SOTAINVALIDI 4 / 2017 KRIGSINVALIDEN Sotainvalidien Veljesliiton äänenkannattaja Palkitseminen Sotainvalidityössä aktiivisia toimijoita palkittiin ansioristeillä. Sivut 4–5 Neuvontapalvelu Sotainvalidit sekä lesket ja puolisot saavat asiantuntevaa palvelua yhden luukun periaatteella. Sivu 9 18. elokuuta Sotainvalidipäivän historia löytyy liiton perustamis päivästä ja syyskeräyksistä. Sivut 15–17 Milloin tutkimuksiin? Muistiliitosta painotetaan ajoissa aloitetun lääkityksen merkitystä. Sivut 18–19 Puolisoiden kokemukset kirjaksi Keski-Pohjanmaalla sotainvalidien puolisojen tarinoista koottiin kirja. Sivut 42–43 Muutos takaa paikallistoiminnan jatkuvuuden Pienenevä jäsenmäärä aiheuttaa muutoksia kentällä, kun osastojen hallintoa halutaan keventää. Oululaiset Irja Inkiläinen ja Jouko Korhonen toteavat toiminnan jatkuneen ennallaan. Sivut 10–11 Sotainvalidit edellä käyden – vammoista huolimatta.
2 Sisällys SOTAINVALIDI 4 / 2017 Tässä lehdessä Ajankohtaista 4–5 Sivu Sotainvalidien ansioristeillä kiitettiin arvokkaasta työstä 6 Uusi Tuntematon sotilas 7 Pyörälähetistä pääsihteeriksi 5 Rouva Jenni Haukio vastaanotti sotainvalidien ansioristin. Edunvalvonta 8 Lakimies: Budjettiesitys oli pettymys 9 Neuvontapalvelu: Apu yhdeltä luukulta 10–11 Jäsenmäärän pienentyessä myös kenttäorganisaatio muuttuu 12–13 Veljesliiton kunniapuheenjohtajan syntymästä 150 vuotta 14 Avustajatoiminta jumppauttaa asiak kaitaan 15–17 Teema: Sotainvalidiviikosta Sotainvalidipäivään Sivut 15–17 Sotainvalidipäivän juuret juontavat liiton perustamiseen mutta myös Sotainvalidien viikkoon. 18–19 Hyvinvointi: Milloin unohtelusta pitää huolestua? 20–21 Puolisojäsen Eila Reijonen 22–39 Piirit toimivat 40–41 Elämän sana 42–43 Keskipohjalaisten kokemuksia kerättiin kirjaksi Sivu 44–47 Krigsinvaliden 48 Vanhoja valokuvia 49 Esittelyssä kirjat sotiemme ajoneuvoista sekä karjalaisten kulttuuriperinnön ryöstöstä 50 Lahdessa toimivat veteraanikummit ovat suuri ilo 51 Perinne elää perinnehuoneessa 52 Ruotsissa asuvat veteraanit Kurt Antskog ja Jan Kjellberg 53 Ristikko ja sudoku 54–55 Henkilö: Jouko Sipilä 70 vuotta Kannen kuva: Jaani Föhr 14 Jyväskylässä avustaja jumppauttaa asiakastaan. Sivu 48 Vanhoja valokuvia sota-ajalta ja sotasairaalasta. Sivu 52 Suomen sodat olivat esillä Tukholmassa 24.–26.8
Pääkirjoitus 3 Löytyykö veljesvastuuta? l Sotainvalidien Veljesliiton toiminta on jatkunut ja jatkuu paljon pidempään kuin vielä esimerkiksi 1990-luvulla arvioitiin ja ennustettiin. Tämä on seurausta sotainvalidien keskimääräisen eliniän roimasta kasvusta. Vuonna 2000 alussa oli elossa yli 28 000 sotainvalidia ja paikallisia sotainvalidiosastoja oli 376. Nyt sotainvalideja on vielä noin 2 000 ja osastoja on 163. Veljesliiton organisaatio on pysynyt tehokkaana pidentyneestä toiminta-ajasta huolimatta. Ratkaisevan tärkeää on nuorempien tukijäsenten mukaantulo toimintaan. Heidän ansiostaan olemme edelleen kyenneet pitämään huolta sotainvalidi- ja puolisojäsenistä. Omaisuuden myynnillä ja onnistuneella sijoitustoi- minnalla on myös liiton talous saatu pidettyä kunnossa. Palkattua henkilökuntaa kenttätasolla ja keskustoimistossa on pystytty pitämään riittävästi, joskin väen määrää on jatkuvasti sopeutettu varsinaisten jäsenten ja toiminnan määrän suhteessa. ta olisi saatava myös piirien kesken. Kaikista sotainvalidi- ja puolisojäsenistä on pidettävä huolta loppuun saakka. Kentän omaisuus on nyt tuplasti suurempi kuin liiton omaisuus, mutta se jakaantuu osastojen ja piirien kesken hyvin epätasaisesti. Vaikka käytettävissä olevat varat vähenevät, tämä ei kuitenkaan ole este kenttäorganisaation toiminnalle. Pääosan huoltotyöstä tekevät vapaaehtoiset tukijäsenet. Sotainvalidipiirien alueella on luotu erilaisia käytäntöjä siihen, miten jäsenistä pidetään huolta osastojen purkauduttua. Toimintaa on jatkettu kyläosaston, jaoston tai vastaavalla nimellä ja muodoilla. Liitto on suunnitelmallisesti käyttänyt varojaan hyvin etupainotteisesti ja sen seurauksena tukea kentälle on jouduttu nyt huomattavasti supistamaan ja näin tapahtuu radikaalisti myös ensi vuonna. Varojaan ovat käyttäneet myös osastot ja piirit siten, että tällä hetkellä kymmenen vuoden takaisesta omaisuudesta on enää neljännes jäljellä. Kentän omaisuus on nyt tuplasti suurempi kuin liiton omaisuus, mutta se jakaantuu osastojen ja piirien kesken hyvin epätasaisesti. Nyt tarvitaan jälleen ”Veljesvastuuta”, samoin kuin tapahtui jo Veljesliiton ensivuosina. Varakkaammat piirit ja osastot tukivat heikommassa asemassa olevia. Ne osastot, joilla varoja on enemmän, voisivat tukea piirin alueella toisia osastoja. Varoja tarvitaan edelleen osastoissa tai ”kyläosastoissa” yhteisiin tapaamisiin ja muuhun virkistykseen. Tasaus- Pääosan huoltotyöstä tekevät vapaaehtoiset tukijäsenet. Liki 40 vuotta sotainvalidityössä Jäin syyskuun alussa eläkkeelle lähes neljän vuosikymmenen työrupeaman jälkeen. Olen saanut tehdä Veljesliitossa miltei kaikkea mahdollista kentältä keskustoimistoon. Se on ollut suuri kunnia ja etuoikeus. Tässä vaiheessa kiitän teitä kaikkia miellyttävästä yhteistyötä. Jatkan sotainvalidityötä nyt luottamushenkilönä ja liiton hallitus onkin päättänyt, että toimin edelleen Sotainvalidi-lehden päätoimittajana ja tarvittaessa olen uuden pääsihteerin käytettävissä hänen työkiireissään mm. talousasioissa. l Markku Honkasalo Sotainvalidi-lehden päätoimittaja Alakerta Tällä palstalla harrastetaan sotainvalidityöhön liittyvää kevyttä, mielellään huumoria sisältävää muistelua. Yhteiset tekijät l Sotainvalidi-lehti on järjestön oma lehti, liiton virallinen äänenkannattaja. Vaikka jutun perään merkitään vain yhden tekijän nimi, voisi perässä olla useampia henkilöitä ja tahoja. Usein kentältä tulee juttuvinkkejä mielenkiintoisista haastateltavista ja tapahtumista, jotka kertovat siitä monipuolisesta työstä, mitä sotainvalidien ja puolisojäsenten parissa tehdään. Aiheita löytyy myös edunvalvonnasta: uusista etuuksista ja palveluista on paras kertoa jäsenten kokemuksien kautta. Näin on helpompi hahmottaa mitä etuus pitää sisällään ja kuinka sitä voisi omassa elämässään käyttää. Lopulta juttu ja toteutustapa käydään läpi vielä päätoimittajan kanssa. Seuraavaksi alkaa haastateltavien etsiminen. Vaikka olen tavannut lukuisia jäseniämme, ovat omat verkostoni hyvin rajalliset. Niinpä kysely sotainvalidipiirien toiminnanjohtajille panee pallon pyörimään. Toiminnanjohtajat tuntevat alueensa jäsenet ja taustat. He ohjaavat minut eteenpäin sotainvalidiosastoon sellaiselle henkilölle, joka tuntee potentiaalisen haastateltavan vielä paremmin. Niinpä kerron tarkemmin minkälaista juttua olen tekemässä ja millaisista kokemuksista haluaisin keskustella. Osaston toimija – sihteeri, puheenjohtaja tai tukijäsen, välittää viestiä haastateltavalle ja sovimme aikatauluista. Usein haastateltavat asuvat keskeisillä paikoilla, mutta silloin tällöin heidän kotinsa onkin taajama-alueen ulkopuolella. Siltikään minun ei tarvitse tuskailla paikallisen bussireitistön kanssa, sillä matka sujuu osaston toimijan kyydissä. Automatkat tai lounashetket ovat hyvää aikaa kuulla taustoista ja sotainvalidiosaston toiminnasta. Vaikkei kaikki tieto päädy lehteen, on se silti arvokasta taustatietoa minulle. Haastattelutilanne voi jännittää vaikka haastateltava on selvinnyt sata kertaa jännittävämmistäkin paikoista. Tilanne rentoutuu huomattavasti jos osastosta tuttu luottohenkilö on paikalla. Hänen läsnäolonsa tuo rentoutta ja tuttuutta. Osaston toimija on usein helpotus minullekin, sillä hän auttaa täyttämään mahdollisia tyhjiä kohtia tarinassa. Hän tuntee haastateltavan ja tietää hänen elämästään. Haastattelun jälkeen saan kyydin takaisin juna- tai bussiasemalle sekä hyvän matkan toivotukset. Olen yhteydessä tähän arvokkaaseen yhteyshenkilöön viimeistään kun juttu on valmis ja hän auttaa minua tarkistuttamaan sen haastatellulla. En lakkaa ihmettelemästä sitä lämmintä vastaanottoa ja huolehtivaisuutta, jonka saan kerta kerran jälkeen osakseni. Tätä avuliasta ja asiantuntevaa asennetta saan ilokseni kohdata kaikissa sotainvalidityön parissa toimivissa ihmisissä. Sellaisen yhtenäisyyden soisin kaikkien kokevan työssään, sillä sen tunteminen on arvokasta. l Marja Kivilompolo kirjoittaja on Sotainvalidien Veljesliiton tiedottaja
4 Ajankohtaista Sotainvalidipäivänä 18.8. Helsingissä jaettiin sotainvalidien ansioristejä. Sotainvalidityössä ansioituneita kiitettiin ansioristeillä l Sotainvalidien Veljesliitto kiitti sotainvalidityötä tukeneita henkilöitä puolustusministerin myöntämillä sotainvalidien ansioristeillä liiton perustamispäivänä 18. elokuuta. Puolustusministeri Jussi Niinistö luovutti ansioristit Helsingissä järjestetyssä tilaisuudessa. Kaikkiaan ansioristejä myönnettiin tänä vuonna 60 kappaletta, joista valtakunnallisessa jakotilaisuudessa luovutettiin 24. Loput ansioristit luovutetaan alueittain sotainvalidi piireissä. Veljesliiton puheenjohtaja Malla Taipale kiitti kaikkia ansioristien saajia yhteisesti tilai suuden alussa. – Te ansioristin saajat olette kukin omilla vastuualueillanne ja omissa rooleissanne olleet tuottamassa sotainvalideille heidän ansaitsemiaan palveluja ja huolehtineet heille kuuluvien etuuksien toteuttamisesta. Lopputuloksena kaikki sotainvalidien, heidän puolisoidensa ja leskiensä hyväksi tehty työ tuottaa iloa ja auttaa heitä eteenpäin heidän elämänsä ehtoovuosina. Sotainvalidien omien voimien vähetessä tarvitaan tukijoita ja tukijoukkoja. Vastuu on siirtynyt enenevässä määrin meille nuoremmille. Se on meidän velvollisuutemme mutta myös oikeutemme. Teille kaikille yhteisesti esitän sydämellisen kiitoksen niin sotainvalidien kuin myös Sotainvalidien Veljesliiton puolesta. Yksi ansioristin saajista on yrittäjä Lenita Airisto, joka on myönteisesti pitänyt esillä sotainvalidien ja koko sodan kokeneen sukupolven merkitystä nykypäivän Suomelle. – Ansioristi toi mieleen vuoden 1954, kun olin Suomen Neitona ja osallistuin eri tilaisuuksiin, joilla kerättiin rahoja sotainvalideille: kymppi ja kurkistus! Ennen Amerikanmatkaani kapteeni Helge Halsti vei minut Kaunialaan, missä nuoret miehet jumppasivat. Joiltakin puuttui jalka, joiltakin käsi. Halsti näytti heitä ja sanoi, että tässä on se hinta, että sinä saat mennä Amerikkaan vapaana naisena, Airisto muisteli. Keväällä eläkkeelle jäänyt Pohjois-Savon avustajatoiminnan projektipäällikkö Anja Siivola yllättyi iloisesti ansioristin saamisesta. – Olen kiitollinen, että olen saanut olla mukana näin arvokkaassa ja tärkeässä työssä. Tätä on ollut tekemässä iso joukko, jotka ovat paneutuneet työhönsä koko sydämellään, Anja Sosiaali- ja terveysministeriön osastosihteeri Eija Paananen ja Pohjois-Savon avustaja toiminnan pitkäaikainen projektipäällikkö Anja Siivola olivat otettuja saamistaan ansioristeistä. kiittelee työyhteisöään ja yhteistyötahoja. Hän muistuttaa, että avustajatoiminnalla Veljesliitto on huolehtinut myös muusta toiminnan piirissä olevasta veteraaniväestä. – Usein unohdetaan mainita se suuri taloudellinen panostus, mitä erityisesti Veljesliitto mutta myös Pohjois-Savon Sotainvalidipiiri omalla alueellaan, ovat vuosien mittaan avustajatoimintaan laittaneet sotiemme veteraanien ja heidän leskiensä kotona asumisen tukemiseksi. Siitä haluaisin vielä erityisesti kiittää koko avustajatoiminnan puolesta, Anja jatkaa. l Sotainvalidien ansioristin saajat: diplomiekonomi Lenita Airisto kansanedustaja Tuula Haatainen sairaala-apulainen Päivi Haikonen valtiotieteitten maisteri Jenni Haukio Vanhustyön Keskusliiton toiminnanjohtaja Satu Helin salkunhoitaja Tomas Hildebrandt työfysioterapeutti Ossi Hokkanen kontra-amiraali Timo Junttila palveluvastaava Jaana Kettunen ylilääkäri Mirja Koivunen osakesijoitusjohtaja Eija Koskimies hoidonjärjestelijä Marke Kuusinen taiteilija Mikko Kuustonen perushoitaja Mirja Manninen projektipäällikkö Pirjo Marttila prikaatikenraali Kim Mattsson sijoitusjohtaja Janne Mäkelä osastosihteeri Eija Paananen kokki Päivi Saikkonen korvausratkaisija Tuulevi Sajankoski kansanedustaja Mikko Savola projektipäällikkö Anja Siivola palveluvastaava Tarja Siljama korvausratkaisija Raili Sydänmäki
Ajankohtaista 5 Etsintäkuulutus l Tunnistaako kukaan kuvassa vasemmalla olevaa henkilöä? Kuva on otettu kesäkuussa 1943 Orivedellä yhteiskoulun pihalla. Kyseessä oli koulutuskeskus 23, RJK:n kurssin I jakso. Keskellä kuvassa on Jorma Järvi, oikeassa laidassa Aimo Mäkijouppila. Mahdolliset tiedot voi ilmoittaa numeroon 050 558 1086 / Juhani. l Kuka on kuvan vasemmanpuoleinen henkilö? Rouva Jenni Haukio oli estynyt osallistumasta ansioristien jakotilaisuuteen, joten puheenjohtaja Malla Taipale ja pääsihteeri Seppo Savolainen kävivät luovutta massa ansioristin 28.8. presidentin linnassa. Malla Taipale korosti ansioristiä luovuttaessaan Haukion omaa aktiivisuutta ja kiinnostusta sotainvalidiasioissa. ”Te olette osoittanut arvostuksenne sotainvalideja sekä heidän puolisoita ja leskiä kohtaan ja tuottanut heille iloa ja lämpöä, ihan omana itsenänne aidosti ja suurella sydämellä. Sotainvalidit arvostavat tätä suuresti ja niin myös me Sotainvalidien Veljesliitossa.” Presidentin kultainen kiekko Valtioneuvostolle Veljesliiton pääsihteeri Seppo Savolainen luovutti presidentin kultaisen kiekon perhe- ja perus palveluministeri Annika Saarikolle, joka vastaanotti sen valtioneuvoston puolesta. l Veljesliitto luovutti Presidentin kultaisen kiekon tänä vuonna Valtioneuvostolle kiitoksena hyvästä yhteistyöstä. Sotainvalideille avainasemassa olevaa sotilasvammalakia on päivitetty vuosikymmenten aikana heidän muuttuvien tarpeidensa mukaan. – Merkittävä uudistus toteutui tämän vuoden alussa, kun haitta-asteeltaan 10 %:n sota invalidit pääsivät valtion korvaamien avo- ja kotipalvelujen piiriin, Veljesliiton puheenjohtaja Malla Taipale sanoo. Avustajatoiminnan historiikki julkaistiin l Sotainvalidien Veljesliiton avustajatoiminnan historia löytyy nyt yksistä kansista, kun Vesa-Pekka Jäntin kirjoittama historiikki on julkaistu. Julkaisu esittelee avustajatoiminnan taivalta vuoden 2015 alkuun asti. Kirjalla on haluttu tuoda esiin sitä merkityksellistä yhteiskunnallista työtä, mitä avustajatoiminnassa on kautta maan tehty. Toiminta on sekä tuonut apua veteraanitalouksiin että antanut työtä pitkäaikaistyöttömille. Siitä johtuu myös kirjan nimi, Apua ja työtä. Kirja on osa Veljesliiton juhlavuoden julkaisusarjaa. l Nuku rauhassa l Presidentin kultaisen kiekon vastaanotti perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko. Presidentti Urho Kekkonen luovutti kultaisen kiekon Veljesliitolle vuonna 1977 tunnustuksena liiton suorittamasta huolto- ja kuntoutustoiminnasta. Siitä lähtien Veljesliitto on luovuttanut kiekon edelleen sotainvalidityötä tukeneille tahoille. Viime vuonna se luovutettiin Kelalle, sitä edellisenä vuonna Eduskunnalle. l Veteraanijärjestöt ovat Sotiemme veteraanit -keräyksen kautta mukana valtakunnallisessa Nuku rauhassa -kampanjassa, jonka tarkoitus on lisätä kansalaisten tietämystä kokonaisturvallisuudesta ja motivoida osallistumaan vapaaehtoiseen maanpuolustus- ja turvallisuustyöhön. Kampanjaan liittyen on järjestetty erilaisia tapahtumia pitkin Suomea ja tapahtumia on tulossa vielä lisää. Lisätietoa osoitteessa www. nukurauhassa.fi Maanpuolustuksen Tuki ry:n koordinoimaa hanketta toteuttavat vapaaehtoiset maanpuolustus- ja turvallisuusjärjestöt sekä viranomaiset, ja se on hyväksytty Valtioneuvoston kanslian Suomi 100 -ohjelmakokonaisuuteen laajan yhteistyön hankkeeksi. l
6 Ajankohtaista ”Tuntematon” tulee jälleen l Lokakuun lopulla on maamme elokuvateattereissa ensi-ilta, jossa katsojat pääsevät kolmannen kerran ”Tuntemattoman sotilaan” jännittävään elokuvamaailmaan. Aku Louhimiehen ohjaama ja yhdessä Jari Olavi Rantalan kanssa käsikirjoittama elokuva kertoo kaikille Väinö Linnan teoksen lukeneille tutun kuvauksen jatkosodan konekiväärikomppaniasta. Tarinan runko on ehkä tuttu, mutta oman aikamme elokuvallisin keinoin toteutettuna nyt valmistunut kokonaisuus on meille kaikille taatusti aivan uusi ja ennennäkemätön. Tekijät suhtautuvat alkuperäisteokseen kunnioituksella, kertoi käsikirjoittaja Jari Olavi Rantala syyskuun puolivälissä Pasilassa, veteraanijärjestöjen toimitiloissa. Linnan tapa kirjoittaa on moderni, teksti ei ole vanhentunut vieläkään. Dialogia on paljon ja tapahtumia kuvataan dynaamisesti. – Elokuvantekijänä eräs lähtökohta on tietenkin se, että hyvä tarina kiinnostaa, ja Väinö Linnan Tuntematon on ehdottoman hyvä tarina, fiktiivinen teos, jossa on hyvä juoni. Väinö Linnan kerronta on pitkälti ajatonta ja edelleen nykyaikaista, arvioi Jari Olavi Rantala. Seikkailuista tosi kohtaloihin Kun Rantala luki 11-vuotiaana kirjan ensimmäisen kerran, se rinnastui seikkailukirjoihin, joita tuli paljonkin luettua. Vasta myöhemmin tuli mukaan ymmärrys siitä, että tapahtumat liittyivät oman maan todellisiin kohtaloihin. Myös kaksi enoa oli palvellut jatkosodassa. Ja elokuvanteon kuluessa on historiallinen todellisuus tullut yhä vahvemmin mukaan, vaikka mitään dokumenttia ei ollakaan oltu tekemässä. Kuvauksiin mennessä piti monet asiat konkretisoida. Historiallinen autenttisuus on ollut hyvin tärkeää, koskee se sitten asuja, aseita tai muita varusteita. Asiantuntijoiden apua tarvittiin. Tavoitteena oli myös se, että päästään mahdollisimman lähelle elokuvan henkilöhahmoja niillä keinoilla mitä nykyään on käytössä. – Yksi fokus elokuvassa on muutos: mitä sodan pitkittyminen vaikuttaa henkilöihin, joista me kerromme. Asemasotavaihehan oli pitkä. Uudelle ”Tuntemattomalle” on tarvetta, painottaa Jari Olavi Rantala: – On uusia sukupolvia, jotka eivät ole nähneet Edvin Laineen tai Rauni Mollbergin elokuvia tai lukeneet edes kirjaa. Tässä ajassa on heille hyvä muistuttaa tuosta sodasta, historiallisesta tapahtumasta. Siinä elokuva auttaa. Rantala painottaa myös sitä, että elokuvan tekeminen on muuttunut 30 vuodessa, puhumattakaan kuuden vuosikymmenen takaisesta ensimmäisestä filmistä. Hän arvioi samalla, että uuden elokuvan katsomisessa kaikilla ei luonnollisestikaan ole samaa lähtökohtaa, mutta luottaa siihen, että jokainen osaa tehdä omia tulkintojaan siitä. Kaksi kirjaa Käsikirjoituksen lähtökohtana on ollut Tuntematon sotilas, mutta siinä on myös hyödynnetty kirjan ensimmäistä versiota, Sotaromaania. Sitähän editoitiin jonkin verran kustantajan toimesta, ja lopputuloksesta tuli Rantalan, kuten useimpien muidenkin mukaan, jäntevämpi ja sujuvampi, samalla helpommin lähestyttävä. Suurin osa poistoista oli ymmärrettäviä, sillä ne veivät mielenkiintoa pois itse tarinasta. Oli myös poliittisia kannanilmaisuja. Mutta oli muutakin: – Meille elokuvantekijöinä Sotaromaanista poistetuissa kohdissa oli joissakin sellaista taustamateriaalia, josta saattoi saada elokuvaan joitain sävyjä ja ajatuksia, sanoi Jari Olavi Rantala. Henkilöihin saattoi löytyä näin lisää sävyjä, ja ne auttoivat elokuvanteossa. Käytännössä kuitenkin käsikirjoituksessa luettiin rinnan molempia kirjoja. Väinö Linnan kirjoitustyyliin kuuluivat Tuntemattomassa ja myös teoksessa Täällä pohjantähden alla esimerkiksi kohtaukset, joissa tekstissä monet yksittäiset, nimettömiksi jääneet henkilöt sanoivat tai huusivat jotain, kun isolla porukalla oltiin koolla. Nämä tilanteet tuottivat käsikirjoituksessa päänvaivaa, sillä jokaiselle repliikille piti sanojaksi nimetä joku henkilö. Elokuvassa on näissä kohtauksissa usein pysyttäydytty siihen konekiväärikomppaniaan ja siihen puolijoukkueeseen, josta teos kertoo, eikä ole levitetty kerrontaa siitä pois. Rahaa ja ryteikköä Uusi Tuntematon sotilas on Jari Olavi Rantalan neljäs elokuva yhdessä Aku Louhimiehen kanssa. Elokuvanteon suunnitteluvaihe oli pitkä ja haasteellinen: alkuidean jälkeen syntyi yhdessä ensimmäinen käsikirjoitus, sitten toinen ja lisää versioita. Seuraavaksi aloitettiin onnistunut, useita vuosia kestänyt ”radiohiljaisuus”, kun ryhdyttiin eri tahojen kanssa neu- vottelemaan rahoituksesta. Julkisuuteen tultiin vasta, kun hankkeen toteuttaminen varmistui. Käsikirjoitusta hiottiin käytännössä filminteon loppuun saakka, ja Rantalakin seurasi kuvauksia viime otoksiin asti, vaikka se ei aina olekaan käsikirjoittajalle tavallista. Siitä tuli ”hyvä opintomatka”. Puolustusvoimille Rantala antaa suuret kiitokset: – Me emme olisi tulleet toimeen ilman puolustusvoimien apua. Pääsimme kahdeksi kuukaudeksi kuvaamaan Karjalan prikaatin maastoon Vekarajärvelle. Siellä oli sellaista metsää, jota ei ollut hoidettu hammastikuiksi, kunnon ryteikköä, kunnon vanhaa metsää! Itse asiassa puolustusvoimat veti Jari Olavi Rantalan ja Aku Louhimiehen yhteenkin: he olivat samalla RUK:n kurssilla vuonna 1989 ja oppilaskunnan hallituksessa molemmat. Rantala oli kurssijulkaisun päätoimittaja ja myöhemmin kokelaana myös Ruotuväen toimit taja, kun siviilistä oli jo sanomalehden toimittajan kokemusta. Molempien ensimmäinen yhteinen keikka RUK:n aikana oli jutunteko Pekka Parikan Talvisota-elokuvan tekemisestä. Jari Olavi Rantala asuu Riihimäellä ja työskentelee pääosin kotona. Aiemmin hän toimi muun muassa tv-ohjaajana ja myös sivutoimisena elokuvakriitikkona. Tehtynä on niin elokuva- kuin tv-sarjojen käsikirjoituksia ja myös kaksi romaania. Uuden ”Tuntemattoman” teosta ilmestyy kirja jo ennen elokuvaa. – Käsikirjoittamisessa pystyy miettimään asioita ja rakenteita toisella tavalla kuin proosan kirjoittamisessa. Kirjoitusmuoto on yksinkertaisempi. Ainakin minun filosofiani mukaan tekstiä kehitellään niin kauan kunnes se on valmis. Ja se on valmis vasta silloin kun elokuva on valmis. Hän arvioi, että käsikirjoittamisessa suuri osa, ehkä puoletkin, on miettimistä, pään sisäl lä tapahtuvaa asioiden pohtimista, ja sitten toisena puolena on tekninen suoritus näppäimistöllä. Jokaisella luovan työn tekijällä on omat keinonsa päästä irti työpaineista, ja hänellä on harrastuksena golf. – Siellä golf-kentällä pääsee näistä irti, ei kykene ajattelemaan mitään muuta kuin seuraavaa lyöntiä! Aika velikulta, tämäkin. l Teksti ja kuvat: Tero Tuomisto
Ajankohtaista 7 Pyörälähetistä pääsihteeriksi – pitkä ura sotainvalidien parissa l Veljesliitossa pitkän uran tehnyt Markku Honkasalo, 65, jäi eläkkeelle työstään pääsihteerinä. Ihan kokonaan hän ei vielä poistu kuvioista vaan hän jatkaa Sotainvalidi-lehden päätoimittajana ja on tarvittaessa käytettävissä myös talousasioissa. Markku on porilaisen sotainvalidin ja pitkäaikaisen Porin osaston puheenjohtajan A.V. Honkasalon poika. Oli kuitenkin sattumaa, että hänkin päätyi samalle uralle kuin isänsä. – Sisareni suositteli minua Porin sotainvalidiosastoon kesätöihin leirintäalueille. Kun pitkäaikainen sotainvaliditoiminnanjohtaja Lauri Hentilä jäi sairaseläkkeelle työstään, pyysi osaston johtokunta minut jatkajaksi Porin osastoon. Markku on jo lapsesta asti ollut mukana sotainvalidien toiminnassa. Hän muistaa Satakunnan Sokeainyhdistyksen joulujuhlat, joissa hän avusti jäseniä pöytiin. – Porin sotainvalidiosaston joulujuhlasta muistan parhaiten pukin tuoman paperipussin, jossa oli omena, pipareita ja karkkia. Ruohonjuuritasolta lähtien Markku Honkasalon työnkuvaan on vuosikymmenten aikana kuulunut monenlaista tehtävää. Todella voi sanoa, että hän on aloittanut työnsä ruohonjuuritasolta ja edennyt liitossa toimintaan tutustuen. – Olen ollut polkupyörälähetti, leirintäalueiden hoitaja, osaston toiminnanjohtaja ja Veljesliiton atk-konsultti. Olen tehnyt kirjanpitosovellutuksia piireille ja osastoille, historiatutkimuksia liitolle, piireille ja osastoille sekä hoitanut liiton jäsenrekisteriä, Markku muistelee. Lopulta hänestä tuli Satakunnan sotainvalidipiirin toiminnanjohtaja, liiton talouspäällikkö, pääsihteeri ja lopuksi vielä Sotainvalidi-lehden päätoimittaja. Näiden lisäksi hänellä on lukuisa määrä luottamustoimia. Kentän laajan tuntemus on ollut hyödyksi. – Tunsin Veljesliiton hyvin tullessani 27 vuoden kenttätyön jälkeen Helsinkiin talouspäälliköksi. Ymmärsin, että varsinainen työ tehdään osastoissa ja piireissä ja olin oppinut tuntemaan kuinka eri tavalla sotainvalidipiireissä työtä tehtiin. Markku tunsi kentän ja kenttä Markun. Hän on saanut paljon tukea tältä työyhteisöltä, koska hän on ollut yksi heistä. – Toivon, ettei tämä kentän tuntemus ainakaan kokonaan hävinnyt näiden kymmenen vuoden aikana Helsingin norsunluutorneissa. Sitoutunut työntekijä Markku Honkasalo on itsekin saanut kokea epävarmuuden liiton töiden jatkuvuudessa. Hän on välillä ollut osa-aikaisena työntekijänä, mutta tilanne muuttui kun hän alkoi kirjoittaa Veljesliiton 60-vuotishistoriaa. Markku on koulutukseltaan filosofian maisteri, pää aineenaan Suomen historia, joten kirjoituspesti oli mieluisa. Markku Honkasalo on työskennellyt sotainvalidien parissa ruohonjuuritasolta lähtien. Liiton kymmenentenä pääsihteerinä hän toimi vuosina 2009–2017. Uransa aikana Markku on nähnyt paljon. Yllätyksiäkin on riittänyt. – Se, että sotainvalidityö on jatkunut vilkkaana ja laajana näin kauan, on yllättänyt minut. Lisäksi sotainvalidien ja muiden veteraanien arvostuksen nopea lisääntyminen yllätti, vaikka se oli odotettavissa. Markku on tyytyväinen valintaansa tehdä ura sotainvalidien parissa. Hänellä on ollut monipuoliset mahdollisuudet auttaa ihmisiä – Seurasin läheltä isäni leipätyötä kaupungin sosiaalitoimessa. Vaikka hän olisi halunnut auttaa ihmisiä, esteeksi tulivat normit ja pykälät. Tässä työssä ne eivät ole olleet esteenä. Jos veljeä ei kyetty auttamaan sotilasvammalain tai muun lainsäädännön nojalla, apua tarvitsevalle voitiin antaa tukea osaston omista varoista. Toivon, että työni liiton johdossa on edesauttanut tätä työtä, hän miettii. Onnistumisia ja ikimuistoisia hetkiä Honkasalon mieleen ovat painuneet ulkopuolisten tahojen arvostuksenosoitukset Veljesliiton työlle. Viime vuosina isoimpana haasteena hänellä on ollut vastuu koko liiton toiminnan onnistumisesta ja tulevaisuuden suunnittelusta. Sitä kautta on kuitenkin tullut myös onnistumisia. – Ehkä tärkein onnistuminen viime vuosina on liiton omaisuuden realisoinnista saatujen varojen tuloksellinen sijoittaminen ja näiden varojen etupainotteinen käyttäminen sotainvalidien hyväksi. Veljesliiton perustaminen heti talvisodan jälkeen on ollut suuri voimannäyte. Honkasalo pitää sotainvalidien ja Veljesliiton saavutuksia suuressa arvossa. – Sotainvalidien erityishuollon luominen ja sotilasvammalain jatkuva kehittäminen, veljien kannustaminen ja tukeminen takaisin työelämään, toimintakykyä ylläpitävän kuntoutuksen kehittäminen ja varhain aloitettu vanhuudenhuollon suunnittelu ja toteutus – edellä kävijöitä vammoista huolimatta! Pehmeä lasku eläkkeelle Kun henkilö on tehnyt pitkän ja vaihderikkaan uran yhdessä paikassa, voi työelämästä ja laajasta työyhteisöstä pois jääminen olla helpotus mutta myös hirvitys. – Lähes neljänkymmenen vuoden työnarkomaanin uran jälkeen kaipaan eniten työyhteisöä. Siksi olen ilmoittanut, että olen edelleen pyydettäessä käytettävissä luottamushenkilönä. Vastuun kantamisesta luovun ilomielin, Markku toteaa. Eläkkeelle jäätyään aikaa on käytettävänä eri tavalla kuin ennen. Markku on ahkera lukija ja hänen kirjaesittelyjä voidaan jatkossakin lukea Sotainvalidi-lehdestä. Hän käy lävitse isänsä päiväkirjoja ja työstää niitä jälkipolville tallennettavaan muotoon. Lähellä sydäntä on matkustelu, mitä hän pääseekin nyt tekemään isommin kalentereihin katsomatta. Apua tulevaisuuden suunnittelussa hän on löytänyt myös Antti Eskolan Vanhuus-kirjasta. – Olen lukenut Eskolan kirjaa ja pohtinut, miten elämä asettuu jatkossa. Avoimin mielin on opittava elämään uudella tavalla. Sotainvalidi-lehden päätoimittajuus mahdollistaa pehmeän laskun eläke-elämään. Jatkan toistaiseksi myös Kyyhkylä-säätiön hallituksen puheenjohtajana. l Marja Kivilompolo
8 Edunvalvonta Lakimies Budjettiriihi pettymys Valtion vuoden 2018 talousarvio ei lupaa uudistuksia sotilasvammalakiin. Maan hallituksen elokuussa pidetty budjettiriihi ei tehnyt päätöksiä, jotka olisivat helpottaneet lievävammaisten sotainvalidien hoitoon pääsyä veljeskoteihin. Sotainvalidien Veljesliitto on esittänyt, että kaikilla sotainvalideilla tulisi olla mahdollisuus päästä tarvittaessa hoitoon sotainvalidien veljeskoteihin ja muihin Valtiokonttorin hyväksymiin hoitopaikkoihin. Nykyisin 10 ja 15 %:n haitta-asteen sotainvalidit voivat päästä veljeskoteihin vain kuntoutukseen, mutta he eivät voi saada Valtiokonttorin korvaamaa jaksottaista tai pitkäaikaista hoitoa. Tämän uudistustavoitteen Veljesliitto on esittänyt perusteluineen jo vuoden alussa Rintamaveteraaniasian neuvottelukunnalle ja viimeksi kesän aikana uudelle perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikolle ja eduskuntaryhmien sotainvalidiasioiden yhteyshenkilöille. Lievävammaisten sotainvalidien hoitomahdollisuuksien lisääminen onkin nyt kansanedustajien käsissä. Ensi vuoden talousarvion käsittely jatkuu koko syyskauden eduskunnassa, joka lopullisesti päättää budjetin sisällöstä. Lievävammaisten sotainvalidien hoitomahdollisuuksien lisääminen onkin nyt kansanedustajien käsissä. Veljesliiton ja veteraanijärjestöjen edustajat tapaavat eduskuntaryhmät 26.9., jolloin vedotaan uudistusten toteuttamiseksi ja tarvittavan sotilasvammalain muutoksen puolesta. Talousarviot 2017 ja 2018 2017 2018 Rintamalisät Sotilasvammakorvaukset Hoitolaitosten kustannukset Puoliso- ja leskikuntoutus Rintamaveteraanien kuntoutus ja palvelut Leski- ja puolisokuntoutuksen määräraha ennallaan Sotilasvammakorvausten määrärahat pienevät korvauksensaajien lukumäärän vähentyessä. Vuoden 2018 talousarvioehdotuksessa niihin on varattu 128 miljoonaa euroa. Sotainvalidien hoitoon ja korvauksiin tästä summasta menee vain osa, sillä samasta määrärahasta maksetaan myös leskien huoltoeläkkeet ja noin 2000 rauhanajan asevelvollisena vammautuneen korvaukset. Vaikeavammaisten sotainvalidien leskien ja puolisoiden kuntoutukseen on tulossa 3,1 miljoonaa euroa, mikä vastaa suuruudeltaan tämän vuoden määrärahaa. Myöhemmin ratkeaa onko tuon summan puitteissa mahdollisuus lieventää kuntoutuksen pääsyedellytyksiä. l 16,1 milj. € 12,6 milj. € 104,5 milj. € 88,0 milj. € 57,0 milj. € 40,0 milj. € 3,1 milj. € 3,1 milj. € 41,3 milj. € 32,7 milj. € Janne Nikkarinen l Seppo Savolainen liiton lakimies, pääsihteeri Veljesliiton viesti eduskuntaan: kaikille sotainvalideille mahdollisuus saada hoitoa sotainvalidien veljeskodeissa l Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko toivotti tervetulleeksi sotainvalidi- ja veteraaniasioista vastaavat virkamiehet ja järjestöjen edustajat 8. elokuuta kutsumaansa neuvottelutilaisuuteen. Hän kertoi, että veteraaniasiat ovat yhtenä arvokkaimmista kokonaisuuksista, joista ministeri vastaa. Kuva: Markku Seppä Veljesliiton johto kävi eduskunnassa 26. syyskuuta muiden veteraanijärjestöjen edustajien kanssa. Veljesliiton viesti kansanedustajille oli liittokokouksen kannanotossakin esitetty ajatus siitä, että kaikkien sotainvalidien olisi tarvittaessa saatava hoitoa veljeskodeissa. Sotainvalidien keski-iän noustua lähelle 94 vuotta tarvitsee hyvin moni heistä enemmän hoitoa kuin mitä kotiin pystytään järjestämään. Tätä varten yhteiskunnan tuella on Suomeen rakennettu 21 sotainvalidien veljeskodin ja kahden kuntoutussairaalan verkosto, joissa kuntoutuksen lisäksi voi saada jaksottaista ja pitkäaikaista hoitoa. Sotilasvammalaki ei kuitenkaan anna 10–15 %:n haitta-asteen sotainvalideille mahdollisuutta päästä jaksottaiseen tai pitkäaikaiseen hoitoon veljeskoteihin, vaikka niissä vapautuu yhä enemmän paikkoja rivien harventuessa. Valtion kehysbudjetissa sotilasvammakorvauksiin varattu määräraha riittäisi jatkossa siihen, että lievävammaisten sota invalidien mahdollisuutta päästä tarvittaessa jaksottaiseen ja pitkäaikaiseen hoitoon sotainvalidien veljeskotiin tai muuhun Valtiokonttorin hyväksymään hoitopaikkaan voitaisiin laajentaa. l
