NURMIJÄRVEN SEURAKUNTA- Nro 5 • 26.10.2017 • www.nurmijarvenseurakunta.fi Tapio-piispan ajatuksia perheneuvonnasta 16 Pyhäkoulu on yhä ajankohtainen 12 Ajatus pyhäinpäiväksi 3 VEISTOKSEN MUOTOINEN SURU Anja ja Lauri Hella ja surun spiraali 8

Teksti Markku Jalava Kukat ovat tunteiden tulkkeja PÄÄKIRJOITUS Piia Ahtee ▼ tiedottaja Pyhät ihmiset Tämä lehti ehtii käsiisi juuri pyhäinpäivän alla. Pyhäin- päivä, aiemmin pyhäinmiestenpäivänä tunnettu, ei ole ehkä se kaikkein helpoimmin ymmärrettävä kirkollinen juhlapyhä. Se toki on ymmärrettävää, että pyhäinpäivänä muistellaan niitä lähimmäisiämme, jotka eivät enää ole keskuudessamme. Senkin pystyy aika helposti ymmärtämään, että pyhäinpäivän tematiikka tuo helposti eteen oman kuolevaisuutemme ja pohdinnan siitä, koska elämämme päivät ovat luetut. Kuitenkin pyhäinpäivänä nimenomaan sana ”pyhä” on keskiössä. Onhan pyhäinpäivän kilpailijaksi noussut amerikkalainen Halloween-perinnekin oikeastaan alun perin All Hallow´s Eve eli kaikkien pyhien päivän aatto. Pyhäinpäivä on siis kaikkien pyhien päivä. Se on se juttu, Kannen kuva ▶ Jani Laukkanen Pyhäinpäivän perimmäinen sanoma on tänäkin vuonna toivo. jossa ymmärrys saattaa loppua kesken. Vähän samaan tapaan kuin uskontunnustuksen kohdassa ”ja pyhäin yhteyden”. Melkoinen määrä teologista sivistystä pitää olla takana, ennen kuin sanat kunnolla aukeavat. Pyhänä itseään meistä pitää varmaan kovin harva. Pyhä ei myöskään ole se sana, jota usein käyttäisimme kanssaihmisiämme kuvailemaan. Pyhä liitetään enemmänkin tunteeseen tai kokemukseen – joku kohtaa pyhän metsässä, toinen ehtoollisessa, kolmannen mielestä pyhä on vain etuliite siihen päivään, jolloin voi hetken arjen ankaruudesta hengähtää. Kaikkein vähiten pyhänä pidetään varmaan jotakuta, joka ei elämäänsä ihan kaikkein säädyllisimmin elänyt. Vaan väärässäpä olemme. Pyhän määritelmä ei meidän ihmisten käsissä ole. Ja hyvä niin. Kukat toimivat tunteiden tulkkina niin surussa kuin ilossa. Perhejuhlissa ne kertovat tärkeitä viestejä. S uomalaiseen hautajaiskulttuuriin kuuluu ehdottomasti kukat, sanoo klaukkalalainen floristi Rauni Koivukangas. ”Kannattaa unohtaa yksi ruusu haudalle -ajatus”, hän tokaisee. Kukat ovat tapa kertoa tärkeitä viestejä, eivät suinkaan turhia komistuksia. Siunaustilaisuudessa vainajan arkulle lasketaan kukkalaite. Se on viimeinen tervehdys vainajalle, jolle siinä jätetään jäähyväiset, kunnioitetaan vainajan muistoa ja osoitetaan surua”, hän taustoittaa. Yleensä hautajaiskukiksi valitaan vainajan lempikukkia, jos tiedetään mikä se oli, tai esimerkiksi persoonaa ja harrastusta ilmentäviä kukkia. ”Hyvä nyrkkisääntö on, että lähiomaisilla on aina kookkaimmat kukkalaitteet. Puolison kukkalaite voi olla vaikka sydämen muotoinen. Kukkakaupan floristi osaa neuvoa ja valita tilaisuuden luonteeseen sopivat kukat.” Nykyään kiinnitetään entistä enem- män huomiota ympäristöystävällisyyteen ja kukkalaitteet voidaan tehdä täysin maatuviksi. Muoviselle kahvalle löytyy vaihtoehto. Kannattaa luottaa kukkakaupan ammattitaitoon. ”Perinteisten kanervien lisäksi haudalle voi viedä tähän aikaan esimerkiksi luonnonmateriaalista sidotun muistoseppeleen. Pihlajanmarjoista, mustikanvarvuista ja havuista tehty seppele säilyy pitkään kauniina eikä vaadi kastelua. Kauden kukista sidottu kukkakimppu on myös aina varma valinta”, kertoo Rauni. Kaste on lapsen ensimmäinen oma juhla, vaikka siitä ei itse muistakaan mitään. Jos kastetilaisuus on kotona, hankitaan usein kastemaljan ympärille kukitettu kranssi ja noutopöytään näyttävämpi kukka-asetelma, kahvipöytiin kimput. Kukat symboloivat vauvan sukupuolta, useimmiten pojalle sinisävyistä ja tyttövauvalle hentoja pastellisävyjä. Kastetilaisuuden kukat ovat yleensä luonteeltaan herkkiä ja hentoja, kuten pieni vauva. Pyhäinpäivän perimmäinen sanoma on tänäkin vuonna toivo, vaikka päivän yleisilme on usein kovin murheellinen. Kuolema ei suinkaan ole se asia, joka meidät pyhittää tai joka lähimmäisestämme tekee pyhän. Sen sijaan iankaikkisen elämän toivo – sanoma rakkaudesta, joka yltää sen viimeisimmänkin rajan yli, on jotakin pyhää. Sitä, joka meistä ja lähimmäisistämme tekee pyhän. Jumalan silmissä helmen. ◀ ”NÄIN SANOO HERRA: – KATSO, MINÄ LUON UUDEN TAIVAAN JA UUDEN MAAN.” Jes. 65:17 2 • Nurmijärven seurakuntaviesti • Nro 5 • 26.10.2017 Rukous Herra, kuoleman varjon maassa sinä olet ainoa toivomme. Suuntaa katseemme yli hautojen. Sinuun uskoen jätämme poisnukkuneet sinun huomaasi odottamaan ylösnousemuksen aamua. Evankeliumikirja

KUVA: PIIA AHTEE den ja hääjuhlan kukista. Jos vihkiminen on kirkossa, voidaan kirkko koristella kukin ja samoja kukkia hyödyntää hääjuhlassa. Morsiusparin kukista: morsiamella on yleensä kädessä kannettava kimppu ja sulhasella puvussaan viehe, joka on yhden kukan ympärille sidottu kukkako­ riste. Tämän hetken trendinä on Raunin mukaan sitoa mahdollisimman paljon niittykukkakimppua muistuttava morsiuskimppu. Hääkukat suunnitellaan aina yksilöllisesti morsiusparin mieltymysten, persoonan ja juhlan teeman mukaan. Hautausmaat ovat hyvin hoidettu- ja ja kauniita paikkoja. Siellä muistellaan omaisia ja ne ovat paikkoja hartauden harjoittamiselle. Hautakivistä voi lukea kunkin paikkakunnan omaa historiaa. Pyhäinpäivä on vainajien muistopäivä. Rauni on kotoisin Pohjanmaalta, jossa Katafalkki Katafalkki on koroke, jolle ruumisarkku sijoitetaan siunauskappelissa tai kirkossa. Se voidaan valmistaa eri materiaaleista, kuten puusta, kivestä tai joskus metallista. wikipedia.fi myös hänen sukunsa haudat ovat. ”Vien sinne Pohjanmaalle kukat keväällä, kesällä ja syksyllä. Sinne minutkin aikanaan haudataan.” Monta kertaa surusta on helpompi puhua jonkun ulkopuolisen kanssa, kuten kukkakauppiaan. ”Kuulin monenlaisia elämäntarinoita, välillä itkettiin ja naurettiin. Vainajan muistelu on osa surutyötä ja sain olla siinä osallisena”, Rauni kertoo. ◀ KUVA: MARKKU JALAVA Hääkukat koostuvat vihkitilaisuu- Kuulin monenlaisia elämäntarinoita, välillä itkettiin ja naurettiin. Vainajan muistelu on osa surutyötä ja sain olla siinä osallisena. Pyhäinpäivänä on lupa surra Suru on läsnä jokaisen elämässä jossain vaiheessa. Ikävä, kaipaus, yksinäisyys valtaa mielen. Usein peitämme sen muilta, kätkemme surun sisimpäämme. Pyhäinpäivänä on lupa surra, yhdessä. Sytytämme kynttilöitä rakkaittemme muistoksi. Pyhäinpäivä muistuttaa elämän rajallisuudesta. Elämän varrella jokainen joutuu sopeutumaan muutoksiin. Yhteinen taival läheisten ih- misten ja ystävien kanssa katkeaa odottamatta. Edesmenneiden rakkaiden muistaminen on osa sitä toivoa, jonka lausumme uskontunnustuksessa. Pyhien yhteys toteutuu kuoleman rajan yli. Meillä on toivo, että kerran voimme kohdata rakkaamme kuoleman rajan tuolla puolen. Leena Sipola kappalainen Nurmijärven seurakuntaviesti • Nro 5 • 26.10.2017 • 3

