Veteli 150 -juhlaliite

VETELI 150 Juhlaliite Isse -hahmo juhlistaa 7150v täyttävää Veteliä. Lue koko tarina www.veteli.fi/isse Voit myös kirjoittaa oman tarinasi Vetelistä. Osallistuineiden kesken arvotaan 150 e lahjakortti. www.veteli.fi/150-tarinaa/ Tule viihtymään Vetelissä! Harrastukset tuovat iloa arkeen. Meillä onnistuu viettää kiva päivä uiden, hiihtäen tai vaikka kuorossa laulaen. Töitä riittää! Avoimet työpaikat ja tietoa yrittäjyysmahdollisuuksista: veteli.fi/rekry Koko Veteli juhlii! 30.6. Kesämarkkinat Koulutiellä 4.7. RaivaajaRock Harjutorilla. Pääesiintyjä Steve 'N' Seagulls. Vetelissä on monipuoliset asumismahdollisuudet. 2018 Harmaakiven omakotitalotontit hintaan 150 senttiä!

VETELI 150 • 2 15.2.2018 ❘ Perhonjokilaakso ◗ Kunnan tervehdys ◗ Pääkirjoitus Mitä Veteli merkitsee minulle? Veteli on minulle ja vaimolleni synnyinkunta. Kun menimme naimisiin, niin olimme molemmat muuttaneet pois Vetelistä opiskeluiden ja työn takia. Yhteistä tulevaisuutta suunnitellessamme useasti tuli puheeksi, että olisi mukava asua jossain vaiheessa omassa kodissa Vetelissä ja tavoitteeksi muodostui lasten kouluun menon ajankohta. Tuo tavoite toteutui. Asuimme kunnan rivitalossa Harjutiellä, kun vanhin Ville poikamme aloitti koulunkäynnin Vetelissä. Viimeistään silloin kun sinulla on omia lapsia, pienen paikkakunnan tarjoama elämä alkaa tuntua hyvältä vaihtoehdolta suurkaupungissa asumisen sijaan. Menetpä minne tahansa, niin aina löytyy juttuseuraa ja joku kyselee kuulumisiasi. Eikä tarvitse viettää kaikkea aikaa internetin keskustelupalstoilla, kun juttuseuraa löytyi tavallisella kauppareissulla. Yhteisöllisyys on yksi tärkeimmistä ja merkittävimmistä syistä elää pienellä paikkakunnalla. Tarvitsitpa sitten juttukaveria, korjaus- tai remonttiapua, niin aina joku tuttu on valmis auttamaan. Jos sinusta tuntuu siltä, että jäät paitsi kaupungin huvituksista, yhteisöllisyys on sen arvoista. Kaikki me olemme allergisia liikenneruuhkille, eikä parkkipaikan etsiminenkään mitään herkkua ole. Maalla ainoat jonot syntyvät silloin tällöin kylillä liikkuvan traktorin perään. Myöskään parkkipaikoista ei ole puutetta. Ja kaupungissa kymmenen kilometrin matkaan voi kulua tuhottomasti aikaa, kun taas maalla sama matka taittuu minuuteissa. Maaseutu ei tarjoa kesätyöpaikkoja trendikaupoista, vaan ensimmäiset työpaikat sijoittuvat usein puutarhatöihin tai maatilan töihin. Maalla olet oppinut tekemään töitä jo nuorena, jolloin ahkerasta työnteosta on tullut sinulle normaali, ei lainkaan epämieluisa asia. Kaikki työkokemus on tulevaisuudessa plussaa. Yksi kaupunkien ulkopuolella asumisen hyvistä puolista on raikas ilma. Pienillä paikkakunnilla eläneet lapset ovat saaneet koko elämänsä ajan nauttia raikkaasta ilmasta ja puiden tuoksusta. Liikenteen ja ihmisten äänet ovat kaupungissa alati läsnä, mutta maaseudulla tämä taustamelu loistaa täysin poissaolollaan ja voit nauttia hiljaisuudesta. Tunnistat lukuisia eläimiä ja lintulajeja, ja tiedät milloin hirvestyskausi alkaa. Nämä tiedot eivät välttämättä hyödytä sinua työmarkkinoilla, mutta ne tekivät lapsuudestasi paljon hauskemman ja luonnonläheisemmän. Pienillä paikkakunnilla elämä on selvästi yksinkertaisempaa, eikä se tee meistä yksinkertaisempia, vaan vähemmän stressaantuneempia. Emme ehkä osaa näppärästi maksaa kännykällä pysäköintimaksua, mutta Vetelissä se olisikin ihan turha taito. Kunnille vastuuta elinvoimasta Pienten kuntien olemassaolo on asetettu kyseenalaiseksi useamman kerran. Ensimmäiset kuntauudistuskartat piirrettiin jo 1960-luvulla ja viimeiset liitosseminaarit pidettiin 2010-luvulla. Nyt vapaaehtoisista liitoksista ei juurikaan puhuta, sote- ja maakuntauudistus vievät kaiken huomion. Valtiota kiinnostaa kuntien taloudenpito. Kunnat ovat velkaisia ja ministeriö on uhannut ottaa huonosti asiansa hoitavat kunnat holhoukseen. Perhonjokilaaksossa kunnat ovat pysyneet itsenäisinä eikä varsinaisia kriisikuntia täällä ainakaan vielä ole, vain Ullava liittyi Kokkolaan kymmenkunta vuotta siten. Pienten kuntien tulevaisuus riippuu siitä, miten suomalaiselle maaseudulle käy. Jos elinvoimaa saadaan lisää, väestörakennetta nuoremmaksi ja yleinen asenne yhteiskunnassa maaseutua ja maaseutuasumista suosivaksi, loppu on sitten kuntien ja kuntalaisen omissa käsissä. Toki kyse on myös asukkaiden asenteesta. Jos omaa aluetta ja asuinpaikkaa arvostetaan, vahvistaa se ilman muuta myös kuntaa. Pääosa kunnista on perustettu 1860-luvulla, jolloin maallinen ja hengellinen vallankäyttö eriytettiin. Monet kunnat perustettiin vasta nälkävuosien jälkeen, 150 vuotta sitten. Näin tapahtui myös Kokkolan pitäjän yläosassa. Siitä lähtien kunnat ovat huolehtineet paikallishallinnosta niin sotien kuin rauhan aikana, niin laman kuin hyvinvoinnin aikana. Perhonjokilaakso tekee kuntien juhlavuoden kunniaksi jokaisesta levikkialueensa itsenäisestä kunnasta erillisen liitteen. Sarjan aloittaa tänä torstaina Veteli. Kuukauden kuluttua vuorossa on Kaustinen ja syksyllä Perho ja Halsua. Mauri Aho ◗ Vanha kuva VETELI, kylä sydämessä Meidän Vetelin tahtotilana on olla houkutteleva, viihtyisä, yhteisöllinen ja turvallinen ympäristö, joka on osa Suomen elinvoimaisinta maaseutua. Kehitämme Veteliä yhteistyöllä ja positiivisella asenteella sekä jatkuvasti toimintaamme parantaen. Meille Vetelissä on tärkeää yritysten kasvun tukeminen ja toimintaedellytysten parantaminen sekä uuden yrittäjyyden edistäminen. Panostamme laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen sekä koko väestöä palvelevien liikuntapaikkojen kehittämiseen. Pyrimme myös kaavoituksella ja asuntotuotannolla varmistamaan, että kaikille asuntoja tarvitseville on laadukkaita ja toiveet täyttäviä ratkaisuja tarjolla. Kunnan ja yritysten paikallisia palveluja aktiivisesti käyttämällä varmistamme palveluiden saatavuuden ja niiden kehittymisen. Kunnan yrittäjillä onkin viiden P:n motto: ”Pidä Palvelut Pitäjässä - Pönnää paikallista!” Kaikille meille veteliläisille ja täällä syntyneille, asuneille tai vierailleille sekä tuleville veteliläisille Veteli on kylä sydämessä sekä kylä koko elämäksi. Hannu Jyrkkä, kunnanjohtaja Iso-Aapi, Aappo Nestori Lassila nostaa kärrynpyöriä hampaillaan 1920-luvulla. Veteli 150 -juhlaliite Päätoimittaja: Mauri Aho Tuottaja ja taitto: Sanni Aho Mediamyynti: Outi Lindström Yhteystiedot: www.perhonjokilaakso.ﬁ etunimi.sukunimi@kpk.ﬁ Kustantaja: Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oyj ”Tämä maisema Vetelinjoen kotirannasta on minulle varsin tärkeä. Erityisesti kesäisin rantasaunan terassilta saunan jälkeen.” HANNU JYRKÄN KOTIALBUMI Painopaikka: Botnia Print Oy Ab, Kokkola