Edunvalvonta Sotainvalidien neuvontapalvelu 9 Neuvontapalvelu – apua yhdeltä luukulta Neuvontapalvelun tavoitteena on tukea sotainvalidin sekä puolison ja lesken kotona asumista. Palvelu neuvoja auttaa heitä palveluiden viidakossa. l Kenelle tahansa tulee eteen tilanteita jolloin joutuu toteamaan kuinka vaikeaa on löytää oikea taho, jolta saada apua. Nuoremmaltakin väeltä se vaatii paljon, saatikka sitten ikääntyneeltä, joka ei niin sujuvasti sukkuloi netin ihmeellisessä maailmassa. Sairauden vuoksi ei aina edes tahdo löytyä voimia toimeen ryhtymiseen. Tällaisissa tapauksissa ovat sotainvalidit ja omaiset oppineet hyödyntämään neuvontapalvelun apua rämpiessään tarvittavien palveluiden suossa. Vankka kokemus iStock.com/Goran13 Neuvontapalvelulla on vuosien kokemus selvitellä asioita asiakkaan, viranomaisten ja palveluntuottajien kanssa. Sotilasvammalaki antaa melko kattavan turvan tähän sotainvalidien osalta. Palvelut pelaavat nykyisellään melkoisen hyvin. Verkosto on jo luotuna, mutta tilanteet elävät kun virkamiehet vaihtuvat ja palveluita tuottavia tahoja tulee uusia ja vanhoja poistuu. Varsinkin viikonloppujen jälkeen ja lomakaudella, kun omaiset käyvät vanhustensa luona ja toteavat tilanteiden muuttuneen, ollaan yhteydessä palveluneuvojiin. Kun avun tai palvelun tarve ensimmäistä kertaa huomataan, ollaan isojen kysymysten edessä: Mistä vyyhtiä aletaan purkaa? Tässä vaiheessa sotainvalidi tai omaiset ottavat yleensä yhteyttä neuvontapalveluun. Palveluneuvojan voi aina pyytää kotikäynnille. Yhdes sä sotainvalidin ja kenties omaisten kanssa pohditaan, miten uudessa tilanteessa on syytä edetä. Leena Pyykkö (vas.) ja Helena Isoviita ovat pitkän linjan palveluneuvojia. He kannustavat olemaan yhteydessä oman alueen neuvontapalveluun jos jokin asia askarruttaa. Tukea talouden selvittämiseen Joskus riittää, että ollaan yhteydessä kunnan vanhustyöhön ja pyydetään sieltä vastuuhenkilö paikalle selvittämään avun tarve. Kunta järjestää tarvittavat palvelut. Monessa kunnassa ostetaan jo nyt palveluita yksityiseltä yrittäjältä. Sotainvalidin kohdalla usein hintakaan ei ole este palveluiden käyttöön otossa, sillä Valtiokonttori korvaa kunnalle kyseiset avopalvelut. Leskien kohdalla eteen tulevat joskus taloudelliset kysymykset. Sotainvalidin kuoltua puolisot jäävät ilman sotainvalidille myönnettyjä maksuttomia tukipalveluita. Sekin asia nousee tätä nykyä varsin usein esiin. Siinä tapauksessa mietitään vaihtoehtoja ja sitä, saako palveluihin ehkä jostain taloudellista tukea. Kodin sijainti vaikuttaa palveluihin Maaseudulla, kaukana palveluista asuvat ikäihmiset ovat toisinaan eriarvoisessa asemassa, koska kunnat eivät pysty tarjoamaan riittävästi palveluita matkojen pituuden vuoksi. Melko usein joudutaankin miettimään muuttoa jo- ko palveluiden lähelle tai palvelukeskukseen. Asuntoja on rajoitetusti eikä oman kodin jättäminen ole kenellekään helppoa. Paljolti kysymykset liittyvät siihen, mitä tapahtuu sitten kun kotona ei enää pärjää. Sotainvalideille tarkoitettuihin hoitopaikkoihin on vaikea päästä, kun lainsäädäntö rajoittaa paikkoihin pääsemistä: jos haitta-aste on alle 20 %, ei niihin paikkoihin ole asiaa. Palveluneuvoja on tuttu turva Iän myötä palveluiden tarve kasvaa. Tilanne voi muuttua hetkessä sairastumisen tai tapaturman seurauksena. Sotainvalidin turvana on tuttu palveluneuvoja, johon voi ottaa yhteyttä aina kun tarvetta ilmenee. Voi soittaa ja kertoa kuulumiset vaikka ei erityistä ongelmaa olisikaan. Hyviä uutisia on kiva kuulla ja ajan tasalla pysyminen on kaikkien edun mukaista. Tutuksi tultua voi hälyttävä merkki olla sekin, että pitkään aikaan ei kaverista mitään kuulu. Nykyisin neuvontapalvelua ovat eniten työllistäneet 10 %:n sotainvalidien avo- ja tukipalveluiden käynnistymisen tarkistaminen sekä 30–35 %:n sotainvalidien leskien kuntoutus. Myös Kelan hoitotuet ovat joutuneet uuteen tarkasteluun, kun kriteereihin on tullut muutoksia. Mielenkiintoista on ollut seurata, kun kunnissa puuhataan uutena ”ammattinimikkeenä” ja palveluna palveluneuvojia ja palvelunohjausta ikään kuin uutena keksintönä. Sitähän se toki onkin, nyt kun palveluita suunnataan muillekin vanhuksille ja ikääntyville. Neuvontapalvelun työntekijöiden yhteystiedot löytyvät netistä osoitteesta www.sotainvalidit.fi tai omasta sotainvalidiosastosta tai piiristä kysymällä. Neuvoja voi kysyä myös piirien toiminnanjohtajilta sekä osastojen toimijoilta. l Teksti: Leena Pyykkö, palveluneuvoja, Lamminniemen Hyvinvointikeskus Helena Isoviita, palveluneuvoja, Länsi-Suomen Diakonialaitos Kuntoutuskoti DiaVire
10 Jorma Salkosalo ja Eeva Vikström ovat luottavaisia siihen, että yhteydenpito jäseniin sujuu jatkossakin hyvin. Kuva: Marja Kivilompolo Toiminta jatkuu vaikka osastot purkautuvat Veljesliiton vähenevä jäsenmäärä aiheuttaa muutoksia kentän toiminnassa. Sotainvalidiosastoja ja niihin liittyvää hallinnollista työtä pyritään keventämään. Jäsenten etu on kuitenkin tärkein tekijä muutostenkin keskellä. l Veljesliiton 19 piiristä jo neljä on sellaista, joissa ei ole lainkaan osastoja vaan jäsenet ovat suoraan piirin henkilöjäseniä. Pohjois-Pohjanmaan piirissä päädyttiin siihen, että kaikki osastot purkautuvat viimeistään vuonna 2015. – Kun kaikkien osastojen yhtäaikaista purkautumista suunniteltiin, voitiin ottaa käyttöön uudet mallisäännöt, joissa on yksi piiri, Pohjois-Pohjanmaan piirin silloinen puheenjohtaja Juha Laikari kertoo. Näin ollen jäsenet siirtyivät halutessaan suoraan piirin henkilöjäseniksi osastojen purkautuessa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty Osastot ovat toimineet alueillaan useita vuosikymmeniä ja jäsenet ovat tottuneet asioimaan osastoissaan. Oli selvää, että muutosta pitää valmistella perusteellisesti. Pohjois-Pohjanmaalla taustatyötä tehtiin pari vuotta ja muutoksista keskusteltiin paljon. – Osastojen puheenjohtajille ja sihteereille pidettiin useita tilaisuuksia, joissa painotettiin mm. sitä, että rahat käytetään ensi sijassa purkautuvan osaston alueen jäsenten hyväksi. Osastoja kannustettiin kaukonäköisyyteen: varoja ei kannata purkautumisen yhteydessä tuhlata, sillä alueella tarvitaan rahaa myöhemminkin. Juhan mukaan viesti meni perille ainakin osittain. Ensiarvoisen tärkeää on ollut, että yhteydet jäseniin säilyvät muutoksista huolimatta. – Korostimme, että jokaisella paikkakunnalla on edelleen oltava tukihenkilöitä ja toiminta jatkuu kuten ennenkin. Mutta enää siellä ei tarvitsisi huolehtia yhdistyksen byrokratiasta, esimerkiksi pöytäkirjoista ja tilinpäätöksistä, jotka aiheuttavat kuluja. Muutos oli helpotus Entisessä Raahen osastossa tuleva muutos herätti kysymysmerkkejä. – Osastolla oli noin pari tuhatta euroa, jotka olisi nyt pitänyt tilittää piirille. Meitä huoletti, tulisivatko jäsenemme jäämään tässä ”mopen osalle”, osaston sihteerinä toimin Jorma Salkosalo kertoo parin vuoden takaisista ajatuksista. Piiristä ohjeistettiin, ettei rahoja saisi alkaa tuhlata vaan ne tulisi käyttää jäsenten hyväksi. Ja niin toimittiin. Varallisuus ei mene hukkaan jäsenten siirtyessä piirin jäseneksi. – Osastojen piirille siirtyvät varat korvamerkitään yleensä käytettäväksi ensisijaisesti purkautuneen osaston jäsenten hyväksi, Juha Laikari toteaa. Jäsenten keskuudessa epävarmuutta oli myös siitä, kenen kanssa he asioivat ja jääkö paikkakunnalle enää tuttuja yhteyshenkilöitä. Epäilys osoittautui pian turhaksi. – Toiminta alueella jatkuu mutta johtokunnan työ on keventynyt. Onhan se helpotus, kun ei enää tarvitse kantaa vastuuta. Samat aktiiviset toimijat ovat yhä mukana ja sitoutu- neita työhön, Jorma kiittelee. Yhdyshenkilöt auttavat jäseniä entiseen tapaan hakemusten tekemisessä ja toimittavat ne piiriin, jossa päätökset nykyään tehdään. Toiminta selkeytyy Pohjois-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtaja Eeva Vikströmin mielestä osastojen purkautuminen ja jäsenten siirtyminen piirin henkilöjäseniksi on ollut hyvä ja looginen ratkaisu. Jäsenmäärät kävivät pieniksi eikä paikkakunnalta aina tahtonut löytyä aktiivisia pyörittämään yhdistystä. – Meillä osastojen purkautuminen on ollut realistinen ja hyvä ratkaisu, Eeva sanoo. Nyt kun hallinnollinen työ, toiminnan rahoitus sekä avustushakemukset hoidetaan sotainvalidipiiristä, on toiminta selkeytynyt. – Osastojen huollon tukitoimet on saatu yhtenäisemmiksi yhdistymisen jälkeen, kun piiri on antanut selvät ohjeet miten tukea jaetaan eri paikkakunnilla. Aikaisemmin osastojen välillä on ollut jonkin verran hajontaa. Esimerkiksi hallintokulut ovat voineet olla suhteettoman kokoiset jäsenten huoltoon verrattuna, Laikari sanoo. – Nyt toiminta on yhtenäistynyt ja kaikki toimivat samoilla säännöillä, toki paikalliset erikoisuudet huomioidaan. Samalla näen millaiseen toimintaan rahaa käytetään, kun kaikki rahat menevät ”yhdestä kulhosta”, Eeva kertoo. Jäsenet samalle viivalle Aikaisemmin osastot ovat toimineet pääsääntöisesti vain omilla alueillaan yhteistyössä muiden veteraanijärjestöjen ja toimijoiden kanssa. Piirin järjestämät yhteiset tapahtumat, kuten Oulussa pidettävät kesäkauden avajai-
11 set sekä joulujuhla, ovat keränneet osallistujia osastoista ympäri piiriä. Nyt kaikki tapahtumat ovat yhteisiä ja retket voivat innostaa mukaan uusia jäseniä. Halukkaille pyritään hankkimaan kyyti, Eeva lupaa. – Olimme Oulussa teatterissa ja vieressäni istui ulkopaikkakuntalainen sotainvalidi. Esityksen päättyessä hän totesi huokaisten: ”Vai tällaista tämä on.” Kysyin oliko tämä hänen ensimmäinen kertansa teatterissa. Oli se. Hän on kuulunut toiseen sotainvalidiosastoon eivätkä he ole käyneet teatterissa. Nyt tilanne on toinen, Eeva kertoo tyytyväisenä. Jäsenet ovat nyt Eevan mukaan tasavertaisempia kuin ennen: kaikille vertaisille jäsenille tarjotaan samoja hoitoja ja palveluja. Aikaisemmin vähävaraisten osastojen saattoivat jäädä tällaisesta paitsi. Veljesvastuuta tämäkin. l Marja Kivilompolo Kuvat: Jaani Föhr Irja Inkiläinen ja Jouko Korhonen ovat pitkään olleet mukana sotainvalidityössä. Pökkelöityminen pani muutokseen vauhtia l Sotainvalidi Jouko Korhonen ja puoliso jäsen Irja Inkiläinen ovat olleet pitkään aktiivisia jäseniä Oulun osastossa. Joukoa, joka istuu myös Pohjois-Pohjanmaan piirihallituk sessa, puheet osastojen purkautumisesta mie tityttivät, sillä tuleva malli oli vielä epäselvä. – Osastot alkoivat jo pökkelöityä. Onneksi saimme mukaan nuorempia tukijäseniä. Mut ta sitten alettiin puhua monenlaisista sääntö muutoksista. Tuli erikokoisia osastoja ja osas toja meni yhteen, Jouko muistelee. Piiristä pomoksi Kun muutos toteutettiinkin niin, että jäsenet liittyivät sotainvalidipiirin jäseniksi, kokivat jotkut sen aluksi ongelmallisena. – Ihmettelimme, että jäämmekö me kuin nallit kalliolle, kun sotainvalidipiiristä muo toutuikin esimies. Hyvinhän tämä lopulta kuiteinkin meni, Jouko kertoo. Muutoksen alussa turhautuminen on ymmärrettävää. Asia kannattaa kuitenkin suunnitella huolellisesti, jotta jäsen pysyy jäsenluettelossa ja hänen eduistaan voidaan huolehtia. Jokaisessa osastossa selvitetään minne jäsenten kannattaa siirtyä. Useimmissa ta pauksissa piiri on paras vaihtoehto, sillä piirin muutkin osastot todennäköisesti purkautu vat melko pian, pääsihteeri Seppo Savolainen sanoo. Irja on ollut tyytyväinen jäsen – kuuluu hän sitten Oulun osastoon tai Pohjois-Pohjan maan piiriin. – Me jäsenet olemme jo niin iäkkäitä, että hyväksymme kaikki päätökset. Ja hyvinhän nämä ovat menneet. Asiat on mietitty hyvin, Irja toteaa. Irja Inkiläisellä on jo kokemusta Veljesliiton organisaatiomuutoksista, sillä hän alkoi aktiiviseksi naisjaoston jäseneksi jäätyään les keksi ja oli mukana Veljesliiton Naisjärjestön valtuusto. Toiminta oli vireää, mutta alkoi hiipua 2000-luvulle tultaessa. Lopulta Naisjär jestö purkautui 2008, kun naiset olivat siirty neet osastoihin puolisojäseniksi. – Naiset olivat jo kerran aikaisemmin tällai sen muutoksen tehneet ja se oli mennyt mukavasti, joten ajattelin, että voisihan se toimia meilläkin, Jouko Korhonen sanoo. Jouko tuli mukaan sotainvalideihin urheilun kautta vuonna 1946. Hänet pestattiin jalka pallo-otteluun, jonka Oulun joukkue voitti ja kiertopalkinto Pohjan-Pallo tuli ensi kertaa Ouluun. Kisa oli ensimmäisiä sotainvalidien urheilukisoja. Tukihenkilöiden rooli kasvaa Irja ja Jouko miettivät, onko osastojen purkautuminen näkynyt heidän arjessaan mitenkään. – Eipä ole. Se huoletti, että jäävätkö pienet osastot ilman asianhoitajaa, mutta piiristä on hoidettu hyvin kaikki asiat, Irja sanoo. – Meillä on hyviä, nuoria tukihenkilöitä, jotka ovat mukana toiminnassa, Jouko kehuu. Toiminnanjohtaja Eeva Vikström korostaa, että vaikka johtokunta on osastoissa lakan nut, ei itse toiminta ole hävinnyt minnekään. Sotainvalidityötä pidetään kunnia-asiana ja mukana olevat ovat sitoutuneet työhönsä. Muutos on välttämätöntä, jotta viimeisistäkin jäsenistä huolehditaan sovitun mukaisesti. – Näin kentän toiminta tiivistyy ja napakoi tuu. Perinneaika jyllää hiljalleen päälle, joten on hyvä saada sidottua piirin ja osastojen toiminta yhteen, Eeva kiteyttää. l Marja Kivilompolo Kuvat: Jaani Föhr Kommentti Rannikko-Pohjanmaan rakennemuutos l Rannikko-Pohjanmaan piiri on toiminut ilman paikallisosastoja pitkään. Vuoden 2012 lopussa monen vuoden valmistelutyö saatiin päätökseen ja piiriin kuuluttiin henkilöjäseninä. Säännöt eivät vielä silloin sallineet, että piirillä olisi jäseninä sekä osastoja että henkilöjäseniä. Siksi muutoksessa apuna käytettiin maakuntaosastoa (Rannikko-Pohjanmaan osasto), johon liittyivät ensin pienimmät osastot. Suurimmat ja varakkaimmat liittyivät viimeisinä. Kun piirissä oli enää yksi osasto ja kaikki jäsenet saatu saman katon alle, oli vuorossa jäsenten siirto piirin jäseniksi. Vaasan piirin nimi muutettiin Rannikko-Pohjanmaan piiriksi ja Rannikko-Pohjanmaan osasto purettiin. Tämä monimutkainen organisaatiomuutos tehtiin oikeaan aikaan ja oikeassa järjestyksessä. Siitä ei aiheutunut taloudellisia ongelmia eikä kateutta entisten osastojen välillä. Jokaisen muutosvaiheen jälkeen kaikkien jäsenedut vain paranivat. Aktiivihenkilöt jatkoivat toimintaansa alueillaan ilman raskasta yhdistysbyrokratiaa. Oikeudenmukaisuuden takaamiseksi piirihallituksessa on jäsen jokaisen entisen osaston alueelta. Miksi muutokseen lähdettiin? Piirissä tiedostettiin jo toistakymmentä vuotta sitten jäsenmäärän vähenemisen tuoma rakennemuutostarve. Pienten osastojen toiminta oli usein kiinni vain parin sotainvalidin jaksamisesta ja uusia tukihenkilöitä oli vaikea saada sotilasvammalain tuntemusta vaativaan byrokraattiseen yhdistystyöhön. Toiminnanjohtajan työ muuttui selkeämmäksi kun asiat hoidetaan yhden hallituksen kanssa. Mitä vaikeuksia työssä koettiin? Muutos vaati hyvää informaatiota jäsenille. Silloinen toiminnanjohtaja Teemu Lintamo kiersi osastojen kokouksissa useaan kertaan keskustelemassa muutoksesta. Vasta kun yhteisymmärrys löytyi, lähtivät asiat etenemään. Rahojen siirto osastojen purkautuessa tuotti joskus vaikeuksia. Korvamerkityistä rahoista puhuttiin, mutta käytännössä piirillä on ollut koko ajan yksi yhteinen kassa. Onko osaston joskus syytä pysyä itsenäisenä? On varmasti mahdollista, että jossain suuressa asutuskeskuksessa toimii aktiivisten tukihenkilöiden avulla toimintakykyinen sotainvalidiosasto. Näkisin että silloinkin on syytä olla suunnitelma jatkotoimista valmiina. On ajateltava myös veljesvastuun nimissä varallisuuden tasapuolista jakoa piirin alueella ja ehkä laajemminkin. l Markku Ranta Sotainvalidien Veljesliiton Rannikko-Pohjanmaan piirin puheenjohtaja
12 Mannerheimin syntymästä 150 vuotta Tekstit: Markku Honkasalo l C. G. Mannerheimista on aina oltu montaa mieltä. Hänestä on kirjoitettu lukuisia elämänkertoja, ensimmäisenä tekijänä marsalkka itse. Helsingin Sanomien toimittaja Unto Hämäläinen pyysi lukijoilta tietoa siitä, montako kirjaa Gustaf Mannerheimista on tehty ja missä on laajin Mannerheim-aiheisten kirjojen kokoelma. Vastauksia ja vinkkejä tuli runsaasti, mutta kirjojen tarkkaa lukumäärää ei ilmeisesti tiedä kukaan. Arviolta Marskista on julkaistu ainakin 400 kirjaa Suomessa ja ulkomailla. Maanpuolustuskorkeakoulun kirjastossa on yli 450 Mannerheimiin liittyvää nidettä. Espoolaisella Heikki Lehtisellä on 216 kirjan Mannerheim-kokoelma ja Päivölän opistolla Valkeakoskella on myös suuri Mannerheim-kirjasto. Valkoisen armeijan vuoden 1918 ”lahtarikenraalista” tuli viime sotien ylipäällikkönä koko kansaa yhdistävä tekijä. Marski vei Suomen vuonna 1944 sodasta rauhaan. Suomessa on ainakin kymmenen Mannerheimintietä ja kuusi Mannerheiminkatua sekä kymmenkunta tietä tai paikkaa, joiden nimessä esiintyy sana marski. Sotainvalidien Veljesliitto voi olla ylpeä siitä, että sen ensimmäinen kunniapuheenjohtaja oli marsalkka Mannerheim. Talvisodan jälkeen Marskin aloitteista perustettiin Aseveljien liitto (4.8.1940) ja Sotainvalidien Veljesliitto (18.8.1940). Aseveliliiton perustavaan kokoukseen Helsingin Säätytalossa ylipäällikkö ei osallistunut, mutta hän kiireistään huolimatta matkusti Jyväskylään Veljesliiton perustavaan kokoukseen. Mannerheimin läsnäololla ja varauksettomalla tuella oli suuri symboliar- Mannerheim oli Veljesliiton kunnia puheenjohtaja. Siitä syystä Veljeslii ton keskustoimiston aulassa komeilee isokokoinen maalaus hänestä. vo Veljesliitolle ottaen huomioon sotainvalidien järjestäytymisessä syntyneen kilpailutilanteen. Marski oli tärkeä Veljesliiton työn tukija sen alkuvuosina. Hän asettui muun muassa Aseveliliiton ja Veljesliiton reviirikiistoissa aina sotainvalidien liiton kannalle. Liiton kunniapuheenjohtajaksi valittu Mannerheim puhui paikalle olleille sotainvalideille varsin tunteikkaasti: ”Olen saapunut tänne luoksenne tervehtiäkseni teitä ja kerran vielä kiittääkseni teitä, sankariarmeijani valioita. Nähdessäni teidät, sykähtää sydämeni ylpey destä ja kunnioituksesta, sillä tiedän hyvin, että juuri teidän uhrimielenne, rohkeutenne ja lannistumaton sitkeytenne on säilyttänyt rakkaalle isänmaallemme sen vapauden ja itsenäisyyden. Mutta samalla nähdessäni sen hinnan, millä te isänmaamme vapauden lunnaat olette maksaneet, kouristaa sydäntäni ja lämmin myötätunto täyttää mieleni.” Mannerheimista kriittisesti Mannerheim-kirjoissa on sekä häntä ihailevia että häneen kriittisesti suhtautuvia teok- Mannerheim myöhästyy Mannerheimin lähtö Jyväskylään Malmin lentokentältä viivästyi, sillä hän sai kentällä tärkeän viestin Suomen Berliinin lähettiläältä T. M. Kivimäeltä. Viestin mukaan samana iltana saapui Mannerheimiä tapaamaan valtakunnanmarsalkka Hermann Göringin edustaja everstiluutnantti Josef Veltjens. Mannerheim lähti kaikesta huolimatta Jyväs kylään ja saapui sinne varsinaisen kokouksen päätyttyä. Hän piti myöhemmin paljon sitee ratun puheensa paikalla olleille talvisodan invalideille. Paluulento tehtiin kovassa vasta tuulessa, joten Mannerheim oli takaisin Mal milla vasta kello 18.25. Hän tapasi Veltjensin, joka toi ehdotuksen saksalaisten joukkojen kauttakulusta Suomen läpi Pohjois-Norjaan. Vastineeksi Suomi sai ostaa Saksasta kipeästi kaipaamiaan aseita. Näin Sotainvalidien Veljesliiton perustamispäivä oli merkittävä myös Suomen tuleville ratkaisuille. l (Hoppu s. 54, Sotainvalidit edellä käyden – vammoista huolimatta, 2015) Mannerheim oli paikalla Jyväskylässä 18. elokuuta 1940 kun Sotainvalidien Veljesliitto perustettiin.
13 sia. Teemu Keskisarjan Mannerheim-kirjan nimi on Hulttio. Keskisarja paneutuu Mannerheimin lapsuuteen ja nuoruusvuosiin. Kirja kertoo, kuinka kodin hajoamisesta, nuoruuden nöyryytyksistä ja ongelmista huolimatta Mannerheimista tuli se ”jumaloitu marsalkka”. Viime vuosina on myös kirjoitettu Mannerheimin naissuhteista ja toisaalta esitetty epäilyjä jopa homoudesta. Keskisarjan mukaan Mannerheimilla ei ollut rakkaussuhteita. Se oli tietoinen valinta, ei tragedia. Mannerheim piti uraansa ja Suomen kohtaloita tärkeämpinä kuin vehtaamista ja hempeilyä. Kriittisesti Mannerheimin uraan suhtautuvat muun muassa Juhani Suomen ja Martti Turtolan teokset, joissa Mannerheimin myyttistä kansallissankarin asemaa pyritään hälventämään. Turtolan mukaan ”henkilökohtainen kunnianhimo, vallanhimokin ja jopa kostonhimo olivat kantavana voimana läpi hänen koko uransa nuoresta upseerista aina Suomen marsalkaksi ja presidentiksi saakka”. Mannerheimilla oli hänen mielestään ehkä suurempi vastuu Saksaan sitoutumisessa ja jatkosodan synnyssä kuin Risto Rytillä, joka sai sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä kymmenen vuoden kuritushuonetuomion. Itä-Karjalan miehitys oli ylipäällikön ”erehdys”. ”Hyökkäys sinne osoitti ylivertaista kunnianhimoa ja piittaamattomuutta kansan kärsimyksistä. Se ei myöskään osoittanut poliittista viisautta.” Turtolan mielestä jatkosodan viimeisinä vuosina ”Suomea johti hermostunut, epävarma ja sairas vanhus”. Mannerheimin työ sosiaalisilla saroilla (M:n Lastensuojeluliitto, SPR, partiolaiset) on Turtolan mukaan ollut ehkä merkittävämpää kuin useimmiten mielletään. Tässä toiminnassa hän erosi entisistä venäläisistä länteen muuttaneista ”ryssänkenraaleista”. Edellä mainittuihin järjestöihin liittäisin myös sotainvalidien Veljesliiton, vaikka Turtola ei sitä mainitsekaan. Uusi elämänkerta Veljesliiton kunniapuheenjohtajasta Henrik Meinander, Gustaf Mannerheim, Aristokraatti sarkatakissa. Käsikirjoituksesta suomentanut Kari Koski. Otava 2017. 335 s. Helsingin yliopiston historian professori Henrik Meinander päätti Otavan Heikki A. Reenpään kehotuksesta kirjoittaa uuden elämänkerran Mannerheimista suurelle yleisölle. Teos on Meinanderin mukaan hänen ”oma tulkintansa Mannerheimistä ja hänen aikakaudestaan”, vaikkakin se perustuu aiheesta tehtyyn aiempaan tutkimukseen. Meinander on tutkinut Mannerheimiä kolmen vuosikymmenen ajan sekä kirjoittanut ja luennoinut hänestä. Hänen uraansa kuuluu muun muassa toimiminen 1990-luvulla Helsingin Mannerheim-museon intendenttinä. Ymmärtääkseen, miten Mannerheim ajatteli ja toimi, kirjoittaja ei ole perehtynyt vain sotahistoriaan ja poliittiseen historiaan, vaan tarkastelee marskia ”osana laajempaa ajankuvaa monenlaisine geopoliittisine, kulttuurisine ja sosiaalisine viitekehyksineen”. Teoksen kirjallisuusluettelon mukaan Meinander on käyttänyt Mannerheimin omien muistelmien lisäksi seuraavien kirjoittajien Mannerheim-tutkimuksia (suluissa teoksen ilmestymisvuosi): Hannes Ignatius (1918), Kai Donner (1934), Herman Gummerus (1937), Paul Rodzianko (2942), G. A. Gripenberg (1953), Martin Franck (1953), Eric Heinrichs (1953, 1957, 1959), Stig Jägerskiöld (1964, 1965, 1967, 1969, 1973, 1976), Kalle Lehmus (1967), Kari Selén (1980, 2008), Veijo Meri (1988), Leonid Vlasov (1994, 2002, 2007), J. E. O. Screen (2001), Märtha Norrback (2001), Mikko Uola (2002), Juha Ilvas (2005), Mihail Piotovski (2005), Eleonora Joffe (2006) Aleksei Skvarov (2010), Ulla-Maija Peltonen (2010), Juhani Suomi (2013), Pekka Visuri (2013), Hannu Rautkallio (2014), Keijo K. Kulha (2016), Martti Turtola (2016), Dag Sebastian Ahlander (2016) ja Teemu Keskisarja (2016). Mannerheim, Veljesliiton kunniapuheenjohtaja oli tämän pitkän luettelonkin perusteella kiistatta Suomen ylivoimaisesti tunnetuin sotilas. Marskin rooli Veljesliiton kunniapuheenjohtajana ei tule missään vaiheessa esille Meinanderin kirjassa. Hän myöntääkin, että paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia oli pakko jättää pois. Tosin Mannerheimin ratsastajapatsaan paljastustilaisuudessa hän toteaa olleen mukana ”lukuisia sotainvalideja”. Kirjaa voi lämpimästi suositella kaikille Mannerheimista kiinnostuneille. Se on selkeä ja monipuolinen yleiskatsaus Mannerheimin elämään. Meinander kirjoittaa tasapainoisesti ja kiihkottomasti ilman turhaa pateettista ylistystä tai peiteltyä inhoa. Hän antaa arvoa Marskin saavutuksille, mutta kertoo myös tehdyistä virheistä. Meinanderin mukaan Mannerheimin elämä poikkesi niin merkittävästi hänen suomalaisten aikalaistensa elämästä, että kaikki vertailut käyvät helposti harhaanjohtaviksi. Silti Suomen 1900-luvun historiaa on mahdotonta ymmärtää ilman häntä. Tämä paradoksi kiehtoo meitä kaikkein eniten tässä ”sarkapukuisessa aristokraatissa”. l Ruotsalainen näkemys Dag Sebastian Ahlander: ”Gustaf Mannerheim” (Historiska Media, 2016) ilmestyi Ruotsissa viime vuonna. Kirjan ensimmäinen painos myi melkein loppuun, ennen kuin siitä ehdittiin julkaisemaan edes kirja-arvostelu. Se kertoo varttuneiden ruotsalaisten miesten suuresta kiinnostuksesta Mannerheimiin. Dag Ahlander on eläkkeelle jäänyt diplomaatti, joka palveli Pietarissa Ruotsin pääkonsulina muutoksen vuosina 1989–1992. Siellä hän kiinnostui aiheesta ja ryhtyi suunnittelemaan elämäkertaa. Ahlanderin tapa kertoa muistuttaa kovasti Henrik Meinanderin tyyliä. Elämästä kerrotaan yksityiskohtia ja anekdootteja, jotka tekevät tarinasta elävän. Kirjassa kerrotaan muun muassa, että Mannerheimilla oli vuonna 1918 Vaasan päämajassa mukanaan venäläinen sotilaspalvelija. Ei ihme, että jääkäriupseerit kenraalia vierastivat ja kutsuivat häntä selän takana nimellä gospodin, joka on ”herra” venäjäksi. Ahlander on kirjoittanut ruotsalaiselle yleisölle, jolle Suomen lähihistorian eri vaiheet ovat tuntemattomia. Kerronta helpossa muodossa selittää kirjan menestyksen. Kirjan piti ilmestyä tänä vuonna myös suomeksi, mutta ilmeisesti käännöksen valmistuminen on viivästynyt. l Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867–1951) Mannerheimin lapsuus ja nuoruus olivat levottomia: isä lähti vararikon kärsittyään rakastettunsa kanssa Pariisiin ja yksin lastensa kanssa jäänyt äiti kuoli varhain. Lapset joutuivat erilleen sukulaistensa hoiviin. Varattoman aatelisen pojan elämä oli riippuvainen sukulaisista. Gustaf oli ehkä poikkeuksellisen levoton nuori eikä koulunkäyntikään hänelle maistunut. Sukulaisten avulla hän pääsi Haminan kadettikouluun, mutta sieltäkin hänet erotettiin ennen valmistumista. Enon Albert von Julinin tuella hän vielä sai mah dollisuuden suorittaa yksityisoppilaana yli oppilastutkinnon. Tässä vaiheessa tuli esil le Mannerheimin voimakas kunnianhimo. Kesällä 1887 hän läpäisi Pietarissa Nikolain ratsuväkiopiston pääsykokeen ja näin alkoi hänen kolmekymmenvuotinen ura Venäjän armeijassa ja tsaarin upseerina. Sotilasura piti sisällään palvelua arvos tetussa Chevalierkaartissa, osallistumisen Venäjän ja Japanin sotaan, tiedusteluret kikunnan johtamisen Kiinaan ja varuskun tapalvelua Puolassa Keisarin henkivartio kaartin ulaanirykmentissä. Ensimmäisen maailmansodan taisteluihin hän osallistui muun muassa ratsuväkidivisioonan komentajana. Maaliskuun 1917 vallanku mouksen jälkeen Mannerheim sai siirron reserviin kenraaliluutnanttina. Palattuaan Suomeen tammikuussa 1918 Mannerheim sai itsenäisyyssenaatil ta tehtäväkseen koota valkoisen Suomen armeijan taistelemaan punakaarteja ja maassa olevia venäläisiä joukkoja vastaan. Voittoisan talonpoikaisarmeijan johtaja ei kuitenkaan kelvannut nuoren valtion ensimmäiseksi puolustusvoimien komen tajaksi, koska oli yleisesti tiedossa hänen pyrkimyksensä tukea vastavallankumouk sellisia Venäjän ”valkoisia kenraaleita”. Suomen ”Kuningasseikkailun” jälkeen hänet kuitenkin valittiin valtionhoitajaksi, mutta presidentinvaalin hän hävisi Ståhlbergille. Mannerheim valittiin 1930-luvun alus sa Puolustusneuvoston puheenjohtajaksi valmistelemaan armeijan varustautumis ta mahdollisen sodan varalle ja sitä kautta talvisodan sytyttyä Puolustusvoimien yli päälliköksi, joka tehtävä jatkui välirauhan ja jatkosodan ajan. Viimein Mannerheim loppukesästä 1944 valittiin Rytin jälkeen tasavallan presidentiksi viemään maa sodasta rauhaan. Mannerheim kuoli Sveit sissä vuonna 1951. l
14 Avustajatoiminta jumppauttaa asiakkaansa Keski-Suomessa l Avustaja Susanna Salminen käy sota invalidin lesken, Anja Huttusen kotona Jyväskylän keskustassa kahdesti viikossa. Iloinen kaksikko on tuntenut toisensa jo parin vuoden ajan, jolloin Anjasta tuli yksi Susannan asiakas. – Toisella kerralla keskitymme kodinhoitoon kun toisella kerralla puolestaan jumppaamme, ulkoilemme, käymme asioilla ja shop pailemassa, Susanna kertoo. Kuten avustajatoimintaan kuuluu, käynnit tehdään rauhassa ja yhteiseen aikaan panostetaan asiakkaan tarpeiden mukaan sisältö räätälöiden. Jumppaa arkisen avun ohella Viime keväänä Keski-Suomessa avustajatoiminnassa tehtiin uusi aluevaltaus, kun arkiliikunnan ja ikäihmisen liikuntakyvyn tukemiseen huomattiin kiinnittää enemmän huomiota. Hankkeeseen tuli mukaan uusi työntekijä, Erja Mastokangas, joka on toiminut Jyväs kylän sairaskodilla 25 vuotta kuntoutuksessa. Palaset alkoivat loksahdella kohdalleen. Erja alkoi kouluttaa avustajia avustajia Ikäinstituutin Kunnonhoitaja-koulutuksella. – Näin saamme tuettua asiakkaan kotona asumista monipuolisesti. Toki ikäihmiselle usein tulee liikuntaa ja jumppaa myös muilta tahoilta, Erja kertoo. – Ja Anja voi joskus näyttää kotihoidon työntekijöille millaisia liikkeitä olemme tehneet, Susanna kertoo. Anja on ottanut monipuoliset jumppaliik keet haltuun ja tekee niitä aina muistaessaan itsekin. Ehkä se osaltaan selittää tämän 91-vuotiaan rouvan toimintakykyä. Hän voi asioida lähikaupassa ja vieressä olevalla torilla yksinkin, vaikka mielellään toki liikkuu seurassa, esimerkiksi Susannan kanssa, jolloin kokee liikkumisen turvallisemmaksi. Avustaja Susanna Salminen jumppaa yhdessä Anja Huttusen kanssa muun toiminnan ohessa kahdesti viikossa. Tehokasta yhteistyötä Avustajatoiminnan kaikki avustajat saavat Kunnonhoitaja-koulutuksen. – Jumppa räätälöidään räätälöidään asiak kaan tarpeiden mukaan yhteistyössä arjen muiden tahojen kanssa. Jos asiakkaan terveydentilassa tulee isoja muutoksia, arvioidaan tilanne uudestaan. Asiakkaan ei ole pakko innostua jumppaamaan, mutta Erja ja Susanna vakuuttelevat, että kaikki ovat ryhtyneet reippaasti toimeen. Avainsana on motivaatio. – Asiakkaat ymmärtävät kyllä, kun perustelemme heille, että lihasvoimaa tulisi pitää yllä, jotta pystyy olemaan kotonaan pidempään, Erja ja Susanna kertovat. Jumpan lisääminen avustajan muiden töiden oheen ei ole pois muusta palvelusta vaan se lisää asiakkaan omatoimisuutta. Heille on tullut myös asiakkaita, joiden tarpeet ovat ainoastaan jumpan puolella. ovat milläkin kerralla tehneet. Susanna opiskelee työnsä ohella lähihoitajan tutkintoa, ja on hyödyntänyt osaamistaan sekä koulussa että töissä. Susanna on viihtynyt avustajanatoiminnassa, josta hän kuulu työvoimatoimistosta. Hän on iloinen kehityksestään. – On ollut hienoa huomata kuinka oma epävarmuus on karissut pois, Susanna sanoo. l Perusliikkeistä suuri hyöty Erja Mastokangas on iloinen, että toiminta kykyä tukevan liikunnan merkitys on tiedos tettu kaikkialla. Käytettävät liikkeet ovat Ikäinstituutin Voimaa vanhuuteen -konseptin mukaiset. Nykyään ymmärretään ihmisen liikkumisen tärkeys. Kunnonhoitaja-koulutuksessa avustajille korostetaan pienenkin liikkumisen merkitystä, asiakkaan omien voimavarojen käyttämistä. – Jos asiakas on ollut flunssassa, näkyy se nopeasti hänen kunnossaan. Silloin voimme aloittaa aivan pienistä kävelyistä ja pidentää matkaa hiljalleen, asiakkaan tahtiin, Susanna kertoo. Kaikki asiakkaan parissa toimivat tekijät tietävät omat tehtävänsä ja vastuualueensa. He myös pitävät toisensa ajan tasalla siitä, mitä Pientä mutta tehokasta jumppaa on mukava tehdä tutussa ympäristössä. Anja tekee liikkeitä myös itsekseen.
