SOTAINVALIDI 2 / 2019 KRIGSINVALIDEN Sotainvalidien Veljesliiton äänenkannattaja 100-vuotiaat sotainvalidit juhlivat Tampereella Osasto tarjoaa muutaman kuukauden välein kakkukahvit pyöreitä vuosia täyttäville jäsenilleen. Sivu 11 Termistö tutuksi Kuka on sotainvalidi, rintama­ veteraani tai sotilasinvalidi? Sivu 8 Teema: Henkilö­ jäsenyys piirissä Kiteen osasto purkautui vuoden lopussa, mutta se ei näy jäsenten arjessa. Sivut 16-17 Ikääntyneen suunterveys Ihmisen ikääntyessä suunter­ veyden riskitekijät kasvavat. Sivut 18-19 Mannerheim ja ortodoksisuus Kuinka suhde ortodoksisuuteen ilmeni kunniapuheenjohta­ jamme elämässä? Sivut 38-39 Sotainvalidit edellä käyden – vammoista huolimatta.

2 Sisällys SOTAINVALIDI 2 / 2019 Tässä lehdessä Ajankohtaista 4 Asevelvollisena vammautuneille järjes­ tettiin tiedotustilaisuus Ruissalossa Sivu 11 7 Kansallisen veteraanipäivän pääjuhlaa vietettiin Kuopiossa Tampereella yhteisillä syntymä­ päiväkahveilla onniteltiin myös 100-vuotiaita. Edunvalvonta 8 Lakimies: Termistö tutuksi Valtiokonttori: Virkistysmatkat ovat sotainvalideille ilmaisia 9 Sote-kirjeenvaihtaja päivittää tilannetta, missä sotessa mennään 10 Talvisota: Puolustusvoimien lääkintä­ huollon suunnittelu sodan varrelta 11 Tampereella juhlitaan pyöreitä vuosia yhdessä Sotainvalidien Veljesliiton liittokokous 13 Kokous eteni varmalla otteella Kuva: Marjaana Malkamäki Sivut 13–15 Liittokokouksessa sovittiin toiminnan suuntaviivoista 14–15 Liittokokoustunnelmaa, Veljesliiton kannanotto ja uusi liittovaltuusto Teema: Henkilöjäsenyys piirissä 16–17 Yhteyshenkilöiden merkitys kasvaa osaston purkautuessa Hyvinvointi Sivut 38–39 18–19 Ikääntyvän hyvä suunterveydestä tukee hyvinvointia Veljesliiton kunniapuheenjohtajan suhde ortodoksisuuteen. Kuva: Mannerheim-museon kuva-arkisto Puolisojäsen 20–21 Puolisojäsenkerho tarjoaa yhteenkuuluvuuden tunteen Sotainvalidityötä kentällä 22–37 Sotainvalidipiirien omilta sivuilta näet, mitä kentällä tapahtuu Historiaa 38–39 Marsalkka Mannerheim ja ortodoksisuus Sivut 50–51 42–43 Koulubussi körötteli Taipaleeseen Hallituksen entinen puheen­johtaja muistelee menneitä Hengellinen 40–41 Veteraanien perinnetyö kaipaa jatkajia Hartaus: Tien raivaajat Svenska sidor 44–47 Krigsinvaliden Henkilö Sotainvalidien Veljesliiton keskustoimisto sekä kunniamerkkipalvelu ovat suljettuina kesälomien ajan 1–26. heinäkuuta. Sotainvalidien Veljesliitto toivottaa kaikille mukavaa kesää! 50–51 Martti Kuivala oli luotsaamassa Veljesliittoa tulevaisuuteen Pixhill.com Kannen kuva: Marjaana Malkamäki

Pääkirjoitus 3 Tuki sotainvalidi- ja puolisojäsenille jatkuu l Pian jo 80 vuotta jatkunut sotainvalidityö lähestyy loppusuoraa, mutta ei ole vielä läheskään maalissa. Sotainvalidi- ja puolisojäsenten korkea ikä lisää tuen tarvetta. Sotainvalidien Veljesliiton 6.6. kokoontunut liittokokous päätti liiton toiminnan ja talouden suuntaviivoista vuosille 2019–2021. Liitto haluaa edelleen toimia kattavasti jäsentensä hyväksi kaikkialla Suomessa. Sotainvalidipiirit ovat tuoreessa kyselyssä ilmoittaneet valmiudestaan jatkaa toimintaa ainakin vuoteen 2021, monet niistä pitempäänkin. Sotainvalidiosastojen vähitellen purkautuessa on olennaista, että kullekin paikkakunnalle jää yhteys- ja tukihenkilöitä, jotka toimivat yhdyssiteenä jäsenten ja maakunnallisten sotainvalidipiirien välillä. Liiton huolto- ja tukirahalla varmistetaan, että sotainvalidipiirit ja niiden työtä jatkavat perinneyhdistykset voivat myös tulevaisuudessa tukea sotainvalidi- ja puolisojäseniä eri tavoin. Perinteisen veljeshengen mukaisesti autetaan heikoimmassa asemassa olevia antamalla veljestukea myös yli osasto- ja piirirajojen. Sotainvalidien vanhuudenturvan kannalta ovat Veljesliiton tärkeimmät uudistustavoitteet toteutuneet. Vuonna 2017 tulivat 10 %:n haitta-asteen sotainvalidit korvattavien avo- ja kotipalvelujen piiriin. Kuluvan vuoden alusta lukien kaikilla laitoshoitoa tarvitsevilla 10–100 %:n haitta-asteen sotainvalideilla on ollut mahdollisuus päästä tarvittaessa osatai pitkäaikaiseen laitoshoitoon valitsemaansa sotainvalidien veljeskotiin tai muuhun Valtiokonttorin hyväksymään hoitopaikkaan. Veljesliiton edunvalvonnan painopisteenä on jatkossa varmistaa, että sotainvalidit myös käytännössä saavat tarvitsemansa palvelut ja korvaukset. Lisäksi liiton koko organisaation tehtävänä on seurata sotainvalidien hoidon ja palvelujen laatua ja puuttua epäkohtiin sekä tarvittaessa raportoida niistä viranomaisille. Tätä työtä tukee myös pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelman sotainvalideja ja veteraaneja koskeva kirjaus, jonka mukaan ”varmistetaan, että palvelut toteutuvat laadukkaina kaikkialla maassa”. Sotainvalidien vanhuudenturvasta huolehtimisen rinnalla on tarpeen kehittää heidän puolisoidensa ja leskiensä palveluita ja etuuksia. Etusijalla tässä on sotainvalidien aviopuolisoiden ja leskien kuntoutuksen pääsyedellytysten lieventäminen niin, että nykyistä useampi heistä voisi saada hoitoa. Työ sotainvalidien ja puolisojäsenten hyväksi on yhä vahvemmin tukijäsenten ja nuorempien luottamushenkilöiden aktiivisuuden varassa. Tästä pyyteettömästä ja useimpien kohdalla hyvin pitkään jatkuneesta vapaaehtoistyöstä he ansaitsevat suuret kiitokset. Toiminnan jatko voidaan parhaiten turvata, jos mukaan saadaan vielä uusia tukijäseniä jakamaan vastuuta kunniakansalaistemme hyvinvoinnista. Yhdessä hoidamme kunniatehtävän sen arvon mukaisesti maaliin saakka. l Seppo Savolainen pääsihteeri Alakerta Tällä palstalla harrastetaan sotainvalidityöhön liittyvää kevyttä, mielellään huumoria sisältävää muistelua. Liittokokoukset l Veljesliiton 66. liittokokousta vietettiin ”työkokouksena” kesäkuun alussa Helsingissä. Tämä oli varmaankin järkevää, sillä osanottajamäärät ovat vuosien kuluessa pienentyneet. Nyt paikalla oli kaksitoista sotainvalidiedustajaa ja yhteensä väkeä noin puolitoista sataa. Alun juhlaosasta oli luovuttu, mutta kokouksen jälkeen nautittiin yhteinen liittokokouslounas. Alkuvuosikymmeninä vuosikokoukset olivat useamman päivän pituisia ja usein myös monessa suhteessa ikimuistettavia matkoja. Liiton vuosikokous pidettiin esimerkiksi vuonna 1959 Rovaniemellä. Veljesliiton varaama ylimääräinen makuuvaunujuna lähti Helsingistä kello 12.10. Kokousedustajia astui junaan myös väliasemilta. Rovaniemen asemalle juna saapui seuraavana aamuna. Vaunut siirrettiin sivuraiteelle ja kokousedustajat yöpyivät kokouspäivien väliset yöt junassa. Paluumatkalle edustajat lähtivät kolmannen matkapäivän iltapäivällä ja olivat Haapamäellä aamuyöllä ja Tampereella aikaisin aamulla ja Helsingissä aamupäivällä. Joillakin edustajilla vuosikokousmatka ”venähti pitkäksi” eli kokousta jatkettiin sotakavereiden kanssa viihteen puolella. Niinpä jotkut sotainvalidien vaimot kuuleman mukaan soittelivat liiton keskustoimistoon ja kyselivät, milloin se vuosikokous oikein päättyy. Välillä kokousedustajat majoittuivat varuskuntapaikkakunnilla kasarmeilla ja veljesillas- ta palaavista kokousedustajista huolehti armeijan katupartiot. Hotellimajoitus yleistyi vasta myöhemmin sotainvalidien ikääntyessä. Liiton vuosikokousten nimi muuttui liittokokoukseksi vuonna 1973. Sotakavereiden tapaaminen tarjosi kaivatun irtioton arjesta. Liittokokousten pituudeksi vakiintui kaksipäiväisyys. Lauantaina kokousjärjestelyt alkoivat valtakirjojen tarkistuksella. Iltapäivällä pidettiin liittokokousjuhla, jossa juhlapuhujana oli yleensä ministeritason henkilö ja muusta ohjelmasta vastasivat paikalliset esiintyjät. Veljesiltaa kokousedustajat viettivät yhdessä tai useammassa ravintolassa. Yleensä näihin eivät ns. liittokokousturistit mahtuneet mukaan. Illanvietto saattoi jatkua pikkutunneille saakka, sillä tuttujen sotakavereiden tapaaminen tarjoisi kaivatun irtioton arjesta. Sunnuntaiaamu aloitettiin käynnillä sankarihaudalla ja jumalanpalveluksella. Varsi­ nainen liittokokous alkoi puoliltapäivin ja oli yleensä ohi parissa tunnissa, sillä kaikilla alkoi olla jo kiire kotiin. Alkuvuosikymmeninä asioita puitiin paljon perusteellisemmin, sillä liittokokous alkoi lauantaina ja kokousta jatkettiin sunnuntaina. Vuoden 1993 jälkeen liittokokoukset on pidetty joka toinen vuosi ja 2000-luvun alussa jopa suunniteltiin niiden lopettamista ja siirty- mistä kirjeäänestykseen. Sotainvalidiedustajien määrä alkoi vähentyä ja tilalle tuli nuorempia eisotainvalidiedustajia. Vuoteen 2015 saakka liittokokousisännyys annettiin eri paikkakunnille ympäri Suomea ja siitä jopa kisailtiin. Liiton 75-vuotisjuhlavuonna palattiin liiton perustamispaikkakunnalle Jyväskylään ja sen jälkeiset kaksi liittokokousta on pidetty Helsingissä, kuten myös tuleva, vuoden 2021 liittokokous tullaan pitämään. Helsinkiin tultua liittokokoukset muuttuivat yksipäiväisiksi. On hienoa, että liittokokoukseen yhä saapuu sotainvalideja korkeasta iästään huolimatta. Vanhin kokousedustaja oli tänä vuonna 100-vuotias. Veljesliiton liittokokouksille on myös ollut tunnusomaista suuri yksimielisyys liiton linjasta. l Markku Honkasalo päätoimittaja

4 Ajankohtaista Muistamme Kalle Achté * 11.9.1928 † 29.1.2019 Psykiatri, emeritus professori Kalle Achté oli keskeinen psykiatrian ja mielenterveystyön kehittäjä maassamme. Hän toimi Helsingin yliopiston psykiatrian professorina vuosina 1968–92, lääketieteellisen tiedekunnan dekaanina 1978–81 ja HYKSin psykiatrian klinikan ylilääkärinä Lapinlahden sairaalassa vuosina 1969–91. Sotainvalidit tulivat hänelle läheisiksi Sotainvalidien Veljesliiton Aivovammasairaalassa, jossa hän työskenteli vuosina 1957–66 ensin osaston- ja myöhemmin ylilääkärinä. Tapaturmavirastossa hän oli 30 vuotta (1961–91) Muistamme Reino Perttula * 1.7.1924 † 29.4.2019 Teuvalainen Reino Perttula haavoittui hyppy­ miinasta Lapin sodassa Ylimaan kylässä Ranualla 8.10.1944. Reino oli jo 14 hengen ruumiskasassa, mutta pystyi nostamaan kätensä, tuli havaituksi ja pelastui. Kertoman asiantuntijalääkärinä sodan aiheuttamia aivovammoja ja psyykkisiä traumoja koskevissa korvausasioissa. Sotainvalideille erityisen tärkeä oli Kalle Achtén yhdessä psykiatrian erikoislääkäri Matti Pontevan ja Kaunialan ylilääkäri, neurologian professori Leo Jarhon kanssa Sotainvalidien Veljesliiton hallitukselle 1990-luvun puolivälissä laatima asiantuntijalausunto ’Maamme 2. maailmansodan veteraanien pitkäaikaiset traumaperäiset stressihäiriöt’. Lausunnossa esitettyjen näkemysten pohjalta tasavallan presidentti Martti Ahtisaari otti vuosien 1995 ja 1996 Sotainvalidien viikon avauspuheissaan esille sen, että ”vain harvat ovat käytännössä saaneet psyykkisen sotavamman perusteella korvausta.” Valitettavasti traumaperäisten psyykkisten häiriöiden kor- mukaan kersantti oli antanut määräyksen nostaa Perttula pois kasasta, ettei hän herätä koko ruumisläjää. Reinon pelastukseksi osoittautui hopeinen taskukello, joka sinkautti sirpaleen ohi kriittisten sisäelinten. Tuo lommoinen taskukello kulki Reinon mukana elämän loppuun saakka. Reino menetti haavoittumisessa toisen kätensä, jalkansa ja silmänsä. Vammoistaan huolimatta hän teki pitkän päivätyön tilitoimistonsa yrittäjänä ja veljestyön aktiivina. Reino lähti Mäntsälän kouluvuosiensa jälkeen vuonna 1952 avustamaan silloista Teuvan sotainvalidiosaston asiainhoitajaa. Virallisesti hänet valittiin osaston asiainhoitajaksi vuonna 1954 silloisen asiainhoitajan Martti Rintalan lähdettyä perheineen Australiaan. Osaston rahastonhoitajaksi hänet valittiin 1960-luvulla. Näitä tehtäviään hän hoiti aina vuoteen 2012 saakka. Etelä-Pohjanmaan piirin toimintaan hän tuli valituksi 1960-luvun alussa. Hän tarkasti tuolloin mm. talousasioiden tilaa piirin alueen paikallisosastoissa. Tuon tehtävän Sodanajan rajamiesten kokoontuminen Immolassa 16.8. l Kaikki sodanajan rajajoukoissa palvelleet veteraanit saattajineen toivotetaan tervetulleiksi Immolaan perjantaina 16.8.. Tilaisuuden järjestelyistä vastaa Raja- ja merivartiokoulu. Ohjelma: 8.–9 aamupalamahdollisuus 8.3–9.30 mahdollisuus tutustua Rajamuseoon 9.45–9.55 järjestyminen valatilaisuuteen 10–10.40 Raja- ja merivartiokoulun Erikoisrajajääkärikomppanian valatilaisuus 10.40–11 Raja- ja merivartiokoulun johtajan tehtävien vaihto 11–11.30 siirtyminen valalounaalle Päivärannan kurssikeskukseen (linja-autokuljetus) 11.30–13.30 valalounas ja RVL100-vuotisjuhlakirjan julkistamistilaisuus 13.30– paluukuljetus Immolaan Raja- ja merivartiokoulu järjestää kuljetukset Imatran rautatieasemalta juhlapaikalle ja takaisin. Pitkämatkalaisilla on mahdollisuus myös majoitukseen 15.–16.8. Ilmoit­ tautumiset 29.7.–9.8. tiedotussihteeri Sari Ahvoselle p. 0295 429 036 tai sähköpostitse sari.ahvonen@raja.fi tai kirjeitse: Raja- ja merivartiokoulu, Niskapietiläntie 32 D, 55910 Imatra. Kerro ilmoittautuessa nimi, pataljoona /osasto jossa on palvellut, osallistuminen ruokailuihin, kuljetus- ja majoitustarve sekä saattajien nimet. Tervetuloa! l vauskäytäntö lähti kuitenkin hyvin hitaasti etenemään arvostettujen asiantuntijoiden esittämään suuntaan. Kalle Achté toimi aktiivisesti monessa kotimaisessa ja kansainvälisessä järjestössä ja säätiössä. Hän oli pitkään puheenjohtajana Psykiatrian tutkimussäätiössä, jonka perustaja hän oli ja myös mm. Suomen Psykiatriyhdistyksen ja Suomen mielenterveysseuran puheenjohtaja. Hänen kokemuksestaan ja laajoista kansainvälisistä yhteyksistään oli paljon hyötyä kehitettäessä modernia psykiatrista hoitoa Suomessa. Ansioistaan Kalle Achté sai muun muassa Suomen Leijonan komentajamerkin ja Valkoisen Ruusun 1. luokan komentajamerkin. Juhani Saari lisäksi seurasi hänen valintansa piirin hallituksen jäseneksi. Puheenjohtajuus piirissä lankesi Reinolle vuonna 1988 ja kesti vuoteen 2002 saakka. Hän on osallistunut puheenjohtajavuodestaan lähtien jokaiseen liittokokoukseen aina Jyväskylän vuoteen 2015 saakka. Sotainvalidien Veljesliiton hallituksessa Reino toimi vuosina 1995–2007. Reino on todennut elämästään: ”Surun, tuskan ja epätoivon väliin ja niiden jälkeen on mahtunut paljon myös ilon aiheita ja elämisen väriläiskiä.” Vammaisuutensa hän näki myös voimavaranaan ja koki, että ei olisi hyviä tekojaan saanut aikaan, jos olisi sodasta terveenä palannut.  Reino oli järjestössämme erityisen aktiivinen edunvalvontatyössä. Hänen pakeillaan kävi iso määrä sodassa vammautuneita ympäri Etelä-Pohjanmaata hoidattamassa asioitaan.  Kiitollisin mielin ja kaipauksin otamme osaa Reinon omaisten suruun. Marko Hakala ja Seppo Reiniö Kauniala Sairaala Oy:n osake-enemmistö Vantaalle vuoden 2006 sopimuksen mukaisesti l Vuonna 2006 Vantaan kaupungin kanssa tehdyn perussopimuksen mukaisesti Veljesliitto on huhtikuussa 2019 myynyt 40 %:a Kauniala Sairaala Oy:n osakkeistaan Vantaalle. Osakemyynnin myötä Vantaan kaupungilla on 85 %:n omistajuus Kauniala Sairaala Oy:stä ja Veljesliitolle jäi 15 %:a. Vuoden 2006 perussopimuksessa jo aikanaan varmistettiin, että tulevasta omistajuusmuutoksesta huolimatta Kauniala on sotainvalidien hoito- ja kuntoutuskäytössä niin pitkään kuin he sitä tarvitsevat. Kauniala Sairaala Oy:n hallituksessa Veljesliitolla on kaksi edustajaa, Vantaan kaupungilla kolme. Kauppa ei ollut taloudellisesti merkittävä vaan pikemminkin vuonna 2006 solmitun sopimuksen viimeistelyä. l

Ajankohtaista 5 Asevelvollisena vammautuneiden tiedotustilaisuus keräsi kuulijoita l Kuntoutuskeskus Ruissalossa pidettiin 20.3 suuren suosion saanut tiedotustilaisuus asevelvollisena vammautuneiden etuisuuksiin liittyvistä asioista. Tilaisuuden järjestivät Ruissalon kylpylä ja Asevelvollisena vammautuneiden tuki ry. Perustelematon kielteinen päätös vaikeuttaa jatkotoimia Asiakkuuspäällikkö Sari Kuosmanen esitteli Kuntoutuskeskuksen toimintaa. Sota- ja sotilasinvalidien palveluneuvoja Raija Sinkko kertoi tehtävästään neuvontapalvelujen parissa sekä laajasta yhteistyöstä eri sidosryhmien kanssa. Paikalla oli runsaat 30 henkilöä, jotka kuulivat talossa kuntoutuksessa olleen Erkki Niemen kertomuksen omasta vammautumisestaan ja sen mukanaan tuomista ongelmista. Hän nosti voimakkaasti esiin kokemansa epäkohdan siinä, ettei Valtiokonttori mitenkään perustele kielteisiä päätöksiä. Tämä vaikeuttaa päätöksen ymmärtämistä ja hyväksymistä sekä mahdollisia jatkotoimia. Tiedotustilaisuus asevelvollisena vammautuneiden tilanteesta kiinnosti. Sovellettava laki riippuu vammautumisen ajankohdasta Valtiovaltaa edusti viime hallituskauden puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Ilkka Kanerva, joka toi esiin tyytyväisyytensä siitä, että nykyinen sotilastapaturmalaki on vihdoinkin saatu suhteellisen hyvälle tolalle. Tällä hetkellä on voimassa neljä erillistä asevelvollisena vammautuneisiin kohdistuvaa lakia. Vammautuneen toimeentulo, hoito ja kuntoutus riippuvat siitä, minä ajankohtana vammautuminen tai sairastuminen on tapahtunut. Asevelvollisena vammautuneiden tuki ry:n seurannan kohteena ovat 1.1.2017 voimaan tulleen uuden sotilastapaturmalain ja siihen 1.1.2019 voimaan tulleiden lisäysten toimivuus. Yhä seurataan 1.1.1991 voimaan tulleen sotilastapaturmalain ja vuoden 1948 alusta voimaan tulleen sotilasvammalain toimivuutta ja mahdollisia puutteita. Yhdistys neuvoo, auttaa ja hoitaa edunvalvontaa Kansanedustaja Ilkka Kanerva toi tilaisuuteen valtiovallan terveiset. Asevelvollisena vammautuneiden tuki ry:n varapuheenjohtaja Jyrki Laine kertoi yhdistyksen yli 12-vuotisesta historiasta. Sen tehtävä on antaa neuvontaa ja vertaistukea asevelvollisena vammautuneille ja heidän läheisil- leen liittyen toimeentuloon, hoitoon ja kuntoutukseen sekä edunvalvonta. Viimeisenä kuultiin sosiaalipäällikkö Jan Johanssonia, joka puhui otsikolla Asevelvollisena vammautuneet avun tarvitsijoina. Esitys keskittyi pääasiassa vuoden 1948 sotilasvammalakiin, koska sen nojalla korvattiin vuoden 1990 loppuun asti myös kaikki asevelvollisena tapahtuneet vammautumiset. Asevelvollisena vammautuneita sotilasinvalideja ja vuoden 1948 sotilasvammalain nojalla korvauksia saavia on noin 1800. Kaikkiaan asevelvollisena pysyvästi vammautuneita on tällä hetkellä noin 2600. Tilaisuus rohkaisi hakeutumaan palvelujen piiriin Päivä toi esiin asevelvollisena vammautuneita henkilöitä, jotka syystä tai toisesta olivat jääneet palvelujen ulkopuolelle. Tilaisuudesta rohkaistuneina he ovat ottaneet yhteyttä palveluneuvojaan, jonka kevät on mennyt kiireisesti heidän taustojaan kartoittaen. Suurena apuna tässä on ollut Turun kaupungin palveluohjaaja Elina Junnila. l Teksti: Raija Sinkko, palveluneuvoja ja Jan Johansson, sosiaalipäällikkö Sotasokeiden vuosikokous l Sotasokeat ry:n vuosikokous pidettiin Hämeenlinnassa 30.3. Ilveskodissa. Puheenjohtaja toivotti lämpimästi läsnäolijat tervetulleiksi yhdistyksen 78. vuosikokoukseen ja totesi samalla, että viime toimikaudella pystyimme tukijoidemme avulla tukemaan jäseniämme ja heidän puolisoitaan sekä poismenneiden puolisoita asumiskustannuksissa ja kuntoutuksessa. Kokouksen sihteeri ilmoitti viime vuosikokouksen jälkeen poisnukkuneet puolison ja lesket. Vainajien muistoa kunnioitettiin het- ken hiljaisuudella, jonka jälkeen kuunneltiin virsi Tule Kanssamme Herra Jeesus. Kokouksessa käsiteltiin yhdistyksen sääntömääräiset asiat, luettiin edellisen vuoden toimintakertomus, tilit jotka hyväksyttiin ja vahvistettiin. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti edelleen Teuvo Ljungberg. Hallituksen jäseniksi valittiin uudelleen Pauli Ellisaari Hämeenlinnasta, Keijo Miettinen Lahdesta ja Ritva-Liisa Paananen Helsingistä sekä varajäseneksi Aatu Moilanen Helsingistä. Hallitus valitsi keskuudestaan varapuheenjohtajaksi Ritva-Liisa Paanasen. Kutsuvieraana Juhani Saari toi tervehdyksen kokoukseen ja kertoi sotasokeiden, puolisoiden ja leskien tämänhetkisistä eduista ja jakoi niistä tekemänsä päivitetyn yhteenvedon. Kokous päättyi perinteisesti yhteisesti laulettuun Sillanpään marssilauluun. Yhdistys esittää lämpimät kiitokset kokouksen järjestelyistä hallituksemme jäsenelle Pauli Ellisaarelle ja onnistuneesta kokouspäivästä Ilveskodin henkilökunnalle. l

6 Ajankohtaista Avustajatoiminnan yhteystiedot l Avustajatoiminnalla halutaan turvata ikääntyvien sotainvalidien ja muiden sotiemme veteraanien sekä heidän puolisoidensa ja leskiensä kotona asumista. Veljesliiton vuonna 1998 käynnistämä Avustajatoiminta on työvoimapoliittinen hanke. Sen tavoitteena on työllistää vaikeasti työllistyviä, vanhustyöhön soveltuvia ja motivoituneita pitkäaikaistyöttömiä samalla kun toiminta antaa kiireetöntä ja asiakkaan tarpeista lähtevää arkista apua. Yksi käyntikerta kestää n. 2,5 tuntia ja sen aikana avustaja voi mm. tehdä kevyttä siivousta, laittaa ruokaa, ulkoilla ja seurustella asiakkaan kanssa. Palvelun hinnat vaihtelevat alueittain. Avustajatoiminta ei korvaa kunnallisia palveluja vaan täydentää niitä. Toimintaa tehdään yhteistyössä työvoimahallinnon sekä veteraanijärjestöjen kanssa. Kuka voi päästä palvelun piiriin? Palvelun piiriin voivat päästä ne sotainvalidit ja sotiemme veteraanit, jotka ovat Veljesliiton, Sotaveteraaniliiton tai Rintamaveteraaniliiton jäseniä tai jos he ovat sotaleskenä Kaatuneiden Omaisten Liitossa. Lesken tai puolison asiakkuus edellyttää, että puoliso on ollut jonkun edellä mainitun järjestön jäsen. Vuonna 2019 avustajatoimintaa on Etelä-Pohjanmaalla, Hämeessä, Satakunnassa, Keski-Suomessa, Kymessä, Lapissa, Pirkka-Hämeessä ja parilla paikkakunnalla Varsinais-Suomessa. Lapissa avustajatoiminta päättyy 31.8. Jos tarvitset arkista, kiireetöntä apua kotiisi, ota yhteys alueesi projektipäällikköön! l Etelä-Pohjanmaa: Sotainvalidien Veljesliiton Etelä-Pohjanmaan piiri, Ruukintie 65, 60100 Seinäjoki. Projektipäällikkö Minna-Maija Pusa, puh. 040 825 5170, ep.avustajatoiminta@sotainvalidit.fi Häme: Sotainvalidien Veljesliiton Kanta-Hämeen piiri, Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna. Projektipäällikkö Antti Mikkola, p. 044 771 0055, antti.mikkola@sotainvalidit.fi Alueohjaaja Mervi Riikonen, p. 0400 218 577, mervi.riikonen@luukku.com hoitaa LounaisHämettä Jokioisten toimistosta ja alueohjaaja Leena Saunamäki p. 045 135 0914, avustajatoiminta.lahti@sotainvalidit.fi Päijät-Hämettä Lahdesta. Pirkka-Häme: Sotainvalidien Veljesliiton Pirkka-Hämeen piiri, Otavalankatu 12 B 4, 33100 Tampere. Projektipäällikkö Sirpa Autero, p. 050 3522 537, sirpa.autero@sotainvalidit.fi Satakunta: VeTu-projekti, Länsi-Suomen Diakonialaitoksen säätiö, Metsämiehenkatu 2, 28500 Pori. Projektipäällikkö Hanna-Liisa Kotsalo, p. 044 705 2171, hanna-liisa.kotsalo@pdl.fi Keski-Suomi: Keski-Suomen Sairaskotisäätiön Sotainvalidien sairaskoti, Keskussairaalantie 40, 40630 Jyväskylä. Hanketta hallinnoi Keski-Suomen sairaskotisäätiö. Projektipäällikkö Erja Mastokangas, p. 050 431 4043, erja.mastokangas@siskoti.fi Kymi: Sotainvalidien Veljesliiton Kymen piiri, Avustajatoiminta, Kokkokallionkatu 4, 49400 Hamina. Projektipäällikkö Iina Joukainen p. 050 381 5797, iina.joukainen@sotainvalidit.fi Varsinais-Suomi: Loimaan sotainvalidiosasto / Timo Manner, p. 040 572 7950, timo.manner1@gmail.com. Naantalin sotainvalidiosasto / Heikki Nieminen, p. 0500 321 498, heikkinieminen@dnainternet.net. KIRJAESITTELY Pasi Kesseli. Suomen Sotahistoriallinen seura ry 75 vuotta Tallinn 2018. 268 s. Professori Antti Eskolan viimeinen kirja Karjalainen pataljoona Er.P 6 Suomen Sotahistorial­linen Seura 75 vuotta l l Talvisodan alkamisesta tulee kuluvana vuonna täyteen 80 vuotta. Merkkivuoden kunniaksi Erillinen Pataljoona 6:n perinneyhdistys kokoaa talvisodassa taistelleen Kaukolan, Käkisalmen, Räisälän ja Sakkolan miehistä kootun pataljoonan, sen asevelitoiminnan ja perinneyhdistyksen vaiheet kirjaksi. Kirjaa varten Er.P 6:n perinneyhdistys kerää aineistoa tulevan kesän ja alkusyksyn aikana. Kaipaamme muisteloita, valokuvia ja lehtileikkeitä Er.P 6:ssa taistelleista henkilöistä, asevelikokoontumisista ja perinneyhdistyksen toiminnasta. Jos tunnet, että voisit auttaa materiaalin täydentämisessä, niin ota yhteyttä. Pienetkin tiedonjyväset ovat tärkeitä. Yhteydenotot: Ossi Kamppinen p. 040 581 1067 tai ossikamppinen@ gmail.com Antti Eskola. Vanhanakin voi ajatella. Mielikuvia ja niiden voimasta. Vastapaino, Tampere 2019. 226 s. Markku Honkasalo Tammikuussa 1944 perustettiin Helsingissä Sotamuistoyhdistys, jota voidaan pitää Suomen Sotahistoriallisen Seuran edeltäjänä. Ajatus yhdistyksen perustamisesta esitettiin jo syksyllä 1943 ja tarkoituksena oli perustaa Sotamuseota tukeva aatteellinen yhdistys, joka olisi samalla Puolustusvoimia ja Sotamuseota yhdistävä elin. Suomen Sotahistoriallinen Seura vietti 75-juhlavuottaan juhlaseminaarilla 19.1.2019 vanhalla Ylioppilastalolla. Seminaarin alustajina olivat professori Vesa Tynkkynen sekä dosentit Pasi Tuunainen, Ville Kivimäki ja Petteri Jouko. He pohtivat lähinnä uusia, tutkimattomia aiheita uusille sotahistorian tutkijoille. Valtiovallan tervehdyksen tilaisuuteen toi seuran jäsen, puolustusministeri Jussi Niinistö. Seminaarissa julkistettiin Suomen Sotahistoriallisen Seuran 75-vuotishistoriateos, jonka on kirjoittanut alan asiantuntija, sotilasprofessori (emeritus), eversti evp. Pasi Kesseli. l l Sosiaalipsykologian professori Antti Eskola jättää viimeisessä kirjassaan jäähyväiset lukijoilleen. Hän kuoli viime vuoden syyskuussa vain vähän sen jälkeen, kun oli saanut kirjansa painovalmiiksi. Eskola oli viime vuosina luennoitsijana monilla Veljesliiton luottamuspappien ja muilla neuvottelupäivillä. Niillä hän mm. kertoi lukijapalautteista edellisestä kirjastaan Vanhuus. Uudessa kirjassaan hän seuraa maailman menoa ja ottaa kantaa. ”Vaikka liikkuminen käy vaikeaksi ja elämänpiiri supistuu, voi kuitenkin ajatella.” Kirja on jaettu kolmeen päälukuun: aamu, päivä ja ilta. Kirjan kirjoittamiseen meni kolme vuotta, mutta teksti on järjestetty niin kuin se olisi kirjoitettu yhden päivän aikana. ”Ensimmäinen jakson mietteet nousevat arkisista aamutoimista. Seuraava jakso koostuu ikään kuin muutamasta yhden päivän urakkana kirjoitetusta esseestä. Viimeinen jakso ilta ja yön tulo herättävät taas omanlaisiaan mietteitä.” Antti Eskola säilytti loppuun saakka kyvyn kirjoittaa mielenkiintoista ja eloisaa tekstiä. Hän pohdiskelee asioita tiedemiehen, mutta toisaalta arkitodellisuuden näkökulmasta. Kirjan viimeisen luvun otsikkona on ”Kiitos seurasta ja hyvää yötä”. l

