NRO 1 / 2018 TAMMIKUU n i t s Ri nsa Ka

14. vuosikerta Julkaisija: Suomen Helluntaikansa ry Vihuntie 21, 38800 JÄMIJÄRVI toimisto@helluntaikansa.fi www.helluntaikansa.fi Päätoimittaja (Lehteen tulevat kirjoitukset ja palautteet) Juhana Lehmuskoski, Eskonkorventie 110 41800 KORPILAHTI, puh. 044 082 1871 lehmuskoski@kotikone.fi Toimitussihteeri Esko Kallioniemi, Kiertokatu 6 as 14, 28130 PORI, puh. 050 463 0501 toimitussihteeri@helluntaikansa.fi Laskutus ja asiakaspalvelu: Suomen Helluntaikansa ry Vihuntie 21, 38800 JÄMIJÄRVI puh. 045 233 3939 ristin.kansa@helluntaikansa.fi toimistoaika arkisin 9-13 Ilmestyy 12 kertaa vuodessa Tilaushinta kestotilauksena: kotimaahan 45 € vuosi Eurooppaan 50 € vuosi muihin maihin 60 € vuosi Toimituskunta Juhani Glade, Erkki Hietanen, Kaija Turunen, Heikki Huttunen Pankkitili: Suomen Helluntaikansa ry POP IBAN: FI76 4722 0010 0142 48 BIC: POPFFI22 Lahjoitusten viitenumerot: Yleiset lahjoitukset 71 Evankeliointi Suomessa 725 Lähetystyö 738 Kurssikeskus 7401 Vakituinen kannattaja 1009 Rahastonhoitaja: Helena Närvä, puh. 050 331 3940 Ilmoitushinnat: 57 mm leveä ilmoitus 1,00 e / pmm 90 mm leveä ilmoitus 1,50 e / pmm 115 mm leveä ilmoitus 2,00 e / pmm 180 mm leveä ilmoitus 3,00 e / pmm Painopaikka Skyprint Oy, Saarikoskentie 61, 29880 LEVÄSJOKI, puh. 02 552 7217 Etukannen kuva: Arja Lehmuskoski Sisäkannen kuva: Martti Kortelainen

Kolehdinkantooikeus Ristin sa Kan 3 PÄÄKIRJOITUS Juhana Lehmuskoski Poliisihallinto on tehnyt yhdistysten kolehdinkanto-oikeudesta omavaltaisen tulkinnan. Sen mukaan vain rekisteröidyillä uskonnollisilla yhdyskunnilla on tämä oikeus mutta ei vapailla, itsenäisillä seurakunnilla. On hyvä muistaa se, että asiasta ei ainakaan vielä ole säädetty yksiselitteistä lakia, joka kieltäisi yhdistyksiä keräämästä uhria tai kolehtia. Niin kauan kuin asia on epäselvä, seurakunnat ja yhdistykset voivat jatkaa toimintaansa kuten ennenkin. Keräyslupa Poliisihallinnon mukaan vapailla seurakunnilla on mahdollisuus anoa keräyslupa. Kuitenkin se on antanut ymmärtää, että keräyslupaa ei myönnetä varojen keruuseen, jotka käytetään palkkojen maksuun. Seurakunnissa huomattava osa menoista koostuu palkoista, joten keräyslupa ei ratkaise asiaa. Seurakunnat kahleissa Poliisihallinto tähtää siihen, että kaikki Suomen vapaat seurakunnat liittyisivät Helluntaikirkkoon tai perustaisivat muita uskonnollisia yhdyskuntia ja tulisivat näin yhteiskunnallisen tarkkailun alaisiksi. Nämä molemmat vaihtoehdot tuovat tullessaan suuria ongelmia. Seurakunnat alistetaan jumalattomien maallisten lakien alle. Näin ne eivät voi kaikessa toimia enää Jumalan Sanan mukaan. Uskonnollisilta yhdyskunnilta vaaditaan muutenkin järjestelyjä, jotka sotivat Raamatussa ilmaistua seurakuntajärjestystä vastaan. Tuon tämän lehden kirjoituksissani esiin joitakin Raamatun vastaisia piirteitä, joita liittyy tällaiseen rekisteröintiin. Uskonnollinen yhdyskunta myös hajottaa seurakunnat. Kaikki eivät tule liittymään kirkkoseurakuntaan. Sanoin vuosituhannen vaihteessa erään seurakunnan järjestämäs- sä palaverissa, että jos tuon seurakunnan sisälle perustetaan kirkkoseurakunta, seurakunta hajoaa ainakin kahdeksaan osaan. Kirkkoseurakunnan ja vanhan itsenäisen seurakunnan lisäksi väkeä siirtyy luterilaiseen kirkkoon, osa perustaa uusia seurakuntia ja osa siirtyy lähipaikkakuntien seurakuntiin, osa jää seurakunnattomiksi, osa luopuu uskosta ja osa ajautuu harhaoppeihin. Vuosia myöhemmin eräs tuon seurakunnan jäsen totesi, että kaikki tämä oli toteutunut heidän seurakunnassaan. Uhriarkku pöydälle Poliisihallinnosta on kuitenkin ilmoitettu, että se pitää kiellettynä vain ”yleisöön vetoamista rahan saamiseksi”. Se siis kieltää vain uhrisaarnat. Jos seurakunta pelkää nykyisessä tilanteessa, vaikka asia on vielä keskeneräinen ja epäselvä, tilanteeseen tarjoutuu yksinkertainen ratkaisu. Muutamat seurakunnat ovat jo ottaneet sellaisen käytännön, että pöydälle asetetaan uhriarkku. Se ei ole kiellettyä, jos ei pidetä uhrisaarnaa. Uhriarkku on pöydällä joko antikvariaattikirjojen, kirpputorituotteiden tai kirjapöydän tuotteiden maksamista varten. Sellaista ei kukaan voi kieltää. Kun tämä tarkoitus tuodaan joka kokouksessa esille, tulee selväksi, että sen avulla ei pyydetä uhreja eikä kolehteja. Seurakunta voidaan opettaa siihen, että se uhraa ilman erillisiä kehotuksia. Käytäntö on osoittanut, että rahat riittävät tälläkin menetelmällä. Toista sataa vuotta käytännössä ollutta uhrinkeruuta voidaan jatkaa, kunnes tilanteeseen tulee lisävalaistusta ja mahdollisesti joudutaan siirtymään uhrilaatikkomenetelmään. Hätiköityjä päätöksiä ja varsinkin epäraamatullisuuksia on nyt siis syytä välttää. ■

Ristin sa 4 Kan Mirjam Pynnönen muutti SISÄLLYS 3 Pääkirjoitus 4 Sisällys 4-5 Mirjam Pynnönen muutti taivaan kotiin 23.11.2017 klo 16 6-7 Paimen hoitaa lampaitaan 7 Helmiporteilla (runo) 8-9 Keritin puro 9 Rauha Jumalassa (runo) 10 Kysymyspalsta 10-11 Seurakunnan vanhimmat 12-13 Kuukauden kolumnisti 13 Jeesus elon purressa 14 Toimitussihteerin kynästä 15-16 Yhden seurakunnan kokoinen kirkkokunta 17 Ekumenia ja virkapappeus 18-19 Helluntaikirkko 20 Kylväjä lähti kylvämään 21-22 Seurakunnilla on edelleen mahdollisuus kerätä uhreja 22 Tapahtui apteekissa 23 Mertiörannan ohjelma 24-25 Seurakunnat ilmoittavat 26 Tiedoksi 27 Lempeyttä viljele (runo) Kansakoululainen Mirja uudestisyntyi äitinsä opastuksella ja kertoi Jeesuksesta koulutovereilleen. Mirja oli hyvin määrätietoinen ja perusti koulutovereiden kanssa välitunneilla toimivan rukousryhmän. Kohta siihen kuului 12 tyttöä, vaikka heitä vainottiinkin. Mirja janosi Hengen täyteyttä ja rukoili kiihkeästi kaksi kuukautta. Erään kerran, lattiaa lakaistessaan, hän sai henkikasteen ja ylisti Herraa uusin kielin. Hänet valtasi ilon myötä rohkeus todistaa kaikille. Kun hän oli 17-vuotiaana myymässä joululehtiä, hän sai laulun sanat: ”Jos minne katson, kaikkialla nään vainiot vaalenneina elopellon.” Lähetyskutsu Lähetyssaarnaaja Toimi Yrjölä piti Kangasniemellä kokoussarjan, jonka myötä Mirjan lähetyskutsu vahvistui. Mirjan äiti oli kuollut huhtikuussa 1944, ja vuoden 1945 tammikuussa Mirja lähti Helsinkiin Yrjölän järjestämälle lähetyskurssille. Sodan jälkeinen pula-aika oli kurssilaisille uskon varassa elämistä, ja usein paastorukouksiin saatiin ihmeellinen vastaus. Suolakalaa, sieniä ja marjoja saatiin kurssilaisille tarpeeksi. Eräänä päivänä pidettiin taas rukousja paastopäivä. Profetioiden joukossa tuli sanoma, joka koski Mirjaa: ”Herra lähettää kurssilaisista nuorimman ensimmäisten joukossa.”

taivaan kotiin 23.11.2017 klo 16 Ristin sa Kan 5 Amerikassa Thaimaassa Saapui viimein se hetki, jolloin Helsingin Saalemseurakunnan lähettien piti lähteä Kiinaan. Laivapaikat oli varattu Yrjölän perheelle ja kolmelle yksinäiselle lähetille: Aira Kolkalle, Helvi Taposelle ja Fia Kuituselle. Fian äiti sairastui, joten hän ei voinutkaan silloin vielä lähteä. Eino Manninen valitsi 21-vuotiaan Mirjan Fian sijaan. Maaliskuun 13. päivä oli aurinkoinen. Suuri joukko Saalem-seurakuntalaisia oli Helsingin junaasemalla saattamassa lähettejä. Illan jo hämärtyessä he nousivat Turun satamassa laivaan. Lähetit jatkoivat laivalla matkaa Ruotsin kautta Amerikkaan. Helvi Taponen ja Mirja jäivät San Franciscoon yhdeksäksi kuukaudeksi piikomaan kerätäkseen matkarahoja, sillä Suomen Pankki ei vielä silloin myöntänyt matkarahoja ulkomaille. Amerikkalaiset eivät osanneet lausua Mirja-nimeä, vaan sanoivat aina ”Mirjam” Se jäikin pysyväksi kutsumanimeksi. Mirjam myi äitinsä vanhan ulsterin ja lehmän nahasta tehdyt saappaat. Näin hän sai kokoon varat Thaimaan viisumiin. Thaimaassa Mirja vieraili myös kiinalaisissa seurakunnissa puhumassa. Mirja oli kolme vuotta Manner-Kiinassa ja toiset kolme vuotta Thaimaassa. Sitten hän sairastui tuntemattomaan trooppiseen tautiin, ja hänen oli lähdettävä Suomeen lomalle. Kiinassa Pekingissä Mirja, Aira Kolkka ja Helvi Taponen menivät kielikouluun, mutta heidän rahansa loppuivat kesken opiskelun. Nöyrtyneenä Mirja lähti rehtorin puheille ja kertoi, ettei heille kolmelle tullut mistään kannatusta, ja he olivat toimineet vain uskon varassa. Rehtori oli huomannut heidän opiskeluintonsa ja salaa kuunnellut seinän takaa heidän palavia rukouksiaan. Hän lupasi, että suomalaiset saavat opiskella ilmaiseksi kiinaa niin paljon kuin tahtovat, kunhan eivät kerro toisille. Ping Yin vuoristokaupunki oli Mirjan, Helvi Taposen ja Kerttu Sopasen yhteinen työkohde. Paikallisten asukkaiden kiireettömyys ja epärehellisyys sekä asioiden monimutkaisuus olivat kärsimättömille ja suoraluonteisille suomalaisille melkoinen koettelemus. Asioita ei saanut sanoa suoraan. Muutamia kiinalaisia tuli jo uskoon, ja heidät kastettiin läheisessä joessa, mutta sitten rosvot lähestyivät kaupunkia. Mirja sairastui lavantautiin, ja hänet vietiin sairaalaan. Näin lavantauti koitui sisarille pelastukseksi. Heidän poissa ollessaan rosvot olivat hyökänneet ja tulittaneet kiivaasti kaupunkia. Mirjan vuoteeltakin löytyi luoteja. Taiwanilla Lempäälän parantolassa Mirja sai hyvää hoitoa. Sitten professori Aapeli Saarisalo kutsui hänet kotiinsa hoidettavaksi selkävian takia. Sairaslomavuoden päätyttyä Eino Manninen ei uskaltanut lähettää hentoa Mirjaa uudelleen kentälle. Ensio Mustosen ja Uuno Palosen suosituksesta Keski-Suomen lähetysjärjestö otti Mirjan lähetikseen, ja hänet siunattiin Jyväskylän lähtöjuhlassa lähetiksi Taiwanille. Mirja pääsi Helvi Taposen ja Anna Ekroosin luokse Toufenin kaupungin lähistölle asumaan. Anna oli selvinnyt elävänä Maon Manner-Kiinasta ja teki työtä Helvin kanssa. Kärnät olivat ennen Japaniin menoaan tehneet Chunanin kaupungissa viisi vuotta työtä ja perustaneet sinne seurakunnan. Ihmissyöjien kylässä Sisaret tekivät lähetystyötä Toufenissa sekä Chunanissa, joka oli lähellä. He pitivät kokouksia myös kolmensadan hengen teltassa, ja paljon ihmisiä tuli uskoon. Uskoon tulleet kiinalaiset veljet Tung Shistä pyysivät Mirjaa luokseen julistamaan evankeliumia. Pioneerityö oli Mirjalle ominta tehtävää, ja mielellään hän lähti sinne. Homeisessa kokoushuoneessa hän alkoi työn, ja todennäköisesti siinä hänelle kehittyi astma. Aikaa myöten Mirja sairastui jaloistaankin, ja joutui loppuiäkseen turvautumaan kyynärsauvoihin. Omista vaivoistaan huolimatta Mirja sai vastauksena esirukouksiinsa nähdä suuriakin ihmeparantumisia. Sairaseläkeläiseksi tultuaan vuonna 1978 hän sai uudet tehtävät Jumalan tarkalla aikataululla. Antti Virolainen

