SOTAINVALIDI 3 / 2019 KRIGSINVALIDEN Sotainvalidien Veljesliiton äänenkannattaja Sotainvalidien ansioristit jaettiin Veljesliitto kiitti jälleen sota­ invalidityössä ansioituneita. Sivu 4–5 Ensimmäinen paralympiamitalisti Sotainvalidi Tauno Valkama oli Suomen ensimmäinen paralympialaisista mitalin – ja vieläpä kultaisen sellaisen – tuonut. Sivu 11 Turvallisen vanhuuden puolesta Apua tarvitsevat ikäihmiset ovat alttiita kaltoinkohteulle ja hyväksikäytölle. Sivut 18–19 Virkistystä tarjolla Kemiläiset sotainvalidien lesket nauttivat päivästään, johon kuului jumppaa, hoitoja ja hemmottelua. Sivut 38–39 Sirkka Kajanteelle lottatyö oli sydämen asia. Teema: Naissotainvalidit sivut 14–17 Sotainvalidit edellä käyden – vammoista huolimatta.

2 Sisällys SOTAINVALIDI 3 / 2019 Tässä lehdessä Ajankohtaista 4–5 Sotainvalidien ansioristejä jaettiin Helsingissä 7 Sote-kirjeenvaihtajan tilannekatsaus Sivu 4 Ministeri Krista Kiuru piti kiitospuheenvuoron sotainvalidien ansioristien jakotilaisuudessa. Edunvalvonta 8 Lakimies: Sotilasvammalaki on eri asia kuin veteraanien kuntoutuslaki 9 Valtiokonttori: Sotainvalidin kunnalta saamat palvelut 10 Talvisota: YH ja lääkintähuollon organisointi joukko-osastoihin 11 Suomen ensimmäinen paralympia­ mitalisti, sotainvalidi Tauno Valkama 12 Tullikoirien historiaa koottuna 13 Avustajatoiminta avasi tien ammattitutkinnon suorittamiseen Teema: Naissotainvalidien historiaa 14–15 Sydänvika todettiin rakkaassa lottatyössä 16–17 Naissotainvalidit ry:n historiaa Hyvinvointi 18–19 Apua tarvitsevat ikäihmiset ovat alttiimpia kaltoinkohtelulle Sivut 5 Kyyhkylän sotainvalidit muuttivat uusiin tiloihin Mehiläisen Villa Marskiin, joka sijaitsee Mikkelin torin vieressä. Sivu 12 Tullikoirien historiaan voi tutustua taas ensi kesänä Suomenlinnan Tullimuseossa. Puolisojäsen 20–21 Muotoilija Viivi Lehto kokosi Iltahuutokortteihin rauhan sanomaa Sotainvalidityötä kentällä 22–37 Sotainvalidipiirien omilta sivuilta näet, mitä kentällä tapahtuu Sivu 13 38–39 Kemiläiset sotainvalidin lesket viettivät virkistävän päivän Saarenvireessä Olavi Rantalainen saa avustaja­toiminnasta apua kotinsa askareisiin. Hengellinen 40–41 Yhdessä - yksin Hartaus: Jumala antoi enkeleitä poikansa viimeiselle matkalle Svenska sidor 42–45 Krigsinvaliden Henkilö 46–47 Asevelvollisena vammautuneiden tuki ry:n puheenjohtaja Ilkka Kouri 48 Sivut 20–21 Sotiemme veteraanit -keräyksen myyntituotteeseen Iltahuutokorttisarjaan on valikoitu rauhasta muistuttavia viestejä. Ristikko Kannen kuva: Jaani Föhr Sivut 38–39 Sotainvalidien puolisot virkistäy­tyivät ja saivat hemmottelu­hoitoja Torniossa.

Pääkirjoitus 3 Sotainvalidit jättävät Kyyhkylän l Saimaan rannalla Mikkelissä sijaitsevan Kyyhkylän kartanon historia ulottuu 1600-luvulle ja sen vaiheisiin liittyy lukuisia Suomen historian merkkihenkilöitä. Kyyhkylällä on ollut myös pitkä historia sotainvalidihuollossa. Nyt on meneillään merkittävä muutos, kun sotainvalidien hoito siellä on loppumassa, tosin paljon myöhemmin, kuin mitä ennakoitiin! Sotainvalidien historia Kyyhkylässä alkoi jo vuonna 1928, jolloin Vapaussodan Invaliidien Liitto perusti sinne valkoisen puolen invalidikodin. Viime sotien invalidien historia Kyyhkylässä alkoi talvisodan aikana, jolloin heitä oli siellä hoidossa. Vuonna 1970 Vapaussodan Invaliidien Liitto luovutti Kyyhkylän Sotainvalidien Veljesliitolle sillä ehdolla, että liitto rakentaa sinne kuntoutussairaalan sotainvalideille. ”Hoito on loppumassa, tosin paljon myöhemmin, kuin mitä ennakoitiin.” Kyyhkylän kuntoutussairaala aloitti toiminnan vuonna 1973 ja sen ensimmäinen ylilääkäri oli Veli Matti Huittinen, joka myöhemmin toimi mm. Kaunialan ylilääkärinä, Veljesliiton puheenjohtajana ja Kyyhkylä-säätiön puheenjohtajana. Kyyhkylä toimi sotainvalidien valtakunnallisena hoitolaitoksena, jossa asui ja kävi laitoshoito- ja laitoskuntoutusasiakkaita ympäri Suomea Lappia myöten. Tuhannet sotainvalidit ovat saaneet siellä hyvää hoitoa vuosikymmenten aikana. Veljesliitto realisoi kiinteää omaisuuttaan 2000-luvun alussa myymällä hoitolaitoksiaan käyttääkseen varat koko jäsenkunnan huoltoon. Vuosina 2003 ja 2004 Kyyhkylän kiinteistöt myytiin Mikkelin kaupungille. Kyyhkylän kuntoutussairaalatoimintaa jatkamaan Veljesliitto ja Mikkeli perustivat Kyyhkylä-säätiön. Sen tarkoituksena oli hoitaa ensin sotainvalideja ja viime sotiemme veteraaneja sekä sen jälkeen muita vammaisia ja vanhuksia. Sotainvalidien määrän vähetessä laitospaikat täytettäisiin mikkeliläisillä vanhuksilla ja vammaisilla. Näin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Mikkelillä oli vuoteen 2016 asti käytössään yksi potilasosasto, mutta se ei ollut halukas lisäämään laitospaikkojensa määrää. Kaupunki siirsi vuonna 2016 sote-toimintansa sairaanhoitopiirille (myöh. Essote). Sotainvalidien määrän vähetessä ei tilalle aiempien suunnitelmien mukaisesti tullutkaan mikkeliläisiä vammaisia tai vanhuksia. Näin ollen Kyyhkylä-säätiön täytyi ryhtyä kasvattamaan toiminnalleen uusia tukijalkoja, tehostettua palveluasumista, Kela-kuntoutusta, kaupunkien kuntoremontteja ja muita hyvinvointipalveluja. Tätä toimintaa varten rakennettiin Rusthollin hotellimajoitustilat. ”Hyvän kumppanin löytämiseksi käännettiin kaikki kivet.” Sotainvalidien Veljesliitolle oli tärkeintä taata Kyyhkylässä sotainvalidien hyvä ja laadukas hoito loppuun saakka Valtiokonttorin laatuvaatimusten mukaisesti. Kyyhkylä-säätiö aloitti syksyllä 2017 neuvottelut Essoten kanssa sotainvalidien hoidon siirtämiseksi heidän hoidettavakseen. Neuvottelut kestivät runsaan vuoden ja päättyivät tuloksettomina. Säätiön oli etsittävä muita vaihtoehtoja. Yhtenä vaihtoehtona oli sotainvalidien hoito vanhan kartanon yläkerrassa eli ”paluu entiseen”. Tämä ei kuitenkaan pelastusviranomaisten mukaan ollut mahdollista. Kevään 2019 kohu vanhustenhoidosta vaikutti myös ratkaisuihin – toivottavasti myönteisesti. Hyvän kumppanin löytämiseksi käännettiin kaikki kivet. Sotainvalidien hyvä, laadukas hoito jatkossakin edellyttää ”isompia harteita”. Toimin- nan laajuus pitää olla riittävä, jotta hyvä hoito on mahdollista. Kyyhkylä-säätiön hallitus päätti kesäkuussa 2019 myydä sotainvalidien laitoshoidon ja muut Valtiokonttorin ostamat sotainvalidipalvelut Mehiläinen Hoivapalvelut Oy:lle. Säätiö toivoo, että tämä ”Kyyhkylän henki”, joka tarkoittaa kodinomaista, kuntouttavaa, virikkeellistä ja yksilöllistä hoitoa, jatkuu edelleen Villa Marskissa. Tärkeää on, että henkilökunta siirtyi sotainvalidien mukana, joten tutut turvalliset hoitajat ovat heitä edelleen hoitamassa. Sotainvalidien hoidon siirtyessä muualle Kyyhkylässä jatkuu edelleen muu kuntoutus kuten kela-kuntoutus ja kuntien kuntoremontit. Sotainvalidit, heidän omaisensa ja hoitajansa ovat ottaneet tapahtuneen muuton Kyyhkylän pelloilta Mikkelin torin laidalle Villa Marskiin myönteisesti. Kyyhkylä-säätiön hallitus arvostaa suuresti sitä tapaa, jolla sotainvalideja on vuosikymmenien aikana hoidettu Kyyhkylässä ja kiittää kaikkia heidän hoitoonsa osallistuneita. Yksi ajanjakso päättyy, mutta näin sotainvalidien laadukas hoito on turvattu jatkossakin. l Markku Honkasalo päätoimittaja, Kyyhkylä-säätiön hallituksen pj Alakerta Tällä palstalla harrastetaan sotainvalidityöhön liittyvää kevyttä, mielellään huumoria sisältävää muistelua. l Sotainvalidipäivänä tai sitä seuraavana arkipäivänä on perinteisesti jaettu puolustusministerin myöntämiä sotainvalidien ansioristejä. Näin toimittiin myös tänä vuonna. Tunnelma tässä ansioristien valtakunnal­ lisessa jakotilaisuudessa on juhlava. Ilmapiiri on sen lisäksi hiukan jännittynyt, sillä joukossa on yleensä myös kansanedustajia, ministereitä tai julkisuudestakin tunnettuja ihmisiä. Vain harva paikalla olijoista tietää, keiden kaikkien tilaisuuteen odotetaan saapuvan, ja hyvä niin. Vaikka osa on toisilleen tuntemattomia ja tilanne voi jännittää, pehmenee tunnelma viimeistään liiton puheenjohtajan avaussanojen myötä. Niissä hän muistuttaa juhlavierai- ta tilaisuuden yhdistävästä tekijästä, joka on sotainvalidien, heidän puolisoidensa ja leskiensä parissa tehtävä työ. Pidän erityisen hienona sitä, kuinka jokaisen palkitun kohdalla puheenjohtaja kertoo hänen taustoistaan ja ansioistaan, joiden vuoksi hänkin saa liittyä siihen komeaan, nyt jo reilusti yli 3800 henkilön joukkoon, jotka tuota kaunista ansioristiä saavat rinnassaan kantaa. Vuorollansa sen käyvät hakemassa niin hoitajat, ministerit, palveluneuvojat kuin sää­tiöidenkin edustajat. Aina tilaisuudessa ollessani tunnen ylpeyttä ja hiukan liikutustakin siitä, kuinka moninainen ja hieno ja ennen kaikkea iso ryhmä Veljesliiton jäsenten hy­väksi työskentelee. l Ariela Säkkinen Ansioituneessa seurassa Marja Kivilompolo viestintäpäällikkö

4 Ajankohtaista Keittäjä, ministeri, fysioterapeutti ja toimitusjohtaja – sotainvalidien ansioristeillä kiitettiin merkittävästä työstä l Elokuun 19. päivä Helsingissä järjestettiin sotainvalidien ansioristien valtakunnallinen jakotilaisuus. Puolustusministerin myöntämä ansioristi kiinnitettiin 24 henkilön rintaan. Kaksi palkittua ei päässyt paikalle. Kaikkiaan ansioristejä on tänä vuonna myönnetty 47 kappaletta, joista 21 luovutetaan tilaisuuksissa, joita sotainvalidipiirit ovat järjestäneet alueillaan kesän ja syksyn aikana. Helsingissä pidetyssä tilaisuudessa presidentin kultainen kiekko luovutettiin 100-vuotisjuhlia viettävälle Rajavartiolaitokselle. Kiekon vastaanotti kommodori Juha Vuolle. Neuvontapalvelu­ työntekijät Anki Kylämaa (vas.), Ulla Kannisto, Merja KalapudasTakalo ja Helena Isoviita pitävät työstään Kiitollista työtä Sotainvalidien palveluneuvojat Helena Isoviita, Anki Kylämaa, Merja Kalapudas-Takalo ja Ulla Kannisto ovat tehneet pitkän uran. He arvostavat saamaansa tunnustusta työstä, jota he pitävät suuressa arvossa. – Työssä parasta ovat ihmiset, heidän aitoutensa, elämänilo, saamamme luottamus ja kohtaamiset heidän kanssaan, palveluneuvojat listaavat. Kotikäynneillä he ovat tutustuneet myös sotainvalidien omaisiin, joita on pitkän asiakassuhteen aikana tullut tavattua jo useammassa sukupolvessa. He pitävät työtään kiitollisina, sillä he pystyvät jollakin tavalla auttamaan asiakastaan näiden erilaisissa tilanteissa. – Me saamme myös hoitaa asiat loppuun asti ja seurata, että ne toteutuvat, he toteavat.   Palkittujen pitkät urat tekivät vaikutuksen Ansioristeillä palkittiin myös Mikko Kodisoja ja Ilkka Paananen, joiden perustama Me-säätiö on tukenut sotainvalideja, sotiemme veteraaneja sekä heidän puolisoitaan ja leskiään Veteraanivastuu ry:n kautta muutaman vuoden ajan. Arjen helpottamiseen saadut lahjoitukset ovat kivunneet jo miljoonaan euroon. Mukaan lähteminen oli miehille kunnia-asia, sillä veteraanien asia on heitä lähellä. – Ansioristi tuntuu todella hienolta, tämä on iso kunnianosoitus, he sanovat. Erityisesti he pitivät siitä, että jokaisesta palkitusta kerrottiin heidän erilaisista tehtävistään ja ansioistaan sotainvalidityössä. – Arvostan sitä, että täällä palkittiin myös heitä, jotka tekevät tärkeää, konkreettista työtä sotainvalidien parissa, kuten keittäjiä ja hoitajia, Paananen sanoo. – Meidän osamme heihin verrattuna on helppo. Tämä oli kunnia, Kodisoja toteaa. l Me-säätiön perustajat Mikko Kodisoja (vas.) ja Ilkka Paananen olivat otettuja saamastaan tunnustuksesta. Sotainvalidien Veljesliiton puheenjohtaja Malla Taipale luovutti Veljesliiton kierto­palkinnon, presidentin kultaisen kiekon kommodori Juha Vuolteelle, joka vastaanotti sen Rajavartio­ laitoksen puolesta. Teksti ja kuvat: Marja Kivilompolo Sotainvalidien ansioristillä palkitut sekä presidentin kultaisen kiekon saaja vuonna 2019.

Ajankohtaista 5 Puolustusministeri myönsi vuonna 2019 Sotainvalidien ansioristit seuraaville henkilöille: Anttonen Marja, toiminnanjohtaja Eloranta Riitta, lähihoitaja, Kaunialan Sairaala Filipsson-Korento Lena, kaupunginlakimies, Kauniainen Haikonen Päivi, sairaala-apulainen, Kyyhkylän kuntoutuskeskus Harlin Jaana, sairaala-apulainen, Kyyhkylän kuntoutuskeskus Hartikainen Päivi, keittäjä, Kaunialan Sairaala Isoviita Helena, palveluneuvoja, Kuntoutuskoti DiaVire Kalapudas-Takalo Merja, palveluneuvoja, Taukokangas Kannisto Ulla, palveluneuvoja, Ilveskoti Kautto Marjut, fysioterapeutti, Kaunialan Sairaala Kiuru Krista, kansanedustaja, ministeri Kodisoja Mikko, luova johtaja, Supercell, Me-säätiön hallitus Koskinen Hanna, apulaisjohtaja, Valtiokonttori Kylämaa Anki, palveluneuvoja, Lahden Diakonialaitos Loukkola Rauno, toiminnanjohtaja, Helsingin Seudun Sotaveteraanipiiri Lääkkö Irma, korvausratkaisija, Valtiokonttori Masar Christoffer, kaupunginjohtaja, Kauniaisten kaupunki Mäkipää Eila, valiokuntaneuvos, eduskunta Nyström Birgit, lähihoitaja, Kyyhkylän kuntoutuskeskus Paananen Ilkka, toimitusjohtaja, Supercell, Me-säätiön hallitus Pekkarinen Sanna, valiokuntaneuvos, eduskunta Salo Päivi, valiokuntaneuvos, eduskunta Sintonen Harri, valiokuntaneuvos, eduskunta Söderlund Peter, komentajakapteeni, Puolustusvoimat Wheeler Tarja, korvausratkaisija, Valtiokonttori Virta Kirsti, Kaunialan Toverikunnan puheenjohtaja Lisäksi seuraaville sotainvalidityössä ansioituneille ansioristit luovutetaan sotainvalidipiirien järjestämissä tilaisuuksissa. Ala-Heikkilä Niilo, Orivesi Alho Aarno, Seinäjoki Auramo Tapio, Marttila Björk Karl Arne, Pietarsaari Elolähde Timo, Helsinki Halonen Pertti, Suomussalmi Hokkanen Päivi, Kangasniemi Huttunen Ilkka, Lappeenranta Kajarinne Pekka, Keuruu Kallinen Markku, Kälviä Kauppila Jaakko, Hämeenlinna Koskenranta Juha, Järvenpää Laakso Aulis, Noormarkku Lahtinen Anneli, Heinola Lundell Mikko, Turku Majava Altti, Helsinki Mäkinen Jukka, Nokia Räihä Seppo, Kiuruvesi Saarikoski Väinö, Pudasjärvi Sukuvaara Kaarlo, Sodankylä Vainionpää Pertti, Joensuu Veljesliiton lämpimät onnittelut ansioristin saajille sekä isot kiitokset tärkeästä työstänne! Veteraanikävely rauhan puolesta l Tänä vuonna YK:n kansainvälisen rauhanpäivän valtakunnallinen päätapahtuma oli 20.9. Oulunkylässä Helsingissä ja sen suojelijana toimi tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Järjestelyistä vastasi Helsingin Rauhanturvaajat ry yhdessä Oulunkylän kuntoutuskeskuksen kanssa. Avustamassa oli myös varusmiehiä Kaartin jääkärirykmentistä. Kävelyreitit kulkivat kuntoutuskeskuksen tuntumassa olevassa Itsenäisyyden puistossa ja Vantaanjoen varrella. Aurinkoinen syyssää suosi osanottajia. Sotainvalidit Paavo Laine (vas.), Sulo Hyvärinen, Viljo Valtonen, Sven Malmström ja Aarne Reinikka istahtivat Oulunkylän kuntoutuskeskuksen pihalla. Kuva: Pia Mikkonen Kenraaliluutnantti Ilkka Korkiamäki esitti Puolustusvoimien henkilöstö­päällikkö. Kuva: Juhani Saari Tilaisuuden avasi Suomen Rauhanturvaaja­ liiton puheenjohtaja, prikaatikenraali Mauri Koskela ja Puolustusvoimien tervehdyksen esitti henkilöstöpäällikkö, kenraaliluutnantti Ilkka Korkiamäki. Tapahtumaan osallistui yhdessä sotainvali­ dien, sotiemme veteraanien ja heidän läheistensä kanssa rauhanturvatehtävissä palvelleita, veteraani- ja maanpuolustusjärjestöjen edustajia sekä Oulunkylän kuntoutuskeskuksen henkilökuntaa ja asiakkaita. Tärkeää on, että mukana oli myös yhteistyökoulujen oppilaita sekä varusmiehiä. Osallistujia oli kaikkiaan noin 170, heistä sotiemme veteraaneja lähes sata. Kävelyn jälkeen Kalevi Rönnqvist ja Finnairin lentävä henkilökunta tarjoili osallistujille vuoden 1929 soppatykistä herkullista palvilihakeittoa. Tilaisuuden päätössanat lausuivat Puolustusvoimien Uudenmaan aluetoimiston päällikkö, everstiluutnantti Vesa Sundqvist ja Oulunkylän kuntoutuskeskuksen toimitusjohtaja Katja Ilvonen. Kävelytapahtumilla YK:n Rauhanpäivä tunnetuksi Syyskuun 2001 New Yorkin terrori-iskujen jälkeen YK:n yleiskokous päätti, että vuosittain 21.9. vietetään YK:n kansainvälistä Rauhanpäivää. Suomessa kuten useissa muissakin Maailman Veteraanijärjestön jäsenmaissa kävelytapahtumia on rauhantyön merkityksen korostamiseksi järjestetty vuodesta 2008 alkaen. l Juhani Saari

6 Ajankohtaista Sotainvalidit muuttivat Kyyhkylästä Mehiläisen Villa Marskiin Mikkelin keskustaan l Kyyhkylä Oy on myynyt sotainvalidien hoito- ja kuntoutustoiminnan toiminnot Mehiläiselle. Toiminta uusissa tiloissa Mikkelin keskustassa alkoi 1.9.2019. Mehiläinen Hoivapalvelut Oy ja Kyyhkylä Oy tiedottivat kaupasta 2.8. Kaupan taustalla on tarve turvata sotainvalidien hoito myös tulevina vuosina, sillä entiseen tapaan sen jatkaminen ei ollut enää Kyyhkylässä mahdollista. – Sotainvalidien hyvä ja laadukas hoito jatkossakin edellyttää isompia hartioita eli muitakin asiakasryhmiä, Kyyhkylä-säätiön puheenjohtaja Markku Honkasalo sanoo. Kaupan myötä vajaat 20 sotainvalidia muuttivat syyskuun alussa uusiin tiloihin. Isoa muutosta helpottaa se, että myös sotainvalideille tutut hoitajat siirtyivät Kyyhkylästä uusiin tiloihin Villa Marskiin. Sotainvalidien lisäksi Kyyhkylästä siirtyy myös tehostetun palveluasumisen toiminta.  Kaikki muu toiminta Kyyhkylässä jatkuu entisellään. Sotainvalidien Veljesliitto on helpottunut, että Kyyhkylä-säätiö on pitkien ja useiden eri tahojen kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen löytänyt ratkaisun, joka mahdollistaa sotainvalidien hyvän hoidon sekä heidän hoitajiensa työn jatkumisen. Koska kyseiset sotainvalidien palvelut ovat Valtiokonttorin maksamia, on se yhdessä muiden osapuolten kanssa varmistanut, että Villa Marski täyttää siltä edellytetyt laatuvaatimukset. Tätä tullaan jatkossakin seuraamaan Valtiokonttorin ja Sotainvalidien Veljesliiton toimesta. Arki alkoi hyvin Syyskuun lopussa arki jo sujuu uudessa paikassa. – Muutto hoitui hyvin, kun teimme kaikki yhteistyötä, pitkän uran Kyyhkylässä tehnyt yksikön johtaja Hanna Parantainen kertoo. Reino Ulmanen esittelee kukkiaan, jotka hän on hakenut torilta. Reino Ulmanen muutti Kyyhkylään vuonna 2006 ja nyt hän asuu tyytyväisenä Villa Marskissa. Ulkoilu on helpompaa tasaisella maalla. Reinon kainaloon pääsi Hanna Parantainen. Muutos on ymmärrettävästi herättänyt henkilökunnassa erilaisia tunnelmia, mutta suurin lienee helpotus epävarmuuden päättymisestä, sillä jo vuosien ajan työntekijät ovat tienneet, että jotakin muutoksia on tulossa. Keskeinen sijainti on mahdollistanut asukkaiden ulkoilut torilla ja he alkavat olla tuttu näky viereisen kauppakeskuksenkin kahviloissa. Myös omaisten on ollut helppo käydä ulkoilemassa talossa vieraillessaan. Hoiva Mehiläisen aluepäällikkö Kirsi Hukka kertoo, että omaisille on ollut tärkeää arjen sujuminen, saman hoidon jatkuminen ja ennen kaikkea se, että tutut hoitajat muuttivat sotainvalidien mukana. – Tämä on kunnia-asia, että saimme sotainvalidit meille asumaan ja pääsemme jatkamaan Kyyhkylän tekemää arvokasta ja hoitoja kuntoutustyötä, Hukka sanoo. Hyvän hoidon takeena ovat yhtiön laatulupaukset, jotka määrittävät hoitoa sekä tietysti Valtiokonttorin laatuvaatimukset, hän jatkaa. Sotainvalidit ja heidän omaisensa ovat tulleet vuosikymmeniä kestäneissä hoitosuhteissa tutuiksi. Parantainen uskoo, että omaisten on jatkossakin helppo olla heihin suoraan yhteydessä, jos kysymyksiä herää. – Kuuntelemme omaisia herkällä korvalla, Hukka sanoo. l Marja Kivilompolo Villa Marski aloitti toimintansa marraskuussa 2018. Huoneet ovat pääasiassa yhden hengen huoneita, mutta omaisten toiveesta tutut huonekaverit ovat voineet jakaa huoneensa täälläkin.

Sote-kirjeenvaihtaja 7 Kohti sote-syksyä l Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistustyötä on viritelty kesän aikana virkamiesvoimin ministeriöissä. Hallituksen uudet ministerit esikuntineen ovat saaneet perehtyä vastuualueisiinsa ja valmistautua jälleen kerran haasteelliseen ja vaikeanakin pidettyyn kokonaisuudistukseen. Painotukset uudistuksessa ovat vaihdelleet, osin poliittisen mielenkiinnon ja erilaisten tavoitteiden pohjalta. Nyt halutaan välttää perustuslaillisia ongelmia, joihin useat aikaisemmat yritykset ovat kariutuneet. ”STM on kartoittanut esiselvityksessä kuntien omia näkemyksiä palvelutuotannon rooleista.” Pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelman mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu siirretään sote-uudistuksessa maakunnille. Hallitusohjelman mukaan maakunnat toimivat itse palvelujen tuottajina. Yksityinen ja kolmas sektori voivat täydentää palvelutuotantoa. Mutta mikä onkaan nykyisten kuntien asema uudistuksessa? Sosiaali- ja terveysministeriö on kartoittanut kesän aikana esiselvityksessä kuntien omia näkemyksiä palvelutuotannon rooleista hallituksen linjaamassa sote-rakenteessa. Varsinainen selvitystyö on käynnistynyt selvitysmies Kari Nenosen johdolla ja se valmistuu vuoden 2019 loppuun mennessä. Eletään siis vieläkin sekavissa ja osin ristiriitaisissa tunnelmissa erityisesti suurten kaupunkien näkökulmasta. Huolta aiheuttaa, voivatko kunnat poiketa jo linjatusta. ”Yhteisen pöydän ääressä keskusteltiin Uudenmaan alueellisista erityispiirteistä.” Yksi keskeinen syksyllä ratkaistava kysymys on mahdollinen Uudenmaan, pääkaupunkiseudun tai Helsingin alueen sosiaali- ja terveyspalvelujen erillisratkaisu sote-uudistuksessa. Elokuussa olivat pääministerin johdolla koolla Uudenmaan kuntien luottamusja virkamiesjohtajat ja alueen keskeiset sotetoimijat. Yhteisen pöydän ääressä keskusteltiin Oikaisu Sotainvalidi-lehdessä 2/2019 oli virheitä. Pentti Kuukankorpi kertoi kesästä 1939, jolloin juhannuskokolle oli tullut väkeä Hyhkyn kylästä, ei Visbystä. Kuukankorpi opetti Tampereen yhteislyseossa yhteensä kolme lukukautta. Uudenmaan alueellisista erityispiirteistä ja siitä, miten ne pystyttäisiin huomioimaan uudistuksessa. Tämä lupaus selvityksestä on kirjattuna hallitusohjelmaan. Jo pelkästään alueen väkimäärä verrattuna muun Suomen väestöön lisää vaikeuskertoimia uudistettavien palvelujen järjestämiseen. Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru vakuuttaa ministeriön tiedotteessa, että uudistus tehdään nyt ihmisten palvelut edellä. Tämä on merkittävä muutos, sillä aiempi työ on painottunut vahvasti hallinnon rakenteisiin. Myös sosiaali- ja terveysministeriön uusi kansliapäällikkö Kirsi Varhila (HS 31.8.2019) pitää tärkeänä, että hallitus suuntaa rahaa terveyskeskusten kehittämiseen. Osa syyskuun budjettiriihessä päätettävistä määrärahoista on ehdotettu käytettäväksi myös vanhuspalveluihin ja hoitajamitoitukseen. Kunnat ovat säästäneet näissä peruspalveluissa ja terveyskeskukset ovat Varhilan mukaan rapistuneet. henkilöstömitoituksesta ympärivuorokautisissa hoivapalveluissa. Eduskunta saa hallituksen esityksen tämän vuoden aikana. Henkilöstömitoitus tulisi voimaan portaittain niin, että vuonna 2020 se olisi 0,5. Mitoitus nousisi myöhemmin 0,7 ammattihenkilöön asiakasta kohti. Sote-uudistuksen ja vanhuspalvelulain valmistelu ovat siis käynnistyneet ja päässeet vähitellen vauhtiin. Toivoa sopii, että esityksiä pystytään arvioimaan ennakkoon ja ratkaisemaan niitä perustuslakiimme peilaten sekä viemään uudistusta eteenpäin pala kerrallaan, ettei tavoitella liian suurta kokonaisuutta kerralla. Tärkeää on, että julkinen sektori säilyy palvelujen järjestäjänä ja päätuottajana myös tulevassa mallissa. l ”Tarkoituksena on kehittää nykyisestä terveyskeskuksesta laaja-alainen sosiaali- ja terveyskeskus.” Erityishuomiota halutaan kohdistaa terveyskeskuksiin jo ennen koko sote-remonttia ja sen tavoitetta siirtää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut kunnista maakunnille. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelman tarkoituksena on kehittää nykyisestä terveyskeskuksesta laaja-alainen sosiaali- ja terveyskeskus, josta ihminen saa palvelunsa sujuvasti ja avun yksilöllisiin tarpeisiin. Samalla tiukennetaan hoitoon pääsyä velvoittavaa hoitotakuuta ja siirretään painotusta raskaista palveluista ehkäisevään työhön sekä vahvistamalla sote-ammattilaisten yhteistyötä. Terveyskeskus halutaan palauttaa houkuttelevaksi työpaikaksi ammattilaisten silmissä tuomalla tutkimus- ja kehittämistoiminta takaisin osaksi sosiaali- ja terveyskeskusten arkea. Digitaalisia ja mobiileja palveluja otetaan käyttöön siellä, mihin ne soveltuvat. Syksyllä 2019 asiantuntijaryhmässä viimeistellään vanhuspalveluja koskeva lakiluonnos Hanna Nyfors Kaunialan Toverikunnan vaiheita kirjana l Kaunialassa pitkään työskennellyt Kirsti Virta on koonnut vuosina 1946–2019 toimineen Kaunialan Toverikunnan historiaa yksiin kansiin. Toverikunnalla on ollut merkittävä panos Kaunialan toiminnoissa ja virkistystilaisuuksien järjestämisessä. Kirja esittää tätä kaikkea hirotiaa mielenkiintoisesti runsaalla kuvitulsella varustettuna. Kuvia riittää alkuvuosilta aivan viimeisimpiin vuosiin asti, joten niität todella välittyy tuttu Kaunialan henki. l

