ympäristönsuunnittelun, rakentamisen ja hoidon ammattilehti Viherympäristö 1/18 | 13,00 € DIGITAALISUUS Tekoäly ohjaa leikkureita TEEMA SMARTS-hanke KESYn mukainen toiminta

KESTÄVÄN YMPÄRISTÖRAKENTAMISEN MERKIT 010 219 0716 | kalusteet.elpac.fi | myynti@elpac.fi

SISÄLLYS 1/2018 5 PÄÄKIRJOITUS 6 PIKKU-UUTISIA 8 Vihertekniikka näytteilleasettajat KOLUMNI 29 Näitä polkuja tallaan 36 Pohjoista valoa 41 Oliko ennen paremmin? TAIMITUOTANTO 48 Kotimaista maksaruohoa Tammisaaresta VIHERALAN KOULUTUS 54 Puutarha-alan korkein koulu- tus 100 vuotta 62 Maisemasuunnittelua yli rajojen YHDISTYKSET 60 WUP-kongressi 54 Puiden istuttaminen Robottileikkureita on käytetty jo pitkään yksityispihoissa, mutta nyt niitä on alettu käyttää myös julkisilla viheralueilla. Koneiden käyttöalueet kasvavat ja ohjaava teknologia kehittyy. Ulkomailla käyttökokemukset ovat yllättävänkin myönteisiä. Meillä Suomessa otetaan vasta ensiaskelia. Kuva Husqvarna. Tekoäly tulee nopeaa vauhtia myös viheralan koneisiin ja laitteisiin. Tulevaisuudessa työkoneita ohjataan ja valvontaan älylaitteilla. Biohiili on nyt monen ammattilaisen huulilla. Tukholmasta kantautuu myönteisiä kokemuksia. Viherpäivillä biohiilesta voit kuulla lisää. Lontoossa luontoalueita käytetään ympäristökasvatuksessa monipuolisesti. Kuva Elina Nummi. Denventerissä Hollannissa pidettiin puukiipeilyn EM-kilpailut. Fu c Hu k yo be u, rt! TEEMA TEKOÄLY 10 Smart Parks – digitaalisuu desta joustavuutta yhtestoi- mintaan ja tietoa päätök- sentekoon 12 Robottileikkuri – tulevaisuuden puutarhuri 15 Tekoäly työkoneissa on jo tätä päivää VIHERRAKENTAMINEN 16 Kestävän kehityksen edistämistä viheralueiden hoidossa 30 Biohiiltä testataan biopidä dätysaltaissa 46 Maailmalla tutkittua: miten urakoittaminen toimii ylläpi- dossa 50 Viher- ja ympäristörakennut- taminen: Hankkeen lähtö- kohdat 58 Hyvällä sopimuksella este tään urakkariidat KAUPUNKIYMPÄRISTÖ 22 Ihmisen palauttama luonto, ympäristökasvatuksen ympäristönä 26 Kokemuksia kosteikon toteuttamisesta 42 Maisema-arkkitehtuurikoulu- tuksesta työkaluja vuoro- puheluun 44 Kaupungistuminen ja tiivis rakentaminen PUUNHOITO 20 i-Tee – työkalu kaupunki puiden ekosysteemi palveluiden arvottamiseen 38 Puidenhoitajien jäsenretki Saarenmaalle 64 Puukiipeilyn EM-kilpailut VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 | 3

PÄÄKIRJOITUS Luontopohjaiset ratkaisut Viheralan ammattisanastoon on nopeasti tullut uusi sanapari – Luontopohjaiset ratkaisut. Se pohjautuu sanoihin Nature based solutions, jonka mukainen ohjelma on käynnissä EU:ssa. Olen tykästynyt kovasti tähän ilmaisuun, koska se sisältää kaikki viheralaan liittyvät perusratkaisut, joita rakennetussa ympäristössä on mahdollista tehdä. Aiemmin meillä puhuttiin luonnonmukaisista viheralueista, mutta se on mielletty enemmän kasvillisuutta koskevaksi – nurmikoista niittyjä ja intensiivisestä hoidosta kohti vähemmän hoidettua. Tähän liittyi myös hallittu hoitamattomuus, mikä myös on ollut hiukan epämääräinen käsite. Luontopohjaiset ratkaisut sisältävät koko biotoopin, maaperän, vesiolosuhteet, monimuotoisen kasvillisuuden. Lähtökohtana on paikka ja sen antamat mahdollisuudet. Luontopohjaiset ratkaisut antavat viheralan ammattilaisille laajan toimintakentän ja se sisältää koko prosessin suunnittelusta, rakentamiseen ja kunnossapitoon. Luontopohjaiset ratkaisut tuovat koko viheralan ammattikentän osaamisen mahdollisuudet esille kokonaisvaltaisesti. Luontopohjaisissa ratkaisuissa mietiään ympäristöä myös eri eliölajien kannalta. Kun luonto voi hyvin, myös ihmisellä on hyvä olla ja elää. Seppo Närhi päätoimittaja ISSN: 1237 – 0932 Viherympäristö-lehti, 26. vuosikerta Julkaisijat Puutarhaliitto ry, puh. (09) 584 166 Viljatie 4 C, 00700 HELSINKI ja Viherympäristöliitto ry, puh. 09 584 166 www.vyl.fi viherymparisto@viherymparisto.fi www.viherymparisto.fi, www.vihreakirja.fi Toimitus Päätoimittaja: Seppo Närhi puh. (09) 5841 6505, 0400 419 085 seppo.narhi@viherymparisto.fi Vakituiset avustajat Hanna Tajakka Ulkoasu Timo Huopalainen Taitto Puutarhaliitto ry / Agneta Järvenpää Tilaukset ja osoitteenmuutokset puh. (09) 5841 6501, 5841 6503 Tilaushinnat v. 2017 sis. 10 % alv • kestotilaus 55 euroa • vuositilaus 68 euroa • opiskelijatilaus 34 euroa • irtomyynti 13.00 euroa Ilmoitukset Media Bookers, Hannu Pyykkö p. 050 2250 hannu.pyykko@mediabookers.fi www.mediabookers.fi Ratakuja 1 LT 1, 01300 Vantaa Ilmoitushinnat e (alv 0) 1/1 4-v 1.350 euroa 1/2 4-v 1.050 euroa 1/4 4-v 780 euroa Kysy Ensin Meiltä -hakemisto alk 720 euroa/ 6 ilmoituksen sarja sis. verkkolinkki Banner alk 250 e/2 kk jakso www.viherymparisto.fi -sivustolla Toimituskunta Tapio Järvinen, Kaupunginpuutarhurien Seura ry Taina Suonio, Puutarhanrakentajat ry Vesa Koskikallio, Metsätoimihenkilöt, Meto ry Jouni Heinänen, Suomen Maisema-arkkitehtiliitto ry Timo Taulavuori, Puutarhaliitto ry Markku Husso Seurakuntapuutarhurit ry Sami Kiema, Suomen Puunhoidon yhdistys ry Jyri Uimonen, Taimistoviljelijät ry Outi Tahvonen, Maisemasuunnittelijat ry Ilkka Väre, Viher- ja ympäristörakentajat ry Taavi Forssell, Viher- ja puutarha-alan opettajat ry Kirjapaino Forssa Print Tämän lehden tilaajarekisteriä voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Viherympäristö verkossa VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 | 5

AJANKOHTAISTA Leikki- ja lähiliikuntapaikkojen turvallisuusstandardit päivittyvät Loppuvuosi 2017 toi mukanaan päivityksiä välineitä koskeviin yleiseurooppalaisiin turvallisuusstandardeihin. Tarkalleen 27.10.2017 päivittyivät EN 1176-1 Yleiset turvallisuusvaatimukset EN 1176-2 Keinut EN 1176-3 Liukumäet EN 1176-4 Köysiradat EN 1176-6 Keinumisvälineet Yleinen Teollisuusliitto suomentaa päivittyneitä standardeja siihen tahtiin, että niitä valmistuu alkuvuoden aikana. Tarkkoja päivämääriä ei ole vielä tiedossa, mutta maaliskuusta eteenpäin voi asiaa alkaa tiedustelemaan Suomen Standardisoimisliitosta (www.sfs.fi), joka käytännössä julkaisee ja myy standardeja. Englanninkielisiä standardeja saa ostaa jo nyt samaisesta verkkokaupasta. Standardisoimisliitto tullee mahdollisesti painamaan standardeista käsikirjan aikaisintaan vasta sitten, kun kaikki leikkipaikkoja koskevat standardit (myös 1176-5 ja 1176-7) ovat hyväksyttyjä. Tukesin tiedossa ei ole, että viimeisimmät standardimuutokset olisivat sellaisia, jotka edellyttäisivät käytössä olevien välineiden korjaamista vastaamaan julkaistua standardia. Karusellistandardi (EN 11765) on vielä valmistelussa ja sen voimaantulo menee tämän hetken tiedon mukaan vuoden 2019 puolelle. Samoin standardi EN 1176-7 (Asennus, tarkastus, huolto ja ylläpito) on vielä valmistelussa eikä päivittymishetkestä ole vielä tarkempaa tietoa, mutta se päivittynee karusellistandardin jälkeen. Pelimaalistandardi EN 16579 on hyväksytty ja tulee voimaan yleisesti Euroopassa 8.1.2018. Suomi vahvistaa standardit yleensä noin viikon kuluessa siitä, kun ne on Euroopan standardisoimisjärjestössä hyväksytty ja niin varmasti tulee käymään tämänkin standardin kohdalla. 6 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 Tämän standardin suomennos valmistuu arviolta vuoden 2018 kesään mennessä. Skeittipaikkoja koskevan standardin EN 14974 valmistelu on aivan loppusuoralla ja päivittynyt standardi tulee tämän hetken tiedon mukaan voimaan alkukesästä 2018 ja suomennos syksyllä. Terveisiä Turvallisuus- ja kemikaalivirastosta leikkivälinestandardien päivittyessä Kuluttajaturvallisuuslain 5 §:ssä säädetty huolellisuusvelvollisuus koskee kaikkia toiminnanharjoittajia. Toiminnanharjoittajan on tunne ttava palvelunsa ja tuotteensa sekä hänellä tulee olla riittävä koulutus, kokemus ja osaaminen palvelun järjestämiseksi turvallisesti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että vanhat leikkikenttävälineet tulisi päivittää vastaamaan tämän hetken turvallisuusvaatimuksia, silloin kun ne eivät aiheuta vaaraa käyttäjilleen. Tukesin tiedossa ei ole, että viimeisimmät standardimuutokset olisivat sellaisia, jotka edellyttäisivät käytössä olevien välineiden korjaamista vastaamaan julkaistua standardia. Tukes muistuttaa, että toiminnanharjoittajia koskee lain 8 §:ssä säädetty ilmoitusvelvollisuus, jos palvelusta tai tuotteesta havaitaan aiheutuvan vaaraa. Esimerkiksi, jos tapahtunut onnettomuus, jossa lapsi on jäänyt kuristuksiin leikkikenttävälineeseen tai loukkaantunut vakavasti tippuessaan leikkikenttävälineestä, on tästä ilmoitettava valvontaviranomaiselle (Tukesille). Samalla on kerrottava, mihin toimenpiteisiin on jo ryhdytty vaaran takia. Näin toiminnanharjoittaja toimii lain edellyttämällä tavalla ja samalla valvontaviranomainen pystyy varmistumaan tehtyjen toimenpiteiden riittävyydestä vaaran poistamiseksi. Ilmoitusten perusteella Tukes voi esimer- kiksi selvittää asiaa leikkikenttä- ulkoliikuntavälineiden osalta välinetoimittajien kanssa. Välinetoimittajien velvollisuus on huolehtia, että tarvittavat toimenpiteet toteutetaan valtakunnallisesti. Havaituista suunnittelu- ja valmistusvirheistä kannattaa aina ilmoittaa myös valmistajalle / maahantuojalle, eikä vain tyytyä korjaamaan virheitä itse. On tärkeää, että välinetoimittajat saavat näistä tiedon, jotta voivat huomioida ongelmat tuotekehityksessä ja tarvittaessa voivat antaa hyväksyntänsä mahdollisille korjauksille. Tarjouspyyntövaiheessa on suositeltavaa määritellä, miten välinetoimittajan on toimittava ja kenen vastuulla on, jos tuote osoittautuu myöhemmin vaaralliseksi. Tukesin verkkosivuilta löytyy linkki, josta voi tehdä ilmoituksen vaarallisesta palvelusta / tuotteesta. Uudet tiedot haltuun Leikki- ja lähiliikuntapaikkoja koskeva täydennyskoulutus on osittain uudistumassa. Nykyiset kouluttajatahot jatkavat julkisen tiedon mukaan toimintaansa entisillä koulutustuotteillaan. Uutena asiana ollaan valmistelemassa Viherympäristöliiton alaisen Leikki- ja lähiliikuntapaikkojen turvallisuuslautakunnan hyväksymää yhden päivän mittaista kertaus- ja täydennyskoulutusta. Myös kentältä tullutta toivetta ”leikkiturvakortista” tulityö- ja tieturvakorttien tapaan tutkitaan em. lautakunnassa kevättalven 2018 aikana. Asiasta tullaan tiedottamaan Viherympäristöliiton medioissa valmistelun edetessä. Marko Eskolainen ProPark Oy TerraWisen tytäryhtiöiden sulautuminen toteutui TerraWise -konsernin seitsemän tytäryhtiötä sulautuvat yhdeksi. Panostukset liikevaihdon kasvaessa rekrytointiin ja henkilökunnan Urapolku -ohjelmaan. Infrarakentamisen erikoisosaaja TerraWise Oy on kahden toimintavuotensa aikana saavuttanut 100 miljoonan euron pro forma -liikevaihdon ja työllistää 320 henkilöä. Tänä aikana ostetut seitsemän yritystä: Konevuori Oy, JJ Kaivin ja Kallio Oy, Kanta Kaivu Oy, Vihermali Oy, Ympäristörakennus Saarinen Oy, Kallionporaus Soininen Oy ja Cendigo Oy fuusioidaan TerraWise -konserniin 1.1.2018 alkaen. TerraWise on toteuttanut määrätietoista kasvustrategiaansa niin yritysostoin, kuin orgaanisen kasvun kautta. Tavoiteltu perustaso yrityksen koossa on nyt saavutettu ja fuusio tässä vaiheessa on ajoitukseltaan erinomainen. Tästä eteenpäin kasvu jatkuu orgaanisesti ja tarkkaan harkituin yritysostoin. _ TerraWiseen liittyneet yritykset ovat jo tässä lyhyessä ajassa hitsautuneet mainiosti yhdessä toimivaksi organisaatioksi, josta voi olla todella ylpeä. Fuusio sinetöi muutokset ja on upeaa päästä toimimaan yhden ja saman nimen alla., toteaa Terrawisen toimitusjohtaja Juha Saapunki. TerraWise työllistää 320 huippuammattilaista, mutta kasvun tueksi tarvitaan nopeasti vähintään 50 ammattilaista lisää. Paikkoja on vapaana niin tekijätasolla, kuin esimiehille ja toimihenkilöillekin. Niin uudet, kuin vanhat työntekijät voivat luoda itselleen uran TerraWisessa ja kehittyä yrityksen sisällä entistä paremmaksi osaajaksi. Tätä tukemassa on mm. mahdollisuus suorittaa maanrakennusalan ammattitutkinto TerraWisen Urapolku -ohjelmassa.

Tilaa Viherympäristö-lehti Viheralan ainoa ammattilehti Kuusi tuhtia teemoitettua numeroa + Vihreä kirja vuositilaus 68 euroa kestotilaus 55 euroa opiskelijatilaus 34 euroa Tilaus: eila.vilen@puutarhaliitto.fi tai puh. 09 584 166 Leikkipaikkojen putoamisalustojen käyttöönottotarkastus uudistui – HIC-testiä suositellaan Leikkivälineitä ja niiden putoamisalustoja koskeva yleiseurooppalainen turvallisuusstandardi EN 1176-1 päivittyi Suomessa 27.10.2017. Kyseinen standardi esittää velvoittavassa liitteessään H putoamisalustojen käyttöönottotarkastusta koskien kaksi mahdollisuutta. Toinen on se, että kansallisella tasolla annetaan kussakin Euroopan standardisoimisjärjestön jäsenmaassa omat kriteeristönsä. Toinen mahdollisuus on, että päivittyneen standardin uuden liitteen H velvoittava kriteeristö otetaan sellaisenaan käyttöön. Viherympäristöliiton alainen Leikki- ja lähiliikuntapaikkojen turvallisuuslautakunta katsoi kokouksessaan joulukuussa 2017 olevansa sopiva taho linjaamaan tilannetta Suomessa. Lautakunta päätti, että nojataan päivittyneen standardin uuteen liitteeseen yhdellä tarkennuksella koskien sen yleisluontoista lausetta siitä, milloin putoamisalustan riittävä iskunvaimennuskyky on saavutettu. Lautakunnan suositusluonteinen tarkennus koskee perinteisiä valettavia ja muita paikalla sekoitettavia putoamisalustoja. Maassamme on viime vuosina tehty jonkin verran putoamisalustojen iskunvaimennustestejä eli HIC testejä (Head Injyry Criteria) ja niissä on usein huomattu, että edellä mainitun kal- taisilla putoamisalustoilla iskunvaimennusarvot eivät ole olleet ennakkoon ilmoitetun tai luullun kaltaisia ja että vaihtelu on ollut paikoin suurta. Arvojen vaihtelu voi johtua monestakin tekijästä, kuten alustan valmistushetken sääolosuhteista, massan todellisista kerrosvahvuuksista (varsinainen joustokerros ja erillinen kulutuskerros), pohjamaasta ja tekijän ammattitaidosta. Lautakunta suosittelee, että valettavilla ja paikalla sekoitettavilla putoamisalustoilla tehtäisiin ennen käyttöönottoa HIC-testi. Testin tekemisestä tai sisällyttämisestä rakennusurakoihin päättää tilaaja. Testilaitteistoja on tällä hetkellä maassamme vähän. Uuden standardin voimaantulon ja valetuissa putoamisalustoissa ilmenneiden monien ongelmien vuoksi testaamisen uskotaan maassamme yleistyvän ja putoamisalustojen laadun näin paranevan. HIC- testillä voidaan testata kaikentyyppisten ja -ikäisten putoamisalustojen iskunvaimennuskykyä. Testaamisen yleistyminen lisää tietoisuutta putoamisalustoista ja antaa selviä testituloksia arvioitaessa vanhojenkin alustojen vaihto- tai kunnostustarvetta. Marko Eskolainen Seppo Närhi Vuoden Ympäristörakentaja Jarkko Heikkinen-Lindberg Viherpojat Oy:n työpäällikkö Jarkko Heikkinen-Lindberg on yrityksen oma ”kasvatti”. Hän tuli taloon työnjohtoharjoitteluun 2010, palkattiin työnjohtajaksi 2011, eteni työpäälliköksi ja vähemmistöosakkaaksi 2015. Jarkko on kehittänyt yritykselle järjestelmän laatu- ja työturvallisuusasioiden hallintaan. Hän on uudistanut asenteita ja ajatusmallia työturvallisuudesta. Jarkko on kehittänyt myös työhyvinvoinnin ja työssäviihtymisen seurantajärjestelmän ja vastaa tulosten seuraamisesta. Jarkko toteutti yhteistyössä työtehoseuran kanssa työturvallisuutta, ergonomiaa ja työn tehokkuutta parantavan kehittämisprojektin. Hän vastaa kehittämiskohteiden loppuunsaattamisesta talon sisällä. Jarkko on avoimen ja keskustelevan työilmapiirin edistäjä. Uuden polven työpäällikkö. Tehtävienjako ja vastuualueiden määrittäminen ovat selkiytyneet aina työnjohdosta lapiomieheen Jarkon vetovastuun myötä. Palkinnon myöntävät Kekkilä Oy ja Viher- ja ympäristörakentajat ry. Kuva Seppo Närhi. Ajankohtaiset uutiset: WWW.VIHERYMPARISTO.FI Viheralan laajin osoite- ja palveluhakemisto: WWW.VIHREAKIRJA.FI – nyt myös selattava nettiversio! VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 | 7

Vihertekniikka2018: näytteilleasettajat Järjestäjä: Ahosen Taimisto Oy Taimistontie 19, 43500 Karstula www.ahosentaimisto.fi info@ahosentaimisto.fi OS 219 Alotec Oy Eskonmäentie 4, 02540 Kylmälä www.alotec.fi Jouko Hannonen: 0400 440 476 jouko.hannonen@puutarhapalvelu.com OS 416 Avant Tecno Oy Ylötie 1, 33470 Ylöjärvi www.avant.fi Puh (03) 347 8800 myynti@avant.fi OS 530 Benders Suomi Oy Hyllyväntie 6-8, 04600 Mäntsälä www.benders.fi Puh 0207 669 950 info@benders.fi OS 505 Berner Oy PL 22, 00810 Helsinki http://greencarepro.berner.fi/ Erkki Hakamäki 040-678 3343 erkki.hakamaki@berner.fi OS 513 Betonilaatta Oy Sorvarinkatu 3, 20360 Turku www.betonilaatta.fi Puh 02 511 8800 rami.lahti@betonilaatta.fi OS 540 Bongo House Oy / Lumilab Oy Suntionkuja 2, 33700 Tampere www.bongo.fi Risto Luoma: 050 350 9060 risto@bongo.fi OS 641 Citykone Oy Tuottajantie 57, PL 343, 60100 Seinäjoki www.citykone.fi Puh 050 5413 112 info@citykone.fi OS 315 Cyklos AB Skogsborgsvägen 16, 647 31 Mariefred, Ruotsi www.cyklos.fi Puh +358 9 4245 3128 info@cyklos.fi OS 605 Destaclean Oy Kelatie 2, Tuusula www.destaclean.fi Puh 040 595 9253 toimisto@destaclean.fi OS 651 EG-Trading Oy Västanbyntie 31, FI 10600 Tammisaari www.eg-trading.fi Nina Wennäkoski +358 (0) 500 5480 97 nina@eg-trading.fi OS 319 Elpac Oy Robert Huberin tie 7, 01510 Vantaa www.elpac.fi Jukka Helin 050-388 4762 jukka.helin@elpac.fi OS 311 8 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 Fidecol Oy Haveno Oy Kiviteollisuusliitto ry Finnurmi Oy HB-Betoniteollisuus Oy/HB-Priima Kivitalot Oy Kompan Suomi Oy Hakapellontie 15, 15270 Kukkila www.fidecol.fi Harri Pasila: 040 764 4936 harri.pasila@fidecol.fi OS 417 Kartanotie 6, 79600 Joroinen www.finnurmi.fi Puh 010 5242 660 myynti@finnurmi.fi OS 402 Finture Oy Heimolantie 1 E 1, 02330 Espoo www.haveno.fi Juhani Hujala +358 9 805 6610 juhani.hujala@haveno.fi OS 518 Betonitehtaantie 1, 40320 Jyväskylä www.hb.fi Heli Rantanen 040 7072 165 heli.rantanen@hb-betoni.fi OS 618 Unioninkatu 14, 00131 Helsinki finstone@finstone.fi Puh 09 129 9300 Olavi Selonen +358 40 7020252 olavi.selonen@icloud.com OS 440 Melkonkatu 22, 00210 Helsinki www.kompan.fi Puh 020 734 1180 KOMPAN.Suomi@kompan.com OS 514 PL 160, 33101 Tampere www.finture.fi suunnittelu@finture.fi Jarkko Heinonen: +358 (0)10 830 8800 jarkko.heinonen@finture.fi OS 460 Helsingin Pihaleikkiväline Oy KoneVel Oy Ab Flaaming Oy Hertz/First Rent a Car Finland Oy Kymen Granite Oy Fortum Waste Solutions Oy Husqvarna Oy Ab Lahden Rakenneteras Oy/ Turvatec Valimonkatu 2, 15100 Lahti www.flaaming.fi Jyrki Hännikäinen 050 354 2698 jyrki.hannikainen@flaaming.fi OS 617 Kärrkullantie 35, 01120 Västerskog www.leikkivaline.fi Anssi Pynninen +358 50 4664 336 anssi.pynninen@leikkivaline.fi OS 645 Taivaltie 1, 01610 Vantaa www.hertz.fi Tomi Rosvall: +358 40 555 2883 tomi.rosvall@hertz.fi OS 350 PL 181, 11101 Riihimäki www.fortum.com www.circoplastics.com Kirsi Rantala +358 10 7551 349 kirsi.rantala@fortum.com OS 655 Lautatarhankatu 8 B, 00580 Helsinki www.husqvarna.fi www.husqvarnagroup.com Satu Kontio: +358 9 24722631 satu.kontio@husqvarnagroup.com OS 646 Geologian tutkimuskeskus Hyvinkään Tieluiska Oy Betonimiehenkuja 4, PL 96, 02151 Espoo www.gtk.fi Puh 029 503 0000 risto.vartiainen@gtk.fi OS 440 E Geometrix Oy Kutomotie 16 A, 00380 Helsinki www.geometrix.fi Ilona Ahovuo 010 524 3972 ilona.ahovuo@geometrix.fi OS 413 Hako Ground & Garden Oy Ab Vanha Porvoontie 256 C, 01380 Vantaa www.hako.fi Petri Aaltonen: +35840 587 4045 petri.aaltonen@hako.fi OS 344 Hankkija Oy Peltokuumolantie 4, PL 390, 05801 Hyvinkää www.hankkija.fi Olli Määttä +358 40 900 9500 olli.maatta@hankkija.fi OS 630 Hannoa Oy Länsimetsä 12 A, 02300 Espoo info@hannoa.fi www.hannoa.fi Puh 020 764 1450 Matti Ukkola: 045 7734 5338 matti.ukkola@hannoa.fi OS 412 Hautala Service Oy Yrittäjäntie 1, 60800 Ilmajoki www.hautalaservice.com Hanne Sillanpää +358 440 817 855 hanne.sillanpaa@hautalaservice.com OS 533 Koiranojantie 2, 33880 Lempäälä www.konevel.fi Kimmo Kärki +358 50 490 0085 kimmo@konevel.fi OS 548 Myllykallionkuja 41, 45100 Kouvola www.kymengranite.com Kari Rahkonen 0500 657 495 kari.rahkonen@kymengranite.com OS 440 J Asentajankatu 7, 15520 Lahti www.lahdenrakenneteras.fi Mikko Uski 044 0484708 mikko.uski@lahdenrakenneteras.fi turvatec@turvatec.fi OS 511 Harkkokatu 6, 05800 Hyvinkää www.tieluiska.fi www.torpanpiha.fi Juha Liukkonen 0400-489 957 juha.liukkonen@tieluiska.fi OS 312 Lakan Betoni Oy Ikikivi Oy Lapin Ammattikorkeakoulu PL 10, 73300 Nilsiä www.ikikivi.fi Katja Huhta 050 525 9366 katja.huhta@ikikivi.fi OS 440 G Jana Oy Martintie 14 B, 02270 Espoo www.jana.fi Erja Uitto 040 7290116 erja.uitto@jana.fi Harry Uitto 0400 440294 harry.uitto@jana.fi OS 604 J-Trading Oy Kuriiritie 15, 01510 Vantaa www.j-trading.fi Puh 0207 458 600 ulf.juslin@j-trading.fi info@j-trading.fi OS 600 Kekkilä Oy Äyritie 8 D, 01510 Vantaa, Finland www.kekkila.fi www.kekkilaviherrakentaminen.fi Nina Seppä +358 20 790 4824 nina.seppa@kekkila.fi OS 510 Kivikopla Oy Röyläntie 2, 02940 Espoo www.kivikopla.fi Puh 010 821 4900 myynti@kivikopla.fi OS 314 Linnunlahdentie 2, 4A, 80101 Joensuu www.lakka.fi Juho Hiltunen +358 207 481 251 juho.hiltunen@lakka.fi OS 620 Jokiväylä 11 C, 96300 Rovaniemi www.lapinamk.fi Puh +358 20 798 6000 OS 110 Lappset Group Oy Hallitie 17, PL 8146, 96101 Rovaniemi www.lappset.fi Eveliina Salmivuori +358 40 648 5580 eveliina.salmivuori@lappset.com OS 325 Lehtovuori Oy Hopeatie 4, 33470 Ylöjärvi www.lehtovuori.fi Martti Mäyry +358 400 239 245 martti.mayry@lehtovuori.fi OS 318 Leikkiset Oy Lepistönkatu 11, 30100 Forssa www.leikkiset.fi Jussi Niskala 050 575 9877 jussi.niskala@leikkiset.fi OS 612 Liuskemestarit Oy Koulutie 44, 35300 Orivesi www.liuskemestarit.fi Arttu Jokinen 0400 818 639 arttu.jokinen@liuskemestarit.fi OS 440 B Loimaan Kivi Oy Palininkatu 2, PL 46, 32201 Loimaa www.loimaankivi.fi Mikko Paljakka 040-746 9370 mikko.paljakka@loimaankivi.fi kivi@loimaankivi.fi OS 401

Vihertekniikka2018: näytteilleasettajat Lujabetoni Oy Pihamaa Multa-asema Luonnonkivi Palin Oy Piiraisen Viherpalvelu Oy Luontoturva Ky Piresma Oy Ab Harjamäentie 1, 71800 Siilinjärvi www.lujabetoni.fi Jari Huovinen 044 585 2400 jari.huovinen@luja.fi OS 640 Toimitusjohtaja Ari Hannula Hämeentie 101 32200 LOIMAA 044 511 163, ari.hannula@lkp.fi, OS 314 Palokkaantie 2, 17110 KALLIOLA puh 050 911 7782 miia.korhonen@luontoturva.com OS 552 Majakivi Oy Jussilantie 4 A, 41660 Toivakka www.majakivi.fi Mikko Leppänen +358 403400 224 mikko@majakivi.com OS 360 Markki Oy Tikkurilantie 163, 01530 Vantaa www.pihamaa.fi Harri Lahtinen 040-5191 258 harri.lahtinen@pihamaa.fi OS 301 Kirkkoahonkatu 5A, 87250 Kajaani www.piiraisenviherpalvelu.fi kuntta@piiraisenviherpalvelu.fi OS 505 Kattilalaaksontie 1, 02330 Espoo www.piresmanet.fi Petri Arjama 050 3232982 petri.arjama@piresma.fi OS 321 Prodigy Disc Europe Helsinginkatu 21 C, 20100 TURKU www.prodigydisc.eu Dick Lampinen +358 40 177 3438 dick.lampinen@prodigydisc.eu OS 615 Ollinkankaantie 108, 62420 Kortesjärvi www.markki.fi Niko Suokko +358 50 4638612 niko.suokko@markki.fi OS 654 Prokivi tmi Metsäkustannus Oy Proviter Oy/ EGO Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki www.metsakustannus.fi Pasi Somari 050-3890590 pasi.somari@metsakustannus.fi OS 101 Mikkelipuisto Pursialankatu 5, 50100 Mikkeli www.mikkelipuisto.fi Kirsi Olkkonen +358 440 300 249 mikkelipuisto@mikkelipuisto.fi OS Molok Oy Nosturikatu 16, PL 90, 37150 Nokia www.molok.com/fi Anne Huhtala 010 3429 105 anne.huhtala@molok.com OS 638 Novarbo Oy Lauttakyläntie 570, 27510 Eura www.novarbo.fi Tuomas Puronen +358 40 1545264 tuomas.puronen@novarbo.fi OS 502 Novenberg Oy Lemuntie 3-5, 00510 Helsinki www.novenberg.fi Marke Maakari +358 (0) 50 550 6968 marke.maakari@novenberg.fi OS 650 OK Graniitti Oy Radansivunkatu 14 B 56, 15100 Lahti www.prokivi.com prokivi@phnet.fi OS 440 A Tullikatu 12 A 4, 21100 Naantali www.proviter.fi Tom Kreutzman 040 5082468 tom.kreutzman@proviter.fi OS 544 Puuha Group Oy Teollisuuskatu 28-30, 20520 Turku www.puuha.com Niina Ketonen +358 44 555 0631 niina.ketonen@puuha.com OS 333 / 450 Puutarha Tahvoset Taimitie 40, 10420 Pohjankuru tahvoset.fi Sanna Tahvonen +358 40 709 8496 sanna.tahvonen@puutarhatahvoset.fi OS 419 Rakennusbetoni- ja Elementti Oy Kukonkankaantie 8, 15880 Hollola www.rakennusbetoni.fi Risto Lemola 040 029 7561 risto.lemola@rakennusbetoni.fi OS 501 Rudus Oy, Betonituotteet Mäntysuonkatu 4, PL 20, 53101 Lappeenranta www.palingranit.com granit@palingranit.fi OS 440 H Rönnviksgatan 13, 213 74 Malmö, Ruotsi www.streetlife.nl Puh +46 41 677 50 53 OS 634 Suomen Graniittikeskus Oy Myyrmäentie 4 A, 01600 Vantaa www.graniittikeskus.fi Jani Kiistala 040 6692424 jani.kiistala@graniittikeskus.fi OS 440 K Suomen Niittysiemen Oy Pirttijärventie 197, 41440 Ruuhimäki www.suomenniittysiemen.fi Marita Kuikka 050 – 352 0990 marita.kuikka@niittysiemen.fi OS 601 Suomen Puunhoidon yhdistys ry Ahvenruohontie 16, 49400 Hamina www.suomenpuunhoidonyhdistys.fi OS 103 Suomen Timanttituote Oy / Tyrolit Riihivuorentie 2 B, 40950 Muurame www.suomentimanttituote.fi puh: 014- 378 2825 markkinointi@suomen-timanttituote.fi OS 440 D Taimisto Huutokoski Oy Arttu Haverinen arttu.haverinen@huutokoski.fi p. +358 (0)40 553 4175 www.huutokoski.fi OS 402 Tampereen Kovakivi Oy Ab Poikeluksentie 192, 34300 Kuru www.kovakivi.fi Antti Elomaa 0503001434 antti.elomaa@kovakivi.fi OS 440 L Taimistoviljelijät ry Viljatie 4, 00700 Helsinki www.taimistoviljelijät.fi Jyri Uimonen 040-827 4833 jyri.uimonen@puutarhaliitto.fi OS 106 Teknoinfra Oy Trimble Solutions Oy Schetelig Oy Palin Granit Oy Streetlife Studio Scandinavia Saltex Oy / Unisport Pajupojat Oy Krapintie 77, 23200 Vehmaa www.pala-betonikalusteet.fi Jenni Valtanen 040-3548999 jenni@pala-betonikalusteet.fi OS 111 Puusepäntie 11, 04360 Tuusula www.teknoinfra.fi Jukka Tasku: 040 5811 161 jukka.tasku@teknoinfra.fi OS 609 Sahatie 1, 62900 Alajärvi www.unisport.com Sari Pasanen +358 (0)40 675 3146 sari.pasanen@unisport.com OS 517 Pala betonikalusteet/Suomen Laiturikauppa Oy Äyritie 8 A, 01510 Vantaa www.snaeurope.com Mika Haaparanta: +358 207 433 510 info.fi@snaeurope.com OS 431 Karvaamokuja 2 A, PL 42, 00381 Helsinki www.rudus.fi iia.suikki@rudus.fi OS 519 Likalantie 565, 86300 Oulainen www.okgraniitti.fi erik.hako-rita@okgraniitti.fi OS 440 F Saunatie 10 B, 00730 Helsinki www.pajupojat.fi Ilmo Kolehmainen +358 40 555 2380 ilmo.kolehmainen@pajupojat.fi OS 550 SNA Europe (Finland) Oy / BACHO PL 1 02131 ESPOO puh 0306 6110, 040 514 7644 OS 515 TTS Työtehoseura ry Viher- ja ympäristörakentajat ry Viljatie 4 C, 00700 Helsinki www.vyl.fi / www.kauppa.vyl.fi Aino Arjas 050 331 1976 Tiia Naskali 050 4381 860 OS 107 Wihuri Oy Tekninen kauppa Kiitoradantie 4, 01530 Vantaa www.tekninenkauppa.fi Antti Artimo 020 510 2315 antti.artimo@wihuri.fi OS 100 Vitreo Oy Kauppakatu 14, 40100 Jyväskylä www.vitreo.fi Perttu Hietanen 040-5071684 perttu.hietanen@vitreo.fi OS 520 ViaCon Oy Ab Vernissakatu 8, 01300 Vantaa www.viacon.fi Jari Lahtinen 0207 415 400 jari.lahtinen@viacon.fi OS 643 Viher-Aitta Oy Laivurinkatu 33 D 85, 00150 Helsinki www.viheraitta.fi Satu Hormio 040 584 6062 info@viheraitta.fi OS 200 VRJ Etelä-Suomi Oy/Envire Alikartano 9, 13330 Harviala www.vrj.fi / www.envire.fi Mika Turunen: +358 41 5177 606 mika.turunen@envire.fi OS 340 VYRA, Viher- ja ympäristörakentajat Viljatie 4 C, 00700 Helsinki www.vyra.fi Ilkka Väre 044 977 0521 toimisto@vyra.fi OS 105 Ylämaa Massive Granite Oy Vaalimaantie 3570, 54410 Ylämaa www.ylamaangraniitti.fi Jukka Tielinen 0500 883 935 jukka.tielinen@ylamaangraniitti.fi OS 440 C Äärinäköistys Oy Laivurinrinne 1, 00120 HELSINKI www.ultirender.com +358-9-622 00 442 jutteli@ultirender.com OS 504 Posterinäyttelyssä mukana Helsingin yliopisto Posteri: WEHMAAN KARTANO – Savolaista puutarhakulttuuria Posteri: LAPSI PUUTARHURINA, 5–6 -vuotiaiden kokemuksia puutarhatoiminnasta Tiilitie 14, 01720 VANTAA www.schetelig.com/viheralue sami.kajeniemi@schetelig.com OS 608 Kiljavantie 6, PL 5, 05201 Rajamäki www.tts.fi Oili Sinilehto 050 5635 126 oili.sinilehto@tts.fi OS 636 S.G. Nieminen Oy Vapo Clean Waters Oy Hämeen ammattikorkeakoulu – Lepaa Posterit: OPPIMINEN ELÄÄ HAMK LEPAALLA Skandinaviska Träimport Veistämö M. Kortesniemi Ky Kansalliset kaupunkipuistot Posteri: YHDEKSÄN KANSALLISTA KAUPUNKIPUISTOA Juurakkokuja 4, 01510 VANTAA puh 030 650 50, 050 465 8137 katja.jansson@sgn.fi OS 362 Laakerikatu 16, FI-15700 Lahti www.traimport.fi Heikki Leppänen +358 3 882 5153 heikki.leppanen@traimport.fi OS 560 Yrjönkatu 42, 40100 Jyväskylä www.cleanwaters.fi info@cleanwaters.fi OS 606 Korvenalantie 53, 64820 Kärjenkoski Markku Kortesniemi 0400 753 634 markku.kortesniemi@rikkakatos.com OS 508 Jyväskylän kaupunki Posteri: KUTSUVA KEHÄ VIHREÄ VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 | 9