Sotainvalidien viikosta Sotainvalidipäivään Teema 15 Sotainvalidipäivän historiaa Veljesliiton perustamispäivää 18. elokuuta on vietetty Veljesliiton hallituksen päätöksestä vuodesta 2016 alkaen Sotainvalidipäivänä. Sen myötä on viimeisissäkin piireissä luovuttu perinteikkäästä Sotainvalidien viikon vietosta, joka aikanaan liittyi tiiviisti sotainvalidien syyskeräykseen. Tasavallan presidentti J.K. Paasikivi ja Veljesliiton kunniapuheenjohtaja Mannerheim Sotainvalidien viikon tilaisuudessa vuonna 1947. Sotainvalidien viikon mainoksia vuonna 1948. Syyskeräyksen aikaan Kaskisaaressa vuonna 1963. Veljesliiton 15-vuotisjuhlapäivänä sotainvalidit olivat kokoontuneet marssille lähtöä varten Tuomiokirkon eteen.
16 Teema Sotainvalidien viikosta Sotainvalidipäivään Sotainvalidien viikosta Syyskeräykseen Varainkeruu oli niin iso osa Sota invalidien viikkoa, että 1970-luvulla alettiin puhua enemmänkin sotainvalidien syyskeräyksestä. Kuva Alavudelta syyskeräyksestä vuodelta 1962. l Sotainvalidipäivän vieton myötä liitossa on luovuttu perinteikkäästä Sotainvali dien viikosta, jota on vietetty 1944 alkaen. Viikon järjestämiseen on olennaisesti liittynyt varainhankinta, jota sotainvalidiosastot tekivät monipuolisesti alueillaan. Ensimmäisen Sotainvalidien viikon, 1.–8.10., tuotto oli runsaat viisi miljoonaa markkaa. Tulos oli hyvä, sillä se merkitsi yli seitsemäsosaa liiton vuosi tuloista. Vuonna 1947 keräys tuotti jo yli 20 miljoonaa markkaa. Tuotto ei kertynyt ainoastaan liittotason hyväksi, sillä painopiste oli keräyksen varsinaisilla tekijöillä eli alaosastoilla. Rahanjaon painottuminen paikallistasolle oli tärkeää myös siksi, että se motivoi keräyksen suorittavia osastoja hyviin suorituksiin. Maanviljelijät osallistuvat keräykseen Sotainvalidien viikon keräykseen kuului 1950-luvulta alkaen myös viljankeräys. Maanviljelijöiltä kerättiin maataloustuotteita, etupäässä viljaa. Kerättyjen maataloustuotteiden myyntitulot muodostivat suuren osan keräyksen tuotosta, vaikka maatalouden merkitys elinkeinona koko ajan väheni. Vielä 1970luvun puolivälissä lähes kolmasosa keräyksen kokonaistuotosta saatiin viljankeräyksestä. Maanviljelijöille annettiin vuosittain kuparinen aittakilpi, joita löytyy yhä latojen seinistä. Valtakunnallisen keräyksen kannattavuutta alettiin kyseenalaistaa 1990-luvulle tultaessa ja vuonna 2005 se järjestettiin viimeisen kerran. Sotainvalidien Veljesliitto liittyi vuonna 2007 yhteiseen Veteraanivastuun järjestämään Sotiemme veteraanit -keräykseen, johon kuuluvat kaikki veteraanijärjestöt. Joillekin piiriyhdistyksille ja osastoille syyskeräykset ovat olleet elinehto toiminnan jatkumiselle joten ne ovatkin saaneet jatkaa syyskerä- yksen järjestämistä itsenäisesti alueellaan. Tässä tapauksessa ne ovat kuitenkin jääneet ulos Sotiemme veteraanien keräysten tulosjaosta. Sotainvalidipäivään siirtyminen Sotainvalidien viikkoa vietettiin muutamissa piiriyhdistyksissä vuoteen 2016 asti. Veljes liiton hallitus päätti kuitenkin luopua Sotainvalidien viikon vietosta ja siirtyä viettämään Sotainvalidipäivää liiton vuosipäivänä 18. elokuuta. Useat Veljesliiton piiriyhdistykset ja osastot järjestivät Sotainvalidipäivänä jäsenilleen erilaisia tilaisuuksia ja juhlia. Tapahtumat ovat olleet hyvä mahdollisuus iäkkäille sotainvalideille päästä viettämään aikaa yhdessä ja virkistymään heitä lähellä olevilla paikkakunnilla. Liiton perustamispäivänä on vuosien ajan Helsingissä kokoontunut Kunniakerho. Siihen jäseneksi ovat päässet ne sotainvalidit ja muut korkeasti ansioituneet henkilöt, jotka ovat saaneet liiton korkeimman huomionosoituksen eli Veljesliiton pienoislipun vapauden nauhoilla. Tästä käytännöstä päätettiin luopua, sillä kunniakerhon osanotto pieneni vuosi vuodelta kunniakerholaisten iän karttuessa. Oli ymmärrettävää että pitkä välimatka laimensi intoa osallistua päivän viettoon. Niinpä vuodesta 2017 alkaen sotainvalidipiirit sekä perinneyhdistykset ovat järjestäneet alueensa kunniakerholaisille paikallisia tilaisuuksia. l Sotainvalidipiirien sivuilta 22–39 löytyy enemmänkin kuvia ja ajatuksia Sotainvalidipäivän alueellisesta vietosta. Tasavallan presidentti toimi sotainvalidien syyskeräyksen sekä sotainvalidien viikon suojelijana. Kekkosta ollaan tapaamassa syyskeräyksen merkeissä vuonna 1975.
Teema 17 ja Sotainvalidipäivään Veljesliiton Puolustusvoimilta saama apu keräyksissä oli ensiarvoista onnistumisen kannalta. Kuva vuoden 1970 keräyksestä. Sisä-Suomen piirin perinneyhdistyksen edustajat laskivat 18.8. seppeleen Veljesliiton perustamispäivän johdosta Sotainvalidityön muistomerkille Jyväskylässä. Kanta-Hämeen piiri järjesti yhdessä perinneyhdistyksen kanssa Sota invalidipäivän juhlan Koijärven nuorisoseuran talolla. Paikalla oli noin 140 henkilöä. Kuvassa kunniakerhon jäsenet Arvo Vähä-Pietilä (vas.), Kaisa Maasilta, Veikko Punakallio Lahden piiristä ja Erkki Ylöstalo. Hämeenlinnassa Sotainvalidien viikkoa vietettiin näyttävästi vuonna 1965. Kainuun kunniakerhon tapaamiseen olivat saapuneet sotainvalidit Heikki Mäntymaa (vas.), Arvo Rautiainen ja Jaakko Huotari. Pohjois-Savossa Sotainvalidipäivää juhlittiin Runnin kartanossa, missä lausuttiin Veljesliiton perustavat sanat keväällä 1940. Juhla lounalla olivat sotainvalidityötä taloudellisesti tukevien yhteis työtahojen edustajia. Kuvassa perinneyhdistyksen puheenjohtaja Juha Koponen (vas.), Olvi-säätiön puheenjohtaja, teollisuusneuvos Heikki Sirviö, Johanna Troupp Kuopiosta ja Vetrea Terveys Oy:n ylilääkäri Pasi Tiihonen.
18 Hyvinvointi Kun unohtelu haittaa arkea, on aika hakeutua tutkimuksiin Muistisairauksien hoidossa varhainen diagnosointi ja muistilääkityksen pikainen aloittaminen ovat avainasemassa. l Muistisairauksista tiedetään nykyään enemmän kuin aikaisemmin ja niihin osataan myös suhtautua paremmin tiedon lisäännyttyä. Merkittävä muutos tapahtui noin 25 vuotta sitten, kun tutkimukset tuottivat sairautta hidastavia lääkkeitä. Muistiliiton Muistineuvo-palvelun projektikoordinaattori Mailis Heiskanen uskoo, että vieläkin parempia uutisia on tulossa. – Muistisairauksien tutkimus etenee vauhdilla. Parantavia lääkkeitä ei ole vielä löydetty mutta läpimurtoa odotetaan, Heiskanen sanoo. Monimuotoinen sairaus Muistisairaudet ovat laaja käsite ja pitävät sisällään monenlaisia sairauksia. Yhteistä etenevillä muistisairauksilla on se, että ne rappeuttavat aivoja ja heikentävät laaja-alaisesti toimintakykyä. Ihmiset puhuvat muistisairauksista yleisesti Alzheimerin tautina, mutta tämä on virheel lisesti sanottu. – Yleisin muistisairaus on Alzheimerin tauti, jota sairastaa n. 70–80 % muistisairaista. Suomessa on noin 193 000 muistisairasta ihmistä, Heiskanen sanoo. Muita yleisiä muistisairauksia ovat verisuoniperäinen muistisairaus, parkinsonin tauti, Lewyn kappale -tauti sekä otsa- ja ohimolohkorappeumasta aiheutuva muistisairaus, mikä alkaa yleensä nuoressa iässä. Vaikka muistisairaudet ovat yleisimpiä ikäihmisillä, on syytä huomioida pari seikkaa. – Suomessa on arviolta 7000 työikäistä muistisairasta ihmistä. Heidän diagnosointinsa voi joskus olla haasteellista sillä muistioireita voivat aiheuttaa myös kova stressi, masen- Mailis Heiskanen kannustaa hakeutumaan tutkimuksiin, jos muistin kanssa tulee ongelmia. nus sekä työuupumus, ei aina muistisairaus, Heiskanen toteaa. Muistisairauksista puhuttaessa projektikoordinaattori Mailis Heiskanen korostaa, ettei ikääntyminen automaattisesti tarkoita sitä, että henkilö sairastuu. – Muistisairaus ei kuulu normaaliin vanhenemiseen. Hajamielisyyttä vai jotakin vakavampaa? Muistisairaan kanssa voi viettää tavallista, hyvää arkea, jossa mennään muistisairaan ehdoilla. Varhaisen muistilääkityksen aloit taminen on ratkaisevaa sairauden hoitami sessa. Ikääntyessä muisti voi temppuilla nimien ja sovittujen tapaamisten kohdalla. Sama voi tapahtua myös nuoremmille. Moni miettiikin, missä vaiheessa unohtelusta pitää olla huolissaan. – Ei ole normaalia jos ihmisellä esiintyy jatkuvasti unohtelua; avaimet ovat hukassa, kahvinkeitin jää päälle eivätkä tärkeiden ih- misten nimet eivät pysy mielessä. Kun uutta kahvinkeitintä ei millään opi käyttämään eli uuden oppiminen vaikeutuu. Silloin pitäisi hälytyskellojen soida. Heiskanen tiivistää henkilölle itselleen sekä läheisille hyvän ohjeen oireisiin reagoimiseen. – Tutkimuksiin kannattaa hakeutua kun unohtelu alkaa vaikuttaa arkeen ja heikentää elämän laatua. Rohkeasti ja nopeasti tutkimuksiin Ihminen tuntee itsensä ja kehonsa ja tietää, jos jokin ei ole kunnossa. – Ihminen voi itse havaita muutoksia, muttei reagoi niihin. Sen sijaan hän voi alkaa vältellä sosiaalisia tilanteita, kun esimerkiksi kuunteleminen ja keskustelun seuraaminen tuottavat hankaluuksia. Eristäytyminen ei kuitenkaan ole oikea rat-
19 Muistisairaudet ovatkin Suomessa kansantauteja siinä missä sydän- ja verisuonisairaudet. Tavallista arkea muistisairaan kanssa Avainten unohtelu ja hajamielisyys silloin tällöin on normaalia. Kun unohtelu alkaa haitata arkea, voi se olla merkki muisti sairaudesta. Elämä muistisairaan kanssa voi olla hyvin tavallista, oman näköistä arkea, kuten Heiskanen sen ilmaisee. Arjen sujuminen riippuu pitkälti sairauden vaiheesta: onko se lievä, keskivaikea vai vaikea. – Arkea vietetään pitkälti sairastuneen ehdoilla hänen itsemääräämisoikeutensa huomioiden. Eli sairastunut itse päättää niistä asioista joihin hän kykenee. Muistisairaan omaisen on syytä huolehtia myös omasta jaksamisestaan. Muistiliitto jäsenyhdistyksineen tarjoaa monenlaista apua ja tukea muistisairaan sekä omaishoitajan arkeen. Heiskanen muistuttaa, ettei avun tarvitse heti tulla kunnalliselta puolelta. Aluksi vertaistuki ja pieni hengähdyshetkikin voivat riittää. Vertaistukea on tarjolla myös sairastuneelle henkilölle. Apua saa esimerkiksi Muistiliitosta ja sen 44 paikallisyhdistyksestä kautta maan. kaisu, sillä sosiaaliset verkostot ovat tärkeitä. Sen sijaan olisi erittäin tärkeää hakeutua tutkimuksiin heti kun havaitsee muutoksia, jotka eivät tunnu normaaleilta. – Muistilääkityksen varhaisella aloittamisella on valtava merkitys, Heiskanen korostaa. Muistisairausdiagnoosia pelätään, sillä sen kuvitellaan johtavan automaattisesti itsenäisyyden menetykseen. Pelon vuoksi lääkäriin menoa lykätään vaikka nopea reagointi olisi paras vaihtoehto, sillä siten tautia hidastava lääkitys saataisiin aloitettua mahdollisimman nopeasti. Odottavan aika on pitkä Voiko muistisairauksia ehkäistä? Sairauden edetessä niin pitkälle, ettei kotona asuminen ole enää turvallista, on parasta hakeutua pitkäaikaishoitoon. Muistisairaiden hoito vaatii erilaista hoitoa, sillä heidän kohdallaan perusasiat kuten puhtaus, ravinto ja liikunta, ovat vain puolet tarvittavasta hoidosta. Toinen puoli muodostuu heidän psykososiaalisista tarpeistaan ja muistisairauden mukanaan tuomista piirteistä. Muistisairaiden parissa voi törmätä tilantee- Muistisairauksien syntymiseen on lukuisia syitä. Ennaltaehkäisyssä Heiskanen korostaa terveitä elämäntapoja ja niiden merkitystä myös aivojen terveyden kannalta. – Muistisairauksien puhkeamisessa ovat samat riskitekijät kuin sydän- ja verisuonisairauksissa eli korkea verenpaine ja kolesteroli, tupakointi, runsas alkoholin käyttö sekä vähäinen liikunta. seen, jossa muistisairas elää menneessä ajassa. Näissä tapauksissa tärkeää ei ole oikaista ajankuvaa ja palauttaa häntä tähän päivään vaan pikemminkin elää mukana miellyttävissä hetkissä. – Voit ”mennä mukaan” ja kysellä tarkentavia kysymyksiä tilanteesta. Voit myös rauhoitella muistisairasta kysymyksillä, jos hänellä on hätä, Heiskanen neuvoo. Vaikka muistisairauksista puhutaan nykypäivänä enemmän kuin ennen, on ihmisten asenteissa yhä parantamisen varaa. Varhainen lääkityksen aloittaminen mahdollistaa itsenäisen elämän entistä pidemmälle, joten arjessamme on mukana muistisairaita. Sen vuoksi olisi hyvä ymmärtää mitä kaikkea sairauteen kuuluu ja mikä on vain tietämättömyydestä johtuvaa pelkoa. l Teksti ja kuvat: Marja Kivilompolo Projektikoordinaattori Mailis Heiskanen toivoo, että ihmiset osaisivat hakeutua Muistiliiton palvelujen pariin mahdollisimman pian. – Diagnoosin saamisen jälkeen muistisairas voi joutua odottamaan seuraavaa lääkäriaikaansa useita kuukausia. Se on pitkä aika odottaa kun mieleen nousee valtavasti kysymyksiä. Tällöin kannattaa jo kääntyä Muistiliiton tarjoamien palvelujen kuten Muistineuvon ja Vertaislinjan puoleen ja keskustella asiantuntijoiden ja vertaisten kanssa. Erityistarpeet laitoshoidossa Muistiliitto muistuttaa tärkeistä asioista.
20 Puolisojäsen Eila Reijonen täytti kesällä 90 vuotta. Hän asuu palvelutalossa ja on elämäänsä tyytyväinen. Poimintoja muistelmieni arkistoista l Synnyin Virroilla Havangan kylässä 18.8.1927. Perheemme muutti pian Joroi siin, jossa veljeni syntyi. Silloin lapsia oli perheessämme kolme. Leikkikavereitani olivat räätälin tytär Lea sekä Maire. Kohtasimme toisemme paljon myöhemmin täällä palvelutalossa, jonne kohtalo meidät molemmat viimein johdatti. Aloitin kouluni Suonenjoen Iisvedellä. Siellä teimme koko perhe hiihtoretkiä ja kesällä moottorimatkoja läheisiin saariin, joissa oli upeat hiekkarannat. Iisvedeltä oli Suonenjoelle kuusi kilometriä. Meitä oli kolme tyttöä, jotka läksimme sunnuntaiaamuisin kävellen kirkkoon. Ei ollut autoja millä kulkea. Kun Iisvedelle ilmestyi ensimmäinen henkilöauto, juoksimme sen perässä niin kuin nyt näkee vanhoissa Suomi-filmeissä. Vuonna 1939 muutimme Varkauteen. Olin kuudennella luokalla mutta koulunkäynti lopetettiin sodan vuoksi. Kun koulut taas käynnistyivät, kävin keskikoulun loppuun. Koulumatka oli pitkä ja kuljin sen jalkaisin. En muista, että minulla olisi useinkaan ollut eväitä mukanani. Kouluruokailua ei silloin vielä ollut. Sota-aikana tehtiin yhteistyötä Sota-ajasta muistelen, kuinka teimme kaikki yhteistyötä. Kaikki olimme mukana erilaisissa teh- tävissä. Meillä oli perunaa kasvamassa pari vakoa ja siitä hyvästä äidin kanssa olimme kesän heinäpelloilla, kaivoimme perunat ja turnipsit. Saimme talosta maittavaa maalaisruokaa. Toinen muisto on kun hälytyssireenit asennettiin tehtaan katolle mahdollisia pommikoneita varten. Sen ääni ei kaikunut kovin kauas, joten me Repokankaan tytöt perustimme hälytysjärjestelmän. Otimme työvuorot ja saimme käsin pyöritettävän sireenin Repokankaalle kaupan pihaan. Kun tehtaan sireeni alkoi soida, vuorossa olevat alkoivat vimmalla pyörittämään sireeniä ja toiset koputtelivat ikkunoihin ja herättivät nukkuvia. Juoksimme metsään, jossa oli rakennettu heppoinen havumaja, pakkasta oli usein 40 astetta. Lumi narskui kenkien alla. Meillä vartijoilla oli aina kahden tunnin päivystys öisin. Lämmitimme kaupan lämmityskattilaa ja raastoimme lanttua ja se olikin herkkua. Paljon mukavia muistoja jäi ja jokainen oppi tekemään töitä kun miesväki taisteli rintamalla. Säästeliäisyyttä ja työntekoa Olin myös työvelvollinen. Sain kutsun Kaaville eräälle tilalle, jossa äiti joutui hoitamaan peltotyöt lasten ohella. Minun piti mennä äidin avuksi, mutta se peruttiin, koska OSL Työnvoima anoi minut liikkeeseen, sillä työntekijöitä oli vähän. Naiset joutuivat tekemään miesten työt. Myös koulussa luokka kerrallaan vietiin metsään risusavottaan. Kerran meidät vietiin Kolmalle keräämään käpyjä. Oli kova pakkanen eikä meillä ollut edes kunnon vaatteita. Purimme vanhat ja pienet vaatteet ja niistä tehtiin palavaatteita. Ne olivat kauniita, raitoja oli moneen suuntaan. Ei mennyt mitään hukkaan eikä mitään tuhlattu. Sairastin lapsena kaikki kulkutaudit ja aikuisena vielä tulirokon ja kurkkumädän. Siinä oli sairauksia tarpeeksi, joten aikuisena pysyin kohtalaisen terveenä. Aivan vanhuusiän kynnyksellä sain peräkkäin kaksi aivoinfarktia, jonka seuraukset nyt näkyvät. Harrastuksia minulla oli monenlaisia. Olin perustamassa Varkauden Työväen Naisvoimistelijoita 1940-luvulla. Olin mukana kaikilla liittojuhlilla sekä liittopäivillä voimistelemassa sekä viikoittain oman seuran voimistelutunneilla. Harrastin myös lenkkeilyä ja kävin kuntosalilla. Aloitin työnteon 14-vuotiaana Repokankaan Työnvoimassa kesälomien ja muiden kiireiden apulaisena. Ensimmäinen palkkani oli 4 markkaa, joista annoin isälleni 2. Tapana oli, että työssä käyvät maksoivat oman elantonsa. Olin useissa Työnvoiman myymälöissä. Olen työskennellyt myös verotoimistossa ja maidontarkastamossa.
21 Rakkaus löytyi tanssilavoilta Olin kova käymään tanssiaisissa. Kerran Työväentalolla minua tuli hakemaan tuntematon, laiha mies. Hän oli hyvä tanssimaan. Heti tuntui niin turvalliselta ja lämpimältä. Silloin tällöin satuimme samoille tanssipaikoille ja tanssimme joskus yhdessä. Kun tuli kesä ja Päivärinteen tanssit alkoivat, löysimme taas toisemme. Olimme molemmat polkupyörillä ja mies, Kauko, pyysi saatolle. Siitä yhteinen tiemme alkoi. Menimme kihloihin toukokuussa 1947 ja meidät vihittiin 20.9. Varkauden kirkossa. Asuimme Kaukon kotona, jonka hänen äitinsä Tyyne omisti. Talossa asui kahdessa kerroksessa kaikkiaan viisi ihmistä. Mummon mökki alkoi tuntua ahtaalta, kun meillä oli jo kaksi poikaa. Omakotitalotonttimme löytyi Vattu vuorenkadulta. Rahaa säästääksemme kävim me ahkerasti töissä. Tuona aikana Tyynemummo hoiti lapset ja käytännössä kaikki kotityöt. Hän muuttikin lopulta kanssamme uuteen taloon. Kolmas poikamme syntyi sitten uuteen kotiimme. Rakensimme talomme itse, ainoastaan sähkö- ja putkityöt jouduimme antamaan liikkeiden tehtäväksi. Lasten ollessa pieniä jäin kotiin työstä. Vuosien saatossa perheemme on kasvanut ja saimme seitsemän lastenlasta ja yhdeksän lastenlastenlasta. Ura koulussa Palasin työelämään, kun naapuriimme alettiin rakentaa vesitornia ja pääsin sinne tuntukirjuriksi. Olin tuntikirjurina myös pumppuasemalla. Lopulta siirryin samoihin tehtäviin Päiviönsaarelle rakenteilla olleeseen uuteen isoon kouluun. Ennen koulun valmistumista sain uuden työpaikan firmasta, jossa työskentelin lähes 20 vuotta. Työni loppuessa tein tila päisiä töitä useissa paikoissa, sillä rahaa tarvittiin. Tilanne muuttui kun kauppaoppilaitoksen kanslisti jäi äitiyslomalle ja pääsin hänen lo- Veteraaneille Ei ylpeys teidän mieliä paina, säilytte meidän muistoissa aina. Teissä kasvanut on elämän kukka, ei vaivaa mieltänne vanha nukka. Olette kantaneet kaiken elämän taakan, nähneet mitä se on tahtonut antaa. Olette selvinneet kaikesta, myös ajoista vaikeista, ja niistäkin muistoista. Näkee teidän kirkkaista silmistä, myöskin iloisista ilmeistä. Teillä on nyt kaiketi hyvin, seilaatte eteenpäin, ilma on tyynin. mansa tuuraajaksi. Koulu laajetessa vuonna 1973 tarvittiin myös kansliassa lisää työvoimaa ja niin minut valittiin suoraan apulaiskanslistiksi. Kanslistin siirtyessä toisiin tehtäviin tulin hänen tilalleen. Vuosien varrella minut nimitettiin toimistonhoitajaksi, josta jäinkin eläkkeelle 18 vuoden jälkeen. Eläkkeellä mukaan sotainvaliditoimintaan Eläkkeelle jäädessäni sain uuden hyvän harrastuksen. Mieheni kuului Varkauden Sota invalideihin, sillä hän palellutti rintamalla nilkkansa. Jalkaa leikattiin useaan kertaan ja sen seurauksena Kauko oli 40 %:n sotainvalidi. Minä liityin Naisjaostoon vuonna 1989 ja aloin heti sihteeriksi, jota tehtävää hoidin noin 14 vuotta. Sotainvaliditoiminnan myötä sain monen monta ystävää. Teimme myyjäisiä varten paljon käsitöitä, leivoimme ja paistoimme. Tuloja lahjoitimme sotainvalideille. Yhdessä teimme myös ulkomaanmatkoja ja lisäksi meillä oli yhteiset jumppatunnit. Elämääni mahtuu paljon aurinkoisia, hyviä ja iloisia päiviä mutta myös ikävämpiä aikoja, joita olen joutunut katumaan, mutta tällaistahan elämä on. Melkein kaikki ystäväni ovat jo nukkuneet pois, Kauko vuonna 2007, vain minä olen jäljellä. Luulen, että kaikki ihmiset jotka elivät samat ajat, ovat olleet pieneen tyytyväisiä eivätkä ole vaatineet itselleen paljoa. Nyt asun palveluasunnossa. Täällä minua hoitavat ja auttavat hyvät hoitajat. Nyt en enää tee muuta kuin olen valmiilla ja odotan palveluja. Pelaan pasianssia sekä Hey Day -tietokonepeliä, katselen televisiota, teen ristisanatehtäviä ja luen. Pidän yhteyttä lapsenlapsiini WhatsApp-sovelluksen kautta tabletillani ja nautin loppupäivistäni. l Piirit toimivat Sotainvalidipiirien omilta sivuilta löytyy tietoa piirien toiminnasta, tulevista ja menneistä tapahtumista sekä piiritoimis tojen yhteystiedot. Piirisivujen sisällöstä vastaavat piirien toiminnanjohtajat. Kesäinen retki Viroon Helsingin piirin jäseniä osallistui matkalle kesäiseen Kuressaareen. Hiiumaalla ihailtiin tuulimyllyjä. Sivu 22 sivu 22 sivu 34 Teksti: Eila Reijonen Taivahan Isä, joka purttamme ohjaa, ei rikkoonnu silloin laivamme pohja. Hän viepi aivan kotihin saakka, siellä ei enää paina elämän taakka. sivu 36 Siellä ikuinen on kesä, suvi lämpöinen, hellä. Siellä paikka on meillä jokaisella. Rakkaus meidät kotiin ohjaa, on kanssamme mitkäkin vaiheet kohtaa. Te olette matkalla vielä, käytte reippaana kanssamme täällä. Vaikka jalka renkkaa, käytetään kelkkaa. Eteenpäin on suuntamme vain. Tyyne Pirilä, sotainvalidin leski, Oulu Tukijäsenet tekevät tilaisuudet Pohjois-Pohjanmaan piirin keskikesän juhlassa suurena apuna olivat toiminnas sa korvaamattomat tukijäsenet. Sivu 34 Kirkkopäivä kokoaa väen yhteen Pohjois-Karjalassa vietettiin sotiemme veteraanien yhteistä kirkkopäivää elo kuussa. Ilomantsissa järjestetty tapahtu ma kerää alueen veteraaniväen yhteen. Sivu 36
22 Piirit toimivat Helsinki HELSINKI Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0243 4.7. Itä-Helsingin jaoston lopettajaislounas. Kuva: Gesina Sundström Piirin vuosikokous pidetään tors- taina maaliskuun 22. päivänä klo 10.00 alkaen Hotelli Arthurin juh lasalissa. Aamukahvit aulassa klo 9.00 alkaen, jonka jälkeen kello 10 vuosikokous juhlasalissa. Hotelli on luvannut, että induktiosilmukka ja porraskiipijä ovat kokouspäivänä käyttökunnossa. Sotainvalidit, puolisojäsenet ja tukijäsenet tervetuloa kokoukseen päättämään piirimme tulevaisuudesta. Tilaisuudesta tarkemmin seuraavissa Sotainvalidilehden numeroissa. Puurojuhla 26.11. Piiri järjestää jäsenistölleen ohjelmallisen puurojuhlan sunnuntaina 26.11. klo 13 alkaen. Tilaisuus pidetään Ravintola Huutokonttori Kanttiinissa osoitteessa Tyynenmerenkatu 1. Ravintolaan pääsee keskustasta parhaiten raitiotievaunuilla 7 ja 9 (1. pysäkki Jätkäsaaressa). Ravintolaa vastapäätä on ”maamerkkinä” norjalainen 16-kerroksinen Clarion-hotelli. Huutokonttorissa on paikkoja 100 henkilölle ja siksi tilaisuus on tarkoitettu ensisijaisesti sotainvalideille puolison tai saattajan kanssa ja leskijäsenille yksinään. Mikäli leskijäsen tarvitsee saattajan (1 henkilö), on asiasta kerrottava ilmoittautumisen yhteydessä. Sitovat ilmoittautumiset 20.11. mennessä Terhi Sileniukselle puh. 09 4785 0243. Joululoma Asumispalvelukeskus Wilhelmiinassa 23.–27.12. Piiri on varannut 10 jäsenelleen mahdollisuuden osallistua maksuttomaan, ei tulosidonnaiseen joulunviettoon Asumispalvelukeskus Wilhelmiinassa. Majoitus Wilhelmiinassa kahden hengen huoneissa. Etusijalla ovat yksinäiset sotainvalidit ja sotainvalidipariskunnat. Vapaamuotoiset hakemukset toiminnanjohtajalle 10.11. mennessä. Neuvontapalvelu OKKS:ssa Ritva Vähäkotamäki palaa vuorotteluvapaalta töihin 25.9. ja häntä sijaistanut Riikka Kossila siirtyy OKKS:in sosiaaliohjaajan äitiysvapaan tuuraajaksi. Toivotamme Ritvan tervetulleeksi taikaisin ja kiitämme Riikkaa ja toivotamme onnea uuden työrupeaman parissa. Jaostojen toimintaa Itä-Helsinki Jaoston toiminnan lopettajaislounas nautittiin 4.7. ravintola Wanhassa Myllyssä. Tilaisuudessa oli läsnä 33 henkilöä: sotainvalideja, puolisojäseniä sekä tukihenkilöitä ja kutsuvieraita. Tilaisuutta kunnioittivat läsnäolollaan myös Veljesliiton juuri ”eläkkeelle” jäänyt puheenjohtaja Juhani Saari sekä Helsingin piirin puheenjohtaja Seppo Kanerva vaimonsa kanssa. Tervehdyssanat esitti jaoston puheenjohtaja Anja Huhtaniemi. Saari kertoi Veljesliiton ajankohtaisasioista ja tulevaisuuden suunnitelmista. Kanerva toi piirihallituksen tervehdyksen ja kiitti jaostoa yli 60-vuotisesta työstä. Huhtaniemi piti mielenkiintoisen esityksen Itä-Helsingistä. Tilaisuus päättyi klo 16 ja Huhtaniemi kukitettiin lopuksi. Vaikka paikallinen toiminta Itä-Helsingissä on nyt päättynyt, on jäsenistöllä oikeus osallistua kaikkiin Helsingin piirin järjestämiin tilaisuuksiin ja juhliin. Teksti: Anja Huhtaniemi Kanta-Helsinki Jaoston lounastilaisuudet jatkuvat syyskaudella keskiviikkoisin Le Havressa (Kaivokatu 9) seuraavasti: 11.10. ja 5.11. sekä joululounas 13.12. Kappelissa. Ei ennakkoilmoittautumisia. Isäntänä pj Bjarne Jäntti. Malmin jaosto Jaosto on varannut lippuja jäsenilleen syyskaudella kahteen konserttiin Malmitalolle: tiistaina 31.10. klo 18 Finlandia – Itsenäisen Suomen synty sävelin. Helsingin balalaikkaorkesteri ja Helsingin yliopiston musiikkiseuran kamarikuoro esiintyvät. Kesto n. 2 h, väliaika. Toinen konsertti on torstaina 23.11. klo 14.15 Malmitalossa esitettävä musiikkinäytelmä Suominen 100, jossa kuvataan palvelutalossa täyttävän Onni Suomisen vaiheita orpona huutolaisena, talvisodassa, evakkona ja kaupunkiin muuttaneena. Kesto n. 50 min. Tiedustelut ja lippuvaraukset molempiin Timo Elolähteeltä puh. 040 8404 097. Suunnitelmissa on järjestää joulukuun puolivälissä (viimeistä kertaa) jäsenistön yhteinen pikkujouluateria Miljassa. Tarkemmin Sotainvalidi-lehdessä nro 5/2017. Malmitalolla on myös maksut tomia yhteislauluiltoja syksyllä mm. Itsenäisyyden lauluja lauantaina 30.9. klo 17, Suomalaiset kansanlaulut tiistaina klo 17.30 ja Isänmaal lisia lauluja tiistaina 5.12. klo 17.30. Munkinseudun jaosto Jaoston lounastilaisuus tiistaina 3.10. kello 13 Ravintola Pikku Ranskassa osoitteessa Ulvilantie 19. Ilmoittautumiset viimeistään perjantaina 29.9. Anja Voss'lle puh. 040 590 4172 tai 09 481 898. Tervetuloa mukaan syksyn ensimmäiseen tapaamiseen! Vantaan jaosto Jaosto järjestää jäsenilleen syyslounas-tilaisuuden Tikso-kellarissa os. Unikkotie 17, Tikkurila torstaina 9.11. kello 13 alkaen. Sitovat ilmoittautumiset 31.10. mennessä joko Reijo Söderbergille puh. 040 075 3978 tai Rauha Sihvoselle puh. 040 354 6261. Pieni eläin – Seela Sella 80 vuotta -vierailuesitykseen sunnuntaina 3.12. kello 15 on varattu 15 kpl lippuja jäsenistölle. Lippuvaraukset Reijo Söderberg puh. 040 075 3978. Vetreksen järjestämä Sinivalkoista musiikkia lauantaina 21.10. kello 15 alkaen Viertolan koululla Liljatie 2, Tikkurila. Yhteisiä tapahtumia ja tilaisuuksia Puolisojäsenkerho Puolisojäsenten kerhotapaamiset Kampin palvelukeskuksessa Kuressaaren matkalaiset Vantaalaiset ohimarssissa 4. kesä kuuta. Takana puheenjohtaja Reijo Söderberg, vasemmalla Veikko Peltola sekä Paavo Laine. (Fades sa) jatkuvat syyskaudella perjantaisin klo 10.30–13. seuraavasti: 29.9., 27.10. ja 24.11. Marraskuun tapaamista vietetään Suomi 100 vuotta -merkeissä. Musiikkipainotteisesta ohjelmasta vastaavat Eeva Härö ja Harry Mälkki. Puoli sojäsenet ja sotainvalidit lämpimästi tervetuloa kerhotapaamisiin! Veteraanien hengelliset iltapäivät Helsingin Seudun Sotaveteraanipiirin hengelliset iltapäivätilaisuudet Kampin palvelukeskuksessa 29.11. kello 12.30–14.30. Isäntänä Pentti Perttula. Valoa syksyyn -konsertti 14.10. Helsingin Seudun Sotaveteraanien Valoa syksyyn -konsertti lauantaina 14.10. kello 13 Kauppakorkeakoulun päärakennuksessa Runeberginkatu 14–16. Tilaisuudessa esiintyvät Kaartin soittokunta, Viipurin Lauluveikot, Kadettikvartetti, Aimo Kokkola ja Eino Grön. Pääsyliput 20 €. 100 ja rapiat -näyttely Hakasalmen huvilassa 13.10 alkaen Näyttely on tehty yhteistyössä seitsemän 100-vuotiaan helsinkiläisen kanssa. Se kertoo itsenäisen Suomen vaiheista heidän kuviensa ja tarinoidensa kautta. Kolme piirimme jäsentä: Helvi Ylikorpi, Artturi Stenhammar ja Jaakko Estola ovat mukana näyttelyssä. Näyttelyyn on vapaa pääsy. Näyttely Hakasalmen huvilassa 13.10.2017–25.3.2018 Hyvää alkanutta syksyä jäsenistölle! Terhi Silenius
Uusimaa UUSIMAA Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0225 Puheenjohtajan mietteitä Kirjoitin piirin vuoden 2016 toimintakertomuksen/2017 toimintasuunnitelman puheenjohtajan tervehdyksessä seuraavasti: ”Sotainvalidien Veljesliiton piirille vuosittain antamat avustukset ovat pienentyneet merkittävästi, joten osastojen saama taloudellinen tuki on viime vuosina laskenut useita kymmeniä prosentteja ja vuoden 2017 aikana osastojen tuki pienenee edelleen. Tämän seurauksena piirin alueella toimi vien pienen varallisuuden omaavien osastojen mahdollisuudet antaa jäsenistölleen tukipalveluja ovat heikentyneet suuresti. Tällaisessa tilanteessa syntyy väistämättä ajatus siitä, että onko osastoissa vielä jäljellä vuosikymmeniä valinnutta veljeshenkeä, jonka ajatuksena on ”veljeä ei jätetä”. Tässä Veljeshen- gessä suuremman varallisuuden omaavat osastot voisivat tukea taloudellisesti heikommassa taloudellisessa asemassa olevia osastoja.” Tyytyväisenä voin todeta, että veljeshenki ei ole piiristämme kadonnut! Loviisan seudun, Porvoon ja Tammisaaren osastot lähettivät panoksensa piirin kautta sitä taloudellista tukea tarvitseville osastoille. Kentällä tämä otettiin kiitollisuudella vastaan. Tiedän, että piirin liitolta saama huolto- ja tukiraha pienenee edelleen vuonna 2018 merkittävästi. Toiveeni on, että varakkaat osastot jatkavatkin veljeshengessä tapahtuvaa tukitoimintaa. Syksyn ollessa näin pitkällä voin todeta, että Uudenmaan alueella Suomi 100 - Yhdessä - villasukkaprojekti on hoidettu ja presidenttiparin lämminhenkinen kirje on löytänyt kodeista kunniapaikan. Samoin Sotainvalidipäivää 18.8. vietettiin erimuotoisesti osastojen resurssien puitteissa. Monet tekivät yhteistyötä naapuriosaston kanssa. Piiri järjesti yhteistyössä Keravan seudun osaston kanssa lounastilaisuuden ravintola Gustavelundissa Tuusulassa. Läsnä oli 42 kutsuvierasta. Ruokailun kruunasi Janne Hovin ja Taina Piiran musiikkiesitys. Hyvää syksyn jatkoa, Maittava ruokalautanen jaettiin 900 vieraalle 15 minuutin aikana 15.6. Tuusulan viihteellisessä rosvopaistitilaisuudessa. Puolustusvoimien varusmiessoittokunta esiintyi 13.8. Lopen osaston isännöimänä Sotainvalidipäivän ja Suomi 100 juhlavuoden merkeissä. Uudenmaan Sotavete raanipiirin pj Olavi Kurko, Uudenmaan Rintamaveteraanipiirin pj Matti Leivo ja Uudenmaan Sotainvalidipiirin pj Jaakko Torppa kiit tivät Kalevi Rönnqvistiä ja paistomestari Jukka Rissasta. Jaakko Torppa Keravan seudun jäseniä 18.8. Gustavelundissa. Piirin kunniajäseniä sotainvalidipäivän lounaalla. Porvoon ja Loviisan seudun osastojen jäsenet viettivät Sotainvalidipäivää Prestbackan kartanossa Askolassa. Kuva: Erkki Tuormaa Piirit toimivat 23 Veljesliiton korkein huomionosoitus luovutettiin Aarno Löytömäelle Espoosta. Riihimäen osasto vietti Suomi 100 -tilaisuutta 28.8. ja lahjoitti lahjakassit jäsenistölleen. Kuva: Kalervo Viitanen
24 Piirit toimivat KANTA-HÄME Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna Puh. 050 520 4065 Sotainvalidipäivän viettoa Kanta-Hämeessä Kanta-Hämeen piiri juhli Veljesliiton perustamisen 77-vuotispäivää ja Sotainvalidipäivää 18.8. Forssan Koijärven kylässä. Ensimmäistä kertaa juhla järjestettiin yhdessä Sotainvalidien Kanta-Hämeen Perinneyhdistyksen kanssa. Uskon että tällä saatiin sekä piirin että perinneyhdistyksen toiminta taas askeleen verran lähemmäksi toisiaan ja varmasti myös ensi vuonna juhla järjestetään yhdessä. Tällä kertaa emme saaneet varusmiehiä avuksi, koska Panssari prikaatin valapäivä osui samalle päivälle. Onneksi apuun tuli Hämeen Avustajatoiminnasta kaksi avustajaa, jotka auttoivat ruuan kantamisessa noutopöydästä. Suuret kiitokset avusta Raili Sinervälle ja Arja Peltolalle! Tilaisuuden avasi Kanta-Hämeen Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Antti Leinikka toivottaen juhlaväen tervetulleeksi. Kunnia vierainamme olivat Sotainvalidien Veljesliiton kunniakerhon jäsenet, huomionosoitusten saajat sekä kaikki sotainvalidit, puolisot ja lesket. Lisäksi saimme iloksemme vieraita Lahden piiristä, kun sotainvalidi ja kunniakerhon jäsen Veikko Sotainvalidien Kanta-Hämeen Perinneyhdistyksen puheen johtaja Antti Leinikka. Kanta-Häme Punakallio saapui puolisonsa Railin kanssa juhlaamme. Puolustusvoimien tervehdyksen juhlaan toi Hämeen Aluetoimiston päällikkö everstiluutnantti VilleVeikko Vuorio, joka myös luovutti puolustusministerin myöntämät Sotainvalidien ansioristit Kaisa Oksalle ja Impi Pihlajamäelle. Tilai suudessa luovutettiin myös Sotainvalidien Veljesliiton vapaudenristitunnuksella ja nauhoilla varustettu pienoislippu Arvi Vanhalalle, joka oli valitettavasti estynyt saapumaan paikalle. Häntä kuitenkin ”tuurasi” kunniakkaasti sotainvalidiveli Erkki Ylöstalo. Samalla Arvi kutsuttiin kunniakerhon jäseneksi. Marskin Sotainvalidirahaston tunnustuspalkinto luovutettiin sotainvalidi Pekka Aallolle. Kojon Nuorisoseuran Koijärvitalo ihastutti juhlavieraat kauneudellaan ollen kuitenkin samalla ihanan kodikas. Ihastusta varmasti vielä lisäsi kun saimme kuulla, että piirimme sotainvalidi ja kunniakerhon jäsen Arvo Vähä-Pietilä on ollut aktiivinen talkooporukan jäsen taloa kunnostettaessa. Maittavan juhlapäivällisen meille tarjoili Saviniemen Koti- ja Maatalousnaiset Koijärveltä. Kun tilaisuuden vielä päätti koijärveläisen Talkookuoron laulama Koijärven laulujoutsenet -kappale, olimme saaneet varsin kattavan näytteen siitä, millaisia voimavaroja pienissä kylissä voi olla. Ja jokainen meistä taisi menettää pienen palan sydä mestään Koijärvelle. Mira Kulmala, toiminnanjohtaja Kuvat: Hannu Reko 11.10. Naisten tapaaminen Päivölän Kansanopistolla Juhlaväkeä Koijärvitalolla. Sotainvalidien Veljesliiton kunniakerhon jäsenet Arvo Vähä-Pietilä, Kaisa Maasilta, Veikko Punakallio ja Erkki Ylöstalo. Mira Kulmala, Pekka Aalto ja Juha Vuorinen. Everstiluutnantti Ville-Veikko Vuorio, Impi Pihlajamäki ja Kaisa Oksa.
