SOTAINVALIDI 2 / 2017 KRIGSINVALIDEN Sotainvalidien Veljesliiton äänenkannattaja Veljesliiton esitys: Kaikille sotainvalideille pääsy veljeskoteihin Edunvalvonta Sivu 8 Iloinen mieli on säilynyt läpi elämän Elämä on antanut aihetta runoihin ja lauluihin Lempi Ruuskaselle. Sivut 12–13 Liikunta kannattaa aina! Pienikin liike tekee ihmiselle hyvää, sillä meidät on luotu liikkumaan. Sivut 18–19 Kenttäpostia sota-aikana Sivut 38–39 Ilo olla mukana! Vapaaehtoiset tukijäsenet tekevät arvokasta työtä antaessaan aikaansa sotainvalideille, puolisoille ja leskille. Lue Arjan ja Reinon ystävyydestä Sivut 42–43 Sotainvalidit edellä käyden – vammoista huolimatta.

2 Sisällys SOTAINVALIDI 2 / 2017 Tässä numerossa Ajankohtaista 4 Ruotsalaisten vapaaehtoisten juhla Tukholmassa 5 Vevan kannanotto: Kansallinen veteraanipäivä on säilytettävä ennallaan Sivu 6 Ritari Tuomas Gerdt täyttää 95 vuotta Tervetuloa liittokokouskaupunkiin! Taiteilija Aira Samulin täytti 90 vuotta 7 Sotiemme veteraanit -keräyksen tuotto parani 10–11 Edunvalvonta 8 Lakimies: Veljesliitto esittää kaikille sotainvalideille pääsyä veljeskoteihin 9 Kela: Eläkkeensaajan asumistuen muutokset 10–11 Tervetuloa liittokokouskaupunkiin, Helsinkiin! 12–13 Lempi Ruuskanen nappasi kitaran kainaloon ja piti hymyn sydämessään vaikeinakin aikoina TEEMA: Kansallinen veteraanipäivä Sivut 12–13 Sotainvalidin leski Lempi Ruuskanen kertoi värikkäästä elämästään. 13–16 Sotainvalidien ajatuksia Kansallisen veteraanipäivän tulevaisuudesta 17 Veteraanipäivän synnystä ja tulevaisuudesta Hyvinvointi 18–19 Ihminen on luotu liikkumaan 19 Heelmä Hakanen on ollut tyytyväinen saamaansa kuntoutukseen 20 Avustajatoiminta: työn ohella avustaja suorittaa opintoja Sivut 21 Perinnejärjestön vuosikokous Kansallista veteraanipäivää on vietetty vuodesta 1987 lähiten. 22–38 Piirit toimivat 38–39 Kenttäpostia Hengellinen 40–41 Elämän sana: Läntinen rajamme Suomen historiassa Kiitos isänmaasta 42–43 Tukijäsen Arja Hinkkanen tekee arvokasta työtä vapaaehtoisena tukijäsenenä 44–45 Esittelyssä veljeskodit 46–49 Krigsinvaliden 50–51 Lenita Airiston elämäkerta on omistettu Suomea puolustaneille miehille ja naisille 52 Veljeä ei jätetä: Vaasassa iloittiin piirin tekemästä vierailusta 53 Krypto ja sudoku 54–55 Kirjaesittelyt Kannen kuva: Johannes Wiehn Sivut 50–51 Lenita Airisto voitti sotainvalidien kauneuskilpailun vuonna 1954. 14–17

Pääkirjoitus 3 Liiton puheenjohtaja vaihtuu kesäkuussa sihteerinä ovat antaneet ainutlaatuisen mahdollisuuden tehdä työtä sodissamme 1939– 1945 vammautuneiden sotainvalidien ja myös heidän puolisoidensa ja leskiensä hyväksi. Kiitän aktiivisia toimijoita kaikesta siitä tuesta, jota olen teiltä vuosikymmenten mittaan saanut. l Sotainvalidien Veljesliiton 65. varsinainen liittokokous pidetään kesäkuun 6. päivänä Helsingissä. Kokouksen asialistalla on liiton sääntöjen mukaisesti muun muassa liiton puheenjohtajan valinta. Olen jo viime lokakuussa ilmoittanut liittovaltuuston kokouksessa, että en jatkossa enää ole ehdolla liiton puheenjohtajan tehtävään. Kahdeksan taakse jäänyttä vuotta puheenjohtajana ja niitä edeltäneet 23 vuotta liiton pää- Ennen Veljesliittoon tuloani oli työurani sotainvalidien parissa alkanut nuorena ”juristinplanttuna” vuonna 1971. Pääsin silloin ylimääräisen korvauslakimiehen määräaikaiseksi sijaiseksi valtion tapaturmaviraston sotainvalidien korvausasioita käsittelevälle osastolle. Tapaturmavirastosta siirryin Sotainvalidien Veljesliiton palvelukseen vuonna 1986. Kiitän liittovaltuuston, hallituksen, keskustoimiston ja jäsenyhdistysten aktiivisia toimijoita kaikesta siitä tuesta, jota olen teiltä vuosikymmenten mittaan saanut. Kiitokseni kohdistan myös päättäjille ja yhteistyökumppaneille valtion hallinnossa, puolustusvoimissa, veteraani- ja muissa järjestöissä sekä monissa sotainvalideille tärkeissä organisaatioissa. Liiton hallituksen jäsen, oikeustieteen kandidaatti Marja-Liisa (Malla) Taipale on perusteellisen harkinnan tuloksena vastannut olevansa valmis asettumaan ehdolle liiton puheenjohtajaksi, kun asiaa oli häneltä kysytty. Marja-Liisa Taipaleella on takanaan pitkä, ansiokas virkamiesura Valtiokonttorissa. Siellä hän toimi viimeksi ennen eläkkeelle siirtymistään mm. sotainvalidi- ja veteraaniasioista vastaavana yksikönjohtajana. Hän on myös tehnyt paljon yhteistyötä sotainvalidien veljeskotien kanssa Valtiokonttoriuransa aikana jatkaen sitä edelleen Veljesliiton nimeämänä edustajana Hoito- ja kuntoutuslaitosten liiton eli Hokuli ry:n hallituksen jäsenenä. Hänen kokemuksensa, osaamisensa ja johtamistaitonsa sekä erinomaiset yhteytensä moniin sotainvalideille tärkeisiin tahoihin takaisivat sen, että Veljesliiton johto olisi osaavissa käsissä. Veljesliiton seitsemännen puheenjohtajan valinta on luonnollisesti täysin liittokokouksen päätettävä asia. l Juhani Saari Sotainvalidien Veljesliiton puheenjohtaja 6.6.2017 saakka. Alakerta Tällä palstalla harrastetaan sotainvalidityöhön liittyvää kevyttä, mielellään huumoria sisältävää muistelua. Vielä atk:sta ei myöskään saa olla itsetarkoitus! • Perustavoitteena on työn helpottaminen – rutiinien poistaminen, jotta jää aikaa tehdä olennaisinta. • Atk antaa toimihenkilöille mahdollisuuden paneutua paremmin jäsenten asioihin – huolehtia vanhuudenturvasta. Töiden helpottuminen ei riitä perusteeksi, vaan on kyettävä osoittamaan, mihin vapautunutta aikaa voidaan käyttää! • Ei turhaan! Miksi tehdä koneella sitä, minkä käsin tekee nopeammin?” Paljon on muutamassa vuosikymmenessä ehtinyt tapahtua ja muutosvastarinta tietojenkäsittelyyn pääosin poistunut. l Juuri eläkkeelle jäänyt Pohjois-Savon piirin toiminnanjohtaja Juha Siivola toi minulle muistoksi vanhan dokumentin: Atk:n käyttö piireissä ja osastoissa. Olin näköjään pitänyt sen aiheisen alustuksen Kaupunkiosastojen neuvottelupäivillä lokakuussa 1990. Omat ajatukseni 27 vuotta sitten yllätti nyt minut. Alustuksessa kerrotaan, mitä kentällä tietokoneella voisi tehdä ja minkälainen laitekokoonpano kannattaisi hankkia. Esityksen tavoitteista löytyy kuitenkin varsinaisia helmiä: • ”Motto: Automaattinen tietojenkäsittely ei ole tänä päivänä enää ylellisyyttä, mutta se Töiden helpottuminen ei riitä perusteeksi, vaan on kyettävä osoittamaan, mihin vapautunutta aikaa voidaan käyttää! Liiton jäsenluettelo eli Sotainvalidi-lehden rekisteri oli aikoinaan ulkopuolisen firman hoidossa. Kun myös keskustoimistoon hankittiin 1990-luvulla tietokoneet, rekisterin ylläpito siirrettiin omalle koneelle. Vuosittaiset tarkastuslistat tulosti edelleen ulkopuolinen firma samoin kuin osastoille lähetettävät osoite- tarrat kolmena kappaleena. Veloitus näistä oli mielestäni kohtuuttoman iso. Tein 2000-luvun alussa liitolle tarjouksen, että hoitaisin nämä hommat Porissa omilla laitteillani kolmasosahinnalla entiseen verrattuna. Ei muuta kuin töihin. Tarkastuslistojen tulostamiseen meni laatikollinen (5 riisiä) kopiopaperia. Vielä isompi työ oli osoitetarrojen tulostus. Lähes 100 000 tarran tulostus vei aikaa. Tein tuolloin töitä pääosin etätyönä kotona ja tulostin tarroja muiden töiden ohessa. Aina kun printteri pysähtyi, lisäsin siihen uuden nipun tarra-arkkeja. Kerran pieni laser-printteri ei enää lähtenytkään uudelleen käyntiin. Vein sen korjaamolle, jossa todettiin sen sananmukaisesti sulaneen sisäkaluiltaan korjauskelvottomaksi. Oli pakko ostaa isompi printteri, jonka sitten vuonna 2007 toin mukanani keskustoimistolle iloksi kirjanpitäjälle, joka sai jatkossa tulostaa osoitetarroja. Vuonna 1990 totesin, että ”muutosvastarinta on kuitenkin yleensä tunteenomaista eikä perustu tietoon tai kokemukseen”. Muutosvastarinta on vuosien kuluessa kadonnut. Jos nyt sähköt menee poikki ja päätteet ovat pimeinä, ei töistä tule mitään. l Markku Honkasalo pääsihteeri

4 Ajankohtaista Veteraaniliittojen kannanotto Kansallisen veteraanipäivän puolesta Ruotsalaisten vapaaehtoisten juhla Tukholmassa l Veteraaniliittojen valtuuskunta toimitti Valtioneuvoston kanslialle 29.3. seuraavan kannanoton Kansallisen veteraanipäivän puolesta. Maamme veteraanijärjestöt ovat huolestuneina seuranneet Kansallisen veteraanipäivän, virallisen liputuspäivän viettämisen uudistamissuunnitelmien etenemistä. Juhla­päivän luonnetta ollaan oleellisesti muuttamassa. Veteraanijärjestöjen edustajia ei ole kelpuutettu pyynnöstä huolimatta asiaa valmistelleen Uudistamistyöryhmän jäseniksi eikä niiden yksimielisiä kannanottaja ole otettu suunnitelmissa huomioon. Sotiemme veteraanien näke­mykset eivät ole tulleet esille. Veteraanijärjestöjen mielestä juhlapäivän nimi tulee pitää ennallaan ”Kansallisena veteraanipäivänä”. Se on perustamisensa jälkeen noussut viiden arvostetuimman suomalaisen juhlapäivän joukkoon. Kansallisen veteraanipäivän tulee jatkossakin olla nimenomaan sotiemme veteraaneille omistettu, sotien päättymisen ja rauhan alkamisen juhlapäivä. Sitä ei pidä yrittää korvata ”kansallisen yhtenäisyyden päivällä” tai yhdistää muuhun tapahtumaan. Veteraanipäivän vietto on kolmenkymmenen vuoden kuluessa muodostunut koko kansan yhteiseksi juhlapäiväksi. Tulevaisuudessa juhlapäivän viettämisen tapaa on aihetta kehittää, mutta muuttamista ei tule kiirehtiä. Keskuudessamme vielä elävää noin 17 000 vete­raania ei pidä unohtaa. Tärkeä osa veteraanipäivän viettämisessä ovat alusta lähtien olleet maakunnalliset ja paikalliset juhlat, joihin esimerkiksi viime vuonna osallistui lähes 30 000 suomalaista. Alueelliset juhlat ovat pitkä perinne, joka tulee jatkumaan. Veteraanipäivää vietetään Valtioneuvoston vuonna 1988 tekemän päätöksen mukaisesti. Toivomme, että luotu arvokas tapa säilyy. Vaikka sotiemme veteraanien joukko vähenee, heidän perinteensä on pidettävä kansalaisten tietoisuudessa. Lue lisää veteraanipäivästä tämän lehden sivuilta 14–17. l Arvovaltaiset vieraat laskivat Tukholman Suomi-puistossa seppeleen Suomi-monumentille. Kuva: Suomen Tukholman-suur­lähetystö l Svenska Finlandsfrivilligas Minnes­ föreningen järjesti Tukholmassa talvisodan päättymisen kunniaksi 13.3. juhlatilaisuuden, johon osallistuivat muun muassa tasavallan presidentti Sauli Niinistö sekä kruununprinsessa Victoria ja prinssi Carl Philip. Paikalla olivat myös Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist ja Suomen suurlähettiläs Matti Anttonen. Juhlallisuuksiin oli kutsuttu myös talvi- ja jatkosodassa palvelleita vapaaehtoisia sekä muita veteraaneja ja veteraanijärjestöjen edustajia. Sotainvalidien Veljesliittoa tilaisuudessa edusti sotainvalidi Lars Löflund, joka toimi jatkosodassa ruotsalaisten vapaaehtoisten joukkojen yhdysmiehenä. Talvisodassa taisteli yli 8 000 ja jatkosodassa noin 1 700 vapaaehtoista ruotsalaissotilasta. Lue lisää Ruotsin piirin sivulta 37. l Juhlatilaisuus järjestettiin Suomen suur­lähetystössä. Kuva: Suomen Tukholman-suurlähetystö Sotasokeat ry:n vuosikokous l Sotasokeat ry:n vuosikokous pidettiin Helsingissä 18.3.2017 ravintola Tekniskan tiloissa. Puheenjohtaja toivotti lämpimästi läsnäolijat tervetulleiksi yhdistyksen 76. vuosikokoukseen ja totesi samalla, että viime toimikaudella pystyimme tukijoidemme avulla tukemaan jäseniämme ja heidän puolisoitaan sekä poismenneiden puolisoita asumiskustannuksissa ja kuntoutuksessa. Kokouksen sihteeri ilmoitti viime vuosikokouksen jälkeen poisnukkuneet, puolisot ja lesket. Vainajien muistoa kunnioitettiin hetken hiljaisuudella, jonka jälkeen laulettiin yhteisesti Tule kanssamme herra Jeesus -virsi. Sotainvalidien Veljesliiton hallituksen ja keskustoimiston tervehdyksen esitti puheenjohtaja Juhani Saari. Kokouksessa käsiteltiin yhdistyksen sääntömääräiset asiat, luettiin edellisen vuoden toimintakertomus ja tilit, jotka myös hyväksyttiin ja vahvistettiin. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti edelleen Teuvo Ljungberg. Hallituksen jäseniksi valittiin uudelleen Pauli Ellisaari Hämeenlinnasta, Keijo Miettinen Lahdesta ja Ritva-Liisa Paananen Helsingistä sekä varajäseneksi Aatu Moilanen Helsingistä. Hallitus valitsi keskuudestaan varapuheenjohtajaksi Ritva-Liisa Paanasen. Sotainvalidien Veljesliiton liittokokoukseen Helsinkiin 6.6.2017 valittiin edustajaksi Teuvo Ljungberg ja varal- le Aatu Moilanen. Vuosikokouksessa esitettiin, että Sotainvalidien Veljesliiton liittovaltuustoon valittaisiin varsinaiseksi edustajaksi Teuvo Ljungberg ja ensimmäiseksi varamieheksi Aatu Moilanen ja toiseksi varamieheksi Markku Palokangas. Toiminnantarkastajiksi valittiin edelleen Arto Salminen ja Kari Ruohomaa sekä varalle Teppo Aarnio ja Eero Rauhamaa. Vuosikokouksessa luettiin ja hyväksyttiin toimintasuunnitelma ja talousarvio kuluvalle vuodelle. Kokous päättyi perinteisesti yhteisesti laulettuun Sillanpään marssilauluun. l Ritva-Liisa Paananen

Ajankohtaista 5 Jyväskylän Sairaskoti muisti 100-vuotiaitaan l Sotainvalidien Sairaskoti Jyväskylässä juhlisti 100 vuotta täyttäviä asiakkaitaan torstaina 23. maaliskuuta. Suomen 100-vuotisjuhlan teemaan liittyneeseen tilaisuuteen kutsuttiin yhteensä seitsemän Sairaskodin asiakasta, jotka ovat syntyneet vuonna 1917. Paikalla juhlimassa olivat Toivo Mehto, Helena Era, Elli Pöyhönen, Sylvi Saukko, Erkki Pitkänen ja Pentti Korvenpää. Sotainvalidi Martti Puranen oli estynyt saapumasta. Yhteensä juhlaan osallistui yli 70 henkeä. Juhla oli arvokas ja lämminhenkinen. Tilaisuuden musiikista vastasivat Viivi Porkka ja Nea Lilja sekä Konneveden reserviläisten kuoro johtajanaan Ulla Mehto-Hämäläinen. Sairaskoti lahjoitti jokaiselle 100 vuotta täyttävälle kutsutulle lämpimän fleecetakin Suomi 100sekä Sairaskodin logoilla. Lisäksi juhlassa muistettiin Sairaskodin ammattitaitoista henkilökuntaa. Sosiaalityöntekijä Päivi Mäkinen palkittiin Sotainvalidien Veljesliiton suurella ansiomerkillä. Lisäksi Sotainvalidien Veljesliiton kultaisella ansiomerkillä palkittiin kuusi työntekijää ja hopeisella 27 työntekijää. Sairaskodin johtajaylilääkäri Jouni Kaleva palautti juhlaväelle mieleen sen, kuinka kunnioitettavan ja arvokkaan iän saavuttaneet kutsuvieraat ovat nähneet Suomen itsenäistymisen ajan alusta asti. Sairaskoti on ollut heille monelle mieluisa ja turvallinen kuntoutusja hoitopaikka. Sairaskodin henkilökunta sai myös kiitosta osaavasta ja arvokkaasta työstään sotainvalidien sekä muun vanhusväen hoitamisessa. l Jarmo Porkka, palveluneuvoja 100-vuotisjuhlan kutsuvieraina 1917 syntyneitä. Vasemmalta Sylvi Saukko, Toivo Mehto, Pentti Korvenpää, Erkki Pitkänen ja Elli Pöyhönen. Kuvasta puuttuu Helena Era sekä Martti Puranen. Sairaskodin henkilökuntaa palkittiin Sotainvalidien Veljesliiton hopeisilla ja kultaisilla ansiomerkeillä. Veteraaniliittojen valtuus­kunta kiitti Elli Aaltosta l Veteraaniliittojen valtuuskunnan edustajat Sotainvalidien Veljesliiton puheenjohtaja Juhani Saari, Sotaveteraaniliiton varapuheenjohtaja Pertti Suominen ja Rintamaveteraaniliiton puheenjohtaja Matti Louekoski kävivät 3.4. luovuttamassa Kansaneläkelaitoksen pääjohtajaksi siirtyneelle Elli Aaltoselle VEVA:n teräslautasen. Huomionosoitus annettiin Aaltoselle kiitoksena muun muassa Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtajana ja Rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnan puheenjohtajana veteraanien hyväksi tehdystä työstä. Kuva: Kela / Saara Salonen l Viimeinen virkistys- ja kuntoutusmatka Viron Kuressaareen l Aivoinvalidien ja Helsingin sotainvali­ dien yhteinen ja viimeinen kuntoutus- ja virkistysmatka Viron Kuressaareen järjestetään 23.–30.7. Matkan hinta on 550 €, josta yhdistys korvaa 250 € kustakin sotainvalidista saattajineen. Sotainvalidien puolisot ja lesket yksinään voivat osallistua matkalle samoin eduin. Omaiset ja tuttavat ovat tervetulleita mukaan täysin maksavina. Tavaroiden kuormaus VL-matkojen bussiin Helsingin Länsisatamassa Terminaali 2:n edessä 23.7 klo 7.20–7.30. Eckerö Linen laivamme m/s Finlandia lähtee klo 8.30 ja on perillä Tallinassa kello 12. Sieltä matka jatkuu välittömästi VL-matkojen bussilla kohti Kuressaarta. Perillä luvassa illallinen sekä lääkärintarkastuksia. Kuressaaressa ohjelmassa on hoitojen lisäksi kalastusta ja kiertoajeluja. Paluumatkalla varaamme aikaa Tallinnassa vietettäväksi. Paluu- laiva Helsinkiin lähtee Tallinnasta A-terminaalista ja laivalla on oltava kello 17.30. Helsinkiin saavumme n. kello 21. Ilmoittautuminen matkalle maksamalla 300 € / lähtijä Helsingin piirin tilille FI83 1009 3000 2172 76 sekä puhelimitse toiminnanjohtaja Terhi Sileniukselle p. 09 478 50243 tai 050 583 4654. Ilmoittautuminen päättyy juhannukseen mennessä. l

6 Ajankohtaista Onnittelemme Ritari Tuomas Gerdt 95 vuotta l Mannerheim-ristin ritari nro 95 Tuomas Gerdt täyttää 95 vuotta 28. toukokuuta. Hän syntyi Heinävedellä ja vietti nuoruutensa Rantasalmella, missä palveli 17-vuotiaana suojeluskuntalaisena talvisodan aikana vartiointitehtävissä ja Karjalan evakkojen auttamistyössä. Jatkosodassa hän toimi taistelulähettinä ja ryhmänjohtajana, sekä RUK:n kurssin 57 käytyään joukkueenjohtajana. Sodan jälkeen hän yleni reservissä kapteeniksi. 8.9.1942 tapahtuneeseen ritarinimitykseen johtaneet tekonsa Tuomas Gerdt teki 21-vuotiaana alikersanttina. Komppanianpäällikkönsä taistelulähettinä hän itsenäisellä toiminnallaan mm. pelasti vihollisen yllättämän komppanian suurilta tappioilta onnistuessaan äärimmäisen vaativissa olosuhteissa hakemaan oman tykistön apua. Maininnan saa nimitysperusteissa myös se, että hän erittäin ankaran vihollistulen alla kantoi kuolettavasti haavoittuneen komppanianpäällikkö Caj Tofferin suojaan tämän haavoittumispaikalta. Tämä oli sodan inhimillistä sankaruutta. Kolme haavoittumista Tuomas Gerdt haavoittui jatkosodassa kolme kertaa. Päähän kohdistuneen haavoittumisen seurauksena hänen kuulonsa vaurioitui. Tämä on ollut hänen varttuneiden vuosiensa suurin terveyshaitta. Ritariristinsä hän vastaanotti Tilkan sotasairaalassa ollessaan toipumassa heinäkuun 1942 haavoittumisestaan. Aseitten vaiettua syyskuussa 1944 määrättiin 22-vuotias vänrikki Tuomas Gerdt johta- maan polkupyöräosastoa, joka kylä kerrallaan luovutti koskaan valloittamatonta Kannaksen aluetta äskettäiselle vihollismaalle. Tämä oli yksi hänen traumaattisimmista sotakokemuksistaan. Sodan jälkeisen siviilityönsä Tuomas Gerdt suoritti metsäteollisuuden palveluksessa, viime vaiheessa Kaukas Oy:n metsähallinnon konttoripäällikkönä. On syytä mainita, että hänen johdollaan metsäosasto siirtyi perinteisestä käteispohjaisesta palkanmaksusta tieto­ koneaikaan. Aktiivinen säätiön työssä Mannerheim-ristin ritarien säätiön työssä Tuomas Gerdt on toiminut aktiivisesti vuodesta 1954, säätiön perustamisesta lähtien. Vuodesta 1998 vuoden 2017 tammikuuhun hän toimi säätiön hallituksen puheenjohtajana. Hän halusi siirtää puheenjohtajuuden nuorempiin käsiin, mutta jatkaa edelleen hallituksen varapuheenjohtajana. Tuomas Gerdt oli pitkään aktiivinen kansainvälisen tason reserviläisurheilija. Hänet on kutsuttu monien veteraani- ja reserviläisjärjestöjen kunniajäseneksi. Painokkaita veteraanin näkemyksiään hän on kertonut lukuisissa julkisissa esiintymisissään, kohderyhmänä usein varusmiehet tai koululaiset. Hänen esiintymisensä on aina kiihkotonta eikä hän ole koskaan korostanut omia saavutuksiaan. Mottonaan hän on pitänyt sodanaikaisen rykmentinkomentajansa Adolf Ehrnroothin ohjetta: ”Kertokaa, mutta älkää kehuko.” Kunniakkaan maanpuolustajaryhmänsä viimeinen edustaja ansaitsee kaikkien suomalaisten kiitolliset onnittelut. l Teksti: Heikki Lehtonen Kuva: Arto Kokko Onnittelemme Aira Samulin 90 vuotta l Kaikkien tuntema ikinuori taiteilija ja yrittäjä Aira Suvio-Samulin täytti 27.2. 90 vuotta. Sotainvalidien Veljesliiton ja Veteraanivastuu ry:n edustajat olivat saaneet kutsun tulla ensimmäisinä ulkopuolisina vieraina häntä onnittelemaan. Onnitteluja Aira otti vastaan kotonaan Helsingin Bulevardin asunnossaan kahtena päivänä, mutta järjesti jo edellisen viikon perjantaina vauhdikkaan diskoillan Bottalla. – Kun täyttää 90 vuotta, voi sitä hyvin juhlia vaikka koko vuoden, hän iloisena totesi. Aira koki jo 12-vuotiaana ensi kertaa sodan tuhot, kun perhe joutui talvisodan alkaessa lähtemään evakkoon Hyrsylän mutkan kodistaan. Rajavartiotehtävissä palvelleen isänsä Victor Suvion hän menetti jatkosodan alkuvaiheessa. Isän veli Sten Suvio, joka oli voittanut nyrkkeilyssä kultamitalin Berliinin olympialaisissa 1936, haavoittui jatkosodassa ja oli Veljesliiton Helsingin osaston aktiivinen jäsen. Sotainvalideille ja veteraaneillekin on vuosien mittaan tullut monipuolisena retkikohteena tutuksi Aira Samulinin Nummelle rakennuttama karjalaistyylinen talo Hyrsylän Mutka, jonka pihalle on pystytetty Victor ja Sten Suvion muistopatsaat. Aira on yhdessä Pirkko Lahden kanssa vuosien mittaan kiertänyt ikäihmisiä viihdyttämässä, tanssittamassa ja liikkumiseen kannustamassa hoitopaikoissa, palvelutaloissa ja myös sotainvalidien sairas- ja veljeskodeissa. l Juhani Saari

Ajankohtaista Sotiemme Veteraanit -keräyksen tulos 2016 parani LIITTOKOKOUSKUTSU Sotainvalidien Veljesliiton jäsenyhdistykset sekä liiton sääntöjen 6a ja 6b §:ssä mainitut henkilöt kutsutaan liiton sääntöjen määräämään varsinaiseen l Sotiemme Veteraanit -keräyksen tuotto nousi viime vuonna 2,5 miljoonaan euroon. Edellisenä vuonna keräyksen tuotto oli 2,1 miljoonaa euroa. Parhaiten menneenäkin vuonna tuotti varusmieskeräys, jonka tuotto koko Suomessa ylsi noin 1,4 miljoonaan euroon. Varusmieskeräyksen osuus koko Sotiemme Veteraanit -keräystuotosta oli hieman reilu puolet. Yrityksiltä saatu tuotto nousi ja suorakirjeiden tuotot paranivat aikaisempiin vuosiin verrattuna. Myös kuluvana vuonna näitä tuottolajeja pyritään edelleen parantamaan. Onhan kysymyksessä Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuosi, jolloin veteraanikeräykseen osallistuminen on meille kaikille kunnia-asia. Vuoden 2016 kampanjatuotteen, Veteraanit Suomi 100 -merkin lanseeraus onnistui odotetusti. Vapaafri -kampanjanauhan myyntiä jatketaan tänäkin vuonna. Tuotteen ulkoasua ja tuotekokonaisuutta parannetaan. Uusia viestinnän ja markkinoinnin keinoja otetaan käyttöön. – Uuden, alkavan keräysvuoden kynnyksellä tahdomme jälleen kiittää kaikkia vapaaehtoisia, jotka ovat tehneet lujasti työtä Sotiemme Veteraanit -keräyksen onnistumisen eteen kaikkialla Suomessa. Tehdään yhdessä Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuodesta Sotiemme Veteraanit -keräyksen historian toiseksi paras keräysvuosi. Parhaaseen, eli vuoteen 2006 emme ihan taida yltää, kun silloin myynnissä olleet aidot Rautasormukset toivat keräyksellemme huikean tuoton, sanoo puheenjohtaja Matti Niemi. l 7 liittokokoukseen, jossa käsitellään sääntömääräiset asiat. Liittokokous pidetään Helsingissä, Scandic Park hotellissa (os. Mannerheimintie 46) kesäkuun 6. päivänä 2017 kello 12. Valtakirjojen tarkastus alkaa kello 10. Tervetuloa! SOTAINVALIDIEN VELJESLIITTO KRISGSINVALIDERNAS BRÖDRAFÖRBUND ry Juha Laikari hallituksen puheenjohtaja Markku Honkasalo pääsihteeri Vuoden 2017 kirkkopäivät valmisteilla Pia Mikkonen Veteraanien yhteiset kirkkopäivät ovat valmisteilla. Kuva Jaakko Jaskari. l Vuonna 2016 Sotiemme veteraanit -keräys tuotti 2,5 miljoonaa euroa. Veteraanien yhteisten kirkkopäivien järjestäminen on veteraanien ikääntymisestä johtuen vuosien varrella siirtynyt liittotasolta piirien tasolle ja yhä pienempiin alueisiin. Viime vuonna pidettiin alueellisia kirkkopäiviä 30. Niissä oli mukana noin 6 000 osallistujaa. Heistä huomattava osa on ollut kannattajajäseniä, puolisoita ja leskiä. Asiasta on keskusteltu myös Veteraanivastuun hengellisen työn toimikunnassa ja todettu, että alueellisia kirkkopäiviä järjestetään itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlaan 2017 asti ja sen jälkeen paikkakunnittain kristillis-isänmaallisten tilaisuuksien yhteydessä kuten kaatuneiden muistopäivinä ja itsenäisyyspäivinä. Vastuu kunnille ja seurakunnille Veteraanien määrän vähentyessä painopiste siirtyy veteraanien leskien ja puolisoiden hengelliseen tukemiseen. Toimikunta pitää tärkeänä veteraanipolvien perinteen jatkumista tuleville sukupolville ja esittää, että kunnat ja seurakunnat olisivat veteraanijärjestöjen ohella näiden tilaisuuksien vastuunkantajia. Veteraanivastuu on saanut vuosittain yhden kolehdin tuoton veteraanien hengelliseen työhön ja on valmis tukemaan taloudellisesti tilaisuuksien järjestämistä. l Martti Toivanen, Veteraanivastuun hengellisen työn toimikunta

8 Edunvalvonta Lakimies Veljesliiton esitys: Kaikille sotainvalideille pääsy Veljeskoteihin Sotainvalidien Veljesliiton esityksenä valtion vuoden 2018 talousarvioon on lievävammaisten sotainvalidien oikeuttaminen saamaan jaksottaista tai pitkäaikaista hoitoa sotainvali­dien l Pääseminen sotainvalidien veljeskotiin jaksottaiseen tai pitkäaikaiseenhoitoon sotilasvammalain perusteella edellyttää nykyisin vähintään 20 %:n haitta-astetta sotavammasta. Samanaikaisesti näissä nimenomaan sotainvalideja varten rakennetuissa yksiköissä on yhä enemmän paikkoja tyhjillään sotainvalidien rivien harventuessa. On perusteltua, että pääosin valtion ja Raha-automaattivaroin rakennettuja Veljeskoteja käytettäisiin alkuperäisen tarkoituksensa mukaisesti ensisijaisesti sotainvalidien hoitoon. Toivottavaa on, että tule­vaisuudessa veljeskotien asiantuntemus voisi palvella laajemmin koko veteraanikuntaa. Eri puolille Suomea rakennettiin 1980luvulla ja 1990-luvun alussa yhteensä 21 veljeskotia. Tähän verkostoon kuuluu myös kaksi kuntoutussairaalaa ja lisäksi samoja tehtäviä hoitaa joukko muita Valtiokonttorin hyväksymiä hoitopaikkoja. Veljeskodit tarjoavat sota­ invalideille yksilöllisesti räätälöityjä palveluja kunkin tarpeen mukaan, esimerkiksi jaksottaista hoitoa, päiväsairaalatoimintaa ja pitkäaikaista hoitoa niille, jotka eivät enää pärjää kotona. Niissä pystytään huolehtimaan myös heikompikuntoisista, joten hoitopaikkaa ei tarvitse vaihtaa, vaikka kunto heikentyisi ja avuntarve lisääntyisikin. Veljeskodeissa tapahtuvan hoidon laajentaminen edellyttää sotilasvammalain muuttamista, koska haitta-asterajat on säädetty laissa. Uudistus vaatii toteutuakseen myös rahoituksen eli lisäyksen määrärahaan. Valtio ei hyväksy sotainvalidien poistumasta johtuvaa määrärahan pienentymistä säästöksi, vaan ottaa vähennyksen ennakkoon budjettivalmistelun pohjaksi. Tämän vuoksi valtion taholta nähdään uudistukset menolisäyksinä, vaikka sotilasvammakorvauksiin talousarviossa varattu määräraha ei kokonaisuudessaan kasvaisikaan. Puolisokuntoutuksen laajentaminen Veljesliiton tavoitteena on myös vaikeavammaisten sotainvalidien aviopuolisoiden kuntoutuksen pääsyedellytyksien helpottaminen. Tavoitteena on, että vaikeavammaisten sotainvalidien leskien ja aviopuolisojen vaatimuksia yhdenmukaistettaisiin, niin että sotainvalidilta vaadittava vähimmäishaitta-aste olisi kummankin ryhmän osalta 30 %. Tämä raja koskee tällä hetkellä leskiä, mutta elossa olevien sotainvalidien puolisoiden kohdalla haittaasteraja on 50 %. Uudistuksien moniportainen käsittely Sotainvalidien Veljesliitto jätti helmikuussa esityksensä valtion vuoden 2018 talousarvioon Rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnalle, jonka Valtioneuvoston on asettanut. Neuvottelukunta puolestaan toimittaa esi- Janne Nikkarinen veljeskodeissa ja muissa vastaavissa Valtiokonttorin hyväksymissä hoitopaikoissa. Seppo Savolainen liiton lakimies tyksensä sosiaali- ja terveysministeriölle, joka tekee toukokuun lopulla oman esityksensä valtiovarainministeriölle. Ministeriöiden väliset budjettineuvottelut käydään elokuussa ja kuun lopulla maan hallitus kokoontuu budjettiriiheen. Eduskunnalle annettavasta talousar­ vioesityksestä hallituksen on tarkoitus päättää 18.9. Lopullinen ratkaisuvalta valtion talousarvioon otettavista määrärahoista ja tarvittavista lainmuutoksista on eduskunnalla, joka käsittelee asiat jouluun mennessä. Sotainvalidien ja heidän puolisoidensa ja leskiensä tarpeet ovat tänä päivänä jo etäisiä ja vieraitakin monille maamme päättäjistä. Harvalla heistä on enää lähipiirissäkään sota­ invalideja. Tuen saaminen uudistuksille edellyttää tämän vuoksi, että kansanedustajille kerrotaan uudistustarpeista. Tämä viesti on yleensä parhaiten välitettävissä kansanedustajille heidän omassa vaalipiirissä. l Jaksottaisen ja pitkäaikaisen hoidon uudistukset sotilasvammalaissa 2000-luvulla Vuonna 2006, 25 %:n sotainvalideille mahdollisuus jaksottaiseen hoitoon Vuonna 2007, 20 %:n sotainvalideille mahdollisuus jaksottaiseen hoitoon Pixhill.com Vuonna 2008, 25 %:n sotainvalideille mahdollisuus pitkäaikaiseen hoitoon Vuonna 2013, 20 %:n sotainvalideille mahdollisuus pitkäaikaiseen hoitoon