Teksti Tero Konttinen Ansiomerkistä Tuomoa onnittelemassa kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Markku Jalava. Mukana myös kirkkoherra Ari Tuhkanen sekä kirkkovaltuuston pj. Sirpa Rantala ja varapj. Marko Sivula. Tuomo Hyväriselle seurakunta­ työn kultainen ansiomerkki Eläköityneelle talousjohtajalle Tuomo Hyväriselle myönnettiin seurakuntatyön kultainen ansiomerkki pitkästä ja ansiokkaasta urasta seurakunnan palveluksessa. Merkki luovutettiin Tuomolle kirkkovaltuuston ja lähiesimiesten tulevaisuusseminaarissa 19.8. Ympäristödiplomi luovutettiin seurakunnalle Kirkkohallituksen kesäkuussa Nurmijärven seurakunnalle myöntämä ympäristödiplomi luovutettiin seurakunnalle leppeässä syysillassa vietetyssä ympäristöjuhlassa 21.9. Juhlassa Kirkkohallitusta edusti ympäristöasiantuntija Ilkka Sipiläinen ja Espoon hiippakuntaa asiantuntija Anssi Almgren. Juhlan kunniaksi kirkonmäelle istutettiin tuleville sukupolville muistoksi kuusi. Puun istuttaminen kertoo elämästä, kasvusta ja konkreettisista teoista luomakunnan hyväksi. Ida Vartiala YK:n ilmastokokoukseen Klaukkalan kirkkopiirin seurakuntapastori Ida Vartiala on valittu osallistumaan Bonnissa, Saksassa marraskuun alkuviikoilla pidettävään YK:n ilmastokokoukseen osana Luterilaisen Maailmanliiton delegaatiota. Matkaa voi seurata esimerkiksi Twitterissä, jossa Ida käyttää hästägiä #ilmastoida. Ida on luvannut kertoa kokemuksistaan myös seuraavan Seurakuntaviestin sivuilla. Ida testasi Tapio-piispalta saamaansa selfietikkua yhdessä Espoon tuomiokapitulin henkilökunnan kanssa. 4 • Nurmijärven seurakuntaviesti • Nro 5 • 26.10.2017 Valokuva on kuin aikakone Hetkessä siirryt kuvaushetken tunnelmaan. A sioiden ilmaiseminen sanoin voi olla vaikeaa, vaikka kuuntelu onkin diakoniatyössä yksi käytetyin kommunikoinnin muoto. Perheen kielteinen ilmapiiri vaikeuttaa monien asioiden hahmottamista. Nurmijärven seurakunnan diakoniassa on luotu ja kokeiltu Kuvaile kuvin ja sanoin -ryhmätoimintaa nuorten lapsiperheiden kanssa. Kolmen järjestetyn ryhmän tulokset ovat olleet rohkaisevia. Valokuva aktivoi muistoja, joiden palauttaminen mieleen voi muutoin olla vaikeaa. Aikamatka onnistuu valokuvien avulla. Omaelämänkerrallisia kuvia katsellessa henkilö menee ajatuksissaan valokuvan ottamisen aikaan. Tämä on helppo testata Facebookissa, jossa jaetaan valokuvamuisto vaikkapa viiden vuoden takaa. Ensimmäiseksi aktivoituu tunnelma, mikä hetkeen liittyi. Ryhmätoiminnan suunnittelu lähti käyntiin Kirkkopalveluiden myönnettyä hankkeelle 8200 euron suuruisen projek- tirahan vuonna 2014. Lisäksi paikallinen Lionsklubi LC Nurmijärvi lahjoitti projektiin 1000 euroa. Diakonissa, valokuvaterapian menetelmäohjaaja Tarja Kolari on hankkeen äiti. Hän kokosi työryhmän, johon kuuluu kasvatustieteiden maisteri Tiina Rinne, lastenohjaaja Eeva Aro, johtava diakoni Tero Konttinen sekä Nurmijärven kunnan perheohjaaja Kaisa Markkanen. Terapiakouluttaja, työnohjaaja Tarja Koffert on toiminut pienryhmätyön taustavoimana ja työnohjaajana. Koffert on valokuvaterapian perustajajäsen sekä alan pioneeri. Hän on yksi Valokuvan terapeuttinen voima -kirjan kirjoittaja. Kirjaa on käytetty tausta-aineistona ryhmää suunniteltaessa. Ryhmäiltojen lastenhoidosta ovat vastanneet Perttulan-Uotilan Martat Maritta Kuivasen johdolla. Ymmärrys omasta lapsuuden kodis- ta ja liittymisestä sukupolvien ketjuun hahmottuu valokuvien avulla. Valoku-

Perheen ja suvun tarina koskettaa jokaista. KUVA: EEVA ARON PERHEALBUMI KUVA: TERO KONTTINEN va helpottaa puhumista ja aktivoi tunteita. Myös arat ja hiljaiset pystyvät ilmaisemaan itseään. Lapsiperheiden ehkäisevien palveluiden olemassaolo on perheiden hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Kunnalla ja seurakunnalla on vankka ja onnistunut yhdessä toimimisen kulttuuri, joten perheet ryhmään ovat löytyneet laaja-alaisen yhteistyön turvin. Parisuhteen vaikeudet, arjen haasteet, yksinäisyys ja voimattomuus ovat asioita, joihin vanhemmat tarvitsevat tukea. Apua kohdennetaan etupäässä kotiin, joten ryhmä houkuttelee kodin ulkopuolelle. Valokuvallisilla menetelmillä vertaistuen kautta voidaan helpottaa perheen arkea. Ryhmässä ilmaistaan sekä omaa että perheen elämäntarinaa omien ja symbolisten valokuvien, valokuvauksen sekä Ehdottomasti sain voimavaroja. sanojen avulla. Valokuvat, valokuvaus ja tarinat auttavat tekemään löytöjä asioista, jotka antavat voimavaroja elämään, arkeen ja vuorovaikutukseen. Ryhmäkokoontumisia on kymmenen, joista kahdeksan on arki-iltaisin seurakunnan tiloissa. ◀ Ilmoittautumiset seuraavaan, tammikuussa 2018 alkavaan ryhmään 16.12.2017 mennessä: tarja.kolari@evl.fi, 050 430 8420 tai tero.konttinen@evl.fi, 040 829 3411 Kokoon­ tu­misten pääaiheet 1. Tutustuminen ja ryhmätoiminnan esittely 2. Lapsuus / Lapsuuden verkosto ja vuorovaikutus 3. Nuoruus / Identiteetti ja sosiaaliset ryhmät 4. Parisuhde / Parisuhteen vuorovaikutus 5. Vanhemmuus / taidot 6. Lähiverkosto / sosiaalinen tuki 7. Koti / Arki 8. Voimavarat. Palautetta ryhmäläisiltä: ”V alokuvia opittiin katsomaan eri tavoin. Kuva on ollut muistilappu. Onnistunut otos on se mikä on kuvattu hetkessä. Hetkessä otetun kuvan arvo nousee vuosien myötä. Kuvan tunnelmaan on helppo palata jälkeenpäin. ”E hdottomasti sain voimavaroja. Kun puhuin vaikeista asioista, sit lähin virkistyneenä ryhmästä. Kävin läpi lapsuutta ja nuoruutta. Toisten kanssa ryhmässä tuli syvyyttä asioihin. Siirtää omalle lapselle tärkeitä asioita. Vuorovaikutustaidot kehittyivät. Rauhoittava tilanne positiivisten asioiden äärellä. Tuli nähdyksi. Hyvät muistot osin unohtuneet hektisen arjen alle. Viimeisen, ”tuplakerran” toteutus leiripäivänä: 9. Taidot 10. Tulevaisuus, unelmat ja haaveet. Keväällä 2018 alkaa neljäs ryhmä. Työmenetelmää kehitetään ja toimintaa laajennetaan muillekin paikkakunnille. Nurmijärven seurakuntaviesti • Nro 5 • 26.10.2017 • 5

IKKUNA MAAILMAAN Yhteistyön voimalla kyläpastorista raamatunkääntäjäksi Martha Kanyemba kääntää Raamattua Namibiassa. M artha Kanyemba toimi syrjäisen Onakazizin maaseutuseurakunnan pappina Pohjois-Namibiassa. Tammikuussa 2017 Marthalla oli edessä iso elämänmuutos. Hän aloitti ndongankielisen Raamatun kääntäjänä. Uusi tehtävä merkitsi muuttoa maalta kaupunkiin. Raamatunkääntäjänä Martha pääsi osaksi seitsemän hengen työryhmää. Neljä heistä keskittyy kwanjamankieliseen käännöstyöhön ja kolme ndongankieliseen. Onakazizin kyläseurakunnassa Martha palveli 6000 seurakuntalaistaan ainoana pappina. Kuivalla, harvaan asutulla alueella Pohjois-Namibiassa ihmiset saavat elantonsa viljelemällä hirssiä, marulaa, papuja ja maapähkinöitä. Marthan vierailut seurakuntalaisten luona taittuvat jalan, sillä pehmeillä hiekkaisilla teillä ei edes polkupyörästä ole apua. Tie raamatunkääntäjäksi alkoi Marthan kohdalla osallistumisesta käännöstyöpajaan elokuussa 2016. – Kun kuulin, että minut oli valittu käännöstyön koulutukseen, en ymmärtänyt, miten vaativasta tehtävästä on kyse. Tarve uuteen ndongankieliseen käännökseen on ilmeinen. – Koen, että nykyisen Raamattumme ▶▶Suomalaisen lähetystyön aloitti Lähetysseura vuonna 1869. ▶▶Ensimmäisen ndongankielisen aapisen ilmestymisestä on kulunut jo 140 vuotta. ▶▶Namibia itsenäistyi vuonna 1990. ▶▶2,2 miljoonaa asukasta ▶49 ▶ % väestöstä puhuu ndongaa tai kwanjamaa äidinkielenään. ▶80–90 ▶ % kristittyjä, joista noin puolet luterilaisia ▶▶55 % alle 25-vuotiaita NAMIBIA Yhteistyössä Martti Rautasen käyttämä raamatunkäännösohjelma. 6 • Nurmijärven seurakuntaviesti • Nro 5 • 26.10.2017 Angolan ja Namibian Pipliaseurat ja kirkot Yhtyneet Raamattuseurat kumppaneinaan Suomen Pipliaseura ja Suomen Lähetysseura seurakunnat, yksityiset, sinä ja minä kieli on vaikeaselkoista. Erityisesti nuoret eivät saa siitä hengellistä ravintoa, koska eivät ymmärrä lukemaansa. Nykyisin käytössä oleva käännös on korjailtu versio Martti Rautasen 1800-luvun lopulla aloitetusta työstä. – Ndonga on Pohjois-Namibiassa yleisesti käytetty kieli. Sitä käytetään myös jumalanpalveluksissa. Papit saarnaavat ndongaksi. Jotkut nuoremmat voivat käyttää englanninkielistä Raamattua, mutta ndonga on alueemme kieli. Nuoret, 15–35-vuotiaat, on valittu uusien raamatunkäännösten kohderyhmäksi. – Täällä pohjoisessa on paljon köy- hyyttä ja työttömyyttä. Perheiden ongelmien takia monet lapset keskeyttävät koulun. Kun nuorilla ei ole työtä eikä muutakaan tekemistä, he vain kuljeskelevat toimettomina. Jos nuoret eivät löydä työtä kaupungistakaan, osa ajautuu rikosten teille ja muutenkin huonoon elämään, sekä nuoret naiset että miehet. On paljon avioeroja ja alkoholismia. – Unelmani on olla Jumalan käytössä ja tehdä työtä sen eteen, että ihmiset löytävät elämälleen merkityksen. Käännöstyön vaikeudesta huolimatta uskon, että se on Jumalan työtä. Tähän työhön haluan antaa kaikkeni. Meidän raamatunkääntäjien haasteena tulee olemaan oikeiden ilmausten löytäminen, jotta käännös palvelee nuoria. ◀ Kuvat ja lähdeaineisto Suomen Pip­lia­seura toimittanut Eeva Halonen

