PÄÄSIÄISEN LEHTI Päätoimittaja Joonas Romppanen SUNNUNTAINA 21.4.2019 JOHANNA ERJONSALO Zuckerbergin geenit lapselle Kirjailija: Jussi Lehmusvesi kirjoitti naisesta, joka haluaa lapsensa isäksi Facebookin perustajan Mark Zuckerbergin. Teos sai alkunsa tosielämän keskustelusta. Sivut 36–37 Valitut: Noona Hentilä paiskii töitä aaveiden kanssa: ”En ole mielelläni yksin vanhoissa taloissa.” Sivut 32–35 Valitut: Suomen hauskimman maahanmuuttajan huumorissa ei tunneta tabuja. Sivut 30–31

PÄÄSIÄISEN LEHTI 2 SUNNUNTAINA 21.4.2019 MARKO PUUMALAINEN Pirjo Oinonen kertoo, että hän ei ole kiinnittänyt huomiota juuresten hintoihin kevään aikana. Ostospäätöksen hän tekee laadun, ei niinkään viljelymaan perusteella. Kaalit loppuvat ensimmäisenä Kasvikset: Viime kesän kuiva alkaa näkyä kauppojen hyllyillä tiettyjen kasvisten vähyytenä. Olli Sorjonen Kotimaiset varastokasvikset, kuten porkkanat ja kaalit, loppuvat tänä keväänä kaupoista normaalia aiemmin, arvioidaan Puutarhaliitosta. Ensimmäisenä loppuvat kaalit. Syynä kasvisten vähyyteen on viime kesän kuivuus ja sen takia romahtaneet satomäärät. – Varastokasvikset alkavat loppua nyt huhtikuussa tavanomaista pienemmän sadon vuoksi. Osa viljelijöistä on jo myynyt varastonsa loppuun, sanoo Puutarhaliiton toimitusjohtaja Timo Taulavuori. ˜™™™™

PÄÄSIÄISEN LEHTI 3 Hintojen laskua hillitsee se, että kasvisten kysyntä on kasvussa. ” Hänen mukaansa on luultavaa, että perunaa lukuun ottamatta varastoitavia kasviksia ei ole enää toukokuussa merkittäviä määriä vähittäiskaupoissa. MTK:sta arvioidaan, että perunastakin tulee kevään aikana hienoinen pula, vaikka peruna ei kärsinyt kuivasta kesästä yhtä paljon kuin moni muu tuote. – Hyvälaatuisesta pesuperunasta tulee varmasti kevättä kohden lisääntyvää niukkuutta, kertoo MTK:n Antti Lavonen. Viime vuoden satomäärät olivat noin 20–30 prosenttia keskiarvoa pienemmät. Satovaihtelut eri alueiden ja jopa eri tilojen välillä olivat tavallista suurempia. Luonnonvarakeskuksen mukaan avomaanvihannessato jäi 3,5 miljoonaa kiloa pienemmäksi kuin vuonna 2017 ja oli 163 miljoonaa kiloa. Kuluttajille normaalia pienempi sato näkyy korkeina hintoina. Ruoan hinta nousi viime vuonna keskimäärin 1,9 prosenttia, kasvisten hinnannousu on selvästi suurempaa. – Viime kesänä ja syksynä kasvisten kuluttajahinnat olivat 5–10 prosenttia korkeammalla tasolla kuin edellisvuonna, kertoo Hanna Karikallio PTT:stä. Karikallio toteaa, että kuivuuden lisäksi myös tuholaiset ja kasvitaudit olivat iso ongelma, ja useiden kasvis- SUNNUNTAINA 21.4.2019 ten laatu oli heikkoa. – Tilannetta pahensi se, että myös muualla Euroopassa kärsittiin vastaavasti kuumuudesta ja kuivuudesta, joten tuonti ei ratkaissut ongelmaa. Helmikuussa 2019 kasvikset olivat jo runsaat viisi prosenttia kalliimpia kuin vuotta aiemmin, Luonnonvarakeskuksesta kerrotaan. Kotimaiset porkkanat eivät ole vielä kaupoista loppuneet, kuten viime syksynä ennakoitiin käyvän, mutta niiden hinta on hieman tavanomaista korkeampi. Perunoiden hinta ei ole puolestaan noussut, kun tarjontaa on edelleen paljolti. Karikallio muistuttaa, että kasvikset ovat lähes ainoa elintarvikeryhmä, joka myydään suoraan tuottajalta kaupalle ja hintaneuvotteluja käydään jatkuvasti. – Kasvisten hinnoittelu on voimakkaasti kausisidonnaista, kausivaihtelut on suuria ja lisäksi kasvukaudet saattavat asettua eri vuosina vähän eri ajankohtiin, mikä hankaloittaa vuosien välistä vertailua. PTT ei teekään ennusteita kasvisten hinnoista. Avomaavihannesten tuottajahinnat nousivat lähes kaikkien vihannesten osalta 10–20 prosenttia viime vuonna. Tuottajille ei kuitenkaan jäänyt normaalia parempaa tiliä käteen, arvioi Puutarhaliiton Taulavuori. – Kun huomioidaan kuivan kesän aiheuttama satotappio ja lisääntyneet viljelykustannukset muun muassa kastelun osalta, kokonaistulos jää alle keskiarvon suurimalla osalla avomaan ™˜™™™

PÄÄSIÄISEN LEHTI 4 SUNNUNTAINA 21.4.2019 MARKO PUUMALAINEN vihannesten viljelijöistä. Viime kesä oli kuiva ja kuuma. – Vuoden 2018 kasvukaudella rikottiin ympäri Suomea kasvukauden lämpösummia. Etelä-Suomessa lämpösumma kohosi yli 1 900:n, mikä on kaikkien aikojen suurin mittaushistorian aikana. Normaalina hyvänäkin kesänä tämä summa jää alle 1 500:n. Lämpösumma lasketaan ynnäämällä kasvukauden aikana vuorokauden keskilämpötilasta viiden asteen ylittävä osa. Poikkeuksellisen kuuma kesä suosi kuitenkin osaa kasvattajista. – Viime kesä olisi tuottoisin viljelijöille, joilla oli lämmöstä hyötyviä kasveja ja toimivat kastelujärjestelmät. Maissin, kurpitsan, vesimelonin ja avomaakurkun viljelijät saivat ennätyssatoja. Takana on nyt kaksi vaikeaa kesää. Siinä missä viime kesänä kärsittiin kuivuudesta, toissa kesänä viljelijöiden kiusana olivat sateet. – Toissa kesänä märkyys aiheutti nostovaikeuksia ja heikensi perunan säilyvyyttä varastoissa, kun peruna nostettiin märkänä ja multaisena varastoon. Viime kesä oli sitten puolestaan päinvastainen, kuivuus ja helteet rajoittivat perunan kasvua, MTK:n Antti Lavonen kertoo. Kuivan kesän jäljiltä talteen saatu perunasato on kuitenkin laadultaan huippuluokkaa. – Varastoissa oleva peruna on nyt hyvälaatuista ja hyvän makuista aurinkoisen ja lämpimän kesän jälkeen. Tulevasta kesästä toivotaan ”normaalia suomalaista kesää”. – Erityisen toivottavaa olisi, että alkukesänä saataisiin sopivasti sateita ja vältyttäisiin halloilta. Moni viljelijä on myös investoinut viime vuosina satoa varmentaviin ja parantaviin menetelmiin sekä laitteisiin ja odottaa, että ™™˜™™

PÄÄSIÄISEN LEHTI 5 SUNNUNTAINA 21.4.2019 viljelijähinta säilyisi viime vuoden tasolla, jotta tuotanto olisi kannattavaa. Halpuuttaminen ja kaupan keskittyminen ovat tuoneet lisäpaineita viljelijähintoihin, Taulavuori kertoo. ” Kuluttajan näkökulmasta hyvä kesä ja hyvä sato tarkoittaisivat luonnollisesti edullisempia kasviksia seuraavaksi vuodeksi. – Hintojen laskua hillitsee kuitenkin se, että kasvisten kysyntä on kasvussa. Jos tulee toinen kuiva kesä ja tau- dit edelleen jylläävät kasvimailla, niin kasvisten hinnat ovat kesällä nousussa, sanoo PTT:n Karikallio. Jos näin käy, hinnat nousevat verrattuna viime vuoden hintatasoon, joka on jo normaalia vuotta selvästi korkeampi. Hyvälaatuisesta pesuperunasta tulee varmasti kevättä kohden lisääntyvää niukkuutta. Syksyllä kylväminen kasvattaa suosiotaan Olli Sorjonen Viime vuoden viljasato oli heikoin ”miesmuistiin” toteaa MTK:n vilja-asiamies Max Schulman. Viljataseen mukaan kokonaistuotanto laski viime satokaudella 3,4 tuhannesta tonnista 2,7 tuhanteen tonniin. – Moni tila on nyt aikamoisessa kassakriisissä, mutta kylvöille ollaan lähdössä entiseen malliin. Schulmanin näkemyksen mukaan ohraa, vehnää ja kauraa kylvetään normaalissa suhteessa tulevanakin kasvukautena, joskin ohra-ala pienenee hieman ja kaura-ala kasvaa. Viime syksynä alkanut syysviljan korostuminen jatkuu tänäkin vuonna. – Sekä ruista että vehnää kylvettiin syksyllä normaalia enemmän. Jos ruissato saadaan korjattua hyvänä, tulee se kattamaan koko seuraavan vuoden kotimaisen tarpeen ja vähän enemmänkin. Syysvilja kasvattaa suosiotaan koko ajan, kun kasvukausi pitenee Suomessa ilmastonmuutoksen takia. – Enemmän ja enemmän tähän ollaan menossa. On myös järkevää pitää pellot kasvuston peitossa mahdollisimman laajalti. Talvi on ollut syysviljalle suotuisa. Muualta Euroopasta kantautuu samanlaista viestiä sato-odotusten suhteen. – Sadosta odotetaan tulevana kau- ™™™˜™

