SOTAINVALIDI 2 / 2018 KRIGSINVALIDEN Sotainvalidien Veljesliiton äänenkannattaja Lakimies Mitä korvauksia sotainvalidin leski saa? Sivu 8 TEEMA: Perinne­yhdistykset aktivoituvat Perinneyhdistykset tukevat sotainvalidipiirin ja -osastojen toimintaa. Sivut 14–17 Pidä jalkasi kunnossa! Hyvinvoivat jalat ovat terveyden kulmakivi. Sivut 18–19 Kuusenhavu näkyy monessa paikassa Kuusenhavusymboli on kuulunut suomalaiseen sotilasheraldiikkaan koko itsenäisyyden ajan. Sivut 38–39 Elämän kinkereillä riitti iloa ja asiaa! Unto Nikunen oli yksi monista Imatran tapahtumassa olleista sotainvalideista. Hyvät järjestelyt tekevät osallistumisen helpoksi. Sivut 40-41 Sotainvalidit edellä käyden – vammoista huolimatta.

2 Sisällys SOTAINVALIDI 2 / 2018 Tässä lehdessä Ajankohtaista 4–5 Muistamme Risto Hyvärinen Sivut 6–7 Puolustusvoimien taival näyttelynä Sotamuseon maneesissa Suomen­ linnassa Kansallista veteraanipäivää juhlittiin näyttävästi Rovaniemellä Lappia-talossa. 6–7 Kansallisen veteraanipäivän pääjuhla järjestettiin Helsingissä Edunvalvonta 8 Lakimies: Sotainvalidien leskien korvaukset 9 Valtiokonttori: Liikkumista tukevat palvelut ovat sotainvalideille ilmaisia 10–11 Hallituksen entinen jäsen, sotainvalidi Erkki Kitunen täytti 95 vuotta Sivut 12–13 Avustajatoiminta on kiitelty arjen apu Tampereella. 12–13 Avustajatoimintaa Tampereella Teema: Perinneyhdistykset aktivoituvat 14–17 Perinneyhdistysten toimintaa Pohjois-Savossa ja Pirkka-Hämeessä, Veljesliiton väliaikakatsaus perinne­ yhdistysten toimintaan ja Perinne­ järjestön historiaa Sivut 18–19 Hyvinvointi Jalat tykkäävät hieronnasta. Palloilla voi hieroa jalkapohjia. 18–19 Pidä huolta jaloistasi! 20–21 Puolisojäsenet kokoontuvat Helsingissä säännöllisesti 22–37 Piirit toimivat 38–39 Kuusenhavun tie suomalaiseen sotilasheraldiikkaan 40–41 Elämän kinkereillä Imatralla naurettiin vedet silmissä 42–43 Elämän sana: Kaikissa elämäsi vaiheissa muista loppuasi 44–47 Krigsinvaliden 49 Sivut 40–41 Elämän kinkereillä kuultiin kaunista laulua. Ristikko ja sudoku 50–51 Henkilö: Kenraaliluutnantti evp Antti Simola tietää sotiemme veteraanien merkityksen 100-vuotiaalle Puolustusvoimille Kannen kuva: Johannes Wiehn Sotainvalidien Veljesliiton keskustoimisto sekä kunniamerkkipalvelu ovat kesälomien vuoksi suljettuna 2.–27.7.2018 istockphoto.com/ksushsh Hyvää kesää Sotainvalidi-lehden lukijoille!

Pääkirjoitus 3 Lippu ei saa lakata liehumasta l Sotainvalidien tarina on itsenäisen Suo­ men kunnioitettavimpia lukuja. Melkein satatuhantinen joukko haavoittuneita pala­ si sodasta siviiliin kohta kahdeksankymmen­ tä vuotta sitten. Nuoret miehet eivät jääneet valittamaan kohtaloansa vaan ryhtyivät heti sekä auttamaan itseään että tukemaan toisiaan. Sotainvalidien Veljesliiton työ on vaiku­ tuksiltaan ja saavutuksiltaan kansainvälisesti­ kin ainutlaatuinen. Sotilasarvo tai sosiaalinen asema eivät ole näytelleet toiminnassa mitään osaa, vertaistuki on ollut verratonta eikä vel­ jeä ole jätetty. Nuoret miehet ryhtyivät heti sekä auttamaan itseään että tukemaan toisiaan. Yhdessä tehtyjen päätösten mukaan yhdes­ sä kerätyt varat on vuosikymmenten aika­ na käytetty vammautuneiden elämän laadun parantamiseksi. Kun jäljellä on enää koural­ linen sotainvalideja, yhteisen kassan pohjakin jo paistaa. Mutta näin on sovittu ja näin on menetelty. Sotainvalidien Perinnejärjestö perustettiin vuonna 1995 tukemaan varsinaista sotainvali­ dityötä. Veljesliiton sääntöihin tehtiin jälkipol­ via varten maininta työhön osallistuvista nk. tukijäsenistä. Perinneyhdistykset ovat vuosien mittaan tarjonneet apuaan sinne missä sitä on tarvittu. Sotainvalidiosastojen ja -piirien toiminta on jo miltei kokonaan veteraanipolvea nuorem­ pien tukijäsenten varassa. Samalla on huo­ mattu, että sotainvalidipiirit toimivat monilla paikkakunnilla edelleen, oletettua kauemmin. Yhdessä piirien kanssa on syytä ajoissa laatia suunnitelma vastuiden vaihdosta. Veljesliiton Kuopion ja Turun liittokokouk­ sissa tehtiin aikanaan suunnitelmat sotainva­ lidityön tuleville vuosille. Sen mukaan perin­ neyhdistykset ottavat piirien purkauduttua vastuun viimeisistä sotainvalideista, puolisois­ ta ja leskistä. Tehtävä on vähintäänkin haas­ tava, sillä pian jatketaan pelkästään vapaaeh­ toiselta pohjalta, luottamusmiesten ja -naisten varassa. Edessä on parin vuoden kriittinen vaihe. Yhdessä piirien kanssa on syytä ajoissa laatia suunnitelma vastuiden vaihdosta. On päätet­ tävä milloin se tapahtuu, ketkä ottavat vastuun ja mitkä ovat käytettävissä olevat voimavarat. Tekemistä riittää. Nuorempien polvien on jatkettava sotainvalidien veljeshengessä ja näh­ tävä tulevatkin vaikeudet sellaisina, joista sel­ vitään kunnialla. Hyvät toimintamallit on lai­ tettava kiertoon. Perinneyhdistykset joutu­ vat suunnittelemaan omat varainhankintansa viimeistään silloin kun Veljesliiton tukeen ei voi enää turvautua. Huoltotyön lisäksi on osallistuttava tilai­ suuksiin, joissa sotainvalidien perinnettä vaalitaan. Juhlissa ja juhlavissa tapahtumis­ sa sotainvalidien lippu on jo vuosikymme­ net seurannut valtakunnan lippua. Siinä sen paikka on myös vuosikymmeniksi eteenpäin. Siksi tarvitaan lisää jänteviä käsiä lippua pite­ lemään. l Lasse Lehtinen Sotainvalidien Perinnejärjestön puheenjohtaja Veljesliiton hallituksen 2. vpj Alakerta Tällä palstalla harrastetaan sotainvalidityöhön liittyvää kevyttä, mielellään huumoria sisältävää muistelua. Kohti vanhuutta Ylihoitajan auton perävalojen kadotessa narskahtivat ”Koskisen korvalääkkeen” korkit auki. Marko Hakala Sotainvalidien Veljesliiton Etelä-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtaja Veljesliiton tiedotustoimikunnan jäsen l Elettiin syksyä 1993. Vastavalmistu­ neena, 24-vuotiaana fysioterapeuttina oli aika siirtyä työelämän pariin. Lama run­ teli kansaamme ja työpaikat olivat kortilla. Urheilufysioterapeutin työstä haaveilleena sijaisuus sotainvalidien veljeskodissa olisi vain väliaikaista, niin kuin laulussa kerro­ taan. Niin luulin… Muistan ensimmäisen työpäiväni loppu­ elämäni ajan. Tehtävänäni oli lähteä uimahal­ liin yläraaja-amputoidun sotainvalidin kans­ sa. Räjähde ei vienyt häneltä vain yhtä kättä, vaan molemmat. Onnekseni sain mukaani kokeneemman kollegani, sillä tuo uintireis­ su olisi muutoin saattanut olla sotien sanka­ rin viimeinen. Sotainvalidien keski-ikä oli tuohon aikaan vähän reilut 70 vuotta. Minun silmissäni ja mielessäni nuo herrat olivat jo vanhoja, van­ huksia sanoisin. Muistan hyvin kuinka talom­ me silloisen ylihoitajan auton perävalojen kadotessa pihapiiristä narskahtivat ”Koskisen korvalääkkeen” korkit auki. Matkalaukkujen kätköistä löytyneet ”eväät” maistuivat kuulem­ ma myös viikonloppuisin ja minä olin varma, että nuo vanhukset eivät sitä kestä vaan kuo­ levat krapulaansa. Vuoden 1999 alussa aloitin neuvontapal­ velutyön piirimme alueella. Sotilasvamma­ lain tulkinta ja lukemattomat erilaiset hake­ mukset pitävät sisällään mm. sairauskulujen korvaushakemuksia. Sotainvalidien keski-ikä oli siirtynyt lähemmäs 80 kuin 70 ikävuotta. Erään kerran asiakkaani lääkekuitteja kasates­ sa vastaani pompsahti ”sinisen pillerin” kuitti. – Herranen aika, tuumasin, ja olin varma, että jos alkoholi ei asiakkaitani tappanut, niin nämä sen tekee. Kaikkea sitä vanhuksille myönnetään ja vielä lääkärin toimesta. Asiakkaani asuivat vielä pääosin vanhoissa veteraanitaloissaan. Siirryttiin 2010 vuoden paikkeille. Vajaat ysikymppiset asiakkaani asuivat vielä pääosin vanhoissa veteraanitaloissaan ja toimenkuvaa­ ni tulivat mukaan myös lesket. Muistan kuinka 80-vuotiaat lesket päivittelivät korkeaa ikään­ sä ja minä hymisin itsekseni: Nuoriahan nuo vielä ovat, hätinnä kasikymppisiä… Sotainvalidien keski-ikä on nyt yli 95 vuot­ ta. Tuon vuosimäärän täyttää syksyllä Nyysti­ län Unto Laihialta. Unto ei päässyt piirimme vuosikokoukseemme, koska oli hiihtelemäs­ sä pohjoisessa. Kesän ohjelmassa on kuulem­ ma vielä Kainuun Rastiviikot ja suunnistuk­ sen veteraanien MM-kisat Kööpenhaminassa. Kesää kohti mennään. Väliaikainen työni jat­ kuu edelleen. Ensi vuonna täytetään pyöreitä ja pikkusen selkääkin kolottaa. Tuleekohan täs piru vie vanhaksi? l

4 Ajankohtaista Rosvopaistit jatkuvat supistetussa muodossa vielä tänä kesänä Puolustusvoimien juhlanäyttely Suomenlinnassa l Lihan tarkistusta Kuopion rosvopaistissa kesällä 2014. l Suositut Rosvopaistitapahtumat päätet­ tiin lopettaa viime vuoteen, mutta ylei­ sön toiveesta ja Puolustusvoimien merkki­ vuodesta johtuen tilaisuutta järjestävät tahot päättivät jatkaa tapahtumia vielä tänä kesänä. Tosin tänä vuonna tapahtumat järjestetään supistetussa muodossa siten, että paikkakun­ tia on aikaisempia vuosia vähemmän. Lisäksi tapahtumiin kutsutaan vain alueiden sotiem­ me veteraanit (mukaan lukien lotat) puolisoi­ neen ja saattajineen. Muut ryhmät on aikai­ sempaa tiukemman budjetin vuoksi jouduttu rajaamaan kutsusta pois. Rosvopaistit vuonna 2018 8.8. Härmän kuntokeskus 9.8. Peurunka 15.8. Kuopio 17.8. Oulu 23.8. Pöytyä 7.9. Tampere Suomenlinnassa sijaitsevan Sotamuseon Maneesin näyttely Puolustusvoimat – 100 vuotta sodan ja rauhan töissä, kertoo Suomen itsenäisyyden ajan sodista: sisällisso­ dasta 1918, talvisodasta 1939–1940, jatkoso­ dasta 1941–1944 ja Lapin sodasta 1944–1945. Näyttely jatkuu laajennettuna myös vierei­ sessä rakennuksessa, jossa esitellään Suomen puolustusvoimien toimintaa sotien jälkeisestä ajasta nykypäivään. Kattavassa näyttelyssä ovat esillä myös sotainvalidit kertoen sodissa pysy­ västi vammautuneista. Museossa on nähtävillä myös kuvanveistä­ jäprofessori Armas Hutrin (1922–2015) näyt­ tävä reliefi ”Myrskyn jälkeen”, jonka Aivoin­ validien naisosasto tilasi Hutrilta, vaikeavam­ maiselta sotainvalidilta vuonna 1980 Puolus­ tusvoimille ja se sijoitettiin Kaunialaan. Puo­ lustusvoimien 100-vuotisjuhlan kunniaksi pronssinen teos siirtyi Sotamuseoon Suomen­ linnaan. Sotamuseon näyttely on avoinna päi­ vittäin klo 11–18 ja se jatkuu vuoden loppuun asti. Lisätietoa: www.sotamuseo.fi l Sotainvalidityöstä on palkittu ansioristeillä jo 60 vuotta l Sotainvalidien ansioristi perustettiin 18.4.1958 annetulla asetuksella ”Suo­ men sotainvalidien hyväksi tehdyn työn tun­ nustukseksi”. Näin ollen se on virallinen kun­ niamerkki, jolla on vahvistettu paikkansa kun­ niamerkkien keskinäisessä järjestyksessä. Puo­ lustusministeri myöntää ansioristin Veljeslii­ ton esityksestä henkilölle erityisen ansiokkaas­ ta toiminnasta Suomen sotainvalidien hyväksi. Taiteilija Lasse Marttisen suunnittelemaan hopeasta tehtyyn ansioristiin kaiverretaan järjestysnumero sekä saajan nimikirjaimet. Ansioristin valkoisen nauhan kolme punais­ ta pystyjuovaa kuvaavat Suomen kolmea vii­ me sotaa. Monenlaista työtä sotainvalidien hyväksi Ansioristien valtakunnallinen jakotilaisuus järjestetään perinteisesti elokuussa Sotainva­ lidipäivänä 18.8. tai sitä edeltävänä arkipäivä­ nä. Ansioristejä luovutetaan myös sotainva­ lidipiirien omissa tapahtumissa sotainvalidi­ työssä ansioituneille henkilöille. Sotainvalidien parissa työskentelee ihmisiä lukuisilta eri tahoilta. Ansioristillä on palkit­ tu mm. veljiensä parissa toimineita sotainva­ Sotainvalidien ansioristi on helppo tunnistaa useampienkin merkkien joukosta. Keskellä on sotainvalidien symboli, katkennut kalpa, ja kolme punaista juovaa kuvaavat Suomen kolmea edellistä sotaa. lideja, hoitajia, järjestötoimijoita, ministereitä, lääkäreitä, sotainvalidien naisjaostojen aktii­ veja, sotainvalideja hoitavien laitosten pitkä­ aikaista henkilökuntaa, presidenttejä, virka­ miehiä, vapaaehtoisia tukijäseniä, tutkijoita, taiteilijoita sekä kansanedustajia. Tänä vuon­ na ansioristien valtakunnallinen jakotilaisuus järjestetään 17. elokuuta, päivä ennen Sotain­ validipäivää. l Sotainvalidit ovat esillä Sotamuseon Puolustusvoimat 100 -näyttelyssä. Oikaisu Edellisessä lehdessä, Sotainvalidi 1/2018 oli juttu Kymen avustajatoiminnasta. Jutus­ sa haastatellun sotainvalidin lesken nimi oli lehdessä väärin. Kyseessä oli Salme Laine, ei Niemi kuten virheellisesti kirjoitettiin. Pahoit­ telemme virhettä!

Ajankohtaista Sotasokeat ry:n vuosikokous Muistamme l Pixhill.com Sotasokeat ry:n vuosikokous pidettiin Hämeenlinnassa 16.3.2018 Ilveskodissa. Puheenjohtaja toivotti lämpimästi läsnäolijat tervetulleiksi yhdistyksen 77. vuosikokouk­ seen ja totesi samalla, että viime toimikaudel­ la pystyimme tukijoidemme avulla tukemaan jäseniämme ja heidän puolisoitaan sekä pois­ menneiden puolisoita asumiskustannuksissa ja kuntoutuksessa. Kokouksen sihteeri ilmoitti viime vuosiko­ kouksen jälkeen poisnukkuneet puolison ja lesket. Vainajien muistoa kunnioitettiin het­ ken hiljaisuudella, jonka jälkeen kuunneltiin virsi Tule Kanssamme Herra Jeesus. Kokouk­ sessa käsiteltiin yhdistyksen sääntömääräiset asiat, luettiin edellisen vuoden toimintakerto­ mus ja tilit, jotka hyväksyttiin ja vahvistettiin. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin yksi­ mielisesti edelleen Teuvo Ljungberg. Halli­ tuksen jäseniksi valittiin uudelleen Pauli Ellisaari Hämeenlinnasta, Keijo Miettinen Lahdesta ja Ritva-Liisa Paananen Helsingistä sekä varajäseneksi Aatu Moilanen Helsingistä. Hallitus valitsi keskuudestaan varapuheenjoh­ tajaksi Ritva-Liisa Paanasen. Kutsuvieraana Juhani Saari toi tervehdyk­ sen kokoukseen ja kertoi sotasokeiden, puo­ lisoiden ja leskien tämänhetkisistä eduista ja jakoi niistä tekemänsä yhteenvedon. Kokous päättyi perinteisesti yhteisesti laulettuun Sil­ lanpään marssilauluun. Yhdistys esittää lämpimät kiitokset kokouk­ sen järjestelyistä hallituksemme jäsenelle Pauli Ellisaarelle ja onnistuneesta kokouspäivästä Ilveskodin henkilökunnalle. l Risto Hyvärinen 1926–2018 Suurlähettiläs, yleisesikunta-everstiluutnantti, valtiotieteen tohtori Risto Hyvärinen sai kut­ sun viimeiseen iltahuutoon 8.3.2018. Hän oli syntynyt 23.4.1926. Hyvärinen kuului niihin nuorimpiin ikä­ luokkiin, joihin sotavuotemme jättivät taiste­ lutehtävissä vahvat jäljet. Jo talvisodan aika­ na hän oli 13-vuotiaana poikasena Helsingin väestönsuojelussa lähettinä. Koulun kesälo­ malla Hyvärinen osallistui jatkosodan kesinä 1942 ja 1943 vapaaehtoisena kaupungin ilma­ torjuntatehtäviin. Vuoden 1944 helmikuusta alkaen hän palveli varusmiehenä, ensin pää­ kaupungin ilmatorjuntatykistössä ja myöhem­ min kenttätykistössä Syvärillä ja Aunuksen lohkolla sodan loppuun saakka. Rintamalta hän palasi kuulovaurion saaneena sotainvali­ dina. Sodan jälkeen hän kirjoitti ylioppilaaksi. Hyvärisen elämäntyö jakautui mielenkiintoi­ salla tavalla kolmelle taholle. Hän oli sotilas, valtiotieteilijä ja diplomaatti. Sotavuosien jälkeen Hyvärinen pyrki ja pääsi sekä Helsingin yliopistoon että Meriso­ takoulun kadettiosastoon. Upseeriksi hän valmistui vuonna 1948. Sen jälkeen hän palveli puolustusvoimissa, rannikkotykis­ tössä, Merisotakoulussa ja Pääesikunnas­ sa. Myös akateeminen ura eteni, ja vuonna 1958 valmistui yliopistollinen tohtorinväi­ töskirja. Kansainvälisiä vaikutelmia kertyi 1950–1960-luvulla useilta opintomatkoilta muun muassa Yhdysvalloissa ja Ranskassa. Opinnot täydentyivät Princetonissa ja Har­ vardissa sekä Ecole de Guerressa. Tienhaarassa oli kuitenkin tehtävä valin­ ta pyyntöjen välillä. Puolustusvoimain silloi­ 5 nen johto oli ajatellut hänen osalleen tehtävää maanpuolustuskoulutuksen johdossa, mutta ulkoministeriöstä tulleet houkutteet kiinnosti­ vat enemmän. Ura diplomatian vaativilla käy­ tävillä käynnistyi vuonna 1965, kun ye-ma­ juri Risto Hyvärinen siirtyi ulkoministeriön palvelukseen, poliittisen osaston päällikök­ si. Muistamme hänet ulkoministeriövuosilta tunnetuksi tulleen ns. everstijuntan tai tohto­ rikoplan kärkinimenä. Virkauralle mahtuivat sittemmin suurlähettilään tehtävät Belgradis­ sa, Ateenassa, Delhissä, Singaporessa, Colom­ bossa, Katmandussa ja Daccassa. Hän toimi 1980-luvulla vielä suurlähettiläänä Pekingis­ sä ja samanaikaisesti Pjongjangissa. Lopuksi vuoteen 1992 saakka virkapaikkana oli Buda­ pest. Suurlähettilään tehtävien lomassa Risto Hyvärinen toimi myös YK:n palveluksessa muun muassa apulaispääsihteerinä. Vuonna 1970 hän sai erikoislähettilään ja täysivaltai­ sen ministerin arvonimen. Hänelle myönnet­ tiin ansioistaan monia huomionosoituksia. Sotiemme veteraanien järjestötoimintaan Risto Hyvärinen alkoi vähitellen osallistua jo työvuosiensa aikana, tammenlehvätunnus tarkoin takin rintapielessä. Nykyisen Rinta­ maveteraaniliiton puheenjohtajaksi Hyvärinen valittiin kesällä 1991 ja hän toimi tehtävässä kolme kaksivuotiskautta vuoteen 1998 saakka. Veteraanitoiminnassakin avautui kansainväli­ siä näkymiä, sillä Hyvärinen osallistui puheen­ johtajavuosinaan myös Maailman veteraani­ järjestön kokouksiin ja seminaareihin. Hän oli puheenjohtajana ja myöhemminkin luonteva huolehtimaan hyvistä kahdenvälisistä suh­ teista Venäjän sotaveteraanikomitean kanssa. Yhteys jatkui 2000-luvun alkuvuosiin saakka. Siinäkin auttoivat maanpuolustajan tausta, valtiotieteilijän opinnot ja diplomatian taidot. Risto Hyväristä jäivät kaipaamaan puoliso, neljä lasta ja lastenlapset sekä myös hyvin laaja ystävä- ja tuttavapiiri, eikä vain Suomen rajo­ jen sisäpuolella. Matti Louekoski, Rintamaveteraaniliiton puheenjohtaja Reino Toivio, Rintamaveteraaniliiton entinen toiminnanjohtaja Tero Tuomisto, Rintamaveteraaniliiton entinen toiminnanjohtaja Rintamalisäkortti korvaa entisen paperisen todistuksen l Kela on lähettänyt alkuvuodesta kaikille rintamalisän saajille rintamalisäkortin, ns. veteraanikortin. Kortti korvaa aikaisem­ man, paperisen todistuksen, jolla henkilö on voinut osoittaa olevansa rintamalisän saaja ja sitä kautta oikeutettu erilaisiin veteraanialen­ nuksiin ja -palveluihin. Kortin saavat myös sodan jälkeen miinanraivaamistehtäviin osal­ listuneet. – Kortti on toimivampi ratkaisu kuin pape­ rinen todistus, toteaa Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen. – Aloite kortista tuli Rintamaveteraani­ asiain neuvottelukunnalta. Kiitämme kortilla Rintamalisäkortti korvaa aikaisemman, paperisen todistuksen. kaikkia sotiemme veteraaneja ja sodan jälkeen vaarallisiin miinanraivaustehtäviin osallistu­ neita nuoria asevelvollisia nyt jo 100-vuotiaan Suomen turvaamisesta, Aaltonen jatkaa. Rintamalisäkortti on sinivalkoinen. Sen toi­ sella puolella on henkilön nimi ja toiselle puo­ lella käyttöohje: Tällä kortilla voitte osoittaa, että saatte rintamalisää. Kun käytätte tätä kort­ tia, todistakaa henkilöllisyytenne kuvallisella henkilötodistuksella. Jos korttia katoaa, voi Kelasta tilata uuden, joka toimitetaan muutaman viikon kuluessa. Kortin kadotessa Kela voi tarvittaessa lähettää väliaikaisen todistuksen. l

6 Ajankohtaista Kansallista veteraanipäivää juhlittiin näyttävästi l Huhtikuun 27. päivää vietettiin näyt­ tävästi ympäri Suomea, kun sotiemme veteraanit kokoontuivat alueidensa omiin juhliin. Kansallisen veteraanipäivän pääjuh­ la järjestettiin Helsingissä Finlandia-talolla ja se keräsi runsaan osallistujajoukon. Tämän vuoden teema oli Yhdessä eteenpäin – Framåt tillsammans. Päivä Helsingissä alkoi perin­ teisesti lipunnostolla sekä seppeleenlaskulla Mannerheimin patsaalla ja Hietaniemen hau­ tausmaalla sankariristillä ja Mannerheimin haudalla. Pääjuhlaan osallistui näkyvä joukko nuo­ ria, jotka viihdyttivät juhlaväkeä isossa aulas­ sa akrobatiaesityksin. Lukiolaiset osallistuivat seppeleenlaskuun sekä auttoivat veteraaneja juhlassa ja olivat juhlassa veteraanien kanssa. Suurena apuna olivat myös Kaartin jääkäriryk­ mentin varusmiehet. Juhlan musiikista vasta­ sivat Kaartin soittokunta solistinaan lauluyh­ tye Wildcats ja Sibelius-lukion kamarikuoro. Helsingin pormestari Jan Vapaavuori toi­ votti juhlaväen tervetulleeksi tapahtumaan. Tervehdyssanat lausui Puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindberg. Val­ tiovallan tervehdyksen tilaisuuteen toi edus­ kunnan puhemies Paula Risikko. Perinteisen veteraanin puheen piti sotaveteraani Pentti Heinonen. Nuoremman polven puhe kuultiin Etu-Töölön lukion oppilaalta Katie Hanwelliltä. Juhlaan osallistui myös tasavallan presi­ dentti Sauli Niinistö, joka ennen juhlaa luo­ vutti paikalla olleille sotiemme veteraaneille Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitaleita. Päivä alkoi seppelten laskulla Mannerheimin patsaalle. Vapaaehtoisia palkittiin Kaatuneiden Muistosäätiö jakoi veteraanipal­ kinnot veteraanityössä ansioituneille vapaaeh­ toisille jo yhdeksännen kerran. Palkitsemisti­ laisuus oli Finlandia-talolla ennen pääjuhlan alkua. Veteraanipalkinto myönnettiin jyväsky­ läläiselle Anja Santala-Rosalalle, joka palkit­ tiin Jyväskylän juhlassa, hämeenlinnalaiselle Esa Jaatiselle sekä soinilaiselle Lasse Tapani Autiolle. He kaikki ovat omalla esimerkillään pitäneet yllä sotiemme veteraanien perintöä, auttaneet alueensa veteraaniväestöä omalla vapaaehtoistyöllään ja ideoineet uusia tapo­ ja muistaa sodissa kaatuneita. Näiden lisäksi Kaatuneiden Muistosäätiö palkitsi pöytyäläi­ sen Tuija Sauran sekä espoolaisen Vesa Saarisen. Saura on pidetty esiintyjä 15 vuoden ajalta sotiemme veteraanien tilaisuuksissa. Saarinen puolestaan on työllään auttanut kaatuneiden muiston sekä sotiemme veteraanien vaalimi­ sessa mm. dokumenttielokuvia tekemällä. l Pääjuhla Helsingissä keräsi ison yleisön. Marja Kivilompolo Kuvat: Kimmo Brandt / Helsingin kaupunki Lauluryhmä Wildcats esitti iloisia lauluja Kaartin soittokunnan säestyksellä.

Ajankohtaista Tasavallan presidentti Sauli Niinistö, pormestari Jan Vapaavuori ja Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg onnittelivat Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin saaneita. 7 Jaakko Estola nautti juhlasta, jossa puheet olivat hyviä ja sopivan mittaisia ja nuoria oli paljon. Veteraanipäivä on hänelle muistutus Suomen itsenäisyydestä. ”Veteraaniasia on ollut hyvin esillä, mutta emme me mitään ihmemiehiä olleet. Veteraanius on vain yksi osa elämää, ei sitä erikseen tule ajateltua. Toki näin juhlapäivänä ryhti on hiukan normaalia suorempi”, Estola nauraa. Kuva: Marja Kivilompolo Lahtelaiset Raili ja Veikko Punakallio osallistuivat pääjuhlaan ja pitivät juhlaa onnistuneena. Sotiemme veteraaneja arvostetaan nykyään paljon, ja se on heistä hienoa, sillä heidän ansiostaan saamme elää tänä päivänä vapaassa maassa. Kuva: Marja Kivilompolo Kaatuneiden Muistosäätiö jakoi veteraanipalkinnot veteraanityössä ansioituneille vapaaehtoisille. Kuvassa Vesa Saarinen (vas.), Lasse Tapani Autio, Tuija Saura sekä Esa Jaatinen. Kuva: Marja Kivilompolo Kirjaesittely Pertti Suominen & Pentti Airio (toim.) Suomalainen maan­puolustajana. Kenraali Jaakko Valtasen kirjoituksia ja puheita. Karisto 2018, 239 s. l Tornion Saarenvireen asukkaat Esko Leinonen, Urho Frantti, Esko Niska ja Aili Alakokkare viettivät veteraanipäivän juhlaa. Kuva: Anu Vasama Kenraali Jaakko Valtanen oli viimeinen sodan käynyt veteraani Puolustusvoimien komentaja­ na. Reserviin siirryttyään on hän ollut kolmenkym­ menen vuoden ajan aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija ja ajatusten herättäjä. Hän on ollut aktii­ vinen viime sotiemme veteraanien ja vapaaehtoisen maanpuolustustyön puolestapuhuja. Kirjaan on koottu Valtasen puheita ja kirjoituk­ sia 1980-luvulta tähän päivään myös mm. arvoista, maanpuolustustahdosta, asevelvollisuudesta, yhteis­ kunnasta, johtajuudesta ja sotavuosista. l Markku Honkasalo

8 Edunvalvonta Lakimies istockphoto.com/Halfpoint Sotainvalidien leskien korvaukset Lisähuoltoeläke Huoltoeläkettä saava leski voi hakea Valtio­ konttorilta lisähuoltoeläkettä toimeentulon vaikeutumisen perusteella. Tämä arvioidaan tulojen ja toisaalta asumiseen, sairauksiin ja kodinhoitoon liittyvien kulujen perusteella. Jos lesken nettotulot edellä kerrotuista kuluis­ ta johtuvien vähennysten jälkeen ovat korkein­ taan 936 euroa kuukaudessa, on lisähuoltoelä­ ke mahdollinen. Tuloksi lasketaan myös les­ ken saama varsinainen huoltoeläke. Sen sijaan Kelan leskelle maksamaa ylimääräistä rinta­ malisää ja eläkkeensaajan hoitotukea ei lueta tuloksi. Toimeentulon vaikeutumista arvioi­ taessa Valtiokonttori ottaa huomioon myös lesken omaisuuden ja osuuden kuolinpesän omaisuudesta. Jo maksussa olevaan lisähuoltoeläkkeeseen voi hakea oikaisua, jos lesken toimeentulos­ sa tai olosuhteissa on tapahtunut huomattava muutos. Samalla perusteella lisähuoltoeläkettä voi hakea uudelleen, vaikka sitä koskeva hake­ mus olisi aiemmin hylätty. Kertakaikkinen korvaus Lievävammaisen 10–25 %:n sotainvalidin leski voi hakea Valtiokonttorilta kertakaikkis­ ta korvausta vuoden sisällä sotainvalidin kuole­ masta. Kertakaikkinen korvaus on harkinnan­ varainen ja siinä huomioidaan hakijan nettotu­ lot ja vähennyksinä sairauskuluja sekä asumisen ja kodinhoitoavun menoja. Jos lesken käteen jäävät tulot edellä kerrottujen vähennysten jäl­ keen ovat alle 875 euroa, on kertakaikkinen korvaus mahdollinen. Tarveharkinnassa ote­ taan tulojen lisäksi huomioon myös omaisuus. Jos lesken omat ja hänen osuutensa kuolinpesän talletuksista ovat yli 22 200 euroa, ei Valtiokont­ tori yleensä myönnä kertakaikkista korvausta. Kertakaikkinen korvaus vastaa vuoden täyt­ tä huoltoeläkettä, ja sen suuruus vuonna 2018 on 8 380,39 euroa. Hakeminen Lisähuoltoeläkettä ja kertakaikkista korvaus­ ta haetaan Valtiokonttorilta. Hakemuk­ sen mukaan on liitettävä luotettava selvitys tuloista sekä kuitti tai muu tosite vähennyk­ siin oikeuttavista menoista. Omaisuudesta on esitettävä pankin antama selvitys talletuk­ sista ja muusta sijoitusomaisuudesta mukaan lukien säästöhenkivakuutukset. Myös jäljen­ nös sotainvalidin jälkeen laaditusta perukir­ jasta on tarpeen liittää hakemukseen. Sitä ei kuitenkaan tarvita lisähuoltoeläkettä haettaes­ sa, jos sotainvalidin kuolemasta on kulunut yli viisi vuotta. Sotainvalidin leski voi hakea huoltoeläket­ tä myös uudelleen, jos sen maksaminen on lopetettu uuden avioliiton seurauksena. Täl­ löin edellytyksenä on, että jälkimmäisen avio­ liiton purkautumisesta on kulunut vähintään kolme vuotta ja että toimeentulo on samalla tavoin vaikeutunut kuin edellä on selostettu kertakaikkisen korvauksen kohdalta. Huoltoeläkkeiden vaikutus muihin eläkkeisiin Valtiokonttorin maksama huoltoeläke ote­ taan huomioon kansaneläkkeessä, takuu­ eläkkeessä ja eläkkeensaajan asumistuessa. Lisähuolto­eläke puolestaan vaikuttaa vähen­ tävästi takuueläkkeeseen ja eläkkeensaajan asumistukeen. Leskien kuntoutus Vaikeavammaisten sotainvalidien leskien ja puolisoiden kuntoutusta varten on oma mää­ räraha. Kuntoutusta voivat Valtiokonttoril­ ta hakea huoltoeläkettä saavat lesket, joiden edesmenneen sotainvalidipuolison haitta-as­ te sotavammasta oli vähintään 30 %. Kuntouk­ sen pituus on kaksi viikkoa. Vaihtoehtona on 15 hoitokerran avokuntoutus tai päiväkuntou­ tusta 15 päivän jakso. Tuettua kotona kuntou­ tumista Valtiokonttori voi myöntää korkein­ taan 1 575 euron arvosta. Kuntoutushakemukseen on liitettävä lääkä­ rinlausunto tai hoitomääräys avokuntoutuk­ seen. Jos hakemus koskee pelkästään jalkahoi­ toa ja hierontaa, ei hoitomääräystä tarvita. l Janne Nikkarinen l Valtiokonttori maksaa leskelle huolto­ eläkettä, jos edesmenneen sotainvalidin invalidiprosentti sotavammasta on ollut vähin­ tään 30. Myös 10–25 %:n sotainvalidin leski voi saada jatkuvan huoltoeläkkeen, jos kuole­ ma on johtunut nimenomaan sotavammasta. Huoltoeläkkeen edellytyksenä on, että avio­ liitto on solmittu vähintään 3 vuotta ennen sotainvalidin kuolemaa. Valtiokonttori mak­ saa huoltoeläkkeen ilman hakemusta, sillä se saa Väestörekisteristä tiedon sotainvalidin kuolemasta. Huoltoeläkkeen suuruus on porrastettu sotainvalidin haitta-asteen mukaan. Täysi 698 euron huoltoeläke kuukaudessa maksetaan 80–100 %:n sotainvalidien leskille ja myös sil­ loin, kun sotavamma on ollut kuoleman syy­ nä. Haitta-asteeltaan 60–75 %:n sotainvali­ din jälkeen huoltoeläke on 3/4 osaa, 50–55 %:n sotainvalidin jälkeen puolet ja 30–45 %:n sotainvalidin jälkeen 1/3 osaa täydestä huol­ toeläkkeestä. Seppo Savolainen liiton lakimies