Ristin sa 6 Kan Paimen hoitaa lampaitaan JARI TEPERI / / TEKSTI ”Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen.” (Ps. 23:5) Vuoristoisilla alueilla on myös tasaisia alueita laitumina. Ne ovat ikään kuin pöytiä ympäröivässä maastossa. Itse asiassa joissakin maissa kyseistä maastonkohtaa kutsutaankin pöydäksi. Paimen tutkii laitumen Ennen kuin Paimen voi päästää lampaansa tällaiselle laitumelle, hänen täytyy tarkistaa laidun, ettei siellä ole mitään, mikä voisi vahingoittaa lampaita. Hänen täytyy tutkia maakolot, ettei niissä ole piilossa myrkyllisiä käärmeitä, jotka pistollaan saattavat aiheuttaa lampaille pahimmassa tapauksessa kuoleman. Jos Paimen havaitsee käärmeen, hän kaataa öljyä koloon estääkseen käärmeen aikeet. Tarkistettava on myös, ettei laitumella ole myrkyllisiä kasveja. Yleensä lampaat kyllä jättävät myrkylliset kasvit syömättä, jos laitumella on kylliksi ruohoa syötävänä. Pöytä keskellä erämaata Elämän ahdinkojen, tuskien, kärsimysten ja uupumusten keskellä Jeesus valmistaa meille kuninkaallisen pöydän. Jumala voi kattaa pöydän erämaassa niin kuin Israelin kansa sai kokea, vaikka kansalla olikin silloin väärät motiivit. Iloitsemme kuin Paavali ja Silas vankilasta huolimatta. Saamme rauhan kahleista, vartijoista ja rautaovista huolimatta niin kuin Pietari, nukkuen tulevasta huolehtimatta. Lähdemme iloiten, kun joudumme lähtemään Jeesuksen nimen tähden. Emme huolehdi siitä, mitä sanoisimme syytöksien edessä, sillä hän antaa sanottavaa. Kärpäset Herra kattaa lampaille pöydän olosuhteista riippumatta. Käärmeet ja myrkylliset kasvit eivät ole ainoita uhkia lampaille. Monet kärpäslajit saattavat aiheuttaa tulehduksia, joista lammas ei enää toivu. Eräs kärpäslaji etsii lampaita, joilla on likainen, kostea ja huopunut villa tai haavoja iholla. Ne laskevat munansa likaiselle alueelle tai ihon haavaan. Kuoriutuvilla toukilla on väkäset, joilla ne tarttuvat ihoon, ja ne erittävät entsyymejä, jotka pilkkovat iho- ja lihaskudosta toukille sopivammaksi ravinnoksi. Näin haava-alue laajenee. ”Missä olet?” Uhkana on myös lampaan menehtyminen verenmyrkytykseen ja shokkiin. Toukkien aiheuttama kutina ja kipu saavat lampaat ryntäilemään sinne tänne. Ne koettavat purra tulehtunutta aluetta. Pahinta oireissa on, että lammas päivä päivältä keskittyy vähemmän ruokailuun ja enemmän oireista eroon pääsemiseen, mikä taasen aiheuttaa laihtumisen ja kunnon heikkenemisen, kunnes lammas jää paikalleen makaamaan. Tutkittaessa näennäisesti hyvässä kunnossa olevaa lammasta voi villojen alta löytyä erinäinen määrä toukkia. Käykäämme uskalluksella Paimenen kasvojen eteen, että Paimen saisi puhdistaa alueen, poistaa toukat vedellä pesten ja voidella öljyllä, että tulehtunut alue tervehtyisi. Sillä sitä hän tahtoo tehdä ja siksi hän kysyy tänäänkin niin kuin hän kysyi paratiisissa syntiinlankeemuksen jälkeen Aadamilta: ”Missä olet?” Älkäämme siis antako ulkonaisten tapahtumien, ovat ne sitten lähellä tai kaukana, vaikuttaa meissä niin, että kärpäsille syntyy mahdollisuus laskea munansa ja saada aikaan katkeruutta tai muuta sellaista. Jos sellaista havaitsemme, kääntykäämme heti hänen puoleensa, sillä sitä hän odottaa – ei tuomitakseen vaan parantaakseen meidät. Öljyllä voitelu Eräs toinen kärpäslaji, lampaan nenäsaivartaja suihkuttaa munansa lampaan turpaan. Sieltä toukat aikanaan siirtyvät lampaan pään sisälle eri onteloihin aiheuttaen ärsytystä jo pelkästään suussa olevilla tartuntahakasillaan syödessään kudosta. Nenäsaivartajien ilmestyminen laitumelle aiheuttaa lampaissa ärtyneisyyttä ja ruokahaluttomuutta. Johanneksen evankeliumissa todetaan, että maailman ruhtinas laittoi ennen ehtoollista Juudaksen sydämeen ajatuksen petoksesta ja Va-

Ristin sa Kan pahtajan kavaltamisesta. Yhtä lailla voisi kuitenkin alkutekstin mukaan olla niin, että ruhtinas heitti ajatuksen yleisesti opetuslasten ylle katsoen, mistä löytyisi otollista maaperää. Keneen ajatus tarttuisi? Juudas antoi munien kehittyä toukaksi, ja toukat tekivät tehtävänsä niin kuin tiedämme. Jo ensimmäisten merkkien ilmaantuessa kärpästen tulemisesta kääntykäämme Paimenen puoleen, että hän voitelisi päämme herkät alueet öljyllä tai omalla öljyyn tehdyllä seoksella, mikä ehkäisee kärpästen muninnat. Ylitsevuotava malja Monenlaiset tekijät laitumella pyrkivät estämään tai ainakin häiritsemään lampaiden ruokailua ja ruokai- 7 lun kautta tulevaa kasvua. Ja ennen kaikkea - ettemme tuottaisi kypsää hedelmää. Hyvä Paimen on juonut vanhurskaan Jumalan vihan maljan synnin tähden, että me saisimme juoda Jumalan siunausten runsaasta maljasta. Getsemanessa, öljymäellä, Jeesus rukoili taivaallista Isää, että tulevan kärsimyksen malja, tuomio synnin tähden Golgatan ristillä, ohittaisi hänet, jos mahdollista, mutta tässäkin hän taipui Isän tahtoon. ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan”. ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa”. Meidän maljamme on todella ylitsevuotavainen Kristuksessa. Helmiporteilla Kun katseeni nostan ylös murheista maan, hengen silmin nään ihanan Jumalan maan. Nään helmiportit uuden Jerusalemin. Ne loistavat lailla smaragdin. Helmiporteilla saan taivasikävän, kun nään kristallivirran kimmeltävän. Valkopukuiset joukot rannalla sen tuovat Herralle kiitoksen, ylistyksen. Helmiporteilla seison ja ihmettelen, niiden loistoa, kauneutta ihailen. Taivaan enkelit porteilla vartioi, mikään synti ei sisälle päästä voi. Kaipaan päästä rannalle kirkkauden maan, missä laaksot on ruusuja tulvillaan. Siellä sielu elämän virrasta juo, aina kumpuaa elämän lähde tuo. Helmiporttien takaa nään ihanan maan. Se on kirkkautta, valoa tulvillaan. Sateenkaari loistaa yllä valtaistuimen kuningasten Kuninkaan, Jeesuksen. Helmiportit mullekin aukeaa, kun maallinen majani raukeaa. Silloin Jeesuksen verellä pestynä saan käydä sisälle porteista autuuden maan. Helmiporteilla seison ihastuen, kun enkelten laulua kuuntelen. Soivat harput ja kanteleet suloisasti, kuuluu ihanat sävelet porteille asti. Liisa Pitkänen

8 Ristin sa Kan Keritin puro COMMONS.WIKIMEDIA.ORG Näkymä HaYarden-puistosta Jordan-joen varrelta. RAINE PITKONEN / / TEKSTI Jordan-virran itäpuolella vuorten varjossa solisi pieni puro. Se kiemurteli kivikkoisessa laaksossa karussa paikassa, jossa ei kuulunut muuta kuin veden solina ja korppien ajoittainen raakunta, korppien, jotka odottivat miehen kuolemaa saadakseen vatsansa täyteen. Miksi tuo miespoloinen oli kulkeutunut tällaiseen autioon paikkaan ilman ruokaa? Herra lähetti hänet purolle. Kuivuus runteli koko maata. Kasvusto kärsi, eläimet nääntyivät janoon, maa halkeili veden puutteesta. Koko luomakunta huusi vettä. tyttären Iisebelin ja ryhtyi Baalin palvojaksi (1 Kun 16:29–31). Ahab rakensi Baalin temppelin Samariaan, ja hänen vaimonsa surmautti suuren joukon Herran profeettoja. Ahabin aikana Israel kärsi suuresta kuivuudesta ja nälänhädästä. Raamattu kertoo Herran antaneen Ahabille kaksi suurta voittoa ylivoimaisista syyrialaisista osoittaakseen, että hän on Herra. Jumala käski Ahabin surmata kuningas Benhadadin, mitä hän ei kuitenkaan tehnyt. Niinpä profeetta ilmoitti Ahabin kuolevan Benhadadin sijasta (1 Kun. 21). Synnin takia Iisebelin juoni Ei ollut satanut pitkään aikaan, koska kansa vaelsi Jerobeamin teitä. Se oli hyväksynnän ja sovittelun tie. Siihen aikaan, kun Elia oli Keritin purolla, kuninkaana oli Ahab. Kun Aasa oli hallinnut Juudaa 38 vuotta, Ahabista, Omrin pojasta, tuli Israelin kuningas. Ahab teki syntiä enemmän kuin kaikki hänen edeltäjänsä. Ei siinä kyllin, että hän kulki Jerobeamin iljetyksissä. Hän otti vaimokseen Siidonin kuninkaan Ahabin palatsin lähellä oli viinitarha. Iisebel juonitteli sen omistajan Naabotin hengiltä ja luovutti viinitarhan Ahabin omaisuudeksi. Voi onnetonta kuningasta! Hän kuoli Juudan kuninkaan Joosafatin kanssa käydyssä taistelussa syyrialaisia vastaan. Ahabin avioliitto Iisebelin kanssa johti monenlaisiin iljettävyyksiin ja vieraitten jumalien palvomiseen. Iisebeliä pidetään vallanhimoisen ja viekkaan naisen esikuvana.

