myös kokemuksia siitä, kun osastoja on purkautunut ja niistä on siirtynyt jäseniä piirin henkilöjäseniksi. Valtaosan kans­ sa yhteistyö on jatkunut hyvin ja jäsenpalvelut on pystytty hoita­ maan. Jotta tämä asia aidosti on­ nistuisi, olisi ensiarvoisen tärkeää, että purkautuneen osaston ja piirin välille jäisi muutama toimiva yhd­ yshenkilö. Toivon myös, että osas­ tojen purkuvaiheessa ei pyrittäisi ajamaan osaston varallisuutta nol­ liin sillä ajatuksella, että kyllä piiri sitten aikoinaan hoitaa. Tiedok­ si vain, että piirillä ei ole mitään kultakaivosta, josta se voisi kai­ vaa rahaa jäsenpalveluihin. Vaikka konkreettinen napanuoran leikka­ us osaston ja piirin välillä purkau­ tumisen yhteydessä on tapahtunut, toivon, että edellä mainitut yhdys­ Osastojen toimihenkilöitä lähdössä sauvakävelylle 6. syyskuuta Peurungassa. Hallitus antoi 15.9. eduskun­ nalle esityksen sotilasvamma­ lain 6 ja 6 e §:ien muuttamisesta (HE 154/2016). Tämä muutosesi­ tys tarkoittaa sitä, että n. 30 piirim­ me alueella asuvaa 10 %:n sotain­ validia tullee pääsemään 1.1.2017 vastaavien kunnallisten avopalve­ luiden piiriin, joita on tähän asti saanut vähintään 15 %:n sotainva­ lidit. Hyvä niin. Seuraava kiireel­ linen vaihe voisi olla laitoshuollon prosenttirajojen poisto/pienennys, puoliso- ja leskikuntoutuksen laa­ jentaminen sekä kuljetuspalvelu­ jen kokonaan korvaaminen. Eli jä­ senistön korkeasta iästä huolimat­ ta työtä edunvalvonnan sektorilla riittää edelleen. Huomionarvoista on, että jäsenistöstä suuri enem­ mistö asuu edelleen omassa kodis­ saan. Siksi olisi tärkeää saada to­ teutumaan tasa-arvioinen kohte­ lu kaikille. On hyvä, että Veljesliit­ to pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan päättäjiin epäkohtien korjaamisis­ sa. Tätä vaikuttamistyötä tehdään myös täällä kotimaakunnassa. Piirissä tapahtunutta Toimihenkilöiden virkistyspäivä 34 henkilöä useista osastoista ja pii­ rin henkilöjäsenistä osallistui pii­ rin järjestämään toimihenkilöiden virkistyspäivään 6.9. Laukaan Peu­ rungassa. Kuuntelimme asiantunti­ jaluennon liikunnan merkityksestä sekä käytännössä laitoimme oman kroppamme liikunnanalttarille. Toivon, että päivä vahvisti ”uskoa” Sotainvalidi Urho Mustamäki Saarijärveltä näyttää mallia boccian pelaamisesta. liikunnan hyödyistä. Sotiemme Veteraanien kirkkopyhät Sotiemme Veteraanien yhtyeiset paikalliset ja seutukunnalliset kirk­ kopyhät ovat tämän vuoden osal­ ta pidetty. Tilaisuuksia oli yhteensä kahdeksan eri puolella Keski-Suo­ mea. Seutukunnallisissa kirkkopy­ hissä mentiin pitkälti nk. pitkän ohjelmakaavan mukaan ja paikal­ lisissa lyhemmän. Toivoa sopii, että kaikissa tapahtumissa saatiin naut­ tia hyvä annos hengenravintoa. Kii­ tän omasta puolestani kaikkia kirk­ kopyhä- järjestelyihin osallistunei­ ta, seurakuntia, ohjelman suoritta­ jia ja tietysti teitä varsinaisia osal­ listujia. Ensi vuoden osalta työ on jo aloitettu. Sisäbocciaturnaus Piirin sisäbocciaturnaus heitet­ tiin 12.10. Jyväskylän monitoimi­ talolla kahdeksan joukkueen voi­ min. Turnaus sujui hyvin. Loppu­ tulokset olivat seuraavat. MIEHET: 1. Saarijärvi, 2. Jämsä, 3. Jyväskylä, 4. Jyväskylän sotaveteraanit. NAI­ SET: 1. Jyväskylä II, 2. Äänekos­ ki, 3. Jyväskylä I, 4. Keuruu. Kiitos osallistujille ja toimitsijoille! Piirin syysneuvottelu­ päivä Piirin syysneuvottelupäivä pidet­ tiin 26.10. Sotainvalidien Sairas­ kodilla. Päivän kärkiteemoina oli­ vat FT Kirsi-Maria Hytösen asian­ tuntijaluento aiheesta Naisten työn ja selviytymisen muistoja talvi- ja jatkosotien jälleenrakennuksen aikana sekä ajankohtaiset asiat. Neuvottelupäivien yhteydessä pi­ dettiin myös Perinneyhdistyksen ylimääräinen kokous. Piirissä tulevia Osastojen vuosikokoukset Kuten alussa kerroin, aika rien­ tää ja olemme vuodenaikakierros­ sa valmistautumassa seuraavak­ si jo Jouluun ja Uuteen Vuoteen. Järjestötoiminnassa tämä tarkoit­ taa meillä alkavia osastojen vuo­ sikokouksia tammi- helmikuussa. Olen sopinut osastosi kanssa, mil­ loin sinun vuosikokouksesi pide­ tään. Toivotan sinut tervetulleeksi kuulemaan ja päättämään. Asiat­ han koskevat sinua ja perhettäsi. Talvitapahtuma Piirin perinteinen talvitapahtuma pidetään 15.3. Kartano Kievarilla. Tapahtuma järjestetään Kievarin alakerrassa, jolloin kenenkään ei tarvitse liikkua portaissa. Alusta­ va ohjelma on jo työpurkissa ja lu­ paan, että paikalle kannattaa tulla. Tulethan. Ensi vuosi tulee olemaan itse­ näisyytemme 100-vuotisjuhla­ vuosi. Uskon, että meistä jokainen löytää juhlavuodesta useita itselle sopivia tapahtumia. Omasta ja piiritoimiston puoles­ ta haluan kiittää Teitä kaikkia toi­ mintarikkaasta ja rakentavasta yh­ teistyöstä. Samoin haluan kiittää meidän kaikkia yhteistyökumppa­ neita avustanne työssämme vuon­ na 2016. Toivotan teille kaikille rauhallista joulunaikaa ja voimia uuteen vuoteen. Juha Takala

Suur-Savo Kyyhkylän ja Kruunu­ puiston palvelu­ neuvojien tervehdys SUUR-SAVO Porrassalmenkatu 3 A, 50100 Mikkeli Puh. 0400 756 249 Jouluinen tervehdys piiritoimistolta Vuosi alkaa olla lopuillaan ja on osastojen pikkujoulujen aika. Toi­ minta niin piirissä kuin osastois­ sakin on noudatellut aikaisempien vuosien hyviksi koettuja käytäntö­ jä. Kotiapu on ollut toiminnan tär­ kein painopiste kuten myös erilai­ set virkistystapahtumat niin piirin kuin osastojenkin järjestämänä. Vuoden lopulla Kyyhkylä päätti tarjota vielä kaksi virkistyspäivää sotainvalideille, heidän puolisoil­ leen sekä leskille. Toinen virkistys­ päivä pidettiin marraskuun lopulla Savonlinnassa Casinolla ja toinen pidetään 2017 vuoden alkupuolella Mikkelissä Kyyhkylässä. Veljesliiton korkeimman huo­ mionosoituksen eli Vapaudenris­ tin tunnuksilla varustetun pienois­ lipun on tänä vuonna saanut Kau­ ko Issakainen Rantasalmelta. Kau­ ko on aktiivisesti vuosikymmenten ajan osallistunut järjestötyöhön. Osastoissamme on aktiivisia ja sotainvalidityölle omistautuneita pitkäaikaisia sihteerejä / toimin­ nanjohtajia, puheenjohtajia ja joh­ tokuntia sekä tukijäseniä. Ja nais­ jaostokin toimii vielä Pieksämäellä. He kaikki ansaitsevat suuret kiitok­ set erinomaisesta työstä! Kiitokset myös kaikille muil­ le sotainvalidityötä tekeville sekä yhteistyötahoille ja tukijoille! Toivotan kaikille sotainvalideille, heidän puolisoilleen ja leskilleen sekä sotainvalidityössä mukana oleville oikein hyvää joulua! Katariina Kuurola Neuvontapalvelun tärkein teh­ tävä on tukea alueella asuvia so­ tainvalideja, heidän puolisoi­ taan ja leskiä asumaan ja selviy­ tymään mahdollisimman pit­ kään omassa kodissaan ennalta­ ehkäisevän ja kuntouttavien toi­ mintojen keinoin. Asiakaskun­ taan kuuluvat myös Suomen so­ dissa palvelleet erityisryhmät sekä sotilasinvalidit. Tärkein työmuoto on ollut koti­ käynnit. Kotikäyntien suunnitte­ lussa tehdään yhteistyötä kuntien viranomaisten ja sotainvalidiosas­ tojen kesken. Yhteistyö kuntien ko­ tihoidosta vastaavien kanssa toteu­ tuu yhteisten kotikäyntien, palave­ reiden, puhelinneuvonnan ja hen­ kilökunnan koulutuksen avulla. Kuluvan syksyn aikana olem­ me kartoittaneet kuntien kanssa yhdessä 1.1.2017 kuntapalvelujen piiriin tulevat 10 %:n sotainvalidit. Yhteiset kotikäynnit kuntien pal­ veluneuvojien kanssa on sovittu joulukuulle ja palveluiden tarve ar­ vioidaan yksilöllisesti. Asiakkaiden korkean iän ja sen mukana tuleviin toimintakyvyn muutoksiin pysty­ tään yhteistyöllä vastaamaan no­ peammin. Palvelu on maksutonta ja luottamuksellista. Tämän alueen neuvontapalve­ lun työssä korostui kuluvana vuon­ na turvallisen ja esteettömän asui­ nympäristön merkitys sotainvali­ dien kodeissa. Tähän liittyvät ko­ din apuvälineiden, turvalaitteiden ja turvallisuutta edistävien asun­ nonmuutostöiden huomioiminen ja eteenpäin tiedottaminen korja­ usneuvojille, omaisille sekä muille asiantuntijoille. Toinen tärkeä osaalue oli leskien etuuksien tarkas­ taminen, joka jatkuu myös 2017. Neuvontapalvelu auttaa erilaisten hakemusten tekemisessä. Suomi 100 vuotta ja Kaveria ei jätetä, antoivat idean neuvonta­ palvelun ensi vuoden teemaan, jo­ ka on sosiaalisen kanssakäymisen tukeminen. Kotikäynneillä otetaan Kauko Issakainen sai liiton korkeimman huomionosoituksen, Vapaudenristin tunnuksilla varustetun pienoislipun, piirin 1. vara­ puheenjohtajalta Jukka Torvelaiselta Rantasalmella 30.11. Kuva: Mira MarkkanenVänttinen / Rantasalmen lehti enemmän esille erilaiset vaihtoeh­ dot, joilla ehkäistään syrjäytymistä ja yksinäisyyttä. Suur-Savon piirin alueella on kolme neuvontapalvelutyöntekijää: Merja Nyrkkö toimii Kruunupuis­ ton palveluneuvojana Savonlin­ nan, Kerimäen, Punkaharjun, Sa­ vonrannan ja Enonkosken alueella. Kyyhkylän kuntoutuskeskuksen palveluneuvojina toimivat Virpi Uotinen Mikkelin, Pieksämäen ja Varkauden alueella sekä Anu Kärk­ käinen Rantasalmen, Sulkavan, Juvan, Joroisten, Kangasniemen, Pertunmaan, Mäntyharjun, Puu­ malan ja Hirvensalmen alueella. Neuvontapalvelu kiittää kaikkia asiakkaita tästä vuodesta ja toivot­ taa turvallista loppuvuotta! Soita ja kysy tarvittaessa neuvoa! Piirit toimivat 31 Kruunupuiston palveluneuvoja Merja Nyrkkö. Palveluneuvojien yhteystiedot: Virpi Uotinen p. 044 020 3339 Anu Kärkkäinen p. 040 740 1845 Merja Nyrkkö p. 050 570 0132 Kyyhkylän palveluneuvojat Virpi Uotinen (vas.) ja Anu Kärkkäinen. Palvelu-TV:n kautta omassa kodissa voi osallistua jumppaan tai vaikka seurata Kyyhkylässä pidettäviä juhlia. Jumppaa ja humppaa kotiin Kyyhkylän Palvelu-TV:stä! Palvelu-TV-toiminnan avulla tue­ taan sotainvalidien, heidän puoli­ soidensa ja leskien kotona asumista sekä lisätään asiakkaiden ja omais­ ten välistä vuorovaikutusta kuva­ puheluiden välityksellä. Kyyhkylän Kuntoutuskeskuksesta tuotetaan ohjelmaa 54 kotitalouteen EteläSavossa ja Kymenlaaksossa. Aktii­ visesti tehdään yhteistyötä Kaunia­ lan, Vetrean ja Lapin Kuntoutuksen palvelu tv toiminnan kanssa, yh­ teislähetysten merkeissä. Palvelu-tv-lähetyksen kesto on 30–45 minuuttia. Lähetykset ta­ pahtuvat arkisin klo 9–19. Päivit­ täin on 3–4 lähetystä. Ohjelmatuo­ tanto sisältää istumajumppaa, mu­ siikkiesityksiä, asiantuntija luen­ toja, hartaushetkiä, laulutuokioita keskusteluryhmiä jne. Lisäksi lähe­ tetään Kyyhkylässä vietettävät juh­ lat esim. itsenäisyyspäiväjuhla ja joulujuhlat. Kuntoutujalle annetaan kotiin lainaksi tarpeelliset palvelu-TV:n laitteet ja ohjataan niiden käytössä. Ohjelmaa lähettää moniammatil­ linen työryhmä, johon kuuluu mm. fysioterapeutti, sairaanhoitaja, lää­ käri, sosiaalityöntekijä ja palvelu­ neuvojat. Lisätietoja Palvelu-TV:stä: Virpi Uotinen 044 020 3339 Anu Kärkkäinen 040 740 1845 kotipalvelu@kyyhkyla.fi

32 Piirit toimivat Rannikko-Pohjanmaa RANNIKKO-POHJANMAA Kauppapuistikko 10 D, 65100 Vaasa Puh. 06 317 3610 Puheenjohtajan vuosikatsaus ja joulutervehdys Hyvät Sotainvalidien RannikkoPohjanmaan piirin jäsenet! Tätä joulutervehdystä kirjoitta­ essani on mielessäni pari varmasti teitä lukijoitakin askarruttavaa asiaa, joista ei voi olla aivan varma minkä suuntaista kehitystä ne tuo­ vat mukanaan. Sosiaali- ja terveydenhoitouu­ distus SOTE muuttaa parin vuo­ den päästä ainakin kaiken hoidon rahoitukseen ja järjestämisvastuu­ seen liittyvät asiat. Kuinka paljon me asiakkaat joudumme tottumaan uusiin hoitojärjestelyihin, jää näh­ täväksi. Sotainvalidien palvelujen säilymisen osalta luotan alueem­ me muutosjohtaja Göran Hongan asiantuntemukseen. Hän on hy­ vin perillä piirimme sotainvalidi­ en hoitotarpeista. Te, jotka seuraatte aktiivisesti maailmantilannetta, ette ole voi­ neet olla huomaamatta, että johta­ valle suurvallalle nimitetään kohta uusi presidentti. Yritetään uskoa, että uudet neuvotteluyhteydet tuo­ vat Eurooppaan ja sen lähialueil­ le vakaammat olot ja ihmisille pa­ remmat edellytykset inhimilliseen elämään. Tätä lukiessanne on 99. itsenäi­ syyspäivämme juhlallisuudet jo vietetty. Voimme olla tyytyväisiä ja vähän ylpeitäkin siitä, että tasaval­ lan presidentti Sauli Niinistö kut­ sui sotainvalidi Heikki Vesterlun­ din Kristiinankaupungista itsenäi­ syyspäivän vastaanotolle. Heikki kertoo varmasti itse kokemuksis­ taan joskus myöhemmin. Ensi vuonna itsenäinen Suo­ mi täyttää 100 vuotta. Piirihallitus on jo miettinyt miten merkkivuo­ si Rannikko-Pohjanmaan piirissä huomioidaan, mutta se olkoon vie­ lä kertomatta. Kiitollisina voimme todeta, että avopalvelut 10 %:n sotainvalideille tulevat vuoden 2017 alusta valtion korvauksien piiriin. Sotainvalidien Veljesliiton avus­ tusten väheneminen piireille on ol­ lut odotettavissa. Olemme muutta­ Kansallinen seniorien ulkoilupäivä 6. lokakuuta Selkämeren sairaskodissa. Högnäsin farmi toi mukanaan eläimet: lammas, kani, sika, poni ja muutamat kanat. Kuvassa mukana vas. Pia Patoranta-Wiik, Tarja Högnäs, sotainvalidi Toivo Ketola ja Karoliina Granqvist. Kuva Tony Westerlund neet piirin toimintaa suunnitelmal­ lisesti. Jalkahoito- ja siivouskerto­ jen vähentyminen, Pietarsaaren toimiston sulkeminen ja sitä vas­ taava kotikäyntien lisääntyminen ovat olleet näkyvimmät muutok­ set vuoden aikana. Sotainvalidipiirin edustajat ovat olleet edelleen mukana piirimme alueella toimivien sairaskotien hal­ lituksissa. Sotainvalideja koskevat Valtiokonttorin maksamat korva­ ukset ovat edelleen niiden suurin tulolähde. Palvelu-TV-järjestelmän käyttöönotto on tuonut sotainvali­ deille uuden kiinnostavan palvelu­ muodon. Järjestelmää on mahdol­ lisuus vielä laajentaakin jos kiin­ nostusta riittää. Kiitän sairaskotien johtoa ja henkilökuntaa erinomaisesta työstä jäsenkuntamme hyväksi. Sadan vuoden iän ovat tänä vuonna saavuttaneet RannikkoPohjanmaan piirissä sotainvalidi Paul Fors 5.4.2016 ja sotainval­idi Werna Bäckman 26.11.2016. Pii­ rihallituksen puolesta onnittelen ja kiitän heitä vielä näin julkises­ tikin. Kiitän myös piirimme toimin­ nanjohtaja Monika Julinia, neu­ vontapalvelutyöntekijä Mona Stranbergia, piirihallitusta, tuki­ jäseniämme ja muita toimintam­ me tukijoita kuluneesta vuodesta ja toivotan heille ja ennen kaikkea kaikille sotainvalideille, puolisoille ja sotainvalidien leskille rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta 2017. Markku Ranta Rannikko-Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Kruunupyyn, Teerijärven ja Alavetelin sotainvalidit, puolisot ja lesket: Joulujuhla Maggien kahvilassa 29.12. klo 13. Ilm. puh. 040 542 6903 tai 050 5576 527 viim. 27.12. Tervetuloa! Sotainvalidileski Sylvi Mäkinen ja kuntohoitaja Sari-Milla Ingves tervehtivät Elvis-lammasta. Kuva Tony Westerlund Kirkkopäivällä Mustasaaren kirkossa 22. syyskuuta Teemu Lintamolle ja Ilkka Virtaselle myönnettiin Sotaveteraaniliiton ansiomitalit. Kuvassa vasemmalta Vaasan Sotaveteraanipiirin puheenjohtaja Anders Knip, Teemu Lintamo, Ilkka Virtanen ja Vaasan Sotaveteraanipiirin toiminnanjohtaja Tuula Harjunpää. Kuva Raimo Latvala Toiminnanjohtajan joulutervehdys Kirkkopäivä Mustasaaren kirkossa Vuosi 2016 on sisältänyt vuosiko­ kouksen, kesäjuhlat, kirkkopäivän ja joulujuhlat. Myös ensi vuonna juhlimme 100-vuotiasta Suomea perinteisellä ohjelmalla. Tänä syksynä suljettiin Pietar­ saaren sotainvaliditoimisto. Jat­ kossa toiminnanjohtaja tulee koti­ käynnille, voitte soittaa numeroon 050 382 5257 ja sopia ajankohdan. Pietarsaaren sotainvaliditoimis­ to on toiminut samassa paikassa Perämiehenkadulla vuodesta 1987 alkaen, monia papereita ja esineitä oli lajiteltava muuton yhteydessä! Lankapuhelinnumerot Vaasan toimistossa eivät ole enää käytössä. Jatkossa voitte käyttää numeroa 050 382 5257! Toivotan kaikille sotainvalideil­ le, puolisoille, leskille, hallituksen jäsenille, tukijäsenille, yhteistyö­ kumppaneille ja sairaskotien hen­ kilökunnille oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2017! Vuoden yhteinen kirkkopäivä so­ taveteraanipiirin kanssa vietettiin Mustasaaren kauniissa kirkossa 22.9. Liturgina kaksikielisessä ju­ malanpalveluksessa toimivat ro­ vasti Juhani Niemistö ja kirkko­ herra Tor-Erik Store. Mustasaaren seurakunnan kirkkoherra Berndt Berg saarnasi. Valtteri Tuomiston johdolla Lotta-kuoro esitti kauniita lauluja. Kanttorina oli Ann-Chris­ tine Nordqvist-Källström. Mustasaaren kunnanjohtaja Rurik Ahlberg lähetti seppelpar­ tion. Seppelpartiossa olivat muka­ na Alf Burman, Johannes Hjort­ man ja Alvar Lithén. Jumalanpalveluksen jälkeen lou­ nas oli tarjolla ravintola Tropiclan­ diassa Vaasassa. Lounaan yhtey­ dessä sotainvalidipiirin eläkkeellä olevalle toiminnanjohtajalle Teemu Lintamolle ja professori emeritus Ilkka Virtaselle myönnettiin sota­ veteraaniliiton ansiomitalit. Monika Julin Monika Julin

