SOTAINVALIDI 1 / 2017 KRIGSINVALIDEN Sotainvalidien Veljesliiton äänenkannattaja Teema: Yhdessä Suomen juhlavuoden teema on tuttu sotainvalideille heidän liittonsa perustamisesta lähtien. Sivut 13–17 Hyvää mieltä! Mielen hyvinvointi on iso osa elämää ja sitä voi itsekin edesauttaa. Sivut 18–19 Kuntoutus kannattaa aina! Tamperelainen Heelmä Hakanen pääsee pian hyötymään leskien kuntoutuksesta. Sivut 20–21 Haavoittuminen ei estänyt hyvää elämää Sotainvalidi Viktor Porali kertoo elämästään ja kuinka aika on kulunut hyvin senkin jälkeen kun jäi eläkkeelle kauppiaan töistään. Sivut 50–51 Sotainvalidit edellä käyden – vammoista huolimatta.

2 Sisällys SOTAINVALIDI 1 / 2017 Tässä lehdessä Ajankohtaista 4 Sakari Honkamaasta Rinen uusi puheenjohtaja Veljesliitto valmistautuu tulevan kesän liittokokoukseen 5 Presidenttipari onnittelee 100-vuotiaita Professori Marja Jylhä palkittiin mittavasta työstään 6 Perinteinen Kauniala tähtää tulevaisuuteen perinteitä kunnioittaen 7 Kansallisen veteraanipäivän pääjuhla vietetään Lahdessa Lain mukaan 8 Lakimies: Hoitotukea Kelasta 9 Valtiokonttori: Sotainvalidin kuoleman jälkeen 10 Avustajatoiminnasta apua yli 2 000 sotainvaliditalouteen 11 Kolumni: Minna Lindgren 12 Missä sotessa mennään? TEEMA: Yhdessä Sivu 6–7 Kauniala on toiminut sotainvalidien hyväksi jo 70 vuotta. Sivut 44–45 Tutustu veljeskotien monipuoliseen toimintaan. 13–15 Sotainvalidit ovat aina osanneet tehdä asioita yhdessä toistensa vuoksi 16–17 Oulun veljeskodissa käynnistettiin Veljesliiton Veljeä ei jätetä -kampanja Hyvinvointi 50–51 18–19 Mielestä pitää huolehtia kuten kehostaan Sivut 19 Sotainvalidi Viktor Porali ja poikansa Jouni. Vieraskynä: Suun hyvinvointi on ikäihmiselle tärkeää 20–21 Puolisokuntoutus koskee tänä vuonna useampia puolisoja 22–38 Piirit toimivat 38 Korjausavustuksia asuntoihin vuonna 2017 Hengellinen 40–41 Kutsu paastoon Ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu 42–43 Sotainvalidien perinnetyössä sota­invalidin lapsi on päässyt jatkamaan lapsuudesta asti tuttua työtä sota­invalidin arjessa vierellä kulkijana 44–45 Esittelyssä veljeskodit 46–49 Krigsinvaliden 50–51 Sotainvalidi Viktor Porali 53 Krypto ja sudoku 54–55 Heikki Karhu on Rintamaveteraani­ liiton uusi toiminnanjohtaja Kannessa: Sotainvalidin leski Heelmä Hakanen iloitsee mahdollisuudesta hakea valtion korvaamaa kuntoutusta, sillä hän tietää sen vaikuttavan positiivisesti kehon vointiin sekä jaksamiseen. Kuva: Studio Valoisa Nauris. Sivu 54–55 Rintamaveteraaniliitolla on uusi toiminnanjohtaja.

Pääkirjoitus 3 Suomi 100 vuotta l Suomen itsenäisyyden juhlavuosi on käynnistynyt ja eri puolilla maata jär­ jestetään tuhansia juhlavuoden tapahtumia. On suuria valtakunnallisia tapahtumia ja pie­ niä paikallisia. Niiden runsaus ja moninaisuus hieman hämmentää, mutta ehkä hyvä näin, sillä meitä suomalaisia on aina moitittu liian vakavasta ja tiukkaotsaisesta juhlimisesta. Juhlavuoden teemana on YHDESSÄ. Tä­ hän teemaan liittyy myös Sotainvalidien Vel­ jesliiton juhlavuoden hanke, jossa on tarkoitus käydä tervehtimässä kaikkia maamme sotain­ valideja ja mahdollisuuksien mukaan myös edesmenneiden sotainvalidien leskiä. Veljes­ liiton kampanjan nimenä on luonnollisesti ”Veljeä ei jätetä”. Veljesliiton toiminnassa tämä teema on ol­ lut kantavana ajatuksena jo 76 vuoden ajan. Vertaistuki on alusta lähtien ollut keskeinen asia järjestön toiminnassa, jo paljon ennen kuin koko termiä oli edes keksitty. Liiton toi­ minnan alkuvuosina lievemmin vammautu­ neet huolehtivat vaikeasti vammautuneista ja sotainvalidien puolisot oman perheensä lisäk­ si myös heikommassa asemassa olevista sota­ invalidiperheistä. Sotainvalidityöllä on ollut paljon annettavaa muulle yhteiskunnalle. Sotainvalidien Veljesliiton toiminta on ollut hieno esimerkki tälle teemalle ”Yhdessä”. Veljeshenki on ollut tärkeä osa toimintaa. Sotainvalidityöllä Suomessa on ollut paljon annettavaa muulle yhteiskunnalle ja se on voinut olla esimerkkinä jopa kansainväli­sesti. Liiton 75-juhlavuoden tunnuksen mukaisesti ”Sotainvalidit edellä käyden - vammoista huo­ limatta”. On hienoa ja arvokasta saada juhlia itsenäisyyden sataa vuotta. Suomen itsenäisyys on ollut uhattuna use­ asti. Ensimmäisen kerran näin oli heti alussa, kun vuoden 1918 vapaus-/sisällissodan jälkeen Suomi oli ajautumassa Saksan vasallivaltiok­ si. Suomen pelastus oli Saksan keisarikunnan romahtaminen. Talvi-, jatko- ja Lapin sodissa itsenäisyys oli jälleen uhattuna ja sotainvalidit­ kin maksoivat kalliin hinnan sen pelastamisek­ si. Usein Suomella on ollut myös hyvää onnea. Itsenäisyyden säilyminen ei ollut varmaa vielä sotien jälkeenkään, kun Suomi joutui mukau­ tumaan elämään ison naapurinsa kanssa. Kaiken tämän jälkeen on hienoa ja arvokas­ ta saada juhlia itsenäisyyden sataa vuotta. l Markku Honkasalo pääsihteeri Alakerta Tällä palstalla harrastetaan sotainvalidityöhön liittyvää kevyttä, mielellään huumoria sisältävää muistelua. Lakimiehen värikästä arkea sotainvalidien parissa Poliisi kertoi asiakkaani tehneen minusta rikosilmoituksen. Tämän jälkeen asiassa seurasi yllätys. Sain puhelun poliisilta, joka kertoi asiakkaani teh­ neen minusta rikosilmoituksen, koska laati­ mani hakemus ei sisältänyt kaikkia hänen hy­ vin monia eri asioita koskevia vaatimuksiaan. Poliisille antamastani perusteellisesta selvityk­ sestä sain heiltä kiitokset ja ilmoituksen, ettei asia anna aihetta toimenpiteisiin. Myös sota­ vamma-asia päättyi hyvin, sillä Korkein oikeus hyväksyi tekemäni purkuhakemuksen ja sen seurauksena tapaturmavirasto maksoi sotain­ validille useammalta vuodelta 10 %:n invali­ diteetin mukaisen taannehtivan korvauksen. Kun samainen sotainvalidi muutamaa vuotta myöhemmin otti yhteyttä ja pyysi minua jäl­ leen hoitamaan korvausasiaansa, hieman epä­ röin. Onneksi jatkossa asiointi sujui yhteisym­ märryksessä ilman poliisia. Auton vaihtoon liittyvät asiat olivat varma merkki keväästä. Sotainvalidien korvausasioita hoitaessani olen saanut kokea toimivani oikean asian puo­ lesta. Muissa asianajotehtävissä työskentelevät lakimiehet eivät voi näin aina todeta. Kaikis­ sa korvausasioissa lopputulos ei tosin ole aina tuntunut oikeudenmukaiselta. Jotkut sotain­ validit ovat monista hakemuksista ja valituk­ sista huolimatta kuitenkin jääneet ilman kor­ vauksia. Yleensä syynä on ollut, että sotavam­ masta ei ole löytynyt merkintöjä sotilaspape­ reista tai muita riittäviä todisteita. Korvausasioiden moninaisuuden ohella Veljesliiton lakimiehen tehtävässä olen pääs­ syt tapaamaan hyvin erilaisia ihmisiä asuin­ paikan, ammatin, koulutuksen ja maailman­ katsomuksen suhteen. Kaukaisimmat sotain­ validiasiakkaat ovat asuneet Australiassa ja Yh­ dysvalloissa. Myös Suomen armeijassa sotien aikana vapaaehtoisina palvelleita virolaisia ja ruotsalaisia olen auttanut sotilasvammakorva­ uksien hakemisessa. Sotilasvammalain korvausasioiden lisäksi liiton lakimiehelle on vuosien saatossa tullut runsaasti kyselyjä myös esimerkiksi invalidi­ en autoveronpalautuksista. Aiempina vuosi­ na nämä sotainvalidien auton vaihtoon liit­ tyvät asiat olivat varma merkki lähestyvästä keväästä. Sotainvalidien autoilun vähentyessä myös kyselyt ovat vähentyneet, mutta yhtenä­ kään vuonna tämä kevään merkki ei ole vielä pettänyt. Viime vuonna tosin sain vain yhden puhelun autoveroasiassa. l Kevään merkkejä odotellessa Seppo Savolainen Janne Nikkarinen l Tullessani Veljesliittoon töihin vuonna 1981 sotainvalidien keski-ikä oli ylittänyt 60 vuotta. Kun nyt itse lähestyn tuota lukua, voin todeta viihtyneeni erittäin hyvin sotain­ validien palveluksessa. Vaihtelevat työtehtävät, mutta erityisesti sotainvalidien kaiken kattava kirjo asiakkaina on tehnyt työstä mielenkiin­ toisen ja joskus haastavankin. Eräänä värikkäimmistä asiakassuhteista on mieliin painunut sirpaleista lievästi haavoit­ tunut sotainvalidi, jolle sota oli jättänyt myös hermostollisia oireita. Hän kääntyi puoleeni saatuaan tapaturmavirastolta hylkäävän kor­ vauspäätöksen. Kun valitukset vakuutusoikeu­ teen ja korkeimpaan oikeuteen eivät tuottaneet tulosta, pyysin häntä vielä kerran etsimään to­ disteita haavoittumisestaan. Uusia todisteita löytyikin ja saatoin niihin vedoten tehdä Kor­ keimmalle oikeudelle hakemuksen aiemman kielteisen päätöksen purkamiseksi.

Ajankohtaista 4 Veljesliiton liittokokous 2017 l Sotainvalidien Veljesliiton 65. liittokokous järjestetään tänä kesänä Helsingissä 6. kesäkuuta. Tapahtuma on liittovaltuuston päätöksellä yksipäiväinen tapahtuma. Edelli- sen kerran liittokokousta vietettiin ”typistetyssä” muodossa vuonna 1943. Liittovaltuuston viral­linen liittokokouskutsu julkaistaan seuraavassa Sotainvalidi-lehdessä. l Aivoinvalidit ry johtokunnan vuosikokous 26.4.2017 klo 12:00 ravintola Virgin Oil (os. Mannerheimintie 5, Kaivopiha, Helsinki) Tervetuloa! Sakari Honkamaa Rinen puheenjohtajaksi l Kenraaliluutnantti evp Sakari Honka­ maa on nimetty Rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnan (Rine) puheenjohtajaksi 9.2.2017 alkaen. Puheenjohtajana aikaisemmin toimineelle Elli Aaltoselle myönnettiin ero tehtävästä, sillä hänet valittiin Kelan pääjohtajaksi lokakuussa 2016. Honkamaa on nimetty tehtäväänsä neuvottelukunnan 30.9.2018 päättyväksi toimikaudeksi asti. l Sotainvalidien Perinnejärjestön vuosikokous Sotainvalidien Perinnejärjestö ry:n vuosikokous on maanantaina 3.4.2017 klo 12.00 ravintola Makun kabinetissa, os. Ratamestarinkatu 11, Helsinki (Itä-Pasila). Mahdollisuus lounaaseen klo 11.00 alkaen. Kokouksessa käsitellään sääntö jen 5.§:ssä mainitut asiat ja valitaan järjestön edustaja Sotainvalidien Veljesliiton kokouksiin ja järjestön ehdokas Veljesliiton liittovaltuustoon. Vuosi­kokoukseen voivat perin­ neyhdistykset lähettää edustajan kutakin alkavaa viittäkymmentä (50) jäsentä kohti. Kokouksissa kul­ lakin perinneyhdistyksen edustajalla ja perustajajäsenellä on yksi (1) ääni. Tervetuloa! Hallitus l Sotainvalidien Veljesliitto etsii valokuvia, joissa näkyisi sotainvalidien ja sota­ invalidiperheiden arkea, ja jotka kuvaavat sotavamman kanssa elämistä. Liitolla ei juurikaan ole kuvia siitä tärkeästä, tavallisesta arjesta, jota sotainvalidit ja perheet ovat eläneet. Arjesta kertova kuvamateriaali olisi kuitenkin arvokasta sotainvalidien elämästä kerrottaessa. Osa kuvista voitaisiin julkaista Sotainvalidilehdessä, osa, kuvan omistajan luvalla, digitoitaisiin osaksi Sotainvalidien Veljesliiton kuva-arkistoa, joka mahdollisesti tulee myöhemmin olemaan vapaasti yleisessä käytössä. Jos Sinulta löytyy tällaisia kuvia, voit toimittaa kuvat osoitteella Marja Kivilompolo, Sota­invalidien Veljesliitto, Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki tai sähköisesti osoitteeseen marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi. Palautamme kuvat lähettäjälle. l Liittokokousedustajia saapuu Mikkelin rautatieasemalle vuonna 1948. Kutsu Valokuvia sotainvalidi­perheen arjesta? Sakari Honkamaa on Rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnan uusi puheenjohtaja. Kutsu JR7:n Sotatie1944 -matkalle 26.–28.5. l JR7 perinnetoimikunta järjestää 26.–28. toukokuuta matkan Kannakselle JR7:n sotatielle: Valkeasaari, Kronstadt, Raivola, Terijoki, Vammelsuu, Kuuterselkä, Siiranmäki, Äyräpää, Vuosalmi, Tali-Ihantala, Tienhaara ja Viipuri. Lähtö Helsingistä ja matkalla tutustutaan jatkosodan ratkaisutaisteluiden tapahtumapaikkoihin evl evp. Aimo Kiukaan opastamana ev. evp. Matti Koskimaan taistelumaastokartoilla havainnollistaen. Matkan aikana jaetaan JR7:n sotatiehen ja sen historiaan liittyvää materiaalia. Matkan hinta 28.2. asti 450 € ja sen jälkeen 495 €. Varaukset ja lisätiedot Juha Koivistolta p. 050 363 8118 tai juha@ koivisto.info. Varaa matkasi alustavasti mahdollisimman pian. Täydellinen ohjeistus ja matkaohjelma varauksen yhteydessä. Tervetuloa Suomi 100 -juhlavuoden historiamatkalle! l

Ajankohtaista Kaunialan perinteiset joulunajan juhlat l Kaunialan liikuntasaliin kokoontui Suo­ men 99. itsenäisyyspäivää juhlimaan joukko Kaunialan sota­invalideja ja heidän lähiomaisiaan. Espoon Puhallinorkesterin Okko Kivikatajan johdolla esittämän Y.Kilpisen Lippulaulun jälkeen Kaunialan johtava ylilääkäri Reino Pöyhiä soitti pia­ nolla Sibeliuksen Finlandian omana upea­ na musiikillisena tervehdyksenään. Juhlapu­ hujana oli Veljesliiton puheenjohtaja Juhani Saari. Puheessaan hän mm. kiitti sotainva­ lideja, sotiemme veteraaneja, puolisoita ja leskiä siitä, että seuraavat sukupolvet ovat saaneet kasvaa ja elää vapaassa, itsenäises­ sä ja turvallisessa maassa. Stefan Stanciun ja Heikki Elon hienojen musiikkiesitysten jälkeen kuultiin rouva Tyyne Koskisen kir­ joittama koskettava Itsenäisyyspäivän runo. Tilaisuus päättyi yhdessä laulettuun Maam­ me -­lauluun. Presidenttipari haluaa onnitella 100 vuotta täyttäviä suomalaisia l Tasavallan presidentti Sauli Niinistö haluaa puolisonsa Jenni Haukion kanssa lähettää onnittelut niille suomalaisille, jotka täyttävät 100 vuotta Suomen juhlavuoden aikana. Syntymäpäiväänsä viettävien selvittä­ miseksi tasavallan presidentin kanslia toivoo syntymäpäiväsankareiden, heidän omaisten­ sa tai läheistensä ottavan yhteyttä tasavallan presidentin kansliaan. 100 vuotta tänä vuonna täyttävän tai täyt­tä­ neen yhteystiedot voi lähettää kansliaan täyt­ tämällä verkkosivuilla olevan lomakkeen tai kirjeitse. Kirjeitse lähetettävissä tiedoissa on mainittava seuraavat asiat: (jos tiedossa), asuinpaikkakunta, osoite, johon onnittelu toivotaan lähetettävän • Tiedon lähettäjän tiedot: etunimi, sukunimi, sähköposti, asuinpaikkakunta, suhde onnitel­ tavaan (sukulainen, tuttava ym.) Lomake löytyy osoitteesta http://presidentti.fi/satavuotiaat Postiosoite: Tasavallan presidentin kanslia / satavuotiaat, Mariankatu 2, 00170 Helsinki l • 100 vuotta täyttävän tiedot: etunimi (virallinen) ja mahdollinen kutsumanimi, sukunimi, syntymäaika, syntymäpaikka Jouluaaton juhla Jouluaaton tunnelmaan virittäydyttiin Kau­ nialassa perinteiseen tapaan yhdessä Kalevi Rönnqvistin johtaman tutun Finnairin len­ tävän henkilökunnan kanssa ja tuella. Jou­ luevankeliumin luki Finnairin apulaisjohtaja Eija Hakakari, jota seurasi oopperalaulaja Matti Lehtisen koskettavat runoesitykset. Kenttäpiispa Pekka Särkiön jouluhartauden jälkeen joululauluja esittivät Atte Reinikka, Elina Sauri ja Eino Grön. Heidän, samoin kuin yhteislaulujenkin säestyksestä vastasi jäl­ leen akateemikko Jorma Panula. Kaunialan toimitusjohtaja Mervi Ahlrothin jouluiseen tervehdykseen sisältyi lyhyt ajankohtaiskat­ saus sairaalan ja erityisesti sotainvalidien tä­ män päivän tilanteesta. Juhlan päätteeksi nau­ tittiin jälleen lahjaksi saatua Tapolan mustaa makkaraa Koffin tarjoamien juomien ja kah­ vin kera. l Professori Marja Jylhä palkittiin mittavasta työstään l Gerontologian professori Marja Jylhä palkittiin Juho Vainio Säätiön tunnus­ tuspalkinnolla hänen elämäntyöstään ikäih­ misten terveyden parantamiseksi ja väestön terveyden edistämiseksi. Säätiö jakaa 20 000 euron suuruisen tunnustuspalkintonsa muu­ taman vuoden välein säätiön toimialalla eri­ tyisesti kunnostautuneelle tutkijalle. Palkinto luovutettiin Jylhälle Helsingissä 20. tammi­ kuuta järjestetyssä tilaisuudessa. Juho Vainion Säätiö tukee tieteellisiä hankkeita, jotka lisää­ vät ihmisten mahdollisuuksia edistää terveyt­ tään ja ehkäistä sairauksia koko elämän ajan. l Juhani Saari Gerontologian professori Marja Jylhä palkittiin elämäntyöstään ikäihmisten ja muun väestön terveyden edistämisestä. Jylhä on myös osallistunut Veljesliiton työryhmiin. l Sotapolku.fi -sivusto on auki Sivuille lisätään eri joukko-osastojen sodan aikana kulkemia reittejä tapahtumineen ja ihmisineen. Kuvassa näkyy erillispatal­joona 4:n eli Muolaan ryhmän reitti talvisodassa. Palvelusta löytyy jo yli 100 000 sotiin osallistuneen henkilön tiedot. 5 Suomen sodissa 1939–1945 taistelleiden henkilöiden ”sähköinen matrikkeli”, net­ tisivusto sotapolku.fi on saatu onnistuneesti auki. Sivustolle on tarkoitus lisätä kaikkien so­ dissamme 1939–1945 palvelleiden tiedot ja hei­ dän vaiheitaan rintamalla. Aluksi tietokantaan on syötetty jo kaikkien kaatuneiden tiedot. Nyt meneillään on vaihe, jossa kaikki voi­ vat lisätä oman sukulaisensa sota-ajan tietoa ja mm. kuvia. Tietojen lisääminen vaatii pal­ veluun rekisteröitymistä. Käyttäjäksi rekiste­ röityminen on ilmaista. Sivustolta löytyy myös video, jossa opastetaan tietojen lisäämisessä. Sivustoa täydennetään jatkuvasti lisäämällä sotilaiden joukko-osastojen liikeitä rintamal­ la. Tutustu mittavaan hankkeeseen osoitteessa www.sotapolku.fi l

6 Ajankohtaista Kauniala täytti 70 vuotta – Veljesliitto teki hienoa työtä silloin 10 vuot­ ta sitten, kun se perusti Vantaan kaupungin kanssa yhteisyrityksen, joka nyt pyörittää Kau­ nialan toimintaa. Se on turvannut Kaunialan olemassaolon ja tulevaisuuden, Ahlroth sanoo. Kaunialassa on vastannut yhteiskunnan palvelutarpeisiin ja siellä tuotetaan perus asu­ mis- ja kuntoutumispalveluiden lisäksi mm. kotiin vietäviä palveluja. Ahlroth sanoo olevansa melko tyytyväinen talon saavutuksiin. – Toki itseään aina piiskaa, että vieläkin enemmän voisi tehdä. Meillä on aivan mahta­ va henkilökunta, jonka kanssa olemme puhal­ taneet yhteen hiileen ja saaneet aivan valtavasti aikaan, Ahlroth kiittää. Uusi toimija sai vanhan puolen hyötykäyttöön Kaunialan vanha puoli tuli hyötykäyttöön uusien toimijoiden myötä. l Maineikas Kaunialan Sairaala täytti viime vuonna 70 vuotta. Sotainvalidien Veljes­ liitto perusti Kaunialan sotavammasairaalaksi vuonna 1946 ja siitä lähtien se on ollut mainei­ kas sotainvalidien hoito- ja kuntoutuslaitos. Vuosikymmenten saatossa sotainvalidit ovat kuntoutuneet ja asuneet Kaunialassa, opiskel­ leet uutteen ammattiin ja useat avioliitotkin ovat saaneet sieltä alkunsa. – Puhutaan Kau­ nialan hengestä. – Kaunialan henki on kuntouttavaa otetta kaikessa siinä mitä teemme. Jokaisella ihmi­ sellä, oli hän kuinka pahasti vammautunut tai hauras hyvänsä, on toimintakykyä. Me etsim­ me sen ja ylläpidämme sitä. Lisäksi Kaunialan henki näkyy asukkaidemme ja henkilökunnan lämpimissä väleissä, vuodesta 2013 asti Kau­ nialan toimitusjohtajana työskennellyt Mervi Ahlroth kertoo. Hän muistuttaa, että sotainvalidien kun­ toutus on kehittynyt Kaunialassa, kun nuoret sodassa vammautuneet miehet alkoivat itse kuntouttaa itseään. – Siitä kehittyi kuntoutus Suomessa ja Kau­ nialan ajattelutapa, ettemme ole vain hoito­ laitos vaan kuntouttava hoitolaitos. Myynti takasi tulevaisuuden Kuten muutkin sotainvalidien veljes- ja sairas­ kodit, myös Kaunialassa on oltu isojen muu­ tosten edessä sotainvalidien ja veteraanitaus­ taisten asiakkaiden vähetessä. Kokonaisuu­ dessaan Kaunialassa on käytettävissä noin 210 paikkaa. Niistä enää reilut 30 on talossa pysy­ västi asuvien sotainvalidien käytössä. Lisäksi päiväsairaalan intervallikuntoutuksen sota­ invalidiasiakkaita on noin 20. Ahlrothin mielestä tilanteesta on selvitty hie­ nosti ja sotainvalidien rinnalle on löydetty uu­ sia asiakasryhmiä. Tässä on auttanut Kaunialan myynti Vantaan kaupungille vuonna 2007. Omis­ tussuhteet ovat Veljesliitto 55 % ja Vantaa 45 %. Kauniala kohtasi vastoinkäymisiä, kun talon vanhaa päärakennusta ei voitu poistumistur­ vallisuussyistä enää käyttää ikäihmisten ympä­ rivuorokautiseen asumiseen. – Vanhalla puolella oli puolitoista kerrosta kokonaan tyhjänä ja se oli aikamoinen talou­ dellinen rasite. Vastaus löytyi uudesta toimijasta, kun päih­ dekuntoutusta tarjoava Kalliolan klinikka muutti tiloihin reilu vuosi sitten. Uusi naapu­ ri herätti aluksi varautuneisuutta mutta min­ käänlaisia järjestyshäiriöitä ei ole ollut. – Ensi alkuun siihen liittyi totta kai asiakas­ kunnassa ennakkoluuloja, mutta pienten ensi­ kompastelujen jälkeen meidän yhteiselomme on toiminut todella hyvin ja tämä on suuri apu myös Kaunialan taloudessa, sillä ennen heidän tuloaan kakkoskerros oli pitkään käytännössä romuvarastona, Ahlroth kertoo. Ennakkoluulottomat asukkaat Klinikan myötä Kaunialassa näkyy usein myös lapsia, sillä Kalliolan klinikka tarjoaa myös lapsiperhekuntoutusta. Ahlroth kehuu sota­ invalidien ja veteraanien avaraa mieltä. Tämä näkyy heidän avarassa suhtautumisessaan naa­ puriin mutta myös Kaunialan monikulttuuri­ seen hoitohenkilökuntaan. – Me satsaamme monikulttuurisuustyöhön eli olemme tehneet rikkauden siitä, että meillä on hoitohenkilökuntaa yli 20 maasta. Tuomme esille heidän omaa kulttuuriaan ja se on otettu innostuneesti vastaan. Ahlroth kertoo, että myös ulkomaalaistaus­ taiset hoitajat saavat paljon positiivista palau­ tetta heidän lämpimästä suhtautumisestaan asukkaisiin. Työssään heitä auttaa se, että Kauniala järjestää henkilökunnalleen heidän alallaan ja talossaan tarvittavaa kohdennettua kieliopetusta. Sotainvalidien voimakas jälki näkyy nyt ja jatkossa Toimitusjohtaja Mervi Ahlroth viihtyy työssään. ”Vaikka kuinka väsyttäisi, niin viimeistään rakennukset nähdessä tulee hirveän hyvä mieli. On aivan selvää miksi ja kenelle tätä työtä teen.” Kaunialaa uudistettiin vuosina 1974–1978 suuren Sairaala sotavammaisille -keräys­ kampanjan ansiosta ja 1980-luvulla rakennus peruskorjattiin sekä siihen tehtiin laajennuksia. Viimeksi se on peruskorjattu 2000-luvulla. Kauniala tullaan varmaan aina yhdistämään sotainvalideihin. Toimitusjohtaja Mervi Ahlroth näkee sen pelkästään hyvänä asiana ja haluaa pitää jatkossakin kiinni vahvasta brän­ distä. – Sotainvalidit ovat kehittäneet ja kasvat­

Ajankohtaista taneet Kaunialan henkilökunnan ikäihmis­ ten kunnioittamiseen. Olemme ymmärtäneet etteivät he tehneet sankaritekoja vain sodas­ sa vaan sen jälkeenkin maata rakentaessa. Se on kasvattanut ymmärryksen, että hekin, jot­ ka eivät rintamalla olleet, ovat tehneet valta­ van työn tämän maan hyvinvointiyhteiskun­ nan rakentamisessa. Talon ja sen toimintojen on uusiudutta­ va, mutta se tehdään perinteitä kunnioittaen. Kuten Kaunialan motto kuuluu: Perinteitä kunnioittaen ja eteenpäin mennen. Selvä esi­ merkki löytyy esimerkiksi vanhoista valoku­ vista, joissa sotainvalidit on viety sängyissään ulos ja samaa tehdään nytkin. – Mikään ei ole muuttunut mutta silti olem­ me menneet 70 vuotta eteenpäin. Jos se vain meistä on kiinni, niin Kauniala tulee aina pysymään yhtenä suomalaisen sotahistorian muistomerkkinä, Ahlroth summaa. l Marja Kivilompolo Tasavallan presidentti Sauli Niinistö muistutti puheessaan, että ilman sotainvalideja emme juhlisi 100-vuotiasta Suomea. Juhlan jälkeen hän vaihtoi kuulumisia Kaunialan hallituksen puheenjohtaja Vesa Ekroosin sekä sotainvalidi Ahti Jokisen kanssa. Kuva: Presidentin kanslia. Kaunialan hoitohenkilökunta on kotoisin 20 eri maasta. Kaunialan 70-vuotisjuhlassa, jota vietettiin 9.12.2016, he esittäytyivät oman maansa tyypillisissä puvuissa. Kaunialan aktiivinen viriketoiminta perustuu pitkälti lahjoitus­ varoihin. Juhlassa kuultiin sotainvalidien lauluesitys. 7

Lakimies iStock/semenovp 8 Hoitotukea Kelasta Pitkäaikaisen sairauden tai Avuntarve Hoitotuen saaminen avuntarpeen perusteella edellyttää, että henkilö tarvitsee vähintään vii­ koittain toisen henkilön apua henkilökohtai­ sissa toiminnoissaan. Näillä tarkoitetaan pu­ keutumista, peseytymistä, wc-käyntejä, ruo­ kailua, sairaanhoidollisia toimenpiteitä ja mui­ ta vastaavia. Avuntarvetta arvioitaessa otetaan huomioon myös apuvälineiden käyttö. Jos hakija tarvitsee henkilökohtaisten toi­ mintojen lisäksi apua kotitaloustöissä tai asioinnissa kodin ulkopuolella kannattaa nä­ mä tarpeet selvittää hoitotukea haettaessa. vamman aiheuttaman toiminta­ kyvyn heikentymisen perusteella voi Kelalta hakea hoitotukea. Lisäksi edellytetään, että hakijalla on avuntarvetta henkilökohtaisissa toiminnoissa tai vaihtoehtoisesti tarvetta ohjaukseen tai valvontaan esimerkiksi muistisairauden vuoksi. l Toimintakyvyn tulee olla heikentynyt vähintään vuoden ajan, missä voidaan ottaa huomioon myös tuleva aika. Toiminta­ kyvyn katsotaan heikentyneen, jos henkilöllä on sairauden tai vamman vuoksi vaikeuksia huolehtia peseytymisestä tai pukeutumisesta tai muutoin itsestään. Pelkkä avuntarve koti­ taloustöissä tai asioiden hoidossa ei oikeuta hoitotukeen. Ohjauksen ja valvonnan tarve Haettaessa hoitotukea ohjauksen ja valvonnan tarpeen perusteella otetaan huomioon opastus ja silmälläpito henkilökohtaisissa toiminnoissa ja välttämättömissä kotitaloustöissä ja asioin­ nissa kodin ulkopuolella sekä toisen henkilön jatkuva varuillaan olo. Valvonnan tarpees­ ta kertoo esimerkiksi, jos peseytymisestä tai ruokailun tarpeesta joudutaan muistuttamaan tai arkielämän sujuminen muutoin edellyttää seurantaa. Janne Nikkarinen Hoitotuen tasot Seppo Savolainen liiton lakimies Eläkettä saavan hoitotuki on kolmiportainen perushoitotuki 61,71 euroa kuukaudessa korotettu hoitotuki 153,63 euroa kuukaudessa ylin hoitotuki 324,85 euroa kuukaudessa Hoitotuen taso määräytyy sen perusteella kuinka paljon sairaudesta tai vammasta aiheu­ tuu avun tai ohjauksen tai valvonnan tarvetta. Korotetun hoitotuen voi saada avun tarpeen perusteella, jos apua tarvitsee päivittäin mo­ nissa henkilökohtaisissa toiminnoissa ja tämä vie auttajalta paljon aikaa. Myös runsaan sil­ mälläpidon ja ohjauksen tarpeen perusteella voi saada hoitotuen korotettuna. Perushoito­ tukeen oikeutetuilla on mahdollisuus saada korotettu hoitotuki, jos hänellä toimintaky­ vyn heikentymisestä aiheutuvia ylimääräisiä jatkuvia kustannuksia keskimäärin 154 euroa tai enemmän kuukaudessa. Kustannusten tu­ lee olla tarpeellisia ja ne hyväksytään vain siltä osin kuin hakija joutuu itse vastaamaan niistä. Ylimmän hoitotuen edellytyksenä on lähes ympärivuorokautinen avun, valvonnan tai ohjauksen tarve eikä häntä voida jättää ilman hoitoa tai valvontaa kuin lyhyiksi ajoiksi. Hoitotuen veteraanilisä Sotainvalidille tai veteraanille maksetaan hoi­ totukeen veteraanilisä, jos hän saa ylimääräistä rintamalisää ja sen isäksi korotettua tai ylin­ tä hoitotukea. Veteraanilisää ei tarvitse hakea, koska Kela maksaa sen automaattisesti kaikil­ le siihen oikeutetuille. Veteraanilisän suuruus vuonna 2017 on 105,13 euroa. Sotilasvammakorvausten vaikutus Jos Valtiokonttori on myöntänyt sotavamman perusteella haitta- ja avuttomuuslisää, niin Ke­ la ottaa sen huomioon haettaessa sotavamman perusteella hoitotukea. Tässä tapauksessa Ke­ la voi maksaa eläkettä saavan hoitotukea vain siltä osin kuin se on Valtiokonttorin suoritta­ maa haittalisää suurempi. Haettaessa hoitotu­ kea pelkästään muiden kuin sotavammojen ja sotasairauksien perusteella ei sotilasvamma­ lain mukaisella haitta- ja avuttomuuslisällä ole merkitystä. Sotilasvammaelinkorko tai huoltoeläke ei­ vät vaikuta hoitotukeen. Valtiokonttorin kor­ vaamia hoito- ja muita kustannuksia ei oteta huomioon hoitotuessa. Hoitotuen hakeminen Hoitotukea haetaan Kelalta sitä varten laadi­ tulla lomakkeella. Hakemukseen on yleensä liitettävä lääkärinlausunto. Haettaessa koro­ tettua hoitotukea erityiskustannusten perus­ teella, on niistä esitettävä luotettava selvitys. l

Valtiokonttori 9 Hautausapu l Valtiokonttori maksaa sotilasvammalain 17 §:n mukaan hautausapua, jos sotain­ validille vahvistettu työkyvyttömyysaste oli vähintään 20 %. Jos sotainvalidin kuolema on johtunut korvattavasta vammasta tai sairau­ desta, maksetaan hautausapua myös siinä ta­ pauksessa, että työkyvyttömyysaste on ollut alle 20 %. Hautausavun suuruus vuonna 2017 on 2 511,31 euroa. Hautausapu maksetaan kuolinpesälle ilman hakemusta. Valtiokonttori maksaa hautausa­ vun, kun tieto sotainvalidin kuolemasta on tullut omaisilta tai väestötietojärjestelmästä Valtiokonttorin korvausrekisteriin. Hautausavun myöntämisen nopeuttami­ seksi invalidin kuolinpäivä olisi syytä ilmoittaa mahdollisimman pian asiakaspalveluun: soti­ lasvamma- ja veteraaniasioiden asiakaspalvelu p. 0295 50 3070. Hautausapu maksetaan vainajan elinkor­ kotilille eli tilille, jolle sotavammakorvaus on maksettu. Siksi on tärkeää, ettei elinkorkoti­ liä lakkauteta ennen kuin hautausapu ja muut mahdolliset kuolinpesälle kuuluvat korvauk­ set on maksettu. Korvaus maksetaan ilman selvitystä kulujen suuruudesta ja kuolinpesälle lähetetään tiedo­ te hautausavun maksamisesta vainajan viimei­ seen kotiosoitteeseen. Sotainvalidien leskien harkinnanvaraiset korvaukset Vähintään 30 %:n sotainvalidien lesket saavat sotilasvammalain perusteella huoltoeläkettä. Huoltoeläkettä saavilla leskillä on toimeentu­ lon vaikeutumisen perusteella mahdollisuus hakea Valtiokonttorilta lisähuoltoeläkettä. Lievävammaisten, 10–25 %:n sotainvalidien jälkeen lesket voivat hakea kertakaikkista kor­ vausta, jonka saaminen riippuu hakijan tulois­ ta ja varallisuudesta. Lisähuoltoeläke Huoltoeläkettä saavalle leskelle voidaan hake­ muksesta myöntää lisähuoltoeläke, jos hänen toimeentulonsa omien tulojen turvin on vai­ keutunut. Lisähuoltoeläkettä on haettava Valtiokonttorilta. Valtiokonttori tiedottaa antamansa huolto­ eläkepäätöksen yhteydessä mahdollisuudesta hakea lisähuoltoeläkettä ja lähettää leskelle hakemuksen ja toimeentuloselvityslomakkeen sekä ohjekirjeen hakemuksen sekä toimeen­ tuloselvityksen tekemistä varten tietoineen hakemukseen liitettävistä lisäselvityksistä. Huomioitavat tulot ja menot Lisähuoltoeläkkeessä huomioidaan hakijan nettotulot ja omaisuus. Huomioitavia tuloja ovat esim. eläketulot, vuokratulot ja osinkotu­ lot. Myös leskelle myönnetty huoltoeläke huo­ mioidaan. Sen sijaan Kelan maksamia ylimää­ räistä rintamalisää ja eläkkeensaajan hoitotu­ kea ei oteta tuloina huomioon. Vähennyksinä huomioidaan mm. kohtuul­ liset asumiskulut, sairauskulujen omavas­ tuuosuuksia, välttämättömien velkojen korot sekä tarpeellisen ulkopuolisen avun kustan­ nukset. Kelan hoitotuki kuitenkin usein kom­ pensoi ulkopuolisesta avusta aiheutuneita kus­ tannuksia. Hoitotuki tai sen saantimahdol­ lisuus on katsottava ensisijaiseksi. Asumiskuluja ovat vuokramenot, yhtiö­ vastikkeet, erilliset lämmityskulut ja vesimak­ sut. Omakotitalon asumiskuluiksi hyväksytään enintään 251 euroa kuukaudessa. Asumisku­ lut jaetaan kaikkien asunnossa asuvien kesken. Satunnaisia sairaalakuluja ei oteta huomioon. Pysyvässä laitoshoidossa oleville ei yleensä myönnetä lisähuoltoeläkettä. Lisähuoltoeläkkeen myöntöraja Lisähuoltoeläkettä voi saada hakija, jonka kuu­ kausitulot hyväksyttävien menovähennysten jälkeen alittavat Valtiokonttorin määräämän myöntörajan. Myöntörajaan tehdään vuosit­ tain indeksikorotus. Myöntöraja vuonna 2017 on noin 931 euroa kuukaudessa. Lisähuolto­ eläkettä myönnetään yleensä sen verran, että nettotulot vähennysten jälkeen yltävät myön­ törajaan. Mainittu myöntöraja on kuitenkin vain ohjeellinen. Myös hakijan tai sotainvali­ din kuolinpesän varallisuus ja muut yksilöl­ liset olosuhteet otetaan huomioon arviossa. Jos lisähuoltoeläkkeen saajan olosuhteis­ sa tai toimeentulossa tapahtuu huomattava muutos, lisähuoltoeläkkeen määrää voidaan oikaista. Samalla perusteella lisähuoltoeläke on mahdollista hakea uudelleen vaikka se aiem­ min on hylätty. Myönnettävän lisähuoltoeläk­ keen suuruuteen vaikuttaa hakijan toimeen­ tulo ja varallisuus. Lisähuoltoeläke on 49–608 euroa kuukaudessa vuonna 2017. Kertakaikkinen korvaus Sotainvalidin leski voi saada kertakaikkisen korvauksen, jos hänellä ei ole oikeutta huol­ toeläkkeeseen. Korvaus vastaa suuruudeltaan yhden vuoden täyttä huoltoeläkettä ja on tällä hetkellä 8 334,34 euroa. Kertakaikkinen kor­ vaus on kuitenkin harkinnanvarainen, ja siinä huomioidaan hakijan nettotulot ja omaisuus kuten lisähuoltoeläkkeessäkin. Kertakaikkinen korvaus myönnetään ha­ kijalle, jonka kuukausitulot hyväksyttävien menovähennysten jälkeen alittavat myöntö­ rajan. Myöntöraja on vuonna 2017 noin 870 euroa kuukaudessa. Tulojen vähennykset huo­ mioidaan samalla tavalla kuin lisähuoltoeläk­ keessä. Kertakaikkista korvausta on haettava Valtiokonttorilta vuoden kuluessa sotainvalidin kuolemasta. Jatkuvassa laitoshoidossa olevalle kertakaikkista korvausta ei yleensä myönnetä. Hakemuksiin tarvittavat liitteet Harkinnanvaraisia korvauksia haettaessa pelk­ kä hakemus ei riitä vaan mukaan on liitettävä luotettava selvitys toimeentulosta ja mahdolli­ sista vähennyksistä sekä niihin liittyvät kuitit/ tositteet, pankin antama selvitys talletuksista ja muusta sijoitusomaisuudesta, esim. säästö­ henkivakuutuksista ja osinkotuloista. Haettaessa ensimmäisen kerran lisähuolto­ eläkettä on mukaan liitettävä jäljennös peru­ kirjasta liitteineen, jos edunjättäjän kuolemas­ ta on kulunut alle viisi vuotta. Hakemus- ja toimeentuloselityslomak­ keet löytyvät Valtiokonttorin kotisivuilta. www.valtiokonttori.fi/>Kansalaisille ja yhtei­ söille> Korvaukset ja etuisuudet> Sotainvali­ dien ja rintamaveteraanien etuudet> Sotain­ validien korvaukset> korvauslajit Lisätietoja korvauksista: korvausasiantun­ tija Hannele Honkonen puh. 0295 50 3227 l iStock/Nadofotos Jyrki Helske lakimies