TEKOÄLY Smart Parks – digitaalisuudesta joustavuutta yhteistoimintaan ja tietoa päätöksentekoon HAMK ja VYL järjestävät Viherpäivien alla työpajan kaupunkivihreän hallintakeinoista sekä siihen liittyvien suomenkielisten käsitteiden käytöstä ja digitaalisuuden mahdollisuuksista. Työpaja järjestetään 13.2. klo 13.00–15.30 Jyväskylän Paviljongissa (kokoustilat, 3.krs). Työpaja on maksuton ja sisältää kahvitarjoilun. teksti: SARI SUOMALAINEN ja OUTI TAHVONEN Hämeen ammattikorkeakoulun koordinoimassa, Katumetro-ohjelman rahoittamassa Smart Parks- hankkeessa selvitetään pilottikaupunkien Lahden ja Vantaan kanssa, miten digitaalisuus voi mahdollistaa uudenlaista käyttäjäkokemusta paikallisesti julkisessa ulkotilassa, ja miten käyttäjien kokemuksia voidaan hyödyntää julkisten ulkotilojen elinkaaren aikaisissa toimenpiteissä. D igitaalinen teknologia mahdollistaa uudenlaista käyttö- ja kokemusympäristöä monilla tavoin. Eri tahojen fyysiseen ympäristöön kehittämiä sovelluksia löytyy lukuisia. Kaupunkien organisaatiot ovat toteuttaneet digitaalisia opastuksia sekä pelillisiä sovelluksia asukkaiden aktivoimiseksi oman ympäristönsä käyttäjiksi ja kehittäjiksi. Kaupunkien strategiat painottavat kansalaisyhteiskunnan osallistumismahdollisuuksien merkitystä. ”Älä tallaa nurmikoita” – henkisestä julkisten ulkotilojen hallinnoinnista ollaan siirtymässä yhteistoiminnalliseen kehittämiseen. Kaupunkilaisilta itseltään kysyttäessä hyvän kaupungin yhdeksi tärkeäksi määritelmäksi on noussut sosiaalinen kanssakäyminen ja kuuluminen yhteisöön, joka luo merkitystä ja päämääriä elämään1. Laadun arviointi perustuu ohjeistuksiin Julkisten ulkotilojen rakentaminen ja kunnossapito (ent. ylläpito) sekä erityisesti niiden tilaaminen on perustunut mahdollisimman selkeisiin ja yksiselitteisiin vakio-ohjeistuksiin. Kohteen ”hyvyys” ja sen laadun arviointi on perustunut ohjeituksiin ja määräyksiin, kuten InfraRYL, VRT ja VHT. Visuaalista laatua määritellään myös Viheralueiden hoitoluokitukseen perustuen. Näiden teknisten ohjeiden tarkoituksena on määritellä ja mitata fyysistä ympäristöä selkeinä numeroina tai poikkeamina vakioratkaisuista. Jos ja kun myös käyttäjäkokemus otetaan mukaan laadun arviointiin, eivät teknistä ja visuaalista laatua mittaavat menetelmät enää riitä. Tarvitaan koko elinkaaren läpi jatkuvaa ja käyttäjien tarpeisiin perustuvaa kohdekohtaista toiminnan suunnittelua. Lainasana management (Kielitoimiston hyväksymä) on käytössä Suomessa eri toimialoilla. Sen tai sen suomenkielisen synonyymin käyttöönotto olisi tarkoituksenmukaista myös julkisten ulkotilojen yhteydessä kuvaamaan pitkän aikavälin kunnossapitoa, jossa tavoitteena on perinteisen teknisen kuntoisuuden lisäksi käyttäjälähtöisen laadun maksimointi. Muissa Pohjoismaissa 1990-luvun lopun laatuohjeistuksiin painottuva julkisten ulkotilojen hallinnointi on nyt muuttumassa käyttäjäkokemusta painottavaan suuntaan. Tätä ilmiötä kuvataan käsitteel- 10 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 lä PVM (public value management)2. Isossa-Britanniassa kehitetty GFA-järjestelmä (Green Flag Award) arvioi kohteen koko management-suunnitelmaa, jossa käyttäjien osallistamisella ja vaikutusmahdollisuuksilla on merkittävä osuus. Käyttäjät mukaan Kestävän kehityksen ymmärtäminen julkisten ulkotilojen elinkaaren tarkastelussa on tarkoituksenmukaista. Taloudellinen ja ekologinen näkökulma tuottavat arvokeskustelua ja perusteita päätöksentekoon. Sosiaalisesti merkitys on moniulotteinen, joten käyttäjien kokemus ja sen ymmärtäminen on erityisen tärkeää. Palveluista ja tapahtumista huolimatta kokemus lähialueen omistajuudesta voi olla puutteellinen. Kokemus voi muuttua paikkaan kuulumisen tunteeksi ja omistajuudeksi, jos kaupunkilaisella on mahdollisuus vaikuttaa ympäristöönsä3. Julkisten ulkotilojen management näyttää maailmalla kehittyvän jatkuvan ja joustavan kehittämisen suuntaan, mikä voi olla varsin kaukana meidän nykyisestä peruskorjauslähtöisestä lähestymisestä asiaan. Jos pystymme muuttamaan ajattelutapaamme, on haasteena edelleen resurssiviisas käyttäjäkokemuksen selvittäminen ja analysointi. Digitaalisuus on yksi mahdollisuus kehittää management-prosessin joustavuutta ja edistää siten kestävää kehitystä. Smart Parks -hankkeessa tuotetaan julkiseen ulkotilaan digitaalinen ratkaisu, joka mahdollistaa paikkaan sidottujen tarinoiden ja kokemusten jakamisen, ja tuottaa siten käyttäjille uudenlaisen kokemuksellisen mahdollisuuden. Tutkimusten mukaan nimenomaan luonto, kasvit ja eläimet ovat tärkeitä paikan merkityksen syntymiselle4. Sosio-ekologinen systeemi (SES) toteutuu digitaalisuudesta huolimatta, mutta voiko digitaalisen teknologian avulla todentaa ja vahvistaa kaupunkilaisten luontosuhdetta rakennetuissa ympäristöissä? Digitaalinen teknologia voi antaa myös mahdollisuuden paikkakohtaiseen käyttäjäkokemusten tulkitsemiseen ja tämän tiedon hyödyntämiseen joustavassa julkisten ulkotilojen hallinnoinnissa. Kirjoittajat ovat lehtoreita, Hämeen ammattikorkeakoulu, rakennettu ympäristö.

Fyysistä ympäristöä rakennetaan ja kunnossapidetään teknisten ohjeistusten mukaan. Jos ja kun koko elinkaaren aikainen julkisen ulkotilan hallinta (management) sisältää muuttuvan käyttäjäkokemuksen, ei perinteiset laatumittarit tähän enää taivu. Paikassa syntyvän ja ajassa alati muuttuvan käyttäjäkokemuksen arvostaminen ja mittaaminen eivät suoraan istu nykyisiin teknisiin mittareihin. (Kuva: Katja Virtanen) ICT-teknologian käyttöä julkisissa ulkotiloissa selvitetään eri hankkeissa. SmartParks -hanketta rahoittaa Helsingin yliopiston koordinoima kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka -ohjelma http://www.helsinki.fi/kaupunkitutkimus/ EU-hanke Cyberparks on koonnut asiantuntiojita eri maista selvittämään sekä ICT-teknologian mahdollisuuksia että haittoja julkisissa ulkotiloissa. Hämeen ammattikorkeakoulusta lehtori Sari Suomalainen on ollut mukana viime vuodesta lähtien. Cyperparks- hankkeessa on tuotettu tutkimustietoa ja kehitetty sovelluksia. Kahta sovellusta on myös kokeiltu opiskelijoiden kanssa, ja kokeilun pohjalta selvitetty niiden soveltuvuutta julkisten ulkotilojen käyttäjäkokemuksen tutkimukseen. Kansainvälinen ja monialainen yhteistyö antaa hyvän tietopohjan Smart Parks- konseptin kehittämiseksi. Cyperparkshankkeen päätöskonferenssi järjestetään Berliinissä 11.-12.4.2018. www. http://cyberparks-project.eu/ Helsingin kaupunki 2017. https://www.hel.fi/static/helsinki/kaupunkistrategia/skenaariokartta-kaupunkistrategia-2017.pdf 2 Lindholst, A.C.,Konijnendijk van den Bosch, C.C., Kjoller, C.P., Sullivan. S.,Kristoffersson, A.,Nilsson, K. 2016. Urban green space qualities reframed toward a public value management paradigm: The case of the Nordic Green Space Award 3 Dempsey, N., Smith, H.,Burton.M.2014. Place-keeping: Open Space Management: Taylor & Francis. 4 Ingold, T. 2000. The Perception of the Environment. Essays in livelihood, dwelling and skill. Routledge. London and New York 1 VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 | 11

TEKOÄLY Robottiruohonleikkuri – tulevaisuuden puutarhuri teksti ja kuvat: HUSQVARNA Ensimmäiset robottileikkurit tulivat markkinoille yli 20 vuotta sitten. Kiinnostus robottileikkureita kohtaan on alusta alkaen ollut positiivista. Varsinkin viimeisen viiden vuoden aikana tuotteita on ilmaantunut kiihtyvällä tahdilla suomalaisiin puutarhoihin ja nyt myös julkisille paikoille. Edinburghin kaupungissa robottileikkureita on käytössä julkisilla viheralueilla. Tämä kone on jyrkässä rinteessä aidatulla alueella. 12 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/18

L uotettavia maailmanlaajuisia myyntitilastoja on hankala saada, mutta markkinajohtaja Husqvarna ilmoitti vuoden 2017 puolivälissä saavuttaneensa miljoonan myydyn robottileikkurin merkkipaalun. Suomessa robottileikkureita on arviolta noin 25 000 kappaletta. Johtuneeko siitä, että robottileikkureita myydään Ruotsissa noin kymmenkertainen määrä Suomen markkinoihin nähden, niin Suomessakin eniten leikkureita myydään ruotsinkielisillä alueilla. Kaikkia autonomisesti toimivia tuotteita, myös robottileikkureita, koskevat monet säännökset ja standardit. Toimiiko se todella? Luultavasti yleisin este hankinnalle yhä edelleen on epäily laitteen toimivuudesta. Tällä hetkellä voidaan kuitenkin puhua jo melko vanhasta keksinnöstä, joten laitteet ovat tekniikaltaan luotettavia kaikissa olosuhteissa. Sääolosuhteet eivät myöskään rajoita koneiden käyttöä. Toinen yleinen este ostolle voivat olla tontin muodot. Alueen ja pintojen monimuotoisuus ei rajoita robotin toimintaa. Ne selviävät sekä rinteistä että epätasaisuuksista aivan yhtä hyvin kuin valtaosa perinteisistä leikkureista. Miten se toimii? Ennen kuin robottileikkuri voi aloittaa työskentelyn nurmialueella, niin se pitää ’asentaa’. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että leikattava alue rajataan rajakaapelilla. Rajakaapeli toimii leikkurille nimensä mukaisesti rajana eli estää leikkurin pääsyn alueen ulkopuolelle. Samalla asennetaan myös latausasema, johon leikkuri palaa tarvittaessa lataamaan akkunsa työskentelyjaksojen välissä. Kaikkein edistyksellisimmissä malleissa on mahdollisuus asentaa myös hakukaapeli, jonka ansiosta leikkuri voi toimia geometrialtaan monimutkaisissa ja sokkeloisissa puutarhoissa. Robottileikkureiden terälaitteissa on kahta koulukuntaa. Osa valmistajista vannoo perinteisten veitsiterien nimeen ja osa pienienergisten nivellettyjen terien nimeen. Erilaisissa terälaitteissa on kuitenkin suuri ero esimerkiksi leikkuutuloksen ja melutason suhteen. Vaikka olisi helppo kuvitella asia juuri toisin päin, niin tässä yhteydessä pienempi on parempi; pienellä ja ohuella terällä päästään parempaan leikkuutulokseen sekä matalampaan energiankulutukseen ja melutasoon. Leikkuujäljen osalta robottileikkurit päihittävät perinteiset ruohonleikkurit. Leikkuutulos on aina yhtä siisti, mattomainen eikä nurmen pintaan jää rumia ruohojätöksiä. Käytännössä leikattu ruohosilppu on niin pientä, että se maatuu nopeasti ja palautuu sitten takaisin maaperän luontaiseksi lannoitteeksi. Rajakaapeli estää leikkurin pääsyn leikattavan alueen ulkopuolelle. Leikkureita voidaan hallinnoida älypuhelimella. Ovatko itsenäisesti toimivat robottileikkurit turvallisia? Kaikkia autonomisesti toimivia tuotteita, myös robottileikkureita, koskevat monet säännökset ja standardit. Konkreettisimmin säädökset määrittelevät terälaitteen toimintaa ja turvaetäisyyttä. Käytännössä terän pitää pysähtyä riittävän nopeasti, jos leikkuria nostetaan tai se kaatuu. Toinen olennainen säädös koskee turvaetäisyyttä terään sekä terän kestävyyttä sen osuessa kiinteään esteeseen. Näillä määräyksillä halutaan suojata leikkuualueella satunnaisesti oleilevia henkilöitä. Toinen turvallisuuteen liittyvä näkökanta on varkausriski. Koska itsenäisesti ympäri vuorokauden toimivia robottileikkureita ei voida valvoa jatkuvasti, niin eri valmistajat ovat tehneet todella paljon suo- Korkeat kynnykset ja penkereet rajoittavat leikkurin kulkemista alueelta toiselle VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 | 13

jauksia varkaustapauksia varten. Turvatoimet alkavat vaatimuksista PIN-koodeista käsittelyn yhteydessä, hälytysäänistä aina matkapuhelimen tai tietokoneen välityksellä tapahtuvaan hallintaan ja seurantaan vaikka toisella puolella maapalloa. Mitä ottaa huomioon pihasuunnittelussa ja viherrakentamisessa? Nykyiset robottileikkurit ovat erittäin älykkäitä ja toimivat haastavissa olosuhteissa. Yleisesti ottaen leikkuukohteen monimuotoisuus ei rajoita leikkurin toimintaa. Pari asiaa kannattaa huomioida pihaa suunniteltaessa ja perustettaessa: Jotta leikkuri voisi siirtyä nurmialueelta toiselle, niin kulkuaukon leveyden on oltava vähintään 60 cm. Leikkuri voi käytännössä siirtyä raja- ja hakukaapelin muodostaman käytävän avulla muidenkin pintojen, kuten kiveyksien, asfalttija hiekkateiden yli alueelta toiselle. Leikkurit pystyvät leikkaamaan varsin jyrkkiäkin luiskia. Robottieikkureita käytettäessä viheralue – piha tai puisto – pitää suunnitella leikkurin ehdoilla. Älykkäät leikkurit hakeutuvat akun tyhjentyessä automaattisesti latausasemalle. 14 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/18

TEKOÄLY Tekoäly työkoneissa on jo tätä päivää Teksti: SEPPO NÄRHI Tekoäly tulee vauhdilla kaikkeen toimintaan, myös viheralalla. Työmailla tekoälyä on muun muassa erilaisissa hallintalaitteissa, mutta yhä enemmän jatkossa myös työkoneissa ja työlaitteissa. Tekoäly tulee vähentämään työmäärää, koneet tulevat toimimaan osittain automaattisesti. Ihmistä tarvitaan koneiden ja laitteiden ohjelmoinnissa ja tarkkailussa sekä tietenkin ongelmatilanteissa, joissa tekoäly ei riitä. H usqvarnalla on käynnissä Silent City –kehityshanke, jossa muun muassa vertaillaan tekoälyä käyttäviä automaattisia nurmikkoleikkureita perinteiseen nurmenleikkuuseen. Tavoitteena on, että osa myös yleisistä nurmikkoalueista voidaan leikata käyttäen robottileikkureita. Kyse on merkittävästä muutoksesta, sillä suuria osa nurmikkojen hoitokustannuksista syntyy työvoimasta. Jos osa työvoimasta vapautuu tästä työstä, saadaan merkittäviä kustannussäästöjä. Mitä tutkittiin Husqvarnan Silent City –hankkeessa selvitettiin mm 1. Voivatko robottileikkurit parantaa ammattimaisessa viherrakentamisessa tuottavuutta? 2. Voiko robottileikkureiden työturvallisuus olla parempi? 3. Voiko uusi teknologia edistää viheralan ammattityötä ja ympäristöystävällisyyttä? 4. Miten kaupunkilaiset suhtautuvat robottileikkureihin yleisillä viheralueilla? Robottileikkurien toimintaa voidaan seurata mobiililaitteilla. Näitä asioita selvitettiin kuudessa kohteessa Edinburghin, Almeren ja Aalborgin kaupungeissa. Paikallisten viheralan ammattilaisten näkemyksiä kartoitettiin ennen hanketta ja hankkeen jälkeen. Mukana olevat ammattilaiset kirjasivat ylös vertailun vuoksi, kuinka paljon perinteiset leikkurit veivät aikaa leikkauksessa, kuljetuksessa ja huollossa. Yhteenvetona on todettu, että robottileikkurit toimivat hyvin yleisillä alueilla. Työ voi olla myös ammattilaiselle parempaa ja ympäristöystävällisempää. Robottileikkurit vapauttivat työntekijöitä muihin töihin, mikä lisäsi näissä kokeissa tuottavuutta. Myös työntekijöiden stressi väheni ja työtapaturmia oli vähän. Kaupunkilaisten huomiot koskivat vähentyneitä päästöjä ja meteliä, mutta myös nurmikon laatua. Tekoäly tulee Meillä Suomessa ollaan joissakin asioissa varauksellisia. Tämä näkyy myös robottileikkureiden yleistymisessä. Ruotsissa robottileikkureita käytetään huomattavasti enemmän kuin meillä. Päämarkkinat ovat olleet tähän asti yksityispihoissa, mutta vähitellen markkina aukeaa myös ammattipuolella. Ensimmäisessä vaiheessa robottileikkureita käytetään kohteissa, joissa ihmisiä ei liiku tai liikkuu vähän. Kun robottileikkureihin totutaan, käyttö todennäköisesti vähitellen yleistyy. Yksi ennakkoluulon tai varuksellisuuden kohde on, miten ihmiset suhtautuvat ja kohdistuuko leikkureihin ilkivaltaa. Ulkomaisissa kohteissa laitteet ovat saaneet leikata yllättävän häiriöttä. Tätä edesauttaa, kun robottileikkureista kerrotaan kohteessa infotauluissa. Ilkivaltaa ja varastamista ehkäisevät leikkureissa olevat hälyttimet ja koodit, jotka tarvitaan laitteen käyttöön. Laitteita voidaan seurata puhelimien ja tablettien avulla. Applikaatioissa nähdään, ovatko laitteet toiminnassa ja myös häiriöt tulevat ilmi. Leikkureissa on erilaisia turva-asetuksia muun muassa varkauksien estämiseksi. VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 | 15

KESY KUNNOSSAPIDOSSA Kestävän kehityksen edistämistä viheralueiden hoidossa Ruotsissa ja Tanskassa teksti: IIRIS LETTOJÄRVI Monipuolisen ja kestävän kehityksen mukaisen viherympäristön kehittäminen on tullut viime aikoina yhä tärkeämmäksi muun muassa ilmastotavoitteiden, luonnon monimuotoisuuden ja terveellisen elinympäristön saavuttamiseksi. Kestävän kehityksen ottaminen osaksi käytännön hoitoa on ollut tavoitteena myös Ruotsin maatalousyliopiston (SLU) vetämässä Hållbar grönyteskötsel -hankkeessa, josta kerrotaan tarkemmin tässä artikkelissa. S uomessa kestävää viheralueiden suunnittelua, viherrakentamista ja hoitoa edistetään esimerkiksi Viherympäristöliiton vetämällä Kestävä ympäristörakentaminen -hankkeella (KESY). SLU:n hankkeessa on pyritty määrittämään, mitä kestävyys tarkoittaa viheralueiden hoidossa ja kunnossapidossa. Kestävyyden määrittelyn toivotaan antavan kunnille käytännöllisiä työkaluja omien viheralueiden kestävyyden selvittämiseen ja tavoitteiden asettamiseen. Hankkeessa kestävyys on jaettu kuuteen yleiseen kestävyysperiaatteeseen ja lisäksi kestävyyttä on käsitelty tarkemmin kohdekohtaisesti jaoteltuina. Jokaisen kohteen, kuten esimerkiksi nurmikoiden kestävyys, on määritetty erikseen biologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden osa-alueisiin, joista jokainen sisältää materiaalit, strategian ja hoidon. Hankkeessa on Ruotsin maatalousyliopiston lisäksi ollut mukana julkisten viheralueiden hoidosta vastaavia henkilöitä Ruotsista ja Tanskasta. Osassa osallistujien kunnista oma organisaatio kunnossapitää viheralueita ja osassa hoito on ulkoistettu. Lisäksi mukana on ollut myös hautausmaiden hoidosta vastaavia henkilöitä. SLU on julkaisut hankkeesta Thomas Randrupin ja Johan Östbergin kirjoittaman raportin 13.3.2017 Hållbar Grönyteskötsel. nopisteet ovat muuttumassa, hankkeessa haluttiin selvittää, mitä kestävä hoito on ja miten sitä voidaan kuvailla. Hanke on toteutettu viheralueiden hoidosta vastaavien hallinnollisten ammattilaisten projektityöskentelynä kolmessa työpajatapaamisessa. Niiden pohjalta kirjoitettiin Hållbar grönyteskötsel -raportti. Ennen ensimmäistä työpajatapaamisessa jokainen osallistuja sai nostaa esiin viheralueiden hoidossa 1–4 haastavaa kohdetta kestävän kehityksen näkökulmasta. Vastaukset kerättiin ja analysoitiin ennen kuin ne käytiin läpi ensimmäisessä työpajassa. Ensimmäisen työpajan tuloksena syntyi päätös käydä kaikkia hoidollisesti haastavia kohteita läpi biologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta. Kaikista osallistujien mainitsemista haastavista kohteista valittiin neljä, joihin keskityttäisiin seuraavissa työpajoissa tarkemmin. Valitut kohteet olivat nurmikot, kovat pinnat, puut ja puistot kokonaisuutena. Toisessa työpajassa keskityttiin nurmikoiden, puiden ja kovien pintojen hoidon haasteisiin kestävyyden lisäämisen näkökulmasta. Sen pohjalta kirjoitettiin alustava versio hankkeen loppuraportista. Viimeisessä työpajassa alustavaa versiota raportista oli arvioitu osallistujien kanssa ja sen toimivuutta oli testattu, minkä jälkeen raportti muokattiin lopulliseen muotoonsa. Hankkeen tausta ja toteutus Yleiset kestävyysperiaatteet ohjaavat kohdekohtaista hoidon suunnittelua Viheralueiden kaupunkilaisille tarjoamat monet hyödyt on tunnustettu. Niitä ovat esimerkiksi viheralueiden vaikutus stressin lieventymiseen, elinympäristö kasvillisuudelle ja eläimille, toimintaympäristö asukkaille, hulevesien viivyttäminen ja ympäristön paikallisen identiteetin luominen. Hankkeen lähtökohtana on ollut viheralueiden hoidon kehittäminen siten, että se on taloudellisesti tehokasta. Samanaikaisesti halutaan kuitenkin optimoida luonto- ja käyttäjälähtöisten arvojen säilyttäminen. Ruotsissa ja Tanskassa viheralueiden hoitoa ohjaavat esimerkiksi 1990-luvulla julkaistut ohjeistukset Skötsel manual för utemiljön, Kvalitetsbeskrivelse för Drif af Grönne Område ja Movium skötselmanual för kyrkogård. Niiden heikkoutena pidettiin hoidon kehittämisen kannalta sitä, että tiukat normit estävät viheralueiden hoidon kehittämisen joustavasti, jotta esimerkiksi ekosysteemipalvelut ja pienentyvä kunnossapidon rahoitus voidaan entistä paremmin huomioida. Ruotsissa, kuten meilläkin ja maailmanlaajuisesti, kiihtyvä kaupungistuminen, kaupunkien tiivistyminen ja ilmastonmuutos sekä vähenevä kunnossapidon rahoitus asettavat julkisten viheralueiden hoidon ja kehittämisen avainasemaan. Koska viheralueiden hoidon pai- 16 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 Hankkeessa määritetyt viheralueiden kuusi yleistä kestävyysperiaatetta huomioivat viheralueiden kestävyyteen vaikuttavat tekijät yleisellä tasolla. Niiden toteutuminen on perusta tarkemmalle kohdekohtaiselle hoidon suunnittelulle ja toteutukselle. Määritetyt yleiset kestävyysperiaatteet ovat kohdekohtaisuus, pitkäaikaisuus, luontopohjaisuus, dynaamisuus, osallistavuus ja monitoiminnallisuus. Raportissa todetaan, että koska viheralueet voivat olla keskenään hyvin erilaisia niiden sijainnin ja niille asetettujen tavoitteiden takia, tarkat kestävyystavoitteet on mietittävä aina kohdekohtaisesti. Kohdekohtaisuus määrittelee muun muassa alueella ilmastollisesti kestävät kasvilajit ja käyttäjien toiveet viheraluetta kohtaan. Viheralueiden hoito vaatii selkeän suunnitelman ja tavoitteen, jotka vastaavat pitkän tähtäimen visioon viheralueen tulevaisuudesta. Luontopohjaisuudella raportissa tarkoitetaan sitä, että hoito sopeutetaan luonnon kiertokulkuun. Esimerkiksi kasvillisuutta hoidetaan sen luontaisen kasvun ja elinkierron mukaisesti. Dynaamisuus tarkoittaa kestävyysperiaatteena sitä, että hoito voi kehittyä ja muuttua ajan myötä. Esimerkkinä raportissa annetaan, että alueen hoito sopeutetaan vaihtuneeseen käyttötarkoitukseen tai hoitoa kehitetään siten, että se lisää luonnon monimuotoisuutta.

Raportin toinen kirjoittaja, Thomas Randrup, pitää Viherpäivillä 15.2. klo 14.00 aiheeseen liittyvän luennon englanniksi Innovation in green space management – future perspectives. Hoidon osallistavuudella tarkoitetaan sitä, että asukkaiden toiveita ja odotuksia alueen tulevaisuudesta kuunnellaan hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa. Viheralueiden erilaisten tavoitteiden ja käyttötarkoitusten huomioiminen hoidossa tekee alueista monitoiminnallisia. Kohdekohtaiset tavoitteet määrittelevät viheralueiden eri osien, kuten käytävien tai puiden, kestävää hoitoa. Kestävän hoidon kohdekohtaiset tavoitteet toteutuvat, kun biologiset, taloudelliset ja sosiaaliset arvot huomioidaan omina osa-alueinaan ja niitä käsitellään kolmesta näkökulmasta, jotka ovat materiaalien valinta, strategia ja hoito. Materiaalit kertovat, millä perusteilla hankintoja tehdään. Sosiaalisessa kestävyydessä materiaalien sijaan mietitään asukkaita. Strategia kuvaa hallinnollisia tavoitteita kestävyyden saavuttamiseksi ja hoito puolestaan käytännön hoitotehtäviä. Raportissa korostetaan, että tavoitteiden toteuttaminen vaatii luovuutta ja tuoretta ajattelua, jotta eri arvojen samanaikainen toteutuminen on mahdollista. Biologisen kestävyyden todetaan vaativan esimerkiksi ilmastollisesti kestävää ja monilajista kasvimateriaalia, jolla ei ole suurta riskiä tulla haitalliseksi vieraslajiksi. Kasvien ja muiden materiaalihankintojen strategia perustuu aina elinkaariarviointiin, jossa on huomioitu myös kuljetuksen ja valmistuksen tai kasvatuksen aiheuttamat päästöt. Hoidon tulee tukea ympäristön luontaisia prosesseja, kuten luonnollista vedenkiertokulkua, hiilidioksidin sitoutumista ja orgaanisen aineksen jäämistä paikalleen. Taloudellisen kestävyyden aikaansaamiseksi esitetään, että materiaali- ja konehankinnat tehdään elinkaarianalyysin perusteella. Uusien koneiden hankintaa ja käyttöä ohjaa strategia, jossa suositaan koneita, joissa ei käytetä fossiilisia polttoaineita. Tärkeänä osana strategiaa pidetään myös, että taloudellinen tausta ohjaa asukkaiden kanssa käytävää keskustelua ja tiedotusta sekä yhteistyötä sidosryhmien kanssa. Hoidossa huomioidaan taloudellisuus, mutta kuitenkin niin, etteivät julkisten alueiden biologiset ja sosiaaliset arvot vähene. Sosiaalisen kestävyyden aikaansaamiseksi ehdotetaan, että asukkailla ja viheralueiden työntekijöillä on mahdollisuus olla mukana päättämässä hoidosta ja käyttäjillä on mahdollisuus hyödyntää julkisia viheralueita eri tavoin. Viheralueiden merkitystä osana identiteettiä, kulttuurihistoriaa ja esteettisiä arvoja korostetaan. Sosiaalisen kestävyyden strategiassa asukasyhteistyö, tiedotus ja yhteistyö kaikkien osallisten kanssa korostuu. Hoidon suorittamisen kannalta pidetään tärkeänä, että asukkailla on vaikutusmahdollisuuksia viheralueiden hoitoon ja siihen, miten niitä käytetään. Myös viheralueiden hoitajille pitää olla mahdollista kehittää omaa osaamistaan kestävän kehityksen mukaisesta hoidosta, koska kestävyystavoitteiden saavuttaminen vaatii ammattitaitoista osaamista. Esimerkkejä kestävyydestä nurmikoiden, puiden ja kovien pinnoitteiden hoidossa Raportissa annetaan esimerkkejä hoidon kohdekohtaisista kestävyystavoitteista. Nurmikot, puut ja kovat pinnoitteet käydään läpi edellä mainittujen kohdekohtaisten kestävyystavoitteiden mukaisesti. Ne muodostavat suuren osan viheralueista ja siksi niiden hoidolla on iso vaikutus kestävyyden saavuttamiseksi. Seuraavaksi käydään tiivistetysti läpi raportissa esitettyjä kestävyystavoitteita. Nurmikoiden kestävän hoidon pääperiaatteeksi kerrotaan, että lyhyeksi leikattua nurmikkoa on vain kulttuurihistoriallisesti merkittävillä paikoilla tai sellaisilla alueilla, joiden käyttö sitä ehdottomasti vaatii. Muilla alueilla on joko pidempää nurmea tai muuta kasvillisuutta. Nurmikon pituutta ei kuitenkaan raportissa ole tarkemmin määritetty. Nurmikoiden biologisen kestävyyden osa-alueessa tuodaan esiin, että kasvimateriaalin pitää olla sopeutunut paikalliseen ilmastoon. Strategiassa painotetaan, että ympäristölle haitallisia aineita tai kas- VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 | 17

KESY KUNNOSSAPIDOSSA vinsuojeluaineita ei käytetä ja hoidossa huomioidaan nurmikon luonnollinen kasvuvauhti. Taloudellisen kestävyyden osa-alueella mainitaan, että materiaalija konehankinnat tehdään ennalta päätetyn strategian mukaisesti aina elinkaarianalyysin pohjalta ja hankinnassa huomioidaan mahdollinen yhteiskäyttö kunnan eri yksiköiden kanssa. Hoidossa taloudellisuus otetaan huomioon, mutta nurmikoiden sosiaaliset ja biologiset arvot eivät saa heikentyä. Esimerkiksi nurmikoita tai niiden osia, joihin ei kohdistu käyttöä, voidaan leikata harvemmin. Sosiaalisen kestävyyden osa-alueessa mainitaan, että asukkailla on mahdollisuus ilmaista mielipiteensä esimerkiksi nurmikoiden hoidon muutoksista. Asukkaille kerrotaan nurmikoiden taloudellisten ja biologisten arvojen vaikutuksista hoitoon ja selitetään, miksi hoitoon tehdään muutoksia. Hoidossa huomioidaan esimerkiksi se, etteivät nurmikoiden käyttömahdollisuudet heikkene. Puut saavat kasvaa paikallaan kauan Monet aiemmin nurmikoiden kohdalla esitetyt kestävyystavoitteet ovat samoja myös puilla ja kovilla pinnoitteilla. Kestävyyden kannalta puilla tärkeimmäksi tavoitteeksi raportissa mainitaan se, että ne saavat kasvaa paikallaan niin pitkään kuin mahdollista, jos ne eivät aiheuta vaaraa ympäristölleen. Puilla on merkittävä asema kaupunkien ekosysteemipalvelujen tuottajina. Puiden biologisessa kestävyydessä korostuu raportissa osittain samat asiat kuin nurmikoidenkin kohdalla. Puulajien tulee olla sopeutuneita kasvupaikalleen. Myös oikean puulajin valintaa oikealle paikalle korostetaan, koska siten voidaan vähentää hoitotoimenpiteitä, kuten oksien leikkaamista. Taloudellista kestävyyttä käsitellessä mainitaan esimerkiksi, että taimihankinnat olisi hyvä suorittaa kerralla mahdollisimman isoille alueille. Asukkaiden tiedottaminen ja puuhankintojen elinkaarianalyysi kuuluvat strategiaan. Sosiaalista kestävyyttä mainitaan tukevan vuorovaikutus asukkaiden kanssa, esimerkiksi jopa asukkaiden osallistuminen puiden istuttamiseen. Kestävän hoidon kannalta on tärkeää, että puiden hoidossa on aina mukana koulutettuja ammattilaisia. Sosiaalisen kestävyyden strategiaan kuuluu myös, että asukkaat ovat tietoisia taloudellisesta ja biologisesta kestävyydestä, jotka vaikuttavat puiden hoitoon ja puulajien valintaan. Kovien pinnoitteiden tärkeimpiä kestävyystavoitteita on, että niitä käytetään vain paikoilla, jossa käytöstä aiheutuva kulutus sitä välttämättä vaatii. Jos on tarpeen käyttää kovia pintoja, tulisi pyrkiä siihen, että alueet suunnitellaan ja rakennetaan helposti hoidettaviksi. Biolo- 18 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 gista kestävyyttä lisää se, että kovista pinnoista mahdollisimman suuri osa on vettä läpäiseviä. Taloudellista kestävyyttä lisää esimerkiksi mahdollisimman helppohoitoisten pinnoitteiden käyttö ja ympäristöystävällisen kunnossapitokaluston hankkiminen. Myöskin käytettävien pinnoitteiden valmistuksen pitäisi olla mahdollisimman ympäristöystävällistä. Sosiaalinen kestävyys lisääntyy, kun hoitohenkilökunnalla on tietoa kestävästä tavasta hoitaa pinnoitteita. Voidaanko tuloksia hyödyntää meillä? Raportissa mainitaan, että sen kestävyysmääritelmien toivotaan ennen kaikkea olevan pohja keskustelulle ja lisäävän kestävän kehityksen mukaisia viheralueita. Toivottavasti raportti on lähtökohtana kuntien omalle työlle kestävän kehityksen eteen. Jatkoehdotuksissa todetaan, että kuntien oman työn pohjalta kehitettäisiin myöhemmin yhteneväiset kansalliset kriteerit. Yhtenä mahdollisuutena myös pidetään sitä, että ruotsalaiset ja tanskalaiset kunnat arvioisivat omien viheralueiden hoidon kestävyyden tason esimerkiksi asteikolla 1-3. Arviointia voitaisiin myöhemmin hyödyntää kehityksen seuraamisessa ja sen osoittamisessa kuntapäättäjille. Kestävän kehityksen määrittely mahdollistaa vertailun ja kehityksen seurannan. Kestävän kehityksen huomioiminen muuttaa vääjäämättä totuttuja käytäntöjämme viheralueiden hoidossa. Vaikka Hållbar grönyteskötsel -hanke on toteutettu eteläruotsalaisista ja tanskalaisista lähtökohdista, sen ajatuksia voidaan varmasti hyödyntää myös suomalaisessa kestävän kehityksen mukaisessa viheralueiden hoidon suunnittelussa, toteuttamisessa ja erityisesti viheralueiden hoidosta käytävässä keskustelussa. Pohjimmillaan kestävyyden saavuttamisessa on kyse arvovalinnoista. Arvot määrittävät toimintaamme ja ohjaavat valintojamme. Kestävän kehityksen mukaisten arvojen noudattaminen mahdollistaa kokonaisvaltaisen kestävyyden toteutumisen. Raportin systemaattinen tapa tarkastella hoidettavien kohteiden kestävyyttä eri osa-alueiden eli biologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta helpottaa ymmärtämään kestävyyttä kokonaisvaltaisesti. On hyödyllistä olla vertailukohtia, kun mietitään ja kehitetään meille parhaiten sopivia keinoja lisätä kestävän kehityksen mukaista viheralueiden hoitoa. Kirjoittaja oli 1.10.–31.12.2017 Viherympäristöliitossa Helsingin yliopiston opiskeluun liittyvässä työpaikkaharjoittelussa.

