Kasvua ä s s e e m Hä Lähde ruuantuotannon juurille 14.7.2018 #avoimetmaatilat

sinä Tiedätkö miten ruokasi tuotetaan? T uoreessa Pia Smedsin väitöstutkimuksessa todettiin, että alakouluikäisillä suomalaislapsilla on perin heikko tietämys ruuantuotannosta. Moni ei esimerkiksi tiedä, mistä maito tulee. Aika harvalla on enää mummolaa, joka olisi vielä toimiva maatila. Todennäköisempää on törmätä pihalla käyskentelevään kukkoon ja pariin kanaan kaupungin omakotitontilla kuin maalaistalon pihassa. Käsitykset tuotantoeläimistä muodostuvat piirroskuvien tai kuvakirjojen perusteella usein romantisoituina satuhahmoina. Lapset saattavat kokea maatilat eläintarhoina. Tulokset hätkähdyttävät. Onhan Suomi sentään yksi Euroopan maaseutumaisimmista maista. Mitä meille on tapahtumassa? Usein sanotaan, että jos ei tunne alkuperää, on vaikea arvostaa lopputuotetta. Kanta- ja Päijät-Häme ovat perinteisiä ruokamaakuntia, jossa maatalous on vahvasti osa maisemaa myös yhä edelleen. Viljavat peltovainiot, vihreät nurmet, valkoisena kukkivat kuminapellot, keltaisena loistavat rypsi- ja rapsipellot, pitkät porkkanarivit ja korkealle kohoavat viljasiilot ovat ominaista hämäläiselle maaseudulle. Siellä täällä tapaa kesäisin myös laiduntavia lehmiä ja lihakarjaa ja yhä useammin voi mökkimatkalla kohdata myös lampaita. Sikoihin sen sijaan ei juurikaan törmää ja yhä harvemmin myös ulkoileviin kanoihin muutamaa luomukanalaa lukuun ottamatta. Koska ruuantuotanto ei ole maatiloilla mitään salatiedettä, noin kolmisenkymmentä hämäläistilaa haluaa kesällä avata ovensa ja tehdä toimintaansa tutuksi. Maitotiloilla pääsee rapsuttamaan lehmää, emolehmätilalla voi kohdata monisatakiloisen sonnin silmästä silmään. Lammastiloilla saa kokeilla miltä tuntuu paksu ja pehmeä villa. Marjatiloilla voi maistella mansikoita ja vadelmia. Nykyaikaisella maatilalla robotti voi lypsää lehmiä ja lehmä nukkua vesipatjan päällä. Traktorit ovat isoja ja koneita löytyy joka lähtöön. Hämeenlinnassa voi ihmetellä millaista tuotanto oli ennen vanhaa, kun Luolajassa toimiva yksityinen maatalousmuseo avaa ovensa. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa myös Riihimäen seudulta ja Lounais-Hämeestä löytyy avoimia maatiloja. Varaa lauantaipäivä 14.7. kalenteriin ja suuntaa kohti kaunista maaseutua. Hämeessä kaikki on lähellä, maatilatkin! Päivi Rönni MTK Häme

Kasvua Hämeessä -teemaohjelman tiedotuslehti Julkaisija: Kestävää ruokaa ja kasvua Hämeessä -tiedonvälityshanke/ MTK Häme ry Päätoimittaja: Päivi Rönni Toimituskunta: Susanna Valtonen, Susanna Mattila, Sanna Lento, Irma Peltola, Ulla Harju Taitto: Forssa Print taittopalvelu Painopaikka: Forssa Print 2018 Sisällysluettelo Avoimet maatilat 14.7.2018...................................... 4 Luomumarjaa Tanttalasta ........................................ 5 Pelto-Seppälän tilalla vaalitaan perinteitä uutta kehittämällä..................................................... 6 Peltokallion tilalla ollaan ympäristön ystäviä ......... 7 Hyvien makujen kaksi hämäläistä maakuntaa...... 8 Lähiruokaa – Kyllä, kiitos!........................................... 9 Paikallisia herkkuja ruokapöytään........................... 10 Irmeli Vinnikainen tekee sitä mitä rakastaa............ 12 Villasikaa ja muita erikoisuuksia................................ 14 Etukannen kuvat: Susanna Valtonen, Susanna Mattila Maidon matka Hämeessä........................................ 16 Takakannan kuva: Katri Salovaara Ruista ranteeseen ja kauralla kasvuun.................... 22 Viljan tie....................................................................... 18 Painosmäärä: 6000 kpl Kasvua Hämeessä-ohjelmassa puhutaan hämäläisen ruuan puolesta ja kehitetään alueen ruokatuotantoa yhteistyössä Hämeen ELY:n, MTK Hämeen, ProAgria Etelä-Suomen, Hämeen Ammattikorkeakoulun ja Koulutuskeskus Salpauksen kanssa. Sivun 11 resepti on tuotettu tuottaja-keittiömestariyhteistyönä. Se on esimerkki Kasvua Hämeessä -teemaohjelmaa toteuttavien hankkeiden toimenpiteistä. Alueen lähiruokayritykset ovat saaneet apua oman raaka-aineen tai tuotteen käyttökohteiden suunnitteluun. Reseptiikkaja tuoteideointipilottia on toteuttanut Hämeen Ammattikorkeakoulun Tiedolla ja osaamisella kasvuun – elintarvikealan yhteistyöhanke. Kuva: Katri Salovaara Kasvua Hämeessä 3

Avoimet maatilat 14.7.2018 Päijät-Hämeen tilat Kanta-Hämeen tilat Asikkala Hauho Yli-Tommolan tila, Maidontuotanto & ravihevosten kasvatus Särkijärventie 303, 17240 Kalkkinen Vilppulan tila, Marjatila Vähä-Äiniöntie 23, 17320 Asikkala Mattssonin Marjatila Hilliläntie 141, 17430 Kurhila Pihamaan tila, Viini- & puutarhatila Siltatie 12, 17240 Kalkkinen Hollola Kinnarin tila, Maatilamyymälä Soramäentie 1, 15880 Hollola Hämeenkoski Huljalan Tupala, Kyyttöjä & kasvinviljelyä Vanhatie 239, 16800 Hämeenkoski Nikkarin tila, Kasvinviljelyä & lampaita Nikkarintie 50, 16800 Hämeenkoski Lahti Koiskalan kartano, Lammastila & tilamyymälä Koiskalantie 157, 15320 Lahti Nastola Metsäpirtti, Hevostila Heinämaantie 1367, 15540 Villähde Ponitaivas, Ratsastuskoulu Mäntyniementie 28, 16100 Uusikylä Padasjoki Särkiön Marjatila, Marjatila & kahvila Tevännintie 125, 17530 Arrakoski Keinuhonka, Naudanlihantuotanto & tilapuoti Keinuhongantie 54, 17610 Auttoinen Sysmä Korven Karitsa, Lammastila, vaellustalli & kotieläinkahvila Ravioskorventie 151, 19370 Sysmä Orimattila Tuiskulan tila, Lammastila Luhrinraitti 78 a, 16510 Luhtikylä 4 Kasvua Hämeessä Rinteelän tila, Maidontuotanto Metsäkulmantie 873, 14700 Hauho Pekkolan tila, Lammastila Torvoilantie 1242, 14690 Torvoila Mattilan tila, emolehmätuotanto Aikkolantie 39, 14680 Alvettula Peltosirkun tila, Marjatila Alvettulantie 427, 14680 Alvettula Hämeenlinna Luolajan maatalousmuseo Vesitie 35, 31310 Hämeenlinna Tiirinkoski, Lammas- & ylämaankarjatila Haantie 5, 13500 Hämeenlinna Hattula Koveron tila, Laamoja & viljanviljelyä Mustilanmäentie 34 A, 13900 Hattula Janakkala Hakolan Marjatila, Marjatila & puoti Piilokivi 26, 14200 Tanttala Iso-Hiiden kartano, Marjatila & Kahvila Mansikkapellontie 62, 14200 Turenki Lammi Kuusamon Marjatila, Marjatila Niemenkulmantie 97, 16900 Lammi Tammela Kauniston tila, Maidontuotanto Juuriniementie 181, 31350 Liesjärvi Mustialan opetus- ja tutkimusmaatila, Maidontuotanto Runkomäentie 28, 31310 Mustiala Vekkilän museotila, Maatiaiseläimiä & majoitusta Kirjurintie 2, 31300 Tammela Hausjärvi Pelto-Mattilan tila, Maidontuotanto Virpeistöntie 40, 12350 Turkhauta Forssa Maatalousyhtymä Länninki, emolehmätuotanto Raitoontie 409, 31110 Matku Mänkin tila, Maidontuotanto Murronkulmantie 575, 30100 Forssa Riihimäki MTY Kaipainen, Maidontuotanto Paalijärventie 175, 11710 Riihimäki Loppi Pelto-Seppälän tila, Emolehmätuotanto Kyläsillantie 184, 12750 Pilpala a pahtuma a t a a r u e S kissa ja faceboo sivustolla ä s s e e m ä Kasvua H essa.fi e m a h a u v www.kas