10 Avustajatoiminta Tukea yli 2 000 sotainvaliditalouteen l Sotainvalidien avustajatoiminnan asiak­ kaina vuonna 2016 oli 308 sotainvali­ dia ja 1 700 sotainvalidin leskeä ja puolisoa, yhteen­sä siis 2 008 sotainvaliditaloutta. Työ­ tunteja heidän hyväkseen tehtiin viime vuonna 78 196. Avustajat ovat olleet tukena monenlaisissa arjen askareissa muun muassa kodin puhtaa­ napidossa, ruoanlaitossa, ulkoilussa, kauppaja muussa asioinnissa. Sotainvaliditalouksien osuus kaikista avustajatoiminnan asiakkaista oli noin 40 prosenttia. Tulokset ovat hyviä ot­ taen huomioon, että avustajatoiminnan alue­ hankkeita oli kaksi vähemmän kuin vuonna 2015 ja työhallinnon tukea oli muutoinkin supistettu. Muiden veteraanien ja heidän puolisoiden­ sa ja leskiensä hyväksi tehtyjä työtunteja ker­ tyi 102 374 eli viime vuonna jo enemmän kuin sotainvaliditalouksissa. Sodassa kaatunei­ den leskiä eli sotaleskiä oli avustajatoiminnan asiakkaina enää kaksi. Työllistämishankkeena erinomaiset tulokset Vuoden 2016 aikana avustajia oli työsuhtees­ sa 448 ja samanaikaisesti keskimäärin 257. Heistä palkkatuella työllistettyjen osuus oli 72 prosenttia. Lisäksi osa avustajista oli harjoit­ telijoita tai työllistetty osatyökykyisen tuella. Avustajatoiminta saavutti työllistämishank­ keena erinomaisen tuloksen, sillä sen avulla moni pitkään työttömänä ollut henkilö löy­ si työ- tai opiskelupaikan. Kolme kuukautta avustajan määräaikaisen työsuhteen päättymi­ sen jälkeen heistä hieman yli puolet oli töissä, opiskelemassa tai ryhtynyt yrittäjäksi. Tulos perustuu 180 entisen avustajan osalta saatuun tietoon. Työttömänä oli 41 prosenttia ja loput ilmoittivat olevansa sairaana tai eläkkeellä. l Avutajatoiminta tuo arkeen kiireetöntä apua. Avustajatoiminta täydentää kunnallisia palveluja l Sotainvalidien avustajatoiminta on jäsen­ palvelua, jolla Sotainvalidien Veljesliitto tukee jäsentensä (sotainvalidit, heidän puoli­ sonsa ja leskensä) kotona asumista ja arjessa selviytymistä. Avustajatoiminta ei korvaa kun­ nallisia palveluja eikä se pidä sisällään hoidol­ lisia toimenpiteitä. Sen sijaan avustajatoimin­ ta tuo sotainvalidi- ja veteraanitalouksiin kai­ vattua, kiireetöntä apua asiakkaiden tarpeiden mukaan. Avustajatoimintaa toteutetaan työllistämäl­ lä pitkään työttömänä olleita henkilöitä ja tue­ taan heidän paluutaan takaisin avoimille työ­ markkinoille. Toiminnan työvoimapoliittisen luonteen ansiosta avustajatoiminta on saanut hanketu­ kea, jolla on voitu kattaa hallinnollisia kuluja sekä maksaa avustajien palkkoja. Vapaaehtoista jäsenpalvelua Avustajatoiminta ei ole asiakkailleen ilmaista mutta varsin kohtuuhintaista se on. Tähän vai­ kuttaa mm. se, että Veljesliitto osallistuu toi­ minnan kustannuksiin. Näin liitto haluaa pitää hinnat alhaalla jotta jäsenet voivat ostaa palve­ lua tarpeensa mukaan. Avustajatoiminnan piirissä ovat myös vete­ raanitaloudet eli jos asiakas tai hänen puoli­ sonsa tai leskensä kuuluu Sotainvalidien Vel­ jesliittoon, Rintamaveteraaniliittoon tai Sota­ veteraaniliittoon, voi hän hakea mukaan pal­ velun piiriin. Aluehankkeiden projektipäälliköt kertovat mielellään lisää toiminnasta sekä vastaavat kysymyksiin. Yhteystiedot löytyvät alta sekä osoitteesta avustajatoiminta.fi. l Etelä-Pohjanmaa Minna-Maija Pusa p. 040 825 5170 ep.avustajatoiminta@sotainvalidit.fi Sotainvalidien Veljesliiton Etelä-Pohjanmaan piiri, Ruukintie 65, 60100 Seinäjoki Helsinki ja Uusimaa projektipäällikkö Heidi Aho p. 050 406 1902 heidi.aho@sotainvalidit.fi projektiohjaaja Tiina Saloheimo p. 040 137 6807, tiina.saloheimo@sotainvali­ dit.fi Ratamestarinkatu 9 C, 3. krs, 00520 Helsinki Kanta-Häme Projektipäällikkö Antti Mikkola p. 044 7710055 antti.mikkola@sotainvalidit.fi projektisihteeri Mari Hirsikangas p.040 072 5753 mari.hirsikangas@luukku.com Sotainvalidien Veljesliiton Kanta-Hämeen piiri Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna alueohjaaja Mervi Riikonen p. 0400 218 577 mervi.riikonen@luukku.com Humppilantie 9 A, 31600 Jokioinen alueohjaaja Leena Saunamäki p. 045 135 0914 avustajatoiminta.lahti@ sotainvalidit.fi Ahvenistonkatu 2 A 214, 15110 Lahti Keski-Pohjanmaa projektipäällikkö Kaija Pouttu p. 044 724 9318 kp.avustajahanke@sotaveteraaniliitto.fi projektisihteeri Kaisa Roos p. 044 773 1998 kr.avustajahanke@sotaveteraaniliitto.fi Keski-Pohjanmaan Sotaveteraanipiiri / Avustajatoiminta Tehtaankatu 1, 69100 Kannus Keski-Suomi projektipäällikkö Kirsi Valkonen p. 014 690 661, 050 302 6171 kirsi.valkonen@siskoti.fi projektisihteeri Pirjo Korpiaho p. 014 690 661, 050 435 8717 pirjo.korpiaho@ siskoti.fi projektityöntekijä Erja Mastokangas erja.mastokangas@siskoti.fi Keski-Suomen Sairaskotisäätiön Sotainvalidien sairaskoti Keskussairaalantie 40, 40630 Jyväskylä Palvelun tilaus p. 014 690 661 avustajatoiminta@siskoti.fi Kymi projektipäällikkö ma. Maija Karnaattu p. 040 520 6214 maija.karnaattu@sotainvalidit.fi projektisihteeri ma. Iina Joukainen p. 050 381 5797 iina.joukainen@sotainvalidit.fi Sotainvalidien Veljesliiton Kymen piiri ry / Avustajatoiminta Kokkokallionkatu 4, 49400 Hamina Lappi projektipäällikkö Johanna Holma p. 040 772 4047, johanna.holma@saarenvire.fi alueohjaaja Anita Puruskainen p. 040 175 7931 Tornion Sairaskotisäätiö / Avustajatoiminta Torikatu 9 liiketila 2, 95400 Tornio avustajatoiminta@saarenvire.fi Lohjan seutu palveluohjaaja Pirjo Dahlin p. 050 376 7480 palveluohjaaja@apuomena.fi

Kolumni 11 Soteveteraani muistelee Oma Aika / Fabian Björk Jo pitkään oli ollut ilmassa sellaista, että jossain vaiheessa joudutaan soteen. Muut vaihtoehdot kävivät vähiin. Se oli sellaista hiljaista ilmapiirin muut­ tumista, jonka oudolla tavalla aisti, kun maailma ympärillä muuttui. Mo­ nilla oli vilpitön aate taustalla, uskot­ tiin, että vain sote tuo muutoksen. Sitten kun rytinä alkoi, tuntui, että kukaan ei johtanut operaatiota. Siinä oli monta strategiaa yhtä aikaa pääl­ lekkäin, ei ollut luettu Clausewitziä. Toisille oli tärkeintä hyökkäys, että saatiin uusia valtauksia erityisesti yk­ sityiselle puolelle. Sitten oli näitä, jot­ ka juuttuivat poteroihinsa puolusta­ maan vanhoja linjoja. Mistään ei voi­ tu luopua, vaikka järki sanoi toisin. Eihän nyt joka raitilla voi olla erikoi­ syksikköjä ja päivystysvalmiutta. Jou­ kot on keskitettävä sinne, missä vä­ ki on. Melkein kaikilla meistä meni usko koko hommaan. Tehtiin, mitä käsket­ tiin sen enempää miettimättä. Kahdeksan sotealuetta vai 23, kuntasotelas­ liitto vai paikalliset osastot, ihan sama meikäläiselle. Herrat miettivät, me väijyimme asemissa odottelemassa. Minulle lankesi jossain vaiheessa ruotsinkielisten yliopistosairaalavas­ tuu, enkä tiennyt siitä mitään. Tuli suoraan sanoen paniikki, ja lopulta siir­ sin kaikki prikaatin pataljoonat Vaasaan. Siitä nousi äläkkä, mutta esikunta kantoi ryhdikkäästi vastuun. Olivat hiljaa ja antoivat ruotsinkielisten rääkyä. Rauhanneuvotteluista kuulin sen verran, että lopulta raja piti vetää yksityistämisen ja maakunta-alueiden väliin. Sinne se sutaistiin viivoitti­mella keskelle pöpelikköä semmoi­siin paikkoihin, joista ei ole kenellekään iloa. Kukaan ei jaksanut ajatella koko­ naisuutta, tärkeintä oli saada joku Mistään ei voitu luopua, sopimus allekirjoitettua. Joukot vaikka järki sanoi toisin. oli ajettu ihan loppuun. Kun sopimus oli tehty, ei kauan juhlittu. Minäkin vain pakkasin varusteet ja hiihdin umpihangessa, täyspakkaus selässä seuraavaan asema­ paikkaan. Se oli joku sosiaalipuolen luukutushomma. Kaikki yhdelle luu­ kulle, sellaiset ohjeet sain. Aloin siinä sitten tähtäillä, vaikka piti olla rauha. Ei puhettakaan. Kun väki kuuli, millä ehdoilla oli antauduttu, alkoi uusi rähinä. Paljolti oltiin huhupuheiden varassa. Tieto ei kulkenut ja vaihtoehtoi­ nen totuus tuntui hyvältä. Peloteltiin kansainvälisillä joukoilla, sijoittajilla ja pörssiyhtiöillä, jotka vievät meidän vanhukset, sairaat, vangit, työttömät ja muut pääomatulon lähteet. Yhtäällä käynnisteltiin tasekätkentäliikettä, toisaalla terveysjunakapinaa. Oli pakko tehdä semmoinen diplomaattinen keikaus, että sanottiin yk­ sityistämisen tuovan vapautta ja valinnanvaraa. Se toimi. Vapaus on aina ollut se, mikä pitää soterintamat motivoituina. Mutta eihän kukaan tien­ nyt, mitä se tarkoitti käytännössä. Taidettiin olla ainoa maa, joka maksoi niin paljon sotekorvauksia. Vieraita joukkoja tuli massiivisesti meidän sotealueille. Kaikki me­ ni sekaisin. Posti ja Alko fuusioitiin, ja tämä komppania hoiti vanhuk­ set, mielenterveyden, jätteet ja kiinteistöt. Tiet myytiin Venäjälle, juna­ radat ranskalaisille, koulut etänä Koreaan ja järvet verovapaasti Sveitsiin. R-kioskista muodostettiin se kauan kaivattu yhden luukun ketju. Kioskille kun meni, sai tekonivelen, pillerit, muona-annoksen, Amerikan serkun lä­ hettämät paketit, passin, taksisetelin, asumistuen, lottovoiton, oman arkun ja perään sähköisen laskun. En tiedä, oliko tämä nyt se, minkä puolesta me soteveteraanit taisteltiin. Apuomena ry Suurlohjankatu 21–23 A, 08100 Lohja Pirkka-Häme projektipäällikkö Kirsi Kinnunen p. 050 3522 537 kirsi.kinnunen@sotainvalidit.fi Sotainvalidien Veljesliiton Pirkka-Hämeen piiri Otavalankatu 12 B 4, 33100 Tampere Pohjois-Savo projektipäällikkö Anja Siivola p. 017 261 1760, 044 363 6159 anja.siivola@dnainternet.net Sotainvalidien Veljesliiton Pohjois-Savon piiri / Avustajatoiminta Minna Canthinkatu 24, 70100 Kuopio Kuopion veteraanien kotiapurengas toimistonhoitaja Liisa Sivonen p. 017 186 993 Iisalmen avustajatoiminta toimistonhoitaja Taija Väisänen p. 017 817 748 Satakunta projektipäällikkö Riitta Sookari p. 02 624 2141, 044 705 2141 riitta.sookari@pdl.fi projektiohjaaja Arja Starck p. 044 705 2143 povetu.projekti@pdl.fi PoVeTu-projekti Länsi-Suomen Diakonialaitoksen säätiö Metsämiehenkatu 2, 28500 Pori Varsinais-Suomi toiminnanjohtaja Jari-Matti Autere p. 02 284 1660, 040 568 4500 varsinais-suomi@sotainvalidit.fi Sotainvalidien Veljesliiton Varsinais-Suomen piiri Hämeenkatu 14, 20500 Turku Minna Lindgren

12 Kaikki on mahdollista - SOTE Sote-uudistusta valmistellaan monella taholla ja työtä tehdään kuumeisesti, jotta välttämätön muutos saataisiin toteutettua parhaalla mahdollisella tavalla. Muutos vie aikansa, sillä tehtävät uudistukset ovat niin isoja, että tarvittavaa lainsäädäntöä pitää tarkastella erityisesti perustuslain näkökannasta. l Sosiaali- ja terveysministeriön osasto­ päällikkö Kirsi Varhila on haastattelu­ päivänä kiireinen, sillä merkittävä valinnan­ vapauslainsäädäntö halutaan saada lähtemään lausuntokierrokselle vielä samana päivänä. Siinä he myös onnistuvat: valinnanvapausla­ ki lähti lausuntokierrokselle 31.1., ja lausun­ toaikaa on 28.3. asti. Mistä kiire? – Uudistuksessa oleelliset sosiaali- ja ter­ veyspalvelujen järjestämislaki sekä maakun­ talaki kulkevat samassa paketissa. Ne ovat jo saaneet lausuntopalautteen ja niihin on tehty muutoksia ja käyty lakeja läpi reformiminis­ teriöryhmän kanssa. Näihin olennaisesti liit­ tyy myös valinannavapauslaki. Tarkoitus olisi, että molemmat lakiesitykset olisivat edus­ kunnan käsiteltävänä samaan aikaan keväällä 2017, Varhila kertoo. Valinnanvapautta koskevaan lainsäädän­ töön halutaan nyt eri tahojen lausuntoja, jotta tarvittavia puutteita voidaan korjata mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. potentiaalia huomattavasti enemmän kuin pienillä kunnilla. Perustuslakia koskevat asiat vaativat aikaa Sosiaalipuoli mukaan jo perustasolle Sote-uudistuksen hiomiseen ja läpiviemiseen tehdään nyt paljon töitä. Niiden toteutuminen ei kuitenkaan ole vielä varmaa. Sote-uudistuksessa valmistellaan täysin uudenlaista hallintoa ja järjestelmää, joten huomioitavia tekijöitä riittää. Viime kädessä perustuslakivaliokunta päättää esityksen lail­ lisuudesta – ja hyvä niin. – Näin isoissa, meidän rakennettamme muuttavissa uudistuksissa tarvitaan mo­ nenlaista asiantuntijuutta. Keskeiset ihmis­ ten perusoikeuksia koskevat lait lepäävät perustuslain varassa, ja juuri siksi nämä pitää arvioida tarkasti että tarkoitetut muutok­ set ovat perustuslain mukaisia, Varhila toteaa. Rakenteellisesti suurin muutos tulee olemaan maakuntauudistus eli palveluiden järjestämi­ sestä vastaavat 18 maakuntaa kun niistä nyt vastaavat kunnat. Sote-keskuksissa, jotka ovat verrattavissa nykyisiin terveyskeskuksiin, järjestetään pe­ rustason sosiaali- ja terveyspalvelut. Uutena heti ”lähtötasolle” tulee myös sosiaalihuollon palveluita kuten neuvontaa sekä lyhytaikaisia sosiaalipalveluita kuten kotihoitoa. Terveyden­ huollon puolella iso muutos on erikoissairaan­ hoidon avopalvelujen tuonti perustasolle jo varhaiseen vaiheessa. – Näillä pyritään saamaan apua ihmisten ongelmiin mahdollisimman varhaisessa vai­ heessa, Varhila sanoo. Asiakas voi itse valita haluamansa sotekeskuksen, ja siihen sitoudutaan vuodeksi. Pakko valintaa ei ole tehdä vaan halutessaan asiakas ohjataan lähimpään sote-keskukseen ja sieltä edelleen hänelle parhaiten sopiviin paikkoihin. Arvokasta palautetta Valinnanvapauslainsäädäntö on haluttu lau­ suntokierrokselle ja sitä kautta julkiseksi, vaik­ kakin vielä hieman keskeneräisenä, sillä julkis­ ta keskustelua ja palautetta tarvitaan. – Olemme järjestäneet paljon erilaisia kuu­ lemistilaisuuksia ja tietoa jaetaan netissä ja monella tavalla palautteen saamiseksi. Tämä on tärkeä asia ja se koskee meitä kaikkia, osas­ topäällikkö Varhila toteaa. Hän vertaa muutoksen tarvetta vahvempiin hartioihin, jotta sote-palvelut saataisiin kaikille yhdenvertaisiksi. Se on helpompaa toteuttaa 18 maakunnan kuin vajaan 300 kunnan voimin. – Maakunnista löytyy ihan eri tavalla jär­ jestämisen osaamista ja suuruuden ekono­ miaa palveluverkkoja suunnitellessa. Se antaa Työ ei mene hukkaan – kävi miten tahansa Kiireestä huolimatta valmisteluissa on Varhi­ lan mukaan positiivinen vire. – Vuosien vatvominen ei voi enää jatkua, sillä tilanne ei enää kestä sellaista. On ihan sel­ vää, ettei kerralla tule valmista mutta lainsää­ däntöä voidaan paikata ja korjata. Maakuntauudistuksen osalta töitä tehdään jo täyttä vauhtia. Osa maakunnista on valmis­ teluissaan jo pitkällä kun taas osa vasta käyn­ nistelee selvittelytyötään. – Valmistelut on jo aloitettu, vaikkei tarvit­ tavia lakeja vielä edes ole. Työ ei mene kui­ tenkaan hukkaan, sillä maakunnissa tehdään oikeita asioita: mietitään mm. kuinka saatai­ siin asiakkaan prosesseja sujuvammiksi. Olem­ me arvioineet, että tätä työtä tarvitaan joka tapauksessa, Varhila sanoo. Uudistuvat maksukäytännöt Sote-keskuksilla on käytettävissään maksuse­ teli yksittäisiin toimenpiteisiin, jos asiakkaan tarvitsemia palveluita ei ole heillä saatavilla tai jos asiakas haluaa toiselle palveluntuottajalle. Jos henkilöllä on useita palvelutarpeita, lähettää sote-keskus asiakkaan maakunnan lii­ kelaitokseen, joita voisi verrata nykyajan sosi­ aaliasemaan tai sairaalaan. Tämänkin laitok­ sen asiakas voi halutessaan itse valita. Täällä selvitetään mitä palveluja asiakas tarvitsee ja niiden perusteella asiakas voi saada asiakas­ setelin hoitosuunnitelman toteuttamiseksi haluamassaan paikassa. Lisäksi uutena tulee henkilökohtainen budjetti. – Henkilökohtainen budjetti on paljon huo­ lenpitoa tarvitseville ryhmille esim. ikäihmiset ja vammaiset, joilla on monenlaisia palvelu­ tarpeita. Maakunta arvioi asiakkaan palvelu­ tarpeet sekä hinnan vuodeksi. Ja tämän hin­ ta-arvion mukainen summa tulee asiakkaalle käyttöön, Varhila kertoo. Myös henkilökohtaista budjettia käyttä­ vät saavat itse asiakassuunnitelmansa rajois­ sa päättää mistä ostavat tarvitsemansa palve­ lut, kuten henkilökohtaisen avustajan tai kul­ jetuspalvelut. Valinta on mahdollisuus Varhila korostaa, että asiakas saa valintoihinsa tukea ja apua. – Asiakkaalla on mahdollisuus tuettuun päätöksentekoon, jolloin hän voi ottaa itsel­ leen tukihenkilön, jonka kanssa käy palvelu­ kokonaisuuttaan läpi. Uudistuksessa halutaan kaikin tavoin tukea henkilön itsemääräämis­ oikeutta. Toki tahdosta riippumaton hoito on sel­ laista, jossa asiakkaan valinnanvapaus ei toteudu ainakaan täydessä laajuudessaan. Muutoin Varhila näkee valinnanvapauden suurena mahdollisuutena. – Veljesliiton jäsenet ovat pitkälle heitä, joille tulisi käyttöön tämä henkilökohtainen budjetti ja he pystyvät itse valitsemaan mistä hankkivat tarvitsemansa palvelut. Palveluja pystyy hankkimaan niin yksi­ tyisen puolen kuin järjestöjen ja julkisenkin puolen toimijoilta. Valinnanvapauden myötä asiakkaalla on mahdollisuus valita palveluntuot­ tajansa itselleen tärkeiden tekijöiden mukaan. – Toivon uuden järjestelmän tuovan asu­ mispalveluyksiköitä, jotka kilpailevat asiak­ kaista esimerkiksi sillä, että asiakkaan muut­ taessa myös puoliso voi tulla mukaan. Tai on­ ko kyseessä kotimainen yritys joka maksaa veronsa Suomeen. Palvelun tarjoaja joutuu miettimään mitkä ovat ne keinot joilla he saavat asiakkaat heille, Varhila toteaa. l Lähteenä on käytetty myös Hallitusreformin, STM:n ja VM:n sote-uudistusta esittelevää yhteistä sivustoa www.alueuudistus.fi, josta voi seurata uudistuksen edistymistä ja ajankohtaisia tietoja. Marja Kivilompolo

Yhdessä Teema Yhdessä veljien hyväksi Suomalaiset juhlivat tänä vuonna 100-vuotista itsenäisyyttä teemalla ”Yhdessä”. Tapahtumia ja juhlia järjestetään ansaitusti pitkin vuotta. Veljesliitolle teema on tuttu – sehän kiteyttää koko toimintamme perus­ ajatuksen: ”Veljeä ei jätetä”. Sitä sotainvalidit puoli­soineen ja tukijoineen ovat toteuttaneet alusta alkaen.  Liiton puheenjohtajana vuosina 1941–1956 toiminut Väinö Valve osallistui veljeshengen mukaisesti talkootyöhön.  Naiset ovat aina olleet puolisoina ja muina auttajina elintärkeitä sotainvalidien huoltotyössä. Kodin ohella toiminta keskittyi pääosin osastojen yhteydessä toimiviin naisjaostoihin. Niiden tärkein tehtävä oli avustaa sotainvalidien ja perheiden huoltoa sekä kerätä varoja osastojen toimintaan. Savonlinnan sotainvalidien naisjaosto piti kioskia elokuvateatteri Linnanhovin eteisaulassa vuonna 1958.  Veljesliitto järjesti haravointeja eli huollontarkastustilaisuuksia löytääkseen vammautuneita veteraaneja, jotka eivät olleet vielä hakeneet elinkorkoa. 1980-luvulla tehdyistä elinkoron vireillepanoista yli 18 000 johti myönteiseen päätökseen. Virossa haravointitilaisuudessa vuonna 2002 Suomen Poikien puheenjohtaja Uno Järvela selostaa seisten aseveljensä tilannetta oikealla istuvalle Veljesliiton pääsihteeri Juhani Saarelle. 13

14 Teema Yhdessä Sotainvalidit edellä aikaansa Sotainvalideille yli miljoona markkaa metsästä! l Sotainvalideihin on suhtauduttu Suomessa pääsään­ töisesti aina hyvin ja heidän asiansa ovat kansalaiset kokeneet omanaan. Tämä on näkynyt mm. lahjoituksissa ja keräyksissä. Yksi keräystapa on ollut osallistuminen ns. metsämars­ siin, jonka juuret ulottuvat vuoteen 1950. Marssilla metsä­ teollisuus, metsähallitus sekä eri järjestöt pyrkivät herät­ tämään kiinnostusta metsänparannustöitä kohtaan, joita ”marssin” aikana suoritettiin talkoovoimin. Vuonna 1983 Sotainvalidi-lehti seurasi sotainvalidien hyväksi tehtävää metsämarssia, kun tempauksella kerättiin puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen varusmiesten työ­ panoksella varoja sotainvalideille. Metsämarssissa osallistu­ jat myyvät päivän työpanoksensa metsänomistajille ja varat lahjoitetaan kulloinkin valittavaan kohteeseen. Vuoden 1983 metsämarssi toi sotainvalidien hyväksi yli miljoona mark­ kaa. Tiettävästi viimeisen kerran metsämarssi järjestettiin so­ tainvalidien hyväksi vuonna 1990. Tuolloin talkoista makset­ tiin parisataa markkaa / osanottaja ja summa meni lyhentä­ mättömänä silloin 50 vuotta täyttäneen sota­invalidien kas­ saan, kertoo Helsingin Sanomat. l Varusmiehiä metsämarssilla hankkimassa varoja sotainvalidityöhön. Universumin kaunein nainen keräsi sotainvalideille liki 7 miljoonaa markkaa! l Kaunis Armi Kuusela valittiin Sotainva­lidien järjestämän Suomen Neito kisan voittajaksi vuonna 1952. Samana vuonna muhoslainen kauno­ tar voitti ensimmäistä kertaa järjestetyt Miss Universum kisat. Kauneuskisan voit­ taja sitoutui edustamaan tilaisuuksissa, joissa kerättiin rahaa sotainvalidien hyväksi. Veljesliitto järjestikin olym­ piavuonna 1952 Armi Kuuselan kuk­ kaisjuhlia eri puolilla Suomea. Kaikkiaan Armi Kuusela edusti Veljesliittoa 39 tilaisuudessa. Veljesliitto ja sen jäsen­ yhdistykset saivat nettotuot­tona – kun summasta oli ensin vähennetty Armi Kuuselalle sopimuksen mukaiset 20 % tuotosta – 6,8 miljoonaa markkaa. l Armi Kuuselan hyväksi järjestettiin Kukkaisjuhlia, joiden tuotto meni sotainvalideille. Armi Kuuselan ura alkoi kun hän voitti sota­ invalidien järjestämän Suomen Neito -kisan.

Teema 15 Heikompien veljien puolesta! Puolustusvoimien Tykistörykmentin aliupseerioppilaita osallistumassa talkoisiin muhoslaisen sotainvalidin tilalla. Varusmiehet kaivavat uraa vesijohdolle. l Talkoolaisia Ilomantsissa vuonna 1968. Sota-aikana syntynyt ja liiton toiminnassa tarkkaan vaalittu veljeä ei jätetä -henki on jatkunut sotain­ valideissa. Liiton alkuajoista alkaen se näkyi siinä, kuin­ ka lievemmin vammautuneet sotainvalidit olivat aktiivisia osastojen toimijoita ja yhdyshenkilöitä ja auttoivat vaikeas­ ti vammautuneita velijään esim. tarvittavien hakemusten tekemisessä. Talkootyö kukoisti kun heikompiosaisia haluttiin aut­ taa kaikin mahdollisin tavoin. Sotainvalidit saivat talkois­ saan usein rinnalleen myös muita vapaaehtoisia, jotta työt suju­isivat rivakammin. Puolustusvoimat on aina ollut mer­ kittävä sotainvalidien tukija antamalla työpanostaan sota­ invalidien käyttöön. l Palokunta hautaa ennätysmäärät lammasta maahan – tästä on kyse! l Joka kesä yli 23 vuoden ajan lukuisilla paikkakun­ nilla ympäri Suomea on järjestetty suuria ihmis­ massoja kerääviä tapahtumia. Tapahtumien yhteydes­ sä paikal­liset palokunnat ovat haudanneet satoja kiloja laadukasta lampaan lihaa maahan, tulikuumaan kuoppaan. Tapahtuman yhteydessä toimii useita kymmeniä ihmisiä – eikä kenel­lekään makseta palkkaa! Isojen ihmismäärien ruokkiminen vaatii isommat lihat ja isommat kuopat. Kuva Kuopiosta kesältä 2014. Idea veteraanien virkistykseen klassikkoelokuvasta Kyse on tietysti veteraaniväen rakastamasta, perinteisestä Rosvopaisti-tapahtumasta, joka järjestettiin ensimmäisen kerran Kaunialassa kesällä 1993. Idea syntyi kun näyttelijä Leo Lastumäki mietti mahtaisivatko veteraanit pitää ros­ vopaistista. Sinä keväänä tuli nimittäin kuluneeksi 20 vuot­ ta hänen tähdittämästään, legendaarisesta Lampaan syöjät -elokuvan ensi-illasta. – Soitin Kaunialaan ja pääsimme tarjoamaan siellä rosvo­paistia. Sana levisi ja pian sain puhelun Lapista, että meilläkin saa sellaisen järjestää. Siitä tämä kiertäminen alkoi, idean puuhamies Kalevi Rönnqvist muistelee. Työtä vaikka kellon ympäri – palkatta! Rosvopaistit ovat hieno esimerkki siitä vapaaehtoisesta talkootyöstä, jota ihmiset ovat valmiita tekemään tarjotak­ seen veteraaniväelle puolisoineen ja leskineen virkistystä ja mukavaa juhlan tuntua. Varusmiesten avun ja sponso­ rien tuen sekä Finnairin lentävän henkilökunnan sydämel­ lisen työn ansiosta veteraanit saavat istua pöytään ja nauttia tilaisuudesta. Ohjelmaa, puhuttavaa sekä ennen kaikkea syötävää riittää. Juhlavieraiden tarvitsee vain tulla paikal­ le ja nauttia. l Marja Kivilompolo Isojen ihmismäärien ruokkiminen vaatii isommat lihat ja isommat kuopat. Kuva Kuopiosta kesältä 2014. Sadoille ihmisille annosten valmistaminen ja ripeästi pöytiin saaminen vaatii saumatonta yhteistyötä mutta yhdessä se onnis­tuu! Kuva Kuopiosta kesältä 2014. Yhdessä tekeminen sotainvalidien, puolisoiden ja leskien kanssa ja heidän vuokseen jatkuu yhä. Seuraavalta aukeamalta voit lukea lisää Veljeä ei jätetä -kampanjasta. 

16 Teema Yhdessä ”Hienoa, l Oulun veljeskodissa tukijäsen Erkki Koskelan vetämä perinteinen laulutuo­ kio muuttuikin pienimuotoiseksi Suomi 100 -juhlaksi. Sotainvalidien Pohjois-Pohjanmaan piirin toimisto sijaitsee Oulun keskustassa. Siellä pöydille on lajiteltu useita lahjakasseja, joiden joutsenkuvat jo antavat kotimaisia ajatuksia. Jokaiseen kassiin on koottu pieniä lahjoja, ja jotka luovutetaan sotainvalideille sekä heidän leskilleen osana Veljesliiton Veljeä ei jätetä -kampanjaa. Piirin toiminnanjohtajan Eeva Vikströmin ensireaktio kampanjaan oli sama kuin suurim­ malla osalla toiminnanjohtajista, kun he kuu­ livat siitä ensimmäistä kertaa. – Kyllähän ensiajatus oli, että töisevä on sillä välimatkat ovat täälläkin pitkiä, Eeva nauraa. Pian he kuitenkin huomasivat, että kylä­ osastojen yhteyshenkilöt voivat vierailla oman alueensa jäsenten luona, mikä helpottaa he­ ti järjestelyjä. Vuosikokouksissa he puolestaan saavat muistamiset jaettua jokaiseen osastoon niin, että ne päätyvät jäsenille asti. – Oulun alue kattaa noin puolet piiristä. Täällä vierailuilla käyvät toiminnanjohtajan lisäksi tukihenkilöt, veljes- ja virkistystoimi­ kunnan sekä hallituksen jäsenet, Oulun sota­ invalidien kyläosaston puheenjohtaja Pentti Jouppila kertoo. Kampanjassa on tarkoitus vierailla kaik­ kien jäsentemme luona juhlavuoden aikana. Jokainen piiri hoitaa vierailut tavallaan ja osa aloittaa sotainvalidijäsenistä siirtyen sen jäl­ keen puolisojäseniin. Kampanjalla halutaan muistuttaa jäseniä siitä, että he eivät ole yksin vaan heidän tukenaan on monia ihmisiä. Vie­ railuista muistoksi jäsenille jaetaan liiton puo­ lesta pieni arjen apuväline sekä juhlava kirje aiheen tiimoilta ja kenties jotakin muutakin. Ensimmäinen vierailu tehtiin jo heti vuo­ den alussa, kun tukijäsenet Pentti Jouppila, Mikko Kivimäki sekä Erkki Rauhala kävivät Veljeskodin vanhin asukas Väinö Syrjäkari kiitteli sukkapartiota heidän isosta työstään lämpimän sukkalahjan tekemisessä. Veljeskodin iltapäivä muuttui astetta juhlavammaksi kun asukkaat saivat lahjakassit muun ohjelman ohella.

Teema 17 että meitä muistetaan!” utajärveläisen palvelukeskuksen hoivaosas­ tolla vierailemassa iäkkään sotainvalidin luo­ na. Nyt veljeskodilla järjestettävä tilaisuus on ensimmäinen hiukan isompi startti kampan­ jan toteuttamiselle heidän alueellaan. Perinteinen tapa välittää Oulussa veljeskodille viemistä odottaviin kas­ seihin on laitettu myös värikkäitä villasukkia, joita oululaiset kutoivat sotiemme veteraaneil­ le sekä heidän puolisoilleen suurella sydämel­ lä. Idean äiti, opiskelija Laura Rautio yllät­ tyi, kuinka helppoa oli saada ihmiset mukaan kampanjaan, joka pääsi myös mukaan viral­ liseen Suomi 100 -ohjelmaan. Villasukat oli itsestään selvä lahjaidea. – Kun ei ole ollut tavaroita, niin neulomi­ nen on ollut pitkään tapa osoittaa välittämis­ tä. Tämä vaatii työtä ja sukat ovat itse tehtyjä, Laura kertoo. Yli 450 oululaista kutoi haluamansa malliset ja väriset villasukat. Vanhin osallistuja oli lähes 100-vuotias ja nuorin 9-vuotias. Veljeskodin tilaisuudessa Laura muistutti, ettei neulomi­ nen ole ollut vain tyttöjen hommaa. – Lukioikäset pojatkin ovat osallistuneet ja he ovat neuloneet noin 50 sukkaparia. Kaikkiaan tämän porukan käsistä on val­ mistunut yli 1 300 sukkaparia, jotka on jaettu alueella toimivien veteraanijärjestöjen kesken. Sukkien valmistuminen ja jakelu ovat vaatineet paljon työtä. Suurena apuna on ollut Miriam Putula, joka on hoitanut logistiikkapuolta. – Neulominen ja tällä tavalla välittämisen osoittaminen taitavat olla todella syvässä suo­ malaisessa tapakulttuurissa, Miriam sanoo ja jakaa lahjakasseja veljeskodissa kahvipöytien ääressä istuville sotainvalideille. Hyvä mieli yhdistää Sukkaprojektiin paljon aikaansa on antanut myös ODL:n vapaaehtoisryhmässä mukana oleva Aila Hakala. Hän tuli mukaan villasuk­ Oululaiset kutoivat alueensa veteraaniväelle yli 1 300 paria villasukkia. kaporukkaan ODL:n ilmoitettua Lauralle, että he haluavat auttaa tempauksessa. Pian mukaan tuli myös Sokos-hotelli, joka tarjosi viikoittain aulaansa kutojille ja joita Aila Hakala sekä Aila Suojanen olivat ohjaamassa. Lisäksi Kaleva on seurannut säännöllisesti kutojien etenemistä. – Tässä ihmiset ovat saaneet omin käsin osallistua hyvän tekemiseen. Mikä olisikaan tämän konkreettisempaa kuin hyvällä mielel­ lä tehdyt lämpimät sukat? Hakala kuvailee. Villasukkia tarvitaan aina Oulun veljeskodin vanhin asukas, 97-vuotias sotainvalidi Väinö Syrjäkari pitää tilaisuudes­ sa pienen puheen talon väen puolesta. – ”Siellä jossakin” jalkoja paleli aina, ja usein myös nyt vanhana. Nämä ovat tarpeellinen lahja ja näiden tekeminen on ollut todella iso operaatio. Lämmin kiitos teille siitä! Väinö tarkastelee lahjapussin sisältöä. Suk­ kien lisäksi he ovat saaneet suklaata sekä Veljes­ liiton logolla varustetun purkinkannen avaa­ jan. ”Nyt ei enää tarvitse kastella astiapyyhettä purkkia avatessaan”, joku huudahtaa. Käteen osuu myös 4-vuotiaan lapsen tekemä Suomi 100 -kortti, jonka taakse on liimattu ”sukka­ partion” johtajan Lauran lapsena keksimänsä runo villasukista. Väinö on 65 % sotainvalidi ja hän on asunut Oulun veljeskodissa kolme vuotta. Hän kiitte­ lee, kuinka heistä pidetään hyvää huolta. Hän iloitsee itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlasta ja toivoo, että itsekin ehtii saavuttaa tuon iän. – Hienoa, että muistetaan meitä, jotka tais­ telimme isänmaan vapauden puolesta ja uhra­ simme terveytemme, Väinö toteaa hyväntuu­ lisena. l Teksti ja kuvat: Marja Kivilompolo Limingan seurakunnan varhaiskasvatus­-kerhon 3–5-vuotiaat lapset ovat tehneet juhla­vuodeksi suloisia kortteja. Sukkapartiota edustivat idean äiti Laura Rautio ja Miriam Putula. Toiminnanjohtaja Eeva Vikström kävi iltapäivän ohjelmaa lävitse heidän kanssaan.