NÄIN MEISTÄ TULI LUTERILAISIA ▼ 8 Juhlavuosi päättyy, reformaatio jatkuu V alta kirkossa jaettiin reformaation alkujysäyksessä 500 vuotta sitten papiston ja maallisten hallitsijoiden kesken. Myöhemmin mukaan tuli maallikoiden eli jäsenten, siis ei-pappien aseman vahvistuminen ja demokratian tulo kirkkoon kuten se oli tullut maalliseenkin hallintoon. Se tarkoitti jo alkuvaiheessa paavin vallan loppumista reformoiduissa kirkoissa, mutta jatkumista katolisessa kirkossa. Luterilaisuus ja demokratia ovat pitkään kuuluneet yhteen. Jäsenten (= maallikoiden, seurakuntalaisten, ei-pappien) asema vahvistui jatkuvasti, varsinkin 1900-luvulla. Hier­arkkisesta pappisvallasta on siirrytty jäsenten ja pappien yhteiseen hallintoon. Vaaleilla valittavat kirkkovaltuustot käyttävät seurakunnissa ja kirkolliskokous koko Suomen ev.lut. kirkossa ylintä valtaa. Kirkolliskokouksen jäseninä ovat vaaleilla valittavat maallikoiden ja pappien edustajat sekä kaikki piispat. Seurakuntalaisten osallistuminen ei tarkoita vain hallintoa, vaan se ulottuu yhä laajemmin yleisen pappeuden nimissä myös jumalanpalvelusten toteuttamiseen ja muuhun seurakunnalliseen toimintaan. Toki on monia tehtäviä, joita voivat tehdä vain papeiksi vihityt. ”Mitä se on” -osastokin eli oppi on kokenut muutoksia vuosisatojen aikana. Oppi on ollut monien kiistojen tai ainakin keskustelujen aihe. Ehkä näkyvin esimerkki lähellä meidän aikaamme siitä on pappisviran avaaminen naisille tai suhtautuminen sukupuolivähemmistöihin. Nurmijärven kirkkoneuvosto ­kokouksessaan tammikuussa 2017. Seurakuntalaisten osallistuminen ei tarkoita vain hallintoa, vaan ulottuu myös jumalanpalvelusten toteuttamiseen ja muuhun seurakunnalliseen toimintaan. Edelleen keskustellaan siitä, kuka pelastuu ja miten. Luterilaisen opetuksen mukaan se tapahtuu ”yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden”. ”Usko on luottamusta Jeesuksen sovitustyöhön ja valmiutta tarttua Jumalan tarjoamaan armon lahjaan”, sen sanoittaa evl.fi -sivusto. Lutherista loitontumisena voi pitää myös nyky-luterilaisten Lutheria myönteisempää suhtautumista muihin kristillisiin kirkkoihin ja uskontoihin. Lähes kokonaan uutta on suhtautuminen luontoon. Kirkossa on yleistynyt käsitys, että ympäristönsuojelu on olennainen kristillinen velvollisuus, ja että Jumalan luomalla luonnolla on oma itseisarvonsa. Toki ympäristön vaaliminen on myös lähimmäisenrakkautta. Tästä tullaan siihen kysymykseen, josta yhä keskustellaan, eli missä määrin kirkon tulee ottaa kantaa ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Käsitys, että maallinenkin (arjen elämä, yhteiskunnalliset kysymykset) voi olla hengellistä (johon yleensä lasketaan evankeliumi, pelastus ja tuonpuoleinen), on yleistynyt. Se on niin luterilaista. Reformaation 500-juhlavuosi on lopuillaan, marraskuussa sitä vielä juhlitaan. Tämä noin vuoden ajan jatkunut reformaation juhlavuoden kirjoitussarja päättyy tähän, mutta reformaatio jatkuu. ◀ Markku Jalava Juuret reformaatiossa, katse kohti tulevaisuutta Reformaation 500-vuotismerkkivuoden pääjuhla kokoaa koko seura- kunnan Nurmijärvelle sunnuntaina 5.11., jolloin kirkkovuodessa vietetään uskonpuhdistuksen eli reformaation muistopäivää. Pääjuhla alkaa kantaattimessulla Nurmijärven kirkossa klo 10. Kantaattimessun musiikkina kuullaan J. S. Bachin kantaatti Ein feste Burg ist unser Gott BWV 80, jonka pohjana soi Martti Lutherin virsi Jumala ompi linnamme. Musiikista vastaa nurmijärveläisistä laulunharrastajista koottu suurkuoro sekä ammattiorkesteri, joita johtaa kanttori Mikko Peltokorpi. Messun liturgina toimii pastori Markus Asunta ja saarnaajana on kirkkoherra Ari Tuhkanen. Messun jälkeen päiväjuhla pidetään seurakuntakeskuksessa. Aloitamme juhlakahveilla Agricola- leivosta maistellen. Juhlassa kuullaan musiikkia, nähdään Nurmijärven seurakunnan 400-vuotisjuhlissa vuonna 1958 kuvattu historiallinen kulkue digitoituna versiona sekä kuullaan tervehdyssanoja muilta kristillisiltä kirkoilta ja yhdyskunnilta. Lapsille rakentuu seurakuntakeskuksen kappeliin Wittenbergin linna, tosin tällä kertaa nykyaikaisempana pomppulinnaversiona. Klaukkalan ja Rajamäen kirkoissa ei ole tuolloin messua, vaan näistä taajamista järjestetään kuljetus messuun ja päiväjuhlan päätyttyä takaisin lähtöpisteeseen. Bussit lähtevät Klaukkalan ja Rajamäen linja-autoasemilta klo 9.20. Busseissa on kyltti ”kirkkokyyti”. Myös välipysäkeiltä voi nousta kyytiin. Paluukuljetus seurakuntakeskuksen edestä lähtee juhlan päätyttyä, noin klo 13.30. ◀ Nurmijärven seurakuntaviesti • Nro 5 • 26.10.2017 • 7

Syli tyhjä kaipuuta ja surua kantaa, vain hiljaisuus huutooni vastaa. Luoja hoida sisimpääni, kanna ja siunaa. Anna minulle voimaa rakastaa. Sanna Lehtoranta Veistoksen muotoinen Teksti Saila Keskiaho ▼ Kuvat Jani Laukkanen SURU Ellinoora kuoli parin kuukauden ikäisenä. Nyt hänen hautaveistoksensa on tyhjän sylin muistomerkki Nurmijärven hautausmaalla. H elmikuinen ­Seurasaari hohti kauniina, talvitakin taskussa oli pähkinöitä. 2,5-vuotias pieni poika antoi niitä oraville, vaunuissa tuhiseva parikuinen Ellinoora oli vipeltäjistä autuaan tietämätön. Voi näitä onnen päivä, kuinka nämä voisi laittaa talteen, Anja Hella ajatteli. Viikkoa myöhemmin Hella katsoi poikansa kanssa Pikku Kakkosta. Sitten tuli aika hakea Ellinoora pois päiväuniltaan vaunuista. Kun Hella pääsi vaunujen luo ja nosti vauvan syliinsä, hän tajusi heti, että jokin oli vialla. Normaalia heräämisähinää ei kuulunutkaan. Naapuri hälytti apua. Anja Hella yritti elvyttää, tuloksetta. Paikalle tullut ensiapukin totesi pian, ettei elvytysvastetta ollut. Ellinoora oli kuollut päiväuniensa aikana. Lääkäri vakuutti, ettei se ollut vanhempien syy, ettei mitään olisi voinut tehdä toisin. Valokuvassa on kahdeksan päivän ikäinen Ellinoora, elämää uhkuva kymmenen pisteen tyttö, vaaleanpunaisessa villatakissa. Sama villatakki on yhä osa Anja Hellan tekemää maalausta. Villatakki pukee pientä enkelinsiipistä vauvaa. Villatakissa on keltaisia tahroja 28 vuoden takaa. – Ellinoora oli kova puklailemaan, Hella muistelee. 8 • Nurmijärven seurakuntaviesti • Nro 5 • 26.10.2017 Hella säästi takin, koska se tuoksui Ellinooralta. Hän nuuhki sitä pitkään vauvan kuoleman jälkeen. Anja Hella opiskeli kuvataideopettajaksi ja oli erikoistumassa taideterapiaan. Opintoihin kuului opiskelijoiden taideterapeuttinen ryhmä, jossa Hella kävi raskausaikanaan ja pari kertaa Ellinoorankin kanssa. Ellinooran kuolema sai aikaan sen, että opintojen lopputyö kertoi kuoleman kohtaamisen prosessista. Heti kuolinpäivänä Hella teki teoksen, jossa lukee monta kertaa eri kokoisilla kirjaimilla: Ellinoora. – Aivan kuin olisin kutsunut häntä nimeltä. Toisessa teoksessa on harmaa pelto-

maisema, maisemassa ihmishahmo, jonka sylissä on vauvanmentävä aukko. Pilvenreunalta, jo tuolta puolen, katselee vauva. Syksyllä Ellinooran kuoleman jälkeen Anja Hellalla todettiin sydämen läppävika. Sitten puhkesi vyöruusu siihen kohtaan, jossa hän vauvaa kantoi. Suru tarvitsee ajan ja tilan, ­ajattelevat Anja ja Lauri Hella. Vanhemmilleen Anja Hella pystyi kertomaan kuolemasta asiallisesti, varsinainen ymmärrys, kauhu ja järkytys tulivat jälkikäteen. Ellinooran isoveli ei meinannut ymmärtää. Kun ambulanssimiehet olivat viemässä vauvan ruumista pois, poika huusi: älkää viekö meidän vauvaa! – Ellinooran kuolema vei häneltä huolettomat vanhemmat, Hella sanoo. Poika joutui käymään pitkään terapiassa, painajaiset jatkuivat ja jatkuivat. Toisaalta leikki-ikäinen piti vanhempansa jotenkuten kiinni todellisuudessa: arkea oli ylläpidettävä, surusta huolimatta. Olo oli epätodellinen. – Lapsi oli osa minua, sillä hän oli täysin riippuvainen minusta, ja sitten häntä ei ollutkaan. Myöhemmin Hella oli maalaamassa vanhan ladon luona. Sen vieressä olevan tiheikön perälle lennähti pieni lintu laulamaan. Linnun äänen kuuli, se oli lähellä, mutta kuitenkin tavoittamattomissa. Lintu laulaa yhä tiheikössään, Hellan maalauksessa. Maalaamisen lisäksi Anja Hella pur- ki suruaan seurakunnan sururyhmässä. Oli hyvä löytää paikka, jossa surusta sai puhua. – Silloin ei surevalle annettu pitkää aikaa surra, sitten piti olla jo reipas. Läheiset järkyttyivät, jos aloin itkeä. JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA ▶▶▶ Nurmijärven seurakuntaviesti • Nro 5 • 26.10.2017 • 9