Luomumarjaa Tanttalasta Hakolan marjatila Janakkalan Tanttalassa on yksi harvoista luomumarjatiloista Hämeessä. Hakolassa viljellään pääasiassa vadelmaa, mutta myös suomalaisten suosikeiksi uudestaan nousseet herukkapensaat valtaavat yhä enemmän alaa. Lisäksi tiluksilta löytyy mansikkaa, marja-aroniaa ja pensasmustikkaa. Onpahan tilalla 50 omenapuutakin sekä sipulia, hernettä ja viljaa. 40 pesän mehiläiset pitävät huolta hunajantuotannosta. Teksti ja kuva: Ulla Harju T ilan emäntä Outi Koskisen mukaan Hakola on ollut suvun omistuksessa jo vuosikymmeniä. – Isoisäni vanhemmat vaihtoivat tilan Kalle Hakolalta ja tilan nimi on pysynyt siitä lähtien. Aikoinaan tämä oli Monikkalan kartanon torppa, Koskinen kertoo. Tilan vanha päärakennus purettiin vuonna 1980 huonon kuntonsa vuoksi, mutta pihapiirissä on jo jonkin aikaa komeillut uusi puinen päärakennus, johon Outi muutti perheensä kanssa 1990-luvun lopulla. Täksi kesäksi valmistuvassa pihamökissä on puolestaan keittiö, varastotilaa ja hunajan linkoomo. Sinne ovat siirtyneet myös kesäkahvila sekä myymälä ja yläkerrasta löytyy kurssitilaa. Pienen, 30 hehtaarin tilan pyörittäminen on Koskisen mukaan elämäntapa, johon osallistuu koko perhe. – Yksi isoista haaveistani on, että meillä olisi monipuolinen tila ja että toiminta olisi kannattavaa. Toisaalta toivon ja toisaalta pelkään, että lapseni innostuvat jatkamaan tilan toimintaa. Mutta nyt meillä on ainakin hyvä alku, josta marjatilaa on hyvä kehittää eteenpäin, Outi Koskinen miettii. Boheemi noita-akka Luomuun Hakolan tila siirtyi 2010luvun alussa. Luomutilaan siirtyminen on ollut luonnollinen osa tilan kehitystä. – Lastenkin takia on tärkeää pohtia, millaisia jäämiä he saavat ruu- Hakolan marjatilan pitäminen on elämäntapa, joka työllistää kesäisin koko perhettä. Naiset kolmessa sukupolvessa eli tilan vanhempi emäntä Päivi Sainio, Outi Koskinen sekä hänen lapsensa Hilma ja Selma keräävät vadelmia pellolta. asta. Olen myös hieman boheemi tyyppi, mietin muun muassa mihin rikkaruohotkin voisi käyttää. Minulle sanotaankin usein, että olen semmoinen noita-akka. En heitä oikeastaan mitään pois ja kuivaan esimerkiksi mansikan kannat ja käytän niitä teesekoituksiin, Outi Koskinen nauraa. Kaikki muu onkin tilalla luomua, paitsi mehiläiset, joille annetaan tavallista suomalaista sokeria. Kotimaista sokeria käytetään myös hilloissa ja mehuissa. – Se on yhden ihmisen protesti. Käytän mieluummin suomalaista sokeria kuin Thaimaassa tai Brasiliassa tuotettua luomusokeria. Luomusokeria ei Suomesta tai Euroopastakaan valitettavasti vielä saa. Tässä asiassa kotimaisuus painaa minulla vaakakupissa enemmän. Naapurit ja koko Tanttalan kylä sen asukkaineen ovat lähellä Outi Koskisen sydäntä. Naapurit käyvät juttusilla tai kylässä ja yhdessä järjestetään pihakirppiksiä ja muita tapahtumia. Välillä hoidetaan toisten lapsia ja annetaan vertaistukea. – Kylä ja sen yhteisö ovat minulle todella tärkeitä. Pieni kyläyhteisö on niin upea. Jos apua tarvitsee, voi vain soittaa jollekin naapureista. Kyläyhteisöt ovat suuria voimavaroja, joita pitää vaalia, Outi Koskinen summaa. Facebook: Hakolan marjatila Kasvua Hämeessä 5

Kotisivut: www.peltoseppala.fi Facebook: Pelto-Seppälän tila #peltoseppäläntila Pelto-Seppälän tilalla vaalitaan perinteitä uutta kehittämällä Pelto-Seppälän tila sijaitsee Lopen Hunsalassa. Tila on ollut saman suvun hallinnassa todistettavasti jo vuodesta 1722. Teksti ja kuvat: SusannaValtonen N yt tilalla asuu kolme sukupolvea, joista vanhimmat Ari ja Anne ovat tällä hetkellä päävastuussa tilan toiminnasta. Heidän lapsensa Tiina ja Tommi ottavat tilasta vetovastuun vuoden päästä suunnitteilla olevan sukupolvenvaihdoksen kanssa. Tiinan ja Tommin puolisot ja lapset asuvat myös tilalla ja pyörivät mukana maatilan hulinassa. Vuodesta -88 tilalla on kasvatettu lihanautoja, joita tällä hetkellä on 64 emolehmän verran. Tilalla on lisäksi kasvamassa reilu kolmekymmentä viime vuotista hiehovasikkaa, joista muutaman vuoden ikäisinä tulee myös emolehmiä ensimmäisen oman vasikkansa myötä. Keväällä emolehmät poikivat vasikkansa, joiden kanssa ne suuntaavat kesäksi laitumelle. Tilalla emolehmät asustavat talviaikaan kylmäpihatoissa paksulla ja kuivalla olkipatjalla, jonne valtaosa tilan 6 Kasvua Hämeessä vasikoista keväällä syntyy. Osa tilan karjasta poikii syksyllä ja talvella. Emolehmien ja vasikoiden ruokinta koostuu laiduntamisen lisäksi tilan omien peltojen säilörehusta ja viljasta. Kaupasta ostetaan nuorille eläimille valkuaistäydennystä ja kivennäisiä. Aikaisten poikimisien ja pitkälle syksyyn ulottuvan laidunkauden vuoksi tilan vasikat vieroitetaan vasta noin kahdeksan kuukauden iässä. Tällöin laidunkausi loppuu ja emot sekä hiehovasikat muuttavat takaisin pihattoon talveksi. Sonnivasikat myydään kasvattamoon kasvamaan muiden oman ikäistensä kanssa. Emolehmätuotannon lisäksi tilalla pyörii Tiinan oma talli sekä tilan uusin suuntaus, tilamyymälä. Tilamyymälästä voi ostaa tilan omia tuotteita sekä muiden pientuottajien tuotteita kuten kananmunia, pienpanimo- oluita ja jauhoja. Pelto-Seppälän tilan tilapuoti on auki viikonloppuisin. Tilalla on haluttu pysyä mukana kehityksessä, joten jotain pientä uutta on aina suunnitteilla. Tilalliset katsovat valoisana tulevaisuuteen ja pitävät maatilansa pyörittämistä arvokkaana perintönä, joka kulkee sukupolvelta toiselle ja jonka haluaa jättää seuraaville aina paremmassa kunnossa ja elinvoimaisempana. Puodin kautta tilalliset katsovat voivansa palvella asiakkaitaan paremmin ja antaa mahdollisuuden tulla tutustumaan maatalouteen. Tilallisten jokapäiväisissä arvoissa kumpuaa vahvasti eläinten hyvinvointi ja avoimuus. 15.6 alkaen tilalla pyörii kesän ajan lähiruokaravintola. Lisää tietoa tilan tapahtumista ja aukioloajoista löytää tilan nettisivuilta ja Facebookista. Kurkkaa myös #peltoseppäläntila.