18 Hyvinvointi Sonja Maununaho muistuttaa ikäihmisiä olemaan armollisia myös itseään kohtaan. ”Kohtele itseäsi kuin hyvää ystävää.” Ole hyvä mielellesi! Mielen hyvinvoinnista tulisi huolehtia, koska se vaikuttaa myös toimintakykyyn. Ikäihmisten mielen hyvinvointiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota. l Mielen hyvinvointiin ja siihen liittyvistä ongelmista puhutaan nykyaikana enem­ män kuin aikaisemmin. Tiedämme jo, kuin­ ka suuret muutokset tai surulliset ja vaikeat kokemukset voivat järkyttää mielen tasapai­ noa. Selvää on, että sota-aikana eläneet ja rin­ tamalla olleet ovat kokeneet paljon sellaista, joka jättää jälkensä. Silti heidän ikäpolvensa on kokenut vieraaksi mielensä hyvinvoinnis­ ta puhumisen. – Heillä on ollut vahva pärjäämisen ja vaike­ nemisen kulttuuri eivätkä he ole tottuneet pu­ humaan mielialastaan psykologisin termein, sanoo suunnittelija Sonja Maununaho Suo­ men Mielenterveysseurasta. Puhumalla päivänvaloon Mielenterveydestä ja mielen hyvinvoinnista käytävää keskustelua pyritään lisäämään kaik­ kialla, jotta ihmiset, myös ikäihmiset, huomai­ sivat, että niistä puhuminen on ihan tavallis­ ta. Maununaho huomauttaa, kuinka ikäihmi­ set mielellään puhuvatkin näihin liittyvistä aiheista: arjessa pärjäämisestä, toimintakyvystä ja osallisuudesta sekä siitä, kuinka jaksaa muu­ tosten, menetysten ja kipujen kanssa sekä mil­ laiset mielialat ovat ja toimiiko muisti. Kyse on sanavalinnoista: puhuuko mielenterveydestä vai yleisesti voinnista. ikäihminen, joka kertoo omalääkärilleen oi­ reistaan, ei saa oikeaa apua, sillä niiden yhteys mielenterveyteen jää huomaamatta. Siksi on tärkeää puhua ja saada tietoa leviämään myös ikäihmisten kanssa työskentelevien parissa. Vaikeuksia ongelmien tunnistamisessa Oireiden luullaan Vaikka puhe ja tietämys mielenterveyteen liit­ tyvissä asioissa on lisääntynyt, on mielenter­ veyden häiriöiden ja ongelmien tunnistami­ nen ikäihmisten kohdalla vielä huonolla tolal­ la. Vaikka masennus on tässäkin ikäryhmässä yleinen mielenterveyden häiriö, ei sitä tunnis­ teta yhtä hyvin. – Ikäihmiset oireilevat eri tavoilla ja oirei­ den luullaan liittyvän vanhenemiseen. Esimer­ kiksi jos henkilö vetäytyy, mieliala ja yleinen toimintakyky laskevat ja hän on äreä. Osa taas oireilee kehollaan erilaisina kipuina hartiois­ sa ja vatsassa, on ummetusta ja ruokahalut­ tomuutta ja väsymystä, Maununaho luettelee. Arviolta jopa puolet ikäihmisten masen­ nuksista jää diagnosoimatta. Valitettavan usein liittyvän vanhenemiseen. Monin paikoin heiltä puuttuu ikäihmisil­ le suunnatut varhaisen puuttumisen mallit ja matalan kynnyksen palvelut, jotka olisivat yhteiskunnallisestikin tärkeitä. Kuitenkin omasta mielenterveydestään pitäisi jaksaa kertoa hoitoalan ammattilaisille, jotta joku huomaisi mistä on kyse, tietämys lisääntyisi ja oikea hoito löytyisi. Pienistä asioista suuri apu Sonja Maununaho kannustaa kaiken ikäisiä kiinnittämään huomiota mielensä vointiin, sil­ lä pienilläkin asioilla voi saada hyviä tuloksia.

Vieraskynä 19 Ikäihmisen suun terveydellä suuri vaikutus yleisterveyteen Yleisimmät sairaudet ikäihmisen suussa Suun tulehduksista ikäihmisillä yleisin on parodontiitti eli hampaan kiinnityskudosten tulehdus, jossa hammasta ympäröivät ikenet ja leukaluu ovat tulehdukselle alttiina tai tu­ lehtuneita. Parodontiitti voi esiintyä myös implanttien ympärillä ja tällöin tulehdusta kutsutaan implantiitiksi. Myös hampaiden reikiintyminen on yleistä ja yleisin syy on suun kuivuminen syljen eri­ tyksen vähentyessä ja vaikeudet puhdistaa suu­ ta päivittäin. Syljen eritykseen vaikuttavat mm. useat lääkeaineet ja sairaudet. Nyrkkisääntönä voidaankin pitää sitä, että jos käytössä on kol­ me tai useampi lääke, on syljen erityksen vä­ Ikäihmisillä suurena apuna on se, että yhteys yleisen toimintakyvyn ja mielen hyvinvoinnin kanssa kasvaa iän myötä. Eli pienikin kohen­ nus toimintakyvyssä edesauttaa myös mieltä – ja toisin päin! – Ikäihmisillä on paljon kokemuksia taka­ naan ja he voivat käyttää menneisyyttä voi­ mavaranaan. Heille on kertynyt perspektiiviä ymmärtää maailmaa ja he säätelevät tuntei­ taan usein nuorempiaan paremmin. Ikäih­ miset voisivat olla myötätuntoisempia myös itseään kohtaan: Kohtele itseäsi kuin hyvää ystävää, Maununaho muistuttaa. Mielen hyvinvointia tukevia asioita ovat myös uteliaisuus ja uuden oppiminen, posi­ tiivinen suhtautuminen asioihin sekä perus­ asioista huolehtiminen: riittävä lepo, ruoka ja liikunta sekä iloinen seura. Ja kun tuntuu, ettei yksin pärjää, pitäisi apua osata pyytää ja ottaa vastaan. – Mielenterveyden häiriö ei tarkoita etteikö henkilöllä voisi olla myös mielen hyvinvointia. Jos sinulla on jalka murtunut voi sinulla silti olla toimivat keuhkot ja kädet, Maununaho vertaa. heneminen todennäköistä. Myös esim. pään tai kaulan alueelle saatu sädehoito, tai muut sairaudet alueella, saattavat vähentää syljen eritystä, tai se voi loppua kokonaan. Syljen huuhteleva vaikutus suojaa hampaita myös reikiintymiseltä, joten syljen vähentyessä ovat hampaat alttiimpia reikiintymiselle. Syljen vähentyessä ovat hampaat alttiimpia reikiintymiselle. Ikääntyessä suun limakalvot ohenevat. Osa- tai kokoproteeseja käyttävillä suun lima­ kalvoilla voi esiintyä punoitusta tai kipua, mi­ kä on usein merkki sieni-infektiosta, joka voi vaivata myös huulia tai suupieliä, mikäli pu­ renta on madaltunut ja suupieliin syntyy hau­ tovia haavaumia. Huonosti istuvien proteesien alla voi olla limakalvomuutoksia. Säännöllinen kotihoito on parasta hoitoa Suun sairauksien ehkäisyssä lääkkeitä tär­ keämpää on säännöllinen kotihoito. Hampai­ den harjaus kahdesti päivässä ja hammasvä­ lien puhdistus kerran päivässä, ovat perusoh­ jeita kaikille. Hammasproteesit tulee puhdistaa päivittäin, ja suun limakalvot tulee huuhdella ja puhdistaa vaikka vanupuikoilla tai harso­ taitoksella. Jos kirjoittaminen alkaa vaikeutua, olisi vii­ meistään tuolloin hyvä siirtyä tavallisesta ham­ masharjasta sähköhammasharjaan. Tavallisen käsiharjan tulee olla pehmeä. Fluoripitoinen hammastahna on suositeltava. Kuivalle suulle löytyy omia hammastahnoja, jotka eivät ärsytä limakalvoja ja kosteuttavat kuivia limakalvoja. Kuivan suun hoitoon löytyy apteekista koste­ Auta ja tue läheistäsi mielen hyvinvoinnissa Sonja Maununaho antaa muutamia vinkke­ jä, mihin voi kiinnittää huomiota, jos epäilee, ettei ystävän mieli voi hyvin. • Jos käytöksessä tai mielialassa on suuria muutoksia, ota asia puheeksi ystävän kans­ sa. Kerro hänelle omista havainnoistasi, älä analysoi vaan ilmaise huolesi. Varaa myös aikaa kuunnella hänen vastauksensa. • Ota huolesi puheeksi tarvittaessa useam­ paan kertaan. • Kun ystävä kertoo ajatuksistaan, niin vältä arvostelemista ja tuomitsemista sekä hänen kokemustensa vähättelyä. • Älä ala neuvomaan ystävää jos hän ei sitä pyydä. Sen sijaan voit osoittaa ymmärtäväsi häntä ja antaa toivoa. • Jos ystävä on huonossa kunnossa, pidä huoli että perustarpeet tulevat tyydytettyä. • Tehkää mieluisia asioita, syökää hyvää ruokaa, liikkukaa mieleisellä tavalla. tuttavia geelejä, suihkeita ja imeskeltäviä sylje­ neritystä lisääviä tabletteja. Ruokaöljykin sopii hyvin limakalvoille levitettäväksi. Oikeat välineet Hammasvälien puhdistamiseen löytyy tikkuja, tikkuharjoja, hammaslankaimia ja hammas­ väliharjoja. Valikoima on laaja, joten sopivat, helposti käytettävät välineet löytyvät parhai­ den yhdessä suuhygienistin tai hammaslääkä­ rin kanssa. Hammasproteesin puhdistukseen voi päi­ vittäisessä pesussa käyttää esim. nestemäistä keittiösaippuaa sekä tiskiharjaa tai erityises­ ti proteeseille suunniteltua hammasharjaa. Hammastahnan käyttöä tulee välttää, sillä tahna vaurioittaa proteesien pintoja. Protee­ sien pudistukseen voi käyttää myös apteekeis­ sa myytäviä poretabletteja ja liuoksia, mutta ne eivät korvaa mekaanista proteesien puh­ distusta. Säännöllinen suun tutkimus ja hammashoi­ to röntgenkuvauksineen hammashoitolassa tai hoivalaitoksessa tulisi olla jokaisen vanhuk­ sen oikeus. Suun tulehdusten varhainen hoito ehkäisee bakteereiden kulkeutumista muualle elimistöön ja siten ennalta ehkäisee tulehduk­ sia muualla elimistössä. Sairauksien varhainen hoito vähentää pitkien, raskaiden ja väsyttä­ vien hoitojen tarvetta. Terve suu lisää kaikeni­ käisten elämänlaatua – ei ole kipuja, suu tun­ tuu hyvältä, on helppo syödä ja puhua. Mari Heinonen suuhygienisti YAMK Suomen Suuhygienistiliitto SSHL ry:n puheenjohtaja Omaa mielen hyvinvointiaan voi testata esim. myöhäisiän masennusseula -testillä, joka löytyy osoitteesta www.mielenterveystalo.fi Jos koet, ettei mielesi voi hyvin, ota yhteyttä lääkäriisi, ystävääsi, järjestöpuolen ihmiseen tai SOS-kriisipuhelimeen p. 010 195 202 joka päivystää arkisin klo 9.00–07.00 sekä viikon­ loppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00. l Marja Kivilompolo Pixhill Suomessa ikäihmisillä suun terveys on kahti­ ajakautunutta. On ikäihmisiä, joilla suuterveys on todella hyvä. Korjaavia toimenpiteitä on tehty jonkin verran, jopa siltoja ja implantteja on rakennettu puuttuvien hampaiden tilalle. Ja toisaalta löytyy yhä enenevässä määrin heitä, joiden taloudellinen tilanne tai muut syyt ovat johtaneet siihen, että suu on melko tai todella huonossa kunnossa. Hoitamaton suu on suuri riski yleister­ veydelle. Nykytiedon valossa suun bakteerit ja tulehdukset altistavat muun muassa sydä­ men valtimokovettumataudin kehittymiseen, sydän- ja aivoinfarktille sekä keuhkokuumeel­ le. Erityisesti riskiryhmään kuuluvat diabetes­ ta, reumaa tai sepelvaltimotautia perussairau­ tena sairastavat ihmiset. Tekonivelpotilaille, syöpää sairastaville, ja henkilöille joilla on sy­ dämen läppävika tai tekoläppä, on hyvä suun­ terveys ensiarvoisen tärkeää. Myös yleiskunnoltaan heikentyneen hen­ kilön suussa olevat tulehdukset ovat uhka yleisterveydelle. Lonkka- ja sydänleikkauksiin menevillä tulee suun tulehdukset tulee olla hoidettu jo ennen leikkausta.

20 Puolisojäsen Kuntoutus kannattaa aina – leskikuntoutuksen pääsyrajat alenivat Heelmä Hakanen on kokenut kuntoutuksen erittäin tarpeellisena ja se antaa voimakkaan pohjan omalle jaksamiselle. Tamperelainen Heelmä Hakanen kulki kuntoutuksessa yhdessä sotainvalidimiehensä kanssa. Leskeksi jäätyään hän on joutunut luopumaan säännöllisestä, valtion maksamasta kuntoutuksesta, mutta nyt tilanne muuttuu. l Heelmä Hakanen, 92, kiittelee asun­ toaan Tammenlehväkeskuksen yhtey­ dessä toimivassa palvelutalossa. Hän on asu­ nut kauniissa kodissaan 18 vuotta. – Olin onnekas ja sain jäädä tähän vaikka mieheni Yrjö kuoli vuonna 2010. Tämä on ylellistä, koen olevani kuin kuninkaanlinnas­ sa, puhelias rouva sanoo. Etelä-Pohjanmaalla syntynyt Heelmä tapasi Eeron ollessaan muonituslottana Rajamäellä vuonna 1944. Seuraavana vuonna pari avioi­ tui ja he asettuivat Tampereelle ja kasvattivat neljä lasta. Yrjö teki uransa rautateillä vaikka olikin 30 %:n sotainvalidi. Kuntoutuksen hän jakoi vaimonsa kanssa. – Kuntoutus oli mahdottoman hyvää. Olim­ me aina laitoskuntoutuksessa ja se oli kuin hotellissa olisi ollut: oli jumppaa ja hierontaa, allasjumppaa ja ruoat ja uusia ihmisiä, Heelmä kertoo. Kuntoutuksen vaikutukset hän tunsi itses­ sään heti. – Ihminen on vetreämpi joka suhteessa. Kun nivelet ovat olleet pitkään käytössä niin ne tarvitsevat öljyämistä, Heelmä nauraa. Miehensä kuoltua hän on käynyt kuntou­ tuksessa satunnaisesti osaston, liiton, lottien tai itsensä kustantamana. Näin ehtoja muutettiin Vuodenvaihteessa leskien Valtiokonttorin maksaman kuntoutuksen ehtoja alennettiin: kuntoutusta saavat hakea kaikki huoltoelä­ kettä saavat lesket. Näin ollen ensimmäistä kertaa hakemaan pääsevät myös ne lesket, joi­ den miehen sotainvalidiprosentti oli 30 tai 35. Lisäksi ehdoista poistui sotainvalidin kuolin­ vuosi eli myös ne lesket, joiden sotainvalidi­ puoliso on kuollut ennen vuotta 1961, saavat nyt hakea kuntoutusta. Tervetullut uudistus Tammenlehväkeskuksen palveluneuvoja Jukka Mäkinen uskaltaa puhua koko neuvontapal­ veluväen suulla ja sanoo muutoksen olevan tervetullut ja hyvä asia. – Tämä on ehdottomasti hyvä uudistus. Kaik­ kien kuntoutukseen haluavien leskien kannat­ taa ottaa yhteys alueensa neuvontapalveluhen­ kilöön ja he auttavat laittamaan hakemuksen vireille. Viime vuonna tapahtui ensimmäistä hänen uransa aikana se, että puoliso- ja leskikuntou­ tukseen varatuista rahoista osa jäi käyttämättä kun se aina aikaisempina vuosina on käytetty loppuun jo ennen kuin vuosikaan on ehtinyt päättyä. Kentältä arvioidaan, että muutoksen myö­ tä kuntoutusta voi hakea noin 600 leskeä lisää. Kaikkien kunto ei kuitenkaan riitä enää kun­ toutukseen eikä tieto muutoksesta valitettavas­ ti tavoita kaikkia. Monenlaista kuntoutusta Ensikertalaiset voivat epäröidä kuntoutuk­ seen hakeutumista: mitä jos en saa yhden hen­ gen huonetta tai huonetoveri kuorsaa? Mitä jos kuntoutus on liian raskasta minulle? Mitä jos en haluakaan olla kahta viikkoa poissa ko­ toa? Tammenlehväkeskuksen Jukka Mäkinen muistuttaa, että saatavilla on monenlaista kun­ toutusta ja epäröinnistä kannattaa keskustella neuvontapalvelun kanssa. Kevyimpinä vaihtoehtoina ovat avokuntou­ tus, mikä on pääosin joko kotona tai laitok­ sessa annettavaa fysikaalista hoitoa. Kaikista kevyin kuntoutumismuoto on yleensä hyvä­ kuntoisille, omatoimisille henkilöille parhai­ ten auttava tuettu kotona kuntoutuminen. Siinä kuntoutus on toimintakykyä ylläpitävää ja yhdessä tekemistä. Tammenlehväkeskuksen suosituimpia kun­ toutusmuotoja ovat laitos- ja avokuntoutus. – Laitoskuntoutus kestää kaksi viikkoa ja sen aikana asiakas on laitoksessa. Kuntou­ tukseen kuuluu kaikki: ruoasta kuntoutuk­ seen ja lääkäripalveluihin. Päiväkuntoutukses­ sa asiakas menee yöksi kotiinsa, Jukka kertoo. Yksilöllisten tarpeiden mukaan Kuntoutusjaksot suunnitellaan aina yksilöi­ dysti kunkin asiakkaan tarpeiden mukaan. Lisäksi Mäkinen muistuttaa, että kuntoutus­ paikan ei tarvitse olla veljes- tai sairaskoti vaan

21 Piirit toimivat Seuraavilla sivuilla pääset tutustumaan siihen merkittävään sotainvalidityöhön, jota kentällä tehdään. Sivuilta löytyy myös sotainvalidipiirien yhteystiedot. Leskien tarina Juvalta Antti Kilkki tutustui kahden juvalaisen sotainvalidin lesken elämään. Sivu 30. Palveluneuvoja Jukka Mäkinen on auttanut Heelmä Hakasta leskikuntoutuksen hakemisessa. Kuva: Marja Kivilompolo Valtiokonttorin hyväksymien palveluntarjo­ ajien listalla on myös useita kylpylöitä. Niissä esteeksi tosin usein nousee asiakkaan kunto ja omatoimisuus, jotka eivät aina riitä kylpylöi­ den vaatimuksiin. – Tietysti neuvontapalvelun väki auttaa tekemään hakemuksia myös sinne. Veljes- ja sairaskodeissa annettavassa kuntoutukses­ sa ei juurikaan ole kuntoisuusvaatimuksia, esimerkiksi näkövamma ei ole meillä este. Halusi kuntoutusta saada sitten kylpyläs­ sä tai veljeskodissa, kannustaa Jukka Mäkinen kaikkia siihen oikeutettuja hakeutumaan kun­ toutusjaksolle vaikka moni ajattelee olevansa vielä niin hyvässä kunnossa, ettei tarvitse kun­ toutusta yhtä paljon kuin joku toinen. – Kuntoutukseen meneminen on kuin lait­ taisi rahaa pankkiin. Siinä saa vertaistukea muilta leskiltä, pääsee kohtaamaan uusia ihmi­ siä ja fyysinen kuntoutus tapahtuu ikään kuin siinä sivussa ja ruokavaliokin tarkistetaan kun­ toon, Jukka luettelee. Pääsääntöisesti alun arkuus haihtuu nopeas­ ti ja ensikertalaisetkin haluavat pian uudestaan kuntoutukseen. Pääsevätkö kaikki halukkaat mukaan? Kuntoutukseen varatun määrärahan määrä­ rahan toivotaan riittävän nyt kaikille kuntou­ tukseen haluaville. Näin ei välttämättä käy, mutta sitä ei Jukan mukaan kannata jäädä nyt murehtimaan. Sen sijaan kaikkien halukkai­ den kannattaa nyt laittaa kuntoutushakemus vetämään. Ensimmäiset hakemukset on jo käsitelty positiivisin lopputuloksin ja Valtio­ konttori käsittelee hakemuksia rivakasti. – Ei pidä ajatella, että oma kuntoutus oli­ si joltakin pois vaan nähdä se hyvänä lisänä omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen, Jukka rohkaisee. Saman on huomannut myös Heelmä, joka sai myönteisen päätöksen parissa viikossa. – Minusta 90 vuotta on se raja, joka vie ihmiseltä aloitekykyä. Olen aina ollut jokapai­ sivu 30 sivu Pihatyöt mökillä pitävät Heelmän kunnossa mutta ikääntyvä keho tarvitsee muutakin kuntoutusta. kanhöylä mutta nyt minusta on tullut vähän saamaton. Heelmä ei ole kateellinen heille, jotka ovat jo pidempään päässeet nauttimaan säännöl­ lisen, Valtiokonttorin kustantaman kuntou­ tuksen hyödyistä. – Miksi olisin kateellinen? Taustalla on tietysti joku laki ja kellekäs siitä voi olla vihai­ nen? Hyvä vaan, että ovat päässeet ne ketkä ovat päässeet. Vaikka leskien suuri työ sotainvalidimie­ hensä rinnalla on puolison poismenon myötä päättynyt, on kuntoutus silti Heelmän mieles­ tä ansaittua. Niin hyvin he ovat miestään aika­ naan hoitaneet. Ja nyt, tavallaan, edesmenneet sotainvalidit pitävät huolta puolisoistaan. l Marja Kivilompolo Kuvat: Studio Valoisa Nauris sivu 38 Tunnelmia Linnan juhlista Keski-Pohjanmaan vanhin sotainvalidi Johannes Pietikäinen osallistui 6.12. itsenäisyyspäivän juhlintaan wpresidentin linnassa. Sivu 33 Suomea juhlitaan Ruotsissakin! 100-vuotiasta Suomea juhlitaan myös naapurimaassa. Kesällä suomalaisuus valtaa Tukholman. Sivu 38 33

22 Piirit toimivat HELSINKI Helsinki Piirihallitus koolla Veljesliiton keskustoimistossa 20.1. Istumassa edessä vasemmalta Rauha Sihvonen, Paul Voss, Anja Huhtaniemi, Tommi Räty ja Pia Angerma. Takarivissä vasemmalta Lars Löflund, Anneli Vuoristo-Salonen, Seppo Kanerva, Timo Elolähde, Terhi Silenius ja Reijo Söderberg. Kuva: Marja Kivilompolo. Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0243 Helsingin piirin kuulumisia Piirin vuosikokous 14.3.2017 Sotainvalidien Veljesliiton Helsingin piiri ry:n sääntöjen mukainen vuosikokous pidetään tiistaina 14.3.2017 klo 10 alkaen Hotelli Arthurissa, osoitteessa Vuorikatu 19, 00100 Helsinki. Kahvitarjoilu alkaa klo 9. Piirin sääntöjen mukaan vuosikokoukseen voivat osallistua sotainvalidi-, puoliso- ja tukijäsenet. Puoliso-ja tukijäsenillä on läsnäoloja puheoikeus, muttei äänioikeutta. Vuosikokouksessa käsitellään piirin sääntöjen määrittelemät vuosikokousasiat. Lisäksi esityslistalla on sääntömuutosasia: päätetään otetaanko Helsingin piirissä käyttöön Sotainvalidien Veljesliiton mallisäännöt ja milloin. Mahdollisissa äänestystilanteissa äänioikeus on piirimme varsinaisilla sotainvalidijäsenillä eikä valtakirjojen käyttö ole sallittu. Asiat ratkaistaan yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Juhlasalissa on induktiosilmukka, joka helpottaa kuulemista. Hotelli Arthur on myös luvannut meille, että porraskiipijä on kunnossa ja paikalla on henkilö joka myös osaa sitä käyttää. Osallistumalla vuosikokoukseen voit vaikuttaa piirimme tulevaan toimintaan. Tervetuloa! Piirin huoltotoiminnasta vuonna 2017 ilmoitetaan koko jäsenistölle vuosikokouksen jälkeen ilmestyvässä Veljeskirjeessä. Tapahtumia Maanantai 13.3. Talvisodan päättymispäivä Helsinki: muistotilaisuus klo 9 Marskin patsaalla. Seppeleen lasku: Sotainvalidien Veljesliiton Helsingin piiri ry. Anja Voss ja Tommi Räty. Lippuvartiossa Lars Löflund. Talvisodan päättymisen muistojuhla klo 15 Helsingin Vanhassa kirkossa. Järjestelyvastuu Rintamaveteraanien Helsingin piiri ry:llä, juhlapuheen pitää ministeri Matti Louekoski. Vantaa: klo 9 Veteraaniaukio. VETRES hoitaa järjestelyt. Vantaan vuosikokous Laurentiuksessa 26.1. Torstai 27.4. Kansallinen veteraanipäivä Helsinki: Marskin patsaalla klo 10. Seppeleen lasku Helsingfors Svenska Krigsveteraner rf. Kahvitilaisuus Kaupungin talolla klo 10.45 ja SVR M I mitalien jako ja juhlakonsertti juhlasalissa klo 12 alkaen. Vantaa: Lipunnosto klo 9 Veteraaniaukiolla sekä Martinkeskuksessa. Kakkukahvit Tikkurilan Aktia­ pankissa klo 9.20 sekä klo 17 Veteraanipäivän kansalaisjuhla Martiniuksessa. Jaostojen kuulumisia Haagan jaosto Haagan jaosto päätti vuosikokouksessaan 16.2.2016, että jaoston toiminta loppuu 31.12.2016 ja koko jäsenistö liitetään Kanta-Helsingin jaoston jäseniksi. Kaikille Haagan jaoston jäsenille on lähetetty kirjallinen ilmoitus lopettamisesta ja liittymisestä Kanta-Helsingin jaostoon. Itä-Helsingin jaosto Itä-Helsingin jaosto piti vuosikokouksensa 17.1.2017. Kokouksessa päätettiin yksimielisesti, että jaoston toiminta loppuu 31.12.2017. Jäljellä olevalle toimikaudelle valittiin edelleen puheenjohtajaksi Anja Huhtaniemi ja varapuheenjohtaja-sihteeriksi Jaakko Mäntylä sekä toimikunnan jäseniksi Orvokki Havunta, Suoma Pohjankoski ja Mauri Sihvonen. Jaoston viimeisenä yhteisenä tapaamisena on kesällä pidettävä keskustelu- ja lounastilaisuus, josta ilmoitamme lähemmin seuraavassa Sotainvalidilehden numerossa. Kanta-Helsingin jaosto Jaoston vuosikokous pidettiin tiistaina 24.1.2017 Hotelli Arthurissa. Paikalla oli 12 Kanta-Helsingin ja lopettaneen Haagan jaoston jäsentä. Ennen virallista osuutta nautittiin lounas noutopöydästä. Toiminnanjohtaja toimi kokouksen puheenjohtajana. Toiminnanjohtaja oli saanut tiedon, että jaoston puheenjohtaja Yrjö Malmberg ja sih- teeri Kaija Kalavainen eivät enää terveydellisistä syistä pysty jatkamaan jaoston toiminnassa. Lämpimät kiitokset Yrjölle ja Kaijalle monivuotisesta työstä Kanta-Helsingin jaoston hyväksi. Vuoden 2016 tapahtumat käytiin pääkohdittain läpi. Uudeksi puheenjohtajaksi ehdotettiin ja kannatettiin Bjarne Jänttiä ja sihteeriksi piirin toiminnanjohtajaa. Anneli Ranta jatkaa jaoston varasihteerinä. Vuodelle 2017 suunniteltiin toimintaa: lounastapaamiset klo 12 Le Havressa (Kaivokatu 9) jatkuvat seuraavasti: 1.3., 5.4. ja 10.5. Ei ennakkoilmoittautumisia. Jaosto hankkii lippuja Kaartin soittokunnan kevätkonserttiin Finlandia-talolla perjantaina 21.4. klo 19. Kapellimestarina on PasiHeikki Mikkola ja solistina Maria Ylipää. Sitovat lippuvaraukset Terhi Sileniukselle p. 09 4785 0243. Lippuja on rajoitettu määrä ja ne jaetaan ilmoittautumisjärjestyksessä. Muista tulevista tapahtumista ilmoitetaan seuraavissa Sotainvalidilehden numeroissa. Malmin jaosto Malmin jaoston vuosikokous pidettiin 23.1.2017 Tapanilan kirkon seurakuntasalissa. Vuosikokous päätti, että toimintavuosi 2017 jatkuu viime vuosien kaltaisena jaostojen varojen puitteissa. Jäsenistölle hankitaan toimintavuoden aikana konserttilippuja Kaartin soittokunnan kevätkonserttiin ja Malmitalon esityksiin. Joulukuussa on perinteinen joululounastilaisuus Miljan palvelutalossa. Kaartin soittokunnan kevätkonserttiin Finlandia-talolle perjantaina 21.4. on jo varattu lippuja. Konsertin kapellimestarina on Pasi-Heikki Mikkola ja solistina Maria Ylipää. Sitovat lippuvaraukset Timo Elolähteelle p. 040 830 4097. Malmin jaoston puheenjohtaja-sihteerinä jatkaa Timo Elolähde ja toimikunnassa ovat Pirkko Dahlgren ja Anja Kovelahti. Suunniteltiin, että vuonna 2018 toiminta jatkuu piirin toimintona. Munkinseudun jaosto Jaoston vuosikokous pidettiin 19.1.2017 Munkkivuoron seurakunnan seurakuntasalissa. Paikalle oli saapunut 11 jäsentä. Jaoston toimikunnan puheenjohtajaksi valittiin Paul Voss, varapuheenjohtajaksi Eino Salomaa ja sihteeriksi Anja Voss. Toimikunnan jäseniksi valittiin edelleen Jaakko Estola, Mauno Kallio-Koski, Yrjö Kärkkäinen, Börje Malmsten ja Aarne Reinikka. Toimintaa päätettiin jatkaa varojen puitteissa ainakin vuosi 2017. Suunnitteilla on kaksi lounastilaisuutta sekä yhteinen pikkujoulujuhla. Tilaisuuksista ilmoitetaan tarkemmin Sotainvalidilehden seuraavissa numeroissa. Vantaan jaosto Jaoston vuosikokous pidettiin 26.1.2017 Kahvitupa Laurentiuksessa. Paikalla oli 13 jäsentä. Jaoston puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Reijo Söderberg, varapuheenjohtajaksi Seija Söderberg ja sihteeri-rahastonhoitajaksi Irma Nuutinen. Vuosikokous teki yksimielisen päätöksen jaoston toiminnan lopettamisesta 31.12.2017. Vuoden 2017 toiminnasta mainittakoon teatteriesitys Vantaalla sekä yhteinen lounastilaisuus mahdollisesti myös päättäjäistilaisuus. Tilaisuuksista ilmoitetaan tarkemmin Sotainvalidi-lehdessä. Puheenjohtaja kehotti jäsenistöä osallistumaan myös aktiivisesti VETREKSEN järjestämiin tilaisuuksiin, joista ilmoitetaan paikallislehdissä. Puolisojäsenkerho Kerhotapaamiset jatkuvat Kampin palvelukeskuksessa (kerhohuone Fade) perjantaisin klo 10.30–13 kevätkaudella seuraavasti: 24.2. (Suomi 100 vuotta) 31.3., (Matti Halmeaho laulaa ja laulattaa), 28.4, ja 19.5. (kevätjuhla). Veteraanien hengellinen iltapäivä Tilaisuudet jatkuvat Kampin palvelukeskuksessa (Kerhohuone Fade) keskiviikkoisin klo 12.30–14.30 seuraavasti: 22.2., 29.3., ja 26.4. Terhi Silenius

Uusimaa Piirit toimivat 23 UUSIMAA Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0225 Hyvää Itsenäisyyden juhlavuotta piiritoimistosta Suomi 100 – Veljeä ei jätetä. Otamme Veljesliiton haasteen vastaan. Tarkoitus olisi käydä tervehtimässä Uudenmaan alueen sotainvalidi- ja puolisojäsenet, ja näin muistuttaa heitä, että he eivät ole yksin. Käyntien toteutus onnistuu osastojen tukijäsenten ja perinneyhdistyksen jäsenten yhteistyöllä. Vuoden vaihteessa Uudellamaalla sotainvalidijäseniä oli 160, puolisojäseniä 481 ja tukijäseniä 242. Uudenmaan perinneyhdistykseen kuuluu 229 jäsentä. Kaksois­ jäsenyys, mikä tarkoittaa että on sekä osaston tukijäsen että piirin perinneyhdistyksen jäsen, on 52 jäsenellä. Kaikki 19 osastoa jatkavat vielä toimintaansa. Tänä vuonna Hausjärven, Mäntsälän ja Nurmijärven osastot viettävät toimintansa 75-vuotisjuhliaan. Se on järjestötoiminnassa pitkä aika! • Osastojen puheenjohtajat ja piirihallitus kokoontuvat 8.3. Espoossa. On hyvä päivittää kuulumiset, kun osastojen vuosikokoukset on pidetty mutta piirin vuosikokous on vielä edessäpäin. • Piirin vuosikokous pidetään 28.3. työkokouksena Kaunialan Sairaa­lassa. • Vastaavasti 11.5. tukijäsenille järjestetään koulutustilaisuus Helsin­gissä yhteistyössä Helsingin piirin kanssa. • Viihteellinen rosvopaistitilaisuus pidetään 15.6. Tuusulassa. • Veteraanijärjestöjen yhteinen kirkkopäivä järjestetään 16.9. Tuusulassa. Kevättä odotellessa, pidetään yhteyttä Satu Jelkälä-Blomqvist toiminnanjohtaja Puheenjohtaja Jaakko Torppa palkittiin Liiton korkein huomionosoitus luovutettiin 14.12.2016 piirihal­ lituksen puheenjohtaja Jaakko Torpalle (vas.) hänen ansiokkaasta työstään sotainvalidien parissa jo 40 vuoden ajalta. Jaakko on johtanut mm. piirihallitusta vuodesta 2011 lähtien ja toiminut Keravan seudun osastossa 25 vuotta. Piirin varapuheenjohtaja Erkki Tuormaa kättelee Jaakkoa. Onnea! Piirihallitus, avustajatoiminnan projektihenkilöstö ja toiminnan­johtaja kokoustivat 14.12.2016. Hyvinkäällä toimii Perinneveljet Sotainvalidien Veljesliiton Hyvin­ kään osaston toimesta vuonna 1985 perustettiin sotainvalidien toimintaa tukemaan Hyvinkään Sotainvalidien Tukilta ry. Tukikilta toimikin sotainvalidien hyväksi monin tavoin yli 30 vuotta. Yhteisellä päätöksellä Tukikillan toiminta päätettiin lopettaa vuoden 2015 loppuun mennessä. Tukikillan kautta on Hyvinkään osaston johtokunnan toimintaan saatu paljon apua vuosituhannen vaihteesta alkaen. Nykyinen Hyvinkään osaston puheenjohtaja Markku Ahtikari on jo kolmas nuoren polven rintamalla käymätön puheenjohtaja. Lisäksi Tukikillasta on saatu tarpeen tullen osaston johtokuntaan mukaan muita nuorempia jäseniä. Vuonna 1998 Tukikilta alkoi järjestää perinteiden vaalimiseksi omaa Perinneiltaa. Alkuun iltoja järjestettiin esitelmä- ja seminaaripohjaisesti. Vuonna 2002 silloinen Tukikillan sekä osaston puheenjohtaja Tapio Vikman kutsui toiminnan ulkopuolisen miesryhmän toteuttamaan perinneiltaa muodossa, jossa varanhankinta sotainvalideille olisi entisestään merkittävämmässä roolissa. Ryhmää alettiin kutsua perinneveljiksi ja se toimi Tukikillassa omana jaostonaan. Perinneiltaa järjestettiinkin sitten näyttävämmin ja myös tulosta tehden aina vuoteen 2009 saakka. Toiminnan vakiinnuttua ja laajennuttua vuonna 2010 päätettiin Hyvinkään Veteraanityön PerinneWeljien Itsenäisyyspäivän kaikki veteraanitukien saajat ja luovuttajat. itsenäistää toiminta ja perustettiin yhdistys nimeltään Hyvinkään PerinneWeljet, jonka nimi muutettiin muotoon Hyvinkään Veteraanityön PerinneWeljet. Toimintaan oli tullut jo vuodesta 2003 alkaen erilaiset matkat ja aktiviteetit, joilla samalla kerättiin tuottoja hyvinkääläisten veteraanien toiminnan tukemiseksi. Tähän mennessä pitkän viikonlopun sotahistoriallisia matkoja on tehty jo 13, joista viimeinen elokuussa Viron Hiidenmaa-Saarenmaalle. Muut matkat ovat suuntautuneet eri varus­kuntiin ja museoihin. Viime vuonna esimerkiksi eri matkoja oli Mannerheim-museoon, Kuivasaaren linnakkeeseen, Sakon asetehtaalle ja Riihimäen varuskuntaan. Yhtenä varainkeruuna ovat olleet myös konsertit pari kertaa vuodessa. PerinneWeljien toiminnassa on mukana vajaat sata jäsentä. Jäsenmaksuja ei peritä vaan kaikki osallistuvat toiminnan rahoitukseen osallistumalla matkoihin ja aktiviteetteihin. Kaikki toiminnan tuotto jaetaan hyvinkääläisille veteraanijärjestöille. 15 vuoden aikana veteraanijärjestöille on jaettu 138 200 euroa. Viime vuosina on varojen jakotilaisuus pidetty Itsenäisyyspäivänä. Niin tehtiin myös viime Itsenäisyyspäivänä, jolloin sotainvalidien Hyvinkään osasto ja sen naisjaosto saivat avustusta 4 000 euroa. Varsinainen perinnetyö on Hyvinkäällä päätetty hoitaa edelleenkin sitä jo pitkään hoitaneen oman Muistojuhlatoimikunnan toimesta apunaan toimenkuvansa mukaan Hyvinkään kaupunginmuseo. Teksti: Aarre Peltonen Sotainvalidien Uudenmaan PerinneyhdistysKrigsinvalidernas Traditionsförening i Nyland ry VUOSIKOKOUSKUTSU Sotainvalidien Uudenmaan Perinneyhdistys – Krigsinvalidernas Traditions­ förening i Nyland ry:n jäsenet kutsutaan täten yhdistyksen sääntömää­ räiseen vuosikokoukseen, joka pidetään tiistaina, huhtikuun 11. päivänä 2017 klo 10.30 Veljesliiton kokoushuoneessa, Ratamestarinkatu 9 C, käyntiosoite Kellosilta 4, 2. kerros, 00520 Helsinki. Kokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen 5 §:ssä mainitut asiat. Kahvitarjoilu klo 10.00. Hallitus