Pirkka-Häme Piirit toimivat 25 PIRKKA-HÄME Rautatienkatu 24 B 4, 33100 Tampere Puh. 03 222 6631 Pirkka-Hämeen kuulumisia Sotiemme veteraanien seutukunnalliseen kirkko päivään 8.8. Pälkäneellä Aitoon Honkalassa osallistui vielä lähes 300 juhlavierasta. Kuvassa pälkäneläinen lauluyhtye Korsukööri esittämässä Veteraanien iltahuutoa. Kunniakerholaiset viettivät juhlapäivää 16.8. Kangasalla Auto- ja tieliikennemuseo Mobiliassa Sotainvalidipäivän merkeissä. Kuvassa uudet kunniakerholaiset Eino Järvenpää (vas.) ja Matti Nurminen huomionosoitukset kädessä. Oikealla piirin puheenjohtaja Heikki Kujanpää ja vasemmalla toiminnanjohtaja Jouko Sipilä. Epävakaa kesä täällä Pirkanmaalla on kääntynyt syksyyn. Osastot, kuten piirikin ovat järjestäneet jäsenilleen erilaisia yhdessäolotilaisuuksia. Osanotto on vielä tänäkin kesänä ollut vilkasta. Piirin maksama kuntoutus Piiri on edelleen voinut kuntouttaa niitä sotainvalidijäseniään ja puolisojäseniään, jotka eivät valtion varoin tai muista varoista saa kuntoutusta. Näitä ovat mm. alle 10 %:n sota invalidit, jotka eivät ole päässeet veteraanikuntoutukseen sekä sota invalidien (0-45 %) aviopuolisot ja alle 30 %:n sotainvalidien lesket, joilla ei muutoin ole kuntoutusmahdollisuutta. Kuntoutus on fysikaalista hoitoa ja hierontaa kotipaikkakunnalla sekä myös mahdollisesti laitoskuntoutusta Tammenlehväkeskuksessa. Piiriltä on ennen hoidon aloittamista pyydettävä maksusitoumus. Jalkahoito Puolisojäsenille ja niille sotainvalideille, joiden haitta-aste on alle 10 %, maksetaan jalkahoito kolme kertaa/vuosi à 35 €. Osastot sopivat paikkakunnalla jalkahoitoa antavan henkilön /hoitopaikan kanssa ja tämä taho lähettää piirille yhteisen laskun ja nimiluettelon jalkahoidon saaneista henkilöistä. Piirin henkilöjäsenet lähettävät itse maksamansa laskun piirille ja tositteen maksusta ja liittävät tilinumeronsa mukaan. Mieluiten kaikki kolme laskua samalla kertaa. Kaikki jalkahoitolaskut toimistolle viimeistään 30.11.2017 mennessä. Sotainvalidit saavat valtiokonttorin maksamana kolme jalkahoitoa vuodessa. Jotkut osastot ovat maksaneet myös neljännen jalkahoidon jäsenilleen. Kotiaputoiminta Piiri järjestää pientä korvausta vastaan kotiaputoimintaa arjen aska- Tampereen osasto kutsui kaikki sotainvalidit Suomi 100 vuotta -juhlalounaalle Sokos Hotel Torni Tampereeseen 10.8. Mukana oli 30 sotainvalidia sekä puolisoita ja saattajia lähes saman verran. reissa ulkoiluun, asiointiin ja juttuseuraksi, jotta kotona asuminen ja selviytyminen helpottuisivat. Kaikkiaan piirin alueella avustajatoimintaa on yhdeksän kunnan alueella (Tampere, Nokia, Ikaalinen, Hämeenkyrö, Valkeakoski, Mänttä-Vilppula, Kangasala, Lempäälä ja Vesilahti sekä vähäisessä määrin Ylöjärvellä). Liiton rahallinen tuki piiriin ja osastoihin on tälle vuodelle vähentynyt. Vähentyneestä tuesta huolimatta piiri pyrkii omien mahdollisuuksiensa mukaan edelleen tukemaan jäsenistöä ja myös osastoja niin, että yhdyshenkilöverkosto pysyy elinvoimaisena. Yhteystiedot Toimisto on avoinna ma, ti, ke ja to klo 8.30–15. Toimiston käyntiosoite on Otavalankatu 12 B 4, 33100 Tampere Puhelinnumerot: toiminnanjohtaja Jouko Sipilä puh. 03 222 6631 tai 0400 835 993 toimistonhoitaja Kirsi Korpi puh. 050 384 3390 avustajatoimen projektipäällikkö Sirpa Autero (hoitaa kotiavustukseen liittyvät työjärjestelyt avustajien osalta) puh. 050 352 2537 Tampereen osaston toimistonhoitaja Leea Hykkönen puh. 03 222 7420. Sähköpostiosoitteet: jouko.sipila@sotainvalidit.fi, kirsi.korpi@sotainvalidit.fi, sirpa.autero@sotainvalidit.fi, tampere@sotainvalidit.fi, (Leea Hykkönen) Jouko Sipilä Muistamme Tampereen osaston toimintaa Osasto korvaa tänäkin syksynä alle 10 %:n sotainvalidien ja leskien asuntojen ikkunanpesusta 60 € maksettua laskua vastaan. Laskut on toimitettava osaston toimistoon ehdottomasti 30.10. mennessä. Joulusiivouksesta korvataan enintään 150 €. Joulusiivouslaskut osaston toimistoon viimeistään 22.12. mennessä. Joulusiivouslasku voi olla aikaisintaan lokakuulta. Joulujuhlaa vietetään tänä vuonna 4.12. Torni hotellissa. Jäsenet saavat ilmaiset ateriakupongit toimistosta 24.11. alkaen. Jos joku haluaa mukaansa osaston ulkopuolisen henkilön (esim. lapsensa), niin siitä veloitetaan maksu. Pyydämme ennakkoilmoittumisia hyvissä ajoin, että voimme varata tarvittavat paikat ja ateriat. Entiset naisjaostolaiset kokoontuvat toimistossa kahvilla aika ajoin. Matti Ponsi Pirkka-Hämeen piirin puheenjohtaja 2015–2017, metsänhoitaja Matti Ponsi nukkui pois Ylöjärvellä elokuun 6. päivänä. Matti Ponsi teki pitkän päivätyön sotainvalidien parissa. Hänet kutsuttiin piirin kannatusyhdistykseen 1986 ja valittiin seuraavana vuonna sen puheenjohtajaksi aina kannatusyhdistyksen lopettamiseen asti vuoteen 2011. Piirihallitukseen hänet valittiin 2005 ja jo heti seuraavana vuonna varapuheenjohtajaksi. Hän oli myös liittovaltuuston jäsen. Veljeskotisäätiön (nyk. Tammenlehväsäätiö) hallituksessa hän oli 1996–2006. Työuransa hän teki metsäyhtiöiden mm Oy Nokia Ab:n, Puulaaki Oy:n, G.A. Serlachius Oy:n sekä Metsäliiton ylimetsänhoitajana ja Sata-Hämeen aluejohtajana sekä Oy:n Lännen Metsä Ab:n projekti johtajana. Hänen aktiivisuutensa työ- ja järjestöelämässä näkyi myös niihin liittyvissä lukuisissa luottamustoimissa. Matti Ponsi oli syntynyt Kangasalla 3.9.1932. Ylioppilaaksi hän tuli Tampereen Yhteiskoulusta ja valmistui metsänhoitajaksi 1958. Sotilasarvoltaan hän oli majuri. Matti Ponsin erityisenä harrastuksena oli maanpuolustustyö. Valtakunnan tasolla hän toimi mm Reserviupseeriliiton liittovaltuustossa ja hallituksessa. Aivan erityinen kiinnostus ja huoli hänellä oli rajan taakse jääneistä suomalaissukuisista heimoveljistä. Hän kävi Karjalassa useita kymmeniä kertoja auttamassa sikäläisiä asukkaita. Matti Ponsi oli ystävällinen ja auttavainen ja toiset ihmiset huomioiva isänmaan ystävä. Häntä jäivät kaipaamaan lapset perheineen, sukulaiset ja suuri ystäväpiiri. Jouko Sipilä
26 Piirit toimivat Lahti LAHTI Ahvenistonkatu 2 as 206, 15110 Lahti Puh. 050 520 4065 Heinolan naisjaosto 70 vuotta Heinolan Sotainvalidit vietti kesä kauden avajaisia ja naisjaoston 70-vuotisjuhlaa Koskensaaressa Sotainvalidien majalla 29.5. Tilaisuus aloitettiin lipunnostolla sekä laululla ja maljat kohotettiin eläkään-huudoin 100-vuotiaalle isänmaalle, sotainvalideille ja naisjaostolle. Vieraat otettiin tervetulleiksi vastaan Heinola-laululla. Onnittelujen jälkeen kirkkoherra Rantala puhui ja lauloimme suvivirren. Juhlalounaaksi nautittiin maittava lohisoppa ja Kalle Hiltusen musiikkilaitteiden säestyksellä laulettiin isänmaallisia lauluja. Juhlapuheen piti Lahden piirihallituksen puheenjohtaja Pentti Löfgrén kiittäen toiminnasta ja jaksamista toivoen loppuun saakka. Runoja esittivät Erkki Heiskanen ja Tuula Korjala sekä Ulla Vihtilä lauloi. Kakkukahvit maistuivat takkatulen lämmössä seurustelun lomassa. Hämäläisten laulu päätti tilaisuuden ja naisjaoston puheenjohtaja Anneli Lahtinen kiitti vieraita osallistumisesta toivottaen hyvää kesää kaikille. Juhla oli lämminhenkinen vaikka ilma oli kolea. Teksti: Anneli Lahtinen Heinolan naisjaoston 70-vuotisjuhlat. rautakaudelle saakka. Siitä kertoi hyvillä historian tiedoilla latautunut museonhoitaja Vesa Järvinen. Onnistunut tilaisuus päättyi palkintojen jakoon päivän kilpailuista. Teksti: Pertti Mäkinen Virkistyspäivä Kuhmoisissa Kuhmoisten Sotainvalidit aloittivat syksyn toimintakautensa 18.8. Veljestuvalla. Tilaisuuden avasi naisjaoston puheenjohtaja Sirkka Toivonen. Ohjelmalliseen kahvitilaisuuteen toi tervehdyksensä myös Lahden piirin puheenjohtaja Pentti Löfgrén. Musiikkiosuudessa Oiva Ruokonen soitti käyrätorvea ja esitti yksinlaulua. Hartausosuuden jälkeen Veljeskotiin kokoontunut yleisö osallistui innokkaasti kansanlauluvirsien yhteislauluun diakoniatyöntekijä Tarja Vesikallion johdolla. Teksti: Kuhmoisten Sanomat, Tiina Siikanen Virkistyspäivän osallistujia Orimattilassa. Kuva: Mira Kulmala Lahden ja Orimattilan virkistyspäivä Niemisten Maamiesseuran talo Orimattilassa täyttyi iloisesta puheensorinasta kun Lahden seudun ja Orimattilan sotainvalidiosastojen väkeä kokoontui 10.8. virkistyspäivään. Tervetulotoivotusten jälkeen nautittiin Merosen maatilalihan valmistama maukas lounas, jota kehuttiin vuolaasti. Vatsat täyteen saatuamme saimme nauttia Jantusen ”Ekin” lauluista ja haus- koista jutuista. Ihanan lisäpiristyksen päivään toivat Elopellon päiväkodin innokkaat lapset lauluesityksillään. Lasten ohjaajan todettua, että tässä olivat nämä meidän laulut, ilmoittivat lapset tomerasti laulavansa vielä yhden laulun. Ja niin lapset lauloivat meille vielä Viisi sammakkoa -laulun. Teksti: Mira Kulmala Kesäpäivä Hartolassa Hartolan, Heinolan ja Sysmän sotainvalidien perinteinen Kesäpäivä järjestettiin Hartolassa. Oli perjantai 9. päivä kesäkuuta 2017. Vähän sadekin uhkaili, mutta ei onneksi satanut kovin paljoa maasto-osuuden aikana. Tulokahvien jälkeen olivat vuorossa kilpailut. Metsävisailun hoiti Pertti Mäkinen. Tarkkuusheitto oli Jeremias Sankarin vastuulla. Mölkky sujui juohevasti Hilkka Saarimäen johdolla. Puolenpäivän aikaan saimme nauttia maittavan lounaan Linna Hotellin ravintolassa. Lounaan jälkeen oli vuorossa Kaikulanmäen historia. Tuo historiahan ulottuu Jantusen ”Eki” viihdyttää Niemisten Maamiesseurantalolla. Kuva: Mira Kulmala Elopellon päiväkodin lapset esiintymässä. Kuva: Mira Kulmala
Varsinais-Suomi Piirit toimivat 27 Opas Seppo Kujala kertoi mielen kiintoisesti Forssan historiasta. VARSINAIS-SUOMI Hämeenkatu 14 L 7, 20500 Turku Puh. 02 284 1660 Turun osaston kesäretki Turun osaston tämän kesän kesäretken kohteena oli Forssan seutu. Aamukahvit nautittiin historiallisessa hotelli Maakunnassa, jossa autoon nousi mukava ja pätevä opas Seppo Kujala. Kahvin jälkeen tutustuttiin Forssan museoon ja kiertoajelulla kaupunkiin. Maittava lounas nautittiin Hevossillan museotilalla ja kotimatkalla poikettiin vielä Jokioisten pitsikirkkoon. Vielä 31 osaston jäsentä oli jaksanut lähetä mukavalle retkelle. Hevossillan museotilalla oli paljon katseltavaa. Teksti ja kuva: Jari-Matti Autere Varsinais-Suomen sotainvalidipäivä Varsinais-Suomen sotainvalidipäivää ja samalla piirin kesäpäivää vietettiin Yläneen Valasrannalla 18.8. hyvän ruuan, mukavan ohjelman ja pilvipoutaisen sään merkeissä. Sotainvalidipiiri hoito käytännön järjestelyt ja Varsinais-Suomen Perinneyhdistys Mauri Liponkosken ollessa puuhamiehenä vastasi päivän ohjelmasta. Vielä yli 200 vierasta oli saapunut paikalle. Päivän ohjelman avasi piirin puheenjohtaja Heimo Purhonen, jonka jälkeen päivän solistit Ari Rantanen ja Juha Simola säestäjinään Elina ja Elias Ukkonen esittivät viihdyttävää kesäistä musiikkia. Päätössanat lausui perinneyhdistyksen puheenjohtaja Jarmo Helttula. Yläneen Kestihovi oli laittanut maukkaan ruuan ja hoiti toki myös kahvituksen. Apuna päivän järjestelyissä oli 30 reipasta Porin Prikaatin varusmiestä. Teksti ja kuva: Jari-Matti Autere Kuvassa kesäpäivän esiintyjiä vasemmalta Elina Ukkonen, Ari Rantanen ja Elias Ukkonen. Yli 200 vierasta tekivät päivästä juhlan. Onnittelemme Veikko Mäkinen 95 vuotta Sotainvalidien Veljesliiton Tarvasjoen-MarttilanKosken Tl osasto ry:n kunniapuheenjohtajan Veikko Mäkisen merkkipäivää vietettiin kesäkuussa Lamminniemen Hyvinvointikeskuksessa Somerolla. Nuorempaa kaveriaan olivat tulleet tervehtimään myös Tarmo Ahti (vas.) 102 vuotta ja Sulo Heino (oik.) 98 vuotta. Kaikki kolme ovat myös osaston johtokunnan jäseninä. Teksti ja kuva: Antti Kesälä
28 Piirit toimivat Kymi KYMI Kauppalankatu 25 B 19, 45100 Kouvola Puh. 044 3350 754 Kouvola II joukkue kultaa: Laila Laine, Maija Lehtinen ja Riitta Hyötyläinen. Kouvola I joukkue hopeaa: sota invalidit Pentti Laakso, Pekka Lipiäinen ja Veikko Raussi. Joutsenon joukkue pronssia: sotainvalidit Veikko Haimila ja Esko Kiukas sekä tukihenkilöt Jatta Wallenius ja Ismo Kärmeniemi. Boccia-kisat Tämäkään kesä ei jäänyt ilman boccia-kisoja. Joukkueitten määrä vain kasvoi viime vuosista, saimme kokoon seitsemän joukkuetta! Kisat pidimme tällä kertaa Kouvolassa ja hyvin meni siirto uuteen paikkaan Valkealasta. Avustamassa meitä olivat jälleen korvaamattomat tukihenkilöt ja muut avustajat, kiitos teille. On kerrottu, että tapahtumissamme on taianomaisesti ollut aina hyvä sää ja jälleen aurinko paistoi. Oli mukava päästä mukaan pelaamaan, ei se pallo meinaa aina mennä sinne minne sen haluaisi menevän, mutta hauskaa oli! 96-vuotias sotainvalidi Veikko Raussi Unto Hakuli sai pienoislipun ja Tapio Nurmilaukas (oik.) tunnustus palkinnon. Unto Hakuli pienoislippuineen, jonka luovuttieversti Pertti Kuokkanen. Kuvat: Roope Nieminen Sotainvalidipäivän juhla ”Te ette jättäneet veljeä, eikä kansa jätä teitä.” Yllä olevat sanat lausui Sotainvalidien Veljesliiton Kymen piirin puheenjohtaja prkenr Kari Hietanen avatessaan Sotainvalidipäivän juhlan Kouvolan kaupungintalossa to 24. elokuuta 2017. Juhlapäivä aloitettiin viikkomessulla ja ehtoollisella kaupungintalon juhlasalissa, jossa liturgina toimi rovasti Juha Pesonen, ja saarnasi kenttärovasti Vesa Aurén. Molemmat ovat veljespappeja. Varsin joustavasti sujuneen messun jälkeen tarjoiltiin kaupungintalon ”sinisellä matolla” osallistujille lounas. Varsinainen juhla alkoi kello 13, kun lappeenrantalainen Rakuunasoittokunta esitti Marsalkan hopeatorvet kapellimestari, musiikkiyliluutnantti Aino Koskelan johdolla. Vaikuttavan esityksen jälkeen piirin puheenjohtaja prkenr Kari Hietanen toivotti läsnä olevat tervetulleiksi ja mainitsi mm. otsikossa olevat sanat. Ohjelmaa jatkoi Rakuunasoittokunta Jean Sibeliuksen Jääkärimarssilla ja Heikki Klemetin ”Oi kallis Suomenmaa”. Juhlapuheen piti muutaman kuukauden virassa ollut Kouvolan Juhlan päätössanat esittänyt Veikko Hamila, Kouvolan kaupunginjohtaja Marita Toikka ja piirin puheenjohtaja prkenr Kari Hietanen. kaupunginjohtaja Marita Toikka, joka painotti puheessaan sotainvalidien yhteishenkeä ja sisukkuutta. Musiikkipitoista ohjelmaa jatkoivat viulisti Arvo Saaristo ja pianisti Pekka Ainali esittämällä Toivo Kuulan ”Schrzino” ja ”Kansanlaulu” sekä Nils Erik Fougstedtin ”Romanssi”- kappaleet. Sotainvalidiliiton pienoislipun Vapaudenristin tunnuksin ja nauhoin sai lemiläinen 94-vuotias Unto Hakuli. Marskin sotainvalidirahaston tunnustuspalkinnon pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta järjestötyöstä kohtaloveljien hyväksi sai luumäkeläinen Tapio Nurmilaukas. Sota invalidien Ansioristin saivat lappeenrantalainen Marja Mansner, imatralainen Veikko Veijalainen ja kouvolalainen Risto Vento. Sotainvalidien kultainen ansiomerkki luovutettiin seuraaville: Leena Lind- Seppelpartio valmiina lähtöön: Pentti Laakso, Pekka Lipiäinen, Raili Paasonen. qvist (Kotka), Pirkko Heikari, Pekka Kauppinen, Eila Kohopää, Kari Kuronen, Leena Kuronen, Jukka Kuusela, Irmeli Laine, Anja Pitkälä, Arto Tikka ja Esko Villikka, kaikki Kouvolasta. Palkitsemisen suorittivat Karjalan prikaatin apulaiskomentaja, eversti Pertti Kuokkanen ja piirin puheenjohtaja Kari Hietanen. Palkittujen puolesta kiitoksen esitti Unto Hakuli. Eversti Pertti Kuokkasen tehtävä jatkui ansioituneiden palkitsemisen jälkeen, sillä hän esitti juhlassa Puolustusvoimien tervehdyksen. Tervehdystä seurasi Timo Forsströmin säveltämä ”Juhlasoitto Sotaveteraaneille” minkä esitti Rakuunasoittokunta. Juhlaa jatkettiin musiikilla, sillä vuorossa olivat Arvo Saaristo ja Pekka Ainali esittämällä tuntemattoman säveltäjän ”Elämää juoksuhaudoissa”, George de Godzinskyn ”Äänisen aallot” J. Knümannin ”Czardas” -kappaleet. Sotainvalidi, Kymen piirihallituksen jäsen, joutsenolainen Veikko Haimila esitti juhlan päätössanat, joita seurasi veljespappi Lauri Vaalgamaan seppelpartion lähettäminen Narvan marssin tahdittamana. Partion muodostivat kouvolalaiset Pentti Laakso, Pekka Lipiäinen ja Raili Paasonen. Juhlavan ja mieliin painuvan tilaisuuden päätti Rakuunasoittokunnan ja yleisön yhteisesityksenä ”Sillanpään Marssilaulu”. Juhlasalista siirryttiin vielä takaisin ”siniselle” nauttimaan lähtökahvit täytekakkuineen. Teksti ja kuvat: Paavo Mikkonen Terveyttä ja hyvää syksyä kaikille! Tiia Sihvola
Sisä-Suomi Piirit toimivat 29 Bocciapallot lensivät 2.8. Viitaniemessä viimeistä kertaa ulko tapahtumana. SISÄ-SUOMI Rauhankatu 1, 40100 Jyväskylä Puh. 010 439 3200 Mikään muu ei ole pysyvää kuin muutos Näin otsikoin vuosi sitten ajatuksiani. Veljesliitossa se on tarkoittanut liittokokouksen jälkeen merkittäviä muutoksia luottamushenkilöissä sekä operatiivisella tasolla ja myös piirien organisaatioita on ”fixattu”. Meillä muutos tarkoittanee piiritoimiston muuttoa uuteen osoitteeseen! Palataan piiriä koskeviin muutoksiin tarkemmin myöhemmin. Nyt palstatilan saavat piirin ajankohtaisasiat ja neuvontapalvelu. Neuvontapalvelutyöntekijät Jarmo Porkka ja Anne Murtolahti. Piirin liittokokousedustajat 6.6. Helsingissä. Piirissä tapahtunutta Aluksi haluan kiittää Jyväskylän, Konneveden, Toivakan ja Lievestuoreen osastoja kesäkuun mukavista jäsentapahtumista, joissa sain olla mukana. Ulkoboccia Piirin ulkoboccia-turnaus heitettiin viimeisen kerran ulkotapahtumana 2.8. Jyväskylässä Viitaniemen kentällä. Ilma oli tälle kesälle tyypillisen kostea, mutta se ei haitannut harrastaa mukavaa yhteisliikuntaa. Saimme myös houkuteltua uuden naisjoukkueen Jämsästä. Tulokset: Miehet: 1. Jyväskylä, 2. Saarijärvi, 3. Jyväskylä SV, 4. Jämsä. (allekirjoittaneen mielestä moraalinen voittaja oli Jämsä, jonka kaikki pelaajat olivat sotainvalideja) Naiset: 1. Jyväskylä II, 2. Äänekoski, 3. Jyväskylä I, 4. Jämsä. Kiitos kaikille pelaajille, toimitsijoille sekä muonituksesta vastanneelle Luonetjärven sotilaskotiyh distykselle! Keski-Suomen Maanpuolustusjuhla Jo traditioksi muodostunutta juhlaa viettiin 5.8. Karstulassa. Juhlassa sotiemme veteraanit olivat kunniavieraina. Lähes koko päivän kestänyt juhla oli näyttävä ja koskettava. Ensi vuonna tilaisuus pidetään Konnevedellä. Rosvopaistitapahtuma Finnairin lentävän henkilöstön ja usean muun yhteistyökumppanin voimin järjestettiin 31.8. viimei- Piirin perinneyhdistyksen edustajat laskivat 18.8. seppeleen Veljesliiton perustamispäivän johdosta Sotainvalidityön muisto merkille Jyväskylässä. nen Rosvopaistitapahtuma Laukaan Peurungassa. Areenan salissa ohjelmasta ja maittavasta ateriasta nautti n. 600 vierasta. Lämmin kiitos kaikille järjestäjille mieleenpainuvista tapahtumista! Piirissä tulevia Sisäboccia Piirin sisäboccia-turnaus järjestetään 10.10. Jyväskylän Monitoimitalolla. Ilmoittautumiset piiritoimistoon 2.10. mennessä. Syyspiiripäivä Piirin kenttäorganisaation perinteinen syyspiiripäivä pidetään 24.10. Jyväskylässä Sotainvalidien Sairaskodilla. Tilaisuus on tarkoitettu myös purkautuneiden osastojen yhdyshenkilöille. Piiritoimisto Piiritoimisto palvelee pääasiassa neljänä päivänä viikossa. Varmista aukioloaika soittamalla puh. 010 43 93 200. Tervetuloa asioimaan! Juha Takala Sotainvalidien neuvontapalvelu Sotainvalideille, heidän puolisoille sekä leskille tarkoitettu neuvontapalvelu toimii Sotainvalidien Sairaskodilla. Toiminta-alueena ovat Sisä-Suomen piirin nykyiset ja purkautuneet paikallisosastot. Palvelun tavoitteena on tukea ja edistää asiakkaidensa turvallista selviytymistä omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Asiakkaiden kotona selviytymistä tuetaan yksilöllisesti. Neuvontapalvelussa toteutetaan korjaavia ja ennaltaehkäiseviä kotikäyntejä, puhelinneuvontaa sekä neuvontavastaanottoa. Ennal taehkäisevien kotikäyntien paino pisteet ovat olleet kodin- ja lähiympäristön turvallisuudessa, tutkimuksiin ja hoitoon ohjauksessa, ennaltaehkäisevässä ohjauksessa sekä toimintakyky- ja apuvälinekartoituksissa asiakkaan omassa asuinympäristössä. Palveluneuvojat avustavat yksilöllisesti erilaisten kuntoutusvaihtoehtojen valinnassa ja kuntoutukseen hakeutumisessa. Neuvontapalvelu osallistuu tarvittaessa asunnonmuutostöiden käynnistämiseen yhteistyössä korjausneuvojan kanssa. Palveluun kuuluu luonnollisesti sotilasvammalain mukaisten etuuksien ja palveluiden päivittäminen. Palvelu on asiakkaille maksutonta. Palveluneuvojien yhteystiedot: Anne Murtolahti puh. 050 599 6210 Jarmo Porkka puh. 050 596 9925 s.posti: etunimi.sukunimi@ siskoti.fi Jarmo Porkka
30 Piirit toimivat Satakunta Kunniakerho SATAKUNTA Yrjönkatu 15, 5. krs, 28100 Pori Puh. 02 633 5233 Satakunnan suunnalta Kirkkopäivä Eurassa vietettiin kesäkuun 13. päivänä Satakunnan alueen seutukunnallista kirkkopäivää. Päivän tunnuslauseena oli ”Hyvä on Herra. Iäti kestää hänen armonsa.” Kirkkopäivän vietto aloitettiin Euran kivikirkossa, jonne saapui noin 250 osanottajaa ympäri Satakunnan. Euran seurakunnan kirkkoherra Jukka Kemppainen saarnasi, kanttorina ja yksinlaulajana toimi Timo Meriläinen. Ehtoollisessa avusti tuttuun tapaan rovasti Jussi Pelto-Piri. Kirkon sankarihaudalle lähetettiin seppelpartio, jonka edellä kulki Suomen lippu airueineen sekä veteraanijärjestöjen liput. Lounaspalvelu Idyllin tarjoaman maistuvan lounaan jälkeen jatkettiin päiväjuhlalla kirkossa. Alkuvirren jälkeen kirkkoherra Jukka Kemppainen lausui tervetulosanat ja kunnanjohtaja Juha Majalahti toi kirkkopäivään kunnan tervehdyksen. Kalevi Kantola säesti haitarilla Mauri Vesantoa, joka esitti laulut Vartiossa ja Hiljentyen. Juhlapuheen päiväjuhlaan toi piispa Kaarlo Kalliala. Hän puhui koskettavassa puheessaan sotien ajan kokemuksista mm. veteraani-isänsä kautta. Kuorolaulua kuultiin Lappi Kvartetilta, joka Olli Luntamon johdolla esitti Suomaisen rukouksen, Oi kallis Suomenmaan ja Vete raanin iltahuudon. Päätössanat lausui Sotaveteraanipiirin puheenjohtaja Seppo Juhola, joka puheessaan mm. lainasi Ehnrootin sanoja kertoen, että Suomi on hyvä maa, emmekä olisi tässä ilman veteraanisukupolven ponnisteluja. Päivän päätteeksi laulettiin suvivirsi. Kunniakerhon tilaisuudet järjestetään tästä vuodesta alkaen piireittäin. Satakunnan kunniakerhon jäsenet kutsuttiin lounastapaamiseen Porin Suomaiselle Klubille tiistaina 15.8. Paikalle saapui Gunnar Kotiranta Porista, Mirjam Pälä Huittisista ja Toivo Suuperko Kiikasta saattajineen. Piiriin puheenjohtajan ja toiminnanjohtajan seurassa vietettiin lämminhenkinen ja keskusteleva tilaisuus maistuvan lounaan merkeissä. Kunniakerhon jäsenet olivat tyytyväisiä, kun tapaaminen oli lähellä ja kesti lyhyen aikaa. Kunniakerhon jäsenet vas. Toivo Suuperko, Mirjam Pälä ja Gunnar Kotiranta lounastapaamisessa. Sotainvalidipäivän juhla Ensimmäistä sotainvalidipäivän juhlaa vietettiin Porissa Kuntoutuskoti DiaViressä perjantaina 18.8. Paikalle oli kutsuttu sairaskodin asukkaat ja kuntoutujat sekä osastojen puheenjohtajat ja sihteerit. Avaussanat lausui yksikönjohtaja Sanna-Mari Pudas-Tähkä ja piirin tervehdyksen toi varapuheenjohtaja Ilkka Nurmi. Musiikkia esittivät Eeva Lindholm pianolla ja Geza Nagy viululla sekä kuorolaulua kuultiin Porin Mieslaulun seniorien esittämänä. Huomionosoituksina jaettiin sairaskodin henkilökunnalle liiton kultaisia ansiomerkkejä yli 20 vuoden työurasta sotainvalidien parissa. Jukka Laaksoselle myönnetty liiton lippu vapaudenristin nauhoin luovutetaan myöhemmin. Juhlava tilaisuus päätettiin kakkukahviin. Kesäleiri Kankaanpäässä Hakoniemen leirikeskuksessa pidettiin elokuussa Kankaanpään sotaveteraanien ja Sotainvalidipiirin yhteinen leiri parinkymmenen Kultaisen ansiomerkin tyytyväiset saajat sotainvalidipäivän juhlassa Porissa. leiriläisen voimin. He viettivät mukavan viikon monenmoisen ohjelman, tekemisen ja yhdessäolon merkeissä. Virkistyspäivä naisille Elokuun 30. päivänä vietettiin jälleen piirin naisille tarkoitettua virkistyspäivää viidenkymmenen naisen kesken Säkylässä Tupalan Hovissa. Päivään sisältyi ravintotietoutta ja tehokasta jumppailua Kiristiina Moilasen ja Tuula Saaren vetämänä sekä tietovisailua Paula Hermosen luotsaamana. Päivään sisältyi tietysti runsaat murkinat ja mukavaa yhdessäoloa. Virkistävän päivän päätteeksi rouvat saivat ruusun kotiin viemisiksi. Ylilääkäri Mirja Koivunen sekä onnittelevat piirin edustajat. Mirja Koivunen eläkkeelle Sairaskodin pitkäaikainen ylilääkäri Mirja Koivunen jää nauttimaan hyvin ansaittuja eläkepäiviään. Sotainvalidipiiri kiittää Mirjaa vielä kerran arvokkaasta työstään sotainvalidiperheiden hyväksi. Mirja sai elokuussa sotainvalidien ansioristin. Onnea siitäkin! Marika Keskinen Naisten virkistyspäivän aivojumppaa.
