ympäristönsuunnittelun, rakentamisen ja hoidon ammattilehti Viherympäristö 6/19 | 13,00 € YMPÄRISTÖN VALAISTUS TEEMA TAIMITARHAT Kotimaiset taimimarkkinat

NOALE PENKIT - PÖYDÄT kalusteet.elpac.fi 010 219 0716 | myynti@elpac.fi

SISÄLLYS 6/2019 5 PÄÄKIRJOITUS 6 Pikku-uutiset TUTKITTUA 35 Kaupunkiympäristön moni- muotoisuuden lisääminen KESY 42 Ankkapuiston uusiomas sahanke TUTKITTUAI 44 Kierrätyslannoitevalmisteille laatujärjestelmä SEURAKUNTA 46 Seurakuntapuutarhurit koolla Turussa KOLUMNI 51 Työturvallisuudesta VYL 62 Viherympäristöliiton palsta Jyväskylän valoviikot. Aukion valokatosten valoteho ja väri muuttuvat, kun ihmiset käyvät niihin istumaan. Kuva Riikka Palvaila. Jyväskylän Kirkkopuisto muuttui pimeässä valon ja äänen voimasta Taikapuistoksi, mutta keräsi ihailijoita myös päivänvalossa. Suunnittelu Flowers of Life -valotaidekollektiivi. Kuva Riikka Palvaila. Dynaamisen kasvillisuuden kasvualusta kannattaa rakentaa kerrokselliseksi. Se mukailee maaperän luontaista rakennetta. Kerroksellisuus edesauttaa maaperän prosessien toimintaa. Raumalla Parkkialueiden ja kulkuteiden väleissä on istutettuja saarekkeita. Erivärisiä ja muotoisia kiviä on käytetty runsaasti sekä istutuksissa että erottamaan alueita. Kuva Tero Elsilä.. Moskovan ydinkeskustaan, aivan Kremlin kupeeseen on valmistunut uusi puisto Zaryadye. Kuva Seppo Närhi. TEEMA VALAISTUS ja TAIMIVILJELY 10 Elämyksellinen puisto Ouluun 17 Koe valo 20 Valon kaupunki -seminaari 24 Euroopan suurin taimitarha- koneiden näyttely Saksassa 28 Taimitarhatuotanto keskittyy MAISEMASUUNNITTELU 30 Jyväskylän viherpolitiikka uudistettu 32 Ympäristötietoa pitäisi ymmärtää 48 Dynaamiset istutukset 58 Puutarhakaupunki Hennaa visioimassa VIHERRAKENTAMINEN 38 Merikaupungit parantavat ilmettään, Uusikaupunki 40 Suvitie uusiutui Raumalla ULKOMAILTA 52 Viherrakentamista oppimassa Japanissa, osa II 55 Zaryadyen puisto Moskovassa VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 | 3

Täyssähköinen Avant e6 on ensimmäinen litiumionakulla varustettu kuormaaja. Se on samaa kokoluokkaa kuin tuttu Avant 500-sarja. Kahdella sähkömoottorilla varustettu e6 on päästötön, hiljainen ja käyttökustannuksiltaan hyvin edullinen. Akkukäyttöisellä kuormaajalla voidaan tehdä töitä täydellä teholla ilman päästöjä ja se soveltuu erityisen hyvin sisätiloihin. • Li-ion-akku, 2-6 tunnin toiminta-aika • 100 % sähkökäyttöinen kuormaaja • Täysin päästötön, erittäin hiljainen • 1 tunnin pikalataus mahdollisuus • Paino 1400 kg, nostokyky 900 kg • Työhydrauliikka 30 l/min • Akun kapasiteetti 13,8 kWh Syyskampanja 24.900 € alv 0% Paketti sisältää Avant 530 peruskoneen, puomin vakaajan, moottorinlämmittimen, työvalosarjan (700 lumen) ja 6-toimisen joystickin. Suositushinta: 28 761€ alv 0 % Kampanja-aika 1.10.-31.12.2019 (03) 347 8825 myynti@avant.fi www.avant.fi

PÄÄKIRJOITUS Kiitos Puutarhaliitolle Tämä numero on viimeinen Puutarhaliiton kustantama. Vuoden 2020 alusta Viherympäristö siirtyy Viherympäristöliiton omistamaksi lehdeksi. Muutos ei aiheuta käytännössä näkyviä muutoksia. Lehteä on tehty vuodesta 1993 lähtien erityisesti viheralan ammattilaisille ja tässä vaiheessa ei toimituspolitiikka muutu. Viherympäristö lisäksi kerran vuodessa ilmestyvä Vihreä Kirja on suunnattu pääosin viheralan sidosryhmiin. Vihreä Kirja on ollut merkittävä viheralan markkinointikeino ja tiedotuskanava alasta ulospäin. Viherympäristö-lehti perustettiin kaksi vuotta Viherympäristöliiton perustamisen jälkeen. Lehti alkoi ilmestyä vuonna 1993. Liitolla ei siinä vaiheessa ollut resursseja kantaa kustannusvastuuta. Nyt tilanne on toinen, liiton vahvistunut talous mahdollisti lehden ostamisen. Lehden omistajuuden myötä viheralan järjestöjen sitoutuminen omaan ammattilehteen vahvistuu. Moni yhdistys on tilaamassa lehden jäsenmaksuun sisältyen. Lämmin kiitos Puutarhaliitolle pitkäaikaisesta lehden tukemisesta ja taloudellisen perustan luomisesta. Yhteistyö sujui kaikki nämä vuodet erinomaisesti. Seppo Närhi päätoimittaja ISSN: 1237 – 0932 Viherympäristö-lehti, 27. vuosikerta Julkaisijat Puutarhaliitto ry, puh. (09) 584 166 Viljatie 4 C, 00700 HELSINKI ja Viherympäristöliitto ry, puh. 09 584 166 www.vyl.fi viherymparisto@viherymparisto.fi www.viherymparisto.fi, www.vihreakirja.fi Toimitus Päätoimittaja: Seppo Närhi puh. (09) 5841 6505, 0400 419 085 seppo.narhi@viherymparisto.fi Vakituiset avustajat Hanna Tajakka Ulkoasu Timo Huopalainen Taitto Puutarhaliitto ry / Agneta Järvenpää Tilaukset ja osoitteenmuutokset puh. (09) 5841 6501, 5841 6503 Tilaushinnat v. 2019 sis. 10 % alv • kestotilaus 55 euroa • vuositilaus 68 euroa • opiskelijatilaus 34 euroa • irtomyynti 13.00 euroa Ilmoitukset Media Bookers, Hannu Pyykkö p. 050 2250 hannu.pyykko@mediabookers.fi www.mediabookers.fi Ratakuja 1 LT 1, 01300 Vantaa Ilmoitushinnat e (alv 0) 1/1 4-v 1.350 euroa 1/2 4-v 1.050 euroa 1/4 4-v 780 euroa Kysy Ensin Meiltä -hakemisto alk 720 euroa/ 6 ilmoituksen sarja sis. verkkolinkki Banner alk 250 e/2 kk jakso www.viherymparisto.fi -sivustolla Toimituskunta Kaupunginpuutarhurien Seura ry Taina Suonio, Puutarhanrakentajat ry Vesa Koskikallio, Metsätoimihenkilöt, Meto ry Suvi Saastamoinen, Suomen Maisema-arkkitehtiliitto ry Timo Taulavuori, Puutarhaliitto ry Markku Husso Seurakuntapuutarhurit ry Sami Kiema, Suomen Puunhoidon yhdistys ry Jyri Uimonen, Taimistoviljelijät ry Outi Tahvonen, Maisemasuunnittelijat ry Viher- ja ympäristörakentajat ry Viher- ja puutarha-alan opettajat ry Kirjapaino Forssa Print Tämän lehden tilaajarekisteriä voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Viherympäristö verkossa VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 | 5

