SOTAINVALIDI 1 / 2018 KRIGSINVALIDEN Sotainvalidien Veljesliiton äänenkannattaja Asuntojen korjausneuvonta Avustuksia asuntojen korjaustöihin on taas haettavissa Sivu 7 Tarvetta kuntoutukselle? Kuntoutustarpeen arviointijaksolla paneudutaan sota- ja sotilasinvalidin vointiin Sivu 9 Helli sydäntäsi Sydän- ja verisuonisairaudet ovat suomalainen kansantauti, joita terveelliset elämäntavat ehkäisevät Sivu 18 Marskin luottolääkäri Simo Brofeldt oli myös sotainvalidihuollon suunnannäyttäjä Sivut 38–39 Me-säätiöltä historiallinen lahjoitus Sotiemme veteraanit -keräykseen Uusi säätiö tekee työtä eheämmän yhteiskunnan puolesta yhdessä alan muiden toimijoiden ja ihmisten kanssa Sivut 50–51 Sotainvalidityötä kentällä Tärkeät tukijäsenet mahdollistavat monipuolisen toiminnan alueillaan. Sivut 15–17 Sotainvalidit edellä käyden – vammoista huolimatta.

2 Sisällys SOTAINVALIDI 1 / 2018 Tässä lehdessä Ajankohtaista 4 Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys 20 vuotta Sivut 10–11 5 Sotasokeiden Nynäsin toiminta esillä Heinolassa Sotainvalidi Stig Nyströmin värikäs elämä. 6 Talvisodan muistomerkki on kuvanveistäjä Pekka Kuhasen taidonnäyte 7 Asuntojen korjausavustuksista ajankohtaista tietoa sekä korjaus­ neuvojien yhteystiedot Edunvalvonta 8 Lakimies: Sairausapulisä vuonna 2018 9 Valtiokonttori: Kuntoutustarpeen arviointi 10–11 Sotainvalidi Stig Nyströn teki merkit­ tävän uran lääketieteen parissa Sivut 12–13 Avustajatoiminnassa vieraillaan ajan kanssa ja autetaan arjessa. 12–13 Avustajatoimintaa Kymessä Teema: Sotainvalidien parissa tehtävä työ 15–17 Harjavallan osastossa kokoonnutaan kerran kuussa, Jämsässä vieraillaan leskien luona ja selvitetään heidän avuntarpeensa Hyvinvointi 18 Sydän- ja verisuonisairaudet ovat kansantauti 19 Kodin turvallisuuteen apua teknologiasta Sivut 15–17 Sotainvalidityötä tehdään kentällä jäsenten parissa. 20–21 Puolisojäsen: Rakkaus kantaa 22–37 Piirit toimivat 38–39 Kirja: Mannerheimin luottokirurgi oli sotainvalidihuollon suunnan­ näyttäjä 40–41 Ritarikuntien historiaa 42–43 Elämän sana: Kynttilänpäivän historiaa 44–47 Krigsinvaliden 49 Ristikko ja sudoku 50–51 Henkilö: Me-säätiön toimitusjohtaja Ulla Nord Kannen kuva: Jussi Partanen Kannen kuvassa Harjavallan osaston tukijäseniä Paula Tammi (vas.), Aino Tuominen ja Maija Penttala sekä sotainvalidi Kalle Määttä. Sivu 18 Professori Timo Strandberg muistuttaa sydän- ja verisuoni­ sairauksista.

Pääkirjoitus 3 Veljesliitto siirtymävaiheessa Markku Honkasalo päätoimittaja l Sotainvalidien Veljesliitto elää parhaillaan muutoksessa. Sotainvalidien määrän vähetessä liiton toimintaa on sopeutettu ja sopeutetaan koko ajan uuteen tilanteeseen. Olennaista muutoksessa on, että se tehdään hallitusti. Muutos ei tule meille yllätyksenä, vaan siihen on valmistauduttu jo vuosien ajan. Suunnitelmat liiton tulevasta toiminnasta on yhdessä hyväksytty useassa liittokokouksessa, askel askeleelta pidemmälle. Iso muutos tapahtuu, kun vastuu alueen sotainvalideista, puolisoista ja leskistä siirtyy Sotainvalidien perinneyhdistyksille. Veljesliiton ja Sotainvalidien Perinnejärjestön on muutoksista huolimatta jatkossakin kyettävä huolehtimaan sotainvalidi- ja puolisojäsenistä sekä valvoa, että jokainen jäsen saa hänelle lainsäädännön turvaamat etuudet ja palvelut. Sotainvalideja oli vuoden vaihteessa elossa alle kaksi tuhatta ja puolisojäseniä runsaat seitsemän tuhatta. Pienimmissäkin sotainvalidipiireissä oli vielä viitisenkymmentä sotainvalidijäsentä. Sotainvalidiosastoja oli puolitoistasataa, mutta kuluvan helmikuun aikana liittoon saapunee runsaasti ilmoituksia osastojen purkautumisista. Kaikkien sotainvalidien, heidän puolisoidensa ja leskiensä tulee jatkossakin olla jäsenenä jossakin Veljesliiton jäsenyhdistyksessä (piiri/osasto) tai näiden purkauduttua kunniajäseninä Sotainvalidien perinneyhdistyksissä. Olennaista on, että muutos tehdään hallitusti. Liiton vuoden 2018 toimintasuunnitelman mukaan toiminta tulee jatkumaan vahvana loppuun saakka. Tavoitteena on turvata tehtävien joustava hoitaminen palkattujen toimihenkilöiden määrän ja työajan vähitellen suunnitellusti supistuessa samalla kun jäsenkunta ja yhdistysten määräkin vähenevät. Muutamat sotainvalidipiirit ovat alustavasti päättäneet purkautua jo vuonna 2019. Tällöin vastuu sotainvalidityön jatkumisesta siirtyy Sotainvalidien perinneyhdistykselle, jossa toimivat pitkälti samat vapaaehtoiset, jotka jo nyt pyörittävät toimintaa tukijäseninä. Vapaaehtoisten vastuut kasvavat ja olisi hyvä, jos mukaan saataisiin heidän lisäkseen enemmän nuorempia toimijoita. Piirit ovat Veljesliitossa aina olleet erilaisia vaikka tavoitteet ja linja ovat olleet yhteiset. Paikalliset perinteet ja tavat tulevat varmasti vaikuttamaan myös tässä muutoksessa, eikä ole yhtä oikeaa mallia toimia. Tärkeintä on säilyttää Sotainvalidien perinneyhdistysten toiminnassa ne periaatteet, joita tämä sotainvalidien oma järjestö on jo lähes 80 vuotta noudattanut. Perinneyhdistysten työssä pitää huomioida, että sen hallinnossa on edustettuna tasapuolisesti piirin koko toimialue, jotta säilytämme yhteyden koko jäsenkuntaamme. Piirin pur­ kauduttua perinneyhdistys voi hakea Veljesliiton jäsenyyttä ja näin säilyy yhteys Sotainvalidien Veljesliittoon. Veljesliiton talouden tilanne näyttää nyt vuoden vaihteen jälkeen jonkin verran valoisemmalta kuin vielä syksyllä. Aiempien vuosien mukaiseen liiton tuen jakamiseen kentälle ei kuitenkaan ole paluuta. Nyt korostuu viime liittokokouksen viesti veljesvastuusta. Sotainvalidiosastojen ja -piirien varallisuudessa on huomattavia eroja. Liiton perinteeseen kuuluvan veljeshengen mukaisesti piirien ja osastojen tulee kantaa yhteisvastuuta tässä arvokkaassa sotainvalidityössä, myös yli osasto- ja piirijaonkin. l Alakerta Tällä palstalla harrastetaan sotainvalidityöhön liittyvää kevyttä, mielellään huumoria sisältävää muistelua. Kokemuksia sotainvalidityöstä l Tuttavalliset yhteydenotot piirimme sotainvalideilta ovat vaikuttaneet siihen, että koen luottamustehtäväni mielenkiintoiseksi ja hyvin palkitsevaksi. Tässä muutamia lainauksia: ”Terveiset täältä Kristiinankaupungista. Mitä perheellesi kuuluu?” ”Täällä Pietarsaaressa olen taas kuullut uuden vitsin, mutta parasta ettet kerro tätä naisväelle.” ”Minä vuonna isäsi oli täällä Vaasassa sotasairaalassa?” Piirimme sotainvalidit, puolisot, lesket ja tukijäsenet tuntevat toisensa nykyään melko hyvin. Yhteiset juhlatilaisuudet, tapaamiset, kotikäynnit ja sairaskotien kuntoutusjaksot ovat vuosien aikana vaikuttaneet hyvien ystävyyssuhteiden syntymiseen. Yhteiset tapaamiset ovat vuosien aikana vaikuttaneet hyvien ystävyyssuhteiden syntymiseen Jokaisella pitkän elämänkokemuksen keränneellä on mielenkiintoisia asioita kerrottavanaan ja paljon toisille annettavaa, usein sellaista mikä on syytä ottaa opiksi. Korkea ikä vaatii veronsa, eikä surusano- milta voi välttyä. Silloin on hyvä muistella, minkälaisia asioita sainkaan tältä henkilöltä oppia. Monelle sotainvalidille on yhteistä positiivinen elämänasenne. Heillä kaikilla on kerrottavanaan oma selviytymistarinansa. Isänikin tapasi sanoa Suomen hoitaneen sotainvalidinsa hyvin. Hän oli Veljesliiton toimintaan tyytyväinen ja kehui myös silloista Tapaturmavirastoa. Lapsena luin usein tätä Sotainvaliidilehteä (nimi kirjoitettiin silloin kahdella i-kirjaimella). Lehden kirjoitukset laki- ja korvausasioista eivät silloin paljon kiinnostaneet, mutta sotainvalidien kertomukset olivat nuorelle pojalle joskus aika jännittäviä ja pelottaviakin. Aktiiviseen sotainvalidityöhön jouduin mukaan vähän sattumalta, kun kotipaikkakunnalleni Uuteenkaarlepyyhyn rakennettiin sairaskoti ja minua pyydettiin 1990-luvun puolivälissä sotainvalidien paikallisosaston edustajaksi laitoksen hallitukseen. Toimin myöhemmin samaisen laitoksen johtajana yhdeksän vuoden ajan. – Aika, joka oli työurani antoisinta. Pehmeät arvot, kiitolliset asiakkaat ja sympaattinen, osaava henkilöstö oli uutta teollisuuden esimiestehtävissä koet- tujen vaihtelevien suhdanteiden jälkeen. Nyt eläkeläisenä pysyy mieli virkeänä, kun saan osallistua Rannikko-Pohjanmaan sotainvalidipiirin ja piirin alueella toimivien sairaskotien hallintoon ja siihen tärkeään työhön, jota Sotainvalidien Veljesliitto tekee jäsenkuntansa hyväksi. Markku Ranta Rannikko-Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Veljesliiton liittovaltuuston varapuheenjohtaja

4 Ajankohtaista Muistamme Kaksi vuosikymmentä sotavainajatyötä l Raija Ovaska * 31.7.1945 † 6.1.2018 Loppiaisen jälkeisenä maanantaina saimme suruviestin. Sotainvalidien Veljesliiton monissa eri tehtävissä toiminut valtiotieteiden maisteri Raija Ovaska oli poistunut joukostamme. Raija aloitti vuonna 1973 Veljesliiton palveluksessa jaostosihteerinä silloisen lakimiehen, varatuomari Kaapro Kojosen alaisena. Vuosina 1976–1989 hän oli keskustoimiston laki- ja huoltojaostossa sosiaalisihteerinä, josta hän siirtyi liiton tiedottajaksi. Tiedottajana hän teki mm. ison työn kuusi kertaa vuodessa ilmestyneen Sotainvalidi-lehden toimittajana. Naissotainvalidien oikeudet olivat hänelle sydämen asia. Hän oli vuodesta 1983 alkaen Naissotainvalidit ry:n sihteeri aina toiminnan päättymiseen, vuoteen 2004 asti. Hän toimi myös liiton kansainvälisten asioiden toimikunnan sihteerinä vuosina 1983–1995. Raija Ovaska oli ahkera, osaava ja aina valmis palvelemaan sotainvalideja ja heidän puolisoitaan ja leskiään. Työtoverina hän oli luotettava, ystävällinen ja huumorintajuinen. Siirryttyään eläkkeelle vuonna 2010 Raija oli vielä aktiivisesti mukana vuosittaisissa tapaamisissa. Raija oli aktiivinen toimija myös työtehtäviensä ulkopuolella. Ovaskan sukuseuran sihteeri hän oli seuran perustamisesta lähtien yli 20 vuotta ja hän toimi myös Antrea-seuran sihteerinä useita vuosia. Vantaan Kuninkaanmäen omakotiyhdistyksessä hän toimi useita vuosia hallituksen jäsenenä ja sihteerinä. Helsingin reserviupseerien Jääkärikerhon naisten  puheenjohtajana hän toimi muutamia vuosia. Hän oli myös Helsingin Maanpuolustusnaisten perustajajäsenenä ja piirihallituksen jäsenenä. Raijan Juulia-äidistään ja hänen evakkotaipaleestaan kertova kirja jäi valitettavasti kesken, mutta toiveissa on, että kirja saataisiin valmiiksi Juulian täyttäessä sata vuotta. Lämmin ja lempeä Raija oli myös varaäiti ja -mummi avopuolisonsa kahdelle lapselle ja kuudelle lapsenlapselle. Koirat ja pihapuutarhan hoito kuuluivat Raijan mielipuuhiin. Humaani Raija tuki myös lastensuojelutyötä, ja hänellä oli parikin Plan-kummilasta, joiden koulutusta hän tuki.  Keskustoimiston entiset ja nykyiset työntekijät muistavat Raijaa lämmöllä. Samoin varmasti monet hänet tunteneet sotainvalidit, puolisot ja lesket. Juha E. Tetri, avopuoliso Juhani Saari, entinen työkaveri   Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys perustettiin 8.1.1998 opetusministeriön aloitteesta jatkamaan ministeriön noin kuuden vuoden ajan tätä ennen tekemää sotavainajien muiston vaalimistyötä. Yhdistyksen perustajina olivat silloiset neljä veteraanijärjestöä ja kuusi muuta niitä lähellä ollutta yhteisöä. Yhdistyksen keskeiset toimintamuodot – kentälle jääneiden etsinnät, kenttähautausmaiden hoitaminen ja muistokäynnit sotavankimuistomerkeillä – ovat vuosien saatossa säilyneet ennallaan. Yhdistyksen asema Suomen ja Venäjän välisen sotavainajatyötä koskevan valtiosopimuksen käytännön toimijana on vahvistettu puolustusministeriön kanssa 2014 tehdyllä asiakirjalla. Kotimaahan tuotu jo liki 1300 sankarivainajaa Etsinnöissä löydettyjä sankarivainajia on yhdistyksen ja sen edeltäjän toimenpitein tuotu kotimaahan noin 1300. Näistä 351 on tunnistettu ja haudattu kotiseurakunnissaan. Noin puolet tunnistetuista löydöistä on tehty yhdistyksen toiminnan aikana. Enin osa tunnistamattomista, noin 800, on haudattu Lappeenrantaan valtakunnallisissa sankarihautajaisissa. Suomalaisten sotavankien muistomerkkejä pystytetty entisen Neuvostoliiton alueelle kahdeksalle hautapaikalle oli jo ennen yhdistyksen perustamista. Kahden viime vuoden aikana on Venäjälle saatu kaksi uutta muistomerkkiä, joista viimeisin paljastettiin lokakuussa 2017 Borovitshin Joglassa. Merkittävä yhdistyksen toteuttama hanke on ollut suurelta osin venäläisiin arkistolähteisiin perustuvan tietokannan kokoaminen suomalaisista sotavangeista Kansallisarkistolle. Tiedot saataneen julkaistua alkuvuoden 2018 aikana. Etsintöjä jatketaan Arkistotyötä kentälle jääneiden etsintäkohteiden kartoittamiseksi tehdään jatkuvasti. Myös omaisilta saadaan aika ajoin kyselyjä etsintöjen toteuttamisesta. Etsintöjä tullaan varmasti jatkamaan vielä useita vuosia, vaikka monet syyt väistämättä vaikuttavat tunnistettavien löytöjen vähenemiseen. Erittäin tärkeää on hyvän yhteistyön ylläpitäminen venäläisetsijöiden kanssa. Kenttähautausmaat ovat niihin haudattujen lähes 900 suomalaissotilaan pysyviä hautapaikkoja, joilla hoito- ja muistokäynnit jatkuvat pitkälle tulevaisuuteen. Samoin muistokäynnit sotavankimuistomerkeillä tulevat jatkumaan. Tavoitteena on rahoituksen salliessa saada pystytettyä vielä joitakin uusia muistomerkkejä. On tärkeää, että me tällä tavalla osoitamme venäläistahoille, ettemme ole unohtaneet kauas kotimaastaan jääneitä sotilaitamme. Sankarivainajiemme muisto on ikuinen, sotavainajatyö jatkuu. l Pertti Suominen Yhdistyksen hallitus vieraineen kokoontui juhlistamaan perustamispäivää Svenska Klubbenille. Eturivi vasemmalta hallituksen jäsen, kunniapuheenjohtaja Pekka Pitkänen, kunniapuheenjohtaja, ministeri Jaakko Numminen, puheenjohtaja Pertti Suominen ja neuvottelukunnan puheenjohtaja Hannu Niskanen. Takana vasemmalta varapuheenjohtaja Pentti Lehtimäki (Kaatuneitten Omaisten liitto), asiamies Markku Kiikka sekä hallituksen jäsenet Jari Kajavirta (Puolustusministeriö), Tero Tuomisto (Rintamaveteraaniliitto), Timo Lehtonen (Sotaveteraaniliitto) ja Martti Kuivala (Sotainvalidien Veljesliitto).

Ajankohtaista 5 Sokkopojat Nynäsissä -näyttely Heinolassa l Sotasokeiden toimintaan Nynäsin osalta voi tutustua Heinolan kaupunginmuseossa, jossa kattava näyttely on esillä maaliskuun 11. päivään asti. Sokkopojat Nynäsissä – Sotasokeiden koulutus- ja työkeskustoimintaa Heinolassa vuodesta 1948 -nimellä kulkeva näyttely on ensimmäinen tästä aiheesta kertova näyttely Heinolan kaupunginmuseossa. – Ensi syksynä tulee kuluneeksi 70 vuotta koulutuksen alkamisesta, joten oli korkea aika nostaa esille tämä merkittävä veteraanien ja sotainvalidien vaihe sotien jälkeisessä Suomessa, eritoten Heinolassa, näyttelyn tuottaja Erkki Heiskanen kertoo. Heiskanen on kasvanut Nynäsissä ja hän on tuntenut paikan silloiset asukkaat. Idea näyttelystä syntyi hiljalleen. – Kipinä syttyi, kun jututin videolle Heinolan viimeistä sokkopoikaa Yrjö Leinoa hänen kotonaan syyskuussa 2009. Yllätyin mittavasta määrästä hänen huippulaadukasta tuotantoaan, jota oli vielä runsas valikoima kotona. Näyttelyyn onkin koottu Leinon verstaan esineistöä, työkaluja ja raaka-aineita melko kattavasti, Heiskanen sanoo. Museon johto innostui näyttelyajatuksesta ja se sopi hyvin museon Kadonnutta Heinolaa -näyttelysarjaan. Avajaisissa tammikuun viimeisenä päivänä puheenvuoron piti Heinola-seuran puheenjohtaja Kalevi Peltola. Näyt- Näyttelyssä on esillä taidokasta, tänäkin päivänä tyylikästä käsityötä. Kuva: Kalevi Peltola tely ja sen esineistö teki häneen vaikutuksen ja työt herättivät suurta kunnioitusta tekijäänsä kohtaan. – Luonto on ihmeellinen: kun ihminen menettää jonkun aistin, toiset aistit vahvistuvat. Saadaan aikaan uskomattomia kätten töitä vailla näköaistia, Peltola ihaili. Varsinaisen näyttelyn avasi 95-vuotias Heinolan sotainvalidien puheenjohtaja Veikko Punakallio. Puheenvuorossaan hän toivoi, että näyttely herättäisi meissä kaikissa kiinnostuksen sodassa näkönsä menettäneiden miesten elämänuskoon ja toivoon tulevaisuudesta näyttelyssä olevien töiden kautta. Nynäs oli heidän pelastuksensa.   Marja Kivilompolo Arvoisat sotiemme veteraanit Tervetuloa Kansallisen veteraanipäivän valtakunnalliseen pääjuhlaan Helsinkiin 27.4.2018 Yhdessä eteenpäin Päivän ohjelma: Klo 10 lipunnosto ja seppeleenlasku Mannerheimin patsaalla, Mannerheiminaukio 1 Klo 10.20 seppelten lasku sankariristillä sekä Mannerheimin haudalla, Hietaniemen hautausmaa Klo 14.00 pääjuhla ja konsertti, Finlandia-salissa, Finlandia-talo, Mannerheimintie 13e Klo 15.30 Helsingin kaupungin vastaanotto, juhlakahvit Ilmoittautumiset pyydetään osoitteeseen veteraani2018@hel.fi, pe 6.4.2018 mennessä. Ilmoittautumisen yhteydessä pyydämme seuraavat tiedot: - järjestön nimi sekä yhteyshenkilö (nimi, puhelinnumero, sähköpostiosoite) - kuinka monta osallistujaa? - kuinka monta ryhmässänne mahdollisesti liikkuu pyörätuolilla/rollaattorilla? Pysäköintijärjestelyjä varten tarvitsemme tiedon siitä, miten ryhmänne saapuu paikalle, yhteisellä bussikuljetuksella, taksilla tai muulla julkisella kulkuneuvolla? Yksityisautolla tulevia suosittelemme käyttämään Q-Park Finlandiaa, Karamzininranta 2. www.kansallinenveteraanipaiva.fi kansallinenveteraanijuhla_ILMO_tabloid_2018.indd 2 Kuva: Eetu Ahanen 7.2.2018 9:36:28

6 Perinteinen juhla Kaunialassa l Joulukuun 1. päivänä Kaunialassa järjestettiin perinteiset juhlat. Tuttuun tapaan paikalla olivat myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio. Juhlan aloitti edesmenneen, Kaunialassa asuneen sotainvalidin säveltämä marssi. Koskettavan sävellyksen esitti Kaartin soittokunta. Lavalla nähtiin myös Mäntymäen koulun kolmasluokkalaisia ja heidän musiikkiesityksensä. Tervehdyksessään presidentti Niinistö kiitti sotiemme veteraaneja heidän tekemistään uhrauksista. Presidentti nosti esille, että 100-vuotias Suomi edustaa maailman kärkeä lähes kaikilla mittareilla. ”Yhteiskunnallinen eheys ja vakaus ovat voimavaramme ja niitä on syytä varjella. Suomi on vahva epävarmuudenkin aikana”, Niinistö sanoi. l Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio tervehtivät sotainvalidi Kauko Saarta. Kuva: Tasavallan presidentin kanslia Talvisodan muistomerkki paljastettiin Presidentti Martti Ahtisaari oli hankkeen suojelija. Yli kymmenen metriä korkean muistomerkin jalustassa on valokuvia talvisodan ajalta. Kuva: Markku Lempinen l Talvisodan kansallinen muistomerkki paljastettiin Helsingissä Kasarmitorilla 30.11.2017. Valon tuoja -muistomerkillä Suomi kunnioittaa veteraanien ja kaikkien sotaponnisteluihin osallistuneiden arvokasta työtä. Muistomerkin on suunnitellut kuvanveistäjä Pekka Kauhanen. Muistomerkkihankkeen alullepanija on Talvisotayhdistys ry. Muistomerkin paljasti hankkeen suojelija presidentti Martti Ahtisaari. Hän muistutti puheessaan, kuinka itsenäisen Suomen kolmen ensimmäisen vuosikymmenen aikana suomalaiset kokivat monta vakavaa kriisiä laajempien, kansainvälisten kriisien seurauksina. – Talvisota oli yksi näistä kriiseistä, luonteeltaan ainutlaatuinen. Suomalaisia yhdisti voi- makas tietoisuus siitä, että taisteltiin arvoista, vapaudesta, kansanvallasta ja oikeusvaltion olemassaolosta, Ahtisaari sanoi paljastamistilaisuudessa. – Moninkertaisesti lävistetty, silti yhä pystyssä seisova muistomerkki kunnioittaa itsenäisyyden säilyttämisen raskasta uhria – niitä yli 25 000 suomalaista, jotka talvisodassa menettivät henkensä isänmaan puolesta. Teos kuvastaa yksittäistä ihmistä jonkin häntä itseään paljon suuremman asian välikappaleena – kokonaisen kansakunnan tulevaisuuden, joka oli lunastettava kallein uhrauksin, tasavallan presidentti Sauli Niinistö kuvaili teosta paljastamistilaisuudessa. l Muistomerkin jalustan sisältä löytyy tietoa talvisodan aikaisesta Suomesta sekä kuvia rintamalta. Kuva: Markku Lempinen KUTSU Aivoinvalidit ry johtokunnan vuosikokous 27.4.2018 klo 12:00 ravintola Virgin Oilissa (os. Mannerheimintie 5, Kaivopiha, Helsinki). Tervetuloa!

7 l Kuntien sotainvalideille järjestämät kuljetuspalvelut korvataan nyt täysimääräisesti. Tämä sosiaalihuoltolain nojalla annettavia kuljetuspalveluja koskeva uudistus on kirjattu Valtiokonttorin vuoden 2018 ohjeeseen kunnille ja kuntayhtymille. Muutoksen ansiosta kuntien ei tarvitse enää käyttää omaa rahoitusta näihin palveluihin, joten ne voivat järjestää niitä aiempaa paremmin sotainvalidien tarpeiden mukaisesti. Sotainvalideille sosiaalihuoltolain mukaiset kuljetus- ja saattajapalvelut ovat maksuttomia. Kuljetuspalvelun myöntämisestä päättää kotikunta tai kuntayhtymä, jos palvelujen järjestäminen on siirretty sen vastuulle. Palveluja järjestetään ohjeen mukaan henkilöille, jotka eivät kykene itsenäisesti käyttämään julkisia liikennevälineitä sairauden, vamman tai muun vastaavanlaisen toimintakykyä alentavan syyn takia. Lisäksi edellytetään, että palvelut tarvitaan asioimisen tai muun jokapäiväiseen elämään kuuluvan tarpeen takia. Valtion korvaus kunnille koskee vain sosiaalihuoltolain mukaisia kuljetuspalveluja. Vammaispalvelulain nojalla annettavat palvelut jäävät sen ulkopuolelle ja niistä peritään edelleen käyttäjiltä omavastuu. l Seppo Savolainen Avustuksia haettavissa – ota yhteys piiriin tai osastoon l Sotiemme veteraanit -keräys sai viime vuonna Me-säätiöltä merkittävän lahjoituksen sotiemme veteraanien arjen tukemiseksi. Puolet lahjoituksesta suunnataan avustajatoiminnan asiakasmaksuihin ja puolet on varattu yksittäisiin avustushakemuksiin. Avustus on tarkoitettu täsmätukena pienituloisille, ensisijaisesti ylimääräistä rintamalisää saaville miehille ja naisille. Myös sotainvalidien ja veteraanien lesket ja puolisot voivat saada avustuksen. Tulorajana on noin 1 200 € / kk bruttona. Tukea myönnetään esim. apuvälineisiin, lääkeja sairauskulujen omavastuuosuuteen ja silmälasien hankintaan. Tukea ei myönnetä mm. kuntoutukseen tai jalkahoitoihin, hoiva- eikä palvelutalojen hoitomaksuihin eikä kotipalvelumaksuihin, hautauskustannuksiin eikä elektronisiin kodinturvalaitteisiin. Myönnettävän avustuksen enimmäismäärä on n. 700 € / vuosi. Mitään määrättyä hakuaikaa ei ole. Hakulomakkeen voi täyttää hakija itse, hänen omaisensa tai sotainvalidiosaston tai piirin edustaja. Hakemukset lähetetään oman alueen sotainvalidipiiriin, joka toimittaa ne Sotainvalidien Veljesliittoon. Alle 100 € avustushakemuksia ei käsitellä. Hakemukset käsitellään luottamuksellisesti. l Korjausavustuksia asuntoihin ARA:lta l Korjausavustuksia asuntojen korjauksiin on taas tänä vuonna haussa. Korjausavustuksilla ei ole enää hakuaikaa vaan niitä voi hakea vuoden mittaan tarpeen ilmetessä. Korjausavustusta haetaan suoraan Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:lta (www.ara.fi), eikä siis kunnan kautta niin kuin aiemmin. Korjausavustuksia voivat hakea yli 65-vuotiaat oman kotinsa muutostöihin, mutta hakijan on täytettävä asetettavat tulo- ja omaisuusrajat. Normaalisti korjausavustusta voi saada enintään 50 % korjausten kustannuksista, mutta erityisistä syistä avustus voi nousta 70 %:iin. Tukien tarkemmista ehdoista kannattaa soittaa Vanhustyön keskusliiton korjausneuvojille. Korjausneuvojat avustavat hakemusten tekemisessä ja hakemukset voi täyttää myös sähköisen järjestelmän kautta. Korjausneuvontaa voi toki kysyä, vaikka ei hakisikaan korjausavustuksia. Korjausneuvonta-asioissa auttaa myös korjausneuvonnan päällikkö Jukka Laakso p. 040 5023 807. jan luvalla tehdä myös vuokra-asuntoihin. Peruskorjausluonteisia töitä Valtiokonttori korvaa sotilasvammalain nojalla, jos ne ovat huonokuntoiselle sotainvalidille tarpeen laitoshoitoon joutumisen välttämiseksi. Lisäksi peruskorjauksen korvaaminen edellyttää, että muutostyö on kotona asumisen kannalta välttämätön ja tarkoituksenmukainen. Korvausta asunnon muutostöihin on suositeltavaa hakea Valtiokonttorilta etukäteen. Sotilasvammalain mukaisen asunnon muutostöitä koskevan korvauksen enimmäismäärä on vuonna 2018 haettaessa 13 250 euroa. Laitoshoidon välttämiseksi korvattavien peruskorjausten enimmäismäärä on 24 400 euroa. l Jukka Laakso, Seppo Savolainen Valtiokonttorin korvaukset asunnon muutostöihin Vähintään 10 %:n sota- ja sotilasinvalideilla on mahdollisuus hakea Valtiokonttorilta korvausta vamman tai sairauden vuoksi tarpeellisista asunnon muutostöistä sekä asuntoon kuuluvista välineistä ja laitteista. Arvioitaessa töiden tarpeellisuutta otetaan sotavammojen lisäksi huomioon myös sotainvalidin siviilivammat ja sairaudet. Asuinolosuhteilla sekä työn tai hankinnan tarkoituksenmukaisuudella ja kustannuksilla on merkitystä korvauksen saamisen kannalta. Näitä sotilasvammalain nojalla korvattavia töitä voidaan oman asunnon lisäksi omista- Pixhill.com Kuljetuspalvelut korvataan nyt täysimääräisesti Korjausneuvojat yhteystietoineen Etelä-Pohjanmaa ja Pohjanmaa Harri Hietikko Päivölänkatu 38 60120 Seinäjoki 0400 260962 Etelä-Savo Ismo Kortman Brahentie 42 A 12 52300 Ristiina 0500 651737 Pirkanmaa Voitto Niska Tietotie 1 37630 Valkeakoski 0400 649199 Häme Kari Tahvanainen Askonkatu 9 C 213 15100 Lahti 0500 494766 Keski-Suomi Jukka Lampi Mämmensalmentie 72 44120 Äänekoski 0400 162494 Pohjois-Savo Timo Pakkanen Notkelmatie 6 73500 Juankoski 0400 371586 Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Tapio Karhu Verkkokuja 3 B 6 90900 Kiiminki 040 5166738 Uusimaa Timo Vänskä Malmin kauppatie 26 00700 Helsinki 050 4493395 Varsinais-Suomi Jani Malminen Hämeenkatu 14 L 7 20500 Turku 0500 908 660 Pohjois-Karjala Raimo Saarelainen Jussinluodontie 8 80780 Kontioniemi 050 5407035 Etelä-Karjala ja Kymenlaakso Pekka Hulkkonen Kauppakatu 58–60 53100 Lappeenranta 050 5931277 Korjausneuvonnan päällikkö Jukka Laakso, p. 040 5023 807 Malmin kauppatie 26, 00700 Helsinki www.vtkl.fi Satakunta Tiina Toivonen 0400 852727 Lappi Ari Viippola Teollisuustie 13 96320 Rovaniemi 050 5903637

8 Edunvalvonta Lakimies Janne Nikkarinen Sairausapulisä korvaa sairauskuluja Seppo Savolainen liiton lakimies l 250 € 22 500–29 100 € 500 € 29 100–33 500 € 1 000 € Sairausapulisän ennakkopäätös 6 % bruttotulojen määrästä / av andelen bruttoinkomster iStock.com/pecaphoto77 18 100–22 500 € Haitta-asteeltaan vähintään 20 %:n sotaja sotilasinvalidit voivat hakea Valtiokonttorilta sairausapulisää perusteena siviilisairauskulut, jotka johtuvat muusta kuin sotilasvammasta. Omien kulujen lisäksi sairaus­ apulisässä huomioidaan aviopuolison ja elinkoron korotuksen oikeuttavan lapsen kuluja. Hyväksyttäviä kuluja ovat esimerkiksi lääke-, lääkäri-, sairaala-, hammashoito-, silmälasi- ja kuulokojekulut. Sairausapulisä on sidoksissa toimeentuloon. Omavastuuosuus tulee muille kuin pienituloisille. Omavastuuta ei määrätä alle 18 100 euron bruttotuloa saavalle yksinäiselle henkilölle eikä aviopuolisoille, joiden yhteenlasketut bruttotulot ovat enintään 29 400. Sotilasvammakorvauksia ei lasketa mukaan näihin tuloihin. Jos sairauskulut ovat suuret, voi suurempi tuloinenkin saada sairausapulisää omavastuun ylittävien kulujen osalta. Ohessa on taulukko omavastuurajoista. Sairausapulisän enimmäismäärä vuonna 2018 on sotainvalideille 3372,80 euroa. Alle 130 euron vuosikulujen perusteella ei sairaus­ apulisää yleensä myönnetä. Hakija ei ole avioliitossa / Den sökande lever inte i äktenskap Vuositulot / Årliga inkomster Omavastuu / Självrisk enintään / högst 18 100 € ei omavastuuta / ingen självrisk Yhteiset vuositulot / Gemensamma årliga inkomster Omavastuu / Självrisk enintään / högst 29 400 € ei omavastuuta / ingen självrisk Monet sotainvalidit ovat saaneet pitkäaikaisten sairauskulujen perusteella jatkuvan kuukausittain elinkoron yhteydessä maksettavan sairausapulisän. Valtiokonttori myöntää jatkuvan sairausapulisän edellisten hakemusten perusteella ilman eri pyyntöä. Jatkuvaan sairausapulisään voi hakea jälkikäteen oikaisua, jos todelliset kulut ovat vähintään 15 %:a tai 100 euroa suuremmat kuin saatu lisä. 29 400–33 500 € 250 € Sairausapulisän hakeminen 33 500–40 300 € 500 € 40 300–44 800 € 1 000 € Sairausapulisää voi hakea Valtiokonttorilta vain jo maksettujen kulujen perusteella. Kulut saavat olla korkeintaan puolitoista vuotta vanhoja. Kuluja kannattaa kerätä pitemmältä ajalta ja hakea sairausapulisää kerran tai kahdesti vuodessa. Valtiokonttorille lähetetään nykyään hakemuksen mukana vain yhteenveto kuluista. Hakijan tulee kuitenkin säilyttää kuitit hakemistaan kuluista vähintään kahden vuoden ajan siltä varalta, että Valtiokonttori haluaa tarkistaa tietoja. l yli / över 33 500 € Hakija on avioliitossa / Den sökande lever i äktenskap yli / över 44 800 € 6 % bruttotulojen määrästä / av andelen bruttoinkomster Jos hakijan ja aviopuolison tulot ovat yli 67 300 € vuodessa, ei toimeentulon voida katsoa vaikeutuneen ja hakemus hylätään. Om den sökandes och makans inkomster är över 67 300 euro i året, kan man inte anse att utkomsten försvårats och ansökningen förkastas.