Edunvalvonta Kela 9 Eläkkeensaajan asumistuen määrä muuttuu elämäntilanteen mukana Saatko eläkkeensaajan asumistukea? Voit saada eläkkeensaajan asumistukea asumismenoihisi, jos eläkkeesi ja muut tulosi ovat pienet. Jos saat tukea ja vaihdat asuntoa, jäät leskeksi, siirryt palvelutaloon tai laitoshoitoon, ilmoita siitä Kelaan. Nämä muutokset elämäntilanteessasi vaikuttavat eläkkeensaajan asumistuen määrään tai oikeuteen saada sitä. Eläkkeensaajan asumistukea voi saada vuokra-asuntoon tai omistusasumiseen henkilö, joka asuu joko yksin, puolison kanssa tai sellaisen henkilön kanssa, jolla on myös oikeus eläkkeensaajan asumistukeen. Jos samassa taloudessa asuu joku muu kuin puolisosi, ja hän ei ole eläkkeensaajan asumistukeen oikeutettu, selvitä, olisiko sinulla oikeus yleiseen asumistukeen. Eläkkeensaajan asumistukea voi saada asumiskuluista korkeintaan 85 %. Perusomavastuu on kaikille sama 610,42 €/v eli noin 50,87 €/kk vuonna 2017. Se tuen saajan on maksettava itse asumisestaan. Asumistuesta ei mene veroa. Kela maksaa eläkkeensaajan asumistuen aina kuun 4. päivä paitsi, jos 4. päivä osuu viikonloppuun tai on pyhäpäivä ja pankit ovat kiinni. Silloin maksupäivä on 4. päivää edeltävä päivä, jolloin pankit ovat auki. Jos asut vuokralla, voit myös halutessasi pyytää Kelaa maksamaan vuokran suoraan vuokranantajallesi. Eläkkeensaajan asumistukea voi hakea myös omistusasuntoon Eläkkeensaajan asumistukea saa myös muiden asumismuotojen kuin vuokra-asunnon vuokraan. Sitä voi saada asumisoikeusasunnon tai osaomistusasunnon käyttövastikkeeseen tai vuokraan, vesimaksuun ja asunnon hankkimista varten otettuun lainan korkoon. Tukea saa myös oman asunnon kustannuksiin. Omaan osakeasuntoon voi saada tukea vastikkeeseen ja vesimaksuun sekä mahdol­ lisen asuntolainan korkoihin. Omaan omakotitaloon voi saada tukea laskennallisten lämmitys-, vesi ja kunnossapitokustannusten perusteella. Laskennalliset määrät vahvistetaan vuosittain. Myös tontin vuokraan ja talon hankkimiseen tai kunnostamiseen otettujen lainojen korkoihin voi hakea eläkkeensaajan asumistukea. Palvelutaloonkin eläkkeensaajan asumistukea saa, jos asumisesta peritään vuokraa. Jos sen sijaan maksat palvelumaksun, tukea voi saada vain siinä selkeästi eriteltyihin asumismenoihin. Pixhill.com l Ilmoita Kelaan, jos asumisolosi muuttuvat Kun olosuhteet muuttuvat, eläkkeensaajan asumistuen saajan täytyy ilmoittaa muutoksista Kelaan. Tällaisia tilanteita ovat mm. perhesuhteiden muuttuminen, esimerkiksi leskeksi jääminen. Myös muutto toiseen asuntoon on ilmoitettava Kelaan. Kun asumismenot muuttuvat 183 euroa vuodessa eli 15,25 kuukaudessa, ilmoita siitä Kelaan. Ilmoita Kelaan myös, jos joudut jatkuvaan laitoshoitoon tai se päättyy. Kela maksaa eläkkeensaajan asumistukea laitoshoidon aikana korkeintaan 9 kuukautta vakituiseen asuntoosi. Näin yhteiskunta tukee mahdollisuuttasi palata kotiin asumaan, mutta viimeistään 9 kuukauden jälkeen tuki lakkaa. Asumistuki lakkautetaan kuitenkin jo aiemmin, jos asumismenot lakkaavat. Monista muistakin asioista pitää ilmoittaa Kelaan, jos saat eläkkeensaajan asumistukea: esimerkiksi, jos tulot kasvavat 912 € vuodessa eli 76 € kuukaudessa tai pienenevät 456 € vuodessa eli 38 € kuukaudessa. Luvut ovat vuoden 2017 määrät. Kela tarkistaa eläkkeensaajan asumistuen aina kahden vuoden välein, jos elämäntilanteessasi ei ole ollut muutoksia. Eläkkeensaajan asumistukea voi hakea tai ilmoittaa muutoksista Kelan verkkoasiointipalvelussa. Voit myös täyttää eläkkeensaajan asumistukihakemuksen AE1 ja postittaa sen Kelaan. Lomakkeita saat Kelan toimistoista, yhteispalvelupisteistä tai voit tulostaa sen Kelan verkkosivuilta osoitteesta www.kela.fi/ lomakkeet. Lisätietoja saat puhelimitse Kelan Eläkeasioiden palvelunumerosta 020 692 202. l Katri Pyykkö viestinnän asiantuntija, Kela

10 Hyvä liittokokousväki: Tervetuloa Helsinkiin! l Veljesliiton 65. liittokokous järjes­ tetään Helsingissä 6. kesäkuuta, ensimmäistä kertaa 1-päiväisenä. Aikaisemmin liittokokous on järjestetty Helsingissä seitsemän kertaa, edellisen kerran vuonna 1993. Helsinki on suosittu matkailukohde: kesäkautena 2016 Helsingissä rekiste­ röitiin liki 1,5 miljoonaa yöpymistä. Kokosimme aukeamalle muutamia suosittuja nähtävyyksiä. Tuomiokirkko on yksi Helsingin suosituimmista nähtävyyksistä. Kuva: Jussi Hellsten / Visit Helsinki Sotainvalidit pääkaupunkiseudulla Pääkaupunkiseudulla toimii kaksi sotainvalidipiiriä: Helsinki ja Uusimaa. Helsingin piiriin kuuluu myös Vantaa. Vuoden 2017 alussa Helsingin piirissä oli 192 sotainvalidia ja 417 puoliso- ja leskijäsentä. Uudenmaan piirissä sotainvalideja oli 160 ja puolisoja sekä leskiä 475. Helsingin piirissä ei ole osastoja. Uudenmaan piirissä osastoja on vielä, yhteensä 19 kappaletta. Tuomiokirkko Senaatintorin laidassa oleva Tuomiokirkko on yksi Helsingin suosituimmista matkailunähtävyyksistä. Carl Ludvig Engelin suunnittelema kirkko on osa Helsingin empirekeskustaa ja maamerkki mereltä saapuville. Aikaisemmin myös Nikolainkirkon ja Suurkirkon nimellä tunnettu Helsingin hiippakunnan pääkirkko on valmistunut vuonna 1852. Tuomiokirkon katolla on 12 apostolin veistokset vartioimassa kaupunkia. Helsinkiläinen sotainvalidi Jaakko Estola kertoo eräästä Tuomiokirkkoon liittyvästä muistostaan. ”En pysty kulkemaan Tuomiokirkon ohi pysähtymättä. Kirkko seisoo uljaana taivasta kohti kohoten. Sisätila oli kuitenkin jäänyt minulta vuosikausiksi näkemättä kunnes sain kutsun valtioneuvoston avajaispäivän ekumeeniseen jumalanpalvelukseen. Paikalla oli kansanedustajia ja ensimmäiset presidenttipariskunnatkin olivat paikalla. Tasan kello 12 urkujen mahtava ääni täytti kirkon ja presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio astuivat arvokkaasti sisään. Jumalanpalvelus kesti tunnin. Uteliaisuuteni häiritsi tunnelmaa, katseeni pyrki bongaamaan tunnettuja kasvoja. Pappi päätti puheensa Herran Siunaukseen. Sanat painuivat sydämeeni rauhoittavina. Hiljalleen vieraat poistuivat arvojärjestyksessä. Kirkkokadun puolella on seitsemän, kahdeksan askeleen mittaiset rappuset, joissa ei ole kaiteita. Minuun iski pakokauhu enkä uskaltanut laskeutua alas. Minun oli pakko turvautua lähimmäisenapuun. Vieressäni seisoi tummaan asuun pukeutunut rouva. Hänellä oli musta, leveälierinen hattu, jossa oli silkkinauhasta tehty rusetti. Avuttomuuteni oli ilmeisesti näkynyt kasvoiltani, sillä rouva tarjosi käsivarttaan tuekseni. Se oli sata kertaa parempi vaihtoehto kuin kylmä, ruosteinen tukikaide. Pääsimme onnellisesti ylätasanteelle. Rouva kysyi, saisiko hän saattaa minut alas asti. Otin entistä tukevamman otteen rouvan käsivarresta. Mahdollisuus astella Tuomiokirkon portaita alas arvokkaan rouvan käsipuolessa toi hartaaseen tilaisuuteen tunnelmallisen lisän. Autoni odotti minua kadulla. En ehtinyt vielä startata, kun huomasin autooni levinneen Chanel 5- hajuveden hienon tuoksun. Kirkossakäynnistä oli tullut elämys.” Uspenskin katedraali Vuonna 1868 valmistunut Uspenskin katedraali Katajanokalla on Länsi-Euroopan suurin ortodoksinen kirkko. Nimi tulee slaavin sanasta uspenie, kuolonuneen nukkuminen. Katedraali on pyhitetty Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen muistolle, jota vietetään 15.8. Sama päivä on myös Uspenskin katedraalin praasniekka- eli temppelijuhlapäivä. Kirkossa on neljätoista kullattua liekin muotoista kupolia. Kirkon on suunnitellut venäläinen kirkkoarkkitehti, akateemikko Aleksei M. Gornostajev. Kaunis Uspenskin katedraali sijaitsee Katajanokalla. Kuva: Matti Tirri / Visit Helsinki Rautatieasema Helsingin rautatieasema on yksi pääkaupunkiseudun tunnetuimpia julkisia rakennuksia ja varmasti myös vilkkaimmin käytettyjä. Aseman läpi kulkee päivittäin noin 200 000 ihmistä, joista puolet on junamatkustajia. On arvioitu, että noin 400 000 ihmistä vilkaisee päivittäin ajan kulkua aseman 48,5 metrin korkuisesta kellotornista. Arkkitehti Eliel Saarisen suunnittelema asemarakennus vihittiin käyttöön vuonna 1919 ja sitä pidetään yhtenä jugend-arkkitehtuurin helmenä. Rakennuksen tunnukset ovat kellotorni ja pääsisäänkäynnin lamppuja kannattelevat graniittimiehet, jotka ovat kuvanveistäjä Emil Wikströmin käsialaa. Helsingin rautatieaseman graniittimiehet heräsivät eloon VR:n mainoksissa. Kuva: Visit Helsinki

11 Suomenlinna Suomenlinna on yksi maailman suurimmista merilinnoituksista ja se on yksi Suomen suosituimmista nähtävyyksistä. Helsingin edustalle 1700-luvulla rakennettu varuskuntakaupunki on luokiteltu UNESCOn maailmanperintökohteeksi. Idylliset kahvilat ja tunnelmalliset ravintolat tarjoavat herkullisia hetkiä. Vierailuun on hyvä varata vähintään puoli päivää sekä hyvät kengät, sillä linnoitukseen tutustutaan kävellen. Kesäkaudella Suomenlinnassa järjestetään päivittäin yleisöopastuksia suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, venäjäksi ja kiinaksi, talviaikaan viikonloppuopastuksia englanniksi. Suomenlinna on lyhyen lauttamatkan päässä. Kuva: Jussi Hellsten / Visit Helsinki Nykytaiteenmuseo Kiasmassa riittää ajankohtaista, ajatuksia herättävää nähtävää. Kuva: Petri Virtanen / Kuvataiteen keskusarkisto. Kiasma Olympiastadionilla tehdään nyt perusteellista remonttia ja sen on tarkoitus valmistua vuonna 2019. Kuva: Matti Tirri / Visit Helsinki Olympiastadion Funktionalistista tyyliä edustava Olympiastadion valmistui vuonna 1938 olympialaisiin, jotka oli määrä pitää Helsingissä vuonna 1940 mutta II maailmansota muutti suunnitelmat. Sen sijaan Helsingin olympialaiset järjestettiin vuonna 1952 ja niissä myös Sotainvalidien Veljesliitto sekä erityisesti Helsingin sotainvalidipiiri olivat mukana mm. Coca-Colan myötä. Suomi sai kotikisoistaan kaikkiaan 22 olympiamitalia, joista kaksi kultamitali tuli kajakkikaksikolle Kurt Wires ja Yrjö Hietanen, joista Wires oli sotainvalidi. Yrjö Lindegrenin ja Toivo Jäntin suunnitteleman rakennuksen torni on 72 metriä korkea. Kesällä 2017 Suomen korkein rakennus on Tampereella sijaitseva Hotelli Torni (88m) ja korkein asuinrakennus on Helsingin Vuosaaressa sijaitseva Cirrus (87,5 m). Tilanne muuttuu keväällä 2019, kun Helsingin Kalasatamaan valmistuu Majakka, ensimmäinen kahdeksasta tornitalosta, jonka korkeus tulee olemaan 134 metriä. Suomen korkein rakennelma puolestaan on Tampereen Näsinneula (134,5 m), jonka korkeus teräsmaston kera on 168 metriä. Vuonna 1998 avattu nykytaiteenmuseo Kiasma on Suomen ja lähialueiden johtava nykytaiteen museo. Kiasma järjestää näyttelyitä, kartuttaa kansallista nykytaiteen kokoelmaa ja tuottaa esitystaiteen ohjelmistoa. Nykytaide ammentaa tästä ajasta, ja myös Kiasman arkeen kuuluu jatkuva vuoropuhelu yleisön, ympäröivän yhteiskunnan, taiteilijoiden ja taidemaailman kanssa. Rakennuksen on suun- nitellut yhdysvaltalainen arkkitehti Steven Holl. Kiasma on osa Suomen Kansallisgalleriaa. Kiasman vieressä on myös Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas, joka on kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen tekemä. Patsas paljastettiin Mannerheimin syntymäpäivänä 4.6.1960. Patsaalle viedään perinteisesti isänmaallisina juhlapäivinä seppeleet. Kampin kappeli tarjoaa paikan rauhoit­tumiselle keskellä vilkasta keskustaa. Kuva: Kaisa Luukannel / Visit Helsinki Kampin kappeli Kampin hiljentymiskappeli on uusi nähtävyys Helsingin keskustassa, Narinkkatorin laidalla. Se paljastettiin hupun alta vuoden 2012 alussa. Kampin kappeli tarjoaa mahdollisuuden rau- hoittua keskellä yhtä vilkkaimmista kaupallisista ympäristöstä. Puisen kappelin ovat suunnitelleet arkkitehdit Kimmo Lintula, Niko Sirola ja Mikko Summanen.

12 Puolisojäsen Kynä kädessä ja kitara kainalossa l Koti meni alta pakkohuutokaupassa, kun Lempi Halttunen oli viiden vanha. Kuusilapsinen perhe joutui muuttamaan Pakarilasta naapurikylälle Koipiniemeen pieneen kunnan mökkiin. Uudessa kodissa yksinkertaiset ikkunat jäätyivät pakkasilla. Lapset piirtelivät ikkunoihin ja porasivat niihin näköreikiä kielellään. Ajan tapaan lasten arkeen mahtui myös paljon työtä. Sodan alla Lempi alkoi nähdä niin erikoisia unia, että niistä piti kertoa jollekin tai kirjoittaa ne talteen. Oli uni, jossa Lempi katseli hautausmaalla pientä valkoista laattaa. Siinä oli päiväys 27.7.194, mutta tarkka vuosi puuttui. Oli uni, jossa Lempi empimättä istui tuntemattoman valkotukkaisen miehen syliin. Ja monta muuta outoa unta. Kun Lempi oli 15, isoveli haki hänet pikkupiiaksi Leskelänkylälle. – Otin nyytin matkaani ja läksin. Veli taisi katsoa, että minun oli jo aika nähdä maailmaa, Lempi kertoo. Rauhan julistuksen jälkeen miehiä alkoi palata kotiin. Veljen sijasta tuli kirje, jossa Halttusta kehuttiin hyväksi sotamieheksi. Pian rakas isoveli joutui sotaan. – Talon vanha isäntä neuvoi, miten hevosta ajetaan. Hain heinät pieleksestä, motit metsästä ja vettä lehmille navettaan. Rauhan julistuksen jälkeen miehiä alkoi palata kotiin. Veljen sijasta tuli kirje, jossa Halttusta kehuttiin hyväksi sotamieheksi. Kutsua sankarihautajaisiin Rautalammin kirkolle odotettiin viikkoja. – Sitten tuli kortti, jossa veli kirjoitti maanneensa pitkään tajuttomana Oulun sairaalassa. Veli menetti toisen jalkansa maamiinoja purkaessaan. Miehen matkassa sinne ja tänne Vapputansseissa Lempi ihastui 12 vuotta vanhempaan mieheen. Lempi Halttusesta tuli Kosken pappilassa lainavaatteet päällä Lempi Koljonen. Naapurin isolla tilalla oli töitä molemmille. Lempi halusi hoitaa karjaa vaikka sisäkön työtäkin olisi ollut. Tuohon aikaan maito laitettiin 40–60 litran – Hyvä, että miehet sotaa puhumalla purkivat, Lempi Ruuskanen sanoo. tonkissa jäillä täytettyihin sammioihin jäähtymään. Tonkkia nostelivat enimmäkseen naiset. Lempi odotti seitsemännellä kuulla ensimmäistä lastaan. Kun hän kiskoi tonkkaa jäistä, alavatsassa vihlaisi. Isäntä olisi lähtenyt heti viemään sairaalaan, mutta Lempi kieltäytyi. – Viikon levon jälkeen yritin palata työhön. Mielen lisäksi sotamuistoja koteloi kehokin. Runoja alkoi vain tulla. Sanaakaan Lempi ei muuttanut niitä vihkoon merkitessään. Ei siitä mitään tullut. Kylälle oli tullut iso kaivinkone, HulluJussi, johon puoliso Lassea pyydettiin apupojaksi. Mies lähti, ja Lempi meni äitinsä luokse. Poikavauva syntyi heinäkuussa ennen aikojaan ja eli vain muutaman tunnin. – Kuolinpäivä oli 27.7.1947. Unessa hautalaatasta puuttui vain vuosi, Lempi vertaa. Toinen raskaus päättyi kolmannella kuulla keskenmenoon. Tuohon aikaan perhe asui Kiuruvedellä. – Silloin meinasin mennä loppuun. Kolmas raskaus eteni kuten pitääkin, ja syntyi Jukka. Kaivinkoneurakat veivät miestä ja perhettä milloin minnekin. Pariskunnan elämässä tuli mutkia matkaan, ja lopulta avioliitto päättyi eroon. – Olin sukuni ensimmäinen eronnut nainen. Uusi onni kirjeenvaihtopalstalta Lempi asui eron jälkeen Suonenjoella ja kävi puutarhalla töissä. Naapurin mummon Savon Sanomista hän huomasi kiinnostavan kirjeenvaihtoilmoituksen. – Minähän kirjoitin. Meni aikaa, ja sitten mies soittaa, että tulisi käymään. Et tule, sanoin, kirjoita ensin.

13 Poika Jukka tapailee sointuja äidin kitarasta. – Nuorena ompelin kaikki vaatteet itse, Lempi kertoo. Yhtenä päivänä Viljam Ruuskanen mopoineen oli pihassa odottamassa. Hänellä oli samanlainen valkea tukka kuin unen miehellä. Sinä iltana keitettiin kahvit ja puhuttiin pitkään. Seurustelun alussa mies ei puhunut sotavammastaan. – Viljam oli haavoittunut juuri ennen rauhan julistamista. Häntä oli hoidettu viikkoja Tiurinniemen sotilassairaalassa. Kyllähän miKun mies oli sairaalassa, nukuin ensimmäiset päivät kellon ympäri. nä vähän yksiin mennessä pelkäsin, kun sain tietää, että häntä oli sattunut päähän. Vuonna 1977 Lempi Koljosesta tuli Lempi Ruuskanen. Pariskunta osti Suonenjoelta sotaveteraanitalosta osakkeen, hoiti puutarhapalstaa Vanhamäellä ja osallistui aktiivisesti seurakunnan tilaisuuksiin. – Sota palasi öisin. Viljam hakkasi nyrkillä seinään, kun luuli vihollisen tulleen, Lempi muistelee. Mielen lisäksi sotamuistoja koteloi kehokin. Kun Viljamin selkää alkoi poltella ja kutitella, sieltä kaivettiin esille pyssynkuula. Runoja vain alkoi tulla Ensimmäiset runonsa Lempi kirjoitti 21-vuotiaana Kiuruvedellä. Runoja vain alkoi tulla. Lempi tallensi ne riviäkään korjaamatta säntillisellä käsialallaan mustakantisiin ruutuvihkoihin. Vihkoja kertyi, myöhemmin omakustanteita ja eri tahojen julkaisemia kokoelmia. Lempin runoja on julkaistu useissa lehdissä, tässäkin. – Runot ovat semmoista sisäistä purkautumista. Joitakin vuosia sitten alkoi tulla säveliäkin, ja niihin sanat yhtä aikaa. Lempin isän isä oli rautalampilainen kansanrunoilija Pentti Halttunen. Omista runoistaan nainen toteaa, että ne ovat Luojan lahja. Kitaraan Lempi tarttui ensimmäisen kerran kesällä 1957. Hän oli opetellut soinnut vasta kahteen lauluun, kun ystävät houkuttelivat hänet vapaakirkkoon laulamaan. – Samalla porukalla kierrettiin 17 vuotta vankiloissa laulamassa. Olihan se aikaa. Vaikeinta oli unen puute Ensimmäisen ja toisen sairaskohtauksensa Viljam sai kirkossa. Sitten tajuttomuuskohtauksia alkoi tulla hetkittäin kotonakin. Puolisosta huolehtiminen vaati Lempiltä veronsa. Pahinta oli unen puute. – Viljam torkahteli päivällä ja valvoi yöllä. Varmasti hänellä oli kipuja. Tämän tästä mies pyysi lääkettä tai vettä. Kävelen lauantaisin vanhainkodille ja kierrän huoneesta toiseen laulamassa. Lempi kertoo kohdanneensa monta viisasta lääkäriä. Kuten Pakarisen, joka toisen keskenmenon jälkeen pakotti puhumaan ja määräsi pieniä vihreitä pillereitä, jotka nostivat Lempin jaloilleen. Tai Helinin, joka pyysi Lempin mukaan muistiluuksi, jotta Viljamin hoito muistuisi kotona oikein. Tai miten sama lääkäri määräsi Viljamin muutamaksi päiväksi sairaalaan nähdessään, että Lempi oli aivan poikki. – Ilman sitä olisin kuollut. Kun mies oli sairaalassa, nukuin ensimmäiset päivät kellon ympäri. Kirjeenvaihtoilmoituksesta alkanut avioliitto kesti 18 vuotta. Liike on mieleinen lääke Leskeksi jäätyään Lempi muutti vuokralle palvelutaloon Suonenjoen keskustaan. 92-vuotias nainen ulkoilee päivittäin ja laittaa itse ruokansa. Rieskaa hän leipoo säännöllisesti. Kakkostyypin diabetesta sairastava Lempi mittaa huolella verensokerinsa ja -paineensa. Lääkärin ohjetta liikkua sänkyyn jämähtämisen sijaan hän noudattaa tunnollisesti. – Jätin hissinkin. Oikeassa kädessä voima on vain kasvanut. Kun nousen rappuja, vedän samalla kaiteesta, kolmannessa kerroksessa asuva Lempi kertoo. Suonenjoen vanhainkodilla Lempi on tuttu vieras. – Kävelen lauantaisin vanhainkodille ja kierrän huoneesta toiseen laulamassa. Rakas kitara on lojunut jo jonkin aikaa komerossa. – Virittää pitäisi, Lempi harmittelee. Lupaan välittää Rautalammin laulavalle kirkkoherralle Pekka Tuoviselle terveiset, josko hän seurareissullaan ehtisi auttaa asiassa. – Onnistuu. Ja ehkä laulamme Lempin kanssa duettonakin, napsahtaa Pekka-papin vastaus sähköpostiin. l Teksti Irene Pakkanen Kuvat Irene Pakkanen ja Lempi Ruuskasen kotialbumi

14 Teema Veteraanipäivä ”On tärkeää, ettei meitä unohdeta” Kansalliseen veteraanipäivään suunnitellaan muutoksia, sillä on selvää, että se päivittyy sukupolvien muuttuessa. Suurille muutoksille ei ole tarvetta vaan perusasioiden pitäisi pysyä vielä samoina. Kysyimme sotainvalideilta 1. Mitä veteraanipäivä ja sen viettäminen Sinulle merkitsee? 2. Haluatko että päivää tullaan viettämään jatkossakin? 3. Minkä asioiden ja arvojen toivot olevan aina mukana juhlapäivässä? Väinö Aronen, 94, Paavo Olkkonen, 93 ja Martti Nikula, 92, Keski-Pohjanmaalta 1. On tärkeää etteivät suomalaiset unohda meitä veteraaneja. 2. Kyllä. 3. Liputuspäivä on tärkeää. Päivä muistuttaa että Suomi on ollut sodassa ja veteraanit ovat taistelleet vapaudesta. Toivomme etteivät suomalaiset koskaan unohda sitä. Aina välillä tarvitaan muistutusta. Martti: Mukavaa, että valtiovalta muistaa ja meille omistettu päivä on liputuspäivä. Toimin sodan aikana lähettinä. Monenlaisia tilanteita tuli eteen, mutta kaveria ei jätetty. Väinö: Arvostan veteraanipäivää. Se muistuttaa mistä Suomi on noussut. Olen hyvilläni kun näen jälkipolvien voivan elää parempaa elämää kuin mitä omani nuoruudessa oli. Väinö: Veteraanipäivä on yhtä tärkeä kuin 6.12. Kenellekään en toivo sodan kokemuksia. Yleisesti toivon elämältä ja ihmisiltä enemmän inhimillisyyttä. Minunkin nuoruudessani oli pienessä Suomessa erilaisia poliittisia ja muita näkemyksiä, mutta sodassa tosipaikan tullen olimme kaikki samalla viivalla. Kaikilla oli sama tehtävä. Kaveria ei jätetty oman hengen uhallakaan. Väinö: Nykyinen elintaso ei ole itsestäänselvyys vaan se on tullut kovan työn ja taistelun kautta. On hienoa nähdä jälkipolvien elävän rauhan ja hyvinvoinnin aikaa. Paavo: On hyvä tiedostaa, mitä ikäpolvemme miehet tekivät parhaimmassa nuoruudessaan. Olimme vasta aikuisuuden kynnyksellä, mutta lähdettävä oli miesten mukaan ja tosipaikan tullen kaikki tiesivät tehtävänsä. Vieläkään ei kaveria jätetä. Yhdessä miehet toteavat elävänsä kissanpäiviä: pöydässä on ruokaa ja heidän tekojaan arvostetaan. He toivovat nuorempien sukupolvien ymmärtävän historiaa ja heidän vaiheitaan. Alf Jansson, 93, Rannikko-Pohjanmaa Jaakko Moilanen, 94, Suomussalmi, Kainuu Tuomo Leino, 92, Eura, Satakunta 1. Tuntuu hyvältä, että meitä veteraaneja muistetaan. Tämä on muistutus Suomen itsenäisyydestä. Kun päivää juhlitaan, me veteraanit tiedämme, että meitä muistetaan. 2. Kyllä, jatketaan juhlimista niin kauan kun olemme itsenäisiä. 3. Yleinen liputuspäivä on tärkeä. Hautausmaalla käynti on yksi tapa viettää päivää. 1. Se on minulle tärkeä, kuten muutkin kokoontumiset niin kauan kuin pystytään. 2. Tietenkin. Kohdallani seuraavat voivat olla jo viimeisiä. 3. Jatkuneeko samojen asioiden arvostus tulevaisuudessa? Toivon niin. Werner Härmälä, 95, Rannikko-Pohjanmaa 1. Olen veteraanipäivää aina viettänyt, yhteiset juhlat ja tilaisuudet ovat tärkeitä. 2. Ilman muuta. 3. Perinneyhdistykset hoitavat, että päivän vietto jatkuu. Nuoriso tulee mukaan järjestelyihin ja yhtyy päivän viettoon.

Teema Petter Hirvonen, 98, Kangasala, Pirkka-Häme 1. Veteraanipäivä on erittäin tärkeä kaikille suomalaisille. Kunhan päivä tuodaan oikealla tavalla esiin, niin se yhdistää kansaa. 2. Päivä kuuluu meidän historiaamme. Muisto taisteluista, joiden vuoksi Suomi säilyi itsenäisenä. Vaikka veteraanipolvi väistyy, niin allakassa on veteraanipäivä ja silloin nuorempi sukupolvi muistaa, mistä on kysymys. Ja jos ei muista, niin vanhempi suku­ polvi opastaa nuorempia ja perinne jatkuu. 3. Isänmaallinen henki on säilytettävä ja sankarihaudalla käytävä. Haluan, että veteraanipäivää vietetään samoja perinteitä noudattaen kuin tähän asti. Meille se on tärkeää ja toivottavasti nuoremmillekin. Toivon, että jatkossakin kouluissa vietettäisiin veteraanipäivää. Haastattelu: Johnny Gestranius & Pertti Soininen 15 Heikki Mäntymaa, 93, Sotkamo, Kainuu Heikki Kauko, 94, Rauma, Satakunta 1. Niiden arvojen ja veljeyden päivää. 2. Kyllä. Siten tulee jatkuvuutta sille, että nuoremmat sukupolvet välittäisivät reserviläisinä näitä arvoja seuraavillekin sukupolville. 3. Uskonto, koti ja isänmaa siten, että nuorempikin polvi voisi omaksua nämä sisällöt. Toivoisin, että juhlissa olisi lasten ohjelmaa ja vaikkapa reserviläiset kävisivät lasten kanssa sankarihaudoilla. Myös veteraanien puheenvuoroja toivoisin niin kauan kuin heitä on. Arvostan sitä, että koulut suhtautuvat edelleen myönteisesti veteraaniasiaan 1. Meitä arvostetaan tuona päivänä. 2. Kyllä se minulle sopii. 3. Suurin arvo oli, että pystyttiin välttämään suuren puna-armeijan tulo Suomeen. Nuorempi polvi saa muistaa, että näin hyvin saadaan elää. Pääasia, että Suomi selvisi itsenäisenä. Uuno Ylihannu, 92, Ylitornio, Lappi Erik Backlund, 93, Rannikko-Pohjanmaa 1. Muistamme sotaa. 2. Kyllä. 3. Yleinen liputus on tärkeää. Kunnissa voidaan itse päättää juhlimistavoista. Päivä muistuttaa, että taistelemalla saimme pitää itsenäisyytemme. 1. Sota-ajan muistot ja aikaisemmat veteraanipäivät tulevat mieleen. 2. Toivon että sitä vietetään meidän sodan kokeneen sukupolven ajan. 3. Viettotapoja ja sisältöä voi muuttaa. Suomen itsenäisyyden arvot tulisi kuitenkin säilyttää. Kaarlo Sukuvaara, 94, Sodankylä, Lappi Markus Aaltonen, 98, Eura, Satakunta 1. Sen viettäminen on muistopäivä. Yhtä kuin Suomi 100 vuotta. 2. Sitä pitäisi viettää samanlaisena. 3. Perinteen siirron vuoksi päivää pitäisi viettää niin kauan kuin veteraanien leskiä on elossa. Perinteen siirron nuoremmille pitäisi korostua enemmän ja viedä nuorisolle jo koulussa ym. 1. On kunnia-asia, että sai 5 vuotta palvella (sodassa) ja vielä näin terveenä olla. 2. Kyllä, se on tärkeää. 3. Toivotaan, että nuoriso antaa veteraa­­neille sen arvon kun ansaitsevat. Risto Moilanen, Suur-Savo 1. Se on tärkeää ja hienoa, kun on juhla. 2. Kyllä. 3. Veteraanien perinne ja historia pitää muistaa.

16 Teema Veteraanipäivä Veteraanipäivää ei saa lopettaa Kansallista veteraanipäivää on vietetty 30 vuoden ajan ja se on vakiinnuttanut paikkansa. Sen pitää kuitenkin elää ajan henki ymmärtäen, jotta sen vietto jatkuu myös sitten kun veteraaneja ei enää ole. Kahvikerhon yhteydessä kysymyksiin vastasivat Niilo Roivas (vas.), Tapani Suoja, Mikko Lundell, Reino Lahtinen ja Kelpo Lehto. Turun miehet 1. Päivä merkitsee kaverien keskinäistä asevelihenkeä, muistoja sodan ajoilta, sitä että nuoremmat huomaavat sotainvalidien uhraukset Suomen hyväksi ja muistetaan kaatuneita. 2. Ilman muuta. 3. Tärkeitä ovat itsenäinen ja vapaa Suomi, kaatuneiden muistaminen ja veteraanisukupolven muisto. Nykyinen tapa juhlia on hyvä: yksi valtakunnallinen pääjuhla sekä paikal­ liset juhlat, joita voidaan kyllä yhdistää järkevästi. Juhlan pitää olla arvokas. Pentti Kuukankorpi, Pirkka-Häme 1. Veteraanipäivä muistuttaa meitä päivästä, jolloin Lapin sota päättyi ja Suomi siirtyi sodasta rauhaan. Päivä muistuttaa maanpuolustustahdon ja sen käytännön toteuttamisen tärkeydestä. Veteraanipäivä on meille ensisijaisesti muistelujen päivä. Nämä pitäisi saada myös nuorempien korviin. 2. Veteraanipäivä on otollinen keskusteluun maanpuolustuksesta ja isänmaallisuudesta kaikessa laajuudessaan. Tästä kannattaa tehdä perinne. 3. Yllämainittujen lisäksi maamme monipolvinen tie rauhaan 1944, sodan kokeneet isänmaan rakentajina, siirtoväen asettuminen yhteiskuntaan, mitä isänmaallisuus on ja mikä on EU:n tärkein tehtävä. Keskustelun pohjaksi voidaan ottaa myös jokunen sotaa ja rauhaa koskeva lausuma. Suomi on hyvä maa, sitä kannattaa puolustaa. Sen puolustajia olemme me suomalaiset. (- Adolf Ehrnrooth -) Jos haluat rauhaa, varaudu sotaan. Veijo Saloheimo, Pohjois-Karjala 1. Jatkosodan päättymispäivän nosti julki Suomen tasavallan päämieheksi valittu veteraaniveli Mauno Koivisto vuonna 1983. Kyllästyikö hän aloitteensa tehdessään kolme vuosikymmentä jatkuneeseen Mitäs menitte -hokemaan ja etenkin sotatoimissa mukana olleiden naisten häpäisemiseen? 27.4.1945 päätti sotaponnistelut sekä rintamalla että kotiseudulla. Jälleenrakennuksen osana virisi sodankäyneiden yhteistyö. Parempiosaiset keräsivät vaunulasteittain käyttötavaraa syrjäseutujen vähäosaisille aseveljille. Sota­ invalidien rinnalle perustetut joukko-osastokillat kokosivat miehiä ja naisiakin tapaamisiin, joissa ei katsottu arvoon saati jäsenkirjan väriin. Valtakunnallinen veteraanipäivä kantaa tämän sukupolven ainutlaatuista sekä sodan että rauhan aikaista roolia. 2. Vietämme Suomessa useita historiaan liittyviä merkkipäiviä, joista itsenäisyyspäivä on tärkein. Valtakunnallinen veteraanipäivä kuuluu tähän ketjuun, mutta joutuu kysymään, jaksaako sen sanoma innostaa uusia sukupolvia. ”Veljeä ei jätetä” on jo nykyaikaistettu. Sodan paineissa karkaistu vastuuntunto omasta tehtävästä, aseveljestä, alaisesta, esimiehestä sekä isänmaasta syntyy vain koet­ tuna, mutta tuskin kerrottuna. Kullakin sukupolvella on lupa pitää tärkeinä omia tavoitteitaan ja saavutuksiaan. Emme pysty pakkosyöttämään niille omiamme. Voimme vain välittää heille oman kokemamme, jonka todistuskappaleina ovat kymmenet tuhannet graniittipaadet sankarikalmistoissamme. Juhlia tärkeämpi on mielestäni arki: viimeinenkin veteraani ja veteraanin leski on sodassa ja sodanjälkeisinä vuosikymmeninä ansainnut turvallisen ja viihtyisän elämänillan. l Ensimmäisen kerran sodan päättymistä, rauhan aikaan siirtymistä vietettiin kansallisena veteraanipäivänä Lahdessa vuonna 1987. Seuraavana vuonna pääjuhlaa juhlittiin parin kuukauden varoitusajalla Rovaniemellä onnistuneesti mutta ahtaasti. Paikalle odotettiin tuhatta vierasta, mutta heitä oli lopulta liki 4000. Veteraanipäivän viettoa päätettiin jatkaa, mutta se vaatisi huolellista valmistautumista. Puolustusvoimille annettiin komento perustaa toimikunta, joka on siitä lähtien vastannut päivän juhlallisuuksista. Olli Ollila, everstiluutnantti evp oli päätoimikunnan sihteerinä sen ensimmäiset kymmenen vuotta. Päivän suosio yllätti kaikki. – Aloittaessamme oli sotiemme veteraaneja noin 320 000. Siksi oli tärkeää, että saisimme juhlan myös kuntiin, sillä oli selvää, etteivät kaikki pääse osallistumaan päätapahtumaan, Ollila kertoo. Kunnissa ja kaupungeissa innostuttiin. Vuonna 1988 noin 200 kuntaa järjesti oman juhlansa. Seuraavana vuonna mukana oli jo liki 300 kuntaa. Päätoimikunta ohjeisti kuntia juhlallisuuksissa ja keräsi jälkikäteen palautteen juhlista. Ensimmäisen Kansallisen veteraanipäivän juhla järjestettiin Lahdessa.