AJANKOHTAISTA Lappset Group tuo markkinoille tekonurmen luonnollisen täyteaineen, puurouheen Lappset Group on ollut ympäristöasioiden edelläkävijä yrityksen perustamisesta 1970-luvulta lähtien. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi, urheilualueiden ympäristöystävällisyyden lisäämiseksi ja pelaajien turvallisuuden vahvistamiseksi Lappset Group tuo ensimmäisenä yrityksenä Euroopan markkinoille 100 % luonnollisen täyteaineen, Lappset Puurouheen. Puurouhe on rekisteröity tavaramerkki. Luonnollisin täyteaine tekonurmelle Lappset Puurouhe on luonnollisin vaihtoehto muille tekonurmen täyteaineille. Puurouhe on valmistettu 100 % männystä, jonka ansiosta sen mukana ei leviä ympäristölle haitallisia yhdisteitä tai muita myrkkyjä. Se soveltuu sekä sisä- että ulkokäyttöön. Kun puurouhe tulee elinkaarensa päähän jalkapallokentällä, sitä voidaan käyttää esimerkiksi mullan rikasteena tai kuorikatteena. Puurouheen kuuluu päätyä luontoon jatkaakseen sen luonnollista kiertokulkua, joten sen kierrätys ei vaadi erityistä teollista prosessia kuten esimerkiksi biomuovi. Vastaus markkinoiden tarpeisiin Tekonurmien täyttöaineena käytetty kumirouhe on herättänyt paljon keskustelua jalkapalloväen piirissä mikromuovin, pölyävyyden ja roiskumisen vuoksi. Laadukkaan jalkapallotekonurmen tae on laadukas täyteaine, Viherympäristö siirtyy Viherympäristöliiton omistukseen Viherympäristö-lehti siirtyy 1.1.2020 Viherympäristöliiton omistamaksi. Lehden kustantaja oli lehden perustamisesta vuodesta 1993 Puutarhaliitto ry. Puutarhaliiton ja Viherympäristöliiton kesken oli kustantaja-julkaisija -sopimus, jonka perusteella lehden taloudesta vastasi Puutarhaliitto mutta sisällöstä Viherypäristöliitto. Tästä sopimuksesta johtuen lehden ainoa palkattu työntekijä oli Puutarhaliiton palkkalistoilla. 6 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 Lehden toimituspolitiikka ei omistuksen vaihtuessa muutu. Lehden pääkohderyhmä ovat viheralan ammattilaiset. Lehden B-julkaisuna julkaistava Vihreä Kirja leviää huomattavasti viheralaa laajemmalle sidosryhmiin. Vihreän Kirjan merkitys on tuoda esille viheralan eri ammattilaiset yhteystietoineen, kertoa alan ajankohtaisista asioista sekä julkaista viheralan tuote- ja tavarantoimittajien ilmoituksia. joka ei roisku ja leviä ympäriinsä. Vähäinen roiskuminen laskee mahdollisuutta siihen, että täyteaine leviäisi vaatteiden ja varusteiden mukana kentän ulkopuolelle, ympäristöön ja koteihin. Lappset Puurouheen kulkeutuminen kentän ulkopuolelle ei ole kuitenkaan haitta luonnolle tai terveydelle. ”On aika siirtyä kumirouheesta tulevaisuuteen, jossa puurouhe on tekonurmikenttien ensisijainen täyteaine”, kertoo myyntipäällikkö Pasi RiikonenLappsetilta. täyttämiseen. Puurouhe täyttää täysin FIFA Quality -ohjelman ja Palloliiton vaatimukset. FIFA Quality Program lisenssin haltija on FIFA Licencee tai FIFA Preferred Producer, jonka nimissä kentän sertifiointi suoritetaan. Esimerkiksi liukutaklaukset ja satunnaiset kaatumiset kuuluvat jalkapalloon eikä niiltä voida välttyä. Tästä syystä on tärkeää, että jalkapallotekonurmi ja sen täyteaine tukevat pelaajien liikkeitä, käännöksiä ja äkillisiä vauhtimuutoksia, jotta pelaaminen on mahdollisimman turvallista. Lappset Puurouhe täyteaineena antaa jalalle tarvittavan tuen ja vakauden sekä keskimäärin 10 % paremman vasteen kuin kumirouhe. Ei lisää huoltotarpeita Lappset Puurouhe ei vaadi ylimääräisiä huoltotoimenpiteitä tai -välineitä, eikä poikkea muiden täyteaineiden huollosta merkittävästi. Tärkeimpänä huoltotoimenpiteenä voidaan pitää rouheen täyttä tasoa, jotta alusta säilyttää joustavuutensa ja eikä pääse kulumaan liian nopeasti. Puurouheelle annetaan 10 vuoden takuu. Ylivertainen pelaajakokemus Pitkä ja tarkka tutkimus- ja testausprosessi on keskittynyt erityisesti pelaajien vaatimusten Ajankohtaiset uutiset: WWW.VIHERYMPARISTO.FI Viheralan laajin osoite- ja palveluhakemisto: WWW.VIHREAKIRJA.FI – nyt myös selattava nettiversio! TILAA LEHTI eila.vilen@puutarhaliitto.fi (31.12.2019 asti) Lehden yhteystiedot toimitus: seppo.narhi@viherymparisto.fi Lehden tilaus 1.1.2020 alkaen viherymparisto@jaicom.com, 03 4246 5339 http://secure.jaicom.com/le-easiointi/puutarhaliitto

Seminaariohjelma 12.–13.2.2020 TIISTAI 11.2.2020 Pre-seminaarit Maksuttom at Viherpäivie n Preseminaarit järjestetää n 11.2.2020! Ilmoittautu minen: www.viherp aivat.fi 12.00 – 16.00 Biohiiliseminaari Biohiilen mahdollisuudet professori emeritus Kari Tiilikkala Biohiili käyttötarkoituksen mukaan Erikoistutkija, MMT Kimmo Rasa, LUKE Työryhmätyö Tutkimukset esille, lyhyet infoiskut • LUKE, Eeva-Maria Tuhkanen • HAMK, Salla Leppäkoski • Helsingin yliopisto, Kirsi Kuoppamäki • HSY, Aino Kainulainen Case-hankkeita • Turku, arboristi Aki Männistö • Vantaa, suunnitteluinsinööri Antti Auvinen • Jyväskylä/Espoo 12.00 – 16.00 KESY Case-hankkeet, Jyväskylä Case-hankkeet, mitä KESYä hankkeissa, miten tavoitteet toteutuneet Tourujoen kunnostus Mervi Vallinkoski, maisema-arkkitehti Eerolanpuron kaupunkikosteikko Paula Tuomi, yleissuunnitteluinsinööri Green Street – Puutarhakatu Tapio Koikkalainen, rakennuttajainsinööri Kankaan hulevesikanava Jarmo Toikkanen, viherrakennuttaja Lisätiedot ja ilmoittautuminen: www.viherpaivat.fi

Viherpäivät 12.-13.2.2020: Vihreän hinta Jyväskylän Paviljonki 12.–13.2.2020 KESKIVIIKKO 12.2.2020 10.00-12.30 Viherpäivien avaus. Pääteema: Vihreän hinta Puheenjohtaja Sauli Rouhinen Ympäristöministeriön avauspuheenvuoro Climate change and new species to the Nordic countries Henrik Sjöman, tutkija, maisema-arkkitehti SLU, Göteborg Actual challenges – Dynamic design. Some park examples Professori Nigel Dunnett, The University of Sheffield Kilpailujen palkintojenjako Lappset Group ja Vuoden ympäristörakenne, Puutarhaliitto ry ja Rakennustuoteteollisuus RT ry 12.30 Lounastauko 14.30 – 17.00 Rinnakkaisluennot A ja B Iltapäivä jakautuu kahteen teemaan eri luentosaleissa A: Kaupunkivihreän raamit Puheenjohtaja Mervi Vallinkoski B: Kohdekohtainen kasvillisuus ja toteutuksen hinta Puheenjohtaja Pirjo Kosonen Kaupunkivihreän ekosysteemipalvelut euroissa professori Heikki Setälä, HYo Avoimien viheralueiden ekosysteemipalvelut, perustamisen ja hoidon hinta maisema-asiantuntija Riikka Söyrinki, ProAgria EteläSuomi, MKN Maisema Kaupunkipuiden ekosysteemipalveluiden arvoista tutkija Eeva-Maria Tuhkanen, LUKE Vihreän hinta terveydelle – Terveysmetsä. Case: Kintterön terveysmetsä maisema-arkkitehti Ina Westerlund, Nomaji maisema-arkkitehdit Oy Kaupunkivihreän ohjelmat maisema-arkkitehti Ulla Loukkaanhuhta, Helsinki Yhteenvetokeskustelu Mervi Vallinkoski Viheralueet kasvigeenivarojen reservinä Maarit Heinonen, tutkija, LUKE Korjausvelka kunnissa Kalervo Mattila, projektipäällikkö, Ramboll Finland Miksi ja mistä karsitaan asuntotuotannon piharakentamisessa – rakennusliikkeen näkökulma Hille Kaukonen, arkkitehti SAFA, kaavakehitysjohtaja, Skanska Kodit Yhteenvetokeskustelu Pirjo Kosonen. Kommentti: Korjausvelka taloyhtiöissä, Kaisa Koskelin 17.00 Kuohujuoma näyttelytilassa, kuohujuoman tarjoaa Hyvinkään Tieluiska Oy 18.30 Näyttely päättyy 19.00 Teemallinen iltajuhla, Alkujuomat tarjoaa Avant Tecno Oy

Viherpäivät 12.-13.2.2020: Vihreän hinta TORSTAI 13.2.2020 10.00 – 12.00 Aamupäivä ohjelma jaettu kahteen teemaan eri luentosaleissa A: Kohdekohtaiset ohjeistukset ja käytännöt muuttuvat Puheenjohtaja Hanna Tajakka B: Betoni kaupunkivihreän mahdollistajana Puheenjohtaja Tiina Kaskiaro VYL-ohjeistukset, ml kasvillisuuden elinehtojen määrittelijänä MMM Hanna Tajakka, Viher-Arkki Hulevesien hallinnalla veden kiertokulku näkyväksi Maisema-arkkitehti Elina Kataja, Masu Planning Oy Positiivinen mikrobialtistus, esimerkiksi päiväkotipihoilla – hierarkinen suunnittelumalli tutkija Aki Sinkkonen, HYo Kierrätysmaat perustana kasvillisuuden kehittymiselle, case Ankkalammen geotuubit, Vantaa projektipäällikkö Juha Kivimäki, Ramboll Finland Luonto mallina – teoriasta käytäntöön suunnittelija Ella Uppala, Ramboll Sverige Yhteenvetokeskustelu Hanna Tajakka Kansipihojen toteutus kestävästi maisema-arkkitehti Ria Ruokonen, Byman&Ruokonen maisema-arkkitehdit Viherkattojen toteutusratkaisuja viherrakentaja Jouko Hannonen, Puutarhapalvelu Hannonen Oy Teollinen betonielementti uudelleen ajateltuna CEO Raija Siikamäki, Muotobetoni Yhteenvetokeskustelu Tiina Kaskiaro 12.00 – 14.00 Lounastauko 14.00 – 16.00 Kohdekohtaisista ratkaisuista kokonaisuuteen n Viherpäivie hinnat Early Bird asti -10 % 30.11.2019 Lisätiedot: aivat.fi www.viherp Puheenjohtaja Outi Tahvonen Skills to develope future green areas (ENG) Dr Mary Worrall Senior Manager Parks, Coast & Countryside, Wirral Kaupunkiluonnon merkitys ja luontopohjaiset ratkaisut FT Riikka Paloniemi, Syke Istutussuunnittelun kasvivalikoiman monipuolistaminen MMM Satu Tegel, Helsinki Uusia puu- ja pensaslajeja viheralueilla metsänhoitaja Jukka Reinikainen, Arboretum Mustila Yhteenvetokeskustelu Outi Tahvonen Luennot päättyvät