7 Kansallisen veteraanipäivän pääjuhlaa vietettiin onnistuneesti Kuopiossa l Kuopion Musiikkikeskukseen oli kerääntynyt noin 1000 kutsuvierasta saattajineen juhlimaan kansallista veteraanipäivää 27.4. teemalla ”On aika muistaa – Det är dags att minnas”. Ennen pääjuhlaa tasavallan presidentti Sauli Niinistö jakoi reilulle 20 sotiemme veteraanille viimeistä kertaa Suomen Val- koisen Ruusun Ritarikunnan 1 luokan mitalit. Myös Kaatuneiden Muistosäätiöllä oli oma juhlatilaisuutensa ennen pääjuhlan alkua, kun se palkitsi neljä veteraanityössä ansioitunutta vapaaehtoista veteraanipalkinnolla. Pääjuhlassa kuultiin useita tervehdyksiä, joista isäntäkaupungin tervehdyksen esitti Heikki Suhonen ja veteraanin tervehdys. Kuva: Vicente Serra / Kuopion kaupunki Veteraanipalkinto neljälle veteraanityössä ansioituneelle Pääjuhlan yhteydessä jaettiin Kaatuneiden Muistosäätiön hallituksen tämän vuoden veteraanipalkinnot. Neljästä palkitusta paikalla olivat pa­ lok­­­kalainen Kari Kilpeläinen sekä helsin­ kiläinen Reijo Nikkilä. Valtimon Martoissa aktiivisesti veteraanityössä toimivalle Helena Partaselle sekä Pohjois-Pohjanmaan veteraani- ja perinnetyössä ansioituneelle Seppo Karppiselle palkinnot luovutettiin toisena ajankohtana. Kilpeläinen on toiminut Sotiemme Veteraanit -keräyksen Keski-Suomen piiri­ päällikkönä jo 13 vuotta. – Meitä on 24 piiriä. Kaikki toimivat hie­ man eri lailla, mutta jokainen tekee varmas­ ti tätä sydämellään. Tämä oli yllätys ja antoi kyllä sellaisen viestin, että te arvostatte tätä tärkeää työtämme, jotka veteraaniemme hyväksi teemme, Kilpeläinen kommentoi huomionosoituksesta yllättyneenä. Erityisellä tunnustuspalkinnolla palkittu Nikkilä on pitkän linjan dokumenttiohjaaja ja YLEn entinen Moskovan kirjeenvaihtaja, jonka valtavan elämäntyön Muistosäätiön hallituksen puheenjohtaja Esa Tarvainen kiitti tuovan esiin tähän saakka kovin unohdettua veteraanijoukkoa: sotavankeja. Nikkilä kertoi tunnustuksen tulleen täytenä yllätyksenä. – Teimme Kaatuneiden muiston vaalimis­ yhdistyksen puheenjohtajan Pertti Suomisen kanssa vuodet 2016–2017 kansallista sotavankiprojektia, mutta se aika ei riittä­ nyt. Projekti on vielä kesken, mihin suurin syy on se, ettei kellään ollut käsitystä siitä, kuinka paljon olemassa olevaa materiaalia on, hän kertoi. Teksti ja kuva: Ariela Säkkinen Kuopion kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Sari Raassina. Heikki Suhonen toi juhlaan veteraanin tervehdyksen. Juhlan upeasta musiikista vastasi Kuopion kaupunginorkesteri ylikapellimestari Jaakko Kuusiston johdolla. Ensi vuonna veteraanipäivän pääjuhla järjestetään Tampereella. l Juhlan kunniavieraita avusti joukko Karjalan lennoston varusmiehiä. Kuva: Vicente Serra / Kuopion kaupunki Kuvassa vasemmalta Kari Kilpeläinen, Esa Tarvainen, Reijo Nikkilä sekä Pertti Suominen. Veteraani Leo Mäki­ sen kanssa Kuopiossa juhlivat saattajana Tuula Räsänen (vas.), Tuula Holopainen ja Tuusniemen Rintama­ veteraaniyhdistyksen puheenjohtaja Valto Holopainen. Takarivin mies sai mitalinsa Juankoskelainen Leo Mäkinen oli yksi niistä 26 veteraanista, joille tasavallan presidentti Sauli Niinistö luovutti Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan 1 luokan mitalin. – En sieltä takarivistä joutanut aikanaan mitalia hakemaan. Etulinjan miehet niitä sai­ vat, Karjalasta kotoisin oleva mies vitsailee. Hän sanoo olevansa mitalin saamisesta todella iloinen ja oli muutenkin ilahtunut veteraanipäivän hienosta juhlasta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän osallistui pääjuhlan viettoon. Päätös osallistumisesta meni viime hetkille, kun sairastelut uhkasi­ vat jättää rintamaveteraanin kotiin. – Päätin, että nyt lähden käymään, vielä ennen ”lähtöä”. Leo Mäkisen mukana oli Tuusniemen Rintamaveteraanien osaston väkeä: puheen­ johtaja Valto Holopainen ja puolisonsa Tuula Holopainen sekä Leo Mäkisen saattajana Tuula Räsänen Kotihoito Ilosta. Hän tuli mukaan, kun Mäkisen poika ei päässytkään isälleen saattajaksi. Sotiemme veteraanien arvostus tuntuu kasvaneen vuosien mittaan. Niin myös Leo Mäkisen mielestä. Hän toivoo sen koskevan myös muita. – Toivon, että nuoremmat ihmiset muistai­ sivat meitä veteraaneja ja yleensäkin kaikkia ikäihmisiä ja antaisivat arvoa. Teksti ja kuva: Marja Kivilompolo

8 Edunvalvonta Kuka on sotainvalidi, rintamaveteraani tai sotilasinvalidi? l Lainsäädännön mukaan rintamaveteraaneja ovat miehet, joilla on rintamasotilastunnus tai rintamatunnus sekä naiset, joilla on rintamapalvelustunnus. Tunnuksien hakuaika päättyi jo vuonna 1994, joten tunnusta ei voi enää hakea. Vammautumattomat rintamaveteraanit ovat järjestäytyneet Suomen Sotaveteraaniliittoon ja Rintamaveteraaniliittoon. Lainsäädäntö ei tunne käsitettä sotaveteraani, vaikka sillä arkikielessä yleensä tarkoitetaan samaa kuin rintamaveteraanilla. Sotainvalidi Sotainvalidi on henkilö, jolla on sodan aiheuttama vamma tai sairaus ja tämä on todettu Valtiokonttorin tai aiemmin tapaturmaviraston päätöksellä. Sotilasvammalain korvausturvan piirissä ovat käytännössä ne sotainvalidit, joiden haitta-asteprosentti on vähintään 10. Valtaosalla sotainvalideista on rintamasotilastunnus. Ilman tunnusta ovat kuitenkin esimerkiksi ne sotavammaiset, jotka loukkaantuivat tai sairastuivat jo koulutusvaiheen aikana tai jotka muista syistä eivät palvelleet sotatoimialueella. Tunnus puuttuu myös siviilinä vammautuneilta, joita ovat muun muassa ilmapommituksissa, miinoista tai muista räjähteistä loukkaantuneet samoin kuin rajakylistä sotavankeuteen joutuneet. Sotainvalidien korvaukset ja palvelut perustuvat sotilasvammalakiin. Vammautumattomien veteraanien kuntoutusta ja palveluita puolestaan koskee laki rintamaveteraanien kuntoutuksesta. Sotilasinvalidit Sotilasvammakorvauksien saajana on myös muita kuin sotainvalideja. Suurimman tällaisen ryhmän muodostavat ennen vuotta 1991 loukkaantuneet varusmiehet ja rauhanturvaajat. Heitä kutsutaan sotilasinvalideiksi. Sotilasvammalakiin perustuva korvausturva on sotainvalideille ja sotilasinvalideille pääosin sama. Poikkeuksena tästä ovat kuitenkin 10 ja 15 %:n invalidien sosiaali- ja terveydenhuollon avo-, koti- ja asumispalvelut, jotka korvataan vain vuosien 1939–1945 sotien johdosta vahingoittuneille. Haitta-asteeltaan 10 ja 15 %:n sotilasinvalideille ei korvata myöskään jaksottaista tai pitkäaikaista laitoshuoltoa. Vuonna 1991 tai sen jälkeen varusmiehinä tai kriisinhallintatehtävissä vahingoittuneiden vammat ja sairaudet korvataan sotilastapaturmalain tai sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta annetun lain nojalla. Asevelvollisuutta suorittaessa vammautuneiden ja sairastuneiden omana järjestönä toimii Asevelvollisina vammautuneiden tuki ry. Sotainvalidien veteraanietuudet Rintamasotilastunnuksen, rintamatunnuksen tai rintamapalvelustunnuksen saaneilla sotainvalideilla on yleensä oikeus samoihin veteraanietuuksiin kuin vammautumattomillakin rintamaveteraaneilla. Tällaisia etuuksia ovat Kansaneläkelaitoksen maksama rintamalisä ja ylimääräinen rintamalisä, hoitotuen veteraanilisä ja hammashoitokorvaukset. Heitä koskee myös apteekkien lääkealennus. Monet kunnat järjestävät omilla varoillaan erityisetuuksia sotainvalideille ja veteraaneille. Tällaisia voivat olla esimerkiksi maksuttomat terveyskeskuskäynnit, joukkoliikenne, uimahalliliput ja pysäköinti. Kuntakohtaisista päätöksistä riippuu, koskevatko mahdolliset etuudet kaikkia sotainvalideja tai vain rintamasotilastunnuksen tai vastaavan tunnuksen saaneita. Seurakunnat puolestaan ratkaisevat kukin kohdaltaan sen, keillä on oikeus maksuttomaan tai muita halvempaan hautapaikkaan. l Janne Nikkarinen Tiedotusvälineissä ja arkipuheessa tehdään harvoin eroa sotainvalidija rintamaveteraanikäsitteiden välillä. Myös nimike sotilasinvalidi on monille vieras. Korvauksien, kuntoutuksen ja monien palvelujen kohdalla on kuitenkin merkityksellistä, mihin ryhmään henkilö kuuluu. On myös hyvä muistaa, että Sotainvalidien Veljesliiton ja veteraanijärjestöjen jäsenyysperusteet eivät ole kaikilta osin samat kuin etuus- ja eläkelainsäädännön määritelmät. Seppo Savolainen pääsihteeri, liiton lakimies Virkistysmatkat ovat sotainvalideille ilmaisia l Kunnat tarjoavat sotainvalideille kotiin vietäviä palveluja Valtiokonttorista saamallaan rahalla. Niihin palveluihin kuuluvat myös tarpeelliset asiointimatkat kauppaan tai apteekkiin. Myös virkistykseen liittyviä matkoja voidaan kustantaa näillä rahoilla. Kunta voi järjestää virkistyspäiviä, joihin voi sisältyä ohjelmaa ja tarjoilua. Sotainvalidin ja mahdollisen saattajan matkat tilaisuuteen ovat maksuttomia. Myös erilaisia virkistysretkiä on mahdollista järjestää tai korvata vaikka taksimatka sukujuhliin. Valtiokonttorin ohjeistuksessa matkojen määrää ei ole rajoitettu. Matkat voivat oman kunnan alueen lisäksi suuntautua lähikuntiin. Matkat voidaan tehdä taksilla tai yhteiskuljetuksella riippuen siitä, miten kunta asian järjestää. Vammaispalvelulain nojalla myönnettyjä matkoja ei korvata sotilasvammalain nojalla. l Tiina Kyttälä palvelupäällikkö

Sote-kirjeenvaihtaja 9 Uusi sote-linjaus saatu hallitusohjelmassa l Pääministeri Antti Rinteen hallitus löysi nopeasti sovun ja yhteisymmärryksen, miten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää uudistetaan käynnistyneellä hallituskaudella. Hallitus painottaa ohjelmassaan oikeudenmukaista, yhdenvertaista ja mukaan ottavaa Suomea. Uudistusta on valmisteltu vuosia ja tätä pohjaa on mahdollista hyödyntää, kun perustuslailliset reunaehdot huomioidaan. Tärkeä lupaus on, että uudistus tehdään hallitusti ja vaiheistaen. Vaikka hallitusohjelman kirjauksiin saatiin linjaukset, on sotessa silti vaikeita kysymyksiä, jotka tulee ratkaista lähivuosina, ennen kuin valmista syntyy. Suurimmat haasteet perustason palveluissa Sosiaali- ja terveydenhuollon tilannekuva kertoo, että oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden sekä kustannusten hillinnän näkökulmasta suurimmat haasteet liittyvät perustason palveluiden vahvistamiseen, ennaltaehkäisevään työhön ja kuntoutukseen. Jo pitkään on tunnistettu, että perustason palveluiden, kuten terveyskeskuslääkärin vastaanotolle pääsy on hankalaa ja kestää liian kauan. Pirstaleinen palvelujen järjestäminen, riittämättömät voimavarat, väestön ikääntyessä muuttuneet palvelutarpeet ja niihin liittyvät osaamisvajeet näkyvät terveyskeskuksissa ja sosiaalityössä sekä ikäihmisten palveluissa. Palvelurakenteen kannalta on hyvä lähtökohta, että uudistusta jatketaan jo aiemmin sovitun 18 itsehallintoalueen eli maakunnan pohjalta. Tämä mahdollistaa sen, että uudistus saadaan nopeasti eteenpäin. Tältä osin lainsäädäntö on jo pitkälti valmis. Selkeä ongelma on, että pääkaupunkiseutu ja erityisesti Helsinki vastustavat maakunnallista kokonaisratkaisua. Hallitus on luvannut tähän erillisratkaisun. Sitä koskevaa lainsäädäntöä ei ole vanhalla pohjalla valmiina. Sote-uudistuksen keskeisinä tavoitteina on entistä hallituksen esitystä mukaillen kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille suomalaisille, parantaa palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta, turvata ammattitaitoisen työvoiman saanti, vastata yhteiskunnallisten muutosten mukanaan tuomiin haasteisiin ja hillitä kustannusten kasvua. Ikäystävällisyyden edistäminen yhtenä tavoitteena Hallitusohjelman yhtenä tavoitteena on ikäystävällisyyden edistäminen. Tähän liittyen hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistämisen keinoina hallitus esittää mm. seuraavia toimenpiteitä tai tavoitteita: – Laaditaan poikkihallinnollinen ikä­ ohjelma yhteistyössä eri ministeriöiden, kuntien, kolmannen sektorin ja muiden tahojen kanssa. – Nostetaan muistisairauksien ennaltaehkäisy muiden kansansairauksien rinnalle. – Perustetaan vanhusasiavaltuutetun tehtävä ja toimisto. – Kehitetään elämäntapaohjausta, neuvontaa ja tukea sekä toteutetaan kohdennettuja hyvinvointitarkastuksia ja kehitetään palveluneuvontaa. – Otetaan ikäihmisten ravitsemuksen laatu, saatavuus ja yhteisölliset ruokailumahdollisuudet sekä kotona asuvien että hoiva­yksiköiden asukkaiden kohdalla kehit­tämisen ja valvonnan osaksi. – Otetaan huomioon vanhuspalvelujen tuottajakentän monimuotoisuus. – Kehitetään erilaisten hoivapalveluiden tuottamistapoja, kuten perhehoitoa ja muita välimuotoisia ratkaisuja. Hallitusohjelma huomioi erikseen sotiemme veteraanit perinteiseen tapaan toteamuksella, että sotiemme veteraanien ja sotainvalidien määrä vähenee. ”Ikääntymisen myötä heidän ja heidän läheistensä tuen tarve lisääntyy. Sotiemme veteraanien tuki ja palvelut turvataan. Varmistetaan, että palvelut toteutuvat laadukkaina kaikkialla maassa.” Maakuntien tehtävät työn alla Sote-uudistuksen loppuun saattaminen siis jatkuu. Hallitus asettaa parlamentaarisen komitean tähän tehtävään. Se on viisas ratkaisu. Avoinna on palveluiden rahoitus ja arviointi, olisiko maakuntien verotusoikeus käytännössä mahdollinen. Hallituksen lähtökohta on edelleen valtiolta tuleva raha. Hallitus käynnistää välittömästi valmistelun maakuntaveron käyttöönotosta. Luvataan, etteivät verorakenteen muutokset saa voimaan astuessaan aiheuttaa verotuksen kiristymistä. Maakunnat voivat periä lakiin perustuvia asiakasmaksuja. Epäselvää on myös, mitä muita tehtäviä maakunnalle tulee. Kaavailtu on ainakin pelastustoimea ja ensihoitoa, jotka liittyvät kiinteästi sote-palveluihin ja varmistavat sujuvan palveluketjun. Valinnanvapauslaki hylättiin Keskeinen muutos vanhaan sote-uudistusta koskevaan hallituksen esitykseen on se, että valinnanvapausmalli on nyt hylätty. Perustuslakivaliokunta on todennut sen useaan otteeseen mahdottomaksi toteuttaa, ainakin esitetyissä versioissa. Asiakkaan mahdollisuus valita tulisi kuitenkin edelleen mahdolliseksi palvelusetelin tai henkilökohtaisen budjetin avulla. Tarve yksityisen sektorin palveluille on edelleen olemassa täydentävässä roolissa ainakin ostopalveluina ja vuosia käytössä olleilla palveluseteleillä. Nykyisinkin voimassa olevaa palvelusetelilakia on kuitenkin uudistettava, jotta sen käyttö yhdenmukaistuisi ja samat pelisäännöt olisivat mahdollisia kaikille. Palveluseteli ja jatkossa henkilökohtainen budjetti ovat hyvin haastavia ikäihmisille. Niiden käyttö vaatii erityistä osaamista ja usein palveluohjausta, ainakin läheisten ihmisten apua. Lääkäreiden lisätarve arvioitiin uudelleen Hoitotakuun tiukentaminen helpottaisi monien kansalaisten pääsyä terveyskeskuksen vastaanotoille. Laskelmia lääkäreiden määrän lisäystarpeista on jo jouduttu arvioimaan uudelleen. Uusia lääkäreitä tarvitaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arvion mukaan 1100–1800, jotta potilaan pääsy hoidon tarpeen arvioinnin jälkeen kiireettömään hoitoon toteutuisi viikon sisällä. Järjestelmää ja sen toimintaa sekä johtamista laaja-alaisesti kehittämällä voidaan kuitenkin saada paljon aikaan. Sotiemme veteraanien jakamat periaatteet ja arvot, joille pohjoismainen hyvinvointimme on vuosien saatossa yhteistyösſä rakennettu, lujittavat palvelujärjestelmämme uudistamista. Kulmakiviä ovat ihmisten yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, verorahoitteiset hyvinvointi- ja koulutuspalvelut, sosiaalinen liikkuvuus ja aktiivinen kansalaisyhteiskunta. l Vanhuspalvelut kuntoon Hallitus lupaa parantaa palveluja. Tämä edellyttää luottamuksen parantamista vanhuspalveluiden laatuun, oikea-aikaisuuteen ja saatavuuteen. Suurin panostus rahallisesti ja ehkä myös inhimillisesti katsoen on tavoite nostaa vanhusten hoivaan 0.7 hoitajan sitova mitoitus vähimmäistasoksi. Mitoituksen toteutuksessa huomioidaan aina ensisijaisesti hoitoisuus. Tarvetta on myös selkeyttää henkilöstön työnjakoa mm. tukipalveluiden osalta. Liian paljon olemme saaneet lukea vanhusten heitteille jätöistä ja kehnosta laadusta. Tarvitaan selkeä siirtymäaika, jotta varmistutaan, että hoitajia pystytään rekrytoimaan riittävästi ympärivuorokautiseen hoivaan, ja ettei kotihoidon tilanne vaarannu. Sosiaali- ja terveysministeriö on jo keväällä asettanut laajan asiantuntijatyöryhmän valmisteleman uudistusta ja muuttamaan vanhuspalvelulakia. Hanna Nyfors

10 Talvisota 30.11.1939–13.3.1940 Puolustusvoimien lääkintähuollon suunnittelu sodan varalta l Suomalaiset toivoivat syksyllä 1939, ettei maa joutuisi sotaan ja päättäjät maan johdossa eivät pitäneet sotaa todennäköisenä. Talvisodan syttyessä 30.11.1939 Suomen Puolustusvoimien lääkintähuolto oli kuitenkin suunnitelmillaan hyvin valmistautunut haavoittuneiden hoitoon etulinjasta joukkosidontapaikoille (JSp) ja edelleen kenttäsairaaloiden kautta sotasairaaloihin. Tarkoituksena oli saada haavoittuneet mahdollisimman nopeasti hoidettavaksi kotiseudun sotasairaaloihin. Ennen talvisotaa oli valtaosa mieslääkäreistä koulutettu lääkintäupseereiksi. Sairaanhoitajia varten oli laadittu liikekannallepanomääräykset valmiiksi. Sotilaspiirien esikunnat olivat selvittäneet sairaaloiksi sopivat koulut, laitokset ja muut rakennukset. Järjestelmän runkona olivat rauhanaikaiset sairaalat, mielisairaalat ja parantolat. Suuri vastuu ensihoidossa oli suunniteltu lähellä etulinjaa toimiville joukkosidontapaikoille. Suunnitelman mukaan haavoittuneiden ensiavusta vastasi komppanian lääkintäryhmä, johon kuului lääkintäaliupseeri, lääkintäkorpraali ja paariryhmä eli neljä sairaankantajaa. Heidän päätehtävänään oli haavoittuneiden kuljettaminen pois taistelualueelta ja välttämättömän ensiavun antaminen. Suuri vastuu ensihoidossa oli suunniteltu lähellä etulinjaa toimiville joukkosidontapaikoille. Henkilökuntana oli kaksi lääkäriä, kaksi lääkintäaliupseeria, neljä sairaankantajaa ja neljä hevosajomiestä. Tärkeimmät joukkosidontapaikan tehtävät olivat haavoittuneiden lajittelu lääkärintutkimuksen perusteella, ensiavun täydennys ja kuljetuskestävyyden parantaminen. Mahdollisia hoitotoimia olivat myös mm. verenvuodon tyrehdyttäminen, murtumien lastoitus, kipulääkitys, jäykkäkouristusseerumiruiskeen antaminen, yleispaleltumien hoito ja tarvittaessa hätäamputaatiotkin. Varsinaisia leikkauksia ei joukkosidontapaikalla ollut tarkoitus tehdä. Haavoittuneille oli annettava lämmintä juomaa, ruokaa ja lepoa kestääkseen kuljetuksen taaksepäin. Lievästi haavoittuneet tai sairastuneet sotilaat oli tarkoitus saada mahdollisimman pian takaisin yksikköönsä. Joukkosidontapaikoilla vaikeimmin haavoittuneet oli ennen pääsidontapaikalle tai suoraan kenttäsairaalaan evakuointia varustettava sairaankuljetuskortilla, johon tulivat tiedot vammasta, annettu hoito, kuljetustapa ja mahdolliset ohjeet. Vaikeimmin haavoittuneet oli varustettava sairaankuljetus­ kortilla, johon tulivat tiedot vammasta, annettu hoito, kuljetustapa ja mahdolliset ohjeet. JSP / Er. PS Ruokojärvellä 15.12.1939. SA-kuva. Lääkintäkomppania perusti yhtymän alueelle pääsidontapaikkoja (PSp), joihin potilaita evakuoitiin joukko-osastoista. Pääsidontapaikoilla tarkastettiin potilaan kunto ja kuljetuskestävyys, sidonta ja lastoitus sekä lääkitys. Lisäksi siellä voitiin antaa myös sokkihoitoa ja tarvittaessa tehdä kirurgisia leikkauksia. Pääsidontapaikkojen oli tarkoitus toimia joko rakennuksissa tai korsuissa. Sotatoimiyhtymien sairaankuljetusyksikköinä toimivat sairasautokomppaniat ja sairasautojoukkueet, jotka evakuoivat potilaat kenttäsairaaloista ja kenttä-sairaalaosastoista lähimpiin sotasairaaloihin. Sairasautoiksi oli tarkoitus ottaa armeijan käyttöön siviililinjaja pakettiautoja, joihin oli asennettava lämmityslaitteet ja paaritelineet. Evakuoimisessa oli suunniteltu käytettäväksi autojen ja muiden liikennevälineiden lisäksi myös erityisiä sairasjunia, joiden tehtävänä olisi öisin kuljettaa haavoittuneita kenttäsairaaloista sotasairaaloihin. Sodan sytyttyä oli tarkoitus perustaa 18 kenttäsairaalaa, joihin oli suunniteltu tarvittavan henkilökuntaa kuhunkin runsaat 100 henkeä. Päällikkölääkärin lisäksi kenttäsairaalassa oli kolme osastonlääkäriä ja kolme apulaislääkäriä. Suunnitelmien mukaan kenttäsairaala oli sijoitettava suurehkoon rakennukseen tai rakennusryhmään niin kauas rintamasta, että se oli kenttätykistön kantamattomissa. Niiden tehtävänä oli antaa sairaalahoitoa rintamalta ja joukkosidontapaikoilta tuoduille haavoittuneille ja sairaille, kunnes heidät voitiin lähettää takaisin joukko-osastoon tai evakuoida taaempana oleviin sairaaloihin. Käytännössä niiden ensisijainen tehtävä oli sotakirurginen hoito, kuten verenvuotojen tyrehdyttäminen, suonten sidonta, kiireelliset sisäelinten leikkaukset, murtumien oikominen ja kipsaus, haavojen puhdistus ja siistimisleikkaukset sekä murskavammojen amputaatiot. Kotiseudun sotasairaaloiden tehtävänä oli antaa potilaille varsinainen hoito ja aloittaa sotainvalidien kuntouttaminen. Sodan syttyessä oli Puolustusvoimat suunnitellut perustettavaksi 43 sotasairaalaa. Tarvittavat hoitovälineet ja lääkkeet oli hankittava ostamalla tai takavarikoimalla. Sodanajan varusteiden perushankinta oli aloitettu jo vuonna 1936, ja sodan alkuun mennessä lääkintämateriaalin hankinnat oli saatu pääosin tehtyä. Suurin puute oli huovista ja paareista sekä morfiinista ja kloroformista. Jokaista rintamanosaa varten piti lisäksi perustaa oma evakuointisairaala. Evakuointisairaalassa oli arvioitava nopeasti potilaan tila, leikattava vaikea-vammaiset, annettava hoitoa sokkitilaan joutuneille ja valittava joukosta muualle siirrettävät sekä arvioitava näiden kuljetuskestävyys. Kotiseudun sotasairaaloiden tehtävänä oli antaa potilaille varsinainen hoito ja aloittaa sotainvalidien kuntouttaminen. Lääkintähuollon ylimpänä johtajana päämajassa toimi ylilääkäri, jonka alaisuudessa toimi lääkintätoimisto. Puolustusministeriön lääkintäosaston tehtäväksi oli suunnitelmissa annettu perustaa lääkintäkeskusvarikko, lääkintävarikot ja lääkintäkenttävarikot, keskussotilasapteekki ja sotilasapteekit sekä bakteriologinen keskuslaboratorio ja bakteriologiset laboratoriot. Vaikka Puolustusvoimien sodanajan lääkintähuolto oli etukäteen hyvin suunniteltu mahdollisen sodan varalta, suunnitelmia tarkennettiin ja muutettiin jo ylimääräisen kertausharjoituksen (YH) ja talvisodan aikana. l Markku Honkasalo

11 100-vuotiaat sotainvalidit juhlivat Tampereella Syntymäpäiviään juhlistivat Irja Hakala (vas.), Hilkka Vanhanen, Sirkka Saarikivi, Anja Luukko, Terttu Orpana ja Terttu Mäkilä. Edessä 100-vuotiaat Kauko Mäenpää (vas.) ja Pentti Kuukankorpi. Tampereen sotainvalidiosasto järjestää neljän kuukauden välein kakkukahvit tasavuosia täyttävillä jäsenilleen. Kevään tapaamisessa oli kaksi 100-vuotiasta sotainvalidia. l Pöydät ovat katettuina, kun Tampereen sotainvalidiosaston jäseniä alkaa saapua juhlapaikalle Tammenlehväkeskukseen. Huhtikuun tilaisuuteen osallistuu kahdeksan sotainvalidi- ja leskijäsentä iältään 85–100-vuotiaita. Oman maan puolustaminen etusijalla 100-vuotiaat sotainvalidit Kauko Mäenpää ja Pentti Kuukankorpi istahtavat alas kertomaan elämästään. – Ei ole kyllä puutetta siitä, mitä muistella. Minulla on 17-vuotiaasta lähtien motiivina ollut Suomen tasavallan puolustaminen, Kauko toteaa. Tamperelaisten 17-vuotiaiden nuorten miesten tapaan molemmat kuuluivat suojeluskuntaan. Pentti Harjun suojeluskuntaan ja Kauko Pajarin poikiin, jonka perinneyhdistyksen kunniajäsen hän on. Suojeluskunnat on Kaukolle läheinen aihe. – Ilman suojeluskuntia ja Lotta Svärdiä olisi sotien lopputulos ollut toinen. Suomalaisilla olisi ollut kaamea kohtalo. – Niin olisi, toteaa Pentti. Kauko harmittelee, ettei iso yleisö tunnu ymmärtävän suojeluskuntien merkitystä Suomen itsenäisyyden kannalta. Syyksi hän sanoo Mannerheimin talvisodan päiväkäskyn, jossa Mannerheim ei maininnut suojeluskuntia sanallakaan. – Se oli häneltä mahtavan hieno teko, sillä se olisi ollut sama kuin olisi taisteluvaatteen heittänyt Stalinille. Mutta tämä vääristää historian asiakirjoja, kun luullaan, että se onkin merkki siitä, ettei suojeluskuntalaisilla ollut merkittävää osuutta, Kauko sanoo. Pirkka-Hämeen sotainvalidipiirin toiminnanjohtaja Jouko Sipilä onnitteli Pentti Kuukankorpea. Sotatieltä kouluun Miesten sotakokemukset ovat hyvin erilaisia. Pentti Kuukankorpea ei meinattu aluksi ottaa sotaväkeen lapsena murskaantuneen polven vuoksi. Mutta nuori mies oli päättäväinen ja yliopisto-opinnot keskeytyivät Pentin astuttua palvelukseen. Elämä muuttui jatkosodassa, kun hän haavoittui vakavasti käteensä 13.10.1941. – Oliko se räjähtävä luoti? Kauko kysyy. – Ei vaan käsi meni miinakenttää purkaessa, Pentti kertoo. Räjähdys vei mennessään oikeasta kädestä kolme sormea ja miehen sotakentiltä sairaaloihin. Kotijoukoissa hän palveli kesän 1942 loppuun ja syksyllä hänet laitettiin toipumislomalle. Hänelle ehdotettiin, että toipumislomansa aikana Pentti ehtisi käydä pikakurssin Jyväskylässä päästäkseen kansakoulun opettajaksi. – Siihen aikaan oli ankara opettajapula, joten minä opetin Tampereella kaksi kuukautta. Kun yliopisto taas avattiin lokakuussa 1942, menin jatkamaan opintojani, Pentti kertoo. Korpisoturien tiivis porukka Kauko Mäenpää muistelee marraskuuta 1939, jolloin hän hermoili geometrian kokeessa ja samaan aikaan Helsinkiä pommitettiin. Siitä alkoi Kaukon sotamatka, joka kesti alusta loppuun saakka. – Olin korpisoturi. Pienessä porukassa liikuimme Itä-Karjalan suunnattomissa metsissä yli 40 asteen pakkasissa. Meitä oli 30 pojan joukko, tällainen mahtava, yhteen hiileen puhaltava, hyvin koulutettu porukka, Kauko muistelee. Siviiliin Kauko pääsi marraskuun 1944 lopussa ja itsenäisyyspäivän aikoihin hän ilmoittautui Helsingin yliopistoon opiskelijaksi ja ura metsätieteiden parissa alkoi. Metsään liittyvät myös Kaukon mieluisat muistot lapsuudesta pienestä Lampisten kylästä. Sirkka Saarikivi osallistui Tampereen sotainvalidiosaston järjestämään yhteiseen syntymäpäiväkahvitteluun. – Se oli kuin paratiisi. Keväällä mentiin ja oltiin koko kesä siellä. Vieressä oli mahtavan iso erämaa-alue ja uintipaikka. Luonto tuli tutuksi. Kun sitten tulin pois sodasta, menin naimisiin ja aloitin elämän, niin olihan se hienoa, Kauko muistelee. – Minulle yksi parhaita muistoja elämän varrelta on kesä 1939. Visbyn kyläläiset olivat Saunasaaressa polttamassa juhannuskokkoa ja siellä oli tuttua väkeä. Hilppa, tuleva puolisoni, oli kasvanut jo aikuiseksi, Pentti muistelee hymyillen. Ulkomaanmatkoista virkistystoimintaan Sotainvaliditoiminta on ollut läheistä etenkin Pentille, kun hän vuonna 1943 muutti takaisin Tampereelle. Hän kuuluu yhä Tampereen osaston johtokuntaan ja on mukana myös piirihallituksessa. Kauko on tullut mukaan sotainvalidien toimintaan jäätyään eläkkeelle. Miehet ovat nähneet, kuinka sotainvalidien parissa tehtävä työ on muuttunut. – Ennen oli monenlaista toimintaa: rakentamista, taloudellista auttamista ja vertaistukea ja pitkiä matkojakin teimme ulkomaita myöten. Nyt tämä on pientä, virkistystoimintaa, Pentti kertoo. – Nykyisen muotoinen toiminta on hyvää juuri näin, Kauko sanoo. 100-vuotiaat arvostavat sodassa vammautuneiden parissa tehtyä työtä. – Sotainvalidien Veljesliiton perustaminen ja sen oma toiminta olivat sotavammaisille kaiken a ja o. Tätä ei tämän paremmin ole taidettu hoitaa missään muualla, Kauko sanoo. – Kyllä. Sotainvalidien asiat on meillä hoidettu erittäin hyvin, Pentti lisää. l Teksti: Marja Kivilompolo Kuvat: Marjaana Malkamäki

12 Sotainvalidien perinnejärjestö Sotainvalidien Perinnejärjestön johtoon ei muutoksia l Sotainvalidien Perinnejärjestön vuosikokous pidettiin ravintola Pasilan Pöydän kabinetissa Helsingissä 5.4. Virallisia kokousedustajia oli 19, joista yksi oli perustajajäsen. Edustettuina oli 13 perinneyhdistystä. Lisäksi läsnä oli kuusi muuta henkilöä. Kokouksen avasi Perinnejärjestön puheenjohtaja Lasse Lehtinen ja kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Markku Honkasalo, jonka asiantuntevassa johdossa kokous eteni sujuvasti. Vuosikokouksessa hyväksyttiin vuoden 2018 toimintakertomus ja tilinpäätös sekä vahvistettiin vuoden 2019 toimintasuunnitelma ja talousarvio. Lisäksi vuosikokous hyväksyi hallituksen esityksen järjestää Perinnejärjestön 25-vuotisjuhla vuonna 2020. Henkilövalinnat Perinnejärjestön puheenjohtajaksi valittiin edelleen yksimielisesti kirjailija Lasse Lehtinen. Hallituksen jäseniksi ja varajäseniksi vuodelle 2019 valittiin: Varsinainen jäsen Varajäsen Tauno Skogberg (Uusimaa) Jarmo Helttula (Varsinais-Suomi) Hannu Reko (Kanta-Häme) Tuija-Leena Juutilainen (Pirkka-Häme) Mikko Ruskeala (Lahti) Lyyli Vento (Kymi) Vilho Räihä (Pohjois-Pohjanmaa) Markku Tarvainen (Suur-Savo) Juha Koponen (Pohjois-Savo) Pertti Halonen (Kainuu) Heimo Yrjönsalo (Lohja) Ilkka Nurmi (Satakunta) Juha Siivola (Pohjois-Savo) Reijo Johansson (Pirkka-Häme) Kyösti Tomperi (Sisä-Suomi) Martti Kukkonen (Pohjois-Karjala) Tony Westerlund (Rannikko-Pohjanmaa) Marko Hakala (Etelä-Pohjanmaa) Markku Kallinen (Keski-Pohjanmaa) Jari-Matti Autere (sihteeri, V-S) Vuosikokouksen jälkeisessä hallituksen järjestäytymiskokouksessa varapuheen­­­johtajaksi valittiin Tuija-Leena Juutilainen, sihteeriksi Jari-Matti Autere ja taloudenhoitajaksi Marjo Kovanen. l Teksti: Jari-Matti Autere Mitä purkautuneen sotainvalidiosaston kantolipulle tehdään? Esineet ovat tärkeä osa Veljesliiton perinnettä. Kaikilla osastoilla on toimintaan liittyviä tärkeitä esineitä, joista arvokkain yleensä on osaston lippu. Se halutaan säilyttää senkin jälkeen, kun osasto on purkautunut. Osaston kannattaa hyvissä ajoin suunnitella, mihin lippu sijoitetaan väli­ aikaisesti ja lopullisesti (museoidaan). Veljesliiton arkistotoimikunta suositteli ja liiton hallitus hyväksyi seuraavan: Lipun käyttö osaston purkautumisen jälkeen Sotainvalidien Veljesliitto antaa luvan purkautuneen sotainvalidiosaston lipun käyttöön seuraavien ohjeiden mukaisesti. 1. Lippua voi käyttää niin kauan kuin osaston purkautumisen jälkeen sen alueella on edelleen toimintaa sota­inva­lideille ja/tai puolisojäsenille. 2. Lipun sijoituspaikka purkautumi­sen jälkeen on oltava sotainvalidi­piirin ja jatkossa Sotainvalidien Perinneyhdistyksen tiedossa. Samalla on ilmoitettava, milloin ja missä lippu on otettu käyttöön (lipun naulaus) ja kuka on vihkinyt lipun. 3. Lippua saa käyttää isänmaallisissa tilaisuuksissa, joissa Suomen lipun ohella käytetään eri järjestöjen lippuja. Lipunkäyttö on sallittu myös sotainvalidien hautaus­ tilaisuuksissa, jos omaiset sitä toivovat. 4. Lipulle nimetään lippuvastaava ja hänelle vähintään yksi varahenkilö, jotka vastaavat lipun säilytyksestä ja sen kunnosta. He voivat nimetä tarvittaessa lipulle myös jonkun muun kantajan. Lippuvastaavat ilmoitetaan sotainvalidipiiriin ja jatkossa Sotainvali­ dien Perinneyhdistykselle. 5. Lippujen käytöstä on hyvä sopia paikallisten veteraanijärjestöjen kesken ja pyrkiä noudattamaan yhtenäistä käytäntöä. 6. Yleisen käytännön ja pääesikunnan valtiollisia paraateja varten antaman ohjeen (AJ18134/17.12.2013) mukaisesti järjestöliput tulevat Suomen lipun jälkeen yhteisön perustamisvuoden mukaisessa järjes- tyksessä. Viime sotiin liittyvien tapahtumien yhteydessä veteraanijärjestöjen liput tulevat heti Suomen lipun jälkeen ja Sotainvalidien Veljesliiton osaston lippu niistä ensimmäisenä. Poikkeuksen tekee Kaatuneitten muistopäivä, jolloin Kaatuneitten Omaisten lippu tulee Suomen lipun jälkeen. 7. Osaston purkautumisen yhteydessä pitää päättää, minne lippu aikanaan ”museoidaan”. Vastaanottajana voi olla esimerkiksi maakuntamuseo, kotiseutumuseo, oma kunta, paikallinen varuskunta tai sen sotilaskoti, seurakunta tai maanpuolustusjärjestöjen tilat. Marja Kivilompolo Loppuvuonna 1975 Pellon sotainvalidiosaston lipun vihki kirkkoherra Paavo Korteniemi. Lippua kantoi osaston sihteeri Veli Pekkala, lippuvartiossa Sylvi Uusitalo ja Heimo Alaniemi.