Peltokallion tilalla ollaan ympäristön ystäviä Känkästen Peltokallion tila sijaitsee Sylvöjärven lähellä Nastolan Uusikylässä. Tilalla on tehty työtä lähijärven hyväksi vuosikymmeniä. Teksti ja kuva: Irma Peltola K aikkea pitää järven hyväksi tehdä. Järvi on matala, rehevä ja veden virtaamat ovat pieniä. Sinilevää ei ole, mutta vesi on sameaa, kertoo Kari Känkänen. Kari Känkänen on ollut mukana Sammalsillansuon kosteikkoalueen rakentamisessa, hoitokalastuksessa, vesikasvien niitossa, niittojätteen peltolevityskokeilussa ja erilaisissa Sylvöjärven uimarantatalkoissa kuten laiturin ja pitkospuiden teossa ja rannan siivoamisessa. Uomia veden kulkea tehtiin ranta-alueille jo 1990-luvulla. Kumppaneina ovat olleet Nastolan kunta, Lahden ympäristöpalvelut, kyläläiset, Nastolan kalastusalue, Nastola-seura ja Uudenkylän riistamiehet. Viemäriverkosto talkoilla Suurin ponnistus oli 11 kiinteistön kattavan vesi- ja viemäriverkoston rakentaminen vuosina 2004-05. Suunnitelman teki kunta, mutta kaikesta muusta vastasivat rakennuttajat itse. Linjaa syntyi 3 kilometriä ja pumppukaivoja kaksi. Miehiä oli 4-5 talkoissa päivittäin vajaan vuoden ajan. Syömässä käytiin aina työmaan lähimmässä talossa. – Väkeä löytyy talkoisiin, kunhan joku ottaa vetäjän roolin. Tässä urakassa vetäjiä olivat Kari ja Esa Katajamäki, toteaa Liisa Känkänen. Kun kaikki oli valmista, verkosto luovutettiin osaksi Nastolan vesihuoltoa. Hanke nimettiin Hämeen ELY-keskuksen alueen vuoden ympäristöteoksi. Sammalsillansuon altailla ja kosteikkoalueella pesi viime kesänä joutsenia ja ainakin viisi sorsaparia, kertoo Kari Känkänen. (kuva Irma Peltola) Kosteikko sitomaan ojahumusta Viime syksynä valmistunutta Sammalsillansuon kosteikkoaluetta suunniteltiin jo vuonna 2000 yhdessä Kymen vesipiirin kanssa, mutta toteutukseen päästiin vasta viitisentoista vuotta myöhemmin. Hidasteita oli monenlaisia rahoituksesta valituksiin ja viitasammakoihin. Tänä keväänä tehdään jo hoitosuunnitelmaa Lahden kaupungin kanssa, joka lopulta rakennutti kosteikon. Kari Känkänen oli mukana raivaamassa aluetta ja maanajossa. Kesällä lihakarja pitää maiseman kunnossa. – Kosteikko on tarpeen sitomaan viidestä laskuojasta irtoavaa maaaineista, hän sanoo. Kari Känkäsen mielestä ympäristöasiat otetaan nykyään maataloudessa paremmin huomioon kuin ennen. On mm. täsmälannoitus ja kasvinsuojeluruiskujen testaukset, jotka suoraan vähentävät päästöjä. Känkästen tilalla viljellään ohraa ja kauraa sekä säilöheinää omille lihamulleille ja lähiseudun hevosille. Tila luopui maidontuotannosta kaksi vuotta sitten. Peltoa tilalla on 50 hehtaaria, josta osa on luonnonlaitumia. Niitä ei ole lannoitettu 25 vuoteen. Suojavyöhykkeitä vesistöjen reunoilla on 3 hehtaaria. Talossa on käytössä aurinkokennot. Kari Känkänen on myös MTK Nastolan johtokunnan pitkäaikainen jäsen. Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö ja MTK Häme jakoivat ympäristöystävällisen tilan tunnustuksen kesäkuussa 2018 Peltokallion tilan Liisa ja Kari Känkäselle Päijät-Hämeeseen. Tunnustuksen tavoitteena on tuoda esille erityisesti vesistöjen kannalta hyviä ratkaisuja ja toteutettuja käytännön toimenpiteitä. Vuonna 2015 palkinnon saivat Jenni ja Juha Ruotsalainen Hollolan Paimelasta panoksestaan Myllyojan kosteikkoketjun toteuttamisessa. Kasvua Hämeessä 7

Hyvien makujen kaksi hämäläistä maakuntaa Kaikki itseään Suomen ruoka-aittana pitävät maakunnat puhuvat nyt ruokamatkailusta. Ruokamatkailu on maailmalla kasvava trendi. Ihmiset ovat matkoillaan kiinnostuneita siitä, millaista on paikallinen ruokakulttuuri sekä mitä ja miten paikalliset syövät. Jotkut valitsevat jopa matkakohteensa ruokaan liittyvän hyvän maineen ja mielenkiintoisten paikkojen perusteella. Teksti: Päivi Rönni M olemmat hämäläiset maakunnat, Kanta-Häme ja PäijätHäme, ovat vahvaa ruokaseutua. Historialliset juuret maanviljelykseen ovat syvällä. Luonto on lähellä. Tuotanto on monipuolista. Kaikki tapahtuu lähellä kuluttajia. Hämäläisille luonteenomaista on hiljaisuus ja rauhallisuus. Mahtavaa! Hitaasta herkuttelusta, ”slow foodista”, hämäläiset tekevät ehkä tulevan tavaramerkkinsä. Mistä meidät sitten tunnetaan? Sahdista ja oluesta, ravuista, tilaviineistä ja -likööreistä, mahtavista marjatiloista, juustoista, jäätelöistä, perunasta ja porkkanasta, viljasta, järvien ja metsien antimista, luonnonlaitumilla kasvaneesta lihasta, possuista. Hämäläisestä pitopöydästä, sen erilaisista laatikoista, tuuvingeista, rosollista, talkkunasta ja viilistä, vähemmän happamasta ruisleivästä. Lähiruokaan erikoistuneista huippuravintoloista, Päijät-Hämeen Vellamo-menusta, vanhoista kartanoista ja persoonallisista tuottajista. Vau, meillähän on vaikka mitä! Kesällä paikallinen tapahtumatarjonta on runsasta. Niissä ruoka on tärkeässä roolissa. Pääosassa se on ainakin Hämeenlinnan Syödään yhdessä -tapahtumassa, Tammelan Makkaramarkkinoilla ja Hauhon Herkkujen yössä. Monessa muussakin tapahtumassa syödään ja juodaan paikallista. Hyvä niin! Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Ruokamatkailua voi harrastaa ihan lähelläkin. Lähikuvassa Vanajanlinna Groupin keittiöpäällikkö Mika Jokela Kuka olen, mitä teen? Olen Mika Jokela, Vanajanlinnan keittiöpäällikkö. Pyrin työskentelemään maksimaalisen määrän kattiloiden ääressä, noin neljä päivää viikossa. Sen lisäksi olen mukana erilaisissa yhteistyökuvioissa ja niihin liittyy paljon suunnittelua ja erilaisia tapaamisia. Mikä tekee hämäläisestä ruuasta hyvää? Raaka-aine. Ja lisäarvona siihen on se, että tunnen tuottajan ja meillä on yhteinen näkemys sen tuottamisesta. Sitä kautta syntyy myös luottamus. Minulle on tärkeä tietää, kuka raakaaineen tuo keittiön takapihalle ja mitä hän ajattelee ravintoketjusta. Myös tasalaatuisuus on tärkeää tai tieto siitä, mikä on vaikuttanut sen muuttumiseen, esim. erilainen kypsytysaika 8 Kasvua Hämeessä juustoissa. Hyvä raaka-aine saa lisäarvoa siitä, että tunnen tuottajan ja voin luottaa häneen. Se on jopa tärkeämpi kuin vähän kalliimpi hinta. Mikä on Hämeelle omaleimaista? Puhtaus, arvot, aidot maut. Oikeat, aidot maut ovat meillä tärkeitä, ja ehkä omaleimaisia. Tyrni maistuu tyrniltä tai ohra ohralta. Mikä erottaa meidät muista? Hämeessä on hyvä toimia. Hyvässä mielessä kotikutoisuus, pienuus maakuntana, se tuo ihmisläheisyyttä toimintaamme. Täällä tunnemme tuottajat. Meillä on myös hyviä erikoistuotteita kuten esim. liha, hunaja. Pidän siitä, että yritykset uskaltavat kehittyä ja erikoistua. Sillä on meille keittiöille iso merkitys.