▶▶▶ JATKUU Osa ystävistä vaihtoi toiselle puolelle katua, toisten kanssa keskustellessaan Hella joutuikin itse lohduttajan paikalle. – Oli outoa olla kuolleen lapsen äiti. Minulla oli ollut vaunut, yhtäkkiä meninkin ilman vaunuja. Minusta tuli elävä varoitusmerkki. Seurakunnan sururyhmässä kaikki muut olivat leskiä. Jotkut saattoivat sanoa Hellalle ja hänen puolisolleen, että he olivat hyvässä asemassa: heillä oli sentään toisensa, he saattoivat saada lisää lapsia. Vasta kun itsekin lapsensa menettänyt otti yhteyttä, Anja Hella tajusi, ettei hän olekaan outo. Myöhemmin hän oli mukana perustamassa lapsensa menettäneiden Käpy-yhdistystä ja toimi tukihenkilönä yhdistyksen kautta. Nyt Hella ei ota enää tukiperheitä, sillä lapsenlapsillekin on hyvä löytää aikaa. Ellinooran kuoleman jälkeen perheeseen syntyi vielä kaksi poikaa. – Kolmannen lapsen syntymän jälkeen minusta tuli kävelevä monitori: tarkkailin koko ajan, hengittääkö lapsi. Kun neljäs lapsi oli syntynyt, synnytyssairaalan lääkäri sanoi ratkaisevat sanat: Sinun pelkäämisesi ei pidä tätä lasta hengissä. Muutamia kauhunhetkiä silti tuli. Ja vähän se kirpaisi, kun lapsenlapsi oli pienenä ensi kertaa yökylässä. Siitäkin selvittiin. Ellinooran hautajaiset pidettiin maaliskuussa 1989 Nurmijärven kirkossa, Anja Hellan synnyinpaikkakunnalla. Sama pappi, joka oli kastanut Ellinooran, myös siunasi hänet haudan lepoon. Arkku oli pieni. Ellinoora haudattiin Hellan mummon ja vaarin haudan lähistölle. Aluksi haudalla oli vain puinen risti. Muutama vuosi Ellinooran kuoleman jälkeen Hella alkoi suunnitella muistomerkkiä. – Olin laittamassa jonkinlaista pistettä surulle. Suru on kuin spiraali. Jos näen uutisia, joissa lapsia on kuollut, suru nousee pintaan, mutta siitä pääsee yli Hän muovasi savesta monta eri versiota. Välillä tekeminen oli lähes epätoivoista, mutta lopulta veistos valmistui. Hella teki töitä kuvanveistäjä Toivo Jaatisen ateljeessa ja Jaatinen valoi veistoksen pronssiin. Tänä syksynä veistos on siirretty Nurmijärven hautausmaalle. Siitä on tullut tyhjän sylin muistomerkki. Sen äärelle voi pysähtyä ja sytyttää kynttilän lapsen menettämistä tai lapsettomuuttaan sureva. Muistomerkki antaa muodon myös keskenmenon tai abortin synnyttämälle surulle. – Suru tarvitsee ajan ja tilan. Olen kiitollinen siitä, että Nurmijärven seurakunta antaa paikan, Anja Hella sanoo. Ellinooran kuolemasta tuli tänä keväänä 28 vuotta. Mitä vuodet ovat opettaneet surusta? – Suru on kuin spiraali. Jos näen uutisia, joissa lapsia on kuollut, suru nousee pintaan, mutta siitä pääsee yli, Hella toteaa. Joskus syntymä- ja kuolinpäivä menevät ohi, toisinaan Hella huomaa, että parasta ennen -päiväys maitopurkissa osuu Ellinooran kuolinpäivälle. –  Olen vieläkin kuolleen lapsen äiti. Se on asia, joka ei järjesty. Hän kuitenkin elää meissä ja odottaa meitä taivaan kodissa. ◀ Retki Turkuun la 2.12.2017 Lähtö klo 9.45 Rajamäen linja-autoasema, klo 10 Nurmijärven kirkon parkkipaikka ja n. klo 10.15 Klaukkalan kirkko. Paluukyyti lähtee n. klo 20.40 Turkuhallilta. Tilaisuus on klo 12–21, jossa on kaksi taukoa klo 14–15 ja 17–18. Matkan omakustannushinta 10 €, sisältää matkan ja lipun (käteisellä bussissa). 47 ensimmäistä pääsee mukaan retkelle. Ilmoittautuminen nettisivujen kautta, www.nurmijarvenseurakunta.fi Mukana pastori Johannes Haapalainen, 050 541 7061. ISÄNPÄIVÄN BRUNSSI Klaukkalan kirkolla su 12.11. klo 10.30–11.45. Hinta 5 €, alle 12-vuotiaat 2 €. Perhemessu klo 12–13. 10 • Nurmijärven seurakuntaviesti • Nro 5 • 26.10.2017

KIRJAHYLLYSTÄ Jenni Haukio toimitti juhlavuoden runokirjan Eero Huovinen kirjoittaa elämästä ja armosta Piispa emeritus (eläkkeellä, Helsingin piispana 1991–2010) Eero Huovinen on julkaissut muistelmakirjan Parhain päin; Kirjoituksia elämästä, Jumalasta ja armosta (WSOY 2017, 471 sivua). Huovinen on paitsi armoitettu esiintyjä myös kirjoittaja, jonka tekstejä on mukava lukea. Esiintyjänä hän on toiminut eläkevuosinaankin monien paneelien juontajana. Viime kevään Kirkkopäivillä hän kävi suositun ja kiitetyn dialogin presidentti Sauli Niinistön kanssa. Hän vie sanottavaansa eteenpäin myös huumorin avulla. Uudessa kirjassaan Huovinen muistelee henkilöitä ja tapahtumia yliopistoajoistaan lähtien ja käsittelee hän myös uskon asioita. Muistumat ovat herkullista luettavaa. Tekstien hän kertoo syntyneen eläkkeelle siirtymisen jälkeen, jolloin ei enää ole tarvinnut ”olla edessä”, kuten piispan virassa ollaan. Jalkapallotermiä käyttäen voi sanoa Eero-piispan olevan kirkon ”piilokärki”. ”Haluan vahvistaa lukijoitani ja itseäni luottamaan siihen, että elämässä, Jumalassa ja armossa on voimia, jotka antavat perusteita luottaa parempaan tulevaisuuteen”, hän linjaa kirjan tavoitteita. Ihastuin kirjaan jo ensimmäisessä luvussa, jossa Huovinen käsittelee viestintää ja kirjoittamista. Hän puhuu selkeän ja tiiviin tekstin puolesta, ja ”asiaa on oltava”. On tärkeätä, että ”lukijakin ymmärtää, mitä haluan sanoa”, hän linjaa. Huovisen oma tausta oli evankelisessa liikkeessä. Siltä pohjalta oli avartavaa lukea hänen muistumiaan kaveruudesta körtti Jaakko Eleniuksen kanssa. Kokonaan toisenlainen kertomus on kanssakäyminen kansanedustaja Esko Seppäsen kanssa, missä käsitellään eutanasiaa. Ja taas aivan uusi alue on Rauman Lukko, jonka fanittajaksi Huovinen tunnustautuu. Hän on käynyt Raumalla asti joukkueen pelejä katsomassa. Huovinen odottaa, että Lukko pian voittaa historiansa toisen Suomen mestaruuden jääkiekossa. Huovinen on ollut puhetta pitämässä monissa viime vuosikymmenten tärkeissä tapahtumissa kirkossa. Kirjassa hän kertoo nyt eläkkeelle jäämässä olevan arkkipiispa Kari Mäkisen virkaan asettamisesta, jonka hän virkaiältään vanhimpana piispana toimitti, juuri ennen omaa eläkkeelle siirtymistään. Kirja ulottuu tähän vuoteen asti. Niinpä Huovinen muistelee ”paavin ja Lutherin” kohtaamista Ruotsissa reformaation juhlavuoteen liittyen ja referoi siunauspuhettaan presidentti Mauno Koiviston siunaustilaisuudessa. Huovisen muistelmista jää hyvä mieli. Hän uskoo hyvään ihmisissä. Sivuilta on turha etsiä negatiivisia paljastuksia kanssaihmisistä, muutoin pahaa sanaa tai muistelmissa usein esiintyvää itsensä nostamista. ◀ Markku Jalava Runoilija, maisteri Jenni Haukio on toimittanut Suomen juhlavuoteen hyvin sopivan runokokoelman: Katso pohjoista taivasta; Runoja Suomesta (Otava 2017). Jo kirjan ulkoinen kauneus korostaa juhlavuoden teemoja. Kirjan runoja täydentävät Gösta Serlachiuksen taidemuseossa Mäntässä kuvatut suomalaiset taideteokset. Kirjan kannessa on Eero Järnefeltin maalaus Koli (1908). Monet runot ovat eri-ikäisille suomalaisille tuttuja, mutta mukana on myös varmasti uusia ja tutustumisen arvoisia tekstejä. Antologia ei ole vain yksittäisten runojen kokoelma, vaan runot muodostavat aukeamittain tai luvuittain tarinoita ja vihdoin kokoelma yhdessä Suomen tarinan. Näin yhdenkin runon merkitys yhdessä muiden kanssa korostuu tai saa uusia puolia. Tämän kirjan lukemiselle kannattaa antaa aikaa. Kirjassa on 367 runoa 160 runoilijalta. ”Antologia on rakkauden- ja kunnianosoitus suomalaiselle runoudelle”, sanoo Jenni Haukio. Kirjan nimi tulee Helvi Juvosen runosta Kalliopohja: ”Katso pohjoista taivasta, missä --- laulavat kauneimmat sanat sen taivaan alla”. Esipuheessa Jenni Haukio ylistää runouden merkitystä. Runoudesta voi nauttia kuka tahansa, hän sanoo. Hyvä runo antaa tilaa ajatella, se kannustaa, lohduttaa ja haastaa. Jenni Haukio lainaa Ezra Poundia: ”Hyvä runo antaa tilaa oivaltaa itse”. Uusil- la lukukerroilla samakin runo voi avautua uudella tavalla. Hän kiittää aikaisempia sukupolvia lainaamalla Mirkka Rekolan säettä: ”Joku oli sinun tähtesi täällä”. Se antaa näkökulman myös Suomen historiaan. Jenni Haukio tunnetaan tietysti tasavallan presidentin puolisona, mutta tätä kirjaa ei ole toimitettu presidentin kansliassa, vaan se on Jenni Haukion oma henkilökohtainen tuotos. Hän on itsekin julkaissut runoja, mutta tässä kirjassa ei niitä ole. Kirja alkaa jykevästi Aleksis Kiven runolla Suomenmaa. Muistattehan ”Maa kunnasta ja laaksoen, mi on tuo kaunoinen?” Runoja on sadan vuoden ajalta, ja vähän kauempaakin kuten tuo Kiven teksti. Nuorimmat ovat meidän aikamme runoilijoilta. Kiven ohella muitakin nurmijärveläisyhteyksiä kirjassa on. Suomenruotsalainen Elmer Diktonius vietti kesiä Nurmijärven Röykässä, jonka Tuomistonoja mainitaan häneltä olevassa runossa. Nurmijärven yhteiskoulusta vuonna 1944 ylioppilaaksi valmistuneelta Marja-Liisa Vartioltakin on kokoelmassa runo. Luonto on usein suoraan tai vertauskuvallisesti runojen aiheena, mutta runolla kerrotaan paljon myös mielen ja ajatuksen liikkeitä. Mari Velin kirjoittaa ”Silmistä näkee heti, mikä on”. ◀ Markku Jalava EKOHIPIN MORAALISAARNA Ida Vartiala Pelko häviää kristityn pelikentällä Muutaman vuosikymmenen takaiset elo- kuvat, joissa kuvattiin tulevaisuutta, eli nykyaikaa, ovat täynnä lentäviä autoja, hopeanvärisiä pukuja ja robotteja. Tänä päivänä tulevaisuutta maalataan hyvin erilaisin värein. Ihmiset tulevat taistelemaan viljelysmaista, puhtaasta vedestä ja hengityskelpoisesta ilmasta. Ja jossain osassa maailmaa tuo taistelu on jo alkanut: ilmastopakolaisuus on olemassa oleva ilmiö. Tuntematon ▼ pastori tulevaisuus ja uhkakuvat luovat pelon ilmapiiriä. Ja pelko puolestaan näyttäytyy eri tavoin – ahdistuksena, vihana ja haluna torjua uusi tieto. Kristinusko ja pelko sopivat kuitenkin huonosti yhteen. Vaikka pelko on ihmiselle luontainen reaktio, sille ei tarvitse antaa valtaa. Kristityn pelikentällä on kolme pakkia (tai hyökkääjää) – usko, toivo ja rakkaus – jotka taistelevat uhrautuen pelon hattutemppua vastaan. Usko Kristukseen vie meitä kohti ikuista elämää, toivo auttaa näkemään Jumalan luomistyön kauneuden myös huomisessa ja Jumalan rakkaus antaa meille välineitä kohdata lähimmäinen lähellä ja kaukana. Ei siis antauduta pelolle, vaikka se syöttää meille synkkiä kuvia toisensa perään. Aseistaudutaan uskolla, toivolla sekä rakkaudella ja käydään taisteluun! ◀ Nurmijärven seurakuntaviesti • Nro 5 • 26.10.2017 • 11