8 Edunvalvonta Sota- ja sotilasinvalidien sotilasvammalaki – veteraaneilla on oma kuntoutuslaki Sota- ja sotilasinvalidien korvaukset ja palvelut perustuvat sotilasvammalakiin. Ne ovat vahingonkorvausta sodan tai palveluksen aiheuttamista vammoista ja sairauksista. Vuonna 1948 säädetty ja sen jälkeen kymmeniä kertoja muutettu sotilasvammalaki on perustana sotainvalidien ja sotilasinvalidien sekä heidän omaistensa lakisääteiselle huollolle. Sotainvalidien kuntapalveluista tarkempia ohjeita on Valtiokonttorin vuosittain antamissa ohjekirjeissä, joista uusin on: Sotainvalideille järjestettyjen palvelujen korvaaminen kunnille ja kuntayhtymille Ohje 2019. Siinä määritellään, mitä avo- ja laitoshoidonpalveluja korvataan ja valtion kunnille suorittamien korvausten laskentaperusteet. Kuntien tehtävänä on toimittaa joulukuun loppuun mennessä Valtiokonttorille arvio seuraavaa vuotta koskevista kustannuksista ennakkomaksun määräämistä varten. Veteraanien avopalvelut lakisääteisiksi Veteraanien kuntoutuslaki muuttuu 1.11.2019. Valtio korvaa marraskuusta alkaen kuntien ja kuntayhtyminen veteraaneille järjestämät sosiaali- ja terveydenhuollon avopalvelut sekä iStock.com/artisteer l omaishoidontuen. Rintamasotilas-, rintamapalvelus- ja rintamatunnuksen omaaville veteraaneille korvattavat kunnalliset avopalvelut ovat samat kuin mitä sotainvalideilla. Jatkossakin sotainvalidien ja veteraanien palvelut perustuvat kuitenkin kahteen eri lakiin, joista Valtiokonttori antaa kummastakin kunnille myös erilliset ohjeet. Marraskuun alusta toteutuvaa uudistusta koskevan ohjekir- jeen kunnille Rintamaveteraanien kotona asumista tukevista palveluista Valtiokonttori julkaisee syksyn aikana. Se sisältää palveluita ja niiden laskutusta koskevat ohjeet kunnille. Veteraanien avopalvelujen muuttumisen lakisääteisiksi ei pitäisi vaikuttaa sotainvalidien palveluihin. l Selvitys veteraanijärjestöjen toiminnasta ja tulevaisuudesta 47 000 kohtaamista Selvityksen mukaan liittojen piiri- ja paikallistasolla oli vuonna 2018 yhteensä noin 47 000 kohtaamista. Jäsenmäärään suhteutettuna oli kohtaamisia eniten 15 542 Sotainvalidien Veljesliiton piirissä. Sotainvalideja kohdattiin 3 002 ja puolisojäseniä 8 580 kertaa. Lisäksi kokonaisluvussa ovat mukana tukijäsen- ja muut kohtaamiset. Vastaava kohtaamisten yhteismäärä oli Sotaveteraaniliitolla 23 825 ja Rintamaveteraaniliitolla 7 288. Tärkeimpänä toimintana kaikissa liitoissa nähtiin veteraanien ja heidän puolisoidensa ja leskiensä kotona selviytymisen tukeminen. Jäsenten kannalta vaikuttavuudeltaan seuraaviksi parhaina pidettiin kyselytulosten perusteella neuvontatoimintaa ja paikallista edunvalvontaa. Järjestöjen tulevaisuus 2020-luvulla Veteraanikunnan supistuminen näkyy muutoksina myös järjestöissä. Mikään järjestöistä ei ole vielä tehnyt päätöksiä purkautumisen ajankohdasta. Selvityksen yhteydessä Rintamaveteraaniliitto on arvioinut jatkavansa toimintaa vuoteen 2023 tai 2024 asti ja Sotaveteraaniliitto vuoteen 2025 asti. Sotainvalidien Veljesliiton tähtäin on vuoteen 2025. varat jäsenten vielä eläessä. Millään järjestöistä ei ole enää suurta varallisuutta jäljellä. STEA-avustuksien (entinen Raha-automaatti avustus) jatkon näkökulmasta on selvitystyön johtopäätös, että avustuksien päättämisprosessi tulisi tehdä suhteellisen pitkäjänteisellä ja suunnitelmallisella tavalla yhteistyössä ja dialogissa rahoittajan ja järjestöjen johdon kanssa. l Selvityksen arviot ja johtopäätökset Selvityksen mukaan veteraanijärjestöjen alueel­liset ja taloudelliset resurssit kohdistuvat suurelta osin suoraan veteraanien hyväksi. Toiminnan painopiste on siirtymässä nyt ja erityisesti tulevina vuosina puolisoiden ja leskien tukemiseen. Järjestöt ovat koko 2000-luvun käyttäneet omaisuuttaan voimakkaasti etupainotteisesti tavoitteinaan käyttää Janne Nikkarinen l Sosiaali- ja terveysministeriö julkisti elokuun lopussa tilaamansa ”Selvityksen Suomen 1939–1945 sotien veteraanijärjestöjen toiminnasta ja tulevaisuudesta”. Laaja, yli 90 sivua käsittävä selvitys koskee Sotainvalidien Veljesliittoa, Rintamaveteraaniliittoa, Suomen Sotaveteraaniliittoa ja Tammenlehvän Perinneliittoa. Selvitys perustuu liittojen ja niiden valittujen piiriyhdistyksien toiminnanjohtajien haastatteluihin sekä piiri- ja paikallistoimijoille tehtyihin kyselyihin. Lisäksi selvityksen tekijät ovat käyttäneet työssään liittojen toimintakertomuksia, tilinpäätöksiä ja muuta kirjallista materiaalia. Seppo Savolainen pääsihteeri, liiton lakimies

9 Mitä palveluja sotainvalidi saa kunnastaan? l Sotainvalidilla on oikeus sotilasvammalain nojalla saada tarvittavat kotipalvelut kunnastaan. Myönnettävät palvelut ovat sosiaa­ lihuoltolain mukaisia palveluja kuten hoiva-, ateria- ja siivouspalveluja, joita myönnetään palvelutarpeen kartoituksen perusteella. Ohessa taulukko tavanomaisimmista kunnan myöntämistä palveluista. Palvelut myöntää oma kotikunta, ja sieltä niistä saa myös lisätietoa. Sotilasvammalakia koskevissa asioissa apua voi pyytää myös oman alueen palveluneuvojalta. l iStock.com/CasarsaGuru Tiina Kyttälä Palvelupäällikkö Sotainvalidien kotona asumista tukevat palvelut Palvelut Korvataan Ateriapalvelut Ateriapalvelut kotiin tai lounassetelit Kotipalvelut- ja kotihoito Kylvetys-, siivous- ja vaatehuoltopalvelut, hoivapalvelut, jotka tukevat kotona selvitymistä ja kotisairaanhoito (päivä-, yö- ja kotisairaalahoito). Lääkinnällinen kuntoutus leikkauksen jälkeen. Pihatyöt Nurmikon leikkuut, lumityöt, rännien puhdistus, puiden pilkkominen Apuvälineet Lääkinnälliseen kuntoutukseen liittyvät apuvälineet esim. leikkauksen jälkeen Liikkumista tukevat palvelut Asioinnilla käynnit ja niihin liittyvät saattajapalvelut, matkat virkistystilaisuuteen oman ja naapurikunnan alueella Virkistysretket Kuljetukset, ruoka- ja kahvitarjoilut, saattajien matkakulut Omaishoidon tuki Omaishoitajan palkkio, eläke- ja tapaturmavakuutusmaksut, hoitajan lakisääteiset lomat ja hoidettavan hoito omaishoitajan loman aikana Turvapalvelut Turvapuhelin, ranneke ja hälytyskäynnit

10 YH ja lääkintähuollon organisointi joukko-osastoihin l Kaksi diktaattorin johtamaa suurvaltaa, Hitlerin Saksa ja Stalinin Neuvostoliitto solmivat 23. elokuuta 1939 yllättäen hyökkäämättömyyssopimuksen. Saksa hyökkäsi Puolaan 1. syyskuuta 1939, ja Neuvostoliitto miehitti sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan mukaisesti Puolan itäosat. Lisäpöytäkirjan mukaan myös Suomi ja pääosa Baltiaa kuuluivat Neuvostoliiton etupiiriin. Lokakuussa 1939 Neuvostoliitto ilmoitti, että se halusi keskustella Suomen kanssa Leningradin turvallisuudesta. Stalin vaati Suomelta muun muassa huomattavia alueluovutuksia, joihin suomalaiset eivät halunneet suostua. Alueluovutukset olisivat olennaisesti heikentäneet itärajan luontaisia puolustusmahdollisuuksia. Ylimääräiset kertausharjoitukset Puolustusneuvoston puheenjohtajan, marsalkka Mannerheimin esityksestä maan rau­ hanajan joukko-osastot järjestettiin lokakuussa 1939 sodanajan kokoonpanoon ja keskitettiin raja-alueille ottamaan vastaan ensimmäinen mahdollinen isku. Tämä merkitsi suojajoukkojen liikekannallepanoa, mutta aseisiin kutsuttiin myös kolme divisioonaa reservistä – muodollisesti ylimääräisiin kertausharjoituksiin (YH). Näiden joukkojen ensimmäinen kertausharjoituspäivä oli 10. lokakuuta, ja kaksi päivää myöhemmin toimeenpantiin täydellinen liikekannallepano, jossa loputkin reserviläiset kutsuttiin kertausharjoituksiin. ”Talvisodan hengen” syntymisessä oli oma merkityksensä myös tällä ”ylimääräiset kertausharjoitukset” -käsitteellä. Suomi ei toimeenpannut ”yleistä liikekannallepanoa”, jotta kansa ei hätääntyisi. Luonnollisesti syynä oli myös halu olla ärsyttämättä venäläisiä. Käytännössä kysymys oli kuitenkin yleisestä liikekannallepanosta. Ehkä niillekin, jotka aatteellisista tai muista syistä olisivat epäröineet lähteä sotaan liikekannallepanomääräyksen tullessa, oli helpompi lähteä ”vain” kertausharjoituksiin. Vaikka tiedettiin YH:n tapahtuneen sodan vaaran vuoksi, toivottiin, että sotaa ei kuitenkaan tulisi ja että miehet voisivat palata takaisin rauhan tehtäviin. Lääkintähuolto toteutetaan Tämän artikkelisarjan ensimmäisissä osissa kerrottiin, miten Puolustusvoimien lääkintähuolto oli jo ennen talvisotaa hyvin suunniteltu. Lääkintäosasto oli ehtinyt laatia vapuksi 1939 sotasairaalasuunnitelman, johon kuuluivat muun muassa sotasairaaloiden henkilöstömäärä. Perustettavien joukko-osastojen lääkintähuolto oli suunniteltu kenttäsairaaloita myöten. Ylimääräisten kertausharjoitusten aikana nämä suunnitelmat oli pantava käytäntöön. Lääkintäjoukkoja, kenttäsairaaloita ja sotasairaaloita perustettiin asteittain YH:n aikana ja lopulta sodan sytyttyä. Lääkintähuollon suunnitelmia tarkennettiin vielä YH:n aikana Ruotsin Punaisen Ristin Savonlinnan sairaalan suurta ambulanssiautoa kuormataan Savonlinnassa 1.2.1940. SA-kuva Talvisodan alkuun mennessä valtaosa mieslääkäreistä oli koulutettu lääkintäupseereiksi. Sairaanhoitajia varten oli laadittu liikekannallepanomääräykset valmiiksi. Sotilaspiirien esikunnat olivat selvittäneet sairaaloiksi sopivat koulut, laitokset ja muut rakennukset. Järjestelmän runkona olivat rauhanaikaiset sairaalat, mielisairaalat ja parantolat, ja YH:n aikana henkilökunta perehtyi tuleviin tehtäviinsä. Kun riittävä valmius oli saavutettu, jätettiin sairaaloihin vain runkohenkilökunta ja muut päästettiin siviiliin. Sotasairaalojen verkosto YH:n aikana puolustusvoimat perusti 43 sotasairaalaa. Sodan sytyttyä perustettiin vielä kahdeksan sotasairaalaa, mutta kaksi sotasairaalaa paloi pommituksissa (Suomussalmi ja Salla). Kenttäsairaaloita perustettiin YH:n aikana 18, ja myöhemmin vielä kymmenen lisää. Näiden lisäksi Suomen Punainen Risti ja Lotta-Svärd yhdistys perustivat kumpikin kahdeksan kenttäsairaalaa. SPR ja Lotta-Svärd järjestö osallistuivat puolustusministeriön pyynnöstä myös muutoinkin sotasairaaloiden varustamiseen. Pienempiä kenttäsairaalaosastoja perustettiin YH:n aikana yhdeksän ja myöhemmin vielä seitsemän. Talvisodan kenttäsairaalassa oli noin 150 sairaansijaa, jotka jakautuivat kolmeen 50-paikkaiseen osastoon. Henkilökuntaa oli runsaat 100 henkeä. Päällikkölääkärin lisäksi kenttäsairaalassa oli kolme osastonlääkäriä ja kolme apulaislääkäriä. Sairaanhoitajat ja lotat Sairaanhoitajien tarpeeksi oli arvioitu noin 3 500. Lokakuun alussa oli tullut voimaan työvelvollisuuslaki, jolla myös naiset voitiin määrätä erilaisiin sodanaikaisiin tehtäviin. Etulinjaa lukuun ottamatta sairaanhoitajat työskentelivät lääkintähuollossa kaikissa portaissa: sota- ja kenttäsairaaloissa, sairaalajunissa sekä laboratorio- ja röntgentehtävissä. Heidän työtovereinaan ja apulaisinaan olivat lääkintälotat. SPR:n sairaanhoitajavaliokunnan kanta oli, että lottien lyhyen kahden viikon lääkintäkurssin käynyt tavallinen lotta hyväksyttiin sairaalatyöhön apulaiseksi vain sairaanhoitajan valvonnassa. Kuuden kuukauden kurssin käyneiden lotta-sairaanhoitajien työskentelyä sotasairaaloissa valiokunta vastusti jyrkästi. Sodanaikaisen lääkintätoiminnan yleisjohto oli kuitenkin varsin tiukasti puolustusvoimilla, ja haavoittuneiden hoidolla oli etusija, joten myös lääkintälotille riitti töitä. Alkujaan kuuden kuukauden kurssin suorittaneita sairashoitoapulaisia oli tarkoitus käyttää vain Lotta-Svärd yhdistyksen varustamissa kahdeksassa kenttäsairaalassa. YH:n alettua puolustusministeriö kuitenkin esitti, että muihinkin kenttäsairaaloihin määrättäisiin lottia sairaanhoitajiksi. Kenttäsairaaloissa työskenteli myös kahden viikon kurssin suorittaneita lottia siivoojina ja muonittajina sekä muita lottia kansliatehtävissä. Lääkintälotat hoitivat kenttäsairaaloissa mitä erilaisimpia tehtäviä potilaiden kirjeiden kirjoittamisesta, vaatteiden pesemisestä aina haavoihinsa menehtyneistä huolehtimiseen. Alueluovutusneuvottelujen katkettua Neuvostoliitto irtisanoi hyökkäämättömyyssopimuksen. Neuvostojoukot ylittivät Suomen rajan 30. marraskuuta 1939, ja samana päivänä pommitettiin useita kaupunkeja, muun muassa pääkaupunkia, Helsinkiä. l Markku Honkasalo

11 Ensimmäinen paralympiamitalisti l Lempääläläisellä Tauno Valkamalla (8.10.1923–11.1.2001) on pysyvä paikka suomalaisessa urheiluhistoriassa. Hänestä tuli ensimmäinen suomalainen paralympiami­ talisti – ja samalla heti kultamitalisti – vuonna 1960 Roomassa. Rooman kisat olivat ensimmäiset viralliset paralympialaiset. Suomesta kisoihin lähti kolme urheilijaa: jurvalainen Niilo Riihiluoma, töysäläinen Matti Hakojärvi ja Valkama. Valkama osallistui Rooman kisoissa 5-otteluun, keihäänheittoon (sekä tarkkuus- että pituusheittoon), jousiammuntaan ja uintiin, josta hän myös saavutti kultamitalinsa. Valka­ ma ui 50 metrin vapaauinnin mestariksi yli kuuden sekunnin erolla Yhdysvaltain Dick Maduroon selkäydinvammaisten luokassa. Radiomies Valkama joutui täysi-ikäistyttyään rintamalle jatkosotaan. Vuonna 1943 hän sai Karjalassa selkärankaansa kranaatinsirpaleen, joka aiheutti selkäydinvamman. Sotainvalidien kuntoutuskeskuksessa Kaunialassa Valkama kouluttautui radioasentajaksi. Hän työskenteli Lempäälässä radiohuoltajana, kunnes uudempaa teknologiaa edustavat transistoriradiot syrjäyttivät Valkamalle tutut putkiradiot 1960-luvun kuluessa. Putkiradiot olivat osaltaan myös Valkaman urheilumenestyksen salaisuus. Osia isokokoisiin radiolaitteisiin täytyi hakea Tampereelta, jonne oli Sääksjärven Uudessa-Euroopassa sijainneelta rintamamiestalolta matkaa kymmenen kilometriä. Valkama kulki matkan kol- Suomen ensimmäinen paralympiajoukkue Roomassa 1960 vasemmalta lukien: Tauno Valkama, Niilo Riihiluoma, joukkueenjohtaja Harri Kivikoski, huoltaja Heikki Virtanen ja Matti Hakojärvi. mipyöräisellä, jonka polkimet olivat eturenkaan yhteydessä. Hän veivasi pyörää käsillään, mikä oli omiaan kasvattamaan käsivoimia. Järven rannalla kasvaneelle Valkamalle vesi oli läheinen elementti. Hän tapasi kelata itsensä laiturin nokkaan ja heijata itsensä muitta mutkitta veteen. Rooman paralympialaisissa Valkama sai huomata, että muut selkäydinvammaiset uimarit autettiin kahden avustajan turvin altaaseen. Valkama ei avustajia tarvinnut, vaan heilautti itsensä veteen, kuten aina ennenkin. – Siellä ihmiset kauhistelivat, että nytkö se hukkuu. No ei hukkunut, vaan voitti, naurahtaa Tauno ja Siiri Valkaman ottopoika Jyrki Majakulma. Urheilijoiden luokittelu ei vielä paralympialiikkeen alkuaikoina ollut ihan viimeisen päälle. Valkaman luokka oli suunnattu selkäydinvammaisille urheilijoille, joilla ei ollut toimintakykyä jaloissaan. Silti altaassa osa kilpakumppaneista potki jaloillaan ja illanvietossa kisan jälkeen Valkamaa tultiin onnittelemaan ihan sumeilematta kävellen. Kasvatusisä Tauno ja Siiri Valkama vuonna Sotainvalidilehdessä 9/1974 julkaistussa kuvassa. Vaikka paralympialaisista ei vielä tuohon aikaan suuremmin suomalaisissa tiedotusvälineissä uutisoitu – Helsingin Sanomat sentään kertoi Tauno Valkaman voittaneen kultaa Rooman ”toisissa olympialaisissa” – olivat Valkaman saavutukset kotiseudulla Lempäälässä kanssaihmisten korkealle arvostamia. Paralympiamenestyksen jälkeen jopa Tampereen hiippakunnan piispa E.G. Gulin vieraili Uudessa-Euroopassa Valkamien kotona. – Se oli aikamoinen tapahtuma meidän kotiseudulla, että piispa tulee käymään jonkun kotona. Muistan, että se aiheutti kateuttakin, muistelee Jyrki Majakulma, joka oli 8-vuotias Tauno Valkama Rooman para­ lympialaisten keilanheitossa vuonna 1960. Valkaman voittaessa paralympiakultamitalinsa Roomassa. Valkama edusti Suomea paralympialaisissa kaikkiaan kolmesti: Rooman jälkeen vuoden 1972 kisoissa Saksan Heidelbergissä ja vuoden 1976 kisoissa Kanadan Torontossa. Torontosta hän saavutti paralympiahopeaa jousiammunnan joukkuekilpailusta yhdessä Hugo Illin ja Veikko Puputin kanssa. Tauno Valkaman monipuolinen kiinnostus urheiluun oli pitkälti peruja hänen ajastaan Kauniaisissa sijainneessa Kaunialan sotavammasairaalassa, jossa oli mahdollista kokeilla ja harrastaa useita eri lajeja. Uinnin, yleisurheilun ja jousiammunnan lisäksi Valkama harjaantui myös erinomaiseksi shakinpelaajaksi. Valkama oli sota- ja urheilusankari, mutta suurta sankaruutta hän osoitti vaimonsa Siirin kanssa myös arjessaan. Harjavallasta lähtöisin oleva Jyrki Majakulma oli ollut ”päivähoidossa” Valkamoilla Sääksjärvellä jo 2,5-vuotiaasta lähtien. Hänen äitinsä kuoltua Majakulma muutti 4-vuotiaana Uuteen-Eurooppaan vakituiseksi kasvattipojaksi. Päivähoitolapsia oli Taunon ja Siirin luona paljon muitakin ja 1960-luvulla Valkamat adoptoivat pienen Kirsi-tytön. Lapset pitivät ”Tanelista” paljon ja kiipesivät mieluusti pyörätuolissa istuneen miehen syliin. l Teksti: Lauri Jaakkola Kuvat: Sotainvalidien Veljesliitto, Sotavammaisurheilu 1945–1975 Juttu on julkaistu Vammaisurheilu & -liikunta -lehdessä 2/2019

12 Tullikoirien historiaa esitellään näyttelyssä ja kirjassa l Koiria on käytetty Suomen tullissa 50 vuoden ajan. Juhlavuoden kunniaksi koirien historiaa on esillä Suomenlinnassa sijaitsevassa Tullimuseossa sekä kirjassa. Tullimuseon museohoitaja Janne Nokki perehtyi koirien värikkääseen historiaan. Koirien kanssa työskentelemistä kokeiltiin itse asiassa jo aikaisemmin: 1920-luvulla viinakoiran avulla etsittiin pirtua ja 1950-luvulla Torniossa koirat etsivät kahvia. – Näistä koirista on vain vähäisiä mainintoja, mikä viittaa siihen, ettei niiden käyttö ollut menestyksekästä, Nokki kertoo. Tullikoirien historiaan perehtynyt museo­ hoitaja Janne Nokki pitää ”päältä hakua” merkittävimpänä muu­ toksena koirien työssä. ”Kun koira kulkee ihmisten seassa se ilmaisee kohteensa tavalla, jonka vain sen ohjaaja tietää.” Lainsäädäntö hidasti koulutusta Koirien käyttö pääsi vauhtiin vuonna 1969, kun Tulli osti Sotainvalidien Veljesliitolta neljä labradorinnoutajaa ja seuraavana vuonna vielä neljä lisää. Tullissa haluttiin kouluttaa koiria jo aikaisemmin, mutta Suomen lainsäädäntö tuli vastaan: laki ei sallinut huumausaineiden käyttöä koirien koulutuksessa, mutta julkinen paine oli kova, sillä Tulli oli tehnyt Ruotsista lainattujen koirien kanssa huumelöydäksiä ja media oli kiinnostunut aiheesta. Lopulta lakia muutettiin ja Tulli saattoi kouluttaa koiria itse. Etenkin yksi Sotasokeilta saaduista koirista oli niin hyvä, että se päätyi täytettynä osaksi Tullimuseon näyttelyä. – Eri-koira oli malliesimerkki hyvästä huumekoirasta. Kun koiran virkaikä yleensä on Koirat Tullissa – 50 vuotta tullikoiratoimintaa Janne Nokki, Tiia Sulander-Seppänen. Kustantaja: Tulli. Grano Oy, Vaasa 2019, 407 s. Keväällä ilmestynyt Janne Nokin ja Tiia Sulander-Seppäsen laaja teos tullikoirista ja tullikoiratoiminnasta on lajissaan ensimmäinen. Näin ollen se sisältää aiheesta paljon uutta ennen julkaisematonta tietoa. Tullikoirien päätehtävä on ollut jo viiden vuosikymmenen ajan ehkäistä vahvojen huumeiden laitonta maahantuontia. Tullikoirilla on kuitenkin vanhempaakin historiaa, josta teoksessa myös kerrotaan. Jo itsenäisyytemme alkuvuosina alettiin hankkia, kokeilla ja kouluttaa koiria järjestyksenvalvontatehtäviin raja-alueilla. Kieltolain aikana 1919–1932 6–8 vuotta, työskenteli Eri kymmenen vuotta. Se myös teki Suomen ensimmäisen huumelöydöksen ja toimi siitoskoirana, sillä sen ominaisuudet olivat niin hyviä, että niitä haluttiin jatkaa, Nokki kertoo. Erinomainen apuri Koirat olivat erinomaisia apulaisia Tullin töissä ja niiden määrä lisääntyi nopeasti: 1970-luvun lopulla niitä oli 20, 1980-luvulla noin 30 ja 2000-luvulla n. 40. Tällä hetkellä koiria on viitisenkymmentä. Niiden avulla etsitään huumausaineita, käteistä rahaa, aseita kehitettiin myös koirien hajuaistin hyväksikäyttöä alkoholijuomien ja erityisesti spriin mittavan salakuljetuksen hillitsemiseksi. Sotien jälkeen oli lyhyt huumaavien aineiden käytön lisääntymisvaihe, joka 1950-luvulle tultaessa vaimeni huolimatta siitä, että niiden maahantuonnin valvonta tullin silloisilla niukoilla resursseilla oli vaikeaa. Iso kasvu huumeiden salakuljetuksessa maahamme tapahtui 1960-luvun lopulla. Laiton maahantuonti paljastui yleensä vasta jälkikäteen, kun pääasiassa nuoria huumeiden käyttäjiä alkoi tulla ilmi. Tämä antoi aiheen tehostaa tullin valvontaa. Liikkeellepanija asiassa oli Tullihallituksen pääjohtaja Jorma Uitto. Hänen aloitteestaan tehtiin vuonna 1969 pysyvä päätös huumekoirien hankinnasta ja koulutuksesta. Poliisin kanssa pohdittiin huumausainekoirien yhteistä koulutusta. Tullihallitus lähetti tullietsivän ja tullivartijan tutustumaan ja osallistumaan Ruotsin armeijan koirakoulussa Sollefteåssa tapahtuvaan huumausainekoirien koulutukseen. Tullin ensimmäiseksi yhteistyökumppaniksi nousi kuitenkin Sotainvalidien Veljesliiton Opaskoirakoulu, jonka johtokunnassa toimi monille sotasokeille tuttu eläinlääketieteen professori Saki Paatsama. Tullihallitus päätti kesällä 1969 hankkia neljä labradorinnoutajaa Opaskoirakoululta, jossa ne koulutettaisiin. Labradorinnoutajat katsottiin sopivimmiksi ja räjähteitä sekä tupakkatuotteita. Uusimpana aluevaltauksena koirilla ovat elintarvikkeet. Mikä tulee olemaan koirien seuraava etsittävä aines? Sitä on vaikea sanoa vauhdilla muut­ tuvassa maailmassa. Mutta yhden asian Nokki sanoo varmasti: – Koira voidaan kouluttaa etsimään mitä vain, jos se edes vähäsen haisee. l Koirat Tullissa –näyttely jatkuu Tullimuseossa vielä kesällä 2020. Marja Kivilompolo Tullin tehtäviin. Niitä oli myös sotasokeiden opaskoirina alettu pitää saksanpaimenkoiria parempina. Tullikoirien kursseja alettiin myöhemmin 1970-luvulla järjestää Helsingin eri satamissa. Sittemmin koulutus keskitettiin Vehkalahdelle lähelle Haminaa. Sieltä se siirtyi keväällä 1990 Kirkkonummelle Veikkolaan, jossa on koulutettu myös Rajavartiolaitoksen koiria. Janne Nokin ja Tiia Sulander-Seppäsen teos perustuu tullikoirien kanssa työskennelleiden kertomuksiin, käytännön arkipäivän havaintoihin ja esimerkkeihin, lukuisiin haastatteluihin ja myös arkistojen tietoihin. Ainutlaatuisia ovat kuvaukset nimeltä mainittujen koirien saavutuksista. Hyvin valitut väri- ja mustavalkokuvat havainnollistavat mukaansa tempaavaa tekstiä. Teoksen lopussa on laajan lähdeluettelon lisänä Henkilö- ja Koirahakemisto sekä Tullin koiraluettelo vuodesta 1969 alkaen. Koska koiria ei voi haastatella, kirjoittajat toteavat joutuneensa rajoittumaan ihmisnäkökulmaan, ihmisten laatimiin teksteihin ja ihmisten kertomuksiin. Tästä rajoitteesta huolimatta tekijät ovat onnistuneet työssään erinomaisesti. l Kirjan voi ostaa Tullimuseosta ja sitä on saatavilla kirjastoissa. Juhani Saari