Teema Tietoa kouluihin Veteraanipäivä toimii myös perinteen siirrossa, jotta tulevatkin sukupolvet muistaisivat mitä veteraanipolvi maan vapauden vuoksi teki. Kouluihin päästiin kouluhallituksessa työskennelleen Jaakko Linnankiven kautta. Ollilan mielestä veteraanit suhtautuivat alussa päivään hiukan varoen, sillä he olivat vuosikausia peitelleet veteraanitaustaansa. – Yksi tarkoitus olikin palauttaa veteraaneille se arvonanto ja kunnia, joka heille kuuluu. Veteraanit itse ovat oivaltaneet, että tässä on kyse heistä ja meistä – koko Suomesta, Ollila miettii. Yhteinen juhla Everstiluutnantti evp Christian Wallin toimi päätoimikunnan sihteerinä vuodesta 2003 alkaen neljä vuotta. Päivän merkitys on kirkkaana mielessä. – Tuolloin muistetaan veteraanisukupolvea sekä kiitetään heitä heidän panoksestaan Suomen pelastamiseksi ja jälleenrakentamiseksi. Siihen kuuluvat miehet ja naiset, unohtamatta tietenkään sotalapsia, sotaorpoja ja sotavankeja ja kotirintamaa kaiken kaikkiaan. Kyse on oikeastaan koko kansakunnasta, Wallin sanoo. Hän korostaa, kuinka päivässä yhdistyy pitkä tapahtumaketju: syy sotaan, sotatapahtumat ja niiden seuraukset, rauhan saaminen ja seuraukset, maan jälleenrakentaminen sekä kaikkien panos ja yhteishenki. – Kokonaisuuden ymmärtäminen on minusta tärkeintä. Kansallinen veteraanipäivä auttaa nykyisiä ja tulevia suomalaisia ja Suomessa asuvia ymmärtämään mitä niinä aikoina tapahtui. On oleellista viedä ajatuksia eteenpäin nuoremmille sukupolville ja antaa heille mahdollisuus osallistua. Mukana ajan hengessä Vuonna 1992 Mauno Koivisto sai kunnia­ veteraanin tittelin ja kuvassa näkyvän palkintolaatan, joka annetaan vuosittain kiitoksena päivään liittyen. Kiittäessään Koivisto kehui Kansallisen veteraanipäivän saamaa vastaanottoa vaikka yleensä uusia juhlia on vaikea vakiinnuttaa. Everstiluutnantti Ilpo Karvinen on toiminut päätoimikunnan sihteerinä viimeiset kymmenen vuotta. Hän on nähnyt juhlan luonteen muuttuvan ajan hengen mukaisesti. – Vuosien saatossa päivän viettoon on osallistuttu tilastojen perusteella koko maassa erittäin runsaslukuisesti. Juhlapäivän vietto on muuttunut kiitosjuhlasta pikemminkin kansalaisjuhlaksi, Karvinen sanoo ja painottaa alueellisten toimijoiden merkitystä päivän toteutuksessa. Tänä vuonna kun vietämme Kansallista vete­raanipäivää, on sotiemme veteraaneja noin 17 000. Veteraanipäivää on pyritty viettämään niin, että se koetaan yhteiseksi juhlaksi, joka elää ajan hengen mukana omiin perinteisiinsä nojaten. Ollila korostaa sitä, ettei kyseessä ole Puolustusvoimien juhla vaan koko kansan yhteinen juhlapäivä. – Nykyiselle lujalle perinteelle ja perustalle tulisi rakentaa perinteitä kunnioittaen uutta, kestävää ja pysyvää. Haastavin tehtävä on hakea arvostukselle ja perinnetyölle sellaiset muodot, jotka sotien jälkeiset sukupolvet voivat kokea omikseen, sanoo Karvinen muutostarpeista. Tulevaisuus suunnitteilla Tulevaisuutta on mietitty Tammenlehvän Perinneliiton toimesta ja he ovat tehneet esityksensä Valtioneuvostolle. Wallinin mielestä jatkossakin voisi järjestää pääjuhlan lisäksi pienempiä juhlia ympäri maata, kun ne ovat jo löytäneet paikkansa. – Toimintaa ja sen sisältöä muuttamalla voidaan saada uudistuksia mutta dramaattisiin muutoksiin ei ole tarvetta, sillä päivä on jatkuvasti elänyt ajan hengessä, Wallin toteaa. Päivän tulevaisuutta mietittiin myös 30 vuotta sitten. Ajatus oli, että veteraanien poistuttua tilalle olisi kasvanut uusi sukupolvi, joka ymmärtäisi mistä päivässä on kysymys ja juhlisi perinnettä omalla tavallaan. – Kansallista veteraanipäivää ei missään nimessä saa lopettaa. Se kuuluu meidän kansalliseen perinteeseemme. Oleellista on, että ihmiset tietävät, että tällaisia ihmisiä ollut ja miksi meidän on syytä kiittää heitä, Ollila sanoo. Entä mikä on Karvisen mielestä sitä tärkeintä perintöä, jonka pitäisi siirtyä nuoremmille polville? – Kansakunnan tulee olla identiteetiltään tarpeeksi vahva, jotta se osaa ja ymmärtää arvostaa historiaansa, saavutuksiaan ja niiden arvoa. Veteraanisukupolven kalliin ja arvokkaan perinnön ja arvojen vaaliminen sekä niiden siirtäminen nuoremmille sukupolville on kunniatehtävämme. Marja Kivilompolo Veteraanipäivän synty • Veteraanipäivän synty liittyy yleiseen sotiemme veteraanien arvostuksen nousuun 1980-luvulla. • Ehdotuksen Veteraanipäivän vietosta tekivät veteraanijärjestöt pääministeri Kalevi Sorsan koollekutsuman yhteisneuvottelun jälkeen. • Valtioneuvosto päätti 30.4.1986 nimetä huhtikuun 27. päivän Kansalliseksi veteraanipäiväksi. • Ensimmäisen Kansallisen veteraanipäivän juhlapaikaksi valittiin Lahden suurhalli ja järjestelytoimikunnan puheenjohtajaksi emeritusarkkipiispa Mikko Juva. • Ensimmäisen veteraanipäivän päätapatuman aikaan vuonna 1987 oli elossa 320 000 sotiemme veteraania. Pysyvästi vammautuneita sotainvalideja oli 43 000. Veteraanijärjestöt nimesivät juhlaan osallistuneen tasavallan presidentti Mauno Koiviston kunniaveteraaniksi. • Lahden veteraanipäivän juhlaan osallistui noin 10 000 veteraania. • Juhlapuhujana oli akateemikko Matti Kuusi. Veteraanipäivästä hän totesi, että elinkelpoisen merkkipäivän pitää erottua merkkipäivien tungoksesta. ”Meistä veteraaneista riippuu, mitä tästä perinteestä kehittyy. Sitäkö vain, että 17 eturivin kalkkikset kerran vuodessa kootaan kuuntelemaan jokapaikan julkkisten höpinöitä? Vai saavatko veteraanit eri puolilla Suomea elävän tapahtuman, sellaisen, joka ei toistele itsenäisyyspäivän eikä maaliskuun kolmannentoista kuvioita, mutta ei myöskään edellisen veteraanipäivän nuotteja? • Valtioneuvosto päätti 20.1.1988, että se järjestää vuosittain Kansallisen veteraanipäivän juhlallisuudet siten, että käytännön järjestelyvastuun kantavat puolustusministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö yhteistyössä veteraanijärjestöjen kanssa. • Jotta riviveteraaneille kunnissakin olisi mahdollisuus osallistua veteraanipäivän viettoon, annettiin kunnille suositus päivän vietosta. Kouluhallitus antoi vastaavan ohjeen kouluille ja muille oppilaitoksille. • Veteraanipäivän päätoimikunnan keräämien tietojen mukaan Kansallista veteraanipäivää on vietetty 1990luvun alusta lähtien noin 350 kunnassa eri puolilla maata ja osallistujia oli vuosittain parikymmentätuhatta. Lähde: Markku Honkasalo, Sotiemme veteraanien päivä. Pori 2007. Kirja on ladattavissa netissä osoitteesta sotainvalidit.fi/sotainvalidienperinnetyo/veteraanipaivan-historiaa/

18 Hyvinvointi Pienikin liike on plussaa! tä ennen kuin se vaikuttaa merkittävästi hänen vointiinsa. Paljon lihasvoimaa omaavalla ikäihmisellä on reservikapasiteettia, mistä kestää ottaa. Esimerkiksi influenssaan sairastuessaan ikäihminen joutuu lepäämään ja menettää lihaskuntoaan mutta se ei haittaa, sillä hänellä on reservikapasiteettia. Jos taas lihasvoimaa on vähän, johtaa vuodelepo helposti liikkumis- ja toimintakyvyn heikkenemiseen, Karinkanta sanoo. Hän muistuttaa, että vaikka liikuntaa pitäisi harrastaa koko ikänsä, ei aloittaminen ole koskaan myöhäistä. – Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa vaan saavutettavissa on aina hyötyä. Mitä heikompi lähtötilanne on, niin sitä nopeammin tuloksia alkaa näkyä, Karinkanta kannustaa. Ikäihmisten kohdalla hän mainitsee tuolista nousemisen hyvänä testinä, jonka avulla oman lihaskunnon kehittymisen näkee helposti. Pienetkin asiat merkitsevät Erikoistutkija Saija Karinkanta muistuttaa kaiken liikkumisen tärkeästä merkityksestä. Ihminen on luotu liikkumaan. Siksi ihmisten tulisi huolehtia riittävästä liikunnan ja lihasvoiman saamisesta läpi elämänsä. l Liikunnan on useissa tutkimuksissa osoitettu tekevän ihmiselle hyvää niin fyysisesti kuin henkisestikin. Samasta muistuttaa UKK-instituutin erikoistutkija Saija Karinkanta. – Liikunta ennaltaehkäisee monia sairauksia ja on yksi keskeisin hoitomuoto lähes kaikissa sairauksissa. Tutkimukset antavat jatkuvasti lisää näyttöä liikunnan myönteisistä vaikutuksista. Karinkanta ottaa esiin muistisairaudet ja tuoreet suomalaiset tutkimukset liikunnan hyödyistä muistisairailla. – Jos ihmisellä on geneettinen alttius muistisairauksille, niin juuri heissä liikunnan hyödyt sairauden kohdalla vaikuttavat eniten. Eli jos luonto on jakanut ihmiselle huonot kortit, niin liikkuminen tasoittaa eroja hiukan hänen edukseen. Liikunta hidastaa alamäkeä Ihminen on tehty liikkumaan. Liikkeellä oleminen ja elimistön sekä kehon rasittaminen on meille hyväksi. Jos näin ei tee, on sillä kielteisiä vaikutuksia vointiimme. – Noin 30-vuotiaaksi asti lihaskunto vain kasvaa ihmisen kehossa mutta sen jälkeen se alkaa laskea. Ikäihmisillä lihaskunto vähenee nopeasti, etenkin jos lihaksiaan ei käytä. Liikunta puolestaan loiventaa tätä fyysisen kunnon alamäkeä. Tilannetta voi paikata myös lihasvoimaa kasvattamalla, Karinkanta kuvailee. Lihaskunnostaan kannattaa pitää huolta, sillä sen heikkeneminen näkyy myös toimintakyvyssä. Toimintakyvyn aleneminen ja sitä kautta itsenäisyyden menettäminen ovatkin nousseet merkittäviksi syiksi, joiden takia ikäihmiset harrastavat liikuntaa ja jaksavat olla liikkeessä. Lihaskuntoa reserviin Saija Karinkanta avaa mielenkiintoisen ja motivoivan näkökulman lihasvoiman hankkimiseen. – Jos ikäihmisellä on jo valmiiksi paljon lihasvoimaa, kestää hänen myös menettää si- On selvää, että liikuntarajoitteet ja ympäristön asettamat puitteet vaikuttavat mahdollisuuteen liikkua ja harrastaa liikuntaa. Siksi onkin lohdullista tietää, että kun on kyse liikunnasta – pienetkin asiat auttavat. Tämä on nähty esimerkiksi laitoksissa, joissa pienikin liikkumisen lisääminen, kuten että asukas hakee postin tai kävelee ruokalaan, on tuonut positiivisia vaikutuksia. – Pelkkä istuminen tai makaaminen on pahinta mitä voi tehdä. Näihin tarvitaan katkoksia pitkin päivää niin, että istua saisi korkeintaan puoli tuntia putkeen, Karinkanta sanoo. Ihminen voi helposti taipua ajattelemaan, että jos ei pysty kaikkeen, ei hän hyödykään mistään. Sellainen ajattelu pitäisi unohtaa ja keskittyä muistamaan, että kaikesta liikkumisesta on apua. – Jokainen ylös nouseminen ja kaikki liikkuminen ovat hyödyksi, Karinkanta summaa. Uusi ymmärrys ikäihmisten liikuntaan UKK-instituutin erikoistutkija Saija Karinkanta aloitti uransa liikunnan parissa vuonna 1995 fysioterapeuttina ja on keskittynyt ikäihmisten liikuntaan. – Ikäihmisten liikkumiseen panostetaan nykyään enemmän, sillä meillä on enemmän tietoa liikunnan monipuolisista hyödyistä ja vaikutuksista. Ikänsä liikkumaan tottuneet ihmiset todennäköisesti jatkavat liikkumista myös ikääntyessään mutta hekin voivat kaivata uudenlaista motivaatiota. Lihasvoimaa voi harjoittaa kuntosalilla ammattilaisten opastuksella. Useilla saleilla seniorit ja ikäihmiset huomioidaan erikseen myös tarjonnassa. Lihasvoimaa voi vahvistaa myös kotosalla, etenkin kun huomioidaan, ettei 90-vuotias välttämättä tarvitse enää varsinaisesti punttisalia lihaskuntonsa ylläpitämiseksi vaan pienempikin liike riittää. Vaikka toki myös 90-vuotiaat ja vanhemmatkin hyötyvät kuntosalilla tehtävästä lihasvoimaharjoittelusta.

19 – Jo tuolista ylös ponnistaminen on iso kuormitus todella iäkkäälle ihmiselle, Karinkanta painottaa. Parasta olisikin löytää itselleen mieluisat tavat ja syyt liikkua. Jotkut tekevät pieniä tasapainoharjoituksia kotona askareiden ohessa, toiset taas kokoontuvat yhteiseen jumppaan tai ottavat päivittäisen liikuntansa taidenäyttelyssä kiertäen. Liikuntakyvyttömälle apua liikkumiseen Ikäihmisten, kuten muidenkaan ikäryhmien liikkumisessa, liikuntarajoitteet eivät ole syy olla liikkumatta. Jos ihminen ei pysty itse liikkumaan, tulee hänen saada siihen apua. Esimerkiksi jaloistaan liikuntakyvyttömän ihmisen jalkoja liikutellaan hänen puolestaan, jotta virheasennoilta vältytään. Makuuasennossa olevia ihmisiä taas autetaan istuma-asentoon. Heidän apunaan ovat myös seisomatelineet, joiden avulla ihminen pääsee olemaan myös pystyasennossa. Liikkumista rajoittaa tehokkaasti myös oma mieli ja pelko kaatumisesta. Tästä pelosta pitäisi päästä yli, sillä arkuus ja epäröinti vaikuttavat myös tasapainoon. Onnettomuuden jälkeen olisikin hyvä käydä kaatumisen syyt läpi ammattilaisen kanssa ja hänen avullaan totutella taas varmaan kävelyyn ja tarvittaessa vahvistaa lihaksia sekä tasapainoa. – Liikkuminen on ihmiselle ominaista joten ole niin aktiivinen kun vain on mahdollista, Karinkanta kiteyttää. l Marja Kivilompolo Mitä kuuluu kuntoutukseen Heelmä? Viime lehdessä kerroimme Heelmä Hakasesta, joka pääsi tänä vuonna valtion kustantamaan leskikuntoutukseen. ajan. Hieronta tekee hyvää kenelle vain mutta etenkin luutuneille, vanhoille luille, Heelmä nauraa puhelimessa. Millaista kuntoutusta päädyit ottamaan? – Valitsin avokuntoutuksen, sillä kotini on tässä vieressä joten kuljen siellä kätevästi. Jos asuisin muussa paikassa enkä tapaisi ihmisiä, niin sitten olisin valinnut laitoskuntoutuksen. Siellä saisi olla yhdessä muiden kanssa. Nyt sille ei kuitenkaan ole tarvetta sillä kodin kautta on muutenkin niin paljon toimintaa. Onko kuntoutuksen aikana tullut uusia oivalluksia liikkumisesta? – Ei varsinaisesti. Mutta tästä saa hyvän vireyden ja liikunta antaa hyviä eväitä päivälle. Toivon, että tästä jäisi intoa sen verran, että tulisi kotonakin istuttua lattialle hiukan venyttelemään. Marja Kivilompolo Mitä avokuntoutukseesi kuuluu? – Minulla on ollut hierontaa, voimistelua ja venyttelyjä, yksi tunti päivässä kahden viikon Jumppavinkkejä kotiin Kodin askareiden ohessa on kätevää tehdä pieniä mutta tehokkaita liikkeitä, jotka parantavat esimerkiksi tasapainoa ja lihaskuntoa. Huolehdithan, että lähelläsi on aina tukea liikkeitä tehdessäsi! ovat tehokkaita. Painonsiirtoja on hyvä tehdä myös eteen ja taakse suuntuvissa liikkeissä esim. siirtää painoa varpaille ja sitten puolestaan kantapäille. Tuolista ylös nouseminen Tuolista nouseminen on hyvä ja tehokas liike, jota voi aluksi tehdä ottamalla tukea käsinojista. Voimien lisääntyessä tuen ottamista voi vähentää ja lopulta tavoite on nousta ylös käsiä lainkaan käyttämättä. Tämän liikkeen kohdalla edistyminen näkyy selvästi. Tehokasta tasapainoilua tuo yhdellä jalalla seisominen. Ilmassa olevaa jalkaa ei tarvitse nostaa korkealle vaan pienikin lattiasta nostaminen riittää. Tarvittaessa nostettavan jalan varvas voi olla lattiassa ottamassa tukea. Tee harjoitus aina seinän tai tukevan pöydän tai tuolin vieressä, jotta tukea saa tarvittaessa. Painonsiirrot Esteen yli astuminen Painonsiirtoja voi tehdä seisaaltaan tai istualleen. Esimerkiksi hampaita harjatessa voi ottaa pienen haara-asennon ja sivuttaisessa suunnassa siirtää painoaan jalalta toiselle. Liike tuo joustavuutta ja tekee hyvää tasapainolle. Karinkanta huomauttaa, että ikäihmisille sivuttain tapahtuvat liikkeet Kuvitteellisen esteen yli astumisessa yhdistyvät tasapaino, liike ja lihasvoima. Jos havainnointiin tarvitsee apua, on esimerkiksi maton reuna hyvä este. Kunnon mukaan esteen voi kuvitella haluamansa korkuiseksi. Tätäkin liikettä on hyvä tehdä sivuttaisessa suunnassa. Yhden jalan varassa Tandem-kävely Tandem-kävelyssä kävellään suoraan eteen- tai taaksepäin niin, että jalka laitetaan suoraan toisen jalan eteen eli takimmaisen jalan varpaat koskettavat etummaisen jalan kantapäätä. Näin kävellään hetken ajan ja halutessaan suuntaa voi vaihtaa kulkemaan taaksepäin. Tee harjoitus aina seinän tai tukevan pöydän tai tuolin vieressä, jotta tukea saa tarvittaessa. Istualleen tehtävät liikkeet Liikkeitä voi tehdä myös istualleen, pyörätuolissakin. Painonsiirtoja voidaan tehdä pakaralta toiselle. Jos jalat liikkuvat, voi polvia nostella vuorotellen ylös. Jalkoja voi myös suoristaa polvea ojentamalla. Paljon istuvalle olisi tärkeää istua mahdollisimman ryhdikkäästi, jottei esim. pyörätuolissa ollessaan retkota lihaksia rasittamatta.

20 Avustajatoiminta Yhdessäoloa ja opiskelua l Sotainvalidien Veljesliiton avustajatoiminnalla tuetaan jäljellä olevia sotainvalideja ja sotiemme veteraaneja sekä puolisoita ja leskiä auttamalla heidän asumistaan omassa kodissaan. Apu on arkista, kuten asiointia, siivousta, ruoan valmistusta, ulkoilua ja seurustelua. Avustajatoiminnan Lapin aluehankkeessa pääsimme vierailulle Tervolan kylällä asuvan 84-vuotiaan sotainvalidi Anja Palokankaan luokse ja saimme kuulla hänen elämästään. Elämää sodan jaloissa Anja oli sotavankina talvisodan aikana. Perheen kodin kesänavetasta toinen pääty jäi Venäjän puolelle ja toinen Suomen puolelle. Jatkosodan alettua he asuivat Petsamossa ja joutuivat piiloutumaan isoon luolaan viikkokausiksi, jonka veli Arvo perheen onneksi löysi. – Isoryssä ja englantilaiset olivat todella ilkeitä, kun pommittivat Murmanskista Liinahamariin asti, Anja sanoo. Talvisodan lopussa perhe osti talon Räinänperältä. Anja kävi kolmevuotisen maatalouskoulun, jonka jälkeen hän suoritti Rovaniemellä vielä lisäopintoja ja hänestä tuli karjantarkkailija. Työreissullaan vuonna 1956 eräällä tilalla Anja tapasi tulevan puolisonsa. – Talon isäntä noitui, että meistä tulee hyvä pari. Olimme niin saman oloisia, Anja muistelee. Perheen arkea Anja Palokankaan ja Päivi Lammin tapaamisiin kuuluu muun muassa ulkoilu. Palokankaan perheeseen syntyi viisi lasta, joista elossa on kolme. Perheenperustamisen jälkeenkin Anja jatkoi työtään, joka sisälsi työreissuja maatiloille. Puoliso oli tuolloin lasten kanssa kotona. Anjan työhön kuului myös näytteidenottoa ja siinä käytettiin rikkihappoa. Tuo syövyttävä aine pilasi Anjan hampaat. Anja on tyytyväinen elämäänsä ja asumiseensa Tervolan kylällä, jossa asiat ovat lähellä. – Ikkunasta on näkymä Ruonaojalle, jossa ruukaa olla monenmoisia lintuja. Niitä on mukava katsella. Lapset pitävät minusta hyvää huolta. Vierailumme aikana puhelin pirahtaa ja tytär tarkistaa äitinsä vointia. – Sellaisia nuo huolenpitäjät ovat, Anja naurahtaa. Toukokuussa juhlitaan Anjan syntymäpäiviä, jonne mekin saamme kutsun. Tutkinto työn ohella Avustajilla on aikaa kahvitella asiakkaiden kanssa. Kiireettömyys erottaa avustajatoiminnan monista muista palveluista. Anjan avustaja Päivi Lammi aloitti työt syyskuussa. Hän suorittaa kotityöpalvelujen ammattitutkintoa oppisopimuksella eli tutkintoa suoritetaan työn ohella näyttöjen kautta. Opiskelu tuo työhön vaihtelua ja lisätietoa asiakkaan kohtaamisesta. Päivillä on kuukauden aikana liki 20 asiakasta. Hän auttaa heitä siivouksessa, asioinneissa ja kotiaskareissa. Anja Palokankaan luona Päivi suorittaa avustamisen ja asioin-

21 nin tutkinnonosia. Asiakas, opettaja ja työnantaja ovat kaikki yhtä mieltä, että näyttö on hyväksytysti suoritettu. Anja puolestaan toteaa olevansa tyytyväinen avustajaansa, joka käy hänen luonaan joka toinen viikko. Avustajatoiminta Lapissa Lapissa järjestetään tällä hetkellä avustajatoimintaa Torniossa, Keminmaassa, Kemissä, Tervolassa, Pellossa, Rovaniemellä, Ylitorniolla ja Kemijärvellä. Avustajia kaivattaisiin Kolariin, Sallaan, Muonioon ja Enontekiölle. Työllisyyttä opinnollistamisella ja yritysyhteistyöllä -hankkeen rahoituspäätös on 31.12.2018 saakka.  – Rahoituspäätös varmistui lähellä vuodenvaihdetta ja ilolla voimme todeta palvelun jatkuvan, sanoo projektipäällikkö Johanna Holma. Veteraanijärjestöjen piirit ja paikallisosastot ovat paikallisesti tukeneet Lapin aluehankkeen toimintaa ja mahdollistaneet sitä monin tavoin mm. osallistumalla hankkeen suunnitteluun, järjestämiseen ja kustannuksiin. Avustajatoiminta on Sotainvalidien Veljesliiton tärkein jäsenpalvelu. Apua saavat niin sotiemme veteraanit kuin heidän puolisonsa ja leskensäkin. l Teksti ja kuvat: Johanna Holma Piirit toimivat Sotainvalidipiirien omilta sivuilta näet millaista toimintaa alueittain järjestetään, saat tiedon tulevista tapahtumista ja löydät alueesi toimijoiden yhteystietoja. Koti Hyrsylässä ja Isossakyrössä Sotainvalidi Irja Tanttari kertoo elämästään ja kokemuksistaan. Sivu 32 Perinnejärjestö sivu 32 Kirjailija Lasse Lehtinen jatkaa Perinnejärjestön puheenjohtajana l Sotainvalidien Perinnejärjestön vuosikokous pidettiin ravintola Makussa Helsingissä 3.4. Kokouksessa oli läsnä 16 kokousedustajaa edustaen 11 perinneyhdistystä. Lisäksi läsnä oli kaksi perustajajäsentä. Muita henkilöitä oli 7. Kokouksen avasi Perinnejärjestön hallituksen jäsen Hannu Reko ja kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Veljesliiton pääsihteeri Markku Honkasalo, jonka asiantuntevassa johdossa kokous eteni sujuvasti. Vuosikokouksessa hyväksyttiin vuoden 2016 toimintakertomus ja tilinpäätös sekä vahvistettiin vuoden 2017 toimintasuunnitelma ja talousarvio. Henkilövalinnat sivu 33 Perinnejärjestön puheenjohtajaksi valittiin edelleen yksimielisesti kirjailija Lasse Lehtinen. Hallitukseen tehtiin yksi muutos, Pohjois-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen edustajaksi hallitukseen valittiin Vilho Räihä. Hallitukseen valittiin: Varsinainen jäsen Varajäsen Tauno Skogberg (Uusimaa) Heimo Yrjönsalo (Lohja) Jarmo Helttula (Varsinais-Suomi) Perttu Salmi (Satakunta) Hannu Reko (Kanta-Häme) Markku Kallinen (Keski-Pohjanmaa) sivu 38 Tuija-Leena Juutilainen (Pirkka-Häme) Reijo Johansson (Pirkka-Häme) Mikko Ruskeala (Lahti) Tuula Söderlund (Helsinki) Lyyli Vento (Kymi) Martti Kukkonen (Pohjois-Karjala) Vilho Räihä (Pohjois-Pohjanmaa) Teemu Lintamo (Rannikko-Pohjanmaa) Markku Tarvainen (Suur-Savo) Marko Hakala (Etelä-Pohjanmaa) Juha Koponen (Pohjois-Savo) Pertti Koivunen (Sisä-Suomi) Pertti Halonen (Kainuu) Jari-Matti Autere (sihteeri, V-S) Perinnejärjestön tulevaisuussuunnitelmia Veljesliiton pääsihteeri Markku Honkasalo kertoi vuosikokouksen yhteydessä, että järjestön sihteeri Jari-Matti Autere on ilmoittanut jäävänsä eläkkeelle vuoden 2019 alkupuolella ja uusi sihteeri olisi hyvä valita vuoden 2018 keväällä. Honkasalo totesi, että seuraavan sihteerin olisi hyvä olla pääkaupunkiseudulta ja että Vel- jesliitto voisi osoittaa hänelle työhuoneen liiton keskustoimistosta, jolloin uusi sihteeri tulisi osaksi Veljesliiton henkilöstöä ja siirtymävaihe Veljesliiton ja Perinnejärjestön välillä sujuisi kitkattomasti. Lisäksi on suunniteltu, että Veljesliiton hallinnoima kunniamerkkipalvelu siirtyisi jollain aikataululla Perinnejärjestölle, josta järjestö saisi tuloja. l Teksti: Jari-Matti Autere Juhla Salomaa-säätiön kanssa Pohjois-Karjalan piiri järjestä Salomaasäätiön kanssa juhlan ”Suomi 100 yhteinen kokemus”. Paikalla oli nuoria ja sotiemme veteraaneja. Sivu 33 Kuninkaalliset ja tasavallan presidentti Tukholmassa Talvisodan päättymisen muistopäivänä Tukholmassa juhlittiin ruotsalaisia vapaaehtoisia. Paikalla olivat myös kruununprinsessa Victoria, prinssi Carl Philip sekä tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Kuva: Suomen Tukholman-suurlähetystö. Sivu 38

22 Piirit toimivat Helsinki HELSINKI Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0243 Helsingin piirin kuulumisia Piirin vuosikokous pidettiin 14.3.2017 Hotelli Arthurin juhlasalissa. Paikalle oli saapunut yhteensä 41 henkilöä. Vuosikokouksessa käsiteltiin piirin sääntöjen mukaiset asiat. Päätökset tehtiin hyvässä yhteishengessä ja yksimielisesti eikä lippuäänestyksiä tarvittu. Piirihallituksen puheenjohtajana toimintavuoden 2017 jatkaa Seppo Kanerva. Piirihallituksen jäsenmäärä pienennettiin 10 henkilöstä 8 henkilöön. Piirihallituksen jäsenet ovat Pia Angerma, Anja Huhtaniemi, Lars Löflund, Altti Majava, Rauha Sihvonen, Reijo Söderberg, Christian Wallin ja Paul Voss. Kokousten sihteerinä toimii piirin toiminnanjohtaja. Piirihallituksen varajäsenet ovat Timo Elolähde, Anneli Vuoristo-Salonen, Jaakko Mäntylä, Jaakko Estola, Jouko Paloheimo, Toivo Hiltunen, Bob Biaudet ja Sirpa Alaniva. Vuosikokous valtuutti piirihallituksen valmistelemaan ns. sääntömuutosasiaa. Helsingin piirissä otettaisiin vuonna 2018 käyttöön Sotainvalidien Veljesliiton mallisäännöt. Veljeä ei jätetä Sotainvalidien Veljesliitto järjestää tänä vuonna Veljeä ei jätetä -kampanjan osana virallista Suomi 100 vuotta -ohjelmaa. Kampanjan tarkoituksena on, että jokainen sotainvalidi ja puoliso-/leskijäsen tavoitettaisiin joko hänen omassa kodissaan tai jossakin yhteisessä tilaisuudessa vuoden 2017 aikana. Helsingin piirissä projekti alkoi sotainvalidien tapaamisesta helmikuussa ja nyt maaliskuun lopussa urakkamme on heidän kohdaltaan suoritettu. Siitä suurkiitos kaikille projektiin osallistuneille: piirihallituksen jäsenille, tukijäsenille, kotiavustajille ja neuvontapalvelun työntekijöille, jotka omalta osaltaan auttoivat meitä suorittamaan tämän työn näin pikaisesti. Nyt lähestymme leskijäseniämme. Olemme ennen käyntiä puheli- Jääkiekko-ottelun HIFK-ÄSSÄT väliajalla. Piiriämme edustivat Aune ja Ture Santamäki kuvassa vasemmalla, Brother Christamas kuvassa keskellä isännöi tilaisuutta. Kuvan otti Rauno Loukkola Seppeleen laskussa Helsingin piiriä edustivat kuvassa oikealta sotainvalidi Sakari Sippola ja Munkinseudun jaoston sihteeri Anja voss. Kuvat otti Kari Kuusela. Talvisodan päättymistilaisuus Marskin patsaalla kunniavartio ja seppeleen lasku. mitse teihin yhteydessä ja sovimme ajankohdan, jolloin piirimme edustaja voisi käydä luonanne. Mikäli ette halua tapaamista, ilmoittaisitteko siitä välittömästi Terhi Sileniukselle p. 09 4785 0243 tai sähköpostilla terhi.silenius@sota­ invalidit.fi. Piirin koko jäsenistölle on postitettu Veljeskirje nro 1/2017, jossa on kerrottu tarkemmin piirin huoltotoiminnasta vuonna 2017 sekä piirin ja jaostojen toiminnasta. Ilmoi­tamme tapahtumista myös netissä: Sotainvalidit/piiritoimistot/Helsingin piiri. Mahdolliset kyselyt toiminnanjohtajalle puh. 09 4785 0243. Tulevia tapahtumia Kansallinen Veteraanipäivä 27.4. Helsinki: Kahvitilaisuus (alkaa klo 10.45) ja juhlakonsertti (alkaa klo 12) Kaupungintalolla Vantaa: Kansalaisjuhla Martiniuksessa klo 17. Rosvopaistitapahtumat Vantaa: 26.5. klo 14 Kaunialan sairaalassa. Kutsut vantaalaisille jäsenillemme on lähetetty. Helsinki: 2.6. klo 13 Oulunkylän kuntoutussairaalassa Puolustusvoimien lippujuhla 4.6. klo 8–18, ohjelmassa mm. ohimarssi klo 13.30 Mannerheimintie–Musiikkitalo sekä Suomi 100 vuotta - kesäkonsertti Kansalaistorilla. Kuntoutusmatka Eestin Kuressaareen 23.–30.7. Helsingin piiri järjestää yhdessä Sotainvalidien Aivoinvalidit ry:n kanssa viimeisen kuntoutusmatkan Eestin Kuressaareen 23.–30.7. Tarkemmat tiedot matkasta löytyvät Veljeskirjeestä. Tiedustelut ja ilmoittautumiset Terhi Sileniukselle puh. 09 4785 0243. Lisätietoa matkasta löytyy myös tästä lehdestä sivulta 5. Jaostojen tapahtumia Itä-Helsingin jaosto Kesän lounastapaamisesta ilmoitetaan seuraavassa Sotainvalidilehden numerossa 3/2017. Kanta-Helsingin jaosto Toukokuun lounastapaaminen keskiviikkona 10.5. klo 12.00 Le Hav­ressa (Kaivokatu 9). Ei ennak­ koilmoittautumisia. Mahdollisista kesän tilaisuuksista ja kesä­retkestä kerrotaan tarkemmin seuraavassa Sotainvalidi-lehdessä joka ilmestyy 28.6. Jaosto järjestää perinteisen juhannusjuhlan Veljesmajalla Lauttasaaressa yhdessä Sotainvalidien Kesämajayhdistyksen kanssa. Tilaisuus alkaa kahvitarjoilulla. Kello 18.00 on juhlallinen lipunnosto, jonka jälkeen aattoilta jatkuu grillaten ja vapaan seurustelun merkeissä. Piirin kaikki sotainva- Sotainvalidi Yrjö Nupponen esittelee korkealta taholta saamaansa tervehdystä, jonka hän sai Veljeä ei jätetä -kampanjan vierailun yhteydessä. Kuvan otti Matti Hara. lidi-ja puolisojäsenet ovat lämpimästi tervetulleita viettämään aattoiltaa Veljesmajalle. Malmin jaosto Ei kesätapahtumia. Syksyn tapahtumista ilmoitetaan numerossa 4/2017, joka ilmestyy 27.9.2017. Vantaan jaosto Rosvopaistitapahtuma Kaunialan sairaalassa 26.5. Puolisojäsenkerho. Kevään kerho­ tapaamiset Kampin palvelukeskuksessa (Fade) jatkuvat seuraavasti: 28.4. ja 19.5. (kevätjuhla). Hyvää kevään odotusta jäsenistölle! Terhi Silenius

Uusimaa UUSIMAA Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0225 Kevätterveiset Uudeltamaalta Osastojen vuosikokoukset pidettiin helmikuun aikana ja toiminta osastoissa jatkuu tutuissa käsissä. Muutoksia ei juurikaan puheenjohtajien keskuudessa tullut kuin Mäntsälän osasto sai uuden naispuheenjohtajan Ritva Ratian. Tervetuloa mukaan! Osastojen puheenjohtajat ja piirihallitus kokoontui perinteiseen seminaariin 8.3. luontokeskus Halt­iaan Espoossa. Keskustelussa oli ajankohtaisten asioiden lisäksi perinnetyö ja perinneyhteistyö muiden veteraanijärjestöjen kanssa sekä piirin tekemä toimintamalli osaston purkautuessa. Piiri kunnioittaa osastojen omia päätöksiä toiminnan jatkamisesta jäsenistön hyväksi niin kauan kuin se on tarkoituksenmukaista. Piirissä on jo mietitty sitä hetkeä, jolloin ensimmäiset henkilöjäsenet siirtyvät piirin jäseniksi ja mitä se käytännössä tarkoittaa. Kahvitilaisuus Kaunialassa Kaunialassa järjestettiin 19.3. pienimuotoinen kahvitilaisuus siellä asuville sotainvalidiasiakkaille. Läsnä oli mm. Espoon, Karkkilan ja Nurmijärven jäsenistöä sekä osastojen edustajat. Alkuun kuuntelimme Nurmijärven reserviläiskuoron esityksen. Jäsenet saivat kehystettynä myös juhlavan kirjeen ja Suomi 100 -teeman villasukat. ja poisnukkuneita kunnioitettiin hetken hiljaisuudella. Kaunialan Sairaalan kuulumiset toi pitkäaikaishoidon johtaja Päivi Saarinen ja Veljesliiton johdon terveiset ja kuulumiset esitti puheenjohtaja Juhani Saari. Yllätysnumerona puheenjohtaja Juhani Saari luovutti suuren ansiomerkin Erkki Tuormaalle Loviisasta ja Veikko Toivoselle Mäntsälästä sekä piirihallituksen puheenjohtaja luovutti keväisen kukkakimpun merkkipäivää viettäneelle TuijaRiitta Palkkimäelle Hausjärveltä. Vuosikokouksen puheenjohtajaksi valittiin Tauno Skogberg Karjaalta ja sihteeriksi Satu Jelkälä-Blomqvist. Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin Leena Sonninen ja Salme Limnell Järvenpäästä sekä ääntenlaskijoiksi Kalervo Viitanen Riihimäeltä ja Tuija-Riitta Palkkimäki Hausjärveltä. Piirihallituksen puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti uudelleen toimintakaudeksi 2017 kapteeni Jaakko Torppa Tuusulasta. Erovuoroisten piirihallituksen varsinaisten jäsenten tilalle valittiin Hannu Santti Vihdistä, Christer Sundman Porvoosta, Erkki Tuormaa Loviisasta ja Taisto Vanhapelto Järvenpäästä sekä yhdeksi vuodeksi Aulis Stenholm Karkkilasta. Erovuoroisten varajäsenten tilalle valittiin Kristiina Ikävalko-Alvas Porvoosta, Tuija-Riitta Palkkimäki Hausjärveltä, Kalervo Viitanen Riihimäeltä ja Antero Vänttinen Järvenpäästä. Piirin tilintarkastajiksi vuodelle 2017 valittiin yksimielisesti Harry Eklundh HT Kauniaisista ja Pekka Heikkilä HT Helsingistä. Heidän varamiehikseen valittiin Matti A. Mäkinen HT ja Jouni Vanhala KHT Helsingistä. Vuosikokouksen puheenjohtaja Tauno Skogberg toivotti uudelle piirihallitukselle hyvää työvuotta sekä hän kiitti kaikkia vuosikokousedustajia aktiivisuudesta. Kokouksen päätyttyä kokousväki siirtyi lounaalle Kaunialan ruokasaliin. Satu Jelkälä-Blomqvist Piirit toimivat 23 Luontokeskus Haltiassa viihdyttiin 8.3. Kaunialan kahvitilaisuus 19.3. Piirin vuosikokouksessa 28.3. suuren ansiomerkin saivat varapuheenjohtajat Veikko Toivonen ja Erkki Tuormaa. Onnittelut! Vuosikokous Piirin 73. vuosikokous pidettiin Kaunialan Sairaalassa 28.3. Läsnä oli 35 valtuutettua 18 jäsenyhdistyksestä. Valtuutetuista 9 oli sota­ invalideja ja 26 ei-sotainvalidia. Puheenjohtaja Jaakko Torppa avasi vuosikokouksen ja toivotti läsnäolijat tervetulleiksi. Muistosanat poisnukkuneille lausui veljespappi, rovasti Martti Toivanen Piirin vuosi­ kokous pidettiin Kaunialassa.

