SOTAINVALIDI 1 / 2019 KRIGSINVALIDEN Sotainvalidien Veljesliiton äänenkannattaja Korjausavustuksia asuntoihin Tarkista vuoden 2019 saatavilla olevat avustukset sekä alueesi korjausneuvojien yhteystiedot. Sivu 7 Sotainvalidien lesket Leskien avustukset vuodelle 2019. Sivu 8 Elettyä elämää jo 103 vuotta Hyväntuulinen sotainvalidi Hannes Laamanen on tyytyväinen elämäänsä, jonka aikana hän on ehtinyt kokea paljon. Sivut 10–11 Ilveskodissa kokataan ja syödään yhdessä Kurssilla muistutetaan ikäihmisten ravinnon kulmakivistä ja tehdään yhdessä ruokaa. Sivut 18–19 Sotilaspappi on tiivis osa yhteisöä Sanna Timonen on ensimmäinen naispuolinen kenttärovasti. Sivut 46–47 Odotettu lakimuutos astui voimaan Laitoshoidon ovet aukesivat myös pieniprosenttisille sotainvalideille. Sivut 15–17 Sotainvalidit edellä käyden – vammoista huolimatta.

2 Sisällys SOTAINVALIDI 1 / 2019 Tässä lehdessä Ajankohtaista 4 Presidenttipari Kaunialassa 6 Sote-kirjeenvaihtaja 7 Korjausavustuksia asuntoihin Sivut 10–11 Hannes Laamanen on elämäänsä tyytyväinen, 103-vuotias sotainvalidi. Edunvalvonta 8 Lakimies: Leskien korvaukset vuonna 2019 9 Valtiokonttori: Sotainvalidien laitoshoidon raja laski 1.1.2019 10–11 103-vuotias sotainvalidi Hannes Laamanen Sivu 12 12–13 Veteraaniperinne elää ajassa Sotiemme veteraanien perinnettä muistetaan eri tavoin. 14 Talvisota: Sotatapaturmalainsäädäntö ennen talvisotaa Teema: Pieniprosenttisten laitoshoito 15 Valiokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru 16–17 Intervallijakson kautta laitoshoitoon Sivu 14 Hyvinvointi 18–19 Yhdessä ruokailu auttaa monella tavalla 20–21 Kahvikerhossa naiset vaihtavat kuulumisia kevyistä ja vaikeistakin aiheista Talvisota-sarja alkaa. Ensimmäisessä jaksossa tutustutaan sotatapaturmalainsäädäntöön ennen talvisotaa. SA-kuva. Sotainvalidityötä kentällä 22–37 Piirit toimivat Elämän sana 38 Vanha Mooses Sivut 18–19 40–43 Krigsinvaliden Ilveskodissa virkistäydytään ruoanlaiton ja syömisen merkeissä. 46–47 Henkilö: Kenttärovasti Sanna Timonen Kannen kuva: Harri Nurminen Sivut 20–21 Turussa puolisojäsenet kokoontuvat säännöllisesti tapaamaan toisiaan. Sivut 46–47 Maanpuolustus ja hengellisyys yhdistyvät Sanna Timosen ammatissa. Kuva: Puolustusvoimat

Pääkirjoitus 3 Tavoite saavutettiin: laitoshoidon prosenttiraja aleni l Saimme yllättäen tiedon joulukuussa, että lievävammaisten 10 ja 15 prosentin sotainvalidien laitoshoitomahdollisuus on toteutumassa. Kiitos eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, joka päätti tehdä yhteisen lakialoitteen siitä, että sotainvalidien laitoshoitoon oikeuttava haitta-asteraja alenne- taan 20 prosentista 10 prosenttiin. Eduskunta hyväksyi tähän oikeuttavan sotilasvammalain muutoksen joulukuun puolivälissä ja laki astui voimaan heti vuoden alussa. Näin Veljesliiton viime aikojen suurin vääntö sai yllättävän nopealla aikataululla myönteisen päätöksen. Sotainvalidien edut on nyt hyvin turvattu, kun pidämme huolta, että kaikki jäsenet saavat sen huollon, joka heille kuuluu. Alkaneena vuonna liiton hallitus esittää keskeiseksi edunvalvontatavoitteeksi sotainvalidien puolisoiden ja leskien kuntoutuksen kehit­tämisen. l Organisaatio kevenee, varat pääosin käytetty l Kun tulin Veljesliiton hallituksen jäseneksi vuonna 2008, sotainvalideja oli vielä yli 12 500. Jokaisessa piirissä oli täyspäiväinen toiminnanjohtaja, useimmissa myös toimistosihteeri, joka avusti jäsenistön asioiden hoidossa. Keskustoimistossa oli 16 henkilöä, mm. kolme lakimiestä hoitamassa edunvalvontaa ja sotainvalidien asioita. Tämän vuoden alussa sotainvalidien määrä on noin 1500. Suurin osa piirien toiminnanjohtajista on osa-aikaisia. Muutama toiminnanjohtaja hoitaa kahta piiriä. Keskustoimistossa työskentelee neljä henkilöä ja kunniamerkkipalvelussa kaksi. Veljesliitto jakoi jäsenten tukemiseen parhaimmillaan yli viisi miljoonaa euroa vuodessa, kiitos Kaunialan sairaalan kiinteistön myynnin ja erityisesti siitä saatujen varojen onnistuneen sijoitustoiminnan. Nyt suurin osa Veljesliiton varoista on käytetty sotainva- lidien ja puolisojäsenten huoltoon. Kyyhkylä-säätiön muuttaminen tukisäätiöksi viime vuonna mahdollistaa sen, että säätiön varoja voidaan ohjata Veljesliiton toiminnan tukemiseen. Kyseiset varat ovat kertyneet Kyyhkylän tuloksellisesta toiminnasta sotainvalidien hoidossa. Lakisääteiset palvelut varmistettava Sotainvalidien määrä vähenee luonnollisista syistä nopeassa tahdissa, onhan heidän keskiikänsä jo 95 vuotta, puolisoidenkin jo yli 90. Sotainvalidien edut ovat hyvällä tolalla viimeisen muutoksen jälkeen. Puolisoiden ja leskien kuntoutumahdollisuutta on vielä pyrittävä parantamaan. Piirien onkin huolehdittava, että kaikki jäsenet saavat heille kuuluvat palvelut, vaikka toiminnanjohtajien työaika lyhentynee edel- leen. Piirien tärkeänä yhteistyökumppanina toimii sairaskotien neuvontapalvelu. Osa toiminnanjohtajista toimii myös neuvontapalvelutyöntekijöinä. Organisaatiota on edelleen kevennettävä ja kuluja vähennettävä niin, että jaettavaa jää myös huoltotoimintaan. Liiton alkuaikojen veljesvastuu on otettava käyttöön: varakkaat piirit ja osastot voivat tukea vähävaraisia. Tavoitteenahan on, että kaikista jäsenistä pidetään yhdessä huolta loppuun asti. Piirit jatkavat toimintaansa niin kauan kuin se on tarkoituksenmukaista. Perinneyhdistykset valmistautuvat ottamaan vastuun viimeisistä jäsenistä piirien purkauduttua. Toivotan sotainvalideille, puolisojäsenille, piirien ja keskustoimiston henkilökunnalle sekä kaikille lukijoillemme mitä parhainta alkanutta vuotta! l Veljeskodeissa hoito on Valtiokonttorin laatuvaatimusten mukaista l Helmikuun alussa olemme järkyttyneinä seuranneet uutisointia vanhusten huonosta hoidosta ja suorastaan heitteille jätöstä. Asia on todella vakava. Haluamme kuitenkin muistuttaa, että onneksi sotainvalideilla on mahdollisuus ja oikeus päästä hoitoon heitä varten aikanaan perustettuihin veljes- ja sairaskoteihin. Valtiokonttori on asettanut näille taloille tiukat laatuvaatimukset. Mikään laitos ei ole oman kodin veroinen. Mutta sitten kun kotona asuminen ei ole enää mahdollista, tarjoavat veljeskodit turvallisen vaihtoehdon, jossa edellytykset laadukkaaseen hoitoon ovat paremmat kuin monessa muussa laitoksessa. Kaikissa asumista, kuntoa tai hoitoa koskevissa asioissa voi olla yhteydessä sotainvalidityötä tekeviin henkilöihin: sotainvalidipiirin toiminnanjohtajaan, osaston tukihenkilöihin, Veljesliiton keskustoimistoon sekä veljeskotien neuvontapalveluun. l Juha Laikari hallituksen puheenjohtaja LIITTOKOKOUSKUTSU Sotainvalidien Veljesliiton jäsenyhdistykset sekä liiton sääntöjen 6a ja 6b §:ssä mainitut henkilöt kutsutaan liiton sääntöjen määräämään varsinaiseen liittokokoukseen, jossa käsitellään sääntömääräiset asiat. Liittokokous pidetään Helsingissä, Messukeskuksessa (os. Messuaukio 1, sisäänkäynti Hotelli Holiday Inn) kesäkuun 6. päivänä 2019 kello 12. Valtakirjojen tarkastus alkaa kello 10. Tervetuloa! SOTAINVALIDIEN VELJESLIITTO KRISGSINVALIDERNAS BRÖDRAFÖRBUND ry Juha Laikari hallituksen puheenjohtaja Seppo Savolainen pääsihteeri

4 Ajankohtaista Tasavallan presidentti Kaunialan joulujuhlassa: Tämä on meille jo perinne Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio saapuivat Kaunialan juhlaan sotainvalidi Eero Kantolan saattelemana. Kuva: Katri Makkonen / Tasavallan presidentin kanslia l Kaunialassa järjestettiin joulun alla perinteinen joulujuhla, johon osallistui myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö sekä rouva Jenni Haukio. Presidentti Niinistö piti juhlapuheen, jossa hän kertoi, kuinka Kaunialan joulujuhla on hänelle ja puolisolleen jo perinne. Hän muisteli myös muutama päivä aikaisemmin vietettyä itsenäisyyspäivää ja sen tunnelmia. ”Itsenäisyyspäivänä muistetaan mennyttä, mutta samalla katsotaan tulevaan. Monissa puheissa toistui rauhan ja vakauden merkitys. Voimme tänään Suomessa toivottaa toisillemme hyvillä mielin joulurauhaa. - - On silti aina pidettävä mielessä, etteivät rauha ja itsenäisyyskään ole koskaan itsestäänselvyyksiä. Te sotiemme veteraanit ja lotat tiedätte sen omasta kokemuksestanne.” Niinistö muistutti puheessaan, kuinka maan yhtenäisyydestä huolehtiminen on tärkeää sillä vahva maa kestää paremmin ulkoisetkin paineet. ”Myös tänään Suomessa on kaikkien saatava kokea olevansa osallisia. Syrjäytyminen ja eriarvoistuminen ovat vakavia ilmiöitä. Meidän on tunnettava paitsi oikeutemme myös velvollisuutemme, paitsi vapautemme myös vastuumme. Yhdessä eteenpäin, niin kuin veteraanipäivän tunnus meitä kehottaa.” Puheessaan Niinistö vielä kiitti Kaunialan henkilökuntaa sekä tietysti Kaunialan asukkaita korvaamattomasta työstä maamme eteen. l Kaunialan asukkaat olivat järjestäneet juhlaan ohjelmaa. Kuva: Katri Makkonen / Tasavallan presidentin kanslia Sotainvalidi Eino Koskelainen tervehti presidenttiparia. Kuva: Katri Makkonen / Tasavallan presidentin kanslia Onnittelemme Sotainvalidien Veljesliiton AIVOINVALIDIT ry vuosikokous pidetään perjantaina 26.4.2019 klo 12.00 ravintola Virgin Oilissa (os. Mannerheimintie 5, Kaivopiha, Helsinki). Tervetuloa! Johtokunta Oikaisu Sotainvalidi-lehden 4/2018 jutussa sivuilla 20–21 Orvokki Hännisen puolison nimi oli väärä. Hänen edesmennyt sotainvalidipuolisonsa oli Eero Hänninen, ei Martti, kuten jutussa virheellisesti luki. Markku Ranta 70 vuotta Rannikko-Pohjanmaan sotainvalidipiirin puheenjohtaja Markku Ranta täytti tammikuussa 70 vuotta. Markku on toiminut piirin puheenjohtajana vuodesta 2012 lähtien, liittovaltuuston jäsenenä vuodesta 2013 ja liittohallituksen 1. varapuheenjohtajana vuodesta 2017 alkaen. Markku Ranta työskenteli Uudenkaarlepyyn sairaskodin toimitusjohtajana vuosina 2003–2012 ja hän on ollut sairaskodin hallituksen puheenjohtajana vuodesta 2014 alkaen. Markku Ranta on mukana myös alueen toisen sairaskodin, Selkämeren sairaskodin hallituksessa. Lisäksi hän on Sotiemme veteraanit -keräyksen vastuuhenkilö Uudessakaarlepyyssä. Aikaisemmin hän on työskennellyt myös Wärtsilässä ja Rettig Groupissa. Markku Ranta on todella arvostettu ja aktiivinen puheenjohtaja. Hän on sosiaalinen ja nauttii ihmisten seurasta kaikkien jäsenten kanssa erilaisissa tilaisuuksissa. Markku on aina tarvittaessa valmis auttamaan myös erilaisissa käytännön tehtävissä. Monika Julin Rannikko-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtaja, Uudenkaarlepyyn sairaskodin palveluneuvoja

Ajankohtaista Muistamme Taito Lampinen * 16.5.1921 † 8.1.2019 Sosiaalineuvos, sotainvalidi Taito Lampinen sai kutsun viimeiseen iltahuutoon 8.1. Sotainvali­ dien Sairaskodissa Jyväskylässä. Taito Lampinen syntyi talonpojan 7-lapsiseen perheeseen nuorimmaksi pojaksi Sysmässä 16.5.1921 ja hakeutui isänsä ohjeen mukaan Lahden kauppakouluun. Koulumatkallaan 1.12.1939 Taito näki vihollisen pommilaivueen saapumisen ja sota vaati Lahdessa ensimmäiset uhrinsa. Joukko nuoria miehiä, Taito mukaan lukien, ilmoittautui vapaaehtoisena armeijaan. Lyhyen koulutusjakson jälkeen nuorukaiset komennettiin rintamalle. Joukko koottiin Virolahdelle 12.3.1940 ja jo seuraavana päivänä sen piti lähteä vastaiskuun. Isku jäi kuitenkin tekemättä, kun ilmoitus talvisodan päättymisestä tuli 13.3.1940. Välirauhan aikana osasto liitettiin Jääkäripa- taljoona 3:een, jossa sotilaskoulutus jatkui. Taito Lampinen haavoittui vatsaan Jalovaaran valtauksessa 13.7. Toipuminen kesti syksyyn 1941 saakka, jolloin hän palasi samaan joukkoyksikköön. Toisen kerran hän haavoittui Tali-Ihantalan torjuntataisteluissa 28.6.1944, kun kranaatin sirpaleet repivät jalan polven alapuolelta irti. Itse tehty kiristysside ja lääkintämiehet pelastivat hengen. Keväällä 1945 Taito Lampinen palasi jatkamaan kesken jääneitä opintojaan kauppakouluun ja kauppaopistoon. Opistossa hän tapasi tulevan puolisonsa, Kaarinan, jonka kanssa hän solmi avioliiton 1949. Uransa Taito Lampinen teki Are Oy:n palveluksessa. Hän aloitti yhtiön konttoripäällikkönä vuonna 1951 ja eteni toimitusjohtajaksi vuonna 1979. Yhtiö työllisti Taito Lampisen toimitusjohtajakaudella parhaimmillaan yli 900 työntekijää. Taito Lampinen jäi eläkkeelle vuonna 1984. Sotainvalideista ja sotiemme veteraaneista huolehtiminen oli Taito Lampiselle sydämen asia. Hän toimi Jyväskylän sotainvalidien puheenjohtajana yhdeksän vuotta, SisäSuomen piirin puheenjohtajana 27 vuotta, Veljesliiton liittovaltuuston jäsenenä/varajäsenenä 22 vuotta ja valtuuston 1. varapuheenjohtajana kaksi vuotta. Lisäksi hän oli kuntoutuskeskus Peurungan valtuuskunnan jäsen vuosina 1968–2014, ja vuodesta 2015 sen kunniajäsen. Taito Lampinen oli myös sovinnon mies. Tämän hän osoitti toimiessaan Neuvostoliittoon tehdyn Veljesliiton ensimmäisen viral­ lisen vierailumatkan johtajana 1986. Sotainvalideille ja muille veteraaneille tarkoitettu Keski-Suomeen sijoitettava sairaskoti oli Taito Lampisenkin mielessä pitkään kypsynyt ajatus. Vuosia kestänyt pohjatyö konkretisoitui 1982, kun Jyväskylän kaupunki ja Sisä-Suomen sotainvalidipiiri perustivat Keski-Suomen Sairaskotisäätiön, jonka tehtäväksi tuli sairaskodin rakentaminen Jyväskylään. Sairaskoti avasi ovensa vuonna 1988. Taito toimi säätiön hal­ lituksen puheenjohtajana yli 20 vuotta. Lukuisista Taito Lampiselle myönnetyistä huomionosoituksista mainittakoon 3. ja 4. luokan Vapaudenristit, joista ensin mainittu lähinnä sotainvalidien ja muiden sotiemme veteraanien hyväksi rauhan aikana tehdystä ansiokkaasta työstä ja jälkimmäinen sodan ajan ansioista. Hänelle oli myönnetty myös Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkki sekä Veljesliiton korkeimmat huomionosoitukset. Sosiaalineuvoksen arvonimi hänelle myönnettiin 1990. Taiton harrastuksiin kuuluivat kalastaminen, mökkeily ja hiihtäminen. Sosiaalinen kanssakäyminen erilaisissa ryhmissä, kuten Lionseissa, oli Taitolle tärkeää. Ajankohtaisten asioiden seuraaminen säilyi Taiton arjessa loppuun saakka. Taito Lampista jäävät kaipaamaan puoliso Kaarina, kaksi poikaa ja tytär perheineen kolmessa polvessa, veteraaniveljet ja -sisaret sekä laaja ystävien joukko. Kyösti Tomperin, Jyväskylän seudun Sotainvalidit ry:n puheenjohtajan alkuperäisestä muistokirjoituksesta tiivistänyt Marja Kivilompolo Pääjuhla Huvudfest 27.4.2019 Kuopion Musiikkikeskus On aika muistaa Det är dags att minnas Kansallisen veteraanipäivän valtakunnallinen pääjuhla järjestetään lauantaina 27.4.2019 Kuopion Musiikkikeskuksessa. Kunniavieraina juhlassa ovat Pohjois-Savon alueen veteraanit läheisineen. Yle televisioi tapahtuman suorana lähetyksenä ja se on nähtävissä Ylen TV1 -kanavalla sekä jälkeenpäin Yle Areenassa. Pääjuhlassa isäntäkaupungin tervehdyksen esittää Kuopion kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Sari Raassina. Juhlassa esittävät tervehdyksensä kaupungin lisäksi muun muassa puolustusvoimain ja valtiovallan edustajat. Pääjuhlan musiikkiohjelmasta vastaa 5 Kuopion kaupunginorkesterin ylikapellimestari Jaakko Kuusisto. Kuopion Musiikkikeskuksessa pidettävä veteraanipäivän pääjuhla on rajallisesta paikkamäärästä johtuen kutsuvierastilaisuus. Alueen veteraaneille toimitetaan henkilökohtainen kutsu, joka koskee myös saattajaa. Juhlatoimikunta toivoo, että lähialueen kunnista järjestettäisiin veteraaneille kuljetukset pääjuhlaan. Arvoisat veteraanit, olette lämpimästi tervetulleita Kuopioon. Lisätiedot: puh. 044 718 2039 www.kansallinenveteraanipaiva.fi

6 Ajankohtaista Suomenselän Kuntokotiyhdistykseltä yli neljännesmiljoonan tuki veteraaniväestölle l Ähtärissä toiminut veljeskoti fuusioitui huhtikuussa 2016 osaksi Kuusiokuntien sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen tuottajana toimivaa Kuusiolinna Terveys Oy:tä ja sai nimekseen Kuntoutuskeskus Otsonlinna. Yleishyödylliseksi yhdistykseksi muuttunut veljeskodin taustayhteisö Suomenselän Kuntokotiyhdistys ry on jatkanut sotainvalidien ja -veteraanien sekä leskien, puolisoiden ja lottien kuntoutusten taloudellista tukemista. Kuntokotiyhdistys on sitoutunut vuosien ajan tukemaan Kuntoutuskeskus Otsonlinnan toimintaa taloudellisesti ja varmistamaan talossa tuotettavien kuntoutuspalveluiden jat- kuminen. Yhdistyksellä on myös varoja veteraaniväestön suoraan tukemiseen. Uusia tukimuotoja Joulukuussa 2018 yhdistyksen syyskokouksessa päätettiin ohjata vuonna 2019 yhteensä 270 000 euroa eteläpohjalaisten veteraanien, leskien, lottien ja puolisoiden jokapäiväisen elämän tukemiseen. – Osan tukieuroista ohjaamme aiempien vuosien tapaan 5–7 vuorokauden laitoskuntoutusjaksoihin. Uusina tukimuotoina tuomme kotiin tarjottavat palvelut sekä lääke- ja apuvälinehankinnat, kertoo Kuntokotiyhdis- tyksen puheenjohtaja, kansanedustaja Mikko Savola. Veteraaniväestön keski-ikä on niin korkea, että laitoskuntoutuksiin lähtijöitä on vuosi vuodelta vähemmän. Tämän vuoksi yhdistys haluaa tukea kotona asumista ja helpottaa siellä jokapäiväistä elämää. – Olemme Suomenselän Kuntokotiyhdistys ry:n hallituksessa pohtineet yhdistyksen tulevaisuuden niin, ettei tästä synny perinneyhdistystä. Tukea on annettava ja jaettava silloin, kun tarvitsijoita vielä on. Uskoaksemme yhdistyksen varoja riittää suunnilleen yhtä pitkään kuin tuen tarvitsijoitakin, Savola sanoo. l SOTE-kirjeenvaihtaja Ehtiikö sote-uudistus valmistua tällä hallituskaudella? l Jännitys tiivistyy: valmistuuko soteuudistus suunnitellusti vielä tällä hallituskaudella? Perustuslakivaliokunta on saanut työrauhan ja on arvioinut sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöjä hallituksen esityksestä maakuntien perustamisesta, palvelujen tuottamisesta ja asiakkaan valinnanvapaudesta lakiluonnoksineen. Maakunta- ja sote-uudistuksen valmistelu on hiljaiselosta huolimatta jatkunut eduskunnassa ja ministeriöissä. Määrätietoinen tarkoitus on, että vastuu palvelujen järjestämisestä siirtyy uusille maakunnille 1.1.2021. Valinnanvapaus tulisi voimaan vaiheittain. Uudistuksen kansallisessa valmistelussa, sekä STM:ssä että valtiovarainministeriössä, on laadittu ohjeistuksia tulevien maakuntien tueksi sillä ajatuksella, että eduskunta hyväksyisi lait vielä 15.3. mennessä. ”Tarkoitus on, että vastuu palvelujen järjestämisestä siirtyy uusille maakunnille 1.1.2021. Maakunta- ja sote-mallissa valtio ja maakunnat kehittävät yhdessä sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Tätä varten tarvitaan nykyistä paremmat ja kattavammat tiedot maakunnan palveluista ja asiakkaista sekä luotettavaa asiantuntija-analyysia. Eduskunnan viimeistä sanaa odotellessa harjoitellaan valtion ja tulevien maakuntien yhteistyömallia. Tarvitaan yhteinen ja avoin tietopohja, joka antaa kattavan kuvan maakunnan palvelujen toimivuudesta ja kustannuksista. Tulevassa mallissa valtio rahoittaa maakuntia ja ohjaa niiden toimintaa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL puolestaan antaa ohjaukseen asiantuntija-arvioita maakuntien palveluista ja niiden toteutuksesta, jotta palvelujen saatavuus ja rahoituksen riittävyys var- mistetaan. Ministeriöt ja maakunnat ovat harjoitelleet yhteistyötä sote-neuvotteluissa. On tärkeää tunnistaa tulevan toiminnan vahvuudet, konkreettiset haasteet sekä yhdessä ratkottavat kehitettävät kohdat. ”Hyvässä hoidossa on lopulta kyse rahasta ja siten työn arvostuksesta. Sote lupaa kustannusten hillintää. Vaikea yhtälö. Maakunnat harjoittelevat siis uudenlaista yhteistyötä ja ottavat käyttöön digitaalisia palveluja. Kustannuksia voidaan pienentää, siitä on näyttöä. Tämä syntyy pienistä puroista sekä suurten linjojen valinnoista. Säästöjä ei synny ilman toiminnallisia muutoksia. Hyvässä hoidossa on kuitenkin aina lopulta kyse rahasta ja siten työn arvostuksesta. Järjestelmää ravisuttava keskustelu vanhusten hoivan laadusta vaikuttaa soteenkin, sillä yksityisiä palvelun järjestäjiä on kritisoitu monista laiminlyönneistä. Vanhustenhoidon kannalta on tärkeää lisätä valtakunnallista ostopalvelusopimusten koordinointia. Sote-uudistuksen sanotaan tuovan tähän parannusta, koska jatkossa koordinointia tekee 18 maakuntaa, jotka myös määrittävät alueelle yhteiset palvelukriteerit. On erityisen tärkeää, että sopimuksissa on jatkossa määritelty selkeät oikeudet puuttua huonoon laatuun, ja että vaaditut laatutekijät on määritelty tarkasti. Valtiokonttori, joka vastaa sotainvalidien laitospalveluista ja niiden kilpailuttamisesta, on ollut hyvin hereillä ja tekee tiivistä yhteistyötä Valviran eli valvovan viranomaisen kanssa. Emme jatkossakaan pärjää pelkästään julkisten ja maakunnan omien yritysten palveluilla. Rinnalle tarvitaan monimuotoisia omistussuhteita ja valvontaa pitää tehostaa. ”Jännitystä lisää muutamien kansanedustajien epäröinti, äänestääkö esityksen puolesta. Vaikka aika käy vähiin, näyttää siltä, että perustuslakivaliokunta kirii lausuntoaan ja viimeistelee arviointinsa ylimääräisissä istunnoissa. Jännitystä lisää entisestään muutamien kansanedustajien ulostulo ja epäröinti siitä, äänestääkö esityksen puolesta ja ovatko hallituksen rivit esityksen takana. Täpäräksi menee siis viimeinen koitos eduskunnassa. Tässä optimistina toivon parasta mahdollista ratkaisua meidän kaikkien tulevaisuuden turvaamiseksi. Jos hallitus vaihtuu ennen isoja päätöksiä, ei mikään valmistelu ja tähänastinen työ ole hukkaan heitettyä. Me tarvitsemme uutta palvelurakennetta ja uusia toimintatapoja. Kaikessa on kuitenkin huolella varmistettava, että keskiössä on asiakas ja hän saa luvatut hyvät palvelut, ja ettei järjestäjältä lopu rahat. l Hanna Nyfors

7 Korjausavustuksia asuntoihin 2019 l Avustuksia asuntojen korjauksiin voidaan hakea tänäkin vuonna. Sotainvalidit voivat saada Valtiokonttorista vamman ja sairauden edellyttämiä asunnon muutostyökorvauksia, kuten esimerkiksi wcja pesutilojen rakentamista varten vesi- ja viemäritöineen. Asunnon muutostöiden enimmäiskorvaus voi olla vuonna 2019 tehtyjen hakemusten kohdalta 13 580 euroa. Jos Valtiokonttori hyväksyy samassa yhteydessä tehtäväksi peruskorjausluonteisia töitä, on korvauksen yläraja 25 010 euroa. Korjausavustuksia myös ARA:lta Asunnon muutostöihin voi hakea korjausavustuksia myös Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:lta. Korjausavustusta haetaan suoraan ARA:lta (www.ara.fi), eikä siis kunnan kautta niin kuin aiemmin. Näitä ARA:n korjausavustuksia voivat hakea yli 65-vuotiaat kotinsa muutostöihin, mutta hakijan on täytettävä asetettavat tuloja omaisuusrajat. Normaalisti korjausavustusta voi saada enintään 50 %:a korjausten kustannuksista, mutta erityisistä syistä avustus voi nousta 70 %:iin. Käänny korjausneuvojan puoleen Valtiokonttorilta ja ARA:lta haettavien tukien tarkemmista ehdoista kannattaa soittaa Vanhustyön keskusliiton korjausneuvojille. Korjausneuvojat avustavat hakemusten tekemisessä ja hakemukset voi täyttää myös sähköisen järjestelmän kautta. Korjausneuvontaa voi kysyä, vaikka ei hakisikaan korjausavustuksia. Ohessa on kaikkien korjausneuvojien yhteystiedot palvelualueineen. Korjausneuvonta-asioissa auttaa myös korjausneuvonnan päällikkö Jukka Laakso, puh. 040 5023 807. l Korjausneuvojien yhteystiedot ETELÄ-POHJANMAA JA POHJANMAA Harri Hietikko Päivölänkatu 38 60120 Seinäjoki 0400 260962 POHJOIS-KARJALA, Kuhmo, Sotkamo Raimo Saarelainen Jussinluodontie 8 80780 Kontioniemi 050 5407035 KESKI-SUOMI Jukka Lampi Jouhikkokuja 6 44100 Äänekoski 0400 162494 ETELÄ-KARJALA JA KYMENLAAKSO Pekka Hulkkonen Kauppakatu 58–60 53100 Lappeenranta 050 5931277 POHJOIS-SAVO, Kajaani Timo Pakkanen Notkelmatie 6 73500 Juankoski 0400 371586 HÄME Kari Tahvanainen Askonkatu 9 C 213 15100 Lahti 0500 494766 SATAKUNTA Tiina Toivonen 0400 852727 LÄNSI-UUSIMAA, VANTAA Nina Leino Malmin kauppatie 26 00700 Helsinki 050 4493395 LAPPI Ari Viippola Teollisuustie 13 96320 Rovaniemi 050 5903637 VARSINAIS-SUOMI Jani Malminen Hämeenkatu 14 L 7 20500 Turku 0500 908 660 POHJOIS-POHJANMAA JA KAINUU Tapio Karhu Verkkokuja 3 B 6 90900 Kiiminki 040 5166738 ETELÄ-SAVO Ismo Kortman Brahentie 42 A 12 52300 Ristiina 0500 651737 ITÄ-UUSIMAA, HELSINKI Timo Kuosma Malmin kauppatie 26 00700 Helsinki 050 9131452 PIRKANMAA Voitto Niska Tietotie 1 37630 Valkeakoski 0400 649199 Korjausneuvonnan päällikkö Jukka Laakso p. 040 5023 807 Malmin kauppatie 26 00700 HELSINKI www.vtkl.fi Suomen Sotahistoriallinen Seura 75 vuotta l Tammikuussa 1944 perustettiin Helsingissä Sotamuistoyhdistys, jota voidaan pitää Suomen Sotahistoriallisen Seuran edeltäjänä. Ajatus yhdistyksen perustamisesta esitettiin jo syksyllä 1943 ja tarkoituksena oli perustaa Sotamuseota tukeva aatteellinen yhdistys, joka olisi samalla Puolustusvoimia ja Sotamuseota yhdistävä elin. Suomen Sotahistoriallinen Seura vietti 75-vuottaan juhlaseminaarilla 19. tammikuuta 2019 vanhalla Ylioppilastalolla. Seminaarin alustajina olivat professori Vesa Tynkkynen sekä dosentit Pasi Tuunainen, Ville Kivi­mäki ja Petteri Jouko. He pohtivat lähinnä uusia, tutkimattomia aiheita uusille sotahistorian tutkijoille. Valtiovallan tervehdyksen tilaisuuteen toi seuran jäsen, puolustusministeri Jussi Niinistö. Seminaarissa julkistettiin Suomen Sotahistoriallisen Seuran 75-vuotishistoriateos, jonka on kirjoittanut alan asiantuntija, sotilasprofessori (emeritus), eversti evp. Pasi Kesseli. l Markku Honkasalo Sotainvalideja vielä reilut 1500 l Sotainvalidien Veljesliitossa oli vuoden alussa vielä reilut 1 500 sotainvalidijäsentä, puoliso- ja leskijäseniä reilut 6 000. Jäsentilastot 31.12.2018 kertovat, että sotainvalideja oli 1 515. Puolisoita oli liiton jäsenenä 476 ja sotainvalidien leskiä 5 802. Sotainvalidityössä tärkeänä apuna ovat vapaaehtoiset. Heitä oli vuoden alussa tukijäseninä 3 216. Vuoden 2018 aikana nukkui pois 441 sotainvalidia poistuman ollen näin 22,5 %. Toiminta kentällä jatkuu. Suomessa toimii yhä 18 sotainvalidipiiriä sekä yksi Ruotsissa kattaen koko maan. Sotainvalidiosastojen määrä jatkaa pienenemistään. Vuoden 2019 alussa toiminnassa oli 122 osastoa. l Pasi Kesseli. Suomen Sotahistorial­ linen seura ry 75 vuotta Tallinn 2018. 268 s. Kunniamerkkipalvelu päivittää varastojaan – tarkkaile liiton nettisivuja l Sotainvalidien Veljesliiton kunniamerkkipalvelun laajaa, nyt jo tarpeettomaksi käynyttä varastoa aletaan myydä pois. Muistoristien ja -mitalien myynti hoidetaan keväällä Veljesliiton nettisivuilla siten, että jokaisella kiinnostuneella on mahdollisuus tehdä tarjous haluamistaan tuotteista. Myynti aloitetaan pienillä erillä. Myynnin ajankohdasta ilmoitetaan tarkemmin osoitteessa www.sotainvalidit.fi l