VETELI 150 • 3 Perhonjokilaakso ❘ 15.2.2018 Uudet paidat tekevät joukkueen. Urheiluakatemiaan osallistuvat Takarivissä vasemmalta: Iida Haukilahti, Erika Niininen, Fanny Salmela, Venla Rannila, Emma Liimatainen, Veera Huusko, Iina Koivumäki, Essi Tyynelä, Neea Hautala, Elisa Heikkala, Saana Lahti, Venla Heikkilä Eturivissä vasemmalta: Onni Mäkelä, Miska Mortensen, Juuso Nykänen, Juho Heikkala, Jonne Honkonen, Viljami Kari, Vili Lappi, Eemeli Hyväluoma. Kuvasta puuttuvat Niko Patana ja Janne Läspä. SANNI AHO Innokas opettaja vie lentoon Liikunnanopettaja Mari Bergdahl sai Keplin gaalassa tunnustusta työstään akatemiaurheilijoiden kanssa VETELI Sanni Aho Kahdesti viikossa urheiluakatemian valinnaisaineekseen valinneet Vetelin kahdeksas ja yhdeksäsluokkalaiset kokoontuvat treeneihin. Viime kesänä Mari Bergdahl teki suunnitelmista kuultuaan karkean vuosiohjelman urheiluakatemiaan osallistuville yläkoululaisille ja tätä on nyt talven aikana toteutettu. Ohjelman pohjana on olympiakomitean ”Kasva urheilijaksi”-malli. – Tämä on tosin minun näkemykseni tästä. Jokainen liikunnanopettaja voi luoda itse vastaavan, sanoo Bergdahl. Bergdahl pitää yläkoulun urheiluakatemiaa kokonaisvaltaisena pakettina. Harjoituskertojen lisäksi akatemiaurheilijoille ja heidän vanhemmilleen on järjestetty myös erilaisia luentoja urheilijan elämästä. Ravitsemukseen ja riittävään lepoon on kiinnitetty huomiota erilaisten tehtävien avulla. Koko malli on ollut pilotti, eikä vastaavaa ole toteutettu vielä muualla Keski-Pohjanmaalla. Suuremmissa kaupungeissa on yhteistyötä enemmän lahjakkaiden urheilijoiden ja koulun välillä. – Kyse ei ole siitä, että tunneilla tehtäisiin oman lajin harjoituksia, vaan treenit ovat pääosin kaikkia lajeja tukevaa yhteistä tekemistä, kuvailee Bergdahl. Yläkoululaiset ovat käytännössä valinneet urheiluakatemian tunnit valinnaisten aineiden listasta. Tämä tuo neljä lisätuntia koululiikuntaa viikossa ja vapauttaa nuoren urheilijan iltoja, kun toisinaan treeni on tehty jo koulupäivän aikana. Myös kahden treenin päivät mahdollistuvat akatemian myötä. Ajoittain Kepli käy pitämässä demotunteja ja esimerkiksi syksyllä toteutettiin akatemialaisille olympiakomitean testipaketti, joka uusitaan toukokuussa ja silloin nähdään tulokset. Osallistuminen akatemiaan on Bergdahlin mukaan sataprosenttista. Tunneilta ei lintsata. – Tämä porukka on liikunnanopettajan unelma. Porukka on motivoitunutta ja tunneilla osallistutaan hyvin, sanoo Bergdahl. Akatemialaisia on 22 ja treenit tehdään yhdessä tiistaisin ja loppuviikosta ysit ja kasit erikseen. Bergdahlin mukaan on suuri rikkaus, kun toiminnassa on mukana eri lajien harrastajia, esimerkiksi jääkiekkoilijoita, hiihtäjiä ja pesäpalloilijoita. Nuoret opettavat toisiaan ja Bergdahl kertoo esimerkiksi koordinaatioharjoitteesta, jonka jääkiekkoilijat vetivät muille kerran tunnilla. Porukan yhtenäisyyden merkiksi Bergdahl ja oppilaat hankkivat sponsorien tuella treenipaidat. Yläkoulun urheiluakatemian nuoret ovat niitä, joita ei liikunnan pariin tarvitse patistella, vaan opettajaa tarvitaan tsemppariksi enemmän pakollisen liikunnan tunneilla. Bergdahl tavoittelee, että jokaisella nuorella olisi yläkoulun jälkeen oma tapa liikkua niin, että hyvinvointi ja terveys säilyvät. Erilaisia koululiikuntatraumoja koetetaan torjua esimerkiksi positiivisella ilmapiirillä ja yhteistoimintaa korostamalla. Hiihto ja uinti ovat osoittautuneet haastavimmiksi liikuntamuodoiksi motivoinnin kannalta. – Kovasti yritän välttää kieli vyön alla painamista. Meillä on ollut erilaisia kisailuja, leikkejä tai retkityyppistä hiihtelyä. Jos lenkille hiihtäen mennään, niin koetan sanoa että nautiskelkaa, kertoo Bergdahl. Ehdoton kielto Bergdahlin tunneilla on myös huutojaoille, joissa oppilaat valitsevat itselleen joukkuetoverit rivistä. Se on hänen mielestään viimeinen virhe nykyajan liikunnanopetuksessa. Bergdahl on työskennellyt liikunnanopettajana Vetelin yläkoulussa ja lukiossa vuodesta 2009 lähtien. Hänen oma taustansa on hiihdossa ja yleisurheilussa ja kouluaikana Bergdahlia valmensi hänen oma liikunnanopettajansa, jonka tausta oli ampumahiihdossa. – Harjoitusohjelma minulla oli, mutta ei mitään tällaista Vetelin Apteekin Jari Kiviniemi, rehtori Tero Lahtinen, liikunnanopettaja Mari Bergdahl ja Keplin Samu Martinmäki ovat kaikki osaltaan vaikuttaneet yläkoulun urheiluakatemian jatkuvuuteen. SANNI AHO systeemiä. En voinut kahta kertaa päivässä treenata enkä silloin ajatellutkaan, että olisi tarvetta. Urheilu oli koulunkäyntiin nähden toissijaista. Tulevat seiskat valitsevat ennen hiihtolomaa valinnaiset aineet ja Marin mukaan sielläkin on urheilullisia nuoria mahdollisesti tulevia aka- temialaisia. Ensi vuodelle Bergdahl ei suuresti aio akatemian sisältöä muuttaa. Runko on jo yhteistyössä Keplin kanssa suunniteltu. Toistoa välttääkseen ensi vuonna asiantuntijaluennoissa on uudet aiheet ja mahdollisesti lihashuoltoon tulee enemmän painotusta. Yläkoulun urheiluakatemia on sovittu kaksivuotiseksi pilotiksi Keplin kanssa, eli treenit jatkuvat varmuudella ainakin ensi vuoden. Rehtori Tero Lahtinen uskoo, että akatemian jatkuminen on hyvinkin mahdollista. Urheilugaalassa 27.1. palkitut perhonjokilaaksolaiset • Vuoden nuori urheilija (16-23 v): Pesäpalloilija Perttu Ruuska, Halsuan Toivo/Vimpelin Veto • Vuoden joukkue: Halsuan Toivon B-poikien Suomen mestaruusjoukkue • Vuoden sinettiseura: Kaustisen Pohjan-Veikot, yleisurheilujaosto • Vuoden urheilutapahtuma: Keski-Pohjanmaan Maakuntaviesti Vetelissä 8.1.2017 • Lajien nimeämä maineteko: Suunnistus: Raimo Haapalehto, Vetelin Urheilijat • Kuntien ehdottamat vuoden urheilu- ja liikuntateot: Halsualla 4H-yhdistyksen frisbeegolf-radan teko Käpylään. Perhossa Teija Honkosen Spartahlon -ultrajuoksusuoritus Ateenasta Spartaan 246 km. Vetelissä liikunnanopettaja Mari Bergdahlin aktiivisuus, sitoutuminen ja innostus liikuntapainotteisen yläkoulutoiminnan vetämisessä • Keski-Pohjanmaan Urheilun Tukijoiden stipendi moukarinheittäjä Julia Kiviselle (KP-V)

4 • VETELI 150 15.2.2018 ❘ Perhonjokilaakso Matias Haaviston soitin suosioon nousseessa Steve ’n’ Seagullseissa on banjo. JAAKKO MANNINEN PHOTOGRAPHY Autotallista festarilavoille Matias Haavisto ja Steve ’n’ Seagullsin esiintyminen heinäkuussa on Vetelin kunnan juhlavuoden suurin tempaus. Bändiä kuullaan Harjutorilla. VETELI Sanni Aho Jyväskylässä avopuolisonsa ja kissojen kanssa asuva Matias Haavisto on muusikkosukua. Ovet eivät aikanaan keskiarvon puolesta auenneet musiikkilukioon, joten Matias kävi Vetelin lukion. Pois kotoa hän muutti vuonna 2001 ja ensimmäinen etappi oli musiikinopinnot Kauhajoella. Käytyään mutkan Porissa Haavisto asettui Jyväskylään. – Jossakin vaiheessa oli mahdollisuus, että olisin voinut ihan maatilaa jatkaa. Musiikki sitten kuitenkin vei vahvasti ja se on ollut selkeä juttu, kertoo Haavisto. Jyväskylän konservatorion soittajaporukasta muodostui ensin coverbändi Sputnik, joka lähti kokeilemaan erilaisia tyylejä. Syntyi bluegrassista ja countrystä ammentava Steve ´n´ Seagulls, joka soittaa coverina tunnettuja kappaleita. Kesällä 2014 kuvattiin ensin Trooper ja sitten Thunderstruck-video, joka ladattiin Youtubeen. Loppu on historiaa, sillä video keräsi viisi miljoonaa katselukertaa. – Alunperin videot tehtiin keikkamyyjiä varten, että näkisivät millaista musiikkia me soitamme. Matias Haaviston kotitalo ja mummola löytyvät Vetelissä Koulutien varrelta. – Meillä suku on musikaalista. Edelleen käyn paljon mummolassa, kertoo Haavisto. Kesällä 90 vuotta täyttävälle mummolleen Matias kertoo käynneillään keikoistaan. Saattaa olla, että mummo pääsee ensi kesänä katsomaan Matiaksen esitystä livenä, sillä Steve ’n’ Seagulls esiintyy kesällä Harjutorilla. Musiikinura alkoi Matiaksella Haavistojen autotallista, jossa hän opetteli naapurin Määttäsen Tuomaksen kanssa soittamaan Nirvanaa. Haaviston serkukset taas kokeilivat erilaisia soittimia ja eri biisejä sekä äänittelivät näitä kasetille. – Se oli sellaista leikkimistä. Jonkunlainen tarve oli kuitenkin saada äänitettyä materiaalia, muistelee Matias. Hyviä muistoja lapsuudesta Haavistolla on myös Karjalankoskelta, jossa hän pyöri kavereiden kanssa lapsena ja nuorena. – Paljon oltiin pihalla ja liikuttiin ympäriinsä. Sisällä ei liiemmin oltu. Pesiskentän vieressä kasvaneena Matias pelasi myös pesäpalloa yläkouluikäiseksi saakka. Haaviston suvusta löytyy myös setiä ja isoisä, jotka ovat menestyneet pesäpallossa korkeammilla sarjatasoilla. Bändi nimeltä BEN oli Haaviston ja muiden veteliläisnuorten luomus. Bändi keikkailikin joitakin kertoja, mutta bändi jäi, kun treenejä oli vaikea ympäri Suomea hajonneen porukan kanssa pitää. Laulamisen Matias on aloittanut poikakuorossa ja oli mukana myös Äänipäissä. – Se on yksi niistä musaprojekteista, mihin ei ole aikaa. Olen mukana kannatusjäsenenä, kertoo Matias. Steve ’n’ Seagullsin jäsenten enemmistö on savolaisia. Kun muut viäntävät omaa murrettaan, on Matias ihan tyytyväinen, että joskus voi olla pohjalaisena hiljaa. – Sanovat, että vaihdan Vetelin murteeseen, kun soitan kotiin. Tai kun tapaan jonkun veteliläisen, niin jotenkin se murre tulee esiin, kertoo Matias. Toisinaan tulee vastaan murresanoja, joita ihmetellään. Yksi tällainen on vesipotti, jota Matias on saanut savolaisille selitellä. – Niitä tulee vähän väliä. Sellaisia sanoja, joita itse pidän puhekielisenä sanana, minkä kaikki ymmärtävät. Samoin on savon murteessa. Bändin kesken kiertää myös vitsi, että Matias on käynyt Vetelin moottorilukion. Sitä, mistä vitsi on peräisin, ei enää muisteta. – Jos autoihin tulee vikaa, niin koetan Vetelin moottorilukiolaisena tarkistaa. Mutta eihän sieltä vikaa löydy. Noin 150 keikkaa vuodessa kiertävälle Steve ’n’ Seagullsille on muodostunut vuosirytmi ulkomaan keikkoihin, Suomen keikkoihin, levyttämiseen ja lepoon. Kesän festivaalikeikoista Matias arvelee, että Sweden Rockissa yleisöä oli 12 000. Edellisellä vuosi sitten päättyneellä amerikankiertueella Steve ’n’ Seagulls kiersi kuukauden verran jenkkejä esiintyen muutamien satojen henkien klubeilla ja yleisömäärät ovat olleet jatkuvassa kasvussa. Seuraava jenkkikiertue on edessä syyskuussa. Steve ’n’ Seagullsin uskolliset fanit ympäri maailman tuovat keikoille kummallisiakin tavaroita. Amerikassa yleisin tuliainen on ”moonshine”, jenkkien kotipolttoinen. – Yksi tyyppi jenkeissä toi myös alasimen ja hain hampaita. Tosi erikoisia tavaroita ollaan saatu. Talvisaika on bändille hiljaisinta ja helmikuun alun bändi vietti studiolla ensi syksyllä ilmestyvää levyä tehden. Levyllä kuullaan myös keskipohjalaisvahvistuksia, sillä Friggin Tero Hyväluoma ja Esko Järvelä soittivat siellä viulua. Matias arvelee, että ensi kesänä Vetelin keikalla kuullaan myös uuden levyn kappaleita. Levy on Steve ’n’ Seagullsin neljäs ja sisältää cover-kappaleiden lisäksi kolme bändin omaa biisiä. – Keikoilla soitamme aina myös suosituimmat videobiisit, lupaa Haavisto. Lokeilla on keikoillaan aina rooliasut päällä ja koska yksi bändin jäsenistä keksii kaikille lempinimiä, tuli Matiaksesta Hermanni. Sillä nimellä häntä bändissä muutenkin kutsutaan. Bändi heittää vuodessa yli 150 keikkaa, joista osa on isoja festarikeikkoja, osa intiimejä klubikeikkoja. Matias pitää molemmista. JAAKKO MANNINEN PHOTOGRAPHY