Piirit toimivat VARSINAIS-SUOMI Hämeenkatu 14 L 7, 20500 Turku Puh. 02 231 7870 Varsinais-Suomi • Veljesliiton liittokokous Helsingissä 6.6. • piirin toimisto on suljettu 3.–29.7. • Piirin kesäpäivä ja maakunnallinen sotainvalidipäivä Valasrannalla 18.8. yhteistoiminnassa perinne­ yhdistyksen kanssa • piirin syysseminaari Turussa 1.11. Avustajatoimintahankkeen päätös Piirin vuosi 2017 Varsinais-Suomen piirin hallittu järjestörakenteen muutos on edennyt niin, että aikaisemmin purkautuneiden osastojen lisäksi Laitilan osasto päätti toimintansa vuoden lopulla ja osaston jäsenet liittyivät piirin henkilöjäseniksi. Tämän vuoden lopulla varmaan entistä useampi osasto purkautuu, mutta osastot tekevät päätöksensä vuosikokoustensa yhteydessä, joten tässä vaiheessa ei ole tarkkaa tietoa purkautuvien osastojen määrästä. Piiri jatkaa näillä näkymin ainakin vuoden 2020 loppuun, jonka jälkeen Sotainvalidien Varsinais-Suomen Perinneyhdistys ottaa vastuun viimeisistä sotainvalideista ja leskistä. Suurin muutos piirin toiminnassa tänä vuonna on piirin avustajatoimintahankkeen päättyminen, kun hanke ei saanut enää jatkorahoitusta. Tästä asiasta on tarkemmin samalla sivulla olevassa artikkelissa. Toinen vuoden aikana näkyvä asia on Suomen sadanteen juhlavuoteen liittyvä Veljesliiton kampanja ”Veljeä ei jätetä”. Kaikissa sotainvalidipiireissä, siis meilläkin, käydään vuoden aikana kaikkien sotainvalidien luona ja mahdollisuuksien mukaan myös puolisojäsenten luona ja tuodaan pieni liiton lahja. Piirin toimistossa työskentelee enää toiminnanjohtaja Jari-Matti Autere. Hän on toimistossa pääsääntöisin maanantaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin, mutta aina kannattaa tarkistaa hänen paikallaolonsa, p. 040 568 4500. Vuoden 2017 tapahtumia • Sotiemme veteraanien ja sota­orpojen Vakka-Suomen kirkko­pyhä Kalannissa 26.3. • piirin vuosikokous Turussa 28.3. • perinneyhdistyksen kahvikonsertti Turussa Ruusukorttelissa 22.4. • rosvopaisti Turussa Messukeskuk­ sessa 11.5. • sotiemme veteraanien Salon seudun kirkkopyhä Salossa 28.5. • Marsalkka Mannerheimin muistojuhla Louhisaaressa 4.6. määrä on hiljalleen laskenut nykyiseen hieman alla 500 talouteen. Tänä vuonna työnantajayhdistyksiä on 10 ja avustajia 17. Varsinais-Suomen piirin piirihallitus kiittää avustajatoimintahankkeessa mukana olleita ja vielä olevia arvokkaasta työstä sotainvalidien ja sotiemme veteraanien sekä leskien hyväksi. Erityiskiitos kuuluu tietysti tärkeimmän työn tekijöille, eli avustajille. Teksti: Jari-Matti Autere Varsinais-Suomen avustajatoimintahankkeen henkilöstö kokoontui haikein mielin hankkeen päätös- ja joululounaalle 16.12. Kellariravintolaan Turkuun. Hanke tuli tiensä päähän vuoden lopulla kun selvisi, että Varsinais-Suomen Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ei myönnä enää rahoitusta hankkeelle. Alun perin, kun hanketta perustettiin vuonna 2000, oli suunnitelmissa vuoden 2012 loppu, joten olemme saaneet onneksi vietyä hanketta neljä vuotta eteenpäin. Toiminnanjohtaja Martti Kuivala ja hankkeen ensimmäinen aluesihteeri Sirkku Koskinen olivat kaukaa viisaita, kun he hanketta perustaessaan päätyivät ratkaisuun, jossa sotainvalidiosastot ja sotaveteraaniyhdistykset ovat työnantajina. Ratkaisu on työllistänyt yhdistyksiä, mutta tällä ratkaisulla työnantajayhdistykset ovat saaneet varmaan enemmän kuntien rahallista tukea kuin jollain muulla ratkaisulla. Lisäksi paikalliset yhdistykset tuntevat jäsentensä elämäntilanteen ja avuntarpeen ja toisaalta jäsenet tuntevat yhdistystensä henkilöt. Tämä malli myös takaa sen, että kun nyt piirin hanke on päättynyt, niin koko avustajatoiminta ei pääty alueellamme. Ne yhdistykset, joilla on varaa ja jotka saavat kunnilta vielä rahoitusta, jatkavat vielä ainakin tämän vuoden. Sirkku Koskisen siirryttyä toisiin tehtäviin aluesihteerinä aloitti Pirjo Marttila 15.9.2003. Myöhemmin tehtävänimike muuttui projektipäälliköksi. Pirjo on kehittänyt hanketta todella kiitoksen arvoisesti, suunnitellut koulutusta ja kouluttanut itse, sekä ollut työnantajayhdistysten ja avustajien tukena ja apuna. Hän on tuonut omaa asiantuntijuuttaan valtakunnan tasolle. Pirjon apuna oli vuosien ajan Raija Väliaho, joka jäi eläkkeelle vuoden 2016 keväällä. Toivotamme Pirjolle kaikkea hyvää tulevissa tehtävissään. Vuosien aikana on hankkeessa ollut 253 avustajaa, joiden keski-ikä on ollut 50 vuotta. Työnantajayhdistyksiä oli enimmillään 19 ja avustajia 58 kattaen koko piirin alueen. Asiakastalouksia oli enimmillään 1 344 vuonna 2005, josta Pixhill.com 24 Kiittäen kumarran ja pokkaan, uutta päin on nyt käännetty nokkaa. Kiitokset teille ystävät, toverit ja tutut, joiden kanssa on jaettu monenlaiset jutut. Muistot menneistä siis reppuuni pakkaan, sen hieman haikeana selkääni nakkaan ja toivon, että saatte kulkea tien aurinkoista puolta. Pitäkäähän ihmiset itsestänne huolta! … ja kyllä minä teidät aina muistan, kun joskus mattoja puistan, elämä on kuin raidat nää joista muistot jää. Lämmöllä kaikkia muistaen Avustajatoiminta hankkeen projek­ti­­ päällikkö vuosina 2003–2016 Pirjo Marttila Muistamme Vilho Koivisto * 7.1.1918 † 30.11.2016 Sotainvalidien Veljesliiton Mellilän osaston jäsen Vilho Koivisto kuoli Kaunialan Sotavamma-sairaalassa lähes 99-vuotiaana. Vilho Koivisto oli suorittamassa varusmiespalvelustaan Porin Rykmentissä, kun II maailmansota 1.9.1939 alkoi. Vakinaisessa palveluksessa olevat joukot lähetettiin Kannakselle lähes heti, kun Suomi oli saanut kutsun lähettää neuvottelijat Moskovaan. Tämä tapahtui ennen reserviläisten palvelukseen kutsumista. Näin saatiin yllätyshyökkäys estettyä. Vilho kertoi Porin Rykmentin sotilaiden marssista Heikkilän kasarmilta rautatieasemalle. Lähdön piti olla salainen, mutta tuntui, että koko Turku oli liikkeellä, se oli sellaista hiljaista siunausta. Turun asukkaat kokivat, että siinä marssi heidän turvansa ja toivonsa. Vilho muisti myös rykmentin komentajan jääkärieversti Väinö Polttilan sanat ”kunnia, velvollisuus ja tahto” – ne on painettu rykmentin lippuun. Vilho haavoittui Summan murtumisen päivänä 13.2.1940. Yhtäkkiä jalkaa ei ollut missään. Kova pakkanen hillitsi verenvuotoa ja Vilho pääsi hoitoon. Vilho osui olemaan paikalla myös silloin kun Saksa osoitti ensimmäiset merkkinsä suunnan muutoksesta Suomen suhteen. Olympiastadionilla pidettiin syyskesällä 1940 yleisurheilun kolmoismaaottelu Suomi–Ruotsi–Saksa. Saksan joukkue osoitti täyden kunnianosoituksen stadionin aitiossa olleille Sotasairaalan potilaille, talvisodan haavoittuneille. Saksalainen vielä ylisti Suomen taistelua talvisodassa. Se uskallettiin laittaa sanomalehtiin, koska se oli Neuvostoliiton kanssa liitossa olleen valtion edustajan puhetta. Vilho sai sotainvalideille suunnattua ammattikoulutusta Helsingissä. Hänestä piti tulla hienomekaanikko. Koska Vilhon Eero-veli oli kaatunut talvisodassa, joutui Vilho palaamaan Mellilään kotitilaa jatkamaan. Täällä hän osallistui keskeisenä voimana sotainvaliditoimintaan. Hän oli niin myönteinen henkilö, että sotainvalidikeräyksissä ihmiset eivät kerta kaikkiaan kehdanneet olla suhtautumatta myönteisesti. Monet paikkakuntalaiset eivät edes tienneet, että Vilholla oli puujalka. Niin sisukkaasti hän teki töitä ja ajoi polkupyörällä ketterästi asioimaan Loimaalle. Vilho säilytti muistinsa ja esiintymiskykynsä lähes loppuun asti. Kun Kaunialassa kävi korkeita vieraita, sai Vilho olla edustamassa talvisodan veteraaneja ja Porin rykmentin kasvatteja. Hän sisäisti lipun sanat: Kunnia, velvollisuus ja tahto. Teksti: Markku Laurinen Vuosikokous Sotainvalidien Veljesliiton Varsinais-Suomen piiri ry:n vuosikokous on 28.3.2017 klo 10.00 alkaen Turun kristilli­ sellä opistolla, os. Lustokatu 7, Turku. Kahvitarjoilu klo 9 alkaen. Kokouksessa käsitellään sään­ töjen 5.§:ssä mainitut asiat. Ilmoittautumiset piirin toimis­ toon puh. 040 568 4500 tai sähköpostitse varsinais-suomi@ sotainvalidit.fi. Vuosikokouksessa äänioikeus on piirin varsinaisilla ja puolisojä­ senillä sekä jäsenosastojen edus­ tajilla, joita jäsenosastot voivat lähettää varsinaisten ja puoliso­ jäsenten yhteismäärän kutakin alkavaa 20 jäsentä kohden. Kannattajajäsenillä on läsnäoloja puheoikeus.

Pirkka-Häme Piirit toimivat 25 Sotainvalidit Pietari Skogberg (vas.), Jorma Peltonen, Vilho Korvenoja, hänen saattajansa ja Kauko Päällysaho odottelevat Tampereen osaston joulujuhlan alkamista. Sotainvalidit (vas.) Lauri Kangasmaa Tampereelta ja Eero AlaOrvola Vesilahdelta ovat saaneet liiton korkeimman huomionosoituksen ja samalla heidät on kutsuttu Veljesliiton kunniakerhon jäseniksi. Onnittelemassa kunniakerhon jäsen Terttu Veijalanen. PIRKKA-HÄME Rautatienkatu 24 B 4, 33100 Tampere Puh. 03 222 6631 Piirin avustajatoiminnan joulukahvit. Terveisiä Pirkka-Hämeestä Pirkka-Hämeen piirihallitus ja piiri­ toimisto toivottavat osastoille, sotainvalideille, puolisojäsenille ja tukijäsenille rauhallista ja toimeliasta vuotta 2017, itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlavuotta. Vuosikokous Piirin vuosikokous pidetään Tampereella Tammenlehväkeskuksessa perjantaina 31.3.2017 alkaen klo 10.30 tervetulokahvilla ja valtakirjojen tarkastuksella. Klo 11.00 avajaistilaisuus. Vuosikokous alkaa klo 12.00. Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Veljes­ ateria kokouksen jälkeen. Virkistys- ja matkailutoimintaa Piirin risteily Tukholmaan on 8.–9.5. yhdessä Satakunnan piirin kanssa. Vikingin m/s Viking Grace lähtee maanantaina Turusta klo 20.55 ja saapuu takaisin tiistaina klo 19.50. Sotainvalideilta ei peritä maksua. Puolisojäseniltä maksu on 30 euroa. Muilta hinta on 80 euroa. Hintaan sisältyy maakuljetukset (Pälkäne–Kangasalta, Ruovesi– Mäntästä ja Ikaalinen–Hämeenkyröstä), ikkunallinen 2 hengen hytti, meriaamiainen ja buffetlounas sekä pientä ohjelmaa. Tarkemmat tiedot saa piiritoimistosta, jonne myös ilmoittautumiset mahdollisimman pian, viimeistään 11.4. mennessä. Syksyllä on suunnitteilla vastaavanlainen risteily Tallinnaan. Piirin omaa hengellistä päivää vietetään Längelmäellä Päiväkummun kurssikeskuksessa toukokuussa. Kesäjuhla järjestetään Ikaalisten kylpylässä 13.6. Sotiemme veteraanien kirkkopäivää vietetään Pälkäneellä Aitoon Honkalassa 8.8. Rosvopaistitilaisuus pidetään tänä vuonna Tampereella Pirkkahallissa 18.5. Liikunta ja urheilu Bocciakisat Tampereella Sorsapuiston kentällä 1.6. Kesä- ja maastokisa pidetään samassa paikassa 21.6. Kisat alkavat klo 10. Kilpailuihin kutsutaan sotain- validien ja puolisojäsenten lisäksi myös osastojen nuoremmat puheenjohtajat ja sihteerit sekä tukijäsenet. Piiri tarjoaa kaikille osanottajille ruokailun. Neuvontapalvelua Neuvontapalvelua osastojen jäsenille järjestetään kotipaikkakunnilla entiseen tapaan. Kysykää omasta osastosta koska teidän osastonne tilaisuus on. Neuvontapalvelua on myös osastojen vuosikokousten yhteydessä ja em. risteilyillä. Toimisto auttaa ja palvelee jäsenkuntaa puhelimitse joka arkipäivä. Varsinaiset asioimispäivät toimistossa ovat maanantai, tiistai, keskiviikko ja torstai. Tukea hoivaan ja kuntoutukseen Piirin kautta voi hakea tukea hoivahoitoon ja kuntouttamiseen esim. silloin kun henkilö on sairaalahoidossa eikä voi sairaalasta kotiuttamisen jälkeen heti mennä kotiin. Tällöin kustannetaan hoito Tammenlehväkeskuksessa. Myös yksityisellä tehtyjen silmäleikkausten kustannuksiin on piiri voinut osallistua. Kaikille jäsenille pyritään järjestämään vuoden aikana kerran kuntoutus-/virkistysjakso. Samoin kaikille puolisojäsenille kustannetaan jalkahoito kolme kertaa kuluvana vuotena. Sotainvalidin puoliso tai leski, joka itse on veteraani (saa rintamalisää) saa jalkahoitoja oman kuntansa kautta veteraanipalveluna. Asuntojen korjaus- ja muutostöissä sotainvalideilla ja heidän puolisoillaan ja leskillään on edelleen korjausneuvoja Voitto Niska maksutta käytettävissä. Kotona tapahtuvasta kodinhoi- dosta/avustamisesta vastaa Kirsi Kinnunen. Hän pyrkii järjestämään arjen askareisiin ja pieniin siivouksiin apua niillä paikkakunnilla, joissa avustajatoimintaa on. Teidän sotainvalidien, puolisoiden ja leskien tulee ottaa yhteyttä joko piiritoimistoon tai omaan osastoon tarvitessanne apua. Kansallisena Veteraanipäivänä 27.4. klo 10–13 toimistossa on kakkukahvit kaikille kävijöille. Tervetuloa! Tampereen osasto Vuosikokous Osaston vuosikokous pidetään Tammenlehväkeskuksessa perjantaina 10.3.2017. Klo 10.30 ilmoittautumiset ja tulokahvit. Klo 11.00 alkujuhla ja klo 12.00 kokous. Kokouksen jälkeen veljesateria. Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat. 76-vuotispäivä Tampereen osaston 76-vuotispäivän johdosta toimistossa 27.3. klo 10–13 kakkukahvit. Tervetuloa! Huoltotyötä Huoltotyötä jatketaan. Osasto maksaa leskipuolisojäsenten osalta ikkunanpesusta tänä keväänä enintään 60 euroa maksettua laskua vastaan. Kaikki korvausta saavat sotainvalidit saavat ikkunanpesun kaksi kertaa vuodessa kotikunnan kautta Valtiokonttorin maksamana. Osaston tasavuosia täyttävät varsinaiset jäsenet ja puolisojäsenet kutsutaan kaikki yhteiseen onnittelu- ja kahvittelutilaisuuteen Tammenlehväkeskukseen parin kuukauden välein. Yhteystietoja • toiminnanjohtaja Jouko Sipilä p. 03 222 6631 tai 0400 835 993 • piirin toimistonhoitaja Kirsi Korpi p. 050 384 3390 • Tampereen osaston toimiston­hoi­ taja Leea Hykkönen p. 03 222 7420 • avustajatoiminta Kirsi Kinnunen p. 050 352 2537 (koskee eräillä paik­ kakunnilla kotiin saatavaa apua) • asuntojen korjausneuvoja Voitto Niska p. 0400 649 199 • Tammenlehväkeskus p. 03 259 2111 • Tammenlehväkeskuksen sosiaalineuvoja Jukka Mäkinen p. 040 500 2539. Jouko Sipilä Piirin vuosikokous Tampereella Tammenlehvä­ keskuksessa perjantaina 31.3 alkaen klo 10.30 tervetulokahvil­ la ja valtakirjojen tarkastuksella. Klo 11 avajaistilaisuus. Vuosiko­ kous alkaa klo 12. Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Veljesateria kokouksen jälkeen. Tampereen osaston vuosi­ kokous Tammenlehväkeskukses­ sa perjantaina 10.3. Klo 10.30 ilmoittautumiset ja tulokahvit. Klo 11 alkujuhla ja klo 12 kokous. Kokouksen jälkeen veljesateria. Kokouksessa käsitellään sääntö­ jen määräämät asiat. Kakkukahvit toimistolla 27.3. klo 10–13 Tampereen osaston 76- vuotispäivän johdosta. Tervetuloa!

26 Piirit toimivat Kanta-Häme Tapahtumia 15.3. Naistoimikunnan tapaaminen, Tietotalo, Jokioinen 22.3. Piirin vuosikokous, Forssan srk-talo, Forssa 27.4. Kansallinen Veteraanipäivä, valtakunnallinen pääjuhla Lahdessa 8.5. Seutukunnallinen kirkkopäivä, Hämeenlinnan kirkko ja Aulanko 18.5. Finnairin rosvopaistiti­ laisuus, Tampereen Pirkkahalli KANTA-HÄME Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna Puh. 050 520 4065 Suunnittelupäivä Tavastialla Forssan osastosta Eeva Pääskynkivi 95 v. kutomiensa sukkien kanssa. Mukana myös virallisia Suomi 100 vuotta -veteraani­ sukkia. Kuva: Arja Nikander. Piirin suunnittelupäivä oli 16.1. Hämeenlinnassa Koulutuskeskus Tavastialla ja tilaisuudessa käytiin läpi vuoden 2017 tapahtumat sekä sovittiin mm. osastojen vuosikokouspäivät. Piirin puheenjohtajan toivotettua osallistujat tervetulleiksi veljespappi Tauno Matias Roto aloitti päivän ohjelman aamuhartaudella. Palveluneuvoja Leena Pyykkö kertoi sotilasvammalain vuodenvaihteen muutoksista ja Hämeen Avustajatoiminnan projektipäällikkö Antti Mikkola avasi osastojen edustajille uuden hankepäätöksen vaikutuksista asiakasmaksuun sekä avustajien palkkaamiseen. Palveluneuvoja Ulla Kannisto kertoi yksinäisyydestä ja siitä kuinka vaarallista se on terveydelle, jopa vaarallisempaa kuin ylipaino. Kiitos kaikille suunnittelupäivään osallistuneille. Mira Kulmala, toiminnanjohtaja Onnittelemme Ossi Toivonen 100 vuotta Hämeenlinnan seudun Sotainvalidit ry:n osaston jäsen Ossi Toivonen täytti lokakuun 5. päivä 100 vuotta. Ossi asuu yksin kotonaan ja tykkää ratkoa sudokuja. Kanta-Hämeen piirin ja Hämeenlinnan osaston onnittelut välitti halauksien kera osaston puheenjohtaja Marja Anttonen ja toimistonhoitaja Marianne Harjula 6.10.2016. Kuva: Marianne Harjula Forssan osaston pikkujoulussa sotainvalidi Eino Ekholm, piirin toiminnanjohtaja ja sotainvalidi Reino Rämö Piirin vuosikokous 22.3. klo 14 Forssan seurakuntatalolla. Kahvitarjoilu klo 11:30 ja päiväjuhla alkaa klo 12. Lahti LAHTI Ahvenistonkatu 2 as 206, 15110 Lahti Puh. 050 520 4065 Toiminnanjohtaja on vaihtunut Kalle Hiltusen jäätyä eläkkeelle 1.1.2017 tulin minä Lahden piiriin ”uudeksi Kalleksi”, niin kuin minut on jo ehditty nimeämään muutamissa tilaisuuksissa joissa olen käynyt. Toimin myös Kanta-Hämeen piirin toiminnanjohtajana, joten sotainvalidi-työ on minulle tuttua hommaa. Kerran viikossa pyrin olemaan ihan fyysisesti Lahdessa, mutta puhelimitse ja sähköpostitse minut tavoittaa kaikkina arkipäivinä. Eikä suotta kannata arkailla minulle soittamista mikäli mieltä jokin asia askarruttaa. Lehden ilmestyessä on valtaosa osastojen vuosikokouksista jo pidetty ja niissä toivonkin tapaavani jäsenistöä. Ja varmasti tässä vuoden mittaan tapaan teitä muissakin tilaisuuksissa. Pari tärkeää asiaa olen jo ehtinyt oppimaan, mitkä kiteytyvät seuraavassa; MM-hiihtojen aikana ei ”Lahessa” kokouksia eikä muitakaan tilaisuuksia pidetä, sillä niihin ei kukaan ehdi tulemaan. Mukavaa talvea ja kevättä toivottelee Mira Kulmala, toiminnanjohtaja Muistamme Eero Karvanen Eero Karvanen oli sotainvalidi isolla S:llä. Hän oli itse sotainvalidi jo vuodesta 1943 ja hänelle työ Orimattilalaisten sekä Sotainvalidien Lahden piirin hyväksi oli merkittävällä sijalla hänen sydämessään. Eero liittyi Sotainvalidien Orimattilan osastoon vuonna 1983. Lahden piirihallituksen jäsenenä ja puheenjohtajana Orimattilan osastossa hän oli vuodesta 2009 alkaen aina kuolemaansa asti. Sotainvalidien Veljesliiton Orimattilan osasto * 03.09.1924 † 09.01.2017 Piirin vuosikokous 28.3. klo 13:00 Mathilda-ravintolassa, Lahdessa.

Kymi Piirit toimivat 27 Liiton korkein huomionosoitus Pentti Huttuselle KYMI Kauppalankatu 25 B 19, 45100 Kouvola Puh. 044 3350 754 Vuoden 2017 toimintaa Hyvää alkanutta Suomen 100-vuotisjuhlavuotta kaikille! Meidän miehillämme ja naisillamme on erityinen syy juhlia isänmaamme sata vuotista taivalta – olittehan te vaaran vuosina eturintamassa turvaamassa Suomen itsenäisyyttä. Teitte sen terveytenne hinnalla! Kymen piirissä noudatetaan Veljesliiton haastetta ja tulemme vuoden aikana käymään teidän kaikkien sotainvalidien ja puolisojäsenten kotona tervehtimässä teitä: kiittämässä teoistanne, kysymässä vointianne ja tuomaan pienen tuliaisen. Teidän luonanne tulevat vierailemaan kunkin alueen tutut, aktiiviset sotainvalidien ystävät, tukihenkilöt. Ottakaa heidät vastaan. Piirin oma toiminta alkaa jälleen vanhaan hyvään tapaan Elämän kinkereillä, joita pidetään Kouvolassa Kymen Paviljongissa 19. huhtikuuta 2017. Toiset kinkerit pidetään Olavin kulma -seurakuntatalossa Imatralla 20. huhtikuuta 2017. Lähdetään taas isolla joukolla 18.5. Imatran kylpylään opiskelemaan ja kokeilemaan arkiliikunnan saloja. Kesäisen virkistysleirin 5.–8.6. paikka on nyt vakiintunut Imatran Kylpylään. Huomatkaa myös, että olemme saaneet Kyyhkylästä virkistyslomia. Sotainvalidien Veljesliiton korkein huomionosoitus, liiton pienoislippu vapaudenristin nauhoin ja tunnuksin annettiin Pentti Huttuselle. Pentti Huttunen on toiminut vuodesta 1979 alkaen Lappeenrannan osaston johtokunnan jäsenenä ja varapuheenjohtajana ja mm. Huoltosäätiön hallituksessa sekä Vammaisten Tukisäätiön Lappeenrannan osaston hallituksessa. Pentti on monialaisesti ollut mukana rakentamassa hyvinvointia alueen sotainvalideille. Pentti Huttunen on hyväkuntoinen ja hyväntuulinen sotainvalidi ja elelee tyytyväisenä Lappeenrannassa osallistuen edelleen aktiivi- sesti piirin ja osaston monimuotoisiin tilaisuuksiin. Huomionosoituksen luovutti Lappeenrannan osaston puheenjohtaja Kullervo Lehtonen yhdessä Mikko Henttosen ja Ulla Kiiverin kanssa Sotainvalidien Lappeenrannan osaston joulujuhlassa 15.12.2016 Kuvassa liiton pienoislipun saaja Pentti Huttunen. Piirin tapahtumat alkuvuodelle 2017 – tervetuloa kaikki mukaan! Helmikuu Osastojen vuosikokoukset 24.2.–28.2. Kyyhkylän Loma Kyyhkylä, Mikkeli 16.3. Piirin vuosikokous Luumäki 19.4. Elämän kinkerit Kymen Paviljonki, Kouvola 20.4. Elämän kinkerit Olavin kulma, Imatra Toukokuu Kyyhkylän Loma Kyyhkylä, Mikkeli 18.5. Liikuntapäivä Imatra 19.5. Veteraanien kirkkopäivä Elimäki 5.–8.6. Virkistysleiri, kylpylä Imatra 6.6. Liittokokous Helsinki Hoikun virkistys­ viikot ensi kesänä Piiri on varannut ensi kesälle viisi (5) viikon mittaista virkistysviikkoa Hoiku Oy:stä Haminasta. Aloitimme virkistysviikkojen järjestämisen pari vuotta sitten yhdessä Hoikun kanssa ja viikot ovat saaneet jäsenkuntamme keskuudessa hyvän vastaanoton. Viikot ovat olleet suosittuja ja niiden sisällöstä on pidetty. Ensi kesänä virkistysviikot järjestetään: 28.6.–4.7. Lappeenrannan alue, 5.–11.7. Joutseno, Imatra, Ruokolahti, Parikkala ja Luumäki, 12.–18.7. Hamina, Kotka ja Pyhtää 19.– 25.7. Kouvola alueineen sekä 26.7.–1.8. mikäli edellisiin ei mahtunut. Virkistykseen mahtuu kaikkiaan 50 jäsentämme. Kuljetusten takia olemme nimenneet viikot piirin eri alueille. Ilmoittaudu kurssille osaston puheenjohtajalle tai sihteerille. Uusi sosiaalineuvoja Vielä piiritoimistossa koottavana Suomi 100 vuotta -viemisiä Kymen piirin jäsenille. Juhlava kirje ja Presidentti­-kahvia, purkin­ avaaja, piirin historiikki, piirin yhteystiedot ja kaikille sota­invalideille Vapaa-Fri -nauha rintaan. Haminan Kuntoutuskeskus Hoiku on palkannut uuden sosiaalineuvojan Tuija Kurjen. Hänen puhelinnumeronsa on 0400 524 314. Tuijan työhuone tulee olemaan Sotainvalidien piiritoimiston yhteydessä Kouvolassa. Tuija Kurki aloittaa työnsä helmikuussa ja on teidän käytettävissänne sotilasvammalakiin ja yleisesti korvausturvaan liittyvissä asioissa. Markku Mikkola

28 Piirit toimivat Satakunta SATAKUNTA Yrjönkatu 15, 5. krs, 28100 Pori Puh. 02 633 5233 Satakunnan suunnalta Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Vuoden alku on alkanut syys­ keleissä, talvea yhä odotellessa. Varovaisesti on pitänyt kulkea, ettei olisi liukastellut ja luitaan rikkonut. Helmikuussa pidetään perinteisesti osastojen vuosikokoukset, joissa hyväksytään edellisen vuoden tekemiset ja seuraavan vuoden suunnitelmat, jotka osastojen johtokunnat ovat aiemmin hyväksyneet. Satakunnassa on vuodevaihteessa ollut 14 osastoa sekä henkilöjäseniä kolmesta purkautuneesta osastosta. Vuosikokousten jälkeen muutama pieni osasto purkautunee ja jäsenet liittyvät joko alueosastoon tai henkilöjäseniksi piiriin sääntöjen niin salliessa. Piiri suosittelee liittymistä alueosastoon, joka on paikallisesti lähempänä ja asiat hoituvat entiseen tapaan. Tukijäsenten apu on ollut tärkeää osastojen toimissa ja tämä apu on osaston purkauduttua vieläkin tärkeämpää. Pääasia on, että jäsenten asiat tulevat hyvin hoidetuiksi eikä kukaan jää unohduksiin. Osastojen omien tapahtumien ja veteraanijärjestöjen yhteisten tapahtumien lisäksi piiri järjestää pitkin vuotta eri tilaisuuksia, joissa Satakunnan jäsenistö pääsee tapaamaan toisiaan ja virkistymään. Maakunnallinen veteraanijuhla Kansallisena veteraanipäivänä 27.4. järjestetään maakunnallinen veteraanijuhla Porissa Cygnaeuksen ruokasalissa. Ruokailu alkaa klo 13.30 ja juhla klo 15. Tapahtumaan pyydetään ilmoittautumaan omaan osastoon. Kevätristeily Tukholmaan 8.–9.5. Piirin perinteinen kevätristeily Tukholmaan sotainvalidi-, puolisoja tukijäsenille järjestetään 8.-9.5. Viking Gracella. Samaan aikaan risteilevät myös Pirkka-Hämeen piirin jäsenet. Paluumatkalla on yhteinen tilaisuus kokoustiloissa sekä yhteinen päivällinen Viking Buffeessa. Risteilyn hinta on 40 euroa sotainvalidi- ja puolisojäsenel- Piirin asioista päättävä piirihallitus joulukuun kokouksessaan. tä. Tukijäsenten ja saattajien hinta on 60 euroa. Hintaan sisältyvät bussimatkat, laivamatkat 2 hengen ikku­nallisissa hyteissä, aamiainen, päivällinen ja kahvit. Piiri maksaa osan matkan hinnasta. Ilmoittau­ tumiset piiritoimistoon 10.4. men­ nessä. Muistamme Kirkkopäivä 13.6. Kaikkien veteraanien yhteistä kirkkopäivää vietetään tänä vuonna Eurassa tiistaina 13. kesäkuuta kello 12 alkaen. Messu ja päiväjuhla pidetään Euran kirkossa ja ruokailu järjestetään seurakuntakeskuksessa. Päiväjuhlan juhlapuhujana on piispa Kaarlo Kalliala. Muuta lyhyesti Veljesliiton Suomi 100 -juhlavuoden Veljeä ei jätetä -kampanjan tavoitteena on tavata jokainen liittomme jäsen kuluvan vuoden aikana. Tapaa­misen yhteydessä luovutetaan arkisena lahjana purkinavaaja sekä juhlava tervehdys. Vuoden mittaan tullaan järjestämään lisäksi kesäjuhla, virkistyspäiviä ja Hakoniemen leiri. Viimeiset rosvopaistitilaisuudet veteraaneille järjestetään lähellä Satakuntaa Turussa 11.5. ja Tampereella 18.5. Porin Teatteri tarjoaa ilmaisen sisäänpääsyn sotainvalideille, sotaveteraaneille, rintamapalvelustunnuksen ja rintamatunnuksen saaneille kaikkiin Tuntematon Sotilas -esityksiin. Lippuvaraukset teatterilta tai lippupalvelusta. Pentti Knuutila * 7.9.1920 † 28.12.2016 Satakunnan sotainvalidipiirin pitkäaikainen toiminnanjohtaja, sotainvalidi Pentti Knuutila kuoli 28. päivänä joulukuuta 2016 Poris­ sa 96 vuoden iässä. Hän oli syntynyt 7. syyskuuta 1920 Ulvilassa. Nuoruudessaan Knuutila oli Friitala Oy:n palveluksessa, jonne hän myös palasi sotavuosien jälkeen toimien työnjohtajana. Sota-aikoina Knuutila haavoittui kolme kertaa. Omien sanojensa mukaan kaksi kertaa häneltä vietiin jalat alta ja kolmas kerta oli vakavin sirpaleiden osuessa keuhkoihin ja halkaisten lapaluun. Knuutila oli perustamassa Sota­ invalidien Veljesliiton Ulvilan osastoa vuonna 1945. Satakunnan sota­ invalidipiirin toiminnanjohtajaksi hän tuli vuonna 1955 ja oli toiminnanjohtajana lähes 30 vuotta. Tästä työstä hän jäi eläkkeelle vuonna 1984. Eläkkeelle jäätyään hän toimi Porin sotainvalidien sairaskodin sosiaalityöntekijänä useiden vuosien ajan sekä sotainvalidipiirin piirihallituksen jäsenenä kymmenen vuotta. Knuutila tunnettiin avoimena ja iloisena miehenä, jolle maakunnan miesten asiat olivat sydämenasia. Hän tunsi sotavammakorvausten lainsäädännön kuin omat taskunsa ja elämäntyönsä hän teki sotainvalidien sotavamma- ja huoltoasioissa ollen pidetty mies, kaikkien veli. Knuutila oli sotilasarvoltaan kapteeni, hänelle on myönnetty ansio­istaan useita valtiollisia kunniamerkkejä sekä Sotainvalidien Veljesliiton kaikki huomionosoitukset. Viimeiset vuotensa Knuutila asui sairaskodissa, jota hän oli aikoi­naan perustamassa. Marika Keskinen

Sisä-Suomi Piirit toimivat 29 Huomionosoitus SISÄ-SUOMI Rauhankatu 1, 40100 Jyväskylä Puh. 010 439 3200 Liiton Vapaudenristin tunnuksella ja nauhoilla varustettu pienoislippu luovutettiin joulukuussa sotainvalidi Alpo Mäkelälle Jyväskylästä. Onnittelut. Piirissä tulevia Sinä päätit Keskeisiä muistoja vuodelta 2016 Päättynyt vuosi oli toiminnassamme osin muutosten sekä vakiintuneiden asioiden hoitamista ja toteuttamista. Muutosta kuvaa se, että viime vuonna Sumiaisten, Kyyjärven, Lievestuoreen sekä Jämsänkosken osastot purkautuivat. Purkautumisesta huolimatta myönteisenä asiana voidaan pitää sitä, että lähestulkoon kaikki purkautuneiden osastojen jäsenet halusivat jatkaa sotainvalidikentässä piirin henkilöjäseninä. Pysyvyyttä edusti osastojen vahva vapaaehtoinen huoltotoiminta, joka kohdistui kaikkiin jäseniin tasapuolisesti. Vastaavanlaista tukea piiri toteutti piirin henkilöjäsenille purkautuneiden osastojen yhdyshenkilöiden avustamana. Loppuvuodesta mustia pilviä toiminnan ylle aiheutti tieto Veljesliiton merkittävästi pienentyvästä taloudellisesta tukitoiminnasta. Realiteettien kanssa on kuitenkin elettävä ja uskon, että selviämme kunnialla loppuun asti. Allekirjoittanut osallistuu yhteisiin talkoisiin siirtymällä 1.4. alkaen tekemään nelipäiväistä työviikkoa. Jäsenistön tuki Jäsenmäärän inhimillinen pieneneminen sekä Veljesliiton taloudellisen tukitoiminnan linjaukset ohjaavat toimintaamme merkittävästi. Tukipäätöksistä johtuen toivon, että osastojen johtokunnissa löydetään kultainen keskitie, kuinka jäsenpalveluja voidaan jatkossakin toteuttaa. Käytännössä se tarkoittaa taloudellisten ja toiminnallisten resurssien riittävyyden arviointia. Tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen avuntarpeen arviointi tulisi aina olla aina jäsenpalvelun perusta. Tällä hetkellä suurin osa osastojen tuottamista palveluista kuuluu nk. vapaaehtoisen huollon puolelle koskettaen lähinnä puoliso/leskijäseniä. Huollon taloudellista puolta helpottaa se, että valtaosa varsinaisista jäsenistä on oikeutettu keskeisiin sotilasvammalain suomiin etuuksiin. Tämän lehden ilmestyessä olemme pitäneet jo lähes kaikki tämän vuoden osastojen vuosikokoukset. Toivoa sopii, että hyviä ja oikeita päätöksiä on syntynyt. Kiitän tässä vaiheessa osastoja siitä, että olen saanut osallistua kokouksiinne, kertoa kuulumiset ja tavata teitä päättäjiä. Koen edelleen nämä ”maakuntamatkat” vuoden kohokohtina. Sotainvalidit Matti Häkkinen Hankasalmelta, Toivo Mehto Konnevedeltä ja Otto Tiihonen Lievestuoreelta sairaskodilla järjestetyssä itsenäisyyspäiväjuhlassa. Te päätätte Piirin vuosikokous pidetään 30.3. Jyväskylässä Sotainvalidien sairaskodilla. Osastosi vuosikokouksessa valittiin varsinaiset piirikokousedustajat. Odotan jokaisesta osastosta sekä piirin henkilöjäsenistä kokousedustajia päättämään. Toivotan myös Suuren ansiomerkin saajat tervetulleiksi vuosikokoukseen. Talvitapahtuma Piirin perinteinen talvitapahtuma pidetään 15.3. Äänekoskella Kartano Kievarissa. Ohjelmassa on musiikkia, jota esittää Hannu Wacklin ja huumoria, josta vastaa Vesa Karvinen. Tapahtuma järjestetään Kievarin alakerrassa, jolloin kenenkään ei tarvitse liikkua portaissa. Tiedustele kuljetusta omalta osastoltasi ja ilmoittaudu. Me tarjoamme ruoan ja ohjelman. Odotamme sinua sekä osastosi tuki- ja perinneyhdistyksen jäseniä. Kannattaa tulla! Avustajatoiminta Avusatajatoiminnan palvelut jatkuvat kaikilla niillä paikkakunnilla, joilla toimintaa oli viime vuonnakin. Tiedustelut puh. 014-690 661. Jämsänkosken osaston johtokunnan jäseniä 19.12. pidetyssä osaston purkukokouksessa. Keskeiset tapahtumat 2017 Piirin tapahtumat 15.3. Talvitapahtuma, Äänekoski, Kartano Kievari 30.3. Vuosikokous, Jyväskylä, Sotainvalidien sairaskoti 24.4. Kevätneuvottelupäivä, Jyväskylä, Sotainvalidien sairaskoti 2.8. Ulkoboccia-turnaus, Jyväskylä, Viitaniemi 10.10. Sisäboccia-turnaus, Jyväskylä, Monitoimitalo 24.10. Syysneuvottelupäivä, Jyväskylä, Sotainvalidien Sairaskoti Liiton tapahtumat 65. Liittokokous 6.6. Helsinki Sotainvalidien Sisä-Suomen perinneyhdistys 13.9. Sotainvalidien kunniakerho ja sotainvalidipäivä, Jyväskylä, Sotainvalidien sairaskoti Seutukunnalliset kirkkopyhät 21.5. Petäjävesi 27.8. Toivakka 17.9. Jämsä ja Konnevesi SUOMI 100 –tapahtumia ympäri maakuntaa koko vuoden ajan! Toivotan sinulle ja kaikille meidän toimintaan myönteisesti suhtautuville toimintarikasta alkanutta uutta vuotta. Osallistutaan ja toimitaan yhdessä. Juha Takala Paikalliset kirkkopyhät 27.4. Pihtipudas 10.9. Jyväskylä 17.9. Viitasaari, *Äänekoski (* Päivä päätetään myöhemmin tarpeen mukaan) Muut tapahtumat 27.4. Kansallisen veteraanipäivän pääjuhla, Lahti, + maakunnan omat juhlat 31.5. Laila Kinnunen -konsertti (järj. Rintamaveteraanit), Jyväskylä, Palokan koulu 5.8. Keski-Suomen maanpuolustusjuhla, Karstula 31.8. Rosvopaistitapahtuma, Peurunka 13.12. Veteraanien joululounas, Tikkakoski

