SOTAINVALIDI 4 / 2018 KRIGSINVALIDEN Sotainvalidien Veljesliiton äänenkannattaja Sinnikkäät kauppiaat Kotiin tulevat kauppiaat voivat uskotella asunnon tarvitsevan kalliita remontteja. Ole ostopäätösten kanssa tarkkana! Sivu 7 Lakimies 70 vuotta täyttänyttä sotilasvammalakia on muutettu lukuisia kertoja vastaamaan jäsenten muuttuvia tarpeita. Sivut 8–9 Sote-uudistus ja sotainvalidit Asiantuntijat päivittävät sote-­ uudistuksen etenemistä ja pohtivat tilannetta sotainvalidien ja veljeskotien kannalta. Sivut 16–17 Musiikki hoitotyössä Osallistamalla musiikista saadaan tuplasti hyötyä ja iloa. Sivut 18–19 Avustajatoiminta Etelä-Pohjanmaan kotiaputoiminta kuvittaa ensi vuoden seinäkalenteria. Sivut 40–41 Yhteisellä asialla Eduskunnan puhemies Paula Risikko ja sotainvalidi Antti Västi. Sivut 12-13 Sotainvalidit edellä käyden – vammoista huolimatta.

2 Sisällys SOTAINVALIDI 4 / 2018 Tässä lehdessä Ajankohtaista Sivut 4 5 Rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnan kokoonpano Aune-Leea Huotari on vuoden 2019 lotta. 6 Pojat hoitivat isänsä kunniavelan 7 Olethan tarkkana sinnikkäiden kauppiaiden kanssa! Älä osta remontteja tai huoltotöitä tarkistamatta asiaa ensin muilta ammattilaisilta, esim. korjausneuvojilta. Pääsihteeri Seppo Savolainen jakoi Vevan vierailulla kansanedustajille muistiot Veljesliiton edunvalvonta­ tavoitteista. Sivu 14 Edunvalvonta 8–9 Sotainvalidien ”perustuslaki” 70 vuotta 10–11 Markku Pölösen uusi elokuva keskittyy sotien päättymisen jälkeiseen aikaan Kuhmossa 14.Divisioonan perinneyhdistyksen nuoriso- ja perinnepäivät keräsi Tuupalan koulun juhlasalin lähes täyteen. 12–13 Puhemies Paula Risikko ja sotainvalidi Antti Västi keskustelivat mm. sotainvalidien huollosta 14 Perinnettä hoidetaan monella eri tavalla Sivut 18–19 15 Kuhmolaiset sotainvalidit kertovat haavoittumisestaan Musiikkia voi syntyä pienistäkin soittimista. Rytmimuna on suosittu soitin, jota on myös helppo kuljettaa mukana. 16–17 Teema: Sote Sotainvalidi-lehden sotekirjeen­vaihtaja Veljeskodit sote-uudistuksessa Hyvinvointi Sivut 20–21 18–19 Musiikki voi olla myös osallistavaa 20–21 Naisten rooli sotien jälkeisessä Suomessa puhututtaa 22–37 Piirit toimivat Sotainvalidin puoliso Orvokki Hänninen kävi katsomassa Oma maa -elokuvan, jossa pääosaa esittää Oona Airola. Kuva: Katja Toivanen 40–41 Etelä-Pohjanmaalla tärkeää kotiapu­ toimintaa rahoitetaan tulevana vuonna seinäkalentereiden myynnillä 42–43 Elämän sana: Käsivarren viimeinen sotainvalidi saateltiin hautaan 44–47 Krigsinvaliden 48 Kirjaesittelyjä 49 Sivut 40–41 Anni Pirilä on kiitollinen kotiaputoiminnasta. Krypto ja sudoku 50–51 Henkilö: Asiantuntijakollegio Veljesliiton apuna Kannen kuva: Krista Luoma Keskustoimisto ja kunniamerkkipalvelu ovat suljettuina 7.12. sekä jouluna 27.12.2018–1.1.2019. Rauhallista joulua ja iloa vuoteen 2019! Pixhill.com Sotainvalidien Veljesliitto sekä Sotainvalidi-lehti esittävät lämpimät kiitokset kuluneesta vuodesta sotainvalidi- ja puolisojäsenillemme. Kiitokset myös kaikille yhteistyökumppaneille, sotainvalidipiireille ja -osastoille sekä vapaaehtoisille. Teette tärkeää työtä jäsenis­tömme hyvinvoinnin eteen. Jatketaan samaa työtä myös ensi vuonna!

Pääkirjoitus 3 Yhteistuumin yhteisen asian eteen l Arvostan suuresti sitä, että teitä korkeassa iässä olevia sotainvalideja on vielä aktiivisesti mukana Veljesliiton toiminnassa, mm. liiton hallituksessa, piirien ja osastojen erilaisissa elimissä sekä osallistumassa erilaisiin ryhmiin ja tilaisuuksiin. Se on todella kunnioitettavaa. Sotainvalidit itse ovat aina olleet keskeisesti vastaamassa oman järjestönsä päätöksistä, sen suunnasta ja tulevaisuudesta. – Onhan se heidän itsensä perustama, heidän oma järjestönsä. Kun sotainvalidien keski-ikä on jo lähes 95 vuotta, on kuitenkin selvää, etteivät sotainvalidien omat voimat enää yksin riitä viemään asioita eteenpäin ja huolehtimaan heille kuuluvien etuuksien toteutumisesta ja palveluiden saatavuudesta. Tähän työhön ja vastuuseen tarvitaan meitä nuorempia. Meitä tarvitaan tekemään työtä sotainvali- dien hyväksi, huolehtimaan heistä, kuten myös puoliso- ja leskijäsenistä. Ilman nuorempien toimijoiden panosta toiminta ei olisi enää kattavaa eivätkä asiat hoituisi toivotulla tavalla. Nuoremmat toimijat eivät tee tätä työtä itselleen, itseään varten, vaan sotainvalidien, puolisoiden ja leskien hyväksi. Jotta heillä olisi asiat mahdollisimman hyvin. Kyse on mitä suurimmassa määrin vapaaehtoistyöstä, luottamustehtävästä, jolla on merkitystä ja joka palkitsee tekijänsä. Nuoremmat eivät tee tätä työtä itselleen, vaan sotainvalidien, puolisoiden ja leskien hyväksi. Antaessaan saa. Ja tässä tapauksessa vielä moninkertaisesti, sillä niin arvokkaita ovat tapaamiset ja kontaktit sodan sukupolven edustajien kanssa. Kiitos teille kaikille tässä arvokkaassa työssä mukana oleville. Yhteistuumin yhteisen asian eteen. Olen toiminut nyt noin 1,5 vuotta Veljesliiton puheenjohtajana. Tämä aika on ollut antoisaa ja mielenkiintoista. On etuoikeus saada olla mukana tällaisessa työssä yhdessä monen toimijan kanssa kautta koko Suomen. Jäsenmäärän vähetessä liiton toimintoja täytyy tarkastella valppaasti ja sopeuttaa sen toimintaa vastaamaan jäsenkunnassa tapahtuvia muutoksia. Näin tehdään koko ajan. Samalla tulee kuitenkin varmistaa, että järjestön toimintakyky säilyy, jotta sen päätarkoitus, jäsenistöstä huolehtiminen, toteutuu myös muuttuvissa olosuhteissa. Haastava tehtävä, jossa onnistutaan rakentavaa yhteistyötä tehden ja asioita yhdessä eteenpäin vieden. Siihen uskon vahvasti. l Jälleenrakennus tehtiin kaikkien kovalla työllä l Elokuvateattereissa esitetään parhaillaan Markku Pölösen ohjaamaa Oma maa -elokuvaa (lue Pölösen haastattelu s. 10–11). Sitä katsoessa nauru ja itku olivat kovin lähellä toisiaan. Elokuva on mielestäni vahva ja samalla herkkä kuvaus sodanjälkeisestä rakennustyöstä. Se on kunnianosoitus kaikille sotiemme veteraaneille, koko sodan sukupolvelle siitä uskomattomasta isänmaamme jälleenrakentamisesta, jonka sodissa taistelleet miehet, rintamalla eri tehtävissä olleet naiset ja kotirinta- man toiminnasta vastanneet tekivät. He turvasivat maamme itsenäisyyden vaikeissa olosuhteissa ja sodan jälkeen he samalla peräänantamattomuudella ja tulevaisuuden uskolla rakensivat elämäänsä ja tätä maatamme eteenpäin. Se on hieno suoritus, josta me nuoremmat sukupolvet saamme olla ylpeitä, onnellisia ja ennen kaikkea kiitollisia. Toivotan teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää sekä lämmintunnelmaista joulunaikaa! l Malla Taipale Sotainvalidien Veljesliiton puheenjohtaja Alakerta Tällä palstalla harrastetaan sotainvalidityöhön liittyvää kevyttä, mielellään huumoria sisältävää muistelua. Minä ja savolaiset l Työssäni Sotainvalidien Veljesliitossa eri tehtävissä olen useasti joutunut ja päässyt tekemisiin savolaisten kanssa. Voisi olettaa, ettei kanssakäyminen savolaisten ja länsisuomalaisen välillä ole helppoa. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, vaan olen mielestäni tullut hyvin toimeen savolaisten kanssa ja ehkä savolaiset jotenkin minunkin kanssani. Aivan ongelmitta tämä yhteistyö ei kuitenkaan ole aina sujunut. Kirjoitin 2000-luvun alussa Veljesliiton Pohjois-Savon sotainvalidipiirin toimeksiannosta heidän 60-vuotishistoriansa. Kirjan juhlallinen julkistamistilaisuus pidettiin syksyllä 2004 Kuopion Klubilla. Kerroin kiitospuheessani, miten kirjan tekeminen oli tutustuttanut minua Pohjois-Savon maakuntaan, sen ihmisiin ja tapoihin. Lisäsin vielä, että olin jopa oppinut pitämään maakunnan perinneruuasta, kalakukosta. Erityisen hyvältä se maistui Tiinan tuvalla, joka sijaitsi valtatien varrella heti maakuntarajan jälkeen Suonenjoen puolella. Siellä mikrossa lämmitetyn kalakukkosiivun päälle laitettiin paksu siivu voita. Kuopion Klubilla syntyi paljon puhuva hiljaisuus. Olin vakavasti loukannut savolaisuutta. Oli turha yrittää sanoa, että tämä oli tyypillistä länsisuomalaista komiikkaa. Piirin toiminnanjohtaja Juha Siivola kehotti minua vastedes tarkistuttamaan vitsini etukäteen hänellä. Kyyhkylän kuntoutussairaalan yhteyteen rakennettiin vuonna 2011 mm. kelakuntoutujien majoitusta varten Rustholli-hotelli. Rakennusurakoitsija tarjosi harjannostajaisillallisen Mikkelin Klubilla. Illan mittaan kerrottujen kaskujen määrä lisääntyi. Minä – vahingosta viisastuneena – olin vaitelias. Jossakin vaiheessa joku huomasi, etten ollut kertonut yhtään hauskaa juttua. Kerroin, että minun ei kannata kertoa teille kaskuja, koska te ette kokemukseni mukaan ymmärrä länsisuomalaista huumoria. Tätä savolaiset ystäväni eivät uskoneet, vaan kehottivat kokeeksi kertomaan yhden tyypillisen vitsin. No niinpä suostuin kertomaan heille länsisuomalaisen kaskun. Kun tuli se kohta, jossa olisi pitänyt nauraa, oli vain hiljaista ja kaikki odottivat kertomuksen jatkuvan. Silloin yksi paikalla olijoista alkoi hiljalleen hekottaa. Hän oli ymmärtänyt vitsin. Kaikki huojentuivat ja sanoivat ainakin yhden meistä ymmärtäneen kaskuni. Tällöin kyseinen henkilö nolona tunnusti: ”mutta kun minä olen Raumalta”. l Markku Honkasalo päätoimittaja

4 Ajankohtaista Veteraanijärjestöt perinteisellä vierailulla eduskunnassa Veteraaniliittojen valtuuskunta kertoi ajankohtaisista kuulumisistaan eduskuntaryhmien edustajille. Kuvassa vasemmalla Heikki Karhu / Rintamaveteraaniliitto, Markku Seppä / Sotaveteraaniliitto, Markku Honkasalo / Sotainvalidien Veljesliitto, Antti Simola / Rintama­veteraaniliitto, Seppo Savolainen / Sotainvalidien Veljesliitto, Pekka Paatero / Sotaveteraaniliitto, Pertti Suominen / Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys, Malla Taipale / Sotainvalidien Veljesliitto ja Matti Louekoski / Rintamaveteraaniliitto. Kansanedustajista kauimpana Antti Kaikkonen (Kesk.), Kalle Jokinen (Kok.), Suna Kymäläinen (SDP), Kari Kulmala (Si.n), Ville Tavio (PS), Heli Järvinen (Vihr.) Paavo Arhinmäki (Vas.) ja Sari Essayah (KD) ja Harri Lindell (KP). l Syyskuun lopussa Veteraaniliittojen valtuuskunta vieraili eduskunnassa ja tapasi eduskuntaryhmien edustajia. VeVa aloitti kiittämällä tuoreesta laista, jonka mukaan kaikille veteraaneille turvataan samat kotipalvelut kuin sotainvalideillakin. Laki astuu voimaan 1.11.2019. Sotainvalidien Veljesliiton puheenjohta- ja Malla Taipale muistutti pieniprosenttisten sotainvalidien tarpeesta valtion korvaamaan laitoshoitoon. Hän kertoi, että tarvittava muutos sotilasvammalaissa ei olisi isotöinen. Ja mikä parasta, se ei vaatisi lisää rahaa, sillä rahat tarvittavaan prosenttirajan alentamiseen ovat jo olemassa. Kansanedustajat kuuntelivat veteraanijär- Marja Pajulahti Invalidisäätiön toimitusjohtajaksi Muistamme Professori Kauko A. Solonen * 11.10.1921 † 5.5.2018 Kaskisaaren kuntoutumislaitoksen pitkäaikainen johtaja ja ylilääkäri, sotainvalidi Kauko Antero Solonen menehtyi Joensuussa 96-vuotiaana. Solonen syntyi Kortesjärvellä ja kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun lyseossa 1940. Jo sitä ennen hän oli ollut vapaaehtoisena talvisodassa. Jatkosodassa palvellessaan JR 60:ssä hän haavoittui 14.9.1941 Prääsässä. Haavoittumisestaan huolimatta hän jatkoi palvelusta sotatoimialueella ja kotirintamalla. Syksyllä 1944 hän aloitti opiskelun Helsingin yliopistossa ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1948. Solo- jestöjen terveiset ja kiittivät järjestöjen tekemästä työstä sekä vuosittaisista vierailuista, joilla eduskuntaryhmät pidetään tilanteiden tasalla. Lupauksia muutoksista esim. pieniprosenttisten sotainvalidien asiassa ei saatu mutta Veljesliiton tärkeä edunvalvontaviesti saatiin etenemään tätäkin kautta. l nen erikoistui kirurgiksi ja myöhemmin edelleen ortopedikirurgiksi, traumatologiksi ja käsikirurgiksi ja väitteli keväällä 1957 lääketieteen tohtoriksi. Invalidiliiton Käpylän kuntoutuslaitoksen ylilääkäri hän oli vuosina 1953– 1955 ja sen jälkeen YK:n stipendin saaneena perehtymässä ja erikoistumassa amputoitujen sotainvalidien kuntoutukseen ja proteesihuoltoon USA:ssa ja Englannissa. Sosiaaliministeriön vuonna 1956 nimeämänä valtion ortopedilääkärinä Solonen teki uraauurtavaa työtä proteesihuollon organisoimiseksi ja kehittämiseksi Suomessa. Vuonna 1957 Veljesliitto perusti Kaskisaaren kuntoutumislaitoksen amputoiduille sotainvalideille ja Solonen oli sen ensimmäinen johtaja ja ylilääkäri vuoteen 1980 saakka. Proteesisäätiön hallituksen puheenjohtaja hän oli vuodet 1977–1987. Kun 1950–luvulla Kauko Solonen oli ollut maassamme uranuurtaja proteesihuollon kehittäjänä, 1970–luvun lopulta alkaen suurelta osin hänen ansiostaan käsikirurgia sekä lääketieteen osa-alueena että käytännön toteutuksessa kehittyi Suomessa maailman huipputasolle. Professorin arvonimen hän sai vuonna 1982. l Invalidisäätiön toimitusjohtajaksi on nimitetty OTK Marja Pajulahti. Pajulahti siirtyy Invalidisäätiöön SOS-lapsikyläsää­ tiön toimitusjohtajan tehtävästä. Aiemmin hän on toiminut muun muassa S-Pankin varatoimitusjohtajana ja LähiTapiola Pankin toimitusjohtajana. Marja Pajulahti aloittaa tehtävänsä Invalidisäätiön toimitusjohtajana 1.2.2019 mennessä, mihin saakka Juha Keski-Filppula jatkaa Säätiön vt. toimitusjohtajana. l Veljesliitolle on nimitetty viestintäpäällikkö l Sotainvalidien Veljesliiton hoitovapaalla ollut vakituinen tiedottaja Elina Ruuttila on siirtynyt muihin tehtäviin. Määräaikaisena tiedottajana toiminut Marja Kivilompolo on nimitetty Veljesliiton viestintäpäälliköksi 1. joulukuuta alkaen. Hän vastaa liiton viestinnästä sekä Sotainvalidi-lehdestä. l

Ajankohtaista 5 Rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnan kokoonpano vuosiksi 2018–2021 l Valtioneuvosto on asettanut rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnan (RiNen) toimikaudelle 1.11.2018–31.10.2021. Neu­ vottelukunnan tehtävä on tehdä esityksiä ja aloitteita sotainvalidien ja tunnuksen omaavien rintamaveteraanien elinolosuhteiden ja yleisen toimeentuloturvan kehittämiseksi, toimia yhdyssiteenä ja neuvottelevana elimenä viranomaisten ja sotiemme veteraanien hyväksi toimivien järjestöjen välillä sekä antaa lausuntoja sen tehtäviin kuuluvista asioista ja suorittaa valtioneuvoston tai STM:n sille antamat tehtävät. Neuvottelukunnan jäsenistö koostuu mukana olevien järjestöjen edustajista, kansanedustajista sekä asiantuntijoista. Neuvottelukunnan puheenjohtajana jatkaa kenraaliluutnantti (evp) Sakari Honkamaa. RiNen varapuheenjohtaja on Outi Luomaaho. Veljesliittoa neuvottelukunnassa edustaa puheenjohtaja Malla Taipale ja hänen henkilökohtainen varajäsenensä on pääsihteeri Seppo Savolainen. Rinen jäsenet ovat Antti Kurvinen (Kesk.), Mari-Leena Talvitie (Kok.), Juha Mäenpää (PS), Pertti Paakkinen (SDP), Kati Juva (Vihr.), Aino-Kaisa Pekonen (Vas.), Mikaela Nylander (RKP), Leena Rauhala (KD), Kari Kulmala (Sin.), Pekka Paatero (Sotaveteraaniliitto), Heikki Karhu (Rintamaveteraaniliitto), Pirkko Karjalainen (Veteraaniliittojen valtuuskunta), Tiina Kyt­ tälä (Valtiokonttori), Mari Patronen (Suomen Kuntaliitto), Kaija Sepponen (Kaatuneitten Omaisten liitto), Sari Jokinen (THL) ja sihteerinä Hanne Mäkitalo (STM). l Aune-Leea Huotarista vuoden 2019 lotta l Kajaanilainen Aune-Leea Huotari, 98, on valittu vuoden 2019 lotaksi. Huotari liittyi yhdessä sisartensa kanssa pikkulottiin isänsä kehotuksesta. Hän oli auttamassa läheisessä sotilaskodissa ja osallistui pikkulottien leiritoimintaan. Lottalupauksen Huotari antoi Kajaanin pääkirkossa, jonka jälkeen hän suoritti Puolustusvoimien ja Lottajärjestön yhteistyössä järjestämän lääkintäkurssin. Talvisodan puhjettua 19-vuotias Aune-Leea Huotari lähtikin lottakomennukselle Kajaaniin sijoitettuun sotasairaala 31:een. Töihin veripalveluun Jatkosodan aikana Huotari toimi Kajaanin sotasairaalan yhteyteen sijoitetussa Puolustusvoimien veripalvelussa. Varsinkin hyökkäyssodan aikana työ oli kiireistä. Veripalvelussa lääkintälottien tehtävänä oli pyörittää veripulloa verenluovutuksen aikana. Lisäksi lääkintälotat kuljettivat verta kenttäsairaaloihin ja joukkosidontapaikoille. Aune-Leea Huotarin vastuulla oli kuljettaa verta Uhtuan suunnalle ja veipä hän verilähetyksen Äänislinnaan ja Karhumäkeenkin. Kun saksalaiset siirtyivät pohjoiseen, toimitti Aune-Leea verta sinnekin. 25 litraa verta kuljetettavana Verikuljetusten hoitaminen oli tarkkaa työtä, sillä koko ajan piti seurata, että veri ei päässyt liiaksi lämpenemään tai kylmenemään kuljetuksen aikana. Useimmiten lähetys oli kaksi laatikkoa ja yhdessä laatikossa oli 24 pulloa, joten verilotalla oli kuljetettavanaan kaksikymmentäviisi litraa verta. Luovutetun veren tarve oli valtava ja usein kävi niin, että kuljetuksella saapunut veri loppui kesken. Monesti Aune-Leea Huotari luovutti omaa vertaan pelastaakseen haavoittuneita. Huotari toimi veripalvelussa koko jatkosodan ajan. Sodan päätyttyä Aune-Leeaa pyydettiin vielä jäämään työvoimapulan vuoksi töihin Kajaanin sairaalaan, jossa hän työskenteli vuoteen 1945 saakka. Sotien jälkeen hän teki uran Pohjolan Vaatetuksen myyjättärenä Kajaanissa. Lisäksi hän toimi matkaoppaana Kajaanilainen Aune-Leea Huotari valittiin vuoden 2019 lotaksi. Kyseessä on Lotta Svärd Säätiön vuodesta 2007 alkaen myöntämä kunniamaininta, jonka voi saada lottatyössä ansioitunut henkilö tai lottahengessä uutterasti toisten hyväksi toiminut suomalainen nainen. Kunniamaininta voidaan myönbtää myös kriteerit täyttävälle yhteisölle. niin Kajaanissa kuin matkatoimiston järjestämillä ulkomaanmatkoillakin. Rintamanaisten toiminta lähellä sydäntä Erityisen tärkeäksi Huotari on kokenut Rintamanaisten toiminnan. Hänen ryhdikäs olemuksensa totuttiin näkemään lukuisissa edustustilaisuuksissa vuosikymmenien ajan. Viimeisin tilaisuus nähtiin kaksi vuotta sitten, kun hän seisoi yhdessä veteraaniveljen Heikki Mäntymaan kanssa vastaanottamassa valtakunnallista paraatia itsenäisyyspäivänä 2016 Kajaanin kaupungintalon edustalla. Aune-Leea Huotari on osallistunut lukuisiin Lottaperinneyhdistyksen tilaisuuksiin ja kertonut nuoremmille jäsenille kokemuksistaan lottakomennuksella. Lisäksi hän oli monien vuosien ajan saattelemassa veteraanisisaria ja -veljiä viimeiseen iltahuutoon. l Aune-Leea Huotari toimi lottana veripalvelussa. Veripula oli usein niin suuri, että hän antoi haavoit­ tuneille omaa vertaan.

6 Ihmeiden aika ei ole ohi – kunniavelka on nyt maksettu Kirjoittaja sotaveteraani Vesa Koiviston kanssa kauniissa kodissa sodan tunnelmissa. Myös Keskisuomalainen teki jutun Koiviston sankarillisesta toiminnasta, mutta vaatimaton veteraani toivoi, että juttu tulisi myös Sotainvalidi-lehteen saatesanoilla ”hyvää huolta ovat meistä pitäneet”. Kuva: Keskisuomalainen/ Esa Jokinen l Isäni, Timo Pynnönen (24.1.1924– 12.8.1987), kertoi meille kolmelle lapselleen, kuinka hän haavoittui Tali-Ihantalan taistelussa ja kuinka Vesa Koivisto -niminen sotakaveri hänet pelasti. Kertomuksen hän päätti sanoihin: – Se oli Vesa Koivisto, joka minut pelasti jäämästä ryssän jalkoihin. Pitäisi hänelle siitä hyvästä pullo viedä. Kaikille tämän lehden lukijoille on tiedossa, mitä ja milloin tapahtui Karjalankannaksella kesäkuussa 1944. Tali-Ihantalan taistelu oli paitsi sotaa maa maata vastaan, myös sotaa mies miestä vastaan. Joukot olivat muutaman sylinmitan päässä toisistaan. Tykistökeskityksillä ja hyökkäysvaunuilla sekä ylivoimaisella miesmäärällä vihollinen yritti tunkeutua rintamamme läpi, mutta meikäläiset vastasivat samalla mitalla. Lopputukoksena oli kunniallinen torjuntavoitto, mutta ilman uhrauksia se ei tullut. Haavoittuminen kranaatinsirpaleesta Suurhyökkäyksen nimellä tunnettu taistelu alkoi virallisen tiedon mukaan 25.6.1944, mutta jo edellisenä päivänä, lauantaina, olivat sotatoimet täydessä vauhdissa. Isäni oli konekiväärimiehenä JR 48:n toisessa joukkueessa. Tapahtumahetkellä hän oli kuljettamassa vyö- patruunoita ja oli jalustan kanssa maastoutuneena Konkkalan kallion kupeella, kun läheiseen koivuun osunut kranaatti räjähti ja tulikuuma sirpale osui hänen pohkeeseensa. Aseveli, samoin toivakkalainen, Antti Nieminen, tuli hänen luokseen, mutta oli annettu kova määräys, että linjasta ei saa poistua ja niin Antti joutui jättämään hänet lääkintämiesten huostaan. mutta yritetään kuitenkin. Nostin hänet poikittain riippuvaan asentoon hartioilleni ja läksin kävelemään. Kyllä se oli tyytyväinen, kun näkyi sairasauto ja pääsi kyytiin, kuvailee Leivonmäen Vartiamäesta sotaan lähtenyt Vesa Koivisto. JSP oli tyhjä Isäni päätyikin linjan taakse joukkosidontapaikalle, jossa hän oli liikuntakyvyttömänä paareilla. Vieressä oli rivissä kaatuneita aseveljiä, huovilla ja havun oksilla verhottuina. Hyökkäys oli tulossa kohti, ja seuranneissa tilanteissa JSP jäi tyhjilleen, vain uhrit olivat maassa. Hetken kuluttua paikalle tuotiin taas yhtä kaatunutta ja isäni paareilla maaten pyysi auttamaan, moneen kertaan. Tällöin paikalle tullut sotamies Vesa Koivisto, s. 1923, otti ohjat – tässä tapauksessa isäni – omiin käsiinsä ja kantoi hänet hartioillaan luotisateen keskellä noin kilometrin verran, ehkä enemmänkin. Vihdoin metsiköstä löytyi Laguksen joukkojen sairasauto, jonne hänet nostettiin. – Se sanoi moneen kertaan siinä paarilla maatessaan, että auttakaa, auttakaa. Minä sanoin, että miten minä yksinäni sinua autan, Hyväntuulinen ja hyvävoimainen Vesa Koivisto muistaa Konkkalankallion tapahtumat ”kuin eilisen päivän”. Kuva: Risto Pynnönen

7 Sirpale olkavarteen Muutamaa päivää myöhemmin Koivisto haavoittui itsekin. Hänen kohtalonsa oli hyvin samanlainen kuin isänikin. Puussa räjähtänyt tykinkranaatti lähetti sirpaleen hänen olkavarteensa, jossa se osui valtimoon ja alkoi massiivinen verenvuoto. Paikalla oli lääkintämiehiä, mutta verenhukka oli niin suuri, että hän vaivoin selvisi kokoontumispaikalle ja lopulta pyörtyi sairasautossa. Olkavarren luita ei vaurioitunut ja niinpä hän toipumisloman jälkeen vielä palasi rintamalle. Sinnikkäät kauppiaat – Teenkö kaupat kotiovelle tulleen kauppamiehen kanssa? Isäni oli sodan loppuun asti toipilaana ja hänet kotiutettiin 9.12.1944. Vaikka näiden aseveljien välimatka siviilissä oli vajaat 50 kilometriä, Toivakasta Leivonmäelle, he tapasivat toisensa vain yhden kerran, Jyväskylän maatalousnäyttelyssä 1960-luvulla. Isäni oli heti hänet tunnistanut ja mennyt puheille. Vesa Koivisto muistaa isäni sanat: ”Sinä kannoit minut turvaan rintamalla.” Samassa yhteydessä hän oli nostanut housunlahjettaan ja näyttänyt elinikäiseksi jääneen arven. Kunniavelka maksettiin Syyskuun 1. päivänä oli maakuntalehdessämme Keskisuomalaisessa Meidän juttu -osiossa kuva ja kuvateksti, jossa kerrottiin sotaveteraanien kuumailmapallolennätyksestä Tikkakoskella. Veljeni Markku oli huomannut kuvan ja nimiluettelon, jossa mainittiin 95-vuotiaan Vesa Koiviston olleen mukana. Olimme saunaa lämmittämässä, kun tuli puheeksi, että pelastajamme on vielä keskuudessamme ja että pitäisi se isämme nimeämä kunniavelka hoitaa. Sanoin, että eiköhän lähdetä heti. Parin puhelinsoiton jälkeen saimme tietoomme Vesan talon sijainnin, edelleen Leivonmäen Vartiamäen juurella, ja tuota pikaa olimme matkalla. Sieppasimme veljeni kokoelmista reilun kokoisen konjakkipullon, ja matka kohti tuttua tuntematonta alkoi. Saunanlämmitys sai jäädä myöhemmäksi. Löysimme sympaattisen ja hyvissä voimissa olevan Vesa Koiviston ja Maija-rouvan valkoisesta tiilitalosta. Esitimme asiamme ja ojensimme pullon. Kunniavelka oli maksettu, 74 vuoden jälkeen. l Teksti: Risto Pynnönen Pixhill.com Pikainen jälleennäkeminen l Vanha omakotitalo, vanhat asukkaat ja kotiovelle ilmestyvä kauppamies. Myyjät tulevat usein suoraan kauppaamaan juuri tähän kohteeseen tarpeellista asiaa tai tarkastamaan rakenteita tai järjestelmiä, joissa havaitsevat korjattavia vikoja. ”Jos nyt ei heti tehdä niin ongelmia seuraa.” Yksi toteutuneista tapauksista: ovikello soi ja siistin näköiset miehet ilmoittivat alueella tehtävän viemäritarkastuksia. Tarkastivat vessan kautta ja sanoivat, että onneksi tuli nyt tarkastettua, ennen kuin todelliset ongelmat ilmenevät. Hintakin tuli nopeasti keittiön pöydässä laskettua, kun kokeneet miehet kyseessä. Hinnaksi ilmoitettiin 34 000 euroa, kyseessä 100 neliön omakotitalo. Sopimuskin saatiin näppärästi heti aikaiseksi, kun ammattimiehillä on aina kaikki mukana ja hommat hanskassa. Tämä työ saatiin onneksi peruttua, nimittäin jälkeenpäin tehdyssä tarkastuksessa viemäreistä ei löytynyt juuri mitään vikaa. Hinta oli lisäksi jopa moninkertainen saatavilla olevaan kilpailutettuun hintaan nähden eivätkä asiakirjat olleet asianmukaiset. Sopimuksessa on usein vielä maininta, että jos asiakas peruu sopimuksen, hän joutuu maksamaan tuntuvan vahingonkorvauksen. Tarkastuksessa viemäreistä ei löytynyt mitään vikaa ja hinta oli moninkertainen kilpailutettuun hintaan nähden. Tämä pikku-uutinen käynnisti toimenpiteet, joissa 74 vuoden takainen kunniavelka saatiin maksettua. Kuva: Keskisuomalainen. Edellinen esimerkki on todellisesta tilanteesta ja niitä riittää. Kotimyynnin kannattavuuden perusteet löytyvät tuostakin tapauksesta. Asiakkaat eivät tiedä oikeaa hintatasoa, jolloin palvelua voidaan tarjota mihin hintaan tahansa. Neuvoja ei ole kiireelliseksi esitettyyn tilanteeseen välttämättä heti saatavissa. Taitava myyntimies esittäytyy ehdottomaksi asiantuntijaksi, jonka sanaan on parempi luottaa. Työ saadaan nopeasti käyntiin, ilman että asiakkaan täytyy asiaan enempää perehtyä ja nähdä vaivaa. Miten kauppamieheen tulisi suhtautua? Kauppamiehiä on tietysti monenlaista. Kaikessa kaupankäynnissä on hyvä pitää mielessä selvät toimintaperiaatteet. Ennen ostopäätöstä asiaa tulisi rauhassa harkita. Mitä isompi kauppa on kyseessä, sitä varmemmin on syytä kysyä neuvoa ja verrata hintaa muihin vastaaviin. Sopimukseen ei pidä koskaan pistää ni­ meään, ennen kuin tietää mitä on ostamassa, tarvitseeko yleensä palvelua tai tuotetta ja onko hinta kohdillaan. Yleensäkään kotimyyntitilanteessa ei ole tarpeen laittaa nimeään mihinkään, jos ei ole ostopäätöstä tehnyt. Moni on luullut vain kuitanneensa saadun tarjouksen ja yllätyksenä on tullut, että kyseinen paperi olikin jo se sopimus. Korkeat hinnat, epäedulliset ehdot ja tarpeettomat korjaukset Omakotitaloihin on perinteisesti kaupattu kotimyyntinä vesikouruja, kattopinnoitteita, ikkunoita tai ulkoverhoiluun liittyviä asioita. Suosittuja ovat olleet viemärien pinnoitukset, hormien korjaukset, erilaiset julkisivupinnoitukset ja pesuhuoneremontit. Kauppamiehen tarkastusten tulokset tulee aina tarkastuttaa toisella, riippumattomalla taholla. Ikääntyneet saavat asiantuntevan avun kaikissa remontteja koskevissa asioissa Vanhustyön keskusliiton korjausneuvojilta. Ikääntyneet saavat avun kaikissa remontteja koskevissa asioissa Vanhustyön keskusliiton korjausneuvojilta. Samat edellä esitetyt periaatteet pätevät kaikenlaisiin kaupustelijoihin. Älä osta ilman harkintaa, äläkä usko kaikkea mitä sinulle sanotaan. Aggressiivisen puhelinkauppiaan puhelut tulisi tallentaa ja siihen löytyy jo sovelluksia ladattavaksi puhelimeen. Kaikki puhelut voidaan asettaa tallentumaan esim. kahden vuorokauden ajaksi kuunneltavaksi, jolloin ikääntynyt voi sen kuunteluttaa lapsillaan tai tu­ttavillaan. Mitä tehdä, jos vahinko on jo tapahtunut? Jos kauppa kaduttaa heti sopimuksen teon jälkeen, on asiakkaalla vielä aikaa perua sopimus. Sopimuksesta tulee löytyä ohjeet kaupan peruuttamisesta. Lain mukaan asiakas voi perua kotimyynnissä tehdyn sopimuksen 14 vuorokauden sisällä. Tämän jälkeenkin kauppa voidaan perua, jos kotimyyntiasiakirjat eivät ole asianmukaiset. Kauppa voidaan perua myöhemmin myös, jos voidaan osoittaa, ettei asiakas ole ymmärtänyt kaikkea kauppaan liittyvää esim. muistisairauden vuoksi. Ota epäselvissä asioissa yhteyttä kuluttajaneuvontaan tai Vanhustyön keskusliiton korjausneuvojiin. Yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.vtkl.fi l Jukka Laakso Korjausneuvonnan päällikkö

8 Lakimies Janne Nikkarinen Sotilasvammalaki 70 vuotta Seppo Savolainen pääsihteeri, liiton lakimies l Valtion sotainvalideille maksamat korvaukset, hoito- ja apuvälinepalvelut sekä leskien saamat huoltoeläkkeet perustuvat vuonna 1948 annettuun sotilasvammalakiin. Se paransi aikoinaan merkittävästi sotainvalidien korvausturvaa ja merkitsi siirtymistä yhtenäiskorvausjärjestelmään. Aiemmin korvauksen suuruuteen vaikutti sotilasarvo, mutta sotilasvammalain periaatteena on, että kaikille suoritetaan samantasoisesta haitasta yhtä suuri korvaus. Uudistuksia vaiheittain Sotilasvammalakia on kuluneiden vuosikymmenien aikana muutettu 66 kertaa. Seuraavas- sa kerrotaan tärkeimmistä niistä. Ensimmäiset lainmuutokset 1950-luvulla toivat korjauksia vaikeavammaisten asemaan sekä laajensivat vuonna 1956 korvaukseen oikeutettujen piiriä koskemaan internoituina, SS-miehinä ja puolustusvoimien työhön määrättyinä vammautuneita. Samalla avattiin mahdollisuus korvauksen hakemiseen niille, joilta lakiin kirjoitettu vuoden määräaika oli ehtinyt umpeutua. Vuonna 1953 lakiin lisättiin sairausapulisä, jota oli mahdollista hakea sotainvalidin ja hänen perheenjäsentensä toimeentuloa vaikeuttavien sairauskulujen perusteella. Sotainvalidien kuntoutus käynnistyi vuoden 1956 lainmuutoksen pohjalta amputoitujen proteesin käytön opetuksesta laajentuen vuonna 1960 käsittämään vähintään 50 %:n sotainvalidien laitoskuntoutuksen. 1960-luku – uudistusten vuosikymmen Laitoshoitoon pääsy muunkin kuin sotavamman perusteella tuli mahdolliseksi vaikeavammaisille vuoden 1960 lainmuutoksella. Vuosikymmenen puolivälissä vaadittava haittaasteraja alennettiin 30 %:iin. Samalla saivat 30–45 %:n sotainvalidit oikeuden kuntoutukseen sotavammojen yhteydessä esiintyvien sairauksien perusteella. Merkittävä uudistus oli vuonna 1967 voimaan tullut säännös, joka perusteella voitiin korvata vammat ja sairaudet, jotka liittyvät sotavamman synnyttämään poikkeukselliseen alttiuteen tai taipumukseen. Liitynnäis- sairauksina on esimerkiksi amputoiduille korvattu vahingoittumattoman raajan nivelrikkoja. Vuoden 1967 lainmuutos avasi myös mahdollisuuden hakea korvausta myöhemminkin kuin määrättyjen hakuaikojen rajoissa. Sotilasvammalain nojalla maksettiin huoltoeläkettä alun perin vain silloin, kun korvauksensaaja oli kuollut sotavamman tai sairauden johdosta taikka haitta-aste oli vähintään 90 %. Vuoden 1962 lainmuutos pudotti vaadittavan haitta-asteprosentin 50:een ja vuodesta 1969 lähtien se on ollut 30 %. 1970-luku – haitta-asterajoja alennetaan Sotilasvammalakia uudistettiin laajasti vuonna 1971. Sairausapulisän ja täydennyskoron hakumahdollisuus avautui vähintään 20 %:n sotainvalideille ja raja yleisen terveydentilan tarkastukseen aleni 10 %:iin. Lisäksi 30–45 %:n sotainvalidit alkoivat saada kuntoutusta muustakin syystä kuin sotavammojen perusteella. Sotilasvammakorvausten sitomisella työeläkeindeksiin turvattiin niiden tason säilyminen. Sotavankeina olleiden korvauksensaantia helpotti, kun sotavankeuden erityisiin olosuhteisiin liittyvät vammat ja sairaudet tulivat korvattaviksi. Tyyppilisiä tällaisia sairauksia olivat esimerkiksi hermostolliset herkkyysoireet ja toiminnalliset vatsavaivat. Sotilasvammalakiin lisättiin vuonna 1975 kertakaikkista korvausta koskeva säännös, joka oli tarkoitettu lievävammaisten 10–25 %:n sotainvalidien leskien toimeentulon tueksi. Asunnon muutostöiden ja apuvälineiden korvaamista koskeva säännös lisättiin sotilasvammalakiin vuonna 1978. Tuolloin sen piiriin pääsivät vain 50–100 %:n sotainvalidit. 1980-luku – ikääntymiseen varautumista Sotilasvammalain kauaskantoisin muutos tuli voimaan vuonna 1986, jolloin kuntien vähintään 30 %:n sotainvalideille järjestämiä sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluita ryhdyttiin korvaamaan valtion varoista. Uudistuksen yhteydessä luovuttiin maksamasta 100 %:n haitta-asteen mukaista elinkorkoa kuntoutuksen ja laitoshoidon ajalta, mikä herätti kritiikkiä. Sotainvalidien kannalta tämä ”vaihtokauppa” oli kuitenkin onnistunut, sillä kotona asumisen helpottumisen ohella myös taloudellinen hyöty oli moninkertainen menetykseen nähden. Lievävammaisten neljän vuoden välein tapahtuva kuntoutus aloitettiin vuonna 1986. Tuolloin kuntoutukseen pääsivät 25 %:n sotainvalidit. Vuonna 1987 olivat vuorossa 20 %:n sotainvalidit ja seuraavana vuonna 15 %:n sotainvalidit ja vuonna 1989 viimein myös 10 %:n haitta-aste oikeutti kuntoutukseen. Sotainvalidien kuntoutus käynnistyi vuoden 1956 lainmuutoksen pohjalta amputoitujen proteesin käytön opetuksesta laajentuen vuonna 1960 käsittämään vähintään 50 %:n sotainvalidien laitoskuntoutuksen. Kuvassa Kaskisaaressa annettavaa kävelyopetusta. 1990-luku – tasa-arvon aika Vuosikymmenen aikana toteutetut lainmuutokset lyhensivät lievävammaisten kuntoutusvälin ensi kahdeksi vuodeksi ja vuodesta 1997