VETELI 150 • 5 Perhonjokilaakso ❘ 15.2.2018 YHDESSÄ ETEENPÄIN - Veteli 150 vuotta Atk- ja maatalouspalvelu Parturikampaamo TARKKU Puh. 044 3624 210, 06-8624 210 Lasse Patana 040-732 5575 ,UWLDUMHVWD ... Kasvohoito......... .... 62€ Koulutie 73, Veteli • Avoinna ma-pe 10-17 Puh. 040 7216 234 / www.hoivahelmi.ﬁ Vetelin Teollisuusmeistin Oy 0400-284 286 Sähkölaitehuolto Höykinpuro Palokankaantie 21, 0400 373 020 Raimo Holtti Jäsenkorjausta ja kansanparannustoimintaa vuodesta 1989 lähtien. Vastaanotto myös iltaisin ja viikonlopuisin. Huom! Ei pikahoito. Puh. 0400 869 530 Parturiliike TAKSI Tuija Ari Palola ✆ 040 5513 338 Hiekkapurontie 2, Tunkkari Huhdantie 25, 69820 Räyrinki VETELINJOKILAAKSON TILITOIMISTO p. 0400 895 174 Puh. 040 580 0323 Kirkkotanhua 3, 69700 Veteli Uudisrakentaminen, remonttityöt sekä kattoremontit Pakkalan Monitoimi Oy p. 040-415 2193 / Jarkko jarkkopakkala@gmail.com Jalkojenhoidon ammattitutkinnon J suorittanut kuntohoitaja. Koti- ja hoitolaitoskäynnit Susanna Heikkala 040 824 0570 SORAHUOLTO Marko Aho Oy Finniläntie 152 RÄYRINKI Puh. 040 845 7028 • SORAA • HIEKKAA • MURSKETTA • MULLAT 040 571 9412 www.tililaskentaoy.ﬁ tililaskenta@multi.ﬁ SUORITAMME MURSKAUSTA • KIVEN • BETONIN • ASFALTIN YM. • SEULONTATYÖT • KAIVINKONETYÖT • VAIHTOLAVAKULJETUKSET LVI-SUUNNITTELU Pekka Aho Hotelli Kampeli II-krs (huoneet 315 ja 314) puh. 050 3555464 www.kaunisjakomia.ﬁ 040-705 7987 • pekka.aho@kase.ﬁ www.rakennuskorpelaoy.ﬁ p. 0400 560 144 AVOINNA: ma-ti 9-17, ke suljettu, to-pe 9-17 la 10-14, su suljettu, perjantaisin ilman ajanvarausta

6 • VETELI 150 15.2.2018 ❘ Perhonjokilaakso Veteli 150 vuotta ja vähän 7000 Meri vetäytyy ja Vetelinjoen rantatöyräät nousevat esille ja kivikauden asutus leviää nykyisen Vetelin alueelle kampakeraamisella kaudella, vuosina 4000 – 3000 ennen ajanlaskun alkua. Hautakedolta, entisen Keski-Pohjanmaan emäntäkoulun maalta löydettiin 1946 kampakeraamisen kulttuurin asuinpaikka, joka on aikoinaan sijainnut merenrannalla. Paikalta löytyi usean sadan metrin pituiselta alueelta punertavaksi palannut hiekkaa, kivikautista kulttuurikerrosta ja kvartsi-iskennäisiä. Kaivauksissa paljastui kivetty tulisija, liesi, jonka ympäriltä löytyi runsaasti saviastiain palasia, rikkoutunut kivikirves ja muutamia kvartsiesineitä. Hautakedon keramiikka on ruskeaksi poltettua savea. 1540 Vetelissä on veroluettelon mukaan Ylivetelin kyläkunta, johon kuuluvat Koskelan, Läspän, Kankaan, Torpan, Puusaaren, Kainun, Klemolan ja Pollarin talot ja Räyringin kyläkunta, johon kuuluvat Alaspään, Långin (nykyisin Hannila), Löijan (Lassila) ja Finnilän talot. Kaikkiaan Kokkolan ylimaassa on veroluettelon mukaan 18 taloa. 1856 Vetelin kappalaisen avustaja A.J.Lilius kirjoitti kappelikokouksen pöytäkirjan ensimmäisen kerran suomen kielellä, kappalaisena oli tuolloin Antero Vilhelm Ingman 1864 Kokkolan pitäjän yläosasta muodostettiin Vetelin käräjäkunta 1639 Ylivetelin kappeliseurakunta perustetaan 1969 yhteiskoulu kunnallistetaan 1970 Perhonjokilaakson kansalaisopisto aloittaa toimintansa 1972 sähköosuuskunnat yhdistyvät ja muodostetaan Vetelin kunnan sähkölaitos 1970 Perhonjokilaakson ensimmäinen numero ilmestyy 1968 Jouko ja Kosti nousevat julkisuuteen kappaleellaan Muisto vain jää Vetelin yhteiskoulu Suojala ja Kaskela 1950-luvulla. Näissä tiloissa aloitti toimintansa myös lukio vuonna 1956. 1966 Patanan tekojärvi valmistuu 1973 Räyringin ja kirkonkylän meijerit yhdistyvät 1957 Vetelin joukkue voitti ensimmäisen kerran Keski-Pohjanmaan maakuntaviestin, muut voitot ovat vuosilta 60, 61, 63, 65, 67, 68, 69 ja 82 1973 Tunkkarin sairaalan omistajaksi Perhonjokilaakson kansanterveystyön kuntainliitto 1976 Jaron tuotantolaitos aloittaa toimintansa Vetelissä Patanan tekojärvi valmistui 1966. Sen avulla säännöstellään Perhonjoen veden virtaamaa, mutta samalla se on sähköä tuottavan voimalaitoksen vesivarasto ja myös tärkeä virkistyskalastuspaikka Vetelissä. Vetelin voittoisa maakuntaviestijoukkue Pietarsaaren viestistä vuodelta 1968. Viesti hiihdettiin uudenvuodenpäivänä ja Vetelin joukkueeseen kuuluivat Kullervo Laasanen, Ulla Nygård (o.s. Lokasaari), Taisto Koskenniska, Matti Pynttäri, Hannu Taipale, Antti Nykänen, Matti Lång ja Asko Sillanpää. Jaron tehtaalla Vetelissä valmistettiin ruostumattomasta teräksestä putken osia teollisuuden käyttöön. Tuotanto käynnistyi 1976 ja päättyi 2010. Kuvassa veteliläinen Paavo Rentola työnsä ääressä. 1977 Vetelin Urheiluautoilijoiden perustava kokous 1992 Keski-Pohjanmaan Monitoimirata Oy (Kemora) konkurssiin 1983 Kemoran moottorirata valmistuu 1984 urheilutalo valmistuu ja myöhemmin rakennetaan samaan yhteyteen myös uimahalli Kemoran moottorirata valmistui 1980-luvulla, Kemora 500 -kilpailu ajettiin vuonna 1987. Näkymä varikolta vuoden 2004 Asfalttikunkussa. SILJA KONONEN 1988 Pilvinevasta muodostetaan valtionmaan soidensuojelualue ja vuonna 1992 siihen liitetään alueita ympäristöministeriön päätöksellä Pilvinevan pinta-alasta on suojeltu yhteensä noin 76%

VETELI 150 • 7 Perhonjokilaakso ❘ 15.2.2018 Heikkilän poikia lähdössä vapaussotaan 1918, kuvassa Oskari Kujala, Pertti Heikkilä ja Edvard Heikkala. n enemmänkin 1882 Räyringissä kansakoulu aloitti toimintansa 1891 perustetaan Räyrinkiin maakunnan ensimmäinen nuorisoseura, kaikkiaan Vetelissä on toiminut kuusi nuorisoseuraa, joista neljä toimii edelleen 1880 Kainun kansakoulu aloitti toimintansa 1868 Kirkonkokous päättä asettaa kunnallislautakunnan, jonka esimieheksi valittiin lukkari Antti Lång 1915 lähtien useita nuoria miehiä värväytyy jääkärikoulutukseen Saksaan ja veteliläisiä osallistuu tammikuussa 1918 sotaan Kokkolassa sekä myöhemmin keväällä Etelä-Suomessa 1865 annetaan Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus kunnallishallituksesta maalla. Asetuksen myötä maalaiskunnat saivat itsehallinnon ja kuntien toiminta erotettiin seurakuntien toiminnasta. 1932 valmistuu Vetelin museo, se on tiettävästi ensimmäinen maaseudulla varta vasten museoksi rakennettu talo Vetelissä on toiminut kuusi nuorisoseuraa, joista neljä on edelleen olemassa. Kuvassa Isonkylän nuorisoseuralaisia vuonna 1929. Vetelin taidekartanon kiinteistö valmistui 1938 emäntäkouluksi. 1934 Vetelin ym. muiden kuntien sairaala valmistuu Tunkkarille 1938 Keski-Pohjanmaan emäntäkoulu aloittaa toimintansa Vetelissä 1954 ja 1972 maatalousnäyttelyt Vetelissä 1952 Helsingin kesäolympialaisten tuli kuljetetaan läpi Vetelin 1947 Vetelin Yritys ja Räyringin Jyske yhdistyvät ja perustetaan Vetelin Urheilijat 1956 Vetelin lukio aloittaa toimintansa 1995 Harjukoti valmistuu ja vihitään käyttöön Raivaajapatsaan paljastusjuhlassa 1939 puheen piti kauppaneuvos S.A. Harima. 1939–1945 veteliläiset mukana talvi-, jatko- ja Lapin sodassa 1939 Vetelin evankelisluterilainen seurakunta täyttää 300 vuotta ja Raivaajapatsas paljastetaan 2009 Tv-sarja ”Kylä ilman naisia” alkaa 2016 Irtanaisviikot alkavat 2010 Outokumpu Stainless Tubular Products (OSTP) sulkee Vetelin tuotantolaitoksen Entisen emäntäkoulu sai uuden nimen, Taidekartano, vuonna 2010, jolloin siellä ruvettiin järjestämään taidenäyttelyitä. URPO NYKYRI 2018 lukion viimeinen ikäluokka kirjoittaa ylioppilaaksi. Kunta viettää 150-vuotisjuhlaansa.