24 Piirit toimivat KANTA-HÄME Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna Puh. 050 520 4065 Vuosikokous Forssassa Kanta-Hämeen piirin vuosikokoukseen 22.3. Forssan seurakuntatalolle toivotti kokousväen tervetulleeksi Forssan osaston puheenjohtaja Hannu Reko. Veljespappi Jaakko Kauppila piti alkuhartauden sekä luki vuoden 2016 aikana viimeiselle iltahuudolle kutsuttujen jäsenten nimet naistoimikunnan puheenjohtaja Irja Hirstiön kanssa. Muistokynttilöiden sytyttämisen ja hiljaisen hetken jälkeen siirryttiin huomionosoituksiin. Sotainvalidien Veljesliiton suuren ansiomerkin saivat: Tuula Ikonen Forssasta, Anu Kauppila Hämeenlinnasta, Heleena Mäkelä Jokioisilta, Terttu Tiitinen Kalvolasta ja Eino Simola Somerolta. Lisäksi luovutettiin kultainen ansiomerkki Hämeen Avustajatoiminnan projektipäällikkö Antti Mikkolalle. Kanta-Häme Huomionosoitukset jakoivat puheenjohtaja Juha Vuorinen ja toiminnanjohtaja Mira Kulmala. Veljesliiton tervehdyksen tilaisuuteen toi liiton pääsihteeri Markku Honkasalo. Vuosikokouksessa paikalla oli varsinaisia kokousvaltuutettuja 24 henkilöä 12 osastosta sekä 1 piirin äänioikeutettu henkilöjäsen. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Olavi Mäkipää Forssasta ja sihteeriksi kutsuttiin toiminnanjohtaja Mira Kulmala. Juha Vuorinen valittiin uudelleen puheenjohtajaksi ja hallituksen erovuoroiset valittiin uudelleen, paitsi Eino Kajavan toivomuksesta hänen tilalleen valittiin uusi varajäsen. Piirin vuoden 2018 vuosikokous pidetään Hämeenlinnassa. Kutsun esittänyt Hämeenlinnan osaston puheenjohtaja Marja Anttonen toivotti kokousväen tervetulleeksi keskiviikkona 21.3.2018 Poltinahon seurakuntatalolle piirin vuosikokoukseen. Varsinaisen kokouksen jälkeen piirihallitus piti järjestäytymiskokouksensa, jossa ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin Heikki Karisto ja toiseksi varapuheenjohtajaksi Erkki Ylöstalo. Naistoimikuntaa johtaa edelleen Irja Hirstiö ja hengellistä toimikuntaa Jaakko Kauppila. Mira Kulmala, toiminnanjohtaja Hauhon osaston sotainvalidi Lauri Sarin täytti 100 vuotta 3.2.2017. Kuvassa piirin puheen­ johtaja Juha Vuorinen onnittele­massa Lauria ja samalla luovuttaa hänelle liiton 100-shaalin. Kuva: Mauri Salonen Kanta-Hämeen Pelastuslaitoksen palomies Teemu Mäntyvaara kertoi Jokioisten Tietotalolla piirin naisille turvallisista eläkepäivistä. Kuva: Mira Kulmala Piirihallituksen kokoonpano vuonna 2017: Varsinainen jäsen Henkilökohtainen varajäsen Jarmo Tuominen, Janakkala Heikki Karisto, Hämeenlinna (Lammi-Tuulos) Pekka Aalto, Hämeenlinna Matti Allén, piiri (Ypäjä) Hannu Reko, Forssa Matti Rantti, Hauho Irja Hirstiö, Hämeenlinna Antti Jahkonen, Hämeenlinna Erkki Ylöstalo, Janakkala Keijo Virtanen, Tammela Heikki Kärri, Somero Terttu Järvelä, piiri (Kalvola) Tulevia tapahtumia 27.4. Kansallinen Veteraanipäivä, valtakunnallinen pääjuhla Lahdessa 8.5. Seutukunnallinen kirkkopäivä, Hämeenlinnan kirkko ja Aulanko 18.5. Finnairin rosvopaistitilaisuus, Tampereen Pirkkahalli 21.5. Kaatuneitten muistopäivä 4.6. Puolustusvoimain lippujuhlan päivä 6.6. Liittokokous, Helsinki, Scandic Park-hotelli 28.6. Panssariprikaatin 70-vuotispäivä, Suomi 100 -suurtapahtuma Piirin naistoimikunta järjesti tapaamisen naisjaostoille 15.3. Jokioisten Tietotalolla. Kuvassa on virkistyspäivän osallistujia. Kuva: Mira Kulmala Jaakko Kauppila ja Irja Hirstiö lukemassa pois­ nukkuneiden jäsenten nimiä ja Forssan osaston Anna Mikkola ja Anneli Romu sytyttävät kynttilöitä. Kuva: Hannu Reko Huomionosoitusten saajat ja luovuttajat piirin vuosikokouksen juhlassa. Kuvassa vasemmalta Mira Kulmala, Juha Vuorinen, Terttu Tiitinen, Eino Simola, Heleena Mäkelä, Arja Nikander (vastaan­­otti Tuula Ikosen ansiomerkin), Anu Kauppila ja Antti Mikkola. Kuva: Hannu Reko

Pirkka-Häme Tulevia tapahtumia PIRKKA-HÄME Rautatienkatu 24 B 4, 33100 Tampere Puh. 03 222 6631 Pirkka-Häme Piirin vuosikokous pidettiin perjantaina 31.3. Tammenlehväkeskuksessa. Vuosikokous pidettiin hyvän yhteishengen merkeissä. Alkujuhlassa Veljesliiton tervehdyksen toi liiton hallituksen jäsen MarjaLiisa Taipale. Hän kertoi liiton nykyisyydestä ja tulevasta toiminnasta painottaen piirijärjestelmän tärkeydestä ja osastojen lopettaessa alueelle jäävien yhdyshenkilöitten, tukihenkilöiden tarpeel­lisuudesta. Lisäksi hän kertoi sotainvalidien ja heidän omaistensa parantuneesta korvausturvasta ja Veljesliiton tulevaisuuden tavoitteista. Vielä löytyi sotainvalideja piirihallitukseen Piirihallituksessa jatkavat sotainvalidit Pentti Kuukankorpi ja Terttu Veijalainen ja uutena jäsenenä Bengt Stenvall. Muut piirihallituksen jäsenet ovat nuorempia, Esa Eerola, Auvo Laine, Esko Lehtomaa, Juhani Muuriaisniemi, Risto Pajukanta, Pertti Päivärinta ja Raimo Toivo. Piiri sai myös uuden puheenjohtajan hämeenkyröläisestä Heikki Kujanpäästä. Piirin osastojen lukumäärä on 16. Viime vuoden aikana kolme osastoa lopetti toimintansa ja jäsenet liittyivät piirin henkilöjäseniksi. Piirin toimialueeseen ei ole tullut muutoksia. Piiri toimii edelleen 17 kunnan/kaupungin alueella. Jäseniä osastoissa on yhteensä vuoden alussa osastoilta saadun tiedon mukaan 207 (edellisenä vuonna 259). Puolisojäseniä piirin alueella on 799 (895), joista puolisoita 77 (109) ja leskiä 722 (786). Tukijäseniä oli 195 (196). Kuoleman kautta poistuneita sotainvalideja oli 51 (65). Piirin sotainvalidijäsenissä vähennystä oli 52 (68). Sotainvalideista 37 %:lla oli aviopuoliso. Piirin ja sen osastojen toiminta jatkuu entisen tapaan vilkkaana. Kolmetoista osastoa on 1.1.2017 mennessä muuttanut sääntöjään niin, että myös puolisojäsenet saavat äänioikeuden osaston yleisissä kokouksissa. Nämä osastot voivat jatkaa toimintaansa sotainvalidiosastona niin kauan kuin elossa on yksikin sotainvalidi. Kesäjuhlaa vietetään Ikaalisten Kylpylässä 13.6. Ilmoittautumiset osastoittain piiritoimistoon 5.6.17 mennessä. Piiri tarjoaa ohjelman lisäksi veljesaterian saamallaan lahjoituksella varsinaisille jäsenille, puolisojäsenille ja aktiivisille tukijäsenille. Piirin Hengellistä päivää vietetään Längelmäellä Päiväkummun kurssikeskuksessa 10.5. Ilmoittautumiset piiritoimistoon osastoittain 3.5. mennessä. Tässäkin tilaisuudessa piiri tarjoaa kahvit ja lounaan. Finnair järjestää yhdessä Puolustusvoimien kanssa Rosvopaisti­ tilaisuuden 18.5 Tampereella Pirkkahallissa. Osastoja pyydetään ilmoittamaan osallistujajäsenmäärät. Ilmoittakaa kunnan/kaupungin kaikki veteraanit, sotainvalidit ja puolisot sekä lesket yhteen paikkaan, joko sotainvalidipiiriin tai veteraanipiiriin viimeistään touko­ kuun alkuun mennessä. Sotiemme veteraanien Pirkanmaan kirkkopäivä järjestetään Pälkäneellä Aitoon Honkalassa 8.8. Ilmoittautumiset pyydetään kunnittain/(osastoittain) sotainvalidipiirin toimistoon kesäkuun 23. mennessä. Piirin bocciakisat pidetään 1.6. klo 10 Tampereella Sorsapuiston kentällä. Ilmoittautumiset joukkueittain viikkoa ennen kilpailupäivää piiritoimistoon. Kesäkisat/maastokisat pidetään niin ikään Tampereella Sorsapuiston kentällä 21.6. klo 10. Ilmoittautumiset paikanpäällä. Kilpailuissa ruokatarjoilu. Puolisot, lesket ja tukijäsenet myös tervetulleita. Laivaristeily Tukholmaan järjestetään 8.–9.5. Viking Linen Grace-laivalla. Hinta kuljetuksineen ja ruokailuineen 2 hengen hytissä on puolisojäseniltä vain 30 €. Sotainvalidit pääsevät mukaan ilmaiseksi. Ilmoittautumiset piiritoimistoon 13.4. mennessä. Maakuljetukset järjestetään entiseen tapaan yhteiskuljetuksina. Syksyllä on suunnitteilla tehdä laivaristeily Tallinnaan 25.–26.9. Huoltotoimintaa Kuntoutusta Piirin järjestämistä kuntoutusmahdollisuuksista ja mahdollisuuksistasi päästä kuntoutumaan saat tietoa piiritoimistosta. Piiri pyrkii järjestämään kaikille puolisojäsenille kerran vuodessa kuntoutusta, pääsääntöisesti joko avokuntoutusta tai hierontaa. Jalkahoitoa maksetaan (à 35 €) kolme kertaa vuodessa. Ole yhteydessä omaan osas- Piirit toimivat 25 Tilintarkastajat Markku Laakso (oik.) ja Pentti Haapanen luovuttavat tilintarkastuskertomuksen. Vastaanottajina Pentti Kuukankorpi, Jouko Sipilä ja Esko Lehtomaa. toon. Kuntoutusmahdollisuuksista oli tarkemmin helmikuun jäsenkirjeessä. Piiri järjestää mahdollisuuksien mukaan myös virkistyskursseja. Kursseille ilmoittautumiset piiritoimistoon. Asuntojen korjausneuvoja Korjausneuvoja Voitto Niskaan saat yhteyden puhelimitse 0400 649199. Voitto Niskan postiosoite on HAMK, Voitto Niska, Tietotie 1, 37630 Valkeakoski. Avustajatoiminta Avustajatoimintaa järjestetään Tampereella, Nokialla, Hämeenkyrössä, Ikaalisissa, Kangasalla, Lempäälässä, Vesilahdella ja Valkeakoskella sekä Mänttä-Vilppulan seudulla. Mikäli sinulla on tarvetta saada apua kotiisi, niin ota Kirsi Kinnuseen p. 050  352  2537 tai oman osastosi sihteeriin. Avustajatoiminnan tarkoituksena on auttaa sotainvalideja ja puolisojäseniä arjen askareissa niin, että kotona asuminen onnistuu mahdollisimman pitkään. Mikäli tarvitset suurempia siivouksia niin ota yhteyttä omaan osastoon. Piiri on tukenut rahallisesti osastoja, niin että ne voivat edelleen tukea jäsenistöä. Tampereen osasto Tampereen osasto piti vuosiko­ kouksensa Tammenlehväkeskuksen tiloissa 10.3. Vuosikokous sujui rutiinilla. Johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin Esa Eerola, muina johtokunnan jäseninä toimivat Risto Kiiskilä, Pentti Kuukankorpi, Lauri Lumme, Jouko Sipilä Bengt Stenvall ja Terttu Veijalainen. Osaston toimintaa Ikkunanpesua 60 eurolla annetaan leskipuolisojäsenille keväällä, maksettu lasku toimistoon 15.6. mennessä. Sotainvalidit saavat vastaavan palvelun kaupungin toimesta. Niin sotainvalidijäsenet kuin sotainvalidien lesketkin saavat kesän aikana ns. pesularahan 70 € / jäsen esitettyään osaston toimistossa nimellään varustetun kuitin, jolla on maksanut pesupalvelusta. Kuitti on ehdottomasti esitettävä ennen syyskuun loppua. Tämän alkuvuoden aikana on mahdollisuus saada myös ns. kevät­ Seppelpartion tervehdystä viemässä vuosikokouksesta Terttu Veijalainen Kalevan­ kankaan sankariristille. siivous, jonka suorittamisesta vastaa piirin avustajaprojekti. Yhteydet osaston toimistoon. Osasto on myös päättänyt antaa ”hemmotteluhoitoa” maksamalla naisten osalta kampaamolaskusta 50 € ja sotainvalidien parturimaksusta 25 €. Osasto järjestää ja kustantaa tavanomaisen leirin jäsenilleen Vähä­järven lomakodissa 26.–30.5. Hauholla. Ilmoittautumiset osaston toimistoon. Lisätietoa ja apua osastosta tai piiristä Edellä mainituista, kuten muistakin osaston tarjoamista jäseneduista saat tarkempaa tietoa joko toiminnanjohtajalta tai osaston toimistonhoitajalta. Niin piiritoimisto kuin osastonkin toimisto huolehtii puolestasi ja pyynnöstäsi kaikista sotilasvammalakiin liittyvistä korvaushakemuksista ja kykyjen mukaan myös muiden sosiaalilakien tuomista eduista. Toimisto on avoinna maanantaista torstaihin klo 8.30–15.00. Toimisto on suljettuna neljä viikkoa 3.7.–29.7. henkilökunnan vuosilomien vuoksi. Käyntiosoite: Otavalankatu 12 B 4, 33100 Tampere Yhteystiedot: toiminnanjohtaja Jouko Sipilä 222 6631 tai 0400 835 993, sähköposti jouko.sipila@ sotainvalidit.fi, toimistonhoitaja Kirsi Korpi 050 384 3390, koti­ avustajapalvelu Kirsi Kinnunen 050 352 2537 ja Tampereen osaston toimistonhoitaja Leea Hykkönen 222 7420. Kevätterveisin Jouko Sipilä

26 Piirit toimivat Kymi KYMI Kauppalankatu 25 B 19, 45100 Kouvola Puh. 044 3350 754 Piirin vuosikokous kokoontui sopuisissa merkeissä Kymen piirin vuosikokouksessa oltiin tyytyväisiä piirin vuoden 2016 toiminnan määrään ja laatuun. Jäsenkunnan ikääntymisestä huolimatta vielä vajaat 900 jäsentämme osallistui piirin erilaisiin tilaisuuksiin: kuntoutuksiin, virkistykseen, hengellisiin tapahtumiin ja liikunnallisiin tilaisuuksiin. Piirin toiminnassa oli edelleen se periaate, että jokaiselle jotain. Piirin vuoden merkittävin tapahtuma oli Sotainvalidiviikon valtakunnallinen päätösjuhla 1.9.2016 Haminan RUK:n Maneesissa. Piirin tilinpäätös hyväksyttiin. Vuoden 2016 aikana piiri panosti erityisen paljon jäsenten kuntouttamiseen; kuntoutus-, mielihyvä- ja virkistyskursseihin käytetiin rahaa yli 100 000 euroa. Toimintasuunnitelman mukaan piiri jatkaa pääosin nykyisenlaista toimintaa vielä vuonna 2017. Kesän ja alkusyksyn tilaisuuksia yhdistellään. Kesäjuhla ja piirin kirkkopäivä jäävät pois, mutta tilalle tulee juhlava Sotainvalidiliiton vuosipäivän juhla 24.8.2017. Kolmen Koon päivä jää pois tapahtumakalenteristamme. Piirin puheenjohtajana jatkaa Kari Hietanen. Hallituksen erovuorossa olleet jäsenet Raimo Lanu, Paavo Mikkonen, Eino Hienonen ja Reijo Tanskanen valittiin uudelle 2-vuotistaipaleelle. Veikko Haimila, Leo Merisalo, Kullervo Lehtonen ja Kaija Vesala jatkavat. Liiton tervehdyksen Kymen piirille toi hallituksen jäsen MarjaLiisa Taipale ja Kaakkois-Suomen Aluetoimiston tervehdyksen evl Saku Muona. Kokouksen alussa luovutettiin piirihallituksen myöntämät suuret ansiomerkit Inkeri Juurikkaalle, Aimo Honkkilalle, Ilmari Harakalle ja Raili Paasoselle. Kultaiset ansiomerkit Heidi Kolsille, Risto Siparille ja Sauli Pasaselle. Kuvassa huomion­ osoitusten saajat: vas. Aimo Honkkila, Raili Paasonen, Inkeri Juurikas, Ilmari Harakka, Heidi Kolsi, Risto Sipari ja Sauli Pasanen. Liiton puheen pitänyt Marja-Liisa Taipale sai kiitoksena Kymissä käynnistään Kari Hietaselta Kouvolan lakritsia ja piirin historiikin. Piriin tapahtumia, joihin olette tervetulleet Piirin seuraava tapahtuma on liikuntapäivä 18.5. alk klo 9. Imatran kylpylässä. Mielenkiintoisia pelejä, jumppaa, zumpaa. Ja hyvää ruokaa! Tule mukaan. Virkistysleiri 4.–7.6. sekin Imatran kylpylässä. Leirin ohjelmaan sisältyy päiväohjelman lisänä monenmoista oheisohjelmaa. Ilmoittautuminen 30.4. mennessä oman osaston sihteerille tai Tiia Sihvolalle puh 044 335 0754. Suomi 100 vuotta Sotainvalidijärjestön käynnistämä Veljeä ei jätetä -kampanja etenee piirissämme hyvissä merkeissä. Kaikki mukaan pyytämämme tukihenkilöt ovat sitoutuneet käymään alueillansa asuvien jäsentemme eli sotainvalidien, heidän puolisoidensa ja leskiensä kotona. Piiriin tulleiden viestien mukaan noin puolet vierailuista on tehty. Vastaanotto on ollut innostava. On ollut miellyttävää jutella kunniakansalaisten kanssa, kiitellä heitä itsenäisestä maastamme ja on ilo ollut keitellä heidän kanssaan Presidentti-juhlakahvit. Markku eläkkeelle Muistan kuin eilisen päivän 2.1.2005, kun ensimmäistä kertaa astelin Kymen piiritoimiston ovesta sisään. Minut oli valittu Kymen piirin uudeksi toiminnanjohtajaksi. Kaarina Hirvonen ja Arja Epelä odottivat minua ovella ja toivottivat tervetulleeksi sotainvalidityöhön. Siitä se alkoi ja on nyt kestänyt 13 vuotta. Aika on mennyt kuin siivillä. Olemme näinä vuosina yhdessä piirihallituksen, hengellisen toimikunnan ja Arjan kanssa laajentaneet piirin toimintaa ja kehittäneet uusia tilaisuuksia. Kaikessa toiminnassa olemme miettineet jäsenkuntamme parasta – minkälaiset toiminnot parantavat jäsentemme elämisen laatua, sinne suuntaan olemme pyrkineet. Mielestäni olemme pääasiassa myös onnistuneet. Hyvä jakso oli myös saada tutustua keskustoimiston työhön, työkavereihin ja piirien toimintaan koko liiton alueella järjestöpäällikön työjaksossani. Kaikissa piireissä, vaikka piirien toimintatavat eroavatkin toisistaan paljon, työn ytimenä on toimiminen kunniakansalaisten hyväksi. Kuten kirjoitin, kolmetoista vuotta meni kuin siivillä. Sotain- Markku jäähyväistunnelmissa validityö on ollut minulle mieluisaa ja voin sanoa, että tässä työssä takki on ollut oikean kokoinen. Yhteistyö, keskinäinen arvostus ja toisten tukeminen niin sotainvalidien, puolisojäsenten, hallinnon, tukihenkilöiden ja työkavereiden kanssa on ollut silmiinpistävän vahvaa. Teidän kanssa on ollut ilo työskennellä! Olette jokainen antanut minulle pysyvän muiston sydämeeni! Toivotan teille kaikille kaikkea hyvää elämässänne ja toivottavasti näemme eri tilanteissa tulevaisuudessa!

Satakunta Piirit toimivat 27 Huomionosoi­ tusten saajat Paula Hermonen, Markus Aaltonen, Kalevi Hakala ja Toivo Suuperko sekä luovuttajat. SATAKUNTA Yrjönkatu 15, 5. krs, 28100 Pori Puh. 02 633 5233 Satakunnan suunnalta Piirin vuosikokous Satakunnan piirin vuosikokous pidettiin maanantaina 27. maaliskuuta Porin Suomalaisella klubilla. Ohjelmaosuuden aloitti musiikilla kanttori Päivi Holkko Pentti Laineen laulaessa. Piirin puheenjohtaja Heikki Moilanen esitti piirin puheenvuoron. Veljesliiton tervehdyksen toi pääsihteeri Markku Honkasalo. Huomionosoituksina jaettiin suuret ansiomerkit, joita on myönnetty Markus Aaltoselle Eurasta ja Kalevi Hakalalle Suodenniemeltä. Liiton viiri vapaudenristin nauhoin luovutettiin kiikkalaiselle Toivo Suuperkolle, samalla hänet kutsuttiin sotainvalidien kunniakerhoon. Paula Hermoselle luovutettiin Suomen Leijonan Ritarikunnan ansioristi. Rovasti Anssi Joutsenlahti luki viimeiseen Seppelpartio lähdössä sankariristille Olli Saaren johdolla iltahuutoon kutsuttujen nimet sekä lähetti seppelpartion matkaan kohti Keski-Porin kirkon Sankariristiä. Varsinaisessa vuosikokouksessa hyväksyttiin toimintakertomus ja tilinpäätös sekä myönnettiin vastuuvapaus asianomaisille viime vuodelta. Samoin toimintasuunnitelma ja talousarvio hyväksyttiin. Piirihallituksen puheenjohtajaksi valittiin edelleen yksimielisesti Heikki Moilanen Merikarvialta. Piirihallituksen erovuoroiset jäsenet valittiin uudelleen tulevaksi kaksivuotiskaudeksi. Piirihallituksen kokoonpano on seuraava: Kaija Jokela Huittisista (varajäsen Toivo Suuperko Kiikasta), Ilkka Nurmi Porista (Kalevi Marjamäki Ulvilasta), Mauno Jasu Eurajoelta (Olli Saari Raumalta), Aulis Laakso Noormarkusta (Jouko Heinäsuo Siikaisista), Pirkko Rantanen Laviasta (Reetta Reikko Kiikoisista), Jukka Laaksonen Porista (Seppo Korkeamäki Porista), Heikki Mettomäki Parkanosta (Raimo Nänimäinen Kihniöstä), Anssi Joutsenlahti Kankaanpäästä (Timo Röpetti Honkajoelta), Uolevi Toimela Kiukaisista (Kalevi Suhonen Säkylästä) ja Erkki Maula Harjavallasta (Tommi Anttila Kokemäeltä). Järjestäytymiskokouksessa piirin varapuheenjohtajiksi valit- Vuosikokousedustajat tarkkaavaisesti seuraamassa piirin vuosikokouksen kulkua. tiin edelleen Ilkka Nurmi ja Olli Saari. Piirihallitukseen kutsuttiin edelleen Paula Hermonen entisestä naistoimikunnasta ja Perttu Salmi Jälkipolvista. Piirin kesäjuhla Piirin kesäjuhlaa vietetään keskiviikkona 31. toukokuuta Porin Reposaaressa. Päivän ohjelma alkaa hartaustilaisuudella Reposaaren kirkossa kello 11, jonka jälkeen siirrytään Hotelli Reposaareen lounastamaan ja viettämään juhlaosuutta. Eino Grön esiintyy kesäjuhlassamme. Ilmoittautumiset 19.5. mennessä omaan osastoon. Seutukunnallinen kirkkopäivä Satakunnan alueen seutukunnallinen kirkkopäivä pidetään tiistaina 13.6. Eurassa. Päivä alkaa klo 12 messulla Euran kirkossa. Päivä jatkuu lounaalla seurakuntakeskuksessa. Päiväjuhla pidetään Euran kirkossa, jossa juhlapuheen pitää piispa Kaarlo Kalliala. Ilmoittautumiset 30.5. mennessä omaan osastoon. Villasukkia veteraaneille Facebook-ryhmän ”Villasukkia veteraaneille, Suomi 100 vuotta” kutomia sukkia jaetaan tänä vuonna kaikille sotainvalideille ja veteraaneille joko sukkatilaisuuksissa, henkilökohtaisesti tai Postin toimittamana. Satakunnan pääsukkapaikka on Porissa veteraanitoimistossa. Virkistystä • Rosvopaistitilaisuus veteraaneille puolisoineen 11.5. Turun Messukeskuksessa klo 12.30–16. • Kankaanpään Hakoniemen leiri 14.–18.8. sotainvalideille ja puolisojäsenille. • Naisten virkistyspäivä syksyllä Säkylässä Marika Keskinen Pixhill.com Hyvää kevättä kaikille! Vuosikokoukset osastoissa on pidetty. Pääosin osastot päättivät jatkaa samoilla suunnitelmilla ja henkilöillä. Kolme osastoa teki purkautumispäätöksen. Purkautuvilla osastoilla on kaksi vaihtoehtoa jäsenistön siirtymiseen. Voidaan liittyä suunnitellun alueosastomallin mukaisesti naapuriosastoon tai piirin uusien sääntöjen mahdollistamana piiriin henkilöjäseniksi. Karvian osasto purkautui tammikuussa ja jäsenet liittyivät piirin jäseniksi. Vampulan ja Säkylän osastot purkautuvat vuoden lopussa ja jäsenet siirtyvät piirin jäseniksi. Purkautuviin osastoihin jää yhteyshenkilöt jäsenistön ja piirin välille, jotta tiedonkulku ja yhteistyö sujuisivat vanhaan hyvään tapaan. Yhteyshenkilöt ovat näitä tuttuja osaston puuhamiehiä ja -naisia. Vuosikokousten jälkeen Satakunnassa on 13 osastoa (vuoden lopussa 11). Tämän vuoden alussa sotainvalidijäseniä oli 175, puoliso- ja leskijäseniä 507 ja tukijäseniä 199, piirin kokonaisjäsenmäärän ollessa 881.

28 Piirit toimivat Sisä-Suomi SISÄ-SUOMI Rauhankatu 1, 40100 Jyväskylä Puh. 010 439 3200 Piiri muutoksen pyörteissä Piirin toimivien osastojen vuosikokoukset pidetty ja päätökset ovat siirtyneet ”arkistoihin”. Itselleni oli taas miellyttävä tehtävä olla mukana 21 osaston vuosikokouksessa. Kokoukset olivat hyvin järjestettyjä, päätösvaltaisia ja jokainen oman näköisensä. Toiset vievät kokouksen läpi mahdollisimman nopeasti ja ennakkoon hyvin valmistellusti ja toiset taas enemmänkin jäsentapaamistyylisenä huomioiden kuitenkin, että kyseessä on vuosikokous. Kuten sanoin, jokainen on löytänyt oman tapansa kokoustaa. Itselleni nämä pitkin Keski-Suomea ajetut n. 800 kilometriä ovat aina yksi vuoden kohokohtia. Koen etuoikeutetuksi, että voin tulla ja osallistua hyvillä mielin kokouksiinne. Vuosikokousten yhteydessä Jämsänkosken ja Kannonkosken osastot tulivat siihen pisteeseen, että osastot piti sääntöihin perustuen purkaa. Toivakassa ja Karstulassa osaston sotainvalidit johtokunnan kanssa päättivät myös, että osasto puretaan. Nämä päätökset tarkoittavat, että piirissämme on vielä 17 toimivaa osastoa. Olemme aikoinaan yhdessä sopineet, että mitään pakkoalasajoa ei tehdä ja valtaosa osastoista on luvannut toimia sääntöjen mukaisesti viimeiseen sotainvalidiin. Nämä periaatteet helpottavat myös minun työtehtävääni. Vaikka toimintamme on käänty- mässä loppusuoralle, tarvitsemme kuitenkin kaiken sen kenttäavun, mitä vain on saatavissa. Siksi ei ole vieläkään liian myöhäistä innostaa uusia henkilöitä tulemaan mukaan Veljeä ei jätetä -liikkeeseen. Sotainvalidiaate on edelleen ajankohtainen. Kiitän nyt toimintansa loppuun saattaneita osastoja toimihenkilöineen mittavasta ja tuloksellisesta toiminnasta useiden vuosikymmenien aikana. Vuoden aloitusneljännes on ollut myös Suomi 100 vuotta -toiminnan täyttämää aikaa maakunnassa. Olen leikkisästi todennut, että sotiemme veteraani tai hänen puolisonsa/leskensä olisi voinut laittaa 1.1. tumman puvun kunniamerkkeineen päälle ja ottaa se pois 31.12. Niin paljon olisi tilaisuuksia, joihin tänä vuonna heidän toivottaisiin osallistuvan. Tämän lisäksi Veljesliitolla on vielä oma Veljeä ei jätetä -kampanja, jonka johdosta on pyritty tapaamaan omaa jäse­ nistöä. Hankkeessa on onnistuttu tähän mennessä kohtuu hyvin ja jopa villasukat veteraaneillekin ovat löytäneet jo useaan kotiin. Piirin vuosikokous Piirin vuosikokous pidettiin 30.3. Jyväskylässä sotainvalidien sairaskodilla. Avausjuhlassa oli yhteensä noin 60 osanottajaa ja varsinaisessa vuosikokouksessa 34 valtuutettua kokousedustajaa 19 osastosta ja viisi piirin henkilöjäsentä. Ko- Kuvia purkautu­ neiden osastojen viimeisistä vuosi­ kokouksista. Kuvissa Kannonkoski, Karstula ja Toivakka. kousedustajista varsinaisia jäseniä oli 10. Kiitos osastojemme ja piirin henkilöjäsenten sitoutumisesta osallistua vuosikokoukseen. Vuosikokousjuhlan puhepuolesta vastasivat piirin 2. puheenjohtaja sotainvalidi Ahti Savolainen, veljespappi Arto Viitala Jyväskylän seurakunnasta sekä Ilmasotakoulun koulutuspataljoonan komentaja everstiluutnantti Markku Jämsä. Veljesliiton tervehdyksen toi liiton hallituksen jäsen Marja-Liisa Taipale. Tilaisuudessa jaettiin myös Sotainvalidien Veljesliiton Suuri ansiomerkki seuraaville ansioituneille henkilöille: Vilho Manninen Jyväskylä, Arja Melkinen Jämsä, Kalevi Pasanen Konginkangas, Jouko Hyppönen Konnevesi ja Tarmo Tiihonen Petäjävesi. Sotainvalidien Sairaskodin sosiaalityöntekijä Päivi Mäkiselle merkki ojennettiin sairaskodin omassa tilaisuudessa. Jäsenistö Jäsenrakenteemme muuttuu poisnukkumisten johdosta merkittävästi vuosi vuodelta. Varsinaisten jäsenten poistuma oli n. 22 % (39 henkilöä). Seuraus on luonnollista, onhan varsinaisten jäsentemme keski-ikä jo yli 92 vuotta. Puolisojäsenet ovat jonkin verran nuorempia, mutta myös heidänkin riveissään on havaittavissa selkeää muutosta. Piirin yhteisjäsenmäärä oli vuoden vaihteessa vajaa 600. Tulevia lähiajan tapahtumia • Kansallisen Veteraanipäivän juhlallisuuksia pidetään 27.4. eri puolella Keski-Suomea. Pääjuhla järjestetään Lahdessa. • Sotiemme veteraanien paikallinen kirkkopyhä 27.4. Pihtiputaalla ja seutukunnallinen 21.5. Petäjävedellä. • Muistoja, Laila Kinnunen -konsertti Palokan koululla Jyväskylässä 31.5. kello 18. • Sotiemme veteraanit ovat konsertin kutsuvieraita. Lipputilaukset ja tiedustelut: Jyväskylän Rintamaveteraanit Hannu Paalimäki p. 040 352 3567. Tervetuloa mukaan kaikkiin tapahtumiin. Tarkempia ohjeita saat piiritoimistosta sekä omasta osastosta. Piirin vuosikokouksessa suurella ansiomerkillä palkittuja. Juha Takala

Suur-Savo SUUR-SAVO Porrassalmenkatu 3 A, 50100 Mikkeli Puh. 0400 756 249 Piirin vuosikokous Suur-Savon piirin vuosikokous pidettiin 16.3. Mikkelissä Kyyhkylässä. Kokouksen avausjuhlassa tervehdyksen esittivät piirin puheenjohtaja eversti Hannu Toivonen, Kyyhkylän toimitusjohtaja Riitta Smolander sekä Veljesliiton lakimies Seppo Savolainen. Piirin hengellisen toimikunnan jäsen, emeritus lääninrovasti Erkki Rouhiainen piti hartaushetken ja lähetti seppelpartion sankariristille. Mikkelin Musiikkiopiston opiskelija Veera Salminen esitti pianokappaleita. Tilaisuudessa luovutettiin Veljesliiton suuri ansiomerkki seuraaville henkilöille: Raimo Kuusisto Kangasniemi (kuvassa vas.), Piirit toimivat 29 Viljo Hokkanen Rantasalmi, Merja Nyrkkö Savonlinna, Aate Eskelinen Varkaus ja Salme Taskinen Varkaus. Huomionosoitukset jakoi Veljesliiton lakimies Seppo Savolainen ja piirin puheenjohtaja Hannu Toivonen. Kokouksen puheenjohtajana toimi metsätalousyrittäjä Olavi Tolonen Pertunmaalta. Piirin puheenjohtajaksi valittiin edelleen Hannu Toivonen. Yhteinen koti -musiikkinäytelmä Etelä-Savon veteraaniasiain neuvottelukunnan aloitteesta Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Elli Aaltonen käynnisti syksyllä 2014 hankkeen, jolla nostettaisiin esille veteraanisukupolven ansiot Suomen itsenäisyyden juhlavuonna 2017. Tehtävää varten muodostettiin Suomi 100 vuotta -teatteriryhmä, joka ryhtyi hanketta suunnittelemaan ja toteuttamaan. Tuloksena on Yhteinen koti -musiikkinäytelmä, jonka on käsikirjoittanut Sanna Häkkinen ja ohjannut Tarja Pyhähuhta. Esitykset ovat yleisölle maksuttomia. Sotainvalideille, heidän puoli- Veljesliiton suuren ansiomerkin saivat Raimo Kuusisto Kangasniemeltä (kuvassa vas.), Viljo Hokkanen Rantasalmelta, Merja Nyrkkö Savon­ linnasta, Aate Eskelinen Varkaudesta ja Salme Taskinen Varkaudesta. Emeritus lääninrovasti Erkki Rouhiainen lähetti seppelpartion. Seppel­par­tiossa Raimo Lehtinen (vas.), Risto Moilanen ja Veikko Roikonen. soilleen ja leskilleen on varattu lippuja musiikkinäytelmän seuraaviin näytöksiin: Mikkeliin Mikaeliin (ensi-ilta ja samalla kaupungin veteraanijuhla) 27.4. klo 14, Pieksämäelle Poleeniin 3.5. klo 18 ja Sa- vonlinnaan Savonlinnasaliin 4.5. klo 18. Tiedustelut ja ilmoittautuminen oman osastosi sihteerille tai yhteyshenkilölle. Katariina Kuurola Pohjois-Savo POHJOIS-SAVO Minna Canthinkatu 24, 70100 Kuopio Puh. 017 261 1747 Onko kaikki hyvin? Käynnissä oleva Sote-keskustelu näyttää kutistuneen yhteen yksinkertaiseen teemaan. On ratkaistava se, miten lääkärin vastaanotolle pääsee nopeammin. Ja kun tämä on sitten joskus ratkaistu, kaiken pitäisi olla hyvin. Pölvästeinkin ihminen ymmärtää, että tällä tavalla unohtuvat keskeiset hoidon ja huolenpidon asiat. Kuka hoitaa vanhukset, kuka veteraaniväestön? Eihän lakien valmistelijoilta kuulu pihaustakaan esim. sairas- ja veljeskotien asemasta tulevassa uudistuksessa. Tietä­ vätkö nämä itsekään, mitä tekevät parin vuoden päästä kun eivät näytä rooliaan ymmärtävän nytkään. Järjestöväen ei pidä valheellisesti sortua ajattelemaan, että sotainvalidien hoito on hyvällä tasolla sairasja veljeskodeissa nyt ja aina. Ei se ole. Suomalainen vanhustenhoito on katastrofaalisessa tilassa. Paljon parempi ei ole erityslaitosten asema ja taso. Hoidettavat ovat hyvin iäkkäitä, laitoshoidolta vaaditaan aivan erilaista henkilöstöä ja osaamista kuin 20 vuotta sitten. Kotiin kuntoutuksesta ei, nykyhokeman tapaan, voi puhuakaan. Sotainvalidit voidaan hoitaa kotona avopalvelujen turvin hyvin jos me palkkarengit huolehdimme, että kunnat tekevät tehtävänsä. Loputon sekoilu ja asioiden sotkeminen sotainvalidien ja veteraanien avopalvelurahojen välillä ei asiaa kunnissa paranna. Veljesliiton juhlavuoden kampanjalle on nyt todellinen tarve. Siis sille, että jokaisen sotainvalidin luona käydään. Ei pelkästään antamassa purkinavaaja vaan muodostamassa kuva palveluista ja elämisen laadusta. Ja sen jälkeen puuttumalla epäkohtiin. Uudet tuulet piirissä – Uusi toimipaikka ja uudet ihmiset 1.4.2017 alkaen. Toiminnanjohtaja Katariina Kuurola palaa lomaltaan ja aloittaa työnsä toukokuun alussa. Hän jatkaa siis työtään sekä entisen työnantajansa, Suur-Savon piirin, että Pohjois-Savon piirin palveluksessa. Anne Oksman jatkaa piiritoimistossa työtään ja on tavoitettavissa nyt päivittäin kello 8–15.30 ja kesäkuun alusta kello 8–15. Osa-aikaisena työntekijänä toimistossa on Tuija Lindström, joka vastaa avustajatoiminnan asioista maakunnassa ja Kuopion Kotiapurenkaassa Anjan jäätyä eläkkeelle 1.4. Kotiapurenkaassa jatkaa Liisa Sivonen. Korjausneuvoja Pentti Heikkinen on siirtymässä myös eläkkeelle ja hänen seuraajansa valinta on käynnissä Vanhustyön keskusliitossa. Toimisto sijaitsee nyt osoitteessa Minna Canthinkatu 24 ja puhelinnumero on edelleen 017 2611 747. Vilpittömät kiitoksemme sotainvalideille ja heidän perheenjäsenil- leen yhteistyöstä ja opastuksesta kuluneen 34 vuoden aikana. Huikeaa ja hienoa aikaa. On ollut suuri kunnia myös seurata ja olla mukana piirin ja osastojen vapaaehtoisten työssä. Hattu nousee korkealle. Juha Siivola Kuvassa piritoimiston ja avustajatoiminnan väki. Vasemmalta Tuija Lindström, Liisa Sivonen ja Anne Oksman.