PÄÄSIÄISEN LEHTI ” 6 Moni tila on nyt aikamoisessa kassakriisissä. tena suurta eli hintataso tippuu. Varastoviljalaarit ovat nyt tyhjillään, joten suuri sato tulee tarpeeseen. Vaikka viljasato oli surkea, ei se näy suoraan tavallisen kuluttajan kukkarolla esimerkiksi normaalia kalliimpana leipänä. – Enemmän se vaikuttaa rehunhintaan. Viljan osuus monessa ruokatuotteessa on niin pieni, että vaikutus hintaan ei ole suuri. Luonnonvarakeskuksesta kerrotaan, että vuonna 2018 esimerkiksi rehuohran hinta oli 32 prosenttia vuotta 2017 korkeampi ja kauran 30 SUNNUNTAINA 21.4.2019 prosenttia. Leipävehnästä maksettiin 26 prosenttia enemmän kuin vuonna 2017. – Leivän hinnassa kaupan hyllyllä ei ole kuitenkaan tapahtunut kovin isoja muutoksia, kertoo tutkimusprofessori Jyrki Niemi Lukesta. Leivän hinta oli Tilastokeskuksen mukaan helmikuussa 2019 noin kaksi prosenttia kalliimpaa kuin vuotta aiemmin. – Viljaraaka-aineen osuus leivän hinnasta on vain 4–5 prosentin luokkaa. Eli viljaraaka-aineen 30 prosentin nousun suoraviivainen vieminen vähittäishintaan tarkoittaisi leivän hinnassa 1,5 prosentin nousua. Viljaraaka-aineen osuus myllytuotteiden ja leipomotuotteiden kuluttajahinnoista on yleisesti aika pieni, Niemi laskee. MARKO PUUMALAINEN ™™™™˜

PÄÄSIÄISEN LEHTI 7 SUNNUNTAINA 21.4.2019 SAMI KUUSIVIRTA Erkki Korhonen ja Kasperi tulivat koirapuistoon autolla, ja jatkavat myöhemmin kävelylenkillä. Lemmikin jalanjälki riippuu koosta ja liikkumisesta Ympäristö: Ekologisuuskisan voittajasuosikki on pieni, karvainen erakko. Pirjo Kamppila Lemmikki on monelle kuin perheenjäsen, eikä eläimen hankinnassa ensimmäisenä mietitä sen aiheuttamaa hiilijalanjälkeä. Tästä ei toisin ole juuri tutkittua tietoakaan. Muutama vuosi sitten tosin kohistiin Uudessa-Seelannissa tehdystä tutkimuksesta, joka väitti koiran hiilijalanjälkeä yhtä suureksi kuin kahden katumaasturin. Suomessa on vain arvioita koiran ylläpidon hinnasta, joksi on saatu 1 000–2 000 euroa vuodessa. Siihen sisältyy ruokinta, vakuutukset ja ter- ˜™™

PÄÄSIÄISEN LEHTI 8 SUNNUNTAINA 21.4.2019 SAMI KUUSIVIRTA Lassi Päivä ja Anni Uotilan Nooalle ei ole hankittu hienouksia eikä se ole näyttelykoira. veydenhoito. Yksilöiden vaihteluväli on kuitenkin suuri. Etenkin sairaanhoitokulut nousevat äkkiä pilviin. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa lienee noin 700 000 koiraa ja lähes saman verran kissoja. Periaatteessa lihaa syövä kissa aiheuttaa suuremmat päästöt kuin sekaruokaa syövä koira, mutta koiran annoskoot voivat olla moninkertaiset. Normaali koira tai kissa aiheuttaa kuitenkin eniten kuluja välillisesti, eli omistaja aiheuttaa niitä itse. Vaasan yliopiston markkinoinnin yksikön tutkijatohtori Henna Syrjälä on väitöskirjassaan todennut, että lemmikin omistaja tekee yllättävän monia kulutusvalintoja lemmikkieläimensä ehdoilla. Lemmikkieläinliikkeessä on tarjolla jos jonkinlaista lelua, sänkyä, sampoota, vaatetta, valjasta ja trimmausvälinettä. – Esimerkiksi harrastusyhteisössä monet lemmikille suunnatut palvelut, kuten koirahieronta, voivat rakentua suorastaan välttämättömiksi kulutuksen kohteiksi ja välineiksi omistajan kuluttajaidentiteetin rakennuksessa. Suurimmat hiilijäljet syntyvät kuitenkin auton ja jopa asunnon valinnasta lemmikin ehdoilla. Isot eläimet tarvitsevat tilaa ja kuluttavat paikkoja. Lisää päästöjä syntyy lemmikkien kanssa matkustuksesta. Koiran kanssa on mukava hurauttaa autolla koulutukseen tai lähimetsään lenkille. Kissan tai koiran näyttelykäynnit voivat vaatia maailmanlaajuisia reissuja. Esimerkiksi Lahden Ahtialan koirapuistoon tullaan autoilla. Erkki Korhosen nuoresta saksanpaimenkoirasta ™˜™

PÄÄSIÄISEN LEHTI 9 SUNNUNTAINA 21.4.2019 JANNE RANNE Kasperista on määrä kehittyä näyttelykoira, sillä sen isä on maailmanluokan voittaja. Kasperin ruokavalio perustuu papanoihin, kuvailee Korhonen. Anni Uotilan ja Lassi Päivän Nooa on rotusekoitus, joten koiranäyttelyistä ei kerry hiilikuormaa. – Ruoka on peruspapanoita, eikä sillä ole mitään hienouksia, vakuutti Uotila. Myös hevosen, lähinnä ratsuhevosen, aiheuttamasta hiilijalanjäljestä on tehty arvioita. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Markku Saastamoinen summasi viime vuonna, että hevosen hiilikavionjälki on noin kymmenen prosenttia ihmisen aiheuttamasta. Mukaan on laskettu rehut ja niiden viljely, lanta, kuivikkeet ja päästöt sekä epäsuorat vaikutukset, eli rakennukset ja liikkuminen. Vaikutusta vähentää lannan ravinteiden kierrätys ja hevostalouden vaikutus luonnon monimuotoisuuteen. Oma osansa on silläkin, miten lopetetun hevosen ruho käytetään hyväksi. Ekologisinta olisi syödä se. Ratsastajien määrä sekä muu jakamistalous vähentää ratsun hiilijälkeä. Kultahamsteri on erakko ja yöeläin. Ravihevoset aiheuttavat lisäpäästöjä kilpailukuljetusten vuoksi. Toisaalta ratsastajat saapuvat talleille yleensä omilla autoillaan. Ekologisin lemmikki on ehkä pieni kasvissyöjä. Ne eivät tarvitse edes lisälämpöä tai -valoa. Lahden Faunatar-liikkeen kauppias Sari Rajala veikkaa, että ekologisuuskisan voittaja olisi hamsteri. Se on erakkoeläin eikä kaipaa hamsterikaveria. Lisäksi useimmat myytävät kanit, marsut ja hamsterit kasvatetaan kotimaassa. JANNE RANNE Kääpiöluppakorvakani on kissan veroinen lemmikki. ™™˜

PÄÄSIÄISEN LEHTI 10 SUNNUNTAINA 21.4.2019 AAKE ROININEN Mustan viitan alle kätkeytyy luostarin väripilkku Uskonto: Isä Nasarilla on yksi kiusaus. Jos hän näkee kyltin, jossa lukee ”Munkin tekee mieli kahvia”, hän ei voi olla postaamatta kuvaa kyltin ääreltä. ˜™™™™™™

PÄÄSIÄISEN LEHTI 11 Soili Porokka Tšekkiläisen Myyrä-hahmon seikkailuja, Tanhupallon kanssa yhteiskuvia kirjamessuilla, hassuttelufilttereitä, itseironisia huoltoaseman kahvi ja munkki -kylttejä ja munkki-sanalla veistelyä. Hyvä ystävä on mieletön munkki – tai mieletön munkki voi olla hyvä ystävä! Tai Missä munkki, siellä onni. – Käytän yleensä huumorin hyödykseni, jos tilaisuus tulee, nauraa Instagramiin postaileva Valamon luostarin munkki Isä Nasari, 33. – Kun tulin luostariin, minulle sanottiin, että ota mukaan kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä ja vielä rekkakuormallinen huumorintajua. Ilman sitä ei luostarissa pärjäisi, hän sanoo. Kun joku ihmettelee somettavaa munkkia – ja ylipäätään munkkia, jolla on puhelin, Nasarilla on tapana SUNNUNTAINA 21.4.2019 kysyä, minkä elokuvan kysyjä on viimeksi katsonut. – Emme ole enää keskiajalla, hän naurahtaa. Hän ei taivu muottiin, koska hän ei näe muottia, johon pitäisi taipua. – Munkki ei ole ammatti vaan siviilisääty. Sana munkki tulee sanasta ’monos’, yksinäinen. En ole mennyt naimisiin vaan halunnut munkiksi. Jos kaikkien munkkien pitäisi olla samanlaisia, samalla logiikalla kaikkien vaimojen tai aviomiesten pitäisi olla samanlaisia. Helposti lähestyttävä. Sitä hän ainakin haluaa olla. Sosiaalisen median potentiaali on hengellisessä työssä valtavan suuri, Isä Nasari pohtii. – Ihmisillä on matalampi kynnys ottaa yhteyttä, kysellä, kertoa asioistaan ja saada sitä kautta apua. Jotkut paheksuvat sitä, että munkki on sosiaalisessa mediassa. Toiset taas tykAAKE ROININEN Vanhat Laatokan Valamon pinkit viitat ovat käytössä pääsiäiskauden aikana. ™˜™™™™™