Lähiruokaa – Kyllä, kiitos! Mutta mistä sitä saa? Teksti: Päivi Rönni Kuva: Timo Koli O nneksi lähiruuan saatavuus on parantunut huimasti. Vielä muutama vuosi sitten kaikki siitä puhuivat, mutta harva tiesi, mistä sitä saa ostaa. Uusia myynti- ja jakelukanavia syntyy koko ajan lisää. Yksi suosittu myyntikanava on REKO-lähiruokarenkaat. REKO:ssa kuluttajat tilaavat ruokaa suoraan lähiruokatuottajilta ilman välikäsiä. Reko-renkaat toimivat Facebookissa suljettuina ryhminä. Niiden ylläpitäjät ovat vapaaehtoisia eivätkä saa työstään palkkaa. Renkaita perustetaan yleensä 2-3 ylläpitäjän voimin, jotka koostuvat kuluttajista sekä tuottajista. Tuottajat avaavat tilauksen saatavilla olevilla tuotteista Facebook-ryhmässä, johon tilaukset tehdään ja tilausten nouto tapahtuu jonakin sovittuna ajankohtana aina samassa paikassa. Maksa- minen tapahtuu noudon yhteydessä. Kanta- ja Päijät-Hämeen alueelta löytyy tällä hetkellä ainakin kahdeksan REKO-rengasta: Kanta-Hämeen puolelta Iittalasta, Hämeenlinnasta, Janakkalasta ja Hausjärveltä, PäijätHämeen puolelta Vääksystä, Nastolan Villähteeltä, Orimattilasta, Hollolasta ja Lahdesta. Reko-renkaita voit etsiä esimerkiksi sivustolta aitojamakuja.fi Reko sopii erityisesti sinulle, joka haluat tuntea ruokasi alkuperän ja tavata tuottajan kasvotusten. Lähiruokaa voit kysellä myös mökkinaapurisi maatilalta. Moni tila voi myydä tuotteita tilauksesta suoraan tilalta. Sesonkien mukaan avoinna olevat tilamyymälät ovat myös yleistyneet. Jotkut tilat pitävät ovensa auki läpi vuoden. Paikallisia herkkuja voi etsiä myös uuden ProLocalis-mobii- ”Me ollaan Hämeenkosken Huljalan kylästä, Tupalan tilalta, Hämäläisen Lauraemäntä ja Mikaisäntä, akronoomeja molemmat. Meillä kasvatetaan metsälaitumilla itäsuomenkarjaa eli kyyttölehmiä. Pelloilla viljellään muun muassa tattaria, härkäpapua, rypsiä, öljyhamppua ja nurmea ja tänä vuonna ensi kertaa myös luomuvihanneksia. Kyytönlihaa, papua ja öljyhampunsiementä voi ostaa suoraan tilalta, Etelä-Suomen monista Reko-renkaista sekä muutamista tilamyymälöistä ja erikoiskaupoista.” lisovelluksen kautta. Tämä sovellus on ladattavissa ilmaiseksi puhelimeen. Ehdottomasti volyymiltaan suurin kauppa käydään kuitenkin ihan tavallisissa marketeissa. Jos joku tuote mielestäsi pitäisi löytyä lähikaupastasi, vinkkaa asiasta kauppiaallesi. Kasvua Hämeessä 9

Paikallisia herkkuja ruokapöytään Hämeessä on helppoa syödä paikallista karitsan lihaa. Lampurit myyvät tuotteitaan omilta tiloiltaan, REKO-lähirenkaiden kautta tai jopa paikallisissa lähikaupoissa. Yksi heistä on Tuiskulan tila Orimattilasta. Teksti: Sanna Lento T uiskulan tilalla määkii 250 emolammasta eli uuhta. Lampaat ovat suomenlampaita ja suomenlampaan ja kahden eri liharotuisen lampaan risteytyksiä. Tilan emännällä Tuiskulan tilalla Orimattilassa kasvatetaan suomenlampaita. Kuva: Satu Tuiskunen 10 Kasvua Hämeessä Satu Tuiskusella on ollut lampaita harrastusmielessä jo aiemmin, mutta varsinaisesti tilalla ryhdyttiin harjoittamaan lammastaloutta vuonna 2015, sukupolvenvaihdoksen jäl- keen. Lammastuotantoon siirtymisen myötä Satu on voinut työllistää itsensä kokonaan tilan töillä. Tilalla tuotettu liha teurastetaan Vainion teurastamolla, johon tilalta

Pitkään haudutettua karitsaa, nam! on matkaa vain 20 km. Karitsat kuljetetaan itse teurastamolle. Lihaa saadaan jatkuvasti, koska uuhet karitsoivat noin seitsemässä erässä läpi vuoden. Satu Tuiskusen mukaan karitsan liha on aina hyvää. Siitä on helppo valmistaa ruokaa, varsinkin luullisesta pitkään haudutetusta lihasta, jonka voi jättää huoletta uuniin, Tuiskulan tilan karitsanniskaa vaikka ulkoilun ajaksi. Karitsan niskapalat on esimerkki helposta ruokaohjeesta. Vanajanlinnan keittiöpäällikön Mika Jokelan ohjeella onnistut varmasti. Kuva: Jark ko Viitasaar i (ohje 4:lle henkilölle) 1 kg Tuiskulan tilan karitsanniskaa 1 porkkana 2 sipulia 2 oksaa rosmariinia 4 kynttä valkosipulia ½ litraa punaviiniä ½ litraa lihalientä suolaa ja mustapippuria myllystä Ota huoneenlämpöisiin lihoihin väriä pintaan nopeasti kuumalla paistinpannulla ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Pieni juurekset sekä sipulit paloiksi. Aseta lihat uunivuokaan ja kaada nesteet vuokaan juuresten, sipulien, rosmariinioksien ja valkosipulien kera. Paista lihoja uunissa 4 tuntia 180 °C:ssa, kunnes lihat ovat pehmentyneet. Tee sillä välin korianteri-jugurtti kastike. Korianteri-jogurttikastike 1 litra turkkilaista jogurttia 1 puntti korianteria ½ dl hunajaa 1 tl suolaa ja valkopippuria myllystä Laita jogurtti sideharson tai kahvisuodattimen paperin kanssa valumaan vähintään 4 tunniksi. Kun jogurtti on valunut laita massa pöytämikseriin muiden ainesten kera ja jauha tasaiseksi massaksi. Tarjoile karitsan liha timjamilla maustettujen perunoiden ja korianteri-jogurttikastikkeen kera. Kasvua Hämeessä 11

Irmeli Vinnikaisen hillot tehdään käsityönä. Porkkananviljelijällä ei ole kahta samanlaista työpäivää Irmeli Vinnikainen tekee sitä mitä rakastaa Irmeli Vinnikainen aloittaa päivänsä aina listaamalla päivän työt, yleensä käytetyn kirjekuoren taakse. Kun yksi työ on tehty, sen voi viivata yli. Illalla voi olla iloinen kaikesta siitä, mitä on päivän aikana saanut tehdyksi. Teksti ja kuvat: Susanna Mattila P orkkananviljelijän päivät ovat nimittäin aina erilaisia, kahta samanlaista ei ole. Etenkin kun viljely on suuntautunut erikoiskasveihin, viljelty ala on pieni ja viljelijä myös jatkojalostaa tuotteitaan. Irmeli Vinnikainen viljelee erikoisporkkanoita ja -juuria. Porkkanahan on alun perin ollut violetti, mutta pitkällisen jalostustyön tuloksena tunnemme sen oranssina. – Hollannin kuningas Vilhelm I eli 12 Kasvua Hämeessä 1500-luvulla. Hän oli erittäin arvostettu hallitsija, joka sai päähänsä, että porkkanoiden pitää olla oransseja, mikä oli Hollannin kuningashuoneen tunnusväri. Niin sitten ryhdyttiin jalostamaan porkkanoista oranssia lajiketta, Irmeli kertoo. Oudon väriset porkkanat hämmästyttävät Jalostustyö vei peräti 200 vuotta. Vasta 1700-luvulla työ tuli valmiiksi, ja Vil- helmin jälkeläiset saivat kunnianosoituksena lahjaksi oransseja porkkanoita. Oranssista tuli suosituin porkkanan väri. Jopa niin suosittu, että useimmilta nykyihmisiltä on pudota silmät päästä, kun tarjolle tuodaan violetteja, punaisia, valkoisia tai keltaisia porkkanoita. – Juuri niitä hetkiä rakastan, kun olen esittelemässä violetteja porkkanoita ja valkoisia punajuuria, ja ihmiset eivät ole uskoa silmiään. Niissä