Etelä-Pohjanmaa ETELÄ-POHJANMAA Ruukintie 65, 60100 Seinäjoki Puh. 06 4214 600 Kiitollisin mielin menneestä ja menneistä vuosista Astuin piirimme toiminnanjohta­ jan tehtävään 1.12.2011. Takana on nyt viisi toimintavuotta ja tässä yh­ teydessä haluan kiittää teitä kaik­ kia, jotka edesautatte jäsenistöm­ me edunvalvontaa ja huolenpitoa! Mennyt vuosi on ollut jälleen an­ toisa ja tuleva vuosi tulee ole­ maan varmasti vieläkin antoisam­ pi. Valta­kuntamme 100-vuotisjuh­ lan sekä piirimme 75-vuotisjuhlien merkeissä kunniakansalaisemme saavat varmasti koko valtakunnas­ sa ansaitsemansa huomion ja kii­ toksen. Sitä ennen nauttikaamme joulun antimista ja läheisistämme. Luovuus ja liikunta iso osa elämää Kauhajokinen Veikko Vuolteen­ aho astui armeijan palveluk­ seen 1.4.1941 ja palveli maatam­ me vuosia Lapin sotaa myöten. Sotien jälkeen vuonna 1955 hän muutti kotipitäjästään Nivalasta Kauhajoelle vaimonsa kotitilalle. Veikko on piirtänyt pienestä po­ jasta alkaen ja rintamaoloissa hän piirsi lyijykynällä sotakavereiden näköiskuvia kanttiinista ostet­ tuun kirjepaperiin. Eläkkeelle jää­ tyään hän siirtyi öljyväreihin, joi­ den parissa maalaustyöt jatkanut edelleen. Tauluja valmistuu edel­ leen kymmeniä vuosittain ja huo­ lellisen tuotoksen tekeminen kes­ tää Veikon mukaan n. 3–4 päivää. Hän maalaa lähes päivittäin ja ai­ heena ovat pääasiassa luonto- ja muotokuvat. Varsinainen ”työpa­ ja” on vanhassa tuvassa, joka si­ jaitsee uudemman, vuonna 1975 rakennetun asuin talon vieres­ sä. Vuosikymmenten aikaan Vei­ kon teoksia on ollut näytteillä mm. Kauhajoella, Nivalassa ja Teuvalla. Viime vuosina hän on kirjoitta­ nut sotareissustaan kaksi kirjaa, joista toinen on parhaillaan tyt­ tärellä puhtaaksikirjoitettavana. Piirit toimivat 33 Ensimmäinen kirja oli nimeltään Korsu Syvärillä ja uudemman työnimenä on Siniristilipun alla. Musiikin saralla Veikko on viih­ tynyt pääosin rumpupatteris­ ton takana. Hän muistelee läm­ möllä nuoruusvuosiltaan tans­ siorkesteri Tuiskun keikkoja. Urheilulajeista lähinnä hänen sy­ däntä oli hiihto. Maatilan töiden lomassa harjoittelu tapahtui lähin­ nä iltaisin. Hiihtovauhti oli sen ver­ ran rivakkaa, että maakunnallisten kilpailujen lisäksi hän kiersi val­ takunnallisiakin kilpailuja hyvällä menestyksellä. Veikko Vuolteenaho työpajassaan. Kuntoutuskoti Otson­ linnassa puolisojäsenillemme hyvää hoitoa Suomenselän Kuntokotiyhdistys ry luovutti piirillemme lahjoituk­ sen, joka käytettiin menneen syk­ syn aikana puolisojäsenten kun­ toutukseen Ähtärissä, Kuntoutus­ koti Otsonlinnassa. Viikon mit­ taisille jaksoille osallistui vajaat 20 piirimme puolisojäsentä ja pa­ laute oli pelkästään positiivista. Seinäjokiset sotainvalidien les­ ket Anna Yrjänäinen, Anni Läh­ demäki ja Toini Kalijärvi vietti­ vät virkistävän viikkonsa talos­ sa lokakuussa. Viikon jakso eteni naisten mukaan nopeasti ja hoi­ to ja huolenpito olivat erinomais­ ta. Naiset kehuivat kilvan talon lämmintä ilmapiiriä, ystävällis­ tä kohtelua ja laadukasta hoitoa.  Tämän hetken suunnitelmissa on, että vastaavia jaksoja saadaan myös ensi vuonna, joten puolisojäsen­ temme huolto saa tältä osin jatkoa.  Iso kiitos ähtäriläisille laadukkaasta hoidosta ja tuesta! Otsonlinnan hoito miellytti Annia, Annaa ja Toinia. Joulun tunnelmaa Kotikäynnillä 97-vuotiaan sotainvalidin luona keskustelu kääntyi joulunaikaan rintamaoloissa. Haastattelemani sotainvalidi kertoi viettäneensä useammankin joulun korsussa yhdessä muiden sotilaiden kanssa. Keskustelun lomassa hän kertoi saaneensa mm. tuntemattoman sotilaan joululahjapaketin. Tuon lahjan oli luovuttanut hänelle vieras nuoripari Somerniemeltä. Keskustelumme pohjalta mielessäni syntyi seuraava runo: Ikkunalaudalla kynttilä sinivalkoinen. Läpi liekkien sen, näen ajan entisen. Räjähdys, huuto ja hiljaisuus. Väsymys, pelko ja armeliaisuus. Jouluaattona valkea korsumme kamiinassa, kinkkua, perunaa, oikeaa kahvia – päivän ilon siemen. Villamyssy tuntemattoman sotilaan joulupaketissa, kortissa tervehdys vieraalta pariskunnalta Somerniemen. Ikkunalaudalla kynttilä sinivalkoinen. Läpi liekkien sen, näen välähdyksen ajovalojen. Portailla vastassa lapsi neljättä polvea, – Vaari, saanko arpeesi koskea? Ei enää vartiota, ei tietä sen tarvi polkea, ei villamyssyä, ei pakkasen puremaa poskea. Nyt on elämäin lauhaa, hyvät ystävät – joulurauhaa. Marko ja Maija

34 Piirit toimivat Pohjois-Karjala Iloa ystävistä, virkistystä ja toimintakyvyn ylläpitoa Lämpimät kiitokset Pohjois-Karjalan piiri kiittää kaik­ kia tukijoitaan, lahjoittajia ja yh­ teistyökumppaneita saamastaan ar­ vokkaasta avusta ja tuesta piirimme sotainvalidien, puolisoiden ja les­ kien hyväksi. Hyvän mielen joulua ja siunaus­ ta jäsenistöllemme, tukijoillemme sekä kaikille piirissä ja osastoissa toimiville luottamusmiehille ja toi­ mihenkilöille. Jouluillan hämärässä kynttilät on syttymässä, pysähdy siis sinäkin, nyt on joulurauha. Hyvää joulua ja parhainta uutta vuotta 2017! Suomi 100 Ahti Karttunen, puheenjohtaja Tuulikki Leinonen, toiminnanjohtaja Kaarlo Mikkoselle Marskin sotainvalidi­rahaston tunnustuspalkinto Lieksalainen sotainvalidi Kaarlo Mikkonen sai vastaanottaa Sota­ invalidien Veljesliiton myöntä­ män Marskin sotainvalidirahaston tunnustuspalkinnon. Jatkosodas­ sa 1943 Mikkonen taisteli JR 52:n riveissä. Vihollisen hyökätessä hä­ nen lähin kaveri haavoittui ja läh­ ti pois asemasta. Mikkonen jäi ase­ maan yksin pikakiväärin kanssa. Viholliset koukkasivat takaapäin ja ottivat Mikkosen vangiksi, hän palasi Suomeen vankien vaihdossa 23.11.1944. Mikkonen on osallistunut aktii­ visesti osaston toimintaan ja kohta­ loveljien tukemiseen. Elämän työnsä hän on tehnyt maanviljelijänä. Kaarlo Mikkonen täyttää ensi vuoden alussa 93 vuot­ ta. Pohjois-Karjalan piirin piirihal­ lituksessa jäsenenä ja Lieksan osas­ tossa puheenjohtajana toimiva Ju­ ho Pehkonen, varapuheenjohtaja Hannu Nevalainen sekä johtokun­ nan jäsen Taimi Pehkonen kävivät luovuttamassa tunnustuspalkinnon Mikkoselle hänen kotonaan. Pohjois-Karjalan piirin kautta jär­ jestetään edelleen ystäväkursseja, virkistystä ja kuntoutusta Lieksan kristillisellä opistolla, Kiteen evan­ kelisella kansanopistolla, Huhma­ rissa, Kuntohovi Vetreassa ja Toi­ vonlahdessa sekä liiton maksamat kurssit Kyyhkylässä. Lisäksi an­ netaan fysikaalisia hoitoja ja koti­ kuntoutusta niille, jotka eivät jaksa lähteä kotoa pitemmälle matkalle. Myös jalkahoidot ja hieronnat ovat olleet erittäin tärkeitä. Jalkahoidon tai niska-hartiahie­ ronnan on voinut saada piirin las­ kuun myös Lieksan kristillisel­ lä opistolla ja Kiteen evankelisel­ la kansanopistolla, jonne yksityi­ set palveluntuottajat tulevat anta­ maan hoidot. Kaarlo Mikkonen vastaanottamassa Marskin sotainvalidi­rahaston tunnustuspalkintoa. Kuva: Harri Ronkainen / Lieksan lehti Terveyspäivässä tavattiin Aikaisempien vuosien tapaan ikäihmisten terveyspäivää vietet­ tiin Joensuun Areenassa. Tilaisuus kokosi jälleen suuren yleisömäärän, noin 1300 kävijää. Terveyspäivään tullaan kauempaa­ kin saamaan tietoa ja tapaamaan ystäviä ja tuttavia. Avauspuheen­ vuoron piti kansanedustaja Krista Mikkonen. Liikunnan merkityksestä ikään­ tyville sekä lihasvoiman ja tasapai­ non merkityksestä liikkumisky­ kyyn kertoi fysioterapeutti Mar­ ja Koivula. Mukana oli paljon eri yhdistyksiä, yrittäjiä ja toimijoita kertomassa tärkeistä ajankohtai­ sista asioita ja tavoitteita. Päivän aikana oli mm. puristus­ voiman mittausta, niska-hartiahie­ rontaa ja annettiin opastusta eri­ laisissa terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä asioissa. Pohjois-Karjalan piiri, Joensuun osasto ja Sotainvalidien PohjoisKarjalan Perinneyhdistys olivat myös esittelemässä omaa toimin­ taansa. Musiikista vastasi Joen­ suun Laulupelimannit. Suomen Seniorikodit tarjosi kahvit ja piira­ kat. Keittolounaan sai ostaa oma­ kustannushintaan. Perinneyhdistyksen hallituksen jäsen Annikki Karhapää ja ensimmäiset Ikäihmisten terveyspäivään saapuneet vieraat. Ystäväkurssilaiset 17.–21.10.2016. Kuva: Jenna Tiensuu / Lieksan kristillinen opisto Tulevia tapahtumia Pixhill.com POHJOIS-KARJALA Kirkkokatu 11, 80100 Joensuu Puh. 040 536 7537 Ystävänpäivän konsertti 10.2.2017 Pielisensuun kirkossa Piirin vuosikokousjuhla ”Suomi 100 Yhteinen kokemus” Itä-Suomen yliopiston Carelia-salissa 29.3.2017, yhdessä Salomaa-säätiön kanssa (ohjelma tulee myöhemmin) Piirin vuosikokous 31.3.2017 (paikka ilmoitetaan myöhemmin) Huhmarin kurssit 22.–27.5.2017 ja 25.–30.9.2017 Lieksan osaston keräys 21.8.2017 Terveyspäivään osallistujia. Tekstit ja kuvat: Tuulikki Leinonen

Keski-Pohjanmaa Piirin kuulumisia Kuluva vuosi on ollut piirissä ja osastoissa valmistautumisen aikaa. Vuosikokouksen esityksen mukaan moni osasto on harkinnut purkau­ tumista ja valmistellut jäsentensä siirtämistä piirin henkilöjäseniksi. Muutama osasto on purkautumas­ sa tämän vuoden puolella ja osa te­ kee päätöksiä tulevan vuoden vuo­ sikokouksessa. Vaikka organisaa­ tion sisällä tapahtuu muutoksia, toiminnassa on edelleen keskiössä jäsenten huolenpito niillä resurs­ seilla, mitä on käytettävissä. Tie­ dossa on, että liiton tuki on vähe­ nemässä huomattavasti ensi vuon­ na, mikä tarkoittaa, että keskitym­ me entistä tarkemmin oleelliseen, eli tuemme mahdollisuuksien mu­ kaan jäsentemme hyvinvointia ja kotona asumista. Erityisen tärkeää ja toivottavaa on, että osastojen tukihenkilöt ovat edelleen jäsen­ ten tukena omilla kotipaikkakun­ nillaan, vaikka hallinnointi siirtyy osastojen purkautumisen myötä piirille. Kuluva vuosi on kaartumassa loppusuoralle ja nyt joulun ja vuo­ den vaihteen lähestyessä on hyvä hetki kiittää osastojen tukijäseniä ja muita yhteistyökumppaneita so­ tainvalidien, puolisoiden ja leskien hyväksi tehdystä työstä! Suomi100 -juhlavuoden lähestyessä saamme olla erityisen kiitollisia sotainva­ lidien ja heidän puolisoittensa te­ kemästä työstä nuorempien suku­ polvien ja koko isänmaan hyväksi. Juhlavuosi tullaan huomioimaan piirin toiminnassa eri tavoin. Veteraaniavustajatoiminnan terveiset Veteraaniavustajat ovat Keski-Poh­ janmaalla käyneet avustamassa ve­ teraaneja, heidän puolisoita ja les­ kiä kodeissaan jo kohta kuuden vuoden ajan. Nyt on joillakin paik­ kakunnilla asiakkaita niin vähän, että veteraaniasiakkailla olisi mah­ dollista saada palvelua useammin. Avustajahanke toimii KeskiPohjanmaan Sotaveteraanipiirin Kuulumisten vaihdossa Aino Kemell, Sirkka Kilpinen ja Tellervo Korvinen. Kalajoen osaston virkistyspäivä Kalajokiset tekivät retken Kannuk­ seen marraskuisena päivänä. Pik­ kupakkasen keskellä oli hyvä vir­ kistäytyä Kitinkannuksen kuiva­ vesihieronnassa ja suolahuoneessa sekä osallistua talon ryhmätoimin­ taan muiden kuntoutujien muka­ na. Kuulumisen vaihto osaston väen kanssa keskenään sekä talon asukkaiden ja kuntoutujien seuras­ sa vahvisti tunnetta, että näitä vir­ kistäviä keitaita tarvitaan edelleen voimavaraksi arjen keskelle. Pii­ rin toiminnanjohtajan kanssa käy­ tiin keskustelua osaston purkautu­ miseen liittyvistä asioista. Hyvin ravittuna väki lähti kohti kotia ja arjen askareita. Piiritoimiston yhteystiedot: (ma-ke 8.30–15.30) Marja-Liisa Kattilakoski Kitinkuja 2, 69100 Kannus p. 044 304 2669 Kalajoen osaston väkeä mukana askartelutuokiossa. Toholammin osasto päätti 16.11.2016 pidetyssä kokouksessa purkautumisestaan vuoden lopussa, jolloin jäsenet siirtyvän piiriin henkilöjäseniksi. Osaston varapuheenjohtaja Martti Luoma kopautti yksimielisen päätöksen pöytään. Kokoukseen osallistuivat lisäksi Laila Määttälä, Ilmi Kirvesmäki, Eila Wennström, Lempi Kangasvieri, Ritva Untinen ja sihteeri Pirkko Hautala sekä piirin edustajana Marja-Liisa Kattilakoski. Rauhaisaa Joulun Aikaa kaikille lukijoille! Marja-Liisa Kattilakoski Pixhill.com KESKI-POHJANMAA Kitinkuja 2, 69100 Kannus Puh. 044 304 2669 alueella: Kalajoki-, Lestijoki- ja Perhonjokilaaksossa, yhteensä 13 kunnan alueella: Kalajoki (mu­ kaan lukien Himanka ja Rautio), Alavieska, Ylivieska, Nivala, Haa­ pajärvi, Pyhäjärvi, Reisjärvi, Sie­ vi, Kannus, Toholampi, Kausti­ nen, Halsua, Kokkolan kaupungin alueelta Lohtaja, Kälviä ja Ullava. Avustaja tekee niitä tehtäviä, joita kuntien kotihoito ei voi enää tehdä. Hän auttaa arjen askareissa kuten siivouksessa, ikkunan pesus­ sa, ruuan laitossa ja leipomisessa. Hän on ulkoilu- ja puhekaverina tai käy tarvittaessa veteraanin asioilla kaupassa tai apteekissa. Tämä hel­ pottaa vanhusten mahdollisuuk­ sia asua kotona mahdollisimman pitkään. Avustaja viipyy asiakkaan luona kaksi-kolme tuntia kerral­ laan noin kahden viikon välein. Yhteyshenkilö: projektipäällik­ kö Kaija Pouttu puh. 044 724 9318 Piirit toimivat 35

