TA OT VU 25 ympäristönsuunnittelun, rakentamisen ja hoidon ammattilehti Viherympäristö 3/17 | 13,00 € 25 VUOTTA KEVÄTPUUTARHA Yleiskoristelualue Kankaanpään Taidekehä TEEMA GPS-apuvälineet Lisätty todellisuus

PAREMPI PYÖRÄPARKKI Laadukas, Turvallinen ja Palveleva! P 010 219 0716 | kalusteet.elpac.fi | myynti@elpac.fi Olemme toimittaneet erilaisia polkupyörien pysäköintiratkaisuja ympäri Suomea; Ouluun, Kuopioon, Jyväskylään, Lahteen, Vantaalle ja Helsinkiin. Voit valita osan tai toteuttaa kokonaisuuden kanssamme.

SISÄLLYS 3/2017 5 PÄÄKIRJOITUS 6 PIKKU-UUTISIA 8 KEVÄTPUUTARHA Yleiskoristelualueen esittely YMPÄRISTÖTAIDE 24 Kankaanpään Taidekehä GREEN FLAG 28 Green Flagista tunnistaa toimivan viheralueen VIHERKERROIN 42 Kirstinpuistossa kehitetään viherkerrointa 42 Vihertehokkuuden lähteillä Malmössä KOLUMNI 45 Sitä saa mitä tilaa KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO 50 Kokkolaan kaupunkipuisto? 62 VYL-sivu KevätPuutarha-näyttelyn yleiskoristelualueen Helsingin messukeskuksessa suunitteli PuutarhaEtsivät ja toteutuksesta vastasivat Allium Oy, Puutarhapalvelu Hannonen Oy ja Saarnivaahtera Oy. Kuva Seppo Närhi. Liikemallinnuksessa hyödynnetään peliteknologiaa. Se mahdollistaa yksityiskohtaisen hahmojen ja liikkeen hallinnan. Kuva WSP Finland Oy Viikin arboretum tarjoaa mahdollisuuden tutustua erilaisiin puuvartisiin kasveihin. Kuva Miia M. Mänttäri. HAMK Lepaassa tehdyssä katevertailukokeessa saatiin selkeitä tuloksia. Kuva Minna Lindén. Tiimioppimisen metodit käytössä. Kuva YritysAmis. TEEMA LISÄTTY TODELLISUUS 10 Tarkkuus tulee taivaalta, GPS-sovelluksia 16 Liikeorientoitunut viherympäristösuunnittelu 18 Paikkatiedon kehitysmahdollisuudet KASVILLISUUS 34 Viikin arboretumista tehty kävijäkysely 38 Intohimona perennat 58 Tietoisku: Puiden tuenta TUTKIMUS 30 Katemateriaalin vertailukoke 54 Paratiisi maan päällä KOULUTUS 20 Kokemuksia YritysAmiksesta 57 TTS kehittää Viherakatemiaa VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 | 3

TERVETULOA TUTUSTUMAAN JA TESTAAMAAN! AKKUKONE � � PUHDASTA TEHOKKUUTTA Husqvarnan akkukonesarjan ammattilaiskäyttöön tarkoitetut koneet edustavat tuotteillemme ominaista voimaa, suorituskykyä ja innovatiivista muotoilua. Kevyet akut on suunniteltu mukavaan ja helppoon käyttöön myös pitkien työjaksojen aikana. Lisäksi ne ovat niin hiljaisia, että koneitamme voi käyttää milloin ja missä tahansa. Ilman polttoainetta ja tiukimpia ympäristövaatimuksia kunnioittaen. Pitkäkestoinen akku ja olemattomat käyttökulut varmistavat paremman tuottavuuden ja takaavat erinomaisen tuloksen. HUSQVARNA 536LiB Voimakas ja hiljainen akkupuhallin mukavaan ja helposti hallittavaan pitkäjaksoiseen työhön. Ilmanvirtaus 900 m³/h, ilmannopeus 48 m/s • 2,4 kg (ilman akkua) 499 € ILMAN AKKUA JA LATURIA HUSQVARNA 536LiPT5 Kätevän ja kevyen oksasahan teleskooppivarrella yltää pitkälle, ja käyttöä helpottaa myös tarkoituksenmukainen muotoilu. Ketjunopeus 20 m/s • Maksimiulottuvuus 400 cm • 4,9 kg (ilman akkua) 599 € ILMAN AKKUA JA LATURIA HUSQVARNA 536LiLX Suorituskykyisessä ammattilaistrimmerissä on erinomainen ergonomia ja kahteen suuntaan pyörivä siimapää. Kahteen suuntaan pyörivä Tap-n-go-siimapää • Leikkuuala 40 cm • 3,8 kg (ilman akkua) 359 € ILMAN AKKUA JA LATURIA Lisätietoja: www.husqvarna.fi

PÄÄKIRJOITUS Lisätty todellisuus auttaa päättäjää ja suunnittelijaa Suunnittelun havainnollistamiseksi lisätty todellisuus tulee nopeasti käyttöön. Menetelmä on keino tehdä perinteinen suunnitelmakuva todellisen tuntuiseksi. Lisätyssä todellisuudessa liikutaan suunnitelman mukaisessa todellisuudessa, rakennuksia, ympäristöä, liikennettä mallinnetaan oikean tuntuiseksi. Lisätty todellisuus antaa päättäjälle mahdollisuuden nähdä, mitä ollaan päättämässä. Perinteinen suunnitelmakuva ei aukea kaikille. Vältytään toteamukselta – ai tällainen tästä tulikin. Tämän hetken haaste on, että ohjelmia ja lisätyn todellisuuden mallintamisohjelmia on useita. Pitäisi päästä yhdenmukaisiin standardeihin. Mallintamisen kehittymistä auttaa pelimaailma, jossa on kehitetty ohjelmia, joiden avulla suunniteltu virtuaalimaailma on toden tuntuista. Peli ja työ yhdistyvät hyötypelissä. Aivan uusi näkökulma on ottaa käyttäjät mukaan suunnitteluprosessiin antamalla heille mahdollisuus tuottaa ja antaa omia kokemuksia ja näkemyksiä kohteesta suunnittelutyöhön. Muotoiluluotaimien avulla voi käyttäjä dokumentoida ympäristöä. Tieto auttaa suunnittelijaa ymmärtämään kohdetta käyttäjän näkökulmasta. Suunnittelu astuu uudelle tasolle. Seppo Närhi päätoimittaja ISSN: 1237 – 0932 Viherympäristö-lehti, 25. vuosikerta Julkaisijat Puutarhaliitto ry, puh. (09) 584 166 Viljatie 4 C, 00700 HELSINKI ja Viherympäristöliitto ry, puh. 09 584 166 www.vyl.fi viherymparisto@viherymparisto.fi www.viherymparisto.fi, www.vihreakirja.fi Toimitus Päätoimittaja: Seppo Närhi puh. (09) 5841 6505, 0400 419 085 seppo.narhi@viherymparisto.fi Vakituiset avustajat Hanna Tajakka Ulkoasu Timo Huopalainen Taitto Puutarhaliitto ry / Agneta Järvenpää Tilaukset ja osoitteenmuutokset puh. (09) 5841 6501, 5841 6503 Tilaushinnat v. 2017 sis. 10 % alv • kestotilaus 55 euroa • vuositilaus 68 euroa • opiskelijatilaus 34 euroa • irtomyynti 13.00 euroa Ilmoitukset Media Bookers, Hannu Pyykkö p. 050 2250 hannu.pyykko@mediabookers.fi www.mediabookers.fi Ratakuja 1 LT 1, 01300 Vantaa Ilmoitushinnat e (alv 0) 1/1 4-v 1.350 euroa 1/2 4-v 1.050 euroa 1/4 4-v 780 euroa Kysy Ensin Meiltä -hakemisto alk 720 euroa/ 6 ilmoituksen sarja sis. verkkolinkki Banner alk 250 e/2 kk jakso www.viherymparisto.fi -sivustolla Toimituskunta Tapio Järvinen, Kaupunginpuutarhurien Seura ry Reijo Huppunen, Puutarhanrakentajat ry Vesa Koskikallio, Metsätoimihenkilöt, Meto ry Jouni Heinänen, Suomen Maisema-arkkitehtiliitto ry Timo Taulavuori, Puutarhaliitto ry Markku Husso Seurakuntapuutarhurit ry Sami Kiema, Suomen Puunhoidon yhdistys ry Jyri Uimonen, Taimistoviljelijät ry Outi Tahvonen, Maisemasuunnittelijat ry Ilkka Väre, Viher- ja ympäristörakentajat ry Taavi Forssell, Viher- ja puutarha-alan opettajat ry Kirjapaino Forssa Print Tämän lehden tilaajarekisteriä voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Viherympäristö verkossa VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 | 5

AJANKOHTAISTA 100 puistoa -kampanja etsii Suomen parhaita puistoja Mikä tekee puistosta merkityksellisen, miksi se on kaupunkilaisille tärkeä ja mitä siellä tehdään? Kaupunginpuutarhurien Seura, Viherympäristöliitto ja kansallisten kaupunkipuistojen verkosto haastavat suomalaiset tarkkailemaan viherympäristöään ja kertomaan, mistä löytyvät Suomen parhaat puistot. Toiset hakeutuvat puistoon virkistäytymään, toiset kaipaavat lepoa ja rauhaa, toiset haluavat liikkua, pelata ja tavata ystäviä. Ihminen tarvitsee henkisen ja fyysisen terveyden ylläpitämiseksi monipuolista viherympäristöä lähellä asuinpaikkaansa. Puistot ja muut julkiset viheralueet ovat myös kohtaamisen paikkoja, joissa asioita tehdään yhdessä. 100 puistoa -kampanja on kaikille avoin ja kuka tahansa voi ehdottaa puistoa listalle. Kriteerinä on, että ehdotettava puisto on julkinen viheralue ja ehdottajalleen tärkeä. Kampanjan tarkoituksena on tuoda esille suomalaisia puistoja ja puistokulttuuria itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi. Hanke on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa: suomifinland100.fi/project/100-puistoa/. Haastamme mukaan kaikki Suomen kunnat ja kaupungit asukkaineen. Tavoitteena on löytää erilaisia puistoja eri puolilta Suomea, vähintään sadasta eri kunnasta. Puistoja esitellään eri yhteyksissä ja medioissa, kuten esim. Viherympäristö-lehdessä. Osallistu kampanjaan ja jaa suosikkipuistosi somessa tunnisteella #100puistoa! Ehdota puistoa 30.6. mennessä Omaa suosikkipuistoa voi ehdottaa 1.5.–30.6.2017 täyttämällä verkkolomakkeen osoittees- Tampereen Koskipuisto. Kuva: Atacan Ergin / Tampereen kaupunki sa www.vyl.fi (Alan kehittäminen > Teemavuodet ja kampanjat > 100 puistoa). Kampanjaan voi osallistua myös sosiaalisessa mediassa käyttämällä tunnistetta #100puistoa. Asiantuntijaraati valitsee ehdotuksista sata parasta puistoa, jotka julkistetaan elokuussa Kaupunginpuutarhurien Seuran kesäluentopäivillä. Myös parhaat perustelut ja paras #100puistoa -somepostaus palkitaan. Lisätiedot: Timo Koski, Kaupunginpuutarhurien Seura, Timo.Koski@tampere.fi Tiia Naskali, Viherympäristöliitto ry, tiia.naskali@vyl.fi Heli Nukki, Porin kansallinen kaupunkipuisto, heli.nukki@pori.fi Tampereen Sorsapuisto. Kuva: Opa Latvala / Tampereen kaupunki Ajankohtaiset uutiset: WWW.VIHERYMPARISTO.FI Viheralan laajin osoite- ja palveluhakemisto: WWW.VIHREAKIRJA.FI – nyt myös selattava nettiversio! 6 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 Keväinen jokiranta Porin kansallisessa kaupunkipuistossa. Kuva: Heli Nukki

Koneen ulkonäöstä ei tiedä, että käyttövoimana on sähkö, mutta äänettömyys paljastaa. Ohjaamossa voi tarkkailla akkujen varausastetta. Kuvat Seppo Närhi. Diesel korvautuu jatkossa sähköllä Oy JT-Trading esitteli Bucherin uutta sähkökäyttöistä imulakaisukonetta, joka toimii sähköllä. Tämä on vastaus ajan kestävän kehityksen mukaiseen haasteeseen. Monissa Euroopan kaupungeissa aletaan korvata dieselkäyttöiset työkoneet vähemmän saastuttavilla laitteilla. Joissakin ensivaiheen tapauksissa diesel korvataan bensiinikäyttöisillä moottoreilla, yhä enemmän todennäköisesti jatkossa sähkökäyttöisillä. Bucher CityCat2020 ev on käytännössä ominaisuuksiltaan dieselmallia vastaava. Akkutek- nologian kehittymisen myötä päästään jo työpäivän mittaiseen työjaksoon – ja tauoilla voi akkuja pikaladata. Koneen paino on vastaavaa dieselmallia 60 kiloa painavampi, kantavuus identtinen, mutta melutaso selkeästi alhaisempi. Ajonopeus ja tehotasot ovat identtiset. Ympäristöä ajatellen on tärkeää huomata, että sähkökäyttöisestä koneesta ei tule mitään päästöjä (CO2, partikkelit). Laitteen nopeaa yleistymistä hidastaa hinta. Jos tuijottaa pelkkä ostohintaa, tuntuu hankinta varmasti kalliilta – hinta on kaksinkertainen, mutta hankintaa tulee katsoa elinkaarimallilla. Käyttökustannukset ovat selkeästi halvemmat, samoin koneessa on merkittävästi vähemmän huoltotarpeita. George Gustafsson J-Tradingilta arvioi, että sähkökäyttöistä Bucheria voi käyttää selkeästi pitempään kuin dieselkäyttöistä konetta. Tämä tulee huomioida hankintaa tehdessä. Bucherin esitteen mukaan käyttökustannukset ovat 75 % alhaisemmat, 8 tunnin työskentely on mahdollinen 2 – 3 tunnin latauksella, melutaso on 75% al- haisempi mutta työsaavutus on samaa luokkaa kuin perinteisellä dieselmallilla. Myös riskejä erilaisille päästöille (diesel- ja öljyvuodot) ei ole. Moottorista ei aiheudu dieselmoottorin tärinää ohjaamossa. Kun kestävä ympäristörakentamisen vaatimukset tiukkenevat myös Suomessa ja julkisyhteisöt lähtevät vaatimaan tarjouspyynnöissä ympäristöystävällisiä ratkaisuja, tämän tapaiset työkoneet alkavat yleistyö myös Suomessa. Vuoden hortonomi: Eeva Blomberg Vuoden hortonomiksi on valittu Eeva Blomberg. Eeva Blomberg on yrittäjä, maisemasuunnittelija, opettaja ja kolumnisti, jonka työtä viheralan aktiivisena vaikuttajana ja kehittäjänä Hortonomien Yhdistys arvostaa ja haluaa tällä huomionosoituksella kunnioittaa. Eeva Blombergin tarkkanäköisyydestä ja suorasanaisuudesta hyötyy koko viherala. Eeva Blombergilla on rohkeutta tuoda esiin vaikeitakin asioita, mutta hän osaa tehdä se aidon diplomaattisesti – taito, joka tällaisena sosiaalisen median näennäisen kasvottomuuden aikana on monelta unohtunut. Eeva Blomberg on itsenäinen yrittäjä, joka työllistää itsensä omassa suunnittelutoimistossaan sekä suunnittelijana että urakkavalvojana. Hän toimii myös tun- tiopettajana Lahden ammattikorkeakoulussa, jossa hän opettaa miljöö- ja yhdyskuntasuunnittelun opiskelijoille lähiympäristön suunnittelua ja ohjaa opinnäytetöitä. Eeva Blomberg on toiminut Maisemasuunnittelijat ry:n puheenjohtajana sekä Viherympäristöliiton hallituksen jäsenenä vuosina 2013–2017. Hänen kaudellaan Maisemasuunnittelijat ry:n toiminta laajeni ja näkyvyys lisääntyi. Eeva Blomberg on saanut Puutarhaliiton hopeisen ansiomerkin vuonna 2011 ja kultaisen ansiomerkin vuonna 2016 sekä Vihervuoden Vihreä kaupunki -mitalin vuonna 2016. Kuva Taina Suonio. VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 | 7

Sorsat isossa yleiskoristelualueen altaassa, pesä taustan saarella. KevätPuutarhan yleiskoristealue toi kesän messukeskukseen Alueen suunnittelijat vas. Tiina Holmberg ja Tanja Nieminen, vastuulliset rakentajat Salla Laukia, Jouko Hannonen ja Kalle Malm. teksti ja kuvat: SEPPO NÄRHI Helsingin messukeskuksessa keskellä 6-hallia oli näyttävä yleiskoristelualue ”Täällä pohjantähden alla”. Se oli ylistys suomalaisuudelle: kauneudelle, taidolle ja sitkeydelle. Alueen on suunnitellut PuutarhaEtsivät, maisema-arkkitehti Tiina Holmberg ja maisemasuunnittelija Tanja Nieminen. Y leiskoristelussa tavoiteltiin suomalaista sielunmaisemaa. Istutusalueella esiteltiin suomalainen perinnemaisema: koivikot, sinivalkoiset vuokkometsät, vesistöt, kielon tuoksu sekä suomalainen hentoinen värimaailma. Yleiskoristelualue oli kunnianhimoinen, sieltä löytyy keväisten sipulikukkamerien lisäksi grotto, rinnepuutarha, pihakeit- 8 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 tiö ja kasvimaa, piha ja kuntosali, lampi, purorinne, koivikko, musiikkilava, tori. Alueen vastuullisena rakentajana oli yhteenliittymä Allium Oy, Puutarhapalvelu Hannonen Oy ja Saarnivaahtera Oy. Toteutuksessa olivat mukana ahkerina työntekijöinä Työtehoseuran viherrakennusalan puutarhuriopiskelijat, opettajien Antti Koskisen ja Jouni Leideniuksen johdolla. Myös kukka- ja puutarhakaupan opiskelijat sekä Lyhty ry tekivät koristeluita tapahtumaan. Mökkinäyttelyn puolella oli mökkimaisemaan sovitettu yleiskoristelualue, jonka ytimenä oli nuotiopaikka. Mökkitunnelmaa korostaen muuri oli rakennettu polttopuista. Suomi100 –tunnelmassa oli 6-hallin pääkäytävällä kaikkien presidenttien puolisoidelle omistetut kukkalaitteet. Kukkalaitteissa oli omistuskirjoitukset kustakin puolisosta.

KEVÄTPUUTARHA Keskikäytävän kukka-asetelmat. Täällä pohjantähden alla Toteutuksessa mukana Suunnittelijat: Puutarhaetsivät Toteutus: Allium Puutarhapalvelu Hannonen Saarnivaahtera Lyhty ry Messukeskus TTS Työtehoseura Viherympäristöliitto Grotta eli luola. Yhteistyökumppanit: Arabia Biolan Casanova Production Dodo Finlayson Fiskars Hyvinkään tieluiska Kauppapuutarhaliitto Kivikangas Kivikopla Konstmide Finland Kruunukaluste Lepolan puutarha Ogashi Opa Muurikka Pasilan Kirjasto Piiraisen Viherpalvelu Pro Suihkulähde Rolltrade Rudus Schetelic Tokmanni Veistämö M. Kortesniemi Kiitos kaikille! Nuotiopaikka Mökkipuolen yleiskoristelualueella, suunnittelija PuutarhaEtsivät ja toteutus Suomen Kivipiha Oy. VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 | 9

Koneohjauksessa kuljettaja voi katsoa työkuvaa joko 2D tai 3D -asetuksilla. Kuljettaja näkee kauhan paikan liikkeet ja tarvittavat leikkaukset reaaliajassa näytöltä. 10 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/17

VIHERRAKENTAMINEN Tarkkuus tulee taivaalta teksti ja kuvat: JOUKO ANTERE GPS-paikantimet ovat suunnistaneet myös vihertyömaille. Koneiden äärimmäisen tarkkaan käyttöön uudet GPS-sovellukset antavat valtavan hyödyn. Saatavissa on myös monipuolisia paikantimia, joilla voidaan seurata sekä ajoneuvojen ja muiden koneiden liikkeitä eri työmailla että niillä voidaan hoitaa työntekijöiden sisäänkirjaukset eri työkohteissa. E rilaiset GPS-sovelluksiin pohjautuvat langattomat palvelut ovat kuuluneet jokaiseen älykännykkään jo pitkään. Sitäkin aikaisemmin autoihin osteltiin erillisiä navigaattoreita neuvomaan tie perille täysin uppo-oudossakin kaupungissa. GPS, Global Positioning System, on amerikkalainen järjestelmä, joka perustuu alun perin 24 satelliittiin, jotka kiertävät maapalloa kaksi kertaa vuorokaudessa noin 20 000 kilometrin korkeudessa. Paikannus perustuu näiden satelliittien lähettämän informaation pohjalta tehtävään laskentaan. Tällä hetkellä järjestelmässä on runsaat 30 satelliittia. GPS on alun perin 1970-luvulla USA:n ilmavoimien kehittämä sotilaallinen järjestelmä ja vuoteen 2000 asti järjestelmää häirittiin tarkoituksellisesti, jotta muut eivät voineet käyttää sitä täysmääräisesti. Ainoastaan amerikkalaisilla itsellään oli avain suodattaa häirintä pois. Siihen asti GPS toimi noin 100 metrin tarkkuudella vaakasuorassa tilassa. Nykyinen perus-GPS toimii muutamien metrien tarkkuudella, joten se on erinomainen työkalu monenlaiseen paikannukseen, jossa tällainen tarkkuus riittää. Erikoislaitteilla ja –lisensseillä on mahdollista päästä vielä huomattavasti suurempaan tarkkuuteen. Euroopassa on ollut jo vuosia kehitteillä oma Galileo-satelliittipaikannusjärjestelmä, jota on suunniteltu nimenomaan siviilikäyttöön. Järjestelmää rakennetaan parhaillaan ja sen on tarkoitus tulla käyttöön ensi vuosikymmenellä. Toistaiseksi kaikki satelliittipaikannus nojaa nykyiseen amerikkalaiseen järjestelmään. Yrityksessä on nelisenkymmentä autoa ja muuta konetta kytkettynä tähän järjestelmään. Suurimmat hyödyt tulevat siitä, että koneiden käyttöä eri työkohteissa on helpompi optimoida, koska järjestelmän tallentama lokitieto on hyödynnettävissä monella tavalla. Aina on nähtävissä, missä kone on, paljonko se on käynnissä päivittäin ja esimerkiksi lumityöaikana systeemi kertoo, milloin auraus tai hiekoitin on ollut päällä ja minkä reitin se on ajanut muutaman metrin tarkkuudella. Lokitieto todistaa – Tästä on hyötyä vaikkapa sellaisissa tilanteessa, kun joku on liukastunut. Pystymme selvittämään, onko alue hiekoitettu sovittuun aikaan. Tällä tiedolla on usein suuri merkitys, kun vastuukysymyksiä selvitetään. Samaten GPS-tiedostosta voidaan nähdä, onko kone käynyt lähellä esimerkiksi jotakin parkkeerattua autoa, johon on ilmoitettu tulleen lommo, kertoo Niko Lindfors. ViherMalilla kaksi järjestelmää Nurmijärveläisessä TerraWise konserniin kuuluvassa ViherMali Oy:ssa on kaksikin GPS:ään perustuvaa paikannusjärjestelmää työkäytössä. Toinen niistä perustuu kännykkäsovellukseen, toinen taas ajoneuvoissa olevaan erilliseen paikannuslaitteeseen. GPS on ollut yrityksessä työkäytössä noin viisi vuotta. – Meillä kaikissa autoissa ja koneissa on paikannus, josta nähdään, missä ihmiset ja koneet liikkuvat. Käytössä on Ctrack Route4 -sovellus. Siitä on helppo katsoa, jos pitää yhtäkkiä jossakin käydä nopeasti tekemässä jotakin. Järjestelmästä näkee, mikä yksikkö on lähinnä ja keitä siellä on, kertoo Niko Lindfors ViherMalista. – Mittamiesten käyntiä työmaalla voidaan koneohjauksen avulla vähentää. Mittamies tekee aloituksessa aineiston koneohjaukseen, me otetaan sitten työn aikana itse tarkepisteet, jolloin ulkopuolista ei tarvita, kertoo työnjohtaja Miika Pietilä VRJ Etelä-Suomi Oystä. VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 | 11