8 Lakimies Janne Nikkarinen Sotainvalidien leskien korvaukset 2019 Seppo Savolainen pääsihteeri, liiton lakimies l Valtiokonttori maksaa leskelle huoltoeläkettä, jos edesmenneen sotainvalidin invalidiprosentti sotavammasta on ollut vähintään 30. Myös 10–25 %:n sotainvalidin leski voi saada jatkuvan huoltoeläkkeen, jos kuolema on johtunut nimenomaan sotavammasta. Huoltoeläkkeen edellytyksenä on, että avioliitto on solmittu vähintään 3 vuotta ennen sotainvalidin kuolemaa. Valtiokonttori maksaa huoltoeläkkeen ilman hakemusta, sillä se saa Väestörekisteristä tiedon sotainvalidin kuolemasta. Huoltoeläkkeen suuruus on porrastettu sotainvalidin haitta-asteen mukaan. Täysi 708,51 euron huoltoeläke kuukaudessa maksetaan 80–100 %:n sotainvalidien leskille ja myös silloin, kun sotavamma on ollut kuoleman syynä. Haitta-asteeltaan 60–75 %:n sotainvalidin jälkeen huoltoeläke on 3/4 osaa, 50–55 %:n sotainvalidin jälkeen puolet ja 30–45 %:n sotainvalidin jälkeen 1/3 osaa täydestä huoltoeläkkeestä. korvausta vuoden sisällä sotainvalidin kuolemasta. Kertakaikkinen korvaus on harkinnanvarainen ja siinä huomioidaan hakijan nettotulot ja vähennyksinä sairauskuluja sekä asumisen ja kodinhoitoavun menoja. Jos lesken käteen jäävät tulot edellä kerrottujen vähennysten jälkeen ovat alle 888 euroa, on kertakaikkinen korvaus mahdollinen. Tarveharkinnassa otetaan tulojen lisäksi huomioon myös omaisuus. Jos lesken omat ja hänen osuutensa kuolinpesän talletuksista ovat yli 22 500 euroa, ei Valtiokonttori yleensä myönnä kertakaikkista korvausta. Kertakaikkinen korvaus vastaa vuoden täyttä huoltoeläkettä, ja sen suuruus vuonna 2019 on 8 502,08 euroa. lopetettu uuden avioliiton seurauksena. Tällöin edellytyksenä on, että jälkimmäisen avioliiton purkautumisesta on kulunut vähintään kolme vuotta ja että toimeentulo on samalla tavoin vaikeutunut kuin edellä on selostettu kertakaikkisen korvauksen kohdalta. Hakeminen Vaikeavammaisten sotainvalidien leskien ja puolisoiden kuntoutusta varten on oma määräraha. Kuntoutusta voivat Valtiokonttorilta hakea huoltoeläkettä saavat lesket, joiden edesmenneen sotainvalidipuolison haitta-aste sotavammasta oli vähintään 30 %:a. Kuntouksen pituus on kaksi viikkoa. Vaihtoehtona on 15 hoitokerran avokuntoutus tai päiväkuntoutusta 15 päivän jakso. Tuettua kotona kuntoutumista Valtiokonttori voi myöntää korkeintaan 1 575 euron arvosta. Kuntoutushakemukseen on liitettävä lääkärinlausunto tai hoitomääräys avokuntoutukseen. Jos hakemus koskee pelkästään jalkahoitoa ja hierontaa, ei hoitomääräystä tarvita. l Lisähuoltoeläkettä ja kertakaikkista kor­ vausta haetaan Valtiokonttorilta. Hakemuksen mukaan on liitettävä luotettava selvitys tuloista sekä kuitti tai muu tosite vähennyksiin oikeuttavista menoista. Omaisuudesta on esitettävä pankin antama selvitys talletuksista ja muusta sijoitusomaisuudesta mukaan lukien säästöhenkivakuutukset. Myös jäljennös sotainvalidin jälkeen laaditusta perukirjasta on tarpeen liittää hakemukseen. Sitä ei kuitenkaan tarvita lisähuoltoeläkettä haettaessa, jos sotainvalidin kuolemasta on kulunut yli viisi vuotta. Sotainvalidin leski voi hakea huoltoeläkettä myös uudelleen, jos sen maksaminen on Huoltoeläkkeiden vaikutus muihin eläkkeisiin Valtiokonttorin maksama huoltoeläke otetaan huomioon kansaneläkkeessä, takuueläkkeessä ja eläkkeensaajan asumistuessa. Lisähuoltoeläke puolestaan vaikuttaa vähentävästi takuu­ eläkkeeseen ja eläkkeensaajan asumistukeen. Leskien kuntoutus – pääsyedellytykset ennallaan Lisähuoltoeläke Kertakaikkinen korvaus Lievävammaisen 10–25 %:n sotainvalidin leski voi hakea Valtiokonttorilta kertakaikkista Pixhill.com Huoltoeläkettä saava leski voi hakea Valtiokonttorilta lisähuoltoeläkettä toimeentulon vaikeutumisen perusteella. Tämä arvioidaan tulojen ja toisaalta asumiseen, sairauksiin ja kodinhoitoon liittyvien kulujen perusteella. Jos lesken nettotulot edellä kerrotuista kuluista johtuvien vähennysten jälkeen ovat korkeintaan 950 euroa kuukaudessa, on lisähuoltoeläke mahdollinen. Tuloksi lasketaan myös lesken saama varsinainen huoltoeläke. Sen sijaan Kelan leskelle maksamaa ylimääräistä rintamalisää ja eläkkeensaajan hoitotukea ei lueta tuloksi. Toimeentulon vaikeutumista arvioitaessa Valtiokonttori ottaa huomioon myös lesken omaisuuden ja osuuden kuolinpesän omaisuudesta. Jo maksussa olevaan lisähuoltoeläkkeeseen voi hakea oikaisua, jos lesken toimeentulossa tai olosuhteissa on tapahtunut huomattava muutos. Samalla perusteella lisähuoltoeläkettä voi hakea uudelleen, vaikka sitä koskeva hakemus olisi aiemmin hylätty.

Valtiokonttori 9 Sotainvalidien laitoshoidon raja laski 1.1.2019 l Vuoden alusta lähtien ovat kaikki vähintään 10 %:n sotainvalidit päässeet Valtiokonttorin korvaamaan laitoshoitoon. Valtiokonttorin kilpailuttamien yksityisten hoitolaitosten lisäksi on valittavana myös kunnallinen laitoshoito, ei kuitenkaan palveluasumisen eri muodot. Sotilasvammalain piiriin kuuluvilla asevelvollisilla ja rauhanturvaajilla vastaava haitta-asteraja on edelleen 20 %. Intervallihoito ja päivätoiminta suosittuja Ympärivuorokautisen hoidon lisäksi uudistuksen piiriin kuuluu myös jaksottainen laitoshoito (intervallihoito) sekä laitoksessa annettava päivätoiminta. Näihin onkin Valtiokonttoriin tullut eniten uusia hakemuksia vuoden vaihteen jälkeen. Valtiokonttorilla on yli 30 laitoshoidon palveluntuottajaa ympäri Suomea. Niissä noudatetaan Valtiokonttorin asettamia laatuvaatimuksia, joilla turvataan hoidon korkea taso. Valtiokonttori myös valvoo laadun tasoa näissä laitoksissa. Kunnallinen laitoshoito Jos sotainvalidi on kunnallisessa laitoshoidossa ja hänen haitta-asteensa on 10 % tai enemmän, maksaa Valtiokonttori kunnalle hoidon hinnan. Kunnan on tehtävä Valtiokonttorille ilmoitus laitoshoidosta. Uudistus ei koske tehostettua tai tavallista palveluasumista Tehostettua tai tavallista palveluasumista uudistus ei koske. Niistä kunta voi laskuttaa Valtiokonttorilta sotainvalidille annettavat palvelut samoin kuin kotona asuvasta sotainvalidistakin. Tällaisia palveluita ovat esimerkiksi ateria- ja siivouspalvelut. Myös niihin riittää 10 %:n haitta-aste. Lakimuutoksen kustannukset Valtiokonttori on arvioinut lain muutoksen lisäävän sotainvalidien laitoshoidon kustannuksia vuonna 2019 yhteensä n. 12 miljoonalla eurolla, jos laitoshoidossa on vastaava osuus sotainvalideista kuin aiemminkin. Pysyvän laitoshoidon osuus tästä on 10 mil- joonaa euroa. Kustannukset saattavat jäädä pienemmiksi, koska suurin osa uusista hakemuksista on tullut jaksottaisen eli intervallihoidon puolelle. Hoitolaitosten palveluneuvojat auttavat sotainvalideja hakemusten tekemisessä. Valtio­ konttorista saa lisätietoja asiasta. l Asiakaspalvelu sove.info@valtiokonttori.fi puh. 0295 50 3070 klo 9–12 Tiina Kyttälä palvelupäällikkö

10 Elämäänsä tyytyväinen l Sotainvalidi Hannes Laamanen, 103, nauraa paljon. Hymy ei hyydy silloinkaan, kun hän kertoo haavoittumisestaan tai kivuliaasta toipumisajastaan. Nyt kun kaikki on ollut jo pitkään hyvin, hän toteaa, että minkäs menneille mahtaa. Hannes asuu omakotitalossaan kauniilla paikalla Kerimäellä. Alue on tuttu, sillä hän on asunut Kerimäellä 100 vuotta. Vaikka ulkona paukkuu kirpakka pakkanen, on sisällä lämmintä, ellei suorastaan kuuma. – Kiva, ettei tarvitse vanhan ihmisen palella, hän hymyilee tyytyväisenä. Hannes täyttää elokuussa 104 vuotta. Siihenastista elämäänsä hän muistelee lämmöllä vaikka myös vaikeita aikoja on koettu. Savonlinnassa syntynyt mies on suhteellisen hyvässä kunnossa. – Olen aina tehnyt mahdottoman paljon töitä. Viisi­vuotiaana aloitin ja siitä se on jatkunut. 80-vuotiaana jäin pois ajohommista, uransa tavarankuljetuspuolella tehnyt mies kertoo. Uusi vaihe elämässä Elämä katkesi ja tavallaan alkoi uudelleen, kun hän astui palvelukseen 20-vuotiaana. – Siihen aikaan ei käyty missään vaan ensimmäinen elämä alkoi vasta armeijasta. Sitä kesti 440 päivää. Ja oli aika rankkaa, nythän se on helppoa. Sitten olin jo reservissä toista vuotta, kuukauden Utissa. Siellä sitten laitettiin se sotajoukko, mihin kukin menee, Hannes muistelee. Hannes ehti olla reservissä toista vuotta ennen kuin kutsu sotaväkeen tuli. Hänet vietiin muiden mukana Roikonkoskelle Laatokan lähelle. – Siellä oltiin pari kuukautta ja odotettiin sotaa, joka sitten marraskuussa 1939 tuli. Niin paljon kuin armeijassa harjoiteltiin ja kaikki oli muka niin valmista. Mutta sotaan kun mentiin, niin mitään ei kukaan tiennyt mistään. – Kaikki olivat ihan ymmällään. Kukaan ei tiennyt missä kukin tappelee, Hannes kertaa talvisodan alkuvaiheita ennen kuin tilanne lopulta tasaantui. Hannes on elämäänsä tyytyväinen mies. Nykymaailman menoa hän seuraa joskus hieman kummastellen. “Ennen oltiin sovussa ja oli kiva elää. Nyt valitetaan vähän turhaankin. Aina oli vierailta kylässä ja ruokaa tarjottiin kaikille. Aina jelpattiin toisiamme”, Hannes muistelee. Ankarat pakkaset kuluttivat. Kerran heiltä paloi teltta ja uutta piti odotella kaksi viikkoa. Silloin he nukkuivat hetkittäin puuta vasten, mutta nuoret miehet selvisivät. – Jaksoihan sitä tapella, kun oli pakko. Hannes kertoo kotoa tulleesta joulupaketista, jossa huopikkaiden varteen oli laitettu mehevä kinkku. Paketin saatuaan hän laittoi huopikkaat jalkaansa ja vetäytyi rauhaisaan paikkaan syömään. – Makasin selälläni ja söin. Kinkussa oli niin paljon läskiä, ettei sen kanssa tarvinnut edes juotavaa. Ai ai, se oli mieluinen lahja, Hannes maiskauttaa suutaan. Luoti tuhosi leuan Hannes Laamanen on asunut Kerimäellä jo 100 vuotta. Hannes Laamanen haavoittui vakavasti aamupäivällä 3. päivä maaliskuuta 1940 Kollaalla, jossa hän oli aurinkoisena päivänä havainnut linjan edessä epäilyttävää liikehdintää. Muut eivät sitä nähneet. Auringon paisteessa Hannes näki, että latuja olikin tullut lisää ja vihollinen oli päässyt heidän lähelleen. – Hain kiikarin ja katsoin, niin vihollinen oli jo 50 metrin päässä. Hannes tuli nähdyksi ja vihollisen kone­ kiväärin luoti osui häneen. – Luoti tuli penkan läpi ja osui minua leukaan. Meillä oli hyvä juoksuhauta mutta ei siinä auttanut mikään. Minun sotani loppui siihen, Hannes kertoo kotonaan ja hieroo leukaansa. Hänen haavoittumisestaan tulee kuluneeksi pian 79 vuotta. – Se on pitkä aika. Ja silti olen näin hyvässä kunnossa. Silloin en muuta kuin kuolemaa odotin. Luoti osui häntä vasempaan olkapäähän ja kulki kaulan kautta leukaan. – Mie kahdella kädellä pidin leuasta kiinni. Pojat huusivat, etten saa nousta ylös, mutta mie oikein kurottauduin pystyyn ja juoksin. Tuntui, että minulla on niin hirmu kiire kuolla. Kivulias toipuminen Lopulta runsas verenvuoto sai Hanneksen tuupertumaan ja hänet vietiin turvaan hoidettavaksi. Hanneksen veli Eino oli nähnyt tilanteen ja kertoi, kuinka Hannesta vedettiin turvaan kuulasateessa. JSP:llä häntä hoiti oman kylän mies Niilo Kosonen, joka osasi sitoa leuan ammottavan haavan niin, ettei osuma koitunut kohtaloksi. Kiinnisidottu leuka esti Hannesta puhumasta. – Kahteen viikkoon en voinut mitään virkkoa ja toivoin, että joku antaisi minulle edes vesitipan. Sotasairaalassa Siilinjärvellä hoitajia oli ympärillä mutta kukaan ei nähnyt, että minulla oli kovat tuskat. Edes kättä en saanut nostettua. Heille näytti siltä, että siinä ukko makaa tyytyväisenä, Hannes muistelee koettelemustaan naurahtaen. Toinen tuskaisa kokemus oli parranajo, jota sairaalassa tehtiin säntillisesti. – Parturi kun ajoi tämän paremman puolen, ei hän älynnyt pitää toiselta puolelta kiinni ja niin kipeä leuka liikkui siinä koko ajan. – Ai armoton se oli hirveää. Enkä minä voi-

11 nut mitään sanoa eikä hän silmistäkään nähnyt, että siinä onkin miehellä nyt hirveä tuska. Olin ihan loppu. Ne kaksi viikkoa oli hirveän hankalat, Hannes kertoo. Kasvot laitettiin kuntoon Kun Hannes näki itsensä ensimmäistä kertaa, oli järkytys valtava. Nuoren miehen kasvoissa oli lukuisia rikki räjähtäneen luodin sirpaleita, leuka oli vinossa ja se vuoti mätää. Muutaman kuukauden kuluttua Hannes otettiin hoitoon Helsinkiin Tilkkaan, jossa hän oli toista vuotta hoidettavana. Hanneksen leuan korjasi onnistuneesti professori Richard Faltin. – Hän oli tehnyt ja korjannut yli 600 leukaa ja olikin kyllä sellainen ammattimies. Vasemmasta kankusta pantiin lihat tähän poskeen ja lonkasta otettiin viisi senttiä luuta leukaan, Hannes kertoo. Faltinin onnistui muokata pian 30-vuotiaan miehen kasvot kuntoon. Monta kuukautta hänen suupielensä olivat täynnä rautalankoja ja tukia, mutta kova työ ja kärsivällisyys palkittiin. Hoito onnistui niin hyvin, että lääkärit vieläkin ihmettelevät työn hyvää jälkeä. Pikainen käynti siviilissä Hannes palasi siviiliin sotainvalidina, jonka paperit olivat jossakin kohtaa sotamatkalla kadonneet. Häntä ei missään vaiheessa kutsuttu enää takaisin jatkosotaan. Mutta kotikylän naisten kieli alkoi kalkattaa. – Kylän naiset supisivat, että Laamanen se ei mene armeijaan koska sillä on hammastauti. Se pisti niin kovasti vihaksi, että hyppäsin linjaautoon ja ilmoittauduin Savonlinnassa liikekannallepanotoimistossa uuteen palvelukseen. Tarkastuksessa lääkäri kokeili Hanneksen poskea ja totesi, ettei poskessa ole tuntoa. ”Eihän sitä sodassa tarvitakaan”, Hannes vastasi ja niin jatkui hänen sotapolkunsa. Hänet komennettiin kesäkuussa 1942 Lappiin erillisosasto Pennasen käyttöön kranaatinheitinkomppaniaan varajohtajaksi, mutta hän sai vaihdon pataljoonan autojoukkoihin. Autojoukkueen vääpelinä Hannes vastasi ruokakuljetuksista Jäämereltä etelään yhdessä saksalaisten kanssa. Hannes kotiutettiin lopulta 30.11.1944 eikä joutunut Lapissa enää varsinaisiin sotatoimiin. Hannes Laamasen sotilaskuva jatko­­sodan aikaisena kersanttina vuonna 1945. Pian vietettiin jo tuplahäitä, kun veljekset Eino (vas.) ja Hannes veivät puolisonsa Helvin ja Eilan vihille. Perhettä perustamaan Siviiliin mies palasi kovilla työhaluilla. Hän tapasi puolisonsa Eilan ja he perustivat perheen, johon syntyi kaksi lasta. Ura löytyi kuljetusalalta. Hannes teki kovasti töitä, ja onnistui saamaan omasta kylästä hyviä työmiehiä autoja ajamaan. Hän muistelee lämpimästi työntekijöitään ja heidän motivaatiotaan työn tekemiseen. – Kaikki tekivät pitkiä päiviä ja aina pitivät autot hyvässä kunnossa, kuin olisivat olleet omia. Kaikki olivat kovia työmiehiä. Sodassa vammautunut leuka oli pitkään kunnossa mutta on iän myötä alkanut taas särkeä. Hanneksen sotainvaliditeettiprosentti on 40, jonka hän sai vasta vuonna 1977 kun kuuli, että sellainen oli mahdollista saada. Haavoittuminen on aiheuttanut kipuja myös olkapäässä ja kaulassa, jossa on yhä sirpaleita vihollisen luodista. Mieleen jääneitä vammoja ei Hanneksen mukaan ole juurikaan ollut. Isänsä lähellä asuva tytär Riitta Koivisto kertoo, ettei Hannes koskaan puhunut sodasta muiden kuin naapurin miehen kanssa. – Kun isä oli yli 70-vuotias, hän alkoi puhua ensimmäistä kertaa siitä, kuinka kauheaa hänellä on ollut ja että hän on joutunut ampumaan niin paljon ihmisiä, että se on tullut uniinkin. Mutta ei hän niistä koskaan aiem- min kertonut, Riitta kertoo. 103 vuoteen on mahtunut monenlaista. – Parasta oli, kun perustimme perheen ja kaikki meni hyvin. Meillä meni hyvin sodan jälkeen. Tein älyttömästi töitä ja vaimokin oli kova työntekijä ja auttoi mahdottomasti. Sauna tekee hyvää Hannes ei ole katkera vaan hyvä mieli ja tyytyväisyys elämään paistaa hänestä. Vahva usko Jumalaan niin elämän vaikeina kuin hyvinäkin hetkinä on auttanut häntä. Hän jäi leskeksi jo aikaa sitten, kun rakas puoliso nukkui pois. Hannes saa kotiinsa monenlaisia palveluja ja joskus tuntuu, että hoitajia käy jopa liikaakin. – Kyllä tämän ikäinen tarvitsee jo olla muutaman päivän rauhassa, hän naurahtaa. Hannes on innokas saunoja. Sauna lämpiää joka toinen ilta. Kovissa löylyissä hän parantaa pään alueen kipujaan reippaasti vihtomalla. – Oikein kovasti kun vastalla hakkaa niin se parantaa ja virkistää kivasti. Hyviin asioihin keskittymisessä lienee syy siihen, että Hannes on hyväntuulinen. – Harvalla on näin hyvä olla, kun ei ole mitään vaivoja tai sairauksia. Mie olen nuo vaivat nähnyt nuorena. Ja se riitti. l Teksti ja kuvat: Marja Kivilompolo Hanneksen leuka vioittui pahoin hänen haavoittuessaan talvisodassa. Piirroksiin on taltioitu eri hoitovaiheita. Professori Faltin teki niin hyvää työtä, että lopputulosta on ihmetelty usein.

12 Sotainvalidien perinnejärjestö Itsenäisyyspäivänä Hyvinkään sankarihaudoille laitettiin pienet Suomen liput. Muistot elävät nykyajassa Sotiemme veteraanien tekoja ja uhrauksia ei unohdeta. Tästä pitävät huolen isot ja pienet toimijat alueillaan. he arvelivat kyseessä olleen valtion järjestämä juttu. Tämä osoitti, että me hiukan arkailemme lippumme käyttöä. On koskettavaa katsoa, kuinka omaiset hiljentyivät haudoille, Kalevi kertoo. Pieni mutta näyttävä tapa Liput liehuivat sankarihaudoilla Eri paikkakunnilla on omat vakiintuneet tapansa muistaa sankarivainajiaan. Hyvinkäällä Rosvopaistien isäntänä tunnettu Kalevi Rönnqvist sai idean uudistaa sankarihaudoilla vierailua. –Keväällä 2018 seurasin Hyvinkäällä paikallista perinnettä, kun tuoreet ylioppilaat menivät kulkueessa viemään sankarihaudoille ruusut. Tunnelma kuitenkin lässähti, kun ruusut laitettiinkin hautausmaalla olleeseen sankoon, Kalevi kertoo. Hän mietti, että ylioppilaat voisivat laskea ruusut suoraan haudoille ja ehdotti sitä koululle. Vastausta ei kuitenkaan kuulunut. Perinteiden uudistamista Kalevi keksi, että perinnettä voisi uudistaa siten, että ruusujen sijasta sankarihaudoille laitettaisiinkin pienet Suomen liput. Idea ei saanut vastakaikua, joten hän päätti toteuttaa sen paikallisen perinneyhdistyksen, Hyvinkään PerinneWeljien kanssa. Kalevi tilasi tarvikkeet Suomen lippuihin ja kasasi ne kotonaan. Itsenäisyyspäivänä 2018 PerinneWeljet kävivät laittamassa liput haudoille. – Hautakäynti oli koskettava. Omaiset sankarihaudoilla olivat liikuttuneita ja kaikki pitivät ideaa hyvänä. Huomasin, että Suomen lippujen käyttö herätti ihmisissä kysymyksiä ja Kalevi Rönnqvist on tehnyt veteraanityötä jo yli 40 vuotta ja kokee asian tärkeäksi. Vaikka lippujen vienti haudoille on pieni teko, on se kaunis ja näkyvä tapa osoittaa vielä elossa oleville sotiemme veteraaneille, että heidän työtään arvostetaan ja heidän muistonsa tulee elämään myös heidän jälkeensä. Nyt Kalevi odottaa tietoa kouluilta, josko he sittenkin innostuisivat lähtemään mukaan tähän hiukan uudistettuun perinteeseen. – Loputtomiin ei voi jäädä odottamaan vaan on tartuttava toimeen itse, hän kannustaa. Lippuidea on vapaasti kopioitavissa muuallekin: se on helppo toteuttaa eikä maksa paljoa. Hän on jalostanut ajatusta jo hiukan pidemmälle. – Olisi hienoa, jos nuoret voisivat etukäteen selvittää kenen haudalle ovat menossa: missä hän oli syntynyt ja missä hän kaatui. Näin sankarivainajien muistoa tuotaisiin pienellä mutta konkreettisella tavalla nykyaikaan, Kalevi miettii. Tärkeää työtä Hyvinkään PerinneWeljet tekee yhteistyötä paikallisten veteraanijärjestöjen kanssa ja yhteistyö toimii mukavasti. Ystävänpäivänä PerinneWeljet aloittivat alueensa veteraaneille kuukausittaiset tapaamiset. PerinneWeljet tukevat alueensa veteraaneja myös taloudellisesti keräämällä rahoja heidän hyväkseen. Toiminta on koettu hyvänä tapana auttaa vielä elossa olevia sotiemme veteraaneja. – Toimimme niin kauan kuin meitä tarvitaan, Kalevi toteaa PerinneWeljistä. l Marja Kivilompolo Kuvat: Mauri Keinänen Sankarihaudoilla vierailleet ihmiset ihastelivat pientä mutta kaunista tapaa muistaa sankarivainajia itsenäisyyspäivänä.

13 Muistolaatta kertoo arvokkaasta historiasta l Kymen Sotavammaisten Tukiyhdistys ry:n perustama ja pitkään ylläpitämä Haminan Sairaskoti Hoiku siirtyi vuoden alussa Carean (KymSoten) omistukseen. Tukiyhdistys teetti talon aulaan seinätaulun kertomaan jälkipolville sotainvalidien työstä ja veljesavusta sekä sairaskodin historiasta. Muistolaatta paljastettiin Hoikussa pidetyssä juhlassa 17. päivä tammikuuta. Juhlapuheen piti Kymen sotavammaisten tukiyhdistys ry:n hallituksen puheenjohtaja Kari Hietanen, Hietanen, joka kertasi sota­ invalidien historiaa onnistuneesti. Sodan jälkeen Suomi tarvitsi koko kansan, myös sotainvalidien, työpanoksen jälleenrakentamaan maata. Niinpä valtiovalta aloitti sotainvali­dien hoidon ja kuntoutuksen. – Iän karttuessa kaikki vammat eivät suinkaan parantuneet vaan kuntoutuksen tarve kasvoi. Tätä varten perustettiin 1980- ja 1990-luvuilla maahamme yli 20 sairaskodin verkosto, näin tänne Haminaankin EteläKarjalan ja Kymenlaakson sotainvalidien sekä muun veteraaniväestön kuntoutusta ja hoitoa varten, Hietanen sanoi puheessaan. Alansa vahva toimija Kymen sotavammaisten tukiyhdistys ry, jonka muodostivat Sotainvalidien Veljesliiton Kymen piiri, sen paikallisosastot ja Haminan kaupunki, rakennutti laitoksen valtion tuella, velkarahalla ja pienellä omalla pääomalla. – Sairaskodista kehittyi kuntoutuksen rautainen toimija. Veteraanisukupolven vähetessä kehitettiin hoitoja ja kuntoutusta myös muulle väestölle eritoten lonkkaleikkausten ja aivohalvausten jälkeen, Hietanen sanoi ja muistutti, että ei ole eroa sillä, onko haavan aiheuttanut repivä sirpale, luoti vai kirurgin veitsi, ne kaikki jättävät jälkensä. Uusien asiakasryhmien myötä talon nimi muutettiin sairaskodista Hoikuksi. Sotainvalidien perintönä toimiva hoito- ja kuntoutuspaikka Muistolaatan paljastamistilaisuudessa sotainvalidit Tenho Volotinen (vas.), Auno Nummila, Paavo Rikkonen ja Niilo Pyykönen. Aulan seinältä löytyvä muistolaatta kertoo talon historiasta sotainvalidien ja veteraanien hoidossa. Sotainvalidit halusivat jättää Hoikun alueensa asukkaiden käyttöön nykyaikaisena kuntoutus- ja hoitopaikkana sekä säilyttää ammattitaitoa vaativat työpaikat. Niin aloitettiin neuvottelut Kymenlaakson kaupunkien ja kuntien kanssa. Hoiku muutettiin Hoiku Oy:ksi ja sen osakkeet luovutettiin Carealle, Kymenlaakson kaupungeille ja kunnille. – Kun Hoiku Oy vuoden 2019 alussa siirtyi osaksi julkista terveydenhuoltoa, voidaan ylpeänä sanoa, että sotainvalidien tahto on Hoikun osalta toteutunut halutulla tavalla, Hietanen totesi. Puheensa Hietanen kiitti Hoikun ammattitaitosta johtajaa ja henkilökuntaa, Kymenlaakson kaupunkeja, kuntia ja Careaa. Lopuksi Hietanen paljasti laatan, jossa lukee: Kymen sotavammaisten tukiyhdistys ry:n sotainvalidien sairaskoti toimi näissä tiloissa 1983–2015. Haminassa 17.1.2019. Kymen sotavammaisten tukiyhdistys ry. l Kari Hietasen puheesta muokannut Marja Kivilompolo Kuvat: Paavo Mikkonen Hoikun pitkäaikainen toimitusjohtaja Päivi Vahteri ja sotainvalidi Leo Merisalo.