PÄÄSIÄISEN LEHTI 12 SUNNUNTAINA 21.4.2019 AAKE ROININEN käävät nähdä, mitä luostarin arki on. Ikoni on kuva, mutta sanotaan, että se on ikkuna taivaaseen. Samalla tavalla Instagram voi olla ikkuna luostarin arkeen. Ovi luostareista ympäröivään yhteiskuntaan on ollut aina auki, hän huomauttaa. – Luostareista on aina käyty kirjeenvaihtoa, ja vanhoissa kirjeissä keskustellaan myös ihan maallisista asioista. Luostareiden merkitys ylipäätään on ollut paljon laajempi kuin olla hengellisen elämän keskuksia. – Missä olivat koulut, sairaalat ja kirjoitus- tai maanviljelytaito? Kaikkein oppineimmat olivat luostarissa. Kirkko ja valtio erkaantuivat omiksi instituutioikseen 1700-luvulla. Oppineisuus säilyi kuitenkin yhä luostareissa. Nykyäänkin suurin osa Valamon luostarin munkeista on edelleen korkeakoulutettuja. Toisaalta se ei ole mikään edellytys. Valamon munkeissa on kaksi teolo- Pääsiäinen on vuoden suuri juhla. Sitä valmistellaan kauan siivomalla paikat tip top -kuntoon. gian maisteria. Yhtä lailla munkiksi voisi hakeutua hitsarin hommista. Isä Nasari on entinen psykiatrinen sairaanhoitaja, mutta sitä ennen hän hankki itselleen myös musiikin tutkinnon Sibelius-Akatemiasta. Luostariin muutettuaan hän sivisti itseään vielä opiskelemalla teologiaa Ruotsissa. – Monelle on järkytys, jos munkilla ei ole valmiuksia keskustella teologiasta. Ammattitaustoista on eittämättä hyötyä. Musiikkikoulutuksen vuoksi Isä Nasari vastaa muun muassa kirkkomusiikista, ja toisaalta mielenterveysammatissa työskentely antaa valmiuksia käsitellä ihmisten esille ottamia henkisen jaksamisen asioita. Jotkut tulevat käymään, vain harvat jäämään. Isä Nasari tuli seitsemän vuotta sitten jäämään. ”Sinun pitää olla siellä, missä sinun on hyvä olla”. Nämä äidin sanat ovat jääneet Nasarin mieleen siitä hetkestä, kun hän 25-vuotiaana kertoi äidilleen, että hän ™™˜™™™™

PÄÄSIÄISEN LEHTI 13 SUNNUNTAINA 21.4.2019 AAKE ROININEN Nasari on luontoihminen, ja joka vuosi hän lähtee syksyisin Lappiin vaeltamaan. Hän harmittelee, että Valamon upea kuusikuja alkaa olla tiensä päässä. harkitsee vakavasti viettävänsä loppuelämänsä luostarissa. – Hän oli ensimmäinen ihminen, jolle kerroin aikeistani. Elin ihan normaalin nuoren opiskelijan elämää juhlimisineen. Se oli ihan mukavaa, mutta samalla jumalanpalveluselämän kauneus, armollisuus ja levollisuus vetivät minua puoleensa. Äiti ei välttämättä yllättynyt poikansa vakaista ajatuksista. – Olen ollut aina määrätietoinen, ja minun on helppo lähteä. Muutin kotoa pois 15-vuotiaana. Kun ystävät kuulivat luostariin lähdöstä, vastaanotto oli epäuskoinen: Jos laitan viitan naulakkoon, se on kuin avioliitossa oleva jättäisi sormuksen pois kotoa lähtiessään. ” ”Et sä kyllä täysillä käy.” – Nyt samat ystävät tulevat tänne Valamoon vierailuille, Nasari nauraa. Vaikka halu luostarielämään oli kova, se oli aluksi jollain tavoin liian suuri askel otettavaksi nuorelle miehelle. Ortodoksiuskonnon piirissä varttuneelle pojalle ulkoiset puitteet ja ortodoksien tavat olivat sinänsä helposti lähestyttäviä. – Kirjoitin vuosien mittaan luostarin johtajalle monta kirjettä. Joka kerta kuin sain kirjeen valmiiksi, poistin sen. Ajattelin, että jos lähetän kirjeen, sitoudun. Pohdin myös, miten perhe ja kaverit suhtautuisivat. Marraskuussa 2011 pitkän sairaanhoitajan tuplatyövuoron jälkeen hän alkoi jälleen kerran kirjoittaa kirjettä ™™™˜™™™

PÄÄSIÄISEN LEHTI 14 SUNNUNTAINA 21.4.2019 AAKE ROININEN Laatokan aarteita on tuotu aikoinaan 40 kuorma-autokuormallista Heinävedelle. Aineiston kuvaaminen uuteen tietokantaan on valtava urakka. luostarin johtajalle. – Sain vastauksen nopeasti. Jos tämä ei olisi paikkani, voisin lähteä pois, hän kannusti. Kaikki se, mitä nuori mies oli pelännyt, olikin ollut turhaa. Matka noviisina oli alkanut. – Jätin työni ja asuntoni ja tulin luostariin vappuna 2012. Olin ensin virkavapaalla, mutta aika nopeasti ilmoitin, että en palaa enää takaisin. Eikä hän ole palannut. Vaikka kyllä hän myöntää, että koeaikana tietynlainen ”sitoutumiskammo” kävi taistelua mielessä. Jos en ole laittanut viikkoon Instagramiin jotakin, tulee viestiä, missä olen ja voinko hyvin. ” – Monta kertaa ajattelin pakata laukkuni, kun käämit kärähtivät. Aina kuitenkin päätin, että yritän vielä. En halunnut antaa periksi. Vaikeinta oli ihmissuhteissa, sillä yhteisö on tiivis. – Meitä on niin monenlaisia ihmisiä täällä. On rauhallisia ja on temperamenttisempia. Kuulun jälkimmäisiin, temperamenttisena tunnetun Laatokan Valamon johtajan mukaan nimetty Nasari naurahtaa. – Keskustelu on ollut avain ulospääsyyn, jos veljestön keskuudessa ollaan oltu eri mieltä asioista. Keskustelu on rakentanut nykyisen hyvän yhteishengen. Neljä vuotta sitten munkiksi vihitty Isä Nasari on luopunut lähes kaikes- ™™™™˜™™

PÄÄSIÄISEN LEHTI 15 ta menneestä. Ei ole kasteessa saatua nimeä muualla kuin passissa, ei kotia eikä perhettä entisessä merkityksessään. – Ajatus on, että kun vihitään munkiksi, siitä alkaa uusi elämä. Menneisyydellä ei ole väliä. Hän kertoo, että munkiksi vihkiminen on jopa aika karua kuultavaa, jos ei ole valmistautunut siihen. Siksi paikalle ei ole tapana kutsua perheenjäseniä. – Sanat, jotka vihkimyksessä lausutaan, voivat olla liian rankkaa kuultavaa. Sanotaan, että pitää luopua isästä ja äidistä, eikä ole enää siskoja eikä veljiä. Se ei tarkoita, että ei saisi pitää yhteyttä, vaan siinä tehdään selväksi, että munkkius on prioriteetti numero ykkönen. SUNNUNTAINA 21.4.2019 Kun äiti sai tietää, että poika on vihitty edeltävänä yönä munkiksi, hän kutsui muut sisarukset koolle. – Yhdessä he avasivat kuohuviinipullon. Kun soitin, hän jo puhutteli uudella nimelläni: ”Hei, Nasari!”  Munkkiudessa on kolme noudatettavaa sääntöä. Ne ovat köyhyys, kuuliaisuus ja naimattomuus. Vaikka Isä Nasari haluaisi vain käydä lähimmässä kaupassa, hän kysyy siihen luvan. – Kuuliaisuudessa luovutaan omasta tahdosta. Ajatus ahdisti, koska entisessä elämässä sain mennä leffaan vaikka keskellä yötä. Hän pääsi kuitenkin epäröinnistään yli. Se, mikä oli tuntunut kahleisiin astumiselta, alkoikin näyttäytyä AAKE ROININEN Valamon vanha kirkko on käytössä vain kesäisin. Laatokan Valamon aarteista huolehtiminen on yksi Isä Nasarin vastuualueista Valamossa. ™™™™™˜™

PÄÄSIÄISEN LEHTI 16 vapautena. – Kun luopuu päätäntävallasta, luopuu myös vastuusta. Se on vapauttavaa! Vapaus tuleekin siitä, että on rajat, jotka suojelevat ympärillä. Sama se on avioliittoon sitoutumisessa. Kun sitoutuu olemaan toisen kanssa ”me”, syntyy vapaus ja luottamus. Vapaus on hänelle myös sitä, että hän on vapaa paineista, joita ihmisillä näyttää riittävän. – Kun katsoo väkijoukkoa Helsingin Mannerheimintiellä, kaikki kävelevät samanlaisissa vaatteissa. Tuntuu kuin olisi muotinäytöksen keskellä. Miksi? Munkki itse riisuu siviilisäädystään kertovan viitan vain urheillakseen tai käydäkseen uimassa. – Pukeudun viittaan 95-prosenttisesti. Jos laitan viitan naulakkoon, se on kuin avioliitossa oleva jättäisi sormuksen pois kotoa lähtiessään. Viitta kertoo, että olen varattu jollekin. Kun on tavoittanut jotakin suurempaa, luostarin ulkopuolinen elämä onkin yhä kauempana siitä, mitä Isä Nasari haluaa elämältä. Jos ennen hän pelkäsikin vapautensa puolesta, nyt hän käy luennoimassa vapaudestaan. Luostarin rauha näyttää houkuttelevan yhä enemmän muitakin nuoria aikuisia retriittien muodossa. Yhtäältä Isä Nasari iloitsee, että on ihmisiä, jotka haluavat hakea rauhaa sielulleen luostarista. Mutta toisaalta se, että luostariin tulevien nuorten joukko vain kasvaa, on myös hälyttävää. – Nuoret ihmiset ovat loppuunpalaneita. He saattavat olla sairauslomalla, kun he tulevat luostariin esimerkiksi SUNNUNTAINA 21.4.2019 Henkilö Isä Nasari ■ 33-vuotias munkki. Toimet Valamon luostarissa: ■ Kanttori. Vastaa jumalanpalvelusmu- siikista. ■ Vastaa kirkkokalustosta eli irtaimiston ja kirkkotekstiilien kunnostuksesta ja ylläpidosta ja näyttelylainoista. ■ Luostarin sihteeri. Useita hallituspaikkoja, esimerkiksi Valamon Viiniherman Oy:n hallituksen jäsen. Tehtävänä muun muassa alkoholituotteiden tuotekehitys. AAKE ROININEN Upeat vitsat on tehty ennen pääsiäistä talkootyönä. viikoksi. Vaikka hän käyttää somea itse, hän näkee, että sillä on myös kirouksensa, jos sen antaa hallita ajankäyttöä tai olla ainoa yhteydenpitoväline ystäviin ja sukulaisiin. – Jos en ole laittanut viikkoon Instagramiin jotakin, tulee viestiä, missä olen ja voinko hyvin. Eikö siihen pitäisi vastata, voiko kysyjä itse hyvin, hän pohtii. ™™™™™™˜