Edunvalvonta Valtiokonttori 9 Liikkumista tukevat palvelut ovat sotainvalideille ilmaisia l Sotainvalidilla, joka ei pysty enää liikku­ maan omatoimisesti julkisilla liikenne­ välineillä, on oikeus saada ilmaiseksi ns. liik­ kumista tukevia palveluja. Niitä voivat olla esimerkiksi kauppa- tai apteekkimatka tai kul­ jetus johonkin virkistystilaisuuteen. Myös jul­ kisten liikenneyhteyksien puuttuminen asuin­ alueelta voi olla syynä tarpeeseen. Velvollisuus järjestää kuljetuspalveluja on sotainvalidin asuinkunnalla tai kuntayhtymäl­ lä. Valtiokonttori maksaa kunnille liikkumista tukevista palveluista aiheutuneet kustannuk­ set täysimääräisinä vuoden 2018 alusta lähtien. Aikaisemmin niistä on korvattu vain kaksin­ kertainen asiakasmaksu. Kustannukset lasku­ tetaan kuntien muiden avopalvelujen yhtey­ dessä. Kunta voi järjestää kuljetukset valit­ semallaan tavalla. Osa käyttää taksiseteleitä ja osa järjestää kuljetuspalvelut itse. Vuonna 2016 Valtiokonttori maksoi kunnille liikku­ mista tukevista palveluista 253 800 euroa. Asevelvollisena ja rauhanturvaajina ennen vuotta 1991 loukkaantuneet kuuluvat kor­ vauksen piiriin, jos heidän haitta-asteensa on 20 % tai suurempi ja omatoiminen liikkumi­ nen ei ole terveydellisistä syistä mahdollista. Puolisokuntoutushakemusten käsittely Valtiokonttorissa on ruuhkautunut istockphoto.com/NoSystem images Viime vuoden alussa tullut kohderyhmän laa­ jennus leskien ja puolisoiden kuntoutukseen on lisännyt hakemusten määrää Valtiokontto­ rissa. Hakemuksia tuli Valtiokonttoriin vuon­ na 2016 1345 kpl ja 2017 2049 kpl. Työnte­ kijämäärä Valtiokonttorissa on eläköitymis­ ten myötä laskenut. Apua on saatu kuitenkin muista ryhmistä ja jonossa olevat hakemuk­ set saadaan käsitellyksi kesäkuun puolivä­ liin mennessä. Sotilasvamma-asioita käsitte­ lemään palkataan myös lisää työntekijöitä. l Tiina Kyttälä Palvelupäällikkö

10 Erkki Kitunen on nähnyt Mannerheimin ja jutellut kolmen Historia on aina kiinnostanut 95 vuotta täyttänyttä Erkki Kitusta. Sotainvalidityössä hän on ollut mukana vuosikymmenten ajan. Ensimmäinen koulupäivä oli hikinen Kitusen perheen kotitalo Vilppulassa. l Toijalan Seudun Sotainvalidien kunnia­ puheenjohtaja ja Sotainvalidien Veljes­ liiton kunniakerhon oltermanni, Veljesliiton hallituksen entinen jäsen Erkki Kitunen täytti 95 vuotta 16. huhtikuuta. Syntymäpäivähaas­ tattelusta sovittaessa Kitunen innostuu ajatuk­ sesta, että tällä kertaa jutussa muistellaan niitä hetkiä ja asioita, jotka ovat olleet erityisen mie­ leenpainuvia ja merkityksellisiä. Erkki Kitunen aloitti alakoulun Vilppulassa elokuun lopulla vuonna 1930. Pojalla oli pääl­ lään äidin vanhasta takista tehty koulutakki. – Ensimmäinen koulupäivä oli kauhean aurinkoinen, ja minua harmitti pitää päällä lämmintä takkia, Kitunen muistelee. Serlachiuksella töissä ollut Erkin isä sai ostaa yhtiöltä paperitehtaan konehuopaa. Äiti värjäsi kankaan, ja siitä teetettiin pojalle pusero ja housut koulupuvuksi, joka oli käy­ tössä kevääseen asti. Kitunen oli koulussa omien sanojensa mukaan keskinkertainen oppilas. Oppikou­ lussa lempiaine oli historia. Historiasta kerto­ via kirjoja hän kävi lainaamassa paikallisesta lainastosta. Sota-aikana Kitunen pääsi ripiltä käymättä rippikoulua, koska kirkkoherra kat­ soi nuorukaisen tuntevan niin hyvin kirkko­ historian. Kiinnostus menneeseen on säilynyt läpi elämän. – Vielä nytkin seuraan televisiosta histo­ riallisia ohjelmia, viimeksi englantilaista sar­ jaa kuningatar Victoriasta, Kitunen kertoo. Mannerheimia katsomassa Vuonna 1938 Kitusen ollessa 15-vuotias vieraili sisällissodan valkoisen armeijan ylipäällikkö Mannerheim Vilppulassa, joka oli ollut yksi sodan keskeisistä taistelupaikoista. Manner­ heim osallistui tilaisuuteen, jossa paljastettiin vuoden 1918 taistelujen valkoisten muisto­ merkki Vilppulankosken rannalla. Erkki-poika äitinsä Amandan kanssa. Perheellä oli kanoja ja yksi lehmä.

11 presidentin kanssa 20-vuotias sotamies Erkki Kitunen. – Näin Mannerheimin parinkymmenen metrin päästä. Meidän poikien piti tietenkin olla siellä seuraamassa, vaikka suojeluskunnan vartijamiehet yrittivät ajaa meitä pois ja kielsi­ vät tulemasta niin lähelle, Kitunen kertoo. Työläisperheessä varttuneen Kitusen van­ hemmat eivät olleet punaisia eivätkä valkoisia, mutta heillä oli tuttuja molemmilla puolilla. – Vanhemmat olivat oikeastaan hyvin puo­ lueettomia. Minä kuuluin 11-vuotiaasta suoje­ luskunnan poikaosastoon ihan sen takia, kun kaveritkin kuuluivat, Kitunen sanoo. Kranaatinkuoria sorvaamassa Talvisodan aikana Kitunen oli 16-vuotiaana suojeluskunnan poikaosastolaisena Vilppulan­ kosken sillalla vartiossa. Sieltä häntä kysyttiin töihin Serlachiuksen Mäntän konepajalle sor­ vaamaan kranaatinkuoria. – Siellä näin ensimmäisen kerran automaat­ tisorvin. Kuljin kahdeksan kilometriä konepa­ jalle vuorotöihin polkupyörällä, oli keli mikä hyvänsä. Kerran kun olin ollut sorvilla jo kuu­ desta kahteen, pomo tuli sanomaan, että sinun täytyykin olla iltakymmeneen. Tein kaksi vuo­ roa, ajoin kotiin ja seuraavana aamuna tulin taas kuudeksi töihin. Se oli todella rankkaa ikäiselleni. Lemmen liekki leimahtaa Erkki Kitunen tapasi tulevan vaimonsa Kaarina Lempisen vuonna 1946. Molemmat olivat töissä Tampereen rautatieasemalla. Kitunen oli jo liittynyt Sotainvalidien Veljesliiton Tampe­ reen osaston jäseneksi. – Kun kävelimme Kaarinan kanssa Koski­ puistossa, hän kysyi, mikä ihmeen merkki sinulla on takinpielessä. Kerroin sen olevan Sotainvalidien Veljesliiton jäsenmerkki, ja sii­ tä lähtien myös Kaarina oli mukana veteraa­ nityössä. Erkki ja Kaarina vihittiin vuonna 1947 Tam­ pereen Vanhassa kirkossa. – Juhlat olivat yksinkertaiset, kun oltiin köyhiä kumpikin, Kitunen kertoo. Erkki (vas.) toipumassa sotasairaalassa Lahdessa. Erkki ja Kaarina vihittiin vuonna 1947 Tampereen Vanhassa kirkossa. Kitusten esikoinen Kari syntyi vuonna 1948, Ossi vuonna 1950 ja Timo 1953. Perhee­ seen kuuluu myös kasvattitytär Anne. Jälki­ kasvua on jo viidennessä polvessa. Erkki Kitunen jäi leskeksi tammikuussa 2011. – Ikävä on edelleen. Minulla on sängyssä kainalossa aina Kaarinan pikkuinen tyyny. Presidentit juttusilla Erkki Kitunen haavoittui Ihantalan taistelus­ sa 30.6.1944 kello viisi aamulla. Kiväärin luoti meni läpi oikeasta käsivarresta. – Lääkäri suunnitteli käden katkaisemista, kun luut olivat murskana, mutta onneksi niin ei tehty. Olin vuosikymmeniä vasenkätinen, mutta nyt kirjoitan taas oikealla kädellä, Kitu­ nen kertoo. Kitunen on ollut yli 70 vuotta mukana Sotainvalidien Veljesliiton toiminnassa ja istu­ nut sekä liiton hallituksessa että Kanta-Hä­ meen piirin hallituksessa. Luottamustehtävät ovat vieneet ikimuistoi­ siin tilaisuuksiin, joista kohokohtia ovat olleet maaherran vastaanotot ja itsenäisyyspäivän Linnan juhlat vuonna 2006 ja 2015. Viime ker­ ralla Kitunen oli mukana laulamassa simolai­ sen Armas Ilvon johdolla Veteraanin iltahuu­ toa presidenttiparille. – Olen jutellut kolmen presidentin kanssa. Kaarinan kanssa tapasimme vuonna 2006 Lin­ nan juhlissa Mauno Koiviston puolisoineen. Kerroin Koivistolle, että minäkin olen -23 syntyneitä. Koivisto totesi oikein rintaäänellä, että se on hyvä ikäluokka. Viime kerralla Tarja Halonen puolisoineen tuli vastaan ja pysähtyi tervehtimään, ja Niinistön kanssa olen ollut tekemisissä myös Veljesliiton juhlissa. Ystävyys alkoi lounaspöydässä Tärkeitä elämässä ovat myös hyvät ystävät. Tervakoskella asuvien Helvi ja Folke Kumenin kanssa ystävyys on jatkunut jo yli 60 vuot­ ta. Sydänystävät soittelevat toisilleen edelleen viikoittain. Uusia ystäviä Erkki on saanut ruo­ kaillessaan paikallisessa lounasravintolassa. Siellä hän on tutustunut osuuspankissa työs­ kenteleviin Anna-Maija Kurkeen ja Kirsti Uimiin. – He ovat hyviä lounasystävättäriä ja todella tärkeitä. Heille voin kertoa kaikesta ja kysyä vaikeitakin asioita. Pöydässä pitää aina olla paikat heille varattuna, Kitunen sanoo. 95-vuotias Erkki Kitunen kertoo saaneensa hiljattain lääkäriltä terveen paperit ja luvan ajaa polkupyörällä. Haastattelupäivänä polku­ pyörä on menossa huoltoon. Erkin voi nähdä kohta pyöräilemässä Toijalan keskustassa.l Teksti: Tarja Antola / Akaan Seutu Artikkeli on julkaistu Akaan Seutu -lehdessä 18.4.

12 Avustajatoiminta Hilja Jokisella ja Marjo Kurulla riittää tekemistä ja puhuttavaa, kun Marjo käy Hiljan kotona kerran viikossa. Iloisia kohtaamisia opintoja suorittaessa Tamperelainen avustaja on viihtynyt työssään, jonka ohella hän voi suorittaa osia ammattitutkinnosta. l Hilja Jokinen ja Marjo Kuru eivät suunnittele tulevia käyntejään liian tarkkaan, jotta voivat päättää tekemisiään vielä samana päivänä. Suunnitelmissa on vierailu uudessa ostoskeskuksessa sitten kun se valmistuu. Tampereella sijaitsevan Tammenlehvä­ keskuksen palveluasunnossa on iloinen tunnelma, kun sotainvalidin leski Hilja Jokinen, 94, sekä Marjo Kuru, 30, ovat kattaneet päiväkahvit Hiljan kotiin. Samoissa tunnelmis­ sa kaksikko on viettänyt kaikki tapaamisensa. – Marjo on käynyt minua auttamassa noin vuoden verran. Ennen ensimmäistä käyntiä me juttelimme puhelimessa ja sitten kun hän tuli, oli mukana vielä minun edellinen avusta­ jani. Se meni oikein mukavasti, Hilja kertoo. Marjo puolestaan tunnustaa, että ensimmäi­ nen tapaaminen jännitti, mutta se on PirkkaHämeen avustajatoiminnan projektipäällik­ kö Sirpa Auteron mukaan varsin yleistä ja ymmärrettävää. – Mutta pian jännitys jäi ja meillä on ollut Hiljan kanssa oikein hauskaa ja meidän on helppo olla yhdessä, Muoniosta kotoisin oleva Marjo kertoo. Monipuolista tekemistä tarpeiden mukaan Avustajatoiminnassa asiakaskäynnit kestävät yleensä 2,5 tuntia. Siinä ajassa ehtii tehdä jo paljon. Marjo ja Hilja eivät koskaan suunnit­ tele käyntejä liiaksi etukäteen, sillä tehtävien tarve voi vaihtua nopeastikin. – Paitsi jos leivomme tai laitamme ruokaa, niin se mietitään etukäteen, jotta minulla on tarvittavat ainekset, Hilja toteaa. – Jos leivomme, niin Hilja tekee yleiskoneel­ la taikinan etukäteen valmiiksi, kokin amma­ tin jo ennestään omaava Marjo sanoo. Tekemiset hoidetaan pitkälti yhdessä. Hilja auttaa sen mitä jaksaa ja Marjo hoitaa esimer­ kiksi kurkottelua tai kumartumista vaativat tehtävät. – Kyllähän se harmittaa, kun iän myötä on joutunut huomaamaan, ettei kaikkea voi teh­ dä enää itse. Olen aina ollut kova touhuamaan. Työpaikassanikin joutuivat sanomaan, etten työskentelisi niin nopeasti, uransa vaatekau­ passa tehnyt Hilja muistelee nauraen. Tukea opintoihin Marjo Kuru kuuli avustajatoiminnasta työn­ välityksestä ja innostui kokeilemaan vaik­

13 2,5 tunnin asiakaskäynti menee nopeasti siivotessa, pyykkiä pestessä, ruokaa laittaessa, keskustellessa tai ulkoillessa. Monipuolinen työ on ollut Marjo Kurulle mieluisaa. kei vanhustyö ollut hänelle ennestään tuttua. Avoimella mielellä ja hyvällä asenteella hän kuitenkin selvitti alun perehdytykset ja työ­ hön päästyään hän huomasi viihtyvänsä asi­ akkaiden luona hyvin. Työn ohella Marjo on suorittanut oppiso­ pimuksella kotityöpalvelun ammattitutkinnon osan ja parhaillaan opiskelee lähihoitajaksi. Kaikkia vaadittavia osioita hän ei tosin voi nyt suorittaa, sillä osa vaatisi hoitoon liittyviä töi­ tä, joita avustajat eivät saa tehdä. Opinnoissa auttaa projektipäällikkö Sirpa Autero, jolla on pitkä kokemus koulutuspuo­ lelta. – Sirpa auttaa tarvittavien hakemusten ja papereiden täyttämisessä, sillä en ole aikaisem­ min opiskellut oppisopimuksella. Tarkoitus on suorittaa lähihoitajan opinnot ja alkaa sitten töihin, Marjo kertoo tulevaisuuden suunnitel­ mistaan. Hyviä avustajia – Minusta kaikki avustajat ovat olleet oikein mukavia ja miellyttäviä. Yksikin poikkeaa ohi kulkiessaan minun luonani. Ainahan se on haikeaa, kun avustaja vaihtuu mutta olen ollut kaikkiin tyytyväinen, neljä vuotta avustajatoi­ minnan piirissä ollut Hilja kertoo. Hiljan vuonna 1990 edesmennyt mies Veikko Jokinen oli jalka-amputoitu sotainvalidi. Mie­ hensä myötä sotainvalidityö tuli tutuksi hänel­ lekin. He rakensivat talonsa Nokialle, mutta miehen kunto huononi ja omakotitalon pyörit­ täminen kävi liian raskaaksi. Niinpä he muut­ tivat Tampereelle vuonna 1950. Hilja jäi eläkkeelle verrattain nuorena, 60-vuotiaana, jotta olisi voinut viettää enem­ män aikaa miehensä kanssa. Muutaman vuo­ den he ehtivätkin viettää eläkepäiviään yhdes­ sä ennen kuin rakas mies nukkui pois. Aktiivista elämää Leskeksi jäätyään Hilja oli aktiivisesti muka­ na Tampereen naisjaoston toiminnassa mut­ ta nykyään hän osallistuu sotainvalidien tilai­ suuksiin harvemmin. Hän on asunut Tam­ menlehvän palveluasunnossa kuusi vuotta ja on tyytyväinen sen palveluihin sekä vaikea­ vammaisen sotainvalidin leskenä saamaansa kuntoutukseen. – Menen aina mielelläni kuntoutukseen. Tammenlehvässä on mukava henkilökunta, liikunta tekee hyvää ja se myös virkistää, Hilja kehuu. Ennen palveluasuntoon muuttamista Hilja asui parikymmentä vuotta Tampereen keskus­ tassa kerrostalossa, jossa hän tutustui nuoreen opiskelijanaiseen. Heistä tulikin hyvät ystävät ja he ovat yhä tekemisissä. Hilja kiittää myös muita ystävättäriään, joista suuri osa on hän­ tä nuorempia ja ovat hänelle suurena apuna arjessa. Marjon ja Hiljan yhdessäolo vaikuttaa mutkattomalta ja juttua piisaa molemmilla. Hiljan mielestä on mukavaa kuunnella Mar­ jon perheen kuulumisista, sillä se tuo mieleen ajan omien lasten kanssa. Kaikkiaan Hilja on todella iloinen avustajatoiminnan tuomasta avusta. l Marja Kivilompolo Tarpeellinen palvelu Marjo Kuru on työskennellyt reilun vuoden ajan avustajana. Hänellä on n. 12–15 sään­ nöllistä asiakasta ja kaikkien kanssa hän tulee mainiosti toimeen. – Avustajan työ on ollut sitä mitä odotin. – Enemmänkin, Marjo toteaa. Hilja Jokinen on innokas kutoja.

14 Teema Perinneyhdistykset aktivoituvat Pirkka-Hämeessä sotainvalidien Sotainvalidityön rinnalla on joissakin sotainvalidipiireissä jo parin vuosikymmenen ajan toiminut Sotainvalidien perinneyhdistyksiä. Muutamilla alueilla yhdistyksen toimintaa ollaan käynnistämässä. Taustalla on tarve pitää huolta jäsenistä senkin jälkeen, kun sotainvalidipiiri sääntöjensä mukaan purkautuu. Aikataulut tähän vaihtelevat suuresti, sillä sotainvalidipiireissä eletään eri vaiheita ja tulevat muutokset toteutuvat useidenkin vuosien viiveellä ensimmäisiin verrat­tuna. Eroista huolimatta on hienoa, että perinneyhdistyksillä on jo omaa toimintaa, jolla ne tukevat sotainvalidipiirien ja -osastojen nykyistä työtä, jossa etusijalla on jäsenten huolto. l Tampereella Tammenlehväkeskus on kes­ keinen paikka Pirkka-Hämeen Sotainva­ lidien Perinneyhdistykselle. Siellä on pidetty lukuisat kokoukset ja yhdistys näkyy talossa erilaisia tilaisuuksia järjestämällä. Vuosikokouksensa aluksi yhdistys onnit­ telee juuri 80 vuotta täyttänyttä puheenjohta­ jaansa Tuija-Leena Juutilaista. Paikalla on 13 jäsentä, jotka ovat kaikki sotainvalidien lapsia. Se on ollut merkittävä syy liittyä yhdistykseen ja olla mukana sen toiminnassa. – Äiti ja isä pakottivat, ihmiset nauravat pöydän ääressä kysymykseen, miksi ovat aika­ naan liittyneet jäseniksi. Vastauksessa on totuuden siemen. Sotainva­ lidipiirin toiminnanjohtaja Jouko Sipilä muis­ telee, että piiritoimistolla pidettiin 1990-luvun loppupuolella iso kampanja ja sotainvali­ dit velvoitettiin ottamaan yhteys lapsiinsa ja kehottamaan heitä liittymään perinneyhdis­ tykseen. – Nähtävästi kehotus meni perille. Ja kun vanhemmat ovat olleet aikanaan aktiivi­ sia sotainvalidityössä, ovat lapsetkin saaneet väkisinkin osansa. Mukana oleminen tuntuu luontevalta ja vanhemmilta opittua perinnet­ tä pidetään yllä. Toinen kerta toden sanoi Pirkka-Hämeen perinneyhdistys perustettiin 1990-luvun puolivälissä. Vetäjä oli aktiivinen toimija niin monella saralla, ettei toiminta käynnistynyt kunnolla. Parin vuoden kulut­ tua otettiin toinen yritys ja silloin mukaan saa­ tiin aktiivista väkeä sekä tehtävään keskittyvä puheenjohtaja, joka sai ihmiset innostumaan. – Kyllä se hiukan harmitti, että ensimmäi­ nen kerta lässähti, mutta toisaalta sitten oli intoa, että nyt tämä kyllä onnistuu, ihmiset sanovat. Pirkka-Hämeen perinneyhdistys on keskit­ tynyt pitkälti juhlien järjestämiseen – pääosin Tammenlehväkeskuksessa. Juhlissa mukana ovat lapset ja lapsenlapset, jotka ilahduttavat ikääntyneitä asukkaita. Yhdistys myös auttaa tarvittaessa piirin tapahtumien järjestelyissä. Vahva perinne ylläpidettävänä Osa jäsenistä tuntee toisensa lapsuusajoilta asti. Muisteltavaa riittää sotainvalidien van­ hoista kesäpaikoista, tapahtumista ja ihmisis­ tä. Moni kaupungin tunnetuista paikoista liit­ tyy sotainvalidien toimintaan. Sotainvalideilla on vahva perinne alueella ja siitä ollaan syys­ täkin ylpeitä. Yhdistyksen jäsenet ovat jakautuneet hyvin eri puolille Pirkka-Hämettä. Työt hoituvat hyvin, kun ne jaetaan siten, että jokainen tie­ tää mitä tekee. – Järjestelyistä on helppo sopia, sillä sovitut asiat pitävät, he toteavat. Jäsenten arjen avustamiseen yhdistyksessä ei vielä koeta suurta tarvetta, sillä alueella on avus­ tajatoiminta, ja piiri ja osastot ovat vielä aktii­ visia ja elinvoimaisia. Näin perinneyhdistys voi keskittyä tervetulleiden virkistystilaisuuksien järjestämiseen sekä perinnepuoleen. l Sotainvalidien Jälkipolvet Sotainvalidien perinnejärjestö perustettiin vuonna 1995 Sotainvalidien jälkipolvet -nimellä. Vuotta aiemmin oli perustettu tukiyhdistys valmistelemaan sen perustamista. Perinneyhdistykset toimivat aluksi Sotainvalidien jälkipolvien alueyhdistysten nimellä. Perinnejärjestö muutti nimensä nyky­muotoon vuonna 2009 ja alueyhdistykset hiljalleen sen perässä. Tässä kirjoituksessa kerrotaan Sotainvalidien jälkipolvien toiminnan perustamisesta ja valtakunnal­ lisesta työstä nimenmuutokseen saakka. Mistä kaikki alkoi? Liiton johdolla oli vuonna 1992 seminaari, jossa suunniteltiin Veljesliiton ja sotainvalidityön tulevaisuutta. Siellä nousi esille, että Veljesliitolla oli aiemmin ollut koko yhteiskunnan kattava yhteyksien verkko. Monet liiton jäsenistä olivat olleet yhteiskunnassa merkittävissä tehtävissä. Omien jäsenten eläköityessä havaittiin, että nyt sotainvali­ dien lapsia oli merkittävissä tehtävissä. Näin syntyi ajatus vahvistaa nuorempien sukupolvien vastuuta sotainvalideista. Veljesliiton silloinen puheenjohtaja, maaherra Uki Voutilainen ymmärsi, että tulevina vuosina tähän työhön, josta sotainvalidit olivat vuosikymmeniä itse huolehtineet, tarvittaisiin nuorempia toimijoita. Hän ajoi voimakkaasti Sotainvalidien jälkipolvet -järjestön perustamista. Tosin osa sotainvalideista oli vielä silloin vakaasti sitä mieltä, että ”kyllä me sotainvalidit itse pystymme hoitamaan tämän asian loppuun saakka”. ”Kyseessä on kokeilu” Tulevaa toimintaa valmistelemaan perustettiin 11.3.1994 Sotainvalidien jälkipolvet -tukiyhdistys ”tukemaan maamme noin 37 000 elossa olevaa sotainvalidia ja vaalimaan heidän perinnettään”. Sotainvalidien keski-ikä oli silloin ”jo lähes 75 vuotta”. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin liiton tiedostuspäällikkö Arto Lillberg, varapuheen­johtajaksi liiton pääsihteeri Juhani Saari ja sihteeriksi toiminnanjohtaja Markku Honkasalo Porista. Heidän lisäkseen yhdistyksen jäseninä olivat vain liiton lakimies Seppo Savolainen ja toiminnanjohtaja Risto Savolainen Joensuusta. Liiton tiedotteessa jäsenyhteisöilleen todettiin, että ”Kyseessä on kokeilu”. ”Tarkoitus on kokeilla toimintaa ja tutkia sen elämisen mahdollisuudet.” Toiminnasta toivottiin olevan vastaisuudessa ”paljonkin hyötyä perinteen siirtäjänä, informaatiokanavana ja tuen välittäjänä”. Yhdistyksen perustamiselle oli Veljesliiton hallitukset suostumus. Kannatusjäseniä Sotainvalidien jälkipolvet -tukiyhdistys halusi olla taloudellisesti riippumaton Veljesliiton tuesta. Nuorempien henkilöiden saaminen mukaan sotainvalidityöhön aloitettiin hankkimalla puhelinmyynnillä tuki- ja kannatusjäseniä. Tukiyhdistykselle muodostuikin noin 7000 tukijan osoiterekisteri. Ensimmäisenä vuotena heistä yli 5000 maksoi tukimaksun. Tuki- ja kannatusjäsenmaksun ero oli ainoastaan jäsenmaksun suuruus. Tukijat maksoivat enemmän kuin kannattajat, jotka nykyään olisivat ehkä Facebookin peukuttajia. Varainkeruu ei ollut tärkein asia, vaan kiinnostuneiden saaminen sotainvalidityön piiriin. Kaikille mukaan lupautuneille, n. 5000:lle, postitettiin Sotainvalidi-lehti ”jäsenetuna”, riippumatta siitä maksoivatko he tuki- tai kannatusjäsenmaksun. Asiasta kiinnostuneille saatiin ajantasaista tietoa sotainvalidityöstä. Jälkipolvet-yhdistys maksoi Sotainvalidi-lehden tilausmaksut Veljesliitolle.

Teema 15 jälkipolvet tarjoavat piristystä arkeen Perinneyhdistyksen väki koolla vuosikokouksessa. Kuvassa vasemmalta takarivistä: Marjatta Ojansivu, Eija Quinn, Leena SalokannelAzar, Seppo Mäki, Tuula Salja, Jouko Sipilä, Reijo Johansson, Annikki Harjumäki ja Kaija Kiviranta. Eturivissä vasemmalta Seija Muurila, Irma Kivinen, Tuija-Leena Juutilainen ja Jorma Tuominen. Vuosikokoukset ovat osa pakollista yhdistystoimintaa, mutta se tarjoaa hyvän mahdollisuuden sopia tulevien tapahtumien järjestelyistä. Lopputulos oli kuitenkin erittäin onnistunut, koska tietoa sotainvalideista saatiin kohdistettua siitä kiinnostuneille ja samalla voitiin rahallisesti tukea Veljesliiton toimintaa. Varoja vievää puhelinmyyntiä ei tehty uudelleen, vaan pyrittiin huolehtimaan siitä, että yhteys jo saatuihin tukijoihin säilyisi. Tukiyhdistyksen varainhankinta jäsenmaksuilla lopetettiin vuonna 2009, koska veteraanijärjestöjen varallisuudesta käytiin julkista kriittistä keskustelua. Samanaikaisesti vuonna 1994 aloitettiin uusien jäsen­ten hankinta Veljesliiton oman organisaation avulla sotainvalidien lapsista ja lastenlapsista myöhemmin perustettaville alueyhdistyksille ja niiden valtakunnalliselle järjestölle. Tukijoille postitettiin Sotainvalidilehden ohella muutakin sotainvalidityöhön liittyvää materiaalia: järjestön esite, kunniakirja jäsenyydestä ja pinssi järjestön tunnuksella, jossa on järjestön alkukirjaimet S ja J sekä keskellä kultainen Veljesliiton ”Katkennut miekka”. Tunnus on esillä myös järjestön standaarissa ja hopeisessa ansiomerkissä. Myöhemmin järjestö on päättänyt antaa tunnuksensa kaikkien sotainvalidityön tukijäsenten yhteiseksi tunnukseksi. Alueyhdistykset ja valtakunnallinen järjestö Yhdistyksen vapaaehtoinen jäsenmaksu hoituu myös kokoustamisen yhteydessä. Veljesliiton johto kehotti sotainvalidipiirejä perustamaan alueelleen Sotainvalidien Jälkipolvet -alueyhdistyksen. Toiminnanjohtajat perustivatkin tässä vaiheessa liiton ohjeiden mukaisesti alueyhdistykset lähes jokaisen piirin alueelle. Toiminnan käynnistyminen ja sen muodot vaihtelivat. Alueyhdistysten perustamistilaisuuksissa tukiyhdistyksen edustaja korosti, että ”alueyhdistys kaikilla tavoin tulee toimeen omillaan eikä rasita Veljesliiton tai sen jäsenyhdistyksen taloutta. Muutoin jäsen­ yhdistyksen toiminta kääntyy sen alkuperäisten tavoitteiden vastaiseksi.” Vuonna 1994 perustettu tukiyhdistys loi puitteet valtakunnallisen organisaation perustamiselle. Luotiin mallisäännöt ja tilikartat alueyhdistyksille. Niiden perustamista voitiin tukea pienellä avustuksella. Veljesliiton liittokokous oli vuonna 1995 Seinäjoella ja siellä perustettiin valtakunnallinen Sotainvalidien jälkipolvet -järjestö (nyk. Sotainvalidien Perinnejärjestö). Perus­tajayhteisöinä paikalla oli kymmenen alueyhdistystä ja tukiyhdistys. Perustajajäseniä oli 14 henkilöä. Veljesliiton tukea osoitti se, että Veljesliiton puheenjohtaja Uki Voutilainen oli mukana kokouksessa. Liittokokouksessa Sotainvalidien jälkipolvet -tukiyhdistys teki ensimmäisen lahjoituksensa 55 000 markkaa 55 vuotta täyttävälle Veljesliitolle. Avustus osoitettiin sotainvalidien asunnonmuutostöihin, naissotainvalideille ja muuhun huoltotyöhön. Tukiyhdistys antoi vastaavia lahjoituksia sotainvalidityöhön myös myöhempinä vuosina. Perinnejärjestön ensimmäisen hallituksen jäseniksi valittiin puheenjohtajaksi Arto Lillberg Helsingistä sekä hallituksen jäseniksi Timo Suovaara Teuvalta, Paavo Korteniemi Pellosta, Marja Mansner Lappeenrannasta, Keijo Taipale Askolasta ja Markku Honkasalo Porista. Veljesvastuu elää Sotainvalidien jälkipolvet -järjestön esitteessä vuodelta 1995, jonka painos oli 10 000 kappaletta, järjestön tavoitteeksi todettiin ”avustaa tuen tarpeessa olevia sotainvalideja sekä lisätä jälkipolvien tietoisuutta niistä uhrauksista, joita maamme vapaus vaati”. ”Sotainvalidien keski-ikä on yli 75 vuotta. He tarvitsevat tukea nyt enemmän kuin koskaan. Tähän asti sotainvalidien huolto on 