VIHERRAKENTAMINEN Autojen ja koneiden liikkeiden seuranta on tärkeää myös monessa muussa tilanteessa. Jos työntekijä vie vaikka pakettiauton työmaalta viikonlopuksi kotiinsa, pystytään näkemään, onko sitä käytetty yksityisajoihin sinä aikana. Rosvot kiinni Vielä ehkä tärkeämpi valvonnan apu on siinä, että GPS-paikantimella voidaan löytää varastettu ajoneuvo tai työkone nopeasti. Paikannin kätketään jonnekin auton rakenteisiin niin, että sitä ei ihan helposti löydä eikä siis voi nopeasti poistaa. Niko Lindforsin mukaan viime kesänä paikantimilla saatiin ViherMalissa kaksikin kertaa arvokas varastettu omaisuus takaisin. Toisella kerralla Kramer hävisi työmaalta mutta se löytyi nopeasti pienen metsätien päähän ajettuna. Ilmeisesti se oli viety sinne piiloon odottamaan kuljetusta jonnekin. – Toisella kerralla pakettiauto vietiin kesken lastaustyötä. Yhtäkkiä auto vain lähti ajamaan ja perävalot katosivat ennen kuin mitään ehdittiin tekemään. Mutta saimme sitten saman tien auton sijainnin karttasovelluksella esille ja näimme, että se lähti Hämeenlinnan moottoritietä pitkin pohjoiseen. Välitimme tämän tiedon nopeasti poliisille, jotka ehtivät Riihimäen liittymään ennen varastettua autoa ja saivat sen sitten saman tien kiinni, muistelee Lindfors. Jälkilaskennan aputyökalu Koneita ja autoja ei tietenkään jatkuvasti seurata, mutta järjestelmä kertoo, kauanko koneet ovat olleet käynnissä tietyllä työmaalla. Urakan jälkilaskennassa tarvitaan usein koneiden käyttötietoa, jos pitää selvittää. miksi joku urakka ei toiminut. Se antaa samalla myös tulevien urakoiden suunnitteluun siten faktapohjaista apua. – Voidaan myös nähdä esimerkiksi, että jollain tietyllä työmaalla pyöräkuormaajalla ei ole paljoa töitä tehty, voisiko olla fiksumpi sijoittaa se kuitenkin toiseen kohteeseen? Eli koneiden käyttöä voidaan tehostaa, painottaa Lindfors. GPS-sovellukset kehittyvät luonnollisesti kaiken aikaa ja uusia palveluita on runsaasti tarjolla. Sopimukseen voidaan räätälöidä jokaisen omat tarpeet, jolloin systeemi palvelee juuri halutulla tavalla. Toivelistalla paristokäyttöisyys Niko Lindfors kiittelee lisäksi, että sovellus myös muistaa ilmoittaa auton katsastukset, taltio ajetut kilometrit ja ilmoittaa niiden perusteella jopa auton huoltotarpeet. – Se on iso juttu meille, kun ei tarvitse niin monista koneista sitä jatkuvasti seurata. Tätäkään ominaisuutta ei aluksi ollut mutta se tuli pari vuotta sitten. Ainoa asia, jonka vielä toivoisin tähän auto- ja kalustoseurantaan, olisi paristokäyttöisyys. Nykyiset paikantimet tarvitsevat virran isosta akusta, jolloin niitä ei voi käyttää esimerkiksi moottorisahoissa, pienissä täryttimissä tai muissa sellaisissa laitteissa, joiden olinpaikkaa haluaisin seurata. Kuluttajille on jo tarjolla pieniä paristokäyttöisiä paikantimia, mutta sellaisia olisi hyvä saada myös näihin ammattikäytön järjestelmiin, toivoo Lindfors. ViherMalissa on käytössä myös kännykkäpohjainen GPS-sovellus, Loginetsin Nopsa, jolla voidaan tehdä helposti kaikki työntekijöiden sisäänkirjautumiset työmaille. Sovellukseen luodaan aluksi käytössä olevat työmaa-alueet ja kun ihminen menee sinne, hän kirjautuu alueen sisälle kännykällä, joten järjestelmään tulee tieto, milloin työt on aloitettu. Tiedetään sitten mikä kalusto ja mikä henkilöstö on paikalla. – Tästä on iso apu tuntikirjanpidolle, kiittelee Niko Lindfors ViherMalista. VRJ:llä testattu eri järjestelmiä Myös VRJ Etelä-Suomi käyttää erilaisia GPS-sovelluksia päivittäisessä työssään. Normaalia koneiden seuraamista eri työmailla ja työntekijöiden kirjauksia eri työmaille tehdään Maxtechin ohjelmistolla. Kun autoja ja erilaista kuljetustyötä on paljon, on reaaliaikainen au- 12 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 – Tällainen pieni paikannin, joka on kätketty jonnekin auton rakenteisiin, auttaa löytämään varastetun auton. Toivottavasti ammattijärjestelmiin tulisi pian myös paristokäyttöisiä versioita, toivoo Niko Lindfors ViherMalilta. tojen kulun seuranta erittäin tärkeää ajojen taloudellisen järjestämisen kannalta. Urakoiden tilaajillakin on yhä useammin selkeät vaatimukset eri työvaiheiden tekemisen tilastoinnista ja raportoinnista. Varatoimitusjohtaja Jyri Hussan mukaan VRJ:ssä testattiin useiden eri tuottajien laitteita ja ohjelmistoja ennen kuin päädyttiin nykyiseen. – Kaikilla palveluntarjoajilla on pitkälti saman tyyppinen ohjelma, mutta on hyvä käyttää vain yhtä, joka tuntuu sopivimmalta omaan käyttöön. Paikannuksesta tarkkaan mallinnukseen Varsinkin maanrakentamiseen on viime aikoina tehty yhä pitemmälle meneviä GPS-pohjaisia kaivamiseen ja maan muotoiluun avustavia järjestelmiä. Silloin puhutaan ehkä enemmän mallinnuksesta kuin paikannuksen käytöstä. Parhaimmillaan niissä päästään sentin tai parin toleranssiin, mutta silloin tarvitaan lisäjärjestelmiä, kuten erikoisantenneja ja GSM-verkkoa. Esimerkiksi kaivurikuski voi katsoa 3D-kuvaa ja nähdä reaaliaikaisesti kauhan täsmällisen sijainnin, kul-

VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 | 13

VIHERRAKENTAMINEN Koneohjaus vaatii työkoneeseen kaksi isoa erikoisantennia sekä luonnollisesti kauhan erittäin tarkan kalibroinnin, jotta tehty työ on tarkkaa. man ja syvyyden. Jotta näin suureen tarkkuuteen päästään, ei tavallinen GPS-paikannus vielä riitä. Tämä kaikki on muuttanut myös mittamiehen työtä hyvin paljon. – Mittaaminen on nykyisin oikeastaan osa koneenohjausjärjestelmää. Kaivurin kuski näkee kuvaruudulta tarkkaan, missä kaivaa. Siinä näkyy tiedot oikean syvyydestä, tasojen kaltevuudesta ja kaiken muun tarpeellisen käsillä olevasta työkohteesta, kertoo työpäällikkö Jukka Väisänen VRJ Etelä-Suomesta. Mittamiehen työnkuva muuttuu Suunnittelijalta tuleva CAD-kuva on yleensä DVG tai DX -muodossa, mittamiehen työ on muuntaa siitä olemassa olevaan rakennuspaikkaan 3D-kuva ,jota kaivuri voi sitten hyödyntää. Tässä huomioidaan luonnollisesti rakennuspaikalla olevat kuvasta poikkeavat asiat, jotta malli on varmasti hyödynnettävissä. Tarvittaessa kaivurilla voidaan myös tehdä mittapisteitä ja jos maan alta paljastuu odottamattomia kallioita tai muuta, voidaan tiedot lähettää saman tien suunnittelijalle ,joka tekee tarvittavat muutokset suoraan koneen ohjelmaan. Mittamiehen ja konekuskin yhteistyöllä kaivinkoneelle poimitaan kaivutyön kannalta oleelliset tasot ja muut asiat, jotta käytettävä 3D-kuva on mahdollisimman hyvin juuri kaivutyötä palveleva. – Tarkepisteet pitää ottaa työn edetessä monista alle peittyvistä rakenteista. Tällaisia ovat esimerkiksi hulevesilinjat, jotka pitää kirjata loppudokumentaatioon pisteinä. Eli tällä koneella tehtynä ne saadaan suoraan siitä koneen taltioimasta aineistosta, mitä oikeasti urakassa toteutui. Ennen täytyi käyttää mittamiestä tähänkin, kertoo VRJ:n työnjohtaja Miika Pietilä Tikkurilan kirjastopuiston työmaalla. – Koneohjaus pääsee tämmöisessä oikeuksiinsa, koska mittamiestä ei tässä välissä tarvita ennen kuin tehdään pintatöitä. Koneohjauksella voidaan tehdä olemassa olevien massojen leikkaus ihan täysin ja mitoittaa ja muotoilla uuden rakennekerrokset. Toleranssit voidaan pitää sentin sisällä, painottaa Miika Pietilä. 14 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 Perus-GPS ei riitä Tähän tarkkuuteen ei siis tavallisella kännyköistä tutulla GPS-paikantimella päästä. Vaikka periaatteessa käytetään samaa satelliittijärjestelmän tuottamaa signaalia, sitä tarkennetaan erikoisantenneilla sekä erityisesti ostettavilla lisensseillä, joiden avulla voidaan koneiden paikkatieto saada laskettua senttien tarkkuudelle. Mikäli työkohde on satelliittien katvealueella, silloin joudutaan perustamaan oma tukiasema, jotta saadaan riittävä tarkkuus. – Vielä joutuu itse konetta ajamaan, mutta toisaalta kaivuriin voi myös ohjelmoida halutun tason, jota syvemmälle kauha ei suostu menemään. Eli ei olla kuitenkaan enää ihan täysin manuaaaliohjauksessa, kun tiettyjä estoja voidaan koneeseen ohjelmoida kyseistä työkohdetta varten jo etukäteen, kehuu Jukka Väisänen käytössä olevaa järjestelmää. Ei ole varmaan kenellekään yllätys, tällaiset systeemit kehittyvät tällä hetkellä valtavaa vauhtia. Ja ne samalla varmasti myös tulevaisuudessa halpenevat. Jos nyt kone maksaa 150 000 euroa, tämäntyyppinen systeemi maksaa kaikkineen melkein kolmanneksen siihen lisää. – Onhan ne aika kovia hintoja, mutta haluamme olla kehityksen kärjessä, huokaa Jyri Hussa. – Mutta toisaalta, meillä oli viime vuonna kaksi ja puoli hehtaaria laaja työmaa, jossa liikuteltiin maata kokonaan koneohjauksena 4500 dumpperin verran. Ja sitten ajettiin 1000 kasettia tavaraa tilalle. Eli leikattiin koko alue tiettyyn tasoon ja ajettiin täytteet taas tiettyihin tasoihin. Ja kun oli 2,5 hehtaarin alalla tasoja 6 tai 7, niin siinä voidaan laskea hyöty. Ei ollut laseria, ei mittamiestä, ei yhtään keppiä työmaalla. Konekuski pystyi tekemään sentin tarkkuudella kaiken ilman sitä vanhaa systeemiä. Mittamiehiä ei tarvinnut vähän välillä juoksuttaa työmaalle, muistelee työpäällikkö Jukka Väisänen. Kirjoittaja on lehden avustaja.

VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 | 15

Liikeorientoitunut viherympäristösuunnittelu Liikkeen näkökulma on tärkeä teksti ja kuvat: TOMMI KÄRKI ja OLLI POUTANEN I hmiset ovat erikoistuneita liikkujia ja liikkumisen osaajia. Viherympäristöt tarjoavat liikkumiseen runsaasti suunniteltuja harrastuspaikkoja mutta myös väljiä mahdollistavia tiloja, joissa kaupunkilaisten omaehtoiselle tekemiselle on tilaa. Ulkotilassa tapahtuvien harrastusten lajikirjo on runsas. Harrastusliikkumisen lisäksi myös perheenlisäyksen, ikääntymisen tai vammautumisen myötä muuttuvat liikkumisen reunaehdot vaikuttavat odotuksiimme hyvästä ympäristöstä. Suunniteltaessa esteetöntä tai erikoistunutta liikkumista, käyttäjien läsnäolo suunnittelussa edesauttaa hyvään lopputulokseen pääsemistä. Liikkumiseen liittyvä ”käyttäjäasiantuntijoiden” tieto on useimmiten rikasta kokemustietoa, joka on sitoutunut käyttäjien tottumuksiin, rutiineihin ja valmiuksiin toimia erikoistuneita taitoja edellyttävissä tilanteissa. Esimerkiksi rullalautailijan toiminta rampilla edustaa ihmisen ja rakennetun ympäristön pitkälle erikoistunutta suhdetta, ja lajissa karttunutta kokemustietoa toimivista ympäristön suunnitteluratkaisuista on järkevä kartoittaa suunnitteluvaiheessa. Ihmiskeskeinen suunnitteluote edellyttää pääsyä kokemustietoon ja taitoa kokemustiedon hyödyntämisessä. Käyttäjien osallistaminen suunnitteluprosessin eri vaiheissa ja yhteissuunnittelu eri käyttäjäryhmien kanssa tarjoavat mahdollisuuden tunnistaa kokemustieto, jäsentää sitä ja sisällyttää käyttäjäymmärrys osaksi suunnitteluprosessia. Liike osaamisena ja tietona suunnittelussa Kehollinen tieto on suunnittelun näkökulmasta arvokasta, mutta kehollinen tieto on usein piilossa. Kokemukset vaikuttavat toimintaan ympäristössä, mutta tätä tietoa ei ole helppo sanoittaa. Suunnittelijoiden täytyy hallita menetelmiä, joilla käyttäjiä herkistetään näkemään 16 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 heidän hallussaan oleva asiantuntijatieto. Käyttäjänäkemys voi auttaa tunnistamaan arkista elämää helpottavia ja tehokkuutta tai viihtyisyyttä lisääviä ratkaisuja tai muodostaa kuvaa tilojen käyttöä sujuvoittavista sosiaalisista käytännöistä. Muotoiluluotaimet ovat hyväksi havaittu tapa rikkaan kokemustiedon kartoittamisessa. Luotain on eräänlainen käyttäjille annettava itsedokumentointiväline, joka sisältää erilaisia tehtäviä oman toiminnan havainnoimiseen. Luotainpaketissa voi olla havainnointia ohjaavia kysymyksiä sisältävä päiväkirja, karttatehtäviä, suunnitteluongelmaa käsitteleviä kuvakollaasitehtäviä ja valokuvaustehtäviä. Luotain on useimmiten käyttäjän täytettävänä muutamasta päivästä muutamaan viikkoon, minkä jälkeen suunnittelija ja käyttäjätutkimusta tekevä asiantuntija analysoivat aineiston. Tutkimuksesta saatuja tietoja täydennetään usein haastattelulla. Mallipohjainen lähestymistapa Luotainten vahvuutena pidetään niiden kykyä herkistää käyttäjä omalle arkikokemukselleen ja tuottaa empaattista ymmärrystä käyttäjistä sekä heidän vaihtelevista elämäntilanteistaan. Luotaimen välittämä rikas kokemustieto auttaa suunnittelijoita sitoutumaan käyttäjiä askarruttavien ongelmien ratkaisuun osana suunnittelutoimeksiantoa. Luotainten rajoitteena on usein pidetty sitä, että ne keskittyvät olemassa oleviin ongelmiin ja käytäntöihin. Suunnittelun näkökulmasta haasteena on siirtyä uuden luomiseen. Pidämme luotaimia hyvänä menetelmänä käyttäjien herkistämiseen ja suunnittelijoiden sitouttamiseen. Käymme tulevista suunnitelmista keskustelua mallipohjaisesti. Keskustelu virtuaalimallin äärellä, vuorovaikuttaen ja muutoksia tehden auttaa siirtämään huomion

LISÄTTY TODELLISUUS Hyötypelit viheralalla nykyisyyden arvioinnista visiointiin ja kehittämiseen. Liikeorientoituneen suunnittelun näkökulmasta on tärkeää voida määritellä liikkeen laatuja, liikkujan ruumiillisia ominaisuuksia ja sisällyttää apuvälineitä liikemalleihin. Interaktiivinen teknologia luo mahdollisuuksia Hyödynnämme liikemallinnuksessa peliteknologiaa, sillä näin voimme hallita hahmoja ja niiden liikettä hyvin yksityiskohtaisella tasolla. Pelaajan ja ympäristön vuorovaikutusta voidaan mallintaa suhteessa pelaajan tekemiin ratkaisuihin. Liikkeen sujuvan mallinnuksen lisäksi tärkeää on liikkeen representaatioiden mahdollisimman uskottava ja luonnollinen kokeminen. Pelipohjaisen mallin voi julkaista Internet-selaimessa, jakaa mobiilipuhelimille tai näyttää CAVE virtuaaliympäristöissä, virtuaalisilmikolla ja Hololens-laseilla. On tapauskohtaista, millä tavoin suunnitelmat kannattaa esittää ja vuorovaikutus toteuttaa. Suunnittelun yhteydessä liikkeen mallinnus on tavoitteellista, eli pyrkimyksenä on tuottaa suunnittelua palvelevaa tietoa. Liikkeen representaatiot herkistävät käyttäjät pohtimaan suunnitteluratkaisuja oman kokemuksensa kautta. Mallinnuksilla halutaan herättää käyttäjässä tunne fyysisestä läsnäolosta tulevassa ympäristössä. Kokemusta ”täällä olemisesta” voidaan verrata muistikuviin käyttäjän toiminnasta tutussa paikassa. Suunnittelutyöpajassa omakohtainen kokemus hyvin ja huonosti palvelevista ympäristöistä pystytään kohdentamaan suunnittelutyöpajassa rakentavaksi keskusteluksi, jolla etsitään viimeisteltyjä ratkaisuja mallinnetun ympäristön yksityiskohtiin. Liikeorientoitunut skeittipuistosuunnittelu Helsingin Kontulassa sijaitsevaan Kelkkapuistoon rakennettavan skeittipuiston suunnittelussa lähdettiin liikkeelle puiston interaktiivisella mallinnuksella. Poikkeuksellista mallinnuksessa oli se, että puistosuunnitelmaa tarkasteltiin laudalla rullaavan skeittarin näkökulmasta. Mallinnus tarjosi mahdollisuuden keskustella puiston skeitattavuudesta mukavasti mallin äärellä pelaillen. Varsinainen ideointi- ja suunnittelutyöpaja toteutettiin Kontulan skeittihallissa maisema-arkitehti Janne Saarion johdolla. Työpajan tuloksena syntynyt aineisto mallinnettiin, hienosäädettiin ja siirrettiin pelimalliin. Kontulan toimintakeskus Luupissa järjestetyssä ”Pipareita ja poliitikkoja”-tilaisuudessa, mallia pelaili kymmenkunta skeittaria ja asiasta innostunutta nuorta. Hyötypelit edistävät jotain hyödyllistä tavoitetta viihteen keinoin peliteknologian avulla. Hyötypeli tähtää ennalta-asetetun tavoitteen saavuttamiseen ja pelaajan sitouttamiseen interaktiivisen kerronnan avulla. Osallistuvassa budjetointipelissä määritellään budjetti, mallikirjasto ja sääntöjä, joiden mukaan suunnittelua pelissä toteutetaan. Suunnittelua voidaan määritellyissä rajoissa joukkoistaa käyttäjille. Esimerkiksi koulun pihaa voidaan kehittää yhdessä oppilaiden kanssa. Simulaatiopeleissä esimerkiksi käyttäjän liikkeeseen reagoivaa valaistusta suunnittellaan pelissä. Markkinointipeleissä yleistyvät interaktiiviset tuotekatalogit ovat omiaan konkretisoimaan yrityksen tarjoumaa ja lisäämään myyntiä. Opetuspelejä nähtäneen jatkossa viheralan opetuksessa. Itseopiskelun mahdollisuudet paranevat tietosisältöjen tullessa saataville mobiililaitteissa, ja samalla opettaja voi seurata oppiden edistymistä. Skeittarihahmon ansiosta puiston yksityiskohtia voitiin analysoida ihmisen mittakaavassa. Luiskilla ja kumpareilla rullaava hahmo tarjosi luonnollisia lähestymisiä boxeille ja reileille. Skeittaajalle ominainen vauhdinotto jalalla polkien tarjosi mahdollisuuden miettiä eri kalusteiden sijoittelun rytmiä sen kannalta, mitä skeittari ehtii etenevässä liikkeessä hyödyntää. Malli sai skeittareilta innostuneen vastaanoton. Työpajaa vetäneet suunnittelijat saivat tilaisuudesta runsaasti kehitysehdotuksia, joiden avulla suunnitelma tarkennettiin. Suunnitelmien valmistuttua peli avattiin Kontulan skettipuistoa varten perustetuille FB-sivuille kaikkien tutustuttavaksi. Alan murros vai pienen piirin puuhastelua? Väestön vanheneminen länsimaissa jatkuu, ja paine erityisryhmien tarpeet huomioivalle ympäristön esteettömälle ja esteettiselle suunnittelulle lisääntyy. Teknologian kehitys jatkuu kiihkeänä ja tarjoaa aikaisempaa paremmat mahdollisuudet uusien suunnittelulähestymistapojen käyttöönotolle. Samaan aikaan yhteiskuntamme muuttuvat entistä monikulttuurisemmiksi, ja tarve erilaisista kulttuuritaustoista ympäristöä hahmottavien ihmisten tarpeiden ymmärrykselle lisääntyy. Liikeorientoitunut suunnittelu on yksi lähestymistapa entistä kompleksisempien viherympäristöjen suunnitteluhaasteiden kohtaamiseen. Nähtäväksi jää, miten nopeasti teknologiat ja prosessit omaksutaan osaksi suunnittelua. Kirjoittajat ovat töissä WSP Finland Oy:ssä. VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 | 17

PAIKKATIETO Paikkatiedon huimat kehitysmahdollisuudet teksti: HEIKKI PELTONIEMI, VESA VUORINEN JA HANNU ÄYSTÖ kuva: VESA VUORINEN Paikkatieto ja paikkatietojärjestelmien kehittyminen on ollut voimakasta viimeisten vuosien saatossa. Sovelluksilla kyetään nyt hallitsemaan omaisuutta ja paikantamaan ja rekisteröimään koneiden sijaintia. Tulevaisuudessa paikkatieto ja sen kytkeminen uusiin teknisiin innovaatioihin avaa uusia mahdollisuuksia myös viheralueille. A iemmin paikannus, paikkatiedon päivittäminen ja tallentaminen maastossa vaati kalliita laitteita, joista data maastotyöskentelyn jälkeen siirrettiin työasemaan ja lopulta paikkatietojärjestelmään. Tällä hetkellä sama hoituu parhaimmillaan selainpohjaisesti millä tahansa älylaitteella, jossa on paikannus, tyypillisimmin älypuhelin tai tabletti. Paikannustarkkuutta voidaan parantaa merkittävästi esimerkiksi älypuhelimeen liitettävällä lisäantennilla, aivan kuten aiemmin sama tehtiin erillisen maastotallentimen lisäantennilla. Suurin ero on se, että tieto voidaan helpon käyttöliittymän avulla päivittää maastossa suoraan järjestelmään ilman erillisiä välivaiheita. Paikannus ajoneuvoissa Paikannus ja esimerkiksi liukkauden torjunnan tallentaminen GPS/ GNSS -pohjaisesti on hyvin yleisesti käytössä kaupunkien kulkuväylien talvikunnossapidossa. Mukaan on tullut lisäksi ajotapaseurantaa, tehtävätyökaluja reittien optimointia jne., eli mahdollisuudet laadun ja tehokkuuden parantamiseen ovat olemassa. Paikkatieto ja älyvalaistus Älyvalaistuksella, tai toisin sanoen älykkäällä valaistuksella, ymmärretään valaisimia, joita kyetään säätämään tietokoneohjelmiston avulla. Älykkään valaistuksen mahdollistava tekniikka liittyy led-valaisimiin, ohjasjärjestelmien kehittymiseen sekä siihen, että valaisimia kyetään nykyään ohjaamaan tehokkaasti langattomalla tiedonsiirrolla. Hämeen ammattikorkeakoulussa Lepaan yksikössä Mervi Pyylampi tekee parhaillaan opinnäytetyötä älykkään valaistuksen mahdollisuuksista ja käyttösovelluksista puistokohteen valaistussuunnittelua laadittaessa. Opinnäytetyön suunnittelukohteena on Lepaan kampuksen ulkovalaistus. Miten paikkatieto liittyy älykkääseen valaistukseen? Valaisimia asennettaessa voidaan jokaiselle valaisimelle mitata tarkat koordinaatit ja näin valaisimet voidaan paikan suhteen yksilöidä. Jokaista valaisinta voidaan yksittäin säätää ohjausjärjestelmän avulla tai sitten suurempana valaisinryhmänä. Vikatilanteen sattuessa häiriössä oleva valaisin pystytään paikantamaan tarkasti ja henkilökunnalle välittyy tarkka tieto korjattavasta kohteesta. Älykkyyden ansiosta on myös mahdollista, että vikaantunut valai- 18 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 sin voidaan korjata langattoman etäyhteyden avulla. Etäyhteyteen liitettyä valaisinta voidaan hyödyntää myös mittaustiedon keruuseen. Maailmalta löytyy jo nyt esimerkkejä, joissa valaisimiin on asennettu sensoreita, jotka mittaavat tien liukkautta säännöllisin väliajoin ja välittävät tämän tiedon langattoman verkon välityksellä tien hallinnoijille. Paikkatiedon ja älykkään valaistuksen mahdollisuudet ulkoalueilla Tyypillinen älykkään valaistuksen sovellus on valaistusvoimakkuuden säätö valaistavan kohteen käyttöintensiteetin mukaisesti. Ulkoalueilla tämä on hyvin näppärä tapa saada energiansäästöä. Jos valaistulla puistokäytävällä ei ole käyttäjiä, kyetään valaistus säätämään himmeämmälle ja kun puistokäytävällä on liikettä, voidaan valaisimien valotehoa nostaa täyteen kirkkauteen sitä mukaan, kun kävelijä tai pyöräilijä etenee käytävää pitkin. Valaisimet tunnistavat siis liikkujan suunnan sekä nopeuden ja säätävät valaistusta kirkkaammaksi sen mukaisesti. Älykkäällä valaistuksella parannetaan myös liikenneturvallisuutta: suojatien päälle asennetut valaisimet tunnistava lähestyvän kulkijan ja sytyttävät valot kirkkaammaksi. Näin autoilijat huomaavat suojatietä ylittävän henkilön paremmin. Led-tekniikka mahdollistaa myös värien käytön. Eri valon aallonpituuksilla saadaan aikaan erilaisia väriefektejä ja näillä pystytään korostamaan muotoja sekä välittämään erilaisia tunnelmia. Tulevaisuuden älykäs valaistus luo mahdollisuuksia suunnitella ekologista valaistusta. Led-valaisinten sähkönkulutus on vain murto-osa esimerkiksi perinteisten elohopealamppujen virrankulutuksesta, lisäksi valaistuksen himmentäminen vähentää valaisinten sähkönkulutusta. Tanskassa on testattu valaisinpylvääseen integroituja aurinkopaneeleita. Ajatuksena on se, että kennot tuottavat valoisana aikana auringon valosta sähköä, joka varastoidaan akkuihin. Hämärän laskeuduttua akkuihin latautunut virta johdetaan valaisimiin. Kun aurinkokennot ovat osa valaisinpylvästä ei erillistä kennostoa tarvita. Eräs tärkeä älyvalistuksen ympäristönäkökohta on myös se, että valoja himmentämällä aikoina, jolloin kohteessa ei ole käyttäjiä, voidaan vähentää ympäristöön siroavaa valosaastetta.