Avustajatoiminta 13 Työ avustajana avasi tien ammattitutkintoon Avustajatoiminta tekee hyvää sekä veteraanitaloudessa että avustajan työllistymiselle. l Hämeenlinnassa 92-vuotiaan sotaveteraanin omakotitalo puhdistuu ammattimaisin ottein, kun avustaja Tiia Siika-aho, 36, on työn touhussa. – Tiia on minulla jo viides siivooja. Kaikki ovat olleet kyllä ihan viimeisen päälle hyviä. että ei voi moittia. Harmi, että työsuhde kestää vain puoli vuotta. Ellei sitten avustaja ala opiskella, hyväkuntoinen Olavi Rantalainen sanoo. Tätä mahdollisuutta Tiiakin tiedusteli. Puolivuotinen työsopimus avustajana meni vauhdilla. Lopun lähestyessä hän kysyi projektipäällikkö Antti Mikkolalta eikö jatko olisi mahdollinen. Vastaukseksi tuli oppisopimus: halukkaat voisivat jatkaa työtään ja sen ohessa opiskella itselleen ammatin. Tilaisuuteen tarttui lisäksi kolme muutakin avustajaa. Olavin puutarhatöissä tarvittavaa lisävoimaa saatiin avustaja Samu Vähäsöyringiltä. opintoja ja hankkia hoiva-avustajan tutkinto. Töiden ja opiskelun yhteensovittaminen ei ole tuottanut haasteita, sillä opinnot ja työpäivät ajoittuvat hyvin pitkin päivää. Jos vastaan on tullut ongelmia, on hän voinut ottaa yhteyttä työnantajaansa ja asiat on saatu ratkaistua. Apua tarpeen mukaan Oppisopimuskoulutus oli Tiia Siika-aholle sopiva tapa opiskella. Vuoden lopussa hän saa ensimmäisen ammatitutkintonsa. Sopiva tapa oppia Tiia Siika-aholle on ollut tyypillistä aloittaa opiskelut, mutta ne ovat aina jääneet kesken. Oppisopimuksesta löytyi hänelle toimiva tapa opiskella. – Olen tehnyt monenlaisia töitä, mutta tämä on ensimmäinen ammatti, mihin valmistun. Opin parhaiten työn ja käytännön kautta, kiinteistö- ja puhtaanapitoalalta kodinhuoltajaksi tämän vuoden lopussa valmistuva Tiia sanoo. Valmistuttuaan hänellä on edessään uuden työpaikan saaminen. Etsimisen hän aikoo aloittaa hyvissä ajoin. – Uusi työ on hyvä etsiä silloin, kun on vielä töissä. Näin työllistymiseen on paremmat mahdollisuudet. Uskon, että tutkinto auttaa minua työllistymään sillä nykyään oikeastaan alalle kuin alalle vaaditaan joku tutkinto. Tiia Siika-aho on innostunut oppisopimuksella opiskelemisesta niin paljon, että yhtenä tulevaisuuden mahdollisuutena on jatkaa Antreasta kotoisin oleva Olavi Rantalainen jäi leskeksi neljä vuotta sitten, kun hänen vaimonsa Maria menehtyi sairastettuaan ensin muutaman vuoden alzheimerintautia. Olavi, joka toimi vaimonsa omaishoitajana, oli tottunut työnjakoon, jossa vaimo vastasi siivouksesta ja kodinhoidosta. Ja kun työpari oli poissa pelistä, oli hänellä tarvetta ulkopuoliselle avulle. – Minulle se on pääosin siivousta, sillä kaiken muun jaksan hoitaa vielä itse. Olen pysynyt hyvässä kunnossa. Vaan kyllähän he aina kysyvät, että mitä talossa tarvitaan. Tiia käy Olavin luona parin viikon välein. Asiakaskäyntien määrä vaihtelee tarpeen mukaan. Tiia on pitänyt työstään, jossa asiakkaat ja sitä kautta myös tehtävät ovat erilaisia. Monipuolisuus tuo työhön mukavaa vaihtelua. – Joidenkin luona on enemmän siivoamista, kuten täällä Olavinkin luona. Toisille taas olen käynyt kaupassa tai apteekissa tai saatan olla saattajana sairaalassa ja käymme kävelyllä. Yhdelle, erittäin puheliaalle asiakkaalle olen puhtaasti seurustelukumppanina vaikka toki sielläkin aina tarkistan, että koti on kunnossa. Tiia Siika-aho toivoo, että useammat asiak­ kaat käyttäisivät avustajatoimintaa myös sosiaalisena kanssakäymisenä vaikka toki on selvää, että kodin siisteys on kaikille tärkeää. Yksi asia on kuitenkin sama työtehtävästä riippumatta. – Tärkeintä on, ettei asiakkaille tule olo, että minulla on kiire, Tiia toteaa. Teksti ja kuvat: Marja Kivilompolo Olavi Rantalainen kehuu hänellä käyneitä avustajia. Apuna arjessa ovat tarvittaessa myös lapset, jotka asuvat lähellä. Sotainvalidien avustajatoiminta • Avustajatoiminnan tavoitteena on työllis­tää vaikeasti työllistyviä, vanhustyöhön soveltu­ via ihmisiä ja samalla antaa kiireetöntä, asiakkaan tarpeista lähtevää arkista apua sotainvalidi- ja sotaveteraanitalouksiin. • Yksi käyntikerta kestää n. 2,5 tuntia. Sinä aikana avustaja voi mm. tehdä kevyttä siivousta, laittaa ruokaa, ulkoilla ja seurustella asiakkaan kanssa. • Avustajatoiminta ei korvaa kunnallisia palveluja vaan täydentää niitä. Toimintaa tehdään yhteistyössä työvoimahallinnon sekä veteraanijärjestöjen kanssa. • Vuonna 2019 toimintaa on Etelä-Pohjan­ maalla, Hämeessä, Satakun­nas­sa, KeskiSuomessa, Kymessä, Pirkka-Hämeessä sekä muutamalla paikkakun­­nalla Varsinais-Suomessa. • Lisätietoja omasta sotainvalidipiiristä, pal­ve­ luneuvojalta tai www.avustaja­toiminta.fi

14 Teema Naissotainvalidit Silja Kajanne on aktiivinen harrastuksissaan, joita riittää liki joka toiselle päivälle. Erikoisen mieltynyt hän on yhdistystoimintaan ja hän luetteleekin kymmenen eri yhdistystä, joiden toiminnassa hän on mukana. Sydän sairastui lottakomennuksella Sodat vammauttivat pysyvästi myös naisia – niin rintamalla kuin siviilissäkin. Tapasimme heistä yhden, sotainvalidin lesken Kemissä. l Sirkka Kajanne, 95, muistelee elämänsä eri vaiheita ja kertoo niistä kuin ne olisivat tapahtuneet eilen. – Muistan ne hyvin selvästi. Kun suljen silmät, eri paikat tulevat helposti eteen nähtäville, Sirkka kertoo. Hän on kotoisin Karjalasta, Ruskealasta. Merkittävä tekijä hänen elämässään on ollut lottatyö, johon hän on halunnut lapsesta asti. – Siihen aikaan nuoret liittyivät joko partioon tai lottiin. Minä liityin pikkulottiin vuonna 1936, hän kertoo ja kaivaa esille kahdesta evakosta selvinneet asiakirjat. Sirkka muistaa talvisodan syttymisen, jolloin hän oli muiden Sortavalan koululaisten kanssa koulussa. – Rehtori kutsui meidät koolle ja kertoi, että kauheita asioita on tapahtunut: sota on syttynyt, ja sen vuoksi koulu suljettiin. Emme tienneet mitä sota tarkoitti, joten olimme iloisia kun pääsimme lähtemään kotiin. Odotimme junaa Sortavalan asemalla ja kuulimme vanhempien ihmisten puhuvan kauhuissaan, kuinka Helsinkiä on pommitettu ja ihmisiä on kuollut. Me lapset koitimme kuvitella, että minkälaista se pommitus oikein on. Emme ymmärtäneet vielä, Sirkka kertoo. Lottatyö on aina ollut Sirkka Kajanteelle sydämen asia. Lottatyö kutsuu Pian hän oppi ymmärtämään. Talvisodassa hän oli pikkulottana apulaisena lottien kanttiinissa ja Matkaselän keskuksessa, jossa sijaitsevalle tykistölle ilmoitettiin tulossa olevista laivueista. Rauhan tultua keväällä 1940 koti jäi rajan taakse ja perhe muutti Joensuuhun, jossa Sirkka meni tyttökouluun jatkamaan sodan keskeyttämää koulunkäyntiään. Vuoden kuluttua koulutie katkesi taas 1941, kun sota jatkui. 17-vuotias Sirkka Kajanne osallistui lääkintälottien kurssille. Hän toivoi pääsevänsä Laatokalle kenttäsairaalaan, mutta alaikäisenä se ei onnistunut. Sen sijaan hän toimi sotasairaala 22:ssa sisätautien osastolla. Työ oli antoisaa mutta raskasta. Hän muistaa tarkoin ensimmäisen päivänsä. – Oikein virkaintoinen osastonhoitaja tuli tervehtimään minua. Hän kertoi, että lotalle oli heti töitä, kun edellisyönä kaatunut isokokoinen vääpeli piti pestä. Hän meni edeltäni huoneeseen ja veti lakanan miehen päältä pois. En ollut koskaan nähnyt kuollutta ja mietin, että pyörrynköhän. Onneksi ylihoitaja tuli paikalle ja näki minut. Olin varmaan valkoinen kuin lakana, sillä hän sanoi hoitajalle, että tämä on liikaa vaadittu nuorelta lotalta. Hoitajan pitäisi itse hoitaa pesu ja lotta voi avustaa. Ja näin tapahtui. Yövuorossa tehtävät olivat erilaisia. – Jos oli huonokuntoisempia potilaita, niin heille piti pitää seuraa, kun he eivät saaneet unta. Autoin myös poikia kirjoittamaan kotiin. Yleensä pojat kirjoittivat äidille, koskaan en kirjoittanut tyttöystäville. Ne olivat liikuttavia kirjeitä, Sirkka kertoo . Kenttäpostin pariin Kirjeiden pariin Sirkka päätyi todenteolla, kun hän hakeutui takaisin Karjalaan vanhoille kotiseuduilleen. Hän aloitti lottatyönsä Matka­ selän kenttäpostikonttori 1:ssä sotasensuurin parissa. He avasivat kaikki kirjeet, muutamia ennalta määrättyjä poikkeuksia lukuunottamatta, ja tarkistivat, ettei niissä kirjoitettu sellaista tietoa, mitä ei sopinut päästää kotiin tai rintamalle. – Tekstiä mustattiin tai leikattiin pois, jos sitä ei voinut mustata. Joku sotilas kirjoitti, että nyt ollaan matkalla Kannakselle, niin sehän mustattiin sieltä varmasti pois. Tai jos kirjoitettiin, että ruoka on ollut huonoa. Kotirinta-

Teema Lääkitys auttoi ja hän pääsi kotiinsa toipumaan pitkän sairaalassaolon jälkeen. Hän oli niin huonossa kunnossa, ettei jaksanut kävellä ja ruokahalu oli kadonnut. Kodin lähellä olleen vankileirin lääkäri kävi katsomassa Sirkkaa ja näki, kuinka huonossa kunnossa nuori nainen oli. Lääkäri passitti Sirkan ulkoilemaan seuraavana päivänä. Sirkka ihmetteli kuinka pystyisi, mutta lääkäri kehtotti ottamaan avuksi pienen tuolin, jota voi pukata edessä ja jonka päällä voi levähtää. Niin hän alkoi taas liikkua, sai ruokahalunsa takaisin ja alkoi toipua entiselleen eikä sydän vihoitellut enää pitkään aikaan. Kohti omaa elämää Todistukset kertovat nuoren Sirkka Koistisen osallistumisesta lottatyöhön. Asiakirjat ovat selvinneet kahdesta evakosta. maltakin tulleita kirjeitä sensuroitiin, jos vaikka voivoteltiin, että mitenköhän saadaan vilja korjattua tai kerrottiin, että lapset on olleet sairaina – mitään sellaista tietoa ei saanut mennä rintamalle, Sirkka kertoo. Joskus paperi vaikutti tyhjältä, mutta kun sitä katsoi tietyssä valossa, teksti ilmestyi näkyviin. Oli myös kirjoituksia, joita piti lukea peilin avustuksella saadakseen siitä selvän. Myös paketit tarkastettiin. – Yksi kotoa tullut paketti oli märkä ja haisi viinalta. Paketin päällä luki ”sisältää saappaat”. Sisällä olikin rikki mennyt viinapullo. Lotat panivat rikkinäisen, tyhjän pullon menemään rintamalle ja mukaan viestin, jossa kerrottiin että toinen saapas vuotaa, Sirkka nauraa. Sairastuminen vie sotasairaalaan Sirkka Kajanteen lottakomennus kenttäpostikonttorissa katkesi vuonna 1942, kun hän sairastui. Hänellä oli lapsesta lähtien ollut angiinaa ja se iski myös lottatöissä. Nyt hän ei kuitenkaan parantunut siitä vaan kuume jatkui epätavallisen pitkään, joten johtaja passitti lotan lääkäriin. – Menin Pälksaareen sotasairaalaan, jonne minut otettiin sisään, kun ei tiedetty mistä kuumeeni johtuu. Päädyin olemaan siellä viisi viikkoa. Sinä aikana minua tutkittiin ja otettiin rötgenkuvia, mutta mitään ei selvinnyt. Kunnes yhtenä aamuna tuli taas lääkäri kuuntelemaan sydäntä. Hän pyysi toistakin lääkäriä kuuntelemaan ja he totesivat, että kyllä siellä sydämessä jotakin on. Sirkalla todettiin sydämen sisäkalvon tulehdus, hengenvaarallinen sairaus, mutta joka saatiin lääkkeillä hänellä vihdoin kuntoon. Kesän aikana Sirkka toipui kuntoon ja meni vielä lottakomennukselle. Syksyllä 1942 hän pääsi palaamaan Sortavalan tyttökouluun, josta hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1944. – Olin viimeisiä ylioppilaita sieltä. Meitä oli yhdeksän tyttöä kirjoittamassa, pojat olivat rintamalla. Ylioppilaskokeet pidettiin pommisuojassa ja Laatokan tykistö ampui koko ajan, Sirkka muistelee. Lottatyötä suurella innolla tehnyt Sirkka halusi vielä auttamaan, joten kirjoitusten jälkeen häntä odotti vielä lottakomennus, joka päättyi 1944 syyskuussa rauhan myötä ja edessä oli evakkoon lähtö jo toistamiseen. Tällä kertaa perhe päätyi Kuopioon. He asettuivat hyvin aloilleen, sillä Sirkan isä työskenteli rautatiehallitukselle ja hänelle oli aina työpaikka odottamassa. Sirkka päätyi opiskelemaan Kuopion kauppaopistoon, jossa hän tapasi tulevan miehensä, kemiläisen Tapio Kajanteen. Pari kihlautui vuonna 1945 ja avioitui vuosi myöhemmin. 1947 he muuttivat Kemiin, jossa Tapion isä tarvitsi poikaansa auttamaan perheen kirjakaupassa. Heille syntyi kolme lasta, kuusi lastenlasta ja lopulta 12 lastenlastenlasta. Sirkkaa pyydettiin opettajaksi, sillä opettajapula vaivasi Kemiä. Hän piti työstään Pajusaaren koulussa ja hankki erikoisluvalla Oulun yliopistosta opettajan pätevyyden. – Olin 20 vuotta opettajana, kunnes jäin pois ja siirryin kirjakauppaan mieheni avuksi. Lapsena leikin usein olevani opettaja tai kauppias ja ne molemmat toteutuivat, Sirkka hymyilee. ja myöhemmin se nousi 30:een. Prosentin saaminen herätti monenlaisia tunteita. – Ajattelin, että onkohan tämä nyt oikein. Mieheni oli 10 %:n sotainvalidi. Hän oli haavoittunut Tali-Ihantalan taistelussa. Suomalaisessa SS-vapaaehtoispataljoonassa vuosina 1941-1943 ollessaan hänen jalkansa olivat paleltuneet ja ne olivat kaksi viikkoa tunnottomina. Niistä hän lopulta saikin invaliditeettinsa, kun vanhemmalla iällä paleltumat aiheuttivat katkokävelyä ja lääkäri sanoikin sen johtuvan paleltumisesta. Jalka jouduttiin lopulta amputoimaan ja hän sai siihen proteesin, Sirkka kertoo edesmenneestä miehestään. Vammoistaan huolimatta Tapio ei hakeutunut kuntoutukseen tai pyrkinyt nostamaan invaliditeettiprosenttiaan. Sirkka Kajanteen elämä on helpottunut sotainvaliditeetin myötä tulevien palvelujen avulla. Hän on ruokapalvelujen piirissä, käyttää taksikortteja ja hänellä käy siivooja kahdesti kuukaudessa. – Minulla on tosi hyvin kuntoutusta, kun sitä tulee sotainvalidina neljä kertaa vuodessa. Lisäksi saan Lottakuntoutusta. Kuntoutuksessa käyn Torniossa Saarenvireessä ja osallistun aina kaikkeen, mitä ohjelmaa siellä on, Sirkka sanoo iloisesti. l Teksti: Marja Kivilompolo Kuvat: Jaani Föhr Veteraanista sotainvalidiksi Vielä opettajana ollessaan lääkärit tutkivat Sirkan sydäntä ja varoittivat häntä, että jos hän sairastuisi esimerkiksi angiinaan, tulisi hänen jäädä sairaslomalle, sillä muuten se voisi aiheuttaa ikävyyksiä vanhemmalla iällä. Sirkka oli hyvässä kunnossa mutta välillä hän tunsi sydämessään ylimääräisiä hypähdyksiä. Hän ei kuitenkaan pitänyt niitä vaarallisina. Sirkka kävi säännöllisesti Rokualla veteraanikuntoutuksessa, jossa lääkäri hänet tutkittuaan kehotti, että Sirkan pitäisi hakea itselleen sotainvaliditeettiä. – Minä sanoin aina ei, sillä nehän ovat haavoittuneita miehiä, jotka ovat sotainvalideja. Kemissä myös eräs sydänlääkäri patisti minut hakemaan prosenttia, sillä sydämessäni oli alkanut olla jatkuvasti oireita. Hän totesi, että sydämeni menee ikääntyessä huonommaksi ja alkaa taas reistailla. Paperit laitettiin menemään ja Sirkalle myönnettiin vuonna 2007 20 %:n invaliditeetti 15 Lapsena Sirkka Kajanne leikki olevansa myyjä tai opettaja. Molemmat ammatit tulivatkin oikeasti tutuiksi.

16 Teema Naissotainvalidit Naissotainvalidit Talvisota, jatkosota ja Lapin sota vammauttivat pysyvästi noin 96 000 ihmistä, joista noin 3200 oli siviilejä. Heistä suurin osa oli naisia. l Sotainvalidien Veljesliittoon perustettiin toiminnan alkuvuosikymmenellä sotainvalidien vammojen perusteella erikoisjäsen­ yhdistyksiä jäsenille tarvittavan huollon maksimoimiseksi. Erikoisyhdistykset toimivat rinnakkain liiton piirien ja osastojen kanssa. Liiton alaosastoihin oli tullut vähitellen myös sodassa vammautuneita naisia, jotka kokivat oman erikoisjäsenyhdistyksen muodostamisen tarpeelliseksi, sillä vammautuneilla naisilla saattoi hyvinkin olla juuri naisille ominaisia ongelmia pohdittaviksi ja ratkaistaviksi. Esimerkiksi proteesit oli valmistettu miehiä ajatellen ja ne tuntuivat naisista usein kömpelöiltä. He uskoivat, että heillä olisi myös yhteistä toimintaa rikastuttava näkökulma sotavammaisasiaan. Uutterimmin uuden yhdistyksen perustamistyöhön tarttui sairaanhoitaja Vivan Östling, joka toimi 29.6.1946 perustetun Naissotainvalidit ry:n puheenjohtajana vuosina 1946–1952. Haasteellinen alku Naissotainvalidien 20-vuotisjuhlajulkaisussa Östling kirjoitti: ”Perustavaan kokoukseen kesällä 1946 saapuessani totesin koolla olevan joukon kovin pieneksi. Olin silloin valmis leimaamaan ajattelemattomuudeksi sen päähänpiston, joka puolisentoista vuotta aikaisemmin sai minut Veljesliiton Invalidisäätiön potilaille järjestämässä tiedoitustilaisuudessa kysymään mahdollista naispuolisten sotavammaisten omaa järjestöä. Vastaus oli silloin kielteinen, ja olin siihen tyytynyt. En lainkaan ajatellut, että jyvä oli pudonnut maahan ja että se ehkä itäisi ajan mittaan. Ja nyt se oli itänyt. Sotainvalidien Veljesliiton perheeseen oli tullut uusi jäsen.” Naissotainvalidien ryhmä Veljesliiton 15-vuotisjuhlan kunniaksi järjestämällä suurmarssilla. Lotta Svärd -järjestön lakkauttaminen tuntui sotainvalidien arjessa Veljesliitto tarvitsi kenttäorganisaatioonsa vahvistusta, sillä marraskuussa 1944 lakkautettu Lotta Svärd -järjestö ja sen jäsenet olivat olleet merkittävä apu sotainvalidien parissa heidän kotiseuduillaan. Lottien lisäksi sotainvalideja ja perheitä auttoivat myös muut naisjärjestöt, kuten Martat ja Maatalousnaiset. Vuonna 1943 Lotta Svärdin huoltotehtä­vissä oli 811 invalidi-yhdyslottaa ja kodissa kävijöitä, ihan uudenlaista sosiaalista työtä tehneitä lottia, 1 151. Tämän lisäksi Lotta Svärd avusti perheitä antamalla itse heille taloudellista tukea sellaisiin tarpeisiin, joita kotikäynneillä havaittiin. Järjestön piirien ja paikallisosastojen huollettaviin kuului vuosina 1942 ja 1943 noin 6500–7000 sotainvalidia. Lotat olivat siis todella näkyvä ja merkittävä osa sotainvali­dien ja heidän perheidensä arkea. Liitto tehosti naistoimintaa Lotta Svärd -järjestön lakkauttamisesta syntynyttä puutetta saatettiin paikata Veljesliiton omaa paikallistoimintaa tehostamalla. Naisten mukana olo sotainvalidihuoltotyössä oli koettu niin tärkeäksi, että Veljesliitto päätti perustaa alaosastojensa yhteyteen ja niiden tueksi naisjaostoja. Monet entiset lotat jatkoivatkin työtään tätä kautta. Liiton johtokunta teki tammikuussa 1945 päätöksen naisjaostojen perustamisesta. Jo ennen tätä sotainvalidityön parissa oli toiminut epävirallisia naistoimikuntia. Niiden tehtävänä oli tukea alaosastojen huoltotyötä. Naisjaostot olivat järjestämässä virkistystoimintaa, kävivät tapaamassa sotasairaaloissa ja laitoksissa asuvia sotainvalideja, tekivät kotikäyntejä ja antoivat kotiapua sairastapauksissa. Lisäksi naiset osallistuivat varainhankintaan ja etenkin sotainvalidiviikon keräyksiin. Naisjaostojen toiminnalla oli myös tärkeä terapeuttinen vaikutus, sillä naisjaostojen jäsenet, sotainvalidin puolisot, saivat yhteisistä kokoontumisistaan tärkeää vertaistukea ja mahdollisuuden keskustella keskenään. Naisjaostot naissotainvalidien avuksi Naissotainvalidit ry:n perustavassa kokouksessa 29.6.1946 oli läsnä 19 vammautunutta naista. Ympäri maata aktiivisesti toimivat naisjaostot eivät avustaneet vain miehiä vaan he ulottivat auttavan kätensä myös Naissotainvalideille, joihin yhdistyksen ensimmäisenä toimintavuonna liittyi 160 naissotainvalidia. Vivan Östling kirjoitti 20-vuotisjuhlajulkaisussa: ”Kun sitten olemassaolomme vähitellen tuli Veljesliiton Naisjaostojen tietoon, ja jaosto toisensa jälkeen ojensi auttavan kätensä, oli tämä erittäin merkityksellistä koko yhdistyksen tulevalle kehitykselle.” Merkittävin taloudellinen tuki Naissotainvalideille oli pian kuitenkin Sotainvalidien Veljesliitolta tulleet vuosittaisen tukimäärärahat.

Teema 17 Naissotainvalidien oma tiedotusnurkka Sotainvaliidilehdessä 11/1952. Naissotainvalidien ensim­ mäinen oma huoltokoti valmistui vuonna 1957. Naissotainvalidien sihteerinä toiminut Elvi Halonen (vas.) ja puheenjohtajana toiminut Irja Sirviö esittelevät yhteistyön voimaa, jonka ansiosta kaksi käsiampu­ toitua pystyvät kutomaan. Jäsenten tavoittaminen Alkuvuosien haasteena oli tavoittaa ympäri maata olevan naissotainvalidit, sillä monen kohdalla ei oltu pantu eläkeanomusta vireille Valtion tapaturmavirastossa eivätkä he olleet itse hakeutuneet paikallisiin, jo perustettuihin sotainvalidiosastoihin. Helpotusta saatiin, kun VTT toimitti käytettäviksi luettelot sotatoimien johdosta vammautuneista naisista, mikä helpotti yhteydenottoa. Jäsenten tavoittaminen helpottui myös, kun Naissotainvalidit ry sai oman tiedotuspalstansa Sotainvaliidi-lehdessä vuonna 1952. Organisaation luomista hidasti osaavan työvoiman puute vaikka intoa jo liittyneillä jäsenillä riitti. Vähitellen sotilasvammalain suoma turva ja lukuisat tiedotukset alaosastoille saivat naissotainvalidit itse hakeutumaan oman erikoisjäsenyhdistyksensä piiriin ja toiminta alkoi vakiintua. Tarve omalle huoltolaitokselle Sotainvalidien Veljesliitossa naissotainvalidit olivat 1950-luvun alussa yhä omaa huoltolaitosta vailla. Näin oli siitä huolimatta, että Naissotainvalidit ry piti asiaa aktiivisesti esillä. Määrällisesti huoltolaitosta tarvitsevia naisia oli vähän, vaikka suhteellisesti naissotainvalideissa oli paljon vaikeasti vammautuneita. Usein heidän vammassaan oli kyse sairaudesta. Lähes 2/3 Naissotainvalidit ry:n jäsenistä oli sairastunut tuberkuloosiin tai sydän- ja reumasairauksiin. Lopulta sopiva huoneisto löytyi Helsingistä, ja naissotainvalidien huoltokoti, tai Koti, kuten he sitä nimittivät, sijoitettiin keväällä 1957 Helsingin keskustaan Kalevankatu 50:een. Kodin kuntoon laittamisessa suurena apuna oli Veljesliiton Naisjärjestö. Kotiin voitiin sijoittaa kerrallaan 4–5 vaikeavammaista naissotainvalidia. Ensimmäisenä kokonaisena toimintavuotena 1958 kodissa oli kolme vakinaisesti hoidettavaa sotavammaista. Huoltokoti toimi Kaunialan sairaalan ylilääkärin Niilo Karikosken alaisuudessa. Uuden huoltokodin avajaisissa Mariankadulla vieraili rouva Sylvi Kekkonen vuonna 1961. Uuteen kotiin Naissotainvalidien huoltokoti oli pieni käsittäen vain kaksi huonetta, joten vuonna 1961 tapahtunut muutto uusiin, Veljesliiton lahjoituksena saamiin tiloihin Mariankatu 12:ssa Helsingissä merkitsi huomattavaa parannusta. Uudessa kodissa oli kahden majoitushuoneen lisäksi yhteisiä tiloja, joita käytettiin ahkerasti sisariltojen järjestämisessä. Naissotainvalideille järjestyi vielä pariin otteeseen lisää tilaa, mutta vähitellen kodin valvonta Kaunialasta saakka koettiin liian hankalaksi. 30-vuotisjuhlassaan Naissotainvalidit ry muistutti helmikuussa 1976 isoveljiä – eli miessotainvalideja siitä, ettei naisia unohdettaisi kun Kaunialaa laajennettiin. ”Mekin vanhenemme yhdessä veljien kanssa ja niin avun kuin hoidonkin tarve käy yhä suuremmaksi jäsentemme keskuudessa.” Kun huoltokodille ei enää onnistuttu saamaan kodin välittömässä läheisyydessä asuvaa hoitajaa, päätettiin naissotainvalidit siirtää 1.6.1970 alkaen kokeilumielessä Kaunialaan. Hyvien kokemusten ansiosta ratkaisusta tuli vielä samana syksynä pysyvä. Sotavammasairaalassa naissotainvalidit saivat erillisen osaston, jolla oli oma hoitajansa. Naissotainvalidin jäsenmäärä kasvoi toimintavuosiensa aikana tasaisesti. Toisena toi- mintavuonnaan 1947 siinä oli 315 jäsentä, 400 jäsenen rajapyykki rikkoutui vuonna 1954 406 jäsenellä. 1997 vuoteen asti yhdistyksen jäsenmäärä pysytteli 400 tuntumassa. Yhdistys purkautuu 2000-luvun alussa kolme erikoisjäsenyhdistystä päätti lopettaa toimintansa, sillä omalle yhdistykselle ei enää tunnettu samanlaista tarvetta ja myös koska jäsenistö alkoi käydä liian vanhaksi. Sotatuberkuloottiset ry purkautui vuoden 2002 lopussa ja huhtikuussa 2003 myös Amputoidut ry teki saman päätöksen. Erikoisjäsenyhdistyksistä toimintaansa jatkavat yhä Aivoninvalidit ry ja Sotasokeat ry. Naissota­ invalidit ry:n toiminta päättyi 31.12.2003 ja jäsenet liittyivät paikallisiin sotainvalidiosastoihin, elleivät jo olleet niiden jäseniä. Vuoden 2019 alussa naissotain­valideja oli vielä reilut 200. l Marja Kivilompolo Lähteinä käytetty Tuomas Hopun Sotainvalidit edellä käyden – vammoista huolimatta -kirjaa, Markku Honkasalon Suomalainen sotainvalidi -kirjaa sekä Sotainvalidi-lehtiä ja Veljesliiton vuosikertomuksia.