Sotainvalidien Veljesliiton 66. liittokokous 13 Liittokokous sujui yhteisymmärryksessä Veljesliiton korkein päättävä elin kokoontui 6.6. Helsingissä linjaamaan tulevien vuosien toimintaa. Liittokokous on tapahtuma, jossa tavataan sotainvalidityön tekijöitä pitkienkin matkojen takaa. Liittokokouksessa oli paikalla 14 sotainvalidia: kuvassa eturivissä Pentti Kuukankorpi / Pirkanmaa, vasemmalla takarivissä Veikko Haimila / Kymi, Berndt Werterlund / Uusimaa, Jouko Korhonen / Pohjois-Pohjanmaa, Veikko Punakallio / Lahti, Antti Västi / Etelä-Pohjanmaa, Kelpo Lehto / Varsinais-Suomi, Holger Tötterman / Uusimaa ja hänen edessään Rauha Sihvonen / Helsinki, Marjatta Haggrén / Varsinais-Suomi, Seppo Kanerva / Helsinki/ Aivoinvalidit, Jorma Savukoski / Lappi, Lars Löflund / Helsinki / Aivoinvalidit ja Veikko Meronen / Kanta-Häme. l Helsingin Messukeskuksessa kuuli iloista puheensorinaa ja näki lämpimiä halauksia, kun 81 virallista kokousedustajaa saattajineen ja muine osallistujineen tapasivat toisensa ennen liittokokouksen alkamista. Kaikkiaan paikalla oli noin puolitoista sataa ihmistä. Virallinen osuus käynnistyi Hietaniemen hautausmaalta, jossa liiton hallitus kävi laskemassa seppeleet Sankariristille sekä kunniapuheenjohtaja marsalkka Mannerheimin hautapaadelle. Kokousedustajien päivä alkoi valtakirjojen tarkistuksella, minkä jälkeen aikaa jäi kahville ja kuulumisten vaihtamiselle ennen klo 12 alkanutta liittokokousta. Liittokokouksen alkajaisiksi kaikki paikalla olleet 14 sotainvalidia kokoontuivat yhteiskuvaan ja kuvaajia komealle ryhmälle riitti. Sujuva kokous Kokouksen avauspuheen piti liiton puheenjohtaja Marja-Liisa ”Malla” Taipale, joka valittiin kokouksessa jatkamaan tehtävässään. Liittokokouksen puheenjohtajaksi valittiin Vesa Ekroos, sihteeriksi Seppo Savolainen, jotka varmalla otteella vetivät kokouksen. Kokouksessa päätettiin perinteisten liittokokoustervehdysten lähettämisestä ja käytiin läpi selonteko kahden edellisen vuoden toiminnasta sekä liiton taloudesta. Liittokokouk- sessa päätettiin liittovaltuuston jäsenten lukumäärästä sekä valittiin sen jäsenet ja varajä­ senet (taulukko sivulla 15). Kannanotossa kiitettiin, mutta vielä ei ole valmista Liiton tulevaisuuden kannalta merkittävin anti oli esitys tulevan kaksivuotiskauden toiminnan ja talouden suuntaviivoista (pääkirjoituksessa s. 3). Liittokokous myös vahvisti kannanoton (s. 15), jossa liitto kiitti tapahtuneista sotilasvammalain parannuksista mutta myös muistutti puoliso- ja leskijäsenten kuntoutuksen tarpeesta sekä korosti liiton varojen käytön kohdentumista vähävaraisimmille sotainvalidipiireille ja -osastoille. Perinnejärjestö palkitsi aktiivisen yhdistyksen Sotainvalidien Perinnejärjestö palkitsi aktiivisen perinneyhdistyksen kiertopalkinnolla, joka on pienoismalli kuvanveistäjä Reijo Hutun tekemästä Vuosien tuki -patsaasta. Tänä vuonna palkinnon sai Pirkka-Hämeen Sotainvalidien Perinneyhdistys. Palkinnon vastaanottivat perinneyhdistyksen puolesta Pertti Päivärinta sekä sotainvalidipiirin toiminnanjohtaja Jouko Sipilä. Lopuksi päätettiin vielä tulevan, vuoden 2021 liittokokouksen paikaksi Helsinki. Liit- Perinnejärjestön sihteeri Jari-Matti Autere (vas.) ja puheenjohtaja Lasse Lehtinen luo­ vuttivat kiertopalkinnon pirkanmaalaisille Pertti Päivirinnalle ja Jouko Sipilälle. tokokous järjestettiin nyt toista kertaa yksipäiväisenä työkokouksena ja mallia jatketaan myös tulevien liittokokousten kanssa. l Teksti ja kuvat: Marja Kivilompolo

Sotainvalidien Veljesliiton 66. liittokokous 14 Yhdessä eteenpäin l Liittokokous tarjoaa osallistujille mahdollisuuden tavata tuttuja sekä uusia ihmisiä eri puolilta Suomea ja Ruotsia, joita kaikkia yhdistää halu tehdä arvokasta työtä sotainvalidiemme sekä heidän puolisoidensa ja leskiensä hyväksi. Avauspuheenvuorossaan Veljesliiton pu­ heenjohtaja Malla Taipale kertoi, kuinka ensimmäiset kaksi vuotta kunniatehtävässä ovat olleet mieluisaa aikaa ja kenttä on tullut tutuksi. Puheenjohtaja korosti yhdessä tekemisen merkitystä, mikä on ollut liitossa selvää jo 79 vuoden ajan. Kattava kenttä ja yhteistyö poikivat hedelmää myös edunvalvonnassa. – Valtakunnallista vaikuttamis- ja edunvalvontatyötä tehdään liittotasolla ja pääosin liittotason edustajien toimesta. Paikallistasolla piirit sekä osittain vielä osastot hoitavat käytännön asioita ja valvovat etuuksien toteutumista. Puhumattakaan tukihenkilöiden tärkeästä roolista lähellä ihmistä arkipäivän elämässä. Näin yhdessä toimien voimme viedä asioita tehokkaasti eteenpäin ja toimia koko jäsenistön parhaaksi. Tärkein osa sotainvalideja koskevasta val- vontatyön tavoitteista on saavutettu pieniprosenttisten laitoshoidon myötä, mutta työtä riittää yhä etenkin puolisoiden ja leskien kohdalla. – Keskeinen asia jatkossa on puolisoja leskikuntoutukseen pääsyn edellytysten parantaminen. Ja ennen kaikkea sen varmistaminen, että ne palvelut ja etuudet, joita lainsäädäntö takaa jäsenistöllemme, myös käytännössä toteutuvat parhaalla mahdollisella tavalla. l Liittokokouksen tunnelmaa l Laura Rantala Kangasalta oli toista kymmentä vuotta naisjaoston sihteerinä ja toimii nyt kolmatta vuotta paikallisen osaston puheenjohtajana. Tämä oli ensimmäinen kerta kun hän oli liittokokouksessa kokousedustajana. Mukana ollut tytär Kirsti Rantala sanoo, että heidän koko perheensä on mukana sotainvalidityössä: hän vanhempiensa myötä ja hänen lapsensakin ehtivät tutustua isoisäänsä ennen kuin hän nukkui pois. – Koulussa pojaltani kysyttiin esikuvia ja hän vastasi: sotainvalidit. Laura kertoo, ettei hänen edesmennyt sotainvalidimiehensä aluksi juurikaan sota-ajasta puhunut, mutta öisin kokemukset tulivat uniin. Myös hänelle sotainvalidityö oli tärkeää loppuun asti. – Olen samaa mieltä. Mistä tahansa muusta harrastuksesta voin luopua mutta en sotainvalidityöstä, Kirsti toteaa. Kirsti (vas.) ja Laura Rantala Kangasalta ovat sydämellään mukana sotainvalidityössä. Jorma Savukoskella oli kunnia olla vastaanottamassa Puolustusvoimain lippujuhlan paraatia Rovaniemellä kaksi päivää ennen liittokokousta. ”Oli kunnia edustaa veteraaniveljiä ja -siskoja.” Hämeenlinnassa asuva Irja Hirstiö (vas.) tapasi Lapin-aikojensa tuttuja ja juteltavaa riitti. Vieressä Markku Särkipaju ja Lapin piirin toiminnanjohtaja Anu Vasama. Uusiakin tuttavuuksia syntyi. Kuvassa turkulainen sotainvalidi Kelpo Lehto ja Kymen piirin toiminnanjohtaja Tiia Sihvola. Sotainvalidityön seuraaminen tärkeää Rovaniemeltä asti liittokokoukseen oli saapunut sotainvalidi Jorma Savukoski, 95, joka tunnetaan hyvänä runonlausujana. Sotainvalidit, kuten myös muut isänmaalliset järjestöt ovat Petsamosta kotoisin olevan miehen sydäntä lähellä. – Liityin sotainvalideihin vuonna 1986 ja siitä asti olen ollut mukana varainkeruun parissa, Jorma sanoo. Hän on tarkkaan seurannut sotainvalidien parissa tehtävää työtä ja seuraa jatkossakin, sillä meneillään ovat tärkeät vuodet, kun sotainvalidien määrä vähenee. – On tärkeää, että tälle jalolle asialle tulee jatkajia, sillä meistä sotainvalideista ei ole enää yksin kaikkea hoitamaan. l Tekstit ja kuvat: Marja Kivilompolo Someron osaston pj Heikki Kärri tuli mukaan sotainvalidityöhön vuonna 2001 ja pitää sitä kunniatehtävänä, joka ei jatku enää pitkään. Liittokokous on merkittävä tapahtuma myös sosiaaliselta kannalta: ”Minulle nämä ovat erikoisia tilanteita, kun ympäri maata kokoontuu väkeä ja pääsee tutustumaan heihin.” Liiton puheenjoh­ tajana kehusano­ jen saattelemana jatkamaan valittu Marja-Liisa Taipale kiitti lämpimästi luottamuksesta. Puheenjohtajan pesti on ollut hänelle mieluinen ja hänet on otettu lämpimästi vastaan. Kuva: Paavo Mikkonen

15 Liittovaltuuston jäsenet ja varajäsenet vuosiksi 2019–2021 Piiri / yhdistys Varsinainen jäsen 1. varajäsen 2. varajäsen Helsinki Seppo Kanerva Helsinki Christian Wallin Helsinki Reijo Söderberg Vantaa Uusimaa Jaakko Torppa Tuusula Erkki Tuormaa Loviisa Taisto Vanhapelto Järvenpää Varsinais-Suomi Heimo Purhonen Salo Heikki Kiiski Pöytyä Raimo Salonen Loimaa Kanta-Häme Juha Vuorinen Toijala Irja Hirstiö Hämeenlinna Heikki Karisto Tuulos Pirkka-Häme Heikki Kujanpää Hämeenkyrö Raimo Toivo Sastamala Juhani Muuriaisniemi Virrat Lahti Pentti Löfgrén Lahti Veikko Punakallio Heinola Kalle Hiltunen Lahti Kymi Kari Hietanen Kouvola Reijo Tanskanen Luumäki Veikko Haimila Joutseno Satakunta Ilkka Nurmi Pori Olli Saari Rauma Kaija Jokela Huittinen Sisä-Suomi Pertti Koivunen Äänekoski Kyösti Tomperi Jyväskylä Rauli Jakobsson Jämsä Suur-Savo Hannu Toivonen Mikkeli Riitta-Leena Heinonen Varkaus Martti Kemppainen Pieksämäki Rannikko-Pohjanmaa Markku Ranta Uusikaarlepyy Raimo Latvala Mustasaari Wolf Enbacka Pietarsaari Etelä-Pohjanmaa Antti Västi Seinäjoki Pekka Marttala Seinäjoki Rauno Yli-Hynnilä Kurikka Pohjois-Savo Heikki Lahtela Siilinjärvi Jussi Huttunen Kuopio Reijo Sojakka Leppävirta Pohjois-Karjala Ahti Karttunen Outokumpu Mauri Timonen Nurmes Kari Kalinen Outokumpu Keski-Pohjanmaa Esko Hirviniemi Haapajärvi Heikki Kankaanpää Sievi Seppo Kauppila Kannus Pohjois-Pohjanmaa Pentti Jouppila Oulu Esko Kantola Ruukki Esko Keränen Tyrnävä Kainuu Juhani Hautala Kajaani Timo Hurskainen Kajaani Pertti Halonen Suomussalmi Lappi Jouko Lahdenperä Tornio Kosti Hietala Muonio Matti Hulkko Pelkosenniemi Ruotsi Anssi Pajuvirta Tukholma Anne Eriksson Bro Jouni Knuuttila Halmstad Sotasokeat Teuvo Ljungberg Helsinki Aatu Moilanen Helsinki Markku Palokangas Helsinki Aivoinvalidit Lars Löflund Helsinki Matti Saresvirta Harjavalta Taito Vesala Helsinki Perinnejärjestö Jari-Matti Autere Oripää Hannu Reko Forssa Tuija-Leena Juutilainen Tampere Sotainvalidien Veljesliiton liittokokouksen kannanotto 6.6.2019 Maamme sotainvalidit esittävät kiitoksen eduskunnalle, jonka aloitteesta ja yksimielisellä päätöksellä viime joulukuussa hyväksytty lainmuutos avasi 10–15 %:n haittaasteen sotainvalideille mahdollisuuden päästä tarvittaessa hoitoon sotainvalidien veljeskoteihin. Samalla on saatu päätökseen liiton monivuotinen työ kaikkien sotainvalidien saamiseksi sotilasvammalain nojalla korvattavien avo- ja laitoshoidon palvelujen piiriin. Keski-iältään 95-vuotiaiden sotainvalidien vanhuudenhuollon turvaaminen edellyttää, että kunnat järjestävät heidän tarvitsemansa riittävät sosiaali- ja terveydenhuollon avopalvelut. Myös hoitolaitoksissa tulee olla riittävästi ammattitaitoista henkilökuntaa huolehtimassa näiden kunniakansalaisten laadukkaasta hoidosta. Liiton ja sen jäsenyhdistysten edunvalvontatyötä tarvitaan jatkossakin varmistamaan sotainvalidien palvelujen toteutuminen. Huomattava osa sotainvalidien puolisoista ja leskistä jää yhä vaille kuntoutusta. Heidän tukensa sotainvalideille on ollut merkittävä. Sotainvalidien Veljesliitto pitää tärkeänä, että iäkkäille puolisoille ja leskille tarkoitettua kuntoutusta kehitetään ja laajennetaan tukemaan heidän arkea. Sotainvalidien veljeskotien tarjoa­ malla asiantuntevalla hoidolla ja niiden vastuulla olevalla neuvontapalvelulla on keskeinen asema, jotta sotainvalidien elämänehtoo on turvallinen. Niiden osaamista ja palveluita tulisi nykyistä enemmän käyttää myös sotainvalidien puolisoiden ja leskien sekä kaikkien sotiemme veteraanien hyväksi. Tarve sotainvalidien ja puolisojäse­ nien tukemiselle jatkuu. Sotainvalidien Veljesliitto ja sen jäsenyhdistykset käyttävät varallisuutensa sotainvalidien elinaikana heidän ja puolisojäsenten hyväksi. Perinteisen veljeshengen mukaisesti tuetaan heikoimmassa asemassa olevia, tarvittaessa antamalla veljestukea myös yli osasto- ja piirirajojen. Veljesliiton 66. liittokokouksessa oli 89 kokousedustajaa, joista 12 oli sotainvalideja.

16 Teema Piirien henkilöjäsenyys Osastojen purkautuessa yhteyshenkilöiden merkitys kasvaa Monessa sotainvalidipiirissä eletään tilanteessa, jossa osa osastoista on purkautunut ja jäljellä olevat jäsenet ovat siirtyneet piirin henkilöjäseniksi. Toiminta alueella jatkuu silti ennallaan. Ritva Kuittinen (vas.) käy Anja Käyhkön, Lempi Issakaisen ja Annikki Harisen kanssa läpi ajan­kohtaisia asioita. l Kiteen veteraanitalon kerhotilassa käy kuhina, kun paikalle on kokoontunut viime vuoden lopussa purkautuneen sotainvalidiosaston yhteyshenkilöitä sekä alueen leskijäseniä. Ystävälliset välit kertovat pitkästä yhteisestä ajasta. Yhdyshenkilöt avainroolissa Osaston johtohahmo ja yhdyshenkilö Ritva Kuittinen on tehnyt sotainvalidityötä jo yli 40 vuotta. Hän aloitti naisjaoston sihteerinä ja hoiti sitä tehtävää jaoston purkautumiseen asti vuonna 2010. – Tämä on oikein mukavaa talkootyötä. Koskaan en ole ajatellut, että tästä olisi vaivaa, Ritva sanoo. Muutama vuosi ennen purkautumistaan Kiteen osastoon liittyivät Kesälahden ja Tohmajärven osastot. – Kun osastot yhdistyivät, valitsimme jokaisen osaston alueelle yhden yhteyshenkilön. Se määrä on riittänyt hyvin, sillä jäseniäkään ei ole enää paljon, Ritva toteaa. – Kaikki meidän yhdyshenkilömme ovat työhönsä sitoutuneita ja sydämellään mukana, Pohjois-Karjalan piirin toiminnanjohtaja Tuulikki Leinonen kiittää. Muutos helpotti hallinnollisia tehtäviä Kiteen osasto purkautui vuoden 2018 lopussa ja samaan aikaan viimeinen sotainvalidi nukkui pois. Muutos ei ole huolettanut Ritvaa. – Mietin, että miksi kannattaa pitää omaa Äitinsä omaishoitaja ja veteraanityön aktiivi Tapio Käyhkö (vas.), ja entisen Kiteen osaston johtokunnan jäsen Kauko Raekorpi (oik.) keskustelivat piirin puheenjohtajan Ahti Karttusen kanssa. yhdistystä, kun meillä on niin hyvä piiri, joka hoitaa asiat. Mikään ei muuttunut, paitsi että nyt ei enää tarvitse maksaa laskuja eikä hoitaa sihteerin tehtäviä. Toimiva yhdyshenkilöiden verkosto varmistaa, että yhteys jäseniin säilyy ja apua löytyy sitä tarvittaessa. – Jos jotakin ongelmia tulee, soitamme Ritvalle, paikalla olevat leskijäsenet Anja Käyhkö, Lempi Issakainen ja Annikki Harinen sanovat. – Ja aina jos edunvalvonnassa tulee muutoksia, niin Tuulikki hoitaa, että olemme ajan tasalla, Ritva jatkaa. Osaston purkautuminen vaatii ennakkosuunnittelua ja verkoston toimivuuden var- mistamista. Kaikille jäsenille lähetettiin myös kirje, jossa kerrottiin tulevasta muutoksesta ja siitä, miten se heihin käytännössä vaikuttaa. Paikalla olevat leskijäsenet eivät ole huomanneet, että mikään heidän arjessaan olisi muuttunut. Entiseen tapaansa he osallistuvat yhteisiin tilaisuuksiin sekä Pohjois-Karjalan piirin perinteikkäille virkistys- ja kuntoutuskursseille vointinsa mukaan. Tärkeää kotipalvelua Yksi palveluista on leskijäsenille erityisen mieleinen. – Siivous on oikeastaan kaikista tärkeintä, sillä jos itse alkaa siivota, voi helposti kaatua, rouvat toteavat.

Teema Piirin toiminnanjohtaja Tuulikki Leinonen (vas.) kävi läpi vanhoja valokuvia Mari Pennasen ja Armi Heleniuksen kanssa. 17 Tapaaminen oli äitienpäivän alla, joten leskijäsenet saivat kukat. Kiteen veteraanitalolla iltapäivää viettivät Ahti Karttunen (vas.), Tapio Käyhkö, Aira Havukainen, Ritva Kuittinen, Mari Pennanen, Tuulikki Leinonen, Väinö Hänninen, Kauko Raekorpi ja Armi Helenius. Edessä osaston leskijäseniä Anja Käyhkö (vas.), Lempi Issakainen ja Annikki Harinen. Kyseessä on Keski-Karjalan hoivapalvelut Oy, jolta osasto ostaa jäsenilleen kunkin vaihtelevien tarpeiden mukaan siivouspalveluita, joita piiri tukee 250 eurolla henkeä kohden. Vaihtoehtoisesti jäsenet voivat saada samalla rahalla muita tarpeensa mukaisia hyvinvointipalveluja. – Asiakkuus yleensä alkaa siivouksesta ja sitten mietitään asiakkaan tarpeiden mukaan tarvetta myös muille palveluille kuten kaupassa käynnille, yrittäjä Mari Pennanen kertoo. Mukana tapaamisessa ovat myös yrityksen työntekijät Aira Havukainen ja Armi Hele­ nius, jotka ovat leskille selkeästi enemmän kuin siivoajia, niin lämpimästi heistä puhutaan. Rouvat kiittelevät työntekijöiden ammattitaitoa sekä luonteenlaatua. – Se on monelle viikon kohokohta, kun siivooja tulee, Mari Pennanen toteaa. Auttajat siirtyivät saamapuolelle Kahvittelun lomassa rouvat muistelevat aikaa, kun naisjaosto oli aktiivisimmillaan ja hankki rahaa vähävaraisten perheiden tukemiseen. Nyt tilanne on toisin päin. – Ennen naisjaostot keräsivät rahaa vähävaraisille sotainvalideille. Nyt taas järjestetään toimintaa meille naisille, Lempi naurahtaa. – Harmi, ettei naisten ja kotirintaman roolia ole jo aikaisemmin alettu ottaa esille, naiset toteavat. Samaa mieltä on sotainvalidi- ja veteraanityön aktiivi Tapio Käyhkö, joka toivoo, että kotirintaman toiminnasta ja siellä kovista kohtaloista saataisiin vielä kattava kuva jälki­pol­ville tallennettavaksi. Kunniavelkaa Kovasta kohtalosta tietää Kauko Raekorpi, joka on sotaorpo. Hän on ollut mukana hake- massa rajan taakse jääneitä sotilaita kotimaan multiin. – Kun tutkii maastoa miinaharavalla ja tajuaa, kuinka paljon rautaa siellä on, niin on ihme, että kukaan on sieltä selvinnyt hengissä. Paikalla olevat miehet ovat jo purkautuneiden osastojen yhdyshenkilöitä ja muutenkin aktiivisia veteraanityössä. Taustalla on kunnioitus sen ikäluokan tekoja kohtaan. – Reserviläiset tekivät sopimuksen, että kun veteraanit vanhenevat, niin me otamme heidän asiansa hoidettaviksi, Väinö Hänninen sanoo. Heille oli selvää jatkaa mukana toiminnassa vaikka osasto purkautui. Muutos ei aiheuttanut heissä huolta. – Meillä on hyvät yhteydet piiriin. Osa jäsenistä siirtyi piirin jäseneksi jo aikaisemmin. Hyvä yhdyshenkilö on tärkeä. Ritvalla on paljon vastuuta ja me muut autamme häntä, miehet kehuvat. Aktiivisten määrä vähenee Kiteen osastosta piirin henkilöjäseniksi siirtyi 20 leskijäsentä. He ovat olleet pitkään mukana toiminnassa mutta korkea ikä alkaa verottaa heidänkin aktiivisuuttaan. – Siihen asti kun olen päässyt kulkemaan, olen osallistunut kaikkeen. Nyt kuljen aina poikani kanssa, ja hän on muutenkin aktiivi- nen kaikessa veteraanityössä. Yhdessä käydään yhtenään tapahtumissa. Ilman häntä en pääsisi mihinkään, Anja sanoo ja kiittää poikaansa Tapio Käyhköä. Sama on näkynyt myös piirin järjestämissä tilaisuuksissa ja kursseissa, joissa on yleensä aina ollut paljon osallistujia. – Entistä enemmän tapahtumia järjestetään yhteistyössä alueen muiden toimijoiden kanssa, jotta tavoitetaan mahdollisimman monia jäseniä, Tuulikki ja piirin puheenjohtaja Ahti Karttunen kertovat. Joitakin kursseja on jouduttu lopettamaan, kun osallistujia ei ole enää riittänyt. Piirissä tiedetään, kuinka tärkeitä yhteiset tilaisuudet ja retket ovat, joten niitä halutaan tarjota jatkossakin eri puolilla piiriä. Paikalliset tapahtumat ovat tärkeitä, sillä pidempi matka karsii pois jo osan osallistujista. – Täällä on ollut aina aktiivista väkeä ja paljon toimintaa. Nyt ikä on alkanut vähän painaa, Tuulikki jatkaa. Mutta vielä ei ole aika lopettaa. PohjoisKarjalan piirissä toimi vuoden 2019 alussa vielä vielä viisi osastoa, joista kaksi purkautuu tämän vuoden loppuun mennessä. Piirissä oli vuoden alussa 94 sotainvalidia ja 299 puolisoa ja leskeä. l Teksti ja kuvat: Marja Kivilompolo

18 Hyvinvointi Suunterveyden riskitekijät Ikääntyminen vaikuttaa ihmisen kehoon eikä suu tee poikkeusta. Perusasiat, kuten säännöllinen harjaus ja hyvät elintavat, pätevät ikääntyneilläkin. On myös muuta­ ma seikka, joihin etenkin ikäihmis­ ten tulee kiinnittää huomiota. l Ihmisen elinkaaressa on havaittavissa kolme kohtaa, jolloin hampaiden reikiintyminen on isoimmillaan. – Ensimmäinen tulee 5–6-vuotiaana, kun ensimmäiset pysyvät hampaat puhkeavat. Toisen piikin muodostavat reilut parikymppiset, jotka ovat olleet ilman kouluhammashoitoa kymmenen vuotta, poissa äidin valvovan katseen alta eivätkä muista pestä hampaitaan kahdesti päivässä. Viimeinen piikki tulee noin 75 vuoden iässä, kun alkaa tulla sairauksia ja niiden myötä lääkityksiä, mikä aiheuttaa syljen erityksen vähenemistä, ikäihmisten suun terveyteen perehtynyt hammaslääkäri Päivi Siukosaari kertoo. Hän on työskennellyt pitkään ikääntyvien suunterveyden parissa ja väitellyt aiheesta tohtoriksi. Siukosaari on työskennellyt myös yksityisellä puolella palvelutaloon perustetussa hammashoitolassa, jossa hän pääsi näkemään, kuinka säännöllinen hoito ja puhdistus auttavat pitämään hampaat kunnossa. – Kun suuhygienisti teki ylläpitohoitoa kolmen kuukauden välein, saatiin hampaiston romahtamista hidastettua merkittävästi. Yhä useampi ikääntyy omilla hampaillaan Tutkimukset ovat osoittaneet, että yhä useampi vanhenee niin, että heillä on omat hampaat suussaan. THL:n Terveys 2011 -tutkimuksessa todettiin, että kun vuoden 2000 tutkimuksessa 65–74-vuotiailla miehillä hampaattomuutta oli 30 prosentilla, oli sitä vuoden 2011 tutkimuksessa enää n. 15 prosentilla. Ikäluokassa 75-vuotiaat ja vanhemmat vastaavat hampaattomuusprosentit tippuivat n. 50 prosentista alle 30 prosenttiin. Trendi näkyy myös naisissa. Vuoden 2000 tutkimuksessa 65–74-vuotiailla naisilla hampaattomuutta oli n. 40 prosentilla kun sitä vuonna 2011 oli enää n. 18 prosentilla. Ikäluokassa 75 ja vanhemmat hampaattomuutta oli vuonna 2000 n. 60 prosentilla, vuoden 2011 vastaava luku oli n. 45. Omat hampaat vaativat hoitoa Tämän omat hampaat suussaan vanhenevan väestön ikääntyminen ja hampaiden kunnossa pitäminen herättää huolta. Omat hampaat vaativat säännöllistä, huolellista hoitoa, sillä reikiintyneet hampaat ja tulehtuneet ikenet ovat terveysriski ja laskevat elämänlaatua. – Siksi suun terveydestä puhutaan jo lap- Päivi Siukosaarella on suugeriatrian erikoispätevyys, joten hän tuntee ikäihmisten suut ja niiden haasteet hyvin. sesta lähtien. Viimeistään viisikymppisten suu pitäisi laittaa siihen kuntoon, että sillä selviää seuraavat 30 vuotta. Jos odotetaan, että ihminen on 75-vuotias ja suu on jo huonossa kunnossa, niin sitten ollaan jo jälkijunassa, Siukosaari toteaa. Nopeasti voisi ajatella, että kokoproteesi olisi parempi vaihtoehto kuin omilla hampailla vanhaksi eläminen. Näin ei kuitenkaan ole. Omilla hampailla purentateho on parempi kuin proteeseilla ja se taas vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmisen terveyteen. – On selkeää tutkimusnäyttöä siitä, että kun omien hampaiden määrä vähenee kriittisen pisteen alle, niin ruokavalio muuttuu. Se vaikuttaa syömiseen ja yleisterveyteen. Eli esimerkiksi jos syöt huonosti, olet huterompi ja kaatuilet helpommin. Kasaantuvat riskitekijät Ikäihmisen suunterveyden suurimmat ongelmat ovat karies eli hampaiden reikiintyminen sekä ientulehdukset. Kun riskitekijät osuvat kohdilleen, voi tervekin suu joutua ongelmiin parissa vuodessa. Hampaiden omahoito ei enää onnistu, kun motoriikka, muisti ja näkö heikkenevät. – Muistin ja kognition tasot näkyvät suun terveydessä. Ei niinkään, että huono suunterveys aiheuttaisi niitä vaan sairastuessaan ei enää muistakaan, mikä hammasharja on, ja mitä liikkeitä sillä pitäisi tehdä. Lääkkeiden yleinen sivuvaikutus on alentunut syljeneritys, ja se on myös yksi suunterveyden riskitekijöistä. Syljen vähäisyys mm. vaikeuttaa puhumista ja syömistä sekä kasvattaa riskiä sienitulehduksiin ja hampaiden reikiintymiseen. Hammaslääkäriin pääseminen tai jaksaminen on monille ongelma. Tässä apuna ovat kaupunkien ja kuntien liikkuvat hammaslääkäriklinikat, joilla ammattilaiset tuodaan tarvittaessa vaikka potilaan kotiin. – Toki liikkuvat yksiköt ja hammaslääkärin irrottaminen kiireiseltä vastaanotolta maksavat, mutta maksaahan hampaiden ”jälkikorjauskin”, sanoo Siukosaari, jolla on onnistuneita tuloksia liikkuvien yksiköiden käytöstä. Hyvä puhdistus vaatii opastusta Erikoishammaslääkäri Päivi Siukosaari ottaa esille laitoksissa asuvien ikäihmisten suunterveyden, joka on hänen mukaansa edelleenkin usein huono. Syitä on useita. Suun terveys on siinä vaiheessa usein päässyt jo romahtamaan. Hampaiden peseminen myös koetaan vaikea-

Hyvinvointi 19 kasautuvat iän myötä na, sillä hoitaja voi pelätä satuttavansa asiakasta tai ei osaa puhdistaa toisen ihmisen suuta. Asiakkaita kannustetaan omatoimisuuteen vaikka puhdistusteho olisi kovin vaatimaton. Lisäksi suu on intiimi paikka. – Hoitohenkilökunta kyllä pesee pyllyn ja harjaa hiukset mutta toisen ihmisen suuhun meneminen on vaikeaa. Jos muisti heikkenee, niin hammasharjan saaminen toisen ihmisen suuhun voi olla todella vaikeaa. Ja jos suussa on vielä kipuja, niin se voi olla vieläkin hankalampaa. Ratkaisuksi Siukosaari sanoo koulutuksen sekä suunterveyden mukaan ottamisen muuhun hoitotyöhön. – Integroidaan hammashoito muuhun hoitoon ja kirjataan se potilaan palvelusuunnitelmaan ja sitä seurataan. Samalla kun harjataan hiukset, niin pestään myös hampaat. Ja koulutetaan ihmiset tähän. Osa kokonaisvaltaista hyvinvointia Suunterveys ja siitä huolehtiminen on tärkeä osa toimintakyvyn ylläpitoa ja siksi siitä halutaan huolehtia muuttuvissakin tilanteissa. Ikäihminen tarvitsee yksilöllisen hoitosuunnitelman suun hoitoon sekä opastuksen siinä tarvittavista välineistä. Apua löytyy tarpeen mukaisilta, säännöllisiltä käynneiltä suuhygienistillä ja hammaslääkärillä. – Tarkastuksessa selvitettäisiin suun terveys sekä tarpeellinen hoito ja annettaisiin kirjalliset ohjeet. Toivomus olisi, että esimeriksi pitkäaikaisen kotihoidon asiakkailla olisi kylpyhuoneessa laminoitu, selkeä ohje, jossa kerrotaan miten ja millä välineillä asiakkaan suuta hoidetaan, Siukosaari sanoo. Terve suu on olennainen osa hyvinvointia. Kun oma toimintakyky on alentunut eikä hoidosta selviä yksin, tarvitaan muiden apua joko laitoshoidossa tai kotona. Lisäksi suunnitelman toteutumista pitäisi valvoa. Tulehdus suussa on terveysriski Vaikka suu ja hampaat ovat helposti piilotettavissa, ovat ne silti yhteydessä muuhun elimistöömme. Etenkin hampaan kiinnityskudosten tulehduksesta eli parodontiisista on selkeää näyttöä syy-yhteyksistä muihin sairauksiin. – Ne ovat tulehduspesäkkeitä, joista voi lähteä verenkiertoon bakteereita ja paikallistulehduksen välittäjäaineita. Kun on suu täynnä hampaita, ja jokainen ien on tulehtunut, on se sama kuin ihmisellä olisi kämmenen kokoinen avohaava. Sen vuoksi suun pitäisi olla terve ja tulehduspesäkkeet saneerataan esimerkiksi ennen isoja leikkauksia, Siukosaari kertoo. Hän uskoo kuitenkin siihen, että suun terveyttä tukemalla pystytään tekemään paljon ja pitämään ihmisellä käytössään hyvään elämänlaatuun tarvittavat omat hampaat. Tämä tarkoittaisi kuitenkin ymmärrystä asiakkailta hampaiden hoidon tärkeydestä sekä asennemuutosta hammaslääkärikunnalta, missä keskityttäisiin ennaltaehkäisyyn korjaavien toimenpiteiden sijasta. Siukosaari korostaa etenkin karieksen hallintaa ja parodontiitin ylläpitohoitoa hammaslääkärin poran käytön sijasta. – Tarkoitus olisi tehdä hammaslääkäri työttömäksi, Siukosaari hymyilee. l Teksti ja kuvat: Marja Kivilompolo Muista nämä: • hampaiden harjaus kahdesti päivässä sähköhammasharjalla • jos kariesriski on koholla, käytä hammastahnaa, jossa on tuhti fluoripitoisuus (apteekista reseptillä) • hammasvälien puhdistus ammattilaisen valitsemilla välineillä • jos on alentunut syljeneritys esim. lääkkeiden sivuvaikutuksena, keskustele lääkärisi kanssa mahdollisuudesta vaihtaa lääkitystä tai keinoista lisätä syljeneritystä • säännöllinen ateriarytmi – viisi kertaa päivässä (hampailla on aikaa torjua happohyökkäys) • janojuomaksi vettä, ei vain mehua • käy säännöllisesti suuhygienistillä ja tarvittaessa hammaslääkärillä Hampaiden tehokas puhdistaminen vaatii opastusta.