Lapsen kokoinen pyhä ”P yhäkoulu on lasten oma kirkko, lasten jumalanpalvelus, jossa lapsilla on mahdollisuus kokea pyhää ja tutustua kristinuskon perusasioihin. Siellä hiljennytään Raamatun kertomuksien ja rukouksen äärelle unohtamatta kuitenkaan leikkiä, laulua ja kädentaitoja. Lapsihan elää uskoaan leikkien, liikkuen, tutkien sekä taiteellisen ilmaisun ja kokemisen kautta.” Näin kuvaa pyhäkoulun olemusta Anne-Maria ”Ama” Ahlstedt, pyhäkouluista vastaava lastenohjaaja Nurmijärven seurakunnassa. ”Pyhäkoulu on osa seurakunnan varhaiskasvatuksen järjestämää toimintaa pienille ja kouluikäisille lapsille. Tavoitteena on tukea lasta ja hänen perhettään kristillisessä kasvatuksessa – velvoittaahan meitä siihen jo kaste- ja lähetyskäskykin. Tähän liittyy tärkeänä osana kasvatuskumppanuus, joka on rinnakkaiseloa, vuorovaikutusta ja läsnäoloa perheen ja seurakunnan välillä”, Ama jatkaa kuvailuaan siitä, millainen on pyhäkoulu 2010-luvulla. Pyhäkoulut syntyivät 1700-luvulla Englannissa, jossa sunnuntaikoulut syntyivät parantamaan työläisperheiden lasten oloja. Heille annettiin puhtaita vaatteita ja ruokaa, opetettiin lukutaidon alkeita ja johdatettiin heitä hengelliseen elämään. Suomessa pyhäkoulun juuret ovat syvällä Nurmijärven seurakunnassa, pidetäänhän suomalaisen pyhäkoulun isänä seurakunnan kappalaista Johan Fredrik Berghiä, joka kehotti jo vuonna 1832 seurakuntalaisia pitämään pyhäkouluja. Nykyään pyhäkoulut ovat monimuotoisia. Klaukkalassa ja Rajamäessä pyhäkouluun kokoonnutaan sunnuntaisin yhtä aikaa messun kanssa. Nurtsin Pyhis maanantaisin Kirkonkylällä ja Kaakaopyhis tiistaisin Rajamäellä kokoavat puolestaan kouluikäisiä hartauden, välipalan ja iloisen yhdessäolon äärelle. Näin pyhäkoulut vastaavat edelleen ajan mukanaan tuomiin haasteisiin. ”Tänä päivänä ja tulevaisuudessa lasten suuri tarve voi olla turvallisen aikuisen läsnäolo. Iloitsenkin isosta seurakuntalaisten joukosta, jotka ovat mukana pyhäkouluja ohjaamassa. Moni lapsi kaipaa paikkaa, jossa voi hetkeksi hiljentyä arkisen kiireen keskellä. Kaakaopyhäkoulu vastaakin yhtä aikaa aikuisen, ruuan sekä uskon nälkään”, Ama kertoo. ◀ Julia Valtajärvi ja Jessika Laakso Mikä innostaa pyhäkoulun ohjaajaa? Katariina Kuronen: Työnte- kijänä haluan tuoda oman osaamiseni pyhäkoulutoimintaan, tarjota kouluikäisille toiminnallista tekemistä, hengellistä pohdintaa ja arvokeskustelua ikätason mukaan. Haluan innostaa lapsia ja nuoria pysähtymään pyhän äärelle yhdessä keskustellen ja toimien. Arkipyhäkoulu on hyvä jatkumo päiväkerholle. Piia Ahtee Katso syksyn pyhäkoulut sivulta 14. Julia Valtajärvi: Eniten pyhä- koulun ohjaajana innostaa lasten innokkuus ja halu oppia! Parasta pyhäkoulussa on nimenomaan lapset ja heidän oma näkökulmansa käsiteltäviin asioihin. Jessika Laakso: Pyhäkouluoh- jaajana minua innostaa se, että saan olla mukana kirkon toiminnassa. On ihanaa toimia lasten kanssa ja olla osana kristillistä kasvatusta. Parasta pyhäkoulussa on nähdä lasten ilo ja oivallukset. Katariina Kuronen Liikaa tunnekuohua? Voimakkaat tunteet voivat piristää harmaa- ta arkea. Joillekin kyse on jatkuvista romansseista, toisille pysyvistä riidoista läheisten kanssa. Saattaa myös olla, että väsynyt ja stressaantunut ihminen yrittää väkisin pitää moottorin käynnissä voimakkaiden tunne-elämysten avulla tai elämän murjoma hakee lohdutusta voimakkaista tunne-elämyksistä. Se on inhimillistä. Tunteet ovat energiaa. Ne pitävät ihmisen elinvoimaisena ja tuoreena. Sen vuoksi ne voivat olla niin koukuttavia. Jos tunne tuo ison mielihyvän, sitä haluaa lisää, ja lopulta voi tulla riippuvaiseksi tunteista. Tunteet ovat hyvä renki, mutta huono isäntä. Jos tunteet alkavat pyörittää ihmistä, eikä ihminen pysty säätelemään tunnereaktioitaan, tunteet saattavat alkaa terrorisoida elämää. Tavallinen arki alkaa tuntua tylsältä ja ikävys- tyttävältä. Ihmisen voi olla vaikea pysähtyä, rentoutua ja rauhoittaa itseään. Jatkuvien voimakkaiden tunnekuohujen pyörteissä saattaa syntyä sellainen harha, että ihminen kokee olevansa erinomainen ja huippu, kun hän kokee jatkuvasti huippuelämyksiä. Hän ei olekaan mikään tavallinen, tylsä ihminen vaan jotain aivan erityistä. Riippu- vuus voimakkaista tunteista on merkki, joka kutsuu tutustumaan itseen paremmin. Tunteet sinänsä eivät ole oikeita tai vääriä, hyviä tai pahoja, vaan ne sisältävät aina informaatiota. PISAROITA PARISUHTEESTA Tunteen takana on aina joku tarve. Usein riippuvuus voimakkaista tunne-elämyksistä kätkee alleen kohtuutonta ahdistusta tai jonkin pelon, josta Kirsi Hiilamo ▼ vs. johtava ihminen ei ole tietoinen. Tarve saattaa liittyä varperheneuvoja, psykoterapeutti haisiin kiintymyssuhteisiin, joita on vaikea tunnistaa aikuisen ihmisen arjessa. eivät kuohu voimakkaina, ja jos en heti ryntää tekemään jotain? Näin voi hakea sitä, mitä koukutJos lapsuudenperhe on ollut epävakaa, ja pienen lapsen ympärillä kuohuva elämä dramaattistavien tunnekuohujen ja jatkuvan toiminnan alla ta, ihminen ei ole ehkä koskaan oppinut rauhoitta- on. Se voi tehdä kipeääkin, mutta mitään kehitysmaan itseään eikä pysty antamaan muuta muotoa tä ei voi tapahtua ilman kivun ja ahdistuksen kohtaamista. tunteilleen ja tarpeilleen kuin riippuvuuden tunnekuohuista. Terve tunne-elämä on vaihtelua ihanan ja kaTasapainoiseen tunne-elämään liittyy kyky sietää kaikenlaisia tunteita, myös pettymyksen, ikämalan, tyynen ja myrskyn välillä. Elämä on jatkuvystymisen ja ahdistuksen tunteita. Se on kykyä vaa ristiriidan sietämistä. Tasapainoinen tunne-elämä edellyttää kykyä säädellä omia tunnereaktioita sietää tavallista arkea, jossa ei tapahdu mitään ihmeellistä. ja rauhoittaa itsensä eri elämäntilanteissa. Se on Kun tunteet kuohuvat voimakkaina ja kutsuvat halua ja tahtoa olla välillä tasaisessa vedessä ja värefleksinomaisesti reagoimaan niihin, voi kysyä it- lillä rohkeutta ikään kuin ratsastaa aalloilla. Tasaseltään: miksi haluan kokea jatkuvasti voimakkaipainoiseen tunne-elämään liittyy kyky hyväksyä itta tunteita? Mitä pelkään tapahtuvan, jos tunteet sensä ja elämä sellaisena kuin se on. ◀ 12 • Nurmijärven seurakuntaviesti • Nro 5 • 26.10.2017