Edunvalvonta Valtiokonttori 9 Kuntoutustarpeen arviointi – uusi tapa ohjata kuntoutukseen l Yleinen terveydentilan tarkastus voidaan korvata pitemmällä arviointijaksolla, jossa otetaan kantaa kuntoutustarpeeseen ja sen laatuun. Tuloksena voi olla ohjaus kotikuntoutukseen, laitoskuntoutukseen tai esim. intervallihoitoon. Arviointijaksoa varten on aina pyydettävä Valtiokonttorista maksusitoumus. Jos henkilö on jo ollut laitoksessa hoidossa tai kuntoutettavana ei erillistä arviointijaksoa ole tarpeen tehdä. Arviointijakso koostuu kolmen päivän jaksosta, joka vietetään laitoksessa ja jonka aikana tehdään määrätyt kokeet ja tutkimukset. Haastatteluja ja tutkimuksia tekevät lääkärin ja sairaanhoitajan lisäksi toimintaterapeutti, fysioterapeutti ja sosiaaliohjaaja. Tavoitteena on saada tarkempi kuva henkilön terveydentilasta, apuvälinetarpeesta ja kotiin tarvittavista palveluista. Tarve lähteä jaksolle voi tulla itseltä, omaiselta, kunnalta, hoitavalta lääkäriltä tai veljeskodin neuvontapalvelusta. Hakemuksen voi tehdä vapaamuotoisesti perusteluineen. Jaksolle voivat hakea sota- ja sotilasinvalidit. Se ei kuitenkaan koske puolisoa tai leskiä eikä myöskään sotaveteraaneja, joiden kohdalla kuntoutusmuodot ovat tarkkaan säädeltyjä vuosittaisen määrärahan puitteissa. Tammikuun aikana on Valtiokonttorille tullut neljä maksusitoumuspyyntöä laitosten neu- vontapalvelun kautta. Kaikki ovat myös saaneet toivotun maksusitoumuksen. Joukossa on edelleen sotainvalideja, jotka eivät ole olleet koskaan ennen kuntoutuksessa korkeasta iästä ja sotavammasta huolimatta. Eräs oli ollut kerran laitoskuntoutuksessa, mutta ei sen jälkeen. Tällaisille tapauksille kyseinen arviointijakso sopii hyvin ja auttaa löytämään sopivan kuntoutusmuodon. Kuntoutustarpeen arviointijaksoa tarjoavat kaikki sairas- ja veljeskodit sekä lisäksi useat muut Valtiokonttorin asiakkaille kuntoutusta tarjoavat laitokset. Jakso korvaa yleisen terveydentilan vuosittaisen tarkastuksen eli molempia ei korvata samana vuonna. l Neuvontapalvelu jatkuu uudella sopimuskaudella entisen laajuisena l Valtiokonttori jatkoi sopimusta neuvontapalvelun tuottamisesta kaikkien sitä tarjonneiden laitosten kanssa. Entisistä palveluntuottajista jäi pois vain Laitilan terveyskoti, joka ei enää tehnyt tarjousta neuvontapalvelusta. Sairas- ja veljeskotien lisäksi palvelua tarjoavat tällä hetkellä Ruissalon kylpylä ja Kruunupuisto. Neuvontapalvelun kohderyhmää on laajennettu sotainvalideista ja heidän puolisoistaan ja leskistään sotilasinvalideihin ja sotaveteraaneihin. Ensi sijalla tulee kuitenkin edelleen olla sotainvalidien neuvonta sotilasvammalain piiriin kuuluvissa asioissa. Neuvontapalvelu on arvokas osa sotainvalidien hoitoa. Kilpailutuksen yhteydessä laskutuskäytännöt muuttuivat. Laskutus perustuu toteutunei- siin tunteihin, joiden hinnassa on otettu huomioon myös muut kulut. Niinpä kotikäynteihin käytettävä aika on laskutettavaa työaikaa, mutta erillistä kilometrikorvausta siitä ei makseta. Myös ympärivuorokautiseen hoitoon ja kuntoutukseen liittyvä neuvontapalvelu on laskutettavaa työaikaa eikä sisälly hoidon tai kuntoutuksen hintaan. Valtiokonttori on lähettänyt neuvontapalvelua tuottaviin laitoksiin ohjeen uusista käytännöistä. Lisätietoja asiasta antavat tiina.kyttala@ valtiokonttori.fi ja merja.langman@valtiokonttori.fi l Tiina Kyttälä Palvelupäällikkö Uusi puhelinpalveluaika klo 9–12 Valtiokonttorin puhelinpalveluaika sotilasvamma-asioissa muuttuu 15.2.2018 lähtien. Uusi asiakaspalveluaikamme on klo 9–12. Muutoksen avulla pyrimme palvelemaan asiakkaitamme hyvin siitä huolimatta, että asiakkaiden vähentyessä myös neuvojiemme määrä vähenee.

10 Kirurgia sovitti sodan tuhot Sota-ajan kokemukset vaikuttivat merkittävästi nuoreen mieheen. Viereltä kaatuneet kaverit saivat hänet lääketieteen pariin. Rintamalla hän puolestaan purki tuntojaan taiteeseen. l Stig Nyström syntyi Helsingissä suomenruotsalaiseen perheeseen kesällä 1924 ja vietti onnellisen lapsuuden. Talvisota katkaisi hyvin alkaneen nuoruuden ja perhe muutti isän työpaikan mukana Vaasaan. Sodan päätyttyä he palasivat vähitellen Helsinkiin ja 15-vuotias Stig palasi kouluun Talvisodan muistomitalin saaneena kiitoksena työstään armeijan lähettinä. Talvisota jätti Stigiin isänmaallisen hengen ja hän liittyi armeijaan vapaaehtoisena 18-vuotiaana. Taustalla oli myös halu suorittaa asevelvollisuus nopeasti ja päästä keskit­tymään opintoihin. Hän valmistui ylioppilaaksi syksyllä 1942 ja astui varusmiespalvelukseen 27.10.1942 Varkaudessa Panssarikeskuksen panssarikoulutuskomppaniassa. Vuoden lopussa hän siirtyi Äänislinnaan, josta hänen sotapolkunsa alkoi. Hän palveli panssarijoukoissa, jossa hän pääsi hyödyntämään myös taiteellisia lahjojaan, kun hänet keväällä 1943 määrättiin maalaamaan Vickers-kalustoa sekä kaikki joukkueensa 16 T-26-vaunua suojavärein. – Käytin tehtävään kaikkiaan kuukauden päivät, kaikki tauotkin, pian 94 vuotta täyt­ tävä Stig muistelee nauraen. Kuviointi väreineen oli ilmeisen onnistunut, sillä se otettiin sellaisenaan käyttöön myös muissa panssarivaunuyksiköissä. Stig käytti taidetta myös tuntojensa purkamiseen. Yksikin kuva syntyi kesäyönä vihollisen tykistökeskityksen aikana, jolloin hän uskoi, ettei selviäisi enää kotiin ja tallentaisi viimeiset vaiheen- Sotainvalidi Stig Nyström on tehnyt pitkän uran lääketieteen ja kuvataiteiden parissa. sa paperille piirroksena. Onneksi kyseessä oli vain pintavamma. – Rankimmat tapaukset olen laittanut näihin teoksiin. Minun piti tehdä jotakin, joka vähän vähensi sodassa elämistä, Stig kertoo. Suuri osa näistä töistä puhdetöineen on päätynyt Sotamuseon kokoelmiin ja niistä on tehty kirja. Piirustuksiin mahtui myös sotilaille tyypillistä huumoria, mikä oli tiiviille jouk­ kueelle tärkeää. Sota jätti jälkensä Lokakuussa 1943 Stig aloitti Äänislinnassa aliupseerikurssin, joka keskeytyi hänen sairastuessaan punatautiin ja hän joutui useaksi Neurokirurgian oppikirjoja tehdessään Stig pystyi hyödyntämään taiteellisia lahjojaan. Kuvaan hän on piirtänyt leikkaustilannetta mikroskoopin läpi nähtynä. kuukaudeksi sairaalaan. Toivuttuaan hän palasi joukko-osastoonsa, joka vuoden 1944 alussa siirrettiin Lappeenrantaan. Kesäkuussa edessä olivat puolustustaistelut Karjalan kannaksella. – Väärämäellä 14. kesäkuuta joukkueemme joutui tykistökeskitykseen emmekä kaikki mahtuneet vaunujen alle suojaan. Pommien jyske oli mieletön. Heittäydyin joukkuetoverini kanssa monttuun, ja vieressä ollut koivu kaatui juurineen päällemme. Painauduimme syvemmälle monttuun ja selvisimme pintavammoilla. Stig Nyströmin sota jatkui vielä lapsuudesta tutuissa pohjoisen maisemissa, kun hän alikersantiksi ylennettynä osallistui Lapin sotaan hyökkäysvaunu T-34-76:n johtajana. Uusi tilanne, jossa aseveljestä oli tullut vihollinen, tuntui aluksi oudolta. – Kun joku sitten meidän komppaniastamme haavoittui, siinä realisoitui se, että oli se sitten venäläinen tai saksalainen, niin se oli vihollinen. Sotiminen jatkui Lapissa ja läheltä piti -tilanteita tuli sielläkin vastaan. Kaikista hän kuitenkin selvisi ehjin nahoin, toisin kuin useat asetoverit. Stig Nyströmin kohdalla sota kesti kaksi vuotta ja 128 päivää. Ura lääketieteen parissa sovitti sodan muistot – Kiinnostukseni lääketieteeseen ei olisi syntynyt ilman sotaa, Stig Nyström toteaa. Sodassa hän joutui näkemään, kuinka omat ja vihollisen nuoret miehet kuolivat. Sota ja sen seuraukset tulivat todeksi. Rauhan tultua hän koki tarvetta kompensoida kuolemaa. – Parempaa ja merkitsevämpää kompensaa-

11 Sota-ajan kokemukset, piirrokset sekä puhdetyöt, on tallennettu yksiin kansiin. tiota ei lääketieteestä löytynyt kuin neurokirurgia, missä vaakalaudalla oli sekä ihmisen psyykkinen että fyysinen puoli. Lääketieteellisen ovet eivät auenneet heti, joten äitinsä kehotuksesta Stig muutti vuodeksi Pariisiin, jossa hän osallistui yliopiston lääketieteellisille kursseille ja opiskeli kuvataiteita maineikkaassa École Nationale Supérieure des Beaux-Arts -koulussa. Hän alkoi niittää mainetta kuvataiteen parissa. – Vaikka näyttelyihin ilmaantui ostajia, en halunnut rakentaa tulevaisuuttani pelkän pensselin varaan. Kiinnostuin entisestään lääketieteestä ja siihen liittyvästä tutkimustyöstä, jotta voisin auttaa ihmisiä – en tuhota kuten sodassa. Vuonna 1950 hän lopulta onnistui ja pääsi opiskelemaan lääketiedettä Helsingin yliopistoon. Hän erikoistui neurokirurgiaan ja väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi vuonna 1960. Ala vaati omistautumista ja ankaraa työtä. Opintojensa aikana hän tutustui tulevaan vaimoonsa, Maire Sauna-ahoon, joka oli neurokirurgiaan perehtynyt sairaanhoitaja. Pariskunta avioitui vuonna 1960. – Rajattomalla henkisellä tuella vaimoni auttoi minua yli elämäni vaikean vaiheen ja auttoi minua kirjoittamalla puhtaaksi tieteelliset artikkelini, Stig kertoo. Ihmisen aivoja leikatessa käden oli oltava vakaa ja mielen kirkas. Stig viihtyi leikkaussaleissa ja teki tarkkaa työtä potilaita hoitaessaan. – Uskon, että muutkin sodan kokeneet ovat tunteneet vastaavanlaista halua auttaa ihmisiä omassa elämässään, Stig sanoo hiljaa. Rintamalla ollessaan Stig purki tuntojaan maalauksiin. Tilannekuvat ovat aitoja ja niihin hän on tallentanut monia kohtaloita. vuoksi ja päätyi Helsingin yliopistollisen keskussairaalan apulaisopettajaksi vuosiksi 1965– 1970 sekä apulaisylilääkäriksi seuraaviksi viideksi vuodeksi. Merkittävä virstanpylväs saavutettiin vuonna 1975, kun Ouluun perustettiin neurokirurgian klinikka ja Stig Nyström nimitettiin Suomen ensimmäiseksi varsinaiseksi neurokirurgian professoriksi Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa. Paluu taiteen pariin Kiivastahtinen ura ei jättänyt aikaa taiteelle. Kesällä 1989 Stig Nyström jäi eläkkeelle professorin ja ylilääkärin virastaan 65-vuotiaana ja palasi taiteen pariin. Aikaa riitti myös rakkaan puolison kanssa veneilyyn ja hiihtämiseen. Heidän yhteinen matkansa päättyi vuonna 2014, kun puoliso nukkui pois. – Abstrakti taide tuli kun jäin eläkkeelle. Jännitin hurjasti maalaustelineen edessä. Minulla oli idea, ja kun nostin taulun pystyyn niin huomasin, että hyvänen aika, tämähän on kolmiulotteinen, Stig kertoo. Hän on jatkanut maalaamista ja saanut kansainvälistä tunnustusta myös abstraktin taiteen parissa. Vaikka elämäntyö löytyi lääketieteestä, ei se ole poissulkenut uskontoa ja hengellisyyttä, jotka vahvistuivat sota-aikana kun hän näki elämän haurauden. – Elämässä on tarkoitus elää kunnon elämää, tehdä mahdollisimman paljon hyvää kanssaihmisille eikä tuhota ketään. On arvokasta, että ihminen ei ole yksin vaan ympärillä on kanssaihmisiä, Stig pohtii. Erinomaista terveydentilaa vaatineen uransa takia Stig haki sotainvaliditeetti-statusta vasta vuonna 1997 ja sai 20 %:n haitta-asteen. Hän kehuu Helsingin kaupungilta ja veteraaniasioista vastaavilta tahoilta saamiaan palveluja sekä kiittää niitä mahdollistaneita tahoja ja toimijoita. Stig Nyström toimi kaikkiaan 49 vuotta kirurgina. – Ihmisten pelastaminen toi helpotuksen sodan kokemuksille. Enää en koe niistä paineita. l Kuva ja tekstit: Marja Kivilompolo Työt veivät miestä Työ ja tutkimukset neurokirurgiassa tuottivat tulosta. Hän kehitti aivoverenvuotoleikkauksissa oleellisen, kuolleisuusprosenttia merkittävästi laskeneen instrumentin, joka osoittautui suureksi menestykseksi ja levisi yhdysvaltalaiskollegoiden kopioimana leikkaussaleihin ympäri maailmaa. Stig kutsuttiin arvostettuun Harwardin yliopistoon apulaisopettajaksi vuosina 1963– 1965. Hän matkusti monissa maissa töidensä Eläkkeelle jäätyään Stig pääsi nauttimaan vapaa-ajasta rakkaan puolisonsa Mairen kanssa. Kuvassa he ovat mökillä Mairen kotiseudulla Soinissa. Kuva: Stig Nyströmin kotialbumi

12 Avustajatoiminta Pirkko Heikkinen on kokenut työnsä avustajatoiminnassa palkitsevana. Salme Niemi on ollut tyytyväinen palveluun, jossa vieraillaan ajan kanssa. Vaikuttavaa työtä sydämellä l Liki 40 kilometrin päässä Kouvolan keskustasta metsän keskellä on omakotitalo, jossa asuva rouva opastaa avustajia, minne mikäkin pyyhe ja tavara kuuluvat. Komentamaan hänestä ei ole vaan hän vastaa kysyt­täessä. – Kolme vuotta olen asunut yksin. Mieheni Kauko, 50 %:n aivoinvalidi, muutti hoitolaitokseen kun hänellä toinen puoli halvaantui. Siitä asti täällä on käynyt avustaja kerran viikossa, Karjalan Raudusta kotoisin oleva Salme Niemi kertoo. Talossa on poikkeuksellisesti käymässä kaksi avustajaa, sillä vuoden verran avustajana työskennelleen Pirkko Heikkisen sopimus päättyi tammikuun lopussa. Nyt hän on saanut hyvän mahdollisuuden opastaa uusia avustajia kunkin talon tavoille. – On hyvä, että olen päässyt perehdyttämään uusia avustajia. Eihän se asiakkaille ole kivaa, että tuttu avustaja, johon on oppinut luottamaan, vaihtuu. Tässä olen päässyt tutustuttamaan heitä, Pirkko sanoo samalla kun täyttää tiskikonetta. Työn ohessa uudella avustajalla herää kysymyksiä siitä, miten tietyt työt on tapana hoitaa. Pirkko kuitenkin kehottaa esittämään kysymykset asiakkaalle. – On tärkeää, että asioista kysytään suoraan asiakkaalta eikä oleteta asioita. Ajan kanssa ehtii vaikuttaa Kuhmosta kotoisin olevalla Pirkko Heikkisellä on värikäs työtausta: hän on työskennellyt Helsingissä vartijana, ja kouluttautui parturikampaajaksikin, muttei ehtinyt työskennellä alalla päivääkään kun hänet napattiin myyntitöihin. Avustajan työ on antanut paljon. – Olen saanut auttaa ikäihmisiä ja kantaa korteni kekoon. Avustajatoiminnassa työ tehdään asiakkaan tarpeiden mukaan ajan kanssa, Pirkko kertoo ja vertaa tilannetta kuntien kotihoitoon, jossa hoitajalla voi olla jopa 18 asiakasta päivässä ja kiire estää kunnon paneutumisen asiakkaiden tilanteeseen. Avustajatoiminnalle lahjoitettu auto kurvailee myös Kymen ja Etelä-Karjalan alueilla tuoden tarpeellista palvelua asiakkaiden koteihin.

13 Avustajat siivoavat asiakkaan kotia, mutta työhön kuuluu paljon muutakin. Pirkko on huomannut, että usein asiakkaiden luona ensimmäiset hetket menevät kesken jääneiden asioiden viimeistelyyn ja vasta sitten hän pääsee ”omiin” töihinsä. – Työnkuva muuttuu koko ajan. Tässä pystyy vaikuttamaan moneen asiaan ja asiat ehtii hoitaa loppuun asti. Joillekin olen hoitanut jopa tukiasioita eteenpäin, kun he eivät ole tienneet heille kuuluvista palveluista. Kun jonkun asian saa järjestymään, tulee siitä onnistumisen iloa itsellekin, Pirkko sanoo. Työnsä ohessa hän on myös osallistunut koulutuksiin ja kursseille. Kokonaisille tutkinnoille hänellä ei ole ollut tarvetta, mutta esimerkiksi ensiapukurssin sekä tietokoneen ajokortin hän on päässyt suorittamaan avustajatoiminnan kautta. Mielikuvitus rajana Usein asiakkaat sanovat avustajia siivoojiksi, sillä heidän työnsä mielletään pelkästään kodin siivoamiseksi. – Sanotaan, että 99 % työstä on siivousta mutta itse koen, että tämä on ollut monipuolisempaa. Ei pidä olla rajoittunut vaan avoimin mielin miettiä työtehtäviä. Joulun alla hän leipoi joidenkin asiakkaiden kanssa, siivouksen ohessa keitetään kahvia ja vaihdetaan kuulumisia, toisten kanssa käydään pihalla kunnon salliessa kävelyllä. Salmen kanssa he ovat jo tuttuja, vaihtavat kuulumisia ja katselevat pihalla syöviä lintuja. Salmen kotona käy kotihoito joka päivä, paitsi silloin kun on avustajan sovittu viikoittainen vierailu. Avustajatoiminta on hänelle tarpeellinen ja mieluisa lisä kotona asumisen tukemiseksi ja se täydentää kunnan vastaavia palveluja. – Oikein ovat auttavaisia ja kivoja avustajat olleet, Salme kiittelee avustajatoimintaa. l Teksti ja kuvat: Marja Kivilompolo Kymessä edetään vuosi kerrallaan l Projektipäällikkö Iina Joukainen vastaa avustajatoiminnasta Kymen ja EteläKarjalan alueil­la Veljesliiton Kymen piirin hallinnoimana. Viime vuonna avustajatoiminnan piirissä oli yhteensä 325 asiakastaloutta ja työsuhteessa oli 31 avustajaa, kerrallaan noin 14–15 henkilöä. Toiminta kattaa hyvin molemmat alueet. – Kymen alueelta toimintaa ei ole Miehikkälässä eikä Virolahdella, joissa ei ole nyt asiakkaita. Avustajatoimintaa saataisiin kyllä sinnekin, jos olisi tarpeeksi halukkaita, Iina kertoo. Etelä-Karjalan alueella katveessa ovat Suomenniemi ja Parikkala, jossa pitkät välimatkat ovat estäneet palvelun ulottamisen sinne. Pienillä kurssituksilla monipuolista osaamista Kymen avustajatoiminta tarjoaa avustajilleen mahdollisuuksia täydentää omaa osaamista sellaisilla osa-alueilla, joista voisi olla apua myös jatkon työllistymisessä. – Eniten tarjoamme EA1- (ensiapu) ja atk-kursseja sekä muita lyhytkursseja. Esimerkiksi hygieniapassin voi suorittaa, jos sellainen puuttuu. Lisäksi muutamat avustajat opiskelevat oppisopimuksella erilaisia alan tutkintoja tai osatutkintoja, kuten henkilökohtaisen avustajan osatutkinnon tai kotityöpalvelun ammattitutkinnon. Tarpeellinen palvelu Salme Niemen aika kuluu usein kutimet kädessä. Avustajatoiminnan jatkuminen on ollut monella alueella haasteissa. Sama on koettu Kymessäkin, mutta toimintaa on pystytty jatkamaan. Kymessä edetään vuosi ker­ rallaan ja suunnitellaan toimintaa sen mukaan. Projektipäällikkö Iina Joukainen näkee avustajatoiminnan hyvänä lisänä ikäihmisten kotona asumiseen. – Toiminta täydentää sopivasti kunnan palveluja. Avustajat ovat niitä apukäsiä, joita tarvitaan tuottamaan hyvää kokonaispalvelua, Iina kiteyttää. l

14 Kirjaesittely Lehtinen, Lasse ja Volanen, Risto. 1918. Kuinka vallankumous levisi Suomeen. Otava 2018. 191 s. Vallankumous Pietarista Helsinkiin l Vuosien 1917 ja 2018 tapahtumista on kirjoitettu nyt 100 vuotta tapahtumien jälkeen monta historia- ja muuta tutkimusta ja romaania. Sanoma- ja aikakauslehdissä sekä sähköisissä viestimissä kerrataan sadan vuoden takaisia tapahtumia. Historiasta kiinnostuneille on tarjottu monia hienoja tutkimuksia kuten Marjaliisa ja Seppo Hentilän ”Saksalainen Suomi 1918” ja Martti Häikiön ”Svinhufvud. Vuoden 1918 seurauksia on tutkittu mm. Tiina Lintusen ”Punaisten naisten tiet” ja Seppo Hentilän ”Pitkät varjot” -tutkimuksissa. Tämän vuoden alussa julkaistiin myös kahden tohtorin kirjoittama tutkimus sadan vuoden takaisista tapahtumista. Kirjoittajat ovat Risto Volanen, dosentti ja entinen valtiosihteeri ja Lasse Lehtinen, kirjailija ja entinen poliitikko sekä Sotainvalidien Perinnejärjestön puheenjohtaja. Molemmat kirjoittajat ovat hiljan olleet omissa tutkimuksissaan aiheen äärellä. Risto Volasen tutkimus ”Suomen synty ja kuohuva Eurooppa” ja Lasse Lehtisen Tannertutkimus ilmestyivät viime vuonna. Kirjan nimi on yksinkertaisesti ”1918”. Se kuvaa alanimikkeensä mukaisesti sitä kehitystä, joka tapahtui Suomessa vuonna 1917 ja johti vuoden 1918 tammikuun lopussa vallankumoukseen. Tyytymättömyys työväestön keskuudessa kasvoi vuonna 1917 työttömyyden, työolojen ja huonon elintarviketilanteen vuoksi. Vaadittiin työtä, ruokaa ja 8 tunnin työaikaa sekä yleistä äänioikeutta kunnallishallintoon. Syntyi lakkoja ja tapahtui väkivaltaisia ryöstöjä, pahoinpitelyitä ja murhia. Venäjän maaliskuun vallankumous ja tsaarin kukistuminen sekoitti hallitus- ja järjestysvallan Suomessakin. Kirjoittavat seuraavat tärkeimpinä ajankohtina tapahtumia Venäjällä Pietarissa ja Helsingissä rinnakkain päivä päivältä ja lokakuun (marraskuun) vallankumouksen aikaan tunti tunnilta. Ensimmäinen sosialidemokraattienemmistöinen eduskunta päätti heinäkuussa 1917 valtalailla ottaa vallan itselleen Venäjän väliaikaiselta hallitukselta, joka puolestaan päätti hajottaa Suomen eduskunnan. Sosialidemokraatit eivät hyväksyneet hajotusta, mutta osallistuivat uusiin vaaleihin ja hävisivät enemmistönsä. Ehdokasasettelussa oli syrjitty maltillisia sosialidemokraatteja, vaikka puolue-elimissä vielä tällöin ratkaisevissa äänestyksissä äänet menivät melko tasan radikaalien ja maltillisten kesken. Radikaalit vahvistivat koko ajan asemiaan puolueessa ja ammattiyhdistysliikkeessä. Venäjän lokakuun (7.11.) bolsevikkivallankumouksen jälkeen Suomessa oikeisto ryhtyi määrätietoisesti ajamaan maan itsenäistymistä. Äärivasemmistossa kasvoivat vaatimukset liittyä Venäjän vallankumoukseen. Sosialidemokraattien puoluetoimikunta, eduskuntaryhmä ja ammattijärjestöt perustivat 9. marraskuuta Työväen Vallankumouksellisen Keskusneuvoston. Eduskunnassa käsiteltiin oikeiston esitystä kolmihenkisestä valtionhoitajakunnasta. Keskusneuvosto julisti yleislakon, joka alkoi 14. marraskuuta kello 24.00. Eduskunta päätti illalla 15. marraskuuta 1917 Santeri Alkion kompromissiesityksen mukaan ottaa korkeimman hallitusvallan toistaiseksi itselleen äänin. Tämän päätöksen jälkeen eduskunta päätti kokoontua aamuyöllä kello 1.40 ja kello 2.40 se vahvisti kesällä hyväksytyt kahdeksantuntisen työaikalain ja kunnallislain. Aamuyöllä 16. marraskuuta kello 5.00 sosialidemokraattinen vallankumousneuvosto päätti toteuttaa Suomessa vallankumouksen äänin 14-11. Kaksi tuntia myöhemmin sama keskusneuvosto päätti peruuttaa vallankumouksen äänin 13-12. Katkerien keskustelu- jen jälkeen 19. marraskuuta julistettiin ”lakon päättyvän, mutta vallankumouksen jatkuvan”. Jos Venäjän vallankumous olisi tuolloin laajentunut vauhdilla Suomeen, kirjan kirjoittajien mukaan kumouksen menestyminen olisi ollut todennäköinen. Maassa ei ollut kunnollista omaa hallitusta, eikä järjestysvaltaa. Isoimmat kaupungit olivat vallankumouksellisten kaartien hallinnassa. Vallankumouksellisille oli tarjolla venäläisen sotaväen tuki, jota jopa tyrkytettiin. Epäröinti jatkui sosialistien keskuudessa ja maltillisilla oli edelleen kannatusta. Pietarilaiset toverit painostivat jatkuvasti suomalaisia vallankumoukseen. Kun sosialidemokraattien edustajat kävivät joulukuussa Pietarissa bolsevikeilta kysymässä neuvoa, miten tulisi toimia Suomen itsenäisyyden edistämisessä, Lenin vinoili, aiotteko te jatkaa vallankumousta vai oikein tehdä sen. Tammikuussa sosialidemokraattisessa puolueessa ja punakaarteissa valta siirtyi maltillisilta sosialisteilta radikaaleille vallankumousta kannattaville. Lopullinen päätös vallan ottamisesta tehtiin 27. tammikuuta illalla. Seuraavana päivänä annettiin senaatin jäsenten pidätysmääräys, mutta nämä ehtivät piiloutua. Maalaisliiton Alkio totesi 28. tammikuuta päiväkirjalleen: ”Punakaarti on tehnyt vallankaappauksen, ei ainoastaan senaatin vaan sosialidemokratian suhteen”. Kirjoittajien mukaan Väinö Linna antaa Täällä Pohjantähden alla -trilogian toisessa osassa harhaanjohtavan yleistyksen torppariväestön osuudesta punakapinassa. He vetoavat professori Viljo Rasilaan, jonka tutkimusten mukaan ”torpparikysymyksellä ei ollut sodan syttymiseen eikä sen rintamajakoon käytännöllisesti katsoen mitään osuutta, ja maanvuokraajaväestö itse pysytteli suureksi osaksi passiivisena ja asennoitui lähes yhtä runsaasti valkoiselle kuin punaiselle puolelle”. Lehtisen ja Volasen kirja kertoo tiivistetysti sen, miksi – heidän mielestään – vallankumous levisi Pietarista Suomeen. l Markku Honkasalo Sotainvalidit verkossa l Sotainvalidien Veljesliiton kotisivut sijaitsevat osoitteessa www.sotainvalidit.fi. Sivuilta löytyy piirien ja neuvontapalvelutyöntekijöiden yhteystietoja, Sotainvalidi-lehden numerot sähköisessä muodossa, yleistietoa liitosta sekä sotainvalidien huoltoon ja edunvalvontaan liittyvää tietoa. Otsikon Apua ja tukea alle on koottu erilaisia korvauksia ja palveluja, joihin sotainvalidit ovat sotavammansa puolesta oikeutettuja. Sivuille on koottu myös Veljesliiton historiaa ja jäsenten haastatteluja. Sotainvalidien Veljesliiton sivun löytyy Facebookista nimellä Sotainvalidien Veljesliitto – Krigsinvalidernas Brödraförbund sekä Twitteristä nimellä sotainvalidit. Tervetuloa seuraamaan ja osallistumaan keskusteluun! l

Sotainvalidityötä kentällä Teema 15 Arkea tukeva työ tehdään kentällä Sotainvalidityö on aina muuttunut jäsenkunnan tarpeiden mukaan. Yksi on kuitenkin pysynyt samana: arjessa näkyvä työ on edelleen toiminnan selkäranka. Sotainvalidilehti tutustui Jämsässä ja Harja­ vallassa osastojen toimintaan. Kotikäynneiltä ajantasainen tieto Jämsän osastossa ollaan ylpeitä aktiivisesta, toimivasta osastosta ja sen tukijäsenistä. Jämsässä on todella pitkät perinteet tukijäsentoiminnasta, joka on tänä päivänä elintärkeä toimintamuoto kaikissa sotainvalidipiireissä. – Sotainvalidi Jaakko Vihijärvi ja hänen puolisonsa Raili toivat aikoinaan veljestuen. He pyysivät alueen veljespappia vierailemaan jäsenten luona ja selvittämään oliko tuelle tarvetta. Mukana oli myös sotainvalideja, jotka vierailivat toisten sotainvalidien luona, osaston puheenjohtaja Rauli Jakobsson ja sihteeri Toivo ”Topi” Lehtinen kertovat. Miesten taustat löytyvät reserviläispuolelta ja sitä kautta he ovat tulleet mukaan sotainvalidityöhön. Raulia pyydettiin puheenjohtajaksi vuonna 2003 edellisen sotainvalidipuheenjohtajan kuoltua. Toivo puolestaan hoiti naapurikunnan Jämsänkosken sihteerin tehtäviä ja otti hoitaakseen myös Jämsän tehtävät vuonna 2008. – Meille Topin tulo oli onnenpotku, sillä hänen ATK-osaaminen oli meille mullistavaa, Rauli toteaa. Kun miehet tulivat mukaan, oli sotainvalidien keski-ikä 77 vuotta. – Sehän on sama kun meillä nyt, he sanovat. Jäsenmäärä on tippunut tasaista tahtia: vuonna 2003 osastossa oli 68 sotainvalidia ja 49 leskeä ja 50 puolisoa. Nyt vastaavat luvut Laina Mäkinen muutti vuosi sitten palvelutaloon, jossa on viihtynyt hyvin. Topi Lehtinen tervehti Lainaa iloisesti. ovat seitsemän ja 29. Pienentyneen jäsenmäärän myötä osastossa keskitytään nyt puolisoihin ja leskiin. – Nyt kun valtio hoitaa sotainvalidien tarvittavat palvelut, me voimme ostaa osaston rahoilla palveluja puolisoille ja leskille, jotka muuten jäisivät ilman niitä, Rauli kertoo. Omien sekä liitolta tulevien varojen pienennyttyä palveluja on jouduttu vähentämään: tänä vuonna jokainen saa kaksi jalkahoitoa tai hierontaa. Kuulumiset ja tuen tarpeen päivittäminen Kevään aikana miehet vierailevat kaikkien leskien ja puolisoiden luona. Kotikäyntejä on tehty kaikkien jäsenten luo vuodesta 2004 alkaen ja hyväksi havaitusta perinteestä pidetään kiinni. Tänään vieraillaan kahden sotainvalidin lesken luona. Ensimmäinen rouva asuu kauniilla paikalla keskellä metsää, jossa pöllö ja ilves ovat tuttuja pihavieraita. Rauha Jokinen, 91, kertoo pärjäävänsä kotonaan hyvin. Muuttaminen Jämsän keskustaan ei houkuttele. – Täällä minun on hyvä olla. Yksinäänhän sitä kerrostalossakin olisi. Täällä pääsen pihalle liikkumaan. Pulkassa vedän polttopuita ja kesäisin hoidan mansikkamaata, hyväntuulinen rouva kertoo arjestaan. Itsenäistä asumista Rauli Jakobsson (kesk.) ja Topi Lehtinen keskustelvat Rauha Jokisen kanssa palvelutarpeista. Rauli ja Topi päivittävät Rauhan tilannetta edellisestä käynnistä. Hänen asumistaan ja vointiaan seurataan myös kunnan puolelta. Toistaiseksi hän on pärjännyt hyvin täysin itsenäisesti. – Edes kunnan kotihoidolle tai apu­ välineille ei ole ollut tarvetta. – Rauhalle on tehty palvelukartoitus mutta toistaiseksi hän ei ole tarvinnut mitään ulkopuolisia apuja, Topi kertoo. – Kyllä täällä jotenkuten toimeen tulee. Taksien kanssa tapellaan täälläkin, Rauha naurahtaa ja kertoo, että nyt hänen kuljetuspalvelunsa 