vain yhtä lajiketta, saattaa purkkeja kertyä tuhat. Jos keitetään useampia erilaisia hilloja, määrä jää muutaman sata alle. Viljelijän vuosi alkaa kylvöistä Pitkästä punajuuresta, keltajuuresta, valkojuuresta ja raitajuuresta saa mahtavalta maistuvia uunijuureksia. Mausteeksi riittää pelkkä suola. tilanteissa on hyötyä kokemuksesta tuote-esittelijän työssä, Irmeli kertoo nauraen. Irmelin viljelemät juuret ovat raidallisia, keltaisia, valkoisia ja kirkkaan punaisia punajuuren sukulaisia. Jokaisessa on oma makunsa. Keltainen juuri sopii hyvin uunissa paahdettavaksi, valkoinen juurikin maistuu punajuurelle väristään huolimatta. lista porkkanaa, väriporkkanoita ja -juuria ravintoloiden tukulle. Kerran, pari kuukaudessa on hillojen keittopäivä. Silloin Irmeli vuokraa elintarvikehuoneiston, palkkaa parit apukädet ja keittää koko päivän hilloja – käsityönä. Jos keitettävänä on Viljelijän vuosikellossa eletään haastattelun tekohetkellä huhtikuun lopussa sitä aikaa, kun odotellaan pellolle pääsyä. Maaliskuun loppuun, huhtikuun alkuun asti on pussitettu porkkanoita ja lähetetty niitä eteenpäin. Siemenet ja apulannat ovat olleet hankittuna parhaassa tapauksessa jo edellisen vuoden loppupuolella. Yleensä pellolle päästään huhtikuun viimeisillä viikoilla, viimeistään äitienpäivänä. Tänä vuonna todennäköisesti menee hiukan pidempään. Kesäkuu on porkkananviljelijälle kemppien tarkkailuaikaa. – Kemppi talvehtii kuusessa, sieltä se tulee ensin koiranputkeen ja sitten porkkanoihin. Kemppien invaasio alkaa yleensä juhannusyönä, joten se tiedetään missä silloin ollaan – kasvinsuojelutyötä tekemässä pellolla. Heinäkuussa ryhdytään nostamaan nippuporkkanaa, niitä ohkaisia, makeita ensimmäisiä porkkanoita. ➤➤ Värijuurista tuli pelastus Irmeli Vinnikainen innostui värikkäistä juureksista jo vuosia sitten. Noin 13 hehtaarin peltoalalla viljeltiin oranssia porkkanaa yhdelle isolle ostajalle. Homma pyöri hyvin, joten Irmelillä oli aikaa kehitellä uutta. Hän perusti yrityksensä Orastava aurinko vuonna 2012 ja alkoi keittää hilloa porkkanoista. – Niin värijuurekset kuin porkkanahillokin ovat vanhoja juttuja, jotka ovat unohtuneet ihmisiltä. Innostuin aivan valtavasti niistä, hän kertoo. Sitten suuri ostaja lopetti yks kaks yhteistyön. Irmeli ehti perua vuokralle saamistaan pelloista puolet. Oli aika keskittyä täysillä väriporkkanoihin ja porkkanahilloihin. Tällä hetkellä Irmeli Vinnikainen tuottaa taval- Irmeli Vinnikainen on innostunut erivärisistä juurista ja porkkanoista, vaikka pukeutuukin oranssiin kiireestä kantapäähän. Hän on porkkananviljelijä hiuksiaan myöten. Kasvua Hämeessä 13

Porkkanoiden nostosesonki alkaa elokuun alussa. Varastoon porkkanaa aletaan nostaa syyskuun puolessa välissä, ja sitä kestää lokakuun puoleen väliin. Porkkanan pussitussesonki jatkuukin sitten maaliskuulle saakka. – Marraskuussa kaikki viljelijät ovat aivan burn outissa, eikä kukaan halua nähdä enää yhtäkään porkkanaa. Mutta kun maaliskuussa alkaa aurinko taas paistaa ja lumet huveta, odotetaan jo kuumeisesti pellolle pääsyä. Porkkanasta tuli siirtokarjalaisten pelastus Vinnikaisten tarina porkkananviljelijöinä juontaa juurensa sodanjälkeiseen aikaan. Irmeli Vinnikaisen edesmenneen aviomiehen isä tuli äitinsä ja veljensä kanssa evakkona Forssaan, Saviniemen kylälle. – Siirtokarjalaisille annettiin kaikkein huonoimmat maat, soisimmat ja vetisimmät. Juuri sellaiset, jotka ovat parhaat mahdolliset juureksille, Irmeli Vinnikainen kertoo. Niinpä veljekset ryhtyivät viljelemään porkkanaa, käänsivät huonot maat voitokseen. Näin teki moni muukin siirtokarjalainen perhe. Irmeli Vinnikainen luettelee nimeltä puolenkymmentä porkkananviljelijää seudulta, joilla on sama tausta. Vuonna 1960 toinen Vinnikaisen veljeksistä tuumasi, että on aika hankkia oma tila. Irmeli Vinnikaisen tuleva appi jäi viljelemään kantatilaa. Tästä syystä samalla Saviniemen kylällä on kaksi samannimistä porkkanantuottajaa, Vihannes-Vinnikainen ja Orastava aurinko. – Meidät sekoitetaan sukunimen takia hyvin usein toisiimme, vaikka maatiloina olemme hyvin erilaiset, Irmeli Vinnikainen kertoo. Irmeli Vinnikainen tuli mukaan porkkanakuvioihin vuonna 1990, jolloin hän törmäsi tuttuun mieheen sairaalassa. Kävi niin, että Irmeli tuli hevosen tallomaksi. Samaan aikaan odotteli röntgeniin vuoroaan Antti Vinnikainen, joka oli kaatunut suunnistusmetsässä ja loukannut jalkansa. Siinä he naureskelivat odotushuoneessa, että mikähän tarkoitus tälläkin nyt sitten oli. – Sanoin Antille, että soita joskus, jos tarvitset ylimääräisiä käsiä tilalla. Sydämeltäni olen aina ollut maalaistyttö ja tykkäsin tehdä maatilan töitä. Viikon kuluttua Antti soitti. Lähdin Vinnikaiseen yhdeksi lauantaiksi pussittamaan porkkanaa. Ja sillä tiellä olen, Irmeli kertoo. Vuodesta 1997 Irmeli Vinnikainen on viljellyt tilaa yksin. Aviomies kuoli ensimmäisenä EU-keväänä. – Ilman toisten porkkananviljelijöiden apua ja tukea en olisi selvinnyt. 14 Kasvua Hämeessä Villasikaa ja muita erikoisuuksia Kärkölän Järvelässä sijaitseva Aliniityn tila on Tomi Kivistön vuonna 1997 ostama sukutila, jota hän nykyään pyörittää yhdessä puolisonsa Jaana Tolosen kanssa. Teksti: Susanna Valtonen A luksi Tomin ajatus oli pitää sen hetkistä viljatilaa vain hetki ja myydä se sitten pois. He kuitenkin jatkoivat viljanviljelyä vuoteen 2013, jolloin ajatus kotieläimien pidosta oli kypsynyt valmiiksi. Tilalle ostettiin ensimmäiset ylämaannaudat vuonna 2013, joiden myötä tila aloitti niiden kasvattamisen. Naudat toivat mukanaan tilalle kokonaisvaltaisuuden ja mielekkyyden tekemiseen. Matkan aikana tilalla on kokeiltu myös lammastaloutta, mutta siitä luovuttiin, kun huomattiin ettei se ole se oma juttu. Vuonna 2015 Aliniittyyn ostettiin ensimmäiset mangalitzat eli villasiat ja vuonna 2017 tilalle kotiutui Suomen ensimmäiset Texas Longhorn-naudat pitkän tuontiprosessin ja karanteenin jälkeen Saksasta. Tänä päivänä pihaan mennessä saapuu vastaan ennen tilallisia heiden nelijalkainen tiiminsä. Etunenässä häärää nuori laumanvartijakoira Hombre, suurella innolla perässä pyrähtää bordercollie Jämy, joka työskentelee tilalla paimennustehtävissä ja viimeisenä tervehtimään saapuu tilan rottakoiran virasta jo eläköitynyt jackrusselinterrieri Karhiainen. Huomaamatta ei pihaan siis pääse. Pihan tuntumassa laiduntaa parikymmentä ylämaankarjaemoa sekä hiehoa. Tilalla kasvatettavat ylämaankarjasonnit laiduntavat muutaman kilometrin päässä tilakeskuksesta omana