MENOVINKIT 26.10.–30.11. 2017 Suruleiri perheille Perheiden suruleiri on tarkoitettu perheille, jois- sa on alaikäisiä lapsia. Suruleiri tukee perheitä surun kohtaamisessa. Käymme läpi suruun liittyviä ajatuksia ja tunteita toiminnallisin menetelmin. Suositeltava ajankohta osallistumiselle on, kun läheisen kuolemasta on kulunut vähintään n. vuosi. Leirin ohjaajina toimivat diakonian työntekijät, lastenohjaajat ja vapaaehtoiset. Yhteisiä tapaamisia on ennen ja jälkeen leirin. Tiedustelut ja ilmoittautumiset 31.1.2018 mennessä Tarja Kolarille, 050 430 842 tai tarja.kolari@evl. fi. Ilmoittautuneisiin otetaan yhteyttä ja keskustelun perusteella muodostetaan leiri. Leirille otetaan enintään kymmenen perhettä. Perheiden suruleiri Sääksin leirikeskuksessa 6.–8.4.2018 Luodaan messu hetkessä Pop up -messu on ehtoollisjumalanpalvelus, jonka koolla oleva seurakunta suunnittelee juuri ennen sen viettoa. Kaikkien lahjat ja kyvyt otetaan ilolla mukaan. Olet tervetullut lukemaan, laulamaan, soittamaan, somistamaan, valmistamaan saarnaa tai toimimaan liturgiassa, tai vielä jotakin muuta. Messua kokoavat papeista Markus ja Riitta-Leena sekä Jonna-kanttori. Suunnittelu alkaa klo 18 ja messu sitten kun ehditään. Tervetuloa jakamaan yhdessä Kristuksen rakkautta, olet sitten minkä ikäinen, kokoinen tai tyyppinen hyvänsä! Lisäaikaa liikunnalle Ihminen on henkinen, hengellinen ja fyy- sinen kokonaisuus ja on tärkeää pitää huolta näistä kaikista ulottuvuuksista. Ihminen voi hyvin, jos nämä osa-alueet ovat tasapainossa. Hengellisesti liikuntaa voi lähestyä Luotuisuuden kautta, ruumis on Pyhän Hengen temppeli, jota saa pitää hyvässä kunnossa.  Seurakuntakeskuksessa järjestetään Lisäaikaa liikunnalle –tapahtuma teemalla ”Nurmijärvi liikkuu 100 lasissa”. Tapahtumassa voit kokeilla tuolijumppaa, zumbaa, sauvakävelyä jne. yhdessä muiden kanssa. Tapahtumaa ovat järjestämässä Seitsemän Veljeksen Apteekki, Nurmijärven Hengitysyhdistys, Nurmijärven Sydänyhdistys, Kuntocenter, Nurmijärven seurakunta ja Nurmijärven Yleisurheilu.  Evankeliumin julistaminen voi olla myös ruumiillista; olemme Jumalan kuvia, sellaisina kauniita ja täydellisiä ja meidän tehtävämme on pitää omalta osaltamme huolta jaksamisesta, liikunta on yksi hyvä keino kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Liikunnalla on yhteys yhteisöllisyyteen, henkiseen ja fyysiseen jaksamiseen. Tule mukaan! ◀ Pop up-messu to 9.11. klo 18 Nurmijärven kirkossa Hiljaisen kasvun Retriitti Sääksin leirikeskuksessa 17.–19.11. Nurmijärvi liikkuu 100 lasissa su 29.10. klo 10 liikunnallinen messu Nurmijärven kirkossa. Klo 12–15 liikuntapisteitä ja lajikokeiluja Nurmijärven seurakuntakeskuksessa ja piha-­alueilla Kirkko, Aleksis Kiven tie 5 Messu joka pyhä klo 10 Seurakuntakeskus, Kirstaantie 5–7 Maanantairuokailu maanantaisin klo 12–13. Kevyt lounas ja kahvit 1,50 €, saa myös santsata. Ma 20.11. ei ruokailua, elokuva Kino-Juhassa. Kevyt tuolijumppa klo 11.15 ennen ruokailua ma 30.10., 13.11. ja 27.11. Ohjaajana Marjo-Kaisa Konttinen liikuntapalveluista. Sopii kaikenkuntoisille. Ma 6.11. klo 13 Hengellisiä lauluja ja keskustelua kappelissa. Tule ideoimaan uutta toimintaa. Nurtsin Pyhis 1–3 -luokkalaisille Ohjaajina Erika Kuusilinna ja Riitta-Leena Sihvola. Ilm. pe 3.11. mennessä erika.kuusilinna@gmail.com KIRKONKYLÄ joka ma klo 13–15 päiväkerhotilassa, käynti kellotapulin puolelta. Lähetyspiiri joka toinen ke klo 13 (parittomat vkot). Seurakuntakerho klo 13 ke 8.11. ’Enkelit ja Pyhäinpäivä’ ke 22.11. ’Tämä kuva saa minut iloiseksi/surulliseksi’. Ota kuvia mukaasi. Miesten raamattupiiri torstaisin klo 18.30. Aikuisten oikeesti?! –ilta to 2.11. klo 18. Musiikkia, keskustelua ja yhdessäoloa leppoisassa tunnelmassa. Iltapala, lastenhoito järj. Hyvän Sanan Iltapäivä – Sanaa ja lähetystä sunnuntain iltapäivässä klo 15. Tarkemmat messutiedot viikoittain keskiviikon Nurmijärven Uutisten seurakunta­ palstalla ▶▶su 19.11. Jukka Repo, ’Vapaaksi taakoista’ Lastenhoito järjestetty. Yhteistyössä Uudenmaan Kansanlähetys. Herättäjän kirkkopyhä Nurmijärven kirkossa su 26.11. klo 10, messun jälkeen Siioninvirsiseurat. Ystävyyden Kammari, Kuokkalantie 2 Kohtaamispaikka kaikenikäisille ti ja to klo 10–12.30 Emännät ja isännät tarjoilevat kahvia, vapaata keskustelua, ohjelmahetki klo 10.30. ▶▶To 2.11. Ehtoollisenvietto, Jouni Vasikainen, ti 14.11. Leena Kaar- nin lauluhetki, ’Sota-ajan lauluja’, to 16.11. ’Rohkaiseva henkilö elämässäni’, Liisa Paulanto Lähetyksen Käsityöt ma klo 10–14 Runopysäkki perjantaisin 27.10., 10.11. ja 24.11. klo 13. Luetaan runoja ja harjoitellaan lausumista. Ohjaajana Aune Tarvainen. Toivevirsiä pe 17.11. ja 1.12. klo 13 Maija-Liisa Jantusen johdolla Israel-ilta ti 14.11. klo 18 Avoin olohuoneilta kaikenikäisille pe 10.11. klo 18–21. Lautapelejä, käsitöiden tekemistä, seurustelua, yhteislauluja, lasten- ja kodintavaroiden kierrätystä, iltapala JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA ▶▶▶ TA R K E M M AT T I E D O T T O I M I N N A S TA V I I KO I T TA I N PA I K A L L I S L E H D E S S Ä J A N E T I S S Ä : www.nurmijarvenseurakunta.fi Facebook ▼ Nurmijärven seurakunta Instagram ▼ @nurmijarvenseurakunta Nurmijärven seurakuntaviesti • Nro 5 • 26.10.2017 • 13

