SOTAINVALIDI 5 / 2017 KRIGSINVALIDEN Sotainvalidien Veljesliiton äänenkannattaja Lahjoitus veteraanityöhön Osuuskauppa Keskimaa teki merkittävän lahjoituksen Keski-Suomen veteraanityöhön Sivu 5 Valtiokonttori Sotainvalidien hoitolaitosten kilpailutus Sivu 9 Stadin kundi Iskelmätähti Henry Theelin syntymästä 100 vuotta Sivut 12–13 Elämän sana Uskonpuhdistuksen juhlaa Sivut 40–41 Rosvopaistien isäntä Kalevi Rönnqvist on luotsannut pidettyjä rosvopaistitilaisuuksia yli 20 vuotta Sivut 54–55 Pirteä 100-vuotias Sotainvalidi Ilmari Lehtimäki on elänyt pitkän elämän ja saanut vanhalla iällä vielä lisäajankin. Sivut 14–17 Sotainvalidit edellä käyden – vammoista huolimatta.
2 Sisällys SOTAINVALIDI 5 / 2017 Tässä lehdessä Ajankohtaista 4–5 Veljesliiton hallitus on valittu vuosille 2018–2019 Osuuskauppa Keskimaa teki mittavan lahjoituksen alueellaan sotiemme veteraaneille 6 Veteraanitunnuksella ilmaiseksi katsomaan Tuntematonta sotilasta Sotainvalidin poika katsoi uuden Tuntemattoman 7 Kolumni: Nuori satavuotias Sivut 10–11 Arvo Ylitalo teki uransa opettajana. Edunvalvonta 8 Lakimies: Mihin korvauksiin sotainva lidin haitta-asteet oikeuttavat 9 Valtiokonttori: Sotainvalidien hoito- ja kuntoutuslaitosten kilpailutus 10–11 Sodankyläläinen sotainvalidi Arvo Ylitalo on kulttuurin monitoimimies Sivut 20–21 Olga Jokiniemi on ollut aktiivinen toimija eri järjestöissä. 12–13 Iskelmätähti Henry Theelin syntymästä 100 vuotta Teema: 100-vuotias Suomi 14–17 Ilmari Lehtimäen 100 vuotta 15-17 Juhlavuonna sotiemme veteraaneja on huomioitu monella tavalla. 18–19 Hyvinvointi: Toimintakyky kertoo kattavasti henkilön voinnista. Siksi sitä pitäisi seurata paremmin. Sivu Asevelvollisena vammautuneiden korvauksia hoidetaan kolmen eri lain mukaan. 20–21 Puolisojäsen Olga Jokiniemi 22–38 Piirit toimivat 39 Asevelvollisena vammautuneet tarvitsevat omaa järjestöään 40–41 Elämän sana: Isänmaan muuttuvat kasvot 42–43 Muisto sotainvalidi-isästä on pysynyt tyttären mielessä 48–51 Krigsinvaliden 53 Sivu Ristikko ja sudoku 54–55 Henkilö: Kalevi Rönnqvist luotsasi Rosvopaisti-tilaisuuksia yli 20 vuotta 52 Rauhanturvaajaliiton puheenjohtaja Paavo Kiljunen puhui Kansa kävelee -tapahtumassa. Kannen kuva: Harri Nurminen Veljesliiton keskustoimiston joulun aukioloajat Pixhill.com 39 Keskustoimisto ja Kunniamerkkipalvelu ovat suljettuina 27.12.2017-1.1.2018. Rauhallista joulua!
Pääkirjoitus 3 Janne Nikkarinen Neuvontapalvelua tarvitaan l Sotainvalidien ja heidän puolisoidensa tukena on jo 1990-luvun lopulta lähtien toiminut veljes- ja sairaskotien neuvontapalvelu. Tämä sotainvalidien neuvontapalvelu on auttanut sotilasvammakorvauksiin liittyvien asioiden lisäksi myös kotona asumista tukevia palveluja, apuvälineitä ja muuta sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä. Tarvittaessa palveluneuvojat ovat käyneet asiakkaiden kotona selvittämässä heidän tarpeitaan ja tekemässä tarvittavia hakemuksia Valtiokonttorille ja muille viranomaisille. Valtiokonttori on korvannut palveluneuvojien palkka- ja matkakulut. Vuoden 2018 alussa neuvontapalveluun tulee muutoksia Valtiokonttorin järjestämän hoitolaitosten kilpailutuksen tuloksena. Useimmissa maakunnissa toiminta jatkuu entisten tuttujen palveluneuvojien voimin, mutta kotikäyntien tekeminen voi vaikeutua, koska Valtiokonttori ei enää korvaa erikseen heidän matkakuluja. Muutama veljeskoti on ilmoittanut lopettavansa neuvontapalvelun järjestämisen. Toisaalta joitakin uusia perinteisen veljeskotiverkoston ulkopuolisia hoitolaitoksia on tarjoutunut neuvonnan tuottajiksi. Valtiokonttorin kilpailutuksen tuloksia ei ole vielä julkistettu, minkä vuoksi tarkkoja tietoja neuvontapalvelun tulevaisuudesta eri puolilla maata ei ole käytettävissä. Löytyykö uusilta toimijoilta riittävän ammattitaitoisia työntekijöitä antamaan oikeita neuvoja ja muutoinkin laadukasta palvelua. Aiheellisena huolena on kuitenkin se, onko eri puolilla maata asuvilla sotainvalideilla ensi vuonna yhtäläiset mahdollisuudet saada palveluneuvojien apua. Tasa-arvon kannalta syntyy kestämätön tilanne, jos neuvontapalvelu ei enää kattaisi koko Suomea. Uusien toimijoiden kohdalla herää kysymys, löytyykö heiltä riittävän ammattitaitoisia työntekijöitä antamaan oikeita neuvoja ja muutoinkin laadukasta palvelua. Epäselvää on myös se, keitä nämä uudet toimijat neuvovat, sillä Valtiokonttori ei luovuta heille luetteloita sotainvalideista eikä leskistä. Sotainvalidien Veljesliiton osastot ja piirit voivat antaa tietoja vain jäsentensä luvalla. Sotainvalidien ja heidän leskiensä sotilasvammalakiin perustuvat korvaukset ja huoltoeläkkeet toteutuvat käytännössä laissa tarkoitetulla tavalla vain, jos he saavat asiantuntevaa neuvontaa ja käytännön apua hakemusten laadinnassa. Neuvontapalvelu on sotilasvammalain mukaisen korvausjärjestelmän olennainen osa ja sen toimivuuden edellytys. Asiantuntevasti laaditut ja oikein kohdennetut hakemukset helpottavat niitä käsittelevän Valtiokonttorin työtä vähentäen turhia hakemuksia ja tarvetta pyytää lisäselvityksiä. Neuvontapalvelun on myös voitu todeta tukevan sotainvalidien kotona asumista ikääntymisen mukanaan tuomien haasteiden edessä. Neuvontapalvelu on sotilasvammalain mukaisen korvausjärjestelmän olennai nen osa ja sen toimivuuden edellytys. Valtiokonttorin tulisi huolehtia veljeskotien ja muiden palvelutuottajien kanssa sopimuksia tehdessään, että sotainvalideilla ja heidän leskillään on asuinpaikasta riippumatta jatkossakin saatavissa asiantuntevan palveluneuvojan apua - tarvittaessa myös kotikäyntien muodossa. l Seppo Savolainen, pääsihteeri Sotainvalidien Veljesliitto esittää jäsenilleen lämpimät kiitokset itsenäisestä Suomesta, jossa saamme elää teidän, sotiemme sukupolven ansiosta. Suomen juhliessa sadatta itsenäisyyspäivää kiitolliset ajatuksemme ovat teidän luonanne. Toivomme, että pääsette viettämään juhlapäivää teille tärkeiden ihmisten parissa ja hymyssä suin voitte ajatella maatamme. Kovaa työtänne niin sota-aikana kuin maan jälleenrakennuksessa arvostetaan suuresti. iStock/ AlexRaths Rauhallista joulua ja onnea vuoteen 2018!
4 Ajankohtaista Rosvopaistit on nyt nautittu l Veteraaniväkeä jo vuodesta 1993 alkaen ilostuttaneet Rosvopaisti-tilaisuudet nautittiin tänä vuonna viimeistä kertaa. Vuosikymmenten aikana Finnairin lentävä henkilökunta ja lukuisat muut vapaaehtoiset ovat jakaneet hienoja kokemuksia veteraaniväen kanssa. Iloa tapahtumissa on riittänyt, mutta veteraanien määrä on vähentynyt jatkuvasti niin paljon, että Puolustusvoimien kanssa päätettiin lopettaa tapahtumien järjestäminen tämän juhlavuoden jälkeen. Yhteistyökumppanit kokoontuivat lokakuussa sponsorinsa Koffin tiloihin viettämään karonkkaa. Tilaisuudessa kuultiin musiikkia, tarinoita matkan varrelta sekä palkittiin mukana olleita vapaaehtoisia veteraaniliittojen ansiomerkeillä. Rosvopais- tien isäntä Kalevi Rönnqvist vastaanotti Veteraaniliittojen valtuuskunnalta suuren teräslautasen muistoksi ja kiitokseksi isosta työstään. Sotainvalidien, heidän puolisojensa ja leskiensä puolesta Sotainvalidi-lehti esittää suuret kiitokset koko Rosvopaisti-väelle lukuisista lämpimistä hetkistä! Kalevin haastattelun voit lukea tämän lehden sivuilta 54–55. l Rosvopaistien karonkka kokosi yhteen eri toimijoita vuosien varrelta. Kuva: Markku Seppä Vieno Kekkonen on esiintynyt lukuisissa Rosvopaisti-tilaisuuksissa. Myös karonkassa kuultiin hänen lauluaan. Kuva: Markku Seppä Veljesliiton hallitus ajalle 1.1.2018–31.12.2019 Liittovaltuusto kokoontui Helsingissä 26.10.2017 ja teki yksimielisesti seuraavat valinnat tulevaksi hallitukseksi. Valtuuston varapuheenjohtaja: Markku Ranta, Rannikko-Pohjanmaa Hallituksen kokoonpano 1.1.2018 – 31.12.2019 Puheenjohtaja: Juha Laikari, Pohjois-Pohjanmaa Hallituksen jäsenet: sotainvalidi Antti Västi, Etelä-Pohjanmaa, Lasse Lehtinen, Pohjois-Savo Heikki Moilanen, Satakunta Jouko Sipilä, Pirkka-Häme Marja-Liisa Taipale, liiton pj. Markku Honkasalo, päätoim. Henkilökohtainen varajäsen: Jaakko Torppa, Uusimaa Ahti Karttunen, Pohjois-Karjala Jouko Lahdenperä, Lappi sotainvalidi Veikko Punakallio, Lahti Ritva-Liisa Paananen, Helsinki Heimo Purhonen, Varsinais-Suomi Posti tuo itsenäisyyspäivänä kortteja veteraaneille l Suomen Posti järjestää tänäkin vuonna tempauksen, jossa ihmisiä kannustetaan kirjoittamaan kortti sotiemme veteraaneille itsenäisyyspäiväksi. Posti toimittaa ympäri Suomea tulleet kortit veteraanien kotiin. Tempauksella Posti haluaa kiittää veteraaneja siitä arvokkaasta työstä, jolla he ovat lunastaneet maamme itsenäisyyden. Tuntemattomalta ihmiseltä tullut kortti toivottavasti ilahduttaa saajan mieltä. Postilaiset tarkistavat kaikki kortit ennen kuin ne toimitetaan edelleen saajilleen. Postikortit on pitänyt toimittaa Postille 16. marraskuuta mennessä. Posti tekee kampanjassa yhteistyötä veteraanijärjestöjen kanssa. l Veteraanitammi l Eduskunnan puhemies Maria Lohela ja maakuntaneuvos Kimmo Kajaste veteraanitammen muistolaatan paljastustilaisuudessa. Kuva: Markku Honkasalo Tammenlehvän Perinneliitto paljasti itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoteen liittyen 14.11. Töölönlahden puistossa Helsingissä veteraanitammen muistolaatan. Helsingin kaupunki on istuttanut veteraanitammen Finlandia-talon ja Töölönlahden väliselle uudelle puistoalueella. Muistolaatan paljastuspuheen piti maakuntaneuvos Kimmo Kajaste ja laatan paljasti eduskunnan puhemies Maria Lohela. Satavuotiaan valtiollisen itsenäisyytemme turvaamisessa ovat sotiemme veteraanit ja koko veteraanisukupolvi olleet keskeisessä asemassa. Suomen itsenäisyyden veteraanitammi ilmentää kunnioitusta ja kiitollisuutta veteraanien ja kotirintaman, koko kansakunnan, sitkeätä ja pyyteetöntä työtä ja uhrauksia kohtaan. l
Ajankohtaista 5 Osuuskauppa Keskimaalta yli 30 000 euron lahjoitus Keski-Suomeen l S-ryhmän Osuuskauppa Keskimaa teki yhteisen joulukampanjan, Ilo auttaa. Tästä ilosta pääsevät nauttimaan myös alueemme vähävaraisimmat sotiemme veteraanit, heidän puolisot ja lesket. Ilo auttaa on Keskimaan ja sen asiakasomistajien yhteinen joulukampanja, jossa lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen euro / asiakasomistaja eli hiukan vajaa 130 000 euroa. Sotiemme veteraanien Keski-Suomen keräyspiirin osuus tästä on runsas 30 000 euroa, mikä jaetaan kolmen keskisuomalaisen veteraanipiirijärjestön kesken tunnuksen omaavien veteraanien lukumäärän suhteessa. Saaduilla varoilla tuetaan ensisijaisesti vähä varaisimpia sotiemme veteraaneja, heidän puolisoitaan ja leskiään sekä erityisesti kotonaasumisen mahdollistamista. Hyvästä riittää muillekin Keskimaa valitsi juhlavuoden avustuskohteikseen neljä keskisuomalaista järjestöä, jotka pystyvät jakamaan avun konkreettisina tekoina koko Keski-Suomeen. Järjestöt ovat Sotiemme veteraanit, Hope ry, Punainen Risti ja Pelastakaa Lapset ry. Kampanjalla tuodaan iloa konkreettisesti lapsille, perheille, nuorille, vanhuksille ja sotiemme veteraaneille – yhteensä tuhansille ihmisille. Osuuskauppa Keskimaan lahjoitus keräyspiirillemme on noin 1/4 vuoden 2017 kokonaistuloksesta, joten se on erittäin merkittävä. Keskimaa on tukenut keräystä aiemminkin 10 000 euron ja 5 000 euron lahjoituksilla. Lisäksi tänä vuonna Keskimaan henkilökunnan liikuntakampanjasta tulee vielä pieni lisä tähän päälle. Kiitos henkilökunnalle! Juhlavuoden keräys alkaa olla lopuillaan. Keski-Suomen keräyspiirissä kokonaistulos tullee olemaan noin 130 000 euroa. Kiitos keräyksessä mukana olleille! l Teksti: Kari Kilpeläinen, Keski-Suomen keräyspiirin päällikkö Toivakan Ruuhimäessä asuva sotainvalidi Martti Manninen, 98, toteaa, että Sotiemme veteraanien avustuksilla on suuri merkitys. ”Pystyn olemaan kotona, kun saan apua siivouksessa ja ulkohommissa. Lounaat tuodaan kotiin ja muutakin apua on saatavilla. Haluan välittää erittäin suuret kiitokset tästä avustuksesta ja avusta, joka mahdollistaa minulle edelleen kotona asumisen ja täällä mökissä pärjäämisen.” Martti Manninen oli myös Toivakan sotainvalidiosaston johtokunnan jäsen ja hän on ollut jäsenenä myös paikallisessa sotaveteraaniosastossa. Kuva: Ere Ek / Aava & Bang Piiripäällikkö Kari Kilpeläinen kävi noutamassa Keskimaan lahjoituskirjeen. Kuvassa vasemmalta Keskimaan mainososaston tiiminvetäjä Satu Koski, Kilpeläinen, viestintä- ja markkinointijohtaja Noora Luoma ja asiakkuuspäällikkö Tuija Kivi. Kuva: Pasi Seppälä Sotaveteraaniliitto 60 vuotta l Suomen Sotaveteraaniliitto juhli 60vuotista taivaltaan hienosti Helsingin Messukeskuksessa 29. syyskuuta. Liittoa olivat juhlimassa mm. tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio. Ohjelmapuolella nähtiin niin veteraanien kuin lasten ja nuortenkin mieleen painuvia esityksiä. l Sotaveteraaniliiton Naisjärjestön historia l Sotaveteraaniliiton yhteydessä toimi vuosina 1968–2014 Naisjärjestö, johon parhaimmillaan kuului hieman yli 300 paikallista naisjaostoa ja 20 piirien naistoimikuntaa sekä noin 50 000 jäsentä. Naisjärjestö päätti vuonna 2014 purkautua, mutta historioitsija Kaarle Sulamaa sai tehtäväkseen kirjoittaa järjestön historian, joka julkaistiin Sotaveteraaniliiton 60-vuotisjuhlien yhteydessä. Naisjärjestön käytännön työ tehtiin ”ruohonjuuritasolla”, kuten tapahtui myös vuo- Juhlassa nähtiin nuorten ja veteraanien esityksiä. Kuva: Juha Vääräkangas desta 1945 lähtien perustetuissa Sotainvalidien Veljesliiton naisjaostoissa, joiden toiminnasta sotaveteraaniyhdistysten naisjaostot ottivat mallia. Toiminta sotaveteraanien naisjaostoissa oli samanlaista: veteraaneille (sotainvalidiperheille) suunnattu sosiaalinen ja taloudellinen avustustyö, veteraanitilaisuuksien muonitus ja kahvitus sekä omalle naisjaoston jäsenkunnalle suunnattu kuntoutus- ja virkistystoiminta. Päätehtävänä Naisjärjestöllä oli Sotaveteraaniliiton toiminnan tukeminen. Sulamaan mukaan tästä oli seurauksena järjestön oma ”näkymättömyys”, varovaisuus, heikko järjestötietoisuus sekä järjestökoneiston ja järjestöprofiilin vaatimattomuus. Järjestönomaisia piirteitä kehittyi vähitellen, kuten sisarmerkki, sisarpäivät, omat tiedotteet, jäsenmaksut ja sinivalkoiset essut. Nyt julkaistu historiateos on hieno kunnianosoitus sotaveteraanityössä mukana olleille naisille. Vaikka Naisjärjestö purkautui vuonna 2014, eräin paikoin työ paikallisella tasolla on jatkunut epävirallisesti. Sotainvalidien Veljesliiton Naisjärjestön (1951–2008) historia on luettavissa Tuomas Hopun vuonna 2017 julkaistusta teoksesta ”Sotainvalidit edellä käyden – vammoista huolimatta”. l Markku Honkasalo
6 Ajankohtaista Tuntemattoman päivänäytökset ilmaisia veteraanitunnuksella l Itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi sotiemme veteraanit saavat katsoa uuden, 27.10. ensi-iltansa saaneen Tuntematon sotilas -elokuvan ilmaiseksi. Etu koskee sotiemme mies- ja naisveteraaneja. Edun saa esittämällä elokuvateatterin lippukassalla tammenlehvätunnuksen tai virallisen henkilökortin, josta ilmenee veteraanistatus (Kela-kortin R-tunnus tai sotilaspassin myöntöleima). Myös avustaja pääsee näytökseen maksutta veteraanin kanssa. Etu koskee ennen kello 17 alkavia päivänäytöksiä kaikilla Finnkinon paikkakunnilla maanantaista torstaihin niin kauan, kun Tuntematon sotilas on Finnkinon ohjelmistossa. Myös väliajalliset näytökset kuuluvat edun piiriin. l Veteraanitunnuksella pääsee katsomaan ilmaiseksi uuden Tuntematon sotilas -elokuvan. Etu koskee ennen klo 17 alkavia päivänäytöksiä maanantaista torstaihin niin pitkään, kun elokuvaa esitetään Finnkinolla. Elokuva-arvostelu Enemmän kuin elokuva l Tuntematon sotilas -elokuvan uusin toteutus herättää katsojassa paljon tuntemuksia, kenties myös halun verrata sitä elokuvan aikaisempiin versioihin. Erityisesti ensimmäinen vuonna 1955 valkokankaalla nähty versio on vuosien saatossa syöpynyt suomalaisten mieliin jonkinlaisena itsenäisyytemme julkikuvana. Siihen samaistuminen on ollut sodanjälkeiselle sukupolville itsestäänselvyys. Suomalainen sotilas, isänmaa ja itsenäisyyspäivä ovat kulminoituneet joulukuun kuudentena päivänä kunnioitukseen toisessa maailmansodassa taistelleiden veteraaniemme toiminnalle. Isäni osallistui jatkosodan taisteluihin. Hän oli tuolloin 18-vuotias nuorukainen, siis sitä nuorinta polvea, joka joutui Kannaksen suurtaisteluihin. Hän kuului myös siihen evakoiden joukkoon, joka joutui jättämään Viipurin talvisodan taisteluiden alkaessa. Evakkomatka päätyi Tampereelle. Kesällä 1944, jatkosodan kulminoituessa sen yhteen pahimpaan vaiheiseensa, isäni haavoittui, invalidisoitui Siiranmäessä. Sirpalevammoista huolimatta hän joutui vielä sodan jälkeen suorittamaan keskeytynyttä asevelvollisuuttaan. Isän tuttu sota Isälleni jäi sodasta pysyvä vamma, ei ainoastaan invalidina vaan myös sotatraumana. Sodan raadollisuudesta hän pystyi ja halusi kertoa kotona ehkä liiankin usein. Synnyin itse 12 vuotta jatkosodan jälkeen. Isäni trauma jätti hänelle pysyvät jäljet. Hänen sotakokemuksena nuorena, juuri aikuisuuden saavuttaneena ja evakkomatkan myötäilemänä eivät jääneet minulle vieraiksi. Pystyn edelleen luettelemaan kesäkuun 1944 kaikki isäni taistelupaikat, kranaatin- ja kivensirpaleet hänen vartalossaan ja erityisesti hänen aseveljiensä tuskan ja ahdistuksen. Lähdin katsomaan uusintana Väinö Linnan sotaromaaniin tehtyä, Aku Louhimiehen ohjaamaa elokuvaa. Ennakkoasenteeni kohdistui elokuvan niihin kohtauksiin, joita olin nähnyt Edvin Laineen versiossa. Oletin, että minun pitäisi vertailla ensimmäisen elokuvan tapahtumia ja näyttelijäsuorituksia uusimpaan versioon. Se osoittautui totaalisesti vääräksi. Elokuvan edetessä havaitsin, että uusimmalla versiolla oli paljon yhtymäkohtia isäni kertomuksiin, sodan kauheuteen ja erityisesti sotilaiden tuntemuksiin. Elokuva avasi silmäni uudestaan näkemään sodan raadollisuuden. Värit, yksityiskohdat, haavoittuneet, kuolleet – ne kaikki heräsivät mieleeni uudelleen isäni kertomuksista. Elokuva summasi isän kokemukset ja tunteet Olen käynyt jatkosotaa 61 vuotta, ensin isäni kautta, sitten historianopettajana joka vuosi kerraten oppilaitteni kanssa sodan vaiheet ja kauheuden. Uusin Tuntematon avasi silmäni ja tunteet isäni kohtalosta. Elokuva oli enemmän kuin uusin versio Linnan teoksesta, se oli tunteideni uudelleenherääminen ja ennen kaikkea se oli muuta kuin elokuva – se oli isäni kokemukset ja samalla tunteiden sekalainen vyyhti elämän raadollisuudesta sotilaan silmin. Tunsin, että nyt voin ymmärtää vielä entistä paremmin sotiemme veteraanien tunteet ja heidän traumaattiset kokemuksensa. Erityisesti tässä tapauksessa isäni 18-vuotiaana kokemat ja syntyneet traumat. Elokuville on tapana antaa arvostelutähtiä. Tälle elokuvalle haluaisin antaa enemmän kuin tähtiä, mutta millaisia – se jokaisen on hyvä itse kokea. l FM Juha Javanainen historian ja yhteiskuntaopin aineenopettaja, Tampere Sotainvalidi-lehti ilmestyy ensi vuonna neljä kertaa Sotainvalidi-lehti ilmestyy tulevana vuonna neljä kertaa. Taustalla ovat taloudelliset tekijät, joten näin lehtikin osallistuu kustannusten pienentämiseen. Tulevan vuoden ilmestymisja aineistoajat ovat luettavissa sivulta 54. Oikaisuja Lehdessä 3/2017 julkaistussa Laatokalla risteävät ihmiskohtalot ja historialliset linjat -jutussa kerrottiin virheellisesti, että Mannerheim-ristin ritari, kenraali Yrjö Keinonen olisi Eeva-Riitta Wariksen isotädin aviomies. Iso tädin aviomies oli Keinosen vanhempi veli Lauri Keinonen. Lehdessä 4/2017 julkaistuista sota-ajan kuvista kaksi oli Fischerin ottamia, ei kuvat lähettäneen Pentti Kuukankorven. Ongelmia viime lehden jakelussa Edellisen lehden jakelussa oli isoja ongelmia inhimillisestä virheestä johtuen. Osa sai lehtensä useana kappaleena kun taas vastaava määrä jäi ilman. Ilman lehteä jääneitä oli yli 5500, joten lehdestä otettiin lisäpainos ja toimitettiin niihin osoitteisiin, jotka jäivät ilman. Pahoittelemme ylimääräisistä lehdistä aiheutunutta sekaannusta sekä lehden saamisen viivästystä.
Ajankohtaista Kolumni 7 Nuoressa valtiossa kaikki oli hyvin. Sotia ei ollut yli 70 vuoteen, kaikille ilmainen koulutus ja terveydenhoito toimivat tehokkaasti, lapset saivat virikkeitä päiväkodeissa, talot olivat lämpimiä, kuumaa vettä tuli hyvällä paineella, ruokaa ja vaatteita riitti pois heitettäväksi, ihmiset elivät yli 80-vuotiaiksi ja apua tarvitseville järjestettiin taloudellista tukea, koulutusta ja tekemistä. Mitä paremmin nuori valtio voi, sitä enemmän sen kansalaiset olivat. Jos ei työtä ollut tarjolla keskellä metsää, valtion oli pidettävä huolta, että rahaa oli tilillä, laajakaistayhteys oli nopea ja kunnan kotihoito toimitti päivittäisen vegaaniaterian ja riittävästi lukemista kotiin viikoittain. Aliravitsemuksen korvasi liikalihavuus, ja erilaiset yliherkkyydet nielivät ison osan ihmisten arjesta. Äänestäminen ei enää huvittanut, sillä politiikka oli tyhmää ja kaikki ihmiset valehtelijoita. Sananvapaus oli nuorelle valtiolle kunnia-asia, ja siksi jokainen ilmaisi mielipiteensä heti kun sellainen pälkähti päähän. Esimerkkinä hemmottelusta käyköön jokavuotinen kokkisota. Se syttyi yleensä sen jälkeen, kun valittaminen talviaikaan siirtymisen typeryydestä laantui. Silloin tietoisuuteen hiipivät ensimmäiset kokkisodan liikkeet. Syy sotaan oli epidemia, jonka leviäminen oli ennustamatonta. Hyvinvoinnin herkistämät ihmiset pelästyivät. He tunsivat piston keuhkoissa ja rynnistivät keskusteluryhmään heittelemään KAPITAALILLA KIRJOITETTUJA SOLVAUKSIA. Hetkessä epidemia vaihtui pandemiaksi, hiipiminen riehumiseksi ja koko touhu rajuksi. Raju pandemia, joka riehui kaikkialla, vaati valtiolta toimenpiteitä. Oli varustauduttava pahimpaan, kuten aina. Mielellään niin, että kansalaisen ei tarvinnut nostaa istuinpaikkaansa moottoroidusta tv-tuolista. Mediaan raahattiin dosentteja ja yksisarvisosaajia, haastettiin vastuullisia ja lopulta pääministeri sanoi jotain ikävää. Kyse oli pneumokokista. Siitä varoitettiin isoilla ilmoituksilla sellaisia, jotka eivät roikkuneet koko ajan netissä, vaan lukivat papereita. Pneumokokki tappoi kotona, työpaikoilla ja puutarhassa, ja siksi sitä vastaan oli taisteltava yhtenä rintamana. Kansalaisille jaettiin käsienpesuohjeita, heidät opetettiin aivastamaan kainaloon ja välttämään kättelyä, mieluiten myös katsekontaktia. Riskiryhmät ja kaikki yli 65-vuotiaat rokotettiin pandemiaa vastaan ilmaiseksi, muut joutuivat maksamaan parin erikoisoluen verran. Systeemi sai kaikki raivon partaalle. Nimittäin influenssarokotetta ei tultu antamaan kotiin metsän keskelle moottoroituun tv-tuoliin, vaan se oli haettava ilmaiseksi jonain tiettynä aikana jostain tietystä paikasta. Monilla oli juuri tuolloin hotjooga tai jalkahoito ihan toisella puolella kotikylää. Olosuhteet influenssarokotuspisteissä olivat ankarat. Ihmiset olivat vihaisia, käyttäytyivät aggressiivisesti ja kävivät toisiinsa käsiksi. Se oli ymmärrettävää, olihan joku jonottanut yli puoli tuntia ilmaista rokotettaan. Sosiaa- Oma Aika / Fabian Björk Nuori satavuotias Minna Lindgren linen media tukkeutui vihaisten kansalaisten KAPITAALIRAIVOSTA, ja samaan aikaan pandemia lähestyi nuoren valtion rajoja eikä hallitus tehnyt mitään. Pneumokokki on bakteeri, joka aiheuttaa melko helposti parannettavia tulehduksia. Influenssa on virusperäinen kuume, joka voi kaataa terveen ihmisen lepoon jopa päiviksi. Huonosti hoidettu influenssa poikii helposti jälkitautina pneumokokkitulehduksia. Ja kuka ehtisi keskellä hyvinvointia sairastaa itsekseen parantuvaa tautia joitain päiviä? Veva kertoi eduskuntaryhmille tavoitteistaan Vevan edustajat vasemmalta Heikki Karhu RVL, Seppo Savolainen ja Markku Honkasalo SIVL, Antti Simola RVL, Markku Seppä SVL, Malla Taipale SIVL, Sakari Sippola SVL, Matti Louekoski RVL ja Erkki Heikkinen SVL. l Veteraaniliittojen valtuuskunta Veva tapasi eduskuntaryhmien edustajat 26. syyskuuta. Järjestöjen edustajat kertoivat kansanedustajille liittojensa tavoitteista. Sotainvalidien Veljesliiton puheenjohtaja Malla Taipale Kansanedustajat vasemmalta Antti Kaikkonen (kesk), Sari Raassina (kok), Mika Kari (sdp), Simon Elo (sin), Johanna Karimäki (vihr), Aino-Kaisa Pekonen (vas), Ritva Elomaa (ps), Stefan Wallin (rkp) ja Sari Tanus (krp). otti esille pieniprosenttisten sotainvalidien laitoshoidon veljeskodeissa. Sotaveteraaniliiton ja Rintamaveteraaniliiton tavoitteista kertoi Rintamaveteraaniliiton puheenjohtaja Matti Louekoski. He korostivat määrärahojen riit- tävyyttä sekä avopalvelujen muuttamista lakisääteiseksi myös veteraaneille. Kansanedustajat kuuntelivat viestit tarkasti ja kiittivät vuosittaisesta käynnistä. l
Edunvalvonta Lakimies 8 Janne Nikkarinen Sotilasvammakorvausten haitta-asterajat Seppo Savolainen Pääsihteeri l Sotilasvammalaissa on eri korvausmuodoille säädetty erilaisia vaatimuksia haittaasteesta eli invalidiprosentista, joka korvauksen saamiseksi pitää vähintään olla. Vaadittavan invalidiprosentin tulee olla Valtiokonttorin tai vakuutusoikeuden päätöksellä vahvistettu sotavamman tai sairauden perusteella määritelty. Sotainvalidien haitta-asteet on määritelty viiden prosentin tarkkuudella välillä 10–100 prosenttia. Jos korvausviranomaiSotainvalidin työkyvyttömyysaste sen arvioima haitta jää alle 10 %:n, ei tarkkaa prosenttia määritellä. Alle 10 %:n sota invalidien korvausoikeus rajoittuu vain tarpeellisiin sotavamman tutkimus- ja hoitokuluihin. Muiden sotilasvammakorvausten osalta edellytetään vähintään 10 %:n haittaastetta. sen edellytyksenä on myös vähintään 10 %:n haitta-aste. Samaa rajaa sovelletaan jalkahoitojen ja pienapuvälineiden korvaamiseen. Merkittävä lievävammaisten käytettävissä oleva tukimuoto on sotilasvammalain mukainen asunnon muutostöiden korvaus. 10 %:n sotainvalidien oikeudet Vähintään 20 %:n haitta-aste antaa mah dollisuuden päästä Valtiokonttorin maksusitoumuksella laitoshuoltoon ja valtio korvaa myös kuntien järjestämän pitkäaikaishoidon. Pienien tulojen perusteella vähintään 20 %:n sotainvalidi voi saada täydennyskorkoa. Sotainvalidin omien tai puolison siviilisairauskulujen vaikeuttaessa toimeentuloa on mahdollista hakea Valtiokonttorilta sairausapulisää. Kun sotavammasta johtuva haitta-aste on 10 % tai sitä enemmän, maksaa Valtiokonttori korvauksena sotavamman aiheuttamasta haitasta elinkorkoa. Sen suuruus määräytyy haittaasteen mukaan, esimerkiksi 50 %:n sotainvalidin elinkorko on viisi kertaa suurempi kuin 10 %:n sotainvalidin saama elinkorko. Valtio korvaa kuntien 10–100 %:n haittaasteen sotainvalideille järjestämät sosiaali- ja terveydenhuollon avo- ja kotipalvelut. Tällaisia palveluja ovat esimerkiksi ateria-, siivous-, pyykki- ja kuljetuspalvelut. Myös palvelutaloissa asuville annettavat kunnan hyväksymät palvelut korvataan sotilasvammalain nojalla. Vähintään 10 %:n haitta-asteen perusteella on mahdollisuus käydä kerran vuodessa valtion korvaamassa yleisessä terveydentilantarkastuksessa. Valtiokonttorilta voi lisäksi hakea maksusitoumuksen terveydentilaa koskevaan erikoistutkimukseen. Sotilasvammalain mukaisen kuntoutuk- Sotainvalidin omat korvaukset Omaisten korvaukset sotainvalidin kuoltua 10 % • elinkorko • yleisen terveydentilan tarkastus kerran kalenterivuodessa ja tarvittaessa erikoistutkimus • kuntoutus vuosittain • asunnon välineet, laitteet ja muutostyöt • jalkahoito 3/vuosi • pienapuvälineet (120 €) • kunnalliset avopalvelut (koti- ja päiväsairaanhoito sekä kotipalvelut) • kertakaikkinen korvaus leskelle ja alle 17-vuotiaalle lapselle 10–25 %:n sotainvalidin jälkeen 20 % • täydennyskorko • sairausapulisä • laitoshoito, muunkin kuin korvatun vamman takia • hautausapu 30 % • kuntoutus vuosittain • neljä viikkoa + välikuntoutus tai avo- tai päiväkuntoutus • täydennyskorolle lievemmät tulorajat • huoltoeläke leskelle ja alle 17-vuotiaalle lapselle, määrä 1/3 täydestä huoltoeläkkeestä, 17 vuotta täyt täneelle lapselle opiskelun tai vajavuuden perusteella • lisähuoltoeläke • lesken kuntoutus • korotettu sairausapulisä • sotainvalidin aviopuolison kuntoutus • huoltoeläke 1/2 täydestä huoltoeläkkeestä 50 % 60 % 80 % • huoltoeläke 3/4 täydestä huoltoeläkkeestä • elinkorkoon korotettu omaiskorotus • täysi huoltoeläke Vähintään 20 %:n sotainvalidi Haitta-aste 30 % tai enemmän Vaikeavammaisten, vähintään 30 %:n sota invalideilla on oikeus saada enemmän kuntoutusta kuin sitä lievemmin vammautuneilla. Täydennyskorkoa myönnettäessä heihin sovelletaan lievempiä tulorajoja. Korotetun sairausapulisän ja erillisen puolisokuntoutuksen kohdalla on sotainvalidilta vaadittava vähimmäishaitta-aste 50 %. Sodassa hyvin vaikeasti vammautuneet 80– 100 %:n sotainvalidit saavat elinkoron omaiskorotuksen korotettuna. Omaisten korvaukset Sotainvalidin haitta-asteprosentilla on merkitystä myös hänen kuolemansa jälkeen maksettavien korvausten kohdalla. Valtiokonttori maksaa hautausavun 20–100 %:n sotainvali dien kuoleman jälkeen. Toimeentulon vaikeutumisen perusteella 10–25 %:n sotainvalidien lesket voivat hakea sotilasvammalain mukaista kertakaikkista korvausta Valtiokonttorilta. Jatkuvaa huoltoeläkettä maksetaan vähintään 30 %:n sotainvalidien leskille. Huoltoeläkkeen suuruus on myös porrastettu sotainvalidille vahvistetun haitta-asteen perusteella, kuten ohessa olevasta taulukosta on todettavissa. Täysi huoltoeläke edellyttää vähintään 80 %:n haitta-astetta tai että kuolema on johtunut sotavammasta. Kuntoutusta voivat hakea ne sotainvalidien lesket, joiden sotainvalidipuolison haitta-aste oli vähintään 30 %. Miksi prosenttirajoja? Sodan jälkeen suurin avun tarve oli vaikeavammaisilla sotainvalideilla. Valtion niukat varat oli tarpeen kohdistaa ensisijaisesti tälle ryhmälle. Veljesliiton vuosikymmeniä jatkuneen työn pohjalta on sotilasvammalain prosenttirajoja saatu vähitellen alennettua. Tämän hetken tärkein tavoite on, että myös 10 ja 15 %:n sotainvalidit voisivat jatkossa päästä jaksottaiseen ja pitkäaikaiseen hoitoon sotainvalidien veljeskoteihin. Rahoituksen saaminen valtion talousarvioon on kuitenkin aina hidastanut näitä tarpeellisia uudistuksia. l