30 Piirit toimivat RANNIKKO-POHJANMAA Kauppapuistikko 10 D, 65100 Vaasa Puh. 06 317 3610 Piirin vuosikokouksesta Sotainvalidien Veljesliiton Rannikko-Pohjanmaan piiri ry on pitänyt vuosikokouksensa 22.3. hotelli Valloniassa, Mustasaaressa. Vuosikokous keräsi 21 osallistujaa ja liiton edustajana oli puheenjohtaja Juhani Saari. Puheenjohtajaksi vuodelle 2017 valittiin Markku Ranta ja hallituksen muut jäsenet ovat; Wolf Enbacka, varapuheenjohtaja, Ingmar Edfelt, Bjar- Rannikko-Pohjanmaa ne Friman, Göran Holms, Mathias Kass, Raimo Latvala, Mona Strand­ berg, Folke Sundström, Tony Westerlund ja Henrik Öhman. Suomi 100 vuotta -juhlavuotta vietämme siten, että piirin edustaja käy kaikkien sotainvalidien, puolisoiden ja leskien luona antamassa pienen lahjan. Järjestämme myös perinteiset piirin tilaisuudet. Tänä vuonna piirin kesäjuhlat vietetään seuraavasti: Carpella, Mustasaari 10. 6. Pörkenäs, Pietarsaari 15. 8. Lindin kasvihuoneravintola, Närpiö 24. 8. Liittokokous pidetään Helsingissä 6. kesäkuuta ja yhteinen kirkkopäivä veteraanien kanssa järjestetään Vaasan kirkossa 21. syyskuuta. Joulujuhlia jatketaan perinteisellä tavalla vielä tänä vuonna. Valtiokonttorin kustantamaa neu- vontapalvelutyötä hoitavat edelleen Mona Strandberg (Selkämeren sairaskoti/Geritrim) puh. 040 544 6114 ja Monika Julin (Uudenkaarlepyyn sairaskoti) puh. 050 382 5257. Monika Julin Piirin kesäjuhlat Carpella, Mustasaari  10.6. klo. 12.00. Pörkenäs, Pietarsaari  15.8. klo 12.00. Lindin kasvihuoneravintola, Närpiö 24.8. klo. 12.00. Tammisunnuntaina 29.1.2017 avattiin Vaasan Sotaveteraanimuseossa Pro Finlandia -näyttely, joka esittelee Suomen tietä itsenäisyyteen. Näkö­ kulma: Saksa, Itävalta, Unkari ja Iso-Britannia. Näyttelyn avasi kansallis­ arkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva, kuvassa vasemmalla. Hänen vierellään on Pohjanmaan Maanpuolustuskillan puheenjohtaja Ilkka Virtanen ja museotoimikunnan puheenjohtaja Per-Erik Fant. Kuva: Raimo Latvala Lahti LAHTI Ahvenistonkatu 2 as 206, 15110 Lahti Puh. 050 520 4065 Avustajatoiminta Lahden seudulta Kevätaurinko lämmittelee jo mukavasti täällä Lahden seudulla, talvi tuntuu väistyvän hiljalleen. Myös avustajatoiminnassa valmistaudutaan kevään tuloon ja kesän odotukseen iloisissa merkeissä, saimmehan projektirahoitukseen jatkoa. Lahden seudun kuudes Avustajatoiminnan toimintavuosi Kanta-Hämeen piirin hallinnoimana käynnistyi huhtikuun alussa. Työtä jatketaan entiseen malliin hieman vajaan 300 talouden avustamisessa 16–18 avustajan voimin. Useita avustajia on oppisopimuksen kautta opiskellut työn ohessa kodinhuoltajan ammattiin, muutamia opiskelee tälläkin hetkellä. Uutena asiana vuoden vaihteessa aloitimme työntekijöiden opinnollistamisen, aiheena ylläpitosiivous. Suuri kiitos asiakkaillemme, että olemme saaneet suorittaa näyttötutkintoja kodeissanne. Pyrimme myös ottamaan TEtoimistosta meille ohjattuja työttömiä työkokeiluun mahdollisimman monta, joista voisi löytyä jatkajia avustajille, joiden työsuhteet ovat loppumassa. Näin työntekijämme pääsevät jakamaan omaa tietotaitoaan avustajan työstä kiinnostuneille. Yritämme saada kaikille avustajillemme työsuhteen kestäessä jonkin asteisen koulutuksen, koulutuspäivityksen tai suunnitelman jatkosta, jolloin olisi helpompaa lähteä uusille urille avustajatyösuhteen jälkeen. Kaikki työntekijämme suorittavat työsuhteen aikana ensiapukurssin ja hygieniapassin, jos niitä ei ennestään ole. Teemme edelleen parhaamme, jotta pystymme palvelemaan asiakkaitamme mahdollisimman hyvin kodin askareissa. On kunnia saada toimia hyvän asian puolesta. ”Menestyminen ei ole avain onnellisuuteen. Onnellisuus on avain menestymiseen. Jos pidät siitä, mitä teet, onnistut varmasti.” -Hermain CainHyvää terveyttä ja voimia kevääseen ja kesän odotukseen! Leena Saunamäki Alueohjaaja Piirin vuosikokous Lahden piirin vuosikokous pidettiin 28.3. Ravintola Mathildassa Lahdessa, jonne liiton tervehdyksen toi pääsihteeri Markku Honkasalo. Sääntöjen määräämissä kokousasioissa mm. valittiin piirin puheenjohtajaksi edelleen Pentti Löfgrén. Oikeastaan ainoa muutos kokouksessa tapahtui piirihallituksen jäsenmäärässä, joka Padasjoen osaston purkauduttua 31.12.2016, muutettiin 9 varsinaiseen jäseneen ja 9 henkilökohtaiseen varajäseneen. Muuten piirihallituksessa jatkaa lähes sama ”miehitys” kuin viime vuonnakin. Piirihallituksen kokoonpano vuonna 2017 on seuraava: Varsinainen jäsen Henkilökohtainen varajäsen Asikkala Vilho Laakso Mirja Eskola Hartola Pertti Mäkinen Teuvo Järvinen Heinola Veikko Punakallio Veikko Holappa Kuhmoinen Hannu Toivonen Sirpa Korhonen Lahti Kari Airo Vilho Leino Lahti Hilkka Hämäläinen Kauno Viljaniemi Orimattila Marjatta Westerlund Veikko Suuronen Sysmä Veikko Lahtinen Sakari Korhonen Naisjaostot Anneli Lahtinen Sirkka Toivonen Tulevia tapahtumia Sotainvalidien Lahden Perinne­ yhdistyksen kokousedustaja Kari Airo Sotainvalidien Perinne­ järjestön vuosikokouksessa 3.4. Helsingissä. Airo on Perinne­ järjestön perustajajäseniä. Kuva Hannu Reko 27.4. Kansallinen Veteraanipäivä, valtakunnallinen pääjuhla Lahdessa 14.5. Vuosien Tuki -patsaan kukitus Lahdessa 18.5. Rosvopaistitilaisuus Tampereella 21.5. Kaatuneitten muistopäivä 4.6. Puolustusvoimain lippujuhlan päivä 6.6. Liittokokous Helsingissä 16.6. Finnairin rosvopaistitilaisuus Valkeakoskella

Etelä-Pohjanmaa Piirit toimivat 31 ETELÄ-POHJANMAA Ruukintie 65, 60100 Seinäjoki Puh. 06 4214 600 Aurinkoinen tervehdys lakeuksilta Kevät etenee kohti kesää ja vuosikokousrumba on saatu päätökseen. Piirimme vuosikokous järjestettiin viime vuosien tapaan Nurmon seurakuntakeskuksessa. Aurinkoisen keväinen tunnelma siirtyi ulko­ ilmasta myös seinien sisäpuolelle, joten päivä eteni jouhevasti ja hyvässä hengessä. Piirimme veljespappi Mauri Pitkärannan alku­ hartauden päätteeksi toimitimme seppeleen sankarivainajiemme muistolle. Seppelettä kantoivat sotainvalidit Antti Västi ja Armas Rintala. Piirimme puheenjohtaja Pekka Marttalan tervehdyssanojen jälkeen saimme Marja-Liisa Taipaleen tuomat Veljesliiton terveiset. Sotainvalidi Matti Tikkaojalle luovutettiin tämän jälkeen liiton korkein huomionosoitus, Veljesliiton pienoislippu vapaudenristin tunnuksin ja nauhoin. Varsinaisen kokouksen puheenjohtajaksi kutsuttiin eversti evp Jorma Jokisalo. Sotilaallisella ryhdillä kokouksen 23 pykälää käytiin läpi 50 minuutissa! Piirimme puheenjohtajaksi valittiin vuodesta 2013 lähtien tehtävää hoitanut Pekka Marttala. Piirihallituksen kymmenestä jäsenestä kolme on nyt sotainvalidia, joten sotainvalidien sanat ja ajatukset näkyvät varsin hyvin myös päätöksenteossamme. Oma koti kullan kallis Hyrsylässä ja Isossakyrössä Piirissämme oli vuodenvaihteessa 165 sotainvalidia, joista 13 oli naista. Sotainvalideista 30 % asui palveluasunnossa tai laitoshoidossa ja 70 % asui yhä omissa asunnoissaan. Tuo määrä on varsin iso, varsinkin kun huomioi sotainvalidien keski-iän, joka ylittää tänä vuonna jo 93 vuotta. Isokyröläinen sotainvalidi Irja Tanttari on yksi 13 naispuolisesta sotainvalidijäsenestämme. Irja on kotoisin Hyrsylän mutkasta ja Pekka Marttala jatkaa piirin puheenjohtajana. kertoo istuneensa mm. kaksi vuotta samassa pulpetissa erään Aira Samu­linin kanssa. Sotavankeus Matti Tikkaoja sai Veljesliiton korkeimman huomionosoituksen. Irjan perhe jäi muiden kyläläisten tavoin sotavangiksi joulukuussa 1939. Perhe sijoitettiin kylään, joka tyhjennettiin omista asukkaistaan 800 vangin tieltä. Puolisen vuotta kestänyt vankeus oli työntäyteinen. Vähintään 15 vuotta täyttäneet kävivät mm. uitto-, maa- ja metsätöissä. Irja ja kaikki hänen seitsemän sisartaan saivat myöhemmin vankeuden perusteella sotainvaliditeetin. Koti löytyy Isostakyröstä Kesällä 1940 perhe evakuoitiin Isoonkyröön ja Irja sai tehtävikseen mm. lastenhoito- ja ompelutöitä. Perhe sai lopulta jäädä Isoonkyröön, koska he eivät halunneet maatilaa. Sen halunneet Hyrsylän evakot siirrettiin Irjan mukaan kaikki Juukaan. Puolisoonsa Penttiin Irja tutustui velipoikiensa kautta. Avioiduttuaan he ostivat Pentin sedän omakotitalon, joka on viime vuosien aikana saanut museoarvon. Talo sijaitsee Napuen taistelun muistomerkin ”naapurissa”. Pentti nukkui pois vuonna 1985. Irja asustaa nyt talossaan tyttärensä kanssa ja päivät kuluvat joutuisasti. – Tein ompelutöitä noin 40 vuotta, jonka lisäksi puutarhanhoito ja kodin askareet ovat olleet minulle tärkeä osa elämää, Irja kertoo. Irja kaatui menneenä talvena ja mursi lonkkansa. Sisukkaana ”Karjalan tyttönä” hän kuitenkin kuntoutui kolhustaan ja palasi parin kuukauden hoitojakson jälkeen omaan kotiin. Päivä kerrallaan Tällä hetkellä hän käy säännöllisin väliajoin Kivipuron Kuntoutuskodissa intervallihoidoissa ja elo kotosalla etenee päivä kerrallaan. – Kunhan taas kesä tulee, niin pääsen puutarhani pariin, Irja toimittelee. Oma koti kullan kallis, aikanaan Hyrsylässä, nyt Isossakyrössä. Voikaa hyvin -mh- Irja Tanttari viihtyy omassa kodissaan. Vuoden 2017 tapahtumat Ti 16.5. Alueellinen kirkkopäivä Lapualla (Härmänmaa) Ke 24.5. Rosvopaistitapahtuma, Härmän Kuntokeskus Ti 6.6. Sotainvalidien Veljesliiton liittokokous / Helsinki Ke 21.6. Piirin pariboccia -kilpailu, Isokyrö Ti 1.8. Alueellinen kirkkopäivä Karijoella (Suupohja) To 10.8. Piirin kesäkisat, Alajärvi Ti 15.8. Alueellinen kirkkopäivä Alavudella, Järviseutu + Kuusiokunnat To 7.9. Alueellinen kirkkopäivä Seinäjoella, Seinäjoen seutu + Kyrönmaa Ti 19.9. Piirin boccian henkilökohtainen kilpailu, Seinäjoki Ke 20.9. Piirin syysneuvottelupäivä, Seinäjoki Lokakuu Veteraanien virkistyspäivä, Härmän Kuntokeskus Ke 1.11. Sotainvalidipiirin 75-vuotisjuhla, Ähtäri To 2.11. Sotainvalidipiirin 75-vuotisjuhla, Kivipuro Pe 3.11. Sotainvalidipiirin 75-vuotisjuhla, Kristiinankaupunki

32 Piirit toimivat Pohjois-Karjala Sotainvalidien Ansioristi, Rajavartiolaitoksen Ansioristi, Suomen Liikunnan ja Kulttuurin ansioristi sekä Sotainvalidien Veljesliiton korkein huomionosoitus Pienoislippu vapaudenristin tunnuksella ja nauhalla. Piirin ja osastojen lämpimät onnittelut merkkipäivän johdosta. POHJOIS-KARJALA Kirkkokatu 11, 80100 Joensuu Puh. 040 536 7537 Jos haluatte onnitella Ahti Karttusta, niin kukkien ja lahjojen sijaan hän pyytää kartuttamaan Sotainvalidien Veljesliiton Pohjois-Karjalan piirin huoltotiliä: Nordea FI37 1795 3000 0060 57 merkillä: ”Ahti Karttunen 70 v.” Piirin ja Salomaa-säätiön vuosijuhla: ”Suomi 100 yhteinen kokemus” Piirin puheenjohtaja, sosiaalineuvos Ahti Karttunen 70 vuotta Piirin puheenjohtaja, sosiaalineuvos Ahti Karttunen täytti 4. huhtikuuta 70 vuotta. Pohjois-Karjalan piirin ja Joensuun osaston hallinnollisissa tehtävissä hän on ollut jo yli kaksi vuosikymmentä, mutta sotainvalidityöhön hän tullut mukaan jo 1980. Karttusen tavoitteena on jo lähes neljän vuosikymmen ajan ollut sotainvalidien, puolisoiden ja leskien elinolosuhteiden parantaminen, toimintakyvyn ylläpitäminen ja arjessa selviytymisen tukeminen, mutta myös muun väestön terveyteen liittyvien hankkeiden edistäminen. Pääosan elämäntyöstään Ahti Karttunen on tehnyt Pohjois-Karjalan Sairaskotiyhdistys ry:n ja Joen­ suun Kuntohovin toimitusjohtajana ja puheenjohtajana. Kuntohovi perustettiin Karttusen toimesta 1985 veteraaniväestön toimintakyvyn ja omatoimisuuden ylläpitämiseksi kuntoutuksen ja hoitojen avulla, niin että he selviytyisivät mahdollisimman pitkään omassa kodissaan. Tukea asumiseen ja palveluihin Yhteiskuntatieteiden kandidaatti Arja Jämsèn teki Ahti Karttusen aloitteesta 1987 Joensuun yliopistossa yhteiskuntapolitiikan ja filosofian laitoksessa tutkimuksen ”Sotavammainen vanhuksena – sotavammaisten elinolot Pohjois-Karjalassa”. Tutkimuksen esiintuoman tarpeen pohjalta Karttunen alkoi suunnitella hanketta, jonka tarkoituksena oli ikääntyvien sotainvalidien, puolisoiden, leskien ja muiden veteraanien asumispalveluiden turvaaminen ja tarpeellisten palveluiden saatavuuden parantaminen. Talot toimivat itsenäisestä asumisesta täydenpalvelun periaatteeseen saakka. Jämsènin tutkimus oli lähtökohtana myös 1989 Pohjois-Karjalan piirin aloittamalle sotainvalidien asuntojen peruskorjaustoiminnalle. Sairaskodin johtamana toteutettiin vuodesta 2000 lähtien Veteraa- Ahti Karttunen täytti 70 vuotta nien selviytymisapuprojekti, jonka tarkoituksen oli antaa mahdollisimman kattavaa ja edullista kotipalvelua veteraaneille, puolisoille ja leskille sekä työllistää ja kouluttaa pitkäaikaistyöttömiä. Ahti Karttusen puheenjohtajakaudella vuonna 2009 hanke siirtyi piirin hallinnoimaksi hankenimellä ”Veteraaniavusta ammatiksi” ja päättyi 2016 valtion kireän taloustilanteen vuoksi hankenimellä ”Avustajan työstä silta työmarkkinoille”. Jämsènin tutkimuksessa ilmen­ neistä tarpeista johtuen Pohjois-Karjalan Sairaskotiyhdistyksen toiminta on muuttunut asumispalvelujen suuntaan ja nimeksi on muutettu Suomen Seniorikodit ry. Se tarjoaa asumispalveluita sotiemme veteraaneille ja ikäihmisille. Toimintaa on Joensuussa, Kiteellä ja Lappeenrannassa. Pohjois-Karjalan Sairaskotiyhdistys ry toteutti Karttusen toimesta myös ”Tämä maa ja oma koti” -hankkeen vuosina 2008–2011, jonka tarkoituksena oli tukea Pohjois-Karjalan rajaseudulla asuvien, ikääntyvien ja syrjäytymisvaarassa olevien omaa aktiivisuutta, lisätä elämisen mahdollisuuksia ja turvallisuutta omassa kyläyhteisössä ja kodissa. Ahti Karttusella on monia valtakunnallisia ja paikallisia luottamustehtäviä puheenjohtajana sekä hallitusten ja johtokuntien jäsenenä. Hän on mm. Allergia- ja Astmaliiton puheenjohtaja, jossa on yli 25 000 jäsentä. Oman kunnon ylläpitäminen on tärkeää Omaa kuntoaan Ahti Karttunen hoitaa mm. pelaamalla koripalloa ja golfia sekä patikoimalla Lapin tunturimaisemissa. Kesäisin maisemat vaihtuvat usein moottoripyörällä. Oma perhe ja lapsuudenkodin elämänarvot ovat antaneet voimia ja uskoa tulevaisuuteen. Tasavallan presidentti on myöntänyt Ahti Karttuselle sosiaalineuvoksen arvon 1998. Ansioitaan hänelle on myönnetty mm. Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkki, Piiri pääsi mukaan Valtioneuvoston Suomi 100 -ohjelmaan, yhteistyökumppaninaan Salomaa-säätiö. Meidän järjestäjien tarkoituksena oli saada nuoret ja veteraanisukupolvi yhteiseen juhlavaan tilaisuuteen. Paikalla oli nuoria apurahansaajia, lukiolaisia ja yliopiston historian opiskelijoita, sotiemme ve- teraaneja puolisoineen ja saattajineen sekä lottia ja sotaorpoja. Säätiö jakoi apurahoja nuorille urheilijoille 50 000 € ja veteraanijärjestöille 25 000 €. Paikalla oli lähes 600 henkilöä. Tekstit: Tuulikki Leinonen Kuvat: Kalevi Lohiranto Rovasti Jouko Pesonen lähetti seppelpartion. Seppelettä kantaa Lieksan osaston puheenjohtaja Juho Pehkonen ja airueina ovat Joensuun lyseon lukion oppilaat Mirka Nieminen ja Joona Turunen. Rakuunasoitto­ kuntaa johti kapellimestari musiikkimajuri Riku Huhtasalo, solistina ooppera­laulaja Jyrki Anttila. Juhlapuheen piti valtiosihteeri Paula Lehtomäki. Tulevia tapahtumia • Kansallinen Veteraanipäivä 27.4. Lahdessa • Huhmarin kurssi 22.–27.5. • Lieksan kristillisen opiston kurssit keväällä ja syksyllä • Vetrean kurssi toukokuussa • Liittokokous 6.6. Helsingissä Hotelli Scandic Parkissa, Mannerheimintie 46 • Kiteen ev. opiston kurssi elokuussa • Veteraanien yhteinen kirkkopäivä Ilomantsissa 13.8. • Rosvopaisti Kuopio-hallisssa 17.8. • Huhmarin kurssi 25.–30.9.

KESKI-POHJANMAA Kitinkuja 2, 69100 Kannus Puh. 044 304 2669 Osastojen vuosikokouksissa on tehty merkittäviä päätöksiä vuosikymmeniä kestäneen toiminnan purkautumisesta. Tunnelmat ovat olleet haikeita, mutta toisaalta helpottuneitakin. Elämä menee eteenpäin. Tämän ajan jättäneistä ja vielä keskuudessamme olevista sotainvalideista ja puolisoista on jäänyt paljon hyviä muistoja, joita ja joiden tekoja meidän kaikkien on hy- Keski-Pohjanmaa Piirit toimivat 33 vä muistella. Osastot ovat tarjonneet parhaan mahdollisen tukensa vuosikymmenten aikana alueensa sotainvalidien ja puolisojäsenten tarpeisiin. Kaunis kiitos kaikille toiminnassa mukana olleille! Vuosikokouksen yhteydessä muistimme suurella ansiomerkillä sotainvalidien ja puolisoiden hyväksi tehdystä työstä Lohtajan osaston sihteeriä Marja-Leena Leskelää, Kitinkannuksen pitkäaikaista johtavaa hoitajaa Helena Ala-Kuusistoa sekä Kitinkannuksen edustaa komistavan sotainvalidien muistomerkin tehnyttä Aimo Vähäkainua. Perinnejärjestön hopeisen ansiomerkin sai perinneyhdistyksen puheenjohtaja Markku Kallinen. Purkautuneiden osastojen puheenjohtajia ja sihteereitä muistettiin ruusuin ja kiitoksin. Perustehtävän äärellä Keski-Pohjanmaan piirin vuosikokouksessa saatiin Kitinkannuksen juhlasali vielä puolittain täyteen ja kokous saatiin hyvässä yhteisymmärryksessä vietyä eteenpäin Kannuksen seurakunnan kappalaisen Sampsa Kuusamon pitämän hartauden ja poisnukkuneiden muistamisen jälkeen. Kitinkannuksen tervehdyksen kokousväelle toi toimitusjohtaja Katri-Helena Syri ja Veljesliiton terveiset kuultiin Seppo Savolaisen kertomana. Esko Hirviniemelle annettiin luottamuslause hyvin hoidetusta työstä ja hän jatkaa piirin puheenjohtajana. Piirin toiminnassa keskitytään jäsenten tukemiseen niillä keinoin, mitä käytettävissä on eli toimitaan perustehtävän mukaisesti. Suuren ansiomerkin saaneet. Purkautuneiden osastojen puheenjohtajia ja sihteereitä piirin puheenjohtajan ja toiminnanjohtajan kanssa. Kokkolan osaston purkautumispäätös syntyi yksimielisesti. Kuvassa mukana osaston viimeinen puheenjohtaja Hannu Salo (oik.) ja sihteeri Anna-Liisa Salo (edessä 2. vas.). Avustajatoiminnan koulutuspäivä Avustajien helmikuiseen koulutuspäivään sisältyi kodin paloturvallisuus. Ikäihmisten kodeissa työskentelevät avustajat saivat ammattilaisten tarjoaman tietopaketin kodin turvallisuusriskeistä ja niiden ennalta ehkäisemisestä. Kouluttajat antoivat vinkkejä, mihin asioihin on hyvä kiinnittää huomiota, jotta vahinkoja ei pääsisi tapahtumaan. Avustajat pääsivät teorian jälkeen harjoittelemaan alkusammutusta sammutuspeitteellä, käsisammuttimella ja vedellä. Päivän aikana avustajat saivat harjoitella palon sammutusta. Avustajia opastettiin paloturvallisuusasioissa.

34 Piirit toimivat Pohjois-Pohjanmaa POHJOIS-POHJANMAA Isokatu 5, 90100 Oulu Puh. 045 182 4484 / 044 479 4797 Piirin tunnelmia vuosi­ kokouksen aikaan Piirin kyläosastot ovat toimineet piirissä suunnitelmien mukaisesti. Piiri on ollut koko ajan pienessä muutoksessa, kun on pyritty toimimaan tuleva huominen mielessä. Vuosikokouksessa oli vain jokunen sotainvalidijäsen mukana, puolisojäseniä oli hieman runsaammin. Yhteensä kokoukseen osallistujia oli reipas viisikymmentä. Vuosi­ kokouslounaan jälkeen kokoonnuimme vielä kyläosastojen neuvottelupäivälle. Keskustelimme tämän vuoden tapahtumista ja tulevaan aikaan valmistautumisesta. Toimiston muutto uuteen paikkaan siirtynee ainakin syksyyn. Nykyiselle paikalle on suunniteltu uutta kerrostaloa. Tulevaan muuttoon valmistautuminen on tarkoittanut myös sitä, että olemme olleet yhteyksissä museoihin ja kirjastoihin saadaksemme perinnearvoa sisältävät esineet niille kuuluville paikoilleen. Maakuntamuseo on jo vastaanottanut joitakin esineitä, jotka he ovat katsoneet perinnearvoltaan tärkeiksi. Työ on vielä kesken ja jatkamme sitä harkiten ja maltillisesti. Vuosikokouksen jälkeen olemme olleet liikkeellä kotikäyntien merkeissä. Joutsenkassit tervehdyksineen ovat saaneet lämpimän vastaanoton. E. Vikström Piirihallituksen jäsen Jorma Salkosalo vastaanotti syntymäpäiväonnittelut. Oik. Suuren ansiomerkin vastaanottanut sotainvalidi Eino Anttila, kesk. Veljesliiton hallituksen puheenjohtaja Juha Laikari ja vas. piirin puheenjohtaja Antti Pesälä. Seppelepartio, oik. sotainvalidi Kalervo Putila, keskellä sotainvalidi Jouko Korhonen ja vas. Pentti Jouppila. Esko Keränen vastaanotti piirihallituksen syntymäpäiväonnittelut kokouksen alussa. Talvisodan päättymisen muistopäivänä piirin lippua kantaa Reijo Niemelä ja Oulun kyläosaston lippua Pentti Jouppila. Piirin tulevia tapahtumia 27.4. klo 13.00 Veteraanipäivän juhla, Kastellin koulu, Oulu 8.6. klo 13.00 Hietasaaren Veljeskodilla kesäkauden avajaiset Aluetoimiston päällikkö everstiluutnantti Mika Seppä johdatti arvokkaasti liput pois sankarihaudalta. 29.6. klo 13.00 Hietasaaren Veljeskodilla Keskikesän juhla

Kainuu Piirit toimivat 35 KAINUU Seminaarinkatu 5, 87100 Kajaani Puh. 08 622 485 Piirin vuosi­kokouksen antia Piiri piti ensimmäisen kerran vuosikokouksen, jossa äänioikeutettuina kokousedustajina olivat kaikki sotainvalidi- ja puolisojäsenet. Kokous valitsi puheenjohtajana jatkamaan Juhani Hautalan Kajaanista. Piirihallituksen jäseninä (henkilökohtaisine varamiehineen) kaudelle 2017 jatkavat Laila Seppänen Kajaanista, (Seppo Tuhkanen), Jouko Sievänen Ristijärveltä, (Untamo Pahkala), Reino Kilpeläinen Sotkamosta (Juha Pelkonen), Juhani Karppinen Vaalasta, (Pentti Mattila Kajaanista) sekä Toivo Pitkänen Suomussalmelta, jonka uudeksi varajäseneksi valittiin Pertti Huovinen Hyrynsalmelta. Erovuoroisten tilalle valittiin Toivo Seppänen Paltamosta (Pertti Kemppainen Puolangalta), Timo Hurskainen Vuolijoelta, (Rabbe Tigerstedt Kuhmosta) sekä Sotainvalidien Kainuun perinneyhdistyksen puheenjohtaja Pertti Halonen Suomussalmelta ja (Jaakko Huotari Kuhmosta). Jaakko Moilaselle Suomussalmelta luovutettiin piirin vuosi­ kokouksessa Kainuun piirin piirihallituksen myöntämä suuri ansiomerkki. Kainuun piirin vuosikokous. Veikko Heikkiselle liiton Vapaudenristin tunnuksella ja nauhoilla varustettu pienoislippu Piirin delegaatio vieraili sotainvalidi Veikko Heikkisen ja hänen puolisonsa Mirjam Heikkisen kotitilalla Hyrynsalmella. Piirin puheenjohtaja Juhani Hautala luo- Sotainvalidien Veljesliiton Kainuun piirin puheenjohtaja Juhani Hautala luovuttamassa sotainvalidi Veikko Heikkiselle pienoislippua hänen kotonaan Hyrynsalmella. Kainuun piiri kiitti pitkäaikaisena luottamuspappina toiminutta Kuo­ pioon muuttavaa Tuomo Ruuttusta ja luovutti hänelle huomionosoituksena piirin standaarin. vutti Veikko Heikkiselle liiton hallituksen myöntämän liiton Vapaudenristin tunnuksella ja nauhoilla varustetun pienoislipun erityisen arvokkaana huomionosoituksena ansioista koko jäsenkunnan hyväksi. Veikko toimi Hyrynsalmen sotainvalidiosastossa aktiivisesti sen purkautumiseen saakka ollen myös sen osaston johtokunnan pitkäaikainen jäsen. Veikko täytti helmikuussa 97 vuotta ja osallistuu edelleen sota­ invalidien edustajana aktiivisesti maakunnassa oleviin veteraani- ja maanpuolustustilaisuuksiin. Veikko kävi uusimassa myös ajokorttinsa helmikuun puolella, joten matkat Hyrynsalmen tilaisuuksiin sekä pari kertaa viikossa tapahtuvat kauppa- ja muut asiointimatkat Hyrynsalmelle hoituvat sujuvasti omalla autolla. Rintamapalvelus­ tunnuksen omaavien puolisojäsenten avopalvelut Kaikki puolisojäsenemme, joilla on rintamapalvelustunnus, ovat oikeutettuja vuoden 2017 alusta veteraanien avopalveluihin. Kainuun sote-kuntayhtymä on jakanut kaikille avopalveluihin oikeutetuille, joille tukea on haettu, kymmenen kappaletta 100 euron arvoisia palveluseteleitä kotona selviytymistä edistävien palveluiden hankkimiseksi. Lisäpalveluita Kainuun sote-kuntayhtymä myöntää tarveharkintaisesti käytettävissä olevien varojen puitteissa. Lisäpalveluiden saamiseksi tulee tehdä veteraanien voimavarakartoitus. Jos sinulle ei ole tehty voimavarakartoitusta, niin ota yhteyttä piirin toiminnanjohtajaan. Toimisto palvelee Kainuun piirin toimiston päivystysajat ovat tiistaisin ja torstaisin 8.30–12.00. Perjantai on pääsääntöisesti vapaapäiväni. Pidän kesälomaa 5.–22.6, jolloin toimistopäivystystä ei ole, mutta olen tavoitettavissa puhelimitse numerosta 050 372 5417. Muina aikoina tapaan ja autan jäseniä kotikäynneillä sekä yksin että yhdessä tukijäsenten kanssa. Soita ja sovi tapaaminen! Olen aina tavoitettavissa numeroista 08 622 485 ja 050 3725417. Juha Huttunen toiminnanjohtaja

36 Piirit toimivat LAPPI Ruokasenkatu 8 A, 96200 Rovaniemi Puh. 016 221 687 Sotavangit ry ja sen Lapin alaosasto Talvi- ja jatkosodan aikana 1939– 1945 joutui venäläisten sekä lähinnä Lapin sodan aikana saksalaisten vangiksi yhteensä runsaat 4 000 Suomen kansalaista. Samana ajanjaksona suomalaisten vangiksi päätyi melkein 20-kertainen määrä eli yli 70 000 puna-armeijan sotilasta Suomeen. Talvisodan aikana suomalaisten sotavankien kuolleisuus oli alhainen. Mutta sitten jatkosodan aikana se oli suuri, myös punaarmeijan sotilaiden osalta Suomen vankileireillä. Lähes kolmasosa suomalaisista nuorista miehistä haudattiin vieraaseen maahan. Jatkosodan päätyttyä rauhansopimuksen solmimisen jälkeen Neuvostoliitto alkoi palauttaa suomalaisia vankileireiltään. Sotavankeudesta paluuseen liittyi Suomen sotilasviranomaisten kannalta hyvin merkittävä kuulustelu. Merkittävää se oli mm. koska kuulusteluissa saatiin tärkeitä tietoja vangiksi joutuneen asetoverien kohtalosta, jotka kaatuivat taisteluissa. Kaatuneiden asetoverien kuolinaika ja -paikka olivat usein vain sotavankeudesta palanneiden sotavankien tiedossa. Sotavangit ry:n perustaminen Valtakunnallinen Sotavangit ry perustettiin 15.5.1969 ravintola Primulassa Helsingissä. Kokoukseen osallistui 132 sotavankia. Perustettiin vuosien 1939–1945 sotien aika­ na sotavangiksi tai siihen verrattavaan asemaan joutuneiden henkilöiden yhdistys. Jäseniksi hyväksyttiin edellä mainituissa sodissa ilman omaa syytä vihollisen sotavangeiksi joutuneet henkilöt rintamalla ja siviilipalveluksessa tai internoituna. Yhdistyksen tuli toimia jäsentensä henkisenä ja aineellisena tukena edistämällä heidän elin­ olojaan mm. kuntoutus- ja virkistystoiminnalla. sekä kokoavana yhdyssiteenä yhteisessä perinteessä ja vankeusajan muistoja vaaliessa. Lisäksi yhdistys toimisi asiantuntijaelimenä etuusasioissa sekä rahavarojen salliessa jäseniä taloudel­ lisesti avustavana yhdistyksenä. Lappi Yhdistyksen toimialueena oli koko valtakunta. Jäseniä oli enimmillään noin 600 sotarintamalla tai siviilitehtävissä vangiksi joutuneita, joista internoituja jäseniä noin 80. 35-vuotisen toiminnan aikana jäsenenä ehti olla yhteensä noin 1 500 henkilöä. Lähes kaikki jäsenet ovat olleet samanaikaisesti myös jonkun muun veteraanijärjestön jäseninä. Yhdistyksen tiedotusvälineenä oli Sotaveteraani-lehti. Toimintavarat kerättiin avustuksilla, veteraanikeräyksillä ja muulla tavoin mm. arpojen ja kirjojen myynnillä. Sotavangit ry:n veljesrahasto perustettiin 22.11.1975. Rahasto myönsi pieniä avustuksia jäsenten inhimilliseen hätään. Sotilasvammalakiin tehtiin useita kertoja sotavankeuteen liittyviä muutoksia, joista merkittävin oli 19.2.1971 sotavankeuteen liitty­ vien sairauksien ja huoltoeläkkeisiin liittyvä muutos. Sotavangit ry:n Lapin alaosasto 1970–2005 Perustava kokous pidettiin 28.2.1970 Hotelli Polarissa, Rova­ niemellä. Läsnä oli 15 sotavankeudessa ollutta henkilöä Lapin alueelta. Alaosaston toimialueeksi hyväksyttiin Lapin lääni. Toiminnan tavoitteet olivat samat kuin valtakunnallisella yhdistyksellä, mutta yhteydenpito laajan alueen jäseniin oli toiminnan tavoitteista erityisen haastava. Ensimmäisen toimintavuoden aikana oli perustavan kokouksen lisäksi neljä johtokunnan kokousta. Kokouksissa kartoitettiin varojen hankintaa ja tulevaa toimintaa. Pääasiallinen tulonlähde oli valtakunnalliselta yhdistykseltä saatu toimintatuki, joka mm. vuonna 2000 oli 10 000 markkaa. Muina tuloina olivat jäsenmaksut, arpajaiset ja veteraanikeräykset. Valtakunnallisesta veljesrahastosta saatiin rahallista apua heikommassa asemassa oleville jäsenille. Myös monet Lapin kunnat, yksityiset henkilöt ja yhteisöt tukivat taloudellisesti yhdistyksen toimintaa. Yhteiset retket ja kesäpäivät olivat hyvin suosittuja jäsenten kohtaamistapahtumia. Kokoontumiset vaativat jäseniltä omia taloudellisia uhrauksia pitkien matkojen vuoksi. Merkkipäivämuistamiset ja poisnukkuneiden saattoon osallistuminen kuuluivat luonnollisesti yhdistyksen toimintaan. Alaosaston jäsenistä huomattava osa oli Petsamossa vangiksi joutuneita, sillä vuonna 1939 heti varsinaisten sota­ toimien alettua venäläiset suuntasivat voimakkaan hyökkäyksen Petsamoon ja venäläisten vangiksi jäi kokonaisia perhekuntia, joissa oli runsaasti myös pieniä lapsia. Sotavankileireillä menehtyneiden muistoksi on pystytetty muistomerkkejä ja muistolaattoja Suomen lisäksi myös Venäjälle. Merkit on pystytetty vuonna 1998 perustetun Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen toimesta. Tämä yhdistys jatkaa opetusministeriön vuosina 1991–1997 hoitamaa tehtävää. Muistomerkeistä ja -laatoista on olemassa yhdistyksen laatima luettelo. Sotavangit ry:n Lapin alaosaston puheenjohtaja Paavo Skants kirjoitti vuonna 2000 muistomerkkiluettelon alussa seuraavasti: ”Itsenäisyyspäivänä kun sankarihaudoilla syttyvät kynttilät, niin jää suurella todennäköisyydellä lähes 80 sankarihautaa ja muistomerkkiä ilman huomiota. Rajantakaiset kenttä- ja sankarihautausmaat eri puolilla Karjalaa, Sallaa, Kuusamoa ja Petsamoa sekä sotavankileireillä menehtyneiden muistomerkit. Nämä saavat huomion vain omaisten ja asioista tietävien ajatuksissa ja kaipauksissa surullisten muistojen sävyttäminä.” Alaosaston jäsenmäärä oli enimmillään 83 ja toiminnan päättyessä 29.10.2005 jäsenmäärä oli 21 henkilöä. Myös valtakunnallisen yhdistyksen toiminta päättyi samana vuonna. (Teksti on lyhennelmä esitelmästä, joka on esitetty Vapaussodan perinneyhdistyksen, Vilpy ry:n soturilounaalla Hotelli Pohjanhovissa 2.5.2016.) Veijo Kyllönen Villasukkia luovutettiin Rovaniemellä Suomi 100 -villasukat ovat valmistuneet ja niitä jaetaan alueittain kaikille rintamatunnuksen omaaville henkilöille. Rovaniemellä villasukat luovutettiin 17. helmi­ kuuta eläkeläisten tiloissa Potkurissa. Sukat saivat muun muassa Saara Ketola ja Alli Maija Huhtala.