VALAISTUS Mannerheiminpuiston keskusaukio. Aukiota reunustavat valkoiset valojuovat. Kaarevien noin 60 metriä laajojen, kahdessa tasossa olevien muuripintojen valaisu mahdollistaa näyttävän valoputouksen. Kaarevan muurin etualalle sijoittuvat valaistut suihkulähteet sekä keskuspylväs Led-valonauhoineen. Kuva: Mannerheiminpuisto, Oulu ©Henri Luoma Elämyksellinen tapahtumapuisto Oulun ydinkeskustan puistojen ketjuun teksti: MAISEMA-ARKKITEHTI AINO-KAISA NUOTIO, PÄÄSUUNNITTELIJA RAMBOLL FINLAND OY, TAM REIJA PASANEN, RAMBOLL VALOSTUDIO Oulun keskustassa sijaitsevasta Mannerheiminpuistosta on rakennettu kaikenikäisten käyttäjien tarpeisiin muuntuva tapahtumapuisto. Elämyksellinen, kausittain muuntuva valaistus ja vesiaihe ovat puiston keskeisikä teemoja ja taide-elementtejä. Näyttävä erikoisvalaistus yhdessä vesisuihkujen kanssa muodostavat uuden, houkuttelevan keitaan Oulun keskustaan. O ulun kaupungin katu- ja viherpalvelut käynnisti Mannerheiminpuiston yleissuunnittelun omana suunnittelutyönä keväällä 2016. Tavoitteena oli luoda kuluneesta ja turvattomasta keskustapuistosta monipuolinen tapahtumapuisto. Yleissuunnitelma valmistui 2017 ja urakka käynnistyi keväällä 2018 Rambollin laatimilla toteutussuunnitelmilla. Puiston elämyksellinen valaistus toteutettiin Oulun kaupungin sekä Rambollin Valostudion, ja maisemasuunnittelijoiden yhteistyönä. Vaativan erikoisvalaistuksen suunnittelutyön yhteensovitus tehtiin yhdessä Rambollin muiden tekniikka-alojen, kuten vesitekniikan-, alue- ja kunnallistekniikan, geotekniikan sekä rakennesuunnit- 10 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 telijoiden kanssa. Kortteliin sijoittuvan 8830 neliötä laajan puiston toteutuskustannukset olivat 1,6 miljoonaa euroa eli 181€/m2. Valaistuksen osuus kustannuksista oli noin 340.000 € eli noin 21 rpsenttia puiston peruskorjauskustannuksista. Kunnostetun puiston avajaisia juhlittiin tapahtumapuistolle sopivaan tyyliin elokuun viimeisenä lauantaina monipuolisella ohjelmalla. Tapahtuma huipentui pimentyneessä myöhäisillassa ”Suihkulähteiden tanssi” -esitykseen, jonka Ramboll Valostudion valo- ja äänisuunnittelijat toteuttivat puistoon. Esityksen musiikki oli sävelletty tapahtumaa varten ja puiston erikoisvalaistus ohjelmoitu osaksi teoksen visuaalisuutta yhdessä vesisuihkujen kanssa.

Vesi ja sen eri olomuodot ovat erikoisvalaistuksen kantava teema Inspiraation Mannerheiminpuiston erikoisvalaistukseen antoivat vesisuihkut, jotka nousevat aukion kiveyksestä. Kesällä vesisuihkut tuovat elämyksiä ja virkistystä puiston kävijöille ja talvella niiden tilalle asennetaan jään olomuotoa mukailevat suojarakenteet eli ”jääpaadet”. Vesisuihkut ja niiden talvisuojat on valaistu DMX-ohjattavilla RGB LED -valaisimilla. Väriä ja liikettä sisältävä erikoisvalaistus yhdessä vesiaiheen kanssa luo puistolle tunnistettavat ominaispiirteet. Kiveyspinnassa olevia suihkulähteitä on yhteensä kaksikymmentä kappaletta neljän kappaleen ryhmissä. Suihkusuuttimien vedenottojärjestelmäksi valikoitui vaihtoehtotarkastelujen jälkeen ratkaisu, jossa vesijohtoverkoston omalla paineella syötetään vettä suihkulähteeseen. Vedenkulutuksen säästämiseksi syöttövesijohtoon asennettiin paineenalennusventtiili, jolla paine lasketaan suihkulähteen käytön kannalta sopivalle alueelle. Ajoittain toimimaan ajastettujen suihkulähteiden vesi ohjataan talteen (10 kuutiota) maan alle upotettuun säiliöön, josta se otetaan käyttöön puiston istutusten kasteluun. Tapahtumia ja toimintaa tukeva puisto kokoaa kaupunkilaiset yhteen Uudistetulle puistoaukiolle on mahdollista sijoittaa myyntikojuja esimerkiksi kirpputoria, joulumyyjäisiä ja ravintolapäiviä varten. Myös jäätelökioskille ja siirrettävälle puistokahvilalle on esitetty tilavaraus puistosta. Puistossa voi myös pelata vaikkapa petankkia, shakkia ja pöytätennistä tai istuskella ja oleilla aukiota rajaavilla istuskelumuureilla. Puistossa on useita oleskeluun houkuttelevia kalusteita ja rakenteita, jotka mahdollistavat erilaisten ryhmien ja suuren ihmisjoukon viihtymisen tapahtumissa. Puistossa on leikkipaikka ja grillikioski sekä uusi yleisö-wc ja esiintymislava. Puiston yli 60 metriä laaja kaareva istuskelukatsomo on suunniteltu istuskeluun ja oleskeluun. Kaareva muoto rajautuu tapahtuma-aukiolle ja mahdollistaa isolle joukolle istumapaikat kohti esiintymisla- Vesisuihkuihin on ohjelmoitu valoa ja musiikkia. Talvella suihkujen päälle asennetaan suojukset, jotka muistuttavat jääkuutiota. Kuva: Mannerheiminpuisto, Oulu ©Henri Luoma VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 | 11

Päivä- ja iltanäkymä Kuvat: Reija Pasanen. vaa. Katsomorakenteen muurien valaistus on kuin ”valoputous”, joka yhdistää vesisuihkut ja jääpaadet puiston pimeän ajan kokonaisuudeksi. Betonista valettuun katsomorakenteeseen on integroitu pistemäiset DMX-ohjelmoitavat RGB LED -valaisimet, jotka muodostavat puistoon ainutkertaisen visuaalisen ilmeen ja näyttävän valoaiheen. Valaistusratkaisut vaikuttivat myös rakenteiden materiaalivalintoihin, ja istuskelumuurien vaalea betonipinta toistaakin valon värit hyvin. Katsomomuurin yläosaan rajautuu nurmialue, jossa voi järjestää piknik-tapahtumia tai vaikka puistojoogan. Alue on valaistu dynaamisella gobo-projektorilla, jonka väri- ja kuva -aiheet elävöittävät aluetta. Väriä ja liikettä sisältävä valaistus on ohjelmoitu osaksi puiston tapahtumia myös aukion keskellä sijaitsevaan keskuspylvääseen ja sen valoketjuihin. Aukion keskellä sijaitseva kymmenmetrinen erikoispylväs sekä sen dynaamiset värivaloketjut muodostavat valaistun näyttämön erilaisille esityksille ja tapahtumille. Perforoidun erikoispylvään sisällä on dynaaminen RGB-valaistus ja yhdessä valoketjujen kanssa, se muodostaa tapahtumapuistolle ominaisen visuaalisen ilmeen. Keskuspylvään sisällä virtaa valo ja tilaa rajaavissa valoketjuissa virtaus näkyy vielä selkeämmin. Ensi keväänä Mannerheiminpuisto täydentyy vielä sinne suunnitelluilla puilla. Tapahtuma-aukio jäsentyy omana tilanaan, kun kaarevan muurin puiselle oleskelutasanteelle istutetaan kesäpäivänä istujaa vilvoittavat ja talvimaisemassa figuurina piirtyvät purppuraomenapuut. Esiintymislavalta aina leikkipuiston sivulle saakka täydentyy tuurenpihlajarivistö ja Mannerheiminpuiston korttelia kaikilta sivuilta reunustavat puurivistöt palautetaan. Tapahtuma-aukiolla muurien päälle ja niiden taakse suojaan on istutettu runsaasti eri aikaan kukkivia perennoja. Ensi kesänä perennojen kukintaa pääsee jo ihailemaan. Ja mikä joulutori olisikaan ilman sinne istutettua joulukuusta. Valoputous-muurin takana on laajempi 12 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 Valoputouksen syysvalaistus muuttuu punaisesta oranssiksi. Kuva: Mannerheiminpuisto, Oulu ©Henri Luoma