14 Talvisota 30.9.1939–13.3.1940 Sotatapaturmalainsäädäntö ennen talvisotaa Talvisota Suomen ja Neuvostoliiton välille syttyi 80 vuotta sitten 30.9.1939. Sotainvalidi-lehdessä julkaistaan tämän ja ensi vuoden aikana kirjoitussarja, jossa talvisotaa tarkastellaan sotainvalidien ja sotainvalidihuollon näkökulmasta. Ensimmäisissä osissa käsitellään taustaa talvisodan invalidien huollolle. l Suomen puolustusvoimien lääkintähuolto oli jo ennen talvisotaa valmistautunut mahdollisen sodan varalta hyvin huolehtimaan haavoittuneista etulinjan joukkosidontapaikoilla, kenttäsairaaloissa ja sotasairaaloissa. Suunnitelmat oli valmistettu hyvissä ajoin ennen kansainvälisen tilanteen kiristymistä. Asevelvollisten vammautumiseen liittyvää lainsäädäntöä oli myös kehitetty itsenäisen Suomen ensimmäisinä vuosikymmeninä, mutta sitä ei oltu suunniteltu riittävästi. ”Suunnitelmat oli valmistettu hyvissä ajoin ennen kansain­ välisen tilanteen kiristymistä. Laki korvauksen suorittamisesta asevelvollisille sotapalveluksessa sattuneen ruumiinvamman tai sairauden johdosta tuli voimaan vuonna 1926. Tämä sotilastapaturmalaki koski asevelvollisia ja vapaaehtoisena sotapalvelukseen kutsuttuja henkilöitä. Korvausetuudet olivat pääosin samat kuin työväen tapaturmavakuutuksessa. Elinkoron suuruus määriteltiin kuitenkin toisin, koska asevelvollisuusikäiset nuorukaiset eivät olleet vielä ehtineet hankkia sellaista ammattitaitoa tai ansaintakykyä, että työtulot olisivat voineet olla korvauksen oikea peruste. Koska korvaus ei riittänyt varsinkaan perheelliselle, otettiin lakiin mukaan myös elinkoron lisäys vaimosta tai lapsista. Nämä ovat sisältyneet myös myöhempään lainsäädäntöön. Tässä näkyi vapaussodan invalidien vuoden 1919 laissakin ollut pyrkimys vammautuneen elintason turvaamiseen. Korvaushakemukset käsitteli valtion tapaturmalautakunta. ”Koska korvaus ei riittänyt varsinkaan perheelliselle, otettiin lakiin mukaan myös elinkoron lisäys vaimosta tai lapsista. Sotilastapaturmalain piiriin sisällytettiin vuonna 1938 myös suojeluskuntajärjestön jäsenet. Korvausta ei kuitenkaan ulotettu suojeluskuntalaisten rauhanajan sairastumisiin. Laissa määrättiin, että korvausta on maksettava sodankin aikana aiheutuneesta vammasta tai sairaudesta. Päivärahan ja elinkoron määräysperusteissa siirryttiin sotilasarvon mukaan kuuteen kiinteään korvausluokkaan. Nämä Lääkärikapteeni Toivo Salmi sairaalansa edessä henkilökuntineen Kollaanjoen itäpuolella 12.1.1940. SA-kuva. korvausluokat poistettiin Veljesliiton vaatimuksesta vuoden 1948 sotilasvammalaissa. Yleisestä työväen tapaturmavakuutuksesta poikkeavaa oli, että elinkoron omaiskorotusta määrättäessä otettiin huomioon myös vammautumisen jälkeen syntynyt huoltovelvollisuus. Perusteluna tälle esitettiin, että korvauksensaajat olivat pääosaltaan nuoria ja naimattomia ollessaan suorittamassa yleiseen kansalaisvelvollisuuteen tai vapaaehtoisuuteen perustuvaa, korvauksetonta työtä valtakunnan hyväksi. ”Sotilasarvon mukaiset korvaus­ luokat poistettiin Veljesliiton vaatimuksesta vuoden 1948 sotilasvammalaissa. Vuoden 1938 sotilastapaturmalaki oli voimassa ”ylimääräisten kertausharjoitusten”, YH:n ja talvisodan aikana. Korvauksia saattoi saada kuitenkin kaikkiaan kymmenen eri lain perusteella, mm. puolustuslaitoksen vakinaisessa palveluksessa olevat vuoden 1935 valtion viran- ja toimenhaltijain tapaturmakorvauslain perusteella ja muita ryhmiä eri lakien perusteella. Talvisodan aikana havaittiin, että sotainvalidien sairaalahoidon jälkeinen huolto oli puutteellisesti järjestetty. Järjestelmä oli varsin epäyhtenäinen ja se perustui pääosin rauhan ajan lainsäädäntöön. Vuoden 1938 sotilastapaturmalain mukaan myönnetyt korvaukset osoittautuivat aivan riittämättömiksi. Elinkustannusten noustessa alkoi kaatuneiden omaisten ja monien sotainvalidien tilanne käydä sietämättömäksi. He tarvitsivat eri järjestöjen apua selviytyäkseen ja myöhemmin tämä apu koordinoitiin Veljesliiton toimesta. ”Elinkustannusten noustessa alkoi kaatuneiden omaisten ja monien sotainvalidien tilanne käydä sietämättömäksi. Yleinen suhtautuminen vammaisiin oli talvisodan syttyessä vielä hyvin kielteistä, jopa ns. asiantuntijoiden piirissä. Vammaiseen liitettiin niin taloudellisen, fyysisen kuin myös henkisen vaivaisuuden leima. Vuoden 1918 sodan valkoisen puolen invalideihin suhtauduttiin kyllä myönteisesti, eikä heidän invalidisuuteensa nähty liittyvän kielteisiä henkisiä ja moraalisia ominaisuuksia. Puheissa korostettiin uhrautumista, kunnollisuutta ja yhteiskuntakelpoisuutta. Kuitenkin heidätkin unohdettiin ja he joutuivat elämään useimmiten taloudellisesti puutteessa ja köyhyydessä, kuten muutkin vammaiset. ”Sotavammaisuudesta tuli niin yleistä, että sitä alettiin pitää ”normaalina”. Tämä muutti samalla yleiset käsitykset vammaisuudesta. Punainvalidit ”isänmaan pettureina” elivät vieläkin surkeammissa oloissa. Talvisodan invalidit kokivat aluksi olevansa samanlaisia ”vaivaisukkoja” kuin kaksi-kolmesataa vuotta aikaisemmin. Talvisodassa vammautui suuri määrä nuoria miehiä isänmaata palvellessaan. Sotavammaisuudesta tuli niin yleistä, että sitä alettiin pitää ”normaalina”. Tämä muutti samalla yleiset käsitykset vammaisuudesta. l Teksti: Markku Honkasalo

Pieniprosenttisten laitoshoito Teema 15 Poikkeuksellinen toimintamalli – valiokunta teki itse lakialoitteen l Kaikkien puolueiden yhteinen asia Hyvä yhteistyö ja asioiden rivakka hoitaminen ovat osoitus siitä, että aihe oli tärkeä kaikille puolueille. — Kiitos aloitteellisuudesta ja aloitteen tekemisestä kuuluu kaikille poliittisille ryhmille valiokunnassa ja erityisesti valiokuntaneuvoksille, jotka laittoivat itsensä likoon kaikkien muiden töiden ohella, Kiuru korostaa. Hänen mukaansa veteraaniasioita on eduskunnassa perinteisesti pyritty hoitamaan yli puoluerajojen. Valiokunnan esitykselle saatiinkin eduskunnassa laaja tuki. – Valiokunnan kaikkien poliittisten ryhmien jäsenten allekirjoittama lakialoite saatiin saman tien eduskunnan suuren salin käsittelyyn. Sen jälkeen asiat etenivät rivakasti. Kiuru kertoo, että lakialoite jätettiin 4.12.2018 ja asian käsittely alkoi seuraavana päivänä, itsenäisyyspäivän aattona. Valiokuntakäsittelyn jälkeen asia oli suuren salin käsiteltävänä perjantaina 14.12 ja maanantaina 17.12. Aloitteen tekemisestä meni alle kaksi viikkoa, että se sai eduskunnan hyväksynnän. Krista Kiuru kertoi lakimuutoksen taustoista eduskunnan sosiaali- ja terveysvalio­ kunnan puheenjohtajana. Kuva: kristakiuru.fi – Kun otetaan huomioon vielä lain vahvistaminen presidentin esittelyssä, vuosia madellut lakimuutos oli saatu säädettyä reilussa kahdessa viikossa, Kiuru summaa. Kunnianhimoinen aikataulu toteutui Kaikki tahot tekivät lakimuutoksen toteutumiseksi yhteistyötä. – Poikkeuksellisen rivakka käsittelyjärjestys kertoo hyvin, kuinka koko eduskunta oli mukana, että tämä merkittävä parannus saatiin ajettua läpi, Kiuru toteaa. Hän kiittää lakimuutoksen mahdollistamisessa myös Valtiokonttoria, joka itse sitoutui lainsäädännön voimaantuloon heti vuoden alussa. – Harva uskoi alkuun näin kunnianhimoiseen aikatauluun ja lakimuutoksen läpivientiin, Kiuru kiittelee onnistuneesta yhteistyöstä. Valiokunnan aloite on poikkeuksellinen Sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajan Krista Kiurun mukaan on poikkeuksellista, että valiokunta itse tekee aloitteen. – Valiokunnan omasta vahvasta yksimielisestä tahtotilasta syntyvät lakialoitteet ovat poikkeuksellisia. Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa on vuosikymmenten varrella päädytty tällaiseen ratkaisuun vain muutaman kerran. Valiokunta on saanut paljon kiitosta asian kuntoon laittamisesta ja ripeästä toiminnasta. Kiitoksiin ovat yhtyneet myös sotainvalidit. – Olen iloinen, että kaikki sitoutuivat asian laittamiseen kuntoon. Nyt oli viimeinen aika sanoa, että koskaan ei ole liian myöhäistä. Iloitsen niistä elämää helpottavista palveluista, joita haitta-asteen laskusta hyötyvät viimeinkin saavat. Kyllä oli korkea aika. Olen kiitollinen ja onnellinen, että olen ollut kaikkien muiden kansanedustajien ja eduskunnan virkakunnan kanssa mahdollistamassa tätä, toteaa Kiuru, jonka oma isoisä oli sotainvalidi ja aktiivinen Satakunnassa sotainvalidityössä. l Marja Kivilompolo iStock/PixelCatchers Sotilasvammalain muutos laitoshoitoon oikeuttavan prosenttirajan laskemisesta tuli sitkeästä edunvalvontatyöstä huolimatta iloisena yllätyksenä, kun eduskunnan sosiaalija terveysvaliokunta teki aloitteen muutoksesta. Valiokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru avaa prosessin taustoja. Valiokunnan käsitellessä rintamaveteraanien kuntoutuksesta annettavan lain muuttamista, kävi ilmi, että sotainvalidien laitoshoidon haitta-asteen laskeminen voisi olla taloudellisesti mahdollisista jo olemassa olevilla resursseilla. Asiantuntijoiden lisäselvitykset vahvistivat asian ja valiokunta päätti yhteisesti hoitaa sen. – Meille selvisi, että lainsäädännön muuttaminen hallituksen esityksestä ei olisi ministeriön voimavaroilla mahdollista. Haitta-asteen korjaamisesta ei silti luovuttu, vaan lakimuutos päätettiin tehdä eduskunnassa, valiokunnan yhteisen lakialoitteen pohjalta, Kiuru kommentoi sähköpostitse.

16 Teema Pieniprosenttisten laitoshoito Jaksottaisesta kävijästä pysyväksi asukkaaksi Sotilasvammalain muutoksen myötä pieniprosenttisetkin sotainvalidit pääsevät tarvittaessa Valtiokonttorin korvaamaan laitoshoitoon. Laitoshoitopaikan saaminen on ollut suuri helpotus sotainvalideille sekä heidän omaisilleen. l Arvo Jokinen, 95, asui viime vuoden loppuun asti kotonaan Rengossa. 15 %:n sotainvalidi sai kotiinsa avopalveluja, jotka helpottivat kotona asumista. Suurena apuna oli myös vastapäätä asuva poika, Matti Jokinen, joka auttoi isäänsä päivittäin. Hämeenlinnassa sijaitseva Ilveskoti on ollut hänelle tuttu paikka, sillä hän on käynyt siellä useiden vuosien ajan kuntoutuksessa. Arvo kävi hoitojaksoilla myös paikallisessa Raitaharjun vanhainkodissa Rengossa. Eri apumuodoista huolimatta asuminen alkoi käydä liian vaikeaksi, joten hänelle haettiin laitoshoitopaikkaa jo viime vuonna, mutta tuloksetta. Näin ollen kotiin lisättiin apuja entisestään. Lakimuutos mahdollisti sen, että Arvo sai nyt myönteisen päätöksen ja pääsi Ilveskotiin pysyvään laitoshoitoon vuoden alusta lähtien. Ilveskodin palveluneuvoja Ulla Kannisto tarkistaa papereistaan, että hän on asioinut Arvon kanssa ensimmäisen kerran vuonna 2006, kun he laittoivat elinkorkohakemuksen vireille. – Invaliditeetti olisi pitänyt hakea ja aikaisemmin, mutten minä osannut. Olin vain tyytyväinen kotona. Olin täällä käymässä veteraanikuntoutuksessa ja invalidien edunvalvoja piti puhetta. Minulla sattui olemaan sotilaspassi mukana ja annoin sen hänelle nähtäväksi. Hän katsoi sitä ja sanoi heti, että sinähän olet invalidi, Arvo muistelee. – Näin se meni. Arvo sai myönteisen päätöksen invaliditeetista vuonna 2007. Hänellä on sirpalevammoja haavoittumisesta sekä kuulovamma jatkosodasta johtuen, Ulla sanoo. Arvon sotareissu kesti kolme vuotta, josta suurimman osan hän oli Syvärillä. Hän haavoittui 5.7.1944 ja oli sotasairaalassa kak- Arvo Jokinen muutti Ilveskotiin vuoden alussa. Talo on tuttu vuosien kuntoutusjaksoilta. si viikkoa sekä kaksi viikkoa lomalla. Hänen onnistui päästä takaisin omaan komppaniaansa. Paluu siviiliin tuli lopulta yllättäen. – Minut oli jo nimetty pohjoiseen lähtevään porukkaan mutta se peruuntui. Suomella oli kuulemma liian suuri miehitysporukka, joten Mannerheim vähensi sitä porukkaa ja minä pääsinkin vanhojen mukana kotia. Se oli mieluisa yllätys, muistelee Arvo. Elämäntyönsä hän teki maanviljelijänä. Fyysinen työ muuttui lopussa suuresti. – Traktori kun tuli, niin se muuttui istumatyöksi, Arvo nauraa Ilveskodissa. Arvo on tyytyväinen saatuaan sotainvaliditeetin. Ennen sitä hän tunsi olevansa hiukan irrallaan mutta invaliditeettiprosentin myötä hän sai myös yhteyden vanhoihin kavereihin. Arvo kehuukin Rengon sotainvalidiosastoa, joka on ollut aktiivinen ja pitänyt jäseniinsä yhteyttä. Palveluneuvoja Ulla Kannisto, sotainva­lidi Arvo Jokinen ja hänen poikansa Matti Jokinen selvittävät paperitöitä. Uuteen totuttelua Arvon poika on tapaamassa isäänsä ja hoitaa samalla palveluneuvojan kanssa isänsä paperitöitä. Hänelle koko sotainvaliditeetti ja siihen liittyvät korvaukset ovat vielä melko vieraita aiheita. – Eihän sinun tarvitsekaan näitä tuntea vaan käännyt meidän ”nepalaisten” puoleen, Ulla sanoo Matille. – Ja kun on tullut tutuksi, niin on paljon helpompi asioida, Matti toteaa. Arvon kunto heikkeni niin paljon, että hänelle myönnettiin pitkäaikaishoitopäätös ja hän oli kunnallisen pitkäaikaishoidon jonossa. Otimme sinne yhteyttä ja kerroimme, että sinulla olisi mahdollisuus päästä Ilveskotiin, niin sinut poistettiin sieltä jonosta ja pääsitkin heti tänne, Ulla kertaa. Arvo tuli Ilveskotiin ensin kuntoutusjaksolle, jolta hän jäi asumaan taloon. Palveluneuvo- Ilveskodista löytyi myös tuttuja renkolaisia. Onni Sarjanen jututti Arvo Jokista talon aulassa.

Teema ja Ulla Kannisto korostaa, ettei lakimuutos tarkoita sitä, että automaattisesti haalitaan kaikki 10 ja 15 %:n sotainvalidit veljeskoteihin vaan lähtökohtana on aina sotainvalidin tarve. – Kotona asumista tuetaan ihan viimeiseen asti. Ensi alkuun haetaan intervallijaksoja ja sitten päivätoimintaa tai pysyvää laitoshoitoa, jos kotona asuminen ei enää onnistu. Me kaikki tiedämme, että koti on koti, eikä sieltä haluta helposti lähteä, Ulla sanoo. Matti Jokinen on tyytyväinen lopputulokseen. – Isä on päässyt tänne, ei joutunut. Olen kyllä tyytyväinen. Kotona hän oli joskus yksinäinen vaikka kuinka paljon kävi hoitajiakin mutta täällä on aina porukkaa. – Juuri aamulla juttelin Arvo sinun kans siitä, että vaikka siellä kotona kävi apua, ruoka tuotiin ja Mattikin oli lähellä, niin silti sinul- la oli sitä turvattomuuden tunnetta ja yksinäisyyttä, Ulla sanoo. Arvo on viihtynyt talossa ja odottaa pääsevänsä nyt omaan huoneeseen, mitä Ilveskodilla ei ollut heti hänelle tarjota. – Arvolle oli aina kuntoutuksessakin tärkeää saada oma huone. Nyt vielä varmistettiin tämän laitoshoitopaikan kanssa, että tiedäthän Arvo, että emme ihan heti pysty sinulle sitä yhden hengen huonetta antamaan ja meillä oli vähän huolikin siitä, että kuinkahan sinä viihdyt, Ulla sanoo. – Kyllä siitä oli puhetta parikin kertaa. Luulen, että tämä on hyväkin. Isä on ollut paljon yksin, joten ehkä näin tulee enemmän tutustumista, Matti miettii. Arvo on vielä totuttelemassa taloon ja sen rytmiin. Täälläkin tosin aika meinaa käydä välillä pitkäksi, sillä hänen kuntonsa ei vielä rii- tä esimerkiksi liikuntaryhmiin osallistumiseen. – Siihen minun pitää pyrkiä, että pystyisin osallistumaan jumppaan. Voisi kuntokin pysyä parempana. Nyt väsyttää kovasti, Arvo sanoo. – Tuo on Arvo hienoa, että sanot noin. Hiukan kun saadaan kuntoa paranemaan, niin voit osallistua ryhmiin. Ja olethan sinä jo nyt ollut mukana bocciassa. Olen kuullut, kuinka toimintaterapeutti on välillä hurrannut sinulle. Kevään ja kesän tullessa päästään sitten uloskin liikkumaan, Ulla toteaa. l Arvo Jokinen nukkui pois 5. päivä helmikuuta, muutama päivä haastattelun jälkeen. Julkaisemme haastattelun omaisten luvalla. Marja Kivilompolo Kuvat: Harri Nurminen Laitoshoitoa sotainvalidin tarpeiden mukaan l Ilveskodin palveluneuvoja Ulla Kannisto on iloinen laki­ muutoksesta, jota hän pitää todella tarpeellisena. Iäkkäät sotainvalidit tarvitsevat tukea kotona asumiseen ja kun se ei enää onnistu, voivat he hakeutua laitoshoidon piiriin. Lakimuutoksen myötä prosenttiraja aleni, mutta se ei kui­ tenkaan koske rauhanturvaajia eikä sotilasvammalain piiriin kuuluvia asevelvollisina vammautuneita. Heidän kohdallaan laitoshoidon prosenttiraja on yhä 20. Ulla muistuttaa, että kaikki hoito lähtee edelleen sotain­ validin tarpeesta. – Laitoshoito ei ole automaatio vaan siihen vaaditaan lääkärin suositus, jossa tarve todetaan. Laitoshoidon eri muodot Ympärivuorokautisen laitoshoidon lisäksi voi hakea jaksot­ taista laitoshoitoa eli intervalliviikkoja sekä osa-aikaista laitoshuoltoa eli päiväsairaalatyyppistä hoitoa, jossa sota­ invalidi on päivät laitoksessa ja yöt kotonaan. – Me pyrimme aloittamaan laitoshoidon aina intervalli­ viikoilla, joiden aikana määritellään todellinen tarve ja sitten tarvittaessa haetaan pysyvää laitoshoitoa. Intervalliviikoilla sotainvalidille sotainvalidille jää se mahdollisuus auki, että josko sieltä pääsisi vielä kotiin. Vaikka toimintakyky laskisi hurjastikin, niin koti on aina koti, Ulla sanoo. Intervallihoitoa voi saada enintään 24 viikkoa vuodessa. Ulla Kannisto kertoo, että heillä on tapana hakea aluksi lyhempiä jaksoja sotainvalidien kuntoa silmällä pitäen ja lisätä niitä tarvittaessa. – Vaikka sotainvalidi ei olisikaan vielä laitoshoidon tarpees­ sa, olemme silti useasti hakeneet hänelle muutamaa viikkoa jaksottaista laitoshuoltoa. Ajatuksena on, että jos hän joutuu sairaalaan ja siellä kotiutusvaiheessa tuleekin ongelmia, niin häntä ei tarvitse siirtää terveyskeskukseen, vaan hänellä onkin maksusitoumus valmiina meille. Näin kuntoutuminen pääsisi heti hyvään alkuun ennestään tutussa paikassa, Ulla kertoo. Veljeskotien neuvontapalvelu auttaa Kun sotainvalidin kunto huononee, kannattaa hänen tai omaisen olla yhteydessä alueensa veljeskodin palveluneuvo­ jaan eli ”nepalaiseen”, jotka ovat pitkän linjan ammattilaisia sotainvalidien parissa. – Me tunnemme sotilasvammalain hyvin ja hoidamme paperityöt kerralla oikein. Ja kun työtä on tehty useita vuosia, tunnemme usein myös sotainvalidien perheitä ja omaisia, Ulla sanoo. Hän korostaa, että vaikka ”nepalaiset” työskentelevät veljeskodeissa, auttavat he sotainvalideja myös muissa hoito­ laitoksissa sekä kotona. – Olen soitellut sotainvalidien omaisille, että onko heillä jotain kysyttävää lakimuutoksen tiimoilta tai toteutuvatko Valtiokonttorin vähimmäisvaatimukset ympärivuorokautisen hoidon suhteen nykyisessä hoitopaikassa? Tärkeintä on, että ”nepalainen” auttaa ja neuvoo sotainvalidia käyttämään hyödykseen kaikkia etuuksiaan. Laitoshoidon prosenttirajan laskeminen on ollut suuri apu sotainvalideille. Kuva: Harri Nurminen Minne laitoshoito korvataan kokonaan? Paikkaa valitessa on syytä muistaa, että Valtiokonttori korvaa laitoshoidon vain niihin paikkoihin, joiden kanssa se on tehnyt tiukat kriteerit määrittelevän sopimuksen sotainvalidien hoidosta. Lista näistä paikoista löytyy osoitteesta www.valtiokonttori.fi. Lakimuutoksen myötä myös kuntien järjestämä pitkä­ aikainen laitoshoito vanhainkodeissa ja terveyskeskusten vuo­ deosastoilla muuttui vähintään 10 %:n sotainvalideille maksut­ tomaksi. Sen sijaan tehostettua tai tavallista palvelu­asumista uudistus ei koske. – Jos laitoshoitoa tarvitseva sotainvalidi asuu paikassa, mikä ei ole Valtiokonttorin sopimuspaikka, niin hän tai omainen voi ottaa yhteyttä nepaan ja yhdessä selvitellään eri mahdollisuuk­ sia jatkon suhteen, Ulla toteaa. Hän muistuttaa, että korkealla iällä laitoksesta toiseen muuttaminen on rankkaa. Toimintakyky voi romahtaa muuton aiheuttaman rasituksen seurauksena. Sotainvalideilla taakkaa keventää se, että heillä on ollut mahdollisuus käydä eri laitok­ sissa kuntoutusjaksoilla ja näin he ovat tutustuneet hoitolai­ toksiin vuosien myötä. – Pitää punnita kaikkia vaihtoehtoja, että kannattaako alkaa vielä vaihtamaan paikkaa. Mutta jos se koetaan hyväksi vaihto­ ehdoksi, niin ei muuta kuin muuttamaan! l Marja Kivilompolo 17

18 Hyvinvointi Ilveskodin ravitsemispäällikkö Hannele Tuomisto esittelee Liisi Kirveelle (vas.) ja Leena Ukkoselle erilaisia kuidun lähteitä. Tietoa ja seuraa ruoan ääressä Ikäihmisiä kannustetaan ruokailemaan yhdessä ja syömään oikein. l Hämeenlinnassa Ilveskodilla on meneillään Syödään yhdessä – tehdään yhdessä terveellistä ruokaa -hanke, joka kokoaa viitenä tiistaina paikalle viisi paikallista puolisojäsentä sekä yhden sotainvalidin. Päivän aikana he saavat tietoa monipuolisesta ruokavaliosta, valmistavat välipaloja sekä lopuksi lounastavat yhdessä. Taustalla on huoli ikäihmisten riittävästä ja monipuolisesta ravinnon saannista sekä etenkin huoli yksin asuvien ikäihmisten ruokailusta. Idea syntyi palveluneuvoja Ulla Kannistolle, kun hän luki Martta-liiton kirjoitusta ikäihmisten ruokavaliosta sekä ruokailusta sosiaalisena tapahtumana. Kotiin tuotu ruoka ei takaa sitä, että ruoka tulee syödyksi. Eikä yksin asuva välttämättä viitsi valmistaa ruokaa vain itselleen. Tähän Ilveskodissa haluttiin puuttua ja he järjestivät ruokaintervention alueen sotainvalideille, leskille ja puolisoille tukemaan heidän hyvinvointiaan ja toimintakykyään. Hankkeen on mahdollistanut Kaunialan toverikunnan Veljesliitolle tekemä lahjoitus. Tietoa tutuista aineista Talon oma ravitsemispäällikkö Hannele Tuomisto esittelee päivän teemaa laajasti. Nyt vuorossa ovat kuidut, joten he keskustelevat erilaisista jauhoista ja miettivät, mikä niistä on kuitupitoisin ja miten eri tavoin niitä voi käyttää. Samalla Hannele oikoo vääriä käsityksiä esimerkiksi gluteenittomista tuotteista. Ilveskodin ravitsemispäällikkö Hannele Tuomisto pitää ravintoa ja ruokailutottumuksia merkittävinä tekijöinä ikäihmisen hyvinvoinnissa. – Kun tietää mitä kaikkea voi käyttää, osaa valmistaa monipuolisempaa ja terveellisempää ravintola, Hannele toteaa. Jokainen pääsee kokkaamaan Jokaisella on oma kansio, jossa on monipuolisesti tietoa ruoasta sekä reseptejä väli- ja ilta- paloihin, joita he päivän aikana valmistavat. Tällä kertaa ohjeissa on mm. patonkia, mustikkakukkosia ja kvinoapuuroa. Jokainen pääsee valmistamaan yhden ruoan. Osmo Roine vastaa kvinoapuurosta. Raakaaine on hänelle uusi, mutta ohjeita seuraten puuro valmistuu varmasti. Hän kertoo laiskistuneensa kotona ruoanlaitossa, mikä ei sinänsä vielä haittaa, sillä hän on yksi niistä Ilveskodin noin 50:stä kotipalvelun asiakkaista, joille toimitetaan päivittäin lämmin ruoka. – Olisihan se mukava, kun jaksaisi itsekin laittaa ruokaa. Mutta asun yksin, eikä itselleen tule oikein kokattua. Itsestäni nämä ovat kiinni, Osmo toteaa puuroa hämmentäessään. Mirja Suni kokkaa mielellään myös kotonaan. Kurssilla hän on oppinut joka kerta jotakin uutta. Kun Mirjan halukkuutta osallistua Syödään yhdessä -kurssille kysyttiin, hän ilmoitti heti olevansa valmis lähtemään mukaan. – Ja kun haetaan kotiovelta ja tuodaan päivän päätteeksi takaisin, niin tämä on myös helppoa. Osallistujista muutama tuntee toisensa entuudestaan mutta vasta paikan päällä he näkivät, ketkä kaikki viiden viikon tapaamisiin tulisivat osallistumaan. Kurssi on tuonut iloa ja piristystä monelle. Kun toimintamallia esiteltiin alueen maakuntalehdessä, poiki se kiinnostusta yhteistyöhön myös sotaveteraanien osalta.

Hyvinvointi 19 Keittiössä on vauhtia, kun kaikki valmistavat omia ruokalajejaan. Ravinnon riittävyydestä Vuodesta 2003 ikäihmisten ravintoasioiden parissa työskennellyt Hannele Tuomisto pitää hanketta todella tärkeänä, sillä ruokailuun liittyvät ongelmat ovat merkittävä tekijä ikäihmisten hyvinvoinnissa. Tutkimuksissa on havaittu, että ikäihmiset saavat ruoastaan liian vähän proteiinia. – Ikäihmisten ruokailun kulmakivet ovat lihasvoiman ylläpito eli riittävä proteiinin saanti sekä ravinnon monipuolisuus, jotta he saavat tarvittavat ravintoaineet. Oikein syöminen tuntuu olevan kaikilla osallistujilla hallussa. Sen sijaan he jäävät pohtimaan, tuleeko heillä syötyä tarpeeksi usein. – Ruokahalu ei ole enää sama kuin ennen, he toteavat. Ikäihmisten ravitsemukseen erikoistunut Gery suosittelee, että ikäihmisen tulisi syödä säännöllisesti ja usein. Ateria tai välipala syödään 2–3 tunnin välein. Olisi tärkeää huomioida, että iltapalan ja aamuaterian väli saa olla enintään 10–11 tuntia. – Ikäihmisen ruokahalu pienenee ja ateria­ välit pitenevät. Yöpaasto on usein liian pitkä ja ruokamäärät liian pieniä. Näiden vuoksi ruoan laadukkuuteen on panostettava, Hannele korostaa. Sotainvalidi Osmo Roine valmistaa kotona kaurapuuronsa mikrossa. Nyt raaka-aineena oli kvinoa, jota hän keitti huolella. Hankkeen aikana osallistujat saavat tietoa ikäihmisen oikeasta ruokavaliosta. Yhteinen ruokailu piristää Osallistujat ovat olleet tyytyväisiä kurssiin, joka on antanut uutta tietoa, yhdessä tekemistä ja sitä kautta myös piristystä arkeen. – Ennen aina kotona syötiin yhdessä. Nyt se tuntuu jääneen, he miettivät. Kasassa on kiva porukka, jolla he saavat paljon erilaisia välipaloja maisteltavaksi ja kotiin viemisiksi. He innostuvat keskustelemaan ruokaan liittyvistä kokemuksistaan ja pitävät Hannelen perusteellisesta ja monipuolisesta tavasta käsitellä eri aihepiirejä. l Teksti ja kuvat: Marja Kivilompolo Anja Ravantti sai tehtäväkseen mustikkakukkosia. Leena Ukkonen mittailee aineksia siemennäkkileipään.