PÄÄSIÄISEN LEHTI 17 SUNNUNTAINA 21.4.2019 TIINA MUTILA Behnaz (vas.) ja Gelare Noori iloitsevat. Heille oleskelulupa merkitsee oikeutta elämään. ”Teille tasa-arvo on itsestäänselvyys, meille lahja” Maahanmuuttajat: Vuosien odotus ja pelko on päättynyt – Gelare Noorin perhe sai oleskeluluvan. ˜™™™

PÄÄSIÄISEN LEHTI 18 SUNNUNTAINA 21.4.2019 TIINA MUTILA Pauliina Salminen Pelon aika on vihdoin ohi. – Me saimme neljän vuoden oleskeluluvan, Gelare Noori, 14, hymyilee. Kaksi vuotta sitten Keskisuomalainen kertoi 12-vuotiaan afganistanilaistytön kokemuksista. Tapasin tuolloin 12-vuotiaan Gelaren hänen koulussaan. Perhe oli ollut Suomessa kaksi vuotta, saanut juuri käännytyspäätöksen ja valittanut siitä. Tytön silmistä paistoi suora kauhu, kun hän kertoi synnyinmaansa väkivallasta, näytti kuvia pahoinpidellyistä lapsimorsiamista ja kuvaili pitkää pakomatkaansa. – Sen miettiminen on vieläkin vaikeaa. Ne kokemukset eivät koskaan unohdu. Muistot palaavat aina, kun kuulen, että Afganistanissa on pommitettu kouluja tai että tyttöjä on surmattu. Nyt Gelaren silmiin on syttynyt valo. – Teille suomalaisille tasa-arvo on itsestäänselvyys, meille se on lahja. Täällä tytöt ovat turvassa ja voivat opiskella ja tehdä mitä haluavat. Ennen Suomeen muuttoaan Gelare oli kyllä kuullut tasa-arvosta. – Mutta en voinut ymmärtää, mitä kaikkea se todella tarkoittaa. Tapaan ensi kertaa myös Gelaren perheen: isä Jan Mohammadin, äiti Hamiden, Jämsän lukiota käyvän isosisko Behnazin, 17, ja Gelaren kaksoissiskon Yeganen, 14. Kotoa puuttuu vain isoveli Mohammad Resa, joka asuu jo Jyväskylässä. Perhe tuli Suomeen Tornion kautta Gelare (vas.) käy yhä peruskoulua, Behnaz opiskelee Jämsän lukiossa. vuonna 2015. Heidät sijoitettiin ensin vastaanottokeskukseen Jyväskylään ja siirrettiin sitten Jämsään. Pitkä pakomatka Afganistanista oli vaarallinen ja raskas. Nyt takana on lisäksi neljä henkisesti vaikeaa vuotta Suomessa. Suuri perhe on asunut viime vuodet yhdessä huoneessa vastaanottokeskuksessa ja pelännyt pakkopalautusta. Palautuksia on tehty myös Jämsästä. Gelaren perheen tapaus ratkesi lopulta maaliskuun lopulla. Perhe sai kutsun Pasilan poliisitalolle. Matkaan Jämsästä lähtivät isä, äiti ja Behnaz. – Meillä oli aika siellä kello 15.15. Mutta olimme siellä odottamassa jo kahta tuntia aiemmin. Aikamme tuli ™˜™™

PÄÄSIÄISEN LEHTI 19 SUNNUNTAINA 21.4.2019 TIINA MUTILA ”Ei Afganistan ole enää kotimme. Kotimaani on Suomi”, Gelare Noori (vas.) sanoo. Isosisko Behnaz on samaa mieltä. eikä meitä kutsuttu sisään, varauduimme jo siihen, että joudumme tulemaan seuraavana päivänä uudelleen. – Mutta 20 minuuttia myöhemmin paikalle tuli mies ja tulkki, ja meidät kutsuttiin sisään. Kun kuulimme oleskeluluvasta, menimme sanattomiksi. Mietin, että voiko tämä olla totta, Behnaz kertoo. – Saimme paketin, jossa oli viisi oleskelulupakorttia, yksi jokaiselle. Katselin vaan niitä ja hymyilin. Heidät kutsuttiin Pasilaan kevätpäiväntasauksen päivänä. Päivänä jolloin afgaanit viettävät uuttavuotta, suurta norooz-juhlaa. – Soitimme tiedon heti kotiin Gelarelle ja Yeganelle. Tulimme kotiin juuri ennen puolta yötä ja he olivat koristelleet huoneemme ilmapalloilla ja leiponeet pitsaa. Meillä oli juhlat. Nyt perhe etsii omaa kotia Jämsästä. – Toivoisimme, että jokaiselle olisi oma huone, Gelare sanoo. – Vieläkin tuntuu uskomattomalta ajatella, että emme enää kohta ole odottamassa vastaanottokeskuksessa, Behnaz lisää. Gelare ja Behnaz kertovat, että vas- ™™˜™

PÄÄSIÄISEN LEHTI 20 Täälläkin on ihmisiä, jotka yrittävät päättää asioista meidän naisten ja tyttöjen puolesta. ” Olemme saaneet kavereita, mutta ystävien löytäminen ja ryhmään pääseminen on vaikeaa. ” taanottokeskuksessa asuminen on ollut vaikeaa, etenkin tytöille, joille kaksi erilaista kulttuuria asettavat kovin erilaisia vaatimuksia. Samassa solussa asuu eri-ikäisiä ihmisiä eri kulttuureista ja uskonnoista, – Erilaiset tavat ja perinteet törmäävät täällä yhteen. Tulee esimerkiksi tilanteita, joissa vanhemmat antavat nuorelle luvan harrastukseen tai vapaampaan pukeutumiseen, mutta yhteisössä jotkut muut eivät hyväksy sitä. Täälläkin on ihmisiä, jotka yrittävät päättää asioista meidän naisten ja tyttöjen puolesta. – Me nuoret muutumme nopeasti, mutta vanhemmat muuttuvat hitaammin. Sellainen, mikä on suomalaisin silmin arkipäivää, voi olla vastaanottokeskuksessa vallankumouksellista. Niin kuin se, että myös tytöt voivat pelata jalkapalloa. – Minä ja Yegane pelaamme Jämsänkosken Ilveksessä, Gelare kertoo. Itsemääräämisoikeus on asia, joka nousee esiin tyttöjen puheessa usein: mahdollisuus valita ammattinsa ja puo- SUNNUNTAINA 21.4.2019 lisonsa. Ja potkia vaikka palloa, jos huvittaa. – Kunhan saamme ne neljä numeroa ja tarvittavat kortit, voimme muuttaa pois vastaanottokeskuksesta, Behnaz sanoo henkilötunnuksen loppuosaan viitaten. Oleskelulupa merkitsee turvaa, mutta Gelarelle, Yeganelle ja Behnazille myös vapautta. He kipuilevat vielä kahden kulttuurin välillä, mutta haluavat löytää paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa. – Olemme saaneet kavereita, mutta ystävien löytäminen ja ryhmään pääseminen on vaikeaa. Vanhaa maailmansa he eivät kaipaa. Tytöt eivät halua palata koskaan synnyinmaahansa, eivät edes käymään. – Ei Afganistan ole enää kotimme. Kotimaani on Suomi, Gelare sanoo. Hän haaveilee yhä lääkärin ammatista. – Se on yhä haaveeni, mutta mieli muuttuu niin paljon, nyt kun olen ymmärtänyt, että voin todella valita! Voi olla, että minusta tulee sittenkin poliisi. Afganistanissa tyttöjä kaapataan naimisiin ja käytetään valuuttana. Edes vanhemmat eivät voi sitä estää. Tyttöjen vanhemmat puhuvat vähän suomea. Kun kysyn heidän kokemuksiaan, lapset toimivat tulkkeina välillämme. – Me olemme helpottuneita ja kiitollisia, että tytöt ovat turvassa. Te olette auttaneet meitä. Unelmoin, että tytöt opiskelisivat niin, että voisivat sitten aikanaan auttaa teitä. ™™™˜

PÄÄSIÄISEN LEHTI 21 SUNNUNTAINA 21.4.2019 AGATA ANTTONEN ”Olenko huomenna elossa?” ˜™™™

PÄÄSIÄISEN LEHTI 22 SUNNUNTAINA 21.4.2019 Käännytys: Afganistanissa tyttöjä kivitetään ja poltetaan, kertoi Gelare Noori keväällä 2017. Pauliina Salminen UZBEKISTAN Tytön silmät ovat täynnä toivoa ja pelon kyyneleitä. Käännytyspäätöksen saaneen Gelare Noorin, 12, suurin pelko on se, että hän joutuisi palaamaan Afganistaniin. – Tiedätkö, mitä Afganistanissa tehdään tytöille, jotka haluavat käydä koulua eivätkä mennä naimisiin? Tyttöjä kivitetään ja sytytetään tuleen, hän kertoo suomeksi. Gelare näyttää tabletiltaan kuvia ja videoita pahoinpidellyistä lapsimorsiamista. Suomessa kuva-aineisto olisi ehdottoman kiellettyä 12-vuotialle. Mutta tämä on eri asia. Afganistanissa tyttöjä kaapataan naimisiin ja käytetään valuuttana. Vanhemmat eivät voi sitä estää. Gelare on itse elänyt siinä maailmassa. Siksi hän kääntää katseensa tuskaisena pois. – En halua takaisin! Gelare puhuu perheensä ”stressistä”. Sanalla on tavallistakin vakavampi merkitys. – Me pelkäämme. Isä istuu hiljaa ja äiti itkee. Veljeni kuolee mielummin Suomessa kuin joutuu takaisin Afganistaniin. Perhe tuli Suomeen maaliskuussa 2015. Matka kesti kauan. Perhe asui alun perin Heratissa: isä, TURKMENISTAN KIINA TADZHIKISTAN Kabul INTIA AFGANISTAN PAKISTAN IRAN 300 km SUOMI AFGANISTAN GRAFIIKKA: 1500 km TUIJA TYRVÄINEN äiti, silloin 10-vuotias Gelare ja hänen kaksoissiskonsa, 13-vuotias isosisko ja 15-vuotias isoveli. – Matkustimme Afganistanista ensin Pakistaniin, sitten Iraniin ja sieltä kävelimme 14 tuntia vuorilla, jotta pääsimme Turkkiin, Gelare hiljenee. Sitä seurasi kaikken pelottavin vaihe. – Pääsimme Turkista Kreikkaan veneellä. Meitä oli 63 ihmistä pienessä veneessä. Kaikki itki, kaikki huusi, kaikki istui meidän päälle. Pelkäsimme kamalasti, että vene kaatuu. Koko perhe säilyi kuitenkin hengissä ja yhdessä. – Tulimme kävellen, juosten, bussil- ™˜™™

