SOTAINVALIDI 3 / 2017 KRIGSINVALIDEN Sotainvalidien Veljesliiton äänenkannattaja Edunvalvonta Kuntoutuksen painopiste on siirtymässä kotiin. Sivu 9 Sotavankina Norjassa Pentti Pöytäsaari haavoittui Lapin sodassa, jäi saksalaisten vangiksi ja joutui vankileirille Norjaan. Sivu 10–11 Surut on surtava Ihmiset surevat eri syistä mutta prosessi on sama. Sivu 18–19 Laatokan kierros Neljän päivän Laatokan kierros tarjosi historiaa. Sivu 38–39 Veljesliiton 65. liittokokous sivut 14–17 Liiton uusi puheenjohtaja Malla Taipale: ”Tämä on kunniatehtävä.” Sotainvalidit edellä käyden – vammoista huolimatta.

2 Sisällys SOTAINVALIDI 3 / 2017 Tässä numerossa Ajankohtaista Sivut 4 Muistamme: presidentti Mauno Koivisto 5 Muutoksia Tammenlehvän Perinne­ liitossa 7 Mikko Kuustonen: Sirpaleinen elämä 8 Autolahjoitus avustajatoimintaan 6–7 Veteraanipäivänä palkittiin aktiivisia vapaaehtoisia. Edunvalvonta 9 Valtiokonttori: Kuntoutuksesta Historiaa 10–11 Sotavankina Norjassa 12–13 Sotainvalidien ulkomaisia auttajia palkittiin korkeasti Teema: Sotainvalidien Veljesliiton 65. liittokokous 14 Uusi puheenjohtaja Malla Taipale 15 Veljesliiton suuntaviivat vuoteen 2019 16 Liiton lakimiehestä tuli pääsihteeri Liittokokouksen kannanotto 17 Liittovaltuusto vuosille 2017-2019 Sivut 10–11 Pentti Pöytäsaari oli sotavankina Norjassa. Hyvinvointi 18–19 Surun käsittely on prosessi, joka pitää käydä läpi Sivut Sotainvalidi Urho Hakola esittelee jumppaohjelmansa 14–17 Liittokokous on varma paikka tavata tuttuja. Puolisojäsen 20–21 Santamäet ovat olleet naimisissa jo 70 vuotta Piirit toimivat 22–36 Tutustu kentällä tehtävään sotainva­ lidityöhön piirien omilla sivuilla Elämän sana 40–41 Sotainvalidin pojasta luottamuspapiksi Tässä auttoi Herra 42–47 Krigsinvaliden 49 Krypto ja sudoku Sivut 38–39 Laatokan kierroksella nähtiin Valkjärvestä löytynyt kirkonkello. 50–51 Henkilö: taiteilija Antti Ojala Kannessa Veljesliiton entinen puheenjohtaja Juhani Saari sekä uusi puheenjohtaja Malla Taipale. Kuva: Raimo Latvala Sivut 50–51 Taiteilija Antti Ojala maalasi puheenjohtajan muotokuvan.

2 Sisällys SOTAINVALIDI 3 / 2017 Tässä numerossa Ajankohtaista Sivut 4 Muistamme: presidentti Mauno Koivisto 5 Muutoksia Tammenlehvän Perinne­ liitossa 7 Mikko Kuustonen: Sirpaleinen elämä 8 Autolahjoitus avustajatoimintaan 10–11 Veteraanipäivänä palkittiin aktiivisia vapaaehtoisia. Edunvalvonta 9 Valtiokonttori: Kuntoutuksesta Historiaa 10–11 Sotavankina Norjassa 12–13 Sotainvalidien ulkomaisia auttajia palkittiin korkeasti Teema: Sotainvalidien Veljesliiton 65. liittokokous 14 Uusi puheenjohtaja Malla Taipale 15 Veljesliiton suuntaviivat vuoteen 2019 16 Liiton lakimiehestä tuli pääsihteeri Liittokokouksen kannanotto 17 Liittovaltuusto vuosille 2017-2019 Sivut 10–11 Pentti Pöytäsaari oli sotavankina Norjassa. Hyvinvointi 18–19 Surun käsittely on prosessi, joka pitää käydä läpi Sivut Sotainvalidi Urho Hakola esittelee jumppaohjelmansa 14–17 Liittokokous on varma paikka tavata tuttuja. Puolisojäsen 20–21 Santamäet ovat olleet naimisissa jo 70 vuotta Piirit toimivat 22–36 Tutustu kentällä tehtävään sotainva­ lidityöhön piirien omilla sivuilla Elämän sana 40–41 Sotainvalidin pojasta luottamuspapiksi Tässä auttoi Herra 42–47 Krigsinvaliden 49 Krypto ja sudoku Sivut 38–39 Laatokan kierroksella nähtiin Valkjärvestä löytynyt kirkonkello. 50–51 Henkilö: taiteilija Antti Ojala Kannessa Veljesliiton entinen puheenjohtaja Juhani Saari sekä uusi puheenjohtaja Malla Taipale. Kuva: Raimo Latvala Sivut 50–51 Taiteilija Antti Ojala maalasi puheenjohtajan muotokuvan.

Pääkirjoitus 3 Yhdessä eteenpäin Liittokokouksessa sain valtuudet toimia Veljesliiton puheenjohtajana seuraavat kaksi vuotta. Edeltäjieni meriitit ovat merkittävät ja saappaat suuret. Tämä on kunniatehtävä, jonka otan vastaan ylpeänä ja samalla nöyrän kiitollisena saamastani luottamuksesta ja tuesta. On hienoa saada olla mukana tällaisessa työssä. Liiton tehtävä on huolehtia jäsenistään loppuun asti. l Tänä vuonna vietämme useita merkkivuosia. Tärkein on Suomen 100-vuotisjuhlavuosi, jonka viettoon te arvoisat sotainvalidit ja muut sotiemme veteraanit olette omalla toiminnallanne ratkaisevasti vaikuttaneet. Marsalkka Mannerheim, Veljesliiton kunniapuheenjohtaja syntyi 150 vuotta sitten. Tätä merkkipäivää vietettiin 4.6.2017. Eduskuntamme ensimmäinen istunto pidettiin toukokuussa 110 vuotta sitten. Eduskuntaan valitut 19 naiskansanedustajaa olivat maailman ensimmäiset naisparlamentaarikot. Suomi on ollut edelläkävijämaa, kuten Veljesliittokin monessa asiassa: ”edellä käyden – vammoista huolimatta”. Sydämelliset kiitokseni liiton edelliselle puheenjohtajalle Juhani Saarelle siitä suuriarvoisesta työstä, jota hän on tehnyt liiton ja sen jäsenistön hyväksi. Hänen toimintansa keskipisteenä ovat aina olleet sotainvalidien, puolisoiden ja leskien asiat ja etujen ajaminen. Kiitos Jussi. Liiton tehtävä on edelleen huolehtia jäsenistään ja ajaa heidän etuaan, loppuun asti. Liitto myös toimii yhteiskunnallisena vaikuttajana. Elämme hallitun sopeuttamisen aikaa. Erityisesti tämä vaihe tulee hoitaa liiton kunniakasta historiaa arvostaen ja jäsenistä huolehtien. Tarvitsemme selkeitä pitkän aikavälin suunnitelmia, joilla toimintaa viedään eteenpäin, rohkeitakin ratkaisuja tehden, askel askeleelta edeten. Samalla teemme yhteistyötä muiden veteraanijärjestöjen ja yhteistyötahojen kanssa. Naisilla on aina ollut vahva rooli sotainvalidien elämässä. Naisilla on aina ollut vahva rooli sotainvalidien elämässä puolisoina, omalta osaltaan vastuunkantajina, tukena ja apuna toimien. Liiton toiminnassa naiset ovat olleet aktiivisesti mukana naisjärjestön ja naisosastojen kautta. Miehet ja naiset ovat aina toimineet yhdessä, eri rooleissa vastuuta kantaen. Puheenjohtaja on yksi näistä rooleista, joissa toimitaan järjestön ja ennen kaikkea jäsenistön hyväksi. Yhdessä. Äskettäin edesmennyt presidentti Mauno Koivisto sanoi muutama vuosi sitten Helsingin Sanomien haastattelussa, että yleensä elämässä on viisasta luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Ajatus oli myös hänen kuolinilmoituksessaan: Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin. Erinomainen elämänohje, joka kuvastaa vahvaa luottamusta huomiseen. Se on kuin presidentti Koiviston testamentti koko kansakunnalle tänä Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna. Siihen meidänkin on hyvä luottaa. Aurinkoista ja lämmintä kesää sekä hyvää terveyttä. l Marja-Liisa Taipale Sotainvalidien Veljesliiton puheenjohtaja Alakerta Tällä palstalla harrastetaan sotainvalidityöhön liittyvää kevyttä, mielellään huumoria sisältävää muistelua. Nuoren miehen tie sotainvalidien parissa l Kyllä lapsikin asiat ymmärtää – ainakin sitten aikuisena. Muistan isän olkapäässä olevan pyöreän arven. Sitä oli kiinnostavaa katsella ja ihmettelin, onko kaikilla aikuisilla miehillä olkapäässä arpi. Se oli sotamuisto Tolvajärveltä talvisodan taisteluista. Saihan sitä kipeää olkapäätä hoidellakin: me pojat hypimme isän selällä ja olkapäillä työpäivän jälkeen. Joka syksy meillekin tuli joku isän ikäinen mies. He keskustelivat jostakin, varmaan menneistä sota-ajoista tai ties mistä. Tyytyväise- nä vieras lähti mukanaan viljasäkki. Minkähän takia? Eihän meillä ollut kuin kaksi sarkaa peltoa ja yksi kesäksi otettu vasikka. Mieleen on jäänyt ilta, kun miehet lähtivät Tampereelle ”suureen juhlaan, tapaamiseen”. Aseveljet tapasivat kai ensimmäistä kertaa sotien jälkeen ja niin suurella joukolla, että illan päätteeksi Tampereen kaikki tunnetut ravintolat olivat täynnä miehiä, tupakansavua ja muisteluja. Hämäläisrykmenttikin oli pitänyt juhlaa ja kaiketi juhlassa päätettiin perustaa järjestö, joka kokoontuisi säännöllisesti. Näin sitten on valtakunnallisesti tapahtunutkin, sotaveteraanit olivat uskaltaneet. Ensimmäinen työpaikka on suuri asia. Sain paikan Tampereelta, minä maalaispoika, sotainvalidien toimistolta. En tiennyt sotainvalideista juuri mitään. Olin nähnyt vain pyöreän arven. Hyvät opettajat, sotainvalidit, luottivat nuoreen poikaan vaikka vielä olisi ollut sotainvalidejakin ikänsä puolesta. Ajattelivat, että saadaan pojasta asioiden hoitaja pitkäksi aikaa. Itse en ollut ollenkaan varma, että olisin muutamaa oppivuotta pitempään. Aikaa on kulunut kuitenkin jo yli 40 vuotta. Sotainvalidien palveluksessa on tullut oppia ja elämän kokemusta. Asiat ovat kehittyneet. Ei isä tarvitse enää kuntoutusta – kunnioitusta ja kiitosta kuitenkin kuten kaikki poisnukkuneet ja vielä rivissä olevat veteraanit. Mikä oli se viljasäkki? Tietysti sotainvalidien syksyinen viljankeräys, myöhemmin rahanke­räys. Tuloilla autettiin heikompiosaista veljeä ja sisarta. Elävästi muistuu mieleen jääkiekkoliigan erätaukojen aikana tehdyt lipaskeräykset. Pari iltaa olin mukana lipas kädessä. ”Eihän teidän itse enää tarttis kerätä kun ootte paljon tehneet maan eteen, vanhojakin olette”, totesi parikymppinen miehenalku pubissa sujauttaessaan viidenkympin setelin lippaaseen. Se oli paras kommentti minulle, sotien jälkeen syntyneelle sotainvalidin pojalle. On ollut kunniakasta ja mielenkiintoista olla mukana sotainvalidien toiminnassa ja elämässä, tuntea yhteenkuuluvuutta. Oma järjestö on niellyt mukaan, eikä pois voi haluta. Loppuun asti. l Jouko Sipilä Pirkka-Hämeen piirin toiminnanjohtaja, Veljesliiton hallituksen jäsen

4 Ajankohtaista ©Sotamuseo/Puolustusvoimat Muistamme Presidentti Mauno Koivisto *25.11.1923 † 12.5.2017 Suomen kansa ja erityisesti sotavuodet kokenut sukupolvi on tuntenut suurta surua saadessaan tiedon presidentti Mauno Koiviston kuolemasta. Hänen nousunsa vaatimattomista oloista tasavallan huipulle vuosikymmenien ahkeran ja määrätietoisen työn ja opiskelun tuloksena on loistava esikuva meille kaikille. Talvisodan aikana 16-vuotias Mauno Koivisto palveli vapaaehtoisena sammutustehtävissä. Jatkosodan alkaessa hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi kenttäsammutusjoukkoihin. Myöhemmin hän palveli asevelvollisena koulutuskeskuksessa ja rintamalla mm. Aunuksessa, Poventsassa, Vienan kanavalla ja Seesjärven–Maaselän lohkolla. Helmikuussa 1944 hän siirtyi 1. Divisioonan jääkärikomppaniaan, jota johti kuuluisa luutnantti Lauri Törni. Kun Mauno Koivisto vuonna 1982 valittiin tasavallan presidentiksi, oli hänellä takanaan jo pitkä ura valtiovarainministerinä, pääministerinä sekä Suomen Pankin pääjohtajana. Uransa aikana ja vuonna 1994 päättyneen toisen presidenttikautensa jälkeen hän nautti tavallista kansaa lähellä olevana ihmisenä kaikkien arvostusta. Tiedotusvälineissä ja muistopuheissa Mauno Koiviston elämää on käsitelty viime viikkoina laajasti, monivivahteisesti ja koskettavasti. Lämmin sotainvalidi- ja veteraanityön tukija Sodassa etulinjassa mukana olleelle Mauno Koivistolle sotainvalidit, veteraanit ja heidän asiansa olivat läheisiä. Tasavallan presidenttinä hän jatkoi edeltäjiensä perinnettä avaten vuosittain Sotainvalidien viikon ja syyskeräyksen muistuttaen näin sotainvalidien olemassaolosta ja heidän tarpeistaan. Tärkeää oli hänen mukanaolonsa ensimmäisen Kansallisen veteraanipäivän pääjuhlassa 27.4.1987. Lahden suurhalli täyttyi tuolloin viimeistä sijaa myöten. Paikalla oli yli 10 000 sotiemme veteraania, joita oli tuolloin elossa vielä noin 320 000, heistä sotainvalideja noin 43 000. Heidän keski-ikänsä oli 70 vuotta. Jo edellisenä vuonna 1986 Mauno Koivistolle oli luovutettu ensimmäinen tammenlehvämerkki. Tuota hopeanväristä merkkiä veteraanit ovat siitä alkaen kantaneet rintapielessään veteraaneja yhdistävänä tunnuksena. Koivisto totesi, että ”tammenlehvämerkki kertoo omalla vaatimattomalla tavallaan sitkeydestä ja peräänantamattomuudesta, jota meiltä tiukan paikan tullen on vaadittu.” Hieman ennen Lahden juhlaa veteraanijärjestöt nimittivät tasavallan presidentti Mauno Koiviston maamme ensimmäiseksi kunnia­ veteraaniksi. Presidentti Koivisto puolestaan myönsi ensimmäisenä kansallisena veteraanipäivänä tuhat Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan mitalia jaettavaksi sellaisille rintamalla olleille sotainvalideille ja veteraaneille, joille ei aiemmin ollut myönnetty valtiollisia kunniamerkkejä. Mauno Koiviston hautajaispäivän 25.5. aamuna Sotainvalidien Veljesliiton, Suomen Sotaveteraaniliiton ja Rintamaveteraaniliiton puheenjohtajat laskivat Helsingin Tuomiokirkossa yhteisen havuseppeleen kunniaveteraani Mauno Koiviston arkulle. Kuva: Lauri Heikkinen / Valtioneuvoston kanslia Kesän aukioloajat Veljesliiton keskustoimisto on kiinni kesälomien vuoksi 3.–28.7. Hyvää kesää! Vuonna 2000 Suomen veteraaniliittojen valtuuskunta VEVA kutsui Mauno Koiviston kunniapuheenjohtajakseen. Valtuuskunta perusti 24.4.2003 Tammenlehvän Perinneliiton hoitamaan ja vaalimaan vuosina 1939–1945 käytyjen sotien ja niiden veteraanien henkistä perinnettä. Liiton perustamistilaisuudessa Helsingin Yliopiston juhlasalissa Mauno Koivisto piti juhlapuheen, jossa hän mm. totesi: ”Julkisessa suhtautumisessa sotainvalideihin ja veteraaneihin on ollut sodanjälkeisinä vuosikymmeninä vaihtelua. Melko usein kuulee veteraanien pitävän 1960- ja 1970-lukuja aikana, jolloin heidän tekojaan ei erityisemmin nuoren polven taholta arvostettu. Näin oli. Suomen kansan syvien rivien pohjavireenä oli kuitenkin silloin kuten kaikkina muinakin sodanjälkeisinä vuosikymmeninä myönteinen, ymmärtävä ja kiitollinen asenne itsenäisyytemme turvanneita veteraaneja kohtaan.” Juhani Saari ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.” -Mauno Koivisto-

Ajankohtaista Onnittelemme 5 Puheenjohtajan muotokuva Antti Ojala (oik.) ja Juhani Saari muoto­ kuvan paljas­ tamistilaisuu­ dessa. Veikko Punakallio 95 vuotta Heinolalainen sotainvalidi Veikko Punakallio täytti 95 vuotta 7. päivä toukokuuta. Punakallio syntyi Hartolassa vuonna 1922. Hän taisteli sodassa Laguksen joukoissa Äänislinnassa, josta sotapolku vei edelleen Karhumäkeen, Syvärille ja Portinhoikkaan, jossa hän haavoittui kranaatin sirpaleesta polveen. Toivuttuaan hän osallistui vielä Lapin sotaan, aina Kaunispään tunturille asti. Haavoittumisestaan hänelle jäi 50 %:n sotainvaliditeetti. Uransa hän on tehnyt maanviljelijänä. Hänen perheeseensä kuuluu puoliso Raili sekä poika ja tytär ja pojan lapset. Veikko Punakallio on aktiivinen sotainvalidityössä. Hän on Heinolan osaston puheenjohtaja, Lahden piirihallituksen jäsen ja varapuheenjohtaja. Useiden vuosien ajan hän toimi myös työvaliokunnan jäsenenä. Punakallio on toiminut myös liittovaltuuston jäsenenä, nykyään hän on liittohallituksessa varajäsenenä. Lisäksi hän kuuluu Heinolan veteraaniasiain neuvottelukuntaan. Työstään sotainvalidien ja veteraanien parissa hän on saanut lukuisia kunniamerkkejä. Sotainvalidien Veljesliiton pienoislipun vapaudenristitunnuksin hän vastaanotti vuonna 2012. Vapaa-aikaansa seurallinen, leppoisa ja määrätietoinen Punakallio viettää kalastuksen ja metsänhoidon parissa, myös pitkät halkopinot pitävät hänet vuosittain työn touhussa. Lahden piiri ja osastot onnittelevat Veikkoa lämpimästi merkkipäivän johdosta! Pentti Löfgrén, Lahden piirin puheenjohtaja l Sotainvalidien Veljesliiton puheenjohtajana 2009–2017 toimineen Juhani Saaren muotokuva paljastettiin 25. huhtikuuta. Kuvan on maalannut taiteilija Antti Ojala, jonka haastattelu on tässä lehdessä sivuilla 50–51. Ojala on maalannut muotokuvat myös aikaisemmasta puheenjohtajasta, professori Veli Matti Huittisesta. Paljastustilaisuudessa sävyltään vaalea taulu keräsi kiitoksia näköisyydestä sekä siitä, kuinka Juhanin luonne näkyy kuvassa. Taulu sijoitettiin Veljesliiton keskustoimiston neuvotteluhuoneeseen, jonka seinillä ovat myös aikaisempien puheenjohtajien muotokuvat. l Marja Kivilompolo Juhani Saaren muotokuva on keskus­ toimiston neuvotteluhuoneen seinällä. Tammenlehvän Perinneliiton hallitukseen uusi puheenjohtaja l Vuorineuvos Jukka Viinanen, 69, valittiin yksimielisesti Tammenlehvän Perinneliitto ry:n hallituksen puheenjohtajaksi. Liiton vuosikokous pidettiin 26.4., jolloin liittoa vuodesta 2004 johtanut maaherra emeritus FT Eino Siuruainen ilmoitti, ettei ole tehtävään enää käytettävissä. Viinanen valittiin puheenjohtajaksi kaudelle 2017–2018. Muiksi hallituksen jäseniksi valittiin lääkintäkenraalimajuri Timo Sahi, ekonomi Matti Niemi, kenraaliluutnantti Paavo Kiljunen ja professori Aura Korppi-Tommola. Edellisessä vuosikokouksessa valittuina jatkavat VTM Klaus Halla, maakuntaneuvos Kimmo Kajaste ja kontra-amiraali Timo Junttila. Aiemmin hallituksen jäsenenä toimineen Jukka Viinasen tilalle hallitusjäseneksi valittiin ministeri Matti Louekoski. Hänen varajäsenekseen valittiin Juhani Saari. l Perinnejärjestön kiertopalkinto Varsinais-Suomeen l Sotainvalidien Perinnejärjestön Vuosien tuki -kiertopalkinto luovutettiin liittokokouksessa Varsinais-Suomen perinneyhdistykselle. Yhdistys palkittiin aktiivisuudestaan. – Yhdistyksen jäsenet avustavat kuljetuksissa ja järjestävät aktiivisesti toimintaa, kuten kahdesti vuodessa suositut Kahvikonsertit. Tulevan Sotainvalidipäivän 18.8. järjestämme yhdessä, Varsinais-Suomen sotainvalidipiirin toiminnanjohtaja Jari-Matti Autere kiittelee perinneyhdistystä. Yhdistys toimii läheisessä ja hyvässä yhteistyössä piirin kanssa. Jari-Matti sanoo, että perinneyhdistykseltä saa apua aina pyydettäessä. – Perinneyhdistys on meille suuri apu. Ajan koittaessa voi piiri huoletta jättää vastuun heille, Jari-Matti toteaa. l Vuosien tuki -palkinnon vastaan­ otti Varsinais-Suomen perinneyhdistyksen puheenjohtaja Jarmo Helttula (kesk.). Palkinnon luovuttivat Perinnejärjestön puheenjohtaja Lasse Lehtinen (oik.) ja sihteeri Jari-Matti Autere.

6 Ajankohtaista Lahti pani parastaan Kansallisen veteraanipäivän pääjuhlassa l Kansallista veteraanipäivää vietettiin 27. huhtikuuta ympäri maata. Pääjuhla järjestettiin Lahdessa, jossa juhla oli todella onnistunut. Ohjelmassa kuultiin Sinfonia Lahden sekä Kaartin soittokunnan juhlavaa soittoa, nähtiin sota-ajan tunnelmia taitavien näyttelijöiden esittelemänä ja haukottiin henkeä Lahden Tanssiopiston esitellessä taitojaan mm. ilma-akrobatian parissa. Perinteisesti juhlasta lähetettiin seppelpartio sankarihaudoille Narvan marssin soidessa. Kaupungin tervehdyksen juhlaan toi kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Mika Kari, Puolustusvoimien tervehdyksen esitti Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg. Veteraanin puheen piti lahtelainen Yrjö Torikka. Puheessaan hän mm. vahvisti, että Kansallisen veteraanipäivän vietto jatkuu, ja tulevana vuonna pääjuhla järjestetään sisällöltään uudistettuna Helsingissä Finlandia-talossa. ”Vaikka teiltä vietiin paljon, enemmän te annoitte eteenpäin” Juhlapuheen piti tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka ennen juhlan alkua yhdessä rouva Jenni Haukion kanssa tervehti lahtelaisia kunniamerkin saaneita veteraaneja. Niinistö nosti puheessaan esille veteraanipolven työn merkityksen, mistä saamme nauttia tänäänkin. ”Veteraanit ja lotat, kotipuolen pystyssä pitänyt väki, antoivat kaikki omalla esimerkillään nuorille elämän eväitä. Ei niinkään sodan varalle, vaan arvopohjaa rauhan ja hyvinvoinnin rakentamiseen. Vapaus ja vastuu, oikeus ja velvollisuus; luulen, että nuo yksinkertaiset sanaparit kuvaavat parhaiten sitä syvää sisältöä, jonka sodan sukupolvi arvoperinnöksemme jalosti. Olette antaneet myös  mallia elämänasenteesta. -- Ja mikä suurinta tässä kaikessa: vaikka teiltä vietiin paljon, vielä enem- män te annoitte eteenpäin. Voitte ylpeydellä katsoa työnne jälkeä.” Niinistö totesi juhlapuheessaan Suomen puolustuksen olevan vahva. Niin vahva, että kynnys tänne väkisin tulemiseen on korkea. Puheensa hän lopetti runoilija Sirkka Seljan kauniisiin sanoihin: ” --Turhaan et iloinnut ja surrut, turhaan et vertasi vuodattanut. Katso: ne elävät – siemen, jonka kylvit, teko, jonka teit, ajatus, jonka ajattelit. Katso, ne elävät ja loistavat helminä meidän jälkeemme. Uuden ajan alttarilla.” l Marja Kivilompolo Kuvat: Lassi Häkkinen / Lahden kaupunki Lahdessa oli koolla suuri joukko viettämässä Kansallista veteraani­ päivää. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio tervehtivät ansiomerkin saaneita veteraaneja ennen juhlan alkua. Veteraanipäivän vietto jatkuu l Lahden pääjuhlaan valmistautuessa oli epätietoisuutta siitä, tullaanko vete­ raanipäivää viettämään vielä jatkossakin. Positiivinen vastaus saatiin pääjuhlassa, kun sekä tasavallan presidentti että veteraanin puheen pitänyt veteraani kertoivat, että ensi vuonna pääjuhla järjestetään Helsingissä sisällöltään uudistettuna. Samoin jo nyt paikkansa vakiinnuttaneiden alueellisten juhlien vietto jatkuu. Veljesliitto on iloinen ratkaisusta, sillä veteraanipäivän merkitys on suuri. Samaa mieltä olivat alkukeväällä jututetut sotain­ validit Sakari Lahtinen Keuruulta ja Kauko Tumanto Jyväskylästä. – Päivä on tärkeä. Voimme kokoontua ja keskustella meille tärkeiksi muodostuneista asioista ja muistoista, Lahtinen sanoo. Tumanto toteaa päivän olevan tärkeä niin kauan kun veteraanit pystyvät vielä osallistu­ maan sen viettoon. Hän toivoo, että veteraa­ nipäivää vietetään jatkossakin. Nuoremmille sukupolville tärkeitä siirrettäviä arvoja ovat hänen mielestään maan itsenäisyys sekä sen eteen tehdyt uhraukset. Lahtinen nostaa esiin myös veljestuen, huoltotoiminnan sekä lähiomaisten keskeisen avun ja tuen. l Juhlan ohjelma oli todella vaikuttavaa. Marja Kivilompolo Kauko Tumanto toteaa veteraanipäi­ vän siirtävän ajatukset rintamalle ja palvelustovereihin. Kuva: Juha Takala Sakari Lahtinen kokee veteraani­ päivän myös mahdollisuudeksi kokoontua ja keskustella veteraaneille tärkeistä asioista. Kuva: Juha Takala

Kolumni 7 Sirpaleinen elämä Isäni oli sotainvalidi. Hän osallistui talvisotaan ja jatkosotaan haavoittuen Salmin pitäjässä Tulemajoen taistelussa sodan loppuvaiheessa. Lukuisien veteraanien tapaan isäni vaikeni sotakokemuksistaan vaikka tiesin hänen kantavan kranaatinsirpaletta sisällään kuolemaansa saakka. Tätä vaikenemista olen pohtinut läpi oman elämäni. Meille kuudelle lapselle isän sotaretkien äärimmäisen kovat koettelemukset tulivat tietoon vasta isän poismenon jälkeen Sotamuseon arkistoja tutkimalla. Luettuani raportteja rintamilta olen ymmärtänyt monia syitä vaieta. Samalla olen palannut mielessäni niihin harvoihin muistoihin joita isäni sotavuosista halusi toistaa. Ajattelen, että hän pyrki tiivistämään muutamiin lauseisiin sen minkä varassa elämä jatkui eteenpäin. Isäni puhui vain selviytymisistä ja tilanteista joissa uhreilta vältyttiin. Hemingwaytä lainaten hän totesi ”jättäneensä jäähyväiset aseille” maatessaan kenttäsairaalassa. Kiväärimiehen ja asesepän sanomana suhtaudun tähän lauseeseen vakavasti ja kuulen sen sisältävän syvää kunnioitusta elämää kohtaan. Kranaatinsirpaleesta isä ei juuri puhunut vaikka saunan lauteilla muistankin arpea hämmästelleeni. Sen sijaan suurin sotavamma tuntui olevan se, että sodan alla syntynyt esikoispoika, vanhin veljistäni, joutui kasvamaan ensimmäiset vuotensa ilman isää ja epävarmuuden keskellä. Ilman selviytymisen ja eteenpäin katsomisen valintoja katkeruus olisi voinut viedä voiton. Muistan isäni tavan puristella nyrk- kejään pinnan kiristyessä. Hän sanoi pelkäävänsä omia voimiaan. Luultavasti hän pelkäsi enemmän sitä kipua jonka uskon olevan koteloituneena jokaisen sotaveteraanin muistoissa. Isäni selvisi tekemällä työtä ja rakentamalla tulevaisuutta perheelleen. Hän ei ollut myöskään kodissamme ainoa vaikenija. Äitini oli jäänyt varhain orvoksi ja päätynyt huutolaislapseksi. Hän ei liioin puhunut itse traagisista muistoista vaan valitsi kauniimmat tarinat. Me lapset kuulimme sekä valitut lauseet että vaietun kivun. Kuopuksena kuulun terapiasukupolveen ja olen tottunut hakemaan apua ahdistuksen kasvaessa. Rintamatarinoihin suhteutettuna minulla ei pitäisi olla pienintäkään syytä sukeltaa murheisiin, mutta ihminen on aina oman tarinansa lapsi. Elämän suhteettomuus saa ajoittain koomisia mittasuhteita ja purskahdan nauruun ajatellessani omaa käpertymistäni epätoivoiseen sikiöasentoon ihmissuhdeongelmien vuoksi. Taiteilijallako on nyt vaikeaa? Toisaalta ihmiset ovat käyneet toistensa kimppuun liikenneraivon ajamina ja taannoin kuulin miehen hypänneen tornitalon parvekkeelta suosikkijoukkueen hävittyä jalkapallo-ottelussa. Vanhemmilleni, kuten kaikille sodan kokeneille, vertaistuki, terapia ja puhuminen olisi taatusti ollut terveellisempi vaihtoehto kuin vaikeneminen. Eihän tunteiden patoaminen voi koskaan olla ihannoitavaa. Siksi katselen tätä sukupolvien tarinaa samaan aikaan kertomuksena sinnikkyydestä, sankaruudesta ja suunnattomasta surusta. Ja tarinana kohti parempaa. Mikko Kuustonen Kranaatinsirpaleet siirtyvät verenperintöinä sukupolvelta toiselle kunnes liukenevat armollisesti pois. Olen saanut vierailla usein veteraanitapahtumissa Oulunkylän Kuntoutussairaalassa ja Kaunialassa. Näissä kohtaamisissa suurimman vaikutuksen on tehnyt se avarakatseisuus, lämpö ja pilke jolla veteraanisukupolvi maailmaa katselee. Koen, että viisauden pohjalla on elämänkokemuksesta nouseva kiitollisuus. Tämän selviytymisopin äärellä haluan tutkia omaa näkökenttääni – välillä ääneen ja toisinaan vaiti. Kiitos arvokkaasta työstä l Veteraanipäivän yhteydessä Kaatunei­ den muistosäätiö palkitsi perinteen mukaisesti veteraanien parissa vapaaeh­ toistyötä tekeviä ihmisiä. Tänä vuonna Veteraani­palkinnon saivat Raija Kähkölä Laukaalta, Jukka Rissanen Hyvinkäältä sekä Pekka Nieminen Sastamalasta. Juhlavuoden kunniaksi säätiö jakoi myös kaksi tunnustus­ palkintoa, jotka saivat musiikin parissa ansi­ oitunut everstiluutnantti evp. Matti Orlamo sekä sota-ajan valokuvista tohtoriksi väitel­ lyt valtiotieteiden tohtori Olli Kleemola. Veteraanityötä koko ikä Vammalan sotainvalidiosaston puheenjoh­ tajalle Pekka Niemiselle veteraanit ovat tuttuja lapsuudesta asti, kun sodan käyneet miehet kokoontuivat heillä ja muistelivat sota-aikaa. – Heillä oli mukanaan vähän viinaa ja sitten he alkoivat sotimaan. Muuten he eivät sotakokemuksistaan puhuneet mutta siinä porukassa pienellä rohkaisulla, Pekka muistelee. Työ on muuttunut rivien harvetessa. Aikaisemmin hän autteli arkisissa töissä. Nykyään kyse on enemmän kuljetusavusta ja seurasta. Iloa riittää! Veteraanipalkinnon saivat Jukka Rissanen, Raija Kähkölä ja Pekka Nieminen. – Me pärjätään poikien kanssa oikein mukavasti. Naisistahan sitä tulee usein puhuttua vaikka ikää olisi kuinka paljon, hän naurahtaa. Yhdessä ollessa miehet saattavat myös kertoa sotakokemuksistaan ja hyvä niin, sillä aina niistä ei ole haluttu puhua. Pekka Nieminen jatkaa toimintaansa sotainvali­ dien ja veteraanien parissa mielellään niin pitkään kuin tarvetta on. Yhteiset tilai­ suudet – pienemmät ja suuremmat – ovat tarpeen. – Siellä kaikki ovat veljeksiä. Juttelevat että missä kukin oli ja mitä teki, Pekka kuvailee välitöntä tunnelmaa. l Tunnustuksen saivat Matti Orlamo (vas.) ja Olli Kleemola. Kuva: Markku Seppä