30 Piirit toimivat SUUR-SAVO Porrassalmenkatu 3 A, 50100 Mikkeli Puh. 0400 756 249 Suur-Savo deksän; he ovat kaikki saaneet Veljesliiton korkeimman huomionosoituksen, vapaudenristin tunnuksin ja nauhoin varustetun pienoislipun. Hyvää alkanutta Suomen 100-vuotisjuhlavuotta! Katariina Kuurola Ellin ja Saaran tarinat Piirin kuulumisia Vuosi 2016 on sujunut niin talouden kuin toiminnankin suhteen suunnitelmien mukaan. Tämä vuosi tulee olemaan taloudellisesti tiukempaa, mutta pyrimme tukemaan etenkin vähävaraisimpia osastoja ja keskittämään toiminnan tärkeimpiin kohteisiin kuten kotiapuun. Tänä vuonna Veljesliiton juhlavuoden teeman mukaisesti sotainvalidiosastojen edustajat käyvät tervehtimässä kaikkia sotainvalideja ja puolisojäseniä. Piirissämme oli vuoden vaihteessa 91 sotainvalidia ja 469 puolisojäsentä. Joroisten, Juvan, Mäntyharjun ja Kangasniemen osastot ovat päättäneet purkautua ja jäsenet ovat päättäneet liittyä suoraan piirin henkilöjäseniksi. Henkilöjäseniä on kaikkiaan 75, joista viisi on sotainvalidia. Näin ollen piiriimme jää vielä kuusi sotainvalidiosastoa. Piirin toiminnanjohtaja jää 1.4.2017 puolipäiväiseksi ja aloittaa samalla Pohjois-Savon piirin toiminnanjohtajan puolipäiväisen tehtävän toiminnanjohtaja Juha Siivolan jäädessä eläkkeelle. Sotiemme Veteraanit keräys tuotti Suur-Savossa yhteensä n. 66 000 euroa. Sotainvalidiyhdistysten osuus keräystuotosta oli liki 20 000 euroa. Kyyhkylä tarjosi tammikuussa piirimme sotainvalideille ja puolisojäsenille virkistysloman ja Kyyhkylän tuki- ja perinneyhdistys järjestää helmikuussa virkistyspäivän Mikkelin alueen veteraaneille. Kyyhkylä tarjoaa myös kaksi virkistyspäivää piirimme jäsenille; toinen pidettiin joulukuussa Savonlinnan Casinolla Savonlinnan, Rantasalmen ja Sulkavan osastojen jäsenille ja toinen pidetään 7.3. muille osastoille. Piirin bocciakisat pidetään Mikkelissä 14.6. ja liikuntapäivä Savonlinnassa Tanhuvaarassa 13.9. Alueelliset kirkkopäivät ovat Mikkelissä 5.9., Savonlinnassa 6.9. ja Pieksämäellä 7.9. Piirihallituksen edustajat käyvät tervehtimässä Veljesliiton Kunniakerhon jäseniä sotainvalidipäivänä 18.8. Kunniakerhon jäseniä on piirissämme yh- Juvan kirkonkylän keskustassa ansaittuja eläkepäiviään viettävät Saara Häyrinen, 90, ja Elli Maaranen, 83, ovat nuoruudestaan saakka olleet hyviä tuttavia keskenään. Nyt heidän yhteiselonsa toimii erinomaisesti saman katon alla. Molempien puolisot olivat sotainvalideja mutta ovat jo vuosia sitten poistuneet ikuisuuteen. ”Vuoroin vieraina käyvää – aena hyvänä pietään”, totesivat rouvat kuin yhteen ääneen. ”Kyllä kerrostalossakin on tärkeää poiketa naapuria tapaamassa. Meidän kesken yhteydet toimivat hyvin”, rouvat tähdentävät ja sanovat päivittäin pitävänsä yhteyttä. Miltä nyt tuntuu kun olitte viikon Kyyhkylän kuntoutuskeskuksessa? kysyy haastattelija. ”Hyvee tek, kun ei mistään tarvinnut huolehtia, uamullakki sai nukkua jos vaan unta riitti”, totesi Elli. Siihen Saara jatkoi: ”Ei tarvinnut lähteä ruokakauppaan, kuten täällä kotona Juvalla.” Rouvat kertoivat viihtyneensä hyvin tutussa Kyyhkylässä, jossa virkistävää ohjelmaa oli tarjolla viikon jokaisena päivänä. Terveydentilaakin siellä tarkkailivat ja kipeytyneitä paikkoja hoitivat parhaansa mukaan. Saara Häyrisen puoliso, Pauli, oli nuoruudessaan saman kylän poikia Juvan Tuhkalan kylän perukoilta. Elämää katsottiin eteenpäin ja niin Saara ja Pauli löysivät yhteisen sävelen ja menivät avioon. Ensimmäinen yhteinen koti kuitenkin myytiin ja ostettiin Hatsolasta pieni maatila. Siihen Häyriset ryhtyivät tarmokkaasti marjantuottajiksi. Perhe kasvoi niin, että pihapiirissä viiletti kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Saara kertoi, kuinka ajoittain oli työtä uupumisen partaalle. Paulin 50 %:n haitta-asteinen sotavamma oli arjessa läsnä, mutta sitkeä yrittäminen palkittiin. Viisikymmentä viinimarjapensasta, sokerijuurikas- ja mansikka tuottivat kohtuullisen toimeentulon. Talviaikaan Pauli ajoi hevosrahtia omista ja vieraiden metsistä. Vapaa-ajan harrastuksena Paulin kiinnostuksena oli historian taltioiminen. Monet lehtileikekir- Ystävykset Elli (vas.) ja Saara. Tällä kertaa Elli on kiehauttanut päiväkahvit. Yhteinen tapaaminen toistuu pari kertaa viikossa ja keskusteltavaa riittää. Häyristen autotallissa on edesmenneen Paulin kotimuseo, joka aiotaan siirtää takaisin maatilalle 10 kilometrin päähän Hatsolaan. jat sisältävät mielenkiintoisaa historiaa kaukaa menneisyydestä. Vanhat perinnetyökalut puoliso keräili ja viritteli ne varastotiloihin: astiat, radiot, kengät ja pullot ovat tälläkin hetkellä kerrostalon autotallissa hyvässä järjestyksessä. Voisi äkkiseltään ajatella keräilijän olleen eilen niitä asettelemassa paikoilleen, mutta kutsu ikuisuuteen tuli vuonna 2012. Viimeaikoina on Häyrisen perhepiirissä keskusteltu ”kotimuseon” siirtämisestä takaisin entiselle maatilalle Hatsolaan. Siellä marjatilasta vastaa nykyisin poikansa, Matti perheineen. Elli Maarasen tarina eteni aikoi­ naan siten, että aviosiippa löytyi naapurikylästä Juvan Kuosmalasta. Maarasen perheeseen syntyi kolme tytärtä, joista nuorin on edelleen kotitilaa hoitamassa. Siellä Elli käy usein mummon roolissa. Talon pellot ulottuvat Evottujärven rantaan, joka tuo Elille kaihoisia muistoja vuosikymmenten takaa. Puolisonsa Eino oli sananmukaisesti maanviljelijä ja Elli talon toimelias emäntänä. Elli palautti mieleen, kuinka sotavuosien jälkeen perheelle raken- nettiin uusi asuinsija kauniiseen maalaismaisemaan. Sotavammainen Eino, 10 %:n invalidi, haavoittui Lapin sodassa. Hänet oli toimitettu Ruotsiin hoidettavaksi, mutta ”aika paransi haavat” ja vähitellen mies kuntoutui ja ryhtyi Kuosmalan kylässä Heraniemen tilaa hoitamaan. Elli kertoi kuinka kesäisin oli huolehdittava maatilan peltotöistä ja talvella oli usein metsätöitä, kuten siihen aikaan yleensä maatilalla. Saara ja Elli ovat hyviä ystävyksiä vähintäänkin kuudenkymmenen vuoden takaa. ”Olemme joskus muistelleet nuoruuden aikaisia yhteisiä huvejakin, jolloin kävimme seurataloilla järjestetyissä tansseissa ja kylätapahtumissa. Silloin vielä jalka nousi kepeästi vaikkapa polkan tahtiin.” Tarkkamuistinen Elli oli sitä mieltä, että tämän tarinan kirjoittajankin kanssa monet valssit pyörähdeltiin lähi­ kylän seuratalon parketilla. Teksti ja kuvat: Antti Kilkki

Rannikko-Pohjanmaa Piirit toimivat 31 Seppelpartiot Sankari­haudoille ja vastaaville muisto­merkeille lähetettiin Vaasan kirkosta itsenäisyyspäivänä 6.12.2016. Saatesanat lausui Cristina Knookala ja Marko Heinonen. Kuva: Monica Latvala RANNIKKO-POHJANMAA Kauppapuistikko 10 D, 65100 Vaasa Puh. 06 317 3610 Terveisiä piiritoimistolta! Hyvää alkanutta vuotta 2017! Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta ja piirissämme juhlimme tätä viettämällä perinteisiä kesä- ja joulujuhlia. Vuoden aikana piirin edustaja käy kaikkien sotainvali­ dien, puolisoiden ja leskien luona antamassa pienen lahjan. Pidämme vuosikokouksen hotelli Valloniassa, Sepänkylässä 22.3. klo 12. Piirin toimisto Vaasassa on auki tiistaisin klo 9-15. Pietarsaaren toimisto on suljettu, mutta toimin- Joulujuhlassa Vaasassa 8.12. Krister Holmlundille myönnettiin liiton pienoislipun vapaudenristin tunnuksin ja nauhoin ja Aatto Mukarille myönnettiin liiton kultainen ansiomerkki. Kuva: Raimo Latvala nanjohtaja/palveluneuvoja tulee mielellään kotikäynnille. Monika Julinin puhelinnumero on 050 382 5257 ja Mona Strand­ bergin puhelinnumero on 040 544 6114. Ottakaa yhteyttä mikäli Teillä on kysyttävää! Monika Julin Vuosikokous Hotelli Valloniassa 22.3. klo 12. Maanpuolustusjärjestöjen lippulinna kunnioitti seppeleiden laskua sankarihaudoille. Seppelpar­tioita johtivat puolustus­ voimien edustajat majuri Jari Hoppela (vas.)ja majuri Tomi Sihvonen. Kuva: Raimo Latvala Pohjois-Savo POHJOIS-SAVO Sepänkatu 4 A 70100 Kuopio Puh. 017 261 1747 Juhlavuoden terveisiä Moni hankala ja tuskallinenkin asia on saatu järjestykseen vuoden vaihteen sotilasvammalain uudistuksen jälkeen. 10 %:n sotainvalidien maksuttomien sosiaali- ja terveydenhuollon avopalvelujen myötä mm. hoivakotihoidot ja tehostetun hoivan palvelut on ollut helppo järjestää jäsenkunnalle. Yhteistyö kuntien kanssa on toiminut sujuvasti kun hoivan maksaja on Kehä 3:n sisäpuolella. Eikä voi olla muuta kuin kiitollinen siitä, että ateriapalvelu toimii, kodit siivotaan ja kotihoito ylipäätään toimii entistä paremmin. Veljesliitto on saanut maaliin yhden tavoitteistaan, muita toki vielä riittää. Esimerkiksi leskien asema vaatii korjausta. Toki sotainvalidien leskien kuntoutusoikeutta lavennettiin koskemaan 30 ja 35 %:n sotainvalidien leskiä. Tästä heille on viestiä viety ja hakemuksia teh- ty. Vielä riittää kuitenkin kotona asumisessa paljonkin korjattavaa. Sotainvalidien lesket ovat Pohjois-Savossa edelleen huomattava kotiavustajatoiminnan kohderyhmä. 180 leskeä oli viime vuonna kotiaputoimintamme asiakkaina ja uskon, että pystymme auttamaan heitä edelleen. Omat kotiavustajamme tekivät viime vuonna yli 36 000 tuntia työtä veteraani- ja sotainvaliditalouksissa. Muutoksia piirissä Tämä alkanut vuosi tuo muutoksia piirimme toimintaan monella tapaa. Sotainvalideja on tätä kirjoitettaessa 128 ja puolisojäseniä 517. Tukea ja apua tarvitaan vielä. Piiritoimistossa työtä jatkaa Anne Oksman, Kotiapurenkaan osa-aikainen toimistonhoitaja Liisa Sivonen, kotiaputoimintaa ja muutakin palvelua hoitava Tuija Lindström sekä uusi piirin toiminnanjohtaja, Katariina Kuurola. Katariina on kokenut, pitkäaikai­ nen Suur-Savon piirin toiminnanjohtaja, joka 1.4. alkaen hoitaa myös Pohjois-Savon piirin tehtäviä. Takaovi piiritoimistossa käy vilkkaasti kevään aikana. Maaliskuun lopussa jään eläkkeelle toiminnanjohtajan tehtävistä, samoin Avustajatoiminnan projektipäällikkö Anja Siivola ja 1.2. alkaen jäi myös Kotiapurenkaan toimiston- hoitaja Liisa Sivonen. Liisa on lupautunut tekemään osa-aikaisena kotiapurenkaan töitä myös eläkkeellä, joten asiat hoituvat. Palaan asiaan huhtikuun numerossa. Piirin henkilöjäsenet Piirin henkilöjäsenet ovat tätä kirjoitettaessa saaneet palveluseteleitä käyttöönsä. Piirin vuosikokouksen päätöksen mukaan lisäpostitus tapahtuu maaliskuun lopulla. Piiritoimistoon kannattaa olla yhteydessä, mikäli lisäsetelien tarve yllät­tää ennen maaliskuun loppua. Tapahtumia juhlavuonna Osastojen vuosikokousten jälkeen kokoonnumme piirin ja perinneyhdistyksen vuosikokouksiin hotelli Iso Valkeiselle Kuopioon 23.3. ja ohjelma alkaa jo klo 10. Sitä ennen tarjotaan aamukahvit vieraille. Kirkkopyhään kokoonnumme 4.6. Kuopioon ja toinen kirkkopyhä järjestetään Keiteleellä 10. syyskuuta. Rosvopaistitilaisuus on elokuun 17. päivänä Kuopio-hallissa ja toinen vastaava päivä on 24.8. Peurungassa, jonne myös osa osastoista järjestää matkan. Seuraamalla Sotainvalidi-leh- den piiripalstaa ja oman paikallislehden ilmoituksia, osaston kirjeitä jne. saa tietoa näistäkin tapahtumista. Asiaa palataan tarkemmin huhtikuun numerossa. Kaunista kevään alkua itse kullekin! Juha Siivola Piiritoimiston puhelin on yhä 017 2611 747. Uusi osoite 1. huhtikuuta alkaen on Minna Canthinkatu 24, 70100 Kuopio. Sotainvalidien PohjoisSavon Perinneyhdistyksen VUOSIKOKOUS 23.3.2017 klo 13.00 Hotelli Isovalkeinen, Majaniementie 2, Kuopio. Käsitellään sääntöjen 5§:n mukaiset asiat. Hallitus Sotainvalidien Veljesliiton Pohjois-Savon piiri ry:n VUOSIKOKOUS 23.3.2017 klo 12.00 Hotelli Isovalkeinen, Majaniementie 2, Kuopio. Kokouksessa käsitellään piirin sääntöjen 5§:ssä mainitut asiat. Kahvitarjoilu 9.00, vuosikokous­ juhla 10.00, lounas 11.00 Tervetuloa! Piirihallitus

32 Piirit toimivat Etelä-Pohjanmaa ETELÄ-POHJANMAA Ruukintie 65, 60100 Seinäjoki Puh. 06 4214 600 Juhlallista vuotta 2017! Vuosi 2017 on saatu jo hyvään matkaan, joten vain pikainen tilastokatsaus menneeseen lienee enää paikallaan. Vuoden 2016 päätteeksi sotainvalideja oli piirissämme 165, poisnukkuneita oli kaikkiaan 40 ja uusia jäseniä saimme 2. Puolisojäseniä piirissämme oli kaikkiaan 655. Poisnukkuneiden puolisojäsenten määrä oli puolestaan 102. Vanhin sotainvalidimme, Olavi Kaistila täytti marraskuussa 2016 peräti 104 vuotta. Tämän vuoden aikana 100 vuoden rajapyykin ylittää mahdollisesti kaksi sotainvalidia. Vuosi 2017 on valtakuntamme 100-vuotis- sekä piirimme 75-vuotis­­juhlavuosi. Juhlavuoden kunniaksi Veljesliitolla on meneillään Veljeä ei jätetä -kampanja, jonka myötä sotainvalidi- ja puolisojäsenemme tulevat henkilökohtaisesti saamaan liiton hankkiman lahjan sekä arvovaltaisen kiitoskirjeen. Tämän lisäksi kaikki veteraanitunnuksen omaavat tulevat saamaan Villasukat veteraaneille -hankkeen myötä villasukat. Kivipuro ry luovutti Nurmon seurakunnalle lankoja sukkia varten ja kohta kudottuna oli 130 paria sukkia, joita jaettiin Kivipuron Kuntoutuskodin asiakkaille. Piirimme 75-vuotisjuhlat on päätetty pitää alueemme kolmessa veljeskodissa marraskuun aikana. Piirin perustamisesta löytyy pöytäkirjapäätös päivämäärällä 1.11.1942. Piirimme tapahtumien ja uutisten osalta päivämääriä löytyy internetsivuiltamme www.epsotainvalidipiiri.kotisivukone.com. Osaston purkaminen ei lopeta toimintaa Piirimme alkuperäisestä 30 osastosta on toistaiseksi viisi purkanut toimintansa. Näillä näkymin tänä vuonna purkautuvia osastoja on kaksi. Kaikki purkautuneiden osastojen jäsenet on liitetty piiriimme Piirin vanhin sotainvalidi Olavi Kaistila täytti 104 vuotta Jari ja Riitta Mäenpää pitävät huolta lehtimäkisistä leskistä. Nurmon seurakunnan naiset jakoivat villasukkia kivipurolaisille veteraaneille. henkilöjäseniksi. Lehtimäen osaston viimeinen sotainvalidi nukkui pois vuonna 2015. Jäljelle jääneet lesket siirrettiin tämän jälkeen piiriimme henkilöjäseniksi. Kiitos Jari ja Riitta Mäenpään aktiivisen otteen, toiminta Lehtimäellä ei kuitenkaan päättynyt. Palveluseteleillä apua tarjotaan vanhaan malliin, jäseniä muistetaan juhlapäivinä, yhdessä kahvitellaan, osallistutaan tilaisuuksiin ja tapahtumiin ja vietetään joulujuhlaa. Laskutusosoite vain vaihtuu osastosta piiriimme, näin se menee ja näin sen pitää mennä. Iso kiitos Jarille ja Riitalle esimerkillisestä työstä! Avustajatoiminta vuonna 2017 Vuosi on vierähtänyt vauhdilla, ja omalla kohdallani sain jo vuoden vaihtuessa viettää sotainvalidityössä mukana olemisen 1-vuotispäi- vää. Kulunut vuosi toi mukanaan paljon mielenkiintoisia haasteita ja uusia kokemuksia. Nyt katse on alkaneessa vuodessa ja mielenkiinnolla jäämmekin odottamaan mitä kaikkea vuodella 2017 on annet­ tavanaan. Sotainvalidien, sotaveteraanien sekä heidän puolisoidensa ja leskiensä kotiaputoiminta Etelä-Pohjanmaalla jatkuu edelleen, vaikkakin asiakaskunnan vähentyessä toimintamme on edelleen eräänlaisessa alasajovaiheessa. Piirissämme on vuoden 2017 aikana palkattuja työntekijöitä edelleen seitsemän, seitsemällä eri paikkakunnalla. Näiden alueiden lisäksi kotiaputoimintaa on järjestetty useilla muillakin paikkakunnilla ostamalla palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta. Tarkempia tietoja asuinpaikkakunnan tarjolla olevista kotiapupalveluista voi tiedustella oman sotainvalidiosaston yhteyshenkilöltä, allekirjoittaneelta, tai klikkaamalla piirimme nettisivuille. Palveluita käyttäviä asiakkai- ta, veteraanit mukaan lukien, piirimme alueella on edelleen yli 300, mutta toiminnan parhaan mahdollisen jatkon turvaamiseksi ja työntekijöidemme työllistymisen takaamiseksi tarvetta on saada jatkuvasti lisää asiakkaita. Niin pitkään kuin alueella on asiakkaita riittävästi, avustajan palkkaaminen on kannattavaa ja ylipäätään mahdollista. Palkkaamalla työntekijät itse pystymme parhaalla mahdollisella tavalla varmistamaan työn jatkuvuuden ja laadun. Nyt siis sana kiertämään edullisista kotiapupalveluistamme, jotka haluamme tarjota jäsenillemme tavoitteena helpottaa arjen askareita ja näin myös omalta osaltaan tukien itsenäistä kotona asumista mahdollisimman pitkään! Minna-Maija Juhlaisaa vuotta teille kaikille! MH

Keski-Pohjanmaa KESKI-POHJANMAA Kitinkuja 2, 69100 Kannus Puh. 044 304 2669 Kuulumisia KeskiPohjanmaan piiriltä Uuden vuoden myötä Keski-Pohjanmaan piiri on saanut uusia henkilöjäseniä purkautuneista osastoista. Organisaatiossa tapahtuvista muutoksista huolimatta toteutamme edelleen koko Veljesliiton toiminta-ajatusta jäsenten huolenpidosta. Vuosikokousta varten on hyvä muistuttaa piirin säännöistä, joiden mukaan piirin henkilöjäsenillä ja osastojen edustajilla on vuosikokouksessa kullakin yksi ääni. Muilla jäsenillä on kokouksessa läsnäolo- ja puheoikeus. Olette lämpimästi tervetulleita kokoustamaan, tapaamaan tuttuja sekä ruokailemaan yhdessä kokouksen jälkeen. Sotainvalidien Veljesliiton Keski-Pohjanmaan piiri ry:n sääntömääräinen VUOSIKOKOUS Kitinkannuksessa ti 28.3.2017 klo 10.30. Kahvit alkaen klo 9.30. Tervetuloa! Pienoislippu Kalevi Raumalle Kaustisen Salonkylässä asuva Kalevi Rauma vastaanotti 30.11.2016 Sotainvalidien Veljesliiton pienoislipun vapaudenristin tunnuksin ja nauhoin. Se on liiton korkein huomionosoitus. Huomionosoituksen kävivät Kalevi Raumalle luovuttamassa sotainvalidipiirin varapuheenjohtaja Veikko Junttila Nivalasta ja toiminnanjohtaja Marja-Liisa Kattilakoski. Kaustisen yhdistystä edustivat puheenjohtaja Rauno Känsäkoski ja sihteeri Erkki Puumala. Kalevi Rauma oli vielä alaikäinen, kun hänet määrättiin palvelukseen vuonna 1943. Kirkkoherralle oli tullut yhden vuoden virhe Kalevin iässä, mutta virhe havaittiin vasta Äänislinnassa. Kalevi ei enää sotareissua keskeyttänyt. Hän osallistui Kannaksen torjuntataisteluihin ja rauhanteon jälkeen hänet lähetettiin pohjoiseen häätä- mään entisiä aseveljiä pois Lapista. Joukko-osasto suunnisti Muhokselta Pudasjärvelle ja edelleen kohti pohjoista. Kalevi Rauma haavoittui Ranualla lokakuussa 1944. Siitä lähtien hän on kantanut mukanaan sekä sotavammoja että sirpaleita. Edelleen niitä on kehossa, vaikka sirpaleita on vuosikymmenien aikana poimittu poiskin. Vammat haittaavat pahoin liikkumista, mutta asenne on valoisa ja kesän sairastelujen jälkeen kuntokin on taas menossa parempaan päin. Kalevi Rauma asuu puolisonsa Ruutin kansa omakotitalossa. Pariskunnan arki sujuu askareiden merkeissä. Ruut Rauma sanoo, että iän myötä on entistä tarkemmin seurattava, minkälaista ruokaa laitetaan. Aina ei ole niin ollut. Kalevi Rauma muistelee kuinka jatkosodan aikana hän oli saanut ammutuksi kaksi lammasta, mutta ennen kuin hän oli erään perholaisen kaverinsa kanssa päässyt lampaita hakemaan, ne olivatkin kadonneet. Kävi ilmi, että lähistöllä reservissä olleen joukko-osaston vääpeli oli ottanut lampaat puolustusvoimien käyttöön ja kun kaksikko meni lampaita kyselemään, heille sanottiin, että ne ovat tuolla kenttäkeittiössä juuri kiehumassa. – Nälkä oli kova ja hyvältä maistui lihakeitto pitkästä aikaa, muisteli Kalevi Rauma. Ruokaan liittyi Kalevin toinenkin muistikuva jatkosodan ajalta. Samassa joukko-osastossa palveli Salon Väinö, hänkin Salonkylästä. Väinölle oli tullut kotoa paketti, jossa oli voita. Oli sopivasti syyskesä ja lähistöllä perunamaa. Sieltä käytiin salaa keräämässä taskut täyteen perunoita ja laitettiin ne kiehumaan. Epäilemättä hyvältä maistuivat. Kuva ja teksti: Mauri Aho Kuulumisia Linnan juhlista Keski-Pohjanmaan vanhin sotainvalidi Johannes Pietikäinen täyttää helmikuussa 2017 jo 104 vuotta. Hänellä oli kunnia olla niiden sotainvalidien joukossa, jotka saivat kutsun saapua tasavallan presidentin perinteiselle itsenäisyyspäivän vastaanotolle presidentinlinnaan joulukuun 6.päivänä 2016. Kutsu tuli jo marraskuun puolella. Kun tytär Elsa Pietikäinen lähti saattajaksi, päätti Johannes Pietikäinen korkeasta iästä huolimatta osallistua tähän tapahtumaan. Monta kertaa hän oli television kautta juhlaa seurannut, mutta tällä ker- Piirit toimivat 33 Kalevi Rauma sai liiton korkeimman huomion­ osoituksen. 103-vuotias Johannes Pietikäinen Haapajärveltä oli linnankutsujen iäkkäin kunniavieras. Hänellä oli saattajana mukana tytär Elsa Pietikäinen. taa osallistuminen oli toisenlainen. Kävimme Keski-Pohjanmaan sotainvalidipiirin puheenjohtajan Esko Hirviniemen kanssa heti Helsingin reissun jälkeen kuulostelemassa maakunnan vanhimman sotainvalidin tuntoja ja tunnelmia. Pietikäinen itse on korkeasta iästä huolimatta vielä aktiivisesti mukana järjestötyössä ja on mm. Haapajärven Sotainvalidien johtokunnassa. – Mukava siellä linnanjuhlassa oli käydä.  Kohteliaita olivat ja ohjaus oli hyvä, sanoi Johannes Pietikäinen, joka tiettävästi oli vanhin linnan juhlien vieraista. Yli 100-vuotiaita oli useampia eri puolilta maata.  – Presidentin kädenpuristus oli luja, sanoi Johannes Pietikäinen, joka kättelyjen jälkeen ohjattiin veteraaneille varattuihin tiloihin. Saattajana oli tytär Elsa Pietikäinen – Siellä siten odoteltiin ja katsottiin huoneessa olevasta isosta kuvaruudusta vastaanoton sujumista. – Kaikki oli myönteistä, koko juhla, sanoi Johannes Pietikäinen. – Kaikki pelasi ja sitä kuuluisaa booliakin maistoin. Se oli hyvää. Kaipasin suolaista suuhunpantavaa ja sitä myös saatiin, Kaikkea sai niin paljon kuin halusi. – Sitä kaiken nähdyn jälkeen on taas tullut muistelluksi mennyttä, sanoi Pietikäinen. Muistot palasivat lapsuuteen. Hän sanoi olleensa lapsena kerta kaikkiaan ujo. Lukemaan hän sanoi oppineensa veljensä koulukirjoista. Kirjoittamaankin hän oli opetellut varhain ja käsialaa näytettiin muille mallina. Hän oli kuudentoista vanha ja varsin ujo, kun hänet pestattiin nuorisoseuran näytelmään sulhaspojan rooliin. Sen myötä meni se ujous. Johannes Pietikäinen muisteli omaa elämäntaivaltaan ja sanoi saaneensa monta kertaa todeta, että paljon on pitkän iän aikana saanut nähdä ja kokea. Itsenäisyyspäivän vastaanottoon kutsumiselle presidentinlinnaan sotaveteraani ja sotainvalidi Johannes Pietikäinen sanoi antavansa suuren arvon. Itsenäisyys on suuri asia Suomelle ja suomalaisille. Linnan juhlissa toinen yli 100vuotias keskipohjalainen juhlija oli sotainvalidi Uuno Möttönen Perhosta. Hänelle tilaisuus jäi mieleen arvovaltaisena ja ikimuistoisena, johon pääsi mukaan vain pieni joukko. Presidentti Niinistöstä Uuno totesi, että tämä arvostaa ja huomioi veteraaneja. Juhlassa Uuno sai huomiota henkilökohtaisestikin, kun presidentti vaihtoi ajatuksia hänen kanssaan. Kutsu juhlaan tuli myös perholaiselle sotainvalidi Aarne Kalliokoskelle, joka yllättyi kohdalle tulleesta poikkeuksellisesta huomiosta. Juhlavalmisteluihin kuului vaatteiden hankinta Kokkolasta. Koska Taimi-vaimo ei päässyt mukaan juhlaan, saattajaksi lähti Aarnen poika, joka huolehti matkajärjestelyistä ja helpotti siten tilaisuuteen osallistumista. Juhlassa kaikki oli suurta. Aarnen mukaan veteraaneista huolehdittiin juhlissa hyvin, kättelyt sujuivat mallikkaasti ja kahvitilaisuus oli mieluisa rouva Jenni Haukion seurassa. Aarnen mieleen jäi rouva Haukion laaja asiaosaaminen veteraanien esittämiin kysymyksiin ja tyylikäs esiintyminen pukeutumista myöten. Aarne sanoo muistavansa reissun niin kauan kuin muistia riittää. Teksti: Ilmari Luhtasela ja Marja-Liisa Kattilakoski

34 Piirit toimivat Pohjois-Karjala POHJOIS-KARJALA Kirkkokatu 11, 80100 Joensuu Puh. 040 536 7537 Professori Veijo Saloheimolle korkea kunniamerkki Vapaudenristin Ritarikunta on myöntänyt Pohjois-Karjalan piirin piirihallituksen jäsenelle, FT, professori Veijo Saloheimolle 2. luokan Vapaudenristin. Suomen vanhimman ritarikunnan, Vapaudenristin Ritarikunnan historia liittyy Suomen itsenäistymiseen. Vapaudenristi ja vapaudenmitali on perustettu Suomen Senaatin päätöksellä 4.3.1918 kenraali C.G. Mannerheimin aloitteesta. Taiteilija Akseli Gallen-Kallela sai tehtäväkseen suunnitella ritarikunnan kunniamerkit. Rauhanajan vapaudenristissä on keltainen nauha ja sodanajan ristissä punainen nauha. Tasavallan presidentti, Suomen Marsalkka C.G.E. Mannerheim vahvisti vapaudenristin ritarikunnan ohjesäännön asetuksella 18.8.1944, joka on yhä voimassa. Vapaudenristin Ritarikunnan suurmestarina on Tasavallan presidentti, jolla yksin on oikeus kunniamerkkien antamiseen. Veijo Saloheimon lisäksi 2. luokan Vapaudenristin 6.12.2016 sai vain neljä muuta henkilöä koko maassa. Pitkä sarka maanpuolustustyössä Veijo Saloheimon maanpuolustustyö on alkanut jo vuonna 1939 Tohmajärven Suojeluskunnassa ja Tohmajärven sotilaspoikajaoston johtajana vuosina 1942 ja 1943. Saloheimo haavoittui Hiisjärvellä 1944 pommin sirpaleesta oikeaan sääreen. Hän on mm. Joensuun Reserviupseerit ry:n kunniapuheenjohtaja, toiminut JR 9 Killan historiatoimikunnassa, Kalpa-juhlatoimikunnassa ja JR 9 perinnetoimikunnassa. Sotainvalidityöhön hän on tullut mukaan vuonna 1990 ja on tällä hetkellä Joensuun osaston varapuheenjohtaja ja P-K:n piirin piirihallituksen jäsen. Veijo Saloheimon ollessa estynyt osallistumaan Säätytalolla Helsingissä pidettävään luovutustilaisuuteen, kunniamerkin kiinnitti hänen rintaansa P-K:n Aluetoimiston päällikkö, eversti Asko Valta Aluetoimistossa järjestetyssä tilaisuudessa. Piirin ja osastojen lämpimät onnittelut korkeasta kunniamerkistä. Onnittelemme Kunniapuheenjohtaja Jouko Hälvä 80 vuotta Piirin kunniapuheenjohtaja, Eversti Jouko Hälvä täytti 10.2. 80 vuotta. Pohjois-Karjalan piirin puheenjohtajana hän toimi vuosina 1998– 2007, jonka jälkeen hänet kutsuttiin piirin kunniapuheenjohtajaksi. Veljesliiton liittovaltuustoon hän on kuulunut vuodesta 1998 lähtien. Hän toimii myös Suomen Seniorikodit ry:n johtokunnassa. Maanpuolustus elämäntyönä Elämäntyönsä Jouko Hälvä on tehnyt puolustusvoimien palveluksessa, viimeksi Pohjois-Karjalan Sotilasläänin komentajana, josta hän siirtyi reserviin. Kunniapuheenjohtaja on piirin ja osastojen vahva tuki, sillä sota­ invalidien, puolisoiden ja leskien hyvinvointi on hänelle tärkeä asia. Sotilaana ja sodankäynnin asiantuntijana sekä Suomen historian hyvin tuntevana henkilönä hän tietää mitä sota-ajan sukupolvi on joutunut kokemaan ja kestämään niin henkilökohtaisesti kuin kansakuntanakin ja osaa arvostaa niitä dollisuus kuulla hänen vaikuttavia tulkintojaan eri taiteilijoiden teoksista. Terhi-puoliso tukee häntä lukuisissa luottamustoimissa. Yhteistä aikaa vietetään lasten ja lastenlasten kanssa ja osallistutaan heidän harrastuksiin. Matkailu, teatteri ja ooppera ovat mieluisia kulttuuriEversti elämyksiä. Tekstiilitaiteilijapuoliso Asko Valta ja Terhi kokkaa hyviä aterioita, joita professori Veijo Saloheimo. siivitetään hyvällä viinillä, sillä TerKuva: Puolustus- hi on viinien asiantuntija. Ansioistaan sotainvalidityössä voimat Jouko Hälvälle on myönnetty mm. Sotainvalidien ansioristi sekä liiton pienoislippu vapaudenristin tunnuksella ja nauhalla, joka on liiton korkein huomionosoitus. Suomen Leijonan komentajamerkin lisäksi hänelle on myönnetty lukuisia kunnia- ja ansiomerkkejä. Piirin ja osastojen lämpimät onnittelut! Halutessanne onnitella Joukoa, hän pyytää kukkien ja lahjojen sijasta kartuttamaan P-K:n piirin huoltotiliä: Nordea FI37 1795 3000 0060 57 merkillä ”Jouko 80v.” Piirin kunniapuheenjohtaja Jouko Hälvä tunnetaan hyvänä puheen pitäjänä. uhrauksia, joita he ovat joutuneet tekemään sekä sitä periksi antamattomuutta, jolla he ovat rakentaneet hyvinvointiyhteiskunnan tuleville sukupolville. Monipuolinen toimija Jouko Hälvä on armoitettu puhuja: hän tuo asioita esille selkeästi, ilmeikkäästi ja kuuluvasti. Hän onkin toivottu juhlapuhuja moniin eri tilaisuuksiin. Tiedotusvälineissä hän ottaa julkisesti kantaa sotainvalidi- ja maanpuolustusasioissa ja pyrkii näin vaikuttamaan yleiseen keskusteluun ja asioiden etenemiseen. Tiukan ja täsmällisen sotilaan lisäksi olemme saaneet tutustua myös hänen taiteelliseen puoleensa, sillä meillä on ollut mah- Tekstit: Tuulikki Leinonen Piirin vuosikokous­ juhla ja kokous Piirin vuosikokousjuhla ja Salomaa-Säätiön yhteinen vuosijuhla pidetään 29.3.2017 Itä-Suomen yliopiston Carelia-salissa teemalla: ”Suomi 100, yhteinen kokemus” (kellonaika kutsussa) Piirin vuosikokous pidetään 31.3. (aika ja paikka kutsussa) Uusi palveluneuvoja Pohjois-Karjalan Vetreassa palveluneuvoja on vaihtunut. Tehtävää on 1.1.2017 alkaen hoitanut Merja Kuismin, p. 040 136 0717. merja.kuismin@vetrea.fi Muistamme Tilintarkastaja Kyösti Sinkkonen Piirin pitkäaikainen HTM tilintarkastaja Kyösti Sinkkonen on saanut iäisyyskutsun 13.1.2017. Muistam- me Kyöstin tarkkana tilimiehenä ja suurena isänmaan ystävänä. Sotainvalidit, puolisot ja lesket saivat hänen varauksettoman arvostuksensa. Kyösti Sinkkonen antoi tilintarkastukset piirille lahjoituksena, myöhemmin myös Joensuun osastolle. Palkkiosta kysyttäessä vastaus oli aina sama: ”Haluan edelleenkin omalta osaltani maksaa kunniavelkaa sotainvalideille.” Anja-puoliso, lapset ja lapsenlapset olivat Kyöstin elämän tärkeimmät henkilöt. Koko perhe lensi usein heidän lentäjäpoikansa kyydissä ulkomaille viettämään yhteistä aikaa etelän lämmössä. Vaikka Kyösti Sinkkonen oli auktoriteetti, häntä oli helppo lähestyä ja hän oli aina valmis pohtimaan asioita yhdessä ja antamaan ohjeita taloushallintoon liittyvissä asioissa. Elämäntyönsä hän teki Stora-Enson Veitsiluodossa sekä Rauma-Repolan palveluksessa, reserviin hän jäi talouspäällikön tehtävistä. Hänelle oli myönnetty Veljesliiton standaari. Hyvän yhteistyökumppanin ja ystävän muistoa kunnioittaen! Omaisille jaksamista suuressa surussanne.

