TA OT VU 25 ympäristönsuunnittelun, rakentamisen ja hoidon ammattilehti Viherympäristö 2/17 | 13,00 € 25 VUOTTA VIHERVUOSI Loppuraportti Pirkko Merisalo tuntee betonikivet TEEMA Vihervalvonta Pätevyydet

TAKUU 5 VUOTTA Luotettavat merkit vaativiin olosuhteisiin ODM 490V-SRRTL ODM 480V-BRRML ODM B480V-SRR0L kuumasinkitty tai ruostumaton teräs / pulverimaalattuna / myös käsinojilla 010 219 0716 | kalusteet.elpac.fi | myynti@elpac.fi

SISÄLLYS 2/2017 Markkinointipäällikkö Pirkko Merisalo Rudus Oy:stä on tehnyt 30 vuoden työuran betonikivien markkinoinnin parissa. Työn sisältö on radikaalisti muuttunut työjakson aikana, kuten koko viherala. Pirkko jää kesällä ansaitulle eläkkeelle. Kuva Seppo Närhi. Vihervalvoja Marko Pirttijärvellä on 15 vuoden kokemus yksityisenä vihervalvojana. Kuva Seppo Närhi. Viherpäivät kokosi yhteen yli 1300 ammattilaista. Kuva Tero Takalo-Eskola Vihervuonna peruskorjattiin Kaurialan Liikennepuisto KESYperiaattein, kuvassa puisto ennen peruskorjausta. Kuva Seppo Närhi. 5 PÄÄKIRJOITUS 6 PIKKU-UUTISIA 8 TÄTÄ MIELTÄ Pirkko Merisalon haastattelu KOLUMNI 29 Uskallatko kannattaa tasa-arvoa VIHERALAN PROSESSIT 32 Viheralan prosessit ja niiden haasteet PUISTOT 40 Kuka maksaa jatkossa puistot? KAUPUNKILUONTO 46 Luonto kaupungissa, kaupunki luonnossa YHDISTYKSET 48 ViherRekry 49 Tietoisku: Puiden leikkaaminen 50 SPY juhlaseminaari 52 Kirjauutuudet 54 VYL-sivu Henkilökohtainen näyttötutkintosuunnitelma tuotettiin osana LYHTY-hanketta. TEEMA VIHERVALVONTA 10 Vihervalvoja Marko Pirttijärven haastattelu 12 Viheralan pätevyydet VIHERPÄIVÄT 15 Onnistuneet Viherpäivät 16 Tehdäänkö itse vai tilataanko? 18 Hyvinvointia Huhtasuolta -hanke 22 Vihertekniikka-näyttelyn uutuuksista VIHERVUOSI-LIITE 1-16 Vihervuoden loppuraportti OPETUS 36 Viheralan tutkintoaineistot 37 TTS:n #Viherakatemia VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 | 3

Viherrakentajan työkalupakki Made in Finland VIHERALUEIDEN HOITO KIINTEISTÖHOITO MAANRAKENNUSTYÖT RAKENNUSTYÖT • Ylläpito • Kausityöt • Puhtaanapito • Lumityöt • Hiekotus • Rakenteiden pohjatyöt • Kasvualustatyöt • Täytöt • Kivityöt • Puutyöt • Tavaroiden kuljetus • Ruohonleikkuri • Palkkiniittokone • Niittomurskain • Lehti-imuri • Reunaleikkuri • Kantopora • Rikkaruohoharja • Kadunpesulaite • Harjauslaitteet • Lumikauha • Lumiaura • Puskulevy • Lumilinko • Hiekoitin • Kaivurit • Sorakauha • Tasoituskauha • Nelitoimikauha • Seulakauha • Jyrsin • Tasoitusritilä • Kivilatoja • Reunakivinostin • Ruuvipaaluadapteri • Generaattori • Trukkihaarukka • Nostopihti • Käsityökalut 420 528 640 760 • Diesel • 20 hv Kubota • 1030 kg • Diesel • 26 hv Kubota • 1420 kg • Diesel • 38 hv Kubota • 1590 kg • Diesel • 57 hv Kohler • 2100 kg • Kevyt • Edullinen peruskone • Voittamaton teho-hintasuhde • Voimaa ja ketteryyttä • Nopeus 22 km/h • Tehokkain malli • Voimaa, nopeutta, vääntöä • Nostokyky 1500 kg AVANT KUORMAAJAT JA TYÖLAITTEET Avant Tecno Oy, Ylötie 1, 33470 YLÖJÄRVI, Puh. (03) 347 8800 © 2017 Avant Tecno Oy, kaikki oikeudet pidätetään. Avant ja muut tuotemerkit ovat Avant Tecno Oy:n omaisuutta. www.avant.fi

PÄÄKIRJOITUS Viheralan pätevyydet ajan tasalle Viher- ja ympäristörakentamisen painoarvo on merkittävästi kasvanut viimeisten vuosien aikana. Tietoa viherrakenteen monipuolisesta merkityksestä ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille tulee koko ajan lisää. Kyse ei ole vain ihmisistä vaan koko ekosysteemin hyvinvoinnista. Muutamat keskeiset tekijät kuitenkin jarruttavat viheralan asemaa. Viheralan suunnittelijoiden, rakennuttajien ja muiden tärkeiden ammattiryhmien pätevyyksiä ei ole määritelty. Viherympäristöliitto ajaa tavoitetta saada pätevyyksiltään alan ammattilaiset samalle viivalle muiden ammattiryhmien kanssa. Yhteiskunnassa tavoitellaan hyvää laatua, mutta valitettavan usein tavoite jää tavoitteesta. Käyttämällä hankkeissa parhaita osaajia, varmistetaan, että viheralaa koskeva viimeisin tieto on mukana päätöksenteossa ratkaisuja ja valintoja tehtäessä. Viheralan ammattilaisten pitää olla samassa asemassa muiden alojen kanssa projekteissa. Vastuuta jakamalla ja yhteistyötä tekemällä päästää parhaaseen lopputulokseen. Tässä numerossa Eeva Blomberg kirjoittaa kolumnissa tasa-arvosta. Se on tärkeä asia. Me olemme ihmisinä tasa-arvoisia kaikin perustein ja se pitää näkyä jokapäiväisessä elämässä puheissa ja teoissa. Seppo Närhi päätoimittaja ISSN: 1237 – 0932 Viherympäristö-lehti, 25. vuosikerta Julkaisijat Puutarhaliitto ry, puh. (09) 584 166 Viljatie 4 C, 00700 HELSINKI ja Viherympäristöliitto ry, puh. 09 584 166 www.vyl.fi viherymparisto@viherymparisto.fi www.viherymparisto.fi, www.vihreakirja.fi Toimitus Päätoimittaja: Seppo Närhi puh. (09) 5841 6505, 0400 419 085 seppo.narhi@viherymparisto.fi Vakituiset avustajat Hanna Tajakka Ulkoasu Timo Huopalainen Taitto Puutarhaliitto ry / Agneta Järvenpää Tilaukset ja osoitteenmuutokset puh. (09) 5841 6501, 5841 6503 Tilaushinnat v. 2017 sis. 10 % alv • kestotilaus 55 euroa • vuositilaus 68 euroa • opiskelijatilaus 34 euroa • irtomyynti 13.00 euroa Ilmoitukset Media Bookers, Hannu Pyykkö p. 050 2250 hannu.pyykko@mediabookers.fi www.mediabookers.fi Ratakuja 1 LT 1, 01300 Vantaa Ilmoitushinnat e (alv 0) 1/1 4-v 1.350 euroa 1/2 4-v 1.050 euroa 1/4 4-v 780 euroa Kysy Ensin Meiltä -hakemisto alk 720 euroa/ 6 ilmoituksen sarja sis. verkkolinkki Banner alk 250 e/2 kk jakso www.viherymparisto.fi -sivustolla Toimituskunta Tapio Järvinen, Kaupunginpuutarhurien Seura ry Reijo Huppunen, Puutarhanrakentajat ry Vesa Koskikallio, Metsätoimihenkilöt, Meto ry Jouni Heinänen, Suomen Maisema-arkkitehtiliitto ry Timo Taulavuori, Puutarhaliitto ry Markku Husso Seurakuntapuutarhurit ry Sami Kiema, Suomen Puunhoidon yhdistys ry Jyri Uimonen, Taimistoviljelijät ry Outi Tahvonen, Maisemasuunnittelijat ry Maria Itkonen, Viher- ja ympäristörakentajat ry Taavi Forssell, Viher- ja puutarha-alan opettajat ry Kirjapaino Forssa Print Tämän lehden tilaajarekisteriä voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Viherympäristö verkossa VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 | 5

AJANKOHTAISTA Vuoden Ympäristörakenne 2016: Hiljentymisen piha Helsingin Arabianrannassa Kuva Mika Huisman Hiljentymisen piha Helsingin Arabiassa on palkittu Vuoden 2016 Ympäristörakenteena. Voittajan valinnan keskeisimpänä perusteluna oli toimiva kokonaisuus, jossa yhdistyvät taideteokset, pihan toiminnot ja rakenteelliset ratkaisut. Kasvivalikoima on monipuolinen ja tuo hyvin esille Arabianrannan merellistä ilmettä. Tuomaristo arvioi, että Hiljentymisen piha on hienoimpia kerrostalopihoja Suomessa. Rakennustuoteteollisuus RTT:n ja Puutarhaliiton järjestämän kilpailun tulokset julkistettiin 9. helmikuuta Jyväskylässä järjestetyillä Viherpäivillä. Kilpailussa myönnettiin kunniakirjat palkitun kohteen rakennuttajalle sekä suunnittelussa ja toteutuksessa keskeisimmin mukana olleille tahoille. Kunniakirjat saivat rakennuttamisesta Arabian Palvelu Oy, suunnittelusta Arkkitehtitoimisto Maanlumosta Teresa Rönkä sekä viherrakennustyöstä Suomen Projektiohjelma Oy. Lisäksi kunniakirjat luovutettiin taideaiheiden ideoinnista ja graafises- ta suunnittelusta Kaisa ja Timo Berrylle sekä muurien ja astinkivien teräsosien pintakäsittelystä ja asennuksesta FeSign Oy:lle. Hiljentymisen piha on eri alojen ammattilaisten onnistuneen yhteistyön tulos. Projektin kaikki osapuolet; rakennuttaja, suunnittelijat, materiaalien toimittajat ja rakentajat ovat olleet sitoutuneita projektiin, jolla on ollut selkeä visio. Pihalle valittujen materiaalien (erityisesti betoni, teräs ja valurauta) detaljisuunnittelu sekä materiaalien valmistaminen ja asentaminen ovat vaatineet todella korkealaatuista ammattitaitoa ja toimivaa yhteistyötä eri osapuolten kesken. Pihan toteutus on edellyttänyt paljon käsityötä ja ammattilaisten työnjälki on laadukasta. Materiaalit ovat kestäneet ankaria olosuhteita kovassa käytössä hyvin jo kolmen vuoden ajan. Taide osana pihan toimintoja Hiljentymisen piha on maisema-arkkitehdin, ympäristötaiteilijan, graafikon ja runoilijan yh- Ajankohtaiset uutiset: WWW.VIHERYMPARISTO.FI Viheralan laajin osoite- ja palveluhakemisto: WWW.VIHREAKIRJA.FI – nyt myös selattava nettiversio! 6 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 teistyössä suunnittelema korttelipiha Helsingin Arabianrannassa, Vanhankaupunginlahden äärellä. 0,4 hehtaarin kokoista pihaa kehystävät kolmen maineikkaan arkkitehtitoimiston suunnittelemat asuinrakennukset. Hiljentymisen piha on osa Arabianrannan yhteispihojen sarjaa. Näiden yhteispihojen toteuttamisperiaatteisiin kuului, että prosentti kaikista korttelin rakennusten rakennuskustannuksista sijoitettiin taiteeseen. Voittajakohteessa suunnittelijat halusivat tehdä pihasta itsestään kokonaistaideteoksen. Suunnittelun tavoitteena on ollut kokonaisvaltainen veistoksellinen ulkotila, jossa teolliset materiaalit, kasvillisuus, valaistus, runous sekä graafinen suunnittelu nivoutuvat yhdeksi kokonaisuudeksi. Pihan detaljeihin on kiinnitetty erityishuomiota kantakaupungin korttelien ja Arabianrannan käsityöläisyyden perinnettä kunnioittaen. Kapean pihatilan, suurten korkeuserojen ja runsaasti tilaa vaativan, pitkittäisen pelastustien haasteet on ratkaistu ansiokkaasti ottamalla pelastusreitti keskeiseksi osaksi sommitelmaa. Reitin varrella on kolme aukiomaista tilaa, yksi yläpihalla, yksi Berliininkujalla ja yksi alapihalla. Oleskeluun ja kokoontumiseen kutsuvat puutasot on sijoitettu aukioiden laidoille. Pihan leikki- ja oleskelutoiminnot on ryhmitelty päivän kierron mukaan siten, että kapealla pihalla on paikkoja niin leikille kuin rauhoittumisellekin sekä valossa että varjossa. Meri tulee pihaan Pihan teema on hiljentyminen. Pihalle on haluttu luoda identiteetti, joka korostaa kotiin saapumista ja vahvistaa kiinnittymistä uuteen, ainutkertaiseen paikkaan. Valaistut taidemuurit ja runoilija Olli Sinivaaran pihan teemaan kirjoittamat tekstit toivottavat ihmiset tervetulleiksi koteihinsa. Meren äärellä olemisen tuntua on korostettu kasvi- ja pintamateriaaleilla. Veden liike on inspiroinut betoni- ja teräsmateriaalien muotoilussa ja pintakäsittelyssä. Pihan kasvillisuudeksi on valittu luonteeltaan merenrantaan sopivia kasvilajeja. Piha avautuu kaakkoon ja on tuulinen, ajoittain jopa paahteinen. Toisaalta rakennusten seinustoilla on paikkoja, jotka ovat aina varjossa. Korkeimmat pensaat on sijoitettu asuntojen seinustoille antamaan yksityisyyttä. Pääpensaslajeina on matalien pajujen, tyrnien, heisiangervojen ja vuohenkuusamien eri lajikkeita. Eri heinälajeja on käytetty paljon mm. nurmilauhaa, koristekastikkaa, isosiniheinää ja rantavehnää. Perennoja ja sipulikasveja on sisäänkäyntien kulkureittien laidoilla ja oleskelupaikkojen yhteydessä. Tunnustus tasokkaalle ympäristölle Vuoden Ympäristörakenne -kilpailun tavoitteena on tehdä tunnetuksi tasokkaita ympäristökokonaisuuksia, joissa hyvällä suunnittelulla ja toteutuksella on luotu esteettisesti ja toiminnallisesti kestävä, hyvä ympäristö. Palkinto jaettiin nyt 26. kerran. Kilpailun tuomaristossa olivat edustettuina Rakennustuoteteollisuus RTT:n, Puutarhaliiton, Kiviteollisuusliiton, Viherympäristöliiton, Suomen Maisema-arkkitehtiliiton, Suomen Arkkitehtiliiton, ympäristöministeriön ja lehdistön edustajat. Lisätietoja: Tiina Kaskiaro Rakennustuoteteollisuus RTT ry tiina.kaskiaro@rakennusteollisuus. fi, 50 466 0297 Jyri Uimonen, Puutarhaliitto ry jyri.uimonen@puutarhaliitto.fi 040-827 4833 www.maisemabetoni.fi, www.betoni.com, www.puutarhaliitto.fi

Pilaantunutta maaperää voidaan puhdistaa tehokkaasti paikan päällä Yleisimmät maaperän pilaantumista aiheuttavat haitta-aineet ovat öljyhiilivedyt ja metallit. Merkittävimpiä pilaantumista aiheuttavia toimintoja ovat polttoaineen jakelu ja varastointi, teollinen toiminta, jätteenkäsittely, ampumaradat sekä sahat ja kyllästämöt. FM Suvi Simpanen Helsingin yliopistosta tarkastelee väitöskirjatyössään erilaisia paikan päällä tapahtuvia pilaantuneen maaperän kunnostusmenetelmiä ja selvitti niiden toimivuutta ja tehokkuutta. Simpasen tutkimuksen mukaan eri menetelmien yhdistelmällä ja vuorottaisella käytöllä voidaan vähentää tai poistaa maamassojen vaihdon tarvetta. Maaperä pilaantuu kun ihmisen toiminnan seurauksena maaperään päätyy haitallisia aineita, jotka aiheuttavat vaaraa ympäristölle tai ihmisen terveydelle. Pilaantuneiksi luokiteltuja alueita on Euroopassa arvioitu olevan yli 2.5 miljoonaa ja Suomessa lähes 24 000. Pilaantuneen maaperän kunnostamista on tehty pääosin kaivamalla maamassat ja käsittelemällä ne tai sijoittamalla ne muualle eli ex situ – kunnostuksella. Vaihtoehtoisesti maaperä voidaan kunnostaa in situ eli paikan päällä ilman kaivamista, mikä vähentää sekä ympäristövaikutuksia että kunnostuskustannuksia. Simpanen tutki laboratorio-, pilot- ja kenttämittakaavan kokeilla erilaisia soveltuvia in situ -kunnostusmenetelmiä ja arvio niiden toimivuutta ja tehokkuutta polttoaineilla (diesel, bensiini) tai puunsuoja-aineilla (kreosootti, kloorifenolit) pilaantuneiden maiden puhdistamisessa. Luonnon omat keinot avuksi Luonnon omat mikrobit pystyvät hajottamaan maaperässä olevia orgaanisia saasteyhdisteitä. Hajotusta voidaan tehostaa parantamalla maan ravinne- ja happipitoisuutta (biostimulaatio), jonka Simpanen osoittaa olevan kannattavin keino aloittaa puhdistus helposti hajoavien yhdisteiden kohdalla. Mikro- bihajotuksen tehostaminen vähensi myös öljyn kulkeutumista maan läpi, pienentäen näin pohjavesien pilaantumisriskiä. Simpanen havaitsi myös, että metsämaan pintakerroksessa on kloorifenolien hajotukseen kykeneviä mikrobeja ja tämän kerroksen lisäys saastuneen mineraalimaan päälle lisäsi kloorifenolien hajoamista. Maahan muodostetun sähkökentän avulla saatiin tiivis savimaa kuivumaan, jolloin haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kuten bensiinin imeminen maasta (huokoskaasukäsittely) tehostui. Kemialliset keinot Simpasen tutkimuksessa selvisi, että saasteyhdisteiden hajottaminen kemiallisesti, hapettavan aineen vetyperoksidin avulla ei toiminut öljyllä saastutetussa maassa vaan lisäsi öljyn kulkeutumista maan läpi. Menetelmä vaatii suuria vetyperoksidiannoksia ja tehokasta kemikaalin syöttötapaa. Pinta-aktiivinen aine oli hyödyllinen maahan tiukasti sitoutuneiden saaste-yhdisteiden irrottamiseksi maasta ja paransi niiden saatavuutta mikrobien hajotettavaksi. – Eri menetelmien yhdistelmällä ja vuorottaisella käytöllä voidaan vähentää tai poistaa maamassojen vaihdon tarvetta. In situ -menetelmien hyödyntäminen vaatii kuitenkin sen, että päätökset pilaantuneiden alueiden kunnostamisesta tehtäisiin tarpeeksi joustavilla aikatauluilla, summaa Simpanen. Ilmastonmuutoksen vaikutus mikrobien biodiversiteettiin Ilmastonmuutoksen vaikutus mikrobien biologiseen monimuotoisuuteen riippuu ympäristön laadusta. Tuore tutkimus kertoo, että ilmastonmuutoksen vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen riippuvat siitä, kuinka voimakkaasti ihminen on jo muokannut ympäristöä. Tutkijat havaitsivat, että ilmastonmuutos vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen eniten aivan luonnontilaisissa tai toisaalta äärimmäisen muokatuissa ympäristöissä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että nämä ääripäät ovat herkimpiä tulevaisuuden lämpötilamuutoksille. Tutkimustulokset on julkaistu arvostetussa Nature Communications-lehdessä. http:// www.nature.com/ncomms/ Ilmastonmuutoksen ja ihmistoiminnan, kuten vesistöjen rehevöityminen, erillisistä vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen tiedetään vielä varsin vähän suurilla maantieteellisillä mittakaavoilla. Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitoksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Nanjingin maantieteen ja limnologian instituutin tutkijat ovat tarkastelleet satoja vuoristoalueiden bakteeriyhteisöjä käyttäen hyväksi luonnollisia lämpötilagradientteja tutkimusalueilla, mutta muokaten veden rehevyystasoa kenttäkokeissa. – Tulokset osoittavat, että trooppisten alueiden bakteeriyhteisöt ovat korkealla vuoristossa samankaltaisia kuin esimerkiksi arktisella alueella. Lämpötilaja veden rehevyystason muutos- ten seurauksena eliöyhteisöissä tapahtuu huomattavia muutoksia ja rehevöitymisen voimistuessa monimuotoisuus köyhtyy, kertoo apulaisprofessori Janne Soininen. Karuihin olosuhteisiin sopeutuneet lajit vaarassa Vuoristossa tehdyt kokeet osoittivat, että lämpötilamuutosten ja vesistöjen rehevöitymisen vaikutusten erotteleminen auttaa ymmärtämään ilmastonmuutoksen mahdollisia vaikutuksia erityyppisissä ympäristöissä. Esimerkiksi pohjoisen tyypillisesti erittäin karut eli niukkaravinteiset vesistöt ovat äärimmäisen herkkiä lämpötilamuutoksille ja ilmaston lämmetessä kylmään sopeutuneet lajit taantuvat. Ainoa hyvä uutinen on se, että monimuotoisuus voi ilmaston lämmetessä jopa aluksi kasvaa tyypillisesti lämpimämmässä viihtyvien lajien lisääntymisen vuoksi kunnes lämpötilan yhä noustessa monimuotoisuus kääntyy laskuun. Tärkeä löytö tutkimuksessa oli myös se, että kasvien ja eläinten tavoin eri bakteerilajit elävät vuoristoissa selkeästi eri korkeusvyöhykkeillä ja trooppisilla alueilla vuorten korkeuksissa elää samankaltainen bakteerilajisto kuin arktisilla alueilla samankaltaisen kylmän ilmaston vuoksi. Lisätietoja: Apulaisprofessori Janne Soininen Geotieteiden ja maantieteen laitos, Helsingin yliopisto janne.soininen@helsinki.fi #100puistoa -kampanja etsintäkuuluttaa: Mistä löytyy Suomen paras puisto? Kaupunginpuutarhurien seura ja Viherympäristöliitto haastavat suomaiset tarkkailemaan viherympäristöjä ja kertomaan mistä löytyy Suomen paras puisto ja miksi? Mikä siitä tekee merkityksellisen, miksi se on tärkeä ja mitä siellä tehdään. Toiset hakeutuvat puistoon virkistäytymään, toiset kaipaavat lepoa ja rauhaa, toiset haluavat liikkua, pelata ja tavata ihmisiä. Kampanjan tarkoituksena on tuoda esille itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi suomalaisia puistoja ja puistokulttuuria. Haastamme mukaan kaikki Suomen kaupungit ja kunnat asukkaineen. Kansalliset kaupunkipuistot ovat jo lupautuneet olemaan mukana kampanjassa. Pysy kuulolla. Kampanja käynnistyy 27.4 ja jatkuu kesäkuun loppuun saakka. Paras puisto ja sen ehdottaja palkitaan. Valinnan tekee arvovaltainen asiantuntijaraati. Joko teillä on mielessä kaupunkinne paras puisto? VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 | 7

Pirkko Merisalo: Mukavat asiakkaat ja yhteistyökumppanit motivoivat työhön teksti ja kuva: SEPPO NÄRHI Markkinointipäällikkö Pirkko Merisalo on nähnyt viheralan nopean kehittymisen 30 vuoden työuransa aikana betonikiviteollisuudessa. Hän on kokenut useat myllerrykset työympäristössä, mutta saanut jatkaa koko työuransa vastuullisissa tehtävissä. P irkko Merisalo aloitti Lemminkäisellä pihakivien myyntitehtävissä vuonna 1987. Sitä ennen hän oli ollut lyhyen jakson piirtäjänä Heikki Sysimetsän arkkitehtitoimistossa. – Siihen aikaan pihasuunnittelu oli vielä vaatimatonta, usein pihapiirros tehtiin asemapiirrokseen, Pirkko Merisalo muistelee. Tämän lyhyen työjakson jälkeen hän oli Rakennusalan Projektitiedostossa markkinatutkijana. Tavoitteena oli hakea yrittäjille tietoa, jota voi hyödyntää markkinoinnissa. – Tämä työ oli jälkikäteen ajatellen hyödyllinen, sillä siinä oppi, miten tietoa voi hyödyntää markkinoinnissa. Organisaatiot vaihtuivat, asema säilyi Pirkko on kohdannut monenlaiset vaiheet työurallaan. Sitä kuvaa hy- 8 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 vin hänen nimikkeensä: puhelinmyyjä, tuotemyyjä, myyntipäällikkö, markkinointipäällikkö, avainasiakaspäällikkö ja nyt eläkkeelle jäädessä markkinointipäällikkö. Myös työnantaja on vaihtunut, tosin ei omasta tahdosta vaan yrityskauppojen ja organisaatiomuutosten myötä. Työnantajina ovat olleet Lemminkäinen Oy Betonituoteosasto, Lemminkäinen Oyj Betonituoteyksikkö, Lemminkäinen Rakennustuotteet Oy, Rudus Rakennustuotteet Oy, Rudus Betonituote Oy ja Rudus Oy. Esimiehet eivät ole vaihtuneet yhtä tiuhaan: Kari Öhrnberg, Juhani Uljas, Risto Wuorio ja Antti Sirén. Organisaatiota on hiottu tiuhaan. Miltä se on tuntunut? – Viime ajat ovat olleet kivoja. Meillä on nyt toimiva ja eteenpäin katsova tiimi. Ideat lentelevät ja meillä on hyvä henki. Myös viimeisin muutos, jossa koko infra-ala on nyt yhdessä, lisää yhteistyötä tuo-

TÄTÄ MIELTÄ teryhmien kesken. – Toiminta on nyt vähemmän tuotekeskeistä. Mietimme yhdessä Putki- ja Infratuotteiden kanssa, mikä on kaikin puolin järkevää. Yhteistyö on hyödyllistä, koska näitä eri tuotteita tehdään samoille asiakkaille ja myyjät voivat myydä kaikkia näitä tuotteita samaan kohteeseen kerralla, Pirkko tiivistää. Toiminta muuttunut paljon – Toiminta on 30 vuodessa monin tavoin muuttunut tosi paljon. Kilpailijoita on tullut lisää. Toisaalta yrityskauppojen myötä markkinat ovat eläneet. Olenkin vitsinä todennut, että kilpailijaa ei pidä mollata, sillä kilpailijan työntekijät voivat olla huomenna työkavereita, Pirkko nauraa. Myös työtavat ovat aivan toisenlaiset nyt kun 30 vuotta sitten. 1980-luvulla saattoi urakoitsija tulla tehtaalle tupakka-askin kanteen piirretyn suunnitelman kanssa. Suunnitelmat, jos niitä oli, olivat käsin piirrettyjä. – 30 vuotta sitten peruskiviä olivat SF, Unikivi, Kartano, neliön muotoinen kivi Linna ja Luostari (nykyisten tuotenimikkeiden mukaisesti ilmaistuna). Väreinä olivat harmaa, musta, ruskea, punainen ja punamusta sekä pintakäsittelyinä sileä ja pesubetoni. Näistä SF-sidekivi on hävinnyt pois markkinoilta, vaikka sitä näkee vielä paljon kohteissa. – Nyt pitää olla joka vuosi uusia tuotteita. Suosituin kysymys on, mitä uutta tänä vuonna, Pirkko toteaa. Yhteydenpito asiakkaisiin perustui 1980-luvulla pöytäpuhelimeen. Myös henkilökohtaiset asiakaskäynnit olivat tärkeitä. Markkinointi perustui ilmoituksiin ja esitteiden postituksiin. Nyt myyntiä Ruduksella tukevat konsultointi ja neuvonta. Myydään tuotteiden sijaan yhä enemmän konseptia ja ratkaisuja. Myynti saa paljon kysymyksiä suunnittelijoilta, joihin pitää pystyä vastaamaan. Markkinointi on pirstaloitunut. Tietoa asiakkaille pitää antaa monia eri kanavia käyttäen. Ilmoittelu on keskittynyt hyvin harkittuihin julkaisuihin, messuilla mukana oloa punnitaan tarkkaan. Tilalle ovat tulleet uutiskirjeet ja some-kanavat. – Mutta henkilökohtaisten kontaktien merkitys ei ole hävinnyt minnekään. Yhteydenpitoa helpottaa tänä päivänä mahdollisuus olla mukana järjestöissä, joiden tilaisuuksissa tapaa paljon asiakkaita, Pirkko toteaa. – Verkkokauppa kehittyy kovaa vauhtia. Myynti tapahtuu yhä enemmän BtoB –periaatteella. Asiakas tekee salasanan takana ostokset suoraan verkossa. Tuotteista pihakivien tuotemäärä on laaja, värivaihtoehdot vivahteikkaita ja pintakäsittelyt monipuolisia. Pihakivien lisäksi muurimallisto on kasvanut. Luonnonkivituotteiden valikoima on myös laaja, niistä on tarjolla varastotuotteiden lisäksi mitä moninaisempia erikoistuotteita. Myös erilaiset pihakiviin liittyvät oheistuotteet lisääntyvät, kuten saumausaineet. Kivinen tie ollut haastava mutta antoisa Pirkko myöntää, että työ on ollut kivinen, mutta antoisa. Alkuvaiheessa urakointimaailma oli hyvin miehinen ja asenteet olivat vahvoja. Konttorille soittanut asiakas saattoi todeta, että hän tekee kauppoja vain miesten kanssa. Naisen uskottavuus betonikivien myyjänä oli koetuksella. Tästä on päästy paljon eteenpäin. – Viherala on edelläkävijä infra- ja rakennusalalla. Naisia on nyt urakoitsijoinakin. – Olen myös hyvin iloinen siitä, että viherala huomioi luonnon. Puhutaan siitä, miten luonto vaikuttaa terveyteen ja että monimuo- toisuutta on vaalittava. – Olen hyvin ylpeä työstä, jota Rudus tekee luonnon monimuotoisuuden eteen, Pirkko sanoo ja jatkaa, että meillä on mm ekosysteemihotelli, jonka ideana on tarjota uhanalaisille lajeille väliaikainen hotelli rakentamisen ajaksi ja kun rakentaminen on ohi, laji voidaan palauttaa alkuperäiseen paikkaan. Kun kysyn Pirkolta, onko työssä ollut haasteita, hän vastaa: Pitää olla turnauskestävyyttä. Välillä asiakkaiden kanssa on ollut pitkiä työpäiviä ja ne pitää vain jaksaa. Mutta samalla haasteet ovat tehneet työn mielekkääksi. Asiakkaat ovat pitäneet Pirkosta. Pirkko on kokenut asiakkaat mukaviksi. Hän jo hieman haikeana miettii hetkeä, jolloin ei enää olekaan kontakteja asiakkaisiin. Ihmisten kanssa toimiminen on ollut työssä rikkaus. Työssä on ollut myös haastavia hetkiä. Esimerkiksi sisäisesti tuotannon kanssa on ollut välillä vääntöä siitä, kun myynti on ollut liian tehokas, ja tuotannon on ollut vaikea vastata kysyntään. Nyt varaston seuranta on tarkkaa ja vastaavilta väännöiltä säästytään. Oman lisävivahteen työhön on tuonut se, että on voinut välittää asiakaspalautetta tuotekehitykseen. Tulevaisuus valoisa Pirkko Merisalo näkee viheralan tulevaisuuden pelkästään valoisana. Ala kehittyy, tulee uusia toimijoita ja myös vanhat vahvistuvat muun muassa yrityskauppojen myötä. Työ muuttuu tekniikan kehittyessä. Tuleeko robotit asennukseen, sitä emme vielä tiedä. Myös suunnittelu muuttuu, tieto muuttaa muotoaan ja tiedonväSuosituin kysymys on, litys eri suuntiin muuttuu. Tuotetiemitä uutta tänä vuonna. tous välittyy sähköisesti suunnittelijalle, rakentajalle ja ylläpitoon. Markkinoinnillinen ote säilyy Pirkolla loppuun asti. Hän kertoo uusista tulevista tuotteista, joita tulee keväällä markkinoille. Yksi näistä on luonnonkivituote, jolle on annettu nimi Muurikas. – Tuotteella pitää olla nimi, Pirkko toteaa jämäkästi. – Tuomme KevätPuutarha-näyttelyssä kaksi uutta tuotetta esille: Piano-kivet ja Rustikko-muurikivet. Olemme myös lanseerannet uuden Kotipolku-palvelun, jossa ideana on antaa kuluttajalle tietoa kaikista meidän tuotteista, joita asiakas tarvitsee talon tai pihan rakentamisessa. Kotipolku helpottaa asiakkaan tuotevalintaa ja toisaalta meidän myyntityötä. Rudus jatkaa Lemminkäisen aktiivista tuotekehitysajattelua. Lemminkäinen oli Kari Öhnrbergin aikana joissakin asioissa edellä aikaansa. Tällaisia ovat esimerkiksi koneellinen betonikivien asennus (yritettiin jo 1980-luvulla, mutta alkoi yleistyä vasta 2000-luvulla) ja toinen oli luonnonkivien tuotteistaminen (alkaa yleistyä vasta nyt). Nyt Rudus on aktiivisesti mukana tuomassa tuoteratkaisuja hulevesiasioissa sekä ympäristökuormaa vähentävissä ratkaisuissa. Hulevesiratkaisuna myydään Hörppöä ja betonikivissä Airi-kiviä, joissa pintamassaan sekoitetaan titaanidioksidia, joka sitoo hiilidioksidia. Pirkko Merisalolla on ollut vaiherikas työura betonikivien myyntija markkinointitehtävissä. Hänelle on kertynyt paljon hauskoja sattumuksia, joita on mukava muistella. Pirkko jää lomalle huhtikuussa ja eläkkeelle kesällä 2017. Muut ruduslaiset jatkavat aktiivista tuotekehitystä ja Pirkko siirtyy entistä aktiivisempaan puutarhan hoitoon ja luonnon monimuotoisuuden havainnointiin. VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 | 9

TÄTÄ MIELTÄ Marko Pirttijärvi: Vihervalvojan työ on lisääntynyt nopeasti Vihervalvoja, konsultti, maisemasuunnittelija Marko Pirttijärvellä on 15 vuoden kokemus vihervalvonnasta. Hänelle on syntynyt laaja näkemys vihervalvonnan tilanteesta. teksti ja kuva: SEPPO NÄRHI S S y se m M arko Pirttijärvi on ensimmäisiä vihervalvojaksi kouluttautuneita viheralan ammattilaisia. Hän tehnyt työkseen vihervalvontaa yksityisellä puolella 2000-luvun alusta lähtien. Tällä hetkellä hänelle on töissä neljä henkilöä. Vihervalvonta tuo noin puolet yrityksen liikevaihdosta. Työmäärä kasvaa – Vihervalvonnan määrä on kasvanut viime aikoina nopeasti ja tuntuu siltä, että kasvaa edelleen. Varsinkin Etelä-Suomessa vihervalvonta tunnetaan jo aika hyvin kiinteistö- ja isännöitsijäpiireissä, mutta toki tunnettuuden eteen pitää edelleen tehdä työtä. Tilanne on kuitenkin paljon parantunut tänä aikana, mitä olen näitä töitä tehnyt, Marko Pirttijärvi arvioi. – Vihervalvojan työn arvostus on kasvanut. Tietenkin myös rahaa on aiempaa enemmän käytettävissä, kohteet ovat monipuolisempia sisällöltään ja lopputuloksesta halutaan kerralla laadukkaita. – Merkittävä osa meidän vihervalvonnasta kohdistuu kiinteistöjen peruskorjaukseen. Kiinteistökanta vanhenee ja pihoja uusitaan muun remontoinnin yhteydessä. Yhden mielenkiintoisen havainnon Marko on tehnyt asuntoyhtiöiden yhtiökokouksissa. Nykyisin taloyhtiöiden puheenjohtajat ovat valveutuneempia; usein avauspuheenvuorossa todetaan, että hyvin toteutettu piha nostaa asunnon arvoa, asumisviihtyisyyttä ja turvallisuutta. Aiemmin Marko totesi puhuneensa näistä teemoista, mutta nyt ei enää tarvitse näistä perusasioista aloittaa. Kaupungit valvovat osittain itse Julkisyhteisöillä on palkattuna omat vihervalvojat, jotka valvovat sekä rakentamista että ylläpitoa. Mutta osittain valvonta ostetaan ulkopuolisilta konsulteilta, erityisesti alueurakoinnissa ja ylläpitokohteissa. – Mutta kaupunkien kiinteistöpuolella ei juuri ole viheralan ammattilaisia. Siksi esimerkiksi meillä on paljon valvottavana kaupunkien kiinteistökohteita. Valvojan tehtävät Vihervalvoja on tilaajan edustaja työmaalla ja saa palkkansa tilaajalta. Käytännössä urakoitsija on yhteistyökumppani, jonka kanssa toimitaan niin, että päästään sopimuksen mukaiseen lopputulokseen. – Kumppanuus oikeastaan lähtee jo urakkatarjouspyyntöasiakirjoista, joiden pitää olla yksiselitteiset. Valvojan on eliminoitava jo asiakirjoissa mahdolliset sudenkuopat. Ennakoiva valmistelu on avainasia, Marko tiivistää. – On annettava kyllä hyvää palautetta viherrakennusyrityksille. Pääsääntöisesti ne ovat joustavia ja fiksua porukkaa. Ammattitaito on kasvanut ja osaaminen monipuolistunut. – Yksi vihervalvojan tärkeä ominaisuus on ongelmanratkaisukyky. 10 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 Vihervalvonnassa esille tulevia asioita • urakoitsijan dokumentointi työmaalla puutteellista • urakoitsija ei ilmoita aikataulumuutoksista, ei haeta ajoissa lisäaikaa • työkohteissa laadullisista ongelmista yleisin on kivitöiden viimeistely • kasvillisuudessa eniten ongelmia on kasvuunlähtökatselmuksessa ja takuuajan päättyessä • kasvualustoissa on ollut viime aikoina ravinnehukkaa ensimmäisen kasvukauden aikana • kasvien saatavuudessa on esiintynyt yllättäviä lajikohtaisia ongelmia kesken kasvukauden • lisälaskutusperusteet, sisältyykö lisätyö urakkaan vai onko perusteita lisälaskutukseen. Lisätyö pitää sopia etukäteen Työmailla tulee aina eteen tilanteita, joihin ei ole voinut etukäteen varautua. Pitää pystyä löytämään tilanteessa paras tilaajan hyväksymä ratkaisu. – Joskus työmaalla on sekä suunnittelijavalvoja että vihervalvoja. Suunnittelijavalvoja valvoo vain oman suunnitelmansa toteutumista ja sen laatua mutta hänellä ei ole oikeutta muuttaa suunnitelmaa. Vihervalvojalla on usein oikeus tehdä muutoksia tilaajan antamin valtuuksin, lisäksi voi olla muita tehtäviä, kuten maksuliikenteen ja aikataulun sekä työn laadun valvonta. – Suunnittelija voi olla myös vihervalvoja, jos niin on sovittu. On myös tilaajia, jotka eivät hyväksy suunnittelijaa lainkaan työmaalle. Osa suunnittelijoista ei oikein hyväksy muutoksia omiin suunnitelmiinsa ja tästä tulee ongelmia, koska muutoksia joudutaan pakostakin tekemään, Marko kertoo. Lisää tunnettuutta vihervalvontaan Jatkossa Marko Pirttijärvi toivoo lisää tunnettuutta vihervalvonnalle. Mielessä on ollut useita vuosia vihervalvojien yhdistyksen perustaminen. Sen tehtävinä olisivat mm vihervalvojien ammattikunnan profiilin nosto, täydennyskoulutus sekä tiedottaminen. Parannusta on jo tapahtunut, kun Viherympäristöliitto on käynnistänyt vuosittaiset vihervalvojapäivät.