RUOTSI Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Puh. 00 46 8 648 1131 Ari Haverinen lopettaa Pidetty toimistotyöntekijämme Ari lopetti palveluksessamme 31.3.2017. Hän oli töissä toimistossamme jo vuoden 1995 ja toimi sen jälkeen postimyynti- ja kotielektroniikka alalla myyjänä ja neuvonantajana asiakkaille eri yrityksissä. Näinä vuosina hän auttoi myös Ruotsin piiriä ja sotainvalideja tietokoneprobleemoissa. Elokuussa 2014 Ari palkattiin määräaikaiseen työsuhteeseen toimistoomme ja se on jatkunut aina huhtikuun 2017 loppuun asti. Ari suoritti asevelvollisuutensa 1990 1/90 Santahaminassa (UUDJP) ja sai siellä hyvää suomenkielen harjoittelua, josta hänelle on ollut hyötyä työelämässä täällä Ruotsissa. Piirin taloudellinen tilanne aiheutti sen, että toimiston henkilökuntaa oli vähennettävä. Toivotamme Arille menestystä uusissa tehtävissä ja ehkä joudumme kysymään häneltä apua tietokoneasioissa tule­ vaisuudessakin. AsMa Sotainvalidien Ruotsin piirin vuosikokouksen yhteydessä piirin pj Anssi Pajuvirta luovutti Sotainvalidien Veljesliiton Kultaisen ansiomerkin Ari Haveriselle. Kuva: Juha Joki Ruotsin Piirin vuosikokous 2017 Piirin vuosikokous pidettiin 31.3. Tilaisuus aloitettiin keittoruokailulla ja kahvin jälkeen kello 12 alkoi kokous. Piirin puheenjohtaja Anssi Pajuvirta toivotti läsnäolijat ja erityisesti Sotainvalidien Veljesliiton pääsihteerin Markku Honkasalon tervetulleiksi. Tämän jälkeen kunnioitettiin joukostamme poistuneita jäseniä hiljaisella hetkellä. Sitten puheenjohtaja avasi kokouksen. Todettiin, että kokous on sääntöjen mukaisesti kutsuttu koolle ja siten siis laillinen ja päätösvaltainen. Piirin varsinaisilla jäsenillä oli kokouksessa äänioikeus ja muille läsnäolijoille myönnettiin läsnäolo ja puheoikeus. Kokousmateriaali oli molemmilla kielillä. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Markku Honkasalo. Hän kiitti luottamuksesta ja ryhtyi johtamaan vuosikokousta, sihteeriksi valittiin Juha Joki. Pöytäkirjantarkastajiksi Annelie Sjöström ja Ari Haverinen. Ääntenlaskijoiksi valittiin Altti Keskiniva ja pöytäkirjantarkastajat. Kokoukselle hyväksyttiin työjärjestys ja tässä vaiheessa pääsihteeri Markku Honkasalo toi kokoukselle Veljesliiton tervehdyksen, jonka Juha Joki luki ruotsiksi. Lopuksi Markku Honkasalo kiitti menneestä vuodesta ja toivotti työntäyteistä ja tuloksellista toimintavuotta. Tämän jälkeen luettiin toimintakertomus joka hyväksyttiin. Käytiin kohta kohdalta läpi piirihallituksen laatima tilikertomus ja sen jälkeen todettiin tuloslaskelma ja tase. Luettiin tilintarkastajien lausunnot tileistä ja hallinnosta ruotsiksi ja käännettiin tärkeimmät kohdat myös suomeksi. Mitään huomauttamista ei löytynyt ja niin esitettiin tili- ja vastuuvapauden myöntämistä piirihallitukselle. Yksimielisesti tilinpäätös vahvistettiin ja piirihallitukselle myönnettiin tili- ja vastuuvapaus kuluneelta kalenterivuodelta. Jäsenmaksu varsinaisille ja puolisojäsenille on vapaaehtoinen niin kuin ennenkin. Kannatusjäsenille jäsenmaksu on 100 kruunua/vuosi ja yhteisöille vähintään 100kruunua/vuosi. Vuosikokouksessa päätettiin, että tilintarkastajille korvaus maksetaan laskun mukaan, ja että piirihallituksen jäsenille ei makseta kokouspalkkioita mutta korvataan matkakulut. Käytiin kohta kohdalta läpi toimintasuunnitelma ja talousarvio alkavalle toimintavuodelle ja ne hyväksyttiin. Piirin puheenjohtajaksi tulevalle vuodelle valittiin edelleen Anssi Pajuvirta. Varsinaisiksi Piirihallituksen jäseniksi valittiin Jan Kjellberg ja Asko Matikainen kahdeksi (2) vuodeksi. Jouni Knuuttilalla ja Ossi Koukkulalla on yksi (1) vuosi jäljellä. Varajäsen Irja Patalalla on myös yksi (1) vuosi jäljellä. Liittovaltuuston edustajina toimivat Anssi Pajuvirta, ensimmäisenä varajäsenenä Asko Matikainen ja toisena Jouni Knuuttila. Liittokokousedustajina ovat Anssi Pajuvirta ja Ruotsi Piirit toimivat 37 Asko Matikainen. Tilintarkastajina tulevat toimimaan Auktorisoitu tilintarkastaja Hannu Harju ja Annelie Sjöström. Varatilintarkastajana on Hanna Kostmann. Vaalivaliokunnassa tulevat jatkamaan kokoonkutsujana Asko Matikainen ja jäseninä Jan Kjellberg ja Irja Patala. Mitään piirihallituksen tai jäsenien esittämiä asioita ei ollut, joten puheenjohtaja Markku Honkasalo kiitti osanottajia ja päätti kokouksen. AsMa Carlander-Reuterfelt. Sotainvalidien Veljesliittoa tilaisuudessa edusti sotainvalidi Lars Löflund. Juhla jatkui Suomen suulähetystössä suurlähettilään järjestämänä. Liput saapuivat paikalle samojen veteraanien kantamana. Presidentti Niinistö piti puheen, jossa hän kiitti Suomen puolesta ruotsalaisia vapaaehtoisia. Yksi heistä oli Bengt Jansson, 99-vuotias vapaaehtoinen, joka esitti monia liikuttaneen veteraanien tervehdyksen. Tilaisuudessa oli läsnä useampia sotainvalidien Ruotsin piirin edustajia. Sotainvalidit Lars Löflund ja Jan Kjellberg istuivat kunniavieraina presidentti Niinistön, kruunuprinsessa Victorian ja prinssi Carl Philipin seurassa. Ohjelma päättyi Maamme-lauluun ja Ruotsin kansallislauluun Du gamla du fria, jonka jälkeen alkoi kahvitarjoilu. Presidentti Niinistön, kruununprinsessa Victorian ja prinssi Carl Philipin poistuessa soitettiin Porilaisten marssi. Liput poistuivat salista ja juhlallinen tilaisuus päättyi. Ruotsalaisilla vapaaehtoisilla on traditiona laskea seppele talvisodan päätöspäivänä Suomi-monumentille Suomipuistossa. Tänä vuonna tähän perinteikkääseen tilaisuuteen osallistui yhdeksän ruotsalaista vapaaehtoista. Taisteluissa kaatui 121 ruotsalaista vapaaehtoista. Yli 8000 ruotsalaista osallistui Suomen puolustukseen Märkäjärvellä vuosina 1939–1940. Ruotsalaisten vapaa­ehtoisten juhla Talvisodan päättymisen muistoksi Talvisodan päättymisen muistoksi 13.3. Tukholmassa järjestettyä tilaisuutta Suomen Tasavallan 100-vuotisjuhlavuonna läsnäolollaan kunnioittivat tasavallan presidentti Sauli Niinistö, kruununprinsessa Victoria ja prinssi Carl Philip. Paikalla olivat myös Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist, Suomen suurlähettiläs Matti Anttonen sekä Kenraaliluutnantti Dennis Gyllensporre. Suomen seppeleen muistomerkille laski presidentti Sauli Niinistö, Ruotsin seppeleen kruununprinsessa Victoria ja Ruotsalaisten vapaaehtoisten seppeleen seuran puheenjohtaja Bengt Nylander. Lippuvartiossa oli mm. Sotainvalidien Ruotsin piirin hallituksen jäsen Jan Kjellberg ja veteraanit Kurt Antskog sekä Per-Håkan AsMa Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kättelee sotainvalidi Lars Löflundia. Kättely­vuorossa tulossa ovat kruununprinsessa Victoria, prinssi Carl Philip ja Suomen suurlähettiläs Matti Anttonen. Kuva: Juha Joki Suomi 100 vuotta -tapahtumia Ruotsissa 27.4 13.5 21.5 21.5 29.5 Kansallinen veteraanipäivä, Tukholma Juhlakonsertti Suomi 100, Fagersta Tove Jansson, Göteborg konstmuseum Hengellinen päivä, Kaatuneitten muistopäivänä, Tukholma Ruotsalaisten veteraanipäivä, Sjöhistoriska Museet, Tukholma.

38 Piirit toimivat Varsinais-Suomi on mieluisaa tehdä työtä sotainvalidien hyväksi. Piirihallitukseen tuli vain yksi muutos: Eira Lepän varajäseneksi valittiin uutena Marjatta Haggrén. Kaksivuotiskaudelle 2017–2018 valittiin varsinainen jäsen osasto varajäsen Kelpo Lehto Turku Timo Lahtinen Riitta Nikkonen Raisio-Masku Jarkko Iire Jukka Lehtinen Ta-Ma-Ko Veikko Tuomola Martti Amberla Mynämäki Matti Kallio Raimo Salonen Loimaan seutu Urpo Suopuro Kahvia ja puheensorinaa ja vuoden 2017 jatkavat Reino Lahtinen Turku Eira Leppä Turku Niilo Roivas Turku Heikki Kiiski Pöytyä Erik Törnqvist Parainen VARSINAIS-SUOMI Hämeenkatu 14 L 7, 20500 Turku Puh. 02 231 7870 Varsinais-Suomen piirin vuosikokouksen päätöksiä Sotainvalidien Veljesliiton Varsinais-Suomen piirin vuosikokous pidettiin 28.3. Turun kristillisellä opistolla. Paikalla oli 64 henkilöä, joista 40 oli virallisia kokousedustajia edustaen 11 osastoa. Vielä 14 sotainvalidia oli tullut päättämään yhteisistä asioista. Kokouksen puheenjohtajana toimi everstiluutnantti evp Pentti Korhonen Turusta. Ennen varsinaista kokousta oli perinteinen ohjelmaosuus, joka aloitettiin Sillanpään Marssilaululla. Rovasti Risto Miettinen piti hartauden ja hartauden jälkeen piirin puheenjohtaja Heimo Purhonen lausui tervehdyssanat. Veljesliiton tervehdyksen kokoukselle toi Veljesliiton hallituksen jäsen MarjaLiisa Taipale ja Sotainvalidien Varsinais-Suomen Perinneyhdistyksen tervehdyksen puheenjohtaja Jarmo Helttula. Heimo Purhonen valittiin yksi­ mielisesti jatkamaan piirin puheenjohtajana seuraavaan vuosikokoukseen asti. Heimo Purhonen kiitti luottamuksesta todeten, että Turun osaston kahvikerhot ovat kokoontuneet vuosien ajan ensin niin, että naisjaosto parillisten viikkojen torstaisin ja sisarkerho sekä veljeskerho parittomien viikkojen torstaisin. Sisarkerho keitti kahvit myös veljeskerholle. Osallistujia oli tällöin kaikissa kolmessa kahvikerhossa yhteensä noin 70 henkilöä. Näin tehtiin niin kauan kun osaston Linnankadun toimisto oli käytössä ja kun se myytiin, niin kahvikerhot jatkoivat kokoontumistaan Turun kaupungin Ruusukorttelin palvelutalossa. Vuoden 2013 alusta alkaen naisjaoston, sisarkerhon sekä veljeskerhon kahvikerhot yhdistettiin ja kokoontumisia jatkettiin Ruusukorttelissa parittomien viikkojen torstaisin siten, että ensin sisaret ja sen jälkeen veljet. Vuoden 2016 syyskuun alusta kahvikerhot aloittivat kokoontumiset osaston Hämeenkadun toimistossa, koska osallistuja määrä on supistunut noin 20 henkilöön. Kahvikerhojen vetäjinä toimivat aktiiviset puolisojäsenet Lahja Marjasto ja Leila Mäkinen. osasto Turku Naantalin seutu Paimio Vakka-Suomi Loimaan seutu Bertel Leino Turku Marjatta Haggrén Turku, uusi Mikko Lundell Turku Jarmo Helttula Perinneyhdistys Risto Hellström Salon seutu Kokous hyväksyi vuoden 2016 toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen sekä vahvisti vuoden 2017 toimintasuunnitelman ja talousarvion. Teksti ja kuvat: Jari-Matti Autere Vuosikokoukseen oli tullut ilahduttavan runsaasti osanottajia. Kun sisaret ovat saapuneet, osaston toimiston täyttää iloinen puheen­ sorina kahvia odotellessa. Tällä kertaa veljien puheenaihe oli juuri jaetut Suomi 100 vuotta -veteraanisukat, mutta aiheet käsittelevät myös elämän syvälli­ sempiä asioita. Teksti ja kuvat: Jari-Matti Autere Kenttäpostia kodin ja rintaman välillä l Kenttäposti on saapunut etulinjaan. Ylämaa, Häsälä 20.7.1941. SA-Kuva. Yhteys rintamamiesten ja omaisten välillä oli meillä suomalaisilla kiinteämpi ja vilkkaampi kuin missään muussa sotaa käyneessä maassa. Kenttäpostin kulkua jarruttivat postin valtaisa määrä, sensuuri, pommitukset, henkilökunnan vajaus ja rautatievaunujen puute. Lähetysten kulkua hidastivat myös puutteelliset tai virheelliset osoitteet ja pakettien huonot sidonnat. Rintamat olivat suhteellisen lähellä kotiseutuja ja rauhallisen asemasodan aikana kirjeet saattoivat kulkea saajilleen muutamassa päivässä. Suomalainen kenttäposti- järjestelmä oli mainio oivallus sotaoloissa. Se kuljetti kirjeet ja paketit perille, vieläpä ilmaiseksi, toimien myös  osana silloista tiedonvälitystä.

39 Kenttäpostin synty Armeijan taisteluharjoituksissa kesällä 1939 olleet saivat luvan kirjoittaa postimaksutta omaisilleen. Puuttuneen postimerkin tilalle lyötiin silloin leima KENTTÄPOSTIA. Syksyllä ylimääräisten harjoitusten (YH:n) alettua siirryttiin vaikeuksitta tähän samaan mene­ telmään ja näin sai alkunsa Suomen armeijan kenttäposti. Koko talvisodan ajan kenttäposti toimi ilman erillisiä merkkejä ja lipukkeita. Kirjekuoren keskelle kirjoitettiin vastaanottajan sotilasarvo, ristimänimet ja sukunimi. Kaikista miehistöön kuuluneista tuli käyttää nimitystä sotamies. Tykkimies, matruusi, pioneeri jne. olisi näet paljastanut aselajin. Oikeaan alakulmaan tuli kirjeen saajan kenttäpostiosoite ja kirjeen taakse lähettäjän nimi ja osoite. Sotilasasioita sisältänyt posti kulki puolustusvoimain omina virkalähetyksinä, joihin tuli Sotilasasia- leima ja tarpeen mukaan Kirjataan tai Vakuutetaan -leima sekä yhtymän kpk:n leima. Ensimmäinen kenttäpostimerkki Jatkosodan alettua määräyksiä muutettiin marraskuussa 1941. Käyttöön otettiin punavärinen, hammastamaton lipuke, jossa oli teksti Puolustusvoimat. Kenttäpostia. Niitä jaettiin rintamapalveluksessa olleille sotilaille, sotilaskotisisarille sekä lotille määrätty määrä heidän kotiväkensä käyttöön. Tämä tilapäinen ja oudolta näyttänyt lipuke (1) oli siis ensimmäinen kenttäpostimerkkimme. Vuoden 1942 alussa niitä jaettiin kahdeksan kappaletta kutakin henkilöä ja kuukautta kohden. Niitä jokainen sai lähettää kotiseudulle niille, joilta postia odottivat. Ellei lipukkeita lähetyksissä ollut, jouduttiin postituksesta maksamaan yleisen taksan mukaan. Sodan jatkuessa merkkikantaa uusittiin ottamalla käyttöön vihreitä ja violetin värisiä merkkejä, joista osa oikeutti sekä kirjeettä pakettilähetyksiin. Asemasodan aikana kenttäposti välitti rintamalle valtavan määrän paketteja, joiden sisällöstä oli tarkat ohjeet. Kotiväki puolestaan saattoi saada visakoivusta tai kevytmetallista tehdyn lahjaesineen, jonka lähettäjä oli vaihtanut säästämällään tupakalla sen tekijältä. Itärajan takaiseen käyttöön tulleissa merkeissä oli musta lisäpainanta ITÄKARJALA, Sot. hallinto. Nämä sotilashallinnon merkit olivat kooltaan ja malliltaan Suomen merkkien kaltaisia, mutta värejä oli muutettu. Mukana oli leijona- ja maisemamerkkien lisäksi Ryti- ja Mannerheim -merkkejä ilman vesileimaa. Ne kelpasivat vain Itä-Karjalan vallatulta alueelta lähetettyyn postiin. Vastaavasti siellä ei voitu käyttää suomalaisia merkkejä. Apua kaatuneiden omaisille Kun kenttäpostitoiminta paisui erittäin laajaksi, keksittiin sitä voitavan käyttää myös hyväntekeväisyyteen. Tässä tarkoituksessa otettiin käyttöön vuonna 1943 tavalliset leijonamerkit, joissa oli musta päälle painanta KENTTÄPOSTI / FÄLTPOST. Jokaisesta postitoimipaikasta sai ostaa (4) tiilenvärisiä 2 markan ja (5) sinisiä 3,50 markan merkkejä lisämaksutta. Näitten merkkien tuotosta postilaitos jätti puolet omaan käyttöönsä ja toisen puolen avustuksina kaatuneiden omaisille. Kun kenttäpostin toiminta lopetettiin joulukuun alussa 1944, rahastoon oli kertynyt 16,5 miljoonaa markkaa. Varoja voitiin käyttää valtioneuvoston harkinnan mukaan sodassa kärsimään joutuneiden hyväksi. Sisältö tarkistetaan Sensuurilla oli oma tehtävänsä pistokokein tarkastaa rintamalta lähtenyttä postia. Jatkosodan aikana luettu kirje suljettiin erityisellä tarkastusliuskalla, jossa oli teksti Tarkastettu – Granskat ja välissä leijonakuvio. Kielletyt sanat ja asiat yliviivattiin, joten kirjeet eivät antaneet aivan totuudenmukaista kuvaa silloisista oloista. Lähetysten sensurointi hidasti vain vähän postin kulkua eikä juurikaan haitannut normaalia elämänmenoa. Sensorit raportoivat johdolle sotaväsymyksen merkeistä. Joulukuun 4. päivänä 1944 kenttäpostitoiminta lakkautettiin ylipäällikön määräyksestä. Sitä ennen postitetut lähetykset Posti- ja lennätinhallitus huolehti perille 15.12.1944 saakka. Lapin sodan alkuvaiheissa kenttäpostia välitti Kpk. 6 ja järjestelmän lopettamisen jälkeen Oulun postitoimisto. Kotiseudulta Lapin rintamalle lähetetystä postista oli maksettava taksan mukainen postimaksu. Henkinen voimavara Kenttäposti vei valtaisat määrät lähetyksiä rintamalla olleille ja heiltä takaisin kotiväelle. Kirjeissä voitiin selvitellä ja hoitaa monenlaisia omaisten välisiä asioita. Asemiehiä askarrutti rintamatilanteen ja oman kohtalon lisäksi se, miten kotiin jääneet omaiset tulivat toimeen. Tieto rauhoitti elämistä ja vähensi pelkoa. Läheinen yhteys oli tärkeä tekijä mielialojen muokkaajana ja yhteishengen vahvistajana. Sotilaat saivat lomaa ani harvoin eikä kotiväki päässyt rintamalle läheisiään tapaamaan. Kirjeet yleensä alkoivat ja päättyivät helliin ja kaipaaviin sanoihin. Lienevätkö myönteiset tunneilmaisut olleet yhtä käytettyjä kotioloissa sodan päättymisen jälkeen? Talvi- ja jatkosodan loppuvaiheissa kenttäpostia oli vähänlaisesti, kirjeet lyhyitä ja kieli kuin nykyistä kännykkätekstiä. Ei ollut aikaa eikä voimia kirjoittaa. Riitti tieto kotipuoleen, että vielä oltiin hengissä. Oman ryhmänsä kenttäpostissa muodosti tuntemattomien kanssa käyty kirjeenvaihto. Jo talvisodan erikoisuutena olivat kirjeet ja paketit ”tuntemattomalle sotilaalle”. Se oli sotavuosina varsin yleinen harrastus, johon virikkeitä ja osoitteita saatiin tutuilta tai lehti-ilmoituksista. Kirjeenvaihto toi vastapainoa sodan ankeuteen ja korvasi henkilökohtaisen seurustelun puuttumisen. Joukon sujuvin kynänkäyttäjä saattoi auttaa kavereita kirjeitten laadinnassa. Kirjoittelun avulla löytyi ystävä, jopa aviopuoliso. Kenttäposti muistona menneiltä ajoilta Kaikki kenttäpostimerkit olivat aikanaan tavallisten postimerkkien veroisia maksuvälineitä, nykyisin sopivia keräilykohteita. Vanhat vinttien kätköistä löytyvät kirjekuoret on säilytettävä sellaisenaan merkkejä irrottamatta. Samoin on syytä kohdella pelkällä kenttäpostileimalla merkittyjä kirjekuoria. Koneleimauksen läpi menneissä kirjeissä käytettiin myös ajankohtaan sopineita iskulauseita, kuten Salakauppa on kansan pettämistä, tai Säästäen kaikki käytä. Vaikka tällaisia kirjeitä liikkui sotiemme aikana miljoonia, alkavat ne jo harvinaistua. Niitä on massoittain tuhottu polttamalla, jopa kaatopaikoille viemällä. Jos sotilas palasi kotiin omaistensa luo, kirjeet menettivät osan merkityksestään. Ehkä suurinta osaa kaatuneiden kirjeistä säilytettiin muistoina. Ne kuvasivat ankarinta vaihetta kohtalonvuosiemme historiasta. Kenttäpostin omistusoikeus kuuluu vastaanottajan perikunnalle. Kenttäposti tänään Kenttäpostikirjeillä ja -merkeillä tulee aina olemaan arvoa ja kysyntää keräilijäin kokoelmissa. Arvokkain lienee kirjeessä oleva musta/tummanpunainen painanta vuodelta 1941. Lisäväriä alan harrastajille toivat vuonna 1963 painetut merkit. Painos oli kaksi miljoonaa kappaletta ja ensimmäisen kerran niitä (8) käytettiin syys-lokakuussa 1963 Lounais-Suomen suurissa sotaharjoituksissa. Toisen kerran merkillä oli käyttöä huhtikuussa 1983 Lahden ympäristössä olleessa huoltoharjoituksessa. Merkeissä (9) oli nyt musta päälle painanta: 1983. Vähäinen käyttömäärä nostaa merkkien keräilyhintoja, jotka saattavat ylittää 100 euroa. Merkkien jäännösvarasto on Posti- ja Telehallituksen sotilastoimiston hallussa odottamassa tulevaa käyttöä. Kenttäposti on siis kriisitilanteisiin suunniteltu puolustusvoimiemme postitus- ja osoitejärjestelmä, jota voidaan kehitellä myös kertausharjoituksien käytössä. Kenttäpostikirjeitä ja niiden sisältöä ovat muutamat kirjailijat käyttäneet teostensa rakenteissa, mutta saajilleen arvokkaitten sota-ajan kirjeiden tieteellinen käsittely on ollut varsin vähäistä. Vasta huhtikuussa 2016 aiheesta saatiin laajempi selvitys kun Postimuseon ja Tampereen historiallisen seuran yhteisjulkaisu Kirjeitä sodasta ilmestyi. Tutkimuksen pohjana oli 1970–1980-lukujen vaihteessa yleisellä keräyksellä koottu 40 000 kirjeen kokoelma. l Aarno Oja-Kaukola, Alavus

Elämän sana Kuva: Pekka Somero / HaparandaTornio Tourist Office 40 Tornion taistelun muistomerkki. Läntinen rajamme Suomen historian käännekohdissa Vapaussodan vaiheet Torniossa I maailmansodan aikana Tornionlaakso muodosti ainoan kauttakulun idän ja lännen välillä rahdin, postin ja ihmisten osalta. Jo aiemmin sortovuosien aikana Venäjän taholta alettiin autonomisia perusoikeuksiamme purkaa. Poistaakseen venäläiset asevoimat Suomesta nuoret miehet etsivät salaisia etappiteitä Saksaan, jossa he saisivat tarvittavan sotilaskoulutuksen asevoimien johtamiseen ja maan vapauttamiseen. Noin 80 % niistä 2000 Saksassa koulutetuista jääkäreistä kulkivat pohjoista reittiä mm. Tornion kautta. Suomen itsenäisyyden julistus hyväksyttiin eduskunnassa 6.12.1917. Kahden kuukauden kuluttua itsenäistymisestä jääkäriupseerien johtamat suojeluskuntalaiset kukistivat Tornion asemalla venäläiset joukot. Tämän taistelun jälkiseurauksena koko Pohjois-Suomi oli vapautettu venäläisistä asevoimista. Vapaussodan muistomerkki Vuonna 1938 pystytettiin rautatieasemalle Tornion taistelun muistomerkki. Valvontakomissio ei kuitenkaan hyväksynyt sen tekstiä vaan vaati neutraalin kirjoituksen. Neuvostoliiton hajottua Tornion veteraanit kaivoivat maahan kätketyn muistopaasin esille. Nykyisin Tornion reserviläiset kokoontuvat joka vuosi kunnioittamaan aseman taistelun muistoa nyt kahden paaden edessä. Minäkin saan silloin luottamuspappina ja kirkkoupseerina johtaa hartaushetkeä virsin ja kynttilöin kiitollisuutta tuntien. vat aikaa parantuakseen. Tarvittiin myös aikaa ennen kuin silmät avautuivat näkemään totuuden itäisestä naapurista. Haavoittuneet ja sotainvalidit Tornion sotainvalideihin kuuluu enää 17 jäsentä ja 48 puolisojäsentä. Lapissa on jäljellä vielä 130 sotainvalidia. Osallistumistani sotainvalidien toimintaan motivoi isäni sotakokemukset. Hän oli talvisodan, jatkosodan ja Lapin sodan veteraani. Jatko- ja Lapin sodassa Torniolaiset talvisodassa Talvisodassa 30.11.1939–13.3.1940 Tornion seudun miehistä muodostettiin joukko-osasto JR27, joka taisteli pääosin Suomussalmen Juntusrannassa ja Raatteen tiellä. Tornion seudun miehiä taisteli myös Pelkosenniemellä ja lähellä Kemijärveä. Talvisodassa torniolaisia kaatui toista sataa miestä. Vihollisen alkuperäinen tavoitehan oli edetä Suomussalmelta Ouluun voiton paraatiin jo 12.12.1939 sekä Sallan suunnalta Rovaniemelle ja aina Tornioon saakka. Talvisodan ihmeen tähden näin ei kuitenkaan käynyt. Mistä talvisodan henki syntyi? Tätä JR 64:n sotilaspastori Erkki Airas pohti muistelmakirjassaan Suomussalmen voiton tie. Minä uskon, että meitä oli jo parin vuosikymmenen kuluessa kasvatettu tätä kovaa ottelua varten. Kansalaissodan rikki repimät haavat tarvitsi- Kuva: Pekka Somero / HaparandaTornio Tourist Office l Ensimmäinen tunnettu suomalaisia koskettava raja muodostui vuonna 1323 Venäjän Novgorodin ja Ruotsi-Suomen välillä. Raja kulki Pähkinäsaaresta Karjalan kannakselta Maaselän yli Pyhäjokea pitkin Pohjanlahteen. Tämän rajan pohjoispäässä sijaitsevassa kylässä olen syntynyt. Nykyinen läntinen valtiollinen raja sovittiin jo Haminan rauhassa 1809 Suomen sodan seurauksena. Raja halkaisi Suomen kieltä puhuvan Länsi-Pohjan ns. Meänmaan. Raja kulki Tornio-Muoniojoen syvintä uomaa pitkin Kilpisjärvelle. Muistomerkin kivessä on teksti: ”Tällä paikalla voittivat suomalaiset perivihollisensa isänmaan vapauden aamunkoitteessa 6.2.1918”

Elämän sana hän toimi KTR 16 lääkintämiehenä mm. Kiestingissä saksalaisten rinnalla ja Tornion taisteluissa saksalaisia vastaan. Isäni harmitteli, ettei ollut syntynyt viikkoa aikaisemmin: ehkä siinä tapauksessa hänen ei olisi tarvinnut enää sotia entisiä aseveljiään vastaan. Isäni hoiti haavoittuneita, joita Torniossa kertyi 1029 miestä. Myös siviilejä haavoittui. Eräs heistä on Eeva Mustonen, josta myöhemmin tuli seurakuntamme pitkäaikainen lähetyssihteeri. Hän sai osuman reiteensä. On erikoista, että saksalainen sotilas ehti pyytää Eevalta anteeksi ampumistaan ennen omaa menehtymistään. Lapin sodan tuhot jokivarressa Tornion taisteluita pidetään Lapin sodan tuhoisimpina. Tappiot nousivat kaikkiaan noin 2000 mieheen. Länsirajan pohjoisimmat tais- telut käytiin Muoniossa. Siellä saksalaiset polttivat koko kirkonkylän kiitoksena osoittamatta jätetystä aseveljeydestä kuten paikalle jätetty kyltti viestittää. Selittämättömästä syystä he jättivät kuitenkin kirkon polttamatta. Tämäkin liittyy elämääni, sillä Muonion kirkkoherrana johdin rakennustoimikuntaa, jonka johdolla kirkko peruskorjattiin nykyiseen asuunsa vuonna 2006. Korjaustyön aikana sotaveteraani Esko Yliniemi kävi päivittäin kirkkotyömaalla. Hän muisteli usein sitä hetkeä, kun sodasta kotiutettuna kaamoksen keskellä löysi kirkon portaat. Siinä hän istui ja katsoi kotinsa poltettuja raunioita, samalla kuitenkin kiittäen lapsuutensa kirkon säilymisestä. Rukous varjeluksesta ja rauhasta Muoniossa ei ole enää montaa sotainvalidia. Eikä ole enää vanhinta Pallaksen hotellia, jonka saksa- 41 laiset ehtivät räjäyttää ennen suomalaispartion saapumista. Partion jäseneltä Eino Säilyltä on kuitenkin jäänyt puhutteleva iltarukous: ”Herra siunaa meitä, siipeis suojaan peitä, käännä kasvos puoleemme, varjelusta kaipaamme. Amen.” Jumalan varjelusta olemme saaneet nyt kokea historiamme pisimpänä rauhan aikana. Joka sunnuntai on kirkossa syytä edelleenkin kiittäen rukoilla, että rauha säilyisi itsenäisessä 100-vuotiaassa Suomessa. l Lähteinä on käytetty veteraani­matrikkeleita sekä eri Tornion historiasta kertovia teoksia. Rovasti Raimo Kittilä Torniossa, maailman rauhallisimmalla rajajoella Kiitos isänmaasta Rukous Kansallinen veteraanipäivä 27.4. on monille muistojen palautumisen päivä, jolloin Jobin (1:21) tavoin saa sanoa: Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi! Kaikesta huolimatta moni sotainvalidi joutuu edelleenkin sanomaan virren sanoin: Vaikka vaellus on vaivaista, minä vielä jaksan toivoa; olen kahden maan kansalainen.” (Vk. 924:4) Vanha testamentti (5. Moos.4:32–35) opettaa: ”Katsokaa menneisyyteen, ajatelkaa aikoja, jotka ovat olleet kauan ennen teitä, aina siitä saakka, jolloin Jumala loi ihmisen maan päälle. -- Onko mikään muu kansa teidän laillanne kuullut Jumalan puhuvan tulen keskeltä? Ja silti te olette jääneet eloon! Tai onko millään jumalalla ollut rohkeutta tulla ottamaan kokonainen kansa omakseen toisen kansan keskuudesta, kuten Herra, teidän Jumalanne on tehnyt? -- Tämän kaiken te saitte nähdä todistukseksi siitä, että Herra on Jumala ja ettei hänen lisäkseen ole ketään toista.” Meillä on hyvä isänmaa. Missään ei ole parempi ja turvallisempi elää kuin Suomessa. Tänä vuonna iloitsemme aivan erityisesti, että Jumala on hoitanut kansaamme. Itsenäisyytemme on säilynyt sadan vuoden ajan. Kansamme tie on ollut vaikea. Se on kulkenut läpi veljessodan ja toisen maailmansodan hirmumyrskyn, läpi monien aatteellisten ja taloudellisten ristiriitojen ja vaikeuksien. Olemme saaneet elää yli seitsemänkymmentä vuotta rauhassa maailman rauhallisimpiin kuuluvassa kolkassa ja säilyttää itsenäisyytemme. Kansaamme on kuljetettu tavalla, jota voimme kutsua ihmeeksi. Olemme vaurastuneet ja saaneet luoduksi maailman parhaimpiin kuuluvan sosiaaliturvajärjestelmän. Voimme todella veisata virren 578 sanoin: Ylistä Herraa Jumalaa nyt, Suomen maa ja kansa. Yhdessä kaikki veisatkaa suuresta armostansa. Kaikkivaltias Jumala, kansojen hallitsija Tänään kiitämme sinua tästä hyvästä maasta, jonka olet meille antanut. Kiitos armosta, jolla olet johdattanut kansamme monien vaikeuksien ja taistelujen läpi tähän päivään. Anna meille intoa ja kestävyyttä pitää huolta toisistamme ja taitoa toimia yhdessä. Ohjaa meitä sanallasi, niin että pysyisimme tahtosi tiellä ja pääsisimme perille taivaalliseen isänmaahamme. Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle. Itsenäisyytemme juhlavuosi asettaa meidät itsetutkisteluun. Emme ole kansana vieläkään löytäneet sellaista yksimielisyyttä, mikä monissa asioissa olisi tarpeen. Elämme hyvinvointimme keskellä itsekkäästi, ei vain oman kansamme jäsenten vaan myös kansainvälisen hädän edessä. Olemme unohtaneet sen, miten Jumala on hoitanut ja ohjannut tätä kansaa vaikeuksien keskellä. Yltäkylläisyydessämme olemme tämän päivän kansainvälisessä tilanteessa, maailman nälän ja ahdistusten keskellä unohtaneet hyvin ajankohtaiset ja velvoittavat Raamatun sanat: ”Kun saatte syödä itsenne kylläisiksi, kun rakennatte kauniita taloja ja asutte niissä -- Varokaa tulemasta ylpeiksi ja unohtamasta Herraa Jumalaanne.” Suomea ei uhkaa ulkoinen vaara. Suurin vaara on sittenkin näkymätön, henkinen, hengellinen ja Jumalan hylkäämisen vaara. Emme saa ylpeinä unohtaa, että Jumalan rakkaus on ympäröinyt meitä ja isänmaatamme. Emme saa unohtaa Vapahtajamme sanoja: Kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle. Jussi Huttunen Aamen Sana 1. Sam. 7: 12 Tämän jälkeen Samuel otti kiven ja asetti sen Mispan ja Senin välille. Hän antoi kivelle nimen Eben-Eser, Avunkivi, sanoen: "Tähän asti Herra on auttanut meitä." Näin kukistettiin filistealaiset, eivätkä he enää tulleet Israelin alueille, vaan Herran käsi piti heidät aloillaan niin kauan kuin Samuel eli.