Piirit toimivat Pohjois-Pohjanmaa sivat hyvin ratkaisevassa taistelus­ sa suuren vihollisjoukon sen yrit­ täessä tunkeutua länsirajalle läpi Suomen. POHJOIS-POHJANMAA Isokatu 5, 90100 Oulu Puh. 045 182 4484 / 044 479 4797 Limingan kirkkopäivä Sotiemme veteraanien PohjoisPohjanmaan pohjoisten jokialuei­ den seutukunnallista kirkkopäi­ vää vietettiin 11.9. ensi vuonna 540-vuotiaan Limingan entisessä emäpitäjässä. Liminkaan oli saa­ punut lähes 450 veteraania ja ve­ teraanien ystävää. Yhteisessä eku­ meenisessa jumalanpalveluksessa Limingan viidennessä vuonna 1826 rakennetussa kirkossa vietettiin Pyhää Ehtoollista. Lääninrovasti Ilkka Tornbergin saarna liittyi lä­ heisesti kirkkopäivän tunnukseen ”Siunaa ja varjele meitä”. Samoin kanttori Hanna Korrin johtaman Celeste -nuortenkuoro esiintyi päivän teeman mukaisesti. Seppel­ partion lähetti sotiemme veteraani, rovasti Jaakko Granlund. Ruokailu nautittiin ja juhla vietettiin Limin­ gan Rauhanyhdistyksen uudessa toimitalossa. Limingan kunta, seurakunta ja rauhanyhdistys yhdessä liminka­ laisten ja myös lumijokisten toimi­ joiden sekä esiintyjien kanssa oli­ vat heti kirkkopäivän valmistelujen alkuvaiheessa aktiivisesti mukana. Tekemisessä oli vahva talkoohen­ ki jota sävytti mieleenpainuva yh­ teisöllisyys. Oulun Sotilaskotiyh­ distys, Limingan Maaseutunaiset Lapin Sotilassoittokunta, Lakeuden Laulumiehet, Eräpartiolippukunta Limingan Niittykärpät ja Kajaa­ nista saapuneet varusmiehet olivat näkyvästi toteuttamassa juhlaa. Rukouksen merkitys sota-aikana Päiväjuhlan avaussanoissa päätoi­ mikunnan puheenjohtaja, sotiem­ me veteraani, kunnallisneuvos Onni Toljamo korosti rukouksen merkitystä sodan aikana. Kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta taistelleet sotiemme veteraanit ovat tuskin koskaan rukoilleet niin pal­ jon kuin taistelujen keskellä ja eri­ tyisesti talvisodan aikana. Tämä on hyvin selkeästi ja liikuttavasti tuo­ tu esille Savukosken Mäntyvaaraan pystytetyssä silloisten ratkaisevien taistelujen muistomerkissä sanoilla – Tässä auttoi Herra. Muistosanat kertovat siitä uskosta, että Jumalan ihmeteon ansiosta Mäntyvaarassa vähäiset suomalaiset joukot tuho­ Veteraanipolven muistaminen Kirkkopäivän tunnukseen erin­ omaisesti sopineen juhlapuheen­ sa lopuksi Pohjois-Suomen alue­ hallintoviraston ylijohtaja Terttu Savolainen esitti perustellun ja tär­ keän haasteen. Ensi vuonna Suomi juhlii 100-vuotista itsenäisyyttään teemalla Yhdessä. Juhlavuoden ai­ kana meidän tulee muistaa veteraa­ neja ja veteraanisukupolvea ja teh­ dä tunnetuksi sota-ajan elämää ja tapahtumia ja uhrauksia isänmaan hyväksi. Haastankin tässä yhtey­ dessä Suomi 100 -juhlavuoden merkeissä kaikkien kuntien perus­ koulut tutustumaan oman kunnan sota-ajan elämään ja veteraanimat­ rikkeliin sekä haastattelemaan ve­ teraaneja. Teemana on Kuulkaam­ me tarinoita ennen kuin niitä ei enää kuule. eivät ole kuitenkaan jatkaneet teke­ mästään reiästä. Jumalalle kiitos ja kunnia.” Toinen esimerkki on jat­ kosodasta kesän 1944 ratkaisutais­ teluista. Historioitsija Matti Koski­ maan sanoma tapahtumista: ”Koh­ talo oli Suomen puolella.” Me kris­ tityt sanomme: Jumala meitä var­ jeli. Kolmas tapahtuma on Lapin sodasta, Tornion maihinnousun aikainen kaatosade. Historioitsija Mika Kulju kirjoittaa: ”Yläkerta ei olisi voinut suoda operaatiolle pa­ rempia olosuhteita.” Päiväjuhlan juonsi ammattitai­ dolla rovasti Erkki Piri. Hän totesi veteraanien kirkkopäivän toteutu­ neen sen tunnuksen ”Siunaa ja var­ jele meitä” mukaisesti. Tähän totea­ mukseen me kaikki mukana olleet voimme ilolla yhtyä. Juhlamieltä riitti kotimatkalle ja kotiinkin, ku­ ten puheenjohtaja Onni Toljamo avaussanoissaan oli toivottanut. Kari Ahokas Juhlan tervehdyksiä Puolustusvoimien Pohjois-Poh­ janmaan ja Kainuun aluetoimiston päällikkö, everstiluutnantti Kim­ mo Rajala toi tervehdyksen tam­ menlehväsukupolven tilaisuuteen. Veteraanisukupolven arvot ja esi­ merkki ovat yhä käytännössäkin puolustusvoimien toiminnan hen­ kinen perusta. Puolustusvoimat on aina ollut veteraanien tukena poliit­ tisista tai taloudellisista suuntauk­ sista riippumatta. Haluamme kun­ nioittaa ja vaalia veteraanien hie­ noa periaatetta – kaveria ei jätetä, viimeisenkään iltahuudon jälkeen. Limingan kunnan tervehdykses­ sä valtuuston puheenjohtaja Sanna Savolainen kertoi, että yksinäisyys ja yksinäisyyden tunne on aikam­ me yksi ilmiöistä. Se kosketti niin ikään sotien vastuunkantajasuku­ polvea. Kuinka yksin miehet pelko­ jensa ja kauhujensa kanssa taisteli­ vat, kuinka yksin naiset kotinsa ja kotilietensä hoitivat ja murheensa itkivät. Kuinka yksin ruumiiltaan ja mieleltään vahingoittuneet ko­ teihinsa palasivat. Kuinka sodan jälkeinen julkinen keskustelu ja siihen liittyvä häpeäntunne lukit­ sivat monen sodan kauhut koke­ neen mielen hiljaisuuteen ja yksi­ näisyyteen. Nuorten tervehdyksen päiväjuhlaan toi partionuori Janna Junnonaho. Limingan kirkkopäiväjuhlassa sotainvalidi Heikki Kujala avustajan kera. Kuva E. Vikström Päätössanat Päätössanoissaan rovasti Markku Niku kertoi, miten monien suo­ malaisten sotilaiden rintamakoke­ muksiin liittyi tunne Jumalalta tul­ leesta avusta. Majuri Wolf H. Halsti kirjoitti Summaan 1940 kohdistu­ neen puna-armeijan läpimurros­ ta. ”Vihamiehet eivät ole osanneet käyttää toistakaan tilaisuutta. He Kirkkopäivän juhlassa ylijohtaja Terttu Savolainen kättelee sota­ invalidi, kunnallisneuvos Veikko Ylilauria. Matti Ylilauri toimii avustajana. Kuva K. Ahokas Pohjois-Pohjanmaan sotaveteraanipiiri vietti 50-vuotisjuhlaansa 29.10.2016. Oik. SV:n Pohjois-Pohjanmaan piiri ry:n puheenjohtaja Antti Pesälä onnittelemassa ja onnittelujen vastaanottajina veteraani Valter Bäckström ja piirin puheenjohtaja, eversti evp. Reijo Sallinen. Kuva E. Vikström Pixhill.com 36 Sotainvalidien Veljesliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry toivottaa kaikille jäsenillemme, tukihenkilöillemme ja yhteistyötahoillemme hyvää joulua ja onnellista uuttavuotta!

Kainuu Piirit toimivat 37 Valokuvia vuosien varrelta eri osastojen toiminnasta Kiitämme kuvien kautta menneitä sotainvalidisukupol­ via ja edelleen toiminnassa mukana olevia sotainvali­ deja siitä työstä, mitä he ovat tehneet kohtaloveljiensä hyväksi. Kiitämme puolisojäseniä, jotka ovat uupumat­ ta toimineet naisjaostoissa osastojen toimintaa tukien. Kiitämme tukijäseniä, jotka ovat tukeneet ja enenevässä määrin sotainvalidien voimien ehtyessä tukevat sotain­ valideja, heidän puolisoita ja leskiä. Hyvää joulua toivottaen KAINUU Seminaarinkatu 5, 87100 Kajaani Puh. 08 622 485 Muutoksia Kainuun Sotainvalidien toiminnassa Vuoden 2016 loppuun mennessä loputkin Kainuun piirin sotainvali­ diosastot purkautuvat. Vuoden vii­ meisenä päivänä kaikkien osasto­ jen jäsenet liitetään Sotainvalidien Veljesliiton Kainuun piirin henki­ löjäseniksi. Tämä ei vaadi jäsenis­ töltä mitään toimenpiteitä. Toiminta jatkuu. Kullakin paik­ kakunnalla järjestetään jäsenille ta­ pahtumia samaan tapaan kuin ai­ emminkin paikallisten tukijäsen­ ten voimin piirin toiminnanjohta­ jan avustamana sekä yhteistyössä Sotaveteraanien ja Rintamavete­ raanien kanssa. Juha Huttunen Toiminnanjohtaja Kaatuneita aseveljiä ei ole unohdettu: Suomussalmen osaston lippu tekee kunniaa sankarivainajille seppeleenlaskussa. Sotainvalidien Veljesliiton järjestämän Suomen neito -kilpailun voittaja Miss Universum Armi Kuusela Kajaanin osaston vieraana olympiavuonna 1952. Useat osastot ovat keränneet varoja harjoittamalla kioski­toimintaa: Kajaanin Kyynäspään niemen kahvila-kioski olikin suosittu kokoontumispaikka jossa pian sotien jälkeen jonotettiin jäätelöä kaksi kertaa viikossa. (Kuva vuodelta 1958 Mikko Kärkkäinen) Yhteystiedot Tukijäsenet jatkavat toimintaa jäsenten hyväksi kullakin paikkakunnalla entiseen tapaan. Ohessa on piirin ja tukihen­ kilöiden yh­teyshenkilöt paikkakunnittain: Kainuun piiri ry Puheenjohtaja Juhani Hautala Puh. 0440 158 835 Sarapolku 38 87500 Kajaani Toiminnanjohtaja Juha Huttunen Puh. 08 622 485 Seminaarinkatu 5 B 87100 Kajaani Tukihenkilöiden yhteys­henkilöt paikkakunnittain: Hyrynsalmi Pertti Huovinen Puh. 0400 231 026 Koskitie 26 89400 Hyrynsalmi Kajaani Juha Huttunen Puh. 050 372 5417 Seminaarinkatu 5 B 87100 Kajaani Kuhmo Heikki Pitäjämäki Puh. 0400 176 514 Kappelikuja 8 88900 Kuhmo Paltamo Toivo Seppänen Puh. 045 3449 611 Talonpojantie 11 88300 Paltamo Puolanka Pertti Kemppainen Puh. 0400 192 617 Halmekatu 14 89200 Puolanka Ristijärvi Jouko Sievänen Puh. 050 3722 848 Kärkelänniementie 1 88400 Ristijärvi Sotkamo Puh. 0500 653 390 Reino Kilpeläinen Tipasojantie 63 88600 Sotkamo Suomussalmi Pertti Halonen Puh. 050 340 4735 Syväyksenkatu 18 B 89600 Suomussalmi Vaala Juhani Karppinen Puh. 040 5120 837 Niskantie 16 91700 Vaala Vuolijoki Timo Hurskainen Puh: 0400 581 075 Jokiniityntie 8 88270 Vuolijoki Osastot ovat järjestäneet sekä kotimaahan, että ulkomaille suuntautuneita kesäretkiä jäsentensä virkistykseksi: Puolangan osaston jäseniä kesäretkellä. Kaikki sotainvalidit saatetaan viimeiselle matkalle: Ristijärven osaston tapana on ollut laskea hautaan ristin muotoinen veteraaniseppele. Palveluneuvonta Piirin toiminnanjohtaja Juha Huttunen (050 372 5417) ja Kuhmon Veljeskodin palvelu­ neuvoja Leena Uhlbäck (040 849 1841) aut­ tavat jäseniä heidän lakisääteisten etuisuuk­ siensa haussa ja muissa palveluneuvontaasioissa. Toiminnanjohtaja varmistaa, että 10 %:n sotainvalidit saavat vuoden 2017 alus­ ta voimaantulevat lakisääteiset koti­palvelut. Sotainvalidikeräys varusmiestenavustuksella - piirin toiminnanjohtaja Veikko Sukuvaara.

38 Piirit toimivat Lappi Alatornion juhlaan osallistui laajasti veteraaniväen vastuunkantajia ja johtotehtävissä vaikuttajia. Vasemmalla sotaveteraanien kunniapj Aarno Strömmer, sotainvalidien Lapin piirin pj Jouko Lahdenperä, Tornion rintamaveteraanien vpj Seppo Husa ja rintamaveteraanien valtuuston varapj Arvi Isonikkilä LAPPI Ruokasenkatu 8 A, 96200 Rovaniemi Puh. 016 221 687 Lapista Lapin piirin alueella järjestettiin tänä vuonna kolme kirkkopäivää. Alatornion kirkossa sitä vietettiin sunnuntaina 29.5. teemalla Rauha – frid. Tornionlaaksolaiseen tapaan mukana oli myös Haaparannalla asuvia veteraaneja ja sotainvalideja. Saarnaajana oli kenttäpiispa Pekka Särkiö, joka oli opiskeluaikana Tor­ niossa kesäteologina. Rovaniemen kirkkopäiväväki koostui keskisestä Lapista ja maa­ kunnan itärajan eteläosasta. Tee­ mana oli miesten tutun virren sanat ”Joutukaa sielut, on aikamme kal­ lis”. Saarnaajana toimi seurakunnan tuore kirkkoherra Kari Yliräisänen. Tunturi-Lapin kirkkopäivää vietet­ tiin Tenon lohenpyynnin päättyes­ sä ja hirvenmetsästyksen alkaessa Inarin seurakunnan keskuksessa Ivalossa. Teemaksi oli valittu vii­ kon psalmista ”Jätä taakaksi Her­ ran käteen. Hän pitää sinusta huo­ len”. Saarnaaja oli luottamuspappi Paavo Korteniemi, joka jatkoi juh­ lasta Luton miesten tietä Rajajoo­ sepista Murmanskiin. Suomen juhlavuonna 2017 on tarkoitus pitää myös kolme kirk­ kopäivää, 31.5. Kemijärvellä, 14.6. Ruotsin Ylitorniolla Materengissa ja 6.9. Sodankylässä. Ikääntymi­ sen ja pitkien matkojen johdosta veteraaniväen hengelliseen huol­ tamiseen järjestöjen ja Veteraani­ vastuun toimesta siirrytään seura­ kuntakohtaisiin palveluihin. Tekstit ja kuvat: Paavo Korteniemi Ivalon juhlassa Saamen lippu oli kunnianosoituksessa yhdessä veteraaniosastojen lippujen kanssa. Sen edessä juhlan vastuunkantajista kirkkoherra Tuomo Huusko, rovasti Jouko Lepistö, saamelaisten pappi Risto Alakärppä ja kanttori Jani Linjama. Sotaveteraanien Lapin piirin pj Pekka J. Heikkilä, ortodoksi-isä Matti Porkka, kunnialaulaja Armas Ilvo, rovasti Heikki ja lehtori Helena Koivisto. Angelilainen Eino Torikka on uskollisesti käynyt Tunturi-Lapin kiekkopäivissä viime vuosina. Matka on yleensä vienyt viitisentoista tuntia. Nyt matkaa oli vain sata kilometriä, ja hän sai mukaansa Angelissa syntyneen vaimonsa Elinan. Molemmat iloitsivat evankeliumin lahjasta. Kirkkopäivien vanhimpana osallistu­ jana oli Tervolan pitäjän vanhin veteraani ja asukas Mauno Vuokila. Saamelainen Rauni Mannermaa ilahdutti veteraaniväkeä lauluillaan sekä suomeksi että saameksi.

