TS-12 2016 valmis pdf

TEKNILLINEN SUOSITUS 2016 TS-12 Biolämmityslaitteistojen määräaikaishuoltotyöt, lämmitystekniikan mittaukset ja energiatehokkuustarkastukset

TEKNILLINEN SUOSITUS 2016 TS-12 Biolämmityslaitteistojen määräaikaishuoltotyöt, lämmitystekniikan mittaukset ja energiatehokkuustarkastukset HELSINKI 2016

SISÄLLYSLUETTELO 1. YLEISTÄ...................................................................................................... 7 1.1 Asennus- ja huoltotyöt...................................................................... 7 1.2 Huoltotöiden perustelu ja jaottelu..................................................... 7 1.3 Työvälineet ja huoltotarvikkeet.......................................................... 8 2. BIOLÄMMITYSKATTILAT JA NIIDEN HUOLTO....................................... 9 2.1 Yleistä.............................................................................................. 9 2.2. Pellettikattilan nuohous ja huolto....................................................... 9 2.3. Hakekattilan nuohous ja huolto....................................................... 10 2.4. Puupilkekattilan nuohous ja huolto................................................. 10 3. POLTTOLAITTEET JA NIIDEN HUOLTO................................................. 12 3.1. Pellettipolttimet ja polttoaineen syöttölaitteet.................................. 12 3.2. Hakepolttimet ja polttoaineen syöttölaitteet.................................... 13 3.3. Pilkkeiden polttokäsittely................................................................ 14 4. BIOPOLTTOAINEIDEN VARASTOINTI.................................................... 15 4.1. Yleistä varastoinnista...................................................................... 15 4.2. Pellettisiilot..................................................................................... 15 4.3. Hakevarastot.................................................................................. 16 4.4. Pilkkeiden varastointi...................................................................... 16 5. BIOLÄMMITYSTEKNIIKAN PALAMISMITTAUKSET............................. 17 5.1. Yleistä palamismittauksista............................................................. 17 5.2. Palamismittausten tavoitteet........................................................... 18 5.3. Mitattavat parametrit...................................................................... 18 5.4. Tulosten tarkastelu......................................................................... 20 5.5. Palamishyötysuhteen määritys....................................................... 20 4 T E K N I L L I N E N S U O S I T U S • 2 016 • T S -12

6. LÄMMITYSVERKOSTOJEN LAITTEET JA NIIDEN KUNNOSSAPITO.. 21 6.1. Varolaitteet..................................................................................... 21 6.2. Venttiilit........................................................................................... 22 6.3. Verkostojen pumput....................................................................... 22 6.4. Paisunta- ja paineenpitolaitteet....................................................... 22 6.5. Savuhormit..................................................................................... 23 7. MÄÄRÄAIKAISHUOLTOTÖIDEN DOKUMENTOINTI............................. 24 7.1. Mittaus- ja säätöpöytäkirjat, huoltopöytäkirjat................................. 24 8. ENERGIATEHOKKUUSNEUVONTA........................................................ 25 8.1. Taustaa.......................................................................................... 25 8.2. Lämmityskattilan mitoituksen ja hyötysuhteen arviointi.................... 25 8.3. Lämmityslaitteiston kunnossapito ja uusiminen............................... 26 8.4. Energiatehokkuutta parantavat muutokset..................................... 26 9. BIOLÄMMITYSTIETOUTTA TARJOAVAT YHTEISTYÖKUMPPANIT..... 27 9.1 Bioenergia ry.................................................................................. 27 9.2 Motiva Oy....................................................................................... 27 9.3 Asiantuntijayritykset ja yhteisöt....................................................... 27 LÄMMITYKSEN ENERGIATEHOKKUUS KATTILATARKASTUSPÖYTÄKIRJA........................................................ 28 T E K N I L L I N E N S U O S I T U S • 2 016 • T S -12 5

JOHDANTO Tämä suositus kuuluu Lämmitysenergia Yhdistyksen julkaisemien teknillisten suositusten sarjaan ja se on laadittu öljylämmityksen kehittämisprojektille asetetun teknillisen toimikunnan tekemän selvitys- ja kokoamistyön perusteella. Teknillisessä toimikunnassa ovat olleet kutsuttuina lämmityslaitealan johtavien laitetoimittajien ja energia-alan nimeämät henkilöt. Toimikunnan työssä on kuultu biolämmitys alan asiantuntijoita. Biolämmityskattiloille tarkoitettu suositus avustaa ympäristöministeriön ja energiatoimi alan välisen Kutteri -sopimuksen vapaaehtoista neuvontamenettelyä ja tukee energiatehokkuutta parantavien tavoitteiden toteutumista. Suositus käsittelee biolämmityslaitteistojen huoltoa ja lämmitystekniikan mittauksia yleisellä tasolla. Tavoitteena on biopolttoaineiden energiatehokkaan käytön edistäminen ja laitteistojen toiminnan luotettavuuteen vaikuttavien seikkojen huomioon ottaminen. Suositus ei ulotu yksittäisten tuotteiden teknisiin yksityiskohtiin. Niihin saa tietoa laite toimittajien omien tuotteiden asennukseen, huoltoon ja käyttöön laatimista ohjeista. Kiinteiden polttoaineiden käsisyöttöisten ja automaattisyöttöisten kattiloiden rakenne vaatimuksia, testauksia ja merkintöjä koskee standardi SFS-EN 303-5. Standardin tehoalue rajautuu alle 500 kW:n tehoisiin kattiloihin. Tämä suositus rajautuu samalle tehoalueelle, mutta on soveltuvilta osiltaan käytettävissä myös suurempitehoisilla kattiloilla. Suositus on tarkoitettu lämmityslaitteistojen asennus- ja huoltotoiminnan käyttöön. Se soveltuu myös alan koulutuksen tarpeisiin. Helsinki, maaliskuussa 2017 LÄMMITYSENERGIA YHDISTYS RY 6 T E K N I L L I N E N S U O S I T U S • 2 016 • T S -12