Jyväskylän Paviljonki 14.–15.2.2018

KAUPUNKIPUUT i-Tree – työkalu kaupunkipuiden ekosysteemipalveluiden arvottamiseen teksti: EEVA-MARIA TUHKANEN Kaupunkipuut parantavat ympäristön laatua, terveellisyyttä ja viihtyisyyttä. i-Tree-ohjelmistolla voidaan joidenkin ympäristöhyötyjen suuruutta ja taloudellista merkitystä arvioida. Tavoitteena on kuvailla kaupungin puuomaisuuden laatua ja merkitystä ja perustella siihen tehtäviä investointeja. M uuttuva ilmasto, tiivistyvä kaupunkirakenne ja kasvitaudit ja tuholaiset asettavat paineita kaupunkipuustolle. Jotta puiden tarjoamat ekosysteemipalvelut helpottaisivat asukkaiden elämää tulevaisuudessakin, on taattava riittävä puuston määrä, monipuolinen lajivalikoima ja suunniteltu hoito. Tätä varten tarvitaan tietoa ympäristöhyötyjen taloudellisesta merkityksestä. Ruotsin maatalousyliopistossa (SLU) on aloitettu hanke, jossa arvioidaan kaupunkipuiden ekosysteemipalveluiden määrää ja arvoa. Työkaluina käytetään i-Tree-ohjelmistoa ja kaupunkipuiden inventointitietoja. Hankkeessa on mukana yli 30 osallistujaa Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Suomesta, mm. Tukholma, Malmö, Luleå, Umeå, Kööpenhamina, Oslo, Ruotsin kirkko ja tutkimuslaitoksia. Suomessa työtä aloittavat Luonnonvarakeskus (Luke) ja Turku. Helsinki todennäköisesti liittyy mukaan. Luke toivoo myös muita asiasta kiinnostuneita kaupunkeja ottamaan yhteyttä, riippumatta puuston inventointitilanteesta. Mikä ihmeen i-Tree? i-Treen ja puuston inventointitietojen avulla pystytään arvioimaan esimerkiksi, kuinka paljon alueen puut vähentävät hulevesiä, sitovat ilmansaasteita ja varastoivat hiiltä, ja mikä näiden palveluiden taloudellinen merkitys on. Ohjelman avulla pystytään kuvailemaan puustoa, kuten koko- ja lajijakaumaa ja latvuspeittävyyttä. i-Treen avulla voidaan katseet suunnata myös tulevaisuuteen ja laskea, millainen puusto kaupunkiin on luotava, jotta se 50 vuoden päästä sitoo tietyn määrän ilmansaasteita. i-Tree on ilmainen ohjelma, jonka kehittämisestä, ylläpidosta ja teknisestä tuesta vastaa Yhdysvaltain Maatalousministeriö, USDA Forest Service. Ensimmäinen versio on julkaistu 2006, mutta ohjelmaa on kehitetty David Nowakin johdolla jo 25 vuotta ja työ jatkuu. Biologista taustatietoa ja mallinnusyhtälöitä i-Tree sisältää paljon tietoa puiden kasvusta ja fysiologiasta, kuten kaasujen vaihdosta ja lehtien kyvystä sitoa ilmansaasteita, sekä yhtälöitä, joilla huomioidaan ympäristöolosuhteiden vaikutukset puiden toimintaan. Mallinnuksessa tarvitaan paikalliset sääolot ja ilmansaasteiden pitoisuudet, jotka ohjelman pääkäyttäjät poimivat lähimmiltä sääasemilta. Taloudellista laskentaa varten tarvitaan monia lukuja, kuten CO2-tonnin kustannus, hulevesien käsittelykustannukset tai energian hinta. Ohjelmistosta on kehitetty Pohjois-Amerikkaan, Iso-Britanniaan ja Australiaan sopivat versiot. Skandinavian olosuhteisiin sopiva versio julkaistaan keväällä 2018. Ohjelman kaikki osiot eivät sovellu käy- 20 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 tettäväksi USA:n ulkopuolella erilaisten olosuhteiden vuoksi. Käyttäjälleen i-Tree on periaatteessa helppokäyttöinen: valitaan sopiva moduli ja syötetään puuston inventointitiedot. Tiedoiksi riittävät minimissään puulaji ja rungon ympärysmitta sekä mielellään puun korkeus. Latvuksen koko ratkaisevaa Paremman arvion ekosysteemipalveluista saa, jos käytössä on latvuksen mittoja: korkeuden lisäksi vapaa runkokorkeus, latvuksen leveys ja elävän latvuksen osuus. Monien ekosysteemipalveluiden tuottokyky on riippuvainen puun lehtipinta-alasta. Mitä suurempi lehtipinta-ala on, sitä suurempi potentiaalinen kyky puulla on sitoa hiilidioksidia, tuottaa happea, haihduttaa vettä ja sitoa ilmansaasteita. Lisäksi vaikuttavat toki puun perimä, ravinnetilanne ja olosuhteet. Puiden kuntoarviointeihin olisi hyvä sisällyttää aina latvuksesta kertovia lukuja. Ekosysteemipalveluiden monipuolisempaa arviointia varten voidaan kartoittaa taajamasta satunnaistettuja koealoja (r=11,3 m). Näiltä kartoitetaan puustotietojen lisäksi mm. maankäyttöluokka, maanpinnan laatu ja läpäisevyys, pensaskerros ja puiden valonsaanti. Mitä i-Treellä ei voida laskea i-Treellä ei voida arvottaa kaikkia puiden hyötyjä, jotka vaikuttavat hyvinvointiin, terveyteen tai ympäristön ekologiaan. Lisäksi on muistettava, että kukin mallinnus on niin hyvä kuin tausta- ja inventointitiedot. i-Treekään ei pysty kertomaan absoluuttista totuutta, vaan antaa valistuneen arvauksen ekosysteemipalveluista. Toistaiseksi se on paras mahdollinen työkalu tähän. Sen etuna on, että se antaa helposti ymmärrettäviä ja viestittäviä lukuja. Lisäksi samalla menetelmällä eri puolilla maailmaa saatuja tuloksia pystytään vertailemaan keskenään. Mitä iloa ekosysteemipalveluiden arvon määrittämisestä on? Kaupunkien puuinventointeja tarvitaan puuomaisuuden hallintaan sekä hoidon ja investointien suunnitteluun. i-Treellä voidaan tuottaa helposti ymmärrettäviä puustoa kuvailevia lukuja, ja käyttää niitä suunnittelussa. Sen avulla voidaan tarkastella, miten kaupunkirakenteen tiivistyminen ja sen myötä puiden menetys merkitsee, mitä ekosysteemipalveluita menetetään. Voidaan testata, millainen puusto kaupungissa olisi oltava, jotta se kykenisi käsittelemään riittävästi hulevesiä. Mallinnuksella voidaan myös ennakoida, mitä jonkin kasvitaudin tai tuholaisen yleistyminen merkitsisi puuston kannalta. Päätöksenteossa usein eurot puhuvat. Kaupunkipuiden tuomien taloudellisten hyötyjen kertominen auttaa hahmottamaan puiden merkitystä. Investoinnit kaupunkipuihin on helpompi perustella, kun

pystytään osoittamaan ympäristöhyötyjä. Ekosysteemipalvelu-käsite saattaa jäädä kaukaiseksi. On vaikea hahmottaa, mitä tarkoittaa vaikkapa kilo pienhiukkasia ilmassa. Asia muuttuu konkreettisemmaksi, kun kerrotaan, että alueen puiden ilmanpuhdistuspalvelun ansiosta vältetään x euron suuruiset terveydenhoitokulut. Tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan käyttää kaupunkisuunnittelussa niin, että puut tarjoavat ekosysteemipalveluita tulevaisuudessa siellä missä niitä tarvitaan. Toivottavasti yhä useammin investointi kaupungin puuomaisuuteen ja sen hoitoon nähdään investointina parempaan ympäristöön. Kaupunkipuiden ekosysteemipalveluita eli ympäristöhyötyjä • Ilmansaasteiden sidonta • Vedenhaihdutus • Melunvaimennus • Hiilensidonta • Hapentuotto • Varjostus, UV-säteilyn vähentäminen • Monimuotoisuuden lisääminen • Ja muut maisema-, hyvinvointi- ja terveysvaikutukset Kirjoittaja on tutkija, FT, opiskelee arboristiksi ja toimii Suomen Puunhoidon Yhdistys SPY ry:n sihteerinä. Luke rahoittaa työtä tänä vuonna Urban Building with Wood and Green Infrastructure –hankkeen puitteissa, jossa edistetään myös kaupunkien puurakentamista ja sen synergiaa viherrakentamisen kanssa. Hankkeen koordinaattori Johanna Deak Sjöman (SLU) esittelee tavoitteita, hänestä vas. i-Treetä Englannissa soveltanut Kenton Rogers (Treeconomics) ja hankkeen kokoaja Johan Östberg (SLU). Pöydän päässä vas. hankkeen johtaja Thomas Randrup (SLU). Kaupunkipuuston lajivalikoiman suunnittelu kestämään ilmastonmuutoksen ja kasvintuhoojien haasteet, tarjoamaan ekosysteemipalveluita ja tukemaan ekologista kestävyyttä vaatii hyvää suunnittelua. Onko veripyökki tulevaisuudessa käyttökelpoinen kaupunkipuu Etelä-Suomessa? VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 | 21

2/ 2 O SA WWT rahaston perustajan Sir Peter Scottin patsas koristaa Lontoon keskuksen sisääntuloa. Greenwich Peninsula Ecology Parkin luontoluokka ulkona toimii myös satunnaisten kävijöiden infokaarena. 22 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/18

KAUPUNKILUONTO Lontoon ekskursio, osa II Ihmisen palauttama luonto ympäristökasvatuksen ympäristönä teksti ja kuvat: ELINA NUMMI Helsingin kaupungin kasviryhmä ja kaksi LUKEn tutkijaa tutustuivat keväällä Lontoossa biotooppipohjaiseen suunnitteluun ja ihmisten tekemiin kosteikkoihin. Viherympäristö julkaisee matkasta kaksiosaisen jutun. W WT-keskusten taustaa: The Wildfowl & Wetlands Trust (WWT) Luonnonlintujen ja kosteikkojen rahasto on vuonna 1946 perustettu järjestö, jonka toiminta keskittyy kosteikkojen pelastamiseen. WWT yksi maailman johtavista tiede- ja luonnonsuojeluinstituutioista. Ne ovat siinä mielessä uniikkeja, että kaikilla luonnonsuojelualueilla keskitytään vahvasti ympäristökasvatukseen ja valistukseen. Jotta luontoa ymmärretään suojella, on luotava suhde, kunnioitus ja rakkaus luontoon. Se tapahtuu ympäristökasvatuksen avulla. Rahaston perustaja Sir Peter Scott (1909–1989) oli tunnettu maalari ja mediapersoona, etelänaparetkeilijä Robert Scottin ainoa poika. Hän kehitti IUCN punaisen listan, jonka avulla arvioidaan lajien uhanalaisuutta. Hän oli WWF:n perustajajäseniä ja panda-logon piirtäjä. Hän rakasti erityisesti kosteikkoja ja niissä vierailevia muuttolintuja. Sir Scott oli ensiksi lintumies ja sitä kautta hänestä kehkeytyi lintujen habitaattien suojelija. Ensimmäinen WWT-keskus perustettiin vuonna 1946 Slimbridgeen ja siihen aikaan oli aivan erityistä, että ihmiset pääsivät katsomaan suojelualuetta ja saivat mahdollisuuden oppia, miksi alue on tärkeä. Peter Scottin luonto-ohjelmat BBC:llä olivat ensimmäisiä laatuaan Englannissa ja herättivät englantilaisten rakkauden oman maansa luontoa kohtaan. WWT kasvoi Peter Scottin elinaikana hänen kuolemaansa asti 1989 ja jatkoi kasvuaan siitä eteenpäin. Peter Scottin sanoin: ”Kosteikot ovat elintärkeitä elämälle. Ne ovat juomaveden päälähde niin ihmisille kuin eläimille. Ne yhdistävät meidät villiin luontoon ja omaan itseemme kauniiden maisemien ja inspiroivien luontotapahtumien seuraamisen avulla.” Tänä päivänä Englannin yhdeksän keskusta ottavat vastaan noin miljoona vierailijaa vuosittain. Suurin osa vierailijoista on koululaisryhmiä. Keskukset ovat erittäin tärkeitä luontokouluja ja vahvistavat englantilaisten luonnonsuojeluhalukkuutta. Keskuksissa on myös pelastettu uhanlaisia lintulajeja ja lähetetty niitä takaisin luontoon. Wetland Advisory service on rahaston tytäryhtiö, joka tarjoaa suunnitteluapua kosteikkojen suojelemiseen, palauttamiseen ja ihan uusien kosteikkojen luomiseen sekä niiden vierailijakeskusten perus- tamiseen. Luonnonsuojelu ja oppiminen kulkevat aina samassa paketissa. Advisory Service myös tutkii, jos joku kosteikkoalue on vaarassa tuhoutua, että mitä sille pitäisi tehdä. Kaikki voitto, mikä suunnittelupalveluista ympäri maailman tulee, menee takaisin rahastoon ja sen tekemään suojelutyöhön. http://www.wwtconsulting.co.uk/ Lontoon WWT- keskus Matka Lontoon keskukseen taittui ensiksi metrolla Hammersmithin asemalle. Aseman edessä olevalta aukiolta bussit 33, 72 tai 209 vievät kymmenessä minuutissa Red Lion pysäkille, josta on lyhyt kävelymatka WWT keskukselle. Sir Peterin patsas lintumiehen asussa koristi keskuksen pihan lammikkoa. Meitä odotti viehättävä vapaaehtoinen opas, vanhempi rouvashenkilö Joan, joka oli pukeutunut luontoon sopivasti ja hänellä oli säätiön opasliivi päällään. Vapaaehtoisten merkitys keskusten pyörittämisestä on suuri. Lontoon keskuksessa toimi 160 vapaaehtoista. Keskukset kouluttavat kaikki vapaaehtiset työhönsä ja erilaisia tehtäviä on laajasti opastamisesta eläinten hoitoon tai lintuoppaana toimimiseen lintupiiloissa. Ruovikonniittoa ja eri habitaattien hoitoa riittää ruumiillisesta työstä pitäville. Vapaaehtoiset saavat henkilökunta-alennukset keskusten kaupoissa ja ravintoloissa ja heille järjestetään koulutuksia ja illanviettoja ja näytetään monin tavoin, miten heidän työtään arvostetaan. Lontoon WWT-keskuksen 45 hehtaarin alue oli aiemmin Lontoon Veden (Thames Water) omistuksessa. Siihen kuului neljä suurta vesireservuaaria (-ympäristöä), joita ei voitu 1980-luvun lopulla enää sellaisenaan hyödyntää vedenjakelussa. Maisemointityöt alkoivat 1995 lopussa; altaat putkitettiin ja muotoiltiin uudelleen luonnonmukaisesti. Keskus avattiin yleisölle vuonna 2000 ja se näyttää tänä päivä siltä, kuin se olisi ollut siinä aina. Luonnonmukaisiin istutuksiin käytettiin 300 000 tainta ja 27 000 puuta. Koko alue on esteetön, jopa kolmikerroksisessa lintutornissa oli hissi. Kuljimme läpi osan alueen 35 habitaatista. Oppiminen oli tehty hyvin havainnolliseksi. Oli esimerkiksi rakennettu viemäriputki, jonka sisälle pääsi ja siellä pyöri filmi viemärimiehistä työssään. Lampivyöhykkeellä pääsi tutustumaan vedenalaiseen elämään ja tekemään di- VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 | 23

KAUPUNKILUONTO gitaalisen lammen vaikka suunnitelmaksi omaan pihaan. Ekologiset puutarhat hyönteishotelleineen ja lahopuutarhoineen viehättivät. Yksi niistä oli Nigel Dunnetin käsialaa. Linnut olivat pääosassa eläimistössä, Wetlands of the World -kohteessa esiteltiin monenmoisia vesilintuja elävinä ja sitä suojelutyötä, mitä WWT tekee niiden hyväksi. Myös lepakoille oli oma talonsa ja suloisista suloisimmat saukot kisailivat yhdessä aitauksessa. Indoor Discovery Centerissä oli rakennettu puuhamaa Linnanmäen tyyliin, fokuksessa kuitenkin luonnon prosessien oppiminen. Lintutornissa tapasimme alueen hoidosta vastaavan miehen, joka kertoi, että kosteikkoja pitää hoitaa niin, että ne pystyvät ottamaan tulvan vastaan. Kosteikkoalueella työntekijät ja vapaaehtoiset poistavat vieraslajit, muuten hoito on lähinnä laidunnusta ja niittoa. Keskus ihastutti, mutta herätti pelkistettyyn luontoon tottuneissa suomalaisissa monenlaisia ajatuksia. Keskustelimme, että olimmeko nyt luonnon ”Disneylandissä”, koska aivan villi luonto tuntui jäävän kaiken opetusmateriaalin alle. Mutta kun seurasi innostunutta yleisöä ja paikalla viihtyviä lapsia ja työstään ylpeitä vapaaehtoisia lintuoppaita, tajusi kasvatuksellisen merkityksen. Riittääkö ”pelkkä luonto” enää tämän päivän lapsille? Meillä on opastavaa materiaalia aivan liian vähän ainakin kaupunkiluonnossa. Töölönlahden ruovikkoon saisi helposti opastauluja, lintupiilon ja lavan. Hulevesirakentamiseen tulisi liittää opastaulun tai audio-opastuksen avulla tarina, jossa kerrotaan, mistä on kysymys. Kun suunnitellaan alusta asti rantaa, hulevesirakenteita ja kosteikkoja sisällään pitäviä viheralueita, niin tulisi aina ottaa huomioon myös ympäristökasvatus, metsäalueista puhumattakaan. Nettiin on helppo tehdä opetusmateriaalia kouluille ja päiväkodeille kaupunkiluonnosta, jos ei haluta opastauluja maastoon. Voisiko kaupunkiluontoonkin soveltaa samanlaista ajattelua, kuin Metsähallituksen kohteissa? Voisimmeko kenties hyödyntää WWT:n kansainvälistä suunnitteluosaamista jossain Suomen kohteissa? Katso lisää www.wwt.org.uk Greenwich Peninsula Ecology Park, luontotasku urbaanissa sykkeessä Toinen ihmisen tekemä luonto-kohteemme oli Lontoon uudessa kaupunginosassa. Greenwich Peninsula on niemimaa Thames-joen syleilyssä, uusi asuinalue, jonne saavuimme komeasti köysiratagondolilla Thames-joen yli. Greenwich Peninsula on Lontoon luovan luokan kaupunginosa, joka ylpeilee innovaatioilla ja komealla, erikoisella arkkitehtuurillaan. Alueella on 15 000 kotia ja 13 000 työpaikkaa, seitsemän naapurustoa ja Design District, jonne kahdeksan kuuluisaa arkkitehtiä on suunnitellut kukin oman ”sokerinpalansa”. Niemimaa on ollut alun perin suomaista laidunmaata ja peltoa. 1880-luvulla se valjastettiin teräs-, kaasu- ja kemianteollisuuden käyttöön ja siellä oli myös laivatelakka. Teollisuuskäyttö alkoi hiipua 1970-luvulla ja alue jäi ikäväksi jättömaaksi. Alueen omistaa The Land Trust. The Land Trust on hyväntekeväisyysjärjestö, joka on sitoutunut avointen alueiden kestävään maankäyttöön yhteisöjen hyväksi. Vuonna 1997 alkoi massiivinen alueen uudistaminen. 121 hehtaaria hyljättyä teollisuusmaata sai uuden elämän. Vierailukohteemme, Greenwichin niemimaan Ekologinen puisto on yksi alueen ennakkoluulottomista kokeiluista. Se on makeanveden habitaatti keskellä urbaaneista urbaaneinta kaupunkia. Puisto valmistui vuonna 2000 ja se avattiin yleisölle kaksi vuotta myöhemmin. Puiston ylläpidosta vastaa The Trust for Urban Ecology, joka kuuluu järjestöön nimeltä The Conservation Volunteers. Osa työntekijöistä on palkallisia ja osa täysin vapaaehtoisia. 17 vuodessa puisto on muotoutunut monimuotoiseksi ja mielenkiintoiseksi urbaaniksi kosteikoksi. Puistoon tullaan opastuskeskuksen kautta, joka toimii myös luontokouluna huonolla säällä. Ulkona on toinen oppimisen alue. Keskus 24 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 alkaa olla jo hieman kulahtanut ja oppaamme, luontokoulunopettaja kertoi, että IKEA on sponsoroimassa uuden opastuskeskuksen. Neljän eekkerin eli 1,6 hehtaarin kokoiseen puistoon mahtuu ihmeellisesti jopa seitsemän habitaattia. Ne ovat: lammet, räme, tervaleppälehto, pajukko, matalat lammikot ja kukkaniitty. Näiden lisäksi on vielä lahopuualue ja lepakkotorni, jonka lepakot pitävät hyönteismäärän kurissa. Puistossa on kaksi lampimaista vesiallasta, jotka eivät ole yhteydessä toisiinsa. Niiden vedenpinnan tasoa on mahdollista säädellä. Toisessa lammessa on myös lautat linnuille. Ne helpottavat lintujen tarkkailua. Maavalli erottaa puiston Thames-joesta, mutta joelle on näköyhteys. Puistossa kuljetaan puisia käytäviä pitkin, jotka soveltuvat myös liikuntarajoitteisille. Kahdesta lintupiiloista on mukavaa tarkkailla lintuja läheltä. Ulkoluokkahuone hyönteishotelleineen ja hauskoine majoineen on puiston keskellä. Siellä oli toimiva ja yksinkertainen innovaatio, ovi maaperä-eläinten maailmaan, joka oli tehty puupölkyn viipaleesta. Kun nostit sen, niin alla kävi kova kuhina. Ihmisen rakentama luonto on muodostanut pikku hiljaa habitaatin lukuisille linnuille ja hyönteisille, erityisesti kaikenlaisia korentoja ja perhosia on runsaasti. Sammakoille ja liskoille on ihan oma teemapäivänsä. Puistossa on teemapäiviä, työpajoja ja retkiä kaikenlaisille ryhmille. Sinne on lupa tulla myös oleilemaan ilman sen kummempaa syytä ja nauttia villistä ”luontotaskusta” kaiken rakennetun keskellä. Koululaisvierailut ohjelmineen maksavat 100 puntaa/ryhmä ja niiden aikana puisto on suljettu yleisöltä. Talvisin puiston luontoa hoidetaan vapaaehtoisvoimin. Myös yrityksille tarjotaan mahdollisuuksia tulla niittämään tai raivaamaan lampia. Rakentaminen ei uhkaa puistoa, vaan se on arvokas virkistäytymisen ja oppimisen paikka jatkossakin. Tämä kohde pani meidät miettimään, miksi emme voisi kokeilla tällaistakin puistorakentamista kovaa kulutusta kestävien ja melko kliinisten puistojen sijaan. Ekologiset ja villit puistot ovat nyt hitti muualla Euroopassa. Ympäristökasvatuksen merkitys aletaan vihdoinkin ymmärtää. Ohjattu ympäristökasvatustoiminta ekologisissa puistoissa olisi luontokasvatusta parhaimmillaan. Huomisen lapset ovat ne, jotka pelastavat maailman, mikäli heillä on siihen ymmärrys. Katso lisää www.greenwichecologypark.com. Kirjoittaja on projektipäällikkö, Helsingin kaupunki, kaupunkiympäristö Artikkelin ensimmäinen osa julkaistiin Viherympäristö 5/2017 Matkanjohtajamme Pekka Leskinen tutkii, mitä ötököitä löytyy pöllien alta.

WWT-keskuksen ulkoluokka, jossa sai tutustua pienten lampien asukkeihin. Ötökkähotelli avaa oven maaperäeläinten maailmaan Lontoon WWT keskuksessa. Suloiset saukot aidatussa tarhassa viihdyttivät vierailijoita vesileikeillään. Kuva Minna Terho Aidon kokoinen viemäriputki oli rakennettu havoinnollistamaan kaupunkien vesi- ja viemärihuoltoa. Ecology Parkissa sai kokeilla majojen rakentamista. WWT-keskuksen kolmikerroksinen lintutorni oli esteetön, ylös pääsi hissillä. VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 | 25

Eerolanpuron kosteikkoaluetta. Kosteikon veden ja maan rajapintaan istutettiin erilaisia kosteikkokasveja puhdistamaan vettä ja lisäämään alueen luonnon monimuotoisuuta. Kokemuksia kosteikon toteuttamisesta tiiviisti rakennettuun kaupunkiympäristöön teksti: TEIJA HAKALAHTI, LASSE VARIS ja PAULA TUOMI E erolanpuron kosteikko sijaitsee Jyväskylässä Kortesuon kaupunginosassa osana tiiviisti rakennettua kaupunkiympäristöä. Kosteikon rakenteet sovitettiin rakennetulle alueelle olemassa olevan kunnallistekniikan eli hulevesi- ja muiden putki- ja kaapelilinjojen puitteissa. Kosteikon kaivuusta syntyneet maamassat maisemoitiin kosteikon läheisyyteen. Pilottikosteikko toteutettiin Jyväskylän kaupungin ja Vapo Clean Waters Oy:n yhteistyönä. Kosteikon rakennustyöt tehtiin vuosien 2015–2016 aikana. Ensimmäisenä vuonna tehtiin kaivuutyöt ja toisena vuonna viherrakennustyöt, jolloin kosteikon luonnonmukaiset rakenteet asettuivat yhden routakauden yli ennen viimeistelytöitä. Vapo Clean Waters pääurakoitsijana vastasi kosteikon suunnittelusta ja rakentamisesta sekä hoitosuunnitelman laatimisesta. Kosteikon toteutettiin Jyväskylän kaupungin maa-alueelle. Kaupunki vastaa kosteikon ylläpidosta tulevaisuudessa. Tässä artikkelissa kerrotaan projektin osapuolien kokemuksista liittyen kaupunkikosteikon toteuttamiseen. Tavoitteiden asettaminen ja muut valmistelevat työt Projektin alkuvaiheessa tehtävä tavoitteiden asettaminen on keskeistä toteutuksen kannalta, sillä tavoitteet määrittelevät kosteikon raken- 26 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 teelliset ratkaisut. Eerolanpuron kosteikon keskeisin tavoite on lähialueilla syntyvien hulevesien puhdistaminen ennen johtamista Tuomiojärveen, josta otetaan vettä kaupungin raakavesitarpeisin. Hulevesien laadun parantamiseksi kosteikko tulee suunnitella huoltoa eli kiintoaineen pidättämistä ja poistamista silmällä pitäen samalla varmistaen riittävä viipymä vettä puhdistaville prosesseille kosteikkorakenteissa. Eerolanpuron kosteikko on monivaikutteinen. Kosteikon tavoitteena on myös lisätä alueen virkistyskäyttömahdollisuuksia ja rikastuttaa taajamaluontoa. Tässä keskeisessä asemassa on onnistunut maisemaja vihersuunnittelu. Kosteikolle istutettiin runsas ja monimuotoinen kotimaista alkuperää oleva kosteikkokasvillisuus. Virkistyskäytön helpottamiseksi alueelle suunniteltiin kivituhkapolkuja ja silta. Olemassa olevan kunnallistekniikan kartoitus on ehdotonta kosteikkoprojektin toteuttamismahdollisuuksia mietittäessä. Rakennetussa ympäristössä risteää erilaisia putkistoja (hulevesi- jätevesi- ja vesijohtolinjat) ja johtoja (sähkö- ja tietoliikennekaapelit). Kaikkia ei löydy rekistereistä ja osan sijainti on viitteellinen. Kosteikkohankkeen yhteydessä putkilinjojen siirtoon ei kustannussyistä useinkaan kannata ryhtyä, vaan mahdollisen kosteikon rakenteet on sovitettava alueelle olemassa olevan kunnallistekniikan puitteissa. Eerolanpuro suunniteltiin ensin yhtenä altaana, kunnes huomat-

HULEVEDET Kivituhkapolun perustamista kosteikon alueelle. Pohjan syvyyden mittausta kosteikkotyömaalla. tiin lähtötietojen puutteellisuus. Alueen halkova paineviemäri aiheutti sen, että Eerolanpuron kosteikko toteutettiin kahtena erillisenä altaana. Suojaetäisyyksien määrittäminen edellytti viitteellisten putkilinjojen maaperätutkauksen. Lisäksi läheisen kiinteistön kuivatusputket piti ottaa huomioon kosteikon padotuskorkeutta määritettäessä. tulva-aikojen viipymää kasvatettiin vakioimalla kosteikolle johdettava vesimäärä eri virtaamatilanteissa. Vanha purouoma jätettiin ennalleen ja se toimii tulvareittinä. Kosteikon rakenteet, niiden sijoittaminen ja yksityiskohdat mietitään huoltoa silmällä pitäen. Eerolanpuron kosteikon tulopäähän sijoitettiin kiintoainetta laskeuttavat syvemmät altaat, joita voidaan huoltaa turmelematta kosteikon kasvillisuutta. Altaille rakennettiin tarvittaessa huoltoreitit imuruoppauskalustoa varten. Hyvän suunnittelun kulmakiviä Kaupunkikosteikon sovittaminen jo rakennettuun ympäristöön vaatii laaja-alaista osaamista ja yhteistyötä. Eri sidosryhmien osallistaminen on keskeistä tiedonkulun varmistamiseksi. Kosteikkoprojektissa keskeisiä tahoja ovat maanomistajan ja urakoitsijan lisäksi mm. paikallinen ELY-keskus, vesihuoltolaitos ja asukkaat. ELY-keskus arvioi kosteikkoprojektin vesilain mukaisen luvantarpeen. Vesihuoltolaitoksella on tietoa olemassa olevasta hulevesijärjestelmästä. Tiivis yhteistyö vesihuoltolaitoksen kanssa on paikallaan mietittäessä vesien johtamista ja padotuskorkeuksia. Kosteikko viivyttää hulevesiä, jolloin vesi puhdistuu haitta-aineista. Veden viipymän kosteikolla on oltava melko pitkä, vähintään yksi vuorokausi, koska vettä puhdistavat kemialliset, biologiset ja fysikaaliset prosessit ovat hitaita. Rakennetulla alueella tila on rajallinen ja kosteikon koko rajoitettu suhteessa pinnoitettuun pinta-alaan, jolta vedet kosteikolle kulkeutuvat. Eerolanpuron kosteikon tapauksessa Luonnonmukaisten hulevesirakenteiden suunnittelu tarkentuu toteutuksen myötä Yleisesti kosteikko perustetaan savimaalle, koska pysyvä vesipinta vaatii vettä läpäisemättömän maapohjan. Toisaalta savinen maaperä on haastava kohde sekä suunnittelun että toteuttamisen kannalta. Luonnonmukaisissa rakenteissa lisäksi vältetään rakennekerroksia, kuten suodatinkankaita ja kiviverhouksia, koska tavoitteena on kosteikkokasvillisuuden asettuminen alueelle. Luonnonmukainen rakentaminen edellyttää kohdekohtaista suunnittelua ja toteuttamista, jopa muutoksia suunnitelmiin rakentamisen edetessä. Rakenteet mukautetaan olemassa olevan ympäristön piirteiden, maan pinnan muodot, maaperä ja maalajit, mukaan tapauskohtaisesti välttäen kaavamaisia ratkaisuja. VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 | 27