▶▶▶ JATKUU MENOVINKIT 26.10.–30.11. 2017 KU NÄKÖ­ VAMMAISET Vertaistuellinen ­kokoontuminen ­näkövammaisille klo 13–15 Nurmijärven srkkeskuksessa, Kirstaantie 5–7 To 23.11. juhlistamme Suomi 100 v., mukana Nurmijärven Reserviläiskuoro KLAUKKALA Klaukkalan kirkolla (Ylitilantie 6) Messu joka pyhä klo 12 Olotupa takkahuoneessa ma klo 12–14.30. Tule toisten seuraan, kahvittelemaan (1 €), tekemään käsitöitä, juttelemaan, lukemaan lehteä tai laulamaan. Hartaus/ohjelmatuokio klo 13. Raavaiden miesten rukouspiiri ma klo 18 takkahuoneessa. Yhteyshenkilö Einar Arnkil, 050 336 7776. Klaken keidas ke klo 15–16.30 seurakuntasalissa. Kevyt lounas ja kahvit (1,5 €), hartaushetki klo 16 takkahuoneessa. Klaukkalan kirkon kuoro to klo 18–20.30. Miesten piiri pe klo 17. Vanhojen iskelmien lauluillat ti 31.10. ja 21.11. klo 19. Kaikki tervetulleita, ei ilmoittautumista. Lisät. Pertti Eskelinen, 050 506 6565. Erityislasten vanhempien ryhmä ke 1.11. ja 29.11. klo 18 yläkerran ryhmätyötilassa. Jos lapsesi tarvitsee hoitoa, ota yhteys viikkoa ennen ryhmää, puh. 050 367 9671. Aatosten saunailta pe 17.11. klo 17.30–21.30 Kissankellossa, Suopolku 1. Keskustelua illan aluksi, sitten miehet saunoo. Siioninvirsiseurat su 29.10. klo 18 ja pe 3.11. klo 14, Ilkka Mattilan 50 -vuotissynttärit. Kansainvälinen teeilta (International evening with tea and music) pe/Fri 27.10. klo 18 Amandan aamukahvit la 25.11. klo 10–12, ‘Sovussa itseni kanssa – asiaa itsetunnosta ja identiteetistä’ Päivi Niemi, terapeutti, musiikki Julia Hyyrynen RAJAMÄKI Kirkossa, Patruunantie 7 Messu joka pyhä klo 10 Diakoniapiiri to 26.10., 2.11., 9.11., 16.11., 23.11. ja 30.11. klo 13–15. Raamattu- ja rukouspiiri joka toinen pe klo 18.30 (parilliset vkot) Lähetyspiiri ti 7.11. ja 21.11. klo 12. Keskusteluryhmä ’Ankkuri’ kirkon alakerrassa su 5.11. ja 19.11. klo 15–17. Raamattuluennot Kolossalaiskirjeestä iltaisin klo 18–20. Luennot pitää piirijohtaja Jari Araneva. ▶▶To 26.10. ”Kristus teissä, Kirkkauden toivo” (Kol. 1), ”Viisauden ja tiedon aarteet kätkettynä Kristukseen” (Kol. 2) ▶▶Ke 1.11. ”Kristuksessa eläväksi tehty” (Kol. 2), ”Ankkuroituna Kristukseen” (Kol. 2) Iltateet lopuksi. Yhteistyössä Uudenmaan Kansanlähetyksen kanssa Artturi-salissa (Patruunantie 1) Kohtaamispaikka ma klo 10–13. Vapaata yhdessäoloa ja seurustelua kahvikupin äärellä, kahvimaksu 1 €. Leena Kaarnin yhteislaulutuokio ja Petra Kelan jumppahetki joka kuukauden toinen ja viimeinen maanantai klo 11. Kaakaopyhäkoulu 1.–6.-luokkalaisille nuorisotila Nur- kassa ti klo 13–14 tai 14–15 (koulun loppumisen mukaan) Perjantairuokailu pe klo 12–13, kevyt lounas ja kahvit 1,5 €. Diakoniatyöntekijä tavattavissa. Rukousilta Rajamäen kirkossa su 12.11. klo 16. Kansainvälinen teeilta (International evening with tea and music) pe/Fri 24.11. klo 18 Röykkä, Toimela Eläkeikäisten kerho torstaisin klo 10–12. Raamattupiiri ma 6.11. ja 20.11. klo 18.30. RS Vanhustentalon kerho Kerhohuoneella, Puurata 1, parittomien viikkojen ti klo 13–14.30. Keski-Uudenmaan Viittomakieliset ICT-opetusta Nurmijärven seurakuntakeskuksessa ti 28.11. Ohjaajina Heli Mikkola ja David Barber. Kaksi ryhmää, klo 14–17 ja 17.30–20.30. 4 henkilöä/ryhmä, omat laitteet mukaan. Ilm. Tuulalle ma 20.11. mennessä, tuula.mostrom@evl.fi tai 050 307 2982. IKL A S Ö JEFO Healing Rooms ­ –rukousklinikka Nurmijärven nuorisotalo, Pappilantie 1, entisen paikan viereinen rakennus Matalan kynnyksen rukouspalvelua sairauden, masennuksen tai muun elämän kriisin kohdanneille ma 13.11. klo 18.30–20.30 Klaukkalan kirkon nuorisotilassa, Ylitilantie 6, Klaukkala ma 27.11. klo 18.30–20.30 Mukava yhdessäolon hetki päivän aiheen ympärillä päiväkahvien ja vierailijoiden kanssa. ▶▶Ti 7.11. Ehtoollishetki, ti 21.11. ikääntyvien ravitsemus N VA : Naisten raamattu- ja keskustelupiiri pe 3.11. ja 17.11. klo 18.30. Vauvamessu – tuttikansan oma kirkkohetki Vauvamessu kutsuu kirkkoon kaikkein pienimmät seurakuntalaiset oman kokoiseen kirkkohetkeen. Messussa ihmetellään yhdessä Taivaan Isää, kuunnellaan ja katsellaan, leikitään ja lauletaan. Kirkkohetken jälkeen seurakuntasalissa tarjotaan herkkuja niin pienten kuin isojenkin makuun. Vauvamessu ti 7.11. klo 13 Klaukkalan kirkossa, Ylitilantie 6 Anna lahjaksi lämmin joulumieli Merimieskirkon kautta on jo 141 vuoden ajan välitetty joululahjoja ”tuntemattomille merenkulkijoille”. Tämä joululahjatraditio elää yhä vahvana. Suomen merimieskirkon toimipisteet kotimaamme rannikkokaupungeissa sekä Hollannissa, Belgiassa, Iso-Britanniassa ja Saksassa välittävät kotoisen joulun tunnelman heille, jotka viettävät joulunsa merellä. Suomen Merimieskirkko tarjoaa tänäkin vuonna mahdollisuuden lähettää joulupaketteja merenkulkijoille. Lahjat voi toimittaa 30.10. mennessä osoitteella Vuosaaren merimieskirkko, Provianttikatu 4, 00980 Helsinki, tai lähimmälle merimieskirkolle. Paketin sijaan voi antaa myös rahalahjoituksen. Kertyneillä varoilla Suomen Merimieskirkko tekee joulupaketteja merenkulkijoille. Lisätietoja www.merimieskirkko.fi USKON YÖ RAJAMÄEN KIRKOSSA 28.10.2017 klo 19.30–22. Draamaa ja keskustelua ­Jeremian kirjasta, iltapalaa, yömessu. Diakoniasta apua ja tukea elämään Rajamäki Minna Väänänen, 050 356 4936 Kirkonkylä Hanna Alava, 040 760 2607 Tuula Moström, 050 307 2982 Klaukkala Anna Handroo, 050 343 5093 Hilppa Muukkonen, 050 367 9671 Koko kunnan alue Tarja Kolari, 050 430 8420 (diakoninen perhetyö) etunimi.sukunimi@evl.fi Ota yhteyttä, kun – tarvitset keskusteluapua – ihmissuhdeasiat ovat solmussa – rahasi eivät riitä perustoimeentuloon – koet olevasi yksin tai masentunut – päihteet hallitsevat liikaa elämääsi 14 • Nurmijärven seurakuntaviesti • Nro 5 • 26.10.2017