PUUNHOIDON AMMATTILAISET PALVELUKSESSANNE Suomen Puunhoidon Yhdistys SPY ry:n kautta löydät vastuulliset tekijät kaikkiin alan töihin. Jäsenyritystemme tarjoamia palveluja ovat esim. • kaikki arboristityöt, puiden hoitoleikkaukset ja latvustuennat • puiden kaadot ja siirrot, tontti- ja maisemahakkuut, haketus ja kantojen jyrsintä Suomen Puunhoidon yhdistys SPY ry on perustettu vuonna 1996. SPY:n jäsenyritykseksi hyväksytään viher- ja/tai metsäalalla toimiva yritys, jonka vakituisista työntekijöistä vähintään yksi on koulutukseltaan arboristi. SPY:n jäsenyrityksen tulee noudattaa hyvää ammatillista toimintatapaa sekä huolehtia yhteiskuntavelvoitteistaan. • kuntoarviot ja arvonmääritykset, puuston inventointi ja hoitosuunnitelmat. Jäsenyritysten yhteystiedot löydät sivultamme www.suomenpuunhoidonyhdistys.fi Suomen Puunhoidon Yhdistys SPY ry:n jäsenyritykset Arboristipalvelu Erola METSÄPALVELU Rantanen Oy Puunkaatopalvelu O&L Oy www.lehtoranta.pro www.lehtoranta.pro Kuntec Oy Puunhoidon ammattilaisten palvelut omalta alueeltasi osoitteesta www.suomenpuunhoidonyhdistys.fi

PÄTEVYYDET Maisemasuunnittelun pätevyyden toteaminen teksti: ELINA REGÅRDH Onko arkkitehti pätevä pihasuunnittelija? Entä puutarhuri? Kuinka suunnitelman tilaaja tai tarkastaja voi varmistua suunnittelijan taidoista? Viherympäristöliiton FISE- työryhmä pohtii maisemasuunnittelun pätevyyksiä tavoitteenaan kehittää maisemasuunnittelun pätevyyksien määrittely ja järjestelmä sen tunnustamiseksi. V iherympäristöliiton tiloissa järjestettiin kesäkuussa 2016 kokous, jonka osallistujat jakaantuivat kahdeksi työryhmäksi. Tavoitteena oli kehittää toisaalta viherrakentamisen rakennuttamisen ja toisaalta maisemasuunnittelun pätevyyksien toteamista varten järjestelmät, joiden käytännön ylläpidosta vastaisi FISE Oy. FISE on rakennusalan järjestöjen ylläpitämä henkilöpätevyyspalvelu, joka toteaa rakennus-, LVI- ja kiinteistöalan pätevyyksiä, ylläpitää pätevyysrekisteriä ja rakennusvirhepankkia. Esimerkiksi pääsuunnittelijat, kuntotutkijat tai rakennuttajat voivat yksinkertaisesti osoittaa kelpoisuutensa alan tehtäviin hakemalla FISE-pätevyyttä ja olemalla mukana rekisterissä. Yhden ryhmän tehtävänä oli kehittää viheralan rakennuttajatehtävien pätevyyksien toteamisen järjestelmää. Tämä työryhmä on edennyt työssään ripeästi ja on jo saanut aikaiseksi ehdotuksen järjestelmäksi. Toinen ryhmä alkoi työstää suunnittelun pätevyyksiä. Työryhmän toiminta Kesäkuisen järjestäytymiskokouksen jälkeen maisemasuunnittelun vaativuusluokitteluja ja pätevyyksiä käsittelevä työryhmä on kokoontunut kolme kertaa. Ryhmän puheenjohtajana toimii Pia Kuusiniemi ja sihteerinä Riikka Leinonen. Ryhmässä ovat edustettuina Suomen Maisema-arkkitehtiliitto MARK, Maisemasuunnittelijat MAS, Viher- ja puutarha-alan opettajayhdistys VIPU ja Kaupunginpuutarhurien Seura, ja rakennusvalvonnan näkemyksiäkin on saatu keskusteluihin mukaan. Kokousten kokoonpano on hieman vaihdellut. Keskustelu on ollut runsasta ja rakentavaa. Liikkeelle lähdettiin siitä tavoitteesta, että järjestelmä mittaisi maisemasuunnittelun vaatimuksia ja kelpoisuuksia erikseen kiinteistöjen pihasuunnittelutehtävissä ja infrastruktuurihankkeissa. Kahtiajaon toimivuutta pohditaan jatkossa vielä uudelleen. Työskentely aloitettiin talonrakennushankkeista. Esikuvana maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset Maankäyttö- ja rakennuslain vuoden 2014 päivityksessä ja maankäyttö- ja rakennusasetuksen vuoden 2015 päivityksessä määritetään rakentamista koskevat suunnitelmat ja rakennushankkeen pääsuunnittelijan, rakennussuunnittelijan ja erikoissuunnittelijan tehtävät (120 §). Lain mukaan suunnittelutehtävät kuuluvat vaativuusluokkiin, jotka ovat vaativa, tavanomainen ja vähäinen suunnittelutehtävä (120 d §). Lisäksi vaativuusluokka voi olla poikkeuksellisen vaativa, jos jokin vaatimuksista tai ominaisuuksista on poikkeuksellinen. Lupaprosessissa rakennusvalvontaviranomaisen on arvioitava sille ilmoitetun suunnittelijan kelpoisuus kyseiseen tehtävään (MRL 120 f §). Tällä hetkellä tilanne on se, että rakennusvalvonta edellyttää usein pihasuunnitelman laatimista, mutta käytössä ei ole alan hyväk- 12 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 symää mittaria arvioida ilmoitetun piha/maisemasuunnittelijan kelpoisuutta. Maisemasuunnittelua (tai pihasuunnittelua) ei mainita MRL:n rakennuksen suunnittelutehtäviä koskevissa kohdissa. Työryhmän lähtökohtana on kuitenkin, että rakennushankkeen maisemasuunnittelutehtävät ovat rakennushankkeseen liittyviä erikoissuunnitelmia. Maisemasuunnittelun laatu voidaan varmistaa luomalla vapaaehtoinen maisemasuunnittelun kelpoisuuksien luokitus. Kuinka kelpoisuus saavutetaan? Työryhmä on vasta määritellyt tehtävien vaativuusluokkia. Suunnittelijoiden kelpoisuuksista voidaan keskustella sitten, kun tämä keskustelu on käyty valmiiksi. Rakenne tulee kuitenkin perustumaan muihin vastaaviin luokituksiin. Ympäristöministeriö on vuonna 2015 antanut ohjeen rakennuksen suunnittelijoiden kelpoisuudesta keskeisillä (talon)rakentamisen suunnittelualoilla. Periaatteena on, että vähäisiä tehtäviä voidaan tehdä, jos osaaminen on riittävä, mutta jo tavanomaisiin tehtäviin edellytetään sekä alan koulutusta että työkokemusta. Yksinkertaistettuna esimerkiksi YM:n ohjeen mukaan tavanomaiseen rakennuksen suunnittelutehtävään kelpoinen on henkilö, jolla on rakennusmestarin tai tekniikan kandidaatin tutkinto sekä kolmen vuoden työkokemus, joka on hankittu pääasiassa valmistumisen jälkeen. Myös koulutuksen sisällölle asetetaan laadullisia ja määrällisiä vaatimuksia. Koulutuslinjaa ei kuitenkaan yksityiskohtaisesti määritetä. Vaikka työryhmän työskentely on vielä aivan kesken, on selvää että suoraan koulusta ei kelpoisia ole tulossa. Tutkinnon jälkeen suunnittelijan tulee toimia suunnittelutehtävissä ennen kelpoisuuden saavuttamista. Suunnittelualan koulutuksen tulee olla tietoinen siitä, millaisia kursseja on tarjottava, jotta opiskelijoilla on mahdollisuus saavuttaa kelpoisuus mahdollisimman nopeasti valmistumisen jälkeen. On myös tärkeää, että opiskelijat ovat alusta saakka tietoisia siitä, mitä kursseja heidän on opiskeltava kelpoisuuden saavuttamiseksi. Tutkintonimike yksinään ei riitä. Kelpoisuuttaan voi parantaa myös tutkinnon hankkimisen jälkeen lisäkoulutuksella. Tässä alan koulutuksella on hyvä tilaisuus kehittää tarjontaansa. Ehdotuksen valmistuttua työryhmä lähettää sen lausuntokierrokselle VYL:n jäsenjärjestöille ja tärkeimmille sidosryhmille nähtäväksi ja lausuntoja varten. Sitä ennenkin voi näkemyksiä esittää työryhmän jäsenille. Kirjoittaja työskentelee projektijohtajana WSP:ssä ja osallistuu työryhmän toimintaan VIPU:n edustajana.

Viheralalle pyritään saamaan oma viher- ja ympäristörakennuttajan pätevyys Viherrakentamisen ja –ylläpidon hankkeita teettävät vuosittain useat rakennuttamisen ammattilaiset. Monipuolisiin hankkeisiin tarvitaan viheralan tuntevia osaajia ja osaamisesta kertova pätevyys. teksti ja kuva: HEIDI JÄRKKÄ V iherympäristöliitto nimesi keväällä 2016 viheralan ammattilaisista ja rakennuttajista koostuvan työryhmän edistämään viher- ja ympäristörakennuttajan pätevyyttä. Työryhmään kuuluvat Eeva Blomberg, Heikki Peltoniemi, Marko Pirttijärvi, Timo Hyvönen ja Heidi Järkkä. Työryhmän tavoitteena on saada viheralalle oma rakennuttajapätevyys. Työryhmä laati sitä varten esityksen viher- ja ympäristörakennuttajan pätevyystarpeesta, sekä vaatimukset pätevöittämistä varten. Esitys on toimitettu FISE Oy:lle, joka toimii eri alojen henkilöiden pätevöittäjänä. Työryhmän esityksessä perusteltiin viher- ja ympäristörakennuttajan pätevyystarvetta muun muassa sillä, että ammattitaitoisen viher- ja ympäristörakennuttamisen tarve on kasvanut. Julkinen sektori hankkii viher- ja ympäristörakennuttamisen palveluita lisääntyvässä määrin ulkopuolisilta asiantuntijoilta, ja myös kuntien ja kaupunkien omat organisaatiot tarvitsevat rakennuttamisen osaamista. Tarjoamalla viher- ja ympäristörakennuttamisen palveluita myös yksityiselle sektorille, parannetaan yksityisten viheralueiden tasoa ja kestävyyttä. Viheralan hankkeiden vaatimustaso on noussut ja alan tunnettuus parantunut, minkä vuoksi tarvitaan erityisesti viheralan tuntevia rakennuttajia. Perustelujen lisäksi laadittiin esitys viher- ja ympäristörakennut- tajan koulutus- ja työkokemusvaatimuksista. Vaatimukset perustuvat vastaavan infrarakennuttajan pätevyysvaatimuksiin, jotka on räätälöity viher- ja ympäristörakennuttajalle sopiviksi. Viherympäristöliitto on toimittanut maaliskuussa 2017 työryhmän laatiman esityksen FISElle, joka käsittelee viher- ja ympäristörakennuttajan pätevyyttä hallituksessaan. Mikäli FISE hyväksyy esityksen, saadaan viheralalle oma rakennuttajapätevyys. Siinä tapauksessa, että esitys ei mene FISEn hallituksessa läpi, kartoitetaan muita vaihtoehtoja viher- ja ympäristörakennuttajapätevyyden saamiseksi. Viher- ja ympäristörakennuttajan pätevyyttä tukee uusi koulutus, jota järjestää Hämeen ammattikorkeakoulun biotalouden täydennyskoulutus. Koulutuksen sisältö on laadittu vastaavan infrarakennuttamisen koulutuksen pohjalta. Mikäli viher- ja ympäristörakennuttajan pätevyys toteutuu, pätevyys liitetään viher- ja ympäristörakennuttajan koulutukseen ja siihen sisältyvään pätevyystenttiin. Kirjoittaja työskentelee viherrakennuttajana Rambollissa ja on mukana viher- ja ympäristörakennuttajan pätevyystyöryhmässä. LOPPUKANEETTI: Tämä lehti oli lähdössä juuri painoon, kun tuli tieto, että FISE Oy:n hallitus suhtautuu myönteisesti Viherympäristöliiton pätevyysehdotuksiin. VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 | 13

B est pl ace to steal a kiss sin ce 1962. Pori Kuopio Helsinki www.victorstanley.com Ajattoman tyylikkäät ja kestävät teräskalusteet. Kokkola Vantaa Hyvinkää J-Trading taitaa ympäristön kalustamisen 35 vuoden kokemuksella. Tarjoamme Suomen laajimman ulkokaluste -ja leikkivälinevalikoiman. www.j-trading.fi Vantaa www.metalco.it Italialainen Metalco, kalusteiden muotoilun edelläkävijä Helsinki www.escofet.com Betoniset ulkokalusteryhmät julkisiin tiloihin. Luopio Helsinki Joensuu

io VIHERPÄIVÄT Onnistuneet Viherpäivät teksti: SEPPO NÄRHI, kuvat: TERO TAKALO-ESKOLA Viherpäivät ja Vihertekniikka-näyttely olivat toista kertaa Jyväskylän Paviljongissa. Muutos on otettu hyvin vastaan. Kävijämäärä kasvoi viime vuodesta, nyt rekisteröityneitä oli 1335. Kun tapahtuma oli Tampereella hotelli Rosendahlissa, kävijämäärä liikkui tasolla 500 – 700. Näytteilleasettajien määrä oli nyt 94, näyttelyn pinta-ala kasvoi viime vuodesta. Olemme saaneet kattavan palautteen sekä näytteilleasettajilta että seminaarissa olleilta. Paviljonki tapahtumapaikkana sai seminaarilaisilta arvosanan 4,41 (v. 2016 4,31) näytteilleasettajilta 4,42 (v. 2016 4,42), kun 1 huonoin, 5 paras. Näytteilleasettajien antamien arvioiden perusteella tapahtuma on kehittynyt oikeaan suuntaan. Seminaareihin osallistuneiden mielestä yleiset järjestelyt ovat parantunet. Seminaarien luennoista tuli hyvää palautetta, yksikään ei ollut epäonnistunut, joukossa oli useita hyvin korkealle arvioituja. Edellisellä kerralla todetut isoimmat puutteet on onnistuttu korjaamaan. Edellisellä kerralla paljon kritiikkiä saanut illallinen sai nyt paljon hyvää palautetta. Näyttelyn siirtoa B-halliin ja lounasruokailun siirtoa A-halliin pidettiin onnistuneena. Viherpäivien näytteilleasettajista kaksi kolmesta on jo varannut paikkansa tulevaan tapahtumaan 14.–15.2.2018. Päivien ohjelmaa aletaan suunnitella kevään korvalla. a Viherpäivien avajaisiin toi eloa Parkour Akatemian esitys. Parkourissa keskitytään kehittämään liikkumiseen tarvittavia perusominaisuuksia, kuten tasapainoa, voimaa, dynaamisuutta, kestävyyttä, tarkkuutta, tilan hahmotusta ja luovuutta. Professori Maunu Häyrynen toivoi, että viheralan päättäjät ottaisivat enemmän kantaa julkisuudessa viheralueiden puolesta. Hän kertoi esitelmässään viheralan kehittymisestä itsenäisyyden aikana. Nykyaikaisessa suomalaisessa kaupunkivihreässä vähemmän on enemmän vaikuttaa olevan yleinen periaate, espanjalainen Aalto yliopiston professori ja maisema-arkkitehti Juan Jose Galan luonnehti. Seminaareihin oli ilmoittautunut yli 600 osallistujaa. Paikalla oli ammattilaisten lisäksi paljon viheralan opiskelijoita. nki uu VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 | 15

VIHERPÄIVÄT Viheraluepalveluiden tuotantovaihtoehdot puhuttivat Tehdäänkö itse vai tilataanko muualta? teksti ja kuvat: EEVA VÄNSKÄ Julkisten viheraluepalveluiden tuotantovaihtoehtoja on monia. Niistä kolme esiteltiin Viherpäivillä Jyväskylässä helmikuussa. Puheenvuoron saivat myös urakoitsijat. T urussa käytetään tilaaja-tuottaja –mallia. Ylläpitopäällikkö Mari Helin kertoo, että kaupungin oma tuotanto yhtiöitettiin 2011. – Silloin tehtiin viisas ratkaisu eli pitkä sopimus siitä, miten toiminta jatkossa organisoidaan. Vuodesta 2015 lähtien 25 prosenttia toiminnasta on siirtynyt vuosittain omalta yhtiöltä ”ulos”. Vuoteen 2019 mennessä kaikki alueet ovat mukana avoimessa kilpailutuksessa. – Uusi hankintalaki mahdollistaa paljon. Se on pohdittava kysymys, tulisiko urakoita jatkossa pilkkoa. sekä järjestöjä ja asukkaita mukana toimimassa. Viherpalveluja tuottavat kaupungin organisaatiot ja yritykset, kolmas sektori ei varsinaisesti tuota, mutta voi osallistua. – Tarkoituksena on luoda kilpailua tuottajien välillä, jolloin toiminta preppautuu. Kustannuksellisesti omajohtoinen kunnossapito sijoittuu tällä hetkellä alueurakoiden väliin. Kososen mukaan malli on ollut joustava; ”palikat voivat olla monessa muodossa ja järjestyksessä”. – Tulevaisuudessa tulevat painottumaan entistä enemmän palvelutuotannon ohjaus ja vaikuttavuuden arviointi. Erilaiset roolit Kotkan kaupungissa käytetään omatuotanto-mallia. Kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen sanoo, että joittenkin mielestä omatuotanto on menneisyyttä, eikä toimi. – Itse olen toista mieltä. Hoidamme kaiken puistotoiminnan itse, ja se on syy siihen, että Kotka on nykyään merkittävä puistokaupunki. Kotkassakin käytetään jonkun verran avustavaa toimintaa, mutta omatuotantomalli on sikäli puhdas, että kaikki perustoiminnot ovat Mari Helin muistuttaa, että kolmas sektori on tulossa ja on jo mukana toiminnassa, jota ennen perinteisesti on järjestänyt kaupunki. – Siinä täytyy miettiä, mikä on perimmäinen tilaajan rooli. Samalla pitää huomioida, että eivät kaikki ihmiset kuulu järjestöihin, eli myös asukkaat ja aktivistit tulee saada mukaan yhteiseen tekemiseen. Oleellista on Helinin mukaan se, miten tilataan töitä niin, että voidaan mahdollistaa asioita. Tilaaja-tuottaja -mallin suurimmat edut ovat läpinäkyvyys, ohjattavuus ja taloudellisuus. – Meillä on mietitty tarkkaan, mitä kaupungin kuuluu tehdä. Nyt ja varsinkin tulevaisuudessa kunnan tarjoamien palveluiden merkitys kasvaa. Millainen onkaan tulevaisuuden kunta? Mallin heikkouksina Helin mainitsee mahdolliset vaikeudet oppia uusi rooli, seurannan järjestämisen haasteet sekä mahdollisesti lisääntyvät paperityöt. – Nykyisellä kokonaisurakkamallilla viherpuoli on myös vaarassa jäädä heikoille. Mallin tuomana uhkana voi olla mallin kääntyminen itsetarkoitukseksi ja poliittisen päätöksenteon lyhytjänteisyys. – Meillä oli ratkaisevaa pitkä suunnitelma, joka kattoi yli vaihtuvien valtuustokausien. Yhtiö toimii todella hyvin ja liiketaloudellinen ajattelu on kasvanut. Myös säästöt ovat olleet merkittäviä, eli olemme saavuttaneet tavoitteemme. Langat itsellä Muuntuvat palikat Vantaalla puolestaan käytetään monituottaja-mallia. Viherkunnossapitopäällikkö Pirjo Kosonen kertoo, että Vantaalla purettiin tilaaja-tuottaja -malli poliittisella päätöksellä neljän vuoden kokeilun jälkeen. – Meillä lähdettiin tavallaan taaksepäin eli monituottajuuteen. Siinä ollaan nyt pysytty viimeiset 15 vuotta. Vantaalla on omajohtoinen viheraluekunnossapito, alueurakoita 16 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 Turun kaupungin ylläpitopäällikkö Mari Helin kertoo olevansa tyytyväinen tilaaja-tuottaja –malliin ja sen tuloksiin.

käyttö kannattaisi. Sama päämäärä Hiekkala harmittelee tilaajien siiloutumista. Yksi lokero ei tiedä mitä toinen on tilannut, ja tuloksena on melkoinen sekasotku pääurakoitsijan yksiköissä. – Jatkossa tulee olla erityinen projektinvetäjä, joka vastaa kaikkien tilaajien töistä ja tietää samalla missä mennään. Hiekkala sanoo, että vaikka tilaajalla ja tuottajalla on eri roolit, niin tärkeintä on muistaa, että päämäärä on sama eli vaikuttavuus kuntalaisille. – Tilaajan ja tuottajan pitäisi istua samaan pöytään ja luopua valitus-vastine –keskustelusta, koska se ei hyödytä ketään. Vain avoimella tiedonkululla ja yhteisellä tahtotilalla voidaan onnistua. Miksei kehitetä? Toimitusjohtaja Seppo Hiekkala MESTAR:ista sanoo, että vahva pääurakoitsija tuo parhaimmillaan siiloutuneelle tilaajalle lisäarvoa. omissa käsissä. 1960-luvulla Kotkan puistojen taso romahti, ja tilanne jatkui huonona 1980-luvulle. Vuodesta 1985 alettiin rakentaa systemaattisesti elämyksellistä puistojen kaupunkia, ja puisto-organisaatio sai taas ammattitehtävät hoitaakseen. Sittemmin kaupunki on saanut useita viheralan palkintoja. Laaksosen mielestä yksi menestyksen tekijä on ollut selkeä vastuutus ja byrokratian oikominen. – Yksi nykyajan ongelma on se, että kaupunkien organisaatioista ei tahdo löytyä vastuuihmistä. Tulee vaikutelma, että kukaan ei vastaa mistään. Laaksosen mielestä omatuottaja-mallissa on pelivaraa, on pieni kynnys alkaa sijoittaa julkisiin tiloihin vaikka taidetta. Tavoitteet kirkkaiksi Urakoitsijanäkökulmaa avaa Kuopion kaupungin kuntatekniikkaliikelaitoksen (MESTAR) toimitusjohtaja Seppo Hiekkala. Hän kertoo, että pääurakoitsijalla on vetoa kahteen suuntaan, toisaalta tilaajaan päin, toisaalta aliurakoitsijoiden suuntaan. – Parhaimmillaan vahva pääurakoitsija voi tuottaa lisäarvoa tilaajalle, jonka toiminta on pirstaloitunut ja jolla voi olla vaikea löytää yhteistä tahtotilaa. Aliurakoitsijoiden käyttö lisää tehokkuutta. Samalla pitää miettiä, kuka ottaa toiminnan riskit ja toisaalta mahdollisuudet haltuun. – Kuopiossa tehdään aliurakoita yksikkö- ja kokonaishinnoilla, mutta jos usko pääurakointiin on vahva, niin miksei aliurakoita voisi teettää myös tuntityönä? Hiekkalan mielestä tulevaisuudessa pärjää paremmin, kun on selkeä strategia. – Täytäntöönpanoon täytyy olla selkeät tavoitteet ja työkalut. Hän kysyy, miksi urakkasopimuksia käytetään niin vähän? – Kun tavoitteet ovat selkeästi paperilla, niin että rakentajakin tietää ne, lopputulos on aina parempi. Urakkamuotojen rohkeampi Alueurakoitsija-näkökulmaa edustaa Viherpalvelut Hyvönen Oy:n toimitusjohtaja Timo Hyvönen. Hänen mielestään allianssi-mallissa on vahvuuksia. – Alueurakka sopii kunnalle, kun oma henkilöstö vähenee ja riittävän suuria alueita ja työsisältöjä tulee hoidettavaksi. Mallissa on mahdollista parantaa viheraluepalveluiden tuottavuutta ja muuttaa toimintatapoja parempaan suuntaan. Tilaajan etuna on välittömän kustannushyödyn lisäksi ennustettavuus. – Toimintaa voidaan myös kehittää osana yrityksen ydintoimintaa. Nykyistä enemmän voitaisiin käyttää yrityksiä viheralueiden ylläpidon lisäksi myös rakentamiseen, kunnostamiseen ja kehittämiseen. Hyvönen sanoo, että on ikävä ottaa vastaan työmaaksi ränsistyneitä alueita. Eli tilaajalle korvan taakse, kunnossapito ja korjaus on tärkeää. – Urakoinnin tarkoitus on kuitenkin hoitaa alueita laadukkaasti, ei ränsistyttää. Hyvönen toivoo, että urakka-aika olisi vähintään viisi vuotta, ja että tehtäväkortit olisivat selkeät työlajien kuvausten kera. – Allianssi-mallissa tilaaja-osaaminen korostuu, mutta ohjauksellinen työmäärä vähenee. Hoidettavat kokonaisuudet ja budjetit ovat suhteellisen isoja. Allianssin ohella viheraluepalvelujen tuotantovaihtoehtoja ovat jo osin sivutut kunnan toiminnan yhtiöittäminen, liikkeenluovutus tai kumppanuusyhtiö kunnan ja yrityksen kesken. Terveisiä puilta Urakoinnin ”ravintoketjun pohjaa” sanoo edustavansa toimitusjohtaja Tapani Mäkelä Puidenhoitajien Oy:stä. Hän lähettää terveisiä katu-, puisto- ja pihapuilta, että tilaajat käyttäisivät ammatti-ihmisiä puiden hoidossa. – Teemme yleensä täsmäiskuja pääurakoitsijan alueelle. Joskus saamme hinnan etukäteen, ei aina. Ohje on suurin piirtein, että ”tästä tuonne hoitakaa”. Mäkelä kertoo, että hänellä on kokemuksia siitä, että tilaaja ei tiedä välttämättä mitä tilaa ja pääurakoitsija ei tiedä miten asia pitäisi hoitaa. – Toisaalta tämä jättää puunhoitajalle vapaat kädet työn toteuttamiseen. Arboristin mielestä alueurakoissa ei saisi olla puiden hoitotyötä. – Puut pitäisi eriyttää pois alueurakoista. Pahin skenaario on se, että edullinen auraaja leikkaa kesällä puut. Seitsemänkin vuoden alueurakka on lyhyt ja toimimaton puun kannalta. Jos sen alaoksaa leikataan kerran, tulee kirjoihin merkintä, että hoidettu, ja sen jälkeen puu saa olla seitsemän vuotta unohdettuna. – Nuorten katupuiden rakenneleikkauksista pitäisi tehdä omat hoitosopimukset. Katuosuudet voisi jakaa pienten yritysten kesken, vaikka riveittäin 25 vuodeksi kerrallaan. VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 | 17

VIHERPÄIVÄT Ari Karimäki (vas.), Hanna Veander ja Jukka Laukkanen toivoivat ja saivat pysyviä tuloksia Jyväskylän Hyvinvointia Huhtasuolle –hankkeesta. Ympäristön sosiaalista kestävyyttä voidaan edistää yhdessä ja luovasti teksti ja kuvat: EEVA VÄNSKÄ Ympäristö ei parhaimmillaan tuota pelkästään fyysistä ja henkistä hyvinvointia, vaan myös sosiaalista hyvää. Ympäristön ja viheralueiden sosiaalista kestävää kehitystä voi tukea eri tavoin. J yväskylän Huhtasuolla on panostettu erityisen hankkeen kautta alueen sosiaaliseen kestävyyteen. Sitä on tuettu Hyvinvointia Huhtasuolle -projektissa ennen kaikkea osallistamalla asukkaat mukaan oman asumisympäristönsä kehittämiseen. Kaikki mukaan Jyväskylän kaupungin erikoissuunnittelija Jukka Laukkanen sanoo, että sosiaalinen kestävyys on yksi osa kestävän ympäristön rakentamista. – Siihen kuuluu muun muassa oikeudenmukaisuus, avoimuus, tasa-arvo, hyvinvointi ja osallistuminen. Osallisuus ja yhdessä tekeminen on kirjattu Jyväskylän kaupungin strategiaan, ja erillinen osallisuusohjelma valmistui vuonna 2015, samana vuonna kun Hyvinvointia Huhtasuolle -hanke päättyi. Taustalla on kuntaliitos, jonka seurauksena palveluja oltiin mietitty uusiksi ja päällekkäisyyksiä karsittu. Haluttiin pilottihanke, jossa pal- 18 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 veluita tarkasteltaisiin osana kokonaisuutta jollakin rajatulla alueella. Palvelujohtaja Ari Karimäki kertoo, että Huhtasuo oli hankkeeseen sopiva kaupunginosa. Alueella asuu noin 8000 asukasta eli kyseessä on melko iso lähiö, jossa on 1970-luvulla rakennettuja kerrostaloja, korkea mäki ja vuokra-asumista. Haluttiin siis tietää, voidaanko hyvinvointityötä tiivistää ja kohdentaa ja hyvinvointivajeisiin vastata. – Konkreettisesti tämä tarkoitti sitä, että virkamiehet, asukkaat ja päättäjät miettivät, millaisia palveluja tarvitaan. Halusimme myös, että hankkeesta jää pysyviä tuloksia. Jukka Laukkanen tiivistää, että kaupungin koko organisaatio ja kaupunkilaiset lähtivät mukaan toimimaan. – Asukkaat olivat alusta asti mukana suunnittelemassa ja ideoimassa. Tästä syntyi hienoja erilaisia asioita, kuten laavu, joka on nyt huhtasuolaisten ylpeyden aihe ja yhteinen olohuone.

Huhtasuon laavu on asukkaiden ylpeyden aihe. Kuva: Anne Mustonen Kun laavu avattiin vuonna 2014, sinne kerääntyi heti joululaulajaisiin 200 asukasta. Vihreää ja maine Yhteisötaiteilija, kaupunkipuutarhuri Hanna Veander oli mukana Huhtasuo-hankkeessa taiteilijan roolissa. – Otimme haasteen vastaan kulttuuripalvelujen projektina. Haimme luovuutta puutarhan ja asumisen yhtälössä, ja halusimme hakea ideoita asukkailta itseltään. Veander kertoo, että oli tapauksia, joissa hän kirjaimellisesti talutti ihmisiä kotoa mukaan yhteiseen kahvitilaisuuteen. Hän antaa myös herättävän neuvon: – On hyvä muistaa, että ennen kuin sosiaalinen kestävyys voi toteutua, ihmisillä tulee olla perustarpeet tyydytetty. Muuten asukkaat eivät jaksa osallistua. Hanna Veander ryhtyi vetämään puutarhaklubia, johon kuului muun muassa kasvien istutusta ja hoitoa. Toinen taiteilija, Hannele Torniainen, vastasi graffiti- ja maalaustaidepuolesta. – Kartoitimme ensin talot, veimme infolappuja koteihin. Tarjosimme asukaskahvit, järjestimme pihatapaamisia. Viiden taloyhtiön ihmiset tekivät yhdessä esimerkiksi yrttiympyrän, kasvihuoneita ja lavalaatikoita. Alueella maalattiin rappusia ja kerhohuone sekä tuunattiin pihakatosta. Yksi merkittävä tulos on se, että Huhtasuon maine koheni. Asukkaat saattoivat olla avoimesti ylpeitä asuinpaikastaan. Hanna Veander haluaa kertoa terveisen kuntapäättäjille: – Kun kaavoituksia valmistellaan, niin viherympäristöjen ja asumisen ratkaisuissa tulisi huomioida sosiaalinen ja yhteisöllinen puoli. Osallisuutta ja yhteistä tekemistä tarvitaan. Paljon kaunista Jukka Laukkanen sanoo, että vuoropuhelu on yksi tapa kuulla asukkaiden toiveita. Huhtasuolla järjestettiin kuukausittain asukaskahvit, josta käynnistyi muun muassa idea pyöräilykurssista maahanmuuttajanaisille. Hanna Veander kertoo, että hänelle soitetaan vieläkin Huhtasuolta ja kysytään neuvoja vaikka siementen istutuksesta. – Asuntoyhtiöiden välille on myös syntynyt luonnollista kommunikointia, mikä on hienoa. Ari Karimäki sanoo puolestaan, että hän tajusi hankkeen myötä, kuinka kahvilla ja makkaralla on mieletön voima. – Virkamiehenä erkaantuu helposti ihmisten arjesta, mutta keskustelun ja kohtaamisen kautta tapahtuu paljon hyvää. Jukka Laukkanen toteaa, että yksi parhaita hankkeen tuloksia oli se, kun alueen toimintakulttuuri muuttui. Ihmiset alkoivat itse ehdotella mitä voisivat tehdä. ”Haluaisimme raivata lammen ympäristön, voisimmeko? Tarvitaanko lupia?” Karimäki huomauttaa, että Huhtasuolla on tehty erilliset ylläpitosopimukset muun muassa laavun hoidosta. Laukkanen lisää: – Asukkaiden näkökulmasta kaupunki näyttäytyy byrokraattisena hirviönä. Jos mennään luvat edellä, toiminta tyrehtyy helposti. Karimäki vastaa, että olennaista on se, miten lupaprosessi viedään läpi. Täytyy olla linkki-ihmisiä kaupungin organisaation ja asukkaiden välissä, jolloin asukkaiden oma toiminta mahdollistuu. Vihreä houkuttaa Sosiaalinen kestävä kehitys on myös vihreästä huolehtimista ja sen tarjoamista vierailijoille. Kehityspäällikkö Terhi Hook Visit Finlandista sanoo, että maisemat ovat tunnustettu suomalainen resurssi, ja VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 | 19

Viheralueet voivat vaikuttaa merkittävästi matkailuelinkeinoon. Ulkomaalaiset vierailijat arvostavat Suomessa erityisesti kaunista maisemaa, johon voi yhdistää halutessaan aktiviteetteja. Kuva Jyväskylän Mattilanniemestä. että vihreä on tärkein maamme matkailun vetovoimatekijä. Se ei olekaan ihan pikku juttu, sillä matkailu kasvaa alana koko ajan. Suomeen saadaan tällä hetkellä vuositasolla noin neljä miljardia euroa matkailutuloja. Viheralueet ja luonto kuuluvat Suomen autenttiseen vetovoimaisuuteen. Siihen liittyen matkailijoille kannattaa markkinoida erilaisia aktiviteetteja vaihtelevissa maisemmissa ja hyvien palvelujen ohella. Hook muistuttaa viheralueiden suunnittelijoita ottamaan huomioon pyöräreitit, sillä pyöräily on yksi suosittu tapa nauttia kohdemaan luonnosta, mutta myös kaupunkiympäristöstä ja rakennetusta vihreästä. – Siistien levähdys- ja taukopaikkojen merkitys on suuri. Kansalliset kaupunkipuistot on hieno konsepti, ja sitä voidaan markkinoida helposti myös ulkomaalaisille. – Suomi on vihreydessä ja puhtaudessa maailman ykkösvaltio EPI Indexin mukaan. Meidän valttejamme ovat myös vihreät kaupungit, eli pystymme vihreydellä erottumaan esimerkiksi Euroopan historiallisista kaupungeista. Lisää mukavaa Helsingin kaupungin rakennusviraston projektipäällikkö Elina Nummi haluaa omistaa puistot kauneudelle ja kaupunkilaisille. – Ihmisille pitää kertoa puistoista, tehdä sinne polkuja ja opastauluja ja vaikka mobiiliopastuksia netin kautta. Kasveilla saadaan aikaan kauneutta, jota tarvitaan. Nummi kertoo Roihuvuoren kirsikkapuistosta, joka on saanut lempinimen pikku-Japani. Hän näyttää upeita kuvia, muun muassa Meilahden arboretumista, ja muistuttaa vihreän kauneuden arvosta. – Vihreä tuo osallisuutta, pitää vain antaa asukkaille mahdollisuus toteuttaa itseään vihreissä ympäristöissä. Pitää antaa lupa kokeilla ja tilaa olla halutulla tavalla. Tähän kuuluu puistojen kalustaminen tai vaikka se, että mahdollistetaan grillaus. Silloin tulee merkittäväksi sijoittaa asianmukaiset grillijäteastiat tienoolle. Nummi kysyy, kuinka monessa puistossa on vessa-asiat kunnossa? 20 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 Ympäristökasvattaja, kaupunkiviljelyasiantuntija Pinja Sipari kertoo, että kaupunkiviljely on, paitsi hauskaa yhdessä tekemistä, myös turvallinen tapa tuottaa ruokaa. – Olohuonemaisuus toteutuu vahvemmin, kun viheralueella on vessa, roska-astiat ja vesipiste. Myös erilaiset suojat ovat tarpeen. Puistoonkin voi rakentaa kodan tai laavun. Elina Nummi toivoo, että lakattaisiin pelkäämästä vandalismia. Annetaanko vandaalien päättää, mitä yhteisissä vihreissä olohuoneissa on tai ei ole? Tehdään rohkeasti yhteistä hyvää viheralueille. Ruokaa yhdessä? Yksi näkökulma sosiaaliseen kestävään ympäristöön on kaupunkiviljely. Ympäristökasvattaja, kaupunkiviljelyn asiantuntija Pinja Sipari kertoo, että kaikki kaupungissa eri muodoissa tapahtuva ruuan tuotanto on kaupunkiviljelyä. – Viljellä voi joutomaalla, puistossa, pihalla, katolla tai parvekkeella, missä muodossa tahansa. Nyt on käynnissä globaali kaupunkiviljelyn uusi aalto. Viljelyyn on paljon syitä, se esimerkiksi on hauskaa, luo yhteisöjä, tuottaa herkullista ruokaa, opettaa selviytymistaitoja, tekee kaupungeista viihtyisämpiä sekä lisää luonnon monimuotoisuutta ja hyvinvointia. – Kaupunkiviljely on turvallista ja terveellistä, eikä ilkivaltaa ole juuri ollenkaan vaikka sitä pelätään. Ilmansaasteet eivät ole ongelma, kun muistaa pestä tai kuoria tuotteen. Sipari muistuttaa kuitenkin, että viljelymaan tulee olla puhdasta, eli liikenneympyrässä tai moottoritien penkalla ei kannata ryhtyä viljelemään. Sosiaalista kestävää kehitystä viheralueilla pohdittiin helmikuussa Viherpäivillä Jyväskylässä.