Etelä-Pohjanmaa Piirit toimivat 31 Sotainvalidipiirin toiminta käynnistettiin palaverilla 1.11.1942 ETELÄ-POHJANMAA Ruukintie 65, 60100 Seinäjoki Puh. 06 4214 600 75-vuotiaan Etelä-Pohjanmaan piirin tervehdys Mistä on sotainvalidityö tehty? Välittämisestä, myötäelämisestä ja tahdosta; niistä on sotainvalidityö tehty. Tämän vuoden retket ja tapahtumat alkavat olemaan piirimme 75-vuotis-, itsenäisyyspäivä- ja joulujuhlia vaille ”paketissa”. Juhlaväen keskuudessa olemme jälleen saaneet laskea ne sotainvalidit, jotka ovat pystyneet tilaisuuksiimme osallistumaan. Vuosi vuodelta tarvitsemme laskutoimitukseen yhä vähemmän sormia. Varsin usein yhden käden sormissakin on ihan riittämiin. Sotainvalidityön vuosikymmenet ovat olleet värikkäät, toiminnalliset ja hyvätahtoiset, joissa yhteisöllisyydellä on iso merkitys. Paikallisosastot ja piiri ovat järjestäneet retkiä niin ulkomaille, kuin kotimaahammekin. Osastot ovat hankkineet jäsentensä käyttöön kesämökkejä ja pientä liiketoimintaakin on ollut. Seinäjoen osasto pyöritti esim. vuosikymmeniä kioskiaan Seinäjoen keskustassa ja Seinäjoen keskussairaalan vaatenaulakkomaksut kuuluivat piirin liiketoimintaan. Kaikki tienattu raha on käytetty ja käytetään jäsenistön hyväksi. Tänä valtakunnan juhlavuonna on aika miettiä mitä sotainvalidityö on tulevina vuosina. Juhlavuonna tapahtumia ja huomiota riittää. On kirkkopäiviä, Kalevan Kisoja, koulujen juhlia, presidentin kiitoskirjeitä, villasukkia, piirin omia kilpailuja ja tapahtumia ja onpa meillä tulon päällä vielä liikuntajärjestön toteuttama hankekin, jossa jäsenemme ovat avainrooleissa. Hupenevat taloudelliset resurssit asettavat kuitenkin raameja toiminnallemme ja mm. juhlien ja retkien osalta on mietittävä sitä, kenelle niitä järjestetään. Oma ajatukseni on, että jäsentemme kotona selviytyminen on ykkösprioriteettimme ja kotiin annettava huolto, hoiva ja kuntoutus, sekä jäsentemme huomioiminen mm. tapaamisten ja tervehdysten myötä ajavat muun toiminnan edelle. Tunne, että joku välittää ja katsoo perään, on säilytettävä jäsenillämme toimintamme loppuun saakka. Sotainvalidipiirimme juhlii 75-vuotista taivaltaan perustamispäivämäärästään 1.11. lähtien. Juhlamme järjestetään alueemme Veljeskodeissa alkaen ke 1.11. Ähtäristä edeten 2.11. Seinäjoelle ja 3.11. Kristiinankaupunkiin. Toivotamme lämpimästi tervetulleeksi kaikki kynnelle kykenevät juhliimme! Aurinkoista syksyä! - mh- Kuvakollaasi juhlavuodelta 2017 Veljeä ei jätetä -vierailu Jurvassa. Sotiemme veteraanit pääsivät Seinäjoella pidettyihin Kalevan kisoihin ilmaiseksi. Kesäkisan hyväntuulisia osallistujia. Sotainvalidin lesken kynästä Yksin istuu vanhus luona ikkunan, aikaa mennyttä muistellen. Se kuultokuvana mielessä liitää, kun katsoo ulos perhosta vapaana lentävää. Hän miettii lentoa perhosen tuon, se yksin myös lentää liitää. Vapaana maailman, elon huolia vailla. Aino Rinne, Alahärmä vaikeavammaisen sotainvalidin leski Rosvopaisti-tilaisuus veti taas hyvin väkeä. Boccian peluuta seinäjoella.
32 Piirit toimivat Suur-Savo SUUR-SAVO Kyyhkyläntie 9, 50700 Mikkeli Puh. 0400 756 249 Muistamme Otta Malkki vastaanotti Veljesliiton korkeimman huomionosoituksen Sotainvalidipäivänä 18.8. Otto Malkille Veljesliiton korkein huomionosoitus Onni Lantta * 12.8.1918 † 9.6.2017 Onni Lantta kulki pitkän ja vaihde rikkaan tien Valkealasta Kymin tehtaalta Mikkeliin, mistä tuli työn kautta hänelle ja perheelle pysyvä kotipaikka. Jatkosodassa Onni tais teli Syvärillä JR 2 joukoissa tulen johtotehtävissä, sodan jälkeen kou luttautuminen upseeriksi ja Savon Prikaatista eläkkeelle kapteenina, varuskunnan komendanttina. Tä män jälkeen hänet kutsuttiin Mik kelin seudun osaston palvelukseen vuodesta 1968 lukien. Toiminnan johtajakautensa jälkeen Onni toi mi vielä osaston puheenjohtajana. Työstään hänelle annettiin kaikki liiton huomionosoitukset. Yhtenä suurimmista hän itse ja me kaikki osaston puolesta pidimme sitä, kun Onni vastaanotti kenraalin kanssa Mikkelissä valtakunnallisen itse nenäisyyspäivän paraatin kovassa talvisäässä muutama vuosi sitten. Onni harrasti koko elämänsä moni puolisesti urheilua ja pelasi viikoit tain lentopalloa viime vuosiin asti. Mikkelin osasto menetti Onnis sa hyvän ystävän sekä viimeisen osaston työssä mukana olleen ak tiivijäsenen. Yksi aikakausi oli tul lut loppuunsa. Markku Tarvainen Mikkelin seudun osaston puheenjohtaja Piirin ja Mikkelin osaston toimisto ovat muuttaneet Kyyhkylään 1.9.2017. Uusi osoite on Kyyhkyläntie 9, 50700 Mikkeli. Puhelinnumerot ja sähköpostit säilyvät ennallaan. Varkauden Sotainvalidit ry:n kun niajäsen Otto Malkki, joka 20.8. täytti 98 vuotta, vastaanotti 20.7. Veljesliiton pienoislipun vapauden ristin tunnuksin ja nauhoin. Kor keimman huomionosoituksen saa minen tarkoittaa myös valtakun nallista kunniakerhojäsenyyttä. Huomionosoituksen luovutti piirin puheenjohtaja eversti Hannu Toi vonen Kyyhkylässä pidetyssä juhla tilaisuudessa. Piiritoimistoa edusti toiminnanjohtaja Katariina Kuuro la, Varkauden osastoa puheenjoh taja Reino Eskelinen ja allekirjoit tanut. Otto jäi viime vuonna asu maan pysyvästi Kyyhkylään, kun vaikea sotavamma ei enää mah dollistanut proteesin käyttöä. Otto on luonteeltaan valoisa ja henkises ti pirteä. Hän osallistui tyttärensä kanssa 6.12.2016 presidentin itse näisyyspäivän vastaanotolle. Mitta vista urheilusaavutuksistaan tunnet tu Malkki on myös merkitty Varkau den Urheilijoiden kunniagalleriaan. Hän on toiminut Kangaslammin kyläasiamiehenä jo 48 vuotta. Heti sodan jälkeen Otto hankki monin tavoin apua veteraaniveljilleen ja näiden leskille. Hän oli myös puu hamies Kangaslammilla pidetyissä tapahtumissa. Tämä huomioitiin, kun hänelle myönnettiin vuonna 2009 ensimmäinen valtakunnal linen veteraanipalkinto. Otto on meille nuoremmille erinomainen esimerkki siitä, miten vaikeudet voidaan voittaa positiivisella asen teella ja sitkeällä yrittämisellä. 2000 kunta järjesti erinomaiset toimistotilat kunnan virastotalos ta, jossa on myös kotiseutuarkis to. Vuonna 1996 eläkkeelle jäänyt kunnan nuorisosihteeri Antti Kilk ki jatkoi työskentelyä Juvan Sotain validit ry:n sihteerinä tutuksi tul leessa virastotalossa. Osaston toi minta alkoi hiipua pari vuotta sit ten. Edessä olevasta tilanteesta kes kusteltiin jäsenten kanssa. Lähinnä puolisot ja lesket kokivat tilanteen huolestuttavaksi. Toimihenkilöt tiesivät kertoa, että Suur-Savon pii ri ottaa jäljellä olevat jäsenet huos taansa henkilöjäseninä. Niin ollen kotipalvelut, jalkahoidot ja kuntou tuksetkin hoidetaan piiritoimiston puolesta. Periaate on, että jäsenis töstä pidetään huolta aikaisempaan tapaan. Piirin toimesta järjestettyjä palveluseteiltä ”totutellaan” käyttä mään ja järjestely on toiminut koh talaisen hyvin. Muutaman kerran ovat osaston vastuuhenkilöt jou tuneet täydentämään asioita. Pal veluiden tuottajille asiat ovat kyllä hyvin hallinnassa. Antti Kilkki Huomionosoituksia Piirin puheenjohtaja eversti Hannu Toivonen luovutti sotainvalidien ansioristin Kalevi Vauhkoselle (vas.) ja Seppo Kiljuselle (oik.). Kalevi on ollut Juvan osaston puheenjohtajana ja Seppo Puumalan osaston puheenjohtajana. Seppo oli piirimme ensimmäinen osaston ei-sotainvalidipuheenjohtaja. Molemmat tekivät myös pitkän rupeaman piirihallituksessa Teksti: Riitta-Leena Heinonen, Varkauden Sotainvalidit ry toiminnanjohtaja Se on ohi nyt – osasto purkautui Juvalla Juvan Sotainvalidit ry:n toimisto on seitsemän vuosikymmenen ai kana muuttanut useasti. Vuonna Mikkeliläinen Unto Nieminen palkittiin Marskin rahaston tunnustuspalkinnolla hänen 95-vuotissyntymäpäivillään Kyyhkylässä 6.9. Palkinnon luovutti piirin puheenjohtaja Hannu Toivonen. Muistamme Lauri Patjas * 10.8.1922 † 8.8.2017 Lauri Patjas palveli sodassa JR15:ssa ja haavoittui Hiitolan kunnallis kodin valtausyrityksessä 14.8.1941. Lääkintämiehet ehtivät sitoa hänet ja siirtää paareille, kunnes toinen lääkintämiehistä haavoittui ja hän tä lähdettiin viemään pois. Patjas jäi yksin paareihin sidottuna ja mo lemmat jalat lastoitettuna. Luoti oli lävistänyt polvet. Sotilasarvoltaan Patjas oli korpraali. Mannerheim myönsi hänelle ansioistaan I ja II luokan Vapauden mitalit. Vuosien päästä hänen suoraksi jäänyt jal ka operoitiin onnistuneesti. Patjas voittikin Suomen mestaruuden monena vuotena Sotainvalidien SM-hiihtokisoissa jalkavammais ten sarjassa. Vuonna 1959 hän sai I palkinnon kansainvälisissä vam maisurheilun hiihtokilpailussa. Lauri Patjas teki uransa Validia ammattioppilaitoksessa. Hän oli koulutukseltaan koneteknikko. Vuonna 1986 hän muutti puolison sa tekstiilitaiteilija Hele Patjaksen kanssa Järvenpäästä Savonlinnaan Helen kotitaloon. Yhteinen eläke aika jäi vain kahdeksaan vuoteen puolison kuoltua vaikean sairauden uuvuttamana. Myöhemmin Patjas tutustui viehättävään leskirouvaan, jonka kanssa hän teki useita matkoja ja osallistuivat kulttuuritilaisuusiin sekä Savonlinnan sotainvalidien tapahtumiin. Lauri Patjas oli innokas lau lumies. Hän oli aktiivinen jäsen Savonlinnan sotainvalidit ry:ssä, jossa hän toimi puheenjohtajana vuosina 1999–2005. Lauri Patjak selle myönnettiin Sotainvalidien ansioristi vuonna 2004 ja vuonna 2007 Marskin rahaston tunnustus palkinto työstään sotainvalidien hy väksi. Hän sai kunniasotainvalidin tunnustuksen. Lauri Patjakselle her rasmiesmäisyys oli luonteenomais ta. Hän huolehti hyvästä kunnostaan liikkumalla ja hoiti yksin omakotita lon kunnossapidon aina loppuvuo teen 2011 asti, jonka jälkeen hänel lä kävi kotisairaanhoitaja ja siivooja. Viimeiset vuodet hän vietti Pun kaharjulla Hoitokoti Finlandiassa, jossa hän sai erinomaista hoitoa ja huolenpitoa.
Pohjois-Savo POHJOIS-SAVO Minna Canthinkatu 24, 70100 Kuopio Puh. 017 261 1747, 0400 756 249 Sotainvalidipäivän maakunnallinen juhla Runnilla Pohjois-Savon Sotainvalidien Perinneyhdistys sekä Iisalmen sotainvalidit järjestivät Runnin Kartanohotellissa ensimmäisen maakunnallisen sotainvalidipäivän 18.8. Veljesliiton syntysanat lausuttiin talvisodan invalidien toimesta juuri Runnilla keväällä 1940, kun joukko vakavasti haavoittuneita nuoria miehiä päätti perustaa oman huolto- ja etujärjestön. Päivää juhlisti 70 henkilöä, joista sotainvalideja oli 11. Juhlalounaalle oli kutsuttu myös yläsavolaisia sotainvalideja avustaneiden yritysten johtoa ja yhteistyötahoja. Lounaspuheen piti sotainvalideja merkittävällä tavalla avustaneen Olvi-säätiön hallituksen puheenjohtaja, teollisuusneuvos Heikki Sirviö. Pohjois-Savon Sotainvalidien perinneyhdistyksen puheenjohtaja on varatuomari Juha Koponen Kuopiosta ja sihteeri YTM Juha Siivola Kuopiosta. Yhdistys toimii vapaaehtoistyön periaatteella eikä sillä ole palkattua henkilökuntaa. Hallituksen muodostavat eri puolilta Pohjois-Savoa tulevat vapaaehtoiset toimijat. Pohjois-Savossa on vielä 581 sotainvalidia ja puoli sojäsentä. Teksti: Juha Siivola Sotainvalidipäivän juhlalounaalla Runnilla luovutettiin Marsalkka Mannerheimin sotainvalidirahaston tunnustuspalkinto pyhäjärviselle sotainvalidi Heino Väätille (vas.) hänen työstään sotainvalidien hyväksi. Muut pyhäjärviset kuvassa Väätin jälkeen osaston puheenjohtaja Kimmo Sarkkinen, Jouko Heinonen, Kalevi Lehtomäki ja sihteeri Kaija Parttimaa. Kuva: Ahti Latvala Muistamme Kalle Sutinen * 8.8.1923 † 15.4.2017 Kalle Sutinen osallistui taisteluihin 1941–1944 Tuulivaarassa, Rukajärvellä ja Jeljärvellä. Sotasairaalassa hän oli syksyllä 1942 sekä kesällä 1943. Yhteensä armeijan harmaissa meni kaksi vuotta ja yhdeksän kuukautta ja 27 päivää. Kalle oli mukana meidän juhlallisissa tilaisuuksissa, sankarihaudoilla ja kutsunnoissa kymmenien vuosien ajan ja yli 40 aseveljen arkun äärellä. Hän toimi 15 vuotta Sonkajärven sotainvalidien osaston varapuheenjohtajana. Maakunnallisissa tilaisuuksissa kenraalit piirittivät Kallea. Olimme Kallen kanssa yli 30 vuotta sitten kunnan tilintarkastajina. Meitä sanottiin lusikanlaskijoiksi. Kerran olimme Sukevan vankilassa ja meille näytettiin vankilan sikala. Siat olivat päivälevolla mutta yksi heräsi. Se tunnisti meidät lusikanlaskijoiksi ja lähti karsinan peränurkkaan. Olkien seasta Piirit toimivat 33 se kaivoi vankilan ruoantähteiden mukana tulleen lusikan, otti sen kärsäänsä ja talouspäällikön kohdalla työnsi hänelle aidan raosta lusikan. Talouspäällikkö otti lusikan vastaan ja rapsutti tyytyväisen sian niskaa. Kallella oli aina iloinen hymy ja huumori esillä. Kappale sonkajärveläistä ja suomalaista sotahistoriaa on nyt kätketty maan poveen. Meillä kaikilla kaipaus täyttää sydämen. Viljo Sirvio Sonkajärven Sotainvalidien sihteeri Uusi korjausneuvoja Pohjois-Savon korjausneuvoja on vaihtunut Pentti Heikkisen jäätyä eläkkeelle. Uusi korjausneuvoja on rakennusmestari Tapio Rokkonen. Puhelinnumero säilyy ennallaan, p. 0400 371 586. Toimisto sijaitsee Nurmeksessa osoitteessa Porokylänkatu 29. Sähköpostiosoite on tapio.rokkonen@vtkl.fi. Tapio Rokkonen on toiminut aiemmin mm. Hengitysliitto HELI:n korjausneuvojana. Tapio Rokkonen on PohjoisSavon uusi korjaus neuvoja. Kuva: VTKL Rannikko-Pohjanmaa RANNIKKO-POHJANMAA Kauppapuistikko 10 D, 65100 Vaasa Puh. 050 382 5257 Kesätapahtumia vuonna 2017 Uudenkaarlepyyn, Pietarsaaren ja Kruunupyyn alueen kesäjuhla järjestettiin 15.8. Pörkenäsin leirikeskuksessa. Paikalla oli 54 osallistujaa. Bertel Widjeskog kertoi Pörkenäsin historiasta. Paikka on aikoinaan rakennettu parantolatarkoitukseen. Tuberkuloosiin ja muihin keuhkosairauksiin ei ennen tiedetty muuta lääkettä kuin puhdas ilma ja ravinteikas ruoka. Nykyään Pörkenäs-seura omistaa rakennukset ja täällä on vilkasta leirikouluja kurssitoimintaa. Dennis Rönngård ja Lars Viktor Öst lauloivat ja soittivat. Puheenjohtaja Markku Ranta esitti piirin tervehdykset. Keittiö tarjosi, kuten aina, herkullista ruokaa ja kahvia juhlaohjelman jälkeen. Veteraanien kanssa juhlimme 24.8. Lindin kasvihuoneravintolassa Närpiössä. Paikalla oli 67 sotainvalidia, veteraania, naista ja tukijäsentä Kristiinankaupungin, Närpiön ja Kaskisen alueelta. Kristiinanseudun Sotaveteraanien puheenjohtaja Hans Ingvesgård piti juhlapuheen. Ö-spel eli kolme sisarta Stina, Sonja ja Rose-Marie viihdyttivät musiikilla. Ruoka oli hyvin värikästä ja maukasta, paljon vihanneksia ja hedelmiä! Tapaamme kaikki jäsenemme Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi. Kotikäynnit ovat tärkeitä piirin toiminnassa. Sekä jäsenet että piirin edustajat arvostavat kotikäyntejä. Keskustelut ovat vilkkaita ja hyvä seura piristää aina! Hyvää syksynjatkoa! Monika Julin Juhlayleisö Pörke näsin kesäjuhlassa 15.8. Mukana mm. Enid Granbacka (vas.), Lindis Kåll, Teela ja Erik Björkstrand, Gunnel Nyman, Benita Sjölind ja Maj-Britt Österbacka. Kuva: Monika Julin Kansanmusiikkiyhtye Ö-spel viihdytti mukaansa tempaavalla ja humoristisella musiikilla. Ö-spelissä soittavat Stina ja Rose-Marie Engvall ja Sonja Lapveteläinen. Kuva: Tony Westerlund Juhlayleisö kesäjuhlassa 24.8. Lindin kasvihuone ravintolassa Närpiössä. Kuva: Tony Westerlund
34 Piirit toimivat Pohjois-Pohjanmaa POHJOIS-POHJANMAA Isokatu 5, 90100 Oulu Puh. 045 182 4484/ 044 479 4797 Piirin kuulumiset kesäkaudelta Kesäkauden avaus Hietasaaren Veljeskodilla aloitettiin perinteiseen tapaan lipun nostolla. Seuraavaksi oli hartaushetki kirkkoherra Hannu Ojalehdon johdolla. Oulun seudun sotainvalidien puheenjohtaja Pentti Jouppila muisteli menneitä ja kertoi tulevista tapahtumista. Kahvit ja makkarat nautittiin kesäisen musiikin kera Pertti Haipolan johdolla. Juhannuksen jälkeen oli keskikesän juhla ja vieraita oli ennätysmäärä edelliseen vuoteen verrattuna. Lipunnosto aloitti kesäisen tapahtuman. Seuraavana oli vuorossa hartaushetki ja suvivirsi laulettiin kesäisen tunnelman vallitessa. Tervehdyksen vieraille esitti Pentti Jouppila. Muusikko Kalevi Ilkka esitti musiikillista tarjontaa hauskojen tarinoiden kera. Oulun uusi kaupunginjohtaja Päivi Laajala saapui vieraaksemme ja hän kertoi oman tarinansa siitä miten hän on nyt tässä paikassa. Hannalan lohikeitto perinteiseen tapaan valmistettuna tarjosi makuelämyksen ja kahvit viinerin kera maistuivat kaikille. Päivä oli todella kesäisen kaunis ja lämmin. Virkistysiltapäiviä oli vielä pari na päivänä heinäkuussa, ja sitten elokuussa alkoi tapahtua. Ensin oli Rosvopaistijuhla Kempeleessä ja siitä viikon päästä oli piirin virkistys- ja liikuntapäivä. Rosvopaistitapahtuma oli Finnairin, puolustusvoimien ja Kempeleen kunnan järjestämä. Paikalla oli noin 700 juhlijaa. Purseri Kalevi Rönnqvist toimi juontajana ja musiikista huolehti Sotilassoittokunta. Valssit kajahtelivat ja solistit lauloivat nostalgisia kappaleita. Kahvit munkkien kera tarjoiltiin ensin ja ohjelman jatkuessa tietenkin itse rosvopaisti lisäkkeiden kera. Arpajaiset olivat myös entiseen tapaan. Haikein mielin lähdimme paluumatkalle. Piirin virkistys- ja liikuntapäivän vieraita oli huomattavasti vähemmän kuin viime vuonna, ehkä Keskikesän juhlassa Olga Jokiniemi ja saattaja Liisa Hautala. Hietasaaren veljeskodilla vierailulla kaupunginjohtaja Päivi Laajala ja sotainvalidi Veikko Kemilä. Keskikesä esiintyjä Kalevi Ilkka. Virkistys- ja liikuntapäivän vieraina oik. Irja Inkiläinen, Eeva ukonmaanaho, takana oik. Elisa Elasvirta ja Erkki Koskela. Rosvopaistitapahtuma vaikutti vierailija määrään. Päivän juontajana toimi Erkki Koskela, joka hoiti juonnot rauhalliseen tyyliinsä. Päivä aloitettiin lipun nostolla ja hartaushetkellä, jonka toimitti luottamuspappimme Pertti Lahtinen. Musiikista huolehti neljän miehen orkesteri Pertti Haipolan johdolla. Piirin puheenjohtaja Antti Pesälä toi liiton ja piirin terveiset. Seuraavana olivat vuorossa kilpailut, kuten mölkky, joka oli joukkuelaji, tarrapallon heitto, kettinginheitto, tarkkuuskävely, nuolen heitto ja keihäänheitto. Viime vuonna Veljeskodin joukkue voitti mölkkyottelun, mutta nyt voitto siirtyi eri joukkueelle. Kaikki vieraat osallistuivat innokkaasti eri kilpailulajeihin, jopa niin innokkaasti että ruokailu sai hieman odottaa. Ruokailun jälkeen oli palkintojen jako, sen jälkeen päiväkahvit. Lopuksi oli arvontaa, palkintoja oli saatu paljon. Kiitämme palkintojen lahjoittajia, Lions Clubin jäseniä sekä tukijäsenten auttavia käsipareja. Eeva Vikström Liikuntapäivän toimitsijaryhmä Lions Club Oulu-Avain. Iloiset Rosvopaisti tapahtuman vieraat. Sotainvalidit Eino Anttila ja Kaarlo Haapakoski.