16 Teema Perhepiiri l Harjavallan seurakuntakeskuksessa käy vilske, kun kerran kuussa järjestettävään perhepiiriin tulijat tervehtivät toisiaan ja käyvät istumaan. Kahvipöydän takana touhuavat tukijäsenet Maija Penttala, Paula Tammi ja Aino Tuominen. – Yleensä meillä on vain tavallista pullaa mutta nyt eräs jäsenistämme, vastikään 95 vuotta täyttänyt Eeva Pietilä halusi tarjota voileipäkakun tervehdyksenä väelle, kun ei itse päässyt paikalle, Maija kertoo. Sotainvalidi Heikki Isännäinen, 99, kuuluu Jämsän sotainvalidi­ osaston johtokuntaan. Entinen autokoulu­ yrittäjä on opettanut yli 13 000 autoilijaa. kattavat 4 taksimatkaa kuukaudessa. Rauhan lähistöllä asuvat lapset auttavat äitiään ostosten ja asioinnin kanssa. Myös naapurit ovat avuksi. – Aina välillä käy vieraita. Kyläläiset kulkevat täällä eivätkä koskaan tule tyhjin käsin vaan aina tuovat paljon sapuskaa mukanaan, Rauha kiittelee. Rauli ja Toivo keskustelevat Rauhan kanssa turvapuhelimen tarpeesta. Sijainti aiheuttaa kuitenkin ongelmia. – Turvapuhelin ei toimi täällä. Kännykkä minulla on aina mukana, muttei siinäkään ole aina kenttää. Lankapuhelin on siltä varalta, Rauha kertoo. Rauhan edesmennyt mies, Kauko, oli pieniprosenttinen sotainvalidi, joka sairasteli viimeiset vuotensa. Rauha hoiti kotona miestään, joka vietti viimeiset viisi vuottaan petipotilaana. Miehen pienen sotainvalidiprosentin vuoksi Rauha ei ole päässyt valtion korvaamaan leskikuntoutukseen, joten osaston tarjoamat hoidot ovat tervetulleita. Ennen lähtöään miehet vielä kertaavat läpikäydyt asiat ja kehottavat olemaan yhteydessä, jos muutoksia tulee. – Yhteistyö kunnan ja omaisten kanssa toimii hyvin. Jos avuntarve lisääntyy, hoituu asia kunnan tai meidän kautta. Yleensä lähiomaiset hoitavat vanhustensa asioita ja tietävät, että meidän puoleen voi kääntyä, Rauli kertoo. Suosittu tapahtuma Hyvä yhteishenki Päivä alkaa olla vierailujen myötä pulkassa. Rauli näyttää vihkoaan, johon hän on kirjannut kaikki lähtönsä vuodesta 2003 alkaen. – Yli 900 päivänä on lähdetty liikkeelle. Uskon, että 1000 ehtii vielä mennä rikki, hän hymyilee. Jämsän osasto on onnellisessa tilanteessa: heillä on aktiivisia tukijäseniä, joilla jokaisella on omat vastuualueensa ja mielekästä tekemistä. Halutessaan jokaiselle jäsenelle on oma tukijäsen. Tähän on päästy hyvällä yhteishengellä, vapaaehtoisesti tehtävän työn arvostuksella sekä työhön sitoutumisella. Tulevaisuus mietityttää myös Jämsässä, sillä varojen vähetessä toiminta tiivistyy. Yhteistyötä tehdään paljon muiden veteraanijärjestöjen kanssa. Osasto kokoontuu kerran vuodessa yhteiselle joululounaalle, johon osallistuvat lähes kaikki jäsenet. Aktiiviset jäsenet osallistuvat myös piirin toimintaan. l Paikalla on liki 30 henkilöä, joista vajaa kymmenen on tukijäseniä. Kävijöiden mukaan 25 on melko vakiintunut määrä näissä tapahtumissa. Kaikkiaan Harjavallan osastossa on 13 sotainvalidia sekä 43 puoliso- ja leskijäsentä ja 27 tukijäsentä. Perhepiiri on kuulunut aina osaston toimintaan. Alusta asti väki kokoontui kerran kuussa jonkun jäsenen kotiin naisjaoston vetämään perhepiiriin. 1980-luvun lopussa kokoontumiset siirtyivät palvelukeskus Hopeakeitaan tiloihin. – Toiminta meinasi yhdessä vaiheessa hyytyä mutta sitten me naiset päätetiin ryhdistäytyä ja luvattiin olla enemmän apuna, Maija kertoo. Komeaan osallistujamäärään on yksinkertainen vastaus. – Soitamme kaikille jäsenille edellisenä päivänä ja muistutamme tulevasta tapahtumasta. Lisäksi järjestämme kyydit, joten he eivät sitten kehtaa enää peruakaan, Paula nauraa. Perhepiirissä on kahvittelun ja osaston ajankohtaisten asioiden lisäksi aina jokin ohjelmanumero. Se voi olla mitä vain: musiikkihetki tai jumppaa Nyt vuorossa oli Yrjö S. Kaasalai- Yhteys säilyy asumismuodosta riippumatta Laina Mäkinen, 95, asuu Jämsässä palvelutalossa, jonne Rauli ja Topi menevät häntä tapaamaan. Paikalla on sovitusti myös Lainan miniä Eila Mäkinen, joka hoitaa Lainan asioita. Kuulumisten jälkeen Topi kertoo Lainalle, että nyt kun leskikuntoutukseen pääsemisen edellytyksiä on muutettu, voi hänkin hakea haluamaansa kuntoutusta Valtiokonttorin maksamana. Yhdessä he miettivät parasta vaihtoehtoa ja päätyvät tekemään hakemuksen avokuntoutukseen. Topi täyttää hakemuksen, postittaa ne Valtiokonttoriin ja antaa kopion Eilalle. – Ja jos päätöstä ei ala kuulua, voit olla yhteydessä Topiin, ja hän tarkistaa tilanteen, Rauli ohjeistaa Eilaa lopuksi. Perhepiirissä kuunneltiin esitystä Harjavallan karjalaisista. Kuva: Jussi Partanen

Sotainvalidityötä kentällä Teema 17 kerää jäsenet yhteen Harjavallassa Tärkeintä hänelle on yhdessä oleminen, ihmisten tapaaminen ja vuorovaikutus muiden kanssa. – Aina oppii uutta, kun on ihmisten kanssa kosketuksissa. Kohtaamiset ovat elähdyttäviä. Tässä porukassa saa olla aito. Ei tarvitse miettiä voinko sanoa sitä tai tehdä tuota, kunhan nyt muuten on asiallinen, Kalle nauraa. Tasa-arvosta ja välittömyydestä kertoo myös tukijäsen ja osaston johtokunnan jäsen Esa Heino, joka on ollut mukana sotainvalidityössä lapsesta asti. – Sotainvalidien porukoissa ovat herrat ja narrit olleet aina sekaisin. – Kaikki ovat samanarvoisia, vamma on ollut se yhdistävä tekijä. Poliittisesti on pysytty neutraaleina. Sama linja on pidetty meillä tukijäsenilläkin, Esa kertoo. Kaikki ovat tervetulleita Tukijäsen Aino Tuominen kaataa kahvia tukijäsen Antti Inkiselle. Vieressä istuu osaston puheenjohtaja, sotainvalidi Väinö Inkinen. Kuva: Jussi Partanen sen esitys Harjavallan karjalaisista, mikä herätti kuulijoissa keskustelua. Tapaamisten positiivinen vaikutus Sotainvalidi Kalle Määttä, 94, istuu leppoisasti ja kertoo elämästään. Hän on syntyisin Sotkamosta, mutta kouluttautui mielisairaanhoitajaksi ja päätyi Harjavaltaan töihin. Eläkkeelle jäätyään hän tuli mukaan veteraanijärjestöjen toimintaan. Vanhoilla päivillään hän katsoo ihaillen vapaaehtoisia, jotka toimivat sotainvalidien parissa. – Kunnioitan heitä suuresti valinnastaan, sillä tukijäsenen osa ei ole aina helppo. Meillä on liikkumavaikeuksia ja työ voi olla henkisestikin raskasta. Yhteiset tapaamiset virkistävät mieltä. Elän näitä tapaamisia uudelleen vielä monta päivää jälkikäteenkin, Kalle sanoo tyytyväisenä. Osaston puheenjohtaja, sotainvalidi Väinö Inkinen, 95, kiittelee heidän tukijäseniään. – Meillä on aina kaikki halukkaat päässyt toimintaan mukaan. Nuorempia ei ole pelätty, Väinö sanoo. Osaston sihteeri Erkki Maula ja tukijäsen Esa kiittelevät sotainvalideja, jotka ovat aikanaan osastossa toimineet ja olleet avarakatseisia tulevaisuuden suhteen. – Meidän tilanne on hyvä, sillä osastossa on aina oltu kaukokatseisia ja otettu nuorempiakin tukijäseniä mukaan toimintaan. Näin heillä on ollut aikaa tutustua työhön ja ihmisiin ja tekemistä on riittänyt. – Nythän tukijäsenten merkitys korostuu. Ilman heitä meidän tilanteemme olisi huono. Emme me sotainvalidit enää itse jakseta näin touhuta, Väinö toteaa. Ilo olla mukana Esa Heinolle sotainvalidityö on tuttua lapsuudesta asti. – Isäni oli vaikeavammainen sotainvalidi ja äiti oli mukana naisjaostossa. Mukaan tuleminen oli luonnollinen jatkumo, hän sanoo. Harjavallan osastossa on huomioitu myös puolisoiden ja leskien tilanne. He ovat saaneet olla täysvaltaisina jäseninä. Nyt kun valtio huolehtii entistä paremmin sotainvalideista, voidaan omaa varallisuutta käyttää leskien palveluihin. Osaston lopettamisajankohdaksi on kaavailtu vuotta 2020, kun sotainvalidien määrä vähenee merkittävästi. Jotta osaston hoitama huoltotyö voisi jatkua jäljellä oleville jäsenille, saatetaan toimintaa venyttää vielä muutamalla vuodella. – Eikä tukijäsenen työ siihen lopu, että osasto purkautuu vaan se jatkuu niin kauan kunnes viimeinen jäsen nukkuu pois, Erkki sanoo. l Marja Kivilompolo Yhteisissä tilaisuuksissa käydään läpi myös ajankohtaisia ja tulevia asioita. Kuva Jussi Partanen

18 Hyvinvointi Huolehdi sydämestäsi! Sydän- ja verisuonisairaudet ovat yhä suomalaisten kansantauti, vaikka niiden ehkäisyssä sekä hoidossa onkin tehty merkittäviä parannuksia. l 1960- ja 70-luvuilla oli valitettavan yleistä, että viisikymppiset, työikäiset miehet kuolivat sydäninfarkteihin ja pitivät kärkisijoja maailmanlaajuisissa vertailuissa. – On todella iso saavutus, että työikäisten miesten infarktikuolleisuus saatiin laskemaan. Taustalla ovat elintapamuutokset, joiden seurauksena kolesterolitasot ovat laskeneet, tupakointi on vähentynyt ja verenpainetautia hoidetaan paremmin, sanoo Helsingin yliopiston geriatrian professori Timo Strandberg. Tämä ei tarkoita että olisimme päässeet näistä sairauksista kokonaan eroon. Mutta ne ovat siirtyneet merkittävästi myöhemmässä iässä sairastettaviksi: nyt tyypillinen sydän­ infarktipotilas on iäkäs nainen. Yleisimmät sairaudet Sydän- ja verisuonisairaudet ovat monitahoinen kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Yleisimpiä sairauksia ovat sepelvaltimotauti, aivovaltimotauti, perifeerinen valtimotauti sekä muistisairaudet. Sepelvaltimotauti on muuttunut merkittävästi, kun riskitekijöitä on alettu hoitaa paremmin. Merkittävin riskitekijä on kolesteroli. – Uhkaavat infarktit pyritään hoitamaan etupainotteisesti niin, ettei infarkti ehdi edes kehittyäkään kun potilas jo viedään sairaalaan ja hänelle tehdään pallolaajennus tai muu hoito. Hyvä ja ”vaivattomalta” tuntuva hoito on tuonut myös kääntöpuolen: ihmiset eivät enää Sydän kiittää • liikunta (ikäihmisillä erityisesti kävely ja kuntosalityyppinen voimaharjoittelu) • älä tupakoi • verenpaine ja kolesteroli kuriin – tarvittaessa lääkkeillä • terveellisessä ruokavaliossa on maltillisesti suolaa ja sokeria, tyydyttymättömiä eli pehmeitä rasvoja sekä runsaasti vihanneksia ja hedelmiä ymmärrä kuinka vakavasta asiasta on kyse. Jos infarkti on iso eikä tule hoidetuksi kunnolla, johtaa se sydämen vajaatoimintaan, sillä se heikentää huomattavasti sydämen pumppaustehoa. Vajaatoimintaa on diastolista ja systolista. – Systolinen vajaatoiminta on sitä, mikä tulee esimerkiksi silloin, jos sydäninfarkti tuhoaa lihasta eikä vioittunut sydän jaksa enää pumpata. Tätä vajaatoimintamuotoa helpottamaan on paljon hoitoja ja lääkkeitä. Toinen muoto, diastolinen vajaatoiminta on sitä, että sydän muuttuu jäykäksi. Tämä yleistyy nyt väestön ikääntyessä ja diabetes on yksi tärkeä tekijä. Tähän muotoon hyviä hoitoja on vähemmän. Sydämen vajaatoiminta oireilee tyypillisesti niin, että henkeä alkaa ahdistaa tai hänellä voi olla yleistä väsymistä ja hän voi kärsiä pyörtymisistä. Oireet voivat olla vähäisiäkin. Aivovaltimotaudista suurin osa on tukkeuttavaa, ja sen taustalla voi olla valtimon kovettumatauti tai kun eteisvärinässä sydämestä lähtee tulppa liikkeelle. – Kolesteroli on tämän synnyssä keskeisin ja sitten mukaan tulee monta pelaajaa. Jos kolesterolitaso on läpi elämän matala, niin silloin sydäninfarkti ja sepelvaltimotauti ovat hyvin epätodennäköisiä, Strandberg sanoo. Katkokävely ja muistisairaudet Professori Timo Strandberg korostaa terveellisten elintapojen merkitystä läpi koko elämän. Kuva: Strandbergin kotialbumi Perifeerinen valtimotauti oireilee yleensä kipuna jaloissa aiheuttaen katkokävelyä. Kyseessä on ääreisvaltimotauti, jossa jalkoihin johtavat valtimot hiljalleen ahtautuvat ja estävät veren virtauksen raajoihin. – Pahimmillaan henkilö pystyy kävelemään vain muutama kymmenen metriä ja sitten tulee kipu, joka estää kävelyn. Suurin tekijä on tupakointi mutta myös kolesteroli ja verenpaine vaikuttavat. Aivovaltimotautia sekä perifeeristä valtimotautia sairastavilla ihmisillä on suuri riski sairastua myös sydäninfarktiin. Professori Timo Strandbergin mielestä myös muistisairaudet pitäisi laskea sydän- ja verisuonitauteihin. – Valtimosairauksilla on iso merkitys vanhuusiän muistisairauksissa. Muistisairaudet ovat vanhojen ikäluokkien tauti ja siellä on paljon myös verisuoni- ja valtimosairauksia. Puhutaan Alzheimerin taudista, mutta kaikki ei ole sitä. Onkin ehkä hyvä muistuttaa ihmisiä, että pitämällä huolta sydämestään huolehtii myös aivoistaan ja tätä kautta osaltaan ehkäisee muistisairauksien syntymistä. – Muistisääntö on helppo: mikä on hyvä sydämelle, on hyvä myös aivoille, Strandberg kiteyttää. Ajoissa hoitoon Strandbergin mielestä verenpainetauti ja kolesteroli pitäisi hoitaa tarpeen vaatiessa jo 40–50-vuotiaana. Usein sairauksiin havahdutaan vasta vanhalla iällä ja sitten pohditaan hoitojen hyötyjä. Pitkällä tähtäimellä ajateltuna nämä pitäisi hoitaa ajoissa vaikka vanhanakin aloitetulla lääkityksellä on vaikutusta Elintapojen muutos ei ole koskaan myöhäistä vaikka vaikutukset korkealla iällä jäävätkin pieniksi. – Jos käyttää paljon suolaa, tupakoi tai on korkea verenpaine, niin ne muutokset kannattaa tehdä. Terveelliset elämäntavat ja terveelliset rasvat ovat terveellisiä myös vanhana, Strandberg kiteyttää. Hän suhtautuu varauksella ikäihmisten laihduttamiseen, sillä pahimmassa tapauksessa lihakset katoavat ja rasva jää. Näiden sijaan hän panostaisi jälleen isoihin, koko väestöä koskeviin toimintoihin. – Ylipaino ja tupakointi ovat väestöllisiä ongelmia, samoin liikunnan lisääminen. Nämä ovat asioita, joihin pitäisi panostaa. l Marja Kivilompolo

Hyvinvointi 19 Teknologia ikäihmisen arjen apuna l Vanhustyön keskusliiton viime vuonna päättyneessä Kotiturva-hankkeessa on keskitytty monipuolisesti ikäihmisten kodin turvallisuuteen ja sen parantamiseen erilaisten teknologisten apuvälineiden avulla. Projektivastaava Kaisa Eskelinen ja korjausneuvonnan päällikkö Jukka Laakso ovat tyytyväisiä hankkeeseen. Aivan uutena asiana on maakunnissa toimiville korjausneuvojille tarvittaessa mukana pidettävä arkiteknologiasalkku, jossa on apuvälineitä ja helppokäyttöistä teknologiaa eri tarpeisiin. Taustalla on Käyttäjälle kätevä teknologia -projektista (Käkäte) saadut tiedot ikäihmisille suunnatusta teknologiasta ja niiden kehitystarpeista. – Korjausneuvojat ovat saaneet salkut, joissa on tietyt laitteet sekä selkokielellä kirjoitetut ohjeet niiden käyttöön. Laitteita voidaan testata yhdessä asiakkaan kanssa ja jostakin on apua, sellainen voidaan tilata, Kaisa Eskelinen kertoo. – Korjausneuvojat eivät kuitenkaan myy tuotteita vaan pikemminkin jakavat tietoa välineistä, jotka on jo testattu ikäihmisillä, Jukka Laakso korostaa. Salkuista löytyy käteviä tuotteita, esimerkiksi palovaroitin, jonka paristo laitetaan seinälle kiinnitettävään koteloon, jolloin pariston vaihto onnistuu kiipeämättä. Mukaan otettiin suhteellisen edullisia tuotteita, joitai käihmisten asumisen ammattilaiset pitivät hyödyllisinä. Ylipäänsä yritykset voivat hyötyä Kotiturva- ja Käkäte-hankkeista esim. tuotekehityksessään. Ja seniorimarkkinoille on tulijoita. Vielä 2000-luvun alussa teknologiaa oli vähän ikäihmisille suunnatuilla markkinoilla mutta nyt kohderyhmä on kasvanut huimasti. – Tämä on hyvä muutos, sillä isot markkinat laskevat myös tuotteiden hintoja, Jukka Laakso toteaa. Molemmat muistuttavat, ettei teknologia ole itseisarvo vaan se, että ikäihmisten arkea voidaan helpottaa tehokkaasti teknologian avulla. Monille se myös lisää kiinnostusta ottaa uusia apuvälineitä rohkeasti käyttöön. l Arkiteknologiasalkussa on useita ikäihmisen arkea helpottavia apuvälineitä. Kodin turvallisuus – muista nämä! Remonttimiehet ja kauppiaat Kuka on ovella? Säännöllisin ajoin kuulee, kuinka ikäihmisille on puoli väkisin myyty kattoremonttia tai putkitöitä ”välttämättöminä”. Kuten kaikessa kaupanteossa, myös näissä, jopa ”kiireellisissä” remonttitarpeissa kannattaa päätöstä harkita rauhassa. Asiaa voi miettiä korjausneuvojan (yhteystiedot s. 7) tai jonkun muun alaa tuntevan kanssa. Jos asiointi kauppiaan kanssa tuntuu uhkaavalta, voit sanoa soittavasi poliisille. Kodin ulko-oveen voi asentaa ovisilmän, josta voi tarkistaa tulijan. Ovisilmän näkymää saa suurennettua erilaisilla välineillä. Ovessa tulisi olla hyvä lukko ja asukkaalla helppo kulku ovelle. Tuntemattomia ihmisiä ei pidä päästää sisään. Poliisi tai sosiaaliviranomaiset eivät tule ilmoittamatta. Raha-asiat ja pankkikortit Tärkein muistettava sääntö on, ettei pankkikortin tunnuslukuja saa luovuttaa kenellekään ulkopuoliselle. Ei edes poliisille tai pankin henkilökunnalle. Isoja summia käteistä ei kannata pitää mukanaan tai kodissaan. Jos pankkikortilla asioiminen huolettaa, voit asettaa kortille rajoituksia. Pankissa asioidessa voit kysyä henkilökunnalta vinkkejä maksukorttien ja verkkopankin turvalliseen käyttöön. Palovaroittimen pariston ei tarvitse olla katon rajassa itse laitteen kanssa vaan sen voi sijoittaa myös seinälle. Korjausneuvonnan päällikkö Jukka Laakso ja Kotiturva-hankkeen projektivastaava Kaisa Eskelinen kannustavat ikäihmisiä tutustumaan teknologiaan. Esteetön kulkeminen Oman kodin tulisi olla sellainen, jossa pystyy liikkumaan hyvin myös rollaattorin kanssa. Repsottavat matonkulmat voivat aiheuttaa kompastumisia, ja kynnykset estää huoneisiin pääsyn. Jos asut yksin, on hyvä varmistaa, että saat hälytettyä paikalle helposti apua jos tarve tulee. Kodin esteettömyyttä olisi syytä miettiä jo ennen vanhuusikää.

20 Puolisojäsen Rakkaus kantaa l – Olin pikkulottana Savonlinnassa silloin sodan aikana, äiti oli muonituslotta. Melkein kaikki mun ikäiset olivat pikkulottia ja autoimme isoja lottia. Kansakoululla ja lyseolla oli sotasairaalat, joissa kävin auttamassa. Olihan se nuorelle kokemus. Kun juna tuli rintamalta, olimme asemalla auttamassa sekä evakkoja että suomalaisia haavoittuneita. Kirjoitin kirjeitä sotainvalideille. Yksikin oli semmoinen, jolla ei ollut mitään raajoja eikä näköä. Hän vain saneli ja mä kirjoitin. Monenlaista oli. Käytiin maaseudulla pellolla perunannostossa ja joka päivä oli pari kolme hälytystä, kun vihollinen pommitti. Munkin koti meni, ettei jääny kun vaatteet, jotka oli päällä. Siihen jollakin lailla tottui ja turtui. Tuntui, että se kuuluu siihen, Laila Rokala kertoo. Lottapuvut oli tehty hyvästä kankaasta. Tuolloin oli yleistä, että vaatteita korjattiin, paikattiin ja vanhasta tehtiin uutta. Kotiompelija oli ommellut isoäidin leningistä Lailalle leningin, joka meni aika pian rikki. – Isoäiti sano, että on se kumma: hän piti 30 vuotta ja sinä vain niin vähän aikaa. Tehtiin kaikki vanhasta, se oli niin haurasta. Töitä riitti Kaikkien piti olla jonkinlaisissa töissä. – Mäkin olin Savonlinnan puhelinkeskuksessa töissä koulujen välissä. Koulua käytiin jonkin verran ja välillä juostiin pommisuojaan turvaan. Ei sitä kauaa ollut, se piti lopettaa, kun hälytyksiä oli niin paljon. Ne yrittivät saada Kyrönsalmen siltaa poikki, koska silloin olisi rintamalle katkennut kaikki. Niiltä meni vähän vikaan: me asuttiin Olavinlinnan lähellä, niin se palopommi putosi meiän talon päälle ja talo paloi. Kaikki oli kortilla, maitokin. Laila muistelee antaneensa joskus jonkun desin maitoa vanhalle ruotsinkielen opettajalle. Ruoasta ei ollut puute, isoäiti sai hankittua ruokaa. Päkälammas laitettiin teuraaksi, mutta tutuksi tullutta eläintä ei voinutkaan syödä vaan se piti antaa pois. Lailalla oli yksi veli ja vanhemmat. Isovanhemmat olivat suomenruotsalaisia ja Laila olisi voinut oppia ruotsin kielen, mutta hän ei halunnut sitä mummin kanssa puhua. Mieli muuttui myöhemmin, kun elämä kuljetti Kokkolaan asumaan. Elämä vei Kokkolaan – Puhelimessa tavattiin, se on lähtöisin siitä. Mun miehen pelikaveri ja mun työtoveri puhelinkeskuksessa sanoi vain yhen kerran, että ruvetkaahan puhumaan. Siitä se sitten lähti ja 60 vuotta on puhuttu. Siihen aikaan tapahtui kaikkee semmoista, Laila kertoo ajasta, kun tutustui mieheensä Eino Rokalaan. Mentyään naimisiin huhtikuussa 1953 pari muutti Kokkolaan. Ruotsin kielen taito olisi ollut hyödyksi, kieli tuli kuitenkin aikaa myöten tutuksi. Kokkolassa Laila kaipasi vettä ympärille, kun oli siihen Savonlinnassa tottunut. Huvila Pirskerissä helpotti sopeutumista ympäristöön. Eino oli alkuperäinen kokkolalainen ja hänen sukunsa asui siellä. Puheliaana ihmisenä Laila sai paljon tuttuja. Eino toimi vahinkotarkastajana, katsastusmiehenä eikä sotainvalidius estänyt työn tekoa. Mies olisi halunnut lentäjäksi ja hän Kuvassa näkyy potilaan vastaanotto Ruotsin Punaisen Ristin sairaalassa Savonlinnassa talvella 1940. SA-kuva.

21 Piirit toimivat oli ollut sodan aikana lentokoneen kyydissä, kun putosi. Hän loukkasi onnettomuudessa itseään. Paljoa ei sodasta puhuttu. ”Jos sitä vielä tarttee” Lapsille Laila on kertonut, että työtä oli paljon, mutta oli myös talkoohenkeä ja halu toimia yhdessä. Naiset tekivät peltotöitä ja pikkulotat auttoivat perunannostossa. Sota-ajan lapsena oppi säästäväisyyttä. Tavaroita ja vaatteita säilytettiin. – Kun on sota-ajan lapsi, nini aina on, että ”jos sitä vielä tarttee”. Tuttava sanoi, että jos ei jotakin Rokalalta löytynyt, sitä ei tarttenut. Ruokaa ei saanut jättää lautaselle, Laila kertoo. Sotainvaliditoiminnassa he olivat jonkin verran mukana, Eino johtokunnassakin. Aika kului kuitenkin suurelta osin työn merkeissä ja lomilla suunnattiin usein Savonlinnaan Lailan sukulaisiin. Päiväkahvitilaisuuksissa on tavattu sotainvalideja puolisoineen. Hyvä avioliitto Laila oli alkuun kotiäitinä, mutta kun tytär ja poika lähtivät kouluun, hän pääsi Kälviän nimismiespiiriin toimistoapulaiseksi ja kanslistiksi. Myöhemmin hän hoiti vielä sihteerin työt. Piiriin kuului Kälviän lisäksi Lohtaja ja Ullava. Työtä riitti. Nyt suku on kasvanut. Molemmilla lapsilla on kaksi lasta ja lapsia on jo neljännessäkin polvessa. Lapset käyvät kylässä ja Laila vierailee heidän luonaan. Mökillä viihdytään yhdessä. Sodasta Lailan mieleen jäivät hälytykset, joita osasi odottaa aina kirkkaina ja kuutamoisina iltoina. Vielä pitkään naimisissa ollessaankin hälytykset tulivat mieleen tuollaisina hetkinä. Elämässä on ollut tärkeää rakkaus mieheen ja lapsiin ja lastenlapsiin. Rakkaus on vienyt eteenpäin tiukemmissakin elämäntilanteissa. – Meillä oli hyvä avioliitto. Hyvä elämä on ollut. Ei sitä olis jaksanut ilman rakkautta. Einon ja Lailan yhteinen elämä kesti 60 vuotta, Einon sydän ei jaksanut enempää. Kauan ei tarvinnut kärsiä. – Siinä mielessä oli ihana loppu, kun hän sanoi, että hän lähtee pois. Sanoin, mee vain. Sain olla siinä vieressä. Tytär on koonnut hautajaisista ja miehen Laila Rokalan haastattelu on Keski-Pohjanmaan sotainvalidipiirin ja Sotainvalidien Keski-Pohjanmaan Perinne­ yhdistyksen julkaisemasta kirjasta Naiset miestensä rinnalla – keskipohjalaisten sotainvalidien puolisoiden selviytymistarinoita. Kirja on luettavissa netissä osoitteessa sotainvalidit.fi Sotainvalidipiirien omilta sivuilta löytyy tietoa piirien toiminnasta, tulevista tapahtumista ja kuvia menneistä tilaisuuksista. Piirisivujen sisällöstä vastaavat piirien toiminnanjohtajat. Pikkulotta hoitaa lasta Luumäellä joulukuussa 1942. SA-kuva lapsuudesta kuvakirjoja, joiden äärellä voi palata muistoihin. – Kun Einon arkku avattiin, annoin suukon. Edelleen Laila saattaa jutella yhteisistä asioista Einolle tämän kuvan äärellä. Juhlamalja Sisä-Suomen piirissä jäsenet ovat ansiokkaasti edustaneet Suomen juhlavuoden tilaisuuksissa. Itsenäisyyspäivänä malja kohotettiin mm. Sotainvalidien Sairas­ kodilla. Sivu 30 Avomielisyyttä ja toisten huomioimista lisää Nykyisin päiväkahvitilaisuuksissa on mukana naisia, miehiä ei enää ole. Kokoontuva ryhmä nimettiin Topakoiksi. Auto käy kerran kuukaudessa hakemassa Tervakartanoon, jossa on aamupala, jumppaa, ruokailu ja lähtökahvit. Lailalla on elämää ympärillä, mutta monen kohdalla on hiljaisempaa. – Sais olla avomielisempiä toisiansa kohtaan ja vanhuksia huomata. Nyt kun asun palvelutalossa, huomaa, että on siellä semmoisia, joitten luona ei paljon ketään käy. Se johtuu siitä, että lapset asuu kaukana. Ikäihmisiä saisi huo­ mioida enemmän. – Sodan aikaan kun talo paloi, niin piharakennus jäi, jossa oli kamari ja keittiö. Siihen piti ottaa asukas, kun oli asuntopula. Kaikki maholliset paikat täytettiin. Sattui vielä niin, että viime vuonna mulle näytettiin kuva, jossa meidän talo palaa. Ei sitä toivois, että meiän nuoriso joutuisi sotaan. Pelolla ajattelee. l sivu 30 sivu 32 Haastattelu: Marja-Liisa Kattilakoski sivu 34 Yhteinen juhla Pohjois-Karjalan piiri järjesti Suomi 100 – Yhteinen kokemus -juhlan Joensuussa. Juhlan jälkeen aikaa jäi myös keskuste­ lulle. Sivu 32 Itsenäisyyspäivä Oulussa Oulussa itsenäisyyspäivää 6. joulukuuta vietettiin näyttävästi. Sivu 34