VALAISTUS Kaarevien muurien vuoden kulun mukaan valaistu vesiputous Kuvassa punainen valaistus. Etualalla valaistut vesisuihkut, joka toimii myös valo/ääniteoksena. Alemman muurin oleskelutasanteelta puuttuvat vielä puuistutukset. Kuva: Mannerheiminpuisto, Oulu ©Henri Luoma oleskeluun ja erilaiseen toimintaan sopiva nurmialue. Ilta-aikaan moneen suuntaan istuskeluun sopivalta muurilta voi ihastella myös nurmen pintaan piirtyvää Gobo-valaistuksella toteutettua kuviota. Tapahtumia palveleva tekninen järjestelmä on integroitu pylväsrakenteisiin Puiston toiminnalliset alueet, kuten kulkuväylät, peli- ja leikkialueet on valaistu kohteeseen suunnitelluilla pylväsvalaisimilla. Puistossa on energiatehokas LED-valaistus ja sen häikäisemättömyyteen on kiinnitetty erityistä huomiota. Puiston valaisinpylväisiin on asennettu tapahtumien tarvitsemaa tekniikkaa, kuten äänentoistolaitteet sekä sähkön ulosottopisteet. Puiston tapahtumia palvelevan äänentoistojärjestelmän kaiuttimet on asennettu huomaamattomasti valaisinpylväiden sisään. Lisäksi tapahtumissa tarvittava sähkö voidaan jakaa valaisinpylväiden tyviosassa olevista sähkön ulosottopisteistä. Vuodenaikojen kierto tulee esiin valo-ohjauksessa Muurin valkoinen betonipinta heijastaa hyvin valon värin samoin kuin muurin etualalla oleva valkoinen noppakiveys. Led-lista on suojattu ilkivallalta muurin istuintason alapinnan etureunaan kiinnitetyllä metellilistalla. Kuva: Mannerheiminpuisto, Oulu ©Henri Luoma Oulun pohjoinen luonto ja sen ominaisuudet heijastuvat puiston valo-ohjauksen teemoissa. Vesi on kantava teema ja valo-ohjelmat mukailevat vuodenaikojen sekä tapahtumien sykliä. Vuodenaikojen (syksy, talvi, kevät) ja eri juhlapyhien mukaan muuntuvalla valaistuksella luodaan dynaamisia ja näyttäviä valaistuksia puistoon. Lisäksi puiston valaistus- ja äänentoistojärjestelmä mahdollistavat erilaiset audiovisuaaliset esitykset, kuten puiston avajaisissa nähty valo- ja ääniteos. Kesällä suihkulähteet ja luonnonvalo ovat pääosassa, kun ennalta ohjelmoidut suihkulähteet ilahduttavat puiston käyttäjiä. Aino-Kaisa Nuotio on maisema-arkkitehti, pääsuunnittelija Ramboll Finland Oy ja Reija Pasanen on TaM, Ramboll Valostudio. VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 | 13

VALAISTUS Valaistuksen tuotetoimittajat: Aluevalaistus: •  Puistovalaisin: Fagerhult (fagerhult.com) •  Valaisinpylväät: Tehomet (tehomet.com) Erikoisvalaistus: •  Vesisuihkut: Oase living water (oase-livingwater.com/) maahantuoja: Atolli Oy (atolli.fi/) •  RGB LED -valaisimet (katsomomuuri ja keskuspylväs): Signify (signify.com / colorkinetics.com) •  RGBW LED goboprojektori: Martin Lighting (martin.com) •  DMX ohjausjärjestelmä: Traxon e:cue (traxontechnologies.com), maahantuoja: Sun Effects (suneffects.fi) Linkki Mannerheiminpuiston esittelyvideoon: https://youtu.be/lh6qExyjseU 14 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/19

VERDELUX VERDELUX KUIKKA PUISTOVALAISINPERHE UUDISTUU Kuikka puistovalaisimet on päivitetty tämän päivän LED tekniikkaan Verdelux Oy:n KUIKKA pylväsvalaisin ja PIKKU KUIKKA pollarivalaisin on suunniteltu niin julkisille alueille kuin kotipihaankin Valaisimia on käytetty jo yli 10 vuoden ajan vaativissa ympäristöissä kuten puistoissa, kouluissa ja päiväkodeissa ympäri maan Luonnosta lähtevä muotoilu, koko ja värit soveltuvat vaihteleviin ja vaativiin kohteisiin Kuikat on suunniteltu ja valmistettu Suomessa Suunnittelussa on painotettu ajatonta muotoilua, kestävyyttä sekä helppoa asennus- ja huoltotyötä Valaisinrungot ovat alumiinivalua ja peltiosat ruostumatonta terästä Valaisimet ovat vandalisimi -sertifioituja Toisen sukupolven LED tekniikan ansiosta Kuikat soveltuvat paremmin erilaisiin käyttökohteisiin Valaisimet täyttävät uuden EU Eco- Design-direktiivin vaatimukset 570 360 150 570 1 300 Valolähteinä käytetään 2x2 ja 2x6 led matriisit, suuntaus tehdään akryyli linssimoduulein kohteen vaatimalla valojakaumalla Asennus 60 mm/ 3- 7 m pylvääseen Valolähde LED moduuli valoväri 3000 K tai 4000 K, elinikä 100 000 tuntia DALI himmennettävä tilauksesta Varustettavissa valvontakameralla tilauksesta T-haaroituskappaleella kahdelle valaisimelle / pylväs tilauksesta YHTEYSTIEDOT www.verdelux.fi verdelux.info@gmail.com Matti Iiramo Joel Majurinen 050 353 9878 0400 660 892

Palvelupäällikkö Kari Ström sanoo, että Jyväskylässä aiotaan edelleen parantaa valon käyttöä kaupunkikuvassa. – Meillä on esimerkiksi tulossa suuria hankkeita, kuten Hippos ja Kankaan asuinalue, joissa valorakentamista mietitään tarkasti. 16 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/19

VALAISTUS Koe valo Jokainen kunta voi hyödyntää valaistussuunnittelua omassa mittakaavassa teksti ja kuvat: EEVA VÄNSKÄ Jyväskylän kaupunki on näyttänyt tietä valon käyttämisessä kaupunkisuunnittelussa. Selvitimme, mikä on valon rooli ja miten valorakentamisessa voi ylipäänsä onnistua. V alon kaupungissa, Jyväskylässä, on yli sata pysyvää valaistuskohdetta, minkä lisäksi valotapahtumat ja valotaide liitetään kaupungin nimeen. Palvelupäällikkö Kari Strömin ideasta kasvanut ilmiö tuo paikkakunnalle valtavasti näkyvyyttä ja vaikuttaa varmasti seudun vetovoimaan. – Taustalla on myös ymmärrys energiatehokkuuden tarpeesta. Jyväskylä on energiatehokkain kunta kaupunkivalaistuksessa: uuteen tekniikkaan investoinnin kautta on saatu 50 prosentin säästöt energiakustannuksissa. Ström toteaa, että valon käytön kustannuksia ja hyötyjä arvioitaessa voi soveltaa normaaleja liike-elämän laskentamalleja. – Kun katsoo energiatehokkuusinvestointien takaisinmaksuaikaa, ymmärtää, että vanha valaistustekniikka kannattaa vaihtaa uuteen. Parhaimmillaan takaisinmaksuajat ovat parin vuoden luokkaa, sillä vaikka vanhat lamput ovat halpoja, ne vievät paljon energiaa. Resurssiviisaus on tätä päivää. Tavoitteet ja tieto Jyväskylässä eletään nyt ValoVisio 2030 -suunnitelman mukaan. Yleissuunnitelmaa ollaan tarkistamassa, ja siinä keskeistä on yhtenäisen valaistuksen luominen ilman mitään turhaa sekä automaation hyödyntäminen toiminnallisesti, visuaalisesti ja älykkäästi. – Jotta valoa voidaan käyttää järkevästi tai ylipäänsä hyödyntää suunnittelussa, tarvitaan suunnitelma, johon kaikki tahot sitoutuvat. Onneksi meillä Jyväskylässä valon käyttöä tuetaan organisaation kaikilla tasoilla. Jo ennen suunnitelmaa täytyy kuitenkin olla yksi asia hanskassa: – Pitää hankkia tietoa. Itse sain sen etuoikeuden, että pääsin tutustumaan valon käyttöön muissa kaupungeissa ja maissa. Se ei tietenkään itsessään riitä, vaan sen jälkeen piti kääriä hihat, jotta tieto saadaan sovellettua käytäntöön. Ström pohtii, että tietoa on usein paljon saatavilla, mutta hihan käärimis -osuus voi jäädä puuttumaan. – Valon käytössä onnistutaan, kun ensin oivalletaan valon merkitys pimeässä, että pimeys on mahdollisuus ja valo on ihmisen kokonaisvaltainen kokemus. Sen lisäksi tarvitaan oikeat ihmiset tekemään oivalluksesta totta. Ensimmäisenä askelmerkkinä Jyväskylässä pitkäjänteiseen va- lorakentamiseen oli valaistuskokeilut. – Siinä saattoi nähdä livenä erilaista valoa kaupungissa sekä sen, miten valo vaikuttaa. Vasta sen jälkeen tuli usko valorakentamisen merkitykseen. Miten onnistua? – Valon ei tarvitse edes olla ydinjuttu, mutta kannattaa miettiä, että jos valo on suunnittelussa mukana, saadaanko kohteesta enemmän irti, Ström muotoilee. Monessa kunnassa ja kaupungissa on rajalliset resurssit. Mutta niin on Jyväskylässäkin. Miten esimerkiksi valotapahtumien organisointi onnistuu pienellä resurssilla? – Kaikki perustuu yhteistyöhön. Meillä on laaja verkosto ihmisiä ja tahoja, jotka puhaltavat yhteen hiileen yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Se on oikeastaan ainut taValo on ihmisen pa onnistua; isolla verkostolla kokonaisvaltainen tapahtuu. Ström sanoo, että jokaikokemus sessa kunnassa voidaan tehdä oman kokoista valorakentamista. – Joka tapauksessa kunnissa rakennetaan katuja, puistoja ja kouluja. Näiden kohteiden suunnitteluun voidaan ottaa valo mukaan. Se kannattaa, sillä valo tekee hyvää ympäristölle ja ihmisille. Valorakentamisessa on siis paljon potentiaalia käyttämättä. – Ja jos olemassa olevaa infraa halutaan muuttaa viihtyisämmäksi, nopeiten ja edullisimmin se tapahtuu valolla. Rakennusten tai katujen muuttaminen itsessään on kallista, mutta valolla luodaan kaupunkikuvaan sekä turvallisuutta että viihtyisyyttä. Rajaton maailma Leditekniikan käyttö ja ohjattavuus tuovat uusia mahdollisuuksia. – Voimme muuttaa esimerkiksi rakennuksen valaisua tilanteen mukaan. Vaikkapa kulttuuritapahtumissa julkisivun valaistuksella voidaan kertoa, mitä rakennuksessa on meneillään. Tai puistoja ja siltoja voidaan valaista juhlapyhien väriteeman mukaisesti. Ledit ovat teknisesti kestäviä ja valon laatu on parantunut leditekniikan tulosta. VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 | 17