Kosteikkokasvien istutusta Eerolanpuron kosteikolla. Rakennusvaiheessa luiskat suojattiin sadevesieroosiolta juuttikankaiden avulla. Suunnittelun alkuvaiheessa selvitetään kohteen maaperän ominaisuudet riittävällä tarkkuudella. Maaperäkairauksia on tarpeen tehdä etenkin paikkoihin, joissa kaivuusyvyydet ovat suurimpia. Paikallinen vaihtelu on suurta pienessäkin mittakaavassa ja rakennusvaiheessa yllätyksiin on syytä varautua. Eerolanpuron kosteikkotyömaalla haasteita aiheutti paikoitellen esiintynyt savisilttimaa, jonka stabilointi edellytti rakennettuja kiviaineskerroksia. Vihersuunnittelu vaatii erityisosaamista Kosteikon kasvipeitteisyys on tärkeää kattavan vettä puhdistavan vaikutuksen aikaansaamiseksi. Vihersuunnittelu on syytä nivoa yhteen rakennussuunnittelun kanssa ja se vaatii erityisosaamista. Vesien puhdistumisen kannalta keskeisiä ovat pysyvässä vedessä elävät vesikasvit. Eri kasvilajit ovat sopeutuneet eri syvyiseen veteen, erilaiseen maaperään tai veden ravinteisuuteen. Oikeiden kasvien valinta ja niiden optimaalinen sijoittaminen suhteessa vesisyvyyteen ja sen vaihteluun ovat keskeisiä kasvuun lähdön kannalta. Liian syvässä vedessä vesikasvienkin taimia uhkaa hukkuminen. Suomessa kosteikkokasveja tuottaa muutama taimisto, mutta tiettyjen kotimaisten kantojen tai isojen taimimäärien saaminen voi olla nopealla aikataululla haasteellista. Tulokaslajeja ei kosteikolle saa istuttaa, koska riskinä on kannan leviäminen läheiseen vesistöön. Kaupunkikosteikolla myös visuaalinen ilme on tärkeä. Kosteikolle voidaan istuttaa kukkivia ja näyttäviä kasvilajeja esteettisyyden lisäämiseksi. Puustoa kosteikon rakentamispaikalla on hyvä säästää luomaan varjoa ja tuulensuojaa kosteikkokasveille ja istutettaville puille. Kosteikon kaivuumassojen läjittäminen lähialueille tuo kustannussäästöä ja parhaassa tapauksessa näyttävän visuaalisen elementin alueelle. Rakentamisen haasteita Kaupunkikosteikon rakentaminen edellyttää suunnittelijoilta, työnjohdolta, kaivuu- ja viherurakoitsijoilta ja tilaajalta erityisosaamista. Rakentaminen savimaalle on aina haasteellista, mutta erityisen haastavaa, jopa mahdotonta sateisena aikana. Vesirakenteet toteutetaankin vähäsateisena vuodenaikana kesällä ja niin sanottuna kuiva- 28 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 työnä, jolloin vesiä rakenteelle johdetaan vasta sen valmistuttua. Veden pumppaukseen ja johtamiseen on varauduttava, sillä väistämättä altaisiin lammikoituu sadevesiä. Rakentamisen aikana syntyy kuormitusta, jota voidaan minimoida mm. jättämällä vesistöihin kasvipeitteiset suojavyöhykkeet. Savisten luiskien eroosiota voidaan estää geotekstiilien ja kasvualustojen avulla. Luiskat nurmetetaan mahdollisimman pian valmistumisen jälkeen välttäen lannoitteiden käyttöä. Eerolanpuron kosteikolla toimivaksi ja nopeaksi menetelmäksi osoittautui nurmen emulsiokylvö. Eerolanpuron kosteikolla perennat istutettiin ruukkutaimina kasvimattojen sijaan johtuen mattojen kalliista hinnasta ja heikosta saatavuudesta. Istutus tehtiin kuivatyönä, jolloin kosteikon vesipinta nostettiin vasta istutuksen jälkeen. Kasvien istutus onnistui hyvin ja kasvit kasvoivat nopeasti jo ensimmäisen kasvukauden aikana. Valmista tuli ja työ jatkuu Kosteikkoprojekti oli opettavainen. Tuloksena saatiin viihtyisä puisto kosteikkoineen. Paikalliset asukkaat ovat ottaneet kosteikkoalueen omakseen ja saatu palaute on ollut lähes poikkeuksetta positiivista. Kosteikon avajaistilaisuudessa elokuussa 2016 kohteeseen tutustui noin 250 vierasta. Kosteikon kasvillisuus, perennat ja nurmialueet, lähtivät hyvin kasvuun ja alueella on nähty runsaasti vesilintuja mm. telkkä ja heinäsorsa. Kosteikon puhdistuskykyä tullaan seuraamaan kuluvien vuosien aikana ja tehon oletetaan parantuvan, kun kasvillisuus alueella kehittyy. Kosteikon seuranta on osa hallituksen kärkihanketta, jossa on tavoitteena Tourujoen valuma-alueen vesien hyvän ekologisen tilan saavuttaminen. Eerolanpuron kosteikon lisäksi valuma-alueelle toteutetaan mm. Green Street –pilotti sekä muita hulevesien hallintarakenteita. Teija Hakalahti, Erityisasiantuntija, Vapo Clean Waters Oy Lasse Varis, Suunnittelija, Vapo Clean Waters Oy Paula Tuomi, Yleissuunnitteluinsinööri, Jyväskylän kaupunki

KOLUMNI Näitä polkuja tallaan P Sauli Rouhinen, Viherympäristöliitto ry:n puheenjohtaja. idin Puutarhanrakentajien Rakentajapäivillä 22.11.2017 avauspuheenvuoron. Tarkoitukseni oli kiinnittää päivien osanottajien huomio joidenkin hyödyllisten ajatuspolkujen viittoihin. Polkuja etenemällä ammattilaisille selviäisi ilman opastustani, kuinka poluista voisi tehdä houkuttelevampia, paremmin tunnettuja. Hallittu hoitamattomuus -polku 1980-luvun puolivälissä järjestettiin Suomessa ensimmäinen Valtakunnallinen Vihervuosi 1985, jolloin kartoitettiin viherrakentamisen ja kaupunkivihreän merkityksiä ihmiselle useista näkökulmista. Samoihin aikoihin Yrjö Haila selvitteli YTV:n rahoittamassa Helsingin yliopiston projektissa kaupunkiekologian erityispiirteitä. Hän keksi ajatuksen ”hallitusta hoitamattomuudesta”, mikä sopi kuntapäättäjille myös toimintaohjeeksi. Perusajatuksena oli, että ei hoideta monimuotoista kaupunkiluontoa monokulttuureiksi ja nurmikentiksi. Villeydestäkin on pidettävä huolta. Hoidetaan kulkuväylien varret, mutta hoidetun kaistan takana annetaan luonnon hoitaa itsensä. Rajankäynti ”villin” ja ”hoidetun” luonnon välillä edellyttää vahvaa osaamista. Hyödyllinen luonto -polku Suomenkieleen eivät tahdo taipua luontosuhteemme kannalta erittäin tärkeätkään termit. Ekosysteemipalvelut-käsite tuotiin ympäristöpoliittiseen keskusteluun vuonna 2005 julkaistun Millennium Ecosystem Assessment – Ekosysteemien Vuosituhat-arviointi-raportin myötä. Luonnonsuojeluväki kauhistui ajatuksesta, että luonnon järjestelmien toimintoja ja tuotoksia alettiin arvottaa rahassa. Eikö luonnolla olekaan itseisarvoa? Jollei luonnolle aseteta rahamääräistä arvoa, se voidaan tuhota kevyin perustein, oli vasta-argumentti. Keskustelussa sotkettiin biodiversiteetti, luonnon monimuotoisuus ja sen puolustaminen itseisarvoisena sekä toisaalta luonnonjärjestelmien toimintojen ihmiselle tuottamat hyödyt ja niiden arvottaminen. Tuotantopalvelut, säätelypalvelut, kulttuuriset palvelut sekä luonnon perustoimintojen ylläpitopalvelut eri palvelukategorioina jäsentävät suhdettamme luontoon. Vuosituhatarvio kiinnitti poliitikkojen huomion siihen, että valtaosaa luonnon tarjoamista palveluista ei arvotettu lainkaan, vaikka ne olivat huimasti arvokkaampia kuin markkinoilla hinnoitellut palvelut. Näkemyserot ulottuivat myös kirjaan, jota olin tutkijatovereitteni kanssa kirjoittamassa ekosysteemipalvelu-lähestymistavan tuomasta lisäarvosta. Lopulta, kun kirjalle kaavailtiin nimeä, siitä ei tahdottu päästä yksimielisyyteen. Ehdotin nimeksi ”HYÖDYLLINEN LUONTO”. Pienen vastaanpyristelyn jälkeen kirja sai vuonna 2010 tuon nimen. Viheralan haasteena on, kuinka viestittää, että hyödyllisyys on muutakin – vaikka sitäkin – kuin rahaa. Kysymys on viime kädessä olemassaolosta, eloonjäämisestä, mutta vähemmän dramaattisesti ilmaistuna elämän laadusta. Ei pelkästään selviämisestä. Millaisia kaupunkeja meidän pitäisi rakentaa? -polku Aika ajoin keskusteluun tuodaan käsitteitä, joilla yritetään kiteyttää kaupunkisuunnittelun päätavoite. Kaupungit ovat ihmisten määrä- tietoisen rakentamisen tuloksia. Kuitenkin, kokonaisnäkemys kaupungista asumisen, liikenteen, työn, tuotannon, palvelujen, virkistyksen ja ihmisten sosiaalisen kanssakäymisen yhdistelmänä usein puuttuu. Tavoitteita, suunnittelijoita ja rakentajia on monia, ja yhteisnäkemykseen yli sukupolvien ulottuvista kestävistä ratkaisuista on vaikea päästä. Yritetty on. Yli sata vuotta sitten Ebenezer Howard kehitti tulevaisuuden kaupunkimallin, jota hän kutsui puutarhakaupungiksi. Hänen tavoitteensa oli yhdistää kaupungin ja maaseudun parhaat puolet. Hänen ideansa pohjalta rakennettiin sitten maailman parhaaksikin kaupungiksi kutsuttu Letchworth, ja myöhemmin puutarhakaupunginosia. Viime vuosien suunnittelukeskusteluun on nostettu sellaisia käsitteitä kuin Green cities, Biodiversity cities, Smart cities, Resilient cities tai Sustainable cities eli vihreät, fiksut, sopeutumiskykyiset ja kestävät kaupungit. Näissä kaupunkiluonnehdinnoissa on oleellisesti mukana kaupunkiluonto, kaupunkien ekosysteemipalvelut ja ihmisten hyvä lähiluontosuhde. Samalla kun kaupunkien rakenteeseen jääneet joutomaat, keskeneräiset ympäristöt, luonnontilaiset metsäsaarekkeet ja puistot viheralueita yhdistävine käytävineen nähdään arvokkaina ja säilytettävinä osina elinympäristöjä, koetaan pyrkimykset eheyttää tai tiivistää yhdyskuntarakennetta uhkana. Jälleen yksi haaste viheralalle: Kuinka yhdyskuntarakenteen eheyttäminen pitäisi tehdä. Myös viherrakenteet voivat eheyttää yhdyskuntarakennetta ja rikastaa asukkaiden elinympäristöjä. Esteettömyys – polku - sopivasti haasteellinen liikuntaympäristö – ei talvikunnossapitoa Ikääntyvän väestön hyvinvoinnin ja yleiskunnon kannalta on erityisen tärkeää, että ulkona pystyy liikkumaan ilman haavereita. Lisäksi, myös rollaattorilla pitäisi päästä mieluisiin paikkoihin. Monen mielenkiintoisen polun varrella saattaa seisoa kyltti: EI TALVIKUNNOSSAPITOA! Toivottavasti yhä harvemmin. Luonnon ennallistaminen –polku Jopa Helsingissä voi osallistua villin luonnon havainnointiin ja ennallistamiseen! Malmin Longinojalla on vuodesta 2001 lähtien tehty mahdolliseksi meritaimenten kutunousu Vantaanjoesta. Juha Salonen on kumppaneineen ensin istuttanut taimenia Longinojaan. Sorastamalla ja lepokiviä joen uomaan palauttamalla on taimenkanta saatu luontaisesti uudistuvaksi. Loka- /marraskuinen taimenten kutu on muodostunut suosituksi luonnon seurantatapahtumaksi. Talkoolaisten määrä on kasvanut koko ajan. Longinoja sopii hyvin esimerkiksi viime aikoina paljon esillä olevasta Nature based solutions (Luontopohjaiset ratkaisut) toimintatavasta. Tällainen kehityskulku on erittäin rohkaiseva vastaavien kohteiden ennallistamista ajatellen. Luonto palaa, kun sille annetaan mahdollisuus. Samat asiantuntijat, jotka olivat perkaamassa puroja ja jokia, toimivat nyt asiantuntijoina virtavesien ennallistamisessa. Näinkin päin kehitys voi kulkea! Toivottavasti näistä polunpäistä valikoitui omaan ammattikäytäntöön jokunen käyttökelpoinen seurattavaksi. VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 | 29

Merituulentien biopidätysalue suunniteltiin rakennettavaksi ajoradan ja jalkakäytävän väliselle nykyisin nurmipintaiselle viherkaistalle. Kuvassa viherkaista ennen rakennustöiden aloittamista kesällä 2017. Biohiiltä testataan nyt biopidätysalueessa ja kantavassa kasvualustassa teksti: HANNA MYLLYLÄ, kuvat: HANNA MYLLYLÄ, RAMBOLL FINLAND OY Suomessa biohiilen käyttö viherrakentamisessa on vielä hyvin vähäistä ja koeluontoista. Pyrolyysillä valmistettavalla biohiilellä on tehokkaampi veden- ja ravinteidenpidätyskyky sekä hitaampi hajoamisprosessi kuin tavanomaisella kasvualustalla. Sillä on myös kyky varastoida itseensä haitta-aineita ja raskasmetalleja. Espoon ja Jyväskylän kaupunki kiinnostuivat pilotoimaan biohiilirakennetta hulevesien määrällisen ja laadullisen hallinnan, sekä katualueen kasvillisuuden menestymisen ja ylläpidon näkökulmista. Tästä aiheesta syntyi opinnäytetyö Biohiili biopidätysalueessa ja kantavassa kasvualustassa. T ukholman kaupunki on testannut biohiiltä katupuiden kantavissa kasvualustoissa jo lähes 10 vuoden ajan. Biohiilen avulla on tavoiteltu kasvualustan luonnollista hydrologiaa ja hulevesien suodatusmekanismeja. Tukholmassa on havaittu, että lisäämällä biohiiltä katupuiden kasvualustaan sen huokoisuus paranee ja tiivistyminen vähenee. Vanhojen katupuiden tiivistyneitä kasvualustarakenteita on korvattu biohiilirakenteella. Myös uusia puita on istutettu biohiilipitoiseen kantavaan kasvualustaan. Biohiilen lisäksi Tukholman kaupunki on testannut kantavan kasvualustan hienoaineksen tilalla hiekkaa, savea, laavaa sekä turvetta, mutta ei yhtä hyvin tuloksin. Vuodesta 2009 lähtien Tukholman kaupungin katupuiden kantavien kasvualustojen rakenteissa on käytetty pääasiassa biohiiltä. Tukholman kaupungin biohiilipitoisten kantavien kasvualustojen ja hulevesiratkaisujen rakennussuunnitelmia sekä Suomessa perinteisiä kantavan kasvualustan ja biopidätysalueen ratkaisuja soveltamalla suunniteltiin biohiilipohjainen kantavan kasvualustan rakenne Jyväskylään sekä biohiilipohjaiset biopidätysalueet Espooseen. Case Puutarhakatu, Jyväskylä Green Street -pilottihanke sijoittuu Jyväskylän Puutarhakadulle ja on yksi Jyväskylän kaupungin käynnissä olevista vesien tilaan ja hulevesien hallintaan keskittyvistä projekteista, jotka yhdessä sisältyvät Tourujoen valuma-alueen hyvän vesien tilan saavuttaminen –hankkee- 30 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 seen. Hanke on osa ympäristöministeriön hallinnoimaa, hallitusohjelman mukaista Kiertotalouden läpimurto, vesistöt kuntoon –kärkihanketta. Tukholman kaupungin tutkimat ja rakentamat useat biohiilikohteet innostivat Jyväskylän kaupunkia testaamaan biohiiltä myös Puutarhakadulla. Tavanomaisen hulevesiviemäröinnin sijaan tässä kohteessa pilotoidaan innovatiivisia rakenteita tavoitteena tehostaa hajautettua hulevesien hallintaa kaupunkialueella sekä yhdistää katupuiden kasvualustat olennaiseksi ja toiminnalliseksi osaksi hulevesien hallintaa. Jyväskylän kaupungin yleissuunnitteluinsinööri Paula Tuomen mukaan Puutarhakadulla halutaan testata mm. biohiilen vaikutuksia hulevesien laatuun ja määrään sekä tutkia, miten katupuut ja muu kasvillisuus menestyvät biohiilipitoisessa kasvualustassa. Puutarhakadun biosuodatusrakenteissa testataan biohiilen lisäksi myös kevytsoraa ja turvetuhkaa. Hulevesien määrällistä ja laadullista hallintaa on ollut tavoitteena toteuttaa viherpainanteilla, istutusalueilla sekä läpäisevillä päällysteillä siten, että hulevesi virtaisi usean menetelmän läpi. Puutarhakadulle suunniteltiin kaksi periaatetta biohiilipohjaiselle kantavalle kasvualustalle. Toisessa tapauksessa kantava kasvualusta sijoittuu vettä läpäisevän kiveyksen alle. Kantava kasvualusta jatkuu kadunvarsipysäköinnin alle, joka päällystetään läpäisevällä asfaltilla. Hulevesi imeytyy läpäisevän kiveyksen ja asfaltin läpi kasvualustaan. Toinen kantavan kasvualustan periaate sijoittuu viherkaistalle nur-

BIOHIILI Ensimmäinen biohiili–sepeli-seos levitettiin Espoon Merituulentielle rakennettavalle biopidätysalueelle marraskuussa 2017. Biohiilipitoisen biopidätysalueen poikkileikkaus. mipeitteiseen painanteeseen, jonne hulevedet ohjataan katualueelta reunakivilinjassa olevasta aukosta. Tässäkin periaatteessa hulevesiä imeytyy myös läpäisevien päällysteiden läpi. Puutarhakadulla kantavana kasvualustana suunniteltiin käytettäväksi suurikokoisen kalliomurskeen ja biohiilen seosta. Juuripaakun ympärille levitetään biohiiltä ja hienompirakeista sepeliä, jotta juuret pääsevät helpommin alkuun kasvussaan. Puutarhakadun rakennussuunnitteluvaihe käynnistyi syksyllä 2017. ta salaojakerrokseen ja salaojaputken kautta hulevesiviemäriin. Biopidätysalueen kasvilajeiksi valittiin kestäviä ja helppohoitoisia lajeja, jotka peittävät biopidätysalueen pinnan nopeasti. Pensaslajeina käytettiin kiiltoheisiä (Viburnum lentago) ja paljakkapajua (Salix glauga var. calliovaprea ’Haltia’). Perennoina käytettiin pikkuröyhytatarta (Aconogonon nakaii), isokonnantatarta (Bistorta officinalis), neidontatarta (Fallopia japonica var. compacta) sekä ukkomansikkaa (Fragaria moschata). Merituulentien biopidätysalueiden rakennustyöt aloitettiin syksyllä 2017. Kasvit istutetaan keväällä 2018. Case Merituulentie, Espoo Biohiilen aktivointi lannoittamalla tai lisäämällä kompostia on tärkeää Osana suurempaa Espoon Niittykummun alueen rakennussuunnittelua suunniteltiin nykyisen Merituulentien varrelle neljä biopidätysaluetta sekä yksi viivytyspainanne, joissa tarkoituksena on pilotoida biohiilen toimintaa hulevesien puhdistuksessa. Espoon kaupungin teettämässä, Niittykummun alueelle aiemmin tehdyssä hulevesien hallintasuunnitelmassa etsittiin keinoja sekä määrälliseen että laadulliseen hulevesien hallintaan. Espoon kaupungin maisema-arkkitehdin Sari Knuutin mukaan etenkin Gräsanojan vedenlaatu ja meritaimenten suojelu ovat olleet tärkeänä motiivina näiden keinojen pohtimiselle. Merituulentien biohiilipilottikohde on ensimmäinen Espoossa. Tavoitteena on saada perustietoa ja kokemusta rakenteen toimivuudesta vesien puhdistajana sekä siitä, kannattaako sitä käyttää muualla. Pilotissa vertaillaan neljää toisistaan hieman eroavaa biopidätysaluetta niiden puhdistustehon, rakentamisen, ylläpidon ja ulkonäön kannalta. Biopidätysalueet suunniteltiin pareiksi, joista toiseen pariin istutetaan perennat ja toiseen pariin pensaat. Parin biopidätyspainanteista toiseen suunniteltiin biohiilipohjainen rakenne ja toiseen tavanomainen kasvualustarakenne siten, että sekä perenna- että pensaspeitteisellä painanteella on kaksi erilaista rakennetta. Siten voidaan verrata esimerkiksi kahta perennapeitteistä biopidätysrakennetta keskenään. Ajoradan hulevedet ohjataan pintavaluntana biopidätysalueeseen, joko suoraan rummun avulla tai pienen laskeutusaltaan kautta, johon raskaamman kiintoaineksen odotetaan jäävän. Hulevedet imeytyvät kasvualustaan, josta kasvit hyödyntävät vettä ja ravinteita. Biohiilipitoisen kasvualustan odotetaan imevän itseensä enemmän vettä kuin tavanomaisen kasvualustan, jolloin biopidätysalueen viivytysominaisuudet paranevat. Kasvualustana käytettiin biohiilen ja hienorakeisen sepelin seosta. Biohiilen odotetaan suodattavan ajoradalta tulevasta hulevedestä raskasmetalleja ja muita haitta-aineita. Hulevedet valuvat myös kasvualustan alapuolisten suodatuskerrosten läpi lopul- Biohiili tulee ensin aktivoida, jotta se olisi orgaanisesti aktiivinen. Biohiileen suositellaan lisättäväksi lisäravinteita tai kompostia ennen kuin biohiili sekoitetaan kasvualustaan. Ravinteiden lisääminen on kompostin lisäämistä nopeampi tapa aktivoida biohiili. Raa’an biohiilen pinta alkaa heti pyrolyysin jälkeen hapettua ja siihen muodostuu toiminnallisia ryhmiä hiilestä, vedystä ja hapesta. Jos tällaista aktivoimatonta biohiiltä laitettaisiin maahan sellaisenaan, se sitoisi ravinteita kasvien saavuttamattomiin sekä lisäisi epävakaita hiiliyhdisteitä, jotka ruokkisivat mikrobeja, jotka taas kuluttaisivat typpivaroja pois kasvien käytöstä. Ideaalitilanteessa biohiilen annetaan kyllästyä ravinneliuoksessa tiiviissä säiliössä ja vasta sen jälkeen biohiili sekoitettaisiin sepeliin, seos levitetään maahan ja kasvit istutetaan kasvualustaan. Merituulentiellä kokeillaan raekooltaan suuremman, kuorrutetun, hitaasti ravinteita vapauttavan lannoitteen, sekä hyvin hienorakeisen lannoitteen yhdistelmää. Biohiilirakenteen seuranta Biohiilipohjaisen rakenteen seuranta ja tutkimus on tärkeää, sillä käytännönkokemuksia biohiilirakenteen toimivuudesta Suomessa on vielä hyvin vähän. Seurannasta on tavoitteena laatia suunnitelma, miten, milloin ja millä menetelmillä seurantaa tullaan tekemään. Jyväskylän Puutarhakadulla on tarkoitus seurata rakenteen ja ylläpidon toimivuutta. Merituulentiellä toivotaan jonkun neljästä biopidätysalueesta toimivan paremmin kuin muut, jolloin rakennetta voitaisiin hyödyntää myös muissa kohteissa. Lisäksi halutaan selvittää, antaako hulevesien puhdistustulos vastinetta suunnittelun, toteutuksen ja kunnossapidon kustannuksille. Biohiilirakenteeseen tulevan ja rakenteesta lähtevän huleveden vesinäytteitä tulisi verrata keskenään, jotta nähdään, miten biohiilirakenteen läpi suodattuneen veden ravinne- ja haitta-ainearvot muut- VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 | 31

tuvat. Biohiilirakenteella olisi hyvä olla verrokkikohteena tavanomainen rakenneratkaisu, jota seurattaisiin samalla tavoin. Muita seurattavia asioita ovat vedenpidätyskyky, kasvillisuuden kehittyminen ja juuriston kunto, mykorritsasienen esiintyminen, pH ja suolojen määrä. Biohiili nostattaa esiin vielä paljon kysymyksiä Biohiilen ominaisuuksia on tutkittu laajalti ympäri maailman, mutta tutkimukset painottuvat laboratorio-oloihin, trooppiseen ympäristöön tai maatalouden alalle. Biohiilen hyötyjä ja haittoja tulisi testata lisää todellisessa ympäristössä, jotta saataisiin parempi kokonaiskuva biohiilen kannattavasta käytöstä viherrakentamisessa. Lisäksi tulisi testata erilaisia biohiilen, kompostin ja kiviaineksin seoksia ja seossuhteita sekä erilaisten lannoitteiden käyttöä, jotta saadaan selville parhaat seokset ja lannoitesuhteet eri tarpeisiin. Useassa lähteessä on kerrottu biohiilen potentiaalista vähentää ilmakehän hiilidioksidia varastoimalla hiiltä itseensä ja näin kykyä toimia hiilinieluna. Lisäksi biohiiltä ja sen hidasta biologista hajoamista on verrattu turpeeseen ja sen ominaisuuksiin. Biohiilen käyttämistä turpeen sijaan vähentäisi turpeen nostosta aiheutuvia ympäristövaikutuksia. Mutta millaiset ympäristövaikutukset kokonaisuuden kannalta ovat esimerkiksi kasvualustarakenteella, jossa biohiili on sekoitettu kalliosta murskattuun sepeliin? Millaiset ympäristöhaitat ovat maa-ainesten ottamisella, murskaamisella ja kuljettamisella? Ovatko biohiilen hyödyt ja maa-ainesten ottamisen haitat toistensa kompensoivia arvoja? Biohiilen ominaisuuksista tehtyjä tutkimuksia läpikäydessä heräsi kysymys siitä, kelluuko biohiili ja voiko se kuljettaa itseensä imeytyneet raskasmetallit ja ravinteet sadeveden mukana toiseen paikkaan? Koska biohiili on varsin pysyvä aine, eli sen hajoaminen tapahtuu erittäin hitaasti, etenkin pitkäaikaista biohiilirakenteen seurantaa tulisi tehdä. Miten biohiilen ominaisuudet ja niiden vaikutukset muuttuvat ajan myötä biopidätysalueessa ja kantavassa kasvualustassa? Pit- Mitä biohiili on? teksti: HANNA MYLLYLÄ Eurooppalaisen biohiilisertifikaatin (European Biochar Certificate) mukaan biohiiltä valmistetaan biomassasta esimerkiksi puusta, biohajoavasta kotitalousjätteestä, puutarhajätteestä, lannasta sekä raakapuuvillatekstiileistä. Valmistusmenetelmää kutsutaan pyrolyysiksi, eli kuivatislaukseksi, jossa biomassan eloperäiset ainesosat hajotetaan vähähappisessa 350 °C –1000 °C lämpötilassa. Sertifikaatin mukaan biohiilellä on myös ympäristön kannalta kestävä tuotantoprosessi sekä kestävät laatu- ja käyttöominaisuudet. (European Biochar Certificate 2012, European Biochar Certificate 2013.) Biohiili-termi on joissakin yhteyksissä sekoitettu muihin hiilen muotoihin, joten tärkeää on ymmärtää, mitä biohiili todellisuudessa on (European Biochar Foundation 2012). Biohiiltä ei tule sekoittaa puuhiileen (grillihiili, charcoal), aktiivihiileen (activated carbon) eikä torrefioituun biomassaan (torrefaction biomass), josta valmistetaan esimerkiksi puuhiilipellettejä. Pyrolyysimenetelmiä on kaksi; hidas pyrolyysi, jossa lopputuotteena saadaan noin 35 % biohiiltä, sekä nopea pyrolyysi, jossa lopputuotteena saadaan noin 12–15 % biohiiltä. (Kujala 2012, 16 – 20.) Lopputuotteena saatava biohiili on kutistunut versio alkuperäisestä biomassasta, jossa on enää vain hyvin vähän happea ja kosteutta jäljellä. Yhtenä biohiilen ominaisuutena on sen erittäin huokoinen rakenne, joka pystyy imemään itseensä viisinkertaisen määrän oman painonsa verran vettä. Biohiilen hajottamiseen mikrobeilla kuluu hyvin pitkä aika, mutta miten kauan, se vaatii vielä jatkotutkimuksia. 32 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 käaikaisella tutkimuksella saataisiin mahdollisesti myös tuloksia siitä, miten kauan biopidätysalue toimii tukkimattomana. Voiko biohiili kyllästyä raskasmetalleista ja haitta-ainesta? Mitä biohiilelle tapahtuu sen jälkeen, kun biohiilirakenne ei enää toimi yhtä tehokkaasti? Vaihdetaanko biohiili uuteen? Voidaanko kerran käytettyä biohiiltä vielä kierrättää ja uusiokäyttää jossakin muualla? Kirjoittaja on maisemasuunnittelija (hortonomi AMK) sekä infrarakentamisen insinööri (AMK), Ramboll Finland Oy. Opinnäytetyö Biohiili biopidätysalueessa ja kantavassa kasvualustassa löytyy Theseus.fi sivustolta. Lähteet: Brewer, C.E., Chuang, V.J., Davies, C.A., Driver, L.E., Dugan, B., Gao, X., Gonnermann, H., Masiello, C.A, Panzacchi, P. & Zygourakis, K. (2014). New approaches to measuring biochar density and porosity. Viitattu 5.6.2017 osoitteeseen https://www.deepdyve.com/lp/elsevier/new-approaches-to-measuring-biochar-density-and-porosity-BbosBow10d?articleList=%2Fsearch%3Fquery%3Dbiochar%2Bdensity Embrén, B. (2016b). Planting Urban Trees with Biochar. the Biochar Journal 2016. Viitattu 23.8.2017 osoitteeseen https://www.biochar-journal.org/en/ct/77-Planting-Urban-Trees-withBiochar Jyväskylän kaupunki. (2017). Vihreitä vesireittejä. Viitattu 31.8.2017 osoitteeseen http://www.jyvaskyla.fi/hankkeet/vihreitavesireitteja Wilson, K. (2014). Switzerland. How biochar works in soil. The Biochar Journal. Version of 31th October 2014. Viitattu 26.6.2017 osoitteeseen https:// www.biochar-journal.org/en/ct/32-How-biochar-works-in-soil Opinnäytetyötä varten haastateltiin Espoon Kaupungin maisema-arkkitehtia Sari Knuutia sekä Jyväskylän kaupungin yleissuunnitteluinsinööriä Paula Tuomea. Lähteet: European Biochar Foundation. (2012). European Biochar Certificate, Guidelines for a sustainable production of biochar. Version 6.2E of 4th February 2016. http://www.european-biochar.org/biochar/media/doc/ebc-guidelines.pdf European Biochar Foundation. (2013). European Biochar Certificate, Guidelines for a sustainable production of biochar; Appendix 1. Positive list of biomasse approved for use in producing biochar. Version 1 October 2013. Viitattu 5.6.2017 osoitteeseen http://www. european-biochar.org/biochar/media/doc/feedstock.pdf Kujala, M. (2012). Biosampo koulutus- ja tutkimuskeskuksen hitaan pyrolyysireaktorin koeajo. Opinnäytetyö. Teknologiaosaamisen johtaminen. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu. Saatavilla https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/48984/Kujala%20 Mia.pdf?sequence=1 Wilson, K. (2014). Switzerland. How biochar works in soil. The Biochar Journal. Version of 31th October 2014. Viitattu 26.6.2017 osoitteeseen Mikroskoopilla katsottuna biohiilen https://www.biochar-journal. luurankomainen rakenne muistuttaa org/en/ct/32-How-biocharhieman huokoista pesusientä works-in-soil (Wilson 2014).

BIOHIILI Biohiilen ominaisuudet riippuvat käytetystä raaka-aineesta sekä pyrolyysiprosessista teksti: HANNA MYLLYLÄ B iohiilen huokoisuus, hiilipitoisuus sekä pH riippuvat käytetystä raaka-aineesta ja pyrolyysiprosessin lämpötilasta. On tutkittu, että huokoisuuden huippu saavutetaan pyrolyysin 750 °C lämpötilassa, silloin kun raaka-aineena käytetään puuainesta. Korkeammassa lämpötilassa biomassa alkaa tuhkaantua ja huokoset tukkiutua. (Jindo, Mizumoto, Sanchez-Monedero, Sawada, & Sonoki 2014). Suuren huokospinta-alansa johdosta biohiili voi imeä itseensä jopa yli viisinkertaisen määrän oman painonsa verran vettä (Schmidt 2014). Biohiilellä, jonka raaka-aineena on käytetty puuta, on sitä korkeampi pH, mitä korkeampaa pyrolyysilämpötilaa on valmistuksessa käytetty. Esimerkiksi omenapuusta ja tammesta valmistettujen biohiilten pH :t vaihtelevat keskenään noin 6,5…10 välillä. (Jindo ym. 2014.) Biohiili on negatiivisesti varautunutta ainesta. Lisäämällä sitä maaperään positiivisesti varautuneet vetyionit sekä muut ravinneionit kiinnittyvät biohiilirakeiden pintaan. Vetyionien kiinnittyminen nostaa maaperän pH:ta. Biohiili siis vähentää maaperän happamuutta, mikä taas vähentää kalkitustarvetta. (IBI 2017.) Kasvualustan ravinteet luokitellaan saatavuutensa perusteella vesiliukoisiin, vaihtuviin ja vaikealiukoisiin ravinteisiin. Biohiili varastoi huokosiinsa vettä ja siihen liuenneita ravinteita. Veteen liuenneet ravinteet kulkeutuvat juuriston saataville liikkuvan veden mukana tai diffuusion avulla, jolloin ionit kulkeutuvat nesteessä ilman, että vesi itsessään liikkuisi. Vaihtuvat ravinteet kiinnittyvät sähköisin varauksin biohiilihiukkasten pinnoille, josta ne voivat vaihtua maanesteessä oleviin ioneihin. Vaikealiukoiset ravinteet ovat osana eloperäisen ja kivennäisaineksen rakennetta. Ne ovat kasvien saatavilla vasta sitten, kun rakenteet hajoavat biologisesti tai kemiallisesti vesiliukoiseen muotoon. (Sirviö 2009, 27 - 31.) Kationinvaihtokapasiteetti (cation exchange capacity, CEC) kuvaa materiaalin kykyä sitoa itseensä ravinteita, positiivisesti varautuneita ioneja eli kationeja. (Schmidt 2014.) Biohiilen suuresta pinta-alasta sekä sen negatiivisesta varauksesta johtuen, se tarjoaa paljon paikkoja kationeille. Biohiilellä on siis toisin sanoen hyvä kationinvaihtokapasi- Suunnitelmaluonnos nurmipintaiselle viherkaistalle sijoittuvasta biohiilipohjaisesta kantavasta kasvualustasta. teetti. (Schmidt, 2014) Biohiilellä on kyky varastoida maanesteestä itseensä myös haitta-aineita ja raskasmetalleja. (Gray 2015.) Biohiilen suuri huokoisuus ja kationinvaihtokapasiteetti tarjoavat myös mikro-organismeille, bakteereille ja mykorritsasienelle hyvät elinolosuhteet. Kasvin juuret itsessään eivät ylety biohiilirakeiden pienimpiin huokosiin, joihin mykorritsasienen juuret mahtuvat. Tällä tavoin mykorritsasieni edesauttaa kasvia saamaan käyttöönsä enemmän vettä ja ravinteita. (Balogh-Brunstad ym. 2014.) Lähteet: Balogh-Brunstad, Z., Hammer, E.C., Jakobsen, I., Olsson, P.A., Rilling, M.C., & Stipp, S.L.S. (2014). A mycorrhizal fungus grows on biochar and captures phosphorus from its surface. Soil Biology & Biochemistry volume 77. Viitattu 22.8.2017 osoitteeseen https://www.deepdyve.com/lp/elsevier/a-mycorrhizal-fungus-grows-on-biochar-and-captures-phosphorus-from-its-7WnYtXZTSz?articleList=%2Fsearch%3Fquery%3Dmycorrhizal%2Bbiochar Gray, M. 2015. Oregon State University. Port of Port Townsend biochar stormwater filtration feasibility study. Viitattu 6.9.2017 osoitteeseen http://portofpt.com/wp-content/uploads/2015-Port-Biochar-Feasibility-Report.pdf International Biochar Initiative IBI. 2017. Frequently asked questions about biochar. Viitattu 6.9.2017 osoitteeseen http://www.biochar-international.org/biochar/faqs#q7 Jindo, K., Mizumoto, H., Sanchez-Monedero, M.A., Sawada, Y. & Sonoki, T. (2014). Physical and chemical characterization of biochars derived from different agricultural residues. Biogeosciences. Saatavilla https:// www.biogeosciences.net/11/6613/2014/bg-11-6613-2014.pdf Schmidt, HP. 2014. Terra Preat – model of cultural technique. The Biochar Journal 2014. Viitattu 16.5.2017 osoitteeseen https://www. biochar-journal.org/en/ct/4-Terra-Preta-%E2%80%93-model-of-a-cultural-technique Sirviö, J. toim. (2009). Viheralueiden kasvualustat. Viherympäristöliitto ry, Julkaisu 31. Pajusta valmistettuja biohiilipaloja. (Kuva: Hanna Myllylä 2017) VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 | 33