22 Piirit toimivat HELSINKI Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0243 Piirin vuosikokous 22.3.2018 Sotainvalidien Veljesliiton Helsingin piiri ry:n sääntöjen mukainen vuosikokous pidetään torstaina 22.3.2018 klo 10 alkaen Hotelli Arthurissa, osoitteessa Vuorikatu 19, 00100 Helsinki. Kahvitarjoilu juhlasalin eteisaulassa alkaa klo 9. Piirin sääntöjen mukaan vuosikokoukseen voivat osallistua sotainvalidi-, puoliso- ja tukijäsenet sekä Helsingin perinneyhdistyksen jäsenet. Ainoastaan sotainvalidijäsenillä on äänioikeus. Puolisoja tukijäsenillä sekä perinneyhdistyksen jäsenillä on läsnäolo- ja puheoikeus muttei äänioikeutta. Vuosikokouksessa käsitellään piirin sääntöjen määrittelemät vuosikokousasiat sekä jäseneltä piirihallitukselle tullut aloite puolisojäsenten äänioikeudesta sekä sääntömuutosasia. Mahdollisissa äänestystilanteissa äänioikeus on vain piirimme varsinaisilla sotainvalidijäsenillä eikä valtakirjojen käyttö ole sallittu. Asiat ratkaistaan yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Juhlasalissa on induktiosilmukka, joka helpottaa kuulemista. Hotelli Arthur on myös luvannut meille, että porraskiipijä on kunnossa ja paikalla on henkilö, joka osaa sitä käyttää. Osallistumalla vuosikokoukseen voit vaikuttaa piirimme tulevaan toimintaan. Tervetuloa! Piirin huoltotoiminnasta vuon-­ na 2018 ilmoitetaan koko jäsenis­ tölle vuosikokouksen jälkeen ilmestyvässä veljeskirjeessä. Kanta-Helsinki (Helsingin sotainvalidipiirin jäsenkerho) Jaoston vuosikokous pidettiin 12.1.2018 Hotelli Arthurissa. Ennen kokousta nautittiin lounas. Tilaisuuteen oli saapunut 19 jäsen­tä: 15 puolisojäsentä ja 4 tukijäsentä. Varsinaisia sotainvalidijäseniä ei ollut paikalla. Vuosikokouksen päätökset viedään piirihallituksen kokoukseen käsiteltäväksi. Puheenjohtajaksi päätettiin ehdottaa Bjarne Jänttiä, sihteeriksi Terhi Sileniusta ja varasihteeriksi Anneli Helsinki Rantaa. Vähäisen toiminnan johdosta toimikuntaa ei enää valittu, suunniteltiin vain kevään lounastilaisuudet Le Havressa. Lounastilaisuuksien omavastuuosuuksista keskusteltiin, samoin KantaHelsingin nimen muuttamisesta. Tilaisuuksiin ovat tervetulleita koko piirin jäsenistö. Piirihallitus käsitteli 31.1.2018 kokouksessaan 1/2018 Kanta-Helsingin vuosikokouksen muistiota. Päätettiin, että uudeksi nimeksi otetaan Helsingin Sotainvalidi­piirin jäsenkerho. HUOM! Piirin lakkautuneiden jaostojen (myös Vantaan jaoston) jäsenet voivat nyt osallistua Helsingin Sotainva­lidipiirin jäsenkerhon tilaisuuksiin. Lounastilaisuudet Päätettiin myös, että Le Havressa (Kaivokatu 12) järjestettävistä lounastilaisuuksista peritään 9.3. alkaen 5 € omavastuuosuus. Pia Angerma on lupautunut olemaan paikalla ja keräämään maksut. Toivomme mielellään tasarahaa, jotta Pian työ helpottuu. Lounastilaisuudet on tarkoitettu lähinnä sotainvalidi- ja puolisojäsenille sekä aktiivisille tukijäsenille. Kevään tilaisuudet perjantaisin klo 12 alkaen: 9.2., 9.3. ja 13.4. Kesä- ja syyskauden tapaamisista sovitaan myöhemmin. Puolisojäsenet Kerhotapaamiset Kampin palvelukeskuksessa (kerhohuone Fade) jatkuvat perjantaisin klo 10.3013 seuraavasti: 23.3., 27.4. ja 25.5. Toukokuun kokous pidetään kerhon 10-vuotisjuhlan merkeissä. Tilaisuuksissa yleensä jokin lyhyehkö luento sekä vapaata keskustelua kahvikupposen kera. Tervetuloa! Hengelliset iltapäivät Helsingin Sotaveteraanipiiri järjestää Pentti Perttulan ja Sirpa Alanivan johdolla Helsingin alueen kaikille veteraaneille hengellisen iltapäivän Kampin palvelukeskuksessa (kerhohuone Fade). Tapaamiset ovat joka kuukauden viimeisenä keskiviikkona klo 12.30– 14.20. Kevään tapaamiset: 28.2., 28.3., 25.4. ja 30.5. Tapahtumia Talvisodan päättymispäivä tiistai 13.3. Helsinki: Muistotilaisuus klo 9 Mannerheimin ratsastajapatsaalla ja klo 15 Vanhassa kirkossa Talvi- sodan päättymisen muistojuhla. Vantaa: Lipun nosto Tikkurilan Veteraaniaukiolla klo 9, VETRES hoitaa järjestelyt. Veteraanipäivä perjantai 27.4. Helsinki: Kello 10 lipunnosto Mannerheimin ratsastajapatsaalla. Klo 14 pääjuhla Finlandia-talolla. Juhlan jälkeen klo 15.30 kaupungin juhlakahvit. Ilmoittaudu 6.4. mennessä Satu Jelkälä-Blomqvistille p. 09 4785 0225. Vantaa: Lipun nostoTikkurilan Veteraaniaukiolla kello 9. Pääjuhla Finlandia-talolla. Kuljetuksista voi kysellä Helsingin Sotaveteraanipiirin toimistosta p. 050 4414 703 tai Reijo Söderbergiltä p. 0400 753 978. Huom! VETREKSEN Vantaalla järjestämistä tilaisuuksista ilmoitetaan myös paikallislehdissä. Kaatuneitten muistopäivä sunnuntai 20.5. Helsinki: Kaatuneitten muistopäivän seppeleenlasku klo 10 Hietaniemen sankariristillä. Messu Töölön kirkossa klo 17. Mukana Kaatuneitten Omaisten Liitto sekä Pääkaupunkiseudun Sotaorpojen yhdistys. Puolustusvoimien 100-vuotis­ juhlaviikko Senaatintorilla 30.5.–4.6. Kirkkopäivä sunnuntaina 16.9. Pääkaupunkiseudun veteraanijärjestöjen ja maanpuolustusjärjestöjen yhteinen kirkkopäivä Vantaan Hämeenkylän kirkossa klo 10. Teemana ”Yhdessä eteenpäin”. Ilmoittautuminen viimeistään 30.8. Helsingin Seudun Sotaveteraanipiirin toimistoon puh. 050 441 4703 Uusi toiminnanjohtaja Helsingin piirin nykyinen toiminnanjohtaja Terhi Silenius siirtyy eläkkeelle 31.3. ja hänen seuraajakseen piirihallitus on nimennyt 1.4. alkaen Uudenmaan piirin toiminnanjohtajan Satu Jelkälä-Blomqvistin. Satu toimii samanaikaisesti molempien piirien toiminnanjohtajana. Piirit jatkavat toimintaansa täysin itsenäisinä piirinä: omat pankkitilit, piirihallitukset, omat kokoukset jne. Sotainvalidityö on Sadulle tuttua, sillä hän on toiminut Uudenmaan piirissä yli 25, joista viimeiset 12 vuotta toiminnanjohtajana. Muuta Vantaan veteraaniasiamiehenä toimii Taina Kulmala p. 050 312 3997 toimipaikkanaan Myyrmäen terveys­asema. Perinneyhdistys Sotainvalidien Helsingin Perinneyhdistys ry kokoontuu keväällä kuukauden viimeisinä keskiviikkoina klo 14.30–16.30 seuraavasti: 31.1., 28.2., 28.3. ja 25.4. Tervetuloa mukaan kaikki perinnetoiminnasta kiinnostuneet! Tilaisuuksia isännöi Perinneyhdistyksen pj Pentti Perttula p. 0400 784 533. Hyvää kevään odotusta jäsenistölle! Terhi Silenius Fjalar Adolfsson poissa Sotainvalidien Veljesliiton Helsingin piiri ry:n entinen puheenjohtaja Erik Fjalar Adolfsson kuoli jo 7.9.2017, mutta tieto tuli piiritoimistolle vasta tammikuussa. Fjalar Adolfsson oli syntynyt Hiittisissä 12.3.1933. Hän oli luonteeltaan ystävällinen ja herrasmiesmäinen, mutta ennen kaikkea tilimies. Fjalar Adolfsson oli hyväksytty tilintarkastaja (HTM) ja toimi tässä tehtävässä eri suuryrityksissä. Oman tilitoimiston hän perusti vuonna 1959. Hänen ammattitaitoaan arvostettiin laajasti. Sotainvalidien Helsingin piirin tilintarkastajana hän toimi yli 20 vuotta ennen puheenjohtajakauttaan. Helsingin Sotainvalidien Säätiön tilintarkastajana hän toimi noin 15 vuotta sekä myöhemmin mainitun säätiön asiamiehenä säätiön lopettamiseen vuoteen 2014 asti. Piirin puheenjohtajana hän oli kuusi vuotta. Adolfsson toimi myös sotainvalidien Uudenmaan piirin tilintarkastajana. Sotainvalidityön lisäksi hänen sydäntään lähellä oli työ SOS-Lapsikylässä, jonka hallituksen jäsen hän oli noin 25 vuotta. Syntymäpaikkansa perusteella häntä kiehtoi saaristolaiselämä, kuntoilu ja suunnistus. Fjalar Adolfsson sai useita huomionosoituksia. Sotainvalidien ansioristi hänelle myönnettiin vuonna 2004. Helsingin piirihallitus ja jäsenistö kunnioittavat entisen puheenjohtajan muistoa ja ottavat osaa omaisten suruun. Anja Huhtaniemi

Uusimaa Piirit toimivat 23 Sotainvalidien Veljesliiton Uudenmaan piiri – Krigsinvalidernas Brödraförbunds Nylands distrikt ry VUOSIKOKOUSKUTSU UUSIMAA Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0225 Sotainvalidien Veljesliiton Uudenmaan piiri - Krigsinvalidernas Brödraförbunds Nylands distrikt ry:n jäsenet kutsutaan täten piirin sääntömääräiseen vuosikokoukseen, joka pidetään tiistaina, maaliskuun 27. päivänä 2018 klo 10.30 Kaunialan Sairaalassa, Kylpyläntie 19, 02700 Kauniainen. Valtakirjojen tarkastus on klo 9.45–10.15 sisääntuloaulassa. Kahvitarjoilu klo 9.45. Hyvää vuotta 2018 Vuoden vaihteessa Uudellamaalla sotainvalidijäseniä oli 112, puolisojäseniä 412 ja tukijäseniä 244. Uudenmaan perinneyhdistykseen kuuluu 224 jäsentä. Kaksoisjäsenyys, mikä tarkoittaa, että on sekä osaston tukijäsen että piirin perinneyhdistyksen jäsen, on 54 jäsenellä. Loviisan seudun osasto purkautui 31.10.2017 ja jäsenet siirtyivät piirin henkilöjäseniksi. Mitä osastojen vuosikokoukset nyt helmikuussa tuovat tullessaan (muutama osasto aikoo tehdä päätöksen purkautumisesta), on tätä kirjoittaessa vielä auki. Myös tänä vuonna neljässä osastossa on juhlavuosi: Keravan seudun osasto täyttää 65 vuotta, AskolanPukkilan-Myrskylän sekä Vihdin osastot täyttävät 70 vuotta ja Riihi­ mäen osasto viettää toimintansa 75-vuotisjuhlaa. Osastojen puheenjohtajat ja pii­ rihallitus kokoontuvat 8.3. Porvoossa. Mukaan kutsutaan myös purkautuvien osastojen edustajat. On hyvä päivittää kuulumiset, kun osastojen vuosikokoukset on pidetty mutta piirin vuosikokous on vielä edessäpäin. Varmasti piirin ja osastojen lähivuosien toiminta puhututtaa jäsenmäärän vähetessä ja talouden ollessa tiukka. Veteraanijärjestöjen yhteinen kirkkopyhä järjestetään sunnuntaina 16.9. Vantaalla Hämeenkylän kirkossa. Kevättä odotellessa, pidetään yhteyttä! Kokouksessa käsitellään piirin sääntöjen 5 §:ssä mainitut asiat ja pitkän tähtäyksen taloussuunnitelma. Piirihallitus Sotainvalidien Uudenmaan Perinneyhdistys Krigsinvalidernas Traditionsförening i Nyland ry VUOSIKOKOUSKUTSU Sotainvalidien Uudenmaan Perinneyhdistys – Krigsinvalidernas Traditionsförening i Nyland ry:n jäsenet kutsutaan täten yhdistyksen sääntömääräiseen vuosikokoukseen, joka pidetään torstaina, huhtikuun 12. päivänä 2018 klo 10.30 Veljesliiton kokous­ huoneessa, Ratamestarinkatu 9 C, käyntiosoite Kellosilta 4, 2. kerros, 00520 Helsinki. Kokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen 5 §:ssä mainitut asiat. Kahvitarjoilu klo 10. Hallitus Avustajatoiminta­ hankkeen ahkerat työntekijät 4.12.2017 tapaamisessaan. Näillä näkymin avusta­ jatoimintaa pyritään jatkamaan kesäkuun 2018 loppuun saakka. Piirihallitus ja avustaja­toiminnan projektihenkilöstö kokouksessaan 12.12.2017 Pixhill.com Satu Jelkälä-Blomqvist

24 Piirit toimivat Pirkka-Häme Piirin avustajat koulutus­ päivillä. PIRKKA-HÄME Rautatienkatu 24 B 4, 33100 Tampere Puh. 03 222 6631 Virkistys- ja matkailutoimintaa Piiripäiväristeily Tukholmaan 7.–8.5. Vikingin m/s Viking Grace lähtee maanantaina Turusta klo 20.55 ja saapuu takaisin tiistaina klo 19.50. Sotainvalideilta ei peritä maksua. Puolisojäseniltä maksu on 40 €. Muilta hinta on 90 €. Hintaan sisältyy maakuljetukset (Ruovesi– Vilppula–Mänttä–Tampere–Kangasla–Pälkäne–Valkeakoski–Turku ja Ikaalinen–Hämeenkyrö–Vammala–Turku), ikkunallinen 2 hengen hytti, meriaamiainen ja buffetlounas sekä pientä ohjelmaa. Tarkemmat tiedot saa piiritoimistosta, mihin myös ilmoittautumiset mahdollisimman pian, viimeistään 10.4. mennessä. Syksyllä on suunnitteilla vastaavanlainen risteily Tallinnaan. Piirin omaa hengellistä päivää vietetään Längelmäellä Päiväkummun kurssikeskuksessa toukokuussa. Kesäjuhla järjestetään Ikaalisten kylpylässä 12.6. Sotiemme veteraanien kirkkopäivää vietetään Kangasalla. Liikunta ja urheilu Boccia-, kesä- ja maastokisat Tampereella Sorsapuiston kentällä 14.6. Kisapäivä aloitetaan klo 10. Kilpailuihin kutsutaan sotainvalidien ja puolisojäsenten lisäksi myös osastojen nuoremmat pu­ heenjohtajat ja sihteerit sekä tukijäsenet. Piiri tarjoaa kaikille osanottajille ruokailun. Apua ja tukea jäsenille Neuvontapalvelua järjestetään osastojen jäsenille kotipaikkakunnilla tarpeen mukaan entiseen tapaan. Kysykää omasta osastosta koska teidän osastonne tilaisuus on. Neuvontapalvelua on myös osastojen vuosikokousten yhteydessä ja em risteilyillä. Toimisto auttaa ja palvelee jäsenkuntaa puhelimitse joka arkipäivä. Varsinaiset asioimispäivät Piirin vanhin sotainvalidi Otto Auloste täytti 106 vuotta 4.11.2017. Onnittelut Otolle vielä näin jälkikäteen. Tampereen osaston joulujuhlassa hotelli Tornissa oli mukana puolisojäsenten lisäksi monia sotainvalideja. toimistossa ovat maanantai, tiistai, keskiviikko ja torstai. Piirin kautta voi hakea tukea hoivahoitoon ja kuntouttamiseen esim. silloin kun henkilö on sairaalahoidossa eikä voi sairaalasta kotiuttamisen jälkeen heti mennä kotiin. Hoito kustannetaan tällöin Tammenlehväkeskuksessa. Myös yksityisellä tehtyjen silmäleikkausten kustannuksiin on piiri voinut osallistua. Kaikille jäsenille pyritään järjestämään vuoden aikana yksi kuntoutus/virkistysjakso. Samoin kaikille puolisojäsenille kustannetaan jalkahoito kolme kertaa kuluvana vuotena. Sotainvalidin puoliso tai leski, joka itse on veteraani (saa rintamalisää) saa jalkahoitoja oman kuntansa kautta veteraanipalveluna. Asuntojen korjaus- ja muutostöissä sotainvalideilla ja heidän puolisoillaan ja leskillään on edelleen korjausneuvoja Voitto Niska maksutta käytettävissä. Kotona tapahtuvasta kodinhoidosta/avustamisesta piirissämme vastaa Sirpa Autero. Hän pyrkii järjestämään arjen askareisiin ja pieniin siivouksiin apua niillä paikkakunnilla, joissa avustajatoimintaa on. Teidän sota­ invalidien, puolisoiden ja leskien tulee ottaa yhteyttä joko piiritoimistoon tai omaan osastoon tarvitessanne apua. Huoltotyötä jatketaan. Osasto maksaa leskipuolisojäsenten osalta ikkunanpesusta tänä keväänä enintään 60 € maksettua laskua vastaan. Kaikki korvausta saavat sotainvalidit saavat ikkunanpesun kaksi kertaa vuodessa kotikunnan kautta Valtiokonttorin maksamana. Osaston tasavuosia täyttävät varsinaiset jäsenet ja puolisojäsenet kutsutaan kaikki yhteiseen onnittelu- ja kahvittelutilaisuuteen Tammenlehväkeskukseen parin kuukauden välein. Tampereen osaston vuosikokous Osaston vuosikokous pidetään Tammenlehväkeskuk­ sessa perjantaina 9.3.2018. Ilmoittautumiset ja tulo­ kahvit klo 10.30. Alkujuhla klo 11 alkujuhla ja klo 12 kokous. Kokouksen jälkeen veljesateria. Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Yhteystietoja Piirin vuosikokous • Toiminnanjohtaja Jouko Sipilä p. 03 222 6631 tai 0400 835 993 • Piirin toimistonhoitaja Kirsi Korpi p. 050 384 3390 • Tampereen osaston toimiston­ hoitaja Leea Hykkönen p. 03 222 7420 • Avustajatoiminta Sirpa Autero p. 050 352 2537 (koskee eräillä paikkakunnilla kotiin saatavaa apua) • Asuntojen korjausneuvoja Voitto Niska p. 0400 649 199 • Tammenlehväkeskus p. 03 259 2111. Pirkka-Hämeen piirihallitus ja piiritoimisto toivottavat osastoille, sotainvalideille, puolisojäsenille ja tukijäsenille rauhallista ja toimeliasta vuotta 2018. Piirin vuosikokous pidetään Tampereella Tammenlehvä­ keskuksessa perjantaina 23.3.2018 alkaen klo 10.30 tervetulokahvilla ja valta­ kirjojen tarkastuksella. Kello 11 avajaistilaisuus. Vuosikokous alkaa klo 12. Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Veljesateria on kokouksen jälkeen. Jouko Sipilä Tule kakkukahveille! Tampereen osaston 77-vuotispäivän johdosta toimistossa 27.3. kakkukahvit klo 10–13. Kansallisena Veteraani­päivänä perjantaina 27.4. klo 10–13 tarjoamme myös kakkukahvit. Tervetuloa!

Kanta-Häme Piirit toimivat 25 KANTA-HÄME Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna Puh. 050 520 4065 Suunnittelupäivä Tavastialla Perinteinen suunnittelupäivä oli 11.1. Hämeenlinnassa Koulutuskeskus Tavastialla ja tilaisuudessa käytiin läpi vuoden 2018 tapahtumat sekä sovittiin mm. osastojen vuosikokouspäivät. Piirin puheenjohtaja Juha Vuorisen toivotettua osallistujat tervetulleiksi, veljespappi Jaakko Kauppila aloitti päivän ohjelman aamuhartaudella. Toimintakalenterin täyttämisen jälkeen käytiin vilkasta ja osittain huolestunutta keskustelua piirin tulevaisuudesta. Positiivisin mielin kuitenkin mennään tämäkin toimintavuosi. Palvelunauvoja Ulla Kannisto piti mielenkiintoisen esityksen ”Sotiemme veteraanien neuvontapalvelu nyt ja tulevaisuudessa”, joka käsitteli neuvontapalvelun muutoksia. Hämeen Avustajatoiminnan projektipäällikkö Antti Mikkola kertoi osastojen edustajille hankkeen tämän hetkisistä kuulumisista. Kiitos kaikille suunnittelupäivään osallistuneille! Vapaaehtoisten suorittama seppeleenlasku sankarihaudoille 6.12.2017 Hauholla. Panssariprikaati lainasi seppeleenlaskijoille asut tilaisuutta varten. Kuva: Anne Soittila Janakkalan osaston pikkujoulu Turengin vanhalla Rauta­ tieasemalla. Kuva: Jarmo Tuominen Mira Kulmala, toiminnanjohtaja 28.3.2018 Piirin vuosikokous klo 14:00 Poltinahon seurakuntatalolla Hämeenlinnassa. Kahvitarjoilu klo 11:30 ja päiväjuhla alkaa klo 12:00. 7.5.2018 Kanta-Hämeen Veteraani­ järjestöjen Seutukunnallinen kirkkopäivä. Messu klo 10 Lammin Kirkossa ja päiväjuhla klo 13 Tuuloksen Kapakanmäellä. Forssan osaston pikkujoulussa juhlaväki seuraa Forssan seurakunnan päiväkerhon esitystä. Kuva: Hannu Reko Piirin suunnittelupäivään osallistui osastojen ja jaostojen edustajat. Kuva: Heikki Kärri

26 Piirit toimivat VARSINAIS-SUOMI Hämeenkatu 14 L 7, 20500 Turku Puh. 040 568 4500 Varsinais-Suomen piirin vuosi 2018 Varsinais-Suomen piirin hallittu järjestörakenteen muutos eteni jälleen vuoden aikana, kun aikaisemmin purkautuneiden osastojen Varsinais-Suomi lisäksi Pöytyän, Tarvasjoen-Marttila-KoskenTl ja Vakka-Suomen osastot päättivät toimintansa vuoden lopulla ja osaston jäsenet liittyivät piirin henkilöjäseniksi. Piirissä on nyt kahdeksan osastoa ja suunnitelmissa on, että kaikki osastot ovat purkautuneet vuoden 2019 loppuun mennessä. Piiri jatkaa näillä näkymin vuoden 2022 loppuun, jonka jälkeen Sotainvalidien Varsinais-Suomen Perinneyhdistys ottaa vastuun viimeisistä sotainvalideista ja leskistä. Piirin ja osastojen toimintaan vaikuttaa Veljesliiton rahallisen tuen pieneneminen oleellisesti verrattuna viime vuosiin. Veljesliitto on käyttänyt varansa etupainoisesti elossa olevien jäsenten hyväksi ja nyt varat ovat pääosin käytetty. Pii- rin varat riittävät tarkalla rahanpidolla vuoden 2022 loppuun. Piirin ja Turun osaston yhteisessä toimistossa työskentelee enää toiminnanjohtaja Jari-Matti Autere. Toimisto on auki vain maanantaisin klo 9– 15, muuten sopimuksen mukaan. Jari-Matin tavoitat numerosta 040 568 4500. Vuoden 2018 tapahtumia • Sotiemme veteraanien ja sota­orpojen Vakka-Suomen kirkkopyhä Kalannissa 18.3. • piirin vuosikokous Turussa 22.3. • sotiemme veteraanien Salon seudun kirkkopyhä Salossa 6.5. • Marsalkka Mannerheimin muistojuhla Louhisaaressa 10.6. • piirin toimisto on suljettu 2.–27.7. • Piirin kesäpäivä ja sotainvalidipäivä Valasrannalla 17.8. yhteis­toiminnassa perinneyhdistyksen kanssa • piirin syysseminaari Turussa 1.11. Pohjois-Savo POHJOIS-SAVO Minna Canthinkatu 24, 70100 Kuopio Puh. 017 261 1747, 0400 756 249 Kuulumiset Pohjois-Savosta Vuosi on vaihtunut ja tilastot kertovat että vuoden 2017 päätteeksi piirissä oli 95 sotainvalidia ja poisnukkuneita oli 40. Puolisojäseniä piirissämme oli kaikkiaan 437. Kuopion, Nilsiän ja Keiteleen osastojen purkauduttua piirissämme on nyt yhdeksän osastoa ja piirin henkilöjäseniä on jäsenistöstä yhteensä 303. Avustajatoimintaa jatketaan vielä tämän vuoden loppuun saakka. Korjausneuvoja on vaihtunut Pohjois-Savossa. Tapio Rokkosen tilalla on aloittanut 1.12.2017 alkaen rakennusmestari Timo Pakkanen. Korjausneuvojan toimipiste sijaitsee Juankoskella. Timo on ollut aikaisemmin Juankosken kaupungin palveluksessa teknisellä osastolla, mm. rakennus-, kiinteistö- ja vesipuolella erilaisissa tehtävissä, vuodesta  1985 alkaen. Korjausneuvojan puhelinnumero säilyy ennallaan eli se on 0400 371 586. Katariina Kuurola Uusi korjausneuvoja Timo Pakkanen. Kuvassa Kuopion osaston puheenjohtajana toiminut rovasti Jussi Huttunen (vas.), joka luovutti yhdessä Katariina Kuurolan (oik.) kanssa suuren ansiomerkin Maija Behmille ja Risto Korhoselle. Sotainvalidien Pohjois-Savon piiri ry:n VUOSIKOKOUS 23.3.2018 klo 12.00 Hotelli Iso Valkeinen, Majaniementie 2, Kuopio. Kokouksessa käsitellään 5 §:ssä mainitut asiat. Kahvitarjoilu klo 11.00, vuosikokous 12.00, lounas klo 13.00. Tervetuloa! Piirihallitus Sotainvalidien Pohjois-Savon perinneyhdistyksen vuosikokous 23.03.2018 klo 11.00 (piiriyhdistyksen kokous klo 12.00) Hotelli Isovalkeinen, os. Majaniementie 2, Kuopio Esillä sääntöjen 5§:n mukaiset asiat. Ennakkoilmoittautuminen kokoukseen tarjoilua varten osoitteeseen anne.oksman@sotainvalidit.fi tai 017 2611 747 (ma–ke klo 8–14)

Kymi Piirit toimivat 27 KYMI Kauppalankatu 25 B 19, 45100 Kouvola Puh. 044 3350 754 Hyvää alkanutta vuotta! Toivon, että jokaisella on lähtenyt uusi vuosi hyvin alkuun. Kymen piirin toiminta tulee olemaan viime vuoden kaltainen, tapahtumat on pyritty pitämään samoina. Työmme jatkuu jäsentemme hyväksi yhteistyössä eri tahojen sekä vapaaehtoisten kanssa. Piirissämme oli vuodenvaihteessa sotainvalidijäseniä 114 ja puolisojäseniä 481. Avustajatoiminta Avustajatoiminta ja sen palvelut jatkuvat samalla tavalla kuin aikaisemminkin. Projektipäällikkönä toimii Iina Joukainen p. 050 381 5797. Neuvontapalvelu Sotainvalidien neuvontapalvelu tarjoaa sotilasvammalakiin, sosiaa­ liturvaan sekä kotona ja arjessa selviytymiseen liittyvää neuvontapalvelua. Palvelu on luottamuksellista ja maksutonta. Palveluohjaus toteutetaan kiireettömällä kotikäynnillä, jolla kartoitetaan yksilöllinen elämäntilanteesi sekä huolehditaan etuusasiasi. Sosiaalineuvojamme palvelevat sinua myös puhelimitse ja toimistotapaamisin: • Pohjois-Kymenlaakso, Iitti, Luumäki, Savitaipale ja Lemi • Tuija Kurki ma–ti klo 8–15 ja ke 8–14 puh. 0400 524 314 • Etelä-Karjala Ulla Kiiveri ti–pe klo 9–14 puh. 040 849 6219 • Etelä-Kymenlaakso ja Ylämaa Heidi Ithawi ma–pe klo 8–15 puh. 040 824 7590 Lemiläinen Unto Hakuli muisteli haavoittumistaan 26.6.1944 Sotainvalidien Veljesliiton pienoislippu vapaudenristin nauhoin ja tunnuksin] ke 8.11.2017 Taavetissa palvelukeskus Mäntykodissa järjestetyllä juhla-aterialla. Paikalla oli 18 henkilöä, joista viisi oli kunniakerholaisia; osa oli saattajia ja piirihallituksen jäseniä. Piirissä kerholaisia on ollut kaikkiaan 29. Tervetuliaismaljan ja kahvinjuonnin lomassa juttua riitti – tunnelma oli leppoisa ja lämminhenkinen. Kunniakerholaisista lemiläinen Unto Hakuli kertoi palvelleensa JR5:ssä ja haavoittuneensa Kannaksella 26.6.1944 vasempaan polveen, johon iskeytyi kolme sirpaletta. Unto vietti töpinässä yön, mutta aamulla jalka oli jo turvonnut paksuksi. Lääkäri sanoi: ”Sieltä tulee taas yksi terve pinnari!” Tutkittuaan polvea, lääkäri lähetti haavoittuneen linja-autolla Tiuruniemeen jsp:lle, josta yöllä passitus laivalla Mikkeliin sotasairaalaan. Laivan ruumassa oli vakavasti haavoittuneita, ja Unto matkusti kannella. Hän sai pari viikkoa toipumislomaa. Sirpaleet poistettiin vasta vuonna 2004, kun Untolle vaihdettiin tekonivelet kumpaankin polveen. Polvien korjaus kirkasti elämän, sillä nyt pääsi tekemään kunnolla töitä. Rajavartiomestari Mika Albertsson esitelmöi varsin mielenkiintoisesti ja seikkaperäisesti aiheenaan ”Pitkä tie kotiin”, millä hän tarkoitti sankarivainajien jäännösten etsimistä rajan takaa. Rajavartiomestari Mika Albertsson päätti esityksensä sanoihin: ”Kaveria ei jätetä, työ jatkuu.” teksti ja kuvat: Paavo Mikkonen Vuosikokous Kunniakerholaisten yhteinen tapaaminen 8.11.2017 ”Olette kerma kermassa” Otsikon sanat olivat Kymen sotainvalidipiirin puheenjohtaja Kari Hietasen tervehdys piirin kunniakerholaisille [henkilö, jolle on myönnetty Piirin vuosikokous pidetään Luumäellä Mäntykodissa torstaina 15.3.2018 os. Patteritie 7, 54500 Taavetti. Valtakirjojen tarkastus alkaen kello 10.30. Kello 11 ruokailu. Vuosikokous alkaa kello 12.00. Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Toiminnanjohtaja Tiia Sihvola, Leo Merisalo, Veikko Haimila, Vilho Turunen, Unto Hakuli, Joonas Jurvanen ja piirin puheenjohtaja Kari Hietanen [oikealla] onnistuneen juhlatilaisuuden jälkeen Taavetissa. Siunaavasta runosta lauluksi Sotainvalidi Onni Penttilän puolison Karinin kirjoittama runo Isänmaan vartijalle on päätynyt EteläKymenlaakson veteraanikuoron johtajan director cantus Kauko Toikan säveltämänä lauluksi. Edesmennyt Karin kirjoitti siunaavan runon miehelleen sekä kaikille sodassa ja kotirintamalla olleille. Tämän lehden sivulta 48 voit lukea lisää laulun tarinasta Kymen piirin toiminnanjohtajan kirjoittamana. Aurinkoisin kevään odotuksin, Tiia Levy, jossa puoliso Karinin kirjoittama runo on, luovutettiin Onni Pentti­ lälle. Kuvassa on Penttilän sukua neljässä polvessa: Heidi Olander, Luca Olander, sotainvalidi Onni Penttilä ja Onnin tytär Pirkko Olander. Lisäksi kuvassa laulun säveltäjä Kauko Toikka, Pertti Olander, Sirkku Toikka, sotainvalidien veljespappi ja kuoro­lainen Lauri Vaalgamaa sekä Kymen piirin toiminnanjohtaja Tiia Sihvola. Kuva: Paavo Mikkonen Vuoden 2018 tapahtumia Elämän Kinkerit • Imatralla Olavin Kulmassa torstaina 12.4. • Kouvolassa Kymen Paviljongissa torstaina 19.4. Veteraanien yhteinen kirkkopäivä • Kouvolassa perjantaina 18.5. Kouvolan keskuskirkko, Kouvolan seurakuntakeskus. • Etelä-Karjalassa Lemillä sunnuntaina 26.8. • Etelä-Kymenlaaksossa Haminassa sunnuntaina 4.11. Liikuntapäivä Liikuntapäivänä pääsemme jälleen yhdessä liikkumaan Imatran Kylpylässä torstaina 24.5. Tukihenkilöiden virkistyspäivä Tukihenkilöiden virkistyspäivä järjestetään torstaina 31.5. Aika ja paikka varmistuvat lähempänä ajankohtaa. Virkistysloma Imatran Kylpylässä Virkistysloma Imatran Kylpylässä ma-to 4.-7.6. Ilmoittautumiset ke 9.5. mennessä. Virkistyslomat Hoikussa • Kymenlaakson alue (Kymi-Karjala osaston sekä Kouvolan osaston jäsenet) ma-pe 2.-6.7. • Lappeenrannan seudun osaston jäsenet ma-pe 9.-13.7. • Etelä-Karjalan alue (Kymi-Karjala osaston sekä Joutsenon osaston jäsenet) ma-pe 16.–20.7. • Kouvolan osaston jäsenet ma-pe 23.–27.7. • Jokaiselle viikolle mahtuu kymmenen (10) jäsentä. Ilmoit­ tautumiset pe 7.6. mennessä. Boccia kisat Kouvolassa tiistaina 14.8. Sotainvalidipäivän juhla Sotainvalidipäivää juhlitaan tiistaina 21.8. Kouvolan seurakuntakeskuksessa alkaen viikko­ messulla ja ehtoollisella kello 11.00. Tapahtumiin voitte ilmoittautua oman alueenne yhdyshenkilölle tai suoraan piirin toiminnan­ johtajalle p. 044 3350 754.

28 Piirit toimivat SATAKUNTA Yrjönkatu 15, 5. krs, 28100 Pori Puh. 02 633 5233 Satakunnan suunnalta Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Viime vuosi oli Suomen 100. juhla­ vuosi. Vuoden aikana saimme nauttia erilaisista juhlallisuuksista Suomi 100 -teeman mukaisesti. Osastojen jäsenille toimitettiin myös vuoden aikana tasavallan presidentin kirje ja arkisena lahjana purkinavaaja sekä heidän luonaan vierailtiin. Sotainvalideille ja veteraaneille kudottiin myös veteraanivillasukat, jotka toivottavasti lämmittävät. Porilaiset veteraanit saivat myös sinivalkoiset villasukat. Jäsenistöstä Vuodenvaihteen jäsentilanteen laskenta Satakunnassa on valmistunut. Sotainvalidijäseniä oli 132 (edellisenä vuonna 175), puolisoja leskijäseniä oli 430 (ed. vuonna 507) sekä tukijäseniä 201 (ed. vuon­na 199). Piirin kokonaisjäsenmäärä oli 763 (ed. vuonna 881). Osastoja oli vuodenvaihteessa 13, luvussa ovat mukana Säkylän ja Vampulan osastot, jotka purkautuivat vuodenvaihteessa. Purkautuneiden Karvian, Kiikan, Kiikoisten ja Lavian osastojen jäsenet ovat piirissä henkilöjäseninä. Myös Säkylän ja Vampulan osastojen jäsenet liittyvät piirin jäseniksi. Helmikuussa pidetään perinteisesti osastojen vuosikokoukset, joissa hyväksytään edellisen vuoden tekemiset ja seuraavan vuoden suunnitelmat. Näissä vuosikokouksissa muutama osasto purkautuu ja Satakunta jäsenet liittynevät piirin jäseniksi. Lopullinen osastotilanne selviää maaliskuussa. Varsinaisten jäsenten ja puolisojäsenten ikääntyessä tukijäsenten avun merkitys on kasvanut ja osaston purkauduttua se on vieläkin tärkeämpää. Pääasia on, että jäsenten asiat tulevat hyvin hoidetuiksi eikä kukaan jää unohduksiin. Piiri järjestää tänäkin vuonna eri tilaisuuksia, joissa Satakunnan jäsenistö pääsee tapaamaan toisiaan ja virkistymään. Vuoden mittaan tullaan järjestämään mm. kesäjuhla, naisten virkistyspäivä ja Hakoniemen leiri. Sotainvaliditoimisto on avoinna maanantaista keskiviikkoon klo 9-12 ja 13-14. Risteilyt on risteilty Piiri järjesti 11 kertaa kevätristeilyn Turusta Tukholmaan huhti-toukokuussa sotainvalidi-, puoliso- ja tukijäsenille Vikingin laivoilla. Vuonna 2007 järjestetyllä ensimmäisellä risteilyllä oli mukana lähes 250 jäsentä ja viimeisellä risteilyllä vuonna 2017 enää noin 65. Ensimmäiset kuusi matkaa tehtiin Isabellalla, loput viisi uudella uljaalla Gracella. Ensimmäiselle risteilylle kuljimme kuudella linja-autolla, jotka ajoivat pitikin ja poikin Satakuntaa keräten väkeä mukaansa. Viimeisellä matkalla kuljimme kolmella linja-autolla. Yhteisen tilaisuutemme pidimme alkuun laivan yökerhon tiloissa, muualle emme mahtuneet. Vuodesta 2012 mahduimme jo kokoustiloihin, jossa kuultiin ajankohtaisista asioista eri henkilöiden kertomina. Loppuaikoina asiapitoisten puheenvuorojen lisäksi mukaan tuli hauskoja kertomuksia ja visailuita sekä yhteislauluja haitarinsoittaja-Veijon säestäessä. Kaikkiaan näillä risteilyillä oli vuosien aikana lähes 1700 matkustajaa eli keskimäärin 150 risteilijää jokaisella matkalla. Piiri kustansi näistä matkoista bussikulje- Kesäjuhlien ensimmäinen viihteellinen esitys vuonna 2009 Piirin ensimmäisellä risteilyllä vuonna 2007 oli myös arpajaiset yhteisessä tilaisuudessa. tukset sekä osan matkan hinnasta. Upouuden Gracen valmistuminen nosti risteilyhintoja, mutta sotainvalidi- ja puolisojäsenille haluttiin pitää edullisempi hinta kuin muille risteilijöille. Nämä risteilyt olivat suosittuja ja odotettuja, entisiä ja uusia tuttuja tavattiin. Monenmoisia sattumia ja kommelluksiakin tapahtui, matkalaukkuja vaihdeltiin ja lähetettiin oikeille omistajilleen, mutta eipä niistä sen enempää. Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Toivottavasti jokaiselle mukana olleelle jäi matkoista mukavia muistoja, joita sitten muistella. Kirkkopäivä vuonna kirkkopäivää vietetään Merikarvialla torstaina 14. kesäkuuta alkaen kello 12. Messu ja päiväjuhla pidetään Merikarvian kirkossa, joka on Suomen toiseksi suurin puukirkko, seurakuntakeskuksessa ruokaillaan. Onnittelemme Kalle Pirttijärvi 100 vuotta Porin Ahlaisissa asuva Kalle Pirttijärvi täytti 100 vuotta 10. 2. Hänelle annettiin liiton 100-vuotisshaali. Lämpimät onnittelut merkkipäiväsi johdosta! Marika Keskinen Kaikkien veteraanien yhteistä seutukunnallista kirkkopäivää vietetään jo kymmenettä kertaa. Tänä Ensimmäinen seutukunnallinen kirkkopäivä vuonna 2008 Keski-Porin kirkossa keräsi suuren yleisön.