Ruotsi Piirit toimivat 39 RUOTSI Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Puh. 00 46 8 648 1131 Ruotsin piirin kuulumisia Vuosi 2016 alkaa kallistua kohti loppuaan. Täällä saimme  ensim­ mäisen varoituksen talventulosta keskiviikkona 9. marraskuuta, kun lunta satoi peräti 39 senttimetriä ja aiheutti liikennekaaoksen täällä Tukholmassa ja osittain myös ete­ läisessä Ruotsissa. Sen jälkeen ovat ruohomatot olleet taas vihreinä. Saamme Ruotsiin uuden suur­ lähettilään Matti Anttosen 1. tam­ mikuuta 2017 alkaen. Anttonen on toiminut mm. Suomen Venäjän suurlähettiläänä vuosina 2008– 2012. Myös Tukholman suomalainen seurakunta on saanut uuden kirk­ koherran 1. joulukuuta 2016 al­ kaen. Valituksi tuli seurakunnan vt. kirkkoherra Martti Paananen. Sotalasten päivää vietettiin suur­ lähetystössä 21. marraskuuta. Myös sotainvalidien edustajia osallistui tilaisuuteen. Ruotsin piirin syyskeräys on käynnissä. Tuotto on tähän men­ Uusi suurlähettiläs Matti Anttonen. Kuva: Suomen Tukholman suurlähetystö. Suomalaisen seurakunnan uusi kirkkoherra Matti Paananen. Kuva SVT Uutiset. Lumiaakos Tukholmassa 2016. Kuva: Ari Haverinen Lunta riitti Tukholmassa. Kuva: Thomas Johansson / TT nessä ollut noin 5 000 euroa. Tavoi­te on saada 10 000 euroa vuoden lop­ puun mennessä. Ehkä Suomen it­ senäisyyspäivä vauhdittaa keräystä. Vuoden 2017 alusta myös 10 %:n sotavammaisille korvataan ateria­ palvelu ja mahdollisesti myös kun­ nalliset kotihoitokustannukset. 10 %:n sotainvalideja on Ruotsissa noin 12, ennen heitä oli 45. Olem­ me täällä tyytyväisiä, että sotainva­ lideilla on valtion puolesta samat etuudet kuin Suomessakin. Itsenäisyyspäivän jumalanpal­ velus Tukholmassa pidetään klo 10 Saksalaisessa kirkossa, sillä suoma­ laista kirkkoa kunnostetaan. Sep­ peltenlasku muistolaatoille Tukhol­ man suomalaisella kirkolla juma­ lanpalveluksen jälkeen. Sen jälkeen on kahvitilaisuus yläsalissa. Lopuksi Ruotsin piirin hallitus ja toimiston henkilökunta toivotta­ vat jäsenille ja kaikille toiminnassa mukana oleville Rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta! AsMa Sotainvalidin, puolison tai lesken asioita hoitava: Tilaa oma lehtesi veloituksetta! Sotainvalidien Veljesliitto tarjoaa jäsenemme asioita hoitavalle henkilölle mahdollisuuden tilata oma Sotainvalidi-lehtensä kotiosoitteeseen viidesti vuodessa kannettuna. Lehden kautta saatte tietoa mm. sotainvalidien sekä puolisojen ja leskien edunvalvontaa koskevista asioista. Sotainvalidien Veljesliitto maksaa postimaksun Täyttäkää tietonne alla olevaan tilauslomakkeeseen ja postittakaa se Veljesliittoon. Sotainvalidi-lehden omaistilauksen voi tehdä myös sähköpostitse osoitteeseen si-lehti@sotainvalidit.fi tai p. 09 478 500. Nimi ____________________________________________________________________________ Sotainvalidien Veljesliitto Osoite __________________________________________________________________________ Tunnus 5003826 Postinumero ja -toimipaikka ______________________________________________________ Puh. _____________________________________________________________________________ SI:n / puolison / lesken nimi ja kotipaikka ____________________________________________ _________________________________________________________________________________ 00003 Vastauslähetys

40 Lukijoilta Nuoren sotilaan ainekirjoitus l Jatkosodan aikana vuonna 1943 annettiin asetus, jonka mukaan mm. oppikoulun lukion jatkaminen rintamaolosuhteissa mahdollistettiin perustamalla Puolustusvoimien toimesta kurssimuotoisia opiskelupaikkoja sotatoimialueelle. Minäkin sain komennuksen ”rintamaoppikouluun” sodan johdosta keskeytyneen opiskelun jatkamiseksi. Karjalan Kannaksella nautin tästä erikoisoikeudesta kolme kertaa. Viimeinen kurssitapahtuma oli maaliskuussa muistaakseni Raudun Leinin kylässä vuonna 1944. Nuoren sotilaan ainekirjoitus sai arvosanan 7 ½. Aito huoli pommituksen uhreista on aivan ilmeinen. Teksti on kopio mutta täyttä totta, koska kirjoittaja on helsinkiläinen rintamamies. Alik. E. Kantolan ainekirjoitus vuodelta 1944 Mitä ajattelen Helsingin pommituksesta Kolmatta vuotta kestäneen tauon jälkeen saapui yllättäen tieto bolsevikkien pääkaupunkiimme tekemästä ilmahyökkäyksestä. Lähes kahden sadan viholliskoneen on onnistunut vahvasta ilmatorjunnasta huolimatta päästä kaupungin ylle ja pudottaa tuhoa kylvävät räjähdys- sekä palopomminsa. Mitä kaikkea tuokaan mieleeni tuo odottamaton uutinen. Helsinkiläisenä välähtää heti ajatuksissani: ”Onko kotini säilynyt ja ovatko vanhempani vielä elossa?” Tuo ajatus ei jätä minua ennen kuin eräältä lomalta palaavalta saan kuulla kaiken olevan minun kohdaltani parhain päin. Kuitenkin on paljon sellaisia, joiden koti on tuhoutunut tai joku läheisimmistä on menettänyt henkensä. Rakennuksia on luhistunut, palanut, ratapiha on kärsinyt vaurioita siinä määrin, että rautatieliikenne on ollut useita tunteja pysähdyksissä, ja yleensä koko kaupungin säännöllinen elämä on ollut poissa raiteiltaan. Mikä on sitten syynä tähän tuhoisaan tekoon? Eihän Helsinki ole varsinaisesti mikään sotilaallinen kohde. Tosin siellä ovat sellaiset kuin maan hallitus, useita tehtaita ja satama, mutta siitä huolimatta se on pääasiallisesti vain asutuskeskus. Tunnettuahan on, että bolsevikkien erikoisalana on ollut siviiliväestön säälimätön tuhoaminen. Se ei kuitenkaan ole vielä riittävä syy moiseen tekoon. Menkäämme muutamia kuukausia taaksepäin tapahtumissa niin muistuu mieliimme eräs mielenkiintoinen uutinen. Niihin aikoihin hyökkäilivät Moskovan radio ja sikäläinen lehdistö kiivaasti maatamme vastaan syyttäen meikäläisiä Pietarin pommittamisesta. Tosin tuossa syytöksessä ei ollut minkäänlaista todellisuuspohjaa niin kuin saattaa odottaakin, kun kysymyksessä on ryssä. Mutta sitähän se ei tarvitse, kunhan vain päämäärä saavutetaan, millä keinolla hyvänsä. Valheella, niin kuin monasti ennenkin, onnistui ryssän saada liittolaistensa myötätunto mahdollisesti vastaisuudes- sa tapahtuvalle kostotoimenpiteellensä. Siten se sai ilmahyökkäyksen Helsinkiin vaikuttamaan ainakin jossain määrin oikeutetulta. Toisena syynä voidaan pitää sitä, että Venäjä saavutettuaan itärintamalla melkoisia aluevoittoja on halukas näyttämään muka ehtymättömiä voimiaan myöskin täällä pohjoisessa. Ja on valinnut mainittua tarkoitusta varten kotiseutumme pommittamisen siten horjuttaakseen siviiliväestömme puolustustahtoa, ja samalla painostaakseen koko maatamme tulevaisuudessa mahdolliseen rauhaan. Tietenkin pääkaupunkimme pommitus vaikutti tuhoamalla aineellisia arvoja, ja lamauttamalla hetkeksi elinkeinoelämää. Kaupungin evakuointi on aloitettu siirtämällä lapset, vanhukset ja sairaat turvaan maaseudulle. Samoin koulut ovat lopettaneet toimintansa toistaiseksi terrorihyökkäyksen uudistumisen varalta. Mutta neuvostohallituksen päämäärä, yritys tälläkin tavoin lannistaa puolustustahtoamme sekä moraaliamme, on jälleen rauennut. Tämän ensimmäisen pommituksen jälkeen on Helsinkiin tehty vieläkin lukuisimmilla muodostelmilla uusi hyökkäys. Uskon, ettei ryssä lopeta yöllisiä tuholentojaan näihin vaan se tulee niitä jatkamaan ja ehkä vielä suuremmin voimin. Meidän helsinkiläisten osalle on tuleva monta kovaa kärsimystä, mutta ne eivät ole meitä lannistava vaan pikemminkin terästävät tahtoamme käydä sotamme voitolliseen loppuun saakka. Eero Kantola

Kirjaesittelyjä 41 Keijo K. Kulha Marski ja hänen varjonsa. Kahden miehen kolme sotaa ja rauhaa Docendo, 232 s. Maarit Tyrkkö Presidentti ja toimittaja WSOY, 591 s. Kimmo Rentola Stalin ja Suomen kohtalo Otava, 240 s. Marski ja Walden Presidentti ja tyttö Stalin ja Suomi Tietokirjailija ja journalisti Keijo K. Kulha kirjoittaa kahden merkkihenkilön, Marsalkka Mannerheimin ja jalkaväenkenraali Rudolf Waldenin ystävyydestä. Miehet tapasivat ensimmäisen kerran helmikuussa 1918 Seinäjoella ja Mannerheim värväsi teollisuusmies Waldenin valkoisen armeijan esikuntaansa. Molemmilla oli taustanaan upseerin ura tsaarin armeijassa. Walden palasi Suomeen jo vuonna 1902 ja hän teki merkittävän uran paperiteollisuudessa muun muassa perustamalla Yhtyneet Paperitehtaat. Mannerheim valtionhoitajana ja Walden sotaministerinä olivat sisällissodan jälkeen järjestelemässä itsenäisen Suomen puolustusta. Maanpuolustusta he olivat 1930-luvulla kehittämässä Puolustusneuvoston puheenjohtajana ja jäsenenä. Viime sotien aikana Walden oli puolustusministerinä Marskin luottohenkilö maan hallituksessa ja yhdessä tasavallan presidenttinä ja puolustusministerinä he johtivat Suomen sodasta rauhaan. Mannerheimin ja Waldenin tarina ei ole vain sotaa ja politiikkaa vaan se paljastaa lisäksi vastuunkantajien suuren yksinäisyyden, jota lievitettiin säännöllisellä yhteydenpidolla, poikkeuksellisella huomaavaisuudella ja keskusteluilla muun muassa molempia kiinnostavista, kulinaarisista kysymyksistä. Viimeisen palveluksensa Mannerheimille Walden teki halvaantuneena sairasvuoteella. Sotavuodet olivat hänelle kovia, kaksi hänen pojistaan kuoli asepalveluksessa. Walden oli mukana Moskovan rauhanneuvotteluissa vuonna 1944 ja sai jännityksestä lievän halvauksen. Walden toipui, mutta sai pian uuden kohtauksen, joka vei hänen puhe- ja liikuntakykynsä lähes kokonaan. Sotasyyllisyystutkinnan aikana selvitettiin myös Mannerheimin osuutta tapahtumiin. Myös Waldenia kuultiin, vaikka hän pystyi vastaamaan vain ”jaa”, ”ei” tai ”nej”. Hän kuitenkin puolusti marsalkan toimia. Mannerheimia vastaan ei nostettu syytettä. Presidentti Kekkosesta ja hänen naisseikkailuistaan on kirjoitettu paljon, mutta Maarit Tyrkön uusin kirja kertoo aivan uskomattoman rakkaustarinan. Nuori toimittajatyttö ystävystyi presidentin kanssa ja hänestä tuli UKK:n luottotoimittaja. Kirjan mukaan suhde kehittyi molemminpuoliseksi huolenpidoksi ja rakkaudeksi, vaikka ikäeroa oli 47 vuotta. Joku on sanonut, että nehän on vain numeroita. Historiantutkimukseen liittyy olennaisesti se, että kuva menneisyydestä täydentyy jatkuvasti. Kimmo Rentolan uusimmassa tutkimuksessa käsitellään Neuvostoliiton johtajan Stalinin Suomea koskevia päätöksiä vuosina 1939–1940, 1944, 1948 ja 1950. Aiemmista tutkimuksista poiketen Rentola tarkastelee Stalinin päätösten taustoja venäläiseen aineistoon, muun muassa tiedustelu- ja turvallisuuspalvelun lähteisiin tukeutuen. Tieto Suomen hallituksen salaisista päätöksistä oli usein Stalinin tiedossa seuraavana päivänä. Suomen viime sotien kohtaloihin liittyi runsaasti sekä sattumaa että tuuria. Stalinin päätös hyökätä Suomeen 30.11.1939 syntyi sen jälkeen, kun hän oli sopinut etupiirijaosta Saksan kanssa ja oli varmistunut siitä, etteivät Britannia ja Ruotsi puutu asiaan sotilaallisesti. Talvisodan rauhan syntymiseen puolestaan vaikutti enemmän kuin pelko Ranskan ja Britannian avusta Ruotsin malmialueen kautta Suomeen, huoli sotamaineen menettämisestä ja pelko länsivaltojen pommihyökkäyksistä Bakun öljyalueelle. Suomalaisten sitkeä taistelu ylivoimaista vihollista vastaan mahdollisti itsenäisyyden säilymisen. Talvisodan rauha muutti Rentolan mukaan omalta osaltaan maailmansodan kulkua. Englanti ja Ranska eivät ajautuneet sotaan Neuvostoliiton kanssa, joten Saksan hyökättyä itään Britannialla oli mahdollisuus liittoutua Neuvostoliiton Saksaa vastaan. Jatkosodassa Suomi jälleen taisteli mahdollisuuden välirauhaan, jonka ehdot olivat paremmat kuin vielä keväällä 1944 tai rauha, jonka puolalaiset joutuivat ”sijaiskärsijöinä” allekirjoittamaan. Presidentti Paasikivi puolestaan onnistui vuonna 1948 viivyttelemällä saamaan helpomman YYA-sopimuksen kuin esimerkiksi Romania. Vielä vuonna 1950 Korean sodan aikaan Stalinin päätöksiin Suomen suhteen vaikutti pelko maan liittoutumisesta länteen. Stalinin päätöksiin vaikutti varmasti myös se, että hän oli oppinut tietämään suomalaiset ”itsepäiseksi, mutta rehelliseksi kansaksi”. Tyrkkö toimitti presidentin muistelmia ja myllykirjeitä, teki haastatteluja eri lehtiin ja tallensi UKK:n arkistomateriaaleja. Tyrkön mukaan Kekkonen oli todennut ”luottavansa sinuun kuin itseensä”. Presidentti itse pyysi Tyrkköä kirjoittamaan heidän suhteestaan niin, että ”esille tulee ihminen”. Nuori toimittaja pääsi mukaan sisäpiiriin, joka oli UKK:n ystäväpiiri. Siihen kuuluivat muun muassa Kalle Kaihari, Rikhard Sotamaa ja Kauko Rastas puolisoineen. Presidentti ja Maarit Tyrkkö olivat viiden vuoden ajan miltei päivittäin yhteydessä puhelimitse tai viestejä lähettämällä ja Tyrkkö vieraili säännöllisesti Tamminiemessä. He tapasivat usein viikonlopun vietossa erityisesti Sotamailla Jyväskylässä tai Kaiharin piilopirtillä Viljakkalassa. Tämä yhteydenpito jatkui aina siihen saakka, kunnes Kekkosen sairaus oli edennyt niin pitkälle, ettei hän enää tuntenut läheisiään. Kirjaa lukiessa nousi jatkuvasti esille kysymys, voiko tämä kaikki olla totta. Historioitsijana mietin useasti lähdekritiikkiä. Kirja on kirjoitettu vasta sitten, kun lähes kaikki sisäpiirin henkilöt, adjutantit ja myös UKK:n pitkäaikainen ystävätär Anita Hallamaa ovat poistuneet joukostamme. Helsingin Sanomien pitkäaikainen toimittaja Unto Hämäläinen on kuitenkin todennut kirjasta, että se on ”niin erikoinen rakkaustarina, ettei toista samanlaista ole aikaisemmin paperille pantu, ei ainakaan Suomessa.” Tekstit: Markku Honkasalo