9 Sotilasvammalain soveltamisesta alkaen vuosittain tapahtuvaksi. Kuntoutuksen jakaminen aviopuolison kanssa tuli mahdolliseksi vuonna 1994. Palvelutaloissa asuvien sotainvalidien asema parani kun kunnan niissä järjestämät asumispalvelut säädettiin korvattaviksi. Asunnon muutostöiden haitta-asteraja aleni vuonna 1996 ensin 20 %:iin ja vuonna 1999 hyväksytyllä lainmuutoksella 10 %:iin. Naissotainvalidit korvauksensaajina joutuivat odottamaan tasa-arvoa vuoteen 1997 saakka. Vasta tuolloin heidän elinkorkoonsa tuli omaiskorotus aviomiehen perusteella ja heidän puolisonsa saivat samat oikeudet huoltoeläkkeeseen kuin mitä miessotainvalidien leskillä oli. 2000-luku – painopiste lievävammaisiin Vuosituhannen vaihtuessa laajeni asunnon muutostyökorvaus koskemaan kaikkia vähintään 10 %:n sotainvalideja. Kuntien järjestämiin avopalveluihin saivat vuonna 2003 oikeuden 25 %:n sotainvalidit ja kahta vuotta myöhemmin 20 %:n sotainvalidit. Laitoshoidon kohdalla 20 ja 25 %:n sotainvalideille toteutui ensin jaksottaista hoitoa koskeva uudistus. Pitkäaikaista hoitoa ryhdyttiin korvaamaan 25 %:n sotainvalideille vuonna 2008 ja 20 %:n sotainvalideille vuonna 2013. Veljesliiton pitkäaikainen tavoite kaikkien vähintään 10 %:n sotainvalidien saamiseksi sotilasvammalain nojalla korvattavien avo- ja kotipalvelujen piiriin toteutui vuosina 2015 ja 2017 ensin 15 %:n ja sitten 10 %:n sotainvalidien osalta. Sotilasvammalakia muutettu vastaamaan tarpeita Sotien jälkeen kiireellisimpänä tehtävänä oli vaikeasti vammautuneiden hoito- ja korvausturvan kehittäminen sekä tukea heidän paluutaan työelämään. Parannuksia tarvittiin myös toimeentulon turvaamiseksi erityisesti perheellisten sotainvalidien kohdalla. Asunnon muutostöiden ja apuvälineiden korvaamista koskeva säännös lisättiin sotilasvammalakiin vuonna 1978. Tuolloin sen piiriin pääsivät vain 50–100 %:n sota­ invalidit. Nykyään apuvälineet tukevat toimintakykyä merkittävästi. Kuva: Juha-Pekka Honkanen Seuraavina vuosikymmeninä oli keskiössä tavoite sotainvalidien toimintakyvyn säilyttämiseksi mm. kuntoutuksen avulla. Yhteiskunnan vaurastuessa oli mahdollista laajentaa eri korvauksia koskemaan myös lievemmin vammautuneita. Tältä osin Veljesliiton vuosikymmeniä jatkunut edunvalvontatyö on tuottanut hyviä tuloksia. Kaikki tavoitteet eivät kuitenkaan ole toteutuneet, sillä 10 ja 15 %:n sotainvalideilla ei ole vieläkään oikeutta päästä tarvittaessa jaksottaiseen tai pitkäaikaiseen hoitoon sotainvalidien veljeskoteihin. l Tapaturmaviraston tehtävät sotilasvammalain soveltajana ja sen mukaisten korvausten maksajana siirtyivät Valtiokonttorille 1990-luvulla. Vähän aikaisemmin oli jo siirrytty käsin tehdystä toiminnasta käyttämään sähköistä tietojärjestelmää. Asiakkaita oli tuossa vaiheessa vielä paljon ja heitä palveli iso joukko työntekijöitä. Tällä hetkellä asiakaskuntaamme kuuluu 1143 ennen vuotta 1926 syntynyttä sota­ invalidia, 1980 sotilasinvalidia ja 3841 omaista. Sotilasinvalideja ovat asevelvollisina tai rauhanturvaajina ennen vuotta 1991 vammautuneet. Meitä asiakaspalvelijoita on Valtiokontto­rissa tällä hetkellä enää 12 henkilöä. Korvauksissa liikkuu kuitenkin edelleen suuria rahasummia. Viime vuonna näille asiakasryhmille maksettiin korvauksia yhteensä 124 miljoonaa euroa. Suurin osa hakemuksista ja päätöksistä koskee korvatun vamman perusteella maksettavia sairaanhoitokuluja (11 000 kpl/vuosi). Sen lisäksi annetaan paljon kuntoutuspäätöksiä (5000 kpl/vuosi). Laitoshoitopäivät kasvussa Huomattava kasvu verrattuna edelliseen vuoteen on laitoshoitopäätösten määrässä. Lokakuun loppuun mennessä niitä on annettu 3300 päätöstä enemmän kuin vastaavassa ajassa viime vuonna. Tämä kertoo siitä, että yhä useampi sotainvalidi on siirtymässä pysyvään tai osa-aikaiseen laitoshoitoon. Keski-iän ollessa 95 vuotta tämä ei tietenkään ole yllätys. Sotainvalidien korvaukset perustuvat haitta-asteeseen, jonka mukaan maksetaan elinkorkoa. Ensimmäistä kertaa korvausta hakevien joukossa on edelleen myös sotainvalideja. Suurin osa elinkorkohakemuksista on kuitenkin elinkoron oikaisuhakemuksia. Vuosien varrella tapahtuneet lainsäädännön haitta-asterajojen laskemiset ovat aina aiheuttaneet hakemusten lisääntymisen ko. alueella. Viimeksi näin kävi 2015 kun kunnallisten avopalvelujen rajaa laskettiin 15 %:iin. Tällä hetkellä raja on 10 % eli kaikki saavat tarvittavat palvelut. Laitoshoidon raja on vielä toistaiseksi 20 %, mutta tämäkin toivottavasti korjaantuu ennen pitkää. Jo nyt voidaan antaa poikkeustapauksessa harkinnan mukaan maksusitoumus laitoshoitoon, jos laitoshoidon tarve johtuu korvatusta vammasta. Palvelulupauksemme pitää Valtiokonttori on antanut palvelulupauksen hoitaa sotainvalidien korvausasiat parhaalla mahdollisella tavalla loppuun asti. Asiakaspalvelumme saakin jatkuvasti hyvää palautetta. Hoito- ja kuntoutuslaitosten tasoa valvomme laatuvaatimuksilla ja niihin liittyvillä tarkastuskäynneillä. Sotainvalidien veljesliiton kanssa teemme jatkuvasti hyvää yhteistyötä. Toivomme, että asiakkaamme ovat jatkossakin palveluumme tyytyväisiä ja pystymme tekemään joskus vaikeatkin korvausasiat heille helpoiksi. Tiina Kyttälä palvelupäällikkö

10 Jälleenrakennusaika naisen näkökulmasta Lokakuussa ensi-iltansa saanut Oma Maa -elokuva muistuttaa, ettei sota suinkaan rauhan­sopimukseen päättynyt. – Feminismistä puhuttaessa täytyy muistaa, että eihän valtaa anneta – se otetaan. Ja sen nämä naiset tekivät, joskin pakon edessä. Sen jälkeen ei mikään enää ollut entisellään. Rintama on kaikkialla sama Oma Maa -elokuvan miespääosassa nähdään poikkeuksellisesti sotainvalidi. Pölöselle tämä ei kuitenkaan ole ensimmäinen kerta: sotainvalidilla oli merkittävä rooli jo hänen 2004 valmistuneessa Koirankynnen leikkaaja -elokuvassa. Niiltä ajoilta on peräisin idea tähänkin elokuvaan, samoin kuin taustatyö, johon elokuva paljolti tukeutuu. – Tehdessäni tutkimusta vuosista noilta ajoilta; vuodesta 1945 vuoteen 1952, jolloin asutustoiminta saatiin virallisesti valmiiksi, tajusin, että nuo seitsemän vuotta ovat uskomaton ajanjakso Suomen historiassa. Miksi siitä ei ole kerrottu muualla kuin Heikki Turusen Raivaaja-sarjassa? Naisihmiset, etenkin ne kylmillä tiloilla eläneet suurten ikäluokkien edustajat ovat myös kysyneet, että eikö siitä ajasta voisi tehdä elokuvaa. Suomalaisyleisön kestosuosikiksi noussut Pölönen nauraakin elokuvan olevan tietyllä tapaa tilaustyö. – Silloin kun puhelinnumeroni oli vielä luettelossa, aamuyöstä soiteltiin aina, että ”tee sotaelokuva! Semmoinen kaukopartiojuttu!” Etulinjan paukkeen sijaan Pölönen keskittyy sotakuvauksessaan kuitenkin ihan muualle, sillä rintamaa on hänen mukaansa kuvattu jo paljon. – Yksinkertaistaen rintaman tapahtumat ja sota; ne kauheudet ja toiminnot, ovat kaikkialla samanlaisia. Mutta sodan jälkeinen aika ja kotirintama ovat huomattavasti vivahteikkaampia ja elokuvantekemisen kannalta kiinnostavampaa. Sota ei jäänyt rintamalle Oma maa -elokuva kertoo sotien jälkeisestä ajasta naisen näkökulmasta katsottuna. Kuva: Solar Films l Markku Pölösen uusin elokuva sijoittuu miehen aikaisemmista produktioista tuttuihin pohjoiskarjalalaisiin maalaismaisemiin, mutta poikkeaa paitsi niille ominaisesta tematiikasta, myös siitä, miten sotaa on suomalaisissa elokuvissa aikaisemmin käsitelty. Annin ja Veikon rakkaustarinan ympärille rakentuva elokuva keskittyy sotaa seuranneisiin jälleenrakennuksen vuosiin ja asutustoimintaan. Pölöselle tyypillisen, muuttuvaa miehisyyttä tarkastelevan nuoren miehen kasvutarinan sijaan keskiössä onkin nainen. Elokuva tuo huomion naisten merkitykseen paitsi sodasta palanneiden, monella tapaa traumatisoituneiden sotilaiden jälkihoitomekanismina, myös peilaa sodan aikana alkanutta ja jälleenrakennusvuosina jatkunutta murrosta naisten yhteiskunnallisessa roolissa. Näkymättömät naiset – Naiset tekivät ihan käsittämättömän työn, Pölönen huokaisee. – Se puoli asiasta on täysin kertomatta. Kuningasjätkää tehdessäni sain Savosta vanhalta rouvalta kirjeen, jossa hän kertoi hoitaneensa sodan aikana 50 muun naisen kanssa tietyn jokiosuuden tukinuiton. Jos olisin kuullut siitä aikaisemmin, olisin tietysti tehnyt elokuvan siitä; naispuolisista tukkijätkistä! Pölönen muistuttaa, ettei naisten urhool­ lisuus pelkästään sotavuosiin jäänyt. – Miehet olivat rintamalla, naiset pelkäsivät sydän sykkyrällään, miten heille käy ja tekivät miesten poissa ollessa raskaat ja fyysiset työt. Sodasta tultiin fyysisesti ja henkisesti vammautuneena ja naisten tehtävä oli hoivata miehet taas eteenpäin, hän jatkaa. Elokuva myös muistuttaa, että ei se sota rauhansopimukseen päättynyt, vaan jatkui monessa perheessä vielä pitkään. – Tuo on juuri se lause, jota käytin tehdessäni ensimmäisen lyhytelokuvani, Pölönen hymyilee. – Elokuva (1983 ilmestynyt Yön yli) kertoi sotaveteraanista, joka näki painajaisia ja siitä, että sota ei pääty rauhantekoon vaan jatkuu ihmisten mielissä. Omaa Maa sivuaa sotaa monesta muustakin kiinnostavasta kulmasta: sivuroolien kautta esiin nostetaan niin evakkojen uudelleenasutus kuin ne, jotka sodasta palattuaan eivät enää päässeet elämän syrjään kiinni. Näihin sivujuoniin olisi mielellään syventynyt enemmänkin, eikä Pölösen paljastus tulekaan yllätyksenä. – Tästä piti alun perin tulla 12-osainen TV-sarja. Se, että se ei sitten liian kalliina mennyt Yleisradiossa läpi, oli helkkarinmoinen pettymys. Siinä olisi pystynyt kertomaan mm. evakkojen ja asutustoiminnan tarinan huomattavasti tarkemmin. Ehkä sen joku vielä tekee. Lapsuus sodan varjossa Pölönen itse kasvoi 1960-luvulla, jolle sota antoi oman sävynsä. – 1960-luvun alussa sota oli vielä tosi lähel-

11 koissa. Muttei Olavi koskaan kertonut mitään. Ihmisiä haastatellessani olen saanut kuulla, että sen takia siitä ei puhuta, kun se on turhaa. Ei sitä kukaan ulkopuolinen pysty ymmärtämään. Ja niin se varmaan onkin. Paljon yhä kertomatta Ohjaaja Markku Pölönen kasvoi 1960luvulla, jolle sota antoi oman sävynsä. lä. Ne miehet, jotka olivat olleet rintamalla, olivat silloin vielä alle viisikymppisiä, hän pohtii. Pölösen oma isä säästyi sodalta. – Isä oli jatkosodan aikaan asevelvollinen eli olisi joutunut Lapin Sotaan, mutta sairastui lavantautiin niin pahasti, että 40-kiloiseksi kuihtuneella miehellä lähti tukkakin päästä. Pölönen hymähtää, että 60-vuotisen elämän aikana juttuarkistoja veteraaneista on ehtinyt kertyä. – Naapurissa oli kahteen kertaan haavoittunut Holopaisen Olavi. Isä kunnioitti häntä kovasti ja sanoi Olavin olleen pahoissa pai- Kesämuistoja Talven tullessa palataan vielä hetkeksi menneen kesän tapahtumiin, joita sotainvalidipiireissä järjestettiin. Yhteiset tapaamiset mieluisan tekemisen ohella ovat piristäneet osallistujien päiviä. Lappeenrannassa vietettiin touhukas kesäpäivä l Lappeenrannan seudun sotainvalidien heinäkuinen kesätapahtuma osaston saunamajalla Huhtiniemessä Saimaan rannalla sai mieluisat puitteet ympärilleen. Paikalla oli yli 20 henkeä tapaamassa toisiaan. Osanottajat koostuivat osaston sotainvalideista, joita oli paikalla neljä, sekä tukijoukoista ja sotainvalidien puolisoista. Ohjelmassa oli tikanheittoa, pallon tarkkuusheittoa ja tarinoita ”sieltä jostain”. Pallon tarkkuusheitossa invalidit Olavi Ukkola ja Unto Hakuli olivat niin tarkkoja, että voittajalla pallo meni tähdättävään tikkuun aivan kiinni ja kakkoseksi tulleella muutaman millin päähän. Ravitsemuspuolesta huolehdittiin lohisopalla ja päiväkahveilla. Sen päälle saunan ystävät saivat nauttia makoisista löylyistä ja vilvoittavasta Saimaan vedestä. – Olen erittäin iloinen nähdessäni teitä näin runsaasti paikalla ja kun kuuntelen teitä, niin tässä salissa leijuu mitä ystävällisin ja yhteisöllisin sotainvalidien henki, totesi osaston puheenjohtaja Kullervo Lehtonen tilaisuuden päättäneessä kahvihetkessä. l Teksti ja kuva: Keijo Martikainen Paikoin hyvinkin traagisista ihmiskohtaloista huolimatta elokuvasta jää hyvä ja lämmin olo. Siinä kiteytyy monella tapaa se yhdessä tekemisen henki, jota ilman ei sodasta eikä jälleenrakennuksesta olisi selvitty. – Taloja esimerkiksi ihan oikeasti rakennettiin porukalla. Se ei tahdo mennä nykyihmiselle päähän, että mitenkä niitä niin nopeasti valmistui. Mutta kyllä niitä valmistui, kun oli valtava määrä osaavia käsiä. Ja ennen kaikkea halua tehdä. Elokuvantekijänä Pölönen etsii aina uutta tarinaa. Sodastakaan ei hänen mukaan ole vielä kerrottu kaikkea, vaan monta tarinaa on yhä kuulematta. – Sotilaspojat ovat yksi. Eikä pikkulotistakaan ole tehty elokuvia. Sitten kaikki tämä huoltotoiminta puuttuu kokonaan. Ruokahuolto – siitä on ihan uskomattomia juttuja vilahdellut. Näin minä taas hivuttaudun sinne kotirintaman suuntaan! l Mikä asutustoiminta? Asutustoiminta oli yhteiskuntapoliittista toimintaa, jolla pyrittiin muokkaamaan maanomistussuhteita tarkoituksenmukaiseksi katsottuun suuntaan. Sen tavoitteena oli mahdollistaa uusien itsenäisten tilojen synty ja tukea olemassa olevien tilojen elinkelpoisuutta, mitä tehtiin lainsäädännöllisin muutoksin sekä valtion varoista maksettavin avustuksin ja lainoin. Sotien jälkeen Suomi joutui uudelleenasuttamaan yli 400 000 luovutettujen alueiden kansalaistaan. Mm. tätä palvelemaan säädettiin 1945 maanhankintalaki, jonka perusteella muodostettiin yli 100 000 tilaa ja tonttia. 40 prosenttia maasta saatiin valtion maista ja loput pakkolunastamalla kuntien, seurakuntien, yhtiöiden ja yksityishenkilöiden maaomaisuutta. Siirtoväen lisäksi maata hankittiin myös sotainvalideille, sotaleskille, sotaorvoille sekä perheellisille sotaveteraaneille. Elokuvasta tuttu ”kylmä tila” oli kunnostettavaksi annettu asutustila, jolla ei ollut kunnollisia rakennuksia. Varsinainen asutustoiminta päättyi 1958 maanhankintalain kumoamiseen. Teksti ja kuva: Ariela Säkkinen Kivaa yhdessäoloa kisojen merkeissä l Pirkka-Hämeen piiri järjesti 14.6. perinteiset kesäkisat, joissa yhdistettiin bocciaja kesäkisat sekä maastokisa. Osallistujia oli eri puolilta piiriä, toistakymmentä jäsentä, joista yksi oli sotainvalidi sekä apuna ja kyytimiehinä aktiivisia tukijäseniä. Sotainvalidi Väinö Lehtinen, 94, on osallistunut kisoihin useita kertoja. Väinö muistelee, että ainakin yhdeltä vuodelta hänen hallussaan on piirin yksilölajin mestaruus. Tärkeintä on kuitenkin osallistuminen, vaikka heikentyneen liikuntakyvyn myötä se vaatii viitseliäisyyttä. – Kun joku viitsii tapahtumia järjestää, niin pyrin aina olemaan mukana. Pääasia, että tapaa tuttuja, Väinö sanoo ja kiittää järjestäjiä. Ylöjärveltä kisaan saapunut sotainvalidin leski Vieno Järvinen, 86, viihtyi tapahtumassa vaikka ihmettelikin, ettei paikalla ollut enempää osallistujia. Hän itse viihtyy yhteisissä tapahtumissa, etenkin ulkoiluun liittyvissä, jos vain kelit sallivat. – Tämä on kivaa pientä yhdessäoloa. Ihmettelen, ettei osallistujia ollut enempää. Jos vain on mahdollisuus, niin kannattaa tulla mukaan. Eivät nämä mitkään kovat olympialaiset ole, Vieno naurahtaa. Kisojen puuhamies, Tampere-Pispala Lions Clubin Antti Vehkalahti ymmärtää, että iän myötä voimat hupenevat. Järjestäjäpuoli ilahtuu aina, kun näkee runsaasti osanottajia. – Täällä näkee innostunutta ja aidosti mukana olevaa porukkaa. Huuli lentää kisojen tiimellyksessä, Antti toteaa. Hän auttaa piiriä kisojen järjestämisessä hoitamalla itse lajit ja niiden järjestelyt. Hyvää yhteistyötä kisojen merkeissä jatketaan niin pitkään, kun paikalla on vähintään kymmenen osallistujaa.l Marja Kivilompolo Kuvat: Jouko Sipilä Huhtiniemen saunanmajalla kesätapahtu­ massa ilahduttivat läsnäolollaan sotainvalidit vasemmalta Sulo Keskisaari, Pauli Antinniemi, Unto Hakuli ja Olavi Ukkola. Kesäkisat keräsivät osallistujia eri puolilta piiriä.

12 Suomalainen sotainvalidihuolto on innovaatio Eduskunnan puhemies Paula Risikko ja Veljesliiton hallituksen 1. varapuheenjohtaja Antti Västi tapasivat molemmille tutussa Kivipurossa. Eduskunnan puhemies Paula Risikko ja Veljesliiton hallituksen 1. varapuheenjohtaja, sotainvalidi Antti Västi tapasivat Seinäjoella ja keskustelivat välittömään tapaansa ajankohtaista aiheista sotasukupolven parissa. l Puhemies Paula Risikko ja sotainvalidi Antti Västi ovat tuttuja vuosien takaa. Yhteistyö on alkanut Seinäjoella veteraaniasioiden parissa 1980-luvun loppupuolella. Silloin tehdyt sinunkaupat pitävät yhä ja keskustelu sujuu vaivatta. – Paulan kanssa on ollut aina mukavaa olla yhteistyössä ja olemme voineet keskustella vapaasti. Hän on ollut aina innokkaasti mukana veteraani- ja sotainvalidityössä. Siitä kauniit kiitokset, että olet aina tehnyt työtä meidän hyväksi, Västi kertoo. Sotiemme veteraanit, lotat ja koko sodan sukupolvi ovat lähellä Risikon sydäntä. – Sota on ollut aina läsnä, sillä äitini oli sotaorpo. Äitini isä kuoli 27-vuotiaana ja noin vuosi sen jälkeen äidin äiti menehtyi tuberkuloosiin. Meille on ollut aina kauhean tärkeää, että tehdään työtä heidän eteen, jotka ovat sodasta jääneet jäljelle, Risikko sanoo. Mukana veteraaniasioita hoitamassa Tämä tärkeä joukko erilaisine tarpeineen on tullut Risikolle tutuksi eri tehtävien kautta. Vastaavien ministeritehtävien lisäksi hän on ollut mukana hankkeissa, joilla mm. lisättiin sotainvalideille kotiin vietäviä palveluja. Osana sitä vuosina 2010–2015 tehtiin laaja veteraanipoliittinen ohjelma, joka loi hyvän perustan Suomen veteraanihuollolle. – Olen ollut myös valtakunnallisen rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnan Rinen jäsenenä. Eli oikeastaan aina olen ollut tekemisissä veteraanipolitiikan kanssa. Ministerinä ollessa oli hienoa, kun sai luoda sitä veteraanipoliittista ohjelmaa ja erityisesti niitä kotiin vietäviä palveluja, Risikko kertoo. – Kotiin tuotavat palvelut ovatkin tärkeitä. Olen huomannut, että monet lähtevät kotoaan mahdollisimman myöhään palvelutaloihin. Vaikka tämä Kivipuro ja muut veljeskodit ovat hyviä, niin koti on aina koti. Sen tietää, Västi toteaa. Sotainvalidien prosenttirajat puhuttavat Risikko ja Västi tuntevat sotainvalidien monipuoliset korvaukset ja hoitomuodot; niiden merkityksen, ainutlaatuisuuden sekä vielä ole- massa olevat parannustarpeet. – Meille vähintään 20 %:n sotainvalideille hoiva on hyvä ja siitä kiitos eduskuntaan ja päättäjille. Nyt muutaman vuoden kun olen ollut yksin, olen huomannut kuinka hyvä on, että meikäläiselle on tällaisia palveluja järjestetty. Kaikkea saa valtion ja kunnan puolesta. Ja vielä kun saatte loputkin sotainvalidit palvelun piikkiin mukaan, ketkä eivät vielä ole, niin sitten on kaikki kunnossa, Västi lisää. Västi viittaa sotilasvammalakiin ja laitoshoitoon oikeuttavaan prosenttirajaan, joka on yhä 20 %:a, kun se koitetaan saada laskettua niin, että myös 10–15 %:n sotainvalidit saisivat tarvittaessa mahdollisuuden valtion korvaamaan laitoshoitoon. Käytännössä tämä koskee noin 600 sotainvalidia. Risikko on samaa mieltä: haitta-asteen ei pitäisi olla este laitoshoitoon pääsemiselle. – Nyt kun saatiin tämä iso kokonaisuus hoidettua, eli kotiin vietävät palvelut saadaan ensi vuoden lopulla kaikille veteraaneille, niin seuraavaksi pitää tehdä se, että 10 ja 15 %:n haitta-asteen omaavat sotainvaliditkin saisivat samat palvelut [kuin 20 %:n sotainvalidit].

13 Yhteistyöllä tuloksia Aihe on yhä Veljesliiton edunvalvontatyön kärkenä ja se on otettu esille useissa eduskuntaryhmien tapaamisissa. Veljesliiton maltillinen tapa hoitaa jäsentensä edunvalvontaa ei ole jäänyt Risikolta huomaamatta vaikka välillä hän oli ennakoinut jopa kovempaakin ”nyrkki pöytään ja rahat tänne” -asennetta. – Tyylikkäästi te olette tätä edunvalvontaa tehneet. Rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnassakin on ihan diplomaattisesti keskusteltu ja vähän laitettu kirkko keskelle kylää, kun on paljon tarpeita ja edunsaajien toiveita, Risikko kuvaa yhteistyöasennetta. Paula Risikko ja Antti Västi keskustelevat siitä, mitä eroja lievävammaisten sotainvalidien haitta-asteissa on, sillä 10 ja 15 %:n välillä ne voivat olla hyvinkin pieniä. – Ei varmaankaan näissä matalimmissa prosenteissa eroa juurikaan ole, mutta jos on esim. jalka poikki, niin silloin se on selvä. Meissä lievävammaisissa, joita minäkin edustan, on aika paljon suhteellisen hyväkuntoisia, Västi toteaa. Molemmat ovat sitä mieltä, että invalidistatus, jos se on kerran annettu, on se annettu syystä. Sen takia palveluja pitäisi tarkastella enemmänkin tarvepohjaisesti eikä haittaasteen kautta määrittelemällä. Vaikka sotainvalidien ja sotaveteraanien palveluissa on vielä parannettavaa, on syytä muistaa, että kansainvälisestikin tarkasteltuna heidän tilanteensa Suomessa on hyvä. – Voi sanoa, että suomalainen sotainvalideista ja veteraaneista huolehtiminen on innovaatio. Ei se muissa maissa näin hyvää ole. Sitä moni ihmettelee ja käy oppimassa meiltä, Risikko sanoo. Antti Västi korosti Risikolle yhteistyön merkitystä – niin politiikassa kuin muissakin yhteis­ kunnallisissa aiheissa. Sodan ajan sukupolvet ovat olleet aina lähellä Paula Risikon sydäntä. Viime vuosina sotiin ja jälleenrakentamisen aikaan liittyvissä keskusteluissa naisten rooli on noussut esille entistä enemmän. Tämä ilahduttaa Risikkoa ja Västiä, sillä naisten työllä on ollut suuri merkitys. Risikko on tutustunut lottien ja pikkulottien historiaan, josta sodan päätyttyä vaiettiin vuosikymmeniksi. Hän näkee sota-ajan naisen vaikutuksen nykypäivän suomalaiseen naiseen. – Kyllähän lotilla on ollut suuren suuri vaikutus naisen asemaan Suomessa. Heidän työnsä on luonut sellaisen taikinanjuuren, josta ovat naiset ponnistaneet. Niitä periksi antamattomia miehiä ja naisia tarvittiin silloin ja heitä tarvitaan nyt. Kotirintamalla tehtiin myös sodassa olevien miesten työt. Kaikista pidettiin huolta vaikka saman katon alla saattoi asua useampia sukupolvia. – Ja samalla sydän oli murhetta täynnä, kun ei tietty koska kuolinviesti tulee ja kuinka moneen taloon. Se on ollut henkisesti niin kova paikka, että nöyräksi vetää, Risikko sanoo. oli silloin voimaa, kuten on tänäkin päivänä, kun se vain ymmärrettäisiin – niin politiikassa kun muussakin toiminnassa. Sodan aikana oikeastaan kaikki olivat samaa mieltä siitä, että Suomen pitäisi saada pysyä itsenäisenä, Västi miettii. Risikko näkee, että hyvinvointiyhteiskunnan kivijalka rakennettiin silloin. – Silloin luotiin Suomen idea: asenne, periksi antamattomuus ja yhteistyö. Niistä muodostettiin Suomen ydin ja idea, että Suomi on hyvinvointiyhteiskunta ja sellaisena se pidetäänkin. Risikon ja Västin keskustellessa yhteistyön tärkeys nousee usein esille. Tarvitsisimme nytkin enemmän yhteisiä asioita ja vähemmän vastakkainasettelua. – Minä tapaan sanoa, että jos ruvetaan päinsä riitelemään, niin se on pahinta, sillä se heikentää yhteiskuntaa. Mitä enemmän me tehdään yhteistyötä ja puhalletaan yhteen hiileen, niin sitä vahvempia me olemme, sillä Suomi on pieni maa, Risikko tiivistää. Yhteistyötä korostaa myös Antti Västi, kun Risikko kysyy häneltä evästystä työhönsä. Yleisesti nuorempia sukupolvia Västi kehottaa huolehtimaan siitä, että heillekin on aikanaan olemassa hyviä paikkoja, joissa voi asua ja saada hoitoa. – Kun tulette meidän ikään – ja teidän ikäluokkaa on paljon – niin hommatkaa tällaisia Kivipuron tapaisia paikkoja, missä voitte asua. Ei mitään vaivaistaloja vaan vähän parempia. Idea Suomesta Kierroksella veljeskodeissa Suomen kovina vuosina kaikkien työllä oli suuri merkitys. Silloin vallinneista asenteista Risikko ja Västi löytävät monta hyvää ajatusta, joita toivoisivat näkevänsä nykyajassakin. – Se koko sodan ajan sukupolvi teki suuren työn meidän kaikkien hyväksi. Yhteistyö Kivipuro, jossa Risikko ja Västi tapaavat, on Risikolle tuttu paikka opiskeluajoista lähtien. Hän on muutenkin tutustunut veljeskotien tilanteeseen, kun hän sosiaali- ja terveysministerinä työskennellessään kiersi niissä Veljesliiton nykyisen puheenjohtajan Marja-Liisa Naisten työtä arvostetaan Taipaleen kanssa osana SOVE-hanketta, jossa keskityttiin veljeskotien tulevaisuuden rooliin muidenkin ikäihmisten ja kuntoutusta tarvitsevien hoidossa sotainvalidien ja veteraanien määrän vähetessä. – Ajatuksena oli, että sotiemme veteraanit hoidetaan hyvin ja samanaikaisesti hiljakselleen ”saattaen vaihdettaisiin” tämä hyvä kuntoutusosaaminen kaikkien ikäihmisten hyväksi. Mallan kanssa kierrettiin ja vietiin tätä sanomaa. Samalla hän näki, kuinka iso merkitys järjestöllä on alueen toiminnoissa sekä jäsenten arjessa järjestämällä itsekin palveluja kuntien ja valtion palveluiden rinnalle. – Ja sitten tarvitaan myös näitä toiminnan koordinaattoreita, Risikko toteaa. – Se onkin hyvä systeemi, että pidetään huolta kaverista. Mukana on nuorempia, kuten täällä Marko Hakala vetää hommaa. Siinä on mies, joka tietää kaiken mitä pitää tietää näistä asioista, Antti Västi kiittää sotainvalidipiirinsä toiminnanjohtajaa. Periksiantamattomat pohjalaiset Molemmat näkevät eteläpohjalaisuutensa positiivisena asiana ja voimavarana. Mutta mitä se heille tarkoittaa? – Yrittäjyys ja periksi antamattomuus on valtavan voimakasta: mitä vaan tehdään eikä haikailla, mahdotonta ei olekaan. Se kuvaa meidän mielenlaatua, ei me vähästä säikähdetä, Risikko sanoo. – Meitä sanotaan jörriköiksi, suoraluonteisiksi ja ettei anneta koskaan periksi. Ei se ihan niinkään ole: kyllä me annamme periksi jos katsotaan, että asia on hyvä ja yhteinen, Västi jatkaa. l Teksti: Marja Kivilompolo Kuvat: Krista Luoma

14 Perinneyhdistykset kokoontuivat tilannekatsaukseen l Lokakuun lopussa Helsingissä järjestettiin tarpeellinen seminaari, jossa Perinnejärjestön ja perinneyhdistysten edustajat kokoontuivat keskustelemaan ajankohtaisista asioista ja tulevaisuudesta. Paikalla oli myös muutamia sotainvalidipiirien toiminnanjohtajia. Perinnejärjestön sihteeri Jari-Matti Autere on tyytyväinen tapaamisen antiin. – Seminaari oli hyvä, vaikkakaan uutta tietoa ei tullut paljon, mutta ei myöskään negatiivisia yllätyksiä. Enemmänkin tilaisuus herätti luottamusta. Pääasiallisena antina Autere näkee avoimen keskustelun ja sen, että yhdistykset pää- sivät kertomaan omasta tilanteestaan ja samalla peilaamaan sitä muihin yhdistyksiin. Toimintaa aloitellaan – viimeistään nyt Perinneyhdistykset ottavat vetovastuun viimeisistä alueensa jäsenistä sitten, kun sotainvalidipiiri on purkautunut. Ajankohta vaihtelee piireittäin, mutta näyttää siltä, että vielä ainakin vuonna 2019 kaikki piirit jatkavat toimintaansa. Perinneyhdistyksissä ollaan kuitenkin jo ainakin valmistelemassa toimintaa sekä mietitään sen resursseja. – Olemme vielä valmisteluvaiheessa, mutta toivottavasti seminaari herätti yhdistykset siihen, että asioita on aloitettava suunnittelemaan toden teolla. Etenemme varmaan piirikohtaisesti hieman eri tahtiin, mutta järjestönä yritämme saada asioita liikkeelle. Myös Perinnejärjestön puheenjohtaja Lasse Lehtinen pitää seminaaria onnistuneena. – Koin, että tämä oma porukkamme on ymmärtänyt asiaan liittyvät realiteetit. Tosiasioiden tunnustaminen on aina hyvä lähtökohta, Lehtinen summaa. Lisätietoa Perinnejärjestöstä löytyy mm. osoitteesta www.sotainvalidienperinne.fi Marja Kivilompolo Veteraanien teot muistetaan Kuhmossa Sotiemme veteraanien perinnettä vaalitaan monen eri yhdistyksen toimesta. Kuhmossa 14. Divisioonan perinneyhdistys on onnistunut työssään hyvin. Perinnetyössä mietitään valtakunnallisestikin, kuinka saada nuoret mukaan. Kuhmolaiset varusmiehet kertovat arvostavansa sotiemme veteraanien työtä. 14 Divisioonan perinne­ yhdistyksen nuoriso- ja perinnepäivien nuorisojuhla järjestettiin perjantaina 31. 8. Tuupalan puukoulun juhlasalissa. l Rajapitäjänä Kuhmo ja kuhmolaiset ovat vuosisatojen ajan saaneet kokea rajaalueen tuomat ilot ja surut. Jatkosotaan valtaosa kuhmolaisista asevelvollisista osallistui 14. Divisioonan joukkojen riveissä. Välirauhan aikaan joukkoja myös koulutettiin Paloniemen korpivaruskunnassa evl. Paavo Susitaipaleen johdolla. Nuoret asevelvolliset yhdessä talvisodassa karaistuneiden johtajiensa kanssa onnistuivat sotatoimissa 14. Divisioonan alueella Rukajärven suunnalla säilyttämään asemansa komentajansa, kenraalimajuri Raappanan johdolla jatkosodan loppuun saakka. Rauhan vihdoin koittaessa veteraanit, lotat ja muut sen sukupolven suomalaiset saivat tai joutuivat ryhtyä rakentamaan isänmaataan tulevien sukupolvien tarpeiden varalle. Yhtä lailla kuin 14. Divisioonan perinneyhdistys vaalii veteraanisukupolven toimintaa sotien aikana rintamalla, vaalimme ja arvostamme sitä työtä, jota he tekivät kotiseutujensa ja koko isänmaan hyväksi. Siksi perinneyhdistys järjestää edelleen vuosittain nuoriso- ja perinnepäivät. Nuoriso on nostettu tärkeänä osana perinteiden vaalimisen rinnalle. Toiveena ja tavoitteena on, että nuoret osaltaan tekevät varttuessaan parhaansa yhteisen isänmaan hyväksi kaikissa olosuhteissa. Siihen heidän isovanhempiensa esimerkki ja uhraukset velvoittavat. Perinnepäiville osallistui lähes 6000 henkilöä Kuhmossa 31.8.–2.9. järjestetyt 14. Divisioonan perinneyhdistyksen nuoriso- ja perinnepäivät onnistui mainiosti tavoitteissaan. Tapahtumiin osallistui yhteensä lähes 6000 henkilöä. Perjantaina 31.8. lähes kaikki Kuhmon oppilaitosten oppilaat ja opettajat sekä kutsuvieraat kokoontuivat Tuupalan koulukeskuksen pihalle juhlalliseen lipun nostoon ja sotilaspastori Heikki Korvan pitämään aamunavaukseen. Tilaisuuteen osallistui noin 750 henkilöä ja siinä esiintyi Kuhmon Puhallinorkesteri. Tuupalan uuden puukoulun juhlasalin täyttivät oppilaat, joiden joukosta palkittiin parhaat kirjoittajat aiheesta ”Sodan muistot ja sukuni”. Lisäksi palkittiin eri luokka-asteiden parhaat Raappana-viestin joukkueet. Iltapäi- vällä Kuhmon torilla oli Kainuun prikaatin kalustonäyttely, joka kiinnosti paikallisia ja kauempaakin paikalle saapuneita. Lauantaina 1.9. kiinnostuneet pääsivät tutustumaan Kuhmon talvisotamuseoon. Illalla vapaaehtoisista soittajista koottu Savo-Karjalan Maanpuolustussoittokunta esiintyi Kuhmo-talossa runsaalle yleisölle. Sunnuntaina jumalanpalveluksen jälkeen perinneyhdistyksen puheenjohtaja, prikaatikenraali Tuomo Repo laski seppeleen kirkkopihan muistomerkille. Ruokailun jälkeen oli vuorossa varsinainen pääjuhla, jossa juhlapuheen piti maavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Petri Hulkko. Pääjuhlaan osallistui yli 400 henkilöä. l Teksti ja kuvat: Martti Huusko, järjestelytoimikunnan puheenjohtaja