laumanaan. Ylämaankarja hiehojen seassa asustavat kolme Texas Longhorn-hiehoa. Määrällisen alivoimansa ne korvaavat suuremmalla luonteellaan ja sarvillaan. Tilan ylämaankarjasiitossonnin suojassa ja opissa kasvavat puolestaan Texas Longhorn-sonnit. Metsään katsoessaan huomaa senkin olevan aidattu, mutta vasta isäntäväen hihkaistessa alkaa puiden ja pensaiden välissä näkyä liikettä ja kuulua iloista röhkinää. Metsästä tulee vastaan tilan mangalitza-lauma, joka oli muovaamassa metsää haluamaansa malliin. Tilalla asustaa nelisenkymmentä villasikaa, jotka viettävät aikaansa ympärivuoden nautojen kanssa. Villasiat viihtyvät talvellakin mieluummin raittiissa ulkoilmassa, kuin kuivitetussa pehmeässä olkipihatossaan. Metsässä oleva lauma on vuosien 2016 ja 2017 porsaita tilan kolmesta omasta emakosta, jotka porsivat kerran vuodessa. Miksi Aliniityn tilalla on päädytty näihin tuotantoratkaisuihin? Tilalliset ovat halunneet kehittää tilastaan työpaikan aluksi toiselle ja mahdollisesti jossain vaiheessa molemmille. Kehityksen kulmakivenä on kuitenkin tilallisten omat arvot: eettisyys, halu tuottaa puhdasta ja maukasta lihaa sekä eläimien kunnioitus. Luomutuotannolla on haluttu rakentaa kestävää ja ravinneomavaraista tilaa, jossa luonnon oma kiertokulku on vahvasti mukana. Tilalliset keskittyvät intohimoisesti valitsemiensa rotujen jalostukseen ja haluavat toimia osana suurempaa yhteisöä, muiden kasvattajien kanssa. Kasvatettavat rodut he ovat valinneet niiden luonnollisuuden ja elinvoimaisuuden vuoksi. Kesäisin kaikki eläimet laiduntavat nurmivaltaisia laitumia, joissa on Kotisivut: www.aliniitty.com Facebook: Aliniityn tila Instagram: aliniityntila mukana metsää. Mangalitzojen jälkeen laitumet on uusittava, koska eläimet ovat tehokkaita tonkijoita matojen, juurien ja muiden maasta löytyvien herkkujen perässä. Kesäisin sioilla on perinteinen sikolätti, joka muovaantuu niiden kaivamiin kuoppiin, joko kesän sateiden tai sitten kannetun veden mukana. Keväällä parikymmentä tilan ylämaannautaemoa poikii vasikan ja kolme mangalitza-emakkoa porsivat omat pahnueensa. Vasikat viettävät emonsa suojissa seuraavaan talveen, jota ennen ne vieroitetaan. Vasikan ruoka koostuu ensimmäisinä päivinä vain oman emon maidosta, mutta jo muutaman päivän iässä vasikka alkaa harjoitella märehtijän elämää, kun se pyörittelee ensimmäistä ruohotupsua suussaan. Porsaat puolestaan viettävät kolme kuukautta emonsa hoivissa, joka vieroittaa ne maidosta hampaiden kasvettua ikävän piikikkäiksi. Tilalla poikapuoliset porsaat kastroi eläinlääkäri. Porsaiden kastroinnilla pyritään välttämään lihaan tuleva voimakas karjun haju. Tulevaisuudessa tilalliset näkevät tuotantonsa melko samanlaisena kuin se on tällä hetkellä. Texas Longhornien jalostus ja siinä onnistuminen on tilan uusin haaste. He toivovat voivansa jossain vaiheessa molemmat työskennellä tilalla täysipäiväisesti. Tilan omia luomutuotteita, naudan- ja sianlihaa sekä kesäksi tulevia makkaroita voi ostaa tilalta suoraan sopimalla ajan tai tilaamalla REKOlähiruokarenkaan jakeluun. Tilan oma puoti on auki sovittaessa. Kasvua Hämeessä 15

Maidon matka Hämeessä Jukka Pohjala Riihimäen Valion meijerillä tuotevalmistajana toimiva Jukka Pohjala huolehtii raakamaidon vastaanotosta ja valmistuksesta ennen pakkauskonetta. Luvan antaminen maidon käsittelylle ja pakkaamiselle kuuluu myös hänen vastuualueelleen. MTY Kaipainen MTY Kaipainen on Herajoella sijaitseva maatalousyhtymä, joka on toiminut kahden sukupolven voimin vuodesta 2017. Tilan vanhin tytär Jenni pyörittää tilaa yhdessä vanhempiensa Jaanan ja Jukan kanssa. Vuonna 2017 tilalla otettiin käyttöön lypsyrobotti, joka myötä tilan työt jakaantuivat uudelleen. Jaana vastaa tilan eläinkirjanpidosta sekä muista paperitöistä Jukan hoitaessa enemmän ruokintaa, rehuntuotantoa ja viljelykirjanpitoa. Jenni puolestaan vastaa eläimistä. MTY Kaipainen on Jaanan kotitila, jossa maanviljelyn ja maidontuotannon arvot kulkevat osana jokapäiväistä tekemistä. Tilalla halutaan kiinnittää erityistä huomiota eläinten hyvinvointiin ja maidon laatuun. Pitkäjänteis- Aku Alitalo Keräilyautonkuljettaja Aku Alitalo vastaa maidon keräilystä maatiloilta ja toimituksesta meijeriin, valmiiden maitotuotteiden toimituksesta tiloille sekä tiloilta tulevien maito- ja rehunäytteiden toimituksesta laboratorioon. Valmistuttuaan Forssan ammattikoulusta logistiikan puolelta sai Aku kaverinsa kautta paikan keräilyautonkuljettajana. Työssään Aku arvostaa asiakaspalvelua, hygieenisyyttä, puhtautta ja siisteyttä. Aku kertoo pitävänsä työstään. Hän näkee oman tulevaisuutensa valoisana, sillä niin kauan kuin on lehmiä, on myös maitoa, joka pitää kuljettaa tiloilta jatkojalostukseen. 16 Kasvua Hämeessä ten suunnitelmien tekeminen koetaan tilalla haastavaksi maidon vaihtelevan hinnan ja virhemarginaalien pienuuden vuoksi. Molemmilla sukupolvilla on kuitenkin kova usko maidontuotannon tulevaisuuteen. Jukka on aloittanut työuransa erikoisjuustomestarina Kemiönsaarella, mistä hän siirtyi mehutehtaan kautta työnjohtajaksi Riihimäen meijerin pakkaushallille. Nykyiseen tehtäväänsä hän halusi vuorotyön vuoksi ja pitääkin paikkaansa sellaisena, josta on mukava jäädä aikanaan eläkkeelle. Jukalle on tärkeää laadullisesti hyvä maito, jonka pitää olla sitä, mitä luvataan. Hän näkee tärkeänä kyvyn toimia vastuullisena osana työketjua, jolloin seuraavan vuoroon tulijan on helppo jatkaa. Jukka uskoo, että maidolla on kysyntää myös tulevaisuudessa.

Teksti ja kuvat: Susanna Valtonen Juha Virolainen Kuljetus Lari Liikonen Ky Kuvassa kuljetusyrittäjä Lari Liikonen ja jakeluautonkuljettaja Joonas Voutilainen. Meijerin tuotepakkaaja hallinnoi eri maitopohjaisten tuotteiden pakkauskoneita. Jakeluauton kuljettaja vastaa valmiiden maitotuotteiden jakelusta kauppoihin ja ammattikeittiöihin. Juha aloitti meijeriuransa vuonna 1991 Mikkelissä tuottajamyynnissä, josta siirtyi juustolaan allasmieheksi. Mikkelin meijerin sulkeuduttua Juha siirtyi Riihimäelle pakkaamaan jugurttia. Monien eri tehtävien kautta hän on päätynyt nykyiseen työnkuvaansa. Työnsä arvoiksi Juha nostaa mahdollisimman hyvin tehdyn työn, jolloin virheiltä vältytään. Juha korostaa kylmäketjun ja säännöissä pysymisen tärkeyttä, joista ei maitotuotteiden kanssa voi lipsua. Hän uskoo maidon tulevaisuuteen, sillä maidolla on mahdollisuus olla niin monessa muodossa ruokapöydässä. Lari Liikonen toimii kuljetusyrittäjänä jo toisessa sukupolvessa. Hän tekee työtään isänsä jalanjäljissä, joka aloitti Valion yhteistyökumppanina vuonna 1996. Yritystä vetämään Lari siirtyi itse vuonna 2009. Perheen kolmas sukupolvi on jo laittamassa jalkaansa saman oven väliin uskoen tulevaisuutensa kuljetusalalla. Lari arvostaa työtään palveluammatissa, jossa hän saa työskennellä mielestään hyvän brän- din kanssa. Hän pitää Valiota varmana ja hyvänä työnantajana uskoen työn kehittyvän ja toimintatapojen muuttuvan tarpeen mukaan. Työssään Lari arvostaa myös työn fyysisyyttä ja siitä saatavaa hyötyliikuntaa. Tulevaisuudesta puhuessaan hän uskoo sen tuovan paljon muutoksia, mutta niin kauan kuin ihmiset syövät on hyvälle työntekijälle töitä ruuan parissa. Kasvua Hämeessä 17