42 Esittelyssä veljes- ja sairaskodit Sotainvalidien vanhuudenturvaksi perustettiin 1980- ja 1990-luvuilla veljeskoteja, joilla haluttiin taata sodissa vammautuneille hyvä ja kotoisa elämä myös sitten, kun he eivät enää pystyisi asumaan itsenäisesti. Talot rakennettiin yhteiskunnan tuella sillä ehdolla, että sotainvalidien vähetessä ne siirtyisivät vähitellen palvelemaan myös muita ryhmiä. Esittelemme Sotainvalidi-lehdessä muutaman veljeskodin kerrallaan. Suomessa on 21 veljes- ja sairaskotia sekä kaksi sairaalaa, jotka toimivat myös veljeskoteina. Veljeskodista Kuntoutuskeskus Otsonlinna l Ähtärin Veljeskoti aloitti toimintansa vuonna 1991. Taustalla toimi Suomenselän Kuntokotiyhdistys, jonka perustajina olivat Etelä-Pohjanmaan sotainvalidipiiri ry, Etelä-Pohjanmaan veteraanipiiri ry, Ähtärin sota­ veteraanit ry, Sotainvalidien Ähtärin osasto, SPR Ähtärin osasto, Suomenselän Invalidit ry sekä Ähtärin kaupunki. Tahot ovat yhä yhdistyksen yhteisöjäseniä. Vuoden alussa kaupunki ulkoisti sosiaali- ja terveyspalvelut Kuusiolinna Terveys Oy:lle yhdessä Alavuden kaupungin, Kuortaneen sekä Soinin kuntien kanssa. Yhteisyrityksen omistaa Pihlajalinna Terveys Oy (51 %) ja kunnat (49 %). Sote-palvelujen ulkoistamisen myötä veljeskoti siirtyi 1.4. alkaen Kuusiolinna Terveys Oy:lle ja nimi on muuttunut Kuntoutuskeskus Otsonlinnaksi. – Ähtärin Veljeskodin henkilöstön osaaminen ja kuntoutuksen tilat mahdollistavat kuntoutustoiminnan kehittämisen Kuusiolinnan kuntoutusyksikkönä, kuntoutuspäällikkö Anne-Mari Väätäinen kertoo. Suomenselän Kuntokotiyhdistys siirsi veljeskodin omistuksen sekä varoja Kuusiokuntien sosiaali- ja terveyskuntayhtymälle, joka palveluiden tilaajana vastaa sopimuksen toteutumisesta. Kuntayhtymä puolestaan myi Veljeskodin liiketoimintakauppana Kuusiolinna Terveys Oy:lle. – Yhdistys valvoo liiketoimintasiirtoon liittyvän sopimuksen toteutumista. Tarkoitus on edistää ja tukea sotainvalidien, sotaveteraanien ja heidän puolisoidensa ja leskiensä, lottien sekä muiden terveydenhuollon hoito- ja kuntoutuspalveluiden tarpeessa olevien ikään- Ähtärin Veljeskodista tuli Kuntoutuskeskus Otsonlinna. tyvien henkilöiden terveyttä ja toimintakykyä, Väätäinen kertoo. Sotainvalidien ja veteraanien kuntoutus jatkuu Ähtärin Veljeskoti on tarjonnut sotainvalideille lyhyt- ja pitkäaikaista hoitoa sekä avo- ja laitoskuntoutusta sotiemme veteraaneille 25 vuotta. – Asiakaspalautteessa on korostunut veljeskodin henki sekä ystävällinen palvelu pienessä ja kodikkaassa Veljeskodissa, Väätäinen toteaa. Veljeskodin 25-vuotisjuhlassa puhunut Pihlajalinna Terveys Oy:n toimitusjohtaja Mikko Wirén muistutti talon tärkeästä tehtävästä. – Otsonlinnan ensisijainen tehtävä on tarjota laitoshoitoa ja -kuntoutusta sotainvalideille sekä tarjota laitoskuntoutusta muille veteraaneille, puolisoille ja leskille sekä lotille. Heille turvataan Valtiokonttorin laatuvaatimusten mukainen hyvä hoito ja kuntoutus niin kauan kuin he palveluja tarvitsevat. Tämä tehtävä hoidetaan kunniakkaasti loppuun saakka, Wirén lausui. Otsonlinnassa on 26 hoitopaikkaa, jotka ovat ensisijaisesti sotiemme veteraanien käytössä. Noin puolet paikoista on tällä hetkellä muiden asiakkaiden käytössä. – Tarjoamme heille sairaalahoidon jälkeistä kuntoutusta mm. ortopedisten leikkausten jälkeen sekä neurologisista kuntoutusta. Myös geriatriset kuntoutusjaksot kuuluvat palvelutarjontaamme. Fysioterapiapalveluja tuotamme edelleen kotiin, myös Kelan maksu­ sitoumuksella, Väätäinen kertoo. l Kuntoutuskeskus Otsonlinna l Ähtärin Veljeskoti aloitti 1991. l 1.4.2016 Kuntoutuskeskus Otsonlinna l 26 hoito- ja kuntoutuspaikkaa, joista n. puolet sotiin liittyvien asiakkaiden käytössä Kuntoutuskoti DiaVire l Porissa sijaitseva Kuntoutuskoti DiaVire (aik. Länsi-Suomen Diakonialaitoksen Sotainvalidien Sairaskoti ja Kuntoutuskeskus) aloitti toimintansa 18.3.1986. Talon rahoituksesta vastasivat mm. Satakunnan kunnat, seurakunnat sekä lukuisat yhdistykset, yritykset ja yhteisöt.   DiaViressa tuotetaan kuntoutuspalveluja (laitoskuntoutusta, päiväkuntoutusta) sotiemme veteraaneille, sotainvalidien laitoshoitoa, intervallihoitoa ja osa-aikaista laitoshoitoa. Talossa on muitakin asiakasryhmiä. – Tuotamme muun muassa geriatrisia arviointijaksoja, sairaalahoidon jälkeisiä kuntoutusjaksoja, ja psykogeriatristen potilai- Kuntoutuskoti DiaVire. den hoitojaksoja sekä päiväkuntoutusta ja päivätoimintaa, yksikönjohtaja Sanna-Mari Pudas-Tähkä listaa. Lisäksi tuotetaan monipuolista Kelan kuntoutusta kuten AVH-kursseja, omaishoitajien kursseja sekä työikäisten Tules-avokursseja. – Kasvava asiakasryhmä ovat palliatiiviset ja saattohoitopotilaat, Pudas-Tähkä sanoo. Talon 56 vuodepaikasta noin 40 on veteraanitaustaisilla asiakkailla. Vahvaa osaamista Kuntoutuskoti DiaViren ehdottomaksi vahvuudeksi yksikönjohtaja sanoo moniammatillisen työryhmän, johon kuuluu mm. talon neljä lääkäriä, joilla on erikoisosaamista geriatriassa, kuntoutuksessa, palliatiivisessa lääketieteessä sekä yleislääketieteessä. – Meillä on palliatiivisen lääketieteen koulutusoikeudet, jota ei ole kuin 14 muulla yksiköllä Suomessa. Lääkäreitä on jonossa tulossa

43 Kivipuro – vankka toimija Seinäjoella l Kivipuro ry:n toiminta ulottuu vuoteen 1964 asti, jolloin talon nykyisellä paikalla toimi vanhainkoti. Tiloihin tehtiin peruskorjaus ja Kivipuron kuntoutuskoti aloitti toimintansa 1.11.1988. Vanhainkoti siirtyi toiseen Kivipuro ry:n paikkaan ja muuttui palvelutaloksi. – Kuntoutuskodissa työskentelee 40 vakituista työntekijää, palveluvastaava Jaana Linna sanoo. Sotainvalidit yhä suurin asiakaskunta Asiakkaiden enemmistön muodostavat edelleen sotainvalidit, jotka voivat myös asua Kivipurossa. Myös päiväsairaala-, intervalli- ja kuntoutusjaksot palvelevat sotainvalideja. Muita asiakasryhmiä veteraanitaustaisten asiakkaiden lisäksi ovat Seinäjoen kaupungin maksusitoumuksella talossa olevat toipilaskuntoutujat. Lisäksi Kivipurossa tarjotaan fysioterapiaa ja toimintaterapiaa eri maksu­ sitoumustahoille kuten Kelalle, vakuutusyh­ tiöille ja itsemaksaville asiakkailla. – Tällä hetkellä 43 asiakaspaikasta 30–35 on sotainvalidi- ja veteraanitaustaisten asiakkaiden käytössä, Linna sanoo. Kuten kaikissa veljeskodeissa, myös Kivipurossa on pitänyt miettiä aikaa, kun veteraanitaustaisia asiakkaita ei enää ole. – Kunnille on markkinoitu uusia toimintamuotoja ja olemme pyrkineet luomaan uutta toimintaa nykyiseen kiinteistöön. Korvaavaa hoito- ja kuntoutustoimintaa ei ole syntynyt ainakaan siinä laajuudessa, mikä sotiemme veteraanien jälkeen jäävä aukko on, kehittämis- ja laatupäällikkö Liisa Mäki sanoo. Tulevaisuudessa painopiste siirtyy Kivipurossa asiakkaat on kohdattu ystäväl­ lisesti ja talon ilmapiiri on ollut mukava ja kotoisa. kouluttautumaan, Pudas-Tähkä kertoo. Hän näkee, että tulevaisuudessa erityisesti saattohoidon ja palliatiivisen hoidon osaamiselle on heidän alueella tarvetta. – Saattohoitokoti on osoittautunut tarpeelliseksi ja tulevaisuudessa sillä on mahdollisuus kasvaa. Muistisairauksien määrän kasvaessa näemme, että erityisesti muistisairaiden alueelliseen muistikeskukseen on tarvetta, jossa toteutuu muistisairaan hoitoketju alusta loppuun asti ja missä huomioidaan myös omaishoitajien hyvinvointiin ja toiminta­ kykyyn liittyvät asiat. Vaikka toiminta on muuttunut vuosien aikana ja taloon on tullut uusia asiakasryhmiä, haluavat he hoitaa sotainvalidit Dia­Viressa loppuun saakka. – Ensisijaisena tavoitteena meillä on hoitaa sotiemme veteraanit loppuun asti ja siinä samalla kehittyä uusien palvelujen tuottajana. l Kivipuron kuntoutus­koti aloitti toimintansa vuonna 1988. Kuva: Liisa Mäki – Henkilökunta on arvostanut asiakaskuntaansa ja kasvanut vuosikymmenten mukana osaavaksi vanhusten hoidon ja kuntoutuksen osaajaksi. Henkilöstön pieni vaihtuvuus kertoo sitoutumisesta hyvään työpaikkaan, Linna kertoo. Kivipuron toiminnan painopiste tullee siirtymään enemmän ikääntyneiden tehostettuun palveluasumiseen sekä kotona annettavaan hoitoon ja kuntoutukseen. – Soten vaikutuksia ei vielä osata arvioida, vaikka kuntalaisen valinnanvapautta korostetaan palvelun ja hoitopaikan valinnassa. Vanhukset tulevat asumaan kotonaan yhä iäkkäimmäksi, joten palvelujen tarjonta tulee siirtymään sinne. Silti perinteistä laitoskuntoutusta tullaan tarvitsemaan jatkossakin, Mäki linjaa. Tulevista muutoksista huolimatta talossa ollaan varmoja siitä, että he hoitavat sotain- Kuntoutuskoti DiaVire l Aloitti toimintansa 18.3.1986. l Yksi Länsi-Suomen Diakonia­­laitoksen säätiön toiminta­yksiköistä. l Talon 56 vuodepaikasta noin 40 on veteraanitaustaisilla asiakkailla, loput ovat muiden asiakkaiden käytössä. DiaViren muisti­sairaiden osaston käytävät muistut­tavat menneistä maisemista. validit lupausten mukaisesti loppuun saakka. – Omaa surutyötään muutosten keskellä tekevät myös työntekijät, joille sotainvalidit ja heidän puolisonsa ovat vuosien aikana käyneet erittäin tutuiksi ja läheisiksi, Mäki ja Linna kertovat. l Kivipuron kuntoutuskoti l Kivipuro ry perustettiin vuonna 1964, kuntoutuskoti aloitti toimintansa vuonna 1988. l 43 asiakaspaikasta 30–35 on sota­ invalidi- ja veteraanitaustaisten asiakkaiden käytössä. l Kivipuro ry työllistää 110 vakituista työntekijää.

44 Elämän sana Elämä kantaa l Ajelemme valtatietä 15 Kouvolasta Mikkelin suuntaan. Puolisoni lisäksi oppaana toimii toisella autolla kohteessamme olevan miehen tukihenkilö. Erkanemme Valkealan jälkeen Rämälän kylään vievälle tielle, mikä jatkuu mutkitellen ja saattelee meitä pimeään kuusimetsään. Siellä pysähdymme vaalean rakennuksen eteen. Olemme saapuneet keväällä 95 vuotta täyttäneen sotainvalidi Veikko Raussin kotiin. Tapaamme siellä hyväntuulisen miehen. Hän kertoilee meille elämänvaiheistaan, työstään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Veikon elämää Veikko on saanut asuinpaikkansa kotitilansa mailta. Sinne hän teki armeijan parakista itselleen talon. Hän on suuren perheen jäsen. Sisaria oli yhdeksän ja veljeksiä kuusi. Vanhin sisko on 103-vuotias. Veikon syntymäpäivillä Kouvolan seurakunnan kurssikeskuksessa Puhjonrannassa oli vielä mukana hänen sisaruksiaan, sukulaisiaan ja ystäviään suuri joukko. Tarkkaavainen lukija voi päätellä tämän jutun perusteella, miksi juhlapaikaksi valikoitui luonnonkauniin Rapojärven rannalla sijaitseva rakennus. Veikko asuu yksin. Avioliittoa hän ei ryhtynyt solmimaan vaikka aikanaan kumppaniehdokkaita olikin. Hän näki elämänsä siinä suhteessa toisin. Mainitun valtatien rakennustöissä nuori poika Toikkalasta tuli kaveriksi ja jäi Veikolle töihin. Pojasta muodostui kuin oma lapsi. He olivat sitten 40 vuoden ajan yhdessä. He kävivät jopa Ruotsissa, mutta eivät kuitenkaan jääneet houkutuksista huolimatta sinne töihin. Veikon oma työelämä alkoi monen muun tavoin pienenä poikana paimenen tehtävissä. Kasvamisen myötä piti ottaa saha kainaloon ja ryhtyä metsätöihin. Sota tuli väliin, mutta se ei lannistanut haavoittumisesta huolimatta. Positiivinen mies näki monia mahdollisuuksia elämiseen. Sotien jälkeen oli palattava kotiin töihin. Siellä ne sujuivat hyvin. Koneitten kanssa oli jo turvallista tehdä tulosta. Veikko oli innostunut tilan tehtävien lisäksi rakennuksien ja mökkien tekemisestä. Myönteinen asenne kantoi vaikeasta vammasta huolimatta. Sota-aika Kyläpoliisi toi Veikolle lapun, että ”ala vetää Uttia kohden”. Sotatie vei hänet talvisodan aikana Uttiin lentokentän töihin. Sen jälkeen hän oli vähän aikaa kotona. Aikanaan hänelle tuli kutsu vakinaiseen. Eipä silloin hän eikä kukaan muukaan arvannut palveluksen pituutta. Jatkosodassa hyökkäysvaiheen aikana Veikon joukko siirtyi mm. Ylämaalta Kannakselle, Viipurista Säiniöön, Suojärvelle, Äänislinnaan ja Poventsaan eri vaiheiden kautta. Välillä käytiin sotaa täitä vastaan. Kerran kävi niin, että kaverukset kävivät pesemässä täivaatteensa maakuopissa ilmeisesti täisaunan jälkeen. Kaikkien vaatteiden ollessa ripustettuna kuivumaan puiden oksille järjestettiin sulkeiset. Luutnantti saapui paikalle ja meni Hymyilevä Veikko Raussi kertoi elämstään. naurunsa pidättelemiseksi kyykylleen. Sitten seurasi kysymyksiä. Tilanne piti selvittää. Onneksi vihollinen ei tilanteessa osunut paikalle, sillä vaatteiden näkyminen oksilla olisi ollut paljastavaa. 18.10.1942 tapahtui sitten se, mikä muutti Veikon sotimisen. Venäläiset olivat päässeet kaikkien vartioiden läpi ja tulivat porukan korsuun. Käsikranaatti ja vihollinen saivat kolme miestä järjestetyksi tästä ajasta ja kolme haavoittui. Yksi joukosta sai kuitenkin vihol­liset ammutuksi. Veikko haavoittui vaikeasti jalkaan. Polvi säilyi, mutta reisi ja pohje saivat vammoja. Hän pääsi ”metsäsairaalaan” lähelle, mutta kuljetusta alueelta ei ollut mahdollista järjestää. Lopulta jalka piti katkaista. Joukkueen johtaja, ortodoksipapin poika, puhui miehilleen Jumalasta. Lentokoneella oli tarkoitus yrittää jossain vaiheessa siirtoa, mutta todettiin jään olevan liian haurasta laskeutumista ajatellen. Vasta joulun jälkeen oli mahdollisuus tehdä siirto ja lopulta matka vei Helsinkiin hoitoon. Veikko oli koko ajan tajuissaan vammoistaan huolimatta. Positiivinen asenne kantoi häntä eteenpäin kaikkien vaikeuksien keskellä. Sama asenne on ollut mukana koko elämän ajan sekä työssä että monissa harrastuksissa. Monessa mukana Pienenä poikana Veikko oli mukana maatalouskerhossa. Hän on Peuhun metsästysseuran perustajajäsen, mukana Valkealan oriyhdistyksessä, pienviljelijäyhdistyksessä ja monessa muussa. Hän on osallistunut metsästysseuran hirvipeijaisiin joka kerta tähän saakka. Hän on ollut monissa talkoissa ja rakennustöissä. Erityisesti Veikon sisimmässä ovat luontoon liittyvät asiat ja kukkien sekä tomaattien kasvattaminen. Joka kevät verannalla on tuhansia taimia odottamassa istuttamista ulos sään niin salliessa. Joku ihmetteli pihaan saapuessaan kukkien runsautta. Mihin paikkaan hän on oikein tuli? Vielä tämän syksyn aikana Veikko käänsi maan tulevaa kesää ajatellen. Häntä harmittaa se, ettei ole opetellut leipomaan. Linnut ovat saaneet hänen tontillaan juomaja tupakkarahat. Näitä hän ei ole elämässään tarvinnut.

Elämän sana 45 Ilojen ja surujen kudos Rukous Jeesus, Rauhanruhtinaamme, tule keskellemme maailmaan, joka kaipaa rauhaa. Sulata sydämistämme kovuus ja viha. Sinä Ihmeellinen Neuvontuoja, sinä jouluyön kirkkaus, sytytä sanallasi ja Hengelläsi meihin uskon ja toivon valo. Saata keskellämme voimaan oikeus ja vanhurskaus. Ylistys sinulle anteeksiantamuksesta ja rauhasta. Aamen. Mika Riikonen Elämän kauneutta ja kysymyksiä Luonto on Veikolle tärkeä elementti elämässä. Kauneus on vaikkapa kukissa ja metsän sammalissa. Luonto on kiinnostavaa ja puhuttelee. Siellä voi aavistella myös Luojan olemassaoloa ja nähdä, miten luonto muodostaa kirkon. Veikko kyselee, kuka mahtaa tuhota sen. Kysymyksiä tulee myös siitä, miten nuoret pelkäävät perheen lisäystä nykyään. Aikanaan veljessota puhutteli häntä voimakkaasti. Kantavia arvoja Sisarusten kesken on ollut hyvät suhteet. Sitä kuvastaa se, että he kokoontuvat vielä yhdessä viettämään päiviä ja juhlia. Veikko on luonteeltaan hyvin rauhallinen ja huumorintajuinen. Ei hänellä rintamallakaan ollut paha olla. Aliupseerikoulussa hän oli ollut ehtoollisella. Adventtina 1942 Veikko oli haavoittuneena mukana pastorin pitämässä hartaudessa. Pastori oli järjestänyt pataljoonassa keskustelutilaisuuden. Veikko sai olla mukana siivossa porukassa. Hengelliset asiat hän näkee sellaisena, että on hyvä arvostaa jokaisen omaksumaa uskoa. Se on hänellekin oma sisäinen juttu, mistä ei tarvitse ruveta pitämään ääntä. Hän on nähnyt oman elämänsä sellaisena, missä ei ole mieltä painavia asioita. Myönteisyys näkyy tässäkin. Elämä on kantanut ja antanut paljon vuosia, hyviä sisaruksia ja ystäviä. Sitä on kannattanut elää. Ja kannattaa edelleen. Hiljaisina ajamme kotiin takaisin. Olemme kohdanneet elämää paljon kokeneen sotainvalidin. Hän on jakanut meille elämästään myönteisyyttä ja iloa, mikä ei ole jäänyt kovien kokemusten alle. Tukihenkilö meni toista tietä kotiinsa ja me omaamme. Löysimme oikean tien kuusikon keskeltä monen kilometrin päässä olevalle valtatielle rikas kokemus mukanamme. l Juha Pesonen Kouvolan seudun veljespappi Joulunvietossamme kulkevat rinnakkain kaksi erilaista, suorastaan vastakkaista säiettä. Juhlan omin aihe on riemullinen, se on sanoma suuresta ilosta. Kuitenkin tähän kietoutuneena kulkevat mukana suru ja kaipaus. Ennen perheen iloista yhdessäoloa aattoiltana käymme muistamassa poisnukkuneita läheisiämme vieden kynttilöitä heidän haudoilleen. Myös omissa vaiheissamme elämän väkevä voima ja katoavaisuuden mahti ovat mukana rinnakkain. Joskus toinen niistä näyttää saavan hallitsevan otteen. Voimiemme tunnossa emme osaa ja tahdo ajatella kaiken rajallisuutta. Iän karttumisen myötä kohtaamme myös elämän varjoisamman puolen. Mutta silloinkin, kun olemme tulleet siitä tietoisiksi, on mahdollista apostolin tavoin luottavasti sanoa: ”Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä.” Jouluaaton profetiassa kuvataan Jumalan Hengen toimintaa luvatun Messiaan elämään liittyneenä. ”Hänen ylleen laskeutuu Herran henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki, totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki.” Uuden testamentin kirjoittajat näkivät profetian sanojen täyttyneen juuri Jeesuksessa. Jesajan näky sisältää kuvan kaadetusta puusta, josta on vain kanto jäljellä. Jopa parituhatta vuotta vanhasta öljypuusta voi vielä versoa uusia vesoja. Kannon salaisuus on sen juurissa. Lupaus Iisain kannosta puhkeavasta vesasta antoi sanojen kirjoittamisen hetkellä rohkeutta ja toivoa sodan partaalla olevalle kansalle. Profeetta uudisti ja vahvisti näin jo aiemmin annetut lupaukset Daavidin suvulle. Aivan erityinen sanoma tähän sisältyi, kun Daavidin suvusta ei kansallisen tuhon myötä voinut enää tulla maal­ lisia kuninkaita. Ehkä tuo kuva hakatusta kannosta tuntuu tänä jouluna sinusta erityisen koskettavalta. Kun elämämme menetykset, suru ja kaipaus ovat tuoreita, joulun aikaan niiden tuottama kipu vain moninkertaistuu. Joulu merkitsee paluuta muistoihimme, mutta juuri niiden elpyminen vain vahvistaa tunnettamme, ettei kaikki ole niin kuin ennen. Toivottomuuden keskellä profeetta sai kuitenkin kerrottavakseen uutta kohti suuntaavan sanoman: kannosta nousee verso. Jumalan työ on usein salattua, mutta silti todellista. Kun ihmisen silmin kaikki näyttää jo menetetyltä, juuri silloin Jumala avaa uuden tulevaisuuden. Jumalan työ kätkeytyy usein heikkouteen. Tämän havaitsemme myös ensimmäisen joulun tapahtumista. Luvattu Messias ei saapunut keskelle loistoa, mahtia ja valtaa. Jumala antoi Poikansa syntyä syrjäisessä kylässä, talon ulkorakennuksessa, seimen oljille, köyhien vanhempien lapseksi. Ja hänen maailmaan tuloaan todistivat ensimmäisinä väheksytyt yövuoron työläiset, paimenet. Seimeen syntynyt Vapahtaja ei tosin tullut ottamaan pois tämän elämämme ilon ja surun yhteen kietoutunutta kudosta. Mutta hän syntyi jakamaan sen kanssamme. Hän ei tullut tempaamaan meitä pois tästä epävarmuuden ja pelkojen, kivun ja surun, katoavaisuuden ja pahuuden maailmasta. Mutta hän tuli kohtaamaan niitä yhdessä ihmisen kanssa. Kun kirkkauden viestintuojat olivat palanneet taivaaseen, Betlehemin yö jatkui entisellään. Silti tuohon pimeyteen oli nyt syttynyt sammumaton valo. Kristuksen ansiosta myös taivas, tie Jumalan luokse on nyt pysyvästi avoin. Kun turvaudumme häneen, elämämme ilojen ja surujen vuorottelevat teemat päättyvät kerran ikuiseen ja lakkaamattomaan iloon. Mika Riikonen Sana Enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.” Luuk. 2:10-12.