16 Teema Perinneyhdistykset aktivoituvat Alueelliset perinteet ovat voimavara l Sotainvalidien Pohjois-Savon Perinneyhdistys perustettiin vuonna 2016. Yhdistyksen puheenjohtaja Juha Koponen kertoo, ettei jäsenten saaminen ollut hankalaa. Kun yhdistystä alettiin perustaa, välitettiin tieto osastoille ja he markkinoivat sitä omalla alueellaan. – Meillä on 55 jäsentä eri puolilla maakuntaa ja he toimivat siellä aktiivisesti eli meillä on hyvä alueellinen kattavuus tällä porukalla, Koponen kertoo. Maakunnissa perinteisiin ja isänmaallisiin tilaisuuksiin liittyvä toiminta on vakiintunutta ja sen halutaan pysyvän sellaisena jatkossakin. Paikallisuus sitouttaa ihmisiä, joten se on voimavara. Esimerkiksi Nilsiässä ja Rantasalmella ih­ misiä koskettaa Petäjäsaaren veriset taistelut vuodelta 1940. Muistopäivän ympärille onkin syntynyt paljon perinteitä. Toimintaa piirin tarpeet huomioiden Irma Hyvönen on aktiivinen toimija paikallisen sotainvalidityön ja perinneyhdistyksen parissa. Pohjois-Savossa edetään perinneyhdistyksen toiminnan kanssa pienin askelin, sillä sotainvalidipiirin vielä toimiessa osastojen tukijäsenten toiminta keskittyy piirin tarpeisiin. Tämän vuoksi yhdistys ei ole sen erikoisemmin alkanut haalia jäseniä vaan pikemminkin keskittyy tukemaan piirin toimintaa ja tarpeita. – Tarkalla korvalla kuunnellaan, miten sotainvalidipiiri haluaa meidän toimivan ja mikä on työnjako. Yhteistyö piirin kanssa on todella hyvä: tiedonkulku pelaa ja ihmiset tietävät missä mennään, Koponen ja yhdistyksen sihteeri Juha Siivola sanovat. Perinneyhdistys on aloittanut yhden oman tilaisuuden järjestämisen, jonka uskotaan muodostuvan perinteeksi. Iisalmessa Runnin kylpylässä järjestettiin viime kesänä yhdessä Iisalmen sotainvalidiosaston kanssa sotainvalidipäivän kunniaksi juhlalounas, johon kutsuttiin alueen sotainvalideja puolisoineen ja saattajineen sekä paikallisia yhteistyötahoja. Runnin kylpylä on Veljesliiton historiassa merkittävä paikka, sillä siellä talvisodassa vammautuneet miehet tekivät päätöksen oman liiton perustamisesta kesällä 1940. Virkistystilaisuuksien järjestäminen nähdään yhtenä hyvänä toimintamuotona myös Pohjois-Savossa. – Alueella on kaksi sotainvalidien hoitoyksikköä, joihin meidän olisi hyvä päästä tekemään jotakin, mikä tekisi sotainvalidien elämästä hetkeksi vähän mukavampaa, järjestää esimerkiksi pieniä konsertteja, Siivola miettii. Muutoin perinneyhdistys odottaa Perinnejärjestöltä ja Veljesliitolta lisää ohjeita, mitä siltä odotetaan ja mitä toivotaan. Toiminnan laajuutta määrittää tietenkin myös raha. Vaikka vapaaehtoiset ovat sitoutuneet työhönsä, tulee perinneyhdistyksen työnkuva jatkossa olemaan erilainen. Siihen valmistautuminen ja sen hoitamisen vaatimat järjestelyt herättävät vielä kysymysmerkkejä taloudellisesta val- maassamme rakentunut pitkälti syntyneelle periaatteelle ”veljeä ei jätetä”. Sodassa vammautuneet ovat tukeneet toinen tosiaan.” suuden avasi eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen ja sen puheenjohtajana oli Veljesliiton pääsihteeri Juhani Saari. Alustajina olivat prof. Veli Matti Huittinen, lakimies Seppo Savolainen, FM Markku Honkasalo ja pj. Arto Lillberg. valvonnassa”. Myöhemmin alueyhdistykset järjestivät sotainvalidien atk-kursseja eri puolilla maata. Kursseilla käytetty opetusaineisto muokattiin aihekokonaisuuksiksi, jotka julkaistiin yksi kerrallaan Sotainvalidi-lehdessä. Kun keskustoimistoon alkoi tulla runsaasti pyyntöjä vanhojen lehden numeroiden lähettämiseksi, järjestö päätti julkaista atk-kurssit myytäväksi halpoina monisteina. Jälkeenpäin moni liiton työntekijäkin myönsi täydentäneensä tietotekniikan tietojaan kurssimonisteen avulla. Elokuussa 2004 valmistuneessa opinnäytetyössä ”Sotien sukupolven motivaatio tietotekniikan oppimiseen” todettiin, että ”Sotainvalidien jälkipolvet -järjestö on ollut rohkea ja ennakkoluuloton aloittaessaan veteraanien kurssittamisen ja uskonut, että oppiminen ei ole iästä kiinni. Kursseilla edettiin rauhalliseen tahtiin ja käytettiin omaa kurssiaineistoa, joka oli varsin selkeästi laadittu.” Aseveli-ilta Savoy-teatterissa Järjestö yhdessä tukiyhdistyksen kanssa halusi elvyttää sota-aikaan liittyviä perinteitä. Ne järjestivät itsenäisyyspäivän aattona 5.12.1997 Aseveli-illan Savoy-teatterissa. Ilta sai huomiota ollen mm. TV1:n myöhäisuutisten ensimmäinen aihe. Illan ohjelmassa oli Espoon Sotaveteraanikuoron ja Vikapartion sota-ajan lauluja sekä Aira Samulinin rytmikkäiden iloinen tervehdys. Juhlapuheen piti maaherra Uki Voutilainen ja juhlan suojelijana oli jalkaväenkenraali A. Ehrnrooth. Myöhemmin ovat myös alueyhdistykset järjestäneet aseveli-illan tapaisia tilaisuuksia Veljesliiton jäsenille. Tunti inhimilliselle vanhuudelle Sotainvalidien jälkipolvet -järjestö pyrki tukemaan Veljesliiton edunvalvontatavoitteita mm. kannanotoin ajankohtaisten tavoitteiden puolesta. Se järjesti 25.4.2001 eduskunnan auditoriossa tilaisuuden yhteistyössä Sotainvalidien Veljesliiton kanssa teemalla ”Tunti inhimilliselle vanhuudelle”. Tilau- ”Oppia ikä kaikki” – sotainvalidien atk-projekti Sotainvalidien jälkipolvet -järjestö teki toukokuussa 2001 hakemuksen Raha-automaattiyhdistykselle avustuksesta sotainvalidien atk-kursseille. Järjestön puheenjohtaja ja sihteeri saivat myös sovittua tapaamisen asiasta RAY:ssä. Kahvittelun jälkeen isännät kysyivät, että oliko tämä hakemus vitsi: atk-kurssit sotainvalideille. Nykyään valtiovalta edel­ lyttää, että kaikkien kansalaisten pitäisi vastaanottaa viestit heiltä internetissä. Seuraavana vuonna Nordea-pankki oli lahjoittanut Vanhustyön Keskusliitolle 10 000 euron avustuksen ikäihmisten tietotekniikan opetukseen. Koska heillä ei ollut valmista projektia, he ystävällisesti siirsivät rahoituksen Sotainvalidien jälkipolvet -järjestölle. Pilottikurssit pidettiin yhteistyössä Porin palveluopiston kanssa ”opetushallituksen Tammenlehvän Perinneliittoon Sotainvalidien jälkipolvet -järjestö haki vuonna 2003 perustetun Tammenlehvän Perinneliiton jäsenyyttä heti sen perustamisen jälkeen. Järjestö hyväksyttiin vuonna 2005 Perinneliiton varsinaiseksi jäseneksi

Teema miudesta ja asiantuntevasta osaamisesta esimerkiksi sotilasvammalakiin liittyen. Pienetkin asiat vievät rahaa. – Yksi yhdistyksen tehtävä olisi tuoda esiin paikallisia toimijoita ja hankkia ihmisiä mukaan. Eli toimia mahdollistajana. Sekin vaatii hiukan varoja: ei isoa panostusta mutta jonkinlaisia kulukorvauksia ulkopuolisille ihmisille, Koponen sanoo. Periytyvä sotainvalidityö Nilsiässä asuva Irma Hyvönen on sotainvalidityössä jo toisen polven aktiivi, sillä hänen isänsä Kalle Savolainen oli Nilsiän osaston pitkäaikainen puheenjohtaja. – Työskentelin hoitoalalla ja Nilsiän terveyskeskuksessa järjestettiin keskitetysti sotainvalidien terveystarkastukset. Siinä sitten opin heitä tuntemaan. Jäätyäni eläkkeelle minut valittiin osaston sihteeriksi, nykyään myös perinneyhdistyksessä mukana oleva Hyvönen kertoo. Hän tekee myös muuta vapaaehtoistyötä, mutta sotainvalidien sekä heidän puolisoi­ densa ja leskiensä parissa tehtävä työ on hänelle rakkainta. – Oli kiva tulla mukaan, kun mukana oli paljon tuttuja ihmisiä lapsuudesta asti. Hänen aikanaan Nilsiän osastossa on päästy siihen tilanteeseen, että kaikki halukkaat osaston jäsenet ovat saaneet oman, henkilökohtaisen tukijäsenen. Nilsiässä on enää viisi sotainvalidia ja osasto purkautui vuoden 2017 lopussa. Toiminnan pyritään silti jatkuvan samanlaisena. Arjessa tukemisen lisäksi perinteelle riittää kysyntää. Hyvönen mm. järjesti valokuvanäyttelyn Petäjäsaaren taisteluista Nilsiän kirjastoon. – Se oli isotöinen mutta sain paljon apua tukijäseniltä. Paljon yleisöä sekä meidän jäseniä kävi katsomassa sen, hän iloitsee. l perustajaliittojen (veteraanijärjestöt) ja mukaan kutsuttujen Kaatuneiden Omaisten Liiton ja Sotavankien jälkeen. Perinneliitto antoi järjestölle tehtäväksi erityisesti sota­ invalidien perinteen vaalimisen. Sotainvalidien jälkipolvet -järjestö valmisti vuonna 2007 julkaistusta Kansallisen veteraanipäivän 20-vuotishistoriasta ”Sotiemme veteraanien päivä” cd-version jaettavaksi kouluille, varuskunnille ja veteraanijärjestöille. Tukijäsenkurssi Sotainvalidien jälkipolvet -tukiyhdistys ja -järjestö tuottivat vuonna 2006 Sotainvalidi-lehteen useampiosaisen Tukijäsenkurssin, joka myöhemmin julkaistiin erillisenä kirjasena. Kurssi käsitteli Veljesliiton periaatteita ja käytännön toimintaa sotainvalidien hyväksi. Myöhemmin opas on julkaistu pariin otteeseen uudelleen päivitettynä. Aineiston pohjalta valmistettiin myös PowerPointesitys, jota käytettiin eri puolilla maata pidetyillä tukijäsenkursseilla. Tukea sotainvalidiosastoille Alueyhdistysten (nyk. perinneyhdistysten) tärkein tehtävä on ollut yksittäisten sota­ 17 Tulevaisuuden aikatauluista ja työnjaosta l Tänä keväänä käydyn piirikierroksen yhteydessä vahvistui entisestään näkemys siitä, miten erilaisia ja eri tilanteessa Veljesliiton 18 Suomessa olevaa piiriä ovat. Ruotsin piirin tilanne on jo lähtökohtaisesti aina ollut hyvin erilainen sen kattaessa toiminnallaan koko Ruotsin alueen. Näyttää siltä, että piirien erilaisuus on vain lisääntynyt, mikä johtuu mm. jäsenistön poistumasta, piirien taloudellisesta tilanteesta ja monesta muusta syystä. Tämä vaikuttaa aikanaan olennaisesti myös piirien toiminnan siirtämiseen harkituin ja hallituin askelin perinneyhdistysten vastuulle. Veljesliitto, jäsenistönsä etujen valvojana, jatkaa toimintaansa vielä 2020-luvulla. Aikataulu tarkentuu asioiden edetessä. Piirit ovat tehneet omia suunnitelmiaan toimintansa jatkamisen osalta. Jotta toiminta jäsentemme, sotainvalidien, puolisoiden ja leskien hyväksi varmistetaan kaikin mahdollisin käytettävissä olevin tavoin, on tärkeää, että liiton ja piirien toiminnan rinnalla käynnistetään perinneyhdistysten toiminta. Koska perinneyhdistysten toiminta-alueena on koko sotainvalidipiiri, olisi tärkeää, että niiden alueellinen edustus olisi kattava. Rinnakkaistoiminnalla luodaan valmiudet toiminnan joustavalle siirrolle ja edellytykset perinneyhdistysten vastuun ottamiseen, kun sen aika koittaa. Näin on jo monessa piirissä tehtykin. Se antaa vahvaa uskoa tulevaisuuteen. Aikataulut tarkentuvat joustavasti ja ne riippuvat kunkin piirin tilantees- ta sekä käytettävissä olevista voimavaroista. Kaikki asiat eivät ole selvillä hetkessä, joten tarvitaan myös epävarmuuden sietokykyä ja uskoa siihen, että asiat selviävät aikanaan. Niiden eteen tehdään kovasti töitä koko ajan. Mikä on sitten liiton rooli perinneyhdistysten rinnalla siirtymävaiheen aikana? Liitto on pääosin käyttänyt varallisuutensa aikaisemmin tehtyjen päätösten mukaisesti jäsenistönsä hyväksi. Liitto ei voi siis tukea perinneyhdistysten toiminnan pyörittämistä. Liiton varat tullaan jatkossakin käyttämään jäsenten huoltoon: ensisijaisesti sotainvalidien huoltoon ja mahdollisuuksien mukaan myös puolisoiden ja leskien auttamiseksi. Liitto hoitaa toimintansa ajan edunvalvontaa, ja varmistaa, että sen jäsenet saavat heille kuuluvat lakisääteiset palvelut ja etuudet, niin sotainvalidit kuin myös puolisot ja lesketkin. Näkemys, miten siirtyminen piirien toiminnasta perinneyhdistysten vastuulle tulee aikanaan tapahtumaan, on selvä. Askelmerkit on hyväksytty yhdessä ja yksimielisesti liittokokouksissa. Niiden toteuttamiseksi on tehtävä yhteistyötä piireissä, perinneyhdistyksissä ja liitossa. Suunnitelmia selkiytetään ja viedään vähitellen käytäntöön tarkentuvien aikataulujen mukaan. l invalidien sekä sotainvalidiosastojen ja -piirien tukeminen. Ne ovat järjestäneet erilaisia tilaisuuksia Veljesliiton jäsenille, olleet mukana keräyksissä ja tukeneet sotainvalidityötä monin muin tavoin. Aluksi tätä tukea ei aina oltu valmiita ottamaan vastaan. Nuorten tarkoitusperät askarruttivat ikääntyviä sotainvalideja, jotka olivat oppineet itse hoitamaan omia ja veljiensä asioita. Vuosien kuluessa tarjottua apua on enenevässä määrin oltu valmiita ottamaan vastaan ja nykyään toiminta osastoissa ja piireissä pyörii nuorenpien polvien vastuulla, mutta sotainvalideja kunnioittaen. Sotainvalidien jälkipolvet -järjestön jäsenet ovat vuodesta 1999 olleet mukana Veljesliiton liittokokousten järjestelyissä mm. hoitamalla valtakirjojen tarkastuksen ja ääntenlaskennan. Viimeksi mainittu tehtävä on ollut helppo, koska liittokokouksissa ei juurikaan ole äänestetty. Järjestö ilmoitti jo vuonna 2002 Veljesliitolle, että se on valmis ottamaan tehtäväkseen huolehtia viimeisistä sotainvalideista, puolisoista ja leskistä Veljesliiton aikanaan purkautuessa. Samalla se toivoi Veljesliitolta voimakasta tukea järjestön kehittämiselle. Sotainvalidien jälkipolvet -tukiyhdistys ry. Perustettu 11.3.1994 Helsingissä Puheenjohtaja Arto Lillberg 1994–2014 Sihteeri Markku Honkasalo 1994–2008 Marjo Kovanen 2008–2014 Purkautunut 25.6.2014 Malla Taipale Veljesliiton puheenjohtaja Markku Honkasalo Sotainvalidien Perinnejärjestö ry. (aik. Sotainvalidien jälkipolvet -järjestö ry.) Perustettu 31.5.1995 Seinäjoella Puheenjohtaja Arto Lillberg 1995–2008 Lasse Lehtinen 2008– Sihteeri Markku Honkasalo 1995–2008 Marjo Kovanen 2008–2010 Jari-Matti Autere 2010–

18 Hyvinvointi Terveet jalat jaksavat Jalkojen hyvinvointiin kannattaa panostaa, sillä pienikin ongelma jalassa voi vaikuttaa koko kehoon. etteivät he kävellessään käytä pohkeitaan tar­ peeksi. Tämä puolestaan vaikuttaa negatiivi­ sesti jalkojen nesteiden liikkumiseen. Jalat nauttivat käsittelystä Jos jaloissa on pitkään ollut kiputiloja, vaikut­ tavat ne myös jalkapohjassa olevaan kalvoon, faskiaan. Sama kalvo jatkuu varpaista pää­ hän asti ja sen tiukentuminen on usein syynä moniin kipuihin. – Kaikkien kannattaa hieroa jalkapohjiaan joko käsin tai sitten palloilla ja pallorullilla, sillä jalat nauttivat kovasta käsittelystä. Kalvo­ ja pitää muistaa hieroa todella rauhallisesti ja hitaasti, Hokkanen vinkkaa. Jalkahoito kuuluu terveydenhoidon perusteisiin Helsingissä jalkojenhoitajana työskentelevä Anja Hokkanen on pitkällä urallaan nähnyt, kuinka suhtautuminen jalkoihin on muuttu­ nut. – Suomessa jalkahoidossa käyminen on helposti mielletty hemmotteluksi tai naisten jutuksi vaikka se itse asiassa on olennainen osa terveydenhoitoa. Me emme hoida jalko­ jen kauneutta vaan jalkoja vaikka toki jalat ovat kauniimmat hoidon jälkeen, Hokkanen korostaa. Diabeetikot joutuvat olemaan erityisen tarkkana jalkojensa kanssa, sillä sairauden myötä jalkojen tuntoaisti heikkenee. Samoin Anja Hokkanen esittelee pesusandaalia, joka helpottaa jalkojen pesemistä. Pohjassa olevat imukupit varmistavat, että sandaali pysyy paikallaan. Kuten monessa muussakin hyvinvoin­ tiin liittyvässä asiassa, on ennaltaehkäisy tärkeää myös jalkojen hoidossa. Yli 30 vuotta alalla työskennellyt jalkojenhoitaja Anja Hokkanen tietää, että jalkojen huomioiminen jää usein paitsioon. – Kuten esimerkiksi hampaiden hoidossa, olisi ennalta ehkäisy jalkojenkin kohdalla tär­ keää. Ihmisillä on taipumus vähätellä jalkoi­ hin liittyviä ongelmia, sillä jalat ovat pääasiassa piilossa, Hokkanen toteaa. l hin on syytä suhtautua vakavasti, sillä kipu saa ihmisen muuttamaan kävelyään. Muuttunut kävelytyyli puolestaan vaikuttaa koko varta­ loon ja voi aiheuttaa uusia ongelmia. – Kipujen kanssa kannattaa kääntyä jalka­ hoitajan puoleen. Hyvänä muistisääntönä on, että jos kipu ei katoa kahdessa viikossa, on syytä tavata ammattilainen. Kipujen aiheut­ tajat ovat yleensä aina hoidettavissa ja vähin­ tään kipua voidaan lievittää jos sen aiheuttajaa ei saada kokonaan pois, Hokkanen kannustaa. Pienestä haavasta iso ongelma Kävely kuntoon Miksi sitten jalkoihin pitää kiinnittää niin paljon huomiota? Syitä on Hokkasen mukaan useita. – Jos henkilöllä on esimerkiksi känsän alla pieni painehaava, tai varpaiden välissä hau­ tuma, joka ei mene kiinni, niin sinne pääsee pöpöjä, jotka menevät verenkierron muka­ na minne tahansa kehoon. Eli avoimet haavat altistavat kehon bakteereille, Hokkanen sum­ maa. Useasti jätämme jaloissamme esiintyvät kivut ja aristelut huomioimatta. Hokkanen muistuttaa, että pitkittyneeseen kipuun pitäi­ si puuttua. Pieniinkin kipuihin ja kremppoi­ Jalkojenhoitaja Anja Hokkanen kertoo asi­ akkaastaan, joka oli kärsinyt kovista kivuista, mutta joille lääkärit eivät lukuisista yrityksis­ tä huolimatta löytäneet selitystä. Jalkahoitoon tultuaan Hokkanen tarkisti heti alkuun hänen kävelynsä. – Syy löytyikin sieltä. – Oli jalkoihin liittyvä ongelma oikeastaan mikä tahansa, on henkilön kävely syytä tar­ kistaa, sillä se kertoo paljon. Jos edessäni olisi kymmenen tutkimusasiakasta, niin heistä vain yksi kävelisi oikein, Hokkanen kertoo. Etenkin ikääntyneillä muutokset kävelys­ sä ovat yleisiä. Ikäihmisillä kävelystä voi jäädä pois luonnollinen kantaisku mikä kertoo siitä, Vetoketjullinen tukisukka on helppo pukea. Jalkojenhoitaja Anja Hokkanen muistuttaa, että tukisukat tulisi ostaa ammattilaiselta, jotta ne tehdään oikeiden mittojen mukaan. Ammattilainen osaa myös opastaa sen käytössä.

Hyvinvointi haavojen umpeutuminen hidastuu. Hokka­ nen suositteleekin, että diabeetikolla pitäisi olla hyvä jalkojenhoitaja ja säännölliset käyn­ nit, jotta jalkojen tilanteesta ollaan kartalla koko ajan. Tarkista jalat päivittäin Jalkojen tuntoherkkyyden heiketessä jalat pitäisi tarkistaa päivittäin, sillä jalkaan on voi­ nut tulla tikkuja tai rakkoja, jotka voivat tun­ toaistin heiketessä jäädä huomaamatta. – Jos henkilö ei enää taivu katsomaan jal­ kojaan, voi avuksi ottaa teleskooppipeilin. Se myös suurentaa, joten heikkonäköistenkin on helpompi pysyä kartalla jalkojensa suhteen. Apuvälineitä löytyy moneen tarpeeseen. Tukisukat ovat monelle jo tuttuja, mutta nekin voivat tuottaa ongelmia ylle puettaessa. – Napakasta tukisukasta on hankala saada otetta. Tavalliset kotitalouskäsineet ovat mai­ nio apu eikä ote lipsu. Jos taas taipuminen on hankalaa, voi kokeilla vetoketjullisia tukisuk­ kia, jotka on helppo pukea, ja joiden alle mah­ tuu esimerkiksi side. Jokaisen meistä pitäisi panostaa hyviin jal­ kineisiin. Tämä ei enää tarkoita kalliita, mitta­ tilaustyönä tehtyjä kenkiä vaan hyviä jalkinei­ ta saa jo tavallisistakin liikkeistä. Apua löytyy myös pohjallisista. Kotihoitoon vai ammattilaiselle? Missä vaiheessa jalkoja pitäisi sitten hoidattaa ammattilaisella? Jos jalat ovat kivuttomat eikä niissä ole känsiä tai kovettumia, pysyvät jalat kunnossa hyvällä kotihoidollakin. – Yleisimpiä syitä ikäihmisillä jalkojenhoi­ tajan luo tulemiseen ovat kynsiongelmat ja känsät. Hankalat kynnet ovat sellaiset, ettei niitä maallikon kannatakaan leikata. Liian usein ihmiset ujostelevat jalkojen­ sa näyttämistä, jos edellisestä hoitokerras­ ta on jo vierähtänyt aikaa. Hokkanen toteaa, että ammattilaiset ovat nähneet jo kaiken. Sen sijaan asiakkaansa kanssa hän keskittyy kan­ nustamaan tätä, että on tullut hoitajalle. – On mukavaa kun näkee asiakkaan innos­ tuvan itsekin jalkojensa hoidosta, Hokkanen sanoo. l Marja Kivilompolo Kotihoidon kulmakiviä • Jalat pitää pestä, kuivata ja rasvata huolellisesti joka päivä. Samoin sukat pitää vaihtaa päivittäin. • Jos varpaidenvälit ovat tiukat, ne pitää kuivata erityisen huolel­ lisesti. Muuten kosteus jää varpaiden väliin hautumaan. Hyvä apu on laittaa varpaiden väliin lampaan villaa, joka imee kosteuden pois ja muuta­massa päivässä hautuma on jo poissa. • Ihon elastisuus häviää ikääntyessään, joten sitä tulisi rasvata. Hoidettu iho kestää enemmän. Jalkarasvoja tehdään myös vaahto­­ mai­sessa muodossa, jolloin rasva imeytyy nopeasti. • Kotonakin voi pitää kenkiä, jotka pehmentävät askelta ja tukevat kävelemistä. Jalat näkee hyvin, kun käyttää apunaan suurentavaa stetoskooppipeiliä. Jumppaa jalkojasi! Levitä varpaasi mahdollisimman haralleen ja sitten kipristele niitä yhteen. ”Lyhennä” jalkaasi painamalla jalkaterä lattiaan ja supista jalkaasi kuvitellen, että päkiän alla on pingispallo. 19 Nosta isovarpaasi ylös muiden jäädessä maahan. Sen jälkeen tee liike toisin päin eli isovarvas jää maahan nostaessasi muita ylös. Pyöritä palloa jalkapohjasi alla hieroaksesi faskioita eli kalvoja.

20 Puolisojäsen Yhteiset tapaamiset tekevät hyvää Helsingin sotainvalidipiirin puolisojäsenten kerho täytti toukokuussa kymmenen vuotta. Kokoontumisissa tärkeintä on yhdessä oleminen. Puolisokerho on kokoontunut jo kymmenen vuoden ajan. Tuttuun porukkaan on helppo tulla ja kaikkia yhdistää sota­ invalidipuoliso. l Helsingissä Kampin palvelukeskuksessa olevassa kerhohuoneessa käy tuttu kuhi­ na. Tukijäsen Maija Mecklin kattaa kahvikup­ peja ja leivoksia tarjolle samaan aikaan, kun Helsingin sotainvalidipiirin puolisojäsenker­ hon jäsenet saapuvat paikalle ja käyvät terveh­ timässä toisiaan. Tällä kertaa kerran kuussa järjestettävään puolisokerhon tapaamiseen on saapunut liki 30 henkilöä. Mukana on runsaasti toisilleen tuttuja naisia, mutta paikalla on myös muu­ tama, jotka eivät ole aikaisemmin tapaamisis­ sa juuri käyneet. Taustalla on piirin jaostojen purkautuminen ja sitä myötä yhteisiin tapaa­ misiin on tullut osallistujia muistakin kaupun­ ginosista. Asiaa ja ajanvietettä Tapaamisten luonne on muuttunut eri vetä­ jien myötä. Kerho aloitti kymmenen vuotta sitten edesmenneen Anna-Kaisa KorhonenEkqvistin vetämänä. Puolisokerhon naiset muistelevat häntä ilolla ja lämpimin sanoin. Hänen aloittamalleen kerhotoiminnalle oli sel­ västi tarvetta. Tapaamisissa laulettiin usein, sil­ lä Anna-Kaisa oli musikaalinen, joten se näkyi myös toiminnassa. Kerhon taustalla on toimi­ kunta, jota vetää Martta Horsma. Seuraavaksi järjestelyvastuu tuli Sotasokeat ry:n sihteerille Ritva-Liisa Paanaselle, joka on ollut pitkään mukana Veljesliiton hallituksessa varajäsenenä. Hän on mukana iloisin mielin. – Tämä on niin mukavaa, ettei tässä ajatte­ le työtä vaan naurua riittää, Ritva-Liisa toteaa. Tapaamisiin hankitaan oman alansa asian­ tuntijoita tai harrastajia kertomaan jostakin yleisöä kiinnostavasta aiheesta. – Ohjelma suunnitellaan niin, että se kiin­ nostaisi kaikkia ja ulkopuoliset esiintyjät ja puhujat ovatkin olleet tykättyjä, Ritva-Liisa kertoo. Tällä kertaa esityksen pitää historiaharras­ taja Jukka Tuominen, joka kertoo sisällisso­ dasta, sen vaikutuksista molemmin puolin sekä sodan nimeen liittyvistä näkökulmista. Ajankohtainen aihe herättää keskustelua ja Turuselle esitetään kysymyksiä ja komment­ teja naisten omasta lapsuudesta. Miehen sotavamma yhdistää Esityksen jälkeen Ritva-Liisa käy läpi ajankoh­ taiset asiat kahvittelun lomassa. Kenelläkään ei ole kiire pois, sillä tapaamisen sosiaalisin osuus alkaa esityksen jälkeen. Muutaman vuoden tapaamisissa käynyt Anja Friman (vas.), Anja Kovelahti ja Kyllikki Valtavirta arvostavat yhteisiä tapaamisia. Anja Friman tuli mukaan sotainvalidien toi­ mintaan miehensä kautta. Puolisokerhoon hän osallistui vasta miehen kuoltua, ja hän on pitänyt kerhon toiminnasta, joka on muuttu­ nut vuosien mittaan. – Silloin kun rahaa toimintaan oli enem­ män, teimme paljon retkiä, jotka oli suunni­ teltu selkeästi meidän kiinnostuksen kohtei­ den mukaan. Toki silloin oli paljon enemmän väkeäkin mukana. Myös miehet ovat olleet aina tervetulleita niin retkille kuin nyt ker­ hoonkin, Anja kertoo. Kerhotapaamisten esitelmänaiheita hän on pitänyt mielenkiintoisina. Omassa porukassa hyvä tunnelma Anja kehuu tutun porukan tunnelmaa. Moni paikalla olija sanookin, että pääasiassa ker­ hossa on tavata tuttuja. Varsinainen sisältö ja ohjelma ovat mukava lisä.

21 Piirit toimivat Sotainvalidipiirien omilta sivuilta löytyy tietoa piirien toiminnasta, tulevista tapahtumista ja kuvia menneistä tilaisuuksista. Piirisivujen sisällöstä vastaavat piirien toiminnanjohtajat. Avustajatoiminta kiittää yhteistyöstä Puolisokerhon vetäjä Ritva-Liisa Paananen kertoo ajankohtaisista asioista. Helsingin ja Uudenmaan piirien avustajatoiminta päättyy kesäkuussa. Avustajatoiminnan Heidi Aho ja Tiina Saloheimo kiittävät hyvästä yhteistyöstä. Sivut 22 ja 23 sivut 22, 23 Raili Lindblom (vas.) ja Anja Voss ovat aikaisemmin osallistuneet Munkinseudun jaoston toimintaan. Anja Kovelahti ja Kyllikki Valtavirta totea­­vat, että kerran kuussa on hyvä aikaväli kokoontumisille. Kyllikki on huomannut, että vaikka intoa osallistua on, joskus huono liik­ kuminen estää paikalle tulemisen. – Mutta tänne on helppo tulla ja kun ihmi­ set ovat tuttuja ja tärkeitä, niin yleensä aina tulee lähdettyä. Tässä iässä on vaikea enää lähteä mukaan vieraaseen porukkaan, Kyllik­ ki pohtii. Osa naisista on toisiinsa yhteydessä run­ saasti myös kerhotoiminnan ulkopuolella, osa tapaa toisiaan lähinnä täällä. – Yksinään eläjälle on aina hyvä kun pää­ see tapaamaan kavereita ja kuulemaan luento­ ja. Kaikki kontaktit ovat hyviä, Kyllikki sanoo. Puolisokerhon naisia katsellessa kirkastuu jälleen se, ettei ihmisen ikä vielä määritä hän­ tä vaan aktiivisuutta voi olla enemmän kuin nuoremmissa ihmisissä. Anja Kovelahti on aktiivinen toimija monel­ la saralla. Hän toteaa, että on helpompi lähteä liikkeelle, kun on osoite mihin tulla. – Oli pyry tai pakkanen niin lähdetään. Käyn myös jumpassa säännöllisesti ja kaikkial­ la tapaa ystäviä. Kotoa lähteminen ei sinän­ sä vaadi mitään ponnistuksia kun on utelias luonne ja vikkelä, että ehtii joka paikkaan, Anja nauraa. Uutta rutiinia elämään Anja Voss ja Raili Lindblom ovat puolisoker­ hon tapaamisissa uusia kasvoja. He ovat osal­ listuneet aktiivisesti oman alueensa Munkin­ seudun jaoston toimintaan. Nyt jaoston pur­ kauduttua he lähtivät tutustumaan Helsingin piirin yhteiseen toimintaan. – Päätettiin tulla nyt yhdessä katsomaan, uteliaita kun ollaan. Tuttuja on ollut, naiset sanovat. Molemmat ovat leskiä. Anjan puoliso nuk­ kui pois muutama kuukausi sitten, Railin puo­ liso puolestaan 15 vuotta sitten. Leskeksi jääminen on suuri muutos, joka yhdistää suurinta osaa puolisokerhon naisis­ ta. Anjan mies oli aktiivinen toimija monissa järjestöissä, myös sotainvalideissa ja sitä kautta Anjakin on ollut mukana liki 20 vuotta. Myös Raili on löytänyt miellyttävän yhteisön sotain­ validien parista. – Aina kun mahdollista, olen osallistunut toimintaan. Kun mieheni nukkui pois, piti sen jälkeen etsiä omat uransa, Raili kertoo.” – Leskeksi jäämisen myötä tarvitsee aktivi­ teetteja. Ilman niitä kotiin jää helposti, Anja sanoo. Puoliskerho on järjestänyt jäsenilleen eri­ laista toimintaa heidän tarpeidensa mukaan. Kerho on järjestänyt myös sururyhmän, joka on osaltaan tarjonnut vertaistukea isoon muu­ tokseen ja auttanut surussa. Nyt päällimmäi­ senä tunteena puolisokerhossa on kuitenkin positiivinen vire ja hyvä mieli. Hymyjä vaih­ detaan, kun naiset hyvästelevät toisensa ja läh­ tevät kukin omaan suuntaansa, kunnes he taas kuukauden päästä tapaavat. l Teksti ja kuvat: Marja Kivilompolo sivu sivu 31 47 Carelia-salissa oli tungosta Joensuussa veteraanipäivän juhlaa vietettiin 28.4. yliopiston Carelia-salissa, joka oli täynnä juhlaväkeä. Sivu 31 Ruotsissa juhlittiin Suomen suurlähetystössä Tukholmassa vietettiin kansallista veteraanipäivää. Sivu 47

22 Piirit toimivat Helsinki Yhteystietoja HELSINKI Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0225 Tulevia tapahtumia Uudenmaan alueen veteraanien kirkkopyhä 16.9. Vantaalla teemalla ”Yhdessä eteenpäin” • Puolustusvoimien 100-vuotisjuhlaviikkoa vietetään Senaatin­ torilla 30.5 –4.6. Mannerheimin ratsastajapatsaalla seppeleenlasku Mannerheimin syntymäpäivänä 4.6. • Kunniakäynti Sotilaspoikien ja pikkulottien muistopaadella Taivaskalliolla tapahtuu 25.8. kello 13. • Rauhanpäivän veteraanikävely Helsingissä on 23.9. kello 13. • Lounastilaisuudet Le Havressa (Kaivokatu 12) jatkuvat kuukauden 2. perjantaina kello 12: 14.9., 12.10. ja 9.11. Lounaasta peritään 5 euron omavastuu, varaathan tasarahan mukaan. Kaikki jäsenet ovat tervetulleita mukaan! • Puolisojäsenkerhon tapaamiset Kampin palvelukeskuksessa (kerhohuone Fade) jatkuvat syyskaudella perjantaisin klo 10.30–13 seuraavasti: 28.9., 26.10. ja 30.11. • Helsingin Seudun Sotaveteraanipiiri järjestää Helsingin alueen koko veteraaniväestölle hengellisen iltapäivän Kampin palvelukeskuksessa (kerhohuone Fade). Tapaamiset ovat kuukauden viimeisenä keskiviikkona kello 12.30–14.20. Syksyn tapaamis­ päivät ovat 26.9., 31.10. ja 28.11. • Piirin perinneyhdistys kokoontuu syyskaudella kuukauden viimeinen keskiviikko Kampin palvelukeskuksessa (kerhohuone Fade) klo 14.30–16.30: 26.9., 31.10. ja 28.11. Klo 10 messu Hämeenkylän kirkossa, saarna kenttäpiispa Pekka Särkiö Päiväjuhla messun jälkeen kirkossa, juhlapuheen pitää Helsingin Seudun Sotaveteraanipiirin puheenjohtaja Pertti Laatikainen. Keittolounas ja kahvi päiväjuhlan jälkeen seurakuntasalissa. Kuljetus Mannerheimin ratsastajapatsaalta lähtee klo 9. Ilmoittautumisen yhteydessä ilmoita myös kuljetustarpeesta. Ilmoittautumiset 30.8. mennessä Helsingin Seudun Sotavete­ raanipiirille: toiminnanjohtaja.hssvp@kolumbus.fi tai p. 050 4414 704. Tervetuloa! Kiitos! Haluan kiittää Terhi Sileniusta saamistani ohjeistuksista ja käytännön neuvoista, kun aloitin 1.4. hoitamaan myös Helsingin piiriä. Terhi jäi eläkkeelle 31.3. ja hän ennätti olla Helsingin piirin palveluksessa 16 vuotta. Sotainvalidityö on minulle entuudestaan tuttua, kun olen ollut Uudenmaan piirin palveluksessa yli 25 vuotta ja toiminnanjohtaja viimeiset 12 vuotta. Arki opettaa käytännön työt ja yhteistyöllä pääsemme eteenpäin! Kiitän luottamuksesta, että saan palvella myös Helsingin piirin jäsenistöä. Kauniita kesäpäiviä Teille kaikille! Satu Jelkälä-Blomqvist Avustajatoiminnan projektiohjaaja kiittää Piirin vuosikokouksessa huomionosoituksia saaneita. Perinteinen juhannusaaton 22.6. juhla Lauttasaaren Veljesmajalla kello 17 ja lipun nosto kello 18. Tervetuloa! Kutsumme jäsenet viettämään Sotainvalidi­ päivää sunnuntaina 19.8. Lauttasaaren Veljesmajalle. Kahvitilaisuus alkaa kello 14. Tervetuloa! Oulunkylän kuntoutussairaalan palveluneuvoja Ritva Vähäkotamäki on siirtymässä eläkkeelle ja hänen seuraajakseen on valittu Henna Hilden. Puhelinnumero säilyy ennallaan eli 040 559 4988. Ritva ja Henna työskentelevät vielä jonkin aikaa yhdessä ja Henna lomailee heinäkuun. Kiireellisissä sotilasvammalain aisoissa voitte soittaa suoraan Valtiokonttorin Sotilasvamma- ja veteraaniasioiden asiakaspalveluun p. 0295 50 3070 klo 9–12. Käyntiosoite: Sörnäisten Rantatie 13, Helsinki ja postiosoite: PL 60, 00054 Valtiokonttori. Toiminnanjohtaja on vuosilomalla 9.7.–4.8. Piirin vuosikokouksessa kukitettiin kokousta osittain johtanut Pentti Lehtimäki, eläkkeelle jäänyt toiminnanjohtaja Terhi Silenius sekä piirin puheenjohtaja Seppo Kanerva. Sotainvalidien Veljesliiton Uudenmaan piirin avustajatoiminta päättyy kesäkuussa 2018. Työntekijät käyvät asiakkailla noin kesäkuun puolenväliin saakka. Helsingin avustajat ovat auttaneet sotainvalideja ja heidän puolisoita ja leskiä kodinhoidollisissa tehtävissä jo yli 16-vuoden ajan eli vuodesta 2002. Avustajan tehtäviin on kuulunut asiakkaan tarpeen mukaan mm. kaupassa käynti, ruuanlaitto, pyykkihuolto ja imurointi. Moni asiakas on saanut kotiin ensiarvoisen tärkeän avun. Olen kiitollinen, että olen saanut tehdä tätä arvokasta työtä, näin pitkään. Kiitän kaikkia sotainvalideja, heidän leskiä ja puolisoita, omaisia, työnantajiani ja yhteistyökumppaneita menneistä vuosista. Toivotan kaikille terveyttä ja lämmintä tulevaa kesäaikaa! Tiina Saloheimo