Sisä-Suomi SISÄ-SUOMI Telkäntie 2 C, 40400 Jyväskylä Puh. 050 555 2376, 040 778 2740 Itsenäisyyden juhlavuoden muistoja Päättynyt vuosi oli meille kaikille ikimuistoinen erilaisten itsenäisyyden juhlavuoden tapahtuminen ja juhlien johdosta. Parhaimmillaan se tarkoitti sitä, että jäsenistöämme oli lähes joka viikko kutsuttuna johonkin tapahtumaan kunniavieraina. Monet sellaisetkin toimijat, jotka aiemmin eivät omassa toiminnassaan olleet huomioineet sotiemme veteraaneja, halusivat nyt juhlavuonna osoittaa kunnioituksensa heille. Myös oman liittomme Veljeä ei jätetä -kampanja oli tuloksellinen. Villasukatkin löysivät pääasiassa oikeaan osoitteeseen. Tässä yhteydessä haluankin kiittää oman alueemme kaikkia vapaaehtoisia: ilman teitä moni jäsenemme olisi jäänyt juhlavuonna paitsioon. Kiitos arvokkaasta työstänne! Toivoa sopii, että Suomi voi tulevaisuudessakin juhlia itsenäisenä valtiona. Maakunnallisesti yhtenä kohokotona voidaan pitää myös sitä, että saimme Peurunkaan sotiemme veteraanien perinnevitriinin. Se muistuttaa tuleville sukupolville sodanajan kokemuksista ja on samalla kiitos keskisuomalaisilta veteraanijärjestöiltä kaikille alueemme sotiemme veteraaneille. Kiitän vielä Osuuskauppa Keski­ maata sekä Caffitellaa merkittävästä taloudellisesta lahjoituksesta keskisuomalaisille sotiemme veteraaneille. Muutospaineet Oma piirimme elää myös muutoksessa. Sopeutamme toiminnallisiaja henkilöresursseja luonnollisesti vähenevään jäsenistöön. Mm. allekirjoittanut osallistuu yhteisiin talkoisiin siirtymällä 1.4. alkaen tekemään kolmipäiväistä työviikkoa. Osastoja purkautuu ja valtaosa jäsenistöstä siirtyy piirin henkilöjäseniksi. Hyvä niin. Yksi iso ongelma meillä kuitenkin on, nimittäin varallisuuden väheneminen. Tähän vaikuttaa keskeisesti myös oman keskusjärjestömme radikaalisesti pienentynyt toimintatuki. Mutta, mikäli askelmerkkimme osuu kohdalle, tästäkin uhkakuvasta huolimatta pääsemme maaliin. Varsinaisten jäsenten osalta tätä ongelmaa (talous) ei juuri ole, mutta vapaaehtoisen huollon puolella se näkyy monilla paikkakunnilla merkittävästi pienempinä tukina erityisesti sotainvalidien leskille. Siksi meidän kaikkien tulee ensisijaisesti varmistaa, että sotainvalidit, heidän puolisot ja lesket saavat kaikki heille kuuluvat sotilasvammalain kautta kuuluvat etuudet. Ymmärrän hyvin, että osastoissa ja piirissä on hyvinä aikoina kyetty tukemaan jäsenistöä merkittävillä palveluilla. Nyt kun tulovirrat ovat ehtyneet, huoli tukemisesta on yhteinen. Hyvällä omallatunnolla voin kuitenkin vakuuttaa, että yhteisiä varoja ei ole ”hupuloitu”. Piirit toimivat 29 Itsenäisyyden juhlavuoden maljat 6.12. Sotainvalidien Sairaskodilla. Kuva Jarmo Porkka. Yhteistyökumppanit Jos muutokset näkyvät osin mollivoittoisena, vastaavasti alueemme yhteistyökumppanit näyttäytyvät hyvin duurissa. Meillä on suuri joukko yhteisöjä, jotka omalla toiminnallaan haluavat tukea toimintaamme. Muutamina esimerkkeinä haluan mainita mm. Sotainvalidien Sairaskodin, Perurungan, Puolustusvoimien aluetoimiston, Jyväskylän varuskunnan, Luonetjärven sotilaskotiyhdistyksen sekä maakuntamme kaupungit ja kunnat. Tämän lisäksi eri maanpuolustusjärjestöt antavat myös oman toimintatukensa jäsenistöllemme. Ilman mm. edellä mainittuja, moni asia jäisi toteutumatta. Suuri kiitos avustanne! Piirissä tulevia Sinä päätit Tämän lehden ilmestyessä olemme pitäneet kaikki tämän vuoden osastojen vuosikokoukset. Muutamalla paikkakunnalla tehtiin päätös osaston purkamisesta tänä vuonna. Purkautumisen päätökset perustuvat osastojen sääntöihin. Kiitän osastoja siitä, että olen saanut osallistua kokouksiinne kymmenen vuoden ajan, kertoa kuulumiset ja tavata teitä päättäjiä. Nämä ”maakuntamatkat” jäänevät minun viimeiseksi yhtenä vuoden kohokohtina. Te päätätte Piirin vuosikokous pidetään 27.3. Jyväskylässä Sotainvalidien Sairaskodilla. Osastosi vuosikokouksessa valittiin varsinaiset piirikokous­ edustajat. Odotan jokaisesta osastosta sekä piirin henkilöjäsenistä kokousedustajia päättämään. Yksi uusista asioista kokouksen asialis- Keskisuomalaisia Sotiemme Veteraaneja 5.12. reserviläisten ylentämis­tilaisuudessa. Kuva: Tapio Paappanen. talla on piirihallituksen jäsenmäärän ja alueiden muuttuminen viime vuosikokouksen päätöksen mukaiseksi. Toivotan myös Suuren ansiomerkin saajat tervetulleiksi vuosikokoukseen. Avustajatoiminta Avustajatoiminnan palveluissa on myös muutoksia. Toiminta ei jatku enää kaikilla samoilla paikkakunnilla, kuin vuonna 2017. Muutoksesta on ilmoitettu asiakkaille. Avustajatoiminnan tiedustelut puh. 014 690 661. Piirin keskeiset tapahtumat 2018 27.3. vuosikokous, Jyväskylä, Sotainvalidien Sairaskoti 25.4. kevätneuvottelupäivä, Jyväskylä, Sotainvalidien Sairaskoti 23.5. boccia-turnaus, Jyväskylä, Monitoimitalo 10.10. boccia-turnaus, Jyväskylä, Monitoimitalo 24.10. syysneuvottelupäivä, Jyväskylä, Sotainvalidien Sairaskoti Muita yhteisiä tapahtumia 13.3. Talvisodan päättymisen muistotilaisuudet 27.4. Kansallisen Veteraanipäivän pääjuhla, Helsinki + maakunnan omat juhlat 3.5. Suomi filmin ja viihteen helmiä -konsertti (järj. Rintamaveteraanit), Jyväskylä, Palokan koulu 16.–17.6. Ilmavoimat 100 vuotta juhlanäytös ja Puolustusvoimat juhlakiertue, Tikkakoski 28.7. Keski-Suomen maanpuolustusjuhla, Konnevesi 12.12. Veteraanien joululounas Tikkakoski Kirkkopyhät (tiedossa olevat) 9.9. Jyväskylä (Palokka) 16.9. Jämsä Toivotan sinulle ja kaikille meidän toimintaan myönteisesti suhtautuville toimintarikasta alkanutta uutta vuotta. Osallistutaan ja toimitaan yhdessä. Juha Takala Sotainvalidien Sisä-Suomen perinneyhdistys järjestää: Sotainvalidien kunniakerho ja Sotainvalidipäivä 17.8. Jyväskylä, Sotainvalidien Sairaskoti

30 Piirit toimivat Etelä-Pohjanmaa ETELÄ-POHJANMAA Ruukintie 65, 60100 Seinäjoki Puh. 06 4214 600 Lumiset terveiset lakeuksilta Valtakuntamme juhlavuosi runsaine tapahtumineen on onnellisesti takana ja uutta vuotta edetään jo vauhdilla. Juhlaisan vuoden kääntöpuolella oli piirimme historian synkin vuosi jäsenistön poistuman osalta. Vuoden 2017 aikana sotainvalidien määrä piirissämme väheni 27 %, kun lukema on ollut edelliset vuoden 20 %:n luokkaa. Vuoden päätteeksi piirissämme oli 120 sotainvalidia. Puolisojäsenten poistuma oli 15 % ja vuosi päättyi lopulta 553 naisen määrävahvuuteen. 407 tukijäsenen kera kokonaisvahvuutemme oli lopulta 1080. Vuoden 2017 päätteeksi nukkui joukostamme pois mm. Isonkyrön osaston pitkäaikainen puheenjohtaja Risto Knaapi 96 vuoden iässä, sekä vuoden 2018 alkuun saimme suru-uutisen Alavudelta osaston puheenjohtaja Aarno Oja-Kauko­lan menehdyttyä 86-vuotiaana sairauskohtaukseen. Syvä osanottomme Riston, Aarnon ja kaikkien poisnukkuneiden jäsentemme omaisille. Vaikka juhlahumut ovat hälvenneet ja väki vähenee, työ jatkuu. Piirin palkkalistoilla on edelleen seitsemän työntekijää avustamassa kunniakansalaisiamme arjen askareissa. Uudet asiakkaat ovatkin kovasti tervetulleita Seinäjoen, Alajärven, Ilmajoen, Jalasjärven, Lapuan, Peräseinäjoen ja Nurmon alueilta. Piirin ja paikallisosastojen rajallisten resurssien myötä tarjoamme jäsenillemme yhä myös yksilöllistä kuntoutusta ja jalkahoitoa. Otsonlinnassa Ähtärissä puolestaan järjestetään tänäkin vuonna viikon kuntoutusjaksot lähes sadalle puolisojäsenellemme, joten olkaapa yhteyksissä! Piirin tapahtumista ja uutisista tiedot löytyvät internet-sivuiltamme epsotainvalidipiiri.kotisivukone. com. Sivuillamme on vuosittain n. 10 000 kävijää, josta isot kiitokset! Seinäjoella veteraani­työtä tehdään hyvässä yhteistyössä mana saman pöydän ääreen istahtivat niin sotainvalidien, sotaveteraanien, rintamaveteraanien, kaatuneitten omaisten, kuin reserviläisjärjestöjenkin edustajat. Tästä lähtien järjestöillä on toiminut yhteinen retkitoimikunta, hengellinen toimikunta sekä yhteistyötoimikunta. Retket ja juhlat on järjestetty yhdessä tuumin ja kustannukset on jaettu hyvässä hengessä. Toistemme tukemisesta esimerkkinä voisi mainita lisäksi senkin, että sotainvalidit luovuttivat viime vuotisen Sotiemme veteraanien keräystuoton Seinäjoen sotaveteraaniosastolle. Vuosi 2018 aloitettiin perinteiseen tapaan yhteisellä palaverilla kuluvaa vuotta suunnitellen. Tällä kertaa viisaita päätöksiä laativat sotainvalidiosastosta Antti Västi ja Heikki Koivisto, sotaveteraaneista Leila Peltola, Seppo Lehtiniemi ja Heikki Laihorinne, rintamaveteraaneista Markku Lehtola ja Kauko Rauhala, kaatuneitten omaisista Kaisu Saavalainen ja reserviläisistä Seppo Yli-Panula. Minä toivon, että tällä veteraanityön loppusuoralla yhteistyö järjestöjen kesken sujuisi nykyistä paremmin niin paikallis-, piiri-, kuin valtakunnallisellakin tasolla, sillä yhteistyö on voimaa! Tammisunnuntain muistojuhlassa juhlallinen tunnelma juhlan merkitys on Etelä-Pohjanmaalla erityisen suuri. Juhlavuoden kunniaksi Vapaussodan ja itsenäisyyden E-P:n Perinneyhdistys tilasi elokuvan Tammisunnuntai 2018, jonka käsikirjoitti Antti Tuuri ja ohjasi Ilkka Vanne. Kyseinen elokuva esitettiin mm. sunnuntaina 28.1. päiväjuhlassa. Seinäjoki Areenassa järjestettyyn juhlaan osallistui vajaat 1 000 vierasta ja juhla oli todella hieno ja arvokas. E-P:n Perinneyhdistyksen pu­ heenjohtajana on viime vuodet toiminut Eversti evp Jorma Jokisalo. Jorma toimii myös Seinäjoen sotainvalidiosaston puheenjohtajana. Nykymaailman meininkiin kuuluu, että kiitosten sijaan jaamme pääasiassa moitteita. Jorman ei eläkeläisenä tarvitsisi enää juhlia ja elokuvia organisoida, palavereissa istua ja murehtia budjettien rakentamisia. Niin hän kuitenkin tekee. Sotainvalidityössä hän on myös enemmän kuin mies paikallaan. Rehti meininki, luottamus, jämäkkyys ja hyvän ilmapiirin luominen mahdollistavat parhaan mahdollisen tuloksen jäsenistömme eteen. Kiitos Jorma, ja minulla ei ole mitään moitittavaa! Aurinkoista kevättä! Marko ja Maija Tammisunnuntain 1918 tapahtumista tuli täyteen 100 vuotta. Tuon Evp Jorma Jokisalon päivät täyttyvät isänmaallisista töistä. Yhteistyö on voimaa. Oikeasti! Vuonna 2007 aika oli kypsä Seinäjoen veteraanijärjestöjen yhteistyölle. Allekirjoittaneen kutsu- Tammisunnuntain muistojuhlassa elokuvaa, kuvaelmaa, musiikkia ja balettia.

Pohjois-Karjala Piirit toimivat 31 Työstään sotainvalidien ja puolisoiden hyväksi Tellervo Karviselle on myönnetty Sotainvalidien hopeinen ja kultainen ansiomerkki, suuri ansiomerkki sekä Sotainvalidien ansioristi. Piirin ja osastojen lämpimät onnittelut, terveyttä ja siunausta tuleville vuosille. POHJOIS-KARJALA Kirkkokatu 11, 80100 Joensuu Puh. 040 536 7537 Kuva: Samuli Karvinen Suomi 100 Onnittelemme Tellervo Karvinen 90 vuotta Pitkäaikainen Heinäveden osaston naisjaoston puheenjohtaja ja piirin naistoimikunnan jäsen sekä Heinäveden osaston johtokunnan ja piirin piirihallituksen jäsen Tellervo Karvinen täyttää 90 vuotta 13.päivä huhtikuuta. Tellervo Karvinen on kulkenut pitkän tien sotainvalidien, puolisoiden ja leskien rinnalla. Sotainvalidit ja sotainvalidityö tulivat hänelle tutuiksi jo silloin, kun hän avioitui nyt jo edesmenneen puolisonsa Kyöstin kanssa, joka oli sotainvalidi. Heidän kaksi lastaan ovat saaneet vapaata isänmaata, kotia, uskontoa ja perinteitä arvostavan kotikasvatuksen sekä hyvän koulutuksen. Lastenlapsia on jo viisi ja lastenlastenlapsiakin kaksi. Heidän kauttaan pysyy hyvin kiinni nykypäivän ”trendeissä ja brändeissä”. Sotainvalidien ja puolisoiden auttamistyö on ollut lähinnä sydäntä. Sitä on kertynyt jo yli 35 vuotta ja jatkuu edelleen voimien ja tarpeen mukaan. Tellervo Karvinen on toiminut myös Heinäveden Martoissa mm. puheenjohtajana kymmenen vuotta. Vaikka ikää on jo karttunut, niin terveys on pysynyt hyvänä. Se antaa mahdollisuuden osallistua vielä moniin toimintoihin ja pitämään yhteyttä myös kanssasisariin ja veljiin. Pääosan elämäntyöstään Teller­vo Karvinen on tehnyt liikealalla, eläkkeelle hän siirtyi osastopäällikön tehtävistä. Vuosi 2017 oli hyvin poikkeuksellinen, koska tämän aikakauden suomalaisilla oli mahdollisuus nähdä Suomi 100-vuotiaana ja osallistua Suomi 100 -juhlallisuuksiin. Juhlia järjestettiin pitkin vuotta pienempiä ja suurempia. Pohjois-Karjalan piiri pääsi mukaan valtioneuvoston Suomi 100 -ohjelmaan, yhteistyökumppanina Salomaa-Säätiö. Yliopiston Carelia-salissa oli mukana lähes 600 henkilöä. Saimme tilaisuudesta useammalta taholta erittäin hyvää palautetta, mm. Lyseon lukion apulaisrehtori Anne Tiihonen sanoi, että niistä monista eri tilaisuuksista, joissa hän on ollut mukana, tämä oli mieleenpainuvin ja juhlavin. Suomi 100 huipentui Oulussa pidettäviin juhlallisuuksiin, joihin piirin puheenjohtaja Ahti Karttunen ja toiminnanjohtaja Tuulikki Leinonen saivat kutsun pääministeri Sipilältä. Täytyy todeta, että tilaisuus oli ainutkertainen, toista satavuotisjuhlaa emme voi kokea. Olemme ylpeitä meidän veteraanisukupolvestamme, joka ei lannistunut sodan kauhujen keskellä eikä sotien jälkeen monien vaikeuksien edessä. Sota ja sodanaika alkaa hämärtyä yhä nuorenevien sukupolvien mielessä, koska heillä ei ole enää henkilökohtaista kosketuspintaa sotiin, koska isät ja ukitkin alkavat olla niin nuoria, että eivät ole osallistuneet sotiin. Onneksi meillä on ollut osaavia ja maltillisia valtiomiehiä, niin että rauha ja vakaus ovat maassamme säilyneet. Nuoret haluavat olla hyvin kansainvälisiä, mikä on hyvä asia, koska maailma muuttuu koko ajan, mutta koskaan ei pidä unohtaa omia juuriaan. Kun kysyn nuorilta, mikä heidän mielestään on Suomessa hyvää, niin melkein poikkeuksetta saa vastaukseksi, että vapaus ja se, että ei tarvitse pelätä ja on mahdollisuus koulutukseen. Ne ovat kansakunnallemme tarkeitä arvoja ja siksi perinteen siirtäminen nuorille on tärkeää, että he tietävät miten tämä vapaus ja hyvinvointi on saavutettu. Tasavallan presidentti puolisoineen osallistui Oulussa järjes­tettyyn Suomi 100 -juhlaan. Paikalla oli myös pääministeri Juha Sipilä. © Valtioneuvoston kanslia Ruusuinen kiitos valtiosihteeri Paula Lehtomäelle. Kuva: Kalevi Lohiranto Pekka Salomaalle ojennettiin liiton pienoislippu vapaudenristin tunnuksella ja nauhalla kiitoksena Salomaa-säätiöltä saadusta avusta. Kuva: Kalevi Lohiranto Kokouskutsu Juhlapuheessaan Oulussa pääministeri Sipilä toi esille, että tuoreessa kyselyssä suomalaiset kertovat, että vahvin tunne itsenäisyyspäivän vietossa on ylpeys omasta maasta. Siihen on syytä, sillä Suomi on hyvä maa – monilla mittareilla mitattuna paras tai yksi maailman parhaista. Yksi 100-vuotiaan Suomen tärkeitä arvoja on ollut eheyden vaaliminen, se että kaikki ovat mukana ja kaikki pidetään mukana. Kunnioitamme veteraanien perintöä; kaveria ei jätetä. Uskon lujasti, että se on pienen kansakunnan voima myös jatkossa, pääministeri tiivistää. Puheen lopuksi nostimme maljat 100-vuotiaalle Suomelle. Juhlatilaisuus alkoi kymmenen orkesterin yhteissoitolla, teoksella Yhdessä, jonka orkesterinjohtaja Jaakko Kuusisto oli säveltänyt. Esiintyjiä juhlassa oli kaikkiaan 750. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio kunnioittivat juhlaa läsnäolollaan. Tuulikki Leinonen Piirin vuosikokous pidetään to 22.3.2018 klo 10.00 alkaen valtakirjojen tarkastuksella ja kahvitarjoilulla Malmikodilla, Kirkkokatu 11, Joensuu. Kokous pidetään Malmi­kodin Tarinatuvassa. Osastoille lähetetään vielä tarkemmat tiedot. Tulevia tapahtumia • piirin vuosikokous 22.3. • Talvisodan päättymisen vuosipäivä 13.3. • Veteraanipäivä 27.4. • Huhmarin kurssi 30.4.–5.5. • kuntoutuskurssit keväällä ja syksyllä • Lieksan kristillisen opiston kurssit keväällä ja syksyllä • Sotainvalidipäivä 18.8. • veteraanien yhteinen kirkkopäivä Liperissä 26.8. • Huhmarin kurssi 27.8.–1.9. • jalkahoidot ja hieronnat jatkuvat • kotiapua annetaan mahdol­ lisuuksien mukaan • piirin naisjaoston kahvitilai­ suudet (ilmoitetaan Karjalaisen järjestöpalstalla) • muista tapahtumista ilmoitetaan myöhemmin

32 Piirit toimivat KESKI-POHJANMAA Kitinkuja 2, 69100 Kannus Puh. 044 304 2669 Toiminnanjohtajan terveiset Vuodenvaihteen tilastot osoittavat, että sotainvalideja on piirimme alueella 52 ja puolisojäseniä 265. Monesta jäsenestä elää muisto mielissämme. Useita osastoja on vuoden mittaan purkautunut ja jäsenet liittyneet henkilöjäseninä piiriin. Osastoina jatkavat toistaiseksi Kalajoki, Kannus, Nivala ja Sievi-Reisjärvi. Toiminta niin osastoissa kuin piirissäkin muuttaa muotoaan ja hiljenee pikkuhiljaa, mutta ei kuitenkaan vielä lopu. Uusi vuosi tuo tullessaan muutoksen tuulia. Veljesliiton tukirahoja on käytetty etupainotteisesti ja tässä vaiheessa niiden määrä piirillemme vähenee merkittävästi. Tarkoituksenmukaista on käyttää saamamme tuki mahdollisimman tarkkaan jäsenten hyväksi ja tukea heidän hyvinvointiaan kun vielä voimme niin tehdä. Piirimme tilannetta helpottaa se, että toiminnanjohtaja tekee yhden päivän viikossa sotainvalidityötä, pääosin perjantaisin, ja toista työtä muina Keski-Pohjanmaa arkipäivinä. Yhteydenpito hoituu kuten ennenkin puhelimitse, sähköpostin ja viestien välityksellä tutuilla yhteystiedoilla. Piirin puheenjohtajan kanssa todettiin, että sotainvalidien ja puolisojäsenten palvelut tulee hoidettua uusillakin järjestelyillä. Neuvontapalvelu jatkuu entiseen malliin eli Maija Paasila huolehtii lakisääteisistä asioista jäsenillemme. Myös avustajatoiminta jatkuu varmuudella ainakin kuluvan vuoden loppuun. Piirin kautta jaamme palveluseteleitä tai palveluja aiempaan malliin ja osastoja tuemme määrärahalla. Näillä järjestelyillä alkaa siis tämä vuosi ja toivon, että saamme yhdessä kunniatehtävämme hoidettua. Sotainvalidien Veljesliiton Keski-Pohjanmaan piiri ry:n vuosikokous pe 23.3.2018 Kitinkannuksessa klo 10.00. Tervetuloa! Kahvit alkaen klo 9 ja ruokailu kokouksen jälkeen. Marja-Liisa Kattilakoski Yhteystietoja Kuvatervehdys Kokkolasta. Itsenäisyyspäivän juhlakulkueessa sotainvalidilippua kantavat piirihallituksen jäsen Tapio Leskelä kavereinaan Hannu Salo ja Sulo Herlevi. Neuvontapalvelu: Maija Paasila, 050 593 3211, maija.paasila@kitinkannus.fi Avustajatoiminta: Kaija Pouttu, 04  724 9318, kp.avustajahanke@ veteraaniliitto.fi Piiritoimisto: Marja-Liisa Kattilakoski, 044 304 2669, marja-liisa. kattilakoski@sotainvalidit.fi Haapajärvellä 10.2. Johannes Pietikäinen (kuvassa vas.) täytti 105 vuotta ja vastaanotti merkkipäivänään monia onnentoivotuksia. Iäkästä sotainvalidia ja veteraania tervehtivät mm. paikallisten sotainvalidien ja veteraanien edustajat. Kuva: Ilmari Luhtasela Lahti LAHTI Ahvenistonkatu 2 as 206, 15110 Lahti Puh. 050 520 4065 Kuulumisia Lahden piiristä Päijät-Hämeen maakuntahallitus myönsi 3.12.2017 Päijät-Häme mi­ talin nro 47 ja kunniakirjan Sotainvalidien Veljesliiton Lahden piirille tunnustuksena ansiokkaasta  toiminnasta Päijät-Hämeen hyväksi. Tulevia tapahtumia Lahden urheilukeskuksessa 2.–4.3. järjestettäviin Salpausselän kisoihin on vapaa pääsy kaikille sotainvalideille ja sotiemme veteraaneille saattajan kera. Kunniakansalaisille on varattu istumapaikat. 27.4. Helsingissä järjestetään Kansallisen veteraanipäivän pääjuhla, johon toivotaan PäijätHämeen sotainvalidien ja veteraanien osallistuvan. Kaatuneiden muistopäivää vietetään 20.5. Ristinkirkko ja sankarihauta. 13.5 Seppeleen lasku Vuosien tuki -patsaalle Lahdessa sairaalan mäellä. Piiri ja osastot järjestävät erilaisia tilaisuuksia (retket, teatteri, ym.) Toimiston aukioloaikoihin tulee muutoksia kesällä, josta lisää tietoa seuraavassa Sotainvalidi-lehdessä. Toivotan kaikille hyvää kevään odotusta! Pentti Löfgren, Lahden piirin puheenjohtaja Sotainvalidien puolisojen työlle omistetulle Vuosien tuki -patsaalle lasketaan seppele 13. päivä toukokuuta.

Suur-Savo SUUR-SAVO Kyyhkyläntie 9, 50700 Mikkeli Puh. 0400 756 249 Tervehdys Suur-Savosta! Suur-Savon piirissä oli vuoden vaihteessa kuusi osastoa, ja sotainvalidijäseniä oli yhteensä 69. Poisnukkuneita oli 22. Puolisojäseniä oli yhteensä 391. Jäsenistä piirin henkilöjäseniä oli vuoden lopussa 63. Sotiemme Veteraanit keräys tuotti Suur-Savossa yhteensä n. 48 400 euroa, josta sotainvalidiyhdistysten osuus oli n. 1 2600 euroa. Seutukunnalliset kirkkopäivät pidetään Mikkelissä 4.9., Savonlinnassa 5.9. ja Varkaudessa 13.9. Katariina Kuurola Sotainvalidien Suur-Savon piiri ry:n VUOSIKOKOUS 15.3.2018 klo 10.30 Kyyhkylä, Kyyhkyläntie 9, Mikkeli. Kokouksessa käsitellään 5 §:ssä mainitut asiat. Kahvitarjoilu klo 10, vuosikokous 10.30, lounas klo 11.30. Tervetuloa! Piirihallitus Sankarivainajien muistomerkin paljastustilaisuus Kangasniemellä 30.11. talvisodan syttymisen muistopäivänä paljastettiin sankarivainajien muistomerkki, johon on kirjattu 340 kangasniemeläistä ja täällä siunattua sotiemme 1939–1945 sankarivainajaa. Kangasniemen Rintamaveteraanien ja Sotainvalidien ja maanpuolustusjärjestöjen kanssa yhdessä alkuun saattama, kaksi ja puoli vuotta kestänyt hanke on näin saatu päätökseen. Muistomerkkihanke on mukana Suomi 100 -ohjelmassa ja on osaltaan juhlistamassa 150 vuotta täyttävää Kangasniemen kuntaa. Muistomerkkihanke rahoitettiin kansalais- ja yrityskeräyksenä Kangasniemen kunnan ja seurakunnan vastatessa keräyksen jälkeen puuttuvista kustannuksista. Muistomerkki sijaitsee näköyhteydessä lähellä sankarihautoja. Muistomerkkinä on Hokasta tuotu maanviljelijä Jari Hokkasen lahjoittama harmaa syeniitti: kahden metrin korkuinen ja kahdeksan tonnin painoinen kivilohkare, johon on kiinnitetty kuusi metallitaulua, tammenlehvä tunnukset, Suomi 100 -tunnus sekä hankkeesta kertova laatta. Perinnetyön osalta metallitauluihin sankarivainajan sotilasarvon, syntymä- ja kaatumisajan ja paikan lisäksi on kirjattu joukko-osasto. Muistomerkin paljastaminen suoritettiin juhlallisessa tilaisuudessa Tavisodan syttymispäivänä 30.11. klo 12. Paikalla oli Suomen lipun lisäksi Sotainvalidien, Rintamaveteraanien, Reserviupseereiden ja Reserviläisten liput. Tilaisuuden avasi Kangasniemen Rintamaveteraanien puheenjohtaja Pekka Leskinen, joka on toiminut hanketoimikunnan puheenjohtajana. Muistomerkin siunauksesta ja paljastuspuheesta vastasi kenttärovasti Vesa Aurén. Kirkkoherra Matti Tolvanen vastaanotti muistomerkin Kangasniemen seurakunnan haltuun. Tilaisuudessa esiintyi Pieksämäen rautatieläisten torvisoittokunta ja Kangasniemen mieskuoro runsaslukuisen yleisön läsnä ollessa. Paljastustilaisuuden jälkeen oli kunnantalolla kahvitilaisuus ja hankkeen esittely. Pekka Leskinen Juhlapuhe Vesa Aurénin paljastustilaisuudessa pitämä juhlapuhe tiivistettynä Itsenäisen Suomen 100-vuotisessa historiassa on monia arvokkaita asioita. Yksi niistä on huolenpito sodissa kaatuneista aseveljistä. Kaatuneiden huolto on surullinen, mutta kunniakas luku isänmaan historiassa. Me suomalaiset olimme II maailmansodassa lähes ainoa kansa, joka hautasi sodan uhrinsa pääosin kotiseudun multiin. Suomessa on sankarihautausmaa jokaisella paikkakunnalla kertomassa sinnikkyydestämme ja kotiseuturakkaudesta. Yksi kaatuneiden huoltoa selittävä tekijä on asevelihenki, joka oli syntynyt joukkoihin talvisotaa edeltävinä viikkoina ja sodan alkuvaiheissa, ja jonka yhteishengen piiriin, aseveljiin, kuuluivat myös haavoittuneet ja kaatuneet sotilaat. Mutta kysymys on vielä enemmästä ja syvemmästä: ihmi- Piirit toimivat 33 Kenttärovasti Vesa Aurén muistomerkin paljastuspuhetta pitämässä. Sankarivainajien muistomerkin paljastustilaisuus 30.11. Henkilöt vasemmalta: Antti Toivakka kaatuneiden edustaja, Risto Nylund kunnanjohtaja, Raija Vehmala koti­ seutuyhdistys, Matti Tolvanen kirkkoherra, Pekka Leskinen muistomerkkitoimikunnan puheenjohta ja Vesa Aurèn kenttärovasti. sen arvosta! ”Joka pelastaa yhden ihmisen elämän, pelastaa koko maailman.» Kenttäarmeijassa kaatuneiden huollon järjestäminen, erityisesti talvisodassa, oli ihmisyydestä kiinni pitämistä äärioloissa. Ja kun sodan ajan miesten ja naisten sukupolvi teki näin, nostaa se heidät ihmisyyden asteikossa kaikkein ylimpään kategoriaan. Taju yhden ihmisen elämän arvosta ei hämärtynyt, eikä se saa hämärtyä vastakaan, ei silloinkaan, vaikka maailma ympärillä menettäisi mielekkyytensä. Kotiseuduille tuotiin viime sodissamme haudattavaksi yli 80 000 kaatunutta sotilasta. Taistelukentille heitä jäi silti muutama tuhat. Kunnes vuoden 1992 val­ tiosopimuksen jälkeen ovat suomalaiset voineet aloittaa kentälle jääneiden etsimisen. Vanhoilta taistelukentiltä Venäjältä kaatuneita on 25 vuodessa löydetty yli 1200, joista vajaa 400 on tunnistettu henkilön tarkkuudella. Olin taannoin hautajaisissa, joissa siunasimme kentältä löydetyn sankarivainajan, joka oli kaatunut juhannuksena 1944. Siunaustoimitus oli sota-ajan tapaan haudalla. Kaksi varusmiestä laski varovasti metrin mittaisen arkun, sankarivainajan, viimeiseen lepopaikkaansa, isänmaan poveen. Mielessäni mietin, että näiden varusmies- ten ikäinen oli sankarivainajakin ollut sodassa ollessaan. Sankarivainajan omaiset asuivat kaukana toisistaan ja ennen hautajaisia olin tavannut vain vainajan veljen, jonka kanssa olimme sopineet järjestelyistä haudalla. Muita omaisia en ollut tavannut, mutta hautajaisiin heitä oli tullut reilut parikymmentä. Olimme jo tarttumassa lapioihin, tarkoitus oli lapioida arkku peittoon, kun haudan äärelle astui mies, joka otti kouraansa multaa, ja viipyi siinä avoimen haudan äärellä, ripotellen multaa kourasta varovasti arkulle. Ymmärsin, että edessämme olivat isä ja poika, jotka eivät olleet sitä ennen tavanneet toisiaan. Mies oli syntynyt muutama viikko isänsä kaatumisen jälkeen syksyllä 1944, eikä ollut koskaan nähnyt isäänsä. Ensimmäistä kertaa nyt, 70 vuotta syntymänsä jälkeen, hän sai olla isänsä kanssa kahden, ja kohdata hänet arkun äärellä. Me saattoväki kuivailimme kämmensyrjällä vaivihkaa poskipäiltä kyyneleitä. Isän ja pojan kohtaaminen kaikessa koskettavuudessaan oli ennen muuta hyvin terapeuttinen, elämää eheyttävä ja rakentava hetki. Vesa Aurén Maavoimien kenttärovasti