15 Pikakoulutuksella sotaan ja rintamalle l Kuhmolaiset sotainvalidit Jaakko Huotari, Väinö Karppinen ja Juuso Haverinen kuuluvat vuonna 1922 syntyneiden ikäpolveen. Jatkosotaan kaikki lähtivät pikakoulutuksen jälkeen ja palvelivat myös Rukajärvellä 14. Divisioonan joukko-osastoissa. Väinö Karppinen muistelee, kuinka hän vuonna 1941 oli aluksi työkomppaniassa, joka teki Kuhmossa rajan pinnassa Rastilla linnoitustöitä ja eteni sitten hyökkäävien joukkojen perässä kunnostaen teitä joukkoja varten. – Viimeinen päivä syyskuuta 1941 meitä lähti yli 100 linnoitustöissä ollutta poikaa kutsuntoihin Lieksaan. Koulutusta saimme Limingassa 7.10.–10. 12. ja sitten tuli komennus rintamalle JR 52:n ensimmäiseen pataljoonaan, kertoo Karppinen. Jaakko Huotari oli kovana metsämiehenä osallistunut Suojeluskunnan toimintaan jo sotien alla. Hän sai pikakoulutuksen Limingassa ja Raahessa. Koulutuksen jälkeen Jaakko määrättiin JP 5:n joukkoihin Rukajärvelle. Juuso Haverinen sai varusmieskoulutuksen Oulussa syksyllä 1941 ja siirtyi rintamalle heti sen jälkeen JR 52:een, josta sai sitten siirron JP 5:een. 14. Divisioonan vastuualue oli erämaata. Joukot oli sijoitettu kenttävartioihin, joista käsin pidettiin huolta omasta puolustuslinjasta. – Meidän joukkueemme sijoitettiin Ontajoen lähelle kenttävartioon. Siellä majoituimme suolla olevalle saarekkeelle rakennettuun korsuun, josta pidimme vartiota. Näin vihollisia, mutta ensimmäisellä komennuksella vältyimme taisteluilta, muistelee Väinö Karppinen. Samoille seuduille oli sijoitettu myös Juuso Haverinen. Hän oli krh:n viestiosastossa, joka rakensi linjat tulenjohtajille komentoja varten. Maaliskuussa 1942 kuhmolaisveteeraanien sota kenttävartioissa päättyi, ja he palasivat Sotainvalidit Väinö Karppinen (vas.), Juuso Haverinen ja Jaakko Huotari. omien joukkueittensa mukana Rukajärvelle. Kevättalvella tuli kaikille siirto. Juuso muistelee, kuinka keväällä 1942 joukot etenivät Rukajärveltä Karhumäkeen jalkapelillä. – Eteneminen kesti kuukauden päivät ennen kuin olimme perillä Karhumäessä. Sieltä matka jatkui junalla Äänislinnaan, missä majoituimme suomalaisten rakentamaan taloon Hiilisuolle. Jaakko Huotari muistelee Äänislinnan valloitusta lokakuussa 1941 ja sitä seurannutta levotonta aikaa. Väsyneet miehet saivat jostakin viinaa ja sitten alkoivat tapahtumat, joiden taltuttamiseen tarvittiin sotapoliiseja. Kaikkien kolmen kuhmolaisveteraanin sotatie eteni vaihtelevasti. Kovat ajat koittivat kesällä 1944, jolloin puna-armeija aloitti suurhyökkäyksen Kannaksella. Nykyisin 25 %:n sotainvalidi Juuso Haverinen haavoittui Talissa 28.6.1944 käteen. – Muistan kuinka haavoittumisen jälkeen sanoin Eino Komulaiselle, että lähde viemään minua JSp:lle. Niin tapahtui ja pääsin junakyydillä Poriin hoitoon. Hoito oli niin hyvää, että pääsin syksyllä kotilomalle Kuhmoon. Siellä kuulin radiosta, että sota Neuvostoliittoa vastaan alkoi olla lopussa. Syvärillä vartiovuoroltaan palaamassa ollut Väinö Karppinen haavoittui kranaatti-iskussa. – Lääkintämies sai onneksi kaulassa olleen haavan tyrehtymään ja minut toimitettiin Salmin kunnansairaalaan, joka toimi kenttäsairaalana. Paranin yllättävän nopeasti ja kotiloman jälkeen palasin rintamalle. Kiperimpään paikkaan joutui Jaakko Huotari Tali-Ihantalan taisteluiden aikaan. Puna-armeijan tykistöiskun jälkeen vihollisen jalkaväki pääsi suomalaisasemiin ja Jaakko joutui lähitaisteluun ja sai kylkeensä kolme luotia. Ne katkoivat kolme kylkiluuta. Huotari pääsi hoitoon Hämeenlinnaan, mistä hän palasi vanhaan joukkueeseensa kahden kuukauden kuluttua. Jatkosodan päätyttyä Haverinen, Huotari ja Karppinen palasivat kotiseudulleen Kuhmoon ja olivat osaltaan rakentamassa nykyistä hyvinvointi-Suomea. Väinö viettää eläkepäiviään Hyvinvointi Sampossa ja Juuso sen vieressä sijaitsevassa veteraanikylässä. Jaakko asuu keskustassa Pallotuvalla. Hän on ollut Kuhmon kutsunnoissa kertomassa sotakokemuksistaan. l Teksti ja kuva: Martti Huusko Arvostamme veteraani-ikäpolvea l Kuhmolaiset 19-vuotiaat varusmiehet Valtteri Heikkinen ja Toni Kyllönen ovat juuri päättäneet päivän palveluksen Kainuun prikaatissa. Reilun viikon kuluttua haastattelupäivästä he vannovat sotilasvalan. Molemmat arvostavat Suomen itsenäisyyttä ja ovat tarvittaessa valmiita puolustamaan maataan. – Arvostamme veteraaneja, jotka joutuivat lähtemään taistelemaan Suomen puolesta meidän iässämme. Näin varusmiespalveluksessa meillä on jonkinlaiset edellytykset arvioida heidän toimintaansa, sen luonnetta ja merkitystä, nuorukaiset pohtivat. He pitävät tärkeänä, että Suomen puolustuskyky ja -valmius on mahdollisimman hyvä. – Kun seuraa sitä, mitä maailmalla tapahtuu, ovat valmiuden ylläpitäminen ja puolustuskyky tärkeitä, sanoo Kyllönen. Varusmiespalveluksen Heikkinen ja Kyllönen kertovat ottavansa tosissaan. He haluavat hoitaa sen mahdollisimman hyvin. – Olemme täällä avoimin mielin ja teemme kaiken niin hyvin kuin pystymme, nuorukaiset vakuuttavat. Valtteri Heikkinen on kranaatinheitinkomppaniassa ja arvioi tulevan tehtävänsä olevan krh-mies. Se merkitsee lyhyttä palvelusta, jonka jälkeen hän haluaisi lähteä kouluttautumaan urheiluvalmentajaksi Vierumäelle. Kainuun ammattiopistosta maaseutuyrittäjälinjalta valmistunut Toni Kyllönen palvelee Pohjan Pioneeripataljoonassa. Hän arvioi koulutuksestaan olevan hyötyä myös varusmiespalveluksessa. Kyllönen kertoo odottavansa pioneerin aselajikoulutusta. – On mielenkiintoista nähdä, mitä se tuo tullessaan. Heikkinen arvioi alokasajan olevan tietyllä tavalla raskaampi kuin varsinainen aselajikoulutus kranaatinheitinmieheksi. – Jääkiekkoilijan taustani ansiosta kuntoni on ollut hyvä, eikä alokasaika ole tuntunut kovin raskaalta, hän kertoo. Myönteisenä kokemuksena molemmat pitä- vät uusien kavereiden saamista. – Kavereita olemme saaneet tosi äkkiä ja paljon, he kiteyttävät. l Teksti ja kuvat: Martti Huusko, järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Valtteri Heikkinen (vas.) ja Toni Kyllönen.

16 Teema Sote Sote ja sotainvalidit – missä mennään? Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus sote on toteutuessaan iso, rakenteellinen muutos, joka tulee koskemaan kaikkia. Sotainvalidien Veljesliitto ja Sotainvalidi-lehti seuraavat uudistuksen etenemistä etenkin jäsenistömme näkökulmasta. Soten tilannekatsaus l Pääministeri Juha Sipilän hallituksen valmistelema sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus (sote) ja sitä koskeva lakipaketti on ollut pitkään eduskunnan käsiteltävänä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta sai lopultakin valmiiksi lakeja koskevat mietintönsä marraskuussa. Koko julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto uudistetaan ja se koskettaa myös sotainvalidien ja veteraanien palveluja, silloin kun niiden järjestäjänä on kunta tai kuntayhtymä. isossa muutoksessa kaikki ole likikään valmista vielä, kun eduskunta hyväksyy ja presidentti vahvistaa lait. Uusi sote- ja maakuntajärjestelmä ei käynnistyessään ole lopullinen tai täydellinen, ja vasta toimeenpano alueilla näyttää, ovatko suunta ja päätökset niitä, jotka palvelevat parhaan mukaan arkeamme ja hyvinvointiamme. Tämän kaltaiset järjestelmät luovat myös itse itseään ja kehittyvät asiakkaiden tarpeiden mukaan ajan kanssa. Sote-uudistuksen taustat Näyttää siltä, ettei sotainvalidien tarvitse olla huolissaan uudesta palvelurakenteesta, vaikka avoinna ovat vielä käytännön ratkaisut siitä, miten eduskunnan tulevat päätökset vaikuttavat sotainvalidien palveluihin. Sotilasvammalain mukaiset palvelut ja etuudet perustuvat erityislakiin, jota muutetaan sote-uudistuksen tultua voimaan teknisesti siltä osin, kun pykälässä on nykyistä kuntaa koskeva kirjaus. Sotainvalidien palvelut siis pysyvät, eikä niiden laajentamisesta soteuudistuksen yhteydessä ole kysymys. Yksi oleellinen kysymys on, kuka palvelut jatkossa järjestää. Uudessa järjestelmässä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestäjä ja tuottaja erotetaan toisistaan. Jatkossa näiden palvelujen järjestämisestä ei vastaisikaan enää kunta vaan kotimaakunta. Valtiokonttori on korvannut kunnalliset sotainvalidien palvelut kunnille ja kuntayhtymille. Soten aikanakin tarvitaan ”konttori”, joka jakaa maakunnalle sotainvalidien palvelu- Uudistusta on valmisteltu STM:ssä jo usean hallituskauden ajan. Vuosien mittaan useat asiantuntijaselvitykset, työryhmät ja lakiluonnokset ovat olleet tarpeellisia askelmerkkejä, jotta vaativa, vaikea ja monitahoinen kokonaisuus rakentuisi järkevällä tavalla ja saataisiin maaliin. Jos ei nyt, niin tulevaisuudessa. Tahtoa on, ja muutokselle on kiistaton tarve. Nykyinen sosiaaliturva ja terveydenhuolto ovat rakentuneet 1960- ja 70-luvuilta lähtien pala palalta, ja aivan toisenlaiseen maailmaan kuin se, missä nyt elämme. Monesti muutosvastarinta ja vanhassa vara parempi -ajattelu ovat voimakkaita. Pelkäämme, että palvelut karkaavat kauas maakuntakeskuksiin eikä omalle tutulle lääkärille olisi enää pääsyä. Entä paljon puhuttu valinnanvapaus? Kuka valitsee ja mitä voi valita ja mistä niitä palveluja jatkossa saa? Paljon on kysymyksiä ja asioita, joihin ei ole vielä vastauksia. On hyvä muistaa, ettei näin Sotainvalidit sotessa jen tuottamiseksi korvamerkittyä rahaa. Näitä palveluja voi tuottaa maakuntaan perustettava liikelaitos, julkinen tai yksityinen sote-keskus tai yksityinen palveluntuottaja, esim. kuntoutuslaitos, järjestö tai säätiö. Uusissakin palvelurakenteissa toimitaan sotilasvammalain velvoittamana. On tärkeää, että sotainvalidi voi asioida entiseen tapaan Valtiokonttorin kanssa. Julkisessa sosiaali- tai terveydenhuollossa, jatkossa sote-keskuksessa tai maakunnan liikelaitoksessa, tehtävä asiakassuunnitelma on lähtökohta, kun arvioidaan sotainvalidin henkilökohtaisia palvelutarpeita. Vuosikymmenten aikana muodostuneen vakiintuneen suhteen kaikkiin palveluntuottajiin, kuten kuntoutuksessa tietyn laitoksen, yrityksen tai ammatinharjoittajan ja tutun terapeutin kanssa soisi jatkuvan. Maamme sairaskotiverkosto on luotu palvelemaan sotiemme veteraanien erityisryhmiä ja niiden osaamista ei saa hukata. Järjestelmällä, oli se sitten sote tai nykyinen, on oltava valmius hoitaa ”viimeiseen mieheen” kaikki sotilasvammalain palveluihin oikeutetut ja muut sotiemme veteraanit. Sairaskotien erityisosaamista ja palvelutuotantoa pitäisi hyödyntää alueen uudistuvassa palvelukokonaisuudessa. Marssijärjestys Uudistuksen etenemistä on vaikea ennustaa. Monta kertaa on tullut mutkia vastaan. Asia etenee joulukuussa siitä, minkälaisen kannan perustuslakivaliokunta antaa ja hyväksyykö se  Sotainvalidi-lehden sote-kirjeenvaihtaja l Hanna Nyfors on vastikään sosiaali- ja terveysministeriöstä eläköitynyt pitkän linjan terveydenhuollon ammattilainen ja kuntoutuksen erityis­ asiantuntija. Hän tuli ministeriön palvelukseen ylitarkastajaksi 2000-luvun alussa ja toimi myös valtakunnallisen rintamaveteraaniasiain neuvottelu­ kunnan pääsihteerinä viime syksyyn asti. Kokemusta hänelle on kertynyt niin lääkinnällisen kuntoutuksen ja terveydenhuollon kuin vanhustenhuollonkin sektoreilta. – Olen luvannut asiantuntemustani Sotainvalidien Veljesliiton käyttöön. Seuraan sote- ja maakuntauudistusta nyt eläkeläisen vinkkelistä ja kirjoitan siitä Sotainvalidi-lehteen. Nyt tarvitaan säädösten tulkintaa, joka auttaa ymmärtämään, miten käytännön elämässä toimitaan, Nyfors kertoo. l Kokenut STM:n virkamies Hanna Nyfros jäi vastikään eläkkeelle, mutta jatkaa sote-uudistuksen seuraamista ja saamme käyttää hänen asiantuntijuuttaan jäsenistömme hyväksi. Kuva: Fysioterapeuttiliitto

Teema hallituksen esitykset. Eduskunnan täysistunto on paikka, jossa lopulliset päätökset tehdään, viimeistään maaliskuuhun 2019 mennessä. Siitä aikaa tarvitaan puoli vuotta maakuntavaalien järjestämiseksi. Maakuntien valtuustot ovat niitä todellisia instrumentteja, jotka laittavat uudistuksen käytäntöön. Vastuu kuntien järjestämistä sote-palveluista, joihin myös sotilasvammalain mukaisten kuntapalvelujen tuottaminen kuuluu, siirtyy uusille perustettaville maakunnille aikaisintaan vuoden 2021 alussa. Valmisteluja maakunnissa on tehty jo vuosia, joskin eri tahtiin. Kokeiluja on jo tehty ja tuloksia saatu mm. palvelusetelin käytöstä ja valinnanvapaudesta. Näitä kokemuksia pystytään hyödyntämään niilläkin alueilla, joissa valmistelut ovat hyvinkin kesken.   Sote- ja maakuntauudistukseen tähtäävät hallituksen lukuisat lakiesitykset muodostavat satoja sivuja käsittävän kokonaispaketin. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta on lähettänyt keväästä asti puimansa valinnanvapautta, sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamista ja maakuntien perustamista koskevat mietintönsä perustuslakivaliokunnalle, jonka käsittely kestää todennäköisesti ensi vuoden alkupuolelle asti. 17 Ennen eduskunnan täysistunnon käsittelyä perustuslakivaliokunnan pitää hyväksyä esitykset. Jälleen kerran siellä arvioidaan uudistuksen yhteensopivuus perustuslakiin. Syksyn aikana sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnan että hallituksen taholta on tehty lukuisia parannuksia käsillä oleviin esityksiin. Eduskunnan viimeinen täysistunto ennen hallituskauden loppua on maaliskuussa 2019, jolloin lait tulee hyväksyä. Muussa tapauksessa hallituksen esitykset uudistuksesta raukeavat. l Hanna Nyfors Sairas- ja veljeskodit seuraavat sote-uudistusta l Sote-uudistus näkyy ja tuntuu myös sotainvalidien veljes- ja sairaskodeissa. Taloissa on jo pitkään eletty muutosten kanssa, kun sotainvalidien ja muiden kuntoutettavien veteraaniasiakkaiden määrä on vähentynyt merkittävästi. Hoito- ja kuntoutuslaitosten liitto Hokuli ry:n puheenjohtaja, Oulunkylän kuntoutussairaalan toimitusjohtaja Katja Ilvonen seuraa soten kehittymistä tarkasti. Hokulin puheenjohtajana hänellä on hyvä tuntuma siihen, mitä veljes- ja sairaskoteihin kuuluu. – Sotainvalidien ja sotiemme veteraanien osuus taloissa tuotettavista palveluista vaihtelee muutamista prosenteista vielä jopa kymmeniin prosentteihin. Pääsääntöisesti taloihin kuuluu ihan hyvää, vaikka tulevaisuuden osalta moni asia on auki, Ilvonen kertoo. Talojen monipuolinen palvelutarjonta Alkuperäinen asiakaskunta on vähentynyt asteittain muutaman vuoden aikana ja talot ovat kehittäneet toimintojaan monipuolisemmiksi uusia asiakasryhmiä ajatellen. Yksiköiden tuottamissa palveluvalikoimissa onkin paljon eroja. – Yksiköiden on jo nyt pitänyt hankkia uutta asiakaskuntaa, jotta on voitu turvata myös sotiemme veteraanien palvelut. Ilvosen mukaan yksiköillä on ollut kuitenkin haasteita saada omia palvelujaan osaksi kuntien, kuntayhtymien tai sairaanhoitopiirien palvelukarttaan ja sitä kautta saada uusia asiakkaita. Ja tähän tuo sote-uudistus omat lisähaasteensa. – Osa on jäänyt aika lailla valmistelun ulkopuolelle, kun taas jossakin ollut tiiviimpää suunnittelua, jopa ”sulauttamista” julkiseen toimintaan. Myös yrityskauppoja on tapahtunut, iso on ostanut pienemmän. Ilvonen muistuttaa, että suurin osa on kuitenkin jatkanut toimintaa entisellään eli enimmäkseen säätiöpohjalla, osa on yhtiöittänyt koko liiketoiminnan tai osan toiminnasta ja mukana on vielä yksi yhdistyskin. Pieniprosenttiset sotainvalidit Veljesliiton ajama sotilasvammalain uudistus toisi myös pieniprosenttiset, 10–15 %:n sotainvalidit valtion korvaaman laitoshoidon piiriin. Muutos ei Ilvosen mukaan taloja ”pelastaisi”, vaikka se toisi pienen lisäasiakaskunnan. Oulunkylän kuntoutussairaalan toimitusjohtaja Katja Ilvonen seuraa sotea tarkasti erityisesti veljeskotien kannalta. Muutoksen merkityksellisyyden hän näkee sen sijaan yksilötasolla. – Pieniprosenttisten vuoksi toivoisin, että he pääsisivät samojen palvelujen piiriin kuin korkeampiprosenttiset. Kehittämistä riittäisi myös muiden veteraanien palveluissa, mutta aika juoksee. Soteen valmistaudutaan mahdollisuuksien mukaan Ilvosen mukaan veljeskodeissa tulevaan soteen on varauduttu niin hyvin kuin jatkuvasti muuttuvassa tilanteessa on pystytty. Niillä on kuitenkin ollut vaikeuksia päästä mukaan kuntien ja tulevien maakuntien uudistamistyöryhmiin. Uudistuksen etenemistä on seurattu yhdessä ja erikseen sekä mahdollisuuksien mukaan vaikutettu siihen. Hokuli ry on mm. antanut valinnanvapauslakiluonnokseen yhteisen lausunnon, jossa otettiin esille kuntoutuspalvelujen järjestämisen haasteet sekä sotiemme veteraanien kuntoutus. Paikallisiin sote-uudistusryhmiin pitää vain sitkeästi yrittää päästä mukaan. – Sote-uudistukseen liittyvien lakien käsittely on kesken ja tällä hetkellä eteneminen on pysähtynyt, mikä vaikeuttaa muutokseen val- mistautumista. Silti on tärkeää, että yksiköiden toiminta on hyvin suunniteltu, se on kustannustehokasta eli tuottavaa ja ennen kaikkea laatu on hyvää, Ilvonen toteaa. Entä mitä sote-uudistus käytännössä tarkoittaisi taloissa ja miten se tulisi näkymään sotainvalidin arjessa? – Kyllähän sotainvalidien ja veteraanien palveluja tarvitaan jatkossakin vaikkakin määrä laskee asteittain. Jos ja kun haasteita on ollut jo ennen sote-uudistusta, tuo se ja uudistuksen epäselvyys vielä uuden haasteen tulevaisuuden suunnittelemiseen. Joka tapauksessa meillä entisissä veljeskodeissa hoidetaan ja kuntoutetaan sotainvalideja ja sotiemme veteraaneja edelleen todella laadukkaasti ja sydämellä. Veljeä tai sisarta ei jätetä, Ilvonen sanoo painokkaasti. Sotesta ja sen vaikutuksista veljeskoteihin ei Ilvosen mukaan voida tässä vaiheessa sanoa vielä mitään varmaan. – Sote-malli uudistuu joka tapauksessa, mutta sitä emme vielä tiedä, miten se poliittisessa moukaroinnissa ja päätöksenteossa muuttuu, Ilvonen toteaa. l Marja Kivilompolo

18 Hyvinvointi Osallistava musiikki auttaa kohtaamaan Musiikkituokiot ovat tuttuja tapahtumia ikäihmisten hoitolaitoksissa: ne piristävät arkea ja ilahduttavat kuulijoita. Pienillä muutoksilla tuokioista saadaan vielä enemmän irti, kun kohderyhmä otetaan tekemiseen mukaan. l Musiikin myönteiset vaikutukset tunnetaan ja niitä on tutkittu jo pitkään. Tutki­musten mukaan musiikin kuuntelu mm. alentaa stressihormonien määrää, lisää mielihyvän tunnetta ja auttaa keskittymisessä. Varsinainen musiikkiterapia on lähtöisin USA:sta 1920-luvulta, kun sitä käytettiin I maailmansodan veteraanien hoidossa. – Musiikki aktivoi aivoja laaja-alaisemmin kuin mikään muu taiteenlaji. Siksi sen myönteiset vaikutukset ulottuvat kielellisestä ja liikunnallisesta kuntoutuksesta kivun lievitykseen. Musiikki tavoittaa myös heidät, joiden kanssa sanallinen kommunikaatio ei onnistu, geronomi ja Eläkeliiton musiikkisuunnittelija Heidi Oilimo sanoo. Musiikki hoitotyön työkaluna Oilimolla on vuosikymmenten kokemus vanhustyön erilaisista ympäristöistä. Itseään leikkisästi ”syntymämummoksi” nimittävä nainen valmistui sairaanhoitajaksi vuonna 1989 ja geronomiksi 2014. Ikäihmisten hyvinvointi on Oilimolle sydämen asia. Musiikkia ikänsä harrastanut Oilimo on suorittanut myös musiikkiterapian perusopinnot. Työssään hän on päässyt todistamaan musiikin valtavaa vaikutusta. Oilimo kertoo muistisairaasta pianonsoiton opettajasta. – En koskaan kuullut hänen puhuvan sanaakaan, mutta pianon ääreen istuttaessa hän alkoi välittömästi soittaa. Musiikkiin liittyvä taito- ja liikemuisti säilyy muistisairauksissakin hyvin pitkään, Oilimo kertoo. Tunne potilaasi Musiikki eri muodoissaan on yleistä hoitolaitoksissa. Taloissa järjestetään lauluhetkiä, siellä käy esiintyjiä ja huoneessa saattaa olla radio päällä. Musiikin saa onnistuneesti osaksi hoitotyön arkea melko helposti. – Ensin pitäisi kuitenkin tutustua ihmiseen ja hänen elämäänsä, jotta tietää mistä musiikista hän pitää, Oilimo muistuttaa. Muistisairaudesta kärsivä muistaa parhaiten lapsuusja nuoruusajan lauluja, ja mielimusiikki hoitaa aivohalvauksesta toipuvaa paremmin kuin satunnainen taustamusiikki. Mieluisa musiikki voi helpottaa päivittäisiä hoitotoimia. Oilimo kertoo iäkkäästä miehestä ja haastavista arjen tilanteista, joihin apu löytyi miehen mielimusiikista. Kuuntelemalla musiikkia, huomio saatiin kiinnitettyä muka- Geronomi Heidi Oilimo on iloinnut päästyään yhdistämään musiikin ikäihmisten parissa tehtävään työhön. vampiin asioihin, tilanne rauhoittui ja aamupesuista selviydyttiin ongelmitta. Pieni panostus, suuri vaikutus Vaikka musiikin käyttäminen osana hoitotyötä on jo tuttua, olisi ajattelumalleissa ja asenteissa Oilimon mukaan vielä parannettavaa. – Usein todetaan, että onhan tuo ihan kivaa, mutta… Kaikissa paikoissa ei edelleenkään ymmärretä musiikin monipuolisia käyttömahdollisuuksia ja sitä, kuinka laaja-alaisia musiikin positiiviset vaikutukset ovat. Musii- kin käyttöön hoitotyössä ei välttämättä tarvita mahtavia resursseja tai suurta taloudellista panostusta; tieto, rohkeus ja halu vievät pitkälle. Hyödyt ovat panostusta paljon isommat. Positiivista muutosta on kuitenkin havaittavissa. Oilimon mukaan tästä kertoo se, että musiikin ja taiteiden merkitys näkyy hoitotyön opinnoissa ja taiteilijoita puolestaan koulutetaan toimimaan uudenlaisissa ympäristöissä ja moniammatillisissa ryhmissä. Hoivamuusikoita ovat palkanneet mm. seurakunnat ja hoiva-alan yritykset.

Hyvinvointi Jussi Hietala silittää kollegaansa Heidi Oilimoa pensselillä. Tämä on keino koskettaa ihmistä silloin, jos toisen ihmisen suora kosketus tuntuu liian intiimiltä. Pensselin liikkeellä voidaan ilmaista musiikkia ja tanssimista. Osallistava musiikkitoiminta Yksi keino käyttää musiikkia hoitotyössä on osallistaa ihmiset mukaan musiikkituokioon. Tämä voi syventää perinteisemmästä musiikkiesityksestä saatavaa kokemusta ja hyötyä. – Tarkoitus ei ole kouluttaa ihmisiä esiintymään vaan nimenomaan osallistamaan myös kohderyhmä mukaan, Oilimo kiteyttää. Hän ei missään nimessä väheksy esimerkiksi kuoroja tai muita hoitokodeissa esiintyviä soittajia. – On aivan ihanaa, että taloissa käydään musisoimassa, laulamassa ja esiintymässä! Sitä ei missään nimessä kannata viedä pois. Mummot ja papat vaan mukaan laulamaan ja liikkumaan, niin musiikista saatu hyöty tuplataan, Oilimo kannustaa Vanhustyön on onneksi valtaamassa malli, jossa ikäihmistä ei enää kohdella pelkkänä hoidon kohteena, objektina, vaan jokainen vanhus on aktiivinen toimija, subjekti, joka osallistuu myös musiikkitoimintaan kykyjensä ja voimavarojensa mukaan. – Asukkaiden yksilöllinen ja yhdenvertainen huomioiminen välittää arvostuksen ja välittämisen tunnetta: ”Sinä olet tärkeä, sinulla on merkitystä.” Kaiken ytimessä on kohtaaminen, jonka musiikki mahdollistaa. Sairauksien ymmärtäminen on tärkeää Vuorovaikutteisessa toiminnassa on oleellista tietää ja ymmärtää kohderyhmänsä rajoituksia ja sairauksia. Tämä tekee toiminnasta sujuvampaa ja kohtaamisista mielekkäämpiä niin kohderyhmälle kuin esiintyjillekin. 19 Heidi Oilimo ja Jussi Hietala järjestävät musiikista ja ikäihmisistä kiinnostuneille 50 vuotta täyttäneille vapaaehtoisille kursseja, joiden avulla musiikkihetkistä pyritään tekemään osallistavia. Työkaluja kohtaamisiin tarjoaa Eläkeliiton TunneMusiikki-toiminta, jossa Oilimo nyt työskentelee suunnittelijana yhdessä kollegansa Jussi Hietalan kanssa. Yhteistyökumppaneina TunneMusiikissa on Näkövammaisten liitto ja Kuuloliitto. Toiminnassa järjestetään yli 50-vuotiaille vapaaehtoistoiminnasta ja musiikista kiinnostuneille kursseja eri puolilla Suomea. Kurssilla käsitellään musiikin hyvinvointivaikutuksia ja tehdään harjoituksia sekä annetaan tietoa ja rohkaistaan aistirajoitteisten  ja muistiongelmaisten ikäihmisten kanssa toimimiseen. Kurssilaiset virkistyvät ja kokevat musiikin terveyttä edistävät vaikutukset omassa elämässään. – Sitten vapaaehtoiset laittavat hyvän kiertämään ja vievät musiikin itseään huonokuntoisempien ikäihmisten luo. Esimerkiksi kuoron esiintyminen hoitokodissa on mahtava juttu, mutta jos esiintymisen lisäksi tekemisestä saadaan osallistavaa ja tavoitteellista, aina parempi! Kursseilta saa hyviä työkaluja ikäihmisten kohtaamiseen ja musiikkisisältöisen ryhmän ohjaamiseen, Oilimo kiteyttää. Kiinnostuneiden ei tarvitse olla virtuooseja ja musiikkineroja, kiinnostus musiikkiin ja vapaaehtoistyöhön ikäihmisten parissa riittävät mainiosti. tellaan ja tehdään yhdessä. Yhdessä tekeminen välittää kummallekin osapuolelle tunteen toisen työn arvostamisesta, ja se määrittelee pitkälle sen, koetaanko toiminta talon arkea ja työtä häiritsevänä ja sekoittavana vai nähdäänkö se pikemminkin mahdollisuutena, jossa halutaan olla mukana, Oilimo korostaa. Lisää TunneMusiikki-koulutuksista osoitteessa elakeliitto.fi/tekemista/musiikki l Teksti ja kuvat: Marja Kivilompolo Yhteistyö avainasemassa Kun osallistavaa musiikkitoimintaa lähdetään tarjoamaan esimerkiksi hoitolaitokseen, on yhteistyö talon hoitohenkilökunnan kanssa tärkeää. – Avainasemassa on yhteistyö - suunni- Eläkeliiton toimistolta löytyy hyvä valikoima soittimia, jotka matkaavat kouluttajien mukana ympäri Suomea

20 Puolisojäsen Periksi antamattomat sota-ajan naiset Elokuvassa pääosan esittäjä Oona Airola sekä sotainvalidin leski Orvokki Hänninen keskustelivat naisten roolista Omaa maa -elokuvan pressitilaisuudessa lokakuussa. Kuva: Katja Toivanen Naisten näkökulmasta kerrotut tarinat sodan ja jälleenrakentamisen ajoilta ovat jääneet viihdeteol­ lisuudessa hiljaisemmalle äänelle. Lokakuussa ensi-iltansa saanut Oma maa -elokuva käsittelee jatkosodan jälkeistä, “unohdettua” ajanjaksoa, jälleenrakentamisen aikaa nuoren naisen, näkökulmasta. Oma maa vaati ankaraa työtä Helsingissä sijaitseva Kino Korjaamo täyttyy lokakuisena aamupäivänä näyttelijöistä, toimittajista sekä kutsuvieraista. He ovat saapuneet 26.10. ensi-iltansa saaneen Oma maa -elokuvan pressitilaisuuteen. Kutsuvieraiden joukossa on Keravalla asuva sotainvalidin leski, Orvokki Hänninen, 88. Orvokilla on omakohtaisia kokemuksia aiheista, joita Markku Pölönen uusimmassa elokuvassaan käsittelee. Elokuvan kantavina teemoina ovat jälleenrakentaminen sekä sotainvaliditeetti naisen näkökulmasta tarkasteltuna. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat jatkosodan jälkeiselle, ”unohdetulle” ajanjaksolle eli jälleenrakentamisen vuosille 1945–1952. Keskiluokkaisen perheen kasvatti, Anni, rakastuu rintamalla haavoittuneeseen Veikkoon. Rakastunut nuori pari avioituu ja muuttaa Pohjois-Karjalaan havumetsän siimekseen kylmälle tilalle, missä odottaa täysin uusi elämä raivattavaksi. Raivattavaa todella riittää jopa liiaksikin, ja oma torppakin pitäisi saada pystyyn. Orvokki Hänninen muistaa jälleenrakentamisen ajanjakson elävästi, vaikka hän ei omakohtaisesti jälleenrakentamiseen osallistunutkaan. – Jälleenrakentaminen oli kovaa työtä. Rintamalla olleet saivat metsäpalstan raakileen, joka piti omin voimin raivata. Talokin sinne piti itse rakentaa. Monet luulivat, että palstat saatiin ilmaiseksi, mutta ei se niin mennyt. Suomen valtio oli pakkolunastanut annetut maapalstat tilallisilta, ja jakoi palstoja lainaa vastaan. Saatuja palstoja maksettiin siis myöhemmin takaisin. Elokuvan naispääosaa näyttelevä Oona Airola, 30, on samaa mieltä Orvokin kanssa. Oona sai pienen maistiaisen jälleenrakentajan arjesta kuvauksissa. – Kun kuvauksissa nosteltiin kantoja noin 40 minuuttia, oli seuraavana päivänä paikat niin jumissa, ettei meinannut sängystä ylös päästä. Rankka ruumiillinen työ oli siihen aikaan arkipäivää. Se on tosi hurjaa, varsinkin kun ajattelee, kuinka vieraantuneita olemme sellaisesta tänä päivänä. Vaikka Orvokilla ei ole omakohtaista kokemusta jälleenrakentamisesta, kova ruumiillinen työ muistuu mieleen ajoilta, jolloin hän toimi Kotirintamanaisissa. Kotirintamanaisia vietiin milloin mihinkin maalaistaloon opettelemaan maalais- ja metsätöitä. Orvokki muistaa motin teon kuin eilisen: – Muistan niin hyvin, kun sahasin pokasahalla ja itkin, kun se ei meinannut luistaa. Kaksi päivää siinä meni, että sain motin tehtyä. Se oli avartava kokemus. Arkea sotainvalidin puolisona Oma maa -elokuva paneutuu jälleenrakentamisen lisäksi siihen, millaista arki on, kun puoliso on haavoittunut sodassa. Annin ja Veikon elämää varjostaa Veikon kokemat fyysiset sekä henkiset kivut.