PÄÄSIÄISEN LEHTI 23 SUNNUNTAINA 21.4.2019 AGATA ANTTONEN Gelare Noori kirjoitti hädästään aineen käännytyspäätöksen jälkeen, keväällä 2017. En halua mennä naimisiin. Haluan olla lapsi ja käydä koulua. ” la ja junalla. Jossain saimme ruokaa Punaiselta Ristiltä. – Lopulta tulimme bussilla Tornioon. Meiltä kysyttiin elämästämme Afganistanissa ja saimme ruokaa. Perhe pääsi ensi Jyväskylän Puuppolaan vastaanottokeskukseen, sitten Jämsään. – Suomi on tosi paras maa, Gelare hymyilee ja kasvot valaisee taas silmiin ulottuva hymy. – Suomessa kukaan ei lyö tyttöjä. Gelarelle Suomi ja tasa-arvo merkitsevät maanpäällistä paratiisia. – Täällä tytöt saavat käydä koulua. Afganistanissa me tytöt olimme avioliittoiässä jo yhdeksänvuotiaana. Mummoni sai esikoisensa 12-vuotiaana. Äiti ei halua meille samaa. – Minä en halua mennä naimisiin ja olla lapsentekokone. Haluan olla lapsi: leikkiä ja pelata. Gelarella on jo suomenkielisiä ystäviä ja hän osallistuu suomenkieliseen opetukseen. – Koulussa en ole afgaani, vaan oppilas niin kuin muutkin. Täällä tytöt ja pojat ovat samanlaisia oppilaita. – Haluan opiskella sydänlääkäriksi. Täällä se on mahdollista, vaikka vaatiikin paljon työtä. Käännytyspäätös on kauhu, jota vastaan Gelaren perhe yrittää nyt taistella. He ovat valittaneet päätöksestä hallinto-oikeuteen. ™™˜™

PÄÄSIÄISEN LEHTI 24 SUNNUNTAINA 21.4.2019 AGATA ANTTONEN Kaksitoistavuotias Gelare kertoi rankasta pakomatkastaan ja pelkäsi käännytystä takaisin Afganistaniin. Gelaren hätähuuto purkautui ainekirjoituksena paperille: Olen Gelare noori 12v. tyttö, joka haluaa rauhallista elämää. en pelkää mitä pojat voivat sanoa tai tehdä. minä en tykkä minun presidenttistäni koska hän vain antaa oman perheensä elä rauhalista elämää... miksi? Siellä tyttöt eivät opiskella. tai jos juku mene opiskelemaan tapetaan hänet. En tykkä elämästäni siellä. yöllä heräilen ja joku huutaa tai kun mene nukumaan en tiedä missä olen huomenna tai olenko elossa? haluan elää kuin europalainen nuo- ri, pelataa ja rauhallsta elämää eikä tarvitse pelätä, Toivon ettei ketän paluteta koska afghnestan ei ole turvalinen. Kuntelee! nämä sanat ovat aina minun Sydämessäni. Pelko jähmettää Gelaren valoisan olemuksen. Hän muuttuu lapseksi, jonka silmissä on vanhan ihmisen katse. Hän toistaa kysymyksensä. – Tiedätkö sinä mitä ne tekevät tytöille siellä? Kirjoitus on julkaistu alun perin Keskisuomalaisessa 30.4.2017. l ™™™˜

PÄÄSIÄISEN LEHTI 25 SUNNUNTAINA 21.4.2019 JUHA POUTANEN Tarkkailuasema Sumuinen Torni Reportaasi: Toimittaja Juha Hirvaskero yöpyi Puijon tornissa vuonna 1992. Edellisen kerran sama oli tehty kolmekymmentä vuotta aiemmin. ˜™™™™

PÄÄSIÄISEN LEHTI 26 Juha Hirvaskero Öisen tornin avotasanteella puskee kylmää, kosteata usvaa pimeän puolelta, pohjoisesta. Etelän puolella on valoisaa, siellä kimmeltää jalkojen alla miljoonana valopisteenä Kuopion kaupunki. Linkkilaitteet hurisevat arvoituksellisesti punaisten valojen hohteessa pään päällä. Vaaleat usvanriekaleet kiiltävät alapuolella mustaa metsää vasten. Kun usvapilveen repeytynyt aukko sattuu sopivasti näkökentän rajalle, voisi melkein vannoa, että tornin ohi lensi pimeyden halki jokin suuri olento repaleiset siivet hulmuten. Hytisyttää villapaidasta huolimatta. Nautin muutamia savumuikkuja ja kupillisen kahvia termospullosta. Myös sisätiloissa öisen tornin tunnelma on jokseenkin aavemainen. Hissikuilusta kantautuu outoja ääniä. Jonkin masiinan käynnistyessä kuulostaa aivan kuin joku yskäisisi tukahtuneesti. 230 metriä Kallaveden pinnan yläpuollella jopa käymälä tuntuu korahtelevan kumeammin ja ontommin kuin tavallisesti. Valojakaan ei oikein ilkeä sytyttää, kun ei ole verhoja. Se saattaisi herättää huomiota laajalti Pohjois-Savossa. Öinen oleskelu Puijon tornissa ei nimittäin tornin ylläpitäjän mukaan ole viime aikoina ollut kovinkaan yleistä. Viimeksi tornissa on yövytty vuon- Kuvittelen olevani yövuoroon tuleva majakanvartija. ” SUNNUNTAINA 21.4.2019 na 1963, avajaisia edeltävänä yönä. Totean olleeni silloin noin 3-vuotias. Astelen muutaman kierroksen pyöreässä akvaariossani, istahdan sitten muovituolille autiossa näköalakahvilassa. Metallinhohtoinen pullatiski ammottaa steriiliä tyhjyyttään. ”ATK analysoi luonteesi” lukee kolikkoautomaatin kyljessä. Siitäkin on johto irrotettu. Jahah. Mitähän sitten tekisi. Viiden markan kolikko mässähtää ontosti kaukoputken rahasäiliöön ja linssit suuntautuvat valppaasti kalakukkokaupungin keskustaan. Kaupungintalon ohi näkyy kappale torin länsilaitaa. Muutamia mustia, kumaria hahmoja harhailee sumuisella aukiolla. Vasikkasaari tuulimyllyineen kylpee vihreässä ja oranssissa usvassa. Se näyttää satunäytelmän kulissilta. Keskustan korkeat rakennukset haittaavat ratkaisevasti katutason tarkkailua. Vain muutamasta kohdasta pilkistää kappale jalkakäytävää. Yhdenkään ravintolan sisäänkäyntiin ei saa näköyhteyttä. Autoja valuu laiskasti Suurmäentietä pitkin kohti keskustaa. Katu kiiltää märkänä, punaiset perävalot kuvastuvat asfaltista pystysuorina pylväinä. Saarijärven suunnalla... Klik. Mustat lämiskät putoavat silmien eteen. Paljaalla silmällä katsottuna yleisilme kaupungin suunnassa on rauhallinen. Laskeneen auringon suunnassa sulan tinan lailla kimmeltävällä, sysimustien rantametsien kehystämällä Pohjois-Kallavedelläkin näyttäisi tilanne olevan hallinnassa. ™˜™™™

PÄÄSIÄISEN LEHTI 27 SUNNUNTAINA 21.4.2019 JUHA POUTANEN Kello on 21, Kuopiossa kaikki hyvin. Vartiossa seison yössä yksinäin. Keskiyöllä kuu komottaa kalvakkaana koillisen puolella kätkeytyen välillä matalalla kiitävien pilvien taakse. Tähdenlento Haapaniemen voimalan yläpuolella, loivassa kulmassa kiitävä valopiste näkyy harvinaisen pitkään ennen sammumistaan. Kaupungin suuntaan katsellessa näkyy silmänurkassa itätaivaalta oranssi välähdys. Kun tuijotan siihen suuntaan, ei tapahdu mitään, mutta kun käännän katseen muualle, välähtää taas idässä. Ilmiö toistuu useita kertoja. Tai sitten päässä jo heittää. Mitähän kaikkea Juhan af Grann ehtisi nähdä täältä yön aikana? Yhtäkkiä hissin ovi aueta hurahtaa omia aikojaan, vaikka en ole pitkään aikaan koskenut nappuloihin. On myös kiusallista havaita, että ylhäällä on nyt toinen hissi kuin mielestäni piti olla. Hmm... Kello yksi avotasanteella. Jostain alhaalta kantautuu koiran haukuntaa. Hyppyrimäen suunnalta metsästä kuuluu epämääräisiä ihmisääniä sekä särkyvän lasin mässähdyksiä. Joku kirkaisee. Nuorisoa viikkonloppuharrastuksissaan. Olisipa tornin huipulla jättiläismäiset äänentoistolaitteet, joilla mylväisisi: – Ollaanpa ihmisiksi siellä. Ja antaa olla särkemättä niitä puteleita. Massiivisten ämyrien kautta voisi lausua muitakin tiedotuksia ja puuttua havaittuihin epäkohtiin tuoreeltaan jyrisevällä äänellä, joka kantaisi yli koko kaupungin. Myös suuntaa antavat nukkumaanmenoajat eri ikäryhmille voisi ilmoittaa ja julistaa lopulta yleisen hiljaisuuden. Tämä loisi näinä epävarmoina aikoina turvallisuuden tunnetta ja säntillisyyttä kansalaisten arkielämään ™™˜™™