Uusimaa Piirit toimivat 23 Piirin Perinneyhdis­ tyksen kuulumiset UUSIMAA Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0225 Piirin vuosikokouksesta Vuosikokous sujui mallikkaasti hyvässä hengessä 27.3. Kaunialassa. Läsnä oli 16 jäsenyhdistyksestä 30 valtuutettua, joista kuusi oli sotainvalidia. Toimintakertomus viime vuodelta hyväksyttiin esitetyssä muodossa, samoin tuloslaskelma ja tase hyväksyttiin ja yksimielisesti vahvistettiin tilinpäätös vuodelta 2017. Tilivelvollisille myönnettiin vastuuvapaus. Piirihallituksen puheenjohtajaksi valittiin uudelleen yksimielisesti Jaakko Torppa Tuusulasta. Hallituksen kokoonpano ei muuttunut ja siellä jatkavat 1. varapuheenjohtaja Erkki Tuormaa Loviisasta, 2. varapuheenjohtajana Taisto Vanhapelto Järvenpäästä, Pentti Kinnari Hausjärveltä, Heikki Konttinen Siuntiosta, Olavi Leikola Lohjalta, Hannu Santti Vihdistä, Aulis Stenholm Karkkilasta ja Christer Sundman Porvoosta. Kuluvaa toimintavuotta jatketaan vuosiko­ kouksen hyväksymän toimintasuunnitelman ja talousarvion puitteissa. Piiri ja osastot koolla 8.3. Porvoossa Piirihallitus ja osastojen puheenjohtajat kokoontuivat päivittämään kuulumisia Gammelbackan seurakuntakeskukseen. Ajankohta oli sopiva, kun osastojen vuosikokoukset olivat takanapäin ja piirin oma vuosikokous edessä. To­tesimme yhteen ääneen kuinka yksi vuosi voi radikaalistikin muuttaa osaston toiminta-ajatusta. Tänä vuonna ovat jo Hausjärven ja Keravan seudun osastot purkautuneet. Purkautumispäätöksen tekivät myös Hyvinkään, Nurmijärven ja Lohjan osastot. Näin piirin henkilöjäsenmäärä kasvaa. Yksimielisiä oltiin piirin tärkeydestä ja piirin tulee toimia niin kauan kuin mahdollista. Sotainvalidien Uudenmaan Perinneyhdistys piti vuosikokouksensa 12.4. Pasilassa, läsnä oli 14 jäsentä. Puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti uudelleen toimikaudeksi 2018 Tauno Skogberg Karjaalta. Hallituksen jäsenten lukumäärä nostettiin neljästä kuuteen. Hallituksessa ovat jäseninä Jouko Hyvärinen Myrskylästä, Kari Levonen Lohjalta, Juha Poikela Nurmijärveltä, Christer Sundman Porvoosta, Leif Udd Karjaalta ja Kalervo Viitanen Riihimäeltä. Varajäseninä ovat Markku Ahtikari Hyvinkäältä, Lars Ekebom Hangosta, Pentti Fabritius Pukkilasta, Kristiina IkävalkoAlvas Porvoosta, Matti Rintala Nurmijärveltä ja Sakari Simola Keravalta. Uudenmaan alueen veteraanien kirkkopyhä Sotiemme veteraanien yhteistä kirkkopyhää vietetään sunnuntaina 16.9. Vantaalla teemalla ”Yhdessä eteenpäin”. Klo 10 messu, Hämeenkylän kirkko, saarna kenttäpiispa Pekka Särkiö Päiväjuhla messun jälkeen kirkossa, juhlapuheen pitää Helsingin Seudun Sotaveteraanipiirin puheenjohtaja Pertti Laatikainen. Keittolounas ja kahvi päiväjuhlan jälkeen seurakuntasalissa. Ilmoittautumiset osastoittain 30.8.2018 mennessä Helsingin Seudun Sotaveteraanipiirille: toiminnanjohtaja.hssvp@kolumbus.fi tai puhelin 050 4414 704. Tervetuloa! Yhteystietoja Oulunkylän Kuntoutussairaalan uusi palveluneuvoja on Henna Hilden, p. 040 559 4988. Kiireellisissä sotilasvammalain aisoissa voitte soittaa suoraan Valtiokonttorin Sotilasvamma- ja veteraaniasioiden asiakaspalveluun puh. 0295 50 3070 klo 9–12. Käyntiosoite: Sörnäisten Rantatie 13, Helsinki ja postiosoite: PL 60, 00054 Valtiokonttori. Piirin toiminnanjohtaja on vuosilomalla 9.7.–4.8. Kauniita kesäpäiviä Teille kaikille! Satu Jelkälä-Blomqvist Heidi Aho ja Tiina Saloheimo kiittävät hyvästä yhteistyöstä. Uudenmaan avustaja­ toiminta päättyy kesäkuussa 2018 Avustajat tekevät viimeiset asiakaskäyntinsä kesäkuun alussa ja tällöin päättyy Uudellamaalla jo vuodesta 2006 toiminut hanke, joka aloitettiin Kaunialan Sairaalan hallinnoimana Espoossa, Vantaalla ja keskisellä Uudellamaalla. Hanke ulottui aina Riihimäelle, Lopelle ja Hausjärvelle saakka. Helsingissä avustajatoimintaa on ollut vielä tätäkin kauemmin. Helsingin ja Uudenmaan hankkeet yhdistyivät vuoden 2016 alusta ja ovat siitä lähtien toimineet yhtenä hankkeena. Haikein mielin päätämme tämän sotainvalideja ja muita sotiemme veteraaneja sekä heidän puolisoitaan ja leskiään palvelleen avustajatoiminnan. Avustajat ovat tulleet tutuiksi vuosien varrella sadoissa veteraanitalouksissa, kun asiakassuhteet ovat olleet pitkiä ja osalla avustajista on ollut pitkä työsuhde. Hankkeen rahoitus on koostunut pääosin valtiolta tulleesta työvoimapoliittisesta tuesta. Vuodelle 2018 tukea ei myönnetty, minkä takia toiminta ei ole enää taloudellisesti mahdollista. Kiitämme kaikkia asiakkaitamme siitä, että olette vuosien aikana käyttäneet avustajatoiminnan tarjoamia palveluita ja luottaneet meihin. Avustajamme ovat kokeneet työnsä palkitsevana sekä tärkeänä ja heille on ollut antoisaa tutustua teihin asiakkaisiin. Moni elämäkerta on koskettanut ja jäänyt mieleen. Kiitämme myös asiakkaidemme omaisia saamastamme luottamukOnnittelemme Nurmijärveläinen sotainvalidi Sakari Peltonen täytti 3.4. 100 vuotta. Sotainvalidipiirin lämpimät onnittelut! sesta. Yhteistyö omaisten kanssa on ollut tässä työssä olennaisen tärkeää. Suuri kiitos niille tahoille, jotka mahdollistaneet avustajatoiminnan: alueelliset veteraanijärjestöt paikallisosastoineen, Veteraanivastuu ry sekä Sotainvalidien Veljesliitto. Toimitilamme Veteraanitalossa Pasilassa ja tätä ennen Oulunkylän kuntoutussairaalassa ovat olleet erinomaisia. Yhteistyömme on ollut mutkatonta ja helppoa. Toivotamme asiakkaillemme parhainta terveyttä ja kaunista kesää! Heidi Aho, projektipäällikkö Tiina Saloheimo, projektiohjaaja Perinneyhdistyksen puheenjohtajan kynästä Lähestymme aikoja, jolloin sotainvalidiosastot lakkauttavat toimintaansa. Sotainvalidien lukumäärä 31.12.2017 Uudenmaan piirissä oli 112 ja puolisojäsenten 412. Uudenmaan piirin perinneyhdistykseen kului 224 jäsentä. Myös uusia jäseniä on liittynyt. Kun Veljesliiton osastot lopettavat, tulee paikallistasolla olla yhteyshenkilöitä, jotka ylläpitävät sotainvalidien perinnettä. Tässä haluan nimetä erityisesti Kaatuneitten muistopäivän ja muut kansalliset juhlapäivät. Sotainvalidipäivää 18.8. voitaisiin viettää paikallistasolla esimerkiksi retkeilemällä tai pitää jonkinlainen tapaaminen. Puolisojäseniä ei saa unohtaa. Hallitus kiitää aktiivisia jäseniä. Tauno Skogberg

24 Piirit toimivat Pirkka-Häme Pirkka-Hämeen Sotainvalidien Perinneyhdistyksen kesäjuhla lauantaina 25.8.2018 klo 13.30 Tammenlehväkeskuksessa. PIRKKA-HÄME Rautatienkatu 24 B 4, 33100 Tampere Puh. 03 222 6631 Piirin vuosikokouks pidettiin perinteisesti Tammenlehväkeskuksessa. Piirin kuulumisia Piirin vuosikokous pidettiin perjantaina 23.3. Tammenlehväkeskuksessa hyvän yhteishengen merkeissä. Alkujuhlassa Veljesliiton tervehdyksen luki liiton hallituksen jäsen Jouko Sipilä kertoen mm seuraavaa: ”Veljesliitto on sitoutunut huolehtimaan edelleenkin keskuudessamme elävistä 1900 sotainvalidista ja runsaasta 7000 puolisojäsenestä. Tarve tälle työlle tulee jatkumaan useimmilla paikkakunnilla ensi vuosikymmenen puolelle. Veljesliitto tukee jatkossakin veljeshengen mukaisesti sotainvalidipiirien toimintaa omien supistuvien voimavarojensa puitteissa. Veljesvastuulla tulee olemaan suuri merkitys niin piirien sisällä kuin piirienkin kesken. Sotainvalidien keski-ikä nousee tänä vuonna 94 vuoteen. Käytännön työ on siirtynyt lähes kokonaan nuorempien henkilöiden harteille.” Piirin osastojen lukumäärä on 12. Viime vuoden aikana neljä osastoa lopetti toimintansa ja jäsenet liittyivät piirin henkilöjäseniksi. Piirin toimialueeseen ei ole tullut muutoksia. Piiri toimii 17 kunnan/ kaupungin alueella. Jäseniä osastoissa ja piirissä oli yhteensä vuoden alussa 159 (edellisenä vuonna 207). Puolisojäseniä piirin alueella on 705 (799), joista puolisoita 62 (77) ja leskiä 643 (722). Tukijäseniä oli 181 (195). Kuoleman kautta poistuneita sotainvalideja oli 49 (51). Piirin sotainvalidijäsenissä vähennystä oli 48 (52). Sotainvalideista 39 %:lla oli aviopuoliso. Piirin ja sen osastojen toiminta jatkuu entisen tapaan vilkkaana keskittyen jäsenistön kotona asumisen tukemiseen. Tulevia tapahtumia • Kesäjuhlaa vietetään Ikaalisten Kylpylässä 12.6. Ilmoittautumiset osastoittain piiritoimistoon 4.6.18 mennessä. Piiri tarjoaa ohjelman lisäksi veljesaterian varsinaisille jäsenille, puolisojäsenille ja aktiivisille tukijäsenille. • Piirin Hengellistä päivää viete- Suuren ansiomerkin saajat Pekka Nieminen (oik.), Ari Heiska, Teuvo Hietanen, Aija Nikkilä, Tuulikki Salmisaari, Raimo Toivo ja hopeisen ansiomerkin Kirsi Korpi. Luovuttajana toimi piirin puheenjohtaja Heikki Kujanpää. tään Längelmäellä Päiväkummun kurssikeskuksessa 22.5.18. Ilmoittautumiset piiritoimistoon osastoittain 15.5. mennessä. Tässäkin tilaisuudessa piiri tarjoaa kahvit ja lounaan ohjelman lisäksi. • Sotiemme veteraanien Pirkanmaan kirkkopäivä on Kangasalla 7.8. Ilmoittautumiset pyydetään sotainvalidipiirin toimistoon kesäkuun 25. mennessä tai veteraanipiirin toimistoon 25.6. mennessä. Ilmoitus vain yhteen paikkaan. • Piirin boccia-, kesä- ja maastokisa pidetään 14.6. klo 10.00 Tampereella Sorsapuiston kentällä. Ilmoittautumiset joukkueittain viikkoa ennen kilpailupäivää piiritoimistoon. Kilpailun jälkeen ruokatarjoilu, siksi ennakkoilmoittautuminen. Puolisot, lesket ja tukijäsenet myös tervetulleita. • Kevään laivaristeily Tukholmaan on järjestetty 7.-8.5.18 Viking Linen Grace laivalla. • Syksyllä on suunnitteilla tehdä laivaristeily Tallinnaan 1.-2.10.2018. Tälle risteilylle ilmoittautumiset viimeistään syyskuun alkuun mennessä. Huoltotoimintaa Piirin järjestämistä kuntoutusmahdollisuuksista ja mahdollisuuksistasi päästä kuntoutumaan saat tietoa piiritoimistosta. Piiri pyrkii järjestämään kaikille puolisojäsenille kerran vuodessa kuntoutusta, pääsääntöisesti joko avokuntoutusta tai hierontaa. Jalkahoitoa maksetaan (à 35 €) kolme kertaa vuodessa. Ole yhteydessä omaan osastoon. Asuntojen korjausneuvoja Voit­to Niskaan saat yhteyden puhelimitse 0400 649199. Voitto Niskan postiosoite on HAMK, Voitto Niska, Tietotie 1, 37630 Valkeakoski. Avustajatoimintaa on järjestetty Tampereella, Nokialla, Hämeenkyrössä, Ikaalisissa, Kangasalla, Lempäälässä, Vesilahdella ja Valkeakoskella sekä Mänttä-Vilppulan seudulla. Mikäli sinulla on tarvetta saada apua kotiisi niin ota yhteyttä Sirpa Auteroon (p. 050 352 2537) tai oman osastosi sihteeriin. Avustajatoiminnan tarkoituksena on auttaa sotainvalideja ja puolisojäseniä arjen askareissa niin, että kotona asuminen onnistuu mahdollisimman pitkään. Mikäli tarvitset suurempia siivouksia niin ota yhteyttä omaan osastoon ja piirin henkilöjäsenet piiritoimistoon. Tampereen osasto Tampereen osasto piti vuosikokouksensa Tammenlehväkeskuksen tiloissa 9.3. Vuosikokous sujui rutiinilla. Johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin Esa Eerola, muina johtokunnan jäseninä jatkavat Risto Kiiskilä, Pentti Kuukankorpi, Lauri Lumme, Jouko Sipilä, Bengt Stenvall ja Terttu Veijalainen. Osaston toimintaa Ikkunanpesua 60 eurolla annetaan leskipuolisojäsenille keväällä, maksettu lasku toimistoon 15.6. mennessä. Sotainvalidit saavat vastaavan palvelun kaupungin toimesta. Niin sotainvalidijäsenet kuin sotainvalidien lesketkin saavat kesän aikana ns. pesularahan 70 euroa/jäsen esitettyään osaston toimistossa nimellään varustetun kuitin, jolla on maksanut pesupalvelusta. Kuitti on ehdottomasti esitettävä ennen syyskuun loppua. Tämän alkuvuoden aikana on ollut mahdollisuus saada myös ns kevätsiivous. Kevätsiivouksen suorittamisesta vastaa piirin avustajaprojekti. Yhteydenotot ennen siivousta osaston toimistoon. Osasto on myös päättänyt antaa ”hemmotteluhoitoa” maksamalla naisten osalta kampaamolaskusta 50 euroa ja sotainvalidien parturimaksusta 25 euroa. Osasto järjestää ja kustantaa sekä järjestää yhteiskuljetuksen tavanomaiselle leirille Vähäjärven lomakodissa 4.-8.6. Hauholla. Ilmoittautumiset osaston toimistoon. Em. kuten muistakin osaston tarjoamista ”jäseneduista” saat tarkempaa tietoa joko toiminnanjohtajalta tai osaston toimistonhoitajalta. Niin piiritoimisto kuin osastonkin toimisto huolehtii puolestasi ja pyynnöstäsi kaikista sotilasvammalakiin liittyvistä korvaushakemuksista ja kykyjen mukaan myös muiden sosiaalilakien tuomista eduista. Yhteystiedot ja aukioloajat Toimisto on avoinna maanantaisin, tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin klo 8.30–15.00. Toimisto on suljettuna neljä viikkoa 2.7.–28.7. henkilökunnan vuosilomien vuoksi. Käyntiosoite toimistoon on Otavalankatu 12 B 4, 33100 Tampere toiminnanjohtaja Jouko Sipilä p. 03 2226631 tai 0400 835 993, sähköposti jouko.sipila@sotainvalidit.fi, toimistonhoitaja Kirsi Korpi p. 050 384 3390 (kirsi.korpi @sotainvalidit .fi), kotiavustajapalvelu Sirpa Autero p. 050 352 2537 (sirpa.autero@sotainvalidit.fi) ja Tampereen osaston toimistonhoitaja Leea Hykkönen p. 03 222 7420 tai 050 358 4629 (tampere@sotainvalidit.fi) Lämmintä kesää! Jouko Sipilä

Kanta-Häme Huomionosoitusten saajat ja luovuttajat piirin vuosikokouk­ sessa. Kuvassa vasemmalta Tauno Korhonen, Heikki Kärri (otti vastaan suuren ansio­ merkin Kalevi Sahlströmin puolesta), Keijo Sipilä, Irja Hirstiö, Irma Somerkallio, Mira Kulmala ja Juha Vuorinen. Kuva: Hannu Reko KANTA-HÄME Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna Puh. 050 520 4065 Juha Vuorinen jatkaa edelleen Kanta-Hämeen piirin puheen­ johtajana. Kokouspöytä­ kirjaa kirjoittaa toiminnan­ johtaja Mira Kulmala. Kuva: Eino Kajava Juha Vuorinen jatkaa piirin puheenjohtajana Veljesliiton Kanta-Hämeen piirin vuosikokouksessa valittiin Juha Vuorinen jatkamaan piirin puheenjohtajana. Samoin uudelleen valittiin johtokunnan erovuoroiset varsinaiset jäsenet Hannu Reko, Forssa, Jarmo Tuominen, Janakkala ja Pekka Aalto, Hämeenlinna sekä varajäsenet Matti Rantti, Hauho, Heikki Karisto, Lammi-Tuulos ja Matti Allèn, Ypäjä. Poltinahon seurakuntatalolla 28. maaliskuuta kokoontunut piiri teki päätöksensä yksimielisyyden vallitessa. Kokouksessa puhetta johti Seppo Somerkallio ja sihteerinä päätökset kirjasi toiminnanjohtaja Mira Kulmala. Varsinaista kokousta edelsi juhla, jossa perinteiseen tapaan muistettiin viime vuoden aikana pois nukkuneita jäseniä sytyttämällä muistokynttilät. Veljespappi Tauno Matias Roto piti alkuhartauden selvitellen ’kellokeskiviikon’ merkitystä pääsiäisviikon vietossa. Hämeenlinnan seudun osaston puheenjohtaja Marja Anttonen korosti tervehdyspuheessaan voimakkaasti sitä, kuinka Suomi monella tavalla on yksi maailman parhaista valtioista. ”Hyvinvointivaltio Suomi on teidän aikaansaamanne, arvoisa veteraanisukupolvi. Te sotainvalidit olette kantaneet ruumiissanne vapauden hintaa ja te puolisot ja lesket sydämessänne”, sanoi Marja Anttonen ja toivoi että ei enää koskaan tulisi sotia niin että voimme kunnialla saattaa järjestömme työn päätökseen. Juhlassa jaettiin kolme Veljesliiton suurta ansiomerkkiä, jonka saivat Tauno Korhonen, Kalevi Sahlström ja Keijo Sipilä. Merkin saajien puolesta kiittäessään Tauno Korhonen lupasi: ”Me olemme mukana niin kauan kuin tarvitaan.” Veljesliiton tervehdyksen juhlaan toi Sotainvalidi-lehden päätoimittaja Markku Honkasalo, joka totesi kuinka liiton organisaatio elää muutoksessa. Suunnitelmat päivitetään ja luodaan mahdolli- Piirit toimivat 25 Forssan osaston naisten iloisessa tapaamisessa Kerholassa olivat mukana myös piirin toiminnan­ johtaja Mira Kulmala ja Leena Pyykkö. Kuva: Arja Nikander Forssan Seudun Sotainvalidit ry:n naiset askartele­ massa pajunoksista koristeita Lamminniemen pavil­ jongissa nauttien kahvista ja kauniista kevätsäästä. Kuva: Arja Nikander Piirin naistoimikunta järjesti naisten virkis­ tyspäivän Tammelan kunnantalolla. Kuva: Mira Kulmala Kansallisena veteraanipäivänä asetettiin jäsenemme Aarne Salon, 102, harteille Veljesliiton 100-vuotiaille lahjoitta­ man shaalin. Aarne viettää elämänsä ehtoopuolta Pihlajalinnan hoivakodis­ sa Hämeenlinnan Rengossa. Kuvassa oikealta Aarne Salo, palveluneuvoja Ulla Kannisto, osaston pj Heikki Kilpeläinen ja sihteeri Tauno Kokkonen. suudet perinneyhdistyksille ottaa vastuu toiminnasta. Liiton omaisuus on pääosin käytetty. Honkasalo totesi, että nyt veljesvastuun merkitys korostuu. Hän toivoo, että varakkaammat osastot voivat tukea heikommin menestyviä. Liitto ajaa uudistusta, jolla myös 10–15 %:n invalidit pääsisivät hoitoon veljeskodeissa. Uudistus edellyttää lainmuutosta ja määrärahaa. Sotainvalidien keski-iäksi muodostuu tänä vuonna 94 vuotta. ”Edelleen uusia toimijoita halutaan ja tarvitaan mukaan sotainvalidityöhön”, sanoi Markku Honkasalo. Toijalan osaston puheenjohtaja Juha Vuorinen kutsui piirin jäsenet seuraavaan vuosikokoukseen Päivölän kansanopistolle 20.3.2019. Eino Kajava, Urjalan osaston pj Vuosikokouksen jälkeen piirihallitus piti järjestäytymiskokouksensa, jossa ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin Heikki Karisto ja toiseksi varapuheenjohtajaksi Erkki Ylöstalo. Naistoimikuntaa johtaa edelleen Irja Hirstiö ja hengellistä toimikuntaa Jaakko Kauppila. Mira Kulmala, toiminnanjohtaja Tulevia tapahtumia 4.6. Puolustusvoimain lippujuhlan päivä 17.8. Veljesliiton perustamisen vuosipäiväjuhla, Hauho 18.8. Sotainvalidipäivä 30.9. Sotainvalidipiirin kirkkopyhä, Jokioinen 17.10. Naistoimikunnan tapaa­ minen, Hotelli Petäys, Hattula

26 Piirit toimivat VARSINAIS-SUOMI Hämeenkatu 14 L 7, 20500 Turku Puh. 040 568 4500 Kunnallisneuvos Pertti Vuola piirin kunniapuheen­ johtajaksi Sotainvalidien Veljesliiton Varsinais-Suomen piirin vuosikokous pidettiin 22.3. Turun kristillisellä opistolla. Paikalla oli 45 henkilöä, joista 28 oli virallisia kokousedustajia edustaen kahdeksaa osastoa. Virallisista kokousedustajista oli varsinaisia jäseniä kuusi ja puolisojäseniä kuusi. Kokouksen puheenjohtajana toimi everstiluutnantti evp Pentti Korhonen Turusta. Ennen varsinaista kokousta oli perinteinen ohjelmaosuus, joka aloitettiin Sillanpään Marssilaululla. Rovasti Juha-Heikki Myllylä piti hartauden ja hartauden jälkeen piirin puheenjohtaja Heimo Purhonen lausui tervehdyssanat. Veljesliiton tervehdyksen kokoukselle toi Veljesliiton hallituksen jäsen Markku Honkasalo ja Sotainvalidien Varsinais-Suomen Perinneyhdistyksen tervehdyksen puheenjohtaja Jarmo Helttula. Heimo Purhonen valittiin yksi- Varsinais-Suomi mielisesti jatkamaan piirin puheenjohtajana seuraavaan vuosikokoukseen asti. Heimo Purhonen kiitti saamastaan luottamuksesta. Kokouksessa kutsuttiin yksimielisesti piirin kunniapuheenjohtajaksi 13 vuotta piirin puheenjohtajana toiminut kunnallisneuvos Pertti Vuola. Hän kiitti saamastaan huomionosoituksesta. Piirihallituksen jäsenmäärää supistettiin kahdeksaan varsinaiseen ja kahdeksaan varajäseneen. Tutta Sternberg on uusi varajäsen ja hänet valittiin Jarkko Iiren tilalle. Piirihallituksen ensimmäisessä kokouksessa piirin varapuheenjohtajaksi valittiin Kelpo Lehto Turun osastosta. Kelpo on sotainvalidi. Teksti ja kuvat: Jari-Matti Autere Kaksivuotiskaudelle 2018–2019 valittiin varsinainen jäsen Reino Lahtinen Heikki Kiiski Erik Törnqvist osasto/alue Turku Pöytyä Parainen varajäsen Bertel Leino Jarmo Helttula Risto Hellström osasto/alue Turku Perinneyhdistys Salon seutu Timo Lahtinen Tutta Sternberg Veikko Tuomola Matti Kallio Urpo Suopuro Turku Naantalin seutu Paimio Vakka-Suomi Loimaan seutu. ja vuoden 2018 jatkavat Kelpo Lehto Riitta Nikkonen Jukka Lehtinen Martti Amberla Raimo Salonen Turku Raisio-Masku Ta-Ma-Ko Mynämäki Loimaan seutu Kahvikonsertti sai hyvälle tuulelle Varsinais-Suomen Perinneyhdistyksen ohjelmavastaava Mauri Liponkoski oli saanut jälleen edustavan esiintyjäjoukon estradille perinneyhdistyksen kahvikonsertissa 26.4 Liedon kunnantalolla. Yleisöä viihdyttivät Ruskon Harmonikkakerho ja Heikki Saaren orkesteri. Tilaisuuden juonsi Pertti Keihäs, joka itsekin lauloi muutaman laulun. Viihdyttävä musiikkihetki sai paikallaolijat hyvälle ja keväiselle tuulelle. Teksti ja kuvat: Jari-Matti Autere Ruskon Harmonikka­kerho musiikin pyörteissä. Piirin puheenjohtaja Heimo Purhonen (oik) luovuttaa kun­ niakirjan kunniapuheenjohtaja Pertti Vuolalle. Piirin kesäpäivä ja maa­ kunnallinen sotainvalidipäivä on 17.8.2018 klo 12.00 alkaen Yläneen Valasrannalla. Tervetuloa! Tilaisuuden juon­ taja Pertti Keihäs ja taustalla Heikki Saaren orkesteria. Lahti LAHTI Ahvenistonkatu 2 as 206, 15110 Lahti Puh. 03 782 2232 Piirin vuosikokous Vuosikokous pidettiin 27.3. diakonialaitoksen Betel-salissa. Puheenjohtajana toimi piirin puheenjohtaja Pentti Löfgrén. Liiton tervehdyksen toi päätoimittaja Markku Honkasalo, joka loi katsauksen tästä päivästä ja liiton tulevaisuudesta. Kokous sujui leppoisasti ja yksimielisesti. Valittiin entinen puheenjohtaja ja piirihallitus, ainoa muutos oli, että Kari Airon tilalle valittiin Kalle Hiltunen (piirin entinen toiminnanjohtaja). Piirin osastot jatkavat entiseen maliin, entisten toimihenkilöiden johdolla. Hallituksen tehtäväksi annettiin tulevien toimintojen kehittäminen, joista ilmoitetaan jäsenille. Toivotan hyvää kesää kaikille! Pentti Löfgrén Orimattilan Sotainvalidit ry täytti 75 vuotta. Orimattilan Sota­ invalidit ry 75 vuotta 18.4.1943 kokoontui 16 sotainvalidia Jymylinnaan ja siitä alkoi 75 vuotta kestänyt taival. 75 vuotta myöhemmin sotainvalidit ja lesket kokoontuivat Orimattilan seurakuntakodille. Vieraina olivat sotainvalideja vuosien aikana tukeneet yhteistyökumppanit. Veljeskuoron musiikkiesitykset nostivat juhlamieltä.

Keski-Pohjanmaa Piirit toimivat 27 KESKI-POHJANMAA Kitinkuja 2, 69100 Kannus Puh. 044 304 2669 Tervehdys sotainvalidipiiristä! Piirin alueella toimii vielä neljä osastoa, joista yksi, Sievi-Reisjärven osasto teki päätöksen purkaa toimintansa kesäkuun lopussa. Jäljellä ovat Kalajoki, Kannus ja Nivala. Toiminnan hiljentyminen on tarkoittanut piirin toiminnassa myös toimiston vuokratilan purkamisen. Toimintaa hoidetaan toiminnanjohtajan kotoa käsin, tosin edelleen yhteistyötä tehdään Kitinkannuksen palveluneuvojan ja muun henkilökunnan kanssa tarpeen mukaan. Myös kokoukset pidetään pääsääntöisesti edelleen Kitinkannuksessa. Perinteinen kesäjuhla pidetään 17.8. Kannuksessa. Teemana on sotainvalidien kuntoutuksen kehittyminen aina sota-ajalta nykypäivään. Tilaisuudessa haastatellaan sotainvalideja heidän kokemuksistaan ja piirin puheenjohtaja valottaa kuntoutuksen muuttumista viimeisimpien vuosikymmenten ajalta. Tilaisuuteen ovat tervetulleita piirin jäsenet ja lisäksi kutsumme Perinneyhdistyksen jäseniä mukaan tapahtumaan. Tervetuloa! Sievi-Reisjärvi sotainvalidiosaston vuosikokouksessa päätettiin purkaa osasto 30.6.2018. Kuvassa vas. sotainvalidi Edvin Ilola, pöydän päässä sotainvalidi Pentti Pajukoski. Oikealla osaston sihteeri Anna-Liisa Kankaanpää ja puheenjohtaja Heikki Kankaanpää. Sievi/Reisjärvi sotainvalidiosasto purkautuu Sotainvalidien Veljesliiton Sievin osasto lopettaa toiminnan ja purkautuu 30.6.2018. Sievin osasto on eräs Keskipohjanmaan piirin vanhimmista osastoista. Osasto perustettiin ensimmäisen kerran 20.10.1940. Toiminta ei kuitenkaan lähtenyt käyntiin vaan osasto perustettiin uudelleen 8.12.1944. Jäsenmäärän vähentyessä Reisjärvellä osaston jäsenet siirtyivät Sievin osaston jäseniksi vuonna 2011. Osaston omistuksessa ollut Sotainvalidien Palvelutalo luovutettiin Sievin kunnalle velkoineen ja varoineen vuoden 2016 lopussa. Osaston purkautuessa ja jäsenten siirtyessä piirin henkilöjäseniksi asiamiehinä toimivat Reisjärvellä Pentti Lähetkangas ja Sievissä Anna-Liisa Kankaanpää. Teksti ja kuva: Heikki Kankaanpää Piirin puheenjohtaja Pentti Löfgrén toivotti kaikki lämpimästi tervetulleiksi juhlaan. Orimattilan seurakunnan kirkkoherra Annakaisa Rantala toi puheessaan muistot mieleen vuosien tapahtumista. Naisjaosto, puolisot ja lesket, liittyivät v. 2008 sotainvalidien kanssa yhteen. Retkiä ja tapahtumia on vuosien aikana ollut runsaasti. Kiitos siitä ulkopuolisille avustajille. Tilaisuudessa luovutettiin sotainvalidien hopeiset ansiomerkit Tuula Kalliolle, Maire Blomille ja Eero Korhoselle. Teksti ja kuva: Marjatta Westerlund Heijastinprojektilla rahaa sotiemme veteraaneille Päijät-Hämeen Rauhanturvaajat ry kutsui 26.4. Lahden Upseerikerholle alueen veteraanijärjestöjen edustajat aamukahville. Samalla jaettiin osa rauhanturvaajaheijas- Sievin/Reisjärven viimeinen johto­ kunta: edessä vasemmalta AnnaLiisa Kankaanpää, Pentti Pajukoski ja Heikki Kan­ kaanpää. Takana vasemmalta Antti Toivola, Pentti Lähetkangas, Veli-­ Matti Niskanen ja Esa Jokitalo. Reino Ypyää muistettiin Sotainvalidi Reino Kustaa Ypyä sai vastaanottaa Tasavallan Presidentin myöntämän SL Ar:n ansioristin talvisodan päättymispäivän kahvitilaisuudessa 13.3.2018 Nivalan seurakuntatalolla. Mitalia olivat luovuttamassa Sotainvalidien Keski-Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Esko Hirviniemi ja varapuheenjohtaja timien myyntituotosta alueen järjestöjen varsinaisten jäsenten määrän mukaisesti. Saatesanat lausui Päijät-Hämeen Rauhanturvaajien puheenjohtaja Reijo Juvonen todeten kokonaissumman 453 euroa olevan kohtuu pieni moniin muihin keräyksiin verrattuna. Summaa merkittävämpää oli kuitenkin se, että heijastimet käytiin Rauhanturvaajat luovut­ tivat heijastinten tuoton Lahden alueen sotiemme vete­raaneille. Kuva: Markku Selonen Veikko Junttila. Reino Ypyä on 94 vuotta täyttänyt sotainvalidi ja hän on yli kuudenkymmenen vuoden ajan ollut aktiivisesti mukana invalidiosaston veljestyössä. Nykyisin hän toimii Nivalan osaston varapuheenjohtajana. Sotainvalidiveljet välittivät onnentoivotukset Reino Ypyälle merkittävän huomionosoituksen saamisesta. Veikko Junttila viemässä henkilökohtaisesti 65 sotiemme veteraanille. Heijastimet veivät idean isä Markku Selonen ja usea muu rauhanturvaaja. 170 Lahden alueen sotiemme veteraania taas sai heijastimen yhdistyksensä joulun ajan tilaisuuksissa. Kiitospuheessaan Lahden Rintamaveteraanien kunniapuheenjohtaja Sulo Leivo totesi rauhanturvaajien avustavan sotiemme veteraaneja monin tavoin. Läsnä tilaisuudessa olivat mm. Lahden Rintamaveteraanien kunniapuheenjohtaja Sulo Leivo, Rintamaveteraanien puheenjohtaja Kari Vedenpää ja Sotainvalidien Lahden piirin puheenjohtaja Pentti Löfgren. Reijo Juvonen