Kaupunginpuutarhureiden Seura ry:n Kesäpäivät 24.-25.8 2017 Kotkassa TEEMANA ”MUUTOS” MERIKESKUS VELLAMON AUDITORIO 9.30 KPS:n Pj. Timo Koski. Avaussanat 9.35 Kotkan kaupunginjohtaja Henry Lindelöf: Tervetuloa Kotkaan. Alustus: ”Vanhat teollisuuskaupungit muutoksessa”. 10.00 Ministeri Lauri Tarasti: ”Suuret hallintouudistukset ja viherala”. 10.30 Ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flander, YM: ”Kansallisten kaupunkipuistojen rooli eheyttävässä kaupunkisuunnittelussa ja rakentamisessa. 11.00 - 13.00 Lounas kahdessa vuorossa. Museokierros, opastuksia 2+2 kertaa. Yritysnäyttely. Kahvit näyttelytilassa. 13.00 Kuvanveistäjä Pertti Kukkonen: ”Taiteen keinoin muutosta kaupunkiympäristöön”. 13.30 Kotkan kehitysjohtaja Terhi Lindholm: ”Puistojen merkitys kaupunkien elinvoimatekijänä”. 13.50 Kotkan kaupunginpuutarhuri, puutarhaneuvos Heikki Laaksonen: ”25 vuoden muutos harmaasta teollisuus- ja asuinympäristöstä vehreäksi puistokaupungiksi”. 14.20 - 14.50 Esimerkki kauko-ohjatun ilma-aluksen ottamista valokuvista ja niistä muodostetusta ortoilmakuvasta. Kauko-ohjattujen ilma-alusten monet mahdollisuudet Viime vuosina nopeasti suosiotaan kasvattaneet kauko-ohjatut ilma-alukset, puhekielessä dronet, tarjoavat mahdollisuuksia myös viheralalle. Suunnittelijoille pystytään tarjoamaan ilmakuvia suunniteltavista alueista kevyellä kalustolla, nopeasti ja kustannustehokkaasti. Ilmakuvista tehtävistä pistepilvistä pystytään ohjelmistojen avulla muodostamaan kolmiulotteisia korkeus- ja pintamalleja sekä suoraan koordinaatistoon kytkettyjä ortokuvia. Pintamalleista puolestaan voidaan laskea rakennuskohteen etäisyyksiä, pinta-aloja ja jopa kaivettavien massojen määriä. Paikkatietoon ilmakuvausta voidaan käyttää esimerkiksi kohteiden saneerauksen jälkeiseen ilmakuvaukseen ja tiedon siirtämiseen viheraluerekisterin kartta-aineistoon. Hämeen Ammattikorkeakoulun opiskelijatyönä on tekeillä selvitys viheralan eri toimijoille ilma-alusten nykyisestä käytöstä, odotuksista ja koulutustarpeesta. Koulutuspäällikkö Heikki Peltoniemi sekä lehtorit Vesa Vuorinen ja Hannu Äystö työskentelevät Hämeen ammattikorkeakoulussa Lepaan kampuksella Kahvit ja posso näyttelytilassa 14.50 Mikkelin kaupunginjohtaja HTT Timo Halonen: ”Kunnat mielikuvien maailmassa” (perustuu hänen tuoreeseen väitöskirjaan). 15.40 Loppukeskustelu. Yhteenveto. Luentojen jälkeen KPS:n vuosikokous samassa tilassa. Vaihtoehtoista ohjelmaa: Yritysnäyttelyyn tutustuminen, museoon tutustuminen ilman opastusta, Veistospromenadin keskeisimpiin osiin tutustuminen esitteen avulla, muuta omatoimista ohjelmaa. 19.00 Lähtö kävellen hotellilta. Valokuvaus Sibeliuksenpuistossa. 19.30 Kotkan klubi. Ohjelmallinen iltajuhla. Perjantai 25.8.: ”Jokiristeily ja puistokierros” Sapokasta jokiristeily Jokipuistoon, josta jatkamme linja-autoilla puistokierrokselle. Katariinan meripuistossa pieni tauko ja Langinkosken keisarillisella kalamajalla itse Aleksanteri III ottaa meidät vastaan. Ennen kotimatkaa nautimme myöhäisen lounaan noutopöydästä. Keskiviikko 23.8. Pretour: ”Kotka Rankki ohutta yläpilveä” Hotellilta kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksosen opastuksella Sapokan vesipuistoon, tutustuminen puistoon ja siirtyminen Sapokan pienvenesatamaan, josta lähtö meriristeilylle Rankkiin. Rankissa opastettu kävely entisen Kotkan rannikkopatterin tykeille, grilliruokaa juomineen sekä saunomismahdollisuus legendaarisessa Rankin armeijasaunassa. Ilmoittautuminen ja hinnat Ilmoittautumiset 11.8.2017 mennessä linkistä, joka aukeaa myöhemmin 1. Kokopaketti, sisältää Pretourin, seminaaripäivän, juhlaillallisen sekä joki- ja puistokierroksen 470,00 €. 2. Kokopaketti ilman Pretouria 360,00 € 3. Seminaaripäivä, sisältää juhlaillallisen 260,00 € 4. Seminaaripäivä ilman juhlaillallista 150,00 € 5. Jokiristeily - puistokierros 100,00 € 6. Pretour keskiviikkona 125,00 € Majoittuminen Sokos Hotel Kotkan Seurahuoneella on ”Kaupunginpuutarhurien seura” -nimellä huonevaraus kesäkuun loppuun asti. Huom! Kotkan keskustan hotellikapasiteetti on usein loppuunmyyty. Huonevaraus kannattaa tehdä ajoissa. Hotellin kellarikerroksesta löytyy parkkitilaa. Lisätietoja heikki.laaksonen@kotka.fi, eeva.mantere@kotka.fi

Tiimioppimisen metodit ovat käytössä. Opiskelijoita ohjataan opinnoissa dialogiympyröissä. Kokemuksia YritysAmiksesta teksti: RENNE SÄNISALMI, kuvat: YRITYSAMIS Kainuun ammattiopistossa rakennettu YritysAmis-malli on pyörinyt kohta kahden kokonaisen lukuvuoden ajan. Puutarhatalouden ala on ollut yksi keskeisimpiä pilotteja uuden pedagogisen mallin kehittämisessä. Kehitystyö aloitettiin ESR-rahoitteisen hankkeen turvin. H anke päättyi vuodenvaihteessa ja siinä kehitetty malli on nyt käytössä koko YritysAmiksessa, johon kuuluu siis Kainuun ammattiopiston kulttuuri-, liiketalouden ja luonnonvara-alat. Hanke onnistui hyvin, sillä sen aikana saatiin rakennettua toiminnan ja opiskelijan ohjaami- sen mallit. Hankkeen tarkoituksena ei ollut rakentaa yhtä mallia kaikille koulutusaloille, vaan jokaiselle alalle oma malli, jonka esikuva on kunkin alan oma työelämä. Koulutusta ei voi tasapäistää, koska oikeassakin 20 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 työelämässä eri aloilla toimitaan eri tavalla; yleensä työn vaatimuksista, mutta monesti myös lainsäädännöllisistä syistä. YritysAmiksen lähtölaukaus Se, miksi Kainuun ammattiopistossa lähdettiin opetuksen muutosta tekemään, johtui muutamasta yksinkertaisesta oivalluksesta. Tärkeimpänä varmastikin se, että tällä hetkellä työelämä kokonaisuudessaan elää suurinta murrosta ikinä; työt ovat koneellistuneet ja automatisoituneet hyvin pitkälle, kaupankäynti on globaalia tavallisellekin

KOULUTUS Osaamispassilla seurataan osaamisen kehittymistä. Tutkintotodistuksen arvosana määräytyy ammattiosaamisen näytössä tai tutkintotilaisuudessa. kuluttajalle, kokonaisia ammattikuntia on hävinnyt ja uusia syntynyt, pienyrittäjyys on toisaalta kasvanut ja toisaalta pirstaloitunut ja niin edelleen. Oppilaitokset elävät tilanteessa, jossa ei oikeasti voida enää tietää, että onko tällä hetkellä opetettavaa ammattia enää olemassakaan kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Siksi pitäisikin entistä enemmän opiskella työelämän yleisiä taitoja, kuten tiedonhakua, vastuun ottamista ja oma-aloitteisuutta. Toisekseen ammatilliset oppilaitoksen ovat toimineet koulumaisesti; opetus on suunniteltu hyvin opettajakeskeisesti tai ainakin opettajien virkaehtosopimusten antamien reunaehtojen mukaan. Tästä syystä yksi tärkeä asia on meinannut unohtua: Opetus on eri asia kuin oppiminen. Opetus ei automaattisesti tarkoita oppimista, ja toisaalta oppimista tapahtuu ilman opetustakin. Kouluilla ei ole enää internetin aikakautena ollut minkäänlaista yksinoikeutta tietoon, taitoon tai ylipäätään näiden oppimiseen. Koulumaisesti toimiva oppilaitos ei mitenkään voi olla työelämälähtöinen. Mistä on kyse YritysAmis-pedagogiikka perustuu yritysympäristöihin sekä opiskelijan vastuuttamiseen. Oppiminen tapahtuu amisyrityksissä, jotka ovat alan oikeita töitä tekeviä yritysmäisiä oppimisympäristöjä. Oppiminen lähtee liikkeelle siis ensisijaisesti työprosesseista, eikä koulumaisista kursseista. Alan työkokonaisuuksia tehdään työvuoroissa tai oppimisprojekteissa, jotka ovat pääsääntöisesti asiakastöitä. Työn perustana olevan tiedon hallinta opitaan osana työprosessia joko tietoiskun, työpajan tai itsenäisemmänkin opiskelun kautta. Osaamisen etenemistä seurataan jatkuvasti ja opiskelijaa ohjataan metsästämään puuttuvaa osaamista. Käytännössä opiskelijan työpäivä koostuu alan töiden tekemisestä sekä siihen liittyvän tietotaustan hakemisesta, joko itsenäisesti tai ohjatusti. Työt ovat joko amisyrityksen omia työvuoroja tai opiskelijoiden omien projektien töitä. Tärkeää tässä on se, että opiskelijat itse suunnittelevat työvuorot sekä niissä tehtävät työt. He myös asettavat tavoitteet kullekin työvuorojaksolle sekä projektille ja luonnollisesti tekevät itsearviointia projektin aikana ja sen jälkeen. Työskentely ei ole enää opettajavetoista vaan opiskelijavetoista. Opettaja on siirtynyt opiskelijoiden edestä opiskelijoiden taakse. Opettaja ei käskytä, vaan ohjaa hienovaraisesti silloin, kun on sen aika. YritysAmis on paljon muutakin kuin tekemällä oppimista. Sehän ei sinällään ole mikään uusi juttu, esimerkiksi Kainuun ammattiopistossa on opittu tekemällä koko sen historian ajan, eli 120 vuotta. Pointti on enemmänkin opiskelijoiden vastuuttamisessa ja siinä että oppimisympäristö ei ole koulumainen vaan yritysmäinen. YritysAmiksessa opiskelijat tekevät myös niitä töitä, jotka aiemmin kuuluivat yleensä opettajille tai tekniselle henkilöstölle, kuten koulutilan puutarhureille. Näitä töitä ovat mm. työmaiden suunnittelu, materiaalien hankkiminen, asiakastapaamiset, töiden hinnoittelu sekä töiden aikatauluttaminen. Joskus näissä tapahtuu virheitä, eikä työmaat aina mene sujuvasti. Toisaalta, virheettömyys ei olekaan tavoite, vaan oppiminen. Tietoa käytännön tarpeeseen YritysAmis-pedagogiikassa teoriatietoa ei suinkaan ole unohdettu tai jätetty pois. Teoriaa ei vain opiskella oppitunneilla, vaan työpajoissa ja tietoiskuissa. Nämä pidetään aina silloin, kun käytännön työ tai VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 | 21

KOULUTUS työvaihe sitä vaatii. Opiskelijat tällöin ovat motivoituneempia tietopuoliseen oppimiseen, koska tiedolle on tarve. Optimaalisin tilanne teorian oppimiseen on juuri silloin, kun käytännön työssä tulee eteen tilanne, jonka selvittämiseen tarvitaan tiedon omaksumista ja soveltamista. Ei mikään helppo tie YritysAmis-pedagogiikan rakentaminen ja käyttöönottaminen ei ole ollut mikään helppo tie. Opiskelijoille se on ollut enimmäkseen helppoa ja myös hyvin palkitsevaa. Toki alussa tämänlainen opiskelutapa on ollut monille outoa, mutta sen jälkeen kun on ymmärtänyt oppimisen tavan, on motivaatio kasvanut selkeästi. Suurimmissa vaikeuksissa ovatkin olleet opettajat. Enää ei suunnitellakaan opetusta ryhmäkohtaisesti, vaan oppimista henkilökohtaisesti tiimioppimisen tapoja hyödyntäen. Oppiminen ei perustukaan enää suorituksiin, vaan osaamiseen. Nämä saattavat kuulostaa pieniltä muutoksilta, mutta ne itseasiassa mullistavat opettajan näkökannalta työn kuvan miltei kokonaan. Opettajat joutuvatkin tarkastelemaan työtään ihan eri näkökulmasta. Haasteena on myös ollut se, ettei opiskelijahallinnan entiset työkalut enää toimi. Opiskelijoiden ohjaamiseen, opintojen etenemisen seuraamiseen sekä ylipäätään koko oppilaitoksen arjen pyörittämiseen on pitänyt kehitellä kokonaan uusia tapoja. Nämä puutteet oli toki tiedossa jo etukäteen, mutta jo silloin päätettiin, että nämä kehitetään ns. lennossa. Ensimmäiseen YritysAmiksen lukuvuoteen siis lähdettiin ilman niitä, mutta vahvasti luottaen siihen, että ne kyllä saadaan toiminnan tarpeeseen kehitettyä. Ja kyllä ne saatiinkin, vaikka välillä opettajat olivatkin lujilla uuden edessä ja opiskelijat kummissaan siitä, että käytännöt muuttuivat jopa viikottain. Liikkeelle lähdettiin rohkeasti kokeillen ja epäonnistumistenkin kautta. Tämä oli myös jälkikäteen ajateltuna ainoa keino saada kehitettyä sellaisia työkaluja, jotka toimivat arjessa oikeasti, eikä pelkästään paperilla. Tällä hetkellä ollaan kehittämistyössä hyvässä vauhdissa, mutta ei suinkaan perillä. Työ on kesken, ja on sitä niin pitkään kuin työelämä muuttuu. Mainetta ja kunniaa YritysAmis herätti jo alkuvaiheessa paljon mielenkiintoa muissa ammatillisissa oppilaitoksissa ja sen kehittymistä seurattiin tarkasti. Hanketta pidettiin rohkeana avauksena ja kävijöitä sekä tutustujia on riittänyt niin muista kouluista kuin myös poliittisista päättäjistä aina tasavallan presidentti Sauli Niinistöstä lähtien. Suurin ja arvokkain kiitos on tullut työelämän edustajilta, joilta ei ole tullut toistaiseksi yhtään kielteistä palautetta. Suurin kritiikki on tullut muutoksen kourissa olleilta opettajilta, mikä on tietysti luonnollista ja ymmärrettävää. Hanke, jolla muutos aloitettiin, sai kiitosten lisäksi pari konkreettistakin palkintoa. Opetushallitus palkitsi YritysAmiksen rohkeimpana ammatillisen koulutuksen kehittäjänä syksyllä 2016. Myös viheralalla on huomattu kehittäminen; YritysAmis sai yhden vihervuoden 2016 Vihreä Kaupunki –mitaleista. Nämä palkitsemiset kieltämättä valoivat uskoa siihen, että otettu askel on todellakin vienyt oikeaan suuntaan. Koulutusleikkausten haasteet Tulevaisuus ammatillisessa koulutuksessa näyttää koko valtakunnassa juuri nyt todella haasteelliselta. Vuonna 2017 ammatillisesta koulutuksesta leikataan suoraan 190 miljoonaa euroa. Välillisesti vaikutuksen on arvioitu olevan jopa kymmeniä miljoonia enemmän. Lähiopetuksen määrä on pudonnut jo keskimäärin lähiopetustuntiin viikossa ja opettajat ympäri maan ovat syystäkin huolissaan opetuksen ja oppimisen laadussa. Tähän peilatessa YritysAmiksen 35 tunnin opiskelijatyöviikot ovatkin iso poikkeus, mutta helpolta ei tulevaisuus näytä täälläkään. Henkilöstö- ja kiinteistökustannuksista pitää leikata Kainuun ammattiopistossa noin kahden miljoonan euron verran pelkästään tänä vuonna. Tällä mallilla leikkaukset on kuitenkin helpompaa ottaa vastaan, vaikka se opiskelijoiden laadukkaalle ohjaamiselle haasteita asettaakin. Renne Sänisalmi, tiimivastaava YritysAmis Puutarha, Kainuun ammattiopisto Kirjoittaja on Viher- ja puutarha-alan opettajayhdistys ry:n (VIPU) jäsen. Yksi tärkeimmistä tunnustuksista; Vihervuoden Vihreä kaupunki -mitali. 22 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/17

24 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/17

YMPÄRISTÖTAIDE Kankaanpään Taidekehä tuo taiteen ihmisten arkiympäristöön teksti ja kuvat: HANNA TAJAKKA Taide ja taiteen tekeminen ovat olleet kiinteä osa Kankaanpään kaupunki-ilmettä jo runsaat kaksikymmentä vuotta. Kaupungin, paikallisen taideyhteisön ja taiteenalan oppilaitoksen yhteistyö on synnyttänyt kaupungin ydinkeskustaa kiertävän Taidekehän, joka esittelee yli 110 taideteosta. K ankaanpäässä taide on sananmukaisesti tuotu osaksi arkiympäristöä. Taideteoksen voi löytää pyörätien asvalttiin piiloutuneena, metsäisen lenkkipolun varvikkoon uponneena tai urheilukentän sisäänkäynnin yhteydestä. Uimarannalla voi lepäillä kivisen tyynyveistoksen päällä aurinkokylvyistä nautiskellen, ja linja-autoa voi odotella ihastellen pysäkkikatosten maalauksia. Teoksia on perinteisemmin sijoitettu myös julkisten rakennusten sisäänkäyntien ja julkisivujen yhteyteen sekä puistoihin, torille ja aukioille. Taidekehä onkin kokonaisuus, jossa taideteos, ympäristö ja maisema kohtaavat parhaimmalla mahdollisella tavalla. Poikkitaiteellista ja -hallinnollista yhteistyötä Taidekehä sai alkunsa runsaat 20 vuotta sitten, kun Katseet Kankaanpäähän -ydinkeskustan kehittämisprojektissa kaupunkisuunnittelua tehtiin vuorovaikutuksessa taiteen kanssa. Ympäristöparannuksia ja kaupunkitaidetta toteutettiin ydinkeskustaa kiertävällä jalankulkuraitilla, jota alettiin kutsua Taidekehäksi. Keskustaa elävöitettiin myös toiminnallisesti. Keskeisinä toimijoina hankkeessa olivat Kankaanpään kaupunki, Kankaanpään Yrityspalvelu Oy ja Kankaanpään taidekoulu – nykyinen Satakunnan ammattikorkeakoulun, SAMK:n kuvataiteen yksikkö. Tänä päivänä Taidekehän kehittämisestä vastaa poikkihallinnollinen työryhmä, johon kuuluu edustajia muun muassa kaupungilta, SAMK:sta ja Kankaanpään Taideyhdistyksestä. Taidekehän ympärille on vuosien kuluessa järjestetty monenlaisia tapahtumia ja hankkeita. Vuosittain elokuussa järjestettävällä Kankaanpään Taideviikolla Taidekehä on keskeisessä roolissa. Monet teemaviikon tapahtumat sijoittuvat Taidekehälle ja sen teoksiin voi tutustua opastetuilla kävely- ja pyöräilykierroksilla. Taideviikon merkeissä on myös pohdittu, miten taiteesta saadaan lisäpotkua matkailuun ja elinkeiLasten leikkipaikan viereisessä Leijonapuistossa suuren ryhmäkas- noelävi-istutuksen seassa ohikulkijoita ilahduttaa jättikokoinen kimalai- män piristyknen Hörhistäjä. Talven pörriäinen viettää sisätiloissa. seen. Kuvanveistäjä Ensio Härkösen mukaan Taidekehällä on arvoa paikallisen taide-elämän ja -yhteisön kehittämisessä, mutta myös erilaisten elämys-, hyvinvointi-, kulttuuri- ja matkailupalveluiden mahdollistajana. – Taidekehää ja Kankaanpään aktiivisen taideyhteisön osaamista ei ole vielä osattu hyödyntää täysin uusien palveluiden tuotteistamisessa ja kaupungin tunnettuuden kasvattamisessa, Härkönen arvioi nykyistä tilannetta. Oppimisympäristö taideopiskelijoille Taidekehän tavoitteena on tuottaa mielenkiintoista arkiympäristöä ja käsitellä ongelmallisiakin asioita taiteen kautta. Se on myös osa SAMK:n kuvataideopiskelijoiden kesänäyttelyä, joka toteutetaan kaupungin kanssa yhteistyössä. Kankaanpäässä opiskelee kuvataiteilijan ammattikorkeakoulututkintoa 80–100 opiskelijaa ja uusia opiskelijoita otetaan vuosittain 20–25. SAMK:n lehtori Tomi Kuusimäki ja projektityöntekijä Saija Mustaniemi toteavat, että Taidekehä tarjoaa laajemman oppimisympäristön koulutuksessa oleville kuvataideopiskelijoille. – Se mahdollistaa taiteen tekemisen oikeassa työympäristössä, oikeiden asiakkaiden ja jo ammattia harjoittavien taiteilijoiden kanssa. Opiskelijanäkökulmasta projektitöiden toteuttaminen Taidekehälle ja osallistuminen erilaisiin taidetapahtumiin antaa opintoihin lisämielenkiintoa ja motivaatiota. – Tilaustyönä Taidekehälle tuotettavat teokset antavat mahdollisuuden harjoitella kuvataiteilijan ammatissa toimimista turvallisessa mutta oikeassa tilanteessa. Kun teoksen tietää jäävän pidemmäksi aikaa tai pysyvästi Taidekehälle, haluaa myös panostaa sen toteutukseen, arvioi opintojaan päättävä Mikko Ängeslevä. Kaupunginpuutarhuri Ilpo Möttönen kuvailee itseään tämän taideoppimisympäristön ohjaajaksi. – Yhteistyössä SAMK:n opettajien ja opiskelijoiden kanssa käydään läpi vaihtoehtoisia paikkoja teoksen sijoittamiselle, toteutuksen reunaehtoja ja teoksen kunnossapitoon liittyviä asioita. Monet hankkeista ovat pitkiä, kun teokset valmistuvat opetuksen etenemisen VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 | 25

1 2 3 1. Taidekehä on hyvin näkyvissä kookkaissa opasteissa. Siitä on tuotettu myös verkkojakeluun monipuolista esite- ja reittikarttamateriaalia. 2. Vuonna 2016 Taidekehä täytti 20 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi pystytettiin Taidekehän 114. teos, joka on kuvanveistäjien Talvikki Lehtisen ja Ensio Härkösen teräsveistos Kasvan suuremmaksi. Teos tilattiin Keskustan koulun peruskorjauksen ja laajennuksen yhteydessä prosenttiperiaatteella. Se on sijoitettu koulun etualalle saattoliikenteen pysäköinnin ja sisäänkäynnin läheisyyteen. 3. Sirpa Mäenpään toiminnallinen ABC-teos Pohjanlinnan koulun pihakallioiden päällä estää lasten kiipeilyä ja putoamista kalliolta. Samalla teos kuvailee hauskalla tavalla vanhaa lasten kirjainlorua. 4. Kankaanpäässä on tehty pitkään aktiivista taide- ja ympäristöyhteistyötä kaupungin, paikallisen taideyhteisön ja taideoppilaitoksen kesken. Kuvassa vasemmalta Mikko Ängeslevä, Saija Mustaniemi, Ensio Härkönen, Tomi Kuusimäki ja Ilpo Möttönen. 26 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 4

YMPÄRISTÖTAIDE myötä, Möttönen esittelee toteutusprosessia. Taidekehä – päättymätön tarina Taidekehä on nykyään yli sadan, pysyvästi kaupunkimiljööseen sijoitetun taideteoksen vähitellen täydentyvä kokonaisuus. Se ei ala mistään eikä se pääty mihinkään. Suurin osa teoksista sijoitettiin paikoilleen 1990-luvulla järjestettyjen kahden kivikuvanveistosymposiumin aikana. Nykyisin monet kehällä esitellyt taideteokset ovat olleet tapahtumallisempia taidetempauksia ja väliaikaisia teoksia. Varsinkin 2000-luvun alussa suosittuja olivat erilaiset luonnonmateriaaleista, kuten turpeesta, pajusta tai risuista toteutetut teokset, jotka vähitellen materiaalien maatuessa tai rapistuessa poistettiin taidekehältä. Taidekehällä on toteutettu myös erilaisia hankkeita. Muun muassa Kadotetut paikat -hankkeessa etsittiin muotoilun avulla ”kadotetuille paikoille” uudenlaista identiteettiä ja käyttötapoja, joiden myötä niistä tulee näkyviä ja lähestyttäviä erityisesti nuorille. Kohteita tutkittiin paikkakartoituksen ja työpajojen avulla, ideakarttojen, pienoismallien, yhteisötaiteen ja rakentamisen keinoin. Työpajoihin kutsuttiin paikallisia nuoria, ja ne toteutettiin yhteistyössä Ohjauskulma-hankkeen taiteilijoiden kanssa. Muotoilun keinoin luotiin toimintamalli unohdettujen kulttuurikohteiden elävöittämiseen. Hankkeen tavoitteena oli paitsi juhlia kehitettäviä kohteita, myös siirtää muotoilun oppeja paikallisille toimijoille ja tukea siten muotoiluosaamisen kasvua Satakunnassa. 2016 ja vuoden 2017 aikana on tarkoitus käynnistää hoivakodin viereen rakennettava eri ikäluokkia yhdistävän liikunnallisen puiston suunnittelu. Möttönen on erityisen iloinen uudesta haasteesta. Hänen mukaansa eri ikäryhmien tarpeiden huomioiminen rikastuttaa ja monipuolistaa kaupunkiympäristöä. – Olemme järjestämässä syksyllä 2017 teemaan liittyen seminaaria, jossa yhdistyvät hyvinvoinnin, terveyden, liikunnan, taiteen ja viheralan näkökulmat. Toivomme, että saamme käynnistettyä vilkasta keskustelua siitä, miten kaupunkiympäristöä voidaan kehittää yhä paremmaksi taiteen ja maiseman keinoin kakkien käyttäjäryhmien kannalta, Möttönen vinkkaa. Kirjoittaja on MMM ja lehden vakituinen avustaja Lisätietoja Taidekehästä: - Anttila, M. 2008. Taidekehän tarina – Kankaanpään kulttuurinen ja fyysinen muutos taidekaupungiksi diskurssien valossa. Väitöskirja. http:// urn.fi/URN:ISBN:978-951-22-9554-8. - Taidekehän esitemateriaalit http://www.kankaanpaa.fi/html/fi/kulttuuri_ja_nahtavyydet.html. Tulevaisuuden kulttuurikampus Taidekehän sisälle on tulevaisuudessa rakentumassa esteetön sisäkehä, joka on osa tulevaa Elon piiri -kulttuurikampusta. Se yhdistää asumista, palveluita ja kulttuuria taidekoulun ja kaupungintalon ympäristöön. Alueelle on suunniteltu muun muassa taidemuseota, vanhusten palveluasumista, päiväkotia, nuorten tiloja, kirjastoa ja seurakunnan toimintoja. Vanhusten hoivakodin rakentuminen on käynnistynyt syksyllä Kankaanpään oma ”Riemukaari” eli taideteos Työn raskaan raatajat on paikallisen tiilitehtaan, Lohikon Tiilen johtaja Toivo Lepistön lahjoittama teos. Portti on muurattu symboliksi, joka ilmentää Kankaanpään luonnetta tiilikaupunkina. Käsityövaltaisten tiilipajojen tuotannon hiipuessa 1950–1960-luvuilla Kankaanpäästä kasvoi merkittävä teollisen tiilen tuotantopaikka. Portin pylväissä olevat tiilenteon vaiheista kertovat reliefit toteutti taiteilija Ensio Härkönen Norjalainen kuvanveistäjä Gunn Harbitz toteutti taideopiskelija Tommi Sarkapalon avustuksella Kankaanpään Rivieralle eli Ruokojärven yleiselle uimarannalle pehmeämuotoisen ja tyynymäisen oloisen rantakiven Kurun harmaasta graniitista. Teoksen nimi on Beach stone in level. VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 | 27