46 Översättning: Henry Byskata KRIGSINVALIDEN Organ för Krigsinvalidernas Brödraförbund 5 / 2016 Ledare Kontrollerad anpassning Markku Honkasalo generalsekreterare l Efter krigen var Krigsinvalidernas Brödraförbund den största medborgarorganisationen i Finland. Antalet egentliga krigsinvalidmedlemmar har gått ned så att det nu av 96 000 varaktigt skadade finns under 3 000 av dem kvar i livet. Dessutom har Brödraförbundet i sin medlemsförteckning knappa 9 000 makamedlemmar samt 3 500 stödande medlemmar. Förbundet har redan under många år anpassat sin verksamhet med tanke på den minskande medlemskåren. Anpassningen när det gäller förvaltningen har skett på ett ”självreglerat” sätt utan något tvång. Vi talar inte om ”nedkörning” utan uttryckligen om anpassning. Lokalavdelningarna har under senare år mer och mer börjat upplösas. År 2010 fanns det ännu närmare 300 krigsinvalidavdelningar i förbundet och i detta nu är deras antal 195. Avdelningarnas medlemmar har anslutit sig till näraliggande avdelningar och nu i allt större utsträckning som personmedlemmar i krigsinvaliddistriktet. Det är viktigt att det finns kvar stödande medlemmar på de upplösta avdelningarnas områden och att dessa fortsättningsvis bär omsorg om kontakterna till krigsinvalid- och makamedlemmarna. I slutet av 1980-talet fanns det ca 30 anställda på förbundets centralbyrå och fram till början av 2000-talet hade antalet minskat till 20 anställda. I detta nu finns det sex heltidsanställda på centralbyrån och tre deltidsanställda (pensionerade) personer. Minskningen av personalen har ägt rum via s.k. naturlig avgång. En majoritet av verksamhetsledarna inom krigsinvaliddistrikten arbetar på deltid. Sålunda har en anpassning visavi förvaltningen ägt rum också ute på fältet. Även om antalet avlönade anställda minskar, finns det inom Brödraförbundet ännu tusentals frivilliga och aktiva funktionärer. Vi talar inte om ”nedkörning” utan om anpassning Brödraförbundet har under de senaste tio åren använt de medel man fått in via försäljningen av Kauniala och Kyyhkylä samt centralkansliets utrymmen på ett sätt som man kunde kalla framförhållning, så att man stöder medlemskåren ute på fältet. Nu har dessa medel minskat i en sådan utsträckning, att man på ett avgörande sätt måste minska stödet till fältet. Under detta år minskade förbundets stöd till fältet med 25 procent och i budgeten för nästa år finns intagen en nedskärning på 38 procent gällande understöden. Dessa minskningar är nödvändiga för att man skall kunna trygga förbundets verksamhet ännu in på 2020-talet. Distrikten ger avdelningarna stöd enligt det verkliga behovet Nästa år när förbundets summor för service och understöd minskar gäller det att i första hand trygga krigsinvaliddistriktens verksamhetsförutsättningar, dock så att de omkostnader som berör förvaltningen hålls på en skälig nivå. I fortsättningen kan man från distriktet ge avdelningarna understöd endast enligt det verkliga behovet, inte automatiskt i relation till medlemsantalet. Det viktigaste är att ha försorg om att vår medlemskår får alla de stöd som står dem till buds från samhällets sida. Vid flera förbundsmöten har man steg för steg fastställt hur slutförandet av förbundets verksamhet skall gå till. På så sätt har man kunnat gestalta hur verksamheten effektivt skall fortsätta ända till slutet. Ännu kan vi nödvändigtvis inte se framför oss hur läget inom krigsinvalidarbetet kommer att se ut omkring år 2025. De slutliga lösningarna tas av de funktionärer som då bär ansvaret. l Understreckaren Upplevelser på färden (ordlek: taipale = färd, övers. anm.) l Marja-Liisa Taipale Ledamot av Krigsinvalidernas Brödraförbunds styrelse I mitt liv har våra krigs veteraner funnits med alltsedan min barndom. Så hör jag ju också till de berömda efterkrigstida stora årskullarna – den sista av dem. Våra fäder stred vid fronten för friheten och våra mödrar tjänstgjorde som lottor antingen vid hemmafronten eller ute vid fronten. Också min avlidne far begav sig som yngling iväg att avtjäna sin värnplikt, som sedan förbyttes till att han drog ut i strid, en strid som fortsatte i fem års tid. Det var en tid som jag själv inte har upplevt, därför att jag föddes först några år efter krigsslutet. Min första personliga minnesbild av krigsinvaliderna har jag från Kyyhkylä herrgård, som finns i min hemstad S:t Michel. Som mycket unga scoutflickor var vi med och sjöng julsånger för frihetskrigets veteraner som fick vård på anstalten. Mötet med dem har levande stannat i mitt minne och är uppenbarligen outplånligt. Det var samtidigt spännande och också skrämmande. Atmosfären i herrgårdssalen var på något vis så allvarlig. Utrymmet höljdes in i dunkel och allt var ganska mörkt. Allvarliga män satt mitt i salen vid ett långt bord. Vår brokigt sammansatta och nog inte så högklassiga kör fick ändå tårarna att tränga fram i de gamla soldaternas ögon. Det berodde säkert på de gamla julsångerna som sjöngs av klara barnröster. Min mor berättade om sitt liv i den krigsti-

Juristen 47 Förändringar gällande militärskadeersättningarna Maka- och änkerehabiliteringen utvidgas I statsbudgeten för år 2017 har reserverats ett anslag på 3,1 miljoner euro för en särskild rehabilitering av krigsinvalidernas makor och änkor. Det anslag som står till buds möjliggör att förutsättningarna för att få komma till rehabilitering nästa år mildras. Krigsinvalidernas Brödraförbund har framställt, att man till alla änkor som får kontinuerlig servicepension skulle ge möjlighet att ansöka om rehabilitering. Seppo Savolainen Indexförhöjning på 0,6 procent Förbundets jurist Vid årsskiftet företas gällande militärskadeersättningarna en 0,6 procents förhöjning i enlighet med arbetspensionsindexet. Maximibeloppen för år 2017 gällande ersättningar för ändringsarbeten i bostäder i enlighet med militärskadelagen fastställs senare, eftersom man gällande dem följer utvecklingen av byggnadskostnaderna. De frontmannatillägg som Folkpensionsanstalten betalar ut hålls kvar på nuvarande nivå, eftersom riksdagsgrupperna har kommit överens om att avstå från de föreslagna nedskärningarna av dem. Däremot har man fortfarande för avsikt att skära ned förmåner gällande folkpensionerna och andra till FPAindexet bundna förmåner med 0,85 procent från början av år 2017. l Den viktigaste förnyelsen år 2017 vad militärskadeersättningarna anbelangar är att 10- procentiga krigsinvalider får tillgång till den öppna statsersatta servicen. Genast i början av nämnda år träder förändringen i kraft som berör de av kommunerna anordnade hem- och öppna serviceformerna inklusive den öppna sjukvården. Republikens president stadfäste 18.11.2016 denna förändring av militärskadelagen beträffande ovanstående former av service. Statskontoret har redan sänt ut till kommunerna listor omfattande de 10-procentiga krigsinvalider som är berättigade till denna form av service. Det lönar sig för krigsinvaliderna att också själva ta kontakt med kommunens socialväsende för att få de serviceformer han behöver eller begära att man gör upp en utredning angående behovet av service. Gällande den service staten ersätter får kommunerna inte bära upp några klientavgifter av krigsinvaliderna. Sålunda borde vid årsskiftet t.ex. de former av hemservice som 10-procentiga krigsinvalider erhåller av kommunen bli avgiftsfria. da Huvudstabsstaden. Ett djupt spår av minnen i den unga lottan hade de korta mötena med marskalk Mannerheim efterlämnat. När Marskalken efter att han avlägsnat sig från Huvudstaben hade kommit emot ute på staden, hade han varje gång stannat, fört handen till sin uniformsmössa, hälsat god afton och på så sätt artigt hälsat på de unga lottorna. Dessa ögonblick kom min mor ihåg ända till slutet av sitt 94-åriga liv. En varm stämning strömmade emot oss Min mor var aktivt verksam i Brödraförbundets kvinnosektion i S:t Michel under 33 år och fungerade också som dess ordförande. Flera somrar arbetade hon också som husmor vid krigsinvalidernas sommarhem i Sarvenranta. Det sommarhemmet kom att bli myck- kvitton gällande de omkostnader krigsinvaliden betalat. Nu vill Statskontoret inte längre ha in dessa kvitton, utan för dem räcker det med en sammanställning av dem. Krigsinvalidernas servicerådgivare hjälper vid behov till med att göra upp ansökan och färdigställa en sammanställning. Krigsinvaliden bör ändå bevara kvittona under en tid av två år för den skull att Statskontoret vill ha närmare uppgifter om dem. Det finns fortfarande brister när det gäller servicen för de krigsskadade Det är inte ännu heller möjligt för alla krigsinvalider att komma i åtnjutande av den vård de behöver vid krigsinvalidernas sjuk- och brödrahem. Kravet i militärskadelagen om en skadegrad på minst 20 % ställer krigsinvalider med en skadegrad på 10 och 15 % utanför den periodiska eller långtidsvård brödrahemmen erbjuder. Brödraförbundets målsättning är att de inrättningar som uppförts för dessa krigsinvalider skulle kunna användas av alla krigsinvalider och i framtiden också av andra veteraner. Också änkornas möjligheter till rehabilitering bör fortsättningsvis utökas, därför att majoriteten av dem i detta nu inte är berättigad till rehabilitering på grund av stränga förutsättningar att få tillgång till dem. l Sjukhjälpstillägg utan kvitton Krigsinvalider med en skadegrad om minst 20 % kan ansöka om sjukhjälpstillägg på basis av utlägg för egna civila sjukdomar och makans sjukkostnader. Sjukhjälpstillägget är behovsprövat, varför man har kunnat fastställa en självrisk för dem som har goda inkomster. Fram till innevarande år har man i allmänhet varit nödgad att tillsammans med anhållan om sjukhjälpstillägg inlämna till Statskontoret et bekant för mig och också för min familj. Atmosfären var alltid avslappnad och trevlig, samtalet flöt lätt på Savolax vis såväl bland bekanta som bland litet mera okända människor. Där om någonstans frodades all slags vård jämställda emellan och det att man gjorde saker tillsammans. En rapp humor odlades och skrattet klingade. Det gemensamma matbordet stod dukat i det gamla, röda huset. På kvällarna steg rök upp från rökbastun. Man blåste på samma kol – också när det gällde annat än enbart kvällsbrasan. När jag skötte min sista tjänst vid Statskontoret besökte jag många brödrahem. Varje gång möttes jag av en varm atmosfär. Den omedelbarhet som jag där fick uppleva, när krigsinvaliderna hade hälsat ”flickan” välkommen, ja, den är bara så enastående. På tal om flickaktigheten, så var jag nog någon gång i yngre dagar ganska noggrann gällande den. Så här i efterhand sett var jag kanske alltför noggrann. Jag gav ett ganska rappt svar när det gällde någon yngre som kallade mig flicka, och svaret gick ut på att det bara finns en som fick kalla mig flicka och det var min far. När jag blev äldre och min fördomsfrihet förhoppningsvis större, har jag mer och mer blivit stolt över att just de ålderstigna krigsinvaliderna från min egen fars åldersklass har använt just det där uttrycket ”flicka”. Det lönar sig kanske inte ännu heller för yngre personer att försöka sig på detsamma. Julen står redan för dörren. Jag tillönskar er alla en god och stämningsfull julhögtid och god hälsa! l

48 Distrikten är aktiva Werna Bäckman fyllde 100 år den 26.11. och uppvaktades med förbundets varma sjal. Werna arbetade under vinterkriget som lotta på hemmafronten i Larsmo i köksuppgifter och var bl.a. med och tog emot evakuerade från Summa. Under mellankrigstiden gick hon i sanitetslottakurs i Vasa och tjänstgjorde sedan som sjukvårdslotta på SS 26 i Jakobstad. Hösten 1943 förflyttades hon till 38. fältsjukhuset i Vaaseni, Syväri. Där halkade hon och skadade vänster knä på väg till ett arbetsskifte. Werna trivdes riktigt bra i sjukhusarbetet. Hennes dröm var att efter kriget utbilda sig till sjuksköterska, men p.g.a. knäskadan var detta inte möjligt. Foto: Monika Julin KUST-ÖSTERBOTTEN Handelsesplanaden 10 D, 65100 Vasa Tel. 06 317 3610 Ordförandes årskrönika och julhälsning Bästa medlemmar i Krigsinvalider­ nas Kust-Österbottens distrikt! Då jag skriver denna julhälsning har jag i tankarna ett par saker som säkert också intresserar Er läsare, saker som man inte kan vara säker på vilken utveckling de för med sig. Social- och hälsovårdsreformen SOTE förändrar om ett par år åt­ minstone finansieringen av och ansvaret att ordna all vård. Det återstår att se hur mycket vi kunder hamnar att vänja oss vid olika nya vårdarrangemang. Vad gäller be­ varandet av tjänster för krigsinva­ liderna litar jag på den sakkunskap som vårt områdes förändringsleda­ re Göran Honga har. Han känner bra till vårdbehovet hos krigsinva­ liderna i vårt distrikt. Ni som aktivt följer med världs­ läget kan inte ha undgått att en le­ dande stormakt snart utnämner en ny president. Vi försöker tro, att nya förhandlingsförbindelser för med sig stabilare förhållanden och bättre förutsättningar för ett mänskligare liv i Europa och dess närområden. När Ni läser det här har vi redan firat vår 99. självständighetsdag. Vi kan vara nöjda med och också lite stolta över att republikens pre­ sident Sauli Niinistö bjöd in krigs­ invaliden Heikki Vesterlund från Kristinestad till Självständighets­ dagens mottagning. Heikki berät­ tar säkert själv senare om sina er­ farenheter. Nästa år fyller det självständi­ ga Finland 100 år. Distriktssty­ relsen har redan funderat på hur man uppmärksammar året inom Kust-Österbottens distrikt, men det får ännu vara osagt. Tacksamma kan vi konstatera, att öppenvårdstjänsterna för 10 % krigsinvalider börjar ersättas av staten från början av år 2017. Det har varit väntat att Krigs­ invalidernas Brödraförbunds an­ slag till distrikten minskar. Vi har förändrat distriktets verksamhet enligt planerna. Minskningen av antalet fotvård och städtimmar, stängningen av Jakobstads byrå Kransnedläggning på kyrkdagen i Korsholm 22.09. Fr.v. Alf Burman, Johannes Hjortman, Alvar Lithén och Rurik Ahlberg. Foto: Raimo Latvala och i stället ökning av hembesök har varit synliga förändringar un­ der året. Krigsinvalidernas represen­ tanter har fortsättningsvis varit med i styrelserna i de verksamma sjukhemmena inom vårt distrikt. Ersättningarna som Statskontoret betalar för krigsinvaliderna är fort­ sättningsvis deras största inkomst­ källa. Ibruktagandet av service-tv har gett krigsinvaliderna en ny in­ tressant serviceform. Det är ännu möjligt att utvidga systemet om intresse finns. Jag tackar sjukhemmens ledning och personal för utmärkt arbete för vår medlemskår. Inom Kust-Österbottens distrikt har krigsinvaliderna Paul Fors (05.04.2016) och Werna Bäckman (26.11.2016) uppnått 100 år i år. På distriktsstyrelsens vägnar gratule­ rar och tackar jag dem också så här officiellt. Jag tackar också vårt distrikts verksamhetsledare Monika Julin, servicerådgivare Mona Strand­ berg, distriktsstyrelsen, våra stöd­ medlemmar och andra som stött vår verksamhet under det gångna året och tillönskar dem och fram­ för alla krigsinvalider, makor och krigsinvalidernas änkor en Fridfull Jul och ett Gott Nytt År 2017. Markku Ranta Kust-Österbottens distrikts ordförande Utdelning av yllestrumpor på Bottenhavets sjukhem. Marit Rosengård och Karin Rusk ”yllestrumpstickare” i Kristinestad samt avdelningsskötare Tarja Metsäranta (till vänster) delar ut strumpor åt veteranmakan Verna Björkskog och krigsinvaliderna Kaarlo Huhtanen och Birger Ingves. Projektet är en del av firandet ”Finland 100 år” och målet är att alla krigsveteraner och -invalider skall få ett eget par handstickade yllestrumpor. Foto: Tony Westerlund Kyrkdag i Korsholms kyrka Verksamhetsledarens julhälsning Årets gemensamma kyrkdag för Vasa krigsveterandistrikt och Krigsinvalidernas Brödraförbunds Kust-Österbottens distrikt ordna­ des den 22 september. Dagen bör­ jade med högmässa kl. 12 i Kors­ holms vackra kyrka. Som liturger i den tvåspråkiga mässa funde­ rade prosten Juhani Niemelä och kyrkoherde Tor-Erik Store medan kyrkoherde Berndt Berg predikade. Lotta-Kören under ledning av Valt­ teri Tuomisto bidrog med vack­ er körsång. Ann-Christine Nord­ qvist-Källström var kantor. Korsholms kommundirektör Rurik Ahlberg sände iväg krans­ patrullen, som bestod av Alf Bur­ man, Johanns Hjortman och Alvar Lithén. Efter högmässan bjöds alla del­ tagare på lunch i restaurang Tropic­ landia i Vasa. I samband med lun­ chen tilldelades krigsinvaliddistrik­ tets pensionerade verksamhetsle­ dare Teemu Lintamo och profes­ sor emeritus Ilkka Virtanen krigs­ veteranförbundets förtjänstmedalj. Året 2016 har bestått av traditio­ nellt program såsom årsmöte, som­ marfester, kyrkdag och julfester. Också nästa år firar vi Finland 100 år med liknande program. Under hösten stängdes kansliet på Styrmansgatan i Jakobstad. I fortsättningen går det bra att kon­ takta verksamhetsledaren på tel. 050 382 5257 för att boka in hem­ besök. Krigsinvalidkansliet i Jakob­ stad har funnits på samma plats se­ dan år 1987 så vid flytten fanns en hel del papper och saker att sortera! Fasta telefonnumrorna på kans­ liet i Vasa 3173610 och 3174942 är inte längre i användning. I fortsätt­ ningen används nummer 050 382 5257! Jag önskar alla krigsinvalider, -makor och -änkor samt distrikts­ styrelsen, stödmedlemmar, samar­ betspartners och personalen på de båda sjukhemmen i vårt distrikt en riktigt God Jul och ett Gott Nytt År 2017! Monika Julin Monika Julin Kronoby, Terjärv och Nedervetil krigsinvalider, -makor och -änkor: Julfest på Maggies bar 29.12. kl 13.00. Anmälan tel. 040 542 6903 eller 050 557 6526 senast 27.12. Välkommen!