28 Piirit toimivat Satakunta Piirin vuosikokouk­ sessa jaetut suuret ansiomerkit luovut­tajineen. SATAKUNTA Yrjönkatu 15, 5. krs, 28100 Pori Puh. 02 633 5233 Satakunnan suunnalta Kevät ja kesä koittavat vihdoin. Kevään myötä on vuosikokoukset osastoissa pidetyt. Kolme osastoa purkautui tänä vuonna ja jäsenet liittyvät piiriin. Piirissä on tällä hetkellä enää 8 osastoa (Eura, Harjavalta, Huittinen, Kankaanpää, Kihniö, Lappi, Pori, Rauma). Toukokuun piirihallituksen kokouksessa hyväksytään purkautuneiden osastojen piiriin haluavat jäsenet (Säkylä, Vampula, Noormarkku, Parkano, Suodenniemi). Henkilöjäsenten huomioiminen on vasta muotoutumassa. Purkautuviin osastoihin jää yhteyshenkilöt jäsenistön ja piirin välille, jotta tiedonkulku ja yhteistyö sujuisivat vanhaan hyvään tapaan. Yhteyshenkilöt ovat näitä tuttuja osaston puuhamiehiä ja -naisia. Piiri järjestää tänäkin vuonna tapahtumia ja tilaisuuksia, jossa kaikki jäsenet pääsevät tapaamaan toisiaan ja virkistymään. Piirin vuosikokous Satakunnan piirin vuosikokous pidettiin maanantaina 26. maaliskuuta Porin Suomalaisella klubilla. Veljesliiton tervehdyksen toi päätoimittaja Markku Honkasalo. Huomionosoituksina jaettiin suuret ansiomerkit, joita on myönnetty Mauno Jasulle Eurajoelta, Jouko Heinäsuolle Siikaisista, Toini Laaksolle Noormarkusta ja luottamuspappi Ilkka Perttulalle. Rovasti Ilkka Perttula luki viimeiseen iltahuutoon kutsuttujen nimet sekä lähetti seppelpartion matkaan kohti Keski-Porin kirkon Sankariristiä. Varsinaisessa vuosikokouksessa hyväksyttiin toimintakertomus ja tilinpäätös sekä myönnettiin vastuuvapaus asianomaisille viime vuodelta. Samoin toimintasuunnitelma ja talousarvio hyväksyttiin. Piirihallituksen puheenjohtajaksi valittiin edelleen yksimielisesti Heikki Moilanen Merikarvialta. Piirihallituksen jäsenten lukumäärä väheni yhdellä. Kaksivuotiskaudeksi valittiin seuraavat jäsenet: Suodenniemen osaston vuosikokouksen osanottajia. Parkanon osaston vuosikokouksen osanottajia. Noormarkun seudun osaston osanottajia. Jukka Laaksonen Porista (varajäsen Seppo Korkeamäki Porista), Heikki Mettomäki Parkanosta (Raimo Nänimäinen Kihniöstä), Anssi Joutsenlahti Kankaanpäästä (Timo Röpetti Honkajoelta) sekä Erkki Maula Harjavallasta (Kalevi Suhonen Säkylästä). Edelleen jatkavat: Kaija Jokela Huittisista (Toivo Suuperko Kiikasta), Ilkka Nurmi Porista (Kalevi Marjamäki Ulvilasta), Mauno Jasu Eurajoelta (Olli Saari Raumalta), Aulis Laakso Noormarkusta (Jouko Heinäsuo Siikaisista) sekä Pirkko Rantanen Laviasta (Reetta Reikko Kiikoisista). Järjestäytymiskokouksessa piirin varapuheenjohtajiksi valittiin edelleen Ilkka Nurmi ja Olli Saari. Piirihallitukseen kutsuttiin edelleen Paula Hermonen entisestä naistoimikunnasta sekä Jälki­ polvien edustaja. Kesäloma Sotainvaliditoimisto Porissa on suljettu heinäkuun ajan. Aurinkoista ja virkistävää kesää kaikille! Onnittelemme Seutukunnallinen kirkkopäivä Satakunnan alueen seutukunnallinen kirkkopäivä pidetään torstaina 14.6. klo 12 Merikarvian kirkossa, lounas koulukeskuksessa. Viime hetken ilmoittautumiset 30.5. mennessä omaan osastoon. Virkistystä • Kankaanpään Hakoniemen leiri 13.–16.8. sotainvalideille ja puolisojäsenille. Ilmoittautumiset Kankaanpään osastoon, Anssi p. 044 572 2205. • Naisten virkistyspäivä 28.8. Harjavallan Hiittenharjun Hotellissa alkaen klo 10. Tiedossa on ruokailun lisäksi tutusti mukavaa yhdessäoloa ja jotain virkistävää. Ilmoittautukaa omaan osastoonne tai piiriin viimeistään 20.8. mennessä. Markus Aaltonen 100 v. sekä shaalinluovuttajat Markus Aaltonen 100 vuotta Markuksen syntymäpäivää vietettiin Euran seurakuntakeskuksessa 150 hengen voimin 25.4. Aktiivisen ja monessa mukana olevan Markuksen syntymäpäivät olivat lämminhenkiset. Päivänsankari lausui juhlassaan mm. Yrjö Jylhän runon Kaivo ilman papereita. Sotainvalidipiiri vei Markukselle liiton 100-vuotisshaalin. Lämpimät onnittelut vielä kerran! Marika Keskinen

Sisä-Suomi Piirit toimivat 29 Kuvakollaasi purkautuneiden osastojen viimeisistä vuosikokouksista SISÄ-SUOMI Telkäntie 2 C, 40400 Jyväskylä Puh. 050 555 2376, 040 778 2740 Piiri ja osastot muutoksen pyörteissä Piirin toimivien osastojen vuosikokoukset pidetty ja päätökset ovat siirtyneet ”arkistoihin”. Kokousten henki oli hyvä, mutta useita mietitytti miten jäsenistön asiat saataisiin hoidettua mahdollisimman hyvin loppuun asti. Esiin nousivat myös kysymykset varallisuuden riittämisestä sekä tulevan perinneyhdistyksen roolista. Täytyy toivoa, että näihin molempiin asioihin saataisiin kuluvana vuonna selkeitä vastauksia. Vuosikokousten yhteydessä Korpilahden, Kinnulan ja Pihtiputaan osastot tulivat siihen pisteeseen, että osastot piti sääntöihin perustuen purkaa. Keuruulla osaston sotainvalidit johtokunnan kanssa päättivät myös, että osasto puretaan. Tämän lisäksi Kivijärven ja Konginkankaan osastot käynnistivät osaston purkuun liittyvät tehtävät. Myös muutamissa muissa osastoissa on purkuun liittyviä suunnitelmia. Vaikka toimintamme on kääntymässä loppusuoralle, tarvitsemme kuitenkin kaiken sen kenttäavun, mitä vain on saatavissa. Siksi ei ole vieläkään liian myöhäistä innostaa uusia henkilöitä tulemaan mukaan Veljeä ei jätetä liikkeeseen. Sotainvalidiaate on edelleen ajankohtainen. Kiitän nyt toimintansa loppuun saattaneita osastoja toimihenkilöineen mittavasta ja tuloksellisesta toiminnasta useiden vuosikymmenien aikana. Piirin vuosikokous Piirin vuosikokous pidettiin 27.3. Jyväskylässä Sotainvalidien Sairaskodilla. Avausjuhlassa oli yli 50 osanottajaa ja varsinaisessa vuosikokouksessa 27 valtuutettua kokousedustajaa lähes kaikista osastoista ja seitsemän piirin henkilöjäsentä. Kokousedustajista varsinaisia jäseniä oli kolme. Kiitos osastojemme ja piirin henkilöjäsenten sitoutumisesta osallistua vuosikokoukseen. Vuosikokousjuhlan puhepuo- Pihtiputaan osasto Korpilahden osasto Kinnulan osasto lesta vastasivat piirin puheenjohtaja Pertti Koivunen, veljespappi Arto Viitala Jyväskylän seurakunnasta sekä aluetoimiston päällikkö everstiluutnantti Teijo Oksanen. Veljesliiton tervehdyksen toi liiton puheenjohtaja Marja-Liisa Taipale. Tilaisuudessa jaettiin myös Sotainvalidien Veljesliiton Suuri ansiomerkki seuraaville ansioituneille henkilöille: Vesa Koivisto Joutsa, Pirkko Jalkanen ja Sakari Heiskanen Jyväskylä, Hannu Iivonen Jämsä sekä Erkki M. Muhonen Kannonkoski. Keuruun osasto Piirin vuosikokouksessa suurella ansiomerkillä palkittuja. Onnittelemme Jäsenistö Jäsenrakenteemme muuttuu poisnukkumisten johdosta merkittävästi vuosi vuodelta. Varsinaisten jäsenten poistuma oli n. 21 % (28 henkilöä). Seuraus on luonnollista, onhan varsinaisten jäsentemme keski-ikä jo yli 93 vuotta. Puolisojäsenet ovat jonkin verran nuorempia, mutta myös heidänkin riveissään on havaittavissa selkeää muutosta. Piirin yhteisjäsenmäärä oli vuoden vaihteessa vajaa 500. Lähiajan tapahtumia • 16.–17.6. Ilmavoimat 100 v. -juhlanäytös ja puolustusvoimat juhlakiertue, Tikkakoski (Sotiemme veteraanit 15.6.?) • 28.7. Keski-Suomen maan­ puolustusjuhla, Konnevesi • 9.8. Rosvopaistitapahtuma, Peurunka • 17.8. Sotainvalidien kunniakerho ja Sotainvalidipäivän juhla, Sotainvalidien Sairaskoti • Sotiemme veteraanien yhteinen kirkkopyhä 9.9. Jyväskylän Palokassa ja Joutsassa sekä 16.9. Jämsässä ja Hankasalmella Tervetuloa mukaan kaikkiin tapahtumiin! Tarkempia ohjeita saat piiritoimistosta sekä omasta osastosta. Juha Takala Osastoaktiivi Martti Asunta 100 vuotta Sotainvalidien Veljesliiton SisäSuomen piirin Petäjäveden Sotainvalidien osaston johtokunnan jäsen Martti Asunta vietti huhtikuussa satavuotispäiviään lukuisan sukulais- ja ystäväjoukon kera. Marttia muistettiin puhein, lauluin ja useilla huomionosoituksilla, joihin kuului myös Me-säätiön 100-vuotiaille tarkoitettu lahja. 18.4.1918 Juho (Johan Fredrik) Asunnan ja Alma Asunnan (o.s. Mikkola) seitsemäntenä lapsena kaikkiaan yksitoistalapsiseen perheeseen syntynyt Martti varttui Petäjäveden Metsäkulmalla, jossa hän asui aina viime syksyyn saakka. Martti muutti Sotainvalidien Sairaskotiin Jyväskylään ja on viihtynyt siellä kertomansa mukaan mainiosti. Martti oli lapsesta saakka kiinnostunut maanviljelyksestä ja maanviljelijä hänestä tulikin. Martti palveli talvi- ja jatkosodassa hevosmiehenä ja kp-miehenä. Hän haavoittui syksyllä 1941 olkapäähän osuneeseen luotiin. Sodan jälkeen Martti avioitui Koskenpään Myllyahon tyttären Julia Valkeajärven kanssa, joka siirtyi tuonilmaisiin 1999. Neljällä lapsella siunattu perhe asui ensin Pohkalan taloa, mutta rakensi 1961 uuden Ala-Pohkalan talon kodikseen. Talo siirtyi pojalle, Ristolle, vuonna 1985, mutta asumisoikeus vanhemmille säilyi siinä loppuun saakka. Satavuotispäiväksi Riku Savonen, Martti Asunnan tyttärenpoika, keräsi hienon näyttelyn Martista ja hänen pitkästä elämästään. Syksyllä 2017 Riku oli muun muassa saanut vastauksen pitkän iän salaisuuteen. – En tiiä, mutta yks voi olla siinä kun minä oon ahkera kävelijä. Joka päivä minä olen menny kävelylle. Siitä on saattanu olla apua, paljasti Martti Asunta tuolloin Rikulle. Riku Savonen on valmistamassa kirjaa Martti Asunnasta tekemiensä haastattelujen pohjalta. Aivan satavuotispäiville teos ei ennättänyt, mutta lähiaikoina se kuitenkin julkistetaan. Maistiaisia kirjan aineistosta on nyt saatavilla Petäjäveden kirjastossa ja myöhemmin Sotainvalidien Sairaskodilla. Petäjäveden Sotainvalidien osasto on ylpeä satavuotiaasta johtokunnan sotainvalidijäsenestään. Martti Asunta tuli viime syksyyn saakka joka kerta kokouksiin, aina puku ja kunniamerkit päällään, ja osallistui keskusteluun ahkerasti. Kesävirkistyspäiviin Martti Asunta polkaisi pyörällä Metsäkulmalta Piesalankylälle aivan viime vuosinakin. Nyt kulku Petäjävedelle kokoustamaan on Jyväskylästä vähän hankalampaa, mutta johtokunnassa hän edelleen on arvokkaana sotainvalidijäsenenä. Lieneekö ainutkertaista Suomessa, että satavuotias sotainvalidi toimii edelleen osaston hallinnossa? Lea Lerkkanen Petäjäveden Sota­ invalidit ry:n sihteeri

30 Piirit toimivat Etelä-Pohjanmaa ETELÄ-POHJANMAA Ruukintie 65, 60100 Seinäjoki Puh. 06 4214 600 Aurinkoista kesää lakeuksilta Kevättulvista on jälleen selvitty ja arkea pusketaan eteenpäin luonnon värien virkistäminä. Piirimme vuosikokous järjestettiin tuttuun tapaan Nurmon seurakuntakeskuksessa. Kokous eteni eversti evp. Jorma Jokisalon komennossa ja se kesti tasan 48 minuuttia. Jorman johdolla kokoukset ovat kestäneet viimeiset kolme vuotta 45-50 minuuttia, joka kuvannee jonkin sorttista sotilaallista täsmällisyyttä ja tarkkuutta. Puheenjohtajaksemme valittiin edelleen Pekka Marttala Nurmosta. Pekka on toiminut tehtävässään vuodesta 2013 lähtien. Järjestömme alasajosta on puhuttu jo vuosia. Kiistatta edessämme on toiminnan viimeiset vuodet ja työmme tulee sopeuttaa jäsenistön poistumaan sekä tarpeeseen. Konkreettisin työmme on oman kotipalvelun järjestäminen. Piirillä on palkattuna edelleen seitsemän avustajaa, jonka lisäksi ostamme palveluja yksityiseltä sektorilta. Palvelujen piirissä on vajaat 300 asiakasta, joista valtaosa leskiä, jotka eivät yhteiskunnan tukemaa kotiapua saa. Ensi vuoden osalta toimintaa on tarkoitus jatkaa, mikäli rahat sen pyörittämiseen saadaan haalittua kasaan. Kaks`Kättä -työpaja on Seinäjoen kaupungin, Ilmajoen kunnan, rikosseuraamuslaitoksen ja Järjestötalon omistuksessa oleva yhdistys. Yhdistyksellä on kymmenen eri osastoa, joista kierrätyskeskus luovutti joulukuisesta tuotostaan 15 % piirimme kotiaputoimintaan. Lahjoituksen kävi luovuttamassa kierrätyskeskuksen työvalmentaja Maija Ruohoniemi. Piirin ja asiakkaittemme puolesta isot kiitokset! Kaks’ Kättä -työpajan Maija Ruohoniemi toi lahjoituksen piiritoimistolle. Eino Takalan menopeleistä kaksi, kainalosauvat ja senioriskootteri Vierivä kivi ja Takalan Eino eivät sammaloidu Alajärvinen Eino Takala saavutti helmikuussa kunniakkaan 95 vuoden iän. Eino on huippu esimerkki ihmisestä, joka aktiivisuudella ja positiivisella elämänasenteella porskuttaa yhä tarmokkaasti päivästä toiseen. Eino on haavoittunut 29.6.1944 vihollisen luodista. Sotien jälkeen hän on toiminut mm. suutarina, kirvesmiehenä, kuorma-autoilijana, TVH:n työnjohtajana ja elokuvien esittäjänä ympäri Suomen. Yksi Einon viidestä lapsesta sai jopa nimensä elokuvan ”Maaret –tunturien tyttö” mukaan, Eino muistelee. Tuo elokuva valmistui vuonna 1947. Eino on vetänyt veteraanien kahvitustilaisuuksia vuosina 19831997. Tilaisuuksia oli yhteensä 148 ja niissä oli 10 373 osallistujaa. Einolla on kaikki lukemat kirjattuna tarkasti ylös. Retkiä Eino kertoo järjestäneensä kotimaahan ja ulkomaille yhteensä 51. Sotainvalidiosaston johtokuntaan Eino valittiin vuonna 1998 ja hän jatkaa siinä edelleen. Heikentyneen näkönsä vuoksi Einon menopeli on nykyään senioriskootteri. Hänellä on ollut kaikkiaan 21 rekisteröityä ajoneuvoa, joista neljä oli kuorma-autoa. Nämäkin tiedot arkistoista löytyy. Tietenkin. Einon lapsista kolme on jo nukkunut pois ja oma puolisokin on poistunut rinnalta reilut kymmenen vuotta sitten. Siitä huolimatta Einon tunnelin päässä on aina valoa ja pilke säilyy silmäkulmassa. Siinä on esimerkkiä meille nuoremmillekin. Piiri pienenee, mutta pyörii yhä Sotainvalidijäsentemme määrä oli jutun kirjoitushetkellä 110. Heistä 73 % asuu omissa asunnoissa ja 27 % palveluasunnoissa. Puolisojäsenten määrä on yhä yli 500. Maanantaina 4.6. järjestetään Seinäjoella Puolustusvoimain lippujuhlan päivän valtakunnallinen paraati. Juhlaan odotetaan jopa 20 000 vierasta ja se näytetään suorana Ylen kanavilla. Tunnuksen omaavat veteraanit ovat saattajan kera kutsutut juhlaan. Alueellisia kirkkopäiviä on jäljellä vielä kaksi. 11.9. juhlimme Alajärvellä Järviseudun ja Härmänmaan veteraaniväen kesken, ja 4.10. Ilmajoelle kootaan Seinäjoen seudun veteraaniväki. Paikkakuntakohtaisista juhlista ja tapahtumista jäsenemme saavat tietoa oman osaston edustajilta. Lämpöistä kesää ja pidetään lippu korkealla! Marko ja Maija

POHJOIS-KARJALA Kirkkokatu 11, 80100 Joensuu Puh. 040 536 7537 Piirin vuosikokous Pohjois-Karjalan piirin vuosikokous pidettiin 22.3. Malmikodin Tarinatuvassa Joensuussa. Tervehdyssanoissaan puheenjohtaja Karttunen kävi tiiviisti läpi piirin toimintaa ja tulevaisuuden näkymiä. Vietettiin hiljainen hetki poisnukkuneiden jäsenten muistolle. Vieraaksemme saimme Veljesliiton puheenjohtajan Marja-Liisa Taipaleen. Hän kertoi Veljesliiton taloudellisesta tilanteesta sekä liiton lähiajan tavoitteista parantaa pieniprosenttisten sotainvalidien lakisääteistä asemaa. Vuosikokouksessa piirin pu­ heenjohtajana jatkamaan valittiin yksimielisesti sosiaalineuvos Ahti Karttunen Outokummusta. Erovuoroisista piirihallituksen varsinaisista jäsenistä jatkamaan valittiin Veijo Saloheimo Joensuusta, Risto Alanko Juuasta ja Matti Karvinen Ilomantsista. Erovuoroisista varajäsenistä valittiin jatkamaan Kosti Kinnunen Joensuusta, Timo Laukkanen Enosta ja Timo Tolvanen Liperistä. Hyväksyttiin piirin vuosikertomus ja tilit ja myönnettiin vastuuvapaus tili- ja vastuuvelvollisille. Hyväksyttiin piirin toimintasuunnitelma vuodelle 2018. Muistamme Alpo Kyyrönen Juuan osaston pitkäaikainen ja ansioitunut sotainvalidityön tekijä, sotainvalidi Alpo Kyyrönen nukkui pois 19.2., hän oli syntynyt 3.6.1925. Alpo Kyyrönen oli Juuan osaston johtokunnan jäsen jo vuodesta 1972 ja vuonna 1978 hänet valittiin osaston puheenjohtajaksi. Tätä tehtävää hän hoiti yli kymmenen vuo- den ajan. Osaston asiamies-sihteeriksi hän siirtyi 1989 ja varapuheenjohtajaksi 1990. Pohjois-Karjalan piirin piirihallituksessa hän toimi yli kaksi vuosikymmentä ja kuului myös Pohjois-Karjalan Sairaskotiyhdistyksen neuvottelukuntaan. Alpo Kyyrösellä oli monia muitakin merkittäviä luottamustehtäviä. Sodan aikana hän haavoittui Lotinan pellolla 30.6.1944, joten hänellä oli henkilökohtainen tieto ja näkökulma sotainvalidien elämään ja sotainvalidityöhön. Vaikka työtä maanviljelijänä ja yhteisten asioiden hoitamisessa oli paljon, niin silti Alpolla oli nauru herkässä ja huumorin pilke silmäkulmassa. Yhteistyö hänen kanssaan sujui joustavasti. Alpo Kyyröselle oli myönnetty ansioistaan sotainvalidityössä Sotainvalidien hopeinen, kultainen ja suuri ansiomerkki, ansioristi, Marskin Sotainvalidirahaston tunnustuspalkinto sekä liiton korkein huomionosoitus: liiton pienoislippu Vapaudenristin tunnuksella ja nauhalla. Hänellä oli useita muitakin sodan- ja rauhan ajan kunnia- ja ansiomerkkejä. Omaisille piirin ja osastojen lämmin osanotto Muistamme Pohjois-Karjala Piirit toimivat 31 validina sodasta, maamme vaikeista ajoista, uhrauksista ja selviytymisestä. Hän kertoi siitä periksiantamattomuudesta, sitkeydestä ja ”yhteen hiileen puhaltamisesta”, jota Suomen kansa on vaikeina aikoina osoittanut ja siitä luottamuksesta, jota hän tunsi aseveljiä ja heidän puolisoitaan kohtaan ja ennen kaikkea uskosta korkeimman voimaan ja turvaan hädän hetkellä. Häneen puheensa olivat mukaansatempaavia ja elävästi esitettyjä eikä huumori elämänsuolana unohtunut hänen esiintymisistään. Hän olikin toivottu puhuja erilaisissa juhlatilaisuuksissa, kouluilla ja kutsunnoissa. Pääosan elämän työstään Eero Kankkunen teki rakennusalalla yksityisenä yrittäjänä ja toimi myös puutyön opettajana. Ansioistaan sotainvalidityössä Eerolle Kankkuselle oli myönnetty Sotainvalidien hopeinen, kultainen ja suuri ansiomerkki, ansioristi, liiton korkein huomionosoitus: liiton pienoislippu Vapaudenristin tunnuksella ja nauhalla sekä Aino ja Jorma Pätiälän rahaston tunnustuspalkinto, hänellä oli useita muitakin sodan- ja rauhanajan kunniaja ansiomerkkejä. Eeron elämänkaari olisi 27.7. ylettynyt 100-vuotiaaksi. Omaisille piirin ja osastojen lämmin osanotto. ja kapellimestarina Mika Hirvonen. Veteraanipäivän teemana oli ”Yhdessä eteenpäin”, tämä oli 32. valtakunnallinen veteraanipäivä. Maakunnallista päiväjuhlaa vietettiin lauantaina 28.4. yliopiston Carelia-salissa. Muistojen metsä -hyväntekeväisyyskonsertti sotiemme veteraaneille oli osa Muistojen metsä -kampanjaa. Konsertissa esiintyivät pianotaiteilija Janne Mertanen, bassobaritoni Hannu Forsberg, Joensuun naiskuoro, Joensuun mieslaulajien seniorit, Joensuun alakoulujen juhlakuoro ja Karjalan Maanpuolustussoittokunta. Juhlapuheen piti Kainuun prikaatin komentaja prikaatikenraali Tuomo Repo. Kansallista veteraani­ päivää juhlittiin useilla paikkakunnilla Eero Kankkunen Kesälahden osaston pitkäaikainen puheenjohtaja Eero Kankkunen nukkui pois kiirastorstaina 29.3., hän oli syntynyt 27.7.2018. Puheenjohtajan tehtäviä hän hoiti yli kahden vuosikymmenen ajan, vuodesta 1985 aina siihen saakka, kun Kesälahden osasto liittyi Kiteen osastoon. Piirin hengellisessä toimikunnassa hän työskenteli vuosikymmenien ajan. Jokaisen ”veljen ja sisaren” hyvinvointi oli hänelle tärkeä asia. Kristillisen elämänkatsomuksen omaavana hän ei koskaan kääntänyt selkäänsä apua tarvitsevalle. Hänen valoisa elämänasenteensa antoi jo uskoa parempaan tulevaisuuteen. Eero Kankkunen oli sotainvalidi- ja veteraaniasian vankkumaton puolestapuhuja. Hän halusi siirtää jälkipolville sitä tietoa ja kokemusta, jota hänellä oli sotain- Joensuussa päivä alkoi lipunnostolla ja kenttähartaudella Vapauden puistossa. Puheen piti kirkkoherra Petri Rask ja musiikista vastasi Savo-Karjalan Maanpuolustussoittokunta Carelia-sali oli ääriään myöten täynnä juhlijoita. Juhlapuheen piti Kainuun prikaatin komentaja prikaati­ kenraali Tuomo Repo. Muistojen metsä sotiemme veteraaneille Kampanjan tavoitteena on istuttaa jokaiselle pohjoiskarjalaiselle sotiemme veteraanille oma puu 27. toukokuuta muistojen metsään Kontiolahdella. Pohjois-Karjalassa on elossa noin 500 sotiemme veteraania, joista sotainvalideja on yli sata. Metsikön ovat perustaneet pohjoiskarjalaiset yritykset ja yhteisöt kunnianosoituksena sotiemme veteraaneille. Kuvat: Kalevi Lohiranto Tekstit: Tuulikki Leinonen Pohjois-Karjalan sotiemme veteraanien ja sotaorpojen yhteinen maakunnallinen kirkkopyhä Liperissä 26.8. Klo 10 Ekumeeninen yhteispalvelus Liperin evankelisluterilaisessa kirkossa, Tutjuntie 1 Klo 11.30 Ruokailu Liperin Koululla, Peltolantie 1 Klo 13 Päiväjuhla Liperin Koulun juhlasalissa, Peltolantie 1

32 Piirit toimivat Kymi KYMI Kauppalankatu 25 B 19, 45100 Kouvola Puh. 044 3350 754 Keväiset terveiset Kymen piiristä Piirissä järjestellään jo kovasti vuoden tapahtumia ja virkistyslomia jäsenillemme. On hienoa todeta, että edelleen täyttyvät nimilistat ilmoittautujista. Piirin vuosikokous Piirin vuosikokous pidettiin Luumäellä to 15.maaliskuuta. Vuonna 2018 puheenjohtajana jatkaa Kari Hietanen ja piirin hallituksessa jatkavat Leo Merisalo, Veikko Haimila, Eino Hienonen, Reijo Tanskanen, Kaija Vesala, Paavo Mikkonen, Raimo Lanu ja Kullervo Lehtonen. Liiton tervehdyksen toi pääsihteeri Seppo Savolainen. Perinnejärjestön Kymen alueyhdistyksen vuosikokous Perinnejärjestön Kymen alueyhdistyksen vuosikokous pidettiin Lappeenrannan Veljeskodissa to 26. huhtikuuta. Vuonna 2018 puheenjohtajana jatkaa Markku Mikkola. Hallitus saatiin täyteen jäsenmääräänsä sekä kattamaan koko Kymen piirin alue: Hannu Myllärinen Joutseno, Martti Asikainen Ruokolahti, Ilkka Huttunen Lappeenranta, Riitta Valkonen Parikkala, Raimo Lanu Hamina, Reijo Tanskanen Luumäki, Arja Hinkkanen Elimäki ja Lyyli Vento Kouvola. Vuosiko­ koukseen osallistujat olivat aktiivisia ja toivat esille uusia ideoita ja ajatuksia toiminnan kehittämiseksi. Sotainvalidien Neuvontapalvelu Tarjoamme palveluohjausta sotainvalidiperheille. Yhteydenotot kello 9–15 välillä. Etelä-Kymenlaakso ja Itämaa p. 040  824 7590. PohjoisKymenlaakso ja Etelä-Karjala p. 0400 524 314. Yhteislaulua Kymen Paviljongilla Kouvolassa. Pekka Räty viihdytti yleisöä. Kristian Backman ja Matti Tuomisto. Kuva: Johannes Wiehn  Elämän kinkerit Kouvolassa ja Imatralla Sotainvalidien jokakeväisessä tapahtumassa ”Elämän kinkereillä” viihdytään. Syynä on hyvä ohjelma, yhdessä olo ja maittava ateria. Vuoden 2018 kinkerit pidettiin Kouvolassa Kymen Paviljongilla to 19. huhtikuuta ja Imatralla Olavinkulmassa seurakuntakeskuksella to 12. huhtikuuta. Kouvolassa ohjelman vastuuhenkilöitä olivat veljespapit Lauri Vaalgamaa ja Juha Pesonen sekä kanttori Timo Vikman. Kortensa kantoivat kekoon Lottaperinneliiton puheenjohtaja Kaija Vesala, joka kertoi lottien panoksesta sodan aikana ja lottaperinnetyöstä. Tukihenkilö Eila Kohopää valotti puheessaan tulevaisuuden tapahtumia. Reilun parituntisen tapahtuman aikana laulettiin yhteislauluja, nautittiin erinomainen lounas ja mikä tärkeintä, tavattiin tuttuja. Imatralla ohjelman vastuuhenkilöitä olivat veljespapit Matti Tuomisto ja Kari Luumi. Saimme nauttia kauniista musiikista kanttori Hanna Saarelan säestämänä. Näyttelijä Pekka Räty kertoi näyttelijän näkökulmasta aiheesta – vapaasti. Taikuri Kristian Backman teki mitä ihmeellisempiä taikatemppuja, joihin myös yleisö pääsi osallistumaan. teksti ja kuvat: Paavo Mikkonen Piirin tulevia tapahtumia Boccia-kisat tiistaina 14.8. Aloitetaan kahvilla ja suolaisella kello 10 Haanojan palvelukeskuksessa (os. Myllypuronkuja 2, 45150 Kouvola), jonka jälkeen alkaa kisat. Ilmoittautumiset ma 30.7. mennessä. Sotainvalidipäivän juhla tiistaina 21.8. Parikkalassa järjestettiin juhlat Kansallisen veteraanipäivän kunniaksi 27.4. Kymen piirihallituksen jäsen sekä aktiivinen tukihenkilö Eino Hienonen (vas.) jakoi kunniamerkit aktiivisille ja pitkäaikaisille tukihenkilöillemme. Riitta Valkoselle ja Allan Granlundille myönnet­ tiin Suuret ansiomerkit sotainvalidien sekä heidän puolisoiden ja leskien hyväksi tekemästään työstä. Sotainvalidipäivää juhlitaan tiistaina 21.8. Kouvolan seurakuntakeskuksessa alkaen viikkomessulla ja ehtoollisella kello 11. Ilmoittautumiset pe 3.8. mennessä.   Kouvolan osaston tulevia tapahtumia Virkistysloma Haminan Hoikussa ma–pe 2.–6.7. ja 23.–27.7. Ilmoittautumiset pe 8.6. mennessä. Osaston Puhjonrannan kesäkisa 19.7. klo 10–14. Auto lähtee Haan­ ojalta klo 9.15, linja-autoasema 9.30, Utinkatu, Tornionmäki 9.35. Ilmoittautumiset pe 29.6. mennessä. Sotainvalidien Veljesliiton Kouvolan osasto ry täyttää 75 vuotta 21.11. Osasto juhlistaa tapahtumaa. Paikka selviää myöhemmin ja siitä tiedotetaan jäsenkirjeessä syksyn aikana. Ilmoittautumiset Tiialle piirin toimistoon p. 044 3350 754   Valo talven tumman voittaa, Suomen luonto virkoaa. Silloin uusi aika koittaa, luonnon voimat voiton saa. Ihminenkin katso tuota, kuule tuulten huminaa. Sinisimmän vuokon luota löytyy kesän ihmemaa. Kohta kukkii tuomen oksa, kohta kesä kukoistaa, muuttolintuin lauleloissa suven elon tunnistaa. Lämmintä kesää jokaiselle! Tiia Sihvola