Ristin sa Kan Jumalan profeetta Elia rukoili, ettei sataisi, eikä satanut kahteen vuoteen. Elia odotti seuranaan vain mustat korpit, kuoleman linnut. Hänelle ne eivät olleet kuoleman sanansaattajia vaan huolenpitäjiä. Ne toivat hänelle ruokaa Iisebelin pöydästä, leipää ja lihaa. Elia joi purosta. Puro kuitenkin kuivui pitkän kuivan kauden aikana, ei pelkän kuivuuden takia, vaan sen oli aika kuivua. Jumalalla olisi kyllä riittänyt vettä, jos sitä olisi tarvittu, mutta Elian oli aika siirtyä eteenpäin. Finaali Herra kehotti Eliaa menemään Ahabia vastaan, ja sitten Herra antaisi sateen (1 Kun 18). Lähdettyään matkaan Elia tapasi Obadjan, joka myös oli profeetta. Obadja oli ollut Ahabin palveluksessa koko ajan. Kun Iisebel oli surmannut Herran profeettoja, Obadja oli piilottanut heitä kahteen luolaan, molempiin 50 profeettaa, ja toimittanut heille leipää ja vettä. Obadja ilmoitti Ahabille, missä Elia oli. Kun he tapasivat, Ahab sanoi: ”Täälläkö sinä olet, sinä, joka olet saattanut Israelin kurjuuteen?” Elia vastasi: ”En minä ole saattanut Israelia kurjuuteen, vaan sinä, kun olet kääntänyt selkäsi Herralle ja alkanut palvella Baalia!” Elia pyysi kuningasta kokoamaan kansan Karmel-vuorelle. Elia esitti, että he rakentaisivat kaksi alttaria ja teurastaisivat kaksi härkää. Toisen niistä saisivat Baalin papit, joita oli neljäsataa. Elia ottaisi toisen. Härät valmistettaisiin ohjeen mukaan, tulta 9 ei saanut sytyttää, ja sitten finaali voi alkaa. Sateen kohina kuuluu! Baalin papit hyppivät ja riehuivat, viiltelivät itseään, niin että veri valui Karmelin rinteillä, mutta Baal pysyi hiljaa. ”Huutakaa kovemmin, ehkä hän nukkuu tai on tarpeillaan”, Elia yllytti heitä. Mitään ei tapahtunut. Tuli Elian vuoro. Hän otti vettä, kasteli härän, kaatoi vettä, niin että sitä oli alttarin ympärilläkin. Sitten hän polvistui. Oli hiirenhiljaista. Hän nousi seisomaan, katsoi ylös kirkkaalle taivaalle ja huusi: ”Herra, vastaa tulella!” Tuskin hän oli lausunut tätä loppuun, kun maa järähti ja salama taivaasta lankesi. Se kulutti uhrin ja kuivatti veden, joka oli alttarin ympärillä. Elia sanoi Ahabille: ”Lähde nyt syömään ja juomaan, sateen kohina kuuluu jo.” Sen hän sanoi uskossa, sillä mitään ei vielä tapahtunut. Avoin lähde Kuusi kertaa Elian palveluspoika kävi vuorella katsomassa, näkyisikö pilviä, mutta mitään ei näkynyt. Seitsemännellä kerralla näkyi pieni pilvi, miehen kämmenen kokoinen. Kohta satoi rankasti. Koko kuiva maa, eläimet, kasvit ja ihmiset saivat nauttia puhtaasta, raikkaasta vedestä. Loppusanat Sakarjan kirjan luvusta 13: ”Sinä päivänä on Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan.” ■ Rauha Jumalassa Kun meri ja aallot pauhaavat, niin rauhasi sielussain on. Kun maailman myrskyt riepottavat, on rauhasi loppumaton. Jos rauhani paennut multa on, ja pelko ja huolet mun yllättäneet, niin rauhasi, Herra, suo uudestaan mun syömmeni valloittamaan. Kaikkialla kun peljätään, mitä aika tuo tullessaan, kun pahempaan suuntaan ennätetään, kaikki näyttää muuttuvan, sortuvan, on rauhani sinussa vaan. Silloin mitään pelkää en laisinkaan, veren suojassa kulkea saan. Jeesus mun rauhani mittaamaton, pimeästä hän vie valohon. Arja Haapaniemi

Kysymyspalsta ? Ristin sa 10 Kan Juhana Lehmuskoski Universaali vai paikallinen seurakunta? Mitä tarkoittaa Apt. 9:31: ”Niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta.” Tässä kohdassa useiden maakuntien seurakunnasta puhutaan yksikössä, aivan kuin se olisi yksi seurakunta. Oliko seurakunta siis jonkinlainen universaali seurakunta, niin että ei ole olemassa ollenkaan itsenäisiä paikallisseurakuntia? Onko tällainen yksi seurakunta jonkinlainen Kristuksen kirkko, jota kai kreikan kielen sana kyriakos tarkoittaa? Nimimerkki: Seurakunta-asiasta kiinnostunut Vastaus: Seurakunta on yksi (Ef. 4:4), mutta se koostuu useista paikallisseurakunnista (esim. 1 Kor. 1:2; 2 Kor. 1:1; 1 Tess. 1:1; 2 Tess. 1:1). Raamattu käyttää seurakunnista myös monikkomuotoa: ”… ja kaikki veljet, jotka ovat minun kanssani, Galatian seurakunnille.” (Gal. 1:2) Sana on monikossa, koska Galatian alueella oli useita paikallisseurakuntia. Monet paikallisseurakunnat ovat yksi, koska niitä yhdistää sama Raamattu, sama evankeliumi, sama Pyhä Henki. Siksi monesta seurakunnastakin puhuttaessa voidaan käyttää seurakunta-sanaa yksikössä. Juudeassa, Galileassa ja Samariassa oleva seurakunta tarkoittaa näiden maakuntien kaikkia paikallisseurakuntia. Yksikössä käytetty seurakunta-sana ei siis viittaa universaaliin seurakuntaan. Raamatulliseen paikallisseurakuntaan voivat kuulua ainoastaan uudestisyntyneet ja uskovien kasteella kastetut ihmiset (Apt. 2:41). Kyriakos-sana on johdettu sanasta kyrios, Herra, ja tarkoittaa: Herralle kuuluva. Se esiintyy kreikankielisessä Uuden testamentin alkutekstissä kaksi kertaa. 1 Kor. 11:20 puhuu Herran ateriasta ja Ilm. 1:10 Herran päivästä. Kummassakaan kohdassa ei tarkoiteta seurakuntaa eikä kirkkoa. Uusi testamentti ei puhu mitään kirkosta, vaan se tuntee vain itsenäiset seurakunnat ilman keskusjohtoa. Vasta myöhempinä aikoina kyriakos-sanaa on alettu käyttää merkityksessä kirkko. ■ Seurakunnan vanhimmat Kun seurakunta syntyy, se on alusta lähtien täysivaltainen Kristuksen seurakunta, koska sen Herra ja Johtaja on Jeesus Kristus ja koska Pyhä Henki on lauman koonnut. Tapani Kärnä Syntyvaiheessa Herra käyttää Kristuksen todistajia (Apt. 1:8). Nämä laskevat perustuksen ja opastavat uskoon tulleita Kristuksen tuntemisessa. Aikanaan tulee vastaan vanhinten asettaminen. Se on valmistusta siihen, että Kristus-perustusta laskeneet Herran todistajat voivat siirtyä uudelle paikkakunnalle. Apostolit eivät suinkaan toimi ilman selvää suunnitelmaa. He eivät kansanomaisina suurpuhujina pidä vain muutamaa herätyskokousta. He eivät vastuuttomasti liihottele paikasta toiseen uutta mainetta niittämään.

Ristin sa Kan Apostolien vastuu Kun ihmisiä tulee uskoon, apostolit pitävät huolta siitä, että uudestisyntyneet saavat kunnollisen hoidon ja Sanan mukaisen kasvatuksen. Tämän vuoksi he viipyvät tarpeeksi kauan paikalla tai käyvät lampaita ruokkimassa tarpeeksi usein, niin että nämä vahvistuvat Herrassa. Tänä aikana käy ilmi, ketkä uudessa seurakunnassa ovat Herran valitsemia paimenia. Toteutuu se, mille alkuajan apostolit olivat muokanneet mallin: ”Julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehottivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: ’Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan.’ Ja kun he olivat valinneet heille vanhimmat jokaisessa seurakunnassa, niin he rukoillen ja paastoten jättivät heidät Herran haltuun, johon he nyt uskoivat.” (Apt. 14:21–23) Kristus-kalliolla Apostoliset työntekijät eivät siis jääneet ainaisesti ohjailemaan seurakuntaa. He luottivat siihen, että heidän opetuksensa kantoi hedelmää ja että uskovat todella nyt uskoivat Herraan, joka on jokaisen seurakunnan Pää. He eivät jättäneet seurakuntaa ilman jämerää johtoa. Seurakunta oli nyt lujasti Kristus-kallion varassa. Jeesus oli osoittanut itse kullekin uskovalle, että hän on hyvä Paimen, joka pitää huolen sekä laumasta että jokaisesta yksilöuskovasta. Mikä on seurakunta? Vapaiden piirien on joskus vaikea tunnustaa, että jollakin paikkakunnalla kokoontuva uskovien joukko, jolla ei vielä ole vanhimpia johdossa, olisi täysivaltainen seurakunta. Toisinaan heilahdetaan päinvastaiseen laitaan. Kun joko järjestönä, yhdistyksenä tai muuten sattumoisin kokoonnutaan yhteen, rukoillaan ja lausutaan Jeesuksen nimi, kokoonpanoa nimitetään joskus melko keveästi seurakunnaksi vetoamalla Jeesuksen sanaan: ”Missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.” (Matt. 18:20) Jeesus ei hypähdä liikkeelle taianomaisen Jeesus- 11 nimen hokemisen voimasta. Hän ei asetu minkä tahansa kokouksen keskelle sen perusteella, että joku lausuu juhlallisesti: ”Olemme koolla Jeesuksen nimessä”. Seurakunnaksi ei siis vielä voida nimittää jotakin ryhmää tai yhteisöä, jonka keskuudessa ”oikein” suoritetaan johtajien yhdessä sopimia jumalanpalvelusmenoja. Saarnaaja ja vanhimmat Seurakunta, joka nyt on vanhinten hoidossa, näkee joskus tarpeelliseksi kutsua jonkun sananjulistajan auttamaan väliaikaisesti opetustyössä ja evankeliumin julistamisessa. Hän ei saa omaksua seurakunnan johtajan asemaa, vaikka tätä hänelle vilpittömästi tarjottaisiin. Hänen tulee muistaa, että seurakunnan Johtaja on Jeesus Kristus ja että Pyhä Henki on asettanut vanhimmat – ei apostolia – paimentamaan Herran seurakuntaa. Jos saarnaaja toimii vakituisesti seurakunnassa, hän on yksi seurakunnan vanhimmista. Herra sanoo seurakunnan vanhimmille: ”Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut.” (Apt. 20:28) Saarnaaja ei ole ylipaimen Jos Sanan opettajan tehtävään kutsuttu henkilö ei näe asemaansa oikein, hän saattaa lapsellisesti omaksua suuren johtajan ja neuvojan roolin. Vaikka hän kokemukseltaan ja Sanan tuntemisen puolesta saattaa olla vielä kehittymätön, hän saattaa tehdä sellaisenkin virheen, että ryhtyy komentelemaan ja oikkujensa mukaan kurittamaan vanhempia kristittyjä. Kun nämä kypsyneempinä eivät heti nouse takajaloilleen, nuori kukkoilija saa yhä enemmän luuloteltua ilmaa siipiensä alle. Hän saattaa kaivaa vanhoja, kauan sitten selvitettyjä ja anteeksisaatuja asioita esiin ja näitä hyväksi käyttäen osoittaa ylemmyyttään toisten vastuuta kantavien rinnalla. Eräskin voimakastahtoinen sananjulistaja piti mielessään asiat, joissa veljet olivat hänelle uskoutuneet. Kun sitten tuli tilanne, jossa joku näistä veljistä oli eri mieltä sananjulistajan kanssa, tämä ei jaksanut uskoa häntä vahvistavaan Herraan, vaan nosti varoittavan sormensa ja sanoi: ”Muistapa…” Muuta ei tarvittu. Vastaan sanoja hiljeni kerralla, mutta lakkasi samalla luottamasta luottamuksen väärinkäyttäjään. ■