20 Puolisojäsen Kahvikerhon rouvat 17.1. Eturivissä Marjatta Salmela (vas.) ja Sirkka Koskinen. Takarivissä vasemmalta Kaija Leijamäki, Lahja Marjasto, Kyllikki Keinonen, Maire Aaltonen, Anja Lindström, Irma Launikainen, Ebba Rainto, Marjatta Haggrén ja Irma Vuolanen. Yhdessäolo on pääasia Turussa sotainvalidien puolisot ovat pitäneet yhtä alusta asti. Säännöllisissä tapaamisissa tärkeintä on kotoa lähteminen sekä yhdessä vietettävä aika. l Turun sotainvalidiosaston toimistossa on pöytä koreana joka toinen torstai. Toimisto toimii kokoontumispaikkana paikallisille puoliso- ja leskijäsenille sekä sotainvalideille. Kahvikerho on vapaamuotoinen kokoontuminen, joka tarjoaa jäsenille mahdollisuuden viettää aikaa yhdessä – nimensä mukaisesti kahvin ja aina jonkun pienen purtavan kanssa. Kahvikerho alkaa puolisojäsenten tapaamisella kello 12. Edellisyön lumisade ja siitä aiheutunut runsas loska kaduilla saa kahvikerhon aktiivirouvat Lahja Marjaston ja toimistonhoitajana pitkään työskennelleen Marja Saarelan pelkäämään osallistujakatoa. – Meillä on yleensä 15 rouvaa paikalla, mutta tänään ulkona on todella hankala kulkea. Voi olla, että osallistujamäärä jää vähäiseksi, Marja sanoo. Pelko osoittautuu aiheettomaksi, sillä toimiston ovi alkaa käydä ja paikalle saapuu pir- teitä rouvia. Puheensorina alkaa välittömästi. Kun kaikki ovat saapuneet, Lahja tarjoilee kahvia sekä aamulla leipomaansa pullaa, joka kerää runsaasti kehuja. – Se oli joko lumityöt tai leipominen, Lahja nauraa. Helppoa keskustelua Pitkän pöydän ääressä naiset jutustelevat leppoisasti. Omien kuulumistensa lisäksi he kertovat myös sukulaistensa tapahtumista. On selvää, että kun osa on tuntenut toisensa jo useiden vuosikymmenten ajan, niin lapsenlapset ja vielä siitäkin seuraavat jälkeläiset tunnetaan nimiltä. Heidän kasvuaan ihmetellään kätevästi kännykässä olevista kuvista. Keskustelu on kepeää, mutta vaikeitakaan aiheita ei kaihdeta. Yksi rouvista kyselee, onko muilla ollut alakuloa tai masennusta. Hän miettii, voisiko hän olla hiukan masentunut, sillä hän on ollut itkuinen. Rouvat poh- tivat voisiko ystävän alakulo johtua vähäisestä valosta. Kahvikerhossa on mukana ensikertalainen, Irma Vuolanen, joka tuli mukaan ystävättären houkuttelemana. Hän tunnistaa naisten joukosta muutamat tutut kasvot, mutta muutoin naiset ovat vieraita. – Kyllä täältä juttukavereita löytää, hän sanoo. Naiset ovatkin sitä mieltä, että elämä sotainvalidin kanssa yhdistää. He jakavat monia samoja kokemuksia, vaikka jokainen on viettänytkin omanlaistaan, itsenäistä elämää. Kyllikki Keinonen tuli mukaan, kun hänen miehensä nukkui pois. – Meillä oli yhdessä ollessamme omat ohjelmamme. Viihdyimme hyvin yhdessä ja matkustimme paljon. Sisarkerhosta kahvikerhoksi Yksi kahvikerholaisista, Ebba Rainto, 91, on

21 Piirit toimivat Sotainvalidipiirien omilta sivuilta voit lukea piirien toiminnasta, tulevista tapahtumista ja tarkistaa esimerkiksi yhteystiedot sekä toimistojen aukiolo­ aikoja. Sivujen aineistosta vastaavat piirien toiminnanjohtajat. 100-vuotiaita muistetaan Veljesliitto muistaa tänäkin vuonna 100 vuotta täyttäviä jäseniään lämpimällä shaalilla. Raision-Maskun sotainvalidi Matti Herranen sai omansa tammikuussa. Sivu 23 Kahvikerhossa tärkeintä on yhdessä oleminen ja kuulumisten päivittäminen. todellinen aktiivi, joka on ollut mukana melkein alusta asti. Tosin silloin ryhmä tunnettiin sisarkerhona. – Sisarkerho aloitti vuonna 1958 ja minä tulin mukaan 1959, kertoo. Sisarkerho oli paikallista naisjaostoa vapaamuotoisempi ryhmä, joka auttoi sotainvalidien tapaamisissa. Sisarkerhon naisia yhdistivät perheet ja he viettivätkin paljon aikaa yhdessä. Sisarellista tukea Ebba arvostaa ryhmän yhteisöllisyyttä ja tukea. Hän oli vielä nuori jäätyään ensimmäisen kerran leskeksi. Hän tapasi toisen aviomiehensä Turun sotainvalidien kesäkodilla, jossa hän työskenteli ravintolassa. – Me, kaksi leskeä, tapasimme kesäkodilla ja rakastuimme. Tie sydämeen todella meni vatsan kautta, Ebba nauraa. Kun hänen toinen aviomiehensä nukkui pois, sai hän sisarkerhon naisilta tarvittavaa tukea ja lohtua. – Jos jää yksin, on sosiaalisen verkoston merkitys todella suuri. Nuorena oli raskasta. Toisella kerralla minulla oli sisarkerhon naiset, Ebba sanoo liikuttuneena. Reilun tunnin kahviteltuaan naiset alkavat tehdä lähtöä. He halaavat toisiaan ja sopivat näkevänsä taas parin viikon kuluttua. Osa rouvista jaksaa osallistua vielä useisiin eri kerhoihin ja pitävät itsensä kiireisinä useana päivänä viikossa. Muutamalle kahvikerho on jäänyt ainoaksi sosiaaliseksi harrastukseksi ja sinne tullaan aina mielellään. l sivu 23 sivu Teksti ja kuvat: Marja Kivilompolo sivu 25 32 Sota-ajan esineistöä Heinolassa Heinolan perinnehuoneessa on esillä mm. kenraaliluutnantti A.F. Airon tavaroita. Sivu 25 Korjausneuvontaa Pohjois-Karjalassa Lähdön hetki. Lahja Marjasto (oik.) halaa ensimmäistä kertoaa mukana ollutta Irma Vuolasta. Pienillä korjauksilla sotainvalidin sauna saatiin turvalliseksi. Sivu 32

22 Piirit toimivat Helsinki HELSINKI Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0225 Helsingin piirin jäsenille Vuosi 2019 on alkanut pääkaupunkiseudulla todella lumisissa merkeissä. Vuoden alussa oli sotainvalidijäseniä 126, puolisojäseniä 329 ja tukijäseniä 65. Vuoden 2018 aikana kutsun viimeiseen iltahuutoon sai 37 sotainvalidijäsentä sekä 39 puolisojäsentä. Piirihallitus 31.1.2019 Tulevia tapahtumia Lounastilaisuudet Le Havressa (Kaivokatu 12) jatkuvat kuukauden 2. perjantaina kello 12.00: 8.3. / 12.4 ja 10.5. Lounaasta peritään 5,- euron omavastuu, varaathan tasarahan mukaan. Kaikki jäsenet ovat tervetulleita mukaan! Puolisojäsenkerho kokoontuu Kampin palvelukeskuksessa kuukauden viimeisenä perjantaina kello 10.30 – 13.00: 29.3. / 26.4. ja 24.5. Tilaisuuksissa yleensä jokin lyhyehkö luento, vapaata keskustelua kahvikupposen kera. Tervetuloa! Hengelliset iltapäivät järjestetään Helsingin Seudun Sotaveteraanipiirin toimesta myös Kampin palvelukeskuksessa kuukauden viimeisenä keskiviikkona kello 12.30 – 14.20: 27.2. / 27.3. ja 24.4. Isäntänä toimii Pentti Perttula. Tervetuloa! Tapahtumia Helsingissä: Talvisodan päättymisen muistotilaisuus 13.3. klo 9.00 Kasarmitorilla (Huom! ei Marskin patsaalla) sekä muistojuhla Vanhassa Kirkossa klo 15.00. Kansallisen veteraanipäivän 27.4. lipunnosto klo 10.00 Mannerheimin ratsastajapatsaalla ja juhla klo 13.00 Finlandiatalolla. Kaatuneitten muistopäivän 19.5. seppeleenlasku klo 10.00 Hietaniemessä ja kirkkotilaisuus iltapäivällä Töölön kirkossa. Tapahtumia Vantaalla Vetreksen järjestäminä: Talvisodan päättymisen 13.3. kukkien lasku ja muistotilaisuus klo 9.00 Tikkurilan Veteraanipuistossa. Piirin joululounas nautittiin 11.12. 2018 Folkhälsanilla. Puheenjohtaja johdatti vieraat laulamaan joululauluja. VUOSIKOKOUSKUTSU Sotainvalidien Veljesliiton Helsingin piiri ry:n jäsenet kutsutaan täten piirin sääntömääräiseen vuosikokoukseen, joka pidetään tiistaina 19. maaliskuuta 2019 kello 10.00 Folkhälsanin tiloissa (Mannerheimintie 97, Helsinki). Kahvitarjoilu alkaen kello 9.30. Vuosikokouksessa käsitellään piirin sääntöjen määräämät vuosi­kokousasiat ja sääntömuutosasiat. Vuosikokoukseen voivat osallistua varsinaisten sotainvalidijäsenten lisäksi puoliso- ja tukijäsenet. Vain sotainvalideilla on äänioikeus. Piirihallitus Kansallisen veteraanipäivän 27.4. lipunnosto ja seppeleenlasku klo 9.00 Tikkurilan Veteraanipuistossa sekä lipunnosto klo 9.00 Martinuksen edessä. Kaatuneitten muistopäivän 19.5. kaksikielinen messu klo 10.00 Pyhän Laurin kirkossa ja seppeleenlasku kirkon sankarihaudalla klo 11.00 sekä klo 12.00 seppeleenlasku Ruskeasannan sankarihaudalla. Tarkistakaa kellonajat vielä paikallislehdistä ko. ajankohtana, jos niihin tulee muutoksia! Toimistolla Yliopiston Apteekin lahjoittamia tuotteita Yliopiston Apteekki on antanut sotainvalidijäsenille lahjoituksena vartalovoidetta 200 ml tuubin sekä pesunestettä 500 ml pumppupullon (tuotteet ovat hajusteettomia). Halukkaat sotainvalidijäsenet voivat tulla hakemaan ne piiritoimistosta, niitä ei voida postittaa. Käyntiosoite: Kellosilta 4, 2. krs. Varmemmin toimistolta tavoittaa klo 9–14 välisenä aikana. Piirin huoltotoiminnasta kuluvana vuonna ilmoitetaan koko jäsenistölle vuosikokouksen jälkeen ilmestyvässä jäsenkirjeessä. Toivotan jäsenille oikein hyvää kevään odotusta, vuosikokouksessa tavataan! Satu Jelkälä-Blomqvist toiminnanjohtaja

Uusimaa Sotainvalidien Veljesliiton Uudenmaan piiri – Krigsinvalidernas Brödraförbunds Nylands distrikt ry UUSIMAA Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0225 VUOSIKOKOUSKUTSU Sotainvalidien Veljesliiton Uudenmaan piiri – Krigsinvalidernas Brödraförbunds Nylands distrikt ry:n jäsenet kutsutaan täten piirin sääntömääräiseen vuosikokoukseen, joka pidetään tiistaina, maaliskuun 26. päivänä 2019 klo 10.00 Oulunkylän kuntoutussairaalassa, Käskynhaltijantie 5, 00640 Helsinki. Valtakirjojen tarkastus on klo 9.00–9.45. Hyvää vuotta 2019 Vuoden vaihteessa Uudellamaalla sotainvalidijäseniä oli 93, puolisojäseniä 378 ja tukijäseniä 248. Uudenmaan perinneyhdistykseen kuuluu 223 jäsentä. Kaksoisjäsenyys, mikä tarkoittaa, että on sekä osaston tukijäsen että piirin perinneyhdistyksen jäsen, on noin 50 jäsenellä. Viime vuonna Hausjärven, Hyvinkään, Keravan seudun, Lohjan ja Nurmijärven osastot purkautuivat ja jäsenet siirtyivät piirin henkilöjäseniksi. Myös tänä vuonna muutama osasto aikoo tehdä päätöksen purkautumisesta. Lopulliset päätökset tehdään vuosikokouksissa. Kahvitarjoilu klo 9.30 Kokouksessa käsitellään piirin sääntöjen 5 §:ssä mainitut asiat ja pitkän tähtäyksen taloussuunnitelma. Piirit toimivat 23 Sotainvalidien Uudenmaan Perinneyhdistys – Krigsinvalidernas Traditionsförening i Nyland ry VUOSIKOKOUSKUTSU Sotainvalidien Uudenmaan Perinneyhdistys – Krigsinvalidernas Traditionsförening i Nyland ry:n jäsenet kutsutaan täten sääntömääräiseen vuosikokoukseen, joka pidetään tiistaina, huhtikuun 2. päivänä 2019 kello 10.45 Veljesliiton kokoushuoneessa, Ratames­ta­ rinkatu 9 C, 00520 Helsinki. Käyntiosoite Kellosilta 4, 2. krs. Kokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen 5 §:ssä mainitut asiat. Kahvitarjoilu klo 10.15. Hallitus Piirihallitus Tänä vuonna Itä-Espoon osasto täyttää 65 vuotta ja Uudenmaan sotainvalidipiiri täyttää 75 vuotta. Piirin juhlaa vietetään Sotainvalidipäivänä 18.8. Tuusulan seurakuntakeskuksessa. Osastojen puheenjohtajat, jaostojen edustajat ja piirihallitus kokoontuvat 5.3. Lohjalla Kaarteen Sotamuseoon. On hyvä päivittää kuulumiset, kun osastojen vuosikokoukset on pidetty mutta piirin vuosikokous on vielä edessäpäin. Varmasti piirin ja osastojen lähivuosien toiminta puhututtaa jäsenmäärän vähetessä ja talouden ollessa tiukka. Veteraanijärjestöjen yhteinen kirkkopyhä järjestetään sunnuntaina 8.9. Hyvinkäällä. Kevättä odotellessa, pidetään yhteyttä Satu Jelkälä-Blomqvist Riihimäen osaston 75-vuotis­ juhlia vietettiin 14.12.2018 seurakuntatalolla. Varsinais-Suomi VARSINAIS-SUOMI Hämeenkatu 14 L 7, 20500 Turku Puh. 02 284 1660 Varsinais-Suomen piirin vuosi 2019 Piirin alueella jatkaa tänä vuonna vielä 8 osastoa: Liedon, Loimaan seudun, Mynämäen, Naantalin seudun, Paraisten, Raision-Maskun, Salon seudun ja Turun osastot. Muut osastot ovat purkautuneet ja jäsenet liittyneet piirin henkilöjäseniksi. Suunnitelmissa on, että kaikki osastot ovat purkautuneet vuoden 2020 loppuun mennessä. Piiri jatkaa näillä näkymin vuoden 2022 loppuun, jonka jälkeen Sotainvalidien Varsinais-Suomen Perinneyhdistys ottaa vastuun viimeisistä sotainvalideista ja leskistä. Piirin ja osastojen toimintaan vaikuttaa Veljesliiton rahallisen tuen pieneneminen oleellisesti verrattuna viime vuosiin. Veljesliitto on käyttänyt varansa etupainoisesti elossa olevien jäsenten hyväksi ja nyt varat ovat pääosin käytetty. Piirin varat riittävät tarkalla rahanpidolla vuoden 2022 loppuun. Liiton varojen pienenemiseen liittyen toiminnanjohtaja on siirtynyt vuoden vaihteessa piirin palkkaamaksi ja samalla hänen työaikaansa on supistettu kahteen päivään viikossa. Piirin ja Turun osaston yhteinen toimisto on auki vain maanantaisin klo 9–15, muuten sopimuksen mukaan, p. 040 568 4500. Onnittelemme Sotainvalidien Veljesliiton Varsinais-Suomen piiri ry:n vuosikokous on 28.3.2019 klo 10.00 alkaen Turun kristillisellä opistolla, os. Lustokatu 7, Turku. Kahvitarjoilu klo 9.00 alkaen. Kokouksessa käsitellään sääntöjen 5.§:ssä mainitut asiat. Ilmoittautumiset piirin toimistoon p. 040 568 4500 tai sähköpostitse osoitteeseen varsinais-suomi@sotainvalidit.fi Vuosikokouksessa äänioikeus on piirin varsinaisilla ja puoli­ so­jäsenillä sekä jäsenosastojen edustajilla, joita jäsenosastot voivat lähettää varsinaisten ja puolisojäsenten yhteismäärän kutakin alkavaa 20 jäsentä kohden. Kannattajajäsenillä on läsnäolo- ja puheoikeus. Tervetuloa! Vuoden 2019 tapahtumia Piirin vuosikokous Turussa 28.3. Perinneyhdistyksen kahvikonsertti keväällä, aika ja paikka avoin Veljesliiton liittokokous 6.6. Helsingissä Marsalkka Mannerheimin muistojuhla 9.6. Louhisaaressa Piirin toimisto on suljettu 1.–26.7. Piirin 75-vuotisjuhla ja sotainvalidipäivä Valasrannalla 16.8. yhteis­ toiminnassa perinne­yhdistyksen kanssa Piirin syysseminaari Turussa 13.11. Piirihallitus Matti Pellervo Herranen 100 vuotta Raision-Maskun osaston jäsen Matti Pellervo Herranen vietti 100-vuotispäiviään 26.1. perheen keskuudessa Hulvelan Palvelukeskuksessa Raisiossa, jossa hän myös asuu. Veljesliiton shaali oli mieluinen lahja reippaalle ja ikäänsä nähden hyväkuntoiselle sotainvalidille. Teksti ja kuva: Jari-Matti Autere

24 Piirit toimivat Pirkka-Häme PIRKKA-HÄME Rautatienkatu 24 B 4, 33100 Tampere Puh. 03 222 6631 Tervehdys Pirkka-Hämeestä! Pirkka-Hämeen piirihallitus ja piiritoimisto toivottavat osastoille, sotainvalideille, puolisojäsenille ja tukijäsenille rauhallista ja toimeliasta vuotta 2019! Virkistys- ja matkailutoimintaa Piiripäiväristeily Tukholmaan 20.– 21.5. Vikingin m/s Viking Grace lähtee maanantaina Turusta klo 20.55 ja saapuu takaisin tiistaina klo 19.50. Sotainvalideilta ei peritä maksua. Puolisojäseniltä maksu on 40 euroa. Muilta hinta on 90 euroa. Hintaan sisältyy maakuljetukset (Ruovesi-Vilppula-Mänttä-TampereKangasla-Pälkäne-ValkeakoskiTurku ja Ikaalinen-Hämeenkyrö-Vammala-Turku), ikkunallinen 2 hengen hytti, meriaamiainen ja buffetlounas sekä pientä ohjelmaa. Tarkemmat tiedot piiritoimistosta, jonne myös ilmoittautumiset mahdollisimman pian, viimeistään huhtikuun 18. päivään mennessä. Syksyllä on suunnitteilla vastaavanlainen risteily Tallinnaan. Piirin omaa hengellistä päivää vietetään Längelmäellä Päiväkummun kurssikeskuksessa 14.5. Kesäjuhla järjestetään Tampereella hotelli Rosendahlissa 11.6. Sotiemme veteraanien kirkkopäivää vietetään Tampereella Olkahisten kirkossa 10.9. Neuvontaa osastojen jäsenille Neuvontapalvelua osastojen jäsenille järjestetään kotipaikkakunnilla tarpeen mukaan. Neuvontapalvelua on ollut myös osastojen vuosikokousten yhteydessä ja edellä mainituilla risteilyillä. Piiritoimisto auttaa ja palvelee jäsenkuntaa puhelimitse joka arkipäivä. Varsinaiset asioimispäivät toimistossa ovat maanantai, tiistai, keskiviikko ja torstai. Lähes 200 vuotta kokemusta. Kauko Mäenpää (vas.) täytti 100 vuotta 3.1. ja Pentti Kuukankorpi pukee 100-vuotiaan shaalin 20.3. Tammenlehväkeskuksen pitkäaikaisinta työntekijää Arja Rynkää onnittelee toiminnanjohtaja Jouko Sipilä. Tampereen osaston 78-vuotispäivän johdosta toimistossa kakkukahvit 26.3. klo 10–13. Tervetuloa! Joulukahvit toimistolla osastojen puheenjohtajille ja sihteereille ja piirin henkilöjäsenten yhteyshenkilöille. Hoidoista ja palveluista Kaikille jäsenille järjestetään vuoden aikana kerran kuntoutus- tai virkistysjakso. Maksusitoumus on pyydettävä etukäteen. Samoin kaikille puolisojäsenille kustannetaan jalkahoito kolme kertaa kuluvana vuotena. Jalkahoitokerrasta maksetaan enintään 35 euroa. Maksetut laskut toimistoon viimeistään 30.11.2019 mennessä. Sen jälkeen tulevia laskuja ei makseta. Sotainvalidin puoliso tai leski, joka itse on veteraani (=saa rintamalisää) saa jalkahoitoja oman kuntansa kautta veteraanipalveluna. Asuntojen korjaus- ja muutostöissä sotainvalideilla ja heidän puolisoillaan ja leskillään on edelleen korjausneuvoja Voitto Niska maksutta käytettävissä. Kotona tapahtuvasta kodinhoidosta/avustamisesta piirissämme vastaa Sirpa Autero. Avustajatoiminta jatkuu toistaiseksi tämän vuoden. Sirpa Autero pyrkii järjestämään arjen askareisiin ja pieniin siivouksiin apua niillä paikkakunnilla joissa avustajatoimintaa on. Teidän sotainvalidien, puolisoiden ja leskien tulee ottaa yhteyttä joko piiritoimistoon (Sirpaan) tai omaan osastoon tarvitessanne apua. Tampereen osasto Huoltotyötä jatketaan. Tampereen osasto maksaa leski- ja puolisojä- Kansallisen veteraanipäivän johdosta perjantaina 26.4. klo 10–13 on toimistossa kakkukahvit. Tervetuloa! senten osalta ikkunanpesusta tänä keväänä enintään 60 euroa maksettua laskua vastaan. Maksettu lasku toimistoon viimeistään 15.6. mennessä. Kaikki korvausta saavat sotainvalidit saavat ikkunanpesun kaksi kertaa vuodessa kotikunnan kautta Valtiokonttorin maksamana. Kevätsiivouksesta osasto maksaa enintään 150 euroa, maksettu lasku toimistoon viimeistään 15.6.mennessä. Kevätsiivouksen voi pyytää myös piirin avustajatoiminnalta (Sirpa Autero p. 050 352 2537). Tampereen osaston tasavuosia täyttävät varsinaiset jäsenet ja puolisojäsenet kutsutaan kaikki yhteiseen onnittelu- ja kahvittelutilaisuuteen Tammenlehväkeskukseen neljän kuukauden välein. Puhelinnumeroita Jouko Sipilä (toiminnanjohtaja) p. 03 222 6631 tai p. 0400 835 993 Kirsi Korpi (piirin toimiston­ hoitaja) p. 050 384 3390 Leea Hykkönen (Tampereen osaston toimistonhoitaja) p. 03 222 7420 Sirpa Autero (avustajatoiminta) p. 050 352 2537 Voitto Niska (asuntojen korjausneuvoja) p. 0400 649 199 Tammenlehväkeskus p. 03 259 2111. Jouko Sipilä Tampereen osaston vuosikokous Tampereen osaston vuosikokous pidetään Tammenlehväkeskuksessa perjantaina 15.3.2019. Klo 10.30 ilmoittautumiset ja tulokahvit. Klo 11 alkujuhla ja klo 12 kokous. Kokouksen jälkeen veljesateria. Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat sekä sääntömuutosasia Piirin vuosikokous Piirin vuosikokous pidetään Tampereella Tammenlehvä­ keskuksessa perjantaina 29.3.2019 alkaen klo 10.30 tervetulokahvilla ja valta­ kirjojen tarkastuksella. Avajaistilaisuus klo 11. Avajaistilaisuudessa saamme kuulla esitelmät sotainvalidi Pentti Kuukankorvelta sota-ajan tapahtumista, Sotainvalidi-lehden päätoimittaja Markku Honkasalolta Veljesliiton tapahtumia liiton historian ajoilta ja aluepäällikkö evl Marko Alamäen esityksen maanpuolustuksen nykytilasta Pirkanmaan alueella. Vuosikokous alkaa klo 12. Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Veljes­ ateria kokouksen jälkeen.

Lahti Välähdyksiä vuoden 2018 tapahtumista LAHTI Vuosi 2019 on jo vauhdissa, edessä on osastojen ja piirin vuosikokouk­ set, niistä osastojen kokoukset on jo pidetty tämän lehden ilmestyessä. Väistämätön tosiasia on, että jäsenistö on taas vuoden vanhempaa ja toimintaa on sopeutettava heidän toimintakyvyn ja tarpeiden mukaiseksi. Osastojen toiminta tulee keskittymään entistä enemmän omalle paikkakunnalle, retkien ja tilaisuuksien sekä piirin yhteisten tapahtuminen vähetessä. Monia vuosia piirin toimesta järjestetyistä kesäteatterivierailuista ja joiltakin osilta ns. kolmen osaston yhteisistä virkistyspäivistä on päätetty luopua tai niitä toteutetaan osastojen toimesta. Toki piiri tulee jatkossakin tukemaan osastojen toimintaa ja järjestää jäsenkunnalle erilaisia tukitoimia. Tässä vaiheessa näistä toimista voidaan mainita mm. virkistysloma Kyyhkylässä 29.4.–3.5. Lomalle halukkaat saavat tarkempaa tietoa oman osaston sihteeriltä, joiden kautta ilmoittautuminen toimitetaan piirille. Piirin yhteinen virkistyspäivä Siikaniemen kurssikeskuksessa järjestetään 17.6. Ilmoittautuminen tapahtuu oman osaston sihteerille. Kuljetus tilaisuuteen toteutetaan osastojen ja piirin toimesta Piirin vuosikokous Tulevasta toiminnasta päätetään piirin vuosikokouksessa, joka pidetään 25.3.2019 klo 14 Lahdessa sijaitsevassa Ravintola Kivessä, osoite Sibeliuksenkatu 6 B (Diakonialaitoksen rakennus). Ennen kokousta lounas klo 13. Ahvenistonkatu 2 as 206, 15110 Lahti Puh. 03 782 2232 Lahden piirin kuulumisia Piirit toimivat 25 Orimattilan Sotainvalidit juhlivat 75 vuotista taivaltaan seurakunta­ talolla 18.4.2018. Heinolan, Hartolan ja Sysmän Sotainvalidit viettivät yhteisen virkistyspäivän Heinolan Koskensaaressa 6.8.2018. Veteraanien perinnetyötä Heinolassa Sotaveteraaniliiton johtoajatuksena oli, että sen piireillä ja niiden yhdistyksillä olisi yksipuolisesti vetovastuu perinnetyöstä. Päijät-Hämeen alueen kannaksi vahvistui piirin neuvotteluissa yhden perinneyhdistyksen malli eli perinneyhdistys perustettaisiin Lahteen. Heinolan Sotaveteraaniyhdistykset koettivat neuvotella vielä Itä-Hämeen kuntien kanssa yhteisestä perinneyhdistyksestä, mutta Hartolan ja Sysmän yhdistykset eivät halunneet tässä vaiheessa yhteistä perinnetoimintaa eikä Sotaveteraaniliitto piirin kannan kuultuaan antanut perustaa omaa perinneyhdistystä. Tilanne perinnetyön mallista piirin alueella toimivien veteraaniyhdistysten mielestä oli sekava. Mm. sotainvalidien ja rintamaveteraanien mielestä sotaveteraanipiirin kaavailema malli ei ottanut riittävästi huomioon niiden osuutta perinnetyössä. Suomen Sotaveteraaniliitto perusti vuonna 2005 Tammenlehvän Perinneliiton hoitamaan ja vaalimaan Suomen vuosina 1939–1945 sotien ja niiden veteraanien perinteitä. Tavoitteena oli löytää toimintamuodot, jotka olisivat yhteiskunnan kannalta tärkeitä ja muistettavia vielä vuosikymmentenkin kuluttua sekä löytää perinteelle jatkuvuutta ylläpitävät vastuunkantajat. Perinneasian neuvottelut alkoivat Lahden alueella vuonna 2013. Keväällä 2014 Heinolan veteraanijärjestöt ja reserviläisjärjestöt pitivät yhteisen kokouksen, jossa päätettiin yhteisen perinneyhdistyksen perustamisesta hallinnoimaan veteraanien yhteistä perintöä ja esineistöä sekä toimitilojen hankkimisesta yhteiseen käyttöön. Perinnetilan järjestämisestä lähetettiin pyyntö Heinolan kaupungille, mutta kaupungilta ei löytynyt tarkoitukseen sopivaa tilaa. Yhdistykset totesivat asian Heinolan oma malli Raimo Nurminen seuraa kun Erkki Heiskanen asettaa järjestöliput esille. Edessä sodassa ollut sotilaspyörä. olevan niin tärkeä, että tilat hankitaan vapailta markkinoilta. Vuonna 2016 sovittiin tilojen vuokrauksesta ja päätettiin perustaa Sotiemme Veteraanien Heinolan Perinnehuone ry, jonka päättävinä jäseninä ovat Heinolan Sotainvalidit, Heinolan Sotaveteraanit, Heinolan Rintamaveteraanit, Heinolan Reservinupseerit, Heinolan Reserviläiset, Heinolan Maanpuolustusnaiset, Itä-Hämeen Vapaussoturien perinneyhdistys ja Heinolan Sotaorvot ja Kaatuneiden omaiset. Lopputuloksena käynnistyi yhdistys, joka tarjoaa jäsenyhdistyksille toimisto-, kokous- ja perinnetilan, jossa Heinolan reserviläisjärjestöt ja veteraaniyhdistysten tukijäsenet hoitavat mm. Tammenlehvän perinneliiton tehtäviä. Yhtenä pääajatuksena on ottaa vastuu toimitilasta ja perinne-esineiden säilyttämisestä sekä sotien ja veteraanien muistopäivien vaativista järjestelyistä ja kustannuksista sekä välittää sotiemme veteraanien perinnetietoa tuleville sukupolville. Yhdistyksellä on joitakin yritysjäseniä ja n. 30 tukijäsentä, joiden antama tuki ei vielä riitä kaikkien kulujen peittämiseen, joten tarvitaan lisää yritys- ja henkilöjäseniä. kossa on mm. sodassa ollut polkupyörä ja pomminsirpaleita Heinolan pommituksista vuodelta 1941. Vierailijoita tervehtivät järjestöjen liput ja sota-ajan puvut: Irja Mansikkalan Viipurissa valmistettu lottapuku ja soturilla on yllään res. kapteeni Pertti Salevan lahjoittama luutnantin puku vm. 1936. Yhden vitriinin täyttävät heinolalaisten veteraanien kunniamerkit. Heinolan Ristintaipaleella sotien jälkeen asuneesta ja sinne haudatusta kenraaliluutnantti A.F. Airosta muistuttavat piippu, kamera ja mustekynä. Lasikaapista löytyy joukko sotilaspasseja, jotka kertovat yksityiskohtaisesti omistajansa sotatiestä. Perinnehuoneeseen on koottu erilaista sota-ajasta ja veteraaneista kertovaa esineistöä kuten valokuvia, puhdetöitä ja kirjallisuutta. Jou- Teksti: Kalle Hiltunen Perinnehuone täyttyy viime sotien muistoista Tulevaisuus Perinteitä on runsaasti eikä huone ole vielä valmis. Yhdistys ottaa jatkossakin esineistöä ja muuta aineistoa. Tarkoitus on myös hankkia multimedialaitteisto. Tervetulleita tutustumiskäynneille ovat eri tahoja edustavat ryhmät koululaisista eläkeläisiin. Tiloissa toimivat yhdistykset esittelevät perinnehuonetta omina toimistoaikoinaan sekä ajanvarauk­ sella. Heinolan Perinnehuone ry:n toimitilat sijaitsevat osoitteessa Heinolan Savontie 7, 2. kerros. Lähdeaineisto: Raimo Nurminen ja Ari Viuhko