Viljan tie Mallasohra kasvaa mallastamon vieressä Kolmannen polven mallasohran viljelijä kuljettaa viljansa itse ostajalle Ennen kuin viljan jyvä on muuttunut leiväksi, puurohiutaleeksi tai olueksi tapahtuu paljon asioita. Ensimmäinen tapahtuma ajoittuu aikaan, jolloin tulevan kesän siemenvilja vielä kasvaa pellossa. Maanviljelijä nimittäin tilaa seuraavan kesän lannoitteet usein jo edellisenä kesänä. Ajoissa toimimalla saa huojennusta hinnasta. T oinen askel on viljelysuunnitelmat, jotka yleensä tarkentuvat talven kuluessa. Yli-Mäkelän tilalla Lahden Renkomäessä viljellään ohraa, ruista, kevät- ja syysvehnää sekä öljykasveja. Tärkein viljelykasvi on mallasohra, jota tilalla tuotetaan jo kolmannessa, kohta neljännessä polvessa. – Sotien jälkeen vaari rupesi myymään ohraa maltaaksi. Neljäs sukupolvi valmistuu pian Mustialan maatalousoppilaitoksesta, kertoo Heikki Mäkelä, Yli-Mäkelän tilan isäntä vuodesta 2006. Kasvupelto on jäljitettävissä Tärkeä tekijä ohran valikoitumisessa viljelykasviksi on Viking Maltin mallastamo, jonka sopimusviljelytila YliMäkelä on. Mallastamolle on matkaa Yli-Mäkelän tilan pelloilta traktorilla noin puolisen tuntia. – On merkittävä taloudellinen etu, että vilja voidaan traktoreilla itse kuljettaa ostajalle, Heikki Mäkelä sanoo. Samalla periaatteella Mäkelä myy vehnän ja niinä vuosina kun ruista on viljelyssä myös rukiin Fazerin Lahden myllylle. Vaikka viljatilat ovat maailman mittaluokassa pieniä, jokaisella 18 Kasvua Hämeessä Sanna Kivelä ja Juha Salovaara tutkivat ohran tuleentumista. Suomessa ohra kuten muutkin viljat saavat tuleentua ilman kemiallista käsittelyä. tilalla on omat kuivurinsa ja säilytystilat viljalle. – Suomalaiselle viljanviljelylle on ominaista se, että viljan alkuperä on täysin jäljitettävissä. Toisin kuin muualla, Suomessa viljaa kuivataan tilojen omissa kuivureissa ja vilja säilytetään tiloilla. Tästä syystä jäljitettävyys on paremmalla tasolla kuin missään muualla maailmassa, Mäkelä kertoo. Kuivaamisen ansiosta suomalainen vilja on myös puhtaampaa kuin muualla. Viljelyssä monta vaihetta Ennen kuin vilja pääsee peltoon kasvamaan, tiloilla siemenviljat peitataan eli käsitellään muun muassa homeiti-

Teksti: Susanna Mattila öiden ja viirutaudin torjunta-aineilla. Samalla joukkoon lisätään hiukan mangaania, typpeä ja fosforia. – On tärkeätä, että kun jyvä herää sillä on ravinteet heti käytettävissään. Varsinkin mangaanin lisääminen tärkeä pelloilla, joilla on korkea pH, Mäkelä selvittää. Ennen kylvöjä peltoja on myös muokattava, sillä viime syksyn jatkuvat sateet estivät tehokkaasti kyntöpuuhat. Toisaalta peltoa ei myöskään kannata keväällä jättää pitkäksi aikaa kynnökselle, sillä silloin se kuivaa liikaa. Ja äestyksen jälkeen päästään kylvämään. Mäkelän tilalla kylvöt kestävät hyvinkin kolmisen viikkoa. Jyvät itävät viikossa, jos maa on lämmin. Kylmässä maassa vilja nou- mäiset ruiskutukset täytyy hoitaa ennen korrenkasvun alkua. Jos viljelyssä on öljykasveja, joutuu ruiskutuksia tekemään joinakin vuoisina jo ennen taimien pintaan nousua. – Jos sattuu paha kirppa- ja kuoriaisvuosi, pahimmillaan joutuu ruiskuttamaan kuusikin kertaa, Mäkelä kertoo. Viime vuonna vilja kasvoi hyvin, mutta tähkät eivät meinanneet valmistua. Mitä aikaisemmin vilja valmistuu, sitä pidempiä puintipäiviä voi tehdä. – Suomalaiselle viljelylle on myös ominaista, että glyfosaatteja ei käytetä tuleennuttamaan viljaa. Jos glyfosaattia ruiskutettaisiin suoraan valmistuvalle tähkälle, iso osa jäisi siitä ruokaan, kertoo Heikki Mäkelä. Päijät-Hämeen Viljaklusteri Päijät-Hämeen viljaklusteri on perustettu vuonna 2003. Klusteri on vilja-alan yhteistyöverkosto, joka muodostuu alueen viljan viljelijöistä ja teollisuusyrityksistä. Yhteistyön rahoitus tapahtuu pääasiassa yritysvetoisesti mutta myös hankerahoituksella. Jäsenet päättävät projektikohtaisesti millä panostuksella ovat mukana eli kuinka tärkeäksi minkäkin yhteisen projektin katsovat itselleen. Olut- ja juomaketjuun kuuluu noin 450 Päijät-Hämeen maakunnan ohranviljelijää ja ketju työllistää yli 1 000 henkilöä. Leipäketjuun kuuluu noin 500 rukiin, ohran, kauran ja vehnän viljelijää, ja tarjoaa toimeentulon ja työtä lähes 1200 henkilölle. Viljaklusterin toimintaajatuksena on - Edistää seudun viljaketjun toimijoiden yhteistyötä - Luoda toimijoille hyvät alueelliset toimintaedellytykset - Edistää vilja-alan arvostusta - Laadukkaan ja turvallisen paikallisen raaka-aineen saannin varmistaminen Suomessa jokaisella tilalla on oma kuivuri ja vilja myös säilytetään omalla tilalla. Jo naapurimaassa Ruotsissa yhteiskuivatus ja -säilytys on yleisempää. see oraalle parin viikon kuluessa. Ohralajikkeista niin sanottu entsyymiohra on kiivas kasvutahdiltaan, kun taas esimerkiksi vehnä nousee rauhallisesti pintaan. Kesä on kiireistä aikaa Kylvöjen välissä täytyy hoitaa syysviljojen rikkakasviruiskutukset. Ensim- Viljelystä sovitaan keväällä Viking Malt ostaa mallasohransa pääosin suoraan suorilta sopimusviljelijöiltään eli keväällä ennen kylvöjä sovitaan viljelijän kanssa viljeltävästä lajikkeesta ja määrästä. – Viljelijä viljelee ohran viljelysopi- - Osaavan työvoiman saannin varmistaminen - Klusterin mittakaavaedun hyödyntäminen markkinoinnissa sekä energia-, vesi- ja sivuvirtaasioissa - Erikokoisten yritysten toimintamallien ja -tapojen yhdistäminen ainutlaatuisen innovaatioympäristön luomiseksi Kasvua Hämeessä 19

Viljan tie Viljan tie: - Jos laatuvaatimukset täyttyvät, vilja kuljetetaan ostajalle sovittuna päivänä. muksen ehtojen mukaisesti, pui, kuivaa ja kunnostaa sadon ja lähettää siitä meille ennakkonäytteen analysoitavaksi. Mikäli näyte vastaa viljelysopimuksella asetettuja laatuvaatimuksia, se hyväksytään ja näytettä vastaava erä saa toimitusluvan, kertoo Viking Maltin viljanhankintapäällikkö ja Päijät-Hämeen viljaklusterin puheenjohtaja Sanna Kivelä. Mallasohraa viljellään Suomessa noin 100 000 hehtaarilla vuosittain. Mallasohran pääviljelyalueet ovat Häme, Uusimaa, Varsinais-Suomi ja Kaakkois-Suomi. Viking Malt käyttää vuosittain yli 100 000 tonnia kotimaisia mallasviljoja. Viking Maltin käyttämästä mallasohrasta noin 80 % tulee 100 kilometrin säteellä Lahdesta. - Mallasohra mallastetaan mallastamossa Mallastuksessa ohraa idätetään - Siemenvilja varastoidaan viljatilalla - Ennen kylvöä vilja peitataan - Kylvö tapahtuu touko-, kesäkuun vaihteessa. - Oraalle nousemisen jälkeen kasvinsuojelutyö. - Kun vilja on tuleentunut, päästään puimaan. - Vilja kuivataan kunkin tilan omassa kuivurissa. - Vilja varastoidaan tiloilla. - Sopimusviljelijä vie näytteen viljasta ostajalle. - Maltaat viedään panimolle, jossa maltaat vielä jauhetaan ennen oluen valmistusta. 20 Kasvua Hämeessä Jotta ohrasta voi tehdä olutta, vilja mallastetaan. Mallastuksessa ohraa idätetään niin, että siihen muodostuu panimon mäskäysprosessin kannalta oleellisia entsyymejä. Mallas antaa oluelle aina makua ja väriä. Mallastus on kolmivaiheinen. Ensin ohraa liotetaan vuorokauden ajan, jolloin vilja kosteutuu ja samalla epäpuhtaudet peseytyvät pois. Liotuksen aikana jyviä myös hapetetaan. Idätystä varten jyvät siirretään idätyslaareihin. Idätyksen aikana jyviä käännellään koneellisesti. Idätysvaihe