Kuukauden kolumnisti 12 Ristin sa Kan Olemme Jumalan tarkkailussa Jumalan tuomio Risto T. Takkinen Meitä askarruttaa maailman nykyinen tilanne. Uhkia ilmenee monella eri tavalla. Sotilaallisia kriisipesäkkeitä kytee myös meidän lähellämme. Ilmasto tuntuu lämpenevän vääjäämättömästi. Siitä odotetaan aiheutuvan vaikeuksia ruuan tuotantoon ja niin edelleen. Voimme nähdä Raamatusta, että myös se, miten noudatamme Jumalan opetusta, vaikuttaa menestykseemme. Me emme ole tooran eli lain alla. Toora käännetään usein sanalla laki, mutta sen voisi kääntää myös: opetus. Tottahan haluamme kuitenkin noudattaa Jumalan opetusta. Vapaan kasvatuksen aikana moni vierastaa myös sanaa käsky. Uuden testamentin alkukielellä, kreikaksi, se on ’entolee’, joka varsinaisesti tarkoittaa säädöstä. Jumalan säädökset tai määräykset nostattavat meissä vastustusta. Heimosotia Kuningas Salomon jälkeen Israelin 12 sukukuntaa jakaantui kahdeksi valtioksi. Yhdeksää pohjoista heimoa kutsuttiin Israeliksi ja Juudan ja Benjaminin sukukuntia Juudaksi. Leeviläiset olivat molempien heimojen keskuudessa. Jako oli niin todellinen, että nämä valtiot sotivat keskenään noin 200 vuoden ajan. Ensimmäinen sota kesti 30 vuotta, ja siinä kuoli 500 000 israelilaista. Toisessa sodassa kuoli 120 000 juutalaista, koska heitä hallitsi Aahas, joka oli hylännyt Israelin Jumalan. Israelin kansa ja kuninkaat palvelivat epäjumalia koko 200 vuoden ajan. Profeetta Elia toi esille Jumalan voiman israelilaisille Karmel-vuorella 60 vuotta sen jälkeen, kun valtakunta oli jakaantunut kahdeksi valtioksi. Hän rakensi alttarin Israelin Jumalalle, teurasti mullikan ja laittoi polttopuiden päälle, jotka hän oli kastellut 12 ruukullisella vettä. Elia rukoili, että Herra vastaisi ja israelilaiset tulisivat näkemään ”että sinä, Herra, olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä takaisin.” Silloin ”Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin, puut, kivet ja mullan sekä nuoli veden, joka oli ojassa” (1 Kun. 18). Israel ei kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi luopua epäjumalanpalveluksesta. Lopulta Jumala lähetti kolme Assyrian kuningasta viemään pohjoisia heimoja nykyisen Irakin alueelle. Israelilla oli mahdollisuus lopettaa epäjumalien palvominen sen jälkeen, kun ensimmäiset kaksi ja puoli heimoa siirrettiin Assyriaan. Kuitenkaan he eivät tehneet parannusta. Pakkosiirron katsotaan kestäneen noin 20 vuotta. Jumala on pitkämielinen Juudassa oli muutamia kuninkaita, jotka hävittivät epäjumalien alttarit, elvyttivät temppelipalveluksen ja palvelivat ehyellä sydämellä Israelin Jumalaa. Kansan enemmistö kulki kuitenkin epäjumalien perässä. Juudan neljä viimeistä kuningasta olivat epäjumalan palvojia. Sen seurauksena Jumala lähetti Babylonian joukot viemään Juudan ylimystön nykyisen Irakin alueelle. Pakkosiirto tapahtui kahdessa osassa. Tässäkin tapauksessa Jumala antoi mahdollisuuden palata oikealle tielle. Vaikka epäjumalanpalveluksesta ei seuraisikaan välittömästi rangaistusta, se ei tarkoita, että rangaistusta ei tulisi. Jumala antoi laupeutensa tähden Israelille 200 vuotta aikaa parannuksen tekemiseen. He eivät siihen suostuneet. Siitä seurasi 2700 vuotta kestänyt maasta karkotus. Juudaa Jumala sieti pitempään eli 360 vuotta, koska Juudalla oli joitakin Jumalan mieleisiä kuninkaita. Juutalaisten maastakarkotus kesti 70 vuotta, ja viimeinen karkotus kesti noin 2000 vuotta.

Ristin sa Kan Rukous kansamme puolesta Jumala tarkkailee erityisesti päättäjiä, jotka me olemme valinneet. He ovat meidän kanssamme vastuussa siitä, miten suhtaudumme Jumalan Sanaan. Tiedämme, että eduskunta on säätänyt Raamatun opetuksen vastaisia lakeja. Tästä seuraa aikanaan rangaistus, joka on varoituksia suurempi. Jos paadutamme sydämemme, kohtaamme Jumalan rangaistukset. Siksi meidän tehtävämme on rukoilla 13 päättäjien puolesta. Ei riitä, että pelkästään siunaamme päättäjiä. Oikea rukous on rukoilla heidän puolestaan, että he kaikki löytäisivät Jeesuksen Vapahtajanaan ja saisivat Jumalan antamaa viisautta ja Pyhän Hengen johdatusta. Voimme myös rukoilla, että Herra armossaan antaisi koko kansallemme synnintunnon, joka johtaisi parannuksen tekoon ja saattaisi johtaa rangaistusten perumiseen. ■ Jeesus elon purressa MARTTI KORTELAINEN TAUNO SÄRKIOJA / / TEKSTI ”Oi tullos’ mun purteeni, Jeesuksein, en uskalla lähteä yksin. On eessäni matka niin vaarallinen, suo, kanssas ett’ käyn käsityksin.” Me ihmiset tarvitsemme elon purteemme johtajan, muuten se saattaa mennä karille. Kun Jeesus johtaa elämäämme, käy hyvin. Kotitiellä Tässä maailmassa on vaarallista kulkea ilman Jeesusta. Jeesus itse sanoi: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä.” Tämä tie on kotitie, jonka päässä avautuu taivas. ”Sinun Sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” Raamattu sanoo: ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret.” Jumala on varannut meille jotakin parempaa, joka ei ole meidän sydämeemme noussut. Turvapaikka Jeesuksessa Jeesus rakastaa syntistä ihmistä. Hän haluaa pelastaa ja vapauttaa synnin kahleista. Hän antaa rauhan ja levon sekä ilon sydämeen. On turvallista kulkea Jeesuksen kanssa myrskyävällä maailman merellä. Kukaan muu ei voi antaa ihmiselle tulevaisuutta ja toivoa kuin Jeesus Kristus. Jeesus on turvapaikka, jonka seurassa ihminen muuttuu ja alkaa ikävöidä taivaan kotiin. Jokainen ihminen, joka pyrkii Jeesuksen ystäväksi, tulee onnelliseksi. Vastaanotto jokaiselle Raamattu sanoo: ”Minun onneni on olla Jumalaa lähellä.” Tänäänkin Jeesuksella on vastaanotto jokaiselle ihmiselle, joka häntä etsii. Hän antaa löytää itsensä. On jännittävää tehdä matkaa Jeesuksen kanssa. ”Kun on matkani määrä käyty, ilta joutunut, uuden aamun koittoon silmäin avautuu.” Hyvää matkaa kaikille Jeesuksen seurassa.

Ristin sa 14 Kan Toimitussihteerin kynästä Herra tekee uutta lunastustyön kautta Jesajan kirjassa on monta kertaa maininta Herrasta, joka uuEsko Kallioniemi distaa liittonsa Israelin kanssa. Luvun 48 jakeessa kolme sanotaan: ”Entiset minä olen aikoja ennen ilmoittanut, minun suustani ne ovat lähteneet, ja minä olen ne kuuluttanut. Äkkiä minä panin ne täytäntöön, ja ne tapahtuivat.” Jakeessa viisi todetaan, että Herra ilmoitti tulevat jo etukäteen. Näin kansa ei voisi vedota siihen, että heidän epäjumalansa antoivat tiedon ja säätivät tapahtumia. Joskus ihminen haluaa luottaa omaan viisauteensa, omiin epäjumaliinsa. Sana epäjumala käsitetään helposti vain patsaaksi, jota säännöllisin väliajoin ulkoilutetaan kulkueissa. Sitäkin se on, mutta itse asiassa epäjumala voi olla jokin hyvä ja elämään kuuluva asia. Se vain on ottanut sen aseman ihmisessä, joka tekijänoikeuden perusteella kuuluu Jumalalle. Hyvästä voi tulla parhaimman este. Kärsimyksen ahjossa Jakeessa kymmenen Herra sanoo sulattaneensa Israelia saamatta kuitenkaan hopeaa. Herra on koetellut heitä kärsimyksen ahjossa. Oman tahdon tie toi kärsimystä ja ahdistusta, mutta lopputulos ei ollut toivottu ennen kuin tapahtui uudistuminen. Jae 16 sanoo ihanasti: ”Lähestykää minua, kuulkaa tämä: Alkujaankaan minä en ole puhunut salassa; kun nämä tapahtuivat, olin minä jo siellä. Ja nyt Herra, Herra on lähettänyt minut ynnä oman Henkensä.” Kansan tuli lähestyä Jumalaa. Silloin Jumala uudisti lupauksensa vapauttaa kansansa Baabelin vankeudesta. Jumala lähetti palvelijansa mutta myös Henkensä. Jesajan kirjassa on äärettömän kirkas sanoma pelastuksesta, ja myös Pyhä Henki mainitaan siellä. Siinä on kaiken ydin. Jumalan Henki kirkastaa Jeesuksen ja pelastuksen vielä tänäänkin. Siinä on mahdollisuutemme uudistua. Toivomme on Jeesuksessa Muutama luku myöhemmin Jesaja kuvaa Kristuksen kärsimyksiä. Luvussa 53 jakeessa kymmenen sanotaan: ”Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.” Mikä kuvaus Jeesuksen suorittamasta sovituksesta! Meidän toivomme uudistua tai kohdata armo ensimmäisen kerran on Jeesuksessa. Vanhassa liitossa ei ollut sovitusta ilman verenvuodatusta, tarvittiin uhri. Nyt Jesaja sai nähdä sen, että jos laitamme toivomme Jeesuksen kärsimyksiin ja kuolemaan, Herran alkuperäinen suunnitelma ja tahto toteutuvat. Ihminen elää jälleen yhteydessä Luojaansa. ”Tietäen, ettette ole millään katoavaisella lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan.” (1 Piet. 1:18–19) Jeesuksessa on vapaus Näin voi toteutua 48. luvun jakeesta 20 löytyvä kehotus: ”Lähtekää Baabelista, paetkaa Kaldeasta; riemuhuudoin ilmoittakaa, kuuluttakaa tämä, viekää tieto siitä maan ääriin asti, sanokaa: ‘Herra on lunastanut palvelijansa Jaakobin’.” Toisin sanoen Jeesuksen tähden pääsemme vapauteen ja saamme kaiuttaa aina maan ääriin asti, että Herra on lunastanut meidät Golgatalla. Meidän ei tarvitse hukkua synteihimme. Tämä on tarjolla Jeesuksessa ensimmäisen kerran tai myös uudelleen. Jesajan kirjan luvussa 48 Herra lupasi opettaa kansallensa, mikä on hyödyllistä, ja johdattaa kulkua. Jos jokin asia on tullut Jumalan ja sinun väliin, apu löytyy Jeesukselta. Käänny hänen puoleensa ja anna hänelle mahdollisuus korjata se, mikä on särkynyt.