1. YLEISTÄ 1.1 Asennus- ja huoltotyöt Biolämmityslaitteistojen asennus- ja huoltotöihin ei sähköalan töitä lukuun ottamatta ole asetettu palvelujen tarjoajaa koskevia viranomaisvaatimuksia. Huoltotyöt ja tarvittavat palvelut on suositeltavaa ostaa niitä tarjoavilta yrityksiltä. Näillä on tavallisesti myös käytössään tarvittavat erikoistyövälineet ja mittalaitteet. Työt ovat tehtävissä myös käyttäjän toimesta, mikäli tällä on riittävästi perehtyneisyys laitteistojensa huoltoon. Jos biolämmityslaitteistojen osana on öljylämmityslaitteita, on näiden asennusja huoltotöiden tekijän täytettävä valtioneuvoston hyväksytyistä liikkeistä antamassa asetuksessa (558/2012) asetetut edellytykset. Sähköalan töissä on noudatettava sähköturvallisuuslakia (1135/2016) ja siihen perustuvia säädöksiä. Jos kattilaa on korjattava ja sen käyttölämpötila on yli 110 °C, edellyttää työ korjaussuunnitelmaa ja riittävän hitsausluokan omaavan korjaustyön tekijän. Tapauskohtaisesti on selvitettävä, milloin putkistojen hitsaukset tulee tehdä painelaitesäädösten mukaisesti. Yritystoimintana kuluttajille tarjottavia palveluja koskevat yleiset kuluttajansuoja säädökset. Nämä eivät koske yritysten toisiltaan tilaamia palveluja. 1.2 Huoltotöiden perustelu ja jaottelu Biolämmityslaitteistojen huoltotarpeeseen vaikuttavia tekijöitä ovat polttoaineen laatu ja kulutus, laitteiston tekniset ratkaisut ja käyttöolosuhteet. Huollon tavoitteena on tuottaa lämpöä tehokkaasti ja pitää lämmöntuoton häviöt mahdollisimman vähäisinä. Huollon tärkeä tavoite on myös laitteiston luotettava ja turvallinen toiminta. Osa huoltotöistä tehdään tarpeen mukaan käyttöaikana ja osa ennalta tehdyn huoltosuunnitelman mukaisin määräajoin. T E K N I L L I N E N S U O S I T U S • 2 016 • T S -12 7

1.3 Työvälineet ja huoltotarvikkeet Tämän suosituksen tarkoittamissa laitteistoissa palamisessa muodostuu tuhkaa ja muita kattilan tulipesään ja lämmönsiirtopinnoille kertyviä palamisjäänteitä. Lämmityskattilan nuohous- ja puhdistusvälineet ovatkin tärkeimpiä työvälineitä. Eri kattilatyypit saattavat tarvita valmistajan toimittamat, kattilan rakenteeseen soveltuvat nuohousvälineet. Pellettipoltinten ja hakepoltinten säätämisessä ja palamisen mittauksissa tarvitaan asianmukaiset työvälineet. Näistä tärkeimpiä ovat savukaasuanalysaattori ja kattilan paineolosuhteiden, kuten tulipesän alipaineen ja hormin vetoolosuhteiden määrittämisessä tarvittavat mittausvälineet. Mittauskohteissa on tavallisesti yksilöllisiä, mittauksiin ja säätöihin vaikuttavia ominaisuuksia. Polttoaineen syötön tai polttoaineen laadun mahdollinen vaihtelu, kattilan ilmavuodot ja mittausyhteiden sijoitus mittaustuloksiin vaikuttavina tekijöinä on otettava huomioon tuloksia tarkasteltaessa. 8 T E K N I L L I N E N S U O S I T U S • 2 016 • T S -12

2. BIOLÄMMITYSKATTILAT JA NIIDEN HUOLTO 2.1 Yleistä Määräaikaishuoltoon on lopputuloksen, palamismittausten ja säätöjen kannalta suositeltavaa sisällyttää laitteisto kokonaisuutena: kattila, poltin, polttoaineen syöttö- ja kuljetinlaitteet ja polttoainevarasto. Kattilan nuohous käyttöaikana on yleensä tarpeen myös määräaikaishuoltojen välillä. Lämmityksen taloudellisuuden kannalta on sopiva nuohouksen ajankohta, kun savukaasujen lämpötila on kohonnut parikymmentä astetta puhtaan kattilan savukaasujen lämpötilan tasosta. Automaattisesti toimivilla ja nuohouslaitteilla varustetuilla kattiloilla huollot ja nuohoukset määräytyvät valmistajan ohjeiden mukaisesti. Säännöllinen tarkastus on tarpeen automatiikasta huolimatta. Eri valmistajien pellettikattiloissa ja niiden varusteluissa on toiminnallisia ja rakenteellisia eroavuuksia. Valmistajan antamat tuotekohtaiset ohjeet ovat ensisijaisia huolloissa noudatettaviksi. 2.2. Pellettikattilan nuohous ja huolto Kattilan nuohouksen ajaksi polttoprosessi ajetaan alas. Polttimet pysäytetään pääkytkimestä ja annetaan kattilan lämpötilan laskea käyttölämpötilan tasosta. Työturvallisuus pitää ottaa huomioon huolehtimalla riittävästä ilmanvaihdosta ja estämällä myrkyllisten kaasujen tulo huoltotilaan. Laitteistojen tahaton kytkeytyminen pitää estää turvakytkimillä ja tarvittaessa varoituskilvillä. Työssä on käytettävä henkilökohtaisia suojavarusteita. Kattilan tulipesä ja muut lämmönsiirtopinnat nuohotaan. Pienten kattiloiden nuohouksessa on suositeltavaa käyttää apuna työhön soveltuvaa tuhkaimuria. Suuremmissa kattiloissa saattaa tuhkan määrä olla huomattavan suuri ja myös nuohousmenetelmät sen mukaiset. Nuohouksessa voidaan palamisjäännösten perusteella arvioida laitteiston toimintaa. Hyvässä palamisessa muodostuu hienojakoista tuhkaa. Noen ja karstan kertyminen kattilaan on yleensä oire palamisen ongelmista. T E K N I L L I N E N S U O S I T U S • 2 016 • T S -12 9

Nuohoustyössä ja tuhkan käsittelyssä pitää käyttää asianmukaisen suojaustason antavaa hengityksen suojainta. Tuhka välivarastoidaan metallisissa astioissa ja toimitetaan ympäristösäännösten mukaiseen hyötykäyttöön. Kattilan varusteiden ja apulaitteiden kunto tarkastetaan. Varo- ja turvalaitteiden kunto on koestettava vähintään kerran vuodessa. Koestukset kirjataan käyttöpäiväkirjaan. Luukkujen tiivisteiden kunto tarkastetaan ja kunnostetaan tarvittaessa. Venttiilien kunto ja putkistojen liitosten tiiviys tarkastetaan ja kunnostetaan tarvittaessa. 2.3. Hakekattilan nuohous ja huolto Hakekattiloiden nuohous ja huolto tapahtuu periaatteessa pääosin pellettikattilaa vastaavalla tavalla. Käytetyn hakkeen kosteus ja puuaineksen laatu vaikuttavat merkittävästi palamisessa syntyvän tuhkan ja muun kiintoaineksen määrään ja laatuun. Kattilan lämmönsiirtopintojen karstaantuminen saattaa myös olla runsasta ja nuohoustarve määräytyy käyttäjän havaintojen ja kokemuksen perusteella. Hakkeen käyttökohteet ovat usein pientaloteholuokkaa suurempia ja tämän seurauksena myös polttoainemäärät ovat suurempia. 2.4. Puupilkekattilan nuohous ja huolto Puupilkkeiden käyttö lämmityksessä on tyypillistä pientaloteholuokassa. Pilkekattilat ovat käsisyöttöisiä eikä polttoaineen syöttö ole automatisoitavissa. Pilkekattilan pitää aina olla yhteydessä varaajaan. Tavoitteena on, että palaminen tapahtuisi mahdollisimman tehokkaasti. Palamisen tuottama lämpö on saatava saada siirtymään nopeasti varaajaan. Tällöin kattilan karstaantuminen on vähäisempää ja vältytään kattilan ylikuumenemiselta. Karstaantumiselta ei kuitenkaan voida täysin välttyä, koska tyypillisesti pilkekattiloissa puuaines, pilkkeiden koko ja panosmäärät vaihtelevat. Varaajan oikea mitoitus vähentää lämpökuormituksesta aiheutuvia kattilan rakenteiden rasituksia ja mitoituksella on tärkeä merkitys myös tästä syystä. 10 T E K N I L L I N E N S U O S I T U S • 2 016 • T S -12