18 Hyvinvointi Ikäihmisten kaltoinkohtelu on Ikäihmisiin kohdistuva väkivalta ja kaltoinkohtelu jäävät usein tunnistamatta. Jos kotona ei ole turvallista olla, on syytä hakea rohkeasti apua. l Lähisuhteessa tapahtuvasta väkivallasta ja kaltoinkohtelusta on jo uskallettu alkaa puhua, mutta ikäihmisten kohdalla se jää valitettavan usein piiloon. Syitä puhumattomuuteen on useita. Ikäihminen voi kokea syyllisyyttä ja häpeää, hän ei halua ulkopuolisten sekaantuvan perheen asioihin tai ei miellä kokemaansa väkivallaksi. Suvanto ry on pian 30 vuoden ajan tuonut ongelmaa esille ja auttanut iäkkäitä lähisuhdeväkivallan ja kaltoinkohtelun uhreja. Väkivallan monet muodot Väkivaltaa ja hyväksikäyttöä on montaa lajia: seksuaalista, henkistä, hengellistä ja taloudellista. Oma lukunsa ovat vielä rakenteellinen väkivalta sekä katurikollisuus ja vanhuksiin kohdistuva pakkomyynti. – Jos joku huorittelee ja haistattelee päivittäin, ei sitä ehkä mielletä henkiseksi väkivallaksi vaan ajatellaan, että tekijä vain on sellainen ihminen. Jatkuva nöyryyttäminen, nälviminen ja omanarvon tunnon lyttääminen on systemaattista alistamista ja se on henkistä väkivaltaa, Suvannon kehittämistoiminnasta ja Juuri-toimintamallista vastaava suunnit­telija Piia Tiilikallio sanoo. Henkinen väkivalta ei jätä fyysisiä jälkiä mutta se vaikuttaa moneen asiaan ja aiheuttaa pelkoa. – Murtumat ja mustelmat näkyvät. Niistä pitää uskaltaa kysyä, että miksi asiakkaan käsi on murtunut jo neljättä kertaa vuoden sisällä tai hänen kaulassaan näkyy käden malliset mustelmat, Tiilikallio jatkaa. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset arkailevat turhaan ruhjeiden synnyn selvittämistä. Väkivaltaa kokeneet ovat itse kertoneet, kuinka helpottavaa on ollut, kun joku on suoraan kysynyt vammojen synnystä. Ikäihmisten kokema kaltoinkohtelu tai väkivalta lähisuhteessa on yleistä. Tuorein aihetta Suomessa tarkastellut tutkimus on THL:n tekemä vuodelta 2011. Siinä tutkittiin ikääntyneisiin naisiin kohdistuvaa lähisuhdeväkivaltaa ja kaltoinkohtelua. Sen mukaan joka neljäs yli 60-vuotias nainen on kokenut sitä tai sen uhkaa. Kansainvälinen tutkimus viime kesältä kertoo, että miehistä ja naisista vastaava luku on joka kuudes. Sitä tapahtuu kaikissa kulttuureissa ja kaikissa sosio-ekonomisissa luokissa. Perintöä säästellään ikäihmisen vielä eläessä Ikäihmisten taloudellinen hyväksikäyttö on Suomessa valitettavan yleistä. Tämä näkyy Pirjo Laveri (vas.), Erja Ronkainen sekä Piia Tiilikallio kannustavat hakemaan apua, jos kotonaan ei saa elää turvassa, joku muu päättää rahojen käytöstä tai joutuu päivittäin kuuntelemaan nimittelyä. myös Suvannon auttavassa puhelimessa, Suvantolinjassa, johon tulevista suurin osa liittyy juuri taloudelliseen kaltoinkohteluun. – Valitettavan usein kuulee, kuinka omaiset alkavat ”istua perinnön päällä” jo silloin, kun ikäihminen on vielä elossa. Hän ei saa ostaa ruokaa tai uusia talvikenkiä, kertoo Erja Ronkainen, Mummonmarkan vartijat -hankkeen hankesuunnittelija. – Tai ei saa ostaa tarvitsemiaan palveluja, sillä se kuluttaa tililtä saldoa. Ei ole oikein, että oma lapsi tai lapsenlapsi käyttää ikäihmisen rahat omiin menoihinsa. Elatusvelvollisuus päättyy 18 ikävuoteen, Tiilikallio painottaa. Avuntarve altistaa hyväksikäytölle Väkivallan tekijä voi olla oma puoliso. Ja kun ikäihmisten kohdalla yhteistä elämää on jo vuosikymmenten ajan, voi kynnys avun hakemiseen olla todella korkea. – Jos parisuhde on kestänyt 50 tai 60 vuotta, ei ole enää muuta maailmaa. Suuri merkitys on myös sillä, että papin edessä on luvattu olla yhdessä, Tiilikallio ja Ronkainen kertovat. Kun ihminen on riippuvainen muiden avusta, on hän entistä alttiimpi väärinkäytöksille. Usein väkivallan tekijä on vanhuksen ainut auttaja. – Kun ihminen on yksinäinen, on hän valmiimpi sietämään huonoa kohtelua. Esimerkiksi lapsenlapsi tulee ja tyhjentää jääkaapin ja vie kukkarosta rahat. Vanhus tietää, että kyllähän tämä väärin on, mutta lapsenlapsi on ainoa, joka käy häntä katsomassa. Ilman häntä vanhus olisi yksin, Tiilikallio kertoo. Otsikot laitoksissa tapahtuvasta vanhusten huonosta hoidosta ja kaltoinkohtelusta herättävät pelkoa ja nostavat sietokykyä vielä entisestään. Jos väkivaltaa tekee oma aikuinen lapsi tai lapsenlapsi, voi ikäihminen ajatella olevansa itse syyllinen tilanteeseensa: hänhän jälkikasvun on tehnyt. – Jos oikeasti haluaa auttaa, on parasta hakea tilanteeseensa apua. Ehkä sitten oma aikuinen lapsikin tai lapsenlapsi saa apua, kun tilanne tulee näkyväksi ja sitä kautta systeemiin. Hyssyttelemällä ja kotiin linnoittautumalla se ei varmasti muutu, Erja Ronkainen sanoo. Kukkaronnyörit-vertaisryhmässä taloudel-

Hyvinvointi 19 vaiettu ongelma lisen hyväksikäytön uhrit toivoivat, että järjestelmä olisi kohdannut heidän omaisensa eli hyväksikäyttäjän tehokkaammin. Heidän kokemuksensa oli, että tilanne sysättiin heidän eli vanhempien vastuulleen. – Ongelman ratkaiseminen vaatii paljon yhteistyötä ja tiedostamista sekä uhrilta tervettä itsetuntoa, jotta hän vaatii omia oikeuksiaan. Myös uhrautumisen on loputtava: aikuisen ihmisen on itse huolehdittava itsestään. Sitä varten meillä on kaikkia eri palveluja. Se ei ole enää sen 85-vuotiaan äidin tehtävä, Suvanto ry:n työntekijät muistuttavat. Auttava puhelin SUVANTO-LINJA vastaa tiistaisin klo 13–15 numerossa 0800 06776 (maksuton) Vieras vai talon asukas? Kolmen vuosikymmenen käytäntö on opettanut, että ikääntyneen kannattaa harkita vakavasti ennen kuin sallii läheisen muuttaa vakituisesti asumaan luokseen, etenkin jos läheisellä on päihde- tai mielenterveysongelmia sekä taloudellisia vaikeuksia. Ongelmatilanteessa hyväksikäyttävän omaisen tai läheisen poistaminen kodista on helpompaa, kun hän ei ole siellä kirjoilla. – Jos henkilö on talossa kirjoilla, vaaditaan hänen poissaamiseksi viralliset häätömenet­ telyt. Mutta jos hän on pelkästään oleskelemassa, tarvitaan vain poliisin rivakka ohjaus pihalle. Tällaiset tilanteet toistuvat meillä usein ja vinkki tulee kokemuksesta, Tiilikallio opastaa. Aikuisten lasten väkivaltaiseen käytökseen ja hyväksikäyttöön liittyy usein mielenterveysongelmia sekä päihteiden käyttöä. – Ei ole erikoista, että vanhus joutuu rahoittamaan lapsensa tai lapsenlapsensa päihteidenkäyttöä. Kun omat rahat ovat loppu, ottaa hän pikavippejä ja on pian itsekin ulosotossa, Ronkainen kertoo vastaan tulleista tapauksista. Sosiaali- ja terveyspuolella viranomaisten pitäisi olla tarkkaavaisempia: hälytyskellojen pitäisi alkaa soida, kun nähdään, että aikuinen ihminen asustelee iäkkään vanhempansa luona. Heidän pitäisi kysyä, kenen valinta se on ja miten tilanteeseen on päädytty. Mummonmarkan vartijat -hankkeessa keskitytään taloudellisen hyväksikäytön torjumi­ seen. Työntekijät Pirjo Laveri (vas.) ja Erja Ronkainen kiertä­ vät eri puolilla Suomea puhumassa aiheesta. Kun apua ei haluta Hyväksikäyttö ja väkivalta ovat monitahoinen ongelma. Suvannossa vastaan on tullut monenlaisia tapauksia. – Tyypillistä on, että joku aikuisista lapsista ”omii” ikäihmisen niin, että alkaa hoitaa kaikkia hänen asioitaan. Hyväksikäyttäjä eristää ikäihmisen muista lapsistaan eikä päästä heitä tapaamaan vanhempaansa. Ehkä hän myös alkaa ottaa ikäihmisen omaisuutta omaan käyttöönsä. Ja pahaltahan se tuntuu, jos ei saa tavata omaa vanhempaansa, Tiilikallio kertoo. Ikäihminen ei aina halua apua vaikka tilanne muita huolestuttaakin. Suvanto ry saa monenlaisia yhteydenottoja niin omaisilta kuin ammattilaisiltakin. Joissakin tapauksissa ei voi muuta kuin seurata vieressä. – Niin kauan kun ihminen on täysissä sielun ja ruumiin voimissa, hän itse myös päättää, ottaako hän apua vastaan. Ammattilainen ei kuitenkaan jätä asiaa sikseen vaan kysyy aina uudestaan ja seuraa tilannetta. Onhan se hirveän turhauttavaa, kun haluaisi auttaa mutta tilanteen joutuu nieleksimään, Ronkainen ja Tiilikallio toteavat. Lakineuvonta vastaa ikääntyneisiin kohdistuvaan kaltoinkohteluun ja lähisuhdeväkivaltaan liittyvissä oikeu­ dellisissa kysymyksissä joka kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona klo 16–18 numerossa 0800 06776 (maksuton).  Suvanto ry tarjoaa myös vertaistuki­ ryhmiä Helsingissä ja Vantaalla sekä henkilökohtaista keskusteluapua ammattilaisen kanssa Helsingissä. Lisätietoja osoitteesta suvantory.fi. Älä jää yksin – Häpeä näiden asioiden ympärillä on aivan valtava eikä sitä pidä väheksyä. Vertaisryhmissämme toistuu palaute, kuinka hyvä on ollut huomata, että tällaista tapahtuu muillakin eikä asian kanssa ole yksin. Se hälventää häpeää, Ronkainen sanoo. Tilanteesta pois pääseminen voi käynnistyä sillä, että rohkaistuu puhumaan ongelmasta jollekin. Se voi olla naapurin rouva tai vapaaehtoistyöntekijä. – Suomessa on paljon eri tahoja, jotka auttavat. Jokaisessa kunnassa pitäisi olla henkilö, joka toimii vanhustyöstä vastaavana, joten heihinkin voi olla yhteydessä, Tiilikallio listaa. Eri puolilla Suomea on turvakoteja, jotka ovat avoinna myös vanhuksille ja miehille. Hätätapauksissa pitää soittaa hätänumeroon 112. Apua saa myös Suvantolinjasta, joka on valtakunnallinen, maksuton palvelu, johon voi soittaa nimettömänä. – Puheluihin vastaavat sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ja mukana on myös koulutettuja vapaaehtoisia. Suvanto ry tarjoaa myös lakineuvontaa lähisuhdeväkivaltaa koskevissa asioissa, Tiilikallio ja Ronkainen ker­tovat. Naiset kannustavat kaltoin kohdeltuja puhumaan ongelmastaan ja hakemaan rohkeasti apua. – Monet ovat löytäneet uskon siihen, että elämä voi muuttua ja se todella on mahdollista. l Teksti ja kuvat: Marja Kivilompolo

20 Puolisojäsen Osa pitkää jatkumoa Veteraaniväestömme alkaa olemaan naisvoittoista ja iso osa Sotiemme veteraanit –keräyksestä kohdistuu juuri heidän avustami­ seen. Tämä alkaa hiljalleen näkyä myös keräyksen visuaalisessa ilmeessä, jonka yksi tekijä löytää historiasta työhönsä paljon ammennettavaa. l Muotoilija ja taiteilija Viivi Lehto aloitti yhteistyön Sotiemme veteraanit -keräyksessä vuonna 2017, jolloin hän auttoi keräys­päällikkö Pia Mikkosta koordinaattorin roolissa löytämään suunnittelijan Suomi 100 -juhlavuoden myyntituotteelle: Vapaa-Fri-nauhalle. Naiset tuntevat toisensa jo Mikkosen aikaisemman työpaikan, Suomalaisen työn liiton ajoilta, jolloin Lehto toimi nuorten suunnittelijoiden managerina. – Juhlavuonna suunnittelin Me-säätiön toimitusjohtajan Ulla Nordin puvun linnan juhliin. Mekon alaosa oli tehty Vapaa-Frimerkeistä, Lehto kertoo. Kortteihin rauhan sanomaa Yhteistyö on jatkunut siitä asti ja lokakuussa saamme nähdä Lehdon työnjälkeä hänen suunnittelemissaan Iltahuuto-postikorteissa. Lehto paneutui työhönsä huolellisesti ja tutki pitkään sota-ajan kuva-arkistoja. – Esteettisenä ihmisenä koin materiaalin todella raadollisena. Se avasi silmäni tajuamaan, kuinka erilaisessa maailmassa he elivät. Hän työsti ajatuksiaan ja näkemäänsä. Kortteihin hän päätyi laittamaan sitä kuvastoa, joka edustaa veteraanipolven tärkeimpiä arvoja. Niihin hän on tutustunut koko elämänsä ajan, sillä hänen isovanhempansa kuuluivat samaan veteraanisukupolveen. Viivi Lehto pitää oman historiansa tuntemista merkittävänä asiana. Hän on iloinen voidessaan työllään edesauttaa sotiemme veteraanien hyvinvointia.

21 – Kortteja tehdessä mielessäni on ollut talvi­ sodan henki: yhteen hiileen puhaltaminen ja sen viestin siirtäminen. Emme ole halunneet muistella sodan kauhuja vaan viestimme kertoo rauhasta. Minusta veteraanit ovat suurimpia rauhan rakentajia, sillä he ovat kokeneet sodan ja aina toivovat, ettei kenenkään tarvitsisi sitä enää kokea, Lehto sanoo. Valoisa asenne Ajatus on vahvistunut aina sotiemme veteraaneja ja naisia tavatessa. Lehto ihastelee heidän asennettaan, joka tuntuu olevan kaikilla pääosin positiivinen. – He ovat positiivisia ja valoisia. Heidän elämänasenteensa tuntuu kertovan, että sodastakin on selvitty ja yhdessä olemme rakentaneet maastamme paremman paikan. On ihmeellistä, että niin pieni kansa käänsi tilanteen aikanaan voitoksi ja saavutti nämä olosuhteet. Samaa valoisuutta Viivi Lehto näki myös isovanhemmissaan. Hän muistelee lämmöllä mummiaan, joka asui tyttönä Hakaniemessä ja asteli samoja katuja pitkin, joita Lehtokin nykyään kulkee. Pienten lasten äitinä hän kuvittelee elämänsä sota-aikaan ja sen tuomiin raskaisiin haasteisiin. – Nyt arjessani ovat lapset, mielekäs työ ja rinnalla kumppani tätä jakamassa. Silloin naiset hoitivat yksin esimerkiksi maatilan ja kaikki siihen liittyvät työt. Lisäksi heillä oli jatkuva pelko ja huoli rintamalla olevan kumppanin tai omaisen voinnista. He ovat selvinneet käsittämättömän raskaista olosuhteista, Lehto kiittää. Viivi Lehto työskentelee alalla, joka on ollut pitkään varsin miesvoittoista. Naisen mahdollisuudet ovat muutoinkin olleet erilaiset kuin nykyään. – Ennen taiteilijat olivat poikkeuksia lukuunottamatta miehiä. Nainen miehisessä ammatissa nähtiin jopa paheellisena. Nyt käytän sitä vapautta, että voin tehdä mitä haluan. Tunne historiasi Historia ja omien juurien tunteminen on tärkeä osa identiteettiä ja Lehto myös ammentaa siitä työhönsä. Oman historian tunteminen auttaa ymmärtämään maailmaa, muita ihmisiä ja itseään. – Minulle on tärkeää olla osa jatkumoa. Jos kaikki aina vain aloittavat alusta, niin kukaan ei muista mennyttä ja kadotamme arvokasta tietoa. Kukaan meistä ei synny tyhjyydestä, Lehto kertoo. Tämä koskee myös hänen työfilosofiaansa, missä parhaimmillaan työtä tehdään yhdessä muiden kanssa ja jokainen tuo pöytään oman osaamisensa. Näin lopputuloksesta syntyy paras mahdollinen, hyvästä tulee vielä parempi. – Samaa koen myös veteraanityössä. Tämä on kaikille sydämen asia ja sitä tehdään yhdessä, asia edellä, ei ego. Sota on raskas aihe ja monelle nuorelle se on jo historian havinaa ilman oman elämän minkäänlaista kosketuspintaa. Aihe tulee ymmärrettävämmäksi, kun kortin taakse on kirjoitettu, mistä kortin kuvassa on kyse. Ja mistä veteraanipolven perinnössä Viivi Lehdon mukaan on lopulta kyse? – Vapaus on veteraanien lahja meille. Meillä on velvollisuus rakentaa tulevaisuutta rauhan hengessä ja tarttua itse avautuviin mahdollisuuksiin. Sitä ajatusta meidän pitää vaalita, kuten myös auttaa parhaamme mukaan vielä keskuudessamme eläviä veteraaneja. Piirit toimivat Sotainvalidipiirien omilta sivuilta voit lukea piirien toiminnasta, tulevista tapahtumista ja tarkistaa esimerkiksi yhteystiedot sekä toimistojen aukiolo­ ajat. Sivujen aineistosta vastaavat piirien toiminnanjohtajat. Juhlatunnelmaa Sotainvalidipäivän juhlissa tavattiin tuttuja. Sivu 27 sivu 27 sivu Teksti ja kuvat: Marja Kivilompolo Korteissa on kuvastoa, joka kertoo yhteisistä ponnistuksista, sota-ajan karuudesta sekä tuo esille suoma­ laista symboliikkaa helposti lähes­ tyttävässä muodossa. Kortit tulevat myyntiin R-kioskeille lokakuussa. sivu 33 Kesän tapahtumia Pohjois-Karjalassa Lieksan osastossa vietettiin virkistyspäivää. Sivu 32 Talo maalattiin kuntoon Jo perinteeksi muodostunut talon­ maalausprojekti toteutui jälleen Pohjois-Pohjanmaalla. Sivu 33 32

22 Piirit toimivat Helsinki HELSINKI Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0225 Sotainvalidipäivä Piiri vietti sotainvalidipäivää lauan­ taina 17.8. Lauttasaaressa Veljesmajalla. Piirin puheenjohtaja Seppo Kanerva piti tervetulopuheen ja jakoi yhdessä toiminnanjohtajan kanssa huomionosoitukset. Veljesliiton korkeimman huomionosoituksen eli Vapaudenristitunnuksella ja nauhoilla varustetun pienoislipun sai Anja Huhtaniemi. Hän on tehnyt pitkän työ­ uran Helsingin piirissä toiminnanjohtajana ja viimeisen vuosikymmenen piirihallituksen jäsenenä. Sotainvalidien ansioristit luovutettiin sotainvalidi Altti Majavalle ja tukijäsen Timo Elolähteelle. Lämpimät onnittelut huomionosoituksen saajille! Musiikkiesityksistä iltapäivän aikana vastasi Marina Kostik. Yhteisiä tapahtumia ja tilaisuuksia Helsingissä Lounastilaisuudet Le Havressa (Kaivokatu 12) jatkuvat vielä perjantaina 11. lokakuuta ja 8. marraskuuta. kello 12. Lounaasta peritään 5 euron omavastuu, varaathan tasarahan mukaan. Puolisojäsenkerhon tapaamiset ovat Kampin palvelukeskuksessa (kerhohuone Fade) perjantaina 25. lokakuuta ja 29. marraskuuta kello 11–13.30. Helsingin Seudun Sotaveteraanipiirin vetämät veteraanien hengelliset iltapäivätilaisuudet pidetään Kampin palvelukeskuksessa keskiviikkona 30. lokakuuta ja 27. marraskuuta kello 12.30–14.20. Perinteinen Talvisodan alkamisen muistotilaisuus järjestetään Mannerheimin ratsastajapatsaalla 30.11. klo 9. VETRES järjestää kaikille Vantaan alueella oleville sotiemme veteraaneille seuraavaa: Sinivalkoista musiikkia 19.10. klo 15 Viertolan koululla Tikkurilassa, Liljatie 2. Talvisodan alkamisen muistotilaisuus 30.11. klo 9 Veteraaniaukiolla. Viihteellinen rosvopaistitilaisuus järjestettiin 1.8. Vantaalla. Noin 400 vierasta oli paikalla. Reilut 30 vierasta nautti kesäisestä lauantai-iltapäivästä Veljesmajalla. Keijo Virtamo vietti 100-vuotis­ päiväänsä elokuussa. Itsenäisyyspäivän lipunnosto Veteraaniaukiolla klo 9, seppeleenlasku sankarihaudoilla klo 11 ja juhla Martinlaakson koululla klo 15. Joululoma Asumis­ palvelukeskus Wilhel­ miinassa 23.–27.12. Piiri on varannut 10 jäsenelleen mahdollisuuden osallistua maksuttomaan, ei tulosidonnaiseen joulunviettoon Asumispalvelukeskus Wilhelmiinassa. Majoitus 2 hengen huoneissa. Etusijalla ovat yksinäiset sotainvalidit ja sotainvalidipariskunnat. Vapaamuotoiset hakemukset piiritoimistoon 11.11. mennessä. Hyvää syksyn jatkoa Teille kaikille! Veljesmajalla palkittiin sotainvalidityössä ansioituneita. Kuvassa Timo Elolähde (vas.), Anja Huhtaniemi ja Altti Majava. Satu Jelkälä-Blomqvist Piirin joululounas Kohteliaimmin pyydäm­me omaisia palauttamaan piiritoimistoon jäsenen kuole­ man jälkeen käyttämättömät Yliopiston Apteekin apteekki­ setelit. Kiitos vaivannäöstä! Piiri järjestää jäsenistölleen joululounaan keskiviikkona 11. joulukuuta kello 16 Folkhälsanin tiloissa Mannerheimintie 97. Sitovat ilmoittautumiset 26.11. mennessä piiritoimistoon puh. 09 4785 0225. Tilaisuus on ensisijaisesti sotainvalideille puolison tai saattajan kanssa ja leskijäsenille yksinään. Mikäli leskijäsen tarvitsee saattajan, on asiasta kerrottava ilmoittautumisen yhteydessä.

Uusimaa Sankarivainajien muistomerkillä 18.8. kunniavar­ tiossa Tuusulan reserviupseeriker­ hosta vas. kapt res Pekka Käyhkö ja ylil evp Kimmo Vanhamäki. UUSIMAA Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0225 Piiri vietti 75-vuotis­ juhlaansa Sotainvalidi­ päivänä 18.8. Uudenmaan piiri perustettiin 10.12.1944 Hyvinkäällä ja 75-vuotisjuhlaa vietettiin hieman etuajassa Sotainvalidipäivänä 18.8. Tuusulassa. Suuri joukko vieraita osallistui Tuusulan seurakunnan sunnuntaimessuun, jonka jälkeen laskettiin seppele sankarihaudalle ja kukkalaite Pro patria- nimikirjalle. Sotilaskotisisarten tarjoaman kakkukahvien jälkeen oli juhlan aika Tuusulan seurakuntakeskuksessa. Tervehdyssanat lausui piirin puheenjohtaja Jaakko Torppa, jonka jälkeen Martti Toivanen esitti veljespapin tervehdyksen. Kellokosken soittokunta aloitti juhlallisesti Jääkärimarssilla kapellimestari Rikupetteri Aaltosen johdolla. Sen jälkeen kuulimme Majakkasaaren ja Muistoja Pohjolasta. Juhlapuheen piti FM Juhani Vakkuri. Kanttori Eero Hartikainen esitti poikansa Paulus Hartikaisen kanssa Isänmaalle ja Hurtti Ukon. Tervehdyksen juhlaan toivat Tuusulan kunnanvaltuuston puheenjohtaja Kati Lepojärvi, Tuusulan Piirit toimivat 23 seurakunnan kappalainen Lauri Seppänen sekä Veljesliiton pääsihteeri Seppo Savolainen. Tuusulan mieslaulajat esittivät loppuun Suomalaisen rukouksen, Veteraanin iltahuudon ja Finlandian. Juhla päättyi yhteiseen Maamme-lauluun. Miten hienosti Tuusulan Rantatien läheisyydessä pidettyyn juhlaan sopikaan Jean Sibeliuksen teokset Jääkärimarssi ja Finlandia! Juhlassa luovutettiin liiton korkein huomionosoitus eli liiton vapaudenristitunnuksella ja nauhoilla varustettu pienoislippu porvoolaiselle Lars Stenströmille. Ansioristin puolestaan sai Juha Koskenranta Järvenpäästä. Lämpimät onnittelut huomionosoituksen saajille! Veteraanijärjestöjen yhteistä kirkkopyhää vietettiin 8.9. Hyvinkäällä. Kutsua oli noudattanut reilut 200 pääkaupunkiseudun ja Uudenmaan alueen jäsentä saattajineen. Piiripäivää vietetään perjantaina 25.10. Riihimäellä. Kutsut ohjeineen on lähetetty osastoille ja jaostoille. Hyvää syksyn jatkoa Teille! Juhlavieraat nauttimassa tarjoilusta. Juha Koskenranta sai sotainvalidien ansioristin ja Lars Stenström liiton korkeimman huomionosoituksen. Satu Jelkälä-Blomqvist Vieraita seurakuntakeskuksessa. Eturivillä vas. Aarne ja Rauha Löytömäki, Arvo Niemi, Taisto Vanhapelto ja toisella rivillä Lohjan edustajia. Ytimekkään juhlapuheen piti FM Juhani Vakkuri, pitäen katsauksen piirin 75-vuotiseen taipaleeseen. Sankarivainajien muistomerkillä 18.8. kunniavartiossa Tuusulan reserviupseeri­ kerhosta vas. kapt res Pekka Käyhkö ja ylil evp Kimmo Vanhamäki. Juha Koskenranta sai sota­invalidien ansioristin ja Lars Stenström liiton korkeim­ man huomionosoituksen.