TERVETULOA TUTUSTUMAAN JA TESTAAMAAN! AKKUKONE � � PUHDASTA TEHOKKUUTTA Husqvarnan akkukonesarjan ammattilaiskäyttöön tarkoitetut koneet edustavat tuotteillemme ominaista voimaa, suorituskykyä ja innovatiivista muotoilua. Kevyet akut on suunniteltu mukavaan ja helppoon käyttöön myös pitkien työjaksojen aikana. Lisäksi ne ovat niin hiljaisia, että koneitamme voi käyttää milloin ja missä tahansa. Ilman polttoainetta ja tiukimpia ympäristövaatimuksia kunnioittaen. Pitkäkestoinen akku ja olemattomat käyttökulut varmistavat paremman tuottavuuden ja takaavat erinomaisen tuloksen. HUSQVARNA 536LiB Voimakas ja hiljainen akkupuhallin mukavaan ja helposti hallittavaan pitkäjaksoiseen työhön. Ilmanvirtaus 900 m³/h, ilmannopeus 48 m/s • 2,4 kg (ilman akkua) 499 € ILMAN AKKUA JA LATURIA HUSQVARNA 536LiPT5 Kätevän ja kevyen oksasahan teleskooppivarrella yltää pitkälle, ja käyttöä helpottaa myös tarkoituksenmukainen muotoilu. Ketjunopeus 20 m/s • Maksimiulottuvuus 400 cm • 4,9 kg (ilman akkua) 599 € ILMAN AKKUA JA LATURIA HUSQVARNA 536LiLX Suorituskykyisessä ammattilaistrimmerissä on erinomainen ergonomia ja kahteen suuntaan pyörivä siimapää. Kahteen suuntaan pyörivä Tap-n-go-siimapää • Leikkuuala 40 cm • 3,8 kg (ilman akkua) 359 € ILMAN AKKUA JA LATURIA Lisätietoja: www.husqvarna.fi

VIHERPÄIVÄT Uutuuksista ja kokemuksista kerrottiin Viher-Tekniikka näyttelyssä teksti ja kuvat: ANNAMARJA VILANDER Viher-Tekniikka näyttely pidettiin toistamiseen Jyväskylän Paviljongissa helmikuun 8.-9. päivinä. Yli 90 näytteilleasettajan osastot sopivat laajaan tilaan erinomaisesti. Seminaarien väliaika oli otollista aikaa keskusteluille ja uutuuksien katseluun. Karstulalaisella Ahosen Taimistolla katsotaan luottavaisin mielin tulevaan kauteen ja viherrakentamisen voimistumiseen. – Perennoja tarjoamme asiakkaillemme yhteistyössä töysäläisen Hirvelän Taimiston kanssa. Uusia kasveja meidän tuotannossamme edustavat erilaiset heinät, joiden valikoima monipuolistuu entisestään, Pertti Ahonen kertoi. Pensasvalikoima pysyy Kirsti Ahosen mukaan melko lailla vakiona ja ennallaan, vaikka toki joka vuosi sitäkin uudistetaan. Taimiston puu-uutuuksia ovat muun muassa pylväslehmus Tilia cordata Ahonen ja mustakuusi Picea mariana. Ahosen Taimiston osastolle hyödetyt pylväslehmukset ja pilvikirsikat, Prunus pensylvanica, ilahduttivat vihreydellään näyttelyssä. Taimisto Huutokoski Oy:n valikoimissa uutuuksia edustavat rusotuomi Prunus virginiana Schubert ja metsälehmukset Tilia cordata Greenspire ja Tilia cordata Erecta. – Keskitymme katu- ja puistopuiden sekä kotimaisten perushavujen tuotantoon. Valikoimissamme on kaikki puuvartiset taimet, vaikka emme itse kaikkea tuotakaan, tiivisti Arttu Haverinen. Hänen mukaansa yrityksen tavoitteena on toi- 22 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 mittaa kaikki suunnitelmiin sisältyvät taimet. Taimien lisäksi valikoimissa on tukiseipäät, sidontanauhat, kastelupussit ja siirtonurmi. – Yhteistyössä toisten kanssa se onnistuu ja yhteistyötä meidän pitäisi keskenämme tehdäkin entistä enemmän. – Toiminnan painopistettäsi pitäisi saada tasaisemmin kevään ja syksyn lisäksi keskelle kesää, siksi osa tuotannosta on tehty astiaan ja kesätoimitukset ovat myös mahdollisia. Näyttelyä Arttu Haverinen pitää erinomaisena foorumina alan toimijoiden kokoontumiseksi. Mukana olleet Antti ja Sakari Haverinen olivat tyytyväisinä samaa mieltä. Perennataimisto Heino Rasimuksen osastolla käytiin vilkasta keskustelua sekä hulevesikasveista että perennamattoihin soveltuvista kasveista. – Ekologiset valinnat korostuvat yhä useimmiten, ja se näkyy perennamattojenkin saamasta kiinnostuksesta, Harjula mietti. Matot tehdään maatuville pohjille ja sekamaksaruohomatot ovat yleisimpiä, mutta yhtä hyvin voisi olla vaikkapa mehiläisseosmatto tai keltakukkainen matto. Entäpä sinivalkoinenmatto Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi, Harjula vinkkasi. Myös Suomen Niittysiemen Oy:n osastolla Suomen juhlavuosi tuli esille. Sinivalkoiset ja siniset siemenseokset koostuivat kellokukista. Puutarha Tahvoset Oy:n osastolla Karoliina Arolan ja Ilpo Koivun esiteltävänä oli runsaasti myynnissä olevia uutuuskasveja . – Hydrangea arborescens Incrediball on erittäin suurikukkainen ja tukeversoinen pallohortensia. Se on 120-150 senttiä korkea ja kukinnot ovat nuppuisina vihertäviä, avoinna valkoisia ja kuihtuessaan jälkeen vihreitä, kertoi Koivu. Matalakasvuinen ja runsaskukkainen syyshortensialajike Hydrangea paniculata Bobo on 90-100 senttiä korkea. Kukat ovat suuret, aluksi valkoiset ja muuttuvat myöhemmin vaaleanpunaisiksi. – Uusien Dace, Daina ja Gita-omenalajikkeiden valintaan on vaikuttanut ennen kaikkea niiden hyvä ruvenkestävyys, kertoi Arola. Mielenkiintoisessa tuorekäyttöön ja pienille pihoille tarkoitetussa herukkauutuudessa on kolme eri lajiketta samassa ruukussa. Mukana on valkoisen, vaaleanpunaisen ja vihreän herukkalajikkeen taimet. Vapo Clean Waters Oy on Vapon tytäryhtiö, jonka toimialueita ovat muun muassa luonnonmukaiset vesienkäsittelyratkaisut. Yhtiö tarjoaa sekä suunnittelun että toteutuksen panostaen vahvasti tuotekehitykseen. – Entistä suositumpia ovat vesien puhdistukseen suunnitellut kaupunkikosteikot. Suunnittelu tehdään ympäristön ehdoilla niin, että huomioon

otetaan alueen visuaalinen ilme ja virkistyskäyttö, totesi Lasse Varis. Esimerkkinä hän mainitsi Jyväskylän Kortesuolle valmistuneen Eerolanpuron kaupunkikosteikon, jonka ensisijaisena tavoitteena on vähentää Tuomiojärveen kohdistuvaa hulevesikuormitusta. – Viime vuonna valmistunut kosteikko on mukana Luonnonvarakeskuksen tutkimushankkeessa, jossa seurataan eri kosteikkolajien menestymistä ja veden puhdistuskykyä, selvitti Teija Hakalahti-Sirén. Hän kertoi myös Helsingin ja Aalto yliopiston sekä VTT:n Storm filter -hankkeesta, jossa testataan muun muassa yhtiön materiaalien raskasmetallien poistotehokkuutta hulevesistä. Hakalahti-Sirénin ja Variksen ohella yrityksen toiminnasta kertoivat Anu Väinölä ja Kaisa Hytönen. Jukka Kytömäki Avant Tecno Oy:ltä esitteli uutta sähkökäyttöistä e-sarjan kuormaajaa, Avant e5-mallia, jota Hanna Niemenlehto ajoi. Avantin akkukäyttöinen, täyssähköinen kuormaaja on pitkän kehitystyön tulosta, eikä Kytömäen mukaan vastaavia ole markkinoilla. – Kuormaaja on täysin päästötön ja erittäin hiljainen. Se soveltuu hyvin sisätiloissa käytettäväksi eli siellä, missä melun ja päästöjen kanssa on ollut ongelmia, Kytömäki sanoi. . Vakiovarusteena oleva sisäänrakennettu akkulaturin ansiosta lataaminen on helppoa ja kuormaajilla voidaan työskennellä myös akkujen lataamisen aikana. Harri Pasila kertoi Fidecol Oy:n tuovan maahan erilaisia pintakäsittelyaineita, joista uusinta uutta ovat asvaltin päälle asennettavat erilaiset ja eriväriset luonnonkivipinnoitteet. – Olemme solmineet jakelusopimuksen kanadalaisen Envirobond Corporationin kanssa. Envirobondin sataprosenttisesti orgaaniset tuotteet saapuvat markkinoille kesäkaudelle 2017. Kivetysten saumaushiekan ja kivituhkan liikkuminen ja katoaminen veden vaikutuksesta on historiaa, hehkutti Pasila. Yrityksen valikoimiin kuuluu myös Barrikade-päällysteet, joita voidaan asentaa sekä asfaltin että betonin päälle. Benders Suomi Oy toimintaa ja tuotteita esittelivät Hannu-Pekka Hurtig ja Juha Korkala. Ruotsalaisen yrityksen toimipaikka on vuodesta 2000 ollut Mäntsälässä. – Benders toimii nykyään neljällä eri liikealueella ja on yksi katto- ja pihatuotemarkkinoiden johtavista valmistajista Pohjoismaissa. Etenkin julkisella puolella on entistä enemmän kysyntää bussipysäkkikiville, liukuesteille ja pinnoitteille, Hurtig ja Korkala kertoivat. Erkki Hakamäki Berner Oy:ltä kertoi golf- ja urheilunurmikoille kehitetyistä Greencare-lannoitteista, joissa on kiinnitetty erityistä huomiota hivenravinteisiin. Hakamäki mainitsi Novatec N-max-lannoitteen, jonka ammoniumtyppi säilyy pitkään ammonium-muodossa. Tällöin typen huuhtoutumisja haihtumisriski pienenee ja lannoitteella on pitkä lannoitus- vaikutus. Tuote sopii parhaiten alkukesän lannoituksiin. Greencare 8-lannoite sopii golfkenttien viheriöille, lyöntipaikoille, väylille sekä jalkapallokentille ja viheralueille kevään ensimmäisiin lannoituksiin, stressaantuneen nurmikon lannoitukseen loppu- kesällä ja syksyn lannoituksiin. Seinäjoella toimiva Citykone Oy tuo ainoana suomalaisena yrityksenä maahan saksalaisia Lumagin tuotteita. Niistä Tuomas Wilen esitteli uuden kokoluokan minidumpperi VH 500 GX-mallia. – Se on ammattikäyttöön tarkoitettu teloilla ja hydrauliikalla varustettu minidumpperi, jonka suurin kuormaus voi olla 500 kiloa. Kippaus tapahtuu hydraulisesti, hän selvitti. Moottorivaihtoehtoina on joko bensiini tai diesel ja lisävarusteina on saatavilla lumilevy ja klapikärry. Wilenin mukaan aivan vastaavia malleja ei ole saatavilla ja pakettiautolla siirrettävä minidumpperi onkin otettu kiinnostuksella vastaan. Muutamia on jo toimitettu asiakkaille ja tilauksia on tullut. Bongo House Oy:n värikkäitä puunsuojia ja ulkokalusteita ei voinut olla huomaamatta. Markku Pelkonen ja Risto Luoma perustivat yrityksen parisen vuotta sitten Tampereelle. Tuotteiden muotoilun punaisena lankana on tuoda väriä ja iloista mieltä. Asiakaslähtöisesti muotoilut puunrungon suojat, kuten muutkin tuotteet ovat vankkarakenteisia, ympärivuotiseen käyttöön tarkoitettuja kestäviä tuotteita. Julkisille paikoille ja taloyhtiöille markkinoitaviin kalusteisiin on saatavissa värikartat värit. Markki Oy laajassa pihapiirin tuotevalikoiman uusinta ovat näyttelyssä esillä olevat kierrätysmuovista valmistetut istuinpenkit. Juha Lahtinen kertoi, että virolaisesta materiaalista valmistetaan Kortesjärvellä penkkien ohella muun muassa istutuslaatikoita. – Kierrätysmuovista valmistetuissa tuotteissa ei ole lisäaineita, ja ne ovat huoltovapaita ja pitkäikäisiä, Lahtinen mainitsi. Tuotteita myydään paitsi lukuisten jälleenmyyjien kautta myös viherrakentajille ja julkisen sektorin tarpeisiin. Juha Lahtisen ohella tuotteita oli- VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 | 23

vat tulleet esittelemään Riku Pallari ja Lauri Mäkinen. Nina Kelja ja Per Björkman edustivat ruotsalaista Cyklos Ab-yritystä, joka on vuodesta 1994 lähtien kehittänyt ja myynyt pyörätelineitä julkisiin ympäristöihin. – Pyörätelineet kestävät pohjoismaisen ilmaston lumineen ja loskineen. Tukevista materiaaleista valmistetut tuotteet kestävät ilkivaltaakin, Kelja luetteli. Pyöräteline DELTA on varustettu kätevällä runkolukituksella niin että pyöräilijällä on mahdollisuus lukita pyörän runko telineeseen. Ne ovat Keljan mukaan suosittuja linja-auto- ja rautatieasemilla tai muilla paikoilla, joissa on tarve nopeaan ja yksinkertaiseen säilytykseen. Wave-Air julkinen pyöränpumppu on tarkoitettu julkisille paikoille, missä kuka tahansa tarvitse voi sitä käyttää. Pumppuja on sekä manuaalisina että automaattisina, ja niiden suukappale käy kaikkiin tavallisiin venttiilityyppeihin, kertoi Björkman. Tammisaaressa toimistoaan pitävä EG-Trading Oy on viime vuodesta saakka edustanut tanskalaisen Pilebyggin pajumeluseiniä. – Luonnollinen pajusta valmistetut meluvallit ovat markkinoiden joustavimpia melusuojia. Ne kestävät jopa 40 vuotta eikä niitä tarvitse huoltaa, Nina Wennakoski kertoi. – Pajusta valmistetussa seinässä toinen puoli harmaantuu ja toinen puoli voidaan rakentaa 24 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 elävänä pajuviherseinänä. Pajumeluvalli soveltuu teiden varsien ohella aitaelementiksi rivitaloihin tai päiväkoteihin, hän totesi. Flora tuotteita ovat muassa sisä- ja ulkotilojen istutusaltaat, köynnösritilät ja väliseinäelementit Tuotteet on valmistettu metallista ja maalattu Ral-sävyihin. Anrin kouruilla voidaan kerätä sekä varastoida hulevesia. Pintavesikouruja on useita eri malleja, pihoille, julkisiin tiloihin sekä varastointialueiden raskaita painoja kestäviä kouruja. – Yritys vastaa Suomessa Trimblen auktorisoidusta huoltopalvelusta, teknisestä tuesta ja koulutuksesta, Oksanen luetteli. Näyttelyssä olleista tuotteista Oksanen otti esille Spectran ammattirakentajille ja maanrakennuskäyttöön tarkoitetun kuljetuslaukun. – Koko laserkalusto toimitetaan samassa laukussa, ja mukana on myös kolmijalka ja mittalatta, Oksanen selitti. Flaaming Oy:n osastolla Jyrki Hännikäinen ja Sami Sipari esittelivät pohjasta tyhjennettäviä F-box nostokontteja, joita toimitettiin viime vuonna Rinki Oy:n ekopisteverkoston keräyspaikoille ympäri Suomen. – Nyt nostokontteja on kaikkien saatavilla. Kontin ovat testanneet VTT ja Inspecta Oy, Hänninen kertoi. Pohja, etu- ja takasivu on 3 millin rakenneterästä ja sivut ja katto 2 millin rakenneterästä. Kontti avataan lavan reunaa vasten painettavalla vipulaukaisulla ja lisävarusteena on saatavilla vaijerilaukaisu. Säilöt on varustettu työsuojeluviranomaisen vuoden 2016 ohjeen mukaisin merkinnöin työturvallisuuden varmistamiseksi. Smart M nostosäkillä varustettu pintasäiliö on tehokas ratkaisu uudeksi jätteenkeräysjärjestelmäksi tai sillä voidaan täydentää olemassa olevaa syväsäiliömenetelmää kun tarvitaan lisää kapasiteettia uusille jätejakeille. Markku Melavuori esitteli Mopla Oy:n edustamia sveitsiläisen Birchmeierin valmistamia kasvinsuojelulaitteita. – Tuotteiden suunnittelussa lähtökohtana ovat toiminnallisuus ja luotettavuus. Laitteilla on kattavat varaosa- ja huoltopalvelut, Melavuori sanoi. Muutaman vuoden tarjolla olleiden akkukäyttöisten reppuruiskujen suosio on kasvamaan päin. Yhdellä latauksella voidaan työskennellä kerrallaan noin 7 tuntia. Melavuoren mukaan nyt on tulossa myös isompia, pyörillä vedettäviä ruiskuja, jotka soveltuvat hyvin esimerkiksi taimistoille. Tommi Oksanen kertoi, että ensimmäistä kertaa näyttelyyn osallistunut Geotrim Oy tarjoaa kokonaisvaltaisia ratkaisuja ja palveluja eri toimialoille, niin julkiselle kuin yksityisellekin sektorille. Viherrakennussektorille on panostettu viime aikoina entistä enemmän. Kari Kahilainen kertoi, että Hankkija Oy on mukana näyttelyssä toista kertaa. – Olemme panostaneet entisestään tuotteidemme markkinointia viheralan ammattilaisille, hän totesi. Yrityksen laajasta tuotevalikoimasta Kahilainen otti esille sauvaleikkurit, joiden valtteina ovat muun muassa nopeus ja hyvä leikkuujälki. Esittelyssä oli John Deeren Z997R- sauvaleikkuri, jossa on hydrostaattinen voimansiirto ja jonka teho on 28,6 hevosvoimaa. Leikkuuleveys on 152 senttiä ja leikkuri on taaksepurkava. Leikkuupöydän voimansiirto tapahtuu nivelakselilla. Paikallaan kääntyvässä sau-

VIHERPÄIVÄT män sitä on kysytty. Ostajina ovat olleet niin kunnat, kaupungit, seurakunnat kuin kiinteistönhoitoyritykset, hän kertoi. Kyseisen mallin hyviä ominaisuuksia ovat muun muassa entistä hiljaisempi ohjaamo ja ECO-ajotila. Runko-ohjauksen ansiosta se kääntyy paikallaan ja neliveto ja 35 hevosvoiman moottori antavat voimaa ja tehoa. – Lisävarusteet voidaan vaihtaa nopeammin kuin missään muussa vastaavassa koneessa, Raitala esitteli. sitellyistä materiaaleista valmistetut puistonpenkit kestävät hyvin säätä, mikä lisää niiden suosiota, Bos sanoi. – Verkkokauppasivustomme nimi uudistui helmikuun alussa ollen nyt PihaVerkkokauppa.fi. Palvelu on tarkoitettu sekä kuluttajille että ammattilaisille, Bos mainitsi. valeikkurissa on alas kääntyvä turvakaari. Ajajan paikalla istui Johannes Kärki, vasemmalla Jesse Jolkkonen ja oikealla Kari Kahilainen. Arto Hautala Ilmajoelta kertoi, että Hautala Service Oy:n vihersektorille tarkoitetuista koneista ja välineistä on saatu mukavasti tarjouspyyntöjä. – Olemme olleet esillä entistä enemmän ja tietoisuus meistä on alalla lisääntynyt, tyytyväisen oloinen Hautala totesi. Laajalla osastolla olleista laitteista Hautala nosti esille AS 940 Sherpa 4WD RC kauko-ohjattavan rinneleikkurin. – Leikkurilla voidaan työskennellä erinomaisesti jyrkillä rinteillä tai meluvaleilla turvallisesti myös kauko-ohjauksella. Kauko-ohjauksen etäisyys on enimmillään 300 metriä, Hautala esitteli. Työtehoa laitteessa on 5 500 neliötä tunnissa ja leikkuuleveys on 90 senttiä. Portaattomasti säädettävä leikuukorkeus on 80-135 milliin. – Hinta on myös kilpailukykyinen, Hautala totesi. Nilfisk Oy:n edustamista kiinteistönhoitoon tarkoitetuista City Ranger-koneista John Raitala esitteli City Ranger 2250-mallia. – Malli on ollut pari vuotta myynnissä ja mitä enemmän se on saanut julkisuutta, sitä enem- Jyväskyläläisen HB-Betoniteollisuus Oy:n Antti Harju esitteli yrityksen laajasta valikoimasta viime vuonna myyntiin tullutta patinoitua muurikiveä. Murrettu halkaisupinta jää asennettaessa näkyviin muodostaen elävän ulkopinnan antaen ilmettä ja vaihtelua. Ladottavan muurin maksimikorkeus on 70 senttiä. Harju mainitsi myös HB PavePad-terassijärjestelmä, joka on purettava terassi mutta ei kertakäyttöinen. Pohjoismaissa suosittu järjestelmä tekee nyt tuloaan Suomeen. PavePadit tukia voidaan käyttää useimpien erityyppisten kattoterassien ja parvekkeiden päällystämisessä. Muotoilun mukaiset 5 millimetrin raot laattojen välissä mahdollistavat sadeveden nopean poistumisen. Osana rakennuskonserni VRJ Groupia toimivalla Enviren osastolla saattoi istahtaa houkuttelevan näköisille penkeille. Anneke Bos kertoi kierrätysmuovista valmistettujen Hanit-kaupunkikalusteiden olevan kestäviä ja ekologisia. – Kierrätysmuovi materiaalina on huoltovapaa ja sen säänkesto on hyvä. Siitä valmistetut tuotteet ovat tulevaisuutta, Bos totesi. Extery-sarjaan kuuluu muun muassa puistonpenkkejä ja teräksisiä roska-astioita. – Tuotteet ovat siroja mutta tukevia. Lämpökä- Olli Alanko Geometrix Oy:stä esitteli erilaisia mobiilisovelluksia, joita yritys tarjoaa niin ajopäiväkirjoihin kun vaikkapa leikkipuistojen ja liikuntapaikkojen tarkastuksia varten. Sähköisellä tuntikirjauksella kerran tehdyt kirjaukset saadaan vietyä suoraan sekä laskutukseen että palkanmaksuun. Työnjohto voi tarkistaa kirjaukset ja tehdä mahdollisesti tarvittavat muutokset. Alanko kertoi, että paikkatietorekisteri on uudistunut ja uutta on esimerkiksi liikuntapaikkojen tarkastussovellus. – Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen kanssa olemme kehittäneet vieraslajirekisteriä, Alanko mainitsi. Rakennusbetoni- ja Elementti Oy:n osastolla Osmo Hervola keskittyi viherkatto- ja hulevesiaiheiden esittelyyn. – Hulevesien hallinta alkaa jo katolla. Tehdasalueellamme Hollolassa on toimiva kierrätysmateriaaleista ja tehtaan sivuvirroista valmistetusta kasvualustasta sekä kotimaisista ketokasveista valmistettu viherkatto. Kohde on osa Viides ulottuvuus -kehittämishanketta,jossa on mukana muun muassa Helsingin yliopisto, Hervola kertoi. Rudus Oy:n Kotipolku on tänä vuonna käyttöön otettu rakentamisen verkkopalvelu. – Ajatuksena on tarjota ideoita ja vinkkejä niin suunnitteluun kuin tuotteiden valintaankin. Palvelu on tarkoitettu lähinnä kuluttajille mutta yhtä lailla alan ammattilaisille. Opiskelijat ovat ottaneet sen innostuneesti vastaan, ja he saavat to- VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 | 25

dennäköisesti vinkkejä ja ideoita omien ajatustensa tueksi, valotti Iia Suikki verkkopalvelua. Hörppö on Rudus Oy:n innovatiivinen ratkaisu hulevesien hallintaan kaupungeissa. – Hörppö kerää ympäröiviltä pinnoilta sadevedet ja toimii samalla kadunkalusteena sekä istutusaltaana. Se on rakennettuun tilaan sijoitettava kokonaisuus, joka varastoi, viivyttää, imeyttää ja puhdistaa hulevesiä sekä luo vehreää ympäristöä, luetteli Suikki. Vakiokokoinen Hörppö on kuusi kertaa 10 metriä ja sen hulevesikapasiteetti on noin 60 000 litraa – Koerakennuskohteita etsitään, Iia Suikki hän myös vinkkasi. Ruduksen uutuustuote Onnikivi on 50 millimetriä paksu ja sen käyttökohteena on lähinnä pientalopihat. Kiven profiloitu reuna tuo kiveykseen sopivasti rosoisen ilmeen. Antiikkikäsittely lisää kiven vanhahtavaa ilmettä. Mikko Wilén kertoi, että Horticum Oy:n osastolla on käynyt mukavasti tuotteista kiinnostuneita näyttelyvieraita. Kemiöläinen Wilén on ensimmäistä kertaa Jyväskylässä. – Tarkoitus on tuoda yritystä ja sen tuotteita entistä tutummaksi viherrakentamisen ja taimitarhayrittäjien keskuuteen, hän totesi. Yrityksen tuotteista esimerkiksi Infacon akkukäyttöiset oksasakset ja ketjusahat ovat kiinnostaneet kävijöitä. Ne ovat kestäviä, pitkäikäisiä ja helppokäyttöisiä, Wilén listasi. Tälle vuodelle on tarjolla muun muassa litiumakulla varustettu entistä tehokkaammat ja kevyemmät akkusakset. Ensimmäistä kertaa näyttelyssä olleen Wihuri Oy Teknisen kaupan osaston mielenkiintoinen uutuus oli rikkakasvien torjuntaan tarkoitettu ve- 26 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 sihöyryllä toimiva Empasin valmistama laite. – Viime kesänä ensimmäistä kertaa Suomessa esitelty laita on herättänyt mielenkiintoa. Muutama näitä on käytössäkin. Tämä soveltuu niin kiinteistöurakoitsijoille kuin kaupungin puistoyksiköillekin, kertoi Antti Artimo. Näytillä olleen MCP laite voidaan liittää lähes kaikkiin peruskoneisiin. Mukana on korkeapainepesuri ja vesitankin tilavuus on 550– 1000 litraa. Letkukela on 20 metrin letkulle. Hintaa laitteella on reilut 60 000 euroa. Vesijohtoverkkoon liitettävien pienempien mallien hinta on noin 9000 euroa. – Keskikokoista mallia voidaan siirtää esimerkiksi peräkärryllä tai lava-autolla, ja niiden vesitankit ovat joka 500, 800 tai tuhat litraa, Artimo mainitsi. Vedellä rikkakasvit torjuva laite oli näytteillä myös Ab KoneVel Oy:n osastolla. Jari Vuorenmaa kertoi, että Weedkiller-laitteen kehittälyssä lähtöajatuksena on ollut rikkakasvien torjunta ilman kemiallisia valmisteita. Etenkin glyfosaatin mahdolliset käytön rajoitukset olivat alullepaneva voima. Laitetta on kehitetty yhteistyössä muun muassa oppilaitosten kanssa. Lassila &Tikanoja ottaa tänä keväänä laitteen koekäyttöön. Emilia Myllykylä Hämeen ammattikorkeakoulusta perehtyi saatavilla olevaan kirjallisuuteen ja mukana rakentamisessa ja kehittelyssä on ollut myös Janne Hakkarainen Savonia ammattikorkeakoulusta. Weedkiller itsenäinen laite, joka voidaan liittää pakettiauton perään tai kiinteistöhoitokoneeseen. Siinä on oma dieselmoottori, vesisäiliön tilavuus on tällä hetkellä 310 litraa mutta sitä voidaan isontaa. Laite painaa tyhjänä noin 460 kiloa ja polttoaineen ja veden kanssa noin 830 kiloa. Ensikertalainen Juha Bergman esitteli ruotsalaisvalmisteisia laho-ja palosuojattua puutavaraa ja puunsuojanesteitä markkinoivaa Organo Wood Finland Oy:tä. Sekä valmiiksi käsiteltyä puuta et- tä puun suoja-aineita on ollut parin vuoden ajan saatavilla Suomessa. – Valmistusprosessissa puu modifioidaan sitouttamalla mineraaleja kovassa paineessa puukuituihin, jolloin pinta kovenee ja muuttuu heikosti nesteitä imeväksi. Käsitelty puutavara on alkuun luonnollisen puun väristä, mutta harmaantuu ajan mittaan, Bergman selitti. Jorma Sarporanta esitteli Sarbon Woodwise Oy:mn Osmo Color –tuotteita, jotka ovat Sarporannan mukaan luonnonmukainen pintakäsittelyvaihtoehto puulle. Tuotteet pohjautuvat nopeasti uusiutuviin, kasviraaka-aineisiin, jotka suojaavat puupintaa si- sällä ja päältä. Jana Oy:n osaston videoesitys havainnollisti 3p Tech ajonestopollarin toimintaideaa. Hannu Uitto kertoi esityksen lomassa, että esimerkiksi auton törmätessä pollariin liitoskappale katkeaa eikä maa-ankkuriin tai pollariin tule vaurioita kuten kiinteästi asennettavissa pollareissa tapahtuisi. – Etuna on, että vaikka pollariin tulisi naarmuja, pollaria ja maa-ankkuri voidaan asentaa uudelleen paikalleen käyttämällä vaihdettavaa liitoskappaletta. Myös tyyppiä voidaan vaihtaa, Uitto selvitti. Käyttämällä 3p-Tech pollaria ylläpitokustannukset alenevat, koska liitoskappaleen hinta ja sen vaihtamiseen kuluva muutaman minuutin työaika ovat pieni osa siitä mitä kiinteästi asennetun pollarin vaihtaminen tulee maksamaan.

VIHERPÄIVÄT viin kohteisiin tarkoitetut RPR-nurmikkosiemenseokset, jotka sisältävät monivuotista englannin raiheinää. Se itää viileässäkin nopeasti ja kestää kovaa kulutusta. Rönsyjä tekevänä englannin raiheinä saa nurmen kulumakohdat nopeasti tiheiksi ja kauniiksi. Patrik Norrgård esittteli Oravais Turfin siirtonurmituotteita. Nyt yritys valmistaa myös maxirullaa, jota toimitetaan esimerkiksi jalkapallokentille. – Maxirullaa varten voi vuokrata meiltä erikoislaitteet nurmen levitykseen, hän kertoi. Oy J-Trading AB:n osastolla Hannu Räsänen istahti esillä olleen Ferrisin ajoleikkurin istuimelle. – Ferrisin sauvaohjatuissa ammattileikkureissa on patentoitu nelipyöräjousitus, jolloin tekee työstä ja ajosta miellyttävää, Räsänen totesi. Jousitetun ajoleikkurin nopeus on Räsäsen mukaan noin 18 kilometriä tunnissa, kun ilman jousitusta olevalla se jää 10 kilometriin tunnissa. Kaikissa malleissa on taakse purkava leikkuupöytä, jossa on myös murskausominaisuus, joten leikkurilla voidaan ajaa pitkässäkin heinässä. Esillä oli myös yrityksen markkinoima Denfit-liikuntavälineistä Fitpoint, joka on Heidi Johanssonin mukaan valittavissa joko katolla tai ilman kattoa. FitPoint toimitetaan valmiiksi koottuna, joten sen asennus on nopeaa ja se voidaan asentaa mille tahansa tasaiselle pinnalle ilman perustusten tekemistä. Schetelig Oy: monipuolista ja laajaa tuotevalikoimasta olivat esittelemässä Sami Nieminen, Saila Innanen, Mika Nurminen ja Patrik Norrgård. Innanen otti esille ranskalaisen Atech-sarjan tuotteet. – Valikoimiin kuuluu monenvärisiä ja –kokoisia istutusastioita, penkkejä, tilanjakajia, amppeleita, kukkapylväitä sekä –torneja, luetteli Innanen. Yritys suunnittelee ja valmistaa kaikki tuotteet itse Ranskassa. Esimerkiksi istutusastioihin voidaan lisätä yrityksen logo, ja niihin on saatavilla erilaisia kastelujärjestelmiä. Niitä voidaan kiinnittää muun muassa seiniin, aitoihin ja pylväisiin. – Suomi 100 vuotta juhlavuoden kunniaksi on suunniteltu uniikki Atechin uutuus sinivalkoinen Penkki ja ruukku 2017. Ensiesittelyssä tämä kokonaisuus on nyt täällä sisääntuloaulassa, Innanen mainitsi. Suomen lipun värejä mukaileva Pastel-penkki ja Vase-ruukku vaikkapa valkoisilla kesäkukkaistutuksilla on juhlava kokonaisuus. Mika Nurminen mainitsi kovaa kulutusta vaati- Lahden Rakenneteräs Oy:n osaston pyörätelinettä ei voinut ohittaa näkemättä. Lahtelaisen konepajan uusimpia tuotteita ovat juuri linja-autokatokset ja pyörätelineet. Mikko Uski kertoi, että kaikki tehdään omalla tehtaalla ja suomalaisia materiaaleja suositaan. – Lahden kaupungille olemme valmistaneet linja-autopysäkkejä ja näyttelyssä olemisella toivommekin saavamme lisää julkisuutta ja toimintaamme kuntien ja kaupunkien päättäjille, Uski totesi. Risto ja Mika Latvanen kertoivat, että kaikki Kehä-Tuote Oy:n rungonsuojat valmistetaan itse Konnevedellä. Yritys on toiminut yli 30 vuotta, ja Risto Latvasen mukaan viime kesänä kysyntä alkoi jälleen näyttää piristymisen merkkejä. Nyt rungonsuojiin on saatu lisää säädettävyyttä, ja niitä voidaan asentaa lievään rinteeseenkin. Ritilän huoltoluukun reikään on asennettavissa valaisin. Se on IP67- suojaluokituksen omaava, 5 watin ledlamppu, joka kestää tuhannen kilon painoin päältä ajattaessa, Latvaset kertoivat. Kekkilä Oy:n Sanna Korte kertoi uudesta Kekkilän Turvakatteesta, joka on kotimaisesta runkohakkeesta Parkanossa valmistettu tuote. – Turvakate on ekologinen ja luonnollinen tuote leikkipuistojen turva-alustaksi sekä maisemointiin. Se sopii leikkivälineiden alle vaimentamaan putoamisen aiheuttamia tärähdyksiä. Myös Sitä voidaan käyttää myös istutusten katteena, Korte esitteli. HIC ja EN-1177 testattu turvakate on hyvä vaihtoehto turvahiekalle. Turvakatetta myydään joko täysinä rekkakuormina tai tuhannen litran suursäkissä. Piiraisen kunttaa esittelivät Esa Piirainen ja Antti Pääkkönen. Kajaanilaisen Piiraisen Viherpalvelun tuottaman kuntan suosio on Piiraisen mukaan lisääntynyt vuosi vuodelta ja kysyntä kasvanut joka vuosi. – Kuntta on ekologinen aito vaihtoehto nurmelle. Asennuskesän ja tarvittaessa seuraavan kevään kastelun jälkeen kuntta on käytännössä hoitovapaa, eikä peruskorjauksia tarvita. Helppohoitoisuus on lisännyt kuntan suosiota niin mökki- ja omakotipihojen kuin julkisten alueiden kattamisessa, Piirainen totesi. Antti Pääkkönen mainitsi, että viherkatot ovat yksi kuntan uusista käyttökohteista ja niistä on kertynyt jo jonkin verran kokemusta. Lappset Group Oy:n monista mielenkiintoisista tuoteryhmistä uusinta esittelivät Mika Saarinen ja Eveliina Salmivuori esteettömyyttä entisestään korostavaa Inclusive Desing leikkivälinekonseptia. – Mallistoon on lisätty uusia ominaisuuksia, jotka laajentavat leikkivälineidän käyttöä entistä paremmin mahdollisimman monelle toiminta –tai liikkumisesteiselle. Inclusive Design –leikkipuistoista tehdään sellaisia, että niissä on mahdollisimman helppoa liik- VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 | 27

kua ja leikkiä ja ne rohkaisevat lapsia leikkimään yhdessä. Suunnittelussa on otettu huomioon, että kaikille on tarjolla fyysisiä haasteita, eriaisteja stimuloivia toimintoja sekä mahdollisuuksia kehittää sosiaalisia taitoja ja oppia uutta. – Esteettömyys otetaan huomioon esimerkiksi helposti havaittavin kulkureitein, väri- ja tummuuskontrasteilla, lisävalaistuksella tai äänimajakoilla, Salmivuori kertoi. Lahtelaisen Lehtovuori Oy:n osastolla esiteltiin innovatiivista suomalaista jätteiden keräysvälinesarjaa, jossa käytetään hyväksi sekä mobiilipaikannusta että aurinkoenergiaa. Karttapohjainen FINBIN- Care-mobiilisovellus nopeuttaa huoltoa, säästää kustannuksia ja tehostaa ympäristökalusteiden hallintaa. Innovaatio on herättänyt jo kansainvälistä kiinnostusta, Riitta Lehtovuori kertoi. Kalusteet varustetaan tageilla, joita voidaan lukea mobiililaitteilla. Huoltokutsut ja vikailmoitukset lähetetään suoraan matkapuhelimeen. Myös ohikulkijat ja kiinteistöjen asukkaat voivat tarvittaessa tehdä ilmoituksen. CitySolar- sarjan kalusteissa on puolestaan aurinkoenergialla toimiva puristinyksikkö ja automaattiset täyttymisilmoitukset, Tiina Hakanen kertoi. Kalusteet on saatavissa myös ilman puristusominaisuutta, Reijo Ylisirniö sanoi. Leikkiset Oy:n osastolla esiteltiin ensimmäistä kertaa virtuaaliseen 3DVR- menetelmään pohjautuvaa sovellusta, jota voidaan käyttää keikkialueiden suunnittelun tukena. Nyt suunnittelijalla on mahdollisuus konkreettisesti eläytyä leikkivälineiden sijoittelun erilai- 28 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 siin mahdollisuuksiin, kokea ne virtuaalisesti, Tomi Mäkilä selitti. Forssalainen Leikkiset Oy suunnittelemien leikkivälineiden lähtökohtana on paitsi turvallisuus ja kestävyys myös iloiset värit ja modernit tuotteet. Jussi Niskala testasi 3D-laseja ja Markus Elo, Kari Nyyssönen, Eki-Eemeli Känkänen ja Tomi Mäkilä seurasivat. Perheyritys Piresma Oy monipuolista leikki- ja urheiluvälinevalikoimaa ja tuotteita esittelivät Petri Arjama, Antti Kinnunen ja Esko Arjama. Esillä oli muun muassa tanskalaisen Lars Laj:n tuotteita. – Uusinta ovat Inside-multiareenat, joita on paljon käytössä eri puolilla maailmaa ja joihin saadaan niin värejä kuin musiikkiakin siellä, missä bluetooth toimii, Petri Arjama selitti. Esillä oli myös englantilainen ChildsPlay turvatekonurmi lasten leikkialueille. Valittavana on useita värivaihtoehtoja. Turkulainen Betonilaatta Oy:n huomiolaattaa esittelivät Rami ja Iiro Lahti. Huomiolaatta on suunniteltu erityisesti näkövammaisten liikkumisen helpottamiseksi. ¬Suurinystyräinen betonilaatta on suunniteltu yhteistyössä Turun kaupungin kanssa, ja niitä on käyttöön Turussa linja-autopysäkeillä. Myöss pääkaupunkiseudulta on tullut kiinnostuneita yhteydenottoja, Lahdet kertoivat. Leveydeltään 17 sentin nystyrälaatassa on otettu huomioon etenkin turvallisuusnäkökohdat. Laattoja on monenvärisiä ja ne kestävät ajoneuvon painon. Loiman Kivi Oy:n Mikko Pajakka esitteli luonnonkivipintaista valuharkoa. – Kivivaluharkon pintakäsittely on tehty polttamalla ja se sopii muuriaiheisiin ja tukimuureihin. Perusharkon lisäksi mallistossa on pääty- ja kulmaharkko. Kivivaluharkot ladotaan päällekkäin ja sisäosa valetaan betonilla täyteen. Päälle asennetaan kansikivi. Saatavilla on Taivassalon punainen, Kurun harmaa ja Viitasaaren vaalea. Lujabetoni Oy:n Jari Huovinen otti esille piha- ja muurikiviin nyt saatavilla olevan valomahdollisuuden. – Valot lanseerattiin viime vuonna, ja ne ovat herättäneet kiinnostusta, hän kertoi. Lujabetoni on ainoa valoilla varustettua piha-ja muurikiviä toimittava yritys. Kierrätyslasista tehty ledillä varustettu lamppu on vakiokokoinen. Ylämaan Graniitti Oy:n Jussi Eskelinen esitteli muotoon leikattua graniittista tasolaattaa. – Vesisuihkuleikkauksella tehdyt muotolaatat ovat mielenkiintoisia ja näyttäviä. Niillä voidaan tehdä monenlaisia rajauksia esimerkiksi toreille ja muille aukioille, Eskelinen valotti.