Pienten pilkekattiloiden hoito on lähes jatkuvaa, samoin tuhkan poisto ja nuohous. Lämmönsiirtopinnoille kertyvä kiinteä karsta heikentää lämmön siirtymistä ja siten lisää häviöitä. Tavanomaisten nuohousharjojen lisäksi tarvitaan karstan poistamiseen soveltuvia työvälineitä. Pilkekattiloissa ei yleensä ole määräaikaishuoltoa vaativia laitteita. Käyttö- ja apulaitteiden kuntoa seurataan ja kunnossapitotoimenpiteitä tehdään tarpeen mukaan. Suuret lämpötilanvaihtelut ovat tyypillisiä pilkekattiloille. Esimerkiksi tulipesän arinarakenteisiin kohdistuu käytössä suuri lämpökuormitus. Näiden kuntoa kannattaa tarkkailla ja ne on uusittava tarvittaessa. Kattilan varoventtiilien toiminta koestetaan aika-ajoin, samoin ylikuumenemisen varolaitteen toiminta. T E K N I L L I N E N S U O S I T U S • 2 016 • T S -12 11

3. POLTTOLAITTEET JA NIIDEN HUOLTO 3.1. Pellettipolttimet ja polttoaineen syöttölaitteet 3.1.1. Pellettipoltin Pellettipoltin koostuu polttoaineen syöttölaitteista, sytytyslaitteista, palamisilma laitteista, polttomaljasta, palopäästä ja palamisen ohjaus- ja valvontalaitteista. Automaattisesti toimivat polttimet on suunniteltu toimimaan hyvälaatuisella ja oikein säilytetyllä pelletillä. Tavanomaisessa käytössä on laitteissa sen läheisyydessä pölyä, jota ajan mittaan kertyy polttimen rakenteisiin. Pölyn ohella käyttölämpötilat ja toimintaan liittyvät vaikuttajat tuovat tarvetta laitteiston huoltamiseen. Huollon tarve jakaantuu käytön aikaisiin toimiin ja määräajoin tehtäviin huoltotöihin. 3.1.2. Käytön aikainen huolto Pellettipolttimen käytössä tarkastetaan aika-ajoin polttomaljan kunto ja poiste taan mahdollisesti kiinni tarttunut sintraantunut aines. Tarkastus on tarpeen kokemusten mukaan uuden pellettierän toimituksen yhteydessä ja muulloinkin, jos havaitaan epätyydyttävää palamista. Jos kattilassa ei ole automaattista tuhkanpoistoa, poistetaan tuhka käsin riittävän usein. Automaattisesti toimiva tuhkanpoisto ei välttämättä pysty puhdistamaan kattilan kaikkia osia. Valmistajan antamissa käyttöohjeissa selostetaan, mitkä osat edellyttävät säännöllistä tarkastamista. Käytön aikana huolehditaan myös pelletin syöttölaitteen käyttökunnosta. Syöttölaitteet ovat yleisimmin ruuvi-, kierukka- tai pneumaattisia kuljettimia. Laitteiden esteetön toiminta pitää varmistaa ja poistaa laitteistoihin kertynyt haitallinen aines tarvittaessa. Esimerkiksi pelletin laadusta riippuen saattaa kuljetinruuviin kertyä hienojakoista pellettimurua, jonka vaikutuksesta kuljetin saattaa kiilaantua ja vaurioitua. 12 T E K N I L L I N E N S U O S I T U S • 2 016 • T S -12

Suositellaan syöttöruuvin tyhjentämistä ja puhdistamista vähintään kerran vuodessa siilon puhdistamisen yhteydessä. 3.1.3. Määräaikaishuolto Määräaikaishuollossa poltinta puretaan kyseisen poltintyypin huolto-ohjeessa kuvatulla tavalla, tarkistetaan ja puhdistetaan palamisilmalaitteet, liekinvalvontalaitteet, polttoaineen siirtolaitteiden ketjujen kunto ja kuluneisuus. Ketjut voidellaan ja tarvittaessa säädetään kireys ohjeen mukaiseksi. Käyttöönotossa huollon jälkeen koestetaan varolaitteiden toiminta. Palaminen säädetään analysaattorin avulla. Säätöä ja palamisarvoja käsitellään luvussa 5. 3.2. Hakepolttimet ja polttoaineen syöttölaitteet 3.2.1. Hakepolttimet Hakepolttimet, joista käytetään myös nimitystä stokeri, ovat tyypillisesti suunni teltu soveltumaan erilaisten kattiloiden yhteyteen. Soveltuvuus on parhaimmillaan, jos myös kattila on suunniteltu kyseiselle poltintyypille. Hakepolttimet toimivat periaatteessa yleensä pellettipolttimia vastaavalla tavalla. Hakepolttimessa on tyypillisesti liikkuva arina, jolla saadaan hake levitetyksi koko arinalle ja palamistapahtuma paremmin hallintaan. Hakepoltin koostuu pellettipolttimen tapaan polttoaineen syöttölaitteista, sytytyslaitteista, palamisilmalaitteista, arinasta, arinarakenteista puhdistusjärjestelmineen ja palamisen ohjaus- ja valvontalaitteista. Hakepolttimeen liittyy syöttösiilo mahdollisine sulkusyöttimineen. Siilosta polttoaine siirtyy mekaanisesti polttimelle ja edelleen kattilaan. T E K N I L L I N E N S U O S I T U S • 2 016 • T S -12 13