Edunvalvonta Valtiokonttori 9 Sotainvalidien hoito- ja kuntoutuslaitosten kilpailutus l Valtiokonttori on kilpailuttanut hoito- ja kuntoutuslaitokset vuosille 2018–2022. Tavoitteena on ollut turvata korkealaatuinen hoito ja kuntoutus sotainvalideille. Erityistä huomiota kiinnitettiin vähimmäislaatuvaatimuksiin. Niitä tehtiin jo viime syksynä Valtiokonttorin johdolla työryhmässä, jossa oli mukana myös laitosten sekä sosiaali- ja terveysministeriön edustajia. Sotainvalidien korkea ikä huomioiden ei laatuvaatimuksista haluttu tehdä liian yksityiskohtaisia. Hoito- ja kuntoutussuunnitelmat tehdään aina arvioiden yksilön toimintakyky ja hoidon tai kuntoutuksen tarpeet. Tällä hetkellä on käynnissä sopimusten valmistelu ja tekeminen mukaan valittujen laitosten kanssa. Laitokset valittiin kuudelta aluehallintovirastoalueelta niin, että jokaisella alueella on tarjolla laadukkaita laitoksia tarvittava määrä suhteessa alueen hoito- ja kuntoutustarpeeseen. Valitessaan hoito- tai kuntoutuspaikkaa sotainvalidin ei kuitenkaan ole pakko valita oman alueensa laitosta vaan hän voi mennä mihin tahansa mukana olevaan laitokseen. Sotainvalidi voi mennä mihin tahansa mukana olevaan laitokseen. Mikäli sotainvalidi on pysyvässä ympärivuorokautisessa hoidossa laitoksessa, joka ei osallistunut kilpailutukseen tai putosi joukosta, on hänellä mahdollisuus niin halutessaan silti jäädä omaan, nykyiseen laitokseensa. Valtiokonttori sopii asiasta näiden laitosten kanssa erikseen. Halutessaan invalidi voi toki vaihtaakin laitosta. Uutena palvelutuotteena on kuntoutustarpeen arviointijakso henkilöille, jotka eivät ole varmoja siitä, mikä kuntoutusmuoto missäkin tilanteessa olisi paras. Tuttujen intervallihoidon, päivätoiminnan (osa-aikainen laitoshoito), päiväkuntoutuksen ja kotikuntoutuksen lisäksi uutena palvelutuotteena mukana on kuntoutustarpeen arviointijakso, joka on tarkoitettu henkilöille, jotka eivät ole aikaisemmin olleet kuntoutuksessa tai jotka eivät ole varmoja siitä, mikä kuntoutusmuoto missäkin tilanteessa olisi paras. Jakso sisältää kolme vuorokautta laitoksessa tutkimuksineen ja lääkärin, fysioterapeutin ym. alan ammattilaisten tapaamisineen. Kotikuntoutuksena tarjotaan tuettua kotona kuntotumista, josta on saatu hyvää palautet- ta. Sen sijaan avokuntoutus jäi kilpailutuksen ulkopuolelle ja sitä voivat tarjota myös muut kuin kilpailutuksessa mukana olleet palveluntuottajat. Sotainvalidi voi siis edelleen käydä tutulla fysioterapeutilla tai hierojalla tai tämä voi tulla myös tarvittaessa kotiin. Valtiokonttori määrää vuosittain avokuntoutuksen kattohinnan. Lopullinen lista käytettävissä olevista laitoksista ilmestyy, kun sopimukset laitosten kanssa saadaan allekirjoitettua. Tämän pitäisi tapahtua marraskuun aikana. Valtiokonttori tulee jatkossakin valvomaan valittujen laitosten toiminnan laatua tekemällä auditointeja laitoksiin. Niillä tarkistetaan, että laitokset pitävät kiinni vähimmäislaatuvaatimuksista ja hoitavat kunniakansalaisemme heidän tarpeidensa mukaisesti. l Tiina Kyttälä Palvelupäällikkö
10 Ihmisten asialla Sodankyläläisen Arvo Ylitalon sodanjälkeistä elämää on leimannut voimakas halu tehdä työtä oman kotiseutunsa ja sen ihmisten hyväksi. Tässä työssä hän on uskonut musiikin ja kirjallisuuden voimaan. Arvo Ylitalo sanoo halunneensa elää kirjojen ja kirjallisuuden kanssa. Hänen omat tekstinsä edustavat pitkälti esseetyyliä. l Itseoppinut on ainoa oppinut. Muut ovat opetettuja. Niin on sanonut kirjailija Erno Paasilinna, ja niin sanoo myös Arvo Ylitalo, 95, joka aloittaa haastattelun siteeraamalla Paasilinnaa. – Kaikki, mitä minä osaan, on itse opittua, hän painottaa. Ylitalo istuu olohuoneessaan Sodankylässä Keski-Lapissa. Hänen takanaan komeilee huoneen yhden seinustan täyttävä tummapuinen kirjahylly, joka on täynnä kirjoja. Kirjahylly kuvastaa hyvin Arvo Ylitalon elämää, sillä Ylitalo on elänyt kirjoista ja kirjallisuudesta. Ilman niitä hän ei olisi se, joka on. Ylitalo on myös kirjoittanut itse – pääasiassa runoja, laululyriikoita ja esseitä. Hänen omien sanojensa mukaan kirjoittaminen on täyttänyt koko hänen sodanjälkeisen olemassaolonsa. – Olen kirjoittanut tekstejä hyllymetreittäin, hän sanoo. Ylitalo väittää, että pääosa hänen kirjoittamistaan teksteistä on ollut ”mihinkään käyttöön kelpaamatonta”. Moneen paikkaan hänen tekstinsä ovat kuitenkin myös kelvanneet. Hän on muun muassa tehnyt tekstit noin 500:een musiikinopettaja Jouko Tekoniemen säveltämään lauluteokseen. Hän on myös kirjoittanut Sodankylän kunnan vuonna 1993 ilmestyneen 100-vuotisjuhlakirjan sekä ollut laatimassa Lapinlasten laulukirjaa, jonka ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1985. Koko elämänsä Pohjanmaalta kotoisin oleva, sittemmin lappilaistunut Ylitalo on ollut valtavan tuottelias, ja hän on osallistunut monenlaiseen kulttuuritoimintaan kuten ollut mukana perustamassa Lappiin isoa kansanmusiikin ja -tanssin kesätapahtumaa, Jutajaisia. Mistä hän on saanut innostuksen tähän kaikkeen? Elämää miinustilassa Vimpelissä vuonna 1922 syntyneen Arvo Ylitalon elämää ymmärtääkseen on palattava sota-aikoihin. Ne olivat vuosia, jolloin koko Suomi oli Ylitalon sanoin pysähdystilassa. Ei ollut musiikkia, tansseja tai kulttuuritapahtumia. Nuorisoseurantalot olivat jääneet kylmilleen, ja kaikki ihmisyys oli unohdettu. – Ihmiset oli pakotettu elämään miinustilassa, Ylitalo kuvailee. Omista rintamakokemuksistaan Ylitalo ei halua juuri puhua, mutta hän on kirjoittanut niistä tekstejä. Yksi teksteistä on Me olimme sen hinta -niminen essee, joka käsittelee jatko sodan loppuvaiheessa, kesäkuussa 1944, punaarmeijan Kannaksella suorittamaa suurhyökkäystä. Ylitalo haavoittui Vaskisavotan kylän lähellä käydyssä rajussa taistelussa vakavasti. Oli suurhyökkäyksen toinen päivä, 10. kesä- kuuta 1944. – Jäin rojun ja roskan alle. Illan pimetessä hiippailin sieltä pois, hän kertoo. Esseessään Ylitalo kuvailee tunnelmaa, joka suurhyökkäyksen aattona taisteluhaudoissa vallitsi: Suuren taistelun lähestyvä uhka on kuin elävä olento. Kaiken muun tieltään työntäen se täyttää koko tietoisuutesi tilan. Alati itseään kasvattaen se asuu mielesi maisemassa eikä sinulla ole mitään valtaa sen yli. Se on kuin toinen minuutesi, se on ankara käsky käsissäsi. Kun aamu koittaa, tällä paikalla alkaa taistelu elämästä ja kuolemasta. Silloin jokaista kättä tarvitaan ja jokainen antakoon itsensä alttiiksi arvaamattomalle. Opettajaksi Sodankylään Kun sota päättyi, maata piti lähteä rakentamaan uudelleen. Arvo Ylitalo oli haavoittunut, ja hän toipui vammoistaan sotasairaalassa. – Sen jälkeen olin jonkinnäköisenä parantujana lähes vuoden, hän kertoo. Sairaalasta päästyään Ylitalo muutti Kokkolaan. Vuonna 1947 hän sai työpaikan sanomalehti Keskipohjanmaasta. – Olin antanut näytteen, jonka perusteella kelpasin uutistoimittajaksi. Olin siellä sen kesän. Pestin päätyttyä Ylitalo näki lehdessä ilmoi-
11 tuksen, jossa kerrottiin, että kotiin palanneille sotilaille oli tarjolla opiskelumahdollisuuksia kolmessa paikassa: opettajaseminaarissa Kajaanissa, teknisessä opistossa Tampereella ja kauppaopistossa Vaasassa. – Jokaiseen hain, ja Tampereelle ja Kajaaniin pääsin, Ylitalo kertoo. – Menin Kajaaniin opettajaseminaariin ja kävin sitä neljä ja puoli vuotta. Kun Ylitalo valmistui opettajaksi vuonna 1949, maassa vallitsi kova opettajapula. Ylitalo opiskelutovereineen sai kirjeen, jossa kerrottiin, että Kajaanin opettajaseminaarista valmistuneet saivat valita työpaikan kirjeeseen liitetystä listasta. Ylitalo valitsi Sodankylän. – Me summassa valitsimme, ja kaksitoista meistä lähti Lappiin. Tammikuun 8. päivänä vuonna 1950 Arvo Ylitalo aloitti opettajan työt Kelujärven koululla Sodankylässä. Seuraavana syksynä hän siirtyi opettajaksi Sodankylän kirkonkylälle, jossa hän työskenteli eläkeikään saakka. Tanssia, laulua ja soittoa Niukkojen sota- ja jälleenrakennusvuosien jälkeen kulttuurinnälkä ja -jano olivat kovia. Ihmiset kaipasivat elämäänsä jälleen tanssia, laulua ja musiikkia. Tämän tunnisti myös Arvo Ylitalo, jonka elämään musiikki oli kuulunut aina. Hän oli soittanut viulua pienestä asti, ja jo kymmenvuotiaana hän oli toiminut paikallisena kyläsoittajana. Sodassa Ylitalo menetti sormia, ja viulunsoitto vaikeutui. Ylitalo vaihtoi sodan jälkeen soittimen bassoon. Erityisen lähellä Ylitalon sydäntä oli paitsi hengellinen musiikki myös kansanmusiikki; olihan hän kotoisin Pohjanmaalta, jossa pelimannimusiikilla oli vahvat perinteet. Lapissa Arvo Ylitalo alkoi tehdä työtä lappilaisen musiikkiperinteen elvyttämiseksi ja säilyttämiseksi. Hän alkoi kerätä sävelmiä ja koota yhteen perinnetietoa. Kun Kaustisen kansanmusiikkijuhlat perustettiin vuonna 1968, Ylitalo oli juhlissa mukana. Hän muistaa innokkaan tunnelman, joka juhlissa vallitsi. – Ihmiset tanssivat, lauloivat ja soittivat pitkin teitä. Olen kirjoittanut esseen siitä hengestä, joka siellä eli, Ylitalo kertoo. Kaustisen hengen innoittamana Ylitalon mieleen jäi kytemään ajatus lappilaisen kansanmusiikkitapahtuman perustamisesta. Maakunnallinen kutsuhuuto Suuren sodan jälkeen kun maailma piti yhdessä parantaa, se silmiemme edessä täällä Lapissa vain paheni. Varkain leviten työttömyyden hyökyaalto uhkasi kylmeneviä kyliä eikä paremmasta ollut tietoa. Näin Arvo Ylitalo kirjoittaa Lapin Nuorison Liiton julkaisemassa Jutajaiset 1973–2012 -juhlakirjassa, joka punoo yhteen 40-vuotisjuhliaan vuonna 2012 viettäneen lappilaisen kansanmusiikkitapahtuman historian. Kun Jutajaiset perustettiin Sodankylään vuonna 1973, Lapissa kylät olivat alkaneet autioitua. Ilmapiiri oli ankea. – Ihmiset lähtivät Ruotsiin. Näytti siltä, että seutu hylätään, Ylitalo kertoo. Jutajaiset oli Ylitalon mukaan ”maakunnallinen kutsuhuuto”, jonka tarkoitus oli tuo- da toivoa ja valaa uskoa tulevaisuuteen musiikin keinoin. Tässä onnistuttiin. Soitimme, lauloimme ja tanssimme kansalle kaiken, mihin uskoimme, Arvo Ylitalo kirjoittaa Jutajaisten juhlakirjassa. Ylitalo oli mukana perustamassa Jutajaisia, ja hän toimi festivaalin ohjelmasuunnittelijana vuosina 1973–90. – Kokoonnuimme täällä Sodankylässä, jotta kansan itsetunto heräisi. Keräännyimme yhteen ja esitimme, mitä olimme oppineet, Ylitalo kertoo. Jutajaiset järjestettiin Sodankylässä 30 vuotta. Vuonna 1995 juhlien pitopaikka siirtyi Rovaniemelle. Sisältöä elämään Sotavuosilta Arvo Ylitalon mieleen on jäänyt vahvasti eräs kaunis muisto. Ylitalo oli päässyt rintamalta lomalle, ja hän oli käymässä Kokkolassa. Oli ilta ja Ylitalo liikkui kaupungilla. Yhtäkkiä hän kuuli jonkun laulavan ja säestävän itseään. Laulaja oli nuori poika. Hän lauloi ruotsiksi Ristiretkeilijänimistä hengellistä laulua. Se liikutti Ylitaloa syvästi. – Laulu kertoo siitä, miten ihminen etsii elämäänsä sisältöä, Ylitalo kertoo. Juuri sisältöä Ylitalo on kirjallisuudesta, kirjoittamisesta ja musiikista elämäänsä hakenut ja saanut. Luovuuden palo on ollut voimakas, ja se on kummunnut vuosista, joina kaikki otettiin pois. Ne olivat vuosia, jolloin ihmishenki ei ollut minkään arvoinen. Arvo Ylitalo on halunnut toteuttaa elämässään oivallusta, jonka sotavuodet hänelle opettivat. – Meille on annettu vain yksi elämä. Sen vuoksi harkitse tarkkaan, mihin sen käytät, hän kiteyttää elämänohjeensa. Hän itse on halunnut käyttää elämänsä ihmisyyden edistämisen ja Lapin ihmisten hyväksi. Monessa mukana Arvo Ylitalon ansioluettelo on vaikuttava. Opettajan töidensä sekä musiikillisen ja kirjallisen toimintansa lisäksi Ylitalo on ehtinyt vaikuttaa urheiluseuratoiminnassa, Sotainvalidien Veljesliitossa ja kuntapolitiikassa. 1950-luvun lopussa hän toimi urheiluseura Lapin Veikkojen puheenjohtajana sekä SVUL:n Lapin piirin johtokunnan ja liittovaltuuston jäsenenä. – Se oli sitä aikaa, kun liikunta-asiat elivät minussa, Ylitalo sanoo. Sotainvalidien Veljesliiton Sodankylän osaston puheenjohtaja Ylitalo oli kaikkiaan 30 vuotta vuosina 1958–88. Piirihallituksen jäsen hän oli lähes yhtä kauan. – Olen myös toiminut Sotainvalidi-lehden vapaana toimittajana, Ylitalo kertoo. Kunnanvaltuutettuna Ylitalo kunnostautui vuosina 1963–76; kunnanhallituksessa hän istui vuosina 1972–73. Lisäksi hän on toiminut valtuuston varapuheenjohtajana ja eri lautakuntien puheenjohtajana. – En ole ollut poliittinen henkilö, hän silti sanoo. 67 vuotta Sodankylässä asunut Arvo Ylitalo on lappilaistunut ja tuntee Sodankylän kotipaikakseen. Hillajängät ja tunturierämaat ovat tulleet hänelle rakkaiksi maisemiksi, joissa hän kokee olevansa kotonaan. Hän asuu puolisonsa kanssa omakotitalossa, jonka hän rakensi eläkkeelle jäätyään 1980-luvulla. Silti osa sydämestä on yhä Pohjanmaalla Vimpelissä. Syy tähän on selvä: – Lapsuudenmaisema on pyhä asia, ja lapsuudenkoti on aina kaikkia muita paikkoja rakkaampi, Ylitalo sanoo. l Teksti ja kuvat: Liisa Kuittinen Lue Arvo Ylitalon kansallisena veteraani päivänä pitämä puhe Ankaran käskyn toteuttajat sivulta 47. Palkittu mies Opettaja, kotiseutuneuvos Arvo Ylitalo on tehnyt koko elämänsä töitä kotiseutunsa ihmisten hyväksi. Hän on kehuttu puhuja ja tekstinikkari. Hän on voittanut Kansanmusiikkisäätiön kirjoittajakilpailun vuonna 1978, PohjoisSuomen sävellyskilpailun tekstinkirjoit tajapalkinnon vuonna 1982 ja valtakunnallisen Liisan laulelot -kilpailun tekstinkirjoittajasarjan vuonna 1984. Lisäksi Ylitalo on saanut lukuisia kunniaja ansiomerkkejä sekä muita palkintoja: Vapaudenmitali 2. luokka v. 1943 Vapaudenmitali 1. luokka v. 1944 Sodankylän kunnan ensimmäinen kulttuuripalkinto v. 1974 Suomen Leijonan ritarikunnan ansioristi v. 1975 SVUL:n kultainen plaketti v. 1975 Folk Musik Festival Kaustinen -plaketti v. 1978 Sotainvalidien Marskin rahaston palkinto v. 1978 Kulttuurin koparat -palkinto v. 1979 Suomen Kunnallisliiton kultainen ansiomerkki v. 1980 Sotainvalidien Veljesliiton suuri ansiomerkki v. 1980 OAJ:n kultainen Kulttuurin hyväksi -mitali v. 1980 Suomen Kansanmusiikkiliiton kultainen ansiomerkki v. 1980 Lapin Jääkäriristi v. 1981 Sotainvalidiristi v. 1984 Kansanmusiikin Lapin Oltermanni -arvonimi v. 1989 Erkki Ala-Könni -mitali v. 1989 Suomen kotiseutuliiton kultainen plaketti v. 1991 Suomen Nuorison Tuki -säätiön Vuoden Hermanni -arvonimi v. 1993 Kotiseutuliitto 100 vuotta -mitali v. 1994 Vapaudenristin 3. luokka v. 2006 Kadettikunnan ansiomitali v. 2015
12 Toivo Kärjen (keskellä) orkesteri 1950-luvulla, solistina Henry Theel (toinen oikealta). Edessä viulu kainalossaan Pauli Granfelt. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo Sankaritenori ja Stadin kundi – Henry Theelin syntymästä sata vuotta l Messuhallissa järjestetyt aseveli-illat jatkosodan aikana olivat hyvin suosittuja. Paikalla olleen viisituhatpäisen yleisön lisäksi niitä seurattiin radion suorina lähetyksinä niin korsuissa kuin kodeissakin. Eräänä syysiltana 1942 siellä lauloi asepuvussaan tuntematon alikersantti nimeltä Henry Theel. Menestys oli huikea. Kaunisääninen tenori teki kuulijoihinsa syvän vaikutuksen rehdillä, vähäeleisellä esiintymisellään ja uljaalla olemuksellaan. Vielä samana vuonna nuori tulokas pääsi myös tekemään ensimmäisiä levyjään. Apollonkadun lyseon voimistelusaliin järjestetyssä väliaikaisessa äänitysstudiossa tallentui muiden muassa Arvo Koskimaan säveltämä tango Syyspihlajan alla, joka nopeasti löi läpi kansan keskuudessa ja on vakiinnuttanut asemansa yhtenä suomalaisten ikisuosikeista. Kukaan laulaja ei maassamme ollut aiemmin niin lyhyessä ajassa tehnyt läpimurtoa täydestä tuntemattomuudesta tähteyteen. läiskaupunginosassa Vallilan ja Alppilan rajamailla, isä oli veturinkuljettaja ja sisarusparvessa kahdeksan lasta. Theel oli isän puolelta osin flaamilaista sukujuurta, mistä eksoottisen sukunimen lisäksi juontui kaiketi myös hänen komea ja usein epäsuomalaiseksi luonnehdittu ulkonäkönsä. Ennen kaikkea Henry Theel oli väärentämätön Stadin kundi käsitteen perinteisimmässä merkityksessä, samaa sorttia kuin Georg Malmsten tai Tauno Palo. Tähän stadilaisuuteen kuului slangin viljelyn lisäksi tietynlainen rentous ja myös sopivan harkittu pukeutuminen ja muu ulkoinen habitus, mieluusti maustettuna ripauksella huoletonta boheemiutta. Sitä vastoin siihen ei kuulunut halveksiva suhtautuminen muualla asuviin, ja kaikenlainen ylimielisyys oli Theelille muutenkin vierasta. Aikalaisten mukaan hän oli luonteeltaan tärkeilemätön, ystävällinen ja helposti lähestyttävä. sikymmeniä myöhemmin haastattelijan kysyttyä mikä oli syynä alan vaihtoon. Mutta Theel oli kyllä töidensä ohella vakavasti harrastanut laulamista ja kävi myös laulutunneilla, niille kun hänen kertomansa mukaan ehti aina sopivasti hilpaista näytösten alkamisen ja päättymisen välillä. Hän oli saanut esiintymiskokemustakin laulamalla ainakin urheiluseuran tilaisuuksissa ja ravintolassa. Ihan pystymetsästä hän ei siis alalle tullut, vaikka olikin paljolti luonnonlahjakkuus. Kertomansa mukaan Theel myös tiesi jo nuorena poikana haluavansa laulajaksi. Parikymppisenä hän näki ensi kertaa vain vajaat kolme vuotta itseään vanhemman Olavi Virran esiintyvän Dallapé-orkesterin kanssa tyylikkäässä smokissa. ”Silloin ajattelin, että samanlaiseksi minäkin haluaisin”, hän muisteli myöhemmin vaikutelmiaan. Tärkeilemätön Stadin kundi Kinopalatsista laulutunneille Ennen laulajanuraansa Henry Theel oli työskennellyt mm. elokuvateatterin vahtimestarina sekä autoliikkeen varastossa. ”Kun siellä varastossa oli niin pirun kylmä!” hän vastasi puolileikillään eräässä lehtihaastattelussa vuo- Merkittävä edistysaskel Theelin urallaan oli tutustuminen säveltäjä Toivo Kärkeen pian sodan jälkeen. Kärki otti itse yhteyttä ja ehdotti yhteistyötä, joka jatkuikin tiiviinä pitkälle viisikymmenluvulle. Theel oli itse asiassa laulanut useita Kärjen kappaleita jo ensimmäisessä Monen muun ikäpolvensa artistin tavoin Henry Theel oli lähtöisin melko vaatimattomista oloista. Hän syntyi 14.11.1917 suomenruotsalaiseen helsinkiläiperheeseen. Koti sijaitsi työ- Levyjä ja iltamia
13 levytyssessiossaan, mutta suureen menestykseen ylsivät vasta 1940-luvun puolivälistä alkaen esimerkiksi sellaiset jo pysyvän klassikon aseman saavuttaneet Kärjen sävellykset kuin Liljankukka, Eron hetki on kaunis ja Köyhä laulaja. Theelistä tuli moneksi vuodeksi Kärjen luottolaulaja, jopa niin että vuosikymmenen jälkipuoliskon Kärki-sävellyksiä eivät muut juuri levyttäneetkään. Theel levytti tuolloin muutenkin maamme laulajista ylivoimaisesti eniten, 1945—49 peräti 178 levypuoliskoa, mikä merkitsi melkein kahta viidesosaa kaikista Suomessa tuona aikana tuotetuista äänilevyistä. Samoihin aikoihin Kärki ryhtyi orkestereineen kiertämään pitkin Suomenniemen esiintymislavoja laulusolistinaan Henry Theel. Iltamaperinne kukoisti, ja maakunnissa seurojen- ja työväentalot täyttyivät usein ääriään myöten, kun kansaa saapui pitkienkin taivalten takaa katselemaan ja kuuntelemaan suosikkejaan. Esiintyjän kova työ Esiintyjille yleisön innostus oli epäilemättä palkitsevaa ja luonnollisesti tuotti myös kohtalaiset tienestit. Mutta helpolla eivät ansiot irronneet, vaan kiertue-elämä oli rankkaa työtä. Tien päällä oltiin parhaimmillaan 200—250 päivänä vuodesta, taivalta taitettiin kuoppaisia hiekkateitä pitkin säällä kuin säällä bussissa tai ahtaassa henkilöautossa johon usein piti esiintyjien lisäksi mahduttaa soittimetkin. Majoitusolot varsinkin syrjäseuduilla saattoivat olla hyvinkin vaatimattomia ja esiintymispaikat huonosti lämmitettyjä. Keikkailijoilta vaadittiin sisua ja joustavuutta, sillä kaikenlaista sattui. Kuten, että auton peräkärry suistui liukkaalla tiellä ojaan, mukanaan Topi Kärjen arvokas harmonikka. Saatiin instrumentti kuitenkin pelastetuksi, ja puhtaasti se edelleen soi vaikka vettä valuikin. Iltamapaikoilla pidettiin toisinaan myös toivekonsertteja, joissa yleisö sai kirjoittaa toivelaulujaan ohjelmalehtisen liitteenä olleeseen kuponkiin. Leikissä oli tietysti se riski, että joku toivoo jotain esiintyjille tuiki tuntematonta harvinaisuutta. Hyvin osasivat rutinoituneet ammattilaiset haasteeseen kuitenkin aina vastata. SF:n tähdeksi Ajalle tyypillisesti suositulla laulajalla oli kysyntää myös elokuvarooleihin. Elettiin suurten filmiyhtiöiden kulta-aikaa, ja varsinkin Toivo Särkän johtama Suomen Filmiteollisuus oy eli SF käytti ahkeraan äänilevyiltä ja tanssilavoilta tuttuja kansansuosikkeja musiikkipitoisien ajanviete-elokuviensa vetonauloina. Musiikin keskeisyyttä kuvaa hyvin sekin, että moni elokuva nimettiin jonkin tunnetun iskelmän mukaan — usein vieläpä siinä järjestyksessä että ensin oli laulu, jonka pohjalta sitten kyhät tiin käsikirjoitus elokuvaan. Tuotteliaimpina vuosina filmejä tahkottiin markkinoille suorastaan liukuhihnalta, mikä valitettavan usein näkyy myös niiden tasossa, eikä liioin ilmeetöntä ja väkinäisesti replikoivaa Henry Theeliä voi parhaalla tahdollakaan pitää minään suuren luokan näyttelijänä. Mutta tällä ei ole juurikaan merkitystä. Paljon olennaisempaa on elokuvien dokumenttiarvo: ne tulivat tallentaneeksi jälkipolville jälleenra- Henry Theel ja Jorma Juselius esiintymässä Helsingissä vuonna 1973. Kuva: Kansa tieteen kuvakokoelma, Pekka Kyytisen kokoelma kennuksen ajan suuria viihdetaiteilijoita juuri sellaisina kuin aikalaiset heidät näkivät esiintymislavoilla. Ilman noita paljon parjattuja filmejä meillä ei olisi tänä päivänä saatavilla elävää kuvaa myöskään Henry Theelin esiintymisistä huippukautenaan. Oltiinpa hänen näyttelijänlahjoistaan mitä mieltä tahansa, niin elokuvien laulukohtaukset vakuuttavat edelleen. Hiljaiseloa pohjoisessa Varsinaista suuruudenaikaa kesti kymmenkunta vuotta, ja viisikymmenluvun mittaan Theelin ura alkoi hiipua, samalla kun Olavi Virran suosio nousi, ja vuosikymmenen puoliväliin tultaessa Virta oli vuorostaan kohonnut maamme ylivoimaisesti valovoimaisimmaksi laulajaksi. Lisäksi Theelin äänihuulet vau rioituivat rasituksesta, hän joutui leikkaukseen ja lääkäri kielsi laulamisen kokonaan pitkäksi aikaa. Alkoivat hiljaiset vuodet. Tuli myös avioero, ja uuden avioliiton myötä Theel muutti Ouluun, jossa asui vuoteen 1962 asti. Aikaa myöten kurkku toipui työkuntoon ja laulaja alkoi taas tuntea vetoa yleisön eteen, mutta levytyksiä ei Oulun vuosina syntynyt eivätkä esiintymispaikatkaan olleet kaikkein hohdokkaimpia. Yleisradion pitkäaikainen musiikkitoimittaja Sakari Warsell on kertonut kuvaavan tapauksen nuoruudestaan 60-luvun alussa. Hän meni eräänä lauantai-iltana tansseihin johonkin melko vaatimattomaan lavapaikkaan. Kun soitto alkoi, niin kukas muu se seisookaan bändin edessä laulamassa kuin itse Henry Theel, takavuoisen ykkösnimi viihdemarkkinoilla. Warsell tietysti musiikkimiehenä tunnisti Theelin heti ja ihmetteli, että tajuaako tämä yleisö lainkaan, mikä tähti heillä on esiintymässä! Tilaisuutta ei mitenkään ollut mainostettu Henry Theelin nimellä, järjestäjille hän tuntui olevan vain yksi maakunnallinen artisti muiden joukossa, eivätkä tanssiyleisön nuoremman polven edustajat näyttäneet häntä tuntevankaan. Estradien aktiivinen nestori Comebackin aika kuitenkin koitti. Vuonna 1963 Helsinkiin palannut laulaja teki pitkästä aikaa useitakin levytyksiä joista Metsätorpan Marjatta lienee tunnetuin. 1940-luvun kaltaiseen suursuosioon Theel ei enää noussut, mutta ura jatkui tasaisen varmana lähes hänen kuolemaansa asti tanssi- ja muilla esiintymislavoilla, levytysstudiossa ja myös televisiossa. 1980-luvulla hän oli Suomen vanhin aktiivisesti ammattiaan harjoittava viihdelaulaja ja kysytty esiintyjä etenkin varttuneen väen tansseissa. Theelin ikäpolvi ei ollut Henkkaansa unohtanut. Virallistakin tunnustusta tuli valtion taiteilijaeläkkeen muodossa. Theel kuoli 72-vuotiaana joulukuussa 1989. Kun Henry Theelin asemaa arvioi tämän päivän näkökulmasta, niin hän näyttäisi olevan jokseenkin katveessa. Esimerkiksi radiossa hänen esityksiään kuulee harvoin, eikä hän ole saavuttanut samanlaista kansallisen ikonin asemaa kuin Olavi Virta tai Tapio Rautavaara. Mutta ei hän kokonaan unohtunutkaan ole. Hänen keskeisimmät levytyksensä ja persoonallinen, helposti tunnistettava äänensä ovat varmasti vielä monen Theelin ikäpolvea nuoremmankin muistissa. Levytyksiä on myös melko hyvä valikoima saatavissa CD:nä. Kaiken kaikkiaan Henry Theel teki siksi merkittävän elämäntyön laulajana, että hänellä ilman epäilystä on pysyvä paikkansa suomalaisen populaarimusiikin historiassa. Eron hetki on kaunis. Kaunis on, ainakin Henry Theelin tulkitsemana, ja kauniisti edelleen myös punertaa marjat pihlajain. l Teksti: Petri Grönstrand Lähteinä käytetty mm. – Pekka Jalkanen & Vesa Kurkela: Suomen musiikin historia. Populaarimusiikki. (2003) – Peter von Bagh & Ilpo Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja (1986) – Kalervo Kärki: Sydämeni sävel. Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa. (2015) – Ossi Runne: Trumpetilla ja tahtipuikolla (toim. Pertti Luhtala, 2003) – Tony Latva & Petri Tuunanen: Iskelmän tähtitaivas (2004)
14 Teema Onnekas 100-vuotias Pirteän 100-vuotiaan tavatessa helposti unohtaa, kuinka paljon elämää ja kokemuksia sataan vuoteen mahtuukaan. Ilmari on nähnyt sadassa vuodessa maamme kehityksen ja muutokset. l Huhtikuun 24. päivä vuonna 1917 Lammilla, Lieson kylässä syntyi poikavauva, Ilmari Lehtimäki. Kotonaan Hämeenlinnassa, omakotitalossa, jossa hän asuu poikansa perheen kanssa, hän muistelee lapsuuttaan lämpimästi vaikka maatalossa se tiesi paljon työtä. Heidän perheessään oli 11 lasta, josta yksi kuoli jo vauvana. Perhe päätyi asumaan läheiseen Auttoisten kylään. – Äiti oli sosiaalinen ihminen, se auttoi kaikkia ja antoi yösijan ja ruokaa tarvitseville. Kiertokoulu, kansakoulu ja suojeluskunta Kotoaan Ilmari oppi työnteon merkityksen. Isä oli käsityöihminen ja opetti Ilmarinkin käyttämään työkaluja. Sitä peruja onkin, että hän on tehnyt uransa konepuolella ja pitänyt kätensä aina vireinä rakentamalla ja tekemällä. Ilmari kävi kiertokoulua kolmessa eri talossa. Kansakouluun mennessään hän oli jo 10-vuotias, ja osasi hiukan lukea ja laskea. Asevelvollisuus ja talvisota eivät juurikaan katkaisseet nuoren miehen tulevaisuuden haaveita. – Ei mulla mitään haaveita ollut. Kun olin täyttänyt 17, menin suojeluskuntaan, sillä vanhempi velikin oli jo liittynyt, joten tietysti minunkin piti päästä. Tyttöjäkään hän ei ollut vielä tarkemmin katsellut vaikka toki heitä kotikylällä oli. – Ei minulla kai siihen aikaan ollut vielä sellainen ajatus päällä. Semmoisia ujoja maalaispoikia kun oltiin, Ilmari hymyilee. Vapaaehtoisena talvisodan taisteluihin Ilmari astui asepalvelukseen Viipurissa Karjalan kaartissa 4.5.1939. Kotona oltiin vähäisten tietojen varassa sodan lähestymisestä. Kotona kun ei ollut radiota ja ainoa kotiin tullut lehti oli Hämeen Sanomat. – Siskolle tuli kyllä Nyyrikki, mutta siinä ei sodasta puhuttu, Ilmari naurahtaa. Sodan syttyminen vei nuoren miehen mukanaan moneksi vuodeksi. Ilmari oli ensin hevosmiehenä, mutta tehtävä alkoi tuntua puulta. – Kun rintamalta tuli tietoja, kuinka urhoollisesti siellä tapeltiin, niin minäkin halusin sinne mukaan, Ilmari muistelee. Tapaninpäivänä 1939 tehtiin vastaisku venäläisiä vastaan. Kaatuneita tuli paljon, ja rintamalle otettiin vapaaehtoisia, joten Ilmarikin pääsi mukaan. Saaretjoella hän osallistui ensimmäistä kertaa taisteluun. Loppuaika sodasta meni taisteluiden tiimellyksessä. Ilmari kesti kovatkin paikat sodassa. Hän uskoo, että syynä oli kova tahto puolustaa kotimaata. Se oli niin voimakas, että se peitti alleen muut pelot. Talvisodan päätyttyä hän pääsi käymään kotonaan lomalla. Pian tuli kuitenkin komennus Niinisaloon toimituskomppaniaan, jonne hänet passitettiin Karjalan kaartista toisen aliupseerin kanssa. – Menin Niinisaloon kolmeksi kuukaudeksi ratsutallille. Mukana tuli 16 hevosenhoitajaa, jotka olivat rivistä määrättyjä. Ei kyselty, kenellä on kokemusta hevosista. Yksikin poika katseli länkiä ja pani ne väärin päin hevoselle. Minä sitten häntä opetin. Viimeisenä kuukautena hevosupseeri nimitti hänet tallien vanhimmaksi. Vastuu ei pelottanut. – Kun kerran sanottiin, että sinä olet vanhin, niin sitten olin. Armeijassa on tehtävä niin kuin sanotaan. Haavoittuminen Nietjärvellä Ilmarin sota päättyi haavoittumiseen 13. heinäkuuta vuonna 1944 Nietjärvellä Laatokan Karjalassa kun vihollinen pyrki tulemaan suomalaisten puolustuksen lävitse. – Vastassa oli meidän rykmentti, 1. ja 3. pataljoona etulinjassa. Me saimme olla rykmentin reservinä sillä olimme juuri edellisenä päivänä palanneet eteen työnnetystä. 19 miehen joukkue jäi Ilmarin vastuulle, kun joukkueenjohtaja haavoittui. Pataljoona sai rykmentistä käskyn vastaiskuun, joten Ilmari joukkoineen sekä yöllä tullut komppa-
Teema 15 Suomen juhlavuosi on innostanut ihmisiä erilaisten tapahtumien pariin. Vuosi on ollut varsin kiireistä veteraaniväelle, sillä he ovat ansaitusti olleen kunniaosassa monessa paikassa. Kokosimme muutamia esimerkkejä tapahtumien monipuolisuudesta. Suomi 100 -juhlalounas ilahdutti Oulunkylässä l Oulunkylän kuntoutussairaalassa järjestettiin sotiemme veteraaneille 8.11. näyttävä juhlalounas Suomi 100 -hengessä. Paikalle saapui n. 300 sotiemme veteraania, lottia ja leskiä sekä puolisoita, saattajia ja kutsuvieraita. Juhlaounas tarjoiltiin myös kuntoutussairaalan osastoille. Tasavallan presidentti oli lähettänyt tervehdyksensä 25-vuotisjuhlavuottaan viettävään Oulunkylän kuntoutussairaalaan. Tapahtuma sujui iloisissa merkeissä ja sen mahdollistivat talon oma väki, vapaaehtoiset, Finnairin lentävä henkilökunta, maanpuolustusnaiset, Oulunkylän yhteiskoulun koululaiset, ystävät sekä muusikot, jotka esittivät miellyttävää musiikkia ruokailun lomassa. l Karl Johansson osallistui (vas.) siskontyttönsä Marita Stenbergin kanssa juhlalounaalle. Matti ja Kaija Nuorteva iloitsivat, kuinka vuoteen on mahtunut paljon erilaisia juhlia. "On hauskaa, että veteraanipolvea muistetaan nykyään hyvin", he sanovat. Ilmari iloitsee, että sai vielä vanhalla iällä elämäänsä lisäajan. ainoastaan vasemmassa sääressä ollut haava kiukutteli. Ilmari pääsi toipumislomalle, mutta säären haava oli entistä pahempi hänen palattuaan sairaalaan kahden viikon kuluttua. Pian viimeinenkin haava saatiin kuntoon ja Ilmari palasi siviiliin rauhan jo tultua. Vaikka räjähdys poltti hänen ihonsa ja vei näkökyvyn, vammat parantuivat. Muistona haavoittumisesta ovat käsien ohut nahka ja arvet sekä kuuroutunut korva. Pahemminkin olisi voinut käydä. – Olen selvinnyt hyväkuntoisena kahdesta sodasta. Varjelus on ollut. Rakkaus löytyi kirjekaverista nianpäällikkö yliluutnanttinsa ja viiden miehensä kanssa lähtivät liikkeelle. Johtaja piti Ilmaria aluetta tuntevana, joten hänet määrättiin vetämään joukkuetta läpi päässyttä vihollista vastaan. Pian taivaalle ilmestyi vihollisen maataistelukoneita, jotka pudottivat pommeja. He jatkoivat matkaa, kunnes mäen rinteestä alettiin ampua konekiväärillä. – Huusin pojille, että konekivääri pitää saada hiljaiseksi. Huutelin pk-miehen mukaani ja päätin että kierrämme niiden takapuolelle. En ehtinyt montakaan askelta ottaa kun yksi maataistelukoneen pommi putosi ja minä sain siitä niskaani. Heittelivät kai samalla palopommeja kun vaatteeni syttyivät tuleen. Ilmari menetti räjähdyksessä tajuntansa ja kuuma ilmavirta poltti kaiken paljaana olleen ihon sekä vaatteet selkäpuolelta. Ilmari pääsi lähellä olleeseen JSP:lle. Haavoittuneita oli paljon ja hän joutui odottamaan apua. Lopulta paikalle tuli ambulanssiksi muutettu bussi, jolla hän pääsi Jänisjärvelle ja sieltä edelleen sairaalaan ja lopulta Kuopioon silmäklinikalle, sillä räjähdyksen voimasta hänen silmänsä olivat turvonneet niin pahasti, ettei hän nähnyt kolmeen kuukauteen mitään. – Kuopiossa köllöttelin niin kauan, että Sota-aikana Ilmari kirjoitti lähinnä siskolleen ja tiesi sitä kautta hiukan, mitä kotiin kuuluu. Vuonna 1942 hän sai uuden kirjekaverin viialalaisen kaverinsa naapurintytöstä Helenasta, joka päätyi Riihimäelle asumaan siskonsa kanssa. Ilmari sulkee silmänsä ja hetken pinnisteltyään hän muistaa osoitteen, mihin kirjeensä osoitti. Ensimmäisen kerran nuoret tapasivat elokuussa 1942 Ilmarin ollessa viikon lomalla. – Hämeenlinnan asemalle tultuani Helena odotti minua veljensä kanssa. Jäimme aseman pihaan, istuskelimme ja juttelimme pari tuntia.