Distrikten är aktiva 49 NYLAND Banmästargatan 9 C, 00520 Helsingfors Tel. 09 4785 0225 Ordförandens julhälsning I avdelningarna i Krigsinvalider­ nas Brödraförbunds distrikt i Ny­ land har man under det gångna året utfört ett mycket värdefullt ar­ bete till förmån för krigsinvalider­ na och deras makor samt änkor. När det gäller detta arbete har de stödande medlemmarnas insatser varit synnerligen nödvändiga för att krigsinvaliderna, makorna och änkorna har kunnat få det stöd och den trygghet de behöver i sin var­ dag. Stort tack till avdelningarnas medlemskår för väl utfört arbete. I och med att antalet krigsin­ validmedlemmar minskar går vi oundvikligen de närmast komman­ de åren mot ett avslutande av av­ delningarnas föreningsverksamhet. Därför har distriktsstyrelsen också varit sysselsatt med att bygga upp en egen verksamhetsmodell för avdel­ ningarna, en modell där man för­ söker hitta utvägar som möjliggör en smidig övergång för medlems­ kåren till att vara personmedlem­ mar i distriktet. Det viktigaste målet för övergångsskedet är att trygga att medlemskårens service- och under­ stödsverksamhet fortsätter. Distriktsstyrelsen har varit initi­ ativrik när det gäller att utöka sam­ arbetet mellan de krigsinvalid- och veterandistrikt som är verksamma inom Nylands område. Ett mål för samarbetet är förberedelserna för att övergå till traditionstiden. Det är viktigt att vi tillsammans är med om att skapa ett verksamhetssätt SVERIGE Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Tel. 00 46 8 648 1131 Hälsningar! Året 2016 börjar lida mot sitt slut, i Stockholm kom en förvarning om genom vilket man förmedlar ”Fri­ hetsbudskapet” till den yngre ge­ nerationen. Innehållet i detta bud­ skap är de hjälteinsatser veterang­ enerationen utfört och hela natio­ nens enhetlighet under krigsåren. Tyngdpunktsområdet för verk­ samheten under de närmaste åren kommer ändå att vara det att man inriktar sig på stödverksamheten gällande krigsinvaliderna, vetera­ nerna och deras makor och änkor. Under år 2017 firar vi Finlands självständighets 100-årsjubileum. Vi alla finländare bör under detta betydelsefulla jubileumsår visa hög­ aktning och tacksamhet gentemot den krigstida generationen. Tack vare deras gärningar är vi självstän­ diga och fria finländare. Tack. Jag tackar distriktsstyrelsen och distriktets verksamhetsledare för det konstruktiva samarbetet. Ett varmt tack till de samfund, företag och privatpersoner som under det gångna året har stött vårt distrikt och dess avdelningar. Ert ekono­ miska och verksamhetsmässiga understöd har oavkortat styrts till förmån för vårt områdes krigsinva­ lider och makamedlemmar. Fridfull julhögtid och ett gott nytt år tillönskar het under det gångna året. För ett gott samarbete tackar jag också varmt distriktsstyrelsen och avdelningarnas sysslomän och -kvinnor samt assistentverksam­ hetens projektpersonal jämte med­ hjälpare. Jag tillönskar distriktets med­ lemskår jämte anhöriga, avdel­ ningarnas sysslomän och -kvinnor, distriktsstyrelsen och assistent­ verksamhetens personal samt stödoch intressentgrupper en Fridfull Julhögtid och ett Framgångsrikt Nytt År 2017 med följande ord: Brådskan som tynger sinnet får nu lämnas, när jag lyssnar till Julens budskap. Satu Jelkälä-Blomqvist verksamhetsledare Fred och god vilja Det assistentverksamhetsprojekt som distriktet administrerar fort­ sätter under år 2017. TE-byrån fat­ tade 14.11. ett positivt finansie­ ringsbeslut och som projektchef fortsätter Heidi Aho, tel. 050  406 1902 och som projektinstruk­ tör verkar Tiina Saloheimo, tel. 040 137 6807. Jag tackar alla de samfund och privata personer, försvarsmakten, krigsinvalidsystrar och -bröder, som genom sin egen verksamhet och genom sina donationer har bidragit till vårt distrikts och hela vår medlemskårs serviceverksam­ Första advent börjar igen ett nytt kyrkoår. Under adventstiden re­ peterar vid den kristna trons mest centrala händelser. De utgör helg­ dagarnas innehåll och budskap. De upprepas också varje vecka i den gemensamma trosbekän­ nelsen som läses i gudstjänsten. I trosbekännelsens första del be­ känner vi oss tro på Gud, den alls­ mäktige himmelens och jordens skapare. Alla kan säkert lätt stäm­ ma in i detta oberoende av hur reli­ giösa vi känner oss själva vara. Re­ dan psalmförfattaren i Psaltaren såg i naturens sällsamhet spåren av Guds skaparhand: ”När jag ser din himmel, som dina fingrar format, månen och stjärnorna du fäste där, vad är då en människa att du tän­ ker på henne, en dödlig att du tar dig an honom? Du gjorde honom nästan till en gud, med ära och här­ lighet krönte du honom. Du lät ho­ nom härska över dina verk, allt la­ de du under hans fötter” (Ps 8:4–7). Den del av trosbekännelsen som berör Jesus berättar om hans livs­ skeden från födelsen ända till den yttersta domen. Berättelsen om Je­ vintern den 9 november då 39 centi­ meter snö skapade ett kaos i trafiken, även andra delar av landet drabbades hårt, efter denna storm har gräsmat­ torna återigen lyst gröna. Vi får en ny ambassadör till Sverige som börjar den 1 januari 2017. Matti Anttonen har tidigare varit Finlands ambassadör i Mosk­ va åren 2008-2012. Även Finska församlingen i Stockholm får en ny kyrkoherde vid namn Martti Paananen, men redan från 1 december 2016. Krigsbarnens dag firades i am­ bassaden den 21 november där även krigsinvalidrepresentanter fanns på plats och deltog kring festligheterna. Sverigedistriktets höstinsamling har redan inbringat ca 5 000 euro och med lite extra hjälp av själv­ ständighetsdagen så kanske 10 000 euro uppnås till årsskiftet. Från 2017 års början kommer även 10 % krigsinvalider erhålla måltidsrättighet samt ersättning för kostnader kring kommunal hem­ hjälp. Ytterligare 12 krigsinvalider berörs utöver de tidigare 45 som åt­ njutit dessa rättigheter sedan tidi­ gare. Vi är mycket glada och stol­ ta över att krigsinvalider i Sverige Jaakko Torppa Distriktsbyråns julhälsning su födelse som återges som ett un­ der väcker i synnerhet under julti­ den frågor. Har allt verkligen gått till så som det berättas i Lukase­ vangeliet och i trosbekännelsen? När vi funderar kring trosbe­ kännelsen och Bibelns förunder­ liga händelser är det för väl att Bi­ belns berättelser som har med Jesu liv att göra inte är någon exakt ve­ tenskap, ingen biologi eller mate­ matik. Det viktigaste är inte deras historicitet utan det budskap som ingår i dem. Julens budskap finns uttryckt i julnatten i den himmel­ ska härskarans, änglarnas, bud­ skap: ”Ära i höjden åt Gud och på jorden fred åt dem han har utvalt”. I den gamla översättningen sades att Gud har en god vilja gentemot oss: ”bland människor till vilka han har behag” (Luk 2:14). Ett större bud­ skap än det här kan den generation som genomgått krigen inte vänta sig. De hoppades ju under krigets svåra förhållanden allra mest på fred. Samma förhoppning är aktu­ ell också nu med tanke på den allt­ mer skärpta situationen i vår nära omgivning. God vilja behövs såväl mellan stormakterna som mellan oss vanliga vardagsmänniskor. Freden/friden har på Bibelns ursprungliga språk en mångdi­ mensionell innebörd. Ordet står för fred av många slag, vila för sin­ net, försoning, trygghet, bekym­ merslöshet, lugn, fredlighet, för­ låtelse. Den djupaste friden har att göra med relationen mellan männ­ iska och Gud. När vi har tagit till oss den försoning med Gud julens barn har fört med sig, då kan det i vårt hjärta finnas någonting av den frid/fred Bibeln avser, den som Je­ sus lovar ge oss: ”Frid lämnar jag kvar åt er, min frid ger jag er. Jag ger er inte det som världen ger. Känn ingen oro och tappa inte modet” (Joh 14:27). Martti Toivanen Brödrapräst har samma rätt som de som bor i Finland, ett stort tack även till Brödraförbundet som genom år av arbete lyckats möjliggöra detta. Självständighetsdagens gudstjänst kl 10 kommer ske i tyska kyrkan då finska kyrkan står under renove­ ring, dock kommer kaffe serveras i finska kyrkans församlingslokal efter kransnedläggning. Slutligen vill Sverigedistriktets styrelse och kontorets personal önska alla medlemmar och andra aktiva inom verksamheten en rik­ tigt God Jul och ett Gott Nytt År! AsMa

50 Behovet att stöda motion ökar när veteranerna åldras Man samlar också in medel för att få denna transporthjälp via försäljningsintäkterna för Veteranernas från våra krig Finland 100märke (Suomi 100). Via föregående lunchkampanj i början av året samlade Veteranerna från våra krig in sammanlagt 560 000 euro, med vilka man kan erbjuda sammanlagt 56 000 luncher antingen transporterade hem till veteranerna eller så att lunchen intas tillsammans med veteranbröderna. l Veteranerna från våra krig inleder en insamling, genom vilken man samlar in medel till taxiresor för veteraner med små inkomster. Som lägst är en veterans pension dryga 900 euro per månad. Veteranens självrisk i samband med en tur-retur taxiresa t.ex. till apoteket eller hälsovårdscentralen är 50 euro. Med den sammanlagda förmögenhet veteranförbunden har i detta nu skulle man vid detta års början alltså för varje veteran ha fått självrisken för en tur-retur taxiresa. Målet med insamlingen är att samla in medel till 10 000 resor. Möjlighet till motion stöder också den mentala välmågan För veteranen innebär en (taxi)resa alltid också en social tilldragelse, när de då och då kommer sig ut för att röra på sig och prata med butikskassan eller taxichauffören. Ofta är det så att svårigheterna att kunna röra på sig också innebär att möjligheterna till ett mål mat blir besvärligare, eftersom man inte längre kommer sig till butiken eller till lunchrestaurangen. Behovet av måltidsservice växer i och med att denna målgrupp blir äldre. Det blir svårare att kunna tillreda maten hemma och pensionen räcker inte till för att man skall kunna äta på lunchrestauranger. Den nya insamlingen öppnar och berättar om de objekt stödet används till Veteranerna från våra krig inledde under bör- Vapaa, Fri-märket Pia Mikkonen, chef för veteranorganisationernas medelanskaffning. Bild: Markku Seppä jan av detta år nya slags insamlingar, vilkas avsikt det är att en åt gången konkretisera de konkreta mål man vill använda de insamlade medlen till. I samband med insamlingarna berättar man till vad veteranerna som nu har en medelålder av 91 år behöver hjälp. − Samtidigt förnyar vi sättet att informera om hur vi använder de medel som insamlats för Veteranerna från våra krig, eftersom människor är alltmera intresserade av hur de insamlade medlen används, säger Pia Mikkonen, chef för veteranorganisationernas medelanskaffning. Veteranerna från våra krig celebrerar 100åriga Finland med ett eget märke på kavajuppslaget, ett märke som har planerats av Paavo Halonen, en modern konstnär från Helsingfors och frilansplanerare. Försäljningen av märket har inletts vid R-kioskerna och på nätet under adress vapaafri.fi. Via märkesförsäljningen samlar man in medel för den transporthjälp veteranerna behöver. Försäljningspriset för Veteranernas från våra krig Finland 100-märke är 5 euro. − Förpackningen av märkena sköts av Niemi­ koti-stiftelsen, som utför arbete till förmån för de Helsingforsare som rehabiliteras inom den mentala hälsan. Bandet och förpackningen framställs i Finland, berättar Pia Mikkonen. l Liikkumisen tuen tarve kasvaa veteraanien ikääntyessä l Keräyskampanja käynnistettiin 24.11. tiedotustilaisuudella, jossa esiteltiin virallisesti myös juhlavuoden Vapaa, Fri -merkki. Kampanjassa mukana olevat laulaja Marita Taavitsainen sekä muusikko Mato Valtonen pääsivät yhteiskuvaan sotaveteraani Jorma Tolvasen kanssa. Kuva: Markku Seppä Sotiemme Veteraanit aloittaa keräyksen, jossa kerätään rahaan pienituloisten veteraanien taksimatkoihin. Pienimmillään veteraanin eläke on reilu 900 euroa kuukaudessa. Veteraanin omavastuu edestakaisesta taksimatkasta esimerkiksi apteekkiin tai terveyskeskukseen on 50 euroa. Veteraaniliittojen koko varallisuudella olisi saanut vuoden alussa jokaiselle veteraanille yhden edestakaisen taksimatkan omavastuun. Tavoitteena on kerätä rahaa 10 000 matkaan. Iän myötä kuljetusavun tarve vain kasvaa. Monilla veteraaneilla ei enää ole omaa ajokorttia, joten apua liikkumiseen tarvitaan esimerkiksi taksimatkojen omavastuun muodossa. Mahdollisuus liikkumiseen tukee myös henkistä hyvinvointia Reissu on veteraanille aina myös sosiaalinen tapahtuma, kun he pääsevät välillä ulos liikkumaan ja rupattelemaan kaupan kassan tai taksikuskin kanssa. Usein liikkumisen vaikeudet hankaloittavat myös ruokailun mahdollisuuksia, kun kauppaan tai lounasravintolaan ei enää pääse ja ateriapalvelujen tarve kasvaa joukon ikääntyessä. Ruoanvalmistus kotioloissa vaikeutuu ja eläke ei riitä lounasravintoloissa ruokailuun. Uusi keräys avaa ja kertoo tuen käyttökohteista Sotiemme Veteraanit aloitti vuoden alkupuolella uudenlaiset keräykset, joiden tarkoituksena on samalla avata ja konkretisoida yksi kerrallaan kerätyn rahan käyttökohteita. Keräyksissä kerrotaan mihin keski-iältään yli 91-vuotiaat veteraanit tarvitsevat apua. – Samalla uudistamme tavan viestiä Sotiemme Veteraanit -keräystuoton käytöstä, sillä ihmisiä kiinnostaa yhä enemmän mihin ke- räystuottoa käytetään, sanoo veteraanijärjestöjen varainhankinnan päällikkö Pia Mikkonen. Varoja kuljetusapuun kerätään myös Sotiemme veteraanien Suomi 100 -merkin myyntituotoilla. Sotiemme veteraanit keräsivät edellisellä alkuvuoden lounaskampanjalla yhteensä 560 000 euroa, jolla voidaan tarjota yhteensä 56 000 lounasta joko kotiin vietynä tai veteraaniveljien kanssa nautittuna. l Pia Mikkonen