24 Piirit toimivat Pirkka-Häme PIRKKA-HÄME Rautatienkatu 24 B 4, 33100 Tampere Puh. 03 222 6631 Pirkka-Hämeen piiristä Piirin kesäjuhlassa 11.6. Scandic Hotel Rosen­ dahlissa Tampereella oli mukana vielä n. 122 henkilöä eri puolilta piiriä. Juhlassa sotainvali­ dien ansiomerkin saivat Olli Hovi (vas.), Helmi Kotilehto, Kauko Mäenpää ja Kauko Vainiomäki Sotainvalidien standaarin saivat Salla Häkkinen ja Antti Vehkalahti. Valtiollisen kunniamerkin saivat Satu Laitinen (SVR Ar) sekä Heikki Kujanpää (SVR MI kr). Syksy on tullut aurinkoisen kesän jälkeen. Osastot, kuten piirikin, ovat järjestäneet jäsenilleen erilaisia yhdessäolotilaisuuksia. Osanotto on vieläkin ollut vilkasta. Piirin kesäjuhlassakin oli vielä 122 juhlijaa. Kesäjuhlan yhteydessä jätettiin hyvästit piirin urheilutoiminnalle. Piirin 75-vuotisjuhlavuosi Vuosikokouksen yhteydessä järjestettiin juhlaseminaari, kunniakerholaiset olivat yhteisellä juhlalounaalla Varalan urheiluopistolla 13.8., laivaseminaari pidettiin 23.– 24.9 Tallinnaan suuntautuneella matkalla. Viimeisenä juhlavuoden tilaisuutena on seppeleen lasku Kalevankankaan sankariristille 29.10. klo 12. Samana päivänä Tampereen kaupunki kutsuu juhlavieraat vastaanotolle Raatihuoneelle. Raatihuoneelle on pyydetty ennakkoilmoittautumiset. Piirin tarjoamaa huoltotoimintaa Piirin maksamaa kuntoutusta voivat edelleen saada ne sotainvalidijäsenet ja puolisojäsenet, jotka eivät valtion varoin tai muista varoista saa kuntoutusta. Näitä ovat mm. – alle 10 %:n sotainvalidit, jotka eivät ole päässeet veteraanikuntoutukseen – sotainvalidien (0–45 %) aviopuolisot ja alle 30 %:n sotain­ validien lesket, joilla ei muutoin ole kuntoutusmahdollisuutta. Kuntoutus on fysikaalista hoitoa tai hierontaa kotipaikkakunnalla. Ennen hoidon aloittamista on pii­ riltä pyydettävä maksusitoumus. Lisäksi Tammenlehväsäätiö on kustantanut kaikille halukkaille piirin jäsenille viikon virkistysjakson Tammenlehväkeskuksessa. Virkistysjaksolle halusi osallistua kahdeksan henkilöä. Jalkahoito Puolisojäsenille maksetaan jalkahoito kolme kertaa/vuosi á 35€. Osastot sopivat paikkakunnalla jal- Juhlaväkeä kesäjuhlassa. kahoitoa antavan henkilön/hoitopaikan kanssa ja tämä taho lähettää piirille yhteisen laskun ja nimiluettelon jalkahoidon saaneista henkilöistä. Kun kaikilla paikkakunnilla ei enää ole osastoa, niin siinä tapauksessa voi itse sopia hoitajan kanssa jalkahoidoista. Jalkahoitolaskut, mielellään kaikki 3 samalla kertaa, lähetetään sotainvaliditoimistoon viimeistään 30.11. Sotainvalidit saavat jalkahoitoa valtiokonttorin maksamana kolmesti vuodessa. Tulevia tapahtumia Joululounas Satakunnan lennos­ tossa pidetään tänä vuonna ke 27.11. Ilmoittautumiset omaan osastoon. Piirin henkilöjäsenet ilmoittautuvat piiriin kolme viikkoa ennen tilaisuutta. Valtakunnallinen Itsenäisyys­ päivän paraati katselmuksineen ja vastaanottoineen järjestetään 6.12. Tampereella. Paraatista tulee tarkempi aikataulu lehdistöön. Kotiaputoiminta Piiri järjestää pientä korvausta vastaan kotiaputoimintaa arjen askareissa ulkoiluun, asiointiin ja juttuseuraksi, jotta kotona asuminen ja selviytyminen helpottuisivat. Kaikkiaan piirin alueella avustajatoimintaa on yhdeksän kunnan alueella (Tampere, Nokia, Pirkkala, Ikaalinen, Hämeenkyrö, Valkeakoski, Mänttä-Vilppula, Kangasala, Lempäälä ja Vesilahti sekä vähäisessä määrin Ylöjärvellä). Liiton loppuneesta tuesta huolimatta piiri pyrkii omien mahdollisuuksiensa mukaan edelleen tukemaan jäsenistöä ja toimimaan niin, että yhdyshenkilöverkosto pysyy elinvoimaisena. Joulujuhla Perinneyhdistyksen joulujuhla Tammenlehvä­ keskuksessa lauantaina 30.11.2019 klo 13.30 Sotainvalidit ja puolisojäsenet ovat tervetulleita. Joulusiivouksesta korvataan enintään 150 euroa. Pääsääntöisesti joulusiivouksesta huolehtivat piirin palkkaamat avustajat. Jos otat joulusiivouksen jostain muualta, on siivouslaskut toimitettava osaston toimistoon 20.12.2019 mennessä. Joulusiivouslasku voi olla aikaisintaan lokakuulta. Joulujuhlaa vietetään tänä vuonna tiistaina 3.12. Tammenlehväkeskuksessa. Jäsenet saavat ilmaiset ateriakupongit toimistosta 19.11. alkaen. Jos joku haluaa mukaansa osaston ulkopuolisen (esim. lapsensa), niin siitä veloitetaan maksu. Pyydämme ennakkoilmoittautumiset hyvissä ajoin, että voimme varata tarvittavat paikat ja ateriat. Yhteystiedot Tampereen osasto Osasto korvaa tänäkin syksynä alle 10 %:n sotainvalidien ja sotainvalidien leskien asuntojen ikkunanpesusta 60 euroa maksettua laskua vastaan. Laskut osaston toimistoon ehdottomasti 30.10. mennessä. Tampereen osaston kokous Tampereen osaston puheenjohtaja Esa Eerola nukkui pois 9.5.2019. Osastolla ei ole nyt varsinaista puheenjohtajaa. Johtokunta kutsuu koolle yleisen kokouksen, jossa ainoana asiana on puheenjohtajan valinta. Kokous pidetään osaston toimistossa perjantaina 18.10.2019 klo 13. Äänioikeus kokouksessa on vain osaston sotainvalidijäsenillä. Tervetuloa. Toimisto on avoinna maanantaista torstaihin klo 8.30–15 Toimiston käyntiosoite on Otavalankatu 12 B 4, 33100 Tampere Toiminnanjohtaja Jouko Sipilä p. 03 222 6631 tai 0400 835 993, jouko.sipila@sotainvalidit.fi Toimistonhoitaja Kirsi Korpi p. 050 384 3390, kirsi.korpi@sotainvalidit.fi Avustajatoimen projektipäällikkö Sirpa Autero (hoitaa kotiapuun liittyvät työjärjestelyt avustajien osalta) p. 050 352 2537, sirpa.autero@sotainvalidit.fi Tampereen osaston toimistonhoitaja Leea Hykkönen p. 03 222 7420, tampere@sotainvalidit.fi

Varsinais-Suomi Piirit toimivat 25 VARSINAIS-SUOMI Hämeenkatu 14 L 7, 20500 Turku Puh. 040 568 4500 Piiri juhli 75-vuotista toimintaansa Varsinais-Suomen piirin 75-vuotisjuhlaa ja samalla sotainvalidipäivää vietettiin Yläneen Valasrannalla 16.8. rennosti hyvän ruuan, mukavan ohjelman ja kesäisen sään merkeissä. Piiri hoiti käytännön järjestelyt ja Sotainvalidien Varsinais-Suomen Perinneyhdistys Mauri Liponkosken ollessa puuhamiehenä vastasi päivän ohjelmasta. Vielä 140 vierasta oli saapunut paikalle. Päivän avasi piirin puheenjohtaja Heimo Purhonen, joka avaussanoissaan kertoi lyhyesti piirin perustamisesta ja sen nykyisestä toiminnasta. Avaussanojan jälkeen palkittiin liiton hopeisilla ansiomerkeillä perinneyhdistyksen eri tilaisuuksissa useasti korvauksetta esiintyneet Elina Ukkonen, Elias Ukkonen ja Juha Simola. Tällä kertaa he olivat vieraina, mutta olivat kuitenkin ottaneet mukaansa soittimensa, harmonikat, ja Äänisen Aallot soi hienosti kolmella harmonikalla. Ohjelmaa jatkoivat päivän pääesiintyjät Ola Mikola ja Jari Antila, jotka esittivät kesäisiä lauluja. Ohjelman puolessa välissä Veljesliiton puheenjohtaja Marja-Liisa Taipale toi juhlaan lämminhenkisen ja mieltä ylentävän tervehdyksen. Juhla jatkui vielä Ola Mikolan ja Jari Antilan esityksillä. Päätössanat lausui Varsinais-Suomen perinneyhdistyksen puheenjohtaja Jarmo Helttula. Haikein mielin todettiin, että tämä oli viimeinen piirin tilaisuus Valasrannalla, mutta ei syytä huoleen, koska ensi vuonna piirin kesäpäivää vietetään 18.8.2020 Heikkilän sotilaskodissa Turussa. Yläneen Kestihovi oli valmistanut maukkaan ruuan ja hoiti myös kahvituksen. Porin Prikaatin reippaat varusmiehet olivat apuna päivän järjestelyissä. Teksti ja kuvat: Jari-Matti Autere Vielä 140 henkilöä oli saapunut juhlistamaan piirin 75-vuotista toimintaa. Varsinais-Suomen piiri yksi Hyviä Tekoja -lahjoituksen saajista Liedon Säästöpankki lahjoittaa vuosittain vapaaehtoistyötä tekeville yhdistyksille Hyviä Tekoja -lahjoituksia. Tänä vuonna jaettava summa oli 35 000 euroa ja saajia oli kahdeksan Sotainvalidien Veljesliiton Varsinais-Suomen piirin ollessa yksi saajista. Piiri sai piirihallituksen jäsenen Jukka Lehtisen esityksestä 2 000 euron lahjoituksen käytettäväksi puolisojäsenten hyväksi. Muut saajat olivat eläinsuojelu-, mielenterveys- ja nuorisotyötä tekeviä yhdistyksiä. Piirin toiminnanjohtaja Jari-Matti Autere ja aloitteen tekijä Jukka Lehtinen olivat 19.8. luovutustilaisuudessa Liedon Säästöpankissa. Veljesliiton puheenjohtaja Marja-Liisa Taipale toi läm­ minhenkisen tervehdyksen. Ola Mikola (vas.) ja Jari Antila esittivät tuttuja kesäisiä lauluja. Teksti: Jari-Matti Autere Sinapissa muisteltiin Viipuria Turun osasto järjesti ja kustansi virkistysiltapäivän 28.8. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän diakonikeskuksen Sinapin leirikeskuksessa. Leirien emäntinä toimivat osaston puolesta Leena-Maija Nenonen, Sirpa Salminen ja Aino Winter. Päivän ohjelman aloitti Mikko Salmisen nojatuolimatka sanoin ja kuvin Saimaan kanavamatkasta Lappeenrannasta Viipuriin. Kahvitauon jälkeen laulettiin Eeva Paajasen, Virpi Vähäpassin ja Leila Männistön säestäminä Karjala-aiheisia lauluja. Kesäisen lämmin ilma suosi päivää ja kaikki 30 osallistujaa muistelivat kaiholla Viipuria ja Karjalaa. Päivän esiintyjät vasemmalta Eeva Paajanen, Virpi Vähäpassi ja Leila Männistö. Teksti ja kuva: Jari-Matti Autere Virkistysiltapäivä keräsi väkeä.

26 Piirit toimivat Kanta-Häme Tulevia tapahtumia 8.10. Naistoimikunnan virkistyspäivä, Museo Militaria, Hämeenlinna KANTA-HÄME Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna Puh. 050 520 4065 Kunniakerholaiset Tammelassa. kuvassa vas. Kaisa Maasilta, Veikko Punakallio (Lahden piiristä), kunniakerhon oltermanni Erkki Kitunen ja Arvo Vähä-Pietilä. Kuva: Hannu Reko Liiton perustamisen vuosipäiväjuhla Kanta-Hämeen piirissä Liiton 79. vuosijuhla pidettiin 19.8. Tammelassa Valkeaniemen pirtillä. Sotainvalidien Kanta-Hämeen Perinneyhdistys oli kolmatta kertaa juhlajärjestelyissä mukana ja yhdistyksen puheenjohtaja Antti Leinikka toivotti juhlavieraat tervetulleiksi Tammelaan. Perinne­ yhdistys on neuvotellut hyvin pitkälle yhteistyötä Museo Militarian kanssa perinteen vaalimisek­si, joten juhlapuhujaksi arvokkaaseen juhlaamme oli luonteva ja hyvä valinta Museo Militarian johtaja Miia-Leena Tiili. Panssariprikaatin komentaja eversti Tero Ylitalo toi puolustusvoimien tervehdyksen ja luovutti puolustusministerin myöntämän Sotainvalidien ansioristin piirim­ ­me veljespappi Jaakko Kauppi­lalle. Piirin puheenjohtaja Juha Vuorinen ja minä puolestaan luovutimme Veljesliiton vapaudenristitunnuksella ja nauhoilla varustetun pienoislipun Reino Rämölle. Reinon ollessa estynyt Forssan osaston sihteeri otti huomionosoituksen vastaan. Samalla Reinosta tuli Sotainvalidien Veljesliiton kunniakerhon jäsen. Kunniakerhon jäseniä saimme myös juhlaan vieraaksemme. Paikalla olivat Kanta-Hämeestä kunniakerhon oltermanni Erkki Kitunen, Kaisa Maasilta ja Arvo Vähä-Pietilä sekä Lahden piiristä Veikko Punakallio. Musiikkiesityksistä vastasi Humppilan osaston tukijäsen Jaakko Heikkilä. Marja Anttonen ja Ulla Kannisto vastaanottivat 19.8. puolustusmi­ nisterin myöntämät Sotainvalidien ansioristit Helsingissä. Jaakko Heikkilä. Kuva: Hannu Reko Huomionosoitusten luovuttajat ja vastaanottajat Tammelassa. Kuva: Hannu Reko Rosvopaisti-tilaisuudessa Elenia-areenalla Hämeenlinnassa 8.8. otettiin tietysti Marskin ryyppy. Mira Kulmala Toiminnanjohtaja Museo Militarian johtaja Miia-Leena Tiili. Kuva: Hannu Reko Rosvopaisti-tilaisuudessa Hämeenlinnassa esiintyi K-H Perinneyhdistyksen jäsen Ilkka Halonen Jermut-yhtyeensä kanssa. Kuva: Hannu Reko

Kymi Piirit toimivat 27 KYMI Kauppalankatu 25 B 19, 45100 Kouvola Puh. 044 3350 754 Joutsenosta juhlaan olivat tulleet sotainvalidi Veikko Haimila sekä tukihenkilöt Jatta Wallenius ja Eila Härmä. Sotainvalidipäivän juhla Lappeenrannassa 18.8. Arvokas ja tärkeä päivä on takana, sotainvalidipäivä, jota tulee muisteltua varmasti monta kertaa syksyn mittaan. Jäsenillämme on yhteinen historia, se luo yhteenkuuluvuuden tunteen. Tilaisuudet antavat mahdollisuuden tavata ystäviä ja tuttavia, joita ei ole nähnyt pitkään aikaan ja joskus se poistaa yksinäisyyden tunnetta. Leski­jäsenen sanoja lainaten: ”tämä antoi voimia jaksaa taas eteenpäin”. Lappeenrannan seudun osasto oli järjestelyissä aktiivisesti mu­ kana. Korkeasta iästä, ja joillekin pitkästä matkastakin huolimatta juhlaan jaksettiin tulla. Päivää oli juhlistamassa yli 180 juhlavierasta ympäri Etelä-Karjalaa sekä Kymenlaaksoa ja juhlaan osallistui kaksikymmentä sotainvalidia. Juhlaa edelsi viikkomessu, jossa oli Kymen piirin veljespapit sekä Lappeenrannan seurakunnan kirkkoherra Hannu Haikonen. Messun jälkeen nautittiin juhlalounas sekä kakkukahvit. Rakuunasoittokunta avasi juhlan Marsalkan Hopeatorvet -sotilasmarssilla apulaiskapellimestari Marko Saikon johtamana. Kuulimme kauniita ikivihreitä Maria Tyysterin esittämänä ja Rakuunasoittokunnan säestämänä. Piirin puheenjohtaja Kari Hietanen toi tervehdyssanoissaan esille, miten tärkeä osa yhteiskuntaamme sotiemme veteraanit ovat. Esiin tuli myös puolisoiden ja leskien tärkeä rooli sodassa ja sen jälkeen. Juhlapuheen piti Maasotakoulun johtaja eversti Kari Pietiläinen. Tervehdyksiä toivat Lappeenrannan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Ari Torniainen, Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan isä Andrei Verikov sekä kadetti Sanna Koste Maasotakoulusta. Sotainvalidi Unto Hakuli, eversti Kari Pietiläinen, puheenjohtaja Kari Hietanen ja toiminnanjohtaja Tiia Sihvola jakoivat juhlassa Sotainvalidien Veljesliiton huomionosoitukset seuraavasti: Korkein huomionosoitus, pienois- Lappeenrannan srk kirkkoherra Hannu Haikonen, veljespapit Kari Luumi, Matti Tuomisto, Lauri Vaalgamaa, Jorma Taipale ja Juha Pesonen. lippu Vapaudenristin tunnuksin ja nauhoin Veikko Raussi, Kouvola. Ansioristi Ilkka Huttunen, Lappeenranta. Suuri ansiomerkki Seppo Soini, Kotka. Kultainen ansiomerkki Pirjo Kotonen, Lappeenranta. Seppelpartion lähetti matkaan veljespappi rovasti Matti Tuomisto. Sotainvalidi Unto Hakuli (istumassa), everstiluut­ nantti Saku Muona, Lappeenrannan seudun osas­ ton pj Kullervo Lehtonen ja eversti Arto Ikonen. Tukihenkilö Eila Kohopää sekä huomionosoitusten saajat Seppo Soini, Veikko Raussi, Ilkka Huttunen ja Pirjo Kotonen. Seppelpartiossa reserviläinen Paavo Pulli, sotainvalidi Olavi Ukkola ja kadetti Sanna Koste. Avustajatoiminta Avustajatoiminnan jatkoa vuodelle 2020 ollaan suunnittelemassa ja päätöksestä ilmoitetaan seuraavassa Sotainvalidi-lehdessä joulu­ kuussa. Avustajatoiminnalla on tällä hetkellä 208 asiakastaloutta, tarvetta palvelulle on siis edelleen. Projektipäällikkönä toimii Iina Joukainenp. 050 381 5797 ja projektiohjaajana (1pv/vko) Tiia Sihvola p. 044 3350 754. Lasse Lehtinen luennoi 29.10. Lappeenrannassa klo 17 aiheella Suomen puolustusta rakentamassa 1919-1939. Vapaa pääsy. Loppuvuoden tapahtumia Neuvontapalvelu Neuvontapalvelu tarjoaa Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan sotainvalideille, heidän puolisoille ja leskille sotilasvammalakiin, muuhun sosiaaliturvaan ja kotona selviytymiseen liittyvää neuvontaa ja asioiden hoitamista sekä kotikäyntejä. Palvelu on maksutonta ja luottamuksellista. Etelä-Kymenlaakso ja Hoiku: sosiaalineuvoja Heidi Ithawi, p. 040 8247 590 Pohjois-Kymenlaakso ja EteläKarjala (poislukien Lappeenrannan osaston jäsenet): sosiaalineuvoja Tuija Kurki p. 0400 524 314 Lappeenrannan osasto: sosiaalineuvoja Sanna Wilén p. 040 7140 209 • Lasse Lehtisen luento Lappeen Marin kirkossa Lappeenrannassa ti 29.10 alkaen kello 16. munkkikahvitarjoilu ja luento kello 17.00 • Veteraanien yhteinen kirkkopäivä su 3.11. Hamina/Etelä-Kymenlaakso • Puolustusvoimien jouluateria pe 13.12. Utti • Kouvolan osaston perinteinen joululounas Puhjonrannassa 18.12. kello 13 Tervetuloa kaikki jäsenet, puoliso- sekä tukijäsenet! Kuljetus Laurilan bussilla: Haanojan palvelukeskus 12, linja-autoasema 12.10, Hallituskatu, Utinkatu (vesitorni) 12.15, Valkeala ABC 12.30. Kellonaika kertoo, milloin on oltava pysäkillä. Ilmoittaudu Tiialle 12.12. mennessä. Kerro, mistä tulet bussiin vai oletko omalla kyydillä. Ilmoitus myös Kouvolan Sanomissa 8.12. seuratoimintapalstalla. Värien täyttämää syksyä ja terveyttä toivottaa Kymen piiri ja osastot tukihenkilöineen sekä Perinneyhdistys!

28 Piirit toimivat Satakunta SATAKUNTA Yrjönkatu 15, 5. krs, 28100 Pori Puh. 02 633 5233 Satakunnan suunnalta Menneen kesän tapahtumia Seutukunnallinen kirkkopäivä Eurajoella vietettiin kesäkuun 13. päivänä Satakunnan alueen seutukunnallista kirkkopäivää. Päivän tunnuslauseena oli ”Armo ja rauha teille”. Kirkkopäivän vietto aloitettiin Eurajoen kirkossa, jonne saapui noin 300 osanottajaa ympäri Satakunnan. Eurajoen seurakunnan kirkkoherra Asko Riihimäki saarnasi. Ehtoollisessa avustivat tuttuun tapaan rovastit Anssi Joutsenlahti ja Jussi Pelto-Piri. Seppele laskettiin kirkon sankarihaudalle. Eurajoen kristillisen opiston henkilökunnan tarjoaman lounaan jälkeen jatkettiin päiväjuhlalla. Alkuvirren jälkeen kirkkoherra esitteli kirkkoa, kunnan tervehdyksen toi kunnanjohtaja Vesa Lakaniemi, juhlapuheen piti professori Tapio Lampinen sekä päätössanat lausui puheenjohtaja Seppo Juhola. Musiikista vastasivat Neea Hermonen ja Elina Jahkola-Haavisto sekä Eurajoen Mieskuoro kuorolaulullaan. Päivän päätteeksi laulettiin suvivirsi. Kesäleiri Kankaanpäässä Hakoniemen leirikeskuksessa pidettiin elokuussa Kankaanpään sotaveteraanien ja Sotainvalidipiirin yhteinen leiri. Osanottajat viettivät mukavan leirin monenmoisen ohjelman, tekemisen ja yhdessäolon merkeissä. Sotainvalidipäivän juhla Sotainvalidipäivän juhlaa vietettiin Porissa Kuntoutuskoti DiaViressä maanantaina 19.8. Paikalle oli kutsuttu sairaskodin asukkaat ja kuntoutujat sekä osastojen edustajia. Avaussanat lausui yksikönjohtaja Sanna-Mari Pudas-Tähkä ja piirin tervehdyksen toi piirin varapuheenjohtaja Ilkka Nurmi. Päiväkoti Farelman lapset esittivät kaksi laululeikkiä ja Vähäpojat Luvialta esittivät kuorolauluina neljä laulua. Huomionosoituksina jaettiin ansioristi noormarkkulaiselle Aulis Laaksolle, suuri ansiomerkki kuntoutuskodin yksikönjohtaja Sanna-Mari Pudas-Tähkälle, hänelle annettiin Liiton lipun saaja Paavo Heinola ja piirin pj Heikki Moilanen. Kuva Aino Tuohiluoma/ Yläsatakunta Sotainvalidipäivän juhlassa mukana mm. Veikko Rantala ja Toivo Heikkilä. Sotainvalidipäivänä huomioidut Sanna-Mari Pudas-Tähkä, Kaija Kaski ja Aulis Laakso sekä taustalla piirin vpj Ilkka Nurmi Naisten virkistyspäivillä sahansoittaja Esa Laihonen säestäjänään Apo Elomaa. myös kukat Sointu-maljassa merkkipäivänsä johdosta sekä kultainen ansiomerkki neuvontapalvelun Kaija Kaskelle. Veljesliiton korkein huomionosoitus, liiton lippu vapaudenristin nauhoin oli luovutettu heinäkuussa karvialaiselle 100-vuotiaalle Paavo Heinolalle. Juhlava tilaisuus päätettiin kakkukahviin. Kunniakerho Kunniakerhon tilaisuus järjestettiin tänäkin vuonna Porissa DiaViren Pihlajasalissa 27.8. Paikalla olivat Gunnar Kotiranta ja Jukka Laaksonen sekä sotainvaliditoimiston tytöt. Vietimme lämminhenkisen ja keskustelevan tilaisuuden lounaan merkeissä. Kunniakerhon miehet olivat tyytyväisiä päivän antiin. Virkistyspäivä naisille Elokuun 29. päivänä vietettiin jälleen piirin naisille tarkoitettua virkistyspäivää neljänkymmenen naisen kesken Eurajoen kristillisessä opistossa. Päivän mittaan kuulimme opiston historiasta ja nykypäivästä rehtori-Mirjan esittämänä. Esa Laihonen soitti sahaa ja Apo Elomaa haitaria ja lauloimme myös heidän kanssaan. Marja Salonen jutteli hauskoja mm. ikääntymisestä ja meidän Paula kyseli arvoituksia. Päivään sisältyi lisäksi hyvää ruokaa, mukavaa yhdessäoloa sekä perinteisesti ruusu kotiin viemisiksi. Virkistyspäivä oli ilmeisen odotettu, tyytyväisistä kiitoksista päätellen. Ensi vuonna taas uudestaan. Piiri 75 vuotta Piiri täyttää lokakuun 29. päivänä 75 vuotta. Kuluneita toimintavuosia juhlistetaan julkaisemalla piirin historiakirja. Tilaisuuteen kutsutaan nykyisten ja entisten osastojen toimihenkilöitä sekä yhteistyötahoja. Neuvontapalvelu Kuntoutuskoti DiaViren neuvontapalvelun tavoitteena on tukea sotiemme veteraanien kotona selviytymistä. Kohderyhmänä ovat mm. sotainvalidit, veteraanit, puolisot ja lesket sekä lotat. Neuvontapalvelua toteutetaan kotikäynnein ja puhelinneuvontana. Neuvontapalvelun yhteystiedot: Kaija Kaski p. 044 7052 228 ja Helena Isoviita p. 044 7052 227. Veteraanitoimisto Porissa Porin veteraanitoimistossa työskentelevät Anna Penttilä, joka hoitaa Porin Seudun Sotainvalidien lisäksi Porin Sotaveteraanit sekä Marika Keskinen, joka hoitaa Sotainvalidipiirin lisäksi Sotaveteraanipiirin asiat. Marika Keskinen

Sisä-Suomi Piirit toimivat 29 SISÄ-SUOMI Telkäntie 2 C, 40400 Jyväskylä Puh. 040 778 2740 Sotainvalidipäivänä palkittiin Jaakko Hankomäki ja Pekka Kajarinne. Syksyiset terveiset Sisä-Suomen piiristä! Jyväskyläläinen Eino Veistola täytti 100 vuotta. Kuvassa hän on vaimonsa Annan kanssa. Kesä meni vauhdikkaasti tapahtumiin osallistuen ja järjestäen. Nyt on aika arkisen työnteon ja ensi vuoden tapahtumien ja talouden suunnittelun. Sotainvalidien Veljesliittohan täyttää ensi syksynä kunniakkaat 80 vuotta, jota myöskin tulemme paikallisesti juhlistamaan. Perinnetoimintaa on kuluvan vuoden aikaan käynnistetty yhteistyössä rinnakkaisjärjestöjen, reserviläisten sekä Keski-Suomen aluetoimiston kanssa. Yhteen hiileen puhaltaminen on meidän kaikkien etu, kaikessa toiminnassamme, onhan meillä kaikilla sama päämäärä: saada kunniakkaasti ja arvokkaasti veteraanityömme päätökseen ja perinnetoiminta käynnistymään jouhevasti. Piirin pitkäaikainen puheenjohtaja Pertti Koivunen täytti elokuun lopulla 80 vuotta. Sisä-Suomen piiri onnittelee lämpimästi! Liittokokous Helsingissä 6.6.2019 Toivakassa asuva Martti Manninen täytti 100 vuotta. Sisä-Suomen sotainvalidipiirin edustajia Veljesliiton liittokokouksessa. Sotainvalidien Veljesliiton liittokokous järjestettiin Helsingissä 6.6.2019. Liiton puheenjohtajana jatkaa Marja-Liisa Taipale. Seuraava liittokokous vuonna 2021 pidetään Helsingissä. Sisä-Suomen piirin liittovaltuustoedustajat vuosina 2019–2021 ovat: varsinainen Pertti Koivunen, 1. vara Kyösti Tomperi ja 2. vara Rauli Jakobsson. Kiitos liittokokoukseen lähteneille piirin sekä osastojen liittokokousedustajille! Joutsalainen Väinö Pylväs­ kumpu täytti 100 vuotta. Joutsan osaston sihteeri Anneli Reponen pääsi yhteiskuvaan syntymäpäivä­ sankarin kanssa. Heinäkuun 7. päivänä päästiin katsomaan kesäteatteria. Sotainvalidien Kunnia­ kerhon ja Sotainvalidi­ päivän juhla Maakunnallista Kunniakerhon ja Sotainvalidipäivän juhlaa vietettiin 19.8. Jyväskylässä Sotainvalidien Sairaskodilla sadan henkilön voimin. Paikalla oli kymmenen sotainvalidia sekä kymmeniä puoliso/leskijäseniä sekä lottia. Juhlan avaussanat lausui piirin puheenjohtaja Pertti Koivunen, juhlapuheen piti kamarineuvos Erkki Fredrikson. Musiikista vastasi tenori Seppo Pänkäläinen yhdessä Ilmavoimien Soittoryhmän kanssa. Juhlassa jaettiin seuraavat huomionosoitukset: Liiton Vapaudenristin tunnuksella ja nauhoilla varustettu pienoislippu Jaakko Hankomäki Jyväskylä ja Sotainvalidien ansioristi Pekka Kajarinne Keuruu. Juhlassa muistettiin myös piirin standaarilla Sairaskodin eläkkeelle jäävää toimitusjoh- tajaa Arto Lepistöä sekä eläkkeelle jäänyttä piirin toiminnanjohtajaa Juha Takalaa. Onnittelut palkituille ja kiitos kaikille osallistujille. Teitte päivästä juhlavan ja arvokkaan. Kutsu aktiivitoimijoille piiripäivään Tervetuloa piiripäiville Sairaskodille keskiviikkona 6.11. klo 10. Tilaisuus on tarkoitettu osastojen yhteyshenkilöille, myös purkautuneiden osastojen. Piiripäivän tapahtumassa keskustelemme mm. taloudesta, perinnetyöstä sekä ensi vuoden tapahtumista. Ensi vuoden kalenterit ovat tuolloin jaossa. Ilmoittautuminen piiripäivään 30.10 mennessä toimistolle puh. 040 778 2740. Odotan soittoanne! Mari Ekmark