16 Teema Sotiemme veteraanit saivat villasukkansa l Facebookin Villasukat veteraaneille, Suomi 100 vuotta -ryhmä on yltänyt huimaan tavoitteeseensa; kutoa kaikille Suomen 17000 sotiemme veteraanille villasukat. Sukkia kudottiin kaikkiaan lähes 22 000 paria. Idea yhteneväisistä villasukista syntyi oululaisen Jaana Willmanin ajatuksesta. Hän kävi tyttärensä Mari Kaijalan kanssa Helsingissä Jaana Willman (kesk.) ja hänen tyttärensä Mari Kaijala tutustuivat Helsingissä veteraanijärjestöihin. Pääsihteeri Seppo Savolainen kertoi heille Veljesliitosta. tutustumassa veteraanijärjestöjen toimintaan. Kampanja on pitänyt Willmanin kiireisenä. Tämä on lähentänyt paljon ihmisiä ja on ollut ihanaa tavata veteraaneja ja nähdä heidän ilonsa sukkien saamisesta, Willman sanoo. Kampanja huomioitiin merkittävällä tavalla, kun Willman sai kutsun linnan juhliin. Suurin osa sukista on jo jaettu, tosin joillakin alueilla jako on vielä marraskuun puolivälissä kesken. Kaukaisin paikka, missä sukkia on kudottu, on Kanada. Sukkia on myös lähetetty veteraaneille Suomen ulkopuolelle mm. Israeliin. l Veteraanit istuttamassa sukupolvien metsää l Sotainvalidi Eino Henttonen (oik.) ja sotaveteraani Erkki Makkonen (vas.) työn touhussa. Kuva: Seppo Korpelainen, Punkaharjun alueellinen yhdyshenkilö Luonnonvarakeskuksen Punkaharjun tutkimuspuistoon on istutettu juhlametsä. Kyseessä on todellinen sukupolvien metsä, sillä töihin ovat osallistuneet jopa 95-vuotiaan sotiemme veteraanit sekä 5-vuotiaat esikoululaiset. Taimet on yksilöity istuttajan mukaan, joten he voivat seurata puun kasvamista. l Teksti: Juhani Hämäläinen, Savonlinnan seudun veteraaniperinne Kirjoittaminen jatkui ja se tuntui nyt helpommalta. – Oli mukavaa jatkaa kirjoittelua nyt kun olimme tavanneet. Tutummalle uskalsi jo kirjoittaa läheisemmin, Ilmari sanoo. Helena Viiala ja Ilmari vihittiin juhannuksena 1944 Hämeenlinnassa. Heti siviiliin päästyään hän meni vaimonsa luo Riihimäelle. – Yhdessä huoneessa asua kiprusteltiin, Ilmari muistelee. Pyrkimys poliisiksi Ilmari oli tehnyt tilapäistöitä mutta etsi pysyvämpiä töitä. Kun hän kuuli, että poliisiin etsittiin lisää väkeä, hän laittoi hakemuksen liikkuvaan poliisiin. Pian nuorelle parille tarjoutui tilaisuus muuttaa Hämeenlinnaan vaimon veljen taloon, jossa heille oli tarjolla isompi huone makuualkovilla ja hellalla. Niinpä he lähtivät Hämeenlinnaan. Mutta työpaikasta ei ollut vieläkään kuulunut mitään. – Uudessa paikassa oli mennyt jo kolme viikkoa, joten päätin mennä paikan päälle selvittämään tilannetta. Ilmari meni konttoriin, jossa virkailija katsoi papereitaan ja kertoi, että Ilmarille oli postitettu jo kolme kutsukorttia, mutta ne olivat palautuneet lähettäjälle. Aviopari kun ei ollut Hämeenlinnaan muutettuaan jättäneet uutta osoitetta tiedoksi, sillä sellainen ei ollut siihen aikaan tapana. Paikalla ollessaan Ilmari kuuli tulossa olevasta kurssista. Sitä odotellessa hän jäi passi Ilmari ja Helena Lehtimäen rakkaus alkoi kirjeenvaihdosta. Häitä juhlittiin juhannuksena 1944. poliisiksi Helsinkiin. Lopulta Ilmari suoritti kolmeviikkoisen poliisikurssinsa Suomenlinnassa ja päätyi Riihimäelle passipoliisiksi vaikka oli halunnut liikkuvaan poliisiin. – Jouduin kuljettamaan räkäisiä, vanhoja naisia, jotka olivat niin humalassa, etteivät he pystyneet kävelemään. Niinpä minun piti vetää niitä kelkalla putkaan. En itsekään siihen aikaan sylkenyt pulloon mutta nämä olivat kyllä niin pahassa kunnossa, että heitä kuskatessa tuli mittani täyteen. Siviiliura armeijassa Niinpä Ilmari nousi junaan, palautti vaatteensa ja sanoi itsensä irti. Hetken hän oli työttömänä, kunnes uusi ura löytyi Hämeenlinnasta ”panssarista”, jossa vaimon veli oli vääpelinä. Veli kehotti Ilmaria laittamaan hakemus sisään
Teema 17 Veljeä ei jätetä -kampanja onnistui l Veljesliiton Suomi 100 -juhlavuoden kampanja Veljeä ei jätetä, on tullut likimain päätökseen jokaisessa piirissä. Tavoite oli tavata kaikki sotainvalidit sekä heidän puolisonsa ja leskensä. Hilkka Heikkinen vastaanotti Kainuun piirin toiminnanjohtaja Juha Huttuselta kesällä presidentti parin kirjeen ja liiton lahjan sekä veteraanien villasukat. Vierailuilla jäsenille lahjoitettiin liiton puolesta arkinen apuväline, purkinavaaja sekä presidenttiparin tervehdyskirje, joka on saanut kaikkialla lämpimän vastaanoton. Palaute on ollut pääosin positiivista. Purkinavaajat ovat ilahduttaneet mutta myös hämmentäneet. Vierailuja tehneet ovat kokeneet tapaamiset mukavina. Lämpimät kiitokset onnistuneesta kampanjasta! l Suomea juhlittiin Tukholmassa Ruotsalaisten vapaaehtoisten yhdistyksen Stefan Folke esitteli teltassa Suomen sotiin liittyvää esineistöä. l Tukholmassa juhlittiin Suomea 24.– 26.8. tapahtumassa, joka valtasi keskustassa olevan Kungsträdgårdenin ja keräsi yli 100 000 kävijää. Ruotsissa toimivat suomalaiset veteraanijärjestöt olivat esillä vanhan kaupungin laiturilla. Paikalla oli puolijoukkueteltta, jossa pääsi tutustumaan sotien aikaiseen esineistöön. Paikalla olivat myös sotainvalidi Jan Kjellberg sekä veteraani Kurt Anskog, jotka kertoivat kävijöille sotakokemuksistaan. Ruotsin piirin toiminnanjohtaja Juha Joen arvion mukaan teltalla vieraili noin 1000 henkeä. l ja pian hän olikin jo pukemassa armeijan vaatteita ylleen. – Olin armeijassa ensin asentaja-aliupseeri ja mestarikurssin kävin 1949–1950. Sen jälkeen teinkin melkein pelkkiä mestarihommia, kun panssarikoulu perustettiin 1952. Puoliso Helenakin yritti olla töissä, mutta ensimmäisen lapsen synnyttyä vuonna 1947 ja seuraavien seuratessa perässä hänellä oli kädet täynnä lasten kanssa. Kaikkiaan lapsia syntyi kuusi, joista yksi on jo edesmennyt. Hetki miljoonamiehenä Ilmari Lehtimäki oli hyvä rakentaja ja hän teki vapaa-aikanaan kaksi omakotitaloa. Ensimmäinen talo omalle perheelle valmistui vuonna 1950. – Olisi ollut mukavaa asua talossa itse, mutta perhe kasvoi ja rahanmeno lisääntyi emmekä halunneet ottaa lainaa, joten myin talon kun aika oli suotuisa. Vuonna 1954 hän saikin kokeilla elämää miljonäärinä. – Sain talosta 1,6 miljoonaa markkaa. Ostin vaimolle turkin ja itselleni auton. Ei se miljoona kauaa kestänyt. En ole koskaan ollut sellainen, että minulla rahat kestäisivät, Ilmari nauraa. Vuonna 1967 Ilmari jäi eläkkeelle 50-vuo tiaana, mutta töitä piti jatkaa, jotta hän sai perheensä elätettyä. Hän kokeili useita töitä, mutta päätyi vaihtamaan työnantajaa kierojen esimiesten tai perhe-elämään huonosti sopineiden työaikojen vuoksi. Yksi mieluisa työ päättyi kun taloustilanne pakotti vähentämään työntekijöitä. Lopulta sopiva paikka löytyi. – Sain töitä Rautaruukilta asentajana ja olin siellä töissä vielä 13 vuotta. mapiiri on muuttunut paljon ja asioista puhutaan. Uusi elämänvaihe Kun Ilmari ajattelee 100 vuotta täyttävää Suomea, hän toteaa kuinka hienoa on, että olemme saaneet olla rauhassa. – Alku oli vähän sellaista, että aina piti sotia. Mieluummin tekisi jotakin muuta kuin tappelisi. Rauha on aina sotaa parempi. Menneitä aikoja Ilmari ei haikaile, sillä kaikki menee eteenpäin. – Ei se entinen aikakaan ruusuilla tanssimista ollut. Silloin tehtiin paljon työtä, mutta silloin töitä myös sai. Oli toki sellaisiakin vuosia, 1929, 1930 ja 1931 jolloin maantiellä käveli paljon miehiä; ei ollut työtä, ei ollut ruokaa. Elämän tarkoitusta Ilmari on ehtinyt pohtia paljon. Monille ihmisille se tarkoittaa eri asioita. Uuden merkityksen pohdinta sai viime kesänä, kun Ilmari selvisi sydänkohtauksesta ja hänelle asennettiin tahdistin. – Sain lisäajan vielä vanhalla iällä. Ajattelen, että se on ollut Jumalan tahto ja olen kiitollinen. Vaikka onko tämä lisäaika nyt sitten sen parempi? Olen miettinyt itsekseni, miksi jumala näin tahtoi, mutta uskon, että hänellä on varmaan tälle lisäajallekin jokin tarkoitus. Ihminen kun ei näitä suunnitelmia ymmärrä. l Nykyiseen kotiinsa Ilmari muutti vaimonsa kanssa, mutta jäi yksin kun Helena nukkui pois vuonna 1997. Muutama vuosi aikaisemmin Helena sairastui ja Ilmari toimi hänen omaishoitajanaan. Reilun vuoden yksin asuttuaan Ilmari myi talon pojalleen ja asuu nyt poikansa perheen kanssa tutussa talossa. Hän on tyytyväinen elämäänsä. Korkean iän myötä sosiaaliset piirit ovat käyneet pieniksi. – Minulla ei ole enää muita ystäviä kuin omat lapset. Mutta minulla on kirjat, niiden kanssa viihdyn. Ja nyt yksi tyttäristäni on keksinyt tuoda minulle kirpputoreilta kirjoja, joten lisää luettavaa riittää, Ilmari kertoo iloisena. Sotainvaliditeettiprosentin Ilmari sai vasta vuonna 2016 veteraanikuntoutuksessa oltuaan, kun puhe oli kääntynyt hänen sotakokemuksiin ja haavoittumiseen. 15 %:n sotainvalidina hän on myöhäisellä iällä päässyt monien sotilasvammalain oikeuttamiin korvauksiin ja palveluihin. Veteraanien arvostus tänä päivänä on erilaista kuin Ilmarin työelämässä. Silti hän ei ole sitä koskaan peitellyt muttei myöskään huudellut siitä. – Sodan jälkeen oli se ilmapiiri, että miksi menit sinne. Niin kuin se itsestä olisi ollut kiinni. Sitä mentiin minne käskettiin. Nyt il- Rauha on sotaa parempi Kuvat: Harri Nurminen Teksti: Marja Kivilompolo
18 Hyvinvointi Toimintakyky kertoo kokonaisvaltaisesti hyvinvoinnista osallistumisena ja osallisuuden kokemuksina. Ikäihmisillä tärkeitä sosiaalisen toimintakyvyn ulottuvuuksia ovat sosiaalisten verkostojen olemassaolo, vuorovaikutus lähipiirin ja muiden yhteisöjen kanssa, tuen saanti tarvittaessa, sosiaalinen osallistuminen sekä yksinäisyyden kokemukset. Toimintakyvyn arviointi Heidi Anttila työstää toimintakykytiedon hyödyntämisen mahdollistavia tietorakenteita, jossa asiakkaan toimintakykyä koskevat tiedot olisi kirjattu yhtenäisin rakentein ja palvelisi paremmin asiakkaan etuja. Usein, etenkin ikäihmisten kohdalla kuulee hoitoalan ammattilaisten puhuvan toimintakyvystä ja sen tukemisesta. Toimintakyky koskee kaikkia ihmisiä – oli ikä tai terveydentila mikä hyvänsä. l Toimintakyvyllä tarkoitetaan ihmisen fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia edellytyksiä elää hänelle itselleen merkityksellistä elämää ja selviytyä arjen toiminnoista siinä ympäristössä, jossa hän elää. Ikäihmisillä hyvä toimintakyky auttaa pärjäämään arjessa itsenäisesti. Toimintakyky on moniulotteinen käsite, jolla pyritään kattamaan kaikki ihmiseen ja hänen elinympäristöönsä vaikuttavat tekijät. Aihepiiri on laaja, joten toimintakyky jaotellaan eri osa-alueisiin, joita tarkastelemalla saadaan tarkempi kuva ihmisen tilanteesta. Ideaalitilanne olisi sellainen, missä jokaisesta osa-alueesta voi todeta, että tekijät vaikuttavat positiivisesti omaan toimintakykyyn. Fyysinen toimintakyky Fyysisellä toimintakyvyllä tarkoitetaan ihmi sen fyysisiä edellytyksiä toimia hänen arjessaan tärkeissä tehtävissä. Tähän liittyy muun muassa kyky liikkua ja liikuttaa itseään, joten esimerkiksi omasta kunnosta huolehtiminen on fyysisen toimintakyvyn ylläpitoa. Olennainen osa ovat myös ympäristötekijät, jotka vaikuttavat suuresti siihen, kuinka ihminen voi elinympäristössään liikkua ja asioida ja onko hänellä käytössään apuvälineitä, jotka auttavat omatoimisuutta. Psyykkinen toimintakyky Psyykkisessä toimintakyvyssä kyse on ihmisen voimavaroista, joiden avulla hän selviytyy arjen haasteista ja erilaisista tilanteista. Psyykkinen toimintakyky on kykyä muodostaa käsityksiä itsestään ja maailmasta sekä kykyä suunnitella elämäänsä ja tehdä sitä koskevia ratkaisuja. Psyykkisesti toimintakykyinen ihminen tuntee voivansa hyvin, arvostaa itseään ja luottaa kykyynsä selviytyä arjen tilanteista. Kognitiivinen toimintakyky Kognitiiviset toiminnot ovat tiedon vastaanottoon, käsittelyyn, säilyttämiseen ja käyttöön liittyviä psyykkisiä toimintoja. Tähän kuuluvat muun muassa muisti, oppiminen, ongelmien ratkaisu, kielellinen toiminta ja hahmottaminen. Sosiaalinen toimintakyky Sosiaalisesta toimintakyvystä puhuttaessa on kaksi ulottuvuutta: ihminen vuorovaikutussuhteissaan sekä ihminen aktiivisena toimijana ja osallistujana yhteiskunnassa. Sosiaalinen toimintakyky näkyy esimerkiksi vuorovaikutustilanteissa, sosiaalisena aktiivisuutena sekä Toimintakyvyn perusteellinen kartoitus tarjoaa hyvät lähtökohdat sosiaali- ja terveyspalvelujen parissa asioidessa. Siksi onkin yllättävää, että käytössä ei vielä ole tietorakenteita, jotka mahdollistavat yhteentoimivuutta, myös yli toimija- ja organisaatiorajojen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toiminta kyky-yksikön erikoistutkija Heidi Anttila työskentelee parhaillaan aiheen parissa useiden muiden toimijoiden kanssa. – Toimintakyky on ydintietoa, jonka pitäisi olla potilaskertomuksissa sellaisessa muodossa, että eri toimijoiden kirjaamat tiedot olisivat helposti hyödynnettävissä. Nyt kun ihminen asioi eri paikoissa, hän joutuu toistamaan tarinaansa useita kertoja. Vaarana on, ettei kaikki tieto siirry hänen mukanaan seuraavaan paikkaan mennessä, Anttila toteaa. THL:n tavoitteena on luoda kansalliset tietorakenteet, joissa käytetään yhteisiä, kaikkien alojen toimijoille sopivia luokituksia ja mittareita, jotta asiakkaan toimintakykyä voitaisiin seurata ja päivittää. Aihepiiri on niin laaja ja toimijoiden määrä suuri, että se tuo mukanaan useita haasteita. – Mitkä olisivat ne kysymykset, joilla selvitetään asiakkaan kokemusta omasta tilanteestaan? Eri toimijat puhuvat samoista asioista usein eri nimillä. Ainakin minimimäärä kysymyksiä pitäisi olla yhteisesti käytössä, jotta niistä saatua tietoa voitaisiin käyttää yhteneväisesti ja asiakas hyötyisi siitä, Anttila avaa. Laajaa kokonaisuutta on työstetty pidemmän aikaa ja siitä on jo tehty kokeiluja eri tahojen kanssa. Yksi haasteista on asiakkaan toimintakyvystä kattavasti tehtävässä selvityksessä tarvittavien kysymysten määrä. Valtavan tiedon käsittelyssä digitalisaatio on kuitenkin suurena apuna ja mahdollistaa kyselyjen mielekkään käytettävyyden. Tavoitteeseen pääseminen on vielä useiden askelten päässä. Vasta alustava, mutta ei sitova, aikataulu tietorakennetoteutukselle on olemassa. Erikoistutkija Heidi Anttila muistuttaa, että Suomessa ammattilaisilla on hyvä ymmärrys toimintakyvystä ja sen kattavuudesta. – Tavoitteemme on, että yhteiset tietorakenteet olisivat potilas- ja asiakastietojärjestelmien käytössä noin vuodesta 2020 alkaen. Näin asiakkaita koskeva toimintakykytieto olisi koottu Kantapalveluihin yhteen paikkaan ja olisi sieltä kaikkien sosiaali- ja terveysalan toimijoiden käytettävissä. l Lähde: www.thl.fi Marja Kivilompolo
19 Kotikäynniltä käsitys yleistilanteesta l Sotainvalidit ovat onnekkaassa asemassa, sillä yleensä heidän asiansa hoituvat koordinoidusti muutaman ihmisen kautta, jotka tuntevat heidän tilanteensa hyvin. Kitinkannuksen palveluneuvoja Maija Paasila kertoo, mihin asioihin hän kiinnittää huomiota käydessään asiakkaan luona kotikäynnillä. – Kotikäynnillä tilanteen kartoitus alkaa heti ulkoportaista ja niiden turvallisuudesta. Kun asiakas tulee ovella vastaan, kiinnitän huomiota hänen liikkumiseen, Maija kertoo. Koko kotikäynnin ajan hän seuraa asiakasta ja juttelee hänen kanssaan eri toimintojen sujuvuudesta. Asunnossa Maija tarkistaa monia yksityiskohtia, joita tavallinen ihminen ei välttämättä huomaisi katsoa. – Tarkistan vessan, pesuhuoneen sekä saunan turvallisuuden. Onko pesuhuoneessa tarvetta suihkutuolille, tukikaiteille tai liukkautta estäville matoille tai olisiko wc-pöntöllä tarvetta korotuksille. Asiakkaan tarpeet lähtökohtana Katse lattiaan Marja Kivilompolo Esteettömyys on asunnossa tärkeää, jotta liikkuminen on turvallista ja onnistuu tarvittaessa myös apuvälineen kuten rollaattorin kanssa. – Sisällä katson kynnykset ja keskustelemme mattojen tarpeellisuudesta. Sillä jos tasapaino ja jalan nousu ovat heikentyneet, on sitä syytä miettiä. Kotikäynnillä, asiakkaan arkisessa ympäristössä kartoitetaan myös apuvälineiden tarvetta. – Selvitän, kuinka asiakas pääsee ylös tuolista, wc-pöntöltä ja sängystä. Tarvitaanko korotustyynyjä, tuolin tai sängynjalan korottajia tai nousutukia sänkyyn. Tarkistamme myös miten sängyssä kääntyminen onnistuu ja olisiko siinä apua esimerkiksi liukulakanasta. Entä olisiko turvapuhelin tarpeellinen tai ovatko nykyiset saatavat palvelut riittäviä vai pitäisikö niiden määrää lisätä. Kotikäynneillä palveluneuvoja saa kokonaisvaltaisen kuvan asiakkaan toimintakyvystä. Mahdolliset lihasvoiman ja tasapainon heikkoudet näkyvät, samoin jos muistissa on heikentymistä, ja niiden mukaan sitten toimitaan. Asiakkaan luvalla yhteistyötä tehdään kunnan kotiavun sekä omaisten kanssa. Kun asiakkaan toimintakyky ja ympäristö on kartoitettu, aletaan tilannetta parantaa. – Joskus asiakaan pehmittely vie aikaa, jotta saan hankkia niitä apuja, mitä tarvitaan. Painotan aina sitä, että kotona asuminen olisi jatkossakin turvallista. Kitinkannuksen palveluneuvoja Maija Paasila muistuttaa, että jos avut ovat kohdallaan ja liikkumisen riskitekijät on poistettu, voi kotona pärjätä, vaikkei kunto olisikaan enää rapia. – Tärkeintä on, että asiakkaalla, ja omaisilla, on turvallinen olo ja asiakkaalla halu asua vielä kotonaan. l Liikkumisen apuvälineet vaativat asunnolta esteettömyyttä.
20 Puolisojäsen Innokas toimija l Olga Jokiniemi asuu Oulun keskustassa kauniissa asunnossa, jossa on runsaasti kukkia. Istumme alas olohuoneeseen ja Olga alkaa kertoa elämästään. Olga, syntyjään Lehtomäki, on kotoisin Pyhäjärveltä Ol. Sota-aikana hän oli pikkulottana ja kutoi rintamalle sukkia ja kynsikkäitä muiden pikkulottien tavoin. Hän työskenteli myös hiilimiiluilla. – Me teimme sodan aikana niin paljon työtä. Palkkoja ei ollut eikä ikälisiä eikä muita korvauksia. Se riitti että oli koti ja ruokaa. Olga oli toki tottunut kovaan työntekoon jo ennen sotien syttymistä, sillä maatalossa kasvaneena hän tiesi, että töitä riittää ja niitä on paljon. – Se oli minun osa enkä minä sitä pahana ole pitänyt, marraskuussa 90 vuotta täyttänyt Olga toteaa. Iloinen karjalainen vei sydämen Olga on 12-lapsisesta perheestä. Sota näkyi hänenkin kotonaan, kun viisi veljeä olivat rintamalla. Yksi heistä kaatui, yksi palasi sotainvalidina. Loput kolme sekä lottana ollut sisar selvisivät terveinä takaisin. Olga tutustui tulevaan mieheensä, Pauli Jokiniemeen, kun tämä metsäinsinööri tuli Pyhäjärvelle metsätöihin ja sai majapaikan Olgan kotoa. Komea karjalaismies ei jäänyt Olgalta huomaamatta. – Meitä oli kolme sisarta. Usein marjaan mennessämme hän tuli perässä ja nauratti meitä. Iloinen karjalainen veliveikkonen, Olga muistelee hymyillen miestään, joka sotien jälkeen löysi kotinsa Savosta. Kun Paulin työt alkoivat lähestyä loppuaan, hän pyysi Olgan mukaansa Savoon. Kihlat ostettiin ja töiden päätyttyä nuoripari meni LepKirjahyllyn kuvissa näkyvät elämän rakkaat ihmiset. pävirralle Paulin vanhempien luo ja ottivat kuulutukset. Olga ja Pauli avioituivat vuonna 1948. Kainuun aarteet vetivät takaisin He ostivat talon viljelysmaineen Paavolasta. Mutta maanviljelyä enemmän heitä kiinnosti metsä. – Paulin veli muuttikin ostamaamme taloon ja me löysimme kodin ja töitä Kainuusta. Muutimme Puolangalle vuonna 1950, Olga muistelee heidän paluutaan Kainuuseen, jota molemmat pitivät kovin rakkaana paikkana. – Kainuu on aarteiden paikka. Sieltä sai kalaa, riistaa ja marjoja, Olga kehuu. Pauli oli vammautunut sodassa, muttei varsinaisesti kokenut olevansa sotainvalidi. Kun veteraanien parissa tehtiin ”haravointeja” eli kartoitettiin vammautuneita, jotka eivät olleet vielä hakeneet heille kuuluvaa sotainvaliditeettia, hänkin päätyi tarkistuttamaan vammansa ja sai 20 % sotainvaliditeetin. – Ihonalus oli Paulilla täynnä mustia hauleja. Sirpaleet olivat tehneet työtään. Hänen invaliditeettinsa johtui sydämestä. Hän sairastui jo 50-vuotiaana flimmeriin ja lääkärien mielestä hänen sydänsairautensa johtuivat sodasta. Kuten yleistä, iän myötä Paulinkin vammat tuntuivat entistä enemmän. Elämä muuttuu Olga teki uraansa monella eri alalla. Hän oli mm. emännän sijaisena sairaalassa ja vanhainkodilla sekä piti keskustassa omaa kukkakauppaa ja hoiti leirintäaluetta. Yhdessä he olivat aktiivisia yhdistystoiminnassa, Pauli-puoliso työskenteli metsäalalla. Vuonna 1987 perheen arki muuttui kun Pauli sai halvauksen, minkä johdosta hän hal- vaantui. Olga muistelee tuota aikaa haikeana, sillä hänen mielestään Paulia ei osattu hoitaa Puolangan terveyskeskuksessa oikein. – Ei se ollut oikeaa hoitoa, muttei silloin tiedetty kuinka näitä pitäisi hoitaa. Tähän minulla liittyy katkeria muistoja, Olga kertoo. Miehellä säilyivät kuitenkin ymmärrys ja muisti, näkö ja kuulo.
21 Piirit toimivat Sotainvalidipiirien omilta sivuilta löytyy tietoa piireissä ja osastoissa tehtävästä sotainvalidityöstä, tulevista ja menneistä tapahtumista sekä piiritoimistojen ja muiden alueen toimijoiden yhteystietoja. Piirisivujen sisällöstä vastaavat piirien toiminnanjohtajat. Tekijöitä kiitetään Varsinais-Suomen piirissä kiitettiin Laitilan terveyskodin henkilökuntaa syyskuussa sotainvalidien ansiomerkeillä. Sivu 25 sivu 25 Olga Jokiniemi on ollut innokas järjestöaktiivi monella eri saralla. sivu Vaimon kanssa reissuille Oma seura riittää Olga toimi miehensä omaishoitajana 12 vuotta. Hän järjesti miehelleen kuntoutuksia, piti huolen että hän saa hyvää hoitoa ja osasi huolehtia myös omasta jaksamisestaan. – Joskus kävin matkoilla ihan itsekseni, ottamassa ”ilmaa itselleni”, siipien alle. Näin jaksoin paremmin arkea, matkustelemaan tottunut Olga kertoo. Joskus mieskin oli mukana matkoilla eikä pyörätuoli ole estänyt ihania matkoja. He kävivät esimerkiksi Espanjassa ja Tunisiassa. – Mikäs meillä oli matkustaessa: lento koneeseen pääsimme kun henkilökunta avusti meitä niin hienosti ja tekivät kaiken mitä pyysimme, Olga muistelee mukavia matkoja hymyillen ja hyvää palvelua kiitellen. Maisemaa vaihdettiin myös koti-Suomessa autoillen. Pauli oli aikanaan opettanut Olgan ajamaan ja nyt hän hankki auton, johon sai etupenkin vaihdettua sellaiseksi, että se kääntyi niin, jotta pyörätuolista pääsi siihen helposti istumaan. Autoja hankkiessaan Olga huolehti siitä, että niissä oli tarpeeksi tilaa Paulin tarvitsemille apuvälineille. Olga toimi Paulin omaishoitajana 12 vuotta, kunnes mies nukkui pois vuonna 1999. Sen jälkeen Olga muutti Oulun keskustaan, missä hänellä asuu sukulaisia. Paikalla toimi myös aktiivinen karjalaisten seura. Puolangalla Olga perusti omaishoitajien jaoston ja oli aktiivinen yhdistystoiminnassa. Sama jatkui Oulussa, jossa hän tuli mukaan myös sotainvalidien puolisojäsenten toimintaan. – Oli oikein mukavaa kun meitä oli vain naisia. Kahvit olivat aina talon puolesta ja me leivoimme vuorotellen pullat. Aina oli kilpailua, että kenellä on parhaimmat pullat, Olga nauraa. Iän myötä into osallistua on vähentynyt. – Vanhuus on sellaista, että haluaa vetäytyä omaan kuoreensa. Kivaa jos ystävät ja sukulaiset muistavat mutta itse en enää oikein jaksa olla yhteydessä muihin. Yhteyttä hän pitää sujuvasti nykyaikaisten viestintävälineiden avulla. Työpöydällä on tietokone, jossa sujuvalla käytöllä ovat mm. Facebook ja Google. Viestejä vaihdetaan kännykällä WhatsAppilla ja sähköpostit kulkevat sukulaisten ja ystävien välillä. Laitteiden käyttäminen on hänelle itsestään selvää. – Kyllä laitetta pitää uskaltaa käyttää jos sen on kerran ostanutkin. Niin kuin sähkövatkainkin – sitä pitää osata käyttää ja myös huoltaa, Olga sanoo huolettomasti. l Marja Kivilompolo sivu 31 36 75-vuotiasta piiriä juhlittiin veljeskodeissa Etelä-Pohjanmaan sotainvalidipiiri täytti tänä vuonna 75 vuotta. Juhlia vietettiin kaikissa alueen veljeskodeissa. Sivu 31 Piha-töitä Kainuussa Kainuun piirin tempauksessa varusmiehet auttoivat jäseniä pihatöissä. 101-vuotias Kusti Haataja haravoi itsekin. Sivu 36
22 Piirit toimivat Helsinki Piirin vuosikokous 22.3.2018 HELSINKI Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0243 Piirin tapahtumia Piirin pj Seppo Kanerva jätti vii meisenä kaupunginvaltuustopäi vänään aloitteet pesulakorvauksen nostamisesta 75 euroon / kk ja lou nassetelin nostamisesta 10 euroon. Molemmat esitykset hyväksyttiin v. 2018 alkaen. Marketta-tytär lukee tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja rouva Jenni Haukion kiitoskirjettä piirimme puolisojäsenelle rouva Klaudia Rahikaiselle. Takana toinen tytär Marja. Puolisojäsenten kerhotapaamisessa 27.10. Pekka Rahikainen ja Aunus Salmi kertoivat lauluin ja kuvin isiensä Tiistaikerhon toiminnasta sodan aikana Mikkelissä ja Joensuussa. Kuvassa Juhani Saari kiittää esiintyjiä. Talvisodan alkamispäivä 30.11. Helsinki: Talvisodan alkamispäi vänä torstaina 30.11. seppeleen las ku ja veteraanijärjestöjen lippuvar tio Marskin patsaalla klo 9. Samana päivänä Talvisodan muistopatsaan paljastustilaisuus Kasarmitorilla klo 17. Paikalla on oltava viimeis tään kello 16.45. Osallistujien on varauduttava mahdolliseen turva tarkistukseen. Vantaa: Veteraaniaukio klo 9, kukat ja kynttilälyhdyt Itsenäisyyspäivä 6.12. Helsinki: Seppeleen lasku Hieta niemen hautausmaalla Sankariris tillä klo 10.30. Itsenäisyyspäivänä järjestetään perinteinen kansalaisjuhla Helsin gin yliopiston suuressa juhlasalis sa kello 13.30 alkaen. Juhlan kesto on 1 h 15 minuuttia. Vapaa pääsy. Tumma puku ja kunniamerkit. Vantaa: Lipunnosto klo 9 Veteraa niaukiolla, klo 11 seppeleenlasku sankarihaudoilla. Itsenäisyyspäi vän juhla klo 15 Martinlaakson koululla. Sunnuntaina 24.12. klo 14–17.30 Jouluaaton kunniavartiot Helsin gin pitäjän sankarihaudalla. Jaostojen tapahtumia Kanta-Helsinki Jaoston joululounas 13.12. Kap pelin kellarissa (sisäänkäynti Unioninkadun puolelta) klo 12 alkaen. Sitovat ilmoittautumi set Bjärne Jäntille 8.12. mennessä puh. 050 364 1972. Jaoston vuosikokous Hotelli Arthurin ruokasalin kabinetissa perjantaina 12.1.2018. Tilaisuus aloitetaan lounaalla kabinetissa klo 12.30–13.30. Lounaan jälkeen pidetään jaoston vuosikokous ja suunnitellaan vuoden 2018 toi mintaa. Le Havren kuukausilounaat jat kuvat keväällä 2018 perjantaisin klo 12 seuraavasti: 9.2., 9.3., 13.4. ja 11.5. Malmi Perinteinen Malmin jaoston jä senten yhteinen jouluateria järjes tetään viimeistä kertaa keskiviik kona 13.12. klo 15–18 Miljan pal velutalossa (Latokartanontie 9). Ilmoittautumiset Timo Elolähteel le puh. 040 830 4097 viimeistään 4.12. Munkinseutu Jaoston pikkujoulua vietetään tiis taina 12.12. klo 15. Kokoonnumme Saga Senioritalon ala-aulassa klo 14.45 ja menemme yhdessä Sagan uusimpaan rakennukseen, jossa meille on varattu jouluinen iltapa la. Ilmoittautumiset Anja Voss'lle 8.12. mennessä puh. 040 590 4172 tai 09 481 898. Tervetuloa mukaan kaikki jäsenemme. Vantaan jaosto Pieni eläin – Seela Sella 80 vuotta -vierailuesitys sunnuntaina 3.12. klo 15 Silkkisalissa. Lippuja voi vielä tiedustella Reijo Söderbergil tä puh. 040 075 3978. Jaoston viimeinen kokous pi detään torstaina 8.2.2018 klo 13 Vantaan kaupungintalon alaker ran kokoustilassa. Kokouksessa käsitellään vuoden 2017 tulosta ja muita käytännön asioita jaoston lopettaessa toimintansa 31.12.2017. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Sotainvalidien Veljesliiton Helsingin piiri ry:n sääntöjen mukainen vuosikokous pidetään torstaina 22.3.2018 klo 10 alkaen Hotelli Arthurissa, os. Vuorikatu 19, 00100 Helsinki. Kahvitarjoilu juhlasalin eteisaulassa alkaa klo 9. Vuosikokoukseen voivat osallistua sotainvalidi-, puoliso- ja tukijäsenet sekä Helsingin perinneyhdistyksen jäsenet. Ainoastaan sotainvalidijäsenillä on äänioikeus. Puoliso- ja tukijäsenillä sekä perinneyhdistyksen jäsenillä on läsnäolo ja puheoikeus muttei äänioikeutta. Vuosikokouksessa käsitellään piirin sääntöjen määrittelemät vuosikokousasiat. Mahdollisissa äänestystilanteissa äänioikeus on vain piirimme varsinaisilla sotainvalidijäsenillä eikä valtakirjojen käyttö ole sallittu. Asiat ratkaistaan yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Juhlasalissa on induktiosilmukka. Porraskiipijä on kunnossa ja paikalla on henkilö, joka myös opastaa ja käyttää porraskiipijää. Osallistumalla vuosikokoukseen voit vaikuttaa piirimme tulevaan toimintaan. Tervetuloa! Piirin huoltotoiminnasta vuonna 2018 ilmoitetaan koko jäsenistölle vuosikokouksen jälkeen ilmestyvässä veljeskirjeessä. Puolisojäsenet Kerhotapaamiset jatkuvat kevät kaudella 2018 Kampin palvelukes kuksessa (kerhohuone Fade) per jantaisin klo 10.30–13 seuraavasti: 26.1., 23.2., 23.3., 27.4. ja 25.5. Tervetuloa! Hengellinen iltapäivä Helsingin Sotaveteraanipiiri jär jestää Helsingin alueen kaikille ve teraaneille hengellisen iltapäivän Kampin palvelukeskuksessa (ker hohuone Fade). Tapaamiset ovat joka kuukauden viimeisenä keski viikkona klo 12.30–14.20. Kevään tapaamiset: 31.1., 28.2., 28.3., 25.4. ja 30.5. Veljeä ei jätetä -projekti Veljesliitolla on tänä vuonna Veljeä ei jätetä -projekti teemalla Yhdessä osana Suomi 100 vuotta -kampan jaa. Tavoitteena oli, että jokainen sotainvalidi-ja puoliso-/leskijäsen tavataan juhlavuoden aikana joko jäsenen omassa kodissa tai jossa kin yhteisessä tilaisuudessa. Hel singin piirissä olemme saaneet tä män urakan suoritettua. Piirihal litus esittääkin suuret kiitoksensa kaikille, jotka omaa vapaa-aikaan sa ja voimiaan uhraten ovat omalta osaltaan auttaneet toiminnanjohta jaa projektin loppuunsaattamisessa määräaikana. KIITOS! Mikäli sotainvalidi tai leski jäsentä ei ole jostakin syystä ta voitettu, eikä hänelle ole pystyt ty toimittamaan lahjakassia, pyy dämme häntä ottamaan välittö mästi yhteyttä Terhi Sileniukseen p. 09 4785 0243. Hyvää itsenäisyyspäivää ja jou lun odotusta koko jäsenistölle! Piirihallitus Venyttele ja laula joulu Tämän joulun voit kokea uudel la tavalla leikkimällä ja laulamalla. Annan sinulle kaksi jouluvinkkiä: I Venyttele ja nosta jalkaa: ”Venytä, venytä, jousta, jousta. Kyykkyyn mene ja yritä nousta. Heiluta peppua, nosta jalkaa Tästä se hyvä joulu alkaa.” II Laula Enkeli taivaan -jouluvirsi: ”Enkeli taivaan lausui näin: Miks hämmästyitte säikähtäin? Mä suuren ilon ilmoitan, maan kansoille nyt tulevan. Herramme Kristus teille nyt on tänään tänne syntynyt ja tää on teille merkiksi: seimessä lapsi makaapi. Jo riennä, katso, sieluni, ken seimessä nyt makaapi: Hän on sun Herras, Kristukses, Jumalan poika, Jeesukses.” Mitä enemmän vuosia kertyy, sitä lyhemmiksi käyvät joulujen välit. Sytytä joulun kynttilä! rovasti Veli-Matti Hynninen sotainvalidien luottamuspappi