26 Piirit toimivat Kanta-Häme KANTA-HÄME Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna Puh. 050 520 4065 Perinteinen piirin vuosisuunnittelupäivä pidettiin 10.1., mutta tällä kertaa olimme Päivölän Kansan­ opistolla. Aamupalan jälkeen opiston uusi rehtori (eversti) Pekka Järvi toivotti meidät tervetulleiksi ja kertoi Päivölän tuoreimpia kuulumisia. Pekan kanssa olemme piirin tilaisuuksissa tulleet tutuiksi hänen toimittuaan Panssariprikaatin komentajana ja onkin mukavaa, että yhteistyömme jatkuu nyt Päivölän merkeissä. Piirin puheenjohtaja Juha Vuorisen toivotettua myös piirin puolesta osallistujat tervetulleiksi, veljespappimme Tauno Matias Roto aloitti päivän ohjelman aamuhartaudella, jonka jälkeen pääsimme päivän varsinaisen aiheen pariin eli piirin kuluvan vuoden tapahtumien suunnitteluun. Päivölän rehtori Pekka Järvi kertoi opiston kuulumisia. Piirin veljespappi Tauno Matias Roto piti aamuhartauden. Palveluneuvojat Irma Ylenius / Lamminniemi p. 050 383 7796 Ulla Kannisto / Ilveskoti p. 040 715 5246 Piirin vuosikokous 20.3.2019 Piirin vuosikokous klo 14.00 Päivölän Kansanopistolla Tarttilassa. Kahvitarjoilu klo 11.30 ja päiväjuhla alkaa klo 12.00. Palveluneuvoja Irma Ylenius kertoi lakimuutoksesta. Toimintakalenteri suunnitellaan yhdessä Tilaisuuden tarkoitus on nimenomaan sopia sekä osastojen vuosikokouspäivät että suunnitella piirin tapahtumien aikataulut niin, että päällekkäisyyksiä ei olisi muiden tapahtumien kanssa. Kalenterin suunnittelussa huomioidaan aina myös Kanta-Hämeen sotaveteraa­ nipiirin toimintakalenteri, sillä meillä on paljon yhteisiä jäseniä. Näin voidaan varmistaa, että kaikki pääsisivät osallistumaan mahdollisimman moneen tilaisuuteen niin halutessaan. Ja koska osastojen edustajat olivat paikalla, niin samalla kartoitettiin osastojen suunnitelmia toiminnan jatkamisen suhteen. Varovaista ennustamistahan se on, sillä kenelläkään meillä ei ole sitä kristallipalloa, jolla voisimme tulevaisuuteen nähdä. Toimintakalenterin täyttämisen jälkeen kuulimme Forssan naisjaoston edesmenneen jäsenen kirjoittaman hauskan kronikan Päivölän Kansanopistosta piirin naistoimikunnan puheenjohtaja Irja Hirstiön lukemana. Piirin naistoimikunnan puheenjohtaja Irja Hirstiö nauratti yleisöä lukemalla edesmenneen jäsenen kirjoittaman kronikan kansanopistosta. Palveluneuvojat auttavat Palveluneuvoja Irma Ylenius kertoi meille sotilasvammalakiin 1.1.2019 tulleista muutoksista ja muistutti myös vanhoista asioista. Piirin alueen palveluneuvojat, Irma Ylenius ja Ulla Kannisto, tulevat molemmat oikein mielellään jäsenten kotiin kartoittamaan ja varmistamaan, että kaikki mahdolliset saatavissa olevat palvelut, kuntoutukset ym. ovat käytössä. Jos vähänkään mieltä askarruttaa jokin asia tähän liittyen, kannattaa ilman muuta ottaa heihin pikaisesti yhteyttä. Ennen lounasta ja kotimatkaa Hämeen Avustajatoiminnan projektipäällikkö Antti Mikkola kertoi vielä hankkeen ja palvelujen jatkuvan jäsenistölle ennallaan ja varovaisesti myös lupaili, ettei tuntihintaan olisi tulossa korotuksia tämän vuoden aikana. Kiitos kaikille suunnittelupäivään osallistuneille! Mira Kulmala, toiminnanjohtaja Kuvat: Hannu Reko Piirin puheenjohtaja Juha Vuorinen toivotti osallistujat tervetulleiksi. Kanta-Hämeen Veteraani­ järjestöjen Seutukunnallinen kirkkopäivä 6.5. Messu klo 10 Lammin Kirkossa ja päiväjuhla klo 13 Tuuloksen Kapakanmäellä. Pixhill.com Suunnittelupäivä Päivölässä

Kymi Piirit toimivat 27 Vuosikokous Piirin vuosikokous pidetään Luumäellä Mäntykodissa perjantaina 15.3.2019 os. Patteritie 7, 54500 Taavetti. Valtakirjojen tarkastus alkaen kello 10.30, ruokailu 11.00, vuosikokous 12.00. Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat. KYMI Kauppalankatu 25 B 19, 45100 Kouvola Puh. 044 3350 754 Hyvää alkanutta vuotta! Kymen piiri sai ensimmäiset henkilöjäsenensä vuoden alusta, kun Kymi-Karjala osasto purkautui. Piiri lähettää kaikille jäsenkirjeen vuosikokouksen jälkeen maaliskuun lopussa. Toimintaansa jatkaa kolme osastoa: Kouvolan, Lappeenrannan seudun sekä Joutsenon osastot. Piirissämme oli vuodenvaihteessa sotainvalidijäseniä 87 ja puolisojäseniä 406. Piirissämme toimii edelleen aktiivisia tukihenkilöitä, joista olemme kiitollisia. Yhdessä jatkamme eteenpäin rinnalla kulkien. Avustajatoiminta Avustajatoiminta ja sen palvelut jatkuvat tänä vuonna samalla tavalla kuin aikaisemmin. Osastojen purkautuminen ei vaikuta avustajapalvelutoimintaan. Piirin toiminnanjohtaja aloitti 1.1.2019  avustajapalvelussa osaaikaisena projektiohjaajana ja jatkaa toiminnanjohtajan työssä 4 pvä / viikko. Avustajapalveluun liittyvissä asioissa voi kääntyä ensisijaisesti projektipäällikön Iina Joukaisen puoleen. Projektipäällikkönä toimii Iina Joukainen p. 050  381 5797. Neuvontapalvelu Sotainvalidien neuvontapalvelu tarjoaa Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan sotainvalideille, heidän puolisoille ja leskilleen sotilasvammalakiin, muuhun sosiaaliturvaan ja kotona selviytymiseen liittyvää neuvontaa ja asioiden hoitamista sekä kotikäyntejä. Palvelu on maksutonta ja luottamuksellista: Pohjois-Kymenlaakso ja Etelä-Karjala: sosiaalineuvoja Tuija Kurki p. 0400 524 314 tuija.kurki@ kymsote.fi Etelä-Kymenlaakso ja Hoiku/ Kymen Hoito- ja Kuntoutuskeskus: sosiaalineuvoja Sanna Wilén p.040 8247 590, sanna.wilenkujala@kymsote.fi Vuoden 2019 tapahtumia Sotainvalidit Pentti Laakso (vasemmalla) ja Veikko Raussi nauttimassa juhlasta Alina Voronkovan kanssa. Kuva: Paavo Mikkonen Elämän Kinkerit tiistaina 9.4. Kouvolan seurakuntakeskuksessa tiistaina 16.4. Imatralla Olavinkulmassa Perinneyhdistyksen vuosikokous keskiviikkona 24.4. Luumäellä Mäntykodissa Juhlassa huomionosoitukset saivat Ritva Rantala, Pekka Ainali, Päivi Stenvall ja Arvo Saaristo. Huomionosoitukset jakoivat sotainvalidi Pentti Laakso sekä piirin pj. Kari Hietanen. Kuva: Paavo Mikkonen Kouvolan osaston 75-vuotisjuhla Kouvolan osaston 75-vuotisjuhlaa vietettiin 23. marraskuuta Kouvolan seurakuntakeskuksessa. Kymmenen kouvolalaista sotainvalidia perusti vuoden 1943 marraskuussa Sotainvalidien Veljesliiton Kouvolan osasto ry:n. Sotainvalidien auttamiseksi kerättiin varoja kekseliäillä tavoilla: perinteisten arpajaisten ja iltamien rinnalle otettiin myös missit. Kouvolassa kävivät esimerkiksi Miss Universum 1952 Armi Kuusela ja Miss Eurooppa 1955 Inga-Britt Söderberg. Vuonna 2018 osasto sai vieraakseen hallitsevan Miss Suomen Alina Voronkovan. ”Sotainvalidit ja sotiemme veteraanit ovat antaneet meille nuorille hienon esimerkin. Sellaisesta sinnikkyydestä, positiivisuudesta, rehellisyydestä ja toisten ihmisten kunnioittamisesta riittää kipinää vaikka Miss Universum -kilpailuihin.” Sotainvalideilta ja veteraaneilta tuttua kaveria ei jätetä -periaatetta Voronkovakin soveltaa. ”Miss Suomeksi valintani jälkeen olen vieraillut monissa paikoissa ja tavannut muun muassa vanhuksia. Olen huomannut, miten suuri merkitys lyhyelläkin yhdessä vietetyllä ajalla on. Yhdessäolon tärkeyttä ei voi liikaa korostaa.” Veljesliiton tervehdyksen juhlaan toi pääsihteeri Seppo Savolainen. Lumisin terveisin, Tiia Sihvola Kunniakerholaisten tapaaminen Kunniakerholaiset saivat kaksi uutta jäsentä, kun Pentti Laaksolle ja Pekka Lipiäiselle luovutettiin pienoisliput Vapaudenristin tunnuksin ja nauhoin Sotainvalidipäivän juhlassa 21.8.2018. Piirihallitus järjesti kunniakerholaisille yhteisen juhla-aterian Kouvolassa 17.12.2018. Avustus sotainvalidille Humanitas-seuran edustajat Juhani Salinen (vas.) ja Heikki Roilas luovuttivat Etelä-Karjalan 2018 avustuksen sotainvalidi Lauri Lehtimäelle 5.12.2018. Kuva: Raili Salmela Veteraanien yhteinen kirkko­ päivä Pohjois-Kymenlaaksossa perjantaina 17.5. Kuusan­­kosken seurakuntakeskuksessa, kirkossa. Ohjelma alkaa Kuusankosken kirkossa kello 10. Rosvopaistitilaisuus keskiviikkona 14.8. Vekaranjärvellä Sotainvalidipäivän juhla sunnuntaina 18.8. Lappeenrannan Kehruuhuoneella alkaen viikkomessulla ja ehtoollisella kello 11. Veteraanien yhteinen kirkkopäivä Etelä-Karjalassa sunnuntaina 8.9. Lappeen­ rannassa Veteraanien yhteinen kirkkopäivä Etelä-Kymenlaakso sunnuntaina 3.11. Haminassa Puolustusvoimien jouluateria perjantaina 13.12. Utissa Tapahtumiin voitte ilmoittautua piirin oiminnanjohtajalle p. 044 3350 754.

28 Piirit toimivat Satakunta Onnittelemme Paavo Heinola 100 vuotta - Sata lasissa toiselle sadalle SATAKUNTA Yrjönkatu 15, 5. krs, 28100 Pori Puh. 02 633 5233 Satakunnan suunnalta Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Tänä vuonna saamme nauttia vanhan ajan lumisesta talvesta, sillä lunta riittää runsain mitoin. Vuodenvaihteen jäsentilanne Satakunnassa on valmistunut. Sotainvalidijäseniä on 101 (edellisenä vuonna 132), puoliso- ja leskijäseniä on 360 sekä tukijäseniä 183. Kaikkiaan jäseniä on piirin alueella 644 (ed. vuonna 763). Piirin henkilöjäseninä heistä on 155, loput ovat jäseninä piirin kahdeksassa osastossa. Kun piirin henkilöjäsenien määrä kasvaa osastojen purkauduttua, tukijäsenten merkitys korostuu entisestään. Purkautuneiden osastojen puuhahenkilöt ovat kultaakin kalliimpia siellä omalla alueellaan toimimalla jäsenten hyväksi ja yhteistyössä piirin kanssa! Tänä vuonna järjestetään edelleen tapahtumia, joissa Satakunnan jäsenistö pääsee tapaamaan toisiaan ja virkistymään. Tällaisia ovat mm. kesäjuhla, naisten virkistyspäivä sekä Hakoniemen leiri. Tervetuloa mukaan! Kirkkopäivä Kaikkien veteraanien yhteistä seutukunnallista kirkkopäivää vietetään Eurajoella torstaina 13. kesäkuuta alkaen kello 12. Messu ja päiväjuhla pidetään Eurajoen kirkossa. Marika Keskinen Vuosikokouskutsu Sotainvalidien Veljesliiton Satakunnan piiri ry kutsuu kaikki henkilöjäsenensä sääntömääräiseen vuosi­ko­koukseen, joka pidetään Porin Suomalaisella Klubilla tiistaina 26.3. Kokouksessa kullakin piirin varsinaisella ja puolisojäsenillä on äänioikeus sekä tukijäsenillä läsnäolo- ja puheoikeus. Päivä alkaa juhlalla klo 11, kokous alkaa lounaan jälkeen klo 13. Lounasta varten ilmoit­tautumiset 18.3. mennessä. Osastot saavat kokouspostia perinteisesti. Karvialaisen Paavo Heinolan syntymäpäiviä juhlittiin vuoden ensimmäisenä päivänä päivänsankarin kotona. Pirtin seinät pullistelivat väenpaljoudesta. Kahvittelun lomassa käytiin moninaisia keskusteluja menneistä vuosista ja nykypäivästä. Puheensorina oli ajoittain niin voimakas, ettei tahtonut saada vierustoverin sanoista selvää. Onneksi Paavon ääniala on kantava basso, joten hänen kertomansa asiat tulivat kaikkien tietoon. Kertomukset kulkivat lapsuudesta sotakokemusten kautta arkisen aherruksen ja pienien juhlahetkien kera läpi monivivahteisen elämänkaaren. Pienenä poikana paimenessa Paavon ollessa kuuden ikäinen, hänen isänsä lähti Kanadaan töihin ja palasi sieltä vasta yhdeksän vuotta myöhemmin. Vastuu perheestä ja maatilasta jäi äidille, joka oli peräänantamaton ja työteliäs nainen. Äiti opetti lapsille työn merkityksen elämän ehtona ja monet työmenetelmät, joilla saatiin työt suoritettua. Paavokin paimensi karjaa muiden mukana heti kun vain kynnelle kykeni. Ennen rippikoulua hän ehti olla naapuritiloilla renkinä. Maatilan työt tulivat tutuiksi. Tuohon aikaan maatilan voimakoneena oli hevonen. Paavo muistaa, miten hevonenkin ymmärsi, että oli mukuloitten kanssa töissä ja teki työnsä rauhallisesti ja viisaasti. Sota on hullua hommaa Paavo palveli jatkosodan aikaan Jalkaväkirykmentti 7:ssä, joka tunnetaan myös Tyrjän rykmenttinä. Monien tehtävien kautta hän päätyi komppanian vääpeliksi 15.3.1944 ja hoiti virkaa sodan loppuun asti. Olipa hän tovin komppanian päällikkönäkin, minkä tehtävän hänelle määräsi rykmentin silloinen komentaja Adolf Ehrnrooth. Kotiutuessaan Paavo oli ylikersantti ja sai myöhemmin ylennyksen vääpeliksi. Sodan kauhut eivät unohdu koskaan. Taistelujen tiimellyksessä huudettiin apuun äitiä ja Jumalaa. Hädän hetkellä kuuli, kuinka sotilaat rukoilivat peloissaan. Yksi pahimmista muistoista on, kun vihollinen ampui vierellä taistelleen naapurin pojan kuoliaaksi. Tuo muisto seurasi vuosikymmeniä yöllisenä painajaisena. ”Sota on ihan hullua hommaa. Semmoista ei saisi enää koskaan tulla”, Paavo totesi painokkaasti ja selkeästi. Paavo haavoittui Vuosal- Paavo Heinola sai 100 vuotta täytettyään Sotainvalidien Veljesliitolta lahjaksi lämpimän shaalin. men taisteluissa. Vihollisen kranaatti-iskun seurauksena toisen korvan tärykalvo puhkesi paineiskusta. Yksi kolmesta veljeksestä kaatui rintamalla. Elämää sodan jälkeen Sodan jälkeen Paavolla oli veljiensä kanssa kuorma-auto, jolla osallistuttiin mm. kolmostien rakennustöihin. Autoilu on ollut Paavon leipälajina koko työuran ajan. Hänellä on ollut linja-auto sekä taksi, josta hänet muistaa erityisesti nuorempi ikäpolvi. Yhdessä puolisonsa Kertun kanssa hän piti aikoinaan kahvilaa ja matkustajakotia. Yöpyjinä oli mm. Tapio Rautavaara ja itse Olavi Virta, jotka poikkesivat yöksi keikkamatkoillaan. Myöhemmin Kerttu piti kirjakauppaa, jossa Paavo toimi ”liikeapulaisena” minkä taksikyydeiltä ehti. Paavo toimi aktiivisesti myös Karvian Sotaveteraaniyhdistyksessä ja Sotainvalidien Veljesliiton Karvian osastossa hoitaen vuosien ajan mm. sihteerin virkaa. Paavo on erittäin virkeä ja hy­ vässä fyysisessä kunnossa. Hänellä on soutulaite, jonka hän hankki yli 50 vuotta sitten ja on siitä lähtien käyttänyt sitä joka päivä. Iltajumppana hän harrastaa kyykkäämistä, sitäkin hän on tehnyt jo pal- Paavoa onnit­telemassa veteraaniveli Veli Rantala (vasemmalla) Paavon naapurista sekä Pentti Pentinmäki. jon pidempään kuin nykypäivän trendiliikkujat. Hän kävelee päivittäin myös läheiseen kyläkauppaan ostoksille ja kyläläisiä tapaaman. Musiikki virkistää Musiikki on ollut Paavolle aina merkittävä virkistäytymisen muoto. Sodan jälkeen hän oli paikallisessa orkesterissa rumpalina ja laulusolistina. Myöhemmin hän on laulanut mies- ja kirkkokuorossa vuosikymmeniä. Hopeahapset-lauluryhmässä hän mm. saatteli sotaveteraaniveljiä viimeiselle matkalleen siihen saakka, kunnes lauluryhmän toiminta loppui nelisen vuotta sitten. Musiikki ja laulu olivat olennaisessa osassa myös syntymäpäiväjuhlassa. Paikalla oli Karvian seurakunnan kirkkokuoro ja paikallinen Retro-Pojat laulutrio. Koskettavin lauluesitys oli Paavon sisaren viidennessä polvessa olevan lapsenlapsen esittämä Evakon laulu, jonka 10-vuotias Hilda Leppänen esitti ulkomuistista. Hän todisti esityksellään juhlassakin lauletun Veteraanin iltahuudon kertosäkeessä olevan toiveen ”kertokaa lapsen lapsille lauluin, himmetä ei muistot koskaan saa”, tulleen käytäntöön saatetuksi. Teksti: Pentti Pentinmäki

Suur-Savo Sotiemme veteraanit -keräyksen tuotosta SUUR-SAVO Porrassalmenkatu 3 A, 50100 Mikkeli Puh. 0400 756 249 Tervehdys Suur-Savosta! Suur-Savon piirin sotainvalidien jäsenmäärä oli vuoden lopussa 54 ja puolisojäseniä oli 338. Savonlinnan ja Mikkelin osaston purkauduttua vuonna 2018 jäljellä on vielä neljä osastoa; Varkaus, Piek­sämäki, Sulkava ja Rantasalmi. Purkautuneiden osastojen jäsenet ovat piirin henkilöjäseniä. Piirit toimivat 29 Neuvontapalvelun yhteystiedot Sotiemme Veteraanit -keräys tuotti Suur-Savossa yhteensä n. 25 000 euroa, josta sotainvalidiyhdistysten osuus oli n. 8 600 euroa. Merja Nyrkkö p. 050 570 0132 Heidi Kesänen p. 040 740 1845 Kirkkopäivät Seutukunnalliset kirkkopäivät pi­de­tään Pieksämäellä 25.9., samoin Mikkelissä 25.9. ja Savonlinnassa 26.9. Piirin vuosikokous Piirin vuosikokous pidetään Kyyhkylässä torstaina 14.3.2019 os. Kyyhkyläntie 9, 50700 Mikkeli. Alueen neuvontapalvelu Kyyhkylän järjestämää neuvontapalvelua hoiti vielä viime vuoden lopulla pitkäaikainen neuvontapalvelutyöntekijä Arja Metsätalo, joka pyydettiin eläkkeeltä sijaistamaan tehtävää. Vuoden vaihteessa kyseiseen tehtävään valittiin geronomi Heidi Kesänen. Kruunupuiston järjestämää neuvontapalvelua hoitaa edelleen sairaanhoitaja Merja Nyrkkö. Kahvit klo 10.30, kokous klo 11.00 ja lounas klo 12.00. Tervetuloa! Piirihallitus Kyyhkylän neuvontapalvelun Arja Metsätalo (vas.) ja Heidi Kesänen. Katariina Kuurola Pohjois-Savo POHJOIS-SAVO Minna Canthinkatu 24, 70100 Kuopio Puh. 017 261 1747, 0400 756 249 Piirin vuosikokous Piirin vuosikokous pidetään Hotelli Iso Valkeisella keskiviikkona 20.3.2019 (os. Majaniementie 2, Kuopio). Kahvitarjoilu klo 11.00, vuosikokous 12.00, lounas klo 13.00. Kuulumiset Pohjois-Savosta Piirin sotainvalidien jäsenmäärä oli vuoden 2018 lopussa 77 ja puolisojäseniä oli yhteensä 442. Vuonna 2018 purkautui kuusi sotainvalidiosastoa; Kiuruvesi, Pielavesi, Pyhäjärvi, Sonkajärvi, Suonenjoki ja Vieremä. Iisalmen ja Vesannon osastot purkautuvat vuoden 2019 alkupuolella. Purkautuneiden osastojen jäsenet siirtyvät piirin henkilöjäseniksi. Osaston purkauduttua paikkakunnalle jää yhteyshenkilö, joka on yhteydessä jäsenistöön ja piiriin. Leppävirran osasto jatkaa vielä ainoana osastona. Avustajatoiminta päättyi Pohjois-Savon piirissä noin 20 vuotta toiminut avustajatoiminta on päättynyt. Suuri kiitos kaikille mukana olleille niin käyttäjille, työntekijöille ja tukijoillekin. Katariina Kuurola Kokouksessa käsitellään 5 §:ssä mainitut asiat. Ennakkoilmoittautuminen kokouksen tarjoilua varten viimeistään 6.3. osoitteeseen anne.oksman@sotainvalidit.fi tai puhelimitse p. 017 2611 747 (ma–ke klo 8–14) Tervetuloa! Perinneyhdistyksen vuosikokous Perinneyhdistyksen vuosi­ kokous pidetään Hotelli Iso Valkeisella keskiviikkona 20.3.2019 klo 11.00 (os. Majaniementie 2, Kuopio). Esillä sääntöjen 5 § mukaiset asiat. Ennakkoilmoittautuminen kokouksen tarjoilua varten viimeistään 6.3. osoitteeseen anne.oksman@sotainvalidit.fi tai puhelimitse p. 017 2611 747 (ma–ke klo 8–14) Tervetuloa! Piiritoimistossa avustajatoimintaa hoitaneita toimistonhoitajia Tuija Lindströmiä (oik.) ja Liisa Sivosta (keskellä) ja sekä Iisalmen osaston sihteeriä ja Iisalmen osaston avustajatoimintaa hoitanutta Taija Hakkaraista (vas.) muistettiin ja kiitettiin 31.1.2019. Piiritoimisto muuttaa Piiritoimisto muuttaa ja uusi osoite 1.5. alkaen on Puijon­katu 39 A 17, 70100 Kuopio.

30 Piirit toimivat SISÄ-SUOMI Telkäntie 2 C, 40400 Jyväskylä Puh. 040 778 2740 Hyvää alkanutta vuotta 2019! Vuosi on vaihtunut ja aherrus jatkuu. Vuodenvaihteen tilinpäätökset, toimintakertomukset, tilastot ja talousarviot pitävät minut työntouhussa alkuvuoden. Osastojen vuosikokoukset antavat mahdollisuuden tavata osastojen jäseniä ja tukihenkilöitä. Muutama kipeä päätös eli osaston purkukokouskin on edessä. Piirin sekä Jyväskylän osaston toiminta jatkuvat samoissa tiloissa Telkänpesässä. Yhteystiedot ovat samat: parhaiten minut tavoittaa soittamalla p. 040  778 2740. Toimiston on auki pääsääntöisesti alkuviikosta, mutta kannattaa soittaa etukäteen tulostasi. Jäsenistöstä Piirimme jäsenmäärä oli vuoden vaihteessa kaikkiaan 415, joista sotainvalideja 82, puolisojäseniä 22 ja leskijäseniä 311. Tukijäsenten määrä oli 209. Kymmenen osastoa jatkoi toimintaansa vuoden alussa, joista kahdessa on jo tammikuun loppuun mennessä pidetty purkukokous. Piirin henkilöjäseniä oli vuoden vaihteessa 119. Piirimme sotainvalidien keski-ikä on 93 vuotta, vuosina 1918–1926 syntyneiden keski-ikä 95 vuotta. Neljä jäsentämme täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Mari Ekmark, toiminnanjohtaja Tervehdys avustajatoiminnasta! Toiminta jatkuu täydellä höyryllä. Olemme rekrytoineet töihin uusia ja tuttujakin avustajia, yhteensä 14 avustajaa. Avustajatoiminnan tarkoituksena on tukea sotiemme veteraanien kotona selviytymistä ja avustajien jatkokouluttautumista / työllistymistä. Avustajatoimintaa on Jyväskylässä, Vaajakoskella, Palokassa, Tikkakoskella, Uuraisilla, Toivakassa, Keuruulla, Jäm- Sisä-Suomi sässä, Äänekoskella, Sumiaisissa, Konginkankaalla ja Vaajakoskella. Leivonmäellä, Joutsassa ja Petäjävedellä kaivataan asiakkaita. Hinta on 35 € /2 tuntia. Mukavaa kevättä! projektipäällikkö Erja Mastokangas, p. 050 431 4043 projektiohjaaja Anna Maunula, p. 050 302 6171 Jyväskylän osaston kuulumisia Suurimmillaan Jyväskylän osastossa oli yli 700 jäsentä. Nyt sotainvalidijäsenten määrä on pudonnut alle 40, puoliso- ja leskijäseniä on vielä yli 100 ja tukijäseniäkin reilut 30. Sotaan osallistuneiden sotainvalidien keski-ikä on 95 vuotta ja osaston kaikkien sotainvalidien keski-ikä on 92. Painopiste on jo vuosia ollut kotona asumisen tukemisessa ja terveyden ylläpidossa. Tämä on tarkoittanut mm. siivouskuluissa avustamista, tukihenkilöiden järjestämistä sekä jalkahoitojen kustantamista. Kotona asumista ja terveydenhoitoa tuettiin n. 10 000 eurolla. Avustuksia on jouduttu hiukan leikkaamaan ja kohdentamaan niitä heikoimmin toimeentuleville. Virkistystä arkeen eri tilaisuuksilla Henkistä vireyttä on ylläpidetty järjestämällä monenlaisia retkiä ja tapahtumia yksin sekä yhdessä muiden veljesjärjestöjen ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Viime vuonna tällaisia tapahtumia oli yli 30. Toimintaa on tuettu n. 5000 eurolla. Sotainvalidiosaston jäsenille näistä tapahtumista kertyi noin 700 osallistumiskertaa. Tämä vuosi sujutellaan tuttuja, hyvin merkittyjä latuja pitkin. Toiminnan painopisteet säilyvät ennallaan, toki tukijäsenten hankintaa jo perinnetyötäkin silmällä pitäen yritetään tehostaa. Yhteistoimintaa veljesjärjestöjen välillä tiivistetään entisestään. Myös reserviläisjärjestöjä pyritään aktivoimaan ja sitouttamaan ennen kaikkea edessä olevaan perinneaikaan. Järjestöjen kesken hiljattain pidetyssä palaverissa hahmoteltiin jo maakunnallisen ”Maanpuolustus- ja veteraaniperinteen neuvottelukunnan” perustamista ja sen mahdollisia toimintatapoja. Toiminnan suhteuttaminen jäsenmäärään yhtenä haasteena Jyväskylän seudun Sotainvalidit ry:llä on muiden osastojen tapaan edessään haasteita: toiminnan sopeuttaminen jäsenkunnan tarpeisiin, perinneaikaan valmistautuminen sekä osaston toiminnan lopettaminen. Pidämme osaston 80-vuotisjuhlat 21.11.2020, ja sekin tuo omat haasteensa. Lisäksi osaston viimeisestä vuosikymmenestä on alettu kirjoittaa historiakirjaa. Siihen sisältyy merkkipaaluja koko taipaleelta sekä Telkänpesän Palvelukeskuksen 25-vuotishistoria. Kirjoittajaksi on lupautunut FT Keijo Koivisto ja työhön olemme saaneet Alfred Kordelinin Säätiön apurahan. Piirin ja osaston toimintoja on myös sujuvoitettu. Työskentelemme yhteisissä tiloissa ja osasto ostaa piiriltä toimistopalveluja keskimäärin 1,5 päivää viikossa. Järjestely on osoittautunut erittäin toimivaksi ja kustannustehokkaaksi. Kyösti Tomperi, puheenjohtaja, Jyväskylän seudun Sotainvalidit ry Vahdinvaihto piiritoimistolla. Juha Takalan jäädessä eläkkeelle toiminnanjoh­ tajana jatkaa Mari Ekmark. Kokouskutsu To 28.3.2019 Piirin vuosikokous Jyväskylä, Sotainvalidien Sairaskoti Piirin vuosikokous pidetään Sairaskodilla Jyväskylässä alkaen klo 11 valtakirjojen tarkastuksella. Tervetuloa kaikki osastojen kokousedustajat sekä piirin henkilöjäsenet mukaan päättämään. Tilaisuudessa palkitaan myös Suuren ansiomerkin saaneet. Kokouskutsu To 28.3.2019 Sotainvalidien Sisä-Suomen Perinne­ yhdistyksen vuosikokous Jyväskylä, Sotainvalidien Sairaskoti klo 14.15 (Piirin vuosikokouksen jälkeen). Ennakkoilmoittautuminen kokoukseen perinneyhdistys. sotainvalidit@gmail.com tai p. 040 778 2740 Piirin keskeiset tapahtumat 2019 28.3. Vuosikokous, Jyväskylä, Sotainvalidien Sairaskoti 6.11. Syysneuvottelupäivä, Jyväskylä, Sotainvalidien Sairaskoti Sotainvalidien SisäSuomen perinneyhdistys 19.8. Sotainvalidien kunniakerho ja Sotainvalidipäivä, Jyväskylä, Sotainvalidien Sairaskoti Muita yhteisiä tapahtumia 13.3. Talvisodan päättymisen muistotilaisuudet 27.4. Kansallisen Veteraanipäivän pääjuhla, Kuopio + maakunnan omat juhlat 6.6. Veljesliiton Liittokokous, Helsinki 9.6. Rosvopaistitapahtuma, Peurunka 3.8. Maanpuolustusjuhla, Saarijärvi 11.12. Veteraanien joululounas, Tikkakoski 19.12. Peurungan joululounas veteraaneille Kirkkopyhät (tiedossa olevat) 8.9. Veteraanien Kirkkopyhä, Jyväskylä (Palokan kirkko)