8 • VETELI 150 15.2.2018 ❘ Perhonjokilaakso Matti Pulkkinen vaihtoi sukunimekseen Kotila ostettuaan Tikkakosken lähistöltä Kotirannan paikan. Matti ja Iida Maria vihittiin vuonna 1904. Kotilasta lähti kuusi miestä sotaan – vain neljä palasi Vetelin Pulkkinen tunnetaan Paavo Kotilasta, joka toi mainetta ja kunniaa kotikylälleen voittamalla muun muassa Bostonin maratonin vuonna 1961. Lähtökohdat tuohon menestykseen olivat vaatimattomat. Paavon vanhemmilla Matilla ja Iida Marialla oli 11 lasta, joista kuusi poikaa osallistui sotiin ja yksi heistä kaatui ja toinen joutui kadoksiin. Oheinen teksti on tiivistetty Matin ja Iida Marian tyttären, Liljan pojan Antero Mannisen käsikirjoituksista. Nämä muistelmansa hän omistaa mummolleen Ida Marialle: – Hän antoi minulle, pienelle sotaorpopojalle turvallisuuden tunnetta, kun sain nukahtaa hänen selkänsä taakse tuntien nenässäni hänen tuoksunsa savulle ja elämälle. Tuo tuoksu vielä tänäkin päivänä muistuttaa minua mummostani ja antaa voimaa kestää elämän vaikeudet mummoni tapaan, kirjoittaa Antero Manninen. Tuohon menetysten joukkoon on syytä lisätä vielä Liljan puoliso Onni Manninen, joka kaatui Prääsässä kiväärin luotiin syyskuussa 1941. Iida Maria Kotila o.s. Haukilahti syntyi Seppälän talossa. Hänen isänsä oli Antti Haukilahti (1856 – 1896) ja äitinsä Maria Sofia Aapramin tytär Karvonen (s. 1859 Halsualla). Antti Haukilahden isä oli Aaprami Antinpoika Haukilahti (1827 – 1879) ja vaimonsa oli perholainen Kaisa Erkintytär (1827 – 1904). Antilla ja Marialla oli viisi lasta; Rosa Elina (1884 – 1889), Iida Maria (1887 – 1961), Juho Edvard (1890), Rosa Kristiina (1892) ja Tuomas (1895). Iida Mariasta tuli pian vanhin lapsi, kun Rosa Elina kuoli viiden vuoden ikäisenä. Kun Iida Maria oli kahdeksanvuotias, hänen isänsä kuoli. Iidan vastuu kasvoi, kun äiti alkoi sairastella ja seuraavaksi vanhin lapsista oli kolme vuotta nuorempi Edvard. Seppälä oli vauras talo, mutta myös iso. Se tiesi valtavaa työmäärää. Se kasvatti Iidan tahdonvoimaa ja vastuuta huolehtia sairastelevan äidin kanssa nuoremmista sisaruksista. Eräänkin kerran Iidan ollessa 15-vuotias ja juuri lypsänyt lehmät ja vienyt maidon prunniin jäähtymään, hän huomasi äitinsä tilan pahentuneen. Apteekista piti saada lääkettä, mutta sinne oli matkaa noin 35 kilometriä. Oli lähdettävä jalan, sillä hevonen oli kesälaitumella kylän muiden hevosten kanssa. Iida seurasi jokivartta ja rantapolkuja, jotka olivat muodostuneet karjan, uittomiesten ja kalastajien kulusta. Kylien kohdalla oli kyläteitä, mutta metsän alettua hän taas jatkoi jokivarsipolulla. Tikut, kävyt ja karjanlanta tuntuivat paljaissa jaloissa, mutta ne eivät kulkua hidastaneet. Niin kulki Iida päivän aikana tuon 70 kilometrin matkan, aurinko oli vielä korkealla, kun hän palasi apteekkireissulta kotiin. Uutterasta yrityksestä huolimatta perhe joutui lähtemään Seppälästä. Sinne muutti Iidan isän veli perheineen ja Iida lähti 16-vuotiaana piiaksi Tikkakoskelle ja Maria muutti Halsualle sukunsa pariin. Iidan puoliso oli Matti Kotila, entinen Pulkkinen (1884 – 1932). Hänen isänsä oli Viljami Pulkkinen (s. 1864). Viljamilla oli kolme vaimoa ja 16 lasta. Viljami muutti myöhemmin maanviljelijäksi Reisjärvelle. Viljamin äiti oli Maria Josefiina Pulkkinen o.s. Toivari (1860 – 1898). Matin täyssiskoja ja -veljiä olivat Anna Aliisa (1887), Aaprami Nestori (1889), kaksospojat Juho Heikki ja Erkki Benjami (1891) sekä Juho Julius (1893) ja Lempi Maria (1895). Matti Kotilan kotitalo oli keskellä Pulkkista ja suurehko maatila. Matti ei tullut toimeen isänsä Viljamin kanssa, koska ei hyväksynyt tämän komeilevaa ja suureellista elämäntyyliä. Myöhemmin Viljami myikin Pulkkisen tilan ja osti suuremman Reisjärveltä. Matti ei lähtenyt mukaan, vaan osti Kotirannan mökin kolmen kilometrin päästä Tikkakoskelta. Tien toisella Vuonna 1911 otetussa kuvassa takana vasemmalla Matti Kotila sekä Iida Maria sylissään Ilmi. Etualalla pojat Valde ja Väinö. Takana näkyvässä mökissä syntyi ja kasvatettiin yksitoista lasta. Mökkiä vuosien saatossa korotettiin ja laajennettiin. puolella virtasi Perhonjoki. Matti nimesi tilan Kotilaksi ja vaihtoi myös sukunimensä. Matti Kotila oli valveutunut mies. Hän oli käynyt kansakoulun ja luki sen mitä luettavaksi sai. Hän osasi kirjoittaa ja riimityksenkin taito hänellä oli. Matti laajensi tiluksia ja osti lisää maata ja metsiä ja laajensi myös mökin taloksi. Kaiken muun ohella hän oli löytänyt vaimon ja mennyt naimisiin Iida Maria Haukilahden kanssa vuonna 1904. Iidan Matti oli nähnyt, kun Kotilan perheen 11 lasta Väinö Kotila 1905 – 1940 Valde Kotila 1908 – 1956 Ilmi Rentola (o.s. Kotila) 1911 – 2015 Veikko Kotila 1914 – 1962 Niilo Kotila 1916 – 1944 Uljas Kotila 1919 – 2000 Lilja Pulkkinen (ent. Manninen, o.s. Kotila) 1922 – Olavi Kotila 1925 – 1997 Paavo Kotila 1927 – 2014 Anneli Similä (o.s. Kotila) 1930 – Eino Kotila 1932 – 2011