PÄÄSIÄISEN LEHTI ” 28 SUNNUNTAINA 21.4.2019 Öisen tornin tunnelma on tä tämä näkyy liikenteen kääntymijokseenkin aavemainen. senä keskustasta lähiöiden suuntaan, Aavehissillä maan pinnalle. Tarkistan, että raskas metallinen ovi on lukossa. Karkearakenteiset kierreportaat lähtevät nousemaan korkeuksiin ovensuusta. Iskee pakkomielteenomainen halu lähteä kiipeämään. Kuvittelen olevani yövuoroon tuleva majakanvartija. 1, 2, 3, 4.... Aina puolen kerroksen välein palaa katossa mulkosilmäinen vihreä tuikku hohtaen himmeän kelmeää valoaan. Taskulampun luomat varjot lehahtelevat seinillä aavemaisesti. Askeleet kumisevat ontosti. Tuoksuu kostealta betonilta. Ulkona tuulee, jokin metalliselta kuulostava rapsuttaa tornin ulkoseinää. Ilmapiiri on verrattain kolkko. ...121, 122, 123, 124... Tornin kyljessä on ilmeisesti parin kierroksen välein pieni, likainen ikkuna. Tuuli ulvahtelee ravistuneen karmin välistä. Enpä hämmästyisi, jos taskulampun valokeilaan pelmahtaisi lepakoita tai sarvipöllö. Omien askelten taustalta on koko ajan kuulevinaan ylimääräisiä ääniä jostakin alempaa. Hengästyttää lievästi. Valoa näkyy ylhäältä ...355, 356, 357 ja 358. Näköalatasanne vaikuttaa nyt huomattavan kodikkaalta. Kello 02.05. Kuu on kiertänyt Vehmersalmen ylle. Alamaailmassa arvattavasti poistuu väkeä ravintoloista. Edustamastani makroperspektiivis- nyansseja ei juuri erotu. Lähempää tarkastelua varten on taas panostettava viisi markkaa kaukoputkeen. Sillä näkyy, että suurin osa autoista on kattovalot sammutettuina ajavia takseja. Siellä viedään monenlaista juhlijaa, pääosin juopunutta. Poimin yksittäisen taksin Suurmäentieltä erityistarkkailuun. Se vilkuttaa vasemmalle ja nousee Hiihtäjäntielle. Pysähtyy sitten kerrostalon eteen. Tumma hahmo nousee autosta. Kiitos, hyvät yöt. Keltainen valo syttyy katolla ja auto palaa samaa tietä keskustaan. Muutaman minuutin odotuksen jälkeen kolmannen kerroksen kulmahuoneiston ikkunaan syttyy kuin syttyykin valo. Intimiteettisuojasyistä käännän viipymättä okulaarin toisaalle. Vaaleatakkinen, etukenoinen hahmo etenee vääjäämättömästi Puijon montun reunatietä Rypysuon suuntaan. Hän vaihtaa usein tien laitaa, mutta yleissuunta on vakaa ja kulku päättäväistä. Matkanopeus on joutuisa. Hiihtäjien puusillan tienoilla hahmo katoaa pimeyteen. Kello näyttää 02.55. Alhaalla tuikkivaa valomerta riittävän kauan unipäissään tuijoteltuaan mittasuhteet alkavat heittää ja rupeaa epäilyttämään, ettei tuolla mitään oikeata kaupunkia olekaan. Mikä lie pienoismalli. Tulee tunne, että täällä täytyy jonkun oven takana olla piilossa suuri Pääkatkaisija. Siitä kun napsauttaa, niin alhaalla kaikki valot sammuvat ja tulitikkulaatikkoautot pysähtyvät ™™™˜™

PÄÄSIÄISEN LEHTI 29 SUNNUNTAINA 21.4.2019 JUHA POUTANEN niille sijoilleen. Katson parhaaksi jättää Pohjois-Savon nyt muutamaksi tunniksi oman onnensa nojaan. Makuupussin alle löytyy pehmusteiksi pari kynnysmattoa hissien edustalta. Unen aikana torni on irronnut maasta ja leijunut pilviverhon läpi taivaalle. Alamaailma on kadonnut, jäljellä on vain yksi torni ja ylhäinen yksinäisyys. Yläpuolella taivas hehkuu koboltinsinisenä, nouseva aurinko hehkuu lähes alaviistosta. Jalkojen alla näkyy pumpulisen pilvipatjan yläpuoli, aivan kuin lentokoneesta. Se hohtaa auringossa vitivalkoisena ja kumpuilevana. Sen päälle voisi hypätä ja jäädä selälleen makaamaan. Mitään ihmisen tekemää ei näy. Tunne on hieman sama kuin meren ulapalla tai tunturissa erämaan keskellä. Havaitsenkin olevani lähes metrilleen yhtä korkealla merenpinnasta kuin Surnupään huipulla Vätsärin erämaassa. Lounaasta tulee näkyviin jotakin. Se on auringossa kylpevä Pellesmäen radiomaston huippu, joka pistää esille pumpulista ylintä punaista osaansa myöten. Myös Vehmasmäen mastot näkyvät, vähäisempi saa juuri ja juuri kurkotettua huippuunsa pilvipatjan läpi aurinkoon. Tasan kello 7 kantautuu rannattoman pumpulitasangon alta kirkonkellojen kumahtelu. Etelästä ilmaantuu näkyviin matkustajalentokoneen silhuetti. Se kelluu äänettömästi pilvimaton yläpuolella, lipuu kolmen minuutin ajan idän puolelle ja vajoaa lopulta Savon korkeatasoisin yösija: 230 metriä Kallaveden pinnasta. maton sisälle. Kello 7.30 laskeudun todellisuuteen. Asfaltti kiiltää märkänä, kostea hernerokkasumu roikkuu maiseman yllä, auringosta ei tietoakaan. Torni nousee taivaalle ja katoaa harmaaseen usvaan kuin Jaakon pavunvarsi. Kirjoitus on alun perin julkaistu Savon Sanomissa 26.9.1992. l ™™™™˜

PÄÄSIÄISEN LEHTI 30 SUNNUNTAINA 21.4.2019 PÄIVI TUOVINEN Mebe Rasid muutti Suomeen pakolaisena, kun hän oli yhdeksänvuotias. Suomen hauskimman mamun huumori on mustaa Huumori: Koomikko Mebe Rasid voi heittää vitsiä vaikkapa kurdilaisesta pornosta ja Skype-sodankäynnistä. Marjo Rämö – Mä olen kurdi. Kurdilaista pornoa ei ole helppo löytää. Mä googletin ja löysin vain yhden videon, jossa nainen lypsää lehmiä, kertoo koomikko Mebe Rasid lavalla ja saa yleisön nauramaan. Sotaisat tietokonepelit ovat hänestä tylsiä. – Mä olen tottunut realistisempaan menoon. Annan Skypessä ohjeita mun sukulaisille: ”Isis hyökkää etelästä, koukataan lännestä”, Rasid intoutuu kuvaamaan Skype-sodankäyntiä. Nyt yleisö ulvoo naurusta. ˜™

PÄÄSIÄISEN LEHTI 31 Mun perhe on niin integroitunut Suomeen, että yksi mun serkuista hukkui juhannuksena. SUNNUNTAINA 21.4.2019 muassa tv-ohjelmissa, kuten Naurun tasapainossa ja YleLeaksissä sekä useilla komediaklubeilla eri puolilla maata. Sosiaalisessa mediassa hän on naurattanut muun muassa Jari Kurdi -hahmollaan. ” Rasidin isännöimillä stand up -lavoilla ei ole tabuja. Lähtökohtaisesti kaikesta saa tehdä vitsiä. – Komedian yksi tarkoitus on puhua huumorin keinoin vaikeista aiheista, joita yleensä puidaan A-studiossa. – Se helpottaa. Koomikon oman uran kannalta on kuitenkin tärkeää, miten kipeitä tai ristiriitoja herättäviä teemoja käsittelee. Jos sujuvaa repliikkiä ei synny, väkisin ei kannata yrittää. Stand up -koomikko voi saada yleisönsä räjähtämään nauruun hiotulla ja tarkasti ajoitetulla vitsillä – tai hiljenemään huolimattomasti heitetyllä typeryydellä. Improvisaatioon taipuvainen Rasid sanoo omaavansa kokemusta molemmista. Mebe saapui perheensä kanssa Kurdistanista Suomeen pakolaisena vuonna 1996. Hän oli tuolloin 9-vuotias. Perhe sijoitettiin ensin vastaanottokeskukseen Perniöön. Sieltä he muuttivat Saloon. Teini-ikäisenä Rasid alkoi seurata amerikkalaisia koomikoita kuten Conan O’Brienia. Samoihin aikoihin myös suomalainen stand up alkoi nostaa päätään. Rasidkin päätyi kokeilemaan naurattajan taitojaan klubeille ja osallistui joihinkin kilpailuihin. Sittemmin hän on esiintynyt muun Rasid haluaa pitää omat vitsinsä monipuolisina, kun taas toiset ”mamu-koomikot” lataavat juttunsa pääasiassa maahanmuuttajan roolistaan. – He kertovat oman tarinansa Suomesta. Maahanmuuttajuus on niin iso kokemus, että sieltä on hyvä ammentaa. Maahanmuuttajataustaisia ammattikoomikoita on Rasidin laskujen mukaan Suomessa viisi. Heidän lisäkseen on joukko nousevia kykyjä. Siitä porukasta Rasid kokoaa esiintyjiä kiertävälle, Suomen hauskimmat mamut -klubilleen. Muutaman mamu-klubi-illan kokemuksella Rasid uskoo suomalaisyleisöä kiinnostavan, miltä Suomi näyttää ulkopuolelta tulevan silmin ja miten tänne tulevat sopeutuvat. Rasid tiivistää oman kokemuksensa lavalla näin: – Mun perhe on niin integroitunut Suomeen, että yksi mun serkuista hukkui juhannuksena. Se on vain vitsi, Rasid vahvistaa haastattelun lopuksi. Serkut ovat hengissä. – Paitsi ne, jotka on pommitettu, Rasid nauraa perään. Musta huumori. Kirjoitus on julkaistu alun perin Etelä-Suomen Median lehdissä 23.3.2019. l ™˜

PÄÄSIÄISEN LEHTI 32 SUNNUNTAINA 21.4.2019 JUHA PEURALA Joskus Noona Hentilä purkaa uuneja remonttikohteissa, joissa työmiehet ovat suoraan ihmetelleet, miksi pitää säästää vanhaa roskaa. Vanhan talon lämmin sydän sykkii taas Kaakeliuunit: Vanhoja uuneja purkava Noona Hentilä tekee työtään aaveiden seurassa. Emmi Tuomisto Oletko koskaan ajatellut, millaista elämää on elänyt tuvan nurkassa hiljaa seisova kaakeliuuni? Harva on, mutta ehkä kannattaisi. Tänään kiinnostuksen keskipisteenä on Asikkalan Viitailassa vanhan, jo tyhjilleen jääneen hirsitalon olohuo- neen nurkassa seisova kauniin vihreä kaakeliuuni. Se on todennäköisesti valmistettu 1800-luvulla, ollut ensin lämmittämässä asuntoa Helsingissä ja siirretty sieltä paloina Asikkalaan 1910-luvulla. – Talon omistajan eno oli nuohoajana Helsingin Kalliossa, uuni on todennäköisesti sieltä peräisin. Hie- ˜™™™