KEITÄ ME OLEMME? viihtyisän ympäristön rakentaja Viher- ja ympäristörakentajat ry on kivi- ja ympäristörakentamista sekäLight, ylläpitoaColor: ammatti(Sansation Pantone 425C, maisesti harjoittavien yritysten muodostama järjestö. Yhdistys on Viherympäristöliitto ry:n (VYL) ja Euroopan viheraluerakentajien järjestön, European Landscaping Contractors AssoPANTONE 375C ciation (ELCA) jäsen. JÄSENYRITYKSET Viher- ja ympäristörakentajat CMYK 46, 0, 00, 0 ry:n jäsenyritysRGB 5 , 20 , 6 ten päätoimialat ovat: viher- ja ympäristörakentaminen, kivirakentaminen sekä viheralueiden hoito. Yritykset tuntevat suomalaiset kasvu- ja rakentamisolosuhteet, alan tekniikatPANTONE ja määräykset. Osalla jäsenyrityksistä toimintaan kuuluu myös puutarhasuunnittelu ja konsultointi. CMYK 0,0,0,80) WEB #97C93D 355C CMYK 98,jäsenet , 00, RGB 0, 50, 76 Yhdistyksen ovat2sitoutuneet viherra- WEB #00964C kentamisen laatu- ja ympäristöohjelmaan, osalla jäsenyrityksistä on säännöllisesti auditoitava laatujärjestelmä. Viher- ja ympäristörakentajat ry:n jäsenyritykset hoitavat myös yhteiskunnalliset velvoitteensa moitteettomasti. Jäsenyritykset ovat joko Rala ry:n tai Tilaajavastuu.fi -jäseniä. YHTEISÖJÄSENET Viher- ja ympäristörakentajat käyttävät vain tasalaatuisia ja korkealuokkaisia materiaaleja, asianmukaisia koneita ja laitteita sekä luotettavia alihankintapalveluja. Tämän takaamiseksi yhdistys on tehnyt yhteistyösopimuksia hyviksi kumppaneiksi koettujen alan yritysten kanssa. Nämä yritykset ovat Viher- ja ympäristörakentajat ry:n yhteisöjäseniä. Sopimukset takaavat merkittäviä etuja jäsenyrityksille. LISÄTIETOJA YHDISTYKSESTÄ JA JÄSENYRITYKSISTÄ TIETOSIVUSTO KULUTTAJILLE www.vyra.fi www.puutarhaunelma.fi Viherkatto, Tampereen kampusareena. Tekijä VRJ Länsi-Suomi Oy. Kuva Seppo Närhi. viihtyisän ympäristön rakentaja

Viihtyisän ympäristön rakentaja A-Pihat Ky, LEMPÄÄLÄ AB Tallqvist Ab, KOKKOLA Allium Oy, JÄRVENPÄÄ Avlia Group Oy, TAMPERE Betonilaatta Oy, TURKU Billnäsin Taimisto Oy, BILLNÄS Bitucomp Oy, NURMIJÄRVI Blue Falls Oy, Helsinki BNS Finland Oy, Helsinki Consti-Julkisivut Oy, HELSINKI Damados Oy, VANTAA Entti Oy, RAISIO Espoon Kotipuutarhurit, ESPOO Fahrplan Oy, VANTAA Forestum Oy, HELSINKI Fri-Tec, TENHOLA H. Granberg Oy, Sipoo Helsingin Viherhuolto Oy, VÄSTERSKOG Hortensis Oy, ESPOO Hyvinkään Tieluiska Oy, Hyvinkää Hämeen Viherrakennus Oy, ORIVESI Image Design Oy, Porvoo Jarkimo Oy, JÄÄLI JP Stonemason Ky, LAPPEENRANTA Järviseudun Viherrakennus Oy, VIMPELI KallioTaivas, TIKKAKOSKI Kaunispiha Oy, VANTAA Keski-Suomen Puutarha-Apu Oy, JYVÄSKYLÄ Kivat Pihat Jaana Liemola, SASTAMALA Koiviston Vihertyö Oy, HELSINKI Kontrasti Oy, ESPOO Korpela Group Oy, MYLYKOSKI Kreate Oy, Tuusula Kukkea piha, PAATTINEN Kurjenpolvi Oy, ESPOO Laarimäen Puutarha, LOIMAA Lassila & Tikanoja Oy, HELSINKI Lekora Oy, HELSINKI Lemminkäinen Infra Oy urakointi, TUUSULA, TAMPERE, TURKU, KUOPIO, ROVANIEMI Lännen Maisemarakennus, EURAJOKI Lännen Viherpalvelu / Lännen Kiinteistöpalvelu, TAMPERE Maisematawasti Oy, PAROLA Mavira Oy, JOENSUU Merjan Puutarha Oy, YLÖJÄRVI Mäster Grön, TAMMISAARI Nurmitek Oy, LOHJA Ojansuun Puutarha, FORSSA OloPiha, VANTAA Oulun Piharakennus Oy, OULU Peltolan Piha Oy, LAPPEENRANTA Perniön Taimisto, KOTALATO PIHA.SI, LUVIA Piha- ja vihersuunnittelu Grönblom, ORIMATTILA Piha-apu Piilipuu Oy, VANTAA Pihadesign K. Wegelius, HÄMEENLINNA Piha group Oy Viherpalvelu Pihateam, RAISIO Pihahoito Tamminen Tmi, TUUSULA Pihakaivuri Oy, LOHJA Pihakerttu, TIRVA Pihalaatta-Asennus Oy, JYVÄSKYLÄ Pihaloiste Oy, HELSINKI Pihamuotila Oy, Kauniainen Pihanne Oy, HELSINKI Pihapirkot Ky, LEMPÄÄLÄ Piharakenne Lohkare Oy, LAPPI Pihatyö Juha Perkkalainen Ky, EVIJÄRVI Pihatyö Laatunen Oy, HELSINKI Pihatyökauppa Haapala Py, LAHTI Pihavisio Oy, ESPOO Piiraisen Viherpalvelu Oy , Kajaani Pohjolan kivi- ja viherrakennus Oy, LESKELÄ Porvoon puutarhapalvelut, PORVOO Potentiel Oy, HELSINKI Puut ja pihat, arboristi Minna Toivanen T:mi, KAARINA Puutarhapalvelu Hannonen Oy, KYLMÄLÄ PuutarhaPro, Helsinki Puutarhatoimisto ScanPlant Oy, UUSIKYLÄ RainSet Oy, LAHTI Rakennustoimisto I. Uusitalo Ky, SILTAKYLÄ Ritvaset Oy, VANTAA Rose Factory Oy, VALKEALA Saajan Viherrakennus Oy, HÄMEENLINNA Satakunnan Viherpalvelu Oy, PORI Savonpirkka Oy, SAVONLINNA Scandinavia Pro Oy, LAHTI Sulokivi Oy, JOENSUU Sunds Trägård Ab, PIETARSAARI Suomen Kivipiha Oy, HELSINKI Sunpiha Oy, NUMMINEN Suomen Pihaprojekti RW Finland Oy, KLAUKKALA Suomen Puistopuutarhurit Oy, HELSINKI Suomen Vihertekniikka Oy, OKSAVA Tampereen Viherrakennus Oy, Tampere Tampereen Puutarha-Center Oy, TAMPERE LIITY MUKAAN TOIMIVAAN YHDISTYKSEEN! Viher- ja ympäristörakentajat ry Viljatie 4C, 00700 Helsinki Toivepiha Oy, KARJALOHJA Toni Lindfors Oy, NURMIJÄRVI Tyrni Design Oy, Helsinki Tyrvään Vihertoimi, SASTAMALA Tyylipihat Oy, NOKIA Uudenmaan Pihapojat Oy, RAJAMÄKI Vesa Kylmälä Oy, TUUSULA Viher-Inka Oy, SALO Viher-Jalanti Oy, TOIJALA Viher-Pirkka Oy, HÄMEENLINNA Viher-Pirkko Tmi, HILTULANLAHTI Viheraluerakennusliike Kalevan Taimi Oy Ab, HELSINKI Viherkäine Oy, RAUMA Viherkehä Oy, SÖDERKULLA Vihermali Oy, PERTTULA Viherpalvelu Ettala & Co, TURKU Viherpalvelu Greener, HELSINKI Viherpalvelu Kotipiha, HOLLOLA Viherpalvelu Saarnivaahtera Oy, LÄYLIÄINEN Viherpalvelut Hyvönen Oy, LAHTI Viherpojat Oy, HÄMEENLINNA Viherrakenne J Turunen Oy, OUTOKUMPU Viherrakenne Jaakkola Oy, FORSSA ViherRakennus Oy, OULU ja VANTAA Viherrakennus Pihakukot Oy, OULU Viherrakennusosuuskunta Silmu, KANGASALA Vihertaimet Karivainio Ky, VUORELA Vihertaiturit Ky, ESPOO Vihertaso Oy, HYVINKÄÄ Vihertyö Katsura, ORIMATTILA Vihertyö Niskanen Oy, YLIVIESKA Vihervarikko Oy, NURMIJÄRVI Viherviisikko Oy, HELSINKI VRJ Group Oy, Oulu, Kangasala, Vantaa VRP Viher- ja rakennuspalvelut Oy, VANTAA Vuokatin Nurmi Oy, SOTKAMO Ympäristörakennus Saarinen Oy, KANGASALA Email toimisto@vyra.fi

KOLUMNI Pohjoista valoa Saara Leino N ousevan valon maassa, Suomessa olemme suunnitelmallisesti kehittäneet kaupunkien pimeän ajan valaistuskulttuuria 2000-luvulta lähtien, mikä luo osaltaan asukkaille sekä vierailijoille uuden kokemuksellisen ympäristön että toisen todellisuuden päivänäkymän rinnalle. Ensimmäisenä tiennäyttäjän roolissa Jyväskylän kaupunki nousi maailman kartalle Valon kaupunkina ja vastaavaa kehitystä on sittemmin tapahtunut useassa kaupungissa, kuten esimerkiksi Oulussa, Tampereella, Turussa ja Helsingissä. Useissa asutuskeskuksissa ja niiden liepeillä on valaistu merkittäviä maamerkkejä, jotka piirtyvät selkeästi esiin pimeän ajanjaksoilla, kuten sillat, pienten keskittymien pääraitit tai puistokeskittymät ja luonnonvaraiset aiheet ja taideteokset. Julkisivuvalaistus sekä valotaide ovat oma lukunsa osana urbaanin kaupunkiympäristön ja asuinkeskittymien orientoivaa ja jopa osallistavaa valaistuskulttuuriamme. Valaistuksella luodaan siten uudestaan maisemallista urbaania hierarkiaa, mikä on valtava voimavara, joka orientoi, viihdyttää ja luo turvallisuuden tunnetta ympärillemme. Se on myös henkinen voimavara pitkän pimeän ajanjaksolla. Haasteena Suomessa on edelleen kaupunkitilojen, maiseman ja jopa julkisivujen standardien mukainen tasaisen valaistuksen voittokulku ja vastavoimana sävyjä latistava, näkyvyyttä heikentävä oranssinharmaan natriumvalon käyttö, erityisesti kaupunkikeskittymissä. Edelliseen lääkkeeksi olisi säädettävä langaton ohjausjärjestelmä, jolla luodaan arkkitehtuurinen dynamiikka ja painotetaan valaistusta tarpeen mukaisesti ja jälkimmäiseen natriumlamppujen korvaaminen häikäisemättömällä led-teknologialla. Maantievalaistuksessa korjaavana seikkana voisi olla valon kohdistaminen enemmän tienpiennaralueelle, jotta voisimme turvata paremmin kevyenliikenteen sekä eläinten turvallisuuden. Ilmaston lämpenemisen estäminen on Vuoden 2018 lupaus, mikä tulee myös ottaa mukaan suunnittelun yhdeksi tavoitteeksi. Digitalisoitumisen sekä uuden teknologian ja tutkimuksen nopean kehityksen seurauksena myös esteettisesti vaikuttava, kestävä (pitkäikäinen ja huoltovapaa) ja energiapihi valaistus on mahdollista. Hyvän markkinakilpailun tuloksena askel vastuulliseen ja hallittuun ympäristö- ja arkkitehtuurivalaistuksen suunnitteluun on yllättävän lyhyt. Myös valinnan mahdollisuudet eri valaistuksenohjauksen sovellusten suhteen ovat kattavat, mikä osaltaan vaatii perehtymistä ja testaamista. Lisäksi tulee huomioida avoimet rajapinnat (API!) muun infrasuunnittelun suhteen sekä ylläpidon osalta, mikä osaltaan keventää ratkaisuja sekä talouden että ympäristön näkökulmasta. 36 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 Ympäristötehokkaan suunnittelun nuolenkärkeen, esteettisten motiivien rinnalle, voidaan vielä ottaa mukaan ympäristösertifiointijärjestelmien (WELL, LEED, BREAAM) parhaimmat ominaisuudet ja muokata ne suunnittelun mukaiseen viitekehykseen. Tärkeän osan säästötalkoisiin sekä huolelliseen visuaaliseen sekä emotionaaliseen suunnitteluun tuovat jatkuvasti kehittyvä led-teknologia sekä suunnitteluratkaisut digitalisoitumisen myötä, kuten jouhevasti muunneltavat jälkiasennettavat langattomat ohjaustavat. Lopuksi lyhyt kuvaus kolmesta Valon kaupungin vaikuttajasta. Helsingin kaupungin valaistuksen parissa eri rooleissa työskennellyt arkkitehti, valaistussuunnittelija Marjut Kauppinen on sitkeällä työllään saattanut kaupunginosien sekä korttelimiljöiden suunnittelunhankkeissa eri osapuolet tuloksekkaaseen yhteistyöhön. Valaistushankkeissa on näin onnistuttu erinomaisesti. ”Valaistuksella luodaan maisemallista urbaania hierarkiaa.” Kauppinen toimii valotaiteen koordinaattorina Helsingin Kruunuvuorenrannassa tehtävänään tukea yhdessä suunnittelun ja rakentamisen sidosryhmien kanssa kaupunginosan rakentumista valotaiteen keinoin viihtyisäksi ja turvalliseksi asuinalueeksi. Kauppisen viimeisin erittäin vaikuttava projekti on Kruunuvuoren rannan kaupunginosan koordinointi taidevalaistuksen keinoin viihtyisäksi, turvalliseksi asuinalueeksi, jossa sidosryhmien yhteistyöllä saavutettiin paras mahdollinen lopputulos. Perämeren rannan hohtava valon kaupunki Oulu on puolestaan muovautunut arkkitehti, tutkijan ja valaistusuunnittelijan Henrika Pihlajaniemen käsissä. Kaupungin valaistuksessa yhdistyvät nerokkaan monisäkeisesti taiteellinen, tieteellistutkimuksellinen sekä käytännönläheisyys, eri osaamisen alueita yhdistetään taidokkaan intuitiivisesti. Elisa Hillgen työskentelee puolestaan Valon kaupungin nimeä kantavan Jyväskylän valaistuskoordinaattorina ja hän haluaa kehittää edelleen kaupungin valaistuksellista ilmettä syvemmälle kaupungin sydämeen epätiloihin, kuten tunneleihin, porttikongeihin – vielä lähemmäksi asukasta tai vierailijaa. Hyvää Valon ja Luonnon Vuotta 2018!

Luo tunnelmaa ja persoonallisia ratkaisuja piha-alueille HB:n runsaat katu- ja pihakivivalikoimat antavat monipuoliset mahdollisuudet turvallisen ja kestävän ympäristön luomiseen. Tutustu lisää ideoihin ja ratkaisuihin osoitteessa www.hb-betoni.fi Viiden tähden laatua! VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 | 37

1 2 3 4 1. SPY:n jäsenretkiryhmä Kuressaaren vanhoja jalopuita tutkimassa. Oppaina kuvassa oikealla kaupunginpuutarhuri Katrin Reinhold ja Kenno Bogoslovsky GLU(U)-matkatoimistosta. 2. Ryhmä vierailulla Audakun koeasemalla. Ain Vammus opastaa innokkaasti. 3. Arboristit Tuomo Toura ja Jarno Lehtoranta tutkivat vaahterasta löytynyttä kartanokääpää. Ei haitannut vaikka tikkaat jäivätkin kotiin. 4. Kuressaaren ortodoksinen kirkko nykyisessä asussaan. Itse kirkko on hienossa kunnossa, samoin aidat, muurit ja portit. Puita sen sijaan kaadettiin runsaasti ja loput pilattiin liiallisilla leikkauksilla. 38 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/18

PUUNHOITO Puidenhoitajien jäsenretki Saarenmaalle teksti: AKI MÄNNISTÖ ja JARNO LEHTORANTA, kuvat: EEVA LEPPÄLÄ ja IRENE OLLILA Suomen Puunhoidon Yhdistys ry (SPY) järjesti jäsenilleen perinteisen jäsenretken 21.–24. syyskuuta. Tällä kertaa matka suuntautui naapurimaahan Viroon ja sen suurimmalle saarelle Saarenmaalle. Matkasta tuli mukava, viihdyttävä, rentouttava ja kaikin puolin onnistunut. S PY:n jäsenretki on tapana järjestää säännöllisesti, yleensä vuosittain. Kun viime vuosien aikana oli vietetty erilaisia teemavuosia, kuten valtakunnallista vihervuotta ja SPY 20 vuotta, olivat matkatkin olleet tavanomaista juhlavampia. Tämä huipentui yhdistyksen monipäiväiseen retkeen Yhdysvaltoihin Washingtoniin viime vuonna. Nyt moninaisten tapahtumien jälkeen oli aika palata arkeen ja perustoimintaan. Retkelle ilmoittautui yhteensä 21 jäsentä, joista suuri osa vanhoja tuttuja, lähes aina retkille lähteviä. Tämän lisäksi mukana oli useita uusia ja aktiivisia yhdistyksen jäseniä. Retki suunniteltiin yhdessä saarenmaalaisen elämys- ja ruokamatkailujärjestäjän GLU(U) kanssa. Matkalle lähdettiin Helsingissä Katajanokan terminaalista, josta purjehdimme laivalla Tallinnaan. Tästä matka jatkui bussilla kohti Saarenmaata. Ensimmäinen matkakohteemme sijaitsi saaren länsiosassa, jossa tutustuimme Viidumäen luonnonsuojelualueella toimivaan Audakun koeasemaan. Audaku on Tallinnan kasvitieteellisen puutarhan Saarenmaalla sijaitseva toimipiste ja se on ollut toiminnassa vuodesta 1963. Paikalla meitä opasti Ain Vammus ja vaikka meillä oli ilmeisiä kieliongelmia, ei se liikaa haitannut. Puita nähtiin vähintäänkin riittävästi, kädet heiluivat kuin viittomakielellä ja nauru raikui. Oli mielenkiintoista nähdä monipuolista istutettua kasvillisuutta paikallisissa olosuhteissa. Monelle näistä puulajeista ennustetaan jatkossa laajempaa käyttöä mm. kaupunki-istutuksissa, kun ilmasto lämpenee ja olosuhteet muuttuvat. Mieleenpainuvia puita olivat mm. tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera), poimuetelänpyökki (Nothofagus antarctica), erilaiset siipipähkinät (Pterocarya spp.), pyökit (Fagus spp.) ja kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides). Puunhoitoa Kuressaaressa Seuraava päivä oli pyhitetty kokonaan saaren suurimmalle kaupungille Kuressaarelle. Päivän teemana meillä oli Kures- saaren kaupungin puunhoito, kaupunkipuustrategiat ja puiden istutus. Ryhmäämme opasti kaupunginpuutarhuri Katrin Reinhold. Ensimmäinen kohteemme oli vanhan Raatihuoneen takana kasvava seutukunnan vanhin puu, puistolehmus (Tilia x vulgaris). Puun arvioidaan olevan noin 300 vuotta vanha. Tähän on toki vaikeaa ottaa kantaa, sillä usein perimätiedossa puut vanhenevat huomattavasti. Joka tapauksessa jokainen näki, että puu on paitsi vanha, myös kulttuurihistoriallisesti ja ekologisesti arvokas. Puuta on myös viimeisten vuosien aikana hoitoleikannut paikallisnn yritys ArborEst OÜ Puita kaadettu näkymien aukaisemiseksi. Seuraavaksi vierailimme kaupungin ortodoksisen kirkon (Püha Nikolai kogudus) pihapiirissä. Saimme kuulla, että Virossa eri seurakunnilla oli ollut kampanja, jossa kehotettiin avaamaan maisemia kirkoille. Tämän seurauksena kaupungissa keskeisesti sijaitsevan kirkon pihamaalta oli kaadettu suuria puita. Vain jäljelle jääneet suuret kannot muistuttivat paikalla kasvaneen suuria saarnia. Loput puista oli leikattu erittäin korkealle oksattomiksi, jolloin niiden maisemallinen merkitys oli ratkaisevasti pilattu. Tässä yhteydessä kuulimme, että kaupunki oli viimeistään tämän tapauksen johdosta huolestunut suurten puiden kaatamisesta ja katoamisesta kaupunkikuvassa. Kun kaupunki saa suuren osan tuloistaan turismista, oli kaupunki päättänyt edistää uusia puuistutuksia keskeisillä alueilla. Tämä koskee myös yksityisiä alueita. Kaupunki hankkii taimet ja istututtaa ne urakoitsijoillaan sopiviksi katsotuille alueille. Näimme useita kohteita, joissa kasvoi nuoria kynäjalavia (Ulmus laevis). Näimme myös suuria ja vanhoja jaloja lehtipuita, kuten saarnia, tammia, vuorijalavia ja puisto- ja metsälehmuksia. Ongelmat vanhoilla lehtipuilla ovat samoja kuin meillä eteläisen Suomen kaupungeissa. Vanhoja suuria vuorijalavia lahotti jalavanpakuri (Inonotus ulmicola) ja saarnia vaivasi erittäin pahasti saarnensurma (Chalara fraxinea). Lehmuksista löytyy VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 | 39

Orissaaren jalkapallokentän tammi, se kuuluisa ”joukkueen ylimääräinen pelaaja”, Stalinin kauhu. European Tree of the Year 2015. lehmusetanaista (Caliroa annulipes). Kuressaaren Lossipark Kuressaaren ehdottomasti merkittävin viherkohde on Lossipark (kaupunginpuisto). Tämä suurehko puisto rakennettiin 1860-luvulla vanhan Piispanlinnan ympärille englantilaistyyliseksi maisemapuistoksi. Puiston on puustoltaan mielenkiintoinen. Siellä kasvaa useita Viron suurimpiin kuuluvia puita, kuten pyökki (Fagus sylvatica), veripyökki (Fagus sylvativa ’Atropunicea’), niverävaahtera (Acer campestre) ja hopeapoppeli (Populus alba). Puistossa kasvaa useita satoja puita ja erilaisia lajeja ja lajikkeita on yhteensä 69. Puusto on kartoitettu tarkasti muutamia vuosia sitten. Nämä puut on rekisteröity myös puurekisteriin, joten puiden sijainti, laji ja kunto on määritetty riittävällä tarkkuudella. Kaupungin on tarkoitus laajentaa rekisteriä muuallekin, kun resurssit antavat myöden. Neuvostovallan aikana puisto kasvoi pahasti umpeen mutta alueella on tehty laajoja parannustoimia uudelleen itsenäistymisen jälkeen. Umpeenkasvu on helppo todeta mm. ylös karsiutuneista havupuista. Viimeisten vuosien aikana puistoon on istutettu nuoria tammia Viron presidenttien kunniapuiksi. Lossipark on muutenkin mielenkiintoinen kohde. Siellä on seurahuone, kahviloita, terasseja, uimaranta yms. Päänähtävyys on 1300– luvulta periytyvä Piispanlinna, jossa nykyisin toimii Saarenmaan museo. Linnaa on restauroitu laajasti aina viime vuosiin saakka ja se onkin nykyisin hienossa kunnossa. Vierailimme linnassa opastetulla kierroksella. Luonto kutsuu Saarenmaan luonto ja maisemat ovat kuuluisat ja poikkeavat muusta Virosta. Viimeinen kokonainen retkipäivä oli pyhitetty Saarenmaan tunnetuimmille luonnonnähtävyyksille. Aluksi matkustimme saaren pohjoiselle rannikolle eli Pangan rantajyrkänteille. Pystysuoran, mereen putoavan kalliojyrkänteen korkeus on noin 21 metriä. Paikka on maisemallisesti vaikuttava, puuton ja tuulinen kalkkikiviketo, josta merinäköala avautuu esteettä. Näimme myös Kaalin suurimman meteoriittikraatterin. Tämä syntyi arvioiden mukaan noin 3500 ennen ajanlaskumme alkua me- 40 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 teoriittiparven maahan iskeytymisen seurauksena. Kraatterin halkaisija on noin 110 metriä ja syvyys noin 22 metriä. Törmäyksen voiman arvioidaan vastanneen suurin piirtein Hiroshiman ydinpommin tehoa. Kraatterin pohjalla on matala järvi. Vielä näimme Anglan tuulimyllykukkulan. Viiden alkuperäisen saarenmaalaisen tuulimyllyn ympärille on nykyisin muodostunut perinnekulttuurikeskus, jossa voi tutustua maaseudun eläimiin, laitumiin ja vanhaan elämäntapaan. Suomi kutsuu Paluumatkalla emme voineet ohittaa erikoislaatuista puuta; Orissaaren kuuluisaa tammea. Puun tekee erikoiseksi se, että se kasvaa keskellä jalkapallokenttää! Toisin sanoen kenttä on aikoinaan rakennettu noin 150-vuotiaan puun ympärille niin, että puu on päätetty säästää. Legendan mukaan puu toki vastusti Stalinin työkoneita. On helppo kuvitella, että pelin tuoksinassa ei riitä pelkästään vastustajan pelaajien harhauttaminen… Puu valittiin Euroopan puuksi vuonna 2015 (European Tree of the Year). Kaiken kaikkiaan matka oli onnistunut. Näimme hienoja paikkoja, söimme erittäin hyvissä ravintoloissa ja vietimme laadukasta yhteistä aikaa. Majoituimme pienessä boutique-hotellissa, jossa oli tarjolla myös kylpylä- ja hierontapalveluja. Osa matkalaisista käytti näitäkin hoitoja hyödykseen. Saarenmaa on Viron suurin saari ja Itämeren toiseksi suurin Gotlannin jälkeen. Se on nykyisin suosittu matkakohde etenkin suomalaisille turisteille. Saarenmaan luonto on rikas, alueella on paljon laidunniittyjä, alvareita (kuiva ketotyyppi) ja monipuolista joskin aika kitukasvuista metsää. Perinteisesti saarella on eletty maataloudesta ja kalastuksesta mutta turismi on selkeässä kasvussa. Saaren asukasluku on noin 31000. Saaren ainoa kaupunki on Kuressaare, joka on ensimmäisen kerran merkitty karttoihin vuonna 1154 nimellä Arensburg. Kaupunki on saaren kulttuurin ja hallinnon keskus. Jo pitkään kaupunki on tunnettu kylpylöistään. Asukkaita on nykyään noin 14000.

KOLUMNI Oliko ennen paremmin? Eeva Blomberg | eeva.blomberg@pihasuunnittelu.net S uomalaiset rakastavat normeja ja sääntöjä. Suuret ikäluokat ja vähän pienemmätkin on kasvatettu olemaan hiljaa, antamaan tietä ja olematta liikaa vaivaksi ja esillä. Tulee turvallinen olo, kun joku sanoo, miten toimia. Eikä tarvitse itse liikaa ajatella. Kun olin teini, äidilläni oli kotona pari uhmaikäistä hoitolasta. Auktoriteettini ei aina riittänyt, joten keksin ottaa radion avukseni. Kun väitin, että niin on sanottu myös radiossa, sain heidät aina tottelemaan. Viheralallakin on enemmän sääntelyä kuin koskaan aikaisemmin. On YSE:t, Infra-RYL, VRT, RT-kortit ja EU-standardit. Ja tietenkin maankäyttö- ja rakennuslaki, rakennusmääräykset ja kuntien omia rakennustapaohjeita. Hallitseeko joku nämä kaikki? Käsi pystyyn. Ei näy montaa kättä. Viime talven rakennuttajakurssilla opin, että sopimuspohjina kannattaa käyttää aina valmiita RT-kortteja. Kun kerran lakimies sen sanoi. Jos jonkun lauseen sieltä jättää pois, ajatellen sen olevan turha, saattaa törmätä siihen oikeudessa. Siis jos jotain muuttaa tai ottaa pois, pitää ymmärtää sen vaikutukset. On hyvä, että rakentamisen laatua määritellään asiakirjoissa. Mutta kuka lukee ylipitkiä kohdekohtaisia työselostuksia? Ei kukaan, ainakaan työmaalla. Siksi pitäisi osata tiivistää olennainen ja välttää ristiriitoja asiakirjoissa. Eikä se ole niin helppoa! Kävin katsomassa Lahden historiasta tehdyn dokumenttielokuvan. Siinä oli paljon kuvia ja filminpätkiä kaupungin syntyajoista nykypäivään. Tuli vähän haikea olo, kun katseli vanhoja puistoja ja viheralueita. Vaikka 50-luvulla oli paljon köyhempää, kaupungin puistot kukoistivat. Oli muotopuutarhoja tarkkoine kanttauksineen ja maisemapuistoja suihkulähteineen ja kukkaryhmineen. Silloin ei töhritty eikä rikottu, puliukotkin tajusivat piileskellä siltojen alla. Työvoima oli silloin halpaa ja monta puistoa rakennettiin pääosin työllisyystöinä. Nyt vaikka puistoja hoidetaan suhteellisen hyvin ja hoitoluokan mukaisesti, yritysten piha-alueet saattavat olla järkyttävässä kunnossa. Ei tavallinen turisti tai kaupunkilainen tiedä, missä menee kunnan ja yrityksen tontin raja. Tarvitaan siis viherpoliiseja valvomaan kaupungin viherviihtyisyyttä ja imagoa! Ennen ei juuri löytynyt kirjallisia ohjeita, ei ollut myöskään normeja tai säädöksiä, silti oli ammattitaitoa rakentaa ja hoitaa hienoja puistoja. Kai se taito periytyi osittain maatalousyhteiskunnasta, kaikkihan osasivat käyttää viikatetta ja ympätä omenapuita, tai ainakin joka toinen. Oli ehkä myös enemmän ammattiylpeyttä, eikä kaikkea mitattu rahassa. Oli myös enemmän harjoittelua, kisällin opissa, pikkuhiljaa kasvettiin vaativampiin tehtäviin. Oli myös enemmän herran pelkoa ja auktoriteettiuskoa, asiat tehtiin kuten ennenkin. No, ettei tämä menisi pelkästään vanhojen aikojen haikailuksi on myönnettävä, että paljon on myös tapahtunut kehitystä. Entistä paremmin osataan käsitellä hulevesiä, säilyttää vanhaa, vaalia luonnon monimuotoisuutta sekä rakentaa urbaania ympäristöä esimerkiksi valaistuksen ja taiteen avulla. Vielä 20 vuotta sitten kukaan ei puhunut ekosysteemipalveluista ja hulevesien hallinnasta. Myös koneet ja materiaalit ovat kehittyneet huimasti. ”Silloin ei töhritty eikä rikottu, puliukotkin tajusivat piileskellä siltojen alla” Nykypäivänä ei toimi enää vanha patruuna-ajattelu, että yksi päättää ja käskee, muut tottelevat mukisematta. Yhteistyön merkitys on kasvanut ja kasvaa edelleen. Enää ei riitä se, että tilaaja tai suunnittelija yksin kammiossaan päättää, mikä on alueen asukkaille hyväksi, vaan käyttäjät otetaan mukaan prosessiin alusta alkaen. Yhteistyöllä, toisiamme arvostaen saamme aikaan entistä upeampia viheralueita. Eläköön vapaus, veljeys ja tasa-arvo! Eeva Blomberg VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 | 41

TÄTÄ MIELTÄ Maisema-arkkitehtuurikoulutuksesta työkaluja vuoropuheluun ja sillanrakentamiseen teksti ja kuvat: HANNA TAJAKKA Keväällä 2017 työnsä aloittanut Aalto-yliopiston uusi maisema-arkkitehtuurin professori Ranja Hautamäki näkee maisema-arkkitehdit sillanrakentajina kaupunkisuunnittelun, ekologian, taiteen ja sosiaalisen ympäristön välillä. Vuoropuhelua eri osapuolten kanssa on käytävä aktiivisesti ja osallistavasti niin hallinnollisella kuin ruohonjuuritasollakin. M aisema-arkkitehti ja tekniikan tohtori Ranja Hautamäki aloitti Aalto-yliopistossa maisema-arkkitehtuurin professorina huhtikuussa 2017. Ennen professuuria Hautamäki työskenteli Tampereen kaupungilla maisemasuunnitteluyksikön vetäjänä ja pääsuunnittelijana vastuutehtävinään muun muassa strategiset suunnitelmat ja kunnostussuunnitelmat. Kokemusta yliopistomaailmasta hänellä on jo 1990- ja 2000-lukujen taitteesta, jolloin hän työskenteli silloisen teknillisen korkeakoulun (TKK) maisema-arkkitehtuurin laitoksella yliopisto-opettajana ja assistenttina. Lisäksi hän on tehnyt konsulttina historiallisten puutarhojen selvityksiä. Tästä aihepiiristä löytyi myös oman väitöskirjan aihe, joka tarkasteli Helsingin kartanoympäristöjen kaupunkimaistumista, säilyttämistä ja yhteensovittamista kaupunkirakenteeseen. Nykyisistä työtehtävistä puolet liittyvät tieteelliseen ja taiteelliseen toimintaan, kolmannes opetustyöhön ja viidennes hallinnollisiin tehtäviin sekä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Lisäksi on erilaisia asiantuntijatehtäviä, kuten maisema-arkkitehtuurikilpailujen tuomarointeja ja luennointitehtäviä sekä kannanottoja. Tiivistyvä kaupunkirakenne haastaa maisema-arkkitehtuurin Hautamäki toteaa, että kaupunkiympäristön suunnittelijat joutuvat tekemiseen kulttuuriperintöön liittyvien asioiden kanssa työssään jatkuvasti, kun tiivistyvä kaupunkirakenne asettuu vastakkain historiallisten arvojen kanssa. Kaupungistumisen ja kulttuuriarvojen säilyttämisen välisten ristiriitojen ratkaiseminen ja hyvän kompromissin tuottaminen vaativat laajaa näkemystä ja tietämystä. Maisema-arkkitehtuuriopinnot pyrkivät tarjoamaan tähän hyvän lähtökohdan. – Kulttuuriperinnön lisäksi minua kiinnostaa viherverkon ja kaupunkisuunnittelun välinen suhde, joka tulee esille esimerkiksi täydennysrakentamishankkeissa ja kansallisten kaupunkipuistojen suunnitteluprosesseissa. Näitä teemoja on tarkoitus tarkastella lähemmin myös maisema-arkkitehtiopiskelijoiden kanssa harjoitustöissä ja luennoilla. Samalla tavoitteena on edistää aktiivista vuoropuhelua maisema-arkkitehtuuriopetuksen ja käytännön hankkeiden välillä, Hautamäki esittelee opetuksen tavoitteita. Maisema-arkkitehtuurikoulutuksen ja käytännön työelämän yhteistyön lisääminen on huomioitu myös vuoden 2017 aikana päivitetyssä maisema-arkkitehtuurikoulutuksen strategiassa. Samalla on täsmennetty kolmen professuurin erityisaloja ja sisältöjä. Muun muassa 42 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 Aalto-yliopiston maisema-arkkitehtuurin professori Ranja Hautamäki haluaa edistää maisema-arkkitehtuuriopiskelijoiden monipuolista osaamista myös sosiaalisen vaikuttamisen ja tieteen tekemisen osalta.