Pohjois-Savo Piirit toimivat 33 POHJOIS-SAVO Minna Canthinkatu 24, 70100 Kuopio Puh. 017 261 1747, 0400 756 249 Kuvassa palkitut: Ahti Latvala (vas.), Juha Koponen, Heta Nuutinen, Esko Arokivi, Riitta Röntynen, Liisa Sivonen ja Tapio Väisänen sekä piirin puheenjohtaja Heikki Lahtela. Piirin vuosikokous Pohjois-Savon piirin vuosikokous pidettiin 23.3.2018 Kuopiossa Iso Valkeisella. Kokouksen aluksi piirin puheenjohtaja everstiluutnantti Heikki Lahtela piti tervehdyspuheen ja liiton puheenjohtaja Marja-Liisa Taipale esitti liiton terveiset. Piirin veljespappi Reijo Sojakka piti hartaushetken. Aamulla piirin edustajat olivat käyneet laskemassa seppeleen sankarivainajien muistomerkille. Veljesliiton suuri ansiomerkki luovutettiin seuraaville henkilöille: Esko Arokivi Leppävirta, Ahti Latvala Juankoski, Heta Nuutinen Tervo, Riitta Röntynen Iisalmi ja Liisa Sivonen Kuopio. Kultainen ansiomerkki luovutettiin seuraaville henkilöille: Juha Koponen Kuopio ja Tapio Väisänen Lapinlahti. Vuosikokoukseen osallistui 13 valtuutettua kokousedustajaa piirin kahdeksasta jäsenyhdistyksestä sekä viisi piirin henkilöjäsentä. Kokouksen puheenjohtajana toimi Marja-Liisa Taipale. Piirin puheenjohtajaksi valittiin edelleen Heikki Lahtela. Koillis-Savon sotiemme veteraanien kirkkopyhä Tuusniemen kirkossa 15.7. Klo 10.00 Messu Kunniakäynti sankarihaudalla Klo 12.00 Ruokailu Turulan koulukeskuksessa Ylä-Savon sotiemme veteraanien kirkkopyhä Iisalmessa 26.8. Klo 10.00 Messu, Pyhän Ristin kirkko Kahvit ja päivätilaisuus seurakuntatalossa Ilvolankatu 14 Sotiemme veteraanien kirkkopyhä Kuopiossa Kallaveden kirkossa 16.9. Klo 10.00 Messu Seppelpartioiden lähettäminen Klo 11.30 Ruokailu ja kahvit seurakuntasalissa Klo 12.30 Päiväjuhla kirkkosalissa Suur-Savo SUUR-SAVO Kyyhkyläntie 9, 50700 Mikkeli Puh. 0400 756 249 Piirin vuosikokous Suur-Savon piirin vuosikokous pidettiin 15.3.2018 Mikkelissä Kyyhkylässä. Kokouksen aluksi piirin puheenjohtaja eversti Hannu Toivonen piti tervehdyspuheen ja liiton hallituksen jäsen, päätoimittaja Markku Honkasalo, esitti liiton tervehdyksen. Aamulla piirin edus- tajat olivat käyneet laskemassa seppeleen sankarihaudalle. Veljesliiton suuri ansiomerkki luovutettiin seuraaville henkilöille: Eero Häkkinen Mikkeli, Martti Kemppainen Pieksämäki ja Seppo Torniainen Mäntyharju. Vuosikokoukseen osallistui 13 valtuutettua kokousedustajaa piirin viidestä jäsenyhdistyksestä sekä neljä piirin henkilöjäsentä. Kokouksen puheenjohtajana toimi metsätalousyrittäjä Olavi Tolonen Pertunmaalta. Piirin puheenjohtajaksi valittiin edelleen Hannu Toivonen. Seuraava vuosikokous päätettiin pitää Mikkelissä. Katariina Kuurola Sotainvalidien Veljesliiton suuri ansiomerkki jaettiin piirin vuosiko­ kouksen yhteydessä Kyyhkylässä seuraaville: Eero Häkkinen Mikkeli (vas.), Martti Kemppainen Pieksämäki ja Seppo Torniainen Mänty­ harju. Merkin luovuttivat Hannu Toivonen ja Markku Honkasalo. Sotiemme veteraanien seutukunnalliset kirkkopäivät Mikkelin Tuomiokirkossa 4.9. Ohjelma: klo 11.00 Messu Mikkelin Tuomiokirkossa klo 12.30 Lounas seurakunta­ keskuksessa klo 13.30-n.15 Juhla Mikkelin Tuomiokirkossa Ilmoittautuminen yhdistyksittäin ja paikkakunnittain Juvalta, Mäntyharjusta, Kangasniemeltä, Pertunmaalta, Hirvensalmelta, Puumalasta, Suomenniemeltä, Ristiinasta ja Mikkelistä 21.8. mennessä: Mikkelin Rintamaveteraanit ry / Kaija Kolehmainen, p. 0400 250 217 tai mrvtoimisto@gmail.com Savonlinnan Kristillisellä Opistolla 5.9. (os. Opistonkatu 1, 57600 Savonlinna) Ohjelma: klo 10.00 Messu Savonlinnan Kristillisellä Opistolla, seppel­ partio klo 11.30 Lounas Savonlinnan Kristillisellä Opistolla klo 13.00-n.14.30 Juhla Savon­ linnan Kristillisellä Opistolla Juhlapuhe: Kaatuneitten Omaisten Liiton pj Hannu Niskanen Ilmoittautuminen yhdistyksittäin Savonlinnasta, Enonkoskelta, Kerimäeltä, Punkaharjulta, Rantasalmelta ja Sulkavalta 22.8. mennessä: Savonlinnan Sotaveteraanit ry / Jaakko Lindell, p. Tsto 015 272 03 tiistaisin klo 9-12 tai 050 526 7799. Varkauden pääkirkossa 13.9. Ohjelma: klo 10.00 Messu Varkauden Pääkirkossa klo 11.00 Lounas seurakunta­ salissa klo 12.15 - n.13.30 Ilmavoimien soittokunnan kirkkokonsertti Ilmoittautuminen yhdistyksittäin Varkaudesta, Leppävirralta, Joroisista ja Pieksämäeltä 24.8. mennessä: Varkauden Sotainvalidit ry / Riitta-Leena Heinonen, p. 044 372 6941 tai riittaleena.heinonen@gmail.com Tervetuloa sotiemme veteraanit, heidän puolisonsa ja leskensä sekä naisjaostojen jäsenet ! Veteraaneilla kunniamerkit

34 Piirit toimivat Pohjois-Pohjanmaa POHJOIS-POHJANMAA Uusikatu 58 B 16, 90100 Oulu Puh. 045 182 4484/ 044 479 4797 Pohjois-Pohjanmaan piirin terveiset Vuosikokous pidettiin helmikuussa ja paikalla oli kahdeksan sotainvalidia, kymmenen puolisojäsentä ja 44 tukijäsentä. Kokouksen alussa hartaushetken jälkeen muistimme jäseniämme erilaisin huomionosoituksin. Vuosikokous teki päätöksen piirihallituksen jäsenten määrän pienentämisestä kahdeksasta kuuteen jäseneen. Veljesliiton tuen pienentyessä piiri pyrkii sopeuttamaan toimintaansa järkevästi ja harkiten. Antoisan vuosikokouksen ja maittavan lounaan jälkeen pidettiin kyläosastojen yhdyshenkilöiden vuositapaaminen. Tarkoituksena oli vahvistaa yhteydenpitoa kyläosastoihin ja ne puolestaan jäseniimme. Todettiin, että yhteys jäseniin on vireää ja kyläosastoilla on erilaisia tapoja viettää yhteisiä tapaamisia. Jatkamme hyväksi havaittuja käytäntöjä ja panostamme jäsentapaamisiin. Toimiston muutto on ohitse ja nyt olemme palaamassa normaaliin arkeen. Muutto oli kova ponnistus, mutta tukijäsenten avulla se hoitui sutjakkaasti. Kiitos heille! Kevät on jälleen koittanut ja vauhtia riittää kun suuntaamme uuteen kesään. Järjestämme edelleenkin Hietasaaren Veljeskodilla kesätapahtumia sekä virkistysiltapäiviä. Kirkkopäivät ovat Pohjois-Pohjanmaan piirin alueella Kempeleessä ja Haapavedellä. Sotainvalidipäivää olemme päättäneet viettää syyskuussa juhlavammin ja sitä ennen on rosvopaistijuhlakin vielä luvassa. Teksti ja kuvat: E.Vikström Piirin toimisto suljettu 2.7.- 31.7. Piirihallitus muisti kukkasin ja kiitoksin poisjääviä jäseniään Seija Ristimaata ja Jorma Salkosaloa. Vuosikokoukseen osallistuivat puolisojäsenet oik. Kerttu Kokko ja Olga Jokiniemi. Seppelepartiossa vas. Erkki Rauhala, keskellä sotainvalidi Jouko Korhonen ja sotainvalidi Matti Aitto-oja. Pentti Jouppila tervehtii 95-vuotiasta Erkki Nissiä veljeskodilla. Sotainvalidit Matti Aitto-oja ja Jouko Korhonen veteraanipäivän juhlakahvilla. Piirin tulevia tapahtumia 2018 • Hietasaaren Veljeskodilla kesäkauden avajaiset 7.6 klo 13.00 • Hietasaaren Veljeskodilla Keskikesän juhla 28.6 klo13.00 • Virkistystoimintaa Veljeskodilla 12.7 alkaen klo 13.00 • Rosvopaistijuhla 17.8., Oulu • Hietasaaren Veljeskodilla kesäkauden päättäjäiset 30.8 klo 13.00 Huomionosoitusten saajia. Oikealla sotainvalidi Veikko Karvonen, keskellä tuomiorovasti Satu Saarinen ja vas. liiton hallituksen puheenjohtaja Juha Laikari. Jokilaaksojen kirkkopyhä Haapavedellä 12.8 10.00 Messu, Haapaveden kirkko Kunniakäynti Sankarihaudoilla 11.30 Lounas 13.00 Päiväjuhla Sotiemme veteraanien Pohjois-Pohjanmaan kirkkopäivä Kempeleessä 2.9. 10.00 Messu, Pyhän Kolminaisuuden kirkko 11.30 Lounas, Kokkokankaan Seurakuntakeskus 13.00 Päiväjuhla, Kokkokankaan Seurakuntakeskus Kuljetus busseilla Kokkokankaan Srk- keskuksesta kirkkoon ja takaisin. Tervetuloa ! Kirkkopäivään ilmoittautuminen osastoittain piirin toimistolle 17.8 mennessä ruokailun ja kuljetuksen vuoksi. Oulun keskustasta lähtee bussi I Kempeleeseen klo 8.30 ja Raatista bussi II lähtee klo 8.30. Paluu juhlan jälkeen. Mukavaa kesää kaikille jäsenillemme!

Kainuu KAINUU Seminaarinkatu 5, 87100 Kajaani Puh. 08 622 485 Viime sodissamme sotilaspapit olivat lähellä miehiä Sotilaspapit rohkaisivat taisteluun lähteviä ja tukivat sieltä palaavia, totesi kenttärovasti Penna Parviainen saarnassaan Puolustusvoimien kirkkojuhlassa. Juhlaa vietettiin Paimen-teemalla, juhlistaen samalla Suomen sotilas­ papiston 100-vuotista historiaa. Sotiemme veteraanin tervehdyssanat juhlassa lausui Sotainvalidien Veljesliiton Kainuun piirin kunniapuheenjohtaja Heikki Mäntymaa. Hän kertoi esimerkkejä uskon merkityksestä rintamalla. Esimerkiksi siitä, kuinka myöhemmin Lapuan piispana toimineelta Eero Lehtiseltä oli kysytty kesken taistelun, jaksatko sinä tässä helvetissä uskoa Jumalaan. Lehtinen oli vastannut ”Pakko, ei tässä ole muutakaan vaihtoehtoa.” Oli uskottava voittoon, omaan jaksamiseen ja ihmeeseen, se oli ainut voimanlähde taisteluiden keskellä. ”Uskon, tahdon ja hengen voima on suuri”, Mäntymaa totesi. Kiitollisia veteraanit ovat Mäntymaan mukaan kaikille äideille, kouluille ja muille tahoille, joilta he olivat arvot saaneet. Niiden arvojen avulla he taistelivat itsenäisen isänmaan puolesta. Ne arvot kiteytyvät kahteen sanaan: toveruus ja kestävyys. Sopimus siitä, että veljeä ei koskaan jätetä, oli ehdoton. ”Nämä arvot haluamme jättää perinnöksi nykyisen ja tulevan Suomen rakentajille”, Mäntymaa totesi. Runsaasti musiikkia sekä hengellistä sanomaa sisältänyt juhla sai kiitosta kylmän vesisateeseen poistuvalta kirkkokansalta. Kylmästä toukokuun säästä huolimatta kirkossa vallitsi lämminhenkinen tunnelma. Musiikista vastasi Lapin sotilassoittokunta, jonka solistina toimi Juhani Alakärppä. Tervetulotoivotuksen juhlassa esitti Kainuun prikaatin apulaiskomentaja eversti Kaarle Törrönen. Mukana hartaushetkessä olivat Sotkamon kirkkoherra Juhani Saastamoinen sekä ortodoksinen kirkkoherra isä Jyrki Penttonen. Kirkkojuhla vedettiin Sotkamossa perjantaiiltana 4. toukokuuta. Kuva ja teksti: Mari Heikura / Sotkamo-lehti. Kiitollisin mielin perinnettä vaalimaan pixhill.com Sotiemme veteraanin tervehdyssanat juhlassa lausui Sotainvalidien Veljesliiton Kainuun piirin kunniapuheenjohtaja Heikki Mäntymaa. Vaalassa 32. kansallista vete­ raanipäivää vietettiin ohjel­mallisen kahvihetken mer­keissä seurakuntatalolla. Tilaisuuden aluksi Vaalan kunnan uusi kunnanjohta­ ja Miira Raiskila ja hyvin­vointijohtaja Pirjo Nikula esittäytyivät kuntalaisille. Raiskila kosketteli pu­ heessaan maan turvallisuusnäkymiä todeten, että maan uskottavan ulkopoli­ tiikan takana on oltava tarvittaessa vahva kansallinen puolustus. ”Esitän tässä vielä loputto­mat kiitokseni lotille ja vete­raaneille heidän Piirit toimivat 35 Juhani Karppinen Vaalasta ja toiminnanjohtaja Juha Huttunen luovuttamassa ansiomerkkiä Tarja Kaneliukselle. Vaalan kunnanjohtaja Raiskila pitää juhlapuhetta, sotainvalidit Veikko Holappa, tukijäsen Tarja Kanelius ja sotainvalidi Aune Kovalainen. uhraukses­taan isänmaan hyväksi. Lu­paan ja sitoudun äitinä vie­mään veteraanien perinnet­tä omalta osaltani eteenpäin.” Tilaisuudessa jaettiin kol­ me ansiomerkkiä, joista Suo­men valkoisen ruusun rita­rikunnan 1. luo­ kan mita­lin saivat rintamaveteraa­ni Hilkka Lämsä ja emän­tä Taimi Koistinen. Sotain­ validien veljesliiton kultaisen ansiomerkin sai Sotainvalidien Veljesliiton Kainuun piirin pitkäaikainen tukijäsen Tarja Kane­lius. Juhlassa esiintyivät seu­ rakunnan kirkkokuoro ja koulukeskuksen musiikki­oppilaat. Toimisto palvelee Kuva ja teksti: Marianne Ollikainen / Paikallislehti Tervareitti Juha Huttunen Toiminnanjohtaja Kainuun piirin toimisto palvelee puhelimessa 08 622 485 ja 050 372 5417. Tapaan ja autan jäseniä kotikäynneillä ja toimistolla. Soita ja sovi tapaamisen aika ja paikka! Toiminnanjohtajan lisäksi palveluneuvoja Leena Uhlbäck, p. 0400 593  120 tekee neuvontapalvelua sekä Veljeskoti Hyvinvointi Sammossa Kuhmossa, että jäsenten luona kotikäynnein. Hyvää kesää!

36 Piirit toimivat LAPPI Pitkäkatu 7, 95400 Tornio Puh. 040 548 2086 Lappi Kokouksen yhteydessä jaettiin suuret ansiomerkit seuraaville hen­ kilöille: Petri Keihäskoski Rovaniemi, Kosti Hietala Muonio, Leo Lampela Keminseutu ja Esa Markkanen Tornio. Kuvassa myös Anu Vasama, Juha Laikari ja Jouko Lahdenperä. Lapin piirin vuosikokous Lapin piirin vuosikokous pidettiin perinteiseen tapaan Rovaniemellä Someroharjulla 21.3. Rovasti Ilmo Pulkamo toimitti kenttähartauden, jonka aikana muistettiin poisnukkuneita. Pulkamo lähetti saatesanoin seppelepartion Rovaniemen kirkonmäen sankarimuistomerkille. Kokouksen avasi piirin puheenjohtaja Jouko Lahdenperä ja liiton tervehdyksen esitti liittohallituksen puheenjohtaja Juha Laikari. Piirihallituksen puheenjohtajana jatkaa Jouko Lahdenperä ja myös seuraavat piirihallituksen jäsenet valittiin jatkamaan tehtävässään: Kauko Hannula Savukoski, Matti Hulkko Pelkosenniemi, Jorma Savukoski Rovaniemi, Kaarlo Sukuvaara Sodankylä, Markku Särkipaju Keminseutu ja Uuno Ylihannu Ylitornio. Lapin piirissä toimivat vielä Muonion, Savukosken, Sodankylän ja Tornion osastot. Sotainvalidien lukumäärä Lapin piirissä on 104, puolisoita 29 ja leskiä 233. Sotiemme veteraanien kirkkopäivät Pellossa lauantaina 21.7. alkaen klo 10.00 messulla Pellon kirkossa. Yhteyshenkilönä Paavo Korteniemi p. 0500 992 960 Kemissä sunnuntaina 23.9. alkaen klo 10.00 messulla Kemin kirkossa. Yhteyshenkilönä Raimo Kittilä p. 0400 595 678 Piirin vuosikokous pidettiin Rovaniemellä. Retki Kemin Lumilinnaan Aurinko paistoi täydeltä terältä kun Tornion sotainvalidit, rintamaveteraanit ja Saarenvireen asukkaat sekä kuntoutujat kävivät tutustumassa Kemin lumilinnaan 23.3. Portilla väen toivotti tervetulleeksi lumilinnan maskotit Arttu ja Terttu. Linnan teemana oli tänä vuonna metsän eläimet meillä ja muualla. Ihailimme lumen ja jään taideteosta, joka koostui lumiravintolasta, lumihotellista ja lumikappelista. Onnistuneen retken päätteeksi lounastimme yhdessä Puistopaviljongissa. 77 vuotta, 2 kuukautta, 28 päivää Sotainvalidien Veljesliiton Keminseudun osasto ry on toiminut ja antanut veljestukea 77 vuotta 2 kuukautta ja 28 päivää. Saavutus on ajallisestikin huomattava yhdistysten historiassa. Keminseudun yhdistys aloitti taloudellisesti ankeana aikana, vuonna 1940 oli takana talvisota ja kaikesta oli puutetta. Vahva yhteishenki yhdistyksen alkutaipaleella ja halu auttaa ja helpottaa sotainvalidiveljen elämää, oli toiminnan kantava voima. Jatko- ja Lapin sodan Torniolaiset vierailivat maaliskuussa Kemin Lumilinnassa. jälkeen voimakas yhteishenki virisi entistä voimakkaampana. Monenlaisella yritystoiminnalla kerättiin varoja veljien auttamiseksi. Mainittakoon mm. kahvilatoiminnan harjoittaminen ja kenkien kiillotus, joka annettiin nuorille pojille hoidettavaksi. Eduskunnan päätettyä sotainvalidien ja muidenkin sotaveteraanien kuntoutuksesta ja avustamisesta, yhdistyksen toiminta kehittyi näiden toimintojen ympärille. Sotainvalidien ikääntymisen myötä toimintaan tuli vapaaehtoisia toimijoita ja avustajia. Yhdistyksen hallituksen toiminta oli osiltaan vapaaehtoisten ”siviilien” varassa. Jäsenet osallistuivat innokkaasti yhdistyksen järjestämiin virkistystilaisuuksiin, mm. perinteinen kesälounas oli erittäin suosittu. Muita yhteisiä vapaa-ajan tilaisuuksia olivat retket maalle ja merelle. Rokuan kuntokeskuksen osallistujamäärä oli runsas, samoin Onnittelemme Sallassa asuva Vilho Kellokumpu täytti 100 vuotta 28.1. Onnittelukäynnillä Sallan yhteyshenkilö Kalevi Korhonen luovutti veljesliiton villashaalin Vilho Kello­ kummulle. Kuvassa Vilhon lisäksi poika Juhani Kellokumpu. Keminseudun yhdistys koolla. meriretket useampaankin kertaan omalla laivalla. Keminseudun yhdistyksen varsinaisten jäsenten määrä ja osallistuminen toimintaan väheni ajan myötä. Tultiin tilanteeseen, jossa hallituksen toiminta oli joutumassa kokonaan vapaaehtoisten varaan. Yhdistyksen toiminnan alasajo olisi edessä ennemmin tai myöhemmin. Hallituksessa asiaa suunniteltiin niin, että yhdistyksen toiminta lopetetaan 2018 ja yhdistys puretaan. Vuosikokouksessa asia sai lopullisen sinetin. Kokouksessa 3.3.2018 päätettiin lopettamisesta yksimielisesti. Teksti: Leo Lampela Lapin piiritoimisto suljettuna 9.7.–5.8.

Rannikko-Pohjanmaa RANNIKKO-POHJANMAA Kauppapuistikko 10 D, 65100 Vaasa Puh. 050 382 5257 Piirin vuosikokouksesta Sotainvalidien Veljesliiton Rannikko-Pohjanmaan piiri ry on pitänyt vuosikokouksensa 21.3. ravintola Svenska klubbenissä, Vaasassa. Vuosikokous keräsi 19 osallistujaa ja Veljesliiton edustaja oli puheenjohtaja Marja-Liisa Taipale. Puheenjohtajaksi v. 2018 valittiin Markku Ranta. Hallituksen muut jäsenet ovat: Wolf Enbacka (varapuheenjohtaja), Ingmar Edfelt, Bjarne Friman, Göran Holms, Mathias Kass, Raimo Latvala, Mona Strandberg, Folke Sundström, Tony Westerlund ja Henrik Öhman. Perinteiset piirin järjestämät tilaisuudet järjestämme tänäkin vuonna. Tänä vuonna piirin kesäjuhlat vietetään seuraavasti: Pörkenäs, Pietarsaaressa 13.8., Lindin kasvihuoneravintola, Närpiössä 23.8. sekä ravintola Berny´s Mustasaaressa Raippaluodon sillan vieressä 30.8. Yhteinen kirkkopäivä veteraanien kanssa on Vöyrin kirkossa 27.9. ja lounastarjoilu Norrvallassa. Valtiokonttorin kustantamaa neuvontapalvelutyötä hoitavat edelleen Mona Strandberg/ Selkämeren sairaskoti/ Geritrim p. 040 544 6114 ja Monika Julin Uudenkaarlepyyn sairaskoti p. 050 382 5257. Hauskaa kesää! Piirit toimivat 37 Veteraanipäivän juhla 27.4. Selkämeren sairaskodissa Kristiinankau­ pungissa. Kuvassa ylhäällä vasemmalta Rolf Brådd, Matti Nisula, Evert Stolpe, Eero Kotoneva ja Vieno Haavisto. Alhaalla vasemmalta Birger Ingves, Gunnar Häggvik ja Reino Perttula. Monika Julin Piirin vuosikokous oli 21.3. Vaasassa. Kuvassa vasemmalta sotainvalidi Yrjö Savola ja puoliso Eila ja sotainvalidit Gunnar Norrman, Krister Holmlund ja Heikki Vesterlund. Kuva: Raimo Latvala Tänä vuonna Vaasan kaupungin veteraanijuhla 27.4. järjestettiin ulkona torilla Suomen Vapaudenpatsaan edessä. Vaasan yliopiston vararehtori Annukka Jokipii piti juhlapuheen. Kuvassa Onkilahden musiikki­ luokan oppilaat laulavat veteraaneille. Kuva: Raimo Latvala Ruotsi RUOTSI Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Puh. 00 46 8 648 1131 Kansallista veteraani­ päivää vietettiin Tukholman suurlähetystössä Kansallista veteraanipäivää juhlittiin 27.4. Suomen suurlähetystössä Tukholmassa. Veteraanipäivän vastaanotto alkoi lippujen kantamisella juhlasaliin Arméns Musikkårin kvintetin esittämän Porilaisten marssin tahdittamana. Tämän jälkeen ministeri Mikael Antell toivotti vieraat tervetulleiksi. Kommodori ja Suomen Tukholman-puolustusasiamies Rami Peltonen esitti Veteraanin puheenvuoron pitä­ nyt Kurt Anskog kantoi Suomen lippua. Kuva: Juha Joki Puolustusvoimien tervehdyksen. Juhlapuheen piti Ruotsin maavoimien päällikkö, kenraalimajuri Karl Engelbrektson. Puheenvuoroissa korostettiin Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön merkitystä nykypäivän yhä epävakaisemmassa maailmassa. Veteraanien ja lottien korvaamaton kyky puolustaa maataan ja yhteisiä perusarvoja on arvokas kokemus myös tulevaisuutta ajatellen. Veteraanien ter- vehdyksen esittivät Kurt Antskog ja Veikko Orpana, jotka kiittivät veteraanien saamasta arvostuksesta ja tuesta vuosien mittaan. Tukholman ruotsinsuomalaisen koulun kuoro esitti Petri Laaksosen Täällä Pohjantähden alla sekä Fredrik Paciuksen säveltämän Suomen laulun. Tilaisuuden päätteeksi läsnä olevat lauloivat tunnelmallisesti yhdessä Maamme-laulun. Tukholman Suurlähetystön kotisivu: www.finland.se ministeriön palvelukseen Talonpoika tuli vuonna 1990. Aikaisemmin hän on työskennellyt Suomen Haagin-edustuston päällikkönä ja ulkoministeriössä mm. Eurooppa-osastolla apulaisosastopäällikkönä. Edustustoista hänellä on kokemusta Haagin lisäksi Brysselistä ja Pariisista. Lisäksi hän on työskennellyt valtioneuvoston kanslian EU-sihteeristössä. Tukholmaan uusi Suurlähettiläs Suomen uusi suurlähettiläs Liisa Talonpoika aloittaa tehtävässään Tukholmassa 16. toukokuuta 2018. Talonpoika tulee Ruotsiin Helsingistä, jossa hän on työskennellyt Eurooppa-osaston osastopäällikkönä vuodesta 2015 lähtien. Ulko- Liisa Talonpoika on uusi suur­ lähettiläs. Kuva: Tukholman Suurlähetystö www.finland.se

38 Kuusenhavun tie Suomen sotilasheraldiikkaan Kuusenhavusymboli on kuulunut suomalaiseen sotilasheraldiikkaan koko itsenäisyyden ajan ja se näkyy edelleenkin hämmästyttävän monissa sotilasmerkeissä. Taistelukoulun lipussa näkyy hyvin kuusenhavu­ symboliikka. Kuva: Puolustusvoimat l Kuusenhavu tuli heraldiikkaan hyvin käytännöllistä tietä. Kun valkoinen armeija valmistautui valtaamaan punaisten hallussa olleen Tampereen pääsiäisen aikaan vuonna 1918, tarvittiin sotilaille omataiste­ lijatunnus. Tunnus oli tarpeen siksikin, että sotaa käytiin pitkälti siviilipuvuissa. Punai­ nen tai valkoinen käsivarsinauha toki yleensä kertoi, kummallako puolla taistelija soti, mutta käsivarsinauha oli helppo tiukan paikan tullen vaihtaa tai poistaa. Valkoisten joukkojen omataistelijatunnuk­ seksi valittiin kuusenhavu ja ainakin käytän­ nöllisyys puolsi valintaa. Kuusia oli ympä­ riinsä keväisessä metsässä. Kuusenhavu löysi pian tiensä Tampereelta suomalaiseen sotilas­ heraldiikkaan, ensiksi valkoisen puolen ase­ velimerkkeihin. Kuusenhavu lakkiin ja taskuun Ohjeeksi annettiin, että havunoksa pitää laittaa lakin lisäksi myös taskuun. Taskuhavulle yhte­ nä käytännöllisenä selityksenä on, että henki­ löön käyvän tarkastuksen yhteydessä havu todisti, että omia ollaan vaikka havua ei lakis­ ta löytynytkään. Lakkihavu saattoi helposti taistelun tiimellyksessä pudota. Myös viime sodissamme oli joskus tarvetta omataisteli­ jatunnukselle erityisesti pimeässä käytävään lähitaisteluun valmistauduttaessa. Tunnuk­ sena olen valokuvissa nähnyt ainakin valkean nauhan asepuvun rintataskun päällä. Kauluslaattojen kulmahavut Kauluslaatat otettiin Suomessa käyttöön puvun m/36 myötä, ja aluksi vain kenraaleilla oli havunoksat kauluslaatan kulmissa. Kenraa­ lien kauluksien etuosassa oli jo puvussa m/18 aselajivärisellä pohjalla havunoksaompeleet, joiden päälle kiinnitettiin arvomerkit. Kuusenhavut tulivat kaikkien upseerien laattojen kulmiin jo kolme vuotta puvun m/36 käyttöön oton jälkeen, kun tehtiin seuraa­ va kauluslaattauudistus. Talvisodasta alkaen upseerien kauluslaatat ovat olleet käytännös­ sä nykyistä mallia. Aliupseereille havut laatan kulmiin tulivat vasta vuonna 1974, kun kantaaliupseereista tuli toimiupseereita. Tuolloin enää miehistö sekä varusmiesaliupseerit jäi­ vät ilman kulmahavuja. Nykyisin jopa reservin alikersantin kauluslaattaan kuuluvat kulmaha­ vut. Varusmiehillä ei kauluslaatallisia pukuja ole enää kuin harvoissa poikkeustapauksissa, mutta silloinkaan varusmiesaliupseerit eivät käytä kulmahavullisia kauluslaattoja. Erikoi­ supseereiden, sotilasvirkamiesten ja upseeri­ kokelaiden kauluslaatoissa ei kulmahavuja ole, koska arvomerkit alkavat jo laatan etureunas­ ta. Kulmahavuja ei ole myöskään sotilaspa­ peilla. Sotatuomareiden kauluslaattojen arvo­ merkki muodostui oikeuden vaaka–miekka -symbolista, jota reunustivat havunoksat. Sotatuomareita ei sotilasarvojärjestelmässäm­ me enää ole. Kuusenhavu lakkimerkissä Jatkosodan jälkeen otettiin käyttöön lippalak­ ki m/49 eli edelleenkin käytössä oleva ns. kop­ palakki. Lakkimerkin aselajiväristä pohjaa reu­ nustaa päältä avoin kuusenhavuseppele. Kantaaliupseerit käyttivät aluksi merkin matalampaa versiota, mutta muuttuminen toimiupseereiksi toi heidänkin lakkeihinsa upseerien lakkimer­ kin. Sama lakkimerkki on käytössä myös turkis­ lakissa m/39 sekä juhlapuvun m/87 päähineis­ sä. Meri- ja ilmavoimissa otettiin nykyisen kal­ tainen upseerien lakkimerkki käyttöön jo vuo­ den 1920 virkapukumääräyksissä. 1930-luvun alussa matala havuseppele tuli merivoimien kadettien ja erikoismestareiden lakkimerkkiin. Merivoimien lakkimerkissä on havuseppeleen lisäksi ankkuri ja ilmavoimilla kotka. Tiedossani ei ole, mistä kuusenhavu Puo­ lustusvoimien lakkimerkin teemaksi tarkal­ leen ottaen tuli, mutta periytyminen Tampe­ reen keväästä 1918 olisi looginen johtopäätös. Joukko-osastotunnusten ja -lippujen havut Muutamissa joukko-osastotunnuksissakin erottuu kuusenhavu, selvimmin Utin jääkäri­ rykmentin merkissä. Vuonna 2003 lakkau­ tetun Keski-Suomen rykmentin tunnuksen kuva-aihe, soidinmetso, on havuseppeleen ympäröimä. Vaakunaselityksessä ei tarkem­ min määritellä, onko se kuusen- vai männyn­ havu. Männynhavuksi sen sijaan määritellään vuonna 1992 Keski-Suomen rykmenttiin liite­ tyn Keski-Suomen pioneeripataljoonan jouk­ ko-osastotunnuksen havu. Huomattavasti havuja useammin joukko-osastotunnuksissa näkee laakeriseppeleitä. Rajavartiolaitoksen symbolistakin löytyy havunoksa karhunpään ja miekan välistä. Rajakoulun kurssimerkin karhunpää on puo­ lestaan ympäröity havuseppeleellä. Havunok­ satunnusta tapaa myös sotaväen lipuissa kuten perinnekäyttöön siirtyneissä Taistelukoulun ja Kanta-aliupseerikoulun lipuissa. Lippujen sep­ pele- tai oksakuvioissa näkee myös voittajaa symboloivaa laakeriseppelettä sekä urheut­ ta kuvaavaa tammenlehvää. Havusymboli esiintyy myös joissakin joukko-osastoristeis­ sä kuten Päällystöopiston sekä Keski-Suomen rykmentin ristissä. Kuusenhavu aliupseerien kurssimerkeissä Kuusenhavutunnus on kuulunut erityisesti kanta-aliupseereiden – myöhempien toimija opistoupseerien – kurssimerkkeihin. Perus­ teena tälle on, että vapaussodan aikaista Vöy­ rin kurssia pidetään itsenäisen Suomen kantaaliupseerikoulutuksen alkuna. Kuusenhavu löytyy tietysti Vöyrin kurssin merkistä, mut­ ta kuusenhavuteema toistuu Kanta-aliupsee­ rikoulun peruskurssin, Päällystöopiston sekä opistoupseerien perus- ja jatkokurssin merkeis­ sä, eli Vöyrin perinne jatkui läpi koko kantaaliupseerikoulutuksen kehityskaaren. Kanta-aliupseeristo perustettiin Puolus­ tusvoimiin uudelleen viime vuosikymmenel­ lä ja kuusenhavuperinne jatkuu myös nykyisen kanta-aliupseeriston kurssimerkeissä. Kurssi­ merkkejä on kolmelle koulutusportaalle ja nii­ den kaikkien kuva-aiheessa toistuvat leijona ja kuusenhavut. Harva reservialiupseeri lienee katsonut kurssimerkkiään niin tarkoin, että on huo­ mannut myös siinä olevat kuusenhavusym­ bolit, mutta myös reservialiupseeriperintee­ seen liittyy Vöyrin sotakoulun symboli. Kantaaliupseeriksi ja myöhemmin toimi- ja opis­ toupseeriksi opiskelevilla kauluslaatan arvo­ merkkikin oli havuaiheinen, toimiupseeriop­ pilailla kaikkein selvimmin, kun arvomerkki sinällään oli kuusenhavu.