8 Autolahjoituksilla tuetaan sotiemme veteraanien arkea Reijo Korkala. Silloin kun tekijöillä on vahvaa osaamista ja vahva halu saada asiat onnistumaan, niin asioiden hoitaminen saadaan näyttämään vaivattomalta ja helpolta ja lopputuloksena on pihalla komea rivi autoja, Hokkinen kiitteli. Veljesliiton hallituksen puheenjohtaja Juha Laikari kertoi juhlapuheessaan, että kuluvan vuoden alussa oli elossa 17 000 sotiemme vete­ raania ja näistä sotainvalideja on noin 2 500. Veteraanien keski-ikä on yli 93 vuotta. – Nuorimpien tukijäsenien rooli on korostunut. Avustajatoiminnassa autot ovat hyvin tärkeitä. Suuri kiitos niistä, Laikari sanoi. Kuvassa talolta päin katsottuna: Tuomo Hokkinen/ Saarenvire, Juha Laikari /Sotainvalidien Veljesliitto, Timo Hannuksela /Pörhön autoliike, Raimo Aarni, Raimo Rousu, Arvi Isonikkilä, Johanna Holma /Avustajatoiminta ja Reijo Korkala /Pörhön autoliike. Autojen vierellä ovat avustajat Aila Palokangas, Minna Gumse, Merja Juvonen, Jarkko Ulkuniemi, Outi Ovaskainen, Anu Tapio, Oili Rautio ja alueohjaaja Anita Puruskainen. Suomi 100 -juhlavuoden hengessä Sotainvalidien Veljesliiton avustaja­ toimintaan lahjoitettiin 11 autoa. l Kansallisena veteraanipäivänä 27.4. vastaanotettiin Lapin etäisyyksillä tärkeä lahja, kun sotiemme veteraanien hyväksi luovutettiin 11 leasing autoa. Autoista seitsemän jäi eripuolille Lappia ja loput neljä autoa menivät Hämeeseen ja Jyväskylään Sotainvalidien Veljesliiton avustajatoiminta -hankkeiden käyttöön. Suomi 100 -juhlavuoden hengessä autohanketta ovat tukeneet NET-Matkat, Nokian Renkaat, ODL, Outokumpu Stainless, Pörhön autoliike, Sovea ja Tapojärvi. Luovutustilaisuus järjestettiin Torniossa Saarenvireessä. Apuna arjessa Kunniakansalaisemme ovat saavuttaneet varsin korkean iän ja ikääntymisen myötä palvelujen tarve on kasvanut. Avustajatoiminta tuo veteraanitalouksiin tarvittavan avun esim. ulkoilun, asiointiavun ja kevyen siivouksen muodossa. Toiminnan piiriin kuuluvat sota­ invalidit ja muut sotiemme veteraanit puolisoineen ja leskineen. Avustajatoiminnan tavoitteena on, että avustaja työllistyisi jatkossakin avoimille työmarkkinoille. Osa avustajista kouluttautuu työn ohessa. Merkittävä lisä työn hoitamiseen Leasing-autot ovat merkittävä lisä myös muissa aluehankkeissa. Hämeen hankkeen projektipäällikkö Antti Mikkola kertoo alueensa etäisyyksistä. – Vaikka toimimmekin pääasiassa suurehkoissa kaupungeissa, Lahdessa ja Hämeenlinnassa, niin syrjäisemmillekin seuduille olemme sitoutuneet palvelun viemään. Varsinkin Päijät-Hämeen puolella Sysmässä ja Hartolassa välimatkat ovat pitkiä ja asiakkaita siellä täällä. Asiakaskäynnit pyritään sijoittamaan siten, että samana päivänä hoidetaan saman alueen ihmiset. Siltikin ajoa tulee päivittäin helposti yli 100 kilometriä. Tilanne on sama myös Keski-Suomen hankkeessa. Kaupunkialueilla avustajat kulkevat pääsääntöisesti julkisilla kulkuvälineillä, kävellen tai pyöräillen, mutta haja-asutusalueilla auto on välttämätön. Auto on iso asia tekijä myös siinä vaiheessa kun henkilö miettii avustajaksi ryhtymistä. – Autot helpottavat työntekijän löytämistä, sillä kaikilla työntekijöillä ei ole omaa autoa käytettävänä työajoon, Keski-Suomen hankkeen projektipäällikkö Kirsi Valkonen toteaa. Vaikutus on huomattu myös Hämeen hankkeessa. – Pitkään työttömänä ollut ihminen on usein luopunut ensimmäisenä autostaan, koska kulut ovat todella suuret. Leasing-autoista on ollut huomattava apu siihen, että olemme pystyneet viemään palvelun myös maaseudulla asuville, Mikkola kiittelee. Yhteistyöllä hyviin tuloksiin Pohjois-Suomessa avustajatoiminnan hanketta hallinnoi Tornion Sairaskotisäätiö. Hanke työllistää projektipäällikön ja alueohjaajaan sekä yli 20 avustajaa. Saarenvireen toimitusjohtaja Tuomo Hokkinen totesi tilaisuuden tervehdyssanoissaan, että kansallista veteraanipäivää juhlitaan Saarenvireessä viimeiseen veteraaniin asti. Hän tähdensi, kuinka tärkeää avustajatoiminta on kotona asuville ja avustajat puolestaan tarvitsevat autoja päästäkseen autettaviensa luo. – Erityiskiitokset saavat avustajatoiminnan Lapin hankkeen projektipäällikkö Johanna Holma sekä Pörhön autoliikkeen aluejohtaja Veteraanityö on nuorempien vastuulla – Kyllä veteraanipäivä on meikäläiselle niitä suurimpia juhlapäiviä, sanoo sotainvalidi Arvi Isonikkilä, jonka puvunrintamusta koristaa mittava rivistö kunnia- ja ansiomerkkejä. Saarenvireen juhlaan osallistunut Isonikkilä asuu edelleen kotonaan ja kulkee asioilla omalla autollaan. 94-vuotias sotainvalidi on aktiivisesti mukana veteraanitoiminnassa. Hän on Rintamaveteraanien valtakunnallisen liittovaltuuston toinen varapuheenjohtaja ja Tornion rintamaveteraanien puheenjohtaja. Lisäksi hän kuuluu Tornion Sairaskotisäätiön hallitukseen ja Sotainvalidien avustajatoiminnan ohjausryhmään. Isonikkilä on suunnitellut jäävänsä pois liittovaltuuston tehtävistä vaikka puheenjohtaja on vielä pyydellyt jatkamaan. – Täältä on niin vaikea kulkea. Ennen oli nätti käydä, kun lento lähti puoli seitsemältä aamulla ja takaisin iltapäivällä neljältä, Isonikkilä harmittelee muuttuneita aikatauluja. Vähiin ovat veteraanit jo aktiivien joukossa käyneet ja Isonikkilän ympärillä liittovaltuustossakin naamat vuosien varrella vaihtuneet. Näitten nuorempien kontollahan meillä toiminta aika lailla on, Isonikkilä totesi. Veteraanien parissa tehtävä arvokas työ innosti projektipäällikkö Johanna Holman kirjoittamaan runon ja näin kiittämään veteraani­ polvea. l Tästä Suomenmaasta meille niin arvokkaasta jängistä, joista, tuntureista ja lukuisista järvistä noista. Annoitte meille lahjan, jollaista ei koskaan tule toista. Saimme maallemme vapauden, kun aikananne maksoitte sen urheasti taistellen. Otitte ja vaihdoitte vihkisormukset rautaisiin, kun yhteinen hyvä vaati niin. Onkin tullut aika juhlia kansallista veteraanipäivää oikealla arvolla. Lippu siis salkoon nostakaa ja kiittäen sotiemme veteraaneja katsokaa. Teksti: Johanna Holma ja Marja Kivilompolo

Edunvalvonta Valtiokonttori 9 Kuntoutuksen painopiste siirtymässä kotiin l Perinteinen laitoskuntoutus on sotainvalidien joukossa koko ajan vähentynyt. 2015 annetuista yli 35 000 hoitopäivästä luku on laskenut n. 27 000 vuonna 2016. Syynä on luonnollisesti se, että kaikki eivät jaksa enää lähteä laitoksiin. Päiväkuntoutusta järjestetään vuosittain n. 1 000 päivää (2016) ja avokuntoutusta vähän yli 2 000 kertaa vuodessa. Uutena kuntoutusmuotona tuli vuonna 2014 mukaan tuettu kotona kuntoutuminen. Se on hitaasti mutta vakaasti kasvattanut koko ajan suosiotaan. Tuetulla kotona kuntoutumisella tarkoitetaan palvelua, jossa kuntoutustyöntekijä tulee sotainvalidin kotiin tapaamaan sotainvalidia. Kotona tehdään ihan arki­ päiväisiä asioita yhdessä, jotta sotainvalidin arki sujuisi ja mieli virkistyisi. Tuetun kotona kuntoutumisen tavoitteena on tukea sotainvalidin kotona asumista. Kotikäynnillä voidaan esimerkiksi hoitaa puutarhaa, asioida kaupassa tai laittaa ruokaa. Tuettuun kotona kuntoutumiseen eivät kuulu yksilöhoidot, kuten fysioterapiahoidot tai hieronta. Sotainvalidin on toki mahdollista saada kotiin myös niitä, mutta silloin kyseessä on kotiin vietävä avokuntoutus. Tuettua kotona kuntoutumista voivat tuottaa ne yksityiset kuntoutuksen palveluntuottajat, joiden kanssa Valtiokonttorilla on sopimus tuetun kotona kuntoutumisen palvelun tuottamisesta. Valtiokonttorilla on eri puolilla maata tällä hetkellä 80 sopimustoimittajaa, jotka ovat sitoutuneet tuottamaan palvelua lähialueensa sotainvalideille. Tämän lisäksi myös kunnat voivat halutessaan tuottaa palvelua, kun ne ovat sopineet siitä ensin Valtiokonttorin kanssa. Valtiokonttori korvaa tuetun kotona kuntoutumisen matkat erikseen kuntoutuslaitoksille, jos matka sotainvalidien luokse ylittää 30 kilometriä. Tällä tavoin Valtiokonttori haluaa varmistaa, että palvelu tavoittaa myös ne sotainvalidit, jotka asuvat kaukana palveluntuottajasta. Vaihtoehto laitoskuntoutukselle Tuettu kotona kuntoutuminen ei tule laitoskuntoutuksen lisäksi, vaan se on nimenomaan vaihtoehtoinen kuntoutusmuoto heille, jotka eivät syystä tai toisesta halua lähteä kuntoutusjaksolle laitokseen. Sotainvalidi, jonka haitta aste on 10–25 %, voi halutessaan vaihtaa kahden viikon laitoskuntoutusjakson 20 tuetun kotona kuntoutumisen käyntikertaan. Jos sotainvalidi jakaa kuntoutusjakson puolisonsa kanssa, määrä puolittuu. Sotainvalidi, jonka haitta-aste on 30–100 %, voi halutessaan vaihtaa neljän viikon laitoskuntoutukseen 24 kotona kuntoutumisen käyntikertaan. Halutessaan hän voi vaihtaa myös välikuntoutuksen eli 15 kerran avokun- toutusjakson 15 kertaan tuettua kotona kuntoutumista. Avokuntoutusta, joka on myönnetty korvatusta vammasta, ei kuitenkaan voi vaihtaa tuettuun kotona kuntoutumiseen. Sotainvalidien lisäksi tuettua kotona kuntoutumista voivat saada vaikeavammaisten sota­invalidien puolisot (sotainvalidin haittaaste vähintään 50 %) ja lesket (sotainvalidin haitta-aste kuollessa vähintään 30 %) sekä sota­lesket sekä eräissä Suomen sotiin liittyvissä tehtävissä palvelleet. Kuntien vastuulla on järjestää rintamaveteraanien kuntoutus. Valtiokonttorin kotisivuilla www.valtiokonttori.fi on hakemuslomake sotainvalidien tuettuun kotona kuntoutumiseen. Valtiokonttorin asiakaspalvelu vastaa mielellään kaikkiin kuntoutusta koskeviin kysymyksiin. Asiakaspalvelun puhelinnumero on 0295 50 3070. l Tiina Kyttälä Palvelupäällikkö Vuonna 2014 hämeenlinnalainen sotainvalidi Onni Suoranta oli alueellaan ensimmäisiä sotainvalideja, jotka halusivat kokeilla kotona kuntoutumista. Tuolijumppaa mukana tekemässä Ilveskodin Marja Harju.

10 Pitkä kotimatka Veteliläinen Pentti Pöytäsaari ehti jo syyskuussa 1944 aselevon aikaan luulla pääsevänsä pian kotiin, mutta pian kävikin käsky Lappiin saksalaisia häätämään. Ranuan hillasoilla Pentti haa­ voittui vaikeasti 7. lokakuuta ja joutui saksalaisten sotavangiksi. Paluu kotiin toteutui vasta elokuussa 1945. l Lapin sotaan komennettu jääkärijoukko pääsi junalla Ouluun saakka ja matka jatkui pyörämarssina pohjoiseen. Matka oli hidas ja työläs. Sillat oli tuhottu ja monta jokea oli ylitettävänä. – Ranualla saksalaisjoukot olivat tienvarressa ja koukkasimme pitkän lenkin metsän kautta, Pentti Pöytäsaari kertoo. Reput selässä, kivääriä, patruunoita ja pyörää kantaen joukko eteni kymmeniä kilometrejä Ranuan hillasoita pitkin. Tavoitteena oli kiertää saksalaisjoukot, katkaista tie ja estää joukkojen perääntyminen. Suunnitelma ei onnistunut. Jääkärit joutuivat ankaraan tulitukseen ja komppania käskettiin perääntymään. – Lähdimme juoksemaan ja sitten kuula napsahti vasemman polveni yläpuolelle katkaisten reisiluuni. Mietin, pääsenkö vielä liikkeelle. Yritin kontata eteenpäin. Kuulin takaani saksalaisen kalinoita ja kun kurkistin olkani yli, niin saman tien napsahti oikeaan silmään. Kipu surisi ampiaisparvena pään ympärillä ja Pentti menetti tajuntansa. Herätessään hän hätääntyi. Ilta oli tulossa, vaatteet ja kengät kirnusivat vettä. – Minulla oli repussa mantteli. Sen kyhäsin päälleni ja laskin kenttälakin reunat poskien suojaksi. Repun laitoin mättäälle ja pääni repun päälle. Ajattelin valmistautuvani yötä tai kuolemaa varten. Paikalle tuli saksalainen partio piipulla Penttiä osoittaen. – Se oli kuuma paikka. Käänsin puheen tykkänään muualle, otin takkini helmasta ensiapusiteen ja näytin, että voisivatko sitoa silmänympärykseni. Yksi saksalainen sen sitoi. Eivät ampuneet, mutta jatkoivat matkaa ja jättivät minut metsään. Vankina Norjaan Yö ja seuraava päivä kuluivat välillä tajuissaan ja välillä ei. Yön aikana satoi viiden sentin kerros lunta. Se suojasi ja eristi. Pentti koitti olla hiljaa ja rauhassa lumipeitteen alla. Iltapäivällä saapui toinen ryhmä saksalaisia. – He kokoustivat ympärilläni, kaksi haki paarit ja kantoivat minut teltalle. Matka jatkui Rovaniemen kautta Muonioon, jossa Pentin silmää ja jalkaa operoitiin yhtä aikaa huonolla puudutuksella. Lääkintäparakin leikkauspöydällä kädet sidottiin selän Pentti Pöytäsaari vammautui vaikeasti Lapin sodassa ja vietti saksalaisten vankileirillä Norjassa seitsemän kuukautta. taakse ja Pentti makasi käsiensä päällä. – Jalan leikkaushaavaan ei ommeltu tikkejä. Pantiin vaan pumpulia, sideharsoa ja kipsattiin. Muoniossa saksalaissotilaiden mukaansa pakottama suomalaistyttö kävi Penttiä katsomassa. Tyttö yritti päästä jatkamaan eteenpäin Pentin kanssa. Suunnitelma ei onnistunut, mutta tyttö onnistui tuomaan ison kasan voileipiä evääksi matkan jatkuessa. – En nähnyt häntä enää koskaan. Vuosia myöhemmin laitoin ilmoituksen Sotainvali­ dien lehteen, mutta en saanut vastausta, Pentti muistelee auttajaansa. Muoniosta matka jatkui Kilpisjärven kautta Norjan Narvikiin saksalaisten vankileirille. – Meitä tulivat vastaan venäläiset sotavangit, jotka kantoivat minut lautaparakin perimmäiselle sängylle ikkunan ääreen. Aluksi olin parakissa aivan yksin ja venäläiset huolehtivat parakin lämmittämisestä ja toivat minulle ruokaa. Itse en pystynyt liikkumaan. Ruokaa sai vain yhden leipäpalan teen kera aamulla ja illansuussa kauhallisen vesikeittoa, jossa saattoi olla joku kaalinriekale ja satunnainen perunanpala. Niillä oli koko vuorokausi pärjättävä. Päivien kuluessa tupa täyttyi ja Pentin kanssa samaan parakkiin tuotiin muita suomalaisia, haavoittuneita sotavankeja. Nälkä oli alituinen vieras ja kuolema koko ajan läsnä. Pentti näki ikkunastaan, kuinka viereiseen telttaan kannettiin kuolleita vankeja ennen hautaamista. Suomalaisistakin yksi kuoli. Kova talvi Lokakuusta 1944 toukokuuhun 1945 aika kului hitaasti Narvikin vankileirillä. Joulu, uusivuosi ja 20. syntymäpäivä eivät leirin arjesta poikenneet. Neljän kuukauden liikkumattomuuden jälkeen kipsi poistettiin helmikuussa ja samalla selvisi syy hirvittävään kutinaan. Leikkaushaavan päälle laitettu pumpuli ja harso oli täille mieluisa kotipesä. Jalka kuhisi syöpäläisiä. – Ensimmäisenä päivänä en pystynyt vielä edes nousemaan ylös eikä polveni taipunut kuin muutaman sentin, mutta aloin sitkeästi harjoitella ja sain myös muutaman kerran leirissä lämpöhoitoa. Jossain vaiheessa minua käytettiin röntgenissä ja selvisi, etteivät reisiluunpäät olleet kohdakkain. Maaliskuussa parakkiin tuotiin nippu kortteja, joissa oli valmiina teksti: ”Olen täällä kansainvälisellä internoimisleirillä. Narvik, Norja”. Korttiin sai kirjoittaa vain oman ja vastaanottajan nimen. Toukokuussa tuli lopulta tieto, että saksalaiset on nujerrettu ja vapaus koittaa. Portit aukesivat 9. päivä ja norjalaiset hakivat vangit seuraavana päivänä. Pentti painoi alle 50 kg. – Olimme kaksi kuukautta norjalaisten huomassa toipumassa. Saimme ensimmäisen kerran kunnon ruokaa yli seitsemään kuukauteen ja innoissamme söimme aivan liikaa, ripuli oli hirveä. Kun siitä toivuimme, opettelimme varovasti syömään uudelleen. Kotimatka Heinäkuussa kauan odotettu juna tuli hakemaan miehiä Suomeen, ja samassa kyydissä kotiin palasi myös saksalaisten matkaan lähteneitä suomalaisnaisia – moni heistä raskaana. Suomessa kaikki kuljetettiin Hankoon kolmen viikon karanteeniin. Lopulta koitti kotimatka. Junalla Pentin kanssa Kokkolaan lähti lestijärvinen parakkikaveri Eino, jonka vaimo oli asemalla vastassa. Pentti sai kyydin naapurikylän kauppiaalta kuorma-auton lavalla. Viimeiset neljä kilometriä hän käveli. – Se oli 8. tai 9. päivä elokuuta. Kotiin Kalliojärvelle saapuessani oli ensimmäisenä tätini talo. Pysähdyin lepuuttamaan jalkaani ja kysyin, mitä kotiin kuuluu. Siitä oli vielä kilo-

11 metri matkaa. Tien varressa näin 10-vuotiaan pikkuveljeni. Hän ujosteli minua puolentoista vuoden jälkeen. Kotipihaan saavuttuani keräsin voimiani tuttuja maisemia katsellen. Pentin äiti oli sisällä, isoveli Perhossa riiaamassa, isä naapurikylällä vieraan töissä. – Astuin tupaan ja sanoin: ”Terveisiä maailmalta. Tässä sitä nyt ollaan”. Äiti katsoi minua pitkään, oli ihan hiljaa ja katsoi vielä uudestaan. Koko puseronrintamus kastui äidin itkiessä. Kotiutumisen jälkeen useampi kuukausi kului sairaalareissuilla, kun Pentin jalkaa ja silmäkuoppaa operoitiin parempaan kuntoon. – Kun sairaalahomma rauhoittui, rupesin töihin. Luoti niskassa Pentin isä oli taitava hirsirakentaja ja keväällä 1947 Pentti hakkasi isänsä kanssa hirsiä. – Kevätaurinko porotti niskaan ja huomasin, että siihen nousi omituinen patti. Käskin pikkuveljen tökätä siihen neulalla. Kuului rahinaa. En jäänyt asiaa tuumaamaan, vaan lähdin pyörällä 20 kilometrin päähän Veteliin lääkäriin. Lääkäri totesi, että niskassa tosiaan on jotakin, teki pienen viillon ja veti pinseteillä niskasta kiväärinluodin, joka oli ollut Pentin niskassa kaksi ja puoli vuotta. Kotimatka ilman luotia tuntui keveämmältä kuin mennessä. Sodasta ja vankeudesta selvittyään Pentillä ei ollut kiirettä hellustella. – Nuoruus meni sodassa. Piti saada olla nuori ennen avioitumista. Olin lähempänä kolmeakymmentä, kun riiaaminen alkoi kiinnostaa. Pyörän lainaus ja lupa puhutella Taisi olla kesä 1952, kun nuori väki polki pyörillään Kalliojärvelle soutelemaan. Paatilla kierrettiin järvi ympäri ja rantaan tultua kaksi tyttöä lähti muiden ihmetellessä rivakasti pyö- Pentti viihtyy kotonaan Räyringillä. rien luo. Kun muut ehtivät pyörilleen, huomasi Pentti uuden pyöränsä kadonneen. – Lähdin kävelemään takaisin ja jonkun matkan päässä tien reunassa oli ulkohuone, johon pyöräni nojasi. Tarakalla oli kiinnitettynä säilykepurkki, jonka sisältä löysin lapun: ”Kiitoksia lainasta. Luonnossa lisää.” Ajan päästä rupesin sitten kräväämään, kun oli luvattu, että voisi puhutella. Irja Annikki oli myötämielinen ja totesi, että ”Kyllä hän jatkaa, mutta sulla vankeus jatkuu koko elämäs”. Niin ne sinkunpäivät päättyivät ja vanhempi poika Asko syntyi 1954. – Alkuaikoina tein paljon rakennushommia, mutta avioiduttuamme ryhdyimme jatkamaan kotitilaani. Onnistuin ostamaan viisi hehtaaria lisää viljelysmaata enkä vieläkään ymmärrä, miten selvisin yksin siitä kaupasta ilman takuumiehiä ja sain kaiken maksettua määräpäivään mennessä. Meillä oli seitsemän lehmää, siihen aikaan niillä sai mukavan toimeentulon. Mutta kyllä maanviljelys oli tosi kovaa hommaa ilman koneita. Ajan päälle sain hommattua traktorin, äekset ja auran. Nuorempi poika Jouko syntyi 1964. Pentti Pöytäsaaren kokemukset on ikuistettu myös kirjaksi. Kokemuksista kirja Elämä Irjan kanssa sujui vuosikymmenet tuttuja latuja. Vuonna 1990 tehtiin sukupolvenvaihdos ja tila siirtyi vanhemmalle pojalle, Askolle. Vuonna 1993 Pentti ja Irja löysivät viiden kilometrin päästä Räyringin kylältä uuden, pienen talon, joka tuli sopivasti myytiin. Syksystä 2013 Pentti on asustellut yksin Irjan kuoltua. – Viimeiset vuodet olin omaishoitaja Irjan dementoiduttua. Loppuajan hän oli jo palvelutalossa. Yksinoloon on pikkuhiljaa tottunut. Kodinhoitaja käy päivittäin ja vanhempi poika parikin kertaa päivässä. Nuoremman pojan autohommiakin olen paljon seurannut. Hänkin asuu Kalliojärvellä. Terävällä kynällään Pentti kirjasi vuosien saatossa iltapuhteella ylös sotavangin muistoja. – Laitoin sitten lehteen ilmoituksen, jossa etsin puhtaaksikirjoittajaa. Helena Lassila vastasi ilmoitukseeni ja omakustanne ”Sotavangin katkera taival” ilmestyi 1989. Tarkka ja pysäyttävä kertomus Pentin elämän kovimmasta kymmenestä kuukaudesta kuuluu myös Kannuksessa sijaitsevan kuntoutuskeskus Kitinkannuksen kirjastoon. Siellä 90 %:n sotainvalidi käy itsekin Kannuksessa kuntoutuksessa 2–3 kertaa vuodessa. – Kesäkuussa olen taas menossa! l Teksti ja kuvat: Johanna Rantanen

12 Sotainvalidien ulkomaiset auttajat palkittiin korkeasti l Kirja Kunnian ruletti – korkeimmat ulkomaalaisille 1941–1944 annetut suomalaiset kunniamerkit (Antti Matikkala, SKS 2017) tarkastelee niitä 317 ulkomaalaista, joille annettiin jatkosodan vuosina suomalainen suurristi, 1. luokan Vapaudenristi rintatähtineen, 1. luokan Vapaudenristi tai I luokan komentajamerkki. Eräissä näitä kunniamerkkejä kos­ kevissa esityksissä perusteluna oli ansiokas sotainvalideihin liittyvä toiminta. Palkitsemiset havainnollistavat miten eri tavoin ulkomaalaiset työskentelivät sekä virallisesti että yksityisesti suomalaisten sotainvalidien hyväksi Talvisodan invalidien hyväksi Päivää ennen Barbarossa-operaation alkua, 21.6.1941, julkaistu ylipäällikön päiväkäsky listasi palkittuja ulkomaalaisia, jotka olivat ”ansiokkaasti ottaneet osaa puolustustaisteluumme tahi muulla tavalla tukeneet sitä”. 1. luokan Vapaudenristin kansalaisansioista saivat tohtori Leonardo Conti ja Saksan valtakunnan Sotauhrijärjestön johtaja Hanns Oberlindober. Heidän palkitsemisensa liittyi suomalaisten sotilaslääkäridelegaatioiden 1940 tekemiin Saksan-matkoihin, joiden seurauksena suomalaisia sotainvalideja oli kutsuttu Saksaan hoidettavaksi. Palkitsemisen aiheeksi merkittiin: ”Avustanut ansiokkaasti suomalaisia lähetyskuntia siten tukien maamme toimintaa Saksassa vuoden 1940 aikana.” Heinäkuussa 1941 Suomen Valkoisen Ruusun (SVR) ritarikunnan kunniamerkkejä päätettiin antaa ”lukuisille suomalaisia lähetyskuntia vuoden 1940 aikana avustaneille Saksan kansalaisille”. Seuraaville professori Simo Brofeldtin johtaman invalidikomission Saksaan kesäkuussa 1940 tekemän tutkimusmatkan suunnitteluun, järjestelyyn ja ohjelmaan osallistuneille päätettiin antaa SVR:n I luokan komentajamerkki: kenraaliluutnantti Hermann Reinecke, kenraalimajuri Wilhelm Drogand, ministerijohtaja Artur Sieler, lääkintäkenraalit Siegfried Handloser ja Hans Käfer (joka järjesti suomalaisille sotilaslääkäreille tilaisuuden tutustua Saksan armeijan lääkintähankintaan ja -huoltoon), ylilääkäri Hans Wagner ja ministerijohtaja Hans Engel. SVR:n komentajamerkki päätettiin antaa ministerijohtaja Otto Martineckille ja SS-Bridgadeführer E. R. Grawitzille. Nämä SVR:n kunniamerkit lähetettiin Berliiniin, mutta niitä ei luovutettu heti. Loppuvuodesta 1941 Saksan ulkoasiainministeriö ilmoitti, että kunniamerkkien tulisi olla korkeampia. Koska Handloserin ja Käferin virka-asema vastasi täyttä kenraalia, heidän kunniamerkkejään ehdotettiin korotettaviksi suurristeiksi. Reinecken korkean virkaaseman ja hänen alati Suomea kohtaan osoittamansa suuren myötämielisyyden takia suurristiä pidettiin välttämättömänä hänellekin. Koska Martineckin virka-asema vastasi SS-Gruppenführerin univormussa esiintynyt valtakunnanterveys­johtaja Leonardo Conti kantoi 1. luokan Vapaudenristiä kansalaisansioista vieraillessaan Suomessa lokakuussa 1942. kenraalimajuria, hänen kunniamerkkiään ehdotettiin korotettavaksi I luokan komentajamerkiksi samoin kuin Grawitzin tapauksessa. Lokakuusta 1941 alkaen SS-valtakunnanlääkäri (Reicharzt-SS), Waffen-SS:n lääkintätarkastaja professori Grawitz oli sotilasarvoltaan SS-Gruppenführer ja Waffen-SS-kenraaliluutnantti. Ritarikunnan suurmestari, tasavallan presidentti Risto Ryti teki korotuspäätöksen tammikuussa 1942. Vastaanotettuaan kunniamerkkinsä Grawitz kiitti kirjeitse Rytiä korkeasta kunnianosoituksesta todeten ottavansa sen ”merkkinä toverillisesta yhteenkuuluvuudesta yhteisessä kohtalontaistelussamme” vakuuttaen vastakin auttavansa omalta osaltaan urheiden suomalaisten ja saksalaisten toverien hoidossa. Ruotsalaistaitelijoiden esiintymispalkkiot sotainvalideille Myös eräät ruotsalaiset saivat korkean suomalaisen kunniamerkin sotainvalideille annet­tuun apuun liittyvin perusteluin. Ruotsin armeijan ylilääkäri David Lindsjö palkittiin SVR:n I luokan komentajamerkillä 1942. Kunniamerkkiehdotuksessaan puolustusvoimain ylilääkäri lääkintäkenraalimajuri Eino Suolahti viittasi Suomen saamaan lääkintähuoltoapuun ja sotainvalidien hoidon järjestelyyn. Korkeimpia kunniamerkkejä koskevia ehdotuksia tuli vain harvoin yksityiseltä taholta. Albert Edelfeltin muistoa vaaliva taiteilijaklu- bi ehdotti elokuussa 1943 kahden ruotsalaisen näyttämötaiteilijan ja kahden laulajan palkitsemista heidän lahjoitettuaan Suomen-vierailujensa esiintymistuloina kertyneet noin kaksi miljoonaa markkaa sotainvalidien ja -veteraanien hyväksi. Kolme heistä palkittiin uudella vain taiteilijoille ja kirjailijoille annettavalla Suomen Leijonan (SL) Pro Finlandia -mitalilla. Näyttelijä Anders de Wahlin aiempien kunniamerkkien katsottiin kuitenkin edellyttävän SL:n I luokan komentajamerkkiä, jonka hän sai huhtikuussa 1944. Sotainvalidiupseerien Unkarin-matka Eräs suomalainen diplomaatinrouva oli Unka­ riin tekemänsä esitelmämatkan yhteydessä saanut kenraaliluutnantti Lajos Veressin ”siinä määrin innostumaan suomalaisten haavoittuneiden asiaan, että tämä teki aloitteen” suomalaisten upseerien kutsumisesta toipilaina Unkariin. Kapteeni Erkki Patojärvi perusteli Veressin huolehtineen ”suurenmoisella tavalla” 20 suomalaisen sotainvalidiupseerin hyvinvoinnista ja huollosta kaksi kuukautta kestäneen vierailun aikana. Sotaministeri kenraalieversti Lajos Csatay oli suhtautunut myötämielisesti Veressin aloitteeseen ja mahdollistanut matkan järjestämisen. Csatay sai Suomen Leijonan suurristin miekkoineen ja Veress saman ritarikunnan I luokan komentajamerkin miekkoineen toukokuussa 1944, jolloin Unkari oli jo Saksan miehittämä.

13 Rautaristin ritariristiä, 1. luokan Vapaudenristiä tammenlehvineen ja Suomen Leijonan suurristin rintatähteä miekkoineen kantava jalkaväenkenraali Karl Weisenberger lahjoitti järjestämänsä keräyksen tuoton Sotainvaliidien Veljesliitolle elokuussa 1944. Sotainvalidi on pitämässä kiitospuhetta. Saksalaisten 1944 korkeasti palkitut ansiot sotainvalidien hyväksi Myös kaksi saksalaista sai 1944 korkean Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkin miekkoineen sotainvalidien avustamiseen liittyvin perustein. Tammikuussa 1944 SL:n I luokan komentajamerkin miekkoineen sai osana suomalaisia hoitaneiden SS-sairaaloiden ylilääkärien palkitsemista Hohenlychenin SS-sairaalan päällikkölääkäri SS-Gruppenführer Karl Gebhardt. Hän oli ”erikoisesti ansioitunut suomalaisten SS-vapaaehtoispataljoonan haavoittuneitten sekä Waffen-SS:n Suomesta Saksaan kutsumien invaliidien ja lottien hoidossa”. Yhteysesikunta Roin päällikkö eversti Oiva Willamo ehdotti Sallan suunnalla armei­ jakuntaa komentaneelle jalkaväenkenraali Karl Weisenbergerille SVR:n suurristiä miekkoineen tammikuussa 1944. Muiden perustelujen lisäksi Willamo kertoi, että tämä innokas ”Suomi-ystävä” oli kerännyt armeijakuntansa keskuudessa yli kolme miljoonaa markkaa, jotka hän oli lahjoittanut suomalaisten sotainvalidien taloudellisen aseman tukemiseen. Mannerheim ei esittänyt suurristiä Weisenbergerille. Heinäkuussa 1944 Weisenberger raportoi Mannerheimille uusimmasta 2,1 miljoonan Suomen markan keräystuloksestaan todeten keräyssaldonsa olevan miltei viisi miljoonaa markkaa. Saatuaan tiedon Weisenbergerin siirrosta johtajanreserviin 12.8.1944 presidentiksi valittu Mannerheim päätti antaa hänelle SL:n suurristin miekkoineen ilman esittelyä ja virallista esitystä. Weisenberger vastaanotti suurristinsä Mannerheimilta päämajassa Mikkelissä 14.8.1944. Saksalaiskenraali kiitti Mannerheimia uudesta kunniamerkistään ”syvästi liikuttuneena ja vilpittömällä ilolla”. Helsingin Sanomat raportoi 19.8.1944 Weisenbergerin vierailusta Sotainvaliidien Veljesliitossa, jolle kenraali luovutti viimeisimmän keräyksensä tuoton. Mitalin toinen puoli Ulkomaalaisia palkittiin suomalaisilla kunniamerkeillä heidän ansioistaan Suomen ja suo- malaisten hyväksi. Suomalaisilla ei voinut olla tarkkaa kokonaiskuvaa palkittavien ulkomaalaisten toiminnan kaikista puolista. Maailmansodan loppuvaiheessa ja sen päätyttyä monen korkeasti palkitun ulkomaalaisen asema muuttui dramaattisesti. Csatayn elämä päättyi Gestapon vankina tehtyyn itsemurhaan lokakuussa 1944. SS-valtakunnanlääkäri Grawitz, jota olisi todennäköisesti odottanut hirttotuomio, teki itsemurhan 1945. Oikeudenkäyntiä vangit­ tuna odottanut Conti hirtti itsensä 1945. Drogand kuoli amerikkalaisten sotavankeudessa 1947 ja Oberlindober vankina Puolassa 1949. Nürnbergin oikeudenkäynneissä SS-lääkäri Gebhardt tuomittiin kuolemaan rikoksista ihmisyyttä vastaan ja teloitettiin 1948. Reinecke ja Handloser saivat elinkautisen vankeustuomion, mutta heidät vapautettiin 1954. On sanottu, että sodan pitkittämisestä syytetyn Weisenbergerin hengen pelasti saksaksi käännetty Helsingin Sanomien artikkeli, joka kertoi hänen keräämästään lahjoituksesta suomalaisille sotainvalideille. Sotavankeudesta vapauduttuaan Weisenberger oli internoituna vuoteen 1949 saakka ja kuoli köyhänä sekatyömiehenä 1952. uuden kappaleen. Artur Sieler hankki uuden SVR:n I luokan komentajamerkin vuonna 1974. Kiitoskirjeessään hän totesi vastaanottaneensa sen suurisydämisenä ilmaisuna ja kunniakkaana tunnustuksena kiinnostuksestaan Suomen puolustusvoimia kohtaan ja panoksestaan sen hyväksi. l Antti Matikkala Kuvat: Kunnian ruletti -kirjan kuvitusta. Kunniamerkeillä on kohtalonsa Vuoteen 2008 saakka ulkomaalaisille annettuja SVR:n ja SL:n ritarikuntien kunniamerkkejä koski velvollisuus palauttaa ne ritarikunnille saajan kuoltua, ellei kunniamerkkiä ollut annettu miekkoineen. Lääkintäkenraali Käferin kuoltua 1943 hänen leskensä palautti tunnollisesti SVR:n suurristin Suomen lähetystöön pahoitellen suuresti, että sen nauha oli vaurioitunut heidän asuntonsa tuhonneessa tulipalossa. Kenraalitar Käfer pyysi saada tuhoutuneen diplomin tilalle jonkinlaisen todistuksen kunniamerkistä muistoksi lapselleen. Yhtään korkeaa ulkomaalaiselle sotavuosina annettua suomalaista kunniamerkkiä ei julistettu menetetyksi. Kunniamerkkinsä kadottaneet olivat siten oikeutettuja lunastamaan Ruotsalainen näyttelijä Anders de Wahl palkittiin Suomen Leijonan I luokan ko­ mentajamerkillä 1944 hänen lahjoitettuaan esiintymistulojaan suomalaisten sotainvali­ dien ja -veteraanien hyväksi.