Yhden seurakunnan kokoinen kirkkokunta Ristin sa Kan 15 Jotkut, jotka tahtovat välttää Helluntaikirkkoon liittymisen mukanaan tuomat epäraamatullisuudet, ovat ehdottaneet oman pienen uskonnollisen yhdyskunnan perustamista. Yksittäisenkin seurakunnan on nimittäin mahdollista perustaa sellainen. Juhana Lehmuskoski Porissa on toimittu näin, ja siksi on jo mahdollista tarkastella sen yhdyskuntajärjestystä ja seurakunnan johtosääntöä. Niistä saa käsityksen, mitä yhteiskunta vaatii sellaisessa tapauksessa ja miten se käy yhteen raamatullisen järjestyksen kanssa. Lapsijäsenet Vaikka Porin Helluntaikirkossa ei ole ulkojäseniä, siellä on lapsijäseniä. (Yhdyskuntajärjestys § 3). Tämä perustuu uskonnonvapauslain §:ään 3, ja ilman tällaista järjestelyä ei ole mahdollista perustaa kirkkokuntaa. Vanhemmat voivat liittää alle 12-vuotiaan lapsen seurakuntaan jopa ilman tämän omaa suostumusta. Tämä ei ole Raamatun mukainen järjestelmä. Kun lapsijäsenet tottuvat seurakunnan jäsenyyteen jo pieninä, he tulevat kasteelle, vaikka eivät olisi uskossakaan, kun heitä uhkaa 18-vuotiaina erottaminen seurakunnasta. Teini-ikäisetkin uskosta osattomat seurakunnan jäsenet jo saavat aikaan sen, että muodostuu ”sekalainen seurakunta”. Muutaman vuosikymmenen kuluttua ei ole enää tietoakaan uskovien seurakunnasta. Tämän järjestelmän mukana seurakunnan sisäpuolelle pääsee vierasta tulta, jota on enää mahdotonta kitkeä pois (Katso varoitus 3 Moos. 10:1-3). Vaikka uskosta osattomat jäsenet poistettaisiinkin seurakunnan ulkojäsenyydestä heti 18 vuotta täytettyään, mukaan tulee kaiken aikaa uusia. Uskosta osattomat nuoret tottuvat siihen ajatukseen, että he voivat kuulua joukkoon uudestisynty- mättöminäkin. Ulkopuolelle joutuminen täysi-ikäisyyden kynnyksellä tuntuu vieraalta ja uhkaavaltakin ajatukselta. Tämä muodostaa paineita käydä kasteella heppoisin perustein, että voisi jäädä tuttuun ympäristöön. Tätä on vuosien varrella valiteltu esimerkiksi Vapaakirkon piirissä. Seurakuntaan tulee uskosta osattomia jäseniä tai “puolivillaisia lampaita”, jäseniä, joiden uskossa oleminen jää epäselväksi. Seurakuntakurin ylläpitäminen vaikeutuu silloin huomattavasti ja lopulta käy aivan mahdottomaksi. Syntikysymyksessä kynnys madaltuu huolestuttavasti. Uuden liiton seurakunnassa on Raamatun mukaan jäseninä vain uskovia. Lapsetkin otettiin luetteloihin vasta uudestisyntymisensä jälkeen. ”Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin.” (Apt. 18:8) Paavali kirjoittaa: ”Kastoinhan tosin Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko ketään muuta kastanut.” (Apt. 1:16) ”Mutta minä kehoitan teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he ovat antautuneet pyhien palvelukseen.” (Apt. 16:15) Kirkkoseurakunnan vanhimmisto Uskonnonvapauslaki § 12 määrää, että uskonnollisella yhdyskunnalla on oltava hallitus ja sillä puheenjohtaja. Porin helluntaiseurakunnan vanhimmistolla on puheenjohtaja. Hän on myös työn-

16 Ristin sa Kan tekijöiden esimies. Hän on käytännössä tämän uskonnollisen yhdyskunnan ylin johtaja, koska siihen kuuluu vain yksi seurakunta. Raamatun mukaan tuolle paikalle kuuluu vain Jeesus: ”… ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.” (1 Piet. 5:3-4) Paimenten johtajana on Ylipaimen Jeesus. Vuosikokous valitsee vanhimmiston jäsenet, joiden toimikausi on neljä vuotta. (Yhdyskuntajärjestys § 5) Raamattu ei kehota vaihtamaan vanhimmiston jäseniä. Jos Herra saa valita vanhimmiston jäsenet – kuten pitäisi tapahtua – heidän palvelutehtäväänsä ei pidä asettaa kyseenalaiseksi ilman painavaa syytä neljän vuoden välein. Raamattu sanoo: ”Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut.” (Apt. 20:28) Pastorit ovat myös vanhimmiston jäseniä. (Ykj § 5) Näin on vaarana, että naispuoliset seurakuntalaiset ohjautuvat jossakin vaiheessa vanhimmistoon. Seurakunnanvanhimman erottaminen Jos joku vanhimmiston jäsen tai työntekijä viettää paheellista elämää ja vanhimmisto erottaa hänet, yhdyskunnan kokous voi kumota tämän päätöksen 2/3 äänienemmistöllä. (Ykj. § 5) Tällä menetelmällä mikä tahansa syntielämä saadaan pesimään seurakuntaan eikä sitä voida lopettaa, jos saadaan tarpeeksi ääniä. Jeesus ei säätänyt seurakuntaansa demokraattista päätöksentekoa vaan hän tahtoo itse sanoa viimeisen sanan. Jos joku vanhimmiston jäsen tai työntekijä viettää paheellista elämää, tarvitaan puolestaan 2/3 äänienemmistö yhdyskunnan kokouksessa, jotta hänet saadaan erotettua (Ykj. § 5). Jos erotettavalla on kannattajia yli 1/3 yhdyskunnan jäsenistä, erottamista ei voida toteuttaa. Pastorit vanhimmiston tehtävissä Vanhimmisto voi siirtää osan valtaansa johtoryhmälle. Siihen taas kuuluvat muun muassa pastorit. (Johtosääntö § 3.7) Jos seurakuntaan tulee jossakin vaiheessa naispastoreita, nämä käytännössä päättävät osasta vanhimmistolle kuuluvia asioita. Nämä tehtävät kuuluvat Raamatun mukaan Jumalan valitsemille miehille (1 Tim. 3:2; Tiit 1:6) Avoin ehtoollinen (Johtosääntö § 4.2) johtaa nopeassa tahdissa myös siihen, että ehtoollispöytään tulevilta ei vaadita enää uudestisyntymistäkään. Johtosäännön sisältö? Seurakunnan johtosäännöstä puuttuu maininta, että naiset ja homoseksualistit eivät voi astua vanhimman tai pastorin virkaan. Tämä olisi tärkeä siksi, että uskonnolliset yhdyskunnat ovat sidoksissa maallisiin lakeihin, toisin kuin itsenäiset seurakunnat. Lait kieltävät syrjimisen tällaisissa tapauksissa, vaikka eivät puutukaan kreationistien ja fundamentalistien syrjimiseen. On tietysti selvää, miksi tällainen maininta puuttuu johtosäännöstä. Valtiovalta sanoo viimeisen sanan siihen, mitä kaikkea virallisen uskonnollisen yhdyskunnan johtosäännössä sanotaan. Se ei tule hyväksymään näiden virkojen kieltämistä naisilta ja homoseksualisteilta. Uskonnonvapauslaki § 25 sanoo, että yhdyskunnalle voidaan antaa varoitus tai se voidaan lakkauttaa, jos se ei noudata lakia. Suomen Helluntaikirkkoa perustettaessa vedottiin siihen, että johtosääntöön voi lisätä maininnan, joka estää naisia ja homoseksualisteja pääsemästä johtoasemaan seurakunnassa, vaikka maallinen laki suosii heitä. Puhelimessa lain laatija mainitsi kuitenkin minulle, että tällainen maininta ei liene mahdollinen ja että valtiovalta käsittelee johtosäännöt ja tekee niihin haluamansa muutokset. Suomalainen yhteiskunta on nyt vereslihalla etsien tarkasti, missä esiintyy sukupuolisyrjintää ja seksuaalista syrjintää. Uskonnollinen yhdyskunta ei voi vapaasti itse päättää suhtautumisestaan niihin. ■

Ristin sa Kan 17 Ekumenia ja virkapappeus Ekumeenista yhteyttä kutsutaan kristittyjen yhteydeksi yli kirkAntti Ylipelkonen kokuntarajojen. Taannoin RV-lehdessä haastateltiin erästä Helluntaikirkossa näkyvällä paikalla toimivaa johtajaa yhteydestä Roomalaiskatolisen kirkon kanssa. Hän vastasi: ”Ovathan he kristittyjä!” Mielestäni edellä oleva lausunto on kristityn kallisarvoisen nimen laittamista alennusmyyntiin. Raamattu kertoo, mitä kristitty-sana merkitsee. ”Ja he vaikuttivat yhdessä kokonaisen vuoden seurakunnassa, ja niitä oli paljon, jotka saivat heiltä opetusta ja Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia ensiksi nimittämään kristityiksi.” (Apt. 11:26) ”Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: ’Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani.’” (Joh. 8:31) Nikolaiittain oppi Monet Helluntaiseurakunnat ovat yhä lisääntyvissä määrin alkaneet toimia Luterilaisen kirkon kanssa yhteistyössä, vaikka selvästi tunnistettaisiin, että kaikki yhteydessä olevat luterilaiset papit eivät olisi edes uudestisyntyneitä. Ekumeeniseen harhaan mukaan lähteminen on muuttanut joidenkin helluntaipastoreiden kohdalla uuden liiton pappeuden virkapappeudeksi virkapukuineen ja kaulapantoineen. Virkapappeus on ainakin osittain nikolaiittain oppia, jota alkuseurakunta jopa vihasi. Vanhan testamentin aikana papeilla oli oikeus pitää kasukkaa, koska he olivat uhripalveluspappeja, välimiehiä Jumalan ja ihmisten välillä. Vanhan liiton pappeus virkapukuineen päättyi sil- loin, kun ylimmäinen pappi repi vaatteensa Herran Jeesuksen edessä. Vain ylösnousseella Jeesuksella on oikeus seurakunnan aikakaudessa pitää papin kasukkaa (Ilm. 1:10–18). Hänellä on pitkäliepeinen viitta, rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetty, Ylimmäisen papin, välimiehen puku! Miksi ei huomata, että papin virkapuvun käyttäminen uskovien päällä on vaarallista, koska se kuuluu vain välimiehelle? Kenestäkään meistä ei ole siihen! Rakkaus totuuteen Olen seurannut Helluntaikirkon linjausten kehittymistä ja huomannut monissa asioissa selvästi Sanasta luopumista. On tullut naisjohtajuus sekä äänestyskäytäntö hengellisissä linjauksissa. Tällä hetkellä Helluntaikirkossa keskustellaan yhteisestä ehtoollisesta kirkkojen kanssa, joiden yhteyteen tullaan lapsikasteen kautta. Asiasta on kirjoiteltu RV-lehden sivuilla. Sitä ei vielä hyväksytä yleisesti, mutta jos seurakunnalla on vielä aikaa, Helluntaikirkko tulee johtamaan helluntaiseurakunnat suvaitsevuuden ja rakkauden nimissä kirkkojen yhteiseen ehtoolliseen. Kun tämä toteutuu, Ilm. 17 ja 18:n kuvaama portto on Suomessa niiden tunnistettavissa, joilla on vielä rakkaus totuuteen. Laodikean henki kokoaa jo tätä maailmanlaajuista porttokirkkoa, jota apostoli Johannes suuresti ihmetteli nähdessään naisen pedon selässä. Paavi on jo julistanut, että kristittyjen, muslimien ja juutalaisten Jumala on sama! Me saamme kuitenkin tehdä turvallisesti matkaa Jeesuksen yhteydessä ja tutkia Sanan valossa, mitä kannattaa ottaa vastaan sydämiimme. Voimme rukoilla, että meillä säilyy korvat kuulla, mitä Henki seurakunnille sanoo!