30 Piirit toimivat POHJOIS-SAVO Puijonkatu 39 A 17, 70100 Kuopio Puh. 017 261 1747, 0400 756 249 Runnilla syntyi ajatus Veljesliitosta Seitsemän sotainvalidia oli saapunut perjantaina Sotainvalidien Veljesliiton Pohjois-Savon Sotainvalidipiirin 75-vuotisjuhlaan Runnin Kartanohotelliin. Paikalla oli myös puolisoita ja leskiä sekä piirin tukijäseniä ja Perinneyhdistyksen jäsenistöä. Toukokuussa 1923 syntynyt pyhäjärvinen 37 %:n sotainvalidi Heino Väätti kertoo vanhenneensa kolme vuotta jatkosodassa ja Lapin sodassa. Perheestä rintamalla oli kaikkiaan viisi poikaa – neljä heistä haavoittui ja yksi kaatui. Raahessa koulutetut täydennysmiehet suuntasivat Lentiiraan ja sieltä Äänislinnaan ja myöhemmin Syvärin alajuoksulle. ”Pahin paikka oli Vitele”, Väätti kertoo viitaten kesäkuun lopun 1944 tulimyrskyyn. Lapin sodassa Väätti oli Kemissä ja Rovaniemellä. Vuonna 1995 perustetun Sotainvalidien Perinnejärjestön puheenjohtaja Lasse Lehtinen toi juhlapuheessaan esille monin sanoin, että hänen sukupolvensa ei osannut aiemmin antaa tarpeeksi arvoa sodankäyneelle sukupol- Pohjois-Savo velle. 1960-luvulla aikuistuneiden suomalaisten puolustukseksi hän totesi, että he olivat historiattomia ja yksipuolisen informaation varassa. Isät eivät mielellään sotaa muistelleet ja uusi sodanjälkeinen ulkopoliittinen suuntaus tuotti lieveilmiöitä. ”Muutama arvostava sana silloin tällöin ei ulkopoliittista linjaamme olisi vaarantanut”, Lehti­nen tulkitsi nyt. Runni on keskeinen paikka Sota­invalidien Veljesjärjestön syntyä ajatellen. Tervehdyssanoissaan piirin puheenjohtaja Heikki Lahtela muistutti, että keväällä 1940 Runnin kylpylässä oli kuntoutettavana talvisodan sotainvalideja, jotka päättivät aloittaa toimet oman järjestön aikaansaamiseksi. Veljesliitto perustettiin Jyväskylässä 18.8.1940. Pohjois-Savon alaosastoista ensimmäinen perustettiin Iisalmeen 25.8.1940. Kiuruvedellä oli jo heinäkuussa valittu johtokunta, mutta virallinen perustaminen toteutui syyskuussa. Pohjois-­S avon Sotainvalidipiiri perustettiin 22.10.1944. Alkuvaiheessa toiminta keskittyi auttamaan jäsenet mahdollisimman pian takaisin työelämään. Jäsenten ikääntyessä tukijäsenten osuus lisääntyi, ja nykyisin vetovastuu on heillä. ”Lähes kaikki asetetut tavoitteet on saavutettu ja omatkin varamme käytetty jäsentemme elinaikana”, Lahtela sanoi. Hän piti tukijäsenten kunniatehtävänä saattaa sotainvaliditoiminta päätökseen ja kohti perinneaikaa. ”Pohjois-Savossa olemme suunnittelemassa asiaa hyvässä yhteishengessä Sotaveteraanipiirin ja Rintamaveteraanipiirin kanssa.” Kunniavieraat Runnin juhlassa. Takarivissä (vas.) Kauko Haalas ja Janne Valta, alarivissä (vas.) Tauno Koponen, Oke Leskinen, Matti Huuskonen, Taavetti Rissanen ja Heino Väätti. Kuva: Kati Kuurola Olvi-säätiön asiamies Mervi Toivainen vastaanotti Sotainvalidien Veljesliiton pienoislipun Vapaudenristin nauhoin ja tunnuksin. Puolustusministerin myöntämän sotainvalidien ansioristin sai Seppo Räihä Kiuruvedeltä. Kuva: Pirjo Nenola / Iisalmen Sanomat Pohjois-Savon Sotainvalidien Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Juha Siivola totesi, että PohjoisSavon piiriyhdistyksen työ jatkuu vielä pari vuotta. Piirien purkauduttua vastuun viimeisistä sotainvalideista, puolisoita ja leskistä ottavat perinneyhdistykset. Sotainvalideja on PohjoisSavossa elossa 65 henkilöä. He ovat pääasiassa kotonaan ulkopuolisen kotiavun ja sairaanhoidon turvin. Laitoshoidossa olevat sotainvalidit saavat hoivaa pääasiassa Vetrea Oy:n veljeskodeissa Iisalmessa ja Siilinjärvellä. Puolustusministerin myöntämä Sotainvalidien ansioristi luovutettiin Seppo Räihälle Kiuruvedeltä. Olvi-säätiölle myönnetyn Sotainvalidien Veljesliiton pienoislipun vapaudenristin nauhoin ja tun- nuksin vastaanotti asiamies Mervi Toivainen. Piiri palkitsi myös pohjoissavolaisia kuntia, jotka tukivat sotainvalidien ja veteraanien kotipalvelutoimintaa, joka oli Sotainvalidipiirin ja paikallisyhdistysten vastuulla 1990-luvun puolivälistä vuoteen 2018. Kotiaputyön turvin voitiin toimittaa edullisesti siivous-, ulkoiluja kaupassakäyntiapua sotainvalidien ja veteraanien sekä heidän leskiensä koteihin. Kuntien lisäksi toimintaa rahoittivat Olvi-säätiö, työvoimahallinto, Sotainvalidien Veljesliitto, säätiöt ja yhdistykset. Pirjo Nenola Juttu on julkaistu Iisalmen Sanomissa 17.8. Piirin puheenjohtajina toimineita muistettiin. Kuvassa Leo Puustinen (vas.) ja Paavo Jauhiainen (3. vas.). Ilkka Halonen ei päässyt paikalle. Keskellä piirin naistoimikunnan puheenjohtajana toiminut Aira Kasurinen. Oikealla piirin puheenjohtaja Heikki Lahtela. Kuva: Kati Kuurola

Etelä-Pohjanmaa Piirit toimivat 31 ETELÄ-POHJANMAA Ruukintie 65, 60100 Seinäjoki Puh. 06 4214 600 Piirin väkeä Latvian Riiassa Piirimme perinteinen syysretki suunnattiin tänä vuonna Latvian Riikaan. Matkaan lähti kaikkiaan 28 hengen ryhmä ympäri EteläPohjanmaata. Matka Seinäjoelta Riikaan linja-autolla ja laivalla kesti yhteensä 15 tuntia, joten istumalihakset olivat heti alkuun kovalla koetuksella. Matka eteni kuitenkin varsin sujuvasti ja visailujen lomassa muistettiin tämän vuoden merkittävimpiä syntymäpäiväsankareita. Päivät matkakohteessa sisälsivät opastettuja kierroksia niin Riian kuin Jurmalankin alueella. Tietoa paikallisesta historiasta, alueista, rakennuksista, taloudesta ja nykypäivästä tulvi niin paljon, että osa läikkyi väistämättä yli muistikapasiteettimme. Veteraanityön onnistuminen on kiinni niistä ihmisistä, jotka tätä työtä tekevät. Kaikista heistä! Matkamme osoitti jälleen kerran, että piirimme sotainvalidija puolisojäsenten turvana on väkeä, joille vapaaehtoistyö jäsentemme parissa on sydämenasia. Kiitän kaikkia matkaajiamme upeasta retkestä, juttutuokioista, naurun hetkistä ja siitä hengestä, mikä on saatu piirissämme aikaan. Puolisojäsenille maksutonta kotiapua loppuvuodelle Piirimme avustajatoimintahanke aloitettiin vuonna 2000. Vuodesta 2016 lähtien toimintaa on pyöritetty kotiaputoiminnan merkeissä ns. ”kovalla rahalla”. Sotainvalidipiirin palkkalistoilla on tällä hetkellä kuusi työntekijää, jonka lisäksi Kauhajoen osastolla on oma työntekijänsä. Asiakkaita on tällä hetkellä reilut 200, joista valtaosa on sotainvalidien- ja sotaveteraanien leskiä. Tämän lisäksi piirimme alueella on paikkakuntia, joissa palvelua ostetaan yksityiseltä sektorilta. Suomenselän Kuntokotiyhdistys on tukenut kotiaputoimin- Aurinko paistoi matkaajillemme Jurmalan rannoilla Kotiaputoimintamme tarjoaa apua arjen askareisiin taamme tälle vuodelle merkittävällä summalla. Tuen turvin tarjoamme mm. piirimme puolisojäsenillemme yhden maksuttoman palvelun kuukaudessa loka-, marras- ja joulukuussa niillä paikkakunnilla, joilla apuamme on saatavilla. Olkaapa yhteyksissä piiritoimistoon, tai osastojen yhteishenkilöihin! Kotipalvelumme lisätietoa löytyy uudistuneilta internet-sivuiltamme www.epsotainvalidipiiri. kotisivukone.com. 2021, joten toiminta saanee myös piirimme osalta jatkoa. Asiasta saamme paremmin informaatiota syysneuvottelupäivillämme 7.10., jolloin Veteraanivastuun varainhankinnan päällikkö Pia Mikkonen saapuu vieraaksemme. Värikästä ja touhukasta syksyä! Marko & Maija Muistamme Välitilinpäätös Vuosi 2019 etenee kovaa vauhtia kohti päätösneljännestään. Vuosi on toistaiseksi tuonut tullessaan vanhojen rutiinien päälle uusiakin tuulia. Kirkkopäivien osalta uutuutena oli mm. Järviradion tuottama veteraanihenkinen kirkkopäivä. Tällä tavoin saimme kirkkopäivän siirrettyä jäsentemme koteihin radion välityksellä. Veteraanikeräys suoritettiin nyt ensimmäistä kertaa piirimme organisoimana ja palaute oli positiivista. Keräysluvat on viranomaisilta myönnetty jo vuosille 2020– Unto Nyystilä 25.11.1923–24.8.2019 Unto Nyystilän muistolle Unto Nyystilä on viime vuodet ollut kiistatta piirimme aktiivisin sotainvalidi. Unto oli Laihian osaston puheenjohtaja, piirihallituk- semme jäsen, Sotainvalidien Veljesliiton liittovaltuuston varajäsen, piirimme kuntoliikuntatoimikunnan puheenjohtaja ja mm. suunnistuksen maailmanmestari vuosimallia 2018. Tasavallan presidentin kutsumana hän oli juhlimassa itsenäisyyttämme Linnan juhlissa vuonna 2017.  Menneet 26 vuotta sotainvalidityön parissa ovat tuoneet mukanaan monia hienoja asioita, mm. uusia ystäviä. Yksi parhaista on näinä vuosina ollut Unto, jonka kanssa olen saanut kiertää retkillä maamme rajojen ulkopuolella, pelikentillä, kokouksissa ja jäsentemme luona kotikäynneillä lukemattomia kertoja.  Unto oli aina hyväntuulinen, ystävällinen, so­siaa­ linen ja rehellinen – ystävä parhaasta päästä.  Surumielin saimme kuitenkin keväällä uutisen sairaudesta, joka taivutti tämänkin teräksisen miehen.  Viimeisinä kuukausina voimat elpyivät ja maailmanmestarin oli lopulta aika lähteä.  Kiitollisena kaikesta yhteisestä menneestä, otan omasta ja sotainvalidipiirin puolesta osaa omaisten suruun. Unto on päässyt nyt viimeiselle rastille. Marko Hakala

32 Piirit toimivat Pohjois-Karjala Onnittelemme POHJOIS-KARJALA Kirkkokatu 11, 80100 Joensuu Puh. 040 536 7537 Onnittelemme Mikko Turunen 80 vuotta Veijo Saloheimo 95 vuotta Yhteisiä kesäpäiviä Suomen ihanassa luonnossa Vaikka jäsenillemme on ikää jo karttunut ja paljon ystäviä siirtynyt ajasta ikuisuuteen, niin kuitenkin vielä jaksetaan osallistua ainakin lähellä oleviin tapahtumiin. Osastot ovat järjestäneet joko omassa keskuudessaan tai muiden veteraanijärjestöjen kanssa yhteisiä kesäpäiviä. Lieksan Sotainvalidit kokoontuivat tänä kesänä virkistysiltapäivään Varakoti Varpusessa. Paikalla oli 11 jäsentä. Osaston puheenjohtaja Juho Pehkonen ja hänen puolisonsa, johtokunnan jäsen Taimi Pehkonen sekä varapuheenjohtaja Hannu Nevalainen ovat vuosien saatossa järjestäneet jäsenille suurempia ja pienempiä tapahtumia ja innostaneet heitä osallistumaan kaikkiin piirin järjestämiin tilaisuuksiin. Ystävien tapaaminen, kuulumisten vaihtaminen, ohjelma ja yhteiset ruokailut ovat virkistäneet jäsenten mieltä pitkäksi aikaa. Varpusessa oli karjalainen pitopöytä, joka alkaa olla harvinaisempaa jopa täällä Karjalassakin. Päivä jatkui musiikilla, kun nuorisobändi Nevada ilahdutti kuulijoitaan ulkoilma- konsertilla. Lieksan osasto purkautuu vuoden loppuun mennessä ja jäsenet siirtyvät piirin jäsenyyteen. Osaston purkautuminen ei kuitenkaan huononna jäsenistön saamia palveluita, sillä Juho hoitaa jäsenistön asioita edelleenkin, varamiehinään Hannu ja Pertti Eskelinen, apunaan muut tukihenkilöt. molle 2. Vapaudenristin vuonna 2016. Piirin ja osastojen lämpimät onnittelut! Suomalainen sotilas, itsenäisen isänmaan puolustaja ja rakentaja, FT, professori Veijo Saloheimo on monipuolinen persoona: opettaja, kasvattaja, tutkija ja historioitsija. Hän on myös armoitettu puhuja. Hänen puheistaan saa paljon tietoa, mutta myös syvällisempää ajattelemisen aihetta. Veijo Saloheimo on syntynyt Tohmajärvellä 6.8.1924. Hänen maanpuolustustyönsä alkoi jo nuorena poikana Tohmajärven Suojeluskunnassa 1939, jossa hän toimi mm. sotilaspoikaosaston johtajana vuosina 1942 ja 1943. Ylioppilaaksi hän pääsi 1942 Joensuun Yhteiskoulusta, suoritti FK:n ja FL:n tutkinnot Helsingin yliopistossa ja väitteli siellä tohtoriksi 1971. Professorin arvon hän sai 1984. Perheen hän perusti terveyssisar Lahja Kaarron kanssa ja heille syntyi neljä lasta. Suuren osan elämäntyöstään Veijo Saloheimo on tehnyt Joensuun yliopiston Suomen historian dosenttina (1973–1992), josta hän siirtyi ”reserviin”. Veijo Saloheimo haavoittui ”vanhalla rajalla” Hiisjärvellä 6.7.1944 pommin sirpaleesta oikeaan sääreen. Maanpuolustustyö on jatkunut useiden isänmaallisten järjestöjen luottamustehtävissä. Hän oli myös Veljesliiton Joensuun osaston johtokunnan jäsenenä, pj:na ja vpj:na vuodesta 1990 alkaen sekä Veljesliiton liittovaltuuston hallituksen varajäsenenä. Nyt hän toimii piirimme piirihallituksessa. Veijo Saloheimo on myös tuottelias historioitsija. Ansioistaan hänelle on myönnetty mm. Sotainvalidien ansioristi ja liiton korkein huomionosoitus sekä VM 2, Talvi- ja jatkosodan M ja R/ SVR I. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on antanut Veijo Salohei- Lieksan osasto järjesti virkistysiltapäivän Varakoti Varpusessa 17.7. Kiteen osaston asiamies-sihteeri Mikko Turunen täytti 80 vuotta 15.10. Hän on toiminut osaston jäsenistön tukena ja turvana jo vuodesta 1972 lähtien. Hän vastasi osaston ravintolan toiminnasta, jossa parhaimmillaan oli 12 työntekijää. Uransa Turunen on tehnyt yrittäjänä. Turunen tuntee jäsenistön ja heidän elämäntilanteensa hyvin ja on osannut antaa sitä apua, mikä on kulloinkin ollut ajankohtaista ja osaston, piirin ja Veljesliiton kautta saatavilla. Hän hallitsee sotilasvammalain erinomaisesti ja hän on pitänyt huolen siitä, että kaikki jäsenet ovat saaneet heille kuuluvat etuisuudet. Kun Kesälahden osasto sulautui Kiteen osastoon, yhteistyö osastojen välillä toimi mutkattomasti. Nyt, kun Kiteen osastokin on purkautunut, Mikon asiantuntemus on käytettävissä yhteyshenkilönä ja yhteishenkilöiden tukemiseen. Ansioistaan Mikko Turuselle on myönnetty Sotainvalidien Veljesliiton hopeinen- ja kultainen ansiomerkki, Sotainvalidien ansioristi sekä Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali kultaristein. Piirin ja osastojen lämpimät onnittelut! Onnittelemme Ritva Kuittinen 75 vuotta Kiteen osaston asiamies-yhteyshenkilö Ritva Kuittinen täytti 15.7. 75 vuotta. Hän on syntynyt Kiteen Ruppovaarassa. Hän on ollut sotainvalidityössä jo yli 45 vuotta. Hän aloitti vuonna 1974 Kiteen Sotainvalidien Naisjaoston sihteerirahastonhoitajana. Työ jäsenistön hyväksi jatkuu yhä. Hän on toiminut Naisjaoston puheenjohtajana, Kiteen osaston johtokunnassa ja Pohjois-Karjalan piirin piirihallitukseen hän kuuluu yhä. Elämäntyönsä Kuittinen on tehnyt pakkimaailmassa. Savonlinnan Oopperajuhlat on tullut Ritvalle tutuksi, kun hän ollut siellä vapaaehtoisena jo yhdeksän vuotta. Keski-Karjalan Kalevalaisten Naisten sihteeri-rahastonhoitajana hän on toiminut vuodesta 1990 lähtien ja puheenjohtajana viimeiset kolme vuotta. Vuodesta 2005 alkaen sukuseuratoiminta on alkanut kiinnostaa ja hän on paneutunut mielenkiintoisiin sukujuuriinsa aina 1600-luvulta lähtien. Perheeseen kuulu kaksi lasta: Kari perheineen sekä edesmennyt Leena perheineen. Lapsenlapsia on neljä. Ansioistaan sotainvalidityössä Ritva Kuittiselle on myönnetty liiton hopeinen, kultainen ja suuri ansiomerkki sekä Sotainvalidien ansioristi. Piirin ja osastojen lämpimät onnittelut! Kapellimestari Mika Hirvoselle sotilasmusiikkiristi Outokumpulainen kapellimestari Mika Hirvonen vastaanotti veteraanipäivänä Suomen korkeimman sotilasmusiikkialan tunnustuksen, Sotilasmusiikkiristin. Se myönnetään ansiokkaasta työstä sotilasmusiikin hyväksi. Hirvonen valmistui 1998 trumpetinsoiton opettajaksi ja vuonna 2006 musiikkipedagogiksi. Vuodesta 2004 alkaen hän on toiminut trumpetinsoiton lehtorina Joensuun konservatoriossa. Hirvonen toimii MPK Savo-Karjalan soittokunnan, Joensuun ja Outokummun puhallinorkesterien sekä konservatorion sinfoniaorkesterin kapellimestarina. MPK Savo-Karjalan soittokunta on juhlistanut monia Pohjois-Karjalan piirin ja perinneyhdistyksen tilaisuuksia ja tehnyt Ystävänpäivä-konsertteja aina lahjoituksena. Mika Hirvosella on pitkä ja vankka kokemus sotilasmusiikin alalta, sillä hän soitti useita vuosia Karjalan Sotilassoittokunnassa. Piirin ja perinneyhdistyksen lämpimät onnittelut saamasi korkean huomionosoituksen johdosta ja parhaimmat kiitoksemme hyvästä yhteistyöstä! Tekstit: Tuulikki Leinonen

Pohjois-Pohjanmaa Piirit toimivat 33 POHJOIS-POHJANMAA Uusikatu 58 B 16, 90100 Oulu Puh. 045 182 4484/ 044 479 4797 Sotainvalidipäivä Pohjois-Pohjanmaalla Pohjois-Pohjanmaan piirissä vietettiin sotainvalidipäivää 15.8. Ravintola Nallikarissa kauniilla merenrantapaikalla. Juhlaan osallistui yli sata vierasta. Juhlan ohjelma alkoi piirin puheenjohtaja Pentti Jouppilan tervehdyksellä. Seuravana oli luottamuspappimme rovasti Pertti Lahtisen pitämä hartaushetki joka oli lämminhenkinen ja koskettava. Huomionosoituksista jaettiin ensimmäisenä tasavallan presidentin vahvistama sotainvalidien ansioristi. Sotainvalidien Veljesliiton hallituksen puheenjohtaja Juha Laikari luovutti ansioristin paikalle saapuneelle sotainvalidi Väinö Saarikoskelle. Seuraavaksi luovutettiin kultainen ansiomerkki Risto Heikkiselle ja hopeinen ansiomerkki Hannu Ojalehdolle. Kirkkoherra Hannu Ojalehto lausui kauniit kiitokset huomionosoituksesta ja kertoi kantavansa merkkiä näkyvänä tunnustuksena työstään sotainvalidien parissa. Nuorisokuoro Illusian esitys oli todella hienoa kuultavaa. Kuorossa oli 25 nuorta koulutyttöä, jotka lauloivat todella mieliinpainuvasti mm. Suomen laulun ja Pikkulintu riemuissaan. Juhlapuheessaan Veljesliiton puheenjohtaja Marja-Liisa Taipale käsitteli sotainvalidien toimintaa vuosien ajalta sekä lopuksi runojen kautta tämän päivän tunnelmiin. Juhlayleisö suorastaan mykistyi kun Cafe Duo esitti kappaleet Sotilaspoika ja Chardas. Silja Lassila viulullaan ja Pertti Haipola haitarillaan esittivät hienoja musiikillisia taitojaan. Päätöspuheenvuoron käytti piirin I varapuheenjohtaja Esko Kantola. Hän muisteli aamun aikoja kotikulmilla ja totesi, että me kaikki haluamme huolehtia toinen toisistamme. Nämä juhlat ovat yksi tapa saattaa ystävät koolle tapaamaan toisiaan. Pyrimme jatkamaan tätä toimintaa ja haluamme, että jäsenemme pääsevät mukaan virkisty- Veljesliiton puheenjohtaja Marja-Liisa Taipale ja SV:n Pohjois-Pohjanmaan piiri ry:n uusi puheen­ johtaja Pentti Jouppila. Sotainvalidipäivän juhlavieraita. Kuva E. Vikström Sotainvalidi Väinö Saarikoski vastaanotti ansioristin. mään ja viihtymään yhdessä. Lopuksi kuuntelimme kuoron esittämänä iki-ihanan Veteraanin iltahuudon. Kesäisen juhlatilaisuuden päätteeksi nautimme perinteisen oululaisen lohikeiton ja kahvit kesäisen mansikkakakun kera. Ylhäällä keskellä sotainvalidi Eino Polvi puolisonsa Raunin ja poikansa kera. Eturivissä Varmavärin talomaalarit vasemmalta lähtien Otto, Aappo ja Arttu. Kuva: Eeli Tornberg Talonmaalausprojekti Noin 17 tuntia kestänyt sotainvalidin talonmaalaus talkooprojekti on saatu päätökseen Oulussa. Talossa asustelee virkeä pariskunta: 96-vuotias Eino ja hänen puolisonsa Rauni. He lähettävät erityiskiitoksen reippaille maalareille, Kärkkäinen Oy:lle maaleista ja Eskaro Oy:lle sokkelimaaleista sekä piirin tuesta ja tarvikelahjoituksesta. Varmavärin maalarit ovat jo kolmena kesänä peräkkäin talkootyönä maalanneet talon veteraaneille. Piiri kiittää heitä tästä tuesta. Hietasaaren Veljeskodin toimintaa Veljeskodin tapahtumat Hietasaaressa ovat vakiintuneet rauhallisiksi virkistyshetkiksi. Tänä vuonna on ollut tapahtu- Hietasaaren Veljeskodin kesäkauden päättäjäiset. mia viisi kertaa ja kesäkausi aloitettiin haravointitalkoilla. Seuraavana oli vuorossa kesäkauden avajaiset, keskikesän juhla, virkistysiltapäiviä ja niissä ohjelmana on ollut hartaushetkiä, erilaisia musiikkiesityksiä, makkaranpaistoa, ja tietystikin kahvit. Osallistujia on ollut noin 30–50 henkilöä. Tekstit ja kuvat: Eeva Vikström Piirin tapahtumia Joulujuhla ja piirin 75-vuotisjuhlat 3.12. klo 13 vietetään yhtenä juhlana Hotelli Lasaretin Aurora-salissa, Kasarmintie 13 b, 90130 Oulu. Ilmoittautuminen toimistolle 22.11. mennessä p. 045 182 4484. Kutsumme juhlaan sotainvalidit, puolisot ja lesket saattajineen, Tervetuloa!

34 Piirit toimivat KESKI-POHJANMAA Kitinkuja 2, 69100 Kannus Puh. 044 304 2669 Kesäjuhla kiinnosti Sotainvalidien Veljesliiton KeskiPohjanmaan piirin ja Kitinkannuksen yhteistä kesäjuhla vietettiin elokuisena perjantaina 16.8. Kannuksessa. Sotainvalidipäivä oli 18.8., joten juhlimme tuota päivää hiukan etukäteen. Paikalle oli saapunut sotainvalideja ja puolisoita sekä saattajia ja tukihenkilöitä ja perinneyhdistyksen jäseniä useilta paikkakunnilta. Vaikka piirin alueella on oma paikallinen osasto enää vain muutamalla paikkakunnalla, piiri toimii ja pyrkii tekemään parhaansa sotainvalidien hyväksi. Piirin yhteinen kesäjuhla elokuussa oli tästä taas yksi osoitus. Yhteensä osallistujia oli 89 kpl: sotainvalideja 13, puolisoja ja leskiä 17 sekä veteraaneja 5. Päivän avasi piirin puheenjohtaja everstiluutnantti evp Esko Hirvi­ niemi, joka arveli piirin nimen ehkä tulevaisuudessa vaihtuvan sotainvalidien perinneyhdistykseksi, mutta tavoite on sama entinen eli pidetään huolta loppuun asti. ”Teidän veteraanisukupolven työ ja uhrautuminen isänmaan hyväksi on kestänyt vuosikymmeniä ja luonut pohjan meidän nykyiselle hyvinvoinnille. Teidän aikaansaannoksenne tunnetaan hyvin kautta maailman”, sanoi piirin puheenjohtaja Esko Hirviniemi. Kesäjuhlaan sotainvalidin tervehdystä tuomaan olin saatu vuonna 1925 syntynyt maanviljelysneuvos Heimo Linna Perhosta. Hän valotti omia kokemuksiaan ja näkemyksiään. Hän toivoi, että Suomi voisi ja haluaisi pysyä itsenäisenä. Linna oli aikoinaan kansanedustajana ja ministerinä. Hän seuraa korkeasta iästään huolimatta aktiivisesti, mitä maassamme tapahtuu ja ottaa asioihin kantaa. Puheen piti myös lottana toiminut sotainvalidi Elsa Mäkelä. Linnan ja Mäkelän puheenvuorot omista kokemuksistaan olivat koskettavia, kantaa ottavia, rohkaisevia sekä toivoa antavia. Tärkeää on tallentaa sekä viedä heidän sanomaansa ja kokemaansa myös tuleville sukupolville. Tai kuten Elsa sanoi: ”kruunun jalokiville”. Keski-Pohjanmaa Hartaushetken piti Kai Juvila Kannuksen seurakunnasta. Sotainvalidin ja lotan tervehdyksen kesäjuhlaan toi Elsa Mäkelä. Juhlassa luovutettiin ansiomerkkejä ja mitaleja: Anja Hakkila, Tapio Pihlajamaa, Rauno Känsäkoski, Markku Kallinen ja Veikko Junttila. Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Seppo Kauppila käytti kesäjuhlan päätöspuheenvuoron. Hän painot­ti, että perinnetyötä tarvitaan. Aika näyttää millaiseksi se tulevaisuudessa muodostuu käytännössä. Kesäjuhlassa, joka oli samalla piirin virkistyspäivä, esiintyi Nivalan Mieslaulajien kvintetti säestäjänään hanuristi Reijo Vuollet. Yhteislauluna esitettiin Veteraanin iltahuuto. Kesäjuhla kiinnosti ja osanottajat pitivät tämän kaltaista kesäkokoontumista edelleen tarpeellisena. Lämpimät kiitokset esiintyjille sekä kaikille juhlassa mukana olleille. Te teitte juhlan. Teksti: Maija Paasila ja Ilmari Luhtasela Sotainvalidien leskiä Toholammelta: Lempi Kangasvieri (vas.), Eila Wennström ja Laila Määttälä. Entinen ministeri ja kansanedus­ taja Heimo Linna puhui KeskiPohjanmaan sotainvalidipiirin kesäjuhlassa. Sotainvalidi, lotta Elsa Mäkelän puheenvuoro oli koskettava. Maija Paasila (vas.) sekä juhlassa palkittuja: Veikko Junttila, Markku Kallinen, Rauno Känsäkoski, Tapio Pihljamaa ja Anja Häkkilä sekä piirin puheenjohtaja Esko Hirviniemi. Keskipohjalaisten sotainvalidipiirin kesäjuhla pidettiin Kannuksessa. Nivalan Mieslaulajien kvintetti säestäjänään Reijo Vuollet. Nivalasta paikalle olivat tulleet sotain­ validi Väinö Sammalkangas tyttärensä Aira Vatjus-Anttilan kanssa.