Pohjois-Pohjanmaa Piirit toimivat 35 POHJOIS-POHJANMAA Isokatu 5, 90100 Oulu Puh. 045 182 4484 / 044 479 4797 Piirin toimintaa Osastot purkautuivat vuonna 2015 ja koko viime vuoden olemme toimineet muuttuneessa piirissä. Piiri on tehnyt Veljesliiton ohjeistuksen mukaisia linjauksia tukien jakamisessa. Kyläosastot ovat toimineet tahoillaan ja järjestäneet jäsenilleen teatteriesityksiä, virkistys- toimintaa, joulujuhlia sekä pienimuotoisia kahvihetkiä. Näin nämä tapahtumat ovat pysyneet omilla paikkakunnilla ja ovat olleet lähellä jäseniämme. Kyläosastojen yhdyshenkilöiden ja tukihenkilöiden toiminta on ollut tehokasta. Asiat ovat hoituneet paikallistasolla, kuten olimme sopineetkin. Jatkamme tuloksekasta yhteistyötä tänäkin vuonna. Piirihallitus kiittää aktiivisia jäseniämme. Juhlistaaksemme Suomi 100 -juhlavuotta piirin tavoitteena on käydä tänä vuonna tervehdyskäynnillä jokaisen jäsenemme luona. Tukihenkilöt yhdessä piirihallituksen jäsenten kanssa hoitavat tervehdyskäynnit. Pidämme vuosikokouksen jälkeen yhteisen neuvotteluhetken. Piiritoimistolta olemme olleet yhteyksissä kuntiin, jotta kaikille sotainvalidi-jäsenillemme tarjottavat palvelut saatetaan ajan tasalle. Lisäksi viranhaltijoille on järjestetty koulutusta uusista etuisuuksista ja heidän kanssaan asiat ovat sujuneet joustavasti. E. Vikström Piirin tulevia tapahtumia Sotainvalidien Veljesliiton PohjoisPohjanmaan piiri ry:n vuosiko­ kous: 21.3.2017 klo 9.00 Radisson Blu Hotel, Oulu. Kokouslounaan jälkeen päivä jatkuu kyläosastojen yhteisellä neuvotteluiltapäivällä. Kutsumme kaikki kyläosastojen yhdyshenkilöt neuvotteluiltapäi­ vään 21.3.2017 klo 13.15 Radisson Blu Hotel. 19.4. Piirin liikuntapäivä Tauko­ kankaalla Oulaisissa. Kuvassa Veljeskodilta saapuneet joulujuhlavieraat. Kuva E.Vikström Esko Kantola esittelee puheenjohtajan nuijaa uudessa paikassa. vas. Jussi Koskelainen ja Enni Nättinen, keskellä Kyllikki ja Matti Hietala, sekä oik. Esko Kantola. Molemmat kuvat ottanut Kirsi Junttila. Onnittelemme Jouko Korhonen 95 vuotta Piirihallituksen jäsen Jouko Korhonen täytti joulukuussa 95 vuotta. Hän on toiminut piirihallituksen varapuheenjohtajana ja työ­ valiokunnassa sotainvalidien erityisasiantuntijana. Sitä ennen hän on toiminut aktiivisesti Oulun seudun sotainvalidiosastossa johtokunnan jäsenenä. Oulun osaston perustamisesta lähtien hän on ollut mukana erilaisissa toimikunnissa. Pääosin liikunta- ja virkistystoimikunnissa, ja erityisesti hän on ollut urheilutoiminnassa ihan alusta lähtien. Sodan aikainen toiminta kaukopartiomiehenä on jättänyt muistot, jotka muistuttavat päivittäin menneistä ajoista. Elämäntyönsä Jouko Korhonen teki metsäalalla. Hän valmistui metsänhoitajaksi vuonna 1948. Metsäpäälliköksi hänet nimitettiin 1969 Toppila Oy:ssä, työ jatkui 1974 fuusion myötä Kajaani yhtiössä. Saavuimme talvi-illan hämärtyessä juhlapaikalle onnittelemaan 95 vuotta täyttävää virkeää sotainvalidi-jäsentämme. Syntymäpäiväjuhlan tunnelma oli lämminhenkinen ja valoisa. Lämpimät Onnittelut! Perinne siirtyi Siikajoella Siikajoen kunnan itsenäisyyspäivän juhlassa 6.12.2016 Ruukin uudessa koulukeskuksessa siirrettiin perintöä nuorille. Kun Sotainvalidien Veljesliiton Ruukin osaston toiminta lakkasi vuoden 2015 lopulla niin osaston johtokunta teki päätöksen, että osaston puheenjohtajan nuija saatesanojen kera kehystetään tauluksi ja luovutetaan rakenteilla olevalle Ruukin uudelle koulukeskukselle. Uusi koulukeskus otettiin käyttöön elokuussa 2016. Koulukeskus käsittää ikäluokat esikoulusta peruskoulun ala- ja yläasteelle sekä lukion. Ajatuksena oli, että koulukeskuksen tiloissa taulu saatesanoineen on muistuttamassa nykyisille ja tuleville sukupolville isänmaamme kohtalon vuosista ja siitä kuinka sotainvalidit vammoistaan huolimatta ovat halunneet olla täysivaltaisia kansalaisia ja tehdä työtä isänmaan ja kotiseudun hyväksi. Saatesanoissa nousee esille myös vapaan isänmaan merkitys ja se, että muistammeko olla tästä kiitollisia muistaen koko veteraanisukupolvea. Koulun rehtori Juha Vaara lupasi sijoittaa taulun koulun tiloihin sellaiselle paikalle, että se huomataan. Kun taulun luovutus oli yksi itse­näisyyspäivän juhlan ohjelmanumero, niin se selvästi puhutteli juhlayleisön tunteita ja sisintä. Juhlan jälkeen tuli paljon myönteistä palautetta. Ihmiset pitivät tärkeänä, että perinnettä siirretään näkyvästi ja kuuluvasti nuoremmille. Osaston viimeisen puheenjohtajan Esko Kantolan alustuspuheenvuoron jälkeen, ja avustuksella taulun koululle luovuttivat 97-vuotias sotainvalidi Matti Hietala ja hänen 94-vuotias puolisonsa Kyllikki Hietala. Taulua vastaanottamassa olivat Siikajoen kunnan vaikuttajanuorista Enni Nättinen ja Jussi Koskelainen. Teksti: Esko Kantola Kuvat: Kirsi Junttila E. Vikström Toimiston aukioloajat: Ma klo 10–13 Ti klo 8–13 Ke klo 8–13 Piirihallitus muisti jäseniään merkkipäivänä. Vas. Sulo Lehto, Seija Ristimaa ja Pentti Jouppila. Kuva E. Vikström

36 Piirit toimivat KAINUU Seminaarinkatu 5, 87100 Kajaani Puh. 08 622 485 Valtakunnallinen itsenäisyyspäivän paraati Kajaanissa 2016 Sotkamolainen sotaveteraani, sota­ invalidi Heikki Mäntymaa, 92, seurasi itsenäisyyspäivänä valtakunnallista suurparaatia maavoimien komentajan kenraaliluutnantti Seppo Toivosen rinnalla. – Kutsuni paraatin vastaanottoon oli hieno huomionosoitus koko veteraanisukupolvelle, sillä meidän ohimarssimme Suomen historiassa on pian päättymässä. Heikki Mäntymaa on Sotainva­ li­dien Veljesliiton Kainuun piirin kunniapuheenjohtaja. Kersantti Mäntymaa toimi Kannaksen ja Lapin sodan taisteluissa pataljoonan komentajan lähettialiupseerina. Heikki Mäntymaa astui 17-vuotiaana vapaaehtoisena asepalveluun, joka vei hänet Uhtuan korpitaisteluihin sekä Karjalankannaksen suurtaisteluihin. Mäntymaa haavoittui kaksi kertaa Kannaksen suurtaisteluissa. Ensimmäisen haavoittumisen jälkeen Mäntymaa kykeni sitomisen jälkeen palaamaan tukikohtaan ja jatkamaan taiste- Kainuu lua. Toinen haavoittuminen oli vakavampi ja vei hänet Hämeenlinnan sotasairaalaan. Kahden viikon kuluttua toivuttuaan Mäntymaa palasi rintamalle omaan komppaniaansa. Taisteluiden rajuutta kuvaa, että haavoittumisensa jälkeen täydennetyssä 200 miehen komppaniassa oli jäljellä vain 11 miestä, jotka eivät olleet kaatuneet tai haavoittuneet niin vakavasti, että olivat kyenneet palaamaan yksikköönsä. Myöhemmin Mäntymaan komppania siirrettiin Ihantalaan. Kolmannen kerran Mäntymaa haavoittui Lapin sodan aloittaneessa Tornion maihinnousussa. Eipä ihme, että mies ei ollut uskonut sodasta hengissä selviävänsä: Kun aselepo koitti, Mäntymaa oli Ihantalan Pyörökankaalla. – Totesimme sitten, uupumuksen asti taistelleena, että vieläkin selvisimme. Se oli ihme. Enää ei ajatellut itseään ja kuolemanpelkokin välillä väistyi. Sitä ajatteli niin, että jos vyöry menee yli, miten käy niille, jotka ovat takanamme. Mäntymaa sanoo, että hänen ikäpolvensa myöhäismurrosikä päättyi sotaan. Tavanomaiset unelmat saivat väistyä, ja tilalle nousi kaiken kattava, yhteinen unelma isänmaan pelastamisesta. – Se ei ollut meille käsky, vaan omantunnon vaatimus. Taistelukokemustensa ja sotasairaalassa näkemiensä aseveljien kohtaloiden myötä Mäntymaa lupasi rintamalla itselleen, että jos hän hengissä selviää, hän osoittaa kiitollisuutta ja pitää aina veljien puolta. Hän on lunastanut lupauksensa toimimalla koko elämänsä aktiivisesti sotainvalidityössä. Paraatia vastaanottamassa maavoimien komentaja kenraaliluutnantti Seppo Toivonen, sotainvalidi, Kainuun piirin kunniapuheenjohtaja Heikki Mäntymaa, Kajaanin kaupungin johtaja Jari Tolonen ja Lotta Aune-Leea Huotari. Kuva: Juha Neuvonen. Huomionosoituksia Tammisunnuntaina Tammisunnuntain juhlassa Kajaanin Mieslahdessa Vapaussodan Kainuun perinneyhdistyksen puheenjohtaja Seppo Kananen luovutti sotainvalidi Jaakko Huotarille Vapaussodan Perinneliiton Sinisen ristin. Sinisellä ristillä palkittiin myös Huotarin vasemmalla puolella oleva purkautuneen Sotainvalidien Veljesliiton Kajaanin osaston naisjaoston puheenjohtajana toiminut Kirsti Hellén, myös kuvassa olevat veteraanit Pekka Eskonpekka ja Aino Härkönen palkittiin Sinisellä ristillä. Vuosikokouksen kokouskutsu Sotainvalidien Veljesliiton Kainuun piiri ry kutsuu kaikki jäsenensä sääntömääräiseen vuosikokoukseen, joka pidetään Kajaanissa Linnantauksen seurakuntakeskuksessa, Kaplastie 2, 87250 Kajaani, perjantaina 23. päivänä maaliskuuta 2017 klo 10:45. Kahvitarjoilu klo 10:00 alkaen. Esillä sääntöjen 5. pykälässä määrätyt asiat. Kokouksessa on kullakin piirin varsinaisella jäsenellä ja puolisojäsenellä (puolisot ja lesket) yksi ääni, eikä valtakirjojen käyttö ole sallittua. Muilla jäsenillä on kokouksissa läsnäolo- ja puhe­oikeus, mutta ei äänioikeutta. Tervetuloa! Piirihallitus Muutoksia Kainuun Sote terveydenhuollon kuntayhtymän järjestämissä puolisojäsenten etuisuuksissa Olen aiempaan tapaan hakenut veteraanien tukipalvelut kaikille tukeen oikeutetuille puolisojäsenille Kainuun sote terveydenhuollon kuntayhtymästä. Veteraanitunnuksen omaavat puolisojäsenemme saavat 10 kpl 100 euron arvoisia palveluseteleitä käytettäväksi eri- laisiin avopalveluihin. Sotainvalidiveteraanien lesket saavat 9 kpl 45 euron arvoisia palveluseteleitä. Sotainvalidien avopalvelut Toimisto palvelee Vuoden 2017 alusta kaikki sotainvalidijäsenemme ovat olleet oikeutettuja Kainuun sote tai Oulunkaaren terveydenhuollon kuntayhtymän järjestämiin Valtiokonttorin kustantamiin avopalveluihin. Palveluneuvojat ovat olleet yhteydessä kaikkiin jäseniin palveluiden järjestämiseksi, tarpeiden muuttuessa tai halutessasi lisätietoa saatavissa olevista palveluista ole yhteydessä palveluneuvojiin tai minuun. Leskikuntoutus Vuoden 2017 alusta kaikki vähintään 30 % sotainvalidien lesket voivat hakea kuntoutusta. Kainuun piirin toimiston päivystysajat ovat tiistaisin ja torstaisin 8.30–12. Perjantai on pääsääntöisesti vapaapäiväni. Muina aikoina tapaan ja autan jäseniä kotikäynneillä sekä yksin, että yhdessä tukijäsenten kanssa. Soita ja sovi tapaaminen. Olen aina tavoitettavissa numeroista 08 622 485 ja 050 372 5417. Hyvää alkanutta Suomen satavuotisjuhlavuotta toivottaen! Juha Huttunen toiminnanjohtaja

Lappi Piirit toimivat 37 LAPPI Ruokasenkatu 8 A, 96200 Rovaniemi Puh. 016 221 687 ”Vaienneet voittajat” Puheenjohtaja Jouko Lahdenperä innosti äänitteen tekemiseen. Julkistamistilaisuudessa Rovaniemen veljeskodissa emäntänä toimi johtaja Eija Räihä. Lappian ammattiopistossa äänitteen valvojana toimi lehtori Timo Kuusisto. Lapin piirin toiminnan­ johtaja Veijo Kyllönen huolehtii CD:n käytännön asioista. – Yrjö Jylhän runot ja Jorma Savukosken jykevä lausunta Lapin sotainvalidien ja -veteraanien juhlatilaisuuksissa viime vuosina toivottuna ja odotettuna ohjelmanumerona on säilynyt Jorma Savukosken runoesitys. Useimmiten hän on välittänyt koskettavan ja sykähdyttävän viestin Yrjö Jylhän runoin. Jorma Savukosken ääni jää elämään vaikuttavalla tavalla hänen CD-äänitteen välityksellä. Sen nimeksi hän on valinnut Yrjö Jylhän koskettavan runon, Vaienneet voittajat. Se on saanut äänitteessä myös ykköspaikan. Runon tekijä ja myös sen lausuja ilmaisee syvällä vakaumuksella ja jykevällä rintaäänellä. Te ette turhaan taistelleet, te ette turhaan kaatuneet, te saitte suurimman voiton. Te voititte veljen veljelleen, te löysitte kansan eksyneen, te airueet aamunkoiton. Sota merkitsi Jorma Savukoskelle kodin ja kotiseudun jättämistä. ”Hyvästi Kirvesmäki”, Jylhän sanoin. Jorma lähti 18-vuotiaana isänmaan palvelukseen Petsamon Salmijärveltä. Koti oli aivan lähellä Nikkeliä, jonka malmivarat olivat arvokkaat ja vihollisen himoitsemat. Kotipitäjän satama Liinahamarissa avasi tavoitellun väylän valtamerille. Palvelus idän rintamalla Koikarissa ja Vuosalmella osoitti sodan vaarat ja haavat. Ryhmänjohtajana Jorma Savukoski loukkaantui ja haavoittui. Sotasairaalat tulivat tutuksi, ensin Äänislinnassa ja myöhemmin Uusikaupungissa ja Paimiossa. Rauhan tullessa oli sanottava ”Hyvästi Petsamo”. Siitä huolimatta Jylhän sanat nostattavat mielihyvän ja saavat huudahtamaan ”Te saitte suurimman voiton!” Sitä merkitsi itsenäisyyden ja vapauden säilyminen. Olisi passannut presidentillekin Jorma Savukoski sai kutsun itsenäisyyspäivän viettoon presidentinlinnaan. Lausuja oli varautunut välittämään myös presidenttipariskunnalle juhlapäivän sanoman Jylhän runolla. Valitettavasti siihen ei tullut luontevaa mahdollisuutta, niin kuin vuo- Jorma Savukoski toimii Sotainva­ lidien Lapin piirin hallituksen varapuheenjohtajana ja monipuolisena kulttuuripersoonana veteraanien joukossa. si aikaisemmin simolaiselle Armas Ilvolle. Ammattiopisto Lappian kulttuuriosaston opettaja Timo Kuusisto ylisti Savukosken virheetöntä muistia, nuorekasta jaksamista ja innoitusta äänityksessä. ”Paperia ei tarvittu eikä ääni vaiennut”, kertoi Kuusisto julkistamistilaisuudessa. Äänite on kunnianosoitus isänmaamme vapauden voittajille. Se on samalla velvoittava perinne veteraanien jälkipolvelle. Tuomaan ristit Matti Hulkon kädestä Pelkosenniemeläinen Matti Hulkko on valmistanut huikean määrän Tuomaan ristejä, jotka yleisimmin liittyvät joulun koristamiseen. ”Hyvä Tuomas joulun tuopi.” Sanonta on tuttu ja käypä. Pian 80-vuotias Matti on sukujuuriltaan koillislappilainen. Isänsä nousi Kemijärveltä jokea myöten Pelkosenniemelle, missä poika on myös suorittanut elämäntyönsä. Veteraanimatrikkelin valmistelutyön yhteydessä Matti havahtui palvelemaan veteraaniperinteen tallentamista sekä valokuvaajana että kirjoittajana. Vuosituhannen vaihteessa julkaistu kirja Pelkosenniemeläiset isänmaan puolustajina kertoo sanoin ja kuvin kairan väen selviytymistarinan. Matti Hulkko on parinkymmenen vuoden ajan virkeänä eläkeläisenä tallentanut kotiseudun mies- Hulkon kodissa pelkosenniemeläiset sotainvalidit ovat usein kokoontuneet, nauttineet emännän (oik.) tarjouksia ja ihailleet isännän (vas.) tuotteita. ten ja naisten elämäntarinoita. Sanottavansa hän on ilmaissut usein runon muodossa. Valokuvaus ei ole vain harrastus, vaan siinä hän on myös saanut tunnustusta ja palkintoja. Käden töitä on syntynyt moneen taidenäyttelyyn, yksityiseen ja yhteiseen. Häneltä käyttää sekä suurempien puutöiden valmistaminen kuin myös ikoniseen tarkoitukseen Tuomaan ristit. Monen kodin seinällä puinen kello pitää aikataulussa. Kylän keskeisellä paikalla seisoo mainetta niittäneen veljenpojan puinen patsas. Matti Hulkko on toiminut vuosikymmeniä kotipitäjän sotainvalidien sihteerinä ja sen lisäksi viime vuosina myös puheenjohtajana. Sydämelliseen palveluun ovat liittyneet kotikäynnit jokaisessa veteraanikodissa ja vielä veljeskodissakin. Lapin piirin hallituksessa hän on palvellut ensin varajäsenenä ja nyttemmin varsinaisena koillis­ lappilaisten mandaatilla. Kirkkopäivät odottavat Lapissa järjestetään tänä vuonna kolmet alueelliset kirkkopäivät, jotka liittyvät Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaan ja uskonpuhdistuksen 500 vuoteen. Niiden teemana on sodan aikana usein kuultu huudahdus ”Tässä auttoi Herra”. Piskuinen tasavalta ei olisi säilyttänyt itsenäisyyttään ja vapauttaan ilman kuningasten ku- ninkaan, Jumalan apua. Tunnusvirtenä on Lutherin psalmin 46 sanoihin muotoilema ”Jumala ompi linnamme”. Kirkkopäivät sijoittuvat Lapin eri puolille. Tänä vuonna aloitetaan Kemijärvellä keskiviikkona 31.5. Päivä on vanhan ajan koulujen päättymispäivä ”Jo joutui armas ajatuksin”. Kemijärvellä ja myös Sodankylässä keskiviikkona 6.9. kirkkopäivän ohjelmaan osallistuvat koululaiset. Lasten ja isovanhempien yhteinen juhla sopii mainiosti itsenäisyysvuoden Yhdessäteemaan. Sama kruunaa kolmannen kirkkopäivän Tornionlaaksossa. Siellä keskiviikkona 14.6. juhla on Matarengissa, keskisen jokilaakson vanhassa emäseurakunnassa. Juhlaan kutsutaan myös Ruotsissa olevat veteraanit ja evakuoinnissa auttaneet. Kirkkopäivä alkaa jokaisella paikkakunnalla klo 11 viikkomessulla, joka päättyy seppelpartion lähettämiseen, klo 12.15 on ruokailu ja tuntia myöhemmin alkaa päiväjuhla. Kotimatkalle varustaudutaan lähtökahvein. Kemijärven kirkkopäivän yhdyshenkilönä on kappalainen ja luottamuspappi Aki Lautamo (p. 040  745 7467), Sodankylässä yhteyksistä vastaa kirkkoherra Hanna Kuusela (p. 0400 190 387) ja Matarengin juhlasta tiedottaa luottamuspappi Paavo Korteniemi (p. 0500 992 960). Tekstit: Paavo Korteniemi

Piirit toimivat 38 RUOTSI Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Puh. 00 46 8 648 1131 Suomen juhlavuosi näkyy Ruotsissakin Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuosi on alkanut melko vihreänä täällä Tukholmassa. Useissa paikoissa ympäri Ruotsia tullaan vuoden aikana huomioimaan tämä ainutlaatuinen tapahtuma eri tavoilla. Ruotsissa on lähes 700 000 henkilöä, jotka ovat ensimmäisen, toisen tai kolmannen sukupolven suomalaisia. Myös Ruotsin yhteiskunta tiedostaa hyvin suomalaisten osuuden hyvinvointivaltion rakentamisessa. Elokuun 24.–26. päivä Tukholmassa järjestetään kaupunki­ Ruotsi festivaalit Suomi 100 vuotta. Sotainvalidien Ruotsin piiri tulee myös huomioimaan ja muistamaan jäseniään. Ovathan he omalta osaltaan olleet yksi tärkeimmistä vaikuttajista, jotta Suomen juhla­ vuotta voidaan viettää. Piirin on tarkoitus kutsua Suomen Suurlähettiläs Matti Anttonen vierailulle toimitiloihimme talven aikana. Kuninkaallisen rahaston, Kungafondenin, kanssa on tarkoitus tiivistää yhteistyötä. Syyskeräys tuotti yli 51 000 kruunua Vuoden 2016 Syyskeräys tuotti vuoden loppuun mennessä 51 048 kruunua, josta suuret kiitokset kaikille lahjoittajille. Juhlavuoden 2017 tavoitteena on päästä keräyksessä 100 000 kruunuun. Kaikki taloudellinen apu on tärkeää piirille niin kuin myös Veljesliitolle. Olemmekin ryhtyneet toimenpiteisiin kustannusten vähentämiseksi toimiston osalta, koska vuosittain Veljesliitolta myönnetyt määrä­ rahat ovat jatkuvasti pienentyneet. Jäsenmäärämme oli vuodenvaihteessa 79 sotainvalidia, heistä vaikeavammaisia eli vähintään 30 %:n sotainvalideja 18. Heistä puolet ovat laitoshoidossa. Uusia sotainvalideja on löytynyt kuusi henkilöä. Kaikkiaan 60 sotainvalidia saa valtion maksaman lounaan (Rikskort) päivittäin. Puolisojäseniä piirissämme on 128 ja tukijäseniä 201 henkilöä. Jatkamme jäseniemme tukemista pienenevistä määrärahoista huolimatta mahdollisuuksiemme mukaan. Tulemme keskittymään siihen, mikä on piirin päätehtävä eli Suomen ja Ruotsin lakisääteisten oikeuksien saattaminen jäsenillemme. 24.2. vietetään Ruotsinsuomalaisten päivää ja onhan meillä oma lippukin. Päivä on Ruotsin Akate­mian almanakassa mutta se ei ole vielä virallinen liputuspäivä, tosin monet kunnat paikallisesti liputtavat. Muistakaa myös seurata Piirin kotisivua www.krigsinvaliderna. se. Sieltä löytyy paljon hyödyllistä tietoa ruotsiksi, suomeksi ja jopa englanniksi. Piirin vuosikokous pidetään 2017.03.31. toimistorakennuksessa osoitteessa Slakthusplan 3 Johanneshov, Globen. Ruotsinsuomalaisten päivää vietetään 24.2. Oma lippu on yhdistelmä molempien maiden omasta lipusta. Tukholmassa järjestetään kesällä kaupunkifestivaali 100-vuotiaan Suomen kunniaksi. AsMa Korjausavustuksia asuntoihin 2017 l Yleisillä vanhusten ja vammaisten korjausavustuksilla ei ole enää hakuaikaa vaan niitä voi hakea vuoden mittaan tarpeen ilmetessä. Korjausavustusta haetaan suoraan Asumisen rahoitusja kehittämiskeskus ARA:lta (www. ara.fi), eikä siis kunnan kautta niin kuin aiemmin. Korjausavustuksia voivat hakea yli 65-vuotiaat oman kotinsa muutostöihin, mutta hakijan on täytettävä asetettavat tulo- ja omaisuusrajat. Normaalisti korjausavustusta voi saada enintään 50 % korjausten kustannuksista, mutta erityisistä syistä avustus voi nousta 70 %:iin. Tukien tarkemmista ehdoista kannattaa soittaa Vanhustyön keskusliiton korjausneuvojille. Sotainvalidien asunnon muutostyöt Sotainvalidit voivat hakea erilaisten vammojen ja sairauksien edellyt­ tämiin asunnon muutostöihin ja apuvälineisiin Valtiokonttorilta rahoitusta. Näissä sotilasvammalain mukaisissa korvauksissa ei ole tulotai omaisuusrajoja. Valtiokonttori voi korvata kohtuulliset kulut ko- konaan. Korvauksen enimmäismäärä vuonna 2017 tehtyjen töiden osalta on 13 200 euroa. Laitoshoidon välttämiseksi tarpeellisten peruskorjausten kohdalla enimmäiskorvaus on 24 300 euroa. Korjausneuvojat avustavat hakemusten ja korjaussuunnitelmien tekemisessä. Korjausneuvontaa voi toki kysyä, Alue vaikka ei hakisikaan korjausavustuksia. Alta löydät kaikkien korjausneuvojien yhteystiedot palvelualueineen. Korjausneuvonta-asioissa auttaa myös korjausneuvonnan päällikkö Jukka Laakso, p. 040 5023 807. Vanhustyön Keskusliiton 15 alueellista korjausneuvojaa avustavat sotainvalideja, veteraaneja ja muita ikääntyneitä ihmisiä asunnossa tarvittavien muutostöiden kartoittamisessa, suunnittelussa ja korjausavustusten hakemisessa. Kysy lisätietoja alueesi korjausneuvojalta tai katso netistä osoitteesta www.vtkl.fi/korjausneuvonta l Korjausneuvoja Yhteystiedot Länsi-Uusimaa, Vantaa Timo Vänskä 050 449 3395 timo.vanska@vtkl.fi Itä-Uusimaa, Helsinki Pekka Martikainen 050 913 1452 pekka.martikainen@vtkl.fi Varsinais-Suomi Jani Malminen 0500 908 660 jani.malminen@vtkl.fi Pirkka-Häme Voitto Niska 0400 649 199 voitto.niska@vtkl.fi Päijät-Häme Kari Tahvanainen 0500 494 766 kari.tahvanainen@vtkl.fi E-Karjala, Kymenlaakso Pekka Hulkkonen 050 593 1277 pekka.hulkkonen@vtkl.fi Satakunta Tiina Toivonen 0400 852 727 tiina.toivonen@tetconsulting.fi Suur-Savo Ismo Kortman 0500 651 737 ismo.kortman@vtkl.fi Pohjois-Karjala Lauri Takkunen 050 540 7035 lauri.takkunen@vtkl.fi P-Pohjanmaa, Kainuu Tapio Karhu 040 516 6738 tapio.karhu@vtkl.fi E-Pohjanmaa, Pohjanmaa Harri Hietikko 0400 260 962 harri.hietikko@vtkl.fi Pohjois-Savo Pentti Heikkinen 0400 371 586 pentti.heikkinen@vtkl.fi Sisä-Suomi Jukka Lampi 0400 162 494 jukka.lampi@vtkl.fi Lappi Ari Viippola 050 590 3637 ari.viippola@vtkl.fi Meri-Lappi Teuvo Junes 040 557 2550 teuvo.junes@vtkl.fi

39 Sotavuosien yhteishenki jatkuu Ilomantsissa l Kolmen ilomantsilaisen veteraaniyhdis­ tyksen kustantama teos Teidän nyt vuoronne on, kertoo Ilomantsin sotahistoriasta, sodan jälkeisestä veteraanien järjestötyöstä ja jälleenrakentamisesta Ilomantsissa. Kirjan on kirjoittanut ilomantsilainen Jorma Ikonen. Alkuosassa kuvataan itsenäisyytemme aika­ kautta 1917, jolloin Ilomantsissa käydyt tais­ telut olivat vähäisiä, mutta muualla maassam­ me käytyihin taisteluihin osallistuttiin run­ sain joukoin. Talvisodan raakuuden Ilomant­ si koki sodan ensimmäisestä päivästä alkaen. Raskaan rauhan ehdoissa Ilomantsi menetti kolmanneksen pinta-alastaan ja punakynällä karttoihin vedetty rajalinja vaihteli tulkitsijan mukaan jopa kolme kilometriä. Jatkosota oli ilomantsilaisille erittäin raskas ja kulminoitui oman Ilomantsin alueen suurtaisteluun. lisäksi osallistua Ilomantsin jälleenrakenta­ miseen erityisesti kunnallisessa päätöksente­ ossa. Kirjassa kuvataan kolmen veteraanijär­ jestön yhteenlaskettua 175 vuoden toimin­ ta-aikaa yhdessä ja erikseen sekä naisjärjestö­ jen arvokasta toimintaa. Kevyempää kerron­ taa ovat järjestöjen sodanjälkeiset tapahtumat kokouksineen, tapahtumineen ja matkoineen. Poikkeuksellista järjestöjen yhteenkuuluvuut­ ta kuvaa hyvin se, että ne olivat yhteistuumin ajamassa maamme eri veteraanijärjestöjen yhdistymistä, joskin siihen ei vielä ole ollut valtiollista valmiutta. Otteita kirjeistä ja sotapäiväkirjoista Kirjan henkilöhistoria kertoo ilomantsilaisista, joista osa joutui lähtemään sodan jaloista jo­ pa kolmelle evakkomatkalle. Teos sisältää mm. sotilaan päiväkirjakuvauksen ilomantsilaisten evakkoon lähdöstä talvisodan syttyessä, kuin­ ka omat kodit pantiin palaamaan ja vauhkoon­ tunutta karjaa koottiin lähiseutujen metsistä. Sodanjälkeistä elämää voidaan tulkita yh­ tenäisyyden ajaksi. Kolme veteraanijärjestöä, Ilomantsin sotaveteraanit, Sotainvalidit ja Rin­ tamaveteraanit työskentelivät yhteisvoimin ja vapaaehtoisesti auttaakseen vielä itseään vai­ keammassa tilassa olevia veteraaniveljiä ja -sisaria. Myöskään naisten uhrauksia ja saavu­ tuksia ei kirjan sivuilta ole unohdettu. Kirjan yleissisältöä on herkällä tavalla sävytet­ ty suorilla, eri asiakirjoista otetuilla lainauk­ silla. Otteita on otettu sotakirjeistä, -päiväkir­ joista ja eri tilaisuuksissa pidetyistä puheista ja kuvauksista. Kirjassa on kerrottu myös viiden sodan käyneen ilomantsilaisen elämänkerta, joukossa mm. tanskalaisessa sotasairaalassa kuolleen lotta Hanna Ikosen ja ilomantsilaisen Mannerheim-ristin ritarin Onni Määt­täsen elämänkaaret. Kirjan kuvituksesta on pää­ osin vastannut ilomantsilainen Matti Kallio. 192-sivuisen teoksen lopussa olevan lähde­ aineiston laajuus ja henkilöhakemistoon kir­ jatut yli 500 nimeä kertovat kirjoittajan huolel­ lisesta paneutumisesta teoksen tausta-aineis­ toon. Kirja on kerronnaltaan sujuvaa ja auko­ tonta ja näin myös lukijansa mukaan tempaa­ vaa. Kirjaa on saatavilla Ilomantsin kirjakau­ pasta, p. 013 881 844. l Yhteinen veteraanityö Teksti: Risto Alanko Evakko Veteraanityö jatkuu edelleen laajalla rinta­ malla. Veteraanit ovat jaksaneet järjestötyönsä Kirjaesittely Suomi pelastui Saksan avulla ja avusta Marja-Liisa Hentilä – Seppo Hentilä Saksalainen Suomi 1918. Kustannusyhtiö Siltala. 432 s. Marja-Liisa ja Seppo Hentilän kirjan teemana on toteamus, että ”Suomi pelastui ensin Sak­ san avulla ja sitten sen avulta”. Saksan keisari­ kunta ei tullut keväällä 1918 auttamaan juuri itsenäistynyttä Suomea hyvää hyvyyttään, vaan lähinnä omien intressiensä vuoksi. Mannerheim vastusti aluksi jyrkästi Saksan sotilaallista apua, mutta myöntyi siihen, kun­ han ylipäällikkyys säilyisi hänellä myös saksa­ laisiin joukkoihin. Marski uskoi valkoisen ar­ meijan pystyvän yksinkin lyömään punaiset ja heitä tukevat venäläiset sotilaat. Saksalais­ ten nopeasti suorittama Etelä-Suomen valloi­ tus punaisilta lyhensi sotaa ja ennen kaikkea vähensi valkoisen osapuolen kärsimyksiä. Ilmeisesti tämä oli myös punaisten kannal­ ta parempi vaihtoehto ainakin siinä mielessä, että saksalaiset kohtelivat punaisia periaatteessa sotavankeina, ei kapinallisina kuten valkoiset. Saksalaisten sotilaallisena intressinä oli saa­ da jalansijaa Suomessa ja näin pyrkiä estämään ympärysvaltojen läsnäolo alueella. Britit oli­ vat nousseet maihin pohjoisessa miehittä­ mään Arkangelia ja Muurmannin rataa. Toi­ saalta Saksa oli maaliskuussa 1918 rauhanso­ pimuksessa Venäjän kanssa saanut sen itäisiä osia, joihin kuului myös Baltian maita. Mikäli bolsevikkien valta Venäjällä romahtaisi, kuten oletettiin, voisi Saksa hyökätä Pietariin Suo­ menlahden molemmin puolin. Kun valkoiset suomalaiset anoivat epätoi­ voisesti apua Saksalta, tämä asetti tiukat ehdot sotilaalliselle avulle. Maaliskuun alussa 1918 solmittiin Saksan ja Suomen välillä valtioso­ pimukset, jotka merkitsivät Suomen suvereni­ teetin luovuttamista Saksalle. Suomi ei saanut myöntää mitään etuja kolmannelle valtiolle sopimatta siitä ensin Saksan kanssa. Saksa sai vallan valvoa Suomen kaikkea ulkomaankaup­ paa sekä etuosto-oikeuden kaikkeen Suomen vientiin. Suomen oli myös korvattava Saksal­ Suku sai rauhan l Vielä syyskuun 1999 Sotainvalidi-leh­ den Etsin Sinua -palstalla haettiin tieto­ ja Väinö Ojalasta. Väinö on syntynyt Lapuan Kauhajärvellä 12.6.1904 ja katosi Ilomantsin Liusvaaran taistelussa 21.7.1944. Väinön tari­ na sai jatkoa, kun ryhmä sukulaisia ja asian­ tuntijoita kävi vaati­valla retkellä 3.–7.8.2016 viemässä ristin ja seppeleen hänen viimeiselle taistelupaikalleen. Retki tapahtui Joensuun, Sortavalan ja Suo­ järven kautta. Suojärveltä tehty pitkä ja seikkai­ lurikas retki Liusvaaraan tehtiin kahdella maas­ toautolla. Ristin pystyttäminen ja hiljentymi­ nen Liusvaaran huipulla säilyvät mukana ollei­ den mielessä varmaan elämän loppuun saakka. Toivottavasti Väinö Ojalan suku on ristin myötä saanut rauhan sielulleen. Kiitollisuus henkensä menettäneitä kohtaan ei katoa. l Antti Kamppila Ristin taistelupaikalle vienyt ryhmä: Venäjäasiantuntija Marko Home (vas.), joka suunnitteli retken pyynnöstämme, sekä Erkki Kamppila, Antti Ojala ja Antti Kamppila, jotka ovat Väinön sisarten lapsia. Antti Ojala on selvittänyt Väinön kohtaloa vuosikymmenten ajan. Viimeisenä rivissä on Juha Rajala, joka on pelastusalan ammattilainen ja retken turvallisuusvastaava. le Itämeren divisioonan kulut. Suomesta tuli Saksan protektoraatti. Tämä kaikki haluttiin vahvistaa valitsemalla saksalainen prinssi Suo­ men kuninkaaksi. Itämeren divisioona jäi Suomeen sotatoi­ mien loputtua ja se alkoi kouluttaa Suomen armeijaa saksalaisen mallin mukaan. Suoma­ laiset näkivät sen turvana Venäjän uhan varalta. Saksalle se antoi mahdollisuuden jatkaa maan ”miehitystä”. Suomessa uskottiin yleisesti Sak­ san selviytyvän voittajana maailmansodasta. Syksyllä 1918 Saksan sodanjohdolle kävi kuitenkin selväksi, ettei Saksa pystyisi saavut­ tamaan sotilaallista voittoa. Sen oli pyydettä­ vä länsivalloilta aselepoa. Tämän seuraukse­ na Saksan keisarikunta romahti ja maa joutui sekasortoon. Itämeren divisioonan oli pois­ tuttava Suomesta ja tehdyt valtiosopimukset raukesivat. Näin Suomi vapautui Saksan tar­ joamalta ”avulta” ja saattoi Mannerheim val­ tionhoitajana suuntautua ulkomaanpolitiikas­ saan länteen. Markku Honkasalo

40 Elämän sana ”…ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu.” l Setääni, kersantti Eero Lautamoa, ei koskaan määritelty sotainvalidiksi vaikka hän vammautui pahoin miinan räjähtäessä. Alikersantti Esko Vanhala, setäni aseveli, kuvasi tapahtumaa näin: ”Hän oli Ristijärven maastossa ollut päällikön mukana henkilöautolla tutkimassa erästä tietä, jota pitkin yksikön piti kulkea Puolangalle päin. Eräässä tienristeyksessä oli Eero hypännyt autosta aikomuksella asettaa tienviitta osoittamaan jäljestä tuleville menotietä. Hän oli astunut jonkun askeleen tien sivuun ja ollut juuri asettamassa viittaa kun jalka tallasi miinaan, joka räjähti ja haavoitti Eeroa vaikeasti. Hänen vasen jalkansa ruhjoutui kokonaan nilkkaa myöten ja sirpaleet repivät myös reisiä ja mahdollisesti vatsaa. Yksi sirpale oli lisäksi iskenyt kelloon, joka oli ollut rintataskussa.” Setäni ei koskaan ehtinyt saada sotainvalidin määritelmää. Hänen invaliditeettinsa kesti vain muutamia tunteja, sillä jo saman vuorokauden aikana, verensiirrostakin huolimatta, Eero kuoli Mieslahden kenttäsairaalassa 27.9.1944. Myöhemmin, vuoden 1945 maaliskuussa Paasikiven hallitus oli todennut Suomen olleen sotatilassa syyskuun 15. päivästä 1944 lähtien. Setäni lienee yksi ensimmäisistä Lapin sodan kaatuneista. Hänen palvelusyksikkönsä oli 1. Sillanrakennuskomp­pania, jonka tehtäviin luonnollisesti sopi pohjoista kohti marssivien joukkojen reitin valmistelu. Setäni Eero Lautamon hautakivi Ruotsinpyhtään sankarihauta-alueella. Kuva: Aki Lautamo muistoja säilyttäen. Sitä katsellessani muistan, ja työn jälkeä ihaillessani myös uskon sen, mitä setäni kerrottiin usein sanoneen: ”Aina pitää ihmisen tehdä jotain puusta!” Puinen astia sedästä muistona Tämän kirjoituksen otsikko on lainattu Raamatusta, Heprealaiskirjeen 11. luvun 4. jakeesta. Siinä kerrotaan Abelista, jonka hänen veljensä Kain tappoi. Eero-setäni on kuoltuaankin puhunut minulle niin kauan kuin jaksan muistaa. Lähin puhuttelija on yhdestä puusta tehty, n. 25 litran vetoinen puuastia, joka tietämäni mukaan on setäni tekemä joskus jatkosodan aikana ”siellä jossakin”. Astia on säilynyt halkeamattomana. Nytkin, tätä kirjoittaessani, se on vierelläni työhuoneessani tärkeitä Kirjeen lukiessani taisin olla jo vanhempi kuin setäni kaatuessaan. Ehkä tärkein astiassa säilyttämäni asia on kopio osanottokirjeestä, jonka allekirjoittajana on alussa mainitsemani Esko Vanhala, ja joka on osoitettu isovanhemmilleni. Olin jo aikuinen, kun ensimmäisen kerran sain tätini, Eeron isosiskon luona nähdä tuon alkuperäisen kirjeen. Silloin elettiin jo 1980-lukua, ja muistan edelleen hyvin, kuinka suuresti kirjeen lukeminen ja sisällön miettiminen avasivat uusia näköaloja omaani, sukuni ja koko Suomen historiaan. Täytin viime syyskuussa 60 vuotta. Olen siis elänyt muistissa olevan lapsuuteni 1960luvulla ja villeimmän nuoruuteni 1970-luvulla. Vasta seuraavalla vuosikymmenellä tajusin, kuinka vähän aikaa setäni kaatumisesta oli kulunut oman syntymäni hetkeen: 12 vuotta ja kaksi päivää. Oman lapsuuteni aikana sotaaika oli kuitenkin työnnetty jonnekin esihistorian hämärään! Kirjeen lukiessani taisin olla jo vanhempi kuin setäni kaatuessaan. Hän oli silloin 26 vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäi- Sana Rukous Kol 1: 12-13 Jumala, herätä meidät tuntemaan syntimme Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi ja auta meitä katumaan niitä. saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta. Avaa silmämme näkemään kärsivä lähimmäisemme Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt ja ojentamaan heille auttava kätemme. meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. Aamen