VETELI 150 • 9 Perhonjokilaakso ❘ 15.2.2018 Kotilan veljeksistä sotaan osallistuivat Valde, Väinö, Veikko, Niilo, Olavi ja Uljas. Paavo ja Eino olivat äitinsä Iida Marian apuna kotitöissä. Kuvassa veljekset vasemmalta lukien Uljas, Olavi, Niilo, Veikko, Väinö ja Valde sekä etualalla Paavo ja Eino. tämä oli Haukilahdesta käynyt päiväseltään kaupassa Pulkkisessa selässään säkistä tehty reppu. Ennen talvisotaa oli Iida Maria Kotilan vanhin poika Väinö perheen senhetkinen tukipylväs. Hän hankki elannon nuoremmille sisaruksilleen maasta, vedestä ja metsästä. Kesällä kasvatettiin viljaa, hoidettiin kasvimaata ja kalastettiin. Syksyllä metsästettiin ja kerättiin marjoja ja sieniä. Siitä koostui perheen elanto. Talvella oli vaikeampaa ja välillä elannon hankkiminen otti todella lujalle. Välillä se kysyi nöyrtymistä ja avun pyytämistä. Nämä kaikki myös kasvattivat Kotilan lapsia. Iida Maria saattoi tulla kerjuureissulta säkki selässä käytyään Pulkkisen, Räyringin ja Patanan vauraissa taloissa. Kotilan lapsista tuli kuitenkin kunnianhimoisia, voimakkaita ja ahkeria ihmisiä. He olivat hyvin pukeutuneita ja vaatteistaan hyvin tarkkoja. Vaatteiden piti olla näyttäviä ja edustavia sen ajan mittapuun mukaan, ja sitä ne olisivat vielä tänäkin päivänä. Köyhyys ei heitä lannistanut vaan kasvatti voittamaan elämän vaikeudet tiedostaen, että kaikki oli voitettavissa, jos Jumala suo terveyttä. Oli kysymys tahdonvoimasta, jota Iida Marialla oli. Vaikka piti monesti nöyrtyä, tahtoa se ei sammuttanut. Kun talvisota alkoi, joutui Väinökin rintamalle. Hän oli päässyt lomalle sillä perusteella, että hankki metsästyksellä elantoa suurelle perheelle metsäkanalintujen pyydystämisen aikaan. Hän olikin saanut lomansa aikana hyvin riistaa, mutta samalla hän oli menettänyt uskollisen metsästyskoiransa. Koiran hän oli haudannut kodin pihapiiriin ja hyvästellyt morsiamensa Vimpelissä ennen kuin palasi rintamalle, Laatokan rannalla olevan Pitkärannan puolustuslinjalle. Papit toivat talven mittaan suruviestejä koteihin ja niin kääntyi pappi Kotilankin pihaan, kun Väinö oli saanut venäläisten tykistökeskityksessä Pitkärannassa sirpalesuihkun rintaansa. Pojista toiseksi vanhin Vaito Valdemar eli Valde oli talvisodassa kiväärimiehenä ja jatkosodassa korpraalin arvoisena huoltojoukoissa Laatokan Karjalassa. Veikko Kotila oli talvisodassa konekiväärimiehenä Korpiselän rintamalla ja jatkosodassa mukana kohti Petroskoita etenevien joukkojen mukana. Veikko Kotila haavoittui Sotjärvellä kranaatin sirpaleista vatsan seudulle hyvin vakavasti ja sai siitä elinikäiset vammat. Niilo Kotila taisteli talvisodassa JR 64:n riveissä Suomussalmen lohkolla ja oli mukana Raatteentien taisteluissa. Niilon komppania oli puhdistamassa taistelupaikkoja ja todistamassa totaalista joukkotuhoa. Jäljellejääneet venäläissotilaat olivat hajaantuneet lumiseen metsään ilman mitään talvisodankäyntiin omaavaa kokemusta. Oli karmaiseva näky suomalaisille sotilaille nähdä paleltuneita sotilaita puiden juurilla. Joitakin vielä voitiin pelastaa, mutta vaikeaa se oli, kun ympärillä oli metrinen hanki. Talvisodasta Niilo Kotila selvisi Pulkkisen muiden miesten tavoin kuin ihmeen kaupalla pienin vammoin takaisin kotiaskareisiin. Niilon mieltä painoi vanhemman veljen menehtyminen Laatokan rannalle. Välirauhan aikana Niilo teki metsätöitä, mutta osallistui myös kilpahiihtoihin. Jotain kertoo se, että hän hakkasi metsätöissä halkoja seitsemän kuutiota pinoon pokasahalla ja kirveellä yhteen soittoon. Hiihdossa hän oli maakunnan viiden parhaan joukossa. Jatkosota alkoi kevätkesällä 1941. Kokkolan sotilaspiirin alueella perustettiin JR 29 ja sen komentajana toimi everstiluutnantti Paavo Susitaival. Rykmenttiin koottiin noin 4000 miestä kolmeen pataljoonaan. Lisäksi siihen kuului kranaatinheitin- ja jääkärikomppaniat. Paavo Susitaival oli taktikko, jonka ideana oli välttää viimeiseen asti miestappioita. Komppanianpäälliköille hän piti puhuttelun ja korosti, että hiki säästää verta. Ei käydä suoraan silmittömään hyökkäykseen vaan saartoliikkeillä ja koukkauksilla pyritään vihollinen voittamaan. Ensimmäisessä pataljoonassa oli konekivääri-, jääkäri ja kranaatinheitinkomppaniat. Jääkärikomppaniaan kuuluin paljon Vetelin miehiä, melkein kaikki Pulkkisenkin miehet, myös Niilo Kotila. Jääkärikomppania oli nopean toiminnan joukko, joka heitettiin vihollisen eteen pysäyttämään heidän toimintansa, jos sen tarkoituksena oli saartaa. Ohjeena oli ”kierrä, katkaise, hyökkää ja tähystä”. Aina oli edessä etulinjan tehtävät ja kosketus viholliseen. JR 29:n tehtävänä oli avata tie Petroskoihin. Rinnalle saatiin JR8, joka oli Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan romaanin esikuva. Toisella sivustalla oli JR 50. Niilo Kotilan tie Petroskoihin kulki reittiä Laaja, Yläjoki, Tsiipakka, Sotjärvi, Somba, Vilna ja Suunu. Niilo selvisi tästä kaikesta asemasotavaiheeseen, jolloin JR 29 hajotettiin ja perustettiin pääosin reserviläisistä koottu 15. prikaati. Sen neljännen komppanian ryhmänjohtajaksi siirrettiin Niilo Kotila. Vetäytymisvaiheessa Vite- Iida Maria Kotila lastensa Ilmin, Einon ja Annelin kanssa vuonna 1947. lessä Niilo Kotila katosi. Jo edesmennyt samaan joukko-osastoon kuulunut veteliläinen sotaveteraani Toivo Saari muisteli, että suurhyökkäyksen alla venäläiset tankit kolistelivat ja oli vain ajan kysymys, milloin ne lähtevät liikkeelle. Kannaksella oli menossa suurhyökkäys ja nyt odoteltiin, että se tapahtuisi myös Laatokan pohjoispuolella. Suomalaiset vetäytyivät yöllä asemistaan, jäljelle jäi vain pieni ryhmä ammuskelemaan. Pääjoukko pääsi vetäytymään asemista vähin vaurioin. Suurhyökkäys tuli ilmasta yhdeksän koneen aaltoina. Joukot vetäytyivät Laatokan rantaa pitkin kohti länttä, mutta järveltä työntyi venäläisiä joukkoja ja tuntui kuin aina oltaisiin oltu saarroksissa. Vetäytymistä hidastivat Laatokkaan laskevat joet. Niilo onnistui pääsemään Vitelejoen yli tukkisumaa pitkin Anttilan Aaron kanssa. Perääntyvät joukot kuitenkin joutuivat saarroksiin ja siinä tilanteessa Niilokin jäi mahdollisesti kentälle Vitelejoen lähistölle. Sen jälkeen häntä ei enää nähty. Sodan jälkeen liikkeellä oli huhuja Niilon kohtalosta. Viimeiseen saakka Iida Mariakin uskoi, että ”vaikka Niilo olisi elävänä missä tahansa, hän tulee kävellen kotiin”. Näissä odotuksissa Iida Maria eli elämänsä loppuun saakka. Uljas Kotila oli erikoiskoulutuksessa Kuopion koulutuskeskuksessa 1944 – 1946. Veljeksistä Olavi palveli Lapin sodassa kiväärimiehenä ja taisteli entisiä aseveljiä, saksalaisia vastaan. Melkein jokaisesta perheestä Pulkkisestakin oli Kotilan perheen tavoin vähintään yksi mies sodassa ja menetyksen tunteet olivat monilla samanlaisia. Sodan jälkeen elämä alkoi palata uomiinsa ja kun Iida Maria näki poikansa Paavon äärettömän kovan halun tulla juoksijaksi, kannusti äiti poikaansa; ”juokse Paavo, juokse sydämesi halusta”. Ja Paavo toteutti unelmansa ja juoksi äitinsä iloksi. Pulkkisen miehiä sota-aikana otetussa kuvassa, takarivissä vasemmalla Martti Nisula, Väinö Tikkakoski ja Onni Manninen, eturivissä Vilho Tikkakoski, Niilo Kotila ja Martti Leppäniemi.

10 • VETELI 150 15.2.2018 ❘ Perhonjokilaakso Lehmät asettuvat lypsyasemalle kolmesti päivässä ja useimmiten Jussi hoitaa iltayhdeksältä alkavan yölypsyn. Lypsyasemalla yhden lehmän lypsy kestää reilut neljä minuuttia. SANNI AHO (Maa)Jussin päivä Aivan tavallinen perjantai piti sisällään tuhansia askelia ja 202 lehmän lypsyn sekä lounaan, jolla suunniteltiin huonon musiikin festareita. Tältä näytti Jussi Tunkkarin päivä. TUNKKARI Sanni Aho Aamulla ovi kolahti, kun vaimo Karoliina kiirehti töihin ja Jussi Tunkkari jäi yksin jatkamaan unia. Seuraksi kotiin jäi kaksi terrieriä ja jätlanninpystykorva. Joku päätti nuolaista isäntää varpaasta ja siitä päivä alkoi. Ennen yhdeksää soi herätyskello merkiksi, että oli lähdettävä navetalle. Jussi Tunkkari on maatilayrittäjä Eteläkankaan maidolla yhdessä veljensä Pertun kanssa. Tilalla lypsetään kolmessa vuorossa ja usein Jussi hoitaa yölypsyn. Siksi aamuisin on lupa nukkua. Suunnitelman kymmenen aamusta muuttaa kuitenkin eläinlääkäri. Jussi jätti aamupalan väliin ja ajeli navetalle siirtelemään lehmiä eläinlääkärin avuksi. Samalla tehtiin muutama poikimisen jälkeinen tarkistus ja eläinlääkäri ultrasi ummessa olleita lehmiä. – Eihän siellä alkiota ollut, totesi Jussi. Epäilys siitä, että pihatossa omassa aitauksessaan pidetyistä lehmistä joku oli alkionsa hukannut nousi, kun lehmät hyppelivät toistensa päälle. – Olivat kaikki hiestä märkänä ja juhlatuulella. Kiimassa lehmät hyppivät toistensa selkään, mutta tiineet eläimet eivät sitä tee. Vain eläinlääkärillä on lupa ultrata, joten varmuus lehmän tiineydestä saadaan viimeistään silloin. – Me saadaan siementää ja tehdä käsikopelolla tarkistuk- set, mutta on muitakin regulaatioita, joissa ei ole mitään tolkkua, kuittaa Jussi. Tammikuu näyttää hiljaiselta, mutta se tarkoittaa kiirettä muina kuukausina. Keskimäärin noin 22 lehmää kuukaudessa poikii ja jokainen poikiminen lisää puolella tunnilla työmäärää. – Yrittäjät joustaa silloin. Poikiminen on tärkeimpiä hetkiä tässä työssä. Eläinlääkärin lähdettyä ehtii juoda kahvit. Navetan tilavassa toimistossa pyörähtää työntekijä jos toinenkin. Yrittäjäperheestä navetta työllistää Jussin ja Pertun lisäksi Karoliinan sekä nyt Jussin tytön Annan. Karoliinan vanhin poika Topi muutti juuri Veteliin ja opiskelee tilalla maatilayrittäjäksi oppisopimuksella. Tilan peh- tooriksi kutsutaan Harria ja lisäksi töissä on kaksi ukrainalaista. Kun maidon hinta muutamia vuosia sitten laski, siirryttiin Eteläkankaalla lypsämään lehmät kolmesti päivässä. – Aamulla joku tulee tänne ennen viittä, joskus neljältäkin ruokkimaan. Toinen viideltä juottamaan vasikat ja kuudelta aloitetaan lypsy, kertoo Jussi. Sama päivällä, kahdelta lypsetään. Ja illan viimeinen vuoro alkaa yhdeksältä. Mutta nyt on aika lähteä lounaalle. Lounastreffit on huikattu whatsapp-ryhmässä ja tällä kertaa Jussi ja Karoliina lähtevät ravintola Pelimanniin. On perjantai ja makkarapäivä. – Kun ei muuten ehdi kavereita nähdä, niin usein nähdään lounaalla. Tällä kertaa Palosaaren Matti kerkesi mukaan syömään. Jussilla on usein puhelin kourassa. Whatsapp-ryhmiä on perustettu sopiviin tarpeisiin ja lisäksi hän seurailee somessa eri keskusteluja. Joskus kommentoikin, mutta tiukimman terän hän on jättänyt. Pakolaiskeskustelu vei yhteen aikaan mukanaan. – Jossakin vaiheessa suhtauduin siihen vakavammin, mutta ei enää. 2014 joutui poistamaan listoilta kavereita, joista tuli selviä trolleja pakolaisasioissa ja Ukrainan kriisissä. Nykyään en kommentoi aina kun koen aiheelliseksi, mutta Koska kaikille aiheille löytyy omat Facebook-ryhmänsä, on myös maidontuottajilla ja maatalousalan ihmisillä omiaan. Sieltä Jussi ja Karoliinakin toisensa muistavat ja pari alkoi jutella, kun Jussille tuli ero. Pari meni naimisiin vuosi sitten ja he asuvat pienessä hirsitalossa Tunkkarilla. Lounaskeskusteluissa on tällä viikolla puhuttu muun muassa Mäkitien Paskan Musiikin Festivaalista, MPMF:stä, joka pitäisi järjestää. – Tässä iässä tarvitsee jonkun syyn istua iltaa, sanoo Jussi. Takaisin navetalle. Sieltä löytyy aina jotain tekemistä ja Karoliinalla on päivälypsyvuoro.