Uusimaa Piirit toimivat 23 UUSIMAA Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0225 Piirin Joulutervehdys Kiitämme kaikkia niitä yhteisöjä ja yksityisiä henkilöitä, puolustusvoi mia, sotainvalidisisaria ja – veljiä, jotka omalla toiminnallaan ja lah joituksillaan ovat myötävaikutta neet piirimme ja koko jäsenkun tamme huoltotoimintaan kuluneen vuoden aikana. Kiitämme myös lämpimästi hy västä yhteistyöstä piirihallitusta ja osastojen toimenmiehiä ja – naisia sekä avustajatoiminnan projekti henkilöstöä avustajineen. Toivotamme piirin jäsenistölle omaisineen, osastojen toimenmie hille ja – naisille, piirihallitukselle ja avustajatoiminnan henkilöstöl le sekä tuki- ja sidosryhmille Rau hallista Joulua ja Menestyksellistä Uutta Vuotta 2018. Joulun aika ja sen valojen taika saa pysähtymään hetkeksi, joulun rauhaisaan tunnelmaan. Jaakko Torppa puheenjohtaja Satu Jelkälä-Blomqvist toiminnanjohtaja Joulu - satua ihmeellisempi Kuluneen vuoden aikana on maas samme vietetty monenlaisia juh lia. Kansakuntana olemme pitkin vuotta juhlistaneet sata vuotista itsenäisyyttämme. Kristittyinä taas olemme palanneet puolen vuositu hannen taakse uskonpuhdistuksen alkulähteille, Lutherin tärkeimpään löytöön: ihminen pelastuu yksin uskosta Kristuksen tähden. Nämä kaksi juhlien kohdetta, itsenäisyys ja kristillinen kirkko, muodostavat kansakuntamme tukevan kivijalan. Ne tulevat hyvin esiin maamme li pussa. Siniristilippu kuvaa maam me itsenäisyyttä, mutta samalla se on myös uskoomme keskeisin tunnus. Risti kertoo sovituksesta ja siitä valosta, joka Kristuksessa tuli maailmaan. Jeesus sanoo itses tään: ”Minä olen maailman valo, se joka seuraa minua, ei kulje pimeäs sä vaan hänellä on elämän valo:” Veteraanien yhteinen kirkkopäivä järjestettiin 16.9. Tuusulassa teemalla Jumala ompi linnamme. Edessä olevien viikkojen aikana niin kodeissa kuin tavarataloissa kin kuullaan paljon joululauluja. Niiden joukossa on yksi, joka itse näisyytemme tavoin voisi viettää 100-vuotisjuhlia, nimittäin ”Tuik kikaa oi joulun tähtöset kilpaa las ten tähtisilmäin kanssa”. Sen kir joitti lohjalainen opettaja Elsa Koponen jouluaattona 1917 oman tuskansa vallassa. Tuberkuloottis ten lasten opettajana hän oli itse saanut tartunnan. Hän purki sy däntään kihlatulleen musiikinopet taja Armas Otto Väisäselle, jolta hän sai lohdutuksen sijaa takaisin kihlasormuksen. Eron ja sairauden tuskan vallassa hän kirjoitti edellä mainitun joulurunon, jonka ensin sävelsi Otto Manninen, sittemmin myös Armas Maasalo. Tämä joululaulu herätti muu tama vuosi sitten paitsi myötätun toa myös pahennusta. Se nimittäin jatkuu: ”Kertokaatte joulun satua, yhtä uutta yhtä ihanaa, mieltä viih tävää kuin muinen lasna.” Joiden kin mielestä siinä joulu nähtiin sa tuna muiden satujen joukossa. Jou lun tapahtumat on kieltämättä si dottu myös historian tosiasioihin: ”Siihen aikaan keisari Augustus antoi käskyn”. Samoin uskontun nustuksessa lausumme Jeesukses ta ”kärsi Pontius Pilatuksen aika na”. Pelastustapahtuvat ovat siis to sia, mutta uskon kieli on sittenkin enemmän kuvakieltä kuin histo riallisia faktoja”. Joulun sanoma on niin rikas, ettei sen koko sanoma tule esille pelkästään kuivilla tosi asioilla. Kuvat rikastuttavat uskoa monenlaisin tavoin varsinkin jou lulauluissa. Myös Anna-Mari Kas kinen puolestaan on kuvaillut jou lun sanomaa kuvin: ”Pieni liekki tänään syttyy talven synkkään pi meyteen, Pieni liekki valon antaa, toivon tuikkeen sydämeen”. Joulun sanomassa näkyy Juma lan rakkaus ihmiskuntaa, jokaista ihmistä kohtaan. Annetaan runoi lijoiden tuoda vapaasti joulun ilo sanomaa erilaisin värein ja kuvin. Niinpä ”Helkkykää oi joulun lau Uudenmaan sotainvalidipiiri, sotaveteraanipiiri ja rintamaveteraanipiiri osastoineen kokoontuivat 25.9. Vihdin seura kuntatalolle pohtimaan perinnetyötä ja sen merkitystä tulevaisuudessa. Hausjärven osasto vietti 75-vuotisjuhlaansa Oitin seurakuntatalolla 30.9. Osaston puheenjohtaja Tuija-Riitta Palkkimäki toivotti juhlavieraat tervetulleiksi. lelot, rinnoista niin riemurikkahis ta. Soikoon sävel leikki leiskukoon, rinnan riemusta se kertokoon miel tä viihtäen kuin muinen lasna.” Martti Toivanen Veljespappi Avustajatoiminta Uudellamaalla Uudenmaan TE-toimiston rahoitus työvoimapoliittisena hankkeena päättyy vuodenvaihteessa. Pyrim me kuitenkin jatkamaan avustaja toimintaa maaliskuun 2018 lop puun ja jatko eteenpäin tarkastel laan kolmen kuukauden välein. Palvelua pyritään tarjoamaan asi akkaille totuttuun tapaan. Toden näköistä on, että avustajia tulee ole maan nykyistä vähemmän, jolloin asiakaskäyntejä joudutaan harven tamaan. Avustajatoiminnan jatkaminen kuitenkin edellyttää, että avustajat saavat myönteiset palkkatukipää tökset TE-toimistosta. Sotainvalidien Veljesliiton avus tajahanke aloitettiin Helsingissä v. 2002 Oulunkylän kuntoutussai raalan järjestämänä. Muualla Uu dellamaalla toiminta alkoi v. 2006 Kaunialan Sairaalan hallinnoima na hankkeena. Hallinnoijana ovat toimineet myös Helsingin Seudun Sotaveteraanipiiri ry ja viimeisim pänä Sotainvalidien Veljesliiton Uudenmaan piiri ry. Avustajat ovat vuosien varrel la tulleet tutuksi sadoille sotain validille ja veteraanille sekä hei dän puolisoilleen ja leskilleen, se kä lotille. Avustajat ovat auttaneet kodinhoidossa ja pyykkihuollossa, siivonneet, laittaneet ruokaa ja lei poneet sekä toimineet saattoapuna. Monelle vanhukselle oma avustaja on ollut tärkeä apu ja tuki arjessa. Pitkäaikaisissa työsuhteissa toimi neet avustajat ovat voineet olla sa man vanhuksen apuna jo useiden vuosien ajan ja tulleet läheisiksi ja puolin ja toisin tärkeiksi ihmisiksi. Palveluun ollaan selvästi oltu tyyty väisiä ja se on koettu tarpeellisek si, jopa välttämättömäksi. Onhan mukana asiakkaita, jotka ovat olleet mukana toiminnan alusta alkaen, eräät jo vuodesta 2002 alkaen. Lokakuussa 2017 Uudenmaan avustajatoiminnan asiakkaana on 330 kotitaloutta ja avustajina 23 henkilöä. Projektipäällikkö Heidi Aho on ollut mukana avustajatoiminnassa vuodesta 2011. Projektiohjaajana toimiva Tiina Saloheimo on tehnyt pitkän uran avustajatoiminnassa. Hän aloitti jo v.2002 Oulunkylän kuntoutussairaalan palveluksessa. Heidi Aho projektipäällikkö ja Tiina Saloheimo projektiohjaaja
24 Piirit toimivat PIRKKA-HÄME Rautatienkatu 24 B 4, 33100 Tampere Puh. 03 222 6631 Joulutervehdys Pirkka-Hämeestä Sotainvalidien Veljesliiton PirkkaHämeen piiri ry:n hallitus kiittää kaikkia toimintansa tukijoita, jot ka ovat olleet myötävaikuttamassa piirimme sotainvalidien ja puoliso jäsenten hyvinvointiin ja selviyty miseen arjen askareissa piirin 73. toimintakautena. Kiitokset osastojen jäsenille, niin varsinaisille kuin puolisojä senille aktiivisesta mukanaolos ta vuoden 2017 aikana. Kiitokset myös monille tukijäsenille: Teidän työnne on arvokasta ja pyyteetöntä. Piirin, samoin kuin Tampereen osaston toimistossa asioi edelleen lukuisasti niin varsinaisia kuin puolisojäseniäkin. Lapset ja las tenlapset hoitavat yhä enemmän mummujen ja pappojen asioita. Piirin ja osastojen syksyn toimin ta on jatkunut vilkkaana. Kesäiset juhlat on pidetty, osastot järjestä vät joulujuhlia. Vuodenvaihteen jälkeen on vuorossa vuosikokouk set ja niiden valmistelut. Menneitä tapahtumia Osastojen puheenjohtajille ja sih teereille järjestettiin 31.8.–1.9. koulutuspäivät Lahdessa Mukku lan kartanossa. Veljesliiton ajan kohtaisista asioista puhui tiedotta ja Marja Kivilompolo. Jouko Sipi lä kertoi piirin ajankohtaisasioista. Erityisen aktiivista ja vilkasta kes kustelua syntyi osastojen edusta jien puheenvuoroista. Varattu aika ei tahtonut riittää kun piti lähteä raveja seuraamaan ja koittamaan onneaan totossa Jokimaan ravi radalle. Kiitokset kaikille muka na olleille aktiivisesta toiminnasta. Mukana olleista henki velvollisuus olla loppuun saakka mukana sota invalidityössä. Piirin järjestämälle informa tiiviselle ja hengelliselle risteilyl le Tallinnaan 25.–26.9 osallistui 54 osastojen edustajaa. Alustajina seminaarissa olivat johtava kap Pirkka-Häme palainen Salla Häkkinen Tampe reen Tuomiokirkkoseurakunnas ta ja Jouko Sipilä. Päivien erityise nä aiheina olivat Suomi 100 vuotta ja sen ajan merkittävät tapahtumat niin yhteiskunnallisesti kuin yksi lönkin kannalta. Toisena aiheena oli reformaatio 500 vuotta. Piirin 73-vuotisjuhlapäivänä pii ritoimistossa vieraili usean osaston edustajia. Kaikkiaan vieraita kävi reilut neljäkymmentä henkilöä juhlakahveilla. Huoltotoimintaa Piiritoimistosta on edelleen myön netty kuntoutusta osastojen sellai sille jäsenille, jotka eivät mitään muuta kautta voi saada kuntoutus ta. Jalkahoitoa on myönnetty puo lisojäsenille tänä vuonna kolme kertaa. Nämä jäsenetuudet jatku vat ensi vuonnakin. Sotainvalidit saavat Valtiokonttorin maksamana kolme jalkahoitoa vuosittain. Kun toutustiedustelut piiritoimistosta ja jalkahoitotiedustelut omasta osas tosta. Piiri on tänä vuonna tukenut osastoja rahallisesti niin, että osas tot voivat kustantaa mm. pientä kodinhoitoa, siivousta, pientä re monttia, tukikaiteita, virkistystä ja kuljetusta yhteisiin tilaisuuksiin. Tiedustelut omasta osastosta. Avustajatoiminnan tuleva vuosi on vielä avoinna. Toivottavasti se saa jatkua edelleen niillä paikka kunnilla, joilla sitä on tänä vuon na ollut. Tieto jatkosta on luvattu vielä tämän vuoden puolella. Avus tajatoiminnalla pyritään edesaut tamaan kotona asumista. Osastojen luottamushenkilöitä koulutusmatkalla Lahdessa Mukkulan kartanossa kuuntelemassa Veljesliiton tiedottaja Marja Kivilompolon kuulumiset liiton ajankohtaisista asioista. Piirin 73-vuotispäivän aikana toimistossa vieraili reilut 40 henkilöä. Kuvassa (vas.) Vieno Järvinen, Sylvi Kritz, Hilja Jokinen, Jouko Sipilä, Tuija-Leena Juutilainen, Tuulikki Salmisaari ja Anna Heikkilä. Tulevia tapahtumia Piirin keväinen risteily järjestetään Tukholmaan 7.–8.5.2018. Ensi vuoden yhteinen sotiemme veteraanien kirkkopäivä pidetään Kangasalla. Piirin vuosikokous pidetään entiseen tapaan Tammenlehväkes kuksessa Tampereella perjantaina 23.3.2018. Piirin jäsenvahvuus oli lokakuun lopussa 169 sotainvalidia (poistu ma 18,36 %) ja 726 puolisojäsentä (poistuma 9,14 %). Tampereen osasto Tampereen osaston vuosikokous pidetään Tammenlehväkeskukses sa perjantaina 9.3.2018 Veteraanit niin Tampereella kuin Ylöjärvelläkin pääsevät mak sutta uimaan kaupungin uimahal Piiripäiväristeilyllä Tallinnassa oli mukava tunnelma. Kuvassa (oik.) johtava kappalainen Salla Häkkinen, piirin puheenjohtaja Heikki Kujanpää ja vaimonsa Paula. leihin. Osasto antaa uimalippuja puolisojäsenille yksi lippu/viikko. Tampereen kylpylään kustanne taan yksi lippu kuukaudessa niin varsinaisille- kuin puolisojäsenil lekin. Yhteystiedot Piiritoimisto ja Tampereen osaston toimisto osoite Otavalankatu 12 B 4 (tai Rautatienkatu 24 B 4) 33100 Tampere, ovat avoinna ma, ti, ke ja to klo 8.30–15.00. Puhelinnumeroita: toiminnanjohtaja Jouko Sipilä 03 222 6631 tai 0400 835 993, sähkö posti jouko.sipila@sotainvalidit.fi piirin toimistonhoitaja Kirsi Korpi 050 384 3390, sähköposti, kirsi.kor pi@sotainvalidit.fi avustajaprojektipäällikkö Sirpa Autero 050 352 2537, sähköposti sirpa.autero@sotainvalidit.fi asuntojen korjausneuvoja Voitto Niska 0400 649199, sähköposti voitto.niska@vtkl.fi Tampereen osaston toimistonhoita ja Leea Hykkönen 03 222 7420, säh köposti tampere@sotainvalidit.fi Toimiston henkilökunta toivot taa kaikille hyvää joulua ja onnea vuodelle 2018. Jouko Sipilä
Varsinais-Suomi VARSINAIS-SUOMI Hämeenkatu 14 L 7, 20500 Turku Puh. 02 284 1660 Millainen isänmaa on 100-vuotias Suomi? Sain syyskuun alussa kutsun tulla tervehtimään Tarvasjoki-MarttilaKoski osaston vanhinta sotainvali dijäsentä hänen merkkipäivänään. Minut otti vastaan juhlapöytänsä ääressä – liioittelematta voi sanoa – sotilaallisen ryhdikäs mies, jolla oli vahva käden puristus. Samalla kädellä on pärjätty aikoinaan hy vin mm. kuulantyönnössä. Käden puristusta täydensi selkeästi lau suttu tervetulotoivotus. Syyskuun päivänsankarilla, Tarmo Ahdilla on ikää 102 vuotta. Mutta mikä on sitten pitkän iän ja hyvän kunnon salaisuus? Sota invalidien Salon seudun osaston edesmennyt jäsen Uuno Nurmi sanoi 100-vuotispäivänään pit kän iän salaisuudeksi kovan työn ja huonon ruuan. Työ on saattanut karaistakin, mutta perintötekijöil lä ja elämäntavoilla lienee sitten kin ollut suurempi merkitys. Jon kinlainen osatekijä sotainvalidien korkeaan ikään on tutkimuksen mukaan ollut kuntoutus. Se on yksi sotainvalidityön saavutuksista. Satavuotias Suomi tervehtii vie raitaan rehdillä ja vahvalla käden puristuksella. Kansaa ovat karais seet sota-, kato- ja lamavuodet, ja ovatpa suomalaiset suuntaa etsies sään tapelleet keskenäänkin. Itse näinen Suomi on maksanut velkan sa myös silloin, kun se on tuntunut epäoikeudenmukaiselta. Suomesta on kasvanut sadassa vuodessa kan sainvälinen ja menestyvä maa. Se on luovan ja esittävän taiteen vien timaa. Se on high-tech maa, jonka työn tuloksia liikkuu maalla, me rellä ja ilmassa ja myös maan alla. Suomi on rauhanturvaamisen ja humanitaarisen avun maa. Sata vuotias Suomi on kunniakansa laisten ja osaavien nuorten maa. Ei Suomi ole kuitenkaan täydellinen. Se syö ajoittain enemmän, kuin tienaa. Pahimmillaan se tarvitsisi muutaman vuoden ajan talouden laitoskuntoutusta, kun päiväkun toutus ei tunnu tehoavan. Satavuo tias Suomi on kuitenkin sopimisen ja yhteistyön maa ja samalla puo Piirit toimivat 25 lustamisen arvoinen isänmaa. Toivotan alla olevan tekstin sa noin piirimme jäsenistölle ja sidos ryhmille hyvää itsenäisyyspäivää, rauhallista joulua ja mitä parhain ta uutta vuotta! Kansojen kohtalot ovat Kaikki valtiaan kädessä; mutta menneet ajat todistavat, että Suomen pieni kansakunta, tunnollisesti täyttäen asemansa velvollisuudet, saattaa luottamuksella käydä tulevaisuut ta kohden. (Yrjö Koskisen teksti on julkaistu 2.12.1944 Suomen Kuva lehden numerossa 48) Heimo Purhonen Puheenjohtaja Varsinais-Suomen piiri Palkitut vasemmalta Mikko Lundell, joka sai Marskin stipendin sekä Irma Hiihtola, Soili Salonen ja Matti Kallio, jotka saivat sotainvalidien ansioristin. Laitilan Terveyskodin henkilökuntaa kiitettiin heidän ansiokkaasta työstään sotainvalidien parissa. Laitilan Terveyskodin henkilökuntaa muistettiin Sotainvalidien Veljesliiton Varsi nais-Suomen piiri kiitti Laitilan Terveyskodin henkilökuntaa sota invalidien hyvästä hoidosta ja kun toutuksesta myöntämällä henkilö kunnalle sotainvalidien hopeisia, kultaisia ja suuria ansiomerkkejä. Ansiomerkkien luovutustilaisuus oli Laitilan Terveyskodissa 26.9. jen puolesta todeten, että on ollut hienoa tehdä sotainvalidityötä ja se on antanut kannustavaa, kunnioi tusta herättävää ja liikuttaviakin kokemuksia. Joskus tulee mietti neeksi kumpi saa enemmän, tuet tavat sotainvalidit ja puolisojäsenet vai nuoremmat tukijat. Teksti ja kuva: Jari-Matti Autere Varsinais-Suomen piiripäivä vitaan veljesvastuuta, niin että va rakkaat piirit tukevat vähävarai sempia. Varsinais-Suomen piirin on yksi näistä varakkaista piireistä. Pääsihteerin ajankohtaiskatsauk sen lisäksi päivän aikana käsiteltiin piirin ajankohtaisia asioita. Laiti lan Terveyskodin ja Lamminnie men Hyvinvointikeskuksen edus tajat kertoivat talojen kuulumiset ja Varsinais-Suomen Perinneyhdis tyksen edustaja kertoi yhdistyksen toiminnasta. Teksti ja kuva: Jari-Matti Autere Teksti ja kuva: Jari-Matti Autere Palkitsemistilaisuus Naantalin kylpylässä Varsinais-Suomen piirin ansioris tien jakotilaisuus järjestettiin pe rinteisesti Naantalin kylpylässä 6.9. Piirin puheenjohtaja Heimo Purhonen totesi avaussanoissaan, että piirissä on vuodesta toiseen henkilöitä, jotka korvaamattomalla vapaaehtoistyöllään sotainvalidien hyväksi ansaitsevat tulla palkituksi. Te tänään palkittavat olette tehneet sotainvalidityötä suurella sydämel lä ja siitä teille parhaat kiitokset. Vakka-Suomen osaston puheen johtaja Matti Kallio kiitti palkittu Varsinais-Suomen piirin syysneu vottelupäivä järjestettiin 1.11. Tu run kristillisellä opistolla. Pai kalla oli yli 60 piirin aktiivista toimijaa. Tilaisuuden avasi pii rin puheenjohtaja Heimo Pur honen, joka totesi avaussanois saan sotainvalidityön olleen aina muutoksessa. Alkukautta leimasi jäsenmäärän nopea kasvu, toimin ta-muotojen hakeminen ja varain hankinta. Tänään muutosta ovat jä senmäärän väheneminen yli 20 %:n vuosivauhdilla ja toimintojen so peuttaminen väheneviin varoihin. Veljesliiton pääsihteerin Seppo Savolaisen tärkein viesti osallistu jille oli, että Veljesliitto on käyttä nyt varansa etupainotteisesti ja nyt varat ovat lähes käytetyt. Nyt tar Neuvottelupäivän alussa luovutettiin sotainvalidien pienoislippu vapaudenristin nauhoin pitkäaikaiselle Naantalin seudun osaston sihteerille Heikki Niemiselle.
26 Piirit toimivat Kanta-Häme KANTA-HÄME Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna Puh. 050 520 4065 Joulukirje suuresti arvostamilleni sotainvalideille, puolisoille ja leskille Toivotan teille hyvää joulua 2017! Tervehdykseni liittyy rakkaan jou luevankeliumin ajatuksiin. Luuk. 2:1–20. Siirrymme ajatuksissamme Betlehemin maisemiin. Siellä liik kui lampaita laitumella. Paimenet pitivät heistä huolta. Liikuttiin seu duilla, missä 1000 vuotta aikaisem min Daavid oli kainnut lampaitaan ennen kuin hänestä tuli kuningas. Yöllä laumat koottiin aitauksiin. Niitä suojelivat vartijat. Heitä var ten oli rakennettu torneja. Niitä oli siellä jo patriarkkojen aikaan. Yhteen aikaan Jaakob asusteli Ede rin vartiotornin, Mikdal-Ederin lähistöllä. (1. Moos.35:21) Jeesuk sen syntymän yhteydessä Juma lan enkeli ilmestyi paimenille. Hä nellä oli viesti yövartiossa oleville. Pelastus on koittanut ihmisille. Jee sus on syntynyt Betlehemissä. Hän on koko ihmiskunnan Vapahta ja. Hän on koko maailman Pelas tus. Enkelin sanaan liittyi kokonai nen enkelkuoro ja lauloi Jumalan ylistystä: ”Jumalan on kunnia kor keuksissa, maan päällä rauha ihmi sillä, joita hän rakastaa.” Jumalan siunaamaa joulua! Matias Roto, rovasti ja veljespappi Kanta-Hämeen kirkkopyhä: Kunnianteko sotainvalideille Tammenlehväsukupolven uhrauk sia muistettiin monin tavoin KantaHämeen sotainvalidien kirkkopy hässä Hämeenlinnassa 24. 9. Kun nioitusta ja kiitollisuutta osoitettiin niin jumalanpalveluksessa kirkossa kuin päiväjuhlassa Poltinahon seu rakuntatalossa. Juhlapuhuja, Hämeenlinnan apu laiskaupunginjohtaja Juha Isosuo totesi, kuinka Suomi on monilla mittareilla mitattuna hyvä maa, mo nissa tapauksissa maailman paras. Meillä on turvallinen maa, riip Varusmiehet auttoivat liikkumisessa ja tarjoilussa sekä keräsivät kirkossa kolehdin. Kuva: Eino Kajava Seppelpartion lähetti sotainvalidi Erkki Ylöstalo (kuvassa vas.) Kuva: Eino Kajava Forssan Seudun Sotainvalidit viettivät virkistyspäivää 25.10. Lamminniemessä. Tässä rentoudutaan parafiinihoidossa ennen bingoa. Kuvassa myös eläkkeelle jäävä palveluneuvoja Leena Pyykkö. Virkistyspäivän vietto alkoi tikkupullan paistamisella, jatkui jumpalla, rentouttavalta vesipatjahieronnalla ja parafiini kylvyllä. Bingo on vaan se ykkösasia virkistysjutuissa. Kuva: Arja Nikander Eino Paaralle luovutettiin Lamminniemessä 100-vuotis shaali. Kuva: Arja Nikander Piirin naistoimikunta järjesti virkistyspäivän naisjaostoille 11.10. Päivölän Kansanopistolla. Kuva: Mira Kulmala pumaton oikeuslaitos, luottamus toisiin ihmisiin, olemme onnellis ten ihmisten maa. Isosuo luetteli superlatiiveja: maa on tasa-arvoi sin, metsäisin, vihrein, lukutaitoi sin ja ennen muuta tämä on myös paras maa olla äiti. Juhlapuhuja ko rosti sitä, kuinka tämä kaikki poh jautuu erityisesti tammenlehväsu kupolven uhrauksiin, taisteluun va pauden ja meille tärkeiden arvojen puolesta. Hän myös totesi että Suo men tulevaisuus on hyvissä käsis sä, voimme luottaa tulevaisuuteen. Päiväjuhlan musiikista huoleh ti Kaartin soittokunta johtajanaan kapteeni Hannu Raijas. Ohjelmis toon kuului mm J. Sibeliuksen An dante Festivo, S. Rannan Testa mentti pojalleni, T. Pylkkäsen Pas toraali ja O. Merikannon Oi muis tatko vielä sen virren. Hämeenlinnan seudun sotain validien puheenjohtaja Marja Ant tonen toivotti vieraat tervetulleiksi, Sointu-ryhmä esiintyi ja yhteisesti laulettiin Veteraanin iltahuuto. Juh la päättyi veljespappi Veli-Matti Ka ron laulaen esittämään siunaukseen. Messu, jolla juhlapäivä aloitet tiin, keräsi kirkontäyteisen yleisön. Tervetulotoivotuksen lausui kirk koväärtti Heikki Kilpeläinen. Raa matun tekstejä lukivat Marja Ant tonen ja Irja Hirstiö. Rovasti Kari Koivun saarnan aihe oli Luukkaan evankeliumin 10. luvusta ”Jeesus Martan ja Marian luona”. Koivu to tesi, kuinka nykypäivänkin ”mart tojen” panos on ratkaiseva mahdol listaessaan monenlaisten järjestö jen ja yhteisöjen työn. Liturgina toimi Heikki Toivio ja kanttorin tehtävistä vastasivat Anna-Maria Lehtoaho ja Heikki Seppänen. Hä meenlinnan Mieskuoron Seniorit esiintyivät Erkki Alasen johdolla. Kirkosta sankarihaudalle lähete tylle seppelpartiolle saatesanat lau sui sotainvalidi Erkki Ylöstalo. Va rusmiehet olivat auttamassa sotain validien kulkemista niin kirkkoon kuin päiväjuhlapaikalle. Kirkossa he myös keräsivät kolehdin ja oli vat seurakuntatalossa tehokkaana mutta ystävällisenä apuna lounas tarjoilussa. Eino Kajava Sotainvalidien Veljesliiton Urjalan os. puheenjohtaja
Varsinais-Suomi Piirit toimivat 27 VARSINAIS-SUOMI Hämeenkatu 14 L 7, 20500 Turku Puh. 02 284 1660 Piirin Syysjuhla Lahden piirin syysjuhlaa vietet tiin 27.9. Ravintola Fellmannias sa Lahdessa. Maittavan lounaan jälkeen alkaneessa päiväjuhlassa musiikkiesityksistä vastasi Lahden Veteraanisoittokunta Tuomas Ho vin johdolla. Lahden seurakunnan tervehdyksen juhlaan toi Launeen seurakunnan kirkkoherra Heikki Pelkonen ja Lahden kaupungin ter vehdyksen puolestaan sivistyslau takunnan puheenjohtaja Anneli Viinikka. Puolustusvoimien ter vehdyksen lausumisen lisäksi Hämeen aluetoimiston päällik kö everstiluutnantti Ville-Veikko Vuorio luovutti juhlassa jaetut huo mionosoitukset piirin puheenjoh taja Pentti Löfgrénin kanssa. Puolustusministerin myöntämä Sotainvalidien ansioristi luovutet tiin Veikko Lahtiselle, joka toimii Sysmän osaston sihteerinä ja tuki jäsenenä. Sotainvalidien Veljeslii ton hallituksen myöntämä Mars kin Sotainvalidirahaston tunnus tuspalkinto puolestaan annettiin nastolalaiselle sotainvalidi Aimo Arrasteelle. Lahden piirihallituk sen myöntämät Suuret ansiomer kit luovutettiin Asikkalan osas ton puheenjohtaja Vilho Laaksol le, Hartolan osaston sihteeri Teuvo Järviselle sekä Kuhmoisten osaston puheenjohtaja Hannu Toivoselle. Sotainvalidi Veikko Punakallion lausuttua tilaisuuden päätössanat lauloimme vielä yhdessä Sillanpään marssilaulun. Syysjuhlan juhlaväkeä. Kuva: Mira Kulmala Huomionosoitusten saajat Syysjuhlassa. Kuva: Mira Kulmala Tuntematon sotilas Päijät-Hämeen Rauhanturvaajat järjestivät piirin alueella oleville sotainvalideille, veteraaneille, lo tille, puolisoille ja leskille yksityis näytöksen uuden Tuntematon so tilas -elokuvan esitykseen Finn kinon Lahden elokuvateatterissa. Tilaisuus oli maksuton veteraani sukupolvelle. Rauhanturvaajat olivat hienosti ottaneet huomioon osallistujien mahdollisen avuntarpeen sekä paikalle saavuttaessa että eloku van päätyttyä kuin myös elokuvan tauon aikana. Lämpimät kiitokset Päijät-Hämeen Rauhanturvaajille järjestelyistä! Ihanaa joulun odotusta Teille jokaiselle toivottaen Mira Kulmala Toiminnanjohtaja Hämeen aluetoimiston päällikkö everstiluutnantti Ville-Veikko Vuorio. Kuva: Leena Saunamäki Jännittyneinä odotellaan elokuvan alkua salissa. Kuva: Markku Selonen Päijät-Hämeen Rauhanturvaajia elokuvateatterin ulko-ovella Kuva: Markku Selonen
Piirit toimivat KYMI Kauppalankatu 25 B 19, 45100 Kouvola Puh. 044 3350 754 Piiritoimiston joulutervehdys Juhlavuosi 2017 lähenee loppuaan. Tämä Sotainvalidi-lehti on vuo den viimeinen, joten on aika kii tokselle. Kymen piiri kiittää läm pimästi kaikkia jäseniämme, tuki henkilöitä, vapaaehtoisia, neuvon ta- ja avustajapalveluntyöntekijöitä, kaikkia piirissä ja osastoissa toimi via henkilöitä sekä yhteistyötahoja vuodesta 2017. Kuluneena vuonna jouduimme hieman karsimaan tapahtumia, mutta tästä huolimatta piiri toi mii edelleen aktiivisesti järjestäen eri puolilla Kymenlaaksoa ja Ete lä-Karjalaa tapahtumia jäsenil lemme. Piirissämme toimii edel leen neljä osastoa: Kymi-Karjalan osasto, Kouvolan osasto, Lappeen rannan seudun osasto sekä Joutse non osasto. Avustajatoiminta on palvellut lukuisia sotiemme veteraaneja, Kymi puolisoita ja leskiä tänäkin vuonna aktiivisesti ja odotamme TE-kes kuksen päätöstä ensi vuodelle. Vapaaehtoisten tukijäsentemme panos toiminnassamme tulee koko ajan tärkeämmäksi jäsentemme ikääntyessä. Kymen piirissä kaiva taankin lisää tukihenkilöitä. Eri tyisesti kotona asuvat jäsenem me tarvitsevat tukea esimerkiksi asioinneissa, tapahtumiin ja vir kistystoimintaan osallistumisessa sekä yksinäisyyden torjumisessa. Jos olet kiinnostunut toimimaan tukihenkilönä ota yhteyttä sosiaa lineuvoja Tuija Kurkeen p. 0400 524 314. Kymen piirin hengellinen toi mikunta on tehnyt jouluviestileh tisen jäsenillemme jo useamman vuoden ajan. Jouluviestiä jaetaan osastojen joulutilaisuuksissa jäse nillemme sekä kaikille toimin nassa mukana oleville henkilöille. Tavoitteenamme on, että jouluvies ti tavoittaa myös ne jäsenet jotka eivät pääse itse tapahtumiin. Lopuksi haluan vielä muistuttaa kaikkia jäseniämme, että olemme Teitä varten. Yhdessä asioiden hoi taminen on helpompaa ja kanssan ne on mukava vaihtaa kuulumisia. Ottakaa rohkeasti meihin yhteyttä. Loppuvuoden tapahtumat jäsenille ja tukihenkilöille Kymen piiri (kaikkien osastojen jäsenille): • Talvisodan alkamisen muistotilaisuus to 30.11., kahvitus klo 16.45 ja juhla kello 17 seurakuntakeskuksen Maria-salissa Kouvolan osasto • Puhjonrannan joululounas ke 20.12. kello 13. Tervetuloa kaikki jäsenet sekä tukihenkilöt joukolla mukaan. Ilmoittaudu 15.12. mennessä Tiialle p. 044 3350 754 • Jos sinulla on käyttöä ”potkupyörälle” (ilmainen) ota yhteys sihteeri Eino Hirvoseen p. 050 5498 750 tai neuvontapalvelun sosiaalineuvoja Tuija Kurkeen p. 0400 524 314 Kymi-Karjala osasto • Kymen alueen joulujuhla ma 4.12. kello 13 Kymen Paviljongissa. • Imatran alue: Veteraanijärjestöjen, sotaorpojen ja kaatuneitten omaisten yhteinen joulujuhla Imatralla Päivärannassa ma 11.12. alkaen klo 12. Ilmoittautumiset Veikko Veijalaiselle p. 040 3578 375. • Parikkala järjestää joulujuhlan yhdessä veteraanien kanssa, yhteys Eino Hienoseen p. 050 5402 666. Yhteystiedot Piiritoimisto on joululomalla 23.12.–1.1.2018 välisen ajan Toiminnanjohtaja Tiia Sihvola p. 044 3350 754 Neuvontapalvelu: sosiaalineuvoja Tuija Kurki p. 0400 524 314 sosiaalineuvoja Heidi Ithawi p. 040 8247 590 sosiaalineuvoja Ulla Kiiveri p. 040 8496 219 Avustajapalvelu: projekti päällikkö Iina Joukainen p. 050 3815 797 Jouluisin terveisin Tiia Sihvola Kymen piiri osastoineen toivottaa kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2018! Pixhill.com 28 Korjausneuvonta: korjausneuvoja Pekka Hulkkonen p. 050 5931 277 Suur-Savo SUUR-SAVO Kyyhkyläntie 9, 50700 Mikkeli Puh. 0400 756 249 Oletko sinä se Puhakka? Matti Puhakka saapuu Kyyhkylän kuntoutussairaalaan osastolle sai raanhoitajan pyynnöstä. Ikkunan vieressä selin oveen istuu pyörätuo lissa sotainvalidi toinen käsi koukus sa pidellen siinä jotain esinettä. Mat ti tietää, että vanha mies on huono kuuloinen ja hän yrittää herättää tä män huomion onnistuen siinä. Veteraani kääntyy Matin puo leen virkkoen: ”Oletko sinä se Pu hakka?” Matti esittelee itsensä. Vanhus jatkaa: ”Minulla ei ole mi tään, vaimoa, ei lapsia, vaan ainoas taan nämä sotavammat ja tuhka kuppi, minkä olen ottanut Paate neen punaupseerikoulun päivys täjän pöydältä etenemisvaiheessa 1941. Siihen ei ole tuhkaa karistet tu sen jälkeen.” Tuhkakupin koristelu on mie lenkiintoinen: useita sotilasakate mian suoritusmerkkejä, Stalin, va lioampujan merkki ja saksalaisen lakin ”saksalainen lakkikotka” se kä venäläinen merilentueen suori tusmerkki vuodelta 1923. Tämä tarina on Mikkelissä, Ris tiinassa asuvan Matti Puhakan n. 3000 esinettä käsittävästä kokoel masta yksi niistä 2000:sta, joihin Matilla on oma tarinansa. Harras tus tälle sotainvalidin pojalle syn tyi vakavammin vasta varusmies palveluksen jälkeen, mutta jo lap sesta alkaen kotiin tuleva Sotain validi-lehti ja isän ja invalidika vereitten kertomukset herättivät pojassa kiinnostuksen sotainvali dien kohtaloon. Matti toimii ak Matti Puhakka on kerännyt ison, historiaan liittyvän esineistön. Tuhkakupin koristelu on herättänyt kiinnostusta. tiivisesti perinnejärjestön toimin nassa ja kasvattaa kokoelmaansa. Hän on käynyt esittelemässä ”par haita ja mielenkiintoisempia palo ja” piirin alueella ja pitkin EteläSuomea erilaisissa maanpuolus tustilaisuuksissa ja näyttelyissä. Kokoelma lisääntyy jatkuvasti lah joitusten kautta. Lupaus olla myy mättä kokoelmaa on lahjoittajille tärkeä ja Matti itse kokee tavaroit ten säilyttämisen yhtenäisenä tari noineen kaikkineen häntä velvoit tavana pienenä elämäntehtävänä. Tarinoiden tallentaminen on ol lut jo vuosikausia suunnitelmissa ja toivomme nyt Matin eläkkeel le jäännin jälkeen siinä suurtyössä onnistuvan. Teksti ja kuvat: Markku Tarvainen, Mikkelin seudun osaston puheenjohtaja
Satakunta Piirit toimivat 29 SATAKUNTA Yrjönkatu 15, 5. krs, 28100 Pori Puh. 02 633 5233 Sotaorvot Kaija Mattila (vas.) ja Anja Ranta sitovat seppeleitä sankarihaudalle. Satakunnan suunnalta Liiton lippu Porilaiselle Jukka Laaksoselle myönnetty liiton korkein huomion osoitus, liiton lippu vapaudenristin nauhoin, luovutettiin hänelle Porin seudun sotainvalidien johtokunnan kokouksen yhteydessä lokakuussa. Jukka on toiminut ahkerasti osas tossa vuosikymmeniä ja on myös piirihallituksen jäsen. 96-vuotias Jukka omaa vahvan urheilutaustan ja on ollut nyrkkeilyvalmentajana kaikkien aikojen menestynein. Lahjoitus Osuuskaupalta Satakunnan Osuuskauppa järjes ti osana 100-vuotisjuhlavuottaan hyväntekeväisyyshuutokaupan, jossa hyväntekeväisyyskohteeksi oli valittu Satakunnan alueen ve teraanit. Huutokauppakeisari Pal sanmäen johdolla huudettiin huu tokauppaan lahjoitettuja tuotteita. Sateisesta säästä huolimatta tapah tumaan osallistui runsaasti asiak kaita. Huutokaupan tuotto jaettiin tasan kolmelle satakuntalaiselle ve teraanipiirille käytettäväksi jäsen ten hyväksi. Lasse Lehtisen luento Kirjailija, Sotainvalidien Perin nejärjestön puheenjohtaja Lasse Lehtinen luennoi Porin Kansalai sopistossa 2.11. aiheesta ”Risto Ryti ja Väinö Tanner – tuomioidensa vapauttamat”. Auditorion sali oli täpötäynnä (noin 200 kuulijaa) ai heesta kiinnostuneita kuulijoita. Lehtinen esitelmöi Rytistä ja Tan nerista luontevaan tyyliin seikka peräisesti ja kiinnostavasti. Mie lenkiintoisen luennon päätteeksi yleisö sai kysyä mieltä askarrutta via kysymyksiä ja sai niihin perus teellisia vastauksia. Onnistuneen luentotilaisuuden oli järjestänyt Satakunnan sotainvalidien tuki, sotainvalidipiiri ja Kansalaisopisto. Sotainvalidi Jukka Laaksonen sai liiton korkeimman huomionosoituksen. Joulun aikaa Satakunnan piiri toivottaa jäsenil leen ja yhteistyökumppaneilleen rauhaisaa joulun aikaa sekä hyvää uutta vuotta seuraavin sanoin: Tumma taivas jouluyönä, tähdet tuikkii valovyönä. Ilmassa on ripaus taikaa, Rauhallista joulunaikaa! Marika Keskinen Puheenjohtajan joulutervehdys Itsenäinen Suomi 100 vuotta – Yhdessä Satakunnassa itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhla on koonnut maa Paikallisen perinneyhdistyksen sihteeri Anna Penttilä luovuttaa Lasse Lehtiselle muistamiset. kunnan asukkaita moniin tapah tumiin. Veteraanipiirien näyttävin, yhteinen tapahtuma oli kansallisena veteraanipäivänä järjestetty maa kunnallinen veteraanijuhla, joka kokosi Poriin 400 juhlijaa. Piirin laivaristeily toteutettiin yhdessä Pirkka-Hämeen piirin kanssa toukokuussa. Leppoisalla matkalla vaihdettiin kuulumisia vanhojen ystävien kesken ja saa tiin paljon uusia. Elokuussa, sotainvalidipäivään liittyen, muistettiin maakunnan kunniakerholaisia ja vietettiin juh laa sotainvalidien sairaskodilla. Diavireen nimellä nykyään toimi va sairaskoti järjesti juhlan yhdessä piirin kanssa. Juhlassa muistettiin myös Diavireen työntekijöitä. Itsenäisyyspäivän lähestyessä tehdään seppeleitä sankarihaudoil le yhdessä kaatuneiden omaisten kanssa. Monella sankarihautaus maalla lasketaan pienempi havu seppele jokaiselle haudalle. Näin tehdään esimerkiksi Merikarvial la, jossa seppeletalkoot käynnisty vät marraskuun lopulla. Alakoulun oppilaat vievät seppeleet ja kynt tilät 216 sankarihaudalle itsenäi syyspäivän aattona osana koulun itsenäisyysjuhlaa. Yhdessä tekemisen teema on nä kynyt toiminnassa läpi juhlavuo den. Sotainvalidit ja puolisojäsenet ovat yhä kiitettävästi osallistuneet, voimiensa mukaan, piirin ja osas tojen tilaisuuksiin. Merkittävä tuki jäsenten joukko on osaltaan mah dollistanut tämän. Kiitän lämpimästi piirin toimin nanjohtajaa, piirihallitusta ja osas tojen aktiiveja sekä kaikkia sidos yhteisöjä kuluneesta vuodesta. Yhdessä olemme saaneet paljon aikaan. Itsenäisyyspäivänä nostamme siniristilipun salkoon itsenäisen isänmaan kunniaksi. Samalla muis tamme sotainvalideja, jotka uhra sivat terveytensä maata puolustaes saan. Uhrin ansiosta lippu liehuu. Hyvää itsenäisyyspäivää ja hyvää joulua! Heikki Moilanen Toimiston aukiolo Sotainvaliditoimisto Porin Teljäntorilla on avoinna maanantaista keskiviikkoon klo 9–12 ja 13–14.