Etelä-Pohjanmaa Piirit toimivat 31 ETELÄ-POHJANMAA Ruukintie 65, 60100 Seinäjoki Puh. 06 4214 600 Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinivalkoista… Vanha vuosi on jo vaihtunut uuteen ja piirimme suunnitelmat ovat konkretisoitumassa käytännön toimiin. Vuodenvaihteessa piirimme sotainvalidien määrä oli 95, puolisojäsenten 472 ja tukijäsenten 489. Sotainvalidien poistuma oli viime vuonna 21 %, joka on selkeästi vähemmän kuin vuonna 2017 (27 %). Puolisojäsenten poistuma oli viime vuosien tapaan 14 %. Lehden ilmestymisen aikaan alkavat osastojen vuosikokoukset olemaan kirjoissa ja kansissa. Tänä vuonna purkautuneiden osastojen listaan lienevät liittyneet Evijärven, Teuvan ja Laihian osastot, joiden jäsenet on siirretty sotainvalidipiiriin henkilöjäseniksi. Purkautuneita osastoja on nyt kaikkiaan 12 ja itsenäisinä toimintaansa jatkavia 18. Sotainvalidien keski-ikä on jo ylittänyt 95 vuoden. Vuodenvaihteen tilastojen mukaan 35 % invalideistamme asuu laitoshoidossa, tai palveluasunnossa, peräti 44 % asuu vielä omakotitalossa ja loput 21 % rivi- ja kerrostalossa. Hengellistä toimintaa – myös radiossa Etelä-Pohjanmaan veteraanijärjestöjen kirkkopäivätoimikunta kokoontui 14.1. Piirimme alueella on järjestetty viimeiset kuusi vuotta alueellisia kirkkopäiviä. Vuonna 2013 päivillä oli osallistujia yhteensä 988 ja viime vuonna 486. Jäsenistömme heikentyneen kunnon ja liikkumisen rajoittumisen vuoksi toimikunta päätti järjestää uutena tapahtumamallina radiojumalanpalveluksen. Järviradion välittämän isänmaallisen jumalanpalveluksen saarnaajana toimii sotaveteraanien Seinäjoen osaston puheenjohtaja, hiippakuntapastori ja teologian tohtori Jaakko Antila Nurmosta. Jumalanpalvelus pidetään Alajärvellä 22.9. ja tarkoitus on, että toimintamallia kehitetään myös eteenpäin. Sotainvalidipiirin kotiaputoiminta jatkuu aktiivisena uuden tukijan turvin. Koko Etelä-Pohjanmaan alueen yksi yhteinen veteraaniväen kirkkopäivä järjestetään Ylistarossa. Piirissä tulevia tapahtumia Sotainvalidipiirimme muu toiminta jatkuu pääpiirteittäin vanhaa kaavaa noudattaen. Kuntoliikuntapäiviä järjestetään vuoden aikana kolme ja ne aloitetaan boccian merkeissä perjantaina 8.3. Piirin vuosikokous pidetään Nurmossa 22.3., Veljesliiton liittokokoukseen ei piirin puolesta matkaa järjestetä, mutta osastot voivat siihen itse halunsa mukaan osallistua ja Härmän Kuntokeskus vastaa jälleen Rosvopaistitapahtuman järjestelyistä 28.8. Syksyllä syysneuvotellaan ja tarkoitus olisi järjestää aktiiveillemme yhä vuotuinen retkikin, joka suuntautuu tällä kertaa Latvian Riikaan.   Suomenselän Kuntokotiyhdistys tukemaan myös piirimme kotiaputoimintaa Ähtärin veljeskoti oli yksi Suomen 23 sairas- ja veljeskodista. Veljeskoti fuusioitui huhtikuussa 2016 osaksi Kuusiokuntien sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen tuottajana toimivaa Kuusiolinna Terveys Oy:tä ja sai nimekseen Kuntoutus- Härmän Kuntokeskuksen kuntoutusjohtaja Minna Vienola toivottaa jäsenemme tervetulleeksi taloon. keskus Otsonlinna. Yleishyödylliseksi yhdistykseksi muuttunut veljeskodin taustayhteisö Suomenselän Kuntokotiyhdistys ry on jatkanut sotainvalidien ja -veteraanien sekä leskien, puolisoiden ja lottien kuntoutusten  taloudellista tukemista. Joulukuun alussa pidetty Suomenselän Kuntokotiyhdistyksen syyskokous  päätti ohjata vuonna 2019 yhteensä 270 000 euroa eteläpohjalaisten veteraanien, leskien, lottien ja puolisoiden jokapäiväisen elämän tukemiseen. ”Veteraaniväestön keski-ikä on niin korkea, että laitoskuntou- tuksiin  lähtijöitä on vuosi vuodelta vähemmän, minkä vuoksi haluamme tukea kotona asumista ja helpottaa siellä jokapäiväistä elämää”, yhdistyksen puheenjohtaja Mikko Savola kertoo. Tuki kotiaputoimintaan ja kuntoutusjaksoihin ”Olemme Suomenselän Kuntokotiyhdistys ry:n hallituksessa pohtineet yhdistyksen tulevaisuuden niin, että tästä ei synny perinneyhdistystä. Tukea on annettava ja jaettava silloin, kun sen tarvitsijoita vielä on. Uskoaksemme yhdistyksen varoja riittää suunnilleen yhtä pitkään kuin tuen tarvitsijoitakin”, Savola jatkaa. Sotainvalidipiirimme osalta yhdistyksen tuki jakautuu puoliksi kotiaputoimintaamme ja puoliksi kuntoutusjaksoihin. Kuntoutusjaksot ovat Otsonlinnassa seitsemän vuorokauden mittaisia ja uutena vaihtoehtona on nyt myös Härmän Kuntokeskus, jossa jakson pituus on viisi vuorokautta. Suomenselän Kuntokotiyhdistyksen sinivalkoisen tuen turvin saamme noin 50 puolisojäsentämme kuntoutukseen. Kotiapuun suunnattu tuki käytetään puolestaan kahdeksan avustajamme palkkakuluihin, jonka lisäksi tarjoamme piirimme jäsenille maksuttomat palvelut vuoden kolmelle viimeiselle kuukaudelle. Sydämellinen kiitos Suomen­ selän Kuntokotiyhdistykselle! Aurinkoista kevään odotusta! Marko & Maija

32 Piirit toimivat Pohjois-Karjala Korjausneuvojan apu on tarpeen kotona asuville POHJOIS-KARJALA Kirkkokatu 11, 80100 Joensuu Puh. 040 536 7537 SiunSoten hyvää palvelua Pohjois-Karjalassa Suomen sotien 1939–1945 sotainvalidien ja veteraanien sosiaalihuoltolain liikkumisen tuen kuljetuspalvelut siirtyivät 1.7.2018 SiunSoten ikäihmisten palveluihin. SiunSoten toimesta tehdään kaikkien sotainvalidien sekä rintamaveteraanien luona kotikäynti, jossa kartoitetaan jokaisen henkilökohtaiset palvelutarpeet. Palveluohjaus kotikäyntipyynnöt: Seniorineuvonta Ankkuri p. 013 330 2890. Kuljetuspalveluiden myöntäminen Sotainvalideille ja veteraaneille voidaan myöntää liikkumista tukeva palvelu kotona asumisen tukemiseksi ilman tulo- ja varallisuusharkintaa asiointi ja virkistysmatkoihin. Asiointiaika ja saattajaoikeuden tarve arvioidaan yksilöllisesti. Omavastuuosuutta ei peritä ja matkan voi tilata suoraan halua­ maltaan taksiliikennöitsijältä. Kuljetuspalvelumatkat myönnetään pääsääntöisesti toistaiseksi ja pääsääntöisesti oman kunnan alueella, mutta olosuhteet huomioiden ja kohtuuden rajoissa matka voi ulottua myös kunnanrajan yli. Kuljettajalle tulee matkan alussa esittää Veteraanikortti, kuljetuspalvelupäätös tai muu dokumentti kuljetuspalveluoikeudesta. Sosiaalihuoltolain liikkumisen tuen kuljetuspalvelumatkoja ei saa käyttää terveydenhuollon, sairaanhoidon tai kuntoutuksen matkoihin. SiunSoten sosiaalipalveluohjaaja, koordinaattori Ansa Tuovinen kertoi, että he pyrkivät hyvään ja joustavaan palveluun asiakkaiden edunmukaisesti. Jos sinulla on kysyttävää kuljetuspalvelusta tai muista sotainvalidien/rintamaveteraanien SiunSoten palveluista, soita Seniorineuvonta Ankkuriin p. 013 330 2890 tai Ansa Tuoviselle p. 013 330 7104. Tuulikki Leinonen Asuntojen peruskorjaustoiminta aloitettiin aikanaan piiritasolla ensimmäisenä Pohjois-Karjalan piirissä, josta se eteni kaikkiin sotainvalidipiireihin ja myöhemmin myös kaikkiin veteraanijärjestöihin ja nyt toiminta koskee koko vanhusväestöä. Korjausneuvojat ovat Vanhustyön Keskusliiton palkkalistoilla, mutta yhteistyö korjausneuvojien kanssa on tiivistä. Sotainvalidi Lauri Mara ja hänen puolisonsa Sirkka ovat erittäin tyytyväisiä korjausneuvoja Raimo Saarelaiselta saamaansa apuun. Lauri ja Sirkka asuvat rivitalohuoneistossa, jossa on sauna. Sauna oli muutoin kunnossa, mutta asukkaiden kannalta se oli toiminnallisesti turvaton. Saunanlauteille oli hankala päästä, koska rapun askelkorkeus oli suuri ja hyvät turvakaiteet puuttuivat. Nyt lauteet käännettiin takaseinälle ja yhden askelman sijaan lauteille nousua varten rakennettiin lähes tavallista rappukorkeutta vastaavat raput turvakaiteineen. Samalla saunan kiuas vaihdettiin sellaiseen malliin, jossa säätönappulat ovat korkeammalla kuin lattianrajassa. Urakoitsijana toimi Kimmo Invenius. Jos sinulla on kysyttävää kotona selviytymistä tukevista asumisturvallisuutta parantavista asioista, ota yhteyttä Raimo Saarelaiseen p. 050 540 7035. Muutostöiden jälkeen turvallisesti perillä. Uudet raput sekä kunnon kaide helpottavat lauteille nousemista. Korjausneuvoja Raimo Saarelainen uusitussa saunassa. Onnittelemme Piirin ja osastojen lämpimät onnittelut merkkipäivänne johdosta! 90 VUOTTA Erkki Lehtinen Hän on Kesälahden osaston asiamies, toiminut sihteerinä ja yhdyshenkilönä yli 30 vuotta, sekä piihallituksen varajäsenenä n. 5 vuotta. Tuulikki Leinonen Uusi luottamuspappi Piirissämme on kolme luottamuspappia. Uutena saimme joukkoomme rovasti Heikki Holkerin. Hän on toiminut sotilaspappina yli 30 vuotta sekä lyhyitä jaksoja seurakuntapappina Pohjois-Karjalassa. Eläkkeelle hän siirtyi Liperin kirkkoherran virasta 2015 lopussa. Rovasti Jouko Pesonen Hän on toiminut piirin luottamuspappina lähes kaksi vuosikymmentä. Nyt hän on luovuttanut tehtäviä nuoremmille. 75 VUOTTA Harri Hentunen Hän on tarkastanut piirin tilit lähes 20 vuotta. Tarkastukset hän on suo­ rittanut aina lahjoituksena. 70 VUOTTA Puheenjohtaja Arvo Kinnari Hän on toiminut Kiteen osaston puheenjohtajana ja piirin piirihallituksessa noin kymmen vuotta. Kalevi Lohiranto Piirin ”hovivalokuvaaja” on kuvannut piirin ja osastojen tilaisuuksissa jo vuosikymmenien ajan aina lahjoituksena.

Pohjois-Pohjanmaa POHJOIS-POHJANMAA Uusikatu 58 B 16, 90100 Oulu Puh. 045 182 4484/ 044 479 4797 Pohjois-Pohjanmaan piiristä Muistamme takia. Proteesista huolimatta hän oli innokas liikkuja ja osallistui sotainvalidien kilpailuihin hyvällä menestyksellä lajeinaan uinti ja hiihto. Eläköidyttyään virastaan Norjan kirkon ulkomaanapu kutsui hänet pariksi vuodeksi Tansaniaan, jossa hän opetti kahta patologia. Siellä hän työskenteli ja asui puolisonsa Anjan kera. Veljeskotiin hän joutui muuttamaan heikentyneen näkönsä vuoksi. Kai Dammert harrasti kuorolaulua ja oli vuosikymmenet Pohjan laulussa ja sotaveteraanikuorossa. Veljeskodissa hän jatkoi harrastustaan ja olipa hänellä kuuden henkilön kuorokin, kunnes jäsenet putosivat pois. Päivällä hänen lauluaan saattoi kuulla päiväsalista, johon sotainvalidiveljet kiiruhtivat mukaan laulamaan ja kuuntelemaan. Hän oli myös luotettu historian- ja tarinankertoja, joka sai aina kuulijoita. Sotamuistoja kerrottiin kilpaa, kuten myös tarinoita maailmalta. Vanha lääkärikin pyrki joskus esiin, kun kanssaveljet puhuivat hänelle vaikeuksistaan. Sarka kynnetty on, lauloi sotaveteraanikuoro siunaustilaisuudessa. Onnea 95 vuotta täyttäneille jäsenillemme Irja Pirttikoskelle ja Kaarlo Maneliukselle. Sotainvalidipiirin tervehdyksen toivat Mikko Kivimäki ja Esko Keränen. Kuva: Tarja Pirttikoski Piirit toimivat 33 Kokouskutsu Sotainvalidien Veljesliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry:n sääntömääräinen vuosikokous pidetään torstaina 14.3.2019 klo 10.00 Oulussa, Radisson Blu Hotel, Hallituskatu 1. Kokouspäivän ohjelma on seuraava: klo 9.00 kahvit klo 10.00 alkujuhlallisuudet ja kokous, kokouksen jälkeen lounas n. klo 11.45 uuden piirihal­ lituksen järjestäytymiskokous Tervetuloa! Anja Dammert Oulussa 10. päivänä tammikuuta 2019 Kai Dammert 1919–2018 Professori Kai Dammert teki elämäntyönsä Oulun yliopiston patologian laitoksen perustajana ja johtajana vuosina 1963–1986. Lääkärin ja tutkijan koulutuksen hän sai Helsingin ja Lundin yliopistoissa. Hän toimi Ruotsissa myös suomalaisen sotainvalidiryhmän tulkkina. Jatko-opintoja oli mm. USA:ssa ja Euroopassa. Hän on ollut kouluttamassa noin 1500 suomalaista lääkäriä. Vuonna 1939 syttyi talvisota, johon Kai osallistui vapaehtoisena, kun lääkäri tulkitsi hänet sydänvikaiseksi harvan pulssin takia, mikä johtui haarakatkoksesta. Kuhmon kovissa taisteluissa maaliskuussa 1940 läheltä ammuttu luoti murskasi vasemman säären luut. Paksussa lumessa hän joutui kovasti ponnistelemaan päästäkseen 50 metrin päässä olevalle sidontapaikalle. Avun hän sai Sotkamossa, jossa norjalainen ambulanssihenkilökunta leikkasi jalan noin seitsemän sentin päästä polven alapuolelta. Sanojensa mukaan vamma oli kuitenkin helppo hyväksyä ”kun jalka meni isänmaalle”. Kai ei uskonut, että olisi jäänyt jostakin paitsi sotavammansa Piirihallitus Huom! Ilmoittakaa osallistumisestanne piiritoimistoon viimeistään 1.3. p. 045 182 4484 Onnittelemme Piirihallituksen jäsentä Esko Kantolaa muistettiin merkki­ päivänä. Kuva: E. Vikström Piirin tapahtumia vuodelle 2019 13.3. Talvisodan päättymisen muistopäivä 14.3. Sotainvalidien Veljesliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry:n vuosikokous 27.4. Veteraanipäivän juhla 19.5. Kaatuneiden muistopäivä 15.8. Sotainvalidipäivä (paikka ilmoitetaan myöhemmin) Hietasaaren Veljes­kodilla tapahtuu 7.5. klo 9 Veljeskodin haravointitalkoot 6.6. klo 13 Veljeskodilla kesä­kauden avajaiset 27.6. klo 13 Veljeskodilla keski­kesän juhla Matti Hietala 100 vuotta Revonlahdella asuva Matti Hietala täytti 100 vuotta 28.1.2019. Piirin lämpimät onnittelut merk­ kipäivän johdosta! Kuva: Esko Kantola Veljeskodin joulujuhlassa vieraana luottamuspappimme, rovasti Pertti Lahtinen. Kuva: E. Vikström 18.7. klo 13 Virkistystoimintaa Veljeskodilla 29.8. klo 13 Veljeskodilla kesä­kauden päättäjäiset

34 Piirit toimivat Keski-Pohjanmaa Kutsu vuosikokoukseen Sotainvalidien Veljesliiton Keski-Pohjanmaan piiri ry:n vuosikokous pidetään perjantaina 15.3.2019 klo 10 Kitinkannuksessa (os. Kitinkuja 2, 69100 Kannus). KESKI-POHJANMAA Kitinkuja 2, 69100 Kannus Puh. 044 304 2669 Kokouksessa käsitellään pykälässä 5 § mainitut asiat. Kahvitarjoilu ja valtakirjojen tarkastus alkaen klo 9.15, vuosikokous klo 10 ja lounas klo 11.30. Tervetuloa! Uuden toiminnan­ johtajan / palvelu­ neuvojan tervehdys Alkanut vuosi 2019 toi tullessaan muutoksia piirimme toimintaan. Valitettavasti toiminnanjohtaja Marja-Liisa Kattilakoski ei voinut jatkaa enää toiminnanjohtajan työssään. Haikeudella katselen menneitä yhteisiä vuosiamme sekä kiitollisena erittäin hyvästä yhteistyöstä yhteisten asiakkaiden parhaaksi. Piirimme eri toiminnanjohtajien kanssa yhteistyö on ollut aina hyvää ja rakentavaa. Uusi vuosi ja uudet haasteet, näinhän sitä sanotaan. Haluan kiittää piiriä ja Veljesliittoa sekä työnantajaani luottamuksesta, kun tähän toiminnanjohtajan tehtävään sain pyynnön. Maha täynnä perhosia ja pää pyörällä tässä aloitetaan hommia. Toivon pitkämielisyyttä kaikilta asianomaisilta, kun uutta opettelen. Pitkä kokemus sotainvalideista Oma työhistoriani sotainvalidien, puolisoiden ja leskien parissa on alkanut 28 vuotta sitten. Aluksi sairaanhoitajana tuolloin aloittavassa sairas- ja veljeskodissa eli Kannuksen Veljeskodissa, nykyisessä Kitinkannuksessa. Sairaanhoitajan toimesta jäin toimivapaalle 17 vuotta sitten ja siitä lähtien olen toiminut Kitinkannuksen ja piirin alueella palveluneuvojana. Työni kunniakansalaistemme parissa on ollut etuoikeus sekä erittäin antoisaa monella tavalla. Sotilasvammalain mukaiset etuudet ja monet muut asiat ovat jo tuttuja, mutta yhdistystoiminnan kuviot on opeteltava. Piirin hallituksen jäsenenä olen toiminut jo useamman vuoden. Veteraaniavustajatoiminta loppui Haikein mielin aloitamme tätä vuotta myös siitä syystä, että Veteraaniavustajatoiminta ei enää jatku. Toiminta helpotti monen jäsenemme elämää. Lämpimät kiitokset Kaijalle, Kaisalle ja kaikille avustajille menneistä, hyvistä vuosista! Piirihallitus Piirin hallitus kokoontui ennen joulua Kannuksessa. Yhteiskuvassa myös piirin entinen ja uusi toiminnanjohtaja. Sotainvalidien osalta ei ole huolta, sillä heidän etuisuudet ovat lailla turvattuja. Suurin huolenaihe on leskien osa: heidän asiansa ovat eriarvoisessa suhteessa riippuen siitä, missä kunnassa he asuvat. Työsarkaa riittää monien asioiden suhteen. Onneksi moni kunta on ottanut vastuuta ja eri tavoin tukenut leskille kotiin annettavaa apua. Vuodenvaihteen tilastoja Taas on ollut aika lukea vuodenvaihteen tilastoja ja todeta, että monesta jäsenestä on enää muisto mielissämme. Sotainvalideja on keskuudessamme vielä 35 ja puolisojäseniä vajaat 250. Sievi-Reisjärven osasto purkautui 30.6. ja Kalajoen osasto loppuvuodesta. Onneksi tärkeät yhteyshenkilöt näissä kunnissa jatkavat toimintaa. Kaikille paikkakunnan yhteyshenkilöille lämpimät kiitokset hyvästä yhteistyöstä ja huolenpidosta: ilman teitä homma ei pelaisi! Osastoina jatkavat vielä Kannus ja Nivala. Veljesliiton tukirahoja on käytetty etupainotteisesti. Tarkoituksenmukaista on käyttää saamamme tuki mahdollisimman tarkkaan jäsenten hyväksi ja tukea heidän hyvinvointiaan, kun vielä voimme. Piirin kautta jaamme palveluseteleitä tai palveluja aiempaan malliin ja osastoja tuemme määrärahalla. Työ palveluneuvojana jatkuu Sotainvalideille, puolisoille ja leskille sekä heidän omaisilleen haluan painottaa, että teen palveluneuvojan työtä jatkossakin sekä teen kotikäyntejä kuten ennenkin. Kitinkannuksessa teen myös palveluneuvojan työtä asiakkaidemme parissa. Minut löytää Kitinkannuksesta. Työaikani on maanantaista per- Uusi toiminnanjohtaja (vas.) Maija Paasila, Kitinkannuksen toimitusjohtaja Katri-Helena Syri, entinen toiminnanjohtaja Marja-Liisa Kattilakoski, piirin perinneyhdistyksen puheenjoh­taja Markku Kallinen sekä piirin puheenjohtaja Esko Hirviniemi. jantaihin n. klo 8–16. Toimistolla olen maanantaina ja perjantaina sekä tarvittaessa torstaisin. Kotikäyntejä teen yleensä tiistai–keskiviikko /torstai. Toiminnanjohtajan työaikani on 8 h /viikko. Yhteydenpito hoituu kuten ennenkin puhelimitse, sähköpostin ja viestien välityksellä tutuilla yhteystiedoilla. Maija Paasila, p. 050 593 3211 maija.paasila@kitinkannus.fi Osoite: Kitinkannus /Maija Paasila, Kitinkuja 2, 69100 Kannus Uusi toiminnanjohtaja Maija Paasila Sotainvalidien Veljesliiton KeskiPohjanmaan piirin toiminnanjohtaja on vaihtunut. Viime vuodet tehtävää hoitanut Marja-Liisa Katti­lakoski siirtyi toiseen työhön ja piiri on saanut uuden toiminnanjohtajan. Osa-aikaiseen tehtävään on valittu Maija Paasila. Piirin toiminnanjohtajan toimipaikkana on Kitinkannus ja toimialueena Veljesliiton Keski-Pohjanmaa. Sotainvalidipiirin hallitus ko­ koontui ennen joulua toiminnanjohtajan vaihtumisen merkeissä. Paikalla olivat sekä entinen että uusi toiminnanjohtaja. Tilaisuudessa muistettiin toiseen tehtävään siirtynyttä Marja-Liisaa ja uusi toiminnanjohtaja toivotettiin tervetulleeksi työhön sotainvalidien piirissä. Toiminta sotavammaisten parissa on hänelle tuttua jo entuudestaan. Piirin puheenjohtaja Esko Hirvi­ niemi kiitti Marja-Liisaa hänen työstään piirin sotainvalidien parissa. Työ on tuottanut tuloksia. Tulevat vuodet tuovat muutoksia mukanaan. Siihen on varauduttu. Sotainvalidien ja heidän läheistensä määrä on vähentynyt, mutta tehtävää riittää. Teksti: Ilmari Luhtasela

Kainuu Piirit toimivat 35 KAINUU Seminaarinkatu 5, 87100 Kajaani Puh. 08 622 485 Kajaanin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra emeritus isä Pentti. Sotainvalidien ja veteraanien yhteinen joulujuhla Kajaanissa Kajaanissa pidettiin ensimmäinen Kajaanin ja Sotkamon sotainvalidien ja veteraanien joulujuhla. 1.12. keskusseurakuntakodissa. Juhlaan osallistui juhlavieraineen ja saattajineen yhteensä sata henkeä. Kajaanin Mieslaulajat loi joulujuhlan tunnelmaa. Jouluhartauden piti Kajaanin evankelisluterilainen seurakunnan kappalainen Antti Minkkinen. Ortodoksisen seurakunnan joulutervehdyksen toi kirkkoherra emeritus isä Pentti. Juhlan lopussa juhlavieraat ja kuoro lauloivat yhdessä sotainvalidien joulujuhlassa perinteisesti lauletun Maa on niin kaunis. Juhlan päätti sotaveteraani Pauli Kukon laulama Veteraanien iltahuuto. Juhlavieraat olivat hyvillään, että tilaisuus oli kaikkien veteraanien yhteinen, jolloin oli mahdollista tavata myös muita veteraaneja ja keskittyä yhdessä joulun sanomaan. Tammisunnuntain muistojuhla Sotkamossa Sotkamossa vietettiin sunnuntaina 27.1. maakunnallista Tammisunnuntain muistojuhlaa. Juhlaan osallistui noin 140 kainuulaista. Rovaniemen hovioikeuden emeritus presidentti Esko Oikarinen piti juhlapuheen, jonka aluksi hän totesi vuoden 1918 muistovuoden ”Sovinto” juuri päättyneen. Vuoden aikana muisteltiin nuoren kansa­kunnan kipeitä tapahtumia sovinnon hengessä. Ohessa otteita Oikarisen puheesta. Oikarinen totesi, että vuoden 1918 historialliset tosiseikat eivät poistu, mutta sovintoa rakentamalla ja anteeksi anta­malla voidaan katkaista katkeruuden jatkuminen. Menneistä tapahtumista, vaikeistakin, voi oppia, eikä sitä koskevaa keskustelua pidä tukahduttaa. Muistaminen on tärkeää senkin vuoksi, ettei kos­kaan enää veli veljeä vastaan asetta nostaisi. Rovaniemen hovi­ oikeuden eläkkeelle siirtynyt presidentti Esko Oikarinen piti juhlapuheen, jossa hän korosti vuoden 2018 tavoin sovinnon teemaa. Kuva: Martti Huusko Jääkäriliikkeellä oli tärkeä rooli Suomen itsenäisyyden synnylle 1917 ja itsenäisyyden säilymiselle paitsi vuonna 1918 myös sen jälkeisinä vaikeina vuosikymmeninä. Merkille pantavaa oli, että Kainuun kansa oli yhtenäisesti, puoluerajoista ja poliittisesta vakaumuksesta riippumatta, itsenäisyyspyrkimysten takana ja tuki jääkäriliikettä. Juuri itsenäistyneen valtion alkutaival ei ollut helppo. Maassa olleiden venäläisten joukkojen aseistariisunta ja maasta karkottaminen eli vapaussota muuttui luonteeltaan sisällissodaksi maassa puhjenneen aseellisen kapinan takia. Kainuun erikoisuus oli luonnollisesti Venäjän rajan läheisyys. Kainuulaiset ymmärsivät alusta alkaen, että kotimaisen valtataistelun lisäksi rajan pinnassa käytiin vapaussotaa itäistä uhkaa vastaan. Kainuun kansan vahva ja varsin yhtenäinen isänmaallinen ajattelu vähensi osallistumisaktiivisuutta sisällissotaan ja näin vähensi tappioita ja menetyksiä Kainuussa toisin kuin muualla Suomessa. Miten kahtiajakautunut ja rikki revitty Suomen kansakunta parsittiin sisällissodan jälkeen kasaan? Yhtenäisen kansakunnan rakentamisen lähtölaukauksena voidaan pitää valtiopäivämies Kyösti Kallion heti sisällissodan päättymisen jälkeen 5.5.1918 Nivalan kirkossa pitämää puhetta: ”Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia, vaan ainoastaan isänmaataan rakasta­via suomalaisia, Suomen tasavallan kansalaisia, jotka kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäse­niä ja viihtyvät täällä.” Vastapuolen kuunteleminen, hänen ihmisarvonsa ja hänen mielipiteensä kunnioittaminen, halu olla nöyryyttämättä toista ja anteeksianto olivat niitä hyveitä, joilla viisaat kansakunnan johtajat Tammisunnuntain juhlallinen seppeleenlasku. Kuva: Martti Huusko Kyösti Kallion tavoin onnistuivat Suomessa purkamaan sisällissodan jättämät jännitteet. Vaadittiin rohkeutta ja näkemystä ajaa yhteiskunnan kokonaisetua eikä vain omien kannattajiensa asiaa. Uudistuksia tuolloin ajaneista poliitikoista voisivat monet nykypoliitikotkin ottaa oppia. Mitä historiastamme voimme oppia? Yhteiskuntarauhan saavuttaminen ja säilyttäminen edellyttävät vääryyksien korjaamista ja ehkäi­semistä, oikeudenmukaisuuden toteutumista ja ihmisten yhdenvertaista kohtelua, juuri niin kuin tehtiin 100 vuotta sitten. Tämän kaltaisen yhteiskunnallisen tilan rakentamisessa tarvitaan meitä kaikkia, meidän kaikkien viisautta, kaukoviisautta. Merkittävimmät linjakysymykset ovat demokraattisten päätöksentekoelinten käsissä. Niiden käymästä harkintaprosessista riippuu, to­teutuvatko oikeudenmukaisuus ja muut itseisarvot, yhdenvertaisuus, tasa-arvo, turvallisuus, hyvin­vointi ja sivistys, yhteiskunnassa vai eivät. Vain talouteen ja sen toimivuuteen liittyvien välinearvo­jen ylikorostuminen suhteessa itseisarvoihin johtaa helposti jonkinlaiseen arvosokeuteen ja arvo­jen kaventumiseen. Tässäkin yhteydessä on paikallaan antaa täysi tunnustus ja kiitos menneiden sukupolvien työlle, jota inhimillisin voimin ja välillä vaikeuksiakin kokien on tehty maamme hyväksi. Erityiskiitoksen ansaitsevat sotiemme veteraanit, jotka taistelivat suurin uhrauksin ja esimerkillisen velvollisuudentuntoisesti isänmaan vapauden puolesta voidakseen rakentaa. Siniristilippumme on aina säilyttänyt samat merkkinsä, värinsä ja muotonsa, mikä tämän päivän maailmassa edes Euroopassa ei ole tavallista. Kutsu vuosikokoukseen Sotainvalidien Veljesliiton Kainuun piiri ry kutsuu kaikki jäsenensä sääntömääräiseen vuosikokoukseen, joka pidetään Kajaanissa Linnantauksen seurakuntakeskuksessa, Kaplastie 2, 87250 Kajaani, maanantaina 21.3.2019 klo 10:30. Kahvitarjoilu klo 9:30 alkaen. Esillä sääntöjen 5. pykälässä määrätyt asiat. Kokouksessa on kullakin piirin varsinaisella jäsenellä ja puolisojäsenellä (puolisot ja lesket) yksi ääni, valtakirjojen käyttö ei ole sallittua. Muilla jäsenillä on kokouksissa läsnäolo- ja puheoikeus, mutta ei äänioikeutta. Tervetuloa! Piirihallitus Toimisto palvelee Kainuun piirin toimisto palvelee puhelimitse numeroissa 08 622 485 ja 050 372 5417. Tapaan ja autan jäseniä kotikäynneillä ja toimistolla. Soita ja sovi tapaamisen aika ja paikka. Toiminnanjohtajan lisäksi palveluneuvoja Leena Uhlbäck p. 0400 593  120 tekee neuvontapalvelua sekä Veljeskoti Hyvinvointi Sammossa Kuhmossa että jäsenten luona kotikäynnein. Neuvontapalvelu opastaa sotainvalideja, heidän puolisoitaan ja leskiään sekä omaisiaan esimerkiksi tarvittavien palveluiden, avustusten ja kuntoutuksen hakemisessa. Hyvää kevättalvea! Juha Huttunen Toiminnanjohtaja