34 Piirit toimivat Pohjois-Pohjanmaa Aappo Räihä esitteli joulujuhlassa LIEKOn leikkuulauta­ lahjoituksen sekä toi puu­ sepän terveiset. POHJOIS-POHJANMAA Uusikatu 58 B 16, 90100 Oulu Puh. 045 182 4484/ 044 479 4797 Muistamme 19.12. pidettyyn joulujuhlaan saapui Muhokselta sotainvalidi Johan Juvani saattajan kera. Martti Niemelä * 14.11.1921 † 3.12.2017 Oulussa syntynyt ja koulunsa käynyt Martti Niemelä oli sitä ikäluokkaa, joka kutsuttiin palvelukseen puolustamaan isänmaata niin talvikuin jatkosotaankin. Jatkosodassa hän haavoittui vakavasti. Rintamalta kotiuduttuaan hän valmistui kansakoulunopettajaksi. Hänet valittiin Oulun kaupungin koululaitoksen palvelukseen vuonna 1948 erityisopettajaksi Heinätorin kouluun ja myöhemmin koulunjohtajaksi. Hän jäi eläkkeelle 55-vuotiaana vuonna 1976. Niemelä oli aktiivinen yhteiskunnallinen toimija monissa järjestöissä. Sotainvalidien Veljesliiton Oulun osastossa hän oli aktiivisesti mukana 1997–2012, joista viisi viimeistä vuotta puheenjohtajana sekä piirihallituksen puheenjohtajana 2008–2012. Martti Niemelää jäivät kaipaamaan poika perheineen, sukulaiset ja ystävät sekä suuri joukko eri järjestöjen henkilökuntaa ja luottamushenkilöitä. Teksti on osa Kalevassa julkaistusta muistokirjoituksesta. Seppo Saarela, Nuorten Ystävät ry:n puheenjohtaja 1995–2017 Marja Irjala, Nuorten Ystävät ry:n pääsihteeri 1990–2012 Kari Niemelä, Martti Niemelän poika Toimisto on muuttanut! Piiritoimisto on muuttanut 1.3. lähtien osoitteeseen Uusikatu 58 B 16, 90100 Oulu. Kiitämme lahjoituksestanne Osuuskauppa Arinan henkilöstöä. Lahjoituksen luovutti Kimmo Alatalo ja Johanna Rajalahti. Joulujuhlavieraana Muhokselta sota­invalidi Toivo Kinnunen saattajan kera. Joulujuhlassa ohjelman esittäjiä Olivia Keränen, Siiri Kärsämä ja Sanni Pallas. LIEKOn lahjoitus Oulun sotainvalideille Piirin kaikille jäsenille oululaisin voimin järjestetty joulujuhla oli 19.12. Radisson Blu Hotellissa. Paikalle saatiin iloisia terveisiä, kun juhlaan osallistunut Aappo Räihä kertoi Oulun kyläosastolle tehdystä lahjoituksesta: Kunnianarvoisat sotainvalidit, hyvät lähiomaiset ja juhlaväki. Hoivatkaa, kohta poissa on veljet. On hienoa elää vapaassa ja itsenäisessä isänmaassa. Sain arvokkaan tehtävän tulla tänne LIEKON edustajana esittelemään Sotainvalidien Veljesliiton Oulun kyläosastolle tekemämme lahjoituksen. Kädessäni on Suomi 100 -juhlavuoden leikkuulautamalli, joka on omistettu sotiemme veteraaneille ja -invalideille. Tämä kaunis koivulauta on muistona siitä, kuinka te rohkeat nuoret miehet puolustitte kerran Suomen luontoa ja metsiä! Yrityksemme LIEKO toimittaa näitä Suomi 100 -lautoja 40 kappaletta Isokadun toimistolle. Näitä juhlavuoden malleja lahjoitimme myös Oulun Rintamaveteraani -järjestölle. Tämä on meidän nuoremman sukupolven tapa osoittaa kiitollisuuden velkaamme vapaasta isänmaasta näin Suomen juhlavuonna. Kansallinen veteraanipäivä Oulussa 27.4.2018. Klo 9 lipunnosto Linnansaaressa, rukoushetki Oulun tuomio­ kirkossa klo 11 ja klo 14–15 Oulun kaupungin kansallisen veteraanipäivän juhla Tulindbergin salissa, Oulun Musiikkikeskuksessa (Leevi Madetojankatu 1-3). Ohjelman jälkeen juhlavieraille kahvitarjoilu Preludissa. Kunniamerkit. Vapaa pääsy. Tervetuloa! Lopuksi haluan vielä välittää itse puusepän, Anttoni Sarasteen terveiset suoraan Petäjäveden verstaalta: ”Kunnioitamme veteraanien tekemää uhrausta maamme puolesta. Meillä nuorilla puusepillä on nyt mahdollisuus käyttää metsiemme puita hyödyllisessä muodossa ja kestävin ajatuksin. Tahdomme tehdä tätä työtä parhaamme mukaan ja hyviä arvoja, kuten rehellisyys ja pyyteettömyys, noudattaen. Toiminnassamme ha­luamme aina ottaa huomioon ympärillämme olevan luonnon sekä muiden ihmisten hyvinvoinnin. Otamme työstämme aina vain sen minkä tarvitsemme Otamme metsästä vain sen, mitä tarvitsemme. Näin eräs oululainen rintamaveteraani, virkeä ja viisas mies, meille myös opetti. Kiitämme veteraaneja ja Suomen valtiota siitä, että meillä nuorilla on mahdollisuus yrittää. Terveisin Anttoni Saraste, Lieko. ”

Kainuu Piirit toimivat 35 KAINUU Seminaarinkatu 5, 87100 Kajaani Puh. 08 622 485 Juhlan alkua odottamassa vasemmalta alkaen sotainvalidit Juuso Haverinen, Jaakko Huotari, Aarne Pulkkinen ja veteraani Oiva Korhonen. Salmelan koulun lapsikuoro. Joulujuhla Sotkamossa: Lapset ilahduttivat laulullaan Sotainvalidien joulujuhla on Tyyne Makkoselle ja Inka Makkoselle vuoden kohokohta. Useita vuosia jatkunut perinne Salmelan sävelen esiintymisestä juhlassa sai paljon kiitosta. Kaksi pitkää pöytää on katettu Urheiluopiston yhteen huoneeseen. Toisessa istuu sotainvalidien leskiä, puolisoita ja sotainvalideja. Toinen pöytä täyttyy vasta ohjelman päätyttyä Salmelan koulun lapsista. – ­Ihanaa kun lapset laulaa. Piristää nähdä tuttuja, kun yksin asuu, Tyyne Makkonen ja Inka Makkonen toteavat, kun herkullinen joululounas on syöty. Tyyne Makkosen mies oli sodan aikaan sotavankina, Inka Makkosen mies taas oli sotainvalidi. Sodan aikaan Tyyne Makkonen oli noin 12-vuotias. Hän kertoo, että talon neljä miestä oli lähtenyt sotaan ja hänet oli lähetetty siskonsa luo avuksi. Sisko oli vasta saanut vauvan ja talo ja karja piti hoitaa. Tyyne Makkonen määrättiin siskon kanssa evakkoon Toholammelle. – Siskon mies kuoli sodassa ja minä jäin siskolle avuksi sodan jälkeen, hän kertoo. Tyyne Makkosen siskolla oli pienen lapsen lisäksi hoidettavanaan miehensä ikääntyvät vanhemmat. Parasta tämän päivän Suomessa Tyyne Makkosen mielestä on itsenäisyys. Salmelan sävelen kanssa tehtyä yhteistyötä kiitteli juhlan järjestänyt Reino Kilpeläinen. – Lapset tuovat valon joulunaikaan, hän totesi. Opettajatkin ovat olleet tyytyväisiä yhteistyöhön. Lapset saavat esiintymiskokemusta ja kohtaamisia vanhempien sukupolvien kanssa. Kuoron lauluissa kuului joulun lisäksi juhlavuoden tunnelmat. Koululaiset lauloivat muun muassa Sinivalkoisien lippumme alla, johon on juhlavuoden kunniaksi tehty aivan uusi sävellys. Yhteislauluina juhlassa laulettiin tuttuja joululauluja kuten No, onkos tullut kesä? ja Joulupuu on rakennettu. Kirkkoherra Juhani Saastamoinen totesi toisen adventin jälkeisen viikon sopivan juhlan ajankohdaksi hyvin, koska toinen adventtikynttilä on rauhan kynttilä. – Rauha on sopiva aihe tässä tilanteessa. Tarvitsemme rauhaa toinen toistemme kanssa, omassa yhteisössämme, kansakuntien välillä sekä ihmisen ja Jumalan välistä rauhaa. Meidän tehtävä on rakentaa rauhaa toistemme kanssa. Kuvat ja teksti: Mari Heikura/ Sotkamo-lehti 15.12.2017 Suomen satavuotisitsenäisyyspäivän juhla sotainvalideille ja veteraaneille Veljeskoti Hyvinvointi Sampo kutsui Kuhmolainen-lehdessä olleella kutsulla kaikki Kuhmolaiset sotainvalidit, veteraanit, puolisot ja lesket itsenäisyyspäivän juhlalounaalle. Kuhmon riistahoitoyhdistys lahjoitti hirvenlihat veteraaneille tarjottavaksi. Juhlalounaalle oli kutsuttu myös jo eläkkeellä olevat Hyvinvointi Sammon, aiemmalta nimeltään Kalevalan kuntoutuskoti, työntekijät. Suomen satavuotisjuhlavuoden huipentumaksi Kuhmon veteraaneille yhteisen juhlaruokailun ääreen kokoontuminen olikin mieluinen tilaisuus. Juhlavieraita oli kaikkiaan noin kahdeksankymmentä Sotkamon joulujuhlan vieraat. Hyvinvointi Sammon toimitusjohtaja Jussi Komulaisen isännöimässä tilaisuudessa. Jussi Komulainen toivotti vieraat tervetulleiksi kunnianosoituksena veteraanisukupolvea kohtaan järjestettyyn juhlaan. Ruokailun jälkeen ohjelmassa olivat kakkukahvit, runonlausuntaa ja musiikkiesityksiä. Hyvinvointi Sammon eläkeläiset esittivät juhlan lopuksi Veteraanin iltahuudon. Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän tarjoamat puoliso­ jäsenten etuisuudet Olen aiempaan tapaan hakenut Kainuun sote terveydenhuollon kuntayhtymästä veteraanien palvelusetelit, 8 kpl, kukin arvoltaan 45 euroa kaikille tukeen oikeutetuille leskijäsenille. Veteraanitunnuksen omaavat puolisojäsenemme voivat pyytää tehtäväksi voimavarakartoituksen tarvittavien veteraanipalveluiden saamiseksi. Sotainvalidi- ja veteraaniveljet jättävät viimeiset jäähyväiset 101 vuotta täyttäneelle Kusti Haatajalle Valon kappelissa. Vuosikokouksen kokouskutsu Sotainvalidien Veljesliiton Kainuun piiri ry kutsuu kaikki jäsenensä sääntömääräiseen vuosikokoukseen, joka pidetään Kajaanissa Linnantauksen seurakuntakeskuksessa, Kaplastie 2, 87250 Kajaani, maanantaina 19. päivänä maaliskuuta 2018 klo 10.45. Kahvitarjoilu klo 10.00 alkaen. Esillä sääntöjen 5. pykälässä määrätyt asiat. Kokouksessa on kullakin piirin varsinaisella jäsenellä ja puoli­ sojäsenellä (puolisot ja lesket) yksi ääni, eikä valtakirjojen käyttö ole sallittua. Muilla jäsenillä on kokouksissa läsnäolo- ja puheoikeus, mutta ei äänioikeutta. Tervetuloa! Piirihallitus Toimisto palvelee Kainuun piirin toimisto palvelee puhelimessa 08 622 485 ja 050 372 5417 Tapaan ja autan jäseniä kotikäynneillä ja toimistolla. Soita ja sovi tapaamisen aika ja paikka! Toiminnanjohtajan lisäksi palve­luneuvoja Leena Uhlbäck p. 0400 593  120 tekee neuvontapalvelua sekä Veljeskoti Hyvinvointi Sammossa Kuhmossa, että jäsenten luona kotikäynnein. Juha Huttunen Toiminnanjohtaja

36 Piirit toimivat Lappi Neuvontapalvelu­ työntekijöiden yhteystiedot LAPPI Pitkäkatu 7, 95400 Tornio Puh. 040 548 2086 Sotainvalidien, puolisoiden ja leskien neuvontapalvelu­ työntekijät Lapissa Uusi vuosi on alkanut täällä pohjoisessa vauhdikkaasti. Neuvontapalvelu on aloittanut uuden vuoden Rovaniemen osalta ”uudella vanhalla” neuvontapalvelutyöntekijällä, sillä Merja Turunen on palannut takaisin Lapin kuntoutukseen toimivapaansa päätyttyä. Lapin kuntoutuksen väkeä kävi tutustumassa Tornion Saarenvireen toimintaan 12.1. ja tunnelma oli reipas ja iloinen. Länsi-Lapin neuvontapalvelutyöntekijöinä toimivat Anu Vasama ja Iida Suunta. Heidän toiminta-alueensa on karkeasti Simosta Kilpisjärvelle, kattaen myös rajan molemmin puolin asuvat asiakkaat. Merja Turusen alueena on Pohjois- Suomi. Anun tehtäviin kuuluvat etuusja kuntoutukseen liittyvät asiat ja Iida toimintaterapeuttina huolehtii apuvälineistä ja asunnon muutostöistä. Iidan prioriteettina kotikäynneillä on kartoittaa, miten apuväline- ja asunnonmuutostyöratkaisuilla voidaan tukea asiakkaiden toimintakykyä ja kotona pärjäämistä sekä ennaltaehkäistä toimintakyvyn alenemista. Merja Turunen Lapin kuntoutus Oy Kuntotie 1 96400 Rovaniemi p. 044 340 4001 merja.turunen@lapinkuntoutus.fi Anu Vasama Tornion Sairaskotisäätiö Saarenvire Pitkäkatu 7 95400 Tornio p. 040 708 2726 anu.vasama@saarenvire.fi Iida Suunta Tornion Sairaskotisäätiö Saarenvire Pitkäkatu 7 95400 Tornio p. 0400 496 881 iida.suunta@saarenvire.fi Kuvassa toimintaterapeutti Iida Suunta ihastelee Aarno ja Anna-Liisa Hiderudin kanssa heidän vanhaan kamariin vasta rakennettua esteetöntä pesu­ huonetta. Tunnelma oli iloinen, kun Lapin kuntoutuksen väkeä oli tutustumassa Tornion Saarenvireen toimintaan 12.1. Kuvassa nauravat Lapin kuntoutuksen Merja Turunen ja Tornion Saarenvireen Anu Vasama. Sankarivainaja saatiin kotiin Ihantalan ratkaisutaisteluissa kaatuneen ja kentälle jääneen sankarivainaja Aatu Olavi Hulkon jäämistö siunattiin Pelkosenniemen sankarihautaan 30.11.2017. Hautakivi on odottanut kotiin palaavaa 73 vuotta. Siunauksen toimittivat rovasti Antti Kettunen ja sotilaspastori Camilla Huuhtanen, Puolustusvoimien havuseppeleen laskivat eversti Timo Mäki-Rautila ja kapteeni Janne Miettinen, sotaveteraanien ja sotainvalidien havuseppeleen laskivat Heikki Honkanen ja Matti Hulkko. Muistotilaisuuden seurakuntatalolle oli järjestänyt Pelkosenniemen Sotaveteraanit. Jääkäriprikaatin varusmiehiä oli runsaasti paikalla kunniavartiossa ja lippupartiossa. Aatu Olavi Hulkon siunaaminen Pelkosenniemen sankarihautaan 30.11.2017 Teksti ja kuvat: Matti Hulkko, Pelkosenniemi 1.12.2017 Hallitus kokoontui joulukuussa Siunaustilaisuuden lippu- ja kunniavartiosta vastasivat jääkäriprikaatin varusmiehet. Sotainvalidien Veljesliiton Lapin piirin hallitus kokoontui 20. joulukuuta 2017. Kokouksen jälkeen piirin puheenjohtaja Jouko Lahdenperä esitti kiitokset eläkepäiville siirtyneelle toiminnanjohtaja Veijo Kyllöselle ja luovutti hänelle piirin lahjan. Kuvassa ovat Jouko Lahdenperä, Jorma Savukoski, Matti Hulkko, Markku Särkipaju, Veijo Kyllönen, Uuno Ylihannu, Ilmo Pulkamo, Kalle Sukuvaara, Martti Remsu, Kauko Hannula sekä toiminnanjohtaja Anu Vasama. Siunaustilaisuuteen osallistui eri tahojen edustajia.

Rannikko-Pohjanmaa RANNIKKO-POHJANMAA Kauppapuistikko 10 D, 65100 Vaasa Puh. 050 382 5257 Terveisiä piiristä! Suomi 100 -juhlavuosi päätettiin piirissämme monilla juhlilla. Itsenäisyyspäivänä juhlittiin sekä kunnissa että Selkämeren ja Uudenkaarlepyyn sairaskodissa. Joulujuhlat veteraanien kanssa olivat Pietarsaaressa ja Uusikaarlepyyssä. Joulujuhlat pidettiin myös Strampenilla Vaasassa, Tessen kahvilassa Vassorissa ja Maggien kahvilassa Teerijärvellä. Itsenäisyysjuhlan yhteydessä piirin puheenjohtaja Markku Ranta luovutti kunniamerkkejä sairaskodin henkilökunnalle. Hopeisen ansiomerkin saivat Pia Berglund, Jukka Laitinen, Karoliina Saari, Katrin Vardja (Selkämeren sairaskoti) ja Rasmus Ena, Karin Nymark, Johanna Svarvar, Jonna Wallin (Uudenkaarlepyyn sairaskoti). Kultaisen ansiomerkin saivat Susanna Berglund, Mona Klemets, Daniel Lindahl, Tarja Metsä­ ranta, Tarja Nordström, Maria Riissanen (Selkämeren sairaskoti) ja Elin Back, Gunni-May Westerlund, Margita Wiklund (Uudenkaarlepyyn sairaskoti). Nyt jatkuu perinteinen toiminta. Ensimmäisenä pidetään piirin vuosikokous 21.3. Kaikissa sotainvalidiasioissa ottakaa yhteyttä Mona Strand­bergiin puh. 040 544 6114 ja Monika Juliniin puh. 050 382 5257. Tulemme mielellämme kotikäynnille! Piirit toimivat 37 Suomen Vapauden­patsas 5.12. Vaasan torilla kun Suomi 100 vuotta -juhla alkaa. Kuva: Raimo Latvala Vaasan Sankarihautamuistomerkillä 6.12. Kunnia­ vartijat ovat ylipursimies Mika Korpela ja vääpeli Pasi Salonen. Kuva: Raimo Latvala Monika Julin Joulujuhla Strampenilla 5.12. Mukana mm. sotainvalidit Krister Holmlund, Henrik Kallio (poika saattajana) ja sotainvalidilesket Leena Wikström, Saima Kannasto Sotainvalidit Benny Wistbacka, Birger Bergfelt, Alf Jansson ja Helge Kalliovaara itsenäisyyspävän juhlassa Uudenkaarlepyyn sairaskodissa 6.12. Kuva: S. Nyman Ruotsi RUOTSI Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Puh. 00 46 8 648 1131 Kuulumisia Ruotsista! Vuosi 2018 on alkanut vauhdikkaasti ja tulee olemaan tapahtumarikas sekä taloudellisesti haasteellinen. Ruotsin piirin toimistossa laaditaan parhaillaan vuosikokoukselle materiaalia. Kutsu vuosikokoukseen toimitetaan kaikille ajoissa postitse kuten aikaisemminkin. Jäsentilanne vuoden alussa on: sotainvalideja 57, puolisoita / leskiä 117 ja tukijäseniä 171. Ruotsin piirin syyskeräys tuotti juhlavuoden syksyllä yli 70 000 kruunua. Tuloksen avulla tulemme vuoden 2018 aikana tukemaan vähätuloisia jäseniä arjen haasteissa. Valtiokonttori on päättänyt, että lounasarvo Ruotsissa on 1.1.2018 lähtien 94 kruunua / päivä. Jos tarvitset apua tai neuvoja Rikskortin käytössä niin ota yhteys piiritoimistoon! Valtioneuvosto määräsi istunnossaan 19.12.2017 ulkoasiainneuvos Matti Anttosen ulkoministeriön valtiosihteeriksi kansliapäällikkönä 1.3.2018 alkaen. Anttonen siirtyy valtiosihteeriksi Tuk- holmasta, missä hän on toiminut Suomen Tukholman-edustuston päällikkönä vuoden 2017 tammikuusta lähtien. Tämä tarkoittaa, että keväällä vaihtuu jälleen Suurlähettiläs Tukholmassa. Talvi on vihdoinkin saapunut Tukholman seudulle ja juuri sopivasti talviolympialaisten ajaksi, jotta myös pystyy harjoittelemaan hiihtoa. Juha Joki Rikskortin saldon tarkistaminen Jos haluat tietää saldon Rikskortissasi, soita numeroon + 46 8681 8137. Valitse numero 1 Saldo: valitse numero 1 Näppäile kortin koko numero: xxxx xxxx xxxx xxxx # Näppäile kortin koodi: xxxx # Puhelinvastaaja kertoo korttisi saldon.

38 Kirjaesittely Simo Brofeldt osallistui Sotainvalidien Veljesliiton perustavaan kokoukseen 18.8.1940 Jyväskylässä Cygnaeuksen koululla. Kuvassa Brofeldt edessä, toinen oikealta. Sotainvalidihuollon tiennäyttäjä l Kirurgi, lääkintäeversti, Mannerheimristin ritari Simo Brofeldt oli yksi keskeisimmistä ja tärkeimmistä henkilöistä, kun talvisodan jälkeen suunniteltiin sodassa vammautuneiden huoltoa ja sotainvalidien oman järjestön, Veljesliiton perustamista. Hänen tyttärentyttärensä Kati Juva, dosentti ja lääkäri, on kirjoittanut tutkimuksen isoisästään. Varautuminen sotaan SPR:n puheenjohtajana marsalkka Mannerheim oli hyvin kiinnostunut lääkintähuollosta ja sittemmin sotainvalidihuollosta. Mannerheim nimitti Brofeldtin vuonna 1928 valmistuneen Suomen Punaisen Ristin sairaalan ylilääkäriksi. Se sijaitsee Helsingissä Topeliuksenkadulla (nyk. Töölön sairaala). Punaisen Ristin sairaalan tehtävänä oli toimia paitsi yleisenä sairaalana myös sotasairaalana, jos Suomi joutuisi sotaan. Sairaalassa erikoistuttiin ortopediaan ja tapaturmien hoitoon sekä kallo- ja aivovammojen hoitoon. Punaisen Ristin sairaalan ylilääkäri Simo Brofeldt kuului jatkossa Mannerheimin luottolääkäreihin. Brofeldt ehti olla mukana myös sairaaloihin ja lääketieteeseen liittyvässä liike-elämässä mm. Instrumentarium Oy:ssä ja J. Merivaara Oy:ssä. Silloin ei tällaisissa monikertaisissa sidonnaisuuksissa nähty mitään jääviys­ ongelmia. Talvisodan alla Simo Brofeldt nimitettiin muiden tehtäviensä lisäksi Väestösuojelupäällikön esikunnan lääkäriksi. Kun Neuvostoliitto 30. marraskuuta 1939 hyökkäsi Suomeen ja mm. pommitti Helsinkiä, Brofeldt oli Punaisen Ristin sairaalan ylilääkärinä hoitamassa ja leikkaamassa haavoittuneita. Pommituspäivän iltahämärissä myös marsalkka Mannerheim saapui sairaalaan tarkastelemaan tilannetta. Brofeldt tuli hetkeksi leikkaussalista tervehtimään häntä. Tammikuussa 1940 hänet ylennettiin lääkintäeverstiksi ja Mannerheim kutsui hänet Päämajan neuvottelevaksi kirur- giksi. Lisäksi hänet nimitettiin kenttälääkinnän tarkastajaksi kiertämään sota- ja kenttäsairaaloita. Sodan aikana Simo Brofeldt kirjoitti useita oppaita ja artikkeleita kenttälääkinnän ja rintamaolojen lääkintähuollon kehittämiseksi. Oppia Saksasta Heti talvisodan jälkeen Brofeldt ryhtyi tarmokkaasti järjestämään invalidihuoltoa. Hän solmi nopeasti uudelleen yhteyksiä saksalaisiin kollegoihinsa ja pyysi heiltä raportteja maan hyvin organisoidusta sotainvalidihuollosta. Simo Brofeldtillä oli jo ennen talvisotaa yhteyksiä kansallissosialistisen Saksan lääkärikollegoihin. Hän oli erityisen kiinnostunut sotainvalidihuollosta Saksassa ja osallistui mm. kesäkuussa ja marraskuussa 1940 suomalaisten lääkärivaltuuskuntien matkoihin Saksaan. Hänen kauttaan ilmeisesti siirtyi monia hyviä käytäntöjä myös suomalaiseen sotainvalidihuoltoon.

39 Kati Juva. Marskin luottolääkäri. Simo Brofeldt 1892–1942. Into 2018. 192 s. välisestikin arvostetuksi. Tästä suomalaiset sotainvalidit ja Sotainvalidien Veljesliitto ovat olleet kiitollisia Brofeldtille. Brofeldt oli aktiivisesti mukana myös sotainvalidien oman järjestön perustamisessa ja osallistui elokuussa 1940 Sotainvalidien Veljesliiton perustavaan kokoukseen. Hän piti kokouksessa esitelmän sotainvalidihuollosta. Ilman erillishuoltoa sotainvalidi­ huolto ei olisi kehittynyt kansain­ välisestikin arvostetuksi. Tästä suomalaiset sotainvalidit ja Sotainvalidien Veljesliitto ovat olleet kiitollisia Brofeldtille. Jatkosodan alla Brofeldt ajoi SPR:ssä voimakkaasti koulutettujen sairaanhoitajien apuna toimivien apusisarten koulutuksen aloittamista. Jatkosodan alkamispäivänä 25.6.1941 Mannerheim antoikin määräyksen apusisarjärjestön perustamisesta. Helpotusta ja apua huoltomottiin Hänen kauttaan ilmeisesti siirtyi monia hyviä käytäntöjä myös suomalaiseen sotainvalidihuoltoon. Sotainvalidihuolto – yhteen siviili-invalidien kanssa? Suomessa invalidihuollon käytännön järjestämisestä oli kahdenlaisia näkemyksiä. Professori Fabian Langenskiöld esitti siviili- ja sotainvalidien huollon yhdistymistä. Simo Brofeldt puolestaan kannatti sotainvalidien erillishuoltoa ja sen nopeaa toteuttamista. Hyvällä hoidolla ja kuntoutuksella sotainvalidit oli saatava mahdollisimman nopeasti jälleen asekuntoisiksi tai takaisin työelämään. Brofeldt sai työlleen Mannerheimin täyden tuen. Päätymisellä sotainvalidien erillishuoltoon oli suuri ja ratkaiseva merkitys sotainvalidihuollon myöhemmälle kehitykselle. Ilman erillishuoltoa se ei olisi kehittynyt kansain- Brofeldt toimi edelleen SPR:n sairaalan – Sotasairaala 54:n – ylilääkärinä sekä Päämajan lääkintähuollon tarkastajana. Kun Osasto Laguksen miehet ja panssarit jäivät syyskuussa 1941 ”huoltomottiin”, Brofeldt keksi asian ratkaisuksi ilmasillan. Kuljetuskoneet veivät joukoille polttoaineita sekä ammuksia ja paluulennolla tuotiin vaikeasti haavoittuneita sairaalahoitoon. Mannerheim suostui tähän kokeiluun vasta, kun Brofeldt oli lupautunut lähtemään itse paikalle. Hän leikkasi haavoittuneita ja organisoi lääkintähuoltoa kolme vuorokautta yötä päivää ja käytti varmaankin myös saksalaisilta saatua metamfetamiinivalmiste Pervitiniä. Syyskuun lopulla Simo Brofeldt sairastui vakavasti ja häntä hoidettiin omassa sairaalassaan Töölössä. Sairaus paljastui luuydinkadoksi, jonka puhkeamisen syy on edelleen tuntematon. Voimakas elimistön rasitus ja jatkuva stressitila olivat varmasti vaikuttamassa sairastumiseen. Simo Brofeldt kuoli 49-vuo­tiaana 15. lokakuuta 1942. l Markku Honkasalo Kattava kuva Brofeldtista Kati Juvan kirja käsittelee myös monipuolisesti Simo Brofeldtiä ihmisenä ja perheen isänä. Hänen isoisänsä oli Iisalmen kirkkoherra ja isä Kalle Brofeldt lehtimies, rehtori ja teollisuusmies, jonka veli oli kirjailija Juhani Brofeldt, myöh. Aho. Kalle Brofeld­ tin perhe muutti Iisalmesta Kuopion ja Yhdysvaltojen (poliittinen karkotus v. 1903) kautta Helsinkiin. Simo Brofeldt kävi viisi viimeistä oppikoululuokkaa Normaalilyseota eli Norssia ja siirtyi ylioppilaaksi päästyään opiskelemaan lääketiedettä Helsingin yliopistoon. Vuoden 1918 sisällissodan alkamisen jälkeen Simo onnistui Timo-veljensä kanssa pääsemään punaisesta Helsingistä valkoisten puolelle. Hän toimi muiden lääketieteen kandidaattien tapaan rintama­ lääkärinä Savon ja Karjalan rintamilla. Kirja käsittelee perusteellisesti Simo Brofeldtin ammatillista uraa kirurgina, opettajana, professorina, tutkijana sekä hänen kansainvälisiä yhteyksiään kollegoihin pohjoismaissa, Baltiassa, Saksassa ja muualla Keski-Euroopassa kuin myös hänen perhe-elämäänsä ja ystäväpiiriään. Simo Brofeldtin perheeseen kuuluivat Astavaimon lisäksi poika ja kolme tytärtä, joista vanhin Kirsi avioitui Mika Tiivolan (myöh. SYP:n pääjohtaja) kanssa ja nuorempi, Kati Juvan äiti Riitta Mikko Juvan (myöh. arkkipiispa) kanssa. Saunominen oli Brofeldtin rakkain ja tärkein harrastus. Vaikka Simo Brofeldt piti paljon yhteyttä saksalaisiin kollegoihinsa, hän ei ilmeisesti hyväksynyt kaikkea sitä, mitä maassa tapahtui. Alkusyksyllä 1942 tekemänsä Saksan matkan jälkeen hän totesi perhepiirissä, että ”Saksalaiset ovat hulluja” ja ”Me hävitään tämä sota”. Useat hänen saksalaisista lääkärikollegoistaan paljastuivat sodan jälkeen tuhoamisleirien ”tutkijoiksi”. Kati Juvan tutkimus isoisästään on tärkeä osa suomalaisten sotainvalidien ja sotainvalidihuollon historiaa. Markku Honkasalo