39 Suojeluskunnan merkeissä havunoksatunnus on hyvin yleinen. Kuvassa on Viipurin suojelus­ kuntapiirin käsivarsikilpi. Havunoksasymboli ulottuu varsin jokapäiväisiinkin sotilasmerkkeihin. Kanta-aliupseerien sekä toimi- ja opisto­ upseerien arvomerkeissä kuusenhavu­ symboli on keskeinen osa kuva-aihetta. Kauluslaatoissa m/36 kuusenhavutunnus oli vain kenraalien kauluslaatoissa. Vuoden 1939 uudistuksessa havunoksat tulivat upseerien laattoihin ja nykyisin kulmahavut kuuluvat sekä upseerien että aliupseerien kauluslaattoihin. Myös sotatuomarin arvomerkissä oli kuusenhavuaihe. Havuja myös upseereilla Upseeripuolella kuusenhavu on esiupseeri­ kurssin merkin reunakoristeena. Upseerin peruskurssin vuosina 1946–49 käytössä ollut merkki muistuttaa esiupseerikurssin merkkiä. Leijona on ympäröity havunoksien lisäksi ruu­ sukkeilla. Monien erikoisupseerikurssien merkissä on kuusenhavusymboli. Se löytyy ainakin musiikkiupseerikurssin, talouspäällikkökurs­ sin, insinööriupseerikurssin ja sotilaspappien kurssimerkistä sekä sotilaskapellimestarin täy­ dennyskoulutusmerkistä. Joskus havukuviot ovat pitkälle tyyliteltyjä, mutta perinteet tun­ teva ne kyllä havuiksi tunnistaa. Varusmiesten ja veteraanien havut Varusmiesten kunto- ja suoritusmerkkien reu­ nakoristeissa vuorottelevat heraldinen ruusu­ ke ja kuusenhavu. Viimeksi mainittu ei tosin kovin helposti erotu paitsi radioviestittäjän merkistä ja ampumamerkistä. Yhteen varusmiesten koulutushaaramerk­ kiinkin havu on päässyt. Sissin tunnuksena on havunoksa. Se todennäköisesti symboloi sissin peruselementtiä metsää eikä Tampereen tais­ telua keväällä 1918. Havutunnus esiintyy myös joissakin talvi- ja jatkosodan muistoristeissä kuten Ratsuväkiprikaatin ristissä, PohjoisVienan ristissä sekä hyvin harvinaisessa Pri­ kaati Kuussaaren ristissä. Ennen toista maa­ ilmansotaa otettiin käyttöön Heimosotaristi, jossa siinäkin on havuteema. Kuusenhavu suojeluskuntien merkeissä Suojeluskuntien hihakilven S-symbolin päällä oli kolme havunoksaa ja myös suojeluskuntien kurssi- ja suoritusmerkeissä havunoksasym­ boli oli lähes poikkeuksetta jossakin muodos­ sa. Suojeluskuntaupseerin kaulukseen kuului puvussa m/27 messinkinen käpy ja kuusenok­ sa ilman kauluslaattaa. Kauluslaatassa kävyllis­ tä kuusenoksaa käytettiin puvussa m/36. Suojeluskuntalaiset käyttivät metallista kuusenhavutunnusta tai oikeaa kuusenhavua lakin vasemmalla sivulla juhla- ja paraatipu­ vun yhteydessä vuodesta 1921 alkaen. Merisuojeluskunnan upseerin kokardi muistutti huomattavassa määrin nykyistä merivoimien lakkimerkkiä havunoksareu­ nuksineen ja venepäällikön kokardi muistutti vuonna 1974 käytöstä poistunutta aliupseerien lakkimerkkiä. Sotilaspoikien kankaisessa käsi­ varsikilvessä oli leijonatunnuksen alapuolella kuusenhavutunnus. Samaa merkkiä käytetään yhä sotilaspoikien perinnetyössä. Havutunnus vapaussodan perinnetyössä Koska havunoksatunnus otettiin valkoisella puolella käyttöön vapaussodan aikana, on luonnollista, että se siirtyi myös vapaussodan perinnetyöhön. Nykyisin havunoksasymbolia näkee useimmin Sinisessä ristissä, joka otettiin käyttöön aluksi miekallisena itsenäisyytemme 50-vuotisjuhlavuonna 1967. Miekallisena ristin saattoivat aluksi saada aktivistit, jääkärit, vapaussotaan osallistuneet, heimosoturit, suojeluskuntalaiset ja lotat sekä ennen vuotta 1945 sotilaskotityössä muka­ na olleet. Nykyään annettava Sininen risti on varustettu havunoksatunnuksella. Kuusenhavu kuoleman symbolina Kuusenhavu on symboloinut myös kuolemaa. Suomen sankarivainajat on pyritty mahdolli­ suuksien mukaan saattamaan kotipitäjän mul­ tiin. Kaatuneita kuljettavat rautatievaunut oli sota-aikana tapana merkitä kuusenhavuilla. Menneinä vuosikymmeninä siviilivainajan­ kin viimeinen matka siunauskappelilta hau­ taan – tai ainakin matkan viimeiset metrit – oli tapana havuttaa. Erään selityksen mukaan suomen kielen kielikuva olla hakoteillä tulee juuri tavasta merkitä hautaan johtava tie. Tässä yhteydessä ei ole mahdollista käydä tyhjentävästi läpi kuusenhavuaiheen esiinty­ mistä suomalaisessa sotilasheraldiikassa. Havu esiintyy monessa sellaisessakin merkissä, tun­ nuksessa tai lipussa, jota tässä artikkelissa ei mainita. l Teksti ja kuvat: Seppo Simola Lähteitä: Aarniaho Pekka: Kaluunat ja rähinäremmit – Itsenäisen Suomen virkapuvut ja arvomerkit 1918—1945 (1996) Mattila Jukka I.: Vapaussodan muistomitalit (2001) Palokangas Marko: Suomen Puolustusvoimien joukko-osastoperinteet (2008) Roudasmaa Stig: Suojeluskuntajärjestön puvut 1918–1944 (2002) Sulamaa Kaarle: Aliupseeriliiton historia 1965—2015 (2015) Tiainen Jani: Suomen kunniamerkit (2010) Puolustusvoimat ennen ja nyt -sarja Sotilas- ja virkapukuohjesääntö 2000

40 Elämän kinkerit ilahduttavat l Kymen sotainvalidipiirin luottamuspapit ovat jo yli 20 vuotta järjestäneet alueel­ la Elämän kinkereitä. Tapahtumissa yhdiste­ tään onnistuneesti viihteellistä ohjelmaa sekä puhetta uskosta ja Jumalasta. – Papit järjestävät ohjelman ja toiminnan­ johtaja hoitaa käytännön järjestelyt, rovasti Matti Tuomisto kertoo Imatralla Olavinkul­ man seurakuntakeskuksessa. Useana vuonna tapahtumat keräsivät yli 100-henkisen yleisön. Sotainvalidien sekä puolisoiden korkea ikä on kuitenkin näkynyt osallistujamäärissä. Viime vuonna tapahtumat keräsivät noin 60 osallistujaa kun tänä vuonna Imatralla ja Kouvolassa järjestetyt tapahtumat keräsivät molemmat reilut 40 osallistujaa. Kiitelty tapahtuma Yleisö pääsi Imatralla nauttimaan monipuo­ lisesta ja hyvästä ohjelmasta. Matti Tuomis­ to aloitti päivän alkuhartaudella. Omistakin kokemuksistaan kertonut Matti avasi mielen­ kiintoisesti päivän teemaa, mitä vapaus on. Musiikkia kuultiin kanttori Hanna Saarelan säestäessä upeaäänisiä laulajia. Kauniit laulut koskettivat yleisöä. Seuraavaksi yleisöä viih­ dytti näyttelijä Pekka Räty esityksellään sii­ tä, mitä vapaus hänelle taiteilijana ja ihmisenä merkitsee. Räty kertoi elävästi lapsuudestaan ja eri näytelmistä, joissa hän ollut mukana. Yleisö sai nauraa vedet silmissä, kun hän ker­ tasi ihmisen elämänkaarta lapsuudesta aikui­ suuteen, rakastavaisten ensiaskeliin ja vanhuu­ teen asti. Huumorintaju osui paikalla olleisiin niin hyvin, että ihmiset kiittelivät esitystä ruo­ kailunkin aikana. Imatralla järjestetty elämän kinkerit -tapahtuma oli jälleen mieluisa tapahtuma Lahja Raaskalle, Veikko Haimilalle ja Raimo Hakulille. Yhteiset tilaisuudet antavat mahdollisuuden vaihtaa kuulumisia. Osallistumista helpottaa se, että jokaiselle halukkaalle järjestetään kyyti paikalle. – Mahottoman hauska mies. Tämä esitys oli kyllä hyvä, kiitteli Parikkalasta tullut sotainva­ lidi Vilho Anttonen. Anttonen on osallistunut elämän kinke­ reihin muutaman kerran ja pitää tilaisuuksia yhtenä parhaimmista tapahtumista. Osallistu­ mista helpottaa se, että jokaiselle halukkaalle järjestetään kyyti paikalle. Samaa sanoo pian 100 vuotta täyttävä Lahja Raaska. – Nyt on ollut hirveän hyvät esiintyjät, Raas­ ka toteaa. Raaska tuli paikalle Joutsenosta, josta osal­ listujien määrä on laskenut vuosien saatossa niin, että tähän tapahtumaan lähti vain kaksi henkilöä. Raaska kiittelee piiriä tapahtumien järjestämisestä, sillä yhteisille tilaisuuksille on selkeästi tarvetta. Taikuri hämmästytti yleisön Sotainvalidi Vilho Anttonen totesi, että tilaisuuteen oli helppo tulla kun piiri järjesti kuljetukset paikalle. Näyttelijä Pekka Rädyn eläväinen esitys riemastutti erityisesti. Puolivälissä päivää oli lounaan aika ja ihmiset pääsivät vaihtamaan kuulumisia. Puheensori­ naa riitti ja ruoka maistui. Ohjelma jatkui vauhdikkaasti taikuri Kristian Backmanin taikatempuilla, jotka saivat yleisön epäilemään omia silmiään. Pelikortit, pallot ja köysi pääsivät taikurin esityksessä eri­ koiseen käsittelyyn. Rovasti Jorma Taipaleen puheen jälkeen oli hyvää aikaa kerrata vielä yhteisiä asioita ja tulevia tapahtumia. Elämän kinkerit päättyivät rovasti Kari Luumin päätössanoihin. Ihmisille on tullut hyvä mieli ja sielua on ruokittu monella tavalla. Suosittu tapahtuma osoitti sen, että hengel­ liset aiheet sopivat mainiosti tilaisuuteen, jos­ sa riittää myös kevyttä, viihteellistä ohjelmaa. Tilaisuuden ideoineet papit ovat selvästi onnistuneet tavoitteessaan: Ihmisille on tul­ lut hyvä mieli ja sielua on ruokittu monella tavalla. l Marja Kivilompolo Kuvat: Johannes Wiehn

41 Kymen sotainvalidipiirissä Taikuri Kristian Backman viihdytti yleisöä taika­ tempuilla. Rovasti Matti Tuomisto sai toimia apurina. Sotavainajatyössä riittää tehtäviä l Maaliskuun lopulla pidettiin Sotavaina­ jien muiston vaalimisyhdistyksen sään­ tömääräinen vuosikokous, joka aloitettiin tutusti kokouskahveilla, mutta kokousedusta­ jille oli tarjolla lisäksi aivan poikkeuksellisen komea kakku, sillä yhdistyksen perustamisesta on tänä vuonna kulunut 20 vuotta. Puheenjohtaja Pertti Suominen palautti avauspuheenvuorossaan mieleen yhdistyksen tehtäviä. Niihin keskityttiin viime vuonnakin, lähinnä kenttähautausmaiden hoitoon ja kun­ nostukseen sekä entisen Neuvostoliiton alueel­ la olevien, sotavankeudessa menehtyneiden suomalaisten sotilaiden muiston vaalimiseen. Toiminta perustuu Suomen ja Venäjän välil­ lä vuonna 1992 tehtyyn valtiosopimukseen ja myös vuonna 2015 puolustusministeriön kanssa solmittuun, toistaiseksi voimassa ole­ vaan sopimukseen sotavainajien muiston vaa­ limisesta. Vuonna 2017 etsintämatkoille osallistui kaikkiaan 27 yhdistyksen vapaaehtoisetsijää. Lokakuussa tuotiin kotimaan multiin haudat­ tavaksi kaikkiaan 31 sotilaan jäänteet. Kaiken kaikkiaan vuodesta 1992 alkaen on etsinnöissä löydetty noin 1300 kadonneen sotilaan jään­ teet. Löydetyistä on kyetty tunnistamaan 351. Vuoden vaihteessa DNA-tutkimusta ja mah­ dollista tunnistamista odotti 40 tapausta. Lap­ peenrannassa järjestettiin 12. kerran kentältä löydettyjen sankarivainajien sankarihautajai­ set kaatuneiden muistopäivänä 2017. Kesäaikana 2017 tehtiin vakiintuneeseen tapaan kenttähautausmaiden hoitotöitä, sii­ voamista ja kunnostusta. Samaa on edessä tänäkin kesänä Säkkijärven, Viipurin, Sum­ man, Äyräpään, Taipaleenjoen, Kollaan ja Tuuloksen kenttähautausmailla. Eräitä mui­ takin hoitotoimenpiteitä on tehty. Yhdistyksen edustajat tekivät myös tarkas­ tus- ja muistokäyntejä muutamille sotavan­ kimuistomerkeille. Joglaan paljastettiin uusi muistomerkki. Vuoden kuluessa eteni myös kansallinen sotavankiprojekti yhteistyössä Kokouksen puheen­ johtajana toimi vara­ tuomari Juhani Saari Sotainvalidien Veljes­liitosta. Kokousväkeä Pasilan Pöytä -ravintolan kabinettitiloissa. Poikkeuksellisen runsas kakku-kahvi­tarjoilu herätti ansaittua huomiota. Kansallisarkiston kanssa. Toimintaan sisältyy vuosittain myös paljon muuta, muun muassa neuvontaa, opastusta, lausuntoja, selvityksiä ja vastauksia tiedusteluihin niin kotimaasta kuin rajojen ulkopuoleltakin. Toimintakertomus ja tilinpäätös hyväksyt­ tiin muutamin kysymyksin mutta hyvin myön­ teisten nyökkäysten saattelemana. Puheenjoh­ taja Pertti Suominen valittiin uudelleen tehtä­ väänsä. Samoin uudelleen hallitukseen valit­ tiin hallitusneuvos Pekka Pitkänen, eversti evp Martti Kuivala (Sotainvalidien Veljesliit­ to), kenraaliluutnantti evp Pentti Lehtimäki (Kaatuneitten Omaisten Liitto), päätoimitta­ ja Tero Tuomisto (Rintamaveteraaniliitto), eversti evp Timo Lehtonen (Suomen Sotave­ teraaniliitto) ja hallitusneuvos Jari Kajavirta (Puolustusministeriö). Kun hallitus järjestäy­ tyi, valittiin varapuheenjohtajaksi Pentti Leh­ timäki. Asiamiehenä jatkaa Markku Kiikka. l Kuvat ja teksti: Tero Tuomisto

42 Elämän sana istockphoto.com/Zwiebackesser Kaikissa elämäsi vaiheissa muista loppuasi l Olen joka kerta lukiessani emeritus­ professori Antti Eskolan Vanhuus-kir­ jaa tullut yhä vakuuttuneemmaksi, että van­ hus ei ole vielä sama kuin vanha. Niin kauan kuin ihmisen sisällä palaa elämän tuli, hänessä riittää myös höyryä pitämään kone liikkeessä. Jos elämän tuli sammuu, ihminen on yhtä kyl­ mä kuin lämmittämätön uuni talvipakkasella. Olen ajatuksissani palannut myös 70-luvun alussa tekemääni eskatologiseen (oppi viimei­ sistä tapahtumista) tutkimukseeni In omni­ bus operibus tuis memorare novissima. (Sirak 7:40). Samalla olen muistanut opettajani, vai­ keasti vammautuneen sotainvalidin, prosesso­ ri Lauri Haikolan sanoja: ”Jossakin järjestyk­ sessä täällä kuollakin pitää!” Jos ihmisen elämästä katoaa kuoleman todellisuus, loppuu elämän kunnioitus. Var­ maa on, että kuolema panee kunnioittamaan elämää sen omilla ehdoilla. Tällöin elämän perusasiat nousevat etualalle, muu väistyy taka-alalle. Kuolema on ja pysyy tuskallisena mysteerinä, mutta voimme oppia suhtautu­ man siihen terveellä tavalla. Kuoleman lähei­ syys avaa silmämme elämän ihanuudelle. Kuoleman pelkääminen on itse asiassa elä­ män pelkäämistä. Kuolemansa hyväksyvä ihminen vapautuu elämään elämäänsä, sillä hän tietää kuolevansa. Ja koska hän tietää kuo­ levansa, hänen ei tarvitse varjella itseään elä­ mältä. Kaiken pohdiskelun keskellä olen jollakin tavoin protestoinut Kadettikoulun perinne­ marssin, Ateenalaisten laulun, sanoja: Nuoru­ kaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä kutrissa tuoksuavat nuorteat kukkaset on. Näin laulun tekijä, ruotsalainen runoilija Viktor Rydberg on järkeillyt. Ajattelen, että kunnia kuuluu nuoruudessaan sotaan lähteneille sotiemme veteraaneille, silla he eivät menneet kuole­ maan vaan turvaamaan elämää. Kuitenkin nuo sanat herättävät ajatuksia. Kuuluuko nuorukaiselle kuolla? Laulussa on kyse pelosta vapisevan, arvoasemaansa vetoa­ van esikuntavanhuksen kiihotus etulinjan väelle. Toki nuoren paikka sodassa on aina etu­ linjassa. Emeritus Puolustusvoimain komenta­ ja, kenraali Gustaf Hägglund sanoi jossakin 90-luvun maanpuolustusjuhlassa: ”Nuoret ovat hyviä sotilaita sen vuoksi, että he menevät eivätkä ajattele liikoja. Vanhojen ja viisaitten paikka on takalinjoilla ja esikunnissa, joissa sotaa käydään karttojen ääressä ja miettien syvällisesti erilaisia strategioita.” Kuuluuko kuolema sitten vain vanhuksille? Ei suinkaan. Raamatussa ihmisten asettumi­ nen oman elämänsä kehyksiin ja siinä tapah­ tuva ikääntyvän ihmisen fyysinen ja henkinen riisuminen on realistinen. Me tunnemme siitä monet piirteet omiemme kaltaisiksi. Yksi kau­ neimpia vanhuuteen varautumisen ja totuu­ dessaan syvämietteisimpiä on varmasti Saar­ naajan kirjan 12 luvun jakeet 1-8, joissa sano­ taan: Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, jotka eivät sinua miellytä, ennen kuin aurin­ gon valo, kuu ja tähdet himmenevät ja sadetta seuraavat yhä uudet pilvet - - mutta ihminen menee iäiseen majaansa ja valittajat kiertävät kujia. Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy - - Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Hen­ ki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut. Saarnaaja hyväksyy elämämme rajallisuu­ den, mutta ei jaa käsitystä, että se kuuluu vain vanhuuteen. Ei myöskään sitä, että vanhuus välttämättä merkitsisi uskonnollisten ja hen­ gellisten tarpeiden lisääntymistä. Hän näyttää ajatelleen, että elämän eväsrepun sisältöön tulee uskonnollisten ja hengellisten tarpeiden osalta varautua jo nuoruudessa. Näin on usein tapahtunutkin ja monien kohdalla tapahtuu edelleen. Eväsrepun täyttäjinä ovat olleet elä­ mällemme tärkeät lähisuhteet, isovanhemmat, vanhemmat ja muut meille tärkeiksi muodos­ tuneet henkilöt. Antti Eskola kuvasi tällaista eväsrepun varustamista yli vuosikymmenen sitten haas­ tattelussa näin: “Kun nuori lähti entisajan maalaiskodista maailmalle, hänelle saatettiin sanoa: Muista, mikä elämässä on tärkeintä; ja käyttäydy ihmisiksi.” Sanonnan taustalta löytyvät Eskolan mukaan kymmenen käskyä. Hän sanoo: ”Tuo opetus sisältää sekä kolme ensimmäistä käs­ kyä että niiden jälkeen tulevat ihmissuhdekäs­ kyt. Kotoa lähtevä saattoi saada matkaevääksi myös sanat, joissa armo tiivistyy samankaltai­ sena kuin tuhlaajapoikavertauksessa: ’Muista, että kävi kuinka tahansa, kotiin voit aina tulla.” Onhan niin, että jokainen meistä tekee elä­ mässään paljon virheitä, ja huomaa sen vasta kun on vanha, Elämässä tehdyillä valinnoil­ la, ratkaisuilla ja laiminlyönneillä on taipumus seurata usvaisena varjona, jonka huomaa vas­ ta kun on vanha. Kuluneen elämän konkre­ tia kuvastuu eväsrepun sisältöä vasten. Saako tehdyt tekemättömiksi, on vanhastaan ollut sielunhoitoon johdatteleva sisäinen pohdin­ ta. Se tulee lähelle Lutherin peruskysymystä: “Miten löydän armollisen Jumalan?” Kyse on sekä jumalayhteydestä, jumalasuhteen hoita­ misesta että anteeksiantamuksen tarpeesta. Sovinto oman elämänsä kanssa on sidoksissa sovintoon Jumalan kanssa. Tässä pyrkimyk­ sessä kuvastuu epäilemättä tietoisuus elämäm­ me rajallisuudesta ja siitä, että olemassaolom­ me viime kädessä on “suuremmas käress”. Kärjistäen voisi sanoa, että ikuista nuoruut­ ta on eläteltävä vanhuuden skenaarioiden tor­ jumiseksi. Lannistavimpia ovat ulkopuolisuu­ den ja yksinäisyyden kokemukset, verkostoi­ tumisesta tipahtaminen ja niiden seurauksena persoonallisen olemassaolon tarkoituksen ja merkityksen hämärtyminen ellei peräti kadot­ taminen. Nuorena saadut niin myönteiset kuin kiel­ teisetkin vaikutteet seuraavat mukana läpi elämän. Kun vanhuksella on taipumus palata

Elämän sana menneisyyteen ja sen muistoihin, uskonhar­ joitukseen liittyvät kokemukset ovat luonnos­ taan mukana. Elämän ja ihmisen arvoa arvioidaan tuot­ tavuuden, tehokkuuden ja suoritteiden mitta­ reilla. Vanhenemiseen ja vanhuuteen liittyvä luopumisen tuska on pitkälle sitä, että vanhuu­ dessa on pakko antaa periksi ja luopua paljos­ ta sellaisesta, joka yleisesti on määritellyt elä­ mämme arvot ja arvostukset. Uusi tilanne, joka on olemispainotteinen herättää elämään liittyviä tarkoitus- ja merkityskysymyksiä. Monia ikääntyneitä kiusaa se, etteivät he tunne olevansa hyödyksi kenellekään eikä millekään. Elämän tarkoitus ja merkitys - tekee mieli lisä­ tä oikeus olla olemassa - sidotaan kykyyn olla hyödyksi. Vanhuuden masennuksen taustalta löytyy monta kertaa halu tehdä jotakin tilan­ teen parantamiseksi kuitenkaan tietämättä, miten se tapahtuisi. Vanhuuteen sisältyviä myönteisiä puolia arvioitaessa viitataan tavallisesti ihmisen pit­ kään elämän kokemukseen. Tämän päivän vanhuksilla olisi paljon annettavaa, vaikka eri­ laisten tiedon ja sen vaatimien taitojen kehi­ tys on niin nopeata, että työikäisillä on täysi työ pysytellä oman alansa kehityksen rytmis­ sä. Olemisen tasolla vanhukset voivat välittää selviytymiskokemuksiaan ja taitojaan kohda­ ta vastoinkäymisiä ja ristiriitoja. Vanhuudessa voi olla vapaampi, joustavampi, suvaitsevam­ pi ja tunteellisempi toisia kohtaan kuin nuo­ rempana. Vanhusten parissa saa monta ker­ taa kokea olevansa enemmän vastaanottavana kuin antavana osapuolena. Miksi vanhuus ja kuolema kytketään usein tiiviisti toisiinsa? Minua jotenkin häiritsee se, että kuolemakin mielletään ikään kuin jona­ kin uutena elementtinä, joka väistämättä vaa­ tii kannanottoa. Vanhenevan ihmisen suhde kuolemaan ei yleensä ole dramaattinen. On tavattoman paljon vanhuksia, jotka hartaasti odottavat kuolemaa, jopa rukoilevat säännöl­ lisesti, että Jumala kutsuisi heidät pois. Monia lohduttaa ajatus siitä, että rajan toisella puolel­ la on jo monia rakkaita ihmisiä odottamassa ja vastaanottamassa. Vanhuus monine vähitel­ len tapahtuvine luopumiskokemuksineen luo valmiutta elämän kiinnikkeistä irrottautumi­ seksi. Kuolemaan liittyvät pelot eivät kohdis­ tu itse kuolemaan vaan kuolemisen prosessiin. Ennen muuta pelätään mahdollisia fyysisiä kipuja ja tuskia, kuolinkamppailua. Tällöin usko ei luo pitävää turvallisuuspoh­ jaa eikä luottamusta kuoleman kohtaamiseen. Kielteiset kokemukset vaikuttavat vanhuu­ dessakin katkeruutena uskonasioita ja niiden edustajia kohtaan. Jos taas mielen kuvia Juma­ lasta sävyttää turvallinen usko ja luottamus, jotka nekin välittyvät lapsuudesta asti, vanhus voi Raamatun Simeonin tavoin kokea pääse­ vänsä rauhaan menemään. l In omnibus operibus tuis memorare novissima. (Sirak 7:40) Jussi Huttunen Luottamuspappi Pohjois-Savo Hartaus Riittävätkö eväät? Maamiehen elämään on kuulunut karjanrehun varastoiminen talven varaksi. Lopputalvesta arvioidaan, onko heiniä ja muuta riittävästi kesäruokintakau­ teen asti. Tarvittaessa hankitaan lisää sieltä, missä niitä on saatavissa. Ja näin päästään talven yli. Karjan eväiden tulee riittää laidunkauteen asti. Jeesus kertoi vertauksen rikkaasta maamiehestä, joka oli onnistunut työs­ sään yli odotusten. Satoa tuli useamman vuoden tarpeeksi. Mies saattoi sanoi itselleen: ”Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodek­ si. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!” (Luuk. 12: 19) Mutta miehen eväät olivat kuitenkin vain tätä aikaa varten. Iäisyysmat­ kalle ne eivät riittäneet. Jotain muuta olisi tarvittu, jotain, mitä mekin tar­ vitsisimme. Mitä eväitä meillä vuosikymmenten jälkeen? Ulkoiset puitteet rakentamas­ samme hyvässä maassa ovat hyvät – kiitos veraanisukupolven! Mutta onko meillä se, mikä vertauksen rikkaalta mieheltä puuttui? Muistatko vielä pyhäkouluhetkesi, koulun uskontotunnit ja rippikoulun? Uskon, että osaat vieläkin 10 käskyä ja Katekismusta ja paljon muuta. Niiden turvin olimme eläneet tähän päivään - niillä eväillä. Elämä on kuitenkin arvaamatonta. Vaikeudet ja pettymykset ovat tulleet tutuiksi. Unohdammeko niiden keskellä, mitä nuorena jäi opimme? Onko meillä enää voimia katsoa eteenpäin kohti arvaamatonta tulevaisuutta? Joskus etsimme apua sieltä, mistä niitä ei löydy. Raha ei tuo sisäistä turval­ lisuutta. Sen ja maailman ilojen avulla voimme saada hetkellistä onnea, joka ei kuitenkaan rauhoita levotonta omaatuntoamme. (Jes. 55: 1-2) Hyvä Jumala antaa paremman mahdollisuuden: ”Tulkaa minun luokseni, kuulkaa, niin te saatte elää!” (Jes. 55: 2-3) Samaa lupasi Jeesus kutsuessaan luokseen jokaista työn ja kuormien uuv­ uttamaa, jotka Hänen luonaan löytävät levon (Matt.11: 28) Eväät tätä päivää ja tulevaisuutta varten voidaan saada! Tämä kutsu kuultiin kerran nykyises­ sä Turkissa, kun Pietari sanoi: ”Tietäkää siis, veljet; hänen ansiostaan teille julistetaan synnit anteeksi ja hänen ansiostaan jokainen, joka uskoo tulee vanhurskaaksi.” (Apt. 13: 38) Tähän liittyi myös lupaus kaiken sen saavuttamisesta, mitä Mooseksen lain avulla ei voitu saavuttaa. Samat mahdollisuudet ovat Jumalan armosta meidän ulottuvillamme. Herramme Kristus tekee näet yhäti työtä. Evankeliumi Hänes­ tä antaa meille sen, mitä kaipaamme: synnit anteeksi Vapahtajamme nimessä. Tähän turvautuva saa riittävät eväät ei vain tätä päivää, vaan myös iäisyyt­ tä varten. Ja näin heikoinkin pääsee sinne. Mauri Hyvärinen Luottamuspappi, Pohjois-Karjala Sana Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: ‘Me olemme myös hänen sukuaan.’ Koska me siis olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus. (Apt. 17: 27-30) 43

44 Översättning: Henry Byskata KRIGSINVALIDEN Organ för Krigsinvalidernas Brödraförbund 2 / 2018 Ledare Fanan får aldrig upphöra att vaja l Berättelsen om krigsinvaliderna hör till de mest aktningsvärda kapitlen i det självständiga Finlands historia. Nästan en hundratusenhövdad skara sårade återvän­ de till det civila från kriget för snart åttio år sedan. De unga männen blev inte att beklaga sig över sitt hårda öde. Nej, de började genast både hjälpa sig själva och stöda varandra. Krigsinvalidernas Brödraförbunds arbe­ te är enastående också internationellt sett när det gäller inverkan och resultat. Den militära graden eller den sociala positionen är inte och har inte spelat någon roll när det gäller verk­ samheten. Det stöd som getts från dem som genomgått ett liknande öde har varit makalöst och ingen broder har lämnats i sticket. Enligt de beslut som samfällt fattats har de medel man samlat in under årtionden använts för att förbättra de skadades livskvalitet. Nu när det återstår endast en handfull krigsinva­ lider, skymtar redan botten i den gemensam­ ma kassan. Men detta har man kommit över­ ens om och på detta sätt har man gått till väga. Krigsinvalidernas Traditionsförening grun­ dades år 1995 för att stöda det egentliga krigs­ invalidarbetet. I Brödraförbundets stadgar tog man in för kommande generationer ett omnämnande gällande de s.k. stödande med­ lemmarna som deltog i arbetet. Traditionsför­ eningarna har under årens lopp erbjudit sin hjälp där detta har varit av nöden. Verksamheten i krigsinvalidavdelningar­ na och krigsinvaliddistrikten är redan nästan helt beroende av stödande medlemmar som är yngre än veteranernas generation. Samti­ digt har man lagt märke till att krigsinvaliddi­ strikten fortfarande är verksamma på många orter, och detta längre än vad man har kunnat räkna med. Vid Brödraförbundets förbundsmöten i Kuopio och Åbo uppgjordes på sin tid planer för krigsinvalidarbetet under kommande år. Enligt detta övertar traditionsföreningarna ansvaret för de sista krigsinvaliderna, makorna och änkorna efter att distrikten har upplösts. Uppgiften är minst sagt utmanande, eftersom man snart fortsätter enbart på frivillig basis med hjälp av förtroendemän och -kvinnor. Framför oss har vi ett kritiskt skede på ett par år. Tillsammans med distrikten är det skäl att i tid göra upp planer angående växlingen av ansvarstagare. Det gäller att fatta beslut om när detta sker, vilka är det som övertar ansva­ ret och hurudana är de resurser som står till förfogande. Det finns tillräckligt med att göra. De yngre generationerna har att fortsätta arbetet i krigs­ invalidernas brödraanda och äger se också de kommande svårigheterna sådana som de är, uppgifter som man med heder klarar av. Goda verksamhetsmodeller bör man föra vidare till andra. Traditionsföreningarna blir tvungna att planera sin egen medelanskaffning senast då när man inte längre kan stöda sig på Brödra­ förbundets insatser. Utöver själva servicearbetet gäller det att delta i tillfällen där krigsinvalidernas traditio­ ner omhuldas. Vid fester och celebra tillfällen har krigsinvalidernas fana redan i årtionden vajat vid sidan av rikets fana. Där kommer dess plats att vara också under årtionden framö­ ver. Därför behövs fler starka händer att hålla fanan uppe. l Lasse Lehtinen Krigsinvalidernas Traditionsförenings ordförande Juristen Ersättningar till krigsinvalidernas änkor l Statskontoret utbetalar servicepension till änkorna, ifall krigsinvalidens inva­ liditetsprocent gällande krigsskada har varit minst 30 procent. Också änkor efter 10−25 procents krigsinvalider kan lyfta en kontinu­ erlig servicepension, om döden uttryckligen har härrört sig från krigsskada. En förutsättning för att få lyfta servicepen­ sion är att äktenskapet har ingåtts minst tre år innan krigsinvalidens död. Statskontoret beta­ lar ut servicepensionen utan ansökan, efter­ som man från Befolkningsregistret får upp­ giften om att krigsinvaliden har avlidit. Ser­ vicepensionens storlek är graderad enligt den grad av men krigsinvaliden har haft. En full servicepension om 698 euro i månaden utbe­ talas till änkor efter 80−100 procents krigs­ invalider och också i fall att dödsorsaken har varit krigsskadan. Efter en krigsinvalid med en grad av men på 60−75 procent är servicepen­ sionen 3/4, efter en krigsinvalid med 50−55 procents men hälften och efter en krigsinva­ lid med 30−45 procents men 1/3 av full servi­ cepension. Tilläggsservicepension En änka som lyfter servicepension kan hos Statskontoret ansöka om tilläggsservicepensi­ on på basis av att hennes utkomst försvårats. Denna situation bedöms på basis av inkom­ sterna och å andra sidan av de utgifter som härrör från boende, sjukdomar och hemservi­ ce. Om änkans nettoinkomster efter de avdrag som härrör sig från ovan anförda kostnader är högst 936 euro i månaden, är en tilläggsservi­ cepension möjlig. Som inkomst räknar man också den egentliga servicepension som änkan lyfter. Däremot räknar man inte som inkomst det extra frontmannatillägg FPA betalar och pensionstagarens vårdbidrag. När Statskon­ toret bedömer hur en utkomst försvårats, tar man också i beaktande änkans förmögenhet och andelen i dödsboets förmögenhet. Man kan ansöka om rättelse i en tilläggs­ servicepension som redan utbetalas, om det har inträffat en betydande förändring i änkans utkomst eller övriga omständigheter. Med samma motivering kan ansökas om tilläggs­ servicepension på nytt, även om en tidigare ansökan om detta skulle ha förkastats. Engångsersättning En änka efter en lätt skadad krigsinvalid på 10−25 procent kan hos Statskontoret ansö­

45 ka om en engångsersättning inom ett år efter krigsinvalidens död. Engångsersättningen är en prövningsfråga och beträffande den beak­ tas den ansökandes nettoinkomster och som avdrag sjukkostnader samt utgifter för boende och hemvårdshjälp. Om den inkomst som blir i handen efter ovan nämnda avdrag är under 875 euro, är det möjligt att få en engångsersätt­ ning. Vid behovsprövningen beaktar man utö­ ver inkomsterna också förmögenheten. Om änkans egna depositioner och hennes andel i dödsboets depositioner är över 22 200 euro, beviljar Statskontoret i allmänhet inte någon engångsersättning. Engångsersättningen motsvarar ett års full servicepension. Ersättningens storlek år 2018 är 8 380,39 euro. Ansökan Tilläggsservicepension och engångsersättning ansöks hos Statskontoret. Till ansökan bör man bifoga en tillförlitlig utredning gällande inkom­ sterna samt ett kvitto eller annat verifikat gäl­ lande de utgifter som berättigar till avdrag. Gällande förmögenhet bör man presentera en av banken given utredning över depositioner och annan placeringsegendom sparpensions­ försäkringar medräknade. Också en kopia av den bouppteckning som gjorts efter krigsin­ validen behöver bifogas ansökan. Detta behö­ ver man ändå inte lämna in när man ansöker om tilläggsservicepension, om det har gått över fem år sedan krigsinvalidens död. Krigsinvalidens änka kan också ansöka om servicepension på nytt, ifall man har upp­ hört med utbetalningen av denna på grund av att nytt äktenskap har ingåtts. Då är förut­ sättningen den att det efter det senare äkten­ skapets upplösning har gått minst tre år och att utkomsten på liknande sätt har försvå­ rats så som ovan har redogjorts när det gäller engångsersättning. Statskontoret Serviceformer som främjar rörligheten är gratis för krigsinvaliderna l De krigsinvalider som inte längre kan röra sig på egen hand med offentliga kommunikationer har rätt att gratis få s.k. serviceformer som främjar rörligheten. Såda­ na kan t.ex. vara butiks- eller apoteksresor eller transport till något rekreationstillfälle. Också det att det inte finns offentliga trafikförbindel­ ser på boendeområdet kan vara en orsak till detta behov. Krigsinvalidens boendekommun eller sam­ kommun har förpliktelse att ordna transport­ service. Statskontoret betalar ersättning till kommunerna för de kostnader som förorsa­ kats av service som främjar rörligheten. Ersätt­ ningen betalas till hela beloppet från början av år 2018. Tidigare har för denna service ersätt­ ning betalats endast dubbel kundavgift. Kost­ naderna faktureras i samband med övriga former av öppen service kommunen erbjud­ er. Kommunen kan på eget sätt ordna formen för transporterna. En del kommuner använder taxisedlar och en del ordnar själva med trans­ portservicen. År 2016 betalade Statskontoret 253 800 euro till kommunerna för de former av service som främjade rörligheten. De som före år 1991 skadats som värnplikti­ ga eller fredsbevarare är berättigade till denna ersättning, om deras grad av men är 20 % eller högre och den egna rörligheten av hälsoskäl inte är möjlig. Behandlingen i Statskontoret av ansökningar om makarehabilitering har stockats upp Utvidgningen av målgruppen för rehabili­ tering av änkor och makor som förverkli­ gades i början av fjolåret har utökat antalet ansökningar hos Statskontoret. År 2016 kom 1 345 ansökningar in till Statskontoret och år 2017 2 049 ansökningar. Antalet anställda vid Statskontoret har minskat i och med pensio­ neringar. Ändå har man kunnat få hjälp från andra grupper anställda och de ansökning­ ar som står i kö får man behandlade fram till medlet av juni. Man anställer också fler arbe­ tare för behandlingen av krigsskadeärenden. l Tiina Kyttälä Servicechef Servicepensionernas inverkan på övriga pensioner Den av Statskontoret utbetalade servicepen­ sionen beaktas när det gäller folkpensionen, garantipensionen och det bostadsbidrag pen­ sionstagaren lyfter. Tilläggsservicepensionen å sin sida inverkar på ett förminskande sätt på garantipensionen och det bostadsbidrag pen­ sionstagaren lyfter. Det finns ett särskilt anslag för rehabilitering av änkor och makor till krigsinvalider med grava men. Änkor som lyfter servicepension kan hos Statskontoret ansöka om rehabilite­ ring. Då skall den avlidna krigsinvalidmakens grad av men efter krigsskada ha varit minst 30 procent. Rehabiliteringens längd är två veckor. Alternativet är öppen rehabilitering på fem­ ton vårdgånger eller dagrehabilitering över en femton dagars period. Stödd rehabilitering i hemmet kan Statskontoret bevilja till en sum­ ma på högst 1 575 euro. Till ansökan om rehabilitering bör bifogas läkarutlåtande eller remiss till öppen rehabili­ tering. Om ansökan berör enbart fotvård och massage, behövs ingen remiss. l Seppo Savolainen pixhill.com Rehabilitering för änkor