21 Orvokin edesmennyt mies, Eero, haavoittui sekä talvi- että jatkosodassa. Jatkosodassa mies sai aivovamman, joka vaikutti yöuniin. – Yöllä käytiin sotaa, päivällä ei. Sodasta ja miehen vammautumisesta ei puhuttu kotona lasten kuullen, mutta kun lapset joskus kysyivät Orvokilta, miksi isä menee niin aikaisin nukkumaan, selitti Orvokki, että isä tarvitsee lepoa aivovammansa takia. Hän kuitenkin tietää monia tapauksia, joissa perheen isän sotavuodet ja haavoittuminen saattoivat vaikuttaa laajastikin koko perheeseen. – Oli useampia tapauksia, joissa äidin piti lähteä lasten kanssa kotoa pois, että isä sai rauhassa olla, huutaa ja melskata pahan olonsa pois. Orvokki muistuttaa, että haavoittuneilla miehillä saattoi olla ikuiset vammat ja niiden tuomat kivut. – Kun kärsi kivuista jatkuvasti, niin eihän siinä aina pystynyt olemaan kovin ystävällinen ja hellä. Monessa kodissa kuultiin sitä raakaa puhetta. Mutta meillä ei, sillä Eero piti huolen, ettei niistä puhuta kotona eikä varsinkaan lasten kuullen. Vahvat, perheitä kannattelevat naiset Annia näyttelevä Oona Airola kertoo huomanneensa rooliinsa valmistautuessaan, että sota-ajan naisnäkökulma on pitänyt melko hiljaista ja heikkoa ääntä. – Oli todella vaikea löytää varsinaista tietoa naisten näkökulmasta. Siksi lähdinkin kanssakatsomaan miesten kautta, miten naiset olisivat voineet suhtautua heihin. Huomasin, kuinka äärimmäisen toiminnallisia naisten onkaan pitänyt olla, ja kuinka he ovat usein tehneet suurimman osan miestenkin töistä. Orvokki tietää, mistä Oona puhuu. Hänellä on pitkä kokemus sotainvalidien naisjärjestötoiminnasta, jonka tehtävänä on ajaa sotainvalidien puolisoiden ja leskien asemaa. – Ei me sotainvalidien vaimot turhasta olla valitettu. Perheen ja miehen hoitaminen on ollut meidän elämäntyö. Orvokille tärkeintä naisjärjestötoiminnassa on nimenomaan ollut naisten puolustaminen. Järjestövuosiin on kuulunut mm. sotainvalidien puolisoiden kesken tehtyjä kuntoutusmatkoja, joita varten on kerätty varoja arpajaismyyjäisiä järjestämällä. Naisjaostot keräsivät rahaa myös sinivalkoisia kynttilöitä myymällä. Jotkut naisjaostot pystyivät lahjoittamaan sotainvalidiosastoille oman virallisen lipun vuosien 1985–1987 aikana. Yhteisö oli innostava ja siellä vallitsi hyvä henki. Välillä Orvokki kuitenkin sai ikäviä puheluita. – Kun järjestimme äitien lomaviikkoja niin saatoin saada puolisoilta puheluita, joissa todettiin, että meijän eukko ei lähe yhtään mihinkään. Orvokki kuitenkin kokee, että häntä ja hänen työtään on aina arvostettu. Kun Orvokki mietti järjestötoiminnan jättämistä, kannusti hänen miehensä jatkamaan työtä. – Hän sanoi, että älä jää siitä pois, se on niin arvokasta työtä. Ja sillä tiellä ollaan yhä tänä päivänä, 88-vuotiaana. Piirit toimivat Sotainvalidipiirien omilta sivuilta voit lu­ kea piirien toiminnasta, tulevista tapah­ tumista ja tarkistaa esimerkiksi yhteys­ tiedot sekä toimistojen aukiolo­aikoja. Sivujen aineistosta vastaavat piirien toiminnanjohtajat. Lahden syysjuhla Lahden piirin syysjuhlassa puolustus­ voimien tervehdyksen toi Hämeen alue­ toimiston päällikkö everstiluutnantti Ville-Veikko Vuorio. Sivu 27 sivu 27 Naisten työ esiin Sekä Orvokki että Oona pitävät tärkeänä, että valkokankaalle tuodaan naisten tarinoita sota-ajalta sekä sen jälkeiseltä ajalta. Sen takia Oma maa -elokuva onkin virkistävä tuulahdus sotaelokuvien kirjossa. Oonasta on mielenkiintoista seurata, tavoittaako elokuva myös nuorempaa yleisöä. Orvokki aikoo myös omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että sota-ajan muistot siirtyvät jälkipolville. – En ole hirveästi lapsilleni ja heidän jälkikasvulleen kertonut, mitä kaikkea olenkaan tehnyt. Olen ollut mukana ”mottitalkoissa”. Sahasin metrin mittaisia pölkkyjä, joista ne motit tehtiin. Ensiksi melkein itkin, kun sahaaminen oli niin vaikeaa,” Orvokki muistelee. Mottitalkoot oli jatkosodan aikana talkootyönä toteutettu, vapaaehtoinen polttopuunkorjuukampanja. – Minulla on vieläkin jäljellä Kotirintamanais-aikainen pieni kirves -rintaneula, joka on muistona näistä talkoista. Aion myös kehystää mieheni ja minun kunniamerkit tauluun ja jättää jälkipolvilleni muistoksi, kertoo Orvokki seuraavista aikeistaan. l sivu sivu 33 34 Teksti: Roosa Kauppinen Uudenmaan sotainvalidipiiri palkitsi Orvokki Hännisen hänen tekemästään merkittävästä työstä sotainvalidien parissa. Sotainvalidipäivän vieton yhteydessä hänelle luovutettiin Veljesliiton korkein huomion­ osoitus eli liiton pienoislippu vapaudenristitunnuksella ja nauhoilla. Kuva: Satu Jelkälä-Blomqvist Sankarivainaja kotiseura­ kunnan haudan lepoon Lieksan seurakunnan pastori Heli Melanen siunasi Viljo Ernesti Honkasen sankari­ hautaan 74 vuoden jälkeen. Sivu 33 Pohjois-Pohjanmaan piirin kesäkausi päätökseen Reserviläisten kuoro esiintyi Veljeskodin kesäkauden päättäjäisjuhlassa. Sivu 34

Piirit toimivat HELSINKI Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0225 Veljet ja sisaret, joulu lähestyy yhtä hurjaa vauh­ tia kuin aiemminkin. Otamme sitä vastaan yhä pienenevällä vel­ jeskuntajoukolla. Kun aikanaan 20 vuotta sitten tulin Helsingin sotain­ validien puheenjohtajaksi, oli jäsenkuntamme reilusti yli kym­ menkertainen. Nyt meitä sotain­ valideja on jäljellä täällä Helsingin alueella (Vantaa ml) enää 160 veljeä ja sisarta. Mutta älkäämme antako sen häiritä juhlamieltämme. Iloit­ kaamme vielä me, jotka olemme valmistautumassa joulun suureen tapahtumaan. Siksipä pitemmittä puheitta toi­ votan teille Veljet ja Sisaret sekä puolisojäsenet ja veljien lesket sekä toiminnanjohtajamme Satu: hyvää joulua ja onnea vuodelle 2019! Seppo Kanerva puheenjohtaja Kuulumisia piiritoimistosta Hoitaessani Helsingin piirin asioi­ ta jo 8 kuukautta, alan oppia myös ”Helsingin tavoille”. Olen päässyt vierailemaan puolisojäsenker­ hon tilaisuuksiin sekä lounastilai­ suuteen Le Havressa. Ja mikä on­ ni jäsenille, että Seurahuoneen re­ montti viivästyy ja lounastilaisuu­ Helsinki det jatkuvat ainakin kevätkauden 2019 perinteisesti joka kuukauden toisena perjantaina. Säilytä tämä lehti, seuraava ilmestyy helmikuun lopulla 2019. Kiitän kaikkia yhteistyötahoja ja työn tukijoita sekä piirihallitusta miellyttävästä yhteistyöstä. Olette toiminnalla ja lahjoituksilla myö­ tävaikuttaneet suuresti piirin jäsen­ kunnan huoltotoimintaan. Toivotan piirin jäsenille omaisi­ neen sekä piirihallitukselle ja kai­ kille yhteistyökumppaneille hyvää joulun aikaa ja hyvää uutta vuotta 2019. Sytytän lyhdyn, joulun viettoon ryhdyn, keskelle talven taikaa, ihanaa joulun aikaa. Satu Jelkälä-Blomqvist toiminnanjohtaja Loppuvuoden tapahtumia Itsenäisyyspäivä 6.12. Helsinki: perinteinen Itsenäisyys­ päivän kansalaisjuhla järjestetään Helsingin Yliopiston suuressa juh­ lasalissa klo 13.30, Unioninkatu 34. Järjestäjinä Helsingin seudun vete­ raani- ja maanpuolustusjärjestöt. Juhlassa esiintyvät Kaartin Soitto­ kunta, Kaaderilaulajat ja Pääkau­ pungin Karjalaiset Nuoret. Juhla­ puheen pitää puheenjohtaja Erkki Heikkinen Suomen Sotaveteraani­ liitosta. Vapaa pääsy. Tumma puku ja kunniamerkit. Vantaa: Lipunnosto klo 9 Veteraa­ niaukiolla, klo 11 seppeleenlasku Pyhän Laurin kirkon sankarihau­ dalla sekä klo 12 Ruskeasannan sankarihaudalla ja klo 15 Itsenäi­ syysjuhla Martinlaakson koululla. Jouluaaton 24.12. kunniavartio Pyhän Laurin Kirkon sankarihau­ dalla klo 14–17.30. Piirin joululounas tarjoillaan tiistaina 11.12. alkaen klo 16 Folkhälsanilla, Mannerheimintie 97. Tervetuloa! Vuoden 2019 tapahtumia jäsenillä on läsnäolo ja puheoikeus muttei äänioikeutta. Vuosikoko­ uksessa käsitellään piirin sääntö­ jen määrittelemät vuosikokousasiat sekä puolisojäsenten äänioikeus. Piirin huoltotoiminnasta vuon­na 2019 ilmoitetaan koko jäsenistölle vuosikokouksen jälkeen ilmesty­ vässä veljeskirjeessä. Onnittelemme Lounastilaisuudet Le Havressa (Kaivokatu 12) jatkuvat kuukau­ den 2. perjantaina kello 12 seu­ raavasti: 11.1., 8.2., 8.3., 12.4. ja 10.5. Lounaasta peritään 5 euron omavastuu, varaathan tasarahan mukaan. Kaikki jäsenet ovat ter­ vetulleita mukaan! Piirin lämpimät onnittelut 100 vuotta täyttäville Jaakko Estolalle 8.12. ja Aarne Vilkolle 17.12. joh­ dosta. Puolisojäsenkerho Puolisojäsenten kerhotapaamiset Kampin palvelukeskuksessa (ker­ hohuone Fade) jatkuvat perjantai­ sin klo 10.30–13 seuraavasti: 25.1., 22.2., 29.3., 26.4. ja 24.5. Kaikkien matkakortin käyttä­ jien on vaihdettava matkakort­ tinsa uuteen HSL-korttiin tai ryh­ dyttävä HSL-sovelluksen käyttä­ jäksi ja ostettava lippunsa mobii­ listi. Matkakortti kannattaa vaih­ taa nyt hyvissä ajoin maksutta ennen kuin uudet vyöhykkeet ote­ taan käyttöön ensi keväänä. Sen jäl­ keen kortin vaihto maksaa 6 euroa. Vaihto onnistuu kaikissa matka­ kortin myyntipisteissä. Vanhalla matkakortilla olevat kausi ja arvo samoin kuin kaikki kortilla olevat muut tiedot siirretään vaihdossa uudelle siniselle HSL-kortille. Kor­ tin vaihtoon ei tarvita valtakirjaa eikä henkilöllisyystodistusta, joten kortin voi vaihtaa myös jonkun toi­ sen puolesta. Hengelliset iltapäivät Helsingin Seudun Sotaveteraa­ nipiiri järjestää Helsingin alueen kaikille veteraaniväestöön kuulu­ ville hengellisen iltapäivän Kam­ pin palvelukeskuksessa, kerho­ huone Fade. Tapaamiset ovat kuu­ kauden viimeisenä keskiviikkona kello 12.30–14.20 seuraavasti: 30.1., 27.2., 27.3., 24.4. ja 29.5. Piirin vuosikokous Piirin sääntömääräinen vuosiko­ kous pidetään 19.3.2019 alkaen klo 10 Folkhälsanin tiloissa, Man­ nerheimintie 97. Kahvitarjoilu klo 9.30. Vuosikokoukseen voivat osallistua varsinaisten sotainvali­ dijäsenten (vain heillä on äänioi­ keus) lisäksi puoliso- ja tukijäsenet sekä Helsingin perinneyhdistyk­ sen jäsenet. Viimeksi mainituilla HSL:n matkakorttien uusiminen Uusi korjausneuvoja Länsi-Uudenmaan ja Vantaan alueen uusi korjausneuvoja on Nina Leino. Hänet tavoittaa puh. 050 449 3395 tai nina.leino@vtkl.fi Pixhill.com 22

UUSIMAA Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0225 Puheenjohtajan joulutervehdys Piirin toimintavuosi 2018 oli hyvin tapahtumarikas. Piirihallitus luo­ pui hankerahoituksen loputtua ras­ kain mielin hallinnoimastaan avus­ tajatoimintaprojektista. Avustaja­ toiminta on mahdollistanut monen sotainvalidin, veteraanin sekä hei­ dän puolisoiden ja leskien kotona asumisen. Avustajatoiminnan lop­ pumisen vuoksi myös projektihen­ kilöstön työsuhde päättyi. Osoitan­ kin suuret kiitokset Heidi Aholle ja Tiina Saloheimolle heidän arvok­ kaasta työstä veteraanisukupolven hyväksi. Heidän työnsä kohdistui useiden vuosien aikana myös avus­ tajien ohjaamiseen ja tukemiseen. Merkittävä oli myös piirin toi­ minnanjohtajan työtehtävien laa­ jentuminen koskemaan myös Hel­ singin Sotainvalidi piiri ry:n toimin­ nanjohtajan tehtäviä. Nyt kahden piirin toiminnanjohtajana toimiva Satu Jelkälä-Blomqvist on suoriu­ tunut työtehtävistään erinomaisesti. Minua ilahdutti suuresti yksityi­ sen henkilön piirille antama tuntuva lahjoitus. Tällä lahjoituksella piiri on vahvistanut jäsenistömme tukipal­ veluja. Myös varakkaiden osastojen osoittama veljeshenki kuului vuo­ den myönteisiin tapahtumiin. Piirin toiminnan kannalta mer­ kittävä muutos on ollut osastojen yhdistystoiminnan päättyminen. Tämän vuoden päättyessä purka­ mispäätöksen on tehnyt kaikkiaan jo kuusi osastoa. Piirihallitus on yhdessä purkautuvien osastojen kanssa sopinut niin, että osaston yhdistystoiminnan päättyessä jäse­ nistöön kohdistuva huolto- ja tuki­ Uusimaa Piirit toimivat 23 toiminta osaston toiminta-alueella jatkuu entisen kaltaisena. Suuret kiitokset teille hyvät yhteistyökumppanit; te olette jäl­ leen kerran taloudellisesti sekä toi­ minnallisesti tukeneet piirimme sotainvalidien ja puolisojäsenten hyvinvointia. Kiitän teitä hyvästä ja rakentavasta yhteistyöstä. Kii­ tokset arvokkaasta työstä osoitan myös piirihallitukselle sekä osas­ tojen toiminnassa mukana oleville naisille ja miehille. Toivotan piirin jäsenistölle omaisineen sekä osastojen tukijä­ senille ja kaikille uskollisille yhteis­ työkumppaneille rauhallista joulua ja menestyksellistä uutta vuotta 2019. Kiitän myös lämpimästi hyvästä yhteistyöstä piirihallitusta ja osas­ tojen toimenmiehiä ja – naisia. Toivotan piirin jäsenistölle omaisineen, osastojen toimenmie­ hille ja – naisille, piirihallitukselle sekä tuki- ja sidosryhmille rau­ hallista joulua ja menestyksellistä uutta vuotta 2019 seuraavin sanoin: Ilta, tähdet, enkelitkin Joulun hohteen tänne luo, kiirii taivaankantta pitkin Joulun sanoma jo tuo. Jaakko Torppa Sotainvalidien ja sotaveteraanien pitkässä elämässä on ollut monia mieleen jääneitä tapahtumia. Niistä syvällisempiä lienevät tilan­ teet, joissa kuolema on ollut lähellä. Sotainvalidien Veljesliitto julkaisi useita vuosia sitten Tulevaisuus ja toivo -nimisen kirjan, jossa sotain­ validit ja veteraanit kertovat hen­ gellisistä kokemuksistaan sotien aikana ja haavoittumistilanteissa. Noina hetkinä, tuskien keskellä, he kokivat Jumalan läsnäolon ja avun sisäisenä voimanlähteenä. Toivotto­ mienkin tilanteiden keskellä aukeni tie tulevaisuuteen ja toivoon. Toki sotamuistojen joukossa on myös tilanteita, joihin liittyy kau­ niita ja valoisia muistoja. Tällai­ sia ovat varmaankin olleet joulut rintamalla. Ovathan ne olleet täy­ dellinen vastakohta rauhan aikana kodeissa vietetyille perhejouluille, joissa usein on koolla monta sukupolvea. Rintamalla elettiin karuissa oloissa ilman läheisiä omaisia. Ei ollut koristeista joulu­ kuuta luomassa tunnelmaa. Elet­ tiin kynttilöiden, öljylyhdyn tai karbidilampun hämärässä valossa. Kuitenkin jouluihin liittyi paljon unohtumattomia ja koskettavia hetkiä. Omaiset lähettivät rinta­ malle joulupaketteja, joita pappi oli usein jakamassa korsuissa vie­ raillessaan. Papin puhe ja varsin­ kin joululaulut ja virret rakensi­ vat yhteyttä koteihin ja rintama­ tovereiden kesken. Ne muodosti­ vat voimakkaan saarnan ja syvän tunnelman. Joulun syvin sanoma on ollut sama kaikissa olosuhteissa, niin sodan kuin rauhan aikana. Jumala tuli ihmisten lähellä Jeesuksen muodossa. Hänellä oli meille hyvä sanoma: Jumala on armolli­ nen. Hänellä on hyvä tahto meitä kohtaan, kuten jouluevankeliumi vakuuttaa. Eläessämme hänen yhteydessä olemme turvassa. Jumalalle saamme tuoda myös puutteemme ja hätämme. Hän on luvannut kuulla rukouksemme ja auttaa meitä. Häntä saamme kiit­ tää myös kaikesta siitä hyvyydestä, jota hän on osoittanut meitä koh­ taan ja näin itsenäisyyspäivän tun­ tumassa vapaasta isänmaasta, jota te sodan kokenut sukupolvi olette olleet turvaamassa. Joulun jälkeen vaihtuu jälleen vuosi. Se muistuttaa meitä ajan kulumisesta ja elämän lyhyydestä. Veteraaneilla on tiimalaissa enää vähän hiekkaa. Siksi on hyvä muis­ taa sanoma, jonka profeetta Jesaja toi Israelin kuningas Hiskialle: ”Näin sanoo Herra: Toimita talosi; sillä sinä kuolet etkä enää parane.” Uudessa Raamatun käännöksessä tämä on sanottu hieman nykyai­ kaisemmin: ”Näin sanoo Herra: ’Järjestä asiasi, sillä sinä et parane vaan kuolet!’” Talon toimittami­ nen, asioiden järjestäminen tar­ koittaa monilla käytännön asioi­ den hoitamista, ehkä ohjeita omai­ suuden jakamisesta tai testament­ tia. Onnellinen on se ihminen, joka lähtönsä lähestyessä voi kut­ sua omaisensa vuoteen äärelle, pyy­ tää anteeksi jos on jokin asia jäänyt mieltä painamaan. Hyvä on myös muistaa kiittää omaisia yhdessä heidän kanssaan eletyistä vuo­ sista. Suurin kiitos on syytä osoit­ taa Jumalalle, joka on ollut hyvä meitä kohtaan ja joulun Vapahta­ jassa sovittanut kaikki syntimme. Silloin voi turvallisin mielen Aab­ rahamin tavoin lähteä rauhalli­ sin vanhuuden jälkeen korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saaneena isiensä luo. Toivotan sotainvalideille ja vete­ raaneille rauhallista joulua ja armo­ rikasta uutta vuotta. Piiritoimiston joulutervehdys Piiripäivää vietettiin 16.10. suu­ rella joukolla Tuusulan Rantatiellä Gustavelundissa. Silloin tuli jälleen kerran päivitettyä osastojen kuulu­ miset ja saimme todeta, että tänä päivänä yksi vuosi voi tuoda tul­ lessaan suuria muutoksia osasto­ jen toimintaan. Tänä vuonna viisi osastoa pur­ kautui ja toden näköisesti ensi vuonna purkautumispäätöksen tekee muutama osasto. Tämä on viisas päätös, kun jäsenmäärä las­ kee ja piiri voi hoitaa yhdistystoi­ mintaan liittyvät tehtävät. Näin tukijäsenet voivat keskittyä jäsen­ ten huolto- ja muuhun tukityöhön. Tärkeintä on, että purkautuvan osaston tilalle jää tehokas tukijä­ senjoukko hoitamaan sitä yhtey­ denkulkua piirin ja kentän välillä. Totta kai jäsenet voivat asioida myös suoraan piiritoimistoon. Kiitän kaikkia niitä yhteisöjä ja yksityisiä henkilöitä, puolustusvoi­ mia, sotainvalidisisaria ja – veljiä, jotka omalla toiminnallaan ja lah­ joituksillaan ovat myötävaikutta­ neet piirimme ja koko jäsenkun­ tamme huoltotoimintaan kuluneen vuoden aikana. Satu Jelkälä-Blomqvist toiminnanjohtaja Muistojen joulu Tulevia tapahtumia 2019 5.3. piirihallitus ja osastojen puheenjohtajat sekä jaostojen edustajat kokoontuvat Kaarteen Sotamuseoon Lohjalle Piirin vuosikokous 26.3. klo 10 Oulunkylän kuntoutussairaalassa. Uusi korjausneuvoja Länsi-Uudenmaan ja Vantaan alueen uusi korjausneuvoja on Nina Leino. Hänet tavoittaa puh. 050 449 3395 tai nina.leino@vtkl.fi Aktiivista joukkoa Gustavelundissa 16.10. Martti Toivanen Veljespappi

24 Piirit toimivat Pirkka-Häme Koulutuspäivät Hattulassa PIRKKA-HÄME Rautatienkatu 24 B 4, 33100 Tampere Puh. 03 222 6631 Joulutervehdys Pirkka-Hämeestä Sotainvalidien Veljesliiton PirkkaHämeen piiri ry:n hallitus kiittää kaikkia toimintansa tukijoita, jotka ovat olleet myötävaikuttamassa pii­ rimme sotainvalidien ja puolisojä­ senten hyvinvointiin ja selviytymi­ seen arjen askareissa piirin 74. toi­ mintakautena. Kiitokset osastojen sotainvalidi­ jäsenille kuin puolisojäsenille aktii­ visesta mukanaolosta vuoden 2018 aikana. Kiitokset myös aktiivi­sille tukijäsenille, teidän työnne on arvokasta ja pyyteetöntä! Piirin ja osaston kuulumisia Piirin, samoin kuin Tampereen osaston toimistossa, asioi edelleen niin sotainvalideja kuin puoliso­ jäseniäkin. Lapset ja lastenlapset kuitenkin hoitavat yhä enemmän isovanhempiensa asioita. Piirin ja osastojen syksyn toiminta on jat­ kunut vilkkaana. Kesäiset juhlat on pidetty, vuorossa ovat joulu­ juhlat. Vuodenvaihteen jälkeen helmikuussa pidetään osastojen vuosi­­kokoukset. Piirin 74-vuotis­ juhlapäivän merkeissä piiritoimis­ tossa vietettiin juhlaa kakkukah­ vien merkeissä. Pirkka-Hämeen piirin jäsenvahvuus oli lokakuun lopussa 120 sotainvalidia (poistu­ ­ma 24,53 %) ja 632 puolisojäsentä (poistuma 10,35 %). Osastojen puheenjohtajille ja sih­ teereille järjestettiin koulutus­ päivät Hattulassa hotelli Petäyk­ sessä. Veljesliiton, piirin ja osasto­ jen ajankohtaisista asioista puhui Jouko Sipilä. Tammenlehväkeskuk­ sen nykytilannetta valotti toimitus­ johtaja Satu Laitinen. Veljespapin puheenvuoron käytti Esa Eerola. Mukana olleiden yleistietoa pun­ nittiin lähihistoriaan painottuvalla tietokilpailulla. Varattu aika ei tah­ tonut riittää, kun lähdettiin lähei­ selle Lepaan viinitilalle kuulemaan asiantuntijan esitelmää viinin syn­ nystä. Samalla hankittiin tietokil­ pailun voittajille palkinnot. Kiitok­ set kaikille mukana olleille aktiivi­ sesta toiminnasta. Mukana olleista henki velvollisuus olla loppuun saakka mukana sotainvalidityössä. Vierailu Lepaan viinitilalla. Risteily keräsi väkeä Piirin järjestämälle informatiivi­ selle ja hengelliselle risteilylle Tal­ linnaan 1.–2.10. osallistui yli 50 osastojen edustajaa. Alustajina seminaarissa olivat johtava kappa­ lainen Salla Häkkinen Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnasta, vel­ jespappi Esa Eerola, palveluneu­ voja Jukka Mäkinen Tammenleh­ väkeskuksesta ja Jouko Sipilä. Päi­ vien erityisenä aiheena oli usko­ minen ja edesmenneen professori Antti Eskolan kokemukset uskon­ nollisuudesta. Huoltotoimintaa Piiritoimistosta on edelleen myön­ netty kuntoutusta osastojen sel­ laisille jäsenille, jotka eivät mitään muuta kautta voi saada kuntou­ tusta. Jalkahoitoa on myönnetty puolisojäsenille tänä vuonna kolme kertaa. Nämä jäsenetuudet jatkuvat ensi vuonnakin. Sotainvalidit saa­ vat Valtiokonttorin maksamana kolme jalkahoitoa vuosittain. Kun­ toutustiedustelut piiritoimistosta ja jalkahoitotiedustelut omasta osas­ tosta tai piiritoimistosta. Piiripäiväristeilyllä Tallinnassa Tammenlehväkeskuksen palvelu­ neuvoja Jukka Mäkinen kertomassa keskuksen toiminnasta. Piiri on tänä vuonna tukenut osastoja rahallisesti hyvin niu­ kasti, vain esitetystä erityisestä syystä. Kaikilla osastoilla on ollut vielä omiakin varjoja, näin ainakin osastojen tilinpäätökset osoittavat. Avustajatoiminnan tuleva vuosi on vielä avoinna. Alustavasti on näytetty ”vihreää valoa” ja toiminta saisi jatkua edelleen niillä paikka­ kunnilla, joilla sitä on tänä vuonna ollut. Tieto jatkosta on luvattu vielä tämän vuoden puolella. Avustaja­ toiminnalla pyritään edesauttamaan kotona asumista. Piirin tulevia tapahtumia Piirin keväinen risteily järjeste­ tään Tukholmaan 20.–21.5.2019. Ensi vuoden yhteinen sotiemme veteraanien kirkkopäivä järjeste­ tään Tampereella Olkahisten kir­ kossa 10.9.2019. Piirin vuosikokous pidetään entiseen tapaan Tammenlehväkes­ kuksessa Tampereella perjantaina 29.3.2019. Tampereen osasto Etualalla (oik.) ruokailemassa Vammalan osaston sihteeri Raimo Toivo ja vieressään Ruoveden osaston sihteeri Esko Riponiemi ja edelleen Valkeakosken osaston sihteeri Irja Pura vieressään puheenjohtaja Juhani Pura. Veteraanit niin Tampereella kuin Ylöjärvelläkin pääsevät maksutta uimaan kaupungin uimahalleihin. Osasto antaa uimalippuja puoliso­ jäsenille yksi lippu/viikko. Tampe­ reen kylpylään kustannetaan yksi lippu/kuukausi niin varsinaisille kuin puolisojäsenillekin. Osaston vuosikokous Tampereen osaston vuosikokous pidetään Tammenlehväkeskuksessa perjantaina 15.3.2019. Yhteystietoja Piiritoimisto ja Tampereen osaston toimisto, osoite Otavalankatu 12 B 4 (tai Rautatienkatu 24 B 4) 33100 Tampere. Toimisto on avoinna ma, ti, ke ja to klo 8.30–15.00. • toiminnanjohtaja Jouko Sipilä p. 03 222 6631 tai p. 0400 835 993, sähköposti jouko.sipila@sotainva­ lidit.fi • piirin toimistonhoitaja Kirsi Korpi p. 050 384 3390, sähköposti, kirsi.korpi@sotainvalidit.fi avusta­ japrojektipäällikkö Sirpa Autero p. 050 352 2537, sähköposti sirpa. autero@sotainvalidit.fi • asuntojen korjausneuvoja Voitto Niska p. 0400 649 199, sähköposti voitto.niska@vtkl.fi. • Tampereen osaston toimiston­ hoitaja Leea Hykkönen p. 03 222 7420, sähköposti tampere@sotain­ validit.fi Toimiston henkilökunta toivot­ taa kaikille hyvää joulua ja onnea vuodelle 2019! Jouko Sipilä

Kanta-Häme Piirit toimivat 25 KANTA-HÄME Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna Puh. 050 520 4065 Joulukirje jäsenille Naisten virkistyspäivän osallistujat Petäyksessä. Kuvassa mukana tilaisuudessa esiintynyt Hämeenlinnan osaston Sointu-ryhmä. Kuva: Mira Kulmala lempeästi Jerusalemille, ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päätty­ nyt, ja että sen syyllisyys on sovi­ tettu.” (Jes. 40: 1–2). Joulukirkkoon kokoontunut kansa saa tänäkin jouluna kuulla ilosanoman, evankeliumin, joka kertoo Jumalan rakkaudesta ja anteeksiantamisesta. Tämä sanoma on totta. Kristus syntyi auttajak­ semme ja pelastajaksemme. Siunattua joulua toivottaen, Jaakko Kauppila, veljespappi Piirin naistoimikunta järjesti 17.10. naisille virkistyspäivän hotelli Petäyksessä, jossa Kirsti Makkonen kertoi värien merkityksestä. Kuva: Mira Kulmala Piirin kirkkopyhä Kirkkopyhää vietettiin 30.9. Jokioi­ silla. Perinteisesti aloitimme päivän messulla Jokioisten vanhassa puu­ kirkossa. Messussa toimi liturgina Johanna Parviala, kanttorina Päivi Toikka ja saarnan kirkkoväelle piti veljespappimme Tauno Matias Roto. Messu päättyi Juha Oravai­ sen lausumiin seppelpartion saa­ tesanoihin sekä Narvan marssiin. Jokioisten Reservialiupseerien sep­ pelpartion perässä kirkkoväki pois­ tui kirkosta ja siirtyi päiväjuhlaan Tietotalolle. Maittavan lounaan jälkeen piirimme puheenjohtaja Pixhill.com Joulu lähestyy kovaa vauhtia. Saamme olla kiitollisia siitä, että saamme viettää joulua vapaassa ja itsenäisessä Suomessa. Saamme vapaasti ja kenenkään estämättä kokoontua kirkkoihimme Jumalan sanan kuulemiseen. Joulun sanoma on evankeliumi Jumalan rakkau­ desta meitä ihmisiä kohtaan. ”Älkää pelätkö, minä ilmoitan teille ilosa­ noman, suuren ilon koko kansalle.” Se oli enkelin ilmoittama sanoma, se tuli taivaasta alas meille ihmi­ sille, jotka olemme peloissamme ja huolissamme niin monista asioista. Tätä sanaa me tarvitsemme. Meidän ajassamme on liikkeellä monenlaisia sanomia ja viestejä. On paljon puhuttu vihapuheesta, jota kohdistetaan toisenlaisiin ihmi­ siin ja kansanryhmiin kuin siihen, mihin itse kuulumme. Mistä tällai­ nen vihapuhe kumpuaa? Arvelen, että se kumpuaa peloista, epävar­ muudesta ja ehkä myös kateudesta. Jotkut tulevat minun reviirilleni ja kaventavat minun elinpiiriäni. Itsekäs mieli ei halua nähdä lähimmäisen hätää. Rakkaudeton mieli kovettaa sydämen. Sen seu­ rauksena tulevaisuuden näköalat sumenevat. Näköalattomuus on myös usein toivottomuutta. Aivan viime aikoina on tullut esiin myös uusi ilmiö: valhepuhe. Totuutta vääristellään ihan tarkoitukselli­ sesti ja sumeilematta, jotta omaa asiaa ja omaa etua voidaan edis­ tää. Tuntuu pahalta, kun maail­ man valtiaat, suurten valtioitten johtajat käyttävät valhetta estotto­ masti hyväkseen. Mitä hyvää seu­ raa, jos poiketaan totuudesta tai jätetään sanomatta jotakin tärkeää ja puhutaan vain puolittain totta? Jossakin vaiheessa totuus paljastuu kuitenkin. Israelin kansa oli pakkosiirto­ laisuudessa kauan ennen Kristuk­ sen syntymää vieraassa maassa. He olivat siellä alistetussa asemassa ja monin tavoin ahtaalla. Mutta eräänä päivänä tuli kotimaasta profeetta, jolla oli tuomisinaan ilosanoma Jumalalta: ”Lohdutta­ kaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Puhukaa 10.1. Vuosisuunnittelupäivä Päivölän Kansanopistolla Juha Vuorinen toivotti juhlaväen tervetulleeksi kirkkopyhän päivä­ juhlaan. Juhlassa saimme nauttia Kaartin Soittokunnan upeasta soi­ tosta musiikkimajuri Tomi Väisä­ sen johdolla sekä solistina toimi­ neen oopperalaulaja Tuomas Leh­ tisen upeasta laulusta. Tilaisuuden jälkeen paljon kiitosta saaneen juhlapuheen puhuja oli Jokiois­ ten kunnanjohtaja Jarmo Määttä ja tilaisuus päättyi aina niin kosketta­ vaan veljespappi Veli-Matti Karon laulamaan Herran siunaukseen. Lämpimät kiitokset kaikille omalta osaltaan tilaisuuden järjestelyihin osallistuneille. Mira Kulmala, toiminnanjohtaja Kaartin soittokunnan solistina Jokioisten Tietotalolla oli Tuomas Lehtinen. Kuva: Mira Kulmala Varusmiehet osallistuivat kirkko­ pyhän messuun mm. lukemalla esi­ rukouksen Jokioisten kirkossa. Kuvassa myös seurakunta­pastori Johanna Parviala. Kuva: Mira Kulmala

26 Piirit toimivat Varsinais-Suomi VARSINAIS-SUOMI Hämeenkatu 14 L 7, 20500 Turku Puh. 040 568 4500 Varsinais-Suomen piirille myönnet­ tyjen pienoislippujen ja ansioristien jakotilaisuus järjestettiin perintei­ sesti Naantalin kylpylässä 4.9. Pii­ rin puheenjohtaja Heimo Purhonen totesi avaussanoissaan tämän tilai­ suuden osoittavan, että piirissä on tehty vuosien saatossa pitkäjänteistä työtä sotainvalidien ja heidän puo­ lisoidensa sekä leskiensä hyväksi ja että työ jatkuu. Puheenjohtaja kiitti palkittavia arvokkaasta sotainva­ lidityöstä. Salon seudun osaston puheenjohtaja Risto Hellström kiitti palkittujen puolesta todeten, että he arvostavat suuresti saamaansa huo­ mionosoitusta. Varsinais-Suomen piiripäivä Varsinais-Suomen piirin syys­ neuvottelupäivä järjestettiin 1.11. Turun kristillisellä opistolla. Paikalla oli 60 piirin aktiivista toimijaa. Tilaisuuden avasi piirin puheen­ johtaja Heimo Purhonen, joka totesi avaussanoissaan, että piiri­ päivän ohjelma on tuttu ja toistuva Eero Kuisma esitteli Laitilan Terveyskodin uuden toimitus­ johtajan Marianne Rapalan. vuodesta toiseen, mutta otsikoiden sisällä asiat muuttuvat. Muutos joh­ tuu jäsenmäärän vähenemisestä ja niin Veljesliiton kuin piirinkin taloustilanteen heikkenemisestä. Veljesliiton pääsihteeri Seppo Savolainen kertoi liiton ajankoh­ taiset asiat painottuen liiton varal­ lisuuteen ja seuraavien vuosien tukimahdollisuuksiin sekä edun­ valvontaan. Pääsihteerin ajankoh­ taiskatsauksen lisäksi päivän aika­na käsiteltiin piirin ajankoh­ taisia asioita. Laitilan Terveysko­ din ja Lamminniemen Hyvinvoin­ tikeskuksen toimitusjohtajat Eero Kuisma ja Pihla Linnainmaa ker­ toivat talojen kuulumiset ja Varsi­ nais-Suomen Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Jarmo Helttula ker­ toi yhdistyksen toiminnasta. Laitilan Terveyskodin toimin­ nanjohtaja Eero Kuisma esitteli kokousväelle seuraajansa Marianne Rapalan. Eero siirtyy eläkkeelle 1.12. alkaen. Marianne on toimi­ nut Laitilan Terveyskodin henki­ löstöpäällikkönä. Varsinais-Suo­ men piiri kiittää Eeroa erittäin arvokkaasta työstä sotainvalidien Palkitut vasemmalta Risto Hellström, Mauno Suominen, Marja Saarela ja Kaarina Isaksson. Mauno Suominen ja Marja Saarela saivat liiton pienoislipun vapaudenristin nauhoin ja Risto Hellström sekä Kaarina Isaksson sotainvalidien ansioristin. He kaikki ovat olleet vuosikymmeniä mukana sotainvalidityössä. Heikki Happoselle oli myönnetty Marskin sotainvalidirahaston tunnustuspalkinto, mutta hän oli estynyt. Piiripäivä keräsi runsaan joukon aktiivisia sotainvalidityön tekijöitä. ja sotiemme veteraanien hyväksi ja toivottaa Eerolle mukavia eläkepäi­ viä. Mariannelle toivotetaan onnea uudessa tehtävässä. Kuvat ja tekstit: Jari-Matti Autere Puheenjohtajan joulutervehdys Umpeutuvan vuoden aikana tuli kuluneeksi 100 vuotta Vapausso­ dasta ja Puolustusvoimien perus­ tamisesta. Käyty Vapaussota sine­ töi joulukuussa 1917 annetun itse­ näisyysjulistuksen. Tuo sinetti ei murtunut talvisodan eikä kesän 1944 taisteluissa, sen takasi Suo­ men Puolustusvoimat. Vuosien 1939–1945 sodat jät­ tivät jälkeensä n. 96 000 pysy­ västi vammautunutta miestä ja naista. Heistä on jäljellä enää run­ saat 1500 keski-iän ollessa lähes 95 vuotta. Jäsenmäärän pieneneminen näkyy piirimme alueella osastojen purkautumisina ja jäljellä olevien jäsenten siirtyessä piirimme henki­ löjäseniksi. Muutosta kuvaa myös taloutta koskeva sopeuttamisoh­ jelma, jossa ei ole unohdettu vel­ jesvastuuta. Liiton osoittama tuki kentälle on ollut laskeva, joka on heijastunut piirimme edellytyksiin tukea osastojamme. Oman pii­ rimme sopeuttamisohjelma takaa osaltaan sen, että pystymme huo­ lehtimaan jäsenistöstämme tule­ vien vuosien aikana. Sotainvalidien poistuma koskettaa myös alueel­ lamme toimivia Laitilan Terveys­ kotia ja Lamminniemen Hyvin­ vointikeskusta. Uskon, että molem­ mat yritykset tulevat menestymään jatkossakin, ympäristössä tapahtu­ vasta muutoksesta huolimatta. Piirimme hallinnon puolesta on ilo todeta, että sotainvalidityö pur­ kautuneiden osastojen alueilla jat­ kuu. Järjestetyt kuukausilounaat ja muut pienimuotoiset virkistystilai­ suudet katkaisevat sotainvalidien, puolisoiden ja leskien arkea. Toivotan jäsenistölle ja sidos­ ryhmille rauhaisaa joulua ja hyvää uutta vuotta J. L. Runebergin Vänri­ kin markkinamuisto -runon sanoin: Herra maata varjelkohon! Vähät muusta huolikaan; henki, onni, käsi, jalka sota­miehen menköön vaan! ”Herra maata varjelkohon, se on ponsi virressäin, sanat muut jos vaihteleekin, loppu aina kuuluu näin.” Heimo Purhonen Sotainvalidien Veljesliiton Varsinais-Suomen piiri Puheenjohtaja Pixhill.com Palkitsemistilaisuus Naantalin kylpylässä