Useimmat hakepolttimet on suunniteltu toimimaan eri koostumusten hakkeilla ja ne voivat toimia myös pelleteillä tai palaturpeella. 3.2.2. Käytön aikainen huolto Hakkeen polttotekniikassa on nykyisin yleisimmin käytössä liikkuva arina. Tämä antaa mahdollisuuden monipuolisemman polttoainevalikoiman käyttämiseen. Kiinteään arinaan verrattuna tarvitaan vähemmän käyttötoimenpiteitä. Liikkuvan arinarakenteen etuna on myös kiinteää arinaa parempi käyttöturvalli suus. Kiinteät arinat vaativat säännöllistä käytönaikaista huoltoa, olosuhteista ja polttoineen laadusta riippuen 1–7 kertaa viikossa. Hakepolttimen huoltokohteet ovat periaatteessa pääosin pellettipolttimia vastaavat, mutta valmistajakohtaiset erot ovat mahdollisia. Tämän vuoksi tarvitaan laitetoimittajan antamat yksityiskohtaiset käyttö- ja huolto-ohjeet. Ohjeiden noudattamisen tuloksena laitteiston käyttöikä pitenee ja vältetään ennakoimattomat käyttöhäiriöt. Myös energiatehokkuus pysyy suunnitellulla tasolla. 3.2.3. Määräaikaishuolto Määräaikaishuolloissa noudatetaan valmistajan antamia ohjeita ja huoltovälejä. 3.3. Pilkkeiden polttokäsittely Puupilkkeiden käsittelyssä polttamista varten on kyse lähinnä pilkkeiden koosta suhteessa tulipesään. Paras polttotulos saadaan, kun pilkkeet ovat käytettävään tulipesään sopivan mittaisia, mahdollisimman kuivia ja puhtaita. 14 T E K N I L L I N E N S U O S I T U S • 2 016 • T S -12

4. BIOPOLTTOAINEIDEN VARASTOINTI 4.1. Yleistä varastoinnista Kaikille puusta peräisin oleville kiinteille biopolttoaineille on yhteistä, että vesipitoisuuden on oltava mahdollisimman pieni. Polttoaineessa oleva vesi huonontaa palamista ja sitoo lämpöenergiaa savukaasuihin. Hakkeen kosteus lisää myös palamisessa syntyvien happamien yhdisteiden määrää. Hakkeen laajamittaisessa varastoinnissa on tarjolla kostean hakkeen itsesyttymisvaara. Kosteudesta riippuen myös homeen muodostuminen tai jäätyminen on mahdollista. Varastoinnissa on huolehdittava, että polttoaineen kosteus ei lisäänny varastoitaessa. Pilkkeiden osalta sama perussääntö pätee, mutta varastointimenetelmät poikkeavat hakkeen ja pelletin varastoinnista. 4.2. Pellettisiilot Pientoimitusten pelletti säilyy yleensä hyvin katetuissa tiloissa tai omissa kuljetuspakkauksissaan. Käyttökohteessa pelletit puretaan kuljetuspakkauksistaan päivä- tai viikkosäiliöihin. Suuremmat pellettimäärät toimitetaan säiliöautokuljetuksina kohteeseen. Tällöin kohteessa on oltava pellettisiilo, johon polttoaine puretaan. Pellettisiilon rakenteen on sovelluttava pitempiaikaiseen säilytykseen. Jos pelletti pääsee kostumaan, hajoaa sen rakenne ja käyttökelpoisuus menetetään. Pellettisiilon huoltotyössä on otettava turvallisuustekijät huomioon. Siiloon on saattanut muodostua happea sitovia yhdisteitä. Näin siilon ilmatilassa ei ole hengitykseen riittävää määrää happea ja tapaturmanvaara on olemassa. Jos siiloon on tarpeen mennä, on sen ulkopuolella aina oltava avustaja. Pellettisiilossa oleva pöly aiheuttaa myös vahingon vaaran. Pöly saattaa syttyä pienestäkin kipinästä räjähdysmäisesti. Tästäkin syystä siilo on tuuletettava huolellisesti ennen siellä tehtäviä huoltotöitä. Siilon tyhjentäminen ja puhdistus suositellaan tehtäväksi kerran vuodessa. Puupellettejä käyttävien laitteistojen rakentamisessa ja asentamisessa on tärkeää varmistaa toiminnallisten seikkojen lisäksi myös käyttö- ja paloturvallisuus. T E K N I L L I N E N S U O S I T U S • 2 016 • T S -12 15

Motiva on julkaissut puupellettisiilojen rakennetta käsittelevän ohjeen. Pellettienergiayhdistys on julkaissut pellettisiilojen turvallisuusohjeen. Lämmitysenergia Yhdistyksen julkaisu TS-10 Puupellettiä käyttävien lämmitys laitteistojen asentaminen ja paloturvallisuus löytyy osoitteesta www.ley.fi/julkaisut. 4.3. Hakevarastot Hakevarasto on yleisimmin tankopurkaintyyppinen. Se täytetään joko avautuvan katon kautta tai ajosillalta kippaamalla. Käytännössä osan tankopurkaimista pitää kestää kuljetuskaluston paino. Hydraulisesti liikuteltavat purkainkolat siirtävät hakkeen siirtolaitteelle, joka tavallisimmin on ruuvi- tai kolakuljetin. Laitteiston huoltotyössä on varmistettava ennen varastoon menemistä, että purkainten ja kuljettimien käynti on estetty. On suositeltavaa, että jokaisella moottorilla on erillinen lukittava turvakytkin. Huoltotyön turvallisuuden varmistamiseksi käytetään asianmukaisia varoituskilpiä. 4.4. Pilkkeiden varastointi Pilkkeet kannattaa varastoida katetuissa tiloissa, kuten puuvajassa. Jos ulkosalla varastoiminen on välttämätöntä, suojataan pilkepinot alapuolelta maan kosteudelta ja yläpuolelta sateelta. Pilkepinot on hyvä jättää sivusuunnasta peittämättä, jolloin kosteutta vähentävä ilmavirtaus pääsee pinojen lävitse. Pilkkeiden kosteus säilyy ilman kosteuden tasolla tai tätä alempana. Tulipalonvaaran vuoksi ei pilkkeitä pidä kattilahuoneessa säilyttää kulloinkin poltettavaa määrää enempää. Paloturvallisuus on yleensäkin otettava huomioon pilkkeiden varastoinnissa ja käytössä. 16 T E K N I L L I N E N S U O S I T U S • 2 016 • T S -12