Minun maisemani – maalla ja kaupungissa Kooste Vihervuodesta 2016

Vihervuosi vahvisti suomalaisia maisemia Vihervuosi – Gröna Året 2016 oli menestys. Erinomaisesti toteutuneiksi tulivat vuoden teema ”Kestävä suomalainen maisema” ja sille muotoillut alateemat: ”Lähiruoka ja kaupunkiviljely”, ”Kestävä ympäristörakentaminen”, ”Viherverkostot” sekä ”Liikettä ulos – lähiympäristö kuuluu kaikille”. Näitä eri aihepiirejä työstettiin ahkerasti ja monin tavoin eri puolilla maata. Vuoden mittaan saatiin muun muassa kokea yli 400 tapahtumaa liki 70 paikkakunnalla. Monet vuosittain järjestettävät festivaalit nostivat lisäksi omiin ohjelmiinsa Vihervuoden teemoja ja näkökulmia. Aikaisempiin vihervuosiin nähden mukaan tuli uusi elementti: sosiaalinen media. Sen myötä saavutettiin paljon näkyvyyttä, mutta ennen kaikkea sen avulla saatiin tietoutta suoraan kansalaisille sekä pystyttiin tarjoamaan aivan uusia osallistumisen mahdollisuuksia. Jo yksistään Ympäristönvärit -kuvakisaan lähetettiin pitkälle yli kaksituhatta valokuvaa. Vähintään kymmenettuhannet kansalaiset ovat saaneet nauttia Vihervuoden kosketuksesta. On mitä ilmeisintä, että teemavuoden slogan ”Minun maisemani – maalla ja kaupungissa” kävi vuoden mittaan syvällisesti toteen. Elokuun lopussa vietettiin Puunhalausviikkoa. Tästä sinänsä yksinkertaisesta keksinnöstä sukeutui riemukas tapahtuma, joka sai osakseen ennakoitua suuremman julkisuuden. Usein käykin niin, että helppo ja yksinkertainen idea toimii parhaiten, mutta samalla se voi sisältää ja välittää syvällisen viestin, kuten me kaikki puita halanneet hyvin tiedämme. Mun maisema -kampanjaan saattoi osallistua lähettämällä kuvia ja kertomuksia suosikkimaisemistaan. Ei ollut suuri yllätys, että vastauksissa painottuivat vesistöt ja muut luonnonmaisemat. Kaupunkiympäristöissäkin korostettiin niiden merkitystä. Kokonaisuudessa silti ilmeni meille merkityksellisten maisemien monimuotoisuus, sillä arvostuksen kohteeksi mainittiin vesistöjen ohella myös pellot ja viljelylakeudet, vaarat, tunturit, metsät, suot sekä kukkaniityt. Erityisen huomionarvoista on, että kokemuksellisuus eli maisemiin liittyvät muistot ja niiden varaan rakentuva identiteetti korostuivat selkeästi. Monet hakevat ja saavat mielimaisemistaan sekä fyysistä että henkistä hyvinvointia. Toimimmehan jatkuvassa vuorovaikutuksessa meitä ympäröivien maisemien kanssa. Tämä korostaa maisemien ja viheralueiden vaalimisen yhteiskunnallista merkitystä osana kestävän kehityksen ja kansalaisten hyvinvoinnin turvaamista. Vihervuosi on toteuttanut myös Eurooppalaista maisemayleissopimusta, joka Suomen ohella on voimassa lähes 40:ssä Euroopan neuvoston maassa. Maisemasopimus velvoittaa edistämään maisemien suojelua, hoitoa ja suunnittelua sekä kohentamaan maisemia koskevaa tietoisuutta ja kansalaisten osallistumista maisemia koskevaan päätöksentekoon. Maisemasopimukseen sisältyy joka toinen vuosi myönnettävä Euroopan maisemapalkinto. Vihervuoden yhteydessä järjestettiin Suomen paras maisemahanke -kilpailu, jonka voittajaksi valittiin Metsähallituksen Lammaspaimenviikot. Kunniamaininnan sai WWF:n talkooleiritoiminta. Lammaspaimenviikot lähetetään nyt maamme edustajaksi Euroopan maisemapalkintoa tavoittelemaan. Vihervuosi on ympäristöministeriön nimeämä teemavuosi, mutta sen käytännön järjestelyistä on huolehtinut Viherympäristöliitto. Vihervuoden tukena on ollut laaja yhteistyöryhmä, johon on osallistunut monta organisaatiota ja asiantuntijaa. Esitän kaikille tahoille ja teemavuoteen eri tavoin osallistuneille parhaat kiitokseni ansiokkaasta ja tärkeästä yhteistoiminnasta. Vihervuoden onnistunut konsepti on herättänyt varteenotettavaa kansainvälistä kiinnostusta. Aloite Euroopan Vihervuodesta 2020 on hyvässä myötätuulessa. Tätä esitystä Suomen on ilo ja kunnia alkaa valmistella. Toivottavasti pääsemme muutaman vuoden päästä viettämään koko Euroopan laajuista vihervuotta. Sitä ennen meidän kannattaa nauttia täysin siemauksin suomalaisista maisemista, meille kaikille yhteisestä arvokkaasta, kansallisesta ja kulttuurisesta pääomastamme. Kansliapäällikkö Hannele Pokka, ympäristöministeriö Vihervuosi 2016 – Kestävä suomalainen maisema Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja puoliso Jenni Haukio vastaanottivat Vihervuoden 2016 mitalin 27.5.2016 Mäntyniemessä. Mitalia olivat luovuttamassa mitalitoimikunnan puheenjohtaja presidentti Tarja Halonen, ylijohtaja Timo Tanninen ja mitalitoimikunnan sihteeri Seppo Närhi. Kuva: Matti Porre/Tasavallan presidentin kanslia. Vihervuosi on ympäristöministeriön nimeämä valtakunnallinen teemavuosi, jota vietettiin viidettä kertaa vuonna 2016 (aiemmat teemavuodet 2008, 2000, 1995 ja 1985). Teemavuoden tavoitteena on innostaa ihmiset, yhteisöt, järjestöt ja yritykset toimimaan oman lähiympäristönsä hyväksi. Tarkoituksena on edistää rakennetun ympäristön viihtyisyyttä ja sitä kautta ihmisten hyvinvointia. Vihervuoden suojelijana toimi tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Lähiympäristöt merkitsevät paljon myös valtionjohdolle, mikä näkyy hyvin tasavallan presidentin tervehdyksestä: ”Kun jokin asia muuttuu arkipäiväiseksi, saatamme ottaa sen itsestäänselvyytenä. Näin voi käydä myös lähiympäristöllemme, kun maisemat, reitit ja rakennukset tulevat tutuiksi. Viidettä kertaa Suomessa järjestettävä Vihervuosi – Gröna Året 2016 on meille jokaiselle mahdollisuus kunnioittaa lähellämme olevaa luontoa sekä osallistua virkeän ja kestävän lähiympäristön rakentamiseen.” Vihervuoden 2016 pääteemana oli kestävä suomalainen maisema, joka toi esille nykyajan haasteet sekä mahdollisuudet. Pääteemaa tukeviksi alateemoiksi valittiin lähiruoka ja kaupunkiviljely, kestävä ympäristörakentaminen, viherverkostot ja ”Liikettä ulos – lähiympäristö kuuluu kaikille” (ympäristön esteettömyys, liikuntamahdollisuudet ja terveysvaikutukset). Toimittanut Tiia Naskali. Kannen kuvat: Jiri Halttunen, Seppo Närhi, Arja-Riitta Ihalainen (Mangrovepuun tarina -teos) 2 | VIHERVUOSI 2016

Koska kyse on meidän kaikkien lähiympäristöstä, valittiin teemavuoden sloganiksi ”Minun maisemani – maalla ja kaupungissa”. Maisema-sana sisältää niin rakennetut ympäristöt, luonnonalueet, kulttuurimaiseman kuin suojelualueetkin. Teemaa valittaessa maisema ymmärrettiin sen laajassa merkityksessä: ”Maisema” tarkoittaa aluetta sellaisena kuin ihmiset sen mieltävät ja jonka ominaisuudet johtuvat luonnon ja/ tai ihmisen toiminnasta ja vuorovaikutuksesta. (Eurooppalainen maisemayleissopimus 14/2006, 1 artikla). Johtoryhmä Vihervuosi on organisoitunut jokaisena teemavuonna samalla tavalla. Ympäristöministeriö on nimennyt johtoryhmän, jossa on mukana yli 10 valtakunnallista toimijaa. Kussakin teemavuodessa on ollut hiukan eri painotuksia, mutta myös samoja teemoja, kuten monimuotoisuuden edistäminen. Johtoryhmä vastasi vuoden teemoista ja päätapahtumien sisällöistä sekä teki lausuntoja ja aloitteita. Vihervuoden tukijat Vihervuoden koordinoinnista vastasi Viherympäristöliitto ry. Työn mahdollistivat ympäristöministeriön, maa- ja metsätalousministeriön sekä Maiju ja Yrjö Rikalan Puutarhasäätiön sekä yritystukijoiden (AvantTecno Oy, Kekkilä Oy, Lappset Group Oy, Puutarha Tahvoset Oy ja Betoniteollisuus ry:n ympäristöbetonijaos) antama taloudellinen tuki. 1 Tapahtumakalenteri Vihervuoden tapahtumakalenteriin ilmoitettiin vuoden 2016 loppuun mennessä yhteensä 411 tapahtumaa, mikä on enemmän kuin edellisinä Vihervuosina (2008, 2000, 1995) 1 . Eniten tapahtumia järjestettiin touko-kesäkuussa (yhteensä 167 tapahtumaa), vaikka toimintaa riittikin jokaiselle kalenterikuukaudelle tammikuusta joulukuuhun saakka. Osa tapahtumista, kampanjoista ja kilpailuista järjestettiin varta vasten Vihervuotta varten. Myös monet vuosittain järjestettävät tapahtumat (kuten esim. Avoimet puutarhat ja Flow Festival) osallistuivat teemavuoteen nostamalla Vihervuoden teemoja ja viheralueiden merkitystä esille. Tapahtumien määrä kuukausittain 97 70 51 26 48 27 30 24 19 9 9 Joulu Marras Loka Syys Elo Heinä Kesä Touko Huhti 1 Maalis Jäsenet: Harry Berg, ympäristöneuvos, ympäristöministeriö Anna Haavikko, MMK, Suomen Partiolaiset Tapio Heikkilä, ympäristöneuvos, ympäristöministeriö Jouni Heinänen, maisema-arkkitehti, Suomen Maisema-arkkitehtiliitto MARK Rikard Korkman, ombudsman, Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC Asta Kuosmanen, varatoiminnanjohtaja, Marttaliitto Risto Lehto, puheenjohtaja, Puutarhaliitto ry Liisa Lohtander, järjestöpäällikkö, Suomen Kotiseutuliitto Anna-Leena Miettinen, neuvotteleva virkamies, maa- ja metsätalousministeriö Satu Mikkonen-Hirvonen, intendentti, Museovirasto Hannele Partanen, kehityspäällikkö / Leena Lahdenvesi-Korhonen, kehitysjohtaja (1.9. alk.), Maa- ja Kotitalousnaisten Keskus Mikko Rousi, toiminnanjohtaja, Suomen Kiinteistöliitto Virpi Skippari, kehityspäällikkö, Suomen 4h-liitto Hilkka Vihinen, professori, Luonnonvarakeskus Mika Virtanen, kasvinsuojeluasiamies, maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK Teemavuoden projektisihteerinä toimi Tiia Naskali Viherympäristöliitosta. Tapahtumat ja toiminta Helmi Kokoontumisia kertyi yhteensä 12 (2015–2017). Kokouksissa oli usein jokin teema sekä asiantuntijavieraita kertomassa omasta työstään liittyen käsiteltäviin aihepiireihin. Johtoryhmän sitoutuneisuus teemavuoteen näkyi idearikkaissa keskusteluissa sekä käytännön toimissa. Hyvin toiminutta yhteistyötä on tarkoitus jatkaa myös Vihervuoden jälkeen. Vihervuoden johtoryhmän puheenjohtajana toimi ympäristöministeriön ylijohtaja Timo Tanninen (1.9.2016 alk. ylijohtaja Saara Bäck) ja varapuheenjohtajana Viherympäristöliiton hallituksen puheenjohtaja, europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen. Sihteerinä toimi Viherympäristöliiton pääsihteeri Seppo Närhi. Johtoryhmä osallistui Puunhalausviikkoon ja aloitti kokouksen halaamalla puita Espan puistossa. Tammi Vihervuoden 2016 lausunnot ja aloitteet: • Julkilausuma: Kestävän ympäristörakentamisen puolesta • Hämeenlinnan kaupungin haaste Suomen kunnille: Tehkää puisto • Puutarhaliiton ja Viherympäristöliiton lausunto päättäjille: Hyvä ympäristö syntyy vain oikeilla päätöksillä • Liikettä ulos – Lähiympäristö kuuluu kaikille (esitys SOSTE-yhteistyöstä) Suurin osa teemavuoden tapahtumista oli kaikille avoimia yleisötapahtumia, kuten esimerkiksi luentoja, kursseja, koulutuksia, opastettuja kävelyitä ja retkiä. Vuoden aikana järjestettiin myös teemapäiviä ja viikkoja sekä haasteita, kampanjoita ja kilpailuja. Suurin osa tapahtumista oli yleisölle maksuttomia. Tapahtumien maksullisuus Maksuttomat 315 Maksulliset 96 Vuoden 1985 tapahtumamäärä ei ole tiedossa. VIHERVUOSI 2016 | 3

Tapahtumatyypit (kpl) Kilpailut 14 Yleisötapahtuma 345 Haaste/kampanja 14 Teemapäivä/teemaviikko/teemakuukausi 44 Kutsutilaisuus 9 Tapahtumien kirjo oli laaja, mutta joitakin yleisteemoja voidaan nostaa esille. Pihaan ja puutarhanhoitoon liittyvät tapahtumat, kuten taimienvaihtotorit, sadonkorjuutapahtumat, luennot ja kurssit olivat suosittuja. Myös lähiympäristöihin ja luontoon liittyviä tapahtumia oli runsaasti. Näihin kuuluivat muun muassa kaupunkien puistoihin sijoittuvat kävelyt ja opastukset, lähiympäristöjä koskevat keskustelutilaisuudet, talkoot, ympäristötaideteokset sekä istutus/viljelytempaukset julkisilla viheralueilla. Vihervuosi näkyi vuoden aikana eri puolilla Suomea, niin maalla kuin kaupungeissakin. Tapahtumia järjestettiin yhteensä 67 paikkakunnalla mukaan lukien kaupungit, kylät ja taajama-alueet. Lukumäärältään eniten tapahtumia oli Helsingissä, Jyväskylässä, Espoossa, Tampereella, Turussa, Porissa ja Kotkassa. Paikkakunnat 78 54 17 17 17 Pori Turku Tampere Espoo Jyväskylä Helsinki 22 Kotka 39 Vihervuoden verkkosivuille sai ilmoittaa myös erilaisia projekteja ja hankkeita, jotka eivät ole varsinaisia yleisötapahtumia. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset tutkimusprojektit, ympäristötaideteokset, koululuokkien teemapäivät, taloyhtiöiden talkoot ja yritysympäristöjen vihreyttäminen. Sivustolle ilmoitettiin yhteensä 16 projektia ja hanketta, kuten DiaPuisto ikäihmisille, 4H-liiton TOP-tehtäväpankki lapsille ja nuorille, Jyväskylän kaupungin ULOS-nettisivusto ja Tampereen ydinkeskustaan valmistunut Tammerkosken luontopolku. tapahtumien järjestäjä (mukana noin 140 tapahtumassa). Yritykset (erityisesti viheralaan ja luontopalveluihin keskittyneet) olivat myös mukana teemavuodessa ja järjestivät toimintaa tai toimivat yhteistyökumppanina yli 70 tapahtumassa. Museot, kirjastot sekä muut taide- ja kulttuurilaitokset toteuttivat vuoden aikana muun muassa näyttelyitä, työnäytöksiä, opastuksia ja toiminnallisia työpajoja / talkoita Vihervuoden teemoihin liittyen. Korkeakoulut, oppilaitokset ja kansalaisopistot olivat myös aktiivisia tapahtumien tuottajia ja yhteistyökumppaneita. Lisäksi tapahtumia järjestivät myös erilaiset asiantuntijaorganisaatiot, yksittäiset ihmiset sekä media. Yhdessä saadaan enemmän aikaan! Yhdessä tekeminen on yksi Vihervuoden suurimmista saavutuksista. Teemavuosi onnistui kannustamaan eri aloja, asiantuntijoita, yhteisöjä ja kansalaisia toimimaan yhdessä viihtyisämmän lähiympäristön puolesta. Yhteistyö on tärkeää ja toimii edellytyksenä monen tapahtuman ja hankkeen toteutumiseksi. Monialainen yhteistyö tuottaa myös uudenlaisia näkökulmia ja tutkimusta viherympäristön kehittämiseksi. Moni ennalta mahdottomaksi kuviteltu projekti toteutui, koska se toteutettiin yhdessä ja tahtotila oli suuri. Jotta yhteistyö ei katkeaisi teemavuoden jälkeen, eri aloja yhdistävää toimintaa on tarkoitus jatkaa muun muassa Vihervuoden johtoryhmän pohjalta perustetussa neuvottelukunnassa. Kestävä suomalainen maisema ja luonnon monimuotoisuus Vihervuoden kestävyys-teema näkyi erityisesti luonnon monimuotoisuutta sekä haitallisia vieraslajeja koskevissa tapahtumissa. Vuoden aikana järjestettiin aiheita käsitteleviä luentoja, koulutuksia, keskustelutilaisuuksia sekä talkoita ja työpajoja. Tietoa ja tukea saatiin sekä oman pihan että yhteisen viherympäristön monimuotoisuuden parantamiseksi. Kunnat ja kaupungit olivat mukana järjestämässä useita tapahtumia, kuten esimerkiksi jättiputken tunnistamista ja torjuntaa käsittelevää valokuvanäyttelyä. Miia Korhosen (Luontoturva Ky) toteuttama näyttely kiersi yhteensä yhdeksässä kirjastossa ja yhdessä kauppakeskuksessa Hämeenlinnan ja Päijät-Hämeen seuduilla. Myös erilaiset tutkimus- ja asiantuntijaryhmät, yritykset ja yhdistykset tarttuivat aiheeseen. Tutkimusosuuskunta Tapauksen Rikasta luontoa -koulutukset opastivat viheralan ammattilaisia lisäämään luonnon monimuotoisuutta puistoissa ja puutarhoissa. Koulutuksissa kerrottiin muun muassa, miten puutarhoissa voi suosia pölyttäjäystävällisiä kasveja ja miten luodaan sammakkoystävällisiä pienvesiympäristöjä puistoihin. Järjestäjät Kulttuurimaisema on syntynyt ihmisen elämän ja työn jäljistä. Yhä edelleen tarvitaan työpanosta, jotta eri aikakerrokset säilyvät ja näkyvät ympäristössämme. Juuri maiseman kautta pääsemme lähelle muinaisuuden ihmistä. Pienimuotoisia maisemanhoitotalkoita järjestettiin muinaisjäännösalueilla myös Vihervuoden 2016 aikana. Kuva Museovirasto/SMH. Teemavuosi innosti erilaiset tahot ja toimijat toteuttamaan tapahtumia itse ja yhdessä muiden kanssa. Aktiivisimpia olivat erilaiset järjestöt, yhdistykset ja yhteisöt (sis. myös seurat ja säätiöt), jotka järjestivät tapahtumista noin puolet (204). Kunnat ja kaupungit olivat seuraavaksi yleisin Kestävä suomalainen maisema -teema innoitti myös käytännön tekoihin maaseudulla ja kaupungeissa. Yksi suurimmista hankkeista oli kestävän ympäristörakentamisen periaatteiden mukaisesti toteutettu hämeen- 4 | VIHERVUOSI 2016

linnalaisen Kaurialan liikennepuiston peruskorjaus (aiheesta lisää katso s.11). Vieraslajien, kuten jättiputken kitkentätalkoita järjestettiin eri puolilla Suomea (mm. Paimiossa ja Akaalla). Lisäksi Espoossa järjestettiin lahopuuaitatalkoot, joissa kaupunkilaiset pääsivät rakentamaan kauniita ja luonnon monimuotoisuutta lisääviä aitoja puutarha- ja hakkuujätteestä. Useammassa tapahtumassa sai myös rakentaa pölyttäjille pesintä- ja talvehtimispaikoiksi hyönteishotelleja. Toimintavinkki: Yksinkertaisen hyönteishotellin rakentaminen Viherympäristöliitto ja Suomen Mehiläishoitajain Liitto järjestivät Hyönteishotellityöpajan Viikin puistosillan avajaisissa. Kuva: Tiia Naskali 1. Sahaa tai poraa puupölkkyyn erikokoisia koloja tai rakenna kehikkoon erikokoisia osioita, jotka voi täyttää erilaisilla luonnonmateriaaleilla. 2. Valitse materiaaleja, joissa on erilaisia koloja hyönteisten suojapaikoiksi. Esimerkiksi meriheinä, kuorike, kutterilastu ja bambukepeistä tehdyt putket ovat hyviä. Materiaalit voi valita sen mukaan, mitä hyönteisiä puutarhaan halutaan. Esimerkiksi leppäkertut pitävät kuorikkeesta ja kävyistä, harsokorennot kävyistä, mehiläiset ja muut petopistiäiset viihtyvät koloissa. 3. Hotellin rakentaminen on hauskaa ja sen suunnittelussa saa olla luova. Hyönteishotelli voi olla esimerkiksi osa tukimuuria tai puuaitaa, parhaimmillaan siitä voi muodostua taideteos osana rakennuksen julkisivua. 4. Sijoita hyönteishotelli aurinkoiselle, tuulelta ja sateelta suojatulle paikalle, mieluiten eteläiseen suuntaan (lounas, etelä, kaakko) 1-2 metrin korkeudelle, kasvillisuuden yläpuolelle. Sijoituspaikaksi sopii mm. talon tai autotallin seinä, pensasaita tai puun tukiseiväs, myös puunrunko. Lähde: Kestävä kotipiha -esite (työryhmä: Eeva Blomberg, Seppo Närhi, Outi Tahvonen ja Emilia Weckman). Kaupunkiviljely ja lähiruoka – tietoa ja toimintaa Tapahtumakalenteriin ilmoitetuista tapahtumista neljäsosa (noin 50 tapahtumaa) liittyi tavalla tai toisella hyötykasveihin, niiden viljelyyn, kasvatukseen, keruuseen ja sadonkorjuuseen. Jos mukaan luetaan erilaiset taimienvaihtotorit, markkinat ja muut puutarhatapahtumat, oli tapahtumia vieläkin enemmän. Yli puolet tapahtumista sijoittuivat touko-kesäkuuhun 2016. Teemaan liittyviä tapahtumia järjestettiin kuitenkin melkein läpi vuoden, helmikuusta lokakuuhun saakka. Aiheeseen perehtyneiden järjestöjen ja yhdistysten (mm. puutarhayhdistykset, Hyötykasviyhdistys, Martat) lisäksi teema kiinnosti myös muita toimijoita, kuten kaupunkeja, oppilaitoksia, yrityksiä sekä kulttuurilaitoksia. Tapahtumista suurin osa oli kaikille avoimia yleisötapahtumia, kuten luentoja, kursseja, työpajoja ja retkiä. Hyötykasvien kasvatus sekä viime vuosina runsaasti kiinnostusta herättäneet villiyrtit ja -vihannekset olivat useimmiten aiheina (mm. Urbaani villiyrttikurssi Tähtitorninmäellä, Kasvata kotona -taimikasvatuksen ABC, Omasta pihasta makoisia marjoja -luento, Viiden tähden villilounas - ravintolapäivän kurssi, Kauha- ja kukkaro -tapahtumat). Lisäksi järjestettiin villiyrttien tunnistamiseen ja keruuseen liittyviä kävelyitä ja retkiä (mm. Villiinny Wiheryrteistä - lähiruokaa pihoilta ja metsistä). Yleisötapahtumien lisäksi järjestettiin joitakin teemapäiviä, tempauksia ja kampanjoita. Sosiaalista mediaa ja aarteenetsintää yhdistelevä Itupiilo sai nuoret etsimään maalis-huhtikuun vaihteessa hyötyviljelyn aloituspakkauksia kuudesta eri kaupungista (Espoo, Turku, Pori, Jyväskylä, Tampere ja Mikkeli) 2 . Kampanja tavoitti kohderyhmänsä ja monet jakoivat kuvan löydöstään sosiaalisessa mediassa tunnisteella #itupiilo tai oman kaupunkinsa tunnisteella, esim. #ituJKL. Uusia kaupunkiviljelmiä ja hyötypuutarhoja perustettiin mm. Turkuun ja Espooseen. Marttojen Vihervuoden teemana oli ”Kaunis hyötykasvi pihassa ja puistossa”. Marttayhdistykset perustivat kaupunkiviljelmiä sekä istuttivat omenapuita ja marjapensaita eri puolille Suomea. Turun kaupungin laatikkoviljelytempaus taas tarjosi asukkaille 350 laatikkoa viljeltäväksi kaupungin mailla. Laatikkoja ilmestyi 87 kohteeseen ja mukana oli yli 500 viljelijää. Tempaus sai suuren suosion ja se saa jatkoa myös kesällä 2017, jolloin laatikoita on enemmän tarjolla ja niitä saa myös maalata. Lapset ja nuoret olivat aktiivisia toimijoita monessa lähiruokaan ja kaupunkiviljelyyn liittyvässä tapahtumassa. Päiväkotilapset suunnittelivat muun muassa pop up -puiston entisen grillin paikalle Hämeenlinnassa, Kaurialan liikennepuistoon saatiin oma hyötykasvimaa ja 4H:n Kasvimaa-aiheiset Top-tehtävät ja ohjaajan opas kannustivat alakoululaisia kasvimaatoimintaan eri puolilla Suomea. Turun laatikkoviljelytempaus. Kylvöt ovat lähteneet itämään. Kuva: Anna-Maria Märsynaho. Minun maisemani – ympäristötaidetta, valokuvia ja kaupunkikulttuuria Vihervuoden aikana toteutettiin erilaisia ympäristötaideteoksia, osallistavia työpajoja, valokuvanäyttelyitä ja -kilpailuja. Järjestäjinä toimivat muun muassa museot, kirjastot ja muut kulttuurilaitokset, oppilaitokset ja kaupungit. Suurin osa ympäristötaideteoksista oli väliaikaisia ja yleisö sai osallistua niiden rakentamiseen. Anni Rapinojan maataideteos Maan ikkuna toimi kesällä Vaasassa Kuntsin modernin taiteen museon edustalla kaikkien kaupunkilaisten ja museokävijöiden yhteisenä kasvimaana. Teos muutti muotoaan vuodenaikojen ja luonnon kiertokulun mukaan. Kotkassa neulottiin talkoovoimin neulegraffiteja, jotka puettiin Sibeliuksenpuiston puiden ylle Kotkan meripäivillä. Nivan kylässä järjestetyillä Ympäristötaideviikoilla yleisö sai rakentaa yhdessä taiteilijoiden kanssa Kuk 2 Viherympäristöliiton ideoimassa kampanjan toteutuksessa oli mukana Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman opiskelijaryhmä ja Kaupunginpuutarhurien Seura. Pääpalkinnot sponsoroi Kekkilä. VIHERVUOSI 2016 | 5

Kotkan Sibeliuksenpuiston värikkäät neulegraffitit. Kuva: Seppo Närhi kiva KiviPelto -teoskokonaisuutta. Ympäristötaideteosalueen rakentaminen alkoi vuonna 2015 ja siitä tulee monesta muusta vuoden aikana toteutetusta teoksesta poiketen pysyvä osa kylätien varren perinnemaisemaa. Tuttuihin maisemiin saatiin taiteen keinoin luotua myös uusia näkökulmia. Hämeenlinnan Toripuisto muuntui Taiteiden yönä HAMK Lepaan hortonomiopiskelijoiden ansiosta Kohtaamisten puistoksi, joka täyttyi eksoottisista äänistä, valoista, kasveista ja elämästä. Kätketty taide -ympäristötaidenäyttely koostui Porin kansallisen kaupunkipuiston alueelle piilotetuista pienen pienistä teoksista, joita saattoi etsiä ympäristöstä koordinaattien ja kartan avulla. Näyttely esitteli elämyksellisen ympäristötaiteen rinnalla uudenlaisia, kokeilevia sekä myös erilaisia digitaalisia ympäristöjä hyödyntäviä teoksia. Teemavuosi näkyi ensimmäistä kertaa myös pääkaupunkiseudun suurilla kaupunkifestivaaleilla: Skidit Festareilla ja Flow’ssa. Skidit Festareilla lapset saivat rakentaa luonnon materiaaleista, kuten kävyistä, pihlajanmarjoista, kivistä ja oksista oman metsäpolun Helsingin Kalliossa sijaitsevalle Kulttuuripihalle. Vihervuosi näkyi kaupunkikulttuuri- ja musiikkifestivaali Flow Festivaaleilla Helsingin Suvilahdessa värikkäänä Vihervuorena. Festivaali toteutti yhteistyössä Puutarha Tahvoset Oy:n kanssa värikkään viherteoksen, joka toimi sekä ympäristötaideteoksena että viihtyisänä oleskelupaikkana. Moni valokuvakilpailu ja -näyttely sai vaikutteita Vihervuoden sloganista ”Minun maisemani – maalla ja kaupungissa” ja nosti esille ihmisen henkilökohtaisen suhteen lähiympäristöön. Kuvien pohjalta voitiin myös tehdä päätelmiä siitä, mitkä maisemat ovat suomalaisille tärkeitä. Esimerkiksi Viherympäristöliiton ja Hämeen ammattikorkeakoulun rakennetun ympäristön opiskelijoiden Mun maisema -kampanjaan osallistuneiden mielimaisemat sijoittuvat useimmiten luontokohteisiin, erityisesti vesistöjen läheisyyteen ja sijaitsivat maaseudulla. Kaupunkeihinkin sijoittuneet mielimaisemat sijaitsivat useimmiten luontokohteiden yhteydessä kuten puistoissa tai rannoilla. Instagramissa järjestetyn #ympäristönvärit -kuvakisan voitti kuvaajan omalta pihalta otettu valokuva räkättirastaasta. Pääkaupunkiseudun yleisten kirjastojen kirjastoverkko Helmet otti Vihervuoden sloganin mukaan vuoden 2016 lukuhaasteeseen, joka koostuu 50 erilaisesta tavasta valita uutta luettavaa. Tarkoituksena oli tunnistaa oma maisema ja löytää siihen liittyviä kirjoja luettavaksi. Lähiympäristö tutuksi – hyvinvointia viheralueilta ja luonnosta Luonto ja kaupunkien viheralueet tulivat tutuksi teemavuoden retkillä ja opastetuilla kävelyillä, joita järjestettiin ympäri vuoden erilaisissa kohteissa kaupunkipuistoista kansallispuistoihin. Lähiympäristöön saattoi tutustua esimerkiksi meloen, pyöräillen ja lumikenkäillen. Lisäksi puistoissa ja metsissä muun muassa joogattiin, halattiin puita, rakennettiin linnunpönttöjä ja tutustuttiin asiantuntijoiden opastuksella alueiden historiaan ja kasveihin. Kaupungit ja kunnat järjestivät runsaasti opastetLuonnon hyvinvointivaikutukset. www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/virkistyskaytto/luonnon-hyvinvointivaikutukset/ 3 6 | VIHERVUOSI 2016 tuja retkiä ja kävelyitä. Pääkaupunkiseudun kaupungit järjestivät yhteensä 35 Vihervuosi-retkeä, jotka tutustuttivat kaupunkilaisia kartanomaisemista puutarhoihin ja Nuuksion metsiin. Vuoden aikana esille nousivat myös luonnon terveysvaikutukset ja viheralueiden merkitys kaupunkilaisten yhteisinä olohuoneina. Tutkimusten mukaan jo 15 minuutin oleskelu puistossa tai metsässä parantaa mielialaa, vähentää stressihormoneja, alentaa verenpainetta ja tasoittaa sydämen sykettä 3 . Luonnon ja vihreän lähiympäristön vaikutuksia hyvinvointiin käsiteltiinkin useissa Vihervuoden aikana järjestetyissä keskusteluissa ja luennoilla (mm. Kaupunkiluonnon merkitys hyvinvoinnille, Ikäänny puutarhassa, Kestääkö suomalainen maisema - Parantaako puisto vai pilleri?, Green Care -luento: voimauttava ympäristön käyttö). Ikäinstituutin kehittämä Luontoelämyspolku tarjosi virikettä erityisesti ikäihmisten keholle ja aisteille. Puunhalausviikko taas nosti esille lähiympäristön merkityksen ja tarjosi mahdollisuuden rauhoittua pihan, lähipuiston tai metsän puiden lomassa silloin kun se itselle parhaiten sopi. Lammaspaimenviikko – villantuoksuinen elämysloma kauniiden maisemien ympäröimänä Teksti: Tiina Hakkarainen, Metsähallitus, luontopalvelut Lampaita maisemanhoitotöissä Lakkalan tilalla Kolin kansallispuistossa. Kuva: Metsähallitus/ Kirsti Hassinen Kansallispuistojen ja suojelualueiden lammaspaimenviikoilla pääsee lomailemaan upeissa maisemissa, nauttimaan luonnosta ja kiireettömästä elämänmenosta sekä hoivaamaan lampaita. Lampaiden hoidon lomassa paimen saa aimo annoksen hyvinvointia itselleen. Lammaspaimenviikot ovat ainutlaatuinen tapa toteuttaa maiseman hoitoa ja suojelua. Lampaat ovat kansallispuistojen ja suojelualueiden tärkeitä apureita, jotka pitävät avoimina niittyjä ja metsälaitumia. Perinteisen, laidunnukseen perustuvan karjatalouden väheneminen on tehnyt niityistä ja niiden lajistosta harvinaisia koko Suomessa. Lammaspaimenten päivittäisiin askareisiin kuuluu lampaiden laskemista, niiden hyvinvoinnin silmälläpitoa ja veden vaihtamista sekä tietenkin rajaton määrä hellimistä ja rapsuttelua. Metsähallituksen Luontopalvelujen henkilökunta perehdyttää uudet paimenet, joten aiempaa kokemusta lampaiden hoidosta ei tarvita. Lammaspaimenet voivat halutessaan osallistua myös muihin kansallispuiston töihin. Aikaa jää lampaiden hoidon lomassa myös esimerkiksi retkeilyyn. Suuren suosion saavuttaneille lammaspaimenviikoille haetaan arvonnan kautta. Arvontaan voi osallistua kunkin vuoden tammikuussa. Vuonna 2016 lammaspaimenviikoille oli tuhansia hakijoita. Onnekkaat lammaspaimenet arvottiin 3621 hakemuksen joukosta. Lisätietoja osoitteessa www.luontoon.fi. Lammaspaimenkohteita on ympäri Suomen. Kesällä 2017 lammaspaimenia etsitään uutena kohteena Utsjoen Välimaan saamelaistilan upeisiin maisemiin. Aikaisemmilta kesiltä tutut Kolin, Koloveden, Isojärven, Lemmenjoen, Syötteen ja Pyhä-Häkin kansallispuistojen sekä Eli-