VALAISTUS – Ledit ovat melko kirkkaita valolähteitä, ja on tärkeää osata käyttää niitä taiten niin, että häikäisystä päästään eroon. Ledejä voidaan ohjata monipuolisesti, ja esimerkiksi kirkkautta voi säätää helposti juuri halutunlaiseksi. Valoa voidaan ohjelmoida tarinoiksi tai ohjata vaikka liiketunnistimella tai lämpökameralla. Tuntuu siltä, että valon käytössä vain mielikuvitus on rajana. Ja sillähän ei tunnetusti rajaa ole. Sen lisäksi, että valolla tehdään viihtyisää kaupunkia asukkaille, myös matkailu ja elinkeinoelämä on haluttu huomioida ValoVisio 2030 -suunnitelman sisällössä. – Yrityksetkin ovat huomanneet, että valo voi tukea yrityskuvaa ja vaikuttaa mielikuviin. Valmet Technologies Oy:ssä Jyväskylässä on osattu käyttää valaistussuunnittelijaa paperikoneen valaistuksessa. Valon avulla paperikone voi esitellä koneen omistavan yrityksen brandia ja valoa voidaan käyttää visuaalisena elementtinä asiakaskokemuksen parantamisessa. Suunnittelu ja valinnat Jyväskylässä kaupunkiorganisaation sisällä valon kanssa työskentelee Strömin lisäksi useita asiantuntijoita. Valon kaupungissa investointien koordinoinnista vastaa valaistussuunnittelija Elisa Hillgen. Hän sanoo, että Jyväskylä on tehnyt pitkäjänteistä ja tasaista työtä kaupunkivalaistuksen edistämisessä. – Nyt on aika katsoa vielä pidemmälle tulevaisuuteen ja miettiä, miten esimerkiksi matkailu ja yritykset voivat hyötyä valosta kokonaisvaltaisemmin. Asiantuntijuus valon ammattialalla voi näkyä uusina teknologioina, koealueina tai vaikka koulutuksen muodossa. Näitä asioita olemme uudessa valovisiossamme pohtineet. Valaistussuunnittelua ohjaavista periaatteista tärkeimpinä Hillgen pitää laadukasta suunnittelua ja valaisinvalintojen periaatteiden ymmärrystä. – Suunnittelussa huomioidaan pimeän ajan kaupunkikuva koko- Valaistussuunnittelija Elisa Hillgen kertoo, että valosta tulee muodostumaan Jyväskylässä kokonaisvaltainen kokemus ja matkailullinen kärki. –Samalla kaupunki vahvistaa asemaansa valon edelläkävijänä. 18 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 naisuutena, ei vain yksittäistä kadunpintaa tai väylää. Valaistuksessa halutaan vähentää häiriövaloa ja valosaastetta sekä nostaa esiin tärkeitä näkymäpisteitä kaupunkikuvassa. Myös valaisinkaluston laatu pyritään varmistamaan. – Tekniikan vaatimusten tulee täyttyä ja valaistuksen on pysyttävä kunnossa meidän olosuhteissamme. Sopivasti ja oikein Mitkä asiat pitää mielestäsi muistaa kaupunkiseudun valaistussuunnittelussa? – Valon määrän ja suuntauksen merkitys. Hyvä valaistus ei tarkoita paljon valoa, vaan sopivasti valoa oikeaan kohteeseen. Silloin ei aiheuteta häiriötä tai luoda liikaa kontrasteja, Hillgen linjaa. Kaupunkikuva voi siis olla hillitty, mutta samalla hyvin ja turvallisesti valaistu. Tämä huomioidaan Jyväskylässä opastamalla ja muun muassa tuomalla valoa erilaisiin kalusteisiin ja leikkivälineisiin. Elisa Hillgenin mielestä valo voi parhaimmillaan olla yksinkertainen mutta tehokas elementti tunnelman ja tilan luojana. – Näin tapahtuu esimerkiksi silloin kun istumme nuotion ääressä. Valo voi opastaa, kertoa tarinan ja kuljettaa kaupunkitilassa. Tarinasta esimerkkinä meillä on uusin pysyvä valokohde Nykäsen hyppyrimäki, jossa valo kiipeää hyppytorniin ja hyppää alas luiskaa, muistuttaen mäkihyppääjän matkaa. Jos Hillgen saisi vaikuttaa, hän levittäisi ymmärrystä siitä, miten paljon hyvää vetovoimainen valaistus voi tehdä alueille ja keskustoille. Ja sitä kokonaisvaikutusta on vaikea laskea budjetteihin. Mitä voisit antaa vinkiksi viheralan ammattilaisille valon käytöstä? – Mieti aina, mihin valo suuntautuu ja tee rohkeasti koevalaistuksia. Oikeilla pinnoilla lopputuloksen näkee ja pienikin muutos suuntauksessa voi olla merkittävä. Valolla voi paitsi korostaa, myös piilottaa. Valo on ihana asia!

VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 | 19

Aalto-Sali oli puettu discoasuun Valon kaupunki -seminaari Jyväskylässä teksti ja kuvat: RIIKKA PALVAILA Valon kaupunki on kaupunkiympäristön valaistukseen keskittyvä tapahtuma, joka on järjestetty Jyväskylässä ensimmäisen kerran vuonna 2003 ja tänä syksynä 26. – 27.9. vuorossa oli jo 14. kerta. Valo veti puoleensa tällä kertaa ennätykselliset 130 000 kävijää. Tapahtuman kainalossa pidettiin tälläkin kertaa kaksipäiväinen Valon kaupunki -seminaari, joka kokosi valaistusalan asiantuntijat keskustelemaan alan kehityksestä. S eminaarin näyttämönä Aalto-sali sykki värikkäänä lasten Loistodiscoa varten, mikä sopikin mainiosti mietittäessä valaistuksen näkymiä. Mukaan oli ilmoittautunut kaikkiaan yli 90 osallistujaa, joista kolmannes ensikertalaisia. Osallistujien enemmistö oli valaistusalan tavarantoimittajia, lisäksi paikalla oli kuntatekniikan sekä kaupunkisuunnittelun ammattilaisia, mukana muutama viheralan toimija. ValoVisio 2030 vetää Jyväskylään Jyväskylän kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja Eila Tiainen toivotti seminaariväen tervetulleeksi kotikaupunkiinsa ja totesi itsekin nauttivansa valaistuksen korostamista siltanäkymistä päivittäin. Tiainen oli ilahtunut valotapahtuman toimintapisteiden runsaudesta ja erityisesti aktiviteettien leviämisestä kaupungin eteläisiin osiin, aina Korpilahdelle saakka. Videon kautta seminaariväkeä tervehti Jyväskylän kaupungin palvelupäällikkö Kari Ström, joka kertoi kaupungin panostusten valota- 20 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 pahtumaan kantaneen hedelmää. Valotapahtuma on viime vuosina tuonut kaupunkiin noin 100 000 vierailijaa. Jyväskylän kaupunginhallitus on alkuvuonna 2019 hyväksynyt tulevaisuuden toimenpiteitä linjaavan ValoVisio 2030:n, jonka mukaan pimeää ajanjaksoa halutaan hyödyntää entistä tehokkaammin, mm. järjestäen useampia tapahtumia valon ympärille. Toimenpiteillä tavoitellaan paikalle jopa 250 000 seudun elinkeinoelämää vilkastuttavaa kävijää. Ström kertoi myös Jyväskylän pitävän tällä hetkellä ylpeydellä hallussaan varapuheenjohtajuutta kansainvälisen, yli 70 kaupungin muodostamassa verkostossa LUCI:ssa ja pääsevän sitä kautta vaikuttamaan kaupunkivalaistuksen kehittämiseen myös kansainvälisesti. Uudet pysyvät valaistuskohteet Seminaarin juonsi Valon kaupunki -hankkeen koordinaattori, valaistussuunnittelija Elisa Hillgen, jolla tuntui olevan tehokkaissa näpeissään monta muutakin tapahtuman valonsäiettä. Hillgen muistutti seminaariväkeä siitä, että vaihtuvien valoteosten ja toimintapisteiden