Satavuotiaan Suomen satavuotias ääni Reijo Ikonen, Tenorissimo-lauluyhtyeen perustajajäsen, sai toissavuonna ison oivalluksen yhtyeen miettiessä tulevia konserttejaan: samaan aikaan, kun Suomi itsenäisenä valtiona täyttää 100 vuotta, tulee kuluneeksi samat 100 vuotta myös tunnetun ja rakastetun laulajan Mauno Kuusiston syntymästä. Koska Mauno Kuusiston tunnetuksi tekemät laulut, Kertokaa se hänelle ehkä tunnetuimpana, ovat tenorin äänialalle kuin tehtyjä, päätti Tenorissimo käyttää vuoden 2017 Mauno Kuusistoa juhlistavaan konserttikiertueeseen. - Mauno Kuusisto ja hänen levyttämänsä musiikki liittyvät läheisesti Suomen jälleenrakennusaikaan. Kuusisto toimi eräänlaisena sillanrakentajana klassisen ja pop-musiikin välillä ja sai Suomen ensimmäisenä mieslaulajana kultalevyn vuonna 1961, valottaa Reijo konsertin taustoja. – Väittäisin Kuusiston äänen myös herkistävän kuulijansa tuntemaan koko tunneskaalan kirjoa. Joukossa on niin operetteja, ooppera-aarioita kuin romantiikkaa tihkuvia rakkauslaulujakin. Ja kyllä monen kuulijan silmäkulma kostuu, kun ohjelmassa on tuttu hengellinen laulu Oi, muistatko vielä sen virren. – Kuusiston lauluja on ilo esittää myös kirkossa, koska hänen omat juurensa olivat syvällä kristillisyydessä, vaikkei niitä kovin voimallisesti esiin tuotukaan. Mekään emme konsertin yhteydessä puhu hengellisestä musiikista, vaikka sitä ohjelmistossa onkin mukana. Musiikki koskettaa ihmisiä niin monella tasolla, että ha- ”Tule laulamaan kanssani. Minä tuon virsikirjat, tuo sinä vain itsesi.” Satu-kanttori Veisataan 100-vuotiaalle Suomelle 10 x 10 virttä: ▶▶klo 10.10. to 2.11. Nurmijärven kirkon edessä ▶▶klo 11 ma 6.11. Klaukkalan kirkon edessä ▶▶klo 12 ma 13.11. Rajamäen Artturi – salin edessä ▶▶klo 13 ti 14.11. kirkonkylä / kirkko kts. ed. ▶▶klo 14 ti 28.11. Klaukkala ▶▶klo 15 ke 29.11. Rajamäki ▶▶klo 16 to 30.11. kirkonkylä ▶▶klo 17 pe 1.12. Klaukkala ▶▶klo 18 ti 5.12. Rajamäki ▶▶klo 19 to 7.12. kirkonkylä, kun Suomi on 100 – vuotias! luamme tuoda kuulijat avoimin mielin konserttiin kuulemaan ja kokemaan, Ikonen kertoo. Konserttikiertue on tähän mennessä koonnut noin 8.000 kuulijaa hieman vajaaseen 30 konserttiin ympäri Suomen. Onpa sen nimissä piipahdettu jo Espanjan Aurinkorannikollakin. Nurmijärvellä Tenorissimoa voi kuulla sunnuntaina 19.11. klo 15 alkaen Nurmijärven kirkossa. Lippuja myydään etukäteen kunnan kirjastoissa sekä Klaukkalan Citymarketissa, Rajamäen uimahallissa ja kirkonkylällä parturikampaamo Tyylissä, hinta 15 €. Konsertin tuotto käytetään lyhentämättömänä vapaaehtoistyöhön vanhusten parissa. ◀ Piia Ahtee PYHÄINPÄIVÄ LA 4.11. Messu klo 10 Nurmijärven kirkossa klo 10 Rajamäen kirkossa klo 12 Klaukkalan kirkossa Rajamäen hautausmaan siunauskappeli avoinna hiljentymistä ja keskustelua varten klo 12–17 Nurmijärven hautausmaan siunauskappeli avoinna hiljentymistä ja keskustelua varten klo 15–17. Markus Asunta musisoi klo 16 ja 17. Iltakirkko Nurmijärven kirkossa klo 18, jumalanpalveluksessa luetaan kaikkien viime pyhäinpäivän jälkeen kuolleiden nurmijärveläisten sekä Nurmijärvelle, Rajamäkeen tai Klaukkalan uurnalehtoon haudattujen nimet ja sytytetään heidän muistolleen kynttilöitä. Iltatee seurakuntakeskuksessa. APUA? APUA! Kaipaatko juttukumppania, ulkoiluseuraa tai lisäkäsiä lastenhoitoon? Onko sinulla hetki aikaa, jonka mielelläsi käyttäisit hyvän tekemiseen? Ota yhteyttä seurakunnan ja kunnan yhteisiin ­vapaaehtoistyön ­koordinaattoreihin Mari Hämäläinen, 044 422 0542 Anneli Järvinen, 050 464 6564 HyväntekeväisyysKONSERTTI Konsertin tuotto pakolaisleireillä elävien lasten satelliittitelevisiokoulunkäynnin tukemiseen Medialähetys Sanansaattajien kautta Johanna Engelbarth, sopraano Jere Martikainen, tenori Satu Ranta, urut ja piano Nurmijärven kirkko 26.11.2017 klo 18 Uusi musiikkityön ryhmä VIRSILAULAJAT, Klaukkala Tehtävä: tukea virsilaulua Klaukkalan kirkon messuissa Harjoitukset klo 11–12 / messu, johon harjoitellaan: 27.10. / 29.10. — 17.11. / 26.11. — 1.12. / 3.12. Harjoitukset Klaukkalan kirkon takkahuoneessa kanttori Satu Rannan kanssa (050 331 6800 satu.ranta@evl.fi). Messut alkavat kirkossa klo 12, osoite: Ylitilantie 6 TERVETULOA! ISÄNPÄIVÄLOUNAS Nurmijärven seurakuntakeskuksessa sunnuntaina 12.11. klo 11.30–13.30 Menu: syksyinen possupata, parmesan-uunilohi, liha- pullat, ranskalainen sipulisilli, munanpuolikas, salaattipöytä, tuore sämpylä, ruisleipä, ruokajuomat Täytekakkukahvit Hinta: aik. 25 €, lapset 5–14 v. 5 €, alle 5 v. veloituksetta. Tuotto seurakunnan nimikkolähettien työn tukemiseen. TA R K E M M AT T I E D O T T O I M I N N A S TA V I I KO I T TA I N PA I K A L L I S L E H D E S S Ä J A N E T I S S Ä : www.nurmijarvenseurakunta.fi Facebook ▼ Nurmijärven seurakunta Instagram ▼ @nurmijarvenseurakunta Nurmijärven seurakuntaviesti • Nro 5 • 26.10.2017 • 15

KUVA: JUKKA GRANSTRÖM / KOTIMAA Seurakunta yhteisönä kantaa työntekijöitään rukouksessa, linjaa Espoon piispa Tapio Luoma Perheneuvonnassa mukana syvä ihmisyys Piispa Tapio Luoma vieraili Nurmijärven kirkossa Espoon hiippakunnan perheneuvojien ­kokoontumisessa rohkaisten työntekijöitä. L uoman mukaan yhteiskunnassa vallitsee edelleen alakuloinen ilmapiiri, eivätkä seurakuntien työntekijätkään ole siltä suojassa. Luoma harmitteli kohtalonuskoista keskustelua kirkon jäsenmäärästä. – Vaivumme siihen liian usein. Puhumme eri tilanteista ikään kuin olisimme ajatuneet niihin jopa kohtalonomaisesti. Miten voimme toimia niin ettei kukaan eroasi kirkosta? kyseli piispa Luoma. Luoma kertoi, että häntä innostaa ajatus tuoda muiden ihmisten ulottuville sitä mitä itse olen saanut. – Olen sellaisella asialla, josta itse elän ja innostun. Mistä kirkon työntekijänä haemme toivoa? Luomalla on vankka kokemus seurakuntatyön arjesta. Perheneuvonnan työ tuli hänelle tutuksi perheneuvonnan toimikunnan jäsenyyden kautta. – Perheneuvontatyössä on mukana syvä ihmisyys ja se pohjautuu kristilliselle ihmiskuvalle. Ihminen ei ole vain psykofyysinen kokonaisuus vaan Jumalan kuva. Ihmisarvo on mittaamaton. Luoman mukaan perheneuvonta on – kuten kaikki seurakunnan työ – sellaista, jonka puolesta rukoillaan. Seurakunta yhteisönä kantaa omia työntekijöitään tällä tavoin. Esimerkiksi perheneuvonnassa tapahtuva vuorovaikutus ei vain tapahdu neljän seinän sisällä vaan Jumalan rakastavien kasvojen edessä. – Tässä on mukana yli ymmärryksen käyvä ulottuvuus, hän totesi. Luoma korosti, että kirkon perheneuvonta – kuten kaikki seurakunnan työ – tarjoaa rohkaisua. Kohtalo ei määrää asioiden kulkua. Ihminen pystyy vaikuttamaan Jumalan johdatuksessa asioiden kulkuun. Se, mitä tapahtuu, ei ole kohtalon määräämää, vaan persoonallinen Jumala johdattaa. Perheneuvojien keskinäisessä keskustelussa tuli esille se, miten ihmisen kohtaaminen yhteiskunnassa on yhä harvempien käsissä. Perheneuvo- NURMIJÄRVEN SEURAKUNTA Julkaisija: Nurmijärven seurakunta Päätoimittaja: Piia Ahtee Toimituskunta: Ritva Hirvonen, Satu Ranta, Markku Jalava, Tero K ­ onttinen, Jouni Vasikainen, Johanna Mikkola, Helena Saulamo, Eeva Halonen, Arto Kantola Jakelu: Kaikkiin nurmijärveläisiin talouksiin, n. 16 900 kpl Ilmoitusmyynti: tiedottaja Piia Ahtee, 040 701 3592 Ulkoasu: Timo Saarinen / www.pelagus.fi Paino: Botnia Print Oy, Kokkola. ISSN 1457–795X Seuraava Seurakuntaviesti ilmestyy viikolla 48/2017 16 • Nurmijärven seurakuntaviesti • Nro 5 • 26.10.2017 Kirkon perheneuvonta tarjoaa rohkaisua. Kohtalo ei määrää asioiden kulkua. ja Mari Kinnunen Järvenpäästä muistutti professori Tuomo Mannermaan sanoista ja kutsumuksesta: ”Kristityn elämä merkitsee kamppailua järkevien keinojen löytämiseksi lähimimmäisen hyödyksi, olipa tämä tarve ja puute mikä tahansa.” Mikä ihmisen identiteetissä on luovuttamatonta? Luoma kysyi puheenvuorossaan myös sitä, missä määrin ihminen valitsee identiteettinsä. Luoman mukaan maailma muuttuminen asettaa yksilön oudompaan tilanteeseen kuin ennen. Moni ajattelee, että ihmisellä itsellä on vastuu identiteetistään. – Yksilön identiteetti ja persoonan identiteetti ovat kaksi eri asiaa. Yksilö määritellään irrallaan muista esimer- kiksi havaittujen seikkojen, piirteiden perusteella. Persoona taas muodostuu suhteessa toisiin. Jumala on persoona. Sote-uudistus on edennyt kanger- rellen ja ilmassa on edelleen paljon avoimia kysymyksiä. Uudistuksen yksi keskeisistä tavoitteista on asiakkaiden valinnanvapauden lisääminen. Piispa Luoma muistuttaa, että toisille valinnanvapaus voi olla uusi mahdollisuus, toisille hämmennystä tuottava epävarmuustekijä. –­ Uudistuksen maakuntamalli asettaa uuteen valoon totutut yhteydet kuntien ja seurakuntien välille palveluiden järjestämisessä ja tuottamisessa. Seurakunnilla ja kunnilla on monia virallisia ja epävirallisia yhteistyösuhteita, joihin liittyy myös taloudellisia vastuita. Luoman mukaan selkein esimerkki pitkäaikaisista yhteistyösuhteista on monien perheneuvonatakeskuksien yhteistyösopimukset kuntien kanssa sekä diakonian ja sosiaalityön yhteistyökuviot. Yhteistyön kehyksenä on ollut vuosisatainen toimiminen samalla alueella. – Kirkon kannalta toivottavaa on, että hyvä yhteistyö voisi jatkua myös tulevaisuudessa uusissa sote-rakenteissa, piispa Tapio Luoma linjaa. ◀ NURMIJÄRVEN SEURAKUNTA Nurmijärven Seurakuntakeskus, Kirstaantie 5–7, 01900 Nurmijärvi nurmijarven.srk@evl.fi Käy kotisivuilla ja anna palautetta: www.nurmijarvenseurakunta.fi Työntekijöiden kännykkänumerot löytyvät nettisivuilta kohdasta yhteystiedot. Tiedottaja Piia Ahtee, 040 701 3592, piia.ahtee@evl.fi Seurakuntatoimisto: Nurmijärven seurakuntakeskus, Kirstaantie 5-7 avoinna ma-pe klo 9–12, puh. 09 8789 9670 ja hautatoimisto: 09 8789 9660, 09 8789 9631, Iltapäivisin ajanvarauksella fax. 09 878 6106, nurmijarven.virasto@evl.fi Tarkemmat tiedot toiminnasta ovat viikoittain paikallisessa lehdessä ja nettisivuilla www.nurmijarvenseurakunta.fi