maisemanhoitoon ja sen ohjaamiseen liittyviä tavoitteita on tarkennettu. Niissä tulevat korostumaan viheralueiden ja maisemien kehittäminen hoidollisin keinoin alueen koko elinkaaren ajan sekä historiallisten kohteiden entistä parempi hoidon ohjaaminen. Strategiatyön tärkeinä teemoina ovat olleet myös resurssien pitkän tähtäimen kehittäminen ja tuleva muutto Aalto-yliopiston uuteen päärakennukseen Otaniemessä. Tieteen tekemistä ja verkostoitumista Suomessa maisema-arkkitehtuurin ja maisemasuunnittelun tutkimuksella on vielä lyhyet perinteet. Valmistuvia maisema-arkkitehtejä vetää puoleensa työ suunnittelutoimistoissa ja julkisen sektorin palveluksessa. Apurahoilla ja määräaikaisilla projektirahoituksilla tehtävä tieteellinen tutkimus houkuttelee vain harvoja. Tutkimustyön pitäisikin jatkossa olla yhä enemmän kiinteä osa maisema-arkkitehdin ammattia ja luonteva osa myös suunnittelua. – Esimerkkinä tutkimuksen ja maisema-arkkitehdin praktiikan onnistuneesta yhdistelmästä on VirMa (Vihreä infrastruktuuri ja maisema) -tutkimusryhmä, joka työskentelee tutkimuksen ohella myös ajankohtaisten suunnittelukysymysten parissa ja jakaa tutkimustietoa muun muassa blogikirjoitusten ja ryhmän Facebook-sivujen kautta, Hautamäki kehuu. – Maisema-arkkitehtuurin tutkimusta on tarkoitus edistää lisäämällä muun muassa tohtorikoulutettavien määrää. Toivottavaa on, että tutkimusresurssit vahvistuisivat isompien ja haastavampien hankkeiden myötä ja saataisiin uusia tieteentekijöitä maisema-arkkitehtuurin alalle Suomessa. Tieteen tekemisen keskiössä on tutkimuksen lisäksi vuoropuhelu muun tiedemaailman sekä tutkimustulosten hyödyntäjien välillä. Maailmanlaajuiset yhteiset haasteet edellyttävät vahvaa kansainvälistä yhteistyötä ja verkostoitumista, Hautamäki painottaa. Maisema-arkkitehtuurissa tehdäänkin tutkimushankkeita yhdessä esimerkiksi Helsingin yliopiston kaupunkiekologian ja ympäristöpolitiikan kanssa ja Turun yliopiston maisematutkimuksen kanssa. Lisäksi tutkimuksen ja opetuksen vahvuutena on sijainti Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksella, jossa on läheiset yhteydet kaupunki- ja yhdyskuntasuunnittelijoihin. Myös luontevat suhteet insinööritieteisiin ja taideammattilaisiin ovat koulutuksen ja tutkimuksen hyödynnettävissä. Sosiaalisia taitoja ja päätöksentekoon vaikuttamista loisalta. Ala on kehittyvä ja hyvin työllistävä ja vastavalmistuneet taitavia alansa uusia ammattilaisia. Tulevaisuuden moninaiset haasteet tarjoavat ammattikunnalle mielenkiintoisia ja monipuolisia työtehtäviä. Ilmastonmuutos, kaupungistuminen, luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja yhteiskunnallinen eriarvoistuminen ovat maailmanlaajuisia haasteita. Niiden ratkaiseminen edellyttää monialaista ja innovatiivista lähestymistä. Suunnitteluhankkeissa tullaan yhä enemmän yhdistelemään monitieteellisiä kokonaisuuksia ja eri mittakaavojen ratkaisuja. – Asukkaiden ja alueiden käyttäjien osallistaminen suunnitteluun sekä strategisella että kohdekohtaisella tasolla tullee olemaan jokapäiväistä toimintaa. Erilaiset popup-puistot ja -puistotapahtumat ovat jo nyt trendi maailmalla. Luontopohjaiset ratkaisut ja vihreän infrastruktuurin vahvistuminen kaupunkirakenteessa ovat keinoja muun muassa hule- ja tulvavesien sekä lämpösaarekkeiden haitallisten vaikutusten vähentämiseen, Hautamäki ynnää maisema-arkkitehtien työkenttää. Maisema-arkkitehtuurin koulutuksen kehittämisen lisäksi Hautamäki haluaa edistää koko viheralaa yhdistävien tieteen päivien syntymistä. Päivillä esiteltäisiin ajankohtaista viheralalla hyödynnettävissä olevaa tieteellistä tutkimusta ja käynnissä olevia hankkeita muun muassa maisema-arkkitehtuurin, kaupunkisuunnittelun, ekologian ja ympäristötekniikan aloilta. – Toivon, että ensimmäiset Viheralan tieteen päivät järjestettäisiin jo lähivuosina, ja mukaan saataisiin monipuolinen katsaus käynnissä olevista tutkimushankkeista, Hautamäki heittää haasteen alan tutkijoille ja toimijoille. Kirjoittaja on MMM, Viher- ja puutarha-alan opettajayhdistys ry:n (VIPU) jäsen sekä lehden vakituinen avustaja. Maisema-arkkitehtuurikoulutus pähkinänkuoressa • Maisema-arkkitehtuuria voi opiskella Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa, Arkkitehtuurin laitoksella Espoon Otaniemessä. Hautamäen mukaan viheralalle kaivataan lisäksi tietämystä ja näkemystä sosiaalisista ja yhteiskunnallisista prosesseista, jotka vaikuttavat muun muassa kaupunkien ja alueiden strategiseen suunnitteluun ja kehittämiseen. Ilman tätä osaamista kaupunkisuunnittelun strategiseen päätöksentekoon on vaikea päästä. Päätöksentekoon vaikuttaminen edellyttää ammattikunnalta osaamisen lisäksi vahvaa mukanaoloa julkisella sektorilla ja sen eri hallinnonaloilla. Arkkitehtuurin ammattikunta on perinteisesti painottunut yksityistoimistoihin, mutta yhä enemmän alan toimijoita hakeutuu työtehtäviin julkiselle sektorille ja hallintoon. Näin on myös maisema-arkkitehtien ammattikunnassa. – Päätöksentekoon osallistuminen edellyttää hyviä kommunikointi- ja osallistamistaitoja. Pitää osata sekä argumentoida omat näkemyksensä selkeästi ja perustellusti että kuunnella ja analysoida muiden sanomaa ja näiden pohjalta tehdä hyviä toteutusehdotuksia ja kompromissiratkaisuja. Näitä taitoja tullaan vahvistamaan maisema-arkkitehtien koulutuksessa. Muun muassa argumentaatioon liittyviä osaamiskokonaisuuksia on tarkoitus leipoa paremmin sisään kandidaatin tutkintoon, Hautamäki toteaa. • Maisema-arkkitehtuuria valitaan opiskelemaan vuosittain 22 uut- Globaalit haasteet tarjoavat maisema-arkkitehdeille työtä tion/programme/maisema_arkkitehtuuri/. ta opiskelijaa. • Opinnot kestävät viisi vuotta, joista kandidaatin tutkinto vie kolme vuotta ja maisterin tutkinto kaksi vuotta. Opintopisteissä laajuudet ovat 180 + 120 opintopistettä. • Tohtorin tutkintoon kuuluvien opintojen laajuus on 60 opintopis- tettä ja lisäksi on laadittava väitöskirja. Tutkinnon suoritusaika kokopäiväisenä on noin neljä vuotta. • Maisteriopintoihin voi hakea suoraan, kun kandidaatin eli alempi korkeakoulututkinto on suoritettu. Näin myös ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut voi hakea jatko-opintoihin maisterin tutkintoa suorittamaan. Hakemukseen liitetään mukaan myös portfolio. • Tohtorikoulutukseen haetaan erikseen. Hakua varten laaditaan tutkimussuunnitelma aiheesta, josta tohtorin väitös on tarkoitus tehdä. • Maisema-arkkitehtuuriopetusta antaa kolme professoria, yksi adjunct-professori ja kaksi lehtoria. Lisäksi hyödynnetään maisema-arkkitehteja ja viheralan asiantuntijoita tuntiopettajina ja erityisteemojen opetuksessa. • Lisätietoja verkko-osoitteesta http://www.aalto.fi/fi/studies/educa- Hautamäen mukaan maisema-arkkitehtuurin tulevaisuus näyttää va- VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 | 43

KOULUTUS Puutarha-alan koulutuksen kehittämispäivät Työtehoseuralla teksti: TAAVI FORSSELL Puutarha-alan koulutuksen kehittämispäivät pidettiin Työtehoseuralla marraskuussa. Paikalla oli koulutuksen järjestäjiä, työelämän ja järjestöjen edustajia. Kuva Hanna Tajakka. Neljännen kerran järjestetty Puutarha-alan koulutuksen kehittämispäivä toi yhteen kolmisenkymmentä alan koulutuksesta kiinnostunutta ammattilaista jakamaan ja saamaan ajankohtaista tietoa alamme koulutuksesta. T ällä kertaa päivät järjestetivät yhden päivän mittaisena TTS Työtehoseura ja Viher- ja puutarha-alan opettajayhdistys (VIPU) Nurmijärven Rajamäellä torstaina 16.11.2017. Osallistujat edustivat koulutuksen järjestäjiä, työelämää sekä alamme liittoja.. Työtehoseuran varatoimitusjohtajan Anna-Maija Kirkkarin tervehdyssanojen jälkeen Anne Liimatainen Opetushallituksesta kertoi osallistujajoukolle syvällisesti ammatillisen koulutuksen reformin käytännön muutoksista vuosina 2018-2022. Merkittävät muutokset aiheuttivat osallistujien kesken paljon keskustelua, joka tietysti tässä tilaisuudessa oli tarkoituskin. Yhdessä keskustellen alamme osaamisen kehittämistä koskeva tieto saadaan levitettyä niin opettajien kuin työelämän edustajienkin tietoisuuteen. Parhaat käytänteet ja yhteiset huolet Opetushallituksen puheenvuoron jälkeen kuultiin kaksi esimerkkiä työelämän ja koulutuksen järjestäjien yhteistyöstä opintojen järjestämiseksi työpaikoilla, käytännön työtehtävissä. Iina Johansson Suomenlinnan hoitokunnasta kertoi yhteistyöstä, jota heillä on ollut sekä Helsingin yliopiston että TTS Työtehoseuran kanssa. Molemmissa tapauksissa yhteistyö on kohdistunut Suomenlinnan erityislaatuiseen ympäristöön. Helsingin yliopiston kanssa tehtävä yhteistyö on tuonut tutkimus- 44 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 tietoa alueen kasvillisuudesta ja hoitomenetelmien vaikutuksista, kun taas yhteistyössä Työtehoseuran kanssa on panostettu käytännön hoitotyö-hön. Yhteistyö Suomenlinnan hoitokunnan ja Työtehoseuran kesken onkin ollut niin tiivistä, että hoitokunta on vastannut verkkokurssien rakentamisesta Työtehoseuran oppimisympäristöihin ja toiminut käytännön työssäoppimispaikkana. Työtehoseura on tuonut mukaan pedagogisen osaamisen ja järjestänyt koulutusta työpaikkaohjaajille ja arvioijille. Yhteistyö on molempien tahojen näkökulmasta hedelmällistä ja arvokasta. Pertti Pehkonen ja Katriina Rautala Helsingin yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta kertoivat omalta osaltaan työssäoppimisen järjestämisestä. Heillä on selkeä malli työssäoppimisen järjestämiseksi, joka palvelee hyvin niin puutarhaa, koulutuksen järjestäjiä kuin opiskelijoitakin. Tässäkin tapauksessa tiivis yhteistyö koulutuksen järjestäjien kanssa nähtiin selkeästi eduksi. Näiden parhaiden käytänteiden jakamisen jälkeen alamme liitot kertoivat näkemyksistään ammatillisen koulutuksen osalta sekä siitä, mitä liitot itse voisivat ammatillisen koulutukseen eteen tehdä. Puheenvuorot käyttivät Minna Penttala Suomen Kukkakauppiasliitosta, Timo Taulavuori Puutarhaliitosta, Seppo Närhi Viherympäristöliitosta sekä Jyrki Jalkanen Kauppapuutarhaliitosta. Liittojen puheenvuoroissa näkyi hyvin saman tyyppisiä teemoja. Yhtäältä työelämä myös puutarha-alalla on erikoistumassa, jolloin tarvitaan eri alojen erikoisosaajia, toisaalta nousussa on monipuolinen ammatinhallinta ja moniosaajien tarve. Työelämän muutosten nähdään aiheuttavan suuria paineita koulutukselle. Myös alalle suuntautuvien motivoituneiden hakijoiden määrä oli liittojen puheissa huolenaiheena ja keskustelua tulikin siitä, kuinka pidämme alamme koulutuksen riittävän vetovoimaisena. Lisäksi huolta kannettiin siitä, kuinka työelämä kykenee varautumaan koulutuksen siirtymiseen yhä enemmän työpaikoille, mistä saadaan työpaikkaohjaajille riittävä tuki ja apu käytännön ohjaus- ja arviointityöhön. VIPU työelämän ja opettajien linkkinä Päivien lopetuspuheenvuorossa VIPUn puheenjohtaja Taavi Forssell kertoi yhdistyksen pyrkivän omalta osaltaan vastaamaan työelämän ja koulutuksen järjestäjien yhteistyön parantamiseen ja parhaiden käytänteiden esiintuomiseen. VIPU on vuoden 2017 aikana laatinut omaa strategiaansa Viherympäristöliiton strategiatyön vanavedessä ja pyrkii sillä vastaamaan erityisesti tähän tällä hetkellä erityisen ajankohtaiseen aiheeseen. Strategiatyön myötä VIPU muuttaa myös sääntöjään niin, että jatkossa yhdistyksen jäseniksi voivat liittyä opettajien lisäksi osaamisen kehittämisen parissa työtään tekevät työelämän edustajat. Tämän toivotaan yhdistävän puutarha-alan toimijoita koulutuksen eteen tehtävän työn taakse. Seuraavat Puutarha-alan koulutuksen kehittämispäivät järjestää marraskuussa 2018 Hämeen ammattikorkeakoulu ja tuolloin teemana ovat alan korkeakoulutus ja koulutuspolut. Taavi Forssell on Viher- ja puutarha-alan opettajayhdistys ry:n (VIPU) puheenjohtaja.

Luo tunnelmaa ja persoonallisia ratkaisuja piha-alueille HB:n runsaat katu- ja pihakivivalikoimat antavat monipuoliset mahdollisuudet turvallisen ja kestävän ympäristön luomiseen. Tutustu lisää ideoihin ja ratkaisuihin osoitteessa www.hb-betoni.fi Viiden tähden laatua! VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 | 45

TUTKITTUA Maailmalla tutkittua teksti: ANU RIIKONEN Miten urakoittaminen toimii viheralueiden ylläpidossa: Tutkimuksia kolmelta vuosikymmeneltä. S kandinaaviset naapurimme ovat tehneet vuosien varrella joitakin tutkimuksia urakoittamisen vaikutuksista viheralueiden hoidon kustannuksiin, saavutettuun palvelutasoon, hallinnointiin ja alan työntekijöihin. Myös Iso-Britanniassa ja USA:ssa on tutkittu hoidon urakoittamisen vaikutuksia. Tanskalainen tutkija koosti tutkimukset kolmen vuosikymmenen ajalta. Julkisten viheralueiden hoitoa on urakoitettu USA:ssa jo pitkään. Urakoittaminen alkoi 1980-luvun alussa Iso-Britanniassa ja 1990-luvulta Skandinaviassa. Urakoittaminen on kehittynyt alkuvaiheen pääosin kustannusperusteisesta kilpailutuksesta kohti joustavampia malleja, joissa kiinnitetään jo huomiota muihinkin tekijöihin. Tutkimuksista pääosa koskee kuitenkin edelleen vahvasti kustannusperusteisia järjestelmiä, sillä niistä on kertynyt enemmän kokemusta. Urakoittamisen taustalla on erityisesti urakoittamiskäytännön alkuvaiheissa ollut raha. Itse palveluun käytetyn rahamäärän lisäksi lisäkuluja ja -säästöjä syntyy muuallakin, kuten kilpailuttamisen valmistelussa, valvonnassa, rakennus- ja konekannassa, työllisyysvaikutusten kautta. Siksi urakoittamisen tai ulkoistamisen taloudellista tulosta ei ole helppoa arvioida. Tämän voi havaita julkisesta keskustelusta myös käynnissä olevan sote-väännössä. Säästöjä saatu Lähes poikkeuksetta viheralueiden hoidon urakoittamista tarkastelleissa tutkimuksissa kustannussäästöjä arvioitiin syntyneen siinä määrin, että vaikka joitakin välillisiä kuluja olisi jäänyt huomiotta, oltaisiin silti todennäköisesti plussalla. Viheralueiden hoidon palvelulaadun muutoksia urakoitetuilla alueilla ei yleensä havaittu lainkaan tai ne olivat negatiivisia (noin puolessa tutkimuksista). Heikentyneen laadun syiksi arvioitiin heikommat valmiudet joustaa ja reagoida käyttö- ja muutostarpeisiin. Katsottiin jopa, että koko viheralan prosessi keskittyi tuottamaan ammattilaisen määrittelemää ”laatua” unohtaen muiden intressiryhmien näkemykset. Eräs brittitutkimus totesi, että puistoista päädyttiin tekemään ruohonleikkureille sopivia. Ylläpidon palvelulaadun määrittämisen tarve johti monissa maissa, myös Suomessa, viheralueiden hoidon toimien ja tavoitteiden tarkempaan määrittelyyn ja standardisointiin. Urakoittamisen vaatimukset toivat monia muitakin uudistuksia viheralueita hallinnoiviin organisaatioihin: uusia työkaluja, kuten tietojärjestelmiä kehitettiin, ja näitä muutoksia voidaan usein pitää positiivisina. Viheralueiden käytännön hoitotyötä tekeville muutokset olivat puo- 46 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 lestaan pääasiassa negatiivisia (viidessä kuudesta asiaa selvittäneestä tutkimuksesta). Tärkeimpinä haittoina koettiin palkkojen ja työsuhteiden jatkuvuuden heikkeneminen. Toisaalta hoidon määrittely ja standardointi voitiin kokea positiiviseksi myös työntekijöiden keskuudessa. Urakointimallissa työntekijät nuorempia Erityisesti Iso-Britanniassa tehdyissä tutkimuksissa havaittiin, että urakointimallissa työntekijät olivat nuorempia, työsuhteet lyhempiä ja työnantajat olivat harvemmin kiinnostuneita satsaamaan työntekijöiden osaamiseen. Alan osaaminen heikkeni, samoin työntekijöiden aloitteellisuus ja luovuus. Iso-Britanniassa kilpailuttamiseen siirryttiin nopeammin ja vähemmillä ennakkovalmisteluilla kuin Skandinaviassa, ja monet huonoimmista kokemuksista saatiin nimenomaan siellä. Kaikkiaan tutkimuksissa nähtiin pääosin hintaan perustuvan urakoittamisen tuovan parhaimmillaan kustannussäästöjä ja johtavan alan organisaatioiden ja hallinnon kehittymiseen, mutta saattavan haitata viheralueen käyttäjän kokemaa laatua ja alan työntekijöiden työoloja. Uusille urakointimalleille ja kilpailutusperusteille on siis suuri tarve. Urakoittamista ei ole vielä myöskään juuri tutkittu muiden seurausten kannalta. Miten se vaikuttaa vaikkapa kaupunkiluonnon monimuotoisuuteen tai ekosysteemipalveluihin? Urakoittamisen vaikutukset ovat selvästi myös hyvin riippuvaisia toimintaympäristöstä, joten tutkimustuloksia muista maista on vaikea yleistää meille. KATSO KUKKAA! Perennojen estetiikka Mitä kauneus on? Miten syntyy kaunis perennaistutus? Katso kukkaa! esittelee perennaistutuksen suunnittelun, perustamisen ja hoidon menetelmiä perennoiden hyvinvoinnin ja kauneuden tekijöinä. Kirjassa luodaan katsaus perennoiden käytön historiaan sekä esitellään intohimoisia perennapersoonia. Perennoiden ulkomuotoon perehdytään tarkastelemalla mistä ja millaisista osasista lajien kauneus koostuu, millaisia ovat erilaiset muodot, värit ja tekstuurit. Lopuksi perehdytään lajien yhdistämiseen ja sommitteluun – siihen, miten kaunis perennaistutus syntyy. Kirja soveltuu käsikirjaksi ja inspiraation lähteeksi niin viheralan opiskelijoille ja ammattilaisille kuin kotipuutarhureille. ISBN 978-952-5225-72-3 9 888888 Viherympäristöliitto ry Viljatie 4 C 00700 HELSINKI www.vyl.fi info@vyl.fi Kirjakauppa: kauppa.vyl.fi 777777 Tarkasteltu artikkeli: Lindholst, A.C. 2017. A review of the outcomes from contracting out urban green space maintenance: What we know, don’t know and should know. Urban Forestry & Urban Greening 27: 50-58.

elijoille ja ammattilaisille kuin koti- Tarjolla viimeisimpiä uutuuskirjoja, ammatillisia julkaisuja ja ale-laatikko! US! UUTU c>\.:". • I .' Hinta ~. 45 € Hinta KATSO KUKKAA! Perennojen estetiikka ja hoidon menetelmiä perennoiden noiden käytön historiaan sekä esitelhdytään tarkastelemalla mistä ja milt, värit ja tekstuurit. Lopuksi pereherennaistutus syntyy. Viherympäristöliiton kirjakauppa tiedottaa: Tervetuloa kirjaostoksille Viherympäristöliiton osastolle 107 Viherpäivillä 14.-15.2.2018! 45 € n Viherympäristöliiton julkaisu nro 60 ittelu uunn u s i k s un Kaup perusteo Tuovi Mutanen KATSO KUKKAA! Perennojen estetiikka Viherympäristöliiton julkaisu nro 60 + kkaa o Ku as s t a K äop Hein € 90 Toimittanut Hanna Tajakka Viherrakentamisen yleinen työselostus VRT ´17 Viherympäristöliiton julkaisu nro 57 Löydät messuosastolta myös upean Rikasta Luontoa seinäkalenterin. Tule hakemaan ilmaiseksi! US! UUTU Jyväskylän Paviljonki 14.–15.2.2018 Tilaukset: kauppa.vyl.fi / info@vyl.fi

Tanja Fri kertoo kotimaisen maksaruohon käyvän hyvin kaupaksi. 48 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/18

TAIMITUOTANTO Kotimaista maksaruohoa Tammisaaresta teksti ja kuva: SEPPO NÄRHI EG-Trading Oy on tuonut ruotsalaista maksaruohomattoa Nordic Greeen Roof -nimellä vuodesta 2005. Vuonna 2012 yritys osti maata Tammisaaresta, nykyisestä Raaseporista ja rakensi tontille varasto- ja toimistorakennuksen. Oma maksaruohotuotanto käynnistyi. T anja Fri, Nina Wennäkoski ja Ritva Nyman ostivat EG-Trading Oy:n Hannu Heinolta vuonna 2004. Oman maksaruohotuotannon perustaminen oli yrittäjäperheellä mielessä useita vuosia. Yrityskauppa piti kuitenkin ensin maksaa ja kasvattaa samalla liikevaihtoa. Sopiva paikka viljelytoimintaan löytyi Raaseporista, läheltä Tammisaaren keskustaa. Kauppaa joudutti ELY-keskukselta saatu investointituki hallin rakentamiselle ja maan ostamiselle. – Meillä on täällä maksaruohon viljelyyn sopiva mäntykangas ja hiekkapohjainen maa, jota oli helppo muotoilla. Maksaruohon aloitusmateriaalia saatiin Ruotsista sekä kotimaisilta toimittajilta. Nykyisin lisäyksessä käytettävä silppumateriaali saadaan omasta tuotannosta. Osa lajeista lisätään siemenistä, Tanja Fri kertoo. – Silppu on helppo ja nopea tapa lisätä maksaruohoa. Silppu lähtee kasvuun muutamassa päivässä. Silppumateriaalia varten on oma emotaimialue. Monilajisuus varmistaa tuloksen Tuotannossa käytetään noin 15 lajia ja lajiketta. Toimituksissa lajeja ja lajikkeita on yleensä noin 12. Tämä takaa sen, että kasvupaikalla jää aina eloon kyseisessä paikassa parhaiten menestyvät lajit. Usein alkuvaiheessa maksaruohokasvustossa on aukkoja, mutta yleensä maksaruoho leviää nopeasti ja täyttää aukkokohdat. Toimitetussa materiaalissa kasvin peittävyys on vähintään 75 prosenttia. Maksaruohon menestymiseen vaikuttavat ratkaisevasti paikan valo-olosuhteet, kuten tuulisuus ja katon kaltevuus. – Kokemuksemme on, että loivilla katoilla viihtyvät korkeammat lajit, jos katto ei ole kovin tuulinen, Nina Wennäkoski kertoo. Alkuvaiheen hoito tärkeää Maksaruohon menestymisessä hyvin tärkeää on huolehtia alkuvaiheen kastelusta. Myös keväällä kastelulla saadaan lisävauhtia kasvuun. Talvivauriot vaihtelevat vuosittain. EG-Trading toimittaa talvivaurioita kärsineille katoille korjaussilppua. Silppu suositellaan levitettäväksi maksaruohokatolle sopivaan kasvualustaan sekoitettuna. – Usein maksaruoho kyllä korjaa itse itsensä siementämällä ja leviämällä. Vaurioituneet kohdat korjautuvat muutamassa viikossa, jos kuollut ala ei ole iso, Tanja lisää. Viljely on koko kasvukauden jatkuvaa. Keväällä perustetut kasvialueet ovat syksyllä valmiita toimitukseen. Koko kasvukauden valmistuu eriä toimitukseen ja uusi perustetaan toimitetun materiaalin tilalle. Viljelyala on kaksi, kolme hehtaaria. Osa on ostetulla tontilla, osa vuokramaalla. Menekki kasvussa Kotimaisen maksaruohon menekki on ollut tasaisesti kasvussa. Kesällä 2017 menekki on ollut suurempi kuin mitä on pystytty tuottamaan. Nina ja Tanja pitävät yhtenä syynä menekin kasvuun sitä, että referenssejä alkaa olla erilaisissa kohteissa. Yritys myy maksaruohoa suoraan rakennuttajille, rakentajille, kaupungeille ja yksityisille ihmisille. Maksaruohon voi ostaa joko valmiina tuotteena tai asennettuna. Välillä asennus annetaan aliurakoitsijan tehtäväksi. EG-Trading on myös kouluttanut ympäri Suomea toimivia yrityksiä asentamaan maksaruohoa. Maksaruohon lisäksi yritys välittää kotimaista perennamattoa, joka tulee sopimustuottajalta sekä ruotsalaisia niittyja rantamattoja sekä saksalaista siemeneroosiomattoa (Greenfix), joka käy hyvin myös niittykattoihin. Maksaruoho toimitetaan lavoilla, joissa kerralla on 25 neliötä maksaruohoa. Nostotyö tehdään käsin. Eg-Trading Oy Omistajat: Tanja Fri, Nina Wennäkoski ja Ritva Nyman Pääpaikat, Tammisaari ja Nummela Tuotteet maksaruoho viherkatot, niittykatot, Diadem-kattopuutarhat, eroosiomatot, maakennot, kivikorit, istutusaltaat, reunalistat, pajumeluseinä, kaakaokate, pintavesikourut, turva-alustat, puistotuotteet ja eroosiopinnoitteet sekä työkalut. VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 | 49

RAKENNUTTAMINEN OSA 1 Viher- ja ympäristörakennuttaminen Hankkeen lähtökohdat ja esisuunnittelu teksti: REIJO ESKOLA ja HEIDI JÄRKKÄ, kuvat: KUVAAJA Artikkeli on ensimmäinen osa viher- ja ympäristörakennuttamisen juttusarjasta, joka julkaistaan Viherympäristö-lehdessä vuoden 2018 aikana. 1. Hankkeen lähtökohdat ja esisuunnittelu 2. Suunnittelun valmistelu ja suunnitteluvaihe 3. Rakentamisen valmistelu ja rakentaminen 4. Kunnosapidon valmistelu ja kunnosapito 5. Julkiset hankinnat H ankkeiden lähtökohtana on tilaajan strategia eli tieto siitä mitä halutaan. Uudisrakentamisen osalta pitää harkita toteutusten tarpeellisuutta kokonaisuutena. Näin siihen liittyy myös kunnossapito ja sen kustannukset. Olemassa olevien kohteiden osalta pitää tuntea niiden kuntoisuus ja siihen liittyvät selvitykset. Korjausrakentaminen on toinen tärkeä rakentamisen sektori. Korjausvelan kasvaminen on jatkuva uutisoinnin kestoaihe. Korjausvelka tarkoittaa omaisuuserän tarkasteluhetken kuntotason eli nykykunnon ja sille valitun optimikuntotason välistä erotusta. Korjausvelka kuvaa sitä kustannusta, jolla kohde voidaan saattaa jälleen entiseen hyvään kuntoon. Korjausrakentaminen voidaan jakaa peruskorjaukseen tai perusparannukseen. Tarveselvityksessä kartoitetaan hankinnan tarpeellisuus Tarveselvityksessä pohditaan esimerkiksi kohteen käyttäjäkuntaa, mahdollista uudiskohdetta tai nykyisen korjausta tai muita vaihtoehtoja, sijaintia ja aluevarauksia, kaavallisia seikkoja, kokoluokkaa, alustavia suunnitelmia ja kustannuksia, taloudellisia vertailuja, kunnossapidon kustannuksia, riskejä, ajoituksen suunnittelua ja mainittujen perusteella (myös) esitetyn kohteen tarpeellisuutta. Jos tarveselvityksessä päädytään myönteiseen ratkaisuun, niin silloin tehdään päätös seuraavasta vaiheesta eli hankesuunnittelusta. don toteuttamiseen ja siinä tarvittavien teknisten asiapapereiden laadintaan. Alueen maankäyttöön liittyvät toiminnat määritellään suoraan kaavoituksen eli maankäytön suunnittelun yhteydessä. Tarpeita voi tulla esille myös monilla muilla tavoilla. Esitys voi tulla yksityiseltä henkilöltä tai laajemmalta yhteisöltä. Tarve on voinut olla tiedossa vuosia tai jopa vuosikymmeniä, mutta se ei ole saanut riittävää kannatusta edetäkseen. Tilaaja ja tehtävään valittu rakennuttaja pohtivat hankkeen lähtökohtia ja sen toteutettavuutta. Kyse voi olla yksityisestä hankkeesta tai julkisyhteisön kohteesta. Rakennuskohteen osalta on merkittävää myös käyttäjän kuuleminen ja erilaisten vaihtoehtojen huomioiminen. Hankkeen toteutettavuus liittyy oleellisesti esisuunnitteluvaiheisiin ja niiden toimintoihin. Hankkeen toteutettavuuteen kuuluvat esimerkiksi: • Tilaajan vaatimukset • Käyttäjän vaatimukset • Kaavalliset seikat, (joiden muuttaminen vie aikaa) • Laadulliset seikat, jotka pääsääntöisesti määräävät kustannustason • Esiselvitykset ja niiden tulokset • Soveltuvuus käyttöön ja tarkoitukseensa • Kustannukset – ja tarvittaessa myös kannattavuus • Muut mahdolliset seikat Hankesuunnittelussa tarkennetaan hankinnan tavoitteita Vantaalla Viheralueohjelma ohjaa viheralueiden rakentamista Hankesuunnittelu on tarveselvitystä seuraava vaihe, jossa selvitetään esimerkiksi tarkennetut lähtökohtatiedot, lupamenettelyt, aikataulut, mahdolliset toteutustavat ja niiden vaihtoehdot, sekä tarkennettu kustannusarvio ja rahoitus. Hankesuunnittelun perusteella tehdään päätös investoinnista ja sen budjetista. Kielteisen päätöksen osalta todetaan perustellut hankkeen epäkohdat. Esisuunnitteluvaiheissa tarvitaan kohteesta riippuen apuna suunnittelijoita tai muita selvittelykohteen asiantuntijoita. Vaiheiden aikana voidaan laatia myös havainnekuvia, periaatepiirroksia, kaavioita tai muita tarvittavia asiakirjoja. Suunnittelun eri vaiheet tähtäävät rakentamisen tai kunnossapi- Vantaan viheralueiden rakennuttamista, suunnittelua, kunnossapitoa ja alueiden kehittämistä ohjaa kaupungin oma Viheralueohjelma. Voimassa oleva viheralueohjelma on laadittu vuosille 2011 – 2020. Ohjelma on tehty vuorovaikutuksessa kaupungin asukkaiden, yritysten ja muiden sidosryhmien kanssa. Viheralueohjelma on jatkoa edelliselle ohjelmalle ja seuraavan Viheralueohjelman laatiminen on ajankohtaista lähivuosina. Viheralueohjelma toimii Vantaalla tarveselvityksenä, koska ohjelman laatimisen aikana on tehty palveluverkkosuunnitelmat, koottu viheralueiden vetovoimakohteet sekä tärkeimmät hankkeet, kertoo Viheralueyksikön suunnittelupäällikkö Hanna Keskinen. Viheralue- 50 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/18

Ennen urakan toteutusvaihetta hankkeessa on tehty erilaisia selvityksiä ja suunnitelmia. Kuvat: Heidi Järkkä. ohjelman lisäksi Vantaan kaupunki pitää itse yllä muun muassa ulkoilu- ja latuverkoston yleissuunnitelmaa, jokivarsireitistön toteutusohjelmaa, purojen kunnostusohjelmaa ja skeittipaikkaohjelmaa. Vantaan Viheralueyksikön rakennuttajapäällikkö Juha Kivimäen mukaan Viheralueohjelmaa todella noudatetaan ja sen avulla valmistellaan Vantaan tulevia viherhankkeita. Hankkeet pyritään jakamaan tasaisesti koko kaupungin alueelle, uusiin ja vanhoihin kohteisiin, sekä luonteeltaan ja toiminnoiltaan erilaisille alueille. Vantaan kaupungin viheralueiden esiselvityskäytännöt vaihtelevat jonkin verran hankkeiden luonteesta riippuen, Kivimäki toteaa. Vantaalla viheralueiden tarveselvityksiin osallistuvat tyypillisesti Viheralueyksikkö ja kaupungin liikuntapalvelut. Viheralueiden selvitysprosessit eivät ole aivan yhtä tiukkoja, kuin esimerkiksi kaupungin tilakeskuksen prosessit kiinteistöihin liittyvissä hankeselvityksissä. Viheralueiden tarveselvityksiä ja hankesuunnittelua tehdään Vantaalla pääasiassa suunnittelun ohjausvaiheessa. Tällöin muun muassa tutkitaan tarkasteltavan alueen taustoja, ollaan yhteydessä käyttäjiin ja osallistetaan asukkaita. Kaupunki teettää kaavoituksen aikana tärkeimmistä kohteista julkisen kaupunkitilan yleissuunnitelmia, jotka toimivat lähtömateriaalina jatkosuunnittelulle. Pienemmissä kohteissa vaihtoehtoja vertaillaan vasta, kun yleissuunnitelman laatiminen käynnistyy. Yksinkertaisimmillaan tarveselvitystä ja hankesuunnittelua voidaan tehdä esimerkiksi leikkipaikkojen uusimistarpeiden vuosittaisilla selvityksillä. Myös asukkailta tulevat palautteet ovat eräänlaista tarveselvitystä; kaikki palautteet käsitellään ja toiveisiin pyritään reagoimaan mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi kaupungin oma kunnossapito raportoi maastossa tehdyistä huomioista ja tarpeista. Viheralueiden tarveselvityksiin ja hankesuunnitteluun käytettävät resurssit ovat Vantaallakin rajallisia. Laajoissa, monitahoisissa tai erityisen vaativissa hankkeissa esiselvityksiä tehdään perusteellisemmin. Toisinaan prosessia kannattaa tiivistää. Kaikissa tapauksissa ei ole järkevää tehdä raskasta esiselvitysprosessia, jos tilanne on selvä ja tarvittavat toimenpiteet ovat hyvin tiedossa, Kivimäki huomauttaa. Suunnitelmat myös vanhenevat ja tilanteet muuttuvat. Tästä syystä suunnitelmia ei kannata laatia useita vuosia etukäteen. Toistaiseksi Tikkurilankosken rakentamisen suunnittelu on ollut ainoa hanke, josta Viheralueyksikkö on teettänyt erillisen kattavan esiselvityksen. Tikkurilankosken hanke alkoi vuonna 2014 esiselvitystyöllä, josta saadut tulokset ja vaihtoehdot vietiin tekniseen lautakuntaan. Lautakunnan päätöksen jälkeen suunnittelua jatkettiin yleissuunnittelulla, josta vietiin niin ikään esitys lautakunnan hyväksyttäväksi. Nyt on käynnissä Tikkurilankosken rakennussuunnittelu, jonka perusteella kohde voidaan rakentaa. Vuosittain laadittavassa rakentamisohjelmassa määritellään Vantaan viherhankkeet Vantaan kaupungin ulkoalueisiin käytettävissä oleva budjetti vaihtelee vuosittain. Viheralueyksikkö laatii vuosittain rakentamisohjelman, johon kirjataan tulevan vuoden aikana toteutettavat hankkeet. Vantaan tekninen lautakunta hyväksyy rakentamisohjelman kullekin vuodelle. Kaupungin rakennuttajat ja suunnitteluttajat tarkistavat rakentamisohjelman pari kertaa vuodessa, jolloin siihen tehdään tarpeen mukaan päivityksiä. Rakentamisohjelmaan valittavien hankkeiden perusteina voivat olla esimerkiksi perusparannustarve, asuntotuotantoon liittyvä uudisrakentaminen, Viheralueohjelmassa määritelty vetovoimakohde ja palveluverkoston kehittäminen. Joistakin kohteista kaupunki tekee myös maanomistajien kanssa maankäyttösopimuksia, joissa on sovittu viheralueiden suunnittelun ja rakentamisen aikatauluista ja vastuutahoista. Juttusarjan seuraavassa osassa käsitellään suunnittelun valmistelua ja suunnitteluvaihetta. Reijo Eskola, tekniikan lisensiaatti ja Hämeen ammattikorkeakoulun täydennyskoulutuksena toteutettavan viher- ja ympäristörakennuttamisen koulutuksen vastuuopettaja. Heidi Järkkä, viherrakennuttaja ja –valvoja sekä viher- ja ympäristörakennuttajan pätevyystyöryhmän ja pätevyyslautakunnan jäsen, Ramboll Finland Oy. VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 | 51