VALAISTUS lisäksi tapahtumassa julkistetaan myös kaupungin pysyviä valaistuskohteita sekä järjestetään koevalaistuksia. Näitä kohteita suunnitellaan ja toteutetaan kaupungin oman väen sekä ulkopuolisten toimijoiden kanssa vuoden mittaan ja usein kohteiksi valikoituvat pikantit yksityiskohdat tai merkittävät maamerkit, kuten tämänkertainenkin uusi valaistuskohde, Matti Nykäsen mäki. Hyppyrimäen valaisemista oli Hillgenin mukaan suunniteltu jo aiemmin, mutta mäkilegendan kuolema muutti ajatusta siihen suuntaan, että mäestä haluttiinkin muodostaa kunnianosoitus Nykäselle. Hillgen toimi itse suunnittelijana hyppyrimäen teoksessa ja sähkösuunnittelun asennuksineen suoritti Huoltotyö Pentti oy. Toinen pysyvä uusi valaistuskohde muodostui Kankaan kaupunginosaan Piipputorille, jossa muotoilija Jonas Hakaniemen valokatokset valaisevat tyhjinä ollessaan aukiota himmeästi, mutta muuttavat väriään käyttäjän istuutuessa katokseen. Katokset puetaan viherkattoihin ja ne toimivat myös torille sijoitetun taideteoksen kohdevalojen jalustana. Rantaraitilla oli esillä koeasennuskohde, jossa yleisö ja raitin saneerausprojektin osapuolet pääsivät tutustumaan uuteen pylväsmalliehdokkaaseen sen aidossa ympäristössä. Valaistuksen energiavaikutukset Elisa Hillgen piti seminaarin lankoja käsissään. Jyväskylän kaupungin suunnitteluinsinööri Mikko Maunula kertoi, että valoon panostaminen on jopa laskenut kaupungin energiankulutusta. Siirtyminen ledeihin valonlähteenä on hyvässä vauhdissa ja vaikka turvallisuutta ja viihtyisyyttä kohentavaa valaistusta jopa lisätään, häikäisy on pysynyt hallinnassa ja energian kokonaiskulutus on palannut tasoon ennen muutaman vuoden takaisia kuntaliitoksia. Maunulan mukaan Valon kaupungin tapahtumanjärjestely vaatii monenlaisia käytännön järjestelyitä kaupungin työntekijöiltä. Etukäteen huolehditaan erikoiskohteiden huolloista ja tapahtuman aikana järjestetään muun muassa sähköliitännät sekä tarvittavat pimennykset valoteosten näkyvyyden takaamiseksi. Valotaiteen olemus Mia Kivinen Suomen valotaiteen seura FLASH ry:stä kertoi parivuotiaan yhdistyksen pyrkivän edistämään valotaiteen ja -taiteilijoiden asemaa ja pidemmällä aikavälillä luomaan erityisen Valotaiteen keskuksen Suomeen. Kivinen herätteli miettimään, mikä erottaa valaistun taiteen ja valotaiteen toisistaan. Yksinkertaistaen ilmaistuna valotaiteessa määräävässä roolissa on valo. Esiteltyään lukuisia näyttäviä kuvia koti- ja ulkomaisista valotaideteoksista Kivinen muistutti samalla, ettei mikään taideteos pysy kunnossa ilman riittävää ylläpitoa. Valotaidetta asennettaessa tulisi aina laatia selkeä ylläpitosopimus ja -suunnitelma sekä sopia vastuuhenkilö, joka huolehtii, että polttimoiden vaihdot, puhdistukset ja päivitykset tulevat tehdyiksi ja teos säilyy arvoisessaan asussa. Ohjelma jatkui edelleen valoteosten parissa, sillä seminaarissa julkistettiin Insinööriliiton 100 v. -valoteoskilpailun voittaja Hehku. Sen olivat suunnitelleet työryhmä Jari Aalto, Joonas Innanen sekä Jussi Saarimäki, ja Mattilanniemeen sijoitettuun teokseen sai tuntuman illan bussikierroksella. Professori em. Jouko Korppi-Tommola kertasi valaistuksen historiaa. Kipinää Jyväskylään Valoa Design Oy:n valaistussuunnittelijat Roope Siiroinen ja Antti Hiltunen johdattivat seminaariväen työpajassaan pohtimaan modernin ja elinvoimaisen kaupungin olemusta vuonna 2030. Yksimielisyys vallitsi siitä, että kaupunkien irrationaaliset osatekijät, kuten katu, kiinteistöt ja taide tulisi valjastaa yhteen toimivaa kokonaisuutta luodessa. Samoin tiedostettiin, että vaikka tietyn verran standardeja tarvitaan turvallisuuden nimissä suitsimaan suunnittelua, tulisi kuitenkin uskaltaa murtaa traditioita uusien innovaatioiden synnyttämiseksi. Siiroinen ja Hiltunen totesivat haluavansa herättää keskustelua valaistuksen suunnittelusta, tyrkyttämättä kuitenkaan valmiita ratkaisuja. He arvelivat Valon kaupunki -tapahtuman kivojen elämysten jää- Jari Vuorinen valosuunnittelutoimisto Lighting Design Collectivesta korosti tarinan merkitystä valokokemuksessa. VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 | 21

VALAISTUS vän helposti kävijöille irrallisiksi ja he kaipasivatkin Jyväskylään kipinää, joka toimisi sytyttävänä alkusysäyksenä ympäristön kehittämiselle. He ehdottavatkin perustettaviksi erityisiä Kipinä-alueita eli katu-, puisto- ja korttelitasolle vietyjä edistyneitä koe- ja mallivalaistuksia. Niiden kautta kaupunki esittelisi asukkailleen hyviä toimintamalleja ja toisaalta keräisi palautetta ja dataa jatkokehittämisen pohjaksi. Seminaariyleisön puheenvuoroissa todettiin idean tarpeellisuus, vaikkakin showroomien tuotevalikoima vanhenee tunnetusti hetkessä. Virtuaalitodellisuus voisi tarjota jatkossa apua valaistuksen vaikutuksen mallintamiseen. Tiedonkeruuta Kipinä-alueilta pidettiin myös tarpeellisena, kunhan hahmotetaan etukäteen, mitä dataa halutaan kerätä ja miten sitä hyödynnetään, todettiin työpajassa. Ensimmäinen seminaaripäivä jatkui työpajan päätyttyä illallisella ja bussikierroksella Valon kaupunki -tapahtuman kauempana sijaitsevissa kohteissa. Keskustan kohteisiin tutustuttiin omaan tahtiin jalkaisin. Kynttilänvalo ja takkatuli voittamattomia Toisen päivän aloittaneiden yrityspuheenvuorojen jälkeen Jyväskylän yliopiston professori emeritus Jouko Korppi-Tommola pääsi estradille. Hän lähestyi valaistuksen monisäikeisiä ongelmia energiankulutuksen ja estetiikan näkökulmasta. – Valaistuksen osuus maailmanlaajuisesta energiankulutuksesta on noin viidennes ja leditekniikka on mahdollistamassa jopa 70 prosentin energiasäästöä siitä, totesi Korppi-Tommola tyytyväisenä. Ledien laajassa käytössä professori piti erittäin tärkeänä estetiikan huomioimista, erityisesti kovan valkoisen valon välttämistä. Korppi-Tommola toivoi pikaisesti ratkaisua myös sisävalaistukseen, joka huomioisi luonnonvalon vaikutuksen. Samoin hän piti maailmanlaajuisesti tärkeänä aurinkosähköä varaavien valaisimien kehittämistä. Professori kertoi itse kuluttajana kaipaavansa lisää yksityistilojen valaistussuunnittelua sekä opastusta lamppuviidakossa. Vaikka tutkija tekniikan suosija onkin, varoitti hän yleisöä korvaamasta keinovalolla seuraavia tunnelmallisia valonlähteitä: takkatuli, iltanuotio, kynttiläillallinen. Hyppyrimäen juuri paljastettu, muuntuva valaistus ilmensi hyppääjän matkaa torniin ja liukua hyppyrin nokalle. Suunnittelu Elisa Hillgen. Valo tarinankertojana Seminaarin päätöspuheenvuoron piti Jari Vuorinen Lighting Design Collectivesta. Hän nosti esiin valon roolin tarinankertojana ja kertoi ihmisen kokevan valon miellyttävänä perehdyttyään siihen liittyvään tarinaan. Vuorinen näytti lukuisia esimerkkejä yrityksensä suunnittelemista julkisten kohteiden valaistuksista, jotka herättivät miellyttäviä mielikuvia katsojassa. Yksi tunnetuimmista lienee metsäjätti UPM, jonka pääkonttorin seinillä välkehtivät valonsäteet luovat muistumia puiden siivilöimästä valosta metsässä. Kirjoittaja on Pihapalsta Oy:ssä. Aukion valokatosten valoteho ja väri muuttuvat, kun ihmiset käyvät niihin istumaan. Suunnittelu Jonas Hakaniemi. 22 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/19