Elämän sana nen, vasta vähän aiemmin avioitunut. Oma isäni, nuorin seitsemästä veljeksestä, oli 29-vuotias, kun synnyin. Veljensä kaatuessa hän oli 17-vuotias. Kuinka hyvin hänen täytyi minun syntyessäni muistaa 12 vuoden takaiset hetket, mutta kuinka vähän niistä kyettiin vielä pitkään aikaan puhumaan. Sedän ajatuksia komppaniasta Sillanrakennuskomppanian miehet eivät toimineet etulinjassa, ja siksi miestappiot olivat harvinaisia. Talvisotaankin ehtinyt setäni joutui yksikköön alun perin ”vahingossa”, kun hänet määrättiin kuljettamaan vanhempia miehiä komppanian perustamispaikalle. Hallussani on myös setäni kirjoittama komppanian kaksivuotispakina, joka on päivätty 25.7.1943. Siinä hän muistelee: ”Kuvittelimmehan nimittäin silloin kolmatta vuotta sitten kun armeija kokoontui lippujen alle ja me jouduimme tähän melkein meille jokaiselle silloin vielä outoon aselajiin, että nytpäs vasta mitättömään laumaan jouduimme. Se alku kyllä tosiaan näyttikin himmeältä, jo siitäkin syystä, että suurin osa aseveljistä oli niin kuin yli-ikäisiä ja siksi muka matalalle noteerattavaa joukkoa. En tiedä sitä vieläkään aivan tarkkaan, mutta eiköhän sen alkuperäisen miehistömme keski-ikä lie ollut pikemminkin yli kuin alla 50 vuoden.” Pakinaa on ilo lukea eteenpäin ja huomata, miten yhteishenki ja oman tehtävän arvostus olivat kasvaneet ja lujittuneet ja joukko tullut toisilleen tärkeiksi. Niinpä Esko Vanhala sitten kirjoitti osanottokirjeeseen: ”Rehellisesti sanoen vain yhden ainoan kerran on joku kuolinsanoma tuntunut niin läheiseltä ja kohtikäyvältä ja silloin oli oman äitini kuolema kysymyksessä. Minun oli suorastaan mahdoton uskoa, että Eero on poissa eikä koskaan palaa.” ”Tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekevät ja raskautetut, minä annan teille levon.” Kaikkein eniten minua on osanottokirjeessä puhutellut kirjeen viimeinen kolmannes, joka alkaa näin: ”Erikoisesti muistuu mieleeni viime talvi siellä Syvärin varrella. Sain silloin nähdä ja todeta hänessä erään ominaisuuden, jota pidän kaikista muista tärkeämpänä ja kalliimpana. Näin hänet hartaana kuulijana lukuisissa hartaustilaisuuksissa ja Raamattupiirissä, joissa hänen sisäinen jumalkaipuunsa etsi tyydytystä. Hän oli vastaanottavainen kuulija, joka varmasti kätki kuulemansa, vaikkei sitä torvella toitottanut.” Lopussa Eero-sedän aseveli vielä lainaa Raamattua ja kirjoittaa mm. näin: ”Mutta kaiken ajallisen katoavaisuuden keskellä tahtoisi meidän Luojamme ja Vapahtajamme itse meitä lohduttaa ja painot sisimmästämme kirvoittaa. Hän on lausunut: ’Tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekevät ja raskautetut, minä annan teille levon.’” 41 Isoäidin raskas taakka Varmasti hän jakoi parasta mahdollista lohdutusta. Silti ymmärsin kirjeen kautta enemmän myös isoäitini viimeisistä vuosista. Hänen vanhin poikansa oli kaatunut vuonna 1941. Sen surun mummuni oli työstänyt, mutta Eeron, kolmannen pojan kuolemaa hän kantoi vahvasti sydämessään loppuun asti. Isoäitini oli uskoa tunnustava kymmenen lapsen äiti. Jotenkin olen aavistanut, että Eero oli hänelle lapsista läheisin. Myös isäni muistoissa juuri Eero tuntui olevan esikuva. Eero ehti urheilla hyvällä menestyksellä, ja kaikista veljeksistä vain nuorin, isäni, ylsi samoihin tai parempiin tuloksiin kuin isoveljensä. Ajattelen, että isoveljen esimerkki saattoi merkitä muutakin. Lapsuuteeni kuuluu myös maalaiskylän pyhäkoulu, jossa isoäitini ja kahden tätini ohella opettajana palveli myös isäni. Uskon, että nuorena kaatunut setäni Eero on yksi viitta sillä tiellä, joka on johtanut minut pastorin tehtävään ensin seurakuntaan, sitten vuosikymmeneksi sotilaspapiksi ja viimein nykyisen virkani ohella yhdeksi Lapin Sotainvalidien luottamuspapiksi. Sain olla aitiopaikalla, Jääkäriprikaatin pappina ja usein veteraaneja kohtaamassa, kun Kalervo Hämäläisen laulu julkaistiin. ”Kertokaa lastenlapsille lauluin…” Siksi halusin jakaa jotain sedästäni, joka vielä kuoltuaankin puhuu. l Aki Lautamo Kemijärven kappalainen Kutsu oikeaan paastoon Ensi sunnuntai on laskiaissunnuntai, mikä kertoo kieltäytymistä, turhasta luopumista. Paasto on olenpaastonajan alkamisesta. Varsinainen 40 päivää kestänaisimpaan keskittymistä. Turhasta tyhjentyminen ja vä paasto alkaa seuraavana keskiviikkona, jota kutsuhyvällä täyttyminen kuuluvat paastoon. Tärkeää ei ole taan tuhkakeskiviikoksi. Päivän erityinen nimi juonmielihyvä ja menestys vaan tyhjentyminen. Paastoajaltaa keskiajan kirkosta, jossa paaston merkiksi ripoteltiin la menetyksen sieto kasvaa. Paasto on tarjous elämälkatu­muksen merkiksi tuhkaa pään päälle. Tavan uudenle, mahdollisuus vaihteluun ja virkistykseen. Näin me aikaisempi versio on piirtää tuhkan ja öljyn seoksesta voisimme nähdä paaston antavana, ei vain rajoittavana. risti katumuksentekijän otsaan. Luterilaisilla kristityillä Pääsiäistä edeltävällä paastolla on vanhastaan ollut paasto ei näy juuri ollenkaan. Katolisilla ja ortodokseilla se merkitys, että ihminen katuu syntejään ja suree osase on elävä perinne. syyllisyyttään Jeesuksen kärsimyksiin ja kuole­maan seKun me puhumme paastosta, mieleem­ kä haluaa palata täyttämään Jumalan tahme nousee juuri ruokapaasto. Lehdissä don. Raamatullisena esiku­vana 40 päivän Turhasta tyhjentyminen tarjotaan paastokursseja, joiden aikana paastolle on Jeesuksen paasto ennen julja hyvällä täyttyminen nautitaan pelkästään tuore- ja vihanneskisen toiminnan aloittamista. kuuluvat paastoon. mehuja. Meidän voi olla helppo luopua Profeetta Jesaja ilmoittaa, mikä on makeisten, sokerin, kahvin ja ehkäpä jopa oikea paasto: Vapautat syyttömät kahleistupakankin käytöstä, mutta kuinka paljon ta, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorvaikeampaa onkaan muuttaa esimerkiksi kielen käytretut, murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiseltäytymistä tai välttää huolimattomuutta, josta toiset le, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun joutuvat kärsimään. hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Raamatullisen paaston pääpaino ei ole tarkan ruoka­ Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi valion noudattamisessa. Oikea paasto ei ole sitä, että ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhursluovumme lihan syömisestä mutta herkutte­lem­me sitkaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuten lohella ja kaviaarilla. Ulkonaisen paaston yksi merraa suojanasi (Jes. 58:6–8). kitys on opetella kurinalaisuutta, sitä, ettemme anna Martti Toivanen minkään nautintoaineen hallita itseämme niin, että Uudenmaan luottamuspappi olemme sen edessä voimattomia. Paasto on itsekuria,

42 Sotainvalidien perinne Sotainvalidi-isä kirjasi elämänsä Isäni kirjoitti elämänsä kokemukset kirjaan, joka on aarre meille jälkipolville. Perinneyhdistyksessä olen saanut jatkaa sotainvalidien rinnalla kulkijana. l Isäni Jaakko Räihä syntyi vuonna 1923 silloisessa Iin pitäjän Pahkakosken kylässä pienviljelijäperheeseen. Hän osallistui jatkosotaan, haavoittui useaan otteeseen ja palasi siviiliin sotainvalidina. Muistan, kuinka lapsena saunassa painoin sormeni hänen niskassa olevaan koloon. Silloin isä saattoi kertoa jotakin sodasta ja kuinka ruhje oli syntynyt, kun luoti oli lävistänyt hänen kaulansa. Paljon sota-asioista ei puhuttu 1950–1970-lukujen tyyliin. Isoveljeni Juhanin kanssa kuuntelimme salaa, kun kotonamme kokoustavat sotainvalidit innostuivat juttelemaan sotakokemuksistaan. Ihmettelin kuinka he ovat selvinneet järkyttävistäkin tilanteista. Silloin aloin ajatella, että haluan aina auttaa isääni. 1990-luvulla sisareni yllytti isää kirjoittamaan kokemuksiaan ylös. Vihkot alkoivat täyttyä ja tarinat herättivät lisää kysymyksiä. Jaakko räihä kirjoitti elämästään kirjan, johon on koonnut kokemuksensa niin sodan kuin rauhankin ajalta. Uuteen elämään Heinäkuun lopulla 1944 koko JR53 oli levossa Kuukaupin sillan läheisyydessä. Niihin aikoihin linjat vakiintuivat. Elokuussa komppania siirrettiin Vuosalmen rintamalohkolle puolustusasemiin rintamavastuuseen. Aluksi he olivat Vuosalmen sillanpääaseman vasemmassa reunassa. Sitten tuli vaihto ja he pääsivät hetkeksi lepoon. Sotapolku alkaa Haavoittuminen Vuosalmella Isäni sotapolku alkoi kutsunnoilla tammikuussa 1942 Iin valistustalolla ja 17. päivä hän astui asepalvelukseen. Syyskuussa hän lähti Hyrynsalmelta Uhtuan suunnalle Hevosenkengän lohkolle. Isä ja hänen aseveljensä sijoitettiin JR 53:n pataljooniin. Syyskuun lopulla komppania meni etulinjaan järvilohkolle. Siellä isä haavoittui 8.10. ensimmäisen kerran, kun kranaatin sirpale sattui oikean käden kyynärtaipeeseen. Keväällä 1943 isäni komppania oli asemissa Hevosenkengän lohkolla ja he osallistuivat isoon taisteluun. Vihollisen tappiot olivat yli 300 kaatunutta ja omat tappiot 16 kaatunutta ja 54 haavoittunutta, pääosin isäni komppaniasta. Vuonna 1996 isä sai valmiiksi kirjansa Kaksi verensiirtoa, jossa hän kävi läpi elämäänsä pulaajasta sotaan ja haavoittumiseen sekä toipumiseen ja perheen perustamiseen sekä työ­uraansa asti. Isän kirja on aarre meille perillisille. Kirjan kirjoittaminen oli projekti, jonka isä hoiti innolla ja tarkkuudella. Kirjoitustyössä hän purki varmasti myös paljon sotatraumojaan. Elokuun 14. päivän iltana he joutuivat jälleen viemäriojan juoksuhautaan vartioon kahdeksi vuorokaudeksi. Siitä tulikin isäni viimeinen vartiovuoro. Isä haavoittui vakavasti vartiovuoron vaihdon yhteydessä 16.8.1944 kun hän sai osuman luodista kaulaansa. Hänen oikea kätensä liikkui, vasen käsi ja jalat olivat halvaantuneet. Luoti lävisti henki- ja kurkkutorven sekä vioitti selkäydintä niskassa ja tästä johtui halvaus. Aseveljet lähtivät juosten viemään häntä paareilla metsän reunaan ja vihollisen luodit suhahtelivat molemmin puolin. Siinä kyydissä isä oli kokenut, että häntä viedään Yli-Iin sankarihautaan. Hän näki elävästi sankarihaudan valkoiset ristit. He pääsivät kuitenkin onnellisesti metsän suojaan ja korsuun, jossa isäni kaula sidottiin. Kannaksen suurhyökkäys Kannaksella alkoi hirmuinen rähinä 9.6.1944 vihollisen aloittaessa suurhyökkäyksen. Isäni ryhmä oli asemissa 9.–14.6. Viipuri-Taipalelinjalla. Tuona aikana muutamilla pettivät hermot. He vetääntyivät Uudellekirkolle, jossa yöpyivät. Aamulla joukkoja lähti ottamaan rintamavastuun. Sota oli muuttunut perääntymiseksi ja viivytystaisteluksi. Toipuminen siviiliin 31.8.1944 isä siirrettiin Savonlinnaan sotasairaala 19:ään, ja sieltä edelleen Vaasaan, jossa häntä kuntoutettiin. Ensin alkoi kuntoutua vasen käsi. Sitten alkoivat liikkua oikean jalan varpaat, sitten nilkka ja viimein polvi. Vasen jalka toipui vähän myöhemmin. Loka-marraskuussa jalat alkoivat jo liikkua ja antoi toivoa toipumisesta. Marras-joulukuun vaihteessa isä alkoi opetella kävelyä kaarikärryjen turvin. Kävelyharjoittelu alkoi pikku­ kepin kanssa. Mielikin piristyi harjoittelun onnistuttua. Isä kotiutettiin vihdoin 14.6.1945. Sota vei hänen elämästään reilut kolme vuotta, joista reserviläisenä sodassa ja sairaalassa hän oli vuoden, neljä kuukautta ja 28 päivää. Onnellisena, vaikkakin toipilaana isä opetteli asumaan vapaassa isänmaassa. Vointinsa mukaan hän osallistui kotonaan myös maatalon töihin. Isäni ei vammansa vuoksi pystynyt jatkamaan kotitilansa töitä. Niinpä keväällä 1946 hän hakeutui huonekalujen väritys- ja kiillotuskurssille Helsinkiin ja jatkoi opintojaan huonekalu- ja konepuuseppäkurssilla. Kurssin ohessa isä hakeutui kansakoulujen käsityönohjaajakursseille. Isä avioitui keväällä 1949 kuusamolaisen Helli Kujalan kanssa ja ensimmäinen lapsi kuudesta syntyi keväällä 1950. Isän tekemä työ oli fyysisesti kohtuullisen kevyttä. Muistan vain ajoittaiset rajut päänsärkykohtaukset. Äiti hieroi usein isän hartioita kipujen lievittämiseksi. Kuoleman pelko ja hengellisyys Isäni koki kuolevansa ja hänellä oli hätä, sillä hän pelkäsi joutuvansa kadotukseen kun ei ollut tehnyt vielä parannusta. Isä jutteli kuusamolaisten aseveljien kanssa, joiden kanssaan hän oli jo aikaisemmin puhunut uskon asioista. Aseveljet kysyivät, josko isäni haluaisi syntinsä anteeksi. Isä vastasi myöntävästi, joten he saarnasivat isälle evankeliumin ja niin hänellä oli hyvä olla. Pian hän menetti tajuntansa ja hänet vietiin JSP:lle. Matkalla isä kävi tajuissaan ja hän tunsi hukkuvansa omaan vereensä. Hän kuitenkin selvisi ja niin alkoi toipuminen. Jaakko ja Helli Räihän lapset. Vilho istuu isänsä tekemässä keinussa, joka on tallessa tänäkin päivänä. Kuva: Vilho Räihän koti­albumi. Isän tekemä ankkakeinu on ajan patinoima ja rakas. Kuva kirjasta Kaksi verensiirtoa

43 kokemukset talteen Tuleva aviopari alkoi kirjeen­ vaihtoon syksyllä 1946 ja vaihtoivat valokuvia seuraa­ vana vuonna. Kuva kirjasta Kaksi verensiirtoa. Perheemme päätyi Kemijärvelle, jossa isäni työskenteli seminaarissa käsityönohjaajana aina seminaarin lakkauttamiseen vuonna 1970 asti. Kemijärveltä muutimme Yli-Iihin, jossa äitini jatkoi työtään perhepäivähoitajana ja isä toimi aktiivisesti paikallisessa sotainvalidiosastossa. Tärkeä työ sotainvalidiveljien parissa Isä toimi aktiivisesti sotainvalidiosastoissa. Mieltäni on liikuttanut se uhrautuvaisuus, jolla isä auttoi kohtaloveljiään, toisia sodissa vammautuneita. Eri puolilta Kemijärveä kotiimme tuli lievävammaisia sotainvalideja tai heitä, joilta invaliditeettiprosentti puuttui kokonaan. Isä laittoi täydennyskorvaukset vireille tai hakemuksen ortopedin vastaanotolle. Lukuisat veljet tulivat autetuksi. Isää kiitettiin työstään sotainvalidien hyväksi mm. sotainvalidien ansioristillä. Äitimme nukkui pois vaikean sairauden uuvuttamana kesällä 2003. Isä siirtyi ajasta ikuisuuteen Oulun veljeskodista vuonna 2006 täytettyään juuri 83 vuotta. Narvan marssi soi saatellessamme hänet haudan lepoon ja lumihiutaleet leijailivat Yli-Iin kirkkotarhassa. Vanhimman pojan poika kantoi edellä Suomen Lippua salossa armeijapuvussaan. Isän jälkiä seuraten Isäni kehotti minua menemään mukaan sota­ invalidien perinnetyöhön kuultuaan Sotainvalidien Jälkipolvet -järjestön perustamisesta. Niinpä vuonna 1996 osallistuin Oulussa pidettyyn vuosikokoukseen. Vuodesta 2013 alkaen olen ollut Sotainvalidien Pohjois-Pohjanmaan perinneyhdistyksen puheenjohtaja. Olen päässyt jatkamaan lapsuudesta asti tuttua työtä sotainvalidien rinnalla kulkijana ja olen saanut tästä työstä paljon. Lukuisissa seppelpartioissa omaisten kiitos on lämmittänyt aina mieltä. Moni kohtaa tämän perinteen ensimmäistä kertaa ja se voi olla todella vaikuttavaa. Veljeshengen merkitys Mielestäni perinnetyössä on tärkeää säilyttää jälkipolvillekin tieto sotainvalidien uhrauksista sekä siitä, että he perustivat oman järjestönsä jonka kautta saattoivat auttaa itseään ja toisiaan. Veljeä ei jätetä -henki olisi tärkeää tänäkin päivänä. Isä suhtautui elämään myönteisesti vaikka hän oli vammautunut. Sota­invalidien parissa olen oppinut, että elämä kantaa kun ei ole liian suuria vaatimuksia vaan ottaa päivän kerrallaan. l Teksti: Vilho Räihä ja Marja Kivilompolo Sotainvalidien Yli-Iin osaston syyskeräykseen apua saatiin Lapin lennoston asevelvollisilta. Jaakko Räihä toimi oppaana, vieressä oikealla poika Vilho Räihä, joka toimi kuskina. Kuva kirjasta Kaksi verensiirtoa. Syksyllä 1946 Invalidi­ säätiöllä väritys- ja kiillotuskurssin huonekaverit takana vasemmalta Alvi Tojakka ja Jaakko Räihä. Edessä vasemmalta Veikko Nieminen, Eino Hyypiä ja Helge Aholainen. Kuva kirjasta Kaksi verensiirtoa

44 Esittelyssä veljes- ja sairaskodit Sotainvalidien vanhuudenturvaksi perustettiin 1980- ja 1990-luvuilla veljeskoteja, joilla haluttiin taata sodissa vammautuneille hyvä ja kotoisa elämä myös sitten, kun he eivät enää pystyisi asumaan itsenäisesti. Talot rakennettiin yhteiskunnan tuella sillä ehdolla, että sotainvalidien vähetessä ne siirtyisivät vähitellen palvelemaan myös muita ryhmiä. Esittelemme Sotainvalidi-lehdessä muutaman veljeskodin kerrallaan. Suomessa on 21 veljes- ja sairaskotia sekä kaksi sairaalaa, jotka toimivat myös veljeskoteina. Veljeskoti Hämeenlinnassa l Hämeenlinnan kaupunki ja Sotainvalidi­ en Kanta-Hämeen piiri perustivat Kan­ ta-Hämeen sairaskotisäätiön vuonna 1987. Toiminta veljeskodissa, Ilveskodissa alkoi vuonna 1991 ja Ilvesmajassa 1996. – Ilvesmaja on Ilveskodin yhteydessä oleva palveluasuntoyksikkö, jossa asuu tällä hetkellä vain sotainvalideja ja veteraanitaustaisia asiak­ kaita, talon johtaja Liisa Lähteenmäki sanoo. Taloa pyörittää säätiö, jonka hankintayksi­ köt vuodesta 2016 lähtien ovat olleet Hämeen­ linna, Kanta-Hämeen Sairaanhoitopiiri sekä Valtiokonttori. – Ilveskodissa tuotetaan palveluja monille muillekin asiakasryhmille kuin pelkästään sota­ invalideille, ihan kuten muutkin veljeskodit. Ilveskoti tuottaa palveluja sotainvalideil­ le ja veteraaneille, Hämeenlinnan kaupungil­ le laitoskuntoutusta ja sairaalahoitoa, lyhyt­ aikaishoivaa, avomuotoista kuntoutusta ja hoitoa sekä koti- ja ateriapalvelua, Lähteen­ mäki luettelee. Ilveskodissa on pitkät perinteet kuntoutuksesta ja kokemusta voidaan käyttää myös ennalta­ ehkäisevästi toiminta­ kykyä tukemassa. Petipaikoista vielä puolet veteraanitaustaisilla asiakkailla Ilveskodin 43 petipaikasta sotiemme veteraa­ neilla eli sotainvalideilla sekä veteraaneilla, on käytössään 23 eli hiukan yli puolet. Veteraa­ nistaustaisten asiakkaiden lisäksi Ilveskodissa toinen suuri asiakasryhmä on Hämeenlinnan kaupunki, joka ostaa 37 prosenttia talon hoito­ vuorokausista. Ilveskoti hyödyntää sotainvalidien kuntou­ tuksesta ja laitoshoidosta saatua kokemustaan myös muiden asiakkaiden kanssa. Talon eri­ koisuuksina Lähteenmäki mainitsee geriatri­ sen, ortopedisen sekä neurologisen kuntou­ tuksen ja asiakkaiden parissa tehtävän moni­ ammatillisen työn. – Vahvuuksiamme ovat erinomainen hen­ kilökunta, hyvä sijainti kaupungin keskus­ tan tuntumassa sekä hyvä palvelu ja maine, Lähteenmäki jatkaa. Tulevaisuuden näkymät Ilveskoti on valmistautunut tulevaisuuteen ja se on rohkeasti mukana kaupungin kokeiluis­ sa liittyen sote-uudistukseen ja sen mukanaan tuomiin muutoksiin. – Ilveskoti osallistuu Hämeenlinnan kau­ pungin valinnanvapauskokeiluun ja toimin­ ta Ilveskodin terveysasemalla alkaa helmikuun aikana. Tervetuloa myös Jukolan ja LammiTuuloksen alueen sotiemme veteraanit valitse­ maan meidät! johtaja Liisa Lähteenmäki kan­ nustaa lähialueiden veteraaneja. Talon tavoitteena on olla vuonna 2019 maa­ kunnassaan kuntoutuksen palveluntuottaja. Ilveskodissa hoitoa saavat niin sotainvalidit ja veteraanit kuin myös kaupungin asiakkaat. Tulevaisuuteen sijoittuvat suunnitelmat mah­ dollistavat talon laadukkaan toiminnan myös jatkossa. Lähteenmäki vakuuttaa, että Ilveskoti hoitaa sotainvalidit talossa loppuun asti. – Se on kunnia-asiamme, Lähteenmäki toteaa. l Ilveskoti l Hämeenlinnan kaupunki ja Sota­invalidien Kanta-Hämeen piiri perustivat sairaskotisäätiön vuonna 1987. Ilveskoti aloitti toimintansa vuonna 1991. l Nykyinen omistusmuoto säätiö. l Talon 43 petipaikasta 23 on veteraanitaustaisilla asiakkailla. l Tuottaa lisäksi Hämeenlinnan kaupungille laitoskuntoutusta ja sairaalahoitoa, lyhytaikaishoivaa, avomuotoista kuntoutusta ja hoitoa sekä koti- ja ateriapalvelua. Lamminniemessä tuetaan omatoimisuutta l Someron kunnassa sijaitseva Lammin­ niemen Hyvinvointikeskus perustettiin vuonna 1992. Sitä olivat perustamassa yhtei­ söjäsenet Someron kunta, Sotainvalidien Vel­ jesliiton Someron ja Somerniemen osasto ry, Someron Sotaveteraanit ry, Someron Rintama­ veteraanit ry, Someron Seudun Invalidit ry sekä muutamat henkilöjäsenet: kunnanval­ tuuston puheenjohtaja Kalle Nikula, kun­ nanhallituksen puheenjohtaja Jouko Helkiö, kunnanjohtaja Arto Luhtala, johtava lääkä­ ri Teuvo Jokinen ja sosiaalijohtaja Lahja Kallioniemi. – Someron kaupunki omistaa liiketoimin­ taa harjoittavan Lamminniemen Hyvinvoin­ tikeskus Oy:n sekä kiinteistön omistavan Kiinteistö Oy Someron Lamminniemen osa­ kekannat 100-prosenttisesti, toimitusjohtaja Pihla Linnainmaa kertoo. Monipuolisia palveluja ikäihmisille Lamminniemessä tuotetaan sotainvalidien laitoshoitoa sekä muuta sotiin perustuvaa hoi­ vaa ja kuntoutusta, tehostettua palveluasumis­ ta, palveluasumista sekä päivätoimintaa, jot­ ka kaikki on suunnattu ikäihmisille. Kaikki toiminta ei kuitenkaan ole vain ikäihmisille. – Kiinteistössä on nykyään myös kaupungin perusturva- ja sosiaalitoimi sekä kotihoidon yksiköitä ja yksi varhaiskasvatuksen yksikkö, Linnainmaa sanoo. Lamminniemen omassa kiinteistössä ve­ teraanitaustaisten asiakkaiden osuus on noin 65 prosenttia. – Jos mukaan otetaan myös Katajakoti, missä on kaupungin tehostettua palveluasu­ mista, ja jossa Lamminniemen Hyvinvoin­ tikeskuksen henkilökunta tuottaa hoivan ja hoidon, on osuus hieman alle 50 prosenttia, Linnainmaa laskee. Talossa on paljon myös asumispalveluasuk­ kaita sekä tehostetun palveluasumisen että pal­ veluasumisen palveluita käyttäviä asiakkaita. Hyvä henki näkyy asiakkaissa ja henkilökunnassa Talon erikoisuuksina toimitusjohtaja Pihla Linnainmaa mainitsee tapahtumat. – Virikkeet ja tapahtumat sekä loistava, idearikas päivätoiminnan ohjaajamme. Talos­ sa on hyvä yhteishenki ja kaikki ovat mukana suunnittelemassa, tekemässä ja toteuttamassa. Linnainmaa arvostaa myös hyvää yhteistyö­ tä kaupungin kanssa. – Jo ennen omistuksen siirtymistä Someron kaupungille, on Lamminniemen henkilökunta 1.9.2014 alkaen tuottanut kaupungin tehos­ tetun palveluasumisen yksikön Katajakodin hoivan ja hoidon. Linnainmaa uskoo, että Lamminniemen

45 Laitilan Terveyskoti – yksi vanhimmista l Laitilan Terveyskodin historia ulottuu vuoteen 1983 saakka, kun Laitilan kau­ punki ja Laitilan Vanhaintuki ry perustivat Laitilan Terveyskoti Oy -nimisen vanhusten asunto- ja huoltolaitoksen tarkoituksenaan rakentaa talo vanhusten avopalvelulaitoksek­ si. Rakennus valmistui seuraavana keväänä. Sitten koettiin takaisku. – Valtionosuudet, joiden avulla laitoksen virat oli tarkoitus perustaa, evättiin. Silloinen kunnanjohtaja Eero Honkinen luki lehdestä artikkelin sosiaali- ja terveysministeriön sota­ invalidien sairaskotimietinnöstä, kertoo talos­ sa alusta asti työskennellyt henkilöstöjohtaja Marianne Rapala. Mietinnön mukaan Suomeen tuli rakentaa 1 600 hoitopaikkaa vaikeavammaisille sotain­ valideille. Laitilassa tartuttiin yllättäen avautu­ neeseen tilaisuuteen ja he saivat paikakunnal­ leen sotainvalidien veljeskodin. Laitilan Veljes­ koti on perustettu vuonna 1984. Kävelyrobotti on ollut merkittävä inves­ tointi talon tulevaisuuteen ja Rapala sanoo sen olevan heidän neurologisen kuntoutuk­ sensa kulmakivi. – Vuosien saatossa olemme kuntouttaneet monia veteraaneja perinteisen fysioterapian keinoin, mutta robotiikalla olemme saaneet kuntoutukseen vielä lisää vaikuttavuutta. Suurimmat asiakasryhmät Lokomat-tera­ piassa ovat onnettomuuksissa loukkaantuneet aivovamma- ja selkäydinvammaiset sekä aivo­ halvaantuneet asiakkaat. Kävelyrobotin lisäk­ si talon erikoisuuksina Rapala luettelee oman keittiötoiminnan ja pitopalvelun, henkilökun­ nan logoterapia-koulutuksen, rauhanturvaa­ jien laitoskuntoutuksen sekä sen, että he tuot­ tavat itse lähes kaikki palvelunsa. Tänä keväänä Laitilassa järjestetään myös Kelan omaishoitajakursseja: omia kursseja omaishoitajille sekä parikursseja, joihin myös omaishoidettava pääsee mukaan. Sotainvalidit hoidetaan loppuun asti Talon tulevaisuuden eteen on tehty jo vuo­ sia järjestelmällistä työtä. He ovat kehittäneet ydiosaamisen alueitaan ja miettineet, mitä pal­ veluja heidän alueellaan tarvitaan. Hyvä val­ mistautuminen uusiin asiakasryhmiin takaa sen, ettei alkuperäinen tehtävä jää hoitamatta. – Sotainvalidit hoidetaan loppuun saakka, se on talolle kunnia-asia. Kaikissa tulevaisuu­ teen tähtäävissä suunnitelmissa tämä seikka on huomioitu, Rapala painottaa. l Koti ja kuntoutuspaikka monille Laitilan Terveyskodin omistavat Laitilan kau­ punki (2/3) ja Laitilan Vanhaintuki ry (1/3). Talossa tuotetaan monenlaisia palveluja. – Ympärivuorokautisista palveluista meillä on laitoskuntoutusta, määräaikaista / jaksot­ taista laitoshoitoa, laitoshoitoa sekä tehostet­ tua palveluasumista. Lisäksi tarjoamme mo­ nipuolista avokuntoutusta: fysio- ja toiminta­ terapiaa, päiväkuntoutusta ja tuettua kotona kuntoutumista, Rapala listaa. Lisäksi Laitilassa on tarjolla kevyempiä tuot­ teita kuten lounas- ja pitopalvelua, kokousten ja juhlien järjestämistä sekä työhyvinvointi­ palvelua. Ympärivuorokautisia paikkoja heil­ lä on yhteensä 40. Kymmenkunta asukasta on lähikuntien palvelusetelillä tehostetun palvelu­ asumisen paikalla ja 30 sotainvalidi- / veteraa­ nitaustaista asiakasta. – Avokuntoutuksessa suurin osa asiakkais­ ta on muita kuin veteraanitaustaisia. Vete­ raanien lisäksi merkittävä asiakasryhmä ovat Kelan avokuntoutusasiakkaat, Lokomat-käve­ lyrobottiasiakkaat, Rapala sanoo. Laitilan Terveyskoti Oy Laitilassa, kuten muissakin veljeskodeissa, henkilökunnan sitoutuminen ja osaaminen nostetaan suureen arvoon myös yleisen ilmapiirin luomisessa. l Perustettu vuonna 1984. Omistajina Laitilan kaupunki (2/3) ja Laitilan Vanhaintuki ry (1/3) l Suomen kolmanneksi vanhin veljeskoti. l Lähes koko henkilökunta on saanut logoterapiakoulutusta, missä keskitytään näkemään ihminen kokonaisuutena. l Ympärivuorokautisista 40 paikasta kymmenkunta asukasta on lähi­ kuntien palvelusetelillä tehostetun palveluasumisen paikalla ja loput 30 ovat sotainvalidi- / veteraani­ taustaisia asiakkaita. Laitilassa on käytössä Lokomat-kävelyrobotti, joka on hyvä lisä kuntoutuksessa. Kuvassa Paulina Iiskala ja Teuvo Prinkkilä. l Talosta löytyy Lokomat-kävely­ robotti, jota aivovamma- ja selkä­ ydinvammaiset sekä aivohalvaantuneet asiakkaat käyttävät paljon kuntoutuksessaan. Lamminniemen Hyvinvointikeskus l Perustettu vuonna 1992. Nykyinen omistaja Someron kaupunki. Toimitusjohtaja kiittelee Lamminniemen henkilökunnan osaamista ja asennetta. tunnettuus hyvänä ja arvostettuna toimijana kantaa vielä tulevaisuudessakin. – Olemme sotiemme veteraanien ja ikä­ ihmisten kodinomainen asumispalveluyhtei­ sö, jonka toiminta on kehittyvää ja kannatta­ vaa. Keskeistä meille on asukkaiden hyvän elä­ mänlaadun turvaaminen. Olen varma, että so­ tainvalidit voidaan hoitaa meillä loppuun asti, Linnainmaa sanoo. l l Perustajina olivat yhteisöjäsenet Someron kunta, kaikki paikalliset veteraanijärjestöt, Someron Seudun Invalidit sekä muutamat henkilö­ jäsenet. l Talossa olevien veteraanitaustaisten asiakkaiden osuus on noin 65 %. l Lamminniemessä tuotetaan asumisja hoivapalveluja ikäihmisille mutta tiloissa toimii myös kaupungin perusturva- ja sosiaalitoimi sekä kotihoidon yksiköitä ja yksi varhaiskasvatuksen yksikkö.

46 Översättning: Henry Byskata KRIGSINVALIDEN Organ för Krigsinvalidernas Brödraförbund 1 / 2017 Ledare Finland 100 år Markku Honkasalo generalsekreterare l Jubileumsåret för Finlands självständig­ het har kört igång och på olika håll i lan­ det anordnar man tusentals evenemang som ansluter sig till året. Det är fråga om riksom­ fattande evenemang och om små lokala. Det är litet förvånande att dessa är så många och av många slag, men kanske det är bra så. Vi finländare har ju alltid kritiserats för att vara alltför allvarliga och trångsynta när det gäller att fira någonting. Jubileumsårets tema är TILLSAMMANS. Till detta tema anknyter också Krigsinvali­ dernas Brödraförbunds projekt gällande jubi­ leumsåret. Det är ett projekt där man har för avsikt att besöka alla krigsinvalider i vårt land och så långt som det är möjligt också änkor till avlidna krigsinvalider. Namnet på Brödraför­ bundets kampanj är naturligt nog ”En broder lämnas inte i sticket”. När det gäller Brödraförbundets verksamhet har detta tema varit den bärande tanken redan i 76 års tid. Stöd från jämlika, från sådana som befinner sig i samma situation, har ända från början varit en central angelägenhet i organisa­ tionens verksamhet och detta långt innan hela termen alls hunnit skapas. Under de inledande åren av förbundets verksamhet tog de lindrigt skadade hand om de gravt skadade och krigs­ invalidernas makor tog utöver sin egen familj dessutom hand om de krigsinvalidfamiljer som befann sig i en svagare ställning. Krigsinvalidernas Brödraförbunds verk­ samhet har utgjort ett fint exempel på detta tema ”Tillsammans”. Brödraandan har varit en viktig del av verksamheten. Krigsinvalidar­ betet i Finland har haft mycket att ge till sam­ hället i övrigt och det har kunnat utgöra en förebild också rent internationellt sett. Allde­ les som mottot för Förbundets 75-årsjubileum angav: ”Krigsinvaliderna föregångare – trots skadorna”. Finlands självständighet har flera gånger varit hotad. Första gången det var så var genast i början, när Finland efter 1918 års frihets-/ inbördeskrig höll på att hamna som en vasalls­ tat till Tyskland. Finlands räddning blev att kej­sardömet i Tyskland störtade samman. Un­ der vinter- och fortsättningskrigen och kriget i Lappland var självständigheten åter i fara och även krigsinvaliderna betalade ett högt pris för landets räddning. Ofta har Finland också haft god tur. Att självständigheten kunde bevaras var inte något som var säkert ens efter krigen, eftersom Finland blev tvunget att anpassa sig till ett liv med en stor granne i närheten. Efter allt detta är det fint och värdefullt att få fira hundra år av självständighet. l Juristen Vårdunderstöd från Fpa l Man kan ansöka hos Fpa om vårdunder­ stöd på grund av nedsatt funktionsför­ måga, vilken förorsakats av långvarig sjukdom eller skada. Dessutom förutsätts, att den som ansöker har ett hjälpbehov visavi personliga funktioner eller alternativt ett behov att erhålla handledning eller övervakning t.ex. för att man lider av minnessjukdom. Funktionsförmågan bör ha varit nedsatt minst ett år och där kan man beakta också den kommande tiden. Man anser att funktionsför­ mågan är nedsatt, om personen på grund av sjukdom eller skada har svårigheter att tvätta sig eller klä på sig eller annars ta hand om sig själv. Enbart ett hjälpbehov rörande hushålls­ arbeten eller när det gäller att uträtta ärenden berättigar inte till vårdunderstöd. Hjälpbehovet Att erhålla vårdunderstöd på basis av ett hjälp­ behov förutsätter, att personen behöver minst varje vecka en annan människas hjälp, när det gäller de personliga funktionerna. Med sådana funktioner avses att klä på sig, att tvät­ ta sig, wc-besök, intagande av måltider, sjuk­ vårdsmässiga åtgärder och andra motsvaran­ de funktioner. När man värderar hjälpbehovet beaktar man också användning av hjälpmedel. Om den som ansöker om vårdunderstöd utöver de personliga funktionerna behöver hjälp med hushållsarbeten eller när det gäller att uträtta ärenden utanför hemmet, lönar det sig att utreda dessa behov när man ansöker om vårdunderstöd. Behovet av handledning och övervakning När man ansöker om vårdunderstöd på basis av behovet av handledning och övervakning beaktar man handledning och övervakning gällande de personliga funktionerna och nöd­ vändiga hushållsarbetena och uträttande av ärenden utanför hemmet samt det att en annan person hela tiden behöver befinna sig i bered­ skap. Behovet av övervakning ger sig till känna t.ex. om man är tvungen att påminna perso­ nen i fråga om att tvätta sig eller inta en måltid eller om ett fungerande vardagsliv också annars kräver övervakning. Nivåer inom vårdunderstödet Vårdunderstödet för den som lyfter pension har tre nivåer – basvårdunderstöd 61,71 euro i månaden – förhöjt vårdunderstöd 153,63 euro i månaden – det högsta vårdunderstödet 324,85 euro i månaden Nivån gällande vårdunderstödet bestäms på basis av i hur hög grad behovet av hjälp eller styrning eller övervakning förorsakas av sjuk­ dom eller skada. Man kan erhålla förhöjt vårdunderstöd på basis av behovet av hjälp, om hjälp behövs dagligen när det gäller många personliga funk­ tioner och detta kräver mycken tid från hjäl­