14 Teema Veljesliiton 65. liittokokous Uusi puheenjohtaja, sama päämäärä l Veljesliiton liittokokouksessa 6. kesäkuuta liittovaltuuston suosituksen mukaan uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Marja-Liisa ”Malla” Taipale. Malla Taipale on 67-vuotias juristi. Hän suoritti ylemmän oikeustieteen tutkinnon Helsingin yliopistossa ja on tehnyt mittavan uran Valtiokonttorissa. – Ensin toimin lähes 25 vuoden ajan erilaisten valtion lainananto- ja rahoitustoimintojen parissa. Viimeiset kymmenen vuotta toimin vastuullisena johtajana valtion vahingonkorvaustoimintojen parissa, Malla kertoo. Vahingonkorvaustoiminnot kattavat mm. valtion henkilöstön työtapaturmat samoin kuin varusmiesten ja kriisinhallintatehtävissä toimivien valtion vastuulla olevat tapaturmat, rikosten uhrien ja syyttömästi vangittujen korvaukset. Keskeisenä osana työtä olivat sotainvalidien etuus- ja korvaustoiminta sekä rintamaveteraanien kuntoutus ja kotiin vietävät palvelut. – Lisäksi toimin useamman vuoden ajan valtakunnallisen Rintamaveteraaniasian neuvottelukunnan varapuheenjohtajana. Veteraanitausta kotoa Marja-Liisa Taipale on kotoisin Mikkelistä, jossa hän kävi kansakoulua samassa talossa, joka sodan aikana toimi päämajana. Sota kosketti hänenkin perhettään. – Isäni oli rintamaveteraani. Hän lähti nuorena miehenä suorittamaan asepalvelustaan ja siirtyi suoraan rintamalle. Hänen sotataipaleensa kesti viisi vuotta. Enoni, jota en ole koskaan tavannut, kaatui talvisodassa helmikuussa 1940. Hänen äitinsä Aili Aurelius oli aktiivinen sotainvalidityössä Mikkelissä. Hän toimi mm. yli 30 vuotta paikallisen naisjaoston puheenjohtajana. Äitinsä kautta Mallakin kävi useana kesänä perheensä kanssa sotainvalidien kesäkodissa Sarvenrannassa, jossa Aili oli emäntänä. Työ etenkin puolisoiden ja leskien parissa oli Ailille sydämenasia. Valtiokonttorin työn kautta Malla Taipale tuntee sotainvalidien asioita ja edunvalvontaa. – Työtehtäviini kuuluivat myös sotainvalideille ja muille sotiemme veteraaneille palveluja tuottavat laitokset, erityisesti sairas- ja veljeskodit, joihin minulla on ollut onni perehtyä perusteellisemminkin. Näissä taloissa käymällä olen saanut myös tutustua runsaaseen määrään sotainvalideja, puolisoita ja leskiä. Ilolla uuteen tehtävään Malla Taipale pyydettiin Veljesliiton hallitukseen vuonna 2015, kun hän jäi eläkkeelle Valtiokonttorista. . – Olen aina arvostanut Veljesliittoa kuten myös muita veteraanityötä tekeviä järjestöjä. Viimeisten kymmenen työvuoteni aikana arvostukseni vain kasvoi, kun opin tuntemaan Veljesliiton uusi puheenjohtaja iloitsee saamastaan kunniatehtävästä. toimintaa paremmin. Ilmoitin silloiselle Veljesliiton pääsihteerille, että jos minulle on jotakin käyttöä, niin tulisin mielelläni mukaan toimintaan. Veljesliiton kenttään hän on päässyt tutustumaan vuosien ajan jo hiukan lähemmin, kun hän on käynyt piirien ja osastojen tilaisuuksissa puhumassa. Tämä tutustuminen jatkuu varmasti uuden roolin myötä. Vaativa luottamustehtävä ei vie kaikkea aikaa vaan sitä riittää perheen ja ystävien kanssa jaettavaksi. Rakas mökkipaikka löytyy Mikkelin lähistöltä Kalvitsan kylästä. Siellä sekä omakotitalossa Helsingissä tehtävät piha­ työt pitävät huolta yleiskunnosta sauvakävelyn ja vesiliikunnan kera. – Pidän myös matkustamisesta. Erityisesti vuoristoiset maisemat ovat minulle mieluisia kuten myös Suomen Lappi. Vaeltaminen kuuluu kesään ja hiihtäminen talveen, hän kertoo harrastuksistaan. Rohkeasti yhdessä eteenpäin Malla Taipale on ottanut uuden, merkittävän tehtävänsä vastaan ylpeyttä ja nöyryyttä tuntien. Ansiokkaat edeltäjät ovat jättäneet isot saappaat täytettäväksi. Sotainvalidien Veljes­liiton puheenjohtajan tehtävä on kuitenkin selvä. – Veljesliiton tehtävä on edelleen ja loppuun asti pitää huolta jäsenistään ja ajaa heidän etujaan. Täydentää sitä, mihin valtion vastuu ei vielä yllä. Veljesliitto toimii myös yhteiskunnallisena vaikuttajana. Liitossa meneillään oleva hallitun sopeuttamisen aika vaatii pitkän tähtäimen suunnitelmia ja ne tulee tehdä jäsenistön etu mielessä, liiton historiaa kunnioittaen. Hän korostaa yhteistyön merkitystä koko organisaation ja kentän sekä muiden veteraanijärjestöjen kanssa. Veljesliitossa tehtäviä ovat hoitaneet niin miehet kuin naisetkin, joilla on ollut merkittävä rooli myös sotainvalidien elämässä puolisoina, oman järjestön sekä naisjaostojen kautta. Nykyään sotainvalidit usein sanovat, että osastoissa tapahtuva toiminta on naisten aktii­ visuuden ja toimeliaisuuden ansiota. – Puheenjohtajan tehtävä on yksi näistä rooleista, joissa toimitaan järjestön ja sitä kautta ennen kaikkea sen jäsenistön hyväksi, Malla Taipale toteaa. l Marja Kivilompolo

Teema 15 Liittokokousaamu alkoi perinteitä kunnioittaen, kun hallituksen jäsenet kävivät laskemassa seppeleet Hieta­ niemen hautausmaalla sankarihaudalle sekä Mannerheimin haudalle. Kuva: Marja Kivilompolo Valtakirjojen tarkastus­pisteellä riittää kuhinaa päivän alkumetreiltä lähtien. Kuva: Marja Kivilompolo Sotainvalidit rivissä: Sotainvalidit Veikko Punakallio (vas.), Jorma Savukoski, Veijo Saloheimo ja Markus Aaltonen odottivat liittokokouksen alkamista. Saloheimo totesi, että liitolla on vielä tehtävää, sillä puolisojen ja leskien huoltoa on parannettava. He ovat tehneet ison työn sotainvalidien rinnalla. Toivo Mäntylä ja Olavi Heponen: Jyväskylästä tulleet Toivo Mäntylä (vas.) ja Olavi Heponen odottivat tuttujen näkemistä. Heidän mielestään on hyvä, että liitto toimii yhä, sillä tekemistä riittää yhä edunvalvonnassa. Heponen muistut­ taa, että avopalvelujen sisältöön ja laatuun pitäisi panostaa. Kuvat: Jyrki Vesa Suuntaviivat vuoteen 2019 l Veljesliiton keskeinen tavoite on sotainvalidi- ja puolisojäsenten tukeminen ja heidän tarvitsemansa vanhuudenhuollon palvelujen turvaaminen. Tätä tehtävää liitto toteuttaa huolto-, etu- ja veljesjärjestönä. Sotainvalidien keski-ikä nousee yli 93 vuoden ja samalla heidän joukkonsa supistuu. Ennusteen mukaan sotainvalideja on vuoden 2019 lopulla noin 1 100. Myös puolisojäsenten määrä vähenee nykyisestä runsaasta 8 000:sta. Organisaatio jäseniä varten Sotainvalidiosastojen purkautuessa niiden jäsenet ovat siirtyneet suoraan sotainvalidipiirin jäseniksi tai naapuriosastoon. Näin säilyy yhteys jäsenten ja liiton välillä. Toimivan tukijäsenverkoston merkitys korostuu siirryttäessä piirien tai laajemman alueen kattavien sotainvalidiosastojen jäseniksi. Tärkeää on, että noin 3 600 tukijäsenen verkko on jatkossakin käytettävissä ja että Sotainvalidien Perinnejärjestön alueyhdistykset ovat tukena toiminnassa. Tavoitteena on, että Veljesliitto voisi jatkaa kattojärjestönä 2020-luvun puoleenväliin tuotetaan 12 aluehankkeella ja niissä toimii yli 200 avustajaa. Suurin osa hankkeista jatkaa toimintaansa vielä vuonna 2018. Sen sijaan työhallinnon ja tukien suunnitellut muutokset vuodelle 2019 voivat vaarantaa jatkon. Edunvalvonnan tavoitteet Liiton tuki jatkuu pienentyneenä Edunvalvonta on liiton keskeinen tehtävä loppuun asti. Tavoitteet ovat selkeät: sotilasvammakorvauksia tulee kehittää, kaikilla sotainvalideilla tulisi olla mahdollisuus päästä hoitoon veljeskoteihin ja puoliso- ja leskikuntoutusta tulee laajentaa. Lisäksi Veljesliitto seuraa sote-uudistusta, sillä väistämättä sillä on vaikutuksia myös jäsenistöön. Veljesliiton varallisuus on pääosin jo jaettu kentälle ja käytetty sotainvalidien hyväksi. Näin ollen toiminta ja organisaatio on sopeutettava väheneviin voimavaroihin. Avustajatoimintaa tarvitaan yhä Veljesliiton avustajatoiminta kohdistuu entistä enemmän sotainvalidien leskiin. Palvelua Veljesliiton varallisuus Liiton jäljellä olevan varallisuuden suunnitelmallisella käytöllä halutaan turvata sotainvalidien hyväksi tehtävän työn jatkuminen vielä 2020-luvun alkupuolellakin. l

16 Teema Veljesliiton 65. liittokokous Uusi pääsihteeri l Uudistuksia tapahtuu myös Veljesliiton operatiivisessa johdossa, kun pitkäaikainen pääsihteeri Markku Honkasalo jää elokuun lopussa eläkkeelle. Ennen sitä hän pitää kertyneitä lomiaan, joten Seppo Savolainen aloitti pääsihteerin tehtävissä jo 7. kesäkuuta. Monipuolinen työkenttä Varatuomari Seppo Savolainen, 60, on helsinkiläinen veteraanin poika, joka tuli Sotainvalidien Veljesliittoon jo vuonna 1981. Veljesliiton lakimiehenä hän on ollut keskeisessä roolissa sotilasvammalain muutoksia valmisteltaessa ja on alan asiantuntija. Lakimiehen töiden lisäksi hän on ollut mukana korjausneuvonnan, avustajatoiminnan ja kuntoutuksen kehittämisen projekteissa. Uuden roolinsa pääsihteerinä hän kokee mieleisenä vaikkakin haastavana, sillä työtehtävät laajenevat entisestään. – Näen, että toiminnassa tulee olemaan kaksi isompaa painopistettä: edunvalvonta sekä liiton organisaation toimintakyvyn säilyttäminen, jotta yhteys jäseniin säilyy. Perusasiat pysyvät Pienenevässä järjestössä muutos näkyy paikallisesti ja koko organisaatiossa. Paljon puhuttu toiminnan sopeuttaminen pitkälle aikavälille tuo omat haasteensa. Peruasiat säilyvät silti ennallaan. – Jäsenistä pidetään yhä huolta ja korvausasioissa saa edelleen apua. Liiton tärkein voimavara ovat vapaaehtoiset tukijäsenet. Heidän merkityksensä jatkossa vain korostuu, kun yhteydenpito jäseniin – niin sotainvalideihin kuin puolisojäseniinkin – halutaan varmistaa. – Yhteydenpito tapahtuu ihmisten avulla, ei rahalla, pääsihteeri tiivistää. Seppo Savolainen muistuttaa jo liiton perustamisajoilta lähtöisin olevasta veljeshengestä ja siitä, kuinka heikommassa asemassa olevista pidetään huolta. Tässä vaiheessa järjestön toimintaa sen merkitys korostuu jälleen. Mieluisa ja antoisa työ Seppo Savolainen kokee olevansa onnekas, että on saanut työskennellä liki koko uransa sotainvalidien parissa ja heidän hyväkseen. Tehtäviä riittää muillakin saroilla: hän on mm. sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan lakimiesjäsen, Gaius-säätiön hallituksen puheenjohtaja sekä Veteraanivastuun hallituksen vara­ puheenjohtaja. Vapaa-ajallaan Seppo on innokas pyöräilijä ja säiden salliessa hän taittaa työmatkat pyörän selässä. Hän pitää suuresti matkustamisesta, erityisesti vaellusmatkat ovat mieluisia ja ne vievät miestä loma-aikoina eri seuroissa ympäri maailmaa. l Seppo Savolainen on Veljesliiton uusi pääsihteeri. Kuva: Janne Nikkarinen Marja Kivilompolo Sotainvalidien Veljesliiton liittokokouksen kannanotto 6.6.2017 Kaikille sotainvalideille mahdollisuus päästä hoitoon sotainvalidien veljeskoteihin l Sotainvalidien sairaskoti Jyväskylässä tarjoaa monenlaista toimintaa asukkailleen. Näiden palvelujen hyödyntäminen halutaan kaikkien sotainvalidien käyttöön. Sotainvalidien koti- ja avohoidon epäkohdat tulivat korjatuiksi 1.1.2017 voimaan tulleella sotilasvammalain muutoksella. Keski-iältään yli 93-vuotiaista sotainvalideista moni tarvitsee kuitenkin enemmän hoitoa kuin mitä kotiin pystytään järjestämään. Tätä varten Suomeen on yhteiskunnan tuella pääosin 1980-luvulla rakennettu 21 sotainvalidien veljeskodin ja kahden kuntoutussairaalan verkosto kuntoutusta sekä jaksottaista ja pitkäaikaista hoitoa varten. Sotilasvammalaki ei kuitenkaan anna 10–15 %:n haitta-asteen sotainvalideille mahdollisuutta päästä jaksottaiseen tai pitkäaikaiseen hoitoon veljeskoteihin, vaikka niissä on yhä enemmän tyhjiä paikkoja rivien harventuessa. Sotainvalidien Veljesliitto pitää tärkeänä, että kaikille hoitoa tarvitseville sotainvalideille annetaan oikeus päästä tarvittaessa hoitoon veljeskoteihin ja muihin Valtiokonttorin hyväksymiin hoitopaikkoihin. Sotainvalidien puolisoista ja leskistä huomattavalla osalla ei ole mahdollisuutta saada kuntoutusta. Sotainvalidien Veljesliitto pitää tärkeänä, että heille tarkoitettua kuntoutusta kehitetään ja laajennetaan tukemaan iäkkäiden puolisoiden ja leskien arkea. Veljeshenkeä loppuun asti Sotainvalidien Veljesliitto ja sen piirit ja osastot tukevat sotainvalideja sekä heidän puolisoitaan ja leskiään voimavarojensa puitteissa. Liiton perustamisesta lähtien on periaatteena ollut heikommassa asemassa olevien auttaminen, tarvittaessa myös yli osasto- ja piirirajojen. Tämän veljeshengen mukaisesti kaikki varallisuus tullaan käyttämään sotainvalidien elinaikana niin, että tukea ja varoja suunnataan niitä eniten tarvitseville veljille ja siskoille. l

Teema Pohjois-Pohjanmaan piiristä liittokokousedustajina olivat sotainvalidit Esko Leinonen (vas.), Matteus Aitto-oja ja Jouko Korhonen. 17 Liittokokouksessa oli 141 virallista kokousedustajaa. Heistä 25 oli vielä sotainvalidia. Kuvat: Jyrki Vesa Liittovaltuuston jäsenet ja varajäsenet vuosille 2017–2019 Piiri / yhdistys Varsinainen jäsen 1. varajäsen 2. varajäsen Helsinki Seppo Kanerva Helsinki Christian Wallin Helsinki Matti Hara Helsinki Uusimaa Jaakko Torppa Tuusula Erkki Tuormaa Loviisa Taisto Vanhapelto Järvenpää Varsinais-Suomi Heimo Purhonen Salo Heikki Kiiski Pöytyä Raimo Salonen Loimaa Kanta-Häme Juha Vuorinen Toijala Heikki Karisto Tuulos Erkki Ylöstalo Janakkala Pirkka-Häme Heikki Kujanpää Hämeenkyrö Pentti Kuukankorpi Tampere Terttu Veijalainen Tampere Lahti Pentti Löfgren Lahti Veikko Punakallio Heinola Kari Airo Lahti Kymi Kari Hietanen Kouvola Reijo Tanskanen Luumäki Leo Merisalo Lappeenranta Satakunta Heikki Moilanen Merikarvia Ilkka Nurmi Pori Olli Saari Rauma Sisä-Suomi Pertti Koivunen Äänekoski Kyösti Tomperi Jyväskylä Ahti Savolainen Konnevesi Suur-Savo Hannu Toivonen Mikkeli Jukka Torvelainen Savonlinna Antti Lindqvist Kangasniemi Rannikko-Pohjanmaa Markku Ranta Nykarleby Wolf Enbacka Jakobstad Raimo Latvala Mustasaari Etelä-Pohjanmaa Antti Västi Seinäjoki Rauno Yli-Hynnilä Kurikka Unto Nyystilä Laihia Pohjois-Savo Heikki Lahtela Siilinjärvi Jussi Huttunen Kuopio Reijo Sojakka Leppävirta Pohjois-Karjala Jouko Hälvä Joensuu Ahti Karttunen Outokumpu Veijo Saloheimo Joensuu Keski-Pohjanmaa Esko Hirviniemi Haapajärvi Veikko Junttila Nivala Heikki Kankaanpää Sievi Pohjois-Pohjanmaa Antti Pesälä Pudasjärvi Jouko Korhonen Oulu Pentti Jouppila Oulu Kainuu Juhani Hautala Kajaani Reino Kilpeläinen Sotkamo Timo Hurskainen Kajaani Lappi Jouko Lahdenperä Tornio Kosti Hietala Muonio Juhani Kellokumpu Salla Ruotsi Anssi Pajuvirta Tukholma Asko Matikainen Bandhagen Jouni Knuuttila Halmstad Sotasokeat Teuvo Ljungberg Helsinki Aatu Moilanen Helsinki Markku Palokangas Helsinki Aivoinvalidit Lars Löflund Helsinki Taito Vesala Helsinki Perinnejärjestö Jari-Matti Autere Oripää Hannu Reko Forssa Tuija-Leena Juutilainen Tampere

Hyvinvointi Pixhill.com 18 Suremalla suru muuttuu muistoiksi Ihmiset surevat eri asioita ja eri tavoilla. Yhteistä ovat kuitenkin suruprosessin vaiheet, jotka vievät surevan askel askeleelta lähemmäs eheytymistä. l Suru. – Mitä se on? – Olen jostakin kuullut tällaisen kauniin lauseen, että suru on kotinsa menettänyttä rakkautta, psykoterapeutti Paula PohtoKapiainen sanoo. Surua koetaan eri syistä mutta yhteiset tekijät ovat jonkun menettäminen, jostakin luopuminen. Näitä voivat olla esimerkiksi läheisen kuolema, lapsen lähtö kotoa ja avioero. Ikävä ja tuska kuuluvat surutyöhön ja on tärkeää, että sureva ihminen kohtaa omat tunteensa ja käsittelee ne, sillä käsittelemätön suru voi muuntua esimerkiksi masennukseksi tai fyysisiksi oireiksi. Tunteet palaavat pintaan ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella. Surevaa ihmistä auttaisi mielellään kaikin tavoin, mutta jokaisen on kohdattava itse omat tunteensa. – Surutyötä ei voi tehdä toisen puolesta, mutta läsnä voi olla. Suruprosessi on jaettavissa neljään eri vaiheeseen: shokki, reaktio, käsittely sekä sopeutuminen. Paula Pohto-Kapiainen kertoo eri vaiheista kuoleman suremisen kautta. Shokki Paula Pohto-Kapiainen painottaa, että läheisen ihmisen kuolema on aina mieltä syvästi koskettava uusi tilanne vaikka kuolema olisikin ollut odotettavissa korkean iän tai sairauden vuoksi. – Kun läheinen kuolee, olo voi olla epätodellinen eikä tapahtumaa voi uskoa todeksi. Kuolema voidaan jopa kieltää aluksi. Surutyötä ei voi lopullisesti tehdä etukäteen, vaan tunteet koetaan vasta läheisen kuoleman jälkeen. Ihmiset, jotka kohtaavat kuolemaa paljon työssään, suhtautuvat menetykseen ja suruun eri tavalla, sillä he kohtaavat menetyksen työnsä kautta. Kyse ei siis ole siitä, että kuolemaan olisi tottunut. – Ihminen ei voi luopua suuremmasta asiasta kuin elämästään. Ei kuolemaan voi tottua. Ammatillinen suhtautuminen ei tarkoita, etteikö kuolema koskettaisi. Pohto-Kapiainen ottaa esille hienon ajatuksen työnsä puolesta paljon kuolemaa kohtaavista ihmisistä.  Psykoterapeutti Paula Pohto-Kapiainen muistuttaa, että jokaisella on oikeus surra omalla tavallaan. Kuva: Vastaamo

19 – Kyllä ammattilaisetkin saavat olla surullisia. Sehän on melko kaunistakin, että edesmenneen puolesta surua tuntevat myös muutkin kuin omaiset. Ihmiset reagoivat suruun jokainen tavallaan, joskus yllättävälläkin. Sureva voi kieltää tapahtuneen, tuntea kiukkua ja vihaakin. Kaikki tunteet ovat sallittuja eikä arvostelulle ole sijaa. – On hyvä muistaa, että tunteet ovat tunteita – eivät oikeita tai vääriä. Sureva voi kokea todella voimakkaitakin tunteita eikä niitä pidä säikähtää. Vihan ilmaisuhan on aikuisella yleensä hallittua. Reaktio Tässä vaiheessa sureva tiedostaa tosiasiat ja hän lähtee kasaamaan tapahtunutta. Tapahtuneesta ja tunteistaan puhuminen on tärkeä osa vaihetta. – Omaisille ja läheisille voi tuntua välillä raskaalta kun surevalla on tarve puhua asiasta jatkuvasti. Puhuminen on hänen tapansa jäsentää tapahtunutta, ymmärtää ja ottaa tilanne haltuun, Pohto-Kapiainen selittää. Suruprosessi vie oman aikansa eikä sitä voi hoputtaa. Mikäli prosessi pitkittyy ja sureva jumittuu suruunsa, olisi Pohto-Kapiaisen mielestä sureva hyvä ohjata hakemaan apua. – Surutyössä paras apu on omaisten ja läheisten läsnäolo. Mutta jos sureva juuttuu eikä prosessi etene lainkaan vaan ajatukset kiertävät kehää, niin silloin voi ulkopuolinen apu olla paikallaan. Ammattilaiset osaavat nähdä avun tarpeen ja ohjaavat eteenpäin. Surutyö ilmenee ihmisissä eri tavalla eikä se aina välttämättä edes näy ulospäin. PohtoKapiainen on kauhuissaan tilanteista, joissa surevaa on moitittu esimerkiksi siitä, ettei hän ole itkenyt hautajaisissa. Hän painottaa jokaisen oikeutta omaan tapaansa surra. Käsittely Käsittelyvaiheessa sureva alkaa käsitellä menetystään. Realismi astuu kehiin ja tervehtyminen alkaa. – Sureva alkaa miettiä mitä hän on menettänyt, miksi näin on käynyt, miksi menetys tuntuu kipeältä. Tässäkin kaikenlaiset tunteet ovat mahdollisia. hän voi tuntea vihaa, surua, kiukkua ja rakkautta. Suruprosessi ei aina etene suoraviivaisesti vaan se voi ottaa takapakkia. Silloin vaiheet jatkuvat siitä mihin ne ovat jääneet. Tässäkin läheisten läsnäolo ja tarkkaavaisuus on tarpeen, jotta sureva pääsee prosessin loppuun. netetty läheinen jäsentyy osaksi surijan elämänhistoriaa. – Tämä on usein myös surevan oman elämän tilinpäätöksen paikka. Lesket tarkastelevat elettyä elämää ja miettivät pohtivat, mitä se voisi nyt ja tulevaisuudessa olla. Vaikka suruprosessi saavuttaa päätepisteensä, ei se tarkoita että suru poistuisi elämästä vaan se muuttaa muotoaan. – Surumielisyys ja haikeus voivat kestää ihmisellä pitkään, iäkkäillä ihmisillä jopa koko eliniän. Surumielisyys ei kuitenkaan ole sama kuin suru, Pohto-Kapiainen sanoo. Omaisten tuki Surevan ihmisen omaisten ja läheisten tuki on merkittävässä roolissa surutyön läpikäymisessä. He voivat auttaa surevaa tuomalla esiin hänen vahvuuksiaan ja tukea niitä, sillä ne auttavat surevaa eheytymään. Mistään erikoistaidoista tai opittavista keinoista ei ole kyse. Päinvastoin. – Eheytymisen keinot löytyvät meistä kaikista itsestämme, Pohto-Kapiainen kannustaa. l Sopeutuminen Surevan elämä alkaa jo asettua uomiinsa ja suru on muuttunut kauniiksi muistoiksi ja me- Urho-jumppa l Soinissa asuva Urho Hakola on vaikeavammainen sota­ invalidi. Sitä ei uskoisi, kun katsoo vetreän 92-vuotiaan jumppaa, jota hän esitteli neuvontapalvelutyöntekijälleen tämän ollessa kotikäynnillä. Tällaisen jumpan päälle on syytä muistaa venytellä lihaksiaan. Urho venyttelee päivittäin pakarat, pohkeet ja etureidet. Jumppa kuuluu Urho Hakolan päivittäiseen ohjelmaan. – Jos pitää yhden vapaapäivän, niin todennäköisesti pitää toisenkin, eli vapaapäiviä ei ole, Urho toteaa kysymykseen mahdollisista lepopäivistä. Ja jos ilma on ulkoiluun huono, niin Urho jumppaa vielä iltapäivällä ulkoilua korvaavan toisen kierroksen. l Kuvat ja tekstit: Marko Hakala Hiihtoliike Punnerrus Syväkyykky Ensimmäinen liike on ns. hiihtoliike. Urho on tehnyt leuanvetotankoon rissat ja vetelee viiden kilon painoja. Painot hän on tehnyt paidan hihoista ja sepelistä. Hiihtoliikettä Urho tekee 50 toistoa. Toisena liikkeenä Urholla on punnerrus, joka tehdään tukevasti pöytää vasten. Punnerruksia tehdään 15 toistoa. Jumpan viimeinen liike on perinteinen kyykky. Tätä tehokasta liikettä Urho tekee 50 toistoa.

20 Puolisojäsen Nuoripari päätti pitää yhtä Aune ja Ture päättivät jo nuorella iällä pitää elämässä yhtä. Ja hyvin he ovat siinä onnistuneet. – naimisissa jo yli 70 vuotta Kehittyvä teknologia ei pelota Santamäkiä vaan he opettelevat uusia asioita ja pysyvät kehityksessä mukana. Helsingin Vallilassa asuvat Aune ja Ture Santamäki ovat eläneet yhdessä pitkän ja hyvän elämän. Helmikuussa vietettiin heidän 70-vuotishääpäiväänsä. l Aune, 93, ja Ture, 92, Santamäki kertovat kahvittelun lomassa kuinka heidän arkensa helpottui huomattavasti tänä vuonna, kun hekin pääsivät valtion maksamien avopalvelujen piiriin Turen 10 %:n sotainvaliditeetin myötä. – Tämähän on ihan herran lahja kun nyt tulivat nämä palvelut, Aune iloitsee heille uusista siivous- ja ateriapalveluista. Käsi poikki lomille Helsingissä syntynyt Ture joutui sotaan vain 17-vuotiaana ja toimi rintamalla moottoripyörälähettinä. Heidän komppaniansa toimi Aunuksessa. Neuvostoliiton hyökätessä vuonna 1943 Turenkin komppania perääntyi ja työtehtävät muuttuivat. Linnoitustöissä Ture vammautui kun iso kivi tippui hänen käsivartensa päälle ja käsi katkesi. Turen edellisestä lomasta oli kuitenkin kulunut niin pitkä aika ettei hän halunnut kertoa vammansa vakavuutta rintamalla ollessaan. Niinpä hän sinnitteli kipunsa kanssa kunnes pääsi kotiinsa. Lomilla ollessaan alkoi selvitä, ettei kädessä pysynyt sen paremmin lapio kuin kynäkään. Lopulta Turen katkennutta kättä hoidettiin sotasairaalassa Varkaudessa ja Savonlinnassa. Toivuttuaan hän oli joukkonsa kanssa suuntaamassa Lappiin osallistu- maan vielä Lapin sotaan, mutta peruutus tuli nuorempien kohdalle heidän ollessaan Kemin kohdalla matkalla. Yhteisten ystävien yhdistäminä Sysmästä kotoisin oleva Aune muutti Helsinkiin 12-vuotiaana ja asui tätinsä luona. Hän työskenteli Tamrossa eli Tampereen Rohdossa lääkekeräilijänä. Siellä ollessaan hän tutustui nuoreen sisälähettinä toimineeseen tyttöön, jonka huonetoveriksi hän muutti. Huonetoveri sattui olemaan Turen kaverin sukulaistyttö ja näin he päätyivät tutustumaan eräissä juhlissa, jonka tytöt järjestivät asunnossaan. – Me pojat kuulimme että siellä olisi kau­ niita tyttöjä, joten pitihän meidän mennä katsomaan, Ture muistelee hymyillen Aunen kohtaamista. Sota-aikana nuorten yhdessäolo se oli ilois-

21 Piirit toimivat Diplomi Aseveliliiton maanantai-talkoista kertoo, että Aune lahjoitti kolmen kuukauden ajan ensimmäisen tuntinsa palkan sodasta kärsineiden hyväksi. Sotainvalidipiirien omilta sivuilta näet millaista toimintaa alueittain järjeste­ tään, saat tiedon tulevista tapahtumista ja löydät alueesi toimijoiden yhteystie­ toja. Lisää kuvia ja yhteystietoja myös netissä osoitteessa sotainvalidit.fi Puolisoiden kokemukset kirjaksi ta aikaa, jolloin kaikki olivat paljon yhteydessä toisiinsa. Rauhan tultua he vakavoituivat ja avioituivat keväällä 1947. Ensimmäinen lapsi syntyi kaksi vuotta myöhemmin. Sodan jälkeisen pula-ajan he muistavat hyvin. Häidenkin aikaan kaikki oli kortilla ja kermat hääkakkuun hankittiin mustasta pörssistä. Tosin nyt he muistelevat lämmöllä myös niitä harvoja kertoja, kun he onnistuivat saamaan jotakin herkkuja, kuten kermaa tai jauhoja. Perhe muutti Turen kotikulmilta Kruununhaasta Vallilaan vuonna 1955 ja siellä he ovat asuneet siitä lähtien. Molemmat ovat tehneet työuransa pääosin laboratoriossa. Aune oli välillä 12 vuotta koto­ na lastensa kanssa mutta opiskeli iltakoulussa ja palasi töihin. Heidän kodissaan on esillä runsaasti Aunen tekemiä kauniita keramiikkaesineitä. Savenvalanta onkin ollut Aunelle rakas harrastus ja hänen työnsä ovat olleet esillä myös näyttelyissä. Yhteinen kiinnostuksen aihe on ollut Sysmässä sijaitseva kesänviettopaikka, jossa ei ole tekemisen perään tarvinnut haikailla. – Olemme tottuneet tekemään fyysistä työtä. Sysmässä saa itse tehdä kaiken. Sitä vartenhan se on hankittukin, Aune ja Ture toteavat. Päätös yhdessä olemisesta Aune ja Ture Santamäki toteavat, että heillä on ollut hyvä elämä. Pitkään avioliittoon on mah- tunut ylä- ja alamäkiä muttei suuria sotia. He ovat joskus kummastelleet ihmisten kertomaa siitä, kuinka avioliitto on päättynyt sen kuuluisan ”kipinän” sammuttua. Aune pohtii, onkohan liitto alkujaankaan ollut kunnossa jos näin pääsee käymään. – Me katsoimme aikanaan että ollaan yhdessä ja pidetään yhtä. Niinpä panimme kaiken yhteen, Ture sanoo. Vuosikymmenten aikana he ovat uskaltaneet kasvaa ja kehittyä yhdessä. – Tutustuessamme olimme kovin nuoria ja kokemattomia. Mutta olemme kasvaneet yhdessä. Jos rinnalla oleva ihminen ei siinä muutu ihan toiseksi ihmiseksi, niin sitten on hyvä, Aune sanoo. – Emmekä me enää tässä iässä aio erotakaan, Ture naurahtaa. Keski-Pohjanmaalla julkaistaan kesä­ juhlan yhteydessä 18.8. kirja Puolisot miestensä rinnalla. Sivu 33 sivu 33 Uuden oppiminen pitää vireänä Kumpikaan ei ole antanut korkean iän olla esteenä uusien asioiden oppimiselle vaan he ovat molemmat pysyneet terveinä ja ovat pitäneet mielensä uteliaana. Molempien tietokoneet ovat ahkerassa käytössä ja Googlea käytetään tottuneesti kuin sanakirjaa. Älypuhelimetkin pysyvät kädessä. – Mukavaa kun molemmilla on omat kännykät. Voimme Stockmannilla ollessa soittaa, että minä olen tällä käytävällä – missäs sinä olet, Ture nauraa. l sivu sivu 24 27 Rosvopaistit viihdyttävät Finnairin lentävä henkilökunta on tuttu näky Rosvopaisteissa. Lahtelaiset osal­ listuivat Tampereen tilaisuuteen 18.5. Sivu 24 Liikuntapäivän iloaa Kätensä katkaissut Ture Santamäki Varkauden sotasairaalassa vuonna 1943. Ture on kuvassa alarivissä vasemmalla. Kymen piirissä järjestettiin perinteinen liikuntapäivä Imatran kylpylässä 18.5. Sotainvalidi Leo Merisalo näytti frisbee­ golfiin mallia. Sivu 27

22 Piirit toimivat HELSINKI Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0243 Helsingin piirin kuulumisia Piiri järjestää kunniakerholaisille, sotainvalidijäsenille puolisoineen sekä puolisojäsenilleen yhdistetyn Sotainvalidipäivä/kesä­ juhla-tilaisuuden sunnuntaina 20.8.2017 Ravintola Huutokonttorissa osoitteessa Tyynenmerenkatu 1, 00220 Helsinki. Tilaisuus alkaa klo 13 ja luvassa on Kaartin varusmiesorkesterin musisointia sekä kevyt kesäinen lounas. Parhaiten Huutokonttoriin pääsee raitiovaunulla numero 9. Paikkoja on varattu 100 kpl ja ne täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Sitovat ilmoittautumiset Terhille puh. 09 4785 0243 14.8. mennessä. ”Veljeä ei jätetä” – Suomi 100 vuotta Sotainvalidien Veljesliitolla on tänä vuonna ”Veljeä ei jätetä» -projekti osana Suomi 100 vuotta -kampanjaa. Projektin tarkoituksena on, että jokainen sotainvalidi ja puoliso-/leskijäsen tavoitettaisiin joko hänen omassa kodissaan tai jossakin yhteisessä tilaisuudessa vuoden 2017 aikana. Sotainvalidijäsenemme olemme tavoittaneet ja projekti jatkuu leskijäsenten luona käynneillä. Piirimme edustaja (piirihallituksen jäsen, tukijäsen, kotiavustaja tai neuvontapalvelun työntekijä) on Teihin yhteydessä puhelimitse sopiakseen kanssanne tapaamisajankohdan. Mikäli ette halua tapaamista, ilmoittaisitteko siitä piirin toiminnanjohtajalle puhelimitse 09 4785 0243 tai sähköpostilla terhi.silenius @sotainvalidit.fi. Kirkkopäivä Uudenmaan veteraanien yhteinen kirkkopäivä Tuusulan kirkossa lauantaina 16.9. kello 11.00 alkaen. Saarnan pitää Jaakko Simojoki. Jaostojen toimintaa Itä-Helsingin jaosto Itä-Helsingin lopettajaislounastilaisuus pidetään tiistaina tulevan Helsinki heinäkuun 4. päivänä alkaen klo 13.00 Ravintola Wanhassa Myllyssä Herttoniemessä Linnanrakentajantie 12. Itä-Helsingin sotainvalidit ja puolisojäsenet! Tervetuloa päättämään 62 vuotta jatkunut toiminta alueellamme. Samalla kiitän avusta ja tuesta mitä olen Teiltä itähelsinkiläiset saanut 10 vuoden puheenjohtajakaudellani. Anja Huhtaniemi PS. Osanottoilmoitukset lounaalle 30.6. mennessä puh. 09 344 2561 tai 040 580 7005 / Anja Kanta-Helsingin jaosto Jaoston lounastilaisuudet keskiviikkoisin Le Havressa (Kaivokatu 9) kello 12 jatkuvat seuraavasti: 13.9., 11.10. ja 5.11. sekä joululounas 13.12. klo 13 Kappelissa. Ei ennakkoilmoittautumisia. Kesäretkeä ei järjestetä. Malmin ja Munkinseudun jaos­ toilla ei ole kesätoimintaa. Syksyn toiminnasta kerrotaan jaoston jäsenille lähetettävässä jäsenkirjeessä tai seuraavassa Sotainvalidilehdessä. Vantaan jaosto Alustavasti on suunniteltu, että loka/ marraskuussa pidetään jaoston oma syyslounas. Siitä tarkemmin seuraavassa Sotainvalidi-lehdessä. Vetres järjestää kaikille Vantaan alueella oleville sotiemme veteraaneille seuraavat tilaisuudet: Maanpuolustusväen kirkkopyhän lauantaina 8.9. Hämeenkylän kirkossa kello 10. Paikalla kenttäpiispa Pekka Särkiö. Sinivalkoista musiikkia lauantaina 21.10. kello 15 alkaen Viertolan koululla, Liljatie 2 Tikkurila. Puolisojäsenkerho Puolisojäsenten kerhotapaamiset Kampin palvelukeskuksessa (Fadessa) jatkuvat syyskaudella perjantaisin klo 10.30–13. seuraavasti: 29.9., 27.10. ja 24.11. Helsingin piirin perinnejärjes­ tö valitsi vuosikokouksessaan 27.5.2017 uudeksi puheenjohtajakseen Pentti Perttulan ja sihteeriksi Sinikka Liljeberg-Peltolan. Marita Leivo jatkaa rahastonhoitajana ja Sirkka Muranen toiminnantarkastajana. Veteraanien hengellinen iltapäivä Helsingin Seudun Sotaveteraanipiiri ry:n hengelliset iltapäivätilaisuudet Kampin palvelukeskuksessa jatkuvat seuraavasti: 30.8., 27.9. ja 29.11. kello 12.30–14.30. Tilaisuuksia isännöi Pentti Perttula. Jo joutui armas aika ja suvi suloinen! Hyvää kesää koko jäsenistöllemme! Terhi Silenius Piiri muisti Oulunkylän kuntoutussairaalassa 25 vuotta työskennellyttä henkilökuntaa kultaisella ansiomerkillä 16.4.2017. Juhani Saari ja Terhi Silenius jakoivat merkit. Anja Huhtaniemi antoi Viktor Gratseffille tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja rouva Jenni Haukion kiitos­ kirjeen OKKS:ssa 7.3. Kuvan otti Tanja Pentinsaari. Veteraanipäivän viettoa Kilpisjärvellä 27.4. Juhlassa mukana myös Vantaan jaoston puheenjohtaja Reijo Söderberg rouvansa kanssa. Kuva: Niko Meuronen / PV Rosvopaistitapahtuman osallistujia seuraamassa Paula Koivuniemen laulua Kaunialassa 26.5. Kesän aukioloajat Piiritoimisto on kesällä 1.6.–31.8. avoinna tiistaista torstaihin klo 8–15. Piiritoimisto on suljettu vuosilomien takia 3.–30.7. Kiireellisissä sotilasvamma-asioissa pyydämme ottamaan yhteyttä Valtiokonttoriin p. 0295 50 3070 arkisin klo 9–12 tai palveluneuvoja Riikka Kossilaan p. 050 328 6902.