VETELI 150 • 11 Perhonjokilaakso ❘ 15.2.2018 Peltsun lounaan makkarapäivä vei voiton. Lounastreffit sovitaan kavereiden kanssa whatsapp-ryhmässä ja tällä kertaa syömään Jussin ja Karoliinan kanssa kerkesi Matti Palosaari. Karoliina ja Jussi kahvilla navetan tilavassa toimistossa. Vasikat asuvat pihalla igluissa. Ne pärjäävät pakkasellakin, kunhan kuiviketta riittää. Ennen lypsyn aloittamista vasikat juotetaan. Eteläkankaalla lehmävasikoille annetaan tänä vuonna P-kirjaimella alkavat nimet. Sonnivasikoita ei nimetä lainkaan. Uimahallissa Jussi Tunkkari käy muutaman kerran viikossa. Uiminen auttaa selkävaivoihin ja hetken kerkeää istahtaa kahviossa Lotta-tytärtä odotellessa. Työnjakoa on tehty niin, että Jussi hoitaa lehmien sorkat ja erilaisia huoltohommia. Pedikyyri tehdään karjalle kahdesti vuodessa ja sitä hän tekee toisinaan muutaman tunnin, toisinaan parikymmentä. – Nyt tuolla on roskikset aika täynnä ja yksi portti repsottaa. Koetan tehdä tehtävälistaa, että mitä pikkuhommia on tehtävä. Eläintilassa pitäisi tehdä huoltohommia ja se pitäisi hoitaa lypsyn aikaan, kun eläimet ovat tilasta pois. Maatalousalalla aina työskennellyt Karoliina on ottanut vastuulleen hallitöitä, eläinrekisterin ja maksuliikenteen. Tekniikka kiinnostaa ja Jussilla on ollut ranteessa työpäivän aikana myös askelmittari. Päivän aikana askelia kertyy kevyesti 17 000. Kolmen jälkeen Jussi menee kotiin. – Saatetaan ottaa päikkärit ja jompikumpi laittaa ruokaa. Liha tulee luonnollisesti omasta navetasta. Noin kerran vuodessa he ottavat omiksi tarpeiksi teurasautoon laitetun lehmän ja kodin jääkaapeista yksi on säädet- ty raakakypsyttämään tuoretta lihaa. – Aika vähän meillä possua syödään. Iltapäivä on vapaata ja silloin saatetaan katsoa Netflixistä jotain. Viimeksi Jussi ja Karoliina katsoivat Muuntohiili-sarjan. Myös pönttöuunilla lämpiävä koti vaatii tulen tekemisen kerran päivässä. Uusioperheessä on kuusi lasta. Kaikki nuorimmat ovat Jussilla ja Karoliinalla joka toinen viikonloppu ja niihin viikonloppuihin koetetaan ajoittaa vapaapäiviä. Silloin paikalla ovat kymmenvuotiaat Jussin Lotta ja Karoliinan Johanna ja kuusivuotias Lauri. – Koetetaan välttää ettei niinä viikonloppuina olisi hirveästi ohjelmaa. Viimeksi taidettiin pelata pelejä yksi päivä, kun oli niin kylmäkin. Joskus Tunkkareilla leivotaan ja siitä huolehtii Jussi. Viimeksi hän leipoi Runebergin kakun, mutta nyt mietityttää tämän viikon kinkerit, jotka Karoliina ja Jussi järjestävät. Sinne pitäisi jotain tehdä. Illan ohjelmassa ennen lypsyä on vielä uinti. Jussi käy Eteläkankaan maidolla on tällä hetkellä 202 lypsävää. Kameraa arastelevat lehmärouvat kantavat kaulassaan tunnistetietoja, joka rekisteröi lehmän lypsämän maitomäärän sekä liikkumisen pihatossa. Sairas eläin liikkuu vähemmän. Vetelin uimahallilla pari kertaa viikossa ja usein mukana on ainakin Lotta. Uimareissulle pyritään lähtemään viiden maissa. Jussi arvelee käyneensä uimassa enemmän tai vähemmän 2000-luvun alusta lähtien. Fyysisen työn vuoksi Jussi ei aerobista liikuntaa kaipaa työpäiviin, mutta sen sijaan lihashuoltoa ja toisenlaista liikettä. Uinnin hän on todennut parhaaksi. – Huomaa, että sängystä on vaikea nousta, jos uinti jää väliin. Selkä temppuilee jos ei ui. – Minä kerkiän tunnissa uida riittävästi, mutta tenavilla menee pidempään. Jos selässä tuntuu, saatan vesijuosta. Tällä kertaa uinti jäi aiottua lyhyemmäksi, sillä aamupäivän kahvinjuonti kostautui kramppaavina jalkoina. Ja päiväunetkin jäivät iltapäivältä väliin, mutta Jussi ja Karoliina korjaavat asian ennen lypsyä. Iltalypsy alkaa ulkona vasikkaigluissa olevien vasikoiden juotolla. Toimiston tietokoneelta seurataan kunkin lehmän tuottoa ja edellisenä yönä Jussi ehti sen tarkistaa. – Lehmä ei näytä kipua tai vammaa kuin viimeisessä hädässä. Alkavat utaretulehdukset esimerkiksi huomaa laskevassa lypsykäyrässä. Jokaisella lehmällä on kaulassaan myös anturi, joka kertoo kuinka aktiivinen eläin on. – Sairas lehmä makoilee ja syö vähemmän. Jokainen sairastunut eläin maksaa paljon menetettynä maitona ja siksi niihin pitää puuttua ajoissa. Ensimmäisenä sairastuneelta lehmältä mitataan kuume ja orastavasta utaretulehduksesta kärsivä lehmä saattaa tulla kuntoon kipulääkkeilläkin. Tällä kertaa Jussi ja Karoliina ovat yhdessä yölypsyllä. Kameraa vierastavat siput eivät tohdi lypsyasemalle astella, mutta lopulta rohkeimmat asettuvat paikoilleen. Lypsyasemalla on paikat 24:lle lehmälle kerrallaan. Jos jotain erikoista tapahtuu, niin yövuorosta päästään kahdelta. Yleensä valmista on puolen yön aikaan. Maidon hinta on noussut Jussin arvion mukaan 2,5 senttiä. Hinnan muodostumiseen vaikuttaa esimerkiksi vuoen vaihteessa mukaan tullut vastuullisuuslisä, joka on sentin verran. Myös maidon laadulla on vaikutusta ja se siirrettiin tämän vuoden alussa kiinteäksi osaksi hintaa. – Silloin muutama vuosi sitten hinta putosi melkein kymmenen senttiä. Eikä se siitä varmaan merkittävästi nouse, mutta saa olla iloinen ettei ennen juhannusta laske. Maataloudessa ollaan Jussin mielestä vahvojen muutospaineiden alla ja sellaisessa on vain häviäviä. Maidon kulutus laskee, menekki pienenee ja kilpailu tuonnista on joka vuosi vähän kovempaa. – Me ollaan nippa nappa hengissä. Tässä on työstämistä vielä paljon. Sillä hinnalla mitä viime vuonna maidosta maksettiin, tekee joku jo ihan hyvää tulosta. Eteläkankaan maidon pihattonavetta otettiin käyttöön vuonna 2010. – Jos siihen hetkeen pitäisi palata, niin en sitä päätöstä muuttaisi. Perhonjokilaakson kuntien 150-vuotisjuhlaliitteissä seurataan päivän ajan kuntalaisen päivää. Seuraavana on vuorossa Kaustinen.