30 Piirit toimivat Sisä-Suomi Onnittelemme SISÄ-SUOMI Telkäntie 2 C, 40400 Jyväskylä Puh. 050 555 2376, 040 778 2740 Piiritoimisto uuteen osoitteeseen Piiritoimisto muutti virallisesti 1.11. uuteen osoitteeseen Telkäntie 2 C, 40400 Jyväskylä. Allekirjoitta neen ”pesä” löytyy Telkänpesän päärakennuksen toisesta kerrok sesta ja toimistonhoitajan Telkän pesän C-talosta. Fyysisesti olemme eri paikoissa, mutta pyrimme yh teisesti palvelemaan teitä kaikkia pääasiassa neljänä päivän viikossa (ma-to). Puhelimitse meidät tavoit taa seuraavasti: Juha 050 555 2376 ja Mari 040 778 2740. Pahoittelem me muutosta aiheutuneita toimin takatkoksia. Piirissä tapahtunutta Kunniakerho ja Sotainvalidipäivä Vietimme ensimmäistä maakun nallista Kunniakerhon ja Sotain validipäivän juhlaa 13.9. Sotainva lidien sairaskodilla. Olimme päät täneet, että tähän itsenäisyyden juhlavuoden paikalliseen juhlaan kutsumme ainoastaan sotainvali dit puolisoineen sekä heidän saat tajat. Kutsuumme oli vastattu hy vin, koska paikalla meitä oli yli 60 sekä juhlan esiintyjät. Kuriositeetti na voi mainita, että kaikki Kunnia kerhon jäsenet olivat paikalla. Juhlan tervehdyssanoissa piirin 1. varapuheenjohtaja Kyösti Tom peri totesi mm. seuraavaa ”Veljes liitto on ollut todellinen edelläkävi jä sodissa haavoittuneiden hoidon, kuntoutuksen, koulutuksen, edel leenkin ajankohtaisen sotilasvam malain kehittämisen, auttamisen sekä elämänuskon ja elämänhalun palauttamisen aloilla. Liitto on har joittanut tuloksellista kotouttamis toimintaa jo yli seitsemän vuosi kymmenen ajan.” Lisäksi hän mai nitsi, että ”kaiken, myös sotainva lidityön, takana on nainen. Lotilla oli merkittävä rooli sotainvalidien hoitajina ja sotainvalidiperheiden auttajina toiminnan ensimmäisten vuosien aikana. Aviopuoliso on ai na ollut sotainvalidin lähihoitaja, auttaja ja henkinen tukija. Suuri kiitos kaikille sotainvalidien puo Sotainvalidipäivän juhla, edessä juhlassa palkittuja. Kuva Mari Ekmark. lisoille sekä sotainvalidityötä tu keneille ja työtä edelleen jatkavil le naisille. Suomalaisen sotainvali dityön saavutukset ovat ainutlaa tuisia koko maailmassa. Voimme olla niistä todella ylpeitä. Käytän nön työ tulee kuitenkin vääjäämättä päättymään muutaman vuoden ku luessa. Valtiovallan ja meidän nuo rempien velvollisuutena on taata viimeisille sotainvalideille, heidän puolisoilleen ja leskilleen turvattu vanhuus. Meidän tulee huolehtia myös siitä, että tulevat sukupolvet antavat arvon ja ymmärtävät sen, että veteraanisukupolven uhrauksi en ja työn ansiosta Siniristilippu lie huu vapaan maamme tunnuksena”. Juhlapuheen piti Puolustus voimien Keski-Suomen aluetoi miston päällikkö everstiluutnant ti Jukka Kentala, joka vaikutta vien runoviittausten lisäksi esitti ”kiitoksensa, että saan olla tässä. Minulle on suuri kunnia ja valta va ilo olla täällä luonanne. Tunnen samaan aikaan ylpeyttä ja nöyryyt tä: ylpeyttä siitä, että nyt juuri minä saan teille puhua, nöyryyttä kaik kea sitä kohtaan, mitä olette koh danneet ja kokeneet ja mitä olette; kohtalonne, menetyksenne, sota kokemuksenne – ne ovat asioita, joiden äärellä hiljentyy. Mutta eri tyisen nöyrästi arvostan sitä suur ta iloa, joka teistä välittyy. Siinä on jotain sellaista sydämellisyyt tä, josta voi ympärillänne nauttia. Tänään täällä Sairaskodilla – voi tuntea kuuluvansa jonnekin – tämä on minun paikkani, minä kuulun tänne. Se tunne on tärkeä ihmiselle. Olemme täällä yhdessä. Yhteyden katkeaminen merkitsee kuoleman vaaraa. Kun sodassa yhteys mie hestä mieheen katkesi tai yhteyttä toisiaan tukevien yksiköiden välil le ei saatu, se tiesi yksin jäämistä, turvatonta omin neuvoin toimeen tulemista, harhaan ja tuhoon joh tavaa mahdollisuutta. Ihminen on luotu yhteyteen: vanhempiin, puo lisoon, kotiin, ystäviin, työtoverei hin, isänmaahan ja ihmiskuntaan. Meissä oleva paha, itsekkyys ja eri puraisuus ovat yhteyden särkijöitä ja vihollisia. Sydänten yhteys joh taa yksimielisyyteen, rakkauteen ja palvelemiseen. Antiikin viisas Sal lustius ilmaisee asian näin ”Yksi mielisyyden vaikutuksesta pienet asiat varttuvat, erimielisyyden joh dosta suurimmatkin asiat sortuvat raunioiksi”. Juhlan yhteydessä huomioim me myös sotainvalidityön puur tajia. Veljesliiton Vapaudenristin tunnuksella ja nauhoilla varuste tun pienoislipun sai Sakari Lahti nen Keuruulta, Marskin rahaston tunnustuspalkinnon Yrjö Hirveno ja Joutsasta sekä Sotainvalidien an sioristin Toivo Mehto Konnevedel tä ja Kauko Tumanto Jyväskylästä. Kaikki huomionosoituksen saajat olivat sotainvalideja, onnitteluni. Juhlassa meitä viihdytti Ilma voimien soittokunnan soittoryhmä sekä Kari-Pekka Kinnunen ja Jari Palonen. Ensi vuonna koko jäsenistöä koskeva vastaava juhla pidetään 17.8. Piirissä tulevia Osastojen vuosikokoukset Olemme vuodenaikakierrossa val mistautumassa seuraavaksi jo jou luun ja uuteen vuoteen. Järjestö toiminnassa tämä tarkoittaa meil lä alkavia osastojen vuosikokouk sia tammi-helmikuussa. Olen sopi nut osastosi kanassa, milloin sinun vuosikokouksesi pidetään. Toivo tan sinut tervetulleeksi kuulemaan ja päättämään. Asiathan koskevat sinua ja perhettäsi. PS. Tämä vuosi on ollut täynnä useita hienoja ja ikimuistoisia it senäisyyden 100 vuoden juhlalli suuksia. Toivon, että mahdollisim man moni teistä on päässyt osallis tumaan ja kokemaan edes jonkun tapahtuman juhlantuntua. Omasta ja piiritoimiston puoles ta haluan kiittää Teitä kaikkia toi mintarikkaasta ja rakentavasta yh teistyöstä. Samoin haluan kiittää meidän kaikkia yhteistyökumppa neita avustanne työssämme vuon na 2017. Toivotan teille kaikille rauhallista joulunaikaa ja voimia uuteen vuoteen. Kinnulalainen sotainvalidi Martti Puranen täytti 100 vuotta 10.10. Ohessa lyhyt tiivistelmä Martin sotataipaleesta. Talvisotaan Martti osallistui Suomussalmen ja Raatteentien suun nalla. Rintamatilanteen vakiinnut tua tammikuun puolenvälin paik keilla, hän siirtyi joukko-osastonsa mukana Pitkärantaan vartioimaan Lemetin motteja. Jatkosotaan sai Martti 165 kinnulalaisen miehen tavoin LKP-määräyksen ilmoit tautua Kivijärven Suomelassa pe rustettavaan kevyt osasto kymme neen. Kinnulan miehistä perustet tiin 2. komppania, Kannonkoskel ta esikuntakomppania ja Kivijär veltä konekiväärikomppania. Noin 600 miestä käsittävä osasto liitettiin eversti Kaarlo Heiskasen komenta maan 11. divisioonaan. Kevyt osasto kympin musta päivä oli tammikuun 5. 1942, jolloin Goran kylän valtauk sessa osasto menetti 23 miestä kaa tuneina. 11.divisioonan kevyt osasto lakkautettiin kesällä 1942. Vanhim mat ikäluokat kotiutettiin ja loput siirrettiin Jr 8:aan ja Jr 50:een Mart ti muiden mukana. Martti ehti mu kaan vielä mukaan Lapin sotaan. Hän haavoittui kevättalvella 1940 Pitkärannassa ja jatkososan aikana Perkjärvellä 1942. Vapauduttuaan armeijasta palveluspäiviä oli kerty nyt viisi vuotta, 10 kuukautta ja 29 päivää. Sota-ajan ansiomerkkejä Martti sai mm. VM1 ja VM2. Heikki Dahlbacka Kinnulan osaston sihteeri Heikki Dahlbacka, Martti Puranen ja Juhani Räihä. Kuva Marjatta Räihä. Piirimme toinen 100-vuotias on Toivo Mehto Konnevedeltä. Hänen merkkipäiväänsä vietettiin jo 25.3. Toivon merkkivuosi on ollut vauh dikas, siihen on kuulunut useita juhlatapahtumia ja jopa taivaalle nousu kuumailmapallon mukana. Hänet huomioitiin myös viimeises sä rosvopaistitapahtumassa Brot her Christmasin lahjalla. Piiritoimisto ja piirihallitus on nittelevat vielä piirimme sata vuo tiaita sotainvalideja. Juha Takala J.T.
ETELÄ-POHJANMAA Ruukintie 65, 60100 Seinäjoki Puh. 06 4214 600 Iloisia kohtaamisia Ähtärissä. Jouluisen juhlava tervehdys Etelä-Pohjanmaalta! Varsin juhlapitoinen vuosi alkaa olemaan päätöksessään. Valtakun tamme itsenäisyyden 100-vuo tista taivalta on juhlittu ja huo mioitu monin tahoin ja tapahtu min ja vuosi päätettiin piirimme 75-vuotisjuhliin, jotka olivat myös osa virallista Suomi 100 -ohjelmaa. Viisi vuotta sitten piirimme 70-vuotisjuhlia vietettiin Härmän Kuntokeskuksessa. Tänä vuon na nämä todennäköisesti viimei set piirimme juhlat päätettiin jär jestää alueemme kolmessa veljes kodissa kiitokseksi siitä työstä ja panoksesta, jotka veljeskodit ovat jäsenillemme viimeisen vajaan 30 vuoden aikana tarjonneet. Kiitos! Juhlat aloitettiin varsinaise na perustamispäivänämme 1.11. Ähtäristä (Otsonlinna). Juhla oli tunnelmaltaan lämminhenki nen. Kirkkoherra Kalle Peltokan kaan hartaushetken jälkeen juh laväen toivotti tervetulleeksi pii rimme puheenjohtajana vuodesta 2013 lähtien toiminut Pekka Mart tala. Musiikkiosuuksista vastasi vat Merikanto-opiston opiskelijat opettajansa Leena Saunasen kera, juhlapuheen piti Veljesliiton enti nen pääsihteeri ja puheenjohtaja Juhani Saari ja päätössanat lausui Otsonlinnan kuntoutuspäällikkö Anne-Mari Väätäinen. Juhlassa muistettiin sotainvalidi en suurella ansiomerkillä ähtäriläis tä Einar Strömmeriä, joka täyttää kolmen kuukauden kuluttua 100 vuotta. Ähtärin osaston pitkäaikai nen puheenjohtaja Heikki Savola täytti samaisena päivänä pyöreitä, joten Heikille luovutettiin lahjaksi Iisakki Järvenpään puukko. 2.11. juhlaväki kokoontui Seinä joelle (Kivipuron Kuntoutuskoti). Tupa oli täynnä juhlaväkeä ja tun nelma oli mainio. Veljespappimme Mauri Pitkärannan hartaushetken jälkeen Pekka toivotti juhlaväen ter vetulleeksi. Murreankkuri Ainon Pohojalaasittain-esitys toi esiin ”vaatimattomuutemme” Savosta Helsinkiin jalkautuneelle juhla puhujallemme Marja-Liisa Taipa leellekin. Sotainvalidien Veljeslii ton suuri ansiomerkki luovutettiin evijärviselle Sakari Lehdolle ja pii ri muisti Veljesliiton kunniakerho laisia Iisakki Järvenpään puukolla. Kunniakerholaisia on piirissäm me tällä hetkellä yhdeksän sotain validia, joista paikalla olivat Unto Etelä-Pohjanmaa Piirit toimivat 31 Nyystilä, Antti Västi, Matti Tikka oja, Risto Knaapi ja Aarne Heikkilä. Varsin koskettavan musiikkiesityk sen saimme kuullaksemme Solinakuoron johtaja Suvi Lehtimäen ja hänen tytärten Aliinan ja Mil jan esittämänä. Päätössanat lausui Kivi puro ry:n toiminnanjohtaja Hanna Lähelmä. Juhlaputki päätettiin 3.11. Kris tiinankaupunkiin (Geritrim). Kol mas perättäinenkin juhlamme su jui hienosti, tunnelma oli kohdil laan ja talon henki välittyi juhlaan aivan kuten aiemmissakin juhlis sa. Kirkkoherra Tom Ingvesgår din hartaushetken jälkeen Pekka toivotti jo kolmannen juhlaylei sön tervetulleeksi. Musiikin puo lesta juhlaväki sai kuulla mm. sa hansoittoa Philip ja Jan Norrvi kin puolesta. Veljesliiton ensim mäisen naispuheenjohtaja MarjaLiisa Taipaleen juhlapuheen jäl keen Veljesliiton kunniakerho laista Reino Perttulaa muistettiin puukolla. Reino on toiminut mm. piirimme puheenjohtajana vuosi na 1988–2002. Samassa yhteydes sä muistimme 75-vuotiasta Teu van osastoa. Osasto on perustettu 26.7.1942 ja sen nykyinen puheen johtaja Niilo Hakala kertoi osaston syntyhistoriasta. Päätössanat lau sui sotainvalidi Heikki Vesterlund ja juhlan juonsi Geritrimin johtaja Tony Westerlund. Juhlat järjestettiin ”oman väen” keskuudessa ja ne kokosivat yh teen kaikkiaan 265 osallistujaa, joista 53 oli sotainvalidia. Tämän lisäksi Geritrimin palvelutelevi sion välityksellä juhlatunnelmis sa oli mukana 27 sotainvalidia. Sydämellinen kiitos kaikille juhlien esiintyjille, veljeskodeille ja tietysti juhlaväelle! 100-vuotias itsenäinen Suomi, 100-vuotiaat sotainvalidi jäsenemme Piirin vanhin sotainvalidi Olavi Kaistila, 104, nukkui pois 7.10. Piirimme vanhin sotainvalidi Olavi Kaistila nukkui pois 7.10. reilua kuukautta ennen 105-vuotispäi väänsä. Piirissämme on tällä het kellä elossa n. 130 sotainvalidia ja 100 vuotta täyttäneitä ovat Eeli Rauhala (100) ja Helvi Ojajärvi (102). Jos luoja suo, niin tuleva na vuonna tuon rajapyykin ylit tävät Armas Haapasalmi ja Einar Strömmer. Vuosi on jälleen mennyt ja uutta jo suunnitellaan. Iso kiitos kaikille jäsenillemme, osastojen puuhamie hille ja -naisille ja kaikille yhteis työtahoille. Kokoan mielessäin palapelin, pala pelin suomalaisen sotaveteraanin. Reunapaloina kesätuulen puhdista ma taivas, alla sen tyyni järvenpinta. Niityllä vehreällä peuhaava lapsikatras, löytyy paloista myös vapauden hinta. Juhlat unnelmaa Kivipurossa Havuseppele nojaa sammaleiseen kiveen, nauhassa maininta sankari vainajan. Nimet kylän miesten kaiverrettu vieri viereen, lapsi ruusun laskee muistolle isovanhemman, taistelijan. Jäljellä kädessäin viimeiset palat, uurteiset kasvot, työn raastamat raajat. Puolesta rakkaimpain vannotut valat, kaiken ne kestivät, siitä kiitoksein saavat. Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2018! Kiitoksin Marko ja Maija Juhlallisuuksia Kristiinankaupungissa Geritrimissä juhlittiin oman väen keskuudessa.
32 Piirit toimivat Rannikko-Pohjanmaa RANNIKKO-POHJANMAA Kauppapuistikko 10 D, 65100 Vaasa Puh. 050 382 5257 Puheenjohtajan vuosikatsaus ja joulutervehdys Vaasan kaupunginjohtaja Tomas Häyry on lähettänyt seppelpartion sotainvalidien ja veteraanien yhteisenä kirkkopäivänä 21.9. Vaasan kirkossa. Seppelpartiossa ovat mukana Raimo Latvala ja Karl-Erik Käldström. Sauli Lassila kantaa Suomen lippua ja airueina olivat Ari Yli-Yrjänäinen ja Tuulikki Aromaa. Kuva: Monica Latvala vä pidettiin Vaasassa. Saarnan piti Porvoon piispa Björn Vikström. Sotainvalidipiirin edustajat jat kavat ainakin muutaman vuoden piirimme alueella toimivien sai raskotien hallituksissa koska soti lasvammalakiin perustuvat Valtio konttorin maksamat korvaukset ovat edelleen niiden suurin tulo lähde. Laitosten ylläpitämä palve lu-TV järjestelmä on laajentunut ja tuonut sotainvalideille uuden kiin nostavan palvelumuodon. Uutta on että sairaskodit ovat joutuneet todelliseen kilpailutilan teeseen ja tarjoamaan palvelujaan Valtiokonttorille laatu- ja hintapis teet huomioivassa tarjouskilpailus sa. Työmäärä on ollut suuri ja ris kejäkin on varmasti otettu, mutta nyt tiedämme Valtiokonttorin ole van valmis ostamaan alueemme laitosten palveluja tarvittaessa ai nakin viiden vuoden ajan. Kiitän kin laitosten johtoa ja henkilökun taa erinomaisesta työstä jäsenkun tamme hyväksi. Sadan vuoden iän saavuttaa tänä vuonna piirissämme sotainvalidi Gunnar Häggvik 9.12.2017. Hän on Suomea vain kolme päivää nuo rempi. Onnittelut satavuotiaaalle! Kiitän myös piirimme toimin nanjohtaja Monika Julinia, neu vontapalvelutyöntekijä Mona Strandbergia, veljespappi TorErik Storea, piirihallitusta, tukijä seniämme ja toimintamme muita tukijoita pian päättyvästä vuodesta ja toivotan heille ja ennen kaikkea kaikille sotainvalideille, puolisoille ja sotainvalidien leskille rauhallista joulua ja terveyttä vuodelle 2018. Markku Ranta Rannikko-Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Juhlalounaan jälkeen kaikki sotainvalidit, veteraanit, puolisot, lesket ja lotat saivat isänmaallisen sini-valkoisen ruusun. Kuvassa sotainvalidi Yrjö Savola ja rouva Eila. Kuva: Raino Latvala Toiminnanjohtajan joulutervehdys Työvuosi piirissä on Suomi 100 vuotta -juhlavuoden aikana ollut erityinen. Suuri osa työajastani on mennyt kotikäynteihin jäsenten luona. Kotikäynnillä minulla on ollut mukanani samat lahjat kaikil le jäsenille; liiton hankkima purki navaaja, paikallisliikkeen lahjoit tama kahvipaketti sekä president tiparin tervehdys. On tuntunut to della mielekkäältä ja on ollut erit täin hauskaa tavata jäsenet heidän kodissaan. Meillä on ollut monta hauskaa yhteistä juttuhetkeä ja kai kenlaisia keskusteluita. Olen saanut kuulla monia erilaisia elämäntari noita ja useampiin uusiin kyliin ja teihin olen saanut tutustua! Palveluneuvoja Mona Strand berg on hoitanut kotikäynnit piirin eteläpuolella ja Uudenkaarlepyyn sairaskodin entinen jalkahoitaja Benita Appel on auttanut Pietar saaren seudulla. Kiitos avustanne! Toiminnanjohtajan puhelinnu mero säilyy ennallaan 050 382 5257 ja minulle voi soittaa maanantaista perjantaihin. Toivotan kaikille sotainvalideil le, puolisoille ja leskille, piirihal lituksen jäsenille, tukijäsenille, yhteistyökumppaneille ja molem pien sairaskodin henkilökunnille oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2018! Monika Julin Pixhill.com Hyvät Sotainvalidien RannikkoPohjanmaan piirin jäsenet ja te toi minnastamme kiinnostuneet Sota invalidi-lehden lukijat! Itsenäisen Suomen valtion 100-vuotisjuhlallisuudet ovat nä kyneet Rannikko-Pohjanmaan pii rin toiminnassa koko päättymässä olevan vuoden ajan. Kotikäynnit kaikkien piirimme jäsenten luona, pienet lahjat ja ennen kaikkea ta savallan presidentti Sauli Niinistön ja Tasavallan presidentin puolison, rouva Jenni Haukion allekirjoitta ma kiitoskirje, herättivät monen saajan kohdalla kiitollisia ja mieltä liikuttavia tunteita. Vähäisemmistä taloudellisis ta mahdollisuuksista huolimatta olemme halunneet pitää perintei set ja hyvän osallistujamäärän ke räävät kesäjuhlat Carpellassa Mus tasaaressa, Pörkenäsissä Pietarsaa ressa ja Lindin kasvihuoneravinto lassa Närpiössä. Joulunajan tilai suuksista osa pidetään juhlavuo desta johtuen jo itsenäisyyspäivän aikoihin. Juhlapaikkoja ovat Stram pen Vaasassa 5.12. klo 14, Optima Pietarsaaressa 9.12. klo 13 ja Mag gis Bar Kruunupyyssä joulun jäl keen. Itsenäisyyspäivänä on juhla tilaisuudet alueemme molemmissa sairaskodeissa. Jalkahoitoon ja siivousapuun olisi ehkä toivottu enemmänkin mahdollisuuksia, mutta toisaalta saamme olla tyytyväisiä siihen, että käytimme piirin varoja enemmän silloin kun niistä hyötyi nykyistä useampi henkilö. Piirimme sotainvalidijäsenis tä lähes kaikki ovat myös jäseniä jossain Sotaveteraaniliiton paikal lisosastossa. Pidän luonnollisena ja tärkeänä, että yhteistyö eri ve teraanijärjestöjen välillä tiivistyy jäsenmäärien laskiessa ja perinne työn lähestyessä. Kiitänkin etenkin Suomen Sotaveteraaniliiton Vaasan piiriä hyvästä yhteistyöstä. Yhtei set juhlat, seppeleenlaskut ja kirk kopäivät ovat hyviä esimerkkejä yhteistyöstä. Vuoden kirkkopäi Joulujuhlat • Strampen, Vaasa 5.12. klo 14 • Optima, Pietarsaari 9.12. klo 13 • Maggin kahvila, Teerijärvi 28.12. klo 13
Keski-Pohjanmaa Piirit toimivat 33 Kälviän osaston purkamiskokoukseen osallistuivat (vas.) Aila Huhta, Tyyne Niemi, Erkki Ruokoja, (takana) osaston sihteeri Jouko Hakunti, Herman Märsylä ja tukijäsen Esko Ruokoja. KESKI-POHJANMAA Kitinkuja 2, 69100 Kannus Puh. 044 304 2669 Piirin terveiset Syksy on mennyt kirjakauppaa teh täessä. Lähes koko 500 kpl:n painos on välitetty eteenpäin, joskin joku nen kirja on vielä viime hetken os tajia odottamassa. Sotainvalidien puolisoiden terveiset on välitetty keskipohjalaisille kansanedustajil le, keskipohjalaislähtöiselle päämi nisterille ja puhemiehelle sekä rou va Jenni Haukiolle. Sotainvalidien Veljesliitto, Perinnejärjestö ja Tam menlehvän Perinneliitto ovat saa neet myös kirjatervehdyksen. Kirja on lainattavissa alueen kirjastoissa. Veljesliiton nettisivuilta löytyy säh köinen versio, joka on kaikkien va paasti luettavissa. Kuluvana vuonna useampi osas to on purkautunut. Purkautumis päätöksen teki lokakuun viimei senä päivänä myös Kälviän osas to. Kokouksen aluksi seurakunnan edustajan pitämässä hartaudessa muisteltiin, että kaikella on aikan sa. Aika oli sodalla, mutta aika on myös rauhalla, josta saamme nyt olla kiitollisia. Osastossa on tehty vuosikymmenten ajan merkittävää työtä. Aktiiviaikoina jäsenet itse pi tivät huolta toiminnan pyörittämi sestä ja veljesvastuusta. Aikanaan naisjaosto avusti omiensa lisäksi myös pohjoisen erämaassa asuneita sotainvalidiperheitä. Osaston his torian lehdet ovat täynnä monen kirjavia tarinoita, joille oli aika lait taa viimeinen piste. Jäsenet siirty vät piiriin henkilöjäseniksi. Marja-Liisa Kattilakoski Reisjärven Sotainvali deilla mahdollisesti viimeinen yhteinen kahvitilaisuus Reisjärven Sotainvalidit liittyi vuo sia sitten Sievin Sotainvalideihin. Vuosien saatossa osaston jäsen määrä on laskenut. Viime torstain kahvitilaisuus saattoi olla viimei nen kerta Reisjärvellä. – Paikallisosastoja on lopetet tu ja jäsenet ovat siirtyneet Keski- Pohjanmaan piirin jäseniksi. Meil lä lienee sama ratkaisu edessä tam mikuun kokouksessa, totesi Pentti Lähetkangas. Pentti Lähetkangas on toiminut seitsemän vuoden ajan reisjärvis ten Sotainvalidien vetäjänä. Hän edustaa reisjärvisiä Sievin osaston hallituksessa Veikko Mustikkanie men kanssa. – Yksi jäsenistämme kysyi, mistä sitä rahaa meille tullee? Teinkin yh teenvedon siltä ajalta mitä itse olen ollut mukana toiminnassa. Rahaa meille on tullut seitsemän vuo den aikana veteraanikeräyksistä noin 10 000 euroa, piiristä noin 16 000 euroa. Lisäksi olemme saaneet lahjoituksia. Kaksi kertaa vuodessa olen lähettänyt teille jäsenkirjeen, jossa on ollut mukana palvelusete leitä käytettäväksi. Vuoden lopulla olen kerännyt loput rahat ja toimit tanut apteekkiin, josta kaikille on jaettu tasapuolisesti apteekin sete leitä. Palveluseteleitä ovat saaneet sääntöjen mukaisesti sotainvali dit, heidän puolisonsa ja leskensä. Vaikka toiminta näyttäisi Reisjär vellä päättyvän, Pentti Lähetkangas lupasi, että edelleenkin ensi vuonna jaetaan palveluseteleitä jalkahoitoi hin ja veteraanisiivoukseen. Johanna Jokelalle ja Laimi Torvi koskelle ojennettiin merkkipäivän johdosta Naiset miesten rinnalla -kirjat. 95-vuotias Rauha Finni lä esitti lopuksi Pikkulotan laulun, jota pikkulotat lauloivat koulutuk sissaan ja kokoontumisissaan. ”Mi nä olen pikkulotta, lotta lapsonen. Isänmaa on mulle rakas, vaikka vä häinen on sen kansa. Se on aina mi nun kansani. Minä toimin pienin voimin synnyinmaalleni.” Eija Siniluoto 95-vuotias Rauha Finnilä esitti pikkulotan laulun jota pikkulotat lauloivat kokoontumisissaan. Sotainvalidien Veljesliiton kultaiset ansiomerkit luovutettiin Arvo Turpeiselle, Laimi Torvikoskelle, Johanna Jokelalle, Rauha Finnilälle ja Uuno Lehdolle. Merkit ja kunniakirjat jakoivat Veikko Mustikkaniemi (vasemmalla) ja Pentti Lähetkangas (oikealla). Kannuksen sotainvalidien ja veteraanien retkellä tutustuttiin Toivosen kotieläinpuistoon ja museoon Kälviällä. Kuvassa rouvat ovat ostoksilla vanhanajan kaupassa. Etualalla Kannuksen Sotainva lidien johtokunnan jäsen, pirteä 91-vuotias Elsa Mäkelä. Kuva: Seppo Kauppila
34 Piirit toimivat Pohjois-Pohjanmaa POHJOIS-POHJANMAA Isokatu 5, 90100 Oulu Puh. 045 182 4484/ 044 479 4797 Kirkkopäivä Oulussa Seppelepartio lähdössä Oulun Tuomiokirkosta. Vas. Matti Aittooja, Jaakko Granlund ja Veikko Kemilä. Kuva: Pekka Koivisto Nuku Rauhassa -tapahtumassa Oulussa työskennelleet vapaa ehtoiset. Vas. Vilho Räihä ja Jorma Salkosalo. Kuva: Eeva Vikström Veteraanien teltta Nuku Rauhassa -tapahtumassa Oulussa 25.-26.8. niin myös suomalaisille lähes pyhiä asioita. Koti oli sodankin aikana meille veteraaneille hyvin tärkeä; se oli turvallinen tukikohta kotirinta malla. Koti oli keskeinen lapsena ja on edelleenkin. Nyt huomaamme myöskin sen, että koti on maailman paras paikka, kun olemme ikäänty neitä. Kotiin kaipuu on normaalia, eikä suotta sanota, että kotimatka on paras matka. Kotiin kuuluu yh tenä tärkeänä osana lasten kasva tus ja arkinen kotielämä. Mielestä ni hyvin vaikuttavana osoituksena on veteraanien pystyttämä sodan muistomerkki Sallan Mäntyvaa rassa. Siellähän sodan muistimer kissä lukee ”Tässä auttoi Herra”. Me sotiemme veteraanit olemme olleet toteamassa, kuinka sotilas papit etulinjassa ryömien jakoivat ehtoollista. Hädässä oli Jumala sil loin kutsuttava apuun. Taidamme pa kutsua Jumalan apuun vieläkin, jos ei muulloin, niin ainakin hädän yllättäessä. Isänmaa on varsinkin meille so tiemme veteraaneille läheinen. Lä heinen ja kallis isänmaa on vete raaneille siksikin, että veteraanit lukeutuvat todellisiin itsenäisen isänmaan pelastajiin ja että sanka rivainajaveljemme ovat uhranneet kaikkensa isänmaan hyväksi. Mei dän veteraanien kannalta on hyvä, että meidän ei enää tarvitse kertoa veteraanien merkityksestä isän maallemme. Kun me kaikki veteraanit pois tumme viimeisen iltahuudon myö tä, niin mitä jää jäljelle. Veteraa nien perintöön kuuluu tärkeimpä nä itsenäinen isänmaa, mutta vete raanien perintöön kuuluvat myös muistomerkit, sankarihaudat, kun niamerkit, taistelupaikat ja paljon muuta veteraanien teoista kerto vaa. Suomen veteraaniliittojen val tuuskunnan toimesta on huolehdit tu siitä, että veteraanien sanoma ei saa lakata kuulumasta senkään jäl keen, kun veteraaneja ei ole.” Nuoren tervehdys Nuorten tervehdyksen juhlaan toi yo Martti Pentikäinen. Oli mieliin painuvaa, että juhlapuhujan esil le ottamat arvot koti, uskonto ja isänmaa tulivat myös vahvasti esil le. Hän toi esille mielestään, aivan oikein, kaksi merkityksellistä asiaa. ”Kuinka paljosta me nykynuoret saamme olla kiitollisia. Ei tule tar peeksi usein mietittyä, kuinka hy vin asiamme ovat. Meillä on koti, uskonto ja isänmaa. Tehokas ja ar vostettu koulutusjärjestelmä mah dollistaa valmistumisen omalta tuntuvaan ammattiin ja turvaa kilpailukyvyn työmarkkinoilla ja maailmalla. Olemme vapaita sano maan mitä ajattelemme, uskomaan mihin haluamme ja elämään valit semallamme tavalla. Toinen asia on ystävien, läheis ten sekä yhteistyön merkitys. Suo men rakentaminen nykyisen kal taiseksi ei olisi ollut mahdollista yksin, se vaati yhteispeliä, kaikkien yhteistä panosta. Sen haluaisin vie lä sanoa nuorison puolesta, että nyt on meidän vuoromme. On meidän tehtävämme viedä teidän perin töänne eteenpäin niin, että sadan vuoden päästä nuorilla on yhä jo tain, mistä olla kiitollisia aiemmil le sukupolville. Maailmassa riittää vielä suuria ongelmia ratkottavik si. Te olette antaneet meille yliver taisen esimerkin, ja sen tahdomme pitää mielessä elämässämme. Kiitos vielä kerran.” Kari Ahokas Oulun seudun kirkkopäivän pääsihteeri Pixhill.com Sotiemme veteraanien Oulun seu dun kirkkopäivää vietettiin Oulus sa 10.9. Kirkkopäivä on kaikkien veteraanijärjestöjen yhteinen juh la. Kirkkopäivän viettoon ovat ter vetulleita sotiemme veteraanit ja veteraanityön ystävät. Yhteisessä ekumeenisessa jumalanpalveluk sessa Oulun tuomiokirkossa vie tettiin Pyhää Ehtoollista. Ruokai lu nautittiin ja juhla vietettiin Ou lun rauhanyhdistyksen toimitilois sa. Ouluun oli saapunut lähes 450 veteraania ja veteraanien ystävää. Kirkkopäivän sanallinen tunnus ”Kiitos isänmaasta ja kohtaloista sen” johdatti meidät kiitollisuuteen ja perusarvojen koti, uskonto ja isänmaa uudelleen sisäistämiseen. Saarna Haukiputaan kirkkoherra Jaakko Tuisku puuttui saarnassaan rak kauteen, vihaan, ja vihamiehiin. ”Vihamiehen vihaamista ei tar vitse jäljittää lähi-itään tai muihin konfliktialueisiin maailmassa. Viha löytyy jokaisen meidän sydämes tä. Se löytyy internetistä, se löy tyy jokaisesta ihmiskontaktistam me. Vihamies ei ole ihminen, jolle suutun tai hermostun. Vihamies on se kokonaisuus, jonka kanssa en tule toimeen. Toisille vihamies on maahanmuuttajat, toisille poliisit, toisille ne jotka suvaitsevat, toisil le kirkko, toisille sukupuoli. Tääl lä tuomiokirkossa on tänään koko joukko ihmisiä, veteraaneja, isän maan ystäviä. Te olette joutuneet käsittelemään tuota kysymystä, onko vihamieheni vieras valta vai onko vihamieheni yksittäinen so tilas? Arkkipiispa Mikko Juva, itse kin heitinupseerina ja myöhemmin sotilaspappina jatkosodassa toimi neena, vastasi hyvin kysymykseen korostaen usein: ”silloin kun vieras valtio hyökkää ja uhkaa olemassa oloamme, on puolustauduttava lu jasti yhdessä, mutta silloin kun yk sittäinen sotilas laskee aseensa, sil loin hän ei enää ole vastustaja.” Juhlapuhe Juhlapuheen piti sotiemme vete raani, kunnallisneuvos Onni Tol jamo. ”Koti, uskonto ja isänmaa ovat ilmeisesti jokaiselle kansalle, Suomi 100 -juhlavuoden kotikäyntien päätösjuhla ODL:n Veljeskodilla. Vas. Erkki Koskela ja Aimo Moilanen. Kuva: Eeva Vikström Sotainvalidien Veljesliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry toivottaa kaikille jäsenillemme, tukihenkilöillemme ja yhteistyö tahoillemme Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta! Piiritoimiston uusi osoite 1.3.2018 alkaen Uusikatu 58
POHJOIS-KARJALA Kirkkokatu 11, 80100 Joensuu Puh. 040 536 7537 Muistamme Leena Tolvanen Sotainvalidityössä vuosikymmeniä mukana ollut vahva toimen nainen Leena Tolvanen nukkui ikiuneen 5.10. Hän oli syntynyt 21.3.1928 Kontiolahdessa. Hänen edesmennyt sotainvali dimiehensä toimi Liperin osaston puheenjohtajana ja Leena teki so tainvalidityötä miehensä rinnalla jo 1950-luvulta lähtien. Piirin Nais toimikunnan puheenjohtajaksi hä net valittiin 1988. Joensuun osas tossa, naisjaoston johtokunnassa, sihteerin ja rahastonhoitajan tehtä vissä hän toimi lähes kolme vuosi kymmentä ja työskenteli valtakun nallisen naisjärjestön hallituksessa sekä Pohjois-Karjalan piirin piiri hallituksessa. Leena oli erinomainen käsityön tekijä, leipoja ja ruoanlaittaja. Yh teistyökumppanina hän oli erittäin luotettava, sosiaalinen ja auttavai nen niin, että hänen kanssaan oli helppo tulla toimeen ja tehdä töitä. Hänen työuransa kanslistina kou lutoimessa oli vaativaa ja tarkkaa ja se tarkkuus tuli mukaan myös va paaehtoistoimintaan: Leenalla oli vat asiat ja paperit aina hyvässä jär jestyksessä. Järjestimme naistoimikunnassa ja naisjaostossa paljon erilaisia ti laisuuksia, retkiä ja vierailuja. Osal listuimme naisten kanssa vaalike räyksiin ja naistenmessuille, jonne Leena aina leipoi ja kutoi. Leenalle olivat lapset ja lapsen lapset tärkeimpiä ihmisiä. Kodin isänmaallisuus ja sotainvalidityö ovat siirtyneet myös lapsille. Poika Timo Tolvanen sekä hänen puoli sonsa Marja-Leena kuuluvat Poh jois-Karjalan Perinneyhdistyksen hallitukseen ja tytär Pirkko Tolva nen on yhdistyksen jäsen. Pohjois-Karjala Piirit toimivat 35 kin, minne lähin sotilassoittokun ta ei ennätä. Soittokunnan kotipaikka on Joensuu ja toimialue Savo-Karjalan maanpuolustuspiiri. Vuonna 2017 soittokuntaan kuului 55 soittajaa, joista naisia 21 ja miehiä 34. Soit tajien ikäjakauma on 15–75 vuotta. Kapellimestarina toimii Mika Hir vonen. Muistoja -levy julkistetaan kon sertilla Outokummussa 2.12. reser viläisten tapahtumassa ja Joensuussa 3.12. Carelia-salissa. Levy lahjoite taan kaikille sotiemme veteraaneille ja puolisoille (lesket) Pohjois-Karja lan ja Pohjois-Savon alueella. Lah joituksen ovat mahdollistaneet Kor honen Yhtiöt, Laakkonen Yhtiöt, Punamusta ja Karjalainen. yhteisöjä ja yksityisiä henkilöitä saamastaan suuriarvoisesta tuesta ja avusta sotainvalidityön hyväksi. Parhaimmat kiitoksemme myös kaikille luottamusmiehille ja toimi henkilöille hyvästä ja rakentavasta yhteistyöstä. On Joulussa tuoksua, lämpöä, rauhaa On Joulussa hitunen mennyttä aikaa Toivotamme siunauksellista joulua ja onnea vuodelle 2018 Leena Tolvaselle on myönnetty mm. sotainvalidien hopeinen, kul tainen, ja suuri ansiomerkki sekä Sotainvalidien ansioristi. Askel hiljenee – seisahtuu, liekki hiipuu – sammuu. On kiitoksen ja jäähyväisten aika. Leenaa hyvästä yhteistyöstä kiit täen ja lämmöllä muistaen! Omaisille voimia surussanne! Soittokunnalta levy sotiemme veteraaneille Savo-Karjalan maanpuolustussoit tokunta on tehnyt Muistoja-levyn, jonka julkaiseminen on osana Suo mi 100 -juhlavuoden tapahtumia. Kunnioituksena ja kiitoksena so tiemme veteraaneja kohtaan soit tokunta lahjoittaa levyn jokaiselle Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon sotiemme veteraanille. Levyn teki Savo-Karjalan maan puolustussoittokunta. Laulu- ja harmonikkasolistiosuudet hoitaa Arto Tarkkonen ja kapellimesta rina toimii Mika Hirvonen. Levyn tuottajana on Pilfink Oy / Jarmo Kähkönen. Levyllä kuullaan van hoja, tuttuja säveliä, joihin liittyy varmasti muistoja. Kappaleina soi vat mm. Säkkijärven Polkka, Kodin kynttilät ja Heili Karjalasta. Vuoden 2013 jälkeen lähin so tilassoittokunta sijaitsee Lappeen rannassa. Alueella jäi huoli, soiko maanpuolustushenkinen musiikki enää jatkossa Pohjois-Karjalassa, kun Rakuunasoittokunta ei ennä tä enää kaikkiin tapahtumiin laajan toimialueensa vuoksi. Silloin ryhdyttiin rakentamaan reserviläissoittokuntatoimintaa Pohjois-Karjalaan ja runko-orkes tereiksi tulivat Joensuun ja Outo kummun puhallinorkesterit. Vuonna 2016 valmisteltiin maanpuolustussoittokuntahanket ta yhdessä Maanpuolustuskoulu tusyhdistyksen (MPK) ja Puolus tusvoimien kanssa. Tuloksena Jo ensuun Puhallinorkesteriyhdistys ja Outokummun Orkesteriyhdistys allekirjoittivat MPK:n kanssa yh teistoimintasopimuksen maanpuo lustussoittokuntahankkeen pilo toinnista. Nimeksi vakiintui SavoKarjalan maanpuolustussoittokun ta toimialueensa mukaan. Vuonna 2017 Suomessa aloit ti kaksi pilottisoittokuntaa: SavoKarjalan maanpuolustussoitto kunta ja Etelä-Suomen maanpuo lustussoittokunta (Karelia-puhal linorkesteri). Soittokunnat tekevät uraauurtavaa työtä vapaaehtoisen maanpuolustuksen hyväksi. Näin taataan se, että maanpuolustushen kinen puhallinmusiikki soi siellä Ahti Karttunen, puheenjohtaja Mauri Timonen, I varapuheenjohtaja Kari Kalinen, II varapuheenjohtaja Tuulikki Leinonen, toiminnanjohtaja Joensuun ja Lieksan osastojen syyskeräykset Pohjois-Karjalan piiri kiittää kaikkia sotainvalideja, puolisoi ta ja leskiä siitä, että olemme saa neet viettää tänä vuonna Suomi 100 -juhlavuotta. Tämä sata vuot ta itsenäisyyttä ei ole tullut ilmai seksi, kuten kaikki tiedämme. Toi vottavasti tämän päivän päättäjillä on näkemystä ja osaamista tehdä oma osuutensa oman maansa hy väksi niin, että tulevatkin sukupol vet voivat nauttia hyvinvointivalti on suomista mahdollisuuksista ja rauhanajan kehittämis- ja rakenta mistyöstä. Piiri kiittää lämpimästi kaikkia tukijoitaan, lahjoittajia ja yhteistyö kumppaneitaan, puolustusvoimia, rajavartiostoa, Rakuunasoittokun taa, Savo-Karjalan maanpuolus tussoittokuntaa, seurakuntia, eri Joensuun ja Lieksan alueilla suori tettiin veteraanikeräys sotainvali deille 22.8. Joensuussa keräsi 90 varusmies tä ja Lieksassa 75. Mukana oli myös ”varusnaisia” ja kuulemamme mu kaan naisiin varusmiehinä oli koti ovilla suhtauduttu erittäin myön teisesti, myös keräyslistojen sum mat osoittivat siihen suuntaan. Keräystulos oli yhteensä yli 10 000 euroa, joka käytetään ko. osas tojen sotainvalidien, puolisoiden ja leskien hyvinvointipalveluihin. Joensuussa professori Veijo Salo heimo kertoi varusmiehille sota invalideista ja sotainvalidityöstä ja kannusti heitä keräykseen. Lieksas sa tietoa antoi puheenjohtaja Juho Pehkonen. Kiitos kaikille lahjoittajille, Kai nuun Prikaatille ja varusmiehille ja -naisille saamastamme tuesta ja avusta. Tekstit: Tuulikki Leinonen Lieksan osaston puheenjohtaja Juho Pehkonen tervehtii varus miehiä ja antaa infoa keräykseen. Kuva: Lieksan lehti/ Kati Honkanen
36 Piirit toimivat Kainuu KAINUU Seminaarinkatu 5, 87100 Kajaani Puh. 08 622 485 Suomalainen asevelvollisuus – sukupolvesta toiseen Kainuun prikaati ja Sotainvalidien Veljesliiton Kainuun piiri toteutti vat sunnuntaina 22.10. asevelvol listen ja sotainvalidien kohtaami sia teemalla ”suomalainen asevel vollisuus - sukupolvesta toiseen”. Tavoitteena on asevelvollisten, so tainvalidien, puolisoiden ja leskien ajatustenvaihto ja informointi tämän päivän varusmiespalveluksesta. Kohtaamiset järjestettiin siten, että asevelvolliset kohtasivat sota invalideja ja puolisoita, jotka asu vat kodeissaan mutta arjen asioita on jo hankala hoitaa omin voimin. Tarkoitus on myös auttaa kotona asuvia arjen asioissa, kuten ulkoi lussa, pihan siivomaisessa, puiden hakkaamissa jne. Tempaus järjestettiin tänä vuon na Kajaanissa, Sotkamossa, Hyryn salmella ja Ristijärvellä. Kajaanissa sotainvalidien tuki henkilö Pentti Krökki kävi varus miesten kanssa kahdessa paikas sa: aluksi sotainvalidin leski Taimi Tolosen luona. Taimille olikin iso apu, kun varusmiehet kantoivat polttopuut liiteriin. Nytpä Taimilla on kuivia koivupilkkeitä varmaan kin kahdeksan kuutiota. Kajaanin Koutaniemellä varus miehet kävivät juuri 101 vuotta täyttäneen Kusti Haatajan luona. Kusti ei vain katsonut päältä, kun yli 80 vuotta nuoremmat miehet kävivät riuskasti pihatöihin. Kusti näytti pojille haravoimisen mallia useamman tunnin! Kyllä Kusti ke hui poikia ahkeriksi ja toimeliaiksi. Sotainvalidien tukihenkilö Lasse Miettinen Hyrynsalmelta kävi va rusmiesten kanssa kahdessa pai kassa, sekä Airi Kemppaisen, että Reino Heikuran luona. Molemmis sa siivottiin pihaa ja sää suosi. Varusmiehet haravan varressa Sotkamossa Armeijan pikkubussi pysähtyy sun nuntaiaamun heikossa lumisatees sa Sarakadun varteen Sotkamos sa. Kahdeksan Kainuun prikaatin tiedustelukomppanian varusmies Hyrynsalmella talven tulon kynnyksellä pihan viimeistelyä. Sotainvalidin leski Taimi Tolonen ja talkooväki valmiina halkosavottaan ja pihatöihin. tä nousee autosta, vie tavaratilasta olalle rynnäkkökiväärin sijasta ha ravat ja astelee Anna-Liisa Makko sen pihaan. ”Reino soitti, että kävisikö niin, että tulevat haravoimaan. Mielelläni otin avun vastaan. Asun yksin, ja mi nulla on jo ikää aika paljon”, AnnaLiisa Makkonen kiittelee Kainuun piirin syksyistä tempausta. Sotkamolainen Reino Kilpeläi nen Kainuun piiristä kertoo, että haravointitempaus tehdään nyt toista kertaa. Tällä kertaa hara voidaan kaksi sotainvalidin lesken pihaa. Neljä varusmiestä jää Mak kosen pihaan, toiset neljä marssivat parin sadan metrin päähän Impi ja Eino Kyllösen pihaan. Pari vuot ta sitten kuollut sotainvalidi Eino Kyllönen ei ole enää haravointia näkemässä. Pihasta näkee, että se on huolel la mietitty, tehty ja hoidettu. Joita kin vuosia sitten piha sai huomio ta Vuoden sotkamolainen puutarha -kilpailussa. ”Hyvä, että tulivat haravoimaan. Enhän minä enää jaksa kaikkia leh tiä saada pois. Kiitollinen olen kyllä”, Anna-Liisa Makkonen ihastelee. Varusmiehille haravointiko mennus tuo vaihtelua viikonlop puun, jolloin lomalle ei päässyt. ”Voihan virka-apupäivän näinkin käyttää. Ihan mukavaa vaihtelua”, Kusti Haataja 101 vuotta Koutaniemellä Kajaanissa varusmiehesten kanssa. Sotkamossa lehdet saatiin pois juuri ennen lumen tuloa. pojat tuumivat. Varusmiesten haravat alkavat huiskia lehtiä kasoihin, jotka naa puri Olli Korhonen on luvannut ajaa lajitteluasemalle. Kuvat ja teksti Sotkamosta: Pekka Lassila Joulujuhlat sotainvalideille, puolisoille ja leskille paikkakunnittain: • Hyrynsalmi, keskiviikkona 13.12. klo 11. Hyrynsalmen seurakuntakeskuksessa sotain validien ja veteraanien yhteinen joulujuhla. • Kajaani, pidetty • Kuhmo, tiistaina 12.12. klo 12 sotainvalidien ja veteraanien yhteinen joulujuhla Kuhmon seurakuntatalolla • Ristijärvi, sotainvalidien, vete raanien ja eläkeliiton yhteinen perinteinen joulujuhla 13.12. klo 10 seurakuntasali. • Sotkamo, keskiviikkona 13.12. klo 11 sotainvalidien joulujuhla Vuokatin Urheiluopistolla • Suomussalmi, sotainvalidien ja veteraanien yhteinen joulujuhla suunnitteilla, 10.12. klo 15 Teatteri Retikka • Vaala, perjantaina 29.11. klo 11 Järvikyläntie 3, sotainvalidien ja veteraanien yhteinen joulujuhla Tapahtumista ilmoitetaan vielä paikallislehdissä. Kuljetukset jär jestämme kaikkiin tilaisuuksiin tu kijäsenten avustuksella tarvittaessa kotiovelta alkaen ja takaisin kotiin, ilmoittautumiset ja kuljetustarpeet paikalliselle tukihenkilölle tai piiri toimistolle p. 050 372 5417. Toimisto palvelee Kainuun piirin toimisto palvelee puhelimessa 08 622 485 ja 050 372 5417 Tapaan ja autan jäseniä koti käynneillä ja toimistolla. Soita ja sovi tapaamisen aika ja paikka. Toiminnanjohtajan lisäksi Lee na Uhlbäck Hyvinvointi Sammosta p. 0400 593 120, tekee neuvontapal velua sekä veljeskodissa että jäsen ten luona kotikäynnein. Hyvää satavuotisjuhlavuoden itsenäisyyspäivää ja onnellista jou lua toivottaen Juha Huttunen Toiminnanjohtaja
Lappi Piirit toimivat 37 Uusi toiminnanjohtaja LAPPI Pitkäkatu 7, 95400 Tornio Puh. 040 548 2086 Lapin piirihallituksen kokous Lapin piirihallituksen kokous pi dettiin 28.9. Arctic Santa Claus Hotellissa Rovaniemellä. Piirihal lituksen puheenjohtajan Jouko Lahdenperän johdolla kokouksen asiat päätettiin yksimielisesti. Ajan kohtaisina asioina olivat piiritoi miston siirtäminen Rovaniemeltä Tornioon toiminnanjohtaja Veijo Kyllösen jäädessä eläkkeelle sekä uuden toiminnanjohtajan Anu Va saman esittely ja työsopimus. Anu Vasama aloitti piirin osa-aikaisena toiminnan johtajana 1.10. ja toimi paikka on Tornion Sairaskotisäätiö Saarenvireen tiloissa. Kokouksen jälkeen ohjelmassa oli Veljesliiton kunniakerhon Lapin jäsenten ja piirin kunniajäsenten tapaamistilaisuus. Huomionosoi tuksia ja ansiomerkkejä luovutet tiin seuraaville henkilöille: Liiton lippu vapaudenristin tun nuksin ja nauhoin: Ilmo Pulkamo, Rovaniemi. Marskin rahaston tun nustuspalkinto: Lauri Laine, Ro vaniemi. Sotainvalidien ansioristi: Raimo Rautio, Tervola ja Markku Särkipaju, Keminmaa. Kultainen ansiomerkki: Helena Korva ja Riit ta Niskala, Rovaniemi. Eversti Heikki Hiltula esitel möi aiheesta Suomen turvallisuus. Lopuksi kuultiin Jorma Savukos ken lausuntaesityksenä Yrjö Jylhän runo Hyvästi kirvesmäki. Teksti: Matti Hulkko Ansiomerkkien ja huomionosoitusten luovuttajia ja saajia. Kuvassa toiminnanjohtajat Anu Vasama ja Veijo Kyllönen, piirihallituksen jäsenet Kalle Sukuvaara, Matti Hulkko, Jorma Savukoski, Jouko Lahdenperä, Markku Särkipaju ja Uuno Ylihannu. Anu Vasama on työskennellyt Tornion saarenvireessä vuodes ta 2007 alkaen veteraanien sosi aaliohjaajana ja vuodesta 2013 al kaen sotainvalidien palveluneuvo jana. Nyt, uuden työnkuvan myö tä hän jakaa työaikansa niin, et tä puolet ajasta hän hoitaa palve luneuvojan töitä ja toisen puolik kaan toiminnanjohtajan tehtäviä. Lappi on kooltaan iso työmaa. Anu korostaakin yhteistyötä muiden si dosryhmien kanssa. Työtä tehdään mm. osastojen yhteyshenkilöiden kanssa sekä esimerkiksi Rovanie men veljeskodin palveluneuvojan ja avustajatoiminnan kanssa. Näin pyritään takaamaan se, että kaikki asiakkaat tavoitetaan. Anun tavoittaa puhelimitse pii rin tutusta numerosta p. 040 548 2086 maanantaista torstaihin klo 8–16 ja perjantaisin klo 8–14.45. Toimisto sijaitsee Torniossa Saa renvireessä osoitteessa Pitkäkatu 7. Tapaamisista on varminta sopia etukäteen, mutta varmimmin hä net löytää toimistolta aamupäivi sin. Ollaan yhteydessä, Anu muis tuttaa lopuksi. Keräyksessä mukana olleita: Hilda Vasara, Raimo Rousu, Reijo Naalisvaara, Anu Vasama, Arvi Isonikkilä, Raimo Aarni, Markku Peltoniemi, Marja-Liisa Husa ja Kaarina Naalisvaara sekä kuvaaja Satu Marin. Sotiemme veteraanien keräys Tornion Sotainvalidit ja Rintama veteraanit järjestivät Sotiemme ve teraanien syyskeräyksen 14.9. enti sen tavan mukaan yhteistyössä Saa renvireen kanssa. Saarenvire tarjosi tilojen lisäksi varusmiehille ja ke Anu Vasama on Lapin piirin uusi toiminnanjohtaja. räykseen osallistuneille vapaaehtoi sille aamupalan ja lounaan. Lipas keräyksen suorittivat 32 jääkäripri kaatin varusmiestä Rovaniemeltä. Keräyksen tuotto, 2500 euroa, käy tetään torniolaisten sotainvalidien ja veteraanien sekä heidän puoli soidensa ja leskiensä hyväksi. Lapin piirin uudet yhteystiedot Osoite: Pitkäkatu 7, 95400 TORNIO p. 040 548 2086 ma-to klo 8–16 ja pe klo 8–14.45 Kemijärven Suomi 100 -juhlat Kemijärven veteraaniyhdistykset järjestivät yhdessä Suomi 100 -juh lan veteraaneille ja lotille 6.11. Juh lassa esitettiin uusi Tuntematon so tilas -elokuva. Elokuvan katsoneet miehet totesivat, että elokuva herät ti kovasti muistoja. ”Ei silloin ky sytty halusikko, ko se oli lähettävä.” Elokuvan todettiin olevan myös hyvin totuudenmukainen. Uusi Tuntematon herätti muistoja. Kuvassa vasemmalta Sauli Kaisamatti, 99, Eero Törmänen, 93, ja Artturi Niemelä, 94. Kuvassa Kemijärven Sotainvali dien pj. Eero Kanniainen ja avustajatoiminnan Johanna Holma.