20 Puolisojäsen Puolisojäsenkerhosta löytyi yhteisyyden tunnetta Anu Kähkönen on innokas lukija. Pitkään elämään mahtuu paljon ilonaiheita sekä suruja. Kenenkään ei tarvitse jaksaa yksin vaan tukea voi löytää vertaisistaan. Myös omista ilonaiheista kannattaa pitää kiinni niin pitkään kuin pystyy. l Helsingin Oulunkylässä asuu pirteä ja toimelias rouva, Anu Kähkönen, 91, joka kertoo elämästään ja surujen kanssa elämisestä. Anu tapasi puolisonsa, sotainvalidi Olavi Kähkösen vuonna 1951 ja seuraavana vuonna vietettiin parin häitä. Olavi oli rakennusinsinööri ja Anu työskenteli sairaanhoitajana psykiatrisella puolella. – Vuonna 1952 olimme molemmat tavallamme mukana olympialaisissa, kun Olavi konstruoi stadionin yhden osan. Minä puolestani olin ensiaputehtävissä Seurasaaressa, Anu muistelee. Yhdessä kuntoutukseen Olavi vammautui jalkaansa 20-vuotiaana, kun hän sai kiväärinluodin pohjeluuhunsa. Haava alkoi märkiä ja lääkäri jo kehotti amputoimaan jalan, mutta onneksi Olaville ehdittiin saada penisilliiniä, joka pysäytti tulehdukset ja jalka saatiin säästettyä ja jalka parani niin hyvin, ettei Anu aluksi tiennyt miehensä vammautumisesta. Olaville jäi kuitenkin jäi kuitenkin 30 %:n invaliditeetti, minkä vuoksi hän sai vuosittain kuntoutusta, jonka jakoi mielellään puolisonsa kanssa. – Hän aina halusi jakaa kuntoutuksensa ja sanoi: ”Mitä minä siellä yksin tekisin?”. Pidimme ulkoilusta ja urheilemisesta ja pääsimmekin käymään ihanissa paikoissa, Anu kertoo. Vaikka perheeseen syntyi lapsia, saattoivat he jatkaa kumpikin myös oman uransa parissa. – Meillä molemmilla oli omia juttujamme. Se taisi olla vain hyvästä, Anu hymyilee. Olavi päätyi Hankkijalle töihin ja Anu jatkoi uraansa lasten ja nuorten psykoterapian parissa. Hän on toiminut vuosikymmeniä psykoterapeuttina sekä työnohjaajana. Eläkkeelle päästyään hän päätti jatkaa opintojaan yliopistossa ja valmistui kasvatustieteiden maisteriksi. Mottitalkoot Maalla Savossa kasvanut Anu Kähkönen toteaa, ettei heillä ollut juurikaan sodasta tietoa. – Paitsi jos talviaikana kävi kaupassa, piti selän päälle vetää lakana suojaksi, kun lento- koneet lensivät yläpuolella. Hän muistaa kotirintamalla tehtyjä töitä, etenkin mottitalkoot ja sekä kotirintamanaisille vuonna 1941 määrätyn ”maaottelumarssin”. – Siinä kotirintaman naisille sekä nuorille oli annettu kymmenen kilometrin matka, joka piti suorittaa tunnissa ja 40 minuutissa. Suhtauduin tehtävään urheiluna, mikä johtui varmaan siitä, että sota-aikana mikä tahansa oli ”jotakin muuta”. Muistan kuinka häiritsevältä tuntui naapurin miehen kommentti, että marssi olisi järjestetty näyttämään ihmisten kunto ennen kuin joutuvat marssimaan Siperiaan. Sodassa ollut Olavikaan ei juuri kokemuksistaan puhunut. Hän alkoi käydä Oulunkylän kuntoutussairaalassa ryhmässä, jossa tutustui muihinkin sotainvalideihin. – Se oli hänelle tärkeä ryhmä, mutta kun hänelle tuli selkävaivoja, hän joutui jäämään pois. Se oli Olaville raskas paikka, sillä siellä olisi ollut tuttuja kavereita. Olavilla diagnosoitiin muistisairaus varhaisessa vaiheessa vuonna 2002. Lääkitys aloitettiin ajoissa, mutta lopulta sairaus vei miehen. Pitkään hän asui kotonaan Anun kanssa, mutta sairauden edetessä hänen oli paras muuttaa laitokseen, ja siellä hän asuikin viimeiset kym-

21 menen kuukauttaan ennen kuin nukkui pois vuonna 2008. Surua tuli lisää kolmen vuoden päästä, kun heidän poikansa menehtyi sairastuttuaan vakavasti. Mukaan puolisokerhoon Uusi elämäntilanne puolison kuoltua pani tarkastelemaan elämää ja vapaa-aikaa uudelta kannalta. Anu osallistui sotainvalidipiirin järjestämälle Porvoon-risteilylle, jossa hän tapasi Helsingin puolisokerhon silloisen aktiivin, nyt jo edesmenneen Anna-Kaisa KorhonenEnqvistin. He alkoivat keskustella, ja kun selvisi, että Anu on psykoterapeutti, pyysi Anna-Kaisa häntä vetämään puolisokerhossa sururyhmää. Anu veti pari kurssia ja liittyi lopulta itsekin puolisokerhoon. – Puolisojäsenryhmä tarjoaa yhteenkuuluvuuden kokemuksen juuri siinä, että ollaan suunnilleen yhtä vanhoja ja leskinä saman kokeneita. Hän muistelee lämmöllä kerhon lauluhetkiä, joissa he omista lauluvihkoistaan lauloivat isänmaallisia lauluja sekä tuttuja maakuntalauluja. Siinäkin hän koki yhteisyyttä. – Yksi laulu on kuitenkin yli muiden: Veteraanin iltahuuto, jota laulaessa tulevat tunteet ja kyyneleet. Tässä Kalervo Hämäläisen tekemässä kappaleessa on mielestäni kaikki ja se on tehty kaikille sukupolville. Iloa elämään Anu Kähkönen pyrkii käyttämään vapaaaikaansa monipuolisesti. Hänen kotinsa sohvapöydillä olevat runsaat kirjapinot kertovat rakkaasta lukuharrastuksesta. Lukemistaan hän vauhdittaa myös alumnien kirjakerhossa. Kunto pysyy hyvänä säännöllisellä liikunnalla: hän tutustui joogaan perheensä kanssa jo 1960-luvulla ja on sittemmin palannut sen pariin. Nyt hän käy joogatunneilla pari kertaa viikossa. Myös musiikki ja maalaustaiteet antavat elämyksiä sekä tietenkin perhe, lapsen­ lapset ja läheiset. Oma kokemukseni on, että niin kauan kun on virkeä ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä arvokkaampana pitää tällaisia harvoja ystäviä ja ajatusten vaihtoa pienessä ryhmässä. Anu Kähkönen seuraa aikaansa ja yhteiskunnan tapahtumia. Hänestä on hienoa, kuinka sota-ajan kokeneita ihmisiä arvostetaan nykyään, mutta hän kaipaisi isolle yleisölle lisää tietoa myös kotirintaman tapahtumista ja teoista. Minusta niistä kerrotaan aika vähän. Voisi olla hyvä, että lapsille kerrottaisiin mitä heidän isovanhempansa ovat kokeneet. Etenkin nyt, kun tulevaisuuteen liittyy paljon uhkakuvia, voisi olla hyvä katsoa myös taaksepäin, Anu miettii. l Piirit toimivat Sotainvalidipiirien omilta sivuilta voit lukea piirien toiminnasta, tulevista tapahtumista ja tarkistaa esimerkiksi yhteystiedot sekä toimistojen aukiolo­ ajat. Sivujen aineistosta vastaavat piirien toiminnanjohtajat. Taistelupaikkoja tarkistamassa Lahdessa perinnemies Mikko Ruskelala kävi tutustumassa vanhoihin taistelu­ paikkoihin. Sivu 25 sivu 25 Teksti ja kuvat: Marja Kivilompolo sivu sivu 30 36 Juhlallisuuksia pitkin kevättä Kevät on ollut kokoontumisten aikaa. Suur-Savossa kesäjuhlilla esiintyi Rakuunasoittokunta. Sivu 30 Virkistystä puolisoille ja leskille Mottitalkoot olivat tuttua puuhaa kotirintamalla. Kuvassa meneillään eduskunnan mottitalkoot Helsingin Puistolassa 19.11.1942. SA-kuva. Virkistys on tarpeeseen. Lapin piirissä naisten virkistyspäivät jatkuivat. Sivu 36

22 Piirit toimivat Helsinki Puolisojäsenet HELSINKI Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0225 Piirin kuulumisia Piirin vuosikokous pidettiin 19.3. Folkhälsanilla. Läsnä oli yhteensä 21 sotainvalidi-, puoliso- ja tukijäsentä. Rovasti Veli-Matti Hynninen lausui muistosanat poisnukkuneille ja pääsihteeri Seppo Savolainen toi Veljesliiton tervehdyksen. Vuosikokouksessa jaettiin suuri ansiomerkki sotainvalidi Veikko Peltolalle ja rovasti Veli-Matti Hynniselle. Toimintakertomus ja tilit vuodelta 2018 hyväksyttiin ja vastuuvapaus myönnettiin tilivelvollisille. Piirihallituksen puheenjohtajaksi valittiin uudelleen yksimielisesti Seppo Kanerva. Varapuheenjohtajina jatkavat Christian Wallin ja Anja Huhtaniemi. Muut piirihallituksen jäsenet ovat Pia Angerma, Timo Elolähde, Lars Löflund, Altti Majava, Rauha Sihvonen ja Reijo Söderberg. Kuluva vuosi jatkuu vuosikokouksen hyväksymän toimintasuunnitelman ja budjetin puitteissa. Kaikille jäsenille on huhtikuun alussa lähetty Veljeskirje, jossa kerrottiin tämän vuoden etuuksista ja tapahtumista. Piirin perinneyhdistys piti vuosikokouksensa 18.3. ja he päättivät toistaiseksi jäädä ”lepäämään”. Sotainvalideille, puolisoille ja leskille on lähetetty kesäkuun alussa jäsenkirje, missä on tarkemmin kerrottu tulevista tilaisuuksista. Elo-syyskuun vaihteeseen suunnitellaan lyhyttä päiväretkeä, josta tiedotetaan erikseen! tautunutta). Paluukuljetus takaisin lähtee kello 16. Pääkaupunkiseudun ja Uudenmaan veteraanien yhteistä kirkko­ pyhää vietetään sunnuntaina 8.9. kello 10 Hyvinkään kirkossa. Ilmoittautumiset ja kuljetustarve piiritoimistoon 29.7.–19.8. välisenä aikana, puh. 09 4785 0225. Yhteinen bussikuljetus Helsingin Sotaveteraanipiirin kanssa lähtee Mannerheimin ratsastajapatsaalta kello 9. Syksyn tapaamisia Lounastilaisuudet Le Havressa (Kaivokatu 12) jatkuvat kuukauden 2. perjantaina kello 12.00: 13.9., 11.10. ja 8.11. Lounaasta peritään 5 euron omavastuu, varaathan tasarahan mukaan. Kaikki jäsenet ovat tervetulleita mukaan! Puolisojäsenkerho Puolisojäsenten kerhotapaamiset Kampin palvelukeskuksessa (kerhohuone Fade) jatkuvat syyskaudella perjantaisin klo 11–13.30 seuraavasti: 27.9., 25.10. ja 29.11. Hengelliset iltapäivät Helsingin Seudun Sotaveteraanipiiri järjestää Helsingin alueen kaikille veteraaniväestöön kuuluville hengellisen iltapäivän Kampin palvelukeskuksessa, kerhohuone Fadessa. Tapaamiset ovat kuukauden viimeisenä keskiviikkona kello 12.30–14.20. Syksyn tapaamispäivät ovat 25.9., 30.10. ja 27.11. Rauhanpäivän veteraanikävely Helsingissä on 20.9. kello 13–15 Oulunkylän kuntoutussairaalan läheisyydessä. Tulevia tapahtumia Rosvopaistitapahtuma pidetään 1.8. Vantaalla Tikkurilan urheilupuistossa. (Tätä luettaessa ilmoittautuminen on päättynyt). Tervetuloa viettämään Sotain­ validipäivää sotainvalidien Veljesmajalle Lauttasaareen (Kyyluodontie) lauantaina 17.8. kello 14. Ohjelmassa mm. tervetulopuhe, huomionosoitusten jako, musiikkia, kahvit tarjoiluineen sekä sään salliessa grillataan. Ilmoittautumiset tarjoilun ja kuljetustarpeen vuoksi 29.7.–9.8. välisenä aikana piiritoimistoon, puh. 09 4785 0225. Bussikuljetus lähtee Mannerheimin ratsastajapatsaalta kello 13.30 (mukaan mahtuu 40 ensiksi ilmoit- Sotainvalidi Veikko Peltola sai suuren ansiomerkin. Merkin luovuttivat piirin puheenjohtaja ja toiminnanjohtaja. Piirin vuosikokous pidettiin 19.3. Folkhälsanilla. Rovasti Veli-Matti Hynnistä kiitettiin suurella ansiomerkillä. Vieressä piirin puheenjohtaja Seppo Kanerva sekä toiminnanjohtaja Satu Jelkälä-Blomqvist Yhteystietoja Palveluneuvoja Henna Hildenin tavoittaa Oulunkylän kuntoutussairaalasta, p. 040 559 4988. Kiireellisissä sotilasvammalain asioissa voitte soittaa suoraan Valtio-­­ konttorin Sotilasvamma- ja veteraaniasioiden asiakaspalveluun p. 0295 50 3070 klo 9–12. Käyntiosoite: Sörnäisten Rantatie 13, Helsinki. Postiosoite: PL 60, 00054 Valtiokonttori. Toiminnanjohtaja on vuosilomalla 1.–28.7. Kauniita kesäpäiviä Teille kaikille! Satu Jelkälä-Blomqvist Kevään viimeisessä tapaamisessa puolisojäsenkerhossa kuunneltiin mielenkiinnolla Juhani Saaren matkakertomuksia Kampin palvelukeskuksessa.

Uusimaa UUSIMAA Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0225 Tapaaminen 5.3. Lohjalla Piirihallitus ja osastojen puheenjohtajat sekä jaostojen edustajat kokoontuivat päivittämään kuulumisia Vivamoon. Päivä aloitettiin tutustumalla Kaarteen Sotamuseoon. Museon saloihin vieraat tutustutti omistaja itse Kalervo Kaarre. Muille lukijoille vinkki, että on käymisen arvoinen paikka! Ajankohta oli sopiva, kun osastojen vuosikokoukset olivat takanapäin ja piirin oma vuosikokous edessä. Totesimme yhteen ääneen kuinka yksi vuosi voi radikaalistikin muuttaa osaston toiminta-ajatusta. Tänä vuonna ovat Järvenpään seudun ja Mäntsälän osastot purkautuneet. Purkautumispäätöksen tekivät myös Hangon ja Lopen osastot siten, että toimivat tämän vuoden loppuun. Näin piirin henkilöjäsenmäärä edelleen kasvaa. Yksimielisiä oltiin piirin tärkeydestä ja piirin tulee toimia niin kauan kuin mahdollista. Uudellamaalla on vielä 11 osastoa. Piirin vuosikokouksesta Vuosikokous sujui mallikkaasti hyvässä hengessä 26.3. Oulunkylän kuntoutussairaalassa. Läsnä oli 14 valtuutettua kymmenestä jäsenyhdistyksestä sekä viisi piirin henkilöjäsentä. Toimintakertomus viime vuodelta hyväksyttiin esitetyssä muodossa, samoin tuloslaskelma ja tase hyväksyttiin ja yksimielisesti vahvistettiin tilinpäätös vuodelta 2018. Tilivelvollisille myönnettiin vastuuvapaus. Piirihallituksen puheenjohtajaksi valittiin uudelleen yksimielisesti Jaakko Torppa Tuusulasta. Varapuheenjohtajina jatkavat Erkki Tuormaa Loviisasta ja Taisto Vanhapelto Järvenpäästä. Muut jäsenet ovat Kristiina Ikävalko-Alvas Porvoosta, Pentti Kinnari Hausjärveltä, Heikki Konttinen Siuntiosta, Olavi Leikola 26.3. piirin vuosikokous pidettiin Oulunkylän kuntoutussairaalassa. Lohjalta, Hannu Santti Vihdistä ja Aulis Stenholm Karkkilasta. Kuluvaa toimintavuotta jatketaan vuosikokouksen hyväksymän toimintasuunnitelman ja talousarvion puitteissa. Piirin Perinne­yhdis­ tyksen kuulumiset Sotainvalidien Uudenmaan Perinneyhdistys piti vuosikokouksensa 2.4. Pasilassa, läsnä oli yhdeksän jäsentä. Puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti uudelleen toimikaudeksi 2018 Tauno Skogberg Karjaalta. Hallituksessa ovat jäseninä Jouko Hyvärinen Myrskylästä, Kristiina Ikävalko-Alvas Porvoosta, Kari Levonen Lohjalta, Juha Poikela Nurmijärveltä, Leif Udd Karjaalta ja Kalervo Viitanen Riihimäeltä. Varajäseninä ovat Markku Ahtikari Hyvinkäältä, Lars Ekebom Hangosta, Pentti Fabritius Pukkilasta, Matti Rintala Nurmijärveltä, Sakari Simola Keravalta ja Christer Sundman Porvoosta. Piirit toimivat 23 Tervetuloa viettämään Sotainvalidi-päivää ja samalla piirin 75-vuostis­juhlaa sunnuntaina 18.8. Tuusulan seurakunta­ keskukseen. Päivä alkaa jumalanpalveluksella klo 10 Tuusulan kirkossa Ranta­tiellä ja jumalanpalveluksen jälkeen seppeleenlasku sankarihaudalle. Klo 12–13 kahvitarjoilu seurakunta­ keskuksessa ja klo 13 alkaa juhla. Sotainvalidit, puolisojäsenet ja tukijäsenet: ottakaa yhteyttä omaan osastoon tai jaostoon lisätietojen saamiseksi. Uudenmaan alueen veteraanien kirkkopyhään vietetään sunnuntaina 8.9. Hyvinkään kirkossa. Klo 10 messu, saarnaa rovasti Jaakko Simojoki. Päiväjuhla messun jälkeen kirkossa ja lounas Hyvinkään seurakuntakeskuksen tiloissa. Tilaisuudessa toivotaan käytettävän kunniamerkkejä. Ilmoittautumiset osastoittain 22.8. mennessä uudenmaan.svp@sotaveteraaniliitto.fi tai puh. 044 302 8708, Jouko Kaivonurmi, Annikinkatu 4 B 27, 04230 Kerava. Tervetuloa! Valtiokonttorin yhteystiedot Kiireellisissä sotilasvammalain asioissa voitte soittaa suoraan Valtio­konttorin Sotilasvamma- ja veteraaniasioiden asiakaspalveluun puh. 0295 50 3070 klo 9–12. Käyntiosoite: Sörnäisten Rantatie 13, Helsinki ja postiosoite: PL 60, 00054 Valtiokonttori. Kauniita kesäpäiviä Teille kaikille! Satu Jelkälä-Blomqvist Toiminnanjohtaja on vuosilomalla 1.–28.7. 5.3. päivitettiin kuulumisia Vivamossa Lohjalla.

24 Piirit toimivat Pirkka-Häme Toimisto on suljettuna neljä viikkoa 1.–27.7. henkilökunnan vuosilomien vuoksi. PIRKKA-HÄME Rautatienkatu 24 B 4, 33100 Tampere Puh. 03 222 6631 Piirin 75v. juhlavuoden seminaarin yleisöä. Vasemmalla Petteri Kovalainen, Heikki Kujanpää, Markku Honkasalo, Satu Laitinen ja Jouko Sipilä. Tervehdys piiristä! Piirin vuosikokous pidettiin perjantaina 29.3. Tammenlehväkeskuksessa hyvässä yhteishengessä. Piirin 75-vuotisjuhlavuoden merkeissä järjestettiin kokouksen alussa seminaari, jossa puheenvuoron pitivät sotainvalidi Pentti Kuukankorpi, Veljesliiton edustajana Markku Honkasalo sekä Pirkanmaan aluetoimistosta kapteeni Petteri Kovalainen. Kaikki esitelmät olivat mielenkiintoisia. Kiitoksia vielä esitelmän pitäjille. Piirin osastojen lukumäärä on 10. Viime vuoden aikana kaksi osastoa lopetti toimintansa ja jäsenet liittyivät piirin henkilöjäseniksi. Piirin toimialueeseen ei ole tullut muutoksia. Piiri toimii 17 kunnan/ kaupungin alueella. Jäseniä osastoissa ja piirissä oli yhteensä vuoden alussa 112 (edellisenä vuonna 159). Puolisojäseniä piirin alueella on 620 (705). Tukijäseniä oli 172 (181). Kuoleman kautta poistuneita sotainvalideja oli 47 (49). Sotainvalidijäsenissä vähennystä oli 47 (48). Poistuma oli suuri, 29,6 %. Sotainvalideista n. joka kolmannella oli aviopuoliso. Piirin ja sen osastojen toiminta jatkuu entisen tapaan vilkkaana keskittyen jäsenistön kotona asumisen tukemiseen. Menneitä tapahtumia Piiri on järjestänyt keväällä ja alkukesänä seuraavat tapahtumat: veteraanipäivän kahvitus piiritoimistossa 26.4., hengellinen päivä Päivä­ kummun kurssikeskuksessa Längelmäellä 14.5., piiripäiväristeily Tukholmaan 20.–21.5., piirin kesäjuhla ravintola Rosendahlissa 11.6. kesäjuhlan yhteydessä oli myös piirin viimeinen kesäkisatapahtuma. Tulevia tapahtumia • Sotiemme veteraanien Pirkan­ maan kirkkopäivä Tampereella Aitolahden kirkossa 10.9. Ilmoittautumiset pyydetään sotainvalidipiirin toimistoon osastoittain kesäkuun loppuun mennessä tai vete- raanipiirin toimistoon. Ilmoitus vain yhteen paikkaan. • Piirin järjestämä juhlaristeily Tallinnaan 23.–24.9. 75-vuotisen toimintansa kunniaksi. Risteily järjestetään mikäli riittävästi osallistujia. Ilmoittautumiset piiritoimistoon viimeistään elokuun loppuun mennessä. • Puolustusvoimien valtakunnal­ linen paraati Tampereella itsenäisyyspäivänä 6.12. Päivän tilaisuuksiin tullaan kutsumaan sotiemme veteraaneja. Piirin järjestämistä kuntoutus­ mahdollisuuksista ja mahdollisuuksistasi päästä kuntoutumaan saat tietoa piiritoimistosta. Piiri pyrkii järjestämään kaikille puolisojäsenille kuntoutusta kerran vuodessa, pääsääntöisesti joko avokuntoutusta tai hierontaa. Jalkahoitoa maksetaan (à 35 €) kolmesti vuodessa. Ole yhteydessä omaan osastoon. Alustavan suunnitelman mukaan tänäkin kesänä järjestetään virkistyskursseja Tammenlehväkeskuksessa. Tiedustelut piiri­ toimistosta. Avustajatoimintaa on järjestetty Tampereella, Nokialla, Hämeenkyrössä, Ikaalisissa, Kangasalla, Lempäälässä, Vesilahdella ja Valkeakoskella sekä Mänttä-Vilppulan seudulla. Mikäli sinulla on tarvetta saada apua kotiisi niin ota yhteyttä Sirpa Auteroon p. 050 352 2537 tai oman osastosi sihteeriin. Avustajatoiminnan tarkoituksena on auttaa sotainvalideja ja puolisojäseniä arjen askareissa niin, että kotona asuminen onnistuu mahdollisimman pitkään. Mikäli tarvitset suurempia siivouksia, ota yhteyttä omaan osastoon, piirin henkilöjäsenet piiritoimistoon. Yhteystietoja Toimiston käyntiosoite: Otavalankatu 12 B 4, 33100 Tampere Toiminnanjohtaja Jouko Sipilä p. 03 222 6631 tai 0400 835993, jouko.sipila@sotainvalidit.fi Toimistonhoitaja Kirsi Korpi p. 050 384 3390, kirsi.korpi@ sotainvalidit.fi Avustajatoiminta Sirpa Autero p. 050 352 2537, sirpa.autero@ sotainvalidit.fi Tampereen osaston toimistonhoitaja Leea Hykkönen p. 03 222 7420 tai 050 358 4629, tampere@sotainvalidit.fi Toimisto on avoinna maanantaista torstaihin klo 8.30–15.00. Asuntojen korjausneuvoja Voitto Niska p. 0400 649 199. Postiosoite HAMK, Voitto Niska, Tietotie 1, 37630 Valkeakoski. Tervetuloa sotiemme veteraanien kirkkopäivään 10.9. Sotiemme veteraanien Pirkanmaan kirkkopäivä järjestetään Tampereella Aitolahden kirkossa 10.9. Ilmoittautumiset sotainvalidipiirin toimistoon osastoittain kesäkuun loppuun mennessä tai veteraanipiirin toimistoon. Ilmoitus vain yhteen paikkaan. Muistamme Tampereen osasto Tampereen osasto piti vuosikokouk­ sensa Tammenlehväkeskuksen tiloissa 15.3. Vuosikokous sujui rutiinilla. Johtokunnan puheenjohtajaksi tuli valituksi edelleen Esa Eerola, muita johtokunnan jäseniä ovat Risto Kiiskilä, Pentti Kuukankorpi, Lauri Lumme, Jouko Sipilä, Bengt Stenvall ja Terttu Veijalainen. Osaston toiminta jatkuu vilkkaana Niin sotainvalidijäsenet kuin sotainvalidien lesketkin saavat kesän aikana ns. pesularahan 70 euroa/jäsen esitettyään osaston toimistossa nimellään varustetun kuitin, jolla on maksanut pesupalvelusta. Kuitti on ehdottomasti esitettävä ennen syyskuun loppua. Alkuvuonna on ollut mahdollisuus saada myös ns kevätsii­ vous. Siivoustarjous on ollut voimassa juhannukseen saakka. Syksyllä ennen joulua on mahdollisuus myös joulusiivoukseen. Osasto on päättänyt antaa ”hemmotteluhoitoa” maksamalla naisten osalta kampaamolaskusta 50 euroa ja sotainvalidien parturimaksusta 25 euroa vuosittain. Osaston tarjoamista jäseneduista saat tarkempaa tietoa toiminnanjohtajalta tai osaston toimistonhoitajalta. Piiritoimisto ja osaston toimisto huolehtii puolestasi ja pyynnöstäsi kaikista sotilasvammalakiin liittyvistä korvaushakemuksista ja ky­kyjen mukaan myös muiden sosiaalilakien tuomista eduista. Lämmintä kesää! Jouko Sipilä Esa Eerola *26.8.1945 † 9.5.2019 Sotainvalidien Veljesliiton PirkkaHämeen piirin ja Tampereen osaston veljespappi, rovasti Esa Eerola nukkui pois 9.5.2019 Tampereella. Hän oli syntynyt Längelmäellä 26.8.1945. Esa Eerola kutsuttiin piirin ja osaston veljespapiksi vuonna 1989. Hänen edeltäjänsä rovastit Untamo Koski ja Martti Järventie antoivat Esalle ja myös kirkkoherra Juha Vuoriolle perinnön hoitaa sotainvalidien ja heidän puolisoidensa ja leskiensä hengellisiä ja henkisiä asioita. Esa hoiti pestinsä loppuun saakka erinomaisella tavalla. Esa oli luottamuksen arvoinen sotainvalidien keskuudessa niin, että hänet valittiin Tampereen osaston johtokuntaan vuonna 2007 ja osaston puheenjohtajaksi vuonna 2015. Oltiin luottavaisia, että hän hoitaa Tampereen sotainvalidit loppuun saakka. Luottamus sotainvalidien keskuudessa kasvoi niin, että hänet valittiin myös piirihallitukseen vuonna 2015. Esa oli kaikille luotettava ystävä ja sotainvalidit tunsivat hänet puheittensa mittaiseksi mieheksi, eivät vain pappina. Esaa jäivät kaipaamaan suuri joukko sotainvalidiväkeä puolisonsa Anjan ja poikansa Tuomaksen perheen kanssa.