1 2 3 4 5 6 7 8 1. Rikasta luontoa -koulutus Hämeenlinnassa 2.6.2016. Kuva: Nina V. Nygren. 2. Hyötykasviyhdistyksen järjestämä Annalan syystori ja kesän satoa. Kuva: Outi Tynys/Hyötykasviyhdistys 3. Maan ikkuna -maataideteos Kuntsin taidemuseon edustalla. Kuva: Markus Paavola. 4. Laura Myllykankaan teos The Black Apple/Kätketty taide -ympäristötaidenäyttely. Kuva: Pauliina Rahiala. 5. Vihervuori Flow’ssa. Kuva: Kimmo Metsäranta, Flow Festival 2016. 6. Riikka Heleniuksen ottama valokuva Hämeenlinnan Vanajaveden ympäristöstä arvottiin Mun maisema -kampanjan voittajaksi. 7. Töölönlahden puiston avajaiset 12.6.2016. Kuva: Helsingin kaupungin aineistopankki. 8. Luontoaiheinen kävely Tourujoella Jyväskylässä. Kuva: Mervi Vallinkoski VIHERVUOSI 2016 | 7

myssalon luonnonsuojelualueen, Närängän luonnonmetsän ja Mikkelin Neitvuoren lampaat etsivät myös lammaspaimenia. Lammaspaimenviikot ovat maksullisia. Kohdekohtaisesti viikon hinta on 350 tai 400 euroa. Maksu sisältää majoituksen lammaspaimentilalla. Maksulla katetaan kohteen ylläpitokuluja ja luonnonhoidon kustannuksia. Tilan koon mukaan lammaspaimen voi ottaa mukaan myös perheen tai ystäviä paimenseurakseen. Lammaspaimenviikot voitti Suomen paras maisemahanke -palkinnon vuonna 2016. Tuomaristo arvosti lammaspaimenviikkojen innovatiivisuutta ja innostavuutta. Kiitosta tuli erityisesti osallistamisesta, jonka avulla sekä lampaiden omistajat että vapaaehtoiset hoitajat löysivät yhteisen hyödyn. Päätapahtumat Avajaiset Vihervuosi avattiin juhlallisesti 10. helmikuuta 2016 Jyväskylän Paviljongissa osana Viherpäivät ja -tekniikka -tapahtumaa. Tilaisuuden aluksi kuultiin jyväskyläläisen lapsikuoro Vox Aurean upea esitys, jonka jälkeen maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen piti virallisen avauspuheenvuoron. Tapahtuman teemana oli Kestävä suomalainen maisema, jota käsiteltiin monipuolisesti kahden päivän seminaarissa. Avajaistapahtuma kokosi auditorioon yhteensä noin 700 vierasta. Avajaisten yhteydessä julkistettiin myös Vihervuoden julkilausuma kestävän ympäristörakentamisen puolesta. Viherympäristöliitto ry sitoutui edistämään teemavuoden aikana kestävää ympäristörakentamista ja luomaan alalle kestävän ympäristörakentamisen kriteerit. Toiminta edellyttää muutoksia viheralueiden suunnitteluun kaavoituksesta lähtien, mikä vaatii tavoitteiden asettamista ja määrittelemistä koko ympäristörakentamisen prosessissa. Julkilausuma suunnattiin viheralan ammattilaisten lisäksi muun muassa kuntien päättäjille, rakennushankkeiden tilaajille ja rakennuttajille, viranomaisille, poliitikoille ja kansalaisille. Päätapahtuma Vihervuoden päätapahtumaa vietettiin 2. kesäkuuta 2016 kesäisessä Hämeenlinnassa. Aurinkoinen sää houkutteli runsaasti väkeä päivän tapahtumiin. Ohjelma koostui kutsuvierasseminaarista, Vihervuoden alateemoja esittelevistä puistokohteista sekä Koko kansan kesäjuhlasta Hämeenlinnan torilla. Kutsuvierasseminaari kokosi päättäjiä, viher- ja ympäristöalan asiantuntijoita sekä muita ympäristöasioiden parissa työskenteleviä Verkatehtaalle kuulemaan Vihervuoden teemoista. Tilaisuuden avasi presidentti Tarja Halonen. Seminaarin puheenvuoroissa käsiteltiin muun muassa kaupunkiviljelyn tulevaisuuden näkymiä, kulttuuriympäristöstrategiaa, yhteisöllisen pop up -puistoprojektin syntyä ja Hämeenlinnan kansallista kaupunkipuistoa. Tilaisuuden päätteeksi kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sari Rautio haastoi Hämeenlinnan kaupungin puolesta kaikki Suomen kunnat ja kaupungit mukaan kunnostamaan tai rakentamaan puistoja itsenäisyyden juhlavuodeksi 2017. Iltapäivän puistokohteet tarjosivat kiinnostavaa nähtävää ja koettavaa kaiken ikäisille. Seminaarin jälkeen avattiin kestävän ympäristörakentamisen koehankkeena peruskorjattu Kaurialan Liikennepuisto, joka palautettiin alkuperäiseen 1960-luvulla tehdyn suunnitelman mukaiseen muotoon ja aktiiviseen käyttöön. Avajaispuheen piti ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka. Paikalla oli kutsuvieraiden lisäksi paljon lapsia ja vanhempia tutustumassa uudistettuun puistoon ja sen toimintaan. Hämeenlinnan Tanssin Tehdas ry:n pop up -puistoprojekti vehreytti entisen Vallin grillin tontin. Päiväkoti Enkkulan lapset olivat paikan päällä kertomassa värikkään Vallin Puiston suunnittelusta ja rakentamisesta. Ikäinstituutin kehittämä Luontoelämyspolku taas liikutti ikäihmisiä ja vähän muitakin Linnanpuiston upeassa miljöössä. Koko kansan kesäjuhla Hämeenlinnan torilla tarjosi kesäistä tunnelmaa, musiikkia, teatteria, opastuksia, ruokaa, juomaa ja toimintaa kau- 8 | VIHERVUOSI 2016 punkilaisille. Kesäjuhlan teemana oli luonto, vesi ja vehreys. Yksi katseenvangitsijoista oli Hämeenlinnan torille noussut ympäristötaideteos Sinivihreä sydän, joka muistutti torikävijöitä luonnon merkityksestä ja innosti heitä pohtimaan omia mielimaisemiaan. Teoksen toteutuksesta vastasivat Hämeen ammattikorkeakoulun rakennetun ympäristön koulutuksen hortonomiopiskelijat. Päätöstapahtuma Vihervuoden päätöstapahtuma kokosi yhteen teemavuoden saavutukset ja tulevaisuuden suunnitelmat. Tilaisuus järjestettiin 27. lokakuuta 2016 Helsingin Säätytalossa, jonka juhlasali täyttyi noin 160 vieraasta. Päätösseminaarin avauspuheen pitänyt ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka totesi teemavuoden toteutuneen edeltäjiään laajempana ja kiitteli monien eri tahojen tekemää yhteistyötä, jota ilman ei teemavuotta olisi vietetty. Päivän aikana kuultiin innostavia esimerkkejä Vihervuoden tapahtumien kirjosta sekä mielenkiintoisia avauksia kaupunkiviljelyyn, kestävään ympäristörakentamiseen ja viherympäristöjen terveysvaikutuksiin liittyen. Yhden mieleenpainuvimmista puheenvuoroista piti emeritusprofessori Tari Haahtela, jonka luento Luontoaskel parempaan terveyteen sai yleisön pohtimaan omaa luontosuhdettaan. Vihervuoden johtoryhmän varapuheenjohtaja, europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen päätöspuheenvuoro suuntasi jo katseita tulevaan. ”Eurooppaan tarvitaan enemmän ja parempia viherympäristöjä ihmisten elinympäristön ja alueiden houkuttelevuuden parantamiseksi. Siksi tarvitsemme eurooppalaista Vihervuotta”, Pietikäinen totesi. Päätöstapahtumassa palkittiin Suomen paras maisemahanke. Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen myöntämä kunniakirja parhaasta hankkeesta luovutettiin Metsähallituksen luontopalvelujen Lammaspaimenviikoille ja WWF Suomen talkooleiritoiminta sai toimistaan kunniamaininnan. Tilaisuuden yhteydessä julkistettiin myös Vihervuoden #ympäristönvärit-kuvakilpailun voittajat ja myönnettiin 26 Vihervuoden mitalia. Vallin pop up -puisto Hämeenlinnan keskustassa väriloistossaan. Puisto siirtyi kesän päätyttyä Jaarlin päiväkotien uuden yksikön pihalle. Kuva: Tuula Penttilä

2 1 4 3 5 6 1. Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen avaa Vihervuoden Jyväskylässä. Kuva: Tero Takalo-Eskola. 2. Osana avajaistapahtumaa järjestetty Guerrilla Lighting -valotempaus valaisi Paviljongin viereisiä arkkitehtuurikohteita. Suunnittelijana Annukka Larsen, Jyväskylän kaupunki. Kuva: Touho Häkkinen. 3. Lapsikuoro Vox Aurea. Kuva: Tero Takalo-Eskola. 4. Sinivihreä sydän -teos herätti kiinnostusta Hämeenlinnan torilla. Kuva: Heli Nukki. 5. Tunnelmia Kaurialan liikennepuiston avajaisista. Kuva: Aino Arjas. 6. Päätöstapahtuman yhteydessä Säätytalon pihalle istutettiin Vihervuoden kunniaksi rusokirsikkapuu. Apuja istuttamiseen saatiin viereisen leikkipuiston lapsilta. Kuva: Seppo Närhi. VIHERVUOSI 2016 | 9

Vihervuoden mitalit Vihervuoden 2016 aikana myönnettiin yhteensä 52 mitalia ympäristön hyväksi tehdystä työstä. Vihreä kaupunki -mitalit (ts. Vihervuoden mitalit) ovat Asuntosäätiön lahjoittamia tunnustuksia, joita myönnetään aina Vihervuoden yhteydessä. Ensimmäiset mitalit myönnettiin vuonna 1985, jolloin vietettiin ensimmäistä Vihervuotta. Kuvanveistäjä Heikki Häiväojan suunnitteleman mitalin etupuolta koristaa puiden ja pensaiden kaunistama kaupunkimiljöö sekä ensimmäisen Vihervuoden tunnus: ”Vihreys – Terveys – Viihtyisyys”. Toinen puoli kuvaa Espoon Kivenlahden Amfi-aluetta, joka on yksi Asuntosäätiön vihreän rakentamisen pääkohteista. Vihervuoden 2016 mitalitoimikunnan puheenjohtajana toimi presidentti Tarja Halonen ja jäseninä Viherympäristöliiton hallituksen puheenjohtaja Sirpa Pietikäinen ja ympäristöministeriön ylijohtaja Timo Tanninen. Sihteerinä toimi Viherympäristöliiton pääsihteeri Seppo Närhi. Mitalit myönnettiin Vihervuoden päätapahtumissa. Vihervuoden 2016 mitalin saajat 197. Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen 198. Destamatic Oy, Vantaa 199. Luonnonsuojelupäällikkö Päivi Halinen, Keski-Suomi, Jyväskylä 200. 201. Kuopion kaupungin vihersuunnittelutiimi 202. Valaistussuunnittelija Annukka Larsén, Jyväskylä 203. Maisema-arkkitehti Marketta Nummijärvi, Kauhajoki 204. Pirkanmaan maakuntamuseon kulttuuriympäristöyksikkö, yksikön johtaja Tuija-Liisa Soininen, Tampere 205. Maisema-arkkitehti Mervi Vallinkoski, Jyväskylä 206. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö 207. Ympäristöneuvos Tapio Heikkilä, Helsinki 208. Maisemasuunnittelija Auli Hirvonen, Etelä-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset, ProAgria Etelä-Suomi, Häme ja Uusimaa 209. Maisemasuunnittelija Sinikka Jokela, Pohjois-Savon maa- ja kotitalousnaiset, ProAgria Pohjois-Savo 210. Ylitarkastaja Marjut Kokko, Lapin ELY-keskus, Rovaniemi 211. Hortonomi Anssi Krannila, Hirvensalmi 212. Puutarhuri Tuomo Miettinen, Turku 213. FT, museologian yliopisto-opettaja Sirkku Pihlman, Turku 214. Rudus Oy / LUMO-ohjelma, Helsinki 215. Saamelaismuseo Siida, Inari 216. Artesaani Annika Tavasti, Salo 217. Arkkitehti Viri Teppo-Pärnä, Paimio 218. Varsinais-Suomen Perinnemaisemayhdistys ry 219. Erikoissuunnittelija Anu Vauramo, Vantaa 220. Rakennustarkastaja Erkki Yrjänheikki, Salla 221. Kainuun ammattiopiston YritysAmis-hanke 222. Puuasiantuntija Aki Männistö, Turku 223. Työpäällikkö Bo Backman, Vantaa 224. Jokilaakson matkailupuutarha, Lapua 225. Lakeuden Vihertaimisto Oy Mikko Järvenpää, Seinäjoki 226. Vanhempi tutkija Sirkka Juhanoja, Luonnonvarakeskus, Piikkiö 227. Puistopäällikkö Aino Leino, MMM, Vantaa 228. Mikkelipuistoyhdistys ry, Mikkeli 229. Asukasliike ’Hyvä kasvaa Järvenpäässä’, Järvenpää 230. Varatoimitusjohtaja Henrik Bos, VRJ Länsi-Suomi Oy, Kangasala 231. Maisema-arkkitehti Emilia Weckman, Espoo 232. Maisemasuunnittelija Eeva Blomberg, Lahti 233. Puuasiantuntija, arboristi Sami Kiema, Helsinki 234. Toiminnanjohtaja Jyri Uimonen, Taimistoviljelijät ry, Helsinki 235. Viides ulottuvuus -tutkimusryhmä, FT, dosentti Susanna Lehvävirta, Helsinki 236. Marketanpuiston ystävät ry, Espoo 237. Avant Tecno Oy, Ylöjärvi 238. Puutarha Tahvoset, Raasepori 239. Maisemasuunnittelija Heli Nukki, Pori 240. Biolan Oy, Eura 241. Suomen Siirtolapuutarhaliitto ry, Helsinki 242. Dodo ry, Helsinki 243. Ikäinstituutti, Helsinki 244. Iloa luonnosta/ Maaseutupolitiikan Ekosysteemipalvelut -verkosto 245. Rikasta luontoa/ Tutkimusosuuskunta Tapaus 246. Projektisihteeri Tiia Naskali, Helsinki 247. Maisema-arkkitehti Gretel Hemgård, Helsinki 248. Maisema-arkkitehti Jukka Jormola, Helsinki 249. Luonnonperintösäätiö, Hämeenlinna Vihervuoden päätapahtumissa muistettiin Vihervuoden mitaleilla ympäristön hyväksi tehneitä henkilöitä, hankkeita ja tahoja eri puolilta Suomea. Kuva Säätytalolta Helsingistä. Kuva: Seppo Närhi. 10 | VIHERVUOSI 2016

Kestävän ympäristörakentamisen kriteerit viheralalle Teksti: Seppo Närhi ja Emilia Weckman Viherympäristöliitto ry valitsi Vihervuoden alateemaksi Kestävän ympäristörakentamisen. Se sopi luontevasti Vihervuoden pääteeman alle. Kestävän kehityksen mukainen toiminta on haaste, johon kaikkien toimijoiden myös viheralalla on sitouduttava. Viheralaan liittyy monia maailman, Euroopan, Suomen ja paikallisen tason haasteita. Niitä ovat mm. ilmastonmuutos, monimuotoisuuden ja elinympäristöjen häviäminen, kaupungistuminen, väestön ikääntyminen. Omaa toimintaa sopeuttamalla kestävän kehityksen mukaiseksi voidaan monia muutostekijöitä hidastaa ja jopa paikallisesti tilannetta parantaa. Viherympäristöliitto ry perusti KESY-työryhmän ohjaamaan kestävän ympäristörakentamisen kriteerien laatimista. Työhön palkattiin kolme konsulttia. Maisema-arkkitehti Hannamari Piipponen on tehnyt Aalto yliopistossa diplomityön amerikkalaisista SITES-kriteereistä. Piipponen käänsi kriteerit suomeksi. MMK Hanna Tajakka kävi läpi suomalaista kesy-ohjeistusta sekä teki viheralan tehtävistä prosessikuvaukset. KESY projektia johti ja kriteerityön sovittamisesta suomalaisiin olosuhteisiin vastasi maisema-arkkitehti Emilia Weckman. hyönteisille perenna-alue ja niittyalue sekä jättämällä puistoon kaadettujen puiden runko-osia. Hulevesiä ohjattiin kasvillisuusalueille. Koerakenteena asennettiin sirotepinta jalkakäytävälle. Asfaltiksi valittiin vähemmän materiaalin valmistuksessa CO2-päästöjä synnyttävä Green Asfalt. Puiston sosiaalisia yhteyksiä lisää huomattavasti peruskorjauksen myötä elpynyt liikennevalistustoiminta sekä puiston yhteyteen rakennettu laatikkoviljelyalue. Kunnianhimoinen hanke valmistui aikataulussa ja puisto avattiin juhlallisesti Vihervuoden päätapahtuman yhteydessä 2.6.2016. Puiston peruskorjaus osoitti, että kun tilaajalla on tahtotila, viheralue on mahdollista toteuttaa kestävän ympäristörakentamisen kriteerien mukaisesti. Kaurialan Liikennepuiston toteutuminen oli mahdollista laajan yrittäjäjoukon sitoutumisen takia. Hanketta varten saatiin myös useilta yhdistyksiltä ja säätiöiltä tukea. Kriteeristö muokattu suomalaisiin olosuhteisiin Kriteerit on työstetty ja muokattu suomalaisiin olosuhteisiin yhdessä käytännön toimijoiden kanssa työpajoissa. Kriteerit ovat toimintaperiaatteita. Kriteerin valmistuttua seuraavassa vaiheessa muokataan viheralan töiden tilaajien ja rakennuttajien, suunnittelijoiden, rakentajien, kunnossapidon ja tuotetoimittajien käyttöön työkaluja – tsekkauslistoja, joiden avulla voi arvioida, onko toiminta kestävän ympäristörakentamisen tavoitteiden mukaista. SITES-kriteerien lisäksi malleina käytetään eurooppalaisia Green City, Green Flag ja Green Label -ohjeistuksia. 1 Kriteeristö jakautuu kuuteen teemaan: 1. Paikan olosuhteet: Vesi 2. Paikan olosuhteet: Maaperä ja kasvillisuus 3. Käytettävät materiaalit: tuotanto, valinta ja kierrätys 4. Terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmat 5. Energiansäästö, ilmanlaadun ja ympäristön suojeleminen 6. Käytäntöjen tiedottaminen ja viestintä Kukin teema jakautuu sisällöllisesti erilaisiin osa-alueisiin, joissa kunkin kriteerin kohdalla luetellaan suositeltavat toimenpiteet vaiheittain (tilaaminen, suunnittelu, rakentaminen, hoito). Lisäksi käydään läpi kriteeriin liittyvät ohjeet, lait, asetukset sekä lisätiedot ja määritelmät. Peruskriteeristö valmistui helmikuussa 2017. Käytäntöä palvelevat työkalut ja -ohjeet valmistuvat vuoden 2017 aikana. Samanaikaisesti käynnistetään tiedotusta ja koulutusta sekä viheralan ammattilaisille, että ulkopuolisille sidosryhmille. 2 Case: Kaurialan Liikennepuisto KESY-kriteerien testaamiseksi ja arvioimiseksi päätettiin toteuttaa Hämeenlinnassa hanke, jossa vanha Kaurialan Liikennepuisto peruskorjattiin soveltaen kestävän ympäristörakentamisen kriteerejä. Liikennepuiston peruskorjaussuunnitelman laati Emilia Weckman talvikaudella 2015–2016. Työn tilaajana oli Hämeenlinnan kaupunki. Projektin toteutusta ohjasi ohjausryhmä. Toteutuksesta projektivastuussa oli Henrik Bos, Viher- ja ympäristörakentajat ry. Liikennepuiston peruskorjauksessa lähtökohtana oli käyttää hyväksi paikalla oleva materiaali, kaivuumassat, puunrungot, pintamaa, kiveykset. Lisäksi kaupungin varikko inventoitiin ja siellä olevia tuotteita ja materiaaleja hyödynnettiin puistossa. Tavoitteena oli parantaa puiston monimuotoisuutta suunnittelemalla 3 1. Kaurialan Liikennepuisto syksyllä 2015 ennen peruskorjausta. 2. Juuri valmistunut puisto peruskorjauksen jälkeen. Oikealla tuleva niittyalue. 3. Hyötyviljelynurkkaus, viljelylaatikot. Kuvat: Seppo Närhi. VIHERVUOSI 2016 | 11

Viestintä Vihervuosi mediassa Viherympäristöliitto ry vastasi Vihervuoden koordinaattorina teemavuoden yleisestä viestinnästä, johon sisältyivät muun muassa päätapahtumat sekä valtakunnallisesti merkittävät teemat ja toiminta. Muuten toimittiin aikaisempien teemavuosien tapaan: jokainen tapahtuman järjestäjä vastasi itse tiedotuksestaan (omista tapahtumista, tavoitteista ja muista teemavuoteen liittyvistä asioista). Viestinnän lähtökohtana oli Vihervuoden teemojen, tapahtumien ja toiminnan esille tuominen, toimintaan kannustaminen ajatuksella ”jokainen voi tehdä jotain lähiympäristönsä hyväksi” sekä vihreän ympäristön merkityksen korostaminen. Viestinnän pääkanavina toimivat teemavuoden omat sivut www.vihervuosi.fi sekä sosiaalisen median kanavat. Mediatiedottamiseen käytettiin ePressi-palvelua, jonka kautta tavoitettiin toimituksia ja toimittajia laajasti sekä valikoidusti. Lisäksi teemavuotta tuotiin esille erilaisissa tapahtumissa, kuten päätapahtumissa, messuilla, ammattilaisseminaareissa ja keskustelutilaisuuksissa. Viestinnässä hyödynnettiin myös Vihervuoden toimijoiden ja yhteistyötahojen omia kanavia ja kontakteja (lehdet, julkaisut, uutiskirjeet, toimittajakontaktit, sosiaalisen median kanavat). Viherympäristöliitto teki Vihervuotta käsitteleviä mediatiedotteita yhteensä 28 (syksy 2015 – 2016). Yhteistiedotteita tehtiin muun muassa Hämeenlinnan kaupungin ja ympäristöministeriön kanssa. Mediajulkisuudesta ei teetetty erillistä tutkimusta, joten juttujen määrä perustuu Meltwaterin hakutuloksiin 4 . Haun kautta löytyi noin 350 vuoden 2016 aikana julkaistua juttua teemavuodesta. Kun mukaan lasketaan järjestöjen ja yhdistysten jäsenlehdet sekä muut mediaseurannan ulkopuolella olevat mediat, on luku paljon suurempi 5 . Suurista medioista eniten juttuja tekivät YLE ja Maaseudun Tulevaisuus. Maakuntien lehdistä aktiivisimpia olivat Hämeen Sanomat, Turun Sanomat, Länsiväylä, Karjalainen ja Aamulehti. Medioita kiinnostivat erityisesti konkreettiset teot, kuten Kaurialan liikennepuiston peruskorjaus, Suomi 100-kukkasipulien istuttaminen, erilaiset tempaukset ja kilpailut, kuten Puunhalausviikko, Mun maisema- ja Itupiilo -kampanjat sekä Vihervuoden mitalit. Puunhalausviikko: Halaa puuta - arvosta lähiympäristöäsi Laajimman mediahuomion sai elokuun loppupuolella (22.–28.8.2016) järjestetty Puunhalausviikko, jota vietettiin ensimmäistä kertaa teemalla Halaa puuta - arvosta lähiympäristöäsi. Puunhalausviikon tavoitteena oli kiinnittää huomiota arkisiin viherympäristöihin, kuten puistoihin, lähiluontoon ja lenkkipoluille, jotka ovat tärkeitä virkistyspaikkoja varsinkin kaupunkiympäristössä. Osallistuminen oli helppoa, ohjeena oli: rutista puuta ja jaa kokemuksesi sosiaalisessa mediassa tunnisteella #puunhalausviikko. Puunhalausviikko oli myös osa 27.8.2016 vietetyn Suomen Luonnon päivän tapahtumia. Puunhalausviikosta tehtiin elokuussa useita lehtijuttuja sekä radio- ja tv-haastatteluja niin valtakunnallisissa kuin paikallismedioissakin. Poimintoja otsikoista: Nyt se tapahtuu oikeasti: Suomessa järjestetään puunhalausviikko (Talouselämä 11.8.2016) Nyt tulee puunhalausviikko – lähetä meille kuva rutistusotteestasi! (Maaseudun Tulevaisuus 12.8.2016) Tätä päivää voi jokainen juhlia (Keskisuomalainen, pääkirjoitus 27.8.2016) Puunhalausviikot (Aamulypsy / Nelonen.fi 24.8.2016) Puunhalausviikon saama huomio yllätti myös sosiaalisessa mediassa. Halauskuvia jaettiin runsaasti eri puolilla Suomea ja mukaan innostuivat kaiken ikäiset vauvasta vaariin. Sana ”puunhalausviikko” oli myös yksi Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) vuoden 2016 sanapoiminnoista. Tempauksen saaman positiivisen vastaanoton perusteella ihmiset todella arvostavat omaa lähiympäristöään. Puunhalausviikosta onkin tarkoitus tehdä vuosittainen perinne. Kampanjan suunnittelusta vastasi Vihervuoden johtoryhmän jäsenistä koostuva työryhmä, jossa olivat mukana Viherympäristöliitto ry, Luke, Suomen 4H-liitto ja Maa- ja kotitalousnaiset. Kampanjasivun ja julisteen kuvituksista vastasi Julia Prusi. Vihervuosi somessa – uusi aluevaltaus Vihervuoden viestinnässä käytettiin ensimmäistä kertaa sosiaalisen median kanavia, jotka perustetiin syksyn 2015 aikana. Sosiaalinen media toimi teemavuoden valtakunnallisen viestinnän osana ja muiden viestintäkanavien vuorovaikutteisena täydentäjänä. Tarkoituksena oli kannustaa ihmisiä osallistumaan teemavuoteen ja jakamaan omia kokemuksiaan, kuviaan, kommenttejaan ja ideoitaan sosiaalisessa mediassa. Käytettäviksi kanaviksi valikoituivat Facebook, Instagram, Twitter ja YouTube, koska ne olivat yleisimmin käytettyjä ja palvelivat Vihervuoden viestintää eri tavoin. #vihervuosi toimi teemavuoden sosiaalisen median tunnisteena. Vihervuosi Facebookissa Vihervuoden Facebook-sivulla esiteltiin teemavuoden toimintaa ja teemoja käsitteleviä ajankohtaisia aiheita ja uutisia. Esillä olivat varsinkin vihreän lähiympäristön hyvinvointivaikutuksiin ja kestävään ympäristöön liittyvät aiheet. Vihervuoden johtoryhmän jäsenillä oli Facebookissa myös oma ryhmä, jonka kautta voitiin vinkata mielenkiitoisista aiheista ja tapahtumista muille. Vihervuoden sivulla oli yhteensä 1624 seuraajaa ja sivun viikoittainen kokonaiskattavuus (ts. henkilöiden määrä, jotka ovat nähneet sivustolla julkaistua materiaalia kuluneen viikon sisällä) vaihteli pääasiassa tuhansista kahteenkymmeneen tuhanteen. Suurin osa sivun seuraajista oli naisia (84 %, miehiä 14 %), iältään 35–54 vuotta ja kotoisin Uudeltamaalta. He olivat myöskin sitoutuneimpia seuraajia eli reagoivat julkaisuihin aktiivisimmin. Sivun julkaisut tavoittivat parhaiten 35–44 -vuotiaita sekä sitä nuorempia naisia. Miehiä julkaisut tavoittivat hyvin kaikissa ikäryhmissä (13–65+). Omat tapahtumasivut luotiin Itupiilo -kampanjalle, Puunhalausviikolle ja päätöstapahtumalle 6 . Puunhalausviikko oli näistä suosituin ja herätti tapahtumasivulla eniten keskustelua (yli 100 julkaisua). Mukana oli kuvia ja kertomuksia osallistujien omista puunhalauskokemuksista. Tapahtumaan kertoi osallistuvansa 598 henkilöä ja kiinnostuneita oli 183 henkilöä. Sivun julkaisut tavoittivat muutaman viikon aikana yhteensä 12 000 henkilöä ja tapahtumasivua kävi katsomassa yli 1 800 henkilöä. Kestävä kotipiha -esitteen pohjalta julkaistiin heinäkuun aikana some-kampanja Facebookissa ja Twitterissä. Kampanjan tarkoituksena oli tarjota kotipuutarhureille tietoa siitä, miten he voivat edistää ekologisesti kestävän ympäristön toteutumista omalla pihallaan. Kampanjan aikana jaettiin tietoa viidestä eri aihepiiristä: perhospuutarha, hyönteishotelli, lahopuutarha, sadepuutarha ja viherkatto. Heinäkuun alussa julkaistu aloitus kampanjalle sai yksittäisistä julkaisuista suurimman kattavuuden (yli 10 100 henkilöä) 7. Meltwaterin mediaseurannan piiriin kuuluu pääsääntöisesti noin 1700 eri sähköistä lähdettä. Sen ulkopuolelle jäävät esimerkiksi maksulliset mediat ja muut henkilökohtaista kirjautumista vaativat lähteet. Mm. Ympäristö, Puutarha & Kauppa, Kotipuutarha -lehti, Terassi -lehti, HS Metro, Kuntatekniikka, Kiinteistölehti, Kiinteistöposti, Suur-Jyväskylän Lehti, Martat-lehti, Koti ja maaseutu -lehti, RIA, Maatiainen, Hortonomi-lehti, Trädgårds Nytt, Voimasanomat, TEHO. 6 Viherympäristöliitto toteutti Viherpäivien ja Vihervuoden avajaisten tapahtumasivun ja Hämeenlinnan kaupunki päätapahtuman sivun. 7 Julkaisua mainostettiin 9 eurolla. Lisäksi mainostusta käytettiin mm. Mun maisema - ja Ympäristönvärit -kampanjoissa sekä SuomiAreenan keskustelua ja päätöstapahtuman live-lähetystä käsittelevissä julkaisuissa. Kaikkien mainostusten budjetti oli alle 10 euroa. 4 5 12 | VIHERVUOSI 2016

1 2 3 4 5 6 #puunhalausviikko – kuvia Instagramissa. Kuvat: 1. Anna Hurra 2. Elias Pesola 3. Sasu Kotamäki 4. Katariina Oranen 5. Minna Harju 6. Aki Lehtinen VIHERVUOSI 2016 | 13

2 1 4 3 5 #ympäristönvärit -kuvakilpailun sijat: 1. Kuva: Kari Manne 2. Kuva: Juha Suvanto 3. Kuva: Elina Riitijoki 4. Kuva: Mervi Laakso 5. Kuva: Esa Suomaa. Vihervuosi Instagramissa Vihervuosi Twitterissä Teemavuoden slogan Minun maisemani – maalla ja kaupungissa näkyi parhaiten kuvienjakopalvelu Instagramissa. Tarkoituksena oli kannustaa ihmisiä jakamaan kuvia omista lähiympäristöistään ja käyttämään kuvissa tunnistetta #vihervuosi. Tunnisteella jaettuja kuvia löytyi Instagramista vuoden 2016 loppuun mennessä 3562. Lisäksi käytettiin tunnisteita #ympäristönvärit, #puunhalausviikko ja #itupiilo. Käyttäjien osuvimmat otokset (yhteensä 177) jaettiin Vihervuoden omalla Instagram-tilillä. Suurin osa valokuvista käsitteli luonnonmaisemia, mutta mukana oli myös urbaaneja ympäristöjä sekä maaseutumaisemia. Kohteina olivat usein puut, vesistöt, metsät, pellot, polut ja puistot. Maiseman kokijoita kuvattiin myös, ihmisten lisäksi kuvissa näkyivät metsän ja kodin eläimet. Puunhalausviikolla kuvavirtaan ilmestyi runsaasti halauskuvia. Syksyllä (16.8.–9.10.2016) Instagramissa keskityttiin lähiympäristön väreihin. Ympäristöministeriön ja Viherympäristöliiton järjestämä #ympäristönvärit-valokuvakilpailu sai suuren suosion ja tunnistetta käytettiin vuoden loppuun mennessä yhteensä 3167 valokuvassa. Kilpailun voittajaksi valittiin jyväskyläläisen Kari Mannen omalta takapihalta ottama kuva räkättirastaasta. Lisäksi palkittiin sijat 2.-5. Parhaan valokuvan valitsi ympäristöministeriön ja Viherympäristöliiton kokoama raati, jossa oli mukana mm. Instagram-aktiivi Sofia Lavaste (@slavaste). Vihervuoden Twitter-tiliä käytettiin erityisesti tapahtumakalenterin tapahtumien markkinointiin. Tili perustetiin lokakuussa 2015. Julkaistuja twiittejä kertyi yhteensä yli 2000, kuvia ja videoita jaettiin yhteensä 138. Twiittien näyttökertoja kertyi yhteensä 486 000. Käytetyimpiä teemavuoden tunnisteita olivat #vihervuosi, #puunhalausviikko, #ympäristönvärit ja #itupiilo. Lisäksi Mun maisema -kampanjaan osallistuneet jakoivat #munmaisema -kuvia myös Twitterissä. Elokuu oli Twitterissä kaikkein aktiivisin kuukausi, mikä johtui Puunhalausviikosta, #ympäristönvärit -kuvakilpailusta sekä runsaasta määrästä muita Vihervuosi-tapahtumia. Twiittejä kertyi tänä aikana yhteensä 153, näyttökertoja 85 400, profiilin katseluita 1746 ja mainintoja yli 50. 14 | VIHERVUOSI 2016 Vihervuosi YouTubessa Vihervuosi näkyi myös YouTubessa. Syksyllä 2015 kuvatun esittelyvideon lisäksi kaikki teemavuoden päätapahtumat taltioitiin. Päätöstapahtumaa sai seurata myös suorana lähetyksenä ja tapahtuman aikana katsojia oli 100–200 henkilöä. Lisäksi Kaurialan liikennepuistosta ja Vallin Puistosta tehtiin omat esittelyvideot ja Viherympäristöliitto julkaisi sarjan viheralan ammattien esittelyvideoita.