Ristin sa 18 Kan Helluntaikirkko Raamattu opettaa: ”Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan.” (1 Kor. 4:6) Uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröityminen ei ole vain muotoseikka, kuten jotkut uskottelevat, vaan on kysymys Raamatun noudattamisesta seurakuntakysymyksessä. Helluntaikirkon jäsenyydessä seurakuntia vastaan tulee Juhana Lehmuskoski samoja epäraamatullisuuksia kuin yksittäisiä kirkkokuntiakin. Lisäksi tulevat valtakunnallisen keskusjohdon mukanaan tuomat ongelmat. Esitän lisäyksiä vain kahteen edellä mainitsemaani kohtaan: Ensiksikin Suomen Helluntaikirkon yhdyskuntajärjestyksessä on ristiriita uskonnonvapauslakiin nähden. Uskonnonvapauslaki säätää, että kaksitoista vuotta täyttänyt voidaan liittää uskonnolliseen yhdyskuntaan tai ilmoittaa eronneeksi siitä vain omalla kirjallisella suostumuksellaan. (Uskonnonvapauslaki § 3) Helluntaikirkon yhdyskuntajärjestys kuitenkin sanoo § 20, että uskosta osaton lapsi siirtyy pois seurakunnan rekisteristä 18-vuotiaana. Toisena on uskonnonvapauslain vaatimus, että seurakunnan johdossa on oltava hallitus. Tästä muodostuu ongelma, koska Raamattu ei tunne muita johtajia kuin vanhimmat. Ongelmaa yritetään ratkaista antamalla hallitukselle lisänimitys: Vanhimmisto-nimikettä voidaan käyttää myös muusta seurakunnan johtoelimestä, joka on määritelty seurakunnan johtosäännössä (Suomen Helluntaikirkon yhdyskuntajärjestys § 26). Laki edellyttää, että hallitusta valittaessa ei saa suorittaa sukupuolisyrjintää. On siis mahdotonta kieltää naisilta vanhimmiston jäsenyyttä. Huomattavalta taholta onkin jo tuotu esiin, että nyt on tarve vanhimmiston uudistamiseen. Joissakin kirkkoseurakunnissa on jo vanhimmisto syrjäytetty ja sen yläpuolelle asetettu hallitus, johtoryhmä tai jopa seurakuntaneuvosto. Enemmistö ei aina ole oikeassa Uskonnonvapauslaki säätää kirkkokuntiin demokraattisen päätöksentekomallin. Alkuseurakuntien periaatteena päätöksenteossa ei kuitenkaan ollut demokraattinen äänestys. Vaatimuksena oli yksimielisyys. Asioista keskusteltiin niin kauan, että kaikkien ymmärrys avautui ja kaikki olivat samaa mieltä (esim. Apt. 15:12, 22, 28). Pääasiana oli joka tapauksessa se, että oltiin Herran kanssa yhtä mieltä. Määräävänä ei saanut olla enemmistön eikä vähemmistön mielipide vaan Herran mielipide. Keskustelun ja rukouksen tarkoituksena oli löytää se, ja kun se kävi selväksi, kaikki tyytyivät siihen. Viranomaisille on kuitenkin mahdotonta selittää tällaista periaatetta. Koska on kysymys niinkin tärkeästä asiasta kuin päätöksenteosta seurakunnissa, on viisainta pitäytyä vanhaan ja hyväksi nähtyyn seurakuntamalliin. Seurakuntien itsenäisyys säilytetään parhaiten, jos jäädään kirkkokuntajärjestelmän ulkopuolelle. Valtakunnallinen keskusjohto Helluntaikirkon jäsenseurakunnat joutuvat valtakunnallisen keskusjohdon alaisuuteen. Tämä yliote näkyy siinäkin, että kirkkokunnan hallituksella on oikeus hyväksyä seurakunta kirkon jäsenyyteen tai hylätä hakemus (Suomen Helluntaikirkon yhdyskuntajärjestys § 17) sekä erottaa seurakunta yhdyskunnasta (Suomen Helluntaikirkon yhdyskuntajärjestys § 18). Jos kirkkokunnan johtomiehet eksyvät totuudesta, eksytys leviää koko kirkkokuntaan. Sielunvihollinen ja jumalaton maailma pyrkivät eksyttämään nimenomaan johtajat. Viranomaisetkin pyrkivät taivuttamaan johtajat omiin suunnitelmiinsa. Harhakäsitykset ja kulloinkin muodissa olevat näkemykset yleistyvät. Jos itsenäisen seurakunnan johtajat turmeltuvat, turmelus koskee vain yhtä seurakuntaa eikä leviä johtajista valtakunnalliselle tasolle. Itsenäisyys kaventuu Helluntaikirkon piirissä lupaillaan, että seurakuntien itsenäisyys säilyy. Tätä lupausta on mahdotonta pitää.

Ristin sa Kan Uskonnonvapauslaki, jonka alaisuuteen kirkkokunnat vapaaehtoisesti alistuvat, jo vaatii, että seurakunnat niputetaan tiiviisti yhteen. Niistä tulee toistensa kopioita. Yhdyskuntajärjestys valaa ne samaan muottiin. Jäsenseurakunnat eivät saa julistuksessaan tai toiminnassaan olennaisesti poiketa yhdyskunnassa vallitsevista toimintaperiaatteista. (Helluntaikirkon yhdyskuntajärjestys § 18) Samankaltaisuus on hyvä asia vain silloin, kun malli tulee suoraan Raamatusta. Kun Kristus saa olla seurakunnan pää, hän muokkaa paikallisseurakunnat samanlaisiksi, raamatullisiksi ja pyhiksi. Mutta jos ihmiset laativat yhdyskuntajärjestyksen seurakuntia varten, siitä tulee joiltakin osin ahdistava muotti, joka torjuu osan jäsentensä hengellisyydestä. Helluntaikirkon hallitus puuttuu suoranaisesti paikallisseurakuntien sisäisiin asioihin. Sanovathan uudistetutkin säännöt, että seurakunnissa vanhimmiston päätökseen tyytymätön voi saattaa asiansa tiedoksi yhdyskunnan hallitukselle. (Suomen Helluntaikirkon yhdyskuntajärjestys luku 6 § 37) Tämän johdosta seurakuntakurin ylläpitäminen vaikeutuu. Jyväskylässä tehtiin menneinä vuosina päätös, että ketään ei enää eroteta seurakunnasta. Kun syntiin langenneet vain merkitään ei-varsinaisiksi jäseniksi, kaikki jatkuu kuten ennenkin ja seurakunnan jäsenluku ei pienene. Liberaaliteologia Kun säännöt vaativat kirkkoseurakuntiin keskusjohdon suosimaa julistusta ja toimintaa, seurakuntiin ajetaan sisään liberaaliteologisia käsityksiä. Tämähän tarkoittaa sitä, että Raamattua pidetään Jumalan Sanana vain määrätyiltä osin. Tämä näkyy siinä, että Helluntaikirkko on jo päättänyt ottaa käyttöön pastorinvaltakirjan. Ilman tätä lisenssiä ei kukaan mies tai nainen saisi toimia pastorina seurakunnassa. Pastorinvaltakirja puolestaan edellyttää pastorikoulutuksen läpikäymistä Isossa Kirjassa. Siellä 19 opettajasta ja toimihenkilöstä riippuen painotetaan myös monia Raamatun vastaisia oppeja: Jumala on nainen. Jeesus ei maksanut lunastushintaa Jumalalle vaan saatanalle. Raamattua ei tarvitse enää noudattaa kaikilta osin ja niin edelleen. Paavali esittää kuitenkin saarnamiesten luovuttamattoman periaatteen kirjoittaessaan: ”Paavali, apostoli, virkansa saanut, ei ihmisiltä eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta ja Isän Jumalan, joka on hänet kuolleista herättänyt,.” (Gal. 1:1) Teemme viisaasti, jos irtisanoudumme koko valtakirjajärjestelmästä ja valitsemme saarnaajiksi seurakuntiin niitä miehiä, jotka kunnioittavat vielä täysin Jumalan Sanaa. Ekumenia Helluntaikirkko on jo ajautunut syvälle ekumenian syövereihin. Sen hallituksen edellinen puheenjohtaja on antanut julkisen lausunnon, jossa hän toteaa, että ovathan katolilaisetkin kristittyjä. Totuus asiassa on se, että vain uudestisyntyneet ovat kristittyjä. Raamattu sanoo: ”Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia ensiksi nimittämään kristityiksi.” (Apt. 11:26) Ja kirkkoseurakunnat eivät saa olennaisesti poiketa kirkkokunnan hallituksen näkemyksistä. Voimme seurata Mooseksen esimerkkiä, Hebr. 11:25:ä mukaillen, ottamalla mieluummin kärsiäksemme vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadaksemme suurten valtiokirkkojen suosiosta lyhytaikaista nautintoa. Todellinen Jeesuksen seuraaja rukoilee kuten Korkean Veisun morsian: ”Sano minulle sinä, jota sieluni rakastaa, missä laumaasi paimennat, missä annat sen keskipäivällä levätä. Miksi minä hunnutettuna joutuisin sinun toveriesi laumain luo!” (KV. 1:7). Etsiytykäämme todellisen Jumalan lauman luo, vilpittömien uskovien seuraan. Ei ole syytä joutua muiden laumoihin eikä edes niiden luo, työyhteyteen tai samaan rintamaan.

Ristin sa 20 Kan Kylväjä lähti kylvämään Tämän päivän ihmiset ovat niin kaupungistuneet, että vain harvat tietävät, miten maata viljellään. Tämä elämänala kiinnosti Jeesusta, ja hän kehotti: ”Nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita.” (Joh. 4:35) MARTTI KORTELAINEN Mitä katsomisen arvoista vainioissa on? Varmaan ihmiset ohi kulkiessaan näkivät vainiot, mutta ehkä he eivät olleet niistä Antti Sainio kiinnostuneita. Heitä kiinnosti se, miten oma elämä sujui. Jeesus jatkoi: ”Katsokaa vainioita, kuinka ne ovat vaalenneet leikattaviksi.” Ennen kuin vilja on leikattavissa, on tapahtunut paljon. Ensiksikin: Kylväjä lähti kylvämään. Vaalenneet vainiot puhuvat paljon ”Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen.” (1 Moos. 8:22) Sama koskee Jumalan Sanan kylvämistä. Joitakin aikoja sitten monen kylän raitilla oli valkoinen teltta, jossa julistettiin pelastussanomaa. Silloin moni arkakin ihminen uskalsi tulla kuulemaan Sanaa ja sai kokea sielunsa pelastuksen. Nyt vain harvoissa paikoissa näkyy telttoja, mutta nekin osoittavat, että vielä kylväjä lähtee kylvämään. Ollaanpa maanviljelijän tai Jumalan pellolla, kaikki siemenet eivät putoa hyvään maaperään, vaan toiset siemenet putoavat kallioperälle, jossa ei ole multaa siemenen juurruttua. Orjantappuroihinkin putosi siementä, ja rikkaruohot tukahduttivat itämisen. Muutama siemen putosi tielle, ja linnut söivät sen. Kuitenkin kylväjä kylvää Kylväjä tiesi varmaan Jumalan luvanneen, että kylväminen ei lakkaa niin kauan kuin maa pysyy. Jos nostamme silmämme ja katsomme vaalenneita viljapeltoja, näemme tähkiä, jotka taipuvat jyvien painosta. Viljelijä iloitsee juuri näistä tähkistä. Kaiken yläpuolella saattaa huojua suuri tähkä tuulessa heiluen, mutta siinä ei ole jyvän jyvää. Löytyy myös musta tähkäpää, joka on rikkaruoho. Sellainen on nyhdettävä pois, ettei se pääse siementämään. Viljapellolla tapahtuu puhdistus Ylpeä uskova on kuin tyhjä tähkä. Hän heiluu kaikkien yläpuolella mutta on hedelmätön. Musta tähkä ilmaisee ihmissydäntä, joka on kyllä uskovien joukossa, mutta Jumala tuhoaa sen, sillä läpimustunutta sydäntä ei voi auttaa. Jeesus kuitenkin varoitti: ”Ettette lustetta kootessanne nyhtäisi nisuakin.” (Matt. 13:29) Pyhä Henki hoitaa puhdistustoimet. Sydämen salat tulevat ilmi, eikä asiaa tarvitse hoitaa ihmisvoimin. Kesälomalla kylvöaikana Kylväjä lähtee vielä tänäkin päivänä kylvämään, mutta on niitä, jotka parhaana kylvöaikana pitävät kesälomaa! Kyllä ruumis tarvitsee lepoa, mutta Sana kehottaa: ”Pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta.” (Hebr. 12:15) Sielunvihollinen ei pidä kesä- eikä talvilomaa vaan kylvää jatkuvasti epäuskon siementä. Liian moni on päätynyt ajatukseen, että kylvö ei kannata. ”Eihän sinne kokoukseen tule kuin muutama ihminen, joten taitaa olla turhaa mennä sinne puhumaan!” Pitäkää siis huoli, ettei vankilan pimeimmässäkään sellissä oleva vanki jää osattomaksi Jumalan armosta ja Jeesuksen rakkaudesta. Ihmispellot ovat vaalenneet leikattaviksi, joten on kiire kylvää pelastussanomaa teille ja aitovierille.