LAHTI Ahvenistonkatu 2 as 206, 15110 Lahti Puh. 03 782 2232 Nietjärven taistelupaikalla käytiin isot taistelut heinäkuussa 1944. Lahden perinnetyöstä Sotainvalidien perinnejärjestön Lahden alueyhdistys perustettiin 18.4.1995. Perustamiskokouksessa oli yhdeksän henkilöä, joista muutamat ovat edelleen mukana. Järjestö vaalii sotainvalidien perinnettä ja siirtää sitä nuoremmille, auttaa tuen tarpeessa olevia sotainvalideja, sekä huolehtii tulevaisuudessa viimeisistä sotainvalideista, heidän puolisoistaan ja leskistä. Kuluva vuosi on järjestön 26. toimintavuosi. Kaatuneiden ja haavoittuneiden määrä sodissa oli suuri. Nämä miehet olivat nuoria, heillä piti olla elämä edessä, mutta monen kohtalona oli antaa henkensä isänmaan hyväksi tai elää sotainvalidina loppuelämä. Tulevaisuudessa perinnejärjestön tärkeimpiä tehtäviä tulee olemaan perinteen vaaliminen. On kerrottava uusille sukupolville itsenäisyyttä puolustaneista nuorista miehistä ja naisista, jotka vammautuivat pysyvästi sodan johdosta mutta jatkoivat elämää vammoista huolimatta. Edesmennyt isäni oli sotainvalidi. Olen nuoruudessani nähnyt sotainvalidien talkoohengen ja yhteenkuuluvuuden. Lukuisat ovat ne kerrat, kun oltiin keräämässä viljaa ympäri pitäjää sotainvalidien hyväksi. Lahti Piirit toimivat 25 Sodanjälkeiset vuosikymmenet Suomi eli henkistä kriisiä suhteessa sotainvalideihin ja sotaveteraaneihin. Silloinen poliittinen johto varoi osoittamasta minkäänlaista revanssihenkeä itänaapuria kohtaan. Siksi myös invalidien ja veteraanien arvostus ja kunnioitus laiminlyötiin. Kuulin useasti, kun sotainvalidille sanottiin ”mitäs sinne sotaan menitte.” Onneksi 1980-luvulle tultaessa sotiemme veteraaneille alettiin vähitellen antaa se arvo ja kunnioitus, joka heille maamme itsenäisyyden puolustajina kuuluu. Minulla on ollut tilaisuus käydä katsomassa talvi-ja jatkosodan taistelupaikkoja Laatokan karjalassa, Karjalan kannaksella sekä Laatokan Petäjäsaaressa. Paikan päällä asiat saavat aivan uudenlaiset mittasuhteet. Sitä miettii, miten niistä teräsmyrskyistä on kukaan selvinnyt hengissä. Usealle merkittävälle taistelupaikalle on yhdessä venäläisten kanssa asennettu muistolaattoja tai muistokiviä, jotka kertovat alueella käydyistä taisteluista. Monen muistokiven juurella oli Suomesta tuotu seppele tai kukkalaite. – ­Sankaritekoja ei ole unohdettu. Kun sotainvalideita kysyttiin, mikä on tärkein viesti, jonka haluatte jälkipolville välittää, vastaus oli, ettei invalidien työtä ja itsenäisyyden puolesta annettua uhria unohdettaisi. Sotainvalidien perinnejärjestö tulee huolehtimaan siitä. Sodissamme taistelleiden miesten ja naisten ansiosta me saamme elää vapaassa ja itsenäisessä isänmaassa. Teksti ja kuvat: Mikko Ruskeala Tulevia tapahtumia • Viihteellinen rosvopaistitapahtuma sotiemme veteraaneille ja puolisoille Elenia-areenalla Hämeenlinnassa torstaina 8.8. klo 13. Ruokailu, kahvit, Kaartin soittokunta Sotilasyhtye Jermut. Kutsujana Finnairin lentävä henkilökunta, Hämeenlinnan kaupunki sekä Puolustusvoimat. Ilmoittautumiset 24.7. mennessä oman osaston sihteerille kuljetusta varten • Lahden piirin sotiemme vete­ raanien yhteinen kirkkojuhla sunnuntaina 8.8. klo 10. Messun jälkeen juhla ja kahvit. Varsinais-Suomi Erovuorossa olevien tilalle valittiin kaksivuotiskaudelle 2019–2020: varsinainen jäsen osasto/alue varajäsen osasto/alue Kelpo Lehto Turku Marja Saarela Turku Tutta Sternberg Naantalin seutu Riitta Nikkonen Raisio-Masku Jukka Lehtinen ent. Ta-Ma-Ko Veikko Tuomola ent. Paimio Martti Amberla Mynämäki Matti Kallio Vakka-Suomi Raimo Salonen Loimaan seutu Kauko Aaltonen Loimaan seutu. ja vuoden 2019 jatkavat: Marjatta Haggrén Turku Mauno Suominen Turku Heikki Kiiski ent. Pöytyä Jarmo Helttula Perinneyhdistys Erik Törnqvist Parainen Risto Hellström Salon seutu VARSINAIS-SUOMI Hämeenkatu 14 L 7, 20500 Turku Puh. 040 568 4500 Heimo Purhonen jatkaa piirin puheenjohtajana Sotainvalidien Veljesliiton Varsinais-Suomen piirin vuosikokous pidettiin 28.3. Turun kristillisellä opistolla. Paikalla oli 48 henkilöä, joista 26 oli virallisia kokousedustajia edustaen kahdeksaa osastoa. Virallisista kokousedustajista oli varsinaisia jäseniä kahdeksan ja puolisojäseniä neljä. Kokouksen puheenjohtajana toimi everstiluutnantti evp Pentti Korhonen Turusta. Ennen varsinaista kokousta oli perinteinen ohjelmaosuus, joka aloitettiin Sillanpään Marssilaululla. Rovasti Risto Miettinen piti hartauden, jonka jälkeen piirin puheenjohtaja Heimo Purhonen lausui tervehdyssanat. Veljesliiton tervehdyksen kokoukselle toi Vel- Vuosikokous aloitettiin perinteisesti hartaudella, jonka toimitti piirin luottamuspappi Risto Miettinen. jesliiton puheenjohtaja Marja-Liisa Taipale ja Sotainvalidien Varsinais-Suomen Perinneyhdistyksen tervehdyksen puheenjohtaja Jarmo Helttula. Heimo Purhonen valittiin yksimielisesti jatkamaan piirin puheenjohtajana seuraavaan vuosikokoukseen asti. Piirihallituksen jäsenmääräksi päätettiin kahdeksan varsinaista ja kahdeksan varajäsentä. Tekstit ja kuvat: Jari-Matti Autere Piirihallituksen ensimmäisessä kokouksessa piirin 1. varapuheenjohtajaksi valittiin Kelpo Lehto Turun osastosta ja 2. varapuheenjohtajaksi Martti Amberla Mynämäen osastosta. Onnittelemme Sulo Heino 100 vuotta Tarvasjoella vielä kotonaan puolisonsa Hellän kanssa asuva Sulo Heino täytti 100 vuotta 13.2. Syntymäpäiviä vietettiin lauantaina 16.2. Tarvasjoen Hyvinvointikeskuksessa runsaslukuisten sukulaisten ja ystävien kanssa. Kuvassa Sulo vaimonsa Hellän kanssa ottamassa vastaan onnitteluja.

26 Piirit toimivat Kanta-Häme KANTA-HÄME Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna Puh. 050 520 4065 Kirkkopäivät suosittuja Kanta-Hämeessä ”Hyvän Paimenen hoidossa” oli teemana veteraanien seutukunnallisena kirkkopäivänä Kanta-Hämeessä. Lammin kirkko täyttyi juhlaväestä, jonka olivat paikalle kutsuneet sotiemme veteraanien järjestöt paikallisen seurakunnan ohella. Äitienpäivän alla pidetyssä messussa Lammin kirkkoherra Heli Ulvinen otti esille ylipäällikkö Mannerheimin 10.5.1942 antaman päiväkäskyn Suomen äideille. Se on edelleen nähtävänä suomalaisten kirkkojen seinällä. Isänmaan äideille osoitettiin marsalkan päiväkäskyssä yhteisesti omistettuna Vapaudenristi. Päiväjuhlan viettoon väki siirtyi naapurikuntaan Tuulokseen ja sen suurelle tanssipaikalle. Juhlapuhuja, emeritus ministeri Martti Pura, kertoi, kuinka hänellä oli juuri kirkossa noussut pala kurkkuun, kun puheeksi oli tullut tuo äitienpäiväkäsky. Hänen setänsä oli kaatunut samaisen äitienpäivän aikoihin Lotinanpellolla 19 vuoden ikäisenä. Kanta-Hämeessä veteraanit kaikista järjestöistä kokoontuvat yhdessä seutukunnallisen kirkkopäivän viettoon, ja tilaisuudet ovat joka kevät olleet varsin suosittuja. Ministeri Pura totesi veteraanitoiminnan siirtyvän vääjäämättä perinneaikaan. Hän toivoo myös maamme 600 sankarihaudan muistuttavan tulevia polvia siitä, mitä sodan aikainen sukupolvi on uhrannut. Sotien jälkeen kehitys Suomessa on ollut huikeata. Martti Pura kiitteli moninkertaiseksi ihmeeksi sitä, että pieni maamme kamppailee maailman johtavien maiden asemasta. Ja varsinkin tehdessään sen taisteltuaan ensin täysin ylivoimaisen vastuksen kanssa. Kehityksen eteenpäin vieminen edellyttää pal- Lammin kirkko täyttyi Kanta-Hämeen seutukunnallisen kirkkopäivän viettäjistä. Tarjoilut toimivat ripeästi suurellekin vierasmäärälle Tuuloksen tanssilavalla. jon luovaa ajattelua ja hereillä oloa joka päivältä. Musiikkimiehenä tunnettu Martti Pura päätti puheenvuoronsa laulamalla Varusmiessoittokunnan säestyksellä ”Täällä Pohjantähden alla”. Yleisö kiitti raikuvilla aplodeilla.   Teksti ja kuvat: Jarmo Tuominen Emeritus ministeri Martti Pura päätti puheensa laulunumeroon.

Kymi Piirit toimivat 27 Onnittelemme KYMI Kauppalankatu 25 B 19, 45100 Kouvola Puh. 044 3350 754 Piirin vuosikokous Piirin vuosikokous pidettiin Luumäellä 15.3. Vuonna 2019 puheenjohtajana jatkaa Kari Hietanen Kouvola. Hallituksen jäsenet ovat Veikko Haimila Joutseno, Into Koskimaa Kotka, Reijo Tanskanen Luumäki, Kaija Vesala Kouvola, Paavo Mikkonen Kouvola, Raimo Lanu Hamina, Markku Mikkola Kouvola ja Kullervo Lehtonen Lappeenranta. Perinnejärjestön Kymen alueyhdis­tyksen vuosikokous Perinnejärjestön Kymen alueyhdistyksen vuosikokous pidettiin Luumäellä 24.4. Vuonna 2019 puheenjohtajana jatkaa Markku Mikkola Kouvola. Hallituksen jäsenet ovat Hannu Myllärinen Joutseno, Martti Asikainen Ruokolahti, Ilkka Huttunen Lappeenranta, Riitta Valkonen Parikkala, Raimo Lanu Hamina, Reijo Tanskanen Luumäki, Arja Hinkkanen Kouvola ja Lyyli Vento Kouvola. Lasse Lehtisen luento Kouvolassa Perinneyhdistys järjesti Kouvolassa 11.2. tilaisuuden, johon oli kutsuttu Sotainvalidien Perinnejärjestön puheenjohtaja Lasse Lehtinen luennoimaan aiheesta Ryti, Tanner ja Mannerheim. Sotilaskotisisaret tarjosivat osanottajille munkkikahvit. Kouvolan seurakuntakeskuksen Maria Sali oli täynnä yli 200:sta osallistujasta. Piirin puheenjohtaja Kari Hietanen sytyttää kynttilän vuonna 2018 poisnukkuneiden jäsenten muistolle. Seppelpartiossa Tiia Sihvola (vas.) Sotainvalidien Kymen piiristä, sotaveteraani Veikko Toikka ja Pirkko Salo Kaatuneitten Omaisten Liitosta. Kuva: Roope Nieminen Kuusankosken seurakunnan kappalainen Mirva Lehtinen, juhlapuheen piti rovasti Juhani Huovila ja seppelpartion lähetti matkaan veljespappi Juha Pesonen. Sotainvalidien saunamökki Lappeenrannassa Perinnejärjestön Kymen alueyhdistyksellä on saunamökki Lappeenrannan Huhtiniemessä Saimaan rannalla. Mökissä on vuodepaikkoja 3 hengelle, lisäksi omia patjoja voi laittaa takkahuoneen lattialle. Saunamökkiin liittyvissä asioissa ota yhteys Ilkka Huttuseen p. 040  531 8401. Ilkka on Lappeenrannan osaston tukihenkilö sekä Kymen Perinneyhdistyksen hallituksen jäsen. Kaikki ovat tervetulleita saunamökille, myös ne, jotka eivät ole yhdistyksen jäseniä. Saunamökin käyttökorvaus on 50 €/päivä ja 80 €/vrk. Hinnat ovat suuntaa antavia, ja niistä voidaan sopia erikseen. Saunamökin käyttökorvaus menee Perinneyhdistykselle, joka tulevaisuudessa pitää viimeisistä Kymen piirin alueella olevista jäsenistä huolta, kun piiri on purkautunut.    Sotiemme veteraanien kirkkopäivä Kirkkopäivää vietettiin Kuusankosken kirkossa 17.5. Paikalla oli kaikkiaan 155 henkilöä. Järjestelyissä oli mukana Sotilaskotisisaria ja varusmiehiä. Kanttorina toimi Pekka Ainali. Messussa saarnasi Sotainvalidi Veikko Raussi yhdessä tukihenkilönsä Eila Kohopään kanssa mukana kirkkopäivillä. Kuva: Roope Nieminen Sotainvalidien saunamökki Lappeenrannassa. Kuva: Heidi Jantunen Lappeenrannan osaston osoite muuttuu Lappeenrannan seudun osasto ry muuttaa 30.6. pois Kauppakadun toimistostaan. Tämän jälkeen postit osoitetaan suoraan toimistosihteerillemme: Sotainvalidien Veljesliiton Lappeenrannan seudun osasto ry c/o Pirjo Kotonen Patruunankatu 3 B, 53300 Lappeenranta. Neuvontapalvelu Sotainvalidien neuvontapalvelun aluejako muuttuu Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan alueella 1.8. alkaen seuraavasti: Etelä-Kymenlaakso ja Hoiku, sosiaalineuvoja Heidi Ithawi, p. 040 8247 590 Pohjois-Kymenlaakso ja EteläKarjala (poislukien Lappeenranta), sosiaalineuvoja Tuija Kurki p. 0400 524 314 Lappeenranta, sosiaalineuvoja Sanna Wilen p. 040 7140 209 Vuosilomat Toiminnanjohtaja p. 044 3350 754 ja projektipäällikkö p. 050 3815 797 sijaistavat toisiaan lomien ajan. Avustajatoiminnan projektipääl­ likkö Iina Joukainen lomalla 17.6.– 14.7. Piirin toiminnanjohtaja Tiia Sihvola lomalla 12.7–11.8. Toiminnanjohtaja ja projektipäällikkö sijaistavat toisiaan lomien aikana. Aurinkoista kesää toivottavat Kymen piiri ja osastot tukihenkilöineen! Sotainvalidi Pentti Joukainen 100 vuotta Pentti Joukainen täytti 23.3. komeat 100 vuotta. Lämpimät onnittelut! Tapahtumia vuonna 2019 Kouvolan osaston Kesäkisat ti 9.7. Puhjonrannan kurssikeskuksessa tiistaina 9.7. osaston Kesäkisat. Laurilan bussi Haan­ ojalta klo 9.10, matkakeskus 9.20, Utinkatu 9.25, Valkealan ABC 9.40. Ilmoittautumiset pe 28.6. mennessä piirin toimistoon p. 044 3350 754. Kyyhkylän loma ma-to 29.7.–1.8. Mikkelin Kyyhkylässä on mahdollisuus lomailla heinäkuussa. Osallistujia max. 14 henkilöä. Ilmoittautumiset ma 1.7. mennessä piirin toimistoon p. 044 3350 754 Rosvopaistitilaisuus ke 14.8. klo 12–16 Vekaranjärvellä Ilmoittautumiset pe 2.8. mennessä piirin toimistoon p. 044 3350 754 Sotainvalidipäivän juhla su 18.8. Sotainvalidipäivää juhlitaan Lappeenrannan Kehruuhuoneella alkaen viikkomessulla ja ehtoollisella kello 11. Yhteiskyyti järjestetään tarvittaessa. Ilmoittautumiset to 8.8. mennessä piirin toimistoon p. 044 3350 754 Veteraanien yhteinen kirkkopäivä su 8.9. Lappeenranta/Etelä-Karjala Lasse Lehtisen luento ti 29.10. Lappeenranta Perinneyhdistys järjestää Lappeenrannan Sotilasko­ dissa Lasse Lehtisen luennon ti 29.10. Ohjelma ja aikataulu tarkentuvat lähempänä ajankohtaa, joista ilmoitetaan Sotainvalidilehdessä 2.10. sekä paikallislehdissä. Veteraanien yhteinen kirkkopäivä su 3.11. Hamina/ Etelä-Kymenlaakso Puolustusvoimien jouluateria pe 13.12. Utti

28 Piirit toimivat Satakunta Kesäloma Veteraanitoimisto Porissa on suljettu heinäkuun ajan. SATAKUNTA Yrjönkatu 15, 5. krs, 28100 Pori Puh. 02 633 5233 Raumalaiset: Rauman osaston viimeisenvuosi­ kokouksen osallistujat. Satakunnan suunnalta Kesä on koittanut ja keskikesän juhannuskin on jo vietetty. Kevätkautena pidettiin osastojen ja piirin vuosikokoukset. Piirin toiseksi suurin osasto, Rauman osasto, purkautui tänä vuonna ja jäsenet liittyivät piiriin henkilöjäseniksi. Piirissä on tällä hetkellä enää 7 osastoa (Eura, Harjavalta, Huittinen, Kankaanpää, Kihniö, Lappi, Pori). Purkautuviin osastoihin jää yhteyshenkilöt jäsenistön ja piirin välille, jotta tiedonkulku ja yhteistyö sujuisivat vanhaan hyvään tapaan. Yhteyshenkilöt ovat näitä tuttuja osaston puuhamiehiä ja -naisia. Piiri järjestää tänäkin vuonna tapahtumia ja tilaisuuksia, jossa kaikki jäsenet pääsevät tapaamaan toisiaan ja virkistymään. Kesäjuhlassa laulettiin yhteisesti kultainen nuoruus. Kuva: Aleksi Honkasalo Repa ja leidit sekä menolippu. Kuva: Aleksi Honkasalo Piirin vuosikokous Satakunnan piirin vuosikokous pidettiin tiistaina 26.3. Porin Suomalaisella klubilla. Veljesliiton tervehdyksen toi Veljesliiton puheenjohtaja Marja-Liisa Taipale. Rovasti Ilkka Perttula luki viimeiseen iltahuutoon kutsuttujen nimet sekä lähetti seppelpartion matkaan kohti Keski-Porin kirkon Sankariristiä. Varsinaisessa vuosikokouksessa hyväksyttiin toimintakertomus ja tilinpäätös sekä myönnettiin vastuuvapaus asianomaisille viime vuodelta. Samoin toimintasuunnitelma ja talousarvio hyväksyttiin. Piirihallituksen puheenjohtajaksi valittiin edelleen yksimielisesti Heikki Moilanen Merikarvialta. Piirihallituksen jäsenten lukumäärä väheni jälleen yhdellä, jäsenmäärän ollessa nyt 8 varsinaista ja 8 henkilökohtaista varajäsentä. Kaksivuotiskaudeksi valittiin seuraavat jäsenet: Kaija Jokela Huittisista (varajäsen Pertti Pohjolainen Kiikasta), Ilkka Nurmi Porista (Anna Penttilä Porista), Mauno Jasu Eurajoelta (Olli Saari Raumalta) sekä Pirkko Varheenmaa Laviasta (Reetta Reikko Kiikoisista). Edelleen jatkavat: Jukka Laaksonen Porista (Seppo Korkea- mäki Porista), Heikki Mettomäki Parkanosta (Raimo Nänimäinen Kihniöstä), Anssi Joutsenlahti Kankaanpäästä (Timo Röpetti Honkajoelta) sekä Erkki Maula Harjavallasta (Kalevi Suhonen Säkylästä). Järjestäytymiskokouksessa piirin varapuheenjohtajiksi valittiin edelleen Ilkka Nurmi ja Olli Saari. Piirihallitukseen kutsuttiin edelleen Paula Hermonen, neuvontapalvelusta Helena Isoviita sekä perinneyhdistyksen edustajana toimii Ilkka Nurmi. Kesäjuhla Junnilassa Piirin kesäjuhlaa vietettiin 29.5. Junnilan leirikeskuksessa Porin Reposaaressa. Päivä aloitettiin hartaushetkellä, jossa tervetulosanat lausui puheenjohtaja Heikki Moilanen. Meri-Porin vs. kirkkoherra Helena Kuusiranta toimitti kirkollisuuden osuuden kanttori Hanneli Grönlundin huolehtiessa säestyksestä. Hartaushetken päätteeksi lähetettiin seppelpartio Reposaaren sankarihaudalle. Junnilan emännät olivat loihtineet maistuvan lounaan jälkiruokakahveineen. Samalla saimme katsella kaunista merimaisemaa, joka avautui avarista ikkunoista. Halukkaat ehtivät myös kiertelemään Junnilan tiluksia ja seurustelemaan tuttujen kanssa. Juhlaosuuden musiikista vastasi tuttu tukijäsenemme Veijo Pihlajamäki ja hänellä oli seuranaan toinen hanuristi Esa Laiho. Heiltä sujuivat erinomaisesti kaikenlaiset soitot sekä säestykset. Heikki Moilanen kertoi puheenvuorossaan mm. kesäjuhlien perinteestä unohtamatta nykyisiä ja tulevia aikoja. Puolustusvoimien tervehdyksen toi Porin Prikaatista majuri Sami Silmu. Yhteislaulujen jälkeen tuttu joukkio ”Repa ja leidit” esitti Menolippu-tanssin. Seppo Korkeamäki kertoi päivän päätteeksi Junnilan historiasta mm. tulipalosta. Kunnallisneuvos Robert Junnelius rakennutti Junnilan kesänviettopaikakseen vuonna 1884 ja ympäristö muokattiin puistoksi. Porin seurakunnalla Junnila on ollut jo 70 vuotta aktiivisessa käytössä. Päivän päätteeksi lauloimme Satakunnan laulun ja lähdimme koteihimme virkistynein mielin. Tulevia tapahtumia Kesäleiri Hakoniemessä Kankaanpään Hakoniemen leirikeskuksessa järjestetään perinteinen kesäleiri yhdessä Kankaanpään Sotaveteraanien kanssa sotainvalidimiehille yksin tai puolison kanssa sekä puolisojäsenille 12.–15.8. Ilmoittautumiset Kankaanpään osastoon Anssille p. 044 572 2205. Naisten virkistyspäivä Elokuun 29. päivänä vietetään naisten virkistyspäivää Eurajoen Kristillisessä opistossa alkaen kello 10. Tiedossa on ruokailun lisäksi tutusti mukavaa yhdessäoloa ja jotakin virkistävää. Ilmoittautukaa omaan osastoonne/piiriin viimeistään 20.8. Aurinkoista ja virkistävää kesää kaikille! Marika Keskinen

Sisä-Suomi Piirit toimivat 29 SISÄ-SUOMI Telkäntie 2 C, 40400 Jyväskylä Puh. 040 778 2740 Hankasalmen osasto purkautumis­ kokouksessa tammikuussa. Konneveden osasto purkautumiskokouksessa tammikuussa. Kesäterveiset Sisä-Suomen piiristä Kesäaikaan Telkänpesän toimisto on avoinna ma–ke, soitathan etukäteen tulostasi. Toimisto on suljettu 11.7.–4.8. välisen ajan. Tarvittaessa voit soittaa ja jättää nauhalle viestin tai laittaa sähköpostia sotainvalidipiiri.sisa-suomi@elisanet.fi. Aurinkoista ja lämmintä kesää toivottaen Mari Ekmark Piirin vuosikokouksessa Suuren Ansiomerkin saivat Matti Vuorela, Timo Sorjonen sekä Harri Jaakkola. Ansiomerkkejä jakamassa Markku Honkasalo, Pertti Koivunen ja Teijo Oksanen. Tulevia tapahtumia Piirin vuosikokous Piirin vuosikokous pidettiin Sairaskodilla 28.3. Musiikista vastasi Ilmavoimien Soittoryhmä, tervehdyksensä toi Keski-Suomen Aluetoimiston päällikkö everstiluutnantti Teijo Oksanen sekä Sotainvalidien Veljesliiton Markku Honkasalo. Juhlaan ja vuosikokoukseen osallistui 48 henkilöä. Itse vuosikokouksessa oli läsnä 18/18 valtuutettua kokousedustajaa ja viisi piirin henkilöjäsentä. Kokousedustajista varsinaisia jäseniä oli neljä. Piirin puheenjohtajaksi valittiin työtä jo pitkään tehnyt Pertti Koivunen Äänekoskelta. Veljesliiton Suurella Ansiomerkil­lä palkittiin Harri Jaakkola Äänekoskelta, Timo Sorjonen Jyväskylästä sekä Matti Vuorela Petäjävedeltä. Sisä-Suomen Perinneyhdistys Perinneyhdistyksen vuosikokous pidettiin piirin vuosikokouksen jälkeen 28.3. Sairaskodilla. Kokoukseen oli kutsuttu jäsenet sähköpostikutsulla sekä ilmoituksella Sotainvalidi-lehdessä 1/2019. Ihan tungokseen asti väkeä ei paikalle saapunut, mutta kuitenkin muutama muu yhdistyksen aktiivitoimijoiden lisäksi. Kaikkiaan perinneyhdistykseen liittyneitä jäseniä oli paikalla 25. Perinneyhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Kyösti Tomperi Jyväskylästä. • Maanpuolustusjuhla Saarijärvellä 10.8. • Sotainvalidi-päivä Sairaskodilla ma 19.8. • Sotiemme veteraanien Kirkkopyhä Vaajakosken kirkossa 8.9. • Sotiemme veteraanien Kirkkopyhä Jämsän kirkossa 15.9. Kutsu Sotainvalidi­ päivän juhlaan 19.8. Tervetuloa Sotainvalidipäivän juhlaan Sairaskodille maanantaina 19.8. klo 13. Juhla on tarkoitettu sotainvalideille, heidän puolisoille ja leskilleen, tukihenkilöille sekä avustajille. Ilmoittautuminen piirin oman osaston yhteyshenkilölle tai piirin toimistoon viimeistään 8.8. mennessä. Tervetuloa! Sairaskotisäätiö pohtii tulevaisuuttaan Keski-Suomen Sairaskotisäätiön ylläpitämä Sotainvalidien Sairaskoti on yli 30-vuotisen historiansa tarjonnut kuntoutusta ja muuta hoitoa tavoitteenaan mahdollistaa selviytyminen omassa kodissa. Suomessa on tällä hetkellä 23 sairas- tai veljeskotia, suurin osa säätiöitä. Osa on yhtiöittänyt koko toiminnan, osa vain liiketoiminnan. Osa on päivittänyt sääntöjään laajemmaksi, osa on siirtänyt toimintansa osaksi suurempaa ketjua. On myös tapahtunut sulautuminen sairaanhoitopiirin sidosyksiköksi. Säätiön hallitus on keskustellut säätiön ja sen ylläpitämän Sairaskodin tulevaisuudesta viime vuoden syksystä lähtien. Olennaista on arvioida, mitkä tekijät vaikuttavat Sairaskotisäätiön tulevaisuuteen ja millaisia muutospaineita ne kenties aiheuttavat? Maakuntauudistuksen sekä soteuudistuksen valmistelun loppuminen jättänee pitkäksikin aikaa avoimeksi sen, missä muodossa ja missä laajuudessa asian valmistelu jatkuu, joten sen varaan jatkosuunnitelmia ei voi kovin vahvasti rakentaa. Toinen merkittävä seikka ilmeni vuodenvaihteessa, kun valtakunnallisten yksityisten yritysten toiminnassa paljastui vakavia puutteita. Näiden yritysten voiton tavoittelu ei ole sinänsä tuomittavaa, mutta näyttäisi vahvasti siltä, että kannattavuutta on paikoin ahnehdittu sopimusten asettamia velvoitteita rikkomalla – asiakkaiden ja hoitohenkilökunnan kustannuksella. Tässä vaiheessa realistisimpia vaihtoehtoja näyttäisivät olevan toiminnan jatkaminen toistaiseksi nykyisellään tai säätiön purku ja siirto Jyväskylän kaupungin perusturvan alaisuuteen, mikä olisi luontevaa, sillä säätiö kuuluu jo nyt kaupungin konsernirakenteeseen. Säännöissä todetaankin, että ”säätiön purkautuessa sen omaisuus on luovutettava Jyväskylän kaupungille tai Keski-Suomen maakunnalle käytettäväksi vanhuspalveluiden tai vammaispalveluiden edistämiseen Jyväskylän kaupungissa.” Kysymys kuuluu, onko Sairaskodin toiminnallinen sisältö sellaisenaan siirrettävissä muun vanhusväestön käyttöön? Haluaako ja kykeneekö kaupunki ylläpitämään vah- vaa ja monipuolista kuntoutuksen sekä tuetun kotona kuntoutumisen osaamista? Toiminnan jatkumiseen säätiönä sisältyy enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia. 30 vuotta sitten rakennetut ti­lat on tarkoitettu ensisijassa KeskiSuomessa asuville sotainvalideille, joita vuoden 2019 alun tietojen mukaan on 82. Puolisoita ja leskiä on yhteensä 333. Sotaveteraaneja on noin 500, joista puolisoja ja leskiä n. 400. Näin ollen toiminnan perimmäinen tarkoitus on lähimmän viiden vuoden sisällä saatettu päätökseen. Pitkäaikaisella laitoshuoltopaikalla on tällä hetkellä 19 sotainvalidia. Viime vuonna kuntoutumispalvelua hyödynsi 45 sotainvalidia. Sotainvalidien puolisoja oli jaetulla jaksolla kahdeksan, veteraanikuntoutuksessa (myös puolisoita) 72, sotainvalidien puolisoja ja leskiä 57, erityisryhmien kuntoutujia 10 ja Lotta Svärd -säätiön kuntoutuksessa 30. Jo nyt 60-paikkaisesta Sairaskodista ulosvuokrattuna on kokonainen osasto eli 18 paikkaa. Lisäksi kaupungin Tilapalvelu on vuokrannut hallintosiivestä toimistotiloja Muistipoliklinikalle. Yli 85-vuotiaiden määrän ennustetaan kasvavan vuosien 2016– 2040 aikana 130 %. Tämä on se potentiaali, joka voisi tarjota asiakas- ja tulovirtaa Sairaskodille. Toisaalta strategioissa korostuu vanhusten kotona asumisen tukeminen. Sairaskodin talous tullee jatkossa yhä riippuvaisemmaksi kuntien suhtautumisesta. Uhkan muodostaa reviiriajattelu: terveyskeskusten vuodeosastot ja Sairaskoti rinnastetaan toisiinsa ymmärtämättä, mikä voimavara Sairaskodin kuntoutus voisi olla esim. lonkkamurtumapotilaalle. Säätiön talous on tällä hetkellä vakaa, mikä on viime vuosina edellyttänyt mm. työvoiman vähentämistä. Tuoreessa selvityksessä kiinteistö on arvioitu ja sen arvo on n. 7 milj. euroa. Näillä taustoilla säätiön hallitus jatkaa kuluvana vuonna eri vaihtoehtojen punnintaa ilman paniikkia. Arto Lepistö toimitusjohtaja

30 Piirit toimivat POHJOIS-SAVO Puijonkatu 39 A 17, 70100 Kuopio Puh. 017 261 1747, 0400 756 249 Piirin vuosikokous Pohjois-Savon piirin vuosikokous pidettiin 20.3. Kuopiossa Iso Valkeisella. Kokouksen aluksi piirin puheenjohtaja everstiluutnantti Heikki Lahtela piti tervehdyspuheen ja liiton hallituksen jäsen, päätoimittaja Markku Honkasalo esitti liiton terveiset. Piirin veljespappi Reijo Sojakka piti hartaushetken. Veljesliiton suuri ansiomerkki luovutettiin seuraaville henkilöille: Hakkarainen Taija Iisalmi, Kallio Jarkko Iisalmi ja Holopainen Ritva Leppävirta. Kultainen ansiomerkki luovutettiin seuraaville henkilöille: Koponen Urpo Leppävirta ja Jauhiainen Asta Pielavesi. Piirin pie- Pohjois-Savo noislipulla huomioitiin seuraavia henkilöitä tai tahoja: Halavatun Papat Iisalmi, Hallan Papat Iisalmi, Hujanen Hannu Pielavesi, Laitinen Raimo Heikki Pielavesi, Tikkanen Kirsti Pielavesi, Huttunen Esko Vesanto ja Vidgren Sirpa Vieremä. Vuosikokoukseen osallistui yksi valtuutettu kokousedustaja piirin ainoasta osastosta ja kuusi piirin henkilöjäsentä. Kokouksen puheenjohtajana toimi Markku Honkasalo. Piirin puheenjohtajaksi valittiin edelleen Heikki Lahtela. Kirkkopyhät Koillis-Savon sotiemme veteraanien kirkkopyhä Juankosken kirkossa 14.7. Messu klo 10, jonka jälkeen ruokailu (Ruukin koululla). Ylä-Savon sotiemme veteraanien kirkkopyhä Kiuruveden kirkossa 25.8. Messu klo 10, jonka jälkeen ruokailu. Sotiemme veteraanien kirkkopyhä Kuopiossa Kallaveden kirkossa 15.9.Messu klo 10, jonka jälkeen ruokailu ja päiväohjelma. Kuvassa palkitut Matti Hakkarainen, Jyrki Räsänen, Petri Kauppinen, Olavi Rytkönen, Hannu Hujanen, Esko Huttunen, Raimo Heikki Laitinen, Urpo Koponen, Taija Hakkarainen, Ritva Holopainen, Jarkko Kallio ja Heikki Lahtela. Eturivissä (vas.) Kirsti Tikkanen ja Asta Jauhiainen. Suur-Savo SUUR-SAVO Kyyhkyläntie 9, 50700 Mikkeli Puh. 0400 756 249 tusjohtaja Olli-Pekka Leskinen. Tervehdyksen esittivät myös Mikkelin Rintamaveteraanien puheenjohtaja Juhani Alanen ja Mikkelin Sotaveteraanien varapuheenjohtaja Eero Aarnio. Teksti ja kuvat: Raija Suominen, Kyyhkylän Tuki- ja Perinneyhdistyksen sihteeri Kesäjuhla Kyyhkylässä Kyyhkylän Tuki- ja Perinneyhdistys järjesti Mikkelin veteraanijärjestöjen kanssa yhteisen kesäjuhlan 6.6. Kyyhkylässä. Osallistujamäärän vähetessä sotainvaliditapahtumaan kutsuttiin myös paikal­ liset veteraanijärjestöt. Mukana oli noin 90 juhlavierasta. Kesätervehdyksen esitti Sodan ja rauhan keskus Muistin toimi- Vuosikokouksessa palkitut sotainvalidityössä ansioituneet. Piirin vuosikokous Suur-Savon piirin vuosikokous pidettiin 14.3.2019 Mikkelissä Kyyhkylässä. Kokouksen aluksi piirin puheenjohtaja eversti Hannu Toivonen piti tervehdyspuheen ja liiton hallituksen puheenjohtaja, sosiaalineuvos Juha Laikari esitti liiton tervehdyksen. Veljesliiton suuri ansiomerkki luovutettiin seuraaville henkilöille: Anna-Liisa Hautala Rantasalmi, Toivo Issakainen Varkaus ja Teuvo Hintsanen Sulkava. Kultaisella ansiomerkillä palkittiin Jukka Toivakka Mikkelistä ja pienoislipulla Sirkka Hämäläinen ja Martta Tiihonen Kangasniemeltä, Merja Nyrkkö Savonlinnasta ja Mikkelin Jukurit Mikkelistä. Vuosikokoukseen osallistui kuusi valtuutettua kokousedustajaa piirin neljästä jäsenyhdistyksestä sekä kuusi piirin henkilöjäsentä. Kokouksen puheenjohtajana toimi metsätalousyrittäjä Olavi Tolonen Pertunmaalta. Piirin puheenjohtajaksi valittiin edelleen Hannu Toivonen. Seuraava vuosikokous päätettiin pitää Mikkelissä. Sotiemme veteraanien seutukunnalliset kirkkopäivät Pieksämäellä, Jäppilän kirkossa 25.9. Ohjelma: klo 10 messu, klo 11 ruokailu ja klo 12.30–13.30 juhla. Ilmoittautuminen yhdistyksittäin/paikkakunnittain Varkaudesta, Leppävirralta, Joroisista ja Pieksämäeltä 13.9. mennessä: Pieksämäen sotaveteraanit / Juha Korhonen, puh. 050 527 4320 tai sähköpostitse juhailkorhonen@gmail.com Mikkelin Tuomiokirkossa 25.9. Ohjelma: klo 11 messu, klo 12 ruokailu ja klo 13 juhla. Ilmoittautuminen yhdistyksittäin/paikkakunnittain Juvalta, Mäntyharjulta, Kangasnie­meltä, Pertunmaalta, Hirvensalmelta, Puumalasta, Suomenniemeltä, Ristiinasta ja Mikkelistä 13.9. mennessä: Mikkelin Sotaveteraanit, puh. 015 162 722 tai suursavo.svp@surffi.fi Savonlinnan Kristillisellä Opistolla 26.9. Ohjelma: klo 10 messu, klo 11.30 ruokailu ja klo 13–14.30 juhla. Ilmoittautuminen yhdistyksittäin/ paikkakunnittain Savonlinnasta, Enonkoskelta, Kerimäeltä, Punkaharjulta, Rantasalmelta ja Sulkavalta 13.9. mennessä: Savonlinnan Sotaveteraanit / Jaakko Lindell, puh. 015 272 03 tiistaisin klo 9–12 tai puh. 050 526 7799. Tervetuloa sotiemme veteraanit, heidän puolisonsa ja leskensä sekä naisjaostojen jäsenet! Veteraaneilla kunniamerkit