Toisen päivän aluksi seminaarin yhteistyökumppanit käyttivät lyhyet puheenvuorot, joissa he esittelivät ajankohtaisia kuulumisia valaistusrintamalla. Yhteenvetona voitiin todeta, että valaistus alkaa terminä olla liian yksipuolinen ilmaisu. Valopylväs voi pitää sisällään dataa keräävää ja jakavaa tekniikkaa tai toimia tukiasemana, toisaalta valo saatetaan tuoda kohteeseen heijastuksen kautta ja valaisimet pidetään kokonaan katseilta piilossa rakenteissa. Seminaarin yhteistyökumppaneina toimivat We-ef, Greenled, Ensto, Tehomet, Savled, Signify, Osram sekä Nylund. Amanda Parerin suunnittelema 12-metrinen Man-veistos nousi varmasti tapahtuman yhdeksi vetonaulaksi. Valon kaupunki -seminaarin yhteistyökumppaneiden puheenvuoroista poimittua (suluissa tuotenimi ja toimittaja) - Valaisin tarjoaa langattoman laajakaistayhteyden kokous- tai toimistotiloihin (Trulifi, Signify) - Yksittäisen ulkovalaisimen langaton ohjaus, mm. himmennys, tehonsäätö onnistuu bluetooth-yhteydellä (Sirius BLE, Ensto) - Kotimaista, Smart City -yhteensopivaa tie- ja katuvalaisintuotantoa Kempeleeltä (Vega, Greenled) - Valon lähde voidaan nykyään piilottaa rakenteisiin (erikoisvalaistukset, Savled) - Designin merkitys ja valaisinten valmiudet tulevaisuuden haasteisiin (Kiska design, Siteco) - Valaisinpylvään monipuoliset käyttömahdollisuudet mm. tiedonkeruussa ja -jakamisessa (Tehomet) - Valaisimen runko pysyy, tekniikka vaihtuu tarpeen mukaan (Meyer lighting, Nylund) Matkakeskuksen vanhat ”hampurilaismallia” (taaimmaiset) saivat seurakseen kaksi uutta valaisinehdokasta. Kirkkopuisto muuttui pimeässä valon ja äänen voimasta Taikapuistoksi, mutta keräsi ihailijoita myös päivänvalossa. Suunnittelu Flowers of Life -valotaidekollektiivi. LUCI Lighting Urban Community International on kansainvälinen Valon kaupunkien verkosto, joka on perustettu vuonna 2002 Lyonissa, Ranskassa. Verkostoon kuuluu yli 70 jäsenkaupunkia sekä valaistusvalmistajia, -suunnittelijoita ja -tutkijoita. Suomesta verkostoon ovat liittyneet Oulu, Helsinki sekä Jyväskylä, jolla on parhaillaan myös varapuheenjohtajuus verkoston hallituksessa. LUCI:n tavoitteena on luoda viihtyisää pimeän ajan kaupunkiympäristöä ja se tarjoaa valaistusalan kohtaus- ja koulutuspaikan kaupungeille sekä muille toimijoille. Vuosittain järjestetään yleiskokous jossakin verkoston jäsenkaupungissa (2019 Shanghai) sekä ”The city under microscope” -tapahtumia, joista aiemmin tänä vuonna vuorossa oli Rotterdam ja nyt marraskuussa Oulu. Kosminen Dioptrice-valoinstallaatio loi peilien avulla optisen illuusion ja heijasti valonsäikeitä pitkin rakennuksia (Daniel Besnyõ, Ákos Tóth ja Attila Németh, Unkari) VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 | 23

TAIMITARHAVILJELY Euroopan suurin taimitarhakoneiden näyttely Saksassa teksti ja kuvat: JYRI UIMONEN 24 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/19

Saksassa Ellerhoopissa pidettiin taimitarhakoneiden erikoisnäyttely ”Baumschultechnik 2019” elokuun lopulla. Tämä Euroopan suurin taimitarhakoneiden erikoisnäyttely järjestetään viidestä seitsemään vuoden välein. Taimistoviljelijät teki näyttelyyn opintomatkan. Suuressa tapahtumassa riitti katsottavaa kahdeksi kokonaiseksi päiväksi. K onenäyttelyyn tutustui yli 6 000 kävijää. Suuri osa näyttelyvieraista tuli Saksasta, missä jo Schleswig-Holsteinin alueella on taimitarhaviljelyä noin 3 500 hehtaaria ja alueen 400 taimitarhalla on töissä noin 4 000 henkilöä. Taimistokonenäyttely on hyvin kansainvälinen, sillä mukana oli 320 näytteilleasettajaa 24 maasta. Tapahtuma keräsi runsaasti ulkomaalaisia kävijöitä lähinnä Euroopasta, mutta myös muilta mantereilta. Järjestäjät arvioivat, että ainakin 40 prosenttia kävijöistä edellyttivät englanninkielistä esittelyä. Paljon nähtävää koneiden lisäksi Näyttelyssä oli 320 näytteilleasettajaa ja tapahtuma levittäytyi sisätilojen, telttojen lisäksi laajalle kentälle. Baumschultechnik on perinteisesti ollut vahva konenäyttely. Mukana tosin on parina viime kertana ollut useita taimitarhoja esittelemässä tuotantoaan. Alueen taimistojen osallistuminen tapahtumaan painottuu kuitenkin konenäyttelyn aikaan järjestettäviin avoimiin oviin. Erityisesti kansainväliset ryhmät hyödynsivät tätä palvelua ja taimistoilla saattoi päivittäin olla useita satoja vierailijoita. Avoimet ovet tarjoavat kiinnostavaa vaihtelua konevertailujen oheen. Näyttelypaikka sijaitsee Ellerhoopin tutkimus- ja koulutuskeskuksen alueella. Sieltä löytyy viljelyalueita työnäytöksiä varten. Molempina näyttelypäivinä oli järjestetty runsaasti kone-esittelyjä ja työnäytöksiä, jotka keräsivät runsaasti kiinnostuneita ammattilaisia seuraamaan uutuuskoneita oikeassa työssä. Näytöksissä korostui uusin kehityssuunta, jossa robotiikka tulee osaksi taimistojen arkipäivää. Useat laitteet ovat kauko-ohjattavia. Tämä lisää huomattavasti työn tarkkuutta. Kasvinsuojeluaineiden käytön rajoitukset ja ainevalikoiman pienentyminen on lisännyt vaihtoehtoisten torjuntamenetelmien kehittymistä erityisesti rikkatorjuntaan. Esillä oli jo tuttujen höyrytyslaitteiden lisäksi aivan uusia innovaatioita tähän tarkoitukseen. Tutkimuskentät olivat näyttelyn aikana avoinna yleisölle ja varsinkin kasvinsuojeluun liittyvät kokeet oli esitelty erittäin informatiivisesti. Jo yhdennettätoista kertaa pidetty näyttely on jo niin vakiintunut, että kenenkään vakavasti otettavan konevalmistajan uskallus ei riitä poissaoloon. Suuri erikoisnäyttely takaa runsaat uudet kontaktit asiakkaisiin. Lisäksi näytteilleasettajat kiittelevät tasokkaan messuluet- VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 | 25

Tanskalaiseen AgroIntellin robotin kolmipistekiinnitykseen voidaan kiinnittää lisälaitteet. Robottia voidaan ohjata manuaalisesti tai toiminta on automatisoitu. Zasson teho rikkatorjuntaan perustuu 8000 voltin sähkövirtaan. Kuvassa käsin ohjattava pieni versio. Damconin Row Crop Pilot työskentelee itsenäisesti laserskannauksen avulla. Siihen voidaan liittää leikkureita, jyrsimiä tai kasvinsuojelulaitteita. Dröppelmannin Grasskiller-laite työntää kylmää vettä tuhannen baarin paineella kasvualustaan ja rikkateho ulottuu jopa kuuden sentin syvyyteen. Puiden nostokoneet olivat esillä lähes kaikilta valmistajilta. Kanadalainen Dutchman osallistui näyttelyyn toista kertaa. Sen kevyt ja yksinkertaisella tekniikalla varustettu lapioperiaatteella toimiva nostokone kiinnosti Joroisten porukkaa. Yksityiskohta Grasskillerin varsinaisesta ruiskutusyksiköstä. Näyttelyssä oli esillä muutamia astiataimituotantoon taimien siirtelyyn tarkoitettuja robotteja. Kuvassa Trooper, joka pystyy siirtelyssä itsenäiseen työskentelyyn. 26 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 Monipuoliset työnäytökset olivat olennainen osa konenäyttelyn antia.

telon merkitystä heidän markkinoinnilleen myös näyttelyiden välisenä aikana. Näytteilleasettajien yhteystiedot löytyvät tapahtuman pysyviltä nettisivuilta: http://www.baumschultechnik.de/index.php?lang=en Koneet itsenäistyvät Koneiden lisäksi oli esillä runsaasti taimitarhatuotantoa palvelevia tuotteita. Esimerkiksi haittaeläinten karkotukseen käytettävä Stunk Plus, jonka vaikuttava aine on geranioli. Tuote löytyy Järvenkylän valikoimista. Robotit ovat tulleet taimitarhatuotantoon. Itsenäisesti tai kevyellä ohjauksella toimivat laitteet perustuvat jo totuttuun tapaan gps-paikannukseen. Uutena itsenäisten koneiden ilmiönä on niiden toiminnan perustuminen laserskannereihin ja kameroihin. Tämä uusi tekniikka mahdollistaa joustavamman käytön vaihtelevissa olosuhteissa. Erityisesti rikkatorjuntaan näyttelyssä oli esillä pari todella mielenkiintoista uutta osin vielä protovaiheessa olevaa laitetta. Dröppelmannin Grasskiller-laitteen toiminta perustuu kylmän veden tunkeutumiseen korkeassa tuhannen barin paineessa maahan noin 3–6 sentin syvyyteen. Traktorin perään kytkettävä laite kantaa mukanaan 2000 litraa vettä ja veden kulutus on 0,3 litraa metrille. Työsaavutus on kaksi hehtaaria tunnissa. Laite on suunniteltu puiden riviviljelyyn ja sen halkaisijaltaan 25 tai 38 sentin ”ruiskutusyksikkö” kiertää puiden rungot. Haluttaessa käsitellä leveämpää kaistaa voidaan laitteeseen kytkeä kaksi yksikköä, joista toinen kulkee riviä myöten kiertäen rungot ja toinen kulkee rivivälissä suoraan. Näyttelyssä oli esillä XPower-Weed Control-laitteen prototyyppi. Sen teho rikkakasveihin perustuu 8000 voltin sähkövirtaan, joka tuhoaa rikkojen maan päällisten osien lisäksi myös juuret. Traktoriin kiinnitettävä laite on tarkoitettu riviviljelyyn ja siinä on mukana sähkögeneraattori. Laitteen työleveys on kolme metriä ja työnopeus on 3–5 kilometriä tunnissa. Koville pinnoille tarkoitettu pieni Electroherb-laite on käsin ohjattava ja ladattavissa sähköverkosta. Laitteiden käyttö on mahdollista vain kuivissa olosuhteissa. Laitteen esitteli belgialainen Zasso. Kirjoittaja on Taimistoviljelijät ry:n toiminnanjohtaja. Baumschultechnikin oheen oli järjestetty alueen taimistojen avoimia ovia. Kühnen Baumschulen oli asettanut teemaan liittyen konekalustonsa esille. Kordes Jungpflanzen on yksi Euroopan suurimmista pikkutaimituottajista. Tuotantoa on kasvihuoneissa ja ulkokentillä yhteensä 38 hehtaaria. Bettina Stoldt esitteli omistamansa Bradfisch Baumschulen tasokasta puiden astiatuotantoa. Kasvatuksessa on 25 000 puuta. Lyhyen kierron mahdollistaa suurikokoisen lähtömateriaalin hankinta. Puut kasvatetaan katupuukokoon asti. VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 | 27