5. BIOLÄMMITYSTEKNIIKAN PALAMISMITTAUKSET 5.1. Yleistä palamismittauksista Kaikkien polttoaineiden palamismittauksissa keskeisin mitattava suure on polttoaineen ja palamisilman suhde. Palamisilmaa pitää olla riittävästi, jotta palaminen tapahtuisi mahdollisimman täydellisesti. Polttoainemäärään nähden liian suuri tai liian pieni ilmamäärä johtaa huonoon palamiseen ja palamishäviöiden suurenemiseen. Oikea ilmamäärä riippuu käytettävästä polttoaineesta. Polttoaine-ilmasuhdetta kuvaa ilmakerroin. Se saadaan määritetyksi mittaamalla savukaasujen jäännöshappipitoisuus kattilan jälkeen. Ilmakertoimen tarkka määritys kenttäolosuhteissa ei useinkaan ole mahdollista, koska polttoaineen ominaisuuksissa on vaihtelua, samoin palamistapahtumassa. Tarkat mittaustulokset edellyttäisivät mittaushetkellä käytetyn polttoaineen analyysitietoja. Näitä ei käytännön mittauksissa yleensä ole käytettävissä. Mittausten tärkein työväline on savukaasuanalysaattori. Laitteen tulee soveltua biopolttoaineiden mittauksiin. Biopolttoaineiden palamisessa tapahtuu luontaisesti jatkuvaa vaihtelua. Analysaattorin toiminnan tärkeä ominaisuus on mittausjakson keskiarvon laskenta. Hetkellinen mittaustulos ei anna oikeata kuvaa palamisesta pitemmällä ajalla. Mittaukset on tehtävä tasaisen palamisen aikana ja kattilalla pitää olla riittävästi kuormitusta. Mittaushetkellä kattilan sijoitustilan ilmanvaihto-olosuhteiden on oltava olla kattilan normaalikäyttöä vastaavat. Tämän suosituksen piirissä olevista biopolttoaineista pelleteillä saavutetaan mittausten kannalta vakaimmat olosuhteet. Hakkeella palamisen vaihtelu on suurempaa. Pilkkeiden palamisen mittaamiseen analysaattorit eivät yleensä sovellu liian suurten mittausepävarmuuksien takia. Palamismittausten mahdollisuutta voidaan arvioida tapauskohtaisesti. Biopolttoainelämmityksessä mitattavat parametrit esitetään kappaleessa 5.3. T E K N I L L I N E N S U O S I T U S • 2 016 • T S -12 17

5.2. Palamismittausten tavoitteet Palamismittausten tavoitteena on selvittää palamisen laatu ja tehokkuus. Kun palaminen tapahtuu asianmukaisesti, saadaan polttoaineen lämpöenergia parhaimmin hyödyksi. Kattilan lämmönsiirtokyky pysyy hyvänä ja tehokkaana pitkään. 5.3. Mitattavat parametrit 5.3.1. Jäännöshappipitoisuus O2 Palaminen on kemiallinen ilmiö. Siinä polttoaine yhtyy happeen ja reaktiosta vapautuu lämpöä. Tietty polttoainemäärä tarvitsee täydelliseen palamiseen tietynsuuruisen ilmamäärän ja sen sisältämän hapen. Analysaattori mittaa savukaasujen happipitoisuuden ja ilmoittaa sen tilavuusprosentteina. Hyvän palamisen jäännöshappipitoisuudet käytännössä tasaisella polttoteholla ovat: • 6…10 % til pelleteillä • 7…12 % til hakkeella Tulokset ovat lämmitysjärjestelmä- ja laitekohtaisia ja sidoksissa käytettyyn tehoon, polttoaineen laatuun ja laitteiston säätöihin. Pilkekattiloissa palamistuloksiin voidaan vaikuttaa kattilan polttoteknisillä rakenteilla. Eroavuuksia voidaan saada esimerkiksi yläpalo-, alapalo- ja käänteispalokattiloiden välillä. 5.3.2. Hiilimonoksidipitoisuus CO Savukaasujen hiilimonoksidi- eli häkäpitoisuus kuvaa palamisen laatua. Mitä pienempi pitoisuus on, sitä puhtaammalla liekillä palaminen tapahtuu. Hiilimonoksidipitoisuudessa ei ole polttoainekohtaisia suositustasoja, vaan palamista arvioidaan saatujen mittausarvojen perusteella. 18 T E K N I L L I N E N S U O S I T U S • 2 016 • T S -12

Pelleteillä ja hakkeella pitäisi hiilimonoksidipitoisuuden olla alle 150 ppm CO. Alle 300 ppm:n CO pitoisuus katsotaan tyydyttäväksi tasoksi. 5.3.3. Palamisilman tulojärjestely ja lämpötila Ympäristöministeriön asetuksessa E 9 edellytetään, että kiinteää polttoainetta käytettäessä palamisilmakanavan tai –venttiilin poikkipinta-alan on oltava vähintään 1,5 kertaa savuhormin poikkipinta-ala. Palamisen kannalta on eduksi, mitä lämpimämpänä palamiseen käytettävä ilma tulee polttolaitteille. Toisaalta on otettava huomioon, että lämmetessään ilman tiheys pienenee. Samalla pienenee ilman tilavuusyksikön sisältämän hapen määrä. Tämän seurauksena palamiseen tarvitaan sitä suurempi tilavuusmäärä ilmaa, mitä korkeampi ilman lämpötila on. Palamisilman lämpötilan suuret vaihtelut vaikuttavat myös palamiseen, joten lämpötilan tason lisäksi myös vaihtelun vähäisyys on eduksi. Käytännössä on todettu, että tasaisena pysyvä, parinkymmenen asteen lämpötila on yleensä sopiva. 5.3.4. Savukaasujen lämpötila Kattilasta poistuvien savukaasujen lämpötilan perusteella voidaan määrittää lämmön siirtymisen tehokkuutta ja lämmityksen taloudellisuutta. Biopolttoaineilla on otettava huomioon polttotapahtuman edellyttämät palamisilman ja savukaasujen virtausolosuhteet kuten luonnonveto, onko polttimessa ilmapuhallin vai tarvitaanko erillistä savukaasuimuria tai -puhallinta. Nämä seikat vaikuttavat palamiseen ja kattilasta poistuvien savukaasujen lämpötilatasoon. Lämmitystehon mahdollisella vaihtelulla palamisen aikana on myös oma vaikutuksensa. Biopolttoaineiden käytössä on laitteistoa tarkasteltava kokonaisuutena, jossa laitteiston osat vaikuttavat lopputulokseen. T E K N I L L I N E N S U O S I T U S • 2 016 • T S -12 19