Etelä-Pohjanmaa Piirit toimivat 31 ETELÄ-POHJANMAA Ruukintie 65, 60100 Seinäjoki Puh. 06 4214 600 Veteraanikeräyksille hieno vastaanotto Sotiemme Veteraanit -keräyksen organisointi siirrettiin tälle vuodelle piirimme vastuulle. Tehtävä oli lopulta mieluinen vaikka alkuun suhtauduinkin asiaan varsin kriittisesti. Miten kansa vastaanottaisi keräyksen: ”Vieläkö niille kerätään? Mihin te aiotte kaikki rahanne käyttää veteraanien kuoltua?” Kysymyksiä, joita epäilin kuulevani toistuvasti. Olin väärässä. Keräykset suoritettiin lopulta ”typistetyssä” muodossa neljällä paikkakunnalla. Ensimmäisenä vuorossa oli Nurmo ja perässä tulivat Kauhajoki, Seinäjoki ja Lapua. Kansalaisten vastaanotto keräykseen oli erittäin hyvä ja Porin Prikaatin sotilaat jalkautuivat keräyslistoineen ja -lippaineen kierroksiltaan aurinkoiset ilmeet kasvoillaan. Moni oli käynyt keskusteluja kyläläisten kanssa heidän omaistensa sota-ajoista, lapsuuden kokemuksista sodan jälkeisiltä vuosilta ja olivatpa nuo kyselleet kerääjiemme kuulumisia tämänkin päivän palveluksesta. Parasta perinnetyötä sanon minä, josta isot kiitok- Neuvontapalveluväki Tallinnan seminaarissa set Puolustusvoimille ja Veteraanivastuulle! Veteraanikeräyksessä on tänä vuonna korostettu mm. sitä, että tuki kohdentuu yhä enenevässä määrin sotiemme veteraanien leskille. Leskien määrä on esim. piirissämmekin nelinkertainen suhteessa sotainvalidien määrään, joten tuen tarvitsijoita on vielä paljon. Veteraanijärjestöt ovat pääosin koko Suomen alueella ottaneet lesket ja puolisot virallisiksi jäsenikseen. Halu ja tahto heidän asioiden hoitamiseen tuntuvat olevan kuitenkin kirjavia. Luovuttamisen henkikin on jo paikoin aistittavissa. Omasta ja piirimme puolesta voin kertoa, että me emme ole vielä luovuttamassa. Kaikkien jäsentemme huolto ja hoiva jatkuu ja työmme on vielä pahasti kesken. Alikersantti Hyörinen, Heikki Laihorinne, jääkäri Järveläinen, Jaakko Antila, vänrikki Niemelä, Arvo Mäkinen ja Marko Hakala keräyksen parissa. Veljeskotien neuvontapalvelua jo 20 vuotta Veljeskotien neuvontapalvelutyöt aloitettiin vuonna 1999. Omalta osaltani kuulun tuohon joukkoon, joka on saanut tehdä tätä työtä täydet 20 vuotta. 20 antoisaa vuotta kunniakansalaistemme parissa, reilut 7 500 kotikäyntiä, vajaat 6 000 erilaista hakemusta, 3  000 puhelinsoittoa asioiden hoitamiseen Valtiokonttoriin, kuntiin, terveyskeskuksiin ja kymmenet tuhannet puhelut sotainvalideille, heidän leskille ja omaisille kaikista tapaamisista puhumattakaan. Kiitollisin mielin muistelen eilistä ja hyvillä mielin katson huomiseen. Läntisen Suomen palveluneuvojat jalkautuivat perinteisen seminaarinsa merkeissä Tallinnaan. Päivien anti oli jälleen hedelmällistä, asiapitoista ja lämminhenkistä. Saimme kuulla Veljesliiton puheenjohtaja Marja-Liisa Taipaleen esityksen veljeskotien nykytilasta, sekä Veljesliiton tulevista suunnitelmista. Valtiokonttorin puolesta estradilla oli Tiina Kyttälä, joka kävi läpi neuvontapalvelun tilastoja ja tulevaa sotiemme veteraania koskevaa lakimuutosta. Veteraanit pääsevät viimein 1.11.2019 lakisääteisten kodinhoito- ja tukipalvelujen piiriin, joten tältä osin myös meidän palveluneuvojien työhön tulee uusia tuulia. Kruununa luennoille oli Anki Kylämaan esitys Veteraanikummi-hankkeesta. Vuodesta 1999 Lahden alueella palveluneuvontaa tehnyt Anki vastaa nykyään myös hankkeesta, jossa on mukana lähes 100 vapaaehtoista työntekijää, jotka tarjoavat ystäväpalvelua veteraaneille ja heidän leskilleen. Hienoa työtä, josta hatunnosto ja kumarrus Ankille! Pekka Marttala miehen ikään Härmässä syntynyt Pekka Marttala on sotainvalidin poika. Pekka sai ensikosketuksensa sotainvalidityöhön jo pienenä poikana ja myöhemmin hänestä tuli Nurmon paikallisosaston asiainhoitaja. Piirimme puheenjohtajana hän toimii nyt seitsemättä vuottaan. Pekka täyttää 6.7. komeat 80 vuotta. Omalta osaltani olen erittäin kiitollinen näistä yhteisistä toiminnan vuosista. Ne ovat menneet luottamuksen ja hyvän hengen merkeissä. Toivottavasti niitä tulee vielä runsaasti lisää. Sydämelliset onnittelut Pekalle koko piirimme väen puolesta! Aurinkoista heinäkuuta teille kaikille. Pidetään toisistamme huolta! Marko & Maija Piirimme tapahtumat löytyvät internet-sivuiltamme epsotainvalidipiiri.kotisivukone.com

32 Keski-Pohjanmaa Piirit toimivat KESKI-POHJANMAA Kitinkuja 2, 69100 Kannus Puh. 044 304 2669 Kesäterveiset piiristä Terveisiä täältä Keski-Pohjanmaalta! Oppimista on ollut tänä vuonna tässä osa-aikaisessa toiminnanjohtajan työssä. Pahoittelen, että kotikäynnit ovat hiukan kärsineet tässä opettelun ohella, mutta kesällä panostan enempi kotikäynteihin. Vuosikokous Maaliskuussa kokoonnuttiin Kitinkannukseen vuosikokoukseen. Vaikka osanottajien määrä on vähentynyt, niin ihailtavasti sotainvalideja ja leskiä oli mukana. Tilaisuuden avasi puheenjohtaja Esko Hirviniemi, jonka jälkeen Heikki Niemelä Kälviän srk:sta piti hartauden. Keski-Pohjanmaan piirihallituksen puheenjohtajana jatkaa Esko Hirviniemi. Erovuorois­sa olleiden tilalle valittiin Roope Alpua ja Seppo Kauppila. Piirin tavoite on toimia jäsenistön hyväksi niin kauan kuin tarpeen. Osastoina jatkavat enää Kannus ja Nivala. Muut osastot ovat purkautuneet ja jäsenet siirtyneet piirin henkilöjäseniksi. Piirin työ painottuu huoltotoimintaan. Purkautuvien osastojen alueella huoltotoiminnassa on mukana yhteyshenkilöitä. Veljesliiton tervehdyksen toi liiton puheenjohtaja Marja-Liisa Taipale. Kitinkannuksesta tervehdyksen toi Katri-Helena Syri. Ohjelmassa oli myös ansiomerkkien jako ja musiikkiesityksiä. Tilaisuus päättyi tuttuun Veteraanin iltahuutoon. Junikkalan syntymäpäivä­ juhlassa saatiin nauttia musiikkiesityksistä. Tauno Junikkala 100 vuotta Talvi-ja jatkosodan sotaveteraani Tauno Junnikkala täytti 100 vuotta 22.5. Mattilan Palvelutalossa Nivalassa. Paikalla oli suuri joukko onnittelijoita perhepiirin ja sukulaisten lisäksi, mm. ystäviä, palvelutalon väkeä, edustajia sotaveteraani- ja sotainvalidijärjestöistä ja seurakunnasta. Juhlassa kuultiin Nivalan Mieslaulajien kvintetin esittämiä lauluja Mauno Laakkosen johdolla ja Reijo Vuolteen säestyksellä. Puheita pitivät everstiluutnantti Esko Hirviniemi ja kappalainen Sirkku Junttila. Nivalan Pelimannit soittivat ja Sulevi Ojalehto lauloi. Lopuksi juhlan juontajana toiminut päivänsankarin poika Kari Junnikkala loi mielenkiintoisen katsauksen vanhempiensa elämänvaiheisiin kertoen diakuvin isänsä nuoruusvuosista, sota-ajasta perheen perustamisineen ja pitkästä työurasta. Oli kunnia ja etuoikeus olla Tauno Junnikkalan 100-vuotissyntymäpäivillä. Veimme puheenjohtajan kanssa Veljesliiton shaalin sekä Me-säätiön muistamisen. Ihmetys ja kiitollisuus valtaavat mielen, kun miettii hänen elämänsä kulkua. VR1:n saajat Kirsti Kalliokoski ja Kerttu Rantala. Kuvat: Timo Leppälä Teksti: Elsa Löytynoja Kansallinen veteraanipäivä Kitinkannuksessa Kitinkannuksessa vietimme kansallista veteraanipäivää pienimuotoisessa juhlassa, jossa sain luovuttaa kaksi Valkoisen ruusun ritarikunnan 1 luokan mitalia sotainvalidi Kirsti Kalliokoskelle sekä veteraani Kerttu Rantalalle. Päivässä päällimmäisenä on syvä kiitollisuus koko veteraaniväestölle itsenäisestä Suomesta. Kesäjuhla 16.8. Elokuussa vietämme kesäjuhlan sotainvalidipäivän 18.8 kunniaksi hiukan etukäteen Kitinkannuksessa perjantaina 16.8. Toivomme, että kannattajajäsenet voisivat mahdollistaa sotainvalidien, puolisoiden ja leskien osallistumista juhlaan lähtemällä saattajaksi mukaan. Hyvää kesää! Maija Paasila Kutsu kesäjuhlaan 16.8. Keski-Pohjanmaan Veljesliiton piirin kesäjuhla perjantaina 16.8. klo 12 alkaen Kitinkannuksessa (os. Kitinkuja 2, 69100 Kannus). Aloitetaan yhdessä ruokailulla klo 12, jonka jälkeen ohjelmassa on tervehdyksiä, hartaus sekä musiikkiesityksiä. Ilmoittautumiset 2.8. mennessä toiminnanjohtajalle p. 050 593 3211 tai sähköpostitse maija.paasila@kitinkannus.fi Pixhill.com Kunniamerkit Osa-aikaisen toiminnan­johtajan sekä palveluneuvojan työstä olen lomalla 24.—28.6. sekä 22.7.—10.8. Minut tavoittaa puhelimitse lomallakin perjantaisin klo 8–16. Tervetuloa sotainvalidit, puolisot, lesket sekä kannattajajäsenet!

Pohjois-Karjala POHJOIS-KARJALA Kirkkokatu 11, 80100 Joensuu Puh. 040 536 7537 Piirin vuosikokous Vuosikokous valitsi yksimielisesti sosiaalineuvos Ahti Karttusen jatkamaan piirin puheenjohtajana. Piirihallituksen erovuoroisista varsinaisista jäsenistä valittiin jatkamaan 2019-2020 Mauri Timonen Nurmeksesta, Kari Kalinen Outokummusta, ja Juho Pehkonen Lieksasta. Erovuoroisista varajäsenistä valittiin jatkamaan Erkki Lehtinen Kesälahdelta, Timo Tolvanen Liperistä ja Hannu Nevalainen Lieksasta, uutena valittiin Ritva Kuittinen Kiteeltä. Hyväksyttiin piirin tilinpäätös vuodelta 2018: tuloslaskelma, tase ja toimintakertomus sekä myönnettiin vastuuvapaus tili- ja vastuuvelvollisille. Hyväksyttiin vuoden 2019 toimintasuunnitelma ja talousarvio. Veljesliiton hallituksen puheenjohtaja, sosiaalineuvos Juha Laikari kertoi liiton tämän hetkisestä taloustilanteesta ja tavoitteista. Salomaa-säätiön 39. vuosijuhla ja apurahojen jakotilaisuus Veteraanijärjestöjen edustajia, nuoria urheilijoita, heidän perheitään sekä valmentajia kokoontui Joensuun Tiedepuiston Louhela-saliin Salomaa-säätiön vuosittaiseen juhlaan ja säätiön apurahojen jakotilaisuuteen. Erkki ja Inkeri Salomaan vuonna 1980 perustama säätiö tukee veteraanisukupolvea sekä nuoria urheilijoita ja valmentajia. Sodan käyneenä sotainvalidina ja rajaseudun nuorena itsenäinen Isänmaa merkitsi Erkki Salomaalle paljon. Omien kokemustensa kautta hän osasi samaistua myös kohtaloveljiinsä ja halusi auttaa heitä ylläpitämään toimintakykyään ja auttaa selviytymään paremmin arjessa. Apurahat oli aiemmin suunnattu laitoskuntoutukseen, mutta jäsenistömme ikääntymisen myötä ja tarpeiden muuttuessa apurahat on voitu kohdentaa tarpeita vastaaviksi. Piirit toimivat 33 Erkki Salomaalle liikunta- ja liikuntakulttuuri olivat tärkeitä asioita. Nuorena miehenä hän itsekin harrasti kilpapyöräilyä SM-tasolla ja pääsi mitalisijoille. Siksi hän halusi puolisonsa kanssa tukea nuoria lupaavia kilpaurheilijoita. Talousneuvos ja rouva Erkki Salomaan perintöä avustustyössä on halunnut jatkaa heidän poikansa, yrittäjä Pekka Salomaa. Lämmin kiitoksemme Salomaa-säätiölle sotainvalidien, puolisoiden ja leskien tukemisesta. Tekstit: Tuulikki Leinonen Onnittelemme Salomaa-säätiön puheenjohtaja, sosiaalineuvos Ahti Karttunen tervehtii juhlavieraita. Eturivissä toinen oikealta on yrittäjä Pekka Salomaa. Martti Kukkonen 70 vuotta Sotainvalidien Pohjois-Karjalan Perinneyhdistyksen puheenjohtaja, eversti Martti Kukkonen täytti 70 vuotta 5.3. Merkkipäiväänsä hän vietti perhepiirissä ystävien kesken. Martti Kukkonen on ”paljasjalkainen” pohjoiskarjalainen, sillä hän on syntynyt rajan läheisyydessä Möhkön takana Leminahon rajavartioasemalla, jossa hänen isänsä, sotainvalidi Tauno Adam Kukkonen toimi vartiopäällikkönä. Tauno-isä oli menettänyt jalkansa Karhumäen Seesjärven alueella elokuussa vuonna 1943 miinaan. Martti Kukkonen on kulkenut isänsä jalanjäljissä turvaamassa isänmaan rajoja. Ylioppilaaksi tulonsa jälkeen Ilomantsissa hän on kouluttautunut Rajavartiolaitoksen eri tehtäviin ja siirtyi reserviin vuoden 2005 alusta Pohjois-Karjalan Rajavartioston komentajan tehtävistä. Sotainvalidit ja sotainvalidityö ovat aina olleet Martti Kukkosen sydäntä lähellä. Rajavartioston komentajana hän tuki aina sotainvalidien toimintaa antamalla varusmiehiä syyskeräyksiin, erilaisten juhlien ja tilaisuuksien järjestelyihin sekä ruokailujen ja kahvituksien järjestämiseen. Erinomaisena puhujana ja historian tuntijana häneen puheistaan saa varmaa faktatietoa sotahistoriasta. Eläkehar- Veteraanijärjestöjen edustajat saivat vastaanottaa Salomaa-säätiön lahjakirjat. rastuksena aloitettu venäjän kielen opiskelu on auttanut sotahistoriaan perehtymistä turistimatkoilla. Martti Kukkosella on monia luottamustehtäviä, mm. Sotainvalidien P-K:n Perinneyhdistyksen puheenjohtajuus ja Raja-ja Merivartiojoukkojen Perinneyhdistyksen valtakunnallinen puheenjohtajuus. Harrastuksiin kuuluvat kuntoilu, metsästys ja kalastus lapsuuden maisemissa. Menevän ja tekevän miehen rinnalla seisoo aina vahva ja tekevä puoliso Eeva. Heillä on neljä poikaa, tyttärensä he ovat menettäneet jo lapsena. Ansioistaan Martti Kukkoselle on myönnetty mm. Suomen Leijonan Ritarikunnan komentajamerkki, Jalkaväen ansioristi, Sotainvalidien ansioristi, Kunniarajajääkärin arvo n:o 206 sekä presidentti Sauli Niinistön antama 2. luokan Vapaudenristi Miekkoineen. Niitä myönnettiin itsenäisyyspäivänä 2018 vain yksi koko maahan. Piirin ja osastojen lämpimät onnittelut! Piirin puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti jatkamaan sosiaalineuvos Ahti Karttunen. Tulevia tapahtumia • Kyyhkylän kurssi 22.–28.7. • Toivonlahdessa virkistys­ kuntoutus 30.9.–4.10. • Veteraanien yhteinen kirkkopäivä 5.10. Lieksassa Kuvat: Kalevi Lohiranto

34 Piirit toimivat Pohjois-Pohjanmaa Piirin puheenjohtajan tehtävästä luopuva Antti Pesälä kiittää kaikkia piirin toimijoita hyvästä yhteistyöstä. POHJOIS-POHJANMAA Uusikatu 58 B 16, 90100 Oulu Puh. 045 182 4484/ 044 479 4797 Piirin vuosikokous SV:n Pohjois-Pohjanmaan piiri ry:n vuosikokousta vietettiin haikeissa tunnelmissa sillä piirin puheenjohtaja Antti Pesälä ilmoitti luopuvansa tehtävästään. Piirin vuosikokous alkoi perinteiseen tapaan luottamuspappimme, rovasti Pertti Lahtisen pitämällä hartaushetkellä ja seppelpartion lähettämisellä sankarihaudalle. Piirin puheenjohtaja Antti Pesälä toivotti kokoukseen osallistujat tervetulleiksi ja ilmoitti päätöksestään siirtyä sivuun puheenjohtajan tehtävästään. Hän kiitti myös piirihallitusta hienosta yhteistyöstä. Piirin I varapuheenjohtaja Pentti Jouppila puheenvuorossaan esitti kiitokset Antti Pesälälle kukkasten kera. Huomionosoituksia jaettiin ansioituneille jäsenillemme. Antti Pesälä avasi vuosikokouksen jonka puheenjohtajaksi valittiin Sotainvalidien Veljesliiton pääsihteeri, liiton lakimies Seppo Savolainen. Kokoukseen osallistui 45 henkilöä. Vuosikokous valitsi piirin uudeksi puheenjohtajaksi Pentti Jouppilan Oulusta, I varapuheenjohtajaksi valittiin Esko Kantola Ruukista ja II varapuheenjohtajaksi sotainvalidi, Jouko Korhonen Oulusta. Kokoukseen osallistujat totesivat että toimintaa on vielä kohtuullisesti ottaen huomioon vähenevän jäsenmäärän. Juhlavan tilaisuuden päätteeksi nautimme maittavan lounaan. E. Vikström Sotainvalidien Veljesliiton PohjoisPohjanmaan piiri ry toivottaa kaikille jäsenillemme, tukihenkilöillemme ja yhteistyötahoillemme lämpöisiä kesän päiviä! Tekstit ja kuvat: Eeva Vikström Toimisto on suljettu kesäloman ajan 1.7.–3.8. Huomionosoitusten saajat Ruukin kyläosastosta, vas. Matti Lassila ja oik. Mikko Jussila. Huomionosoituksen vastaanottivat myös Matti Siuruainen (vas.), Irma Soini ja oik. Eeva-Liisa Vilmi Perinneyhdistyksestä. Piirin tapahtumia Sotainvalidipäivä 15.8. klo 13 Ravintola Nallikarissa, os. Nallika­rinranta 15, 90150 Oulu. Ilmoittautuminen toimistolle 5-6.8., p. 045 182 4484. Kutsumme juhlaan sotainvalidit, puolisot ja lesket saattajineen. Tervetuloa! Pohjois-Pohjanmaan sotiemme veteraanien kirkkopäivä Muhoksella 8.9. 10.00 Messu, Muhoksen kirkko 11.30 Ruokailu ja kahvi, kirkonkylän yläkoulu 13.00 Päiväjuhla, Tähtiareena Hietasaaren Veljeskodilla 27.6. klo 13 Keskikesän juhla 18.7. klo 13 Virkistystoimintaa Veljeskodilla. 29.8. klo 13 Veljeskodin kesä­kauden päättäjäiset Sotainvalidit, puolisot, lesket ja tukijäsenet tervetuloa! Piirin vuosikokousvierailta. Sotainvalidi Matti Aitto-oja täytti 99 vuotta. Piirihallitus toivottaa sydämellisesti onnea!

Kainuu Piirit toimivat 35 Onnittelemme KAINUU Seminaarinkatu 5, 87100 Kajaani Puh. 08 622 485 Järjestöasioita Talvisodan päättymisen muistotilaisuus Kajaanin kirkkopihalla. Sotainvalidien Veljesliton Kainuun piirin puheenjohtajana jatkaa Juhani Hautala Kajaanista, p. 044 0158 835. Sotainvalidien Kainuun perinneyhdistyksen puheenjohtajana jatkaa Pertti Halonen, p. 050 340 47 35. Neuvontapalvelu Neuvontapalvelu opastaa sotainvalideja, heidän puolisoitaan ja leskiään sekä omaisia esimerkiksi tarvittavien palveluiden, avustusten ja kuntoutuksen hakemisessa. Neuvontapalvelu auttaa jäseniä ja heidän läheisiään puhelimitse, kotikäynneillä, Kajaanin toimistolla ja Hyvinvointi Sammossa Kuhmossa. Neuvontapalvelua Kainuussa ja Vaalassa tekevät toiminnanjohtaja Juha Huttunen p. 050 372 5417 (lomalla 20.7.–18.8.) ja Veljeskoti Hyvinvointi Sammon palveluneu­ voja Leena Uhlbäck p. 0400 593 120 (lomalla 4.–30.7). Loma-aikoina neuvontapalvelun yhteydenotot voi tehdä Hyvinvointi Sammon neuvontaan p. 08 6557 111. Toimisto palvelee Kainuun piirin toimisto palvelee järjestöasioissa puhelimessa 08 622 485 ja 050 372 5417. Hyvää kesää! Eino Kinnunen 90 vuotta Kaatuneiden muistopäivä 19.5. Kajaanin kirkkopihalla Kajaanin Lyseon Kansallisen veteraanipäivän kunniakäynti veteraanimuistomerkillä. Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan kunniamerkit Seuraaville puolisojäsenillemme, jotka ovat myös veteraaneja, oli 27.4. myönnetty Suomen Valkoisen ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan kunniamitali: Aune Happo, Vieno Hätinen, Saara Kananen, Mirjam Kemppainen, Laina Korhonen, Elina Rytivaara ja Impi Tampio. Osa merkeistä luovutettiin Kajaanin kaupungin isännöimässä tilaisuudessa ja osa toimitettiin henkilökohtaisesti kunniamerkin saajille kotiin perhejuhliin. Juha Huttunen Toiminnanjohtaja Menneitä tapahtumia Talvisodan päättymisen muistotilaisuus 13.3. ja Kaatuneiden muistopäivä 19.5. kokosivat laajan joukon ihmisiä kunnioittamaan sodissamme suurimman uhrin antaneita sankarivainajia. Kansallisena veteraanipäivänä 27.4. vierailtiin veteraanimuistomerkillä. Juhani Hautala luovuttaa SVR I M kunniamerkin kunniakirjoineen Impi Tampiolle Kajaanin kaupungin juhlassa. Sotainvalidi Eino Kinnunen täytti 23. toukokuuta 90 vuotta. Eino on asunut koko ikänsä Suomussalmen Hyryssä lähellä rajaa, kunnan kaakkoisosassa Ylivuokin alueella. 14-vuotiaana Einon elämänlanka on ollut hiuskarvan varassa, eikä ole ollut mitään varmuutta, että elämä jatkuisi, saati, että hän olisi voinut kuvitella joskus täyttävänsä 90 vuotta. Kaikki eivät selviytyneet. Einon kotitalon piha-alueella on muistomerkki, jossa lukee ”Kuolivat partisaanien uhreina 26.6.1943. Sinä olet minun Jumalani. Sinun kädessäsi ovat elämäni päivät. Ps. 31:15-16.” Tapahtumat ovat niin järkyttäviä, että niistä on vaikea puhua niiden oikeilla nimillä tai ymmärtää tapahtunutta. Tapahtumiin voi tutustua lukemalla Eino Erkkilän kirjan Viimeinen aamu - neuvostopartisaanien vaietut jäljet. Kaikki muistomerkkiin kirjatut uhrit ovat Einon lähiomaisia; sisko, veli, äiti, isä, mummu, ukki, täti, setä ja kolme serkkua. Eino selvisi, vaikka hänet teloitettiin kahdella pikakiväärin laukauksella. Hänen selviytymisensä on ihme. Muistomerkin sanat koskevat myös Einoa. Usko Jumalaan on tapauksen jälkeenkin auttanut Einoa elämän polulla. Eino on elämälle kiitollinen. Eino on saanut seitsemän lasta ja 19 lastenlasta lasten lasten lapsista puhumattakaan, joista on saanut olla iloinen ja ylpeä. Eino vietti syntymäpäiviään seurojen merkeissä Saapaskosken Erän ääriään myöten perhettä ja ystäviä täynnä olevassa pirtissä. Sotainvalidien Veljesliiton Kainuun piiri onnitteli Einoa luovuttamalla hänelle piirin standaarin. Nähdessäni Einon läheistensä ja ystäviensä ympäröimänä totesin mielessäni, että Eino on ja osaa olla onnellinen mies.

36 Piirit toimivat Lappi LAPPI Pitkäkatu 7, 95400 Tornio Puh. 040 548 2086 Lapin piirin kuulumisia Vuosikokous Someroharjulla Lapin sotainvalidipiirin vuosikokous pidettiin 20.3. perinteiseen tapaan Someroharjun varuskunnassa. Kokoukseen osallistui parikymmentä jäsentä. Luottamuspappi Ilmo Pulkamo piti hartaushetken ja liiton tervehdyksen esitti liiton puheenjohtaja Marja-Liisa Taipale. Piirihallitus jatkaa tutulla kokoonpanolla puheenjohtaja Jouko Lahdenperän johdolla. Piiri­ hallituksen jäsenet ovat: Jorma Savukoski, Kauko Hannula, Matti Hulkko, Kaarlo Sukuvaara, Markku Särkipaju ja Uuno Ylihannu. Sotainvalidien Veljesliiton suuret ansiomerkit luovutettiin Marja Marttiselle ja Heikki Jänkälälle. Aimo Takala oli estynyt pääsemään paikalle. Kuvassa iloisia retkeläisiä, vastarannalta näkyy Suomen puoli. Ei merta edemmäs kalaan Vuosikokousväkeä sotilaskodissa. Ansiomerkkien saajat Marja Marttinen Torniosta ja Heikki Jänkälä Sodankylästä sekä Anu Vasama, Jouko Lahdenperä ja Marja-Liisa Taipale. Tornion Sotainvalidi- ja Rintamaveteraaniosastojen yhteinen kevätretki 28.5. suuntautui tällä kertaa Ruotsin puolen Kukkolankoskelle. Tornion Sotainvalidien luottamuspappi Raimo Kittilän puheen jälkeen söimme lounaan pitkän kaavan mukaan ja samalla ihailimme koskien kuohua. Retkellä muistimme avustajatoiminnan projektipäällikkö Nina Koskenrantaa hopeisella ansiomerkillä. Lopuksi kajautimme ilmoille Suvivirren. Korkean iän vuoksi on hyvä, että myös läheltä löytyy hienoja vierailukohteita, eikä tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Toiminnanjohtaja palaa lomalta 15.7. Someroharjulla pidettyyn piirin vuosikokoukseen osallistui parikymmentä jäsentä. Onnittelemme Väinö Köpman Sotainvalidi Väinö Köpman täyttyi 100 vuotta 17.2. Kuvassa Lapin sotainvalidipiirin puheenjohtaja Jouko Lahdenperä onnittelee Väinöä. Veljesliiton villashaalin syntymäpäiväsankarille luovutti piirin toiminnanjohtaja Anu Vasama. Esko Lumpus Saara Kanerva 107 v. Saara Kanerva täytti komeat 107 vuotta 23. päivä toukokuuta. Kuvassa päivänsankari hoitajiensa ympäröimänä. Tervolassa asuva sotainvalidi Esko Lumpus saavutti 100 vuoden iän 11. päivä kesäkuuta. Kuva: Leena Paajanen

Rannikko-Pohjanmaa Friman, Göran Holms, Mathias Kass, Raimo Latvala, Mona Strandberg, Folke Sundström ja Tony Westerlund. RANNIKKO-POHJANMAA Jeansborgintie 1 A, 66900 Uusikaarlepyy Puh. 050 382 5257 Rannikko-Pohjanmaan sotainvalidipiirin vuosikokous Sotainvalidien Veljesliiton RannikkoPohjanmaan piiri ry on pitänyt vuosikokouksensa 21. 3. Sotilaskodissa Vaasassa. Vuosikokous keräsi 14 osallistujaa ja liiton edustajana paikalla oli liiton puheenjohtaja Marja-Liisa Taipale. Piirin puheenjohtajaksi valittiin Markku Ranta. Hallituksen muut jäsenet ovat Wolf Enbacka (varapuheenjohtaja), Ingmar Edfelt, Bjarne Tulevia tapahtumia Carola Lagerström p. 040 544 6114. Kiitos Monalle hänen vuosien varrella jäsenille antamastaan avusta ja toivotamme Carolan tervetulleeksi! Monika Julin Piirit toimivat 37 Kesäjuhlat Pörkenäs 12.8. Lindin kasvihuoneravintola 22.8. Berny’s ravintola 29.8. Pörkenäsissä, Pietarsaaressa 12. 8. Lindin kasvihuoneravintolassa, Närpiössä 22. 8. ja Bernys ravintolassa Raippaluodon sillan vieressä 29. 8. Yhteinen kirkkopäivä veteraanien kanssa Mustasaaren kirkossa 26.9. ja lounastarjoilu ravintola Scandic Waskiassa jumalanpalveluksen jälkeen. Ajankohtaista Valtiokonttorin kustantamaa neuvontapalvelutyötä hoitavat edelleen sairaskodit Kristiinankaupungissa ja Uudessakaarlepyyssä. Mona Strandberg on jäänyt eläkkeelle ja uusi neuvontapalvelija Selkämeren sairaskodissa/Geritrimissä on Liiton puheenjohtaja Marja-Liisa Taipale piirin vuosikokouksessa Vaasan sotilaskodissa 21.3. Raimo Latvala johtaa lippulinnaparaatia Vaasan keskustassa kansallisena veteraanipäivänä 27.4. Jumalanpalvelus Vaasan kirkossa kaatuneitten muistopäivänä 19.5. Sotainvalidi Yrjö Savola kantaa Suomen lippua. Ruotsi RUOTSI Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Puh. 00 46 8 648 1131 Ruotsin piiristä Kaatuneiden muistopäivää vietettiin 19. päivä toukokuuta 2019 suomalaisessa seurakunnassa, Tukholmassa. Messun jälkeen laskettiin perinteisesti kukat muistolaatoille, ja kun kirkkokahvit oli nautittu, päästiin vielä konserttiin. Jan Kjellberg ja Ari Haverinen laskivat kukat Kaatuneiden muistopäivänä laskettiin kukkia muisto­ laatoille. Sotainvalidien kukat laskivat Jan Kjellberg ja Ari Haverinen. Sotainvalidien Ruotsin piirin puolesta. Ruotsin piirin toiminta on kevään aikana joutunut pitämään taukoa, kun toiminnanjohtaja Juha Joki on ollut sairaalassa pidemmän aikaa. Tilanne on nyt Juhalla paljon parempi ja kiitokset vielä Ari Haveriselle, joka on pystynyt auttamaan kevään aikana. Suomalaisessa seurakunnassa järjestettiin messu kaatuneiden muistopäivän kunniaksi.