38 Piirit toimivat POHJOIS-SAVO Minna Canthinkatu 24, 70100 Kuopio Puh. 017 261 1747, 0400 756 249 Joulutervehdys perinneajan lähestyessä Pohjois-Savon Sotainvalidipiirin ja sen osastojen toiminta lähestyy loppuaan. Tähän on ihan luonnol liset syynsä: varsinaisten jäsenten määrä vähenee kovaa vauhtia ja samalla käytettävissä olevat varat niin Veljesliitossa kuin piirissäkin ovat loppumassa. Varojen vähyys tulee näkymään jo ensi vuonna, sillä piirimme omat varat loppuvat tämän vuoden aikana ja ensi vuo si toimitaan ulkopuolisella tuella. Tämä tarkoittaa sitä, että osastoille ja jäsenistölle annettava piirin tuki tulee vähenemään huomattavasti. Vielä toiminnassa olevien osas tojen tilanne on samanlainen, jo ten nekin lopettanevat toimintan sa viimeistään vuoden 2018 lopus sa. Purkautuvien osastojen jäsenet siirtyvät tämän jälkeen halutessaan piirin henkilöjäseniksi. Näin säily tämme yhteyden jäsenistöömme ja voimme antaa heille tukea voima varojen sallimissa puitteissa piirin ja sille perustetun perinneyhdis tyksen toimesta. Itsenäisyytemme juhlavuonna on kiitettävä erityisesti sotainva lideja sekä heidän puolisoitaan ja leskiään, jotka ovat tehneet usko mattoman työn suomalaisen yh teiskunnan hyväksi. Heidän ja ko ko veteraanisukupolven ansiosta Suomi on yksi maailman parhaim mista maista elää ja asua. Heidän jälkeensä jättämää perintöä emme me nuoremmat sukupolvet saa kos kaan unohtaa. Tämän takia on tär Pohjois-Savo keää, että saamme Pohjois-Savossa kaikkien sotiemme veteraanien ja sotainvalidien perinnetoiminnan käyntiin yhteisesti sovitulla taval la. Perinnetoiminnan käynnistämi sessä kaikilla tukijäsenillä on tärkeä rooli omalla alueellaan. Joulun ja uuden vuoden lähesty essä on meillä tapana hiljentyä kai ken kiireen ja touhun keskellä. Kii reisessä maailmassa tämä on joskus vaikeaa. Voimia tulevaan on kuiten kin kerättävä. Meidän on huolehdit tava sotainvaliditoiminnan loppu ajastakin vaikka varoja entisen kal taiseen avustus- ja tukitoimintaan ei enää ole. Voimme kuitenkin tyyty väisenä todeta, että varamme tule vat käytetyksi jäsenkuntamme hy väksi heidän elinaikanaan. Toivotan kaikille jäsenillemme rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta 2018. Heikki Lahtela Puheenjohtaja Pohjois-Savon Sotainvalidipiiri Soittokunnalta levy sotiemme veteraaneille Savo-Karjalan maanpuolustussoit tokunta on tehnyt Muistoja-levyn, jonka julkaiseminen on osana Suo mi 100 -juhlavuoden tapahtumia. Kiitoksena sotiemme veteraaneil le soittokunta lahjoittaa levyn jo kaiselle Pohjois-Karjalan ja Poh jois-Savon sotiemme veteraanille sekä puolisoille. Levyn laulu- ja harmonikkaso listiosuudet hoitaa Arto Tarkko nen ja kapellimestarina on Mika Hirvonen. Levyn tuottajana on Pil fink Oy / Jarmo Kähkönen. Levyllä kuullaan mm. Säkkijärven Polkka, Kodin kynttilät ja Heili Karjalasta. Savo-Karjalan maanpuolus tussoittokunta on perustettu tänä vuonna. Sen toiminnalla halutaan taata se, että maanpuolustushenki nen musiikki soi myös siellä, min ne lähin sotilassoittokunta ei laajan toimialueensa vuoksi ennätä. Soit tokunnan kotipaikka on Joensuu, ja sen toimialue on Savo-Karjalan maanpuolustuspiiri. Muistoja -levy julkistetaan kon sertilla Outokummussa 2.12. reser viläisten tapahtumassa ja Joensuus sa 3.12. Carelia-salissa. Lahjoituk sen ovat mahdollistaneet Korho nen Yhtiöt, Laakkonen Yhtiöt, Punamusta ja Karjalainen. Valoksi maailmalle Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. (Jes9:1) Tänään on pyhäinpäivä. Ulko na sataa vettä ja se on sulattanut vähäisen lumipeitteen tummaksi loskaksi. Eletään vuoden pimeintä aikaa. Meille pohjoisen asukkaille pimeys on tuttua tähän aikaan vuo desta. Toisenlaisessa pimeydessä ovat monet kansat joutuneet kul kemaan kuluneen vuoden aikana. Meille kantautuneet uutiset terro riteoista, sodista, nälänhädästä, tul vista ja erilaisista onnettomuuksis ta ovat kuin mustia pilviä, jotka pi mentävät taivaan. Ympärillämme näkyy liian paljon pimeyttä ja liian moni ihminen elää sananmukai sesti kuoleman varjossa. Tässäkin maailmanajassa moni kysyy, mistä näkyisi edes pieni valon pilkahdus ahdistuneeseen elämään. Pyhäinpäivällä ja jouluaatolla on ainakin yksi yhteinen piirre. Sil loin syttyvät sadat tuhannet kynt tilät ja lyhdyt hautausmaille ympä ri Suomen. Niinä päivinä erityisesti muistamme ajan rajan toiselle puo lelle siirtyneitä läheisiämme, meille paljon merkinneitä ihmisiä. Kynt tilän ylöspäin kohoava liekki paitsi valaisee, on myös rukousta Hänen puoleensa, joka antoi valonsa elä mämme pimeyteen. Johanneksen evankeliumin lause ”valo loistaa pimeydessä” kertoo suurimmasta saamastamme lahjasta, Valosta, jo ka toi meille pelastuksen, vapahta jastamme Jeesuksesta Kristuksesta! Muistoja-levyn tehneen Savo-Karjalan maanpuolustussoittokunnan kapellimestari on Mika Hirvonen. Hänen ”kautta meidän puoleem me katsoo aamunkoitto korkeudes ta, loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.” (Lk.1:79) Kristus on suurin lahja, mitä ihmiskunta on koskaan saanut, joululahja meille kaikille. Ju mala ei erottele ihmisiä, kenelle lah ja kuuluu vaan on tarkoittanut sen kaikelle kansalle, kuten enkeli sen jouluevankeliumin mukaan ilmoitti. Jeesus on osoitus Jumalan rak kaudesta ihmisiä kohtaan. Se ei kohdistunut vain menneisyyden ihmisiin vaan on todellisuutta myös nykyhetkessä. Jumalan rak kauden valo säteilee halki vuosisa tojen ja -tuhansien, meidänkin elä määmme. Maailmassa on paljon muutosta, levottomuutta ja pimeyt tä. Se ei kuitenkaan voi olla esteenä joulun lahjan Jeesuksen Kristuksen tulemiselle valoksi ja voimaksi kes kellemme. Sotainvalidille jokainen joulu on ihme. Jumalaa on kiittäminen siitä, etteivät ne sota-ajan joulut jääneet viimeisiksi jouluiksi vaan sen jäl keen on eletty täyttä elämää, edel lä käyden – vammoista huolimatta. Levätköön joulun ilo ja siunaus run saana sydämissänne ja kodeissanne. Reijo Sojakka hengellisen toimikunnan puheenjohtaja Pohjois-Savon sotainvalidipiiri Ruotsi RUOTSI Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Puh. 00 46 8 648 1131 Juhlavuosi Ruotsin piirissä Tänä vuonna vietetään vapaan ja itsenäisen Suomien 100-vuotisjuh laa tuloksena niistä uhrauksista, joi ta tehtiin sotavuosina 1939–1945. Yksi osa juhlaa on paketti Veljeslii tolta, jonka yksi osa on kirje tasa vallan presidentti Sauli Niinistöltä ja hänen puolisoltaan Jenni Hau kiolta. Yksi lahja voi auttaa arkis ta elämää ja mukana on myös villa sukat tulevaa talvea varten. Suomi 100 huipentuu itsenäi syyspäivänä 6.12., jota vietetään ympäri Suomea ja Ruotsia. Ota yh teyttä paikalliseen Suomi-seuraan, niin kuulet kuinka sinun paikka kunnallasi juhlitaan. Jotta voimme myös ensi vuonna auttaa suuren tuen tarpeessa olevia jäseniämme, on meillä käynnis sä perinteinen Syyskeräys. Tavoit teemme on 100 000 SEK. Tavoitetta kasvattaa myös Vapaa-Fri -nauho jen myynti. Vuosi 2018 tulee olemaan hy vin haasteellinen Ruotsin piirille, kun avustuksemme toimintaa var ten vähenee voimakkaasti. Tavoit teemme on löytää ratkaisuja, jotka takaavat joustavan muutoksen. Toivotamme kaikille rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta! Piirin ajankohtaisia kuulumisia näet kotisivuiltamme www.krigsinvaliderna.se
39 Asevelvollisena vammautuneilla on tarvetta omalle järjestölle l Lokakuussa sattui kolmen varusmiehen ja yhden junamatkustajan hengen vaatinut traaginen tasoristeysonnettomuus Raaseporissa. Vakava onnettomuus nosti keskusteluun asevelvollisten loukkaantumisriskin ja korvaustoimet. Asevelvollisena vammautuneilla on vuodesta 2007 alkaen ollut oma järjestö, Asevelvol lisena vammautuneiden tuki ry. – Asevelvollisena vammautuneiden tukiprojektin tehtävänä on auttaa ja tukea asevelvollisena vammautuneita ja heidän läheisiään. Lisäksi annamme neuvontaa ja vertaistukea toimeentuloturvaan, hoitoon ja kuntoutukseen liittyvissä palveluissa, projektipäällikkö Jan Johansson kertoo Invalidiliiton rakennuksessa sijaitsevassa toimistossa. Kirjava jäsenistö Pysyvän vamman asevelvollisina saaneita on Johanssonin mukaan kaikkiaan noin 3000 ja heidän ikäjakaumansa on alle 20-vuotiaista yli 80-vuotiaisiin. Vammautuneista toista tuhatta on yli 65-vuotiaita. He saavat korvauksia kolmen eri lain perusteella. Ennen vuotta 1991 vammautuneet kuuluvat sotainvalideille tehdyn sotilasvammalain piiriin. Heidän osuus on suurin, runsaat 2000 henkilöä. – Heidän korvauksensa menevät samalla periaatteella kuin Raatteen tiellä taistelleiden. Vuodesta 1991 alkaen varusmiespalveluksessa vammautuneisiin on sovellettu sotilastapaturmalakia. 1.1.2017 astui voimaan uusi sotilastapaturmalaki, joten vammautuneen korvaukset määräytyvät vammautumisajankohdan mukaan. Vaikka asevelvollisena vammautuneiden määrä on iso – ja on ohittanut jo sotainvalidien määrän – on yhdistyksen rekisteröity jäsenmäärä varsin pieni: haastatteluhetkellä lokakuussa jäseniä on 108. – Ei nuori halua identifioitua invalidiksi vaan on täynnä energiaa ja peittelee vammaansa mahdollisuuksiensa mukaan, Johansson miettii. Varusmiehen ei tarvitse olla yhdistyksen jäsen saadakseen neuvontaa. Usein hänen asioitaan hoitavatkin hänen vanhempansa. että korvaushakemukset Valtiokonttorille varusmiehet tekevät itse. – Jos varusmies saa hylkäävän päätöksen, hän ottaa yhteyttä minuun. Yhdessä Invalidiliiton lakimiehen kanssa me annamme neuvoja ja suosituksia, miten asiassa kannattaisi edetä. Tietoa yhdistyksestä välitetään Varusmiesliiton ja muiden yhteistyötahojen, kuten kuntoutuslaitosten, kautta. Yhdistystä ja sen tarjoamaa neuvontaa tarvitaan, sillä vuosittain varusmiespalveluksessa vammautuu pysyvästi noin 35 henkilöä. Monet vammoista ovat onneksi vähäisiä. Osa taas tuo mukanaan pysyvän invaliditeetin ja heikentää työkykyä tai aiheuttaa sen menetyksen. Varusmiehet ovat siitä onnekkaassa asemassa, että nykyään tiedostetaan myös psyykkiset traumat ja niiden seuraukset. Sotatilaan nuoret eivät onneksi ainakaan vielä joudu hermojaan koettelemaan mutta ihmishenkiä vaativat onnettomuudet ovat ymmärrettävästi raskas paikka nuoren mielelle. Laissa yhä parannettavaa Sotilastapaturmalakiin tehtiin kaivattuja uudistuksia vuoden alussa, mutta parannettavaa riittää. Viimeisimpänä sattunut Raaseporin onnettomuus nosti esiin yhdistyksenkin huomioiman epäkohdan: varusmiespalveluksessa vammautuneet ovat huomattavasti heikommassa asemassa kriisinhallintatehtävissä vammautuneisiin nähden. Viimeksi mainitut ovat lakimuutoksen myötä oikeutettuja huomattavasti merkittävimpiin korvauksiin kuin asevelvollisena vammautuneet. Yhdistyksen tavoite olisi saada varusmiesten korvaukset samalle tasolle kriisihallintatehtävissä vammautuneiden kanssa. – Puolustusvoimissa on alettu huomata se, että varusmiespalveluksessa tapahtuvat onnettomuudet ja vammautumiset voivat vaikuttaa kielteisesti suhtautumisessa asevelvollisuuteen, jos siellä mahdollisesti tulevia vammoja ei korvata kunnolla, Johansson sanoo. Johansson kehuu ”vanhaa lakia” eli sotilasvammalakia monelta osin hyväksi. Esimerkiksi sen subjektiivinen kuntoutusoikeus on nykyiseen verrattuna paljon parempi. Sen sijaan rahalliset korvaukset ovat entiseen verrattuna parantuneet. Oli asevelvollisena vammautuneeseen sovellettava laki sitten uusi tai vanha, ei siitä ole apua jos henkilö ei tiedä olevansa oikeutettu erilaisiin korvauksiin. Epätietoisuus olikin yksi asia mikä nousi esiin Johanssonin tekemässä selvityksessä. – Kuntoutuskeskuksiin olisi tulijoita, kun ihmiset vain tietäisivät olevansa oikeutettuja tällaisiinkin palveluihin. Haluaisimmekin suorittaa samankaltaisia haravointeja, kuin mitä Veljesliitto teki 1980-luvulla, mutta toiminnalle ei ole rahoittajaa, Johansson toteaa. Asevelvollisena vammautuneiden tuen keskeiset yhteistyökumppanit ovat Puolustusvoimat, Valtiokonttori, Puolustusministeriö, Varusmiesliitto ja Invalidiliitto. Yhteistyötä tehdään myös Sotainvalidein Veljesliiton ja kuntoutuslaitosten kanssa. l Marja Kivilompolo Vertaistukea ja neuvontaa Vuosittain noin 1500 asevelvollista hakee Valtiokonttorilta korvausta varusmiespalveluksen aikana syntyneiden vammojen kuluihin, jotka koostuvat pääasiassa sairaanhoidon, kuntoutuksen ja sairaspäivärahan kuluista. Mitä yhdistys sitten tekee? Se harjoittaa edunvalvontaa kirjoittamalla lehtikirjoituksia, antamalla lausuntoja sekä tapaamalla poliitikkoja ja virkamiehiä. Yksi tärkeä tuen muoto on vertaistuki: yhdistys järjestää tilaisuuksia, joissa vammautunut pääsee tapaamaan toisia saman kohtalon omaavia ja kuulemaan heidän kokemuksiaan. Projektipäällikkö Jan Johansson korostaa, Jan Johansson on Asevelvollisena vammautuneiden tuki ry:n projektipäällikkö.
Elämän sana iStock/monkeybusinessimages 40 Isänmaan muuttuvat kasvot l Itsenäisyytemme historia maailman kartalla on lyhyt ajanjakso. Ensimmäiset ihmiset tälle jääkauden jälkeiselle maaperälle tulivat noin 10 000 vuotta sitten. Merkittävimmät muinaislöydöt, joita viime vuosina on runsaasti kerätty eri puolilta vesireittien varsilta ja Saimaan ympäristöstä, ovat 4 000–6 000 vuotta vanhoja. Vanhimmat asumukset ovat säilyneet rautakaudelta n. 2 000 vuoden takaa. Kantasuomalaisilla on täytynyt olla syvä rakkaus näitä seutuja kohtaan, kun he ovat tuhansia vuosia asuneet täällä. Äidinkieli, suomi, sai kirjallisen perusteok sen vasta 500 vuotta sitten. Näitä itsenäisen Suomen kannalta merkittäviä muutosvaiheita tarkastellessa Suomen valtion satavuotishistoria on todella hyvin lyhyt ja nuori ajanjakso. Tuntuu kuin sana itsenäisyyskin olisi vielä tuore ja vastakeksitty. Sen merkitys on ollut hyvin erilainen eri kansalaisille. Varsinkin kun katselee nykymaailman menoa ja seuraamme EU:hun liittymisen jälkeistä ajanjaksoa. Herää ajatus: Onko kaiken kehityksen takana Jumalan ihmeellinen johdatus kansamme pitkässä kehityshistoriassa? Sadan vuoden aikana isänmaan kasvot ovat käyneet läpi suuren muodonmuutoksen. Esivanhempamme eivät varmaan tunnistai- si asuinsijojaan samaksi. Jos ihminen on kuitenkin samanlainen kuin satoja vuosia sitten, herää kysymys, mitä isänmaan ja äidinkielen rakkaus merkitsevät tämän päivän suomalaisille. Pelkään, että kunnioitus kumpaankin asiaan ovat pahasti unohtumassa. Tilalle ovat astuneet uudet, ennen tuntemattomat arvot: hetkellisyys, itsekkyys, yksilöllisyys sekä vapaan elämäntavan rajoittamaton metsästys. Musiikki-ja urheilutilaisuuksiin tarvitaan asein varustetut poliisit katsojien rauhoittajiksi. Perinteelliset isänmaallisuuden tunnusmerkit, kuten Suomen lippu, on otettu ihmisvihaa ja maahanmuuttoa vastustavien äärijärjestöjen tunnuskuviksi. Raskain menetyksin ja sukupolvien kovalla työllä hankittua itsenäisyyttä ei saa myydä nykypolven itsekkyyttä ja lapsellisuutta sisältäville elämäntavoille. Jos meiltä unohtuu historian antama viisaus, olemme sokeita kulkemaan kohti parempaa tulevaisuutta. Nämä ajassa tapahtuneet muutokset heijastuvat nykypolven suomalaisille esimerkiksi elokuvissa Tuntematon sotilas ja Mielensä pahoittaja. Eri näkökulma sukupolvien välillä paljastaa, mihin suuntaan suomalaisten ajatusmaailma on menossa ja mitä ristiriitoja eri aikakausiin kuuluvien kansalaisten päässä nykyään liikkuu. Paluuta menneisyyteen ei ole, mutta voimme varmasti arvioida isänmaallisuuttamme tehtyjen ratkaisujen ja saavutusten valossa uudelleen. Nyt on syytä jokaisen suomalaisen katsoa peiliinsä: näkyykö sieltä ikiaikaiset isänmaan perinteelliset kasvot vai vihamieliset ilmeet, jotka kerjäävät kostoa ja kaunaa ulkopuolisia kohtaan. Monikulttuurisuus ja erikielisyys eivät saa viedä meitä sellaiseen kansainvälisyyden metsään, jossa luonnonläheinen suomalaisuus menettää merkityksensä ja eurooppalaiset ihmisoikeudet käännetään vihapuheeksi toisin ajattelevia kohtaan. Tänä päivänä isänmaan puolustaminen ja arvostaminen on muuttunut aseellisesta taistelusta henkiseksi sodaksi. Se tarvitsee nyt samanlaisia sankareita kuin talvisodassa, mutta nyt siviilipuvussa ja ihonväristä välittämättä. Toivottavasti Suomi 100 -juhlavuosi saa ihmiset ajattelemaan isänmaan äärikysymyksiä: Mikä itsenäisen Suomen kannalta on tärkeintä tässä maailmassa ja kuinka voimme omana aikanamme taata rauhan ja paremman tulevaisuuden uusille sukupolville. Itsenäisyytemme alkuajoista nykypäivään monet asiat ovat muuttuneet kiihtyvällä vauhdilla. Monissa asioissa mopo on karan-
Elämän sana nut käsistä. Kaikki pitää saada vaikka velaksi, ja mahdollisimman pian. Jälkipolvet huolehtikoon itsestään. Tältä näyttää, mutta näin ei saa olla. Tavoitteena edelleen täytyy olla yhdessä tekemisen ilo ja turvallisen tulevaisuuden takaaminen kaikille kansalaisille. Sen todellisina toteuttajina ei ole vain itsenäinen valtio, vaan jokainen Suomessa asuva kansalainen. Kuluneena vuonna maassamme vietetään myös luterilaisuuden 500-vuotisjuhlia. Kristinusko on vuosisatoja antanut suomalaisille arvot ja uskon isänmaan puolustamiseen. Mutta viime vuosina niiden sisältö ja arvo ovat monille merkittävästi hämärtynyt. Samoin on käynyt elämäntapojen, jotka vuosisatojen saatossa nostivat metsäsuomalaiset korsuista ja korven kätköistä sivistyneempien kansojen kauppakumppaneiksi ja Euroopan valtioiden joukkoon. Kansaksi, joka rakensi aikoinaan itselleen linnat ja kirkot kivestä tulevien sukupolvien turvaksi. Kristillisellä uskolla on ollut kauaskantoinen merkitys koko kansakuntamme syntymiseen ja sen säilymiseen kahden mahtikansan kainalossa. Ellei meillä olisi ollut 500 vuotta sitten Mikael Agricolaa, suomenkielen kir- jallisuuden isää ja uskonpuhdistuksen maahantuojaa, tuskin koskaan olisimme nousseet itsenäiseksi kansakunnaksi 1900-luvun alussa. ”Kenen maa, sen uskonto” avasi tien suomalaisuuden syntyyn ja itsetietoisuuteen. Sen ansiosta yli 100 vuotta sitten suomalaisten sydämissä alkoi sykkiä oman kotiseudun kohottaminen naapurimaiden vertaiseksi valtiomuodoksi. Usko Korkeimman johdatukseen ja kristillinen opetus siitä, että isänmaa on suurin ajallinen lahja, kannusti kansamme – vaikka asein – irrottautumaan menneisyyden kahleista ja perustamaan suomenkielinen kansallisvaltio tänne Pohjolaan. Kun katsoo taaksepäin Suomen kansan historiallista kehitystä, voi varmasti yksimielisesti todeta, että se on kulkenut lukuisten sotien, raskaitten nälkävuosien ja ihmeellisten sattumien kautta maailman kehittyneimpien valtioitten eturiviin. Esi-isämme eivät turhaan taistelleet. Aina raskaina aikoina kansamme auttajaksi on huudettu apua ylhäältä. Hädän aikoina rukous on yhdistänyt suomalaisia. Siirtyessämme kohta itsenäisyytemme toiselle vuosisadalle, voimme miettiä, minkälaiset isänmaan kasvot kukin meistä näkee. Hartaus Suomalaisuuden ja uskonpuhdistuksen juhlaa Moskovassa suurlähettiläänä ollut René Nyberg kertoi kerran hämmästyttäneensä venäläisiä kertomalla, että tärkein koskaan elänyt suomalainen oli Martti Luther. Jotkut venäläiset olivat kuulemma heti ymmärtäneen mitä suurlähettiläs tarkoitti. Kun Nyberg sitten kertoi saman Ala-Saksin pääministerille ja myöhemmälle liittopresidentille Christian Wulffille, hän ei tuntunut lainkaan ymmärtävän vaan kysyi: ”Wie so Luther?” – ”Miten niin Luther?” Luther ei ole meille tärkeä vain kirkon uudistajana vaan myös Suomen kansallisen kehityksen vahvistajana. Koko länsimainen oikeusvaltio on tavallaan reformaation lapsi. Saamme kiittää luterilaista perinnettämme sivistyksen, kulttuurin ja kansallisen ominaislaatumme syntymisestä. Yleisesti ymmärretään, että uskonpuhdistajamme Martti Luther ja Mikael Agricola ovat vaikuttaneet suomalaiseen kehitykseen paljon enemmän kuin mitä nykyään tulemme ajatelleeksi. Reformaatio synnytti nykyaikaisen Euroopan ja jätti pysyvän jäljen koko maailmanhistoriaan. Moderni talous ja tiede, aloitteellisuus ja yrittäjyys ammentavat voimaa yksilökeskeisestä uskontulkinnasta. Hengellistä vapautumista seurasi kansallinen vapaus ja itseymmärrys. Raamattu, Jumalan sana, ohjaa kristityn luottamaan Jumalan lupauksiin. Pyhät kirjoitukset vakuuttavat omalla äidinkielellämme, että Jeesus Kristus on koko maailman vapauttaja ja pelastaja. Kirjailija ja teatterimies Juha Hurme on havahduttanut meitä juhla vuonna huomaamaan myös reformaation haittapuolia. Miten paljon hukkasimme uudistusinnossamme taiteellista ja kulttuurista perinnettämme? Käynnistikö reformaatio samalla maallistumiskehityksen, jonka vaikutukset alkoivat myöhemmin näkyä kirkosta vieraantumisena? Kristitty kaipaa jatkuvasti kriittistä itsetukistelua ja oman kansansa vaiheiden tarkastelua. Parannus ja uudistus ohjaavat meitä rakastamaan kirkkoamme ja itsenäistä isänmaatamme. Keskinäisriippuvaisessa maailmassamme me kristityt olemme etujoukkona kasvattamassa suvaitsevaisuuteen ja moniarvoisuuden hyväksymiseen. Olemme matkalla kohti taivaallista isänmaata kiittäen elämän suuresta lahjasta. ”Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa.” (Ps.34:9) 41 Ennen puhuttiin ”isänmaan toivoista” kun juhlittiin ylioppilaita. Uskallammeko näin tehdä edelleen? Ottavatko nykynuoret oman paikkansa kuten sodan kokenut sukupolvi? Nyt on se aika, jolloin Suomi-kodin perustukset lasketaan joko hiekalle tai kalliolle. Rauhan aikana aseet ovat toiset kuin viime sodissa. Nyt kysytään sanan miekan taitajia ja kansalaismielipiteen rohkeita vaikuttajia, jotka osaavat ohjata oikeaan suuntaan ja kohti turvallista tulevaa aikaa. Kirkkojen viereen perustetut sankarihautausmaat eivät yksin riitä muistuttamaan ihmisiä sodan kauhuista. Nyt tarvitaan yhteiskunnallisten toimijoiden voimakasta yhteishenkeä ja rauhanajan sankaritekoja, jotta isiltä peritty isänmaa olisi vielä sadan vuoden kuluttua itsenäinen ihmemaa Euroopassa elävien ihmisten iloksi. Sydämen syvä huokaus on, että lapsenlapsemmekin laulavat vielä 100 vuoden kuluttua: ”Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan, on miekkamme ja kilpemme ajalla vaaran, vaivan. Se vanha vainooja, kavala, kauhea, on kiivas, kiukkuinen ja julma hirmuinen. Vain Herra hänet voittaa”. l Rukoilkaamme Kaikkivaltias, ikuinen Jumala. Kiitämme sinua isänmaasta, kiitämme vapaudesta ja itsenäisyydestä. Kiitos siitä, että pyhä sanasi on jo kauan vaikuttanut keskellämme. Yhdessä tulevien sukupolvien kanssa pyydämme varjelusta luonnon monimuotoisuuden säilymiselle. Täytä meidät rauhan, ysimielisyyden ja rakkauden hengellä. Varjele vihalta, katkeruudelta ja sodilta. Vahvista luottamustamme sinuun ja sanasi lupauksiin. Vahvista uskoamme Poikaasi Jeesukseen Kristukseen. Sinua me rukoilemme Isä, Poika ja Pyhä Henki. Amen. Veli-Matti Hynninen rovasti, kamarineuvos Sana Matt 16:17–19 Jeesus sanoi hänelle: ”...Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”
42 Anu Estakari-Vanhatalo ja hänen isänsä puujalka veteraanisukkineen. Tytär hellii invalidi-isän muistoa l Jos isä kuolee lapsen ollessa alle neljän ikäinen, muistot ovat varmasti vähäisiä. Anu (Aino) Estakari-Vanhatalon kohdalla ne kuitenkin ovat sitäkin väkevämpiä. Muistona isästä mukana kulkee sodassa haavoittuneen isän puujalka. Nyt se on löytänyt uuden kodin Merikarvian perinnemuseosta. Isän sotavamman vuoksi saama jalkaproteesi ja muisto äidistä voitelemassa jalan tynkää ovat piirtyneet syvälle Anun mieleen. – Jalka on ollut minulle hyvin tärkeä. Ehkä siksikin, ettei niitä yhteisiä muistoja ehtinyt kerääntyä paljon. Muistot herkistävät Anu muistaa istuneensa isänsä pyörän kyydissä – polkupyöräilykin onnistui tekojalalla. Tytär muistaa myös tarkasti, kun isä opetti hänet kuorimaan perunoita. Isän kuolema oli raskas hetki perheelle. Isä oli Aarne-veljen kanssa jäällä kokemassa verkkoja. Veli tuli ensin hakemaan isälle nitroja ja palasi myöhemmin itkien kotiin. – Isä on kuollut. Anu kertoo, ettei hän muista tapahtumaa, mutta hänen mielikuvissaan on tarkkana millaiset haalarit hänelle silloin vedettiin päälle. – Tajusin kuitenkin sen, että nyt on joku hätä. Naapurista haettiin hevonen ja miehiä. Jäälle mentiin koko joukolla. – Äiti oli kontillaan isän edessä ja pyysi: isä kulta, sano jotain, mutta isä ei sanonut enää mitään. Ennen hautajaisia ruumista säilytettiin rantaladossa, minne pikkutytöltä pääsy oli ehdottomasti kielletty. – Minulla on sellainen mielikuva, että menin sinne kuitenkin ja näin äitini kampaamassa isän tukkaa. Hautajaisten jälkeen perheessä pidettiin seurat. Anua jännitti kovasti, sillä hän ei tiennyt mitä papille pitäisi sanoa kätellessä. Tyttö kuuli jonkun sanovan nimensä ja oli helpottunut, että niinkö helpolla tästä pääsee. Kirkkain silmin Anu oli katsonut pappia ja esitellyt: Tyttö. Perheen ainoana tyttärenä ja kuopuksena häntä sanottiin aina vain tytöksi. Estakarien koti sijaitsi Himangan Kekolahden kylässä. Kotipihalta oli meren rantaan matkaa vain noin sata metriä ja merivettä käytettiin myös juomavetenä. Perheen pää kalasti ja pyysi hylkeitä. – Muistan jo 3–4-vuotiaasta hylkeenlihan maun, eikä se ollut pahaa. Makuaisti lieneekin yksi herkimmistä. Anu oli jo aikuinen, kun söi hylkeen lihaa seuraavan kerran. Heti tuli tunne, että tätä on popsittu aiemminkin. Kirsti ja Voitto Estakarin perhe vuonna 1954, lapset vasemmalta Eino, Anu ja Aarne.