Kuva: Seppo Närhi Katse tulevaan – Vihervuosi joka vuosi / Eurooppalainen Vihervuosi V iides kansallinen vihervuosi on päättynyt. Se ja edelliset vuosina 1985, 1995, 2000 ja 2008 järjestetyt vihervuodet ovat merkittävästi parantaneet kaupunkien viherosaamista ja -näkemystä. Vihervuosien aloitteesta on mm. lisätty vihertutkimusta ja -koulutusta, luotu kaupunkipuutarhurien virkoja, parannettu koulupihojen viihtyisyyttä sekä panostettu tienvarsien ja tuloväylien edustavuuteen. Vuosien kuluessa teema on laajentunut siten, että vihreällä infrastruktuurilla ei enää yksinomaan tarkoiteta puistoja ja istutuksia, vihreän värin lisäämistä. Tämän vuoden teema, kestävä suomalainen maisema, toi keskiöön kestävän ympäristörakentamisen suomalaisen osaamisen ja työn voimin. Vuoden aikana tavoitteena oli luoda suomalaisille kaupungeille ohjeistusta kestävien kaupunkiympäristöjen luomiseksi. Vihervuoden yksi tärkeimmistä tehtävistä oli lisätä suomalaisten tietoisuutta viheralueiden merkityksestä ja siitä, että vaikka usein otamme lähimetsän tai -puiston itsestäänselvyytenä, viherympäristöt eivät synny tai säily itsestään. Kaavoituspolitiikka, rakentaminen ja liikenneratkaisut vaikuttavat siihen, missä roolissa luonto on ympärillämme. Suuri osa kaupunkiprojekteista toteutetaan julkisten hankintojen kautta ja siksi myös kaupunkien hankintasuunnitelmilla on strategista merkitystä - siitä, päätämmekö hankkia laadukasta ja viihtyisää vai halpaa ja rumaa? Viherympäristöjen merkitystä on vaikea hahmottaa myös siitä syystä, että ekosysteemipalvelujen arvoa on vaikea mitata rahassa toisin kuin vaikkapa puistoalueelle rakennettavien kerrostalojen arvoa. Luonto tarjoaa sadevesien imeytystä, pienhiukkasten sitomista ilmasta, puhdasta vettä, melun ja kuumuuden torjuntaa, suojaa tuulilta, luonnon monimuotoisuuden keitaita kasveille ja eläimille, hiilidioksidin sitomista ja virkistäytymisen paikkoja. Puistoalueiden eliöstön kulkukäytävien tarvittava tiheys yhdessä hulevesille varmistettujen kulkureittien kanssa varmistavat sen, että myös kaupunkien luontainen eliöstö pysyy yllä. Vihreä elinympäristö pitää yllä myös ihmisten terveyttä. Viihtyvyyttä ja luonnosta saatavia elämyksiä on vaikea mitata rahassa, mutta niillä on suuri merkitys ihmisten hyvinvointiin. Monipuolinen eliöstö ja ilmansaas- teita sitova kasvusto myös vähentävät altistumista allergioille ja astmalle. Kaupungistumisen edetessä ja väestön ikääntyessä ekosysteemipalveluista tulee entistä arvokkaampia ja tärkeämpiä. Näen vihersuunnittelun osana tulevaisuuden älykkäitä kaupunkeja, joissa julkinen liikenne, palvelut, viheralueet ja kevyt liikenne muodostavat verkoston, jossa ihmisten on helppoa ja luonnollista liikkua. Näiden mahdollistaminen edellyttää ennen kaikkea kokonaisvaltaista kaupunkisuunnittelua. Kansallisen vihervuoden aikana syntyi myös ajatus eurooppalaisesta vihervuodesta. Eurooppaan tarvitaan enemmän ja parempia viherympäristöjä ihmisten elinympäristön ja alueiden houkuttelevuuden parantamiseksi. Siksi tarvitsemme eurooppalaista vihervuotta. Eurooppalaisia teemavuosia on vietetty 1980-luvun alusta asti. Aloitetta vuoden 2020 nimeämisestä eurooppalaiseksi vihervuodeksi vie eteenpäin Euroopan viherrakentajien järjestö ELCA. Viherryttäminen on jo nyt EU:n agendalla. Vuonna 2010 käynnistetty viherinfrastruktuurin strategia tähtää luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen, maiseman yhtenäistämiseen ja ekosysteemipalvelujen säilyttämiseen. Ohjelman tarkoituksena on ohjata ympäristörahoitusta hankkeille, joissa huolehditaan vihreistä käytävistä ja kokonaisvalaisesta viherryttämisestä. Maankäyttö ja biodiversiteetin säilyttäminen ovat myös asioita, joista on järkevä tehdä päätöksiä yhdessä. Viheralueiden kehittämisen erityisasiantuntijoita ovat kaupunkien ja kuntien asukkaat. Viheralueet ovat ihmisten olohuoneita, joiden kehittämisessä heidän tulee olla mukana. Oma erityinen toiveeni vihervuoden osalta olikin juuri se, että kansalaisyhteiskunnassa innostutaan laajalti viemään aloitetta eteenpäin, ja myös osaksi tämän kevään kuntavaalien agendaa. Kunnissa pitkälti päätetään, millaista elinympäristöä kaavoitetaan ja rakennetaan. Hyvä ja viihtyisä ympäristö kuuluu meille kaikille. Sirpa Pietikäinen Europarlamentaarikko Viherympäristöliiton puheenjohtaja VIHERVUOSI 2016 | 15

Kuva: Jonne Linna-alho Lisätietoja: Vihervuoden verkkosivut: www.vihervuosi.fi Viherympäristöliiton verkkosivut: www.vyl.fi Suomen paras maisemahanke -kilpailusivu: www.ymparisto.fi/suomenparasmaisemahanke Eurooppalainen maisemayleissopimus: www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2006/20060014 www.coe.int/en/web/landscape/home Maisemanhoito: www.kulttuuriymparistomme.fi/fi-FI/Hoida_ja_suojele/Kulttuuriympariston_hoito/Maisemanhoito www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Maisemat www.ym.fi/fi-FI/Luonto/Luonnon_monimuotoisuus/Luonnonsuojelualueet/Maisemanhoitoalueet VIHERVUODEN TUKIJAT

KOLUMNI Uskallatko kannattaa tasa-arvoa? Eeva Blomberg | eeva.blomberg@pihasuunnittelu.net K ymmenvuotiaana kirjoittamani kouluaine on jäänyt elävästi mieleeni: ”Kun äiti ja isä vaihtoivat kotitöitä”. Kerroin, kuinka äiti leikkasi nurmikon ja istui sen jälkeen terassille rauhassa nauttimaan isän tuomasta oluesta ja linnunlaulusta. Isä sen sijaan huhki hiki päässä keittiössä ja yritti olla polttamatta pohjaan kastiketta, keitti perunat, raastoi porkkanat ja kattoi pöydän. Ja ruuan jälkeen siivousta ja tiskausta, pyykinpesua ja sukkien parsimista. Äiti puolestaan oikaisi sohvalle lepäilemään ja lueskelemaan päivän lehteä. Liekö tämä mielikuva vaikuttanut ammatinvalintaani, tiedä häntä. Eikä isäni edes juonut kaljaa. Asuiko minussa jo silloin pieni feministi? Lapsena huomasin, että kaksi veljeäni saivat kulkea vapaammin kuin minä ja siskoni. Tyttöjä suojeltiin ja varjeltiin pahalta maailmalta, oli tarkemmat kotiintuloajat, sunnuntaina valkoiset sukkahousut, enemmän kotitöitä sekä ohjeistusta siitä, mikä on sopivaa tytölle. Puutarhurikoulussa huomasin, että sielläkin työt jakaantuivat usein poikien ja tyttöjen töihin. Pojat saivat usein mielenkiintoisempia ja vaihtelevampia tehtäviä. Lepaalla tytöt viettivät talvella päiväkaudet kuorimassa mätiä kaalinpäitä löytääkseen sisältä jotain myyntiin kelpaavaa, sitä sanottiin kauppakunnostukseksi. Kun valitimme tästä ylipuutarhurille (heitä oli kolme ja kuinka ollakaan, kaikki olivat miehiä), pojatkin joutuivat vihannesvarastolle kerran, mutta ei enää toista kertaa. Koulussa kerrottiin myös, että jos tyttö haluaa opiskella hortonomiksi, on hankittava työkokemusta työnjohtajana tai ulkomailta, pojat pääsivät sisään muutenkin. Siispä menin Norjaan taimistolle töihin. Siellä naiset ja miehet tekivät suunnilleen samanlaisia töitä, muutenkin ilmapiiri oli rento ja reipas. viherrakennusliikkeen omistaja väitti, ettei hän voi palkata naisia töihin, koska naiset eivät pärjää ja heille pitäisi järjestää omat sosiaalitilatkin. En tiedä, onko hänen ajatuksensa muuttuneet, en ole uskaltanut kysyä. Mutta alalla on yhä enemmän naisia, jotka työllistävät itse itsensä firmoissaan rakentaen ja ylläpitäen pihoja. Osa heistä myös palkkaa mieluummin vain naisia, koska he ovat vastuuntuntoisia ja sitkeitä työntekijöitä. Alallamme on myös fyysisesti raskaita töitä, joissa naisen voimat joutuvat koetukselle, mutta koneiden, hyvän ergonomian ja maalaisjärjen kanssa pääsee pitkälle. Miesten suosiminen esimiestehtävissä on vieläkin tavallista. Tutkimusten mukaan naiset ovat usein parempia pomoja kuin miehet, eivätkä ole heti hyppäämässä kilpailijan leipiin isomman palkan toivossa. On myös paljon alitajunnassa piilevää, tarkoituksetontakin naisten syrjintää. Tämänkin lehden kannessa oli viime vuonna kansikuvassa kolme kertaa mies, muttei kertaakaan naista. Ei, en kirjoita tätä siksi, että haluaisin kansikuvatytöksi, mutta tätä sietää miettiä. Sanotaan, että asiat ovat sitä, miltä ne näyttävät. ”Pojat saivat usein mielenkiintoisempia ja vaihtelevampia tehtäviä.” Jos nainen on hyvä työssään ja tuo sen julki, häntä kutsutaan helposti tyrkyksi. Oletko koskaan kuullut miehestä moista luonnehdintaa? En minäkään. Opiston jälkeen ensimmäisen työpaikkani ensimmäisenä työpäivänä esimies taputti minua takapuolelle, enkä saanut sanottua järkytykseltäni mitään. Turha kai mainita, ettei välimme koskaan lämmenneet. Tämä samainen tyyppi kävi päivittäin tarkastamassa harjoittelijatyttöjen kitkentätyötä ja samalla rusketuksen syvyyden; silloin oli ihan sallittua työskennellä puistossa aika pienissä vaatteissa. Kun tuli aika leikata pensaita, puutarhurinaiset kävivät näyttämässä kesäpojille, kuinka niitä pensaita kuuluu leikata ja palasivat sitten takaisin omaan työhönsä, kitkemään rikkaruohoja. Onneksi työpaikassani oli muitakin esimiehiä, jotka kohtelevat naisia ja miehiä tasa-arvoisesti. Laki kieltää kohtelemasta muita eriarvoisesti iän, alkuperän, kansalaisuuden, sukupuolen, sukupuolisen suuntautumisen, uskonnon tai vamman takia, mutta valitettavasti laki ei näytä estävän naisten syrjintää edes kirkon piirissä. Naisten euro on edelleen alle 90 senttiä. Turha edes väittää, että meillä Suomessa ja viheralalla vallitsee tasa-arvo, mutta sinne päin olemme matkalla ja siihen voimme kaikki osaltamme vaikuttaa. Annetaan ihmisille koulutusta vastaavaa työtä, tuetaan ja autetaan toisiamme ja varsinkin uusia alalle tulijoita, niin naisia kuin miehiä. Arvostetaan toisiamme ihmislajin edustajina, erilaisina olioina. Eikä taputeta takapuolelle, paitsi korkeintaan kotona. Nykyisin on ongelmana, ettei poikia hakeudu riittävästi viheralan koulutukseen ja yleensäkään alalle. Parikymmentä vuotta sitten eräs ison Tasa-arvoterveisin Eeva VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 | 29

AJANKOHTAISTA VRJ osti Harvialan taimiston teksti ja kuvat: SEPPO NÄRHI R Toimitusjohtaja Olavi Järvenpää kertoi Viherpäivien illallisella yrityskaupasta, VRJ Group osti Saarioinen Oy:ltä Harvialan Taimitarhan. Taustalla Kaisu Avotie (kesk) ja Marjatta Nummela. akentamisen monialakonserni VRJ Groupin tytäryhtiö VRJ Etelä-Suomi Oy on ostanut yli sata vuotiaan taimien tukkukaupan, Harviala Oy:n sen emoyhtiöltä, Saarioisten Taimistot Oy:ltä. Kauppa vahvistaa entisestään viher- ja ympäristörakentamisen markkinajohtaja VRJ-konsernin asemaa valtakunnallisena toimijana ja mahdollistaa Harvialan kehityksen taimien tukkukauppiaana. Harvialan Taimitarhan juuret ovat Harvialan kartanossa ja sen metsätaloudessa. Vuonna 1915 metsätaimien viljelystä lähtenyt taimitarhatuotanto on ajan saatossa tehnyt Harvialasta yhden alan johtavista taimitarhoista. Tuotantopinta-alaa on noin 80 hehtaaria. Saarioisten Taimistot konserniin kuuluva Harviala Oy harjoittaa tukkukauppaa julkisen sektorin ja viherrakentamisen tarpeisiin. Omassa tuotannossa Harvialalla on havu- ja lehtipuita sekä sopimustuotannossa marja- ja koristepensaita, perennoja ja hedelmäpuita. VRJ Group Oy:n hallituksen puheenjohtaja Olavi Järvenpään mukaan kiinnostus Harvialan ostoon on kasvanut pitkän yhteistyön myötä: – Kaupalla haluamme varmistaa ja viedä eteenpäin suomalaista taimitarhatuotantoa. Lisäksi kauppa mahdollistaa uudenlaisten toimintamallien luomisen koko viher- ja ympäristörakennusalalle sekä mahdollistaa kokonaisvaltaisen palvelukonseptin tarjoamisen asiak- Markkinoitten ainoat kovaan ammattikäyttöön soveltuvat akkukoneet Tyytyväisiä asiakkaita Suomessa jo yli seitsemän vuoden ajan Laitteet on suunniteltu toimimaan reppuakun kanssa ja ovat sen takia tasapainoisia käytössä Ylivoimaisesti pisimmät akkujen toiminta-ajat. Pellenc akkujen käyttöikä on vuosia Markkinoitten monipuolisin konevalikoima ja parhaat takuuajat AKKUTYÖKALUT .com 0400 817 024 / 0400 817 855

kaalle tulevien yhteistyökumppaneiden kanssa, mm. digitalisaatiota hyödyntäen. Myös Saarioisten Taimistot Oy:n ja Harviala Oy:n omistaja Kaisu Avotie kertoo yrityskaupan olleen suunnitteilla jo pidemmän aikaa. – Harvialassa on keskitytty jo pidempään tuotannon vahvistamiseen sekä toimitusvarmuuteen myös kesäsesongin aikaan. Harviala on nyt hyvässä iskussa kohtaamaan tulevaisuuden haasteet. Harvialan liiketoiminnan jatkon ja ennen kaikkea sen kehittämisen kannalta VRJ-konserni on paras mahdollinen ostajataho. Yhteistyömme tulee jatkumaan myös tulevaisuudessa Saarioisten Taimistojen taimituotannon osalta eli palaamme tältä osin vanhaan toimintamalliin, Kaisu Avotie kertoo. Marjatta Nummela jatkaa Harvialan toimitusjohtajana. Hän uskoo, että uusi omistaja vie Harvialan liiketoimintaa innovatiivisella otteella eteenpäin, rekrytoiden lisää henkilöstöä ja yhteistyökumppaneita. – Harvialan toiminnan jatkuminen osana VRJ Groupia on hieno mahdollisuus koko yritykselle. Vieraskoreutta ei ole, sillä olemme tehneet yhteistyötä jo vuosia. Uskomme, että luvassa on mielenkiintoisia aikoja ja kehitysaskeleita, jotka edistävät sekä Harvialan että VRJ:n liiketoimintaa. Taimistoviljelijöiden ja Suomen Puutarhakauppiaiden yhteisen Talvikurssin illallisella juhlistettiin jyväskyläläisen Taimipiha Hyytiäisen 50-vuotisjuhlaa satavuotisen Suomen nimikkosamppanjalla. Jouko ja Tuula Hyytiäinen kuvailivat puutarhamyymälänsä alkutaivalta, jolloin taimikauppa ja tavat palvella olivat sangen eksoottisia nykypäivän mittapuulla. Taimistoviljelijöiden vuosikokouksessa valittiin uusina jäseninä hallitukseen Gunilla Holmberg Massbybackan Taimistosta Sipoosta, Janne Sundberg Sundbergin Taimistosta Lohjalta ja Tomi Tahvonen Puutarha Tahvosilta Raaseporista. Yhdistyksen puheenjohtajana jatkaa Arttu Haverinen Taimisto Huutokoski Oy:stä, Joroisista. Pellenc ei tarvitse akuissaan energiaa kuluttavia puhaltimia edistyksellisen tekniikkansa ansiosta Pellenc akkutyökalujen lukuista patentit, huipputekniikka sekä kestävät materiaalit erottavat ne muovisista massalaitteista .com AKKUTYÖKALUT 0400 817 024 / 0400 817 855

A. Tilaaminen B. Ra nnittelu-ra Suu ke n in en lu-rakentamin itte en nn n-y mine lläpitäm nta i ke nittelu Suun entaminen Rak pitäminen Yllä em -ylläpitäm nen ine mi n ta n ne Yllä pit ä nen mi Su u Tila a n ine m el itt am in en Suun n Rake nt Viherhankkeen prosessi voidaan nähdä toistuvana kehämäisenä toimintona, jossa neljä päävaihetta toistuvat toistensa perään, kuten kuvassa a. Prosessi voidaan nähdä myös janamaisena toimintona, jolloin prosessi alkaa tilaamisesta ja voi edetä eri vaiheita pitkin, kuten kuvassa b. Viheralan prosessit ja niiden haasteet teksti: HANNA TAJAKKA, kuvat: ROSA AAMUNKOI Viherhankkeen tilaajan toiveena ja tavoitteena on, että hanke toteutuu mahdollisimman kustannustehokkaasti, aikataulussa ja lopputulos on kestävä ja laadukas. Tämän vuoksi viherhankkeen jokaisen toteutusprosessin – eli tilaamisen, valvonnan, suunnittelun, rakentamisen ja kunnossapidon – vaiheen on edettävä sujuvasti. Tämä edellyttää, että kaikilla viherhankkeen toimijoilla on selkeä kuva tehtävistään, vastuistaan ja velvollisuuksistaan prosessin eri vaiheissa. V iherympäristöliitto ry teetti vuonna 2016 selvityksen viherhankkeiden prosesseista ja käytännöistä. Prosessikuvauksen lisäksi selvitystyössä kartoitettiin haastattelukyselyllä prosessiin liittyviä ongelmia ja haasteita sekä koottiin aiheeseen liittyvät käsitteet. Prosessikuvausten avulla selkiytettiin viheralaan liittyvien työvaiheiden sisältöä. Työvaiheisiin liittyviin työtehtäväkuvauksien avulla kuvattiin, mitä asioita liittyy kuhunkin työvaiheeseen sekä samalla täsmennettiin, kenen vastuulle tehtävä kuuluu. Periaatteessa yksinkertaista – käytännössä monimutkaista Viherhankkeiden toteutusprosessi on monivaiheinen ja muuntuva kokonaisuus. Kun viherhankkeen prosessia tarkastellaan päävaihetasolla, tilaaminen–suunnittelu–rakentaminen–kunnossapito, vaikuttaa se yksinkertaiselta ja selkeältä. Jokaiseen päävaiheeseen sisältyy kuitenkin useita eri alavaiheita, jotka voivat joko jäädä pois tai vaihtua sisällöltään tai vaatimuksiltaan 32 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 toisenlaiseksi riippuen, onko kyseessä uudis- vai peruskorjauskohde tai toteutuuko prosessi kokonaisuutena suunnittelusta kunnossapitoon saakka vai vain yhden päävaiheen osalta. Prosessi muuntuu myös sen mukaan, toteutetaanko hanke pää- tai alikonsultin tai -urakoitsijan roolissa. Lisäksi erilaiset tilaajat vaikuttavat prosessin sisältöön. Viherhanke etenee eri tavoin, jos tilaajana on julkinen organisaatio, kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiö tai yksityinen kotitalous. Viherhankkeiden yleiset haasteet Haastatellut viheralan ammattilaiset kokivat, että prosessin toimivuutta heikentävät muun muassa lainsäädännössä olevat puutteet ja viherhankkeiden huomioinen maankäytön suunnittelussa liian myöhään. Rakennusvalvonnan puutteellinen viherasioiden osaaminen, lupaviranomaisten ristiriitaiset tulkinnat ja puutteellinen ohjeistus heikentävät viheralueille asetettujen laatutavoitteiden toteutumista ja rakennusvaiheen etenemistä. Alati päivittyvät laatuvaatimukset ja lainsäädäntö edellyttävät ak-

VIHERALAN PROSESSIT Viherhankkeen tilaaminen voidaan jakaa kuuteen vaiheeseen: 1) tarpeen syntymisvaihe, 2) tarveselvitysvaihe, 3) hankesuunnitteluvaihe, 4) tarjousvaihe, 5) sopimusvaihe ja 6) valvontavaihe. Kuhunkin vaiheeseen sisältyy erilaisia työtehtäviä riippuen hankkeen laajuudesta ja tilaajatahosta. tiivista ammattiosaamisen päivittämistä. Viheralan nopeat muutokset edellyttävät myös alan koulutuksen jatkuvaa ajan tasalla pysymistä. Työelämän rooli tullee yhä vahvemmin korostumaan opetuksen toteutuksessa ja koulutuksen kehittämisessä. Suurena haasteena on, miten saadaan riittävästi motivoituneita opiskelijoita kouluun. Alan yleinen arvostus ja tarjolla oleva palkkataso eivät vastaa nuorten toiveita tai eivät herätä heidän kiinnostusta. Viheralan ammattilaisten asenteissa on tulkittavissa ääripäiden ilmiöitä. Osa yrityksistä on vahvasti sitoutunut laadukkaaseen, ammattimaiseen ja alan kehittämistä tukevaan toimintaan. Toisaalta on ollut havaittavissa myös asenteiden, ammattiylpeyden ja -moraalin heikkenemistä. Vanhentuneet käytänteet ja asenteet estävät kehittämistä ja innovointia. Kiire heikentää toimintatapojen kehittämistä. Ylipäätään ajankäytön ja riskien hallinnassa viheralalla on vielä opittavaa. Tiedon välityksessä ja viestinnässä koetaan usein olevan puutteita sekä organisaation sisällä että ulospäin suuntautuvassa viestinässä. Viherhankkeen sujuvan etenemisen ja hyvän sekä kestävän lopputuloksen kannalta on oleellista, että tilaajan, suunnittelijan, rakentajan ja kunnossapitäjän välinen vuorovaikutus toimii. Usein unohdetaan myös viheralueiden käyttäjille suunnattu tiedotus. ja suosii isoja toimijoita. Pienemmät toimijat eivät pääse välttämättä edes osallistumaan tarjouskilpailuun, kun yrityksen liikevaihto tai henkilöstön laajuus ja koulutustaso eivät vastaa asetettuja valintakriteereitä. Usein viherhankkeiden hankinnan ongelmat kulminoituvat rahaan eli viherhankkeille ei tunnu löytyvän riittävästi rahoitusta. Taustalla on yleensä päättäjien viheralueiden arvostuksen puute. Rahat ohjataan mieluummin muihin rakentamishankkeisiin kuin viherhankkeisiin, vaikka viherhankkeiden osuus taloudellisesti koko rakennusurakasta onkin varsin pieni. Toisaalta viherhankkeisiin osoitettuja taloudellisia resursseja ei ole sovitettu tavoiteltavaan laatutavoitteeseen. Varsinkaan viheralueiden kunnossapitoon ei varata riittävästi resursseja. Ei ymmärretä rakentamiseen sijoitettujen investointien valumista hukkaan, kun kunnossapitomäärärahoista pihistellään. Viherhankkeen prosessia ei useinkaan ohjata tai valvota riittävästi. Varsinkin laajoissa rakennusurakoissa viherrakenteet jäävät sivuosaan, jolloin niitä ei ohjata ja valvota samalla tarkkuudella kuin muuta rakentamista. Rakennusurakoissa tilaajana, rakennuttajana ja valvojana on yleensä henkilöitä, joilla ei ole osaamista viheralueisiin liittyen. Asioiden hoitaminen voi jäädä pinnalliseksi eikä oikeisiin asioihin osata puuttua. Hankintaan ja valvontaan toivotaan lisäosaamista Suunnittelijoiden teknistä ja taloudellista osaamista vahvistettava Tilaamisvaiheen haasteena nähdään erityisesti hankintaosaamisen kirjavuus. Tilaaja ei välttämättä tiedä mitä tilaa ja haluaa. Tilaajan määrittelemät viherhankkeen lähtökohdat, laadulliset tavoitteet ja muut reunaehdot ovat usein puutteelliset tai niitä ei ole määritetty lainkaan. Varsinkin kiinteistöpuolen tilaajissa on harvoin viheralan ammattilaisia, joten tilaajalla ei ole ymmärtämystä, mistä oikein on kyse kiinteistöjen ulkoalueiden suunnittelussa, rakentamisessa tai kunnossapidossa. Lisäksi alalla koetaan, että julkinen hankinta on byrokraattista Viherammattilaisten arvion mukaan viherhankkeiden designosaaminen on yleensä hyvää, mutta se miten idea ja suunniteltu muotokieli muutetaan toteutettavaksi rakenteeksi, on toisinaan puutteellista. Suunnittelijoiden teknisten rakenteiden ja kasvillisuuden tuntemus koetaan usein puutteelliseksi. Suunnitelmassa ei ole myöskään riittävästi huomioitu kunnossapidon näkökulmia ja kohteen koko elinkaarta. Kunnossapito tehdään pitkälti koneellisesti, mikä jää usein huomioimatta mitoituksessa. Varsinkin talvikunnossapitoon liittyvät VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 | 33

Viherhankkeen suunnittelu-, rakennus- ja kunnossapitovaihe voidaan jakaa neljään päävaiheeseen: 1) aloitusvaihe, 2) työvaihe, 3) itselleluovutus- ja vastaanottotarkastusvaihe ja 4) loppuselvitysvaihe. Kuhunkin vaiheeseen sisältyy erilaisia työtehtäviä riippuen hankkeen laajuudesta ja toimeksiannosta. haasteet voivat unohtua suunnitelmista. Suunnittelun kustannustietoudessa on myös kehitettävää. Suunnitteluvaiheessa voidaan esittää ratkaisuja, jotka menevät yli hankkeen toteutusbudjetin tai joiden saatavuus on hankala ja hinta moninkertainen perusratkaisuihin verrattuna. Puutteena nähdään myös se, ettei pihasuunnitelma-asiakirjoille ole määritetty, mitä niiden tulee minimissään sisältää, jotta ne voivat toimia asianmukaisina kohteen toteuttamisasiakirjoina. Varsinkin kun tilaajana toimii yksityishenkilö, ei hänellä ole osaamista tarkastaa suunnitelma-asiakirjojen oikeellisuutta tai riittävyyttä. Puutteelliset ja virheelliset suunnitteluasiakirjat vaikeuttavat toteuttamista. Muun muassa määräluetteloissa olevat virheet siirtyvät helposti kohteen kustannuslaskentaan. Liian suurpiirteisten tai luonnosmaisten suunnitelma-asiakirjojen pohjalta on vaikea laskea kustannuksia, saati toteuttaa kohdetta. Työmaan organisoinnissa ja omavalvonnassa parannettavaa Isojen hankkeiden urakka-asiakirjojen laatiminen vaatii osaamista, jota ei vielä löydy kaikilta viherurakoitsijoilta. Viheralan toimijat arvioivatkin, että tämän vuoksi isot urakat menevät yleensä muille rakennusalan tai kunnossapidon isoille urakoitsijoille. Työmaan johtamisesta on tullut myös byrokraattista. Käytännön työnohjaamisen lisäksi työmaan johtajan on hallittava edellä mainitut urakka-asiakirjat ja niiden laadinta. Työnjohtajan pitää hallita myös aikataulutus, resursointi, riskianalysointi, materiaalihankintojen teke- 34 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 minen, aliurakoittaminen, laadunvalvonta ja perehdyttäminen. Tilaajien mukaan viherurakoiden organisoinnissa työmaan tasolla on vielä parannettavaa. Myös työntekijöiden perehdyttäminen työmaahaan on toisinaan puutteellista. Urakoitsijoiden omavalvonta ei ole riittävää tai se puuttuu kokonaan. Myös urakoitsijoiden aliurakoinnin valvonta on usein puutteellista. Kelpoisuus- ja/tai tarkemittauksia ei tehdä työvaiheittain eikä tehtyjä mittauksia välttämättä dokumentoida. Työmaan päätteeksi tehtävä itselleluovutus ei korvaa työvaiheittain tehtävää omavalvontaa ja itselleluovutusta, sillä monet rakenteista jäävät muiden rakenne- ja päällyskerrosten alle näkymättömiin. Niiden kelpoisuutta ei voida tarkastaa enää työmaan päätösvaiheessa ilman rakenteiden purkua. Kunnossapitoon kaivataan lisää resursseja Kunnossapidon ammattilaisten mukaan hinnat on poljettu alas, mistä johtuen laadukasta kunnossapitoa ei ole esimerkiksi kiinteistöpuolella juurikaan tarjolla. Yleiset sopimushinnat eivätkä kata kaikkea, mitä sopimuksessa edellytetään. Julkisissa alueurakoissa on havaittavissa sama ilmiö. Viheralueille varataan suhteessa vähemmän resursseja kuin katualueille ja varatut resurssit harvoin riittävät kohteille asetettujen laatutavoitteiden saavuttamiseen. Tilaajat eivät välttämättä ymmärrä, mitä laadukas kunnossapito on ja mitä se todellisuudessa maksaa. Kunnossapidon ammattilaisia ei konsultoida, kun viherhankkeita valmistellaan tai kilpailutetaan.

VIHERALAN PROSESSIT Tilaaja unohtaa usein myös sen, että perushoidon lisäksi kunnossapidossa kannattaa sijoittaa rahaa rakenteelliseen kunnossapitoon, kuten rakenteiden ja kalusteiden pienimuotoisiin korjauksiin ja puhdistuksiin. Kunnossapitosopimukset ovat usein lyhytkestoisia. Eteenkin kiinteistöjen kunnossapitosopimusten sisällöt ovat yleensä keveitä, liittyen lähinnä ”kosmeettisten” vikojen korjaamiseen. Nämä toimenpiteet eivät riitä pitämään viheralueita elinvoimaisina tai hyväkuntoisina. Myös tilaajien osaaminen kunnossapitosopimusten valvontaan on puutteellista. Kunnossapidon urakoissa tiukan hintakilpailun vuoksi työtehtäviä tekevät yleensä vähemmän koulutetut tai täysin kouluttamattomat ja kokemattomat kesätyöntekijät, mikä usein kostautuu työn tehokkuudessa ja loppulaadussa. Tämän lisäksi alalle on vaikea löytää motivoituneita ja oma-aloitteisia nuoria ammattilaisia. Esimerkiksi roskien keruu koetaan puutarhurin osaamista alentavaksi työtehtäväksi. Osaamattomuutta ja huolimattomuutta on havaittavissa myös kunnossapidon koneiden käyttäjissä. Konetöissä vaurioitetaan helposti pihan rakenteita ja kasvillisuutta. Yhteistyötä halutaan lisää tehdyt virheet aiheuttavat harmia kunnossapidossa. Yhä useammin säästetään muun muassa kohteen takuuajan alkuhoidossa – joko tilaajan pyynnöstä tai urakoitsijan ammattitaidottomuudesta johtuen. Suunnittelun ja rakentamisen virheet kasaantuvat kunnossapitoon, jossa niitä yritetään paikata kunnossapidon keinoin. Kunnossapidon rahoilla ei ole järkevää eikä kustannustehokasta kustantaa korjauksia. Suunnittelu- ja rakennusvaiheen säästöt yleensä kostautuvat kunnossapidossa, jolloin viheralueen koko elinkaaren kannalta kustannukset eivät ole hallinnassa. Viherhankkeiden kustannustehokkuutta pitää mitata pidemmällä aikajanalla huomioiden koko prosessi eikä vain vaihekohtaisesti kustannuksia tarkastellen. Kunnossapitotyöllä ei pystytä nostamaan viheralueen tasoa vaan korkeintaan ylläpitämään olemassa olevaa tasoa ja siten venyttämään ajanjaksoa seuraavaan peruskorjaukseen. Lisätietoja: Tajakka, H. 2016. Kestävän viherhankkeen prosessi. Selvitysraportti. Viherympäristöliitto ry. info@vyl.fi. Kirjoittaja on MMM ja lehden vakituinen avustaja Yhteistyö suunnittelun, rakentamisen ja kunnossapidon väliltä puuttuu lähes kokonaan. Suunnitelmassa määritetään asioita, joilla on suora vaikutus kunnossapitoon. Rakentamisvaiheen toteutuksessa Inspiroidu vuoden suurimmassa puutarhatapahtumassa ja nappaa tuoreimmat ideat pihallesi ja parvekkeellesi! Pääset yhdellä lipulla Kevätmessujen kaikkiin tapahtumiin: messuilla sinua odottavat asumisen, mökkeilyn, sisustamisen sekä lähi-ja luomuruoan herkullisimmat uutuudet sekä huikeat messutarjoukset! Avoinna: to–la klo 10–18, su klo 10–17. Osta liput edullisemmin ennakkoon viimeistään 5.4., 16/10 €, shop.messukeskus.com. Liput tapahtuman aikaan verkkokaupasta ja ovelta 18/11 €. ki ma Koti OmaMök KevätPuutarha O oka&luomu Sisusta Lähiru tarha KevätPut u 6.–9.4.2017 Kevätmessu Lataa Messukeskussovellus puhelimeesi! kevatmessut.fi • facebook.com/kevatmessut

OPETUS Viheralan ammatti- ja erikoisammattitutkinnon tutkintoaineistot valmiit LYHTY – laatua ja yhtenäisyyttä tutkintojen yhdenvertaiseen suorittamiseen –hankkeessa tuotettiin näyttötutkintoaineistot viheralan ammatti- ja erikoisammattitutkintoon. Lähiaikoina julkistettava materiaali on vapaasti kaikkien käytettävissä. teksti: TAAVI FORSSELL N äyttötutkintoaineistot ovat materiaalia, joka helpottaa tutkinnon järjestämistä niin tutkinnon järjestäjän, tutkinnon suorittajan kuin työelämänkin osalta. Kaikille osapuolille vapaasti saatavissa oleva materiaali toivottavasti myös yhtenäistää käytänteitä ja näin parantaa tutkinnon suorittamisen tasalaatuisuutta valtakunnallisesti. LYHTY-hankkeessa materiaalia tuotettiin tutkinnon suorittamisen eri vaiheisiin, suunnittelusta suorittamiseen ja arviointiin saakka. Molempia tutkintoja varten kirjoitettiin yhteinen ohjeistus, joka toimii tutkinnon suunnittelun, suorittamisen ja arvioinnin osalta tiivistelmänä osaamisen osoittamisen kulmakivistä. Tämä auttaa erityisesti tutkinnon suorittajaa sekä työelämän edustajia, työpaikkaohjaajia ja arvioijia, keskittymään niihin seikkoihin, jotka erityisesti ovat olennaisia osaamisen osoittamisessa ja arvioinnissa. Jokaiseen tutkinnon osaan molemmissa tutkinnoissa (yhteensä 23 kpl) tuotettiin tutkinnon osakohtainen ohjeistus. Näistä ohjeista saa selkeän kuvan siitä, mitä kyseisen tutkinnon osan suunnittelussa, suorittamisessa ja arvioinnissa tulee ottaa huomioon. Jokaisen tutkinnon osan ohje on yksilöity ko. tutkinnon osaan, mutta rakenteeltaan ohjeet ovat yhteneväiset, joten niitä on helppo lukea. Ohjeista löytyy tarkennukset seuraaviin seikkoihin: suorituspaikan vaatimukset, suoritusaika, esimerkki suoritusten aikajanasta, arvioijien valintaohjeet, osaamisen osoittamistavat, vaadittavan ammattitaidon taso, tutkinnon osan suorittamiseen vaikuttavat rajoitteet, esimerkit ja vaatimukset kirjallisista dokumenteista sekä kattava lista täydentäviä kysymyksiä, joita arvioijat voivat käyttää osaamisen selvittämiseksi. eräänlaisena eHerbaariona, johon tutkinnon suorittaja voi ladata haluamistaan kasveista kuvia sekä tallentaa kasvin kuvauksen kasvitietoineen ja kasvupaikkavaatimuksineen. Sivustolle voi ladata tiedot yhteensä sadasta kasvista, jokaisesta viisi kuvaa sekä kuvailutiedot. Kasvien tunnistamiseksi tutkintotilaisuudessa voidaan ohjelma laittaa arpomaan tunnistettavien kasvien kuvat ilman nimitietoja. Ohjelma myös laskee oikein tunnistetut kasvit ja vertaa sitä kokonaismäärään. Hyväksymistasoja ei ole määritelty, vaan kasvituntemus arvioidaan lopulta osana tutkinnon osan arviointia arvioijien harkinnan mukaisesti. Ohjelma sijoitetaan Työtehoseuran ja Opetushallituksen palvelimille, josta tutkinnon järjestäjät voivat ladata sen vapaasti omaan käyttöönsä. Käytöstä aiheutuvat ylläpitokustannukset jäävät käyttäjän vastuulle. Kaiken hankkeessa tuotetun materiaalin löydät osoitteesta www.virtualtts.fi sekä Opetushallituksen verkkosivuilta http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/ammattikoulutus/nayttotutkinnot/aineistot Lisätietoja hankkeesta antaa Taavi Forssell, taavi.forssell@tts.fi. Kirjoittaja on koulutuspäällikkö, TTS Työtehoseura ry ja Viher- ja puutarha-alan opettajayhdistys ry:n (VIPU) puheenjohtaja. Sähköisiin työkaluihin Tutkinnon suunnittelua varten laadittiin täysin sähköisesti täytettävät lomakkeet. Molemmissa tutkinnoissa on yksi lomakkeisto, jossa voidaan linkitysten avulla liikkua dokumentin sisällä. Kaikki kohdat voidaan täyttää sähköisesti ja täyttöohjeet on kirjattu suoraan lomakkeeseen. Ei tarvitse siis enää kahlata läpi näyttötutkinto-opasta tai muuta erillistä dokumenttia, vaan ohjeistus on heti käsillä. Arviointia varten jokaiseen tutkinnon osaan laadittiin oma lomakkeensa, jonka senkin voi sähköisesti täyttää. Niiden tietojen osalta, joita lomakkeessa esiintyy useamman kerran, lomake kopioi ne automaattisesti tarvittaviin kohtiin, kun ne on kerran täytetty. Tällaisia ovat lähinnä tutkinnon suorittajaa koskevat tiedot, jotka näkyvät arviointilomakkeen etusivulla sekä arviointipäätöksen kohdalla. Sekä tutkinnon suunnittelun että arvioinnin lomakkeet voidaan allekirjoittaa sähköisesti. Tähän hankkeessa käytettiin Signotec SignoPadia, jonka käyttöön tarvitaan allekirjoituslaite sekä sovellus tietokoneeseen. Allekirjoitus on varma ja turvallinen sekä helppokäyttöinen. Kaikkien lomakkeiden, ohjeiden, ohjelmistojen ja laitteiden käyttöön tehtiin myös havainnollinen käyttöohje. Puutarha-alan erityisvaatimuksia otettiin huomioon kasvintunnistamisen verkkoaineistolla. Hankkeessa luotiin sivusto, joka toimii 36 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 Hanketoimijat: TTS Työtehoseura ry ja Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keuda. Opetushallitus rahoittaa ja ohjaa hanketta. Työryhmä: - Taavi Forssell, TTS Työtehoseura, projektipäällikkö - Anne Korhonen, TTS Työtehoseura, projektikoordinaattori - Outi Tuomivaara, Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keuda - Helena Jääskö, Puutarha-alan tutkintotoimikunta - Filippa Hellström, Koiviston vihertyö - Kari Ylinen, Tampereen seudun ammattiopisto Tredu - Hanna Tajakka, Konsulttipalvelu Viher-Arkki - Miia Mäentausta, TTS Työtehoseura, sähköinen asiointi

Jyväskylän Paviljonki 14.–15.2.2018 Viherpäivät Jyväskylässä jälleen ensi vuonna - varaa päivät kalenteristasi! Tule mukaan Vihertekniikkaan näytteilleasettajaksi! Osastojen varaukset ja myynti: Hannu Pyykkö, Media Bookers, p. 050 2250, hannu.pyykko@mediabookers.fi Järjestäjä: Viherympäristöliitto ry, www.vyl.fi Viherympäristöliiton kannatusjäsenet: Markkinointi Tihveräinen Oy ONNENVUOREN SORA OY VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 | 21

KYSY ENSIN MEILTÄ Betonikiviä Betonikiviä Tunnelmallinen uutuus - HB-Patinoitu muurikivi Betonikiviä Leikkipaikkojen välineet ja varusteet Maankatteita ja viherkattoja Multaa Koe kasvun ihme! Mullan myynti: 050 337 9442 050 336 5703 www.metsapirtinmulta.fi www.eg-trading.fi ��p�rist�rakenta�isen tuo�eita Uutuustuote 2017 Anrin pintavesikourut! 38 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/15 Metsäpirtin tuoteperhe on laajentunut, soita ja pyydä tarjous. Voit noutaa myös itse, katso noutopisteet ja aukioloajat www.metsapirtinmulta.fi Mullan valmistaja ja myyjä: Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä | PL 100 00066 HSY | Opastinsilta 6 A | 00520 Helsinki | puh. 09 156 11 (vaihde)

Taimitarhatuotteita Siirtonurmikoita ja kunttaa SIIRTONURMI KOSTEAN PAIKAN KUNTTA PERENNAT • KUNTTAA • PERENNAMATOT siirtonurmi.com Taimitarhatuotteita Taimitarhatuotteita LAAJA VALIKOIMA KESTÄVIÄ ASTIA- JA AVOJUURITAIMIA Santaojatie 141, 24260 SALO Taimitarhatuotteita Taimitarhatuotteita Taimissa on itua HYVÄLAATUISET TAIMET VIHERRAKENTAMISEEN ® LUOTETTAVA TAIMITOIMITTAJA AHOSEN TAIMISTO www.ahosentaimisto.fi info@ahosentaimisto.fi Karstula Puh. (014) 465 131 Taimitarhatuotteita www.perennataimistorasimus.com perennataimisto.rasimus@kolumbus.fi puh. 050 584 0744 Harviala Oy. Alikartano 9 13330 Harviala Puh. 010 402 6520 Fax. 010 402 6522 www.harviala.fi Taimitarhatuotteita PUUT, PENSAAT, HAVUT, HYÖTYKASVIT, PERENNAT, KÖYNNÖKSET... MONIPUOLINEN VALIKOIMA LAATUA ! PYYDÄ TARJOUS! RENGON TAIMITARHA OY Lukkopellontie 34, 14300 RENKO puh 03-6526122, 050-5722634 fax 03-6526121 www.rengontaimitarha.fi myynti@rengontaimitarha.fi Taimitarhatuotteita Syrjäharjuntie 95 31300 Tammela Puh. 040 733 3772 toimisto@vikstenintaimisto.fi www.vikstenintaimisto.fi Ympäristörakentamista Tilaa ME RAKENNAMME maan alta ja päältä MAANRAKENTAMINEN www.viherymparisto.fi YMPÄRISTÖRAKENTAMINEN HYVINKÄÄN TIELUISKA OY Harkkokatu 6, 05800 Hyvinkää puh. 020 759 0400 /vaihde www.tieluiska.fi info@tieluiska.fi TORPANPIHA® KASVUALUSTAT KONEMYYNTI JA -KULJETUKSET MULTA-ASEMAT Pitkäsuontie, Vantaa puh. 020 759 0452 Ämmässuonkuja, Espoo puh. 020 759 0455 VIHERYMPÄRISTÖ 2/15 | 39

40 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 Joukkorahoitettu Luchtsingel-silta loi tärkeän yhteyden kahden alueen välille Rotterdamissa. Isossa kuvassa näkymä kattopuutarhalta sillalle. Pallurassa näkyy sponsoroituja lautoja.