36 Piirit toimivat LAPPI Pitkäkatu 7, 95400 Tornio Puh. 040 548 2086 Lapin piiristä Hyvää alkanutta vuotta kaikille Lapin piirin jäsenille! Vuoden vaihteessa Lapin piirin jäsenistä oli 85 sotainvalidia, 20 puolisoa ja 200 leskeä. Tukijäseniä oli 182. Toimivia osastoja on vielä 4: Muonio, Tornio, Savukoski ja Sodankylä. Muonion osaston on tarkoitus lopettaa toimintansa tänä vuonna ja sen jäsenet siirtyvät piirin henkilöjäseniksi. Lapin piiri jatkaa toimintaansa toistaiseksi. Piirin vuosikokous järjestetään ke 20.3. klo 11 alkaen Someroharjulla. Kiitokset Lapin aktiivisille yhteyshenkilöille, joiden avustuksella olemme käyttäneet ”korvamerkittyjä” varoja jäsenistön hyväksi mm. jalkahoitoina. Toiminnanjohtaja / palveluneuvoja auttaa mielellään mm. kuntoutus- ja etuusasioissa sekä tekee tarvittaessa myös kotikäyntejä. Minut tavoittaa numerosta 040 7082726. Ollaan yhteydessä! Omaa maata katsomassa Tornion elokuvateatteri Bio Rex on tullut hienosti veteraaneja vastaan räätälöimällä heille oman elokuvanäytöksen toivomusten mukaan. Tammikuussa Tornion sotainvali- Lappi dit ja rintamaveteraanit sekä Saarenvireen veteraanikuntoutujia saattajineen kävivät katsomassa Markku Pölösen Oma Maa -elokuvan. Loppuvuodesta puolestaan katsottiin Olavi Virta -elokuva. Veteraanit kiittävät Bio Rexin Ari Vuolukkaa hyvästä yhteistyöstä! Elokuvat olivat monelle mieleisiä, joten näitä tulee jatkossa lisää. Toimintapäivä Rovaniemellä Lapin kuntoutuksessa järjestettiin 15.11.2018 toimintapäivä rovaniemeläisille sotainvalidien puolisoille Lapin piirin kustantamana. Toimintapäivän teemana oli Voimaannuttava valokuvaus ja Tarinoista taiteeseen.  Teemoitetun ohjelman lisäksi päivän aikana oli ohjattua jalkajumppaa sekä käsiparafiinihoitoa ja lopuksi iltapäivällä oli tuolitanssit sekä taidenäyttely päivän aikaansaannoksista.  Osallistujat olivat erittäin aktiivisia tarinankertojia sekä taiteilijoita. Mukavan päivän aikana söimme lounaan sekä päivälliset ja joimme yhdessä kahvit. Päivän päätteeksi taksi vei tyytyväiset asiakkaat takaisin kotiin. Päivän vetäjinä toimivat nepa Merja ja virikeohjaaja Inkerelli 24.1., jolloin mukana oli osallistujia Tervolasta ja Torniosta. Tulevat ryhmät on suunnattu MeriLapin alueella asuville sotainvalidien puolisoille. Virkistyspäivään sisältyi kuljetuksen lisäksi yksilöhoito sekä liikunnallisia ja virikkeellisiä ryhmiä. Eikä maittavia aterioita pullakahvien kera tietenkään unohdettu. Mieli virkeänä naiset lähtivät kotia kohti ja toivoivat lisää tällaisia päiviä. Kutsu vuosikokoukseen Sotainvalidien Veljesliitto, Lapin piiri ry:n VUOSIKOKOUS keskiviikkona 20.3.2019 klo 11.00 Someroharjun varuskunnan kerhotiloissa, rak.21, Roi. Kokouksessa käsitellään sääntöjen 5§:n mukaiset asiat. Tervetuloa! Piirihallitus Anu Vasama, toiminnanjohtaja Rovaniemen toimintapäivän innokkaita osanottajia. Virkistyspäivä Saarenvireessä Tornion Saarenvire toteuttaa vuoden 2019 aikana virkistyspäiviä sotainvalidien puolisoille Veljesliiton kautta myönnetyllä avustuksella. Ensimmäinen neljästä virkistyspäivästä toteutettiin Tervolan naisia virkistyspäivän vietossa. Tornion elokuvateatteri Bio Rex on järjestänyt veteraaniväelle oman näy­töksen pariin elokuvaan. Yhteistyö on saanut kiitosta. Virkistyspäivän aikana uitiin.

Rannikko-Pohjanmaa Piirit toimivat 37 RANNIKKO-POHJANMAA Jeansborgintie 1 A, 66900 Uusikaarlepyy Puh. 050 382 5257 Terveiset RannikkoPohjanmaan piiristä! Joulukuussa vietettiin useita itsenäisyys- ja joulujuhlia eri paikoissa piirissämme. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio olivat kutsuneet kaksi sotainvalidijäsentämme, Karl-Arne Björkin Pietarsaaresta ja Heikki (Henrik) Kallion Vaasasta Linnan itsenäisyyspäivän vastaanotolle 6.12. Joulujuhlat pidettiin ravintola Strampenissa Vaasassa, Optiman ammattikoulussa Pietarsaaressa, Maggien kahvilassa Teerijärvellä ja molemmissa piirin alueen sairaskodeissa. Nyt piirin toiminta jatkuu perinteisellä tavalla. Piirin vuosikokous pidetään Vaasan Sotilaskodissa 21.3. Kesäjuhlat pidetään elokuussa ja 26. syyskuuta järjestetään Mustasaaren kirkossa yhteinen kirkkopäivä veteraanien kanssa. Hyvää uuden vuoden jatkoa! Monika Julin RUOTSI Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Puh. 00 46 8 648 1131 Ruotsin piiristä Svenska Finlandsfrivilligas minnesförening (Ruotsalaiset vapaaehtoiset), Suomen Sotainvalidien Ruotsin piiri ja Suomen Sotaveteraanien Ruotsin piiri ovat tavanneet ja perustaneet työryhmän. Tarkoituksena on yhdessä suunnitella läheistä yhteistyötä tulevaisuudessa ja pitkällä tähtäimellä miettiä mahdollisesti jonkinlaista yhdistymistä täällä Ruotsissa. Yhdessä toimimalla voidaan Pietarsaaren Lucia Malin Sjöblom, Lucia-neidot Felicia Lindfors ja Erica Snårbacka vierailivat joulujuhlassa Pietarsaaressa 16.12. Vaasalainen sotainvalidi Heikki Kallio presidentin juhlassa 6.12. Kuvassa on meneillään juttutuokio Sauli Niinistön ja Jenni Haukion kanssa illan päätteeksi. Juhlaväki Strampen-ravintolassa Vaasassa 11.12. Jouluaaton kunniavartio Vaasan hautausmaalla 24.12. Ruotsi ylläpitää jatkuvaa tietoa sotainvalideille ja veteraaneille kuuluvista tuista ja pitkällä tähtäimellä myös kunnioittaa heidän muistoaan. Työryhmään kuuluvat Carl Gustav Johanson ja Leif Johansson (Ruotsalaiset vapaaehtoiset), Pirkko Sinkkonen (Sotaveteraanit) ja Juha Joki (Sotainvalidit). Ensimmäiseen tapaamiseen osallistui myös ruotsalainen vapaaehtoinen, sotainvalidi ja veteraani Jan Kjellberg. Ruotsalainen Jan Kjellberg osallistui vapaaehtoisena Suomen sotiin. Hän on sotainvalidi ja sotaveteraani. Kuva: Beatrice Lundborg Juha Joki Järjestöjen logot. Ruotsalaiset vapaaehtoiset, Sotainvalidien Veljesliitto ja Sotaveteraaniliitto. Suomalaisen seurakunnan itsenäisyyspäivänä 6.12.2018. Kuva: CG Johanson

38 Elämän sana Vanha Mooses Mooseksen elämässä oli kolme kautta. Ensin hän eli 40 vuotta Egyptin Faraon hovissa, oppi vallankäyttöä ja sivistystä. Sitten hän eli 40 vuotta pakolaisena Siinain väestön keskuudessa ja oppi vaatimatonta elämää kuivissa ja karuissa oloissa. Loput 40 vuotta hän toimi Israelin kansan johtajana, vei heidät vapauteen Egyptin sorrosta luvattua maata kohti. Mooses oli vanha mies tehtävässä, josta hänet muistamme. Noin 80-vuotiaana hän sai Jumalan kutsun vapauttajaksi. Monet asettuvat vanhuuden lepoon iässä, jolloin Mooses vasta aloitti johtajana. l Mooses kasvoi hovissa. Äidiltään hän oppi heprean, hovin väeltä Egyptin kielen. Heprean taito jäi vähemmälle. Myöhemmin Mooses sanoi, että hänellä oli hidas puhe ja kankea kieli. Egyptin kielellä hän oppi sivistystä ja maan tapoja. Mooses sai korkeinta mahdollista opetusta. Tästä Raamattu kertoo Apostolien teoissa: ”Ja Mooses kasvatettiin kaikkeen egyptiläisten viisauteen, ja hän oli voimallinen sanoissa ja teoissa.” (Apt. 7:22) Elämä hovissa teki Mooseksesta hallintoon tottuneen ja vaikutusvaltaisen miehen. Tästä oli hyötyä myöhemmin, kun Jumala kutsui hänet kansansa johtoon. 40 vuotta Egyptin hovissa 40 vuotta pakolaisena Siinailla Moni muistaa Mooseksen Niilin virtaan koriin pantuna lapsena. Hänet piilotettiin Faraon vainolta, kun tämä painosti heprealaisia. Mooses kätkettiin koriin, joka oli tilkitty asfaltilla. Niilillä koreja käytettiin kuin veneitä Suomessa. Piilottaminen ei onnistunut. Faraon tytär löysi pojan, vauvan onneksi. Prinsessa otti lapsen omakseen ja Mooses päätyi hoviin. Saipa vielä oman äitinsä imettäjäkseen. Jumala johti ja äiti pääsi nauttimaan äidinpalkkaa oman lapsensa hoitamisesta. Egyptiläisten työmailla työnväkeä sorrettiin. Kansaa pidettiin kuin orjia ja työolosuhteet olivat kurjia. Pienestäkin syystä annettiin kovia rangaistuksia. Työmailla liikkuessaan Mooses näki tämän. Hän pyrki auttamaan. Kerran Mooses rankaisi erästä huonoa työnjohtajaa, mutta meni suunniltaan kiukusta. Hänen iskunsa olivat liian lujia, rangaistu kuoli lyönteihin. Tämä tuli yleiseen tietoon. Mooses pakeni hovista ja Egyptin keskuksista. Hän meni Siinaille, missä hän aloitti uuden elämän. Mooses sai turvapaikan Jetro-nimisen midianilaisen papin luota. Hän asettui paikoilleen ja meni naimisiin Jetron tyttären kanssa. Työnään hän paimensi appiukon lampaita ja auttoi talon askareissa. ”Ja Mooses kaitsi appensa Jetron, Midianin papin, lampaita.” (2. Moos. 3:1) Autiomaan luonto ja koko perheen yhteinen työ ja elämä johtivat Mooseksen syvälliseen hengelliseen kypsyyteen. Jumalan pyhyys ja valtasuuruus piirtyivät mieliin Siinain vuorilla laiduntaessa. Perheen läheinen ja kiinteä elämänpiiri puhui keskinäisen rakkauden merkityksestä. Karuissa olosuhteissa oli tärkeää pitää huolta toinen toisestaan. Kukaan ei tullut toimeen yksinään. Kaikkien piti elää yhteistä elämää ja ottaa huomioon toisensa. Mooses oli paimenessa, kun Jumala kutsui hänet kansansa johtoon. Mooses näki palavan pensaan, jonka liekit leimuivat mutteivät syöneet pensasta. Mooses meni läheltä katsomaan. Silloin Jumala puhui hänelle. Mooses sai kutsun vapauttaa kansansa Egyptin orjuudesta. Kutsu oli vaativa. Se oli suuri. Annettu tehtävä oli valtava. Se on vaikuttanut tulevaisuuteen, jopa meidän aikaamme asti. Moo-

Elämän sana Kansan jälkeen seurasi Faraon vakuuttaminen. Se ei ollut helppoa. Vain suurten vitsausten takia Farao suostui kansan lähtöön. Tuonkin lupauksensa hän rikkoi ja lähti ajamaan takaa Punaisenmeren suuntaan lähtenyttä väkeä. Punaisenmeren perukassa tapahtui Israelin kansan historian suurin ihme. Vesi väistyi ja Jumalan kansa kulki meren toiselle puolelle. Egyptiläiset aikoivat tulla perässä, mutta silloin vesimassat palasivat takaisin ja hyökyaallot hukuttivat alleen Faraon sotilaineen. Punaisenmeren ihme on juutalaisen uskon perustavin kokemus. Sen muistoksi vietetään pääsiäistä. Heille pääsiäinen kertoo Jumalan kansan kokemasta ihmeellisestä pelastuksesta. Jeesus toi pääsiäiselle uuden sisällön. Juhla kertoo maailman pelastamisesta. Jeesus kuoli ja hänet haudattiin. Hänen ylösnousemuksensa on ikuisen elämän lahja meille ihmisille. ”Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.” 39 Sana Kuolema on nielty ja voitto saatu. Kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. (1. Kor. 15:54-57) Pixhill.com Vanhan viisaan puhe luvatun maan rajoilla ses tuskin ymmärsi uuden aikakauden koittaneen maailman historiaan. Hän vain pohti, kuinka hänestä olisi heprealaisten johtajaksi. Hänellähän oli heikko heprean taito. Olihan hän viimeksi käyttänyt kieltä lapsuudessaan. Voimme verrata tätä siihen, kun Mannerheim mietti, pystyykö hän toimimaan ylipäällikkönä, koska hänen suomen taitonsa oli niin heikko. Kansa vietti 40 vuotta Siinain autiomaassa. Se sai kokea monia Jumalan ihmeitä, mutta monesti myös pahoja kiusoja. Toisinaan jonkun pinna paloi ja syntyi ongelmia. Mooses tarvitsi kaiken elämänsä kokemuksen kansaa johtaessaan. Hovin antama sivistys auttoi hallinnon tehtävissä. Siinain autiomaan tunteminen auttoi karujen olojen aikana, kun arki tuli vastaan ahdistavine huolineen ja murheineen. Tärkeintä Moosekselle oli Jumalan johdatus. Jumala auttoi Siinain aikana. Jumalan huolenpito ja uskollinen rakkaus antoi vanhalle miehelle riittävästi voimia tehtävänsä uskolliseen hoitamiseen. Elämänsä lopulla Mooses piti kansalle puheen, jossa hän painotti luottamuksen panemista Jumalaan. ”Ja nyt, Israel, mitä Herra, sinun Jumalasi, sinulta muuta vaatii, kuin että pelkäät Herraa, sinun Jumalaasi, että aina vaellat hänen teitänsä ja rakastat häntä, ja että palvelet Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi.” (5. Moos. 10:12) l Matias Roto veljespappi Kanta-Hämeen piirissä Juhlien juhla lähestyy - elämä voittaa Pääsiäinen on festum festorum, juhlien juhla, muiden juhlien äiti. Pääsiäisenä syttyvä suurikokoinen pääsiäiskynttilä on kaikkien muiden kynttilöiden lähde. Aina kun sytytämme kynttilän, meitä vahvistetaan tiedolla kuoleman kukistumisesta: Jeesus elää – mekin saamme elää! Pääsiäinen on elämän juhlapäivä. Jumala on ajallisen elämän turva ja iankaikkisen kirkkauden lahjoittaja. Kristus nousi kuolleista, pahuuden henget tuhoutuivat. Kristus nousi kuolleista, elämä hallitsee. Veli-Matti Hynninen, rovasti Noin 80-vuotias Mooses palasi kansansa luo. Avukseen hän sai veljensä Aaronin, puhetaitoisen miehen, joka hallitsi niin heprean kuin egyptinkin. Alkoi kansan tietoisuuden herättäminen. Piti vakuuttaa, että nyt oli Jumalan antama aika koittanut. Nyt oli soveliasta palata luvattuun maahan, josta esi-isä Jaakob oli tullut poikansa Joosefin luo Egyptiin vanhuuden päiviä viettämään. Neljä vuosisataa kansa oli elänyt Niilin virran maassa. Noin 70 hengen suvusta oli kasvanut yli puolen miljoonan ihmisen kansa. Egyptin hallinnossa mukana ollut suku oli painettu orjuuteen ja siitä oli tullut vainottu väestönosa. Pixhill.com 40 vuotta Israelin kansan johtajana

40 Översättning: Henry Byskata KRIGSINVALIDEN Organ för Krigsinvalidernas Brödraförbund 1 / 2019 Ledare Målet nåddes: procentgränsen för anstaltsvården sänktes l Överraskande fick vi i december informationen, att möjligheten till anstaltsvård för krigsinvalider med en grad av men om 10 och 15 procent håller på att förverkligas. Ett tack går härmed till riksdagens socialoch hälsoutskott, som beslöt att gå in för en gemensam lagproposition om att gränsen för grad av men som berättigar krigsinvaliderna till anstaltsvård sänks från 20 till 10 procent. Riksdagen godkände förändringen av militärskadelagen som berättigar till detta i medlet av december och lagen trädde i kraft genast från början av innevarande år. På så sätt fick den största dragkampen som under senaste tider bekymrat Brödraförbundet en positiv utgång enligt en överraskande snabb tidtabell. Krigsinvalidernas intressen är nu väl tryggade, bara vi ser till att alla medlemmar får den service som tillkommer dem. Under det år som nu påbörjats uppställer förbundets styrelse som ett centralt mål när det gäller intressebevakning utvecklandet av rehabiliteringen av krigsinvalidernas makor och änkor. l Organisationen blir lättare, tillgångarna har i huvudsak använts l När jag blev ledamot av Brödraförbundets styrelse år 2008, fanns det ännu över 12 500 krigsinvalider. I varje distrikt fanns det en heltidsanställd verksamhetsledare, i de flesta också en byråsekreterare, som hjälpte till i skötseln av medlemskårens ärenden. På centralbyrån fanns det 16 anställda, bl.a. tre jurister som skötte om intressebevakningen och krigsinvalidernas ärenden. I början av detta år uppgick krigsinvalidernas antal till ca 1 500. Största delen av distriktens verksamhetsledare arbetar på deltid. Några verksamhetsledare arbetar i två distrikt. På centralbyrån arbetar fyra personer och vid servicen för hederstecken två. Brödraförbundet delade som bäst ut över fem miljoner euro i året för att stöda medlemmarna, detta tack vare försäljningen av Kauniala sjukhusfastighet och alldeles speciellt tack vare en lyckad placeringsverksamhet kring de medel som inflöt av försäljningen. Nu har största delen av Brödraförbundets tillgångar använts till servicen av krigsinvaliderna och makamedlemmarna. Ändringen senaste år av Kyyhkylä-stiftelsen till att vara en stödstiftelse möjliggör, att stiftelsens tillgångar kan styras till att stöda Brödraförbundets verksamhet. Ifråga varande tillgångar har influtit via Kyyhkyläs framgångsrika verksamhet när det gäller krigsinvalidvården. Lagstadgade serviceformer bör säkerställas Av naturliga skäl minskar krigsinvalidernas antal i snabb takt. Deras medelålder är ju redan 95 år och också makornas medelålder är redan över 90 år. Krigsinvalidernas rättigheter bevakas på ett gott sätt efter senaste förändring. Ännu gäller det att förbättra makornas och änkornas möjligheter till rehabilitering. Så bör också distrikten se till att alla medlemmar får den service som tillkommer dem, även om verksamhetsledarnas arbetstid fortsättningsvis förkortas. Sjukhemmens rådgiv- ningsservice utgör en viktig samarbetskumpan för distrikten. En del av verksamhetsledarna fungerar också som anställda inom rådgivningsservicen. Organisationen bör fortsättningsvis göras lättare och det gäller att minska på omkostnaderna, så att det finns mera medel kvar också för serviceverksamheten. Man bör ta i användning det brödraansvar som fanns under förbundets inledande år: de mera förmögna distrikten och avdelningarna kan stöda dem som har färre tillgångar. Målet är ju att man tillsammans bär ansvar för alla medlemmar ända till slutet. Distrikten fortsätter sin verksamhet så länge som detta är ändamålsenligt. Traditionsföreningarna gör sig redo att ta över ansvaret för de sista medlemmarna efter att distrikten har upplösts. Jag tillönskar krigsinvaliderna, makamedlemmarna, distriktens och centralbyråns personal samt alla våra läsare ett framgångsrikt redan inlett nytt år! l Vården vid brödrahemmen följer Statskontorets kvalitetskrav l I början av februari har vi med bestörtning följt nyhetsrubriceringar kring dålig vård av åldringar och att dessa rentav lämnats i sticket. Frågan är verkligen allvarlig. Vi vill ändå påminna om att lyckligtvis har krigsinvaliderna möjlighet och rättighet att få komma till vård i för dem i tiden inrättade brödra- och sjukhem. Statskontoret har för dessa inrättningar uppsatt stränga kvalitetskrav. Ingen anstalt kan ändå gå upp mot det egna hemmet. Men sedan när det inte längre går att bo hemma, erbjuder brödrahemmen ett tryggt alternativ, där förutsättningarna för en högkvalitativ vård är bättre än på mången annan anstalt. I alla ärenden som har med boende, hälsotillstånd eller vård att göra är det möjligt att ta kontakt med personer som utför sitt arbete bland krigsinvaliderna: krigsinvaliddistriktets verksamhetsledare, avdelningens stödande personer, Brödraförbundets centralbyrå samt brödrahemmens rådgivningsservice. l Juha Laikari Ordförande i styrelsen

Juristen 41 Ersättningarna år 2019 till krigsinvalidernas änkor l Statskontoret utbetalar servicepension till änkan, om den avlidna krigsinvalidens invaliditetsprocent gällande krigsskada har uppgått till minst trettio. Också en änka till en 10−25 % krigsinvalid kan lyfta en kontinuerlig servicepension, om döden uttryckligen har föranletts av en krigsskada. En förutsättning för att få lyfta servicepension är att äktenskapet har ingåtts minst tre år innan krigsinvalidens frånfälle. Statskontoret betalar ut servicepensionen utan särskild ansökan, eftersom man får besked om krigsinvalidens frånfälle direkt från Befolkningsregistret. Servicepensionens storlek är graderad enligt krigsinvalidens grad av men. En full månatlig servicepension på 708,51 euro betalas ut till änkor efter 80−100 % krigsinvalider och detta gäller också när krigsskadan har utgjort dödsorsak. Efter 60−75 % krigsinvalider utgör servicepensionen ¾, efter 50−55 % krigsinvalider hälften och efter 30−45 % krigsinvalider 1/3 av full servicepension. Tilläggsservicepension En änka som lyfter servicepension kan hos Statskontoret ansöka om tilläggsservicepension på den grund att hennes utkomstmöjligheter har försvårats. Detta bedöms på basis av inkomster och å andra sidan de omkostnader som har med boende, sjukdomar och hemvård att göra. Om änkans nettoinkomster efter avdrag beroende på ovan nämnda kostnader är högst 950 euro i månaden, är tilläggsservicepension möjlig. Som inkomst räknas också den av änkan lyfta egentliga servicepensionen. Däremot räknar man inte till inkomst det av FPA utbetalda extra fronttillägget och pensionstagarens vårdstöd. När Statskontoret bedömer huruvida utkomstmöjligheterna försvårats, beaktas också änkans förmögenhet och andelen i dödsboets förmögenhet. Man kan ansöka om rättelse i en tilläggs- servicepension som redan utbetalas, om det i änkans utkomst eller omständigheter har skett en betydande förändring. På samma grund kan man ansöka om tilläggsservicepension på nytt, även om en ansökan gällande densamma skulle ha förkastats tidigare. Engångsersättning En änka till en krigsinvalid med lindrig grad av men på 10−25 % kan hos Statskontoret ansöka om engångsersättning inom ett år från krigsinvalidens frånfälle. Engångsersättningen är beroende på prövning och när det gäller den beaktar man sökandens nettoinkomster och som avdrag sjukkostnader samt utgifter för boende och hemvårdshjälp. Om änkans nettoinkomster efter ovan nämnda avdrag ligger under 888 euro, är en engångsersättning möjlig. När det gäller behovsprövningen beaktar man utöver inkomsterna också förmögenhet. Om änkans egna depositioner och hennes andel av dödsboets depositioner uppgår till över 22 500 euro, betalar Statskontoret i allmänhet inte ut någon engångsersättning. Engångsersättningen motsvarar servicepensionen under ett års tid och dess storlek år 2019 är 8 502,08 euro. Ansökan Tilläggsservicepension och engångsersättning ansöks hos Statskontoret. Till ansökan bör man bifoga en tillförlitlig utredning om inkomsterna samt kvitto eller annat verifikat över utgifter berättigade till avdrag. Beträffande förmögenheten bör man uppvisa av banken levererad utredning över depositioner och övrig placeringsegendom sparpensionsförsäkringar medräknade. Också en kopia av bouppteckningen som uppgjorts efter krigsinvaliden behöver man bilägga ansökan. En dylik kopia behövs ändå inte vid ansökan om tilläggsser- vicepension, om det har gått över fem år efter krigsinvalidens frånfälle. Änkan efter en krigsinvalid kan också på nytt ansöka om servicepension, om betalningen av den har avslutats som följd av ett nytt äktenskap. En förutsättning härvidlag är att det från upplösningen av det senare äktenskapet har gått minst tre år och att utkomsten på samma sätt har försvårats som ovan har redogjorts gällande engångsersättning. Servicepensionens inverkan på övriga pensioner Den av Statskontoret utbetalda servicepensionen beaktas när det gäller folkpension, garantipension och det bostadsbidrag pensionstagaren lyfter. Tilläggsservicepensionen å sin sida inverkar som en minskning av garantipensionen och det bostadsbidrag pensionstagaren lyfter. Rehabilitering för änkor – förutsättningarna att få rehabilitering oförändrade Det finns ett särskilt budgetanslag för rehabilitering av änkor och makor till krigsinvalider med grava men. De änkor, vilkas avlidna make var en krigsinvalid med en grad av men efter krigsskada på minst 30 %, kan ansöka om rehabilitering hos Statskontoret. Rehabiliteringens längd är två veckor. Alternativt kan det bli fråga om öppen rehabilitering om femton vårdtillfällen eller dagrehabilitering i ett femton dagars avsnitt. Statskontoret kan bevilja stödd rehabilitering i hemmet till ett värde av högst 1 575 euro. Till ansökan om rehabilitering bör fogas ett läkarutlåtande eller vårdremiss till öppen rehabilitering. Ifall ansökan gäller endast fotvård och massage, behövs ingen vårdremiss. l Seppo Savolainen Statskontoret Gränsen för krigsinvalidernas anstaltsvård sänktes 1.1.2019 l Från detta års början har alla minst 10 % krigsinvalider kommit i åtnjutande av den av Statskontoret ersatta anstaltsvården. Utöver de privata vårdinrättningarna som Statskontoret konkurrensutsatt går det också att välja kommunal anstaltsvård, men likväl inte olika former av serviceboende. Fortsättningsvis är motsvarande gräns för värnpliktiga som hör till ramarna för krigsskadelagen och fredsbevararna 20 %. Intervallvård och dagverksamhet är populära Utöver dygnetruntvård omfattar förnyelsen också anstaltsvård periodvis (intervallvård) samt dagverksamhet som sker på anstalt. Så har det också till dessa vårdformer till Statskontoret inkommit det största antalet nya ansökningar efter årsskiftet. Statskontoret har runtom i Finland över 30 serviceproducenter av anstaltsvård. Vid dem tillämpar man de kvalitetskrav som Statskontoret satt upp, krav genom vilka man tryggar den höga nivån på vården. Statskontoret övervakar också kvalitetsnivån vid dessa anstalter. former av service är t.ex. måltids- och städservice. Också angående dem gäller en grad av men om 10 %. Den kommunala anstaltsvården Statskontoret har beräknat att lagändringen ökar kostnaderna för krigsinvalidernas anstaltsvård år 2019 med sammanlagt ca 12 miljoner euro, om det i anstaltsvård finns motsvarande antal krigsinvalider som tidigare varit fallet. Andelen av den kontinuerliga anstaltsvården härvidlag är 10 miljoner euro. Det kan hända att kostnaderna blir mindre, eftersom största delen av de nya ansökningarna gäller den periodvisa d.v.s. intervallvården. Vårdinrättningarnas servicerådgivare hjälper krigsinvaliderna med att göra upp ansökningarna. l Om krigsinvaliden befinner sig i kommunal anstaltsvård och hans grad av men är 10 % eller mera, betalar Statskontoret till kommunen kostnaden för vården. Kommunen bör göra en anmälan om anstaltsvården till Statskontoret. Förnyelsen berör inte effektiverat eller vanligt serviceboende Effektiverat eller vanligt serviceboende finns inte med i förnyelsen. För dessa boendeformer kan kommunen sända räkning till Statskontoret för den service som getts till krigsinvaliden och detsamma gäller också för de krigsinvalider som bor hemma. Sådana Lagändringens kostnader Kundtjänst sove.info@valtiokonttori.fi Tel. 0295 50 3070 kl. 9−12 Tiina Kyttälä, Servicechef

42 Distrikten är aktiva KUST-ÖSTERBOTTEN Jeansborgsvägen 1 A, 66900 Nykarleby Tel. 050 382 5257 Hälsningar från Kust-Österbottens krigsinvaliddistrikt I december månad firades självständighetsfester och julfester på olika platser i vårt distrikt. KarlArne Björk från Jakobstad och Heikki (Henrik) Kallio från Vasa hade fått inbjudan av republikens president Sauli Niinistö och fru Jenni Haukio att delta i presidentens självständighetsbal 06.12. Julfest firades på Strampen i Vasa, på Optima i Jakobstad, vid Maggies bar i Terjärv och i de båda sjukhemmen i distriktet. Verksamheten fortsätter som tidigare även detta år och närmast följer årsmöte på Soldathemmet i Vasa 21.03. I augusti ordnas sommarfester och den 26.09 firas gemensam kyrkdag med veteranerna i Korsholms kyrka. God fortsättning på det nya året! Bottenhavets sjukhems julfest 20.12. Fr.v. Levi Berglund, Irja och Åke Kvarngård, Henry Lundqvist, Nils Grönlund, Heikki Vesterlund, Tor-Erik Kronman, Magnus Enkulla och Väinö Ijäs. På festen bjöds det på risgrynsgröt och skinka, allsång och julbocken kom på besök. Monika Julin Krigsinvaliden Karl-Arne Björk och barnbarnet Johanna Björk från Jakobstad dansar på presidentens självständighetsbal 06.12. Nykarleby Lucia Selma Nordström med tärnorna Vanessa Broo och Sofia Stråka besöker Nykarleby sjukhem vid julmiddagen 19.12. Distriktets ordförande Markku Ranta och soldat Kengo lägger ned krans vid hjältegraven på Nykarleby gravgård 06.12.