38 Marsalkka Mannerheim ja ortodoksisuus – Miten suhde ortodoksisuuteen ilmeni marsalkka Mannerheimin elämässä? Tarkastaessaan rannikko­puolustusta vuonna 1934 marsalkka Mannerheim vieraili Konevitsan luostarissa. Hän tunsi luostarin igumenin, isä Mavrikin jo ennestään Nikolajevin ratsuväkikoulusta. Kuvassa vasemmalla myös merivoimien komentaja, kenraali­ majuri Väinö Valve. Kuva: Mannerheimmuseon kuva-arkisto Mannerheimin polku ortodoksisuu­ den ymmärtämiseen alkoi tsaarin armeijasta, mutta hänen polulleen osui monia muitakin rasteja. l Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867– 1951) palveli kolme vuosikymmentä keisarillisen Venäjän armeijassa. Silloin hän tutustui ortodoksisuuteen ja ennen muuta oppi ymmärtämään sitä. Mannerheimin kotitausta oli luterilainen. Isiltä perittyyn uskoon hän viittaa myös vuonna 1951 julkaistuissa muistelmissaan. Nikolajevin ratsuväkikoulussa oppiaineisiin kuului ortodoksinen uskonto, ja Chevalierkaartissa Mannerheim kohtasi ortodoksisuuden osana palvelusta. Vala kaartissa kuitenkin vannottiin uskontokunnittain eikä ketään pakotettu ortodoksisuuteen. Mannerheim vannoi valansa luterilaisten joukossa. Chevalierkaartilaisuuden perintöä Mannerheim vaali läpi elämänsä ja piti yhteyttä entisiin asetovereihinsa. Chevalier-kaartin upseereilta hän sai kaulassa kannettavan Kristus-ikonin Venäjän–Japanin sodassa vuonna 1904. Vuosina 1939–1944 Mannerheim sotilaineen taisteli kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Mutta mikä oli se uskonto? Koska vihol- lisvaltio oli ateistinen, niin voidaan ajatella että taisteltiin ylipäänsä oikeudesta uskontoon. Olihan suomalaisten riveissä ainakin luterilaisia, ortodokseja, katolilaisia, juutalaisia ja islaminuskoisia, jotka kaikki taistelivat oikeudestaan omaan uskoonsa. Uskonnon puolesta taistelu ei ollut mitään uskontokuntaa vastaan mutta antautuminen olisi todennäköisesti merkinnyt uskonvainoja kirkkokuntaan katsomatta. Avioliittoon kahdella kaavalla Pitkä kokemus ortodoksisesta elämänpiiristä sai Mannerheimin omaksumaan ortodoksisen kirkon sanontatapoja, joita hän käytti esimerkiksi kirjeissään. Hänen kerrotaan viehättyneen ortodoksisten kirkkojen kauneudesta, jumalanpalvelusten juhlavuudesta ja herkästä tunnelmasta. Mannerheim vihittiin avioliittoon vuonna 1892 Anastasia Arapovan (1872–1936) kanssa Pyhien Sakariaan ja Elisabetin ortodoksisessa kirkossa. Pari vihittiin tämän jälkeen myös luterilaisen kaavan mukaan salaneuvos Ivan Zvegintsevin talossa. Avioliitto luterilaisen Mannerheimin ja ortodoksisen Arapovan välillä ei ollut itsestäänselvyys vaan vaimon suku antoi luvan avioliittoon vasta pienen epäröinnin jälkeen. Vihkikirkkoa ei enää ole, koska se tuhottiin osana Stalinin uskontoihin kohdistamaa vainoa. Anastasia otti vuonna 1903 tyttäret Anastasien (1893–1978) ja Sophien (1895–1963) mukaansa ulkomaille. Lapset kävivät koulua katolisissa sisäoppilaitoksissa Ranskassa ja saivat ranskalais-englantilaisen kasvatuksen. Vuonna 1913 molemmat lapset palasivat Suomeen sukulaisten luo äidin jatkaessa elämäänsä ulkomailla. Anastasie-tytär kääntyi roomalaiskatolisuuteen ja hakeutui Englannissa ensimmäisen maailmansodan aikana karmeliittaluostariin. Hän luopui kuitenkin luostarielämästä 1930-luvulla. Sophie eli elämänsä äitinsä suvun perinteiden mukaan ortodoksisessa uskossa. Entisen vaimon kuolema herkisti Avioliitto jäi käytännössä lyhyeksi ja päättyi virallisestikin vuonna 1919 kummankin puolison elettyä jo pitkään omaa elämäänsä. Entiset puolisot sopivat kirjeitse välinsä 1920-luvulla ja Mannerheim alkoi maksaa pienehköä elatusapua entiselle vaimolleen. Entiset puolisot tapasivat toisensa syksyllä 1936 Pariisissa. Edellisestä tapaamisesta oli kulunut jo 34 vuotta. Anastasialla oli ollut vakavia terveyshuolia, ja Mannerheim alkoi tuolloin pohdiskella omankin elämänsä rajallisuutta. Tapaamisessa sovittiin menneet ristiriidat. Anastasia eli tapaamisen jälkeen enää muutaman kuukauden ja viimeisessä kirjees-

39 Gustav Mannerheim ja Anastasia Arapova avioituivat vuonna 1892. Kuva Anastasiasta on avioliiton alkuvuosilta. Kuva: Mannerheim-museon kuva-arkisto sään hän ilmaisi entiselle puolisolleen kiitollisuutensa sovinnon syntymisestä. Mannerheim koki samoin ja ilmaisi sen kirjeessään sisarelleen Evalle: ”Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen kaitselmukselle että siitä että niin monta katkeraa hetkeä ja muistoa voitiin hävittää mielestä.” Suruviesti tavoitti Mannerheimin metsästysmatkalla Intiassa vuoden 1937 alussa. Palattuaan Helsinkiin hän meni Helsingin Pyhän Kolminaisuuden kirkkoon, jossa pyysi pappia lukemaan muistopalveluksen entiselle vaimolleen. Ortodoksisen tavan mukaan Mannerheim polvistui rukoilemaan entisen vaimonsa sielun puolesta. Uskonnollinen kiista Itä-Karjalassa Monistakin marsalkan toimista saattoi päätellä, että hän kunnioitti ortodoksista uskoa ja ymmärsi sitä syvällisesti. Mannerheim vieraili seurueineen vuonna 1932 Valamossa ja vuonna 1934 Konevitsassa. Molemmissa luostareissa hän halusi sytyttää tuohuksen Jumalanäidin ikonin eteen yksin omassa rauhassaan. Ortodoksisen uskonelämän ymmärtämisen konkreettinen esimerkki oli kastekiistan ratkaisu jatkosodan syksyllä 1941, jolloin suomalaisjoukot etenivät Itä-Karjalaan kohdaten ortodoksisuuden. Tavallisten rintamasotilaiden ohella myös sotilaspapeille oli epäselvää, miten Itä-Karjalan ortodoksiseen väestöön tulisi suhtautua. Jyrkimmät kannat puhuivat jopa pakkokäännyttämisen puolesta. Koska pappeja ei bolsevikkihallinnon aikana ollut, väestö käytti mielellään pappien palveluksia nyt kun heitä kotiseudulle saapui. Ylivoimaisesti suurin osa sotilaspapeista oli luterilaisia mutta he tietysti asettautuivat kansan käytettäviksi, kuten papin velvollisuuksiin kuuluu. Luterilaisten ja ortodoksisten pappien välille syntyi eräänlainen kastekilpailu, joka johti kas- Marsalkka Mannerheim esiintyi harvoin suojelus­ kuntaupseerin puvussa, mutta vuoden 1934 tarkastusmatkalla Konevitsaan hän tekee poikkeuksen. Seurueen muut upseerit käyttävät rannikkotykistön pukua m/22. Kuvassa keskellä on luostarin igumeni, isä Mavrik. Kuva: Mannerheimmuseon kuva-arkisto tekiistaan ja lopulta tilanteen rauhoittamiseksi kastekieltoon 9.9.1941. Sen jälkeen sotilaspapit eivät toistaiseksi saaneet kastaa siviilejä. Kiistaa oli yritetty ratkaista tunnuksettomalla yleiskristillisyydellä kastamalla ihmisiä ylipäänsä kristityiksi, mutta tämä idea ei toiminut. Mannerheim kiistan ratkaisijana Uskonnollisiin ongelmiin pyrittiin löytämään kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Kastekielto voitiin perua jo 30.10.1941 kun enin kiihko laski. Mannerheim antoi lopulta 28.4.1942 käskyn uskonnollisten olojen järjestelystä Itä-Karjalassa. Käskyn mukaan asukkaat saivat itse ilmoittaa, mihin uskontokuntaan he haluavat kuulua. Suuri enemmistö ilmoittautui tietysti ortodokseiksi. Moni jätti ilmoituksen antamatta ja heidät tulkittiin uskonnottomiksi. Luterilaisiksi ilmoittautui selvä vähemmistö. Kysely koski lähinnä suomensukuista osaa väestöstä (noin 45 000 henkeä), mutta venäläistaustaisistakin yli 5 000 ilmoittautui ortodokseiksi. Viimeiselle matkalle risti sydämellä Mannerheim vietti viimeiset vuotensa pääosin Valmontin klinikalla Montreux’ssä Sveitsissä. Veveyssä, muutamia kilometrejä Montreux’in keskustasta luoteeseen, oli – ja on edelleenkin – ortodoksinen kirkko, jossa marsalkan kerrotaan käyneen aika ajoin jumalanpalveluksessa. Mannerheimin ortodoksisuutta kohtaan osoittama kiinnostus lienee ollut merkki uskonnollisesta etsinnästä. Suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus leimaavat Mannerheimin suhdetta uskontoon. Kummilapsiakin hänellä oli tiettävästi ainakin 17 ja he edustivat useampaa uskontokuntaa. Kenraali Erik Heinrichs on kirjassaan Mannerheim Suomen kohtaloissa siteerannut marsalkkaa tämän pohtiessa kuolemanjälkeistä elämää vuonna 1950: ”On vaikea käsittää, että kaiken on loputtava, kerta kaikkiaan loputtava – eikä jatkoa ole. Mutta vaikeaa on myös käsittää, missä muodossa jatko olisi mahdollinen”. Kun vanhan sotilaan maallisen vaelluksen aika oli täyttynyt, hänet haudattiin virkapuvussaan taistelutovereidensa keskelle Hietaniemeen. Mukaan tuli myös hänen kultainen ristinsä, joka oli vanhan ortodoksisen tavan mukaan sydämen puolella. l Seppo Simola Historiaan erikoistunut vapaa kirjoittaja Artikkeli on julkaistu aikaisemmin lehdessä Ortodoksiviesti 8/2018 Lähteitä: Ville Jalovaara: Myrskyä ja mystiikkaa – Suomen tasavallan presidentit ja kirkko (2018) Tarja Lappalainen: Se oli yhtä tulihelvettiä – talvi- ja jatkosodan kasvot (2016) Henrik Meinander (suom. Kari Koski): Gustaf Mannerheim – Aristokraatti sarkatakissa (2017) Rainer Palmunen (vastaava toimittaja): Mannerheim – Tuttu ja tuntematon (1997) www.mannerheim.fi Näyttelykäsikirjoitus Risti ja ikoni, Mannerheimmuseo 2018

40 Elämän sana Veteraanien perinnetyö kaipaa uusia jatkajia Kirkkopyhän viettoa Suur-Savossa vuonna 1986. l Veteraanien luoma kunnianosoitus itsenäisyytemme säilyttäneen sukupolven saavutuksia kohtaan on häviämässä silmin nähden vuotuisesta juhlapäivien kalenterista. Kun sotien jälkeisinä vuosina juhlapaikat, kirkot ja sankarihautausmaat olivat täynnä väkeä itsenäisyyspäivinä ja Kaatuneitten muistopäivinä seppeleenlaskutilaisuuksissa, nyt niihin on kokoontunut vain kourallinen yleisöä. Veteraanisukupolven vähenemisen myötä myös yleisömäärät sotiemme muistojuhlissa ovat vähentyneet eri puolilla maata huomiota herättävästi. Mieleeni palautuvat muistot, jolloin Hämeenlinnan torille kokoontui paraatiin ohimarssin jälkeen suunnaton määrä sotilaita ja yleisöä. Lippuja, sotilaskalustoa ja veteraaneja oli juhlapaikalla runsaasti. Myös kirkonmenot olivat pienelle miehelle kohokohta, kun eturivissä istui kaupungin johtoa ja korkea-arvoisia sotilashenkilöitä juhla-asuissaan, kunniamerkkeineen. Vuosikymmeniä, aina 2010-luvulle asti, Suomen sotiemme historiaan liittyvät muistotilaisuudet ovat keränneet runsain määrin yleisöä ja olleet median kiinnostuksen kohteena. Itsenäisyyspäivinä on TV:ssä näytetty valtakunnallista paraatia ja lehdistössä esitelty uusia kunniamerkkien saajia. Kaatuneitten muistopäivä on sen sijaan usein sivuutettu lähes olemattomin huomion osoituksin. Menneinä vuosikymmeninä suomalaisilla oli syvä kiitollisuuden tunne sodissa menehtyneitä sankarivainajia, sotainvalideja ja kaikkia sotilaita kohtaan. Juhlimisen suhteen tilanne on kääntynyt lähes päinvastaiseksi. Vaikka kansamme puolustustahto ja isänmaallisuuden arvostus ovat edelleen korkealla, itse juhliin osallistuminen on notkahtanut suurilla paikkakunnilla perin pieneksi. Myös veteraanilippujen ja seppelpartioiden puuttuminen ovat luoneet tyhjän tilan viime sotien muistoja kunnioittaville juhlavieraille. Yleisellä tasolla isänmaallisten tilaisuuksien tarve on katoamassa. Tilalle ovat tulleet urheilu- ja musiikkitapahtumat, jotka yhdistävät kansaa. Nykypolvien vieraantuminen perinteisistä isänmaallisista juhlista ja tavoista voi johtua osittain siitä, että tilaisuuksien sisältö ja luonne on ollut yksipuolisesti suunnattu veteraanisukupolvelle. Sota-aikaan ei kenenkään toivoisi joutuvan uudelleen. Siksi niihin samaistuminen ja niistä voiman hakeminen omaan elämään on vaikeaa. Uudet sukupolvet tarvitsevat uusia kuvia ja tapoja sodan kokenee sukupolven – isovanhempiensa – arvojen ja talvisodan ihmeen uudelleen oivaltamiseen. Isänmaallisuuden palauttaminen kunniapaikalle kansakunnan yhteiseen muistiin vaatii määrätietoista ja kauaskantoista yhteistyötä eri ikäpolvien kesken. Itsenäisyyden säilyttäminen ja siitä iloitseminen erilaisin juhlin on veteraanisukupolven arvokas lahja tulevaisuudelle. Juhlien toteuttajina ovat perinteisesti olleet valtiovalta, Puolustusvoimat, seurakunnat ja kunnat veteraani- ja maanpuolustusjärjestöjen kanssa. Nyt niiden rooli on vahvistumassa, kun ikääntyneiden veteraanien osallistuminen juhlissa vähenee ja tilalle astuvat perinnejärjestöt. Ohjelmasisällöt on luotava uusiksi. Lippulinnojen ja seppelpartioiden koostumus on mietittävä uudelleen. Ketkä ovat jatkossa kunniavieraita ja mitä silmällä pitäen tilaisuudet jatkossa suunnitellaan? Vietetäänkö Veteraanipäivää, jos heitä ei enää ole? Entä kuinka kauan muistetaan kaatuneita ja vakaumuksensa puolesta menehtyneitä? Ne ovat kysymyksiä, jotka sisältyvät veteraanien henkisen perinteen siirtämiseen uusille sukupolville. Veteraanien perinteen vaalimista varten Suomeen perustettiin vuonna 2003 Tammenlehvän Perinneliitto. Siihen kuuluu nykyisin yli 20 järjestöä, joiden yhteistyönä on etenkin viime sotien isänmaallisten arvojen ylläpitäminen ja kunnioittaminen. Liitto on pukenut arvot teemaksi: Vastuu – velvollisuus – välittäminen. Näihin sanoihin sisältyy kansakuntamme kertomus uhrautuvaisuudesta, sitkeydestä, lähimmäisen huomioimisesta ja tulevaisuuden uskosta. Käytännön järjestelyistä vastaa tulevaisuudessakin edelleen monilla paikkakunni-

Elämän sana 41 Tien raivaajat la samat tahot, jotka ovat toimineet taustaorganisaatioina jo veteraanien kanssa. Nyt kuitenkin lähes kaikkialla Suomessa ohjaimissa ovat uudet virkailijat ja toimitsijat, joilla ei ole omakohtaisia kokemuksia. Perinteen siirtäjiksi nousevat sellaiset tahot, jotka nyt kokevat isänmaalliset juhlat sydämen asiaksi ja elämänsä arvomaailmaa kantaviksi voimiksi. Vain paikallisia perinteitä vaalimalla ja luomalla niihin uutta sisältöä voidaan löytää uudet vastuunkantajat veteraaniperinteen jatkumolle. Tänä päivänä tarvitaan myös uudistetut ohjeet isänmaallisten juhlien kirkollisiin tilaisuuksiin sekä opastusta niistä uusille toimijoille. Yhdessä tekeminen, luottamus nuorempiin sukupolviin ja vastuu toisistamme voidaan pukea uusiin vaatteisiin, kuten jääkiekon mestareiden kohdalla tapahtui. Se merkitsee esim. juhlimisen jalkautumista kansan pariin, isänmaallisten tapahtumien elävöittämistä monipuolisemmiksi kansanjuhliksi ja uusien perinteiden etsimistä. Sivistyksen siirtäminen sukupolvelta toiselle vaatii kansakunnalta yhteishenkeä ja voimakasta tahtoa luovuttaa synnyinmaa vauraampana ja onnellisempana kuin sen itse saimme. Veteraanisukupolvi teki sen aikoinaan. Nyt on meidän vuoromme. Uskonnolla on tässä murroksen prosessissa ollut aina merkittävä sija. Olkoon siis yhteinen pyyntömme sama kuten oli viime sotien aikoina: ”Siunaa ja varjele meitä, Korkein kädelläs. Kaitse ain kansamme teitä vyöttäen voimalla meitä.” l Matti Tuomisto Sotainvalidit ovat olleet eräinä tienraivaajina sotiemme aikana ja sen jälkeen. Haavoittuminen merkitsi monelle suuria kysymyksiä: Miten selviän eteenpäin? Hyväksyykö kukaan minua tällaisena? Onko minulle paikkaa ja käyttöä yhteiskunnassa? Voinko perustaa perheen? Vai jäänkö tällaisenani kaiken ulkopuolelle? Kysymyksiä toisensa jälkeen. Aika näytti vastauksia. Raivasitte tienne kysymyksien keskelle ja saitte vastauksia. Tuloksena löytyi puoliso, perhe, ammatti, työpaikka ja hyväksyminen. ”Kelpaanko?” on meille kaikille tärkeä kysymys. Kelpaanko ihmisten edessä? Mutta rujokin on kelvannut. Siitä todistaa työnne ja olemassaolonne sotien jälkeen. Elämme yhteiskunnassa, jota olette olleet rakentamassa sotien aikana ja sen jälkeen. Tien tekeminen on ollut vaikkapa pellon raivaamista, uuden ammatin kanssa taistelemista, paikan saamista yhteiskunnassa. Työ on ollut raskasta, mutta tuloksellista. Siinä on soinut kansakunnan sydämen ääniä. Ne ovat olleet kumeita ja matalia, mutta tulos on ollut uuden kasvun aikaansaamista itselle, perheelle, koko kansalle. Sanotaan, että sodassa ei ollut heitä, jotka olisivat kieltäneet tuonpuoleisen olemassaolon. Aika oli raivannut tietä sisimpään, olosuhteet laittaneet rukoilemaan, huutamaan äitiä ja kääntymään Jumalan puoleen. Joku oli kylvänyt sisimpään sellaista, mikä toi tuollaisia seurauksia. Mieti hetki näitä syntyjä syviä siellä jossakin ja tule sitten takaisin nykytodellisuuteen. Juhannus on juuri eletty. Keskikesän suven juhla saa kaikki jollakin tavalla liikkeelle. Menemme kokoille, vietämme aattoa yhdessä, seurustelemme läheisten tai ystävien kanssa. Joku haluaa viettää juhlan yksin, joku joutuu sen tekemään yksin. Voit muistaa elettyjä juhannuksia ja palauttaa niistä asioita mieleen: juhannusilmat, ystävät, suvun kokoontumiset ja paljon muuta. Joku on raivannut tien juhlaan. Juhannus on Johannes Kastajan juhla. Hän oli osaltaan tien raivaaja. Hän tahtoi raivata tietä ihmisten sydämiin, jotta Vapahtajamme saa siellä asunnon. Jesajan kirjassa todetaan: ”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt ja sen syyllisyys on sovitettu.” Johannes valmisti Vapahtajan tuloa ja sen mukana hyviä uutisia. Sanoma uudesta vapauttaa meitä iloiseen olemiseen, nauttimaan auringosta, kesästä ja toistemme olemassaolosta. Siksi meillä on ilo sanoa toisillemme: Herra siunatkoon sinua. Aarteesta voi jakaa toisillekin. Juha Pesonen, Kouvolan alueen veljespappi Sana Jo ennen syntymääni Herra kutsui minut. Kun vielä olin äitini kohdussa, hän antoi minulle nimen. Hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun palvelijani.” (Jes.49:1,3) Sotainvalidien luottamuspapit kokoontuivat marraskuussa neuvottelupäiville. Paikalla olivat Jaakko Kauppila (vas.) , Tor-Erik Store, Kari Luumi, Mauri Pitkä­ ranta, Matias Roto, Leo Tuutti, Mauri Hyvärinen, Matti Tuomisto, Juha Pesonen, Jussi Huttunen, Jorma Taipale ja Reijo Soljakka. Mukana oli myös Veljesliiton puheenjohtaja Marja-Liisa Taipale.

42 Matka Taipaleen taistelupaikoilla taittui mukavasti koulubussilla, oppaana toimi Antti Musakka. Koulubussi körötteli Taipaleeseen Karjalankannaksella moni matkai­ lija hakeutuu sukunsa kotikunnaille tai toisen maailmansodan taistelu­ paikoille. Sotahistoria tuntee sieltä mm. sellaisia paikannimiä, kuten Summa, Taipaleenjoki tai Terenttilä. Jouko, Leena ja Anu Pihl Terenttilässä. Joukon isä kaatui talvisodassa tässä maastossa. Pääsy haasteellista Aidoille taistelupaikoille pääsee nykyään yhä harvemmin aidattujen mökkitonttien vallatessa alueita. Kaatuneitten muistopäivänä hurautimme kätevästi venäläisellä koulubussilla talvisodan aikaisille taistelutanterille ja suomalaisperäisiä hiekkateitä pitkin jatkettiin jalan, kun autotie loppui. Taipale muodostui talvisodan torjuntavoiton symboliksi ja sinne suuntasimme everstiluutnantti evp. Göran Lindgrenin johdolla. Sakkolan Kiviniemestä lähdettyä pyörähdettiin Viiksanlahden kasarmialueen portilla. Ennen kokonaan kielletyllä alueella on vielä pystyssä muutamia puisia suomalaiskasarmeja, joiden pihassa näkyi lasten leikkitelineitä. Onkohan rakennukset muutettu päiväkodeiksi? Suvannon pohjoisrantaa seuraten ohi vilahti Viljam Pylkkään eli Tuntemattomasta tutun Antti Rokan kotitalo Haparaisten kylässä. Paikka on vieläkin suomalaisturistien pysähdyskohde, mutta itse talo hävisi maisemasta kymmenisen vuotta sitten. Tilalle on ilmestynyt oranssi uudistalo korkeine aitoineen. Haparaisten hautausmaalla ihmeteltiin korkeaa rantapengertä ja katseltiin suomalaisten asemakuoppia ja juoksuhautoja. Vihollinen pysäytetään Taipaletta lähestyttäessä vakinainen asutus loppuu lähes tyystin ja erämaaluonto näyttää läpipääsemättömältä. Suurtaistelujen näyttämönä ollut ja venäläistykistön myllertämä Terenttilänsuo ei näkynyt auton ikkunasta, mutta pian erottui sininen kenttähautausmaan kyltti tien poskessa. Pitkien maastoetsintöjen jälkeen 1990-luvun alussa löytyi kiviaidan reunustama hauta-alue, mikä kätkee suojaansa 126 talvisodan suomalaissoturia. Korven hiljaisuus korostaa surullista mietettä siitä, miten monen nuoren miehen elämän lanka on katkennut juuri täällä. Pääosin keskisuomalainen 10. divisioona yhdessä 8. divisioonan kanssa vastasi Taipaleen noin 60 kilometriä pitkästä puolustusalueesta. Sota syttyi 30.11.1939 ja rajan läheisyyden takia vihollinen kohtasi Mannerheimlinjan ensimmäisenä juuri Taipaleessa. Hyökkäys alkoi itsenäisyyspäivänä ja 2. luokan armeijakomentaja Grendalin tehtävä oli murtaa suomalaisten vastarinta ja jatkaa suoraan liikkeestä Käkisalmeen asti. Venäläiset ylittivät joen ja kiivaan tykistötulen säestämänä saavuttivat iltapäivällä suomalaisten pääpuolustuslinjan. Omat vastahyökkäyksemme tyrehtyivät alkuunsa, mutta

43 paljolti tykistön avulla saatiin rintama vakiintumaan. Erityisesti Kaarnajoen 6-tuumainen patteri sekä Järisevän linnakkeen tuli aiheuttivat suurta tuhoa venäläisten joukossa. Suomalaistenkin asema oli tukala, sillä vihollistykistö röykytti taukoamatta muuttaen suojaisan metsikön kuunmaisemaksi. Puolustajia kiusasivat lentokoneet, uupumus ja kiristyvä pakkanen, eikä korsuissa voitu pitää tulta, sillä savu olisi näkynyt vihollisten puolelle. Muistolaatta komento- ja kone­ kiväärikorsu Sk16:n seinässä. Risti riipaisee Kenttähautausmaalta on lyhyt matka talvisodan etulinjaan Mannerheim-linjalle. Yksityisalueen aidan takaa häämöttävät panssariesteen kivihampaat ja tien vieressä jököttää rikkinäisen konekivääriaseman betoninen suuaukko. Ennen sotaa Taipaleen lohkolle oli rakennettu 12 betonista konekiväärikorsua. Tärkeimmät puolustussuunnat olivat Kirvesmäen kylä Suvannon rannalla lännessä sekä idempänä oivallinen joen ylityspaikka lossirantoineen. Se sijaitsi kapean Taipaleenjoen kohdalla Terenttilässä. Pirteän keltaisen koulubussimme saavuttua Terenttilään kävimme katsastamassa Tukikohdat 1, 2, 4 ja 5. Tukikohta 5 on pelkkä iso raunio verkkoaidan takana, mutta viereen on pystytetty kolmemetrinen Taipaleen risti tekstillä: “Talvisodassa 1939-40 Taipaleen rintamalla kaatuneiden suomalaisten sankarivainajien muistolle. Aseveljet.” Lähimaastossa kierreltiin muut tukikohdat, jotka niin ikään ovat kivien ja betonilohkareiden röykkiöitä. Terenttilän, kuten lähes kaikki Kannaksenkin talvisodan aikaiset betonikorsut, ovat venäläiset räjäyttäneet hajalle välirauhan aikana. Viimeinen taistelupaikka Uuraislaiset Leena ja Jouko Pihl löysivät tiensä Joukon Voitto-isän viimeisen taistelupaikan tienoille. Isä kaatui vuonna 1939 Terenttilässä Tukikohtien 1 ja 2 välimaastossa. Jouko Pihl oli silloin iältään vuoden ja kaksi kuukautta ja hänen sisarensa kahdeksan päivän vanha. 81-vuotias Pihl sanoo, että hänellä on ollut kuitenkin hyvä elämä. Lapsena sotaorpoutta ei ymmärtänyt, kun muuta sukua oli ympärillä. Sitten tapasin tulevan vaimoni Leenan ja yhteiselomme on kestänyt 55 vuotta. Vasta nyt vanhana olen tehnyt surutyötä. Jouko Pihl on käynyt Kannaksella useita kertoja ja toi sinne nyt tyttärensäkin mukanaan. Jylhissä maisemissa Kirvesmäkeä kohti körötellessä ylitimme kuulun Mustaojan, joka oli märkä, mutta suojaisa kulkureitti taistelujen alkuaikoina. Talvisota-filmistä tutulle Niittykasematille talsimme pitkin polkua, joka vei lepikon suojaan. Bunkkeri oli vielä hahmollaan, sillä osa kattoa ja portaat olivat paikoillaan. Parin kilometrin patikointi Yrjö Jylhän runosta tuttuun Kirvesmäkeen onnistui kuivin jaloin. Matkalla näkyi muutama kivijalka ja rantamäellä Ukkolan navetassa se oli hieman kookkaampi. Sodasta muistutti pellolla nelirivinen kiviestelinja, mikä oli järeytensä perusteella jatkosodan aikaista tekoa. Villisikojen myllertämän peltoaukion takana astuttiin talvisodasta kuulun hyökkäysvaunukai- Taipaleessa sota näkyy luonnossa eri tavoin. vannon pohjalle. Sen suojiin pesiytynyt vihollinen kiusasi poikiamme Kirvesmäessä. Nyt siellä kukkivat valkovuokot ja kimmeltävän Suvannon vastarannalla häämöttivät Riiskan ja Raajun kylien talot. Paluumatkalla eräs matkalaisista huomasi puun oksassa roikkuneet venäläiset piikkilankasakset, jotka olivat kovin ruostuneet 80 vuodessa. Löytötavara jäi saman tien paikallisopas Antti Musakalle kunnostettavaksi ja museoitavaksi. Suurhyökkäys kilpistyy Uusi läpimurtoyritys Taipaleessa koettiin joulukuun 1939 puolivälissä, mutta kolmen päivän venäläisrynnistys ei tuonut ratkaisua. Tankkeja oli Taipaleen alueella tuhottu nelisenkymmentä ja vihollistappiot nousivat tuhansiin. Murskattu Mannerheim-linja haluttiin antaa 21.12. syntymäpäivälahjaksi Stalinille, mutta toisin kävi. Erikoista on, etteivät venäläiset rynnineet Taipaleessa samaan aikaan, kun ylittivät joulunpyhinä Sakkolan Keljassa joen. Tämä sivustahyökkäys torjuttiin ja toista kuukautta kului, kunnes venäläiset lähtivät tosissaan hakemaan ratkaisua Taipaleessa. Vihollisella laskettiin tammikuussa olleen asemissa 24 tykistöpatteria ja saman kuun aikana suomalaiset menettivät Taipaleessa tuhat miestä kaatuneina ja haavoittuneina. Uusi 13. armeija aloitti suurhyökkäyksensä 18.2.1940 kahdella divisioonalla puolustajan 15 pataljoonaa vastaan. Tätä Taipaleen pirstoutuneissa asemissa alkanutta taisteluvaihetta on mahdoton kuvailla. Siihen kuuluivat jatkuvat veriset tappiot kummallakin puolella, hermojännitys, äärimmäinen uupumus ja pako- kauhu. Suomalaistappiot kohosivat tämän vaiheen aikana lähes 5 000 mieheen. Helmikuun lopulla taistelut hiljenivät ja vastustaja totesi, ettei se pysty Taipaletta murtamaan. Lopputuloksena mahtava puna-armeija oli saanut haltuunsa vain joitakin tuhottuja tukikohtia. Summa kesti Talvisotaan liittyy oleellisesti myös Summan kylän nimi. Betonilaitteineen se kuului länsi-Kannaksella Mannerheim-linjaan ja oli venäläisten painopistesuunta. Siellä oltiin lähimpänä Viipuria ja tieurat pohjoiseen olivat hyvät. Viipuri piti myöskin lahjoittaa neuvostojohtajalle, joten sinne pyrittiin suurin voimin. Suomalaislinjat kestivät rynnistyksen joulu- ja tammikuussa, mutta voimat alkoivat huveta. Ankarien lento- ja tykistöpommitusten, panssarien ja miesmassojen avulla vihollisen onnistui 11.2.1940 läpäistä puolustus Summassa, Lähteen lohkolla. Satoja panssareita murtautui läpi jalkaväen seuratessa. Suomalaisten vastatoimet eivät purreet ja niinpä 15.2. ylipäällikkö Mannerheim käski Summan alueen joukkojen vetäytyä taaempiin asemiin. Taipaleen lailla on Summan alueella nähtävissä suomalaisten juoksuhaudan rippeitä, korsumonttuja sekä betonikorsujen ja -linnoitteiden jäänteitä. Helpoiten Summan kylässä huomaa tien vieressä seisovan Sk16:n, joka oli komento- ja konekiväärikorsu. Summan kenttähautausmaassa vanhan Viipurin-Pietarin valtatien varrella lepää 204 sankarivainajaa. l   Kuvat ja teksti: Antti ja Seija Väre

44 Översättning: Henry Byskata KRIGSINVALIDEN Organ för Krigsinvalidernas Brödraförbund 2 / 2019 Ledare Stödet till krigsinvalid- och makamedlemmarna fortsätter l Arbetet för krigsinvaliderna, som fortgått i snart 80 år, närmar sig målrakan, men är ännu inte på långt när i mål. Krigsinvalid- och makamedlemmarnas höga ålder gör att behovet av stöd ökar. Krigsinvalidernas Brödraförbunds förbundsmöte som sammanträdde 6.6. fattade beslut gällande riktlinjerna för förbundets verksamhet och ekonomi för åren 2019−2021. Fortsättningsvis vill förbundet på ett heltäckande sätt verka för sina medlemmars bästa överallt i Finland. Krigsinvaliddistrikten har i en färsk enkät gett uttryck för sin beredskap att fortsätta verksamheten åtminstone till år 2021, många av dem också längre än så. När krigsinvalidavdelningarna så småningom upplöses, är det av vikt att det på respektive ort finns kvar kontakt- och stödpersoner, som fungerar som ett förenande band mellan medlemmarna och de landskapsmässiga krigsinvaliddistrikten. Via förbundets service- och stödanslag säkerställer man, att krigsinvaliddistrikten och traditionsföreningarna som fortsätter deras arbete också i framtiden kan stöda krigsinvalidoch makamedlemmarna på olika sätt. I traditionell brödraanda hjälper man dem som är i ett mera utsatt läge genom att ge brödrastöd också över avdelnings- och distriktsgränser. Sedda ur krigsinvalidernas ålderdomstrygghets synvinkel har Brödraförbundets viktigaste förnyelsemål förverkligats. År 2017 togs krigs- invalider med en grad av men på 10 % med i den öppna service och hemservice som skall ersättas. Från början av innevarande år har alla 10-100-procentiga krigsinvalider som behöver anstaltsvård haft möjlighet att vid behov komma till deltids- eller långtids anstaltsvård vid ett av dem valt brödrahem för krigsinvalider eller till annan av Statskontoret godkänd vårdplats. En av tyngdpunkterna för Brödraförbundets intressebevakning är att i fortsättningen försäkra sig om att krigsinvaliderna också i praktiken får den service och den ersättning de behöver. Dessutom är det en uppgift för förbundets hela organisation att följa upp kvaliteten gällande krigsinvalidernas vård och service och ta itu med missförhållanden samt vid behov rapportera om dem till myndigheterna. Detta arbete får också flankstöd av statsminister Antti Rinnes regeringsprogram vad gäller skrivelsen som berör krigsinvaliderna och veteranerna, där det heter att ”man försäkrar sig om att servicen förverkligas högkvalitativt överallt i landet”. Vid sidan av att man bär ansvar för krigsinvalidernas trygghet på ålderdomen är det av behovet påkallat att man utvecklar deras makors och änkors service och förmåner. Här bör prioriteras att man lindrar krigsinvalidernas makors och änkors förutsättningar att få tillgång till rehabilitering, så att flera av dem än vad nu är fallet kan få vård. Arbetet krigsinvaliderna och makamedlemmarna till fromma är i allt högre grad beroende av de stödande medlemmarnas och yngre förtroendevaldas aktivitet. Dessa förtjänar ett stort tack för denna osjälviska och gällande många av dem sedan länge pågående frivilliga insats. Man kan bäst trygga verksamhetens fortsättning, om man ännu får med nya stödande medlemmar att dela ansvaret för våra hedersmedborgares välmående. Tillsammans sköter vi detta hedersuppdrag på ett sätt som är detta uppdrag värdigt ända in i mål. l Seppo Savolainen generalsekreterare Juristen Vem är krigsinvalid, frontmannaveteran eller militärinvalid? l I media och i vardagligt tal gör man sällan skillnad mellan begreppen krigsinvalid och frontmannaveteran. Också beteckningen militärinvalid är främmande för många. När det är fråga om ersättningar, rehabilitering och många former av service är det ändå av betydelse till vilken grupp personen i fråga räknas. Det är också bra att komma ihåg, att medlemsgrunderna för Krigsinvalidernas Brödraförbund och veteranorganisationerna inte till alla delar är desamma som definitionerna som ingår i förmåns- och pensionslagstiftningen. Enligt lagstiftningen är frontmannaveteraner män, som tilldelats frontveterantecken eller fronttecken samt kvinnor, som innehar fronttjänsttecken. Ansökningstiden för dessa tecken gick ut redan år 1994, varför man inte längre kan ansöka om ett tecken. Frontmannaveteraner, som inte sårats i kriget, har organiserat sig i Krigsveteranförbundet i Finland och Frontveteranernas förbund. Lagstiftningen känner inte till begreppet krigsveteran, även om man i vardagligt tal med detta begrepp i allmänhet avser detsamma som frontveteran. Krigsinvalid Krigsinvalid är en person, som har en skada eller sjukdom förorsakad av kriget och detta har konstaterats genom ett beslut fattat av Statskontoret eller tidigare av Olycksfallsverket. Omfattade av ersättningsskyddet via militärskadelagen är i praktiken de krigsinvalider, vilkas procent gällande graden av men är minst 10. Majoriteten av krigsinvaliderna har fronttecknet. Ändå saknar detta tecken t.ex. de krigsskadade, som sårades eller insjuknade redan under utbildningsskedet eller som av andra orsaker inte har tjänstgjort på själva krigföringsområdet. Tecknet saknas också hos dem som skadats som civilpersoner. Dylika är bl.a. de som skadats vid flygbombningar, av minor eller av andra sprängladdningar liksom de som i gränsbyarna tagits som krigsfångar. Krigsinvalidernas ersättningar och service baserar sig på militärskadelagen. Å andra sidan gäller lagen om rehabilitering av front-