Savukaasujen lämpötilan suositustaso riippuu siis laitteistokokonaisuudesta. Laitevalmistajien ohjeiden mukaiset lämpötilatasot ovat tarkastelun lähtökohtana. Savukaasujen lämpötilat ovat biopolttoaineilla yleensä korkeammat kuin öljyn tai kaasun poltossa. 5.4. Tulosten tarkastelu Palamismittausten tuloksia tarkastelussa otetaan huomioon mittaushetken olosuhteet, käytetty polttoaine, kattilan lämmönsiirtopintojen puhtaus, palamisen säädettävyys ja mittausten epävarmuustekijät. Tuloksia arvioidaan ensisijaisesti kohteen lähtökohdista. 5.5. Palamishyötysuhteen määritys Palamishyötysuhde kuvaa palamisessa saadun lämmön suhdetta savukaasujen mukana menetettyyn energiamäärään. Palamishyötysuhde esitetään yleensä prosenttilukuna, jossa kaikki palamisen lämpö on 100 % ja häviöiden prosenttiluku vähennetään tästä. Tarkka määritys edellyttää polttoaineen lämpösisällön määrittämistä. Kenttäolosuhteissa tapahtuvissa mittauksissa tämä ei yleensä ole mahdollista ja lähtökohtana on käytettävä polttoaineiden tyypillisiä arvoja. Pelleteillä polttoaine-erien erot ovat tyypillisesti pienemmät kuin hakkeen polttoaine-erillä. Pilkkeiden osalta polttoaine-erien väliset erot ovat suurimmat. Pilkkeillä myös muut määritystekijät ovat epätarkimmat. Palamisen tehokkuutta pilkkeillä voidaan arvioida lähinnä kattilasta poistuvien savukaasujen lämpötilan tason perusteella. Mitä kuumempina savukaasut poistuvat kattilasta, sitä suurempi on myös palamishäviö. Hyötysuhdemääritysten keskeisin ongelma biopolttoaineilla on käytetyn poltto ainemäärän tarkka mittaus. 20 T E K N I L L I N E N S U O S I T U S • 2 016 • T S -12

6. LÄMMITYSVERKOSTOJEN LAITTEET JA NIIDEN KUNNOSSAPITO 6.1. Varolaitteet 6.1.1. Varoventtiilit Varoventtiilin tehtävänä on estää kattilan paineen kohoaminen vaarallisen suureksi. Varoventtiilin avautumispaineen ja ulospuhalluskyvyn on oltava kattilan valmistajan tyyppikilvessä ilmoitettua enimmäiskäyttöpainetta vastaava ja käytetyn polttoaineen ja tehon kannalta riittävän ulospuhalluskyvyn omaava. Kiinteillä polttoaineilla on yleensä oltava kaksi toisistaan riippumatonta varoventtiiliä. Varoventtiilien ulospuhallus on johdettava siten, että ulospuhalluksesta toiminnasta ei aiheudu vaaraa. Varoventtiilin avautuminen koestetaan keventämällä käsin sulkulaitteen jousta. Varoventtiilin koestus sisältyy määräaikaishuollon toimenpiteisiin. 6.1.2. Ylikuumenemisen varolaite Ylikuumenemisen varolaite on nykyisin pakollinen varuste. Standardi SFS-EN 303-5 edellyttää kiinteän polttoaineen käsi- tai automaattisyöttöiset, alle 500 kW:n tehoiset lämmityskattilat varustettaviksi ylikuumenemisen varolaitteella. Standardissa määritellään varotoiminnan suunnittelun lähtökohdat. Alle 100 kW:n teholla tyypillisessä ratkaisussa avaa ohjaustoiminta termisesti tai sähköisesti ohjatun venttiilin. Tämän kautta juoksutetaan kylmää vettä käyttöveden lämmittimen kautta viemäriin. Suuremmilla tehoilla sovellettava toiminta riippuu polttoaineen syötön periaatteesta ja kattilan paisuntajärjestelmän rakenteesta. Varolaitteen toiminta koestetaan asetusta muuttamalla. Toiminnan pitää olla vain käsin palautettavissa käyttötilaansa. Ylikuumenemisen varolaitteen toiminnan koestus sisältyy määräaikaishuollon toimenpiteisiin. T E K N I L L I N E N S U O S I T U S • 2 016 • T S -12 21

6.1.3 Vedenpuutteen varolaite Rakennusten vesilämmitysjärjestelmien suunnittelua ja asentamista koskee standardi SFSEN 12828+A1. Sen mukaan suljetuissa järjestelmissä, nimellisteholtaan yli 300 kW:n kattiloissa on oltava automaattisesti toimiva polttoaineen syötön katkaiseva vedenpuutteen varolaite (kuiviinkiehunnan estin). Määräaikaishuollossa mukaisesti. varotoiminta koestetaan laitekohtaisen ohjeen 6.2. Venttiilit Määräaikaishuollossa tarkastetaan kattilan ja verkostojen käyttöventtiilien kunto ja toimivuus. Kohteelle annetaan suositus mahdollista kunnostustarpeista, ellei niitä tehdä huollon yhteydessä. 6.3. Verkostojen pumput Verkostojen pumppujen kunto ja toiminta tarkastetaan. Jos pumpussa on avoin akselintiiviste, tarkastetaan sen tiiviys. Jos akselintiiviste vuotaa, suositellaan sen kunnostamista, jos sitä ei tehdä huollon yhteydessä. 6.4. Paisunta- ja paineenpitolaitteet Paisunta-astian tilavuus määräytyy lämmitysverkoston kokonaistilavuuden ja keskimääräisen toimintalämpötilan perusteella ja siitä riippuen, onko kyseessä suljettu vai avoin järjestelmä. Biolämmitysjärjestelmissä voi kohteesta ja käyttötekniikasta riippuen esiintyä verrattain suuria lämpötilanvaihteluja, ja nämä vaikuttavat paisuntajärjestelmän toimintakykyyn. LEY:n julkaisemassa Teknillisessä suosituksessa TS-9 Pientalon lämmönjako järjestelmän kuntokartoitus on tietoa paisuntajärjestelmien toimintakunnon selvittämisestä. 22 T E K N I L L I N E N S U O S I T U S • 2 016 • T S -12

6.5. Savuhormit Kiinteän polttoaineiden kattiloiden savuhormit ja yhdyshormit nuohotaan kerran vuodessa ja tarvittaessa useamminkin, jos laitteiden käyttö ja ominaisuudet sitä edellyttävät. Hormien nuohoamisessa käytetään niiden valmistajan suosittelemia välineitä. Nuohouksen yhteydessä tarkastetaan hormien ja hormiliitosten kunto ja tarvittaessa korjataan havaitut puutteet. Teräsrakenteisten savupiippujen on oltava CE –vaatimusten mukaisia ja suoritustasoilmoituksella varustettuja (DoP). Niiden on täytettävä kansalliset soveltamisstandardit (NAS) ja niissä on oltava asianmukaiset merkinnät. Nuohouksessa tarkastetaan ja todetaan rakenteiden kunto mahdollisten korroosiovaurioiden osalta. Samoin tarkastetaan hormirakenteissa mahdollisesti olevan kondenssiveden poistoputkiston kunto ja toiminta. Tuhkaa ja palamisjäänteitä varten on oltava paloturvallisesti sijoitettu metallinen, kannellinen ja jalustallinen astia. Kiinteän polttoaineen kattiloiden savukanavissa saattaa varusteena olla vedonrajoitin/säädin. Sen tarkoituksena on vakioida savukanavan ja hormin veto käytössä esiintyvän olosuhteiden, kuten lämpötilan, ilmanpaineen tai tuulen vaihteluissa. Vedonrajoittimen mekanismien kunto tarkastetaan huollossa ja varmistetaan laitteen asianmukainen toiminta. Savupiipun luonnonvedon suuruus riippuu hormin pinta-alasta ja pituudesta. Lyhyissä piipuissa luonnonveto voi olla riittämätön. Ratkaisuna vedon parantamiseen on ollut piipun päähän asennettu savukaasunimuri. Huollossa tarkastetaan ja tarvittaessa kunnostetaan hormin tiiviys ja mahdollisen imurin siivistöjen ja laakeroinnin kunto. Pilkkeitä käyttävissä käänteispalokattiloissa on yleensä savukaasupuhallin rakenteen osana. Tämän toimintakunto tarkastetaan määräaikaishuollossa. T E K N I L L I N E N S U O S I T U S • 2 016 • T S -12 23