Lahti LAHTI Ahvenistonkatu 2 as 206, 15110 Lahti Puh. 03 782 2232 Lahden piirin Syysjuhla Piirin perinteinen Syysjuhlaa vie­ tettiin Lahdessa toimivan Ravin­ tola Fellmannian juhlatiloissa. Paikalle oli saapunut noin 80 henkilöä, edustivat jäsenkuntaa ja toiminnassa mukana olevia henki­ löitä koko piirin alueelta. Tilaisuudessa kuultiin FT, kirjai­ lija Lasse Lehtisen vaikuttava juhla­ puhe, jossa korostui sotainvalidien oma panos heidän hyvinvointinsa rakentamisessa. Hän otti puheessa esiin nykypäivän ”sotainvalidit” eli maailman ja yhteiskunnan arvojen muuttuneissa olosuhteissa syrjäy­ tyneet nuoret miehet ja kysyi, pitäi­ sikö heidän kohdallaan ottaa oppia sotainvalidien ja veteraanien ajat­ telutavasta, jonka mukaan ”veljeä ei jätetä”. Hänen mielestään yhteis­ kunnasta puuttuu nyt jotain, jonka vuoksi kymmenet tuhannet nuo­ ret miehet kokevat olevansa koko yhteiskunnan ulkopuolella. Juhlan ohjelmaan sisältyi her­ kullinen lounas ja tietysti kahvi­ tarjoilu. Juhlassa kuultiin myös eri yhteistyötahojen tervehdyk­ set. Lahden kaupungin terveh­ dyksen lausui kaupunginvaltuus­ ton puheenjohtaja Milla Bruneau, Keski-Lahden seurakunnan ter­ vehdyksen toi kirkkoherra Miikka Hämäläinen. Puolustusvoimien tervehdyksen lausui Hämeen Aluetoimiston päällikkö eversti­ luutnantti Ville-Veikko Vuorio, joka ojensi piirin puheenjohtajan Pentti Löfgrenin kanssa myönne­ tyt huomionosoitukset. Sotain­ validien Suuri ansiomerkki ojen­ nettiin nastolalaiselle sotainvalidi Elina Tikkuselle. Sotainvalidien Veljesliiton ansioristi oli myönnetty lahtelai­ selle Kari Airolle, joka oli estynyt tilaisuudesta ja risti ojennetaan hänelle toisessa yhteydessä. Juhlan musiikista vastasi Lah­ den Veteraanisoittokunta, jota johti kapellimestari Matti Kettunen. Lämminhenkisen juhlan päätös­ sanat lausui piirin varapuheenjoh­ taja sotainvalidi Veikko Punakallio ja tilaisuus päättyi yhdessä laulet­ tuun Sillanpään Marssilauluun. Teksti: Kalle Hiltunen Piirit toimivat 27 Syysjuhlan puheen piti Sotainvalidien Perinnejärjestön puheenjohtaja, kirjailija Lasse Lehtinen. Keski-Pohjanmaa KESKI-POHJANMAA Kitinkuja 2, 69100 Kannus Puh. 044 304 2669 Kuulumisia piiristä Pian on kulunut kuusi vuotta, kun astuin piirin toiminnanjohtajan saappaisiin. Aika on kiitänyt ja vuodet vierähtäneet yhden mer­ kittävän sukupolven jättäessä hil­ jalleen rakentamansa isänmaan jälkipolville. Olen onnekseni saa­ nut tutustua moniin mielenkiin­ toisiin ihmisiin ja heidän elämän­ tarinoihinsa, joissa värisävyt ovat vaihdelleet tummista ja raskaista sävyistä valoisiin ja kirkkaisiin väreihin. Kaikki kuulemani hen­ kilökohtaiset tarinat ovat kirkas­ taneet omaa historiaani ja vuosi­ kymmenten takaisten sinnikkään ja isänmaataan rakastavan sukupol­ ven aikaansaannoksia. Kiitollisuu­ teni ja kunnioitukseni sodan koke­ neelle ja hyvinvointimme perus­ taa rakentaneelle sukupolvelle on suurta. Meillä on hyvä maa asua ja elää. Olen saanut kuunnella ihmi­ siä, jotka ovat asettaneet yhteisen hyvän omansa edelle, tullen onnek­ seen edistäneeksi omaakin hyvää, mutta tuossa järjestyksessä. Kiitän yhteisistä vuosista teitä keskuudessamme olevia, itsenäi­ sen maan turvanneita sotainvali­ deja ja teitä puolisojäseniä, jotka olette vuosikymmenet kotirinta­ malla ahkeroineet pitäen huolta miehistänne, perheistänne ja lähei­ sistänne. Toivotan teille terveitä ja onnellisia elinpäiviä! Kiitän mielessäni heitäkin, joita kiitokseni eivät enää tavoita. Hei­ dän elämästään kiitollisina tuikki­ vat silmät, hymynkareet suupielissä ja elämänviisaus sanoissa ovat tal­ lentuneet mieleeni. Teidän tavoin astelen kohti minulle osoitettua Kuluneen vuoden vuosikokouksen tunnelmia. tehtävää, johon on aika siirtyä täy­ sipainoisesti ensi vuoden alussa. Teitä ei kuitenkaan jätetä. Kitin­ kannus ja teille kaikille tuttu Paa­ silan Maija huolehtii teistä yhdessä piirihallituksen ja paikallisten tukijäsenten kanssa. Olette hyvissä käsissä. Onnellista ja rikasta elä­ mää sekä voimia kaikille sotainva­ lidityössä jatkaville! Marja-Liisa Kattilakoski Avustajahanke päättyy Keski-Pohjanmaalla Lähes kymmenen vuotta KeskiPohjanmaalla toiminut avustajahanke päättyy vuoden lopussa. Hanke on ollut osa valtakunnallista Sotainva­ lidien Veljesliiton koordinoimaa toi­ mintaa, jota Keski-Pohjanmaan Sota­ veteraanipiiri on hallinnoinut Palvelun piirissä on ollut 1145 asiakasta. Hanke on ollut merkit­ tävä vanhustyön toimija alueella. Nyt monella paikkakunnalla asia­ kasmäärät ovat niin alhaiset, ettei palvelua tällä toteutusmallilla voitu enää jatkaa. Tällä hetkellä asiakas­ määrä on laskenut alle 300. Toimintaa pyritään jatkamaan niissä kunnissa, joissa asiakkaita on vielä tarpeeksi jäljellä. Ylivieska­ lainen osuuskunta Kototuote palk­ kaa entisiä hankkeen työntekijöitä Kalajoki-laaksossa ja toimintaa voi­ vat jatkaa tutut avustajat. Toiminta jatkunee Kalajoella, Alavieskassa, Ylivieskassa, Nivalassa, Sievissä ja Kannuksessa. Uuden toimijan aloit­ taman palvelun piiriin on mahdol­ lista päästä noin 170 asia­kastaloutta. Paikallisyhdistykset ovat hakeneet kunnilta tukea asiakasmaksuihin. Toiminta on koettu tärkeäksi. Asiakkailta on tullut paljon palau­ tetta, kuinka ensiarvoisen tärkeää heille on kotona asumisen tukena ollut avustajien käynti. Veteraanien omaiset ovat kokeneet palvelun tär­ keäksi ja avustajista moni on löytä­ nyt itselleen uuden ammatin van­ hustyössä. Suuri kiitos kaikille eri tahoille, jotka ovat mahdollistaneet toi­ minnan: Pohjois-Pohjanmaan TEtoimisto, Sotainvalidien Veljesliitto, Sotaveteraaniliitto, alueen kunnat, alueelliset veteraanijärjestöt paikal­ lisosastoineen, Veteraanivastuu ry ja monet muut yksittäiset tahot. Erityiskiitos kaikille ihanille asiakkaillemme. On ollut ilo työs­ kennellä kanssanne. Kaija Pouttu projektipäällikkö

28 Piirit toimivat KYMI Kauppalankatu 25 B 19, 45100 Kouvola Puh. 044 3350 754 Kymi kaikkia jäseniämme, tukihenki­ löitä, vapaaehtoisia, neuvontaja avustajapalveluntyöntekijöitä, kaikkia piirissä ja osastoissa toimi­ via henkilöitä sekä yhteistyötahoja vuodesta 2018. Teidän apunne on ollut korvaamaton. Muistamme Kymen piiri osastoineen toivottaa kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2019! Tiia Sihvola Jouluinen tervehdys Kymen piiristä Piiritoimistolla voi jo tuntea jou­ lun odotuksen. Joulujuhlien järjes­ telyt eri puolella piiriä ovat hyvässä vauhdissa, jouluviesti-lehtistä val­ misteltu jäsenillemme, kynttilät ovat tuoneet valoa ja tunnelmaa pimeään, jouluinen musiikki täyt­ tää mielen… Osastot ovat järjestelleet yhtei­ siä joulutilaisuuksia, joihin kaikki jäsenet saattajineen ovat lämpi­ mästi tervetulleita. Kenenkään ei pidä jäädä yksin. Vuonna 2019 piirissämme toi­ mii vielä kolme osastoa: Kouvo­ lan osasto, Lappeenrannan seu­ dun osasto sekä Joutsenon osasto. Kymi-Karjala osasto on tehnyt päätöksen purkautua 31.12.2018. Osaston jäsenet siirtyvät Kymen piiriin henkilöjäseniksi, asiasta on tiedotettu lokakuun jäsenkirjeessä. Avustajatoiminta on palvellut lukuisia sotiemme veteraaneja, puolisoita ja leskiä tänäkin vuonna aktiivisesti, olemme hakeneet hankkeelle jatkoa vuodelle 2019. Kymen piiri kiittää lämpimästi Piirin ja osastojen loppuvuoden tilaisuuksia • Imatralla joulujuhla järjestetään yhdessä veteraanijärjestöjen kanssa Päivärannan kurssikes­ kuksessa ma 10.12. kello 12.00 • Kymi-Karjala osaston viimeinen joulujuhla järjestetään Puhjon­ rannan kurssikeskuksessa Valkealassa ti 11.12. kello 13.00 • Parikkalassa joulujuhla järjes­ tetään myös yhdessä veteraani­ järjestöjen kanssa seurakunta­ talolla to 13.12. kello 12.00 • Veteraanien joululounas Utin jääkärirykmentissä pe 14.12. alkaen kello 11.30 • Kouvolan osaston joululounas Puhjonrannan kurssikeskuk­ sessa ke 19.12. kello 13.00–15.00 Laurilan bussi Haanojalta klo 12.00, matkakeskus 12.15, Hallituskatu, Utinkatu (vesi­ torni) 12.25 Ilmoittaudu 15.12. mennessä Tiialle p. 044 3350 754 Eino Hienonen * 28.4.1940 † 16.8.2018 Eino Hienonen oli pidetty ja arvos­ tettu henkilö Kymen piirissä sekä keskeinen henkilö Parikkalassa. Eino oli piirihallituksen jäsen sekä Parikkalan alueen tukihenkilö, joka toimi aktiivisesti jäseniemme hyväksi. Eino piti henkilökohtai­ sesti yhteyttä alueensa jäseniin lop­ puun saakka, huolimatta omasta sairaudestaan. Muistamme Einoa lämmöllä. Kari Hietanen, Kymen piirin puheenjohtaja Eino Hienonen syntyi 28.4.1940 parikkalalaisen siirtolaisperheen poikana Talvisodan jälkeisellä evakkomatkalla Somerniemellä. Sota-ajan päätyttyä perhe aset­ tui asumaan Parikkalan kirkonky­ lään, jossa Eino vietti lapsuutensa ja nuoruutensa. Elämäntehtäväk­ seen Eino valitsi poliisin uran. Einon osana oli harvinaisen monipuolinen ja toimintaa täynnä oleva elämä aina viimeiseen het­ keen asti. Näytti siltä, että jo elä­ keiän kynnyksellä ilmaantuneet sydänoireet ja viimeisen vuoden vakavan sairauden merkit eivät suurestikaan lannistaneet hänen innostustaan olla mukana monissa vastuutehtävissä ja harrastuksissa. Suomalaisen poliisimiehen suo­ raselkäisyyttä, kotipaikkakunnan parasta edistävää, luottamusta herättävää, isänmaallista miestä arvostettiin monella taholla. Siinä eläkeikäkään ei ollut rajana; päin­ vastoin, sen mukana Einon ulot­ tuville tuli monia uusia mahdolli­ suuksia. Hänen elämänsä kolme suurta sanaa olivat koti, uskonto ja isän­ maa. Sota-ajan lapsena veteraa­ nisukupolven elämäntyö ja koko sota-ajan tapahtumien kulku innostivat Einon aktiivisesti sota­ historian harrastajaksi, mikä ilmeni sekä kirjallisuuden ja asia­ kirjojen tutkimisena että retkinä eri taistelupaikoille. Jouluajan tilaisuuksissa Eino lau­ sui usein Yrjö Jylhän runoa ”Pyhä yö”. Runo johtaa ajatukset sodan taistelujen keskelle, mutta sen vii­ meinen säkeistö on täynnä toivoa. Siinä on meillekin suunta, johon Einoa muistellessamme saamme katsella: Ja Suomen korpien yllä hohti nyt tähti suurempi muita, ja me kaikki käännyimme sitä kohti ja meidät kaikki se kotiin johti, se tähti suurempi muita. Kiitollisuudella ja kunnioituksella siunaamme Einon elämäntyötä ja muistoa. Erkki Lemetyinen Parikkalan kirkkoherra em Yhteystiedot Piiritoimisto os. Kauppalankatu 25 B 19, 45100 Kouvola Toiminnanjohtaja Tiia Sihvola p. 044 3350 754 tiia. sihvola@sotainvalidit.fi Avustajapalvelu: Projektipäällikkö Iina Joukainen p. 050 3815 797 iina.joukainen@ sotainvalidit.fi Neuvontapalvelu: Sosiaalineuvoja Tuija Kurki p. 0400 524 314 tuija.kurki@ hoiku.fi Sosiaalineuvoja Sanna Wilen p. 040 8247 590 sanna.wilen@ hoiku.fi Korjausneuvonta: Korjausneuvoja Pekka Hulkko­ nen p. 050 5931 277 pekka.hulk­ konen@vtkl.fi Piiritoimisto on joululomalla 22.12.2018–1.1.2019 välisen ajan.

Satakunta SATAKUNTA Yrjönkatu 15, 5. krs, 28100 Pori Puh. 02 633 5233 Satakunnan suunnalta Seminaariristeily Osastojen tukijäsenet ja perinneyh­ distyksen jäsenet olivat lokakuussa Viking Gracella suunnittelemassa piirin tulevaisuutta. Kun piiri pur­ kautuu, perinneyhdistys tulee jat­ kamaan sotainvalidi- ja perinne­ työtä piirin alueella. Tätä tulevai­ suutta pohdittiin ja suunniteltiin laivan kokoustiloissa. Puheenjohtajan tervehdys Vuosi on jälleen päättymässä lopul­ leen ja uusi odottaa tulemistaan. Monia muutoksia on Satakun­ nassa tapahtunut erityisesti osas­ tojen suhteen. Piirin alueella toi­ mii enää kahdeksan osastoa, kun enimmillään niitä on ollut yli 40. Piiri on saanut osastojen purkautu­ misten myötä uusia henkilöjäseniä eri puolilta maakuntaa. Tämä vaa­ tii pohdintaa, miten yhteys jäsenis­ töön säilyy toimivana. Tukijäsenet, erityisesti lopettaneiden osastojen sihteerit ja puheenjohtajat, ovat avainhenkilöitä. He tuntevat oman alueensa sotainvalidit, puolisot ja lesket sekä avun tarpeet. Heitä tar­ vitaan edelleen. Hyvin merkittävää on myös so­ta­invalidien neuvontapalvelun työ kentällä. Neuvontapalvelun työntekijät, Helena Isoviita ja Kaija Kaski, auttavat sotainvalideja ja les­ kiä, jotta asuminen omassa kodissa onnistuisi mahdollisimman pit­ kään. Toiveena on myös, että Porin seudun avustajatoimintaan saatai­ siin rahoitus vielä ensi vuodeksikin. Olemme vuoden mittaan ko­ koontuneet varsin runsain joukoin yhteisiin tapahtumiin: kesäjuhlaan, Sotainvalidipäivään, naisten virkis­ tyspäivään ja veteraanipiirien yhtei­ seen seutukunnalliseen kirkkopäi­ vään. Iloksemme tilaisuuksiin on osallistunut yhä sotainvalideja hei­ dän korkeasta iästään huolimatta. Myös puolisot ja lesket ovat olleet aktiivisesti mukana. Veljeshenki elää yhä. Kiitän omasta ja Satakunnan Sotainvalidipiirin puolesta kaikkia ahkeria toimijoita, tuki- ja luot­ tamushenkilöitä, työntekijöitä ja yhteistyökumppaneita kuluneesta vuodesta ja toivotan kaikille armo­ rikasta joulun aikaa ja terveyden täyttämää uutta vuotta! Neuvontapalvelun Kaija Kaski (vas.) ja Helena Isoviita. Kuva Sanna-Mari Pudas-Tähkä sia piirin alueella. Palvelun tavoit­ teena on turvata itsenäinen selviy­ tyminen omassa kodissa mahdol­ lisimman pitkään. Neuvontapalvelu hallitsee sotain­ validilain pykälät sekä kuntien, Kelan ja muiden tahojen palve­ lut, etuisuudet ja avustusmahdolli­ suudet. Ohjausta ja neuvontaa saa puhelimitse, neuvontavastaanotolla Kuntoutuskoti DiaVireessä sekä kotikäynneillä. Palvelu on mak­ sutonta ja luottamuksellista. Neuvontapalvelun yhteystiedot: Helena Isoviita p. 044 7052 227 Kaija Kaski p. 044 7052 228 Korjausneuvonta Vanhustyön keskusliiton alueelliset korjausneuvojat avustavat sotain­ valideja, sotaveteraaneja ja muita ikäihmisiä asunnossa tarvittavien muutostöiden kartoittamisessa, suunnittelussa sekä korjausavus­ tusten hakemisessa. Korjausneu­ vonta on maksutonta. Ota yhteyttä korjausneuvojaan, jos asunnossa on muutostarpeita. Satakunnassa korjausneuvo­ jana toimii Tiina Toivonen p. 0400 852 727 Heikki Moilanen Toimiston aukioloajat Neuvontapalvelu opastaa Neuvontapalvelu opastaa, ohjaa ja tukee sotainvalideja, sotaveteraa­ neja, heidän puolisoitaan, leskiään ja heidän asioitaan hoitavia omai­ Onnittelemme Sotainvaliditoimisto Porin Teljäntorilla on avoinna maanantaista keskiviikkoon klo 9–12 ja 13–14. Joulun välipäivinä toimisto on suljettuna. Joulun aikaa Rauman Lapissa ikänsä asu­ nut Osmo Uusi-Pietilä täytti 100 vuotta 23. lokakuuta. Pienviljeli­ jänä ja sahanasettajana elämän­ työnsä tehnyt Osmo asuu nykyään Kuntoutuskoti DiaViressä. Läm­ pimät onnittelut merkkipäiväsi johdosta! Ritva Sulonen Mikko Uusi-Pietilä Osmo Uusi-Pietilä 100 v. Piirit toimivat 29 Martti Järvinen 100 v. Euran Kiukaisissa asuva Martti Järvinen täytti 100 vuotta 8. mar­ raskuuta. Seppänä ja autonkuljet­ tajana toimineen Martin juhlia vietettiin kotona. Lämpimät onnit­ telut merkkipäiväsi johdosta! Satakunnan piiri toivottaa jäsenil­ leen ja yhteistyökumppaneilleen rauhaisaa joulun aikaa sekä hyvää uutta vuotta seuraavin sanoin: Jo hiljenee vuoden askareet ja aherrus syksyn työn. Ota sydämees hetket talviset ja rauha jouluyön. Marika Keskinen Rauhallista joulunaikaa!

30 Piirit toimivat SUUR-SAVO Porrassalmenkatu 3 A, 50100 Mikkeli Puh. 0400 756 249 Suur-Savo – Tämä taitaa olla jo yli 20. kerta, kun toimitan rukiit, totesi Heimo Karppinen. Ennen kuin uutispuuroa pääs­ tiin syömään, kirkkoherra HanneMaaria Rentola siunasi puuron. – Mikä voisikaan olla supisuo­ malaisempaa ruokaa kuin puuro ja etenkin ruispuuro, totesi Rentola puheensa lopuksi. Sulkavan sotainvalidit, sotaveteraanit sekä puolisot ja lesket kokoontuivat uutispuurolle. Paljon ohjelmaa Seurakuntatalolla nautittiin maukasta uutispuuroa Uutispuuro valmistetaan juuri pui­ dusta viljasta, eli ”uutisista”, yleensä rukiista. Sulkavan sotainvalidit, sotaveteraanit ja heidän puolisonsa ja lesket kokoontuivat lokakuun lop­ pupuolella yhdessä uutispuurolle. Sotaveteraanien ja sotainvali­ dien uutispuurolla on pitkät perin­ teet Sulkavalla. Niin oli tänäkin vuonna. Rukiit uutispuuron oli tälläkin kertaa toimittanut Heimo Karppinen. Lämminhenkinen tilaisuus keräsi parisenkymmentä osallistujaa seu­ rakuntatalolle. Kun uutispuuro oli nautittu, toivat Sulkavan mieskuo­ rolaiset oman tervehdyksensä lau­ lun muodossa. – Tulimme vähän pienemmällä kokoonpanolla, kertoi Otso Hämä­ läinen. Viiden hengen porukka tulkitsi komeasti kolme kappaletta. Ensim­ mäisenä he lauloivat Sillanpään marssilaulun, toisena Jukka Kuop­ pamäen Minä katson tätä maata ja kolmantena En päivääkään vaih­ taisi pois. – Olitte valinneet oikein osuvat laulut, kehui Pirkko Salminen. Tilaisuudessa kuultiin myös runonlausuntaa. Raija Hintsanen lausui Eino Leinon runon Syys­ metsässä. – Tämä on yksi minun lempi­ runoistani, kertoi Raija Hintsanen. Raija Hintsanen lisäksi runoja lausui myös Tuomo Kukkonen. – Pike on minun entinen opet­ tajani Tunnilan koululta ja antoi minulle vähän niin kuin kotiläk­ syjä tulla lausumaan tänne runon, naurahti Kukkonen. – Hyvinhän se meni, totesi Pirkko Salminen runon lopuksi. Yhteislaulu raikasi komeasti tulevat käytetyksi jäsenkuntamme hyväksi heidän elinaikanaan. Toivotan kaikille jäsenillemme rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta 2019. nut mutta hiljensi joskus lopulli­ sesti, josta osoituksena ovat san­ karihautojemme pitkät rivit. Jou­ luaattona noille haudoille syttyvät tuhannet ja taas tuhannet kynttilät muistuttamaan meille toivosta ja tulevaisuuden uskosta, joka meille annettiin kalliin uhrin kautta. Kii­ tollisia me saamme olla koko vete­ raanisukupolven työstä ja uhrista ja vapaasta isänmaasta. Turhaan ette taistelleet ja tehneet työtä. Meillä on hyvä maa elää ja asua. Kansojen kohtalot ovat kuiten­ kin hyvän Jumalan käsissä. Hän on luvannut sanassaan: ”Minä tunnen ajatukseni jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset. Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Joulun lapsi Jeesus Kristus tah­ too olla tuomassa tulevaisuuden ja toivon ja rauhan meille jokaiselle niin ajallisen kuin iankaikkisenkin. Hän sytyttää tulen joka valaisee ja lämmittää meitä matkallamme kohti hänen valmistamaansa jou­ lujuhlaa, kohti sitä rauhaa jolla ei ole loppua. Suokoon hyvä ja ihmi­ siä rakastava Jumala, että tuleva joulu saisi tuoda meille rauhaa ja iloa ja tehdä meistä hyväntahdon tulenkantajia tällä matkallamme. Siunattua ja riemullista Vapah­ tajamme syntymäjuhlaa! Tilaisuuteen sisältyi tietysti myös laulua kanttori Kaija Ravolaisen johdolla. Yksi yhteislauluista oli Laulu Suomelle. – Tässä kappaleessa opitaan, miten se leijona laulaa, totesi Ravo­ lainen. Muita yhteislauluja olivat Koti­ maani ompi Suomi, Evakkolasten laulu ja Sotaorpojen virsi. Kaikki tilaisuuteen sopivia. Lopuksi juo­ tiin vielä kahvit. Teksti ja kuva: Tuula Makkonen Juttu on ilmestynyt Sulkavalehdessä viikolla 44. Pohjois-Savo POHJOIS-SAVO Minna Canthinkatu 24, 70100 Kuopio Puh. 017 261 1747, 0400 756 249 Joulutervehdys Pohjois-Savosta Pohjois-Savon Sotainvalidipiirin kaikki osastot purkautuvat vuoden vaihteessa. Osastot ovat kuluneit­ ten vuosikymmenten aikana teh­ neet merkittävän työn niin sotain­ validien kuin puolisoitten ja leskien avustus- ja tukitoiminnassa. Ilman niiden vapaaehtoisia tukihenkilöitä moni asia olisi jäänyt hoitamatta. Osastojen purkautumisesta huoli­ matta tukihenkilöjärjestelmä pide­ tään toiminnassa, jotta piirin hen­ kilöjäseniksi siirtyvät osastolaiset saisivat voimavarojemme mukai­ sen tuen. Varsinaisten sotainvalidijäsen­ ten määrä lähestyy kovaa vauhtia piirin säännöissä olevaa 20 jäsenen purkautumisrajaa. Näin senkin toi­ minta hiipuu luonnollisista syistä. Onneksi myös varamme ovat tul­ leet käytetyksi siinä määrin, että ne loppuvat samaa tahtia kuin toimin­ takin. Piiri jatkaakin toimintaansa niin kauan kuin jäsenet apuamme tarvitsevat ja voimavaroja on. Ilman ulkopuolista tukea emme kuitenkaan selviä. Onneksemme tukijoita on aina löytynyt. Joulun ajan lähestyessä on mei­ dän nuorempien kiitettävä erityi­ sesti sotainvalideja sekä heidän puolisoitaan ja leskiään, jotka ovat tehneet uskomattoman työn suo­ malaisen yhteiskunnan hyväksi. Kaikista puutteista ja huolista, jopa vammoistakin, huolimatta heidän ja koko veteraanisukupol­ ven ansiosta Suomi on yksi maail­ man parhaimmista maista elää ja asua. Tätä sotasukupolven jättämää perintöä emme me nuoremmat saa unohtaa. Tämän takia on tär­ keää, että saamme Pohjois-Savossa kaikkien sotiemme veteraanien ja sotainvalidien perinnetoiminnan käyntiin yhteisesti sovitulla tavalla. Perinnetoiminnan käynnistämi­ sessä kaikilla tukijäsenillä on tär­ keä rooli omalla alueellaan. Joulun ja uuden vuoden lähes­ tyessä me hiljennymme kaiken kii­ reen ja touhun keskellä. Tämä hil­ jentyminen ja rauhoittuminen on tärkeää, sillä voimia tulevaan on kerättävä. Meidän on huolehdit­ tava sotainvaliditoiminnan lop­ puajastakin, vaikka varoja entisen kaltaiseen avustus- ja tukitoimin­ taan ei enää ole. Voimme kuitenkin tyytyväisenä todeta, että varamme Heikki Lahtela Puheenjohtaja Pohjois-Savon Sotainvalidipiiri Joulutulet Monissa kodeissa on tapana lähes­ tyä joulua adventtiaikana sytyttä­ mällä kynttilöitä: ensimmäisenä yksi, toisena kaksi, kolmantena kolme ja neljäntenä neljä. Ensim­ mäinen on riemullinen Hoosian­ na-hymnin sunnuntai. Toinen tuo eteemme taivaallisen tuomarin, joka saapuu aikojen lopussa. Kol­ mas kertoo erämaan profeetasta Johannes Kastajasta, Jeesuksen tien raivaajasta. Neljäs tuo eteemme Marian, joka suostui Jumalan anta­ maan tehtävään ja josta sen takia tuli esikuva meille kaikille. Tuli on merkillinen asia, se rau­ hoittaa ja hiljentää levottoman mielen. Ehkä siksikin leireillä kokoonnutaan päivän viimeisenä ohjelmana iltanuotiolle. Mutta on myös toisenlaista tulta, tulta jonka vaikutus on täysin päinvastainen. Sen te rintamalla olleet olette kat­ kerasti kokeneet. Se ei rauhoitta­ Reijo Sojakka Piirin luottamuspappi

SISÄ-SUOMI Telkäntie 2 C, 40400 Jyväskylä Puh. 040 778 2740 Yksi ovi sulkeutuu – toinen avautuu vasti tavoitteena löytää konsensus. Kun yhteinen sävel on löytynyt, en mielestäni ole lyönyt kapuloita rat­ taisiin. Tiedostan myös sen, että aina ei voi kaikkia miellyttää, eikä se voikaan olla toiminnan ainoa peruste. Mutta kuten sanoin, toi­ meen on tultu ja hengissä ollaan. kansalle suo viisaus. Suo armokaste maille sen ja sydämihin ihmisten.” Näillä sanoilla haluan vaalia sitä perintöä ja vastuuta minkä minä, ja me suomalaiset olemme saaneet harteillemme. Piirimme on tehnyt päätöksen, että työtäni jatkaa eläkkeelle siirty­ miseni jälkeen piirin nykyinen toi­ mistonhoitaja Mari Ekmark. Toivo­ tan hänelle mitä parhainta onnea tulevaan työjaksoon, johon hänellä on jo useamman vuoden kokemus. On hyvä, että muutoksen tuulet puhaltavat raikkaasti. Haluan mitä lämpimimmin kiittää teitä kaikkia hyvästä yhteis­ työstä ja saamastani luottamuksesta työni suorittamiseen. Erityiskiitos vielä saamastani huomiosta 24.10. piiripäivillä. Kunnioitetut sotainvalidit, puolisot sekä lesket: On ollut suuri etuoikeus saada tutustua ja kulkea Teidän muka­ nanne nämä vuodet. Oma koske­ tuspintani sotainvalidikenttään on käytännössä alkanut jo vuonna 1977 opiskelujen ja silloisten työ­ yhteisöjen kautta. Olen päässyt kokemaan kanssanne toiminnan ja edunvalvonnan muutokset jär­ jestökentässämme. Tässä yhtey­ dessä haluankin kiittää omaa jär­ jestöämme aktiivisesta edunval­ vontapolitiikasta. Kun aloitin työrupeamani, oli piirimme kokonaisjäsenmäärää reilut 900 ja nyt päättäessäni se on puolittunut. Näissä luvuissa ei sinänsä ole mitään erityistä, paitsi se, että teidän jäsenten elinajano­ dote on selvästi muuttunut ja sitä kautta mahdollistanut pidemmän elämänkaaren. Toivon, että se on tuonut mahdollisimman monelle teille toimintakykyisiä päiviä. J. L. Runeberg on virressään Sun kätes, Herra, voimakkaan suomen­ tanut yhden säkeistön seuraavasti: ”Sä turvaa maamme vapaus, sen Toivotan Teille kaikille jäse­ nille mitä parhaimpia elinpäiviä ja nöyrimmät kiitokseni siitä, mitä Te olette aikoinaan tehneet itsenäisen isänmaamme hyväksi. Kiitos. Juha Takala Piirissä tulevia Osastojen vuosikokoukset Olemme vuodenaikakierrossa val­ mistautumassa seuraavaksi jo jou­ luun ja uuteen vuoteen. Järjestö­ toiminnassa tämä tarkoittaa mm. meillä alkavia osastojen vuosi­ kokouksia tammi-helmikuussa. Olemme sopineet osastosi kanssa, milloin sinun vuosikokouksesi pidetään. Toivotan sinut tervetul­ leeksi kuulemaan ja päättämään. Piiritoimisto palvelee pääasiassa kolmena päivänä viikossa osoit­ teessa Telkäntie 2 C ja puhelimeen vastataan numerossa 040 778 2740. Omasta ja piiritoimiston puo­ lesta haluan kiittää Teitä kaikkia toimintarikkaasta ja rakentavasta yhteistyöstä. Samoin haluan kiit­ tää meidän kaikkia yhteistyökump­ paneita avustanne työssämme vuonna 2018. Toivotan teille kai­ kille rauhallista joulunaikaa ja voi­ mia uuteen vuoteen. Juha Takala Onnittelemme Heikki Isännäinen 100 vuotta Pixhill.com Siitä on reilu kymmenen vuotta, kun avasin piiritoimiston oven Rauhankadulla uutena piirin toi­ minnanjohtajana. Hakijoita piiriä pitkään palvelleen Reijon työnjat­ kajaksi oli useita. Syitä, miksi pii­ rihallitus päätyi minuun, en tar­ kalleen tiedä? Ilmeisesti asiat ovat tulleet näinä vuosina edes jotenkin hoidetuksi, kun potkujakaan ei ole tullut! Onhan järjestössä työsken­ tely aivan erilaista, kuin esimer­ kiksi julkisella puolella, jossa ehdin viimeksi työskennellä parisenkym­ mentä vuotta. Meitä palkollisia oli piirissä kaksi ja kentällä pääasiassa tehtäviä hoitamassa vapaaehtoisia lukuun ottamatta Jyväskylän osastoa. Eli organisaatio oli monella tavalla hyvin kirjavaa ja historian saatossa vielä omanlaiseksi muotoutunutta. Alku oli sokeeraava. Heti ensim­ mäisestä päivästä lähtien piti ottaa vastuu kaikesta eteen kaatuvasta. Reijolta sain alkutahdit. Onneksi piirissä oli Tuulikki, joka oli kirjai­ mellisesti minun pelastava enke­ lini. Tuulikki, kiitos vielä kerran suurenmoisesta avustasi työni alkutaipaleella! Ensimmäisen kuukauden aikana sain kokea Veljesliiton Viipurinmatkan, jossa tapasin pintapuoli­ sesti tulevia kollegoita ja liiton joh­ toa. Samaan jaksoon kuului myös osallistuminen liiton lakikurs­ sille. Se oli ajankohdallisesti väärä valinta. Järkevämpää olisi ollut kuluttaa lakipenkkiä myöhem­ min, kun konkreettiset asiat alkoi­ vat näyttäytyä arjessa. Myös piirin hengellinen päivä mahtui ensim­ mäisen kuukauden työsavottaan. Tähän tapahtumaan onneksi Reijo oli tehnyt vielä kaiken oleellisen. Se oli kuitenkin tilaisuus, jossa tapasin Teitä, tulevaa jäsenistöä ja osasto­ jen toimihenkilöitä konkreettisesti ensimmäisen kerran. Minulla oli mahdollisuus olla virkavapaalla entisestä työstäni kaksi vuotta. Pätkin sen niin, että otin alkuun neljän kuukauden jak­ son ja päätin katsoa, miten minun käy. Vuodenvaihteessa tunne oli sel­ Piirit toimivat 31 Päivi Pihlajarinne) lainen, että en ehkä selviä kaikista niistä tehtävistä, mitä minulta edel­ lytetään ja olin aikeissa palata enti­ seen työhöni. Osittain siihen vai­ kutti myös se, että en saanut mitään palautetta tekemisistäni. Tilanne kuitenkin kääntyi niin, että kaikesta epäuskosta huolimatta jatkoin teh­ tävässäni, mutta kuitenkin edelleen virkavapauden suomin turvin. Asiat alkoivat rullaamaan ja pää­ sin pikkuhiljaa kiinni varsinaiseen substanssiin ja tapaamaan uusia yhteistyökumppaneita. Sain mah­ dollisuuden järjestää erilaisia pii­ rin tapahtumia kuten risteilyjä, ulkomaanmatkoja, piiripäiviä, eri­ laisia kokouksia, liikuntaa, hen­ gellisiä-, kesä- ja talvitapahtumia jne. Oma keho kävi kierroksilla, mutta kaikista selvittiin ainakin omasta mielestä vähintään tyydyt­ tävästi. Kaikki tapahtumat ja var­ sinainen piirin pyörittäminen sekä niihin liittyvät järjestelyt vahvisti­ vat ajatustani, että jospa tästä sit­ tenkin tulisi jotain. Jatkoin kui­ tenkin edelleen virkavapauttani. Toisena työvuonna asiat alkoivat tuntua jo tutuilta ja koin, että olin päässyt jotenkin sisään piirimme ja liiton sotainvalidiagendaan. Edelleen mieltä askarrutti organi­ saation epäselvyys sekä se, miten vähän meillä oli yhteistä kollegoi­ den ja liiton välillä. Päätin ottaa ”riskin” ja ilmoitin entiselle työn­ antajalleni, että irtisanoudun hei­ dän palveluksestaan. Näin jälkikä­ teen ajatellen, ehkä päätös oli kui­ tenkin hyvä. Aika on kulunut kuin siivillä. Minulla on ollut mahdolli­ suus verkottua ja sitä kautta saanut etuoikeuden tutustua mitä upeim­ piin henkilöihin, eri yhteisöihin ja organisaatioihin. Veljesliiton osalta en ehkä ole ollut toiveiden mukainen vävy­ poika. Maineeni ”häirikköpiirin” edustajana ei kuitenkaan ole häi­ rinnyt työntekoani. Syy häiriköin­ tiin on ollut se, että tarvitsen sisäl­ lölliseen debattiin riittävät peruste­ lut. Olen tottunut kertomaan mie­ lipiteeni, mutta kuitenkin rakenta­ Sisä-Suomi Jämän seurakuntakeskukseen oli kokoontunut 16.10. runsaslukui­ nen läheisten, ystävien ja yhteis­ työkumppaneiden joukko sotain­ validi Heikki Isännäisen juhlavaan 100-vuotissyntymäpäiväjuhlaan. Päivänsankari oli myös itse mukana käytännön juhlallisuuk­ sissa. Piirihallitus onnittelee vielä Heikkiä ja toivottaa onnea uudelle vuosisadalle!

32 Piirit toimivat Etelä-Pohjanmaa ETELÄ-POHJANMAA Ruukintie 65, 60100 Seinäjoki Puh. 06 4214 600 Jouluinen tervehdys Etelä-Pohjanmaalta Pitkä ja pimeä syksy alkaa ole­ maan selätetty ja katseet suun­ nataan jo tulevaan vuoteen. Pii­ rimme kotiaputoiminnan tuke­ miseen suunnattu vuosikalen­ teri tulee jakoon tällä päivämää­ rällä (5.12.), näin itsenäisyyspäi­ vän alla. Iloksemme saimme ”Här­ män tytön”, eduskunnan puhemies Paula Risikon kalenterimme keu­ lahahmoksi. Kalenterihankkeen merkeissä sain vastailla useita kertoja kysy­ myksiin veteraanijärjestöjen tu­loista, menoista ja varoista. Pii­ rimme käytti jäsenistömme huol­ toon viime vuonna yli 210 000 € ja paikallisosastomme 99  000 €. Rahat menevät siis ”oikeaan osoit­ teeseen” jäsentemme arjen tuke­ miseen, huoltoon ja hoivaan ja sitä riittää näillä näkymin vielä ainakin pariksi vuodeksi. Me emme ota rahakylpyjä, emmekä hurvittele sotiemme veteraanien rahoilla. Toivottavasti tämä asia tulisi suurelle yleisöllekin viimein selväksi, vaikka ajoittain tuntuu, että tämä taistelu on jo armotta hävitty. Iso kiitos kaikille osastojemme aktiiveille arvokkaasta panokses­ tanne jäsentemme hyväksi ja puh­ tia tulevaankin vuoteen! Kivipuron Kuntoutuskoti on hoitanut ja kuntouttanut kunnia­ kansalaisiamme jo 30 vuotta! Kivipuro suuntaa katseet jo tulevaisuuteen Valtakunnallista veljeskotiverkos­ toa rakennettiin 30 vuotta sitten. Vuonna 1964 perustettu Kivipuro ry sai osakseen yhden veljeskodin perustamisen. Ovet kuntoutusasiak­ kaille avattiin 1.11.1988. Menneet 30 vuotta ovat olleet värikkäät, ikimuis­ toiset ja varsin antoisat. Merkkipäi­ vänään talon väki kokoontui juh­ laan, johon osallistui talosta eläköi­ tyneet ja siellä työskentelevät kivi­ purolaiset, sekä asiakkaamme.  Juh­ lassa muistettiin Sotainvalidien Vel­ jesliiton ansiomerkillä kuntoutus­ kodin alkuperäisiä työntekijöitä. Hopeiset ansiomerkit ojennettiin Marjo Kiviniemelle ja Anne Loukas­ mäelle sekä kultaiset Pirjo Nevaselle, Kirsti Mattilalle, Paula Mäkelälle, Anneli Mäelle, Eija Yli-Rengolle, Esa Haapalalle ja Heikki Linnalle. Jo aiemmin kultaiset ansiomerkit ovat saaneet Jaana Linna ja Liisa Mäki, Hanna Lähelmä ja talouspäällikkö Olli Makkonen uuden talon luonnoksen äärellä joten talon touhuissa näkyy edel­ leen varsin runsaasti alkuperäisiä työntekijöitä. Sotiemme veteraani­ väen laitoshoito ja -kuntoutus alka­ vat olemaan loppusuorallaan. Kivi­ puro ry:n toiminnanjohtaja Hanna Lähelmän mukaan katseet ovat jo tiukasti tulevissa vuosissa. Yhdis­ tyksellä on tällä hetkellä kaikkiaan 175 asiakaspaikkaa ja se työllistää reilut 110 henkilöä. Kivipurolla on tällä hetkellä neljä eri kiinteistöä, sekä kotipalvelutoimintaa ja suun­ nitelmissa on aloittaa uuden, neli­ kerroksisen, seniori- ja tehoste­ tun palveluasunnon rakentaminen keväällä 2019. Mikäli suunnitel­ luissa aikatauluissa pysytään, niin uuden talon ovet avataan kesäkuussa 2020. Tuossa vaiheessa vuonna 1967 rakennettu Kuntoutuskoti puretaan ja sen asiakkaat hoidetaan yhdistyk­ sen muissa yksiköissä. ”Sotiemme veteraanien, puo­ lisoiden, leskien ja lottien hoito ja kuntoutus hoidetaan kuiten­ kin loppuun saakka, niin kuin olemme luvanneet”, Hanna kertoo. Hanna, Olli ja koko Kivipuron väki toivottelee asiakkailleen hyvää itse­ näisyyspäivää ja rauhallista joulun odotusta! ”Mennään tuon suon yli niin, että heilahtaa”, sanat Antero Rokan, tuon Tuntemattoman sotilaan. Painavat, upottavat askeleet, vierestä ystävä putoaa, kuva piirtynyt verkkokalvolle vuoteenoman potilaan. ”Mennään käytävän päähän, niin että heilahtaa”, sanat harmaan, hauraan satavuotiaan. Painavat askeleet, silti luovuttaa ei saa. Rinnalla kannustan ja tuen, maalissa hymyn palkaksi saan.