Seurakunnilla on edelleen mahdollisuus kerätä uhreja Ristin sa Kan 21 rapakossa.’” (2 Piet. 2:21–22) Tuloksena on jälleen uusi vähemmistökirkko Suomeen. Poliisihallituksen muistio Leo Koukku Helluntaiherätyksen synnyttyä Suomessa omaksuttiin apostolinen seurakuntajärjestys. Itsenäisiä seurakuntia syntyi herätyksen levitessä eri puolille Suomea. Niiden lakisääteisiä tehtäviä varten perustettiin seurakuntien toiminnan tueksi rekisteröityjä yhdistyksiä hoitamaan seurakuntien juridisia ja taloudellisia asioita, koska seurakunnilla ei ollut julkisoikeudellisista asemaa maassamme. Itsenäiset, vapaat seurakunnat, joilla on seurakunnasta erillinen yhdistys tukenaan, eivät ole voineet hyväksyä katolisen kirkon Raamatun vastaista kirkko-organisaatiota Suomessa. Seurakuntien tulee pitää kiinni tästä raamatullisesta näkemyksestä ja periaatteesta eikä suostua mihinkään muutoksiin. Itsenäisiä seurakuntia vastaan paholainen on yrittänyt nousta ulkokautta, mutta kaikki hajotusyritykset ovat kaatuneet. Seurakuntien hajottamista nyt sisäkautta Nyt paholainen on keksinyt uuden keinon hajottaa seurakuntia sisäkautta. Hän ei tule onnistumaan siinä lukuun ottamatta aiheuttamaansa hajaannusta ja ristiriitoja seurakuntien sisällä sekä Jumalan valtakunnan työn ja sanoman vaikeuttamista. ”Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä.” (Gal. 5:14–15) Enemmistön diktatuuri ei sovi Jumalan seurakuntaan, koska se riistää seurakuntakodin monilta seurakunnan jäseniltä. Jumalan valtakunnan asiaa ei edistetä muuttamalla seurakuntarakenteita vaan palataan hajottamaan seurakuntia kuten 300-luvulla. ”Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: ’Koira palaa oksennukselleen’, ja: ’Pesty sika rypee Poliisihallitus on lähettänyt seurakunnille helluntaikirkon välityksellä kirjeen, jonka mukaan kolehdin keräämistä ei hyväksytä enää yhdistystaustaisissa seurakunnissa. Poliisihallituksen kirjelmä ei perustu voimassa olevaan lakiin vaan poliisihallituksen virkamiehen yksittäiseen tulkintaan, jota käytetään pelotteena ja yllykkeenä kirkollistumaan. Asiasta on tullut Poliisihallituksen muistion johdosta niin julkinen, että se tullaan selvittämään valtakunnallisella tasolla. Kolehdin kantamista ei voida poistaa, koska se on ollut käytössä jo yli sadan vuoden ajan eivätkä viranomaiset ole puuttuneet siihen aikaisemmin. Seurakuntien kolehdin keräyksestä ei ole aiheutunut ongelmia eikä väärinkäytöksiä. Poliisihallitus on perustettu vuonna 2010, eikä se ole puuttunut yhdistystaustaisten seurakuntien kolehdin keräämiseen aikaisemmin kuin vasta vuonna 2016. Mistä tämä aktiivisuus on nyt herännyt? Lainsäädäntöön on tulossa muutoksia Seurakuntien ei tarvitse tehdä mitään hätiköityjä päätöksiä kolehdinkantoasiasta eikä toimia pelottelun johdosta millään tavalla. Poliisihallituksen muistio koskee helluntaiseurakuntien lisäksi monia muitakin yhdistystaustaisia seurakuntia koko maassa, mahdollisesti yhteensä 300–400 seurakuntaa. Asia on poliittisten päättäjien käsiteltävänä. Samalla tulee mahdollisesti muutoksia lainsäädäntöön niin, että yhdistystaustaiset seurakunnat rinnastettaisiin uskonnollisiin yhdyskuntiin kolehdin keräämisen ja muunkin toiminnan osalta niin, että ne erotettaisiin muista yhdistyksistä omiksi toimijoikseen niiden erilaisen toiminnan perusteella. Lakiin saattaa tulla korjauksia mahdollisesti jo kahden vuoden kuluessa väärien laintulkintojen poistamiseksi. Laki ei estä kolehdin keräämistä Poliisihallitus ei voi puuttua kolehdin keräämiseen ilman lain muutoksia, jos sitä kerätään vain seura-

Ristin sa Kan 22 kunnan omilta jäseniltä. Seurakunnalla ja yhdistyksellä on lain mukaan oikeus kerätä seurakunnan jäseniltä kolehtia, eikä siihen tarvita rahankeräyslupaa. Se ei ole lain mukaan silloin yleistä rahankeräystä. Seurakuntien ei tarvitse tehdä asian johdosta nyt mitään, jos kolehtia ei kerätä seurakunnan ulkopuolisilta ihmisiltä. Seurakunnan kokouksessa ilmoitetaan, että kerätään kolehti seurakunnan menojen kattamiseksi seurakunnalta. Keräystapaa ei voida pitää tällöin yleisenä rahankeräyksenä, johon tarvittaisiin rahankeräyslupa. Päätös kolehdin keräämistavasta estää viranomaisten puuttumisen asiaan Yksi mahdollisuus on tehdä virallinen päätös kolehdin keräämisestä seurakunnalta. Päätös pitää merkitään yhdistyksen tai hallituksen kokouksen pöytäkirjaan. Tämä estää viranomaisten puuttumisen seurakunnan ja yhdistyksen kolehdin keräämiseen, koska kolehti on kerätty seurakunnan tai yhdistyksen jäseniltä. Virallinen päätös tulee tehdä siltä varalta, jos poliisiviranomaiset ottaisivat yhteyttä ja pyytäisivät selvi- tystä seurakunnan tai yhdistyksen kolehdin tai varojen keräämisestä ja hankinnasta. Heillä ei silloin ole oikeutta puuttua varojen hankintaan eikä kirjanpitoon. Voidaan myös päättää luopua kokonaan kolehdin keräämisestä, ja seurakunnan jäsenet voivat antaa uhrinsa lahjoituksena seurakuntaa tukevalle yhdistykselle, koska lahjoittamista ei lain mukaan voida kieltää. Ei ole aihetta pelkoon Elämme maassa, jossa seurakunnilla on vielä laillinen oikeus toimia. Pelottelu kolehdin keräyksen kieltämisestä ja keräyksestä mahdollisesti tulevat sanktiot ovat vain uusi yritys hajottaa seurakuntia ja pakottaa niitä liittymään sen perusteella uskonnollisiin yhdyskuntiin. Jeesus sanoi: ”Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita”. (Matt. 16:18) Paavalin kirjeissä roomalaisille ja korinttolaisille sanotaan, että ”se kallio on Kristus” (Room. 9:33 ja 1 Kor. 10:4). ”Kun teette hyvää ettekä anna minkään uhkailun pelottaa itseänne” (1 Piet. 3:6), seurakunta on kalliolla, ja se kallio kestää iäti. ■ Tapahtui apteekissa Istuimme vaimoni kanssa apteekissa odottamassa lääkkeitämme. Vaimoni kehotti kahta iäkästä naishenkilöä myös istuutumaan lähellemme. Toinen heistä sanoi, että jos he istuutuvat, he eivät pääse enää tuolista ylös. He olivat kuitenkin mielissään, kun heidät oli huomioitu. Alkoi vilkas keskustelu. Naiset olivat sisaruksia. He sanoivat, että nuorten ihmisten kanssa on vaikea keskustella, kun he pitävät jatkuvasti laatikkopuhelimia korvansa päällä. ”Rakastatteko te Jeesusta?” Vanhempi leidi oli lähes satavuotias. Hän kertoi olleensa sairaanhoitajana spitaalisairaalassa Darwinissa Australian pohjoisrannikolla, Australian Pohjoisterritorion pääkaupungissa. Meeri-vaimoni kysyi heiltä: ”Rakastatteko te Jeesusta?” Naiset vastasivat yhteen ääneen: ”Ooh, kyllä me rakastamme Jeesusta. Me käymme joka aamu kirkon messussa ja rukoilemme siellä Jeesusta!” Meerin kysymys ja naisten innostuneet vastaukset tekivät meistä heti ystäviä. Lähtiessään apteekista he ojensivat lämpimästi hymyillen kätensä toivotellen Jumalan siunausta. Mekin saimme lääkkeemme ja suuntasimme matkamme kotiamme kohti. Onko Jeesus minulle rakas? Jeesus kysyi apostoli Pietarilta: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Tietäen tekemänsä virheet Pietari vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaikki, sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Vaikka mekin tunnemme omat virheemme ja puutteemme, voimmeko sanoa Pietarin tavoin: ”Jeesus, sinä olet minulle rakas!” Keskustelumme arvokkaiden leidien kanssa apteekissa sai minutkin kysymään tätä itseltäni. Heikki Rummukainen Australia

TOIMINTAKESKUS Ristin sa Kan 23 Vihuntie 21, 38800 JÄMIJÄRVI puh. 045 233 3939 Tulevaa ohjelmaa 12.-14.1. Raamattu- ja rukouspäivät (pe 12 - su 13). Väinö Viikilä. Hinta 90/80 €. Pe 12.1. klo 12.00 Tulotarjoilu klo 13.00 Sanaa, esirukousta, ylistystä klo 16.00 Sanaa, esirukousta, ylistystä klo 18.00 Rukousilta La 13.1. klo 9.00 Sanaa, esirukousta, ylistystä klo 13.00 Sanaa, esirukousta, ylistystä klo 15.00 Saunat klo 16.00 Saunat klo 18.00 Rukousilta Su 14.1. klo 9.00 Sanaa, esirukousta, ylistystä klo 11.00 Päivien yhteenveto klo 12.00 Lähtölounas ja kahvit 21.1. Järjestyksenvalvojien kertauskurssi (su 9 - 17). Jorma Salimäki. 26.-27.1. Miestenpäivät (pe 12 - la 19). Raimo Rahnasto. Hinta 50/40 €. Mies – nyt on aikasi Pe 26.1. klo 12.00 Tulotarjoilu klo 13.00 Tervetuloa, raamattutunti klo 15.00 Raamattutunti klo 16.00 Raamattutunti klo 18.00 Saunat klo 20.00 Sanaa, keskustelua, rukousta Mies – voima elämään La 27.1. klo 9.00 Aamuhartaus klo 10.00 Raamattutunti klo 11.00 Raamattutunti klo 13.00 Raamattutunti klo 15.00 Sanaa, keskustelua, rukousta 2.-4.2. Varattu leirikäyttöön Tarkempaa tietoa tapahtumien ohjelmista osoitteessa www.helluntaikansa.fi. Ilmoittautumiset toimistoon viimeistään viikkoa ennen tapahtumaa puh. 045 233 3939, toimistoaika 9-13, tai sähköpostilla toimisto@helluntaikansa.fi Omat liinavaatteet mukaan. Liinavaateveloitus 10 € / vaihtokerta. Myös osan ajasta mukana olevat ja päiväkävijät tervetulleita. Päiväkävijöiltäkin toivotaan ilmoittautumista ruokailujen vuoksi.