KYSY ENSIN MEILTÄ Betonikiviä Betonikiviä Kestävää kauneutta ja tunnelmaa piha-alueille! www.hb-betoni.fi Betonikiviä Kaupunkiympäristön kalusteita www.haveno.fi Tavataan Viherpäivillä! Bellitalia Wing -penkki ja muita uutuuksia osastollamme B518 Leikkipaikkojen välineet ja varusteet Maankatteita ja viherkattoja LAAJA VALIKOIMA, LAADUKKAAT TUOTTEET LEIKKIVÄLINEET PUISTOKALUSTEET MULTIAREENAT LIIKUNTAVÄLINEET SKEITTIPUISTOT AITARAKENTEET YM. Kattilalaaksontie 1, 02330 Espoo Puh. 09-4390 200 52 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/15 Fax. 09-4390 2010 www.piresmanet.fi Diadem ja Nordic Green Roof ka�opuutarhatuo�eet sekä ko�mainen maksaruoho, www.eg-trading.fi

Nurmikonsiemenet ja lannoitteet Multaa Koe kasvun ihme! Mullan myynti: 050 336 5703 050 337 9442 www.metsapirtinmulta.fi Metsäpirtin mullat soveltuvat kaikkeen viherrakentamiseen. Soita ja pyydä tarjous. Voit noutaa myös itse peräkärryllä tai kuorma-autolla. Katso noutopisteet ja aukioloajat www.metsapirtinmulta.fi S.G.Nieminen Oy GRIINO-LANNOITTEET JA -NURMIKONSIEMENET griino@sgn.fi www.sgnieminen.fi Mullan valmistaja ja myyjä: Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä | PL 100 00066 HSY | Ilmalantori 1 | 00240 Helsinki | puh. 09 156 11 (vaihde) Taimitarhatuotteita Kasvualustoja MOSSWOOL® Ekologinen kasvualusta novarbo.fi Tämä projekti on saanut rahoitusta Euroopan Unionin Horisontti 2020 tutkimusja innovaatio-ohjelmasta avustussopimuksella No 778341. Taimitarhatuotteita Taimissa on itua ® LUOTETTAVA TAIMITOIMITTAJA Harviala Oy. Alikartano 9 13330 Harviala Puh. 010 402 6520 Fax. 010 402 6522 www.harviala.fi Taimitarhatuotteita www.talmanlehtopuutarha.fi talman.toimisto@talmanlehtopuutarha.fi puh 040-7358351, 09-2396108 KESTÄVIÄ TAIMIA, LAAJA VALIKOIMA AHOSEN TAIMISTO www.ahosentaimisto.fi info@ahosentaimisto.fi Karstula Puh. (014) 465 131 Taimitarhatuotteita HYVÄLAATUISET TAIMET VIHERRAKENTAMISEEN Taimitarhatuotteita Vihreä jalanjälkemme on kaunistanut suomalaista ympäristöä jo yli 70 vuotta. www.kinnala.fi toimisto@kinnala.fi, puh. 03-5874400 Taimitarhatuotteita PUUT, PENSAAT, HAVUT, HYÖTYKASVIT, PERENNAT, KÖYNNÖKSET... MONIPUOLINEN VALIKOIMA LAATUA ! PYYDÄ TARJOUS! RENGON TAIMITARHA OY Lukkopellontie 34, 14300 RENKO puh 03-6526122, 050-5722634 fax 03-6526121 www.rengontaimitarha.fi myynti@rengontaimitarha.fi Taimitarhatuotteita Syrjäharjuntie 95 31300 Tammela Puh. 040 733 3772 toimisto@vikstenintaimisto.fi www.vikstenintaimisto.fi Taimitarhatuotteita VIHERYMPÄRISTÖ 2/15 | 53

Kuva on otettu Floran päivänä 1988 Kumtähden kentällä Helsingin Toukolassa. Kuvassa on puutarhatieteen laitoksen opettajia ja opiskelijoita juhlimassa laitokselle myönnettyä Vuoden laitos –tunnustuspalkintoa. Timo Taulavuori oli tuolloin Akateemisen Puutarhakerhon (puutarhatieteen opiskelijoiden ainejärjestö) puheenjohtaja. Henkilöt kuvassa vasemmalta oikealle Taina Koivunen, Päivi Roivainen, Irma Voipio, Timo Taulavuori, Seija Ahonen, Tom Niemi ja Pertti Pehkonen. Ilmakuva Lepaalta. Kuva otettu vuon na 1935. Uusi opistorakennus ja sen yhteydessä oleva barokkipuutarha ovat valmiina. Huomio barokkipu utarhan näyttävä kahdeksankulmainen suihkulähdeallas. 54 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/18

VIHERALAN KOULUTUS Puutarha-alan korkein koulutus 100-vuotiaan Suomen historiassa teksti: LEENA LINDÉN, SARI SUOMALAINEN SEKÄ VARPU MIKOLA ja ARTO VUOLLET kuvat: LEPAAN ARKISTO Suomessa puutarha- ja viheralan koulutus on seurannut yhteiskunnan muutoksia. Oppia ja yhteistyötä on kautta aikojen haettu myös ulkomailta. E linkeinoelämän ripeä kehittyminen 1800-luvun jälkipuoliskolla lisäsi koulutettujen, omalle alalleen erikoistuneiden osaajien kysyntää. Koulutuksen kehittäminen alkoi 1900-luvun alussa, kun kävi ilmeiseksi, että puutarha-alalla tarvittiin käytännön osaamisen lisäksi korkeampaa asiantuntemusta. Ensimmäinen puutarhaopisto aloitti toimintansa Lepaalla Hattulassa 1912. Yliopistotasoisen puutarhaopetuksen järjestämisestä tehtiin ensimmäinen virallinen ehdotus jo 1930-luvulla. Kesti kuitenkin vuoteen 1956 ennen kuin puutarhatiede sai oman professuurin Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan, ja ensimmäinen viranhaltija aloitti työssään 1959. Maisema-arkkitehtien koulutus alkoi kymmenen vuotta myöhemmin Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolla. 1900–luvun alkupuolella korkeakoulutus kehittyi Lepaalla Suomessa oli 1900-luvun alkuun mennessä toiminnassa 1tai 2-vuotisia puutarhakouluja, joista vanhin oli toiminut Kupittaalla vuodesta 1841 lähtien. Viime vuosisadan vaihteessa katsottiin tarpeelliseksi kehittää alan koulutusta ja vuonna 1906 valmistunut komiteamietintö sisälsi ehdotuksen kaksivuotisen koulutuksen järjestämisestä työntekijöiden kouluttamiseksi käytännön tehtäviin sekä korkeamman puutarhakoulutuksen järjestämisestä läänin- ja kaupunginpuutarhureiden, opettajien ja yleisten laitosten puutarhureiden kouluttamiseksi. Opetussuunnitelma laadittiin siten, että se vastasi Suomen puutarhakulttuurin kehitystä ja kasvavien kaupunkien tarpeita. Vuonna 1909 annettiin asetus puutarhaopiston perustamisesta Lepaalle Hattulaan, opettajat ja puutarhurit palkattiin 1910 ja ensimmäiset opiskelijat otettiin vuonna 1912. Paikkakunnan valintaan vaikutti se, että Lepaan kartanon viimeinen omistaja oli määrännyt kiinteistön valtioille ehtona, että tilalle perustetaan maanviljelys- tai puutarhurikoulu. Puutarhakoulutuksen uudistus käynnistyi vuonna 1947, mutta esitetyt uudistukset toteutettiin vasta 1960-luvun loppuun mennessä määrärahojen puuttuessa. Puutarhurikoulusta tuli pääsyvaatimus puutarhaopistoon, josta valmistuneiden nimike muuttui puutarhateknikosta hortonomiksi vuonna 1956. Puutarhurikoulun käyneille järjestettiin puoli vuotta kestävä jatkokoulutus, josta valmistuneet käyttivät puutarhateknikko-nimitystä vuodesta 1969 alkaen. Yliopistokoulutus alkoi Helsingin yliopistossa Helsingin yliopistossa oli tehty jonkin verran puutarhaviljelyn tutkimusta jo ennen oman oppiaineen ja professuurin perustamista. Laudaturtöiden otsikoista päätellen agronomiopiskelijat saattoivat viimeistään lopputyössään erikoistua puutarhatuotantoon, vaikkei alalla omaa oppituolia ollutkaan. Vuoteen 1959 mennessä yliopistossa oli valmistunut 39 puutarhatuotantoon liittyvää opinnäytetyötä. Ne käsittelivät pääasiassa vihannesten, omenan ja marjojen viljelyä, mutta valmistuipa jo vuonna 1950 yksi viheralaan luettava tutkielmakin, Jarmo Savonlahden ”Puutarhanurmikkojen rikkaruohotorjunnasta tekohormonivalmisteilla”. Puutarhatieteen laitos toimi ensimmäiset vuotensa Kruununhaassa, kunnes 1960-luvun alussa muutettiin Viikkiin, maataloustieteitä varten rakennettuihin tiloihin. Aluksi puutarhaopinnot johtivat kandidaatin- tai agronomintutkintoon ja opetuksesta vastasivat professori ja yksi assistentti. Uuden oppiaineen resurssit olivat alkuvaiheessa vielä heiveröiset ja tiedekunnan tutkintovaatimuksissa huomautettiin, että suomalaiset ylioppilaat voivat ”vielä perusteellisemmin” erikoistua puutarhatieteisiin suorittamalla osan tutkinnostaan Norjan maatalouskorkeakoulussa. Norjaan otettiin erikoissopimuksen perusteella joka toinen vuosi neljä suomalaisopiskelijaa puutarhaosaston yleislinjalle ja yksi puutarhansuunnittelulinjalle. Suomalaisnuoria kouluttautui puutarha-alalle myös Ruotsin, Tanskan ja Saksan korkeakouluissa. Puutarha-arkkitehtien opintosuunnta Vuonna 1964 kotimainen yliopistotason puutarhaopetus vahvistui, kun Helsingin yliopistoon perustettiin puutarha-arkkitehtuurin opintosuunta, jolle otettiin viisi opiskelijaa vuodessa. Uuden opintosuunnan opetuksesta vastasivat Tanskassa valmistuneet maisema-arkkitehdit Aina Harju-Söderberg ja Leena Iisakkila. Ensimmäisen suunnittelukoulutuksen suorittaneen opiskelijan valmistuminen huomattiin Iltasanomissakin, joka kertoi 8.1.1969 asiasta otsikolla ”Maisema-arkkitehdit tulevat – Porolahdessa se jo näkyy”. Artikkelissa todettiin, että toistaiseksi maisema-arkkitehti on epävirallinen titteli ja virallisesti Viikistä valmistuttiin maatalous-metsätieteiden kandidaatiksi. Ensimmäinen valmistuja oli Kalevi Rauhala, joka teki lopputyönään Porolahden ja Abraham Wetterintien puistosuunnitelman Helsingin kaupungille. Yliopistossa professoreilla on ollut paljon valtaa oman oppiaineensa kehittymiseen ja varsinkin tutkimuksen suuntaamiseen. Puutarhatieteen varsinaisina professoreina ovat toimineet J. E. Hårdh vuosina 1959–80, Erkki Kaukovirta vuosina 1981–1995, Irma Voipio vuosina 1998–2000, Olavi Junttila vuosina 2000–2005 ja Paula Elomaa vuodesta 2006 alkaen. Irma Voipio luonnehti eräässä lehtikirjoituksessaan VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 | 55

VIHERALAN KOULUTUS puutarhatieteen ensimmäisen ja toisen professorin virkakausia karrikoiden ”norsunluu-” ja ”multasormikausiksi”. Viimeisten 30 vuoden aikana yliopistomaailma on muuttunut niin paljon, ettei yksittäisten henkilöiden vaikutusta ole enää mahdollista samaan tapaan erottaa. Puutarhatieteen opetusresurssit lienevät olleet suurimmillaan 1990-luvun alussa, jolloin opettajia oli yhteensä kuusi: professori, kaksi yliassistenttia ja kolme assistenttia. Nykyisin puutarhatiedettä opettavat vakituisina professorin lisäksi osa-aikainen apulaisprofessori ja kaksi yliopistonlehtoria. Opiskelijamäärässä ei ole tapahtunut suuria muutoksia suuntaan eikä toiseen. 1970-luvulla puutarhatiedettä opiskelemaan valittiin vuosittain 10–15 opiskelijaa, joista aina osa vaihtoi pääainetta tai katosi muuten näköpiiristä koskaan puutarha-agronomiksi valmistumatta. Kuluvalla vuosikymmenellä puutarhatieteeseen erikoistuneita maistereita on valmistunut seitsemästä kymmeneen vuodessa. Puutarha-alan yliopistokoulutuksessa on ollut monta tutkinnonuudistusta, joista viimeisin tuli voimaan syksyllä 2017. Helsingin yliopiston uudet koulutusohjelmat tähtäävät laaja-alaisiin ja kansainvälisiin tutkintoihin. Puutarhatiedettä opiskellaan nyt maataloustieteiden kaksikielisessä kandi- ja monikielisessä maisteriohjelmassa. Yliopistotutkinnon perusrakenne on pysynyt ennallaan: aluksi opiskellaan perustieteitä, sitten opitaan tuntemaan oman alan käytäntöjä, työmenetelmiä ja kehittämisen välineitä. Opiskelun loppuvaiheessa erikoistutaan ja harjoitellaan asiantuntijatyön vaatimia valmiuksia. Nykyään opetuksessa pyritään ohjaamaan opiskelijoita ilmiöiden ymmärtämiseen ja niiden merkityksen arvioimiseen muistamisen ja detaljitiedon opettelun sijaan. Opetuksen ja tieteellisen tutkimuksen kiinteä yhteys kuuluu suomalaisen yliopistojärjestelmän keskeisiin periaatteisiin: kaikki opettajat tutkivat ja kaikki tutkijat myös opettavat. Viikissä tehdään monipuolista puutarhatieteen tutkimusta molekyylibiologian tasolta puutarhahistoriaan ja satofysiologiasta ekosysteemipalveluihin. Maisterintutkinnon jälkeen opintopolkua voi jatkaa lisensiaatin- tai tohtorintutkintoon asti. Jatko-opiskelijat työskentelevät tutkimusryhmissä, opiskelevat tutkimusmenetelmiä ja perehtyvät samalla syvällisesti oman erikoisalaansa. Maisema-arkkitehtien koulutus käynnistyi kansainvälisenä yhteistyönä Puutarhaopetustoimikunta esitti jo 1950-luvun vaihteessa puutarhataiteen koulutuksen aloittamista Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolla. Esitys ei kuitenkaan johtanut opetuksen alkamiseen arkkitehtiosastolla, vaan ensin yhteistyöhön Norjan maatalouskorkeakoulun kanssa ja sitten suunnitteluopetuksen käynnistämiseen Viikissä. Helsingin yliopiston puutarhasuunnittelun pääaineopintoihin kuului alusta alkaen Teknillisen korkeakoulun (TKK) arkkitehtiosaston yhdyskuntasuunnittelun kursseja sekä taideopintoja Suomen Taideakatemian koulussa. Syventävien opintojen kirjo oli laaja luonnontieteistä yhteiskuntatieteisiin ja taiteeseen. Suunnittelutehtävät keskittyivät aluksi puutarhoihin ja puistoihin, myöhemmin myös laajempiin ja monitasoisiin kohteisiin. Vaikka opintokokonaisuus oli kiintoisa ja innostava, aiheuttivat eri oppiaineiden irrallisuus ja oppilaitosten fyysinen etäisyys suuria haasteita. Opinnot viivästyivät, ja monet opiskelijat siirtyivät kokonaan arkkitehtiosastolle. Suunnitteluaineiden lisääminen tutkintoon koettiin tarpeelliseksi. Vuonna 1969 koko maisemasuunnittelun opetus siirtyi Helsingin yliopistosta TKK:n arkkitehtiosaston yhdyskuntasuunnittelun laitokselle Otaniemeen. Otaniemestä opiskelijat valmistuivat arkkitehdeiksi pääaineenaan maisemasuunnittelu. Opinnot koostuivat pääasiassa arkkitehtuurin opinnoista, maisemasuunnittelun osuus kokonaisuudessa oli suhteellisen pieni. Aluksi maisemasuunnittelun pääaineesta vastasi vanhempi assistentti Katri Luostarinen. Vuonna 1973 perustettiin mai- 56 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 semasuunnittelun apulaisprofessuuri, jonka täyttäminen osoittautui haasteelliseksi. Nimitysprosessissa kulminoituivat erilaiset näkemykset siitä, mitä maisema-arkkitehtuuri on alana. Prosessin aikana tehtävää hoiti Leena Iisakkila. Viimein vuonna 1978 virkaan nimitettiin Katri Luostarinen. Arkkitehtuurin tutkinto-ohjelmaan perustettiin vuonna 1982 maisemasuunnittelun suuntautumisvaihtoehto. Se mahdollisti maisema-arkkitehtuurin opinnot heti opintojen alusta alkaen. Tutkinnon suorittaneiden tutkintonimike säilyi arkkitehtina. Maisema-arkkitehtuurin asemaa ei pidetty tutkinnossa riittävänä, joten pyrkimykset maisema-arkkitehtikoulutuksen edistämiseksi jatkuivat. Viimein vuonna 1989 alkoi TKK:n arkkitehtiosastolla maisema-arkkitehtuurin koulutusohjelma, josta opiskelijat valmistuivat nimikkeellä maisema-arkkitehti. Koulutusohjelmaan perustettiin vuonna 1996 maiseman suojelun ja hoidon professuuri, ja maisemasuunnittelun apulaisprofessuuri muutettiin vuonna 1997 professuuriksi. Teknillisen korkeakoulun yhdistyttyä vuonna 2010 toimintansa aloittaneeseen Aalto-yliopistoon säilyi arkkitehtuurin laitos aluksi osana Insinööritieteiden korkeakoulua. Aalto-yliopiston toiminnan vakiintuessa päätettiin arkkitehtuurin laitos liittää Taiteiden ja suunnittelun korkeakouluun. Vuonna 2014 tuli voimaan Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun yhteinen tutkintosääntö, joka vaikutti merkittävästi myös maisema-arkkitehdin tutkinnon sisältöön. Uudistuksen myötä valinnanvapaus sekä koko koulun yhteiset perusopinnot tutkinnossa lisääntyivät varsinaisten maisema-arkkitehtuurin opintojen kustannuksella. Opetuksen resurssit ovat kasvaneet hyvin hitaasti, mutta viimeisen vuoden aikana on professorien määrä noussut neljään. Maisema-arkkitehtien kova kysyntä työelämässä on aiheuttanut paineita myös sisäänottomäärien nostamiseksi. Vuonna 2017 kandidaattiohjelmaan hyväksyttiin 20 opiskelijaa ja maisteriohjelmaan 7 opiskelijaa. Maisema-arkkitehtuurin koulutusohjelma mahdollistaa myös tekniikan tohtorin tutkintoon johtavat jatko-opinnot. Suunnittelun näkökulma tutkimuksessa on vahva. Laajenevan tutkimusalan aihepiirejä ovat mm. vihreä infrastruktuuri ja puutarhataiteen historia. Puutarhaopistot muuttuivat ammattikorkeakouluiksi Lepaan puutarha-opiston lisäksi Suomessa järjestettiin puutarhatalouden ja viheralan opistokoulutusta eri puolilla Suomea. Otavan maatalous- ja puutarhaoppilaitoksesta valmistui vuosina 1988–2002 suunnitteluhortonomeja ja vuosina 1988–1997 puutarhateknikoita. Viljely- ja floristitutkinnot oli mahdollista suorittaa Kempeleen puutarha-opistossa vuoteen 1996 Oulun ammattikorkeakoulun alkamiseen saakka. Myös Muuruveden maatalous- ja puutarhaoppilaitoksesta valmistui viljelyhortonomeja. Överby oli alan pitkäaikainen ruotsinkielistä opetusta antava opisto sekä viljely- että viherpuolella. Peruskoulu-uudistus sekä useat koulutusuudistukset muuttivat puutarhaopiston pääsyvaatimuksia 1980-luvulta aina ammattikorkeakoulun tuloon saakka. Ammattikorkeakoulu-uudistus muutti puutarhaopistokoulutuksen eurooppalaisen korkeakoulujärjestelmän mukaiseksi. Hämeen ammattikorkeakoulu aloitti kokeiluvaiheen jo syksyllä 1991; puoli vuotta ennakkoon kokeilun varsinaisesta aloituksesta vuoden 1992 alusta. Toiminta vakinaistettiin vuonna 1996. Samalla puutarhatalouden rinnalla aloitettiin maisemasuunnittelun koulutusohjelma. Tällöin puutarhatalouden 50 aloituspaikkaa puolitettiin koulutusohjelmien kesken. Tätä ennen oli jo ollut vaihtoehtona puutarhakasvien tuotanto tai vihertuotanto. Vuodesta 1996 puutarhatalouden ja maisemasuunnittelun ammattikorkeakoulutusta järjestettiin myös Oulun ammattikorkeakoulussa (2012 saakka) ja Yrkeshögskolan Noviassa, myöhemmin Yrkeshögskolan Sydvästissä (2016 saakka), mutta pienemmillä aloituspaikoilla kuin Hämeen ammattikorkeakoulussa. Tutkimus-kehittämisintegraatio (TKI) on ammattikorkeakoulu-

tuksen painopiste, ja erilaisia hankkeita tehdään jatkuvasti työelämäyhteistyössä. Lepaan kampus on aina toiminut monipuolisena oppimisympäristönä. Kasvihuoneet ja niiden tekniikka on mahdollistanut alan kehittämisen tarvitsemia koejärjestelyjä. Lepaan puistosta löytyy satojen kasvien kasvilajikokoelma, oppimisympäristö julkisen ulkotilan hallinnoinnin koulutukseen sekä alan kehittämisen tutkimustoiminnan koe- ja tutkimusalueita. Hortonomit (AMK) valmistuvat puutarhatalouden tai rakennetun ympäristön koulutusohjelmasta. Molemmissa koulutusohjelmissa valitaan opintopolku, joka vielä syventää joko suunnittelun tai kaupunkiympäristön rakentamisen sekä hallinnoinnin osaamista. Puutarhataloudessa valitaan lähinnä kasvihuonetuotannon ja avomaan tuotannon välillä, mutta nämä opinnot voi myös yhdistää. Tutkinto muodostuu moduuleista, joissa työelämän projektit ovat sopivasti mukana. Myös opinnäytetyöt ovat työelämän kehittämis- ja tutkimusprojekteja. Monella opiskelijalla tutkinnon osana on opintoja ulkomaisen partnerikorkeakoulun opetustarjonnasta Erasmus-vaihdon kautta. Lahden ammattikorkeakoulussa aloitettiin miljöösuunnittelun koulutus vuonna 1993. Ajatuksena oli paikata rakennusarkkitehtikoulutusta, jonka oli määrä loppua vähitellen. Koulutus vakiintui 1996 ja vuosina 1993–2006 Lahdesta valmistui keskimäärin 13 opiskelijaa vuodessa, yhteensä 198 miljöösuunnittelijaa. Vuodesta 2001 miljöösuunnittelijat saivat tutkintonimikkeen insinööri (AMK) opintojen sisällön muuttuessa vastaamaan insinööriltä vaadittavaa matemaattis-luonnontieteellistä pohjaa. Sadan vuoden aikana koulutuksen rakenne ja opiskelijoiden mahdollisuudet opinnoissa ovat muuttuneet monella tavalla. Ensinnäkin korkeakoulutuksen järjestäjien yhteistyö on lisääntynyt viime vuosina. Alaa kehitetään yhteistyössä työelämän ja Viherympäristöliiton kanssa ohjaus-ja työryhmissä. Lisäksi eurooppalaisen koulutusjärjestelmän vaikutukset näkyvät, ja mm. Bolognan sopimus ohjaa rakenteellista kehitystä, laadunvarmistusta sekä opiskelijan joustavaa opin- topolkua. Elinikäisen oppimisen mallissa mahdollistetaan opintopolku 2. asteelta maisteriohjelmiin. Ensi vuonna VIPU ry:n järjestää Puutarha-alan kehittämispäivät 5. kerran, tällä kertaa yhteistyössä Hämeen ammattikorkeakoulun kanssa. Teema on puutarha-alan korkeakoulutus, jatko-opintomahdollisuudet ja erilaiset opintopolut. Aika: 14.- 15.11.2018. Paikka: Hämeen ammattikorkeakoulu, Lepaa Kirjoittajat VIPU ry: Leena Lindén HY, Sari Suomalainen HAMK sekä Varpu Mikola, Aalto-yliopisto ja Arto Vuollet, Hämeen ammattikorkeakoulu Lähteet: Koskinen, E. 2010. Miljöösuunnittelijan koulutuksen antamat työelämä-valmiudet. Lahden ammattikorkeakoulu. http://www.theseus.fi/handle/10024/24976 Miljöösuunnittelun suuntautumisvaihtoehdon opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. Laurila, E. Lepaan oppilaitokset 1910-luvulta 1990-luvulle. Hänninen, K &Kaila, T. (toim.) 2010. Teoksessa Sata vuotta puutarhaopetusta Lepaalla. Saarijärven Offset Oy; Saarijärvi Merivuori, Tuula-Maria 1996: Suomen maisema-arkkitehtien vuosikirja: juhlavuosi 1996. Helsinki Rosengren, Camilla 2016: Maisema-arkkitehtuurista oppiala, kirjoitus teoksessa Unelma paremmasta maailmasta. Helsinki Vuollet, A. Puutarhaopistosta kahdeksi koulutusohjelmaksi Hämeen ammattikorkeakouluun. Hänninen, K &Kaila, T. (toim.) 2010. Teoksessa Sata vuotta puutarhaopetusta Lepaalla. Saarijärven Offset Oy; Saarijärvi Opiskelijat lähtevät opintoretkelle Opiston oma Kuva vuodelta 1933. lla kuorma-autolla. VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 | 57

URAKKASOPIMUKSET Hyvällä sopimuksella estetään urakkariidat teksti ja kuvat: MARKO PIRTTIJÄRVI U rakkasopimuksen tarkoitus on turvata rakennushankkeen onnistunut lopputulos budjetin ja aikataulun mukaisesti. Sopimuksen avulla urakka saadaan vietyä läpi suunnitelmien mukaisesti hallitusti ja vältetään ikävät yllätykset. Perinteisesti urakkasopimukset on nähty pelkkänä allekirjoituksin varustettuna juridisena asiakirjana, jonka sisältöön palataan vasta sitten, kun riita on jo syntynyt. Hyvä sopimus on laaja, suunnitelmat ja kaupalliset asiakirjat sisältävä kokonaisuus. Se on sisällöltään ennakoiva ja laadittu siten, että kaikki osapuolet ymmärtävät vastuunsa. Se on sitä, että asiat harkitaan etukäteen ja kuvitellaan tapaus sikseenkin selvästi, että kun se kerran tapahtuu, niin reitit on selvät… Tämä ajatus Veikko Huovisen kirjasta Havukka-ahon ajattelija (1952) pätee myös sopimusten laadintaan. Sopimuksen laadinnassa on tavoitteena tunnistaa ongelmat ja riitojen syyt ennakolta kaukoviisaasti. Hyvän sopimuksen laadinta vaatiikin osapuolilta kokemusta mahdollisten ongelmien tunnistamiseen. Rakennuttajaorganisaatiossa ei useinkaan ymmärretä viheralan erityispiirteitä, kuten elävää materiaalia. Lisäksi vihersuunnittelijat ovat kaukana rakennuttajaorganisaatiosta, ja asiakirjojen yhteensovittaminenkin ontuu. Nämä seikat asettavat viheralalle lukuisia haasteita. Suunnittelijan rooli ennakoivassa sopimisessa Suunnitelmien puutteellisuus ja suunnitelmissa ilmenevät ristiriitaisuudet aiheuttavat suuren osan urakkariidoista. Liian usein tulee vastaan suunnitelmia, joissa urakoitsijalle annetaan monta vaihtoehtoista toteutustapaa. Yleensä urakoitsija laskee urakan halvimman ja helpoimman vaihtoehdon kautta, vaikka suunnittelija olisi ajatellut asian 58 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 toisin. Esimerkiksi materiaalit tulee määritellä suunnitelmassa yksiselitteisesti, ja kaikki toteutukseen liittyvät seikat tulee kuvata siten, ettei tulkinnoille jää varaa. Voiko urakassa vaikkapa vaatia kenttäkiveystä saumattavaksi maakostealla betonilla, jollei siitä ole suunnitelmassa erikseen mainintaa? Suunnittelijan on ymmärrettävä, että laaditut suunnitelmat työselostuksineen ja määräluetteloineen tulevat osaksi sopimusta. Määrälaskenta ja siinä tehdyt virheet ovat monen urakkariidan aihe. On suunnittelijoita, jotka eivät syystä tai toisesta ilmoita suunnitelmissa määriä lainkaan ja siirtävät näin vastuun kokonaan urakoitsijalle. Tällaista menettelyä ei voi pitää kovin kannatettavana, sillä saadut tarjoukset eivät tällöin ole yhteismitallisia – eli jokainen tarjoaja laskee määrät eri tavalla. Entäpä jos olemassa olevassa määräluettelossa onkin virhe? Tarjoajan velvollisuus on aina tarkistaa määrät ennen tarjouksen antamista. Urakoitsija on useimmiten määristä vastuussa, mutta on olemassa oikeustapauksia, joissa hallinto-oikeus on määrännyt tilaajan korvaamaan määrävirheen urakoitsijalle, koska määrät ovat muuttuneet olennaisesti. On syytä muistaa, että määrä‐ ja yksikköhintaluettelo liitetään urakkasopimuksen pätevyysjärjestyksessä piirustusten ja muiden suunnitteluasiakirjojen jälkeen. Määräriitojen estämiseksi olisi hyvä sopia, että määräluettelossa mainitun yksikkömäärän ylitys on aina lisä- tai muutostyö, joka oikeuttaa vastaavaan urakkahinnan kompensaatioon. Suunnitteluvaiheessa ei voida aina olla varmoja todellisista määristä. Tällöin riskien välttämiseksi suunnitelmissa kannattaa mahdollisuuksien mukaan käyttää ns. sidottuja määriä ja niihin annettuja yksikköhintoja. Tämä on yleinen tilanne esim. arvioitaessa louhittavan

Monet urakkariidat voi välttää tekemällä suunnitelmat mahdollisimman kattavasti. Hyvä urakkasopimus on laaja, suunnitelmat ja kaupalliset asiakirjat sisältävä kokonaisuus. Suunnitelmien puutteellisuus ja suunnitelmiin sisältyvät ristiriitaisuudet aiheuttavat suuren osan urakkariidoista. kallion määrää / kustannusta. Määräluettelossa annetaan siis arvioitu louhintamäärä, ja kaikki tarjoajat laskevat tarjouksensa tämän arvion mukaan. Lisäksi kysytään yksikköhinta louhinnalle, ja urakan aikana hinta muodostuu todellisen louhintamäärän mukaan yksikköhintoja noudattaen. Suunnitelmat tulee laatia niin, että lisä- ja muutostöiden määrä jää mahdollisimman pieneksi, sillä juuri lisä- ja muutostyöt aiheuttavat eripuraa työmaalla. Tulee erimielisyyttä siitä, kuuluuko jokin työ urakkaan vai ei. Hyvä suunnittelija miettii koko ajan, voisiko hän itse urakoitsijan asemassa laskea suunnitelmien pohjalta tarjouksen ja rakentaa yksiselitteisesti. Rakennuttajan rooli ennakoivassa sopimuksessa Ammattitaitoinen rakennuttaja tietää kokemuksensa perusteella riidan aiheet, joita urakan aikana voi tulla. Näihin seikkoihin on puututtava varsinkin rakennuttamisen kaupallisia asiakirjoja laadittaessa. Urakan ehdot on syytä laittaa kohtuullisiksi kaikille osapuolille. Urakan riskien siirtäminen pelkästään urakoitsijan harteille lisää kustannuksia ja edesauttaa riitojen syntymistä. Mahdollisia maasta löytyviä ongelmajätteitä, vanhoja leikkivälineiden betoniperustuksia, yllättäen löytyvää kalliota ja aikaista talven tuloa voidaan pitää viheralan urakkariskeinä, joihin kannattaa varautua jo asiakirjoissa: miten sitten toimitaan, jos riski toteutuu. Elävä kasvimateriaali on viheralan erikoispiirre. Asiakirjoissa tulisikin aina olla maininnat kasvien erityisistä takuuehdoista ja takuuajan hoidosta. Viheralaa tuntemattoman rakennuttajan asiakirjoista ne usein puuttuvat, ja jälkikäteen riidellään esimerkiksi siitä, miksi jokin kasvi ei kestänytkään syysistutusta. Viherurakoitsijan tulee uskaltaa avata suunsa Rakennuttajia on monenlaisia ja sopimuksia hyvin erilaisia. Läheskään aina rakennuttaja ei ole viheralan ammattilainen. Tällöin viherurakoitsijan tulee olla itse aktiivinen ja tuoda sopimukseen omat näkökantansa viimeistään urakkaneuvottelussa. Urakoitsijan kannattaa tuoda mahdolliset riskit esille ja kirjauttaa toimintatavat urakkaneuvottelupöytäkirjaan. On jokaisen urakoitsijan oma asia miettiä, millä hinnalla sitoutuu mihinkin riskeihin. Moniin asioihin voi vaikuttaa. Etukäteen voidaan vaikkapa sopia siitä, että joitain kasveja ei istuteta väärään vuodenaikaan – mieluummin pidätetään rahasumma ja istutetaan ns. oikeaan aikaan. Voidaan myös todeta, että jonkin kasvilajin menestyminen on epävarmaa ja takuuta ko. lajille ei anneta. Kannattaako nurmikoita tehdä väkisin marraskuun sateella kuravelliin? Ja miten toimitaan siinä tapauksessa, kun ei päästä sovittuun aikaan aloittamaan esim. pääurakan viivästymisen vuoksi? Takuuajan hoidosta on sovittava etukäteen, jos rakennuttaja ei sitä ole erikseen asiakirjoissa maininnut. Yhteistyö Kaikkien osapuolten yhteinen tavoite on päästä laadukkaaseen ja sopimuksen mukaiseen lopputulokseen hyvässä yhteistyössä. Rakennushankkeen huono ilmapiiri syö kaikkien voimavaroja ja hermoja. Ristiriitoja ei saa päästää riidaksi asti, vaan ne ongelmat on ratkottava sitä mukaa, kun niitä ilmenee. Toimivan yhteistyön keskeinen kulmakivi on hyvä sopimus. Kirjoittaja on rakennuttajakonsultti ja vihervalvoja, Piha- ja puistosuunnittelu Pirttijärvi Oy VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 | 59

YHDISTYSTOIMINTA Suomen edustajat kongressissa, vas Sari Suomalainen, Pekka Engblom, Seija Nurkkala ja Timo Koski.. WUP-Eurooppa -kongressi 2017 teksti: PEKKA ENGBLOM New Brightonissa juhlistettiin maailman ensimmäisen julkisen puiston Birkenhead Park’in 170-vuotis syntymäpäiviä. Veroperusteiseen puistojen hoitoon tottuneen suomalaisvierailijan silmin kongressin epäviralliseksi otsikkojen alla kulkevaksi teemaksi nousi myös vapaaehtoistyön merkitys. W orld Urban Parks järjestö (www.worldurbanparks. org) piti vuosittaisen kongressinsa Lokakuun puolivälissä New Brightonissa Wirrall’issa. New Brighton sijaitsee Liverpoolista kaakkoon heti Merseyn vastarannalla. Kongressi oli suurelta osin rakennettu Birkenhead Parkin 170-vuotisjuhlan teemalle. Tarina on kuitenkin aloitettava Chatsworth Housesta, jonne järjestettiin pre-tour Manchesterista käsin ennen varsinaisen kongressin alkua. Chatsworthin palatsi sijaitsee Devonshiren kumpuilevissa maisemissa Peak District’in kansallispuiston sisällä, ja on ollut Devonshiren herttuan ja herttuattaren kotina rakentamisestaan lähtien 16 sukupolven ajan, ja on edelleen. Viides herttua William Cavendish peri aikanaan 8 kartanoa ja 880 neliökilometriä maata. Hänen poikansa nai varakkaaseen sukuun, ja häitä voitaisiin turistioppaan mukaan verrata vaikkapa Bill Gatesin ja Rockefellerin suvun avioliittoon. Vaikuttava puutarha Niinpä ei ole yllätys, että mahtavaa palatsia ympäröi varsin vaikuttava puutarha ja maisemapuisto, jonka on suunnitellut maisemasuunnittelija John Paxton. Cavendishit ovat mm. siirrättäneet jokiuomaa, jotta on saatu palatsi näkymään edullisemmasta kulmasta sinne johtavalta sillalta. Joen varressa ollut kylä on siirretty kauemmaksi, ja kylän ja palatsin väliin on rakennettu vuori, etteivät rahvaan touhut 60 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 näy häiritsevästi herrasväen silmiin. 1820-luvulla avattiin Mersey-ferry lauttayhteys Liverpoolin ja Birkenheadin välille, ja Birkenheadin alue alkoi kasvaa. Vuonna 1843 Wirrall’in poliitikot anoivat ja saivat parlamentilta varat maanhankintaan ja puiston rakentamiseen kaikelle kansalle. Hankkeen perusteluina oli mm. mahdollistaa Liverpoolin saastuneessa ilmassa työskenteleville telakkatyöläisille mahdollisuus virkistäytyä puhtaassa ja raikkaassa meri-ilmassa Birkenheadin puolella. Voidaan ehkä epäillä, että puistoa värkättiin yhtä paljon kasvavaan Birkenhead Towniin muuttavalle äveriäämmälle väelle. Paikasta haluttiin kuitenkin tehdä helmi, ja suunnittelemaan haluttiin paras tarjolla oleva henkilö. Hommaan palkattiin kukapa muu kuin Paxton. Pääsiäismaanantaina 1847 sitten avattiin maailman ensimmäinen julkisin varoin rakennettu, kaikille avoin puisto. Joitakin vuosia myöhemmin amerikkalainen puistoarkkitehti nimeltään Frederick Olmsted kierteli tutustumassa Englannin puistoihin, ja vieraili myös Birkenheadissa. Olmsted oli vaikuttunut puiston kauneudesta, totesi että ”demokraattisesta Amerikasta ei löydy mitään, jota voisi edes ajatella verrattavan tähän kansalaisten puistoon”. Olmsted halusi viedä jotain tästä kauneudesta mukanaan, ja 1858 hän yhdessä Calvert Vaux’n kanssa voitti suunnittelukilpailun, joka koski nopeasti kasvavaan New Yorkiin kaavailtua uutta puistoa nimeltään Central Park.