42 Arja toimii Reinolle usein asiointiapuna ja kyyditsee häntä. Reino pitääkin Arjan apua korvaamattomana. Korvamaaton vapaaehtoistyö Sotainvalidien sekä puolisojen ja leskien parissa tehtävä vapaaehtoistyö on arvokasta, sillä se on jäsenten tarpeisiin sekä vapaaehtoisen aikatauluihin räätälöityä toimintaa, jota tehdään sydämellä. l – Reinolle onkin laitettu tähän kuistille luiska ja uusi ovi on asennettu niin, että se aukeaa oikeaan suuntaan, toteaa Arja Hinkkanen kun tulemme Kuusankoskella sotainvalidi Reino Iivarisen kotiin. Arja osaa panna merkille tällaiset elintärkeät käytännön asiat, sillä hän toimi vuodesta 2001 alkaen Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa Vanhustyön Keskusliiton korjausneuvojana. Niitä peruja on että hän on nytkin liikkeellä – tavallaan. – Korjausneuvojana tutustuin ikäihmisiin ja opin tuntemaan sotainvalidien jäsenkuntaa. Tykkäsin kovasti heidän seurastaan ja tulimme hyvin juttuun, Arja kertoo. Reilut kolme vuotta sitten hän jäi eläkkeelle korjaus­neuvojan työstä. Ajatus siitä, ettei hän olisi enää tekemisissä sotainvalidien sekä heidän leskiensä ja puolisoidensa kanssa, ei tuntunut hyvältä. – Minusta se tuntui kauhealta, että heidät pitäisi jättää, kun olin oppinut tuntemaan heitä jo useiden vuosien ajan ja olimme monien kanssa jo ystävystyneet. Reitti vapaaehtoistyöhön Sotainvalidi Reino Iivarinen, 91, ottaa vieraat vastaan iloisesti ja kertoo kuulumisiaan. Hän kertoo valinneensa kolme haluamaansa kasvia, jotka he tulevat yhdessä Arjan kanssa kylvämään ja myöhemmin istuttamaan istutuslaatikkoon, joka tullaan laittamaan Reinon talon pihalle. – Istutamme sipuleita, mustajuurta ja retikkaa, Reino sanoo ja lukee vanhasta hyötykasvien oppaasta jokaisen terveysvaikutteista. Arja on toiminut sotainvalidien Kymi-Karjalan osaston kautta Reinon tukihenkilönä kaksi vuotta. Korjausneuvojana hän oli osallistunut Kymen sotainvalidipiirin sekä osastojen tilaisuuksiin ja kuullut myös tukihenkilötoiminnasta. Idean isänä oli juuri eläkkeelle jäänyt toiminnanjohtaja Markku Mikkola ja toimintaa koordinoi usean vuoden ajan toisiin tehtäviin siirtynyt neuvontapalvelun sosiaalineuvoja Nina Laitinen. Koska Arja oli heille tuttu, saattoivat he ottaa hänet mukaan toimintaan kun Arja oli ensin vinkannut olevansa kiinnostunut toiminnasta. – Mehän tunsimme toisemme jo korjausneuvojan ajoilta, Arja ja Reino kertovat. Ensimmäiselle tapaamiselle sosiaalineuvoja osallistui mukaan ja yhdessä käytiin läpi myös toiminnan säännöt. Ja siinäpä ne sitten olivat ja he pääsivät tutustumaan toisiinsa omaan aikaansa. Toimintaa jäsenten tarpeiden mukaan Arjalla on tällä hetkellä seitsemän tuettavaa. Alussa heitä oli kaksi, mutta määrä on lisääntynyt luontevasti, hiljalleen. – Tuettavat ovat kaikki erilaisia. Yksi haluaa apteekkiin ja toinen kaverin konserttiin. Yhden kanssa lähinnä soittelemme silloin tällöin. Tämä on ollut minulle sopiva määrä. Osa hänen tuettavistaan on aktiivisia ja yksi mieleinen toimintamuoto voikin olla erilaisiin tilaisuuksiin osallistuminen. Tai sitten voi käydä myös niin iloisesti, että tukihenkilön kaut-

43 Arja ja Reino ovat tunteneet toisensa jo Arjan työelämän ajoilta. Tukijäsentoiminnan myötä he ovat ystävystyneet ja yhteydenpito on mutkatonta. – Reino on aktiivinen ja ottaa yhteyttä kun hänellä on jotakin asiointitarvetta tai jos sovimme esimerkiksi piirin tilaisuuksiin menemisestä, Arja kertoo. Hilkka-Liisa Hirvikallio ja Arja Hinkkanen löysivät nopeasti yhteisen sävelen. – Arja vaikutti heti luotettavalta ja mukavalta ihmiseltä, Hilkka-Liisa kehuu. Kuva: Marja Kivilompolo ta tuettava uskaltautuu lähtemään mukaan uusiin kokemuksiin. – Olen innostanut yhden tuettavan osallistumaan piirin järjestämään Elämän kinkerit -tapahtumaan ensimmäistä kertaa, Arja kertoo innostuneena. Vapaaehtoistyössä on todella tärkeää, etteivät vapaaehtoiset aja itseään loppuun vaan rytmittävät työn oman jaksamisen ja aikataulujen mukaan. Vapaaehtoistyö ei saa olla liian kuormittavaa. Keskusteluseuraa Haanojan palvelukeskuksessa käymme tervehtimässä 96 vuotta täyttävää Hilkka-Liisa Hirvikalliota. Hän on asunut Haanojassa 16 vuotta, joista suurimman osan leskenä. Tukihenkilötoiminta on Hilkka-Liisalle uutta ja tervetullutta toimintaa. – Tässä vaiheessa elämääni tällainen on tuiki tarpeellista. Joskus täällä on yksinäistä, joten seura tekee hyvää, Hilkka-Liisa kertoo. Heillä on tapana nähdä talossa järjestettävien sekä piirin ja osaston järjestämien tilaisuuksien puitteissa. Heidän seurustelunsa koostuu usein keskusteluista sekä yhteisistä tilaisuuksista kuten konserteista. – Yritän seurata nykypäivän tapahtumia ja elää tätä päivää. Arjan kanssa meillä ei koskaan kyllä lopu juttuaiheet kesken, Hilkka-Liisa toteaa. Naisia yhdistää mm. kiinnostus politiikkaan: Hilkka-Liisa istui 36 vuotta Kouvolan kaupunginvaltuustossa saman puolueen riveissä missä Arjakin on mukana. – Meillä on tapana katsoa Sotainvalidilehdestä sekä Kymin piirin ja osastojen tiedotteista tulevat tapahtumat, että minne mennään yhdessä. Tällainen sopii meille nyt hyvin, naiset sanovat. Arvokasta aikaa Arja ihailee Hilkka-Liisan huivia, jonka hän on tehnyt itse yli 30 vuotta sitten. Kuva: Marja Kivilompolo Lottana sekä sotainvalidin leskenä HilkkaLiisa pääsee osalliseksi sotainvalidiosaston jäsentoiminnasta, jota hän kiittelee suuresti. – Kouvolan sotainvalidit tarjoaa meille jäsenille paljon, esimerkiksi hierontaa ja monen- laista ohjelmaa joissa on aina myös ruokailu. He todella pitävät meistä huolen, HilkkaLiisa kertoo. Suuren arvon hän antaa myös niille Arjan tapaisille vapaaehtoisille, jotka toimivat tukihenkilöinä. – Minusta on ihailtavaa, että on olemassa ihmisiä jotka haluavat antaa omaa aikaansa muille. Pidän sitä suuressa arvossa. Aktiiviset, viitisentoista tukihenkilöä tapaavat keskenään n. joka toinen kuukausi ohjatusti palveluneuvoja Tuija Kurjen kokoamana. Tapaamisissa he käyvät läpi ajankohtaisia asioita, puhuvat mielen päällä mahdollisesti olevista ongelmista ja saavat arvokasta vertaistukea. Lisäksi heille järjestetään koulutusta aiheissa, joita he kokevat tarpeelliseksi, kuten esimerkiksi ensiapukurssi. Vapaaehtoisille järjestetään myös kerran vuodessa yhteinen tukihenkilötapaaminen, jossa he saavat neuvoja ja vertaistukea sekä tilaisuuden viettää aikaa vapaamuotoisemmissakin merkeissä. Vapaaehtoisista halutaan pitää huolta. Palkitsevaa on myös itse auttaminen. – Jo tuettavilta tuleva palaute on palkitsevaa sekä se ystävyys mikä siinä usein syntyy, Arja sanoo. – En ole missään aikaisemmin nähnyt näin sitoutunutta ja aktiivista vapaaehtoisporukkaa. Mikään raha ei korvaa sitä hyvää työtä, mitä he tekevät, Tuija kiittää. l Marja Kivilompolo Kuvat: Johannes Wiehn

44 Esittelyssä veljes- ja sairaskodit Sotainvalidien vanhuudenturvaksi perustettiin 1980- ja 1990-luvuilla veljeskoteja, joilla haluttiin taata sodissa vammautuneille hyvä ja kotoisa elämä myös sitten, kun he eivät enää pystyisi asumaan itsenäisesti. Talot rakennettiin yhteiskunnan tuella sillä ehdolla, että sotainvalidien vähetessä ne siirtyisivät vähitellen palvelemaan myös muita ryhmiä. Esittelemme Sotainvalidi-lehdessä muutaman veljeskodin kerrallaan. Suomessa on 21 veljes- ja sairaskotia sekä kaksi sairaalaa, jotka toimivat myös veljeskoteina. Sarja päättyy. Hoiku mukana sotessa l Kymen läänin sotainvalidien oman hoitopaikan synty alkoi vuonna 1983 Kymen Sotavammaisten Tukiyhdistyksen perustamisella. Sen jäseninä olivat Sotainvalidien Veljesliiton Kymen piiri, Kymen Sotainvalidipiirin Huoltosäätiö sekä Haminan kaupunki. Kymen Sotavammaisten Sairaskodin ensimmäiset asiakkaat otettiin vastaan 1.2.1988. Nykyään talon nimi on Hoiku, ja sen omistavat Kymenlaakson Sairaanhoitopiirin kunta­ yhtymä sekä Kouvola, Kotka, Hamina, Pyhtää, Virolahti ja Miehikkälä. Monipuolista asiakaskuntaa van lonkkaliu’un tulokset ovat valtakunnallisesti huippuluokkaa, Vahteri sanoo. Mukana kuntoutuksessa Vahterin mukaan lähikunnat ovat ymmärtäneet kuntoutuksen tärkeyden. – Hoikun rooli kuntoutuksen edelläkävijänä on tunnistettu ja pääsemme kehittämään Kymenlaakson kuntoutustoimintaa, Vahteri iloitsee. 30 vuoden kuntouttamiskokemuksella talossa on vahva näkemys siitä, kuinka kuntoutus tulisi toteuttaa. – Meillä on vahva me-henki sekä halu on- – Talon 85 asiakaspaikasta noin 25 on sotiemme veteraanien käytössä. Loput paikoista ovat lähikuntien kuntoutusasiakkaiden käytössä, toimitusjohtaja Päivi Vahteri kertoo. Sotainvalideista ja veteraaneista huolehtiminen on Hoikulle tärkeää. Siihen on tahtotila, joten siihen pystytään. Veteraanitaustaisten asiakkaiden ohella toinen merkittävä asiakasryhmä on löytynyt Kymenlaakson sairaanhoitopiirin sekä lähikuntien tiiviin yhteistyön tuloksena. – Tarjoamme lähikunnille mm. ortopedistä ja neurologista kuntoutusta. Meillä toteutetta- nistua ja kehittyä. Tässä ovat auttaneet huolella mietitty visio ja sen pohjalta laadittu strategia, Vahteri toteaa. l Hoiku Oy l 1983 perustettiin Kymen Sotavammaisten Tukiyhdistys ja sairaskodin ensimmäiset asiakkaat tulivat 1.2.1988. l Omistajina Kymenlaakson Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä sekä Kouvola, Kotka, Hamina, Pyhtää, Virolahti ja Miehikkälä. l Talon 85 asiakaspaikasta noin 25 on sotiemme veteraanien käytössä. Loput ovat lähikuntien kuntoutusasiakkailla. l Vahvasti mukana Kymenlaakson sote-uudistuksessa. On myös kehittämässä Kymenlaakson kuntoutustoimintaa. Hoikussa voi harrastaa monipuolisesti. Kuvassa vasemmalta oikealle sotainvalidit Unto Hakuli, Pentti Laakso, Jouko Sakki, Into Koskimaa ja Leo Merisalo. 25 vuotta täyttävä kuntoutussairaala l Oulunkylän sairaskotisäätiön perustivat vuonna 1986 Sotainvalidien Veljesliiton Helsingin ja Uudenmaan piirit sekä Aivoinvalidit sekä Helsingin kaupunki. Säätiön hallinnoima Oulunkylän kuntoutussairaala avasi ovensa ensimmäisille sotainvalidiasiakkaille 1.6.1992. – Toiminta muotoutui alusta saakka yhteistyössä sotainvalidi- ja veteraaniasiakkaiden sekä henkilökunnan kanssa. Kuuntelimme asiakkaita, sillä jo paljon kokeneet sotiemme veteraanit osasivat kertoa, mitä he tarvitsivat ja halusivat, toimitusjohtaja Katja Ilvonen toteaa. Säätiön tulevaisuutta helsinkiläisten iäkkäiden kuntoutuksessa oli ajateltu jo perustamisvaiheessa. Kun säätiö täytti 20 vuotta, tuli siitä sääntöjen mukaisesti osa Helsingin kaupunkikonsernia. – Tärkein tehtävä on tarjota hoitoa ja kuntoutuspalveluja ensisijaisesti sotainvalideille, ja heidän hoitotilanteensa salliessa muille veteraaneille ja vanhuksille, Ilvonen sanoo.   – Sotainvalidien ja muiden veteraanien palveluista huolehditaan sydämellä, ja niin kauan kuin on tarvetta.   Suurimman osan palveluista, n. 70 %, tilaa Helsinki. Nämä kuntoutujat/potilaat ovat sairaalatasoista geriatrista jatkohoitoa ja kuntoutusta tarvitsevia ikäihmisiä. Kuntoutuksessa on saatu aikaan hyviä tuloksia. Palveluja myydään tilan salliessa myös muille asiakkaille. Esimerkiksi WELMED-toimintakykylaboratoriossa arvioidaan lihasvoimaa ja toiminta­ kykyä. Vahvaa osaamista Ilvonen kertoo toiminnan olevan hyvin resursoitua. Hän kiittää sitoutunutta ja ammatti­ Oulunkylän kuntoutussairaala Palvelut tänään Kuntoutussairaalan palveluista reilut 30 % tuotetaan sotiemme veteraaneille. Tämä tarkoittaa, että 125 paikasta noin 38 on heidän käytössään. Näistä noin 30 on sotainvalidien ja loput 8 muiden veteraanien käytössä. taitoista henkilökuntaa. – Sairaalatasoisen jatkohoidon ja kuntoutuksen määrän kasvamisen myötä henkilöstöresursseja on lisätty ja osaamista kehitetty veteraanikuntoutuksesta jalostaen. Kuntoutussairaala tunnetaan myös muiden kuin veteraanien parissa ja moni valitsee OKS:n kuntoutuspaikakseen. Ilvonen kertoo Oulunkylän hengestä, joka muodostuu tilasta, vahvistavasta yhdessäolosta ja tekemisestä. Nyt strategisena painopistealueena on sote-uudistuksen tuomien muutosten ennakointi ja niihin vaikuttaminen. – Uudistus nähdään mahdollisuutena, Ilvonen toteaa. l Oulunkylän kuntoutussairaalassa on avarat, valoisat ja viihtyisät tilat. l Omistajana Oulunkylän sairaskotisäätiö, johon Helsingin kaupunginhallitus nimeää hallituksen enemmistön. Myös Valtiokonttorilla sekä HUS:lla on oikeus nimetä yksi hal­lituksen jäsen. l Ensimmäiset sotainvalidiasiakkaat tulivat 1.6.1992. l Suurin asiakasryhmä ovat kaupungin kautta tulevat kuntoutujat.

45 Sotainvalidien koti Lahdessa l Vuonna 1985 Lahden Diakoniasäätiö perusti 16-paikkaisen sotainvalidien sairaskodin sotainvalidipiirin puheenjohtaja Helge Halstin ehdotuksesta. Pian Lahden kaupunkin ja sotainvalidipiiri ehdottivat jo talon laajentamista. – Vuonna 1989 avattiin toinen 16-paikkainen osasto, ja nimeksi vakiintui Veljeskoti, Lahden Diakoniasäätiön Veljeskodin palvelujohtaja Maria Borg kertoo. lut sekä diakoniapalvelut. Uusiakin toimintamalleja kehitetään. – Nyt on käynnistetty yhteisöllinen Tammipuiston senioriasuminen, joka täydentää Dilan ikääntyneiden palveluvalikoimaa ja ikäkort­ telitoimintamallia, Borg kertoo. Diakonialaitoksen fysioterapiassa on palveluja eri-ikäisille ja eri toimintakykyisille asiakkaille. Painopiste on kuitenkin seniori­ asiakkaissa. Sotainvalidien asema Juhlavuosi tulossa Sotainvalidien määrä on käynyt talossa vähiin. Heitä on laitoshoidossa enää kuusi Mathildakodin yhteydessä, jossa heille toteutetaan myös hoitoa ja kuntoutusta. Sotainvalidit halutaan hoitaa omassa talossa loppuun asti, sillä heidät koetaan kunniakansalaisina. – Tarkoituksemme on hoitaa sotainvalidit loppuun asti talossamme nyt kun se on mahdollista tehdä toisen yksikön yhteydessä. Itsenäisenä toimintayksikkönä Veljeskodin ylläpitäminen on ollut taloudellisesta näkökulmasta lähes mahdotonta jo viimeiset vuodet, koska asiakkaita on yhä vähenevä määrä. Borg sanoo. Suurin osa diakoniasäätiön sosiaali- ja terveyspalveluista kohdentuu yhä ikäihmisiin erilaisina asumispalveluina ja kotihoitona sekä fysioterapia- ja kuntoutuspalveluina. Lahden Diakonisäätiö täyttää vuonna 2019 kunniakkaat 150 vuotta. Laitoksen perusti Hackmanin suku 2.3.1869 Viipurissa. – Lahden Diakonialaitos on muuttanut toimintaansa vuosien varrella ympäristön muutosten mukana. Matkan varrella on ollut sairaalatoimintaa, silmäsairaalaa ja nyt yhä enemmän sosiaalipalveluiksi luokiteltavaa palvelua, palvelujohtaja Maria Borg sanoo. Toiminnalla ei tavoitella voittoja yksittäisille tahoille vaan historia heikompi osaisten auttajana koetaan yhä tärkeäksi tekijäksi. – Talon vahva arvopohja motivoi minua työntekijänä, koska ei tarvitse miettiä, että miksi olen täällä ja ketä varten. Historia tunnetaan myös veteraanitaustaisten asiakkaiden kohdalla. – Heidän elämänasenteesta on syytä ottaa oppia ainakin siltä osin, ettei jäädä valittamaan vaan tehdään asioita. l Monipuolisia palveluja Toiminta jakautuu kolmeen palvelulinjaan: sosiaali- ja terveyspalvelut, tila- ja juhlapalve- Esko Tuomi kuntoilee Dilan kuntosalilla. Kuva: Lahden Diakonialaitoksen kuva-arkisto Lahden Diakoniasäätiö sr, Veljeskoti l Perustettu Lahden sotainvalidipiirin ja Lahden Diakoniasäätiön yhteistyöstä vuonna 1985. Iso laajennus valmistui jo vuonna 1989, kun avattiin toinen 16-paikkainen sotainvalidien sairaskoti. l Lahden Diakonialaitoksen toiminta jaotellaan kolmeen palvelulinjaan: tila- ja juhlapalvelut sekä diakoniapalvelut. Lisäksi Suomen Diakoniaopiston kautta tarjotaan koulutusja työelämäpalveluja. Vapaussodan invalideilta sotainvalideille l Mikkelissä sijaitsevan Kyyhkylän juuret ulottuvat vuoteen 1927, kun Vapaussodan Invalidiliitto perusti ensimmäisen sotainvalidien vakituisen hoitokodin Kyyhkylän kartanoon. Vuonna 1970 Kyyhkylä luovutettiin Veljesliitolle. – Veljesliitto rakennutti Kyyhkylään kuntoutussairaalan, joka aloitti toimintansa 1973. Sotainvalideja on hoidettu Kyyhkylässä yhtä­ jaksoisesti 90 vuotta, avainasiakaspäällikkö Raija Suominen kertoo. Kyyhkylä-säätiö perustettiin vuonna 2004 ja mukana ovat Sotainvalidien Veljesliitto ja Mikkelin kaupunki. Konsernin toiminta keskittyy kolmeen selkeään kokonaisuuteen: kuntoutuskeskukseen, Kyyhkylän kartanoon ja Kouvolassa toimivaan Haanojan palvelukeskukseen. – Kuntoutuskeskukseen kuuluvat kuntoutus- ja hoito- sekä asumis- ja hyvinvointipalvelut, kartanoon hotelli-, ravintola- ja kokoustoiminta. Lisäksi Haanojan palvelukeskuksessa tuotetaan asumispalvelua ja tehostettua palveluasumista ryhmäkoti Ihantalassa, tulosyksikön johtaja Aino Maija Lempiäinen listaa. Kuntoutusta vauvasta vaariin Sotainvalidien ja veteraaniasiakkaiden käytössä on n. 30 vuodepaikkaa ja muita paikkoja on n. 40. Majoituspaikkoja löytyy myös hotellin ja hostellin puolelta. – Kyyhkylä on sitoutunut hoitamaan kor- keasti arvostamansa sotainvalidit loppuun asti, sillä se on sitoutuneelle henkilökunnalle erittäin tärkeää, toimitusjohtaja Riitta Smolander sanoo. Muita merkittäviä asiakasryhmiä ovat tehostetun palveluasumisen yksikön asukkaat, Kelan kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskurssilaiset, kuntoremontti- ja tyky- sekä tuettujen lomaryhmien asiakkaat. – Sotainvalidien ja veteraanien kuntoutus ja hoito jatkuu edelleen. Olemme päässeet mukaan sote-kuvioihin jo vaativan sekä erittäin vaativan kuntoutuksen osalta, Smolander kertoo. Tulevaisuuden suhteen monipuolistuva asiakaskunta ja tarjonta ovat merkittäviä tekijöitä. Kyyhkylä tuottaa mm. Sopeutumiskursseja, kuntoremonttikursseja, erittäin vaativaa neurologista, ortopedista ja geriatrista kuntoutusta sekä omaishoitajien vapaapäiviä. Moniammatillinen osaaminen on kaikkien asiakkaiden käytössä. Kyyhkylässä osataan myös hyödyntää kaunista ympäristöä. – Kyyhkylän sijainti Saimaan rannalla luonnonkauniissa ympäristössä on merkittävä lisäarvo kuntoutuspalveluja tarjoavalla yhteisölle, Smolander ja Lempiäinen sanovat. l Kyyhkylässä on hoidettu veteraaneja jo 90 vuoden ajan. Kyyhkylä Oy l Veljesliitto rakennutti Kyyhkylään kuntoutussairaalan, joka aloitti toimintansa v. 1973. l Toiminnasta vastaa v. 2004 perustettu Kyyhkylä-säätiö, jossa säätäjinä ovat Mikkelin kaupunki ja Sotainvalidien Veljesliitto. l Kuntoutuspuolella olevista n. 70 vuodepaikasta n. 30 on sotainvali­ dien ja veteraanien käytössä. l Kyyhkylä-säätiö tuottaa palveluja kuntoutus- ja laitoshoidon lisäksi myös ravintola- ja matkailupuolelle.

46 Översättning: Henry Byskata KRIGSINVALIDEN Organ för Krigsinvalidernas Brödraförbund 2 / 2017 Ledare I juni får förbundet ny ordförande Juhani Saari Krigsinvalidernas Brödraförbunds ordförande fram till 6.6.2017 l Krigsinvalidernas Brödraförbunds 65:e egentliga förbundsmöte hålls den 6 juni i Helsingfors. På mötets föredragningslista står också enligt förbundets stadgar bland annat valet av förbundsordförande. Jag har redan senaste oktober månad vid förbundsfullmäktiges möte meddelat, att jag inte i fortsättningen står till förfogande gällande uppgiften som förbundets ordförande. De åtta år som ligger bakom som ordförande och de 23 åren före det som förbundets generalsekreterare har berett mig en enastående möjlighet att arbeta till förmån för de krigsinvalider som skadats i våra krig 1939−1945 och också för deras makor och änkor. Innan jag kom till Brödraförbundet hade min arbetskarriär bland krigsinvaliderna börjat som en ung ”juristplanta” år 1971. Då fick jag arbeta som tidsbunden vikarie för den extraordinarie juristen för ersättningar vid avdelningen som behandlade krigsinvalidernas ersättningsfrågor vid Olycksfallsverket. Från Olycksfallsverket övergick jag i Krigsinvalidernas Brödraförbunds tjänst år 1986. Jag tackar förbundsfullmäktiges, styrelsens, centralbyråns och medlemsföreningarnas aktiva agerande för allt det stöd jag har fått från er under årtionden. Jag riktar mitt tack också till beslutsfattare och samarbetskumpaner inom statsförvaltningen, försvarsmakten, i veteranorganisationer samt i många andra för krigsinvaliderna viktiga organisationer. Medlemmen i förbundsstyrelsen, juriskandidat Marja-Liisa (Malla) Taipale har, när hon har tillfrågats, efter grundligt övervägande avgett svaret att hon är redo att kandidera för ordförandeskapet i förbundet. Marja-Liisa Taipale har bakom sig en lång och förtjänstfull ämbetsmannakarriär vid Statskontoret. Där tjänstgjorde hon senast före pensioneringen som ansvarig enhetschef för bl.a. frågor rörande krigsinvaliderna och veteranerna. Hon har också idkat omfattande samarbete med krigsinvalidernas brödrahem under sin Statskontorskarriär och fortsätter alltjämt med detta som av Brödraförbundet utsedd representant som medlem av styrelsen för Vård- och rehabiliteringsantalternas förbund (Hoito- ja kuntoutuslaitosten liitto) d.v.s. Hokuli ry. Hennes erfarenhet, kunnande och ledarförmåga samt hennes utmärkta kontakter till många för krigsinvaliderna viktiga instanser kunde garantera, att ledningen för Brödraförbundet skulle ligga i kunniga händer. Valet av Brödraförbundets sjunde ordförande är naturligtvis en fråga som helt avgörs av förbundsmötet. l Juristen Brödraförbundets framställning: Alla krigsinvalider bör ges tillträde till Brödrahemmen Krigsinvalidernas Brödraförbunds framställning går ut på att i statsbudgeten för år 2018 ta in rätten för de lindrigt skadade krigsinvaliderna att få periodiserad eller långtidsvård på krigsinvalidernas brödrahem och vid andra motsvarande av Statskontoret godkända vårdinrättningar. l För att få komma in på krigsinvalidernas brödrahem för periodiserad vård eller långtidsvård på basis av militärskadelagen krävs i detta nu en skadegrad på minst 20 % rörande krigsskada. Samtidigt är situationen i dessa uttryckligen för krigsinvaliderna uppförda enheter sådan att det finns allt mera platser som står tomma eftersom krigsinvalider- nas led glesnar. Det förefaller berättigat, att Brödrahemmen som uppförts i huvudsak med statsmedel och penningautomatmedel skulle användas i enlighet med sitt ursprungliga användningsändamål i första hand för vård av krigsinvalider. Det är samtidigt att hoppas att i framtiden den sakkunskap som brödrahemmen innehar skulle kunna betjäna också i en större skala hela veterankåren. På olika håll i Finland uppförde man på 1980-talet och i början av 1990-talet sammanlagt 21 brödrahem. Till detta nätverk hör också två rehabiliteringssjukhus och dessutom en skara andra av Statskontoret godkända vårdinrättningar, som har hand om liknande uppgifter. Brödrahemmen erbjuder krigsinvaliderna för varje individ skräddarsydda serviceformer enligt vars och ens behov, t.ex. periodiserad vård, dagsjukhusverksamhet och långtids- vård för dem som inte längre klarar sig hemma. Brödrahemmen klarar också av att sköta dem som har sämre kondition. Därför behöver man inte byta vårdinrättning, även om allmänkonditionen skulle bli sämre och behovet av hjälp öka. Utvidgandet av den vård som ges på sjukhemmen förutsätter en ändring av militärskadelagen, eftersom gränserna för graden av men har fastställts i lagen. Nyordningen kräver för att kunna genomföras också en finansiell ökning d.v.s. en höjning av budgetanslaget. Staten godkänner inte som inbesparing minskningen av budgetanslaget som en följd av krigsinvalidernas bortfall, utan tar som grund för budgetförslagsarbetet minskningen i beaktande i förväg. Därför ser man på statligt håll förnyelserna som utgiftsökningar, även om det i budgetförslaget intagna anslaget

47 ”Bra, att medlemmarna får besök” l Kampanjen En broder lämnas inte i sticket har inletts och medlemmarna har tagit väl emot de besök hos dem som gjorts från distrikten. Krigsinvaliden Gunnar Norrman, 93 år, som bor i Vasa och hans hustru Gertrud, 91 år, tar med glädje i sitt hem emot verksamhetsledaren för Kust-Österbottens distrikt Monika Julin. Efter att ha slagit sig ner i vardagsrummet berättar Monika om varför hon gör detta besök. – Kampanjen En broder lämnas inte i sticket går ut på att vi försöker besöka alla våra medlemmar hemma. Samtidigt ger vi våra medlemmar som gåva ett hjälpmedel i vardagen, en locköppnare samt en högtidlig hälsning, berättar Monika om hur förbundet kommer ihåg sina medlemmar. Monika läser högt upp hälsningen, som krigsinvaliderna och deras makor har fått från höga vederbörande. Vid samma besök fick Gunnar också ta emot yllestrumpor stickade via Yllestrumpor till veteranerna i Finland 100-gruppen samt ett paket kaffe till honom och hans hustru från en lokal handelsman, någonting som distriktet ordnat med. – Nu har vi riktigt julaftonsstämning. Brevet kom som en fullständig överraskning. Vi ramar nog in det och sätter det på väggen, säger Gertrud och Gunnar. Ett festernas år på kommande Innan sitt besök hade Monika ringt upp Gunnar och frågat efter en lämplig tidpunkt för besöket. Gunnar tar emot gästerna med glädje. – Det här är säkert bra, att man besöker medlemmarna. Det är enbart en trevlig sak, konstaterar Gunnar. Gunnar hade nog läst en del om besöken för militärskadeersättningar inte som helhet sett skulle öka. Utvidgning av makarehabiliteringen Brödraförbundets målsättning är också att förutsättningarna för krigsinvalidernas makor att komma till rehabilitering skulle underlättas. Målet är att man skulle samordna kraven för de gravt skadade krigsinvalidernas änkor och makor så att den minimiskadegrad som krävs av krigsinvaliden för vardera gruppens del skulle vara 30 %. Denna gräns omfattar i detta nu änkorna, men gällande nu levande krigsinvaliders makor ligger gränsen vid 50 %, när det gäller graden av men. Behandlingen av förnyelserna är något som sker i många etapper Krigsinvalidernas Brödraförbund lämnade i februari in sin framställning gällande det statliga budgetförslaget för år 2018 till Delegatio- redan i tidningen Krigsinvaliden, men han misstänker att det kan förestå också en del annat som har med jubileumsåret att göra. När han beundrar Finland 100-yllestrumporna, säger Gunnar sig redan tidigare fått ett annat par strumpor från den lokala Lions-klubben. Och bägge paren har han tacksamt tagit emot. Hågkomster på detta sätt från olika håll ser han som ett tecken på att veterangenerationen värderas högt. Vilka tankar väcker då ett Finland som fyller 100 år hos honom? – Vi är ju en ganska ung stat. I ett självständigt land har vi rätt att komma fram med våra egna tankar och rösta på de kandidater vi omfattar. I många andra länder går det inte längre så till. Givande besök Gunnar och Gertrud Norrman är glada över att få distriktets verksamhetsledare på besök. Det är verksamhetsledaren själv också, även om kampanjen i början gav intryck av att arbetsbördan ökar ordentligt. – Överallt har jag tagits emot verkligt väl och medlemmarna har varit glada över att få besök. Och så har ju besöken också inneburit att man fört gåvor till medlemmarna, berättar Monika. Besöken utförs nu i Kust-Österbottens distrikt huvudsakligen av tre personer: servicerådgivarna vid Bottenhavets och Nykarleby sjukhem, av vilka den ena är verksamhetsledare Monika Julin samt en pensionerad fotvårdare, som redan under sin aktiva arbetstid blev bra bekant med krigsinvaliderna på området. Hon har verkligen glatt sig över att hon nu som stödande medlem fått möjlighet att via dessa besök träffa sina gamla bekanta. Och om det nen för frontveteranfrågor. Delegationen har tillsatts av Statsrådet. Delegationen för sin del för sin framställning till Social- och hälsovårdsministeriet, som i slutet av maj gör upp sin egen beredning för Finansministeriet. Budgetöverläggningarna ministerierna emellan förs i augusti och i slutet av månaden samlas regeringen till budgetrian. Regeringen har som avsikt att 18.9. fatta beslut om det budgetsförslag som skall avges till riksdagen. Riksdagen har den slutliga makten att avgöra beträffande vilka anslag som skall tas med i statens budget och vilka lagändringar som behövs. Riksdagen behandlar dessa frågor och skall ha dem klara till jul. För många av beslutsfattarna i vårt land är i denna dag krigsinvalidernas och deras makors och änkors behov redan avlägsna och också främmande. Få av dem har längre krigsinvalider kvar ens i den närmaste omgivningen. För att man skall få ett stöd för förnyelser- behövs mera folk till besöken, är man också i distriktsstyrelsen ivriga att delta i förverkligandet av kampanjen. Besöken ger mera än det de kräver av den besökande. – Besöken är trevliga också för mig, när jag får besöka medlemmarna. Alltid har jag vid dessa hembesök blivit väl mottagen. Medlemmarna tycker om att få uppmärksamhet, säger Monika. En broder lämnas inte i sticket är år 2017 en del av programmet för hundraårsjubileumsåret av Finland självständighet. Avsikten är att varje medlem söks upp under jubileumsåret för Finlands självständighet. Via besöken vill man påminna medlemmarna om att de inte är ensamma, utan att det för dem fortfarande går att finna människor också från Brödraförbundets håll. l Marja Kivilompolo Gertrud och Gunnar Norrman samt verksamhetsledare Monika Julin firar en trivsam eftermiddagsstund. na förutsätts därför att man informerar riksdagsledamöterna om förnyelsebehoven. Detta budskap kan i allmänhet bäst fås fram till riksdagsledamöterna i deras egen valkrets. l Seppo Savolainen Förbundets jurist