PUISTOJEN RAHOITUS Kuka maksaa jatkossa puistot? teksti ja kuvat: VEERA TOLVANEN Tulevaisuudessa viheralueiden rahoitus voi muuttua. Julkisyhteisöjen rinnalle voi tulla uusia rahoitusmuotoja tukemaan puistojen ja muiden viheralueiden suunnittelua, rakentamista, hankintoja ja ylläpitoa. H otelli maksamassa lähipuistonsa istutukset? Puiston tapahtumien vuokratulot kohdennettuna suoraan puiston kehittämiseen? Puistolle oma ympärivuotinen tapahtumakalenteri, nettisivut ja brändi? Paikalliset hoitamassa puistoa? Tutkin julkisten puistojen eri rahoitus- ja resursointikeinoja diplomityössäni Tulevaisuuden urbaanit olohuoneet – uusia rahoituskeinoja Helsingin puistoille. Otin lähtökohdaksi tarkastella puistoja olohuonemaisina, aktiivisina paikkoina. Edellä mainitsemani keinot ovat muutama hyvä esimerkki siitä, kuinka tavallista poikkeavilla toimintamalleilla on onnistuttu luomaan lisäarvoa puistoihin. Perinteisesti puistojen rahoitus tulee kaupunkien budjeteista. Tämä julkinen rahoitus vaihtelee kaupunkien mukaan. Valitettavan usein määrärahat ovat niukat, jolloin puistojen aktiivinen kehittäminen on haasteellista. On kuitenkin poikkeuksia, joissa jo pelkästään julkisella rahoituksella on onnistuttu erityisen hyvin. Esimerkiksi Saksan puutarhakaupunkina tunnetun Hannoverin politiikka korostaa, että viheralueet ovat ennen kaikkea arvokas imagotekijä, joka luo pohjan kaupungin taloudelliselle menestykselle. Kotkassa taas puutarhakaupungin imago on kehitetty puistoneliö kerrallaan, pitkäjänteisesti ja resurssiviisaasti, ilman ”tavallista poikkeavaa” puistobudjettia. Kaupungin puistoista vastaavat organisaatiot toimivat tiiviissä yhteistyössä, ja suunnittelusta liu’utaan rakentamiseen. Suuremmissa kaupungeissa organisaatiot ovat useimmiten monimutkaisempia, ja vastaavaa tapa ei ole sovellettavissa. Kaikilla kaupungeilla ei myöskään ole Hannoverin kaltaista puistovisiota. Maailmalta löytyy kuitenkin erilaisia tapausesimerkkejä rahoitusinnovaatioista, jotka totesin työssäni olevan sovellettavissa myös Suomen olosuhteisiin. Kumppanuusorganisaatio Central Park on ylivoimaisesti yksi maailman tunnetuimmista puistoista. Harva kuitenkin tietää, että puisto ei välttämät- tä olisi kukoistuksessaan ilman sille perustettua Central Park Conservancy -organisaatiota. Tämä ns. voittoa tavoittelematon organisaatio perustettiin vuonna 1980, kun kaupungilla ei ollut yksin varaa kunnostaa puistoa. Myös Bryant Park, on kunnostettu voittoa tavoittelemattoman organisaation avulla. Bryant Park Restoration Corporationion perustajina olivat puistoa ympäröivät yritykset. Vuonna 1999 syntyi Friends of The High Line -ystävyysryhmä kahden tavallisen kaupunkilaisen alullepanemana, tarkoituksenaan suojella vanha junaratarakenne. Nyt pitkän taipaleen jälkeen voimme ihailla New Yorkissa yhtä suosituimmista turistinähtävyyksistä. Puiston brändi, nettisivut, istutukset, maisema-arkkitehtuuri ja taide ovat viimeisenpäälle harkittuja. Kaikissa näissä kolmessa tapauksessa on yhteistä vahva tahtotila kehittää puistoon omat vetonaulansa, ilmaiset ja maksulliset toimintonsa, sekä strategia puiston erilaisista tulonlähteistä. Nämä kumppanuusorganisaatiot hankkivat suurimman osan tulonlähteistään lahjoituksina, sponsorointina, sekä tila- ja tapahtumavuokrina. Vapaaehtoistyö, puiston vuosittaiset tapahtumat ja sosiaalinen media ovat tärkeä osa puiston markkinointia. Tällainen julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kumppanuusmalli toimii kussakin tapauksessa kaupungin valvoessa toimintaa. Sopimukset on määritelty äärimmäisen tarkkaan säilyttäen puistojen avoimen luonteen. Usean tahon yhteinen julkinen hanke Yhteistyö yli virastorajojen voi tuoda uusia rahoituksen kanavia. Useamman eri tahon yhteinen visio voi vahvistaa päätöksentekoa ja mahdollistaa tavallisesta poikkeavia projekteja. Helsingissä Tapio Wirkkalan taidepuisto Helsingin Arabianrantaan on syntynyt taidekoordinaattorin ohjaamana, Helsingin kaupungin rakennusviraston, kaupungin taidemuseon ja muiden hallintokuntien yhteistyönä. Taidekoordinaattorin virka oli tärkeässä osassa viemässä tahtotilaa eteenpäin. VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 | 41

PUISTOJEN RAHOITUS Puiston omat tulonlähteet Kansalaisten osallistaminen Bryant Park -puistoon sijoitettiin kahviloita, joiden vuokratulot menevät puiston kehittämiseen. Central Parkissa järjestetään vuosittain varainkeruun juoksutapahtuma, ja High Linen nettisivuilta voi muutamalla hiiren klikkauksella tukea puistoa lahjoittamalla sinne perennan. Kaivopuistoon tuotiin vuonna 2004 yrityksen kustantamat runopenkit. Rotterdamissa on käytetty rahoituksessa joukkorahoitusta: kuka tahansa saattoi ostaa Luchtsingel -kävelysiltaan ja sitä ympäröivään puistoon sponsoroidun laatan, ja kaivertaa siihen vaikkapa rakkaudentunnustuksen tai yrityksen nimen. Tanskassa pankki teki perinteisen mainoskampanjan sijaan hieman erilaisemman pr-tempun, ja kunnosti edustansa puistoksi. Tämä SEB-pankin edusta on niittänyt paljon mainetta ja palkintoja, ja sen mainosarvon kerrotaan olevan perinteistä mainoskampanjaa suurempi. Nämä vain muutamina esimerkkeinä. Puistoille voidaan kohdentaa omia tulonlähteitä niin, ettei niistä tule mainostiloja. Tulonlähteitä voivat olla niin tapahtumien ja toimitilojen kohdennetut vuokratulot, välinevuokrauksen tuotot (esim. jäärata), sekä sponsorointi. Kööpenhaminassa ns. Plug’n’Play -puistossa järjestöt ja seurat otettiin mukaan puiston toimintaan jo suunnitteluvaiheessa. Puiston eri alueista huolehtivat muun muassa parkour-seura ja kaupunkiviljely-yhdistys. Kukin osapuoli sitoutuu ylläpidon lisäksi järjestämään vuosittain ilmaistapahtumia, ja vastaavasti he saavat käyttöönsä merikonttitoimitilat. Tällainen ”itseään valvova puisto” voi lisätä käyttäjien vastuunottoa ja osallisuuden tunnetta. Se vaatii paikallisten voimavarojen tunnistamista ja kaupunkilaisten oman energian valjastamista. Helsingissä kaupunkilaiset voivat toimia puistojen apuvoimana, ja auttaa viheralueiden ylläpidossa liittymällä puistokummiksi. Maailmalla on myös useita esimerkkejä erilaisista ystävyysryhmistä, joissa voittoa tavoittelemattomat ryhmät voivat tuoda puistoille uudenlaisia rahavirtoja keräämällä rahaa yrityksiltä ja firmoilta, sekä hankkimalla tuottoa tapahtumista. Esimerkiksi Bostonissa toimii kaupungin kattava Green Space Alliance, jonka tarkoituksena on tukea puistotoimintaa. Verkosto saa tukea paikallisilta yhteisöiltä, yksityishenkilöiltä, yrityksiltä ja paikalliselta hallitukselta. Viheralueiden aluemaksut Lontoossa Victorian yritysalueella kukoistavat viherseinät, viherkatot ja puistot. Imagon parannuksen lisäksi kasvillisuuden on tarkoitus vähentää tulvariskiä, viilentää ilmaa ja sitoa ilmansaasteita. Alueella on käytössä paikallisten yritysten maksama, maailmalla laajalti käytetty Business Improvement District -aluemaksu (BID-maksu), jolla kehitetään alueen houkuttelevuutta. BID -maksuja löytyy ympäri maapalloa mm. Saksasta, Australiasta, USA:sta, Japanista ja Uudesta Seelannista. Aluemaksuissa on kyse yhteisestä halusta kehittää tietyn alueen erityistarpeita, ja niillä on yhteisöllinen luonne. Muita aluemaksuja ovat lisäksi mm. Community benefit District aluemaksut, sekä Green Benefit District maksut. 42 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 Tulevaisuuden puistot Mitä enemmän tutkin erilaisia puistoja ympäri maailmaa, minulle varmistui käsitys siitä, että puistot voivat olla aktiivisesti kehitettäviä, palveluita tarjoavia, sosiaalisia kohtaamispaikkoja. Tiivistyvissä, kasvavissa, ikääntyvissä ja kansainvälistyvissä kaupungeissa puistoihin tulee kohdistumaan entistä suuremmat toiveet ja niiden merkitys kasvaa entisestään. Tulevaisuudessa puistoja ei nähdä enää pelkästään ylläpidettävinä, kalliina kuluina, vaan suurina voimavaroina, kaupungin todellisina käyntikortteina. Virastoja, eri sidosryhmiä ja kaupunkilaisia kannustetaan ideoimaan kaupunki-innovaatioita, ja puistoista tehdään kaikkien yhteisiä. Alueelliset, omaleimaiset kohtaamispaikat syntyvät yhteistyössä suunnittelijoiden, paikallisten yritysten ja yhteisöjen kanssa.

Berliinin Gleisdreieck -puiston sponsoroituja istutuksia ja sponsoroinnista kertova kyltti istutusten seassa. Työni lopputuloksena kehitin eri rahoitus- ja resursointikeinoja toimeenpanevan puistokoordinaattorin viran, jonka päätehtävänä on toimia eri tahojen sillanrakentajana ja linkkinä ihmisten välillä. Lisäksi testasin myös puisto-organisaatiota Töölönlahdelle siten, että puistoa kehitettäisiin historian, tapahtumakulttuurin ja puiston omien tulonlähteiden lähtökohdista. Tulevaisuudessa suurin osa puiston ylläpidon ja rakentamisen rahoituksesta tulee verotuloista, mutta niitä rahoitetaan myös eri lähteistä. Mikään työssä tutkittu rahoituskeino ei yksin ratkaise resurssipulaa, mutta niiden yhteisvaikutus on merkittävä. Yksikin uusia keinoja kokeileva projekti synnyttää uutta toimintakulttuuria. Varsinaiset resurssit syntyvät eri keinojen yhteisvaikutuksesta, ja yleisestä mielenkiinnosta ympäristöä kohtaan. Kun puistojen palvelumuotoilua kehitetään entistä asiakaslähtöisemmin, puistojen palveluita lisä- tään ja niihin muodostetaan olohuonemaisia paikkoja, ne ovat kiinnostavia. Kun puistot kiinnostavat ja ne nähdään tärkeinä, myös kaupunkilaiset haluavat pitää niistä huolen ja yritysrahoitusta saattaa löytyä. Lisäresursseja syntyy kasvavasta mielenkiinnosta ja ketterästä kokeilukulttuurista. Kannustankin kaupunkeja avarakatseisuuteen. Nyt olisi hyvä aika käydä miettimään puistojen kehityssuuntaa kestäväksi, innovaatiot ja kokeilut mahdollistavaksi! Avainsanat ovat yhteistyö ja vahva puistovisio. Lisätietoja: veera.a.tolvanen@gmail.com, 0445417800 Diplomityön tausta Diplomityö on tehty Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitokselle, maisema-arkkitehtuurin maisemarakentamisen oppituoliin. Tutkimuskysymyksenä työssä on ”Millaisia rahoitus- ja resursointikeinoja Helsingin puistoja koskeviin toiminta¬malleihin on mahdollista kehittää?”. Kysymystä käsitellään kirjallisuuskatsauksen, ulkomaisten ja kotimaisten referenssihankkeiden benchmarking-arvioinnin, sekä konsepti-ideoiden kautta. Tutkimusaineistoksi on kerätty projektien taustoja haastattelujen ja kirjallisuuden avulla. Kirjallisina päälähteinä ovat englantilaiset hankeohjelmat Rethinking Parks, Neal 2013, ja Paying for Parks, CABE Space 2006, sekä kuntien teknisen toimen uudistamisen näkökulmia käsittelevä kirja Huomispäivän infrastruktuuri, Anttiroiko & Leponiemi 2011. Työn taustalla vaikuttaa maisema-arkkitehtuurin opintojen lisäksi kauppakorkeakoulun yrittäjyyden opinnot, jotka lisäsivät taloudellisen puolen ymmärrystä, sekä halu löytää suunnittelijana strategisia vaikutuksenkanavia. Veeran työ palkittiin Viherpäivillä vuoden maisema-arkkitehtuurin diplomityönä. Stipendin myönsi Lappset Group Oy. Palkinnon julkistaa Emilia Weckman, taustalla vas. Jens Lindgren Lappsetilta. Kuva Seppo Närhi. VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 | 43

KEITÄ ME OLEMME? viihtyisän ympäristön rakentaja Viher- ja ympäristörakentajat ry on kivi- ja ympäristörakentamista sekäLight, ylläpitoaColor: ammatti(Sansation Pantone 425C, maisesti harjoittavien yritysten muodostama järjestö. Yhdistys on Viherympäristöliitto ry:n (VYL) ja Euroopan viheraluerakentajien järjestön, European Landscaping Contractors AssoPANTONE 375C ciation (ELCA) jäsen. JÄSENYRITYKSET Viher- ja ympäristörakentajat CMYK 46, 0, 00, 0 ry:n jäsenyritysRGB 5 , 20 , 6 ten päätoimialat ovat: viher- ja ympäristörakentaminen, kivirakentaminen sekä viheralueiden hoito. Yritykset tuntevat suomalaiset kasvu- ja rakentamisolosuhteet, alan tekniikatPANTONE ja määräykset. Osalla jäsenyrityksistä toimintaan kuuluu myös puutarhasuunnittelu ja konsultointi. CMYK 0,0,0,80) WEB #97C93D 355C CMYK 98,jäsenet , 00, RGB 0, 50, 76 Yhdistyksen ovat2sitoutuneet viherra- WEB #00964C kentamisen laatu- ja ympäristöohjelmaan, osalla jäsenyrityksistä on säännöllisesti auditoitava laatujärjestelmä. Viher- ja ympäristörakentajat ry:n jäsenyritykset hoitavat myös yhteiskunnalliset velvoitteensa moitteettomasti. Jäsenyritykset ovat joko Rala ry:n tai Tilaajavastuu.fi -jäseniä. YHTEISÖJÄSENET Viher- ja ympäristörakentajat käyttävät vain tasalaatuisia ja korkealuokkaisia materiaaleja, asianmukaisia koneita ja laitteita sekä luotettavia alihankintapalveluja. Tämän takaamiseksi yhdistys on tehnyt yhteistyösopimuksia hyviksi kumppaneiksi koettujen alan yritysten kanssa. Nämä yritykset ovat Viher- ja ympäristörakentajat ry:n yhteisöjäseniä. Sopimukset takaavat merkittäviä etuja jäsenyrityksille. LISÄTIETOJA YHDISTYKSESTÄ JA JÄSENYRITYKSISTÄ TIETOSIVUSTO KULUTTAJILLE www.vyra.fi www.puutarhaunelma.fi Hulevesiratkaisu, Praha. Kuva Jaani Turunen viihtyisän ympäristön rakentaja

Viihtyisän ympäristön rakentaja A-Pihat Ky, LEMPÄÄLÄ Allium Oy, JÄRVENPÄÄ Avlia Group Oy, TAMPERE Betonilaatta Oy, TURKU Billnäsin Taimisto Oy, BILLNÄS Bitucomp Oy, NURMIJÄRVI BNS Finland Oy, Helsinki Consti-Julkisivut Oy, HELSINKI Damados Oy, VANTAA Entti Oy, RAISIO Espoon Kotipuutarhurit, ESPOO Fahrplan Oy, VANTAA Forestum Oy, HELSINKI Fri-Tec, TENHOLA GreenWorks Oy, PORVOO Helsingin Maisematyö Oy, HELSINKI Helsingin Viherhuolto Oy, VÄSTERSKOG Hortensis Oy, ESPOO Hyvinkään Tieluiska Oy, Hyvinkää Hämeen Viherrakennus Oy, ORIVESI Jarkimo Oy, JÄÄLI JP Stonemason Ky, LAPPEENRANTA Järviseudun Viherrakennus Oy, VIMPELI KallioTaivas, TIKKAKOSKI Kaunispiha Oy, VANTAA Keski-Suomen Puutarha-Apu Oy, JYVÄSKYLÄ Kivat Pihat Jaana Liemola, SASTAMALA Koiviston Vihertyö Oy, HELSINKI Kontrasti Oy, ESPOO Korpela Group Oy, MYLYKOSKI Kreate Oy, Tuusula Kukkea piha, PAATTINEN Kurjenpolvi Oy, ESPOO Laarimäen Puutarha, LOIMAA Lassila & Tikanoja Oy, HELSINKI Lekora Oy, HELSINKI Lemminkäinen Infra Oy urakointi, TUUSULA, TAMPERE, TURKU, KUOPIO, ROVANIEMI Lännen Maisemarakennus, EURAJOKI Lännen Viherpalvelu / Lännen Kiinteistöpalvelu, TAMPERE Maisematawasti Oy, PAROLA Merjan Puutarha Oy, YLÖJÄRVI Mäster Grön, TAMMISAARI Nordgren-Yhtiöt Oy, HELSINKI Nurmitek Oy, LOHJA Ojansuun Puutarha, FORSSA OloPiha, VANTAA Oulun Maakone Oy, OULU Peltolan Piha Oy, LAPPEENRANTA Perniön Taimisto, KOTALATO PIHA.SI, LUVIA Piha- ja vihersuunnittelu Grönblom, ORIMATTILA Pihatyökauppa Haapala Oy, LAHTI Piha-apu Piilipuu Oy, VANTAA Pihadesign K. Wegelius, HÄMEENLINNA Piha group Oy Viherpalvelu Pihateam, RAISIO Pihahoito Tamminen Tmi, TUUSULA Pihakaivuri Oy, LOHJA Pihakerttu, TIRVA Pihalaatta-Asennus Oy, JYVÄSKYLÄ Pihaloiste Oy, HELSINKI Pihanne Oy, HELSINKI Pihapartio Oy, TUUSULA Pihapirkot Ky, LEMPÄÄLÄ Piharakenne Lohkare Oy, LAPPI Pihatyö Juha Perkkalainen Ky, EVIJÄRVI Pihatyö Laatunen Oy, HELSINKI Pihatyökauppa Haapala Py, LAHTI Pihavisio Oy, ESPOO Piiraisen Viherpalvelu Oy , Kajaani Pohjolan kivi- ja viherrakennus Oy, LESKELÄ Porvoon puutarhapalvelut, PORVOO Potentiel Oy, HELSINKI Puut ja pihat, arboristi Minna Toivanen T:mi, KAARINA Puutarhapalvelu Hannonen Oy, KYLMÄLÄ PuutarhaPro, Helsinki Puutarhatoimisto ScanPlant Oy, UUSIKYLÄ RainSet Oy, KLAUKKALA Rakennustoimisto I. Uusitalo Ky, SILTAKYLÄ Ritvaset Oy, VANTAA Ryytiruukki Tmi, KELLOKOSKI Saajan Viherrakennus Oy, HÄMEENLINNA Satakunnan Viherpalvelu Oy, PORI Savonpirkka Oy, SAVONLINNA Scandinavia Pro Oy, LAHTI Sunds Trägård Ab, PIETARSAARI Suomen Kivipiha Oy, HELSINKI Sunpiha Oy, NUMMINEN Suomen Pihaprojekti RW Finland Oy, KLAUKKALA Suomen Puistopuutarhurit Oy, HELSINKI Suomen Vihertekniikka Oy, OKSAVA Tallqvist Infra Oy Ab, KOKKOLA Tampereen Puutarha-Center Oy, TAMPERE Toivepiha Oy, KARJALOHJA Toni Lindfors Oy, NURMIJÄRVI LIITY MUKAAN TOIMIVAAN YHDISTYKSEEN! Viher- ja ympäristörakentajat ry Viljatie 4C, 00700 Helsinki Tyrni Design Oy, Helsinki Tyrvään Vihertoimi, SASTAMALA Tyylipihat Oy, NOKIA Uudenmaan Pihapojat Oy, RAJAMÄKI V.A Suutari Ky / Piispan puutarha, KARHULA Vesa Kylmälä Oy, TUUSULA Viher-Inka Oy, SALO Viher-Jalanti Oy, TOIJALA Viher-Pirkka Oy, HÄMEENLINNA Viher-Pirkko Tmi, HILTULANLAHTI Viheraluerakennusliike Kalevan Taimi Oy Ab, HELSINKI Viheraluerakentaja Silvola Oy, ESPOO Viherasiantuntija Anemone, VANTAA Viherkäine Oy, RAUMA Viherkehä Oy, SÖDERKULLA Vihermali Oy, PERTTULA Viherpalvelu Ettala & Co, TURKU Viherpalvelu Greener, HELSINKI Viherpalvelu Kotipiha, HOLLOLA Viherpalvelu Saarnivaahtera Oy, LÄYLIÄINEN Viherpalvelut Hyvönen Oy, LAHTI Viherpojat Oy, HÄMEENLINNA Viherrakenne J Turunen Oy, OUTOKUMPU Viherrakenne Jaakkola Ky, FORSSA Viherrakennus Lehto Oy, RIIHIMÄKI ViherRakennus Oy, OULU ja VANTAA Viherrakennus Pihakukot Oy, OULU Viherrakennusosuuskunta Silmu, KANGASALA Vihertaimet Karivainio Ky, VUORELA Vihertaiturit Ky, ESPOO Vihertaso Oy, HYVINKÄÄ Vihertyö Katsura, ORIMATTILA Vihertyö Niskanen Oy, YLIVIESKA Vihervarikko Oy, NURMIJÄRVI Viherviisikko Oy, HELSINKI VRJ Group Oy, Oulu, Kangasala, Vantaa VRP Viher- ja rakennuspalvelut Oy, VANTAA Vuokatin Nurmi Oy, SOTKAMO Ympäristörakennus Saarinen Oy, KANGASALA Email toimisto@vyra.fi

Luonto kaupungissa, kaupunki luonnossa Jo yli puolet ihmiskunnasta asuu urbaanisti. Millainen on kaupungin ja luonnon suhde? Millaista on kaupunkiluonto ja mistä sitä löytyy? Miten luonto näkyy ja kuuluu kaupungissa? Näitä kysymyksiä pohdittiin Kansainvälisen soveltavan instituutin syysseminaarissa Lahdessa 27.9.2016. teksti ja kuvat: TUOVI MUTANEN A rkkitehtuurimuseon tutkija Petteri Kummala väittelee vielä tulevana vuonna kaupunkiluonnosta, sen moninaisuudesta ja vaikutuksesta ihmisen elämänlaatuun. Myös seminaariesitelmässään hän käsitteli samaa aihepiiriä. Kummalan mukaan jo itse sana ”kaupunkiluonto” sisältää ristiriidan. Ihmisen laatima ympäristö rakennuksineen ja puistoineen kun tuntuu asettuvan täysin eri lokeroon kuin itsestään syntynyt luonto. Myös näiden ympäristöjen esteettinen arvotus kumpuaa usein eri lähteistä. Kun rakennetuissa ympäristöissä arvostetaan pitkälle muokattuja, keinotekoisia rakenteita, ihaillaan luonnonympäristöissä perinteisesti mahdollisimman autenttisia ja koskemattomia kohteita. Luonto ottaa kuitenkin tilansa myös kaupungissa muovaten ihmisen rakentamaa ympäristöä. ”Luonnollisesti suunnittelematon” kaupunkiluonto löytää paikkansa takapihoilta, meluvalleilta, kirkon portaiden raoista ja teiden pientareilta. Kummalan mukaan kaupunkivihreän käsitettä onkin syytä tietoisesti laajentaa suunnitellun viherympäristön ulkopuolelle, arkipäivän villeyteen. Kaupunkiluonto ei koostu pelkästään karttapohjalle sirottuneista täplistä, vaan läpäisee kauttaaltaan koko urbaanin kudoksen. Eläinja kasvilajien lisäksi siihen kuuluvat myös tuuli, sade, puiden lehtien havina tai asfaltista hohkava kuumuus. Sääilmiöt ja moniaistiset kokemukset jäävät kuitenkin usein huomioimatta. Samoin ympäristön monimuotoisuudesta puhuttaessa keskitytään usein ainoastaan biologiseen diversiteettiin esteettisen monimuotoisuuden jäädessä katveeseen. Tietynasteinen luonnon hallinta ja alueiden kontrolli on välttämätöntä kaupungin infran säilyttämiseksi. Keskeiset hallinnan välineet kaavoitus, viheraluesuunnittelu, taajamametsien hoito ja luonnonsuojelu perustuvat luokitteluihin ja ylläpitävät ”toimivuutta, siisteyttä ja järjestystä”. Rajattujen tilojen oheen Kummala kaipaa kuitenkin vapaata villeyttä, urbaanin ja luonnon sekoittavaa muuntuvaa ja muuttuvaa, moniaistista ja esteettisesti monimuotoista ympäristöä. Ihmisen habitaatti Maankäytön suunnittelun lehtori Hanna Mattila Aalto-yliopistosta loi katsauksen modernin kaupunkisuunnittelun luontosuhteen paradokseihin. Luonnonympäristö ja ihmisympäristö on usein pidetty visusti erillään, ja paikan luontaisia erityispiirteitä lähinnä suunnittelua rajoittavina tekijöinä. Pahimmillaan kaupungit ovat olleet massiivinen sotatoimi luontoa vastaan. Toisaalta luonnonelementtejä on aina osattu käyttää myös mittakaavan inhimillistäjinä. 1800-luvun teollistumisen haittojen myötä virisivät ideat puutarhakaupungeista, joiden tarkoituksena oli harmonisoida teollistuneen ihmisen ja koko yhteiskunnan luontosuhde. Suomessa tätä puutarhakaupungin ideaa toteutettiin pääkaupunkiseudulla muun muassa Eirassa, Kulosaaressa sekä toisen maailmansodan jälkeen Tapiolassa. Nykypäivän kaavoitukseen tuo haasteita kaupunkirakentamisen vahva funktionalistinen perinne, jonka mukaan luonto ja kaupunki ovat erillään vailla harmonista suhdetta. Tänä päivänä vastarintaa aiheuttaa pyrkimys näiden hajanaisesti rakennettujen alueiden tiivistämiseen. Kummalan lailla myös Mattila pohti kaavoituksen ohjaavaa vaikutusta. Kun eri alueille määritellään erilaisia inhimillisiä päämääriä, ohjeistetaan samalla siihen, mitä tehdään missäkin: ”virkistysalueilla virkistytään”. Mattila pitää kaupunkia ihmisen habitaattina ja kaupunkiluontoa omana ekosysteeminään, johon kuuluvat muun muas- 46 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/17

KAUPUKILUONTO sa koiranulkoiluttajat. Esimerkkinä rajojen rikkomisesta ja kaupunkiluonnon tuomisesta osaksi arkea Mattila mainitsee Tampereen yhteisöllisen metsäpuutarhan. Ääntä ja valoa Helsingin yliopiston dosentti Outi Ampuja ja Suomen ympäristökeskuksen dosentti Jari Lyytimäki tarkastelivat luonnon ja urbaanin ympäristön suhdetta ääni- ja valotutkimuksen näkökulmista. Ampujan mukaan lähes joka neljäs suomalainen asuu melun riskialueella. Melulle altistuminen aiheuttaa monenlaisia ongelmia stressistä ja lukemaan oppimisen viivästymisestä aina immuniteettijärjestelmän heikentämiseen. Ympäristömme on muuttunut meluisammaksi, mutta tarve hiljaisuuden kokemiseen on säilynyt samankaltaisena vuosikymmeniä. Tämä käy ilmi muun muassa Ampujan läpi käymästä aineistosta Helsingin Sanomien yleisönosastokirjoituksia 1950-luvulta 2000-luvulle. Vuosikymmenestä riippumatta kirjoituksissa toistuu toive pääsystä ainoastaan luonnonääniä sisältäviin paikkoihin. Hiljaisuutena ei siten pidetä täyttä äänettömyyttä, vaan ihmisen aikaansaamien äänien puuttumista. Jari Lyytimäki paneutui esitelmässään luonnonvalon ja keinovalon ympäristövaikutuksiin. Äänen lailla myös valon määrä on lisääntynyt maapallolla, mikä näkyy hyvin 1990-luvun alusta lähtien otettuihin satelliittikuviin perustuvissa datasarjoissa. Valon eneneminen liittyy vahvasti teollistumiseen ja urbaaniin elämäntapaan, ja siten valopäästöt kuvaavat vaurautta yhtä lailla – tai jopa osuvammin – kuin bruttokansantuote. Vaikka absoluuttinen energian käyttö vähenee energiatehokkaiden menetelmien myötä, saattaa Lyytimäen mukaan itse valon tuotto lisääntyä yhä edelleen huomattavastikin. Melun lailla häiritseväksi koettu keinovalo, valosaaste, aiheuttaa ihmisille terveyshaittoja. Tieto valoaltistuksen vaikutuksesta luontoon on kuitenkin vielä puutteellista. Lyytimäki nosti esille pari esimerkkiä muualla Euroopassa tehdyistä tutkimuksista luontaisen valon ja hämärän rytmiikan katoamisen tai häiriintymisen vaikutuksista urbaaneilla alueilla. Keinovalaistus on aiheuttanut muutoksia muun muassa vaivaislepakon kykyyn ylittää teitä sekä punarinnan ja mustarastaan laulun ajoittumiseen. Mitä näistä muutoksista sitten seuraa, on jo vaikeammin arvioitavissa. Lyytimäki pitää yhtenä kaupunkisuunnittelun haasteena pimeiden alueiden, ”mustan infrastruktuurin” säilyttämistä ja pimeiden alueiden jatkumoa. Tarvittaisiinko valolle säätelyä ja raja-arvoja? Voisivatko pimeät tilat olla osa kaupungin esteettistä biodiversiteettiä? luonnon arvostamisen edistäminen ei edellytä teiden rakentamista ihastuttaville maisemille, vaan vastaanottavaisuuden rakentamista vielä tunteettomaan ihmismieleen. Leopoldin maanmiehen Holmes Rolstonin näkemyksen mukaan oikeanlainen esteettinen asennoituminen perustuu tieteellisen tiedon varaan, jolloin arvottamisesta tulee syvällistä erotuksena subjektiivisesta pintaestetiikasta. Loppujen lopuksi elämän kunnioitus ja kauneuden arvostaminen kytkeytyvät toisiinsa. Esteettisyyttä ei voida kaikissa tapauksissa käyttää puolustamaan luonnon säilyttämistä, eivätkä esteettiset ratkaisut ole toisaalta yksiselitteisesti parhaita luonnonsuojelun näkökulmasta. Puolangan mukaan ekologisesti tuhoutuneet ympäristöt kuten kaivokset tai soranottoalueet voivat olla esteettisesti kiinnostavia. Yhtä lailla kaikki luontokohteet eivät ole esteettisesti vaikuttavia, eikä niitä silloin pysty myöskään puolustamaan pelkästään esteettisin argumentein. Päivän viimeisessä esitelmässä estetiikan tohtorikoulutettava Jari Naulapää näytti konkreettisin esimerkein, kuinka jääkausi on toiminut Lahden kaavoittajana, kuinka jäätikköjokien kuljettamat ja kasaamat kivennäisaineet ovat vaikuttaneet maa-alueiden käyttöön ja kaavoitukseen yli 10 000 vuotta myöhemmin. Esitelmien ohella monitieteisen päivän antia oli sen moniammatillinen kuulijakunta; laajasti viher-, ympäristö- ja kulttuurialaa yhdistäville tapahtumille on selvä tilaus. Useampi puhuja peräänkuulutti kaupungin ja luonnon nykyistä villimpää synteesiä. Myös viheralan ammattilaisen on hyvä tempaista itsensä ainakin silloin tällöin ulos omasta lokerostaan ja mukavuusalueeltaan. KSEI Kansainvälisen soveltavan estetiikan instituutti • perustettu 1993 • nykyisin osa Helsingin yliopiston filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitosta • keskeistä monitieteisyys • toiminta painottuu erityisesti ympäristöestetiikkaan • tutkimusta, julkaisuja, koulutusta • noin joka toinen vuosi kansainvälinen kongressi • vuodesta 2005 vuosittainen ympäristöestetiikan syysseminaari Suojeltava ja kaavoittava luonto Estetiikan dosentti Kalle Puolakka Helsingin yliopistosta pohti sitä, kuinka vahvoja esteettiset perusteet voivat olla luonnonsuojelussa. Mitä oikeastaan on suojeltu, kun on suojeltu luontoa? Puolakka loi katsauksen ympäristöliikkeen historiaan 1800-luvun lopun Yhdysvalloissa, jossa kauneusarvoilla oli merkittävä asema ensimmäisten luonnonsuojelualueiden perustamisessa. Nykyään suojelun perusteina voivat olla muun muassa harvinaiset lajit, ekologinen kokonaisuus, ekosysteemipalvelut tai eläin- ja kasvimaailman itseisarvo. Kauneus voi olla lisämotiivi, mutta onko siitä itsessään perusteeksi? Puolakka käsitteli luonnon esteettistä arvottamista ja aiheen problematiikkaa eri ajattelijoiden ja heidän näkemystensä kautta. Osa korostaa ennen kaikkea kokemisen herkkyyttä, osa vahvaa tiedollista perustaa. Amerikkalaisen ekologi Aldo Leopoldin mukaan VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 | 47

VIHERREKRY ViherRekry-tapahtuma Saaren kartanossa Työelämän mörölle kyytiä Viheralan puutarhuriopiskelijoiden ja alan työnantajien kohtaamisessa tärkeimmäksi työllistymisperusteeksi nousi rautaisen ammattitaidon sijasta kyky tehdä yhteistyötä ja oppia uutta. Työnantajilla on haussa porukkaansa hyvä tyyppi. teksti ja kuvat: NINA RIIHIMAA Jarkko Heikkinen-Lindberg hakee Viherpoikiin työntekijöitä, joilla on halu oppia ja rento asenne. Leeni Lindholm on huomannut ekologisen ajattelun nousseen viheralan opiskelijoiden keskuudessa. T ulevat viheralan puutarhurit ja alan työnantajat tapasivat Keudan Saaren kartanossa jo kuudennen kerran järjestetyssä ViherRekry-päivässä. Tavoitteena on koota yhteen työssäoppimispaikkoja tai työpaikkoja etsivät opiskelijat ja mahdolliset tulevat työnantajat – kätevästi ja kustannustehokkaasti yhtenä päivänä yhteen paikkaan. Tänäkin vuonna mukana oli täysi salillinen opiskelijoita ja toistakymmentä yrittäjää. Ensimmäistä kertaa paikalla oli myös Validian ammattiopiston opiskelijoita tutustumassa viheralaan. Joka vuosi ViherRekryn ohjelmassa on ollut myös yleisluontoisia luentoja viheralan kehityksestä. Tällä kertaa Kari Selonen Maisematukku Oy:stä kertoi taimistomaailman uusimmat trendit ja antoi roppakaupalla hyviä vinkkejä taimien valintaan sekä uusien suomalaisiin olosuhteisiin sopivien lajien kokeiluihin. Ammattiylpeyttä peliin Työnantajille ViherRekry on toimiva konsepti. Moni on ollut kertomassa yrityksestään joka vuosi alusta asti. Jarkko Heikkinen-Lindberg Viherpojat Oy:stä uskoo tapahtuman voimaan. Hän oli Saaren kartanossa markkinoimassa työnantajaansa ja kertomassa viheralan monipuolisista mahdollisuuksista. – Työelämä saattaa olla osalle opiskelijoista mörkö. Haluan, että kynnystä koulumaailman ja työelämän välillä madalletaan. Työssäoppijat saavat olla taidoiltaan vielä raakileita, on meidän asia kehittää heistä ammattilaisia. Hyviksi tyypeiksi osoittautuneista opiskelijoista Viherpojat pyrkii pitämään kiinni kynsin ja hampain. Heille tarjotaan suoraan työpaikkaa. Heikkinen-Lindberg haluaa kiillottaa viheralan brändiä ja jättää sen negatiiviset puolet, kuten kausiluonteisuuden ja palkkatason, vähemmälle huomiolle. – Alan arvostus lähtee nousuun, kun sen tekijät ovat ylpeitä osaamisestaan ja osaavat myös kertoa taidoistaan. Enää ei riitä, että istutaan hiljaa nurkassa ja odotetaan muiden ymmärtävän, että tässä ollaan laaja-alaisia ammattilaisia. Pitää osata itse kertoa, mitä me osaamme. 48 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 Kirsi Seppälä haluaa tutustua alan työnantajiin, vaikka työpaikka tulevaksi kaudeksi onkin jo lyöty lukkoon. Niina Sihvola uskoo jokaisen tapaamisen antavan jotain tulevaisuudelle, vaikka välitöntä hyötyä ei olisikaan. – Katteettomia lupauksia ei tietenkään pidä antaa. Se mikä sovitaan, se myös tehdään - kerralla valmiiksi. Uudet tuulet tutuiksi Viherpalvelu Kotipihan Leeni Lindholm on ollut ViherRekryssä mukana alusta asti. – Yritän olla esillä opiskelijoille. Haen täältä yritykselleni työssäoppijoita, joista toivon työntekijöitä myös seuraaville kausille. Kuudessa vuodessa Lindholm on nähnyt muutoksia puutarhuriopiskelijoiden ajattelussa. Nyt ollaan hyvin tietoisia ekologisuudesta. Vaikka palkka toki kiinnostaa vieläkin, se ei enää ole ensimmäinen kysymys, joka työnantajalle esitetään. Valintakriteereistä tärkeimmäksi on noussut työpaikan hyvä henki. Lindholmille helmikuinen päivä Saaren kartanossa on myös oiva paikka tavata muita alan tekijöitä – jo ennen varsinaisen kauden alkamista. Ja on kouluvierailussa vielä yksi etu: – Täällä kuulee alan uusista tuulista, koska täällähän se kaikki tieto on! Tulevaisuuden yhteistyökumppaneita Opiskelijoita ViherRekry palvelee, oli sitten haussa työssäoppimispaikka tai vain haistelemassa alan tuulia. Jo valmistumisensa kynnyksellä oleva Kirsi Seppälä ei enää tarvitse työssäoppimispaikkaa, sillä nämä jaksot ovat jo suoritettuina. ViherRekryssä tähtäin oli tulevaisuudessa: – Olen tutustumassa alan yrityksiin ja niissä toimiviin ihmisiin. Täällä pääsen esittämään tiukkoja kysymyksiä, muustakin kuin palkasta. Kävin myös esittäytymässä ja puhumassa yhdelle työnantajalle vaikka minulla onkin jo ensi kauden työpaikka tiedossa. Toisen vuoden opiskelija Niina Sihvola tuli hakemaan työssäoppimispaikkaa erityisviheralueiden tutkinnonosaa varten. Hän oli saanut jo etukäteen opettajalta vinkin mahdollisesta paikasta, jonka edustaja oli mukana tapahtumassa. – Tapaaminen oli antoisa. Päätyy se mihin tahansa lopputulokseen, se antoi minulle uutta tielläni puutarhuriksi. Koskaan ei tiedä, mihin elämä vie ja kenen kanssa tekee tulevaisuudessa yhteistyötä.