Lepaan kampus on Suomen ensimmäinen Green Flag Award -palkittu viheralue. Kuva Vesa Vuorinen Green Flag Award -lipusta tunnistaa toimivan viheralueen teksti: KATJA VIRTANEN Houkutteleva, turvallinen ja helposti saavutettava viheralue vaikuttaa myönteisesti yhteiskuntaan ja ympäristöön. Viheralueilla on todettu olevan hyvinvointia ja elämänlaatua parantava vaikutus. Ympäristön laatua voidaan arvioida sen yleiskunnon ja ylläpidon kannalta, alueen erityispiirteiden perusteella tai sen sopivuudesta tiettyyn tarkoitukseen. Erilaiset ympäristön ja viheralueiden tunnustukset voivat auttaa tunnistamaan alueen arvoja ja merkityksiä: Green Flag Award nostaa esiin käyttäjäkokemusta ja sen merkitystä alueen toiminnassa. Isossa Britanniassa Green Flag -sertifioidut puistot tunnistetaan ja ne ovat myös käyttäjien suosiossa. 28 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/17

GREEN FLAG H ämeen ammattikorkeakoulun Lepaan kampusalue Hattulassa on ensimmäinen suomalainen viheralue, joka haki ja sai Green Flag Award -sertifikaatin kesäkuussa 2016. Green Flag Award lanseerattiin Englannissa vuonna 1996 edistämään laadukkaiden julkisten puistojen ja viheralueiden arvostusta. Lepaa on tarjonnut laadukasta koulutusta puutarha-alalla ja maisemansuunnittelussa 1900-luvun alusta lähtien ja Green Flag Award -prosessin tuominen Suomeen on yksi tapa jatkaa tätä perinnettä. Green Flag Award voi olla keino lisätä avointa keskustelua hyvälaatuisten puistojen ja viheralueiden arvostuksesta Suomessa. Lisäksi se on keino jakaa kokemuksia ja hyviksi todettuja käytänteitä. Hakuprosessi ja tuomarointi Green Flag Award -palkintoja jaetaan vuosittain ja palkittuja puistoja on ympäri maailmaa. Ensimmäiset kansainväliset palkinnot myönnettiin Hollannille vuonna 2008, mutta sittemmin palkittuja viheralueita on saanut myös Uusi Seelanti, Australia, Irlanti, Saksa, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat ja nyt myös Suomi. Palkitut viheralueet voivat olla luonteeltaan hyvin erilaisia ja monipuolisuus on tervetullutta: jokainen puistokohde tai viheralue arvioidaan sen omien ansioiden ja käyttötarkoituksensa mukaan. Palkitut viheralueet voivat olla esimerkiksi perinteisiä puistoja, hautausmaita, ekologisia luontokohteita, kasvitieteellisisä puutarhoja ja arboretumeita, kaupunkien keskustan puistoja, lähivirkistysalueita tai kampusalueita. Jotta Green Flag Award voidaan myöntää, viheralueen on oltava helposti erilaisten käyttäjien saavutettavissa ja täytettävä kahdeksan ennalta määriteltyä peruskriteeriä: Puiston/viheralueen on oltava houkutteleva, turvallinen, siisti, kestävä ja käyttäjiään osallistava. Lisäksi pitää kiinnittää huomiota viheralueen johtamiseen ja hallintaan, markkinointiin sekä kulttuuriperinnön ja luonnonympäristön säilyttämiseen. Sertifioidut Green Flag tuomarit arvioivat viheralueen ennen Green Flag Awardin myöntämistä. Tuomarointi on kaksivaiheinen: Ensin tehdään alustava arvio, joka perustuu lähetettyyn hakemukseen ja sen liitteenä oleviin asiakirjoihin, kuten kohdekohtaiseen hoito- ja käyttösuunnitelmaan ja mahdolliseen markkinointimateriaaliin. Toisessa vaiheessa tuomaripari vierailee kohteessa ja käy läpi ennalta määriteltyä tarkistuslistaa sekä tekee omaa arviotaan siitä, täyttääkö puisto peruskriteerit ja kohtaako viheralue sen käyttäjille määritellyt tarpeet. Tuomarit ovat eri taustaisia viheralan ammattilaisia, jotka omalla asiantuntijuudellaan jakavat koko hakuprosessin aikana omia kokemuksiaan ja levittävät hyviksi todettuja toimintatapoja. Viheralueesta saadaan tuomareilta yksityiskohtainen kirjallinen palaute, jossa arvioidaan kohteen vahvuudet ja heikkoudet sekä annetaan kehitysehdotuksia. ki on turpeen käyttö kasvualustassa. Green Flag Awardin arviointiperusteissa turpeen käyttö vähentää viheralueelle annettavia pisteitä. Englannissa, jossa turvemaita on vähän, tämä on perusteltua. Suomen pinta-alasta sen sijaan lähes kolmasosa on suoalueita. Kasvualustassa käytettävän turpeen osuus on marginaalinen verrattuna polttoon nostettavan turpeen määrään tai soiden metsitykseen käytettävään pinta-alaan. Toisaalta turve luokitellaan uusiutumattomaksi energianlähteeksi ja esimerkiksi muutaman vuoden takaisessa Luonnonvarakeskuksen koordinoimassa kasvualustojen LCA in Landscaping -hankkeessa todettiin, että kasvualustan sisältämän turpeen hajoaminen hiilidioksidiksi aiheuttaa viherrakentamisen suurimmat ilmastovaikutukset. Tämä puolestaan puhuisi sen puolesta, että turve tulisi korvata esimerkiksi biojätteestä tai jätevesilieteestä saaduilla kompostimateriaaleilla. (Viherympäristö 4/2015) Green Flag Award palkinto tunnistetaan Isossa Britanniassa ja viheralueen käyttäjillä on mielikuva palkitun puiston tasosta ja sen tarjoamista palveluista. Puiston käyttäjien osallistaminen on yksi Green Flag Awardin arviointiperusteista ja yhtenä haasteena on pohtia, millä tavoilla viheralueen tai puiston käyttäjiä voidaan aktivoida, miten käyttöä pystytään lisäämään, millä tavalla mahdollisimman erilaiset käyttäjät löytävät alueen ja miten puiston erilaiset käyttäjäkokemukset saadaan näkymään myös kohdekohtaisessa hoito- ja kehittämissuunnitelmassa. Hyötyjä Hakuprosessiin osallistuminen vaatii omien käytänteiden läpikäyntiä ja kohdekohtaisen hoito-ja käyttösuunnitelman päivittämistä. Jo pelkästään palkintojärjestelmän kriteeristön tarkastelu ja soveltaminen voi hyödyntää viheraluetta. Tuomareilta saatu suullinen ja kirjallinen palaute toimivat kehitystyön pohjana ja tiedon vaihto ja verkostoituminen eri Green Flag Award -puistojen henkilökunnan ja tuomareiden kanssa lisää molemminpuolista tiedonvaihtoa. Lepaalla Green Flag Awardia voidaan hyödyntää myös koulutuksessa. Lepaan viheralueet tarjoavat erinomaisen oppimisympäristön ja erilaiset projektit, jotka liittyvät joko suoraan tai välillisesti Green Flag Awardin kohdekohtaiseen hoito- ja käyttösuunnitelmaan hyödyttävät Lepaan viheralueita. Lisäksi opiskelijat voivat osallistua projektiluontoisesti moduuleissa myös muiden viheralueiden ja puistojen hakuprosesseihin, kuten esimerkiksi tämän kevään aikana Lahdessa. Lahden kaupunki hakee Green Flag Award -sertifikaattia Pikku-Vesijärven puistolle kaupungin keskustaan. Jos Green Flag Award –konsepti laajenee Suomessa, voimme yhdessä olla mukana kehittämässä kriteeristöä ja varmistamassa, että erilaiset käyttäjät alkavat tunnistaa monipuolisia ja yhteisöllisiä viheralueita. Haasteita Kirjoittaja on HAMKin Rakennetun Ympäristön opettaja, joka on tehnyt Lahden ammattikorkeakoulun YAMK-tutkinnon (Master Degree Programme in Environmental technology) lopputyön aiheesta ”Standard for green areas - The Green Flag Award, Lepaa Campus”. Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa on käytössä vastaava viheralueiden palkintojärjestelmä, Nordic Green Space Award. Ensimmäiset Nordic Green Space Award -palkinnot jaettiin vuonna 2012 huolellisen esivalmistelun jälkeen. Pohjoismainen palkintojärjestelmä pohjautuu vahvasti Green Flag Award -sertifikaattiin ja sen kriteeristö ja tuomarointikäytäntö ovat hyvin samankaltaiset. Koska molemmat palkintojärjestelmät ovat enemmän tai vähemmän kansainvälisiä, haasteena on kriteeristön sovittaminen erilaisiin kansallisiin vaatimuksiin ja ympäristöihin. Voidaanko samaa kriteeristöä käyttää luontevasti puistoihin, jotka sijaitsevat Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissa ja Suomessa? Ainakin molemmista löytyy Green Flag Award -palkinnon saanut viheralue. Tietyt kriteeristön osa-alueet tulee pysyä yhtenäisinä, mutta ehkä tarvitaan avoin näkökulma, joka mahdollistaa sen, että hakija asettaa omat rajansa ja kriteerinsä tietyille asioille. Yksi tällainen esimerk- Green Flag Awardin kriteeristö määrittää, että viheralueen on oltava helposti erilaisten käyttäjien saavutettavissa ja käyttäjiään osallistava. Lisäksi pitää kiinnittää huomiota viheralueen hallintaan, markkinointiin sekä kulttuuriperinnön ja luonnonympäristön säilyttämiseen. Kuva Katja Virtanen VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 | 29

Viherrakentamisen katemateriaalien vaikutus koristeheinien ylläpitotöiden määrään teksti ja kuvat: MINNA LINDÉN Hämeen ammattikorkeakoulussa Lepaalla tehtiin kaksivuotinen katekoe koristeheinille. Koe toteutettiin kasvukausilla 2015 ja 2016. Työn tilasi Viher- ja ympäristörakentajat ry. K enttäkokeen tarkoituksena oli selvittää julkisen viherrakentamisen näkökulmasta erilaisten katteiden käytön vaikutuksia ylläpidon määrään ja valitun kasvualustaseoksen vaikutusta koristeheinien yleiseen viihtyvyyteen. Kokeen tausta Julkisten viheralueiden ylläpitokustannuksien hillitsemiseen pyritään jatkuvasti löytämään uusia keinoja. Yleismaailmallisesti ollaan menossa kestävän kehityksen suuntaan kaikilla aloilla, vahvasti myös viheralalla. Tämä suosii pitkäikäisiä ja vähän hoitotöitä vaativia ratkaisuja yhdistettynä terveisiin ja elinvoimaisiin kasvilajeihin. Tavoitteena on minimoida kemiallisten torjunta-aineiden käyttö. Kasvanut kiinnostus esteettisen ja ekologisen elinympäristön aikaansaamisesta terveyttä ja hyvinvointia edistävänä tekijänä on lisännyt vaatimuksia suomalaiseenkin viherrakentamiseen. Koristeheinien käyttö julkisessa viherrakentamisessa on lisääntynyt viime vuosina. Heinienkäytön suosio perustuu pääasiassa niiden helppohoitoisuuteen, kestävyyteen ja visuaalisesti ilmavaan, luonnolliseen yleisilmeeseen. Koemateriaalit Koristeheiniksi valittiin seitsemän heinälajia, joiden kasvupaikkavaatimukset ja kasvuolosuhteet olivat samanlaiset, eivätkä leviä aggressiivisesti. Nämä koristeheinät olivat Calamagrostis x acutiflora ’Karl Foerster’ (koristekastikka), Molinia caerulea (siniheinä), Molinia caerulea var. arundinacea ’Bergfreund’ (isosiniheinä), Briza media (niittyräpelö), Koeleria glauca (hopeatoppo), Carex muskingumensis (palmusara) ja Deschampsia cespitosa ’Bronzeschleier’ (nurmilauha). Kaikissa koeruuduissa toistui sama lajisto. Kasvualustana käytettiin Kekkilän seulottua ja levitysvalmista erikoiskasvualustaseosta: Erikoismulta Premium Heinäkasveille, joka valmistettiin varta vasten tätä koetta varten. Seos perustui aiemmin julkaistun Heinäoppaan yhteen kasvualustasuosituksista. Kasvualustaseos pidättää kosteutta ja on valmiiksi kalkittu ja lannoitettu. Raaka-aineina on käytetty hienorakeista kivennäismaata, tummaa ja vaa- Kokeeseen valitut koristeheinät. 30 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 leaa turvetta. Tuotteen orgaaninen lannoite on hidasliukoista ja sen lannoitusvaikutus kestää pitkään. Koeruuduilla käytettiin tätä kasvualustaa 400 mm kerros. Orgaanisiksi katemateriaaleiksi valittiin ruohosilppu ja kaakaokuori. Ruohosilppu valittiin kokeeseen, jotta sillä voitiin jäljitellä paikanpäälle silputtavaa perennakasvustoa. Koeruuduissa tämä ”perennasilppu” toteutettiin haravoimalla ruohosilppua Lepaan kampusalueen leikatuilta nurmikentiltä. Kaakaokuorikatteen raaka-aineena on 100 % kaakaopavun kuori, jonka korkea typpipitoisuus edesauttaa kasvien vegetatiivista kasvua, fosfori juurten kasvua ja kalium kukintojen ja hedelmien muodostumista. Epäorgaanisiksi katemateriaaleiksi valittiin turvahiekka (raekoko 1–8), hiekoitussepeli (raekoko 3–8) sekä Ökolys katekangas. Yksi koeruutu jätettiin verrokkiruuduksi ilman katetta. Vesiseulottu turvahiekka on katteena pitkäikäinen, läpäisee hyvin vettä eikä tiivisty. Hiekoitussepeli on kalliosta murskattua ja seulottua kiviaineista. Biohajoava ja kompostoituva Ökolys-agrotekstiili läpäisee ilmaa ja vettä ja alkaa kolmen vuoden kuluttua tehokkaasti hajota muuttuen 100 % humukseksi, vedeksi ja hiilidioksidiksi. Katetta levitettiin pienille heinille 20–30 mm kerros, suurille 40– 50 mm. Kaakaokuorikatetta levitettiin 30 mm kerros. Taimien tyvialueet jätettiin 50 mm alueelta katteista vapaiksi. Koekenttä Koetta varten varattu alue oli kooltaan 15 m x 21 m. Koealue muodostui neljästä lohkosta, joissa kussakin oli kuusi satunnaisesti numeroitua koeruutua kooltaan 3 m x 3 m. Koeruutuja oli kaikkiaan 24 kpl. Lohkot oli erotettu toisistaan metrin levyisillä hakepäällysteisillä käytävillä. Kokeen seurantamenetelmät ja ylläpitotyöt Koealueen ylläpitotöiden hoitoluokaksi määriteltiin A2 (Rakennetut viheralueet; Käyttöviheralue). Tämän tavoitetason ylläpitämiseksi koealue tuli kitkeä kerran kuukaudessa rikkakasveista vapaaksi, var-

TUTKIMUS Koealue koostui neljästä lohkosta, joissa kussakin oli kuusi satunnaisesti numeroitua koeruutua. mistaa kasvuunlähtö istutuksen jälkeisillä kasteluilla, alasleikata kasvustot keväällä sekä lisätä katetta tarpeen vaatiessa. Kaikista ylläpitotöiden työvaiheista otettiin aika. Lisäksi jokaisella kitkentäkerralla otettiin ruutukohtaiset kuvat ennen ja jälkeen kitkennän. Koristeheinien viihtyvyyttä ja katemateriaalien toimivuutta havainnoitiin silmämääräisesti. Viherpeitteisyyden kehitystä ja rikkakasvien määrää seurattiin valokuvin. Keskeisimmät tulokset Ensimmäisellä kasvukaudella pelkkään kitkentään kului lähes puolet vähemmän aikaa kuin toisella kasvukaudella. Kummallakin kasvukaudella kitkentä suoritettiin neljä kertaa. Saatujen tulosten mukaan ensimmäisen kasvukauden kitkentätyön keskiarvoksi saatiin 0,71 min./m² ja toisen 1,17 min./m². Kasvualusta toimi hyvin katetuissa ruuduissa. Katteettomissa verrokkiruuduissa kasvualustan pinta näytti tiivistyvän ja kuorettuvan. Koristeheinät menestyivät talvimenetyksiä lukuun ottamatta hyvin. Kasvu oli rehevää ja lajille ominaista. Orgaanisista katteista parhaiten sekä ylläpitoon kuluneella ajalla mitattuna, että visuaalisesti toimi kaakaokuori. Ruohosilppu oli ensimmäisellä kasvukaudella menestys, mutta toisella kasvukaudella se muuttui työläimmäksi ylläpidettäväksi. Tuoreena ja juuri levitettynä ruohosilppu oli kauniin vihreä ja peittävä. Kuivuessaan se muuttui ikävän näköiseksi ja tuulen vaikutuksesta kasautui paakkuihin jättäen kasvualustan osittain paljaaksi. Paljas kasvualustan pinta kuorettui nopeasti ja alkoi kasvaa mm. keuhkosammalta. Ruohosilpun seassa olleet rikkakasvien siemenet alkoivat itää herkästi ja vieraiden heinälajien erottaminen istutetuista hankaloitti kitkentätyötä. Koristeheinien oman alasleikkuusilpun käyttäminen katteena vähentäisi istutukseen kuulumattomien heinälajien määrää. Epäorgaanisista katteista parhaiten toimi turvahiekka, joka pyöreärakeisuutensa vuoksi oli pehmeä ja jouheva kitkettävä. Turvahiekka piti kasvualustan kosteana. Kalteville pinnoille tai kulkualueille se ei sovi levitettäväksi tiivistymättömyytensä takia. Hiekoitussepeli oli särmikkyytensä vuoksi hieman hankalampi kitkettävä kuin turvahiekka. Ökolys katekangas toimi suhteellisen hyvin, vaikka keräsikin rikkoja reunoilleen ja istutusaukkoihin. Ilman päällyskatetta katekangas ei alkanut maatua. Kokeeseen valitut katemateriaalit. VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 | 31

TUTKIMUS Kesäkuussa 2015 koealue oli valmis ylläpitotyön määrän seuraamista sekä katteiden ja koristeheinien havainnointia varten. Tulosten tarkastelu Koealue edustaa sijaintinsa puolesta ääriolosuhteita. Se on vanhaa maamieskoulun aikaista peltoviljelysmaata eikä tarjoa minkäänlaista suojaa. Koealue on avoin, tuulinen ja sen lähitienoot ovat täynnä villinä kukkivia rikkakasveja. Tammikuun 2016 kovat pakkaspiikit aiheuttivat kestävinä pidettyjen niittyräpelöiden ja nurmilauhojen massamenetykset. Niittyräpelöistä kuoli 69 % ja nurmilauhoista 15 %. Kumpaakin istutettiin 96 kpl. Palmusaran rento kasvutapa yllätti. Syksyllä 2016 sen kasvusto peitti jo puolet keskikäytävästä. Isosiniheinän kasvuunlähtö kesti melkein kaksi vuotta, koska taimet olivat istutusvaiheessa pienempiä ja hentojuurisempia kuin muut lajit. Toisen kasvukauden aikana se saavutti lajilleen ominaisen koon. Hopeatoppo lähti yllättävän nopeasti vaeltamaan koeruuduissa ja pyrki myös niiden ulkopuolelle. Heinäoppaan mukaan se on kasvutavaltaan mätästävä, mutta viihtyessään leviää hitaasti lyhyillä maavarsilla. Kasvualusta toimi Kasvualusta toimi katetuissa ruuduissa hyvin, eikä lannoitustarvetta ilmennyt koeajan puitteissa. Katteeton verrokkiruutu tiivistyi ikävästi ylläpitotöiden takia ja alkoi kuukausittaisesta haraamisesta huolimatta kasvattaa tiivistä keuhkosammalpeitettä. Kasvualustan kerrospaksuus ja koostumus olivat toimivia ja talvimenetyksiä lukuun ottamatta koristeheinät menestyivät hyvin. Tuore ruohosilppu oli nopea ja helppo levittää. Ruohosilpun seassa olevat rikkakasvien siemenet alkoivat hanakasti itää koeruuduissa. Ensimmäisellä kasvukaudella se ei vielä koitunut niin ongelmalliseksi kuin toisella kasvukaudella. Yleisilmeeltään ruohosilppu muuttui kuivuttuaan ja paakkuunnuttuaan epäsiistin näköiseksi. Kaakaokuori oli kevyt levittää. Happamuutensa ansiosta (pH 5-6) kaakaokuorikate piti rikkakasvuston kurissa kummallakin kasvukaudella. Kaakaokuorien voimakas tuoksu ilmeisesti aiheutti sitä käsitelleille vatsaoireita, joten suosittelisin sen levittämisen yhteydessä käyttämään hengityssuojainta. Elokuussa 2016 koealueen koristeheinät olivat jo täydessä kasvussa. Kaakaokuori toimi koko koeajan istutuksia korostavana ja siistinä muuttaen vain värisävyään kanelinruskeasta tummaan mahonkiin. Hiekoitussepeli ja turvahiekka oli lapioitava varovasti koeruutuihin, ettei juuri istutetut pienet taimet vaurioituisi raskaan katteen alle. Turvahiekka levittyi notkeasti lapiolla ja oli helpompi levittää kuin hiekoitussepeli. Yleisilme pysyi kummallakin katteella siistinä ja kasvillisuutta korostavana. Ökolys-katekangas oli hidas ja työläs asennettava. Kankaan reunat oli saatava tiukasti työnnettyä kasvualustan sisään. Katekangas itsessään pysyi lähes rikattomana, ainoastaan kankaan reunoille ja istutusaukkoihin ilmaantui rikkakasvustoa. Ökolys-katekangas vaatisi ehdottomasti päällyskatteen päälleen, jotta maatumisprosessi pääsisi vauhtiin ja yleisilme kohentuisi. Ilman päällyskatetta kangas loi keskeneräisen ilmeen istutusalueelle ja istutusaukkojen viiltokohdista se alkoi rispaantua ikävästi. Katteiden käyttö väheni Katteiden käyttö vähensi ylläpitotöihin kuluvaa aikaa pitäen kasvualustan kuohkeampana, kosteampana ja rikattomampana kuin verrokkiruudun. Koealueella oli selkeästi todettavissa katetun kasvualustan teho estää kasvualustan kuorettumista ja tiivistymistä. Katteettomien verrokkiruutujen koristeheinät olivat yleisilmeeltään hieman vaisumpia kuin katettujen ruutujen. Tavoitteellinen yleisilme A2 alueella on siisti. Ylläpitotöiden kustannusten minimoimiseksi tähän tasoon tulisi päästä mahdollisimman vähällä työllä. Kokeen tulosten perusteella kerran kuukaudessa suoritettava kitkentä riittää kaakaokuorelle, turvahiekalle, hiekoitussepelille ja Ökolys-kankaalle. Mikäli katteena käytetään ruohosilppua, tulisi se kitkeä kahden viikon välein ja samalla lisätä katetta kohtiin, joissa kasvualustan pinta on tullut näkyviin. Katteeton istutusalue tulisi kitkeä myös kahden viikon välein ja harata kasvualustan pinta parin sentin syvyydeltä kuorettumisen ja tiivistymisen estämiseksi. Kirjoittaja opiskeli Hämeen ammattikorkeakoulussa, rakennettu ympäristö. Kate Katteiden levitys Ylläpito Heinien menestyminen Yleisilme Aika vuosina min./m2 2015 2016 Ruohosilppu nopea, helppo työläs melko hyvä epäsiisti 1,24 min. 2,24 min. Hiek.sepeli varoen lapioitava helppo hyvä siisti, korostava 0,90 min. 1,10 min. Turvehiekka varoen lapioitava notkea hyvä siisti, korostava 0,62 min. 0,65 min. Kaakaokuori kevyt, aromikas vähän työtä hyvä siisti, hyvä väri 0,46 min. 0,63 min. Mullos - kuorettuu melko hyvä yleisilme valju 0,58 min. 1,60 min. Kangas hidas, työläs lähes rikaton melko hyvä epäsiisti 0,47 min. 0,80 min. Tiivis yhteenveto kenttäkokeen tuloksista ja kitkentätyön määrästä kasvukausilta 2015 ja 2016. 32 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/17

Vuoden Ympäristörakenne 2017 –kilpailu käynnissä, ilmoita kohteesi 1 Vuoden Ympäristörakenne 2016: Hiljentymisen piha Helsingissä. Puutarhaliitto ry ja Rakennustuoteteollisuus RTT ry haluavat edistää hyvää ympäristösuunnittelua, korkeatasoisia ulkotilojen miljöökokonaisuuksia ja korkealaatuista ympäristönhoitoa myöntämällä Vuoden Ympäristörakenne -palkinnon. Tunnustus annetaan lunontoa ja sen eri tekijöitä arvostavasta suunnittelusta ja rakentamisesta palkittavan kohteen rakennuttajalle, suunnittelijoille, toteuttajille ja materiaalintoimittajille tuomariston harkitsemalla tavalla. Kilpailukohde voi olla julkinen tai yksityinen, laaja tai suppea kokonaisuus. Siksi kilpailuun voivat osallistua esimerkiksi taloyhtiöpihat, ulkoilu- ja virkistysalueet, teiden ja liikennealueiden ympäristöt, puistot, liikekeskusten ja julkisten rakennusten ympäristöt, kävelykadut ja jopa kokonaiset asuinalueet. Kilpailun ulkopuolelle on rajattu vain yksityiset omakotitalopihat. Ehdotuksia voivat tehdä asiantuntijat, yhteisöt ja yksityiset henkilöt. Vuoden Ympäristörakenne -kilpailun tulokset julkistetaan helmikuussa 2018 Viherpäivillä Jyväskylässä. Ilmoittautuminen 5.8.2017 mennessä Kilpailuun voi ehdottaa kohdetta lähettämällä ilmoittautumislomake liitteineen. Kilpailun säännöt ja ilmoittautumislomake löytyvät netistä osoitteesta: www.maisemabetoni.fi Lisätietoja: Rakennustuoteteollisuus RTT ry Tiina Kaskiaro Unioninkatu 14, 00130 Helsinki puh. 050 466 0297 tiina.kaskiaro@rakennusteollisuus.fi 2 2016 1