12 • VETELI 150 15.2.2018 ❘ Perhonjokilaakso ◗ Kafﬁlla Viisaus löytyy aamupalaverista Kylän puskaradion mukaan paras aamukahviporukka Vetelissä kokoontuu Seolla VETELI Sanni Aho Aamuisin Vetelissä Seon ovella ennen avaamista jonottaa kahville joukko eläkeelle ehtineitä miehiä. Aamu alkaa kahvilla ja kuulemma naisiakin aamupalaveriin sopii, mutta ei satunnaisia kävijöitä lukuun ottamatta ole näkynyt. – Joka kylässähän tällainen porukka on, arvelee Aulis Karvonen. Ennen Seon avautumista aamupalaverit pidettiin Shellillä. Palaverissa paikalla olleen Kimmo Torpan mukaan aamupalaverien ensimmäisten kävijöiden nimiä on etsittävä Klaavunkankaan kivistä. Aamupalaverissa on ajoittain täynnä pöytä jos toinenkin. Ennen kahville tuloa miehet ovat jo lehtensä lukeneet, joten vuorossa on uutisten purkaminen. Toisinaan pöydissä pyörähtää myös työssäkäyviä. – Ne menevät yleensä omiin pöytiinsä istumaan, ettei meille tule allergisia oireita, sanoo Timo Storbacka. Puheenaiheet vaihtelevat autoista naispappeihin ja päivänpolitiikkaan. – Maanantaina tahtoo venyä pidempään, kun on ollut parin päivän tauko. Välillä ollaan vakavia, välillä hauskojakin ja toisinaan on väittelyäkin. – Täällä ollaan niin väyrysläisiä, niin ei tule riitaa, sanoo Esko Puumala. No, on kuulemma sellaisiakin, jotka ovat palaveripöydästä pari vuotta sitten lähteneet eivätkä vielä palan- Aamupalaverissa viime perjantaina Pekka Virkkala (vas.), Markku Hautamäki, Seppo Pollari, Esko Puumala, Jaakko Kivelä, Aulis Karvonen, Timo Storbacka ja takana Kimmo Torppa ja Jaakko Lempiälä. SANNI AHO neet. Vuosien varrella keskustelunaiheista kahvittelijoiden mieleen ovat jääneet parhaiten arkaluontoiset aiheet. Niitä ei kuitenkaan lehteen sovi enää kerrata. Pöydässä myös arvuutellaan päättäjien ratkaisuja. Nyt on mietitty, että mitä yhtiötä sähkölaitos on hankkimassa, mutta varmaa tietoa ei palaverissa ainakaan heidän omien sanojensa mukaan asiasta ole. – Toivoisin, että olisi enemmän yksimielisyyttä päättäjillä. Älyttömiä hankkeita puuhataan, jos Viroonkin sitä tunnelia. Asioita, joissa ei ole mitään järkeä, sanoo Karvonen. Toiveissa myös on, että kunnassa olisi enemmän työpaikkoja teollisuudessa. – Työpaikat pitäisi saada vain lisääntyhän. Täällä on myymättömiä taloja vuosikymmeniksi eteenpäin ja se on ikävä puoli. Nuoret lähtee ja me vanhat jäädään vielä hetkeksi, Karvonen jatkaa. Koska mukana on iäk- käämpiäkin, puhutaan myös vanhoista asioista ja muistellaan sukulaissuhteita, että kuka on kenenkin poika. Jaakko Kivelä muistaa hyvin vanhat jutut ja kertoo vitsin isästään Kaunosta, joka oli aikamoinen persoona ja sodankäynyt mies. – Värikkäitä persoonia ei ole enää. Koulutus tasaa ih- misiä niin paljon. Ei sellaisia enää tule, uskoo Torpan Kimmo. Aamupalaveri jatkuu parhaimmillaan kymmeneen. Pöydästä muistutetaan päättäjiä siitä, että eivät asiat hoidu vain toimistoissa istumalla ja tietokoneilta. Suhteita on hoidettava muutenkin. Triennaalia tavoitellaan Taidekartanoon Tämän vuoden kesänäyttely toteutettanee ammattitaiteilijoiden voimin VETELI Sanni Aho Valokuvataiteilija Jari Eklundin vanavedessä Taidekartanolle puuhataan tulevaksi kesäksi ammattitaiteilijoiden triennaalia, eli kolmen vuoden välein järjestettävää näyttelyä. Triennaalin järjestävänä tahona on Pohjoismainen taideliitto, jonka hallitus kokoontuu kevään aikana tekemään päätöksen näyttelypaikasta. – Kyllä nyt sanoisin, että tämä on 99 prosenttisen varmaa, arvelee kokkolalaissyntyinen Rune Snellman, taideliiton puheenjohtaja tutus- tuessaan Taidekartanoon. Snellman vaikuttaa nykyään Jyväskylässä. Muita vaihtoehtoja näyttelypaikaksi ei tiettävästi ole tapetilla. Eklund ja Snellman tuntevat toisensa valokuvaajapiireistä. Valtakunnallisen triennaalin juryttaa taideliiton hallitus ja aikaisemmissa näyttelyissä esillä on ollut 80-90 ammattitaiteilijoiden teosta. Snellman ja taideliiton sihteeri Liisa Wilska uskovat että sisätiloissa tarve on kaikille mahdollisille huoneille ja myös ulkotiloja voisi ajatella. Avoinna näyttely voisi olla jopa kesäkuulta elokuulle. Pohjanmaa on Pohjoismaiselle taideliitolle ollut valkoista aluetta ja liitto haluaa lisätä näkyvyyttään alueella. Pohjoismaisen taideliiton juuret ovat sotien jälkeisessä ajassa, jolloin järjestö perustettiin lämmittelemään sodan vuoksi katkenneita suhteita muihin pohjoismaihin. Jäseniksi hyväksytään avoimesti ammattitaiteilijoita, johon on tietyt kriteerit. Jäsenet edustavat eri taiteenlajeja maalareista, veistäjistä ja valokuvaajista myös performansseihin. Aikaisemmin triennaali on järjestetty kahteen otteeseen Suomenlinnan Rantakasarmilla ja viime vuonna näyttely oli Joutsan galleria Haihatuksessa. Liisa Wilska (vas.) ja Rune Snellman tutustuivat Taidekartanon huoneisiin ja ihastelivat niiden valoisuutta. Jari Eklund toimi oppaana. SANNI AHO

VETELI 150 • 13 Perhonjokilaakso ❘ 15.2.2018 YHDESSÄ ETEENPÄIN - Veteli 150 vuotta Onnittelee 150-vuotiasta Vetelin kuntaa Onnea ja siunausta meirän 150-vuotiaalle Vetelille! LVI-työt Asennus, myynti ja suunnittelu Puh. 0400 263 322 040 715 1257 0400 763 539 BetonielementIT since 1936 www.leivon.f i Vetelin ev.lut.srk Siltalantie 1, Veteli | 020 7939 210 www.klemolanbetonioy.fi Perhis tilataan yli 80 prosenttiin veteliläisistä kodeista. ”Torstain kohokohta: Perhis ja aamukahvi.” Ulla, Tunkkari ”ettäNiinhän se vain on, lehtiä tulee ja lehtiä menee, mutta Perhis seuraa läpi elämän.” Maija, Heikkilä 69700 Veteli 040-829 1750 ”Nousen neljältä ja luen sähköisen lehden enstä. Sitten päivän päälle on paperiversion vuoro. Perhis kertoo kuka on kuollut ja kenellä on synttärit. On myös kiinnostavaa seurata, miten nimimerkit ottavat kantaa ajankohtaisiin asioihin. Lehdestä löytyy paikkakunnan uutiset ja hyvin niputettuna lähikuntien asiat.” Maija, Kainu www.perhonjokilaakso.ﬁ

14 • VETELI 150 15.2.2018 ❘ Perhonjokilaakso Laura Sillanpää (oik.) jatkaa Ulla Laasasen työtä fysioterapiayrittäjänä. SANNI AHO Fysikaalisesta fysioterapiaksi Laura Sillanpää ryhtyi Ulla Laasasen yrityksen jatkajaksi VETELI Sanni Aho Tarina on naisilla sama, vuosikymmenet eri. Ulla Laasanen perusti Vetelin Fysikaalisen hoitolaitoksen elokuussa 1980. Lääkintävoimistelijaksi opiskellut Laasanen oli muuttanut Veteliin ja äitiysloman jälkeen oli löydettävä töitä. Kun työpaikkaa ei heti löytynyt, päätti Ulla tehdä sen itse. Laura Sillanpää valmistui Jyväskylästä fysioterapeutiksi vuonna 2010 ja oli töissä sekä Vetelissä Ullalla että Perhon fysioterapiassa ennen äitiyslomiaan. Perheeseen kuuluu mies Henri Lassila sekä lapset Leevi (3) ja Venla (9 kk). – Kun täytin 60, niin mietin, että joku tulevaisuus ja suunnitelma pitää yrityksellä olla. Kyselin työkavereilta, että ketä kiinnostaa, kertoo eläkkeelle jäävä Ulla Laasanen. Laura oli ainoa kiinnostunut, vaikka heti ei Laurakaan innostunut ajatuksesta yrittäjäksi ryhtymisestä. Vähitellen ajatus tuntui paremmalta ja hän pääsi vielä kesken mukaan Vetelissä käynnissä olleeseen yrittäjäkoulutukseen. Kaupat on nyt tehty ja tällä viikolla loppui myös Lauran vanhempainvapaa. Yrityksen nimi vaihtui myös yrityksen nimi Vetelin fysioterapiaksi, mikä on alalla modernimpi termi. Ullan aloittaessa työ oli enemmän hoitamista. Käsittelyjä tehtiin paljon manuaalisesti ja koneella, eli asiakkaan osa ei ollut niin aktiivinen kuin nyt. – Nyt asiakasta ohjataan kuntouttamaan itse itseään. Se on se suurin muutos alalla, kertoo Ulla. Fysikaalisen alkuvuosina asiakkaat tulivat Laasaselle lääkärin lähetteellä ja myös ilman, jolloin apua etsittiin esimerkiksi niska- ja selkävaivoihin. Lähetteellä tuleva sai osan hoitokorvauksesta Kelan kautta. Sama on vieläkin, mutta Kelan korvaus ei ole niin merkittävä. Yritys kasvoi, kun fysikaalisessa alkoivat kuntoutukset Kelan sopimuksilla vaikeavammaisten avoterapiapalveluista. Silloin Laasanen palkkasi töihin toisen fysioterapeutin ja aikaisemmin työkaverina oli ollut kuntohoitaja ja myös hieroja. Alkuun fysikaalinen toimi Tuulikanteleen alakerrassa ja sitten kunnanviraston Annalassa, jossa toimi tuolloin myös neuvola. Ulla Laasanen oli mukana perustamassa Kainuunkeitaan liiketaloa yhtenä perustajajäsenenä ja omissa tiloissa hän aloitti vuonna 1986. Talon tulipalon jälkeen vuonna 2007 tiloja laajennettiin ostamalla viereinen osake. Tämä kalustettiin terapiatilaksi, jossa otettiin huomioon erityisesti lapset. – Nyt erikoisosaaminen meillä on juuri lasten fysioterapia ja Mervi on siihen kouluttautunut, kertoo Laura. Erikoisosaamisen kautta asiakkaita tulee muualtakin kuin Vetelistä. Myös kotikäyntejä tehdään. Laura käy parhaillaan myös suoravastaanoton koulutusta. Koulutuksen myötä hänellä on valmiudet hoitaa asiakasta tietyissä tuki- ja liikuntaelimistön vaivoissa niin, että lääkärikäyntiä ei välttämättä tarvita. Tapa on yleistynyt jo kautta maan ja on verrattavissa esimerkiksi terveyskeskusten sairaanhoitajien vastaanottoon. Laura ja Ulla korostavat koulutuksen merkitystä alalla. Koulutusten kautta yritys on erikoistunut lasten lisäksi paljon juuri tuki- ja liikuntaelinongelmien hoitoon. – Esimerkiksi Kela ja Soite kuntoutussopimuksineen ja palveluseteleineen odottavat vahvaa osaamista kouluttautumisen myötä, sanoo Ulla. Laura Sillanpään hyppyä yrittäjäksi pehmittää yrittäjän ammattitutkinnosta ammennettu tieto. Kuten monella alalla, myös fysioterapian paperityöt ovat lisääntyneet. Työn alla on siirtyminen potilaskirjauksissa Oma Kantaan, josta tulevaisuudessa asiakkaat voivat omat lausuntonsa katsoa. Yrityksen nimimuutoksen lisäksi Lauralla ei ole vielä valtavia suunnitelmia tulevasta tai uudistusaikomuksia. Yrittäjäpolun alussa saa olla onnellinen, kun tukiverkot isovanhempineen ovat lähellä. Yrityksessä jatkaa töissä pitkään työskennellyt Mervi Lahti ja Ulla jeesaa tarvittaessa. – Isoihin saappaisiin olen astumassa. Odotan tulevaa kauhunsekaisin tuntein, mutta innostuneena. Ullan eläkekahveja juodaan lauantaina. Aika on katsottu niin, että kahville ehtii myös olympialaisia seuraavat. Terveysliikunta jatkuu edelleen Vuodesta 1992 lähtien Ulla on pitänyt Vetelissä terveysliikuntaa. – Ryhmä aloitti aikanaan sillä, että kunnilla on velvoite järjestää voimistelupiirejä myös erityisryhmille. Silloin suunniteltiin jumppa hengityselimistön sairauksista kärsiville, jotka eivät voi tavalliseen jumppaan osallistua, kertoo Ulla. Kunta on ostanut jumpan Vetelin fysikaalisesta ja ryhmän kokoontumisajaksi on muodostunut maanantaipäivät. Alkuun mukaan pääsi vain lääkärin diagnoosilla, esimerkiksi astmaa sairastavana, mutta sitten diagnoosit tiputettiin pois. Nykyään tulijat ovat moninaisin taustoin, yleensä kuitenkin eläkeläisiä tai maatilayrittäjiä, koska aikataulu ei työssäolijoita suosi. Ryhmä on ollut koossa pitkään ja vielä pari vuotta sitten mukana oli yksi ”perustajajäsenistäkin”. – Jumppaajat ovat tykänneet, kun liikkeet on tehty fysioterapeuttien ohjaamina. Siinä tulee teoriaa ja taustaa selitettyä ja monelle on mielekkäämpää tehdä voimisteluliikkeitä, kun on tieto siitä mihin ne vaikuttavat. Ryhmäläiset voivat terveysliikunnassa välillä toivoa vaikkapa juuri itsellä olevaan olkapääkipuun sopivia ohjeita ja näitä harjoitellaan yhdessä ryhmän kanssa. Tieto ryhmästä on kulkenut pääosin puskaradion kautta. Terveysliikunta jatkuu Vetelin fysioterapian pitämänä. – Ryhmä on tarkoitettu kaikille, jotka kokevat ohjatun voimistelun olevan tarpeen, mutta eivät ole pystyneet osallistumaan muihin ryhmiin esimerkiksi kipujen vuoksi tai leikkauksen jälkitiloissa, muistuttaa Ulla. Laasanen kannustaa mukaan ryhmään niitäkin, jotka eivät ole liikuntaa harrastaneet.