Keski-Pohjanmaa KESKI-POHJANMAA Kitinkuja 2, 69100 Kannus Puh. 044 304 2669 Naiset miestensä rinnalla - Keski-Pohjanmaan sotainvalidien puolisoista oma kirja. Sotainvalidien Veljesliiton KeskiPohjanmaan piiri ja Sotainvalidien Keski-Pohjanmaan Perinneyhdistys ovat julkaisseet sotainvalidien puolisoista kirjan ”Naiset miestensä rinnalla. Keskipohjalaisten sotainvalidien puolisoiden selviytymistarinoita”. Kirjan on toimittanut fil.tri Anne Ruutttula-Vasari yhdessä piirin toiminnanjohtajan Marja-Liisa Kattilakosken kanssa. Painotuoreen kirjan julkistamistilaisuus oli elokuun kolmantena perjantaina, sotainvalidipäivänä 18. elokuuta. Se pidettiin Kannuksessa maakunnan sotainvalidipiirin kesäjuhlan yhteydessä. Sotainvalidipäivän tilaisuuden Kannuksessa avasi Keski-Pohjanmaan sotainvalidipiirin puheenjohtaja everstiluutnantti evp. Esko Hirviniemi. Hän totesi, että sotainvalidien puolisot ovat yhdessä sota invalidien kanssa muodostaneet sen parivartion, jonka avulla veteraanit ja isänmaa ovat rakentuneet ja kestäneet. Keski-Pohjanmaan sotainvalidipiiri on tiettävästi ainoana sotainvalidipiirinä Suomessa koonnut kirjaksi sotainvalidien puolisoiden ja leskien kertomukset monivaiheisista sekä antoisista elämänkohtaloista. Juhlapuheen piti filosofian tohtori Erkki Kujala Toholammilta. Juhlapuheessaan Kujala osoitti kiitoksen sanoja kirjan tekijöille. Kirjan sisältö osoittaa miten vaikuttavan perinnön olemme saaneet. Emme pääse siitä. Sota alkoi loppu vuoden 1939 aikana. Kun marraskuun lopulla 1939 syttyi, sen päivän jälkeen Suomi ei ollut enää entisellään. Pelon ilmapiiriä kesti 1945 kevääseen. Sotavuosista saattoi selvitä hengissä, mutta jollain tavalla siitä jäivät jäljet. Monelle sota jatkui sairauden ja tuskan seurauksena. Siitä kärsi moni perhe. Sotavuosien selviytymiskeinona merkittävä oli työ. Jumala auttoi. Silloin rukoiltiin paljon. Jumala antoi voimaa. Puhuja painotti naisten osuutta sota-aikana. He joutuivat venymään valtavaan suoritukseen. Kesäjuhlassa piirin sotainvalidien veljespappi Heikki Niemelä piti hartaushetken. Kannuksen nuoret muusikot esiintyivät kahteen otteeseen. Kirjauutuuden toimittajina olleet Anne Ruuttula-Vasari ja Marja-Liisa Kattilakoski haastattelivat muutamia juhlassa paikalla olleita naisia, joita uuteen kirjaankin on haastateltu. Ohjelmassa oli myös useita muistamisia, joiden kohteena oli mm. piirin julkaiseman kirjan tekemiseen osallistuneita. Si-piirin puheenjohtaja Esko Hirviniemi esitti kirjan tekemiseen osallistuneille lämpimät kiitokset mallikkaasta työstä. Kesäjuhlan päätössanat lausui piirin perinneyhdistyksen puheenjohtaja Markku Kallinen. Naiset miestensä rinnalla Sotainvalidien puolisoiden selviytymistarinoita -kirjaa saatavana piiritoimistosta ja paikallisosastoista 20 €/ kpl. Piirin puheenjohtaja Esko Hirviniemi ja juhlapuhuja Erkki Kujala tutustuivat tuoreeseen kirjaan kotiseutuneuvos Kyösti Niinikosken kanssa. (Kuva Ilmari Luhtasela) Ilmari Luhtasela Edvin Ilola sai 100-vuotiaiden shaalin. Piirissä vielä yli 50 sotainvalidia Sotainvalidien ansioristin sai Veikko Junttila (vas.). Kultaisen ansiomerkki annettiin Erkki Kujalalle, veljespappi Heikki Niemelälle, Hannu Pajunpäälle ja Jaakko Junttilalle. (Kuva Tapio Romppainen) Piirit toimivat 35 Sotainvalidien keski-ikä kipuaa kaiken aikaa korkeammaksi. Yksi piirin vanhimmista, Edvin Ilola, juhli 100 vuoden merkkipäivää 20.8. Reisjärvellä. Syntymäpäiväsankaria muisti juhlapäivänä suuri sukulaisista, ystävistä, tuttavista ja oman kylän väestä koostunut joukko. Lahjapöydällä komeili Tasavallan Presidentti Sauli Niinistöltä ja rouva Jenni Haukiolta tullut onnittelukirje. Tytär Marja-Leena muisteli isänsä elämää ja kuvaili sota-ajan jälkeistä kovaa työtä ja hengissä pysymisen taistelua perheen kasvaessa. Leipä on ollut tiu- kassa, mutta syntymäpäiväsankari on tyytyväinen mies. Hän iloitsee nykyisestä hyvästä elämästä, josta ei mitään puutu. Edvin tunnetaan innokkaana laulajana ja hän esitti juhlayleisölle yhden lempilauluistaan. Sotainvalidipiiri ja paikallisosaston edustajat muistivat Edviniä Veljesliiton lahjoittamalla lämpimällä shaalilla. Piirin puheenjohtaja Esko Hirviniemi kannusti yleisöä ottamaan esimerkkiä tyytyväisestä päivänsankarista, miten hän on sisukkaasti puolustanut Suomea ja rakentanut meille hyvää yhteiskuntaa ahkeralla työllä. Marja-Liisa Kattilakoski
36 Piirit toimivat Pohjois-Karjala POHJOIS-KARJALA Kirkkokatu 11, 80100 Joensuu Puh. 040 536 7537 Onnittelemme Puheenjohtaja Risto Alanko 65 vuotta Juuan osaston puheenjohtaja Risto Alanko täytti 65 vuotta 25.9. Hän on toiminut puheenjohtajana vuodesta 2011 lähtien ja johtaa myös osaston käytännön asioiden hoitamista. Piirihallitukseen hän on kuulunut vuodesta 2012 alkaen. Vaarojen Sanomien toimitusjohtaja-päätoimittajan ominaisuudessa hän on uutisoinut paikallisia ja valtakunnallisia sotainvalidien keräyksiä ja tempauksia. Vuonna 2014 juukalainen yksi tyislääkäri ilmoitti Alangolle lopettavansa sotainvalidien vuosittaiset terveystarkastukset. Alanko otti yhteyttä TK:n johtavaan lääkäriin ja sai järjestettyä vuosittain neljäksi lauantaiksi pyytämänsä lääkärivalmiudet (tilat ja välineistön) sota invalidien käyttöön korvauksetta. Mukaan tulivat erikoislääkäri Pekka Tiura ja sotainvalidien parissa Vetreassa työskentelevä sairaanhoitaja, joka räätälöi sotainvalidille Valtiokonttorin ja Kelan maksamat palvelut. Alanko huolehtii, että jokainen saa tarvitsemansa palvelut. Terveydentilantarkastuksista on tullut myös sosiaalisia tapahtumia. Risto Alangolla ja hänen puolisollaan Sirpa Kaarinalla on kolme lasta ja kolme lastenlasta. Hänellä on merkittävä määrä luottamustehtäviä eri elämänaloilta. Ansioistaan Risto Alangolle on myönnetty monia kunnia-ja ansiomerkkejä. Viimeksi Suomen Leijonan Ritarikunnan Ritarimerkki ja Suomen Yrittäjäin Keskusliiton Ansioristin Timanttiristi. Piirin ja osastojen lämpimät onnittelut! Kirkkopäivä Ilomantsissa 13. 8. Ilomantsissa vietettiin sotiemme veteraanien, lottien ja sotaorpojen yhteinen kirkkopäivä. Aamu valkeni sateisena ja harmaana, mutta kun linja-automme lähestyi Ilomantsia, sade lakkasi ja aurinko alkoi pilkahdella. Kirkko- Risto Alanko esittelee turvapuhelinta, joka on hyvä turvavaruste kaikille ikäihmisille. Kirkkokansaa Ilomantsin ev.lut. kirkossa. Kuva: Kalevi Lohiranto. Päiväjuhla Ilomantsin liikuntahallissa. Kuva: Kalevi Lohiranto Päiväjuhlassa juhlapuheen piti emeritus kenttäpiispa Hannu Niskanen. Kuva: Kalevi Lohiranto päivä kokosi noin 600 sanan kuulijaa ev.lut. ja ortodoksiseen kirkkoon. Ilomantsin kirkkoherra Seppo Kuosmanen toivotti kaikki terve tulleiksi, jonka jälkeen oli virsi 581, alkusiunaus ja vuorotervehdys. Kirkkoherra Seppo Kuosmanen toimi liturgina ja piti saarnan, jonka teema oli Matteuksen evankeliumin 25. luvusta, palvelijoille uskotut rahat. Ehtoollisen jälkeen rovasti Aune-Inkeri Keijonen lähetti seppelpartion. Lähetyssanoissaan hän toi esille sotiemme veteraanien puolisoiden, leskien ja lottien suuriarvoisen työn kotirintamalla ja rintamalottina sekä sotien jälkeen itsenäisen Suomen rakentajina miesten rinnalla. Ilomantsin kunta tarjosi lounaan ja kahvit, jonka jälkeen kokoonnuimme päiväjuhlaan. Terveh dyssanat lausui kunnanvaltuuston puheenjohtaja Hannu Hoskonen ja juhlapuheen piti Kaatuneit- ten Omaisten liiton puheenjohtaja, emeritus kenttäpiispa Hannu Niskanen. Sotainvalidien ja sankarivainajien lisäksi Niskasen kertomat luvut kertoivat karua kieltä sodan seurauksista: ilman isää kasvoi noin 50 000 lasta, Ruotsiin ja Tanskaan vietiin noin 80 000 lasta nimilappu kaulassa ja noin 200 000 lasta menetti kotinsa evakossa. Tervehdyksen juhlaan toivat maakuntajohtaja Risto Poutiainen, P-K:n aluetoimiston päällikkö evl. Janne Myller ja perinneyhdyshenkilö, eversti Jouni Mattila. Nuoren sanan esitti Ella Eronen ja veteraanin tervehdyksen toi Reino Kurvinen. Rovasti Juhani Sainio kiitti kaikkia onnistuneen kirkkopäivän eteen töitä tehneitä ja päivään osallistuneita. Hänen vieraanaan päivään osallistui myös saksalainen pappi Wolf Jung. Lopuksi rovasti Sainio siunasi kaikki läsnäolijat. Musiikista vastasi kirkossa ja päiväjuhlassa kanttori Martti Savolainen, Savo-Karjalan Maanpuolustussoittokunta Mika Hirvosen johdolla ja Savolaisen perhetrio. Kukkonen esitti tervehdyksen ja kertoi perinneyhdistyksestä. Piirin puheenjohtaja, sosiaalineuvos Ahti Karttunen kuvaili hyvin elävästi niitä seikkoja, jotka johdattivat hänet sotainvalidityön pariin. Tilaisuudessa onnittelimme kunniakerhon jäsentä, professori Veijo Saloheimoa hänen 93-vuotispäivänsä johdosta. Sotainvalidipiiri luovutti seuraavat huomionosoitukset: Marskin Rahaston tunnustuspalkinto Eino Kastiselle Ilomantsista, Sotainvalidien ansioristi Martti Kukkoselle Kontiolahdesta, Liiton pienoislippu vapaudenristin tunnuksella ja nauhalla Pertti Hyväriselle Joensuusta. Perinneyhdistys luovutti yhdistyksen standaarin Pohjois-Karjalan vaakunalla Harri Rautiaiselle Joensuusta, Paavo Haantiolle Panttilasta, Jarmo Tolvaselle Juuasta, Ahti Karttuselle Outokummusta ja Martti Kukkoselle Kontiolahdesta. Suomen lippu hulmusi Suomen Seniorikotien lipputangossa varsinaisena sotainvalidipäivänä 18.8. Uusi korjausneuvoja Pohjois-Karjalassa on uusi korjaus neuvoja. Rakennusmestari Raimo Saarelainen aloitti työnsä korjausneuvojana 1.9. edeltäjänsä jäätyä eläkkeelle. Saarelainen on kokenut korjausrakentamisen ammattilainen. Hänet saa kiinni numerosta 050 540 7035 tai sähköpostitse osoitteesta raimo.saarelainen@vtkl.fi. Tekstit Tuulikki Leinonen Sotainvalidipäivä Vietimme Sotainvalidipäivää aikataulujen vuoksi jo 8.8. Kunniakerholaiset, Perinneyhdistyksen hallitus, piirin puheenjohtajisto sekä huomionosoitusten saajat kokoontuivat kahvitilaisuuteen Malmikodin Tarinatupaan. Perinneyhdistyksen puheenjohtaja eversti Martti Raimo Saarelainen on uusi korjausneuvoja. Kuva: VTKL
Kainuu Piirit toimivat 37 KAINUU Seminaarinkatu 5, 87100 Kajaani Puh. 08 622 485 Talvisodan Kilpelänkankaan taisteluiden muistojuhla Kuhmossa. Talvisodan Kilpelän kankaan taisteluiden muistojuhla 12. elokuuta Suomen itsenäisyyden juhlavuoden ja maamme itsenäisyyden puolesta taistelleen veteraanisukupolven kunniaksi pidettiin Kuhmossa Kilpelänkankaalla talvisodan taisteluiden muistopatsaalla kansalaisjuhla lauantaina 12. elokuuta 2017. Tilaisuus oli kunnianosoitus veteraaneille ja kuului virallisiin Suomi 100 -tapahtumiin. Juhlapuhujana oli Suomen Rauhanturvaajien puheenjohtaja, kenraaliluutnantti evp. Paavo Kiljunen. Tapahtuman aluksi kenttähartauden piti kenttäpiispa Pekka Särkiö. Sotainvalidi Aarne Pulkkinen kahden kadetin välissä Kilpelänkankaalla. Piirin puheenjohtaja Juhani Hautala luovutta massa Liiton pienoislippua vapaudenristin tunnuksella ja nauhoilla ristijärveläiselle sotainvalidi Arvo Rautiaiselle. Kunniakerhon kokous Sotkamon kunnanjohtaja Mika Kilpeläisen (2. vasemmalta) isännöimänä. Kainuun alueellisen kirkkopäivän seppelpartio. Sotainvalidien kunniakerhon Kainuun tapaaminen sotainvalidipäivänä Sotainvalidien kunniakerho piti viime vuonna viimeistä kertaa valtakunnallisen sotainvalidien kunniakerhon kokouksen. Kainuussa järjestettiin sotainvalidipäivänä 18. elokuuta ensimmäinen kainuulaisten sotainvalidien kunniakerhon jäsenten tapaaminen. Ensimmäistä kokousta isännöi Sotkamon kunta ja sen kunnanjohtaja Mika Kilpeläinen. Tilaisuudessa luovutetiin liiton pienoislippu vapaudenristin tunnuksella ja nauhoilla ristijärveläiselle sotainvalidi Arvo Rautiaiselle. Sotainvalidit, joille on luovutettu liiton pienoislippu, saavat myös kutsun sotainvalidien kunniakerhoon. Kokoukseen osallistuivat kainuulaisista sotainvalidien kunniakerhon jäsenistä Heikki Mäntymaa ja Jaakko Huotari. Perinteisen kunniakerhon kokouksen tapaan tilaisuudessa kuultiin sotahistoriallinen luento. Luennon piti Jouni Piirainen talvisotaa edeltävistä sodan enteistä ja tapahtumista sekä talvisodan aikaisista sotatapahtumista Sotkamossa. Kainuun alueellisen kirkkopäivän päiväjuhla Kainuun prikaatin ravintola Hoikanhovissa 30.8. Kirkkopäivä Sotiemme Veteraanien Kainuun alueellista kirkkopäivää vietettiin Kajaanissa perinteiseen tapaan elokuun viimeisenä keskiviikkona. Tilaisuus oli veteraanien oma Suomi 100 -juhlavuoden tapahtuma. Tilaisuus alkoi ekumeenisella jumalanpalveluksella Kajaanin evankelisluterilaisessa kirkossa, minkä jälkeen ruokailtiin Kainuun Prikaatin varuskuntaravintola Hoikanhovissa. Jumalanpalveluksessa esiintyivät Kajaanin Mieslaulajat ja varusmiesten kuoro. Juhlan lopussa varusmieskuoro esitti Veteraanin iltahuudon vaikuttavalla tavalla, ovathan varusmiehet sen ikäisiä, kujin veteraanit rintamalla ollessaan. Joulujuhlat paikkakunnittain • Hyrynsalmi, keskiviikkona 13.12. klo 11 Hyrynsalmen seurakuntakeskuksessa sotainvalidien ja veteraanien yhteinen joulujuhla. • Kajaani, lauantaina 25.11. klo 12 sotainvalidien joulujuhla Kajaanin keskusseurakuntakodissa. • Kuhmo, tiistaina 12.12. klo 12 sotainvalidien ja veteraanien yhteinen joulujuhla Kuhmon seurakuntatalolla • Ristijärvi, sotainvalidien, veteraanien ja eläkeliiton yhteinen perinteinen joulujuhla suunnitteilla, ajankohta avoin. • Sotkamo, keskiviikkona 13.12. klo 11 sotainvalidien joulujuhla Vuokatin Urheiluopistolla • Suomussalmi, sotainvalidien ja veteraanien yhteinen joulujuhla suunnitteilla, ajankohta avoin • Vaala, perjantaina 29.11. klo 11 Järvikyläntie 3, sotainvalidien ja veteraanien yhteinen joulujuhla Tapahtumista ilmoitetaan vielä paikallislehdissä. Kuljetukset järjestämme kaikkiin tilaisuuksiin tukijäsenten avustuksella tarvittaessa kotiovelta alkaen ja takaisin kotiin, ilmoittautumiset ja kuljetustarpeet paikalliselle tukihenkilölle tai piiritoimistolle p. 050 372 5417.
38 Piirit toimivat Lappi LAPPI Ruokasenkatu 8 A, 96200 Rovaniemi Puh. 040 548 2086 Tornionlaakson ja Meri-Lapin veteraanien kirkkopäivää vietettiin Matarengissa, Meän maan keskuksessa. Erityisaiheina olivat Uskonpuhdistuksen 500 ja Suomen 100 vuotta. Tänä vuonna oli myös Ruotsin Ylitornion kirkon 400-vuotisjuhla. Matarengin kirkossa sai runsaan sadan osallistujan joukko kokea evakkosyksyn 1944 tuntoja. Ruotsi avasi ovet lappilaisille, jotka saivat Väylän länsirannalta katsoa omien kotiensa palon. Turtolalaisten osana oli nähdä myös kirkkonsa tuhoutuminen. Evakossa elämä jatkui siinä toivossa, että kotiin voidaan palata. Täysorvon selviytymistarina Koskettavasti sodan hinnasta ja sen jälkeisestä elämästä puhui ylitor niolainen sotaorpo Pauli Kantomaa. Kymmenvuotias poika sai vastaanottaa viestin isän kaatumisesta Röyttässä. Äidinkin elämä päättyi pian sen jälkeen, jolloin suuri lapsijoukko jäi ämmin hoitoon. Raskaasta ajasta selviydyttiin isoäidin vahvan elämänkokemuksen ja Jumalaan turvautumisen avulla. Lapsuuden raskaiden vuosien kokemusta Pauli on saanut jakaa sekä rohkaista työn ja luottamustehtävien vuosikymmeninä toivoon vaikeuksissa olevia. Kulttuurityössä ahertanut Anni Korpi sai sodan aikana kokea isoveljensä sankarikuoleman. Kymmenvuotiaana oli edessä evakkomatka Pekanpäästä Ruotsiin. Täi saunasta ja sotilaiden komennuksista selvittiin. Kodin perintönä luottamus Jumalan huolenpitoon kantoi kodin ikävässä ja sodan raskaissa muistoissa. Pirkko Post on syntynyt Korpilompoloon veteraaniperheen nuorimpana. Hän välitti kirjeiden valossa sodan ankaruutta sekä äidin huolenpitoa vaikeissa olosuhteissa. Nuorena hän toimi kolme vuotta ”vieraalla maalla kaukana” eteläRuotsissa. Omassa evakkoajassaan hän koki kodin ikävöimisen sekä selviytymisen. Äidin rukoukset ovat kantaneet, ja niiden vaikutus kestää Matarengin kirkko viettää 400-vuotisjuhlaa. Taiteel lisesti arvokkaassa kirkossa ovat Ruotsissa vanhimmat käytössä olevat urut, jotka aikanaan hankittiin Tukholman kirkosta. Urkuparvella on virolaissyntyinen Katrin Meriloo. Eturivissä on juhlan puhujia Anni Korpi, Pirkko Post ja Pauli Kantomaa. Kiteeläinen kuvaamataidonopettaja ja taiteilija Heikki Sallinen valmisti Lapin kirkkopäiviin kortin, joka kuvastaa 100-vuotiasta Suomea ja 500-vuotista reformaatiota. Se yhtyy Mäntyvaaran muistomerkin henkeen ”tässä auttoi Herra”. myös uusissa elämäntilanteissa. Sotainvalidien luottamuspappi Raimo Kittilä on saanut elämässään ja työssään kokea veteraanipolven perinnön kantavan ja kasvattavan. Hänelle merkittävänä ja antoisana tehtävänä on ollut kuunnella ja palvella Saarenvireessä veteraaneja ja sotainvalideja. ”Itse olen tainnut saada eniten”, virkkoi Suomen vanhimmalla rajalla lapsuuden viettänyt pyhäjokinen. Matarengin juhla jälkeen matka jatkui Kannakselle. Siellä hän saa ihmetellä suomalaisen sisun ja miesten valaan sitoutumisen merkitystä. Kodin, isänmaan ja uskon arvot pelastavat myös nykypolven. Virolaistaituri Ruotsin uruissa Matarengin juhlassa ohjelmavastuuseen osallistui virolaissyntyinen Katrin Meriloo. Taitava urkuri on saanut palvella Suomessa ja Ruotsissa, niin kuin monet maanmiehensä sodan aikana ja sen jälkeen. Uruista lähtivät vahvat soinnit niin Lutherin taisteluvirrestä kuin Narvan marssista. Tornionlaaksolaiset ovat oman rakkaan virren ”Myös isämme uskoivat” äärellä. Se syntyi pappi Göran Widmarkin kynästä evakkoaikaan 1945 Matarengissa. Siinä oli neljä säkeistöä. Juoksenkilainen maallikkosaarnaaja Martti Lampinen muistutti, että kristityn määrän- Ruotsin Ylitornion Matarengin kirkko rakennettiin vaaranrinteeseen kevättulvan viedessä edellisen kirkon. Kirkon ulkopuoliset Raamatun sitaatit ovat suomenkielisiä. pää on taivaassa. Widmark kirjoitti viidennen säkeistön, joka kirkkopäivässä kaikui ylistysvirtenä ja välitti kiitoksen yhteisestä juhlasta ja avusta. Suomen Ylitornion kirkkoherra Matti Salminen sekä Mieskuoro Laura Salmisen johdolla avustivat messussa ja juhlassa. ”Kohta poissa on veljet” on täyttymässä. Matarengin juhla ilmaisi väkevästi sen tarpeen, mikä laajalla veteraaniväellä on. Sotalesket ja -orvot, veteraanit ja puolisot tarvitsevat hengellistä huoltoa. Jumala on yhä sama, joka voi auttaa. Tätä korostivat messussa saarnannut luottamuspappi Paavo Korteniemi ja juhlan päätössiunauksen toimittanut luottamuspappi Ilmo Pulkamo. suus ruotsalaisille sodanaikaisesta avusta ja evakkokodeista. Sotilaiden pitkä savotta päättyi pohjoisessa Lapissa. Juhlavuoden merkeissä pohjoisen veteraanien kirkkopäivään kokoonnuttiin Sodankylässä keskiviikkona 6.9. Viikkomessun toimitti vt lääninrovasti Hanna Kuusela ja siinä saarnasi luottamuspappi Paavo Korteniemi. Päiväjuhlassa sotilaspastori Risto Alakärpän ja rovasti Ilmo Pulkamon lisäksi oli lausuntaa sekä sotaorpojen ja Jääkäriprikaatin puheenvuorot. Etäisyyksien Lapinmaassa on totuttu myös pitkiin kirkkomatkoihin. Edessä on huoli omasta kirkkopolusta ja selviytymisestä perille suuren ristinkantajan viitoittamalla tiellä. Itsenäisyytemme juhlavuosi 2017 kaartuu loppusuoralle. Vapautemme on lunastettu kalliilla hinnalla. Vaaran vuosina 1939–1945 asepalveluksessa oli kaikkiaan 600 000 miestä. Lottia, sotilaskotisisaria, sairaanhoitajia ja muita naisia oli maanpuolustustehtävissä parisataatuhatta. Idän sotarintama hiljeni syyskuussa 1944 väliaikaiseen rauhansopimukseen. Sen täyttymisen ehtona oli saksalaisten sotilaiden karkottaminen Suomesta. Viimeiset saksalaiset poistuivat Kilpisjärveltä Norjaan seuraavan vuoden huhtikuussa. Kolmen valtakunnan rajalla nostettiin siniristilippu salkoon 27.4.1945. Lapissa on vietetty vuosittain kolme alueellista kirkkopäivää rovastikuntajaon mukaisesti. Tänä vuonna se on toteutui kuin sotatapahtumien mukaisesti. ”Itärintamalla” kirkkopäivä oli Kemijärvellä luottamuspappi Aki Lautamon johdolla. Tornionlaakson ja MeriLapin kirkkopäivää vietettiin poikkeuksellisesti Ruotsin puolella Matarengissa. Siihen liittyy kiitolli- Paavo Korteniemi Itärintamalta evakkoon ja Lapin sotaan Uusi toiminnanjohtaja 1.10. alkaen Lapin sotainvalidipiirin pitkä aikainen toiminnanjohtaja Veijo Kyllönen jää eläkkeelle loka-marraskuun vaihteessa. Uutena toiminnanjohtajana aloittaa Saarenvireen palveluneuvoja Anu Vasama 1.10. alkaen. Piiritoimiston osoite on 1.10. alkaen Pitkäkatu 7, 95400 Tornio. Puhelinnumero pysyy samana eli 1.10. alkaen numerosta 040 548 2086 tavoittaa Anu Vasaman. Kiitos Lämpimät kiitokseni Lapin piirin ja osastojen jäsenille sekä yhteistyökumppaneille yli kahdesta vuosi kymmenestä, joiden aikana olen työskennellyt Veljesliiton palveluksessa. Veijo Kyllönen Pixhill.com Kirkkopäivä evakossa – veteraaniperintö yhä kantaa
Ruotsi Piirit toimivat 39 RUOTSI Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Puh. 00 46 8 648 1131 Veteraaniteltta Tukholman vanhassa kaupungissa Elokuun viimeisenä viikonloppuna Tukholmassa pidettiin kolmen päivä kaupunkijuhlat 100-vuo tiaalle Suomelle. Päätapahtumat olivat Kungsträdgårdenilla 24.– 26.8. Kaupunkifestivaalilla oli yli 100 000 kävijää. Sotainvalidien Ruotsin piiri sai tehtäväkseen järjestää veteraaniteltta Tukholman vanhan kaupungin laiturille, johon näyttävä miinantorjuntalaiva MHC Katanpää tuli laivastovierailulle. Alkuvuodesta esitimme uudelle suurlähettiläälle Matti Anttoselle toivomuksen osallistua kaupunkijuhlaan. Alkukesästä saatiin vahvistus osallistumisesta sotilasasiamies Manu Tuomisen järjestämän saunaillan yhteydessä, jossa mm. nykyinen sotilasasiamies Rami Peltonen oli mukana. Varsinaisen teltan järjestäminen olikin helppoa, kun Helsingin piirin varapuheenjohtaja Christian Wallin auttoi yhteyksissä Katanpään päällikköön kaptl Sami Jaloseen. Hän järjesti korotetun puolijoukkueteltan Katanpään kyydissä Tukholmaan ja hoiti sen pystyttämisen kiviselle laiturille. Ruotsalaisten vapaaehtoisten järjestön hallituksen jäsen Stefan Folke lainasi omasta kokoelmastaan erilaisia välineitä ja varusteita sotavuosilta. Niiden avulla saimme vieraille luotua kuvan ajasta, jota Ruotsis- Laiturilla sai tutustua Patrian kranaatinheittimeen, miinantorjuntalaivan Katanpäähän sekä veteraani telttaan. Kolmen päivän aikana kävijöitä oli kaikkiaan noin 1 000. sa ei paljon koulussa tuoda esille. Kuusenoksien tuoksu iski vastaan astuttaessa telttaan, jossa vuorotellen veteraani Kurt Antskog ja jäsenemme Jan Kjellberg, ruotsalainen vapaaehtoinen, vastasivat teltassa vierailevien kysymyksiin. Kaunis kesäpäivä lämmitti teltan niin, että moni kosketti varovaisesti keskellä olevaa kaminaa luullen, että lämpö tuli sieltä. Moni paikalla vieraillut kävi tutustumassa miinantorjuntalaiva MHC Katanpäällä. Vartioidulla laiturilla oli veteraaniteltan lisäksi Patrian uusi automaattinen kranaatinheitin ja Fazerin kahvila. Yhteensä paikalla vieraili noin 1 000 kävijää, joista arviomme mukaan 800 lauantaina neljän tunnin aikana. Tämä oli mielestämme hyvä tulos, etenkin kun Tukholma oli triathlonin vuoksi kuljetuksilta suljettu. Suurkiitokset kaikille, jotka ovat meitä auttaneet tässä tapahtumassa! Lisää valokuvia löytyy piirin kotisivulta www.krigsinvaliderna.se. Veteraaniteltan edustalla varusmiehenä vammautunut Altti Keskiniva (vas.) jakoi sotainvalideista kertovia esitteitä ja kirjallisuutta. Juha Joki Kuvat: Marja Kivilompolo Laiturilla riitti kuhinaa. Sotainvalidi Jan Kjellberg vastaili ihmisten kysymyksiin sota-ajasta. Ruotsalaisten vapaaehtoisten hallituksen jäsen Stefan Folke oli tuonut veteraanitelttaan esineistöä, joka kertoi Suomen sodista.
Elämän sana iStock.com/Smileus 40 Pentti Tapio – Isänmaan ja kansankirkon rakentaja l Opetusneuvos, rovasti Pentti Tapio nukkui pois 26.5.2016 Pieksämäellä 97-vuotiaana. Hänet saatettiin 21.6. viimeiseen lepoon synnyinkaupunkinsa Varkauden hautausmaahan. Pentti Tapio kuului Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sodanjälkeisen ajan suurten vaikuttajien joukkoon. Hän ehti kantaa vastuuta lukuisissa kirkon, kunnan, valtion ja järjestöjen tehtävissä. Eläkevuosinaan hänet tunnettiin erityisesti sotiemme veteraanien pappina. Pentti Vilhelm Tapio syntyi Varkaudessa 8.9.1918 suurperheen nuorimpana lapsena. Kun isä kuoli Pentin ollessa vasta puolivuotias, perheen kuopuksen kasvatuksesta vastasivat äiti ja vanhemmat veljet. Tästä taustasta huolimatta tai ehkä juuri sen tähden hänen elämäntyönsä tuli suuntautumaan ensin poikien pariin sekä myöhemmin sodissamme taistelleiden miesten parhaaksi. Kodin antaman vankan kristillisen kasvatuksen jälkeen Pentti Tapio sai merkittäviä vaikutteita lukion uskonnonopettajaltaan Eino Seppälältä ja löysi hengelliseksi kodikseen herännäisyyden. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Varkauden yhteiskoulusta 1937. Suoritettuaan vapaaehtoisena asepalveluksen hän aloitti teologian opinnot Helsingissä 1938. Syksyllä 1939 opinnot kuitenkin keskeytyivät, kun kutsu ylimääräisiin kertausharjoituksiin saapui. Muutamia päiviä ennen talvisodan syttymistä Tapio kirjoitti morsiamelleen Senja Hyväriselle: ”Uutisista kuulin juuri, että Venäjän ja Suomen jännitys on korkeimmillaan. Kuinka käy? Sota vai rauha? Ehkäpä on vielä joitakin mahdollisuuksia. Kunpa säästyisimme sodalta. Kunpa Jumala vielä armahtaisi kansaamme. Oikeus on puolellamme. Mutta jos on tarpeen tarttua tapparaan, teemme sen nurkumatta ja mielellämme rakkaittemme tähden. Tulkoon vihollinen. Minä lähden valvomaan yöhön. Mutta yö ei pelota. Jumala on minun turvani.” Pentti Tapio solmi avioliiton 20.12.1942 Senja Hyväri- sen kanssa. Yli 60 vuotta kestänyt liitto päättyi Senjan kuolemaan vuonna 2004. Heille syntyneestä viidestä lapsesta neljästä tuli teologeja, yksi taas valitsi upseerin uran. Tolvajärven taisteluihin Talvisodassa Tapion yksikkö 5./KTR 12 taisteli menestyksellisesti Tolvajärvellä. Sodan alkua hän muisteli myöhemmin: ”Marraskuun viimeisenä päivänä odottelu ja arvailut loppuivat. Tositoimet alkoivat. Yksikköni sai käskyn siirtyä Tolvajärvelle, jossa venäläiset rynnistivät rajan yli odotettua suuremmin joukoin. Kiireisten lähtövalmistelujen lomassa tuli luokseni eräs miehistäni. Hän sanoi vakaalla ja hiljaisella äänellä: ’Eikö vänrikki kokoaisi meidät ennen lähtöä rukoushetkeen?’ Teologian opiskelijan sydämessä liikahti lämmin tunne. Niin tietysti oli tehtävä. Pieni karjalainen mökki tuli tupaten täyteen miehiä. Ei pidetty saarnaa, ei liturgiaa. Mutta miesten kädet menivät tiukasti ristiin. Luin psalmista 91 sodan aikana paljon luetun kohdan: ’Minä pelastan hänet, koska hän turvautuu minuun.’ Harras rukous isänmaan ja kotien puolesta kohosi sydämistä Herran puoleen. Tuo pieni mökki tuntui avartuvan temppeliksi, jossa Herran Henki liikkui jokaista mukana olijaa koskettaen.” Talvisodan joulusta Pentti Tapio kirjoitti 27.12.1939 morsiamelleen: ”Jouluaattoiltana rintamalla. Vietän rauhallista juhlaa täällä. Saimme ajettua ryssät niin kauaksi, että luultavasti saamme ainakin tämän illan ja yön viettää rauhassa. Kuuluu kuitenkin kaukaa ryssän tykkien jylinää. Olemme viettäneet joulua täällä teltassamme. Otimme teltan kattoon riippumaan pienen kuusen. Siinä tuikkivat muutamat kynttilät. Luin joulun Pyhän evankeliumin, hyräilimme hiljaa tuttua jouluvirttä ja rukoilimme joulun Herralta rauhaa kodeillemme ja rakkaillemme. Avasimme viikkoja viivästyneet kirjeet ja paketit. Antimet jaettiin: ’pannaanpas tämäkin kiertämään’. Varmaan tämä joulu on kaikille elämys, jonka muistamme aina, jos Herra elonpäiviä vielä suo.” Haavoittuminen jatkosodassa Talvisodan päätyttyä Pentti Tapio jatkoi teologian opintojaan. Ne kuitenkin keskeytyivät taas kesällä 1941, kun jatkosota alkoi. Luutnantiksi ylennetyn miehen kenttätykistörykmentin patteri lähetettiin Simpeleen ja Parikkalan maastoon tukemaan JR 7:n hyökkäystä Tyrjän kylään, joka Moskovan rauhassa oli jäänyt Neuvostoliiton puolelle. Jatkosodan hyökkäysvaiheessa Tapio haavoittui 5.7.1941. Tästä tapahtumasta hän kertoo Matti Koskimaan teoksessa Murtajan tykistö: ”Käki kukkui taas. Silloin tajusin, ettei se ollutkaan se käki, joka tunnetun laulun mukaan ylisti puolisonsa suloutta, vaan ihan jotain muuta. Kukunnan jälkeen alkoi melkoinen rytinä ja pauke. Käki kukkui ryssän vastahyökkäyksen merkkinä. Sen kukunta jäi lähes viimeisenä äänenä tajuntaani, sillä heräsin joskus myöhemmin joukkosidontapaikalla, johon lievemmin haavoittuneet taistelulähettini Asikainen ja Matikainen olivat minut jotenkin saaneet raahatuksi. Silloin tajusin väkevästi ensi kerran, mitä merkitsi, että kaveria ei jätetä. Se ei totisesti ollut tyhjä fraasi. Asikainen oli varkautelainen työmies, Matikainen maanviljelijä, minä teolo gian ylioppilas ja reservin luutnantti. Kavereita oltiin. Talvisodan Tolvajärvellä olin kokenut, mitä oli aseveljeys, mutta nyt vielä paremmin, kun olin voimaton haavoittunut.” Kokemus oli Tapiolle siinäkin suhteessa eheyttävä, että vuoden 1918 sota oli ollut kirjaimellisesti veljessota hänen omassa perhepiirissään. Kahdesta vanhimmasta veljeksestä toinen oli taistellut valkoisten, toinen punaisten puolella. Nyt hänet vihollisen käsiin joutumiselta pelastaneista taisteluläheteistä toista pidettiin kommunistina. Muistona Tyrjän taisteluista Pentti Tapiolla oli sirpaleen melkein lävistämä lompakko. Se oli hänen rinta
Elämän sana 41 Jeesuksen uuden elämänmallin ohje Genesaretin järven pohjoispäähän oli kerääntynyt väkeä jo aamuvarhaisesta alkaen. Tietoon oli tullut, että Jeesus oppilaineen oli liikkeellä. Tästä kansankokouksesta ei oltu ilmoitettu kalasataman rantatolpissa, ei synagogan ilmoitustaululla. Kutsu, joka sai liikkeelle tuohon kokoontumiseen oli tiedossa, että Jeesuksen opetuksessa oli voimaa ja viisautta, josta sai leivän elämään. Elämä ei ollut helppo laji tuohonkaan aikaan. Useimmilla oli takanaan enemmän pettymysten elämänkokemusta kuin onnistumisten ja voittojen tuomaa itsevarmuutta. Vuoren rinteellä istuva väkijoukko hiljeni, kun Jeesus nousi puhumaan. Uuden testamentin Suuren Saarnan ensimmäiset sanat tunkeutuivat kuulijain tajuntaan: ”Autuaita ovat …” Meille tutun Vuorisaarnan sanat toivat kuulijajoukon keskelle uuden elämäntulkinnan. Jeesuksen puhe eteni toistaen lausepareja: ”Teille on opetettu… mutta minä sanon teille!” Jeesus käsitteli arkisen elämän kipeitä aiheita. Hän ei saarnannut moralistin ankaruudella kuten muut tuon ajan opettajat. Hän tiesi, että elämä puristaa ja syyllisyyden tunnot painavat sanomattakin tuota joukkoa. Avionrikkoja tiesi tuohonkin aikaan tekonsa ja tekojensa seuraukset. Koston kierre ja vihanpito elivät perheiden ja sukujen perintönä silloinkin. Kuva oikeasta ja väärästä oli pahasti sirpaleina. taskussaan ja esti sirpaletta tunkeutumasta sydämeen. Sotilaspapin tehtäviin Aadolf Ehrnrooth oli haavoittunut pari päivää aiemmin samoissa Tyrjän taisteluissa. Yhdessä hänen kanssaan Pentti Tapio toipui Punkaharjulla kenttäsairaalassa. Kun hän palasi taas rintamalle, hänen rykmenttinsä oli edennyt Karjalan Kannaksella vanhan rajan taakse ja asettunut puolustukseen Leningradiin johtavan Ohdan tien varteen. Aluksi Tapio jatkoi palvelusta tulenjohtajana ja myöhemmin patterin päällikkönä. Kapteenin arvon saaneelle miehelle myönnettiin syksyllä 1943 kolme kuukautta lomaa opintoja varten. Vaikka Pentti Tapio vihittiinkin papiksi vasta sodan päättymisen jälkeen 1945 Oulussa, yksikköönsä palattuaan hänet komennettiin oman patteristonsa sotilaspapin tehtäviin. Tapion omakohtaisen kokemuksen mukaan papit liikkuivat sotilaiden mukana etulinjassa eivätkä vain viihtyneet taaempana turvallisissa asemissa. Tämän vahvistaa alikersantti Keijo Laineen kertomus Äyräpään-Vuosalmen taisteluista kesällä 1944: ”Tulitus oli aivan mieletöntä. Kranua satoi jatkuvasti. Kaikkialla oli tulimeri. Joku hyppäsi monttuumme. Emme tienneet koko patterialueella olevan ketään. Ajatus oli heti, joko ryssä on täällä? Hämmästys oli suuri, kun kaiken tulen keskeltä sotilaspastori, kapteeni Pentti Tapio hyppäsi eteemme. Muistan vielä kuin eilisen päivän, kun hän sanoi: ’Rauha teille.’ Ahmimme joka sanan, minkä hän meille puhui ja rukoili. Sitten hän sanoi: ’Työntäkää pojat minut ylös, lähden toisten poikien luokse.’ Sanoimme: ’Ei siellä kukaan selviä elävänä.’ Mutta hän sanoi: ’Työntäkäähän, minua tarvitaan toisaalla.’ Kun hän oli mennyt, sanoimme, ettei sitä miestä enää varmasti nähdä.” Tärkeä osa sotilaspapin työtä oli kaatuneiden kokoaminen ja kotiseurakunnan multiin toimittaminen. Pentti Tapio sai kirjoittaa Kuin pommi putosi kuulijain tajuntaan Jeesuksen uuden elämänmallin ohje: ”Teille on opetettu: rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi… Mutta minä sanon teille: Rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojinne puolesta, jotta olisitte taivaallisen isänne lapsia.” Meille tämän aikakauden ihmisille yhtä mykistävä ohje kuin Jeesuksen aikalaisille. Luin raportin oman kirkkomme ja yhteiskuntamme moraalis-eettisestä tilasta. Ajatus selkärangattomuudesta, oivallus kristillisen kirkon ja sen jäsenten eettisestä takinkäännöstä pyrki pintaan keskustelussa. Siellä, missä arkisen elämän puristuksessa ainoaksi toivon näköalaksi on noussut usko Jumalaan, missä rukous on ollut ja on elämän voiman lähde. Missä Raamatun äärellä on etsitty rohkaisun profeetallista sanaa huomiseen, siellä ihmisen sisäinen kokemus siitä, minkä valtakunnan kansalaisuus lopulta kantaa ja kannattaa, on tullut todeksi. Nykykielellä: Kristuksen kirkko on kutsuttu ja lähetetty tuomaan taivasta maan päälle. Kutsuttu elämään siten, että jalat ovat tukevasti elämän savessa, mutta mieli ja sydän taivaassa. Esa Eerola lukuisia suruviestejä kaatuneiden omaisille. Hänen mieleensä jäi erityisesti tapaus, jossa mies oli kaatuneelle kaverilleen parikymppiä velkaa. Hän halusi ehdottomasti, että sotilaspappi lähettäisi nuo rahat kaatuneen omaisille muun jäämistön mukana. Raskaimpana tehtävänään sotilaspappivuosilta Tapio piti sitä, että joutui kokoamaan oman patteristonkomentajansa, Äyräpään taisteluissa heinäkuussa 1944 kaatuneen majuri M. Koposen jäännökset paperisäkkiin. ”Parasta miehessä on se poika, mikä hänessä on vielä jäljellä” ”Parasta miehessä on se poika, mikä hänessä on vielä jäljellä.” Näin muistan Pentti Tapion kerran sanoneen yhteisellä automatkallamme. Rauhan koitettua Tapio kutsuttiin Poikien Keskuksen koulutussihteeriksi. Vuonna 1962 hänestä tuli saman järjestön toiminnanjohtaja. ”Ison Parran” aikana Poikien Keskuksesta kasvoi merkittävä kristillisen poikatyön kehittäjä ja tekijä. Hänellä oli ratkaiseva vaikutus Pieksämäellä sijaitsevan ”poikien paratiisin” eli Partaharjun leirikylän ja opiston sekä Saariselän Tievatuvan retkeilykeskuksen syntyyn. ”Tärkeintä kaikilla leireillä, kursseilla ja opistossa on Partaharjun hengen aistiminen ja oppiminen. Se merkitsee elämistä sovinnossa itsensä, lähimmäisen, luonnon ja Jumalan kanssa meille annetussa kauniissa isänmaassa”, Tapio sanoi. Lähes 70 vuoden aikana Partaharjun leireille, kursseille ja tapahtumiin on osallistunut arvioilta liki 200 000 ihmistä. Eläkevuosina sotiemme veteraanien hengellinen toiminta tuli Pentti Tapiolle tärkeäksi palvelutehtäväksi. Vuodesta 1996 alkaen hän toimi lähes kuolemaansa saakka Suomen Sotaveteraaniliiton hengellisen toimikunnan puheenjohtajana. Pentti Tapio linjasi, että veteraanien parissa tehtävän hengellisen työn tarkoitus on rohkaista veljiä kestämään loppusuora. Samalla hän yhtyi myös sydämestään aseve- lipappien painottamaan ajatukseen, että hengellinen ja maallinen eivät ole toisistaan erillään, vaan sisäkkäin. Siunatessaan ystäväänsä, Ihantalan taistelijaa Immo Nokkalaa viimeiselle matkalle, hän lausui: ”Jokaisen meidän elämäämme kuuluu myös kuolema. Sitä ei voi opetella eikä harjoitella, ei siihen totuttautua. Kuolemaan valmistaudutaan elämällä, elämällä oikein. Jumalan sana neuvoo: ’Jos elämme, elämme Jumalan omina ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina.’ Kun elämän matkavaatteet alkavat painaa, askel lyhenee, sydän lakkoilee, henkeä ahdistaa, on hyvä muistaa Jumalan lupauksen sana: ’Teidän vanhuuteenne saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen aina tehnyt, ja yhä teen, minä nostan, minä kannan ja pelastan.’” l Mika Riikonen Lähteet: Harri Raitis ja Paula Raitis: Iso-Parta ja Partaharju., Pentti Tapio: Puheita., Matti Koskimaa: Murtajan tykistö. 2. divisioonan tykistön taistelut 1941–1944., Tyrjän rykmentti. JR 7:n ja Er.P 12:n taistelut jatkosodassa. Sana Luuk 8: 15 Kylväjävertauksen selitys Mutta hyvään maahan pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat satoa.