ARBORETUM Kävijätutkimus suunnittelun apuna - Viikin arboretumissa käy monenlaista väkeä teksti: MIIA M. MÄNTTÄRI JA LEENA LINDÉN, kuvat: MIIA M. MÄNTTÄRI V iheralueiden hoidon ja kehittämisen suunnittelemiseksi on hyvä tietää, miksi kävijät tulevat kyseiseen kohteeseen ja mitkä ovat tärkeimmät motiivit käynnille. Kävijöiden arvostukset antavat suuntaviivoja alueen toimintojen kehittämiselle, sillä kävijöille voidaan pyrkiä tietoisesti tarjoamaan mahdollisuuksia sellaisiin kokemuksiin, joita he itse pitävät tärkeinä ja odottavat viheralueilta. Helsingin yliopiston Viikin arboretum on tärkeä luonto- ja virkistyskohde monille helsinkiläisille. Arboretumin hoito- ja kehittämissuunnitelmaa laadittaessa vuonna 2014 tuli esiin tarve selvittää arboretumin eri käyttäjäryhmiä ja eri käyttäjäryhmien tarpeita, jotta käytettävissä olevat resurssit saataisiin hyödynnettyä mahdollisimman tehokkaasti. Arboretumin kävijärakennetta ja mitä arboretumissa harrastettiin sekä käyntimotiiveja kartoitettiin kyselytutkimuksen avulla. Lisäksi selvitettiin eri käyttäjäryhmien tyytyväisyyttä Viikin arboretumin palveluihin, rakenteisiin ja ympäristöön sekä kartoitettiin käytännön keinoja kävijäkokemuksen parantamiseksi. Viikin arboretum on monipuolinen luontokohde Helsingin yliopiston Viikin kampuksen välittömässä läheisyydessä sijaitseva Viikin arboretum on perustettu vuonna 1969. Arboretumin keskeinen sijainti Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueen kupeessa ja vain kahdeksan kilometriä kaupungin keskustasta tekevät siitä tärkeän virkistysalueen lähialueiden asukkaille ja muille kaupunkilaisille. Arboretumissa on mahdollista tutustua monenlaisiin puuvartisiin kasveihin, erilaisiin kasviyhdyskuntiin, lintuihin ja muihin eläimiin sekä lajien välisiin suhteisiin ja luonnontalouden toimintaan. Viikin arboretumin keskeinen tehtävä on sen perustamisesta lähtien ollut ylläpitää elävää kasvitieteellistä puuvartisten kasvien kokoelmaa, jota voidaan käyttää hyödyksi yliopiston opetuksessa ja tutkimuksessa. Ensisijaisesti Viikin arboretum on kuitenkin kaupunkilaisten ulkoilu- ja virkistysalue, jossa on mahdollisuus harrastaa monipuolisesti ja oppia tuntemaan luontoa. Alue on kaikkien kaupunkilaisten käytössä, sitä ei ole aidattu eikä alueelle ole sisäänpääsymaksua. Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueen linnut houkuttelevat alueelle erityisen paljon lintuharrastajia, joita varten arboretumin alueella on kaksi lintutornia. Alueella kulkee vilkkaasti liikennöityjä kevyenliikenteen väyliä, joilla kävellään, juostaan ja pyöräillään ahkerasti. Talvisin ulkoilureiteillä kulkee latu. Luontoelämyksiä ja liikuntaa Kyselytutkimukseen vastanneet 257 henkilöä käyttivät Viikin arboretumia monipuolisesti. Tavallisimpia arboretumin käyttömuotoja olivat pyöräily ja kävely sekä kaikenlainen luonnon tarkkailu. Maisemat, luontoelämykset ja hyvät ulkoilureitit olivat tärkeimmät syyt käydä arboretumissa. Viikin arboretumin pääasiallisia käyttäjäryhmiä olivatkin ulkoilu- ja virkistyskäyttäjät, opetus- ja tutkimuskäytön merkitys oli vähäinen. Kävijät olivat yleisesti ottaen tyytyväisiä Viikin arboretumiin. Viikin arboretumin on erityisesti lähialueiden asukkaiden virkistysalue. Useimmat Viikin arboretumissa kävijät asuivat 2–5 kilometrin 34 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 päässä arboretumissa. Noin joka kolmannella kävijällä matka kotoa arboretumiin oli enintään kaksi kilometriä. Ajassa mitattuna suurin osa kävijöistä asui 15 minuutin matkan päässä arboretumista. Matka kuljettiin tavallisesti jalan tai polkupyörällä. Suurin osa kävijöistä vietti aikaa arboretumissa korkeintaan tunnin. Eri kävijäryhmillä on erilaisia tarpeita Aineistosta tunnistettiin yhteensä kolme motiivipohjaista toisistaan eroavaa kävijäsegmenttiä: luontokeskeinen ulkoilija (39 % kävijöistä), liikunnan harrastaja (45 %) ja kasviharrastaja (17 %). Suurin kävijäsegmentti oli siis liikunnan harrastajat, jotka kävivät arboretumissa lähinnä liikkumassa ja rentoutumassa. He käyttivät Viikin arboretumia kuin mitä tahansa lähimetsää arkiliikunnan harjoittamiseen. He odottivat arboretumilta hyviä liikuntamahdollisuuksia ympäri vuoden. Liikunnan harrastajille arboretumin ainutlaatuinen kasvillisuus ja mahdollisuus oppia puista ja pensaista ei ollut merkittävä syy käydä arboretumissa. Lähes yhtä suuri segmentti liikunnan harrastajien kanssa oli luontokeskeiset ulkoilijat. Luontokeskeisten ulkoilijoiden syyt käydä Viikin arboretumissa olivat muita kävijäsegmenttejä moninaisemmat. Luontokeskeiset ulkoilijat erosivat liikunnan harrastajista arvostamalla enemmän arboretumin tarjoamia luontoelämyksiä ja mahdollisuuksia luonnon monipuoliseen tarkkailuun. Luontokeskeiset ulkoilijat pitivät tärkeänä myös arboretumin tarjoamia mahdollisuuksia uuden oppimiseen sekä ajanviettoon ystävien ja perheen kanssa. Viikin arboretumin ainutlaatuista kasvillisuutta luontokeskeiset ulkoilijat arvostivat yhtä paljon kuin kasviharrastajatkin, mutta luontokeskeisille ulkoilijoille myös arboretumin luonnontilaiset alueet olivat tärkeitä. Kasviharrastajat olivat selvästi pienin, mutta vaativin kävijäsegmentti Viikin arboretumissa. Kasviharrastajat tulivat arboretumiin lähinnä sen ainutlaatuisen kasvillisuuden takia. Siinä missä muut kävijäsegmentit olivat pääasiassa tyytyväisiä Viikin arboretumin palveluihin, rakenteisiin ja ympäristöön, kasviharrastajat toivoivat enemmän ja parempia kasvien nimikylttejä ja opasteita. Kasviharrastajat tulivat usein muita kävijäsegmenttejä kauempaa ja ehkä siksi myös odottivat enemmän arboretumin palveluilta ja rakenteilta, kuten pysäköintipaikoilta, penkeiltä, piknik-paikoilta ja yleisökäymälöiltä. Tulevaisuudessa Viikin arboretumin hoitoa ja kehittämistä suunniteltaessa tulee pohtia, kuinka resurssit kohdistetaan eri kävijäsegmenttien välillä. Suunnittelussa voidaan keskittyä tuottamaan entistä laadukkaampia käyntikokemuksia, jolloin toimenpiteiden kohdistaminen kasviharrastajiin johtaisi todennäköisesti tehokkaimmin kävijätyytyväisyyden paranemiseen. Kasviharrastajien kävijätyytyväisyyden paraneminen voisi puolestaan johtaa positiiviseen kierteeseen ja tuoda arboretumiin entistä useampia kasviharrastajia. Viikin arboretumin toiminnan tavoitteiden mukaista on kuitenkin pitää huolta myös siitä, että alue on jatkossakin rentouttava ja turvallinen ulkoilu- ja virkistysalue kaikille kävijöille. Kirjoitus perustuu MMM Miia M. Mänttärin pro gradu –tutkielmaan, jonka ohjaajana toimi Helsingin yliopiston maataloustieteiden laitoksen yliopistonlehtori Leena Lindén.

Viikin arboretumin mutkittelevat polut houkuttelevat liikkumaan. VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 | 35

KYSY ENSIN MEILTÄ Betonikiviä Betonikiviä Tunnelmallinen uutuus - HB-Patinoitu muurikivi Betonikiviä Biohiiltä BIOHIILIRATKAISUJA viherrakennukseen ja hulevesiin www.pajupojat.fi Leikkipaikkojen välineet ja varusteet Maankatteita ja viherkattoja Nordic Green Roof ko�mainen maksaruohoviherka�o www.eg-trading.fi 36 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/15

Siirtonurmikoita ja kunttaa Multaa Koe kasvun ihme! Mullan myynti: 050 337 9442 050 336 5703 www.metsapirtinmulta.fi Metsäpirtin tuoteperhe on laajentunut, soita ja pyydä tarjous. KOSTEAN SIIRTONURMI PAIKAN KUNTTA Voit noutaa myös itse, katso noutopisteet ja aukioloajat www.metsapirtinmulta.fi siirtonurmi.com Mullan valmistaja ja myyjä: Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä | PL 100 00066 HSY | Opastinsilta 6 A | 00520 Helsinki | puh. 09 156 11 (vaihde) Taimitarhatuotteita Taimitarhatuotteita Taimitarhatuotteita LAAJA VALIKOIMA KESTÄVIÄ ASTIA- JA AVOJUURITAIMIA PERENNAT KUNTTAA PERENNAMATOT AHOSEN TAIMISTO Santaojatie 141, 24260 SALO Taimitarhatuotteita Taimitarhatuotteita Taimissa on itua HYVÄLAATUISET TAIMET VIHERRAKENTAMISEEN ® LUOTETTAVA TAIMITOIMITTAJA Harviala Oy. Alikartano 9 13330 Harviala Puh. 010 402 6520 Fax. 010 402 6522 www.harviala.fi Taimitarhatuotteita www.perennataimistorasimus.com perennataimisto.rasimus@kolumbus.fi puh. 050 584 0744 www.ahosentaimisto.fi info@ahosentaimisto.fi Karstula Puh. (014) 465 131 Taimitarhatuotteita PUUT, PENSAAT, HAVUT, HYÖTYKASVIT, PERENNAT, KÖYNNÖKSET... MONIPUOLINEN VALIKOIMA LAATUA ! PYYDÄ TARJOUS! RENGON TAIMITARHA OY Lukkopellontie 34, 14300 RENKO puh 03-6526122, 050-5722634 fax 03-6526121 www.rengontaimitarha.fi myynti@rengontaimitarha.fi Taimitarhatuotteita Ympäristörakentamista ME RAKENNAMME maan alta ja päältä MAANRAKENTAMINEN Syrjäharjuntie 95 31300 Tammela Puh. 040 733 3772 toimisto@vikstenintaimisto.fi www.vikstenintaimisto.fi YMPÄRISTÖRAKENTAMINEN HYVINKÄÄN TIELUISKA OY Harkkokatu 6, 05800 Hyvinkää puh. 020 759 0400 /vaihde www.tieluiska.fi info@tieluiska.fi TORPANPIHA® KASVUALUSTAT KONEMYYNTI JA -KULJETUKSET MULTA-ASEMAT Pitkäsuontie, Vantaa puh. 020 759 0452 Ämmässuonkuja, Espoo puh. 020 759 0455 VIHERYMPÄRISTÖ 2/15 | 37

TAIMISTOVILJELY Sylvia Göbel nauttii työstään, jossa riittää jatkuvasti uutta opittavaa. Intohimona perennat teksti ja kuvat: TUOVI MUTANEN Pohjois-Saksassa sijaitsevan Mecklenburg-Etu-Pommerin osavaltion satamakaupungeissa on käyty kauppaa aina Hansaliiton ajoista saakka. Sisämaahan mentäessä nosturit ja tehtaat vaihtuvat satojen hehtaarien vilja-, peruna- ja maissipeltoihin. Maisemaa hallitsevien monokulttuuriviljelmien lomassa kukoistavat vihreät pienyritykset. Yksi niistä on Sylvia Göbelin yhden naisen perennataimisto. 38 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/17

Näyteistutuksista sopii siepata vinkkejä yhteensopivista lajeista ja väreistä. S ylvia Göbelin tie taimistoyrittäjäksi on rakentunut monesta pienestä askelmasta. Ensimmäisen askeleen pohjoissaksalaisen maanviljelijäperheen tytär otti lähtiessään 1970-luvun lopulla opiskelemaan kasvitaloutta Hallen yliopistoon Keski-Saksaan. Maatalon lapsena Sylvian ote kasveihin ja viljelyyn oli käytännönläheinen. Kasvimaineen ja kukkineenkin puutarha oli osa perheen työtä ja arkea, huvikseen tiluksilla käveltiin ainoastaan vieraiden kanssa. Vierailu opiskelutoverin äidin luona Potsdamissa avasi näkökulman toisenlaiseen puutarhasuhteeseen: työn ja toimeentulon ohella puutarha saattoi olla virkistäytymisen ja rentoutumisen lähde. Kasvitietämyksen ohella opiskeluaika jättikin mieleen vakaumuksen siitä, että puutarhalla on myös esteettinen arvonsa. Valmistumisensa jälkeen Sylvia työskenteli muun muassa neuvojana ympäristökeskuksessa. Toimistotyö ei kuitenkaan tuntunut omalta, ja mielessä kangasteli haave käytännönläheisestä työstä yhdessä luonnon kanssa. Niin ikään kasvanut perhe ja kodin ympärille hankittu puolen hehtaarin tontti kypsyttivät ajatusta omasta yrityksestä. Vuonna 1994 askelmat kohti yrittäjyyttä oli kuljettu, ja Sylvia Göbel perusti perennataimiston pieneen kylään keskelle Mecklenburgin maaseutua. Perennat itsestäänselvyys Saksa oli yhdistynyt vain muutamaa vuotta aikaisemmin, ja kulttuurinen murros näkyi entisen Itä-Saksan alueella myös viheralalla. Siirtolapuutarhoissa kasvatettavien lajien ja niiden pinta-alojen sääntelyä väljennettiin. Yhtäkkiä kauppojen hyllyt pursusivat vihanneksia, hedelmiä ja kukkia. Nopeasti lisääntynyt puutarhatuotteiden tarjonta ja valikoima saivat aikaan sen, että kasvimaat ja kukkapenkit lähes katosivat yksityispihoista. Syötävien ja kukkivien kasvien sijaan pihoissa suosittiin pelkistettyä tyyliä. – Vuonna 1994 oli vielä vaikea taimitarha-alalla. Ihmisten pihois- sa kasvoi enimmäkseen nurmikkoa ja havupensaita, kukaan ei halunnut perennoja. Sylvialle nimenomaan perennat olivat kuitenkin itsestään selvä valinta. Myös hänen mielipiteensä perennoiden ylläpitovaatimuksista poikkesivat vallitsevista käsityksistä. – Perennat ovat mielenkiintoisia, ne kehittyvät ja muuttuvat koko kasvukauden. Halusin myös helppohoitoisen puutarhan. Yhtenä esikuvanaan Sylvia pitää Karl Foersteria ja hänen puutarhansa Bornimissa. Sylvian 700 lajikkeen taimisto muistuttaakin perennaryhmineen enemmän suurta kotipuutarhaa tai näytepuutarhaa kuin perinteistä taimimyymälää. Osa kasveista on istutettu penkkeihin, osa aseteltu ruukuissaan ryhmiksi. Väreittäin tai kasvupaikan mukaan sommitellut esimerkki-istutukset toimivat ideoiden ja inspiraation lähteenä taimistossa vieraileville. Samalla valmiit istutukset tarjoavat mahdollisuuden testata lajeja, niiden kehitystä ja yhteensopivuutta. – Parhaimmilla lajeilla on useampi hyvä ominaisuus, esimerkiksi hieno kukkaväri ja kaunis muoto tai koko kasvukauden viehätys ja hieno syysväri. Itse pidän erityisesti luppioista (Sanguisorba), tyräkeistä (Euphorbia), kurjenpolvista (Geranium), konnantattareista (Bistorta), pähkämöistä (Stachys) ja erilaisista heinistä. Astereista suosikkejani ovat Aster pyrenaeus ja siroasteri (A. tubinellus). – Myös kukinnan jälkeinen asu on tärkeä. Suosin lajeja, jotka jäävät koristamaan puutarhaa kasvukauden jälkeenkin. Asiakkaiden toivelistalla ovat helppohoitoiset lajit, kuten konnantattaret, maksaruohot (Sedum), kuunliljat (Hosta) ja kurjenpolvet. Myös heinien suosio ja kysyntä on kasvanut. Tautien ja tuholaisten kanssa Sylvialla ei ole ollut ongelmia. Etanoita hän torjuu ympäristöystävällisellä Ferramolilla, mutta muihin kasvinsuojeluaineisiin ei ole ollut tarvetta. – Perennoilla on vähän tuholaisia, ja ne selviävät niistä itsestään tai paremmin kuin esimerkiksi ruusut. VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 | 39

TAIMISTOVILJELY Yllä 700 lajikkeen valikoimassa riittää valinnanvaraa. Taimiston kalustevaraston kattolape on valjastettu säteilyenergian keräämiseen. Kaksi kivijalkaa Lähes kaikki taimistolla myytävät perennat ovat omaa tuotantoa, vuosien kuluessa laadukkaiksi osoittautuneita lajikkeita. Oman lisäysaineistonsa vahvuutena Sylvia pitääkin lajikeaitoutta sekä sopeutumista Pohjois-Saksan ilmastoon, joka karsii vaativimmat lajit. Mikäli oma varasto uhkaa ehtyä, on pikkutaimia saatavissa tarvittaessa kahdelta vakiotoimittajalta. Monen lajin lisääminen onnistuu ongelmitta, mutta poikkeuksiakin löytyy. Voimakaskasvuisten ja vahvajuurakkoisen norsunheinien (Miscanthus) mättäiden jakaminen on fyysisesti raskasta. Myös tyräkkien (Euphorbia) pistokaslisäystä Sylvia pitää hankalana. – Koskaan ei tiedä, onnistuuko vai ei. – Kylvettävistä lajeista perhoangervot (Gillenia) ja vuohennokat (Scutellaria) taas itävät yleensä hyvin, mutta sitten tulee usein hankaluuksia. Staudengärterei Sylvia Göbel on auki kahtena päivänä viikossa huhtikuun alusta lokakuun loppuun saakka. Suurin osa yrityksen tuloksesta perustuu tämän kasvukauden ajan taimimyyntiin. Suurten taimitarhojen ja puutarhaketjujen joukossa pärjätäkseen ja niistä erottuakseen 5000 neliön tontin ja 120 neliön kasvihuoneen pientai- 40 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 miston on kuitenkin tarjottava muutakin kuin taimia. Puhdas taimitarhatyö ei myöskään riitä ammatilliseksi haasteeksi. – Haluan muutakin kuin vain myydä taimiruukkuja, Sylvia toteaa. Intohimoinen perennatarhuri jakaakin mielellään osaamistaan ja kokemustaan. Asiakaslähtöisyys, keskusteleminen ja neuvonta ovat tärkeä osa toimintaa. – Tunnen kasvini, ja voin vastata kysymyksiin oman kokemukseni perusteella. Kaikille asiakkaille eivät pelkät neuvot riitä, osa haluaa valmiin ratkaisun, kasvivalikoiman ja pohditun kokonaisuuden. Perennaistutusten suunnittelu on taimimyynnin ohella yrityksen toinen kantava kivijalka. Tällä hetkellä 30 prosenttia liikevaihdosta tulee suunnittelusta, ja osuus on koko ajan kasvussa. Taimitarhan lyhennetty aukioloviikko jättää yksin yrittäjälle riittävästi aikaa asiakaskäynneille ja suunnittelutyölle. Perennasuunnittelussaan Sylvia noudattaa itselleen sopivaksi ja hyväksi havaitsemaansa käytäntöä. Asiakkaan tontilla käytyään Sylvia tekee paperille luonnoksen istutuksesta. Sen jälkeen hän valitsee taimet, vie ruukut asiakkaalle ja asettelee ne paikoilleen suunnitellulle alueelle.

Taimitarhan vuosi Sylvia Göbelin tapaan Lisäysmateriaaliksi päätyvät vain hyviksi havaitut lajit ja lajikkeet. Ensisijainen kriteeri on kestävyys. tammikuu - suunnitelmien tekoa - materiaalien ja siementen tilaus helmikuu - ensimmäiset kylvöt kasvihuoneeseen - näytepenkkien siistiminen maaliskuu -pistokkaiden ottaminen emotaimista -taimiruukkujen hoito huhtikuu -myynti alkaa -lisääminen jatkuu toukokuu ja kesäkuu -näytepenkkien hoito -pistokkaiden ottaminen heinäkuun alussa -osalle perennoista alasleikkaus (mm. kissanminttu, isopoimulehti) syyskuu -pionien lisääminen loka/marraskuu - arkoja lajeja hiekkapenkkeihin (mm. ruostekukka) - uusien penkkien perustaminen ja vanhojen kunnostaminen joulukuu -arkoja lajeja hiekkapenkkeihin (mm. syysvuokko) Valinnan helpottamiseksi osa taimiston perennoista on ryhmitelty kasvupaikkavaatimusten mukaan. Rustiikin pergolan katveessa viihtyvät puolivarjon lajit. – Tämä tapa on helpoin kaikille. Asiakkaat eivät aina pysty tulkitsemaan suunnitelmia paperilta. Istuttamisen sen sijaan hoitaa yleensä asiakas itse. Tuliaisia Suomesta Ympäristön huomioiminen on Sylvialle tärkeää. Varaston kattoa ruuduttavat aurinkopaneelit, istutuksia lannoitetaan ainoastaan kompostilla, taimia sarvijauholla. Myös ruukutusmulta sisältää mahdollisimman vähän turvetta. Kokonaan turpeen käytöstä kasvualustoissa hän ei kuitenkaan ole pystytty luopumaan, sillä toistaiseksi sille ei ole onnistuttu kehittämään riittävän hyviä korvaajia. Saksassa viheralalla painiskellaankin pitkälti samojen kysymysten parissa kuin Suomessa. Tuotannon ympäristövaikutukset ja ilmastonmuutos puhuttavat, samoin huolestuttaa ylläpidon riittämättömyys. Pohjois-Saksassa ongelmana ovat kuivat ja viileät keväät – syksyisin taas meri pitää ilman pitkään lämpimänä, jolloin kasvu saattaa jatkua hyvinkin myöhään. Entistä paremmin kuivuutta sietävien kasvien tarve on nouseva trendi. Myös julkisiin istutuksiin etsitään jatkuvasti varmempia ja vähemmällä ylläpidolla toimeentulevia kasveja. – Julkiset istutukset ovat jatkuva ongelma. Hoitoon ei riitä tarpeek- si osaavia ammattilaisia, Sylvia Göbel harmittelee. Vieraillessaan elokuussa Suomessa Sylvia tutustui useisiin eteläsuomalaisiin puistoihin ja puutarhoihin. Etenkin arboretum Mustila myymälöineen teki suuren vaikutuksen. Taimia ei lähtenyt mukaan, mutta muuten myymälästä olisi löytynyt vaikka kuinka paljon kotiin vietävää. – Valitettavasti matkalaukkuun ei mahtunut kovin paljon, Sylvia hymyilee. Mieleenpainuvinta oli kuitenkin vaellus Repoveden kansallispuistossa. – Suomessa on niin paljon luontoa ympärillä. Kalliot, kivet ja komeat vanhat puut ovat näyttäviä jo sinänsä. Ei tarvita niin paljon muuta. Ehkäpä Suomen luonnosta saatu inspiraatio näkyy tulevina vuosina myös pohjoissaksalaisissa perennapenkeissä. Sylvia Göbelin perennataimiston kotisivu löytyy osoitteesta www.staudengaertnerei-sylviagoebel.de Haastattelun lisäksi jutun lähteenä on käytetty Beate Schöttke-Penken kirjaa Offene Gärten in Mecklenburg. VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 | 41

Info iWater-hanke päättyy toukokuussa 2017 ja kaavoitus voi olla valmiina vuoden 2018 lopussa. Kirstinpuistoon suunnitellaan noin 16 hehtaarin laajuista uutta asuinaluetta aivan Turun keskustan kupeeseen. Tavoitteena on luoda noin 2600 asukkaalle toiminnoiltaan monipuolinen ja viihtyisä osa kaupungin keskustaa, joka tukeutuu joukkoliikenteeseen sekä toimiviin kävely- ja pyöräily-yhteyksiin. Rakentaminen perustuu kestävän kehityksen mukaisiin ratkaisuihin sekä laadukkaisiin julkisiin tiloihin ja viheralueisiin. Hulevesiratkaisujen vesiaiheet ovat viheralueiden erityispiirre. Kaavaluonnoksessa alustava rakennusoikeuden kokonaismäärä on noin 143000–169000 km². 42 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/17