iStock/k009034 51 Sukunsa viimeinen Hän oli sukunsa viimeinen. Miten ironista, Lauri ajatteli. Hän oli 94-vuotias talvisodan invalidi, niin se virallisesti kuului. Lapseton, hän lisäsi nyt käännähtäessään vuoteella. Täällä. Eri sotasairaaloissa ja täällä Kaunialan Sotavammasairaalassa hän oli viettänyt koko elämänsä, jos siihen ei laskettu lapsuutta ja nuoruutta vuoteen 1939, jolloin hän oli muutamia kuukausia aiemmin täyttänyt 18 vuotta ja ehtinyt taistella eturintamalla kolme viikkoa, kun neuvostokranaatti osui ja vei häneltä jalat – ja paljon muutakin oli tuhoutunut. Hänessä. Lähes toimintakyvyttömäksi. Hän oli nähnyt maailman muuttuvan. Moneen kertaan. Television välityksellä. Nyt hän ei jaksanut sitä enää seurata; hän halusi Rauhan maahan, vaikka hoitajat kuinka hössöttivät 95-vuotispäivistä, ja valokuvaajakin oli tilattu paikalle. Juhliin oli tulossa myös paikallislehden toimittaja, joka tekisi hänestä jutun kuvan kylkeen. Kiitos, hän oli sanonut kännykkään. Jalat hän oli saanut, sitten paljon myöhemmin, proteesit. Mutta vaivalloista se oli ollut, opetella ison miehen niillä kävelemään. Mutta olihan sekin sujunut. Nyt hänelle riitti lepo. Kävijätkin olivat harventuneet; ainoastaan Pertti kävi enää. Hyvä niin, tosin tämäkin alkoi jo olla mieluummin palvelutalossa omissa ympyröissään. Joskus he muistelivat niitä aikoja, mutta enimmäkseen he vaihtoivat enää vain päivän kuulumisia. Joskus jokin sotakonflikti tuli mainittua, mutta oma oli jo liian kaukana, se oli hoidettu. Lauri tuntee väsymyksen painautuvan jäseniin kuin hitaasti leviävän lyijyn. Hän vaipuu uneen. Hän leijuu tantereen yli, hän näkee heidät, nuoret sotilaat maassa makaamassa, jollakin on vielä jäykistyneessä kädessä kivääri, lasittunut katse on kuitenkin kohti taivasta. Poissa. Veren pelto. Siltä se näyttää kaiken savun ja tummana pilvenä etenevän ruutikatkun keskellä. Missä on Mauri, hänen rakas kaksoisveljensä? Sitten hän näkee tämän valkeatukkaisen kapean pojan niskan. Hän näkee pysähtyneen katseen. Hänen sielunsa salpautuu. Hän haluaa kuolla. Kuolla pois. Mutta hän ei kuole. Hän herää sairaalassa. Hän näkee isän ja äidin. Hän sulkee silmänsä. ”Rakas poikamme”, äiti sanoo ja panee hellästi kätensä hänen otsalleen – se on viileä, se rauhoittaa. Isä seisoo etäämpänä, äidin takana, hän kuulee tämän mumisevan: ”Se otetaan, mikä annetaan.” Yhtäkkiä Lauri hätkähtää, hän avaa silmänsä, ne ovat kirkkaat kuin metsän lähteet: Hevosen pää. Silloin peltotöissä. Sadevesi valui märkänään sen turpaa pitkin, hänen hiuksistaan noroina. Paita oli takertuneena selkään, rintaan, henkselit, nekin tuntuivat paidan läpi kuin kaksi tiukkaa nahkapiiskaa. Perunavakoa oli vielä edessä ajettavana. Aamulla isäntä oli sanonut, että tulet sitten vasta takaisin, kun koko pelto on ajettu. Pilvet roikkuivat harmaina ja matalalla jo aamulla. Nyt isäntä seisoi siinä silmät rävähtämättä häntä tuijottaen: ”Poika, loppuun asti.” Viisitoistavuotias. Sitten ukon leveä selkä oli kadonnut talon ikkunoiden lämpöön. Hän oli hytissyt. Painanut päänsä Liina-tamman märkää kaulaa vasten. Itkenyt siinä, niin ettei nähnyt lopulta kuin turparemmiä pitelevän punertavan kätensä, kohmeesta kylmettyneen. Itku oli valunut tamman punaisenruskeaan karvaan. Siinä he olivat seisseet. Hän ja Liina-tamma. Keskellä avaraa peltoa. Niin oli elämä alkanut häntä opettaa. Meritta Koivisto Meritta Koivisto on kirjailija, käsikirjoituksen opettaja, kansainvälisestikin palkittu käsikirjoittaja ja ohjaaja, jonka novelleja on aikaisem­ minkin julkaistu Sotainvalidilehdessä kuten useissa muissakin julkaisuissa. Parhaillaan Koivisto kirjoittaa toiseen maailmansotaan liittyvää historiallista romaania. Hänen aikaisemmin julkaistuja teoksiaan ovat Poissa (2011) ja Lontoolainen rakastaja (2006). Lauri vetää vaivalloisesti henkeä, vilkaisee telinettä: mittari näyttää, että happea on vielä hyvin jäljellä. Hän sulkee silmänsä, katsoo hetken itseään tuolla kaukana pellolla, lyijynharmaiden vakojen ympäröimänä. Hän katsoo paljaita nilkkojaan, joihin jo vesi yltää… Aura on ruosteinen, painava, hän punnertaa sen liikkeelle, työntää hartiat etukumarassa... sadetippa nenänpäässä. Lauri tuntee valon silmäluomiensa läpi, hän raottaa silmiään. Kullankeltaiset auringon säteet tunkeutuvat kaihtimien välistä, puun lehdet havisevat tuulessa, varjojen leikkinä seinällä; täytyy olla jo myöhäinen iltapäivä. Hän sulkee silmänsä. Joku liikkuu huoneessa. Hiljaa. Aivan kuin hame kahahtaisi, mutta ehkä se on tuuli… ”Tule luokseni”, äiti sanoo. Hänen kätensä tuntuu ihmeen kevyeltä, kuin lapsena kun kohotti sen äidilleen metsämarjaan mentäessä. ”Mennään”, hän kuiskaa. Loppu. Kirjailija Meritta Koivisto

52 Sudoku Seinäjoella asuva Seppo ”Sepe” Ketola, 67, pitää itseään pohjalaisen ”tokaasu ja trossaus”-perinteen jatkajana. Hänen hyväntahtoisia piirroksiaan on nähty postikorteissa, t-paidoissa ja säännöllisesti eteläpohjalaisessa Epari-lehdessä. – Taito on lahjaksi saatu ilman omaa ansiota. Yritän sitä vaalia niin kauan, kun uutta opin. Pyrin piirtämään niin, että kuvaa on kiva katsoa ilman vitsiäkin. Sepellä on pyrkimys hauskuuttaa kaikkia – kenenkään tunteita ei haluta loukata. Siksi hän jättää piirroksissaan uskon ja vakaumuksen asiat käsittelemättä. Seksikään ei kuulu hänen pilakuviinsa sen enempää kuin mitä kauneus vaatii. – Toki joskus on hyvä luutumia ja tekopyhyyttä vähän ravistellakin, nähdä asia muustakin kuin totutusta vinkkelistä. Pilapiirtäjillä on tässä kunniakas perinne, mies kertoo. Sepe on saanut töistään runsaasti positiivista palautetta, ja joista jokaisesta hän on kiitollinen. Huumoriaan hän on saanut käyttää myös työelämässä. – Leipätyöni tein sosiaalityössä vanhusten ja veteraanien parissa. Työssäni minulla oli kunnia palvella lukuisia sotainvalideja ja veteraaneja. Monet naurutkin naurettiin. Mainiota väkeä, sen veroisia ei meistä tule, Sepe sanoo. l Marja Kivilompolo Pilapiirtäjä Sepe Ketolan motto: Itku tulee pyytämättä, naurua kannattaa viritellä. Kuva: Sepe Ketolan kotialbumi 7 1 5 2 4 8 5 9 4 7 6 1 8 4 1 2 8 5 7 3 8 9 2 3 4 1 5 3 3 5 Code:98FA4453F8 l (c) Arto Inkala www.aisudoku.com Naurua virittelemässä Sijoita numerot ruudukkoon siten, että sama numero esiintyy jokaisella pysty- ja vaaka­rivillä sekä jokaisessa pienemmässä ruudukossa vain kerran. Sudokun ratkaisu löytyy viereisen sivun alalaidasta.

53 Sanaristikko Ratkaise ristikko ja lähetä ratkaisusi 27.1. mennessä osoitteeseen Ristikon 4/2016 ratkaisu Sotainvalidi-lehti / Sanaristikko Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Edellisen ristikon ratkaisusanat olivat aateveljet, uskonsisar. Oikein vastan­ neista arvottiin kaksi voittajaa, jotka ovat Maire Kauppila Kyröskoskelta sekä Altti Majava Helsingistä. Paljon onnea molemmille voittajille! 2 3 5 1 8 9 6 7 4 4 7 8 3 5 6 2 9 1 1 6 9 2 7 4 3 8 5 3 5 2 4 9 7 1 6 8 9 8 1 5 6 3 4 2 7 6 4 7 8 2 1 5 3 9 7 2 6 9 1 5 8 4 3 8 1 4 7 3 2 9 5 6 5 9 3 6 4 8 7 1 2 Code:98FA4453F8 Ristikon ratkaisusanat sekä voittaja julkaistaan seuraavassa Sotainvalidi-lehdessä, joka ilmestyy 22.2. Oikein vastanneiden kesken arvotaan palkinto. Onnea arvontaan! Sudokun ratkaisu (c) Arto Inkala www.aisudoku.com tai sähköpostitse osoitteeseen marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi

54 Henkilö Hannele Sallinen kiittää lämpimästi kaikkia sotainvalideja ja veteraaneja sekä puolisoja ja leskiä, yhteistyökumppaneita ja työkavereita sekä Veljesliittoa ja Valtiokonttoria hyvästä yhteistyöstä. Samalla hän toivottaa kaikille rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta! Arvokkaita elämänoppeja sotainvalideilta Sotainvalidien parissa on tehty pitkiä uria ja työ on usein koettu mieluisana. Eläkkeelle jäädessään työntekijät ottavat mukaansa lämpimiä muistoja. l Toimistotöissä 1970-luvulla. Kuva: Hannele Sallisen kotialbumi SOTAINVALIDI Julkaisija: Sotainvalidien Veljesliitto Päätoimittaja: Markku Honkasalo Tiedottaja: Marja Kivilompolo Tiedotustoimikunta: puheenjohtaja Juhani Saari, Juha Laikari, Markku Honkasalo, Lasse Lehtinen, Christian Wallin, Matti Ylönen, Elina Ruuttila (äitiysvapaa) ja Marja Kivilompolo Hannele Sallinen aloitti uransa sotainvalidien parissa 20-vuotiaana Kaskisaaren kuntoutumislaitoksessa kanslistina. Pienessä paikassa työ ei ollut pelkkää toimistossa istumista. – Tein kaikkea mahdollista mitä tarvittiin ja välillä se oli keittiössä kalojen fileoimista tai siivoamista, Hannele nauraa vuonna 1974 alkanutta tietään sotainvalidien parissa. Työnsä ohessa hän toimi myös Amputoi- Lehden aineisto ja juttuvihjeet: Sotainvalidi-lehti, Ratamestarin­katu 9 C, 00520 Helsinki, p. 044 524 2243, marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi Taitto: Unionimedia Oy Painopaikka: Savon Paino Oy Tilaushinnat: tukitilaus 36 euroa. Tilauksen voi tehdä osoitteessa www.sotainvalidit.fi Sotainvalidi ilmestyy viisi kertaa vuodessa. 76. vuosikerta. dut ry:n toimistonhoitajana ja oli Amputoidut ry:n asiamiehen, Kaskisaaren kuntoutusjohtajan Veikko Allisen läheinen työpari. Lämmin vastaanotto Hannele kiittelee saamaansa lämmintä vastaanottoa sotainvalidien sekä työkavereiden keskuudessa. Suomen sodat olivat tuttuja koulukirjoista mutta arki heidän parissaan avasi silmät. – Kun töissä tapasin näitä amputoituja sotainvalideja, jäin miettimään heidän kohtaloitaan, he olivat menettäneet kätensä ja jalkansa vapautta puolustaessaan. Sain heiltä paljon elämänohjeita ja opin olla valittamatta pienistä kivuista, Hannele kertoo. Työt jatkuivat aina vuoteen 2001 asti kunnes Veljesliitto myi Kaskisaaren kuntoutumislaitoksen. Vakituisilla työntekijöillä oli mah- Lehden aikataulut vuodelle 2017: aineisto ilmestyy 1/2017 27.1. 22.2. 2/2017 31.3. 26.4. 3/2017 2.6. 28.6. 4/2017 1.9. 27.9. 5/2017 3.11. 29.11. Levikki: 19 500 ISSN: 0049-1349 Tilaukset ja osoitteenmuutokset puh. 09 478 500 tai si-lehti@ sotainvalidit.fi

55 dollisuus siirtyä Kaunialaan jatkamaan työtään sotainvalidien parissa ja niin Hannele vaihtoi työpaikkaa. Muutaman vuoden kuluttua häntä pyydettiin siirtymään hallinnon puolelle johdon sihteeriksi. Hallintopuolelle meneminen mietitytti, sillä hän pelkäsi, ettei ehtisi enää viettää aikaa töidensä ohella sotainvalidien kanssa. Rohkeasti hän kuitenkin tarttui uuteen haasteeseen ja pelko siitä, ettei enää tapaisi sotainvalideja, osoittautui onneksi vääräksi. Sotainvalideja näki yhä käytävillä ja ulkona ja Hannele oli mukana monessa työryhmässä, joka takasi yhteyden sotainvalideihin. – Jos on lottovoitto syntyä Suomeen, niin samoin on myös se, että olen saanut elää hyvin läheistä elämää näiden kanssa, jotka ovat meille taistelleet itsenäisen Suomen. Hannele on tutustunut työuransa aikana isoon määrään sotainvalideja, ja he kaikki elävät hänen muistoissaan. – Usein kun ajelen ympäri Suomea, muistan, että se yksi sotainvalidi oli täältä kotoisin, onkohan hän vielä elossa ja mitä hänelle kuuluu. Joidenkin kanssa olemme yhä yhteydessä puhelimitse, Hannele sanoo lämpimästi. Raskas luopuminen Vanhusten parissa työskentelevät tietävät ettei poismenon suru kosketa vain omaisia vaan luopumisen surutyötä joutuvat tekemään myös heidän parissaan työskentelevät ihmiset. Näin on myös sotainvalidien kohdalla, joiden kanssa on perinteisesti tehty pitkiä uria. – Aina tutun sotainvalidin poismeno koskettaa. Itku tulee silloin, kun pitkään tuntemani sotainvalidi kuolee. Jos edesmenneellä on ollut kipuja, niin tietää, että on hyvä, että hän on päässyt pois. Mutta kaikki he elävät muistossani. Hyvässä huomassa Kaskisaaressa vuonna 1978. Kuva: Hannele Sallisen kotialbumi. Luopumisen tuoma suru ei kuitenkaan ylitä sitä onnea ja iloa, mitä heidän kanssaan vietetyt vuodet ovat antaneet. – Olen oppinut arvostamaan jokaista päivää johon saan herätä ja olla terveenä. Se ei ole itsestäänselvyys. Uusi vaihe elämässä Hannele Sallinen puhuu lämpimästi työstään ja kuuluu yhä työryhmiin, joiden puolesta hän käy Kaunialassa. Hän on silti iloinen päästyään eläkkeelle, sillä hyväkuntoisena hän pääsee nauttimaan elämästään ja vapaaajastaan vielä ihan uudella tavalla. Perhe, johon kuuluu kaksi tytärtä perheineen ja neljä ihanaa lastenlasta, tuo paljon iloa. Hannele jäi leskeksi vajaat kymmenen vuotta sitten, mutta sydän alkoi hymyillä taas vuonna 2011, kun hän tapasi nykyisen miesystävänsä. Yhdessä he viihtyvät mm. matkustamisen, tanssimisen ja liikunnan parissa. Iloa tuo myös tieto, että suhteet Kaunialaan, niin työntekijöihin kuin asiakkaisiinkin, säilyvät lämpiminä. Hän kiittelee työtovereiden sekä esimiesten välistä yhteistyötä ja välitöntä ilmapiiriä, jossa apua saa ja pyydetään suuntaan jos toiseenkin. Ennen kaikkea hän vie mukanaan veteraanipolvelta oppimaansa asennetta. – Työ on antanut paljon rikkautta elämänasenteeseen ja sekä uskoa tulevaan: mikään ei ole mahdotonta. Jos hekin ovat siihen uskoneet niin miksemme sitten me muutkin, Hannele sanoo luottavaisesti. l Teksti ja kuvat Marja Kivilompolo Kirjoita osoitteesi lomakkeen kääntöpuolelle Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake l Merkitse haluamasi tuotteiden kappalemäärä lomakkeeseen ja kirjoita yhteystietosi lomakkeen kääntöpuolelle. Leikkaa lomake irti ja postita se meille. Postimaksu on maksettu puolestasi. l Tilaukset oheisella tilauslomakkeella tai puhelimitse 09 4785 0213. Tuotteet toimitetaan postiennakolla. l Hintoihin lisätään postija postiennakkomaksu. Esimerkiksi 2–5 kg:n paketin postimaksu on 12 euroa ja postiennak­ komaksu 4,30 euroa. Helposti särkyvän tuotteen postituslisä on 7,40 euroa. Myynnissä nyt Tuote kpl hinta Sotainvalidit edellä käyden -historia ______ 25 € Sota ihmisessä -kirja ______ 21 € Juhlasolmiot ______ 12 € Juhlasolmiot valmiilla solmulla ______ 18 € Solmionpidike ______ 18 € Juhlahuivi ______ 14 € l Kiitos tilauksestasi! Hintoihin lisätään posti- ja postiennakkomaksu. Tuote kpl hinta Isännänviiri ______ 60 € Salkokilpi ______ 25 € – ruotsinkielinen ______ 25 € Sotainvalidin rintamerkki (jäsenille) ______ 7€ Puolisojäsenen rintamerkki ______ 7€ Tukijäsenen rintamerkki ______ 7€ Hautakivitunnus ø 60 mm ______ 9€

Talven juhliin alennetuin hinnoin Juhlahuivi Koko 150 x 20 cm. Hinta 14 €. 14 € 18 € Juhlasolmio 12 € Solmionpidike Juhlasolmio solmulla 18 € Merkitse tilauksesi lomakkeen kääntöpuolelle Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake Sotainvalidien Veljesliiton tuotteiden myyntituotto käytetään sotainvalidityöhön. Rastita oikea ruutu, kiitos! Kyllä kiitos! Pyydän, että lähetätte merkitsemäni tuotteet postiennakolla alla olevaan osoitteeseen. Osoitteeni on vaihtunut. Pyydän, että lähetätte lehden alla olevaan uuteen osoitteeseeni. Kirjoitan oheen myös vanhan osoitteeni. Haluan perua lehden tilauksen. Lehden tilaaja on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Haluan perua lehden tilauksen. Sotainvalidien Veljesliitto maksaa postimaksun Nimi ________________________________________________________________________ Osoite _______________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka __________________________________________________ Puh. ________________________________________________________________________ Sotainvalidien Veljesliitto Tunnus 5003826 00003 Vastauslähetys Mahdollinen vanha osoite ____________________________________________________ Postinumero- ja toimipaikka __________________________________________________