45 veteraner rehabiliteringen och servicen för de veteraner som inte sårats i krigen. Militärinvalider Det finns också andra än krigsinvalider som erhåller militärskadeersättningar. Den största gruppen av dessa utgörs av innan år 1991 sårade värnpliktiga och fredsbevarare. Dessa kallas militärinvalider. Det ersättningsskydd som grundar sig på militärskadelagen är till sina huvuddelar detsamma för krigsinvalider och militärinvalider. Ett undantag från detta utgör likväl 10- och 15-procents invaliders social- och hälsovårds öppna service, hem- och boendeservice. Dessa serviceformer ersätts endast gällande dem som sårats i 1939−1945 års krig. Inte heller ersätter man 10- och 15-procents militärinvalider för periodvis eller långtids anstaltsvård. För dem som år 1991 eller senare sårats som värnpliktiga eller i krishanteringsuppgifter ersätts skadorna och sjukdomarna enligt militärolycksfallslagen eller enligt den lag som avgetts gällande ersättning för militärolycksfall och sjukdom uppkommen under tjänstgöring. Som egen organisation för dem som sårats eller insjuknat under avtjänande av värnplikt fungerar Asevelvollisina vammautuneiden tuki ry (ung. Stödföreningen för dem som sårats som värnpliktiga). Krigsinvalidernas veteranförmåner De krigsinvalider som erhållit frontveterantecken, fronttecken eller fronttjänsttecken har i allmänhet rätt till samma veteranförmåner som frontmannaveteraner som inte sårats i krigen. Dylika förmåner är det frontmannatillägg och extra frontmannatillägg, veterantillägg gällande vårdstöd och ersättningar för tandvård, som alla utbetalas av Folkpensionsanstalten. Också apotekens medicinrabatt gäller dem. Många kommuner ordnar med egna medel speciella förmåner för krigsinvaliderna och veteranerna. Sådana förmåner kan t.ex. vara avgiftsfria hälsocentralbesök, allmänna kommunikationer, simhallsbiljetter och parkering. Beroende av beslut fattade kommunvis gäller eventuella förmåner alla krigsinvalider eller enbart dem som erhållit frontveterantecken eller motsvarande tecken. Församlingarna å sin sida avgör från församling till församling vilka som har rätt till avgiftsfri eller rabatterad gravplats. l Seppo Savolainen förbundets jurist Krigsinvalidernas förbundsmöte. Statskontoret Krigsinvaliderna får gratis rekreationsresor l För den summa Statskontoret betalar erbjuder kommunerna krigsinvaliderna serviceformer som levereras till hemmet. Till dessa former av service hör också nödvändiga besök i butiken eller i apoteket. Med dessa pengar kan man också bekosta resor som har med rekreation att göra. Kommunen kan arrangera rekreationsdagar, i vilka kan ingå program och servering. Krigsinvalidens och en eventuell följeslagares resor till tillfället är avgiftsfria. Det är också möjligt att arrangera olika rekreationsutfärder eller fast ersätta kostnaderna för en taxifärd till släktträffen. I Statskontorets direktiv för dylika resor ingår ingen begräsning vad gäller antalet resor. Resorna kan förutom till kommunens områ- de också sträcka sig till de närliggande kommunerna. Resorna kan företas med taxi eller gemensam transport beroende på hur respektive kommun går till väga i dylika fall. Resor som ersätts på basis av lagen om handikappservice ersätts inte utgående från militärskadelagen. l Tiina Kyttälä Servicechef/Statskontoret/Medborgarservicen Krigsinvalidernas Brödraförbunds 66. Förbundsmöte Ställningstagande av Krigsinvalidernas Brödraförbunds förbundsmöte 6.6.2019 l Vårt lands krigsinvalider frambär sitt tack till riksdagen, på vars initiativ och genom vars enhälliga beslut en i december godkänd lagändring öppnade möjligheten för krigsinvalider med en grad av men på 10−15 % att vid behov komma till vård på krigsinvalidernas brödrahem. Samtidigt har man så fullbordat förbundets mångåriga arbete med att få med alla krigsinvalider inom ramen för den öppna service och den anstaltsvård som enligt militärskadelagen skall ersättas. Tryggandet av servicen på ålderdomen för krigsinvaliderna med en medelålder om 95 år förutsätter, att kommunerna anordnar den tillräckliga öppna service inom social- och hälsovården som krigsinvaliderna behöver. Också på vårdanstalterna bör det finnas tillräckligt med yrkeskunnig personal, som bär omsorg om dessa hedersmedborgares högkvalitativa vård. Också i fortsättningen behövs förbundets och dess medlemsföreningars intressebevakningsarbete så att man kan säkra förverkligandet av krigsinvalidernas service. En betydande del av krigsinvalidernas makor och änkor blir fortfarande utan rehabilitering. Deras stöd till krigsinvaliderna har haft stor betydelse. Krigsinvalidernas Brödraförbund anser det vara viktigt, att man utvecklar den rehabilitering som är avsedd för de åldrande makorna och änkorna och att den utvidgas till att stöda dem i deras vardag. Den av krigsinvalidernas brödrahem erbjudna sakkunniga vården och den rådgivningsservice som är på deras ansvar intar en central ställning, när det gäller att trygga krigsinvalidernas liv på målrakan. Brödrahemmens kunnande och serviceformer bör mera än tidigare tillgodogöras också till förmån för krigsinvalidernas makor och änkor samt alla veteraner från våra krig. Behovet att stöda krigsinvaliderna och makamedlemmarna fortgår. Krigsinvalidernas Brödraförbund och dess medlemsföreningar använder sina tillgångar under krigsinvalidernas livstid dem och deras makamedlemmar till fromma. I enlighet med traditionell brödraanda stöder man dem som befinner sig i en svagare position, vid behov genom att ge brödrastöd också över avdelnings- och distriktsgränser. l

46 Distrikten är aktiva NYLAND Banmästargatan 9 C, 00520 Helsingfors Tel. 09 4785 0225 så antalet personmedlemmar fortsättningsvis i distriktet. Man underströk enhälligt distriktets betydelse och att det är nödvändigt att distriktet är verksamt så länge detta bara är möjligt. I Nylands distrikt finns det ännu elva avdelningar. Distriktets årsmöte Träffen i Lojo 5.3. Distriktets styrelse och avdelningarnas ordförande samt representanter för avdelningarna samlades för att uppdatera aktuella frågor i Vivamo. Dagen inleddes med att bekanta sig med Kaarres Krigsmuseum. Ägaren själv Kalervo Kaarre presenterade museet för gästerna från golv till tak. För övriga läsare kan tipsas, att stället verkligen är värt ett besök. Tidpunkten för besöket var lämplig, eftersom avdelningarnas årsmöten redan hållits och distriktets årsmöte ännu låg framför. Vi konstaterade med en mun, att tänka sig att ett år så radikalt kan förändra en avdelnings verksamhetstanke. I år har avdelningarna i Träskända-regionen och Mäntsälä upplösts. Ett beslut om upplösning har också fattats av avdelningarna i Hangö och Loppis på så sätt att de är verksamma till detta års slut. I detta läge växer allt- Årsmötet ägde rum föredömligt och i god anda den 26 mars på rehabiliteringssjukhuset i Åggelby. Närvarande var 14 befullmäktigade från 10 medlemsföreningar samt fem personmedlemmar i distriktet. Verksamhetsberättelsen för sistlidna år godkändes i föreliggande form, likaså godkändes resultaträkningen och balansen och stadfästes enhälligt bokslutet för år 2018. De redovisningsskyldiga beviljades ansvarsfrihet. Till ordförande för distriktsstyrelsen omvaldes enhälligt Jaakko Torppa från Tusby. Som vice ordföranden fortsätter Erkki Tuormaa från Lovisa och Taisto Vanhapelto från Träskända. De övriga medlemmarna i styrelsen är Kristiina Ikävalko-Alvas från Borgå, Pentti Kinnari från Hausjärvi, Heikki Konttinen från Sjundeå, Olavi Leikola från Lojo, Hannu Santti från Vihdis och Aulis Stenholm från Högfors. Det innevarande verksamhetsåret (2019) fortsätter man inom ramarna för den verksamhetsplan och budget som årsmötet godkänt. Vad hörs från distriktets Traditionsförening? Krigsinvalidernas Traditionsförening i Nyland höll sitt årsmöte 2.4. i Böle. Nio medlemmar var närvarande. Till ordförande utsågs enhälligt på nytt för mandatperioden 2019 Tauno Skogberg från Karis. Som ledamöter i styrelsen sitter Jouko Hyvärinen från Mörskom, Kristiina Ikävalko-Alvas från Borgå, Kari Levonen från Lojo, Juha Poikela från Nurmijärvi, Leif Udd från Karis och Kalervo Viitanen från Riihimäki. Suppleanter är Markku Ahtikari från Hyvinge, Lars Ekebom från Hangö, Pentti Fabritius från Buckila, Matti Rintala från Nurmijärvi, Sakari Simola från Kervo och Christer Sundman från Borgå. Vackra sommardagar tillönskas Er alla! Satu Jelkälä-Blomqvist I brådskande ärenden rörande militärskadelagen kan ni ringa direkt till Stats­ kontorets kundservice för Mili­ tärskade- och veteranärenden tel. 0295 50 3070 kl. 9-12.00. Besöksadress: Sörnäs Strandväg 13, Helsingfors och postadress: PB 60, 00054 Statskontoret. Verksamhetsledaren är på årssemester 1-28.7. Välkomna att fira Krigsinvalid-dagen och samtidigt distriktets 75-årsfest söndagen den 18 augusti i Tusby församlingscenter. Dagen inleds med gudstjänst kl. 10.00 i Tusby kyrka på Strandvägen och kransned­ läggning efter gudstjänsten på hjältegraven. Kl. 12.0013.00 blir det kaffeservering i församlingscentret och fes­ ten börjar kl. 13.00. Krigsinva­ lider, makamedlemmar och stödande medlemmar: ta kontakt med den egna avdelningen eller sektionen för ytterligare information. Söndagen den 8 september firas i Hyvinge kyrka kyrkdag för veteranerna från Nylands region Kl. 10.00 Högmässa, predikan prosten Jaakko Simojoki. Huvudfesten i kyrkan efter högmässan och lunch i Hyvinge församlingscenters utrymmen. Vid tillfället är det önskvärt att man bär stora hederstecken. Anmälningar tas emot avdelningsvis fram till 22.8. Adress: uudenmaan.svp@ sotaveteraaniliitto.fi eller per telefon 044 302 8708, Jouko Kaivonurmi, Annikkigatan 4 B 27, 04230 Kervo. Välkommen! SVERIGE Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Tel. 00 46 8 648 1131 De stupades minnesdag söndagen den 19 maj 2019 i Stockholm De stupades minnesdag högtidlig hölls med en mässa i Finska kyrkan. Efter mässan hölls traditionsenlig fanparad och kransnedläggning vid minnestavlorna över de stupade. Jan Kjellberg och Ari Haverinen lade ned blommorna för Finlands Krigsinvaliders Sverigedistrikts del. Efter kyrkkaffe erbjöds alla att delta vid gratiskonserten i kyrkan. Finlands Krigsinvaliders Sverigedistrikt har under våren haft Efter mässan hölls traditionsenlig fanparad och kransn­ edläggning vid minnestavlorna över de stupade. en del avbrott då verksamhetsledare Juha Joki behövt sjukhusvård under en längre tid. Juhas mår nu mycket bättre och ett stort tack till Ari Haverinen som med kort varsel kunnat hjälpt till under våren. Gratiskonserten i kyrkan. De stupades minnesdag högtidlig hölls med en mässa i Finska kyrkan.

Distrikten är aktiva 47 Aktuellt KUST-ÖSTERBOTTEN Jeansborgsvägen 1 A, 66900 Nykarleby Tel. 050 382 5257 Rapport från KustÖsterbottens krigsinva­ liddistrikts årsmöte Krigsinvalidernas Brödraförbunds Kust-Österbottens distrikt r.f. har hållit sitt årsmöte  21.03. på Soldathemmet i Vasa. Årsmötet samlade 14 deltagare och från förbundet deltog fullmäktiges ordförande Marja-Liisa Taipale. På mötet återvaldes Markku Ranta till ordförande för år 2019. Styrelsen består i övrigt av följande medlemmar: Wolf Enbacka (vice ordförande), Ingmar Edfelt, Bjarne Friman, Göran Holms, Mathias Kass, Raimo Latvala, Mona Strandberg, Folke Sundström och Tony Westerlund. Sommarfester Sommarfesterna firas i år på Pörkenäs i Jakobstad 12.08., på Linds kök i Närpes 22.08. och i restaurang Berny´s invid Replotbron 29.08. Gemensam kyrkdag med veteranerna firas i Korsholms kyrka den 26.09. och efteråt lunch på Scandic Waskia. Sommarfester Pörkenäs 12.08. Linds kök 22.08. Berny´s restaurang 29.08. De båda sjukhemmen inom distriktet i Kristinestad och Nykarleby sköter fortsättningsvis om serviceverksamheten för krigsinvaliderna och deras anhöriga. Mona Strandberg har gått i pension och ny servicerådgivare på Bottenhavets sjukhem/Geritrim är Carola Lagerström tel. 040 544 6114. Vi tackar Mona för all hjälp som hon gett våra medlemmar under många år och hälsar Carola välkommen i nya arbetsuppgifter! Monika Julin Vi gratulerar Bottenhavets sjukhem/Geritrim ordnade fest på nationella veteran­ dagen 27.04. Från vänster krigsinvalid Birger Ingves, överstelöjtnant Niilo Hakala, pensionerade överstelöjtnant Esa Komulainen, som höll festtalet samt krigsinvaliden Gunnar Häggvik. Krigsinvaliden Nils Sigg 100 år den 10.03. Nils Sigg 100 år Krigsinvaliden Nils Sigg fyllde 100 år den 10.03. och firade med många gäster i Finby stationshus i Närpes där han bjöd på laxsoppa samt kaffe och tårta. Nils är änkling och han bor numera i lägenhet i Näsby. Han har en dotter, fem barnbarn och fem barnbarnsbarn. Han har under en lång tid haft eget växthus och odlat tomater. Hans stora intresse har varit fotboll. Nils är fortfarande pigg för sin ålder. Via service-TV deltar han varje vardag i morgongymnastiken ”Jumppa live”, som sänds från Bottenhavets sjukhem. Dottern Marita berättar, att pappa Nils alltid haft en positiv inställning till livet och han har varit intresserad av att lära sig nya saker. Han har varit nöjd och aldrig sagt att ”det var bättre förr”. Deltagare i veterandagsfesten som ordnades på Nykarleby sjukhem 27.04. Krigsinvaliden Gunnar Norrman och Marja-Liisa Taipale vid buffébordet i Soldathemmet i Vasa på distriktets årsmöte 21.03. Pixhill.com Centralbyrån och servicen för förtjänsttecken är stängda 1.-26.7. Krigsinvalidernas Brödraförbund tillönskar sina medlemmarna en trevlig sommar!

48 Sotiemme Naisille uusi tunnus Sotiemme Veteraanit -keräys nostaa naiset veteraanien rinnalle ja julkistaa uuden Sotiemme Naiset -tunnuksen. Uusi tunnus muistuttaa sota-ajan naisten merkityksestä ja siitä, että heitäkin autetaan keräyksen tuotoilla. l Sotiemme Naiset -tunnuksen tarkoituksena on nostaa naiset veteraanien rinnalle ansioistaan kotirintamalla. Tunnusta käytetään Sotiemme Veteraanit -kokarditunnuksen kanssa. Tunnusten rinnakkainen käyttö symboloi sitä, että Sotiemme Veteraanit -keräyksen tuotto suunnataan veteraanien, heidän puolisoidensa, leskiensä ja sotaleskien hyväksi. Sotiemme Veteraanit -keräyksellä autetaan veteraaneja ja sotiemme naisia niin kauan kuin he apua tarvitsevat. Tuensaajien korkea ikä tuo mukanaan monia uusia menoja. – Iso osa sotiemme naisista on tehnyt työuran kotona ja ovat jääneet työeläkkeiden ulkopuolelle. Varsinkin leskeksi jäätyään heidän taloudellinen tilanteensa on vaikea, kun he yrittävät selvitä takuueläkkeen turvin, sanoo Sotiemme Veteraanit -keräyksen puheenjohtaja Matti Niemi. Sotiemme Naiset -tunnus kertoo tarinan verestä, hiestä ja kyynelistä Tunnuksen ja tarinan on suunnitellut ARMI Creatives. – Kun tunnuksen suunnittelua ehdotettiin meille, tartuimme työhön empimättä, täydellä sydämellä. On arvokas ja hieno teko nostaa sotiemme naiset veteraanien rinnalle. Tunnus kertoo tarinan suomalaisesta kukasta, jossa on verta, hikeä ja kyyneleitä, toteavat AD Minna Lavola ja copywriter Laura Pennanen. – Naiset olivat merkittävissä rooleissa sodan ja Suomen jälleenrakentamisen aikana. Nyt viimeistään on aika muistaa heitä. Sota-ajan naiset kannattelivat koko yhteiskuntaa ja tekivät raskaat työt sekä tehtaissa että maatiloilla. Sodan jälkeen he hoitivat lapset ja kannattelivat perheitä, kertoo Sotiemme Veteraanit -keräyksen varainhankinnan päällikkö Pia Mikkonen. Tunnus rakentuu nauhasta kukkamaiseksi ja se on somistettu kyynelillä. Sen muotokieli noudattaa nykyistä Sotiemme Veteraanit -tun- Lahtelaisia kauneusalan pienyrittäjiä oli hellimässä sotiemme naisia. Tilaisuudessa olivat myös Vieno Kekkonen-Sauri, YLE:n toimittaja Olli Ihamäki sekä Vintage- ja Pin-Up –tytöt, jotka tekivät kaikille vieraille hiuksiin laitettavat kukkakoristeet. Päivään osallistuivat myös lahtelainen konditoria Betty Sweet sekä taksiautoilijat Sari Nopsa­nen ja Pasi Salmijärvi, jotka kuljettivat osal­listujia. Kuvassa myös valokuvaaja Sami Helenius ja tv-ohjaaja Jean Bitar. Kuva: FotoTiNooa Uusi Sotiemme Naiset -tunnus yhdessä Sotiemme Veteraanit -kokarditunnuksen kanssa. Uusi tunnus julkistettiin Lahden Rintamaveteraanien majalla 7.6. Sotiemme veteraanit -keräys oli kutsunut veteraaninaisia sekä puolisoita ja leskiä hemmoteltaviksi tilaisuuden kunniaksi. Päivästä nauttivat Mirjam Rossi (vas.), Eeva Leivo ja Bertta Laurila. Kuva: FotoTiNooa nusta. Kukka ilmentää naisellisuutta, kyyneleet surua, kenties iloakin. Hento ruusukulta värinä on äidillinen ja seesteinen, kun taas metallinen väri symboloi vahvuutta ja sitkeyttä, joita sodassa tarvittiin. Keräystä tarvitaan yhä Mikkosen mukaan lahjoituksia tarvitaan, sillä veteraanijärjestön nykyvaroilla saisi kuusi lämmintä ateriaa jäsentä kohden. Suomen Sotaveteraaniliiton varallisuus oli vuoden 2018 lopulla 61,60 € veteraani- puoliso- ja leskijäsentä kohden. Rintamaveteraaniliiton veteraanijäsenis- tä kukin olisi joutunut jopa maksamaan liitolleen. Sotainvalidien Veljesliitto, jonka varat on tarkoitettu sodassa invalidisoituneille sekä heidän puolisoilleen, olisi voinut jakaa jäsenilleen 245 euroa. Suomessa elää edelleen noin 10 000 sotiemme veteraania sekä yli 20 000 puolisoa tai leskeä, sekä noin 70 sotaleskeä. Veteraanien keski-ikä on jo yli 94 vuotta. Sotiemme Veteraanit -keräyksen tuotolla järjestetään mm. kotiapua, matka- tai kuljetusapua ja lisäksi järjestetään toimintaa yksinäisille veteraaneille. Haluamme hoitaa veteraanien asian kunnialla loppuun. l

49 Ratkaise krypto! Ratkaise krypto ja toimita ratkaisusana sekä postiosoitteesi Sotainvalidi-lehteen 6.9. mennessä. Oikein vastanneiden kesken arvotaan palkintoja. Ratkaisun voi toimittaa sähköpostitse osoitteeseen marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi tai postitse osoitteeseen Sotainvalidi-lehti / Ristikko, Ratamestarinkatu 9 c, 00520 Helsinki. Edellisen ristikon ratkaisusanat olivat energiset sanat ja terävä havainto. Onnetar suosi jyväskyläläistä Kirsti Mäkistä ja heinolalaista Matti Tikkasta. Onnea! Hymyä huuliin – Myyjätär asiakkaalle: – Mitäs saisi olla? – Sitä tavallista tietysti. – Saisinko tietää tarkemmin? – Pari metriä ’ei oota’, viisi kappaletta ’loppui juuri’ ja kaksi tusinaa ’tulee huomenna’. Etulinjan mies oli saanut kranaatinsirpaleita jalkaansa. Lääkintämiehet kantoivat hänet joukkosidontapaikalle. Haavoittuneen tuskat jatkuivat vaikka lääkäri teki parhaansa. – Kuulkaahan, kyllä meidän on viisainta lähettää jalkanne kuvattavaksi. Se merkitsee passitusta sotasairaalaan. Sotamies kiirehti saman tien kysymään: – Kai minäkin pääsen mukaan? Lähde: Kaskuja sotavuosilta 1939–1945. Toim. Antero Raevuori. Gummerus 2012.

50 Henkilö Ideoiden toteuttaja l Sotainvalidit ovat olleet Martti Kuivalan, 75, elämässä aina. Hänen isänsä oli sotainvalidi, joka menetti vasemman kätensä talvisodassa Säkkijärvellä. Järjestötyö tuli kuvioihin vuoden 1956 jälkeen, kun heidän perheeseen ostettiin traktori, jolla Martti kiersi keräämässä viljaa syyskeräyksiin. Oma ura Puolustusvoimissa laittoi harrastustoiminnan tauolle, kunnes paluu koitti 1990-luvun loppu­ puolella. – Oli vuosi 1995, kun liitossa oltiin perustamassa Jälkipolvet-järjestöä ja minua pyydettiin mukaan Varsinais-Suomen hallitukseen. Tietysti suostuin, kun asia tuntui hyvältä, Martti muistelee. Ura otti uuden suunnan, kun häntä vuonna 1997 pyydettiin Varsinais-Suomen sotainvalidipiirin toiminnanjohtajaksi. Hän aloitti työnsä tutustumalla osastoihin. Tekemistä riitti vaikka aikaisempi toiminnanjohtaja piti työtä jo pääosin tehtynä. – Kentällä tuntui olevan ristivetoa ison Turun osaston ja maakunnan osastojen välillä, mikä ei ole hyväksi, Martti kertoo tilanteesta, joka oli yleinen useissa piireissä kaupunki- ja kuntaosastojen välillä. Toraisuutta pyrittiin lieventämään ja vuosien saatossa siinä onnistuttiinkin. Iso työnsarka löytyi, kun selvisi, että Varsinais-Suomen kunnat ovat käyttäneet varsin vähän Valtiokonttorin rahaa sotainvalideille vuonna 1986 sotilasvammalaissa määriteltyjen kuntapalvelujen tarjoamiseen. Tämä oli merkki siitä, että kuntalakia ei ole ymmärretty. – Kutsuimme yhteen kunnat, joita oli meidän alueella silloin 52, sekä Valtiokonttorista edustajan kertomaan, että he maksavat laskun. Kuntien kanssa käytiin iso vääntö siitä, mitä sotainvalideille kuuluu. Työhön kuului myös neuvontaa hakemusten tekemiseen sekä kentällä ja osastoissa liikkuminen. Pari vuotta hän kuului korjausneuvonnan hallitukseen. Työmäärää helpottivat toimistoon palkattu toimistonhoitaja sekä veljeskotien palveluneuvojat, joiden kanssa ison piirin neuvontatöitä voitiin jakaa. Työnsä alkuvaiheilla hän laati Varsinais-Suomen piirille PTS:n eli pitkän tähtäimen suunnitelman, jonka piirihallitus hyväksyi ja sitä alettiin noudattaa. Martti Kuivala antaa Veljesliitolle hyvän arvosanan sotainvalidien hyväksi tehdystä työstä. – Siinä määriteltiin mitä tehdään, ketkä tekevät ja mistä saadaan rahat laskujen maksamiseen. Avustajatoiminnan merkityksellisyys Vuonna 1998 kentän neuvottelupäivillä PohjoisSavon piirin silloinen toiminnanjohtaja Juha Siivola esitteli heillä aloitettua avustajatoimintaa. Tilaisuuden päätteeksi liiton puheenjohtaja Uki Voutilainen kysyi toiminnanjohtajien kiinnostusta ottaa malli käyttöön omalla alueellaan mutta vastauksena oli syvä hiljaisuus. Martti ehdotti, että aina kannattaa yrittää. Varsinais-Suomessakin toiminta käynnistyi hitaasti ja ensimmäiset hakemukset TEtoimistolle henkilön palkkaamiseen olivat tuloksettomia. – Kun toiminta käynnistyi liiton puitteissa vuoden 1998 lopulla, niin jo seuraavana vuonna Turun osasto palkkasi itse kaksi avustajaa. Vuoden loppuun mennessä heitä oli eri osastoissa jo seitsemän. Vappuna 2000 saimme palkattua aluesihteerin hoitamaan avustajatoimintaa, jota minä olin hoitanut siihen asti hiukan vasemmalla kädellä, muun työn ohessa. Vuoden 2000 loppuun mennessä avustajia oli reilusti yli 20, enimmillään heitä oli liki 40, ja he olivat kaikki osastojen palkkaamia. – Minusta avustajatoiminta on parasta, mitä Veljesliitto on tehnyt omilla varoillaan viimeisten vuosikymmenten aikana, Martti toteaa. Hän pitääkin murheellisena avustajatoiminnan hiipumista, sillä vaikka sotainvalidien kohdalla tarve on lakimuutosten myötä poistunut, olisivat puolisot ja lesket sekä muut sotiemme veteraanit edelleen palvelun tarpeessa. PTS:n laadintaan Tultuaan valituksi Veljesliiton hallitukseen vuonna 2001, hän alkoi kysellä liiton tulevaisuudesta ja PTS:stä. Sellaista ei ollut laadittu, joten lopulta tehtävään perustettiin Martin johtama tulevaisuustoimikunnan kenttätyöryhmä, johon kuului väkeä keskustoimistosta, piireistä sekä veljeskodista. – Johtajatasolla ajateltiin, että suunnittelisimme piirien ja osastojen toimintaa mutta tehtäväksi määriteltiin vain tehdä suunnitelmia – ei rajoja. Niinpä jo ensimmäisessä kokouksessa päätimme ottaa mukaan koko SOTAINVALIDI Julkaisija: Sotainvalidien Veljesliitto Päätoimittaja: Markku Honkasalo Viestintäpäällikkö: Marja Kivilompolo Viestintätoimikunta : puheenjohtaja Markku Honkasalo, Juha Laikari, Marja-Liisa Taipale, Marko Hakala, Lasse Lehtinen, Christian Wallin, Matti Ylönen ja Marja Kivilompolo Lehden aineisto ja juttuvihjeet: Sotainvalidi-lehti, Ratamestarin­katu 9 C, 00520 Helsinki, p. 044 524 2243, marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi Sotainvalidi-lehden aikataulut vuodelle 2019: aineisto ilmestyy 3/2019 6.9. 2.10. 4/2019 8.11. 4.12. Painopaikka: Savon Paino Oy Levikki: 15 700 Sotainvalidi ilmestyy neljä kertaa vuodessa. 79. vuosikerta. ISSN: 0049-1349 Tilaukset ja osoitteenmuutokset puh. 09 478 500 tai si-lehti@ sotainvalidit.fi

51 repertuaarin: osastoista liittoon ja liiton laitoksiin. Ryhmä kokoontui parin kuukauden välein ja hyvällä työnjaolla he saivat valmista aikaan. Alkuvuodesta 2003 he laittoivat suunnitelman piireille ja osastoille kommentoitavaksi eikä se saanut kritiikkiä, joten suunnitelma vietiin eteenpäin. Kenttätyöryhmä pohti tarkoin liiton roolia suhteessa jäsenkuntaan, toimintaa ohjaavia arvoja, liiton ja sen jäsenjärjestöjen tulevaisuutta, edunvalvonnan tarpeita, varojen käytön painotuksia sekä puolisojäsenyyttä, joka suunnitelmissa kulki vielä nimellä omaisjäsenyys. PTS:n saaminen kesän 2003 liittokokoukseen meinasi kaatua mutta painokas saatekirje sen tärkeydestä sekä annettujen tehtävien hoitamisesta muuttivat asian. Lopulta liittokokous hyväksyi suunnitelman pois lukien kohdat toiminnanjohtajien työnantajasta sekä puolisojäsenyydestä, jotka kuitenkin toteutettiin parin vuoden viiveellä. – Liitossa edettiin suunnitelman mukaan ja sitä päivitettiin isommin vuonna 2009 Seinä­ joen liittokokouksessa vuosille 2010–2020. Jäsenmäärän kehitys Uutta suunnitelmaa laadittaessa jäsenmäärän ennakoinnissa käytössä oli uusi malli, joka on osoittautunut olevan melko lähellä todellisuutta. Kun ensimmäisessä PTS:ssä osastojen uskottiin purkautuvan vuosien 2012–2015 aikana ja piirien vuoteen 2015 mennessä, työryhmän uusi suunnitelma totesi, että niiden tulisikin toimia mahdollisimman pitkään. Uuteen suunnitelmaan päivitettiin myös edunvalvonnan tavoitteet, jotka on saavutettu nyt vuonna 2019 sekä jäsenten yksilöllinen palvelutarve. – Jo silloin nähtiin, että yksinäisyys tulee Puukäsityöt ovat mieluisa harrastus, mistä mukana kulkeva salkku on oiva taidonnäyte. olemaan ongelma. Kenttää muistutettiin yhteisten tilaisuuksien sekä tukihenkilöiden tärkeydestä, Martti sanoo. Merkittävä tekijä uudessa suunnitelmassa oli radikaalisti muuttunut taloustilanne, joka kohentui moninkertaisesti liiton myytyä omistamansa laitokset. Taloudelle laadittiin oma PTS vuosille 2008–2020. – Pohjana oli tietysti jäsenmäärän kehitys ja sen ennusteet. Tässä vaiheessa mukaan laskettiin myös puolisojäsenet. Kun rahaa tuli ja sen mukana paineita varojen käytöstä, avoimuus nähtiin ratkaisuna. Toimittajille näytettiin tilinpäätökset sekä talouden suunnitelmat ja kohu laantui. Martti Kuivala on tehnyt pitkän rupeaman sotainvalidien parissa ja nähnyt työn ja toiminnan muuttuvan. Minkä arvosanan hän antaisi liitolle? – Erittäin hyvin on pärjätty ja pärjätään loppuun saakka. Martti Kuivala on hoitanut Veljesliitossa ollessaan monia luottamustoimia, mm. Kaunialan Sairaala Oy hallituksen jäsenenä vuosina 2007–2019 ja vuonna 2009 perustetun Kaunialan sotavammasairaalan tukisäätiön hallituksen puheenjohtajana tähän vuoteen asti. Vuonna 2010 hänet valittiin Veljesliiton hallituksen puheenjohtajaksi. – Siinä olin neljä vuotta. Tulin täyttäneeksi 70 vuotta ja sen vuoden päätteeksi lopetin. Olin sitä mieltä, ettei minulla ollut enää uusia ideoita. Ja kun ideat on käytetty, niin sitä on vain jarruna, hän toteaa. Nyt jäljelle on jäänyt enää yksi, tärkeäksi koettu luottamustoimi Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen hallituksessa. Vapaaaikaa riittää enemmän, ja sitä hän käyttää mielellään metsästäen, suunnistaen, puutöiden parissa tai matkustaen. Aikaa kuluu myös Mikkelissä sijaitsevalla mökillä. l Teksti ja kuvat: Marja Kivilompolo Kirjoita osoitteesi lomakkeen kääntöpuolelle Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake l Merkitse haluamasi tuotteiden kappalemäärä lomakkeeseen ja kirjoita yhteystietosi lomakkeen kääntöpuolelle. Leikkaa lomake irti ja postita se meille. Postimaksu on maksettu puolestasi. l Tilaukset oheisella tilauslomakkeella tai puhelimitse 09 478 500. l Lasku tulee tuotteen mukana. Hintoihin lisätään postituskulut. l Kiitos tilauksestasi! Myynnissä nyt Tuote kpl hinta Sotainvalidit edellä käyden -historia (sis. postituskulut) ______ 20 € Sota ihmisessä -kirja (sis. postituskulut) ______ 15 € Juhlasolmio ______ 12 € Juhlasolmio + solmionpidike ______ 25 € Juhlasolmio solmulla ______ 18 € Juhlasolmio solmulla + solmionpidike ______ 32 € Solmionpidike ______ 18 € Juhlahuivi ______ 14 € Taskukalenteri 2019 ______ 5,5 € Tuote kpl hinta Salkokilpi ______ 25 € – ruotsinkielinen ______ 25 € Sotainvalidin rintamerkki (jäsenille) ______ 7€ Puolisojäsenen rintamerkki ______ 7€ Tukijäsenen rintamerkki ______ 7€ Hautakivitunnus ø 6 cm ______ 9€ Uurnahautatunnus ø 2 cm ______ 7€ Maksu laskulla, joka tulee tuotteiden mukana. Hintaan lisätään postituskulut ellei toisin mainita.

Sotainvalidien adressit onnitteluun ja muistamiseen. Adressien tiedustelut omasta sotainvalidipiiristä. Merkitse tilauksesi lomakkeen kääntöpuolelle Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake Sotainvalidien Veljesliiton tuotteiden myyntituotto käytetään sotainvalidityöhön. Rastita oikea ruutu, kiitos! Kyllä kiitos! Pyydän, että lähetätte merkitsemäni tuotteet alla olevaan osoitteeseen. Osoitteeni on vaihtunut. Pyydän, että lähetätte lehden alla olevaan uuteen osoitteeseeni. Kirjoitan oheen myös vanhan osoitteeni. Haluan perua lehden tilauksen. Lehden tilaaja on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Haluan perua lehden tilauksen. Sotainvalidien Veljesliitto maksaa postimaksun Nimi ________________________________________________________________________ Osoite _______________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka __________________________________________________ Puh. ________________________________________________________________________ Sotainvalidien Veljesliitto Tunnus 5003826 00003 Vastauslähetys Mahdollinen vanha osoite ____________________________________________________ Postinumero- ja toimipaikka __________________________________________________