7. MÄÄRÄAIKAISHUOLTOTÖIDEN DOKUMENTOINTI 7.1. Mittaus- ja säätöpöytäkirjat, huoltopöytäkirjat Palamismittausten tulokset ja tehdyt säätötoimenpiteet ja määräaikaishuollon toimenpiteet tallennetaan mittauspöytäkirjaan. Suosituksen liitteenä on tähän soveltuvan pöytäkirjalomakkeen malli. Pöytäkirja annetaan töiden teettäjälle ja sen jäljennös jää mittausten ja huoltotöiden tekijälle. 24 T E K N I L L I N E N S U O S I T U S • 2 016 • T S -12

8. ENERGIATEHOKKUUSNEUVONTA 8.1. Taustaa Huoltojen yhteydessä on havaittujen toiminnallisten seikkojen ja tehtyjen mittausten perusteella mahdollisuus antaa käyttökohteelle energiatehokkuusneuvontaa. Uusia alle 70 kW:n tehoisia kattiloita koskee energiamerkintävelvoite. Sen mukaan on kiinnitettävä erityistä huomiota laitteiston mitoitukseen, säätöihin ja kunnossapitoon. Pienten kattiloiden ja järjestelmien lisäksi tämä on olennaista kattilan ja laitteiston kokoluokasta riippumatta. 8.2. Lämmityskattilan mitoituksen ja hyötysuhteen arviointi Lämmityskattilan ja siinä olevan poltinlaitteiston keskinäinen yhteensopivuus ja tehon oikea mitoitus ovat energiatehokkuuden perusasioita. Palamismittausten avulla selvitetään yhteensopivuutta. Jos palamishäviön todetaan olevan suuri, tutkitaan mahdollisuutta polttoainetehon pienentämiseen. Kattilaan nähden liian pieni polttoaineteho voi puolestaan johtaa savukaasujen sisältämän veden lauhtumiseen ja sen myötä kattilan ja hormin vaurioitumisen riskiin. Palamisen laatu voi olla myös huono. Tämä todetaan voimakkaana noen ja karstan muodostumisena. Tarkastuksessa pyritään selvittämään huonon palamisen alkusyitä ja löytämään ratkaisuja niiden poistamiseen. Palamishäviöiden lisäksi laitteistossa saattaa olla lämpöhäviöitä suurentavia puutteita. Kattilan, varaajan ja putkistojen lämpöeristyksillä on olennainen merkitys koko laitteiston energiatehokkuudessa. Puutteet, viat ja eristysten taso suurentavat omakäyttöhäviötä. Kattilan vaipan eristysten kunto, putkistojen ja apulaitteiden eristysten puutteet todetaan ja kirjataan. Energiatehokkuustarkastusten tuloksena päädytään toimenpidesuosituksiin. Vastuu suositeltujen toimenpiteiden toteuttamisesta ja laitteistojen kunnostuksista on kuitenkin aina kohteella itsellään. T E K N I L L I N E N S U O S I T U S • 2 016 • T S -12 25

8.3. Lämmityslaitteiston kunnossapito ja uusiminen Biopolttoaineiden käytössä voi esiintyä huomattavan suuria lämpötilan vaihteluja. Palaminen voi myös aiheuttaa tulipesässä rakenteita ja materiaalia kuormittavia rasituksia. Varsinkin arinarakenteet saattavat vaurioitua käytössä. Huolloissa pyritään toteamaan mahdolliset vauriot. Arinat on tavallisesti uusittavissa, mutta kattilan rakenteiden muut vauriot saattavat johtaa kattilan uusimisen tarpeeseen. Uusimistapauksessa otetaan huomioon tulevaisuudessa hyödynnettävien käyttöominaisuuksien lisäksi myös vanhan kattilan käytössä saadut kokemukset. 8.4. Energiatehokkuutta parantavat muutokset Lämmöntuottoa täydentävien järjestelmien, kuten lämpöpumppujen tai aurinkolämmön hyödyntämismahdollisuudet pyritään selvittämään. Biolämmityskattiloihin on usein liitetty varaaja. Jotta täydentäviä lämpöenergianlähteitä voitaisiin käyttää, on varaajassa oltava liitäntää varten yhteet asianmukaisissa kohdissa. Varaajan sisäpuolen rakenteen pitää myös soveltua täydentävien lämmönlähteiden tehokkaaseen käyttämiseen. Energiatehokkuustarkastuksessa todetaan lämmityksen säätölaitteiden olemassaolo, toimintakunto ja tekninen taso. Tarkastuksen perusteella annetaan tarvittavat suositukset. 26 T E K N I L L I N E N S U O S I T U S • 2 016 • T S -12

9. BIOLÄMMITYSTIETOUTTA TARJOAVAT YHTEISTYÖKUMPPANIT 9.1 Bioenergia ry Toimialajärjestö Bioenergia ry:n tarkoituksena on sääntöjensä mukaisesti edistää bioenergian tuotannon, käytön, kilpailukyvyn ja taloudellisuuden yleisiä edellytyksiä. Yhdistyksen verkkosivuilla on runsaasti tietoa tältä alueelta. Sivusto toimii myös portaalina jäsenkunnan ja toimialan osapuolten omille sivustoille, joilta saa laajasti tietoa kiinteistä biopolttoaineista, niiden ominaisuuksista ja energiakäytössä tarvittavista laitteista. Bioenergia ry:n verkkosivujen osoite on http://www.bioenergia.fi/ 9.2 Motiva Oy Energia-alaa laajemmin koordinoi Motiva-konserniin kuuluva, valtion omistama asiantuntijayritys, Motiva Oy. Motiva Oy kannustaa energian ja materiaalien tehokkaaseen ja kestävään käyttöön toteuttaen yhteiskunnallisesti vaikuttavia hankkeita pääsääntöisesti yhteistyössä useiden toimijoiden kanssa. Motiva Oy:n verkkosivujen osoite on http://www.motiva.fi/ 9.3 Asiantuntijayritykset ja yhteisöt Suosituksen laatimiseen asiantuntijoina ovat osallistuneet seuraavat yritykset ja yhteisöt: Aimtec Oy www.aimtec.fi Ariterm Oy www.ariterm.fi Jyväskylän Ammattikorkeakoulu Kaukora Oy Laatukattila Oy Nuohousalan Keskusliitto ry Termocal Oy Versowood Oy T E K N I L L I N E N S U O S I T U S • 2 016 • T S -12 www.jamk.fi www.kaukora.fi www.laka.fi www.nuohoojat.fi www.termocal.fi www.versowood.fi 27