42 ”On pitäny mennä eteenpäin” Ainutlaatuisen kirjan kovien kansien väliin tallentui 71 keskipohjalaista tarinaa sotainvalidien puolisoiden elämästä miestensä rinnalla. Kirjan tekoon tartuttiin viime hetkellä. l Naiset miestensä rinnalla - Keskipohjalaisten sotainvalidien puolisoiden selviytymistarinoita -kirjan kertomuksista valtaosan kirjoittanut Sotainvalidien Veljesliiton Keski-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtaja Marja-Liisa Kattilakoski kertoo, että päätös kirjan tekemisestä syntyi joulukokouksessa 2014. Keski-Pohjanmaan kulttuurirahasto ja Keskipohjanmaa-säätiö myönsivät hankkeelle avustusta. – Tulin toiminnanjohtajaksi vajaa viisi vuotta sitten ja kiinnitin itse huomiota siihen, että naiset olivat edelleen jotenkin sivummalla, vaikka heidän roolinsa sotainvalidien rinnalla on ollut hyvin merkittävä. Nyt tuntui, että on tilaa kertoa naisten tarinoita. Saada naisten oma ääni kuuluviin. Halusimme osoittaa kunnioitusta heille ja heidän tekemälleen työlle, Kattilakoski taustoittaa ja iloitsee siitä, että naiset lähtivät innolla mukaan kirjahankkeeseen kertomaan elämästään. Kattilakoski on hyvin tyytyväinen siihen, että jo projektin alkuvaiheissa mukaan saatiin myös FT Anne Ruuttula-Vasari, jolla on paljon kokemusta keskipohjalaisista kirjaprojekteista ja historian tallentamisesta. – Annen myötä projektiin tuli ammattimaisempi ote ja vahvaa osaamista viedä hanke kunnialla loppuun asti. Samanlaisella kysymyspatteristolla varmistettiin se, että jokaisen tarinan vaiheet käytiin samalla tavalla läpi, vaikka toki jokaisen tarina polveilivat yksilöl lisesti eri suuntiin ja saivat erilaisia painotuksia elämänvaiheista riippuen. Tarinat talteen Tarinoita kerättiin laajasti eri puolilta KeskiPohjanmaata. Erityismaininnan ansaitsevat Ylivieskan leijonanaiset, jotka keräsivät omalta alueeltaan parikymmentä haastattelua. Mikko Tunkkari teki haastatteluita Vetelin Marja-Liisa Kattilakoski (vas.) ja Anne Ruuttula-Vasari tekivät hienon työn kirjan parissa. suunnalla ja Anne Ruuttula-Vasari Sievissä. Haapajärvellä haastatteluita teki muun muassa Raili Tikanmäki. Kattilakoski hyödynsi luontevasti työpaikkansa sijaintia – moni haastateltava saapui KitinKannukseen kuntoutukseen ja pääsi samalla Marja-Liisan jututettavaksi. – Kaikki haastattelut äänitettiin ja minä kirjoitin tarinaksi ison osan myös muiden tekemistä haastatteluista. Olen kiitollinen työnantajalle, joka osaltaan mahdollisti hankkeen toteutumisen. – Haastatteluissa tuli esille paljon tietoa ihmisten elämästä yleensä ja jonkin verran myös sellaista tietoa, joka ei ole ollut niin laajasti tie- dossa. Esimerkiksi muutamien haastateltavien kotona oli ollut sotavankeja maatöissä naisten rinnalla. Sosionomina minua itseäni kiinnostaa erityisesti henkilökohtaiset kokemukset ja selviytymiskeinot, naisten kokemukset sekä sodan aikaan että jälkeen. Ihmisten yksilöl lisiin kokemuksiin yhteisistä haasteista voi moni samaistua. Kirjan työryhmä pohti pitkään, miten kirjan kokonaisuuden jaottelisi, lopulta ryhmit tely syntyi hyvin luontevasti, jokilaaksojen mukaan. Kirjan tarinat kulkevat pohjoisesta etelään – Kala-, Lesti- ja Perhojokilaaksojen myötävirtaan. Viimeisenä ryhmänä vielä erikseen Kälviä ja Kokkola. Sisko mainosti miestä Ruutille Kirjan julkaiseminen oli juhlava tilaisuus. Keski-Pohjanmaan naisten tarinat päätyivät ensimmäistä kertaa omaksi kirjakseen. Yksi tarinansa kertoneista on 88-vuotias kaustislainen Ruut Rauma, joka on edelleen 92-vuotiaan Kalevinsa omaishoitaja. Hänen sisarensa piti tovin yhtä Kalevin kanssa ja Hämeenlinnaan meijerikouluun lähtiessään mainosti, että Kalevi on kauhean kiva. – Kyllähän sitä jotkut ihmetteli, että miten minä invalidin otan, mutta hyvin kävi. Meillä on kolme lasta. Yksikin kävelemään opetellessaan piti toisen jalkansa täysin suorana – aivan kuten isänsä. Oon oikein ollu tyytyväinen. Huumorintajuinen mies eikä minullakaan ole ruukannu proppu palaa vähästä. Vetelin emäntäkoulun puutarha- ja kotitalousopettaja työskennellyt Rauma joutui hankkimaan ajokortin ja vaihtamaan ammattia miehen sairastellessa. Kalevin kuljetusyri-
43 tyksen toimiluvasta haluttiin pitää kiinni, joten Ruut ryhtyi taksikuskiksi ja hoiti kyydit Kalevin sairastellessa. Välillä hän teki pääl lekkäin sekä opettajan että taksikuskin töitä tunteja laskematta. – Olen luonteeltani meleko vilikas, joten oli heleppo kertoa, Rauma nauraa ja kertoo tilanneensa kirjoja kahdeksan kappaletta: jokaiselle lapselle ja lapsenlapselle omansa. – Poika jatkaa isänsä työtä linja- ja taksiautoilijana, tyttäret ovat sairaanhoitajia ja lapsenlapsia asuu pitkin poikin. Joka päivä puhelin soi, paljon pidetään yhteyttä ja kysellään kuulumisia. Yhdessä eteenpäin Marja-Liisa Kattilakoski kertoo, että kaikista naisten kertomista tarinoista nousee esiin vahvasti sama teema, kova työ. – Työhön on opittu jo kotona. Hoitamaan lehmät, ajamaan hevosta, käsityötaidot on opittu omalta äidiltä. Yksikin haastateltava totesi ”työ on kasvanut kainalossa”. Työn määrää ei kuitenkaan ole koettu yleisesti ottaen raskaana eikä vaikeana asiana, vaan se on ollut ennemminkin yhteinen asia, joka on koskettanut samalla lailla kaikkia. Naapurissa elämä on ollut ihan yhtä kovaa. Ei ole kilpailtu keskenään, vaan tehty ja pärjätty yhdessä. Lähes kaikki kirjaan haastatellut vaimot ovat puolisoitaan sen verran nuorempia, että avioon on asteltu vasta sodan jälkeen. Puoliso löytyi usein Nuorisoseuran riennoista, kun sodan jälkeen huvitukset olivat jälleen mahdollisia. Yhteiseltä arvopohjalta oli hyvä lähteä eteenpäin. Elämäntarinoiden myöhemmissä vaiheissa korostuu huolenpito ja vahva sitoutuminen puolison rinnalle. – Avioliitto on vahva sidos ja on itsestään selvää, että puolisosta huolehditaan niin pitkään kuin voi. Loppuun asti tukien. Tarinoista tulee ilmi myös se, että omista vaivoista ja sotainvalidiudesta ei ole ruukattu tehdä sen suurempaa numeroa. – Pikemminkin päinvastoin. Yritettiin olla niin kuin kaikki muutkin. Yhtä lailla töitä tehden ja elantonsa ansaiten. Kotona se väsyminen ja vammojen rasituksen aiheuttama ärtymys saatettiin näyttää vaimolle. Mutta koko ajan oli vahva tahto mennä eteenpäin. Vaivoja ei jääty voivottamaan eikä vilkuiltu taaksepäin. Haastatelluilla oli myös vahva tunne siitä, että kovassakaan paikassa ei ole tarvinnut jaksaa yksin. Aina on voinut luottaa Luojaan eikä ole tarvinnut jaksaa vain omilla voimillaan. – Haastatteluista paistoi voimakas tyytyväisyys. Katkeruutta oli hyvin harvalla. Tässä vaiheessa elämää he loivat valoisan katseen menneisyyteen ja olivat tyytyväisiä nykyhetkeen. Täytyy ihailla, kuinka valtavasti he ovat ehtineet, jaksaneet, osanneet ja pystyneet. Ruut Rauma on yksi niistä 71 sotainvalidin puolisosta, joita kirjaan on haastateltu. le oli työssä etua siitä, kun tunnen paikat ja alueen historiaa. Naisten kertomat yksilölliset tarinat ja kehityshistoria sitoutuu laajempiin kokonaisuuksiin. Kaikki haastattelut tallennetaan arkistoon ja tulevaisuus näyttää, millä tavoin aineistoa jatkossa hyödynnetään. Yksi opiskelijan lopputyö, sosiaalityön Pro gradu, haastatteluiden pohjalta on jo syntynyt. – En osaa vielä arvioida sitä, mitä kaikkea iloa ja hyötyä tallenteista voi tulevaisuudessa olla. Olen itse esimerkiksi kuunnellut murrenauhoitteita, joita on aikanaan tehty suomen kielen tutkimuksen vuoksi. Minulle ne olivat oivia paikallishistorian lähteitä, kun ihmiset murteellaan kertoivat omasta elämästään, vaikka nauhoitukset oli alun perin tehty aivan muusta syystä. Ajan myötä myös näkökulma nauhoituksiin muuttuu ja niistä voi löytää jotain uutta, jota ei alun perin ole osannut ajatellakaan. Tutkija innostuu kannustamaan ihmisiä laajemminkin tarinoita tallentamaan. – Ihmistä kannattaa aina puhuttaa ja aina kannattaa kertoa ihmisten tarinoita. Varsinkin nykypäivänä, kun lähes meillä jokaisella on taskussa toimiva tallennuslaite, voi haastatteluita tehdä helposti. Ruuttula-Vasari toivoo, että kirja onnistuu tekemään tarpeeksi kunniaa sota-ajan naisille. – Haastateltaviin oli ladattu niin paljon elämänkokemusta ja näkemystä. Kuulimme hienoja kertomuksia ja hankkeen aikana löytyi myös kuvia, joita ei ennen ollut muille esitelty. Projektin aikana kävimme kilpajuoksua aikaa vastaan ja meidän piti toimia rivakasti. Paikallisiin valokuviin pitäisi vielä paneutua enemmän. – Kaiken kaikkiaan tämä oli hyvin positiivinen hanke, opettavainen ja antoisa projekti. Haastateltavat olivat hyvin innostuneita ja pyyteettömiä. Sain juuri Sievistä terveisiä, että eräs haastatelluista oli itkenyt kuultuaan oman tarinansa ääneen luettuna. Onnistuimme koskettamaan. Kokenut historiantutkijakin koki projektin aikana yllätyksiä. – Yksi haastateltu oli luokkakaverini äiti. Luokkakaverini isän invaliditeetti ei tullut 70-luvulla kouluaikoina mitenkään esiin. Ei näistä asioista silloin puhuttu, nyt aika on eri. Taustatietoja arkistoista etsiessämme löysin myös monta lapsuudesta tuttua ihmistä. Sain heihin ihan uusia puolia ja he alkoivat elää minulle eri tavalla kuin ennen. Historian pitäisi aina elää arjessa mukana. l Teksti ja kuvat: Johanna Rantanen Positiivinen hanke FT Anne Ruuttula-Vasari kertoo viettäneensä hienoja hetkiä sotainvalidien puolisoiden kanssa. Aidot naiset kertoivat tarinoita, joissa kiteytyi elämänkatsomus, voima ja vahvuus. Säälipisteitä ei kaivattu. Historiantutkimuksen ammattilaisena hän katsoo hanketta myös laajemmasta näkökulmasta. – Minä tein haastatteluita Sievissä ja kirjoitin myös Haapajärven alueen tarinat. Minul- Julkaisujuhlassa saatiin tuntumaa kirjasta, sillä tarinansa kertoneita naisia jututettiin myös paikan päällä.
44 Översättning: Henry Byskata KRIGSINVALIDEN Organ för Krigsinvalidernas Brödraförbund 4 / 2017 Ledare Finner vi brödraansvar? gångsrik placeringsverksamhet har också förbundets ekonomi kunnat hållas i gott skick. Man har i tillräcklig mån kunnat tillhandahålla avlönad personal ute på fältet, även om de anställdas antal hela tiden har behövt anpassas i förhållande till antalet egentliga medlemmar och verksamhetsvolymen. Tillgångarna ute på fältet är nu dubbelt större än förbundets tillgångar, men de fördelar sig mycket ojämnt mellan avdelningarna och distrikten Markku Honkasalo Chefredaktör för tidningen Sotainvalidi-Krigsinvaliden l Krigsinvalidernas Brödraförbunds verksamhet har fortsatt och kommer ännu att fortsätta mycket längre än vad man t.ex. på 1990-talet uppskattade och förutsade. Detta är en följd av den kraftiga ökningen av krigsinvalidernas medelålder. I början av år 2000 fanns det över 28 000 krigsinvalider kvar i livet och antalet lokala krigsinvalidavdelningar uppgick till 376. I dag finns det ännu ca 2 000 krigsinvalider och avdelningarna är 163. Brödraförbundets organisation har behållit sin effektivitet trots att verksamhetstiden har förlängts. Avgörande betydelse har det att de yngre stödande medlemmarna har kommit med i verksamheten. Deras förtjänst är det att vi fortsättningsvis har kunnat ha omsorg om krigsinvalid- och makamedlemmarna. Genom försäljning av egendom och genom en fram- Förbundet har systematiskt använt sina tillgångar med stor framförhållning och en följd av detta är att man nu har blivit tvungen att kraftigt begränsa understödet till fältet och denna radikala åtgärd fortsätter också nästa år. Också avdelningarna och distrikten har använt sina tillgångar på liknande sätt, så att för närvarande endast en fjärdedel återstår av de tillgångar man hade för tio år sedan. Fältets tillgångar är nu dubbelt större än förbundets tillgångar, men de fördelar sig mycket ojämnt mellan avdelningarna och distrikten. Nu behövs det igen ”Brödraansvar” på samma sätt som ett sådant ansvar fanns redan de första åren Brödraförbundet var verksamt. De distrikt och avdelningar som hade större tillgångar stödde dem som var i en svagare position. De avdelningar som nu har mera av tillgångar, skulle på motsvarande sätt kunna ge stöd åt andra avdelningar inom distriktet. Medel behövs fortsättningsvis i avdelningarna eller i ”byaavdelningarna” för gemensamma träffar och övrig rekreationsverksamhet. Också mellan distrikten borde man få till stånd en utjämning. Det skulle gälla att bära omsorg om alla krigsinvalid- och makamedlemmar ända till slutet . De frivilliga stödande medlemmarna svarar för huvuddelen av servicearbetet Även om de tillgångar som står till buds minskar, utgör detta ändå inget hinder för verksamheten inom organisationen på fältet. Huvuddelen av servicearbetet utförs av de frivilliga stödande medlemmarna. Inom krigsinvaliddistrikten har man skapat olika tillvägagångssätt gällande daglig praxis för hur man bär omsorg om medlemmarna sedan avdelningarna upplösts. Verksamheten har förts vidare som byaavdelning, sektion eller med motsvarande namn och former. Närmare 40 år av insatser i krigsinvalidarbetet I början av september gick jag i pension efter en arbetsinsats som kom att omfatta närmare fyra årtionden. I Brödraförbundet har jag fått utföra det mesta ända från arbetet ute på fältet till det som utförs på centralbyrån. Det här har för mig inneburit en stor ära och samtidigt ett privilegium. I detta skede vill jag tacka er alla för ett angenämt samarbete. Jag fortsätter nu med krigsinvalidarbetet som förtroendevald. Så har förbundets styrelse också fattat beslut om att jag fortsättningsvis verkar som Sotainvalidi-Krigsinvaliden-tidningens chefredaktör och när det behövs står till den nya generalsekreterarens disposition, när antalet arbetsuppgifter tornar upp sig, bl.a. gällande ekonomiska frågor. l Intressebevakning Rådgivningsservice – hjälp från samma lucka l Målet för rådgivningsservicen är att stöda möjligheterna för krigsinvaliden samt makan och änkan att bo hemma. Servicerådgivaren hjälper dem att orientera i djungeln av olika former av service. Vem som helst kan råka ut för situationer där man upplever hur svårt det är att hitta rätt instans, när det gäller att få hjälp. Också för den som är yngre känns detta svårt − för att inte tala om den äldsta generationen, som med stor möda försöker orientera sig i den förunderliga värld datanätet utgör. På grund av sjukdom är det inte heller så lätt att uppbjuda krafter att ta itu med problematiken. I ett dylikt läge har krigsinvaliderna och de anhöriga lärt sig dra nytta av den hjälp man kan få via servicerådgivningen när man skall klampa omkring i träsket med serviceformer man skulle behöva. Gedigen erfarenhet Servicerådgivningen har många års erfarenhet när det gäller att reda ut den problematik klienten, myndigheter och serviceproducenter kan ha. Militärskadelagen ger ett ganska heltäckande skydd härvidlag när det gäller krigsinvaliderna. Serviceformerna fungerar rätt väl i detta nu. Nätverket har redan skapats, men läget växlar i och med att tjänstemännen kommer och går och det kommer nya instanser som producerar service medan andra åter försvinner. I synnerhet efter veckoslut och semesterperioden, när de anhöriga besöker sina åldringar och konstaterar att situationen har förändrats, tar man kontakt med servicerådgivarna. När man första gången har lagt märke till behovet av hjälp eller service, står man inför stora frågor: I vilken ända skall man börja nysta upp denna härva? I detta skede tar krigsinvaliden eller de anhöriga i allmänhet kontakt med servicerådgivningen. Man kan alltid be servicerådgivaren komma på hembesök. Till-
45 Juristen Budgetrian blev en besvikelse Seppo Savolainen Förbundets jurist l Statens budgetförslag för år 2018 utlovar inga förnyelser gällande militärskadelagen. Den budgetria som hölls i augusti av landets regering fattade inga beslut, som skulle ha underlättat de lindrigare skadade krigsinvalidernas möjlighet att få vård på brödrahemmen. Krigsinvalidernas Brödraförbund har kommit med en framställning om att alla krigsinvalider skulle ha möjlighet att vid behov få komma för vård till krigsinvalidernas brödrahem och till andra vårdanstalter som godkänts av Statskontoret. För närvarande kan krigsin- sammans med krigsinvaliden och kanske med de anhöriga dryftar man hur det vore bäst att gå till väga i den nya situationen. Stöd när det gäller att reda ut det ekonomiska Ibland räcker det med att man tar kontakt med kommunens äldreomsorg och ber att man där sänder en ansvarsperson att på ort och ställe utreda behovet av hjälp. Kommunen tillhandahåller den service som behövs. I många kommuner köper man redan nu in den service som behövs av en privat företagare. När det gäller en krigsinvalid utgör priset inte så ofta något hinder för att ta emot service, därför att Statskontoret ersätter kommunen för den öppna service som det gäller. När det gäller änkorna kan de ekonomiska aspekterna ibland ställa till med problem. Efter att krigsinvaliden avlidit blir makan utan den avgiftsfria stödservice som beviljats krigsinvaliden. Också det är ett problem, som rätt ofta dyker upp nuförtiden. I ett dylikt fall funderar man kring olika alternativ och huruvida man någonstans ifrån kanske kunde få ekonomiskt stöd för servicen. Hemmets läge påverkar servicen De åldringar som bor på landsbygden långt från all service befinner sig ibland i en ofördelaktig situation, eftersom kommunerna inte valider med en grad av men på 10 och 15 procent komma till brödrahemmen men enbart för rehabilitering. De kan inte få periodiserad eller långtidsvård ersatt av Statskontoret. Brödraförbundet har presenterat detta mål av förnyelse med motiveringar redan i början av året för Delegationen för frontmannaärenden och nu senast under sommaren för nya familje- och omsorgsminister Annika Saarikko och för riksdagsgruppernas kontaktpersoner gällande krigsinvalidärenden. Behandlingen av budgetförslaget för nästa år fortsätter i riksdagen under hela höstperioden. Riksdagen fattar slutligt beslut gällande budgetens innehåll. Nu ligger alltså avgörandet i riksdagsledamöternas händer gällande utökandet av vårdmöjligheter för lindrigare skadade krigsinvalider. Brödraförbundets och veteranorganisationernas representanter träffar riksdagsgrupperna 26.9. Då vädjar man till dem att förnyelserna skall genomföras. Anslaget för änke- och makarehabiliteringen förblir oförändrat Anslagen för militärskadeersättningar minskar i och med att antalet av dem som får ersättning minskar. I budgetförslaget för år 2018 har man för detta ändamål reserverat 128 miljoner euro. Av denna summa går endast en del till vården av krigsinvalider och till ersättningar, kan erbjuda tillräckligt med service på grund av de långa avstånden. Ganska ofta blir det då så att man hamnar att överväga att man antingen flyttar närmare servicen eller till ett servicecenter. Det finns inte bostäder i tillräcklig omfattning och det är inte heller lätt för någon att lämna sitt eget hem. Rätt mycket har frågorna att göra med vad som sedan kommer att hända, när man inte längre klarar sig hemma. Det är svårt att komma in på vårdplatser som är avsedda för krigsinvalider, eftersom lagstiftningen begränsar möjligheterna att få vårdplats: om graden av men ligger under 20 % har man inte tillgång till dessa platser. Servicerådgivaren är den trygga klippan I och med tilltagande ålder ökar behovet av service. Situationen kan förändras i ett nu som en följd av insjuknande eller en olycka. Krigsinvalidens trygghet utgörs av servicerådgivaren som man personligen känner och som man kan ta kontakt med alltid när man har något problem. Man kan ringa och berätta hur det står till, även om man inte skulle ha något särskilt ärende. Det är trevligt att höra goda nyheter och att bli uppdaterad är i allas intresse. Efter att man lärt känna varandra, kan ett tecken på att allting inte står rätt till vara det att man inte hör något från kamraten under en lång tid. därför att man av samma anslag också betalar ut änkornas servicepensioner och ersättningar till ca 2 000 som skadats under fredstida värnpliktstjänst. För rehabiliteringen av gravt skadade krigsinvaliders änkor och makor reserverar man 3,1 miljoner euro, en summa som uppgår till samma storlek som under innevarande år. Senare blir det klart huruvida man inom ramen för denna summa har möjlighet att mildra förutsättningarna att komma till rehabilitering. l Budgeten för år 2017 och år 2018 (miljoner euro) 2017 2018 Frontmannatilläggen 16,1 12,6 Militärskadeersättningarna Vårdanstalternas omkostnader Maka- och änkerehabilitering Frontmannaveteranernas rehabilitering och service 104,5 88,0 57,0 40,0 3,1 3,1 41,3 32,7 Nuförtiden används rådgivningsservicen mest av granskningen av hur man har kommit igång med den öppna servicen och stödservicen för krigsinvalider med 10 % grad av men samt rehabiliteringen av änkorna till 30−35 % krigsinvalider. Också FPA:s vårdunderstöd har blivit föremål för en ny omprövning, eftersom det har skett förändringar gällande kriterierna för att lyfta understöd. Det har varit intressant att följa med när man i kommunerna har hållit på med att med ny ”yrkesbenämning” och som ny service ta fram servicerådgivare och servicestyrning, alldeles som om det här skulle vara fråga om en ny uppfinning. Och visst är det väl det också, när man nu inriktar serviceformerna på andra åldringar och åldrande. Kontaktuppgifterna gällande de anställda inom servicerådgivningen finns på nätet under adressen www.sotainvalidit.fi eller genom att fråga efter dem i den egna krigsinvalidavdelningen eller distriktet. Man kan också be om råd av distriktens verksamhetsledare samt funktionärerna i avdelningarna. l Leena Pyykkö, servicerådgivare, Lamminniemi central för välfärd Helena Isoviita, servicerådgivare, Rehabiliteringshemmet DiaVire Västra Finlands Diakonianstalt
46 Distrikten är aktiva SVERIGE Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Tel. 00 46 8 648 1131 Veterantält i gamla stan, Stockholm Sista veckoslutet i augusti hölls en tre dagars stadsfestival i Stockholm för att hedra Finland. Huvudtillställningen skedde vid Kungsträdgården 24.-26.8.2017. Finlands Krigsinvaliders Sverigedistrikt fick i uppgift att skapa ett veterantält i gamla stan längs skeppsbrokajen dit MHC Katanpää skulle anlägga för sitt flottbesök. I början av året framförde vi önskemål att delta under stadsfestivalen då vi träffade den nye ambassadören Matti Anttonen. På försommaren anordnade militärattaché Manu Tuominen en bastukväll där bla. även nuvarande militärattaché Rami Peltonen deltog. Någon gång under kvällen fastslogs att krigsinvaliderna deltar under stadsfestivalen i samarbete med övriga i Sverige fungerande veteranorganisationer. Detta torde ha varit före piltävlingen för annars hade man inte vågat vinna den! Tältet vart lättordnat då Helsingfors distriktets vice ordförande Christian Wallin hjälpte till med kontakterna gentemot MHC Katanpää, Sami Jalonen som sedan hämtade, levererade och satte upp det förhöjda halvpluton tältet på Skeppsbrons steniga kaj. Svenska finlandsfrivilligas styrelsemedlem Stefan Folke lånade ut delar av sin privata samling av militaria som verkligen lyckades ge en bild till alla besökare om en tid som inte direkt får plats i den svenska skolundervisningen. Doften från grankvistar slog till direkta man klev in i tältet där veteran Kurt Antskog och finlandsfrivillige krigsinvaliden Jan Kjellberg turades om att svara på besökarnas frågor. Många tog dessa herrar i hand och framförde ett innerligt Finlandsfrivilligas minnesförenings styrelsemedlem Stefan Folke visade och berättade om militaria från de finska krigen. Veteranerna Jan Kjellberg och Kurt Antskog berättade om sina erfarenheter till de intresserade. tack! Den soliga lördagen värmde tältduken så pass att många kände på kaminen försiktigt. MHC Katanpää, finsk minjagare, besöktes av många samtidigt som många även passade på att se Patrias nya automatiska granatkastare eller ta en kaffe i Fazers café. Veterantältet besöktes under dessa dagar av ca 1000 personer varav 800 kom under lördagens fyra öppna timmar. Riktigt många med tanke på att innerstaden var helt avstängd för pågående triathlon. Ett stort tack till alla som varit med och bidragit fler bilder finns att se på www.krigsinvaliderna.se. Stadsfestivalen besöktes av över 100.000 personer. Juha Joki Bilder: Marja Kivilompolo Framför tältet delade Altti Keskiniva med hjälp av Ari Haverinen ut material till intresserade om krigsinvalidverksamheten. Sverigedistriktets verksamhetsledare Juha Joki, veteranen Kurt Antskog samt nuvarande militärattachén Rami Peltonen samt hans fru Raija Pirhonen träffades på tillställningen, i mitten även militärattachéns sekreterare Outi Lehtimäki. På Kungsträdgården firades det 100 åriga Finland 24.–26.8.