43 Isä kävi myös markkinoilla ja toi kotiin jotain tuliaisia. Tytär muistaa muun muassa nätin tyynyn, minkä päällinen on vieläkin tallessa Nokian kodissa. Suomi 100 -juhlavuosi innosti kutomaan Elämä kuljetti himankalaistytön Helsingin ja Vantaan kautta Nokialle. Eläkkeelle jäätyään Anulla ja hänen puolisollaan Erkki Vanhatalolla on koti Merikarvialla ja kaupunkikoti Nokialla. Merikarvialla Anu sai Facebookista inspiraation neulomiseen, kun hän huomasi Villasukat veteraaneille, Suomi 100 vuotta -kampanjan käynnistymisen. – Ajattelin heti, että tämä on minun juttu. Se tuntui siltä heti sydänjuuria myöten. Hän naurahtaa, ettei mennyt varmaan viittä minuuttia kauempaa, kun hän hyppäsi pyörän selkään ja lähti lankaostoksille. – Kudoin sukkia ja aloin kysellä Eläkeliiton kerholaisilta, että neulotko sinä. Kutojia saatiin mukaan 30 ja lankarahoja lahjoituksina 300 euroa. Niillä neulottiin 112 sukkaparia. Merikarvian kaikille veteraaneille luovutettiin sukat ja niitä riitti yli sata paria vietäväksi Poriin. Isän muiston kunniaksi Perheeseen kuului myös kaksi vanhempaa veljeä, joista nuorempi on jo edesmennyt. Anulla on neljä lasta, jotka kaikki ovat myös kiinnos- tuneita ukkinsa vaiheista. Tytär luovutti isänsä proteesin veteraanimuseoon. – Kotikunnastamme Himangalta ei löytynyt vastaavaa museota. Hän oli käynyt Merikarvian veteraanien perinnemuseossa ja sai idean viedä sen sinne. Anu kutoi villasukkia kampanjan merkeissä 18,5 paria. Se puolikas pari päätyi isän jalkaan Veteraanimuseon kokoelmiin. Näin Voitto-isäkin on symbolisesti mukana juhlimassa 100-vuotiasta Suomea. Anu Estakari-Vanhatalo sanoo, että hänen muistonsa isästä ovat kauniita pienen lapsen muistikuvia. l Seija Väre Voitto Hämäläinen (myöhemmin Estakari) 1912–1957 l Joulu sotasairaalassa. Suoritti varusmiespalveluksen 1933–1934 Polkupyöräpataljoona 3:ssa (PPP3). Hänet kutsuttiin Kokkolaan liikekannalle panon jälkeen 1939, sieltä tuli siirto osastoon PPK/Kev.os. 8. Sotamies Hämäläinen haavoittui vihollisen lentopommituksessa Muolaan Punnuskylässä 16.2.1940, jolloin molemmat jalat menivät poikki nilkkojen yläpuolelta. Jalat kipsattiin Viipurin sotasairaalassa. Sen jälkeen seurasi kolme siirtoa eri sota sairaaloihin, ensin Hämeenlinnaan (uudelleen kipsaus), sieltä Kokkolaan ja edelleen Vaasaan, mistä Hämäläinen sai invaliditodistuksen vuonna 1940. Kumpikin jalka oli edelleen luutumatta, väärässä asennossa sekä lääkärintodistusten mukaan märkiviä. Hoidot jatkuivat muun muassa Pietarsaaressa. Hämäläinen siirrettiin 26. Sotasairaalaan 1944, missä vasen jalka amputoitiin puoli välistä säärtä. Jatkohoito tehtiin Invalidisäätiön sairaalassa Helsingissä. Tällöin valmistui myös proteesi. Tämän jälkeen hoidettiin vielä arpikudoksia sekä sovitettiin ja korjattiin proteesia. Lopullinen proteesi valmistui vuonna 1945, jolloin sairaalakierre päättyi. Anu Estakari on tilannut tiedot isänsä kantakortista Kansallisarkistosta ja näin isän sotataival ja sairaskertomukset ovat aivan kuin saaneet lihaa myös puujalan ympärille. Voitto Hämäläiselle myönnettiin II luokan vapausmitali 1/40. Hän muutti sukunimensä Estakariksi vuonna 1954. Hän menehtyi sydänkohtaukseen 45-vuotiaana kokiessaan verkkoja meren jäällä. l Seija Väre Perinnemuseo Merikarvialla l Talvisodan vuonna 1939 valmistunut Merikarvian entinen paloaseman autotalli valjastettiin uuteen käyttöön, kun se kesällä 2015 kunnostettiin veteraanien perinnemuseoksi. Viereinen Korsumuseo sain näin lisätilaa samalta tontilta. Koko alue nimettiin samalla Veteraanipuistoksi. Tilan omistaa Merikarvian kunta ja sitä ylläpitää Merikarvian reserviupseerit. Jo parissa vuodessa Perinnemuseoon on saatu paljon lahjoituksia. Avajaisiin tilattiin myös Suomen pisimmän miehen, Väinö Myllyrinteen (1909–1963) näköispatsas. Suomen pisimmäksi mieheksi nimetty, 247 cm pitkä Myllyrinne asui Merikarvialla muutamia vuosia ja avioitui paikkakunnalla. Museo on saanut lahjoituksena Väinön sukset ja myös miehen vihkisormus on lahjoitettu kotiseutuyhdistykselle. Museosta löytyy monta koskettavaa tarinaa ja yksi niistä on Mahlamäen kolmen sodissa kaatuneen veljeksen kohtalo. Heidän ylioppilaskuvansa on ripustettu perinnemuseon seinälle. Läheisessä kotiseutumuseossa on esillä paikallisen räätälin tekemä puku, jota veljekset pitivät ylioppilasjuhlissaan vuoron perään. Veljeksistä vanhin, Voitto, kaatui talvisodassa 1940, Onni pääsi ylioppilaaksi vuonna 1938 ja menehtyi vuonna 1941 panssarilaiva Ilmarisen tuhossa. Heikki pääsi ylioppilaaksi vuonna 1940 ja kaatui 1941. Veteraanimuseossa on esillä sotapäiväkirja Mahlamäen kolmen veljeksen kohtalo koskettaa. Jalkaväkirykmentti 15:n vaiheista, muun muassa Hiitolan taisteluista. Kyseessä on niin kutsuttu Esko Sipilän komppania, jonka riveissä usea Merikarvian mies marssi Simpeleen tienoilta yli itärajan, aina vuoden 1939 rajan takana olevaan Lempäälään asti. Seinälle on ripustettu Suomen lippu vuodelta 1940. Se on merikarvialaisen sota poliisin tuominen Viipurista, kun Viipuri luovutettiin. Seinän vierellä on esillä lääkintäahkio sekä paperista tehty pusakka. Museovastaavana toimivat reserviupseerit Hannu Salo ja Heikki Moilanen. Korsu-Hessuksi itseään tituleeraava Moilanen kertoi, että koko veteraanipuisto toteuttaa sitä toivomusta, mitä veteraanit esittävät Iltahuudossa: ”Hoivatkaa, kohta poissa on veljet. Muistakaa, heille kallis ol’ maa. Kertokaa lastenlapsille lauluin, Himmetä ei muistot koskaan saa!” l Seija Väre
44 Avustajatoiminta Avustajatoiminta vuonna 2018 Sotainvalidien avustajatoiminta on ollut kaivattu lisäapu sotiemme veteraanien talouksissa. Tänä vuonna avustajatoimintaa on ollut 12 alueella eri toimijoiden järjestämänä. Syyskuun 2017 lopussa avustajatoiminnan parissa työskenteli 205 avustajaa ja asiakastalouksia oli 3 762. Palvelu on siis yhä kysyttyä. Vuoden 2018 osalta muutama alue odottaa vielä päätöstä siitä, voivatko ne jatkaa toimintaansa myös ensi vuonna ja kuinka pitkään. Jatkamispäätökseen vaikuttavat mm. työvoimahallinnon linjaukset, sillä työvoimapoliittisena hankkeena avustajatoiminta on usein riippuvainen työllistämistuista sekä hankerahoituksesta. Muutamalla alueella toimintaa on pystytty jatkamaan ilman hankerahoitusta. Myös vähenevät asiakasmäärät vaikuttavat toimintaan. Avustajatoiminta tiedottaa asiakkaitaan paikallisesti mahdollisesti tulevista muutoksista. Tietoa löytyy myös netistä osoitteesta www.avustajatoiminta.fi Merkittävä lahjoitus avustaja toiminnan asiakasmaksuihin Veljesliitto on useina vuosina tukenut jäseniään maksamalla 3 euroa avustajakäynnin tuntihinnasta. Tämä on mahdollistanut maksujen pysymisen vielä toistaiseksi melko kohtuullisena. Vuonna 2018 Veljesliitto joutuu luopumaan tuen maksamisesta, sillä liiton varat on pääosin käytetty ja pakolliset säästötoimet vaikuttavat myös avustajatoimintaan. Asiakasmaksut eivät siitä huolimatta tule välttämättä kallistumaan, sillä Vete raanivastuu on saanut merkittävän lahjoituksen Me-säätiöltä, joka kohdistuu nimenomaan avustajatoiminnan asiakasmaksuihin. Lahjoitus koskee kaikkien veteraanijärjestöjen avustajatoiminnan piirissä olevia jäseniä. Kiireetöntä apua Avustajatoiminta täydentää kuntien palveluja. Avustajatoiminnalla tuetaan alalle sopivien pitkäaikaistyöttömien paluuta työelämään. Työn ohessa avustaja voi opiskella esim. oppisopimuksella ja täydentää ammatillista osaamistaan. Samalla veteraanitaloudet saavat kiireetöntä, heidän tarpeistaan lähtevää apua. Käynnin aikana, jonka kesto on yleensä 2,5 tuntia, avustaja ja asiakkaat voivat ulkoilla, laittaa yhdessä ruokaa, vaihtaa kuulumisia, jumpata tai avustaja voi tehdä kevyttä ylläpitosiivousta. Toiminta on todella monipuolista ja se räätälöidään asiakkaan tarpeiden mukaan. Avustajatoiminnan asiakkaaksi pääseminen edellyttää Pixhill.com l sitä, että henkilö on jäsenenä jossakin seuraavista järjestöistä: Sotainvalidien Veljesliitto, Suomen Sotaveteraaniliitto, Rintamaveteraaniliitto, Kaatuneitten Omaisten Liitto (sotalesket). Alla ovat ne alueet, jotka marraskuun 2017 tietojen mukaan järjestävät avustajatoimintaa myös ensi vuonna. Vuoden edetessä tilanteet voivat muuttua ja projektien henkilöstössä voi tulla muutoksia. l Avustajatoiminnan aluehankkeiden yhteystiedot vuodelle 2018 Etelä-Pohjanmaa Sotainvalidien Veljesliiton Etelä-Pohjanmaan piiri Ruukintie 65, 60100 Seinäjoki projektipäällikkö Minna-Maija Pusa, p. 040 825 5170, ep.avustajatoiminta@sotainvalidit.fi Uusimaa ja Helsinki * Ratamestarinkatu 9 C 00520 Helsinki projektipäällikkö Heidi Aho, p. 050 406 1902, heidi.aho@sotainvalidit.fi projektiohjaaja Tiina Saloheimo, p. 040 137 6807, tiina.saloheimo@sotainvalidit.fi * Uudenmaan ja Helsingin avustajatoiminta ei ole saanut hankerahoitusta, mutta toimintaa pyritään jatkamaan maaliskuun 2018 loppuun. Sen jälkeen jatkoa tarkastellaan kolmen kuukauden välein. On todennäköistä, että avustajia tulee olemaan nykyistä vähemmän, jolloin asiakaskäyntejä joudutaan harventamaan. Avusta jatoiminnan jatkuminen maaliskuulle 2018 edellyttää sitä, että avustajat saavat TE-toimistosta myönteiset palkkatukipäätökset. Hanke tiedottaa asiakkaitaan tietojen varmistuessa. Häme Sotainvalidien Veljesliiton Kanta-Hämeen piiri Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna projektipäällikkö Antti Mikkola, p. 044 7710 055, antti.mikkola@sotainvalidit.fi alueohjaaja Mervi Riikonen, p. 0400 218 577, mervi.riikonen@luukku.com Humppilantie 9 A, 31600 Jokioinen alueohjaaja Leena Saunamäki, p. 045 135 0914, avustajatoiminta.lahti@sotainvalidit.fi Ahvenistonkatu 2 A 214, 15110 Lahti Keski-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaan Sotaveteraanipiiri Tehtaankatu 1, 69100 Kannus projektipäällikkö Kaija Pouttu, p. 044 724 9318, kp.avustajahanke@sotaveteraaniliitto.fi Keski-Suomi * Keski-Suomen Sairaskotisäätiön Sotainvalidien sairaskoti Keskussairaalantie 40, 40630 Jyväskylä toimitusjohtaja Jouni Kaleva, p. 050 521 2713, jouni.kaleva@siskoti.fi * Hankkeen rahoitus ei ole nykyisellään riittävä. Siksi selvitetään voiko yhteistyötahoilta saada lisärahoitusta. Asiakasmaksun merkittävä korotus on harkittavana. Uhkana on, että toiminta tullaan lopettamaan asteittain vuoden 2018 aikana. Siinä tapauksessa nykyiset avustajat jatkaisivat toimintaa työsuhteensa loppuun asti. Hanke tiedottaa asiakkaitaan mahdollisista muutoksisa. Kymi Sotainvalidien Veljesliiton Kymen piiri ry Kokkokallionkatu 4, 49400 Hamina projektipäällikkö Iina Joukainen, p. 050 381 5797, iina.joukainen@sotainvalidit.fi Lappi Tornion Sairaskotisäätiö / Avustajatoiminta Torikatu 9 liiketila 2, 95400 Tornio projektipäällikkö Johanna Holma, p. 040 772 4047, johanna.holma@saarenvire.fi alueohjaaja Anita Puruskainen, p. 040 175 7931, avustajatoiminta@saarenvire.fi Lohjan seutu Apuomena ry Suurlohjankatu 21–23 A, 08100 Lohja palveluohjaaja Pirjo Dahlin, p. 050 376 7480, palveluohjaaja@apuomena.fi Pirkka-Häme * Sotainvalidien Veljesliiton Pirkka-Hämeen piiri Otavalankatu 12 B 4, 33100 Tampere projektipäällikkö Sirpa Autero, p. 050 3522 537, sirpa.autero@sotainvalidit.fi * Pirkka-Häme odottaa hankepäätöksen varmistumista. Hanke tiedottaa asiakkaitaan mahdollisista muutoksista. Pohjois-Savo Sotainvalidien Veljesliiton Pohjois-Savon piiri Minna Canthin katu 24, 70100 Kuopio toimistosihteeri Tuija Lindström, p. 044 363 6159, tuija.lindstrom@sotainvalidit.fi Kuopion veteraanien kotiapurengas toimistonhoitaja Liisa Sivonen, p. 017 186 993, liisa.sivonen@kuopio.fi Iisalmen avustajatoiminta toimistonhoitaja Taija Hakkarainen, p. 017 817 748, sotainva@meili.fi Satakunta PoVeTu-projekti Länsi-Suomen Diakonialaitoksen säätiö Metsämiehenkatu 2, 28500 Pori projektipäällikkö Hanna-Liisa Kotsalo, p. 044 705 2171, hanna-liisa.kotsalo@pdl.fi Varsinais-Suomi Sotainvalidien Veljesliiton Varsinais-Suomen piiri Hämeenkatu 14, 20500 Turku toiminnanjohtaja Jari-Matti Autere, p. 040 568 4500, varsinais-suomi@sotainvalidit.fi
45 Toiminnanjohtajan muuttuvat työnkuvat l Sotainvalidipiirit ovat muutoksessa, kun organisaatiota sopeutetaan jäsenistön koon sekä taloustilanteen mukaan. Veljesliitto toimii 19 piiriyhdistyksen voimin: Suomessa toimii 18 sotainvalidipiiriä ja yksi piiri kattaa koko Ruotsin. Piirin toiminnanjohtajan työnkuva on muuttunut vuosien varrella. Iso osa työstä on yhä sotainvalidien sekä puolisojäsenten neuvontaa ja tavallista järjestötyötä ja siihen kuuluvien paperitöiden hoitamista. Toiminnanjohtajat huolehtivat, että yhteys jäseniin säilyy myös muutosten keskellä. Paikallisosastojen purkautuessa vähäisen jäsenmäärän vuoksi sotainvalidit ja puolisojäsenet liittyvät yleensä piiriin henkilöjäseniksi. Muutoksista huolimatta toimintaa on yhä paikallisestikin. Avainasemassa ovat arvokasta työtä tekevät vapaaehtoiset tukijäsenet sekä perinneyhdistysten jäsenet. Toiminnanjohtajat koordinoivat myös tätä vapaaehtoistyötä. Yksikään toiminnanjohtaja ei ole enää yhden piirin kokopäiväisenä toiminnanjohtajana vaan työaikaa on pyritty suhteuttamaan jäsenmäärään nähden. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että toiminnanjohtajat tekevät osa-aikaista työviikkoa tai toimivat myös palveluneuvojana. Viimeisimpänä muutoksena ovat tulleet kahta piiriä hoitavat toiminnanjohtajat. Vuoden 2017 lopussa liitossa tällaisia toiminnanjohtajia on kaksi. Tuttuja ihmisiä, uutta toimintaa Katariina ”Kati” Kuurola on ollut SuurSavon piirin toiminnanjohtajana 18 vuotta. Tänä keväänä hän otti hoitaakseen myös Pohjois-Savon piirin toiminnanjohtajan työt, kun edeltäjä jäi eläkkeelle. Uuden piirin ottamisesta alettiin keskustella talvella 2016 kyseisten piirien yhteisillä neuvottelupäivillä. – Suurin osa uuden alueen toimijoista oli tuttuja jo ennestään esimerkiksi yhteisten palaverien kautta, Kati kertoo. Uusi piiri on tuonut uudenlaisia työtehtäviä. – Pohjois-Savossa toimiva avustajaprojekti on minulle uutta. Vanhassakin piirissä on tullut tänä vuonna muutoksia, kun piiriin on tullut henkilöjäseniä osastojen purkauduttua, Kati sanoo. Kati kehuu jäsenten suhtautuneen muutokseen hyvin ja ymmärtävästi niin vanhassa kuin uudessakin piirissä. Hänen mielestään kahden piirin hoitaminen onnistuu entiseen tapaan, mutta päivät voivat välillä venyä. Muutos toi kaivattua haastetta Mira Kulmala tuli Kanta-Hämeen piirin toiminnanjohtajaksi kuusi vuotta sitten oltuaan ensin Avustajatoiminnan projektipäällikkönä. Vuoden 2017 alusta alkaen hän on toiminut myös Lahden piirin toiminnanjohtajana. – Olin jo jonkin aikaa kaivannut lisää haasteita työhöni. Oli luontevaa, että Lahden piiri tuli minun hoidettavakseni, sillä Kanta- Toiminnanjohtajat Mira Kulmala (vas.) Kati Kuurola ja Anu Vasama ovat työskennelleet pitkään sotainvalidien parissa. Hämeen piirin hallinnoima Avustajatoiminta toimi näiden molempien piirien alueilla, Mira kertoo. Työtehtävät ovat muuttuneet Lahden piirin myötä, sillä Mirasta tuli myös Lahden osaston toiminnanjohtaja. Muutoin piirin tehtävät ovat hyvin pitkälle samanlaisia kuin vanhassakin piirissä. Uusi alue ja uudet ihmiset ovat tuoneet omia haasteita. – Olen kovasti koettanut verkostoitua tunkemalla itseni kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, jotta oppisin tuntemaan piirin alueella toimivia henkilöitä mm. kunnissa ja muissa veteraaniyhdistyksissä, Mira kertoo. Jäsenet kannustavat Jäsenet ovat tukeneet toiminnanjohtajaansa niin vanhassa kuin uudessakin piirissä. – Lahden piirin jäsenet ovat ottaneet minut oikein hyvin vastaan molemminpuolisen alkujännityksen jälkeen. Yhtä ihania ja mukavia jäsenet ovat molemmissa piireissä, Mira sanoo. Kanta-Hämeessä jäsenet ovat olleet pikemminkin huolissaan nuoren toiminnanjohtajansa ehtimisestä ja jaksamisesta eivätkä niinkään siitä, tulevatko heidän asiansa muutoksen johdosta hoidetuiksi. Vaan hyvin on Mira ehtinyt hoitaa molempien piirien jäsenten asioita. – Ajankäytön suhteen haasteita tuovat erikoispäivät ja tapahtumat, silloin kun olisi tarvetta olla kahdessa paikasa yhtä aikaa. Muuten ajankäytön olen saanut oikein hyvin soviteltua, tosin kalenteri täyttyy melko nopeasti nykyisin, Mira nauraa. Palveluneuvoja ja toiminnanjohtaja Lapin piiri sai uuden toiminnanjohtajan lokakuussa edellisen jäädessä eläkkeelle. Anu Vasama on yksi viidestä toiminnanjohtajasta, jotka toimivat myös palveluneuvojana. Hänen työaikansa jakaantuu tehtävien välillä tasan. – Olen työskennellyt Tornion saarenvireessä vuodesta 2007 alkaen. Aluksi olin veteraanien sosiaaliohjaajana ja vuodesta 2013 lähtien Sotainvalidien palveluneuvojana, Anu kertoo. Työkenttä on Lapissa iso. Yhteistyötä tehdään Ruotsin rajalla myös Ruotsin piirin kanssa. – Koska Lappi on laaja alue ja etäisyydet ovat pitkiä, on yhteistyö muiden sidosryhmien kanssa ensiarvoisen tärkeää ja välttämätöntä. Kaikkien asiakkaiden tavoittamiseksi yhteistyötä tehdään osastojen yhdyshenkilöiden lisäksi esim. Rovaniemen veljeskodin palveluneuvojan ja avustajatoiminnan kanssa. Uuden toiminnanjohtajan myötä piiritoimisto on siirtynyt Rovaniemeltä Tornioon Saarenvireen kuntoutuskotiin. Anu on iloinen saadessaan jatkaa työtä sotainvalidien parissa. – Työ sotainvalidien parissa on antoisaa ja mukavaa. Ja vaikka osa piirin asioista on minulle täysin uutta, olen todella kiitollinen, että minua on pyydetty tähän tehtävään ja saan tehdä arvokasta työtä lappilaisten sotainvalidien, puolisoiden ja leskien hyväksi. l Marja Kivilompolo
46 Kirjaesittely Lasse Lehtinen Tanner. Itsenäisen Suomen mies. Otava 2017. 880 s. Perusteellinen tutkimus Väinö Tannerista l Lasse Lehtisen uusin kirja kertoo sosialidemokraatti Väinö Tannerin (1881– 1966) elämäkerran. Lehtisen tavaramerkkinä on sujuva kieli ja helppolukuisuus. Se on nyt tarpeen, sillä sivuja on lähes 900. Lukijaa ajatellen hän kertoo jättäneensä pois alaviitteet, joita itse historiantutkijana kyllä kaipaisin, mutta ehkä on hyvä näin. Lähdeluettelo on laaja, neljätoista sivua. Tutkimuksessa on ennen julkaisematonta materiaalia, jota Lehtinen on saanut Tannerin perikunnalta. Se valaisee mm. Linda ja Väinö Tannerin suhdetta. Lehtisen Tanner-teos käy läpi Suomen historiaa 1900-luvun alusta lähtien sijoittaen sen Sotainvalidien hauta kivitunnuksen käytöstä l Koholla olevassa kuparilaatassa on Veljesliiton tunnus, lehväseppeleen ympäröimä katkaistu miekka. Hautakivilaatan halkaisija on 6 cm ja siinä on kiinnittämistä varten kierteellä varustettu tappi. Veljesliitto suosittelee, että laatan paikka hautakivessä on sotainvalidin nimen alussa, hieman kirjainriviä ylempänä. Paikka on tämä, riippumatta siitä, missä kohdassa sotainvalidin nimi sijaitsee. Tunnuksen kiinnittämiseksi hautakiveen porataan reikä, jonka halkaisija on sama kuin tapin. Reikään laitetaan sementtiseosta tai mieluummin tähän tarkoitukseen valmistettua erikoisliimaa, jota voi laittaa myös tunnuslaatan pohjaan. Liimaa saa ainakin hautakiviveistämöiltä. Hautakivitunnuksen hinta on 9 euroa. Uurnahautatunnus on samanlainen mutta halkaisijaltaan 2 cm. Sen hinta on 7 euroa. Hautakivi- ja uurnahautatunnuksia voi tilata Veljesliiton keskustoimiston myyntipalvelusta lehden s. 55 olevalla tilauslomakkeella. l Sotainvalidien hautakiveen sekä uurnaan on saatavana kilpi, joka kertoo edesmenneen olleen sotainvalidi. kansainvälisiin yhteyksiin. Näkökulmana elämäkerrassa on tietenkin Tanner ja siksi siinä korostuu juuri hänen roolinsa. Lehtinen nostaa Tannerin yhdeksi itsenäisen Suomen vaikutusvaltaisimmaksi poliittiseksi vaikuttajaksi, mutta myös tärkeäksi talouselämän vaikuttajaksi Elannon johtajana. Mutta Tannerin rooli valtakunnan politiikassa on ”häivytetty” sodanjälkeisessä Suomessa. Tanner oli Risto Rytin tavoin jo 1920- ja 1930-luvuilla varsin kansainvälinen suomalainen. Hänet valittiin muun muassa kansainvälisen osuuskauppaliikkeen johtopaikoille ja hän oli Kansainvälisen Osuustoimintaliiton presidenttinä vuosina 1927–1945. Tanner oli ”tarkan markan miehiä”. Hän ajoi koko valtakunnan kannalta järkevää talouspolitiikkaa ja varoitti sotien jälkeen SAK:ta ja SDP:tä käymästä huutokauppaa kommunistien kanssa palkankorotuksista, koska ”ne tarjoavat aina enemmän”. Sosiaalisen huolenpidon yhdistäminen markkinatalouden elinvoimaan onnistui aikanaan Väinö Tannerilta. Sotien aikana Väinö Tanner toimi ulkoministerinä, kansanhuoltoministerinä, kauppaja teollisuusministerinä ja valtiovarainministerinä. Hän kuului sotaa käyvän Suomen sisäpiiriin. Tannerin kautta kanavoitui työväestön tuki hallituksen toimille. Hän oli länsimielinen, mutta hyväksyi pakon edessä aseveljeyden Saksan kanssa. Erillisrauhan saaminen Neuvostoliiton kanssa oli hänen tavoitteenaan lähes koko jatkosodan ajan, mutta Stalinin mielestä hän oli Suomen pahin sotarikollinen. Toiminnastaan isänmaan hyväksi Tanner saikin sodan jälkeisissä sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä entisen ystävänsä Urho Kekko sen ansiosta pitkän tuomion. Hän istui tuomionsa ja kirjoitti samalla neljä muistelmateosta, 1 500 sivua, ja käänsi vielä suomeksi 1 000 sivua. Tannerin sotasyyllisyystuomion vaikutukset kertautuivat siten, että mm. maan hallitus puuttui asiaan ja vaati Tannerin erottamista Elannon toimitusjohtajan tehtävästä. Hän menetti myös presidentin tehtävänsä Kansainvälisessä Osuustoimintaliitossa. Nämä katkeroittivat hänen mieltään. Vapauduttuaan vankilasta syksyllä 1949 Tanner asetti tavoitteekseen saavuttaa takaisin entiset asemansa valtiollisessa elämässä ja osuustoimintaliikkeessä. Tämän tavoitteen hän miltei saavutti, mutta Neuvostoliitolle hän oli kuolemaansa saakka ja vielä sen jälkeenkin ”neuvostovastaisin” henkilö Suomessa. Tämä rajoitti hänen toimintamahdollisuuksiaan politiikassa ”suomettuneessa” Suomessa. Hänet valittiin uudelleen eduskuntaan ja hän toimi vielä yli 80-vuotiaana kansanedustajana. Tanner oli jo 1930-luvulta ollut punamultayhteistyön kannattaja, mutta 1950 hän halusi jo kokoomuksenkin hallitukseen aseveliakselin hyvien kokemusten vuoksi. Tannerille isoimmat vastustajat olivat kotikommunistit ja Kekkonen. Selostaessaan sotien jälkeistä poliittista elämää tulee Lehtisen tekstissä voimakkaasti esille hänen väitöskirjansa Aatosta jaloa ja alhaista mieltä, SDP:n ja Urho Kekkosen suhteet 1944–1981. Sotavankimuistomerkki Borovitshiin l Novgorodin alueen Borovitshissa olevalla Joglan sotavankihautausmaalla paljastettiin 19.10. uusi muistomerkki sotavankeudessa menehtyneille suomalaisille sotilaille. Kaatuneitten Muistosäätiö on tukenut muistomerkkihankkeen toteuttamista. Tietojemme mukaan Borovitshissa sijainneessa evakuointisairaalassa numero 2019 oli talvisodan aikana 95 suomalaista sotavankia, joista kolme menehtyi vankeusaikana. Jatkosodan aikana Borovitshin leirillä numero 270 ja evakuointisairaalassa numero 3810 oli 320 suomalaista sotavankia, joista 18 menehtyi eri syistä. Uudella muistomerkillä kunnioitetaan kaikkia näitä Borovitshin Joglaan, Shibotovoon, Sosnovkaan, Opotshnoon, Komarovoon ja Ust-Brynkinoon haudattuja suomalaisia sotavankeja, joiden osaksi tuli saada viimeinen leposijansa kaukana kotimaastaan. Sotavainajayhdistyksen edustajien, puheenjohtaja Pertti Suomisen ja kunniapuheenjohtaja Pekka Pitkäsen lisäksi paljastustilaisuudessa muistomerkille laskivat kukkansa Borovitshin kuntapiirin hallinnon varapäämies Vladimir Verbilo ja Vojennye Memorialyn osastopäällikkö Aleksandr Zhermeljov. Mukana tilaisuudessa oli myös sotavanki Einari Seppälän tytär Anni Kyrö poikansa ja pojanpoikansa kanssa. Joglan kylän hautausmaa sijaitsee kauniilla paikalla Msta-joen varrella. Sinne on haudattu yhteensä 469 sotavankia, joista suomalaisten lisäksi saksalaisilla, puolalaisilla ja unkarilaisilla on alueella omat muistomerkkinsä. Suomalaisten sotavankien muistomerkkejä on nyt kymmenellä eri hautapaikalla Venäjällä ja Kazakstanissa. Kullekin niistä tehdään vuorovuosina viranomaistapaamisia sisältävät viralliset muistokäynnit. Borovitshissa menehtyneitten suomalaisvankien sekä kolmen tuntemattomaksi jääneen nimet on kaiverrettu muistomerkkiin. l Teksti: Pertti Suominen Kuvat: Reijo Nikkilä Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen edustajat laskivat kukat muistomerkille.
47 Professori Lauri A. Puntila totesi Väinö Tannerin hautaustilaisuudessa: ”Kun kansallisvaltion aikakaudella poliitikon toimen johtotähtenä on pidettävä maan itsenäisyyden ja omaksutun järjestelmän säilyttämistä, Väinö Tanner nousee valtiomiehenäkin ensimmäisten riviin.”l Markku Honkasalo Väinö Tanner ja Kauniala Sotainvalidien Veljesliitto painosti valtiota jo jatkosodan aikana perustamaan hoito laitoksen vaikeavammaisille sotainvalideille. Valtion varoilla ei maan vaikean taloudellisen aseman vuoksi laitosta koskaan perustettu. Valtiovarainministeri Väinö Tanner mainitsi tästä Veljesliiton lähetystölle vuonna 1943 kehottaen sotainvalideja itse rakentamaan tarpeelliset laitokset, joiden ylläpitokustannuksiin valtio osallistuisi. Tämän periaatteen mukaisesti sodan päätyttyä Veljesliitto perusti Kaunialan hoito laitoksen. Ankaran käskyn toteuttajat Suomalaisen olemassaolon uhanalaisella rajalla, metsissä ja maan alla majaansa pitäen, yhdessä ja yhteiseensä uskoen vartiopaikallaan seisoivat. Me suomalaiset. Ankaran käskyn toteuttajat. Ylivoimaista vastaan meillä oli vain usko asiaamme, vain käsky käsissämme ja ahdistetun uhma. Mutta se, mitä tunsimme, oli väkevyytemme, kun vihollisen panssarit polkivat piikkilankaesteitä, kun tuhannet avoimet suut huusivat sotahuutoa ja Karjalan kannas itki allamme. Kuin ihmeeksi itselleenkin suomalainen varjeli maansa miehitykseltä. Ihmeen kaltaisena muistamme myös sen, että runsaan vuosikymmenen kuluessa Moskovan rauhan rankaiseva jälkilasku oli loppuun maksettu ja sodan runtelema maa jälleen rakennettu. Tuo kaikki on historiaa, meidän aikaamme, mutta meille sodan veteraaneille ei kuitenkaan vain kertomus; me olemme itse eläneet sen. Se kertomus on meidän elämämme ulottuvuuksien mitta. Se on meidän aikamme suomalainen muotokuva, eepos. Se kertoo, että ankarimpansa edessä kansa itse on oma auttajansa. Sanotaan, että jokainen sukupolvi mennyttä muistellessaan tuntee eläneensä ainutlaatuisen, vain sille ominaisin tunnusmerkein osoitettavan ajan. Me, itsenäisen Suomen ensimmäinen sukupolvi, emme ole poikkeus säännöstä; myös me tunnemme eläneemme suurten tapahtumien aikaa. Juuri meidän tekojamme tarvittiin ja enempää kyselemättä olimme niihin valmiit. Kenties vuosisataiset kansalliset ihanteet elivät meissä, kenties yhteisen hädän hetkellä tunsimme, että me silloiset nuoret olimme suomalaisen olemassaolon mitta, että omiemme edessä juuri me olimme aikamme ainoa mahdollisuus. Suomen kansan kohtalo oli käsky käsissämme. Tänään, mielemme salassa yhä entistä eläen olemme edelleen sotajoukko, sodan alkuhetkistä tähän asti taistellut, rivissä myös he, jotka kerran kentälle jäivät ja he, jotka ennen meitä iltaansa ehtivät. Kerran me kaikki yhdessä seisoimme suomalaisen olemassaolon uhanalaisella rajalla ja se suomalainen yhteys, mikä meissä väkevänä silloin eli, myös meidän jälkeemme tässä maassa asukoon. Se yhteys on kertomus suomalaisista maansa puolustajina, se on suomalaisten sukupolvien satavuotisen raadannan runoutta, se on itseensä ja asiaansa uskovien ihmisten jälki ajassa, se on esipolvilta perinnöksi jäävä elämänmittainen omaisuus. Sitä kartuttaen isät aikansa ahkeroivat, sen elinvoimaksi äidit itkunsa itkivät ja sen huomiseen nuoret unelmiensa salat tallettivat. Sitä sanotaan isänmaaksi. Menomatkalla laskettiin kukkalaite Säkkijärven kenttähautausmaalla. Vainajien matkaan siunaamisen suoritti (oik.) kenttäpiispa emeritus Hannu Niskanen avustajanaan kirkkoherra Vladimir Dorotnij. Arvo Ylitalo, kotiseutuneuvos, juhlapuhe Sodankylässä 27.4.2017 Viipurin kautta kotimaahan l Kotiuttamistilaisuus hiljaisessa kirkkosalissa oli tunnelmaltaan vakava ja arvokas, kuten aina. Sotavainaja-yhdistyksen puheenjohtaja Pertti Suominen kertoi vuosien varrella tehtyjen löytöjen määristä, kaikkiaan runsaat 1300. Hän kiitti samalla tehdystä merkittävästä työstä niin suomalaisia kuin venäläisiäkin etsijöitä sekä kaikkia tämän toiminnan tukijoita. Musiikkinumeroita esitti Viipurin ensim- Teksti ja kuvat: Tero Tuomisto Sudokun ratkaisu 1 6 8 3 5 4 2 7 9 7 4 2 1 9 6 5 3 8 9 3 5 2 7 8 1 6 4 2 1 9 6 3 5 8 4 7 4 7 3 8 2 9 6 1 5 8 5 6 4 1 7 9 2 3 6 2 4 9 8 3 7 5 1 3 8 7 5 6 1 4 9 2 5 9 1 7 4 2 3 8 6 Code:A83C3E535C Tunnelmallinen tilaisuus mäisen musiikkikoulun pieni yhtye. Muistosanat lausui ja vainajien matkaan siunaamisen kohti kotimaata suoritti kenttäpiispa emeritus Hannu Niskanen muun muassa ajankohtaisia Aleksis Kiven säkeitä hyödyntäen. Virren 584 jälkeen alkoi sodassa kaikkensa antaneiden sotilaiden paluumatka synnyinmaahan. Narvan marssin säestämänä pienet arkut kannettiin ulkona odottavan Vihdin Liikenteen sinivalkoisen bussi tavaratilaan. Matkan aikana käytiin laskemassa kukkia myös Säkkijärven kenttähautausmaalle ja vierailtiin Ristimäen hautausmaalla. l (c) Arto Inkala www.aisudoku.com Kerran vuodessa, lokakuussa, tehdään Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen toimesta varsin tunteikas matka Viipuriin, mistä noudetaan viime sotiemme taistelukentiltä löydettyjen suomalaissotilaiden jäänteitä kotimaan multiin haudattavaksi. Tällä kertaa oli Pietari-Paavalin kirkkoon tuotu edellisen käynnin jälkeen 31 sotilaan jäänteet noutoa odottamaan. Kaksi kolmasosaa löydettiin Karjalan kannakselta ja kolmannes Laatokan Karjalan taistelupaikoilta. Viime vuosien kuluessa on venäläisten etsijäryhmien osuus löydöistä korostunut huomattavasti, niin tälläkin kertaa. Nyt oli merkillepantavaa lisäksi se, että löytöjen yhteydessä oli kaikkiaan 15 sotilaan tuntolevyt. Se antaa suhteellisen hyviä mahdollisuuksia monien henkilöllisyyden varmistamiseen DNA-tutkimuksen avulla.