Central Park Kolmipäiväisen varsinaisen kongressin yksi avainpuhujista oli Central Park Conservancyn (suojelijat) puheenjohtaja Doug Blonsky. Central Park on, kuten useat kuuluisat puistot, kokenut monenlaisia vaiheita nuoruuden loistosta rappioon ja taas uuteen nousuun. Conservancy on tehnyt historiallisen hoitosopimuksen New Yorkin kaupungin kanssa, ja nykyisin Blonskyn ohjauksessa toimii palkatun henkilöstön lisäksi yli 1700 vapaaehtoistyötekijää. Suomalaisvärejä estradilla edustivat hienosti lehtori Sari Suomalainen HAMK:sta ja tohtori Anne Pässilä. Sari ja Anne esittelivät puistojen digitaalisuutta tutkivan ja kehittävän hankkeen, jossa mukana ovat Lahden ja Vantaan kaupungit. Hankkeessa pyritään kartoittamaan käyttäjien kokemuksia käyttämällä taidepohjaisia menetelmiä. Seuraavassa vaiheessa pyritään luomaan mahdollisuus interaktiiviseen digitaalisuutta hyödyntävään osallistumiseen, jota myös ylläpidossa voidaan ottaa huomioon. Hämeen ammattikorkeakoulu ja Birkenhead Park Wirralissa ovat tehneet yhteistyötä jo aiemmin puistojen digitaalisuuden tiimoilta. Yhteinen projekti Landscapes Alive oli myös yksi kongressin teema. Kongressin ohessa tehtyjen puistovierailujen yhteydessä tuli myös ilmi melko selkeä toiminnallinen kaava. Kuntien talous on melko rankka ja puistojen hoidosta karsitaan koko ajan, tuttua meilläkin. Mikäli puisto on julkinen, eli sinne ei ole sisäänpääsymaksua, on vapaaehtoisilla erittäin merkittävä rooli erilaisissa viheralueisiin liittyvissä töissä. Asukkaat totesivat itse, että ei ole juuri muita vaihtoehtoja jos he haluavat että oma tärkeä puisto pysyy hyvässä kunnossa. Walkden Gardens’iin kokoontuu 28 vapaaehtoista lauantaisin erilaisiin töihin. Työnjako on sellainen, että kaupunki hoitaa puhtaanapidon, leikkaa nurmikot ja pensasaidat, ja vapaaehtoiset tekivät loput. Porukkaan kuuluu kaikenlaista osaajaa maisema-arkkitehdeis- tä kotiäiteihin, ja he tekevät mitä vain suunnittelusta rakentamiseen ja hoitoon. Liittyessä vapaaehtoisten yhdistykseen täytetään kaavake, jossa kerrot mitä osaat ja mitkä ovat mielenkiintosi kohteet. Voit vihertyön lisäksi tai ohella olla leikinohjaaja, opas, kuntoilu- tai urheiluvalmentaja, kokki, hallinnon assistentti, whatever. Toimintatapa on varmaan monelle tuttua läntisestä puistomaailmasta, mutta itse en ole aiemmin asiaan näin vahvasti törmännyt. Älyroskiksen uudet roolit John Leigh Park’issa tutustuimme uudenlaiseen älyroskikseen, joka saattaa pelastaa henkiä. Tilanteessa, jossa jokainen hetki on kriittinen, saattaa ambulanssin saapuminen kestää hyvinkin 10–20 minuuttia Suberbiniksi nimetty tuote on varustettu aurinkopaneelilla, joka lataa roskiksen yläosassa lukitun kannen takana olevaa defibrillaattoria. Soittamalla 112:een saa luukun avaamiseen tarvittavan pin-koodin, ja laitteen saaminen käyttöön on mahdollista jopa alle minuutissa. Suomessa sanotaan veikkausrahojen menevän taiteeseen ja kansanterveyteen. Liekö osoitus puistojen taiteellisen ja terveydellisen merkityksen ymmärtämisestä, että Brittien vastaava järjestö panostaa viheralueisiin. National Lottery Fund rahoittaa puistojen peruskorjauksia ja perinnekohteiden säilyttämistä kymmenillä miljoonilla punnilla vuosittain. Birkenhead Park sai peruskorjaukseen 8 milj, vuonna 2000, Victoria Park 2,4 milj vuonna 2008. Kuinka hieno itse Birkenhead Park siten oli? Sanon vain, että se oli suuri, ja siellä oli upeita elementtejä, mutta kaatosade rajoitti vierailijoiden kokemusta. Merkittävä puisto se on aivan ehdottomasti. Wirrall Council anoo Birkenhead Parkille maailmanperintökohteen statusta. Kongressin päätteeksi World Urban Parks antoi julkilausuman tämän hakemuksen tukemiseksi ja kannattamiseksi. Torju rikkakasvit EKOLOGISESTI KUUMALLA VEDELLÄ KOTIMAINEN EcoWeedKiller rikkakasvientorjunta laitteisto: • EWK Pro10 yhdelle tai EWK Pro20 Dual kahdelle käyttäjälle • Polttoaineena vain diesel • Desinfiointi toiminto ja painepesuri • Soveltuu kuljetettavaksi pakettiautolla • Tavaratilan kalustaminen lisävarusteilla helppoa • Lisävarusteina lisävesisäiliöt, pintaveden tankkauspumppu jne. Käsittelypäivä 5 pv myöhemmin Kytket laitteen vesijohtoverkostoon ja voit käsitellä noin 20 000 neliömetriä ilman aikaa vieviä siirtoja!!!!!!! Valmistus & Myynti, Konevel Oy Venakontie 4, 74130 IISALMI www.ecoweedkiller.com, www.konevel.fi Marko Laakkonen marko@konevel.fi 0400 784 003 Nähdään Vihertekniikka -näyttelyssä os 548 Kimmo Kärki kimmo@konevel.fi 050 490 0085

Maisema-arkkitehti ja osakas Niel Matthew (vas.), markkinointipäällikkö Karina Blakey sekä maisema-arkkitehti Giacomo Guzzon vastaanottivat Novian opiskeiljat Gillespies’n Lontoon-toimistossa. Maisemasuunnittelua yli rajojen teksti: MARINA AHLBERG Lontoo, Moskova, Dubai, Hong Kong, Beirut, Brisbane... Kaupunkitila- ja maisemansuunnittelutoimisto Gillespies’n työkenttänä on koko maailma. ”S uutarin lapsilla ei ole kenkiä” pätee Gillespies’n Lontoon-pääkonttorin toimistorakennukseen ja sen ympäristöön. Tylsän rakennuksen kerrokset kätkevät kuitenkin sisäänsä kansainvälisesti palkitun maisemasuunnittelutoimiston luovat tiimit ja innostavan ilmapiirin. Gillespies’llä on pitkät perinteet. Maisema-arkkitehti William Gillespies perusti toimiston 50 vuotta sitten Skotlantiin, josta yritys on laajentunut eri puolille Isoa-Britanniaa. Yrityksellä on toimipisteet myös Moskovassa ja Abu Dhabissa. Henkilökuntaa on jo lähemmäs 150. 62 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 Niel Matthew, osakas ja maisema-arkkitehti, avaa menestyksen salaisuutta: – Haluamme nostaa kunkin kohteen uniikkia luonnetta myös suunnitteluun, säilyttäen jotain vanhaa ja tuoden uutta. Paneudumme jokaisen suunnittelukohteen ainutlaatuisuuteen. Vastuu ympäristöstä, ts. kestävä kehitys ympäristösuunnittelun kautta sekä viihtyisä ja hyvinvoiva yhteiskunta kuuluvat myös mottoihimme. Henkilökunta työskentelee avokonttoreissa, palaverit ja tiimikokoontumiset pidetään neuvotteluhuoneissa. Kaikki suunnittelu tapahtuu pääosin tietokoneella, CAD- ja kuvankäsittelyohjelmilla. BIM-teknologiaa käytetään yleisesti. Vaikka suunnittelu tapahtuu tii-

MAISEMASUUNNITTELU meissä, joissa jokaisella on oma roolinsa, vaatii työ moniosaamista aina kasvituntemuksesta lakipykäliin. Kansainvälisissä toimeksiannoissa myös kulttuurierot on otettava huomioon. Kuvien ja värien käyttö ja muut erityispiirteet mietitään etukäteen. Suunnittelupiirroksiin lisätään paikallisia elementtejä – esimerkiksi eläimiä elävöittämään kokonaisuutta. Tarjouskilpailuihin panostetaan täysillä. – Satsaamme presentaatioihin paljon. Esityksen on oltava kiinnostava ja vaikuttava. Tilaaja tekee ostopäätöksen pitkälti esityksessä näkemänsä perusteella, Matthew sanoo. Gillespies tekee isojen mittasuhteiden maisemasuunnittelua, pääasiassa kaupungeille ja yhteisöille, harvemmin puutarhasuunnittelua yksityishenkilöille. Kaiken takana tarina Maisema-arkkitehti ja hortonomi Giacomo Guzzon on työskennellyt Gillespies’llä kolme vuotta. Italialaisella innostuksella hän kuvailee Gillespies’n suunnitteluprosessia: – Jokaisen kohteen takaa löytyy tarina. Kun tarina löytyy, saadaan myös suunnittelulle uskottava ja toimiva pohja. Guzzon oli alusta asti mukana suunnittelemassa Lontoon rautatien uuden risteysaseman kattopuistoa – Crossrail Place Roof Gardenia. – Kohde sijaitsee vanhalla telakka-alueella Canary Wharfissa. Puisto haki muotonsa satama-altaasta, kaunis puu- ja lasikatto taas ns. Wardin rasiasta (Wardian Case), pienestä kasvihuoneen tapaisesta laatikosta, joissa ennen vanhaan kuljetettiin siirtomaista harvinaisia kasveja Englantiin. Asema sijaitsee hieman Greenwichin meridiaanista pohjoiseen. – Kasvit sijoitettiin maantieteellisen jaon perusteella itäiseen ja läntiseen puutarhaan. Koska kyseessä on kattopuutarha, oli tärkeä huomioida kasvualustan ja kasvien painavuus. – Halusimme kohteelle myös vaihtelevuutta korkeuksiin. Korkeuserot toteutettiin kevyillä styroxlevyillä. Suurimmat puut tuotiin paikoilleen ulkokautta nostureilla. Istutukset sijoittuvat kävelypolun molemmille puolille, josta haarautuu kapeita polkuja pensaiden välistä eri suuntiin. Tila ei ole kokonaan katettu, vaan sadevesi pääsee kastelemaan osaa puutarhasta kauniin kattorakennelman lomasta. Taivaallinen puutarha Giacomo Guzzon on ollut mukana myös uudistamassa Lontoon korkeuksissa sijaitsevaa Sky Garden -yleisötilaa ja -puutarhaa. Pilvenpiirtäjän ylimpään kerrokseen avautuva puutarha on ns. mäkipuutarha ja jaettu kolmeen osaan kasvien viihtyvyyden mukaan: varjoinen metsä saniaisineen, siirtymävyöhyke, jossa kasvaa käpypalmuja ja alimpana kukkivat kasvit. Tilaa ei pidetä lämpimänä talvella, ainoastaan, jos paikassa järjestetään tapahtumia. – Kävin vuoden verran joka kuukausi Sky Gardenissa tarkkaile- Maisemasuunnittelija Laura Mackie pitää tiimityöstä. Asiakkaan toiveet otetaan tarkasti huomioon ja suunnitelmissa on pitäydyttävä. ”Jos pylväsvalaisin merkitään piirrokseen tiettyyn kohtaan, on sen myös todellisuudessa ilmestyttävä siihen”. massa, miten kasvit siellä viihtyvät ja katsomassa mikä toimii ja mikä ei. Kasveja uudistettiin sen mukaisesti. Suuria taimia emme voineet uusia – kaiken piti mahtua hissiin, Guzzon naurahtaa. Guzzonista huokuu hortonomin intohimo istutuksiin ja kasveihin, hänellä on sydän mukana työssään, niin kuin vaikuttaa olevan muillakin gillespiläisillä. Tutustu Gillespies’n suunnittelemiin kohteisiin: www.gillespies.uk Novian maisemasuunnittelijaopiskelijoiden matkaa olivat mukana tukemassa: Pro Naturbruk -projekti (Novia), Agro Sydväst rf, Hortonomien Yhdistys ry, Nylands Svenska Trädgårdssällskap rf VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 | 63

Tapahtuman loppupuolella kilpailu omitean Mark Bridge johdatti kilpailijat, tuomarit, avustajat ja yleisön pelastustehtäväskenaarioon ja sen tarkasteluun. Sateisesta kelistä huolimatta ETCC oli täynnä toimintaa. Josephine Hedger suorittamassa työkiipeilyä. Joona Hietanen edusti Suomea. 64 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/18

PUUNHOITO Puukiipeilyn Euroopan mestaruuskilpailut 2017 Denventer, Hollanti teksti ja kuvat: MARIKA PYLKKÄNEN meltä tammikulkurinirkko (Thaumatopoea processionea). Tämä nirkkoihin kuuluva yöperhonen elää pääasiassa tammilla. Toukkapesiä ja toukkia oli kerätty pois useammasta tammesta ennen kuin kisapuita oli mahdollista ryhtyä valmistelemaan. Näiden toukkien ikävä puoli on pitkät poltinkarvat, jotka kosketukseen joutuessaan aiheuttavat pahoja reaktioita iholle ja limakalvoille. Oireet ilmenevät allergisina reaktioina kuten ihottumana ja hengitystieoireina. Finaalipäivän koitokseen pääsi kolme naista ja viisi miestä. Finaalipuuna ollut tammi oli melko lehtevä ja tiheä, mikä tietenkin hyvä puun elinvoimaisuuden kannalta. Ajoittain kilpailija oli niin lehvästön uumenissa, ettei juuri muuta näkynyt kuin köyden alkuosa. Kuten työmaillakin, tiheään tammeen oli haasteellista saada köysilinja asennetuksi nopeasti. Ennen tuloksien julkistamista oli vuorossa tiukka head to head – jalkalukkokisa. Yleisön kannustuksen siivittämänä kilpailijat nousivat kohti latvuksia vauhdilla. Mestaruuksien voittajat ovat Josephine Hedger Iso-Britanniasta ja Johan Pihl Ruotsista. Onnittelut voittajille! Kirjoittaja on arboristi, Suomen Puunhoidon Yhdistys SPY ry:n jäsen ja SPY:n ISA-edustaja. Lisätietoja kilpailuista http://www.itcc-isa.com/ Fu c Hu k yo be u, rt! E uropean Tree Climbing Championship (ETCC) eli puukiipeilyn Euroopan mestaruuskilpailut järjestettiin juhannuksena Hollannissa Deventerin kaupungissa. Kisapaikkana oli Worp Plantsoen-puisto. ISA eli International Society of Arboriculture järjesti kilpailut Hollannin puunhoidon yhdistyksen kanssa, ISA KPB Chapter (Kring Praktiserende Boomverzorgers).. Mukana oli paljon näytteilleasettajia ja järjestöjen osastoja. Tapahtuma oli suunnattu kaiken ikäisille. Lapsille oli muun muassa rakennettu hieno liukurata korkealla olevan lähtöpisteen kanssa. Tämä olikin ennen kisoja puiston suosituin aktiviteetti, innokkaita jonottajia riitti. ETCC-kilpailun osallistujat ovat puunhoidon alan ammattilaisia, arboristeja. Kilpailijoita oli 13 naista ja 43 miestä kahdeksastatoista eri maasta. Kevään SM-kiipeilykilpailuissa miesten parhaaksi ansioitunut Joona Hietanen edusti Suomea ETCC-kisoissa. Varmistettu nopeuskiipeily oli tänä vuonna kahden puun skenaario. Ensin pitkää nousua noin kymmeneen metriin, jonka jälkeen siirtyminen toiseen puuhun liinaa pitkin, käsitukea sai köydestä. Työkiipeily puuna oli näyttävä tammi. Sade teki tammen oksat taas liukkaiksi. Työkiipeily eteni muuten tehokkaasti. Kolme kiipeilijää oli puussa samanaikaisesti, yksi suoritti kilpailutehtävää ja muut valmistautuivat. Puusta pelastaminen tehtävään oli pystytetty sähkölinjat ylimääräisenä varottavana. Siinä olikin haastetta, jotta pelastettavan sai tuotua ohi ilman, että köysi tai muu väline osui linjoihin. Kilpailutehtävässä etusijalla tulee työturvallisuus ja tilanteessa toimiminen. 2018 vuoden kilpailuissa on mukana isompi sääntömuutos. Uudet säännöt olivat tosi koitoksessa jo tämän vuoden MM-kilpailuissa. Varmistettu jalkalukko kilpailutehtävä poistuu. Se korvautuu nousu tehtävällä, jossa kilpailija voi valita puuhun nousutekniikan ja käyttämänsä välineet. Jalkalukkoakin voi käyttää. Tehtävän kulku ja pisteytys vain on erilainen. Työssä käytettävissä tekniikoissa tapahtuu koko ajan kehitystä. Nämä on nähty tarpeelliseksi ottaa mukaan myös kilpailuun. Kilpailutapahtuman yksi tarkoitus on edistää ja jakaa tietoa käytännön työtehtävissä käytettävistä tekniikoista. Kilpailujärjestely tiimiltä vei ylimääräistä aikaa toukka ni- VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 | 65

Viherrakentajan työkalupakki VIHERALUEIDEN HOITO KIINTEISTÖHOITO MAANRAKENNUSTYÖT RAKENNUSTYÖT • Ylläpito • Kausityöt • Puhtaanapito • Lumityöt • Hiekoitus • Rakenteiden pohjatyöt • Kasvualustatyöt • Täytöt • Kivityöt • Puutyöt • Materiaalien kuljetus • Ruohonleikkuri • Palkkiniittokone • Niittomurskain • Lehti-imuri • Reunaleikkuri • Kantojyrsin • Rikkaruohoharja • Kadunpesulaite • Harjauslaitteet • Lumikauha • Lumiaura • Puskulevy • Lumilinko • Hiekoitin • Kaivurit • Sorakauha • Tasoituskauha • Nelitoimikauha • Seulakauha • Jyrsin • Tasoitusritilä • Kivilatoja • Reunakivinostin • Ruuvipaaluadapteri • Generaattori • Trukkihaarukka • Maapora • Käsityökalut 420 528 640 760 A • Diesel • 20 hv Kubota • 1030 kg • Diesel • 26 hv Kubota • 1420 kg • Diesel • 38 hv Kubota • 1590 kg • Diesel • 57 hv Kohler • 2100 kg • Kevyt • Edullinen peruskone • Voittamaton teho-hintasuhde • Voimaa ja ketteryyttä • Nopeus 22 km/h • Tehokkain malli • Voimaa, nopeutta, vääntöä • Nostokyky 1500 kg AVANT KUORMAAJAT JA TYÖLAITTEET Avant Tecno Oy, Ylötie 1, 33470 YLÖJÄRVI, Puh. (03) 347 8800 © 2018 Avant Tecno Oy, kaikki oikeudet pidätetään. Avant ja muut tuotemerkit ovat Avant Tecno Oy:n omaisuutta. www.avant.fi

KESY-TUOTTEET Vihertekniikka-näyttelyssä KESY-tuotteita teksti: SEPPO NÄRHI Viherympäristöliitto ry:n vetämä KESY-hanke (kestävä ympäristörakentaminen) alkaa olla loppusuoralla. On hienoa, että alan tuote- ja tavarantoimittajat tuovat markkinoille KESY-tuotteita. Tässä esimakua Vihertekniikka-näyttelyn tuotetarjonnasta. Viherpäivien Vihertekniikka-osastoille on mm seuraavia näytteilleasettajien ilmoittamia KESY-tuotteita. Lehtovuori Oy: Roskat puristuvat auringon avulla – Lehtovuoren CitySolar -roska-astia tuo säästöjä puistojen puhtaanapitoon. Lehtovuori Oy tuo markkinoille kotimaassa valmistetut aurinkoenergialla toimivat CitySolar -puistoroska-astiat, jotka puristavat roskat pienempään tilaan tuoden näin huomattavia kustannussäästöjä kaupunkiympäristön puhtaanapitoon. EG-Trading Oy: Kesy tuotteemme on Ecoraster-maakenno, joka on tehty kierrätysmuovista. Ecorasterin tehtaalla on oma muovinjalostus, jossa käytetyt muovit puhdistetaan, silputaan ja tehdään muovirakeiksi, jotka uudelleen hyödynnetään tekemällä maakennoja. Elpac Oy: Nusser-kasluteet. Kestävän ympäristön tuote: valmistuksessa käytetty kierrätysmateriaalia, vähäinen huollontarve ja pitkä elinkaari. Fidecol Oy: Kanadalainen Envirobond on kehittänyt täysin luontaisiin raaka-aineisiin pohjautuvan Organic-Lock sideaineen. Sitä on testattu, kehitetty ja käytetty jo pitkään. Organic-Lock sekoitetaan testattuun (hyväksyttyyn) kivituhkaan ja sitä voidaan käyttää missä tahansa kivituhkaa muutenkin käytetään. Hautala-Service Oy: Pellencin huipputehokkaat akkutyökalut viherammattilaisille. Äänettömät, päästöttömät, tehokkaat ja kestävät työkalut. Pitkä takuuaika ammattikäytössä. Oy Lappset Group Ab: PlayCare puhdistaa käyttämällään koneella tekonurmi- ja kumialustat sekä hiekka-, hake- ja sora-alustat. Puhdistuksen kustannukset riippuvat aina alustan materiaalista, koosta ja kunnosta, mutta keskimäärin alustojen puhdistus on moninkertaisesti edullisempaa ja ekologisempaa kuin kokonaan uuden alustan tilaaminen. Ralf Ajalin Oy, Pihamaa multa-asema: Pihamaan Nurmimaamulta sekä Inframulta valmistetaan luonnon kiertokulkua arvostaen. Käytämme tuotannossamme metsänpohjia, kierrätyshiekkoja sekä kompostia. Komposti sisältää paljon kasvien tarvitsemia ravinteita hitaastiliukenevassa muodossa. Komposti sitoo myös hyvin vettä, mikä vähentää kastelun tarvetta. Fortum Waste Solutions Oy: CIRCO®-kierrätysmuovituotteet valmistetaan kokonaan kierrätysmuovista. Raaka-aineena on käytetty teollisuuden ja kaupan muoveja sekä kuluttajamuovipakkauksia. KUS T A NNU STEHOKASTA VIHERALUEIDEN HOITOA Olemme mukana Viherpäivillä. Nähdään osastollamme B 608! Rain Bird-kastelujärjestelmät Valley View -tukireunukset Barenbrugnurmikonsiemenet Atech-ruukut Mona-altakastelujärjestelmät TerraCottem-maanparannusaine ICL-lannoitteet

KIRJAUUTUUDET Metsäaiheisia kirjoja on viime vuosina ilmestynyt iso joukko. Tässä niistä esiteltynä muutamia. Metsää ja metsän puita on tarkasteltu hyvinvoinnin lähteenä, puuaineksen tuottajana, retkikohteena ja kulttuuriperinnön piilopaikkana. Samalla kunnioitetaan suomalaista metsäkuusta itsenäisyyden ja tulevaisuuden merkkipuuna. koonnut: HANNA TAJAKKA Metsien kätköissä -teos nostaa esiin entisajan elämästä metsiimme jääneitä merkkejä ja muistoja. Runsaasti kuvitettu, tunnelmallinen kirja tuo salatut aarteet lukijoiden ulottuville ja antaa eväät kokea metsä uudesta näkökulmasta. Kirjan aineisto pohjautuu pääosin Metsähallituksen kulttuuriperintöinventointihankkeeseen, jonka aikana dokumentoitiin yli 10 000 kohdetta valtion mailta. Hankkeessa kerättiin paikkatiedon lisäksi kohteisiin liittyviä tarinoita, joissa seikkailevat niin tietäjät kuin karhunmetsästäjätkin. Tekijä Jouni Taivainen Julkaisija Metsäkustannus Oy. 2017. 143 s. Myynti: Metsäkustannus Oy:n verkkokauppa https://www.metsalehti.fi/metsakustannus-kirjat/. Hinta: 34,00 €. 68 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 Metsien kätkemä -luontoretkeilykirjassa tarinat, mytologia ja uskomattomat maisemat vievät matkalle Suomen kauneimpiin luontokohteisiin. Kirjan sivuilla pääsee tutustumaan Saaristomeren salaisuuksiin, Lohjan lehtoihin ja Suomen kauneimpaan puuhun, pyhään Paavolan tammeen. Ahvenanmaan aarteiden kautta jatketaan Kainuun korpimaille ja edetään pohjoiseen Lemmenjoelle. Jokainen kirjan kohde-esittely sisältää matkapäiväkirjan, tietoa kohteen tunnelmasta, historiasta ja mytologiasta. Kohteessa vierailun varalle tarjotaan myös perustiedot sekä varuste- ja eväsvinkkejä. Tekijät Reetta Ranta ja Antti Huttunen. Julkaisija Gummerus Oy. 2016. 144 s. Myynti: Kirjakaupat. Metsän parantava voima selvittää, miksi ja miten metsä tekee meistä onnellisempia, terveempiä ja luovempia. Viime vuosina on eri puolilla maailmaa tehty laajoja tutkimuksia sen selvittämiseksi, mihin tämä luonnon parantava voima perustuu. Metsän terveysvaikutusten tutkimuksessa Suomi on yksi johtavista maista. Kirjassa tutustutaan Suomen ohella Japanissa, Yhdysvalloissa, Skotlannissa ja Etelä-Koreassa tehtyihin tutkimuksiin metsän vaikutuksesta terveyteen ja henkiseen hyvinvointiin. Tutkimukset osoittavat kiistatta muun muassa sen, että luonnossa leikkiminen edistää lasten muistia, oppimista, ajattelua, tarkkaavaisuutta, luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Tekijä Florence Williams. Julkaisija Minerva Kustannus Oy. 2017. 340 s. Myynti: Minerva Kustannus Oy:n verkkokauppa https://kauppa.minervakustannus.fi. Kirja on saatavana myös sähkökirjana. Hinta: 18,00 €. Tulevaisuuden kuusi on lasten ja nuorten tieto-, tarina- ja lahjakirja, joka juhlisti satavuotiasta Suomea. Kirjassa kerrotaan monipuolisesti kuusista, metsistä ja niiden merkityksestä ihmiselle. Kirjaan on koottu myös Itsenäisyyden kuusen ja Kotikuusien historiaa. Tärkeässä roolissa ovat myös koululaisten tarinat, runot ja mietelmät. Tekijät Heli Laaksonen, Iiris Kalliola ja Heli Hottinen-Puukko (toim.). Julkaisija Metsäkustannus Oy. 2017. 60 s. Myynti: Metsäkustannus Oy:n verkkokauppa https://www.metsalehti.fi/metsakustannus-kirjat/. Hinta: 34,00 €.

VYL VIHERALAN TAPAHTUMIA Haasteita riittää Tuleva vuosi sisältää lupauksen paremmasta. Suomen talous on nousussa, viheralan kannalta tärkeä rakennusala vahvassa kasvussa. Signaalit kentältä kertovat, että erityisesti kasvukeskuksissa töitä on paljon tarjolla. Nousukausi alkoi viime vuonna ja suunta jatkuu tulevana vuonna vahvana. Haasteet ovatkin kääntymässä kasvun mahdollisiin rajoitteisiin, kuten ammattitaitoisen työvoiman saatavuuteen. Meillä on kyllä paljon ammatillisia kouluja mutta silti työvoimapula vaivaa. Ongelmat ovat moninaiset, niistä pienin ei ole alan vetovoimattomuus. Kilpailu tämän alan koulutuspaikoista ei ole järin kova. Jos motivaatio ei ole kohdallaan opiskelun aikana, tulos näkyy. Nuorisoasteella nuoret joutuvat valitsemaan alan liian varhain. Ei ole vielä kypsyyttä päättää, mikä on se toiveammatti. Aikuisopiskelussa tilanne on toinen, mutta kaikista ei ole haastaviin ruumiillisiin töihin viheralalla. Ammatillinen koulutus uusiutuu lähivuosina. Opetus siirtyy yhä enemmän työelämän vastuulle. Tämä on suuri haaste, sillä työpaikoilla ei olla täysin varauduttu uuteen tilanteeseen. Opiskelijoille pitää laatia ohjelma, jonka perusteella opiskelija saa laajan osaamisen. Työnantajan pitää kouluttaa työpaikkaohjaajat, joiden tehtävänä on koordinoida opiskelijoiden työelämäjaksoja. Parhaimmillaan homma tuottaa hyviä työntekijöitä työelämään mutta heikoimmillaan käy päinvastoin. Työnantaja voi napata parhaat päältä työlämäjaksolla tutustuttuaan ja luvata työtä opiskelun jälkeen. Mutta jos työnantaja ei ole sitoutunut uuteen järjestelmään, opiskelija voi joutua yksipuoliseen rutiinityöhön ja työelämäosaaminen jää kapeaksi. Päätökset on kuitenkin tehty. Nyt on tärkeää, että työnantajat avalmistautuvat uuteen järjestelmään. Uusien osaavien ammattilaisten saaminen taloon voi olla osittain itsestä kiinni. Viherpäivillä 14.2. ammatillisesta koulutuksesta puhutaan otsikolla ”Onko ammatillisen koulutus kuollut?”. Tule kuuntelemaan, mikä on vastaus – vai onko sitä vielä! Päätöksen Kuopion kansallisesta kaupunkipuistosta allekirjoittivat kansliapäällikkö Hannele Pokka ja ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flander. Taustalla vas. Tuula Väätäinen, Antti Kivelä ja Jarmo Pirhonen. Kuva Seppo Närhi. Viherympäristöliitto kävi esittelemässä viheralan aloitetta ”European Year of Greener Cities asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle. Seppo Närhi, pääsihteeri Aloitetta Euroopan vihervuodesta on esitelty mm EU:n komissiossa policy assistant Julie Delcroixille. Kuvassa vas. ELCAn toiminnanjohtaja Yves Heirman, ELCAn EU-lobbari Thomas Krämer ja ELCAn varapuheenjohtaja Henrik Bos. Kuva Seppo Närhi. VIHERALAN TAPAHTUMIA Viheralan ammattilaisia iloisissa tunnelmissa Lyonissa Kekkilän ja Scheteligin järjestämällä opintomatkalla. 14.–15.2.2018 Viherpäivät ja Vihertekniikka-näyttely, Paviljonki, Jyväskylä, Viherympäristöliitto ry 7.–8.6.2018, Metsä- ja viherpäivät Hämeenlinna, hotelli Aulanko, METO ry ja Viherympäristöliitto ry Lisää Viherympäristöliitosta www.vyl.fi Toimisto: Viherympäristöliitto ry, Viljatie 4 C, 00700 HELSINKI puh. 09-584 166, info@vyl.fi Seppo Närhi, pääsihteeri, Viherympäristöliiton yleiset asiat ja Viherympäristölehti, 0400 419085, seppo.narhi@vyl.fi 70 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/18 Aino Arjas, järjestösihteeri, aino.arjas@vyl.fi, 09-5841 6512, 050 331 1976. Tiia Naskali, projektiassistentti, tiia.naskali@vyl.fi, 09 5841 6518, 050 438 1860. Jyri Uimonen Viherriski2, vihervalvoja-asiat, jyri. uimonen@puutarhaliitto.fi, 09-584166.

VYL-KOULUTUSKALENTERI PUUNHOIDON KOULUTUSPÄIVÄ 21.3.2018 8:30 - 16:00, Malmitalo, Helsinki OHJELMASSA • Puiden silmämääräinen kuntoseuranta • Puiden kuntoarviointi, Puiden omaisuudenhallinta ja puurekisterit, Puunhoidon tilaaminen ja urakointi • ViherRiski2, miten varaudutaan uusiin kasvintuhoojiin. Tietopankin perustaminen. • Urakoitsijan omavalvonta kasvinsuojelutöissä Järjestäjät: Suomen Puunhoidon Yhdistys SPY ry ja Viherympäristöliitto ry Seuraa VYL:n ja jäsenyhdistysten tapahtumia: www.vyl.fi/tapahtumat/ Hinnat: norm. 270 e + alv, opiskelijat 50 e (rajattu määrä paikkoja) Ilmoittautuminen ja lisätiedot: www.vyl.fi/tapahtumat/puunhoitokoulutus-helsingissa/ METSÄ- JA VIHERPÄIVÄT 2018 HÄMEENLINNASSA 7.– 8.6.2018 hotelli Aulanko, Hämeenlinna ALUSTAVA OHJELMA 7.6. seminaaripäivä • Ilmoittautuminen, aamukahvi, näyttelyyn tutustuminen • Tervetuloa Metsä- ja viherpäiville • Kaupungin viheralueet kokonaisvaltaiseen tarkasteluun • Viheralueet osana kiinnostavaa kaupunkikuvaa • Aulanko – kaupungin ja valtion virkistyskäytön yhteistyö • Kansallispuistojen brändäys – kokemukset ja tulokset Rinnakkaisluento A (metsäala) • Elämyksellinen luontomatkailu kaupungissa • Metsäyhtiön ja kaupungin kumppanuus • Metsät hiilinieluina – faktat pöytään • Kaupunkimetsät hiilivarasto-metsänhoidon koekenttinä • HML kaupungin luontopalvelut esittäytyy Rinnakkaisluento B (viherala) • Alueurakoinnin tulevaisuuden näkymät • Viheralueiden kunnossapidon kehittäminen • Kasvituhoojien tunnistaminen • KESY-toimintamalli todeksi • Toimijan omavalvonta Maastoluennot Aulangolla Illallinen ja ohjelmaa Viherympäristöliiton kannatusjäsenet: Metsä- ja viherpäivät järjestetään joka toinen vuosi yhteistyössä Viherympäristöliitto ry:n ja METO ry:n kesken. Tällä kertaa isäntäkaupunki on Hämeenlinna. 8.6. retkeilypäivä • Vesibussikierros: Hämeen Linna, Rantareitin hoito, Kaupunginpuiston maisemanhoitotyöt, Kansallinen kaupunkipuisto • Tutustuminen HAMK Lepaan oppilaitokseen • Bussikierros: Kantolan Tapahtumapuisto, Engelinrannan kaava, Kansallisen kaupunkipuiston laajennussuunnitelmat Järjestäjät: Viherympäristöliitto ry, METO - kuntien metsäasiantuntijat ry & Hämeenlinnan kaupunki Ilmoittautuminen ja lisätiedot: www.vyl.fi/tapahtumat/metsa-ja-viherpaivat-2018/