Uusimaa Piirit toimivat 23 Huomionosoituksia piirissä UUSIMAA Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0225 Piirin Perinneyhdistyksen kuulumiset Sotainvalidien Uudenmaan Perinneyhdistys piti vuosikokouksensa 11.4. Pasilassa, läsnä oli yhdeksän jäsentä. Puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti uudelleen toimikaudeksi 2017 Tauno Skogberg Karjaalta. Erovuoroisten hallituksen varsinaisten jäsenten tilalle valittiin Jouko Hyvärinen Myrskylästä ja Kari Levonen Lohjalta. Erovuoroisten varajäsenten tilalle valittiin Markku Ahtikari Hyvinkäältä ja Matti Rintala Nurmijärveltä. Toiminnantarkastajaksi valittiin Marjo Kovanen Espoosta ja varalle Markku Honkasalo Helsingistä. Ansioristin saivat tänä vuonna tukijäsenet Auli Lehto-Tähtinen Loviisasta, Pekka Sahari Lopelta ja Taisto Vanhapelto Järvenpäästä. Marskin sotainvalidirahaston tunnustuspalkinnon sai Harry Stenberg Loviisasta. Kultaisen ansiomerkin on saanut avustajatoiminnan projektipäällikkö Heidi Aho. Lämpimät onnittelut kaikille huomionosoituksen saajille. Kesän aukioloaikoja Avustajatoiminnan avustajat ja projektihenkilöstö lomailevat 3.–15.7. välisen ajan. Avustajatoiminnan yhteystiedot: projektipäällikkö Heidi Aho puh. 050 406 1902 tai heidi.aho@sotainvalidit.fi ja projektiohjaaja Tiina Saloheimo puh. 040 137 6807 tai tiina.saloheimo@sotainvalidit.fi. Kiireellisissä sotilasvammalain aisoissa voitte soittaa suoraan Valtiokonttorin Sotilasvamma- ja veteraaniasioiden asiakaspalveluun puh. 0295 50 3070 klo 9–12. Käyntiosoite: Sörnäisten Rantatie Piirin Perinneyhdistys piti 11.4. sääntömääräisen vuosikokouksen Pasilassa. Huomionosoituksen saajat 1.6. Kutsu Uudenmaan veteraanien kirkkopäivään lauantaina 16.9. Tuusulaan Jumala ompi linnamme Klo 11.00 Messu, saarna rovasti Jaakko Simojoki Päiväjuhla messun jälkeen kirkossa, juhlapuhe professori Reijo Pajamo: Sodanajan virret Lounasruokailu ja kahvi päiväjuhlan jälkeen Ravintola Gustavelundissa Tervetuloa! Ilmoittautumiset osastoittain 1.9. mennessä: Jouko Kaivonurmi, Annikinkatu 4 B 27, 04230 Kerava, uudenmaan.svp@sotavete­ raaniliitto.fi tai puh. 044 302 8708 13, Helsinki ja postiosoite: PL 60, 00054 Valtiokonttori. Toiminnanjohtaja on vuosilomalla 3.–25.7. Kauniita kesäpäiviä Teille kaikille! Satu Jelkälä-Blomqvist Perinneyhdistyksen hallitus järjestäytymiskokouksen jälkeen. Nurmijärven osasto vietti 75-vuotisjuhliaan 2.6. ravintola Pikku Paronissa Rajamäellä. Tilaisuus alkoi juhlallisesti seppeleenlaskulla Rajamäen sankarihaudalla.

24 Piirit toimivat KANTA-HÄME Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna Puh. 050 520 4065 Seutukunnallinen kirkkopäivä Hämeenlinnassa Kanta-Hämeen sotiemme veteraanien seutukunnallinen kirkkopäivä palasi juurilleen 8.5. Hämeenlinnaan. Viime vuonnahan olimme Somerolla ja nyt järjestelytoimikunta ottaisi mielellään vastaan ehdotuksia uusista vaihtoehdoista. Ehtoina on tietysti se, että juhlatilaan mahtuisi vähintään 300 henkeä istumaan pöytiin sekä soittokunta, joka vie myös oman tilansa. Tilojen tulisi olla mahdollisimman esteettömät saniteettitilat mukaan lukien. Kanta-Häme Kirkkopäivä aloitettiin Hämeenlinnan kirkossa messulla, jossa liturgina toimi Mirja Lassila ja urku­ rina Tor Nordström. Saarnaajaksi saimme kenttäpiispa emeritus Hannu Niskasen. Kuoroesityksistä vastasi Körttikuoro dir. cant. Hannu Mursusen johdolla. Myös jäsenistömme pääsi osallistumaan messun kulkuun Hämeenlinnan osaston puolisojäsen Irja Hirstiön toimiessa tekstin lukijana ja Toijalan osaston sotainvalidi Erkki Kitusen lausuessa saatesanat seppelpartioille. Ruokailuun ja päiväjuhlaan siirryttiin Aulangolle jossa saimme nauttia Varusmiessoittokunnan jousiorkesterin ja Hämeenlinnan Mieskuoron Seniorien musiikkiesityksistä. Juhlapuhujana päiväjuhlassa oli fil.tri, dosentti Jussi Hanska, joka puheensa alussa kertoi olevansa jännittynyt, koska ei ollut tiennyt olevansa juhlapuhuja vaan luuli tulevansa luennoimaan. Hienosti juhlapuhujamme kuitenkin selviytyi ja jos hän ei olisi sitä itse kertonut, ei juhlaväki olisi varmaankaan edes huomannut mitään. Päiväjuhla päättyi perinteisesti yhteislauluna laulettuun Veteraanin iltahuu- toon, jonka jälkeen tyytyväinen juhlaväki lähti kotimatkalle – jotkut vähän lyhemmälle ja toiset pidemmälle kotimatkalle. Lämmintä ja ihanaa kesää kaikille toivottaen Mira Kulmala, toiminnanjohtaja Tulevia tapahtumia 9.8. Naistoimikunnan tapaa­mi­ nen, Veljesmaja, Kipinäniemi, Hämeenlinna 18.8. Sotainvalidipäivä, Veljesliiton vuosipäiväjuhla, Koijärvi, Forssa 24.9. Sotainvalidipiirin kirkko­ pyhä, Hämeenlinna 4.10. Naistoimikunnan tapaa­ minen, Päivölän Kansanopisto, Valkeakoski Hämeenlinnalainen sotainvalidi Ilmari Lehtimäki täytti 100 vuotta 26.4. Onnittelemassa kävivät Hämeenlinnan osaston pj Marja Anttonen ja piirin toiminnanjohtaja Mira Kulmala. Ilmari on iloinen ja puuhakas. Kuva: Marja Anttonen Juhlapuhuja fil. tri, dosentti Jussi Hanska. Kuva: Hannu Reko Pastori Mirja Lassila. Kuva: Hannu Reko Lahti LAHTI Ahvenistonkatu 2 as 206, 15110 Lahti Puh. 050 520 4065 tuttukin television suoraan lähetykseen. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan mitä ja millaisia juhlallisuuksia ensi vuoden kansallinen veteraanipäivä tuo tullessaan. Rosvopaistitilaisuus Lahden piiristä Kansallisen Veteraanipäivän valtakunnallinen pääjuhla oli 27.4. Lahdessa. Siellä piirimme väkeä oli mukavasti paikalla vaikka siinä väkimäärässä en kyllä ehtinyt teitä kaikkia näkemään. Järjestelyt sujuivat hienosti ja joustavasti, mikä on aina haastavaa näin suuren väkijoukon tullessa paikalle. Ainoan miinuksen järjestelyissä huomasin tilaisuuden päätyttyä vaatesäilytyksessä, joka ruuhkautui pahasti. Bussien ja taksien lähtöpaikka pihalla oli myös melko sekava ja sieltä oli hieman haastavaa löytää oma kyyti. Kaikki kuitenkin ilmeisesti päällysvaatteensa sai matkaan mukaan ja oma kyytikin pihalta löytyi. Itse juhla oli ainakin omasta mielestäni erittäin hieno ja arvokkaasti toteutettu ja pääsi siellä muutama Finnairin lentävän henkilökunnan järjestämä viihteellinen rosvopaistilaisuus oli 18.5. Tampereen Pirkkahallissa. Tämä vuosi on viimeinen, kun näitä rosvopaistitilaisuuksia järjestetään ja ilokseni huomasin, että jäsenet osallistuivat mukavasti tilaisuuteen. Monen kuulinkin sanovan, että piti tulla kun on viimeinen kerta. Nämä ”rosvopaistit” ovat olleet mukavan rentoja ja musiikkipitoisia tilaisuuksia eivätkä tämän vuo- tisetkaan poikkeusta tehneet. Jalallakin päästiin laittamaan koreasti lentoemäntien hakiessa miesväkeä tanssimaan. Oli mukana myös yksi stuertti, joka tanssitti naisia mutta eihän yksi mies montaa naista ehdi tanssittamaan. Onneksi vieraiden joukosta uskaltautui miehiä auttamaan stuerttia. Ruokailu aloitettiin Marskin ryypyllä ja itse rosvopaisti oli suussa sulavan maukasta. Ruokien tarjoilu sujui niin kuin ennenkin uskomattoman joutuisasti, kiitos siitä ammattitaitoiselle Finnairin lentävälle henkilökunnalle. Oma pöytäseurueeni jututti erästä lentoemäntää, joka kertoi heillä olevan hieman haikea olo näiden tilaisuuksien päättymisestä. Voinen meidän kaikkien puolesta sanoa, että tunne on molemmin puoleinen! Kenttäpiispa Pekka Särkiö rosvopaistitilaisuudessa. Kuva: Hannu Reko Syysjuhla Piirin syysjuhlaa vietämme syyskuun puolen välin jälkeen. Juhlan järjestelyt ovat piirihallituksen työvaliokunnalla työn alla ja tiedotan osastoille tilaisuudesta heti järjestelyjen varmistuttua. Lomailen heinäkuun ajan, mutta kiireellisissä asioissa olen kuitenkin mahdollisuuksien mukaan käytettävissä. Ja vähän vähemmän kiireellisiä asioita voi minulle aina laittaa sähköpostilla, jota lueskelen myös lomalla – en tosin yhtä aktiivisesti kuin työssä ollessa mutta kuitenkin lähes päivittäin. Hyvää kesää kaikille toivottaen Mira Kulmala, toiminnanjohtaja Lahden osaston jäsenet kerhoilevat joka toinen keskiviikko seurakuntatalolla ja tämä kuva on 31.5. olleesta kerhosta. Kuva: Kalle Hiltunen

Pirkka-Häme Piirit toimivat 25 Kansallisen veteraani­päivän kahvittelua toimistolla. Oikealla sotainvalidi Aarne Pajunen. PIRKKA-HÄME Rautatienkatu 24 B 4, 33100 Tampere Puh. 03 222 6631 Kevät on kulkenut omaa rataansa kylmässä mutta kesää odotellen. Viime vuonna piirin pilkkikilpailut peruttiin heikon jäätilanteen johdosta. Tänä vuonna ne eivät enää olleet suunnitelmissa. Toukokuun 8.–9. päivänä käytiin Tukholmassa kääntymässä yli 50 aktiivin kanssa. Matka tehtiin yhdessä Satakunnan sotainvalidipiirin kanssa Viking Grace -laivalla. Satakuntalaiset olivat järjestäneet laivalle yhteisen ohjelmallisen hetken. Veljesliiton pääsihteeri Markku Honkasalo toi liiton tervehdyksen ja Perinnejärjestön sihteeri JariMatti Autere kertoi perinnejärjestön tulevasta toiminnasta Veljesliiton jäsenistön hyväksi. Kiitos vielä kerran satakuntalaisille mukavasta yhdessäolosta! Heti seuraavana päivänä 10.5. järjestettiin tavanomainen hengellinen päivä Päiväkummun kurssikeskuksessa Längelmäellä. Mukana oli kolmisenkymmentä sotainvalidia, puoliso- ja tukijäsentä. Päivän ohjelman oli koonnut veljespappi Esa Eerola. Jouko Sipilä toivotti osallistujat tervetulleiksi. Laulusta ja laulattamisesta huolehti Oriveden seurakunnan kanttori. Kesäkuun 1. päivänä järjestettiin piirin bocciakisa Tampereella Sorsapuiston kentällä. Kilpailut käytiin kolmen joukkueen voimin kylmässä kesäkuun säässä. Kesäjuhla järjestettiin 13.6. Ikaalisten kylpylässä. Tilaisuuteen oli tänäkin vuonna ilmoittautunut runsaslukuinen joukko sotainvalidi-, puoliso- ja tukijäseniä. Vieraana ja Veljesliiton tervehdyksen tuojana oli liiton tuore puheenjohtaja Marja-Liisa Taipale. Kiitos hänelle ja muille esiintyjille kuten yleisöllekin! Kesäkisa arviointitehtävineen järjestettiin 21.6. myöskin Tampereella Sorsapuiston kentällä. Tulevia tapahtumia Loppukesästä 8.8. järjestetään sotiemme seutukunnallinen kirkkopäivä Pälkäneellä Aitoon Hon- Avustajatoiminnan projektipäällikkö Kirsi Kinnunen siirtyi toisiin tehtäviin. Viimeinen työpäivä hänellä oli 31.5.2017. Kuvassa toiminnanjohtaja Jouko Sipilä kiittää lähes kymmen vuotta jatkuneesta yhteistyöstä Kirsi Kinnusta. kalassa. Ilmoittautumiset on pyydetty kunnittain kaikkien veteraanien osalta sotaveteraanien piiritoimistoon juhannukseen mennessä. ”Matti Myöhäisetkin” ovat kaikki tervetulleita juhlaan. Informaatioristeily Tallinnaan järjestetään 25.–26.9. Yö laivalla, tiedotusta maissa. Kaikkiin em. tapahtumiin toivotaan mahdollisimman monen osallistuvan, niin sotainvalidien, puolisojäsenten ja tukijäsentenkin. Huoltotoimintaa Kuntoutusta saavat kaikki korvausta saavat sotainvalidit. Vaikeavammaisten, väh. 50 %:n sotainvalidien puolisoilla ja väh. 30 %:n sotainvalidien leskillä on myös mahdollisuus saada valtiokonttorin maksamaa kuntoutusta. Jos mistään ei saa yhteiskunnan maksamaa kuntoutusta niin kannattaa tiedustella piirin mahdollisuuksia. Piirihän on jo vuosia pyrkinyt siihen, että kaikki kuntoutusta tarvitsevat saavat jonkinlaisen kuntoutusjakson vuosittain. Tammenlehväkeskus tulee kutsumaan joitakin henkilöitä virkistysleirille 17.–26.7. ja 27.7.–5.8. ja mahdollisesti vielä 6.–15.8. tänä vuonna. Ilmoittautumiset suoraan Tammenlehväkeskukseen aija. nikkila@tammenlehvakeskus.fi ja puh. 050 436 2229. Puolisojäsenille on piirin varoilla maksettu jalkahoitoa kolme kertaa vuodessa. Piiri maksaa jalkahoitokerrasta enintään 35 €/kerta. Jos hoito maksaa enemmän niin ylimenevä osa tulee maksaa itse. Usean osaston alueella toimii avustajatoimintaa. Toisin sanoen avustajahenkilöitä käy kotona antamassa tukea arkisissa askareissa. Kyselyt piiritoimistoon. Sotainvaliditoimisto pidetään vuosilomien johdosta suljettuna 3.–29.7. välisen ajan. Myös avustajatoiminta hiljenee lomien ajaksi. Muutoin toimisto on avoinna ma, ti, ke ja to 8.30–15.00. Perjan- Piirin hengellinen päivä Päiväkummussa. Etualalla Oriveden osaston jäseniä. taisin toimistossa voi asioida kunhan ensin varmistaa henkilökunnan paikallaolon. Varsinaista asiakaskahvipäivää ei enää ole, mutta jos etukäteen ilmoitat tulostasi, niin kahvit keitetään. Hyvää ja aurinkoista kesää koko toimistohenkilökunnalta! Jouko Sipilä toiminnanjohtaja Kutsu Sotiemme veteraanien Pirkanmaan kirkkopäivää vietetään Pälkäneellä Aitoon Honkalassa 8.8.2017 Juhla alkaa jumalanpalveluksella klo 11.00, jonka jälkeen ruokailu klo 12.00. Päiväjuhla klo n. 13.00–14.15. Tervetuloa! Tiedustelut Kirsiltä puh. 050 384 3390 tai kirsi.korpi@sotainvalidit.fi arkisin klo 8.30–15

26 Piirit toimivat VARSINAIS-SUOMI Hämeenkatu 14 L 7, 20500 Turku Puh. 02 284 1660 Varsinais-Suomi visto ja juhlapuheen piti Suomen Punaisen Ristin varapuheenjohtaja Otto Kari ja mielenkiintoinen puhe käsitteli Mannerheimin roolia SPR:ssä. Tilaisuuden lopuksi esiintyivät Laivaston Soittokunta ja Turun Sotaveteraanilaulajat. Juhlatilaisuuden jälkeen vieraat siirtyivät kartanon kahvilaan kenttälounaalle. Juhlan aloitukseen sopi erinomaisesti Marsalkan hopeatorvet. Rosvopaisti maistui viimeisen kerran Louhisaaressa muisteltiin Mannerheimia Varsinais-Suomen perinteinen sotiemme veteraanien kesäkauden avaus, Suomen marsalkka Mannerheimin muistojuhla, keräsi yli 200 vierasta Mannerheimin paaden äärelle Louhisaaren kartanolinnan puistoon 4.6. Päivä oli erityinen siinä mielessä, että samana päivänä tuli kuluneeksi 150 vuotta Marskin syntymästä. Juhlaohjelman aloitti Laivaston Soittokunta. Kenttähartauden toimitti teologian tohtori Seppo Haa- Turun Messukeskuksessa järjestettyyn Rosvopaisti-tilaisuuteen 11.5. oli saapunut vielä runsaasti väkeä paikalle. Tosin tyhjiä paikkoja oli selvästi edellisvuosia enemmän, joten on varmaan järkevää, että tämän vuotinen kiertue on viimeinen. Rosvopaisti on ollut vuosien aikana täällä Varsinais-Suomessa todella suosittu tapahtuma viihdyttävine ohjelmineen ja maukkaine rosvopaisteineen. Lämmin kiitos kaikille vuosien aikana järjestelyvastuussa olleille ja etenkin Finnairin lentävälle henkilökunnalle! Tekstit ja kuvat: Jari-Matti Autere Louhisaaren puiston vehreys loi juhlalle hienon ympäristön. Kyllä kelpaa hymyillä kauniin lentoemännän halauksessa. Rannikko-Pohjanmaa RANNIKKO-POHJANMAA Kauppapuistikko 10 D, 65100 Vaasa Puh. 050 382 5257 Terveisiä RannikkoPohjanmaan piiristä Rannikko-Pohjanmaan sotainvalidipiirissä vietetään perinteistä kesä­ohjelmaa. Vaasanseudun kesä­ juhla vietettiin Carpellassa, Mustasaaressa 10.6. Piirin veljespappi Tor-Erik Store piti hartauden ja lähetti seppelpartion. Puheenjohtaja Markku Ranta esitti tervehdykset ja ojensi Veljesliiton ansioristit hallituksen jäsenelle Henrik Öhmanille Maalahdesta sekä Vaasan kaupunginjohtajalle Tomas Häyrylle, joka myös piti juhlapuheen. Liiton pienoislippu vapaudenristin tunnuksin ja nauhoin luovutettiin sotainvalidi Junior Forssille Vöyriltä. Lisabet Sandin ja Marcus Söderström viihdyttivät musiikilla. Merivoimien komentaja vara-­ amiraali Veijo Taipalus piti juhlapuheen veteraanipäivän juhlassa Vaasan kaupungintalon juhlasalissa 27.4. Seuraava kesäjuhla on Pörkenäsissä, Pietarsaaressa 15.8. ja sitä seuraava Lindin kasvihuoneravintolassa, Närpiössä 24.8. seudun veteraanien kanssa. Piiritoimisto on suljettu heinäkuussa. Kiireisissä tapauksissa voitte ottaa yhteyttä Monikaan puhelimellä 050 382 5257. Hauskaa kesää! Monika Julin Kuvat: Raimo Latvala Puolustusvoiman Lippujuhlapäivänä 4.6. Vaasan sotaveteraanipiirin kunniapuheenjohtaja Holger Strandberg luki laakerinlehtiseppeleen nauhan. Seppeleenlasku tapahtui Vaasan kaupungintalon juhlakerroksen tasanteella Mannerheimin ratsastajapatsaan vieressä. Taustalla myös sotainvalidi Yrjö Savola. Suomen lipun ohella kunniaosoitukseen osallistui jopa 31 kpl eri maanpuolustusjärjestöjen lippua. Juhlayleisö kesäjuhlassa 10.6. Carpellassa, Mustasaaressa. Piiritoimisto on suljettu heinäkuussa. Kiireellisissä tapauksissa voitte ottaa yhteyttä Monikaan puh. 050 382 5257.

Kymi KYMI Kauppalankatu 25 B 19, 45100 Kouvola Puh. 044 3350 754 Toiminnanjohtajan vaihdos Kymen piirin toimistolla on aloittanut toiminnanjohtajana 1.4.2017 Tiia Sihvola. Työt on lähtenyt mukavasti käyntiin, suuri kiitos siitä ympärilläni oleville ihmisille. Minut on otettu lämpimästi ja kannustavasti vastaan joka puolella Kymenlaaksoa ja Etelä-Karjalaa mm. käydessäni Parikkalassa tapaamassa jäseniämme ja tukihenkilöitämme Parikkala-kvartetti kuoro esitti minulle laulun ”Tyttö kuin kansanlaulu”, tämä jäi ainutlaatuisena kokemuksena mieleeni. sa järjestettiin Elämän kinkerit Kymen Paviljongilla ke 19. huhtikuuta. Tilaisuuteen osallistui eri puolilta Kymenlaaksoa 82 henkilöä, joista muutamalla oli rintapielessä tammenlehvä. Alkuhartauden piti veljespappi, rovasti Matti Tuomisto, jota avusti kanttori Timo Vikman. Veljespappi, rovasti Juha Pesonen herkisti kuulijat esitelmällään otsikon sanoihin sovellettuna. Esitelmän yhteydessä, eräänlaisina välipaloina laulettiin yhdessä kanttorin säestämänä sekä tuttuja virsiä että kevyitä laulelmia. Varsinaisen musiikkituokion pitivät viulisti Arvo Saaristo, hanuristi Ilkka Sydän­maanlakka sekä laulusolisti Virve Mattila. Parikymmenminuuttiseen hetkeen sopi soittoa ja laulua. Kinkereiden yhteinen kohokohta oli lounas, jonka aikana riitti muisteloita. Reilun tunnin mittaisen ruokailun jälkeen erikoislääkäri Jouko Leppänen antoi elämälle ohjeita, joista eräs tärkeimmistä oli, ettei saa jäädä yksin. Lähes neljätuntinen tapaaminen ilahdutti kunniakansalaisia, jotka haluavat jatkaa kinkereitä vielä tulevaisuudessakin. Ilkka Sydänmaanlakka, Arvo Saaristo ja Virve Mattila ilahduttivat musiikillaan Piirit toimivat 27 Veljespappi Matti Tuomisto ja erikoislääkäri Jouko Leppänen neuvonpidossa Keilat vaan kaatuilevat… Liikuntapäivä Liikuntapäivä 18.5. Imatran Kylpylässä vierähti hyvässä säässä ja seurassa, meitä liikkujia oli lähemmäksi 60 henkeä. Ohjelmassa oli mm. keilausta, mölkkyä ja frisbeegolfia. Saimme kuulla myös luennon unen tärkeydestä ja sen merkityksestä terveyteen ja hyvinvointiin. Yli 90-vuotias sotainvalidi Leo Merisalo näyttää mallia nuoremmille, miten sitä frisbeegolfia pelataan. Tukihenkilöiden virkistyspäivä Tiia Sihvola onnittelemassa 15.4. 100 vuotta täyttävää sotainva­ lidijäsentä Kalervo Sulkasta Kuusankoskella Avustajapalvelussa projektipäällikön vaihdos Kymen piirin avustajapalvelussa on aloittanut projektipäällikkönä 1.3.2017 Iina Joukainen. Maija Karnaattu jatkaa projektiohjaajana pari päivää kuukaudessa. Muistattehan, että avustajatoiminnan palveluihin kuuluu myös ulkoilu jäsentemme kanssa. Lisätietoja asiasta antaa mielellään Iina numerosta 050 381 5797. Menneitä tapahtumia Elämän Kinkerit Elämän Kinkerit järjestettiin huhtikuussa Kouvolassa sekä Imatralla. ”Sotavamma – vapauden hinta”. Otsikon mukaisesti Kymenlaaksos- Tukihenkilöiden yhteistä virkistyspäivää vietettiin 29.–30.5. Imatran Kylpylässä. Vanhustyön Keskusliitosta saimme osaavan luennoitsijan toiminnanohjaajan Sanna Dufvan kertomaan meille yhdessä tekemisen ilosta. Saimme neuvoja ikäihmisten kohtaamiseen sekä uusia näkökulmia ja ideoita. Myös tukihenkilötapaamisessa oli liikunta tärkeä osa päivää, uimista ja keilausta. Sosiaalineuvoja Tuija Kurki oli järjestänyt toiselle päivälle ulkoilua leikkimielisen kisailun merkeissä, tiimityöskentelyä unohtamatta. Tukihenkilöt ovat toimintamme voimavara. Loppuvuoden tapahtumia Heinäkuu Kuntoisuuskurssit Hoikussa, Hamina Elokuu 10.8. Boccia-kisat, Valkeala 24.8. Sotainvalidien vuosijuhla, Kouvola Lokakuu 19.10.Piirin neuvot­ telupäivä, Luumäki Kymen piirin puheenjohtajan Kari Hietasen taidonnäyte Tukihenkilöiden virkistyspäivällä oli reilu 30 henkeä Tiimityöskentelyä parhaimmillaan: Hakuli Raimo, Niemi Tapio, Lassila Voitto, Wirilander Hannele ja Anja Pitkälä Vuosilomat Toiminnanjohtaja on lomalla heinäkuun. Kouvolan osaston sihteeri Eino Hirvonen tavattavissa numerosta 050 549 8750. Sosiaalineuvoja Tuija Kurki tavattavissa numerosta 0400 524 314. Projektipäällikkö Iina Joukainen on lomalla heinäkuun. Häntä sijaistaa Maija Karnaattu p. 040 520 6214 tai 050 381 5797. Tuija Kurki on aloittanut piirin uutena sosiaalineuvojana. Tuija työskentelee Kymen piirin toimistolla ja on tavoitettavissa koko kesän. Tuijan puhelinnumero on 0400 524 314 ja häneen voi ottaa yhtyettä asiassa kuin asiassa!