40 Ritarikuntien kunniamerkit isänmaan kiitos l Valtionhoitaja Gustaf Mannerheim perusti Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan (SVR) vuonna 1919. Lopetettuaan tuolloin Vapaudenristien antamisen Mannerheim halusi säilyttää valtiovallalla mahdollisuuden palkita sekä suomalaisia että ulkomaalaisia miehiä ja naisia. Vapaudenristi otettiin uudelleen käyttöön talvisodan sytyttyä ja pysyvä Vapaudenristin ritarikunta muodostettiin vuonna 1940. Presidentti Risto Rytin vuonna 1942 perustama Suomen Leijonan ritarikunta (SL) mahdollisti kunniamerkkien helpomman ja tarkemman sovittamisen palkittavan aseman ja ansioiden mukaan. Ritarikuntien kunniamerkeillä on ollut myös keskeinen rooli diplomaattisessa kohteliaisuuskulttuurissa. Suomen Valkoinen Ruusu syntyy Suomen vaakunassa heraldiset ruusut ovat vain sivutunnuksia, mutta jo laatiessaan ensimmäisen kunniamerkkiluonnoksen helmikuussa 1918 Axel Gallen-Kallela halusi nostaa ruusun pääosaan. Heraldinen ruusu päätyikin Vapaudenristin keskikuvioksi. Kun valtionhoitaja Mannerheim pyysi Gallen-Kallelaa tammikuussa 1919 suunnittelemaan kunniamerkit uudelle ritarikunnalle, Gallen-Kallela palasi ruusuaiheeseen. Välitön tarve Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan perustamiselle johtui siitä, että valtionhoitaja oli matkustamassa Ruotsiin ja Tanskaan virallisille vierailuille, joiden yhteydessä toteutettiin kansainvälisen käytännön mukainen kunniamerk­kivaihto. SVR:n ritarikunnan ristin perusmuodoksi tuli Vapaudenristin korkeimpien luokkien tapaan valkoemaloitu yrjönristi. Ristin sakaroiden väliin Gallen-Kallela sijoitti nousevat Suomen leijonat. Gallen-Kallela suunnitteli ensin SVR:n ritarikunnan kunniamerkeille vihreää nauhaa, mutta hänen hyvän ystävänsä ehdotuksesta ritarikunnan nauhan väriksi tuli tummansininen Venäjän Valkoisen Kotkan ritarikunnan nauhan esikuvan mukaisesti. Kun SVR:n ritarikunnan nauhasta teetettiin vuonna 2016 värinmäärittely käyttäen mallina alkuperäistä vuoden 1919 nauhaa, sen todettiin olevan samaa sävyä kuin Suomen lipun sininen on vuonna 1993 vahvistetun määritelmän mukaan. Suomen Leijonan ritarikunta täydentää ritarikuntalaitosta Presidentti Risto Ryti perusti Suomen Leijonan ritarikunnan syyskuussa 1942 antamallaan asetuksella. Uuden ritarikunnan käyttöönotto tarjosi suurempia mahdollisuuksia vivahduserojen tekemiseen palkittavan asemaa ja ansioita arvioitaessa. Erityisesti ulkomaalaisten palkitsemisessa oli ilmennyt epäkohtia, kun aiemmin käytössä oli ollut vain yksi suurristi. SVR:n suurristi olikin alkanut kärsiä inflaatiosta. Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. 2. 3. 1. Tanskan kuningas Kristian X:n vuonna 1919 saama Suomen Valkoisen Ruusun suurristi ketjuineen alkuperäisessä Gallen-Kallelan suunnittelemassa asussaan. 2. Vuonna 1963 Urho Kekkonen päätti korvata SVR:n suurristin ketjun hakaristit Gustaf von Numersin sommittelemalla havuristillä. 3. Suomen Leijonan ritarimerkki miekkoineen. tavoin Suomen Leijonan ritarikunnassa on suurristi, mutta ei suurristin ketjua, I luokan komentajamerkki, komentajamerkki, I luokan ritarimerkki ja ritarimerkki sekä lisäksi ansioristi. SVR:n ritarikunnasta poiketen SL:n ritarikunnassa ei ole varsinaisia mitaliluokkia, mutta vuonna 1943 siihen liitettiin vain taiteilijoille ja kirjailijoille annettava erikoiskunniamerkki, Pro Finlandia -mitali. Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kunniamerkkejä annetaan isänmaan palveluksessa ansioituneille kansalaisille ja Suomen hyväksi toimineille ulkomaalaisille. Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkkejä annetaan tunnustukseksi huomattavista siviilija sotilasansioista sekä suomalaisille että ulkomaalaisille. Koska SVR:n ja SL:n ritarikunnilla on yhteinen kunniamerkkiesityksiä käsittelevä hallitus ja niiden kunniamerkkejä annetaan samanlaisista ansioista, käytännössä kyseessä on yksi ritarikunta. Kunniamerkkien keskinäisessä järjestyksessä ritarikuntien luokat limittyvät siten, että Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkkiä kannetaan Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan vastaavan luokan kunniamerkin jälkeen. Sodanaikaisista sotilaallisista ansioista SVR:n ja SL:n ritarikuntien kunniamerkkejä on annettu miekkoineen. Lopulliset piirrokset Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkeistä laati A. Tillanderin taiteellinen johtaja Oskar Pihl. Kahden vanhemman ritarikunnan tavoin SL:n ritarikunnan ristin perusmuoto on valkoinen yrjönristi. Suomen leijona sijoitettiin ristin keskustassa olevaan pelkistetyn seppeleen ympäröimään punaiseen kohopyöriöön. Suomen heraldinen pääväri on punainen ja Suomen vaakunakilven värin mukaisesti Suomen Leijonan ritarikunnan nauhakin on tummanpunainen. Suurmestari ja esitysprosessi Mannerheim oli vuodesta 1940 Vapaudenristin ritarikunnan elinikäinen suurmestari. Hänen jälkeensä ritarikunnan suurmestari on ollut puolustusvoimien ylipäällikkö eli tasavallan presidentti, joka on myös SVR:n ja SL:n ritarikuntien suurmestari. Ritarikuntien suurmestari päättää yksin kunniamerkkien antamisesta joko esityksestä tai ilman esitystä. SVR:n ja SL:n ritarikuntien kunniamerkkien esitysoikeus on rajattu siten, että esityksen ritarikuntien hallitukselle voivat tehdä vain valtioneuvoston jäsenet, oikeuskansleri, eduskunnan puhemies ja puolustusvoimain komentaja. Ritarikuntien hallitus voi myös tehdä aloitteen kunniamerkin antamisesta. Järjestöissä kunniamerkkiehdotukset etenevät paikalliselta tasolta keskusjärjestöön ja sieltä ministeriöön. Ministeriöillä on kunniamerkkiluokkakohtaiset kiintiöt, joten tarvittaessa ehdotuksia karsitaan siellä ennen kuin asia etenee lopulliseksi kunniamerkkiesitykseksi. Riippumatta siitä mitä kunniamerkkiä on ehdotettu, kunniamerkin tasoa voidaan tarkistaa prosessin eri vaiheissa. Ansioita sotainvalidien hyväksi Ansiokasta toimintaa sotainvalidien hyväksi on palkittu lukuisilla ritarikuntien kunniamerkeillä. Lisäksi vuonna 1945 perustettiin Muistomitali inhimillisestä auliudesta vuosien 1941–1944 sotien johdosta kärsimään joutuneiden hyväksi (Pro Benignitate Humana, PBH), jonka jakamisesta ritarikuntien hal-

41 litus huolehti. Jakoperusteiden mukaan mitali voitiin antaa muun muassa henkilölle, joka oli johtavassa asemassa tai erityisen ansiokkaalla tavalla organisoinut suomalaisten invalidien hoitoa tai myötävaikuttanut siihen. Mitalilla palkittiin yli 4 900 ulkomaalaista ja lähes 800 suomalaista. Ruotsalainen kenraaliluutnantti Helge Söderbom sai tämän muistomitalin lisäksi kunniamerkin Suomen kaikista kolmesta ritarikunnasta. Söderbomin palkitsemista Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkillä perusteltiin vuonna 1946 muun muassa sillä, että Ruotsin puolustusvoimien varastoista oli pääasiassa hänen ansiostaan saatu lahjaksi noin 100 miljoonan markan arvosta elintarvikkeita, jotka ohjattiin yleiseen kulutukseen. Niistä saaduista varoista ohjattiin noin 30 miljoonaa sekä Suomen Punaiselle Ristille että Sotainvaliidien Veljesliitolle. Kun Amerikan Yhdysvaltain armeijan ylilääkäri, prikaatikenraali Edgar Erskine Hume sai Suomen Leijonan I luokan komentajamerkin 1947, esityksessä perusteltiin Humen olleen erittäin merkittävällä tavalla mukana suomalaisten sotainvalidien avustamisessa. Samana vuonna saman kunniamerkin sai Sotainvaliidien Veljesliiton ehdotuksesta Ruotsin työnantajaliiton kanslian päällikkö Olof Waldenström. Presidentti J. K. Paasikivi merkitsi päiväkirjaansa, että Kaunialan sotavammasairaalan rakentaminen maksoi 43 miljoonaa, josta pääasiassa Waldenström oli hank­ kinut Ruotsista 30 miljoonaa. Itsenäisyyspäivän lisäksi erillisjakoja Itsenäisyyspäivästä tuli keskeisin Suomen kansalaisten rauhanaikaisten siviiliansioiden palkitsemispäivä vuonna 1936. Tuolloin palkittiin 270 suomalaista SVR:n ritarikunnan kunniamerkeillä. Itsenäisyyspäivänä 1948 annettiin ensimmäisen kerran yli tuhat kunniamerkkiä kahden tuhannen rajan ylittyessä vasta 1963. Sen jälkeen palkitsemisvolyymi kasvoi nopeammin niin, että itsenäisyyspäivänä 1966 palkittiin jo yli kolme tuhatta, 1971 yli neljä tuhatta ja 1982 yli viisi tuhatta suomalaista. Volyymi kasvoi pääasiassa siten, että Suomen Valkoisen Ruusun mitaleja annettiin enemmän, jonka myötä palkitsemisesta tuli yhteiskunnallisesti laajapohjaisempaa. Ruotsalainen kenraaliluutnantti Helge Söderbom kantaa 1947 otetussa valokuvassa neljää suomalaista kunnia­ merkkiä: kaulassa ylimpänä 1. luokan Vapaudenristi miekkoineen (1940) ja Suomen Valkoisen Ruusun II luokan komentajamerkki (1926), kunniamerkki­ rivistössä viimeisenä Muistomitali inhimillisestä auliudesta (1946) ja Ruotsin Miekkaritarikunnan suurristin rintatähden alapuolella Suomen Leijonan suurristin (1946) rintatähti. Muistomitali inhimil­lisestä auliudesta, jonka suunnitteli Aarno Karimo. Kun presidentti Urho Kekkonen päätti vuonna 1960 lopettaa Vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkkien antamisen rauhanajan ansioista, puolustusvoimien henkilöstön palkitseminen SVR:n ja SL:n ritarikuntien kunniamerkeillä siirtyi kesäkuun 4. päivään. Vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkkien säännöllinen antaminen rauhanajan ansioista alkoi uudelleen vasta vuonna 1989. Eräs vuosina 1960–1988 poikkeuksellisesti Vapaudenristillä palkituista oli Sotainvalidien Veljesliitto. Viettäessään 40-vuotisjuhlaansa vuonna 1980 Sotainvalidien Veljesliitto sai kiinnittää lipputankoonsa Vapaudenristi-kärkikuvion ja Vapaudenristin nauhan. Puolustusvoimain komentajan tekemään kunniamerkkiesitykseen liittyvässä perustelumuistiossa todetaan: ”Sotainvalidien Veljesliitto edustaa järjestönä niitä suomalaisia, jotka sodissamme menettivät inhimillisen elämän tärkeimmän osan, terveytensä. Nämä ihmiset eivät ole voineet vapautua vuosikymmeniä heitä vaivanneista eri asteisista fyysisistä ja monessa tapauksessa myös psyykkisistä vammoista. Vapaudenristin kunniamerkin antaminen Sotainvalidien Veljesliitolle sen 40-vuotispäivänä olisi tunnustus sotainvalideillemme heidän sotiemme aikana osoittamastaan urheudesta ja uhrautuvaisuu- desta. Samalla tämä olisi näkyvä kiitos Sota­ invalidien Veljesliitolle järjestön suorittamasta suuriarvoisesta työstä jäsenistönsä vammoista aiheutuneen tuskan ja inhimillisen hädän lieventäjänä.” Itsenäisyyspäivän ja puolustusvoimain lippujuhlan päivän lisäksi Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien kunniamerkkejä on mahdollista antaa myös yhteisöjen suurempina juhlapäivinä. Sotainvalidien Veljesliiton 40-vuotisjuhlan johdosta Kekkonen antoi ritarikuntien kunniamerkkejä päivämäärällä 22.5.1980. Ritarikuntien hallituksen esityslistaan oli merkitty liiton pitkäaikaiselle puheenjohtajalle professori Jorma Pätiälälle Suomen Leijonan suurristi tai SVR:n I luokan komentajamerkki. Omakätisesti tekemällään merkinnällä Kekkonen päätyi korkeampaan vaihtoehtoon ja antoi Pätiälälle Suomen Leijonan suurristin. l Antti Matikkala Antti Matikkalan teos Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikunnat (Edita) julkistettiin 14.12.2017. Kunniamerkkikuvat: Puolustusvoimat/ Juhani Kandell Sotainvalidien ansioristi Sotainvalidien ansioristi on taiteilija Lassi Marttisen suunnittelema. Sotainvalidien ansioristi perustettiin 18.4.1958 annetulla asetuksella ”Suomen sotainvalidien hyväksi tehdyn työn tunnustukseksi”. Puolustus­ministeri myöntää ansioristin Sotainvalidien Veljesliiton esityksestä ”erityisen ansiokkaasta toiminnasta Suomen sotainvalidien hyväksi”. Asetuksella perustettuna ansioristi on virallinen kunniamerkki, jolla on vahvistettu paikkansa kunniamerkkien keskinäisessä järjestyksessä. Taiteilija Lassi Marttisen suunnittelema Sota­ invalidien ansioristi on Suomen ritarikuntien ristien esikuvan mukaisesti valkoinen yrjönristi, jonka punaisessa keskusympyrässä on kultainen Sotainvalidien Veljesliiton tunnus: lehväseppeleen ympäröimä katkennut miekka. Hopeasta valmistettuun ansioristiin kaiverretaan järjestysnumero ja saajan nimikirjaimet. Ansioristin valkoisen nauhan kolme punaista pystyjuovaa kuvaavat Suomen kolmea viime sotaa. Sotainvalidien ansioristin perustamista oli valmisteltu jo pidempään ja sen säännöt oli laadittu vuonna 1956. Asian ollessa lausuntokierroksella SVR:n ja SL:n ritarikuntien hallitus asetti kyseenalaiseksi ansioristin tarpeellisuuden ja päätti antaa siitä epäävän lausunnon. Ritarikuntien hallituksessa herätettiin ehdotus PBH-mitalin laajennetusta käytöstä ansioristille kaavaillussa tarkoituksessa. Ritarikuntien hallitus päättikin 1957, että tämä mitali voidaan antaa henkilöille, jotka ovat ”erityisen ansiokkaasti toimineet Suomen sotainvaliidihuollon avustamiseksi ja kehittämiseksi”. Kun Sotainvalidien ansioristi kuitenkin perustettiin, ritarikuntien hallitus päätti siitä huolimatta säilyttää PBH-mitalin, jonka nimi lyheni muotoon Mitali inhimillisestä auliudesta.

42 Elämän sana Kynttilänpäivä l Kynttilänpäivä kertoo Jumalan valon tulosta. Sen aiheena on: ”Kristus, Jumalan kirkkauden säteily.”Moni vanhemman polven ihminen on valanut kynttilöitä. Lampaan rasva, tali oli siihen oikein sopivaa. Lampaitahan pidettiin villan takia, mutta myös niiden lihaa käytettiin ruuaksi ja talia mm. kynttilöiden valamiseen. Maaseudulla eläneet muistavat syksyiset teurastukset, useinkin marraskuussa, kun syystyöt pellolla olivat tulleet valmiiksi. Itse muistan sian teurastuksista ryynimakkaran, syltyn ja alatoopin. Paaston aika Keskiajalla joulun edellä vietettiin pikkupaastoa, joka alkoi Martin päivästä 10.11. Tuolloin paaston aikana ei syöty lihaa ja marraskuun teurastusten kinkun syöminen jäi paaston ajan päättymiseen jouluyönä klo 24 alkaen. Sen sijaan kalan syönti oli sallittua. Tuolta ajalta onkin peräisin tapa syödä jouluna lipeäkalaa ja kinkkua. Joulun viettoa on ollut tapana jatkaa loppiaiseen. Joulukuusi on vanhastaan heitet- ty pois Nuutin päivänä. Kirkkovuodessa joulun viimeinen jouluun liittyvä juhla on kynttilänpäivä, jota vietetään noin 40 päivää joulun jälkeen, vanhastaan 2.2., nykyisin Suomessa tuota lähimpänä sunnuntaina. Nimensä mukaisesti kynttilän päivä on liittynyt kynttilöihin. Talista alettiin alkutalvena valaa kynttilöitä, joita käytettiin talouksien valaisemiseen. Osa lahjoitettiin kirkkoon. Eri puolilta pitäjää tulleet kynttilät siunattiin juhlavasti käyttöön kynttilänpäivän jumalanpalveluksessa. Tämä päivä sopi tarkoitukseen erittäin hyvin, koska juhla puhuu Jumalan valosta, jonka Jeesus on tuonut tullessaan. Näistä jumalanpalveluskäyttöön siunattavista kynttilöistä kynttilänpäivä on saanut nimensä. Juutalainen perinne Kynttilänpäivän vietto 40 päivää joulun jälkeen liittyy juutalaisen perinteeseen. Lapsen synnyttäneen äidin puolesta toimitettiin tuolloin uhritoimitus ja juhlan viettoa varten teurastettiin lammas, jos pidettiin isompi juhla, tai pari kyyhkystä jos juhla oli pienempi. Suo- malaisista teurastusmenoista uhritoimituksen teurastus ja siihen liittyvä ateria erosivat siinä, että noiden aikana sekä teurastus että sitä seuraava ateria pyhitettiin raamatullisin lauluin, rukouksin ja tekstien lukemisella. Tuolla 40 päivää synnytyksen jälkeen vietetyllä juhlalla lapsi esitettiin seurakunnalle ja samalla noin kuuden viikon ajan kotioloissaan elänyt äiti toivotettiin toisten seuraan pyhää liturgiaa viettämään. Ateriajumalanpalvelus eli uhri antoi siunauksen niin lapselle kuin äidille yhdessä kokoontuneen juhlakansan kanssa. Suomessa aikoinaan vietetty kirkottamisen tapa liittyi samaan juutalaiseen perinteeseen. Kun lapsen saanut äiti tuli ensimmäistä kertaa synnyttämisen jälkeen yhteiseen jumalanpalvelukseen, luettiin hänen puolestaan rukous. Valitettavasti suomalaisessa kansanperinteessä tuohon siunauksen lukemiseen alkoi liittyä vieraita uskomuksia, joiden takia sitä alettiin pitämään jotenkin naista halventavana eikä huomattu sen sanomaa lapsen ja äidin puolesta siunauksena.

Elämän sana 43 iStock.com/Muenz Jeesus tuo valon 40 päivää Jeesuksen syntymän jälkeen hänet tuotiin Jerusalemin temppeliin Jumalan eteen esitettäväksi. Paikalla oli myös kaksi profeetan virkaa toimittavaa henkilöä: Simeon ja Hanna. Siunaukseen liittyen he puhuivat Pyhän Hengen antaman profetian ja kertoivat Jeesuksen merkityksen ihmiskunnalle. Simeon kertoi, että Jeesus on koko maailman valo. Olihan jo maailman luomisen yhteydessä Pyhä Henki liikkunut vettä vihmovan kasteen antavan pilven mukana ja jo tuolloin Jumala julisti: ”Tulkoon valo!” ja valo tuli. Nyt tuo sama Jumalan valo oli Jeesuksen syntymässä tullut uudistamaan maailman ja antamaan Jumalan luomakunnalle uuden tulevaisuuden ja toivon. Simeonin julistus kertoo myös, ettei Jeesuksen tuoma valo koske vain muutamia ihmisiä vaan kaikkia kansoja. Hänen pelastuksensa on tarkoitettu koko maailman kaikille ihmisille kaikkina aikoina. ”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.” Lähetystyö vie evankeliumia eteenpäin. Tavoitteena on voittaa kaikista kansoista jokainen ihminen kirkon yhteyteen. Tämän evankeliumin olemukseen kuuluvan tavoitteen Jerusalemin temppelissä profetoinut Simeon toi julki sinä päivänä, kun Jeesus tuli temppeliin. Tässä lapsessa Jumala tuli asumukseensa. Tuona päivänä pieni vauva, joka sai siunauksen, oli Hän, joka siunaa koko maailmankaikkeutta. Hannan profetia Jeesuksen ja Marian puolesta pidetyssä uhrijuhlassa oli myös naispuolinen profeetta Hanna, joka oli kotoisin Asserin heimon alueelta. Heimo lähes tuhoutui jo vuonna 721 eKr., kun Assyria, oman aikansa suurvalta, valtasi pohjoisen puolen pyhää maata. Suurvalta siirsi alueille uusia kansoja, pakanoita. Asserin heimoa pidettiin hävinneenä, kunnes n. 100 eKr. alueet vallattiin takaisin. Silloin löytyi pieni ryhmä Asserin heimosta, jotka olivat pysyneet uskollisina isien uskonnolle. Heidät otettiin ilolla Jerusalemin temppelin yhteyteen. Uskonnon vapauden tultua sorretun kansan uusi toivo ilmeni suurena uskon intona. Hanna oli yli 100-vuotias. Jo nuorena hän oli jäänyt leskeksi, seitsemän vuotta avioliiton solmimisen jälkeen. Hän käytti aikansa osallistumalla Jerusalemin temppelin jumalanpalveluksiin. Profeetta Hanna näki Jeesuksen pelastustyön lahjan. Niinpä hän kiitti ja ylisti Jumalaa tästä lapsesta. Jumala oli täyttänyt lupauksensa. Vanhan testamentin profetiat koko maailman pelastuksesta Vapahtajassamme oli saapunut temppeliin. Jumala oli tullut ihmisten luo tässä lapsessa. Kaikki ne, jotka jo pitkään olivat odottaneet Jumalan antamaa lupausta, saivat Hannan profetiasta kuulla, että nyt täyttymyksen aika oli koittanut. l Matias Roto rovasti Sotainvalidien Veljesliiton Kanta-Hämeen piirin veljespappi Hartaus Valtaistuin Olemme tämän kuun alussa saaneet uuden presidentin. Tai tarkasti sanottuna presidentti on aloittanut toisen toimikautensa. Sen merkkinä hän antoi eduskunnan edessä juhlallisen vakuutuksen ja otti vastaan paraatin eduskuntatalon edessä armeijan ylipäällikkyyden merkkinä. Meillä on istuva presidentti erotuksena aikaisemmista virassa olleista presidenteistä. Sana presidentti tulee latinankielestä: prae ”edessä”, ”eteen” ja sideo ”istua”, ”istuutua”. Sana merkitsee myös: ”suojella, vartioida, johtaa, olla päällikkönä”. Näitä ominaisuuksia me, vanhempi väki ainakin, edelleen liitämme presidentti-instituutioon. Presidentti suojelee, vartioi, johtaa ja toimii armeijan ylipäällikkönä. Aikaisemmin, kun presidentit olivat miehiä, puhuttiin maanisästä. Meillä on mielikuvia kuningaskunnista ja vanhoista saduista, missä kuninkaat istuvat valtaistuimilla. Sieltä käsin he suorittavat kuninkaallisia tehtäviään, tapaavat vieraita ja tekevät suuria päätöksiä. Presidentin kohdalla harvoin puhutaan istuimesta tai valtaistuimesta. Valtaistuimen ajateltiin korostavan hallitsijan arvovaltaa. Valtaistuimelle ei istuutunut kuka tahansa ja sen väärinkäyttö saattoi olla majesteettirikos. Jo Vanhassa testamentissa hallitsijat korostivat arvovaltaansa prameilla istuimilla. Kuningas Salomosta kerrotaan seuraavaa: ”Kuningas teetti myös suuren norsunluisen valtaistuimen, joka päällystettiin parhaalla kullalla. Valtaistuimessa oli kuusi porrasta, ja sen selustassa oli häränpää. Istuimessa oli molemmin puolin käsinojat, ja kummankin käsinojan vieressä seisoi leijona.” (1. Kun. 10:18–19) Karjalassa on vanha tapa, että kun vieras tulee taloon, hänet kätellään ja toivotetaan tervetulleeksi. Sitten sanotaan: ”Käy kiikkuu istumaa.” Eli, ole hyvä ja istuudu tuvan parhaaseen tuoliin, keinuun. Keinussa olet talonväen keskipisteessä. Keinusta vieras on katsekontaktissa kaikkien kanssa. Olet talon presidentti, edessä istuva. Raamatun Ilmestyskirjassa noin 30 kohdassa puhutaan taivaan valtaistuimesta. Samalla kerrotaan, mitä tuossa valtakunnansalissa tapahtuu. Kokonaisvaikutelmaksi jää, että ilmassa väreilee suuri odotus. Pekka Tiilikaista 80 vuoden takaa lainatakseni: ”Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua.” Apostolien teoissa marttyyri Stefanokselta on lause, joka liittyy Jumalan valtaistuimeen ja Ihmisen Poikaan. ”Taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella!” – Miksi Jumalan Poika seisoo? Eikö hänen kuuluisi kuninkaallisten tapaan istua? Jeesuksen käytöstä voitaneen verrata edellä mainittuun karjalaiseen kohteliaisuuteen. Hän on jo noussut vierasta vastaan, ojentaa kätensä ja kehottaa: ”Käy kiikkuu istumaa!” Kari Luumi Imatran alueen veljespappi Sana Elias Lönnrotin virsi 79, säkeet 12 ja 14 ”Sun ristis olkoon ainoa Se olkoon turva tuskissa, tienviittaajani matkalla, varustus vahva vaaroissa, ain aurinkona päivällä maan päällä suurin iloni ja yöllä kuuna, tähtenä. ja kuollessakin toivoni.”

44 Översättning: Henry Byskata KRIGSINVALIDEN Organ för Krigsinvalidernas Brödraförbund 1 / 2018 Ledare Brödraförbundet inne i ett övergångsskede Markku Honkasalo chefredaktör l Krigsinvalidernas Brödraförbund lever som bäst i förändring. Medan krigsinvalidernas antal minskar, har man anpassat förbundets verksamhet och man anpassar den fortlöpande till en ny situation. Väsentligt i förändringen är att den företas på ett kontrollerat sätt. Förändringen kommer för oss inte som någon överraskning. Vi har förberett oss på den redan i många år. Planerna gällande förbundets kommande verksamhet har tillsammans godkänts vid flera förbundsmöten, steg för steg allt mera långtgående. En stor förändring äger rum, när ansvaret för regionens krigsinvalider, makor och änkor övergår till Krigsinvalidernas traditionsföreningar. Brödraförbundet och Krigsinvalidernas Traditionsförening kommer trots förändringarna också i fortsättningen att kunna bära ansvar för krigsinvalid- och makamedlemmarna samt se till att varje medlem får de förmåner och den service lagstiftningen garanterar honom/ henne. Av krigsinvaliderna levde vid årsskiftet under tvåtusen och makamedlemmarna var dryga sjutusen till antalet. Också i de minsta krigsinvaliddistrikten fanns det ännu ca femtio krigsinvalidmedlemmar. Det fanns halvtannat hundratal krigsinvalidavdelningar, men under denna pågående februari månad torde förbundet få ta emot rikligt med anmälningar om upplösningar av avdelningar. Alla krigsinvalider, deras makor och änkor bör också i fortsättningen vara medlem i någon av Brödraförbundets medlemsföreningar (distrikt/ avdelning) eller efter att dessa upplösts som hedersmedlemmar i Krigsinvalidernas traditionsföreningar. Enligt förbundets verksamhetsplan för år 2018 kommer verksamheten att fortsätta på ett kraftigt sätt ända till slutet. Målet är att trygga att uppgifterna sköts på ett smidigt sätt samtidigt som antalet avlönade funktionärer och deras arbetstid minskar på ett planenligt sätt medan medlemskårens och föreningarnas antal minskar. Några krigsinvalidavdelningar har preliminärt fattat beslut om upplösning redan år 2019. Härvid övergår ansvaret för fortsättningen av krigsinvalidarbetet till Krigsinvalidernas traditionsförening, där i stor utsträckning samma antal frivilliga är verksamma, vilka nu redan som stödande medlemmar har hand om verksamheten. De frivilligas ansvar växer och det vore väl, om man utöver dem skulle få med mera unga funktionärer. Distrikten har inom Brödraförbundet alltid varit olika till sin karaktär, även om målen och linjen har varit gemensamma. De lokala traditionerna och sederna kommer säkert att ha sin inverkan också i denna förändring. Det finns inte en modell för att vara verksam som vore den enda riktiga. Det viktigaste är att i Krigsinvalidernas traditionsföreningar och deras verksamhet bevara de principer som denna, krigsinvalidernas egen, organisation redan i närmare 80 år har förfäktat. I traditionsföreningarnas arbete bör man beakta, att det i dess förvaltning finns jämlikt representerat distriktets hela verksamhetsområde, så att vi kan bevara kontakten till hela vår medlemskår. Efter att distriktet upplösts kan traditionsföreningen ansöka om medlemskap i Brödraförbundet och på så sätt bevaras kontakten med Krigsinvalidernas Brödraförbund. Brödraförbundets ekonomiska situation ser nu efter årsskiftet igen i någon mån ljusare ut än fallet var ännu under hösten. Det finns ändå ingen återvändo till att man till fältet skulle kunna dela ut understöd i samma mån som man under tidigare år har kunnat göra. Nu läggs vikt vid senaste förbundsmötes budskap om brödraansvaret. Det finns märkbara skillnader när det gäller krigsinvalidavdelningarnas och -distriktens förmögenhet. I enlighet med den brödraanda som hör till förbundets tradition bör distrikten och avdelningarna bära ett gemensamt ansvar när det gäller detta värdefulla krigsinvalidarbete, också utöver avdelnings- och distriktsindelning. l Understreckaren Mina erfarenheter av arbetet med krigsinvalider l De många förtroliga kontakter jag har haft med krigsinvaliderna i vårt distrikt under årens lopp har gjort att jag upplever mina förtroendeuppdrag intressanta och mycket givande. Här några citat: ”Hälsningar härifrån Kristinestad. Hur mår din familj?” ”Jag hörde igen en ny vits här i Jakobstad! Men det är nog bäst att du inte berättar den så kvinnfolket hör!” ”Vilket år var det din pappa var här på krigssjukhuset i Vasa?” ”Du var nog säkert ganska ung då vi var på samma arbetsplats.” Krigsinvaliderna, makorna, änkorna och stödmedlemmarna i vårt distrikt känner numera varandra tämligen väl. Gemensamma fester, träffar, hembesök och rehabilitering på våra sjukhem har under årens lopp bidragit till att det uppstått många goda vänskapsrelationer. Alla med lång livserfarenhet har mycket intressant att berätta och mycket att lära oss yngre. Egentligen kom jag med i det aktiva krigsinvalidarbetet av en slump. Det byggdes ett sjukhem i min hemstad Nykarleby och i mitten av 90-talet valde lokalavdelningen mig som deras representant i styrelsen för Nykarleby sjukhem. Jag var sedermera verkställande direktör för samma sjukhem i nio år. Denna tid var den mest givande i mitt yrkesverksamma liv. Mjuka värden, tacksamma klienter och en sympatisk, kunnig personal var något helt nytt för mig efter arbetet som personalchef inom industrin med dess växlande konjunkturer. Krigsinvaliderna har nått en hög ålder, vilket innebär att sorgebud inte kan undvikas. Då är det bra att stanna upp, komma ihåg och tänka på de kunskaper eller lärdomar jag har fått av den personen. Ett gemensamt drag för många krigsinvalider är deras positiva livsinställning. De har alla sin egen livshistoria att berätta om hur de klarat sig i livet efter kriget. Min far brukade säga att Finland tagit väl hand om sina krigsinvalider, han var nöjd med Brödraförbundets verksamhet och berömde också dåvarande Olycksfallsverket. Som barn läste jag ofta den här tidningen Krigsinvaliden, den var kanske den mest uppskattade tidningen i hemmet. Lagoch bidragsinformationen intresserade mig inte då, men krigsinvalidernas berättelser var för en ung pojke spännande och ibland ganska skrämmande. Nu som pensionär hålls jag ung i sinnet då jag får vara med i förvaltningen av Kust-Österbottens krigsinvaliddistrikt och i styrelsen för båda sjukhemmen inom distriktets område samt i det viktiga arbete som Krigsinvalidernas Brödraförbund gör för sina medlemmar. l Markku Ranta Ordförande i Kust-Österbottens distrikt Viceordförande i Brödraförbundets förbundsfullmäktige

45 Juristen Sjukhjälpstillägget ersätter sjukvårdskostnader l Krigs- och militärinvalider som har en skadegrad om minst 20 % kan hos Statskontoret ansöka om sjukhjälpstillägg med hänvisning till civila sjukvårdsutgifter, som härleder sig från annat än militärskadan. Utöver egna kostnader beaktar man i sjukhjälpstillägget kostnaderna för makan och ett barn, som berättigar till höjning av livräntan. Godtagbara kostnader är t.ex. kostnader för medicin, läkare, sjukhus, tandvård, glasögon och hörapparat. Sjukhjälpstillägget är bundet vid utkomsten. Självriskens andel kommer ifråga för andra än småinkomsttagare. Självrisk utgår inte för ensamstående person vars bruttoinkomst ligger under 18 100 euro och inte heller för äkta makar, vilkas sammanlagda bruttoinkomster är högst 29 400 euro. Ersättningarna för militärskada räknas inte in i dessa inkomster. Om sjukvårdskostnaderna är stora, kan också den som har större inkomster få sjukhjälpstillägg gällande de kostnader som överskrider självrisken. På sidan 8 finns en tabell gällande gränserna för självrisken. Sjukhjälpstilläggets maximibelopp år 2018 är för krigsinvalider 3 372,80 euro. I allmänhet beviljas inte sjukhjälpstillägg på basis av årsomkostnader som är mindre än 130 euro. Preliminärt beslut gällande sjukhjälpstillägg Många krigsinvalider har erhållit sjukhjälpstillägg som utbetalas i samband med kontinuerlig månatlig livränta på basis av långtids sjukvårdskostnader. Statskontoret beviljar utan särskild begäran kontinuerligt sjukhjälpstillägg på basis av tidigare ansökningar. I efterskott kan man söka rättelse gällande kontinuerligt sjukhjälpstillägg, om de faktiska kostnaderna utgör minst 15 % eller är 100 euro större än det erhållna tillägget. Ansökan om sjukhjälpstillägg Sjukhjälpstillägg kan ansökas hos Statskontoret endast på basis av redan betalda omkostnader. Omkostnaderna får vara högst ett och ett halvt år gamla. Det lönar sig att samla omkostnader för en längre tid och ansöka om sjukhjälpstillägg en eller två gånger i året. Nuförtiden insänds till Statskontoret endast ett sammandrag av omkostnaderna tillsammans med ansökan. Ändå äger den ansökande uppbevara kvitton gällande de omkostnader som man ansöker om åtminstone i två års tid för det fall att Statskontoret vill kontrollera uppgifterna. l Seppo Savolainen, förbundets jurist Statskontoret Bedömningen av behovet av rehabilitering – ett nytt sätt att styra till rehabilitering l Man kan ersätta granskningen av det allmänna hälsotillståndet med en längre bedömningsperiod, under vilken man tar ställning till behovet av rehabilitering och dess kvalitet. Resultatet kan vara att man styr till rehabilitering hemma, anstaltsrehabilitering eller t.ex. intervallvård. Man bör alltid begära en betalningsförbindelse av Statskontoret för bedömningsperioden. Om personen redan har befunnit sig i anstaltsvård eller på rehabilitering behövs ingen särskild bedömningsperiod. Bedömningsperioden består av en tredagarsperiod, som man tillbringar på anstalten och under vilken tid man utför bestämda prov och undersökningar. Förutom läkaren och sjukskötaren utför verksamhetsterapeuten, fysioterapeuten och socialinstruktören intervju- er och undersökningar. Målet är att uppnå en noggrannare bild av personens hälsotillstånd, behovet av hjälpmedel och den service som behövs i hemmet. Behovet att få komma på en dylik period kan man framföra själv, det kan komma från en anhörig, från kommunen, från den vårdande läkaren eller från brödrahemmets rådgivningsservice. Man kan fritt formulera ansökan med motiveringar. Krigs- och militärinvalider kan ansöka om denna period. Den omfattar ändå inte makan eller änkan och inte heller krigsveteraner, för vilka rehabiliteringsformerna är noggrant reglerade inom ramen för det årliga budgetanslaget. Under januari i år har Statskontoret fått fyra begäran om betalningsförbindelse via anstalternas rådgivningsservice. Alla har också erhållit den betalningsförbindelse de önskat. I denna skara finns fortfarande krigsinvalider, som aldrig tidigare varit på rehabilitering trots hög ålder och krigsskada. En hade varit på anstaltsrehabilitering en gång, men aldrig därefter. För dylika fall lämpar sig ifråga varande bedömningsperiod mycket väl och hjälper till när det gäller att hitta en lämplig form av rehabilitering. Alla brödra- och sjukhem samt därutöver flera andra anstalter som ger rehabilitering till Statskontorets klienter tillhandahåller en bedömningsperiod gällande behovet av rehabilitering. Perioden ersätter den årliga granskningen av det allmänna hälsotillståndet d.v.s. man ersätter inte båda formerna samma år. Rådgivningsservicen fortsätter i samma omfattning under den nya avtalsperioden Statskontoret fortsatte avtalet gällande produktionen av servicerådgivning tillsammans med de anstalter som erbjudit denna. Av de tidigare serviceproducenterna var det endast Letala hälsohem, som inte längre gav någon offert rörande rådgivningsservicen. Förutom sjukoch brödrahemmen erbjuds service i detta nu av Runsala bad och Kruunupuisto. Målgruppen för rådgivningsservicen har utvidgats från krigsinvaliderna och deras makor och änkor till att omfatta också militärinvalider och krigsveteraner. Fortsättningsvis bör ändå krigsinvalidernas rådgivning prioriteras i frågor som rör krigsskadelagen. Rådgivningsservicen är en värdefull del av krigs- invalidvården. I samband med konkurrensutsättningen har faktureringsförfarandet förändrats. Faktureringen baseras på förverkligade timmar, i vilkas prissättning man har beaktat också övriga kostnader. Sålunda är den tid som används till hembesök arbetstid som skall faktureras, men man betalar ingen särskild kilometerersättning för detta. Också den rådgivningsservice som har att göra med vård dygnet runt och rehabilitering är arbetstid som bör faktureras och ingår inte i priset för vård eller rehabilitering. Statskontoret har sänt direktiv gällande den nya praxisen till de anstalter som producerar rådgivningsservice. Ytterligare information ges via tiina.kyttala@valtiokonttori.fi och merja.langman@valtiokonttori.fi l Tiina Kyttälä, servicechef Ny tid för telefonservicen kl. 9−12 Tiden för Statskontorets telefonservice i militärskadefrågor förändras fr.o.m. 15.2.2018. Vår nya kundservicetid är kl. 9−12. Med hjälp av ändringen strävar vi att betjäna våra kunder på ett bra sätt trots att när våra kunder blir färre också våra rådgivares antal minskar.