Pohjois-Karjala telut heille kaikille! 100-vuotiaita olisi ollut viisi, mutta Vieno Kok­ konen Nurmeksesta ja Eero Kank­ kunen Kesälahdelta ehtivät poistua keskuudestamme ennen merkki­ päiväänsä. Tohmajärveläinen Uuno Kem­ pas täytti 100 vuotta 10.8. Hän syn­ tyi Värtsilässä, Pälkjärvellä, joka oli Kuopion läänissä Pohjois-Kar­ jalassa sijaitseva kunta, josta suu­ rin osa jäi Neuvostoliitolle 1944 luovutetulle alueelle. Sodan aikana Kempaksen pataljoona rakensi asuntoja, korsuja ja suojia hevo­ sille. Hän toimi myös jalkaväkiryk­ mentin ryhmänjohtajana. Kempas haavoittui Seesjärven pohjoispuo­ lella kranaatin sirpaleista. Sodan jälkeen hän oli töissä Enon Rah­ keen tehtaalla sekä Uuden Värtsi­ län rautasulatolla. Vieno-vaimonsa kanssa he perustivat perheen Pei­ jonniemeen ja heille syntyi viisi lasta. Kun työt tehtaalla loppuivat, perhe muutti Ruotsiin Smoolan­ nin Värnamoon, jossa pariskunta työskenteli valaisintehtaalla lähes 20 vuotta. Eläkkeelle jäätyään he muuttivat takaisin kotiseuduilleen Tohmajärvelle. Tohmajärven osaston toimin­ nassa Kempas on ollut mukana vuosikymmenien ajan ja johtokun­ nassa varajäsenenä aina siihen asti kun osasto sulautui Kiteen osas­ toon. Sotainvalidina Kempas saa kunnan järjestämät koti- ja ruoka­ palvelut sekä muut sotilasvamma­ lain mukaiset etuudet Valtiokont­ torin maksamana. Isänmaan puo­ lesta ja sotainvalidityöstä hänelle on myönnetty useita kunnia- ja ansiomerkkejä. Merkkipäivänään Kempas tarjosi kahvit Kotipirtillä. POHJOIS-KARJALA Kirkkokatu 11, 80100 Joensuu Puh. 040 536 7537 Pohjois-Karjalan piiri kiittää Pohjois-Karjalan piiri kiittää läm­ pimästi kaikkia lahjoittajia, tuki­ joitaan, yhteistyökumppaneitaan ja yksityisiä henkilöitä saamastaan avusta ja tuesta sotainvalidien, puolisoiden ja leskien hyväksi. Tukenne ja apunne on ollut merkit­ tävää jäsenistömme toiminta­kyvyn ylläpitämiseksi ja kotona selviyty­ misen tukemiseksi. Parhaimmat kiitoksemme myös kaikille luottamusmiehille hyvästä ja rakentavasta yhteistyöstä. Kiitämme kaikkia sotainvali­ deja, puolisoita ja leskiä siitä työstä mitä olette tehneet isänmaan, koh­ taloveljienne ja -sisartenne hyväksi. Lapsen lailla jouluun kulje, kuusen luona silmät sulje, muista joulut lapsuuden, tuoksut, valot kynttiläin, tähtitaivas sinisen ja hanget puhtaat hohtavat. Toviotamme kaikille rauhallista joulua ja siunauksellista uutta vuotta 2019! Puheenjohtaja Ahti Karttunen I varapuheenjohtaja Mauri Timonen II varapuheenjohtaja Kari Kalinen Toiminnanjohtaja Tuulikki Leinonen Pixhill.com Pentti Kinnunen Yhteensä 300 vuotta täyttä elämää Matias Valoaho Pohjois-Karjalan piirissä täytti tänä vuonna kolme sotainvalidia 100 vuotta. Piirin ja osastojen onnit­ Uuno Kempas Ilomantsilainen Pentti Kinnunen täytti 100 vuotta 10.10. ja vietti merkkipäiväänsä Ilomantsin seu­ rakuntatalolla. Kinnunen on syn­ tynyt Kuopion maalaiskunnassa Hirvilahdessa. Hän on urheilumie­ hiä, hiihto on ollut hänen mielihar­ rastuksensa, jossa hän on saavut­ tanut Suomen mestaruuksia mm. Sotainvalidien valtakunnallisissa urheilukisoissa. Pentti Kinnunen on talvi- ja jat­ kosodan veteraani. Talvisodassa hän taisteli mm. Karjalan kannak­ sella ja jatkossodan aikana tykis­ tön viestimiehenä Kuopiossa. Sieltä hän tuli eri vaiheiden kautta Korpi­ selkään, jossa haavoittui 11.7.1941 sirpaleista kasvoihin ja räjähdys­ painevamma aiheutti kuulon ale­ nemisen. Sairaalasta päästyään hän siirtyi Jalkaväkirykmentti 51:n mukana Sortavalaan ja Syvärille. Kinnunen perusti perheen nyt Piirit toimivat 33 telukenttien kaikki kauhut näh­ neenä, ovat kuitenkin sitä mieltä, että vapaa isänmaa on asia, jonka puolesta pitää ja kannattaa taistella silloin kun sitä uhataan. Ansioistaan isänmaan puolesta ja sotainvalidityöstä Määttäselle on myönnetty useita kunnia- ja ansio­ merkkejä. 100-vuotiaat sotainvalidit Pentti Kinnunen (vas.) ja Veikko Määttänen. Kuva: Päivi Kaasinen jo edesmenneen vaimonsa Ilmin kanssa ja heille syntyi kolme tytärtä. Pääosan elämäntyöstään Kinnunen on tehnyt postin palve­ luksessa. Sotainvalidien Ilomantsin osaston toiminnassa Pentti Kinnu­ nen on ollut tiiviisti mukana. Hän on toiminut osaston johto­ kunnassa jo vuosikymmeniä. Myös syyskeräyksissä hän oli aktiivisesti mukana. Toimintakyky on pysynyt hyvänä, sillä hänelle uusittiin vielä ajokortti. Sotilasvammalain mukai­ set palvelut tukevat arjessa selviy­ tymistä. Ansioistaan isänmaan puolesta ja sotainvalidityöstä Kinnuselle on myönnetty useita kunnia- ja ansio­ merkkejä. Veikko Määttänen Ilomantsilainen talvi- ja jatkoso­ dan veteraani Veikko Määttänen täytti 100 vuotta 25.10., merkki­ päiväänsä hän vietti perhepiirissä. Sotainvalidi- ja veteraanityössä hän on pitkänlinjan toimija. Ilomantsin osaston ja piirin toiminnassa hän on ollut mukana jo yli 30 vuotta ja on edelleen osaston johtokun­ nassa. Hän osallistui aktiivisesti myös osaston syyskeräyksiin. Jär­ jestötoiminnan lisäksi hän on hoi­ tanut kuntalaisten asioita mm. Ilo­ mantsin kunnanhallituksessa. Määttäsen sota alkoi synnyin­ seudulla Ilomantsissa vapaaehtois­ ten joukoissa ja jatkui JR 9 riveissä Syvärillä. Määttänen haavoittui kaksi kertaa sirpaleista ja räjäh­ dyspäinevamma aiheutti kuulon alenemisen. Elämäntyönsä Määttänen on tehnyt maanviljelijänä. Perheeseen syntyi kolme lasta. Sotainvalidina Veikko Määttäsellä on oikeus soti­ lasvammalain mukaisiin Valtio­ konttorin korvaamiin palvelui­ hin ja muihin etuisuuksiin. Hyvä­ kuntoisena miehenä hän ”huris­ telee” ruokapaikkaansakin omalla autolla. Veikko Määttänen on sano­ nut sodasta: ”Se on suurin onnetto­ muus maalle ja ihmisille. Ei kukaan voi vihata enemmän sotaa kuin sel­ lainen, joka on itse ollut siellä.” Niin Veikko Määttänen kuin muutkin sotiemme veteraanit, tais­ Tulevia tapatumia • osastojen vuosikokoukset helmikuun loppuun mennessä • Ystävänpäivän konsertti Rantakylän kirkossa 14.2. • Piirin vuosikokous maaliskuussa • Huhmarin kurssi 13.–18.5. • Huhmarin kurssi 2.–7.9. • Liittokokous 6.6. Helsingin Messukeskuksessa Kotiinpaluu Pääosa vuosien 1939–1945 sotien taisteluissa kaatuneista vainajista haudattiin kotiseurakuntien san­ karihautoihin. Suomalaisten tapa tuoda kaatuneet kotiseudun mul­ tiin oli kansainvälisesti ainutlaa­ tuista. Kotipaikalle hautaamisella oli suomalaisille suuri henkinen merkitys. Kaatuneina kentälle jää­ neitä tai kadonneita on laskettu viime sodissa olleen noin 10 000– 13 000. Veljeä ei jätetä -periaatetta on toteutettu myös kentälle jääneiden etsinnöissä luovutetuilla alueilla, kun ne tulivat mahdollisiksi. Tais­ telupaikoilta löydetyistä jäänteistä on osa pystytty tunnistamaan. Viljo Ernesti Honkanen pääsi kotimaan multiin Lieksan sanka­ rihautaan 74 vuoden jälkeen. Hän oli kaatunut 24.6.1944 Tuulok­ sen joella. Siunaamisen toimitti Lieksan seurakunnan pastori Heli Melanen. Tekstit: Tuulikki Leinonen Viljo Honkasen hauta luodaan umpeen. Hautaa peittämässä Juho Pehkonen ja Reijo Korte­ lainen. Kuva: Ari Komulainen

34 Pohjois-Pohjanmaa Piirit toimivat POHJOIS-POHJANMAA Uusikatu 58 B 16, 90100 Oulu Puh. 045 182 4484/ 044 479 4797 Sotainvalidipäivä Pohjois-Pohjanmaan piirissä vie­ tettiin sotainvalidipäivää 19.9., sillä mieluinen Rosvopaistijuhla sattui aiemmin suunnitellulle päivälle. Juhlaan osallistui hieman yli sata vierasta. Ohjelma alkoi piirimme puheen­ johtaja Antti Pesälän tervehdyk­ sellä. Luottamuspappimme Pertti Lahtinen piti hartaushetken ja lähetti seppelepartion sankarihau­ dalle. Huomionosoituksista jaettiin ensimmäisenä puolustusministerin vahvistama sotainvalidien ansio­ risti. Valitettavasti sotainvalidi Usko Halmet ei jaksanut tulla vastaanot­ tamaan huomionosoitusta, joten se luovutetaan hänelle myöhem­ min järjestettävässä juhlatilaisuu­ dessa. Marskin sotainvalidirahas­ ton tunnustuspalkinto luovutettiin sotainvalidi Eino Anttilalle. Kultai­ set ansiomerkit luovutettiin Mikko Kivimäelle ja sotainvalidi Kalervo Putilalle. Lopuksi ojennettiin hopei­ nen ansiomerkki Kerttu Leinoselle. Oulun sotaveteraanikuoron esi­ tys oli todella hienoa kuultavaa. Juh­ lapuheessaan kenraalimajuri Jukka Haaksiala käsitteli sodan merkitystä laajemmalti ympäristössämme. Rei­ pas lapsikuoro Teuvo Pakkalan kou­ lulta esiintyi raikkaalla kokoonpa­ nollaan todella mieliinpainuvasti. 52 lasta lauloi viimeisenä laulunaan Iloisen laulun, joka kruunasi kai­ ken. Loppupuheenvuoron käytti sotainvalidi, kaukopartiomies Jouko Korhonen. Hän muisteli aikoja jos­ sain siellä kaukana. Lopuksi nau­ timme kuorojen yhdessä esittämänä iki-ihanan Veteraanin iltahuudon, joka herkisti kuulijat. Juhlavan tilai­ suuden päätteeksi nautimme mait­ tavan juhla-aterian. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun aluetoimiston päällikkö Mika Seppä (vas.), piirin puheenjohtaja Antti Pesälä ja Veljesliiton hallituksen puheenjohtaja Juha Laikari. Sotainvalidipäivän juhlassa sotainvalidit Eino Anttila ja Erkki Nissi. Kuva: Paula Ronkainen Kenraali­majuri Jukka Haaksiala Sotainvalidi­päivän juhlassa. Vilho Oravisjärvi Hietasaaren Veljeskodilla muistokuusen istutus. Kuvassa ovat sotainvalidit Matti Aitto-­ oja (vas.) ja Jouko Korhonen. Hietasaaren Veljeskodin kesäkauden päättäjäiset. Reserviläisten kuoro esiintyi Veljeskodin kesäkauden päättäjäis­ juhlassa. Eeva Vikström Tervetuloa joulujuhlaan! Pixhill.com Muistamme Joulujuhla järjestetään 12.12. klo 13 Radisson Blu Hotellissa, Oulussa. Ilmoittautuminen toimistolle 10.12. mennessä p. 045 182 4484. Kutsumme joulujuhlaan sotainvalidit, puolisot ja lesket saattajineen. Tervetuloa! Sotainvalidien Veljesliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry toivottaa kaikille jäsenillemme, tukihenkilöillemme ja yhteistyötahoillemme hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! Sotainvalidi Vilho Oravisjärvi kuoli Oulaisissa 28.7. Hän oli syntynyt 12.9.1925 Pyhäjoen Pirttikoskella maanviljelijäperheeseen. Armei­ jaan hän meni syksyllä 1943 ja pal­ veli pikakivääri- ja panssaritorjun­ tamiehenä. Lapin sodassa hän haa­ voittui Rovaniemen Vikajärvellä lokakuussa 1944 saksalaisten kar­ kotuksen yhteydessä. Vilho avioitui vuonna 1946 Aunen kanssa ja pian he siirtyivät kotitilalleen. Vuonna 1982 Vilho ja Aune siirtyivät sukupolvenvaih­ doseläkkeelle. Kolmesta tyttärestä nuorin jatkaa lypsykarjatilan pitoa. Sotainvalidityö oli Vilho Oravis­ järvelle sydämen asia. Hän toimi Pyhäjoen osaston sihteerinä kol­ men vuosikymmenen ajan. Kym­ meniä vuosia hän oli Pohjois-Poh­ janmaan piirin hallituksessa ja työvaliokunnassa. Hän toimi myös piirin edustajana hyvinvointikes­ kus Taukokankaan hallituksessa. Sotainvalidityöstään hänelle on myönnetty lukuisia ansiomerk­ kejä. Viimeiset kolme vuotta isä vietti Taukokankaalla. Siellä häntä hoidettiin hyvin ja erilaisten kun­ toutusten avulla pyrittiin pitä­ mään omatoimisena mahdollisim­ man pitkään. Siunaustilaisuus oli Pyhäjoen kirkossa 17.8.2018. Saat­ tamaan oli saapunut suuri joukko sukulaisia ja ystäviä. Kiitollisuudella kaipaamaan jäivät puoliso ja kolme tytärtä perheineen. Anja Viitakoski, Ritva Vierimaa ja Leena Oravisjärvi

Kainuu Piirit toimivat 35 KAINUU Seminaarinkatu 5, 87100 Kajaani Puh. 08 622 485 Kainuun alueellinen veteraanien kirkkopäivä ja maanpuolustusjuhla Kajaanissa Kainuun alueellinen veteraanien kirkkopäivä ja maanpuolustusjuhla alkoi messulla ja seppeleen laskulla Kajaanin kirkossa sunnuntaina 23. syyskuuta. Päiväjuhla vietettiin uudessa Lehtikankaan Monitoimitalossa. Varusmiehet ja -naiset toivottivat ovella vieraat tervetulleiksi juhlaan ja auttoivat runsaslukuista paikalla ollutta veteraanien joukkoa. Juhlapuhujana oli Suomen Reserviupseeriliiton puheenjohtaja Mikko Halkilahti. Hän toi puhees­ saan esiin, että, että kaikkia reser­ viläisiä pitäisi hyödyntää poikkeus­ oloissa. Hän sanoi, että Suomessa on noin 900 000 reserviläistä, jotka voisivat ottaa vastuuta poikkeus­ oloissa. Voimia tarvitaan, koska hänen mukaansa heikointa varau­ tuminen on kunnissa. Poikkeus­ oloiksi hän lukee perinteisten uhkakuvien lisäksi esimerkiksi hakkereiden mahdollisesti aiheut­ tamat tuhot infrastruktuurille sekä ilmastonmuutoksen aiheuttamat hallitsemattomat muutokset. Hal­ kilahti kannattaa yleisen varamies­ Kainuun veteraanien kirkkopäivän ja maanpuolustusjuhlan juhlayleisöä Kajaanissa. rekisterin luomista pikaisesti. Veteraani- ja maanpuolustusjär­ jestöt viettivät ensimmäistä kertaa yhdessä Kainuun alueellista vete­ raanien kirkkopäivää ja Kainuun maanpuolustusjuhlaa. Järjestöt yhdistivät Kainuussa voimansa ja suunnittelivat juhlaohjelman huomioiden sekä veteraani- että maanpuolustusperinteet. Useissa puheenvuoroissa kiiteltiin, että Kainuussa juhlia edelleen järjes­ tetään eikä perinne ole katken­ nut kuten joillakin alueilla. Ensi vuonna juhla on Paltamossa. Kajaanin-juhlassa oli puheiden lisäksi runsaasti musiikkia Lapin sotilassoittokunnan, Kajana-Kan­ teleet -ryhmän ja Kajaanin kes­ kuskoulun musiikkiluokkien kuo­ ron esittämänä. Juhla huipentui sotiemme veteraani Pauli Kukon laulaessa Kajaanin keskuskoulun musiikkiluokkien kuoron ja Lapin­ sotilassoittokunnan solistina Vete­ raanin iltahuudon. Tämän jälkeen Lapin sotilassoittokunta ja yleisö lauloivat yhdessä Kainuun marssin ennen lopuksi kuultua lippufan­ faaria, jonka saattamana Suomen lippu poistui juhlasta. Kainuun alueellinen veteraanien kirkkopäivä ja maanpuolustusjuhla alkoi messulla ja seppeleen laskulla Kajaanin kirkossa sunnuntaina 23. syyskuuta. Juhlan veteraaneja. Lähiomaisten jäähyväiset Sotainvalidien kunniakerhon edesmenneelle jäsenelle Arvo Rautiaiselle Ristijärvellä. Jouko Sievänen kunnioittaa sotainvalidi Arvo Rautiaisen muistoa laskemalla Ristijärven perinteen mukaisesti veteraaniseppeleen hautaan. Neuvontapalvelu auttaa monessa asiassa Neuvontapalvelun tarpeet ovat moninaiset, etuisuudet muuttuvat, elämäntilanteet ja tarpeet muuttu­ vat. Neuvontaa tarvitsevat sotain­ validit, puolisot, lesket, omaiset ja muut läheiset. Siispä neuvojen antamiseen piiripalsta ei riitä. Lähestynkin neuvontapalvelun tarvettasi kysymysten suunnasta. Onko näöntarkastuksesta aikaa yli kaksi vuotta? Vaivaako huono kuulo? Pääsetkö ulkoilemaan tarpeeksi usein? Tarvitsisitko apua kauppaasiointiin? Onko sinulla maksusitoumus korvattavien vammojen ja saira­ uksien hoitoon tarvittaviin lääk­ keisiin? Onko sinulla uusia vam­ moja tai sairauksia, jotka voisivat olla seurausta sotavammasta tai sairaudesta? Kaipaatko juttukaveria? Mikäli vastaus yhteenkään kysy­ mykseen on myönteinen, niin ota yhteyttä! Toimisto palvelee Kainuun piirin toimisto palvelee puhelimessa 08 622 485 ja 050 372 5417. Tapaan ja autan jäseniä koti­ käynneillä ja toimistolla. Soita ja sovi tapaamisen aika ja paikka. Toiminnanjohtajan lisäksi pal­ veluneuvoja Leena Uhlbäck p. 0400 593  120 tekee neuvontapal­ velua sekä Veljeskoti Hyvinvointi Sammossa Kuhmossa, että jäsen­ ten luona kotikäynnein. Hyvää ja rauhallista joulun­ aikaa! Juha Huttunen Toiminnanjohtaja

36 Piirit toimivat Lappi Veteraanipyhä Kemissä keräsi paikalle n. 130 henkilöä. LAPPI Pitkäkatu 7, 95400 Tornio Puh. 040 548 2086 Sotiemme veteraaneja Torniosta ja Rovaniemeltä nauttimassa yhteisestä ruokailusta. Viimeinen seutu­kunnallinen veteraanipyhä Meri-Lapissa Raimo Kittilä Piirihallituksen kokous ja ansiomerkkien jako Sotainvalidien Lapin piirin pii­ rihallituksen kokous pidettiin Someroharjulla Leijonakabine­ tissa 17.10. Kokouksen jälkeen pii­ rin pj. Jouko Lahdenperä ja esi­ kuntapäällikkö everstiluutnantti Reima Vanhanen huomioivat ansi­ oituneita jäseniä seuraavasti: Eero Törmäselle (Kemijärvi) luovutet­ Ruokailu Ounas­vaaran majalla Kuvassa piirihallitus sekä ansiomerkkien saajat: Matti Hulkko, Eero Törmänen, Tiina Uutela, Sulo Huuskonen sekä everstiluutnantti Reima Vanhanen. tiin liiton pienoislippu vapauden­ ristin tunnuksin ja nauhoin ja Sulo Huuskonen (Rovaniemi) sai Mars­ kin rahastopalkinnon. Matti Hul­ kolle (Pelkosenniemi) luovutettiin sotainvalidien ansioristi. Kultai­ set ansiomerkit luovutettiin Tiina Uutelalle ja Toini Hulkolle. Matti Hulkko Palvelu-TV Nellimiin Palvelu-TV on Valtionkonttorin rahoittama palvelu sota- ja sotila­ sinvalideille.  Palvelun tavoitteena on tukea kotona asumista ja tuoda piristystä päivään, toisille se voi olla päivän ainut  toisen ihmisen koh­ taaminen. Räätälöidyt ikäihmis­ ten ohjelmat tarjoavat virkistystä, ajankulua, fyysistä kuntoutusta ja lisäksi ohjelmat rytmittävät päivää. Palvelu-TV on tarjonnut moni­ puolista toimintaa koteihin Kyyh­ kylän, Kaunialan ja Vetrean toi­ minta-alueilla vuodesta 2009 läh­ tien. Koska kokemukset ja palaute on ollut erinomaista, laajeni toi­ minta vuonna 2016 myös tänne Lappiin. Palvelu-TV:n ohjelmaa lähete­ tään päivittäin maanantaista lauan­ taihin. Ohjelmassa on mm. aamu­ verryttelyä, tuolijumppaa, keskus­ telu- ja asiantuntijatuokioita, lau­ luilta ja iltahartaus. Palvelu-TV:n kautta pelataan myös bingoa. Vii­ koittaisen vakio-ohjelman lisäksi tarjolla on vaihtelevaa ohjelmaa, talon omat juhlat, teatteri- ja musiikkiesityksiä sekä yhteislähe­ tyksiä Kyyhkylästä, Vetreasta sekä Kaunialasta. Ryhmätapahtumien lisäksi Palvelu-TV:n välityksellä voi ottaa myös kuvayhteyden omai­ seen ns. omaisliittymän avulla. Täl­ löin Palvelu-TV toimii ”näköpuhe­ limena”. Palvelu-TV:n hankinta ja käyttö on helppoa. Laite on suunniteltu helppokäyttöiseksi ja se sovel­ tuu hyvin ikäihmisille. TV-laite on siro taulutelevisio, joka toi­ mii hipaisutekniikalla. TV-laite, mokkula internetyhteyttä varten sekä mikrofoni tuodaan kotiin ja samassa yhteydessä opetetaan sen käyttö. Lapin kuntoutuksesta sekä laitteen toimittajalta saa aina apua Palvelu-TV:n käyttöön liittyvissä kysymyksissä. Lisätietoja saa neuvontapalvelu­ työntekijä Merja Turuselta p. 044 340 4001 ja virikeohjaaja Inkerelli Vieltojärveltä p. 044 7650 457. Ounasvaaran majan nykyinen yrit­ täjä Susanne Hulbekkmo tarjosi 30.10. sotiemme veteraaneille, puo­ lisoille ja saattajille lounaan Royal Reindeer -ravintolassaan yhdessä vapaaehtoisen talkooväen kanssa. Paikalla oli noin 40 ruokailijaa nauttimassa erittäin maistuvasta lounaasta. Kiitämme Susannea ja avustajia hienosta ja lämminhen­ kisestä ruokailuhetkestä! Lapin piiri toivottaa kaikille jäsenil­ leen rauhaisaa joulunaikaa ja onnea uudelle vuodelle! Anu Vasama toiminnanjohtaja Pixhill.com Veteraanipyhä Kemissä 23.9. kokosi kaikkiaan n. 130 henkilöä sotiemme veteraaneja, leskiä ja sotaorpoja tukihenkilöineen mes­ suun. Messun johti Kemin kirkko­ herra Tuomas Tölli, saarnasi luotta­ muspappi Raimo Kittilä ja ehtool­ lisessa avustivat rovastit Jouni Par­ viainen ja Heikki Koivisto. Tornion mieskuoro lauloi Johanna Keräsen johdolla. Lounaan jälkeen päiväjuhlassa lauloi Tuomo Kinnunen kanttori Hanna Pärkän säestyksellä. Kent­ tärovasti evp Jouni Parviainen piti juhlaesitelmän Puolustusvoimien 100-vuotisesta kirkollisesta työstä. Eräänä yksityiskohtana hän mai­ nitsi myös kenttäpiispa Yrjö Mas­ san, jonka haudalla Alatorniolla on vuosittain järjestetty kunniakäynti. Kirkkoherra Tuomas Tölli johti tilaisuutta, johon osallistuttiin useasta lähiseurakunnasta mm. bussilla Torniosta sekä kaukaisim­ mat Rovaniemeltä.  Veteraaniväen ikääntyessä mat­ kustaminen ja jaksaminen pitkäh­ kössä tilaisuudessa käy jo monella voimille. Sen vuoksi hengellinen huolto on järkevää hoitaa paikal­ lisseurakunnan voimin. Tornion Sairaskotisäätiön Saarenvireessä on kuntoutuksessa veteraaneja eri seu­ rakunnista. Siellä he saavat osallis­ tua mm. torstaisin iltahartauksiin. Lapin neuvontapalvelutyöntekijät Anu Vasama ja Merja Turunen kävivät tapaamassa sotainvalideja ja leskiä Ivalossa. Olemme iloksemme saaneet Suomen pohjoisimman PalveluTV:n käyttäjän. Hän on pirteä Katri Nellimistä. Meitä jännitti kovasti, kuinka saamme inter­ net­yhteydet toimimaan niin pohjoisessa, mutta ne toimivat hyvin ja Katri on aktiivinen ja näppärä Palvelu-TV:n käyttäjä.

Rannikko-Pohjanmaa Rannikko-Pohjanmaan sotainvalidipiiri ja Vaasan Sotaveteraanipiiri viettivät yhteisen kirkkopäivän Vöyrin kirkossa 27.9. Vöyrin kunnanjohtaja Mikko Ollikainen lähetti seppelpartion ja partiossa olivat mukana Erik Löfdahl, Bengt Holmqvist ja Harry Södergård. Bror Blusi kantoi Suomen lippua. Kuvassa myös kappalainen Samuel Eriksson (vas.), kirkkoherra Hans Boije, rovasti Juhani Niemistö, veljespappi Tor-Erik Store ja Vöyrin kunnanjohtaja Mikko Ollikainen. RANNIKKO-POHJANMAA Jeansborgintie 1 A, 66900 Uusikaarlepyy Puh. 050 382 5257 Rannikko-Pohjanmaan piirin puheenjohtajan vuosikatsaus ja joulutervehdys Hyvät piirimme jäsenet ja te muut toiminnastamme kiinnostuneet Sotainvalidi-lehden lukijat, kulu­ neesta vuodesta jää mieleen erityi­ sesti pitkä, lämmin kesä. Ikäihmi­ sille taisivat muutamat viikot olla jopa liian kuumia. Täällä RannikkoPohjanmaalla meren läheisyys toi jonkin verran helpotusta kuumuu­ teen. Vuoden aikana on toimin­ taamme sopeutettu vastaamaan vähentyneen jäsenkuntamme tar­ peita. Käytännön muutoksista suu­ rin ja suuritöisin oli Vaasan kont­ torin sulkeminen ja vastaanotto­ aikojen korvaaminen kotikäyn­ neillä. Yli seitsemän vuosikymme­ nen aikana kerääntyy paljon arkis­ toitavaa materiaalia sekä kirjoja, palkintoja, pöytäviirejä ja erilaista irtaimistoa. Maakunta-arkisto, alueen veteraanimuseot ja sairas­ kodit ottavat vastaan osan mate­ riaalista. Suuri määrä odottaa kui­ tenkin vielä lajittelua toiminnan­ johtajan kotona Jepualla. Kesäjuhlat keräävät edelleen hyvin osallistujia. Juhlia on pidetty Pörkenäsissä Pietarsaaressa, Lin­ din kasvihuoneravintolassa När­ piössä sekä Raippaluodon suuren Piirit toimivat 37 Sotainvalidien ja veteraanien yhteinen kirkkopäivä Vöyrillä 27.9 keräsi monta osallistujaa. Messun jälkeen oli lounastarjoilu Norrvallassa. Kuvassa mm sotainvalidi Yrjö Savola, rouva Eila Savola ja Vaasan Rintama- ja Sotaveteraanien toiminnanjohtaja Sauli Lassila. sillan vieressä olevassa ravintola Bernyssä, jossa everstiluutnantti Mika Piiroinen juhlapuheessaan kertoi mieleenpainuvasti kutsun­ tavuorossa olevasta vuoden 2000 ikäluokasta. Naisvoittoinen jäsenkuntamme olisi varmasti tarvinnut enem­ män jalkahoitoja, kuntoutusta ja siivousapua, kuin mitä piirimme on voinut järjestää. Kaikki apu on kuitenkin otettu kiitollisina vas­ taan. Onneksi ensi vuoden talous­ tilanne ei vaadi avustustoimin­ taamme mitään uusia leikkauksia. Veteraanijärjestöjen yhteiset juhlat, seppeleenlaskut ja kirk­ kopäivät ovat Rannikko-Pohjan­ maalla tavallisia, kaikkien kannat­ tamia yhteistyömuotoja. Perinnea­ jan lähestyessä toivon, että yhteis­ työ vain tiivistyy. Alueemme sairaskodit ovat toi­ minnallemme entistä tärkeämpiä nyt kun piirillä ei ole enää omia konttoritiloja. Kiitänkin laitosten johtoa ja henkilökuntaa jousta­ vista järjestelyistä ja erinomaisesta työstä jäsenkuntamme hyväksi. Kiitän myös piirimme toimin­ nanjohtaja Monika Julinia, neu­ vontapalvelutyöntekijä Mona Strandbergia, veljespappi TorErik Storea, piirihallitusta, tukijä­ seniämme ja toimintamme muita tukijoita pian päättyvästä vuodesta ja toivotan heille ja ennen kaikkea kaikille sotainvalideille, puolisoille ja sotainvalidien leskille rauhallista Joulua ja terveyttä vuodelle 2019. Toiminnanjohtajan joulutervehdys Toimintavuosi 2018 on osittain sisältänyt perinteistä ohjelmaa. On pidetty vuoksikokous, kesäjuhlat ja kirkkopäivä ja nyt itsenäisyys- ja joulujuhlat odottavat. Piiritoimisto Vaasassa suljet­ tiin ja tyhjennettiin kesän aikana, mutta toiminnanjohtaja/ neuvon­ tapalvelutyöntekijä käy kotikäyn­ nillä Vaasassa joka tiistai. Soittakaa p. 050 382 5257 aina mikäli Teillä on kysymyksiä! Toivotan kaikille sotainvali­ deille, puolisoille ja leskille, piiri­ hallituksen jäsenille, tukijäsenille, yhteistyökumppaneille ja meidän piirin molempien sairaskotien hen­ kilökunnille oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2019! Markku Ranta Rannikko-Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Joulujuhlat Strampen, Vaasassa 11.12. klo 14 Optima, Pietarsaaressa 16.12. klo 13 Monika Julin Maggies, Teerijärvellä 28.12. klo 12. Ruotsi Ruotsin piiristä Vuosi 2018 alkaa kallistua kohti loppuaan ja ruohomatot ovat edel­ leen vihreitä. Saimme tänne Ruotsiin taas uuden suurlähettilään, Liisa Talon­ pojan. Talonpoika siirtyy Tukhol­ maan ulkoministeriöstä Helsin­ gistä, jossa hän on työskennellyt Eurooppa-osaston osastopäällik­ könä vuodesta 2015 lähtien. Ruotsin piirin syyskeräys on käynnissä ja tuotto on tähän men­ nessä on 800 euroa, kun tavoite on 10 000 euroa vuoden loppuun mennessä. Ehkä Suomen Itsenäi­ syyspäivä vauhdittaa keräystä. Ruotsin piirihallitus ja toimiston henkilökunta toivottavat jäsenille ja kaikille toiminnassa mukana oleville rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta! Juha Joki Toimisto: Slakthusplan 3, 2tr, JOHANNESHOV (T-bana GLOBEN) Aukioloajat: ma–to klo 9–12 Löydät Ruotsin piirin myös netistä osoitteesta www.krigsinvaliderna.se Pixhill.com RUOTSI Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Puh. 00 46 8 648 1131

38 Kuusamon 150 unelmaa Hoitaja Tarja Luukkonen, Janne Korva, pyörätuolissa sotainvalidi Veikko Aittakumpu, Paula Poussu ja pyörä­tuolissa pikkulotta Saara Sulasalmi. Meillä kaikilla on unelmia. Kuusamon kaupungin 150-vuotisjuhlan kunniaksi Kuusamon reserviläiset mahdollistivat 150 kuusamolaisen ikäihmisen unelman. l Kuusamon reserviläiset sai kunnian päästä toteuttamaan sotainvalidi Veikko Aittakummun unelman käydä tutustumassa Kuusamon kaupungin hienosti entisöimään Salpalinjan osaan Lahtelassa. Päivä alkoi veteraanin tapaamisella hänen asuinpaikassaan Attendo Haapolan hoitokodissa Noitinniemessä. Hoitokodin johtaja Sanna Kivelän johdattaessa meidät veteraanin huoneeseen, vastassamme oli hyväkuntoinen, ryhdikkäästi ja hienossa puvussa keinutuolissa istuva herrasmies, jota kunnioittaen kättelimme. Hoitajat toivat meille kahvit, kahvileivät ja veteraanille voileivän, jotta hän jaksaa lähteä Salpalinjaa katsomaan. Kahvin lomassa jutustelu jatkui ja terävästi veteraani muistelikin taistelupaikkoja ja tapahtumia. Muistoja sota-ajoilta Armeijaan hän oli lähtenyt 17-vuotiaana ja sieltä koulutuksen satuaan tuli lähtö suoraan sotaan Kannakselle Karhumäkeen. Veikko oli palvellut Rajajääkäri 4:ssä ja sota kesti hänen osaltaan yli kaksi vuotta. Erityisenä muistona hän pitää maataistelukoneen hyökkäyksen kohteeksi joutumista heti rintamalle mentyään, sillä niitä ei kuule kun ne tulevat niin matalalla. Ihmetystä aiheuttaa edelleen tienvarteen pystyttyjen telttojen suojaton sijainti ja hänen selviämisensä tulituksesta ja pommituksesta ilman naarmuakaan. Hänen välittömässä läheisyydessä olevat teltat olivat silpoutuneet täysin, kun hän oli ollut istunut kannonpäällä täyttämässä lippaita. – Siinä meni monta hyvää miestä, veteraani sanoi hiljaisella äänellä. Toki hänkin oli saanut osansa sodasta, kun kranaatti oli räjähtänyt n. kolme metrin päässä ja toisesta korvasta meni kuulo. Mutta se kaikista kallein, henkiriepu, säästyi. Hän muisteli myös Kuusamossa Nissinvaaralla asunutta sotilaslähetti kersantti Eero Nissiä, joka perääntymiskäskyn tullessaan ei koskaan jättänyt ilmoittamatta käskyä viimeisellekään miehelle. ”Käsky kävi kun ei muutakaan voida”, oli Eero sanonut Veikollekin. Rukan Taxi ja Huoltopalvelun tarjoama kyyti saapuikin jo pihaan, joten käsky kuului liikkeelle. Salpalinjalle lähti myös pikkulotta Saara Sulasalmi sekä hoitajat Tarja Luukkonen ja Paula Poussu. Matkalla sotamuistelmat jatkuvat aina Kemijärveltä Lapin sotaan saakka. Sieltä hänet kotiutettiin nuorempien saapumiserien jatkaessa saksalaisten ajamista pois Suomesta. Saksalaisten ruokailusta veteraani muistelee, kun ne käyttivät ruokailussa haarukka ja veistä. Suomalaisilla oli vain hyväksi todettu lusikka-haarukka-ruokailuvälineyhdistelmä. – Kuivamuonaa ruoka oli ollut pääsääntöisesti, mutta aina kun näkyi poro tai hirvi, niin pataan päätyivät, muisteli hän naureskellen. Salpalinja oli vaikuttava näky. Juoksuhautoja Salpalinjalle saavuttuamme kuljimme polkua pitkin. Ensimmäisenä näimme isoista kivistä tehdyn kaksirivisen panssarikiviesteen. Puhimme myös alueen varustuksista ja siitä, kuinka kaikki oli tehty, kuten ne ovat sodan aikana olleet. Pysähdyimme juoksuhautojen kohdalle ja veteraanimme oli hetken ilme vakavana hiljaa. Kysyimmekin häneltä, oliko Karhumäessä, missä hän oli ollut sotimassa, juoksuhaudat samanlaisia. – Ei ollut. Juoksuhaudat olivat vain maahan kaivettuja ojia, joissa piti pää pitää alhaalla, koska naapurikin osasi ampua. Karhumäessä juoksuhautojen väli oli lyhimmillään vain 70 metriä, joten huutoja kuului toiselta puo­lelta: ”Teille tulee lähtö suomalaiset!” Ensimmäisen vartiovuoron hän muistaa hyvin, kun oli pelottanut niin paljon mutta ketäpäs siellä ei olisi pelottanut. Sota oli niin julmaa. Puhumme myös siitä työmäärästä varustuksineen, joka on jouduttu uhraamaan ottaen huomioon sen aikaiset välineet ja koneet. Puhetta oli myös rautatiestä, joka jouduttiin purkamaan ja sotakorvauksina toimittamaan Neuvostoliittoon. Katselimme ja kiertelimme Salpalinjaa samalla kertoen Salpalinjan historiaa veteraanille. Uusi retki mielessä Takaisin tulessamme pysähdyimme kahville Cafe Kaisaan, sillä halusimme viettää vielä hetken tämän kunnioittamamme herran kanssa. Ennen kuin saavuimme takaisin hoitokotiin, alkoi veteraani jo kysellä, että tehtäisiinkö uusi retki toiseen kohteeseen Kuntivaaran päälle ja samalla pohtien, pääsisimmekö perille autolla. Lupasimme tutkia asiaa ja mahdollista toteuttamista seuraavana kesänä. Hoitokodilla otimme vielä muutaman valokuvan tästä hienosta päivästä ja kiitimme hoitajia nöyrästi kaikesta avusta. Suuret kiitokset myös Rukan Taxi ja Huolto­ palvelulle sponsorikyydistä sekä 150 unelmaatoimikunnalle pyynnöstä tulla mukaan pro­ jektiin! l Teksti: Jarmo Käkelä, Kuusamon reserviläiset ry:n ja Kuusamon veteraanityötoimikunnan puheenjohtaja ja Janne Korva, rahastonhoitaja Kuvat: Jarmo Käkelä Kuvassa Jarmo Käkelä (vas.), Veikko Aittakumpu, kuljettaja Aki Alapoikela, Saara Sulasalmi ja Janne Korva.