Ristin sa 24 Kan Sanan Keidas Tuupovaara Tsiikontie 36 Hoilola Tammikuun Raamattupäivät 27.-28.1. kokoukset la 11-18 su 10-15 Puhuu Esa Heiska Maaliskuun Naisten- ja Miestenpäivät 10.-11.3. la klo 11-17, su 10-14 Pääsiäisjuhla 31.3.-1.4. la 11-18 su 10-15 Tarkempi ohjelma kotisivuilla www.perinteinensana.com Majoitus/ruokailuvaraukset 045 8542322 Tervetuloa Itä-Suomeen! Jaakko Heinosen muistelmia on vielä saatavilla Mertiörannan tapahtumista ja juhlilta. Jaakon haastattelu oli Ristin Kansa –lehdessä 2/2016. Kirjan hinta on 33 €. SEURAKUNNAT ILMOITTAVAT Ristin Kansa julkaisee ilmaiseksi korkeintaan 4 rivin mittaisia seurakuntien kokousilmoituksia. Ilmoitathan muutoksista toimitussihteerille. Ylimenevästä osasta tai toisesta ilmoituksesta veloitetaan erikseen. Espoonlahden Helluntaiseurakunta, Kipparinkatu 2, 02320 Espoo. Tilaisuudet su klo 17 ja ti klo 19. Sähköposti: lindqvist_heikki@hotmail.com. Internet: www. espoonlahtihsrk.fi puh. 0400 858 658. Janakkalan helluntaiseurakunta, Liikekuja 1, Turenki. Sunnuntaisin päivätilaisuus klo 16 ja keskiviikkoisin raamattupiiri ja rukousilta klo 18. www.janakkalanhelluntaisrk.org Evankelinen kotikirkko, Torrevieja Espanja. Yhteysh. P-H Pohjola puh Fi+358405628289 Esp+34639852693 s-posti pertti.pohjola@gmail.com Srk:n nettisivut www. costablancankotikirkko.com Kalajoen Helluntaiseurakunta, PL22 85101, Kalajoki. Yhteystiedot ja tapahtumatiedot osoitteessa: www.kalajoenhelluntaiseurakunta.com Heinolan Helluntaisrk, Siltakatu 42. Tilaisuudet: su klo 11, ti klo 11 “Hetki yhdessä” ja ke klo 18 Sanan ja rukouksen ilta. Kts. kotisivut: www.heinolanhelluntaiseurakunta.fi Puh. 045 601 9358 Pablo Waris. Honkajoen Helluntaiseurakunta, Karviantie 6 38950 Honkajoki. Ke klo 19 Sana ja rukous, su klo 11 päivätilaisuus. www.honkajoenhelluntaiseurakunta.fi, honkajoki. helluntaisrk@gmail.com Karvian Helluntaiseurakunta, Kylä-Karviantie 34 B 2, 39930 Karvia. Tilaisuudet to klo 19 ja su klo 11. Tervetuloa. www.karvianhelluntaisrk.fi, sähköposti mikko. juhala@gmail.com Kivijärven Helluntaiseurakunta, puh. 040 539 7391. Ke klo 18 rukouskokous, to klo 10-15 kirpputori, la klo 11 hartaus ja elintarvikkeiden jako, su klo 11 päiväkokous.

SEURAKUNNAT ILMOITTAVAT Kokkolanseudun Perinteinen Helluntaiseurakunta, Åströminkuja 4, Leo Rauhala p. 040 001 0856. Kokoukset ti klo 18 rukouskokous, su klo 13 ja to majataloilta klo 19. Kuortaneen helluntaiseurakunta. Keskustie 67 63100 Kuortane. Sana ja rukous tiistaisin klo 19.00 Yhdyshenkilö: Pertti-Heikki Pohjola puh: +358405628289. Sähköposti: pertti.pohjola@gmail.com Ristin sa Kan 25 Pirkanmaan Perinteinen Helluntaiseurakunta, Ilomäentie 5 (Adventtikirkko) Tampere. Rukouskokous to klo 18, päiväkokous su klo 16.00. Tapani Rajahalme puh. 040 715 1204 ja Jouko Laaksonen puh. 050 561 1173. Kiikan Kotiseurakunta/PPHSRK, Kontintie 2: Ke Sana ja rukous klo 18, Su päivätilaisuus klo 11. Evankelista Kaarina Isokivijärvi puh. (03)5135051, yhteyshenkilö Ari Tanhula, puh. 040 824 4011, tanhula.ari@gmail.com Kuusankosken Helluntaiseurakunta Pallokentäntie 1, to klo 18 Sana ja rukous, su klo 11 päiväkokous. Veikko Siekkinen puh. 041 503 16 19. Porin Baptistiseurakunta, Ojantie 11, yhteyshenkilö Reijo Javanainen, puh. 050 035 0441. Ke sana ja rukous klo 18.00, su ilosanoman ilta klo 17.00. www.porinbaptistisrk.com Lestijärven Helluntaiseurakunta, su päiväkokous klo 11, to rukouskokous klo 19, la kirpputori klo 10-13. Puh. 040 912 2549. Rautavaaran KotiSeurakunta. Päiväkokous su klo 11 Kotiparkissa, Savontie 10. Katso tarkemmin www.rautavaarankotisrk.fi. Hannu Korhonen 040 912 3602 tai Esa Vilhunen 040 680 8655. Liedon Torikirkko, Kirkkotie 3, 21420 Lieto. Ke klo 18.30 Sanan ja rukouksen ilta, pe klo 19 nuortenilta, su klo 17 ilosanoman ilta. www.liedontorikirkko.com Reisjärven Helluntaiseurakunta, Rönöntie 5. puh. 050 549 3190. Päiväkokous su klo 11 ja rukouskokous ti klo 19. Länsi-Päijänteen Seurakunta, Korpilahti-Jyväskylä. Saarnaaja Juhana Lehmuskoski puh. 0440 821 871. Evankelista Heimo Nuutinen puh. 040 531 4537. www.lansipaijanteensrk.tk Naantalin Helluntaiseurakunta, Soinistent. 5, Naantali. Ma klo 18 rukoillaan yhdessä, ke klo 19 sana ja rukous, su klo 11 päiväkokous. www.naantali.helluntaisrk.net Outokummun Helluntaiseurakunta, Kiisukatu 1, Ti klo 19 Sana ja rukous, Su klo 11 päiväkokous. Yhteyshenkilö E. Kallinen puh. 050 567 7303. www.netmission.fi/ srk/Outokumpu Paltamon helluntaisrk, Puolangantie 10. Ti klo 18 Sana ja rukous, To klo 12 Päivätilaisuus, Su klo 12 tai 18 Hyvää Sanomaa. www.paltamonhelluntaisrk.com Perinteisen Sanan Seurakunta, Malmikatu 2, Joensuu. Tilaisuudet to klo 18. Sanan Keidas, Tuupovaara, Tsiikontie 36, Hoilola. Katso tarkempi ohjelma www.perinteinensana.com puh. 0458542322 Sallan Helluntaiseurakunta, Tasalantie 12. Ystäväpiiri ti klo 12, Rukouskokous to klo 18. Sunnuntaisin tilaisuus klo 11. Kaikki ovat tervetulleita. Siikaisten helluntaiseurakunta, Lauttijärventie 1 D, 29810 Siikainen. Kirjeenvaihtaja Juhani Glade puh. 050 402 8061. Sähköposti: siikainen.helluntaiseurakunta@gmail.com Tammijärven Kyläkirkossa Tammijärventie 253 Jumala voi -illat ti 16.1, 20.2, 13.3. ja 10.4. klo 19, sekä to 10.5. klo 15. Lasse Kangassalo. Laulavat Veijo Heinonen ja Pekka Pöyry. Tervetuloa! Tuusulan Helluntaiseurakunta, ke klo 19 sana ja rukous, su klo 15 päiväkokous, www.tuusulanhelluntaisrk.net puh. 045 316 7427 Uudenkaupungin katukirkko, Alinen katu 36, ti klo 18 rukouskokous, su klo 17 hyvän sanoman kokous. Arto Virtanen puh. 041 544 6520, aartsi46@windowslive.com Voikkaan Saalem helluntaiseurakunta, Voikkaantie 22, ti klo 18 rukousilta, su klo 11 päiväkokous. www.voikkaansaalem.fi Yhteyshenkilö Petri Porkka puh. 040 541 2955.

TIEDOKSI Ristin sa 26 Kan Mertiörannan toimintakeskuksen yhteystiedot Vihuntie 21, 38800 JÄMIJÄRVI puh. 045 233 3939 toimisto@helluntaikansa.fi www.helluntaikansa.fi Mertiörannan Seppo Kohtamäki, puh. 050 564 6726 isäntä: toimintakeskus@helluntaikansa.fi Toimisto: puh. 045 233 3939 (arkisin klo 9-13) Ristin Kansa -lehden palvelukortti Haluan tilata Ristin Kansa -lehden kestotilauksena 45,00 € vuosi (Eurooppa 50,00 € ja muut maat 60,00 €) Lahjatilaus tai eläkkeellä oleva työntekijä 40 € (45/55 €) Tilaan lasten Aarrearkku-lehden 13,50 €/vuosi Tilaan Aarrearkku-lehteä nipputilauksena ___ kpl/kk 30 senttiä/kpl Liimaa tähän postimerkki Lehden saaja Nimi: ______________________________________ Lähiosoite: ______________________________________ Postinumero: ______________________________________ Suomen Postitoimipaikka: ______________________________________ Helluntaikansa ry Puhelin: Vihuntie 21 ______________________________________ Sähköpostiosoite ______________________________________ Lehden maksaja (jos eri kuin saaja) Nimi: 38800 JÄMIJÄRVI ______________________________________ Lähiosoite: ______________________________________ Postinumero: ______________________________________ Postitoimipaikka: ______________________________________ Puhelin: ______________________________________ Sähköpostiosoite ______________________________________ ristin.kansa@helluntaikansa.fi Kestotilaus kotimaahan 45 €, Eurooppaan 50 € ja muihin maihin 60 € / 12 kk. Tee ilmoitus asiakaspalveluun. Ristin Kansa -lehden lahjatilauksista sekä eläkkeellä olevien saarnaajien ja evankelistojen tilauksista myönnetään 5 €:n alennus. CD-TALLENTEET Helluntaikansan tapahtumien ja kurssien yhteydessä kuultujen raamattutuntien ja eri tapahtumien saarnojen CD-tallenteet voit tilata toimistosta.

Lempeyttä viljele Uskoontulo ei tee sinusta asiantuntijaa kaikilla aloilla, omassasikin on vielä oppimista. Älä lupaa tekemättä. Lupausten lunastuksen aika koittaa. Tekeminen pelkän lupauksen voittaa. Älä ole viisas lähimmäisesi asioille, jollet ole hänen taakkojaan kertaakaan kantanut. Kun olet vieraana, älä ala isännöidä, ehkei sinun tapasi ole sittenkään se ainoa. Askeleesi kevenee, kun toisen taakkaa kannat. Uskostasi totta teet, kun elämälläs todistuksen annat. Missä nöyrät kulkevat, siellä siunattu se tie. Missä rientää korkeat, se mutkateille vie. Oman sydämen lika näkee ja sanoo: Toisessa on jokin vika. Huhupuhe, humiseva tuuli, johon joka puunneulanen oman sävynsä tuo. Ristin sa Kan 27 Iloisen mielen kautta sävelet jäävät soimaan. Vihoittelijan jälkeen nurina jää voimaan. Silmiä ken palvelee, ei täyttä totta silloin tee edessä Jumalansa. Kun Herran pelko puuttuu, Sana toiseks muuttuu, eksyy kristikansa. Varo teräviä sanoja niin kuin veistä, miekkaa, turhia puheita, se on kuin meren hiekkaa. Älä toisten asioita korskeillen alas paina. Vie ne eteen Jumalan, rukoilla voi aina. Lempeyttä viljele, rakkautta suosi. Korskeilla on tapana toinen elon kuosi. Hyvä sana sydämeen, huonoa älä kuule. Tiedä se, minkä tiedät, mitään älä luule. Anne Rajakangas

ISSN 2243-2434 ISSN-L 2243-2434 4,00 € Ristinnsa Ka