Kainuu Piirit toimivat 35 Toimisto palvelee Kainuun piirin toimisto palvelee järjestöasioissa puhelimessa numeroissa 08 622 485 ja 050 372 5417. KAINUU Seminaarinkatu 5, 87100 Kajaani Puh. 08 622 485 Kainuun piirin kuulumisia Aarne Pulkkinen 95 vuotta Kuhmolainen sotainvalidi Aarne Pulkkinen täytti 23. elokuuta 95 vuotta. Sotainvalidien Veljesliiton Kainuun piiri luovutti huomionosoituksena hänelle pronssisen suuren Suomen puolesta -plaketin kiitoksena hänen pitkään jatkuneesta työstään kohtalo veljiensä hyväksi. Aarne toimi mm. Kuhmon sotainvalidiosaston hallituksessa sen purkautumiseen saakka. Vuona 1924 syntyneen Aarnen nuoruus loppui 15-vuotiaana hänen joutuessaan lähtemään talvi­sodan jaloista evakkoon kotitilaltaan Lentuan Maaselästä. Välirauhan aikaan kotiinpaluukaan ei ollut helppo: kotitilalle saapumisen jäl- Neuvontapalvelu 95-vuotias Aarne Pulkkinen ja onnittelemassa käynyt Kuhmon sotaveteraanien hallitus. keen alkoi työ hautaamalla palaneet lehmät navetan raunioista. Kaikki piti aloittaa alusta ja ruoasta oli pulaa. Jatkosotaan Aarne lähti 1943 aloittamalla varusmiespalveluksen Kuopiossa, josta sotapolku alkoi elokuussa 1943 marssilla Rukajärven Repolaan ja parin kuukauden jälkeen oli lähdettävä Rukajärven Virroille. Vaarallisimmat tilanteet Aarnelle sattuivat sodan viimeisenä kesänä 1944. Hyökkäyksessä Aarne oli joutunut kiväärillä ampuessaan kuudentoista askeleen päässä olleen vihollisen konekiväärin tuleen. Aseen puuosat olivat menneet sälöille eivätkä lukotkaan olleet enää toimineet. Tilanne oli onneksi lauennut siihen, että vihollinen oli vähitellen vetäyty- nyt. Kahakan jälkeen rauha oli tullut parin viikon jälkeen, Aarne oli vielä kuitenkin sairastunut ennen kotiutusta ja joutunut olemaan kahdeksan viikkoa sotasairaalassa. Sieltä Aarne oli selvinnyt tähän päivän saakka, kokemuksella ja uskoen, että eivät ne kaikki taudit ole kuolemaksi. Eivätkä ole olleetkaan: Aarne onkin edelleen omalla autolla asioilla ja ystävien luona vieraileva pirteä veteraani. Onnea ja kaikkea hyvää Aarnelle tuleviin päiviin! Neuvontapalvelu opastaa sotainvalideja, heidän puolisoitaan ja leskiään sekä omaisiaan esimerkiksi tarvittavien palveluiden, avustusten ja kuntoutuksen hakemisessa. Neuvontapalvelu auttaa jäseniä ja heidän läheisiään puhelimitse, kotikäynneillä, Kajaanin toimistolla ja Hyvinvointi Sammossa Kuhmossa. Neuvontapalvelua Kainuussa ja Vaalassa tekevät: toiminnanjohtaja Juha Huttunen p. 050 372 5417 Veljeskoti Hyvinvointi Sammon palveluneuvoja Leena Uhlbäck p. 0400 593 120. Hyvää loppuvuotta! Juha Huttunen Tapahtumia Lauantaina 23.11. klo 12 Kainuun piirin joulujuhla järjestetään Kajaanin keskusseurakuntakodissa. Joulujuhla on yhteinen paikallisten muiden veteraanijärjestöjen kanssa. Ilmoittautumiset toimistolle numeroon 050 372 5417. Lisätietoja paikallislehtien seuratoimintapalstalla ja jäsenkirjeessä. Lahti Avustajatoiminta Lahden piirin alueella LAHTI Ahvenistonkatu 2 as 206, 15110 Lahti Puh. 03 782 2232 Lahden piirin kuulumisia Epävakaa kesä täällä Päijät-Hämeessä on kääntymässä syksyyn. Osastot kuten piirikin ovat järjestäneet jäsenille erilaisia yhdessäolotilaisuuksia. Osaanotto on vielä tänäkin kesänä ollut melko vilkasta. Sotainvalidipäivänä 18.8. suoritimme kunniakäynnin Vuosien tuki -patsaalle. Jos avun tarve päivittäisissä askareissa on lisääntynyt tai kaipaatte muutoin lisäapua kotiin, avustajamme auttavat teitä tarpeenne mukaan esim. kodin puhtaanapidossa ja muissa kotiaskareissa. Lisäksi autamme ulkoilussa ja asiointi- ja saattamisasioissa, teemme myös pieniä piha- ja ulkotöitä. Palvelumme täydentää kunnallisia palveluita, mutta ei kuitenkaan korvaa niitä. Sotainvalidien Veljesliiton hallinnoimalla valtakunnallisella kotiapuprojektilla tuetaan kaik- kien sotiemme veteraanien sekä heidän puolisoidensa ja leskiensä itsenäistä kotona asumista. Rintamatunnuksen omaavat veteraanit voivat käyttää saamaansa veteraanirahaa palveluun siten, että laskutamme käynneistämme suoraan Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymää. Soittakaa rohkeasti ja kysykää lisää! Tervetuloa asiakkaaksemme sekä vanhat että uudet asiakkaat. Hyvää alkavaa syksyä! Leena Saunamäki p. 045 135 0914 avustajatoiminta.lahti@ sotainvalidit.fi Piiri 75 vuotta Lahden sotainvalidipiiri täyttää 75 vuotta tiistaina 5.11. Juhlat pidetään samana päivänä Upseerikerholla Lahdessa klo 14. Jäsenten toivotaan ilmoittautuvan juhlaan osastojen sihteereille 28.10. mennessä. Tervetuloa! Hyvää syksyn jatkoa! Pentti Löfgrén Pitkiä perinteitä Kuhmoisten Sotainvalidit ry:n naisjaosto vieraili 17.7. Kylämällä Aune Koskisen luona. Päiväkahvimerkinnöistä löytyi tieto, että jo 30 vuotta sitten toukokuussa 1989 on vierailtu Kylämällä sotainvalidi Atri ja Aune Koskisen luona. Nyt tilaisuutta juhlistettiin mansikkakakulla ja Aunen tarjoamilla herkuilla. Mukana oli 12 vierasta. Sotainvalidipäivää vietimme jo 16.8 Kuhmoisten Veljestuvalla. Kutsuttuina oli Sotainvalidien omaisia. Kuhmoinen-Padasjoki kappeliseurakunnasta diakoni Tarja Vesikallio piti hartauden ja lauloimme aiheeseen sopivia virsiä. Hannu Toivonen, pj Kuhmoisten sotainvalidit Sirkka Toivonen, pj Kuhmoisten sotainvalidien naisjaosto Neuvontapalvelu Kuhmoisten naisjaosto kylästeli 12 hengen voimin Kylämällä. Sotainvalideille, heidän puolisoilleen ja leskilleen suun­nattua neuvontapalvelua antaa Anki Kylämaa. Hänet tavoittaa arkisin puhelimitse numerosta 044 7132 260 tai anki.kylamaa@dila.fi Tarpeen mukaan Anki tekee myös kotikäyntejä. Ota yhteyttä,jos tarvitset apua!

36 Piirit toimivat Lappi LAPPI Pitkäkatu 7, 95400 Tornio Puh. 040 548 2086 Lapin kuntoutus sai oman laavun Rovaniemellä Lapin Kuntoutuksen takapihalle valmistui kauan kaivattu laavu, jonka avajaisia vietimme 4.9. Avajaisiin osallistui koko Kuntoutuslaitoksen väki sekä asukkaat, lisäksi kutsuvieraana oli väkeä Veteraani- ja Vammaisjärjestöstä. Osallistujia oli runsaasti ja tunnelma oli lämmin ja iloinen. Laavu on rakennettu niin, että sinne on kaikilla kuntoutujilla esteetön pääsy. Avajaisissa paistelimme makkaraa nuotion loimussa, Kunnon Pojat soittivat ja ilostuttivat meitä elävällä musiikilla ja Poni-Luukas ihastutti entisiä ”hevosmiehiä ja naisia”.  Merja Turunen, palveluneuvoja Lapin Kuntoutuksen takapihalle saatiin hieno laavu. Valatilaisuuden ainoa veteraani Aarno Muotka Muoniosta (kuvassa keskellä) sekä Kosti Hietala, Yrjö Säkkinen ja Jouko Lahdenperä. Kuva: Anu Vasama Tornion Sotainvalidien johto­ kunta kokoontui Saarenvireessä. Kuvassa johtokunnan jäsenet takana vas. Esa Markkanen, Raimo Aarni, Raimo Rousu, Anu Vasama, Seppo Blomqvist ja Jouko Lahdenperä. Edessä vas. Toimi Ahvenjärvi, Annikki Liiti ja Mirja Planting. Kuva: Marja Kivilompolo Komeissa Pallaksen maisemissa järjestettiin Lapin rajavartioston Rajajääkärikomppanian saapumiserän 2/19 valatilaisuus. Kuva: Anu Vasama Tornion Sotainvalidit toimii vielä aktiivisesti Lapin Piirissä toimii vielä kolme osastoa, joista jäsenmääriltään suurin osasto Tornion Sotainvalidit ry. jatkaa vielä aktiivista toimintaa. Varsinaisia sotainvalidijäseniä Torniossa on vielä 11, puolisoita kolme ja leskiä 26. Osa sotainvalidijäsenistä asuu laitoshoidossa Saarenvireessä, mutta suurin osa asuu vielä omissa kodeissaan. Osasto kustantaa mm. jalkahoitoja ja allasjumppaa jäsenilleen Saarenvireessä ja joulumuistamiset toteutetaan lahjakorttien muodossa. Tornion Sotainvalidit tekee tiivistä yhteistyötä Saarenvireen ja Rintamaveteraanien kanssa. Veteraaniosastot järjestävät yhteisiä virkistystapahtumia sekä pienimuotoisia tutustumisretkiä lähiympäristöön. Joka kuukausi järjestetään Tornion sotainvalidi- ja rintamaveteraanijäsenille päiväkahvitilaisuus Saarenvireessä. Veteraanivastuukeräys toteutetaan myös yhteisvoimin pari kerta vuodessa. Keräys­ varat käytetään kokonaisuudessaan jäsenistön hyväksi Valatilaisuudessa Pallaksella Kauniissa Pallaksen tunturimaisemissa, Hotelli Pallaksen ja Pallastunturin luontokeskuksen pihaalueella järjestettiin Lapin rajavartioston Rajajääkärikomppanian saapumiserän 2/19 valatilaisuus 16.8. Musiikista vastasi Lapin sotilassoittokunta, jonka tahdissa varusmiehet lauloivat komeasti. Tilaisuuden valarukoushetken toimittivat sotilaspastori Risto Alakärppä ja sotilaspastori Isä Raunio Pietarinen sekä kirkkoherra Matti Hirviniemi. Sotilasvalan esilukijana toimi Muonion tuore kunnanjohtaja Laura Enbuske-Mäki. Komentajan kehotussanat Eversti Jarkko Alen. Valatilaisuuden jälkeen yleisöllä oli mahdollisuus tutustua koulutusvälineisiin ja kalustoon. Lopuksi nautittiin valalounas. Anu Vasama Muistamme Saara Kanerva 23.5.1912–15.9.2019 Tornion vanhin asukas, lottaveteraani ja sotainvalidin puoliso Saara Kanerva on kuollut 107 vuoden iässä. Kanerva teki elämäntyönsä opettajana pääasiassa Torniossa. Hän oli erittäin isänmaallinen ja ansioitunut korkeasti monissa eri järjestötehtävissä. Saara Kanerva oli perustamassa asevelinaisten yhdistystä ja kuului vapaussoturien puolisoiden yhdistykseen. Hän on toiminut myös aliupseeriliiton naistoimikunnan puheenjohtajana ja Kalevalaisten naisten liiton varapuheenjohtajana. Hän oli myös vuonna 1982 perustetun Sotainvalidien Veljesliiton Tornion osaston naisjaoston perustajajäsen. Saara Kanerva liittyi lottajärjestöön jo vuonna 1932 toimien muonitustehtävissä, sotasensuurissa sekä pikkulottien kouluttajana. Hän oli myös Länsi-Lapin suojeluskunta- ja lottapiirin perinneyhdistyksen perustajajäsen. Lapin Lotta Svärdin perinneyhdistyksen hallituksen jäsenenä hän toimi ensimmäiset kahdeksan vuotta. Tunnustuksena lottatyöstään tasavallan presidentti myönsi hänelle 3. luokan Vapaudenristin itsenäisyyspäivänä vuonna 2005. Hänelle on myönnetty myös Suomen leijonan ansioristi ja Suomen punaisen ristin ansiomitali. Saara Kanerva asui viimeiset vuodet Saarenvireen palvelutalossa. Häntä jäivät kaipaamaan omaisten lisäksi laaja ystävien ja tuttavien joukko. Anu Vasama

Rannikko-Pohjanmaa RANNIKKO-POHJANMAA Jeansborgintie 1 A, 66900 Uusikaarlepyy Puh. 050 382 5257 Syysterveisiä piiriltä! Olemme taas tänä vuonna perinteisesti pitäneet kesäjuhlia kolmessa eri paikassa piirissämme. Pörkenäsissä, Pietarsaaren läheisyydessä juhlimme paikkakunnan veteraanien kanssa 12.08. ja koko ruokasali oli ihan täynnä. Vestersundsbyn pelimannit viihdyttivät musiikilla ja piirin puheenjohtaja Markku Ranta ojensi sotainvalidille Arne Björkille Veljesliiton ansioristin. Lindin kasvihuoneravintolassa vietimme seuraavan juhlan 22.08., myös veteraanien kanssa. Boris Teirfolk ja Fred Berg soittivat ja lauloivat ja kasvihuoneravintolassa on aina tarjolla maukasta ja värikästä ruokaa, paljon hedelmää ja vihannesta. Kolmas kesäjuhla 29.08. oli Bernyn ravintolassa Raippaluodon sillan vieressä Mustasaaressa helteisessä säässä. Kvevlax-gilletin jäsenet musisoivat. Sotainvalidi Yrjö Savola sai Veljesliiton pienoislipun vapaudenristin tunnuksella ja nauhoilla. Kaikissa juhlissa piirin puheenjohtaja Markku Ranta ja veljespappi Tor-Erik Store ovat olleet mukana ohjelmassa. Olemme iloisia siitä että jäsenemme vielä jaksavat osallistua juhliimme! Hauskaa syksyä kaikille! Kesäjuhlassa 29.08. Berny´n ravintolassa sotain­ validi Yrjö Savola, Vaasa sai liiton pienoislipun vapaudenristin tunnuksella ja nauhoilla. Kuvassa mukana myös puoliso Eila ja piirin puheenjohtaja Markku Ranta. Kesäjuhla Pörkenäsissä 12.08. Vas. Eugen Törnqvist, Algot Hästbacka, Arne Björk, Carl-Johan Björk y.m. Carola Lagerström – uusi neuvonta­ palvelutyöntekijä Carola Lagerström tuli töihin Selkämeren sairaskotiin/ Geritrimiin vuonna 1995 lähihoitajaksi. Jalkahoitajana hän on työskennellyt vuodesta 2003 alkaen ja tänä vuonna 1.4. alkaen hän toimii myös neuvontapalvelutyöntekijänä. Carolan puhelinnumero on 040 544 6114 ja sähköpostiosoite on carola. lagerstrom@geritim.fi. Carola Lagerström työskentelee Selkä­ meren sairaskodissa/ Geritrimissä nyt neuvontapalvelussa. Naisten pöytä Lindin kasvihuoneravintolassa 22.08. Vas. Carola Lagerström, Mona Strandberg, Benita Appel, Ann-Lis Björklund, Greta Ingves, Lempi Naski ja Lea Ådjers. Juhlayleisö Berny´n ravintolassa 29.08. Suur-Savo SUUR-SAVO Kyyhkyläntie 9, 50700 Mikkeli Puh. 0400 756 249 Sotainvalidipäivä ja huomionosoituksia Sotainvalidipäivän tiimoilta järjestettiin kahvitilaisuus Kyyhkylässä sotainvalideille 13.8. Tilaisuudessa luovutettiin seuraavat huomionosoitukset: Vapaudenristin nauhoin varustettu pienoislippu; Erkki Korhonen Pieksämäki, Sotainvalidien ansioristi; Päivi Hokkanen Kangasniemi Piirit toimivat 37 Huomionosoitus­ ten jakotilaisuu­ dessa Otto Malkki (vas.), Riitta-Leena Heinonen, Päivi Hokkanen, Erkki Korhonen, Reino Eskelinen ja Hannu Toivonen. ja Veljesliiton 100-vuotisshaali; sotainvalidi Otto Malkki Varkaus. Otto on muuten Suomen vanhin elossa oleva Olympiavoittaja. Myös Olympiakomitea muisti Ottoa lahjalla. Katariina Kuurola Kyyhkylän sotainvalidit muuttivat Mikkelin keskustaan Villa Marskiin Kyyhkylä Oy on myynyt sotainvalidien hoito- ja kuntoutustoiminnot Mehiläiselle. Kyyhkylän parikymmentä sotainvalidia sekä sotainvalideille tutut hoitajat muuttivat uusiin toimitiloihin Villa Marskiin Mikkelin keskustaan elokuun lopulla. Sotainvalidien lisäksi Kyyhkylästä siirtyi myös tehostetun palveluasumisen toiminta. Kyyhkylä-säätiön puheenjohtaja Markku Honkasalo on todennut, että sotainvalidien hyvä ja laadukas hoito jatkossakin edellyttää isompia hartioita eli muitakin asiakasryhmiä. Tämä ratkaisu mahdollisti myös sotainvalidien hoitajien työn jatkumisen. Alkuhämmennyksen jälkeen sotainvalidit ovat ottaneet uuden asuinpaikan hyvin vastaan. Sotainvalidien omaisilta on tullut hyvää palautetta: eräskin totesi, että nyt hän voi viedä isänsä kätevästi vaikkapa torille kahville tai syömään ravintolaan. Myös Villa Marskin remontoidut tilat ovat ilahduttaneet niin asukkaita kuin omaisiakin. Muistisairailla on uusiin tiloihin enemmän totuttelua mutta onneksi tutut hoitajat ovat aina lähellä. Veteraanien kuntoutus sekä muu kuntoutus jatkuvat Kyyhkylässä. Sotainvalidipiiri on Mehiläiseen tiiviisti yhteydessä ja yhteistyössä. Katariina Kuurola

38 Leskien virkistyspäivä Saarenvireessä Sotainvalidien leskissä on paljon heitä, joiden ainoa mahdollisuus kuntoutukseen tulee sotainvalidi­ osaston, -piirin tai Veljesliiton tarjoamana. Ja kun kutsu käy, silloin myös lähdetään. l Päivä alkaa tietenkin kahvilla, jonka aikana jokainen saa itselleen räätälöidyn ohjelman. ”Aivan ihanaa, aina tullaan kun kutsutaan”, he sanovat. Torniossa sijaitsevassa Hoito- ja Kuntoutuslaitos Saarenvireessä katettu pöytä odottaa, että paikalle saapuvat viisi sotainvalidin leskiä aloittamaan virkistyspäiväänsä. Kyseessä on ”omalla rahalla” järjestetty päivä, jonka malli on talossa tuttu veteraanikuntoutuksesta. – Tällaisia on perinteisesti järjestetty veteraaneille ja heidän leskilleen, joita on käynyt meillä säännöllisesti kuntien järjestämänä. Päiväseltään järjestetty toiminta on ollut kovin pidettyä, joten päätimme tehdä tällaisia myös niille sotainvalidien leskille, jotka eivät saa kuntoutusta valtion kustantamana, kertoo Lapin sotainvalidipiirin toiminnanjohtaja Anu Vasama, joka toimii talossa myös palveluneuvojana. Osallistujat tarpeen mukaan Päivä käynnistyy jumpalla. Saara Rautiola (vas.) ja Salme Maronen toistavat kuntohoitaja Minna Hoolin näyttämät liikkeet tunnol­ lisesti. Tunnelma on kuin kylpylässä, kun rouvat rentoutuvat kasvo­ naamioissaan. Ulla Ikonen-Tuomainen nauttii Marja Marttisen tekemästä käsihoidosta. ”Päivä on ollut ihana. Tämä tuo vaihtelua yksinäisyyteen. Arki muuttuu suuresti, kun mies nukkuu pois”, hän sanoo. Hilkka Korhonen esittelee hoidettuja kynsiään. Hän kannustaa kaikkia osallistumaan virkistystapahtumiin, jos vain mahdollisuuksia on. Virkistyspäivät tulevat todella tarpeen niille leskille, joiden edesmenneen miehen sotainvalidiprosentti oli alle 30. Sitä isomman prosentin invalidien lesket voivat hakea vuosittaista kuntoutusta Valtiokonttorin korvaamana. Tämä, 5. syyskuuta järjestettävä päivä on lajissaan viides. Rahat ovat tulleet piiriltä, osastolta tai Veljesliitolta, kuten tässä tapauksessa. Virkistyspäivään kutsutaan alueella tai järkevän ajomatkan päässä asuvia leskiä. Tänään lesket ovat Kemistä ja Keminmaalta.

39 – lähteminen palkitsee aina! – Olen käynyt lävitse jäsenten saamia palveluja ja perannut sieltä heitä, jotka eivät vastaavaa palvelua saa esimerkiksi valtion tai Lotta Svärdin kautta. Näin varmistetaan, että piirin raha käytetään sitä tarvitseville. Toki jos porukkaa ei saada kasaan, niin otamme osallistujia myös täällä muutenkin käyvistä, Anu sanoo. Osallistuminen mahdollisimman helppoa Virkistyspäivään otetaan viisi rouvaa kerrallaan. Määrä tuntuu pieneltä, mutta kaikki eivät yksinkertaisesti jaksa enää lähteä, ei edes päivän reissulle. Sen vuoksi osallistuminen on koitettu tehdä mahdollisimman vaivattomaksi. – Tähän on helppo osallistua, kun rouvat haetaan kotoa ja talossa kaikki on järjestetty valmiiksi. Päivän päätteeksi heidät viedään takaisin kotiin. Tämä on tärkeää, sillä kuljetukset nousevat helposti esteeksi. Jos matkassa on pienikin kupru, niin se voi estää osallistumisen. Meillä on tapana soittaa rouville ja kysyä kiinnostuksesta, pelkkä kirje ei riitä, sillä se unohtuu helposti. Vielä edellisenä iltana soitamme ja varmistamme, että ovathan he tulossa. Vaivannäkö kannattaa. Siitä kertovat virkistyspäivää viettävien leveät hymyt ja iloinen puheensorina. – On ihanaa järjestää tällaista toimintaa, kun he niin mielellään tulevat ja nauttivat päivästä. Osallistujia olisi varmasti enemmänkin ja osa jaksaisi ottaa vielä viikonkin kuntoutusjaksoja, jos siihen vain olisi mahdollisuus. Puoliso- ja leskijäsenille kuuluvien palvelujen välillä on isoja eroja, jotka johtuvat sotilasvammalain mukaisesti sotainvalidimiehen haitta-asteen suuruudesta sekä asuinpaikasta. He, jotka asuvat kauempana veljeskodeista ja kuntoutuskeskuksista, ovat suppeampien palvelujen piirissä. Eri paikkakunnilla se tarkoittaa sitä, että heille voidaan ostaa käytettävissä olevia palveluja, kuten siivousta, jalkahoitoja ja hierontaa. Jumppaa ja hemmottelua Saarenvireessä rouvien ohjelmasta vastaavat eri alojen ammattilaiset. Kuntohoitaja vetää jumpat, jalkahoitaja laittaa jalat kuntoon ja virikeohjaaja vastaa kokonaisuudesta. Osansa tekevät kaikki tarvittavat, kynnelle kykenevät työntekijät. Usein toimintaa vetää myös talon päivätoiminnan ohjaaja, Paula Posti. – Päivässä on aina jumppaa, jotakin hemmottelua sekä pientä pelailua ja tietysti ruokailut. Pyrimme katsomaan, että ohjelma on aina hiukan erilaista kuin edellisellä kerralla, virikeohjaaja Marja Marttinen kertoo. Hän tietää, että vaikka kuntoutus ja virkistyminen on tärkeää, iso merkitys on myös muiden tapaamisella ja sillä, että he poistuvat kotoaan. – Palaute on todella hyvää ja tällaista saisi olla enemmänkin. Kaikki ovat aina tyytyväisiä ja tulevat hyvälle tuulelle. Tällainen päivä voitaisiin järjestää kerran kuukaudessa ja sekin olisi lopulta vähän, Marja sanoo. l Teksti ja kuvat: Marja Kivilompolo Viimeisenä ohjelmana osallistujat pelaavat tarkkuusheittoa ja päivä lopetetaan ilma­ pallopeliin, missä pallo pyritään pitämään ilmassa tuolilla istuen. Aila Marjamaa (oik.) ja hoitaja Tarja Sorvoja tekevät osansa. Aila on tyytyväinen päivään: ”Parasta on, kun saa olla muiden seurassa. Tämä tuo vaihtelua arkipäivään.” Hilkka Korhonen saa allas­jumpassa henkilökohtaista ohjausta kuntohoitaja Minna Hoolilta. ”Olen kyllä väsynyt kun pääsen kotiin, mutta se on hyvää väsymystä”, Hilkka kiittelee. Pellossa asuva sotainvalidi Hannes Rundgren, 94, (vas) käy talossa säännöllisesti kuntoutuksessa. Keminmaalainen sotainva­ lidi Olavi Lahdenranta, 97, muutti Saarenvireeseen edellisenä päivänä. Käytävällä vastaan tulee talon ja Tornion vanhin asukas, lotta Saara Kanerva, jonka 107-vuotisjuhlia vietettiin tou­ kokuussa. Seuranaan hänellä on kuntohoitaja Minna Hooli. Saara Kanerva nukkui pois seuraavalla viikolla.

Elämän sana iStock.com/Chalabala 40 Yhdessä – yksin l Tarvitsemme lähellemme toisia ihmisiä. Raamatun ensi lehdiltä luemme Jumalan sanan: ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksin.” Ryhmänä on turvallisempi ja tehokkaampi toimia kuin yksin, joukkueena voimme ottaa vastaan vaativammankin tehtävän. Kulunut kesä on ollut lukuisten kokousten ja juhlien aikaa myös veteraaneille. Yhdessä on oltu koolla yhteisten muistojen äärellä. Virret, sana ja saarnat ovat antaneet uutta voimaa ja toivoa pyrkiä eteenpäin kilvoituksen tiellä. Yhdessä jaksamme paremmin kuin yksin. Määränpää on näkynyt selkeänä: ”ei uupua kesken matkaa tien kaitaisen kulkija saa, on määränä siksi jatkaa, kunnes perille saavutaan”. Yhdessä jaksamme paremmin kuin yksin. Juhlissa koolla oltaessa moni on katseellaan etsinyt tuttuja ruotukavereita ja veteraanipäivillä tutuiksi tulleita matkaystäviä. Moni on pettynytkin, kun heistä jotkut ovat jääneet tulematta. Onko ikä jo alkanut painaa, ovatko sairaudet vieneet voimia? Varmaan moni on jäänyt yksin, tai aika on päättynyt? Omaan elämääni kulunut kesä toi suuren muutoksen. Yli 60 vuotta kestänyt yhteinen matka puolisoni kanssa katkesi juhannuksen jälkeisellä viikolla. Pääkaupunkiseudulla asuvat kaksi lastamme olivat suunnitelleet jo keväällä, että he tulevat perheineen luoksemme juhannuksen jälkeen. Suunniteltu matka toteutui vieraittemme matkan aikatauluja myöten. Vierailun ohjelma muuttui. Me saimme aikaa hyvästellä rakkaamme sairaalassa ja saatella hänet viimeiselle portille. Nyt olen yksin. Vai olenko? Näinä päivinä tulee kuluneeksi kolme kuukautta vaimoni pois nukkumisesta. Kuitenkin olen vielä usein mennyt avarassa kodissamme hänen huoneeseensa kysyäkseni häneltä jotain. Ovella olen pysähtynyt: ei hän ole täällä vaan jossakin muualla, aivan lähellä. Korvani olivat kuulleet hänen kutsuvan minua etunimeäni lausuen. Todelta on mielessäni alkanut tuntua se, mitä olen kuullut jonkun ortodoksikristityn sanovan poisnukkuneista: he ovat meidän lähellämme niin kuin Jeesus oli opetuslastensa kanssa pääsiäisestä taivaaseen astumiseensa saakka. Nyt huomaan, että vaikka meille Taivaan Isä antoi pari vuotta aikaa valmistella lopulliseen eroon liittyviä asioita, monen monta asiaa jäi yhdessä pohtimatta. Arvelen, että meillä kaikilla on asioita, jotka tulisi hyvissä ajoin, silloin kun on vielä voimia, huolehtia ja sopia omiemme kanssa. Vain kosketus matkapuhelimen nimiluettelolle, niin kuulen tyttäreni tai poikani äänen. En ole yksin. Vain kosketus matkapuhelimen nimiluettelolle, niin kuulen tyttäreni tai poikani äänen. Saamme kertoa meitä askarruttavista asioista ja tasata taakkojamme. Tai vastaaja on ollut joku ystävä, jolle olen halunnut kertoa miten olen jaksamassa nyt, kun koti tuntuu autiolta. Usein kohtaan heitä, joilla surun polkuja kulkeneina on samanlaisia kokemuksia kuin itselläni. Heillä on hyviksi koettuja lohdun ja neuvon sanoja.