39 Sankarivainajia tuotiin kotimaahan l Jokasyksyiseen tapaan järjesti Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys lokakuun puolivälissä vuoden aikana löydettyjen sankarivainajien jäänteiden noutomatkan naapurimaasta, Viipurista. Matkalle ja tapahtumiin osallistui puheenjohtaja Pertti Suomisen johdolla yhdistyksen hallituksen jäseniä, jäsenyhteisöjen ja yhteistyökumppanien edustajia sekä etsijöitä. Kun samaan aikaan kaupunkiin suuntautui myös eräs sotahistoriallinen matka (Viipuri vuonna 1944), oli suunniteltu niin, että senkin retkeläisille tuli mahdollisuus osallistua kahteen päivien tapahtumista. Ensimmäinen näistä oli menomatkalla pian rajamuodollisuuksien jälkeen kukkien lasku Säkkijärven kenttähautausmaalla. Laskijoiksi nimettiin monikymmenpäisen joukon nuorimmat, viisi koulupoikaa, joille tapahtumasta jäi varmasti vahva muisto. He hoitivat tehtävänsä ryhdikkäästi. Tuo hetkellinen näkymä – kookas graniittinen muistomerkki, nuoret kukkatervehdyksen laskijat, ympärillä syksyn kirjavoimat lehtipuut – herkisti silminnähden kaikki laajassa puolikaaressa seisoneet katsojat. Vuoden aikana löydettyjen 39 sankarivainajan jäännökset oli vakiintuneen käytännön mukaan koottu Viipuriin luterilaisen PietariPaavalin kirkon suojiin. Tälläkin kertaa valtaosan olivat löytäneet venäläiset etsijät. Jälleen kahta heistä huomioitiin Sotavainajamitalilla kirkon tiloissa järjestetyssä kahvitilaisuudessa. Kaikkiaan 20 venäläistä etsijää on nyt näin muistettu ansioistaan mitalilla. Tämä yhteistyö on sujunut molemmin puolin hyvin. Jäänteiden arkutus ja erilaiset viranomaistapaamiset, kuten tullimuodollisuudet, eivät edellyttäneet kaikkien läsnäoloa. Näin useimmille tarjoutui mahdollisuus kierrellä katselemassa kaupungin keskustassa suomalaisesta ajasta kertovia katumaisemia ja julkisia taideteoksia. Auringonhehkuista, värikylläistä Torkkelinpuistoa haravoitiin jo syksyn lehdistä. Sotamuseo oli kiinni, samoin Taidemuseo, Pietarin Eremitaasin filiaali. Alvar Aallon tyylikäs luomus, kirjastorakennus, sen sijaan oli avoinna, samoin houkuttelevien tarjousten kauppahalli. Ikimuistoinen linna oli saanut torniinsa uuden valkoisen pinnan, monia jalkakäytäviä oli kunnostettu, samoin keskustan puistojen kivilaatat olivat tarkasti paikoillaan. Viipurin kenttähautausmaan muistomerkki oli siistinä sijoillaan, pudonneiden lehtien ympäröimänä, tuhoutuneen tuomiokirkon raunioiden luona. Harvoin on Pietari-Paavalin kirkossa järjestetyssä kotiuttamistilaisuudessa ollut niin runsaasti saattoväkeä kuin nyt. Oman osansa siihen toivat Göran Lindgrenin vetämän sotahistoriallisen retken osallistujat. Tilaisuuteen hyvin istunutta harrasta mu­ siikkia esitti Viipurin ensimmäisen musiikkikoulun yhtye, kuten niin useasti ennenkin. Puheenjohtaja Pertti Suominen kertoi sotavainajatyön neljännesvuosisadan mittaisesta ajanjaksosta ja saavutuksista. Kaikkia kadon- Pienten arkkujen rivistö valmiina kotiuttamistilaisuuteen ja kotimatkalle. neita ei mitenkään kyetä enää löytämään, mutta jo yli 1300 kaatuneen jäänteet on löydetty, ja yli 370 on kyetty tunnistamaan. Nyt löydetyistä oli parilla kymmenellä mukana vielä tuntolevy, mikä edesauttaa tunnistamista. – Jokainen löytö on vaivan arvoinen, painotti Suominen ja kiitti tärkeästä työstä niin suomalaisia kuin venäläisiäkin etsijöitä. Kenttäpiispa emeritus Hannu Niskanen siunasi vainajat matkaan. Hän muun muassa lainasi puheessaan erään sotaorvon kirjoitusta kadonneelle isälleen: ”Ehkä tapaamme vielä, ehkä tähtitaivaan toisella puolen.” Narvan marssin sävelten kaikuessa pienet arkut kannettiin odottavan linja-auton tavaratilaan ja pian alkoi matka kotimaahan, yli seitsemän vuosikymmen jälkeen. Iltahämärissä Helsingissä arkut kannettiin lopuksi Meilahdessa luolatiloihin. Aikanaan tehdään näillekin löydetyille tarpeelliset tutkimukset. Hyvin voidaan olettaa ja myös toivoa, että taas useita taistelun melskeessä rintamalle kaatuneena jääneitä sotilaita pääsee vihdoin kotiseurakuntansa multiin ja sukunsa lähelle. l Teksti ja kuvat: Tero Tuomisto Saattoväkeä oli runsaasti. Tavallistakin vahvempana kaikuivat Pietari-­Paavalin kirkossa virren 584 sanat: Siunaa ja varjele meitä. Puheenjohtaja Pertti Suominen kertoi Säkkijärven kenttähautausmaalla sen ja muidenkin kenttähautausmaiden vaiheista.

40 Avustajatoiminta Anni Pirilä (vas.) on erittäin tyytyväinen kotiaputoimintaan. Jaana Välimaalta saatava apu on hänelle suuri apu arjessa. ”Ilman Jaanaa en pärjäisi” l Ilmajoella viihtyisässä, valoisassa asunnossa odottaa Etelä-Pohjanmaan sotainvalidipiirin kotiaputoiminnan pitkäaikaisin työntekijä Jaana Välimaa sekä sotaveteraanin leski Anni Pirilä, 92. Jaana ja Anni ovat tunteneet koko sen ajan, kun Jaana on työskennellyt avustajana, eli reilut 11 vuotta. On selvää, että heistä on tullut hyviä tuttuja. Ystävällisyys ja tuttavalliset välit Jaanalle on syntynyt myös muiden Ilmajoella asuvien kotiaputoiminnan piirissä olevien asiakkaiden kanssa. – Aloitin työt vuonna 2007 eivätkä mummat ole minua sen jälkeen päästäneet enää pois, Jaana naurahtaa. Jaana teki pitkän uran kirjanpitäjänä, kunnes työpaikka siirtyi Pietarsaareen, jonne hän ei ollut kuitenkaan halukas muuttamaan. Työelämä koki ison muutoksen, kun hän tapaturmaisesti katkaisi jalkansa. Työkuntoon, edes osittaiseen, toipuminen kesti todella pitkään. – Työvoimatoimistosta tuli viesti, jossa kerrottiin alueella tehtävästä avustajatoiminnasta. Kävin työhaastattelussa ja pian työt alkoivatkin, Jaana muistelee. Ensimmäisinä vuosinaan avustajia oli useita, ja Jaana teki lyhempiä päiviä, sillä jalan kestävyyttä fyysisessä työssä piti seurata. Nyt Jaana hoitaa yksin Ilmajoella asuvat asiakkaat, joita on kaikkiaan 43. – Yleensä käyn kahdessa paikassa päivän aikana, mutta kiireaikoina, kuten jouluna, voin käydä kolmessakin paikassa. Pyrin siihen, että jokaisen luona käyn vähintään kerran kuukaudessa, Jaana kertoo. Työt tarpeiden mukaan Asiakkaiden, joista suurin osa on sotaveteraanien ja sotainvalidien leskiä, luona tehtävät työt vaihtelevat aina kunkin tarpeen mukaan. Suurimmassa osassa on siivous, joka huonokuntoiselle ikäihmiselle on liian raskasta yksin tehtäväksi. Siivoamisen lisäksi hän ehtii hyvin myös seurustella asiakkaiden kanssa. – Käyntien välissä saatan pistäytyä auttamassa pienemmissä askareissa. Joskus tulee puheluja, että voisinko tuoda kaupasta jotakin, tai tulla auttamaan kun puolukkavati on tippunut jääkaapista ja sotkenut joka paikan. Välillä tosin soittelemme toisillemme ihan muutenkin, Jaana kertoo. Anni on ollut erittäin tyytyväinen EteläPohjanmaan sotainvalidipiirin tarjoamaan palveluun ja erityisesti Jaanaan. – Minulla kävi aluksi pari muutakin avustajaa, mutta he eivät olleet oikein sopivia. Kun minulle sitten soitettiin, että nyt olisi uusi ihminen. Sanoin, että jos hän osaa matot viedä pihalle ja ”kluurun” vääntää, niin saapi tulla, Anni muistelee nauraen. Kiitollista työtä Anni on asunut nykyisessä kodissaan reilut kahdeksan vuotta. Ennen sitä hän asui isossa talossa, joka tuli kuitenkin liian suuritöiseksi hänen jäätyään leskeksi 25 vuotta sitten. Ja kun lapsetkin olivat kaikki jo maailmalla, muutti hän pienempään asuntoon. Annin tilanne on veteraanin leskelle tyypillinen: kunnasta saatava apu on vähäistä ja kun Anni kiittelee Jaanaa ahkeraksi ja hyväksi työntekijäksi. Töiden jälkeen aikaa jää myös kahvitteluun.

41 omaiset asuvat kaukana, jopa ulkomailla, on luotettava ja tuttu apu kullan arvoista. – Ilman Jaanaa en pärjäisi, Anni toteaa varmasti. Anni ihmettelee, kuinka Jaana jaksaa tehdä fyysisesti raskasta työtä niin paljon. – Tässähän sitä pysyy kunnossa, kun tekee. Yhtään päivää en ole ollut sairaslomallakaan, sillä kulkiessa kerää varmaan kaikki pöpöt ja vastustuskyky pysyy korkealla, Jaana sanoo. Anni oli useita vuosia aktiivinen paikallisessa sotaveteraanitoiminnassa ja naisjaostossa. Touhukkuutta riittäisi vieläkin, mutta kunto rajoittaa tekemistä. – Järki ja kädet kyllä pelaa, jalat ei, hän toteaa. Aikaa riittää myös seurusteluun Heillä on Jaanan kanssa selvä työnjako. Yleensä käynnit menevät pitkälti rutiinilla ja Jaana hoitaa tutut työt. – Sitten kun Jaana saa siivottua, niin minä keitän meille kahvit ja lämmitän piirakan. Usein myös Jaana tuo tullessaan leipomiaan pullia. Jaana on ollut tyytyväinen työhönsä. – En päivääkään vaihtaisi pois. Tuntuu, että saan tältä työltä enemmän kuin mitä annan. Aina pääsen puhumaan mielenkiintoisista asioista ja toki tässä ystävystyy. On kiva, kun pääsee auttamaan. Työ tuntuu välillä raskaalta, sillä siinä Jaana näkee, kuinka huonokuntoisetkin ikäihmiset joutuvat asumaan kotonaan vaikka valvotumpi malli olisi parempi ja turvallisempi. – Se on sellainen ikävä asia, kun ei voi tehdä tarpeeksi heidän puolestaan. Tavallaan siihen on kuitenkin tottunut. Koulutuksesta työkaluja kohtaamisiin Ikäihmisillä yleiset muistisairaudet tulivat työn kautta Jaanalle uutena asiana. Avustajien koulutus sekä puolivuotinen kotityöpalvelun ammattitutkinto, jonka hän suoritti työnsä ohessa, antoivat työkaluja myös muistisairaiden kohtaamiseen. Jaana on valmis jatkamaan töitään niin pitkään kuin tarvitaan ja oma kunto sen sallii. – Jatkan työtä mielelläni niin pitkään kuin minua vain pidetään. Ensi vuosi lienee jo varma, että kotiaputoiminta jatkuu. l Teksti ja kuvat: Marja Kivilompolo Tärkeintä jäsenpalvelua tuotetaan omalla rahalla Minna-Maija Pusa vastaa Etelä-Pohjanmaan kotiaputoiminnan organisoinnista. Sotainvalidipiirin toiminnanjohtaja Marko Hakala innostui hankkimaan toimintaan lisää rahaa seinäkalentereita tekemällä. l Avustajatoiminnan hankkeet ympäri Suomea ovat olleet suurissa vaikeuksissa, kun muutokset työvoimahallinnossa tarkoittivat ison rahoittajan pois jäämistä. – Hankkeemme päättyi helmikuussa 2016 ja viimeinen tukityöllistetty meillä oli alkuvuonna 2017, Etelä-Pohjanmaan kotiapu­ toiminnan organisoinnista vastaava MinnaMaija Pusa kertaa heidän tilannettaan. Tämä ei ole kuitenkaan pysäyttänyt tärkeää palvelua vaan piiri on hoitanut sitä omalla rahoituksella. – Palvelua on haluttu jatkaa, sillä tämä on jäsenille tärkeää työtä. Rahoitusta tulee alueen kunnilta sekä veteraanijärjestöiltä sen verran, että piirille jää maksettavaksi vain Minna-Maijan palkka. Muutoin toimintaa hoidetaan ”plusmiinusnolla”, Etelä-­ Pohjanmaan piirin toiminnanjohtaja Marko Hakala kertoo. Apua hankitaan eri keinoin Kauhajoella, jossa on 35 asiakastaloutta, palvelu hoidetaan osaston omin voimin. Niillä alueilla, joissa ei ole avustajaa, hoidetaan palvelu jäsenille ostopalveluna esim. 4H:lta tai paikallisilta työttömien yhdistyksiltä. Kaikkiaan Kotiapupalvelun piirissä on 235 asiakasta: sotainvalideja ja veteraaneja sekä heidän puolisoitaan ja leskiään ja lottia. Vuoden 2018 alussa heillä oli seitsemän palkattua avustajaa seitsemällä paikkakunnalla. Työntekijät saavat paljon kiitosta Minna-Maija ja Marko allekirjoittavat avustaja Jaana Välimaan saaman kiitettävän palautteen ja toteavat, että se sopisi heidän kaikkiin avustajiin. – Nyt kun olemme palkanneet avustajat ”kovalla rahalla”, olemme päässeet valitsemaan parhaat päältä. Heissä motivaatio todella näkyy, he kiittelevät. Vaikka toiminnan rahoitus pyörii, ei pohjalaisilla ole tapana jäädä tuleen makaamaan. Itsenäisyyspäivän aattona nimittäin tietyllä alueella Seinäjoen koteja postilaatikkoihin kolahtaa miellyttävä lahja: seinäkalenteri, jonka kuvitus on kotiaputoiminnasta ja saadut tuotot käytetään palveluun. – Seinäkalentereitahan on joka lähtöön, mutta tämä poikkeaa tärkeän sisällön puolesta, Marko toteaa. Hän sai idean paikalliselta lentopallojoukkueelta ja pani hihat heilumaan. Hän hankki sponsoreita ja kuvasi kalenterin ja teki niihin liittyvät pienet haastattelut. Kalentereita painetaan kaikkiaan 5000 kappaletta, joista osansa saavat mukaan lähteneet yritykset itselleen jaettaviksi. Tilaisuus tukea oman alueen tärkeää toimintaa Merkittävä osa kalentereista jaetaan koteihin ja mukana tulee vapaaehtoinen tilisiirtolomake sekä tietoa siitä, miksi rahaa kerätään ja mihin se käytetään. – Koko projektin kustannukset on jo saatu hankittua, joten se raha on jo tienattu, vaikkei enempää saataisikaan. Tavoite on silti asetettu 10 000 euroon ja sitä onkin hyvä tavoitella. Joka tapauksessa Marko on kokenut kalenteriprojektin mielekkääksi ja arkea piristäväksi tekemiseksi, joka on tuonut vaihtelua työhön. Samalla kun hän on kiertänyt yrityksissä kysymässä kiinnostusta sponsorointiin, on ilmoille virittynyt lisää mahdollisia yhteistyöprojekteja. l Kalenterissa tuodaan esille kotiaputoiminnan monipuolisuus ja tarpeellisuus sekä asiakkaiden kommentteja palvelusta. Kuvat: Marko Hakala.

42 Elämän sana Käsivarren viimeinen sotainvalidi ikuiseen rauhaan Albert Baas lähti viimeiselle matkalle kotipihalta sinivalkoisin värein. l Viimeisen sotamme rauha ankkuroitui Suomen lipun nostoon kolmen valtakunnan rajalla Kilpisjärvellä 27.4.1945. Samalla paikalla vuodesta toiseen on juhlittu isänmaamme vapautta. Ja siitä päivästä tuli kansallinen veteraanien juhlapäivä runsaat kolme vuosikymmentä sitten. Sotainvalidien ja veteraanien siunauksista on muodostunut vaikuttava juhla. Paikalliset kuorot tai yksinlaulajat ovat välittäneet veteraanien iltahuudon sanoman. ”Muistakaa, heille kallis ol’ maa” kertoo syvimmän rakkauden isänmaahan. Pian poissa ovat veteraaniveljet, heidän muistonsa ei saa himmetä. Siksi se on yhä kerrottava lauluin lastenlapsillekin. Käsivarren viimeisen sotainvalidin Albert Baas’n siunaustilaisuudessa helmikuussa 2018 Tunturilaulajien neljän miehen välittämänä iltahuudon sanoma kosketti syvästi. Siunaus Palojoensuun vanhalla hautausmaalla tapahtui 30 asteen pakkasessa. Avoimen haudan äärellä omaisten ja saattoväen tunteet olivat koskettavat. Sydämissä eron ikävä ja kaipuu, ajatuksissa siunattuna aviopuolison, isän ja papan pääsy ikuiseen lepoon. Olin valmistellut siunauspuheen kynttilä­ päivän Simeonin sanoihin liittyen: ”Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään sanasi mukaan.” Arktisissa olosuhteissa suoritin palveluksen kuin sota-ajan kriittisissä tilanteissa. Kuoron laulu, yhteinen virsi ja Jumalan sana saivat puhua. Sotainvalidien luottamuspappina sain siunata Albertin, uskollisen kotiseudun pojan, joka tunnettiin kunniakkaan elämäntyön suorittaneena uurastajana ja vaikuttajana laajalla työsaralla. Saimme lähteä viimeiselle matkalle kotipihalta kirkkomaalle, johon Albertin elämässä liittyivät monet muistot ja palvelukset. Palojoensuussa oli aikanaan pitäjän kirkko, joka ajan saatossa purettiin. Senkin jälkeen kylään jäi hautausmaa, jonka poveen on kätketty rakkaita sukupolvesta toiseen. Sen iltahuuto ilmaisee: ”maaäiti suojaansa sulkee”. Isänmaamme historia muistuttaa, miten monta kertaa vapauttamme on uhattu. Suomalaiset luottivat vaarain vuosina ikiaikojen Jumalan varjelukseen. Vahvana on luottamus säilynyt. ”Maa vahva, Jumala väkevä.” Itsenäisyyden symbolina siniristilippu ei kerro vain luomakunnan värejä. Risti välittää luottamuksen Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaan. Albertin viimeisen leposijan ympäröivät puhtaat sinivalkeat värit, jotka seurasivat viimeisellä matkalla. Sotainvalidien ja veteraanien kukissa isänmaan värit toistuivat. Moni Käsivarren nuori mies tai jo perheellinen sai seisoa vartiossa tai erilaisissa palvelutehtävissä pohjoisessa. Isänmaan vapauden puolustamiseen johdattivat pyhät arvot. Ne olivat läheiset kylässä, jossa Pohjolan herättäjä Lars Levi Laestadius oli solminut avioliiton. ”Koti, isänmaa ja pyhä usko.” Albert ehti viettää itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlan. Yhdessä hän 95-vuotiaana sai hiljentyä Vapahtajamme syntymän juhlaaikaan. Sen päättyessä aika täyttyi. Viimeiseen leposijana hänet siunattiin vainojen uhrien muistopäivänä ja tammisunnuntain aattona, jolloin monien ajatuksissa oli jo veljes- ja vapaussodan satavuotiaat muistot. Itse olin saanut osallistua Sovinto 100- juhlaan Kallion kirkossa. ”Kun askel lyhenee, kotiranta lähenee”, on moni sotainvalidi tunnustanut. Kun ruumis heikkeni, sielu kirkastui. Isänmaan vapauden sankari kohtasi kuoleman pimeimmän ajan antaessa jo merkkejä valjenemisesta. Kuoleman varjon laaksoon loisti kirkkaus Kristuksen ikuisen valon merkkinä. Moni Lapin mies on tuntenut kulkevansa ”koleoita korpiteitä”. Lapsen sydämeen oli jo laskettu luottamus ”Jeesus vie perille”. Itselleni tämä siunausmatka, 400 km, aamuhämärästä iltapimeyteen, oli puhutteleva ja opettavainen. l Teksti ja kuvat: Paavo Korteniemi Sana Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas, ihana on sielujen toiviotie. Maailman kautta kuljemme laulain, taivasta kohti matka vie. Bernhard Severin Ingemann, suom. Hilja Haahti Tunturilaulajat muistuttivat laulullaan ”Aika on korjannut viljaa, sarka jo kynnetty on.”

Elämän sana 43 Kertomus sodasta, jossa Suomi säilytti olemassaolonsa Omaansa puolustavan taistelijan osa ei ole valinta – se on kohtalo. Omaansa ajatellen äärimmilleen ahdistettu kestää paikallaan omat mittansa ylittäen. Menetysten määrä nähtäisiin vasta sitten, kun taistelu on loppuun käyty. Kun sota lopulta päättyi, eivät kaikki nousseet taisteluhaudoistaan palatakseen omiensa luo. He, jotka kentälle jäivät, antoivat nuoren elämänsä huomisen lunnaiksi kansalleen. Heidän pyhänä säilyvää muistoaan kunnioittaen tunnemme sisimmässämme uhrin syvällisen merkityksen ja kaukaa kuulemme heidän äänensä kaiun. Se elää meissä. Me, jotka sodasta palasimme, saimme jälleen nähdä auringon. Valkoisten poutapilvien takaa kirkastuen sen lämmin katse oli syvältä koskettavaa kotiintulon juhlaa. Se hetki nosti esiin jälkijättöisen nuoruutemme pakahduttavan odotuksen. Miten suurta olikaan silmissämme kotiseudun maisema, syyspäivän kultaa säteilevä, viheriöivä maa! Tuntui, että yksin se riittäisi meille. Kovan kokeneina ymmärsimme, ettei isänmaalle siinä tilanteessa tule esittää vaatimuksia, ei kenties kohtuullisiakaan toiveitaan; oli seistävä omilla jaloillaan! Ymmärsimme, ajattelimme, että yhä edelleen vastasimme kaikesta, että meissä itsessämme oli kaikki isänmaamme vielä jäljellä oleva elävä voima. Nyt jo seitsemän vuosikymmentä me sotiemme veteraanit olemme reppuamme kantaen olleet marssilla sotakentiltä kotiin. Tahdomme sitä tai emme, syvästi koettu entisyys elää meissä. Syvällä mielemme sisällä on alati avoin ikkuna aikaan, joka jätti jälkensä paitsi meihin sodan käyneisiin, myös koko Suomen kansaan. Silloin, suomalaisen sodan kestäessä, ei oikeastaan ollut mitään erityistä etulinjaa, ei rintamaa vain rajoillamme; ne molemmat yhdessä olivat Suomen kansa itse. Niinpä yhteisen kansan pystyttämä sodan uhrien muistomerkki on osa omaa minuuttamme. Syvälle sisimpäämme ulottuvan tunteen ja sanoman kantajana se ylläpitää arvonantoa kansakunnan sankareille. Jo sanottuun lujasti liittyen sodanjälkeisen jälleenrakentamisen muisto ja siirtoväen sopuisa uudelleen asuttaminen olivat aikansa ihme. Oikeastaan kaikki silloin yhdessä koetut asiat ovat silmissämme kansallisen raadannan runoutta. Aikanaan ne olivat uuden kasvun alku; ne olivat uuden Sammon taontaa! Sankarihaudat, sodan syvälliset muistomerkit, eivät ole vain vuosittaisen kunniakäynnin vakavoittava kohde: ne ovat pysyvä kuva ajasta, jolloin suomalainen seisoi ylivoimaisen edessä kansallisen olemassaolonsa uhanalaisella rajalla. Monet kovansa kokeneena suomalainen tiesi ja tunsi, että elävä kansa on yksi kokonaisuus, että maa on ikuinen ja taivas korkealla sen yllä! Sodan muistomerkki on kiveä kotiseudun peruskalliosta. Sen kantamana ikuisesti elää ihmisen ääni. Olemme raatajien rivi, vuosisatainen yhteys yli sitkeiden sukupolvien, veljesketju yli raskaiden sotien, sorron ja vainon aikojen, köyhyyden ja katovuosien yli. Se rivi on seissyt lujana konnullaan; halukkaampana auraan kuin sotatapparaan, käskien käteen pantuun. Me, suomalaiset. Ankaran käskyn toteuttajat. Rivi. On ollut riipaiseva kokemus seisoa siinä. Arvo Ylitalo Kotiseutuneuvos, Sodankylä istock.com/ Mats Lindberg Isänmaa elää meissä. Se on muistojemme väkevöimä elävä yhteys. Se on suomalaisten sukupolvien raadannan runoutta. Sen elinvoima on isiemme auran alta otettu. Se, ennen meitä ollut, myös meidän jälkeemme jää. Me viimeiset sotiemme veteraanit olemme muistojemme sotajoukko, keskellämme myös he, jotka kerran kentälle jäivät ja he, jotka ennen meitä iltaansa ehtivät. Muistojen kirkastamina hehkuvat heidän kuvansa, sodan stigmalla minuuteemme merkityt. Yhdessä, aamua odottaen, seisomme suomalaisen olemassaolon uhanalaisella rajalla. Me, ja ne menneet. Rivissä. Rinnakkain. Kuulemme yhä heidän äänensä kaiun. Alati esiin pyrkien pääsevät he puheemme aiheiksi, se, yhteinen, elää meissä. Olemme täynnä menneisyytemme mustaa vettä, yli tiemme tulvivaa, hukuttavaa. Se tihkuu esiin hetkiemme hiljaisuudesta, se velloo vasten suumme salpoja. ”Muistatko, veli, Munakukkulan, muistatko pienen joukkomme pitkän odotuksen ja aavistelumme ylivoimaisen edessä, yöllä, ennen viimeistä taisteluamme?” Sinä yönä emme nukkuneet. Myös vihollinen valvoi. Sotainen sekasorto ylti esikuntiin asti, sillä vihollisen suurhyökkäys oli alkanut. Viimeiseensä asti valmistuneena se lähestyi meitä. Varhain aamulla he tulivat, savun seasta, tykkien raivokkaan tulimyrskyn takaa, tulta suitsevaa maata sotasaappaillaan polkien. Sen taistelukentän koko leveydeltä kohti tulivat ja tuhannet avoimet suut huusivat sotahuutoa. Savun ja tulenlieskojen läpi näimme vääristyneen horisontin ja koloihimme kyyristyneinä kuuntelimme kaaosta. Jokainen meistä tunsi ja ymmärsi oleellisen: vastassamme oli suurvallan sotavoima! Mutta ylivoimaista vastaan meillä oli käsky käsissämme ja askelissamme ahdistetun uhma. Ehkä juuri se mitä tunsimme, oli väkevyytemme, kun vihollisen panssarit polkivat piikkilankaesteitä, kun taivaan vahvuutta raateli räjähdysten raivo ja se maa, muistojemme Karjala itki allamme. Äärimmäisensä edessä ihminen on yksin, mutta silloin myös vahva ja tekoihin valmis. Viimeisellä hetkellä emme enää säikkyneet heidän sotakoneitaan, emme riviensä määrää; joku salainen voima vyötti meitä. Tiesimme koko ajan, mistä oli kysymys, sillä vastaus oli meissä itsessämme. Ehkä se oli vain aavistus aivojemme onkaloissa, ehkä vain uhma käsissämme käskyä kantavissa, mutta maasta, tukikohdasta taisteltiin. Asiaansa ja omaansa uskoen suomalainen on kautta sukupolvien kestänyt konnullaan ja kasvanut seisomaan rivissä. Ylivoimaisen edessä mahdollinen saa merkityksen, toivo on toinen todellisuus; on jotakin omaa, mihin uskoa, on huominen, jossakin pelkosi takana Koti, omaiset, kotiseutu ja ystävät; miten kaukana se kaikki silloin olikaan; kuitenkin ihan lähelläsi oli lämmin kosketus.

44 Översättning: Henry Byskata KRIGSINVALIDEN Organ för Krigsinvalidernas Brödraförbund 4 / 2018 Ledare I samanda för den gemensamma saken l Jag uppskattar mycket, att ni krigsinvalider redan komna till hög ålder ännu aktivt är med i Brödraförbundets verksamhet bl.a. i förbundets styrelse, i distriktens och avdelningarnas olika organ samt genom att delta i olika grupper och tillfällen. Detta är någonting jag verkligen högaktar. Krigsinvaliderna själva har alltid på ett centralt sätt varit med och burit ansvar för sin egen organisations beslut, för dess inriktning och framtid. – Förvisso är denna grundad av dem själva, deras egen organisation. Eftersom krigsinvalidernas medelålder redan är närmare 95 år, är det ändå uppenbart, att krigsinvalidernas egna krafter inte ensam längre räcker till för att föra ärendena framåt och ha omsorg om att de intressen som är viktiga för dem förverkligas och att service finns tillgänglig. För detta arbete och ansvarstagande behövs vi yngre. Vi behövs för att arbeta för krigsinvalidernas bästa, för att ta hand om dem, liksom också för maka- och änkemedlemmarna. Utan de yngre funktionärernas insats skulle verksamheten inte längre vara heltäckande och ärendena kunna skötas på önskvärt sätt. De yngre funktionärerna utför inte detta arbete för sin egen skull, sig själva till godo, utan för krigsinvalidernas, makornas och änkornas skull för att dessa skulle ha sina liv i så god ordning som möjligt. Det handlar i högsta grad om ett frivilligarbete, om ett förtroendeuppdrag, som har stor betydelse och som ger den som utför det en god belöning. De yngre utför inte detta arbete för sin egen skull, utan till krigsinvalidernas, makornas och änkornas bästa. Man får genom att ge. Och i detta fall mångfaldigt igen, därför att så värdefulla är mötena och kontakterna med representanterna för den krigstida generationen. Jag riktar ett tack till er alla, som medverkar i detta värdefulla arbete. I samanda för den gemensamma saken. Jag har nu i cirka ett och ett halvt års tid fått verka som Brödraförbundets ordförande. Denna tid har varit givande och intressant. Det är ett privilegium att få vara med i detta slag av arbete tillsammans med många andra aktiva runtom i Finland. I och med att antalet medlemmar minskar gäller det att se över förbundets funktioner på ett observant sätt och anpassa dess verksamhet till att motsvara de förändringar som inträffar i medlemskåren. Så sker hela tiden. Samtidigt gäller det också att försäkra sig om att organisationens funktionsförmåga behålls, så att dess huvudsyfte, att vårda sig om medlemskåren, förverkligas också under föränderliga omständigheter. Det är en utmanande uppgift, där man lyckas genom att utöva ett konstruktivt samarbete och genom att driva frågorna tillsammans mot en lycklig utgång. Jag är helt övertygad om att så kommer att ske just på detta sätt. l Återuppbyggnadsarbetet utfördes genom att alla arbetade hårt nen gällande det otroliga återuppbyggnadsarbetet av vårt fosterland, ett återuppbyggnadsarbete som männen som kämpade i krigen, kvinnorna som hade olika uppgifter vid fronten och de som ansvarade för hemmafrontens verksamhet utförde. De tryggade vårt lands självständighet under svåra omständigheter. Efter kriget byggde de med samma oeftergivlighet och framtidstro upp sitt liv och detta vårt land. Det är en väldigt fin prestation, som vi yngre generationer har skäl att vara stolta och lyckliga över och framför allt tacksamma för. Jag tillönskar er alla en god självständighetsdag och en varm, stämningsfull julhögtid! l Malla Taipale Ordförande för Krigsinvalidernas Brödraförbund Krigsinvalidernas Brödraförbund och tidningen Krigsinvaliden framför sitt varma tack för det gångna året till våra krigsinvalid- och makamedlemmar. Ett tack går också till alla samarbetskumpaner, krigsinvaliddistrikt och -avdelningar samt till alla frivilliga. Ni utför ett viktigt arbete för vår medlemskårs välmående. Vi fortsätter samma arbete också nästa år! istock.com/ Smileus l På biograferna visas som bäst filmen Oma maa (Eget land), som regisserats av Markku Pölönen (läs intervjun med Pölönen på sidorna 10–11). När man ser filmen är det inte långt mellan skratt och gråt. Jag tycker att filmen är en stark och samtidigt känslosam skildring av uppbyggnadsarbetet efter kriget. Filmen är en hedersbetygelse till alla veteraner från våra krig, till hela den krigstida generatio-