TIETOISKU Puiden leikkaamisen on aina oltava perusteltua Leikkaamisella pyritään parantamaan puun rakennetta ja nuorilla puilla leikkaaminen myös myötävaikuttaa latvuksen tuuheutumiseen. Sekä lehti- että havupuita voidaan leikata tarkoituksella myös muotoon. Liikennealueilla leikkuiden tärkeä tarkoitus on luoda ns. vapaata korkeutta, sillä puiden oksien alta pitää mahtua kulkemaan isoillakin ajoneuvoilla. teksti ja kuvat: TERHO MATTILA P uut eivät tarvitse kasvaakseen säännöllistä leikkaamista, mutta leikkaamalla saadaan muutettua puun rakennetta ihmisen näkökulmasta paremmaksi. On muistettava, että puiden leikkaaminen on tavallaan puun tietoista vahingoittamista – sen takia leikkaamisille on aina oltava perusteltu ja hyvä syy. Nuoresta puun taimesta kannattaa poistaa istuttamisen jälkeen mahdollinen kilpalatva ja runkoa päin kasvavat oksat. Kuivuneita, hankaavia tai katkenneita oksia voi poistaa aina tarpeen vaatiessa. Rakenneleikkuissa puiden rakennetta ohjataan leikkaamalla oksistoa mahdollisimman tasapainoiseksi. Nuori puu toimii aihiona, jota muokkaamalla saadaan rakenteeltaan kestävä ja terve, elinkaareltaan pitkäikäinen puu. Nuorilla puilla leikkuuhaava saa olla korkeintaan 1/3 rungon paksuudesta. Oksa poistetaan aina vahingoittamatta oksankaulusta ja nyrkkisääntönä leikkuussa pidetään sitä, että yli seitsemän sentin oksanhalkaisijaa ei leikata. Joskus on tarvetta tehdä hoitoleikkauksia myös isoille puistopuille. Toimenpiteitä ovat mm. latvuksen pienennys, latvustuennat, vaurioituneiden, kuivien ja hankaavien oksien poisto sekä oksakorkeuden nosto. Kiipeilytekniikka tai nostokorityöskentely ja leikkuuvälineiden turvallinen käyttö korkealla puussa edellyttävät puunhoitoalan koulutusta ja työkokemusta. Puita voidaan periaatteessa leikata lähes ympäri vuoden. On vain kaksi ajankohtaa, milloin leikkuuta on syytä välttää; keväällä silmujen turpoamisen aikana ja syksyllä tuleentumisen eli syysvärien aikoihin. Heti lehtien pudottua voi taas leikata turvallisesti. Myös kovien pakkasten aikana riskinä on puun solukon rikkoutuminen ja pakkasvauriot, etenkin aroilla taksoneilla. Puiden biologisen toiminnan kannalta paras leikkuuajankohta olisi kesällä heinä-elokuussa eli silloin, kun puun haavasolukon kasvu on kaikista voimakkainta. Silloin puu reagoi nopeasti leikkauspintoihin ja tukkii avoimet solukot nopeasti omilla kemiallisilla yhdisteillään. Käytännössä puita kuitenkin leikataan usein kevättalvella. Talvella maa kantaa paremmin työkoneita ja helpottaa siten työn suorittamista. Puita leikatessa on huomioitava myös työturvallisuus ja sääolosuhteet, jotta olosuhteista johtuvista syistä työn laadusta ja tavoitteista ei poikettaisi. Puiden leikkaamisessa tulisi aina käyttää laadukkaita, hyvin huollettuja ja teräviä välineitä. Näin vauriot puulle jäävät siistien leikkuupintojen ansiosta mahdollisimman vähäisiksi. VY-lehti julkaisee puiden hoitoon liittyviä tietoiskuja. Ennen leikkausta. Lisätietoja: VHT14 Kirjoittaja on hortonomi AMK ja Suomen Puunhoidon Yhdistys SPY ry:n jäsen. Jälkeen leikkauksen. VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 | 49

YHDISTYKSET SPY:n juhlaseminaarissa perehdyttiin puunhoidon globaaleihin haasteisiin teksti: SAMI KIEMA, kuvat: MARIKA PYLKKÄNEN Yhdistyksen 20. seminaariin oli saatu paikalle täysi sali puunhoidosta kiinnostuneita viheralan ammattilaisia. Juhlavuoden seminaarissa kuulimme aiheesta terveisiä niin kotimaastamme kuin Atlantin toiselta puolelta. Seminaarin pääluennoitsijana toimi ISA:n (International Society of Arboriculture) puheenjohtaja Michelle Mitchell. Paikkana toimi ensimmäistä kertaa Amiedun taitotalo Helsingissä. S eminaarin yhteydessä järjestettiin myös ammattinäyttely, jossa Husqvarna Oy ja Puunkaatopalvelu O&L Oy esittelivät tuotteitaan ja palveluitaan. Seminaarin jälkeen järjestettiin perinteinen todistustenjakotilaisuus Hyriasta valmistuneille arboristeille. Seminaaripäivän avasi yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Sami Kiema käymällä lyhyesti läpi yhdistyksen 20-vuotista taivalta. Yhdistyksen toiminnan kivijalaksi on muodostunut puunhoidon seminaari, mutta vuosien varrella perustaa on laajennettu: pelastuspäivät, kääpäretket, SM- kiipeilyt, miniseminaarit, jäsenposti & tiedote, nettisivut jne. ovat tulleet osaksi yhdistyksen vuosikiertoa. Yhteistyökuviot niin kansallisten kuin kansainvälistenkin järjestöjen EAC:n (European Arboricultural Council), ISA:n (International Society of Arboriculture) ja VYL:n (Viherympäristöliitto) kanssa ovat vakiintuneet. Kiema myös muistutti, että vaikka toimintaan pystytään osoittamaan varoja vuosi vuodelta enenevissä määrin, tukeutuu toiminta ensisijaisesti vapaaehtoisten panokseen. Puheenjohtaja kuuluttikin osallistumista toimintaan. Jokainen SPY:n jäsen on tärkeä, jäsenet tekevät yhdistyksen! Terveiset ison meren tuolta puolen; puunhoidon historiaa, tuholaisia & puiden riskiarviointia Seminaarin pääluennoitsija Michelle Mitchell toimii kaudella 2016– 2017 ISA:n hallituksen puheenjohtajana. Hän koulutukseltaan puutarhatalouden maisteri ja ISA:n sertifioima mestariarboristi. Michelle urakoi päivän aikana peräti kolme luentoa. Ensimmäisellä luennolla kuulimme puunhoidon historian pähkinänkuoressa. Vaikka puita onkin kasvatettu ja hoidettu jo antiikin ajoista, varhaisimmat tiedot puunhoidosta ovat peräisin Englannista. Yhdysvaltain moderni puunhoito katsotaan alkaneeksi, kun vuonna 1873 maahan saapunut englantilainen John Davey ja kirjoitti kirjan The Tree Doctor (”Puutohtori”) vuonna 1901. Puunhoidon syntyyn ja merkitykseen vaikutti osaltaan myös sähkön käytön yleistyminen. Huoltotöiden yhteydessä puiden leikkaamiseen alettiin kiinnittää huomiota. Vuosisadan vaihteessa perustettiin kolme puunhoitoyritystä: The Davey Company, F.A. Bartlett ja Asplundh. Nämä kaikki yritykset toimivat edelleen. Kansainvälinen puunhoidon yhdistys (ISA) perustettiin, koska oli syntynyt tarve tuottaa tieteellistä tietoa puunhoidosta. Vuonna 1924 Bartlett isännöi ensimmäistä Kansallista puukonferenssia (National Shade Tree Conference, NSTC) Stamfordissa, Connecticutissa. Vuonna 1926 Kansallinen puukonferenssi rekisteröitiin yhdistykseksi ja ISA sai alkunsa. Samana vuonna julkaisu Journal of Arboriculture alkoi ilmestyä ja Arborist News uudelleen. 50 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 Toisella luennolla saimme kuulla Pohjois-Amerikassa jylläävistä tuhohyönteisistä ja taudinaiheuttajat. Muun muassa Hollanninjalavataudilla ja jalavataudilla (Ophiostoma ulmi & O.novo-ulmi), versopoltteella (Phytophthora ramorum), saarnenjalosoukolla (Agrilus planipennis) ja aasianrunkojäärällä (Anoplophora glabripennis) on yksi yhteinen nimittäjä: ne kaikki ovat tuhonneet laajoja puupopulaatioita Yhdysvalloissa. Ne ovat vieraslajeja ja tuotu tietämättään Yhdysvaltoihin viime vuosisadan aikana, lukuun ottamatta versopoltetta, jonka alkuperä on edelleen tuntematon. Michelle kävi läpi liudan eri taudinaiheuttajia ja juttua olisi riittänyt varattua aikaa pidempäänkin. Vieraspatogeenien kohdalla ennakoivat toimenpiteet on todettu parhaaksi puolustukseksi Yhdysvalloissa. Huomiota herättävää meidän silmin on myös erittäin runsas kemikaalien käyttö. Pohjois-Amerikassa on tutkittu ja kokeiltu kemiallista torjuntamenetelmiä jo lähes 100 vuoden ajan. Kolmanneksi Michelle kertoi puiden riskiarvioinnin pätevöitymisohjelmasta (Tree Risk Assessment Qualification TRAQ). Sen myötä puunhoidon ammattilaiset voivat laajentaa tietämystään puiden riskiarvioinnin perusteista koulutuksen ja harjoittelun kautta. Kurssin sisältö perustuu ”Puiden riskiarvioinnin käsikirjaan” (Tree Risk Assessment Manual) ja se on jaettu osioihin. Kurssilla arboristit oppivat tunnistamaan ja arvioimaan puiden riskejä systemaattisesti. Hakijan on täytynyt ennen kurssille hakeutumistaan suorittaa joko ISA:n arboristin tai mestariarboristin pätevyys (ISA Certified Arborist, ISA Board Certified Master Arborist), eurooppalainen puunhoitotutkinto (European Tree Technician ETT/ European Tree Worker ETW) tai kansalliseen koulutusjärjestelmään kuuluva tutkinto puunhoidossa. TRAQ- koulutus koostuu kahden ja puolen päivän kurssista sekä tentistä. Kaikkien kurssien osallistujien odotetaan käyttäytyvän asiallisesti ja ammattimaisesti tai heidät voidaan heittää pihalle kurssilta. ISA painottaa kaikessa toiminnassaan korkean ammattietiikan mukaista toimintaa. Kaupunkipuiden lahottajien historiaa ja vuosien varrella opittua FT Tuomo Niemelä siirtyi eläkkeelle vuonna 2008 Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentin virasta, mutta jatkaa tutkijan työtään edelleen. Hän on pitänyt lahottajasienikursseja arboristiopiskelijoille Hyvinkäällä vuosina 2003–2013. Suomen kääpälajiston esittelevä kirja Käävät, puiden sienet, ilmestyi vuonna 2005 ja sitä laajempi Suomen käävät vuonna 2016. Käävät ovat se sieniryhmä, jossa on eniten eläviä puita lahottavia lajeja. Niemelä avasi luennollaan lahottajatietämyksen historiaa maassamme esimerkkitapausten kautta ja piti aivan oleellisena tekijänä tii-

Ennen varsinaisiin päivän luentoihin pääsemistä oli aika jakaa tunnustuksia. Kari Kallela palkittiin yhdistyksen kuksalla hänen alan koulutukseen antamansa panostuksen vuoksi. Kahdelle pitkäaikaisesti yhdistyksen asiaa sitkeästi eteenpäin vääntäneelle myönnettiin yhdistyksen vänkärit, tällä kertaa vuorossa olivat Tuomo Toura & Anu Riikonen. Yhdistys oli anonut menestyksekkäästi myös Puutarhaliiton kultaista ansiomerkkiä Satu Tegelille (2. oikealta) ja hänelle sen pääsi luovuttamaan liiton toimitusjohtaja Timo Taulavuori (oik.). Sami Kiema kuvassa toinen vasemmalta. vistä yhteistyötä Helsingin kaupungin kenttätyöntekijöiden kanssa. Niemelä totesi puistopuiden lahottajasienten tuntemuksen olevan Suomessa maailmanlaajuisestikin vertailtuna huipputasoa. Lahottajatietous ei ole jäänyt tutkijoiden julkaisuihin, vaan levinnyt kentälle ja käyttöön. Puiden turvallisuudesta vastuullinen arboristi voi nyt varmemmin tiedoin arvioida, mikä sieni on vaarallinen, mikä harmiton tai peräti uhanalainen ja suojelun tarpeessa. Eteläinen hyönteislajisto vyöryy Suomeen – tulokkaita ja vieraslajeja Filosofian maisteri, biologi ja perhostutkija Jaakko Kullberg työskentelee Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon museomestarina. Suurelle yleisölle hän on tullut tutuksi Suomen Luonnon ja YLE:n Luontoillan hyönteisasiantuntijana. Kullberg aloitti luentonsa viittaamalla kaikkia puhuttavaan ilmastonmuutokseen ja sen vaikutuksesta hyönteisten levinneisyyteen. Uusia lajeja leviää meillekin liukuhihnalla niin lämpenemisen kuin tehostuneen kaupan ja ihmisten liikkumisen myötä. Olemme toistaiseksi selvinneet vielä vähällä, mutta uusien lajien virta maahamme tuntuu jatkuvan tasaisen voimakkaana. Perhoset ovat parhaiten tunnettuna ja seuratuimpana ryhmänä hyvä indikaattori siinä, mitä on jo tapahtunut ja mitä on odotettavissa. Niiden kohdalla tapahtuneet muutokset ovat yleistettävissä muihinkin hyönteisiin. Viimeisen 25 vuoden aikana maamme perhoslajisto on kasvanut reilusti yli 10 prosenttia noin 2350:sta yli 2600 lajiin. Toistaiseksi mikään tulokaslajeista ei ole aiheuttanut sen suurempia tuhoja puuvartisille kasveille, mutta merkkejä aggressiivisemmastakin käytöksestä on jo havaittavissa. Esimerkeiksi Kullberg nosti lukemattomia lajeja, joista muun muassa havununna (Lymantria monacha) on muuttunut Lounais-Suomen tammialueen harvinaisuudesta maan eteläosien peruslajiksi. Samaan aikaan eteläisempi sukulaisensa lehtinunna (Lymantria dispar) on runsastunut voimakkaasti Baltiassa ja aiheuttanut paikoin ongelmia itäisessä Latviassa ja lajilla on todettu ensimmäinen paikallinen kanta jo meilläkin. Pahimpana uhkana Kullberg piti lajeja, jotka tuodaan vierailta mantereilta tai eristyneistä vuoristoista. Tällaisten lajien tuhoja on voinut seurata kauhulla Manner-Euroopan puolella ja ainoa lää- ke olisikin koko Euroopan kattava torjunta ja lainsäädäntö, yksikään maa ei pärjää tai voi päättää torjua yksin. Esimerkkinä Kullberg selvitti Balkanin endeemin kastanjamiinaajakoin (Cameraria ohridella) leviämisnopeutta. Etelämpänä se voi tuottaa useita sukupolvia vuodessa ja jokaisesta syntyneestä polvesta osa piiloutuu odottamaan talvehtimista - esimerkiksi rekkoihin tai laivoihin. Pitkäikäisenä lajina se löysi tiensä monille paikkakunnille kulkeutumalla liikenteen mukana ja laji levisi muutamassa vuodessa läpi koko Euroopan. Seminaaripäivä sujui kaikin puolin mukavasti ja juhlaa jatkettiin illalla pikkujouluissa perinteisesti keilaillen, tanssien & turisten aamutunneille asti! Kaikki päivän esitelmien materiaalit on luettavissa yhdistyksen kotisivuilla osoitteessa http://www.suomenpuunhoidonyhdistys.fi/seminaarit/. International Society of Arboriculture(ISA) ISA on kansainvälinen globaalilla tasolla toimiva puunhoitoalan järjestö. Tutkimuksen, teknologian ja koulutuksen avulla ISA edistää puiden ammattimaista hoitoa ja puiden tarjoamien moninaisten hyötyjen maailmanlaajuista tuntemista. Keskeinen tehtävä on tuottaa vertaisarvioitua tieteellistä tietoa rakennetun ympäristön puiden hoidosta. SPY liittyi ISA:n yhteisöjäseneksi 2011. ISA:ssa on paikallisosastoja ja yhteisöjäseniä seuraavasti: Aasia 8 kpl, Eurooppa 18 kpl, Pohjois-Amerikka 25 kpl ja muut 4 kpl. Jäseniä ISA:ssa on yhteensä 24000(sisältää eri jäsenyyskategoriat). http://www.isa-arbor.com/ http://www.treesaregood.org/ VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 | 51

KIRJAUUTUUDET Alkuvuosi on hyvää aikaa tarkistaa viherammattilaisen käsikirjasto ajan tasalle. Joko sinun kirjahyllystäsi löytyvät uudet RT-kortit ja rakennustöiden laadunvarmistuksen opas? Puutarhakulttuurista kiinnostuneen kirjahyllyn uudet tulokkaat ovat ehdottomasti tuorein suomalaisen modernin maisema-arkkitehtuurin käsikirja ”Unelma paremmasta maailmasta”, pihojen kautta kaupunkihistoriaan kurkistava ”Helsingin sisäpihat kertovat” sekä yhteisö- ja ympäristötaiteiden mahdollisuuksia käsittelevä ”Paikan tuntu”. Puiden elämästä kiinnostunut hankkii ”Latva pilviä piirtää” -kirjan ja kotipuutarhurien avuksi on tarjolla ”Nykyaikainen kaupunkipuutarha”. koonnut: HANNA TAJAKKA Nykyaikainen kaupunkipuutarha -kirjassa on hyödyllistä tietoa pihan perustamisesta, kasvivalinnoista ja rakenteista. Kirjan neuvoilla ja nikseillä vasta-alkajakin onnistuu. Oman lukunsa ovat saaneet pihan suunnittelu, nurmikot, puuvartiset kasvit, perennat, ryhmäkasvit, hyötykasvit ja astia- ja ruukkuviljely. Lisäksi kirja antaa vinkkejä kasvien hoitoon ja pihan eri rakenteiden toteutukseen. Monipuolinen ja yksityiskohtia täynnä oleva kuvitus houkuttelee selailemaan kirjaa. Tekijä Paula Ritanen-Närhi. Julkaisija Minerva Kustannus Oy 2016. 160 s. Myynti: Kirjakaupat ja Minerva Kustannus Oy:n verkkokauppa http:// kauppakv.fi/sis/minerva/. Hinta: 29,90 €. 52 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 Latva pilviä piirtää on tietokirja puusta, metsän perusyksiköstä. Metsä antaa ihmiselle lämpöä, ruokaa, suojaa ja mielen virkistystä. Jotta voisimme todella ymmärtää metsää, meidän on tiedettävä, mistä yksittäinen puu koostuu ja mitä tässä elävässä olennossa tapahtuu vuoden kierron ja vuosikymmenten aikana. Kirja avaa kiehtovasti puun moniulotteista anatomiaa. Samalla tarkentuu kuva niistä lukemattomista tavoista, joilla yksittäinen puu vaikuttaa ympäristöönsä. Havainnolliset kuvat ryydittävät mielenkiintoista tekstiä ja kirjan loppuun kootusta kirjaluettelosta löytyy vinkkejä syventävään materiaaliin eri aiheittain. Tekijä Seppo Vuokko. Julkaisija Maahenki Oy. 2016. 264 s. Myynti: Kirjakaupat ja Maahenki Oy:n verkkokauppa http://www. maahenki.fi/. Hinta: 48,00 €. Rakennustöiden laatu 2017 -kirja on tarkoitettu rakennustyömaan laadunvarmistukseen, tuotannonohjaukseen ja suunnitteluun. Siihen on koottu laajasti rakentamisen laatuun liittyvät lait, vaatimukset ja ohjeet Ratun menetelmäohjeista RYL-kirjoihin, laeista ja standardeista by- ja RIL-julkaisuihin. Näkökulma on vahvasti käytännön työssä. Kirjan sisältö on luokiteltu tuotantonimikkeittäin, mikä helpottaa asioiden löytämistä. Tärkeimmät tekniset laatuvaatimukset ovat kirjassa suorina lainauksina. Muu viitetieto on koottu laajaan kirjallisuusluetteloon. Kirja kuvaa toimintatapoja ja selkeyttää rakennustyön ja työmaiden tavoitteita. Sitä voi käyttää myös rakennussuunnittelussa, rakennuttamisessa ja koulutuksessa. Kirja on osa rakennusliikkeiden laadunvarmistuksen perus- ja viiteaineistoa. Se jakautuu kahteen osaan: laadun teoriaan ja tuotantonimikkeistön mukaan jäsenneltyihin ohjeisiin. Laadun teorian yhteydessä käydään läpi laatu ja sen johtaminen sekä yleisesti että rakennushankkeen kannalta. Työlajikohtaiset ohjesivut keskittyvät toteutuksen laatuun ennen työsuoritusta, työsuorituksen aikana ja sen jälkeen. Julkaisija Rakennustieto Oy. 2016. 352 s. Myynti: Rakennustieto Oy:n verkkokauppa www.rakennustietokauppa.fi. Hinta: 59,00 €.

Tekijät Katja Tikka, Leea Lappalainen ja Anu Järvinen. Julkaisija Minerva Kustannus Oy 2016. 169 s. Myynti: Kirjakaupat ja Minerva Kustannus Oy:n verkkokauppa http://kauppakv.fi/sis/minerva/. Hinta: 32,90 €. Paikan tuntu – kohtaamisia unohdetuissa tiloissa -taidekirja näyttää, kuinka hylätyistä paikoista ja joutomaasta tehdään taas näkyviä ja kulttuurisesti kiinnostavia kohteita. Teos vie lukijan matkalle tyhjiksi jääneisiin karhulinnoihin, vedenalaiseen konserttiin, sivuutetuille pihamaille ja majakkasaareen. Raumalle, Varkauteen, Helsinkiin, Ouluun ja Saarijärvelle kuljettavan kirjan keskeiset teemat ovat yhteisö- ja ympäristötaide, tekijyys, vaikuttaminen ja fyysisen tilan haltuunotto. Kirjaan on koostettu kertomuksia ja kuvia kolmen vuoden ajalta ympäri Suomen toteutetuista väliaikaisista ja osallistavista ympäristötaideteoksista ja kulttuuriteoista. Elämykselliset ja moniulotteiset teokset esittäytyvät kirjan sivuilla, ja taiteilijat kertovat tarinoita työstään, metodeistaan ja kohtaamisista matkan varrella. Kirja näyttää, miten ympäristöön voi vaikuttaa taiteen keinoin ja miten taiteilijan rooli on muuttunut ajan hengessä. Kirja pohjautuu Maaseudun Sivistysliiton Paikan tuntu – paikan identiteetti -tapahtumien ja -taidetekojen sarjaan vuosina 2013–2016. Toimittanut Antti Möller. Julkaisija Maaseudun Sivistysliitto ry 2016. 230 s. Myynti: Kirjakaupat ja Maahenki Oy:n verkkokauppa http://www. maahenki.fi. Hinta: 35,00 €. RT 98-11235 KH 91-00605 Infra 64-710164 Unelma paremmasta maailmasta on ensimmäinen suomalaisen modernin maisema-arkkitehtuurin historiaa kattavasti tarkasteleva teos. Kirja kuvaa, miten moderni ja modernisaatio näkyivät suomalaisessa puutarhataiteessa ja maisema-arkkitehtuurissa viime vuosisadan alkupuolelta aina 1970-luvulle asti. Kirja koostuu kahdestakymmenestä artikkelista, joiden kirjoittajat ovat tutkineet modernia maisemaa, lähihistorian puistoja, pihoja, kaupunkiviheralueita sekä niiden suunnittelijoita. Teosta kuvittavat alkuperäiset suunnitelmat sekä historialliset ja nykyvalokuvat. Mukana on myös aikalaisaineistoa, josta suuri osa on aiemmin julkaisematonta. Kirja on mainio kurkistus menneiden vuosikymmenten asumisympäristöihin. Toimittaneet Jyrki Sinkkilä, Julia Donner ja Meri Mannerla­ Magnusson. Julkaisija Aalto-yliopisto 2016. 286 s. Myynti: Kirjakaupat ja Aalto-yliopiston verkkokauppa https:// shop.aalto.fi/ ja Viherympäristöliitto ry:n verkkokauppa http://kauppa.vyl.fi/. Hinta: 45,00 €. OHJEET elokuu 2016 1 (12) korvaa RT 98-10986 PYSÄKÖINTIALUEET Tässä ohjeessa esitetään pysäköintialueiden suunnittelu- ja mitoitusnäkökohtia. SISÄLLYSLUETTELO 1 PYSÄKÖINTIALUEIDEN SUUNNITTELUN YLEISET PERIAATTEET 1.1 Autopaikkojen sijoittaminen ja lukumäärä 1.2 Tonteilla olevat pysäköintialueet 2 2.1 2.2 2.3 2.4 2.5 PYSÄKÖINTIALUEIDEN MITOITTAMINEN Henkilöautojen pysäköintialueet Istutusalueiden mitoitussuosituksia Liikkumisesteisille varatut autopaikat Kuorma- ja linja-autojen pysäköintialueet Moottoripyörien pysäköintialueet 3 3.1 3.2 3.3 3.4 3.5 PYSÄKÖINTIALUEEN RAKENTAMINEN JA VARUSTEET Päällysteet Autopaikan merkitseminen, liikennemerkit ja opasteet Istutukset Sähkövarusteet Valaistus 4 KIRJALLISUUTTA 1 PYSÄKÖINTIALUEIDEN SUUNNITTELUN YLEISET PERIAATTEET 1.1 Autopaikkojen sijoittaminen ja lukumäärä Autopaikkoja sijoitetaan • tonttialueelle, samalle tontille tai autopaikkojen korttelialueelle • autosuojiin, esimerkiksi kellarikerroksiin tai pysäköintilaitoksiin • katualueelle (pihakaduille, kadunvarsille). Rakennusten käyttötarkoitus, rakennukset ja ympäristö ovat perusteena autopaikkojen lukumäärälle ja tonttikohtaisille pysäköintijärjestelyille. Autopaikkojen lukumäärästä määrätään asemakaavassa. Pysäköintialuetta voidaan mahdollisuuksien mukaan käyttää eri aikoina eri toimintojen tarpeisiin, esimerkiksi työpaikkapysäköinti päivällä ja asukaspysäköinti illalla (vuoropysäköinti), kuva 1. PYSÄKÖINTIPAIKKOJEN VUOROKÄYTTÖ 400 350 PYSÄKÖIDYT AUTOT kpl Helsingin sisäpihat kertovat – Kaupunkihistoriaa ja nykypäivää pihan puolelta -kirja esittelee kiehtovia helsinkiläisiä sisäpihoja ja niiden historiaa sekä kronologisesti että asuinalueittain. Sekä historiallisin että uusin valokuvin kuvitettu kirja on elävä kurkistus kaupunkilaisten arkeen ennen ja nyt. Teos johtaa lukijan rautaporttien ja julkisivujen taakse, erilaisiin tunnelmiin ja menneiden vuosikymmenten tapahtumiin ydinkeskustassa, Töölössä, Kalliossa ja Puu-Käpylässä. Alun perin sisäpihat rakennettiin niin, että sinne mahtuivat niin puuceet, kanalat kuin keittiöpuutarhatkin. Vuosien mittaan pihoilla on ollut monia käyttötarkoituksia aina autoistumisen ajan asfalttipihoihin ja viherrakentamisen ajan kaupunkikeitaisiin asti. Pihapiirit ovat luoneet yhteisöjä, mutta myös saaneet todistaa yhteisöllisyyden katoamista. Sisäpihojen historia kertoo sosiaalisten rakenteiden ja kaupunkielämän muutoksesta, miniatyyrikoossa koko nuoren kansakunnan historiasta ASIAKAS 300 250 200 VAPAA YRITYS 150 100 50 ASUKAS 0 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 LASKENTA-AIKA Kuva 1. Vuorokäytössä asukkailta vapautuu päivällä autopaikkoja asiointi- ja työmatkapysäköintiiin (vuoropysäköintiä käytetään mm. Helsingin Länsi-Pasilassa). Pysäköintialueet RT 98-11235 -ohjeessa esitetään pysäköintialueiden suunnittelu- ja mitoitusnäkökohtia. Mukana on muun muassa henkilö-, kuorma- ja linja-autojen sekä moottoripyörien pysäköintialueiden, liikuntaesteisille varattujen autopaikkojen sekä istutusalueiden mitoitussuositukset. Lisäksi on annettu ohjeita pysäköintialueen rakentamiseen ja varusteisiin. Ohje on julkaistu myös KH- ja Infra-ohjeena numerolla KH 91-00605, Infra 64-710164. VL/1/elokuu 2016/Rakennustieto Oy © Rakennustietosäätiö RTS 2016 Julkaisija Rakennustieto Oy. 2016. 12 s. Myynti: Kirjakaupat ja Rakennustiedon verkkokirjakauppa www. rakennustietokauppa.fi. Hinta: 31,70 €. VIHERYMPÄRISTÖ 2/17 | 53

VYL Kohti Euroopan Vihervuotta TUNNUSTUKSIA Tavoite järjestää Euroopan Vihervuosi 2020 etenee. Euroopan viherrakentajien järjestö ELCA on tehnyt viralliset päätökset olla mukana ja tehdä tarvittavia koordinointitöitä. Viherympäristöliitto ry on sitoutunut avustamaan ELCA:aa teemavuoden taustatyössä. Suomen edustajat ovat epävirallisesti informoineet teemavuodesta muita eurooppalaisia viheralan keskusjärjestöjä. ELCA on virallisesti yhteydessä muihin eurooppalaisiin viheralan järjestöihin. Tavoitteena on lähettää teemavuosiehdotus Euroopan Komissiolle lähikuukausina. Seppo Närhi kävi maaliskuussa esittelemässä Suomen Vihervuosi-konseptia ja ehdotusta Euroopan Vihervuodesta Tallinnassa. Paikalla oli kuuntelemassa Viron ympäristöministeri Marko Pomerants. Yhteistyöterveisin Seppo Närhi VYL TOIMII Viherympäristöliiton puheenjohtaja Sirpa Pietikäinen vastaanotti Viherpäivien illallisella Puutarhaliiton kultaisen ansiomerkin. Kuva Seppo Närhi. FISE-pätevyydet Viherympäristöliitto ry:n viher- ja ympäristörakentamisen rakennuttajapätevyyttä valmistellut työryhmä on saanut esityksensä valmiiksi. Esityksen tueksi on saatu useita lausuntoja, muutama myös viheralan ulkopuolelta. FISE Oy:n hallitus päättää asiasta. Viher- ja ympäristörakennuttajan pätevyyden lisäksi on erikseen työryhmä, joka valmistelee ”pihasuunnittelijan” (työnimi) pätevyysesitystä. KESY etenee Kestävän ympäristörakentamisen –hankkeen toimintamallit valmistuvat toukokuun loppuun mennessä. Tämän jälkeen työstetään viher- ja ympäristörakentamisen hankkeiden tilaajien, suunnittelijoiden, rakentajien ja ylläpitäjien käyttöön toimintaohjeita (hankintaohjeet yms), tsekkauslistoja ja lomakkeita. Osittain tästä osuudesta neuvotellaan Rakennustieto Oy:n kanssa työtehtävien jaosta. Rinnan tämän kanssa tehdään viestintäsuunnitelmaa sekä koulutus- ja jatko-lisäkoulutusohjelmaa. Lisäksi valmistellaan tarpeita tehdä esityksiä ja korjauksia nykyiseen lainsäädäntöön ja ohjeistuksiin. Puutarhaliiton toimitusjohtaja Timo Taulavuori (oik.) luovutti Puutarhaliiton kultaiset ansiomerkit Eeva Blombergille ja Marko Pirttijärvelle. Kuva SN. Kaisu Avotie TVY:n kunniapuheenjohtajaksi Taimistoviljelijät ry on vuosikokouksessaan 10.3.2017 päättänyt kutsua yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi Saarioisten Taimistot Oy:n toimitusjohtaja, puutarhaneuvos Kaisu Avotien. Kaisu Avotie on kehittänyt omistamastaan Saarioisten Taimistot Oy:stä nykyaikaisen ja tehokkaan taimitarhayrityksen, jonka merkitys Suomen taimimarkkinoilla on huomattava. Erityisen ansiokasta Kaisu Avotien panos on ollut alan järjestötoiminnan monipuolisissa tehtävissä, missä hän on tuonut esiin taimitarhatuotannon keskeisen roolin suomalaisen puutarha- ja viheralan kehittämisessä ja puutarhakulttuurin edistämisessä. Kaisu Avotie on yritystoimintaan liittyvien työtehtäviensä lisäksi ollut aktiivinen monissa järjestötehtävissä. Hän on keskeinen vaikuttaja Taimistoviljelijät ry:ssä, jonka puheenjohtajana hän on ollut vuosina 1992-1994 ja 2003-2013. Taimistoviljelijöiden hallituksen jäsen hän on ollut vuosina 1989-1992, 1996-1999 ja 2014-2015. Puutarhaliiton hallituksen jäsen hän on ollut vuosina 19912000 sekä 2005-2015. Kuva Jyri Uimonen. Lisää Viherympäristöliitosta internetissä: www.vyl.fi Toimisto: Viherympäristöliitto ry, Viljatie 4 C, 00700 HELSINKI puh. 09-584 166, info@vyl.fi Seppo Närhi, pääsihteeri, Viherympäristöliiton yleiset asiat ja Viherympäristölehti, 0400 419085, 54 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/17 seppo.narhi@vyl.fi Aino Arjas, järjestösihteeri, aino.arjas@vyl.fi, 09-5841 6512, 050 331 1976. Tiia Naskali, projektiassistentti, tiia.naskali@vyl.fi, 09 5841 6518, 050 438 1860. Jyri Uimonen Viherriski2, vihervalvoja-asiat, jyri. uimonen@puutarhaliitto.fi, 09-584166.

VARASTONTYHJENNYS! Huhtikuussa runsaasti kirjoja alennettuun hintaan - mm. nämä ja paljon muita! -60 % ALE HIN NNUK LOP NAT V SET J VAR PUUN OIMA OPA AST TAI SSA 80 % H OA N RII IIN K UHTIK TTÄ A Ä. UAN UUN KU IN 29,40 € (42 €) 20 € (45 €) 7,80 € (39 €) 39,95 € (47 €) 16 € (40 €) 10 € (34 €) 12,20 € (61 €) 12 € (44 €) 12 € (42,40 €) 9,99 € (37 €) 25 € (42,40 €) Tilaukset: kauppa.vyl.fi, info@vyl.fi

Kotipolku Tukenasi rakentamisen polulla Kotipolku on rakentamisen verkkopalvelu, josta rakentaja löytää parhaat ideat ja vinkit erilaisten betoni- ja kivituotteiden käyttöön eri rakennusvaiheissa. Tutustu jo tänään! Ideoita ja unelmia Ostokset kätevästi verkosta Tolkkua tuotevalintaan Apua suunnitteluun Käyttövinkit