PÄÄSIÄISEN LEHTI 33 SUNNUNTAINA 21.4.2019 JUHA PEURALA Nykyään uuneja siirretään usein siksi, että Helsingissä on kalliit neliöt, ja uuni vie tilaa esimerkiksi keittiössä. noja uuneja on siirtynyt muualle Suomeen esimerkiksi Katajanokalta, kun siellä oleviin taloihin tuli keskuslämmitys 1920-luvulla. Niitä saattaa löytyä nykyään hassuista paikoista, sanoo Noona Hentilä, hollolalainen kaakeliuunien purkaja. Hentilä rapsuttelee varovasti kaakeleiden takaa savilaastia ja irrottaa sitten kaakelin hyvin varoen. Uuni puretaan, ja sen kolmas elämä alkaa seuraavaksi Lopella vanhan pappilan salissa. keliuunit työllistävät sen verran, että työllä tulee toimeen. – Asiakkaat ovat usein rikkaita etelähelsinkiläisiä, jotka maksavat hyvää palkkaa, Hentilä toteaa. Vanhan kaakeliuunin siirtäminen ei ole ihan edullista. Hentilä laskuttaa purkamisesta sopimuksen mukaan, mutta jos vanhojen uunien keskimääräinen myyntihinta on noin 2 500 euroa, purkuun ja dokumentointiin menee summasta suurin osa. Loppu jää voitoksi. Uuden omistajan puolestaan pitää palkata itselleen taitava Hentilä alkoi kaakeliuunien purkajaksi muuraaja, jonka työ maksaa yleensä kymmenen vuotta sitten, kun tutta- noin 5 000 euroa. Taitavia vanhojen va vinkkasi, että työlle olisi kysyntää. uunien muuraajia ei ole montaa. Ammatiltaan Hentilä on tanssiteat– Purkaminen ei ole vaikeaa, mutta terin puvustaja, mutta viime aikoina se pitää tehdä hitaasti ja huolelliseshän ei niitä hommia ole tehnyt. Kaa- ti, koska kaakelin reunat ovat hyvin ™˜™™

PÄÄSIÄISEN LEHTI 34 SUNNUNTAINA 21.4.2019 JUHA PEURALA Jokaisen uunista irrottamansa Kaakelin Hentilä numeroi tarkasti. herkkiä. Aloittelija voi tehdä virheitä. Muuraaminen on sitten vaikeaa. En suosittele, että sitä lähdetään itse yrittämään, Hentilä sanoo. Jokaisen uunista irrottamansa Kaakelin Hentilä numeroi tarkasti. Palat osuvat yhteen millilleen, joten ne on koottava uudestaan samassa järjestyksessä. Irrotetut kaakelit liotetaan vedessä laastista puhtaiksi, kuivataan, pakataan ja varastoidaan. Yhden uunin kaakelit painavat jopa 600 kiloa. Niiden kantaminen on fyysisesti raskasta, mutta Hentilälle mieluisaa puuhaa. Nykyään uuneja siirretään usein siksi, että Helsingissä on kalliit neliöt ja uuni vie tilaa esimerkiksi keittiössä. Hentilän mielestä uunin siirtäminen ei ole väärin, niitä on aina siirrelty. En ole mielelläni yksin näissä vanhoissa taloissa. ” Joskus tosin käy niin, että omistaja ei ymmärrä, miksi purkamisesta pitäisi maksaa ja heittää uunin mieluiten sirpaleina kaatopaikalle. Joskus uuni on suojeltu, eikä sitä saa purkaa. Ostajina ovat ihmiset, joilla on paitsi rahaa myös tilaa. Edullisempia uuneja menee ihan tavallisille ihmisille, jotka arvostavat vanhaa. Mihin tahansa huoneeseen uunia ei kuitenkaan voi muurata, koska se painaa yli 2 000 kiloa ja vaatii perustukset. – Kerran yksi asiakas halusi uunin koristeeksi, mutta lattia ei olisi kestänyt sitä. Täytin uunin laastin sijaan uretaanilla. Teatterilla oppi, että kaikki voi olla lavastetta, Hentilä kertoo. ™™˜™

PÄÄSIÄISEN LEHTI 35 SUNNUNTAINA 21.4.2019 JUHA PEURALA Ammatiltaan Hentilä on tanssiteatterin puvustaja, mutta viime aikoina hän ei niitä hommia ole tehnyt. Kaakeliuunit työllistävät sen verran, että työllä tulee toimeen. Vanhoista uuneista on usein niukasti tietoa saatavilla. Monesti niiden ulkonäkö on myös muuttunut matkalla. Suurista saleista tavallisiin huoneisiin lyhennetyistä uuneista saattaa puuttua melkein metrin pätkä kaakelia ja koristeellisimmat kaakelit on irrotettu koristeiksi muualle. Hentilä sanoo, että on herran hallussa, millaisia uuneja milloinkin sattuu olemaan saatavilla. Joskus uunit löytävät ostajan nopeasti, joskus menee kolmekin vuotta uutta kotia etsiessä. Nyt suosittuja ovat valkoiset kruunu-uunit. – Joskus ostajat olettavat, että kaakelit ovat kuin Sokokselta haettuja priimoja lautasia, mutta niissä on aina myös kolhuja. Kolhut voidaan kuiten- kin korjata. Monesti remontoidaan kohteita, joihin tarvitaan juuri tietynlaiset uunit. Esimerkiksi Lauttasaaren kartanoon menivät Hentilän purkamat kaakeliuunit, joita kartanon remontista vastanneet arkkitehdit olivat epätoivoisina etsineet. Hentilä tekee työtään ympäri vuoden, vaikka vanhoissa taloissa on usein kylmää ja pimeää. Työparinaan hänellä on usein tuttu muuraaja. – En ole mielelläni yksin näissä vanhoissa taloissa. Täällä ei ehkä ole kummituksia, mutta toisissa paikoissa on paljon aktiivisuutta, Hentilä sanoo. Kirjoitus on julkaistu alun perin Etelä-Suomen Sanomissa 18.1.2019. l ™™™˜

PÄÄSIÄISEN LEHTI 36 SUNNUNTAINA 21.4.2019 JOHANNA ERJONSALO Jussi Lehmusvesi istuu portailla Helsingin hotelli Kämpissä, jonne korsolainen vähävarainen nainen pyrkii hänen kirjassaan. Kun Mark Zuckerberg tuli Suomeen Kirjailija: Jussi Lehmusveden teoksen päähahmo haluaa lapsen, jolla on Facebookgurun geenit. Leena Koivisto Vantaan Korsosta hotelli Kämpiin on pitkä matka. Ainakin Jussi Lehmusveden uudessa kirjassa, jonka päähenkilö Jenni Passi on korsolainen pienituloinen kauneushoitolan työntekijä. Ylelliseen Kämpiin Jenni kuitenkin päätyy vertailtuaan ensin elämäänsä kauneushoitolassa pakkeloitaviin, sampanjaa lipittäviin asiakkaisiin ja suututettuaan miesystävänsä vauva- haaveillaan. Sinne hänet vie vankka päätös hankkia omin keinoin lapsi ja tälle omaansa parempi tulevaisuus parhailla mahdollisilla geeneillä. Jennin logiikan mukaan älykkyys on hyvinvointielämän saavuttamiseen paras tae ja älykkyyden paras takuumies Suomeen sopivasti saapuva ja Kämpin Mannerheim-sviittiin majoittuva Facebookin perustaja Mark Zuckerberg. ˜™

PÄÄSIÄISEN LEHTI 37 Operaatio Zuckerberg on Lehmusveden toinen romaani, jonka sisällön kannalta merkityksellisen keskustelun kirjailija kertoo kuulleensa jo muutama vuosi sitten puolivahingossa helsinkiläisessä baarissa. – Kaksi naista pohti, mistä baareista parhaiten löytyisi hyvännäköisiä ja älykkäitä miehiä lapsen hedelmöittämiseen. He eivät halunneet suhdetta vaan ainoastaan hetkeksi hyvillä ominaisuuksilla varustetun miehen. Kuulemansa ensin hämmentämä Lehmusvesi alkoi googlailla ja löysi paljon keskustelua, joka käsitteli naisten erilaisia mahdollisuuksia saada lapsi ilman miessuhdetta. – Sittemmin myös omassa ja ystävien tuttavapiirissä osoittautui olevan useampikin itsellistä lapsen hankintaa suunnittelevaa naista. Niinpä Lehmusvesi teki päähenkilöstään toiminnallisen hahmon, joka ottaa ohjat omiin käsiinsä. – En missään tapauksessa halunnut hänen muuttuvan passiiviseksi tai uhriksi, kuten alemman sosiaaliluokan naiset usein kirjoissa esitetään. Länsi-Vantaalla parikymppiseksi asti asunut Lehmusvesi aikoi ensin tehdä Jennistä martinlaaksolaisen. – Kirjaan tuli kuitenkin kohta, johon tarvittiin Helsingin keskustaan pitempi junamatka kuin 20 minuuttia. Päätöstä vahvisti junailu Korsoon. – Siellä sattui tulemaan kirjan kannalta juuri oikeanlaisia ihmisiä vastaan. Satiirinen tarina kulkee komiikan keventämänä ja sutjakkaasti toimittajana työskentelevän kirjoittajansa SUNNUNTAINA 21.4.2019 Henkilö Jussi Lehmusvesi ■ Helsinkiläinen toimittaja ja kirjailija. ■ Syntynyt Vantaalla 1972. ■ Operaatio Zuckerberg (220 sivua, Aula & Co, 2019) ilmestyi 13.3. ■ Vainikkala (Aula & Co, 2017). tiiviinä pitämällä tyylillä. Kepeydestä huolimatta se sisältää niin yhteiskunnan kuin koko ihmiskunnan tasolla merkittäviä asioita dna:n käytöstä eriarvoistumiseen, algoritmeihin ja tekoälyn valtaan. Algoritmeihin kirjailija törmäsi oikeastikin kirjoittamisprosessin aikana. – 11 vuotta sitten tupakoinnin lopettaneena minun oli yhtä henkilöhahmoa varten päivitettävä tietojani tavallisimmista tupakkamerkeistä. Äkkiä koneelleni alkoi ilmestyä mainoksia muun muassa tupakoinnin vieroituslääkkeistä ja korvaushoidoista. Sama ilmiö iski monessa muussakin asiassa. Identiteettien aitoudesta ei kirjassa anneta varmuutta. Jenni tapaa korsolaisessa Sir Kippis -karaokepubissa ”Proffan”, joka antaa ymmärtää olevansa yliopistomies ja onkin sitten vahtimestari – ehkä. – Kirjassa on näitä valeprofiileja, eikä mikään olekaan varmaa. Minusta se tunne kuvaa tätä meidän aikaamme aika hyvin. Kirjoitus on julkaistu alun perin Etelä-Suomen Median lehdissä 5.4.2019. l ™˜