28 Piirit toimivat SATAKUNTA Yrjönkatu 15, 5. krs, 28100 Pori Puh. 02 633 5233 Satakunnan suunnalta Kevätristeily Satakunnan piirin perinteinen kevätristeily järjestettiin toukokuun 8.–9. päivinä Viking Gracella. Matkalle olimme saaneet kaikkiaan noin 60 innokasta matkustajaa ympäri Satakunnan. Samalle matkalle tuli myös Pirkka-Hämeen piiristä noin 50 matkustajaa. Matkan suosikkiesiintyjänä oli tanssiorkesteri Souvarit, joka oli vetänyt laivan täyteen matkaajia, joten tunnelma oli tiivis. Toisen päivän yhteinen tilaisuutemme järjestettiin perinteisesti laivan kokoustiloissa, mutta tällä kertaa pirkkalaiset pääsivät kuulemaan, mitä me satakuntalaiset puuhaamme tuona yhteisenä aikana. Tilaisuus koostui faktatiedoista sekä viihteellisemmästä osasta. Matkalle olimme saaneet liiton pääsihteeri Markku Honkasalon, joka kertoi liiton menneistä ja tulevista ajoista. Perinnejärjestön sihteeri, Varsinais-Suomen piirin toiminnanjohtaja Jari-Matti Autere kertoi perinnejärjestön näkökulmasta tulevaisuuden kaavailuja. Veijo Pihlajamäki haitarineen laulatti tuttuun tapaan joukkoamme. Hermosen pariskunnalta kuultiin mm. vinkkejä avioelämään suomeksi ja viroksi. Kalevi Hakalalta saatiin tietoisku paperiperhosten tekoon. Yhteinen päivällinen oli tuttuun tapaan runsas ja sisälsi moneen makuun sopivia ruokia. Illan suussa päästiin kotikonnuille. Matkalle lähteneet olivat tyytyväisiä matkan antiin. Varmasti monelle tämä oli kevään odotettu kohokohta, jolloin sai tavata vanhoja ja uusia tuttuja. Kesäjuhla Reposaaressa Piirin kesäjuhlaa vietettiin toukokuun 31. päivänä Porin Reposaaressa. Tämä hieman viileähkö kesäpäivä aloitettiin hartaushetkellä Reposaaren kauniissa kirkossa, jossa tervetulosanat lausui puheenjohtaja Heikki Moilanen. Meri-Porin kirkkoherra Heimo Hietanen toimitti kirkollisen osuuden kant- Satakunta torin huolehtiessa säestyksestä. Kesäjuhlamme vetonaulaksi olimme saaneet Reposaaren oman kuuluisuuden, Eino Grönin, joka lauloi myös kirkossa. Hartaushetken päätteeksi lähetettiin seppelpartio Reposaaren sankarihaudalle. Juhla- ja ruokailupaikkana toimi Suomen vanhempiin ravintoloihin kuuluva ravintola Reposaari, jonka kalakeitto oli maukasta. Juhlaosuuden musiikista vastasi Eino Grön. Saimme kuulla hänen esittämiään tuttuja lauluja eri aihepiireistä. Puolustusvoimien tervehdyksen toi Porin Prikaatin apulaiskomentaja Petri Kosonen. Puheenjohtajan puheenvuoron jälkeen jaettiin myönnetyt huomionosoitukset. Ansioristit jaettiin euralaiselle Aili Granlundille ja huittislaiselle Esko Tammiselle sekä Marskin Rahaston palkinto huittislaiselle Eino Lehtisaarelle. Ansioristi oli myönnetty myös raumalaiselle Esko Salmiselle. Hanuristimestari Vesa Formunen säesti yhteislaulumme, joiden jälkeen tuttu joukkio ”Repa ja leidit” esitti Sata salamaa -tanssin. Yllätysnumerona Vesa ja Eino esittivät Satumaan kierrellen koko salin ympäri. Aulis Laakson lausumien päätössanojen jälkeen väelle luovutettiin jälkipolvet järjestön lahjoittama Porin Pelimannien cd-levyn. Kesäjuhlapäivä jäi varmasti läsnä oleville mukavana muistona mieleen. Eino Grön ja Vesa Formunen esittävät Satumaata. Repa ja leidit sekä sata salamaa. Kesäjuhlassa huomionosoituksen saaneet Aili Granlund, Esko Tamminen ja Eino Lehtisaari sekä apulaiskomentaja Petri Kosonen. Kalevi Hakala opastaa risteilyväkeä perhosten saloihin. Naisten virkistyspäivä Tulevia tapahtumia Kesäleiri Hakoniemessä Kankaanpään Hakoniemen leirikeskuksessa järjestetään perinteinen kesäleiri yhdessä Kankaanpään Sotaveteraanien kanssa sotainvalidimiehille yksin tai puolison kanssa sekä puolisojäsenille 14.–18.8. Ilmoittautumiset Kankaanpään osastoon, Anssi p. 044 572 2205. Elokuun 30. päivänä vietetään naisten virkistyspäivää Säkylän Tupalan Hovissa alkaen kello 10. Tiedossa on ruokailun lisäksi tutusti mukavaa yhdessäoloa ja jotain virkistävää. Ilmoittautukaa omaan osastoonne viimeistään 22.8. mennessä. Kesäloma Sotainvaliditoimisto Porissa on suljettu heinäkuun ajan. Toimiston uusi aukioloaika Toimisto on avoinna 1.8. alkaen maanantaista keskiviikkoon klo 9–12 ja 13–14. Aurinkoista ja virkistävää kesää kaikille! Marika Keskinen

Sisä-Suomi Piirit toimivat 29 kimiehen Seppo Savolaisen luento aiheesta ”Kuka voi hoitaa asioitasi”. Sotainvalidien Sisä-Suomen Perinneyhdistyksen vuosikokous SISÄ-SUOMI Rauhankatu 1, 40100 Jyväskylä Puh. 010 439 3200 Tervehdys piiritoimistolta Kuluvan vuoden ensimmäinen puolikas on taivallettu yhdessä. Keväästä jäi muistoihimme kylmyys ja lähes päivittäiset lumikuurot. Onkohan tämä nyt sitä ilmastonmuutosta konkreettisesti? No säälle emme voi mitään, sen kanssa on elettävä, kuten myös mahdollisten omien terveyshaittojen kanssa. Niidenkin kanssa osa teistä on jo joutunut elämään vuosikymmeniä. Monen varsinaisen jäsenen sotavammat lisättynä iän tuomilla vaivoilla hankaloittavat arjessa selviytymistä. Onneksi sotilasvammalaki ja sen tuomat etuisuudet edes osin auttavat näissä asioissa. Puolisoiden ja leskien osalta tilanne ei ole yhtä hyvä. Siksi oma järjestömme pyrkii edelleen vaikuttamaan koko jäsenistön edunvalvonnan kehittymisessä. Piirissä tapahtunutta Piirin talvitapahtuma Piirin talvitapahtuma pidettiin 15.3. yhteisenä tapahtumana todennäköisesti viimeisen kerran. Tapahtuma on järjestetty pilkkija talvikisojen muodossa vuosina 1963–1992, talvitapahtumana Lomakouherossa Karstulassa 1993–2000 ja vuodesta 2001 lähtien nykyisessä Kartano Kievarissa. Pitkä ja hieno perinne, jota oli todistamassa naurun voimalla nytkin vielä 130 osallistujaa. Jätetään ovi raolleen ja katsotaan? Vuosikokous Piirin puheenjohtajana jatkaa Pertti Koivunen Äänekoskelta. Uutena varsinaisena piirihallituksen jäsenenä aloitti Tarmo Tiihonen. Muiden varsinaisten kanssa jatkamme entisin voimin. Piiripäivä Piirin kevätneuvottelupäivä pidettiin 24.4. Sotainvalidien Sairas­ kodilla. Asian ääreen meitä oli kokoontunut osastoista ja piirin henkilöjäsenistä n. 30 osallistujaa. Ajankohtaisten asioiden lisäksi päivän pääteemana oli liiton la- Perinneyhdistyksen vuosikokous pidettiin piiripäivien yhteydessä. Kokouksessa oli läsnä 25 kokousedustajaa. Yhdistyksen puheenjohtajana jatkaa Pertti Koivunen. Perinneyhdistyksen käytännön toimintaa arvioidaan vuosittain piirin tilanteen sekä Perinnejärjestön ja Veljesliiton ohjeistusten mukaisesti. Nauru­kou­lut­taja Vesa Karvinen aiheen äärellä piirin talvi­ tapahtumassa. Piirissä tulevia Piirin ulkoboccia-turnaus kisataan viimeistä kertaa ulkona 2.8. Jyväskylässä Viitaniemen kentällä. Toivon, että mahdollisimman monesta osastosta saataisiin kerättyä edes yksi joukkue, myös nk. sekajoukkue vahvistettuna tukihenkilöillä on mahdollinen. Pelaaminen ei vaadi ennakkoharjoittelua, pääasia on lähteä mukaan ja kokea erilainen arkipäivä hyvässä seurassa. Tähän tapahtumaan osastojen tulee ilmoittaa joukkueet piiritoimistoon viimeistään 28.7. mennessä. Muita tapahtumia Keski-Suomen maanpuolustusjuhla 5.8. Karstulassa. Rosvopaistitapahtuma 31.8. Lau­ kaan Peurungassa. Sotiemme Veteraanien seutukunnalliset kirkkopyhät 27.8. Toivakassa ja 17.9. Konnevedellä ja Jämsässä. Sotiemme Veteraanien paikal­ liset kirkkopyhät 10.9. Jyväskylässä (Palokka) ja 17.9. Viitasaarella. Piiritoimiston kesäaika Piiritoimiston ovi on lukossa kesä­ lomien johdosta 26.6.–23.7. Kesä­kuukausina palvelemme klo 8–14.15. Aurinkoista kesää ja tervemenoa kaikkiin tapahtumiin. Juha Takala Terveisiä Laukaasta Aluksi muutama sana Laukaan esittelyksi. Sisä-Suomen piirissä Laukaa tunnetaan mutta koska lehti on valtakunnallinen, lienee syytä kertoa jotakin meidän pitäjästämme. Laukaa (seurakunta) on perustettu 1593. Se on emäpitäjä, johon ympäristön nykyisin itsenäiset kunnat kuuluivat. Historiakirja kertoo, että kun Laukaa perustettiin, oli Jyväskylän kylässä vain kahdeksan taloa! Laukaa sijaitsee nykyisen Jyväskylän kaupungin naapurina sen pohjoispuolella. Matkaa keskustaan on 23 km. Laukaan pinta-ala on n. 820 neliökilometriä, josta vesistöä Osastojen edustajia piirin kevätneuvottelupäivillä. 20 %. Asukkaita on lähes 20 000 ja määrä lisääntyy jatkuvasti. Kuuluisia laukaalaisia on August Ivar Arwidsson, jonka Isä oli Laukaan kirkkoherrana. ”Olkaamme suomalaisia”, hänen kerrotaan sanoneen. Kommunistijohtajana tunnettu Otto Wille Kuusinen on syntynyt Laukaassa. Rallin moninkertainen maailmanmestari Juha Kankkunen teki muutama vuosikymmen sitten Laukaata tunnetuksi. Vihtavuoren ruutitehdas sijaitsee Laukaassa, joka sotamuistojen äärellä vielä mainittakoon. Laukaalaisia kaatui viime sodissa 270 ja haavoittuneita ainakin saman verran. ”Kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta, kallis uhri ”(Mannerheimin päiväkäsky). Vuoden vaihteessa Laukaan osastossa oli kaksi sotainvalidia, 16 puoliso- ja yhdeksän tukijäsentä. Laukaan sotainvalidien paikallisosasto täytti tänä vuonna 70 vuotta. Pitkäaikaisia puheenjohtajia ovat olleet mm. mv. Eino Pellinen, opettaja, res. kapt. Martti Nikamaa, kapteeni evp. Ilkka Talka sekä nyt ensikertaa 2016 alkaen nainen, pankkivirkailija Eila Naukkarinen. Laukaassa on ollut oma osasto myös Lievestuoreen taajamassa, mutta se lopetti toimintansa viime vuonna. Laukaan osaston naisjaosto on jo monien vuosien ajan järjestänyt sotiemme veteraaneille hengellisen tilaisuuden talvikautena joka toinen maanantai. Perinteisten hartauspuheiden lisäksi tilaisuuksissa on ollut aiheina mm. Mannerheim, Väinö Havas, Martti Simojoki, Lotat ja sotilaspappien työ. Allekir- joittanut on kantanut päävastuun tilaisuuksien puhujista. Tällainen säännöllinen joka toinen viikko pidetty hartaustoiminta lienee harvinaista. Laukaassa on valtakunnallisestikin merkittävä Kuntoutumis- ja liikuntakeskus Peurunka, joka on perustettu 1970-luvun puolivälissä Korsuveljesten kuntosäätiön aloitteesta. Peurunka on ollut tärkeä paikka sotaveteraanien ja -invalidien kuntouttamisessa. Peurungan uimahallin seinällä oli Kekkosen mietelause, joka hyvin sopii kaikille liikkumaan kykeneville. ”Kaikki syyt, jotka estävät meitä säännöllisesti liikkumasta, ovat tekosyitä.” Peurungassa muutamia vuosia sitten pidetyn remontin jälkeen tuo lause oli jätetty pois, mutta nyt se on palautettu takaisin uimahallin sisääntuloaulan seinälle. Kesäkuussa Peurungassa vihittiin keskisuomalaisten veteraanijärjestöjen yhteinen sotiemme 1939–1945 perinnevitriini. Työ jatkuu kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Perinne elää. Reino Turunen, lääninrovasti emeritus, Laukaan sotainvalidien luottamuspappi

Piirit toimivat SUUR-SAVO Porrassalmenkatu 3 A, 50100 Mikkeli Puh. 0400 756 249 Meitä vielä on ja me toimimme Varkauden veteraanijärjestöjen puheenjohtajat valitsivat yllä olevan tunnuslauseeksi Suomen 100-vuotisjuhlavuodelle. Samalla sovittiin, että varsinaista juhlaviikkoa vietetään kansallisen veteraanipäivän tuntumassa. Yhteydenpito käynnistettiin heti kaupungin juhlavuoden suunnittelutoimikuntaan. Vuoden alussa tunnuksen omaavia veteraaneja Varkaudessa oli 83, heistä 13 sotainvalidia. Maaliskuussa Warkauden lehti julkaisi juhlavuosiliitteen, jossa oli mm. kaupungin vanhimman sotainvalidin, 99-vuotiaan Toivo Issakaisen haastattelu. Juhlaviikko käynnistyi 25.4. Warkaus-salissa Ilmavoimien soittokunnan viihdekonsertilla. Kapellimestarina toimi musiikkimajuri Tomi Väisänen ja solistina vuoden 2007 tangokuningatar Jenna Bågeberg. Musiikki koostui 1950luvun viihdemusiikista. Koska olimme saaneet kaupunginjohtajalta luvan käyttää Warkaus-salia veloituksetta ja naulakkorumban tyylikkäästi hoitivat sotaveteraanien kannattajajäsenet, saatoimme tarjota ilmaiskonsertin kaikille kaupunkilaisille. Räntää satoi taivaan täydeltä. Huoli yleisökadosta osoittautui kuitenkin turhaksi: kun salin jokainen paikka oli täytetty, oli paikalla hieman yli 500 kuulijaa. Viihdemusiikki hyväili yleisön korvia. Konsertin päätteeksi yleisö osoitti suosiotaan seisten ja kapellimestari esitteli vielä kaikki soittimet. Harvinaista taideherkkua nauttinut yleisö lähti tyytyväisenä kotimatkalle. Kansallinen veteraanipäivä, jonka kaupungin, seurakunnan ja veteraanijärjestöjen edustajat ovat ainakin kymmenen vuotta suunnitelleet yhdessä, valkeni aurinkoisena. Varkauden pääkirkossa pidettiin hartaus, josta lähetettiin seppelpartio Pirtinniemen sankarihaudoille. Kaksi reservinupseeria kantoi veteraanijärjestöjen seppelettä. Heidän jäljessään tulivat sotainvalidi Otto Turunen, sotavete- Suur-Savo raani Veikko Kolari ja rintamaveteraani Aulis Huttunen. Kaupunkia edustivat kaupunginjohtaja Hannu Tsupari ja valtuuston pj Kari Rajamäki. Seurakunnan vastaavat olivat kirkkoneuvoston vpj Pertti Laitinen ja kirkkovaltuuston vpj Katja Saraketo. Nuoria edustivat tyttö ja poika seurakuntanuorista. Hartauden toimitti kappalainen Pekka Päivärinta, joka isännöi myös hartauden jälkeen seurakunnan tarjoamaa ohjelmallista juhlalounasta. Musiikista vastasivat Varkauden Seniorilaulajat Antti Jukaraisen johdolla. Kaupungin tervehdyksen esitti Kari Rajamäki. Sotaorpojen tervehdyksen toi Mauno Räisänen. Tilaisuudessa jaettiin myös veteraaneille huomionosoituksia. Pääkirkolla osallistujia oli 116. Veteraaniväki arvosti suuresti, että kaupungin ylin johto oli koko ajan mukana juhlimassa. Kangaslammin kirkolla väkeä oli 40. Siellä laskettiin seppele sankarihautausmaalle ja kukat Karjalaan jääneiden muistomerkille. Hartauden jälkeen nautittiin kahvit. Tilaisuudesta vastasi Kangaslammin kappelineuvosto ja kappalainen Kari Iivarinen. Päivästä kehkeytyikin kuluvan vuoden veteraanipäivän tunnuksen ”Sinun veteraanipäiväsi ”mukainen hyvän mielen virittävä kokemus. Juhlaviikko huipentui 3.5. Pieksämäen Poleenin teatterissa. Silloin 26 varkautelaista veteraanijärjestöjen jäsentä pääsi nauttimaan Yhteinen kotimme -nimisestä musiikkiteatterista. Näytelmän tehnyt kaksikko Sanna Häkkinen ja Tarja Pyhähuhta oli valinnut tarinat, jotka koskettavat syvästi sota-ajan kokeneita. Yleisö pyyhki välillä liikutuksen ja naurun kyyneleitä silmistään. Musiikista vastasi Rakuunasoittokunta kapellimestarinaan musiikkiyliluutnantti Aino Koskela. Solistina toimi muusikko Pete Nikulainen. Mukana oli myös noin 150 mikkeliläistä musiikkiluokkalaista. Näytelmässä kuultiin sekä juhlallista Sibeliusta että koskettavaa ja kepeää sota-ajan musiikkia. Vaikka ilta oli jo pitkälle kulunut, jaksettiin kotimatkalla kerrata mahtavaa taide-elämystä. Edellä kuvattuja elämyksiä muistellen vietämme nyt leppoisaa kesäaikaa ja odotamme elokuun kymmenentenä päivänä syystoimintakauden aloittavaa yhteistä leiripäiväämme. Sotiemme veteraanien seutukunnalliset kirkkopäivät Mikkelin Tuomiokirkossa 5.9. Ohjelma: klo 11.00 Messu Mikkelin Tuomiokirkossa klo 12.30 Lounas seurakuntakeskuksessa klo 13.30– n. 15.00 Juhla Mikkelin Tuomiokirkossa Ilmoittautuminen yhdistyksittäin ja paikkakunnittain Juvalta, Mäntyharjusta, Kangasniemeltä, Pertunmaalta, Hirvensalmelta, Puumalasta, Suomenniemeltä, Ristiinasta ja Mikkelistä 24.8. mennessä: Mikkelin Sotaveteraanit ry, puh. 015 162 722 tai suursavo.svp@surffi.fi Savonlinnan tuomiokirkossa 6.9. Ohjelma: klo 10.00 Messu Savonlinnan Tuomiokirkossa seppelpartio klo 11.30 Lounas Savonlinnan seurakuntakeskuksessa klo 13.00–n. 14.30 Juhla Savonlinnan seurakuntakeskuksessa Ilmoittautuminen yhdistyksittäin Savonlinnasta, Enonkoskelta, Kerimäeltä, Punkaharjulta, Rantasalmelta ja Sulkavalta 25.8. mennessä: Savonlinnan Sotaveteraanit ry / Jaakko Lindell, toimisto puh. 015 272 031 tiistaisin klo 9–12 tai 050 526 7799. Pieksämäen Vanhassa Kirkossa 7.9. Ohjelma: klo 10.00 Messu Pieksämäen Vanhassa Kirkossa klo 11.30 Lounas seurakuntasalissa klo 13.00–n. 14.30 Juhla Pieksämäen Vanhassa Kirkossa Ilmoittautuminen yhdistyksittäin Varkaudesta, Joroisista ja Pieksämäeltä 25.8. mennessä: Pieksämäen Sotaveteraanit ry / Juha Korhonen, puh. 050 527 4320 tai juha.korhonen@evl.fi Tervetuloa sotiemme veteraanit, heidän puolisonsa ja leskensä sekä naisjaostojen jäsenet! Veteraaneilla kunniamerkit Huomionosoituksen saajia Veteraanipäivänä Varkaudessa. Riitta-Leena Heinonen Varkauden sotainvalidien toiminnanjohtaja Pixhill.com 30

Etelä-Pohjanmaa Piirit toimivat 31 ETELÄ-POHJANMAA Ruukintie 65, 60100 Seinäjoki Puh. 06 4214 600 Pohojalaasis akoos asuu viisaus… Antti Tuurin käsikirjoittamassa Pohjanmaa-elokuvassa tiivistetään otsikon mukainen totuus. Näin se on todettava, näin eteläpohjalaisena miehenä. Etelä-Pohjanmaan piirin naistoimikunta perustettiin vuonna 1946. Vuonna 1952 alkanutta Sota­ invalidien Juhannusneitokisaa vietettiin vuosittain aina vuoteen 2008 saakka Kauhavan Lentosotakoululla. Kisaan osallistui vuosikymmenten aikana yli 700 eteläpohjalaista nuorta neitoa. Mukana olivat mm. vuoden 2007 Miss Suomi Noora Hautakangas, sekä laulaja Juha Tapion puoliso Raija Tapio. Kisan avulla kerättiin merkittävät määrät varoja sotainvalidipiirille ja yksittäisille sotainvaliditalouksille. Piirimme naistoimikunta purki toimintansa vuonna 2011. Piirimme naisaktiivit koottiin vuosien jälkeen Nurmon seurakuntakeskukseen. Kokoontumisessa vaihdettiin kuulumisia ja kokemuksia perustamisajoista lähtien. Veteraanitunnuksenkin omaava 96-vuotias Aino Kaukonen muisteli, kuinka Nurmon Kourassa asuessaan juhannusneitokisojen arpoja myytiin aktiivisesti ja koko kylän väki oli tukemassa sotainvalidityötä sekä oman kunnan neitoa. Naisten työ erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa kokosi väkeä jopa ulkomaita myöten. Kauniiden ja rohkeiden Brooke Logan vieraili Isossakyrössä ja samaisen televisiosarjan Eric Forrester Kauhavalla, naiset muistelevat. Musiikillisesta Aino Kaukoselle sotainvalidinaisten työ tuli tutuksi jo 1940-luvulla. Rosvopaistitapahtumat päättyivät Härmään. osuudesta naistoimikunnan tapahtumissa vastasi pääasiassa Pohjanmaan Sotilassoittokunta. Jenny Honkaniemi Lappajärveltä muistelee, että soittokuntaa piti aina anoa kirjallisesti armeijan sääntöjen mukaisesti. Tarvittaessa hakemus tehtiin jopa wc-paperille ja soittokunta saatiin paikalle sopimuksen mukaisesti. Päivä Nurmossa oli lämminhenkinen. Osallistujia kävivät virkistämässä Nurmon ala-asteen ensiluokkalaiset lapset lauluesityksillään ja kuulumisia vaihdettiin puheensorinastakin päätelleen innokkaasti. Iso kiitos naisillemme kaikesta menneestä ja nykyisestäkin! Eiköhän me kokoonnuta pian uudelleen! nen kohderyhmä oli iloksemme mukana päättämässä tätä hienoa perinnettä. Kaikkiaan paikalla oli n. 650 juhlijaa. Juontajana toiminut Kalevi Rönnqvist muisteli menneitä vuosia ja vuosikymmeniä sekä kertoi, kuinka vuonna 1992 veteraanien määrä oli valtakunnassamme n. 265 000. Tämän vuoden alussa veteraanien määrä oli n. 17 000 ja veteraanien keski-ikä on jo yli 93 vuotta.  Tapahtuma oli jälleen varsin mainio ja ohjelma noudatti perinteisiä linjoja. Kepeät juonnot, huumori, sota-ajan musiikki ja puolustusvoimien sekä seurakunnan läsnäolo toivat osallistujille kosolti hyvää mieltä ja vaihtelua toukokuiseen arkeen. Musiikkitarjonnasta vastasi mm. Vieno Kekkonen, joka muistetaan jo 1950-luvulta laulutriosta Brita Koivusen ja Pirkko Mannolan kanssa. Laulujensa lomassa Vieno pyörähteli tanssiparketilla juhlivien veteraanien kanssa. Päivä päätettiin totutusti maukkaalla rosvopaistilla. Tarjoiluissa avustivat sotilaskotiyhdistyksen sisaret. Iso kiitos Finnairin henkilökunnalle rosvopaisteista kolmella vuosikymmenellä. Kiitokset kaikille tapahtumaa tukeneille yrityksille ja yhdistyksille, kiitokset puolustusvoimille, kaikille avustaville tahoille ja juhlien järjestelypaikoille, joista viimeisimpänä Härmän Kuntokeskukselle. Varsin merkittävä ja hieno työ veteraanien virkistykseksi suljetaan nyt historian kansien sisään. KIITOS! Aurinkoista kesää! Viimeiset rosvopaistit nautittiin Härmässä Sotiemme veteraaneille järjestettävät rosvopaistitapahtumat saivat alkunsa vuonna 1992. Idean isänä toimivat näyttelijä Leo Lastumäki sekä lentopurseri Kalevi Rönnqvist. Leo Lastumäki (1927–2012) oli itseoppinut näyttelijä, jonka menestynein elokuva oli Lampaansyöjät vuodelta 1972. Kyseisessä elokuvassa nautittiin mm. rosvopaistia. Finnairin lentävän henkilökunnan järjestämät rosvopaistitapahtumat päättyvät tähän valtakuntamme juhlavuoteen. Viime vuosien tapaan juhla-areenana toimi Härmän Kuntokeskuksen Anssin Jussin Areena.  Juhlaväen parista löytyi vielä varsin runsaasti harmaita hapsia, joten varsinai- -mh- Kutsu sotiemme veteraaneille Kutsumme kaikki suomalaiset sotiemme veteraanit, rintama­ lotat, heidän puolisonsa ja saattajansa Seinäjoella järjestettäviin yleisurheilun Kalevan kisoihin. Kunnia­vierainamme Teillä on vapaa sisäänpääsy kaikkina kilpailupäivinä. Olette lämpimästi tervetul­leita seuraamaan Kalevan kisoja erityisesti perjantaina 21.7., jolloin on mm. Suomi 100 vuotta -tilaisuus klo 17.30. Suomi 100 -juhlatilaisuus perjantaina 21.7. Toivomme kunniavieraidemme saapuvan perjantaina 21.7. paikalle klo 17 mennessä. Kunniavieraiden parkkialue sijaitsee pääkatsomon takana. Heille ja saattajille on oma sisäänkäynti pääkatsomon vieressä ja istumakatsoma­ paikat katetussa pääkatsomossa. Esteettömyys on huomioitu katsomoihin kuljettaessa. Kunniavieraita autetaan ja palvellaan kisajärjestäjien toimesta. Ohjelmassa mm. Rautatieläisten soittokunnan esiintyminen ja nuoren urheilijan puhe. Mukana juhlassa on olympia­ voittaja Lasse Viren ja muita urheilulegendoja. Perjantain iltakilpailut alkavat klo 17.45 ja päättyvät noin klo 21. Ohjelmassa on muun muassa 12 lajin loppukilpailut. Tiedustelut: Kalevan Kisat / Väinö Kuoppala p. 040 5111 389 ”Pohojalaaset akat” taas koolla.

32 Piirit toimivat Pohjois-Karjala POHJOIS-KARJALA Kirkkokatu 11, 80100 Joensuu Puh. 040 536 7537 Piirin hengellisen toimikunnan jäsen Keijo Luukkainen, lotta Inkeri Laubert ja Kesälahden osaston entinen puheenjohtaja Eero Kankkunen sekä sihteeri Erkki Lehtinen. Kuva Merja Puukko Teemaoppitunti Kesälahden koululla Toukokuun 22. päivänä Kesälahden koululla vietettiin Suomi 100 juhlavuoteen liittyen oppituntia, jonka teemana oli kuulla sodassa olleiden omakohtaisia kokemuksia sota-ajasta sekä evakkokokemuksia. Näistä kokemuksista olivat paikanpäällä kertomassa Kesälahden Sotainvalidien entinen puheenjohtaja, heinäkuussa 99 vuotta täyttävä Eero Kankkunen ja pikkulotta Inkeri Laubert. He kertoivat siitä velvollisuudentunnosta, mitä Suomen miehet ja naiset tunsivat omaa maataan,omaa kansaansa ja tulevia sukupolvia kohtaan, he eivät epäröineet lähteä, kun Isänmaa heitä kutsui ja tarvitsi. Monet lähtivät vapaaehtoisina. Eero ja Inkeri kertoivat tehtävistään sotien aikana. He valottivat sitä, mitä elämä sodassa oli, haavoittuneiden ja sairastuneiden keskellä, pelon ja kuoleman ollessa jatkuvasti läsnä. Vaikka kokemusten kertojat olivat ikä-ihmisiä, olivat he ja heidän sukupolvensa sotien aikana elämäänsä eteenpäin suunnittelevia nuoria ihmisiä, joiden tulevaisuus muuttui ratkaisevasti monessa suhteessa. Vaikka sota ja sodan jälkeinen aika oli rankkaa ja suuri suru vallitsi raskaana monessa kodissa läheisen tai useammankin läheisen menettämisen vuoksi, elämä jatkui ja maata alettiin jälleen rakentaa sitkeydellä ja sisulla kohti hyvinvointiyhteiskuntaa. Osa evakoista joutui lähtemään kotoaan kaksikin kertaa, myös Inkerin koti jäi rajan taakse. Inkeri Laubert kertoi eri tehtävistä, joita lotat ja pikkulotat tekivät sodanaikana mm. muonituksessa, ilmavalvonnassa, esikunnissa, joukkosidontapaikoilla, sairaaloissa ja koti­rintamalla. Eero ja Inkeri antoivat rohkaisevia elämän ohjeita siitä, miten selvitään melkein ylipääsemättömiltä tuntuvista vaikeuksista. Kun maallinen turva katoaa, niin ihminen huomaa, että ainoa todellinen turva on Korkeimman kädessä. Inkeri ja Eero toivottivat oppilaille voimia opiskeluun ja kaikkea hyvää elämässä eteenpäin. Tilaisuuden loputtua monet oppilaat kävivät kädestä pitäen kiittämässä Inkeriä ja Eeroa. Teematuntiin osallistui 40 oppilasta ja neljä opettajaa. Apulaisrehtori Mervi Puukko kertoi, että Kesälahden koulussa on lukuvuoden aikana käsitelty Suomen itsenäisyyden vuosia hyvin monipuolisesti ja teema jatkuu syksyllä. Myöhemmin samana päivänä kaikki yläkoulun oppilaat ja opettajat osallistuivat Kesälahdella pidettyyn evakkokulkueeseen, joka oli osa CityMarathon tapahtumaa ja Suomi 100 -teemaa. Villasukka-projekti Suomi 100 -vuoteen liittyen Pohjois-Karjalan Martat ja PohjoisKarjalan Osuuskauppa (PKO) lahjoittivat villasukat kaikille veteraaneille Pohjois-Karjalassa. Martat kutoivat 1089 villasukkaparia ja PKO lahjoitti langat. Neulontatalkoita järjestettiin mm. Ilomantsin, Joensuun, Kontiolahden, Kiteen, Lieksan, Outokummun, Polvijärven ja Rääkkylän PKO:n toimipaikoissa. Marttojen toiminnanjohtaja Katja Kolehmainen kertoi, että neulontatapahtumaan osallistui 288 marttaa ja lisäksi suuri määrä marttoja ja muita vapaaehtoisia neuloi sukkia myös muuna aikana. Kiteeläinen Pirjo Löppönen kutoi 65 sukkaparia Kiteen Martat -99 nimissä. ”Tämä on yksi tapa kunnioittaa sotiemme veteraaneja ja osallistua marttojen arvokkaaseen työhön”, sanoo PKO:n viestintäjohtaja Petri Vähä. Veteraanipiirien toiminnanjohtajat ottivat sukat vastaan ilomielin ja kiitoksin toimittaakseen ne eteenpäin jäsenistölleen. Sukat saavat myös järjestöihin kuulumattomat veteraanit mm. kotipalvelun kautta sekä järjestöjen toimistolta. Lämpimät kiitokset Martoille ja PKO:lle. Kesälahden osaston entinen sihteeri Erkki Lehtinen tervehtii opettajia ja oppilaita. Vieressä historian ja yhteiskuntaopin lehtori Tarja Puumalainen. Kuva Merja Puukko Onnittelemme Puheenjohtaja Matti Karvinen 60 vuotta Ilomantsin osaston puheenjohtaja Matti Karvinen täytti 19.5. 60 vuotta. Hän on toiminut puheenjohtajana kymmenen vuotta. Lisäk­si hän hoitaa osastossa kaikki käytännönasiat. Piirihallituksessa hän on ollut vuodesta 2010 alkaen. Matti Karvinen on pitänyt erittäin hyvää huolta Ilomantsin osaston sotainvalideista, puolisoista ja leskistä. Hän on saanut jäsenistön varauksettoman luottamuksen. Hän tuntee heidät ja heidän elämäntilanteensa hyvin. Matti Karvisella on erinomaiset suhteet kunnan päättäjiin. Kunta onkin ollut aina valmis antamaan apuaan sotainvalideille ja muille sotiemme veteraaneille niin osasto- kuin piiritasolle. Pääosan elämän työstään Matti Karvinen on tehnyt yrittäjänä. Hänellä on tili- ja kiinteistötoimisto, joten osaston talousasiat ovat asiantuntevissa käsissä. Perhearvot, isänmaallisuus ja vastuullisuus ovat tärkeitä arvoja. Lapsiaan hän on kannustanut opiskelemaan ja ohjannut heitä kodin arvoja kunnioittavaan, itsenäiseen toimintaan. Matilla ja hänen puolisollaan on neljä lasta. Kiireisestä työstään huolimatta Matti Karvisella on sotainvalidityön lisäksi useita muitakin luottamustehtäviä mm. Ilomantsin yrittäjissä, Ilomatsin Erämiehissä ja Leijonissa. Ansioitaan sotainvalidityössä hänelle on myönnetty sotainvalidien hopeinen ansiomerkki. Piirin ja osastojen lämpimät Onnittelut! Tulevia tapahtumia • Alueellinen kirkkopäivä 13.8. Ilomantsissa • Rosvopaistitapahtuma 17.8. Kuopio-hallissa • Kiteen evankelisen kansan­ opiston kurssi elokuussa • Ilomantsin näyttämökerho lahjoittaa sotiemme veteraaneille, puolisoille, leskille ja avustajille näytelmän «100 vuotta Suomen ja Ilomantsin historiaa osa 2 – Syrjän voima” Osastot voivat koota ryhmiä tai jokainen voi osallistua yksityisesti • Ristin näyttämökerho lahjoittaa 50:lle sotiemme veteraanille, puolisoille, leskille ja avustajille näytelmän ”Rovaniemen markkinoilla”. Kerho tarjoaa myös kahvit. Näytelmään kootaan veteraanien yhteisiä ryhmiä. • Syyskeräys Joensuussa ja Lieksassa elokuussa • Huhmarin kurssi 25.–30.9. • Ystäväkurssi Lieksan kristilli­ sellä opistolla 17.–21.10. • Ikäihmisten terveyspäivä Joensuun Areenassa, lokakuussa Kutsu Tervetuloa Sotiemme veteraanien, lottien ja sotaorpojen PohjoisKarjalan alueen yhteiseen kirkkopäivään Ilomantsissa 13.8. Yleisohjelma: klo 10.00 Ortodoksinen liturgia Pyhän profeetta Elian kirkossa, Kirkkotie 15 klo 10.00 Messu ev.lut. kirkossa, Henrikintie 2 klo 11.30 Ruokailu yläkoululla, Pogostantie 15 klo 13.00 Päiväjuhla, Liikuntahalli, Pogostantie 13 Tervetuloa! Tekstit Tuulikki Leinonen

Keski-Pohjanmaa Piirit toimivat 33 Julkistamistilaisuus Vietämme Sotainvalidien Keski-Pohjanmaan piirin kesäjuhlaa ja Puolisot miestensä rinnalla -kirjan julkistamis­ tilaisuutta 18.8.2017 alkaen klo 16.00 Kannuksen Rauhalassa, Metsolantie 2. KESKI-POHJANMAA Kitinkuja 2, 69100 Kannus Puh. 044 304 2669 Tervehdys piiritoimistosta! Sotainvalidipiirin ja perinneyhdistyksen pitkäaikainen hanke koota sotainvalidien puolisoiden elämäntarinoita kansien väliin lähestyy päätepistettä. Puolisot miestensä rinnalla -kirja on viimeistelyjä vaille valmis painatusta varten. Koossa on 71 tarinaa, joissa naiset ovat muistelleet omia elämänvaiheitaan. Muutama muistelija ei ole enää keskuudessamme, mutta heidänkin tarinansa ovat kirjassa jälkipolvien luettavissa. Kirjaan on koottu tietoa myös naistoimikunnan ja naisjaostojen toiminnasta, mikä osaltaan valaisee naisten tuen osuutta niin puolison kuin muidenkin sotainvalidien hyväksi. Kirja julkaistaan piirin kesäjuhlassa elokuussa. Esimakua kirjan sisällöstä Kerättyä haastatteluaineistoa on käytetty myös Tuija Hölsön pro gradu -tutkielmassa, joka on julkaistu Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa. Tutkielman aiheeksi valikoitui Elämä sodan kokeneena suomalaisena naisena ja sotainvalidin puolisona: elämäkertahaastatteluihin perustuva tutkimus sodan kokeneen suomalaisen naisen naiseuden tyypeistä eri elämänvaiheissa. Puolisot miestensä rinnalla -kirjaa voi tilata ennakkoon ja julkistamisen jälkeen piiritoimistolta marja-liisa.kattilakoski@sotainvalidit.fi tai p. 044 304 2669 hintaan 20 €. Pyrimme välittämään kirjoja osastojen ja yhteyshenkilöiden kautta, jotta ne ovat helpommin saatavissa koko piirin alueelle. Mikäli kirja postitetaan, tulevat postituskulut tilaajan maksettavaksi. Kesän aikatauluja Palveluneuvoja Maija Paasila on pois töistä 18.5.–31.7. Tällä välin hänelle voi jättää soittopyyntöjä, joihin hän vastaa viikoittain heinäkuun aikana. Voit myös tarvittaessa ottaa yhteyttä Kitinkannuksen neuvontaan puhelimitse numeroon 044 575 4523. Piiritoimisto on suljettu 3.–30.7. kesäloman ajan. Sähköpostiin voi jättää viestiä ja kirjatilauksia, luen sähköpostia muutaman kerran loman aikana. Lämmintä ja aurinkoista kesää toivottaen, Marja-Liisa Kattilakoski Osastojen jäsenet voivat ilmoittautua omaan osastoonsa, piirin jäsenet oman alueen yhteyshenkilölle tai piiritoimistoon 8.8. mennessä sähköpostilla marja-liisa.kattilakoski@ sotainvalidit.fi tai puhelimitse 044 304 2669. Lämpimästi tervetuloa! Ohjelma Ruokailu, keitto Tervetuliaissanat, sotainvalidipiirin pj. Esko Hirviniemi Yhteislaulu Hartaus, veljespappi Heikki Niemelä Musiikkiesitys Juhlapuhe, fil. tri Erkki Kujala Naisten haastatteluja, fil. tri Anne Ruuttula-Vasari, piirin tj. Marja-Liisa Kattilakoski Muistamiset Musiikkiesitys Juhlan päätössanat, perinne­ yhdistyksen pj. Markku Kallinen Juhlakahvit Pohjois-Savo POHJOIS-SAVO Minna Canthinkatu 24, 70100 Kuopio Puh. 017 261 1747, 0400 756 249 Uuden toiminnanjohtajan tervehdys Juha Siivolan jäätyä eläkkeelle olen aloittanut puolipäiväisen toiminnanjohtajan tehtävät käytännössä toukokuun alusta alkaen: toisen puolikkaan teen Suur-Savon piiris­sä. Olen ollut Suur-Savon piirin toiminnanjohtajana 17 vuotta. Asuinpaikkani on Mikkeli, mutta olen joustavasti ja tarpeen mukaan Kuopion tai Mikkelin toimistolla. Pohjois-Savon piirin asioita hoitaa lisäksi toimistosihteeri Anne Oksman, Suur-Savossa minä hoidan myös toimistotyöt. Edeltäjäni Juha Siivola on perehdyttänyt minua tehtävään alkuvuonna toi- mistolla Kuopiossa ja pääsin myös osallistumaan neljän osaston vuosikokoukseen, piirihallituksen ja työvaliokunnan kokouksiin sekä piirin vuosikokoukseen ja käymään Iisalmessa osaston toimistossa ja Veljeskodissa. On ollut ilo tutustua uusiin ihmisiin sekä tavata jo vuosien varrella tutuiksi tulleita. Pohjois-Savon piiri on osastoiltaan ja jäsenmäärältään hieman suurempi kuin Suur-Savo, myös henkilöjäseniä on piirissä enemmän. Lisäksi alueella on kotiavustajatoimintaa, jossa mm. viime vuonna oli kotiavustajia työssä koko ajan keskimääräin 36. Piiritoimistolla avustajatoimintaa hoitavat Tuija Lindström ja Liisa Sivonen. Suur-Savossa kotiapu otetaan kotiapuyrityksiltä. Oikein hyvää kesää ja toivon, että tapaamme osastojen ym. tilaisuuksissa. Katariina Kuurola toiminnanjohtaja Yhteystietoja Kati Kuurola on Pohjois-Savon piirin uusi toiminnanjohtaja. Hän on myös Suur-Savon piirin toiminnanjohtaja. Kuva: Jyrki Vesa Piirissä palkittuja Piiritoimisto Anne Oksman p. 017 261 1747 Toiminnanjohtaja Katariina Kuurola p. 0400 756 249 Neuvontapalvelu kotikäynnit Riitta Röntynen p. 044 380 3048 Kotiapu toimistosihteeri Tuija Lindström p. 044 363 6159 Kotiapu Kuopio Liisa Sivonen p. 017 186 993 Kotiapu Iisalmi Taija Hakkarainen p. 017 817 748 Korjausneuvonta Pentti Heik­ ki­­nen p. 0400 371 586   Pohjois-Savon piirin aktiivisia toimijoita palkittiin keväällä. Suuren ansiomerkin saivat Seppo Kaipainen (vas.), Kari Putkonen, piirin puheenjohtajana jatkava Heikki Lahtela, Petri Kauppinen, Jouko Pennanen ja Kaija Parttimaa. Kuvassa myös Veljesliiton hallituksen puheenjohtaja Juha Laikari sekä Vapaudenristin lipun saanut Johanna Troupp ja Juha Siivola.