VETELI 150 • 15 Perhonjokilaakso ❘ 15.2.2018 YHDESSÄ ETEENPÄIN - Veteli 150 vuotta Pohjanmaan PIKAVUORO 30v KOKKOLA - VETELI - TAMPERE PERE ERE - HELSINKI HELSINK KI Linjaliikennettä vuodesta 1925 www.osmoaho.ﬁ Pieni Nurkkapuoti Torpantie 154, 69700 Veteli p. 040 5338 094 Lahjatavarat, vaatteet ja asusteet naisille ja tytöille Aukioloajat • ma-ti 11-18 • ke 11-19 • to-pe 11-18 • la 10-14 • Muina aikoina sopimuksen mukaan Kukittaa elämäsi! Kukka ja Tähti 040 5270415 www.poytasaari.net puh. 06 8621 384 www.kukkajatähti.com MH-BAARI VÄHÄKAINU - KOHTAAMISPAIKKA KESKUSTASSA Veteli, puh. 862 1598 Jorma Kangas toivottaa onnea ja menestystä 150-vuotiaalle Vetelille! YLÄMAANKARJAN LIHAA SEKÄ LIHAJALOSTEITA www.lapincon.ﬁ >ĞƉŽŶŝĞŵĞŶŵĂĂƟůĂ ǁǁǁ͘ůĞƉŽŶŝĞŵĞŶŵĂĂƟůĂ͘ŶĞƚ͕Ɖ͘ϬϰϬϴϲϳϲϴϰϰ dŝůĂŵǇǇŵćůć>ĞƉŽŶŝĞŵĞŶƟĞϯϱ͕ϲϵϳϯϬdƵŶŬŬĂƌŝ ǀŽŝŶŶĂƚŽϭϳͲϭϵ͕ůĂϭϬͲϭϯ Hiusten, ihon ja kynsien hyvinvoinnille Kuljetusliike Heikki Kainu Vain pparturi-kampaamoista! p Laasasentie 2 69700 Veteli 040 5798 255 0400 567 194 Arttu Pollarikoski 040 767 7750

16 • VETELI 150 15.2.2018 ❘ Perhonjokilaakso Tervetuloa ostoksille MaiRe –myymälään! KASE HELMIKUUN TARJOUKSET Yrityspalvelu toimii nyt viiden kunnan alueella: Halsua, Kaustinen, Lestijärvi, Toholampi, Veteli Yrittäjiä ja yritystoimintaa suunnittelevia palvelee kaksi yritysneuvojaa mm. seuraavissa asioissa: Dyritysidean arviointi Dalkavan yrittäjän neuvonta Dstarttirahahakemus Drahoitusmahdollisuudet Dinvestointituet Dkehittämistuet Drekrytoinnit Domistajan- ja sukupolvenvaihdokset Dyritystoimintaa tukevista hankkeista tiedottaminen Dyritysrekisterin ylläpito TERNIMAITO Tyngän Myllyn VEHNÄJAUHO 1 L (2x6,50) 10 kg (9,30) 10,- 790 2 KPL Pieni Kaura RUISSYDÄN ALE ALE ALE ALE ALE ALE ALE ALE HTYY! TALVIALE KII PPATAKIT Esim. LOPUT TO % 0 6 – % 0 3 – ell-pitopohja- Loput Merr kengät L-U DONITSI 8 kpl, 480 g,VL, S (7,20) mansikka, mansikka-vanilja tai suklaa 120x35 g, (22,90) (L, M, H,V, S, RK) 49 6 90 19 jopa vähintään –30% E ALE ALE ALE ALE ALE ALE ALE ALE AL ilman Helppoa hiihtoa pitovoitelua! INGMARIINI 600 g (3,99) 99 2 Fischer Twin Skin PITOKARVASUKSET -pitää ja luistaa kaikilla keleillä! Viljavarastolta Kaikki huollot ja korjaukset ammattitaidolla! Alkuperäinen takuu säilyy! Sari Torppa p. 044 561 2154 sari.torppa@kase.ﬁ RENKAITATI! EDULLISEnS autoosi Kysy tarjous omaa AP-Autokorjaamo AP A t k j T:mii T Viisteentie 10, 69750 Sillanpää Puh. 040 757 4689 ap.autokorjaamo@co.inet.ﬁ www.autoﬁt.ﬁ Avoinna ma-to 9-15 My Myymälä 0400 683 546 pe 9-17 Siltatie 20 la 9-14 (Vissavedentie 8) Kauran ja ohran välitys, viljan litistys ja AIV-liuokset Avoinna ti ja pe 9-14. 040 1380 673 www.kaustisenosm.ﬁ ohti! Kevättä kKukkivat Uusia viherkasveja Kukkamullat ja lannoitteet Jätehuolto ja kuljetus Puh. 0400 361 855 www.seppotakalo-mattilaoy.ﬁ Erä suoja- ja saviruukkuja -50% AVOINNA: ma-pe 9-16, La 9-13, muina aikoina itsepalvelu Laaksotörmäntie 9, 69730 TUNKKARI, VETELI Harmaakiven puutarha Jätehuoltoa ja kuljetusta vuodesta 1990 lähtien • Kotitalouksien sekä yritysten jätehuolto • UUTTA: Jätteen keruu kolmelokeropakkariautolla esim. lasi, metalli • Jäteastioiden myynti vuokraus • Vaihtolavakuljetukset/vuokraus • Lavettikuljetukset 28 tn lavetilla, 3 m levikepalat, 4-akselisella lavetilla • Kuljetukset: kaivinkoneet, pyöräkuormaajat ym. parakkien siirrot • Kalliomurskeiden kuljetus eri raekoolla • Rahtikuljetukset ruukkukukat Palvelemme: ark. 9-17 la 9-14 VETELI Puh. 862 1185 Rantatie 112/140 Veteli ✆ 040 9639 532 • Tuulilasinvaihdot ja korjaukset, työkone ym. pleksit • Autojen ym. koneiden huolto/katsastuskorjaus, hitsaukset • Renkaiden allevaihto • Kaivinkonetyöt 8,5ton koneella ja minikaivinkonetyöt 1,5ton koneella • Lumenauraukset ym. pihatyöt • Matkailuvaunujen/autojen ruostesuojaukset, kolari- ja kosteussuojaukset • Vaihtolavakuljetukset autoille, koneille ym. • Woikosken hitsaus- ja nestekaasun myynti -merkkihuolto Betjäning även på svenska Odotettu, luettu... Kruunaa kotisi. KATTOREMONTIT YLI 30 VUODEN KOKEMUKSELLA. Meiltä saat huippukestävät konesaumakatot kattopeltisepän käsityönä sekä suositut Ruukin teräskatot. Järkevin hinnoin, alan parhaimmilla materiaaleilla ja reiluilla takuilla. Kruunaamme kotisi laadulla. KONESAUMAKATOT KUPARIKATOT TERÄSKATOT PELLITYKSET SADEVESIJÄRJESTELMÄT KATTOTURVATUOTTEET Tilaa maksuton 0400 265 133 katon kuntoarvio– Ota yhteyttä! Jari Pöyhönen 0400 2656 133 Aku Pöyhönen 0400 402 974 www.poyhonen.fi KESÄMARKKINAT Mari-Liisa Haka p. 050 337 3538 mari-liisa.haka@kase.ﬁ VETELIN KESÄMARKKINAT 30.6.18 KOULUTIELLÄ KLO 10-14 Myyntipaikat nyt varattavissa! Myyntipaikkojen hinnat y ennakkomaksu 30€ 31.5.2018 saakka y kesäkuun maksu 40€ y yhdistykset, joilla toiminnallinen aktiviteetti yleisölle 10€ y sähkömaksu 10€ Ennakkomaksu 31.5. mennessä Maksun saaja Lions Club Kaustinen/Kreetat ry. Tilinumero: FI54 5513 0620 0172 27 Viiteteksti: Vetelin kesämarkkinoiden myyntipöytä Soita varaus puh. 040 5644 455 Kesämarkkinat yhteistyössä järjestävät: Lions Clubit Veteli ja Kreetat TERVETULOA!