46 Ärade veteraner, lottor, krigsinvalider, krigsänkor och andra åhörare Under flera somrar har jag jobbat för Nykar­ leby församling. Jag har på gravgården trim­ mat, planterat, klippt och beskärt. Vattnat och rensat. Jag har skött krigargravar. Till att bör­ ja med förstod jag inte den fulla innebörden av mitt arbete. Men dag för dag sjönk det in. I varje grav vilar en ung soldat i min egen ålder. Någon som haft hopp och drömmar, skrattat och levt. En människa som fick sät­ ta livet till för att jag och andra skulle kun­ na leva i fred. På gravgården har jag inte bara tagit hand om naturen, utan jag har vårdat ett minne. Ett minne av unga soldater och lottor som offrat sin ungdom, hälsa och sinnesro för Finland. Jag är tacksam. Jag är djupt tacksam, för alla de som burit vårt land genom krig och därefter byggt upp en välfärdsstat. Jag var inte där, men jag har lyssnat på mina släktingars krigsberättelser. Och jag har läst min historia. Det kan inte ha varit enkelt. Jag är stolt över Er veteraner och Er generation. Och jag tycker att min generation bör vara stolt över att här­ stamma från Er. För inte så länge sen firade Finland 100 år av självständighet. Och det fick mig att fun­ dera. Vad vet jag om självständighet? Jag har aldrig behövt täcka för fönster för att dölja mitt hus från bombplan. Jag har aldrig behövt vara rädd för att dra ut i krig. För mig har Finland alltid funnits. Helt annorlunda var dock situa­ tionen för min gammelmormor Arina Smeds. Hon föddes 1911. Hon föddes före Finland. För henne var inte vårt land en självklarhet från födseln. För henne var Finland något man kunde förlora. Likt Arina tror jag att vi inte bör ta vårt land för givet. Visst, vi bor i ett av världens bästa länder. Gratis skolgång i världs­ klass. Sjukvård även åt de fattiga. Trygga lev­ NYLAND Banmästargatan 9 C, 00520 Helsingfors Tel. 09 4785 0225 Krigsinvalidernas Traditionsförening i Nyland ry Vi närmar oss den tid då krigsinva­ lidernas avdelningar upphör med sin verksamhet. Antalet krigsin­ valider i Nylands distrikt var 112 den 31.12.2017, makamedlemmar nadsförhållanden. Finland är suveränt. Men det har inte alltid varit så. Och det är just min poäng. Finland blev suveränt, för att veteraner­ nas generation genom hårt kontinuerligt arbe­ te försvarade och byggde upp en välfärdsstat. Inte av sig självt. Tar vi ungdomar vårt land för givet glömmer vi bort att vårda det. Och vårdar vi det inte, förfaller Finland. Låt oss finländare följaktligen aldrig glömma bort värdet av att leva i ett fritt land. Min gammelmormor Arina glömde åtmins­ tone aldrig vad självständigheten kostat. När hon nyss fött sitt andra barn stupade hennes man. Vinterkriget gjorde henne till krigsän­ ka. Kvar blev Arina som ensamstående för­ älder i krigstid. Lånen som hon tagit tillsam­ mans med sin man blev hon tvungen att han­ tera på egen hand. Den lokala barnmorskan ville omhänderta hennes barn då fadern inte längre fanns i huset. Elaka tungor påstod till och med att Arina fått det bättre efter att hen­ nes man stupat, eftersom hon årligen erhöll en skral änkepension. Men hon lät inte det hem­ ska hon råkade ut för knäcka henne. Hon tog ut nya lån, byggde ut bondgården och skaf­ fade sig en skräddarutbildning. Arina gjorde allt för att försörja min mormor och hennes syster. Sydde från morgon till kväll på samma gång som hon drev en bondgård. Fastän livet gett henne en tung lott arbetade hon vidare i hoppet om en bättre framtid. Så tror jag att vi allihop borde förhålla oss till livets problem. På samma sätt tvingades också så många andra i den krigstida generationen att övervinna sina prövningar. Skulle flera vara som Arina och de som byggde upp vårt land efter andra världs­ kriget, klarar Finland galant hundra år till. Efter att Arinas man stupade präglades hen­ 412. Till Nylands Traditionsfören­ ing hör 224 medlemmar. Nya med­ lemmar har även anslutit sig. Efterhand som Brödraförbun­ dets avdelningar upphör bör på det lokala planet finnas kontakt­ personer som övertar de traditio­ ner som krigsinvaliderna upprätt­ hållit. Här vill jag särskilt nämna De stupades dag och övriga natio­ nella högtidsdagar. Visavi Krigsin­ validdagen den 18.8. kan den även noteras på det loka planet t.ex. med en utfärd eller en sammankomst av något slag. Makamedlemmarna får ej glömmas. Styrelsen har även diskuterat Traditionsföreningens ekonomi, och tankar har framförts om en medlemsavgift eller ett frivilligt bidrag. Föreningens årsmöte hölls den 12 april i Brödraförbundets mötesrum i Böle varvid styrelsen nes liv av brinnande krig. Som för så många krigsinvalider, veteraner, krigsänkor och familjer förändrades livet för evigt efter andra världskriget. Alla hanterade kriget på olika sätt. Det ihärdiga arbetet blev min gammel­ mormors sätt att hantera kriget. Arina önska­ de nämligen mer än allt annat att få leva så länge att hon fick se sina barn bli vuxna. Hon jobbade så hårt och envist för sitt mål att hon blev fyrtio dagar från hundra år gammal. Ari­ na fick inte bara se sina barn bli vuxna. Utan också barnbarn och barnbarns barn. Idag kan jag tack vare Arinas, och hennes krigstida generations hårda arbete drömma. Likt många andra ungdomar drömmer jag om att ta stu­ denten. Resa runt i världen. Leva och arbeta i en välfärdsstat. Förverkliga mig själv. Och bil­ da familj. Tänk på vad min generations barn kan uppnå, ifall vi jobbar ens hälften så hårt som Arina och Ni veteraner. Bara tänk på hur framgångsrikt Finland kan bli om vi tillsam­ mans jobbar för en bättre framtid. Den 9 juli inleder jag min värnplikt vid Nylands brigad i Dragsvik. När jag tar på mig uniformen kommer jag att tänka på Er vetera­ ner och alla i min släkt som påverkats av krig. Jag har ingen längtan efter krig. Men om värn­ plikten kan upprätthålla fred och ta vara på allt vad Ni veteraner offrat - tycker jag att den är värt det. Jag kommer utföra värnplikten med vördnad. Jag tycker nämligen att Er krigstida generation förtjänar en ungdom som värnar om Ert minne och det land som Ni byggt upp. Tack! Detta tal höll Erik Östman 18 år, ordförande för Nykarleby Ungdomsfullmäktige, på veterandagsfesten på Nykarleby sjukhem den 27 april 2018. utökades med 2 medlemmar och är härefter sålunda 1+6. Traditionsföreningens styrel­ se uppmanar till samarbete med krigsveteranerna på lokala planet. Nationellt är intresset för en sam­ gång kring traditionsverksamheten mycket aktuell. Styrelsen framför ett stort tack till de medlemmar som aktivt del­ tagit i arbetet på det lokala planet för bevarandet och upprätthållan­ det av krigsinvalidernas traditioner. Tauno Skogberg ordförande

47 KUST-ÖSTERBOTTEN Handelsesplanaden 10 D, 65100 Vasa Tel. 050 382 5257 Rapport från årsmöte Krigsinvalidernas Brödraförbunds Kust-Österbottens distrikt r.f. har hållit sitt årsmöte 21.03. på Svenska klubben i Va­ sa. Årsmötet samlade 19 deltaga­ re och från förbundet deltog full­ mäktiges ordförande Marja-Liisa Taipale. På mötet återvaldes Markku Ranta till ordförande för år 2018. Styrelsen består i övrigt av följande medlemmar: Wolf Enbacka (vice ordförande), Ingmar Edfelt, Bjar­ ne Friman, Göran Holms, Mathias Kass, Raimo Latvala, Mona Strand­ berg, Folke Sundström, Tony Wes­ terlund och Henrik Öhman. Sommarfest firas i år tradi­ tionellt på tre olika ställen in­ om distriktet: Pörkenäs i Jakob­ stad 13.08., på Linds kök i Närpes 23.08. och på restaurang Berny´s invid Replotbron 30.08. Gemen­ sam kyrkdag med veteranerna fi­ ras i Vörå kyrka den 27.09. Efteråt lunchservering på Norrvalla. De båda sjukhemmen inom di­ striktet i Kristinestad och Nykarle­ by sköter fortsättningsvis om ser­ viceverksamheten för krigsinvali­ derna och deras anhöriga (Mona Strandberg tel. 040 544 6114 och Monika Julin tel. 050 382 5257). Trevlig sommar! Monika Julin Militärpojkar från Nylands brigad samlade på Nykarleby sjukhem före Veteran-ansvar insamlingen den 23.03. Distriktets ordförande Markku Ranta informerade om insamlingen för soldaterna. Foto Bjarne Westerlund Nykarleby stad ordnade fest på Nykarleby sjukhem på nationella veterandagen 27.04. I bild bl.a. krigsinvaliderna Birger Bergfelt och Alf Jansson samt Alfons Snickars lite bakom. Ordförande för Nykarleby ungdomsfullmäktige Erik Östman höll festtalet (publicerat på svenska info-sidan) och det bjöds även på dragspelsmusik och kaffe med dopp. Foto Barbro Julin Jakobstad ordnade staden traditionell veteranfest på yrkesskolan Optima. Staden bjöd lunch och Laulu-Jaakot underhöll med musik. Foto Bertel Vidjeskog SVERIGE Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Tel. 00 46 8 648 1131 Veterandagens mottagning inleddes med fantåg till tonerna av Björneborgarnas marsch, framförd av Arméns Musikkårs kvintett. Nationella veterandagen firades på ambassaden i Stockholm Den nationella veterandagen fira­ des traditionsenligt den 27 april på Finlands ambassad i Stockholm. Bland de inbjudna gästerna fanns bland annat finska, i Sverige bo­ ende krigsinvalider och veteraner som hyllades med tal och musik­ framträdanden. Veterandagens mottagning in­ leddes med fantåg till tonerna av Björneborgarnas marsch, fram­ förd av Arméns Musikkårs kvintett. Därefter hälsades alla gäster väl­ komna av minister Mikael Antell. Finlands försvarsattaché, kom­ modor Rami Peltonen framförde försvarsmaktens hälsning. Gene­ ralmajor Karl Engelbrektson från svenska försvarsmakten höll festta­ let. I båda talen betonades betydel­ sen av det finsk-svenska försvars­ samarbetet i dagens allt osäkrare omvärld. Veteranernas och lottor­ nas oersättliga förmåga att tillsam­ mans försvara sitt land och stå upp för grundläggande gemensamma värderingar är en viktig erfarenhet att ta med sig in i framtiden. Veteranernas hälsning förmed­ lades av Kurt Antskog och Veikko Orpana som tackade för uppskatt­ ningen och stödet som veteranerna fått under årens lopp. Gästerna fick även lyssna på barnkören från Sverigefinska sko­ lan i Stockholm som framförde Pe­ tri Laaksonens Täällä Pohjantäh­ den alla och Suomis sång, tonsatt av Fredrik Pacius. Tillställningen avslutades stämningsfullt när alla närvaranade tillsammans sjöng Vårt land. Finlands ambassads hemisda: www.finland.se Den nationella veterandagen firades traditionsenligt den 27 april på Finlands ambassad i Stockholm. Europaavdelningen på ministeriet. Förutom Haag har Talonpoika ock­ så erfarenhet från Finlands ambas­ sader i Bryssel och Paris. Hon har även arbetat vid EU-sekretariatet vid Statsrådets kansli. Ny ambassadör till Stockholm Finlands nya ambassadör i Sveri­ ge, Liisa Talonpoika, tillträder sin tjänst den 16 maj 2018. Talonpoika kommer närmast från Helsingfors där hon varit avdelningschef för Europaavdelningen vid Finlands utrikesministerium sedan 2015. Talonpoika har varit anställd vid utrikesministeriet sedan 1990. Hon har bland annat varit chef för den finländska beskickningen i Haag och biträdande avdelningschef för Finlands nya ambassadör i Sverige, Liisa Talonpoika. Foto: www.finland.se

48 Kohtaamisia Lauluvastaanotolla l Lappeenrannasta lähtöisin oleva, Lon­ toossa asuva taiteilija Heidi Kilpeläinen on kiertänyt ympäri Suomea ja kohdannut eri taustoista olevia ihmisiä laulamalla heille. Lauluvastaanotto-performanssilla hän haluaa muistuttaa ihmisiä empatian tärkeydestä. Lauluvastaanotolla Heidi istuu vastapäätä henkilön kanssa ja laulaa hänelle. Usein lau­ lut ovat olleet tangoja, jotka ovat hänelle lap­ suudesta tuttuja lauluja. Idea projektista tuli hänen ollessaan residenssissä lontoolaisessa galleriassa. – Halusin testata pienimuotoista ja henkilö­ kohtaista lauluesitystä kontrastiksi aiemmille esiintymiskokemuksilleni lavalla, yleisön edes­ sä, taiteilija kertoo sähköpostitse. Lauluvastaanotosta ovat päässeet osallisiksi myös Kainuussa asuvat sotainvalidit, sotales­ ket ja sotaorvot. Heidi Kilpeläisen Sotkamossa asuva isä, Reino Kilpeläinen, on ollut vuosi­ kymmeniä mukana sotainvalidityössä ja hän oli myös Sotkamon osaston puheenjohtaja. Viime kesänä Sotkamossa lomaillessaan Heidi lähti isänsä mukaan hänen vierailuil­ leen sotainvalidien luo. – Isällä oli tapana soittaa heille trumpetilla joitakin kappaleita, mutta suuren leikkauksen vuoksi hän ei pystynyt sinä kesänä soittamaan. Niinpä ehdotin, että minä voisin esittää heille Lauluvastaanotto-performanssia. Lauluvastaanotosta pidettiin ja hän sai kut­ sun tulla takaisinkin. Paluu toteutui, kun hän sai Koneen Säätiöltä apurahan, jonka turvin hän saattoi toteuttaa projektinsa. Sotainvalidi Eino Kinnunen pääsi Heidi Kilpeläisen Lauluvastaanotolle talvella 2018. Taiteilija Heidi Kilpeläinen piti Lauluvastaanoton vastaanottokeskuksessa Kemissä kesällä 2017. Universaali musiikki 3 4 8 5 6 2 1 9 7 1 7 2 3 8 9 6 4 5 9 2 3 6 7 8 5 1 4 8 5 7 4 3 1 9 6 2 6 1 4 2 9 5 7 3 8 7 6 1 8 5 3 4 2 9 2 8 5 9 4 6 3 7 1 4 3 9 1 2 7 8 5 6 Heidi Kilpeläinen aloitti Lauluvastaanotot vuonna 2015. Siitä lähtien hänellä on ollut monenlaisia kohtaamisia Lauluvastaanotol­ laan. – Joskus olemme laulaneet yhdessä mutta yleensä minä lauloin heille. Sen jälkeen kes­ kustelimme eri aiheista ja joimme kahvit. Juttua on riittänyt etenkin silloin, kun hänen isänsä on ollut mukana, sillä ihmiset oli­ vat hänelle entuudestaan tuttuja. Jotkut henki­ löt Heidi tapasi uudestaan ja haastatteli heitä videoteosta varten. Varsinaiset Lauluvastaanotto-kiertueet ovat nyt ohi ja hän työstää kuvaamaansa materi­ aalia. Lauluvastaanottoja hän tekee kuitenkin Marja Kivilompolo Kuvat: Heidi Kilpeläisen albumi 5 9 6 7 1 4 2 8 3 Entä mitä hän toivoo videoteoksen herättä­ vän katsojissa tai Lauluvastaanotolle tulevis­ sa ihmisissä? – Haluan herättää teoksella empaattisia tuntemuksia ja hyvää mieltä. Haluan näyttää, kuinka pienessäkin eleessä on voimaa vaikut­ Laulua yksin ja yhdessä aina tilaisuuden tullen. Edellisen performans­ sin hän järjesti vastikään ystävänsä syntymä­ päiväjuhlilla. Lauluvastaanotoista kertova videoinstallaa­ tio on nähtävillä ensimmäisen kerran Kajaanin taidemuseossa kesällä 2019. Mukana on myös useita sotainvalidien tarinoita ja kohtaamisia heidän kanssaan. Samassa yhteydessä yleisön on mahdollista päästä taiteilijan Lauluvastaan­ otolle. l Code:A670988FB6 Pienellä eleellä isoja vaikutuksia taa positiivisesti tilanteeseen ja ihmisiin. Pyrin muistuttamaan toisen ihmisen huomioon ottamisen tärkeydestä kulttuurieroista huoli­ matta, Heidi Kilpeläinen kertoo. Empatian harjoittamista ja toisten huomi­ oimista taiteilija pitää ajankohtaisena aihee­ na etenkin nykypäivänä. Lauluvastaanoton tapaamiset ovat olleet mieleenpainuvia tilan­ teita molemmin puolin. – Olen saanut kokea vierailuillani vilpitön­ tä iloa ja arvostusta. Jokainen tilanne on ollut hieno ja ainutlaatuinen. Olen oppinut paljon ja koen tärkeäksi jakaa tietoa ja sanomaa edel­ leen videoteoksen avulla. (c) Arto Inkala www.aisudoku.com Heidi Kilpeläinen on esittänyt Lauluvastaan­ otto-teostaan taidegallerioissa, erilaisissa kult­ tuuritapahtumissa, palvelutaloissa ja vastaan­ ottokeskuksissa. – Esiintymiset vastaanottokeskuksissa ovat olleet osana Lauluvastaanotto-kiertuetta ja videoprojektia, joka koostuu eri kohtaamis­ ten videoista, Heidi Kilpeläinen kertoo. Laulu ja musiikki yhdistävät ihmisiä vaikka he olisivat eri kulttuureista eikä yhteistä kieltä olisi. Taiteilija löytää yhteyden myös vanhaan runonlaulantaan. – Oraalihistoria ja esimerkiksi runolaulan­ ta ovat myös kiinnostava yhteys tähän per­ formanssin. Tunsin ajankohdan tarpeelliseksi tällaiselle, herkälle ja ihmisyyttä korostavalle teokselle. Lauluvastaanoton tekeminen on ollut taite­ lijalle tärkeä projekti. – Henkilökohtaisesti projekti on ollut minulle erittäin tärkeä. Sen mukana olen saa­ nut kasvaa henkisesti ihmisenä sekä työssäni taiteilijana.

49 Ratkaise krypto ja voita palkinto! tai osoitteeseen: Sotainvalidi-lehti / krypto Ratamestarinkatu 9 c, 00520 Helsinki Edellisen Sotainvalidi-lehden ristikon ratkaisu­ sanat olivat pakkaspakkaus ja talvipalvi. Oikein vastanneista palkinnon voittivat Aune Martikainen Hammaslahdelta sekä Esko Keränen Tyrnävältä. Onnea voittajille! 6 4 7 5 1 6 6 3 7 1 5 5 4 1 7 9 2 1 6 1 6 9 7 8 4 1 6 2 3 4 Code:A670988FB6 Ratkaisun voi lähettää sähköpotilla osoitteeseen marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi Sudoku (c) Arto Inkala www.aisudoku.com Ratkaise krypto ja toimita ratkaisusana sekä postiosoitteesi Sotainvalidi-lehteen 31.8. mennessä. Oikein vastanneiden kesken arvomme palkintoja. Sijoita numerot ruudukkoon siten, että sama numero esiintyy jokaisella pysty- ja vaakarivillä sekä jokaisessa pienemmässä ruudukossa vain kerran. Sudokun ratkaisun löydät viereiseltä sivulta.

50 Henkilö Sotiemme veteraaneilla on erityinen paikka Puolustusvoimissa tiesimme sodan tulokset ja vaikutukset. On tuntunut todella hyvältä, että veteraanit ovat saaneet myös yleisen ansaitsemansa kunnian. Ilman sotiemme veteraaneja ja maan puolustamiseksi tehtyä työtä ei Puolustusvoimat täyttäisi Kunniapaikalla 100 vuotta. l Rintamaveteraaniliiton liittovaltuuston puheenjohtaja, kenraaliluutnantti evp Antti Simola, 76, on tehnyt mittavan uran 100 vuotta täyttävässä Puolustusvoimissa. Hän on työskennellyt paljon sotiemme veteraanien kanssa ja tietää, että heillä on aina oma eri­ koinen paikkansa Puolustusvoimien suhteen. Monipuolinen kokemus Puolustusvoimista Antti Simola on tyytyväinen uraansa Puolus­ tusvoimissa, vaikka uravalinta ei aina ollut­ kaan itsestään selvä. – Varusmiespalveluksessa oli vielä vaihto­ ehtona, että alkaisin liikunnan opettajaksi. Mutta sotilasura voitti ja jäin saman tien ns. kesävänrikiksi ensin harjoitteluun ja siitä sit­ ten kadettikouluun, Simola kertoo. Simola on hoitanut montaa eri tehtävää Puolustusvoimien palveluksessa. Palvelusu­ ran alun hän toimi Helsingin ilmatorjunta­ rykmentissä opetusupseerina ja patterinpääl­ likkönä. Hiukan yllättäen vuonna 1974 hänelle tarjoutui paikka puolustusministeriön sotilas­ asiainosastossa. – Tämä oli mielenkiintoinen paikka ja se opetti paljon, sillä näin koko puolustushallin­ non ja hallinnon toimintatavan. Se oli opetta­ vainen pesti. Simolan tie jatkui sotakorkeakoulun jäl­ keen Pääesikuntaan vuonna 1979, jolloin hän oli komento-osastolla henkilöstöalan tehtävis­ sä ja operatiivisella osastolla toimistoesiupsee­ rina ja siirtyi Turun ilmatorjuntapatteriston komentajaksi vuonna 1984. Uransa antoisimpana aikana hän pitää vuonna 1991 alkanutta palveluaan Helsingin ilmatorjuntarykmentin komentajana. – Minulla on ollut upea mahdollisuus olla kaksi kertaa joukko-osaston komentajana, ja ne ovat olleet oikeastaan urani parhaita aikoja. Turun komentajuuden jälkeen olin pari vuotta SOTAINVALIDI Julkaisija: Sotainvalidien Veljesliitto Päätoimittaja: Markku Honkasalo Tiedottaja: Marja Kivilompolo Tiedotustoimikunta: puheenjohtaja Markku Honkasalo, Juha Laikari, Marja-Liisa Taipale, Marko Hakala, Lasse Lehtinen, Christian Wallin, Matti Ylönen, Elina Ruuttila (äitiysvapaa) ja Marja Kivilompolo Antti Simola on tehnyt pitkän uran Puolustusvoimissa. Pääesikunnan it-osastossa ja sitten menin Hel­ singin ITR:n komentajaksi. Pääkaupungin puolustaja, teknillisesti kehittynyt joukko-osas­ to oli hieno ja vastuullinen johdettava. Simola muistelee lähes neljä vuotta kestänyttä aikaansa Helsingin ilmatorjuntarykmentissä. Ilmapiiri muuttuu Tuohon aikaan sijoittuu myös Helsingin Neu­ vostoliiton suurpommitusten torjuntavoiton 50-vuotisjuhlat. Kadut olivat täynnä ihmisiä, jotka halusivat tietää, mitä heidän kaupun­ gissaan oli tapahtunut – ja mitä olisi voinut tapahtua, jollei Ilmatorjuntarykmentti 1 oli­ si onnistunut tehtävässään helmikuussa 1944. – Komentaja oli varmasti ylpeä johtaessaan paraatia suurtorilla kenraalin editse. Kadun­ vieret olivat aivan mustanaan ihmisiä, kun hel­ sinkiläiset olivat tulleet seuraamaan ohimars­ sia. Se oli ensimmäinen kerta kun ruvettiin laajemmin puhumaan, mitä Helsingin pom­ mituksissa oikein tapahtui. Juhlan ohella järjestettiin Helsingin kau­ pungin kanssa aiheeseen liittyvä näyttely, jota piti jatkaa monta kuukautta runsaan yleisö­ määrän vuoksi. Tätä ilmapiirin muutosta ja kiinnostuksen kasvamista Simola on päässyt seuraamaan uransa varrella. – Totta kai se on tuntunut hyvältä. Me soti­ laat olimme opiskelleet sotahistorian hyvin ja Lehden aineisto ja juttuvihjeet: Sotainvalidi-lehti, Ratamestarin­katu 9 C, 00520 Helsinki, p. 044 524 2243, marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi Taitto: Unionimedia Oy Painopaikka: Savon Paino Oy Sotainvalidi ilmestyy neljä kertaa vuodessa. 78. vuosikerta. Sotiemme veteraanit ovat olleet aina läsnä Simolan elämässä. Hänen isänsä haavoittui vaikeasti talvisodassa, selviytyi ja kuntoutui jatkamaan elämäänsä. Puolustusvoimissa vete­ raanit ovat olleet aina kunnia-asemassa. – Pääesikuntaan henkilöstöpuolelle vuonna 1994 siirtyessäni vastuullani oli mm. Kansal­ lisen veteraanipäivän järjestelyt. Tämä ja monet muutkin tehtäväni ovat mahdollista­ neet sen, että olen ollut paljon tekemistä mei­ dän veteraaniemme kanssa. Uransa viimeiset kuusi vuotta hän oli Puo­ lustusvoimain henkilöstöpäällikkönä. Puolus­ tusvoimilla on ollut merkittävä rooli sotain­ validien syyskeräyksessä ja sotainvalidiviikon tapahtumissa sekä nykyään Sotiemme vete­ raanit -keräyksessä. Sotiemme veteraanit ovat aina olleet kunniavieraita Puolustusvoimissa. Syy on selvä: – Puolustusvoimia ei olisi ilman meidän veteraaniemme tekoja. Entä mitä Puolustus­ voimat tänään on? Se on se, mitä sotiemme veteraanit ovat meille aikanaan näyttäneet. Kun luotiin ne Puolustusvoimat, jotka yhä tänä päivänä yleisellä asevelvollisuudella ker­ Helsingin Neuvostoliiton suurpommitusten torjuntavoiton 50-vuotisjuhlat vuonna 1994 olivat hieno tapahtuma. Antti Simola on kuvassa vasemmalla, oikealla kenraaliluutnantti Ilkka Ranta. Sotainvalidi-lehden aikataulut vuodelle 2018: aineisto ilmestyy 3/2018 31.8. 26.9. 4/2018 9.11. 5.12. Levikki: 15 700 ISSN: 0049-1349 Tilaukset ja osoitteenmuutokset puh. 09 478 500 tai si-lehti@ sotainvalidit.fi

51 tovat, että sillä voidaan toimia ja pysäyttää uhkat maallemme. Näin veteraanien perintö heijastaa tähänkin päivään ja heidän työnsä pysyy lähellä jokaista maanpuolustajaa. Samalla Simola on nähnyt kyseisen joukon ikääntymisen. Kun hän aloitti työnsä, olivat veteraanit juuri luopumassa työelämästä ja hoitivat pääasiassa itse kaikki veteraaniasioi­ hin liittyvät tehtävänsä. Nyt tilanne on toinen, kun keski-ikä on jo yli 93 vuotta. – On ollut hienoa nähdä, kun nuoriso tapaa iäkkäitä veteraaneja ja he hämmästyvät siitä, kuinka upeita ihmisiä meillä on veteraani­ väestä vielä mukana. Puolustusvoimat on juhlansa ansainnut Vaikka Simola siirtyi reserviin yli 15 vuotta sitten, seuraa hän yhä maailman ja Suomen puo­ lustuksen tilannetta. 100:tta vuottaan juhliva Puolustusvoimat herättää ylpeyttä monesta syystä. – Kun tuntee sen perustan luomisen – miten vaikeasta tilanteesta saatiin synnytettyä kaik­ kien yhteinen puolustusvoimajärjestelmä, niin se historia herättää kunnioitusta. Vaikka välil­ lä olemme melko tyytymätön porukka, joka välillä riiteleekin, niin vaaran edessä me olem­ me pystyneet löytämään hyvän yhteisymmär­ ryksen. Puolustusvoimat on ollut yhteiskun­ nallisesti ehkä yksi merkittävimpiä esimerk­ kejä siitä, miten suomalaiset löytävät toisensa ja ovat valmiita tekemään ja uhraamaan tois­ tensa hyväksi. Simola mainitsee armeijan paikkana, joka tarjoaa tasa-arvoiset mahdollisuudet kaikille halukkaille. – Armeijan tasa-arvo on vain parantunut minun ajoistani, jolloin johtajavalintoihin vai­ kutti paljon se, kuinka paljon oli käynyt koulu­ ja. Tänä päivänä ei ole väliä, mitä kouluja mei­ dän fiksu nuoriso on käynyt. Siitä vaan nuoret miehet ja vapaaehtoiset naiset armeijaan näyt­ tämään taitonsa ja ottamaan paikkansa maam­ me puolustajien joukossa. tarvitsevat nuorempia ihmisiä mukaan, joten hän kysyi alkaisinko minä Rintamaveteraani­ liiton liittovaltuuston puheenjohtajaksi. Mie­ tin hetken, ja tässä olen edelleen, tekemässä veteraanityötä. Ajatus ajasta, jolloin sotiemme veteraaneja ei enää ole, tuntuu herkältä. Heidän asiansa ja tekonsa tulisi jatkossakin pitää esillä tapahtu­ missa ja puheissa, mutta yhdessä ajan kans­ sa eläen. Kansallinen veteraanipäivä on tästä hyvä esimerkki. – Veteraanipäivän päätoimikunnan puheen­ johtajana minulla oli mahdollisuus kehittää sitä niin, että se vastaa aikaansa. Olennaista on ollut, että nuorison mukana olo on aina lisään­ tynyt, Simola toteaa. l Sotiemme veteraanien perintö Antti Simola on iloinen siitä, että on voinut jatkaa työskentelemistä veteraanien paris­ sa. Reserviin jäätyään hän sai puhelun Rinta­ maveteraaniliiton silloiselta puheenjohtajalta Onni Toljamolta, johon oli tutustunut Kan­ sallisen veteraanipäivän toimikunnan myötä. – Toljamo sanoi, että liitossa oli todettu veteraanien ikääntymisestä johtuen, että he Marja Kivilompolo Keskeisimmät Puolustusvoimat 100 -tapahtumat 30.5.–4.6. Maanpuolustus kuuluu kaikille -yleisötapahtuma, Helsinki 4.6. Puolustusvoimain lippujuhlan päivän valtakunnallinen paraati sekä kesäkiertue, Seinäjoki Kesäkiertue: Tampere 6.6., Hämeenlinna 7.6., Lahti 8.6., Mikkeli 9.6., Kuopio 13.6., Lappeenranta 15.6., Jyväskylä 16.6., Kouvola 10.8., Rovaniemi 16.8., Kajaani 18.8., Helsinki 23.8., Raasepori 24.8. 16.–17.6. Ilmavoimat 100 -juhlalentonäytös, Jyväskylä 8.–9.7. Merivoimien vuosipäivä, Turku 18.7. Taistelunäytös, Pori, SuomiAreena 30.7.–4.8. Hamina Tattoo 2018 9.8. Taistelunäytös ja kesäkiertue, Joensuu 17.8. Taistelunäytös ja Kesäkiertue, Oulu 25.8. Taistelunäytös ja kesäkiertue, Turku 7.–8.9. Taistelunäytökset, Lahti, Kokonaisturvallisuus 2018 -messut 27.11. Puolustusvoimat 100 -juhlakonsertti, Helsinki 6.12. Itsenäisyyspäivän valtakunnallinen paraati, Mikkeli Tarkemmat tapahtumatiedot löytyvät osoitteesta puolustusvoimat.fi/sata Kirjoita osoitteesi lomakkeen kääntöpuolelle Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake l Merkitse haluamasi tuotteiden kappalemäärä lomakkeeseen ja kirjoita yhteystietosi lomakkeen kääntöpuolelle. Leikkaa lomake irti ja postita se meille. Postimaksu on maksettu puolestasi. l Tilaukset oheisella tilauslomakkeella tai puhelimitse 09 478 500. Tuotteet toimitetaan postiennakolla. l Hintoihin lisätään postija postiennakkomaksu. l Kiitos tilauksestasi! Myynnissä nyt Tuote kpl hinta Sotainvalidit edellä käyden -historia ______ 25 € Sota ihmisessä -kirja ______ 21 € Juhlasolmiot ______ 12 € Juhlasolmiot valmiilla solmulla ______ 18 € Solmionpidike ______ 18 € Juhlahuivi ______ 14 € Hintoihin lisätään posti- ja postiennakkomaksu. Tuote kpl hinta Salkokilpi ______ 25 € – ruotsinkielinen ______ 25 € Sotainvalidin rintamerkki (jäsenille) ______ 7€ Puolisojäsenen rintamerkki ______ 7€ Tukijäsenen rintamerkki ______ 7€ Hautakivitunnus ø 6 cm ______ 9€ Uurnahautatunnus ø 2 cm ______ 7€

Juhlatuotteita kesäksi Juhlahuivi Koko 150 x 20 cm. Hinta 14 €. 14 € 25 € Sotainvalidit edellä käyden Tuomas Hopun kirjoittama Veljesliiton historia tuo mielenkiintoisella tavalla esiin sotainvalidityön juuret sekä järjestön vaikutuksen suoma­ laisessa yhteiskunnassa ja sotainvalidien elämässä aina nykypäivään asti. 388-sivuista teosta rytmittää hyvin runsas kuvitus, joka tarjoaa hyvän näkymän kulloiseenkin aikakauteen. 388 sivua. Hinta 25 €, toimituskulut n. 15 €/kirja. Juhlasolmio Salkokilpi Lipputankoon kiinnitettävä salkokilpi kertoo sotainva­lidien uhrauk­sista isänmaan hyväksi. Salkokilpi on mainio lahja uuteen kotiin tai kesämökille. Kilvessä teksti: Uhrin ansiosta lippu liehuu. Ruotsinkielisessä kilvessä teksti: Frihet genom offer. Kilpien halkaisija 8,5 cm. Hinta 25 €. 12 € 18 € Juhlasolmio solmulla 25 € Merkitse tilauksesi lomakkeen kääntöpuolelle Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake Sotainvalidien Veljesliiton tuotteiden myyntituotto käytetään sotainvalidityöhön. Rastita oikea ruutu, kiitos! Kyllä kiitos! Pyydän, että lähetätte merkitsemäni tuotteet postiennakolla alla olevaan osoitteeseen. Osoitteeni on vaihtunut. Pyydän, että lähetätte lehden alla olevaan uuteen osoitteeseeni. Kirjoitan oheen myös vanhan osoitteeni. Haluan perua lehden tilauksen. Lehden tilaaja on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Haluan perua lehden tilauksen. Sotainvalidien Veljesliitto maksaa postimaksun Nimi ________________________________________________________________________ Osoite _______________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka __________________________________________________ Puh. ________________________________________________________________________ Sotainvalidien Veljesliitto Tunnus 5003826 00003 Vastauslähetys Mahdollinen vanha osoite ____________________________________________________ Postinumero- ja toimipaikka __________________________________________________