Distrikten är aktiva 43 NYLAND Banmästargatan 9 C, 00520 Helsingfors Tel. 09 4785 0225 Ett gott år 2019! Vid årsskiftet fanns det 93 krigsinvalidmedlemmar i Nylands distrikt, 378 makamedlemmar och 248 understödande medlemmar. Nylands traditionsförening har 223 medlemmar. Ungefär 50 medlemmar har dubbelt medlemskap, vilket innebär att man är både understödande medlem i en avdelning och medlem i distriktets traditionsförening. I fjol upplöstes avdelningarna i Hausjärvi, Hyvinge, Kervonejden, Lojo och Nurmijärvi och medlemmarna övergick till att vara per- Vi gratulerar Markku Ranta 70 år Pixhill.com Kust-Österbottens krigsinvaliddistrikts ordförande Markku Ranta fyllde 70 år i januari. Markku har fungerat som ordförande för distriktet sedan år 2012. Han har varit medlem i förbundets fullmäktige sedan år 2013 och varit sonmedlemmar i distriktet. Också i år har några avdelningar för avsikt att fatta beslut om upplösning. Man fattar de slutliga besluten vid årsmötena. I år fyller Östra Esbo avdelning 65 år. Nylands krigsinvaliddistrikt fyller 75 år. Distriktets fest hålls på Krigsinvaliddagen 18 augusti i Tusby församlingscenter. Avdelningarnas ordförande, utskottens representanter och distriktsstyrelsen har möte 5 mars i Lojo på Kaarres Krigsmuseum. Det är bra att man får utbyta nyheter, eftersom avdelningarnas årsmöten då redan har hållits, men distriktets årsmöte ännu ligger framför. Det är säkert att distriktets och avdelningarnas verksamhet de närmaste åren ger anledning till kommentarer, eftersom medlemsantalet minskar och ekonomin är stram. Veteranorganisationernas gemensamma kyrkohelg anordnas i Hyvinge söndagen den 8 september. Låt oss hålla kontakt, i väntan på våren Satu Jelkälä-Blomqvist första viceordförande i förbundets styrelse sedan år 2017. Ordförande i styrelsen för Nykarleby sjukhem har han varit sedan år 2014 och han är också medlem i styrelsen för Bottenhavets sjukhem. Han är ansvarig för den årliga ”Veteran ansvar” insamlingen i Nykarleby. Markku arbetade som direktör för Nykarleby sjukhem åren 2003 till 2012. Tidigare arbetsgivare är Wärtsilä och Rettig Värme. Markku är en mycket uppskattad och engagerad ordförande. Han är social och tycker om att umgås med alla medlemmar vid olika tillställningar och han är också snabb att hjälpa till i olika praktiska arrangemang. Monika Julin verksamhetsledare Sotainvalidien Veljesliiton Uudenmaan piiri – Krigsinvalidernas Brödraförbunds Nylands distrikt ry Årsmöteskallelse Medlemmarna i Sotainvalidien Veljesliiton Uudenmaan piiri – Krigsinvalidernas Brödraförbunds Nylands distrikt ry kallas härmed till stadgeenligt årsmöte, som hålls tisdagen den 26 mars 2019 kl. 10.00 på Åggelby rehabiliterings­sjukhus, Ståthållarvägen 5, 00640 Helsingfors. Granskning av fullmakterna sker kl. 9.00−9.45. Kaffeservering kl. 9.30. Vid mötet behandlas i distriktets stadgar § 5 omnämnda ärenden och långsiktsekonomiplanen. Distriktsstyrelsen Sotainvalidien Uudenmaan Perinneyhdistys – Krigsinvalidernas Traditions­förening i Nyland ry Årsmöteskallelse Medlemmarna i Sotainvalidien Uudenmaan Perinneyhdistys – Krigsinvalidernas Traditionsförening i Nyland ry kallas härmed till stadgeenligt årsmöte, som hålls tisdagen den 2 april 2019 kl. 10.45 i Brödraförbundets sammanträdesrum, Banmästargatan 9 C, 00520 Helsingfors. Besöksadress Klockbron 4, 2 våningen. Vid mötet behandlas ärenden som omnämns i § 5 i föreningens stadgar. Kaffeservering kl. 10.15 Styrelsen SVERIGE Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Tel. 00 46 8 648 1131 Hälsningar från Sverige! Svenska Finlandsfrivilligas minnesförening, Finlands Krigsinvaliders Sverigedistrikt och Finlands Krigsveteranförbundets distrikt i Sverige har träffats och bildat en arbetsgrupp med representanter från ovannämnda föreningar i Sverige. Tillsammans sonderas om framtida samarbete och eventuell samhörighet mellan föreningarna för att upprätthålla kontinuiteten i stöd, rättigheter och att bevara minnet om dem som deltog i de finska krigen 1939-45. I arbetsSvenska Finlandsfrivilligas minnesförening, Krigsinvalidernas Brödraförbundet och Finlands Krigsveteranförbundet. gruppen ingår Carl Gustav Johanson och Leif Johansson från Finlandsfrivilliga, Pirkko Sinkkonen från Krigsveteranerna samt Juha Joki från Krigsinvaliderna. Med goda förhoppningar om nära samarbete fortsätter arbetsgruppen att träffas kontinuerligt. Som utomordentligt gott stöd och referens i detta sonderingsarbete bör krigsinvaliden Jan Kjellberg, även svensk Finlandsfrivillig och Krigsveteran nämnas. Juha Joki Jan Kjellberg. Bild: Beatrice Lundborg

44 l Tammikuussa Helsingissä pidetyssä Sotiemme Veteraanit-keräyksen piiripäällikköpäivässä kuultiin, että vuoden 2018 tuotto oli yhteensä hieman yli kaksi miljoonaa euroa. Laskua edelliseen vuoteen on noin miljoona. Syinä ovat varusmieskeräysten lopet­taminen joillakin paikkakunnilla, Suomi 100 -juhlavuoden jälkeinen paluu arkeen sekä myyntituotteen karsiminen. – Veteraanijoukon pienentyminen vaikuttaa epäsuotuisasti keräystuoton kertymiseen. Pohdimme parhaillaan, miten puolisoiden ja leskien lisääntyvä avuntarve voisi näkyä keräyksen viesteissä, Veteraanivastuu ry:n puheenjohtaja Matti Niemi sanoo. Puolustusvoimat ja Me-säätiö keräyksen luottotukijat Puolustusvoimat on luvannut jatkaa tukeaan keräykselle niin kauan kuin veteraanit apua tarvitsevat. Varusmieskeräyksen suorittamisen laajuudesta sovitaan vuosittain Puolustusvoimien kanssa. – Varusmiehet ja - naiset ovat hyvin mo­ tivoituneita lähtiessään kentälle suorittamaan keräystä, kiittelee everstiluutnantti Ilpo Kärkkäinen Puolustusvoimien henkilöstöosastolta. Me-säätiö on veteraanien, heidän puolisoidensa ja leskiensä sekä sotaleskien tukena jo kolmatta vuotta. – Koemme, että olemme kiitollisuuden­ velassa sekä veteraaneille että kotijoukoille, toteaa Me-säätiön hallituksen puheenjohtaja Ilkka Paananen. Keräyksen piiripäälliköt pohtivat keräyksen uhkatekijöitä Keräyksen piiripäällikköjä puhutti päivän aikana erityisesti se, miten keräyksen ilme ja viesti muuttuvat, kun tämän vuoden jälkeen edunsaajina ovat suurelta osin puolisot ja lesket. Myös käteisen rahan väheneminen on uhka. – Maailma ympärillämme muuttuu ja ke­ räystoiminta sen mukana. Kehitämme keräystoimia niin kauan, kuin veteraanijärjestöt tarvitsevat akuutteja lisäeuroja jäsentensä kotona-asumisen tukemiseen, summaa varainhankinnan päällikkö Pia Mikkonen. l Teksti: Ariela Säkkinen Kuva: Ville Kariola Sotiemme Veteraanit -keräyksen tuotto laski miljoonalla eurolla Sotiemme Veteraanit -keräys Vuodesta 2006 kaikkien veteraani­ järjestöjen (Sotainvalidien Veljesliitto, Sotaveteraaniliitto, Rintamaveteraaniliitto) sekä Kaatuneitten Omaisten Liiton varainhankinta on keskitetty Sotiemme Veteraanit -keräykseen. Keräystuotto käytetään kokonaisuu­ dessaan veteraanien tukityöhön, esim. järjestöjen kuluihin sitä ei käytetä. Keräyksellä tuetaan myös liittoihin kuulumattomia veteraaneja sekä heidän leskiä ja puolisoitaan. Kirja-arvostelu Etsii etsii ja soisi löytävänsä l André Swanström, Hakaristin ritarit. Suomalaiset SSmiehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset. Atena, EU 2018. Teologi André Swanström on hankkinut uudelle kirjalleen runsaasti julkisuutta väitteellä, että suomalaiset SS-miehet ovat luettavissa sotarikollisiin. Parasta kirjassa kuitenkin on – maallikolle sallittakoon tämä arvio – pohdinta SS-miesten ja yleisemmin kansallissosialistien kristillisyydestä. Swanströmin mainosteksti luokittelee aikaisemman tutkimuksen poliittisesti värittyneeksi. Tämän väitteen tueksi ei Swanströmillä ole esittää mitään. Väritettyjen silmälasien läpi katsottuja kirjoja toki on. Kokeneen tutkijan Mauno Jokipiin harkitun tekstin Sandström katsoo saaneen vaikutteita siitä, että Jokipii oli parikymmentä vuotta aikaisemmin tutustunut erääseen SS-mieheen opiskelijayhdistyksen hallituksessa. Vastaavia esimerkkejä menneisyyden heikosta hallinnasta on Swanströmin kirjassa useita. SS-pataljoonaan värväytyneitä luokitellessaan intoutunut kirjailija tulee lopulta rajanneeksi muut kuin sosialistit äärioikeistolaisiksi. Itse aloin tutkia nelisenkymmentä vuotta sitten Swanströmin käsittelemän kauden poliittista historiaa. Silloin oli käytettävissä jo sellaista aineistoa, joka ei ollut Jokipiin saatavissa. Ehdottoman tärkeitä Swanströmille olisivat olleet huolellisesti ja ennakkoluulottomasti käytettyinä Toivo Horellin, Risto Rytin, Aaro Pakaslahden ja K.A. Rantakarin arkistot sekä Walter Hornin päiväkirja. Hyödyllinen olisi ollut myös allekirjoittaneen lähdeviittein varustettu artikkeli SS-pataljoonan syntyvaiheista. Valtion ryhdyttyä kohun takia lisätutkimuksiin esitin Kansallisarkistoon hankittavaksi tiedot mm. Moskovaan sotasaaliina saapuneesta suomalaispataljoonan kortistosta; Venäjän sota-arkistoista voi olla vaikea suoranaisia lisiä löytää. Mainittakoon, että venäläistutkijat 1990-luvun alussa pohtivat, miksi Puolan alueelta oli löydetty suomalaisia Sakon patruunoita. Todennäköisesti ne olivat päätyneet Puolaan jo ennen toisen maailmansodan syttymistä. SS-miehillä oli todennäköisesti käytössä saksalaiskaliiperi. Laiminlyöty aineisto olisi antanut kiinnostavaa tietoa yrityksistä saada germaanisuudestaan ylpeitä ahvenanmaalaisia laajemmin mukaan ss-projektiin. Olisi myös ilmennyt, että kirjassa käytännöllisesti katsoen kokonaan unohdettu Bruno Aaltonen erotettiin Valpon apulaispäällikön virasta yritettyään kasvattaa suomalaispataljoonan rykmentiksi. Olavi Karpalon ja hänen toveriensa sotilaspastori Kurkialalle lähettämän kirjeen viittaus juutalaisten ampumiseen saa Swanströmin muutaman sivun kuluttua (s.160) väittämään näiden ampuneen juutalaisia! Käytettävissä oleva lähdeaineisto todistaa nähdäkseni, että suomalaisia ss-miehiä, lähinnä ns. rykmentin miehiä näki kesällä 1941 juutalaisia ammuttavan Ukrainassa ja että ryhmä suomalaisia kieltäytyi rangaistuksella uhattunakin ampumiseen osallistumasta. Taustoitusta ei ole riittävästi, kun kaksi mainintaa politrukkien ampumisesta Ukrainassa yhdistetään yksi yhteen juutalaissurmiin. Itse asiassa politrukit oli jo pitkään – painotetusti talvisodan aikana – katsottu Suomen päävihollisiksi. Jo neuvostohallituksen perustamisesta lähtien oli puna-armeijan politrukeista leimaava osa ollut juutalaisia. Sitä ei Suomessa tiedetty, että enin osa näistä menehtyi Stalinin terrorissa 1930-luvun lopulla. Perusteetonta epäluuloa oli ollut juutalaisia liikemiehiä kohtaan, kun muutamia heistä oli todistettu neuvostovakoojiksi. Nämä epäluulonaiheet eivät toki voineet vähentää suomalaisten kauhua saksalaisten toimeenpanemista massateloituksista. Se kertaantui unissa vuosikymmeniä myöhemmin. On siis todettava, että historiantutkimuksen kriittisyys- ja laatukriteerejä teos ei täytä. Tutkijan on käytettävä kaikki saatavissa oleva lähdeaineisto ja käytettävä sitä lähdekriittisesti. Kirjan ansioihin kuuluu, että se tuo julkisuuteen uusia esimerkkejä ss-miesten kokemasta vastenmielisyydestä ja kauhusta sotarikoksia kohtaan. l Ohto Manninen historiantutkija

45 Ratkaise ristikko! Ratkaise ristikko ja toimita ratkaisusanat sekä postiosoitteesi Sotainvalidi-lehteen 31.5. mennessä. Oikein vastanneiden kesken arvotaan palkintoja. Ratkaisun voi toimittaa sähköpostitse osoitteeseen marja.kivilompolo@ sotainvalidit.fi tai postitse osoitteeseen Sotainvalidi-lehti / Ristikko, Ratamestarinkatu 9 c, 00520 Helsinki. Edellisen krypton ratkaisusana oli sota. Onnetar suosi Terttu Luntinen-Nurmea ja Mirja Tossavaista. Onnea voittajille! Käteviä sisustusvinkkejä Sotainvalidi-lehdestä vuodelta 1951

46 Henkilö Sotilaspappi – pappina sotilaiden joukossa l Jo lukioikäisenä Sanna Timonen, 34, tiesi haluavansa työskennellä kirkon virassa. Urasuunnitelmat saivat uuden ulottuvuuden, kun miespuoliset kaverit lähtivät armeijaan. – Kun miehet lähtivät kutsuntoihin, mietin, että pitäisikö minun ilmoittautua vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Ei tuntunut reilulta, että vain he lähtevät. Minulla on partiotausta, joten valinta oli helppo, Timonen kertoo. – Onhan se erilainen tilanne, tuleeko palvelukseen 100 vai 2100 varusmiestä, Timonen vertaa. Sotilaspastorin työ on monipuolista. Hän tukee varusmiesten ja henkilökunnan jaksamista ja hyvinvointia, hoitaa hartaudet ja kirkolliset toimitukset ja tukee sotilaiden eettistä toimintakykyä. Sotilaspapeille kuuluu myös paljon opetusta, joissa käsitellään mm. maanpuolustuksen etiikkaa, sotilaan etiikkaa ja kaatuneiden huoltoa. – Vaikka ne ovat papin pitämiä tunteja, ei niihin ole sisällytetty mitään uskontoa vaan enemmän käsitellään eettistä puolta, Timonen kertoo. Urasuunnitelma kirkastuu Ennen naisten valintatilaisuutta hänelle selvisi, että teologian opiskelijalla on mahdollisuus toimia varusmiespappina. Niinpä, kun hän oli opiskellut Joensuun yliopistossa teologiaa puoli vuotta, hän meni armeijaan vuonna 2004 ja suoritti aliupseerikoulun Kontiorannassa normaalisti muiden mukana. Armeijan loppupuolen, johtamiskauden, hän toimi varusmiespappina ja sai samalla arvokasta työkokemusta. – Silloin Suomessa ei ollut vielä yhtään naispuolista sotilaspappia enkä tiennyt, olisiko sellainen koskaan edes mahdollista. Siinä vaiheessa heräsi kuitenkin ajatus, että tämä olisi sellaista työtä, mitä haluaisin tehdä. Esimakua tulevasta Varusmiespappina hän teki kaikkea, mitä vain ilman vihkimystä pystyi tekemään. Ala oli mielenkiintoinen ja hän ajatteli, kuinka itse asiat tekisi jos pääsisi sitä työtä joskus tekemään. Armeijasta Sanna Timonen kotiutui reservin kersanttina. Hän jatkoi opintojaan teologian parissa ja sai vihkimyksen seurakuntapastorin viransijaisuuteen vuonna 2008.. Uran kannalta tilanne oli muuttunut merkittävästi vuonna 2007, kun ensimmäinen nainen aloitti työnsä sotilaspastorina. Vuonna 2010 samaisen viran sijaisuus aukesi ja Timonen valittiin tehtävään. Muutaman määräaikaisen pestin jälkeen hän lopulta sai sotilaspastorin viran Karjalan prikaatista vuonna 2014. Vakaumuset vaakakupissa Häntä on monesti haastettu valinnoistaan: kuinka voi olla sekä pastori että toimia maan- Tiiviisti osa yhteisöä Sanna Timonen yhdisti kiinnostuksensa maanpuolustukseen ja hengelliseen työhön urallaan sotilaspastorina ja vuoden 2019 alusta kenttärovastina. puolustuksen parissa? Sekä hengellinen että maanpuolustuksellinen kutsumus ovat molemmat vahvoja. – Jos minua olisi kiinnostanut vain maanpuolustus, olisin lähtenyt sotilaaksi. Onhan se ristiriitaista, että kristittynä ja pappina on vapaaehtoisesti hakeutunut asepalvelukseen ja toimii sotilaspappina. Itse ajattelen, että jos pahimmassa paikassa ollaan, niin siellähän meitä pappeja juuri tarvitaan. En miellä itseäni pelkästään sotilaaksi vaan pappinahan minä siellä heidän joukossaan olen. Suomessa ollaan kuitenkin nimensä mukaisesti Puolustusvoimissa. Uskon, että aseisiin tartutaan vasta, jos mikään muu keino ei auta, Timonen pohtii. Monipuolinen työ Suomessa toimii tällä hetkellä 25 sotilaspappia, joista suurin osa työskentelee varuskunnissa. Työnkuva vaihtelee paitsi tekijänsä, myös työpaikan mukaan vaikka tietty pohja on joka paikassa sama. Hengellinen työ Puolustusvoimissa tehtynä eroaa suuresti seurakuntatyöstä. Yhteisö on olosuhteiden johdosta todella tiivis, mikä on hankala saavuttaa ainakaan isoissa seurakunnissa. Timonen pyrkiikin siihen, että on liikkeellä varuskunnassa varusmiesten ja henkilökunnan nähtävillä ja helposti lähestyttävä. – Harjoitusten aikana ollaan mukana maastossa ja pidetään siellä ehtoollisia ja koulutuksia. Siten olemme vielä enemmän sen yhteisön keskuudessa, yhdessä maasto-olosuhteissa. Kuunteleminen ja asioista keskusteleminen ovat merkittäviä asioita sotilaspapin työssä. Syitä hakeutua sotilaspapin juttusille on useita. – Alun perusjaksaminen palveluksessa: kuinka selvitään täysin erilaisessa ympäristössä? Ei ole omaa rauhaa, kun kotona on voinut mennä omaan huoneeseen. Komenteluun ja armeijan kuriin sopeutuminen voi olla haasteellista, vaikka se onkin tänä päivänä jotakin ihan muuta, kuin mitä se on muutama kymmenen vuotta sitten ollut. Tärkeä juttukaveri Varusmiestä voi mietityttää oma perhe tai parisuhde; kuinka siellä pärjätään. – Ne yhdeksän vuotta, mitä olen työskennellyt alalla, nämä kysymykset ovat lisääntyneet. Nuoret puhuvat nykyään asioista enemmän. He uskaltavat ottaa omat asiat esille ja puhua niistä, mikä on tosi hyvä asia. SOTAINVALIDI Julkaisija: Sotainvalidien Veljesliitto Päätoimittaja: Markku Honkasalo Viestintäpäällikkö: Marja Kivilompolo Viestintätoimikunta : puheenjohtaja Markku Honkasalo, Juha Laikari, Marja-Liisa Taipale, Marko Hakala, Lasse Lehtinen, Christian Wallin, Matti Ylönen ja Marja Kivilompolo Lehden aineisto ja juttuvihjeet: Sotainvalidi-lehti, Ratamestarin­katu 9 C, 00520 Helsinki, p. 044 524 2243, marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi Painopaikka: Savon Paino Oy Sotainvalidi ilmestyy neljä kertaa vuodessa. 79. vuosikerta. Sotainvalidi-lehden aikataulut vuodelle 2019: aineisto ilmestyy 2/2019 31.5. 26.6. 3/2019 6.9. 2.10. 4/2019 8.11. 4.12. Levikki: 15 700 ISSN: 0049-1349 Tilaukset ja osoitteenmuutokset puh. 09 478 500 tai si-lehti@ sotainvalidit.fi

47 Valmiita vastauksia varusmiesten tai henkilökunnan pohdintoihin ei ole. Joissakin asioissa voi antaa ohjeita mutta ratkaisun täytyy Timosen mukaan löytyä henkilöstä itsestään. – Tärkeintä on, että kuuntelee ja on ihminen ihmiselle. Jos on pari viikkoa pyöritellyt asioita päässään, niin usein pelkästään jo se, että saa ne sanottua, voi auttaa. Tarvittaessa henkilö ohjataan edelleen kuraattorin tai muun alansa ammattilaisen luo, mikäli tilanteessa tarvitaan taloudellista tai terveydellistä tukea. Sotilaspapin kanssa voi tulla keskustelemaan vakaumuk­sesta riippumatta. Tilaa uskonnolle Uskontojen kirjo näkyy Puolustusvoimissa. Karjalan prikaatin edellisessä saapumiserässä eniten edustettuina luterilaisten ja ortodok­sien lisäksi oli muslimeja, buddhalaisia, juutalaisia, mormoneja ja muutama Jehovan todistaja sekä muita kristillisiä ryhmiä kute vapaakirkko, helluntaiseurakunta, katoliset ja muutama Jehovan todistaja. – Meilläkin on palveluksessa hyvin vakaumuksellisia henkilöitä, joten heille pyritään tarjoamaan mahdollisuus harjoittaa omaa uskontoaan palveluksen suomissa puitteissa. Pyritään tukemaan sitä, mikä kenellekin antaa voimaa. Sotilaspappi on kaikkia varten ja toimii varuskunnassa uskonnollisena asiantuntijana, Timonen sanoo. Ensimmäinen naispuolinen kenttärovasti Tämän vuoden alussa Sanna Timonen oli omalta osaltaan raivaamassa tietä, kun hänet nimitettiin ensimmäisenä naisena kenttärovastin virkaan Karjalan prikaatissa. – Sekä sotilaana olo että pappina oleminen ovat historiallisesti olleet miesten ammatteja. Kyllä sitä tietyllä tavalla kyseenalaistetaan. Sotilaspastori on perinteikkäästi mukana Puolustusvoimien eri tilaisuuksissa. Mutta meillä on tasapuoliset mahdollisuudet edetä, jos tietyt kelpoisuusehdot täyttyvät. Timonen valittiin virkaan työskenneltyään vajaat 10 vuotta ensin sotilaspappina. Usein virkaan on valittu pidemmänkin työkokemuksen omaavia. Hän on iloinen ja otettu valinnastaan ja on saanut työkavereiltaan vilpittömät onnittelut ja kannustusta uuteen tehtävään. Hän toivoo näyttävänsä myös esimerkkiä muille. – Toivoisin, että näkyvyys antaa intoa alaa tällä hetkellä opiskeleville ja osoittaa, että tällainenkin uravalinta on mahdollinen. Nimityksestään huolimatta hän hoitaa yhä samoja sotilaspapin tehtäviä kuin aiemmkin, sillä väkeä on niin paljon, että varuskunnan molemmat papit tarvitaan käytännön työhön. Viran myötä hänellä on ohjausvastuu alueensa toiminnasta. – Työhön on tullut jonkin verran hallintoa ja alueellista vastuuta. Muun muassa oman alueen aluetoimistot kuuluvat papin työn osalta minun vastuulleni. Uransa jatkosta ja etenemisestä Timonen ei vielä osaa sanoa.Puolustusvoimissa etenemismahdollisuudet ovat vähissä sillä virkoja on vain muutama: sotilaspastori, kenttärovasti sekä korkeimpana kenttäpiispa. Kenttärovastin virka on perinteisesti ollut eläkevirka, mutta hän on liian nuori miettimään vielä sitä. – Puolustushaaraesikunnissa on kenttärovasteja, joiden tehtävät ovat vähän toisenlaisia ja haastavampiakin. Sellaista voisi jossakin vaiheessa ajatella mutta nyt keskityn tähän työhön ja mietin tulevaisuutta sitten kun sen aika on. Mukana muutoksessa Sanna Timonen uskoo, että uskonnolla on jatkossakin tärkeä rooli Puolustusvoimissa vaikka maailma muuttuu vauhdilla. – Maailma menee koko ajan siihen suuntaan, että kyseenalaistetaan se, tarvitaanko uskontoa ja meidänkin on jo mennyt siihen, ettei opetus ole enää millään tavalla uskonnollista. Sitä, miltä työ näyttää 5 tai 10 vuoden päästä, on vaikea tietää, mutta kokisin, että mukana pitää pysyä ja vastata sotilaiden tarpeeseen, koska heitä varten me olemme. l Teksti: Marja Kivilompolo Kuvat: Puolustusvoimat Kirjoita osoitteesi lomakkeen kääntöpuolelle Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake l Merkitse haluamasi tuotteiden kappalemäärä lomakkeeseen ja kirjoita yhteystietosi lomakkeen kääntöpuolelle. Leikkaa lomake irti ja postita se meille. Postimaksu on maksettu puolestasi. l Tilaukset oheisella tilauslomakkeella tai puhelimitse 09 478 500. l Lasku tulee tuotteen mukana. Hintoihin lisätään postituskulut. l Kiitos tilauksestasi! Myynnissä nyt Tuote kpl hinta Sotainvalidit edellä käyden -historia (sis. postituskulut) ______ 20 € Sota ihmisessä -kirja (sis. postituskulut) ______ 15 € Juhlasolmio ______ 12 € Juhlasolmio + solmionpidike ______ 25 € Juhlasolmio solmulla ______ 18 € Juhlasolmio solmulla + solmionpidike ______ 32 € Solmionpidike ______ 18 € Juhlahuivi ______ 14 € Taskukalenteri 2019 ______ 5,5 € Tuote kpl hinta Salkokilpi ______ 25 € – ruotsinkielinen ______ 25 € Sotainvalidin rintamerkki (jäsenille) ______ 7€ Puolisojäsenen rintamerkki ______ 7€ Tukijäsenen rintamerkki ______ 7€ Hautakivitunnus ø 6 cm ______ 9€ Uurnahautatunnus ø 2 cm ______ 7€ Maksu laskulla, joka tulee tuotteiden mukana. Hintaan lisätään postituskulut ellei toisin mainita.

Kirjatarjous! Sotainvalidit edellä käyden -historia 20 € postituskuluineen Tuomas Hopun kirjoittama Veljesliiton historia tuo mielen­ kiin­toisella tavalla esiin sotainvalidityön juuret sekä järjestön ­vaikutuksen suomalaisessa yhteiskunnassa ja sotainvalidien elämässä aina nykypäivään asti. 388-sivuista teosta rytmittää hyvin runsas kuvitus, joka tarjoaa hyvän näkymän kulloiseenkin aikakauteen. 20 € Sota ihmisessä -kirja 15 € postituskuluineen Irmeli Hännikäinen pureutuu sotaan ja sen kauaskantoisiin seurauksiin sodan käyneissä ihmisissä, heidän perheissään ja suomalaisessa yhteiskunnassa. Näköaloja Hännikäinen hakee aikaisemmista tutkimuksista, lehdistömateriaalista sekä kaunokirjallisuudesta. 299-sivuinen teos on samalla tiivis katsaus Suomen sotien aikaiseen ja sitä seuranneeseen historiaan. 15 € Salkokilpi Lipputankoon kiinnitettävä salkokilpi kertoo sotainva­lidien uhrauk­sista isänmaan hyväksi. Salkokilpi on mainio lahja uuteen kotiin tai kesämökille. Kilvessä teksti: Uhrin ansiosta lippu liehuu. Ruotsinkielisessä kilvessä teksti: Frihet genom offer. Kilpien halkaisija 8,5 cm. Hinta 25 €. 25 € Merkitse tilauksesi lomakkeen kääntöpuolelle Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake Sotainvalidien Veljesliiton tuotteiden myyntituotto käytetään sotainvalidityöhön. Rastita oikea ruutu, kiitos! Kyllä kiitos! Pyydän, että lähetätte merkitsemäni tuotteet alla olevaan osoitteeseen. Osoitteeni on vaihtunut. Pyydän, että lähetätte lehden alla olevaan uuteen osoitteeseeni. Kirjoitan oheen myös vanhan osoitteeni. Haluan perua lehden tilauksen. Lehden tilaaja on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Haluan perua lehden tilauksen. Sotainvalidien Veljesliitto maksaa postimaksun Nimi ________________________________________________________________________ Osoite _______________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka __________________________________________________ Puh. ________________________________________________________________________ Sotainvalidien Veljesliitto Tunnus 5003826 00003 Vastauslähetys Mahdollinen vanha osoite ____________________________________________________ Postinumero- ja toimipaikka __________________________________________________