47 parens sida. Också på basis av behov av omfattande övervakning och handledning kan man erhålla ett förhöjt vårdunderstöd. De som är berättigade till basvårdunderstöd har möjlighet att erhålla förhöjt vårdunderstöd, om de extra kontinuerliga omkostnader som förorsakas av en nedsatt funktionsförmå­ ga uppgår till i medeltal 154 euro eller mera i månaden. Omkostnaderna måste vara av nöd­ vändig karaktär och de godkänns endast till den del den ansökande själv hamnar att stå för dem. Förutsättning för det högsta vårdunder­ stödet är behovet av närmast heldygns hjälp, övervakning eller handledning och att perso­ nen inte kan lämnas utan vård eller övervak­ ning mera än för korta stunder. Vårdunderstödets veterantillägg Till en krigsinvalid eller veteran utbetalas ett ve­ terantillägg gällande vårdunderstödet, om han/ hon lyfter extra frontmannatillägg och dessut­ om ett förhöjt eller högsta vårdunderstöd. Man behöver inte ansöka om veterantillägget, efter­ som Fpa automatiskt betalar ut det till alla dem som är berättigade till det. Storleken på veteran­ tillägget uppgår år 2017 till 105,13 euro. Hur inverkar ersättningarna för militärskada? Om Statskontoret på basis av krigsskada har beviljat ett tillägg för men och hjälplöshet, så beaktar Fpa detta när man ansöker om vårdunderstöd på grund av krigsskada. I ett sådant fall kan Fpa betala ut vårdunderstöd till den som lyfter pension endast till den del som detta är större än det tillägg för men som Statskontoret betalar ut. När man ansöker om vårdunderstöd enbart på basis av andra sjukdomar som inte har med krigsskador och krigssjukdomar att göra, har tillägget för men och hjälplöshet på basis av militärskadelagen ingen betydelse. Vårdunderstödet påverkas inte av militärs­ kadelivräntan eller servicepensionen. När det gäller vårdunderstödet beaktar man inte vårdeller andra kostnader som Statskontoret ersätter. Hur ansöker man om vårdunderstöd? Man ansöker om vårdunderstöd hos Fpa på en blankett som gjorts upp för detta ändamål. I allmänhet bör man till ansökan foga ett läkar­ utlåtande. Vid ansökan om förhöjt vårdunder­ stöd på basis av specialomkostnader, bör man framlägga en tillförlitlig utredning om dessa. l Seppo Savolainen Förbundets jurist Änkerehabiliteringen utvidgades l Minimigränsen för en avliden krigsin­ valids grad av men sänks till 30 % och krigsinvalidens dödsår inverkar inte längre på änkans rehabilitering. År 2017 har alla krigsinvalidänkor som lyf­ ter servicepension möjlighet att hos Statskon­ toret ansöka om rehabilitering. Enligt de nya förutsättningarna för att få rehabilitering är det tillräckligt att den avlidne krigsinvalidens grad av men har varit åtminstone 30 %. Sam­ tidigt avlägsnas den begränsning som tidi­ gare har gällt krigsinvalidens dödsår. Antalet änkor som hör till skaran av dem som berörs av rehabiliteringen har uppskattats stiga med 750–800 personer. Följande personer kan ansöka om rehabi­ litering 1) Makor till krigsinvalider med 50–100 % invaliditet 2) Krigsinvalidänkor och krigsänkor som lyfter servicepension Anstaltsrehabiliteringens omfattning är två veckor. Man kan få rehabilitering också som dagrehabilitering. Då är dess längd 15 dagar. Öppen rehabilitering omfattar en serie om högst 15 vårdgånger. Kostnaderna får inte överstiga 900 euro. Den högsta kostnaden för öppen rehabilitering som ges som hemreha­ bilitering är 1 350 euro. Stödd rehabilitering i hemmet kan man erhålla 15 besöksgång­ er, men högst till ett värde av 1 350 euro. Om priset för 15 gånger skulle vara högre, beviljar Statskontoret endast så många gånger vård, att kostnaderna är högst 1 350 euro. Man ansöker om rehabilitering hos Stats­ kontoret och ett läkarutlåtande som klargör behovet av rehabilitering bör bifogas anhål­ lan. I anhållan bör också nämnas krigsinvali­ dens namn, personsignum och skadans num­ mer. Till ansökan som gäller öppen rehabi­ litering bör bifogas vårdremiss eller en ko­ pia av denna. Man behöver ingen vårdremiss gällande öppen rehabilitering som gäller fot­ vård och massage. Till Statskontorets förfogande står år 2017 sammanlagt 3,1 miljoner euro för rehabili­ tering av änkor till krigsinvalider med grav skada och för den makarehabilitering som man måste ansöka om som en särskild ansökan. Genom att ansöka om rehabilitering i början av året kan man försäkra sig om att få komma till rehabilitering. Alla krigsinvalider har utöver vad som ovan redogjorts möjlighet att med Statskontorets tillåtelse av sin egen rehabilitering överlåta högst hälften till sin makas disposition. l Seppo Savolainen Förbundets jurist Statskontoret Begravningshjälp l Statskontoret betalar i enlighet med 17 § i militärskadelagen ut begravningshjälp, om den grad av arbetsoförmåga som fast­ ställts för krigsinvaliden varit minst 20 %. Om krigsinvalidens död har förorsakats av ersättningsgill skada eller sjukdom, utbetalas begravningshjälp också i det fall att graden av arbetsoförmåga har varit under 20 %. År 2017 är storleken på begravningshjälpen 2 511,31 euro. Begravningshjälpen betalas ut till dödsboet utan ansökan. Statskontoret betalar ut begra­ vningshjälpen, när budet om krigsinvalidens död har kommit från de anhöriga eller från befolkningsregistersystemet till Statskontorets ersättningsregister. För att påskynda beviljandet av begravnings­ hjälp vore det skäl att så snabbt som möjligt anmäla invalidens dödsdag till kundtjänsten: krigsskade- och veteranärendenas kundtjänst tel. 0295 50 3070. Begravningshjälpen betalas ut till den av­ lidnes livräntekonto eller till konto till vilket krigsskadeersättningen utbetalats. Därför är det viktigt att man inte avslutar ett livränte­ konto innan begravningshjälpen och övriga eventuella ersättningar som rör dödsboet har utbetalts. Ersättningen betalas utan utredning över omkostnadernas storlek och till dödsboet sänds en information om att begravnings­ hjälpen inbetalts till den avlidnes senaste hem­ adress. Ersättningar beroende på prövning till krigsinvalidernas änkor Änkor till minst 30 % krigsinvalider lyfter i en­ lighet med krigsskadelagen servicepension. De änkor som lyfter servicepension har på basis av att utkomstmöjligheterna försvårats möjlighet att hos Statskontoret ansöka om tilläggsservi­ cepension. Änkor till 10-25 % krigsinvalider med lin­ drigt men kan ansöka om en engångsersätt­ ning. Huruvida man kan lyfta en sådan är beroende av den ansökandes inkomster och förmögenhet. Tilläggsservicepension Till en änka som lyfter servicepension kan på ansökan beviljas en tilläggsservicepension, om hennes möjligheter att klara sin utkomst via

48 Boendekostnader är hyresutgifter, bolags­ vederlag, särskilda uppvärmningskostnader och vattenavgifter. Som boendekostnader för egnahemshus godkänns högst 251 euro per månad. Boendekostnaderna delas bland alla som bor i bostaden. Man beaktar inte tillfälliga sjukhusutgifter. Till dem som har kontinuerlig anstaltsvård beviljas i allmänhet inte tilläggs­ servicepension. Gränsen för beviljande av tilläggsservicepension egna inkomster har försvårats. Tilläggsservice­ pension bör ansökas hos Statskontoret. Statskontoret informerar i samband med det beslut man fattat gällande servicepensio­ nen om möjligheten att ansöka om tilläggsser­ vicepension och sänder till änkan ansöknings­ blankett och blankett för utredning gällande utkomst samt direktiven för hur uppgöra an­ sökan och utkomstutredning samt informa­ tion om tilläggsutredningar som bör bifogas ansökan. Inkomster och utgifter som skall beaktas När det gäller tilläggsservicepensionen beak­ tar man den ansökandes nettoinkomster och förmögenhet. Inkomster som bör beaktas är t.ex. pensionsinkomster, hyresintäkter och di­ vidender. Också den servicepension som bevil­ jats änkan beaktas. Däremot tar man inte som inkomster i beaktande de av Fpa utbetalade extra frontmannatilläggen och pensionstaga­ rens vårdunderstöd. Som avdrag beaktar man bl.a. skäliga kos­ tnader för bostad, sjukdomskostnadernas själ­ vriskandelar, räntor för nödvändiga skulder samt kostnader för nödvändig hjälp utifrån. Det är ändå så att Fpas vårdunderstöd ofta kompenserar de omkostnader som förorsakats av hjälp utifrån. Vårdunderstödet eller möjlig­ het att erhålla sådant bör anses som primära. Tilläggsservicepension kan erhållas av ansö­ kande, vars månadsinkomster efter godtagba­ ra avdrag för utgifterna underskrider den av Statskontoret godkända gränsen för beviljan­ de. Gällande denna gräns görs årligen en in­ dexförhöjning. Gränsen för beviljande år 2017 är ca 931 euro per månad. Tilläggsservicepen­ sion beviljas i allmänhet i sådan utsträckning att nettoinkomsterna efter avdrag överskrider gränsen för beviljande. Nämnda gräns för be­ viljande är dock endast normativ. När det gäl­ ler bedömningen beaktas också den sökandes eller krigsinvalidens dödsbos förmögenhet och andra individuella omständigheter. Om det inträffar en betydande förändring gällande tilläggsservicepensionstagarens om­ ständigheter eller utkomst, kan man göra en rättelse i fråga om tilläggsservicepensionens storlek. Av samma grunder är det möjligt att på nytt ansöka om tilläggsservicepension även om den tidigare har förkastats. Den ansökan­ des utkomst och förmögenhet inverkar på storleken av den tilläggsservicepension som beviljas. Tilläggsservicepensionen är 49-608 euro per månad år 2017. Engångsersättning Änkan efter en krigsinvalid kan få en engångs­ ersättning, om hon inte har rätt till servicepen­ sion. Ersättningens storlek motsvarar ett års fulla servicepension och uppgår i detta nu till 8 334,34 euro. En engångsersättning är ändå beroende på prövning och när det gäller den beaktar man den ansökandes nettoinkomster och förmögenhet såsom fallet är också när det gäller tilläggsservicepension. Engångsersättningen beviljas en ansökan­ de, vars månatliga inkomster efter godtagbara avdrag för utgifter underskrider gränsen för vad som kan beviljas. Gränsen för beviljande är år 2017 ca 870 euro per månad. Inkomstavdragen beaktas på samma sätt som när det gäller tilläggsservicepension. Engångsersättning bör ansökas hos Statskon­ toret inom ett år från krigsinvalidens bort­gång. Man beviljar i allmänhet inte engångser­ sättning gällande den som befinner sig i kon­ tinuerlig anstaltsvård. Vilka bilagor behövs vid ansökningarna? När man ansöker om ersättningar enligt pröv­ ning räcker det inte med enbart en ansökan utan man bör bifoga en tillförlitlig utredning gällande utkomst och möjliga avdrag samt kvitton/verifikat som har med dessa att göra, utredning från banken gällande depositioner och övrig placeringsförmögenhet, t.ex. försäk­ ringsbesparingar och dividendintäkter. När man första gången ansöker om tilläggs­ servicepension bör man bifoga en kopia av bouppteckningen med bilagor, om det har för­ flutit mindre än fem år efter förmånslåtarens bortgång. Blanketter för ansökan och utredning av ut­ komst finns på Statskontorets hemsidor. www. valtiokonttori.fi/>Kansalaisille ja yhteisöille> Korvaukset ja etuisuudet> Sotainvalidien ja rintamaveteraanien etuudet> Sotainvalidien korvaukset> korvauslajit l Jyrki Helske jurist Reparationsunderstöd för bostäder år 2017 l Det finns inte längre någon ansökningstid gällande allmänna reparationsunderstöd till åldringar och handikappade. Understöden kan ansökas längs med året när ett behov up­ penbarar sig. Reparationsunderstöd ansöker man om direkt hos ARA (Finansierings- och utvecklingscentralen för boende, www.ara.fi). Man ansöker alltså inte via kommunen såsom tidigare varit fallet. Personer över 65 år kan an­ söka om reparationsunderstöd för ändrings­ arbeten i eget hem, men den ansökande bör uppfylla de inkomst- och förmögenhetsgrän­ ser som gäller. I normala fall kan man lyfta reparations­ bidrag upp till högst 50 % av reparationskos­ tnaderna, men av särskilda skäl kan unders­ tödet stiga till 70 %. Det lönar sig att ringa till reparationsrådgivarna vid Centralförbundet för de gamlas väl gällande mera exakta villkor för understöden. Kontaktuppgifterna finner du i denna tidning på sidan 38. Reparationsrådgivarna hjälper till med att uppgöra ansökningarna och reparationspla­ nerna. Man kan ställa frågor gällande repara­ tionsrådgivning även om man inte skulle läm­ na in någon ansökan om reparationsunder­ stöd. I frågor gällande reparationsrådgivning hjälper också reparationsrådgivningens chef Jukka Laakso tel. 040 5023 807. Ändringsarbeten i krigsinvalidens bostad Krigsinvaliderna kan hos Statskontoret ansö­ ka om finansiering för arbeten med bostads­ ändringar som förutsätts av olika skador och sjukdomar. Detsamma gäller olika hjälpmedel. I dessa ersättningar i enlighet med militärska­ delagen gäller inga inkomst- eller förmögen­ hetsgränser. Statskontoret kan helt och hållet ersätta skäliga omkostnader. Den högsta ersättning som utgår år 2017 för utförda arbeten är 13 200 e. När det gäller nödvändiga grundreparationer för att undvi­ ka intagning till anstaltsvård ligger den högsta gränsen för ersättning vid 24 300 e. l Jukka Laakso och Seppo Savolainen

Distrikten är aktiva 49 KUST-ÖSTERBOTTEN Handelsesplanaden 10 D, 65100 Vasa Tel. 06 317 3610 Hälsningar från distriktet! God fortsättning på det nya året 2017! Finland fyller i år 100 år och det firar vi inom distriktet med traditionella sommar- och julfester. Distriktets årsmöte hålls på hotell Vallonia i Smedsby 22.03. kl. 12. Alla krigsinvalider, -makor och -änkor kommer under året att få besök av distriktets representant samt en liten gåva. Byrån i Vasa är såsom tidigare öppen tisdagar kl. 9-15. Byrån i Jakobstad är stängd, men i stället gör verksamhetsledaren/servicerådgivaren hembesök. Monika Julins tel.nr. är 050-3825257 och Mona Strandbergs tel.nr. är 0405446114. Tveka inte att ta kontakt om Ni har några frågor! Monika Julin Lucia Cecilia Lasén med tärnorna Rebecka Grankulla och Wilma Svarvar besöker krigsinvalidernas och –veteranernas gemensamma julfest på Yrkesskolan Optima i Jakobstad 11.12.2016. Foto: Cila Holmström Krigsinvaliden Åke Lindahl deltog i självständighetsfesten i Botten­ havets sjukhem/Geritrim 06.12. 2016. Foto: Tony Westerlund Bottenhavets sjukhems styrelsemedlem Topi Piikkilä (Storå representant) samt Folke Forsberg (Malax representant) erhöll Krigsinvalidernas Brödra­ förbunds förtjänsttecken i guld vid självständighetsfesten på Geritrim den 6.12.2016. De har båda fungerat som styrelsemedlemmar i stiftelsens styrelse från att verksamheten inleddes år 1990. På fotot från vänster Topi Piikkiä, avdelningsskötare Tarja Metsäranta, stiftelsens ordförande Hans Ingvesgård, konditionsskötare Sari-Milla Ingves och sjukhemmets direktör Tony Westerlund. Kungsträd­gården där stadsfestival anordnas för Finland 100 år. SVERIGE Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Tel. 00 46 8 648 1131 Sverigedistriktet Finland 100 år, jubileumsåret 2017 har börjat med gröna tecken åtminstone i Stockholm. På flera platser runt om i Sverige kommer det firas under hela året. I Sverige bor närmare 700 000 personer som har finsk bakgrund med även 2:a och 3:e generationen medräknat. I Sverige har finnarnas roll genom åren börjat lyftas i byggandet av välfärds Sverige. I slutet av augusti kommer Kungsträdgården att i dagarna tre fira Finland 100 år. Finlands Krigsinvaliders Sverigedistrikt kommer att göra sitt bästa för att framhålla sina medlemmar då de i hög grad har bidragit till att vi yngre kan fira detta 100:e jubileumåret. Sverigedistriktet har även inbjudit Finlands nytillträdda ambassadör Matti Anttonen till kontoret för att bekanta sig med verksamheten. Samarbetet med Kungafonden skall förhoppningsvis nå nya höjder under jubileumsåret. Höstinsamlingen 2016 nådde 51 048 kr till stöd för våra medlemmar, ett Stort tack till er alla som bidragit. Under jubileumsåret strävar vi efter att nå 100 000 kronor i stöd till våra medlemmar. Då de ekonomiska förutsättningarna för vår verksamhet har försämrats under de senaste åren har distriktet börjat med sparåtgärder så att verksamheten kan säkras för den tid som den behövs. Medlemsantalet var vid årsskiftet 79 krigsinvalider varav 18 är svårt skadade krigsinvalider. 6 nya krigsinvalidmedlemmar har tillkommit till vår verksamhet. Sammanlagt är det 60 som har rätt till daglig lunch via rikskortet. 128 medlemmar är maka/make eller änkor samt 201 stödjande medlemmar. Den 24 februari firas Sverige­ finländarnas dag med att hissa den egna flaggan. Kom ihåg att besöka Sverige­ distriktets hemsida www.krigsinvaliderna.se för mer information som finns på både svenska, finska samt engelska. Sverigedistriktets årsmöte kommer hållas i kontorsbyggnaden, Slakthusplan 3, Johanneshov, Globen den 31 mars 2017. AsMa Sverigefinländarnas egna flagga.

50 Veteraanikauppias aivojumppaa modernisti   Oravikoskelainen Viktor Porali kiteyttää työuransa vaatimattomasti sanoen ensin olleensa renki, sitten isäntä ja viimeiseksi juoksupoika.   l Rengin työt alkoivat Näädänmaasta, kun 16-vuotias evakkopoika teki isänsä ja hevosen kanssa metsätöitä talven yli talossa, mihin he tulivat evakkoon. Isäntä oli nuuka, mutta palkoille kuitenkin päästiin. Muhoksella asuessa naapuri pyysi Viktoria töihin. – Sieltä aioin lähteä voimalaitokselle, mut­ ta isäntä sanoi, ettet lähde mihinkään luvaten saman palkan. Jäin vielä kesäksi tilalle, joka oli tosi iso, yli 80 hehtaaria peltoa. Viktor tapasi Elvinsä Maaningalla ja paris­ kunta osti 30 hehtaarin maatilan. Maanviljely antoi elannon yli 10 vuotta, jonka jälkeen pa­ riskunta aloitti Varpaisjärvellä kaupan pidon. Se oli kuitenkin vaikeaa vaatimattomissa olois­ sa pienellä kylällä – ei edes sähköjä ollut. – Näimme heti, että se oli vikapisto, sillä kylällä oli jo liikaa kauppoja. Pari vuotta siellä vierähti. Perhe ajeli Leppävirralla etsien uutta liike­ paikkaa ja viitostien varrella sijaitsevan kiin­ teistön kohdalla tuli ahaa-elämys. Porali ker­ too aprikoivansa, että minkä verran tämän kauppapaikan valintaan vaikutti povarin kor­ teista ennustus sota-aikana. – Hän sanoi, että vietän vanhuuden päivät kahden järven välissä koivikossa. Olin juuri palannut lomalta, mutta hän ennusti myös, että huomenna lähdet lomalle. Niin läksinkin sitten – toipilaslomalle. Poralin tontilla tosiaan kasvaa koivuja. Valtatien toisella puolella siintelee Kallavesi ja talon takana, hieman kauempana sijaitsee Kivi­lampi. Sitä kutsutaan myös kaivoslam­ meksi. Siihen aikaan kyläkaupassa oli tunnelmaa, taustalla Elvi Porali. Viktorilla on jo kolmas tietokone Kauppa se on, joka kannattaa Oravikoskelle rakennettiin nykyaikainen seka­ tavarakauppa, joka työllisti pariskunnan. Vielä 70-luvulla maaseudulla oli tapana käydä kau­ passa myös kiinnioloaikoina ja mennä “sisä­ oven kautta”. Oravikoskella se ei ollut enää tapana, mutta Varpaisjärvellä kylläkin. – Siellä oli metsämiehiä, jotka läksivät vii­ koksi savottaan. Silloin pyhänseutuun meni tavaraa eniten kaupaksi, Porali muistelee. Mies naurahtaa, että Oravikoskella taka­ kautta ostoksille tuli ainoastaan kylän poliisi silloin, kun hänellä oli vieraita. Elvi-rouva oli kova leipomaan, joten tuoretta pullaa, kakku­ ja ja pikkuleipiä sai takuuvarmasti Poralin pu­ tiikista. Perheen kuopus Jouni Porali muistaa äitinsä leiponeen joka päivä.  Kaupanteko Oravikoskella oli helpompaa, kun isompaa tavaraa ei tarvinnut fyysisesti kuljettaa. – Kauppaan tuli maanviljelijöitä, jotka ti­ lasivat vaikka kattopeltejä. Valmistaja toimit­ ti ne suoraan asiakkaalle, joten isä vain myi ja  laskutti tavaran asiakkailta, Jouni muistelee. Talon nykyisessä saunassa sijaitsi varasto, missä oli tarvikkeita rautanauloista lähtien. – Rehut tekivät siihen aikaan kauppansa. Ja entäs kumirukkaset! Niitä myytiin kaivos­ miehille ja savottaan, Viktor muistaa. Veteraani on tyytyväinen Oravikosken kauppa-aikoihin, sillä viitostie toi rahaa. Petty­ mys pariskunnalle oli, kun lääkäri kielsi heiltä työnteon vuonna 1978. Työteliäs karjalaismies ei jäänyt peukaloitaan pyörittelemään, vaikka sitäkin hän on kauppiasuransa jälkeen sanan­ mukaisesti tehnyt. Nimittäin kotona on usko­ maton määrä erilaisia käsitöitä. Liikemiesgeenit ovat siirtyneet sukupolvel­ ta toiselle, sillä kaikista neljästä Poralin pojas­ ta tuli yrittäjiä.   Aivojumppana palapelit ja tietokonepelit Ei ihme, että veteraani on pysynyt pirteänä, sillä hän on harrastanut varsinaista aivojump­ paa tekemällä kookkaita palapelejä. Niitä on yläkerran seinillä kymmeniä! – Isälle isot palapelit olivat haaste. Joskus oli päiväkin kulunut tiettyä palaa hakiessa. 1000–2000 osan palapeliä kootessa kului kol­ misen kuukautta. Viktor teki toistakymmentä vuotta kaunii­ ta käyttö- ja koriste-esineitä lepästä, pihlajasta, katajasta ja lehtikuusesta. – Kaadettiin puita ja mietittiin, mitä oksil­ le tehtäisiin. Yhden talven leikkasin jiiri­sahalla puunpalasia ja hioin ne myös. Kahta saman­ laista ei tullut. Tämä harrastus oli miniän keksintö. Seinällä on myös maisema-aiheinen kana­ vatyö, mikä ei ole ihan tavallinen. Se on ni­ mittäin tehty jätelangoista tyhjälle pohjalle. Veteraanissa on selvästi taiteilijan vikaa. Kotona on isot määrät punottuja koreja.

51 Timanttihääpari Elvi ja Viktor Porali vuonna 2009. Niitä ei ole tehty kahvipusseista, vaan kuo­ puksen maahantuomien lelujen paketeissa olleista vahvoista muovinaruista. Väriskaala on moninainen. – Ei tässä ole kaikki, käsitöitä on myös kaikilla pojilla. Nykyisin Viktor ei tee enää käsitöitä, mutta pelaa tietokoneella ja tabletilla niin paljon, että hänellä on jo kolmas kone menossa. Häiriön­ poistokin sujuu kätevästi. – Otan johdon pois seinästä, tulee viisas vastaus. Jouni Porali kertoo, että kun hän ajaa pi­ haan, tapaa hän isänsä varmasti joko huonees­ taan tai keittiön pöydän äärestä pelaamasta. Isän ja pojan yhteinen lempipeli on Rommi­ kub, Jounin mielestä ihan sikahyvä peli. Muistoja vuosikymmenten varrelta voi katsella monen perhealbumin verran. Kahdesti haavoittunut Viipurin puolustaja l Jouni Porali on laajentanut taloa ja tehnyt sii­ hen saunaosaston. Myös päätaloa on remon­ toitu ja huoneita yhdistelty. Sotainvalidi on tyytyväinen myös saamiinsa palveluihin ja siihen, että pääsee usein kuntoutukseen. Eri­ tyisen lämpimästi hän muistelee kertoja, kun poika asui Naantalissa ja hän pääsi muutaman kerran jopa kylpylälomalle. Viktor kuuluu kaikkiin veteraanijärjestöi­ hin ja on myös sotainvalidien paikallisosaston hallituksessa. Hän on kerran käynyt poikiensa Jorman ja Jounin kanssa rajan takana Salmissa omalla autolla. Yötä oltiin joenrannassa. – Salmissa tunsin paikat, kun muistin ne hyvin. Mutta vain maat olivat siellä paikoil­ laan, hän toteaa. Nyt sodasta on kulunut yli 70 vuotta ja vietämme Suomi 100 -vuotta. Viktor Porali toteaa sen merkityksen vertaamalla maatam­ me Viroon, Latviaan ja Liettuaan. – Emme joutuneet Venäjän vallan alle. Suomessa on hyvä olla niin kauan kun naapu­ riin on hyvät välit, hän sanoo.  Vanhuutensa huippuhetkiä Viktor Porali vietti varmaan viime Itsenäisyyspäivänä, kun hän sai linnanjuhlissa kätellä itse president­ tiä ja hänen rouvaansa. Kotona on esillä myös valokuva, missä veteraani poseeraa poliitikko Ilkka Kanervan kanssa. l   Viktor Porali syntyi Salmin Kirkkojoen kylässä 1923. Evakkomatka kuljetti 16-vuotiaan nuoru­ kaisen ensimmäiseksi Leppävirran Näädänmaahan. Matka jatkui Oravikoskelle ja sieltä vielä Muhokselle ja Tyrnävälle. Myöhemmin elämän polku vei myös Lapinlahdelle, Maaningalle ja Varpaisjärvelle. Ympy­ rä sulkeutui, kun perhe muutti vuonna 1959 takaisin Leppävirran Oravikoskelle.  Armeijan Viktor Porali kävi Torniossa. Siirtolais­ ten palattua välillä Laatokan rannalle Salmiin, Viktor ehti käydä siellä vain armeijan lomillaan. Varusmie­ sajan jälkeen tulikin sota ja lähtö Syvärille. Raahen piiriin kuulunut 22. Prikaati muutettiin myöhemmin 20:nneksi prikaatiksi. Viktor oli “ei kenenkään maalla” etulinjassa var­ tiossa, kun hän sai osuman. Miehen pelasti heit­ täytyminen maahan, joten luoti osui vain jalkaan. Toinen haavoittuminen tapahtui Viipurissa: käteen sattui kranaatinsirpale aiheuttaen 4 x 5 senttimetrin kokoisen haavan. Taitava lääkäri pelasti käden jänteet niin, ettei vamma haittaa näkyvistä arvista huolimat­ ta tänäkään päivänä. Kuulo oikeasta korvasta jäi myös erääseen Viipurin vastaiskuun, jossa Viktorilla oli jäl­ leen kuitenkin onnea matkassa. Sinne jonnekin, Vii­ purin meijerin taakse jäi neljä miestä, viisi haavoittui ja vain yksi säilyi vammoitta. Veteraani toteaa, että “meidän piti tehdä vastaisku, mutta meidät tapettiin.”  Sodasta selvittyään Viktor avioitui maaninkalai­ sen Elvi Haataisen kanssa ja perheeseen syntyi nel­ jä poikaa. 62 vuotta kestänyt liitto päättyi vuonna 2011 Elvin poismenoon. Poralit pitivät yli kymme­ nen vuotta maatilaa Maaningalla, jonka jälkeen he toimivat kauppiaina, pari vuotta Varpaisjärvellä ja peräti 38 vuotta Oravikoskella. l Seija Väre Valokuvat Seija Väre ja Poralien perhealbumit Kuvat ja teksti: Seija Väre Veteraaneja arvostetaan Armeijan harmaisiin Viktor Porali lähti Tornioon vuonna 1942

52 Sotiemme Veteraanit -keräys vauhtiin Suomi 100 -juhlavuonna l Sotiemme Veteraanit -keräyksen piiri­ päälliköt kokoontuivat ideoimaan kulu­ van vuoden keräystempauksia ja hiomaan varusmieskeräyksen yksityiskohtia Helsinkiin tammikuussa. Tilaisuudessa pohdittiin, miten Veteraanit Suomi 100 -merkkiä voitaisiin kehittää, kun tämän vuoden itsenäisyyspäi­ vänä on suuri juhlan aika. Veteraanit Suomi 100 -merkkiä alettiin myydä ja markkinoi­ da jo menneen vuoden marras-joulukuussa. Noin 20 000 merkkiä tulikin myydyksi puolen­ toistakuukauden aikana. Varusmiesten tuki Piiripäälliköitä kiinnostaa aina kovasti, miten Puolustusvoimien antama varusmieskeräystu­ ki keräykselle toimii. Monessa keräyspiirissä varusmieskeräys tuo jopa 90 % koko alueen keräystuotosta, joten mistään merkitykset­ tömästä keräysmuodosta ei ole lainkaan kyse. Kehityskeskustelua käytiin yhdessä Puolus­ tusvoimien henkilöstöosaston sektorin johta­ jan, everstiluutnantti Ilpo Karvisen johdolla. Everstiluutnantti Karvinen kehotti piiripääl­ liköitä tekemään kehitysehdotuksia liukuhih­ nalla niihin joukko-osastoihin, joista kyseisen keräyspiirin varusmieskerääjät tulevat. Keräystarve Veteraanivastuu ry:n varapuheenjohtaja Seppo Savolainen Sotainvalidien Veljesliitos­ ta valotti keräyksen tarpeesta edunsaajien nä­ kökulmasta. Keräystoimia on syytä jatkaa vii­ meiseen veteraanimieheen ja -naiseen ja sota­ Sotiemme veteraanit -keräyksestä olivat keskustelemassa varainhankinnan päällikkö Pia Mikkonen, piiripäälliköt Pertti Kortesniemi Etelä-Pohjanmaan keräyspiiristä, Pertti von Hertzen Kanta-Hämeen keräyspiiristä sekä Seppo Savolainen. leskeen saakka. Tulevina vuosina tulisi nostaa esille enemmän myös veteraanien puolisoiden ja leskien mukanaoloa keräyksen edunsaajina. Luovaa hulluutta Piristysruisketta piiripälliköille tarjosi Mato Valtonen, joka puhui tilaisuudessa luovasta hulluudesta ja sen hyödyntämisestä keräyksen viestinnässä ja markkinoinnissa. Mato, vanha­ na Linnanmäen vuoristoradan jarrumiehe­ nä, puhui myös jarruista, jotka meitä ihmisiä estävät olemasta luovia ja hulluja. Luovan hul­ luuden Mato tiivisti olevan ilon tuottamista ja sitä, että tehdään yhdessä mahdottomilta tuntuvista asioista mahdollisia. Maanpuolustuksen Tuki ry:n asiamies Jari Anttalainen, kertoi Nuku Rauhassa -kampan­ jan tapahtuma- ja seminaarisarjasta. On tär­ keää, että veteraanit näkyvät Nuku Rauhassa – Kokonaisturvallisuuden Suomi 100 - juhla­ hankkeessa ympäri Suomen. l Pia Mikkonen Kuvat: Markku Seppä Sudoku Vaasan keräyspiiristä Tuula Harjunpää ja Raimo Latvala osallistuivat keräyspäälliköiden tapaamiseen. 5 1 7 2 3 9 7 2 8 6 1 7 2 5 8 4 6 7 8 1 9 3 4 4 1 3 7 Code:918D6335C5 Mato Valtonen kertoi luovasta hulluudesta. 5 9 2 (c) Arto Inkala www.aisudoku.com 8 2 Sijoita numerot ruudukkoon siten, että sama numero esiintyy jokaisella pysty- ja vaaka­rivillä sekä jokaisessa pienemmässä ruudukossa vain kerran. Sudokun ratkaisu löytyy viereisen sivun alalaidasta.

53 Krypto tai marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi Osallistujien kesken arvomme kirjapalkintoja. Edellisen ristikon ratkaisusanat olivat pakolaiset, albaaneja myös Suomeen. Arvonnassa onni suosi Anita Kostiaista Turusta sekä Seppo Pekkolaa Kalajoelta. Onnea voittajille! Sudokun ratkaisu 8 2 6 9 4 1 3 7 5 1 3 9 7 8 5 6 2 4 4 5 7 3 6 2 9 8 1 6 9 2 4 1 8 7 5 3 7 1 8 6 5 3 4 9 2 5 4 3 2 7 9 8 1 6 9 6 4 5 2 7 1 3 8 2 7 1 8 3 4 5 6 9 3 8 5 1 9 6 2 4 7 Code:918D6335C5 Sotainvalidi-lehti / Ristikko Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Ristikon 5/2016 ratkaisu (c) Arto Inkala www.aisudoku.com Kryptossa tietty numero vastaa aina yhtä tiettyä kirjainta. Kuvavihje auttaa alkuun sanojen ratkomisessa. Osallistu arvontaan postittamalla ratkaisusana 31.3. mennessä osoitteeseen

54 Henkilö Rintamaveteraaniliiton uusi toiminnanjohtaja Rintamaveteraaniliiton toiminnanjohtajana aloitti vuodenvaihteessa kokenut järjestömies, jolla on selkeä näkemys veteraanityöstä. Heikki Karhu pitää työtään Rintamaveteraaniliiton toiminnanjohtajana kunniatehtävänä. l Rintamaveteraaniliiton toiminnan­ johtajana kolme vuotta toiminut Tero Tuomisto jäi eläkkeelle vuoden 2016 lopus­ sa. Uutena toiminnanjohtajana työnsä aloit­ ti 56-vuotias Heikki Karhu, jolle tehtävän vastaanottaminen oli kunnia-asia. Tekemistä työssä riittää ja hän suhtautuu työhönsä nöy­ rin mielin. – Toiminnanjohtaja vastaa, että paletti pyö­ rii, rahat riittävät ja toiminta vastaa veteraa­ nien tarpeisiin. Toiminnanjohtaja on luomassa julkista mielikuvaa veteraanityöstä sekä mää­ rittää työn painopisteitä, Karhu kertoo. Vankka järjestötausta Työssä järjestön johdossa hänen täytyy olla ajan hermolla ja tuntea jäsenistön sekä kentän tarpeet. Heikki Karhu tuli mukaan Rintama­ veteraanien toimintaan Nurmijärven osaston sihteerinä vuonna 2005 ja siitä lähtien hän on päässyt syvemmälle toimintaan. Hän on opis­ kellut Tampereen yliopistossa yhteiskuntatie­ teitä, valtio-oppia ja järjestöpolitiikkaa. Hän ei koskaan ehtinyt valmistua kun järjestötyö jo vei mukanaan raittiustoimen johtajaksi Joen­ suuhun. Sittemmin hän on työskennellyt mm. SOTAINVALIDI Varusmiesliitossa pääsihteerinä. – Järjestötyö on ollut minulle sekä työtä et­ tä harrastusta. Olen ollut mukana hyvin mo­ nenlaisessa järjestössä. Marttoihin en ole vielä kuulunut vaikka nykyään voisi olla Marttina­ kin, Karhu hymyilee Kosketus veteraanimaailmaan isältä Heikki Karhun isä oli veteraani, ammattiso­ tilas, joka sodan loputtua erosi armeijan pal­ veluksesta ja siirtyi valtion puolelle harjoitta­ maan insinöörin taitojaan siviilinä. – Ensimmäinen muistikuvani veteraani­ maailmasta on lapsuudesta ja sotainvalidien merkistä aitan nokassa. Monella maatilalla oli sotainvalidien merkki tunnuksena siitä, että he ovat lahjoittaneet viljaa heidän syyskerä­ ykseensä. Varsinaisesta veteraanien edunvalvonnasta tai järjestötyöstä hän ei vielä tiennyt. – Isälläni oli Teron [Tuomiston] kirjoittama historiakirja. Luettuani sen mietin, että millai­ nenhan mies Tero on. Nyt olenkin ollut luke­ massa hänen viimeisimmän kirjansa käsikir­ joitusta, Karhu hymyilee. Julkaisija: Sotainvalidien Veljesliitto Lehden aineisto ja juttuvihjeet: Sotainvalidi-lehti, Ratamestarin­katu 9 C, 00520 Helsinki, p. 044 524 2243, marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi Päätoimittaja: Markku Honkasalo Taitto: Unionimedia Oy Tiedottaja: Marja Kivilompolo Painopaikka: Savon Paino Oy Tiedotustoimikunta: puheenjohtaja Juhani Saari, Juha Laikari, Marja-Liisa Taipale Markku Honkasalo, Lasse Lehtinen, Christian Wallin, Matti Ylönen, Elina Ruuttila (äitiysvapaa) ja Marja Kivilompolo Tilaushinnat: tukitilaus 36 euroa. Tilauksen voi tehdä osoitteessa www.sotainvalidit.fi Sotainvalidi ilmestyy viisi kertaa vuodessa. 77. vuosikerta. Veteraanien erikoisasema Heikki Karhu näkee veteraanijärjestöjen työn tarpeellisuuden selkeästi. – Vaikka veteraanien määrä pienenee, ei työn haasteellisuus vähene. Perus-vanhus­ työn problematiikka koskee myös meitä: jos on kymmenen veteraania laitoksessa sängyn pohjalla, niin kuka käy heidän luonaan ja kuka huolehtii puolisojen pärjäämisestä? Karhu nostaa esille myös tärkeän, järjestö­ jen itsenkin huomioitavan asian: kuinka kun­ niakansalaisiamme kohdellaan sitten kun he eivät enää osallistu järjestöjen toimintaan. Kunniakansalaisuudesta on pidettävä kiinni. – Kun päättäjillä ei ole enää kosketusta vete­ raaneihin, he pitävät heitä tavallisina vanhuk­ sina. Näin ei kuitenkaan ole, sillä heillä on ol­ lut erityinen merkitys maamme itsenäisyydes­ sä. Tästä järjestöjenkin pitää muistuttaa. Edunvalvontaa tarvitaan yhä Veteraanijärjestöjen tulee jatkaa yhä edunval­ vontatyötään ja varmistaa, että jäsenet saavat heille kuuluvat palvelut. – Meidän pitää myös ylläpitää kenttää, jot­ ta voimme vastata jäsentemme tarpeisiin sekä Lehden aikataulut vuodelle 2017: aineisto ilmestyy 2/2017 31.3. 26.4. 3/2017 2.6. 28.6. 4/2017 1.9. 27.9. 5/2017 3.11. 29.11. Levikki: 19 500 ISSN: 0049-1349 Tilaukset ja osoitteenmuutokset puh. 09 478 500 tai si-lehti@ sotainvalidit.fi

55 Ministeri Paavo Lipponen tuli tervehtimään eläkkeelle siirtyvää Tero Tuomistoa (kesk.) sekä uutta toiminnanjohtajaa Heikki Karhua. Tero Tuomisto jatkaa yhä Veteraani-lehden päätoimittajana. Kuva: Markku Seppä. yksinäisyyteen. Jos ei muuten niin valvomme, että tämä tapahtuu kunnan puolelta. Karhukin puhuu veteraanipolven hoitami­ sesta kunnialla loppuun asti. Mitä hän tällä tarkoittaa? – Ettei yksikään veteraani kuolisi yksin lai­ toksessa sängyn pohjalla eikä yksikään leski paleltuisi mökkiinsä. Järjestöjen yhteistyö Heikki Karhu uskoo veteraanijärjestöjen jat­ kavan yhteistyötä edunvalvonnassa, sillä erot veteraanien ja sotainvalidien kunnossa pie­ nenevät koko ajan. Suurimmat eroavaisuudet hän näkee järjestöjen ajatuksissa koskien pe­ rinnetyötä. – Mielestäni tärkein kysymys on kuinka saamme perinteen elämään. Emme voi kaikki tehdä erilaista perinnetyötä vaan meidän pitäi­ si yhdessä sopia mitä tehdään, miten tehdään ja kuka tekee. Tarkoitus olisi, että tulevatkin sukupolvet tietäisivät veteraanien työstä maan eteen sekä järjestöjen työstä jäsentensä taustalla. Tärkeä­ nä osana perinnettä hän näkee 27.4. vietettä­ vän kansallisen veteraanipäivän säilymisen pe­ rusajatukseltaan samana jatkossakin. – Juhlan muoto voi muuttua mutta siinä tu­ lisi yhä muistaa veteraaniemme työtä vuosina 1939–1945 ja nostaisimme lipun salkoon. l Marja Kivilompolo Kirjoita osoitteesi lomakkeen kääntöpuolelle Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake l Merkitse haluamasi tuotteiden kappalemäärä lomakkeeseen ja kirjoita yhteystietosi lomakkeen kääntöpuolelle. Leikkaa lomake irti ja postita se meille. Postimaksu on maksettu puolestasi. l Tilaukset oheisella tilauslomakkeella tai puhelimitse 09 4785 500. Tuotteet toimitetaan postiennakolla. l Hintoihin lisätään postija postiennakkomaksu. l Kiitos tilauksestasi! Myynnissä nyt Tuote kpl hinta Sotainvalidit edellä käyden -historia ______ 25 € Sota ihmisessä -kirja ______ 21 € Juhlasolmiot ______ 12 € Juhlasolmiot valmiilla solmulla ______ 18 € Solmionpidike ______ 18 € Juhlahuivi ______ 14 € Hintoihin lisätään posti- ja postiennakkomaksu. Tuote kpl hinta Isännänviiri ______ 60 € Salkokilpi ______ 25 € – ruotsinkielinen ______ 25 € Sotainvalidin rintamerkki (jäsenille) ______ 7€ Puolisojäsenen rintamerkki ______ 7€ Tukijäsenen rintamerkki ______ 7€ Hautakivitunnus ø 60 mm ______ 9€ Uurnahautatunnus ______ 7€

Juhlahuivi Koko 150 x 20 cm. Hinta 14 €. 14 € 18 € Juhlasolmio 12 € Solmionpidike Juhlasolmio solmulla 18 € Merkitse tilauksesi lomakkeen kääntöpuolelle Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake Sotainvalidien Veljesliiton tuotteiden myyntituotto käytetään sotainvalidityöhön. Rastita oikea ruutu, kiitos! Kyllä kiitos! Pyydän, että lähetätte merkitsemäni tuotteet postiennakolla alla olevaan osoitteeseen. Osoitteeni on vaihtunut. Pyydän, että lähetätte lehden alla olevaan uuteen osoitteeseeni. Kirjoitan oheen myös vanhan osoitteeni. Haluan perua lehden tilauksen. Lehden tilaaja on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Haluan perua lehden tilauksen. Sotainvalidien Veljesliitto maksaa postimaksun Nimi ________________________________________________________________________ Osoite _______________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka __________________________________________________ Puh. ________________________________________________________________________ Sotainvalidien Veljesliitto Tunnus 5003826 00003 Vastauslähetys Mahdollinen vanha osoite ____________________________________________________ Postinumero- ja toimipaikka __________________________________________________