Alku-kaurahiutaleet viljellään Päijät-Hämeessä M kestää viidestä kuuteen vuorokautta. Viimeinen vaihe on kuivaus, jossa mallas kuivataan säilyvään muotoon. Lämpötilan nouseminen tuottaa maltaaseen makua ja värejä, joita säädetään kuivauslämpötilalla ja kestolla. Kuivauksen lopuksi mallas jäähdytetään ja siitä poistetaan idut. Valmis, kuivattu mallas kuljetetaan panimolle, jossa mallas vielä jauhetaan ennen oluen valmistusta. Viking Maltin mallasta käytetään usean tunnetun oluen valmistamiseen. Myös useat pienpanimot, kuten Lammin Sahti käyttää Viking Maltin mallasta. aistuvin aamupuuro on monen mielestä kaurapuuro. Aamupalapöydän lämmin herkku saa alkunsa sekin päijäthämäläisillä pelloilla, joilla suurin osa Alku-tuotteiden kaurasta kasvaa. – Ostamme viljan suurelta osin suoraan viljelijöiltä, osa kaurasta tulee viljakauppiaiden kautta, kertoo Fazer Myllyn viljanhankintapäällikkö Tero Hirvi. Ostettu kaura käy läpi tarkan vastaanottotarkastuksen ja esipuhdistuksen, ennen kuin se otetaan varastosiiloista kauramyllyyn. Kauramyllyssä vilja vielä lajitellaan, puhdistetaan, kuoritaan ja höyrytetään. Tämän jälkeen kuoritut ytimet leikataan ja hiutaloidaan. – Tuotteiden säilyvyys varmistetaan höyryttämällä puhdistetut kauranjyvät välittömästi hiutaloinnin jälkeen. Samalla maku muo- toutuu herkulliseksi eikä lisäaineitakaan tarvita, kertoo Tero Hirvi. Monet Alku-tuotteet sisältävät kauran lisäksi muita hiutalelaatuja, esimerkiksi ohraa ja ruista. Tuotteesta riippuen mukana saattaa olla myös muita luonnollisia ainesosia, kuten esimerkiksi taateleita, auringonkukansiemeniä, omenaa tai vadelmaa. Alku-tuotteisiin ei myöskään lisätä erikseen vitamiineja. Kaura on luontaisesti terveellistä. Kauratuotteet pitävät osaltaan huolta niin kolesteroliarvoista, verensokerista kuin suolistostakin yhdessä terveellisen ruokavalion kanssa. – Alku-tuotteissa on eri makuvaihtoehdoissa toki runsaasti erilaisia raaka-aineita ja eri raakaaineet sisältävät luontaisesti erilaisia vitamiineja, Hirvi kertoo. Alku-tuotteita myydään suomalaisissa vähittäiskaupoissa. Kasvua Hämeessä 21

Viipurilaisen Leipomon tuotantoketjussa toimitaan reilusti ja avoimesti. Kaverukset vasemmalta: leipuri Teppo Ylä-Hemmilä, viljelijä Mikko Tikkala, mylläri Kari Savola ja leipuri Tuomas Ylä-Hemmilä. Ruista ranteeseen ja kauralla kasvuun – Jos on lähtöisin ihan keskeltä metsää, syntyy tietynlainen kunnioitus omaa maaperää kohtaan jo ihan luonnostaan. Meidän leivällä on tarina ja olemme siitä ylpeitä. Teksti: Päivi Rönni N äin sanoo mainetta ja kunniaa lähiruokafilosofiallaan ja innovatiivisuudellaan pokannut yrittäjä Teppo, Tepi, Ylä-Hemmilä, Asikkalasta. Matka alkaa Viipurilaisesta Kotileipomosta, jonka alkutaival alkoi itärajan takaa ja joka sodan jaloista siirtyi Lahteen. Yritys on ollut vuodesta 1996 Ylä-Hemmilän perheen omistuksessa. Nykyisin leipomon tuotantotilat sekä sen yhteydessä toimiva myymälä ja kahvila sijaitsevat Asikkalan Vääksyssä. Muutto 100 000 asukkaan Lahdesta 8000 asukkaan maalaiskuntaan merkitsi paluuta sekä omille, että leivän raaka-aineen juurille. Leivän ympärille punoutuu kiehtova tarina kahden asikkalalaisen viljelijän ja paikallisen Vääksyn myllyn yhteistyöstä. Tarina on myös osa Viipurilaisen Kotileipomon leipävallankumousta, joka on julistus paremman leipäkulttuurin puolesta. Sen ydinkohtia ovat juuri, aika, kädet, tuoreus, paikallisuus, jäljitettävyys ja perinteet. Hyvä leipä leivotaan aina juureen, maltilla ja ajan kanssa. Leipurin instrumentti ovat kädet, joita eivät koneet korvaa. Viipurilaisessa Kotileipomossa hää- 22 Kasvua Hämeessä rää oman perheen lisäksi parikymmentä tekijää. Leipä leivotaan aina myllytuoreista, Vääksyn Myllyn, jauhamista jauhoista. – Kokemuksemme mukaan läheltä saamme parasta, summaa Teppo. – Kuluttajan on tärkeä tietää, ketä on tuotteen takana ja kenelle raha jää. Paikallisuudella on iso merkitys alueen taloudelle. Se pitää pyörät pyörimässä. Toki maku on edelleen keskiössä ja lisäarvon liimaaminen päälle ei ilman sitä toimi. Asikkalan Vesivehmaalla muun muassa leipävehnää ja ruista viljelevä Mikko Metsäkangas on toinen Viipurilaisen Kotileipomon sopimusviljelijöistä. Hänen mielestään tiivis yhteistyö on mahdollistanut vähän paremman tuottajahinnan ja koko ketjun arvostus on kasvanut. Jos asiakas haluaa tietää, mistä ruisleivän vilja on kotoisin, Viipurilainen Kotileipomo voi 100-prosentin varmuudella kertoa miltä tilalta ruis on peräisin ja pienellä lisäselvityksellä todennäköisesti jopa miltä peltolohkolta. Tätä on jäljitettävyys parhaimmillaan. Perinteet lähtevät taas siitä, että leipää kunnioitetaan. Itsestään selvää on, että leipä pakataan aina paperipussiin eikä säilytetä väärin päin. Perinteet eivät kuitenkaan estä uudistumasta. Vuonna 2016 Viipurilainen Kotileipomo sai Vuoden Elintarvike-palkinnon uudella täysjyväkaurasta tehdyllä Puhti-kaurajauheella. Se oli startti uudenlaisille, kaurapohjaisille lifestyle-tuotteille, joiden tähtäin on alusta asti ollut kansainvälisillä markkinoilla. Näitä tuotteita varten luotiin uusi Oatlaws -kaurabrändi, joka pokkasi kultaa tämän vuoden alussa Lontoossa järjestetyssä, arvostetussa World Food Innovation -kilpailussa. Teppo Ylä-Hemmilä sanoo, että suomalainen kaura on oikeasti kova juttu maailmalla. Lisäarvoa pitää kuitenkin rakentaa myös muun kuin puhtauden tai arktisuuden varaan. – Meille se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tuote puhuttaa omasta terveydestään kiinnostunutta asiakasta. Siinä pakkauksella ja brändillä on iso merkitys. Haluamme viestiä, että Oatlaws on siisti juttu, jossa on hyvä meininki. Onneksi kaurabuumi on Suomessa hyvässä vedossa. Siistiä meininkiä riittää myös meille paikallisille.

Hämäläisiä ruokatapahtumia kesällä 2018 Syödään yhdessä hämäläisittäin 16.6. klo 11-15 Tammelan Makkaramarkkinat 16.6. klo 10 alkaen Tammelan keskusta Suuret oluet, pienet panimot 5.-7.7. Lahden Satama Perinteiset Sahtimarkkinat 7.7. klo 9-16 Padasjoen keskusta Herkkujen yö 13.7. klo 18-24 Hauho Avoimet maatilat Hämeessä 14.7. klo 11-15 Kanta- ja Päijät-Häme Ammujaiset 2018 -karjanäyttely 25.-27.7. Mustiala, Tammela Hämeenlinnan tori Luonnonpäivän avoimet luomutilat 25.8. https://luomu.fi/luonnon-paiva-luomutiloilla-2018/ Mansikki – lasten maatalousnäyttely 8.9. klo 10-17 Elonkierto, Jokioinen Osta tilalta -päivä www.ostatilalta.fi 15.9. Mestarit Walimolla 13.10. klo 16- Walimon Kasseli, Lahti teemana Vellamo-menu