Distrikten är aktiva 47 NYLAND Banmästargatan 9 C, 00520 Helsingfors Tel. 09 4785 0225 Ordförandens funderingar Jag tecknade ned i distriktets verksamhetsberättelse för år 2016/verksamhetsplan för år 2017 i ordförandens hälsning följande tankar: KUST-ÖSTERBOTTEN Handelsesplanaden 10 D, 65100 Vasa Tel. 050 382 5257 Sommaraktiviteter år 2017 För medlemmarna i Nykarleby-, Jakobstads- och Kronobynejden ordnades sommarfest på Pörkenäs lägergård den 15.08. Närvarande var 54 personer. Bertel Widjeskog berättade om Pörkenäs historia. År 1925 invigdes här ett sanatorium och platsen vid havet gav tuberkulossjuka frisk luft, salta bad, sol och näringsrik mat. Senare har här ordnats läger och koloniverksamhet. Nu är det Pörkenäs-sällskapet som äger byggnaderna och läger och kurser samt övrig verksamhet ordnas under hela året. Dennis Rönngård och Lars Viktor Öst spelade pigg musik och ordförande Markku Ranta framförde distriktets hälsning. Som avslutning bjöd köket på mycket god mat och kaffe. Den 24.08. firades gemensam sommarfest tillsammans med veteranerna i växthusrestaurangen Linds kök i Närpes. Till festen samlades 67 medlemmar och stödpersoner från Kristinestad-, Närpes och Kaskönejden. Kristinestadsnejdens Krigsveteraners ordförande Hans Ingvesgård höll festtalet ”De understöd som Krigsinvalidernas Brödraförbund årligen gett till distriktet har i avsevärd grad minskat, varför det ekonomiska understöd som avdelningarna har tagit emot under senare år minskat med flera tiotals procent och under år 2017 minskar stödet till avdelningarna fortsättningsvis. Som en följd av det här har möjligheten att ge stödservice till medlemskåren starkt minskat för de avdelningar inom distriktet som har rätt små tillgångar. I en dylik situation uppstår utan tvivel tanken, att finns ännu i avdelningarna kvar den brödraanda som funnits i årtionden och vars tanke är ” att man lämnar inte en broder i sticket”. När det gäller denna Brödraanda skulle de avdelningar som har större tillgångar kunna ekonomiskt stöda de avdel- ningar som befinner sig i en svagare ekonomisk ställning.” Med tillfredsställelse kan jag konstatera, att brödraandan fortsättningsvis finns kvar i vårt distrikt! Via distriktet sände avdelningarna i Lovisanejden, Borgå och Ekenäs sina insatser av ekonomiskt stöd till de avdelningar som var i behov av det. Ute på fältet togs detta emot med tacksamhet. Jag vet, att det service- och stödbidrag distriktet får från förbundet fortsättningsvis minskar under år 2018 på ett kännbart sätt. Min förhoppning är att avdelningar som har mera av tillgångar också i brödraandans tecken fortsätter med denna stödverksamhet. Med hösten så långt kommen kan jag konstatera, att Finland 100 – Tillsammans och närmare be- och framhöll bl.a. vikten och betydelsen av den Nordiska välfärdsmodellen. Medryckande folkmusik spelade gruppen Ö-spel, som består av systrarna Stina och Rose-Marie Engvall och Sonja Lapveteläinen Maten var som tidigare mycket färgrik och välsmakande. Med anledning av att Finland i år fyller 100 år besöker vi alla medlemmar i deras hem. Hembesöken är en viktig del i distriktets verksamhet och har visat sig vara mycket uppskattade av både medlemmarna och distriktets representanter. Besöken känns meningsfulla och diskussionerna är livliga! Trevlig fortsättning på hösten! Festpublik i Linds kök 24.08. Från vänster Benita Appel, Mona Strand berg, Helli Grönlund med följeslagare, Anni Nissfolk, Gunni Ylsöbäck och Viola Nyberg. Foto: Tony Westerlund stämt projektet med yllesockor på Nylands område har genomförts och presidentparets varma brev har funnit sin hedersplats i hemmen. På samma sätt firades Krigsinvaliddagen 18.8. under olika former inom ramarna för avdelningarnas resurser. Många idkade samarbete med grannavdelningen. Distriktet anordnade i samarbete med avdelningen i Kervonejden ett lunchtillfälle i restaurang Gustavelund i Tusby. Antalet inbjudna gäster som deltog uppgick till 42. Klimax på måltiden blev musikuppträdandet av Janne Hovi och Taina Piira. God fortsättning på hösten! Jaakko Torppa Monika Julin Invigning av korsun i Bennäs. Traditionsföreningen för veteranerna i Pedersöre har med talkokrafter och sponsorering av lokala företag byggt en korsu. Korsun invigdes högtidligt den 19.08. i Bennäs av 102,5 åriga krigsinvaliden Bror Abbors, som fick äran att klippa bandet. Strax bakom står krigsinvaliden Bengt Lund med följesslagare. Med på bilden är från vänster kommunstyrelsens ordf. Greger Forsblom, Bror Abbors, kommunfullmäktige ordf. Johanna Holmäng och Bror Abbors dotter Barbro Käldman. Foto: Sten Pettersson Sommarfest på Pörkenäs lägergård 15.08. Närmast kameran krigsinvaliderna Werner Härmälä, Erik Backlund och Benny Wistbacka. Foto: Monika Julin
48 Vanhoja valokuvia Sota-ajan kuvia Tamperelainen sotainvalidi Pentti Kuukankorpi, 97, on taltioinut sota-aikaa kameralla. 53. Sotasairaalassa 22.10.1941. Helsinki Kiljava. Suomalaiset sotilaat ihmettelivät pitkään mitä kuviot tarkoittivat kunnes huomasivat, että niistä puista on vihollinen ottanut pihkaa. Kuva sivusta partiossa Äänislinnan valtauksen jälkeen lokakuun 1941 alussa Markkilan maastossa. Kuva on Suunujoen tasauspadoilta 13.10.1941 vain pari tuntia Kuukankorven haavoittumisen jälkeen. Isän arkistoista Isäni Toivo Nieminen (s. 1921) joutui 20-vuotiaana nuorukaisena jatkosotaan heti sodan alettua kesällä 1941. Hän haavoittui vaikeasti jo samana kesänä elokuussa saatuaan luodin jalkaansa. Joukkue oli motissa eikä häntä saatu sidontapaikalle vasta kun motti laukaistiin. Jalkaan oli ehtinyt kehittyä kuolio eikä sitä pystytty enää pelastamaan vaan se jouduttiin amputoimaan reidestä. Kuvat ovat Helsingistä 53. sotasairaalasta. Isäni oli tuore aviomies ja avioparilla oli kesäkuussa syntynyt pieni tytär. Puolisolle Helenalle oli jo ehditty ilmoittaa miehen kuolemasta kun muutaman päivän päästä perässä tuli korjaava viesti: aviomies onkin elossa! Sotasairaalasta päästyään isälläni, kuten monella muullakin tuohon aikaan, oli edessään uuden Sotasairaalassa Helsingissä. Kuvassa Toivo Nieminen vasemmalla. elämän opettelu. Hän hankki uuden ammatin kun ei voinut palata maatöihin. Työpaikka löytyi Porin Outokummun tehtailta, jossa hän kouluttautui työkaluhiojaksi. Veljesliitto rakennutti vuonna 1943 Porin uuteen kaupunginosaan viisi omakotitaloa. Yhden näistä taloista vanhempani saivat ostaa itselleen. Talosta tulikin heidän pitkäaikainen kotinsa. Isäni vietti vanhuudenpäiviään Porin veljeskodissa. Helmikuussa 2017 hän menehtyi. Eila Kylmänen, tytär, Pori
Kirjaesittelyt Sodan ajan kulkupelit yksissä kansissa Markku Mäkipirtti: Sotiemme ajoneuvot 1939–1945. Kustantaja Laaksonen, 2017, 221 s. l Kirja käsittelee nimensä mukaisesti ajoneuvoja. Sodan kauheudet ja sotatapahtuvat on jätetty kirjan ulkopuolelle. Ajoneuvois- ta etsitään vastausta kysymyksiin, ”paljonko ja mitä on ollut ja millaisia ne ovat teknisesti olleet”. Kirjan perusteellisuudesta kertoo se, että siinä on noin 190 alaotsikkoa. Päälukujen alussa on lyhyt tekstiosuus, mutta muutoin kirja koostuu valokuvista ja niitä selittävistä kuvateksteistä sekä tietolaatikoista. Kuvia kirjassa on paljon ja pääosa niistä on SA-kuvaarkistosta. Syksyllä 1939 Puolustusvoimilla oli vain runsas 400 moottoriajoneuvoa. YH:n (Ylimääräiset harjoitukset) alettua ajoneuvoja pakkootettiin armeijan käyttöön niin, että lokakuun lopulla moottoriajoneuvoja oli jo lähes 7 000. Talvisodan sytyttyä käynnistettiin kuorma-autojen hankinta etenkin Yhdysvalloista ja Ruotsista ja vuoden 1940 loppuun oli hankittu 3 100 uutta kuorma-autoa Puolustusvoimille. Jatkosodan hyökkäysvaiheen päätyttyä oli 49 armeijan käytössä yli 17 000 pakko-otettua ja 10 000 omaa moottoriajoneuvoa ja heinäkuussa 1944 otettuja oli noin 11 500 ja omia 10 500. Sodan aikana oli tuhoutunut ja vaurioitunut tuhansia ajoneuvoja, mutta toisaalta armeija sai viholliselta sotasaaliina yli 5 000 ajoneuvoa. Isoin ajoneuvoryhmä oli luonnollisesti kuorma-autot ja niiden jälkeen eniten oli henkilö- ja pakettiautoja. Runsaasti oli myös linja-autoja ja traktoreita. Erikoisautoja olivat muun muassa sairasautot, jotka tulivat tutuiksi useimmille sotainvalideille sekä radio-, säiliö-, myymälä- ja hinausautot. Kirjassa on paljon yksityiskohtaista tietoa sodanajan ajoneuvoista, mutta runsaan kuvituksen vuoksi sitä on mielenkiintoista selailla ihan vain kuvakirjanakin. l Markku Honkasalo Sairasauto siellä jossakin mudan keskellä. SA-kuva. Pekka Tiilikainen selostaa talvinaamiomaalatun radioauton takana. SA-kuva. Karjalan kulttuuriomaisuuden ryöstö Hannu Takala, Puna-armeijan sotasaalis, Karjalan kulttuuri omaisuuden ryöstö 1939–1941. SKS, Helsinki. 2017. 256 s. l Talvisodan syttyessä 30.11.1939 oli rajaseutujen evakuointi alkutekijöissään. Monet olivat jo palanneet takaisin lokakuussa annetun vapaaehtoisen evakuointikehotuksen jälkeen. Puna-armeijan hyökätessä mukaan ehdittiin yleensä ottaa vain vaatteita, ruokatarvikkeita ja kotieläimiä, joskus ei niitäkään. Irtain omaisuus käskettiin jättää myöhempää noutamista odottamaan. Ne jäivät kuitenkin sodan jalkoihin. Sodan päätyttyä aikaa luovutettujen pitäjien evakuointiin oli vain muutama päivä ja jälleen isoin osa irtaimistoista jäi punaarmeijalle. Filosofian tohtori Hannu Takala, joka on tutkinut Karjalan museoiden tuhoja talvi- ja jatkosodassa, sai syksyllä 2010 käsiinsä Pietarin Eremitaasin arkistoista peräisin olleen asiakirjan kopion, joka oli puna-armeijan Viipurin sotasaalisvarastosta museoon talvi sodan jälkeen siirrettyjen esineiden luettelo. Se sisälsi sekä julkisista tiloista että yksityishenkilöiltä ”ryöstettyjä”, sotasaaliiksi otettuja taideesineitä. Uusien tutkimusaineistojen myö- tä syntyi kirja Karjalan kulttuuriomaisuuden ryöstöstä. Kun talvisodan rauhan jälkeen Suomi oli luovuttanut valloittamatta jääneet alueet, erityisesti Viipurin, Käkisalmen ja Sortavalan kaupungit puna-armeijalle, aloittivat sotasaaliskomissiot työnsä. Varastoihin kerättiin myös yksityishenkilöiden omaisuutta. Sotasaalis varastot jakautuivat kirjavarastoihin, yleisiin sotasaalisvarastoihin ja sotamateriaalin varastoihin. Yleisistä varastoista kävivät tutkijat erottelemassa museoiden kokoelmiin otettavat taiteellisesti arvokkaat esineet. Eremitaasiin vietiin kaikkiaan 164 taideteosta mm. Repinin, Rerihin, Gallenin, Halosen, Edelfeltin ja Talven töitä. Leningradin Etnografiseen museoon siirrettiin 640 museoesinettä. Kirjavarastossa laitettiin lukkojen taakse kirjallisuus, jota uusien asukkaiden ei haluttu lukevan. Viipurissa asukkaiden oli tuotava kaikki suomenkielinen kirjallisuus Pyöreään torniin, josta syksyllä 1941 suomalaiset löysivät melkoisen kirjaröykkiön. Kirjassa kuvataan toisaalta karjalaisten evakkojen traagista lähtöä kovalla kiireellä kodeistaan, mutta toisaalta neuvostolähteisiin perustuen sodan jälkeen sotilaiden ja uusien siirtoasukkaiden ihmettelyä kotien siisteydestä ja tasosta. Joskus lähtijöiden ja uusien asukkaiden välillä oli vain päiviä tai viikkoja. Uudet asukkaat ottivat suomalaisten jättämät koti-irtaimistot käyttöönsä joko luvatta tai maksamalla niistä pienen hinnan viranomaisille. Kun Viipuria ja muita paikkakuntia jatkosodan alla tyhjennettiin, nämä irtaimistot matkasivat asukkaiden mukana Venäjälle. Takala selvittää tutkimuksensa taustaksi, miten vuosisatojen aikana sotasaaliita on aina otettu. Valloittajalla ja voittajalla on aina ollut ”oikeus ottaa” ja ryöstää. Näin tapahtui myös Napoleonin sotien aikana. Toisen maailmansodan aikana tämä ryöstely laajeni Euroopassa aivan uusiin mittasuhteisiin. Saksalaiset puhdistivat Euroopan taidekokoelmista omiin varastoihinsa. Kun voimasuhteet itärintamalla kääntyivät ja puna-armeija alkoi työntää rintamaa kohti länttä, ryöstäjän ja uhrin osat vaihtuivat. Syntyi ajatus taideaarteista osana sotakorvauksia. Ryöstely (myös yksityishenkilöiden omaisuuden) riistäytyi käsistä, eikä Stalin pitänyt sitä huonona asiana. Lopulta Saksasta siirrettiin kokonaisia tehtaita Neuvostoliittoon sotakorvauksina. Vaikka Suomi joutui maksamaan kohtuuttomat sotakorvaukset, KeskiEuroopan tilanteeseen nähden Suomessa kuitenkin selvittiin pienemmillä menetyksillä, koska koko maa ei joutunut ryöstelyn kohteeksi. Tämä tutkimus avaa uuden mielenkiintoisen näkökulman viime sotiemme historiaan. Kukaan ei tiedä, kuinka paljon esimerkiksi arvokkaita taide-esineitä tuhoutui sodankäynnissä. Käytännössä talvisodan jälkeen luovutetun alueen lähes koko karjalainen esinekulttuuri tuhoutui sodassa. Karjalan evakot joutuivat länteen siirryttyään vaihtamaan käyt töesineensä lähes täysin. l Markku Honkasalo
50 Veteraanikummi tuo monenlaista apua arkeen l Lahdessa on viime vuoden syksystä alkaen toiminut Veteraanikummi-hanke, jonka tarkoituksena on vapaaehtoistoiminnalla tuoda helpotusta sotiemme veteraanien sekä heidän puolisojensa ja leskiensä kokemaan yksinäisyyteen. Kummi auttaa veteraania myös hänelle kuuluvien etuuksien selvittämisessä, sillä tärkeä tieto saatavilla olevista etuuksista ja palveluista ei aina saavuta jäseniä. – Koulutuksia järjestetään kysynnän mukaan 2–4 kertaa vuodessa. Kurssilla käydään läpi erilaisia etuuksia ja palveluja, ikäihmisen ja muistisairaan kohtaamista, vapaaehtoistyön periaatteita sekä apuvälineitä: millaisia niitä on ja mitä niillä voi tehdä. Mutta painopiste on kohtaamisen tukemisessa, projektityöntekijä Jyri Westerholm kertoo. Vapaaehtoiselta ei siis edellytetä entuudestaan kokemusta veteraaneista, ikäihmisistä eikä veteraaneille kuuluvista etuuksista. Tärkeintä on innostus veteraanien pariin ja terve järki. Etuuksien kohdalla tärkeintä on tietää kenen puoleen kääntyä apua ja neuvoja kysyttäessä. – Ensin haastattelen vapaaehtoiseksi haluavat ja jos kaikki näyttää olevan kohdallaan, ei hänen tarvitse jäädä odottamaan kurssin alkamista vaan toimintaan pääsee heti. Ensimmäisellä tapaamisella on aina veteraanin ja vapaaehtoisen lisäksi projektityöntekijä ja käydään läpi toiminnan sääntöjä. Samalla nähdään tulevatko he juttuun keskenään, Jyri kertoo. Työ palkitsee Lahden alueella toimiva hanke on kerännyt mukaan 36 vapaaehtoista ja 45 veteraania ja puoliso- tai leskijäsentä. Pian käynnistyy vielä uusi koulutusjakso, johon osallistuu kymmenisen uutta vapaaehtoista. Toiminta pyritään laajentamaan koko Päijät-Hämeen alueelle. Toiminta on koettu hyvänä lisänä veteraanien elämässä. Ikäihmisten arjessa eri palvelualojen ihmiset ovat usein kiireisiä, eivätkä he jouda pysähtymään veteraanin seuraan – eivät vaikka kuinka haluaisivat. Veteraanikummi tuo tässä kaivatun toimintamuutoksen, sillä parit voivat itse sopia tapaamisensa omien menojen ja aikataulujen mukaan. Näin toiminta saadaan pidettyä kevyenä ja kiireetJuhani Honkaniemi ja Pentti Laurila vierailevat toistensa luona. Juhani käyttää Penttiä tarvittaessa asioimassa, jos on tarvista. Veteraanikummi-hankkeen kautta säännöllisesti yhtä pitävät Juhani Honkaniemi ja Pentti Laurila käyvät läpi Lahden Sotaveteraanien jäsentiedotetta. Sieltä löytyy tietoa mm. jäsenetuuksista, joista vapaaehtoisten olisi hyvä tietää. tömänä kun mahdolliset muut menot on huomioitu jo tapaamisia sopiessa. – Tapaamiset menevät vapaaehtoisen ehdoilla. Jotkut tapaavat kerran kuukaudessa, toiset taas kerran viikossa. Korostamme kiireettömyyttä: tässä annetaan aikaa ilman kellokorttia. Pyrimme siihen, että kummi tukee veteraanin voimavaroja ja kasvattaa näin veteraanin osallistumista, Jyri sanoo. Yksinäisyyttä vastaan Veteraanikummi-hankkeen tarkoituksena on, että vapaaehtoisten henkilöiden kautta veteraaneille saataisiin seuraa, joka toisi helpotusta useita vaivaavaan yksinäisyyteen. Samalla vapaaehtoiset auttavat veteraaneja heille kuuluvien erilaisten etuuksien kanssa. Juhani Honkaniemi alkoi veteraanikummiksi kuultuaan, että Lahdessa järjestetään tällaista vapaaehtoispalvelua. Juhani on tehnyt uransa puolustusvoimissa ja veteraanityö on hänelle tuttua sitä kautta, sekä kotoaan: hänen isänsä oli Mannerheim-ristin ritari, joten veteraanityö on ollut arvossaan myös kotona. Veteraanikummipalvelun pariin haluavien veteraanien nimet oli kerätty listalle, jota lukiessaan Juhani huomasi jo työvuosiltaan tutun, Pentti Laurilan nimen ja ilmoittautui haluavansa hänen kummikseen. Mutkatonta yhdessä oloa Miesten yhdessäolo tuntuu vaivattomalta. – Vierailemme toistemme luona, käymme yhdessä syömässä ja käytän Penttiä tarpeidensa mukaan asioimassa sekä kaupassa. Pie- nemmät kauppareissut Pentti hoitaa vaimonsa kanssa kävellen, Juhani kertoo. Usein hän myös vie Pentin paikallisiin isänmaallisiin tilaisuuksiin, ja joihin hän itsekin usein osallistuu. Pentti pitää Veteraanikummipalvelua arvokkaana lisänä elämässään. – Tämä on meidän perheelle erittäin mukava juttu ja Juhani on suuri apu. En turhaa kehu, totean vain kuinka asiat ovat, Pentti kiittelee toimintaa. – Tämä ystävyys antaa paljon minullekin. Pentillä on elämänkokemusta ja lisäksi meillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Tämän kautta olen päässyt olemaan avuksi ikäihmiselle ja osoittamaan kiitollisuuttani sotiemme veteraaneille, Juhani sanoo. Ilmajoelta kotoisin oleva Pentti osallistui sota-aikanaan mm. Rukajärven taisteluihin. Hän oli joskus harmitellut, ettei Lahdessa ollut tuttuja aseveljiä samoilta rintamilta. Juhani onnistui löytämään Lahdesta tällaisen miehen, ja ohjasi hänet Pentin pakeille. Kaveruus syntyi ja nyt miehet saattavat käydä kaikki yhdessä ruokailemassa. Arvokas palvelu veteraaneille sekä puolisoille Ikäihmisillä on tarve kontakteihin ja usein he kaipaavat lisää kiireetöntä seuraa. Veteraanikummit pyrkivät juuri siihen. Veteraanikummina itsekin toimiva Juhani Honkaniemi korostaa seuran ja läsnäolon merkitystä. – Ei kaikkien tarvitse toimia samalla tavalla ja tehdä suuria töitä. Seurana oleminen on ja vuorovaikutus on tärkeintä. Veteraanikummi-hankkeen toteuttaa PäijätHämeen hyvinvointipalvelujen kehitys ry yhteistyössä lahtelaisten veteraanijärjestöjen kanssa. Projektin loppuvaiheilla kehitettyä toimintaa voidaan hyödyntää myös muun vanhusväestön parissa. Vapaaehtoiseksi tai veteraanikummia haluavaksi voi ilmoittautua netissä osoitteessa veteraanikummi.fi. l Teksti ja kuvat: Marja Kivilompolo
Perinnejärjestö 51 Varsinais-Suomen Perinneyhdistys jakoi stipendejä l Sotainvalidien Varsinais-Suomen perinneyhdistys jakoi neljä 50 euron stipendiä Rieskalähteen koulun ansioituneille sotahistorian opiskelijoille kevätlukukauden 2017 lopussa. Stipendin saivat 9. luokan oppilaat, kuvassa vasemmalta oikealle lukien Karoliina Jaakkola, Valtteri Merilä, Miikka Mäkimaa ja Roope Maanpää. Historian ja yhteiskuntaopin lehtori Marko Iljamo kertoo, että palkitut oppilaat ovat osoittaneet sotahistorian opinnoissa esimerkillistä kiinnostusta ja erinomaisia tuloksia niin kokeissa kuin muissakin arvosteltavissa tehtävissä. Lisäksi he ovat olleet hyvänä esimerkkinä muille oppilaille muut huomioonottavasta käytöksestä ja innostuneisuudesta historiaa ja erityisesti sotahistoriaa kohtaan. l Nuoret koululaiset saivat päättäjäisissä stipendit hyvästä menestyksestään sotahistorian opinnoissa. Teksti: Timo Kuukasjärvi Perinneyhteistyötä Heinolassa l Viitisen vuotta sitten Heinolan veteraanijärjestöissä herättiin etsimään sopivaa tilaa, johon voitaisiin saada aikaan veteraaniperinnettä esittelevä paikallinen museo- tai näyttelyhuone. Kaupungilta ei sellaista löytynyt, mutta viimein apuun tuli Osuuspankki. Sen vuokraamiin tiloihin, Poppeli-talon toiseen kerrokseen Savontien varrella, päästiin vuonna 2016 kokoamaan esineistöä, kirjallisuutta, valokuvia, muistoja erityisesti heinolalaisten sotatiestä 1939–1945 ja myös paikallisten veteraanijärjestöjen toiminnasta. Toiminnan selkänojaksi muodostettiin Sotiemme Veteraanien Heinolan Perinnehuone ry. Perustajina olivat sotainvalidien, sotaveteraanien ja rintamaveteraanien yhdistykset, ja yhteistyökumppaneiksi saatiin saman tien useita maanpuolustus- ja perinnejärjestöjä sekä myös Kaatuneitten omaisten liiton paikallinen yhdistys. Mukana on myös jo kymmeniä kannattajajäseniä. Järjestöjen keskinäinen yhteistyö on ollut hyvää ja tehokasta, kertoi keskikesällä perinnehuonetta esitellyt puheenjohtaja Raimo Nurminen. Erilaisissa talkootehtävissä on ollut runsaasti aktiivisia henkilöitä eri järjestöistä. Perinnehuone ei ole vieläkään valmis, vaan esineistöä on tarkoitus koota edelleen. Lisäksi perinnehuone-yhdistys toivoo jatkossa saavansa käytännön ammattimaista apua kaupungin museotoimelta. Valoisan huoneen vitriineissä on esillä muun muassa sodan ajan lehtiä ja muita julkaisuja, puhdetöitä, monen henkilön kunniamerkkejä sekä erityisen kiintoisa kokoelma kenraali A.F. Airoon liittyvää esineistöä, aina kameraa, taskukelloa, mustekynän teriä ja tupakanholkkeja myöten. Seinillä on karttoja, valokuvia, piirroksia ja suorastaan harvinainen yhdestä puusta taiten veistetty muotokuva jalkaväenkenraali Rudolf Waldenista. Kookkaampia esineitä ovat sodan käynyt polkupyörä ja Syvärillä joukkueenjohtajana toimineen upseerin omatekoinen matka-arkku, jossa oli tilaa tarpeellisille soturin tavaroille ja oma lokeronsa kartoille. Yhden mallinuken Perinnehuoneen on saanut aikaan lukuisien talkoo laisten innostus ja yhteistyö. Yhteen koottujen lippujen edessä eräitä pai kallisia veteraani asioiden vaikut tajia, vasemmalta Seppo Sormunen, veteraani Paavo Mäkinen, puheen johtaja Raimo Nurminen ja Heikki Vekkeli. yllä on everstin univormu, ja toisella on päällään lottapuku. Rintama-aineiston ohella esitellään myös kotiseudun historiaa: näytillä on esimerkiksi pommien sirpaleita ja palopommikin Heinolan kokemista ankarista pommituksista. Yhden seinän lähes täyttää mittava kirjasto, jonka kirjoja on mahdollisuus myös lainata. Aivan kaupungin keskustassa sijaitseva perinnehuone on ollut avoinna loppukeväästä 2017 alkaen, lähinnä veteraanijärjestöjen edustajien ollessa päivystämässä. Jatkossa on tavoite ryhtyä pitämään huonetta avoinna säännöllisemmin kerran viikossa. Lisäksi toiveissa on saada enemmän käyttöön nykytekniikan mahdollistamaa liikkuvaa kuvaa, jolloin raskaista sotien vuosista ja myös veteraanien toiminnasta voitaisiin kertoa multimedialaittein vaikkapa tilauksesta ryhmille ja koululuokillekin. Tällaisiin esittelytilaisuuksiin on kerroksessa hyvä mahdollisuus erillisessä kokoushuoneessa, jossa on vielä kahvinkeittonurkkauskin. Lisäksi kerroksen kolmantena tilana on veteraanijärjestöjen yhteinen toimistohuone, missä on kullekin kaappeja aina kertyvien paperien säilyttämiseen. l Teksti ja kuvat: Tero Tuomisto Tällainenkin sotakarttoja edelleen sisältävä nahkalaukku on saatu kokoel miin, näyttää Raimo Nurminen Seppo Sormuselle ja Paavo Mäkiselle.
52 Sotakokemuksia ymmärtää vain toinen sodan kokenut Sotainvalidi-lehti tapasi kaksi Ruotsissa asuvaa veteraania Tukholmassa elokuisessa Suomi 100 -tapahtumassa. Sota-ajan kohtaloita Ruotsalainen vapaaehtoinen Karjalassa l Kemiössä syntynyt 94-vuotias Kurt Antskog muistaa sota-ajan hyvin. Talvisodan syttyessä hän oli 16-vuotias ja auttoi kotirintamalla. Kurt oli myös auttamassa ihmisten evakuoimisessa. Näky on jäänyt mieleen. 17-vuotiaana hän oli kutsunnoissa ja ja kesällä 1941 hän meni Hangon rintamalle sammuttamaan vihollisen tykistöstä syttyneitä metsäpaloja. Hän muistaa selvästi tykkien voiman. – Olin omien tykkien edustalla. Sieltä kun ammus tuli, oli kuin kesäpusero olisi mennyt mukana. Ääni ja voima olivat niin kovat, Kurt muistelee. Väliaikainen majapaikka tuhoutui Läheltä piti -tilanteita on riittänyt. Kurt muistaa tilanteen, kun täit olivat vallanneet heidän korsunsa niin pahoin, että miehet ajettiin pihalle telttaan nukkumaan kaksipäiväisen puhdistuksen ajaksi. Heti korsuun palattuaan vihollinen pommitti teltan. – Oli onni, että olimme jo kaikki palanneet korsuun. Selvisimme hengissä. Kurt siirtyi kesällä 1944 Syvärille ja ItäKarjalasta Kannakselle. Paljon riitti sodassa ihmeteltävää. – Pataljoona toisensa jälkeen siirtyi Kannakselle mutta yhtään junaa tai siltaa vihollinen ei pommittanut. Venäläisillä ei kai ollut enää voimia. Meillä oli todella hyvä tuuri, Kurt sanoo. Haavoittuminen Kurt haavoittui 21-vuotispäivänään Lavolassa kranaatinsirpaleesta oikeaan käsivarteensa. – Kun isku tuli, luulin että koko käsi irtosi pois. Kurt vietiin Joutsenoon ja sieltä edelleen sotasairaalaan hoidettavaksi. Perillä herätessään hän luuli kuolleensa ja tulleensa taivaaseen. – Ympärilläni oli niin hiljaista ja rauhallista. Kuulin jopa lintujen laulavan. Kurt kokee olevansa onnekas. Hän selvisi sodasta varsin hyvin. – Olimme nuoria miehiä eikä meillä ollut perhettä, hän sanoo. l Kurt Antskog muutti Ruotsiin nuorena miehenä. hoitajaksi. Osa muutti muihin maihin töihin, sillä heitä oli valmistunut Suomessa liikaa. Kurt lähti Ruotsiin ja on viettänyt elämänsä siellä ja viihtynyt hyvin. Sodasta hän ei ole juurikaan puhunut muiden kuin veteraaniveljien kanssa. Muut eivät ymmärrä. Kurt on mukana veteraanien toiminnassa Tukholmassa sekä Nylands prikatin killan puheenjohtaja. Hän on tyytyväinen siihen, miten Ruotsissa veteraaneja kohdellaan. – Suurlähettiläskin meitä kutsuu aina välillä vierailulle. Monenlaisia kohtaloita Vanhoilla päivillään sota muistuu mieleen useammin. Hän on käynyt useilla matkoilla Karjalassa katsomassa vanhoja taistelupaikkoja. Hän on kertonut kokemuksistaan jälkeläisilleen, mutta sota ei nuorempaa väkeä niin paljoa enää kiinnosta. – Sota-aika. Se oli niin merkillistä aikaa. Kuinka monenlaisia eri kohtaloita oli rintamalla ja kotirintamalla, Kurt pohtii. l Paluu siviiliin Kurtilla paluu omaan elämään meni hänen mukaansa melko kivuttomasti. – En tiedä olisinko sodan jälkeen kaivannut enempää tukea kokemusten jälkeen. Siihen aikaan oli niin kova halu päästä opiskelemaan ja takaisin elämään. Heti sodan jälkeen piti parin kolmen ensimmäisen kuukauden ajan voimistella iltaisin tavallista enemmän, jotta sain unta, Kurt kertoo. Pian sotien jälkeen Kurt valmistui metsän- Jan Kjellberg, 93, on yksi niistä reilusta 9 500 ruotsalaisesta vapaaehtoisesta, jotka osallistuivat Suomen sotiin. Janin lapsuus oli kovaa aikaa ja hän kulki lastenkodista toiseen. Hän oli vasta 17-vuotias, kun hän lähti Suomeen ja osallistui jatkosotaan. – Minulla on ollut sukua Suomessa 1500ja 1700-luvulla. Olen nuorena lukenut paljon suomalaisia kirjailijoita, kuten Runebergiä, Jan kertoo. Vuosi Karjalassa Jan oli Ruotsin armeijan palveluksessa jo ennen Suomeen tuloaan. Hän otti palveluvapaata, jotta pääsi puolustamaan naapurimaataan. Turun varuskunnassa hän tutustui muihinkin nuoriin sotilaisiin ja paremmin erääseen suomenkieliseen mieheen, jonka kanssa hän oli samoissa taisteluissa rintamalla Karjalassa. – Haavoituin kahdesti nilkkaan sekä selkään sirpaleista, Jan kertoo. Hänen sotapolkunsa kesti vuoden. Sota kokemukset olivat kovat. – Kun palasin Ruotsiin, asuin siskoni sohvalla kaksi viikkoa. Ilman sitä, en olisi tässä nyt, Jan sanoo. Jan jatkoi keskeytyneitä opintojaan upseerikoulussa, sillä häntä kannustettiin suorit tamaan opintonsa loppuun. Sotakokemuksista ei puhuttu Jan teki toisen uransa öljyn parissa. Kokemuksistaan Suomen sodissa hän ei juurikaan puhunut, sillä Ruotsissa hänet olisi leimattu saksalaismieliseksi ja fasistiksi. – Täällä ei ymmärretty mistä sodassa oli kysymys, Jan kertoo Suomen ja Saksan aseveljeydestä, joka Ruotsissa koettiin hankalana. Jan on ollut aktiivisesti mukana sotainvalidien ja ruotsalaisten vapaaehtoisten toiminnassa. Hän on sotainvaldiien Ruotsin piirin varapuheenjohtaja. Yhteiset kokoontumiset ovat tärkeitä. – Minulle mukana oleminen merkitsee paljon. Puhun sotakokemuksistani vain toisten veteraanien kanssa. He ymmärtävät mistä puhutaan. l Teksti ja kuvat: Marja Kivilompolo Jan Kjellberg taisteli Karjalassa jatkosodassa vapaaehtoisena.
53 Ratkaise ristikko 2 1 7 5 Sijoita numerot ruudukkoon siten, että sama numero esiintyy jokaisella pysty- ja vaakarivillä sekä jokaisessa pienemmässä ruudukossa vain kerran. Sudokun ratkaisu 5 6 8 7 3 1 4 9 2 2 9 7 5 4 8 6 1 3 3 4 1 2 6 9 7 8 5 9 8 6 4 2 5 3 7 1 1 5 2 3 9 7 8 4 6 7 3 4 1 8 6 5 2 9 8 1 3 6 7 2 9 5 4 6 2 9 8 5 4 1 3 7 4 7 5 9 1 3 2 6 8 Code:BB92CAFCE8 7 3 4 1 2 1 8 4 5 3 2 6 4 3 4 5 1 6 2 3 3 5 9 7 4 6 7 (c) Arto Inkala www.aisudoku.com Edellisen Sotainvalidi-lehden krypton ratkaisusanat oli mittaus. Oikein vastan neista palkinnon voittivat Anna-Liisa Jaara Oulusta sekä Erkki Kokkonen Ruotsista. Onnea Anna-Liisa ja Erkki! 2 Code:BB92CAFCE8 Sotainvalidi-lehti / ristikko Ratamestarinkatu 9 c, 00520 Helsinki Sudoku (c) Arto Inkala www.aisudoku.com Ratkaise kuvaristikko ja toimita ratkaisu sanat Sotainvalidi-lehteen 3.11. mennes sä. Oikein vastanneiden kesken arvomme palkintoja. Ratkaisun voi lähettää sähkö postilla osoitteeseen marja.kivilompolo@ sotainvalidit.fi tai osoitteeseen:
54 Henkilö Onnittelemme Toiminnanjohtaja Jouko Sipilä Pirkka-Hämeen piirin ja Tampereen osaston toiminnanjohtaja, Veljesliiton hallituksen pitkäaikainen jäsen täytti 22. syyskuuta 70 vuotta. Yli 40 vuoden aikana hän on nähnyt muuttuvan sotainvalidityön. l Piiritoimistossa Tampereella on rauhallista. Toista oli silloin, kun Jouko Sipilä aloitti työnsä Tampereen sotainvalidiosaston sosiaalisihteerinä vuonna 1975. Toimistossa riitti sotainvalideja hoitamassa asioitaan. Tupakka kärysi ja asioivia oli niin paljon, että eteinen oli aina tupaten täynnä. Tärkeällä asialla olleet sotainvalidit olivat pukeutuneet pukuun ja kravattiin, joten virkailijatkin pukeutuivat sen mukaisesti. Nykyään piiritoimistossa Tampereella asioivat enimmäkseen puolisojäsenet ja sotainvalidien lapset. Toiminnanjohtaja Jouko Sipilä on osa-aikaeläkkeellä, joten hän on toimistolla kolmena päivänä viikossa. työssä kuin jäsenistössäkin. Merkittävimpänä muutoksena hän pitää vuonna 1987 voimaan astuneita kuntapalveluja, jotka tulivat kuntien järjestämäksi ja jotka valtio sitten korvasi kunnille. Hän kiersi kunnissa vielä silloisen toiminnanjohtajan kanssa kertomassa uudistuksesta ja opastamassa työntekijöitä sen parissa. Ja työtä riitti. Eräänkin kunnan edustaja kieltäytyi hyväksymästä lakia. – Ilmeisesti hänelle oli vaikea käsittää, että joku ryhmä saisi palvelut, ja vieläpä ilmaiseksi, Jouko miettii. Apua lehmän ostoon Tuohon aikaan jäseniltä tuli runsaasti avustushakemuksia, joita osaston huoltojaosto käsit teli kokoontuessaan kahdesti kuukaudessa. – Apua haettiin moniin tilanteisiin. Oli kauppalaskuja, puun ostoa ja joskus rahaa pyydettiin lehmän ostoon. Lasten muuttaessa pois avustustenkin hakeminen väheni. Sotainvalidin vanhetessa avustushakemuksia alkoi taas tulla, sillä sairastelu saattoi aiheuttaa kohtuuttomia kuluja. Myös työttömyys on näkynyt hakemusten määrässä, Jouko muistelee. Tampereen osasto on aina ollut iso. 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa Tampereen osastossa oli noin 1500 sotainvalidia, joten asioijia riitti. Jouko avusti sotainvalideja laatimaan elinkorkohakemuksia, korjauspyyntöjä ja toimitti heidän puolestaan virkatodistuksia. Kun kaikki tehtiin käsin, vei työskentely aikaa. – Sotainvalidien sanelusta kirjoitin hakemuksia ja niihin tarkat kuvaukset haavoittumisesta, miksi henkilö hakee elonkorkoa vasta nyt ja usein myös perhesuhteista. Sitten teksti tarkistettiin, tehtiin mahdolliset lisäykset ja annettiin hakemus vielä konekirjoittajalle viimeisteltäväksi, Jouko kertoo. Vuonna 1988 piirin toiminnanjohtaja jäi eläkkeelle ja Tampereen osaston toiminnanjohtajasta tuli myös piirin toiminnanjohtaja. Laajentunut työnkuva tiesi uusia ihmisiä sekä hallinnollisten tehtävien tuplaantumista. SOTAINVALIDI Julkaisija: Sotainvalidien Veljesliitto Päätoimittaja: Markku Honkasalo Tiedottaja: Marja Kivilompolo Tiedotustoimikunta: puheenjohtaja Markku Honkasalo, Juha Laikari, Marja-Liisa Taipale Juhani Saari, Lasse Lehtinen, Christian Wallin, Matti Ylönen, Elina Ruuttila (äitiysvapaa) ja Marja Kivilompolo Korvauksien hyväksyminen Apuna on ollut toimiston kokenut ja työhönsä sitoutunut henkilökunta, jonka osaamiselle ja avulle Jouko antaa suuren arvon. Lämpimät kiitokset Jouko antaa myös puolisolleen Pirkolle, sillä pitkät työpäivät ovat usein veny neet pitkiksi ja reissupäiviä on kertynyt lukuisia. – Enkä minä itse saisi housujen prässejä näin siisteiksi, Jouko naurahtaa. Kuntapalvelujen tuleminen Jouko on seurannut ja tehnyt sotainvalidityötä aitiopaikalta pitkään ja nähnyt muutokset niin Uudet palvelut aiheuttivat hankaluuksia myös sotainvalideissa. Ruoka piti hakea tietyistä paikoista omilla astioilla ja jotkut mielsivätkin sen ”sosiaaliruoaksi”. Nykyään ruokaetuudet hoituvat ruokaseteleillä. Kangertelua oli myös muiden palvelujen kohdalla: sotainvalidien oli vaikeaa hyväksyä sitä, ettei palveluissa ollut kyse almuista vaan heille lain mukaan kuuluvista palveluista, korvauksia menetetystä terveydentilasta. – Minusta meillä on kolmenlaisia palvelunsaajia: heitä jotka ottavat palveluja vastaan, heitä jotka eivät ota sekä heitä, jotka eivät niistä tiedä, Jouko sanoo. Neuvontaa monesta suunnasta 1990-luvulle tultaessa veljes- ja sairaskoteihin palkattiin Valtiokonttorin toimesta neuvontapalvelijoita auttamaan sotainvalideja saamaan heille kuuluvat edut ja hoidon. Lehden aineisto ja juttuvihjeet: Sotainvalidi-lehti, Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki, p. 044 524 2243, marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi Lehden aikataulut vuodelle 2017: aineisto ilmestyy 5/2017 3.11. 29.11. Taitto: Unionimedia Oy ISSN: 0049-1349 Painopaikka: Savon Paino Oy Sotainvalidi ilmestyy viisi kertaa vuodessa. 77. vuosikerta. Levikki: 17 500 Tilaukset ja osoitteenmuutokset puh. 09 478 500 tai si-lehti@ sotainvalidit.fi
55 Samaa neuvontaa on tehty aina osastoissa ja piireissä. Neuvontapalvelun syntyminen mahdollisti kuitenkin sen, että jäsenet voivat hakea apua useammista paikoista. Tärkeintä on, että he saavat neuvoja asioissaan. – Me teemme työtä jäsenille, emme itsellemme. Heidän etunsa on tärkeintä, joten on sama kuka työn tekee, Jouko tiivistää. Syyskeräykset tuottivat Tampereella suurta tulosta, joten keräyksen tuottoi simmat palkittiin pienillä matkoilla. Kuva palkinto matkalta Tukholmasta 1992. Kuva: Reino Oksanen. Liiton varat ovat mahdollistaneet toiminnan Merkittävä muutos toimintaympäristössä oli, kun Veljesliitto myi Kyyhkylän ja Kaunialan. – Se oli taloudellisesti ratkaisevaa sillä tuolloin liitto sai käyttöomaisuutta työhönsä ja osastotkin saivat tukea toimintaansa. Kun liitossa alettiin jakaa piireille huolto- ja tukirahaa, kentän toiminta tasaantui ja avustushakemukset siirrettiin osastojen päätettäväksi. Toiminta muuttuu jäsenkunnan ikääntyessä. On selvää, etteivät sotainvalidit ja puolisojäsenet jaksa enää osallistua yhtä aktiivisesti toimintaan. Eikä tarvitsekaan. – Jäsenen tehtävä on enää viitsiä lähteä mukaan ja olla mukana. Jos henkilö ei ole mukana, laitamme hänelle viestiä ja usein he kertovatkin kuinka kivaa on, että olemme heitä muistaneet. Työn muuttuva luonne Piirin toiminnanjohtajana Joukon pitää yhteyttä osastoihin ja luottamushenkilöihin ja siten varmistaa, että yhteydet pelaavat myös jäseniin. Vapaa-aika tasapainottaa toimistotyötä Jouko on innokas metsällä kulkija. Riistan saaminen on kuitenkin toissiijaista. Tärkeintä on luonnossa liikkuminen. Innokkaalla Lapin kävijällä on kaksi lasta ja kaksi lastenlasta, joista riittää iloa.Jouko on taitava käsistään. Hän tekee puukkoja, maalaa akvarelleja, tekee grafiikkaa ja onpa hänen käsistään valmistunut muutamia veneitäkin. – Ja pinnalla ovat pysyneet, Jouko lisää. l – Osasto hoitaa varsinaisen yhteydenpidon. Siellä toimihenkilöt ja tukijäsenet ovat jäsenten tuttu lähikontakti, Jouko kertoo. Osastoista varmistetaan myös se, että kunnat ovat ajantasalla sotainvalidien etuuksista. Jouko kiitteleekin osastojen väkeä heidän työpanoksestaan. – Meillä sitoutuminen on ensiluokkaista. Niin myös Sipilän kohdalla. Veljesliitto onkin muistanut Sipilää kaikilla liiton huomionosoituksilla. Suomen Leijonan ritarimerkki hänelle myönnettiin vuonna 2016. Teksti ja kuvat: Marja Kivilompolo Kirjoita osoitteesi lomakkeen kääntöpuolelle Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake l Merkitse haluamasi tuotteiden kappalemäärä lomakkeeseen ja kirjoita yhteystietosi lomakkeen kääntöpuolelle. Leikkaa lomake irti ja postita se meille. Postimaksu on maksettu puolestasi. l Tilaukset oheisella tilaus lomakkeella tai puhelimitse 09 478 500. Tuotteet toimi tetaan postiennakolla. l Hintoihin lisätään postija postiennakkomaksu. l Kiitos tilauksestasi! Myynnissä nyt Tuote kpl hinta Sotainvalidit edellä käyden -historia ______ 25 € Sota ihmisessä -kirja ______ 21 € Juhlasolmiot ______ 12 € Juhlasolmiot valmiilla solmulla ______ 18 € Solmionpidike ______ 18 € Juhlahuivi ______ 14 € Sotainvalidien taskukalenteri 2018 ______ 5,50 € Hintoihin lisätään posti- ja postiennakkomaksu. Tuote kpl hinta Isännänviiri ______ 60 € Salkokilpi ______ 25 € – ruotsinkielinen ______ 25 € Sotainvalidin rintamerkki (jäsenille) ______ 7€ Puolisojäsenen rintamerkki ______ 7€ Tukijäsenen rintamerkki ______ 7€ Hautakivitunnus ø 60 mm ______ 9€ Uurnahautatunnus ______ 7€
Sotainvalidien Veljesliiton adressit onnitteluun ja osanottoon Adressien tiedustelut piiritoimistoista. Merkitse tilauksesi lomakkeen kääntöpuolelle Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake Sotainvalidien Veljesliiton tuotteiden myyntituotto käytetään sotainvalidityöhön. Rastita oikea ruutu, kiitos! Kyllä kiitos! Pyydän, että lähetätte merkitsemäni tuotteet postiennakolla alla olevaan osoitteeseen. Osoitteeni on vaihtunut. Pyydän, että lähetätte lehden alla olevaan uuteen osoitteeseeni. Kirjoitan oheen myös vanhan osoitteeni. Haluan perua lehden tilauksen. Lehden tilaaja on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Haluan perua lehden tilauksen. Sotainvalidien Veljesliitto maksaa postimaksun Nimi ________________________________________________________________________ Osoite _______________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka __________________________________________________ Puh. ________________________________________________________________________ Sotainvalidien Veljesliitto Tunnus 5003826 00003 Vastauslähetys Mahdollinen vanha osoite ____________________________________________________ Postinumero- ja toimipaikka __________________________________________________