46 Reparationsunderstöd för bostäder 2018 l Reparationsunderstöd för reparation av bostäder kan åter en gång ansökas om detta år. Reparationsunderstöden har inte längre någon ansökningstid, utan man kan ansöka om dem hela året när behov av detta uppstår. Man ansöker om reparationsunderstöd direkt av Finansierings- och utvecklingscentret för boende ARA (www.ara.fi). Man ansöker alltså inte längre via kommunen. Också över 65-åriga kan ansöka om reparationsunderstöd för förändringsarbeten gällande det egna hemmet, men den ansökande bör uppfylla uppsatta inkomst- och förmögenhetsgränser. I normala fall kan man få reparationsunderstöd för högst 50 % av reparationskostnaderna, men av särskilda skäl kan understödet stiga till 70 %. Gällande noggrannare villkor för understöden lönar det sig att ringa till reparationsrådgivarna vid Centralförbundet för de gamlas väl. Reparationsrådgivarna hjälper till med att uppgöra ansökningarna. Ansökningarna kan också ifyllas via det digitala systemet. Man kan också be om reparationsrådgiv- SVERIGE Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Tel. 00 46 8 648 1131 Från Sverige distrikt År 2018 har påbörjats i full fart och kommer vara innehållsrik på många sätt men även väldigt utmanande framförallt ekonomiskt. För närvarande arbetar distriktet med att sammanställa material till det kommande årsmötet dit alla kommer personligen få sin inbjudan via post som tidigare år. Sverigedistriktets höstinsamling inbringade under jubileumsåret över 70 000 kronor och dessa kommer användas ning, fast man inte ämnar ansöka om reparationsunderstöd. På sidan 7 i denna tidning hittar du kontaktuppgifterna jämte serviceområden för alla reparationsrådgivare. När det gäller frågor kring reparationsrådgivning hjälper också chefen för reparationsrådgivningen Jukka Laakso tel. 040 5023 807. Statskontorets ersättningar gällande förändringsarbeten i bostaden Krigs- och militärinvalider med en grad av men på minst 10 % har möjlighet att hos Statskontoret ansöka om ersättning för på grund av men eller sjukdom behövliga förändringsarbeten i bostaden samt för redskap och anordningar som hör till bostaden. Vid värderingar av arbeten som är nödvändiga tar man förutom krigsskadorna i beaktande också krigsinvalidens civila skador och sjukdomar. Bostadsförhållandena samt arbetets och anskaffningens ändamålsenlighet och kostnader har också betydelse när det gäller att erhålla ersättning. Dessa arbeten som skall ersättas på basis av militärskade- till stöd i vardagen för de medlemmar som har låga pensioner. Vintern har också slagit till i Stockholmstrakten lagom till olympiska spelen så nu kan man även åka skidor vid dessa breddgrader. Den 19 december 2017 utnämndes Matti Anttonen till Utrikesministeriets statssekreterare i Finland. Han påbörjar tjänsten den 1 mars 2018 vilket borde leda till att vi ännu en gång får en ny ambassadör till Stockholm under våren. Anttonen började som Finlands ambassadör i Stockholm så sent som 1 januari 2017. Statskontoret har beslutat att lunchvärdet på rikskortet i Sverige är 94:- kronor per dag från och med 1 januari 2018. Vid frågor kring rikskortet var vänlig och kontakta distriktskontoret. Medlemsantalet vid årskiftet var krigsinvalider 57, makar/makor/ änkor 117 och stödjande medlemmar 171. JJ Ifall du vill veta ditt saldo var god ring: +468 – 6818137 Välj nummer 1 Saldo, välj nummer 1 Knappa in ditt kortnummer xxxx xxxx xxxx xxxx # Knappa in din kod xxxx # Telefonsvararen berättar ditt saldo. lagen kan man också förutom den egna bostaden med ägarens tillstånd utföra också i hyresbostäder. Statskontoret ersätter på basis av militärskadelagen arbeten av grundreparationskaraktär, om dessa är behövliga för en krigsinvalid med dålig kondition för att undvika att denne hamnar på anstaltsvård. Dessutom förutsätts för att grundreparationen skall ersättas, att ändringsarbetet är nödvändigt och ändamålsenligt när det gäller att kunna bo hemma. Det rekommenderas att man i förväg hos Statskontoret ansöker om ersättning för reparationsarbeten i bostaden. Maximibeloppet för ersättning för enligt militärskadelagen förenliga reparationsarbeten uppgår vid ansökning under år 2018 till 13 250 euro. Maximibeloppet för ersättning av grundreparationer för undvikande av anstaltsvård uppgår till 24 400 euro. l Jukka Laakso, chefen för reparationsrådgivningen KUST-ÖSTERBOTTEN Handelsesplanaden 10 D, 65100 Vasa Tel. 050 382 5257 Hälsningar från distriktet! Finlands 100 års jubileumsår avslutades med ett flertal fester inom vårt distrikt. Självständigheten firades i de olika kommunerna samt på sjukhemmen i Kristinestad och Nykarleby. Julfest firades i Jakobstad och Nykarleby (tillsammans med veteranerna), på Strampen i Vasa, Tesses café i Vassor samt på Maggie´s café i Terjärv. I samband med självständighetsdagen delade distriktets ordförande Markku Ranta ut förtjänsttecken åt en del av sjukhemmens personal. Förtjänsttecken i silver erhöll Pia Berglund, Jukka Laitinen, Karoliina Saari, Katrin Vardja (Bottenhavets sjukhem) och Rasmus Ena, Karin Nymark, Johanna Svarvar, Jonna Wallin (Nykarleby sjukhem). Förtjänsttecken i guld erhöll Susanna Berglund, Mona Klemets, Daniel Lindahl, Tarja Metsäranta, Tarja Nordström, Maria Riis- sanen (Bottenhavets sjukhem) och Elin Back, Gunni-May Westerlund, Margita Wiklund (Nykarleby sjukhem). Nu fortsätter den traditionella verksamheten och närmast håller vi distriktets årsmöte den 21.03. Kontakta gärna Mona Strandberg, tel. 040-5446114 och Monika Julin, tel. 050-3825257 i alla krigsinvalidärenden! Vi kommer också på hembesök! Monika Julin Krigsinvaliden Gunnar Häggvik uppvaktas på sin 100 års födelsedag 9.12. av distriktets ordförande Markku Ranta och verksamhetsledare Monika Julin. Med på foto också Gunnars sambo Birgit Träsk. Gunnar är 20 % krigsinvalid från Korsnäs, men bor numera på Bottenhavets sjukhem. Gunnar har arbetat som byggnadssnickare och han har varit med och byggt många hus. Gunnar var i många år aktiv inom Korsnäs-Övermark krigsinvalidavdelning ända tills medlemmarna anslöts till Kust-Österbottens distrikt. Foto: Tony Westerlund

Distrikten är aktiva 47 NYLAND Banmästargatan 9 C, 00520 Helsingfors Tel. 09 4785 0225 Gott år 2018 Vid årsskiftet hade Nyland 112 krigsinvalidmedlemmar, 412 makamedlemmar och 244 stödande medlemmar. Till Nylands traditionsförening hör 224 medlemmar. Dubbelt medlemskap har 54 medlemmar; det betyder att man är både stödande medlem i distriktet och medlem i distriktets traditionsförening. Avdelningen i Lovisanejden upplöstes 31.10.2017 och medlemmarna övergick till att vara personmedlemmar i distriktet. När detta skrivs är det ännu öppet vad avdelningarnas årsmöten i februari kommer att medföra (några avdelningar har för avsikt att fatta beslut om upplösning). Också detta år är för fyra avdelningars del ett jubileumsår: Kervo avdelning fyller 65 år, avdelningarna i Askola-Pukkila-Mörskom och Vichtis fyller 70 år och avdelningen i Riihimäki firar sin verksamhets 75-årsjubileum. Avdelningarnas ordförande och distriktsstyrelsen samlas den 8 mars i Borgå. Man inbjuder till mötet också representanter för de avdelningar som upplöses. Det är bra att man uppdaterar nuläget efter att avdelningarnas årsmöten har hållits men distriktets årsmöte ännu ligger framför. Säkert kommer distriktets och avdelningarnas verksamhet under de närmaste åren på tal i och med att antalet medlemmar minskar och ekonomin blir stramare. Veteranorganisationernas gemensamma kyrkdag anordnas söndagen den 16 september i Vanda i Tavastby kyrka. I väntan på våren, låt oss hålla kontakt! Sotainvalidien Veljesliiton Uudenmaan piiri – Krigsinvalidernas Brödraförbunds Nylands distrikt ry KALLELSE TILL ÅRSMÖTE Sotainvalidien Veljesliiton Uudenmaan piiri – Krigsinvalidernas Brödraförbunds Nylands distrikt ry:s medlemmar kallas härmed till distriktets stadgeenliga årsmöte, som hålls tisdagen den 27 mars 2018 kl. 10.30 på Kauniala Sjukhus, Badetsvägen 19, 02700 Grankulla. Granskning av fullmakterna äger rum kl. 9.45−10.15 i entrehallen. Kaffeservering kl. 9.45. Vid mötet behandlas i stadgarna § 5 omnämnda frågor och långtidsekonomiplanen. Distriktsstyrelsen Sotainvalidien Uudenmaan Perinneyhdistys – Krigsinvalidernas Traditionsförening i Nyland ry KALLELSE TILL ÅRSMÖTE Sotainvalidien Uudenmaan Perinneyhdistys – Krigsinvalidernas Traditionsförening i Nyland ry:s medlemmar kallas härmed till föreningens stadgeenliga årsmöte, som hålls torsdagen den 12 april 2018 kl. 10.30 i Brödraförbundets mötesrum, Banmästargatan 9C, besöksadress Klockbron 4, andra våningen, 00520 Helsingfors. Vid mötet behandlas i föreningens stadgar § 5 omnämnda ärenden. Kaffeservering kl. 10. Styrelsen Satu Jelkälä-Blomqvist Krigsinvaliden Alfons Snickars fyllde 100 år den 5.01. Distriktets ordförande Markku Ranta och verksamhetsledare Monika Julin uppvaktade med blommor och förbundets sjal. Alfons är 30 % krigsinvalid. Han har arbetat som jordbrukare i Keskis. Efter att makan gick bort flyttade han till Oravais och nu har han bott flera år på Nykarleby sjukhem. Alfons har alltid varit en aktiv medlem i Oravais krigsinvalidavdelning, som numera hör till Kust-Österbottens distrikt. Foto: Leena Mäki-Haapoja Normens skola åk 6 besöker Nykarleby sjukhem på Lucia dagen 13.12. Foto: Monika Julin Jakobstads Lucia Emilia Westersund besöker krigsinvalidernas och veteranernas gemensamma julfest på yrkesskolan Optima i Jakobstad 9.12. Foto: Cila Holmström

48 Sotiemme Veteraanit -keräyksen piiripäälliköt koolla Pääesikunnassa päivätyökeräykset nousivat menneenä vuonna – varmaankin juhlavuoden ansiosta. Pasilan keräystoimistossa näkyi selvästi yritysten mukana olo tämän vuoden keräystuoton kasvattajana. Useita kymmeniä yrityksiä otti yhteyttä heti alkuvuodesta, kertoen, että haluavat vuonna 2017 tukea erityisesti sotiemme veteraaneja, heidän puolisoitaan ja leskiään sekä sotaleskiä. Tänä vuonna Puolustusvoimat täyttää 100 vuotta ja Sotiemme Veteraanit -keräys on mukana PV 100 -tapahtumissa ympäri Suomea, lähinnä lipaskerääjien toimesta. Juhlavuodesta ja sen lukuisista tapahtumista kertoi piiripäällikköpäivillä Puolustusvoimien viestintäjohtaja kommodori Jan Engström. Pääesikunnan henkilöstöosaston sektorin johtajan, everstiluutnantti Ilpo Kärkkäisen kanssa sovittiin käytännön toimista Sotiemme Veteraanit -keräyksen PV 100 -juhlavuo- teen osallistumisen tiimoilta. Oikeanlaisen viestinnän merkitystä ei tänä päivänä voi vähätellä keräystoimien edistämisessä. Piiripäällikköpäivillä keskusteltiinkin aktiivisesti Communiké-toimiston viestintäammattilaisen Heidi Korvan kanssa siitä, millaista hyvän varainhankintaviestinnän tulee olla. Lahjoittajille on entistä tärkeämpää, että he saavat tietää, mihin kerättyjä rahoja oikeasti käytetään. Samoin ihmiset eivät enää välttämättä halua lahjoittaa rahaa vaan antavat mieluummin omaa aikaansa lahjoituksena. Näiden ajatusten saattelemana loppupäivänä keskusteltiin vilkkaasti mm. siitä, miten vapaaehtoisten toimijoiden mukaan ottamista piiri- ja yhdistystasolla voisi jatkossa edistää. l Pia Mikkonen Sotainvalidin puolison siunaavasta runosta laulu 5. Isänmaan vartijaa siunaa laps’ Suomen! On tullut aika viimeisistä viimeinen siunattuun aikaan! Code:6DC8782FB2 4. Isänmaan vartija, poskillas uurteita näkeekö kukaan? Jää Luojas’ kanssa et yksin! Näin sulle kulta-aikaa! 6 8 1 5 7 2 4 9 3 3. Isänmaan vartija, on askelees ontuvaa, hiuksillas hopeaa ja mieless’ apeaa. Ei ollut sulla kulta-aikaa! 2 5 9 3 4 6 7 8 1 2. Isänmaan vartija, sota julma riisti nuoruuden sulta, päälles’ syöksi savua ja tulta, ei ollut sulla kulta-aikaa! (c) Arto Inkala www.aisudoku.com Isänmaan vartijalle -laulun sanat on kirjoittanut sotainvalidin puoliso, Karin Penttilä Kuusankoskelta. Laulun on säveltänyt Etelä-Kymenlaakson veteraanikuoron johtaja, director cantus Kauko Toikka. Pertti Rainio on muokannut tekstiä. – Vaimoni Sirkun kanssa tapasimme Karinin ja Onnin veteraanien kuntoutuksessa elokuussa 2008. Eräänä iltana Sirkku tuli huoneeseemme ja antoi Karinin tekemän runon. Seuraavana aamuna tapasimme hotellin aulassa, Toikka kertoo. Hän kiitti runosta ja kysyi saisiko sen säveltää. ”Ilman muuta”, vastasi Karin ja kertoi, että se on kirjoitettu pari kuukautta aikaisemmin, 4.6. Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä. Sanat tarkoittavat paitsi hänen aviomiestään Onnia, niin myös kaikkia sodassa olleita ja kotirintamalla työtä tehneitä. – Melodia syntyi mielessäni elokuussa. Tuliko se Taivaasta vai mistä, en tiedä. Sitä muokattiin hieman. Nuotti käytiin viemässä Penttilöille Kuusankoskelle. Myöhemminkin on tavattu useasti. Karin Penttilä toivoi saavansa laulusta Veteraanikuoron äänitteen. Se toive ei ehtinyt (san. Karin Penttilä, sotainvalidin puoliso, 4.6.2008) 4 3 7 9 1 8 6 2 5 1. Isänmaan vartija, sua kiitän nyt ja tässä. On kiitokseemme vielä vähän aikaa. Ei ollut sulla kulta-aikaa! Isänmaan vartijalle 1 2 3 4 5 7 9 6 8 Laulun tarina Tiia Sihvola, Kymen sotainvalidipiirin toiminnanjohtaja 8 9 6 1 2 3 5 7 4 toteutua, sillä hän kuoli vuonna 2014. Nyt joulun alla puolisonsa, sotainvalidi Onni Penttilä sai levyn Kouvolan Haanojan palvelukeskukseen. l 5 7 4 6 8 9 3 1 2 On ollut etuoikeutettua päästä seuraamaan koskettavaa tarinaa sotainvalidi Onni Pentti­lästä ja hänen edesmenneestä vaimostaan Karin Penttilästä. Karinin tekemästä runosta on sävelletty laulu, jonka Etelä-Kymenlaakson veteraanikuoro esittää Suomi 100 –juhlalevyllään. Saimme olla mukana 28.11. Kouvolassa Haanojan palvelukeskuksessa järjestetyssä tilaisuudessa, jossa levy luovutettiin Onnille. Juhlamessu sekä juhlalevyn julkistamistilaisuus järjestettiin sunnuntaina 11.2.2018 Haminassa Marian kirkossa ja Simeon-salissa. Tutkin isoisäni ja isosetäni vaiheita jatkosodassa, ja olisi erittäin mielenkiintoista saada yhteys heidän kanssaan samassa joukko-osastossa palvelleisiin veteraaneihin. Isoisäni, sotamies Lauri Hyppönen palveli JR 48:n 5.komppaniassa Rajajoella ja myöhemmin pataljoonan Esik.K. jääkärijoukkueessa Kuuterselässä sekä Talin-Ihantalan taisteluissa. Isoenoni, sotamies Veikko Tiainen puolestaan palveli koko jatkosodan JR 7:n 6. komppaniassa, aina Tyrjän taistelusta 1941 haavoittumiseensa asti Vuosalmella 1944. Haluisin päästä kuulemaan JR 48:n ja JR 7:n veteraanien ajatuksia ja muistoja kokemuksistaan. Niillä olisi minulle suuri merkitys ja paljon historiallistakin arvoa, sillä en valitettavasti isoisää tai isoenoa ehtinyt tuntemaan. Olisiko mainituissa rykmenteissä (tai jopa samassa pataljoonassa tai komppaniassa) palvelleilla veteraaneilla halukkuutta jutella tai kirjoittaa kokemuksistaan? Terveisin Julius Hyppönen, p. 040 832 4899, j.hypponen@gmail.com 7 6 2 8 3 5 1 4 9 l Etsintäkuulutus 9 1 5 2 6 4 8 3 7 Sotiemme Veteraanit -keräyksen piiripäälliköt ympäri Suomen kokoontuivat Pääesikuntaan 26. 1. Aiheina oli mennyt Suomi 100 -keräysvuosi sekä käynnissä oleva, Puolustusvoimat 100 -keräysvuosi. Tunnelma oli koko päivien ajan tiivis, ja piiripäälliköt osallistuivat aktiivisesti keskusteluun, mikä koski etenkin kuluvaa vuotta ja siihen liittyviä muutoksia. Aamupäivä käytettiin keskusteluun. Varainhankinnan päällikkö Pia Mikkonen kävi piiripäälliköiden kanssa läpi keräysvuoden onnistumista. Bruttokeräystuotto vuodelta 2017 on 3 miljoonaa euroa ja kuluprosentiksi tulee noin 18 %. Keräyspiirit kokosivat bruttotuotosta noin puolet ja Pasilan keräystoimisto toisen puolen. Puolustusvoimien varusmieskeräys toi keräystuottoon yhteensä miljoona euroa. Muut keräystavat, kuten yrityskeräykset sekä koulujen 3 4 8 7 9 1 2 5 6 l

49 Ratkaise ristikko ja voita! Sotainvalidi-lehti / Ristikko Ratamestarinkatu 9 c 00520 Helsinki tai sähköpostilla osoitteeseen marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi Edellisessä krypton ratkaisusana oli SAUNA. Onni suosi Irja Karjalaista Kiihtelysvaarasta sekä Matti Tikkasta Heinolasta. Onnea Irja ja Matti! 1 2 6 3 8 3 1 1 5 4 2 8 1 9 6 8 5 4 7 3 8 6 2 3 9 7 5 4 8 6 7 2 Code:6DC8782FB2 Ratkaisun voi lähettää postitse osoitteella Sudoku (c) Arto Inkala www.aisudoku.com Täytä ristikko ja lähetä ratkaisusanat sekä yhteystietosi Sotainvalidi-lehteen 4.5. mennessä. Arvomme oikein vastanneiden kesken palkintoja. Sijoita numerot ruudukkoon siten, että sama numero esiintyy jokaisella pysty- ja vaakarivillä sekä jokaisessa pienemmässä ruudukossa vain kerran. Sudokun ratkaisu löytyy viereiseltä sivulta.

50 Henkilö Työtä eheämmän yhteiskunnan puolesta Sotiemme veteraanit -keräys sai merkittävän lahjoituksen Me-säätiöltä, joka tekee töitä paremman tulevaisuuden puolesta. l Me-säätiö on vuonna 2015 perustettu säätiö, joka on nuoresta iästään huolimatta jo osoittanut tehokkuuttaan. – Olemme saaneet vietyä jo paljon asioita eteenpäin ja tuoneet säätiökenttään uutta toimintakulttuuria. Tämä kertoo meidän työtavasta: olemme dynaaminen säätiö ja haluamme pistää asioita käytäntöön, säätiön toimitusjohtaja Ulla Nord kertoo. Syrjäytyminen suuri uhka Me-säätiön takana ovat peliyhtiö Supercell Oy:n perustajat Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja. Sen perustehtävä on eriarvoistumisen vähentäminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen. Tälle saralle on mahtunut paljon suunnitelmia tilanteen korjaamisesta mutta toistaiseksi toimivaa ratkaisua ei ole löytynyt: Suomessa on tutkimusten mukaan 69 000 syrjäytynyttä nuorta. Luku on kasvanut kymmenessä vuodessa 10 000:lla. Jos tilanteeseen ei saada muutosta, on sama luku säätiön mukaan vuonna 2050 jo 120 000. – Meillä ei ole varaa menettää näitä nuoria. Meidän on mietittävä, miten voimme tehdä asioita toisin, jotta näistä syrjäytymisvaarassa olevista lapsista ja nuorista otetaan koppi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Mikä sitten saa nuoret syrjäytymään? Iäkkäämmille ajatus voi tuntua vieraalta, sillä veteraanipolven rakentama yhteiskunta ei ole enää se sama, mistä lapset ja nuoret nyt ponnistavat elämässään eteenpäin. – Yhteiskunnan eheys on todella tärkeää. Suomen vahvuus on perustunut siihen, että lähtökohdista huolimatta kaikilla on ollut hyvät mahdollisuudet kouluttautua ja saada töitä. Nyt se eheys ei enää ole yhtä selvää kuin edellisinä vuosina. SOTAINVALIDI Julkaisija: Sotainvalidien Veljesliitto Päätoimittaja: Markku Honkasalo Tiedottaja: Marja Kivilompolo Tiedotustoimikunta: puheenjohtaja Markku Honkasalo, Juha Laikari, Marja-Liisa Taipale, Juhani Saari, Lasse Lehtinen, Christian Wallin, Matti Ylönen, Elina Ruuttila (äitiysvapaa) ja Marja Kivilompolo Me-säätiön toimitusjohtaja Ulla Nordilla on omassakin perheessään veteraaneja, joten heidän asiansa ovat lähellä sydäntä myös henkilökohtaisesti. Huono-osaisuus periytyy Ulla Nord tietää mistä puhuu. Ennen Mesäätiötä hän työskenteli Helsingin Diakonissalaitoksella 18 vuotta eri-ikäisten ihmisten kanssa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä koulutuksen parissa luomassa ratkaisuja jo syrjäytyneille tai syrjäytymisvaarassa oleville. Viimeiset kahdeksan vuotta hän johti nuorten palvelukokonaisuutta, jossa etsittiin tuki­ muotoja saman kohderyhmän nuorisolle. Me-säätiön myötä hän on tutustunut suomalaiseen arkeen kaupungeissa ja lähiöissä sekä autioituvissa kylissä. – Polarisaatio lisääntyy vahvasti. Alueel­ liset erot voivat olla todella suuria eivätkä tietyt ihmiset kykene enää hyötymään yhteis- kunnan mahdollisuuksista. Oma toimintakyky tai perheen taloudellinen tilanne voi olla niin huono, ettei lapsilla ja nuorilla ole samaa mahdollisuutta päästä elämässä eteenpäin, kuin aikaisemmin on ollut. Tämän kehityksen me haluamme saada kääntymään toiseen suuntaan. Hän on nähnyt esimerkkejä siitä, kun vanhemmilla ei ole voimavaroja auttaa omia lapsiaan. Tilannetta voivat vielä hankaloittaa köyhyys sekä mielenterveys- ja päihdeongelmat. Jos asiaan ei puututa, samat ongelmat toistuvat tulevissa sukupolvissa. – Se on todella vaikea yhtälö, jossa perheissä olevat kierteet pitäisi saada katkaistua jo ras­ kausaikana, Nord toteaa. Taitto: Unionimedia Oy Sotainvalidi-lehden aikataulut vuodelle 2018: aineisto ilmestyy 2/2018 4.5. 30.5. 3/2018 31.8. 26.9. 4/2018 9.11. 5.12. Painopaikka: Savon Paino Oy Levikki: 15 700 Sotainvalidi ilmestyy neljä kertaa vuodessa. 78. vuosikerta. ISSN: 0049-1349 Lehden aineisto ja juttuvihjeet: Sotainvalidi-lehti, Ratamestarin­katu 9 C, 00520 Helsinki, p. 044 524 2243, marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset puh. 09 478 500 tai si-lehti@ sotainvalidit.fi

51 Yhdessä nuorten kanssa Työssään hän on päässyt näkemään myös hyviä tuloksia. Me-säätiö korostaa yhdessä tekemistä. He eivät sanele vastauksia vaan rakentavat palveluja yhdessä niitä tarvitsevien ihmisten kanssa, sillä he osaavat itse kertoa missä kohtaa elämässä on mennyt pieleen ja mitkä keinot heitä auttaisivat. – Miksi me emme usko heitä? Ratkaisut ovat olemassa, mutta meidän pitäisi tehdä olemassa olevat palvelut toisin, vähän helpommin saataviksi. Sinulla olisi se yksi turvallinen ihminen, joka pitkäkestoisesti tekee sinun kanssasi töitä, rakentaa luottamuksellisen suhteen ja uskoo sinun mahdollisuuksiin, Nord listaa. Syrjäytymiseen liittyvää tietoa ja osaamista, asiantuntijuutta ja hyviä toimijoita Suomessa jo on. Näitä toimijoita Me-säätiö pyrkii kokoamaan yhteen ja toimimaan saman päämäärän eteen. Yhteen malliin liittyvät sotiemme veteraanit. – Olemme miettineet, kuinka veteraanit voisivat jakaa omaa, hienoa asennetaan nuorille. Me-säätiössä eri-ikäisten ihmisten kohtaaminen on todella tärkeässä roolissa ja siitä lähti liikkeelle hanke, jossa palkataan työttömiä nuoria auttamaan veteraaneja heidän kodeissaan tai missä he tukea tarvitsevatkaan, Nord kertoo. Helsingissä on hyviä kokemuksia parin vuoden ajalta toimintamallista, missä maahanmuuttajataustaiset nuoret auttavat veteraaneja. Seuraavaksi toimintaa viedään Turkuun, Lappeenrantaan ja Kuopioon, joissa on säätiön rahoittamia me-taloja. Niissä alueen eri toimijat työskentelevät yhdessä luodakseen kaikille nuorille avoimen tilan, jossa jokainen pääsee osallistumaan ja innostumaan eri asioista ja kokemaan onnistumisia. pienennettyä. Hallintokuluihin lahjoitusta ei saa käyttää. Lahjoituksen käytöstä raportoidaan säätiölle ja jos siitä on ollut konkreettista apua veteraanien arjessa, voi Sotiemme veteraanit -keräys jatkossakin päästä osalliseksi Me-säätiön halusta auttaa. l Veteraanien hyvinvointi kunnia-asia Me-säätiö teki Suomen juhlavuoden kunniaksi suurlahjoituksen Sotiemme veteraanit -keräyk­selle, sillä säätiössä halutaan varmistaa veteraanien hyvä arki. – Säätiön perustajat kunnioittavat veteraaneja ja heidän tekemäänsä työtä. He haluavat varmistaa, että veteraanit saavat kaiken riittävän avun, mitä he tarvitsevat, säätiön toimitusjohtaja Ulla Nord sanoo. Monien muiden tapaan säätiössäkin oltiin siinä uskossa, että veteraanijärjestöillä on hallussaan isot omaisuudet, joita se ei käytä. Asia alkoi selvitä, kun Sotiemme veteraanit -keräyksen varainhankinnan päällikkö Pia Mikkonen otti yhteyttä säätiön perustajiin ja pian hän jo keskusteli asiasta Nordin kanssa. – Teimme perusteellisen taustatyön ja selvitimme veteraaniliittojen taloudellisen tilanteen. Selvisi, ettei isoja omaisuuksia oikeasti ole, joten teimme päätöksen, että haluamme olla tukemassa veteraaneja, Nord kertoo. Säätiön 400 000 euron lahjoitus käytetään puoleksi veteraaneilta tuleviin avustushakemuksiin ja toinen puoli käytetään avustajatoiminnan asiakasmaksuihin: lahjoituksen turvin veteraanitalouksien maksamaa laskua saadaan Me-säätiön avustuksen hakeminen l Avustusta voivat hakea pienituloiset (tuloraja n. 1200 €/kk) sotiemme veteraanit ja heidän puolisonsa ja leskensä. Määrättyä hakuaikaa ei ole, mutta hakijalle voidaan myöntää vain yksi avustus vuodessa. Avustusta voi hakea esim. lääke- ja sairauskuluihin, silmälaseihin sekä apuvälineisiin. Myönnettävän avustuksen enimmäismäärä on 700 euroa. Alle 100 euron avustushakemuksia ei käsitellä. Lisätietoa ja apua avustushakemuksen tekemiseen saat omasta osastosta ja piirin toiminnanjohtajalta. Tarkempia tietoja avustusten myöntämisestä löytyy myös tämän lehden sivulta 7. l Kirjoita osoitteesi lomakkeen kääntöpuolelle Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake l Merkitse haluamasi tuotteiden kappalemäärä lomakkeeseen ja kirjoita yhteystietosi lomakkeen kääntöpuolelle. Leikkaa lomake irti ja postita se meille. Postimaksu on maksettu puolestasi. l Tilaukset oheisella tilauslomakkeella tai puhelimitse 09 478 500. Tuotteet toimitetaan postiennakolla. l Hintoihin lisätään postija postiennakkomaksu. l Kiitos tilauksestasi! Myynnissä nyt Tuote kpl hinta Sotainvalidit edellä käyden -historia ______ 25 € Sota ihmisessä -kirja ______ 21 € Juhlasolmiot ______ 12 € Juhlasolmiot valmiilla solmulla ______ 18 € Solmionpidike ______ 18 € Juhlahuivi ______ 14 € Hintoihin lisätään posti- ja postiennakkomaksu. Tuote kpl hinta Salkokilpi ______ 25 € – ruotsinkielinen ______ 25 € Sotainvalidin rintamerkki (jäsenille) ______ 7€ Puolisojäsenen rintamerkki ______ 7€ Tukijäsenen rintamerkki ______ 7€ Hautakivitunnus ø 6 cm ______ 9€ Uurnahautatunnus ø 2 cm ______ 7€

Sotainvalidituotteita keväälle Juhlahuivi Koko 150 x 20 cm. Hinta 14 €. 14 € 25 € Sotainvalidit edellä käyden Tuomas Hopun kirjoittama Veljesliiton historia tuo mielenkiintoisella tavalla esiin sotainvalidityön juuret sekä järjestön vaikutuksen suoma­ laisessa yhteiskunnassa ja sotainvalidien elämässä aina nykypäivään asti. 388-sivuista teosta rytmittää hyvin runsas kuvitus, joka tarjoaa hyvän näkymän kulloiseenkin aikakauteen. 388 sivua. Hinta 25 €, toimituskulut n. 15 €/kirja. Salkokilpi Juhlasolmio Lipputankoon kiinnitettävä salkokilpi kertoo sotainva­lidien uhrauk­sista isänmaan hyväksi. Salkokilpi on mainio lahja uuteen kotiin tai kesämökille. Kilvessä teksti: Uhrin ansiosta lippu liehuu. Ruotsinkielisessä kilvessä teksti: Frihet genom offer. Kilpien halkaisija 8,5 cm. Hinta 25 €. 12 € 18 € Juhlasolmio solmulla 25 € Merkitse tilauksesi lomakkeen kääntöpuolelle Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake Sotainvalidien Veljesliiton tuotteiden myyntituotto käytetään sotainvalidityöhön. Rastita oikea ruutu, kiitos! Kyllä kiitos! Pyydän, että lähetätte merkitsemäni tuotteet postiennakolla alla olevaan osoitteeseen. Osoitteeni on vaihtunut. Pyydän, että lähetätte lehden alla olevaan uuteen osoitteeseeni. Kirjoitan oheen myös vanhan osoitteeni. Haluan perua lehden tilauksen. Lehden tilaaja on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Haluan perua lehden tilauksen. Sotainvalidien Veljesliitto maksaa postimaksun Nimi ________________________________________________________________________ Osoite _______________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka __________________________________________________ Puh. ________________________________________________________________________ Sotainvalidien Veljesliitto Tunnus 5003826 00003 Vastauslähetys Mahdollinen vanha osoite ____________________________________________________ Postinumero- ja toimipaikka __________________________________________________