45 Juristen Militärskadelagen fyller 70 år l De ersättningar som staten betalar ut till krigsinvaliderna, den vård- och hjälpmedelsservice som staten ger och de servicepensioner änkorna lyfter baserar sig på den militärskadelag som stiftades år 1948. Lagen förbättrade på sin tid avsevärt krigsinvalidernas ersättningstrygghet och innebar en övergång till ett enhetligt ersättningssystem. Tidigare hade militärgraden inverkat på storleken av ersättningen, men militärskadelagens princip är att man till alla betalar en lika stor ersättning för en skada av likartad karaktär. Gradvisa förnyelser Militärskadelagen har under årtiondenas förlopp ändrats hela 66 gånger. I det följande skall redogöras för de viktigaste förändringarna. De första lagändringarna på 1950-talet medförde justeringar av de gravt skadades ställning samt utvidgade år 1956 skaran av ersättningsberättigade till att omfatta också skadade som internerats, varit SS-män och sådana som tillförordnats att utföra arbete för försvarsmakten. Samtidigt öppnades möjligheten att söka ersättning för dem för vilka i lagen inskriven termin om ett år hade hunnit gå ut. År 1953 tog man med i lagen sjukhjälpstillägget, som det blev möjligt att söka på basis av sjukvårdskostnader som försvagat krigsinvalidens och hans familjemedlemmars utkomst. Rehabiliteringen av krigsinvalider inleddes på basis av en lagändring år 1956 med undervisning i hur de amputerade skulle sköta sin protes och lagen utvidgades år 1960 till att omfatta anstaltsvården av krigsinvalider med en grad av men på minst 50 %. 1960-talet – förnyelsernas årtionde Det blev möjligt att komma in på anstaltsvård också på annan basis än på grund av krigsskada för de gravt skadade genom en lagändring från år 1960. I medlet av årtiondet sänktes den erforderliga gränsen för men till 30 %. Samtidigt fick 30−45 % krigsinvalider rätt till rehabilitering på basis av sjukdomar som härrörde sig från krigsskadorna. En betydande förnyelse innebar den år 1967 i kraft trädda förordningen, på basis av vilken man kunde få ersättning för skador och sjukdomar, som hade med av krigsskadan förorsakad exceptionell benägenhet och böjelse att göra. Som anslutande sjukdomar har man t.ex. till de amputerade ersatt ledskador på den oskadade extremiteten. Lagändringen år 1967 öppnade också möjligheten att söka ersättning också i ett senare skede än inom ramen för uppsatta ansökningstider. På basis av militärskadelagen utbetalade man servicepension ursprungligen endast i fall av att den som lyfte ersättning på grund av krigsskada eller sjukdom uppvisade en grad av men på minst 90 %. Lagändringen år 1952 sänkte procenten för graden av men som krävdes till 50 och från början av år 1969 har gränsen legat vid 30 %. 1970-talet – gränserna för graden av men sänks Militärskadelagen genomgick en omfattande förnyelse år 1971. Möjligheten att ansöka om sjukhjälpstillägg och tilläggsränta öppnades för minst 20-procents krigsinvalider och gränsen för granskning av det allmänna hälsotillståndet sänktes till 10 %. Dessutom började 30−45 % krigsinvalider erhålla rehabilitering också av annan orsak än krigsskador. Genom att militärskadeersättningarna bands till arbetspensionsindexet tryggades upprätthållandet av nivån på ersättningarna. Möjligheten att erhålla ersättning för dem som varit krigsfångar underlättades, när de skador och sjukdomar som härrörde från krigsfångenskapens särskilda förhållanden blev ersättningsbara. Typiska dylika sjukdomar var t.ex. nervösa känslighetssymptom och funktionella magkrämpor. År 1975 utökades militärskadelagen med en bestämmelse angående en engångsersättning, som var avsedd för utkomststöd för änkor till krigsinvalider med en grad av men på 10–25 %. En bestämmelse gällande ersättning för ändringsarbeten av bostaden och för hjälpmedel lades till militärskadelagen år 1978. Då kom dess omfattning att gälla endast 50−100 % krigsinvalider. 1980-talet – beredskap för åldrandets process Den mest vittgående förändringen av militärskadelagen trädde i kraft år 1986, när man från statsmedel började ersätta den öppna servicen för social- och hälsovård kommunerna tillhandahöll gällande minst 30 % krigsinvalider. I samband med förnyelsen avstod man från att betala livränta till krigsinvalider med ett men på 100 % gällande tiden för rehabilitering och anstaltsvård. Detta var något som väckte kritik. Ur krigsinvalidernas synvinkel var denna ”byteshandel” ändå lyckad, eftersom också vid sidan av att boendet hemma underlättades den ekonomiska nyttan blev mångfaldig i förhållande till det man förlorat. År 1986 påbörjades rehabiliteringen med fyra års mellanrum av dem som hade lindrig skada. Det var 25 % krigsinvalider som då kunde komma på rehabilitering. År 1987 stod 20 % krigsinvalider i tur och följande år 15 % krigsinvalider och slutligen år 1989 fick också krigsinvalider med en grad av men på 10 % rätt till rehabilitering. 1990-talet – jämlikhetens tid De lagändringar som verkställdes under detta årtionde förkortade rehabiliteringsperioden för lindrigt skadade först med två år och sedan med början år 1997 till att omfatta årlig rehabilitering. År 1994 blev det möjligt att dela rehabiliteringen med makan. De krigsinvalider som bodde i servicehus fick en bättre ställning, när man stadgade att den boendeservice kommunen anordnade i dem blev ersättningsbar. Graden av men när det gällde förändringsarbeten i bostaden sjönk år 1996 först till 20 % och år 1999 genom en godkänd lagändring till 10 %. De kvinnliga krigsinvaliderna och deras möjligheter att erhålla ersättning fick vänta på jämlikhet ända till år 1997. Först då togs i deras livränta in en anhörigförhöjning på basis av maken och krigsinvalidmakorna fick samma rätt till servicepension som de manliga krigsinvalidernas änkor hade. 2000-talet – tyngdpunkten lades på de lindrigt skadade Vid millennieskiftet utökades ersättningen för förändringsarbeten i bostaden till att gälla alla minst 20 % krigsinvalider. År 2003 fick 25 % krigsinvalider rätt till den öppna service kommunerna erbjöd och två år senare 20 % krigsinvalider. När det gällde anstaltsvården och 20 och 25 % krigsinvalider, berörde förnyelsen först intervallvård. Långtidsvård kom att ersättas år 2008 till 25 % krigsinvalider och år 2013 till 20 % krigsinvalider. Åren 2015 och 2017 förverkligades Brödraförbundets målsättning gällande alla 10 % krigsinvaliders möjlighet att få ersättning på basis av militärskadelagen för öppen- och hemservice, först för 15 % krigsinvalider och sedan för 10 % krigsinvalider. Militärskadelagen har förändrats för att svara mot behoven Efter krigen var den mest brådskande uppgiften att utveckla de gravt skadades vårdoch ersättningstrygghet samt att stöda deras återgång till arbetslivet. Förbättringar behövdes också när det gällde att trygga utkomsten i synnerhet för de krigsinvalider som hade familj. Under de följande årtiondena var det bevarandet av krigsinvalidernas funktionsförmåga som stod i centrum, bl.a. med hjälp av rehabilitering. I och med att välfärden i samhället ökade blev det möjligt att utvidga olika ersättningar till att omfatta de lindrigare skadade. Till den delen har Brödraförbundets i årtionden fortsatta intressebevakning gett goda resultat. Alla målsättningar har ändå inte uppnåtts, eftersom 10 och 15 % krigsinvalider inte ännu heller har rätt att vid behov få komma på intervall- eller långtidsvård vid krigsinvalidernas brödrahem. l Seppo Savolainen Generalsekreterare

46 NYLAND Banmästargatan 9 C, 00520 Helsingfors Tel. 09 4785 0225 Ordförandens julhälsning Distriktets verksamhetsår 2018 var mycket händelserikt. Distriktsstyrelsen avstod efter att projektfinansieringen hade upphört med tungt sinne från det projekt med assistentverksamhet man hade förvaltat. Assistentverksamheten har gjort det möjligt för många krigsinvalider, veteraner och deras makor och änkor att kunna bo hemma. Genom att assistentverksamheten upphörde tog också projektpersonalens arbetsförhållande slut. Jag vill härmed rikta ett stort tack till Heidi Aho och Tiina Saloheimo för deras värdefulla arbete till förmån för veterangenerationen. Deras arbete inriktade sig under flera års tid också på att handleda och stöda assistenterna. Det var också av betydelse att distriktets verksamhetsledares arbetsuppgifter kom att utvidgas till att också omfatta verksamhetsledarens uppgifter inom Helsingin Sotainvalidipiiri ry. Satu Jelkälä-Blomqvist, som nu fungerar som verksamhetsledare för två distrikt, har klarat av sina arbetsuppgifter på ett utomordentligt sätt. Jag har storligen glatt mig över att en privat person har gett ett kännbart bidrag till distriktet. Genom denna donation har distriktet stärkt stödtjänsterna för vår medlemskår. Också den brödraanda de mera välbärgade avdelningarna har uppvisat hörde till årets positiva händelser. När det gäller distriktets verksamhet har en betydande förändring utgjorts av att avdelningarnas föreningsverksamhet har upphört. I och med utgången av detta år har redan sex avdelningar fattat beslut om upplösning. Distriktsstyrelsen har tillsammans med de avdelningar som skall upplösas kommit överens om att i och med att avdelningens föreningsverksamhet upphör dock den serviceoch stödverksamhet som riktas till medlemmarna på avdelningarnas verksamhetsområde fortsätter såsom tidigare. Ett stort tack till er goda samar- betskumpaner; ni har än en gång både ekonomiskt och verksamhetsmässigt stött vårt distrikts krigsinvaliders och makamedlemmars välmående. Jag tackar er för ett gott och konstruktivt samarbete. Mitt tack för ett värdefullt arbete riktar jag också till distriktsstyrelsen samt till de kvinnor och män som är med i avdelningarnas verksamhet. Jag tillönskar distriktets medlemmar med anhöriga samt avdelningarnas stödande medlemmar och alla trogna samarbetskumpaner en fridfull julhögtid och ett framgångsrikt nytt år 2019. Jaakko Torppa Distriktsbyråns julhälsning Distriktsdagen firades 16 oktober tillsammans med en stor skara i Gustavelund på Strandvägen i Tusby. Då fick man än en gång uppdatera det som hänt i avdelningarna och vi fick konstatera, att denna dag kan ett år medföra stora förändringar i avdelningarnas verksamhet. Detta år har fem avdelningar upplösts och sannolikt kommer upplösningsbeslutet att nästa år fattas i ytterligare några avdelningar. Att så sker är ett klokt beslut, eftersom medlemsantalet sjunker och distriktet kan sköta de uppgifter som har med föreningsverksamheten att göra. På så sätt kan de stödande medlemmarna koncentrera sig på medlemmarnas service och övrigt stödarbete. Det viktigaste är att man i den avdelning som upplöses har kvar en effektiv grupp av stödande medlemmar att ta hand om kontaktgången mellan distriktet och fältet. Naturligtvis kan medlemmarna också direkt sköta sina ärenden med distriktsbyrån. Jag tackar alla de samfund och enskilda personer, försvarsmakten, krigsinvalidsystrar och -bröder, som genom sin egen verksamhet och sina donationer har medverkat till att vårt distrikts och hela vår medlemskårs serviceverksamhet har fungerat väl under det gångna året. Jag tackar också varmt för det goda samarbete jag fått ha med distriktsstyrelsen och avdelningarnas funktionärer, män och kvinnor. Jag tillönskar distriktets medlemskår med anhöriga, avdelningarnas funktionärer, män och kvinnor, distriktsstyrelsen samt stöd- och intressentgrupper en fridfull julhögtid och ett framgångsrikt nytt år 2019 med följande ord: Kommande händelser 2019 Kvällen, stjärnorna, också änglarna Bereder oss här juleglans, Löper längs himlavalvet För redan till oss Julens budskap. • 5.3. distriktsstyrelsen och avdelningarnas ordföranden och avdelningarnas representanter samlas på Krigsmuseet Kaarre i Lojo Satu Jelkälä-Blomqvist Verksamhetsledare • distriktets årsmöte 26.3. kl. 10 i Åggelby rehabiliteringssjukhus Minnenas jul Under krigsinvalidernas och krigsveteranernas långa liv har det funnits många minnesrika händelser. De mest djupgående av dem torde ha varit de ögonblick när döden har varit nära ögat. Krigsinvalidernas Brödraförbund publicerade för ett antal år sedan en bok med rubriken Tulevaisuus ja toivo (Framtid och hopp), där krigsinvaliderna och veteranerna berättade om sina andliga upplevelser under krigen och situationer där de blivit sårade. Under dessa ögonblick, mitt i sina plågor, upplevde de Guds närvaro och hjälp som en inre kraftkälla. Också mitt i hopplösa situationer öppnade sig en väg till framtid och hopp. Förstås finns det bland krigsminnena också situationer som har med vackra och ljusa minnen att göra. Sådana har helt säkert varit jularna ute vid fronten. Dessa har naturligt utgjort en fullständig kontrast mot de familjejular man fått fira i hemmen under fredstid, jular där ofta många generationer varit samlade. Ute vid fronten levde man under sparsamma förhållanden utan nära anhöriga. Det fanns ingen vackert prydd julgran, som skapade stämning. Man levde i det svaga ljus levande ljus, oljelampan eller karbidlampan kunde ge. Och ändå var jularna förknippade med många oförglömliga och berörande ögonblick. De anhöriga sände julpaket till fronten. Ofta var det pastorn som delade ut dem när han besökte korsurna. Pastorns tal och i synnerhet julsångerna och psalmerna skapade en gemenskap till hemmen och frontmannakamraterna emellan. De utgjorde en stark predikan och skapade en förtätad stämning. Julens djupaste budskap har varit detsamma under alla omständigheter, såväl under tider av krig som av fred. I Jesus kom Gud människorna nära. Han hade ett gott budskap till oss: Gud är nådig. Han visar oss sin goda vilja; det försäkrar oss julevangeliet. När vi lever i gemenskap med honom är vi trygga. Inför Gud får vi föra fram också våra brister och vår nöd. Han har lovat att höra våra böner och hjälpa oss. Vi får tacka Honom också för all den godhet, som Han har visat oss och så här inför självständighetsdagen tacka för det fria fosterlandet, som ni den krigstida generationen har varit med om att försvara. Efter julen följer åter ett nytt år. Det påminner oss om att tiden är flyktig och livet kort. I veteranernas timglas finns det bara litet sand kvar. Därför är det viktigt att komma ihåg budskapet som profeten Jesaja framförde till Israels kung Hiskia: Så säger Herren: Se om ditt hus. Du ligger för döden, du kommer inte att överleva. I den äldre översättningen från år 1917, Gustav V:s Bibel, sägs detta så: Så säger Herren: Se om ditt hus, ty du måste dö och skall inte tillfriskna (Jes. 38:1). Att se om sitt hus, att ordna saker och ting innebär för många av oss att se till att många praktiska frågor får sin lösning, kanske är det fråga om att dela ägodelarna eller göra upp ett testamente. Lycklig är den människa som inför sin hädanfärd kan kalla sina nära och kära till sin sjukbädd, be om förlåtelse om det är något som tynger samvetet. Det är också bra att komma ihåg att tacka de anhöriga för alla de år man har fått leva tillsammans. Det största tacket bör ändå riktas till Gud, som har varit god mot oss och i julens Frälsare försonat alla våra synder. Då kan vi med lugn i sinnet i likhet med Abraham lämna detta liv gamla och mätta på livet och bli tagna till våra fäder. Jag tillönskar krigsinvaliderna och veteranerna en välsignad julhögtid och ett nåderikt nytt år. Martti Toivanen Brödrapräst Ny reparations­rådgivare Västra Nylands och Vanda regions nya reparations­ rådgivare är Nina Leino. Hon nås per telefon 050 449 3395 eller nina.leino@vtkl.f

47 Ordförandens för Kust-Österbottens distrikt årskrönika och julhälsning Bästa medlemmar i vårt distrikt och Ni andra som läser Krigsinvalidtidningen och är intresserade av vår verksamhet! Den långa och varma sommaren är det som man speciellt minns av året som gått. För de äldre torde några veckor ha varit t.o.m. alltför varma. Här i Kust-Österbotten bidrog närheten till havet i någon mån till lindring i värmen. Under året har vår verksamhet anpassats till att motsvara behoven för våra till antalet minskade medlemmar. Att vi stängde Vasa-kontoret var den förändring som orsakade det mesta praktiska arbetet. Mottagningstiderna i Vasa ersätts nu helt av hembesök. Under sjuttio årtionden samlas mycket material som skall arkiveras samt böcker, utmärkelser, bordsstandar och allt slags lösöre. Landskapsarkivet, veteranmuséerna och sjukhemmen inom vårt område tar emot en del av materialet. Största delen väntar ändå ännu på sortering i verksamhets-ledarens hem i Jeppo Sommarfesterna samlar fortfarande många deltagare. Fester har hållits på Pörkenäs i Jakobstad, i Linds kök i Närpes samt i restaurang Berny´s, som finns invid stora Replot bron. På Berny´s berättade överstelöjtnant Mika Piiroinen i sitt festtal oförglömligt om årsklassen 2000, som nu är i tur för uppbåd. Kyrkokören Church Hill Boys under ledning av kantor Kristoffer Streng uppträdde med vacker sång i Vörå kyrka 27.09. på den gemensamma kyrkdagen för Kust-Österbottens krigsinvaliddistrikt och Vasa Krigsveterandistrikt. Markku Ranta, ordförande för Kust-Österbottens kriginvaliddistrikt Kommundirektören i Vörå Mikko Ollikainen sänder iväg kranspatrullen på kyrkdagen i Vörå 27.09. Kranspatrullen består av Erik Löfdahl, Bengt Holmqvist och Harry Södergård. Finlands fana bärs av Bror Blusi. Verksamhetsledarens julhälsning Verksamhetsåret 2018 har delvis följt traditionellt program med årsmöte, sommarfester, kyrkdag och nu återstår ännu självständighetsfirande och julfester. Kansliet i Vasa stängdes och tömdes under sommaren, men verksamhetsledaren/ servicerådgivaren gör hembesök i Vasa varje Hälsningar från distriktet SVERIGE Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Tel. 00 46 8 648 1131 År 2018 närmar sig sitt slut med gröna gräsmattor och utan regering. Vi fick ännu en gång en ny ambassadör, Liisa Talonpoika har börjat på ambassaden i Stockholm efter att ha arbetat på utrikesministe- tisdag och såsom tidigare kan man ringa tel. 050 382 5257 måndagfredag om Ni funderar på något! Jag önskar alla krigsinvalider, makor och änkor samt distriktsstyrelsens medlemmar, stödmedlemmar, samarbetspartners och personalen på de båda sjukhemmen i vårt distrikt en riktigt God Jul och ett Gott Nytt År! Pixhill.com KUST-ÖSTERBOTTEN Jeansborgsvägen 1 A, 66900 Nykarleby Tel. 050 382 5257 Vår damstarka medlemskår skulle säkert ha behövt mera fotvård, rehabilitering och städhjälp än vad distriktet har kunnat ordna. All hjälp har dock tacksamt tagits emot. Till all lycka kräver ekonomiska situationen för vår hjälpverksamhet inga nya nedskärningar nästa år. Veteranorganisationernas gemensamma fester, kransnedläggningar och kyrkdagar är vanliga i Kust-Österbotten och de är samarbetsformer som alla understöder. Då tiden för Traditionsarbete närmar sig önska jag att samarbetet bara intensifieras. Sjukhemmen inom vårt område blir allt viktigare för vår verksamhet nu då distriktet inte längre har egna kontorsutrymmen. Jag tackar ledningen och personalen på anstalterna för smidiga arrangemang och utomordentligt bra arbete till förmån för vår medlemskår. Jag tackar också vårt distrikts verksamhetsledare Monika Julin, servicerådgivare Mona Strandberg, brödrapräst Tor-Erik Store, distriktsstyrelsen, våra stödmedlemmar och andra som stöder vår verksamhet för det år som snart är till ända och tillönskar dem och framför allt alla krigsinvalider, makor och krigsinvalidernas änkor en Fridfull Jul och hälsa för år 2019! Monika Julin riet i Helsingfors sedan 2015. Sverigedistriktets höstinsamling är pågående. Hittills har det insamlats närmare 8000 kronor och med ett mål på 101.000 kronor hoppas vi på en rejäl skjuts kring Självständighetsdagens firande. Slutligen vill Sverigedistriktets styrelse med personal önska alla våra medlemmar och de som är aktiva och fungerar stödjande för krigsinvalider och deras närmaste en riktigt god jul och ett gott nytt år! Juha Joki Kontoret: Slakthusplan 3, 2tr, JOHANNESHOV (T-bana GLOBEN) Öppettider: Må–To 9–12 www.krigsinvaliderna.se

48 Rosvopaistit jatkuvat kesällä l Kutsut hoidetaan henkilökohtaisesti niin, että jokainen pääsisi mukaan ainakin kerran. Nyt tiedossa olevat tilaisuudet: 1.8. Tikkurilan liikuntahalli, pääkaupunkiseutu ja Uusimaa: tunnuksen omaavat, lotat, lesket, puolisot ja saattajat. 8.8. Hämeenlinna, Elenia Areena, Pirkanmaa ja Hämeen alue: tunnuksen omaavat, lotat, lesket, puolisot ja saattajat. 14.8. Karjalan prikaati, Kymenlaakso, Etelä-Karjala ja Etelä-Savo: sotiemme veteraanit. 22.8. Satakunta ja Varsinais-Suo- mi, joko Raisiossa tai Huittisissa: sotiemme veteraanit. 28.8. Härmän kylpylä, koko Pohjanmaan alue: sotiemme veteraanit, puolisot, lesket ja lotat. Lisätietoja: Kalevi Rönnqvist p. 040 703 9146. l Sotilasvammakorvauksiin 1,5 %:n korotus l Vuoden 2019 alusta indeksitarkistus nostaa Valtiokonttorin maksamien sotilasvammalain mukaisten elinkorkojen ja huoltoeläkkeiden määrää noin 1,5 prosentilla. Samansuuruinen korotus tulee myös työeläkkeisiin, sillä molempien tarkistus perustuu työeläkeindeksiin. Työeläkeindeksiä laskettaessa palkkamuutoksen osuus on 20 % ja hintojen nousujen osuus 80 %. Valtiokonttori tekee indeksikorotuksen automaattisesti kuukausittain maksettaviin korvauksiin. Kansaneläkkeisiin ei tehdä indeksitarkistusta vuoden vaihtuessa. Myös rintamalisät jäisivät hallituksen esityksen mukaan vuoden 2018 tasolle. Takuueläkettä on tarkoitus kuitenkin korottaa noin 9 eurolla, jonka jälkeen se on 784,52 euroa kuukaudessa. l Seppo Savolainen Kirjaesittelyjä Markku Honkasalo 1 9 6 7 4 5 3 8 2 7 3 9 8 1 6 2 5 4 6 1 4 5 9 2 8 3 7 5 2 8 4 7 3 1 6 9 2 6 7 9 3 1 5 4 8 9 5 3 6 8 4 7 2 1 4 8 1 2 5 7 6 9 3 Viime sotien tkmiehistä ja tiedotus­ komppanioista on kirjoitettu monta kirjaa ja tehty lukuisia tutkimuksia. Valistusupseereista, jotka usein sekoitetaan tiedotusmiehiin, on kirjoitettu vähemmän. Nyt asiaa on tutkinut filosofian tohtori Helena Pilke, joka on erikoistunut propagandan ja sensuurin tutkimukseen. Valistusupseerit taistelivat rintamamiesten keskuudessa ”toimettomuutta ja ikävystymistä, sotaväsymystä ja valtoimenaan laukkaavia huhuja vastaan”. Joukoille levitettävän sotapropagandan tarkoituksena oli ”terästää taistelutahtoa ja luoda uskoa voittoisaan lopputulokseen”. Valistusupseerien tehtäviin kuului myös seurata mielialoja joukkojen keskuudessa ja raportoida niistä suoraan päämajan valvontaosastolle. Syksyllä 1941 Suomen koko armeijassa oli vain vajaat parisataa valistusupseeria ja he kuuluivat tiedotuskomppanioihin. Heidän tehtäväänsä ei jatkosodan alussa pidetty kovinkaan tärkeänä, koska ”kesäsodan” uskottiin päättyvän nopeasti. Marraskuussa 1941 valistusupseerit siirrettiin armeijakuntien ja divisioonien esikuntiin, jolloin he olivat yksikkönsä komentajan alaisia, mutta toimintaohjeet he saivat pääasiassa päämajan tiedotusosastolta. Valistusupseerien määrä kasvoi jatkuvasti ja joulukuussa 1942 heitä oli jo noin 700. Yhdellä valistusupseerilla oli vastuullaan noin tuhat miestä. Kaikkiaan valistusupseereja ehti palvella jatkosodan aikana noin 1 300 miestä – kaikki eivät kuitenkaan yhtä aikaa palveluksessa. Sodan pitkittyessä ja erityisesti asemasotavaiheen aikana valistusupseerien työn merkitys kasvoi. Valistusupseerin tuli olla valiosotilas: palavamielinen, isänmaallinen, kotia, uskontoa ja isänmaata puolustava sekä hengen ja tavallisia aseita taitavasti käyttävä. Vaatimuksiin kuuluivat tiedotustoiminnan ja rintamajoukko- jen ajattelutavan tuntemus, sujuva ja mukaansa tempaava suullinen ja kirjallinen esitystaito, oma-aloitteellisuus ja järjestelykyky. Myös rintamakokemusta pidettiin tärkeänä. Jälkimaailmalle on jäänyt jatkosodan valistus- ja viihdytystoiminnasta varsin viihteellinen kuva. Rintamajoukkojen ”ikäväntorjuntaa” hoidettiin viihdytyskiertueilla, mutta päämajan valistusosasto korosti koko sodan ajan työn vakavahenkisyyttä. ”Valistusupseeri ei saa olla mikään tivoliherra”. Jatkosodan alussa valistusupseereina toimi myös pappeja, mutta myöhemmin valistusupseerin ja sotilaspapin tehtävät erotettiin selkeästi toisistaan. Eräs valistusupseerien ”huvittavimmista” tehtävistä oli yrittää estää ”jermu” -sanan pesiytyminen suomalaiseen sotilassanastoon. Radiopakinoitsija Yrjö ”Jahvetti” Kilpeläinen käytti jermu-nimitystä mielellään tarkoittaen sillä reilua suomalaista sotilasta, joka täyttää tiukan paikan tullen tehtävänsä, mutta ei pokkuroi turhaan. Päämajan valistusosastolle tämä kansanomainen termi sen sijaan nähtiin kurittomuuden esikuvana. Kesäkuussa 1944 puna-armeijan aloitettua suurhyökkäyksensä valtaosa valistusupseereista siirrettiin Kannaksella muihin tehtäviin. Vasta myöhemmin elokuussa IV armeijakunnan komentaja Taavetti Laatikainen totesi, että valistusupseeriverkoston hajottaminen oli virhe, sillä mielialojen hoito vetäytyvissä joukoissa olisi ollut tärkeimpiä sotilaallisia tehtäviä. Code:C5FC64DF16 Markku Honkasalo Helena Pilke, Omat haukkuivat politrukeiksi. Jatkosodan valistusupseerit. Docendo, Jyväskylä 2018, 235 s. (c) Arto Inkala www.aisudoku.com Sotainvalidien Perinnejär jestön puheenjohtaja Lasse Lehtinen käyttää mie­­luiten titteliä kirjailija. Kirjojen kirjoittamistahdin huomioon ottaen se on oikeaan osunut. Vuodesta 1979 on häneltä ilmesty­ nyt lähes neljäkym­ mentä teosta: tietokirjoja, romaaneja, mie­­ lipidekirjoja, muistelmia jne. Viime vuonna ilmestyi järkälemäinen Tanner ja tänä vuonna jo kaksi kirjaa. Risto Volasen kanssa 1918: Kuinka vallankumous levisi Suomeen ja nyt syksyllä Minä ja Kekkonen, joka on nimenomaan muistelmateos. ”Kekkonen ei ole jättänyt Lehtistä rauhaan – eikä Lehtinen Kekkosta.” Lehtisen väitöskirja Aatosta jaloa ja alhaista mieltä, SDP:n ja Urho Kekkosen suhteet 1944–1981 julkaistiin vuonna 2002. Hän tarkastelee uudessa kirjassaan Kekkosen aikaa niin väitöskirjansa kuin Tannerin elämänkerran kautta. Ennen kaikkea hän kirjoittaa asioista ”suomettumisen vuosikymmenien” omien henkilökohtaisten kokemustensa kautta. Kekkosen ja Neuvostoliiton myötäilijät saavat pyyhkeitä ja roiskeita mennen tullen. Kirjoittaja kiistää, että hänen suhteensa Kekkoseen on jotenkin vinoutunut ja kaunainen. ”Emme koskaan taistelleet samoista vaikuttamisen paikoista, saati samoista naisista. Ikäerokin oli melkein viisikymmentä vuotta.” Lisäksi hän toteaa olleensa kansanedustajana vuonna 1973 mukana valitsemassa Kekkosta jatkokaudelle poikkeuslailla ja vuoden 1978 presidentinvaaleissa Kekkosen valitsijamiehenä. Kirja on ”arvioni itsenäisen Suomen sotien jälkeisen ajan vahvimmasta vaikuttajasta, Urho Kaleva Kekkosesta. Se on myös henkilökohtainen tilitykseni politiikan ja tutkimuksen tekemisestä Kekkosen Suomessa.” En suosittele kirjaa kekkosfaneille! Suomen armeijan politrukit 8 7 2 3 6 9 4 1 5 Lasse Lehtinen, Minä ja Kekkonen. Otava 2018, 512 s. 3 4 5 1 2 8 9 7 6 Minä ja Kekkonen

49 Ratkaise krypto ja voita palkinto! Edellisen ristikon ratkaisusanat olivat jäsenistöllemme tutut: sodassa olleet ystävät tukevat toisiaan. Oikeita vastauksia tuli runsaasti, ja onnetar suosi kokemäkeläistä Ritva Niemistä sekä oululaista Seppo Mähöstä. Onnea voittajille! 3 8 1 7 7 2 6 4 8 1 2 4 1 7 3 8 9 4 2 8 5 5 9 8 3 6 2 5 7 2 1 3 Code:C5FC64DF16 Ratkaisun voi toimittaa sähköpostitse osoitteeseen marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi tai postitse osoitteeseen Sotainvalidi-lehti / Ristikko, Ratamestarinkatu 9 c, 00520 Helsinki. Sudoku (c) Arto Inkala www.aisudoku.com Ratkaise krypto ja toimita ratkaisusanat sekä postiosoitteesi Sotainvalidi-lehteen 1.2. mennessä. Oikein vastanneiden kesken arvotaan palkintoja. Sijoita numerot ruudukkoon siten, että sama numero esiintyy jokaisella pysty- ja vaakarivillä sekä jokaisessa pienemmässä ruudukossa vain kerran. Sudokun ratkaisu on viereisellä sivulla.

50 Henkilö Asiantuntijakollegio – vapaamuotoinen keskustelufoorumi ajankohtaisiin aiheisiin Asiantuntijakollegion vakituiset jäsenet Juhani Saari (vas.), Markku Honkasalo, Martti Lipponen, Reijo Haapiainen, Juha Laikari, Marja Jylhä, Vesa Ekroos, Malla Taipale, Hanna Nyfors ja Seppo Savolainen. Kuvasta puuttuu Arto Mäenmaa. Sotainvalidien parissa sekä Veljes­ liiton kanssa yhteistyössä on vuosikymmenten saatossa työskennellyt lukuisia eri alojen ammattilaisia. Ulkopuolisten ajatuksista on apua, kun mietitään Veljesliiton tulevaisuutta niin omana järjestönään kuin osana yhteiskunnankin muutoksia. l – Toukokuussa 2016 pienellä porukalla pohdittiin Veljesliiton tulevaisuuden haasteita, kun liiton osalta eletään isoja muutosten aikoja. Näitä ovat esimerkiksi toiminnan sopeuttaminen jäsenistön mukaan, jäsenistön edunvalvonnan ja huoltotyön hoituminen loppuun asti sekä isot yhteiskunnalliset muutokset kuten sote, Veljesliiton puheenjohtaja Malla Taipale kertoo. Poikkitieteellistä osaamista He totesivat, että mietintätyön tueksi olisi hyvä saada ulkopuolisista henkilöistä koostuva, eri aloja edustava asiantuntijaryhmä. Näin päädyttiin perustamaan asiantuntijakollegio, joka kokoontui ensimmäistä kertaa lokakuussa 2016. – Kollegio ei ole liiton sääntöjen mukainen toimielin, vaan keskusteleva ja pohtiva kokoonpano. Sen rikkaus on ”poikkitieteellisyys” eli mukana on täysin eri alojen asiantuntijoita, Sotainvalidi-lehden päätoimittaja, liiton entinen pääsihteeri Markku Honkasalo sanoo. Kollegion vakituiset jäsenet ovat Veljesliiton entinen puheenjohtaja Juhani Saari, Veljesliiton hallituksen puheenjohtaja Juha Laikari, Veljesliiton pääsihteeri Seppo Savolainen, kirurgi, professori Reijo Haapiainen, gerontologian professori Marja Jylhä, Vantaan konsernipalveluiden apulaiskaupunginjohtaja Martti Lipponen, Kaunialan hallituksen puheenjohtaja Vesa Ekroos, Jenny ja Antti Wihurin rahaston asiamies Arto Mäenmaa, vasta STM:n virkamiestehtävistä eläkkeelle jäänyt Hanna Nyfors aiemmin mainittujen Honkasalon ja Taipaleen lisäksi. Vakiojäsenten lisäksi paikalle kutsutaan kulloisenkin tapaamisen teemaan sopiva asiantuntija. – Liiton hallitus on valinnut kollegion jäsenet, mutta se ei ole vastuussa tai ”tilivelvollinen” liiton hallitukselle vaan kollegio on vapaamuotoinen taustayhteisö, Markku täsmentää. Antoisat tapaamiset Neuvoa antavan, epämuodollisen keskustelufoorumin kokoonpanoon ollaan erittäin tyytyväisiä ja asiantuntijat lupautuivat mukaan mielellään. Kollegion tapaamiset ovat luottamuksellisia, joten aiheisiin voidaan paneutua perusteellisesti ja ajatuksia ja näkökulmia jaetaan vapaasti. – Olen kokenut kollegion tapaamiset erittäin hyödylliseksi. Jäsenet ovat täyttäneet monin kerroin kaikki ne odotukset, mitä kollegioon kohdistui. Heiltä saa näkemyksiä, hyviä ajatuksia, ihan konkreettisia neuvoja ja hyödyllistä tietoa, Malla kiittelee kollegiota, jonka puheenjohtajana hän toimii. Sotainvalidityötä monelta taholta Yksi asiantuntijajäsenistä on professori Reijo Haapiainen, joka on kotoisin päämajakaupungista Mikkelistä. – Joukossamme oli paljon sotainvalideja: suvussa, perheen tuttavapiirissä ja opettajina. Nuorena lääkärinä toimin hetken aikaa 1980-luvun alkupuolella Kyyhkylän kartanossa sijaitsevan Sotainvalidien Veljesliiton sairaskodin konsultoivana lääkärinä, Haapiainen kertoo. Lisäksi Haapiainen on osallistunut sairasja veljeskotien tulevaisuutta miettineeseen SOVE-hankkeeseen vuosina 2009–2011, ja 2013–2015 hän oli Oulunkylän kuntoutussairaalan hallituksessa Helsingin ja Uudenmaan SOTAINVALIDI Julkaisija: Sotainvalidien Veljesliitto Päätoimittaja: Markku Honkasalo Viestintäpäällikkö: Marja Kivilompolo Viestintätoimikunta : puheenjohtaja Markku Honkasalo, Juha Laikari, Marja-Liisa Taipale, Marko Hakala, Lasse Lehtinen, Christian Wallin, Matti Ylönen ja Marja Kivilompolo Painopaikka: Savon Paino Oy Sotainvalidi-lehden aikataulut vuodelle 2019: aineisto ilmestyy 1/2019 1.2. 27.2. 2/2019 31.5. 26.6. 3/2019 6.9. 2.10. 4/2019 8.11. 4.12. Sotainvalidi ilmestyy neljä kertaa vuodessa. 78. vuosikerta. Levikki: 15 700 Lehden aineisto ja juttuvihjeet: Sotainvalidi-lehti, Ratamestarin­katu 9 C, 00520 Helsinki, p. 044 524 2243, marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi Taitto: Unionimedia Oy ISSN: 0049-1349 Tilaukset ja osoitteenmuutokset puh. 09 478 500 tai si-lehti@ sotainvalidit.fi

51 sairaanhoitopiirin edustajana. – Olen saanut vuosikymmenten ajan mahdollisuuden seurata sotainvalidien ja heidän perheidensä elämää monesta eri näkökulmasta, Haapiainen toteaa. Gerontologian professori Marja Jylhällekin sota-aika on tuttua lapsuudesta. – Tätini osallistui sotainvalidien toimintaan Saarijärvellä. 1950-luvun lopulla sota ja sen seuraukset olivat vielä lähellä. Veljesliiton toimintaan hän tuli vuonna 2010, kun silloinen pääsihteeri pyysi häntä mukaan tutkijafoorumiin, jossa tarkasteltiin mm. sotainvalidien kuntoa ja elinajan odotetta. Yksi tapa olla auttamassa Kirurgin urallaan Haapiainen tapasi paljon sotainvalideja ja vakuuttui hyvän kuntoutushoidon merkityksestä. Hyvät kokemukset puolsivat päätöstä asiantuntijakollegion tapaiseen vapaaehtoistoimintaan ryhtymiseen ja Reijo Haapiainen kertoi asiantuntijakol­ legiossa sote-uudistuksen etenemisestä. huomannut, että keskusteluissa nousee ajoittain esille tyypillinen yhdistystoimintaan liittyvä piirre. – Välillä sitä kysyy itsekseen, olisiko vihdoin aika rakentaa eri järjestöjen yhteistä tulevaisuutta sotiemme veteraanien, lottien, sotainvalidien sekä kotirintamalla sodanaikana vastuuta kantaneiden ja työskennelleiden perinteiden vaalimiseksi. Kysymys on kansakunnan arvokkaasta henkisestä ja kulttuuriperinnöstä sekä sen siirtämisestä tuleville sukupolville. Mukana oleminen on antoisaa myös liiton ulkopuolisille jäsenille. Marja Jylhä pitää tapaamisia mielenkiintoisina. - Siellä kuulee ja oppii laajasti järjestötoiminnasta ja -taloudesta sekä toiminnasta nykyisessä terveys- ja sosiaalipolitiikan tilanteessa – puhumattakaan sote-uudistuksen ennakoinnista. l hän näkee, että kollegion työllä on tarkoitus hyvän ja tärkeän asian yhdistämänä. – Toivon, että me ulkopuoliset kollegion jäsenet voimme tarjota Veljesliitolle kokemustamme tähän aikaan liittyvien monenlaisten isojen haasteiden pohtimiseen ja ratkaisujen löytämiseen. Jylhä näki kollegion luontevana jatkona tutkijafoorumille. – Sen perusteella olin jo oppinut tietämään enemmän Veljesliitosta. Hän pitää todella hienona ajatusta siitä, että Veljesliitto käyttää varansa sotainvalidien hyväksi heidän elinaikanaan. – Tuntuu hyvältä olla mukana kollegiossa, joka keskustelee ja antaa jonkinlaisia neuvojakin siitä, miten tämä tehtäisiin, Jylhä toteaa. Veljesliiton ja järjestökentän ulkopuoliset ihmiset katsovat kokonaistilannetta hieman eri näkökulmasta, mikä juuri onkin yksi asiantuntijakollegion rikkauksista. Haapiainen on Marja Kivilompolo Markku Honkasalo pitämässä omaa esitystään kollegion tapaamisessa marraskuun alussa. Kirjoita osoitteesi lomakkeen kääntöpuolelle Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake l Merkitse haluamasi tuotteiden kappalemäärä lomakkeeseen ja kirjoita yhteystietosi lomakkeen kääntöpuolelle. Leikkaa lomake irti ja postita se meille. Postimaksu on maksettu puolestasi. Myynnissä nyt Tuote kpl hinta ______ 25 € – ruotsinkielinen ______ 25 € Sotainvalidin rintamerkki (jäsenille) ______ 7€ Juhlasolmio + solmionpidike ______ 25 € Puolisojäsenen rintamerkki ______ 7€ ja postiennakkomaksu. Juhlasolmio solmulla ______ 18 € Tukijäsenen rintamerkki ______ 7€ l Kiitos tilauksestasi! Juhlasolmio solmulla + solmionpidike Hautakivitunnus ø 6 cm ______ 9€ ______ 32 € Uurnahautatunnus ø 2 cm ______ 7€ Solmionpidike ______ 18 € Juhlahuivi ______ 14 € Taskukalenteri 2019 ______ 5,5 € lomakkeella tai puhelimitse 09 478 500. Tuotteet toimitetaan postiennakolla. l Hintoihin lisätään posti- 25 € Sota ihmisessä -kirja ______ 21 € Juhlasolmio ______ 12 € kpl hinta Salkokilpi l Tilaukset oheisella tilaus- Sotainvalidit edellä käyden -historia ______ Tuote Hintoihin lisätään posti- ja postiennakkomaksu.

Sotainvalidien Veljesliiton adressit onnitteluun ja osanottoon Adressien tiedustelut sotainvalidipiireistä. Taskukalenteri 2019 5,5 € 5,5 € Merkitse tilauksesi lomakkeen kääntöpuolelle Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake Sotainvalidien Veljesliiton tuotteiden myyntituotto käytetään sotainvalidityöhön. Rastita oikea ruutu, kiitos! Kyllä kiitos! Pyydän, että lähetätte merkitsemäni tuotteet postiennakolla alla olevaan osoitteeseen. Osoitteeni on vaihtunut. Pyydän, että lähetätte lehden alla olevaan uuteen osoitteeseeni. Kirjoitan oheen myös vanhan osoitteeni. Haluan perua lehden tilauksen. Lehden tilaaja on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Haluan perua lehden tilauksen. Sotainvalidien Veljesliitto maksaa postimaksun Nimi ________________________________________________________________________ Osoite _______________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka __________________________________________________ Puh. ________________________________________________________________________ Sotainvalidien Veljesliitto Tunnus 5003826 00003 Vastauslähetys Mahdollinen vanha osoite ____________________________________________________ Postinumero- ja toimipaikka __________________________________________________