LÄMMITYKSEN ENERGIATEHOKKUUS KATTILATARKASTUSPÖYTÄKIRJA / HUOLTOPÖYTÄKIRJA 1 1 TARKASTUSKOHDE 2 RAKENNUSTYYPPI Ƒ pientalo Ƒ rivitalo Ƒ muu Osoite: Asiakas: Ƒ paritalo Ƒ kerrostalo Lämmitettävä tilavuus tai pinta-ala Puhelin: m3 Sähköposti: m2 3 KATTILAN TIEDOT 4 POLTTIMEN TIEDOT Merkki: Merkki: Tyyppi: Tyyppi: Nimellisteho kW: Nimellisteho kW: Valmistusvuosi: Valmistusvuosi: Omak.häviö/arvio: Soveltuvuus: Käyttökunto: Ƒ pieni Ƒ kohtalainen Ƒ suuri Ƒ hyvä Ƒ tyydyttävä Ƒ välttävä Ƒ hyvä Ƒ tyydyttävä Ƒ välttävä Soveltuvuus: Käyttökunto: Ƒ hyvä Ƒ tyydyttävä Ƒ välttävä Ƒ hyvä Ƒ tyydyttävä Ƒ välttävä 5 LÄMPÖTALOUSTESTI JA PALAMISEN LAATU Arvo O2 % CO2 % CO ppm nokiluku BH palamiskaasu oC palamisilma oC lämpötilaero oC hetkellinen palamishyötysuhde % 1. mitattu 1. tavoite 2. mitattu 2. tavoite 3. mitattu 3. tavoite Toiminta mittausten perusteella: 6 TARKASTAJAN TIEDOT Ƒ hyvä Ƒ tyydyttävä Ƒ välttävä 7 TARKASTUKSEN TULOS Yritys: Osoite: Laitteiston energiatehokkuus: hyvä Tarkastaja: Puhelin: Päiväys: tyydyttävä välttävä Toimenpidesuositukset: ei välitöntä kunnostustarvetta Allekirjoitus: 28 pikaista kunnostamista suositellaan T E K N I L L I N E N S U O S I T U S • 2 016 • T S -12

LÄMMITYKSEN ENERGIATEHOKKUUS KATTILATARKASTUSPÖYTÄKIRJA / HUOLTOPÖYTÄKIRJA 2 8 APULAITTEIDEN KUNTO JA TOIMINTA Lämmitysverkoston laitteet Säätölaitteet: sähkötoiminen Pumpun kunto: Ƒ omavoimainen Ƒ käsikäyttöinen Ƒ epäkunnossa Ƒ ei säädintä Putkien lämpöeristykset: Ƒ kunnossa Ƒ puutteita Lämpimän käyttöveden laitteet Säätölaitteet: sähkötoiminen Lämpimän veden tuotto: Pumpun kunto: Ƒ omavoimainen Ƒ käsikäyttöinen Ƒ epäkunnossa Ƒ ei säädintä Ƒ riittävä Ƒ ajoittain heikentynyt Ƒ merkittävästi heikentynyt Putkien lämpöeristykset: Ƒ kunnossa Ƒ puutteita Ƒ Ƒ Erillinen varaajasäiliö Ƒ eristysten taso hyvä Ƒ eristystaso puutteellinen Ƒ epäkunnossa Paisuntajärjestelmä: avopaisunta Ƒ suljettu Varolaitteet: asianmukaiset Ƒ Ƒ Ƒ puutteita 9 MUITA TARKASTUKSEN HAVAINTOJA Savuhormin toiminnallinen kunto ja materiaali hormi kunnossa havaittu kondenssiongelmia haponkestävä metallihormi kivirakenteinen hormi Ƒ Ƒ Ƒ Ƒ Tuloilmajärjestelyt Ƒ riittävä ilmantulo Ƒ hormissa tuhkaa/nokea haitallinen määrä Ƒ ei todettavissa Ƒ puutteellinen ilmantulo Polttoainevarasto Valmistusvuosi: Varastotyyppi: Sijainti: Kuljetin: Ƒ maanpäällinen Ƒ maanalainen Ƒ siilo Ƒ ruuvi Ƒ kola Ƒ liiteri Ƒ muu Ƒ paineilma Ƒ hihna Ƒ muu Huomautettavaa: 10 HUOMAUTUKSET JA SUOSITUKSET T E K N I L L I N E N S U O S I T U S • 2 016 • T S -12 29

30 T E K N I L L I N E N S U O S I T U S • 2 016 • T S -12

T E K N I L L I N E N S U O S I T U S • 2 016 • T S -12 31

Lämmitysenergia Yhdistys ry Sitratori 5, 00420 Helsinki Puh: 010 617 7410, Fax 010 617 7415 E-mail: toimisto(at)ley.fi www.ley.fi Lämmitysenergia Yhdistys ry Lämmitysenergia Yhdistys ry (LEY) on perustettu vuonna 1956. Yhdistys perustettiin edistämään öljylämmityksen asennuksia lähinnä järjestämällä koulutusta ja tekemällä asennuskentälle suosituksia. Tämä mahdollisti öljylämmityksen suosion kasvamisen ja maineen luotettavana ja turvallisena lämmitysmuotona. Nykyään yhdistyksen kulmakivenä on sama päämäärä eli lämmityslaiteasennusten laadun parantaminen. Jäsenistö koostuu pääosassa urakoitsijoista ja mukana on myös laitevalmistajia sekä energiantoimittajia. Yhdistyksen tärkein voimavara on urakoitsijajäsenet, jotka omalla kokemuksellaan luovat osaamistga ja paikallisten olojen tuntemista järjestön toimintaan. Yhdistys antaa myös koulutusta ja teknillistä neuvontaa sekä toimii yhteistyössä viranomaisten kanssa. Yhdistys on myös Tukes:in valtuuttama pätevyyskokeiden järjestäjä ja pätevyystodistukset myöntävä taho. Lämmitysalan suosituksia ja koulutusta: www.ley.fi Tekninen neuvontapalvelu: 010 617 7414