HULEVEDET Hulevedet, asemakaava, viherkerroin – konkretiaa suunnitteluun teksti ja kuvat: TERO ELSILÄ Turussa kehitetään viherkerrointa Kirstinpuiston alueen lisärakentamisn yhteydessä. Tavoitteena on imeyttää sadevesiä paikallisesti ja luoda hulevesiratkaisuilla vihreää asuinympäristöä. T urussa keskustan tuntumaan Kirstinpuiston alueelle puuhataan mittavaa rakentamista ja kokonaista uutta kaupunginosaa. Tavoitteena on rakentaa asuntoja 2600 ihmiselle. Alue osuu yli sadan hehtaarin valuma-alueen keskiöön. Alueelle valunut vesi ei ole aiheuttanut suurta ongelmaa, koska rakentaminen on ollut väljää. Kirstinpuiston hulevesiä ei voi johtaa enää ennestään kuormitettuun alueen halki kulkevaan riittämättömään purkuputkeen. Vuonna 2012 osui runsas sadepiikki Turun alueelle, jolloin Kakolan vedenpuhdistamo joutui tekemään ohijuoksutuksen puhdistamon kapasiteetin riittämättömyyden vuoksi. Ohijuoksutuksen seurauksena mereen johtava purkuputki tulvi lähialueen talojen kellareihin aiheuttaen mittavia vahinkoja. Viemäri kulkee suoraan mereen ja vietto on niin pieni, että vesi kulkee päinvastaiseen suuntaan meriveden ollessa korkealla. Kaavoitusarkkitehti Tero Lehtonen on toiveikas onnistumisen suhteen, koska rakennuttaja on ottanut kopin ja näkee vihreän ympäristön alueen ja asumisen brändin rakentamisena. Riittävän kattava järjestelmä ja vihreä pinta veden käsittelyyn saadaan helposti aikaan. – Tärkeätä on miten ongelma esitetään, tunnistetaan ja muutetaan resurssiksi hyvien ratkaisujen avulla. Rakentamisessa on aina muutosvastarintaa. Ala on konservatiivinen. Pitää pystyä osoittamaan, että toisella tavalla tehden hanke voi olla edullisempi. Esimerkiksi, että satsaus ympäristörakentamiseen säästää putkiston rakentamisessa. Rakennettu ympäristö voi toimia markkinointietuna ja vihreys voi olla myyntivaltti, kiteyttää Lehtonen. Topografiasta pitää lähteä liikkeelle Hankkeen yksi keskeisistä tavoitteista on viherkertoimen kehittäminen. Uutta Turussa kehitetylle mallille on se, että siinä pystytään ottamaan huomioon myös sadannan aiheuttamat muutokset valunnassa. iWater hankeen projektikoordinaattori Pilar Mesegueren mukaan ensimmäiseksi on otettava huomioon alueen topografia eli korkeusero, vesien valuma-alue ja veden ohjautuminen. Esimerkiksi Kirstinpuisto on noin 16 ha:n laajuinen, mutta valuma-alue kymmenkertainen. Viherkertoimen avulla pystytään osoittamaan helposti, paljonko pitää satsata puihin, pensaisiin ja vettä imevään maaperään. Tai paljonko on säilyviä puita suhteutettuna rakennettavaan pinta-alaan. Jokainen pensas, puu tai maaperän kerros pisteytetään sen veden käsittelykyvyn mukaan. Hulevesimaksut pystytään tällä tavoin määrittämään korttelikohtaisesti. Arkkitehdit näkevät, että rankkasateiden aiheuttamat tulvat pitäisi pystyä käsittelemään julkisella alueella, jolloin yksityisen alueen tehtäväksi jäisi pienempien tontti- ja korttelikohtaisten vesien käsittely. Bonavan hankekehityspäällikkö Timo Veijalainen pitää konkreettista lähestymistapaa hyvänä. Tärkeätä on silloin koko verkoston yhtenäisyys. – Pitää esittää riittävän yksinkertaisia ratkaisuja, jotka ovat käytännönläheisiä ja numeroilla osoitettavissa. Realismia, ei maailmanparannusta. Esteettisyys tulee tämän mukana. Onko lopputulos ideaali, jää nähtäväksi, miettii Lehtonen. Rakennuttaja hyvin mukana Alueen suurimman rakennuttajan Bonavan hankekehityspäällikkö Timo Veijalainen pitää hulevesiasian esille ottamista tärkeänä alueen kehittämisen kannalta. Seikkaperäinen ja alusta lähtien ongelmiin uppoutunut lähestymistapa avasi näkemään sekä ongelman että hyödyn. – Alusta asti on tuotu esille, mistä kaikki johtuu. Ongelmia ei voida ohittaa. Kun on yhteiset tavoitteet, on toimintakin laadukasta. Asiat on pidetty konkreettisina ja hulevesi- viherkertoimiin perehtymätönkin ymmärtää, mistä on kysymys. Kaavan läpimenoaika voi olla huomattavasti lyhyempi, kun suunnitelmat tehdään kaavoituksen kanssa samaan aikaan, uskoo Veijalainen. Veijalainen kertoo tulleensa vakuuttuneeksi erilaisten sadevesijärjestelmien toimivuudesta ekskursioilla Malmössä ja Kööpenhaminassa, ja hulevesityöryhmän mukanaan tuomasta tiedosta. Vierailut osoittivat, että vihreää ympäristöä voidaan tehdä hulevesiajattelua hyödyntäen, ja että se voi toimia koko alueelle positiivista leimaa ja viihtyisyyttä tuovana. – Kirstinpuiston suunnitelmat eivät ole mahdottomia. Viherka- VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 | 43

ton rakentamisesta meillä on jo kokemusta. Rakentamaan ei tarvitse ryhtyä kalliilla, vaan löytyy kustannustehokkaita ratkaisuja. Näitä on pohdittu ja mietitty suunnitelmissa. Veijalainen muistuttaa, että Kirstinpuisto on osa kaupunkirakennetta, eikä vain vihreä lähiö. Alue on keskustassa ja rakennetaan hiljalleen 10-15-vuoden kuluessa. Muutoksille ja suhdanteillekin pitäisi jäädä tilaa. Rakentamiseen linkittyy moni tulevaisuutta luotaava suunnitelma, jossa kevyen liikenteen rooli on suuri. Viherkaistale alueen läpi jättää varauksen mahdolliselle raitiotielle. Autopaikat ovat usein kaavoituksessa vaikea asia. Autopaikat pyritään suunnittelemaan siten, että ne voidaan paikat käyttää muulla tavoin, jos tulevaisuudessa tarve vähenee. – Maan alle ei voi mennä, koska orsivesi tulee pian vastaan. On puhuttu maanpäällisistä moduuliratkaisuistakin, mutta nämä ovat vielä mietinnässä. Pihakaaviokuva. Maisema-arkkitehdit Byman & Ruokonen Oy 44 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/17

KOLUMNI Sitä saa mitä tilaa – tai sitten ei Eeva Blomberg | eeva.blomberg@pihasuunnittelu.net K ilpailutus ja tilaaminen lisääntyvät koko ajan, oman työnä tehdään entistä vähemmän. Kun kaupungin palveluksessa oleva suunnittelija jää eläkkeelle, hänen tilalleen ei ehkä palkata uutta vaan työt ulkoistetaan konsulteilla. Alueurakointi yleistyy ja joskus niistä kilpailee yritysten kanssa myös kaupungin oma organisaatio. Uusi hankintalaki rajoittaa julkisen organisaation osallistumista kilpailuun vapailla markkinoilla, koska on katsottu, ettei se ole reilua yrittäjiä kohtaan – tuetaanhan julkisia yksiköitä verovaroin. Uusi hankintalaki kannustaa myös huomioimaan sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden, esimerkiksi mahdollistamalla pienten ja paikallisten yritysten mukaantulon. Jos paikallisilta yrityksiltä ei tilata, ne lakkaavat olemasta eivätkä enää tuo kuntaan työpaikkoja ja verorahoja. Eikä ole mitään järkeä, että lapset syövät puolalaisia perunoita, samaan aikaan kun lähiviljely näivettyy. Suunnittelun tilaaminen on ehkä vaikein tilaamisen laji. Siinä puhutaan tavoitteista ja arvoista, joita on vaikea mitata ja pukea sanoiksi. Osaamaton tilaaja (lue leipääntynyt isännöitsijä) haluaa tarjouksen pihasuunnitelmasta kertomatta mitään tarpeista ja toiveista, saati budjetista. Ainut mikä tiedetään on, että aikataulu on tiukka ja rahaa vähän, jos ollenkaan. Toukokuussa aletaan kyselemään hintaa suunnitelmalle, joka pitäisi heinäkuussa toteuttaa. Suunnittelijan valintaperusteena on yleensä hinta, ei osaaminen tai suunnitelman sisältö. Tilaaja ei edes tiedä, mitä suunnitelman pitäisi sisältää, kaikki kelpaa. Useimmiten tämän tyyppiset tekeleet hävitetään vähin äänin. Todella surullista ja valitettavan yleistä vieläkin, varsinkin yksityispuolella. Myös julkisen puolen tilaajat saattavat sortua virheisiin, ehkä ajattelemattomuuttaan tai tietämättään. Yleensä on aina liian kiire. Tarjouksia pyydetään vuosi myöhässä. Ihan kun suunnittelija istuisi toimistollaan pyörittelemässä peukaloitaan, josko joku pirauttaisi. Itse olen saanut tarjouspyyntöjä, jossa vastausaikaa on kaksi viikkoa ja jos homman saa, kalenteri pitäisi heti saada tyhjäksi kuin taikaiskusta pariksi kolmeksi kuukaudeksi. Tilaajan pitäisi varautua vähintään kolmen kuukauden odotukseen ennen kuin homma pääsee kunnolla käynnistymään. Sama koskee rakennusurakoita, siellä jo pitkät toimitusajat vievät oman aikansa. Toinen virhe on liian korkeat liikevaihtovaatimukset. Suunnitteluyritykseltä saatetaan vaatia niin isoa liikevaihtoa, että vain isot konsulttitoimistot pystyvät tarjoamaan. Mihinköhän tämä liikevaihtovaatimus oikein perustuu? Saa lähettää sähköpostia, kiinnostaisi tietää. Palveluja myyvä konsultti kerryttää liikevaihtoansa vain työllään, ei myymällä kiviä, maata tai leikkivälineitä. Aika kovasti saa puurtaa, jos kahden tai kolmen hengen yritys saa kasaan kilpailutukseen vaadittavan 200 000 – 400 000 euron liikevaihdon. Onko tarkoitus putsata alalta pienet toimijat? Isot yritykset ostavat pienempiä kilpailijoitaan pois markkinoilta, ei ainoastaan kilpailuasemiaan parantaakseen, vaan koska pienissä firmoissa on usein rautainen ammattitaito. En usko, että on kenenkään etu, että nämä pienet yritykset ajetaan alas liian tiukoilla ehdoilla. Aina puhumme luonnon monimuotoisuudesta, pitäisi puhua enemmän myös palvelurakenteen monimuotoisuudesta. Myös referenssivaatimukset voivat olla turhan tiukkoja. Eräs tuttu, erittäin ammattitaitoinen valaistus- ja sähkösuunnittelija kertoi, ettei päässyt tarjoamaan päiväkodin suunnittelua, koska hän ei ollut sellaista aikaisemmin tehnyt. Referenssivaatimuksena oli kolme isoa päiväkotikohdetta. Ei riittänyt, että hänellä oli yli 20 vuoden monipuolinen kokemus erilaisista kohteista. Onko hyvä, että erikoistutaan liikaa yhden tyyppisiin kohteisiin? Ja onko niin, että 25 koulun pihaa suunnitellut tekee parempia välituntipihoja kuin sellaista ensikertaa suunnitteleva, kysyn minä, jolla on menossa vasta toinen koulun piha. Voihan olla, että päätyökseen kouluympäristöjä suunnitteleva on täysin kyllästynyt työhönsä ja tarjoaa aina samantapaisia ratkaisuja. Jos tilaaja kysyy referenssejä, pitäisi katsoa myös lopputulosta niin suunnittelussa, rakentamisessa kuin ylläpidossakin. Tosin, jos suunnittelijan referenssiä katsotaan maastossa 5 vuoden kuluttua, todennäköisesti upea suunnitelma on tärvääntynyt jo rakentamisvaiheessa ja loput ylläpidon laiminlyönneissä. Mutta suunnitelma-asiakirjoistakin näkee paljon, jos on ammattitaitoa niitä arvioida. Osaamista on vaikea mitata. Tilaajalla pitää olla osaamista ja pokkaa ohjata suunnittelua. Rakennusliikkeillä ohjaus on lähinnä kaiken karsimista ja kustannusten minimointia, se ei ole mitään ohjausta, ainakaan minun mielestäni. Maisemasuunnittelijan pätevyysvaatimuksia pohditaan juuri eräässä työryhmässä. Koulutus ja työkokemus ovat avainasemassa. Itse opetustyössä olleena tiedän, että vastavalmistuneiden tietotaidossa on huimia eroja. Nuori ja innokas voi oppia nopeasti, mutta hän voi myös uupua liian vaativien työtehtävien alla, tosin niin voi käydä myös vanhalle ja kokeneelle. ”Tarjouksia pyydetään vuosi myöhässä.” Tilaaminen ei ole helppoa. Jos kyseessä on julkinen hankinta ja se ylittää kansallisen hankintarajan, täytyy pohtia, käytetäänkö avointa vai rajoitettua menettelyä. Jos käytetään avointa ja vain hintaan perustuvaa kilpailumenettelyä, vaarana on, että saadaan halpoja tarjouksia, mutta laadusta ei ole takeita. Halvalla hinnalla sisään päässyt keksii usein näppärästi lisätöitä eikä se sitten ollutkaan niin halpaa. Alussa halpa voi lopussa paljastua kalliiksi katastrofiksi. Helsingin Sanomissa (30.3.2017) kerrottiin, miten valtion rakennushankkeet usein ylittävät budjetin reilusti. Selvitystyön tehneen Erkki Virtasen mielestä suurin syy kustannusräjähdykseen on heikko johtajuus ja projektiosaaminen. ”Hankkeiden aikataulu- ja kustannusongelmista yhdeksänkymmentä prosenttia johtuu valmistelun puutteista ja virheistä, kymmenen prosenttia rakentamispäätöksen jälkeisistä ongelmista.” Eli enemmän osaamista, yhteistyötä ja aikaa. Hankintalaki ei kiellä tilaajan vuoropuhelua konsulttien ja urakoitsijoiden kanssa vaan se on jopa suositeltavaa. On kaikkien etu, että hankkeet onnistuvat, tilaaja saa rahoilleen vastinetta ja kilpailu on reilua. VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 | 45

VIHERTEHOKKUUS Vihertehokkuuden lähteillä Malmössä teksti ja kuvat: ELINA EKROOS Vihertehokkuudella tarkoitetaan vihreän tai muun osittain vettä läpäisevän pinnan suhdetta tontin tai muun mitattavan alueen pinta-alaan. Menetelmällä edistetään kaupunkialueiden sopeutumista ilmastonmuutokseen ja lisääntyviin tulviin sekä luodaan vihreitä, viihtyisiä ja ekologisia tontteja tiivistyvään kaupunkirakenteeseen. Ekologinen tehokkuus -kerroin (Biotope Area Factor, BAF) on ollut käytössä Berliinissä jo 1980-luvulta alkaen, ja sitä käytetään yhä. Malmö aloitti vihertehokkuuslaskennan saman tyyppisellä työkalulla vuonna 2001 asuntomessuillaan ja Jyväskylä samoin, vuonna 2014. V antaan asuntomessuilla Kivistössä 2015 vihertehokkuutta testattiin Ilmastonkestävä kaupunki (ILKKA)– hankkeessa luodulla laskurilla, joka sisältää muista poiketen eri elementtien painotuksen maisema-arvon, ekologisuuden, toiminnallisuuden ja kunnossapidon mukaan. ILKKA-laskuri tuottaa siten suurempia lukuja kuin BAF-laskuri, joten ne eivät ole keskenään vertailukelpoisia. ILKKA- hanketta (2012–2014) koordinoi Helsingin kaupunki, ja mukana olivat Lahden, Turun ja Vantaan kaupungit, Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä (HSY), Ilmatieteen laitos ja Turun yliopisto. Kivistön asemakaavayksikkö teki ekskursion Kööpenhaminaan ja Malmöseen helmikuun lopussa tarkoituksena tutustua ekologisesti kestävään kaupunkisuunnitteluun ja sen toimivuuteen myös talviolosuhteissa. Malmö ja Västra Hamnen Malmö on noin 330 000 asukkaan kaupunki, joka jo vuonna 1995 laati vision kestävän kehityksen mallikaupungista ja myöhemmin vuosille 2009–2020 ympäristöohjelman. Lisäksi on laadittu uusi vihertehokkuusohjeistus 2014 (Riktlinjer för grönytefactor). Kun 1940– 50 -luvuilla rakennettu ja tulvista kärsinyt Malmön Augustenborg saneerattiin ekokaupunginosaksi 1998, tavoitteena oli myös lisätä luonnon monimuotoisuutta mm. viherkattojen avulla. Malmössä sijaitsee Skandinavian viherkattoinstituutti, joka järjestää koulutusta, opintomatkoja ja konsultointia. Augustenborgissa on lähes 10000 m2 laajuinen viherkattokokonaisuus, nk. Botaniska takträdgård. Nyt myös Hyllien aluetta rakennetaan vuonna 2015 tehdyn ympäristöohjelman tavoitteiden mukaisesti. Viheryhteydet kaupungissa näyttävät kartasta katsoen olevan hyvät, ulottuvat eri ilmansuuntiin ja yhdistyvät kaupungin etelä – kaakkoispuolen laajoihin viljelyalueisiin kylineen. Vaakaraidoitetut alueet ovat kulttuuriympäristökohteita, joista keskusta 1500 – luvun linnoituksineen (Innerstaden) ja viljelymaaseutu on luokiteltu myös valtakunnallisesti arvokkaiksi. Malmön satama- ja telakka-alue on tehty täyttömaalle, linnoituksen edustalle 1800-luvulla. Maailman suurimpiin kuuluva telakka lopetettiin 1980-luvun lopussa kannattamattomana. Sataman länsiosan (Västra Hamnen) muutos asuin- ja työpaikka-alueeksi on aloitettu 1996, ja koko alue valmistunee 2020-luvun lopulla, jolloin siellä olisi noin10 000 asukasta ja 20000 työ- ja opiskelupaikkaa. Alueen pinta-ala on noin 160 ha, ja merenrantaa on lähes 10 km. Tuuliturbiinit tuottavat koko alueen tarvitseman sähkön, aurinkopaneelit katoilla tuottavat viidenneksen lämmöstä, ja jätteistä tehdään biokaasua, jota mm. bussit käyttävät polttoaineena. 46 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 Useita puistoalueita Puistoalueita on useita, näkyvin niistä on peruskoulun viereinen, monipuolinen Varvsparken (Telakkapuisto) suurine toiminta-, leikki- ja istutusalueineen. Lännessä, merenrannan Dania- ja Skaniapuistosta on Juutinrauman sillalle hienot, mutta tuuliset näköalat. Netin kesäaikaisista valokuvista päätellen puistot ovat kuitenkin hyvin suosittuja. Skaniapuisto on vehreämpi maastonmuotoiluineen ja vesiaiheineen, kun taas Daniapuisto on moderni suorakulmaisine linjoineen ja rajattuine perenna-alueineen. Puistossa on käytetty telakka-alueesKapea ja pitkä Ankarparken (Ankkuripuisto) muodostaa viihtyisän, vihreän ja tuulettoman pohjois-eteläsuuntaisen yhteyden Skaniapuiston uimarannasta Kockumin vapaa-ajan keskukseen, ja merenrantaa pitkin edelleen lounaaseen. Ankkuripuisto soveltuu hyvin ympäristöopetukseen, koska se sisältää erityyppisiä biotooppeja Ruotsin luonnosta. Stapelbäddsparken (Lautapinonpuisto) on aktiviteettipuisto, josta löytyy Pohjois-Euroopan suurin skeittiramppi sekä boulderointi- ja roller derby -alueet. Puisto on myös suosittu festarien pitopaikka. Västra Hamnissa järjestettiin asuntomessut (Bo01) vuonna 2001. Asuntomessujen teemana oli ekologisesti kestävä tulevaisuuden kaupunki informaatio- ja hyvinvointiyhteiskunnassa. Alueelle haluttiin innovatiivisia ympäristöratkaisuja, jännittävää arkkitehtuuria ja kaupunkimiljöötä, mikä on toteutunut hyvin. Alue on värikäs, yllätyksellinen ja runsaasta betonikiven käytöstä huolimatta vihreä ja ekologinen johtuen muun muassa vihertehokkuusvaatimuksista. Tornitalo maamerkkinä Messualueen rakennukset ovat pääosin 1-6 -kerroksisia, paitsi Santiago Calatravan suunnittelema maamerkki, Turning Torso, joka on 54 kerroksinen ja 190 metriä korkea. Rakennuksen kahdessa alimmassa kuutiossa on konttoritiloja ja ylempänä asuntoja. Mereltä päin alue on rajattu tiiviillä ja korkealla rakennusmassalla, joka suojaa sisempiä kortteleita tuulelta. Alueen keskelle johtaa yksi pääkatu, joka haarautuu pohjois- ja eteläosaan päättyen Daniapuiston eteläosaan yhdistyvään Skania-aukioon meren rannassa. Muut kulkureitit ovat kujia rakennusten väleissä tai kävelybulevardeja alueen itä-ja länsipuolella. Arkkitehtuurin lisäksi mielenkiintoa lisäävät katujen ja kujien kapeus, ja talojen sijoittelu paikoitellen ei-suorakulmaisesti, seikat mitkä myös hidastavat autojen vauhtia ja luovat viihtyisiä pieniä aukioita oleskeluun ja leikkiin. Julkisen ja yksityisen tilan raja hämärtyy useissa paikoissa, mutta asukkaat ovat tottuneet vierailijoihin. Alueella on paljon kahviloita ja ravintoloita, joissa on elämää myös talviaikaan. Messualueen lähistöllä on myös muutama päivittäistavarakauppa. Malmön keskustaan on kävelymatka, ja mielenkiintoisia, ihmisen mittakaavaan sopivia reittejä sinne löytyy useita.

Näkymä Skaniapuistosta kohti asuntomessualuetta. Kanava jatkuu talon alitse townhouse-kortteliin ja Ankkuripuistoon. Alla oleva townhouserivi on lajitelma eri maiden rakennustyylejä. Kosterbåten 1.jpg: Kosterbåten 1 korttelissa, Östra ja Lilla Varvsgatanin kulmassa on viherkattoja useammassa tasossa. Vas. puoleinen vuokratalo on Cykelhuset, talo ilman autopaikkoja, mutta pyörille hyvät säilytys- ja huoltopaikat. VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 | 47

VIHERTEHOKKUUS Vihertehokkuus Malmössä 2014 laaditun vihertehokkuusohjeen mukaan työkalu (Grönytefactor, GF) on tärkein keino lisätä ekosysteemipalveluja, ja sitä kautta viihtyisää ympäristöä myös pihoille. Vihreän kerroksellisuus on tärkeää, ja tiivistyvässä kaupunkirakenteessa on hyödynnettävä myös katot ja seinät vihreän tuottajana. Vihertehokkuuden laskeminen edellytetään kaavoitussopimuksessa, ja sen toteuttaminen kirjataan myös kaavamääräyksiin. Rakennusvalvonta vaatii lopullisen laskennan rakennusluvan yhteydessä. Mitä suurempi rakennusten peittopinta-ala on, sitä enemmän tarvitaan myös vihreää. Ilkka-laskuri toimii samoin. Malmön GF-laskuri käsittelee kolmea peruselementtiä: kasvualustaa, joka pystyy imeyttämään pohjaveteen hulevedet ja neljää viherkatto/kansipihatyyppiä, jos pohjaveden imeytyminen ei ole mahdollista sekä pinnoitteen läpäisevyyttä, jossa on kolme vaihtoehtoa. Hulevesien käsittely ja istutukset/nurmikko ovat ns. lisäelementtejä. Katoilta imeytymättömät vedet ohjataan rännejä pitkin katualueen reunassa kulkevien graniittiavokourujen kautta aukioiden ja pihojen sadepuutarhoihin, ja lopulta Ankkuripuiston kanavaan ja mereen. Oli ilo perehtyä Malmön vihertehokkuuskäytäntöihin ja kohteisiin ja huomata, että siellä ollaan samoilla linjoilla Vantaan kaupun- kisuunnittelun kanssa. Myös Vantaalle on tarkoitus laatia opas vihertehokkuuden käytöstä asemakaavoituksen yhteydessä. Samaan oppaaseen otetaan mukaan hulevesien käsittelyohjeet ja tietoa viherkatoista. Kirjoittaja on Vantaan kaupunkisuunnittelun maisema-arkkitehti, joka kehittää muun muassa pihamääräyksiä ja vihertehokkuuden käyttöönottoa asemakaavoituksessa, mikä on yksi Vantaan Arkkitehtuuriohjelman kärkihankkeista. Lähteet ja lisätietoa: ILKKA-hanke : www.ilmastotyökalut.fi Berliini, Biotope Area Factor : http://www.stadtentwicklung.berlin.de/ umwelt/landschaftsplanung/bff/index_en.shtml Malmö GF -laskurin käyttöohje ja esimerkkejä: http://malmo.se/download/18.3c0b3b6f15965118c0e11028/1491303714911/gr%C3%B6nytefaktordec%2B2014.pdf Hyllien ympäristöohjelma: malmo.se/download/18.../Miljöprogram+Hyllie.pdf Skandinavian Green Roof Institute: greenroof.se/augustenborgs-botaniska-taktradgard/ Daniapuistoa reunustavat korttelit suojaavat alueen kortteleita mereltä puhaltavilta tuulilta. Näkymä pohjoiseen. Ankarspelet aukio. 48 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/17

Viheryhteydet ja kulttuurimaisema. Ankarparken näkymä etelään. Ankkuripuisto on monipuolinen puisto kanavan varrella. Näkymät pohjoiseen ja etelään. Västra Hamnen alueen sijoittuminen Malmön kaupunkirakenteeseen. Skania-aukion hulevesiaiheena monimuotoinen vesikouru, jossa vettä viivytetään ennen mereen johtamista. Salongen aukio. VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 | 49

Merenkulun ja kaupankäynnin historia on yhä läsnä Kokkolassa. Parhaiten sen merkit löytyvät majakkasaarista, joista Tankar on tunnetuin. Tankarin punavalkoinen rautainen majakkatorni ja sen ympärille muodostunut rakennuskanta palveli alkuaan majakanvartioita, luotseja ja paikallisia kalastajia. Nykyään niitä asuttavat kesäasukkaat ja matkailijat. 50 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/17

KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO Kokkolaan seuraava kansallinen kaupunkipuisto? teksti ja kuvat: HANNA TAJAKKA Toteutuessaan Kokkolan kansallinen kaupunkipuisto olisi laajin ja merellisin kansallinen kaupunkipuisto – kaikkiaan 20 000 hehtaaria, joista 18 700 hehtaaria on vesialuetta. Se täydentäisi kansallisten kaupunkipuistojen verkostoa tarinalla maankohoamisrannikon pikkukylän kasvusta laivanrakennuksen, tervanpolton ja kaupan avulla vireäksi, kansainväliseksi kauppakaupungiksi. K okkolan kansallinen kaupunkipuisto -hanke sai vuoden 2017 alussa valmiiksi esiselvityksen, jossa arvioitiin Kokkolan mahdollisuuksia hakea kansallista kaupunkipuisto -statusta. Selvityksen loppupäätelmä vaikuttaa lupaavalta, sillä mitään sisällöllisiä tai teknisiä esteitä hakuprosessille ei ole. Kaupungin päättäjätkin näyttävät vihreää valoa statuksen hakemiselle. Maankohoamisilmiö kaupungin muokkaajana Suomen länsirannikon erikoisuus, maankohoaminen, tekee Kokkolan seudusta omaperäisen niin kaupungin kehityshistorian, elinkeinojen historian kuin alueen luonnonhistoriankin näkövinkkelistä. Joka vuosi maa kohoaa noin puoli senttiä. Samalla merestä paljastuu koskematonta maa-aluetta. Yhtäältä se mahdollistaa monenlaisten kasvi- ja eliölajien levittäytymisen uusille alueille ja erilaisten kasvupaikkojen syntymisen. Toisaalta maankohoaminen siirtää rantaviivaa yhä etäämmälle kaupungin alkuperäisestä syntypaikasta muokaten fyysistä kaupunkirakennetta ja kaupungissa kehittyneitä toimintoja ja elinkeinoja. Meri ja sen pakeneminen maankohoamisen vuoksi ovatkin vahvana pohjavireenä kaikissa Kokkolan kansallisen kaupunkipuiston teemoissa. Monikerroksellinen Kokkolan tarina Museotoimenjohtaja Kristina Ahmas toteaa, että otollinen sijainti meren äärellä ja jokivarressa sijoitti aikoinaan Kokkolan syntysijoilleen ja mahdollisti sen kehittymisen monipuolisine elinkeinoineen. Kalastus ja hylkeenpyynti tuottivat ravintoa ja nahkoja kaupunkilaisille itselleen ja kauppatavaraa myytäväksi muille. Tervanpoltto, laivanrakennus ja niihin liittyvä kaupankäynti olivat pitkään lyömätön yhdistelmä kokkolalaisten elinkeinona. Niiden avulla kaupunki ja sen asukkaat vaurastuivat. – Syntyi merenkulkija-, kauppias- ja porvarissukuja, jotka kehittivät kaupungin kulttuuri- ja sosiaalista elämää. Vilkas seuraelämä toi paikkakunnalle vieraita kaukaa – aina ulkomaita myöten. Myös kokkolalaiset kävivät seilaamassa suurilla vesillä ja vieraissa satamissa. Muun maailman tuliaisina virisivät uudet ajatukset ja tarve kehittää kaupunkia. Uuden ajan vaikutukset näkyivät muun muassa kaupungin kaavoituksessa ja rakennuskulttuurissa. Uudet ideologiat, kuten puutarhakaupunki-ideologia ja julkiset, kaikkien käytössä olevat puis- tot, löysivät tiensä Kokkolan seudulle jo varhain, Ahmas kertaa Kokkolan seudun kehityshistoriaa. Pakeneva rantaviiva pakotti kaupungin ja sen asukkaat sopeutumaan. Madaltuva ja kivinen rannikko kävi yhä haasteellisemmaksi merenkulkijoille. Laivoja haaksirikkoutui ja satamaa jouduttiin siirtämään pakenevan rantaviivan perässä – tähän päivään mennessä jo kolmesti. Kokkolan edustalla on useita majakoita, loistoja ja pookeja, jotka kertovat omaa tarinaansa merialueen historiasta. Veden alla on lähes kartoittamaton hylkypuisto, ja tervanpolton sekä tervakaupan jäänteet ovat nähtävissä rannoilla ja vanhoilla satama-alueilla. Ympäristösihteeri Juhani Hannilan mukaan karikkoinen ja saarinen rannikko muodostaa myös ainutlaatuisen elinympäristön vedenalaiselle saaristoluonnolle. Se tarjoaa suojaisen kasvupaikan monilajiselle kasvillisuudelle ja eliöstölle. Kalojen suojaisat kutupaikat varmistavat, että alueen harrastuskalastajilla on saalista saatavilla. Monipuolinen rannikkoalue tarjoaa hyvät edellytykset myös muunlaiseen virkistäytymiseen. Osallistava valmisteluprosessi Asemakaava-arkkitehti Elina Nissinen toteaa, että Kokkolan tarinalla on ollut keskeinen rooli kansallinen kaupunkipuisto -hankkeen esiselvitystä kootessa. Selvitystä valmisteltiin poikkihallinnollisesti yhteistyössä kaupungin kaavoitus-, viher- ja ympäristöpalveluiden sekä museotoimen kanssa. Myös kaupungin viestintä on ollut aktiivisesti mukana valmistelutyössä, mikä on varmistanut hankkeen hyvän näkyvyyden kuntalaisille. Hankkeesta tiedotettiin muun muassa verkkosivujen, sosiaalisen median, eri tapahtumien sekä kaupungintalolla ja kirjastossa sijainneiden esittelypisteiden välityksellä. – Kuntalaiset pääsivät tutustumaan suunniteltuun puistoalueeseen, kansallisen kaupunkipuiston teemoihin ja tähtikohteisiin neljällä opastetulla maastoretkellä. Lisäksi kaupunkilaisten omia mielipaikkoja ja -reittejä sekä Kokkolalle arvokkaita kohteita kartoitettiin karttapohjaisella verkkokyselyllä. Samalla kaupunkilaisilta kysyttiin kehittämisideoita alueeseen liittyen. Kaikille aiheesta kiinnostuneille järjestettiin myös avoin teematyöpaja, Nissinen listaa käytössä olleita osallistamiskeinoja. Viranhaltijat ja päättäjät oli kutsuttu mukaan teematyöpajaan ja lisäksi heille järjestettiin tietoiskuja lautakuntien ja valtuuston kokousten yhteydessä. Hanketta ohjasi poikkihallinnollinen ohjausryhmä, VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 | 51

jolle esiteltiin esiselvityksen sisältöjä ja kuntalaisilta saatuja palautteita kolmessa kokouksessa. Esiselvitys oli myös laajalla lausuntokierroksella. Lausunnot pyydettiin keskeisiltä lautakunnilta sekä 80 kansalaisjärjestöltä, yhdistykseltä ja muilta alueella toimivilta tahoilta. Lisäksi kuntalaisilla oli mahdollisuus kommentoida esiselvitystä Otakantaa.fi-palvelussa. Positiivista pöhinää Elina Nissisen mukaan yleinen mielipide on ollut hankkeelle myönteinen. Kokkolassa kansallinen kaupunkipuisto nähdään mahdollisuutena kehittää keskusta-aluetta, Suntin vartta, saaristoa ja merialuetta yhtenäisenä kokonaisuutena. – Erityisesti keskusteluissa on noussut esiin keskustan eläväksi saaminen, joustavien ja yhtenäisten kevyen liikenteen väylien toteuttaminen, selkeästi opastettujen ja matkailullisesti kiinnostavien reittien toteuttaminen sekä kulttuuri-, rakennus- ja luonnonhistorian eläväksi Kokkolan kansallisen kaupunkipuiston tarkastelualue perustuu Kokkolan kertomukseen maankohoamisen muokkaamasta, luonnon- ja kulttuurihistorialtaan rikkaasta merellisestä länsirannikon kauppakaupungista. Tarkastelualueeseen kuuluvat Tankar, Poroluoto, Kokkolan saariston Natura 2000 -alue, Trullevi, Rummelörin ja Harrinniemen alueet, Vanhansatamanlahti, Suntinsuu, Suntin varren viheralueet, Neristan, Oppistan ja Mäntykangas. Kuva Kokkolan kaupunki. Neristan eli ”alakaupunki” on Kokkolan vanhakaupunki, joka on yksi Suomen parhaiten säilyneitä suurvalta-ajan (1617–1721) kaupunkikokonaisuuksia. Se on onnistunut säilyttämään alkuperäisen leimansa vanhana puukaupunginosana. 52 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 ja näkyväksi tekeminen, Nissinen toteaa. Kansallisen kaupunkipuiston avulla halutaan varmistaa olemassa olevien arvokkaiden luonto- ja kulttuurikohteiden säilyminen tuleville sukupolville. Kokkolassa on paljon historiallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita, jotka ovat suunnitellun kansallisen kaupunkipuiston tarkastelualueella. Kaupunkipuistokonseptin avulla ne on mahdollisuus paketoida yhteen ja tehdä tunnetuksi laajemmaltikin. – Paikasta tekee kiinnostavan sen historia ja erikoinen luonto, niitä ei voi varastaa tai kopioida muualle, Nissinen tiivistää. Kaupungin kehittämistyökalu Viheraluesuunnittelija Sini Sangi näkee kansallisen kaupunkipuiston ja sille laadittavan hoito- ja käyttösuunnitelman tulevaisuuden kehittämisen työkaluna. – Vaikka resurssit ovat nyt vähäiset alueiden kehittämiseen, hoito- Kokkolan keskustan läpi kulkeva kanavamainen Sunti eli vanha kaupunginsalmi, ruotsiksi ”Stadsundet” eli ”Sund”, on kokkolalaisille tärkeä virkistyselementti. Suntin varresta halutaan kehittää kaupungin vilkkain ja katkeamaton kevyen liikenteen väylä, joka yhdistää keskusta-alueen lännessä aukeavaan mereen ja sen monimuotoiseen saaristoon. Kokkolan puistot muodostavat ajallisesti monikerroksisen verkoston. Vanhimmat 1860-luvulla perustetut puistot löytyvät aivan kaupungin ydinkeskustasta. Uusin, vuonna 2007 rakennettu Meripuisto, on sijoittunut nimensä mukaan merenrantaan. Kahdeksan hehtaarin alueella löytyy tilaa auringonpalvontaan, frisbeegolfiin, rantalentopallolle tai oleiluun. Veneilijöille on käytössä pienvenesatama. Puisto on suosittu lenkkeily- ja hiihtopaikka myös talvisin.

KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO ja käyttösuunnitelman avulla voidaan kohdentaa näitä resursseja paremmin ja priorisoida eri alueiden kehittämistarpeita. Tämän lisäksi kansallinen kaupunkipuisto -status tarjoaa mahdollisuuden kansalliseen ja kansainväliseen näkyvyyteen, Sangi uskoo. Kansallinen kaupunkipuisto antaa kokkolalaisille mahdollisuuden perehtyä kotipaikkaansa paremmin ja uudella tavalla. Samalla se rakentaa ja vahvistaa paikallista identiteettiä. – Kaupungin pitää tarjota erilaisille ihmisille kokonaisuuksia ja teemoja, joista löytyy kiinnostavia asioita kaikille käyttäjäryhmille. Kokkolan suurin käyttäjäryhmä on kokkolalaiset itse, ja kokkolalaiset tuntevat oman kotikaupunkinsa monipuoliset mahdollisuudet melko huonosti, joten kaupunkipuiston avulla voidaan tuoda näitä asioita esille, Sangi arvioi. Kansallinen kaupunkipuisto voi olla työkalu monikäyttöisen ympäristön kehittämiseen, sillä konsepti yhdistelee luontoa, kulttuuriympäristöä ja rakennettuja viheralueita toimivaksi kokonaisuudeksi. Lisäksi sen arvioidaan mahdollistavan uudenlaisten palvelujen kehittämisen ja toimivan myös matkailun markkinointityökaluna. Lisätietoja: Kokkolan kansallinen kaupunkipuisto -hankkeen verkkosivut www.kokkola.fi/kansallinen_kaupunkipuisto. Kirjoittaja osallistui Kokkolan kansallinen kaupunkipuisto -hankkeen työryhmätyöskentelyyn ja esiselvityksen laadintaan. Kansalliset kaupunkipuistot pähkinänkuoressa Suomessa on tällä hetkellä kahdeksan kansallista kaupunkipuistoa: Forssassa, Hangossa, Heinolassa, Hämeenlinnassa, Kotkassa, Porissa, Porvoossa ja Turussa. Kaikkiaan kansallisia kaupunkipuistoja on tarkoitus perustaa 10−12. Kansalliset kaupunkipuistot muodostavat verkoston, jossa kukin yksittäinen kaupunkipuisto täydentää kansallista kulttuuri- ja luonnonmaisemien sekä virkistysalueiden monimuotoista kokonaisuutta. Verkosto järjestää vuosittain verkostopäivät, jossa käsitellään ajankohtaisia teemoja, kuten puistojen markkinointia, tiedottamista, asukkaiden osallistamista ja puistojen hyödyntämistä kaupungin imagon rakentamisessa ja elinkeinotoiminnan kehittämisessä. Syyskuussa 2017 verkosto kokoontuu Forsassa. Lisätietoja kansallinen kaupunkipuisto -statuksesta ympäristöministeriön verkkosivuilta http://www.ym.fi/fi-FI/Luonto/ Luonnon_monimuotoisuus/Luonnonsuojelualueet/Kansalliset_kaupunkipuistot. Kokkolalaisten mielipaikkoja ovat maankohoamisrannikon monipuoliset luontokohteet. Varsinkin merellisyys ja merimaisemat nousevat erityisesti esiin mielipaikkoja kyseltäessä. Kokkolan edustan saaristo on monen paikallisen veneilijän suosittu virkistäytymispaikka. VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 | 53

TUTKIMUS Paratiisi maan päällä ANU BESSON, kuva: SEPPO NÄRHI Millainen on ihanteellinen elinympäristö? Kysymystä ovat pohtineet monet expertit, mukaan lukien arkkitehdit ja ympäristösuunnittelijat, ympäristöpsykologit, taitelijat, filosofit, biologit ja avoluutiopsykologit, jokainen tieteenala omasta näkökulmastaan. Mitä tällä hetkellä ajatellaan ihmiskunnalle parhaiten sopivasta eliynpäristöstä? T unnettu ja edelleen suosittu teoria on, että ihmislaji on kotoisin savannilta, ja siten väljä puusto ja pensasto satunnaisin vesiaihein olisi sopivin maisema ihmismielelle. Biologi Gordon Oriansin alullepanema teoria (1980) elää edelleen vahvana mm. vihersuunnittelussa. Savanniteoria olettaa, että ihmiset eivät olisi biologisesti tai psykologisesti juurikaan muuttuneet sitten apinasta irtauduttuaan – eli sadat tuhannet vuodet olisi juuri jättäneet uusia jälkiä, kuten uusia tapoja hahmottaa, tai uusia biologisia ja henkisiä tarpeita ihmisiin. Evoluutiopsykologia on sikäli ongelmallista, että se usein olettaa jonkin ”alkupisteen”, jota ihmiset yhä alitajuisesti tai kehoon kätkeytyneesti heijastelevat. Voidaanko kuitenkaan sanoa, että kahden miljoonan vuoden takainen ympäristö on nykyihmiselle relevantimpi kuin vaikkapa kymmenentuhannen vuoden takainen, jolloin maanviljely ja kaupunkielämä alkoivat kehittyä? Todellisuudessa enemmistö ihmiskunnasta elää henkisesti ja fyysisesti aivan erilaisessa ympäristössä kuin homo sapiens -esivanhempamme. Olemme muuttuneet sekä ulkoa että sisältä: ravinto, lääkitys, tekniset apuvälineet ja eritoten kulttuuri ja arvot ovat kaukana siitä, millaista elämää savanni-ihmiset todennäköisesti elivät. Uusin tietous neuroplastisuudesta eli aivojen kyvystä oppia ja muokata itseään koko ihmisen eliniän ajan vihjaa, että mielemme ei ehkä ole niin sidottu esi-esivanhempien aikaan, kuin evoluutiopsykologia olettaa. Savannitausta ei suoraan sanele, millaisessa ympäristössä nykyihminen viihtyy, mutta tietyt biologiset seikat näyttävät vaikuttavan mielialaan ja hyvinvointiin. Ympäristöpsykologit ovat tutkineet ihmisten tunne- ja fyysisiä reaktioita ympäristöön 1970-luvulta lähtien. Tutkimusten valossa voidaan sanoa, että vehreä, luonnonläheinen ja luonnon ääniä sisältävä ympäristö tekee ihmismielelle ja keholle hyvää, kun taas pelkästään elottomien materiaalien, kuten betonin, asfaltin, teräksen ja koneiden (autojen ym.) paljous saattaa aiheuttaa stressintunnetta ja fyysisiä oireita ”luonnottomuudessaan” ja meluisuudessaan. Tämä ei tarkoita, etteikö kaupunkielämä sopisi ihmisille, mutta se vihjaa, että kaupunkien vihreys on hyvinvoinnille elinehto. Miellyttävin maisema taiteessa Vaikka savanniteoria on yksioikoistava, sille löytyy yllättävää tukea – taiteentutkimuksesta. Tunnetussa kokeessaan kaksi taiteilijaa, Vitaly Komar and Alex Melamid, teettivät vuonna 1994–97 gallupin 14 maassa selvittääkseen, mitkä tauluaiheet ovat suosituimpia ja mitkä inhotuimpia. Tulosten perusteella he maalasivat kullekin maalle (Suomi mukaanlukien) ”halutuimman” ja ”vähiten halutun” taulun. Yksitoista taulua 14:ä esittää maisemaa, jossa on yleensä vettä, väljästi puita ja muita kasveja, pari ihmistä ja jokunen eläin harmonisesti yhdessä. Tauluissa on sekä detaljeja etualalla, että pidempi vista eli näkymä kauas. Kokeen pohjalta on tehty päätelmiä, että esteettises- 54 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 ti miellyttävin näkymä ihmisille keskimäärin on kuin onkin savannimainen, väljän puuston ja kasvillisuuden reunustama avara maisema, jossa on vesiaihe. Kritiikkinä on kuitenkin helppo todeta, että kunkin maan oma taide- ja kulttuuriperintö näyttää vaikuttaneen tuloksiin. Mitä ihmiset ovat tottuneet näkemään arvotaiteessa, sitä toivottiin lisää. Geometrisen ja abstraktin De Stijl-taide- ja arkkitehtuurityylisuunnan kotimaan Hollannin halutuin taulu oli abstrakti väritutkielma, kun taas vähiten haluttu taulu oli impressionistinen huonekuvaelma. Suomen halutuin taulu heijastelee maan taiteen kultakauden kuvastoa (1800-1900-lukujen taite), aiheenaan kaskenpolttajaperhe ja hirvi harjun laella, järvien ympäröimänä. Mahdollisuudet ja turvapaikat Eräs tunnetuimmista nykyisistä ympäristöpsykologian teorioista, prospect & refuge eli mahdollisuus ja turva (maantieteilijä Jay Appleton, 1975) ehdottaa, että ihmisiä viehättää sellainen ympäristö, joka tarjoaa sekä turvapaikkoja, että näkymiä kauas ja lähelle tutkimis- ja ruuanhankintatarpeisiin. Vesi ja luonnonelementit ovat olennainen osa teoriaa, sillä ne tarjoavat alitajuista turvallisuuden tunnetta potentiaalisina elannon lähteinä. Appletonin teoria etääntyy savanniteoriasta siinä, että se ei oleta vain yhdenlaisen maiseman olevan pidetty. Suojaa, turvaa ja näkymiä voi kokea yhtä lailla pilvenpiirtäjän huipulta, suomalaisessa kuusimetsässä, kaupunkipuistossa kuin meren rannallakin. Teoria pätee myös rakennettuun ympäristöön: ihanteellisessa kaupungissa tai kylässä on vaihtelevasti suojapaikkoja, kuten pieniä aukioita, katoksia, alkoveja, mutkia, puistikoita ym., mutta myös pidempiä näkymiä kaikkiin suuntiin, esimerkiksi korkeiden rakennusten katseenohjausta ylös, tai puistokadun tai vesialtaan katseenohjausta kauas. Luonnon stressiäpoistavaa vaikutusta tutkiva ympäristöpsykologi Stephen Kaplan (1992) on esittänyt, että rentouttavin luonnon- tai kaupunkiluonnonympäristö sisältää neljä ulottuvuutta: being away – seikkailu, extent – mittasuhteet, fascination – kiehtovuus ja compatibility – sopivuus. Ympäristön tulee rohkaista mielen etääntymistä arjen kiireistä (esim. puiston avulla). Ympäristön tulee olla sopusointuinen ja monipolvinen, jotta syntyy tunne, että tilassa voi vaellella ja löytää uutta, miellyttävää koettavaa. Ympäristön tulee olla virikerikas, jotta siinä riittää mieltä kiehtovia elementtejä (esim. virtaava vesi, luonnon kiertokulku); ja sen tulee sopia kokijalleen fyysisesti ja henkisesti, eli mm. tuntua saavutettavalta ja turvalliselta vaikeakulkuisen ja uhkaavan sijasta. Sekä Appletonin että Kaplanin teorialle on löytynyt tukea tunnetun arkkitehdin ja kaupunkisuunnittelijan Jan Gehlin tutkimuksissa: Gehlin mukaan ihmiset keskimäärin pitävät ympäristöstä, jossa on sopivassa suhteessa yksityiskohtia ja isompia kohokohtia (esim. koo-

kas puu, historiallinen rakennus), koskettamaan houkuttelevia pintoja (esim. luonnonmateriaaleja) sekä luontevia pysähdyspaikkoja, joihin kertyy muita ihmisiä, kuten varjoa, kahviloita ja suihkulähteitä. Lapsuuden kasvuympäristön vaikutus Vuosikymmeniä eri maita tutkinut kulttuurimaantieteilijä Yi-Fu Tuan on kerännyt kattavasti tietoa ihmisten suhteesta ympäristöönsä. Hän on havainnut, että monilla on taipumus pitää joko lapsuuden ympäristöstään, tai sen vastakohdasta. Esimerkiksi meren rannalla kasvanut saattaa aina haikailla meren ääreen, tai vaihtoehtoisesti kaivata vuoristoon, pois tutusta. Sademetsässä kasvanut saattaa iäksi ”ehdollistua” vehreyteen, tai vaihtoehtoisesti kaivata aavikon laitaan – ja toisinpäin. Tuanin mukaan kasvuympäristö vaikuttaa siihen, mitä ja miten ihmiset havainnoivat: modernissa kaupungissa kasvanut saattaa olla ajattelultaan, toimintamalleiltaan ja aikakäsityksensä puolesta suora- viivaisempi ja ”kulmikkaampi” kuin syvällä metsän siimeksessä, orgaanisessa kaoottisuudessa kasvanut. Tuanin mukaan ei siis ole olemassa ”yksi koko sopii kaikille” ympäristöä, vaan jokaisen ihanneympäristö on tulosta kunkin oman persoonan ja historian kerroksista, toki biologian tarpeet tunnustaen. Jos jokaisella on oma käsityksensä parhaasta elinympäristöstä, onko kaikille sopivaa ympäristöä edes mahdollista rakentaa? Kyllä ja ei. Nykytiedon varassa monipuolinen, vehreä ja luonnonelementtejä hyödyntävä ympäristö, jossa on eri ikäryhmille ja –tarpeisiin kohdennettuja osioita (esim. penkkejä varjossa vanhuksille, metsää ja leikkialueita lapsille, lenkkipolkuja työikäisille, ja harrastus- ja kohtaamismahdollisuuksia nuorille), vaikuttaa varmimmalta metodilta paratiisin rakentamiseen. Kirjoittaja on tohtorikoulutettava, Jyväskylän yliopisto. VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 | 55

VYL-KOULUTUSKALENTERI VIHERVALVOJAPÄIVÄ, Helsinki 26.9.2017 Messukeskus, Kokoustamo, kokoustila 203 B Syksyllä tulossa myös puunhoitokoulutuksia sekä kesy-koulutuksia. Seuraa verkkosivujamme! BIOTOOPPIPOHJAISET ISTUTUSALUEET, HAMK Lepaa Lisätiedot ja ilmoittautumiset: www.vyl.fi 17.8.2017 klo 9-13 VIHER-SOSTE -PÄIVÄ, Kankaanpää 22.9.2017 Jyväskylän Paviljonki 14.–15.2.2018 Viherpäivät Jyväskylässä jälleen ensi vuonna - varaa päivät kalenteristasi! Tule mukaan Vihertekniikkaan näytteilleasettajaksi! Osastojen varaukset ja myynti: Hannu Pyykkö, Media Bookers, p. 050 2250, hannu.pyykko@mediabookers.fi Järjestäjä: Viherympäristöliitto ry, www.vyl.fi Viherympäristöliiton kannatusjäsenet: Markkinointi Tihveräinen Oy ONNENVUOREN SORA OY

KOULUTUS TTS Työtehoseuran #Viherakatemia – Täydennyskoulutusta työelämän tarpeisiin Toimintaympäristömme kehittyy nopeasti ja haastaa meidät päivittämään myös osaamistamme monipuolisesti. TTS Viherakatemiasta löydät kattavan kurssitarjottimen viheralalle suunnattuja täydennyskoulutuksia. Tavoitteemme on kehittää asiakkaidemme kilpailukykyä osaamisen kehittämisen kautta. Tarjolla olevia koulutuksia: • esimiesvalmennukset • pätevyydet (tuli-, tie-, ja työturvakortit, kasvinsuojelu) • palvelukehittäjän valmennusohjelma • pihasuunnittelu Tilauksesta myös asiakkaalle räätälöidyt koulutukset. teksti: TAAVI FORSSELL ritys kuin yritys toimii, ilman omaa valintaansa tai vaihtoehtoa, ympäristössä, jossa siihen vaikuttavat tuossa ympäristössä tapahtuvat muutokset. Muutostarpeet tulevat asiakkailta, markkinoilta ja lainsäädännöstä, yleisesti ottaen yrityksen mikro- ja makroympäristöstä. Pärjätäkseen kilpailussa yrityksen on kyettävä olemaan toiminnassaan joustava ja tuon joustamisen toteuttamiseksi yrityksen on omattava henkilökuntaa, joka omalla toiminnallaan siihen kykenee. Nimenomaisesti henkilökunnan kyvyt ja osaaminen ovat ratkaisevia, kun yritys haluaa toimia mahdollisimman tehokkaasti. Yritys, jolla on hallinnassaan erityistä osaamista ja joka osaa tunnistaa, kartoittaa ja kehittää tuota osaamista, on vahva kilpailluilla markkinoilla. Kokonaan uusien työntekijöiden kouluttaminen kokonaan uusissa koulutusohjelmissa on kallista ja aikaa kuluttavaa. Sen sijaan osaamisen kehittäminen ja hankkiminen on tehokasta ja luo yritykselle ainutlaatuista kilpailuetua ja antaa pitkän etumatkan kilpailijoihin nähden. Henkilöstökoulutuksella tarkoitetaan koulutusta, jonka työnantaja järjestää työntekijöilleen ja opiskelu tapahtuu työajalla. Yritykset voivat järjestää koulutusta itse, jolloin puhutaan usein sisäisestä koulutuksesta, tai hankkia koulutuksen joltain muulta taholta, jolloin koulutus on ulkoista henkilöstökoulutusta. Y kykyä omaksua uudenlainen tavoitteenasettamistapa tai uudet tavoitteet – yrityksen toimintaympäristö muuttuu, jolloin tarvitaan reagointia ja osaamista uudessa ympäristössä toimimiseen. Työpaikat oppimisympäristöinä Räätälöity koulutus Työpaikat ovat nykyään myös usein oppimisen paikkoja ja osaamista kehitetään jatkuvasti työn ohessa. Koulutuksen avulla yritys ylläpitää ja parantaa työntekijöiden osaamista ja ammattitaitoa sekä vahvistaa työntekijöiden työtyytyväisyyttä, työkykyä ja työssäjaksamista. Viisas työnantaja kouluttaakin henkilöstöään jatkuvasti ja suunnitelmallisesti parantaakseen kilpailukykyään ja motivoidakseen henkilöstöään. Henkilöstökoulutusta tarvitaan useista eri syistä. Yrityksellä on jokin ongelma, jonka se haluaa ratkaista koulutuksen avulla. Tässä on siis kyse koulutustarpeen synnystä ja määrittelystä. Koulutustarpeen syntymiseen vaikuttaa esim.: – henkilöstön muuttuminen: työntekijät vaihtuvat ja uusille työntekijöille tarvitaan koulutusta yrityksen toimintaan tai toisaalta työntekijän omat näkemykset, tavoitteet ja/tai tarpeet muuttuvat – työyhteisön toimintatavat muuttuvat, jolloin tulee tarve kouluttaa henkilöstöä niihin uusiin tietoihin ja taitoihin, joita uudet toimintatavat vaativat – työyhteisön rakenteet muuttuvat, jolloin työntekijöiden tehtävät saattavat muuttua esim. työntekijän siirtyessä työskentelemään toiseen yksikköön tai toiselle organisaatiotasolle – työyhteisön tavoitteet muuttuvat, jolloin työntekijöiltä vaaditaan Erittäin tärkeää on se, että yritys saa henkilöstölleen juuri sellaista koulutusta kuin se tarvitsee. TTS Työtehoseura tekeekin räätälöityjä koulutuksia yhdessä yritysten kanssa, tarvittaessa osaamisen kartoittamisesta sen kehittämiseen ja ylläpitämiseen saakka. Kaikki koulutukset löydät sivulta www.tts.fi/puutarha-ala. Lisätietoja saat opintosihteeri Anna-Liisa Savinaiselta ja koulutuspäällikkö Taavi Forssellilta. Koulutuksia laajasti eri aiheisiin Työtehoseuran koulutusten sisällöt palvelevat asiakkaita laajalla skaalalla. Esimiesvalmennuksessa perehdytään ihmisten välisen kommunikaation haasteisiin ja tarjotaan yksinkertaisia työkaluja niistä selviämiseen. Valmennuksen kolme keskeistä tavoitetta on kasvattaa osallistujan itsetuntemusta sekä lisätä ymmärrystä oman käyttäytymisen vaikutuksesta työntekijöihin, selkiyttää esimiesroolia, omia vahvuuksia sekä oppia rakentamaan luottamusta, sitoutumista ja motivaatiota erityyppisten työntekijöiden kanssa. Kasvinsuojelututkinto koskee laajasti viheralalla työskenteleviä. Kaikkien viheralan ammattilaisten, jotka käyttävät, osallistuvat kasvinsuojeluaineiden käytön suunnitteluun tai niiden myyntiin tulee suorittaa tutkinto määräaikaan mennessä. Tämä koskettaa varsin laajasti mm. seurakuntia, kaupunkien puistotoimea, viherrakentajia, golf- ja urheilukenttiä, kiinteistönhoitajia ja puutarhamyymälöitä. Kasvinsuojelukoulutuksen voit käydä myös verkkokurssilla, tentti tulee kuitenkin suorittaa tutkinnon järjestäjän valvovan silmän alla. Kirjoittaja on koulutuspäällikkö, TTS Työtehoseura ry ja Viher- ja puutarha-alan opettajayhdistys ry:n (VIPU) puheenjohtaja. VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 | 57