34 Piirit toimivat Pohjois-Pohjanmaa POHJOIS-POHJANMAA Isokatu 5, 90100 Oulu Puh. 045 182 4484 / 044 479 4797 Piirin tulevia tapahtumia • Hietasaaren Veljeskodilla Keskikesän juhla 29.6. klo13.00 • Virkistystoimintaa Veljeskodilla 6.7. ja 13.7. alkaen klo 13.00 • Rosvopaistijuhla 10.8. Kempele Kempelehalli • Jokilaaksojen kirkkopyhä Sievissä 13.8. • Piirin virkistys- ja liikuntapäivä Hietasaaren Veljeskodilla 17.8 alkaen klo 9.00 • Nuku rauhassa -tapahtuma 25.–26.8. Oulussa • Hietasaaren Veljeskodilla kesäkauden päättäjäiset 31.8. klo 13.00 Haravointi­ talkoot 11.5.2017 Hietasaaren Veljeskodilla.Kuva: E. Koskela Tukijäsen Reijo Niemelä on sotainvalidi Olavi Ahtolan luona Suomi 100 -tervehdyskäynnillä. Kuva: R. Niemelä Vilho Räihä Sotainvalidien Pohjois-Pohjanaan perinneyhdistyksen puheenjohtaja Peltaco Oy luovutti turva­ paketteja veteraaneille Ruskonselän paloasemalla 12.4. Kuvassa vas. sota­ invalidit Jouko Korhonen ja Esko Leinonen sekä veteraanit Eino Kinnunen, Delila Koponen ja Valter Bäckström. Turvapaketissa on vaahtosammutin, sam­ mutuspeite ja palo­varoitin. Lennart Raesalmen syntymäpäiviä juhlistettiin piirin toimistolla. Kuva: E. Vikström Perinneyhdistyksen tervehdys PohjoisPohjanmaalta! Yhdistyksemme 23. vuosikokous pidettiin 9.5.2017 Sotainvalidipiirin toimistolla, johon väkeä oli kokoontunut aivan kiitettävästi.  Kokous valitsi uusina jäseninä yhdistyksemme hallitukseen rikosylikomisario Raimo Ollilan Muhoksen Laitasaaresta ja sosiaalineuvos Juha Laikarin Oulaisista, joka myös johti vuosikokoustamme. Vilho Räihä valittiin jatkamaan edelleen yhdistyksen puheenjohtajana. Hallitus valitsi Pentti Jouppilan varapuheenjohtajaksi, EevaLiisa Vilmin sihteeriksi ja Kristiina Vähäkuopuksen taloudenhoitajaksi. Tässä yhteydessä kiitän lämpimästi Marja-Leena, Johanna ja Pauli Vepsäläistä pitkästä, aivan toimintamme alusta lähtien suorittamastanne työstä, jota nyt perheenne osalta Kristiina jatkaa. Jäsen­määrämme ylittää nyt 50, kun saimme joukkoomme vielä muutaman uuden jäsenen kirjailija Lasse Lehtisen hiljattain Oulun kaupungin kirjaston Pakkala-salissa pitämän esitelmän yhteydessä. Tapaamisiin Hietasaaren kesässä vaikkapa liikuntapäivänä 17.8. osaltamme Suomi 100 -merkeissä. Sotainvalidit Matti Aittooja, 97, (vas.), Kaarlo Haapakoski, 93, ja Esko Leinonen, 94, istuma­ lentopallo-ottelumatkalla Taukokankaalla Oulaisissa. Kuva: E. Vikström Kunniatehtävä Sain olla mukana suorittamassa tuota arvokasta Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi järjestettyä kampanjaa - Veljeä ei jätetä. Tapasin kotikunnassani Kempeleessä kaikki tiedossa olevat sotainvalidien lesket, joita oli yhdeksän henkilöä. Osa heistä oli toiminut myös lottana. Löytyi myös lapsuuden muistoja, kun koko perhe joutui vihollisen vangiksi. Itselläni, sodan jälkeen syntyneenä, ei ole sodanaikaisia muistoja. Molemmat sodat käynyt sotaveteraani-isänikään ei ollut halukas niitä kertomaan. Muistan äidin kertomukset, kuinka hän piti sotavuosien ajan kotia pystyssä rintamanaisena, kolmen pienen lapsen kanssa. Se oli suoranainen jaksamisen ihme. Molemmat vanhempani ovat jo saavuttaneet viimeisen iltahuudon. Vanhempieni sotakokemukset olen nähnyt velvoitteeksi lähteä mukaan sotainvalidien tukihenkilöksi. Tähän toimintaan minua myös velvoittaa kaikki se vertaistuki, jota itse olen saanut sotainvalideilta, kun varusmiehenä sairastuin vakavasti ja sen seurauksena menetin vasemman jalkani. Amputoitujen sotainvalidien kanssa vuonna 1974 Kaskisaaressa vietettyä neljää viikkoa, ”kävelykoulua”, en unohda koskaan. Sotainvalidiurheilijat olivat myös esikuviani ja aikansa sankareita Paralympialaisten alkumetreillä. Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kampanjaan osallistuminen on ollut minulta kiitollisuuden osoitus aivan henkilökohtaisestikin, että veljeä ei jätetä. Oli sykähdyttävää ja tunteenomaista lukea tasavallan presidenttiparin kirjetervehdys, jossa he kiittivät sotainvalideja työstä maamme itsenäisyyden säilyttämiseksi ja jälleenrakentamiseksi. Kirjeen kohta, jossa pre- sidenttipari mainitsi puolisojen ja leskien antaman arvokkaan yhteiselon ja tuen sodassa vammautuneelle puolisolleen, herkisti. Liikutuksen kyyneleet ja kädenpuristus kiitokseksi oli viesti siitä, että muistetaan ja arvostetaan. He pitivät tärkeänä ja turvallisena tukihenkilöiltä saamansa avun ja huomion. Jokaista jäsentä muistettiin vielä pienellä Respectan apuvälineellä ja sukkatalkoiden tuottamilla lämpimillä villasukilla. Hoivatkaa, kohta poissa on veljet, muistakaa, heille kallis ol’ maa. Kertokaa lastenlapsille lauluin, himmetä ei muistot koskaan saa! Pertti Sankilampi kunnallisneuvos tukihenkilö Kempele Sotiemme Veteraanien Oulun seudun kirkkopäivä Oulussa 10.9. Juhlamessu Oulun Tuomiokirkossa klo 10.00 Saarna tuomiorovasti Satu Saarinen Seppelpartion lähettää Penna Parviainen Kuljetus busseilla kirkosta Rauhanyhdistykselle. Lounas klo 11.30 Oulun Rauhanyhdistyksen toimitiloissa Päiväjuhla klo 13.00 Oulun Rauhanyhdistyksen toimitiloissa Juhlapuhe Pirkko Mattila Tervetuloa ! Piirin toimisto suljettu 3.7.–2.8. Kirkkopäivään ilmoittautuminen osastoittain piirin toimistolle 18.8. mennessä ruokailun ja kuljetuksen vuoksi. Mukavaa kesää kaikille jäsenillemme!

Kainuu Kainuun sotainvalidipiiri aloitti liiton Suomi 100- ja Villasukat veteraaneille -kampanjat Kainuun Sotainvalidipiiri aloitti Suomi 100 -kampanjat: sekä liiton ”Veljeä ei jätetä” ja ”Veteraaneille villasukat” -kampanjat. Pitkään aiemmin Kajaanin sotainvalidiosastossa tukijäsenenä toiminut ja piirihallituksen jäsen Seppo Tuhkanen on toiminut kainuulaisten veteraanijärjestöjen koordinaattorina ”Veteraaneille villasukat” -kampanjassa. Tuhkanen vieraili yhdessä piirin toiminnanjohtaja Juha Huttusen kanssa Kajaanin joen rannalla sijaitsevassa Onnelakodissa tapaamassa sotainvalidi Väinö Arfmannia ja sotainvalidin leskeä Hilkka Heikkistä. Hilkka Heikkinen vastaanotti presidenttipari Sauli Niinistön ja Jenni Haukion kirjeen ja liiton lahjan sekä veteraanien villasukat. 96-vuotias Hilkka Heikkinen oli jo alakoulun aikaan pikkulottana vuodesta 1935. Hän oli ennen talvisotaa muonituslottana lokakuussa 1939 Kuhmossa linnoitustöissä ja talvisodan aikana muonitustehtävissä suojeluskuntatalolla Sotkamon kirkolla talvisodan loppuun saakka maaliskuuhun 1940. Talvisodan jälkeen hän oli vielä juhannukseen saakka Kuhmossa pioneerien esikunnassa muonituslottana. Väinö Arffman oli iloinen saadessaan veteraanien villasukat Kajaanin Onnela-kodissa. Seppo Tuhkanen Kainuun sotainvalidi­ piiristä toimitti 100-vuotiaalle Kusti Haatajalle Suomi 100 -veteraanivillasukat sekä presidentti­pari Sauli Niinistön ja Jenni Haukion kirjeen ja liiton lahjan. • Lauantaina 12. 8 Talvisodan Kuhmon taisteluiden muistojuhla. • Perjantaina 18.8 Sotainvalidi­ päivä. • Keskiviikkona 30.8. Sotiemme Veteraanien Kainuun alueellinen veteraanien kirkkopäivä Kajaanissa. Tilaisuus alkaa klo 11.30 ekumeenisella jumalanpalveluksella Kajaanin evankelisluterilaisessa kirkossa, minkä jälkeen ruokailu, päiväjuhla ja päätöskahvit Kainuun Prikaatin varuskuntaravintola Hoikanhovissa. Tilaisuuteen järjestetään linja-autokuljetukset paikkakunnittain. • Sunnuntaina 24.9. Kainuun maanpuolustusjuhla Sotkamossa. Sotainvalidit osallistuvat maanpuolustusjärjestöjen yhteiseen maanpuolustusjuhlaan. Tilaisuus alkaa jumalanpalveluksella ja seppeleenlaskulla, minkä jälkeen on ruokailu ja päiväjuhla. Tilaisuuteen järjestetään kuljetukset. Listattujen tapahtumien lisäksi eri paikkakunnilla järjestetään paikallisia tapahtumia aiempaan tapaan. Tapahtumista ilmoitetaan tarkemmin Kainuun Sanomissa, paikallislehdissä. Kuljetukset järjestämme kaikkiin tilaisuuksiin tukijäsenten avustuksella tarvittaessa kotiovelta alkaen ja takaisin kotiin, ilmoittautumiset ja kuljetustarpeet piiritoimistolle numeroon 050 372 5417. Talvisodan Kuhmon taisteluiden muistojuhla 12.8. Suomen itsenäisyyden juhlavuoden ja maamme itsenäisyyden puolesta taistelleen veteraanisukupolven kunniaksi järjestetään Kuhmossa Kilpelänkankaalla talvisodan taisteluiden muistopatsaalla kansalaisjuhla lauantaina 12. elokuuta 2017. Tilaisuus on kunnianosoitus veteraaneille ja kuuluu viral­lisiin Suomi 100 -tapahtumiin. Juhlapuhujana on Suomen Rauhanturvaajien puheenjohtaja, kenraaliluutnantti evp. Paavo Kiljunen. Tapahtuman aloittavan kenttähartauden pitää kenttäpiispa Pekka Särkiö. Tilaisuuteen ovat erityisesti tervetulleita sotiemme veteraanit, lotat ja muulla tavoin talvi- ja jatkosodan aikana maamme itsenäisyyden puolesta toimineet sekä heidän työtään arvostava nuorempi sukupolvi. Talvisodassa Kuhmon taisteluihin osallistui 1 2000–13 000 suomalaista sotilasta noin 300 eri kunnasta. Kuhmossa kaatui 1 618 suomalaista. Lisätietoja tilaisuudesta antaa Kuhmon Sotaveteraanien puheenjohtaja Matti Halonen puh. 0400 184 802 tai Kuhmon kaupungin tapahtumatuottaja Hilkka Komulainen puh. 044 725 5396. Tulevia tapahtumia Kainuun piirissä tulevia kesän ja syksyn tapahtumia ja tilaisuuksia: • Torstaina 10.8. Viihteellinen ro­s­­vopaisti -tapahtuma Kempeleessä puolustusvoimien, Kempeleen kunnan ja Finnairin lentävän henkilökunnan järjestämänä. Mukana voi olla myös saattaja. Tapahtumaan järjestetään kuljetukset linja-autoilla. Tiedustelut ja ilmoittautumiset piirin toimistoon tai osastojen tukijäsenille. Kuva Martti Huusko KAINUU Seminaarinkatu 5, 87100 Kajaani Puh. 08 622 485 Jatkosodan aikana Hilkka oli ilmavalvontatehtävissä Kuhmon suunnalla rajan takana. Tähystystornissa oli päivystysryhmän kuudesta lotasta aina kerrallaan kaksi lottaa – satoi tai paistoi. Tänään Hilkka on elämiseensä Onnela-kodissa hyvin tyytyväinen. Hilkka on iloinen uusista veteraanien avopalveluista, joita hän käyttää pääasiassa siivoukseen, kun näön heikennettyä apu on tarpeen. Aikansa kuluksi Hilkka kuuntelee paljon äänikirjoja. Sotainvalidilehtikin tulee nykyään äänilehtenä, jota tulee myös kuunneltua. Kusti Haataja asuu puolisonsa Ailin kanssa kotonaan Kajaanin Koutaniemellä. Kusti toimi Pioneeri pataljoona 13:sta Aunuksen Karjalassa ja Lapin sodassa Pioneeripataljoona 29:ssä. Kahvipöydässä jutellessamme Kusti kertoi tapauksesta, jossa hän oli jatkosodassa talvipakkasella jäänyt rintamien väliin, josta oli uupuneena pelastunut venäläisen leivän voimalla. Vastaan oli tullut kantamusten kanssa aseeton venäläissotilas, joka nähtyään Kustilla konepistoolin oli pudottanut kantamuksensa maahan. Elekielellä Kusti oli näyttänyt, että hänellä oli nälkä, niinpä venäläinen oli kaivanut repustaan leipää ja antanut sitä Kustille paperiin käärittynä ja olipa vielä näyttänyt Kustille tien omiin asemiin, minkä jälkeen molemmat olivat tyytyväisinä jatkaneet matkaansa omille tahoillensa. Piirit toimivat 35 Kuva Kilpelänkankaan muistojuhlasta elokuulta 2005

36 Piirit toimivat Lappi LAPPI Ruokasenkatu 8 A, 96200 Rovaniemi Puh. 040 548 2086 Rovaniemellä vaihtuu neuvontapalvelu­ työntekijä Neuvontapalvelutyöntekijä vaihtuu Rovaniemellä Lapin Kuntoutus Oy:ssä Erkki Kumpulan jäädessä eläkkeelle kesällä 2017. Osaaikaisena neuvontapalvelutyöntekijänä jatkaa Merja Turunen. Merja on työskennellyt Lapin Kuntoutuksen palveluksessa vuodesta 2013 lääkinnällisen kuntoutuksen tehtävissä. Merja on koulutukseltaan terveydenhoitaja ja on työskennellyt mm. Kansaneläkelaitoksen palveluksessa. Rovaniemellä neuvontapalvelun yhdyshenkilön toiminta-alueena on koko Lappi, mutta pääsääntöisesti Rovaniemi, Ranua, Inari, Utsjoki, Sodankylä, Pelkosenniemi, Savukoski, Salla, Kemijärvi ja Kit­ tilä. Pohjoisessa välimatkat ovat pitkiä ja matkustamiseen menee paljon aikaa, usein matka jatkuu yön yli. Kotona asumisen tukemista Neuvontapalvelu on moniammatillista yhteistyötä mihin Lapin Kuntoutuksessa on erinomaiset mahdollisuudet. Pystymme tarvittaessa konsultoimaan sosiaalityöntekijää, toiminta- ja fysioterapeuttia, lääkäriä, neurologia, jalkojenhoitajaa, ravintoterapeuttia, virikeohjaajaa sekä psykologia. Lisäksi voimme konsultoida korjausneuvojaa asunnon muutostöihin liittyvissä kysymyksissä. Toiminnan tavoitteena on tukea sotainvalidien kotona asumista sekä mahdollistaa osallistuminen ja oman elämän hallinnantunteen säilyttäminen. Lisäksi Lapissa neuvontapalvelu tarjoaa eri yhteistyötahoille neuvontaa sotavammalakiin liittyvissä asioissa. Työtä tehdään kotikäynnein, puheluin ja sähköpostitse, palvelu-TV- neuvontana sekä asiakasvastaanottoina Lapin Kuntoutuksessa. Merja on iloinen saamastaan mahdollisuudesta auttaa sotainvalideja. Merja Turunen Toivo Kaikkonen Ranualta kertoo jääkarhun ja eläinpuiston viimeisimmät uutiset eläkkeelle jäävälle Erkki Kumpulalle. Kuva Janne Latvala Erkki Rakeen muistolle Erkki Rae syntyi Pelkosenniemellä 18.5.1923. Vanhemmat olivat Hilda Sofia os. Yrttiaho ja Johan Emil. Perheeseen syntyi kaksitoista lasta. Koti sijaitsi Pelkosenniemen kirkonkylällä Kemijoen itäpuolella. Perhe sai elantonsa isän savottatöistä Kemi-yhtiön kasöörina ja omavaraustaloudesta kuten karjanpidosta, ohranviljelystä ym. Lapset osallistuivat kykyjensä mukaan. Emil-isän kuolema 54-vuotiaana oli kova isku perheelle. Erkki oli silloin 13-vuotias. Nuorin lapsista oli vasta muutaman kuukauden ikäinen. Äiti jäi yksin suuren perheen huoltajaksi. Lesken eläkettä ei siihen aikaan tunnettu, mutta Kemiyhtiön metsäpäällikkö Mellenius lupasi vanhimmille pojille töitä savotoilta. Myös isän sisko auttoi perhettä ottamalla lapsia kotiinsa Joutsijärvelle, jossa lapset kävivät myös koulua. Erkki Rae oli 16-vuotias talvisodan syttyessä. Vihollinen oli jo Savukoskella, kun tuli nopea lähtö evakkoon. Ensin perhe lähti hevosen kyydissä joen yli ja siitä matka jatkui ruotsalaisilla linja-autoilla Ylitorniolle. Myöhemmin tapahtui siirto Pessalompoloon. Talvisodan päättyessä maaliskuussa 1940 perhe palasi ehyeksi jääneeseen kotiin. Kalle Sukuvaara Sodankylästä käyttää Palvelu-Tv:tä Merja Turusen opastaessa. Kuva Erkki Kumpula Vuonna 1941 Erkki liittyi 18-vuotiaana suojeluskuntapoikiin, jossa hän oli mukana vartiointitehtävissä ja partiomatkoilla Savukoskella, jossa liikkui kylien liepeillä partisaaneja. Eräällä partioreissulla Naruskajoen varressa Erkki sai tulikasteen, kun vihollinen avasi tulen ja partion kersantti haavoittui. Partisaanit pakenivat ja sytyttivät vartiokämpän tuleen. Reissulta palattua kuultiin, että partisaanit olivat hyökänneet edellisenä yönä Kuoskun kylään tuhoisin seurauksin. Varusmiespalveluksen Erkki Rae suoritti Kemissä 1942. Sieltä hänet siirrettiin vuoden lopussa Karjalan rintamalle Aunuksen vartiopiiriin. Äänisen rannalla Äänislinnan-Syvärin välisellä rannikolla hän loukkaantui 4.3.1944, jolloin vasen käsi murtui ja seurauksena oli 50 %:n invaliditeetti. Sota-ajan loppuosa kului sotasairaaloissa Jyväskylässä ja Oulussa. Yksi veljistä palasi sodasta invalidina ja toinen kaatui Karhumäessä. Muu perhe oli evakossa Toholammella syksystä 1944 kevääseen 1945. Onneksi koti jäi polttamatta eikä muuta ollut kadonnut kuin Kipinä-merkkinen venemoottori. Sodasta palattuaan Erkillä alkoi pitkä työura Kemi-yhtiön savotoilla. Ensimmäinen ja pitkäaikaisin rupeama oli 20 vuotta kestänyt Pyhäjoen savotta. Siellä hän tutustui tulevaan puolisoonsa, Vuostamosta kotoisin olevaan savotan kokkiin Kaisa-Liisa Jääskeläiseen. Kaisa-Liisa toimi sotien aikana pikkulottana. Kihlaus tapahtui vuonna 1951 ja samana vuonna heidät vihittiin Kemijärven pappilassa. Aluksi nuoret asuivat Erkin kotitalon toisessa päädyssä, jonka Erkki oli kunnostanut asuttavaan kuntoon. Oma talo rakennettiin kotitalon lähelle vuonna 1959. Perheeseen syntyi kuusi lasta. Savottatyömai- den loputtua jatkui työ Pelkosenniemellä hankintapuolella. Kemiyhtiö palkitsi Erkin yli 30-vuotisesta työstä hopeisella ansiomerkillä 1981. Erkki Rae oli monissa kunnallisissa luottamustoimissa. Hän osallistui aktiivisesti sotainvalidien ja veteraanien toimintaan. Sotainvalidien Veljesliiton Pelkosenniemen osaston jäsen hän oli vuodesta 1945 lähtien kuolemaansa saakka ja ehti toimia osaston hallituksen jäsenenä 36 vuotta, josta ajasta varapuheenjohtajana 18 vuotta. Häntä on muistettu ansioistaan mm. sotainvalidien suurella ansiomerkillä ja sotaveteraanien kultaisella ansiomerkillä. Isänä hän piti kurin ja järjestyksen ja sitä kautta loi perheelle turvallisen ja rakastavan kasvuympäristön. Hän piti aina lastensa puolta jos koki heidän kokeneen vääryyttä. Vapaa-aikana hän viihtyi etupäässä kodinpiirissä, missä riitti monenlaista puuhaa. Käsityöt ja kalastus olivat mieluisia harrastuksia. Yhteiskunnallisia asioita hän seurasi erittäin tiiviisti. Viimeiset vuotensa Erkki vietti Rovaniemen Veljeskodin hyvässä hoidossa, joka oli hänelle kuin oma koti. Erkki Raetta jäivät kaipaamaan Palvelutalo Onnelassa rakas aviovaimo Kaisa-Liisa, lapset perheineen sekä sukulaiset ja laaja ystävien joukko. Matti Hulkko kirjoittaja on vuoden 2017 alussa purkautuneen Sotainvalidien Veljesliiton Pelkosenniemen osaston viimeinen puheenjohtaja

Ruotsi Piirit toimivat 37 RUOTSI Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Puh. 00 46 8 648 1131 Liput saapuvat veteraanipäivänä 27. huhtikuuta. Kuva: Juha Joki Väkeä Ruotsin veteraanipäivänä 29. toukokuuta. Kuva: Ari Haverinen Kansallinen veteraanipäivä Tukholmassa Ruotsin oma veteraanipäivä Ruotsin kansallispäivä 6.6. Kansallista veteraanipäivää vietettiin Suomen Suurlähetystössä 27. huhtikuuta. Tilaisuus alkoi juhlallisella lippukulkueella. Sotainvalidien lippua kantoi sotainvalidi Jan Kjellberg. Soittokunta esitti Suomalaisen ratsuväen marssin 30-vuotisesta sodasta, jonka jälkeen majuri Jarmo Vilo esitti puolustusvoimien tervehdyksen. Teemana oli Suomi 100 -juhlavuoden tunnus Yhdessä – Tillsammans. Neloset, Ruotsinsuomalaisen koulun oppilaat Tukholmasta esittivät reippaasti ja mieliinpainuvasti kolme suomalaista kansanlaulua. Juhlapuheessaan ministeri Mikael Antell muistutti veteraanien merkityksestä suomalaisen identiteetin luojina Ruotsissa asuvien piirissä. Ja että Yhdessä – Tillsammans tarkoittaa myös yhteistyötä Suomen ja Ruotsin välillä ja yleisesti kansainvälisyyttä. Veteraani Heikki Lirberg teki puheessaan katsauksen Suomen 100-vuotiseen historiaan ja omakohtaisiin kokemuksiinsa jälleenrakentamisen aikana. Yllätysvierailun tilaisuuteen teki presidentti Tarja Halonen kiittäen puheessaan veteraaneja heidän Suomen hyväksi tekemästään työstä. Sotainvalideja, veteraaneja, puolisoita ja leskiä osallistui juhlaan ilahduttavan monia. Sotainvalidien Ruotsin piirin puheenjohtaja Anssi Pajuvirta  ja sotaveteraanien Ruotsin piirin puheenjohtaja Veikko Seipäjärvi olivat myös läsnä. Tilaisuus päättyi Maamme-lauluun. Ruotsin oma veteraanipäivä vietettiin 29. toukokuuta jo toista kertaa. Ruotsin lehdistö ei paljon tätä päivää huomioinut, vaikka Ruotsin hallitus on päättänyt, että vuodesta 2018 päivä on virallinen liputuspäivä. YK-sotilaiden ja muissa tehtävissä toimineet veteraanit pidettiin esillä ja myös Ruotsin vapaaehtoiset Suomen sodissa oli kutsuttu paikalle. Päivä oli kaunis täällä Djurgårdenilla, jossa Ruotsin puolustusvoimilla oli suuri edustus. Ruotsin kansallispäivänä Sotainvalidien Veljesliitto piti 65. liittokokouksen, jossa Malla Taipale yksimielisesti valittiin liiton uudeksi puheenjohtajaksi. Samanaikaisesti prinsessa Victoria piti Järfällassa kansallispuheensa, jossa hän otti esiin myös Suomen. ”Pari kuukautta sitten osallistuin tilaisuuteen Suomipuistossa, Tukholmassa. Siellä tapasin ruot- AsMa salaisia vapaaehtoisia, jotka olivat osallistuneet Suomen talvisotaan 1939–1940. Tämä tapaaminen teki minuun suuren vaikutuksen. He kysyivät aikoinaan miten voivat auttaa? Heille vastaus oli lähteä vapaaehtoisena Suomeen. Moni avasi myös ovensa niille tuhansille sotalapsille, jotka tulivat Ruotsiin vain osoitelappu kaulansa ympärillä. Ihmiskunta voi tulla esille monella eri tavalla mutta alkaa aina samalla kysymyksellä: Miten minä voin auttaa?” AsMa Villasukkia Veteraaneille ja Invalideille Ruotsissa Dannemora-Österbyn Suomi-seuran puheenjohtaja Oiva Sarajärvi kävi jouluntienoilla Suomessa ja huomasi, että siellä oli lähtenyt liikkeelle projekti, jossa neulotaan sukkia veteraaneille. Sarajärvet innostuivat ajatuksesta ja ostivat kaikki langat mitä Ranualta löytyi. Homma lähti pyörimään tammikuussa. Neulomiseen on osallistunut 13 käsi­työtaituria. Vaikka tekisi muutakin, niin yhden sukan ehtii päivän aikana kutoa, toteavat Saimi Sarajärvi ja Liisa Haataja DannemoraÖsterbybrukin Suomi-seurasta sekä Tuula Hokkanen Gimon Suomiseurasta, josta on saatu apuvoimia. 150 paria on valmiina sotainvalidien toimistossa Tukholmassa. Kaikkiaan sukkia tarvitaan yli 300 paria. Tarkoitus on, että kaikki sotainvalidit ja veteraanit saavat sukkaparin Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi myös täällä Ruotsissa. Syksyn aikana sotainvalidien Ruotsin piiri huolehtii sukkien jakelusta. Sukkia Tukholmaan luovuttamaan tullut ryhmä sai myös mahdollisuuden osallistua Kansallisen veteraanipäivän viettoon Tukholman Suurlähetystössä. AsMa Myös Ruotsissa innostuttiin kutomaan Suomi 100 -veteraanivillasukkia. Kruununprinsessa Victoria muisteli kansallispäivän puheessaan Suomen sotiin vapaaehtoisina osallistuneiden ruotsalaisten tapaamista ja heidän auttamishaluista asennettaan. Kuva: Erica Gerdemark/Kungahuset.se Hengellinen päivä Sotainvalidien ja veteraanien yhteistä hengellistä päivää vietettiin  Kaatuneitten muistopäivänä 21.5. Tukholmassa. Ehtoollisjumalanpalvelus pidettiin Tukholman Saksalaisessa kirkossa. Jumalanpalveluksen toimittivat suomeksi ja ruotsiksi kirkkoherra Martti Paananen ja komministeri Anna Bergman. Saksalaiselta kirkolta siirryttiin muistolaatoille Suomalaiselle kirkolle, jossa tapahtui kukkien ja seppelten lasku. Suomen puolustusvoimien seppeleen laski puolustusasiamies eversti Manu Tuominen. Sotainvalidien perinteisen kukkalaitteen laski sotainvalidi Jan Kjellberg. Kirkon yläsalissa tarjoiltiin maukasta lohikeittoa ja kahvit. Osanotto oli melko runsasta, kun huomioidaan invalidien ja veteraanien Kun prinsessa Victoria piti puhet­ta Ruotsin kansallispäivänä, nauttivat prinsessa Estelle ja prinssi Oscar kesästä. Kuva: Erica Gerdemark/Kungahuset.se korkea ikä. Suuri osa osallistujista oli asianharrastajia ja tukihenkilöitä. Kaunis aurinkoinen sää suosi tilaisuutta. AsMa 21. toukokuuta Tukholmassa vietettiin hengellistä päivää. Sen kunniaksi muistolaatoille saksalaisessa kirkossa laskettiin seppeleet.