PÄÄSIÄISEN LEHTI 38 SUNNUNTAINA 21.4.2019 MAURI RATILAINEN Huippukokki Tommi Tuomisen johtamassa Ultima-ravintolassa kasvatetaan yrtit ruokailijoiden keskellä. Ravintola kuin maalaisidylli Ruoka: Huippuravintolassa viljellään kaikki ravintolan tarvitsemat yrtit asiakastiloissa. Olli Sorjonen Sirkat sirittävät, yrttipuskat ja salaatit kasvavat ikkunan edessä, ja tulossa on myös perunaa, sieniä ja spirulinaa. Nyt ei kuitenkaan olla maatilalla vaan yhdessä Suomen parhaista ravintoloista Helsingin ydinkeskustassa Etelärannassa. Ravintola Ultimassa ollaan täysin uuden toimintamallin kimpussa. Ravintola panostaa ekologisuuteen ja lähiruokaan, mutta ajatus on viety luomutiloja ja riistaa pidemmälle. – Meitä on häirinnyt jo pitkään, että ravintolatoiminnasta tulee paljon pakkausjätettä. Että onko jokainen yrtti pakko yksittäispakata, ja eikö jätemäärää pysty millään saamaan alaspäin. Asia ei ole vuosien aikana muuttu- ˜™™™™

PÄÄSIÄISEN LEHTI 39 MAURI RATILAINEN Ravintolasalissa kasvaa muun muassa rosmariinia ja sitruunamelissaa. nut, vaikka tavarantoimittajille siitä on sanottu, taustoittaa Ultiman toinen yrittäjä Tommi Tuominen. Tuomisen ja Henri Alenin Ultima kasvattaa kaikki ravintolassa käytetyt yrtit itse. Peruna, sienet ja spirulina ovat kokeiluasteella. Kasvien kasvattaminen ei tapahdu erillisessä kasvihuoneessa vaan sisällä ravintolassa. Sirkat sirittävät puolestaan asiakkaiden ihmeteltävänä erikoistekoisissa kattolampuissa. Yrtit ja salaatit kasvatetaan hydroponisessa järjestelmässä eli suljetussa vesikierrossa. – Saamme noin 500 kasvia mahtumaan kasvatusjärjestelmäämme. Kaikki yrtit, mitä meillä ravintolassa SUNNUNTAINA 21.4.2019 kuluu, kasvatetaan siinä. Eli olemme yrttien suhteen täysin omavaraisia. Salaattiakin tulee jonkin verran. Tuominen sanoo, että tyhmintä mitä voi tehdä, on kuskata yrttejä ja salaatteja pitkin poikin Eurooppaa. – Ne ovat kuitenkin pääasiassa vettä. Ultiman kasvatusjärjestelmässä yritit ja salaatit eivät kasva mullassa vaan ravintoliuoksessa. – Kaikki ylijäänyt vesi suodatetaan ja puhdistetaan, minkä jälkeen se palaa takaisin kiertoon lannoitteiden kanssa. Tuominen sanoo, että heillä yrtteihin kuluu 95 prosenttia vähemmän vettä kuin avomaaviljelyssä. – Tämän tuoreempaa kamaa ei voi saada. Suoraan penkistä joka päivä. Kyllä sen huomaa maussa, että yrttejä ei ole leikattu kaksi viikkoa aiemmin Hollannissa, pussitettu ja kuljeteltu pitkin ja poikin. Yleensä hydroponiset kasvatusjärjestelmät ovat suuria, Tuomisen sanojen mukaan jalkapallokentän kokoisia. – Meillä tämä on tällainen monitasoinen designratkaisu. Laitteiston äänentaso on hiljainen, että voimme pyörittää ravintolatoimintaa samassa tilassa. Kasvatukseen on jouduttu etsimään oikeaa rytmiä. – Mitä laitetaan milloinkin kasvatukseen, miten nopeaa kasvu on ja milloin mitäkin on hyvä poimia. Puolisen vuotta siinä meni, että oikea rytmi löytyi. Perunat kasvavat puolestaan aeroponisesti eli ne kasvatetaan ilmassa. Ultiman laitteessa juuret roikkuvat ™˜™™™

PÄÄSIÄISEN LEHTI 40 SUNNUNTAINA 21.4.2019 MAURI RATILAINEN Mari Nieminen tutkii putkessa kasvavien perunoiden varsia. pimeässä kartiossa, jonne ruiskutetaan ravintoliuosta täsmällisin väliajoin. Perunan varsi on kartion lampuilla valaistussa osassa. – Tämä on tehty yhteistyössä Suomen siemenperunakeskuksen kanssa. Tämä on prototyyppi, ja tämän toteuttaminen on ollut melko vaikeaa. Uusia perunantaimia on saatu vaihtaa kuihtuneiden tilalle melko usein, ja vielä perunoita ei ole päätynyt asiakkaiden lautasille. – Osa taimista on kyllä kuollut ihan senkin takia, että me emme vain ole osanneet perunaa kasvattaa ja käsitellä, Michelin-tähtikokki Tuominen naurahtaa. Nyt perunoidenkin kasvattaminen alkaa olla vakaalla pohjalla ja pientä satoa on jo tullut. – Jos tämä ravintolassa perunoiden kasvattaminen osoittautuu mahdolliseksi, niin miksipä tätä ei voisi tehdä isommassakin mittakaavassa asiakkaiden lautasille. – Saisimme uutta perunaa omista tiloista ympäri vuoden. Kaikki tietävät, miltä maistuu vasta nostettu peruna verrattuna pari viikkoa kylmiössä olleeseen. Uusien kasvatuskeinojen etuna on tuoreiden raaka-aineiden saaminen ympäri vuoden ilman sesonkivaihteluita tai massiivisia kasvihuoneita. Uusiakin avauksia on vielä tulossa. – Kun kasvisolujen laboratoriosolut saavat tulevaisuudessa elintarvikehyväksynnän, menemme siihen ehdottomasti mukaan. Ainoat tällä hetkellä hyväksytyt kasvisolut ovat leviä. ™™˜™™

PÄÄSIÄISEN LEHTI 41 SUNNUNTAINA 21.4.2019 MAURI RATILAINEN Akvaariossa on merilevää. – Meillä kasvaa kaksi pientä tankillista spirulinaa, ja sen kanssa on mielenkiintoista tehdä testejä. Spirulinan etuna on sen valtavan nopea kasvu, heikkoutena sen erittäin vahva ominaismaku. – Jatkossa olisi mielenkiintoista saada lakkaa ja mesimarjaa ynnä muuta sellaista solutasolla tuotantoon. Niissä olisi paljon mahdollisuuksia. Taimesta Ultimassa on yritetty kasvattaa jo metsämansikkaa, mutta se kokeilu ei onnistunut. – Kukkaan asti se meni, mutta ei tuottanut marjaa. Jatkamme kuitenkin testaamista. Kaikkinensa marjat olisivat todella mielenkiintoisia jos niitä saisi kasvatettua itse ravintolassa. Investoinnit uusiin järjestelmiin ovat olleet merkittäviä, sillä mitään ei ole ollut valmiina kaupan hyllyssä. – Emme odotakaan, että uudet systeemit maksavat itseään muutamassa vuodessa pois. Mutta hydroponinen järjestelmä on jo osoittautunut tuotteliaaksi, se on jopa edullisempi, että jos tilaisimme valmiit yritit vihannestukusta. Hintaero on jopa 50 prosenttia. – Jollain aikavälillä se saattaa maksaa itsensä jopa takaisin, Tuominen nauraa. Hän vakuuttaa, että asiakas ei joudu maksamaan kokeiluista, vaan ravintolan hintataso on sama kuin se olisi ilman uusia innovaatioita. – Asiakas saa nauttia lopputuloksesta lautasella, mutta kokeiluita ei rahoiteta asiakkaan lompakosta. Kirjoitus on julkaistu alun perin Karjalaisessa 9.3.2019. l ™™™˜™

PÄÄSIÄISEN LEHTI 42 SUNNUNTAINA 21.4.2019 MAURI RATILAINEN Tommi Tuominen esittelee 3D-tulostettuja tarjoiluastioita. Vesiviljely Hydroponinen viljely on allergiaystävällistä Hydroponinen kasvien kasvattaminen eli vesiviljely perustuu ravinneliuokseen, joka virtaa kasvien juuristossa. Yleisin tapa on, että kasvin siemenet kylvetään ruukkuihin lannoitteiden kera. Ruukuissa on vain hiukan multaa tai esimerkiksi villaa suojaamassa kasvin juuria. Kun kasvit kasvavat, siirretään ruukut kasvukouruihin, joiden pohjalla on ravinneliuosta. Hydroponinen kasvatustapa säästää tilaa, energiaa ja vettä. Yleisimmin hydroponisesti viljellään salaatteja ja yrttejä. Vesiviljelyssä kasvit on mahdollista saada kasvamaan nopeammin kuin mullassa. Myös kasvuolosuhteiden kontrollointi on helpompaa, kun ravinnelioksen ph-arvoa voidaan säätää halutunlaiseksi. Vesiviljelyssä ei synny multaviljelyn tavoin homeitiöitä eikä loiseläimiä. Hydroviljellyt kasvit ovatkin usein allergiaystävällisiä. ™™™™˜