PUUTIETOISKU Väärin tuettu Oikein tuettu Puiden tuenta teksti: TERHO MARTTILA I stutetut puut tarvitsevat tuentaa niin kauan, kunnes ne ovat kasvattaneet uuden tukevan juuriston. Taimistoissa kasvatetuilla, juurihoidetuilla puilla on tiheä juuristo, mutta ankkuroivat juuret puuttuvat – tuennalla korvataan ankkuroivien juurien puute. Puiden tuenta on periaatteessa yksinkertainen asia; onnistunut tuenta pitää istutetun puun tyven suorassa puun juurtumisajan eli yhdestä kolmeen kasvukautta. Keväällä ennen kasvukautta on hyvä tarkistaa puiden tuennat. On tärkeää huolehtia asiasta, sillä unohtunut tuenta vahingoittaa helposti puuta. Juurtumisen jälkeen tuentanauhat ja -kepit poistetaan, eikä kuoreen saa jäädä jälkiä tuennasta. Oikein suoritettu tuenta ei vahingoita puuta ja antaa puulle aikaa juurtua uuteen kasvualustaan. Tuenta tehdään tukemalla istutettava puu 2 - 4 tukiseipäällä, puun koosta riippuen. Kyllästämättömät seipäät lyödään maahan juuripaakun viereen tukevasti niin, että kepit eivät hankaa puun runkoa tai oksia, eivätkä riko juuripaakkua. Seipäät on hyvä sahata samankorkuisiksi. Hyvä tuentanauhamateriaali on 3 - 5 cm leveää, pehmeää ja joustamatonta nauhaa. Tuentanauhat sijoitetaan enintään 1/3 korkeudelle puun kokonaiskorkeudesta. Matalalle asetettu tuenta antaa rungon vahvistua latvuksen luonnollisessa huojumisliikkeessä. Jokaisesta tuentakepistä kierretään lenkki rungon ympärille, jolloin rungon tuentakohta ei pääse liikkumaan 58 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 hankaavasti nauhan sisällä. Tuennat tarkistetaan vuosittain ja poistetaan yleensä viimeistään kolmannen kasvukauden jälkeen. Harmillisen usein näkee tuentojen säännöllisen seuraamisen tai poistamisen jääneen hoitamatta. Jo yhden kasvukauden aikana kovat ja huolimattomasti asennetut tuentamateriaalit voivat vahingoittaa puuta. Puu saattaa jopa tuhoutua tuennan jäätyä poistamatta. Ohuita ja kovia materiaaleja – kuten tervanarua – ei pitäisi käyttää lainkaan, koska niiden aiheuttama hankaus rikkoo puun kuoren. Tuenta poistetaan silloin, kun voidaan todeta, että puu on juurtunut tukevasti kasvualustaan. Sen tietää siitä, kun runkoa varovasti heiluttaessa puun tyvi pysyy paikallaan. Tarkempi määritelmä puun juurtumiselle on se, että puussa pitää olla vuosikasvua vähintään saman verran kuin ennen istuttamista taimistolla tapahtunutta vuosikasvua. Lajista riippuen puut juurtuvat normaalisti 1–3 kasvukaudessa. Lisätietoja: Viherrakentamisen yleinen työselostus VRT 17 , 23300 istutukset. Kirjoittaja on hortonomi AMK ja Suomen Puunhoidon Yhdistys SPY ry:n jäsen

Juuri ilmestynyt! Viherrakentamisen yleinen työselostus VRT ‘17 VRT ’17 on tarkoitettu viherrakentamisen sopimusasiakirjaksi tilaajan, konsultin, urakoitsijan ja valvojan käyttöön. Julkaisussa esitellään keskeisimpien vihertöiden ja käytettävien materiaalien yleiset laatuvaatimukset. Muutamissa kohdin on esitelty myös rakenneratkaisuja sekä suositeltavia työohjeita. -60 % VRT ’17 päivittää julkaisun Viherrakentamisen yleinen työselostus VRT ’11:n sisältöä tarkennuksin ja käyttökokemuksiin perustuvan palautteen pohjalta. Kokonaan uusia lukukokonaisuuksia ovat luonnonmukaiset hulevesirakenteet, kastelujärjestelmät, viherkatot sekä katto- ja kansipuutarhat. Tekijät: Hanna Tajakka (toim.) Julkaisija: Viherympäristöliitto ry A4, nidottu, 228 s. Viherympäristöliiton julkaisu nro 57 ISBN 978-952-5225-69-3 ISSN 1238-8734 29,40 € (42 €) 20 € (45 €) 7,80 € (39 €) Toimittanut Hanna Taja kka Viherraken tamisen ylei VRT ´17 nen työselos tu s Viherympäri stöliiton julk aisu nro 57 Hinta: 65 € 39,95 € (47 €) 16 € (40 €) 10 € (34 €) VARASTONTYHJENNYS! Tyhjennysale jatkuu toukokuun ajan VYL-kirjakaupassa. Mm. nämä ja paljon muita alennettuun hintaan: kauppa.vyl.fi! 12,20 € (61 €) 12 € (44 €) 12 € (42,40 €) 9,99 € (37 €) Tilaukset: kauppa.vyl.fi, info@vyl.fi 25 € (42,40 €)

KEITÄ ME OLEMME? viihtyisän ympäristön rakentaja Viher- ja ympäristörakentajat ry on kivi- ja ympäristörakentamista sekäLight, ylläpitoaColor: ammatti(Sansation Pantone 425C, maisesti harjoittavien yritysten muodostama järjestö. Yhdistys on Viherympäristöliitto ry:n (VYL) ja Euroopan viheraluerakentajien järjestön, European Landscaping Contractors AssoPANTONE 375C ciation (ELCA) jäsen. JÄSENYRITYKSET Viher- ja ympäristörakentajat CMYK 46, 0, 00, 0 ry:n jäsenyritysRGB 5 , 20 , 6 ten päätoimialat ovat: viher- ja ympäristörakentaminen, kivirakentaminen sekä viheralueiden hoito. Yritykset tuntevat suomalaiset kasvu- ja rakentamisolosuhteet, alan tekniikatPANTONE ja määräykset. Osalla jäsenyrityksistä toimintaan kuuluu myös puutarhasuunnittelu ja konsultointi. CMYK 0,0,0,80) WEB #97C93D 355C CMYK 98,jäsenet , 00, RGB 0, 50, 76 Yhdistyksen ovat2sitoutuneet viherra- WEB #00964C kentamisen laatu- ja ympäristöohjelmaan, osalla jäsenyrityksistä on säännöllisesti auditoitava laatujärjestelmä. Viher- ja ympäristörakentajat ry:n jäsenyritykset hoitavat myös yhteiskunnalliset velvoitteensa moitteettomasti. Jäsenyritykset ovat joko Rala ry:n tai Tilaajavastuu.fi -jäseniä. YHTEISÖJÄSENET Viher- ja ympäristörakentajat käyttävät vain tasalaatuisia ja korkealuokkaisia materiaaleja, asianmukaisia koneita ja laitteita sekä luotettavia alihankintapalveluja. Tämän takaamiseksi yhdistys on tehnyt yhteistyösopimuksia hyviksi kumppaneiksi koettujen alan yritysten kanssa. Nämä yritykset ovat Viher- ja ympäristörakentajat ry:n yhteisöjäseniä. Sopimukset takaavat merkittäviä etuja jäsenyrityksille. LISÄTIETOJA YHDISTYKSESTÄ JA JÄSENYRITYKSISTÄ TIETOSIVUSTO KULUTTAJILLE www.vyra.fi www.puutarhaunelma.fi Hulevesiratkaisu, Praha. Kuva Jaani Turunen viihtyisän ympäristön rakentaja

Viihtyisän ympäristön rakentaja A-Pihat Ky, LEMPÄÄLÄ AB Tallqvist Ab, KOKKOLA Allium Oy, JÄRVENPÄÄ Avlia Group Oy, TAMPERE Betonilaatta Oy, TURKU Billnäsin Taimisto Oy, BILLNÄS Bitucomp Oy, NURMIJÄRVI BNS Finland Oy, Helsinki Consti-Julkisivut Oy, HELSINKI Damados Oy, VANTAA Entti Oy, RAISIO Espoon Kotipuutarhurit, ESPOO Fahrplan Oy, VANTAA Forestum Oy, HELSINKI Fri-Tec, TENHOLA GreenWorks Oy, PORVOO Helsingin Maisematyö Oy, HELSINKI Helsinkin Pihaleikkiväline Oy, VÄSTERSKOG Helsingin Viherhuolto Oy, VÄSTERSKOG Hortensis Oy, ESPOO Hyvinkään Tieluiska Oy, Hyvinkää Hämeen Viherrakennus Oy, ORIVESI Jarkimo Oy, JÄÄLI JP Stonemason Ky, LAPPEENRANTA Järviseudun Viherrakennus Oy, VIMPELI KallioTaivas, TIKKAKOSKI Kaunispiha Oy, VANTAA Keski-Suomen Puutarha-Apu Oy, JYVÄSKYLÄ Kivat Pihat Jaana Liemola, SASTAMALA Koiviston Vihertyö Oy, HELSINKI Kontrasti Oy, ESPOO Korpela Group Oy, MYLYKOSKI Kreate Oy, Tuusula Kukkea piha, PAATTINEN Kurjenpolvi Oy, ESPOO Laarimäen Puutarha, LOIMAA Lassila & Tikanoja Oy, HELSINKI Lekora Oy, HELSINKI Lemminkäinen Infra Oy urakointi, TUUSULA, TAMPERE, TURKU, KUOPIO, ROVANIEMI Lännen Maisemarakennus, EURAJOKI Lännen Viherpalvelu / Lännen Kiinteistöpalvelu, TAMPERE Maisematawasti Oy, PAROLA Mavira Oy, JOENSUU Merjan Puutarha Oy, YLÖJÄRVI Mäster Grön, TAMMISAARI Nordgren-Yhtiöt Oy, HELSINKI Nurmitek Oy, LOHJA Ojansuun Puutarha, FORSSA OloPiha, VANTAA Oulun Maakone Oy, OULU Oulun Piharakennus Oy, OULU Peltolan Piha Oy, LAPPEENRANTA Perniön Taimisto, KOTALATO PIHA.SI, LUVIA Piha- ja vihersuunnittelu Grönblom, ORIMATTILA Piha-apu Piilipuu Oy, VANTAA Pihadesign K. Wegelius, HÄMEENLINNA Piha group Oy Viherpalvelu Pihateam, RAISIO Pihahoito Tamminen Tmi, TUUSULA Pihakaivuri Oy, LOHJA Pihakerttu, TIRVA Pihalaatta-Asennus Oy, JYVÄSKYLÄ Pihaloiste Oy, HELSINKI Pihanne Oy, HELSINKI Pihapartio Oy, TUUSULA Pihapirkot Ky, LEMPÄÄLÄ Piharakenne Lohkare Oy, LAPPI Pihatyö Juha Perkkalainen Ky, EVIJÄRVI Pihatyö Laatunen Oy, HELSINKI Pihatyökauppa Haapala Py, LAHTI Pihavisio Oy, ESPOO Piiraisen Viherpalvelu Oy , Kajaani Pohjolan kivi- ja viherrakennus Oy, LESKELÄ Porvoon puutarhapalvelut, PORVOO Potentiel Oy, HELSINKI Puut ja pihat, arboristi Minna Toivanen T:mi, KAARINA Puutarhapalvelu Hannonen Oy, KYLMÄLÄ PuutarhaPro, Helsinki Puutarhatoimisto ScanPlant Oy, UUSIKYLÄ RainSet Oy, LAHTI Rakennustoimisto I. Uusitalo Ky, SILTAKYLÄ Ritvaset Oy, VANTAA Rose Factory Oy, VALKEALA Ryytiruukki Tmi, KELLOKOSKI Saajan Viherrakennus Oy, HÄMEENLINNA Satakunnan Viherpalvelu Oy, PORI Savonpirkka Oy, SAVONLINNA Scandinavia Pro Oy, LAHTI Sulokivi Oy, JOENSUU Sunds Trägård Ab, PIETARSAARI Suomen Kivipiha Oy, HELSINKI Sunpiha Oy, NUMMINEN Suomen Pihaprojekti RW Finland Oy, KLAUKKALA LIITY MUKAAN TOIMIVAAN YHDISTYKSEEN! Viher- ja ympäristörakentajat ry Viljatie 4C, 00700 Helsinki Suomen Puistopuutarhurit Oy, HELSINKI Suomen Vihertekniikka Oy, OKSAVA Tampereen Puutarha-Center Oy, TAMPERE Toivepiha Oy, KARJALOHJA Toni Lindfors Oy, NURMIJÄRVI Tyrni Design Oy, Helsinki Tyrvään Vihertoimi, SASTAMALA Tyylipihat Oy, NOKIA Uudenmaan Pihapojat Oy, RAJAMÄKI V.A Suutari Ky / Piispan puutarha, KARHULA Vesa Kylmälä Oy, TUUSULA Viher-Inka Oy, SALO Viher-Jalanti Oy, TOIJALA Viher-Pirkka Oy, HÄMEENLINNA Viher-Pirkko Tmi, HILTULANLAHTI Viheraluerakennusliike Kalevan Taimi Oy Ab, HELSINKI Viheraluerakentaja Silvola Oy, ESPOO Viherasiantuntija Anemone, VANTAA Viherkäine Oy, RAUMA Viherkehä Oy, SÖDERKULLA Vihermali Oy, PERTTULA Viherpalvelu Ettala & Co, TURKU Viherpalvelu Greener, HELSINKI Viherpalvelu Kotipiha, HOLLOLA Viherpalvelu Saarnivaahtera Oy, LÄYLIÄINEN Viherpalvelut Hyvönen Oy, LAHTI Viherpojat Oy, HÄMEENLINNA Viherrakenne J Turunen Oy, OUTOKUMPU Viherrakenne Jaakkola Ky, FORSSA Viherrakennus Lehto Oy, RIIHIMÄKI ViherRakennus Oy, OULU ja VANTAA Viherrakennus Pihakukot Oy, OULU Viherrakennusosuuskunta Silmu, KANGASALA Vihertaimet Karivainio Ky, VUORELA Vihertaiturit Ky, ESPOO Vihertaso Oy, HYVINKÄÄ Vihertyö Katsura, ORIMATTILA Vihertyö Niskanen Oy, YLIVIESKA Vihervarikko Oy, NURMIJÄRVI Viherviisikko Oy, HELSINKI VRJ Group Oy, Oulu, Kangasala, Vantaa VRP Viher- ja rakennuspalvelut Oy, VANTAA Vuokatin Nurmi Oy, SOTKAMO Ympäristörakennus Saarinen Oy, KANGASALA Email toimisto@vyra.fi

VYL KESY-hanke etenee käytännön toiminnaksi Viherympäristöliiton vetämä Kestävä ympäristörakentaminen –hanke (KESY) etenee käytännön toimintaohjeiksi. Hankkeen vetäjä, maisema-arkkitehti Emilia Weckman on kirjoittanut toimintamallin. Sen valmistuttua hanke etenee käytännön tsekkauslistojen, toimintaohjeiden ja lomakkeiden laadintaan tilaamisen, suunnittelun, rakentamisen, hoidon ja tuotetuotetoimittajien käyttöön. Tässä yhteydessä käydään neuvotteluja yhteistyömahdollisuuksista eri tahojen kanssa. Tavoitteena on saada tehty työ heti viheralaa laajempaan käyttöön. KESY-jatkotyölle on laadittu myös tiedotus- ja markkinointisuunnitelma. Lisäksi tehdään koulutusmateriaalia. KESY-toimintavasta tiedotetaan ja kirjoitetaan sidosryhmien julkaisuissa. Tavoitteena on myös käydä pitämässä luentoja ja infoiskuja eri sidosryhmien järjestämissä tilaisuuksissa. KESY-toimintamalli on kokonaisnäkemys, miten viherala voi edistää kestävää viher- ja ympäristörakentamista. Olemme varmoja, että malli on hyvä esimerkki myös muille aloille. Viherympäristöliitto tulee esittämään KESY-työssä esille tulleisiin lainsäädäntö- ja ohjetason määräyksiin tarvittavia muutoksia, jotta esteet KESY-toimintavalle poistuvat. Yhteistyöterveisin Seppo Närhi VYL TOIMII Poimintoja toiminnasta Viherympäristöliitto ry:n odotettu julkaisu VRT´17 on ilmestynyt. Tilaa opas liiton verkkokaupasta. Liiton verkkosivut uudistuivat. Tavoitteena on, että uusilta sivuilta etsittävä tieto löytyy helposti. Lisäksi tietoa liitosta ja alasta lisätään sivuille. ViherRiski2-hanke etenee. Taustatyöksi tekeillä on toimijakysely, jossa selvitetään nykytilannetta, kuinka hyvin kasvintuhoojariski tiedostetaan. Toimijoille valmistuu myös lomakkeita testauskäyttöön. Viherympäristöliiton järjestämä Trondheimin opintomatka toteutuu 28.–30.6.2017. Uusia koulutuksia on tulossa. VYL ja Suomen Puunhoidon Yhdistys ry pitävät syksyllä kaksi puunhoitoalan koulutusta. Koulutuksissa päivitetään ajankohtaisia asioita, mm kasvintuhoojariskiasiaa sekä toimijoiden omavalvonta-asiaa. 17.8. on Lepaassa biotooppiasiaa koskeva miniseminaari. Kankaanpäässä on suunnitteilla Viher-Soste -päivä syyskuussa (21.9.). Tämä on uusi ajatus, tavoitteena on käynnistää yhteistyötä sosiaa- ja terveysalan toimijoiden kanssa. Viheralan vetovoima-hankkeessa selvitetään mahdollisuuksia käynnistää jatkuvaa kampanjatoimintaa alan vetovoiman lisäämiseksi ja nuorten ja alanvaihtajien kiinnostuksen herättämiseksi viheralaan. VYL VUOSIKOKOUS Sauli Rouhinen Viherympäristöliiton uusi puheenjohtaja Viherympäristöliiton vuosikokous on valinnut hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi YTT, ympäristöneuvos Sauli Rouhisen. Sauli Rouhinen toimi ympäristöministeriössä sen alusta alkaen ensin ympäristönsuojeluneuvoston pääsihteerinä ja sitten kestävän kehityksen toimikunnan pääsihteerinä. Alkuvuosien tärkeimpiä projekteja olivat ensimmäisen Vihervuoden (1985) valmistelu, toimeenpano ja sen jälkeen vihertietokeskusten perustamisen valmistelu. Kestävän kehityksen ohjelmien ja politiikan suunnittelu oli ympäristöneuvos Rouhisen päätehtävä kahden vuosikymmenen ajan. Suomen menestys kestävän kehityksen kansainvälisissä vertailuissa askarrutti Rouhista siinä määrin, että hän kirjoitti viimeisinä virkavuosinaan väitöskirjan otsikolla ”Matkalla mallimaaksi? – Kestävän kehityksen juurtuminen Suomessa.” Jäätyään eläkkeelle kesällä 2015 hän jatkaa edelleen aktiivisesti kestävän kehityksen edistämiseksi Ekosäätiön puheenjohtajana. Ympäristöministeriöstä on eläköitynyt jo yli 160 virkamiestä, jotka pitävät edelleen yhteyttä toisiinsa Ympäristöministeriön senioreissa, joka puheenjohtajana Rouhinen myös toimii. Yhteisöllinen rakentaminen ja asuminen on yksi hänen kiinnostuksen kohteistaan. Konkreettisesti tämä tarkoittaa Sompasaareen sijoittuvaan ryhmärakennuttamishankkeeseen osallistumista ja erityisesti sen kattopuutarhan suunnitteluun osallistumista. Viherympäristöliiton hallituksen puheenjohtajana häntä kiinnostavat erityisesti viheralan osallistumisen ja näkyvyyden vahvistaminen kestävien kaupunkiympäristöjen suunnittelussa ja toteutuksessa. Hän on Malmi-Seuran aktiivina ollut kiinnostunut puutarhakaupunkiaatteen soveltamisesta nykyaikaan. Malmi-Tapanila-Puistola -alueelle suunniteltiin ja osin ehdittiin toteuttaakin englantilaista ”työläisten puistokaupunkia” 1910 – 1934. Helsingin ensimmäisen asemakaava-arkkitehdin Bertel Jungin puutarhakaupunkisuunnitelma vuodelta 1933 jäi kuitenkin toteuttamatta. Nyt olisi otollinen aika pohtia, millainen olisi nykyaikainen puutarhakaupunki. Viherympäristöliiton edellinen puheenjohtaja Euroopan parlamentin jäsen Sirpa Pietikäinen aloittaa Viherympäristöliiton perustaman viheralan neuvottelukunnan puheenjohtajana. Sirpa Pietikäinen tukee Viherympäristöliiton aloitetta Euroopan Vihervuodesta 2020. Viherympäristöliiton hallituksessa vaihtui kolme jäsentä. Puutarhanrakentajat ry:n uudeksi jäseneksi hallitukseen valittiin Jaani Turunen, Maisemasuunnittelijat ry:n jäseneksi Kaisa Koskelin, Seurakuntapuutarhurit ry:n jäseneksi Päivi Kiviniemi sekä Suomen Puunhoidon yhdistys ry:n jäseneksi Anu Riikonen. Lisää Viherympäristöliitosta www.vyl.fi Toimisto: Viherympäristöliitto ry, Viljatie 4 C, 00700 HELSINKI puh. 09-584 166, info@vyl.fi Seppo Närhi, pääsihteeri, Viherympäristöliiton yleiset asiat ja Viherympäristölehti, 0400 419085, seppo.narhi@vyl.fi 62 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/17 Aino Arjas, järjestösihteeri, aino.arjas@vyl.fi, 09-5841 6512, 050 331 1976. Tiia Naskali, projektiassistentti, tiia.naskali@vyl.fi, 09 5841 6518, 050 438 1860. Jyri Uimonen Viherriski2, vihervalvoja-asiat, jyri. uimonen@puutarhaliitto.fi, 09-584166.

Viherrakentajan työkalupakki Made in Finland VIHERALUEIDEN HOITO KIINTEISTÖHOITO MAANRAKENNUSTYÖT RAKENNUSTYÖT • Ylläpito • Kausityöt • Puhtaanapito • Lumityöt • Hiekotus • Rakenteiden pohjatyöt • Kasvualustatyöt • Täytöt • Kivityöt • Puutyöt • Tavaroiden kuljetus • Ruohonleikkuri • Palkkiniittokone • Niittomurskain • Lehti-imuri • Reunaleikkuri • Kantopora • Rikkaruohoharja • Kadunpesulaite • Harjauslaitteet • Lumikauha • Lumiaura • Puskulevy • Lumilinko • Hiekoitin • Kaivurit • Sorakauha • Tasoituskauha • Nelitoimikauha • Seulakauha • Jyrsin • Tasoitusritilä • Kivilatoja • Reunakivinostin • Ruuvipaaluadapteri • Generaattori • Trukkihaarukka • Nostopihti • Käsityökalut 420 528 640 760 • Diesel • 20 hv Kubota • 1030 kg • Diesel • 26 hv Kubota • 1420 kg • Diesel • 38 hv Kubota • 1590 kg • Diesel • 57 hv Kohler • 2100 kg • Kevyt • Edullinen peruskone • Voittamaton teho-hintasuhde • Voimaa ja ketteryyttä • Nopeus 22 km/h • Tehokkain malli • Voimaa, nopeutta, vääntöä • Nostokyky 1500 kg AVANT KUORMAAJAT JA TYÖLAITTEET Avant Tecno Oy, Ylötie 1, 33470 YLÖJÄRVI, Puh. (03) 347 8800 © 2017 Avant Tecno Oy, kaikki oikeudet pidätetään. Avant ja muut tuotemerkit ovat Avant Tecno Oy:n omaisuutta. www.avant.fi

Kotipolku Tukenasi rakentamisen polulla Kotipolku on rakentamisen verkkopalvelu, josta rakentaja löytää parhaat ideat ja vinkit erilaisten betoni- ja kivituotteiden käyttöön eri rakennusvaiheissa. Tutustu jo tänään! Ideoita ja unelmia Ostokset kätevästi verkosta Tolkkua tuotevalintaan Apua suunnitteluun Käyttövinkit