48 Distrikten är aktiva NYLAND Banmästargatan 9 C, 00520 Helsingfors Tel. 09 4785 0225 Vårhälsningar från Nyland Avdelningarnas årsmöten hölls i februari och verksamheten i avdelningarna fortsätter i trygga händer. Det har inte just inträffat några förändringar vad gäller ordförandena annat än i Mäntsälä avdelning, som fick en ny kvinnlig ordförande: Ritva Ratia. Välkommen med! Avdelningarnas ordförande och distriktsstyrelsen kom samman till ett traditionellt seminarium 8.3. i naturcentret Haltia i Esbo. I diskussionen fick förutom aktuella frågor traditionsarbetet och traditionssamarbetet med de övriga veteranorganisationerna en central roll samt den verksamhetsmodell distriktet gjort upp i det fall att en avdelning upplöses. Distriktet högaktar avdelningarnas egna lösningar gällande hur arbetet fortsätter till förmån för medlemskåren, så länge som detta är ändamålsenligt. I distriktet har man redan tänkt över det ögonblick, när de första personmedlemmarna övergår till att vara medlemmar i distriktet och vad detta i praktiken kommer att innebära. Ordförande Jaakko Torppa öppnade årsmötet och hälsade de närvarande välkomna. Minnesord över de avlidna uttalades av brödraprästen, prosten Martti Toivanen och de bortgångna hedrades med en tyst minut. Aktualiteter från Kauniala Sjukhus presenterades av direktören för långtidsvården Päivi Saarinen och ledningens för Brödraförbundet hälsning och aktualiteter framfördes av ordförande Juhani Saari. Som ett överraskningsmoment överräckte ordförande Juhani Saari förbundets stora förtjänsttecken till Erkki Tuormaa från Lovisa och till Veikko Toivonen från Mäntsälä. Dessutom överräckte distriktsstyrelsens ordförande en vårlig blomsterbukett till dagens jubilar Tuija-Riitta Palkkimäki från Hausjärvi. Till årsmötesordförande utsågs Tauno Skogberg från Karis och till sekreterare Satu Jelkälä-Blomqvist. Till protokolljusterare utsågs Leena Sonninen och Salme Limnell från Träskända och till rösträknare Kalervo Viitanen från Riihimäki och Tuija-Riitta Palkkimäki från Hausjärvi. Till ordförande i distriktsstyrelsen omvaldes enhälligt kapten Jaakko Torppa från Tusby för verksamhetsperioden 2017. I stället för de ordinarie medlemmar av distriktsstyrelsen vilka var i tur att avgå invaldes Hannu Santti från Vihtis, Christer Sundman från Borgå, Erkki Tuormaa från Lovisa och Taisto Vanhapelto från Träskända samt för ett år Aulis Stenholm från Högfors. I stället för de suppleanter som var i tur att avgå invaldes Kristiina Ikävalko- Vid distriktets årsmöte 28.3. tog vice ordförandena Veikko Toivonen och Erkki Tuormaa emot Brödraförbundets stora förtjänsttecken. Vi gratulerar! Man trivdes i naturcentret Haltia 8.3. Alvas från Borgå, Tuija-Riitta Palkkimäki från Hausjärvi, Kalervo Viitanen från Riihimäki och Antero Vänttinen från Träskända. Till distriktets revisorer för år 2017 utsågs enhälligt Harry Eklundh GRM från Grankulla och Pekka Heikkilä GRM från Helsingfors. Till deras suppleanter utsågs Matti A. Mäkinen GRM och Jouni Vanhala CGR, båda från Helsing- fors. Årsmötets ordförande Tauno Skogberg tillönskade den nya distriktsstyrelsen ett framgångsrikt arbetsår och samtidigt tackade han alla årsmötesdeltagare för uppvisad aktivitet. Efter att årsmötet avs­lutats förflyttade sig årsmötesdeltagarna till Kauniala matsal för att inta lunch. Satu Jelkälä-Blomqvist Kaffesits på Kauniala På Kauniala arrangerades 19.3. en kaffesits i mindre skala för de krigsinvalidklienter som bor på Kauniala. Närvarande var bl.a. representanter för medlemskåren i Esbo, Högfors och Nurmijärvi samt representanter för avdelningarna. Inledningsvis lyssnade vi till Nurmijärvi reservisters kör. Medlemmarna tog också emot ett inramat festligt brev och yllestrumpor med temat Finland 100. Årsmöte Distriktets 73:e årsmöte hölls på Kauniala Sjukhus 28.3. Närvarande var 35 befullmäktigade från 18 medlemsföreningar. Av de befullmäktigade var nio krigsinvalider och 26 icke-krigsinvalider. KUST-ÖSTERBOTTEN Handelsesplanaden 10 D, 65100 Vasa Tel. 06 317 3610 Rapport från årsmöte Krigsinvalidernas Brödraförbunds Kust-Österbottens distrikt r.f. har hållit sitt årsmöte 22.03. på hotell Vallonia i Korsholm. Årsmötet samlade 21 deltagare och från förbundet deltog fullmäktiges ordförande Juhani Saari. På mötet återvaldes Markku Ranta till ordförande för år 2017. Styrelsen består i övrigt av följande medlemmar; Wolf Enbacka, vice ordförande, Ingmar Edfelt, Bjarne Friman, Göran Holms, Mathias Kass, Raimo Latvala, Mona Strandberg, Folke Sundström, Tony Westerlund och Henrik Öhman. Inom distriktet firar vi Finland 100 år genom att någon av distriktets representanter under året besöker medlemmarna och har med en liten gåva. Sommarfest firas i år på tre olika ställen inom distriktet; Carpella 10.06., Pörkenäs 15.08. och på Linds kök 24.08. Gemensam kyrkdag med veteranerna firas i Trefaldighetskyrkan i Vasa den 21.09. Julfesterna firas också på samma sätt som tidigare år. Distriktets sommarfester Carpella, Korsholm 1006. kl. 12.00. Pörkenäs, Jakobstad 15.08. kl. 12.00. Linds kök, Närpes 24.08. kl. 12.00. De båda sjukhemmen inom distriktet i Kristinestad och Nykarleby sköter fortsättningsvis om serviceverksamheten för krigsinvaliderna och deras anhöriga. Mona Strandberg tel. 040 544 6114 och Monika Julin tel. 050 382 5257. Monika Julin

Distrikten är aktiva 49 av de frivilliga som sårades, han hade ett digert program som fanbärare under dagens alla tillställningar. AsMa SVERIGE Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Tel. 00 46 8 648 1131 Till minne av vinter­krigets slut 2017.03.13 Finland 100 år och de svenska finlands frivilligas minnesförening anordnade brukligt en minnesstund i Finlandsparken i Stockholm. Denna gång förärade President Sauli Niinistö, kronprinsessan Victoria och prins Carl Philip med sin närvaro. Dessutom var Sveriges försvarsminister Peter Hultqvist, Finlands ambassadör Matti Anttonen och Generallöjtnant Dennis Gyllensporre på plats utöver en publik på närmare 200 personer. Efter minnesstunden bjöd ambassaden på kaffe med program där alla närvarande veteraner fick sitta vid hedersbordet. Krigsinvalidernas Brödraförbunds representant Lars Löflund som några dagar tidigare deltagit vid finlandsfrivilligas årsmöte fick möjligheten att under kaffet samtala om brödraförbundet med bla den mycket pålästa kronprinsessan Victoria. 121 frivilliga stupade och över 8000 deltog vid Märkäjärvi 1939-1940. Finlands Krigsinvaliders Sverigedistrikts vice ordförande Jan Kjellberg var en Ari Haverinen slutar Vår mycket omtyckte kontorsanställde Ari Haverinen slutade 31.3.2017. Ari var anställd redan 1995 på vårt kontor och övergick efter ett år till postorder och försäljning av hemelektronik, han fungerade även på supportsidan för flera olika företag. Under dessa år har Ari flera gånger hjälpt både distriktet som enskilda medlemmar med olika dataärenden. I augusti 2014 anställdes Ari hos oss igen tillsvidare, den perioden tar nu slut den 31.3.2017. Ari tjänstgjorde i armén hos Uudjp i Sandhamn kontingent I/90 där han fick sina språkkunskaper i finska uppfräschade. Distriktet anpassar sig efter sin nya ekonomiska kostym och tvingas till nedskärningar, vi önskar Ari all lycka Till minne av vinterkrigets slut 2017.03.13 Bild: Juha Joki Sverigedistriktets årsmöte 2017, där Ari Haverinen förlänas Brödraförbundets förtjänsttecken i Guld av ordförande Anssi Pajuvirta. till i fortsättningen och kanske får vi anlita honom som konsult kring dataärenden i framtiden. AsMa Sverigedistriktets årsmöte 2017 Årsmötet hölls 31.3.2017. Före mötet började vi med en enklare sopplunch med tillhörande kaffe. Distriktets ordförande Anssi Pajuvirta  hälsade alla välkomna och sedan hade vi en tyst minut för de medlemmar som lämnat oss. Efter denna känslomässiga stund påbörjades mötet där vi konstaterade att mötet var stadgeenligt och beslutfört. Alla närvarande beviljades yttrande- och närvarorätt. Markku Honkasalo valdes till mötesordförande tillsammans med Juha Joki som sekreterare. Annelie Sjöström och Ari Haverinen valdes till protokolljusterare och Altti Keskiniva som rösträknare tillsammans med tidigare nämnda protokolljusterare. Markku Honkasalo framförde Brödraförbundets hälsning såväl på finska som svenska. Sekreteraren läste upp den svenska hälsningen. Ett smidigt årsmöte med alla papper iordning förflöt smidigt där allt genomgicks och godkändes. Medlemsavgifterna förblir frivilliga som tidigare för egentliga medlemmar. Anssi Pajuvirta valdes om som ordförande, Asko Matikainen och Jan Kjellberg valdes på nya två års perioder till styrelsemedlemmar och Irja Patala som suppleant. Tidigare revisorer Hannu Harju och Annelie Sjöström valdes pånytt såsom suppleanten Hanna Kostmann. Även valberedningen fortsätter som tidigare där Asko Matikainen förblir sammankallande. Markku Honkasalo tackade för ett väl genomfört årsmöte och avslutade mötet. AsMa Årsmötet på hotell Vallonia. Bottenhavets sjukhems direktör Tony Westerlund överräckte den 13.03.2017 Krigsinvalidernas Brödraförbunds förtjänsttecken i guld åt Folke Forsberg. Folke har länge och förtjänstfullt jobbat för våra krigsinvalider samt haft ett närmare 30 årigt styrelseuppdrag i Stiftelsen Bottenhavets sjukhem. Vi önskar alla tacka Dig Folke för Din viktiga insats och gratulera Dig till krigsinvalidernas förtjänsttecken i guld! Foto: Tony Westerlund

50 Suomen Neidoksi valittu Lenita Airisto (3. vas.) New Yorkissa pohjoismaisten, eurooppalaisten ja eteläamerikkalaisten kisaajien kanssa. Kuva: Lenita Airiston kotialbumi. Vapaudesta kiittäen l Lenita Airisto tietää, miltä tuntuu niistä sodan jaloissa elävistä ihmisistä, joita näemme päivittäin uutisissa. – Olin 2-vuotias, kun talvisota alkoi, enkä ymmärtänyt, mistä oli kyse. Istuin vain äidin kanssa ja hän sanoi, ettei ole mitään hätää, istut vaan ja pidät suusi kiinni. Oli karmeaa pommitusta, istuimme kellarissa, ryömimme ulos ja katsoimme, oliko tullut täysosumaa. Vasta sodan loppuvaiheilla aloin ymmärtää. Ihminen tottuu, puutteeseen, nälkään, kylmään ja pelkoon. Siitä tuli meidän todellisuus. Lenita osallistui Sotainvalidien Veljesliiton järjestämään Suomen Neito -kilpailuun vuonna 1954. Voittaja pääsisi Amerikkaan Miss Universum -kisoihin,ja hänen tuli osallistua Suomessa erilaisiin tilaisuuksiin, joilla kerättiin rahaa sotainvalideille. Hyvien tarkoitusperien vuoksi Lenitan isä antoi tyttärelleen luvan osallistua kisoihin. Kisojen järjestämisestä vastasi sotainvalidien Lahden piiri. Siellä puuhamiehenä oli piirin puheenjohtaja, kapteeni Helge Halsti, joka vei Lenitan pari päivää ennen Amerikkaanmatkustamista Kaunialaan. Siellä he seurasivat pahasti vammautuneiden miesten voimistelemista. – Silloin 17-vuotiaana minulle avautui, että olin mukana jossakin erittäin merkittävässä asiassa, Lenita muistelee. Erilainen kaunotar Miss Universum -kisoissa oli edustajia ympäri maailman ja Lenita epäili pärjäisikö hän porukassa pelkällä kauneudellaan. Hän päätti ottaa muutkin avut käyttöönsä. New Yorkissa lehdistötilaisuudessa häntä lähestyi toimittaja, joka tiedusteli, mitä maata Lenita edustaa. ”Suomea”, oli hänen vastauksensa, jonka kuuli lähettyvillä ollut valokuvaaja. Hän taas tiesi kertoa, että Suomi on ainoa maa, joka maksoi I maailmansodan aikaisen velkansa takaisin Amerikalle. Lenita vahvisti kuvaajan tiedot ja kertoi suomalaisten olevan vastuuntuntoista ja rohkeaa kansaa, josta kuvaaja muisti: ”Aivan – talvisota!” – Siitä alkoi koko kilpailun kestänyt vaihe, että kun muilta kysyttiin puuterihuiskuista, niin minä keräsin ympärilleni toimittajia – varsinkin miehiä – ja kerroin, mikä oli tilanne talvisodan ja jatkosodan aikana ja kuinka kotirintama toimi, ja kuinka kaikki 15 vuotta täyttäneet olivat työvelvollisia. Lenita ei voittanut Miss Universum -kisoja. Sen sijaan hän lunasti Halstille antamansa lupauksen kertoa suomalaisten sotilaiden ja lottien rohkeudesta sekä pienen maan puolustautumishalusta. Hän löysi elämälleen uuden suunnan, intohimon matkustamiseen ja ymmärsi verkostoitumisen tärkeyden. Kisojen päätyttyä Lenita jäi Amerikkaan loppuvuodeksi, ja sai kutsuja televisioon ja radioon sekä kouluihin kertomaan suomalaisten sinnikkyydestä ja rohkeudesta. Tätä osaamista, vaikuttamista ja matkustamisen myötä tullutta varmuutta hän on hyödyntänyt myös pitkällä urallaan liiketoimiensa parissa. – Katsoin, että olin osallisena rakentamassa Suomea nimenomaan Suomen Neitona. Se antoi minulle jumalattomasti itsetuntoa ja sen jälkeen nälän nähdä ja oppia enemmän. Se myös siirsi minut tavallisten kivojen tyttöjen ryhmästä sille tasolle, jossa minulle annettiin enemmän mahdollisuuksia. Minulla oli näkemyksiä ja tietoa, jotka saatoin muuttaa liiketoiminnaksi. Rohkeuden puolestapuhuja Lenita on kokenut myös vastoinkäymisiä, etenkin taistolaisuuden voimakkaimpana aikana, jolloin hän ei suostunut olemaan hiljaa, kun hänen suuresti arvostamaansa veteraanisukupolvea halveksuttiin. 1970-luvulla Lenita oli työmatkalla Tallinnan risteilyllä. Kaupungissa häntä vastaan tuli virolainen mies, joka tunnisti Lenitan televisiosta. Mies kertoi seuranneen- Lenita Airisto luovutti puolustusvoimille omistetun kirjan kenraali Lindbergille 16.3. Helsingissä. Kuva: Puolustusvoimain komentajan virallinen Twitter-tili.

51 sa Lenitan elämää mielenkiinnolla, koska he olivat saman ikäisiä. – Hän sanoi: ”Sinä olet syntynyt uudenvuoden yönä 1937 Helsingissä, minä uudenvuoden yönä 1937 Tallinnassa. Ja katso kuinka erilaisia meidän elämämme ovat.” Samaan aikaan Suomessa osa taistolaisista väheksyi televisiossa ja radiossa sodan saavutuksia ja sitä kautta veteraanien merkitystä. – Minusta se oli säälittävää ja halveksittavaa. Ilman veteraaneja olisi Suomi näyttänyt täysin erilaiselta vuodesta1945 lähtien. Tämähän olisi ollut yksi kolhoosi! Lenitan kokemuksen kiteytti Suomessa vuonna 1995 vieraillut Viron presidentti Lennart Meri puheessaan: “Suomenlahti on elämämme akseli, kuten eräs suomalainen tutkija on todennut, ja tänään on paikallaan lisätä siihen, että sen rannat ovat toistensa peilikuvia. Suomesta käsin katsottuna Viro on uudemman historiansa puolesta sitä, mitä Suomi pahimmassa tapauksessa olisi voinut olla. Virosta käsin katsottuna Suomi on sitä, mitä Viro parhaassa tapauksessa olisi voinut olla.” Luennoillaan Lenita Airisto kertoo myös naisten tärkeästä roolista sota-aikana ja ihmi­ set ovat usein yllättyneitä tästä kuultuaan. Lenitan ura käynnistyi kauneuskisan voitosta. Siitä alkoi hänen mittava uransa mm. toimittajana ja liike-elämässä. Kuva: Jaakko Jaskari Yleisössä on ihmetelty mikseivät sota-aikana eläneet naiset ole kertoneet kokemuksistaan. Vastauksen Lenita sanoo löytyvän sotakirjallisuuden luomasta naiskuvasta. – Mummi ei kertonut, sillä mummi häpäistiin. Väinö Linna ja Paavo Rintala tekivät sen, jotta saisivat kirjojaan myytyä, Lenita sanoo. Veteraanisukupolven teoista ja periksi anta- mattomuudesta on syytä puhua, sillä siitä saa voimaa. Nyt sitä tarvitaan taas. l Teksti: Marja Kivilompolo Teksti on julkaistu alun perin Veljesliiton juhlalehdessä Edellä käyden. Elämäkerta omistettu puolustusvoimille l Lenita Airiston kirjoittama omaelämäkerta Elämäni ja isänmaani ilmestyi Bazar-kustannuksen julkaisemana maaliskuussa 2017. Yli 400-sivuinen teos sisältää liki 1200 kuvaa ja Airisto on työskennellyt kirjan parissa tauotta viimeiset kaksi vuotta. Kirja julkaistiin kansainvälisenä naistenpäivänä 8. maaliskuuta Santahaminassa maanpuolustuskorkeakoulun auditoriossa. Lenita Airisto on omistanut kirjansa Suomen puolustusvoimille, talvi- ja jatkosodan rinta­ mamiehille ja -naisille, lotille. Tästä syystä hän halusi, että kirja julkaistaan paikassa, joka liittyy olennaisesti maanpuolustukseen. – Tapasin kesällä puolustusvoimain komentajan Jarmo Lindbergin ja kerroin hänelle kirjastani. Hän ehdotti, että kirjan voisi julkaista Santahaminassa, Airisto kertoo. Lenita Airiston elämä on koottu kirjaan Elämäni ja isänmaani. © Jakke Nikkarinen / Studio Skaala Veteraanipolven edustajat olivat kunniavieraita Santahaminassa 8.3. järjestetyssä kirjanjulkaisutilaisuudessa. © Jakke Nikkarinen / Studio Skaala Veteraanipolven edustajat kunniavieraina Kirjanjulkaisutilaisuudessa oli paikalla reilut 20 veteraania edustamassa sitä joukkoa, josta Airisto toteaa: ”Ilman Teidän puolustustahtoanne ja uhrauksianne Suomi ei olisi säilyttänyt itsenäisyyttään ja itsemääräämisoikeuttaan ja minun elämäni olisi mennyt pilalle.” Kirjaa työstäessään Lenita Airisto on käynyt elämäänsä tarkasti läpi. Uusia oivalluksia pitkän uran summaaminen ei tuonut mutta yksi ajatus kirkastui selvästi. – Minulle kirkastui entisestään se, että uskomaton Suomen tarina on. Maa on ollut veitsenterällä ja sitä on yritetty viedä harhateille. Mitä sodilla saavutettiin ja miksi sodittiin? – Jotta säilyimme vapaassa maailmassa emmekä joutuneet itäblokkiin, Airisto toteaa. l Marja Kivilompolo Lenita Airistoa kävivät tervehtimässä lotat Kaija Uuksulainen (Airiston vieressä) sekä Lahja Carenius. © Jakke Nikkarinen / Studio Skaala

52 Veljeä ei jätetä! ”Hyvä, että jäseniä käydään tapaamassa” Entä mitä ajatuksia 100 vuotta täyttävä Suomi hänessä herättää? – Mehän olemme melko nuori valtio. Itsenäisessä maassa meillä on oikeus tuoda julki omia ajatuksiamme ja äänestää haluamiamme ihmisiä. Monessa muussa maassa se ei mene enää niin. Antoisat vierailut Gertrud ja Gunnar Norrman sekä toiminnanjohtaja Monika Julin viettivät viihtyisän iltapäivätuokion. Veljeä ei jätetä -kampanja on käynnistynyt ja jäsenet ovat ottaneet piirinsä tahoilta tehdyt vierailut vastaan hyvin. l Suomi 100 -ryhmässä kudotut villasukat sekä kahvipakan hänelle ja vaimolleen piirin järjestämänä eräältä paikalliselta kauppiaalta. – Tämähän on kuin jouluna. Kirje tuli täytenä yllätyksenä. Se pistetään kehyksiin ja laitetaan seinälle, Gertrud ja Gunnar sanovat. Juhlava vuosi edessä Vaasan keskustassa asuva sotainvalidi Gunnar Norrman, 93, ja hänen puolisonsa Gertrud, 91, ottavat Rannikko-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtajan Monika Julinin kotiinsa vastaan iloisina. Olohuoneeseen päästyään Monika kertoo vierailunsa taustoista. – Veljesliiton Veljeä ei jätetä -kampanjan myötä pyrimme käymään kaikkien jäseniemme luona. Samalla annamme jäsenillemme lahjaksi arkisen apuvälineen, kannen avaajan sekä juhlallisen tervehdyksen, Monika kertoo liiton muistamisista. Monika lukee ääneen tervehdyksen, jonka sotainvalidit sekä heidän puolisonsa ovat saaneet korkealta taholta. Samalla vierailulla Gunnar sai myös Villasukat veteraaneille Ennen saapumistaan Monika oli soittanut Gunnarille ja kysynyt sopivaa ajankohtaa vierailulle. Gunnar ottaa vierailut ilolla vastaan. – Tämä on varmasti hyvä, että käydään tapaamassa jäseniä. Pelkästään iloista, Gunnar toteaa. Piirien vierailuista Gunnar oli lukenut hiukan jo Sotainvalidi-lehdestä, mutta hän epäilee, että edessä voi olla vielä muutakin juhlavuoteen liittyvää tapahtumaa. Suomi 100 -villasukkia ihaillessaan hän sanoo saaneensa aikaisemmin jo yhdet sukat paikalliselta Lions-klubilta. Ja molemmat ovat olleet lämpimästi tervetulleita. Muistamiset eri tahoilta hän ottaa merkkinä veteraanipolven arvostuksesta. Satavuotias Suomi Tahtoa, sisua, voimaa riitti ja niin itsenäinen Suomi kiitti poikiansa, tyttöjänsä ja kun vielä kotirintamakin kesti silvottiinhan sua ja toisen käsivartes menetit. Heti ensiaskeleissasi Suomi-neito sä tuta sait, kuinka suuri vastuu on olla itsenäinen Suomi. Sun harteilles lankes lait ja asetukset ne tuntui painavan ja ovat raskaat. Vaan olla itsenäinen, se voimaa antoi ja sitkeyttä ja tahtoa ja perään antamattomuutta. Vaan etpä ehtinyt kunnolla neidon ikään kun vieras valta sut tahtoi nujertaa. Mutt ihmetellä täytyy, mistä sulla voima Kun kävit taisteluun vihollista vastaan. Ja parhaat nuoruusvuotes menetit ja moni rakkaansa kirkon multiin peitti. Alkoi suuret sotavelat ja niitä riitti vuodet lujasti tehtiin työtä, sisua riitti ja niin itsenäinen Suomi siitä kiitti. Kiitti. Olet monenlaiset päivät nähnyt, Suomi, ja ne vuosikymmenet ovat olleet työtä, vastuuta, ratkaisuja, päätöksiä, kieltoja, käskyjä. – Osattiinko tehdä oikein? Ja nyt on sulla juhat, sata vuotta ikää Siitä tahdon sua lämpimästi onnitella. Olet rakas Suomi ja aina toivotella tulevaisuus ett valoisampi ois ja taakka kevyempi kantaa. Gunnar ja Gertrud Norrman ovat iloisia saadessaan piirin toiminnanjohtajan vierailulle. Niin on myös itse toiminnanjohtaja vaikka aluksi kampanja kuulosti todella työläältä. – Minut on otettu joka paikassa todella hyvin vastaan ja jäsenet ovat iloisia, että heidän luona käydään. Ja mukana on vielä lahjojakin, Monika kertoo. Vierailuja tehdään Rannikko-Pohjanmaan piirissä nyt pääosin kolmen henkilön toimesta: Selkämeren ja Uusikaarlepyyn sairaskotien palveluneuvojat, joista toinen on toiminnanjohtaja Monika Julin sekä eläkkeelle jäänyt jalkahoitaja, joka työaikanaan jo tutustui hyvin alueensa sotainvalideihin. Hän on ollut todella iloinen saadessaan nyt tukijäsenenä tilaisuuden tavata vierailujen kautta vanhoja tuttujaan. Ja jos vierailuihin tarvitaan lisää väkeä, ollaan piirihallituksessakin innokkaita osallistumaan kampanjan toteuttamiseen. Vierailut antavat enemmän kuin ottavat. – Vierailut ovat mukavia myös minulle, kun pääsen käymään jäsenten luona. Olen aina saanut näillä kotikäynneillä hyvän vastaanoton. He pitävät siitä, että heitä huomioidaan, Monika sanoo. Veljeä ei jätetä on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa vuonna 2017. Tarkoituksena on, että jokainen jäsen tavataan Suomen itsenäisyyden juhlavuoden aikana. Vierailuilla halutaan muistuttaa jäsenille, että he eivät ole yksin vaan heitä varten löytyy yhä ihmisiä myös Veljesliiton taholta. l Marja Kivilompolo Nyt yhdessä katsomme taivaan rantaa sua siunaan korkeimman siunauksella. Jälleen taas kun aurinko taivaalta paistaa Silloin herää toivo – kyllä Suomi-neito vielä onnen maistaa ja siunauksen niittää. Ja uusi toivo sydämessä herää. Usko, toivo, rakkaus pisteitä kerää. Ja toivon, että näin kättelyssä sä saisit toiset sata vuotta lisää ja siitä edelleen – aina sata. Lempi Ruuskanen Lue Lempi Ruuskasen haastattelu sivuilta 12-13.

53 Sudoku tai marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi Oikein vastanneiden kesken arvomme palkintoja. Edellisessä lehdessä julkaisimme krypton. Sen ratkaisusana oli tuoli. Seuraavassa Sotainvalidi-lehdessä ratkaistavana on jälleen krypto. Arvonnassa onnetar suosi tällä kertaa Kaija Pöyhönen Jämsän­koskelta sekä Veikko Suokunnas Alastarosta. Onnea voittajille! 2 4 9 6 1 8 3 5 8 4 6 3 9 8 6 1 2 4 2 7 6 5 3 2 7 4 Sudokun ratkaisu 3 9 7 2 1 6 8 4 5 2 8 1 5 4 7 6 9 3 6 4 5 3 8 9 1 2 7 7 3 9 4 6 1 2 5 8 4 1 2 8 5 3 9 7 6 5 6 8 7 9 2 4 3 1 9 5 4 1 3 8 7 6 2 1 2 6 9 7 5 3 8 4 8 7 3 6 2 4 5 1 9 Code:19F81807E5 Sotainvalidi-lehti / Ristikko Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki 1 8 (c) Arto Inkala www.aisudoku.com 6 4 Sijoita numerot ruudukkoon siten, että sama numero esiintyy jokaisella pysty- ja vaaka­rivillä sekä jokaisessa pienemmässä ruudukossa vain kerran. Code:19F81807E5 Ratkaise kuvaristikko ja toimita se tai ratkaisusanat 2.6. mennessä osoitteeseen (c) Arto Inkala www.aisudoku.com Ristikko

54 Kirjaesittelyt Itsenäisen Suomen jalkaväen raskaat aseet ja ryhmäaseet kirjoittanut kolmiosaisen kirjasarjan Sotilasaseet Suomessa 1918–1988 ja kirjan Aimo Lahti - asehistorian suuri suomalainen. Hän on ollut myös kirjoittajana lukuisissa puolustusvoimia käsittelevissä historiateoksissa. Palokangas on Vapaussodan Invalidien Muistosäätiön puheenjohtaja. Suurimman kokonaisuuden ovat muodostaneet pääaselajin eli jalkaväen aseistus. Teoksen paperisen kannen alta paljastuu toinen, näyttävä kansi. Markku Palokangas Docendo, 2017. 240 s. Valtiotieteen maisteri ja Sotamuseon entinen johtaja Markku Palokangas on julkaissut uuden kirjan jalkaväen aseista. Hän on aiemmin Palokangas oli virkatehtävässään mukana Suomen sotien 1939–1945 materiaalin ja aseistuksen valtakunnallisissa hylkäämisprosesseissa, koska Sotamuseolla oli oikeus saada tiedot käytöstä poistuvasta materiaalista ja etuotto-oikeus valita kokoelmiinsa tarvittavat esineet. Tämä ja monet tehtävät sotamuseon tutkijana ovat tehneet hänestä alan asiantuntijan Suomessa. Hän itse mieltää uuden teoksen vuonna 1991 ilmestyneen kolmiosaisen kirjasarjan jatkoksi, neljänneksi osaksi. Suomessa ovat aseiden taustat olleet ainutkertaiset ja moninaiset: on ollut viholliselta jääneitä tai vallattuja, ulkomailta hankittuja sekä kotimaassa Suomen olosuhteisiin suunniteltuja ja valmistettuja. Suurimman kokonaisuuden ovat muodostaneet pääaselajin eli jalkaväen aseistus. Se on koostunut yksilökohtaisista pienaseista ja toisaalta myös jalkaväen raskaammista tukiaseista sekä monen sotilaan yhdessä käyttämistä ryhmäaseista. Teoksessa keskitytään itsenäisen Suomen jalkaväen raskaisiin aseisiin ja ryhmäaseisiin, joista käsitellään muun muassa panssarintorjunta- ja jalkaväkitykit, rekyylittömät aseet, singot, jalkaväkiohjukset, miinanheittimet ja lukuisat erilaiset kranaatinheittimet sekä esitellään muutamia kotimaassa kehitettyjä asekokeiluja. Jokainen vakiokäytössä ollut ase esitellään historiallisine taustatietoineen ja perusominaisuuksineen. Näkökulma aiheeseen on suomalainen. Teos perustuu pitkälle arkistolähteisiin, ja kuvitus on kauttaaltaan alkuperäistä. l Markku Honkasalo Suomen leijona, Svinhufvud itsenäisyysmiehenä Martti Häikiö. Docendo 2017. 640 s. Historiantutkija, professori Martti Häikiön uusin tutkimus käsittelee Suomen itsenäistymisvaiheiden keskeistä hahmoa Pehr Evind Svinhufvudia. Häikiö on kirjoittanut lukuisia historiateoksia yhteiskunnan eri aloilta. SOTAINVALIDI Julkaisija: Sotainvalidien Veljesliitto Päätoimittaja: Markku Honkasalo Tiedottaja: Marja Kivilompolo Tiedotustoimikunta: puheenjohtaja Juhani Saari, Juha Laikari, Marja-Liisa Taipale Markku Honkasalo, Lasse Lehtinen, Christian Wallin, Matti Ylönen, Elina Ruuttila (äitiysvapaa) ja Marja Kivilompolo Hän toimii Paasikivi-seuran puheenjohtajana ja P.E. Svinhufvudin muistosäätiön johdossa. Aiemmin hän oli myös Vapaussodan Invalidien Muistosäätiön puheenjohtajana. ”Ukko-Pekka” Svinhufvud on yksi merkittävimmistä vaikuttajista Suomen itsenäistymisvaiheessa ja sen jälkeisinä vuosina. Hän halusi maalaistuomariksi, mutta päätyi oikeustaistelijaksi, joka karkotettiin Siperiaan peräänantamattomuutensa vuoksi. Saatuaan tiedon Venäjän vuoden 1917 maaliskuun vallankumouksesta Svinhufvud päätti heti lähteä karkotuspaikastaan takaisin Suomeen ja tästä paluumatkasta junalla muodostui mieliinpainuva. Häntä juhlittiin joka asemalla, myös Venäjän puolella (vallankumouksellisena!). Svinhufvud toimi jo ennen itsenäistymistä eduskunnan puhemiehenä ja senaatin puheenjohtajana. Suomen itsenäisyyspäivää vietetään 6. joulukuuta 1917, mutta kirjan mu- Lehden aineisto ja juttuvihjeet: Sotainvalidi-lehti, Ratamestarin­katu 9 C, 00520 Helsinki, p. 044 524 2243, marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi Taitto: Unionimedia Oy Painopaikka: Savon Paino Oy Sotainvalidi ilmestyy viisi kertaa vuodessa. 77. vuosikerta. kaan se voisi hyvin olla jokin aiempikin ajankohta, esimerkiksi 15. marraskuuta, jolloin eduskunta julistautui itse korkeimman vallan haltijaksi, tai 4. joulukuuta, jolloin Svinhufvudin senaatti antoi itsenäisyysjulistuksen. Vuoden 1918 tapahtumat olivat Häikiön mukaan ”Vapaussota ja vallankumous”. Punakaartien otettua vallan Helsingissä tammikuussa 1918 Svinhufvud joutui aluksi piileksimään kaupungissa ennen kuin hän pääsi pakenemaan jäänmurtajalla Tallinnaan. Hän oli Berliinissä pyytämässä Saksan apua punaisten kukistamiseksi. Svinhufvud oli vahvasti tasavaltalainen, mutta alistui Häikiön mukaan monarkian ajamiseen turvallisuuspoliittisista syistä. Häikiö ei näe samoin kuin Marjaliisa ja Seppo Hentilä, että Saksan sotilaallisen avun uhkana olisi ollut Suomen joutuminen ”siirtomaaksi”. Svinhufvudista tehtiin itsenäisen Suomen ensimmäinen valtionhoita- Lehden aikataulut vuodelle 2017: aineisto ilmestyy 3/2017 2.6. 28.6. 4/2017 1.9. 27.9. 5/2017 3.11. 29.11. Levikki: 17 500 ISSN: 0049-1349 Tilaukset ja osoitteenmuutokset puh. 09 478 500 tai si-lehti@ sotainvalidit.fi

55 ja, mutta hän erosi tehtävästä kuningashankkeen kariuduttua ja hänen tilalleen valittiin länsimielinen Mannerheim. Valtiohoitajakauden jälkeen Svinhufvud vaikutti lähinnä liike-elämässä ja suojeluskunnassa. Hän palasi vuonna 1930 valtakunnan politiikkaan, kun tasavallan presidentti Relander nimitti hänet pääministeriksi. Vuonna 1931 hänet valittiin tasavallan kolmanneksi presidentiksi. Hänen onnistui taltuttaa Lapuan liikkeen lietsoma Mäntsälän kapina. Hän pystyi vakauttamaan parlamentarismin. Maan talous kääntyi nousuun ja oikeistoradikaali liikehdintä saatiin hillityksi. Martti Häikiö korostaa Svinhufvudin taustassa enemmän kodin häviötä kuin aatelista sukuperintöä. Perushämäläisestä P. E. Svinhufvudista tuli itäsuomalainen, kun hänen isänsä hukkui Kreikan saaristossa, isoisä kavalsi Mikkelin läänin rahat, hävitti Rapolan sukukartanon ja ampui itsensä. Kirjassa on lainattu melko laajasti Svinhufvudin puheita ja kirjoituksia ”hänen ajattelunsa valaisemiseksi”. Samoin muista ajankohtien dokumenteista on pitkiä sitaatteja, jotka eivät ole kovin lukijaystävällisiä. Häikiö toteaa, että on pyrkinyt välttämään arvoarvostelmia, mutta myöntää samalla, että ”oikeusvaltio, valtiollinen itsenäisyys ja vapaus sekä kansanvalta saavat teoksessa myönteisen värityksen”. Yli 600-sivuinen teos on hyvin kattava tieteellinen tutkimus Suomen itsenäistymisvaiheen ja itsenäisyyden ensi vuosikymmen­ ten historiasta yhden tärkeimmän poliittisen vaikuttajan, P. E. Svinhufvudin toiminnan kautta. l Markku Honkasalo Etsitään lottien lauluja l Olen tekemässä suomalaista Lottien laulukirjaa, johon olen koonnut jo lähes 40 laulun sanat nuotteineen. Lauluja olen saanut mm. Tuusulan lottamuseosta ja Lottaperinneliiton yhdistyksiltä. Minulla on myös kaikki painetut ja vihkosetkin. Uskon kuitenkin, että lauluja on jossakin vielä lisää. Jos jollakin on lottiin liittyviä lauluja ja nuotteja, pyydän lähettämään ne minulle tai edes ilmoittamaan jos lauluja löytyy. Olisin kiitollinen jos saisin kokoelmaan vielä muutaman uuden laulun. Oikein hyviä ovat irto­nuotteina olevat laulut tai joissakin lehdissä tai kirjoissa olevat yksittäiset nuotit sanoineen. Lottien laulukirja on virallisesti hyväksytty Suomi 100 vuotta -tapahtumien joukkoon. Lottien lauluista yhtyettä voi ottaa Jouko Törmälään p. 050 566 7222 tai sähköpostitse jouko.tormala@pp1.inet.fi l Lottien lauluja kerätään kirjaan. Kuvassa lotat ovat saapuneet tuomisineen etulinjoille Onnelan seudulla 12.8.1941. SA-kuva. Kirjoita osoitteesi lomakkeen kääntöpuolelle Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake l Merkitse haluamasi tuotteiden kappalemäärä lomakkeeseen ja kirjoita yhteystietosi lomakkeen kääntöpuolelle. Leikkaa lomake irti ja postita se meille. Postimaksu on maksettu puolestasi. l Tilaukset oheisella tilauslomakkeella tai puhelimitse 09 4785 500. Tuotteet toimitetaan postiennakolla. l Hintoihin lisätään postija postiennakkomaksu. l Kiitos tilauksestasi! Myynnissä nyt Tuote kpl hinta Sotainvalidit edellä käyden -historia ______ 25 € Sota ihmisessä -kirja ______ 21 € Juhlasolmiot ______ 12 € Juhlasolmiot valmiilla solmulla ______ 18 € Solmionpidike ______ 18 € Juhlahuivi ______ 14 € Hintoihin lisätään posti- ja postiennakkomaksu. Tuote kpl hinta Isännänviiri ______ 60 € Salkokilpi ______ 25 € – ruotsinkielinen ______ 25 € Sotainvalidin rintamerkki (jäsenille) ______ 7€ Puolisojäsenen rintamerkki ______ 7€ Tukijäsenen rintamerkki ______ 7€ Hautakivitunnus ø 60 mm ______ 9€ Uurnahautatunnus ______ 7€

Sotainvalidituotteita keväälle Isännänviiri Punavalkoinen sotainvalidien isännänviiri 8–9 m salkoon. Hinta 60 €. 60 € Salkokilpi Lipputankoon kiinnitettävä salkokilpi kertoo sotainva­lidien uhrauksista isänmaan hyväksi. Salkokilpi on mainio lahja uuteen kotiin tai kesämökille. Kilvessä teksti: Uhrin ansiosta lippu liehuu. Ruotsinkielisessä kilvessä teksti: Frihet genom offer. Kilpien halkaisija 8,5 cm. Hinta 25 €. Juhlasolmio 12 € 18 € Juhlasolmio solmulla 25 € Solmionpidike 18 € Merkitse tilauksesi lomakkeen kääntöpuolelle Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake Sotainvalidien Veljesliiton tuotteiden myyntituotto käytetään sotainvalidityöhön. Rastita oikea ruutu, kiitos! Kyllä kiitos! Pyydän, että lähetätte merkitsemäni tuotteet postiennakolla alla olevaan osoitteeseen. Osoitteeni on vaihtunut. Pyydän, että lähetätte lehden alla olevaan uuteen osoitteeseeni. Kirjoitan oheen myös vanhan osoitteeni. Haluan perua lehden tilauksen. Lehden tilaaja on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Haluan perua lehden tilauksen. Sotainvalidien Veljesliitto maksaa postimaksun Nimi ________________________________________________________________________ Osoite _______________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka __________________________________________________ Puh. ________________________________________________________________________ Sotainvalidien Veljesliitto Tunnus 5003826 00003 Vastauslähetys Mahdollinen vanha osoite ____________________________________________________ Postinumero- ja toimipaikka __________________________________________________