48 Översättning: Henry Byskata KRIGSINVALIDEN Organ för Krigsinvalidernas Brödraförbund 5 / 2017 Ledare Rådgivningsservicen behövs Seppo Savolainen Generalsekreterare l Brödra- och sjukhemmens rådgivningsservice har redan från slutet av 1990-talet fungerat som ett stöd för krigsinvaliderna och deras makor. Denna rådgivningsservice för krigsinvalider har bidragit med hjälp, när det gällt frågor som rör ersättningarna enligt militärskadelagen och utöver detta också i frågor som rör service som stöder boende i hemmet, hjälpmedel och övrigt socialskydd. Vid behov har servicerådgivarna besökt klienterna i deras hem för att utreda deras behov och för att göra upp behövliga ansökningar till Statskontoret och andra myndigheter. Statskontoret har ersatt servicerådgivarnas löne- och resekostnader. I början av år 2018 inträffar förändringar i rådgivningsservicen som ett resultat av den av Statskontoret arrangerade konkurrensutsättningen av vårdanstalterna. I de flesta landskap fortsätter verksamheten med hjälp av från tidigare bekanta servicerådgivare, men det kan bli svårare att genomföra hembesök, eftersom Statskontoret inte längre särskilt ersätter deras resekostnader. Några brödrahem har meddelat, att de avslutar anordnandet av rådgivningsservice. Å andra sidan har ett antal nya vårdanstalter utanför det traditionella brödrahemsnätverket erbjudit sig att stå för produktionen av rådgivningen. Man har ännu inte presenterat resultatet av Statskontorets konkurrensutsättning, varför man på olika håll i landet ännu inte har tillgång till noggranna uppgifter om rådgivningsservicens framtid. Kan de nya rådgivningsproducenterna uppvisa tillräckligt professionella anställda, som kan ge rätta råd och också i övrigt stå för en kvalitativ service? Något som kan ge upphov till verkligt bekymmer är ändå detta, att har krigsinvaliderna som bor på olika håll i landet nästa år likvärdiga möjligheter att få hjälp av servicerådgivare. Ur jämlikhetssynvinkel sett uppstår det en ohållbar situation, om rådgivningsservicen inte längre förmår täcka hela Finland. När det gäller de nya funktionärerna, uppstår frågan huruvida dessa kan uppvisa tillräckligt yrkeskunniga anställda, som kan ge rätta råd och också i övrigt stå för en högkvalitativ service. Det är också oklart vem det är som dessa nya funktionärer skall ge råd, därför att Statskontoret inte överlåter till dem några förteckningar på krigsinvalider och inte heller lottor. Krigsinvalidernas Brödraförbunds avdelningar och distrikt kan ge ut uppgifter endast med sina medlemmars tillstånd. Krigsinvalidernas och deras änkors på militärskadelagen baserade ersättningar och servicepensioner förverkligas i praktiken på det sätt som föreskrivs i lagen endast, om de får sakkunnig rådgivning och praktisk hjälp när det gäller att göra upp ansökningar. Rådgivningsservicen är en väsentlig del av det ersättningssystem som baserar sig på militärskadelagen och en förutsättning för dennas funktionalitet. Med sakkunskap uppgjorda och rätt inriktade ansökningar underlättar Statskontorets arbete med att behandla dem och minskar antalet i onödan uppgjorda ansökningar och behovet att begära tilläggsutredningar. Man har också kunnat konstatera, att rådgivningsservicen stöder krigsinvalidernas boende hemma inför de utmaningar som en tilltagande ålder kommer med. Rådgivningsservicen är en väsentlig del av det ersättningssystem som grundar sig på militärskadelagen och en förutsättning för dess funktionalitet. När Statskontoret ingår avtal med brödrahemmen och andra serviceproducenter, bör man se till att krigsinvaliderna och deras änkor också i fortsättningen oberoende av boningsort också i fortsättningen har tillgång till hjälp från en sakkunnig servicerådgivare – vid behov också i form av hembesök. l Intressebevakning Offerttävlan rörande krigsinvalidernas vård- och rehabiliteringsanstalter l Statskontoret har utsatt vård- och rehabiliteringsanstalterna för offertgranskning gällande åren 2018−2022. Målsättningen har varit att säkerställa en högkvalitativ vård och rehabilitering för krigsinvaliderna. Speciell uppmärksamhet riktade man mot minimikvalitetskraven. Dessa uppställdes redan förra året på hösten under Statskontorets ledning i en arbetsgrupp, vari ingick också representanter för anstalterna och Social- och hälsovårdsministeriet. Med beaktande av krigsinvalidernas höga ålder ville man inte göra kvalitetskraven alltför detaljerade. Vård- och rehabiliteringspla- nerna uppgörs alltid med beaktande av individens funktionsförmåga och behovet av vård eller rehabilitering. För närvarande pågår färdigställandet och utskrivandet av avtalen tillsammans med de anstalter som utsetts. Anstalterna valdes från sex regionala förvaltningsbyråområden så att varje område kan uppvisa högkvalitativa anstalter i tillräckligt antal i förhållande till områdets behov av vård och rehabilitering. När krigsinvaliden väljer vård- eller rehabiliteringsställe, är han ändå inte tvungen att välja en inrättning på egen ort, utan han kan åka till vilken reha- biliteringsanstalt som helst som finns bland de valda anstalterna. Krigsinvaliden kan åka till vilken inrättning som helst bland de valda anstalterna Ifall krigsinvaliden får kontinuerlig dygnetruntvård på anstalt, som inte deltagit i konkurrensutsättningen eller som fallit ur den valda skaran anstalter, har han möjlighet att om han så vill stanna kvar på den egna, nuvarande anstalten. Statskontoret kommer särskilt över-
49 Juristen Gränser för grad av men gällande militärskadeersättningar l I lagen om militärskada har man för olika former av ersättning stadgat om olika krav beträffande den grad av men/invaliditetsprocent som man minst bör ha för att erhålla ersättning. Den invaliditetsprocent som krävs bör vara fastställd genom beslut av Statskontoret eller försäkringsrätten och definierad på basis av krigsskada eller sjukdom. Krigsinvalidernas grad av men har definierats med fem procents noggrannhet mellan 10−100 %. Om det av ersättningsmyndigheten uppskattade menet ligger under 10 %, definierar man inget noggrant procenttal. Rätten att få ersättning för krigsinvalider med en grad av men under 10 % inskränker sig endast till nödvändiga undersöknings- och vårdkostnader för krigsskadan. För övriga militärskadeersättningars del förutsätts minst en grad av men på 10 %. Rättigheter för 10-procentiga krigsinvalider När graden av men på grund av krigsskada är 10 % eller mera, utbetalar Statskontoret livränta som ersättning för det men krigsskadan förorsakat. Livräntans storlek utgår enligt skalan på graden av men, t.ex. är en 50-procentig krigsinvalids livränta fem gånger större än den livränta en 10-procentig krigsinvalid erhåller. Staten ersätter kommunerna för den öppna service och hemservice de anordnar inom social- och hälsovården för krigsinvalider med en grad av men på 10−100 %. Dylika former av service är t.ex. måltids-, städ-, tvätt- och transportservice. Också för dem som bor i servicehus ersätts de av kommunen godkända formerna av service på basis av militärskadelagen. På grundval av en grad av men på minst 10 % är det möjligt att en gång i året gå på en allmän hälsotillståndsgranskning ersatt av staten. Hos Statskontoret kan man dessutom anhålla om betalningsförbindelse gällande specialunder- ens om saken med dessa anstalter. Invaliden kan om han så vill visserligen också byta vårdinrättning. Förutom de bekanta slagen av service, intervallvård, dagverksamhet (deltids anstaltsvård), dagrehabilitering och hemrehabilitering, finns nu med som en ny serviceform en bedömningsperiod gällande behovet av rehabilitering, en period som är avsedd för personer, som inte tidigare varit med om rehabilitering eller som inte är övertygade beträffande vilken serviceform situation som situation vore den bästa. Perioden omfattar tre dygn på anstalten med undersökningar och möten med läkare, fysioterapeut m.fl. professionella inom branschen. sökning av hälsotillståndet. En förutsättning för rehabilitering i enlighet med militärskadelagen är likaså en grad av men på 10 %. Samma gräns tillämpas när det gäller ersättning av fotvård och mindre hjälpmedel. En betydande stödform som står de mildare skadade till förfogande är den ersättning som utgår i enlighet med militärskadelagen för ändringsarbeten i bostaden. Krigsinvalid med grad av men om minst 20 % En grad av men om minst 20 % ger möjlighet att med betalningsförbindelse från Statskontoret komma in på anstaltsvård och staten ersätter också den långtidsvård som kommunerna tillhandahåller. På grundval av små inkomster kan en minst 20-procentig krigsinvalid erhålla tilläggsränta. När en krigsinvalids egna eller makans civila sjukvårdskostnader försvårar utkomstmöjligheterna är det möjligt att hos Statskontoret ansöka om sjukhjälpstillägg. En grad av men om 30 % eller mera Krigsinvalider med grava men, minst 30 %, har rätt att erhålla mera rehabilitering än de krigsinvalider som är mindre gravt skadade. När man beviljar dem tilläggsränta, tillämpas mildare inkomstgränser. När det gäller förhöjt sjukhjälpstillägg och skild makarehabilitering skall den av krigsinvaliderna krävda minsta graden av men uppgå till 50 %. I kriget svårt skadade krigsinvalider med en grad av men om 80−100 % erhåller livränta med ett förhöjt anhörigtillägg. ningar som utbetalas efter hans död. Statskontoret betalar ut begravningshjälp efter 20−100procentiga krigsinvaliders död. På grundval av att utkomsten försvåras kan änkor till 10−25-procentiga krigsinvalider i enlighet med krigsskadelagen hos Statskontoret ansöka om en engångsersättning. Kontinuerlig servicepension betalas ut till änkor efter krigsinvalider med en skadegrad om minst 30 %. Servicepensionens storlek är också graderad på grundval av den grad av men som fastställts för krigsinvaliden, såsom av bifogade tabell kan konstateras. En fullständig servicepension förutsätter en grad av men om minst 80 % eller att döden har förorsakats av en krigsskada. De krigsinvalidänkor, vilkas makars grad av men var minst 30 %, kan ansöka om rehabilitering. Varför procentgränser? Efter kriget hade de gravt skadade krigsinvaliderna det största hjälpbehovet. Statens knappa resurser behövde i första hand inriktas på denna grupp. Tack vare det arbete Brödraförbundet i årtionden har utfört, har man så småningom fått militärskadelagens procentgränser sänkta. Det viktigaste målet i dag är att också krigsinvalider med en grad av men om 10 och 15 % i fortsättningen kunde få komma till periodvis eller långtidsvård på krigsinvalidernas brödrahem. Att få med finansieringen av detta i statens budgetförslag har ändå alltid bromsat upp dessa nödvändiga förnyelser. l Seppo Savolainen Generalsekreterare Ersättningar till de anhöriga Procenttalet på krigsinvalidens grad av men är av betydelse också, när det gäller de ersätt- Som en ny form av service finns nu rehabiliteringsbehovets bedömnings period för personer som inte är på det klara med vilken rehabiliteringsform vore den bästa situation som situation Som hemrehabilitering erbjuder man stödd rehabilitering i hemmet. Det är en rehabilitering man fått gott gensvar på. Däremot tog man inte med öppen rehabilitering i konkurrensutsättningen och den formen kan också tillhandahållas av serviceproducenter, som inte var med i konkurrensutsättningen. Krigsinvaliden kan alltså fortsättningsvis besöka den bekanta fysioterapeuten eller massören eller så kan denne också vid behov komma till hemmet. Statskontoret sätter årligen ett tak för vad den öppna rehabiliteringen får kosta. Den slutliga listan över de anstalter som står till buds publiceras, när man har undertecknat avtalen tillsammans med anstalterna. Detta borde ske under november månad. Statskontoret kommer också i fortsättningen att övervaka kvaliteten på verksamheten hos de anstalter som valts genom att utföra auditeringar på anstalterna. Genom dessa auditeringar ser man till att anstalterna håller fast vid minimikvalitetskraven och vårdar våra hedersmedborgare i enlighet med deras behov. l Tiina Kyttälä Servicechef
50 Distrikten är aktiva SVERIGE Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Tel. 00 46 8 648 1131 Jubileumsår i Sverige NYLAND Banmästargatan 9 C, 00520 Helsingfors Tel. 09 4785 0225 Distriktets julhälsning Vi tackar alla de samfund och privatpersoner, försvarsmakten, krigsinvalidsystrar och -bröder, som genom egen verksamhet och sina donationer har bidragit till vårt distrikts och hela vår medlemskårs serviceverksamhet under det gångna året. Vi tackar också varmt distriktsstyrelsen och avdelningarnas funktionärer, manliga och kvinnliga, samt assistenverksamhetens projektpersonal jämte medhjälpare för ett gott samarbete. Vi tillönskar vårt distrikts medlemskår jämte anhöriga, avdelningarnas manliga och kvinnliga funktionärer, distriktsstyrelsen och assistentverksamhetens personal samt stöd- och intressentgrupper en Fridfull Julhögtid och ett Framgångsrikt Gott Nytt År 2018. Juletiden med dess trolska ljus får oss att stanna till en stund, inför julens stämningsfulla frid. Jaakko Torppa, ordförande Satu Jelkälä-Blomqvist, verksamhetsledare Julen – underbarare än en saga Under det gångna året har man i vårt land firat många slags fester. Som nation har vi under året celebrerat vår hundraåriga självständighet. Som kristna igen har vi återvänt ett halvt årtusende till- I år firar vi ett fritt och självständigt Finland som ett resultat utav de ansträngningar och uppoffringar som gjordes under krigen 1939–1945 vars spår syns än idag. Som ett led i detta firande skickas detta paket innehållande ett brev till Dig från Republikens president Sauli Niinistö och hans maka Jenni Haukio, en gåva från Krigsinvalidernas Brödraförbund som är ett redskap för att underlätta vardagen samt ett par stickade strumpor i jubileums-färger för att värma sig med under den kommande vintern. Finlands 100:de jubileumsår når sin höjdpunkt under självständighetsdagen den 6 december, denna dag firas runt om i hela Finland och även i Sverige. Tag gärna kontakt med din lokala finska förening för att få reda på hur Finland firas i din närhet ifall du önskar deltaga. För att kunna fortsätta stödja de medlemmar med mest behov under nästa år pågår just nu vår Höstinsamling. Då målsättningen på 100 000:- kronor är högt uppsatt försöker vi med hjälp ifrån försäljning av Vapaa - Fri band nå detta mål. År 2018 kommer föra med sig utmaningar för Sverigedistriktet då våra anslag från Finland minskar kraftigt. Vår avsikt är att finna lösningar som ger en mjukare förändring. Vi önskar Er alla en riktigt God Jul och ett Gott Nytt År! baka i tiden till vår reformations ursprungskällor, dvs. till Luthers viktigaste upptäckt: människan blir frälst genom tron allena för Kristi skull. Dessa två firningsämnen, självständigheten och den kristna kyrkan, utgör vår nations stabila grund. De blir klart synliga i vårt lands fana. Den blåvita fanan med korset är ett uttryck för vårt lands självständighet, men samtidigt är den också den mest centrala symbolen för vår tro. Korset berättar om försoningen och det ljus, som kom i världen med Kristus. Jesus säger om sig själv: Jag är världens ljus. Den som följer mig skall inte vandra i mörkret utan ha livets ljus. Joh. 8:12 Under de kommande veckorna såväl i hemmen som också i varuhusen kommer vi att höra många julsånger. Bland dem finns det en, som i likhet med vår självständighet kunde fira 100-årsjubileum, nämligen ”Tuikkikaa, oi joulun tähtöset, kilpaa lasten tähtisilmäin kanssa”. Den skrevs av Lojoläraren Elsa Koponen julafton 1917, när hon var fylld av egen smärta. Som lärare för tuberkulosbarn hade hon själv blivit smittad. Hon utgjöt sitt hjärta för sin trolovade musiklärare Armas Otto Väisänen, från vilken hon i stället för tröst fick förlovningsringen tillbaka. Tyngd av avsked och sjukdom skrev hon ovan citerade juldikt, som först tonsattes av Otto Manninen och sedermera också av Armas Maasalo. Den här julsången väckte för några år sedan inte bara medkänsla utan också förnärmelse. Den fortsätter nämligen: (ung.) ”Så förtälj då julens saga, denna alltid lika nya och lika härliga, som gör sinnet förnöjt liksom förr när vi var barn”. Enligt en del människors mening såg man i sången julen som en saga bland andra sagor. Men julens händelser är också utan tvekan förknippade med historiska fakta: Vid den tiden utfärdade kejsar Augustus en förordning. På samma sätt säger vi i trosbekännelsen om Jesus ”led under Pontius Pilatus”. Frälsningsskeendena är således sanna, men trons språk är sedan ändå mera ett bildspråk än historiska fakta. Julens budskap är så rikt, att hela dess budskap inte förmår framträda enbart via torra fakta. Bilderna gör tron rikare på många sätt, inte minst i julsångerna. Också Anna-Mari Kaskinen har på sitt sätt skildrat julens budskap medelst bilder: (ung.) ”Den lilla lågan tänds i vinterns dystra mörker. Den lilla lågan kommer med ljuset, ger en glimt av hopp i hjärtat”. I julens budskap kommer Guds kärlek till synes, en kärlek till mänskligheten och varje enskild människa. Låt oss unna diktarna friheten att skildra julens glädjebudskap med olika färger och bilder. Alltså (ung.) Klinga, o julens många sånger, ur fröjdefyllda bröst. Melodin må ljuda, leken flamma, om hjärtats fröjd må den tälja, fylla sinnet med fröjd liksom förr när vi var barn”. slut från TE-byrån. Krigsinvalidernas Brödraförbunds assistentprojekt startades i Helsingfors år 2002. Projektet drevs av Åggelby rehabiliteringssjukhus. Inom det övriga Nyland inleddes verksamheten år 2006 som ett projekt förvaltat av Kauniala Sjukhus. Som förvaltarinstanser har också Helsingin Seudun Sotaveteraanipiiri ry (Helsingfors Krigsveterandistrikt) och nu senast Krigsinvalidernas Brödraförbunds Uudenmaan piiri ry (Nylands distrikt) fungerat. Assistenterna har under årens lopp blivit bekanta för hundratals krigsinvalider och veteraner samt för deras makor och änkor liksom för lottorna. Assistenterna har hjälpt till med skötseln av hemmet, tagit hand om tvätten, städat, lagat mat och bakat samt tjänstgjort som följeslagare. För mången åldring har den egna assistenten varit en viktig hjälp och ett stöd i vardagen. De assistenter som varit verksamma i långvariga arbetsförhållanden har kunnat vara samma åldrings hjälp redan under flera år och kommit honom/henne nära och blivit på ett ömsesidigt sätt viktiga människor. Alldeles tydligt har man varit tillfreds med servicen och den har upplevts behövlig, till och med nödvändig. Klienter är nu med i verksamheten, klienter som varit med ända från verksamhetens början, en del redan från år 2002. I oktober 2017 är med som klienter i assistentverksamheten 330 hushåll och som assistenter 23 personer. Projektchef Heidi Aho har varit med i assistentverksamheten från år 2011. Tiina Saloheimo, som fungerar som projektinstruktör, har utfört ett långt dagsverke inom assistentarbetet. Hon inledde sin tjänstgöring redan år 2002 på Åggelby rehabiliteringssjukhus. Martti Toivanen, brödrapräst Assistentverksamheten i Nyland Vid årsskiftet tar den av TE-byrån i Nyland som arbetskraftspolitiskt projekt finansierade assistentverksamheten slut. Vi försöker ändå fortsätta assistentverksamheten till slutet av mars år 2018 och fortsättningen efter det granskas med tre månaders mellanrum. Såsom tidigare försöker vi erbjuda klienterna denna service. Det är sannolikt att det kommer att finnas färre assistenter än i nuläget, varför vi blir tvungna att begränsa antalet klientbesök. Ändå förutsätter en fortsättning av assistentverksamheten, att assistenterna får positiva lönestödsbe- Finlands Krigsinvaliders Sverigedistrikt www.krigsinvaliderna.se Heidi Aho, projektchef Tiina Saloheimo, projektinstruktör
Distrikten är aktiva 51 KUST-ÖSTERBOTTEN Handelsesplanaden 10 D, 65100 Vasa Tel. 050 382 5257 Ordförandes årskrönika och julhälsning Bästa medlemmar i Krigsinvalidernas Kust-Österbottens distrikt och ni läsare av Krigsinvalid-tidningen, som är intresserade av vår verksamhet! Självständiga staten Finlands 100- års festligheter har synts i verksamheten i Kust-Österbottens distrikt under hela året. Hembesöken hos distriktets alla medlemmar, små gåvor och framför allt tackbrevet, som undertecknats av Republikens president Sauli Niinistö och Republikens presidents maka, fru Jenni Haukio väckte hos många mottagare tacksamma och rörande känslor. Trots minskade ekonomiska möjligheter har vi önskat hålla traditionella sommarfester, vilka har samlat rikligt antal deltagare på Carpella i Korsholm, på Pörkenäs i Jakobstad samt i Linds Kök i Närpes. P.g.a. feståret hålls en del av julens tillställningar redan kring självständighetsdagen. Festplatser är Strampen i Vasa 5.12. kl 14, Optima i Jakobstad 9.12. kl. 13 och Maggis bar i Kronoby efter julen. På självständighetsdagen ordnas festtillställningar i båda sjukhemmen på vårt område. Det hade kanske varit önskvärt att ha mera möjligheter att ge bidrag till fotvård och städning, men å andra sidan får vi vara nöjda med att vi har använt distriktets pengar mera under den tid då pengarna kom fler medlemmar till nytta. Krigsinvalidmedlemmarna i vårt distrikt är nästan alla också medlemmar i någon av Krigsveteranförbundets lokalavdelningar. Jag tycker att det är naturligt och viktigt att samarbetet med olika veteranorganisationer intensifieras då medlemsantalet sjunker och traditionsarbetet närmar sig. Jag tackar framför allt Finlands Krigsveteranförbunds Vasa distrikt för gott samarbete. Gemensamma fester, kransnedläggningar och kyrkdagar är goda exempel på samarbetet. Årets kyrkdag hölls i Vasa. Borgå stifts biskop Björn Vikström predikade. Representanter för krigsinvaliddistriktet fortsätter åtminstone några år i styrelserna för sjukhemmen som verkar inom vårt område, eftersom största delen av deras inkomstkälla grundar sig på de ersättningar enligt militärskadelagen som Statskontoret betalar. Systemet med service-tv som anstalterna upprätthåller har utvidgats och det har gett krigsinvaliderna en ny intressant serviceform. Nytt är att sjukhemmen är i ett verkligt konkurrensläge och de har hamnat att erbjuda sina tjänster åt Statskontoret i en offerttävling där kvalitets- och prispoäng tagits i beaktande. Arbetsmängden har varit stor och risker har säkert tagits, men nu vet vi att Statskontoret vid behov är färdigt att köpa tjänster av anstalterna på vårt område åtminstone under fem års tid. Jag tackar anstalternas ledning och personal för utomordentligt arbete till förmån för vår medlemskår. Hundra års ålder uppnår i år i vårt distrikt krigsinvaliden Gunnar Häggvik 9.12.2017. Han är endast tre dagar yngre än Finland. Gratulationer till hundraåringen! Jag tackar också vårt distrikts verksamhetsledare Monika Julin, servicerådgivare Mona Strandberg, brödrapräst Tor-Erik Store, distriktsstyrelsen, våra stödmedlemmar och andra som stöder vår verksamhet för det år som snart är till ända och tillönskar dem Lotta-kören under ledning av Katariina Korkman uppträder på krigsinvalidernas och -veteranernas gemensamma kyrkdag 21.9. i Trefaldighetskyrkan i Vasa. Foto: Monica Latvala. Efter gudstjänsten 21.9. serverades festlunch på restaurang Tropiclandia. I bild bl.a. biskopen i Borgå stift Björn Vikström, brödrapräst Tor-Erik Store, kyrko herde Mikael Kronlund samt Agneta och Markku Ranta. Foto: Raimo Latvala och framför allt alla krigsinvalider, makor och krigsinvalidernas änkor en Fridfull Jul och hälsa inför året 2018. Markku Ranta Ordförande i Kust-Österbottens Verksamhetsledarens julhälsning Arbetsåret inom distriktet har under jubileumsåret ”Finland 100 år” varit speciellt. En stor del av min arbetstid har gått åt till att besöka våra medlemmar. På hembesöken har jag haft med mig samma gåvor åt alla medlemmar; hjälpmedlet burköppnare från förbundet, kaffepaket sponsorerat av lokal butikskedja och presidentparets hälsning. Det har känts meningsfullt och varit verkligt roligt att få träffa medlemmarna i deras eget hem. Många trevliga pratstunder har vi haft tillsammans och vi har haft alla möjliga diskussioner. Jag har fått ta del av många olika levnadshis- torier och flera nya byar och vägar har jag lärt känna! Servicerådgivare Mona Strandberg har skött hembesöken på distriktets södra område och Nykarleby sjukhems förra fotvårdare Benita Appel har hjälpt till i Jakobstadsområdet. Tack för hjälpen! Såsom tidigare kan man ringa mej måndag-fredag på nr 050 382 5257. Jag önskar alla krigsinvalider, makor och änkor samt distriktsstyrelsen, stödmedlemmar, samarbetspartners och personalen på de båda sjukhemmen i vård distrikt en riktigt God Jul och ett Gott Nytt år 2018! Monika Julin Julfester Strampen i Vasa 05.12. kl. 14 Optima i Jakobstad 09.12. kl. 13 Maggis bar 28.12. kl. 13 Förevisningarna dagtid av filmen Okänd soldat är gratis för dem som kan uppvisa veterankännetecknet (eklövet) l För att hedra självständighetens jubileumsår får veteranerna från våra krig gratis se den nya filmen Okänd soldat, som hade premiär 27.10. Denna förmån gäller våra krigs manliga och kvinnliga veteraner. Man får tillgång till denna förmån genom att vid bio- grafens biljettkassa uppvisa eklövsemblemet eller ett officiellt personbevis, av vilket framgår veteranstatus (Fpa-kortets R-signum eller stämpeln gällande beviljat militärpass). Också en följeslagare kan utan avgift komma med på föreställningen tillsammans med veteranen. Förmånen gäller förevisningar dagtid, vilka börjar före kl. 17, på alla Finnkinos orter från måndag till torsdag så länge som Okänd soldat finns på Finnkinos repertoar. Också förevisningarna under pauserna hör till förmånen. l
52 Kansa käveli ja sana kiiri Kymenlaaksossa l Kansa kävelemään, YK:n rauhanpäivän Suomen päätapahtuma Kotkassa sai liikkeelle yhteensä 530 henkeä Sapokan merenrantamaisemiin. Sää ja tunnelma suosi. Kymenlaakson Rauhanturvaajat olivat tehneet huolellisen ennakkovalmistelun ja osallistuivat itse isolla joukolla järjestelyihin ja kävelyyn. Kansa kiitti, käveli ja seurasi ohjelmaa. Sanoma kävelystä levisi maakuntalehtien jopa sivun revityksillä koko Kymenlaaksoon. Myös ennakkotiedotus meni hyvin läpi maakunnan lehdistössä. Näin sotiemme veteraanien ja rauhan hyvä asia tavoitti median kautta kymmeniä tuhansia ihmisiä. Tapahtuma oli myös tiedotusvoitto! Kotkassa ja Kouvolassa osallistui kävelyyn lisäksi ennen ja jälkeen päätapahtuman 29 koulua ja päiväkotia. Ne saivat liikkeelle omissa liikuntatilaisuuksissaan 2 318 lasta. Kotkan tilaisuuden alussa kuultiin tasavallan presidentti Sauli Niinistön tervehdys. Sen luki upseerikokelas Veikko Repo Maasota koulusta. Suomen Rauhanturvaajaliiton tervehdyksen tapahtumaan tuonut puheenjohtaja Paavo Kiljunen sanoi kävelytapahtuman perustuvan Maailman veteraanijärjestön suositukseen. Tapahtuma oli tänä vuonna myös osa maanpuolustusjärjestöjen Nuku Rauhassa -kampanjaa. – Kävelytapahtuman tarkoituksena on yhdistää sukupolvet kevyen liikunnan merkeissä YK:n rauhanpäivän yhteydessä. Samalla muistetaan tänäkin päivänä erittäin ajankohtaista rauhan asiaa, Kiljunen sanoi puheessaan. – Liikuntatapahtuma on myös hyvä tapa siirtää sotiemme veteraanisukupolven perinteitä ja kestäviä arvoja nuoremmille elämän evääksi. Rohkeutta, tulevaisuudenuskoa ja yhteishenkeä, mutta myös hyvää kuntoa tarvitaan hienon isänmaamme tulevaisuuden turvaamisessa. Kansalaisten säännöllinen liikuntaharrastus edistää tätä tavoitetta, Kiljunen jatkoi. Hän muistutti paikallaolijoita, että vaikka Suomessa on maata saatu kehittää rauhan oloissa jo yli 70 vuoden ajan, rauha ei ole kuitenkaan kaikkialla itsestään selvyys. – Lähi-itä on edelleen laajasti sekaisin. Positiivisia odotuksia herättänyt arabikevät kääntyi loputtomaksi marraskuuksi. Myös Euroopan turvallisuudessa on todistettu siirtymistä yhteistyöstä vastakkainasetteluun. Suomessakin on kohdattu kansainvälisen yhteisön epäonnistumisen seuraukset muun muassa lisääntyneinä turvapaikanhakijoina. Keskustelu tilan teesta käy ajoittain kuumana. Kylmä pää, lämmin sydän Puheenjohtaja Kiljunen tähdensi kylmän pään ja lämpimän sydämen merkitystä. – Vastuullisena kansakuntana Suomi hoitaa turvapaikanhakijoiden asian lakia, ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä sopimuksia kunnioitten. Viranomaiset tarvitsevat tässä vaikeassa tehtävässään kansalaisten täyden tuen, eivät kiihkomielistä opastusta mistään suunnasta. Kylmälle päälle ja lämpimälle sydämelle on aina käyttöä. Kotkan kävely tapahtuman tunnelmaa kehuttiin laajasti. Sen takeena oli sää, musiikki, rokka ja sotkun kahvit. Puheenjohtaja Paavo Kiljusella oli painavaa sanottavaa leppeässä merituulessa Kotkassa. Veteraani Aulis Taponen toi tapahtumaan veteraanien tervehdyksen. Lopuksi puheenjohtaja Kiljunen muistutti myös oman maan puolustuksesta. – Suomen asemassa rauhan paras tae viisaan ulkopolitiikan lisäksi on pitää huolta maanpuolustuksesta ja kokonaisturvallisuudesta. Suomi on myös pidettävä sellaisena kaikille hyvänä maana, jota ollaan tulevaisuudessakin valmiita puolustamaan. Sellaisena, jota sotiemme veteraanisukupolvi suurin uhrauksin puolusti ja jota sama sukupolvi sodan jälkeen rakensi. tävä osa rauhan rakentamista. – Ei pidä ymmärtää maanpuolustustahtoa pelkästään aseelliseksi maanpuolustukseksi. Jokainen kantaa kortensa kekoon, omilla ominaisuuksilla, kunhan yhteinen päämäärä on meille selvä. Tahdomme elää itsenäisessä Suomessa ja pitää yhteiskuntamme turvallisena kasvupaikkana, Brask sanoi. Kymenlaakson Rauhanturvaajien organisoimassa tapahtumassa kävelijöitä viihdytti ennen ja osin kävelyn aikana liki 30 hengen Kotkan & Haminan nuoriso-orkesteri kapel limestari Anne Kankareen johdolla. Käveli jöiden alkuverryttelyn piti Mia Holmberg. Puolustusvoimien osasto kalustoineen toi myös nykypäivän puolustuksen uskottavuutta esille. Tapahtuman tilannejohtajana, seremoniamestarina oli Mikko Räinä. Toimitsijoina oli rauhanturvaajia läpi koko Kymenlaakson maakunnan. l Nuoret ottavat vastuuta Sotiemme veteraanien tervehdyksen tapahtumaan toi Aulis Taponen Kotkan Sotaveteraaneista. Olen iloinen, että nuoremmat ikäluokat ottavat vastuuta tämänkaltaisten tapahtumien järjestämisestä, kun me sotiemme veteraanit olemme tulleet vanhoiksi, Taponen sanoi. Kotkan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Nina Brask sanoi tervehdyksessään, että suomalaisten maanpuolustustahto on merkit- Teksti ja kuvat: Terho Ahonen Helsingissä tapahtuma järjestettiin 24.9. Paikalla oli noin 50 kävelijää, joista kaksi oli sotainvalidia. Kuva: Juhani Saari
53 Ratkaise krypto ja voita palkintoja! Sotainvalidi-lehti / krypto Ratamestarinkatu 9 c, 00520 Helsinki Edellisen Sotainvalidi-lehden ristikon ratkaisusanat olivat vala ja tuplasti iloinen. Oikein vastanneista palkinnon voittivat Maria Mettovaara-Hyttinen Pudasjärveltä sekä Aro Mäkinen Lappajärveltä. Onnea voittajille! 1 4 3 2 4 8 9 3 4 3 1 7 9 7 3 1 8 6 4 1 2 1 6 9 5 9 7 5 3 6 Code:A83C3E535C tai osoitteeseen: Sudoku (c) Arto Inkala www.aisudoku.com Ratkaise krypto ja toimita ratkaisusana sekä postiosoitteesi Sotainvalidi-lehteen ensi vuoden 2.2. mennessä. Oikein vastanneiden kesken arvomme palkintoja. Ratkaisun voi lähettää sähköpostilla osoitteeseen marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi Sijoita numerot ruudukkoon siten, että sama numero esiintyy jokaisella pysty- ja vaakarivillä sekä jokaisessa pienemmässä ruudukossa vain kerran. Sudokun ratkaisun löydät sivulta 47.
54 Henkilö Rosvopaistien isä Harvassa muussa porukassa sana Innokkaat vapaaehtoiset ”rosvopaisti” synnyttää niin Rosvopaistien järjestäminen oli aluksi helpompaa, sillä reilut 20 vuotta sitten veteraanit olivat hyväkuntoisia ja hakivat esimerkiksi ruokansa itse. Apuja silti tarvittiin, eikä niitä ollut vaikea löytää. – Kun kerroin tästä Finskillä, ihmiset halusivat mukaan. Ja kun he kerran olivat tulleet mukaan, he jäivät. Vuonna 1997 vapaaehtoisten listassa oli jo yli 50 nimeä, Kalevi kiittää. Kaikkiaan mukana on ollut Kalevin ar vioiden mukaan toista sataa henkilöä. Moni on jatkanut veteraanityön parissa senkin jälkeen, kun ovat jääneet Finnairilta eläkkeelle. Vapaaehtoisia on ollut myös muilta tahoilta. Tapahtumien tarjoilussa auttoivat usein paikallisten koulujen oppilaat, varusmiehet, sotilaskoti yhdistykset ja VPK, joka valvoi satojen kilojen rosvopaistiuunien valmistuksessa. mieluisia muistoja ja ajatuksia kuin veteraaniväessä. Se kun tarkoittaa viihtyisää päivätapahtumaa, jossa heille tarjoillaan pöytiin rosvopaistia kylkiäisineen ja viihdytyksestä vastaavat nuoruudesta tutut artistit. Tapahtumien puuhamies on kiitoksensa ansainnut. l Hyvinkääläinen Kalevi Rönnqvist on tuttu kasvo rosvopaistien isäntänä. Hän on ollut mukana alusta eli vuodesta 1992 asti, kun hän ystävänsä, jo edesmenneen näyttelijä Leo Lastumäen kanssa keksivät tarjota Kaunialan asukkaille rosvopaistia. – Pian Kaunialan jälkeen sain puhelun Lapista, että tällaista oli kuulemma järjestetty, ja hekin haluaisivat samaisen tapahtuman alueelleen. Samana kesänä tapahtuma järjestettiinkin Lapissa ja siitä alkoi kiertäminen, Kalevi kertoo. Rosvopaistitapahtumia on järjestetty siitä alkaen joka kevät eri paikkakunnilla Suomessa ja muutama ulkomaillakin. Kalevi Rönnqvist on tuttu mies Rosvopaisti-tapahtumista. – Aloitin työt Finnairilla vuonan 1974. Silloin jo oli tapana tuoda kentälle joulukuusi, jonka oksilla oleviin pussukoihin matkustajat laittoivat rahaa, jotka vietiin Kaunialaan. Pian aloimme miettiä, että siellä voisi käydä järjestämässä erilaista toimintaa, kuten makkaranpaistoa ja pyörätuolisafareja, Kalevi muistelee. Haikeat hyvästit Viihteellisyys on pidetty aina mukana tapahtumissa. Kun luvassa on pitkä päivä, bussimatkoineen parhaimmillaan 12 tuntia, on tilaisuuden oltava antoisa. Turha virallisuus ja ”pönötys” eivät ole kuuluneet rosvopaisteihin vaan ruoan pöytiin tarjoilun ja syömisen aikana väkeä on viihdytetty vitseillä ja tahtia ovat tuoneet lukuisat artistit, jotka ovat veteraaniväelle tuttuja vuosikymmenten takaa asti. – Suuri kiitos myös artisteille, jotka korva- Kesät kasvimaalla Finnairilla lentopurserina uransa tehnyt Kalevi on tottunut olemaan veteraanien parissa pienestä pitäen. – Olin 9-vuotias, kun isäni laittoi minut kesäksi töihin sotainvalidikaverinsa kasvihuoneelle, missä hän kasvatti tomaatteja ja kurkkuja. Niissä töissä meni kolme kesää, kun muut kaverit olivat jalkapalloleireillä tai muiden mukavien harrastusten parissa. Työt tuntuivat pienestä pojasta pikemminkin rangaistukselta. Etenkin kun palkka, 25 penniä / tunti, maksettiin 2. luokan tomaateissa, ja jotka hänen isänsä myi edelleen. Kokemus ei kuitenkaan ollut niin paha, etteikö hän olisi innostunut takaisin veteraanien pariin. SOTAINVALIDI Julkaisija: Sotainvalidien Veljesliitto Päätoimittaja: Markku Honkasalo Tiedottaja: Marja Kivilompolo Tiedotustoimikunta: puheenjohtaja Markku Honkasalo, Juha Laikari, Marja-Liisa Taipale Juhani Saari, Lasse Lehtinen, Christian Wallin, Matti Ylönen, Elina Ruuttila (äitiysvapaa) ja Marja Kivilompolo Rosvopaistien kanssa on riittänyt tekemistä. Kuva Kuopiosta vuodelta 2014. Lehden aineisto ja juttuvihjeet: Sotainvalidi-lehti, Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki, p. 044 524 2243, marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi Taitto: Unionimedia Oy Painopaikka: Savon Paino Oy Sotainvalidi ilmestyy viisi kertaa vuodessa. 77. vuosikerta. Sotainvalidi-lehden aikataulut vuodelle 2018: aineisto ilmestyy 1/2018 2.2. 28.2. 2/2018 4.5. 30.5. 3/2018 31.8. 26.9. 4/2018 9.11. 5.12. Levikki: 17 500 ISSN: 0049-1349 Tilaukset ja osoitteenmuutokset puh. 09 478 500 tai si-lehti@ sotainvalidit.fi
55 Antti Simola (vas.) ja Matti Louekoski luovuttivat Veteraaniliittojen valtuuskunnan puolesta Kalevi Rönnqvistille kiitokseksi suuren tinalautasen. Kuva: Markku Seppä Lokakuisessa karonkassa tunnelma oli haikea ja lämmin, kun pitkä perinne tuli päätökseen. Kalevin vierellä taiteilija Marjatta Leppänen, joka on esiintynyt lukuisissa rosvopaisteissa. uksetta antoivat oman panoksensa kohderyhmän mielimusiikilla: Eino Grön, Reijo Kallio, Erkki Liikanen, Esa Niemitalo, Vieno Kekkonen, Marjatta Leppänen, PirkkoMannola, Tuija Saura, solistiyhtye Jermut ja tietysti eri sotilassoittokunnat monia muita unohtamatta. Tänä vuonna rosvopaistit järjestettiin viimeistä kertaa. Lopettamispäätös tehtiin Puolustusvoimien maavoimien esikunnan kanssa vuonna 2013 veteraanisukupolven harventuessa. Silloin todettiin, että juhlavuosi 2017 olisi hieno päätös tapahtumasarjalle. Rosvopaistitapahtumat ovat olleet ilahduttavia tapaamispaikkoja myös niitä järjestäneille ihmisille ja tahoille. – Ei kerta kaikkiaan koskaan ole haluttanut heittää hanskoja tiskiin. Veteraaniväeltä saatava kiitos on aina ollut välitöntä ja vilpitöntä. Se on todella suurta ja palkitsevaa, Kalevi sanoo. Kokonaan Finnairin lentävää henkilökun- – Tämän vuoden tilitys tuotti noin 58 000 euroa. Kaikkiaan arvioin, että koko toiminta-aikana rahaa on lahjoitettu noin 250 000 – 300 000 euroa. Itse kulut ovat vuosittain olleet noin 20 000 euroa, Kalevi kertoo. Rosvopaistitapahtumissa merkittävä mahdollistaja ovat olleet sponsorit, jotka ovat mahdollistaneet vapaaehtoistoimintaa. Lämpimät kiitokset siis vuosien aikana mukana olleille pääsponsoreille: Koff, Finnair, Nokian renkaat, Kokkolan Halpa-Halli, Suomen kerta ja Altia sekä paikalliset lahjoittajat kuten Kesko, Insta, Kiilto ja Riitan Herkku. Tärkeää lisäapua on saatu myös Puolustusvoimilta, kouluilta, Sotilaskotiyhdistyksiltä sekä kunnilta, kaupungeilta ja tietysti Finnairin lentävältä henkilökunnalta ja esiintyjiltä. l taa ei tarvitse hyvästellä, sillä osa heistä jatkaa veteraanien ilahduttamista omatoimisesti. – Kotonaan käydessään he voivat kysyä paikallisista hoitolaitoksista, josko siellä voisi käydä tarjoamassa kahvit ja kertoa vaikkapa kokemuksistaan työmatkoilla. Pullakahvit ja tunteroinen rupattelua. Siinä saavat asukkaat kivaa vaihtelua viikonloppuunsa. Näihin ei rosvopaisteissa ole juuri ollut aikaa. Hyvä kiertää Rosvopaistit ovat tehneet hyvää veteraanipolvelle myös taloudellisesti. Arpajaisista he ovat saaneet kerättyä järjestelyissä tarvittavia tuloja ja kun vuosina 2011–2012 mukaan tuli lisää sponsoreita, saivat he rahaa enemmän kuin järjestelyt vaativat. Niinpä rosvopaistiporukka on lahjoittanut veteraanityöhön, esimerkiksi avustajatoimintaan, vuosittain reilut 15 000 euroa. Marja Kivilompolo Kirjoita osoitteesi lomakkeen kääntöpuolelle Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake l Merkitse haluamasi tuotteiden kappalemäärä lomakkeeseen ja kirjoita yhteystietosi lomakkeen kääntöpuolelle. Leikkaa lomake irti ja postita se meille. Postimaksu on maksettu puolestasi. l Tilaukset oheisella tilauslomakkeella tai puhelimitse 09 478 500. Tuotteet toimitetaan postiennakolla. l Hintoihin lisätään postija postiennakkomaksu. l Kiitos tilauksestasi! Myynnissä nyt Tuote kpl hinta Sotainvalidit edellä käyden -historia ______ 25 € Sota ihmisessä -kirja ______ 21 € Juhlasolmiot ______ 12 € Juhlasolmiot valmiilla solmulla ______ 18 € Solmionpidike ______ 18 € Juhlahuivi ______ 14 € Sotainvalidien taskukalenteri 2018 ______ 5,50 € Hintoihin lisätään posti- ja postiennakkomaksu. Tuote kpl hinta Salkokilpi ______ 25 € – ruotsinkielinen ______ 25 € Sotainvalidin rintamerkki (jäsenille) ______ 7€ Puolisojäsenen rintamerkki ______ 7€ Tukijäsenen rintamerkki ______ 7€ Hautakivitunnus ø 6 cm ______ 9€ Uurnahautatunnus ø 2 cm ______ 7€
Sotainvalidien Veljesliiton adressit onnitteluun ja osanottoon Adressien tiedustelut piiritoimistoista. Merkitse tilauksesi lomakkeen kääntöpuolelle Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake Sotainvalidien Veljesliiton tuotteiden myyntituotto käytetään sotainvalidityöhön. Rastita oikea ruutu, kiitos! Kyllä kiitos! Pyydän, että lähetätte merkitsemäni tuotteet postiennakolla alla olevaan osoitteeseen. Osoitteeni on vaihtunut. Pyydän, että lähetätte lehden alla olevaan uuteen osoitteeseeni. Kirjoitan oheen myös vanhan osoitteeni. Haluan perua lehden tilauksen. Lehden tilaaja on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Haluan perua lehden tilauksen. Sotainvalidien Veljesliitto maksaa postimaksun Nimi ________________________________________________________________________ Osoite _______________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka __________________________________________________ Puh. ________________________________________________________________________ Sotainvalidien Veljesliitto Tunnus 5003826 00003 Vastauslähetys Mahdollinen vanha osoite ____________________________________________________ Postinumero- ja toimipaikka __________________________________________________