38 Laatokalla risteävät ihmiskohtalot ja l Neljän päivän “Laatokan meren” kierroksella ehtii vierailla monenlaisissa kohteissa. Olimme mukana Sukuyhdistys Sihvon kulttuuri- ja sotahistoriallisella matkalla, joka vei heidän omille sukujuurilleen, mutta avasi portteja myös luovutettuun, kauniiseen Karjalaan. Nykytilaa ei voi kehua, mutta Karjala on aina Karjala sukulaiskielineen ja vieraanvaraisine ihmisineen. Julkkisten synnyinsijoilla Järvikierros alkoi Karjalankannaksen Säkkijärveltä edeten Viipurin ohi kohti Muolaata. Ohi vilahti tienhaara, mistä käännytään sota-ajoilta pahamaineiseen Äyräpäähän. Sikapitäjä Sakkolan Kiviniemessä ylitettiin kuohuva Vuoksen virta. Siellä siltatyömaa oli melkein valmis ja uusi Pietarista tuleva moottoritie ylittää nyt kuuluisan kosken. Käkisalmi oli ennen omenankukkien kaupunki, mutta toukokuun lopulla siellä eivät kukkineet vielä tuometkaan. Kaupunki tunnettiin paitsi markkinoistaan, myös Waldhofin sulfiittiselluloosatehtaasta, joka toimi aina vuoteen 1986 asti. Nykyisin siellä näytti puhisevan puuhaketta käyttävä lämpövoimala. Merkittävin nähtävyys nykyisessä Priozerskissa on sen ikivanha linna, ja kaunis on myös joen vastarannalla seisova uljas kasarmirakennus. Kulttuuripitäjä Käkisalmesta ovat lähtöisin muun muassa kirjailija Martti Joenpolvi, säveltäjä Erkki Melartin sekä näyttelijä Aku Korhonen. Göran Stubb, kansanedustaja Aleksander Stubbin isä, oli myös Käkisalmen poikia. Jaakkima Laatokan pohjoisrannalla on Lahdenpohjan kauppalan keskus ja yllättävän iso. Sen osittain palanut kirkko oli C. L. Engelin käsialaa, kuten monet muut julkisrakennukset Suomessa ja Karjalassa. Jaakkimassa näimme myös värikkään poliitikkomme Veikko Vennamon (1913–1997) synnyinpaikan. Seurahuone Sortavalassa majoitti turistiryhmän, kuten se on tehnyt jo Suomen ajoista asti. Funkkistyylinen hotelli on peruskorjattu ja Runonlaulajan patsaan Väinämöinen tiiraili suoraan huoneeseemme viereisestä puistosta. Sortavalan katukuva on muuttunut edukseen, mutta on edelleen sekoitus suomalaista ja neuvostoarkkitehtuuria. Sodan arvet näkyvät vieläkin vaikkapa Riutan talon kiviseinissä. Ajan kulumisen huomaa myös ihmisissä – 1990-luvun huivimummot ovat hävinneet katukuvasta.   Mannerheim-ristin ritari, kenraali Yrjö Keinonen oli kotoisin Ruskealasta ja hänen pikkuveljensä Kalevi toteutti haaveensa palata kotikylään, sillä miehen ”Herran Kukkaro” -projekti toimi useita vuosia. Kirkonmäelle nousi uusi pyhättö ja hotelli kahviloineen – nimi näkyy vieläkin seinässä. Projektin tiellä oli muun muassa tulipalo, eikä paikka toimi enää suomalaisvoimin. Edellisellä käyntikerralla kahvilassa kerrottiin Kalevin rouvan Iiris Keinosen opettaneen heille maukkaan kotipullan salat. Ruskealassa puutalot erottuvat muista kylistä, sillä osa on maalattu punamullalla. Keinonen lahjoitti sitä kaikkiin vanhoihin suomalaistaloihin. Matkalla ollut Eeva-Riitta Wirta kertoi Yrjö Keinosen olleen hänen isotätinsä aviomies. Laatokan itärannalla Läskelässä pysähdyttiin ihailemassa komeaa koskea. Suomalaisista rakennuksista siellä on jäljellä vain yksi kaksikerroksinen punakattoinen talo. Harmaata Pitkärantaa voisi kuvailla tyypilliseksi neuvostoarkkitehtuurin helmeksi, minne sulfaatti antoi oman lisäarominsa hajullaan. Matkalla mukana ollut Lea-Liisa Mäkinen muisteli isovanhempiaan, jotka molemmat olivat valmistuneet Sortavalan seminaarista ja toimineet opettajina kaupungissa.  Kivipuistosta Herran kukkaroon Nuorena eläkkeelle Sortavalasta Laatokan koilliskulmalla on pikku hyppäys Ruskealaan. Matkan varrella Helylässä pistävät silmään ränsistyneet hirsitalot. Ruskealan marmorilouhos on lopettanut toimintansa, mutta sen mahtavasta montusta luolineen on muokattu matkailunähtävyys. Ainoa miinus on sinne johtava röykkyinen ja kapea korpitie. Kivipuiston esitteessä sanotaan: “Täällä eivät risteä pelkästään matkailureitit, vaan myös ihmisten kohtalot ja historialliset linjat.” Salmin ortodoksinen kirkko on raunioina, mutta joku oli tuonut sinne eläviä kukkia. Venäjällä tosin muovikukat ovat kunniassaan. Salmissa oli jopa 30 kylää, kun nyt niitä on jäljellä 11. Monille siirtolaisille tutut Lunkulansaari ja nykyisin autio Mantsinsaari kuuluvat myös Salmiin. Vuoden 1919 Aunuksen retken  muistomerkki sijaitsee Salmin hautausmaalla. Torolf Bäckman kertoi isoisänsä haavoittuneen näissä kahakoissa. Myöhemmin isä oli toiminut Vaasassa Mustasaaren suojelus- Aunuksen Verhovjen kylä on levittäytynyt joen molemmille rannoille ja on tunnettu kauniista riippusilloistaan. kunnan päällikkönä. Aunuksen peltovainiot ulottuvat horisonttiin asti. Oppaamme kertoi vuonna 1941 siellä toimineitten Laguksen jääkärijoukkojen pohjalaispoikien sanoneen, että aukeita katsellessa oli ollut “niin kotoonen olo.” Jopa 60 % Aunuksen eli Olonetsin asukkaista ilmoittaa olevansa karjalaisia. Tapasimme Tjomkinin pariskunnan Valentinan ja Anatolin. He kertoivat, että Venäjällä naiset voivat eläköityä suomalaisia nuorempina. Valentina tekee vielä osa-aikatyötä meijerin varajohtajana. Lähialue on omavarainen maidon suhteen ja Aunuksen piirissä toimiva osuuskunta työllistää 150 henkeä. Kaksi isoa osakeyhtiötä toimii Mäkriällä ja Alavoisissa. Pariskunta asuu viehättävässä asunnossa keskustassa. Valentina syntyi kauempana olevassa “museokylässä” nimeltään Isoselkä. Lähes autioituneet, kuvankauniit kyläpahaset Valentina ja Anatoli Tjomkin kotikaupun­ kinsa Aunuksen maisemissa

39 historialliset linjat Hattu ja Isoselkä sijaitsevat lähekkäin, noin 20 kilometrin päässä Aunuksesta. Valentina etsi kauan sodassa kaatuneen isoisänsä hautaa ja internetin kautta jäljet johtivat Viron rajalle, Kingiseppin kaupunkiin. Vain kaksi viikkoa aiemmin pariskunta oli vieraillut siellä lukemassa isoisän nimen muistokivessä. – Ajatella, löysimme sen 73 vuoden päästä. Tätini syntyi elokuussa, eikä ehtinyt nähdä kesäkuussa kaatunutta isäänsä, Valentina kertoi. Tsaijua ja huviloita Aunuksen lähellä sijaitsee Nurmoilan kylä, jossa näimme Olavi Paavolaisen sodanaikaisen asuinpaikan sekä ohitimme suomalaisten sotilaslentokentän. Läheinen karjalaiskylä Sammatus oli merkittävä taistelutanner kesällä 1944 ja suomalaislinnoitteiden jäänteitä löytyi alueelta runsaasti. Emännät taloista tulivat pihalle juttelemaan ja Claudia-mummo muisteli jatkosotaa, jolloin piti lähteä metsään kahdeksi viikoksi. – Ei ollut ruokaa ja söimme sammalta. Naapurimökissä viettää kesiään kauppaautolta palannut 86-vuotias Sandra-mummo. Talvisin hän asuu tyttärensä luona kaupungissa, mutta jo keväällä perunat ovat porstuan laatikossa itämässä. Tsaijuakin tarjottiin heti vieraille.  “Laatokan meren” kierros jatkui yli mahtavan Syvärin ja läpi Lotinapellon. Vanha Laatokka tarjosi mainiot maisemat Olhavanjoelle ja Pähkinäsaaressa nähtiin pikku vilahdus itse Pähkinälinnasta. Inkerinmaalta, Kelton kautta koukaten, saavuttiin Pietarin metropoliin ja saatiin sen nähtävyyksistä pikaoppitunti. Kannaksen Raivolassa niskoja koettelivat kookkaat lehtikuuset, jotka ovat peräsin Arkangelin alueelta. Taimikko perustettiin jo 1700-luvulla aikeena tuottaa laivoihin mastopuita. Kun ne viimein olivat tarpeeksi kookkaita, ei purjelaivoja enää rakennettu. Raivolan keskustassa piipahdimme myös runoilija Edith Södergrenin haudalla, missä on myös hänen Totti-kissansa patsas. Terijoen ranta on kovin kivistä ja saimme 86-vuotias Sammatuksen Sandra viihtyy mainiosti kesäisin kotikylällään ja kertoo eläkkeenkin riittävän. Aleksanteri Syväriläisen ortodoksinen Pyhän Kolminaisuuden luostari, 24 kilo­ metrin päässä Lotinapellosta, on käymisen arvoinen paikka. Sotapaloja 1939–1944 Torolf Bäckman muisteli Aunuksen retkellä 1919 haavoittunutta isoisäänsä. Muistopaasissa on teksti: ”Kaaduitte nuorna nähdessä huomenen ruskon. Puolesta maanne, puolesta heimoususkon.” tietää, että kuulujen hiekkarantojen hiekkoja on osa rahdattu aikanaan Kronstadtin patotyömaalle. – Suomalaisten nikkaroimia pitsihuviloita siirrettiin täältä Suomeen noin 500 kappaletta. Eniten niitä on Järvenpäässä, tiesi oppaamme Juhani Vakkuri. Maineikkaan Kuuterselän kautta seurueen tie vei Valkjärvelle, joka on Sihvon suvulle tärkeä paikka. Hautausmaalla muun muassa kilkuteltiin 20 vuotta sitten Valkjärven pohjasta nostettua kirkonkelloa. Elämyksellinen Karjala Ympyrä sulkeutui Viipurissa. Kaupungissa on lähiaikoina kunnostettu upeaksi muun muassa Alvar Aallon kirjasto sekä ravintola Espilä, joka edusti ennen talvisotaa paikkaa missä kaupungin kerma ja tärkeät vieraat kestittiin. Originaalista Espilästä on jäljellä vain kiviportaat, mutta ravintola on rakennettu uudelleen ja on kerrassaan loistokas paikka Torkkelin puistossa. Jos mieli vetää maalaismaisemaan, on kevätkesä parasta aikaa reissata itärajan takana, kun myrkylliset jättiputket keräävät vielä voimiaan. Aalloille halajava voi Laatokalla hurauttaa vaikka kantosiivin vanhaan Valamoon tai ottaa kyydin Konevitsaan. Innokkaimmat voivat ajaa kilpaa tai koluta korpiteitä mönkijällä tai maasturilla. Tosin Valkjärvellä rytyytettiin rospuuttotietäkin bussilla, vaikka megakuopat antoivat aihetta pieneen epäilyyn perille pääsystä. l Kuvat ja teksti: Seija Väre Käkisalmi: asukkaita nykyään 20 000. Pommituksia talvisodassa, v. 1941 venäläiset polttivat 90 % kaupungista perääntyessään suomalaisten tieltä, 15.D valtasi kaupungin 21.8.1941. Puna-armeija ei valloittanut, menetettiin rauhanteossa. Sortavala: 20 000 asukasta, oli Laatokan Karjalan henkinen keskus. Pommituksia talvisodassa. Jatkosodassa 7.D valtasi kau­ pungin 15.8.1941, jolloin se kärsi huomat­ tavia tuhoja. Puna-armeija ei valloittanut, menetettiin rauhanteossa. Pitkäranta: 12 000 asukasta. Joutui venä­ läisille v. 1939, mutta vihollinen lyötiin ja yli 2 500 venäläistä kaatui Koirinojalla ja Lemetissä. Muun muassa osasto Lagus valta­ si kaupungin takaisin 17.7.1941. Viholliselle kauppala jäi lopullisesti heinäkuun alussa 1944.   Aunus: 8 500 asukasta. Suomalaisilla syys­ kuusta 1941 kesään 1944, kaupungin valtasi Laguksen jääkäriyhtymä. Rintaman päämaja sijaitsi Nurmoilassa. Paikallisille suomen ja karjalan kielen opetusta, rakennettiin rautatie Aunuksen rintaman ja emämaan välille. Sammatus: alle 30 asukasta. Syvärin taka­ na oli osa Pisi-Saarimäki-Sammatus-linjaa (PSS). Suurhyökkäyksen alta vetäydyttiin 24.6.1944, Sammatuksessa korpraali ja Mannerheim-ristin ritari T. Ilomäen tykki tuhosi 17 vihollispanssaria hetkessä. Ase on Parolan panssarimuseossa. Syväri-joki: 224 km pitkä, laskee Äänis­ järvestä Laatokkaan. Saavutettiin 7.9.1941 ja ylitettiin, vaikka joukot siitä purnasivat. Lotinapelto etelärannalla jäi venäläisille, vihollisen suurhyökkäys pakotti suomalaiset viivytystaisteluun. Lähtö joelta oli tosiasia 21.6.1944. Valkjärvi: 2 000 asukasta. Asemasotaa 1939–40, kuului Mannerheim-linjan Punnuksen lohkoon. Puna-armeija valtasi kylän 4.12.1939, itse asemista vetäydyttiin pois käskystä.

40 Elämän sana Sotainvalidin pojasta Kainuun piirin luottamuspapiksi l Lapsuuteeni 1950- ja 60-luvulla Nivalassa kuului luonnollisena asiana isän sotainvalidius. Muutama vuosi sitten luin isäni ja äitini sodanaikaista ja sen jälkeistä kirjeenvaihtoa. Isäni Arvi kirjoitti vuonna 1947 vaimolleen (äidilleni), joka oli tuolloin Hämeenlinnassa: ”Minut valittiin tänään Nivalan sota­ invalidien puheenjohtajaksi.” Hämmästelin sitä, että hän oli tuolloin vasta 35-vuotias, oman poikani ikäinen! Enpä muista, että isä olisi paljoakaan puhunut haavoittumisestaan, mutta sen hän kertoi, että oli saanut granaatin sirpaleen ”käpäläänsä” talvisodan alkuviikoilla Raatteessa. Saunassa lapsena ihmettelimme, kun hänellä oli oikean käden hauiksen paikalla pelkkä kuoppa. Ja jotenkin mystisenä jäi mieleen, kun hän kertoi olleensa sen takia ”lentokoneessa”. Tarkoitti varmaan että käsi oli ollut pitkässä lastassa. Mutta tuolla kädellä hän hoiti maanviljelijän raskaimmatkin työnsä. Kun 1960-luvulla suoritettiin sotainvali­dien syyskeräyksiä, niin tuolla vammautuneella kädellä hän kauhoi jyviä säkkiin meidän veljesten pidellessä säkin suuta. Muistoksi tästä hän sai kuparisen plakaatin aitan oveen. Tuskin olimme veljeni Esan kanssa kansakoulun alimmilla luokilla, kun Nivalan sotainvalidien joulujuhlassa lausuimme yhdessä isän kanssa Lauri Pohjanpään runoa Sankarihauta: ”Kaks sankar´veljeä mullassa kalmiston. Yli haudan tähtien soihdut syttyneet on.” Isä itse oli runon kertoja ja me nuo kaksi sankariveljeä, jotka runossa puhelevat keskenään: ”Isä, äiti ja siskot hautausmaalle saa. Ja meille taas hyvää joulua toivottaa.” Vähäeleisesti mutta merkittävällä tavalla isän sotainvalidius ja myöhemmin aktiivinen toiminta myös veteraanijärjestössä olivat muhevaa kasvualustaa isänmaan rakkaudelle. Samaa vähäeleistä mutta tärkeää oli myös herännäishenkinen kotikasvatus arjen kristillisyyteen. Kodin perinnöstä käsin tuntui luonnolliselta pyrkiä opiskelemaan teologiaa haaveena toimia joskus nuorisopappina. Pappisvihkimyksen jälkeen näyttikin siltä, että työura avautuu seurakuntatyöstä, kun sain virkamääräyksen kotiseurakuntani naapuriin, Ylivieskaan. Mutta nuoruuden haave toteutui toisella tavalla. Jo puolenvuoden kuluttua minut valittiin Raudaskylän Kristillisen Kansanopiston vararehtoriksi vastaamaan kirkon nuoriso-ohjaajien koulutuksesta. Vuonna 1981 sain kutsun Kainuun Opiston (herännäiskansanopisto) rehtoriksi Paltamoon, mitä virkaa hoidin 20 vuotta. Tuskinpa olin ollut montaakaan kuukautta rehtorina, kun puhelin soi ja Sotainvalidien Veljesliiton pappi Väinö Salokorpi aikalailla ykskantaan totesi, että Kainuun Opiston johtajat alkaen Jukka Malmivaarasta ja Väinö Maunumaasta, ovat toimineet Sotainvalidien Kainuun piirin veljes-/luottamuspappeina, ja että nyt on tullut minun vuoroni. Eihän siihen ollut vastaan väittämistä eikä ollut tarvettakaan. Näin alkoi mieluisa työrupeama, joka jatkuu edelleen, nyt jo eläkkeellä. Viimeksi touko-kesäkuun vaihteessa olimme kainuulaisten veteraanijärjestöjen ja Kainuun prikaatin edustajien kanssa suunnittelemassa yhteistä kirkkopäivän juhlaa elokuun lopulla. Näiden 35 vuoden aikana on kato sotainvalidien ja veteraanien keskuudessa ollut suurta. Alkuvuosina sodan käyneitä miehiä oli kymmeniä tuhansia. Heidän keski-ikänsähän oli tuolloin vain vähän yli 60 vuotta. Kun Kainuun Opistolla järjestettiin vuosittain sotainvalidien oma kirkkopyhä, osanottajia oli satoja. Salokorpi oli usein vieraanamme ja kirkkopyhien primusmoottorina oli rovasti Timo Juntunen Sotkamosta. Hän piti aina hyvin koskettavan raamattutunnin. Minä toimin jumalanpalveluksen liturgina ja päivätilaisuuden puhujana. Tuolloin myös monet osastot pitivät omia kirkkopyhiään tai hengellisiä iltatilaisuuksia kotiseurakunnissaan. Näiden tilaisuuksien ohjelmasta vastasi seurakunta, mutta olin näissä useita kertoja mukana, erityisesti sotainvali­ dien joulujuhlissa. Taisinpa muutaman kerran lukea (yrittää lausuakin) Pohjanpään Sankarihautaa. Vain muutaman kerran minut on kutsuttu joko siunaamaan tai muuten osallistumaan sotainvalidin hautajaisiin. Tämä kertoo mielestäni aivan hienolla tavalla sen, että Kainuun seurakunnat ovat hoitaneet itse omat jäsenensä hautaan. Täällä pitkien välimatkojen maakunnassa on totuttu elämään näin omavaraisesti, mutta kun on käynyt kutsu tulla maakuntana tai rovastikuntana yhteen, niin silloin on lähdetty suurella joukolla. Piispa Olavi Kares luonnehti kainuulaista hengellisyyttä, että se on ystävien yhteyttä Herrassa. Eräs yhteyden pitämisen muoto on ollut piirin vuosikokous. Vuosikokouksen alussa hartaudessa on aina kunnioitettu hetken hiljaisuudella viimeiseen iltahuutoon kutsun saaneita osastojen jäseniä. Noissa hetkissä on konkreettisella tavalla näkynyt nopea muutos – rivien harventuminen. Väki on myös vähentynyt ja vastuun ovat ottaneet nuoremmat ikäpolvet. Enää ei seurakunnissa eikä rovastikunnassakaan järjestetä sotainvalidien omia tilaisuuksia vaan yhdessä muiden veteraanijärjestöjen kanssa. Tällainen on jo useiden vuosien ajan ollut alueellinen kirkkopäivä Kajaanissa yhteistyössä Kajaanin seurakunnan ja Kainuun prikaatin kanssa. Prikaatin komentajat ja sotilaspapit ovat olleet tukemassa veteraanijärjestöjen työtä. Komentajat ovat käyttäneet kirkkopäivän juhlassa oman puheenvuoron. Tämä kirkkopäivä kokoaa nyt jäljellä olevaa veteraanipolvea kokemaan ystävien yhteyttä Herrassa. Poikkeuksetta tuo päivä on päättynyt kiitosvirteen: ”Soi kunniaksi Luojan nyt virsi kiitoksen”. Enpä olisi voinut kuvitellakaan niin suurta tunnustusta, kun sain vastaanottaa tasavallan presidentin vahvistaman sotainvalidien ansioristin muutama vuosi sitten. Nyt on tultu tähän hetkeen: ”Hoivatkaa, kohta poissa on veljet, Muistakaa heille kallis ol´ maa. Kertokaa lastenlapsille lauluin, himmetä ei muistot koskaan saa!” Sieltä kotikasvatuksesta sain siis myös perinnöksi arjen kristillisyyden. Siihen kuului luon-

Elämän sana Rukous Sana Herra, anna minulle uskon vahvistusta, autuas loppu ja iankaikkinen ilo. Psalmi 16: 6 41 Ihana maa on tullut osakseni, kaunis perintö on minulle annettu. Psalmi 149: 2, 3 Iloitkoon Israel Luojastaan, riemuitkoot Siionin asukkaat kuninkaastaan, ylistäkööt tanssien hänen nimeään, soittakoot hänen kiitostaan rummuin ja harpuin! iStock.com/Studio-Annika Tässä auttoi Herra nollisena osana luottamus Jumalan hyvyyteen ja johdatukseen arkielämän keskellä. Usein nuo vanhempieni kirjeet toisilleen kertoivat arkisista asioista, mutta lopussa oli aina kehotus luottaa Jumalan apuun ja siunaukseen. Kun edellä olen katsellut omaa taivaltani lapsuudesta tähän päivään sotainvalidityön ikkunasta, voin nähdä Jumalan hyvyyden ja johdatuksen. Samaa Jumalan hyvyyttä olemme saaneet itsenäisenä kansakuntanakin kokea 100 vuoden ajan, muistaen että Uhrin ansiosta lippu liehuu. l Tuomo Ruuttunen, Sotainvalidien Kainuun piirin pappi Opiskeluaikanani tein Yleen ohjelman, jonka otsikkona oli Kärsimyksestä voittoon. Nuoren teologin innolla ja varmuudella valmistin ohjelman kärsimyksestä, kivuista ja kuolemasta sekä niistä selviytymisestä. Paljon en ohjelmasta muista. Hyppysiini on jäänyt kuitenkin ohjelman juontolaulu ”Kautta kärsimysten voittoon”. Armon vuonna 2017 ajattelen tuntevani kärsimyksestä ja kuolemasta enemmän. Sydämeni pysähtyi heinäkuussa 2013 ja syyskuussa 2014. Ensiapu oli lähellä, ja sairaalassa olin ammattihenkilöiden hyvässä hoidossa. Luotan siihen, että hyvä Jumala yksin tietää päivieni määrän. Olen saanut yhtyä sodan aikana usein toistettuun kokemukseen ”Tässä auttoi Herra”. Omat kokemukseni tuntuvat pisaralta sen rinnalla, mitä sotainvalidit ovat joutuneet kokemaan. Sydämeni pysähtymisen jälkeen minulle tehtiin pallolaajennus, ja sydämeni toimii. Olin monta kertaa aikaisemmin puhunut kokemastani sydänleikkauksesta. Kun olen sanonut sen tapahtuneen Murmanskissa, monen kuulijan kasvot ovat kalvenneet. ”Siellä leikkaukseen, miten siinä kävi?” Sydänleikkaukseen tulin arvaamatta, niin kuin moni on kertonut omastaan. Silloin minun sydäntäni operoi Jumala, ”vanhin parantajista”. Olin taitavan kirurgin käsittelyssä, kun minussa oleva viha suurta naapuria kohtaan otettiin pois. Kivisydän muuttui lihassydämeksi. Viha suli rakkaudeksi ja sen mukana sain uutta verta ja uuden mielen. ”Tässä auttoi Herra.” Se oli suurta armoa. Jumala voi aikaansaada meissä ihmisissä muutoksen. Se merkitsee uutta suhdetta Häneen ja myös toinen toiseemme. Venäjällä olen oppinut konkreettisesti, mitä merkitsee armon ihme ja riittävyys. Vankilaevankelista Reijo Loikkanen kohtasi rakkaudella jokaisen. ”Jumala on nostanut minut, murhaajan ja ryöstäjän. Herran armo riittää sinullekin”, vakuutti Klinu leipävarkaalle. En ole kokenut vain sydänleikkausta. Jumala on lahjoittanut rakkauden silmälasit. Niiden turvin näen, ettei Jumalalla ole toivotonta tapausta. Mutta yksikään meistä ei selviä omin voimin ja avuin. Tarvitsemme pelastajaa ja syntiemme anteeksiantajaa. Jumala on rikas lahjoittaja ja ylenpalttinen rakkaudessaan. Jumalan armahtavaa voimaa ei mikään kahlitse. Vakuutin kyselevälle, että jokainen joka uskoo Jeesukseen, saa synnit anteeksi. Sain vastakysymyksen: ”Saako roistokin anteeksi?” Kyllä, jokainen, pahinkin roisto! Epäilevä jatkoi: ”Eihän se ole reilua.” Se on armoa! Me pelastumme yksin armosta Kristuksen sovituksen turvin. Se on lahjojen lahja, joka kirkastaa iankaikkisen elämän toivon. Se on tarjolla armovälineissä, Jumalan sanassa ja pyhissä sakramenteissa. Tartu niihin kiinni kaksin käsin! Silloin saat sanoa ”Tässä auttoi Herra”. Paavo Korteniemi Lapin luottamuspappi

42 Översättning: Henry Byskata KRIGSINVALIDEN Organ för Krigsinvalidernas Brödraförbund 3 / 2017 Ledare Framåt tillsammans l I Finland firar vi i år flera märkesår med jämna jubileer. Viktigast av dem är Finlands 100-årsjubileumsår. Ni, högt värderade krigsinvalider och övriga veteraner från våra krig, har genom er egen verksamhet på ett avgörande sätt bidragit till att vi kan fira vårt jubileumsår. Utan er stora och uppoffrande insats skulle vi inte kunna leva i det Finland, där vi nu de facto får leva. För 150 år sedan föddes Marskalk Mannerheim, Krigsinvalidernas Brödraförbunds hedersordförande. Den märkesdagen firades 4.6.2017. Den första sessionen höll vår riksdag i maj för 110 år sedan. De 19 kvinnliga riksdagsledamöter som invalts i riksdagen var de första kvinnliga parlamentarikerna i världen. Finland har varit ett föregångsland. Så har ock­så Brödraförbundet varit i många avseenden: ”föregångare – trots skadorna”. Vid förbundsmötet 6.6. fick jag fullmakt att fungera som Brödraförbundets ordförande under de kommande två åren. Jag inser mycket väl hur ansvarsfull och krävande denna uppgift är. Mina föregångares meriter är betydande och stövlarna stora. Det är fråga om ett hedersuppdrag, som jag tar emot med stolthet och samtidigt ödmjukt tacksam för det förtroende och stöd som har visats mig. Det känns fint att få vara med i ett arbete av det här slaget. Jag vill framföra mitt hjärtliga tack till förbundets tidigare ordförande Juhani Saari för det storartade arbete han har utfört under årtionden till fromma för förbundet och dess medlemskår. Som han konstaterade vid förbundsmötet: det centrala i hans verksamhet har alltid varit att bära omsorg om krigsinvaliderna, makorna och änkorna och för dem angelägna frågor och bevaka deras intressen. Tack, Jussi. Förbundets uppgift är att ta hand om sina medlemmar ända till slutet. Fortsättningsvis består Brödraförbundets uppgift i att ta hand om sina medlemmar och bevaka deras intressen, ända till slutet. För­ bundet agerar också som en påverkare i samhället och som intressebevakare i frågor som berör krigsinvaliderna, deras makor och änkor. Vad förbundets verksamhet anbelangar, lever vi nu i en tid av behärskad anpassning. Alldeles speciellt bör detta skede omvårdas med högaktning för förbundets ärorika historia och med omsorg om medlemmarna. Vi behöver tydliga långtidsplaner, med vilka verksamheten förs framåt, så att vi tar till förnuftiga men också djärva lösningar, framåt steg för steg. När inriktningen är klar och blickarna mot framtiden utan att glömma nuet, så sköts anpassningen på ett bra sätt, när medlemsan- talet minskar. Samtidigt bedriver vi samarbete med andra veteranorganisationer och samarbetspartners. Kvinnorna har alltid spelat en viktig roll i krigsinvalidernas liv Kvinnornas position i krigsinvalidernas liv har alltid varit stark som makor, som kamrater, som de som bär ansvar för egen del, som de som fungerar som stöd och hjälp. När det gäller förbundets verksamhet, har kvinnorna varit aktivt med via kvinnoorganisationen och damsektionerna. I förbundet har män och kvinnor har alltid varit verksamma tillsammans som ansvarsbärare i olika roller och uppgifter. Ordförandes uppgift är en av dessa roller, i vilka man verkar för organisationens och framför allt dess medlemskårs bästa. Tillsammans. Nyligen avlidne president Mauno Koivisto sade för några år sedan i en intervju i Helsingin Sanomat, att man i allmänhet i livet gör klokt i att lita på att allt slutar väl. Samma tanke återgavs i hans dödsannons: Om vi inte med säkerhet vet hur det kommer att sluta, låt oss anta att allt slutar väl. Ett utmärkt råd för livet, ett råd som återspeglar en stark tilltro till framtiden. Det är som ett testamente från president Koivisto till hela nationen detta 100-årsjubileumsår av Finlands självständighet. Också vi gör väl i att förlita oss på det rådet. Jag vill tillönska er alla en solig och varm sommar samt god hälsa. l Marja-Liisa Taipale Ordförande i Krigsinvalidernas Brödraförbund Statskontoret Tyngdpunkten för rehabiliteringen överflyttas till hemmet l När det gäller krigsinvaliderna har den traditionella anstaltsrehabiliteringen hela tiden varit på tillbakagång. Från de över 35 000 vårddagar som gavs år 2015 har siffran sjunkit till ca 27 000 år 2016. Orsaken är naturligt nog den att alla inte längre orkar åka till anstalterna. Årligen anordnas dagrehabilitering ca 1 000 dagar (2016) och öppen rehabilitering över 2 000 gånger i året. År 2014 infördes som en ny form av rehabilitering stödd rehabilitering i hemmet. Den har Målet för stödd rehabilitering i hemmet är att stöda krigsinvalidens möjlighet att bo kvar hemma. långsamt men säkert hela tiden vuxit i popularitet. Med stödd rehabilitering i hemmet avses en service, där personen som ger rehabilitering kommer till krigsinvalidens hem för att träffa krigsinvaliden. I hemmet utför man så alldeles vardagliga sysslor tillsammans. På så sätt kan krigsinvalidens vardag underlättas och sinnet rekreeras. Målet för stödd rehabilitering i hemmet är att stöda krigsinvalidens möjlighet att bo kvar hemma. Via ett hembesök kan man t.ex. se till att trädgården blir omskött, att butiksärenden uträttas eller att maten tillreds. Individuella former av vård hör inte till stödd rehabilitering i hemmet. Det kan vara fråga om fysioterapivård eller massage. Sådana former av vård är det visserligen möjligt för krigs­invaliden att få hemma, men då är det frå-

43 ga om öppen service som förs till hemmet. Stödd rehabilitering i hemmet kan ges privata serviceproducenter av rehabilitering, tillsammans med vilka Statskontoret har ett avtal gällande tillhandahållande av stödd rehabilitering i hemmet. På olika håll i landet har Statskontoret för närvarande 80 avtalsproducenter, som har förbundit sig att tillhandahålla service för krigsinvaliderna i deras närregion. Dessutom kan också kommunerna om de vill tillhandahålla service, efter att de först har kommit överens om detta med Statskontoret. Statskontoret ersätter resorna gällande stödd rehabilitering i hemmet mot specifikation till rehabiliteringsanstalterna, om resan till krigsinvaliderna överstiger 30 kilometer. På så sätt vill Statskontoret försäkra sig om att servicen når också de krigsinvalider, som bor långt borta från serviceproducenten. Ny ordförande, samma mål Vid förbundsmötet valde man ny ordförande för Krigsinvalidernas Brödraförbund, en ordförande som redan från tidigare är välbekant med krigsinvalidarbetet. Alternativ till anstaltsrehabiliteringen Stödd rehabilitering i hemmet är ingenting som kommer utöver rehabiliteringen på anstalt, utan den är uttryckligen en alternativ rehabiliteringsform för dem som av en eller annan orsak inte vill åka till en anstalt för en rehabiliteringsperiod. En krigsinvalid, vars grad av men är 10-25 %, kan om han så vill byta ut en tvåveckors period av rehabilitering på anstalt mot 20 besök i hemmet med stödd rehabilitering. Om krigsinvaliden delar rehabiliteringsperioden med makan, halveras rehabiliteringsmängden. En krigsinvalid, vars grad av men är 30-100 %, kan om han så vill byta ut en fyraveckors period av rehabilitering på anstalt mot 24 besök i hemmet med stödd rehabilitering. Om han så vill kan han också byta ut en mellanrehabilitering, d.v.s. en period på 15 gånger öppen rehabilitering, mot 15 gånger stödd rehabilitering i hemmet. Öppen rehabilitering, som har beviljats för en ersatt skada, kan ändå inte bytas ut mot stödd rehabilitering i hemmet. Utöver krigsinvaliderna kan gravt handikappade krigsinvaliders makor (krigsinvalidens grad av men minst 50 %) och änkor (krigsinvalidens grad av men vid dödsfal­ let minst 30 %) erhålla stödd rehabilitering i hemmet. Detsamma gäller krigsänkor samt dem som tjänstgjort i vissa uppgifter som haft med Finlands krig att göra. Det ligger på kommunernas ansvar att anordna frontmannaveteranernas rehabilitering. På Statskontorets hemsidor www.valtiokonttori.fi finns en ansökningsblankett gällande stödd rehabilitering i hemmet. Statskontorets kundservice svarar gärna på alla frågor som rör rehabilitering. Kundservicens telefonnummer är 0295 50 3070. l Tiina Kyttälä Servicechef Brödraförbundets nya ordförande gläder sig över det hedersuppdrag hon har fått. l Vid Brödraförbundets förbundsmöte den 6 juni valde man enligt förbundsfullmäktiges rekommendation Marja-Liisa ”Malla” Taipale till ny ordförande för förbundet. Malla Taipale är en 67-årig jurist. Hon avlade högre rättsexamen vid Helsingfors universitet och har bakom sig en omfattande karriär vid Statskontoret. – Först var jag under närmare 25 års tid sysselsatt med olika slag av statens lånegivningsoch finansieringsfunktioner. De sista tio åren tjänstgjorde jag som ansvarig direktör inom statens skadeersättningsfunktioner, berättar Malla. Skadeersättningsfunktionerna omfattar bl.a. de statsanställdas arbetsolycksfall, liksom också olyckor bland beväringar och dem som har uppgifter inom krisbemästring är på statens ansvar, ersättningar till brottsoffer och oskyldigt fängslade. En central del av arbetet var också krigsinvalidernas förmåns-och ersättningsverksamhet samt rehabiliteringen av frontmannaveteranerna och den service som skulle föras till hemmet. – Dessutom var jag under flera år verksam som vice ordförande för Delegationen för frontmannaärenden. Veteranbakgrund från hemmet Marja-Liisa Taipale är hemma från St. Michel, där hon gick i folkskolan i samma hus, som under kriget fungerade som huvudstab. Också hennes familj berördes av kriget. – Min far var frontmannaveteran. Som ung man gav han sig iväg att avtjäna sin värnplikt och hamnade direkt över till fronten. Hans krigstid räckte fem år. Min morbror, som jag aldrig har träffat, stupade i vinterkriget i februari 1940. Hennes mor Aili Aurelius var aktiv inom krigsinvalidarbetet i St. Michel. Hon var bl.a. verksam över 30 år som ordförande för den lokala damsektionen. Via sin mor besökte också Malla med sin familj krigsinvalidernas sommarhem Sarvenranta, där Aili arbetade som husmor. Särskilt arbetet bland makorna och änkorna var en hjärtesak för Aili. Via arbetet på Statskontoret känner Malla Taipale till för krigsinvaliderna aktuella frågor och intressebevakningen. – Till mina arbetsuppgifter hörde också de inrättningar som tillhandahåller service för krigsinvaliderna och våra krigs övriga veteraner, i synnerhet sjuk- och brödrahemmen, med vilka jag har haft lyckan att få stifta också närmare bekantskap. Genom att besöka dessa inrättningar har jag också fått bekanta mig med en omfattande mängd krigsinvalider, makor och änkor. Med glädje in i den nya uppgiften Man bad Malla Taipale med i Brödraförbundets styrelse år 2015, när hon gick i pension från sitt arbete på Statskontoret. – Jag har alltid satt stort värde på Brödraförbundet liksom också på andra organisationer, som utför arbete bland veteranerna. Under mina sista tio arbetsår växte min uppskattning allt mera, när jag lärde känna verksamheten bättre. Jag meddelade dåvarande generalse­ kreteraren för Brödraförbundet, att om man anser sig ha användning för mig, så kommer jag gärna med i verksamheten. Hon har redan under många år litet kunnat bekanta sig med Brödraförbundet ute på fältet, när hon som talare har besökt tillfällen i distrikten och avdelningarna. I och med sin nya roll fortsätter säkert detta att hon blir bekant med fältet. Den krävande förtroendeuppgiften tar ändå inte hela hennes tid utan den räcker också till för familjen och vännerna. Det kära sommarstället finns i Kalvitsa by i närheten av St. Michel. Där liksom i egnahemshuset i Hel-