Elämän sana 41 Jumala antoi enkeleitä Poikansa viimeiselle matkalle On helppo kuvitella, että ehtoollispöytään ovat polvistuneet myös perille pääseet omaisemme ja ystävämme. Ehtoollisöytä useimmissa kirkoissa on puolikaaren muotoinen. Sen ääreen polvistuessamme olemme lähellä toisia ehtoollisvieraita. Meidän on helppo kuvitella, että ehtoollispöytään, sen näkymättömälle kaarelle, ovat kanssamme polvistuneet myös perille päässeet omaisemme ja ystävämme. Näin konkreettisesti saamme kohdata poisnukkuneita rakkaitamme. Virressä 142 sanotaan: ”Oi yhteyttä kaikkein pyhien, me vaivassa, he maassa autuuden.” Yhteiselle haudallemme ei tule muistokiveä vaan rautaristi. Sille kiinnitettävästä metallilaatasta voi lukea Herramme lupauksen, joka on kantanut meitä läpi elämämme: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun saakka.” l Ilmo Pulkamo, Lapin veljespappi Sana Herralla on istuimensa taivaissa, ja hänen valtansa alla on kaikki maa. Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te voimalliset sankarit, jotka hänen sanansa kuulette ja hänen käskynsä täytätte. Ylistäkää Herraa, te taivaan joukot, kaikki hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa täytätte. Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa kaikkialla hänen Helsingin Sanomissa oli syyskuun alussa otsikko: ”Stalinin vainoissa kuoli yhtä paljon suomalaisia kuin talvisodassa – Valtiojohto, teettäkää selvitys heidän kohtalostaan”. Katolisella kirkolla on luettelo, joka kertoo keitä on julistettu autuaiksi ja pyhiksi. Lokakuun toiselle päivälle siinä on nimiä pitkälti yli 20. Suurin osa näistä henkilöistä on menettänyt henkensä uskonsa vuoksi. Neljä heistä surmattiin Japanin Nagasakissa 2.10.1622, viisi on marttyyreitä vuodelta 1936 ja yksi on kuollut keskitysleirillä vuonna 1942. Venäjän ortodoksisen kirkon ja Saksan evankelisen kirkon muistopäiväluetteloista löytyy paljon nimiä 1920–1940 -luvuilta. Suurin osa heistä lienee Stalinin ja kansallissosialismin vainojen uhreja. Tällaiset luettelot kertovat vain osan siitä, mitä on tapahtunut oikeasti. Suomen luterilaisessa kirkossa vietettiin viime sunnuntaina mikkelinpäivää. Tuo päivä on jo 400-luvulta lähtien omistettu ylienkeli Mikaelille. Kirkkokäsikirja kertoo, että taistelu, jonka hän kävi pimeyden valtoja vastaan, liittyy pääsiäiseen. Kristus on saavuttanut ratkaisevan voiton pahan valloista, mutta taistelu jatkuu yhä maailmassa. Myöhemmin mikkelinpäivästä on tullut kaikkien enkelien päivä, jolloin tutkiskellaan heidän merkitystään ja tehtäviään. Jumalan sanansaattajina enkelit suojelevat ja opastavat ihmistä ja muistuttavat häntä Jumalan tahdon mukaisesta elämästä. Alkuotsikon luettuaan kriittinen ajattelija ehkä kysyy, missä olivat enkelit näiden tuhansien ja kymmenientuhansien marttyyrien ja vainottujen kohdalla. Miksi heidän kohdallaan ei toteutunut mikkelinpäivän psalmin sana: ”Herran enkeli on asettunut vartioon. Hän suojaa niitä, jotka palvelevat Herraa, ja pelastaa heidät.” (Ps. 34:8) Jumalan toiminnan johdonmukaisuutta tai loogisuutta voimme hakea ehkä Getsemane-kertomuksen kautta. Kiirastorstaina ja pitkäperjantaina Jumala ei pelastanut Poikaansa maalliselta kuolemalta, mutta antoi viimematkalla enkeleitä rohkaisemaan, tukemaan ja vakuuttamaan Jumalan läsnäolosta. Uskaltaisimmekohan ajatella, että näin on ollut edellä mainittujen autuaiden, pyhien ja ”arkipyhien” kohdalla. Jeesus ja hänen enkelinsä ovat lupauksen mukaisesti olleet heidän kanssaan ”joka päivä”. Ja ovat, maailman loppuun asti. Minulle merkittävät virren sanat kuuluvat: ”Kun päättyy kerran matkani, lähetä, Herra, enkeli luoksesi minut tuomaan. Ruumiini kerran kätköön maan nimeesi, Jeesus, siunataan, se ota armos huomaan. Kun herätät sen kuolleista, suo minun taivaan riemussa katsella kirkkauttasi ja nähdä rakkaat kasvosi. Oi Herrani, suot autuuden, suot autuuden, ylistys Herran ikuinen.” (376:3) valtakunnassaan. Ylistä Herraa, minun sieluni! (Ps. 103: 19–22) Kari Luumi, Imatran alueen veljespappi

42 Översättning: Henry Byskata KRIGSINVALIDEN Organ för Krigsinvalidernas Brödraförbund 3 / 2019 Ledare Krigsinvaliderna lämnar Kyyhkylä Kyyhkyläs 50-års jubileum firades år 1977. l Kyyhkylä herrgård ligger i St. Michel på stranden av Saimen. Gårdens historia går tillbaka till 1600-talet och talrika bemärkta personer ur Finlands historia har figurerat under olika skeden av dess historia. Kyyhkylä har också haft en lång historia när det gäl- Markku Honkasalo chefredaktör, styrelseordförande för Stiftelsen Kyyhkylä ler krigsinvalidvården. Nu pågår en betydande förändring, när vården av krigsinvaliderna håller på att ta slut på Kyyhkylä, visserligen mycket senare än vad man hade kalkylerat med i tiden! Krigsinvalidernas historia på Kyyhkylä började redan år 1928, när Frihetskrigets Invaliders Förbund där grundade ett invalidhem för den vita sidan. Våra senaste krigs invaliders historia på Kyyhkylä började under vinterkriget, när sårade från kriget fick vård där. År 1970 överlät Frihetskrigets Invaliders Förbund Kyyhkylä till Krigsinvalidernas Brödraförbund på det villkor att förbundet där uppför ett rehabiliteringssjukhus för krigsinvalider. Kyyhkylä rehabiliteringssjukhus inledde sin verksamhet år 1973. Veli Matti Huittinen var dess första överläkare. Han tjänstgjorde senare bl.a. som överläkare på Kauniala, som ordförande för Brödraförbundet och för Stiftelsen Kyyhkylä. Kyyhkylä fungerade som krigsinvalidernas riksomfattande vårdinrättning, där klienter bodde och/eller tog del av anstalts- vård och -rehabilitering från alla håll i Finland Lappland inberäknat. Tusentals krigsinvalider har där fått god vård under decennier. I början av 2000-talet realiserade Brödraförbundet sin fasta egendom genom att sälja sina vårdinrättningar för att använda de influtna medlen till förmån för servicen av hela medlemskåren. Under åren 2003 och 2004 sålde man Kyyhkylä fastigheter till St. Michels stad. Brödraförbundet och St. Michel grundade Stiftelsen Kyyhkylä att fortsätta verksamheten vid rehabiliteringssjukhuset. Avsikten med stiftelsen var att först vårda krigsinvaliderna och veteranerna från våra krig och efter det andra invalider och åldringar. I det att krigsinvalidernas antal avtog skulle anstaltsplatserna fyllas med åldringar och invalider från St. Michel. Så blev det ändå aldrig. St. Michel hade fram till år 2016 till sitt förfogande en patientavdelning, men staden var inte villig att utöka mängden av sina anstaltsplatser. Staden överförde år 2016 sin social- och hälsovårdsverksamhet till sjukvårdsdistriktet

43 ”Vården håller på att avslutas, visserligen mycket senare än vad man hade kalkylerat med från början.” Det viktigaste för Krigsinvalidernas Brödraförbund var att på Kyyhkylä garantera krigsinvaliderna en god och kvalitativ vård ända till slutet i enlighet med av Statskontoret uppsatta kvalitetskrav. Stiftelsen Kyyhkylä inledde på hösten 2017 överläggningar med Essote för att överföra krigsinvalidvården att skötas av dem. Överläggningarna tog ett drygt år och avslutades som resultatlösa. Stiftelsen måste söka sig nya alternativ. Ett sådant var att vårda krigsinvaliderna i den gamla herrgårdsbyggnadens övre våning m.a.o. en ”återgång till det gamla”. Detta var dock inte möjligt enligt räddningsmyndigheterna. Uppståndelsen våren 2019 kring vården av åldringar påverkade också lösningarna – förhoppningsvis på ett positivt sätt. Man sökte med ljus och lykta efter en god samarbetskumpan. ”Man sökte med ljus och lykta hitta en god samarbetskumpan” En god, kvalitativ vård av krigsinvaliderna förutsätter också i fortsättningen ”bredare axlar”. Omfånget av verksamheten bör vara tillräcklig för att en god vård skall vara möjlig. Styrelsen för Stiftelsen Kyyhkylä beslöt i juni 2019 sälja krigsinvalidernas anstaltsvård och de övriga former av service för krigsinvaliderna Statskontoret finansierar till Mehiläinen Hoivapalvelut Oy (ung. Mehiläinens omvårdnadsservice). Stiftelsen hoppas, att denna ”Kyyhkylä-anda”, som innebär en hemliknande, rehabiliterande, stimulansväckande och individuell vård, fortsättningsvis kan råda på Marskens Villa (Villa Marski). Det är viktigt, att personalen överfördes tillsammans med krigsinvaliderna, så att de kända, trygga vårdarna fortsättningsvis ger dem omvårdnad. När vården av krigsinvaliderna överförs till annat håll, fortsätter den övriga rehabiliteringen på Kyyhkylä såsom fpa-rehabilitering och kommunernas konditionsremonter. Krigsinvaliderna, deras anhöriga och vårdare har tagit emot flyttningen som ägt rum från åkrarna vid Kyyhkylä till närheten av torget i St. Michel till Marskens Villa på ett positivt sätt. Styrelsen för Stiftelsen Kyyhkylä värdesätter högeligen det sätt på vilket krigsinvaliderna under årtionden har vårdats på Kyyhkylä och tackar alla dem som har deltagit i vården av krigsinvaliderna. En era tar slut, men på detta sätt är en kvalitativ vård av krigsinvaliderna tryggad också i fortsättningen. l Juristen Krigs- och militärinvalidernas militärskadelag – veteranerna har sin egen lag om rehabilitering l Krigs- och militärinvalidernas ersättningar och service baserar sig på militärskadelagen. De utgör skadeersättning för skador och sjukdomar förorsakade av krig eller tjänstgöring. Den år 1948 stiftade och efter det tiotals gånger ändrade militärskadelagen utgör grunden för den lagstiftade servicen till krigsinvaliderna och militärinvaliderna samt till deras anhöriga. Noggrannare direktiv gällande krigsinvalidernas kommunala service finns i de direktivbrev Statskontoret årligen ger ut. Det nyaste direktivet är följande: Ersättning till kommunerna och samkommunerna för den service som dessa ger till krigsinvaliderna Direktiv 2019. Där definieras vilken service gällande öppen vård och anstaltsvård ersätts och beräkningsgrunderna för de ersättningar staten utbetalar till kommunerna. Kommunernas uppgift är att till utgången av december presentera för Statskontoret en uppskattning gällande omkostnaderna för följande år för att förskottsbetalning skall kunna fastställas. och fronttecken är densamma som krigsinvaliderna får ta emot. Krigsinvalidernas och veteranernas service baserar sig också i fortsättningen ändå på två olika lagar, gällande vilka Statskontoret för vardera lagen också ger särskilda direktiv till kommunerna. Under höstens lopp publicerar Statskontoret brev med direktiv gällande den förnyelse av lagen som förverkligas från november månads början Stödservice gällande krigsveteranernas boende i hemmet. Brevet innehåller direktiv för kommunerna gällande former av service och hur man fakturerar för dessa. Detta att olika former för öppen service till veteranerna förändras att bli lagstadgade borde inte inverka på krigsinvalidernas olika serviceformer. l Den öppna servicen för veteraner blir lagstadgad Lagen om veteranernas rehabilitering förändras från 1.11.2019. Från november månads början ersätter staten den öppna service gällande social- och hälsovården som kommunerna och samkommunerna anordnar för veteranerna samt stödet för anhörigvården. Den kommunala ersättningsgilla öppna servicen som kommunerna tillhandahåller för veteraner med frontsoldattecken, fronttjänsttecken Seppo Savolainen generalsekreterare iStock.com/artisteer (senare Essote). När krigsinvalidernas antal minskade, trädde inte i stället i enlighet med de tidigare planerna invalider och åldringar från St. Michel. I detta läge måste Stiftelsen Kyyhkylä börja skaffa fram nya baselement för sin verksamhet, effektiverat serviceboende, Fpa-rehabilitering, städernas konditionsremonter och andra former av välmåendeservice. För detta ändamål uppförde man Rusthållets hotellinkvarteringsutrymmen.

44 Statskontoret Vilka olika former av service får krigsinvaliden från sin kommun? l iStock.com/CasarsaGuru Krigsinvaliderna har utgående från militärskadelagen rätt att från sin kommun erhålla den hemservice som behövs. De former av service som beviljas är service i enlighet med lagen om socialvård såsom vård-, måltids- och städservice. Dessa beviljas utgående från en kartläggning av servicebehovet. Här följer en tabell gällande de vanligaste formerna av service kommunen beviljar. l NYLAND Banmästargatan 9 C, 00520 Helsingfors Tel. 09 4785 0225 Nylands distrikt firade sitt 75-årsjubileum på Krigsinvaliddagen 18.8. Nylands distrikt grundades i Hyvinge 10.12.1944 och 75-årsjubileet firades litet i förtid i Tusby på Krigsinvaliddagen 18.8. En diger skara gäster deltog i Tusby församlings söndagsmässa, varefter man Service som stöder krigsinvalidens möjlighet att bo hemma Former av service Ersätts Måltidsservice Måltidsservice till hemmet eller lunchsedlar Hemservice- och hemvård Service gällande bad, städning och klädvård, vårdservice, som stöder att man klarar sig hemma och hemsjukvård (dag-, natt- och hemsjukhusvård). Medicinal rehabilitering efter en operation. Arbeten på gården Klippning av gräsmatta, snöarbeten, rengöring av takrännor, vedklyvning Hjälpmedel Hjälpmedel som ansluter sig till den medicinala rehabiliteringen t.ex. efter en operation Service som stöder rörligheten Att sköta ärenden och assistentservice som har dem att göra, resor till ett rekreationstillfälle inom den egna kommunen eller grannkommunen Rekreationsutfärder Transporter, mat- och kaffeservering, resekostnader för följeslagarna Stöd för anhörigvård Anhörigvårdarens arvode, pensionsavgifter och avgifter för olycksfallsförsäkring, vårdarens lagstadgade semester och vården av vårdtagaren under anhörigvårdarens semester Trygghetsservice Trygghetstelefon, trygghetsalarm (armband) och besök till följd av alarm nedlade en krans på hjältegraven och en blomsteruppsättning vid Pro Patria-hederstavlan med de stupades namn. Efter kyrkkaffet med tårta, som soldathemssystrarna bjöd på, var det dags för festen i Tusby församlingscenter. Hälsningsorden framfördes av distriktets ordförande Jaakko Torppa. Efter honom var det Martti Toivanens tur att stå för brödraprästens hälsning. Kellokoski musikkår inledde högtidligt med Jägarmarschen under ledning av kapellmästare Rikupetteri Aaltonen. Efter det fick vi lyssna till Majakkasaari (Fyrön) och Muistoja Pohjolasta (Minnen från Norden). Festtalet hölls av fil. mag. Juhani Vakkuri. Kantor Eero Hartikainen framförde tillsammans med sin son Paulus Hartikainen styckena Till fos- terlandet och Hurtti Ukko (Hurtiga gubben). Hälsningar vid festen framfördes av ordförande för kommunfullmäktige i Tusby Kati Lepo­ järvi, kaplanen i Tusby församling Lauri Seppänen samt Brödraförbundets generalsekreterare Seppo Savolainen. Tusby manssångare framförde som avslutning Suomalaisen rukous (Finländarens bön), Veteranens aftontapto och Finlandia. Festen mynnade unisont ut i Vårt land. Tänk så fint Sibelius verk Jägarmarschen och Finlandia tonade vid festen, som hölls i närheten av Tusby Strandväg! Vid festen överräcktes förbundets högsta utmärkelse förbundets standard med frihetskorsets emblem och band till Borgåbon Lars Stenström. Förtjänstkorset igen överräcktes till Juha Koskenranta från Träskända. Varma gratulationer till mottagarna av dessa utmärkelser! Veteranorganisationernas gemensamma kyrkhelg firades i Hyvinge 8 september. Kallelsen hade hörsammats av dryga 200 medlemmar från huvudstadsregionen och Nylands område med medhjälpare. Ni tillönskas en god fortsättning på hösten! Satu Jelkälä-Blomqvist Distriktets dag kommer att firas fredag 25.10. i Riihimäki. Inbjudan med närmare direktiv har sänts ut till avdelningarna och sektionerna.

45 På sommarfesten på Pörkenäs 12.08. erhöll krigsinvaliden Arne Björk från Jakobstad krigs­ invalidernas förtjänstkors. Med på foto också Agneta Ranta. KUST-ÖSTERBOTTEN Jeansborgsvägen 1 A, 66900 Nykarleby Tel. 050 382 5257 Hösthälsningar från distriktet Vi har i år igen på sensommaren firat sommarfester på tre olika platser inom distriktet. På Pörkenäs utanför Jakobstad firade vi tillsammans med ortens veteraner den 12.08. och vi fyllde matsalen på lägerområdet till sista plats. Vestersundsby spelmän underhöll med musik och på festen erhöll krigsinvaliden Arne Björk krigsinvalidernas förstjänstkors. Den 22.08. var det så dags för sommarfest på Linds kök i Närpes också nu i samarbete med veteranavdelningarna. Boris Teirfolk och Fred Berg spelade och sjöng och som all- tid serverades god och färgrik mat, mycket frukt och grönsaker. På Berny’s restaurang invid Replotbron i Korsholm firades Vasa-områdets sommarfest den 29.08. i gassande högsommarvärme. Kvevlax-gillet skötte om musikunderhållningen. Krigsinvaliden Yrjö Savola från Vasa erhöll Krigsinvalidförbundets miniatyrflagga med frihetskorsets tecken och band. Vid alla festtillfällena har distriktets ordförande Markku Ranta och brödraprästen Tor-Erik Store medverkat. Vi är glada för att våra fester fortfarande drar en talrik publik! Trevlig höst till alla! iStock.com/Juhku Brödrapräst Tor-Erik Store sänder iväg kranspatrullen (Birgit Sund och Raimo Latvala) på sommar­festen 29.08. på Berny’s restaurang. Carola Lagerström – ny servicerådgivare på Bottenhavets sjukhem/Geritrim Carola Lagerström började arbeta som närvårdare på Bottenhavets sjukhem/Geritrim år 1995. Som fotvårdare har hon arbetat sedan år 2003 och i april i år övertog hon uppgiften som servicerådgivare. Carolas telefonnummer är 040 544 6114 och epost adress är carola. lagerstrom@geritrim.fi. Sommarfest 22.08. på Linds kök i Närpes. Fr.v. Per-Erik Rosenback, Albert Nordström, Åke Kvarngård och Levi Berglund. Vi gratulerar Birger Inves 100 år Krigsinvaliden Birger Ingves fyllde 100 år den 12 juli och firade med många gäster i restaurang Lokalgrottan på Bötombergen i Kristinestad. Birger tillfångatogs under dramatiska former under fortsättningskriget i juli 1944. Spillror ur en grupp ur Finlands kustartilleriregemente 22 fanns på ön Teikarsaari i Viborgska viken, men var utträngda till stranden. Birger och flera andra soldater försökte fly och tog hjälp av några brädlappar och började simma. Soldaterna togs dock tillfånga av en rysk båt och fördes först till Trångsund och sedan till ett ryskt fångläger i Tjerepovets. Livet i fånglägret var mycket svårt och Birger kom hem till Skaftung först till julen. Efter kriget har Birger arbetat som jordbrukare i hembyn Skaftung. Han är änkling och han har tre barn och många barnbarn och barnbarnsbarn. Birger bor numera på Bottenhavets sjukhem/Geritrim i Kristinestad. Där trivs han bra och deltar aktivt varje dag i motions- och annat program.

46 Henkilö Asevelvollisena vammautuneiden tukena l Asevelvollisena vammautuneiden tuki ry on tehnyt tärkeää työtään jo 12 vuoden ajan. Työtä riittää yhä kun yhdeksi suurimmista haasteista nousee se, kuinka tavoittaa heidät, joita yhdistyksen toiminta palvelee. Tiedonsaannin haasteen tuntee omakohtaisesti yhdityksen puheenjohtaja Ilkka Kouri. Itsekin asevelvollisena vammautunut Kouri sai tiedon yhdistyksestä vasta kaksi vuotta sitten, kun aihe nousi esille eräässä kokouksessa. – En ollut aikaisemmin edes kuullut yhdistyksestä, joten katsoin sen netistä ja liityin saman tien jäseneksi, Kouri kertoo. Yhdistyksen puheenjohtaja Ilkka Kouri on itsekin asevelvollisena vammautunut. Uudet kanavat Yhdistyksen näkyvyyttä eri medioissa pyritään kasvattamaan, ja etenkin nuorten tavoittaminen on avainasemassa. Se taas vaatii uudenlaista ajattelutapaa: artikkeli Helsingin Sanomissa tai juttu YLEn uutisissa ei enää toimi, sillä nuoret etsivät uutisensa muualta; netistä ja sosiaalisesta mediasta. Yhdistyksellä onkin oma some-vastaava. – Toivotaan, että sitäkin kautta saadaan levitettyä tietoa eri puolilla Suomea pidettävistä infotilaisuuksista, joita järjestetään yhteistyössä kuntoutuskeskusten kanssa. Esimerkiksi lokakuussa meillä on asevelvollisena vammautuneille infotilaisuus 8.10. Infot ovat tärkeitä, sillä niissä kuulee, millaisia hoitoja ja palveluja on saatavilla ja kuinka yhdistys voi olla asevelvollisena vammautuneen ja hänen perheensä tukena. Tietoa hakevat myös nuorten vanhemmat, jotka ovat usein yhteydessä yhdistyksen sosiaa­lipäällikköön Jan Johanssoniin. Työt jaetaan Ilkka Kourista tuli yhdityksen puheenjohtaja vuosi sitten, kun pestiä pitkään ja ansiokkaasti hoitanut Alpo Penttinen ilmoitti jäävänsä pois. Kouri oli tullut yhdistyksessä tutuksi, sillä hän oli osallistunut vuosikokouksiin ja infotilaisuuksiin. Yhdistyksen ajama asia on tärkeä, joten Kouri lupautui olemaan käytettävissä puheenjohtahan tehtävään. – Alpo antoi tarvittavaa materiaalia ja opasti tehtävään hyvin. Olen saanut paljon tietoa ja tukea myös Janilta, jonka kanssa palaveroin kerran kuussa, Kouri kertoo yhdistyksen toimistolla Invalidiliitossa, jonne hän on tullut tapaamaan Johanssonia. Kourin mukaan heillä on hallituksessa hyvä porukka, jonka kesken työtehtäviä saa jaettua eikä kenenkään tarvitse tehdä yksin. – Yksin ei tarvitse tehdä, vaan kaikki ovat tässä mukana täysin rinnoin ja päätökset tehdään yhdessä. Työtehtävät ovat monipuolisia, sillä yhteistyötä tehdään useiden eri toimijoiden ja tahojen, kuten mm. Valtiokonttori, Varusmiesliitto, Puolustusministeriö, Pääesikunta, STEA ja Vakuutuskuntoutus, kanssa. Asevelvollisena vammautuneiden tuki ry on onnistuneesti vakiinnuttanut asiantuntijaroolinsa. – Kun esimerkiksi STM valmistelee meitä koskevaa lakia, kutsutaan meidät antamaan lausuntoja. Lisäksi olemme osallistuneet eduskunnan valiokunnan kuulemisiin, Kouri ja Johansson kertovat. Jäsenistö kolmen lain piirissä Suomessa asevelvollisena vammautuu vuosittain noin 1100 varusmiestä ja pysyvä vamma jää heistä noin 40:lle. Tällä hetkellä sotilasvammalain mukaista korvausta pyvystästä vammasta saa 1928 henkilöä. Iso jäsenistö on jakaantunut siten, että he ovat vammautumisvuotensa perusteella kolmen eri lain piirissä. Suurin osa kuuluu sotainvalideille tutun sotilasvammalain piiriin, jos he ovat vammautuneet ennen vuotta 1991. – Tässä porukassa nuorimmat ovat 19-vuotiaita ja vanhimmat 90-vuotiaita eli ikäeroa on 70 vuotta, Kouri sanoo. Vuonna 1991 ja siitä myöhemmin vammautuneille tehtiin oma lainsäädäntö, sotilastapaturmalaki, jonka piiriin kuuluu n. 700 vammautunutta. Uusi laki paikkasi vanhemman lain puutteita ja toi rahalliset korvaukset nykyaikaisemmiksi mutta esimerkiksi kuntoutusoi- SOTAINVALIDI Julkaisija: Sotainvalidien Veljesliitto Päätoimittaja: Markku Honkasalo Viestintäpäällikkö: Marja Kivilompolo Viestintätoimikunta : puheenjohtaja Markku Honkasalo, Juha Laikari, Marja-Liisa Taipale, Marko Hakala, Lasse Lehtinen, Christian Wallin, Matti Ylönen ja Marja Kivilompolo Lehden aineisto ja juttuvihjeet: Sotainvalidi-lehti, Ratamestarin­katu 9 C, 00520 Helsinki, p. 044 524 2243, marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi Painopaikka: Savon Paino Oy Sotainvalidi ilmestyy neljä kertaa vuodessa. 79. vuosikerta. Sotainvalidi-lehden aikataulut vuodelle 2019: aineisto ilmestyy 4/2019 8.11. 4.12. Levikki: 15 700 ISSN: 0049-1349 Tilaukset ja osoitteenmuutokset puh. 09 478 500 tai si-lehti@ sotainvalidit.fi

47 keus on sotilasvammalaissa kattavampi. Viimeisin muutos sotilastapaturmalakiin astui voimaan vuoden 2019 alussa, ja se nosti omaisille maksettavia korvauksia kuolemantapauksen sekä pysyvän haitan sattuessa. Nyt yhdistyksen yksi tärkeistä tehtävistä on seurata lain toteutumista sekä pyrkiä parantamaan kielteisistä päätöksistä valittamisen mahdollisuutta, jotka nyt ovat melko rajalliset. niin se herättää huolta vanhemmissa, jotka ovat yhteydessä meihin ja kysyvät neuvoa tilanteeseensa. Vakuutusalan kouluttamana voisi myös opiskella uuteen ammattiin, kun vain näkisi vammansa ylitse. – Paljon on kiinni nuoren omasta halusta ja mielenkiinnon kohteista, Kouri sanoo. Tavoittamattomat jäsenet Kouri toivoo, että asevelvollisena vammautuneet löytäisivät yhdistyksen ja liittyisivät siihen, sillä apua ja tukea on tarjolla. Lisäksi heillä on käytettävissä Invalidiliiton lakimies, joka voi auttaa päätösten ja valitusten kanssa. Yksi tukimuoto nousee yhä ylitse muiden. – Vertaistuki. Kaikki haluavat kuulua porukkaan, jossa on muita samanlaisia. Kenekään ei tarvitse jäädä yksin, Kouri kannustaa. Kaikkiaan asevelvollisina vammautuneita on reilut 2600, mutta vain 155 on yhdistyksen jäsenenä. Näistä muista Kouri on huolissaan, sillä tarvetta tuelle ja neuvonnalle varmasti olisi mutta tietosuojalaki estää tiedonkulun apua tarvitsevien ja sitä tarjoavien välillä. – Emme voi saada yhteyttä heihin, jotka eivät ensin ole meihin yhteydessä, Ilkka Kouri kiteyttää. Kouria huolestuttaa näiden tavoittamattomissa olevien elämäntilanne, sillä se voi olla otollinen syrjäytymiselle. – Vammautuessa kaikki suunnitelmat muuttuvat. Jos nuori jää kotii ja passivoituu, Vertaistuki yhä tärkeää Lahjoitus kuntoutukseen – osallistujia haetaan Asevelvollisena vammautuneiden tuki ry sai Suomen Vapaamuurarien Suurloosilta lahjoituksen käytettäväksi asevelvollisena vammau- tuneiden kuntoutukseen. – Etsimme asevelvollisena vammautuneita tätä lahjoitusta käyttämään. Tarjolla olisi viikon kuntoutusjakso Oulunkylän kuntoutuskeskuksessa Helsingissä, Kunnonpaikassa Siilinjärvellä ja Laitilan terveyskodissa tai sitten esimerkiksi vuoden sali- tai uimahallikortti, Kouri kertoo ja kehottaa kaikkia kiinnostuneita ottamaan yhteyttä yhdistykseen. Lisätietoja: www.asevelvollisenavammautuneet.fi tai sosiaalipäällikkö Jan Johansson p. 040 673 2453 tai jan.johansson@asevelvollisenavammautuneet.fi Teksti ja kuvat: Marja Kivilompolo Ratkaise ristikko! Ratkaise kuvaristikko ja lähetä ratkaisu­ sanat 8.11. mennessä sähköpostitse osoitteeseen marja.kivilompolo@ sotainvalidit.fi tai postitse osoitteeseen Sotainvalidi-lehti, Ratamestarinkatu 9, 00520 Helsinki. Merkitse sähköpostiin tai kirjepostiin sana Ristikko. Oikein vastanneiden kesken arvotaan palkintoja. Edellisen krypton ratkaisusana oli LASI. Arvonnassa palkinnon voittivat Eeva Kääriäinen Kuopiosta ja Mikko Kurki Haukiputaalta. Onnea voittajille! Puheenjohtaja Ilkka Kouri ja sosiaalipäällikkö Jan Johansson tekevät tiiviisti yhteistyötä. Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake l Merkitse haluamasi tuotteiden kappalemäärä lomakkeeseen ja kirjoita yhteystietosi lomakkeen kääntöpuolelle. Leikkaa lomake irti ja postita se meille. Postimaksu on maksettu puolestasi. l Tilaukset oheisella tilauslomakkeella tai puhelimitse 09 478 500. l Lasku tulee tuotteen mukana. Hintoihin lisätään postituskulut. l Kiitos tilauksestasi! Myynnissä nyt Tuote kpl hinta Sotainvalidit edellä käyden -historia (sis. postituskulut) ______ 20 € Sota ihmisessä -kirja (sis. postituskulut) ______ 15 € Juhlasolmio ______ 12 € Juhlasolmio + solmionpidike ______ 25 € Juhlasolmio solmulla ______ 18 € Juhlasolmio solmulla + solmionpidike ______ 32 € Solmionpidike ______ 18 € Juhlahuivi ______ 14 € Taskukalenteri 2019 ______ 5,5 € Kirjoita osoitteesi lomakkeen kääntöpuolelle Tuote kpl hinta Salkokilpi ______ 25 € – ruotsinkielinen ______ 25 € Sotainvalidin rintamerkki (jäsenille) ______ 7€ Puolisojäsenen rintamerkki ______ 7€ Tukijäsenen rintamerkki ______ 7€ Hautakivitunnus ø 6 cm ______ 9€ Uurnahautatunnus ø 2 cm ______ 7€ Maksu laskulla, joka tulee tuotteiden mukana. Hintaan lisätään postituskulut ellei toisin mainita.

Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake Merkitse tilauksesi lomakkeen kääntöpuolelle Sotainvalidien Veljesliiton tuotteiden myyntituotto käytetään sotainvalidityöhön. Rastita oikea ruutu, kiitos! Kyllä kiitos! Pyydän, että lähetätte merkitsemäni tuotteet alla olevaan osoitteeseen. Osoitteeni on vaihtunut. Pyydän, että lähetätte lehden alla olevaan uuteen osoitteeseeni. Kirjoitan oheen myös vanhan osoitteeni. Haluan perua lehden tilauksen. Sotainvalidien Veljesliitto maksaa postimaksun Lehden tilaaja on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Haluan perua lehden tilauksen. Nimi ________________________________________________________________________ Osoite _______________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka __________________________________________________ Puh. ________________________________________________________________________ Mahdollinen vanha osoite ____________________________________________________ Postinumero- ja toimipaikka __________________________________________________ Sotainvalidien Veljesliitto Tunnus 5003826 00003 Vastauslähetys