44 singfors ser de trädgårdsarbeten som skall utföras till att hon sköter sin allmänkondition tillsammans med att hon sysslar med stavgång och vattengymnastik. – Jag tycker också om att resa. Speciellt förtjust är jag i fjällandskap utomlands liksom också i Finlands Lappland. Att gå på vandring hör sommaren till och på vintern skidar jag, berättar hon om sina hobbyer. Modigt framåt tillsammans Malla Taipale har tagit emot sin nya, betydelsefulla uppgift med stolthet och ödmjukhet. Förtjänstfulla föregångare har lämnat stora stövlar att fylla till henne. Krigsinvalidernas Brödraförbunds ordförandes uppgift är ändå alldeles klar. – Brödraförbundets uppgift är alltjämt och ända till slutet att ta hand om sina medlemmar och bevaka deras intressen. Förbundet skall komplettera, när statens ansvar inte når fram. Brödraförbundets uppgift är också att vara en påverkare i samhället. Den tid av behärskad anpassning som nu är på gång inom förbundet kräver planer på lång sikt och dessa skall uppgöras med medlemskårens bästa för ögonen och så att man högaktar förbundets historia. Hon betonar vikten av samarbete med hela organisationen och fältet samt övriga veteranorganisationer. Såväl män som kvinnor har haft hand om uppgifter i Brödraförbundet. De har spelat en betydande roll också i krigsinvalidernas liv som makor, via den egna organisationen samt via damsektionerna. Nuförtiden säger krigsinvaliderna ofta, att den verksamhet som sker i avdelningarna är damernas förtjänst med deras aktivitet och företagsamhet. – Ordförandes uppgift är en av dessa roller, där man fungerar till organisationens bästa och via den framför allt till dess medlemskårs bästa, konstaterar Malla Taipale. l Medlemmar och suppleanter i förbundsfullmäktige åren 2017−2019 Distrikt/förening Ordinarie medlem Första suppleant Andra suppleant Helsingfors Seppo Kanerva Helsingfors Christian Wallin Helsingfors Matti Hara Helsingfors Nyland Jaakko Torppa Tusby Erkki Tuormaa Lovisa Taisto Vanhapelto Träskända Egentliga Finland Heimo Purhonen Salo Heikki Kiiski Pöytis Raimo Salonen Loimaa Stam-Tavastland Juha Vuorinen Toijala Heikki Karisto Tulois Erkki Ylöstalo Janakkala Birkaland-Tavastland Heikki Kujanpää Tavastkyro Pentti Kuukankorpi Terttu Veijalainen Tammerfors Tammerfors Lahtis Pentti Löfgren Lahtis Veikko Punakallio Heinola Kari Airo Lahtis Kymmene Kari Hietanen Kouvola Reijo Tanskanen Luumäki Leo Merisalo Villmanstrand Satakunda Heikki Moilanen Merikarvia Ilkka Nurmi Björneborg Olli Saari Raumo Inre Finland Pertti Koivunen Äänekoski Kyösti Tomperi Jyväskylä Ahti Savolainen Konnevesi Stor-Savolax Hannu Toivonen St. Michel Jukka Torvelainen Nyslott Antti Lindqvist Kangasniemi Kust-Österbotten Markku Ranta Nykarleby Wolf Enbacka Jakobstad Raimo Latvala Korsholm Syd-Österbotten Antti Västi Seinäjoki Rauno Yli-Hynnilä Kurikka Unto Nyystilä Laihela Norra Savolax Heikki Lahtela Siilinjärvi Jussi Huttunen Kuopio Reijo Sojakka Leppävirta Norra Karelen Jouko Hälvä Joensuu Ahti Karttunen Outokumpu Veijo Saloheimo Joensuu Mellersta Österbotten Esko Hirviniemi Haapajärvi Veikko Junttila Nivala Heikki Kankaanpää Sievi Norra Österbotten Antti Pesälä Pudasjärvi Jouko Korhonen Uleåborg Pentti Jouppila Uleåborg Kajanaland Juhani Hautala Kajana Reino Kilpeläinen Sotkamo Timo Hurskainen Kajana Lappland Jouko Lahdenperä Torneå Kosti Hietala Muonio Juhani Kellokumpu Salla Sverige Anssi Pajuvirta Stockholm Asko Matikainen Bandhagen Jouni Knuuttila Halmstad Krigsblinda Teuvo Ljungberg Helsingfors Aatu Moilanen Helsingfors Markku Palokangas Helsingfors Hjärninvalider Lars Löflund Helsingfors Taito Vesala Helsingfors Traditions-organisationen Jari-Matti Autere Oripää Hannu Reko Forssa Tuija-Leena Juutilainen, Tammerfors Ställningstagande av Krigsinvalidernas Brödraförbunds förbundsmöte 6.6.2017 Alla krigsinvalider bör ges möjlighet att komma till vård på krigsinvalidernas brödrahem l Genom en 1.1.2017 i kraft trädd förändring av militärskadelagen åtgärdades de brister som fanns gällande krigsinvalidernas hem- och öppen vård. Likväl behöver många av de krigsinvalider som nu uppnått en medelålder av 93 år mera vård än den vård man kan bereda dem i hemmet. För detta ändamål har man i Finland med samhällets stöd uppfört i huvudsak på 1980-talet ett nätverk av 21 brödrahem för krigsinvalider och två rehabiliteringssjukhus för rehabilitering både gällande periodiserad och långtidsvård. Militärskadelagen ger likväl inte krigsinvalider med en grad av men på 10-15 % möjlighet att få komma till periodiserad eller lång- tidsvård på brödrahemmen, även om det på dessa finns allt flera lediga platser eftersom leden glesnar. Krigsinvalidernas Brödraförbund anser det vara viktigt, att alla krigsin­ valider som behöver vård ges möjlighet att vid behov komma till vård på brödrahemmen och andra av Statskontoret godkända vårdplatser. En betydande del av krigsinvalidernas makor och änkor har ingen möjlighet att få rehabilitering. Krigsinvalidernas Brödraförbund anser det vara viktigt, att man utvecklar och utvidgar den rehabilitering som är avsedd för dem, så att de åldrande makornas och änkornas vardag underlättas. Varaktig brödraanda! Krigsinvalidernas Brödraförbund och dess distrikt och avdelningar stöder krigsinvaliderna och deras makor och änkor inom ramen för sina resurser. Alltsedan förbundet grundades har man som princip haft att hjälpa dem, vars situation varit svagast, vid behov också utöver avdelnings- och distriktsgränserna. I enlighet med denna brödraanda kommer man att använda all egendom under krigsinvalidernas livstid så att stödet och medlen riktas till de bröder och systrar som behöver dem mest. l

45 Stämning vid förbundsmötet Sammanlagt 141 officiella mötesdelegater deltog i förbundsmötet. Av dem 25 var krigsinvalider. Fotor Jyrki Vesa Förbundets ordförande f.d. Juhani Saari och snart pensionerad generalsekreterare Markku Honkasalo kallades till hedersklubbens medlemmar. Förbundsmötets stunder fotograferade bl.a. Raimo Latvala från Vasa. Prosten Matti Tuomisto höll en kort och berörande predikan. Vid förbundsmötet fattas beslut om gemensamma ärenden, men det är också möjligt att träffa gamla bekanta och berätta vad som är på gång. Till höger förbundets styrelsemedlem, krigsinvalid Erkki Kitunen från Akaa samt med Jouko Pennanen och Viljo Sirvio (i mitten) från Norra Savolax distrikt. Gardets Musikkår

46 Distrikten är aktiva Premieringar i distriktet NYLAND Banmästargatan 9 C, 00520 Helsingfors Tel. 09 4785 0225 Vad nytt från distriktets Traditionsförening? Krigsinvalidernas Traditionsförening i Nyland höll sitt årsmöte 11.4. i Böle. Nio medlemmar var närvarande. Till ordförande omvaldes enhälligt Tauno Skogberg från Karis för verksamhetsåret 2017. I stället för styrelsens ordinarie ledamöter i tur att avgå invaldes Jouko Hyvärinen från Mörskom och Kari Levonen från Lojo. I stället för de suppleanter som var i tur att avgå invaldes Markku Ahtikari från Hyvinge och Matti Rintala från Nurmijärvi. Till verksamhetsgranskare utsågs Marjo Kovanen från Esbo och som suppleant Markku Honkasalo från Helsingfors. Stödande medlemmar Auli LehtoTähtinen från Lovisa, Pekka Sahari från Loppis och Taisto Vanha­ pelto från Träskända erhöll detta år Krigsinvalidernas Brödraförbunds förtjänstkors. Harry Stenberg från Lovisa erhöll Marskens premie från krigsinvalidfonden. Assistentverksamhetens projektchef Heidi Aho har erhållit förbundets förtjänsttecken i guld. Varma gratulationer till alla dem som erhållit premieringar. Öppethållningstider under sommaren Assistentverksamhetens assistenter och projektpersonalen är på semester 3.–15.7. Kontaktuppgifter gällande assistentverksamheten: projektchef Heidi Aho tel. 050 406 1902 eller heidi.aho@sotainvalidit.fi och projektinstruktör Tiina Saloheimo tel. 040 137 6807 eller tiina.saloheimo@sotainvalidit.fi. I brådskande ärenden gällande militärskadelagen kan ni ringa direkt till Statskontorets Kundser- Kallelse för Nylands veteraner till kyrkdagen i Tusby lördagen den 16 september Vår Gud är oss en väldig borg Högmässa kl. 11, predikan av prosten Jaakko Simojoki Huvudfesten i kyrkan efter högmässan, festtal av professor Reijo Pajamo: Krigstidens psalmer Lunch och kaffe intas på Restaurang Gustavelund efter huvudfesten Välkommen! Anmälningar tas emot avdelningsvis fram till 1.9.: Jouko Kaivonurmi, Annikinkatu 4 B 27, 04230 Kervo, uudenmaan.svp@sotaveteraaniliitto.fi eller tel. 044 302 8708 vice för militärskade- och veteranärenden tel. 0295 50 3070 kl. 9-12. Besöksadress: Sörnäs Strandväg 13, Helsingfors och postadress: PB 60, 00054 Statskontoret. Verksamhetsledaren är på årssemester 3.–25.7. Ni tillönskas alla vackra sommardagar! Satu Jelkälä-Blomqvist KUST-ÖSTERBOTTEN Handelsesplanaden 10 D, 65100 Vasa Tel. 050 382 5257 Hälsningar från Kust-Österbottens distrikt På sommarfesten 10.06. sände brödraprästen Tor-Erik Store iväg kranspatrullen. Junior Fors och Solveig Strömman bär kransen. Sommarens program inom Kust-Österbottens krigsinvaliddistrikt följer traditionellt mönster. Sommarfest för Vasa-området firades 10.06. på Carpella i Karperö. Brödrapräst Tor-Erik Store höll andakt och sände iväg kranspatrullen. Distriktets ordförande Markku Ranta framförde hälsningar och delade ut förtjänsttecken åt styrelsemedlemmen Henrik Öhman från Malax och Vasas stadsdirektör Tomas Häyry, som också höll festtalet. Krigsinvaliden Junior Fors från Vörå erhöll förbundets bordstandard med frihetskorsets tecken och band. Lisabet Sandin och Marcus Söderström skötte om musikunderhållningen. Nästa sommarfest firas på Pörkenäs i Jakobstad den 15.08. och tillsammans med nejdens veteraner firar vi sommarfest den 24.08. på Linds kök i Närpes. Distriktets kansli är stängt i juli månad. Vid brådskande ärenden kan ni kontakta verksamhetsledaren på telefon 050 382 5257. Trevlig sommar! Monika Julin Bilder: Raimo Latvala På krigsinvaliddistriktets sommarfest på Carpella i Korsholm 10.06. delade ordförande Markku Ranta ut förbundets förtjänstkors åt styrelsemedlemmen Henrik Öhman och Vasas stadsdirektör Tomas Häyry. Krigsinvaliden Junior Fors erhöll Brödraförbundets bordstandard med frihetskorsets tecken och band. Deltagare i veterandagsfesten som Kristinestads stad ordnade i Bottenhavets sjukhem 27.04. Distriktets kansli är stängt i juli månad. Vid brådskande ärenden kan ni kontakta verksamhetsledaren på telefon 050 382 5257.

Distrikten är aktiva 47 SVERIGE Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Tel. 00 46 8 648 1131 Veterandagen i Stockholm Veterandagen firades i Stockholm på Finlands ambassad den 27 april 2017. Tillställningen började med att fanorna anlände. Krigsinvalidernas fana bars utav krigsinvalid Jan Kjellberg. Major Jarmo Vilo framförde försvarsmaktens hälsning, temat var Finland 100 år – tillsammans. Fyrorna från den Sverigefinska skolan framförde tre sånger som alla deltagare kommer minnas länge. I festtalet lyfte minister Mikael Antell fram hur veteranerna boende i Sverige har lagt grunden för den finska identiteten i Sverige och hur temat tillsammans är internationellt och även innebär ett samarbete mellan Sverige och Finland. Veteran Heikki Lirberg framförde veteranernas hälsning med en återblick över Finlands 100 år med sina egna reflektioner och minnen.   President Tarja Halonen dök upp som en överraskningsgäst och tackade veteranerna för det arbete de lagt ned för Finland. Båda veteranorganisationernas ordföranden Anssi Pajuvirta och nyvalde Veikko Seipäjärvi deltog tillsammans med krigsinvalider, veteraner, makar, makor och änkor denna soliga dag som avslutades med Vårt land. Sveriges egna veterandag firades den 29 maj. Foto: Ari Haverinen Strumpor till veteranerna Dannemora-Österbys finska förenings ordförande Oiva Sarajärvi var under julen i Finland och konstaterade att ett projekt startats i syfte att alla veteraner från de finska krigen skall erhålla ett par stickade strumpor. Paret Sarajärvi inspirerades så mycket att de köpte all garn från Ranua som fanns enligt instruktionen. I januari sparkade stickandet igång med 13 personer som aktivt deltog i den högt uppsatta målsättningen 100 par. Även om man gör annat så hinner man sticka en strumpa om dagen konstaterade Saimi Sarajärvi och Liisa Haataja från Dannemora-Österbybruks finska förening samt Tuula Hokkanen från Gimo finska förening. 150 par överräcktes till Finlands Krigsinvaliders Sverigedistrikt på själva veterandagen. Under hösten kommer alla strumpor delas ut inom stor-Stockholm, även övriga landet skall erhålla strumpor under hösten med hjälp av flera strumpstickare runt om i landet. Från Finland har man lovat fylla på ifall det saknas strumpor. Krigsinvalidernas andlig dag Krigsinvaliderna och krigsveteranernas andliga dag skedde på de stupades minnesdag 21 maj 2017 i Stockholm. Gudstjänsten hölls i Tyska kyrkan ett stenkast från den finska som fortfarande är omgär- Sveriges egna veterandag Sveriges egna veterandag firades den 29 maj redan andra året i rad. Sveriges press uppmärksammade inte detta vidare mycket trots att den svenska regeringen beslutat att det blir en allmän flaggdag från och med 2018.  FN-soldater och veteraner från andra internationella uppdrag framhölls, även de svenska Finlandsfrivilliga hade erhållit personlig inbjudan till firandet. Dagen var somrig ute på Djurgården där svenska Försvarsmakten visade upp sig. Strumpor till veterarerna. Foto: Juha Joki Kyrkoherden Martti Paananen Veterandagen firades i Stockholm på Finlands ambassad den 27 april 2017 dat av byggnadsställningar. Gudstjänsten var på både finska och svenska och hölls av kyrkoherden Martti Paananen och komminister Anna Bergman. Efteråt förflyttade vi oss till den finska kyrkan för att hedra de stupade vid minnestavlorna. Finlands försvarsattache Manu Tuominen lade en krans för förvarsmaktens del och Jan Kjellberg för krigsinvalidernas del. Efteråt åtnjöt vid en riktigt god laxsoppa med kaffe som avslutning. Ganska god närvaro med tanke på våra medlemmars höga ålder ännu en tillställning med fantastiskt väder var till ända. Sveriges nationaldag 6.6.2017 På Sveriges nationaldag firade Brödraförbundet det 65.e förbundsmötet där bla Malla Taipale valdes enhälligt som ordförande efter avgående Juhani Saari. Samtidigt höll prinsessan Victoria ett tal i Järfälla där hon valde att lyfta fram Finland. ”Med anledning av Finlands märkesår deltog jag för ett par månader sedan i en kransnedläggning vid Finlandsmonumentet i Stockholm. Där mötte jag några av de överlevande svenska veteraner som deltagit som frivilliga i det finska Vinterkriget 1939- 1940. Det var ett möte som gjorde ett stort intryck på mig – de här snart 100 år gamla svenskarna, som en gång hade ställt sig frågan ”Vad kan jag göra för att hjälpa till?” För dem var svaret att gå med som frivilliga på Finlands sida i kriget. Andra skänkte pengar eller gjorde civila insatser. Många valde att öppna sina hem för något av de 70 000 finska barn som kom till Sverige under krigsåren. Barn som ofta inte kunde ett ord svenska. Barn som kom med en adresslapp runt halsen. Medmänsklighet kan ta sig olika uttryck. Men den börjar alltid med samma fråga: ”Vad kan jag göra för att hjälpa till?”

48 Kirjaesittely Salpalinja – itsenäisyyden monumentti l Helsingissä 2. kesäkuuta julkistettiin teos Salpa­linja – Itsenäisyyden monumentti, jonka on kustantanut vuonna 2002 perustettu Salpalinjan perinneyhdistys ry. Teoksen yli kahdenkymmenen asiantuntijan ja Salpalinjan kanssa tavalla tai toisella tekemisissä olleen kirjoittajan artikkelit monine kuvineen ja karttoineen perustuvat tieteelliseen tutkimukseen tai vapaaseen kerrontaan ja muisteluun. Suomen itsenäisyyden turvaamisessa Salpa­ linjan merkitys oli suuri, vaikka linjalla ei koskaan taisteltu. Salpalinja rakennettiin välirauhan aikana 1940–41 itärajan turvaamiseksi. Se on yhtenäinen linnoitusketju Suomenlahden ja Luumäen Kivijärven välillä. Kivijärveltä Saimaan kautta Pieliselle puolustusasemat nojautuvat vesistöihin. Pieliseltä Petsamoon tärkeät tielinjat suljettiin kenttälinnoitetuin tukikohdin. Teoksessa käydään läpi rakentamista koskevat suunnitelmat, valtaisat materiaalitarpeet, päätökset, käskyt ja niiden toteutus. Salpalinjaa rakensi enimmillään 35  000 rakentajaa, joita muonitti 2 000 lottaa. Ruotsalaisia vapaaehtoisia oli mukana töissä noin 1 000 ja Ruotsista saatiin runsaasti kalustoapua ja taloudellista tukea. Salpalinjan perinneyhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja kenraaliluutnantti evp. Heikki Koskelo kertoo teoksessa rakenta- misen ja kunnossapidon merkityksen olleen ennen kaikkea ennaltaehkäisevä. Talvisodan jälkeen Neuvostoliitolla oli ilmeinen tarkoitus saada Suomi haltuunsa. Linnoitustyön nopea edistyminen ehkäisi osaltaan tämän uhkan toteutumisen. Jatkosodan aikana Salpalinja pidettiin lähinnä ”säilytyskunnossa.” Karjalan kannaksella tapahtuneiden vihollisen läpimurtojen johdosta Päämaja antoi 18.6.1944 käskyn Salpalinjan saattamiseksi taistelukuntoon. Suomalaisten torjuttua kesällä 1944 kiivaat hyökkäykset Karjalan kannaksella ja TaliIhantalassa Stalin päätti siirtää hyökkäyksen painopisteen Suomen rintamalta kohti Berliiniä. Päätökseen todennäköisesti vaikutti tieto siitä, että Suomessa olisi edessä uusia joukkoja vaativa linnoitusketjun murtaminen. Syyskuussa 1944 solmittujen aselepo- ja välirauhansopimusten jälkeen Suomen armeijan joukkoja siirtyi Salpalinjalle odottamaan tilanteen selkiytymistä. Vielä sodan jälkeenkin Salpalinjaa pidettiin kunnossa. Sotatieteen tohtori hc ja yleisesikuntaeversti Sampo Ahdon artikkelin ”Linnoituslinjat turvan antajana – totta vai harhaa” aiheena ovat Salpalinjan ohella muut linnoitetut puolustuslinjat Suomessa ja muualla maailmassa sekä niiden historia ja merkitys. Salpalinja matkailukohteena on kulttuurituottaja Elina Lyijysen ammattikorkeakoulun opinnäytetyöhön pohjautuvan artikkelin aiheena. Kaikkiaan teos on julkistamistilaisuudessa puhuneen valtiopäiväneuvos Mikko Pesälän sanoin ”kunnianosoitus Salpalinjan rakentajille, sotiemme veteraaneille ja lotille sekä kotirintamalla tärkeää työtä tehneille naisille ja miehille ja 100vuo­tiaalle itsenäiselle Suomelle.” Teoksen voi tilata osoitteesta www.salpalinjakirja.fi tai puhelimitse numerosta 0400 718 248. Kirjan hinta on 30€ + toimituskulut.l Juhani Saari Sotiemme veteraaneilla ilmainen sisäänpääsy Kalevan kisoihin l Perinteiset Kalevan kisat järjestetään tänä kesänä Seinäjoella 20.–23. heinäkuuta. Yleisurheilukisojen järjestäjät sekä lehdet Ilkka ja Pohjalainen kutsuvat kaikki sotiemme veteraanit, rintamalotat, heidän puolisonsa ja saattajat seuraamaan kisoja ilmaiseksi. Erityisesti järjestäjät toivottavat arvostamansa kunniavieraat tervetulleiksi perjantaina 21.7., jolloin ohjelmassa on mm. juhlallinen Suomi 100 vuotta -tilaisuus klo 17.30 alkaen. Lisätietoa ja aikatauluja osoitteessa www.kalevankisat2017.fi l Sotiemme veteraanit ilmaiseksi Vaasan Marssiin l Kansainvälinen, 11.–13.8. järjestettävä marssitapahtuma Vaasan Marssi tarjoaa Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi sotiemme veteraaneille, lotille ja heidän puolisoilleen mahdollisuuden osallistua ilmaiseksi. Vaasan torilla 11.8. järjes­tetään veteraanien vastaanotto klo 11. Tapahtumaan liittyy myös Helsingissä 8.–9.8. järjestettävät 5–10 km kävelyt. Näitä kävelyjä järjestävät Vaasan Marssi -yhdistyksen jäsenet. Kävelymatkat suuntaavat mielenkiintoisiin kohteisiin eri puolilla Helsinkiä. Helsingin kävelyille osallis­tumisista pyydetään ilmoi­t­tamaan etukäteen osoitteisiin yrjo.saraste @kolumbus.fi tai sirkka. simontschuk@gmail.com. Lisätietoja www.vaasanmarssi.fi l Oulunkylän kuntoutus­ sairaala 25 vuotta l Helsingin Oulunkylässä sijaitsevassa Oulunkylän kuntoutussairaalassa vietettiin 18.5. talon 25-vuotisjuhlaa. Oulunkylän sairasko­tisäätiön ylläpitämä talo aloitti toimintansa 1. kesäkuuta vuonna 1992. Oulunkylän kuntoutussairaalassa laadukasta palvelua saavat niin sotainvalidit ja sotiemme veteraanit kuin myös kriisinhallintatehtävissäkin olleet henkilöt sekä alueen muut ikäihmiset. Juhlapuheen tilaisuudessa piti kenraaliluutnantti Antti Simola. l 16. toukokuuta Oulunkylän työntekijöitä kiitettiin hyvästä työstä sotainvalidien ansiomerkeillä. Jakajina olivat Helsingin piirin toiminnanjohtaja Terhi Silenius (vas.) ja liiton puheenjohtaja Juhani Saari (oik.). Kuva: Ahti Kannisto Oulunkylän kuntoutussairaalassa juhlittiin 25 vuotta täyttävää taloa. Kuva: Ahti Kannisto

49 Oikein vastanneiden kesken arvomme palkintoja. Edellisen Sotainvalidi-lehden ristikon ratkaisusanat olivat mukavaa ajanvietettä ja tehtävä lumoaa ratkojan. Oikein vastanneista palkinnon voittivat Ritva Kuusela Lahdesta sekä Lauri Lukkarinen Nurmeksesta. Onnea voittajille! 9 7 6 3 6 2 4 2 6 3 9 4 5 2 7 3 6 1 8 9 6 6 5 9 3 Sudokun ratkaisu 3 2 9 7 8 4 5 1 6 6 4 5 1 2 9 3 8 7 7 8 1 3 6 5 9 2 4 8 1 4 9 5 3 6 7 2 5 9 7 6 4 2 1 3 8 2 3 6 8 7 1 4 9 5 1 5 8 2 3 6 7 4 9 4 7 3 5 9 8 2 6 1 9 6 2 4 1 7 8 5 3 Code:778C5FEF03 tai sähköpostitse osoitteeseen marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi 9 7 7 8 4 1 (c) Arto Inkala www.aisudoku.com Sotainvalidi-lehti / Krypto Ratamestarinkatu 9 c, 00520 Helsinki 3 Sijoita numerot ruudukkoon siten, että sama numero esiintyy jokaisella pysty- ja vaaka­rivillä sekä jokaisessa pienemmässä ruudukossa vain kerran. Code:778C5FEF03 Kryptossa jokaisella kirjaimella on oma numeronsa. Kuvavihje auttaa alkuun sanojen ratkomisessa. Osallistu arvontaan postittamalla ratkaisusana 1.9. mennessä osoitteeseen Sudoku (c) Arto Inkala www.aisudoku.com Krypto

50 Henkilö Muotokuva on enemmän kuin kuva l Taiteilija Antti Ojala, 82, on jättänyt jälkensä Veljesliiton historiaan, sillä hän on maalannut muotokuvat liiton kahdesta edellisestä puheenjohtajasta: Veli-Matti Huittisesta sekä Juhani Saaresta. Antti Ojala on asunut Helsingin Töölössä sijaitsevassa taiteilijakoti Lallukassa vuodesta 1990 alkaen. Monipuolinen taiteilija aloitti uransa graafikkona ja on sittemmin kääntynyt maalaamisen puolelle. Taiteellisuus näkyi hänessä jo melko varhaisessa vaiheessa. Ojala kokee olleensa kehno oppilas, mutta koulun kautta tuli myös tarpeellista tukea nuoren pojan elämään. – Kuvaamataidon opettaja oli todella kannustava ja hän tuki minua. Kiitos kuuluu hänelle, sillä hän kohteli minua hyvin, Antti muistelee opettajaansa. Kaikki kokemus rikastaa taidetta Pelkästään taiteella ei Ojala ole itseään elättänyt – hyvin harva siihen pystyisikään. Lukuisat ammattinsa ja monipuolisen työkokemuksensa hän näkee rikkautena myös taiteessaan. – On ollut varmasti eduksi nähdä eri aloja ja muutakin elämää. Taiteilijan pitää tutustua elämän koko kirjoon. Se kaikki on avartanut katsomustani. Vaikka olen toiminut eri ammateissa, on taiteen tekeminen ollut aina tärkein tavoite. Taiteen arvostus ja merkitys sekä se, voiko sillä elättää itsensä, vaihtelee eri aikoina. Tiukassa taloustilanteessa leikkauksista päättävät päät kääntyvät nopeasti kulttuurin ja taiteen pariin, sillä niiden arvon mittaaminen rahassa on vähintään haasteellista ellei jopa mahdotonta. Ojalan usko ei ole silti koskaan horjunut. Periksi ei olla antamassa. – Minulla on ollut epäuskoisia aikoja silloin, jos en ole saanut taiteelleni vastakaikua. Kaikilla taiteilijoilla on sama haaste: pitää olla horjumatta eikä saa vilkuilla sivuille, mitä muut tekevät. Taiteilijan pitää löytää oma kuvallinen kieli. Koskaan ei tule valmiiksi ja halu oppia lisää motivoi. Vaivaisukot kulkevat rinnalla Antti Ojala on kotoisin Lapuan Kauhajärveltä, kylästä, joka kuului aikanaan Lappajärven SOTAINVALIDI Julkaisija: Sotainvalidien Veljesliitto Päätoimittaja: Markku Honkasalo Tiedottaja: Marja Kivilompolo Tiedotustoimikunta: puheenjohtaja Markku Honkasalo, Juha Laikari, Marja-Liisa Taipale Juhani Saari, Lasse Lehtinen, Christian Wallin, Matti Ylönen, Elina Ruuttila (äitiysvapaa) ja Marja Kivilompolo Antti Ojala on kuljettanut lapsuudestaan tuttuja vaivaisukkoja mukana taiteessaan. pitäjään. Hän on aina palannut töissään lapsuudestaan tuttuihin vaivaisukkoihin. Hän ei suoranaisesti maalaa vaivaisukkoja vaan ottaa niistä mitä tarvitsee ja käyttää niitä taiteessaan eri tarkoituksiin. Mielessä Ojalalla kulkee usein lapsuuden maisemat, kotikylän tunnelma. Taiteen tekeminen ei ole ollut Ojalalle koskaan valinnaista vaan kuten hän ilmaisee: muuta vaihtoehtoa ei ole. – On mahdotonta määritellä mitä katsojan pitäisi taiteestani saada. Toivon, että se jakaisi jotakin hyvää. Antti Ojala muistuttaa, kuinka tärkeää ja antoisaa taide voi olla. Se pitäisi huomioida myös tiukoissa tilanteissa. – Silloinhan taidetta tarvitaan eniten: ihmis­ Lehden aineisto ja juttuvihjeet: Sotainvalidi-lehti, Ratamestarin­katu 9 C, 00520 Helsinki, p. 044 524 2243, marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi Lehden aikataulut vuodelle 2017: aineisto ilmestyy 4/2017 1.9. 27.9. 5/2017 3.11. 29.11. Taitto: Unionimedia Oy Levikki: 17 500 Painopaikka: Savon Paino Oy ISSN: 0049-1349 Sotainvalidi ilmestyy viisi kertaa vuodessa. 77. vuosikerta. Tilaukset ja osoitteenmuutokset puh. 09 478 500 tai si-lehti@ sotainvalidit.fi

51 ten pitäisi nähdä jotakin mikä antaa heille toivoa. Minusta se on hullunkurista. Enkä ole kovin optimistinen että tilanteeseen olisi tulossa muutoksia parempaan. Muotokuvat pitävät leivässä Ojala on asunut nykyisessä ateljeessaan vuodesta 2004 lähtien ja Lallukassa on hänelle koti loppuelämäkseen – kuten talon sääntöihin kuuluu. Eloisa ja monialainen taiteilijakoti sopii hänelle, sillä siellä kukaan ei pääse liikaa unohtumaan omiin oloihinsa. Juttuseuraa löytyy aina. – Se matka oli monen vuoden työn ja etsimisen huipentuma. Se oli hieno ja koskettava hetki. l Muotokuvat ovat pitäneet Ojalan leivässä, kuten hän itse ilmaisee. Muotokuvien maalaaminen on todella haastavaa, sillä lopputuloksen on näytettävä malliltaan. Veljesliiton edellisen puheenjohtajan Juhani Saaren maalaaminen oli Ojalalle mieluisa työ, sillä hän tietää Juhanin ennestään ja työhön oli helppo tarttua. Maalaaminen tapahtuu paljolti kuvista katsomalla, mutta Ojala painottaa henkilökohtaisten tapaamisten tärkeyttä. – Maalauksen tulisi kertoa mallin persoonasta jotakin sellaista, jota valokuvan on vaikea tavoittaa. Kuvaa voi käyttää apuna mutta henkilökohtaiset tapaamiset ovat tärkein asia onnistuneessa lopputuloksessa. Marja Kivilompolo Monipuolinen arki Taiteilijakoti Lallukka Töölössä tarjoaa erinomaiset puitteet työlle. Taiteilijan arki ei ole ainoastaan maalaamista ja inspiraation etsimistä. On aikoja, jolloin työn alla ei ole mitään teosta. Joskus myös taiteilijan pitää hoitaa varastopuolta, lajitella töitään ja tehdä järjestelytyötä. Vaihtelu on hyväksi sillä ilon katoaminen näkyy helposti lopputuloksessa. – Työn pitää tuntua hyvältä. Muuten se muuttuu väkinäiseksi ja se näkyy. Aikaa on riittänyt myös sodassa kadonneen enonsa Väinö Ojalan kohtalon selvittämiseen. Vuosikymmeniä jatkunut selvitystyö tuli päätökseen viime kesänä, kun ryhmä kadonneen sukulaisia sekä asiantuntijoita pystyttivät ristin Väinö Ojalan viimeiselle taistelupaikalleen Ilomantsin Liusvaaraan. Koulussa kannustanut kuvaamataidon opettaja saa Antti Ojalalta lämpimät kiitokset tuestaan. Kirjoita osoitteesi lomakkeen kääntöpuolelle Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake l Merkitse haluamasi tuotteiden kappalemäärä lomakkeeseen ja kirjoita yhteystietosi lomakkeen kääntöpuolelle. Leikkaa lomake irti ja postita se meille. Postimaksu on maksettu puolestasi. l Tilaukset oheisella tilaus­ lomakkeella tai puhelimitse 09 478 500. Tuotteet toimi­ tetaan postiennakolla. l Hintoihin lisätään postija postiennakkomaksu. l Kiitos tilauksestasi! Myynnissä nyt Tuote kpl hinta Sotainvalidit edellä käyden -historia ______ 25 € Sota ihmisessä -kirja ______ 21 € Juhlasolmiot ______ 12 € Juhlasolmiot valmiilla solmulla ______ 18 € Solmionpidike ______ 18 € Juhlahuivi ______ 14 € Hintoihin lisätään posti- ja postiennakkomaksu. Tuote kpl hinta Isännänviiri ______ 60 € Salkokilpi ______ 25 € – ruotsinkielinen ______ 25 € Sotainvalidin rintamerkki (jäsenille) ______ 7€ Puolisojäsenen rintamerkki ______ 7€ Tukijäsenen rintamerkki ______ 7€ Hautakivitunnus ø 60 mm ______ 9€ Uurnahautatunnus ______ 7€

Kesän juhliin Isännänviiri Punavalkoinen sotainvalidien isännänviiri 8–9 m salkoon. Hinta 60 €. 60 € Salkokilpi Lipputankoon kiinnitettävä salkokilpi kertoo sotainva­lidien uhrauksista isänmaan hyväksi. Salkokilpi on mainio lahja uuteen kotiin tai kesämökille. Kilvessä teksti: Uhrin ansiosta lippu liehuu. Ruotsinkielisessä kilvessä teksti: Frihet genom offer. Kilpien halkaisija 8,5 cm. Hinta 25 €. Juhlasolmio 12 € 18 € Juhlasolmio solmulla 25 € Solmionpidike 18 € Merkitse tilauksesi lomakkeen kääntöpuolelle Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake Sotainvalidien Veljesliiton tuotteiden myyntituotto käytetään sotainvalidityöhön. Rastita oikea ruutu, kiitos! Kyllä kiitos! Pyydän, että lähetätte merkitsemäni tuotteet postiennakolla alla olevaan osoitteeseen. Osoitteeni on vaihtunut. Pyydän, että lähetätte lehden alla olevaan uuteen osoitteeseeni. Kirjoitan oheen myös vanhan osoitteeni. Haluan perua lehden tilauksen. Lehden tilaaja on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Haluan perua lehden tilauksen. Sotainvalidien Veljesliitto maksaa postimaksun Nimi ________________________________________________________________________ Osoite _______________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka __________________________________________________ Puh. ________________________________________________________________________ Sotainvalidien Veljesliitto Tunnus 5003826 00003 Vastauslähetys Mahdollinen vanha osoite ____________________________________________________ Postinumero- ja toimipaikka __________________________________________________