TAIMITARHAVILJELY Taimitarhatuotanto keskittyy – tilastot eivät paljon kerro kasvivalikoimasta teksti ja kuva: JYRI UIMONEN T aimitarhatuotannon tilastot ovat sangen puutteellisia Luken ylläpitämässä puutarhayritysrekisterissä. Tilastoista löytyvät tuotantopinta-alat ja yritysten lukumäärät. Kasvivalikoima kuvataan sangen karkeasti ja kokonaispinta-ala on jaoteltu hedelmä- ja marjakasveihin, koristepensaisiin, koristepuihin ja perennoihin. Taimien kappalemääriin ei päästä tilastojen kautta kiinni. Tuotantomäärät perustuvat valistuneisiin arvioihin. Sama epävarmuus sisältyy kaupan tilastoihin ja tuontitilastoihin. Tuonnin arviointi on todella vaikeaa, sillä EU:n sisämarkkinakaupassa huomattava osa tuonnista jää ilmoittamatta. Taimitarhatuotannon määrän muutokset Puutarhayritysrekisterissä taimitarhatuotannon luvut kerätään vuosittain. Kertyneen aikasarjan perusteella voidaan vetää karkeita johtopäätöksiä. Selvä ilmiö on ollut taimitarhayritysten määrän jatkuva supistuminen. Myös pinta-alat ovat pienentyneet. Vähentynyt pinta-ala ei välttämättä osoita tuotantomäärien kutistumista, sillä viljelymenetelmät ovat kehittyneet tehokkaampaan suuntaan. Viljelykierrot ovat yleisesti lyhentyneet ja toisaalta tuotantoala hyödynnetään aiempaa tehokkaammin. Kuitenkin puutarhatilaston lukujen suuntaus kertoo, että tuotanto on supistunut. Samaan aikaan tuontimäärät ovat kasvaneet, mikä kertoo sen, että määrällisesti taimien kokonaiskauppa ei ole ainakaan supistunut samassa määrin kuin oma tuotantomme. Taimitarhatuotanto 2001–2018 (Luke Puutarhatilastot) Yhteensä Yhteensä Yritysten Pinta-ala määrä kpl, ha 2001 314 607 2003 286 622 2005 270 628 2007 210 536 2009 184 488 2011 153 444 2013 114 392 2015 111 384 2017 106 352 2018 93 341 Hedelmä- ja Koriste- Koriste- Perennat marjakasvit pensaat puut ha 84 74 86 68 56 45 66 69 52 53 ha 196 190 186 159 166 128 112 84 74 92 ha 291 321 315 263 233 247 198 216 192 187 ha 35 36 41 46 33 25 15 14 11 8 Tällä vuosituhannella taimitarhayritysten määrä on puutarhatilaston mukaan pudonnut kolmannekseen. Vähennys johtuu pääosin siitä, että pieniä yrityksiä on lopettanut. Taimistoviljelijöiden arvion mukaan päätoimisten taimistojen määrä on ollut sadan tuntumassa koko ajan. Samaan aikaan taimitarhatuotannon kokonaispinta-ala on laskenut lähes puoleen. Se selittyy yritysten määrän vähentymisen lisäksi sillä, että muutamia isoja taimitarhoja on lopettanut. Taimitarhojen keskimääräinen pinta-ala on noussut vuoden 2001 1,93 heh- 28 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 taarista vuoden 2018 3,67 hehtaariin. Koristepensaiden ja -puiden viljelyalat selittävät suurimman osan muutoksesta. Puiden tuotantomäärät ovat osin pienentyneet ja osin viljelykäytännöt ovat poistaneet hukkaneliöt tilastosta. Koristepensailla viljelymäärät ovat pienentyneet kysynnän heikkenemisen ja lisääntyneen tuonnin takia. Perennojen tuotantoalan putoamisen taustalla on osittain se, että merkittävä osa tulee tilastoiduksi taimitarhatuotannon sijaan kasvihuonetuotannon aloihin, missä ne sekoittuvat yksivuotisten taimien joukkoon. Taimiryhmien rahallinen jakautuminen vähittäiskaupassa Taimiryhmä % Marjakasvit 8 Perennat 31 Koristepensaat 18 Ryhmäruusut 9 Havukasvit 17 Köynnökset 5 Hedelmäpuut 10 Lehtipuut 3 Yhteensä 100 Puutarhakaupan tilastoinnin perusteella vähittäismyynnissä taimiryhmien osuus käy ilmi oheisesta taulukosta. Luvut ovat keskiarvoja useiden vuosien tilastoista. Huomioitavaa on erityisesti perennojen suuri merkitys vähittäiskaupassa. Karkeiden virallisten tilastojen tueksi taatusti kaivataan yksilöidympää tietoa kasvivalikoiman sisällöstä ja muutoksista. Taimistojen kokemusten perusteella tässä jutussa tuodaan esille tämän vuosikymmenen muutoksia. Muutoksia vähittäiskaupan kasvivalikoimassa Yleisesti ottaen taimien vähittäiskaupassa muutokset vuosien välillä ovat maltillisia ja valikoima pysyy suhteellisen vakaana. Tietysti pitemmän tarkastelujakson aikana valikoima elää. Kaikkiaan pensaiden laji- ja lajikevalikoima on kasvanut. Kuitenkin samaan aikaan pensaiden myynti on pysynyt suunnilleen ennallaan, mikä merkitsee kokonaiskysynnän jakautumista yhä laajemmalle nimikkeistölle eli tuotantosarjat lyhentyvät. Esimerkiksi hortensioiden lajikemäärä on kasvanut viime aikoina huimasti ja ne näkyvät julkisuudessa hyvin. Silti suvun kokonaiskysyntä on kasvanut vain niukasti. Yleisenä ilmiönä on ollut pensasruusujen ja myös ryhmäruusujen suosion selvä vähentyminen viime vuosina. Myös aitataimien kysyntä ja tuotanto ovat vähentyneet paljon. Tämä selittyy osin pientalorakentamisen hiipumisella, mutta erityisesti tuontituijan järkyttävällä valta-asemalla. Selvästi suosiotaan ovat menettäneet erityisesti terijoensalava mutta myös muut pensasmaiset pajut. Sama suuntaus on nähtävissä aronialla, kanukoilla ja perinteisillä hanhikkilajikkeilla. Tosin uudet pienikasvuiset lajikkeet korvaavat niitä. Pihojen pienentyminen on ohjannut puiden kysyntää niin, että

kukkivat pikkupuut ovat suosittuja. Perinteiset isot puulajit ovat väistyneet. Poikkeuksen tästä muodostavat tammi ja hevoskastanja. Kotimaiset katajat ovat vähittäismyynnissä löytäneet oman hyvän kysyntänsä. Muista havupuista sembraa kysytään ja hivenen yllättäen metsämänty ja -kuusi ovat lisänneet suosiotaan ja tulleet myös myymälävalikoimaan. Hedelmäpuiden menekki on ollut takavuosina hyvällä tasolla ja vakaata. Tosin niiden kysyntä heilahtelee vuosien välillä jonkin verran, mutta keskimäärin se on vakaata. Suurikokoiset taimet ja ruvenkestävät lajikkeet ovat nousussa. Suomessa marjapensaat kuuluvat pihojen perusvalikoimaan ja kokonaisuutena niiden menekki on suhteellisen vakaata. Ryhmän sisällä on kuitenkin vaihtelua. Esimerkiksi marjasinikuusamat ovat nyt pinnalla, samoin pensasmustikka on suosittu. Sen sijaan mustaherukka on ollut laskusuunnassa. Marjakasveilla lajikkeen uutuusarvo on merkittävä tekijä menekille. Vaikuttaa vähän siltä, että marjapensaat ovat leikanneet koristepensaiden kysyntää. Pieniin pihoihin sopivat pienet ja kapeat pensaat ovat lisänneet suosiotaan. Samaa helppohoitoisuuden tavoitetta tukevat monikäyttö- ja maanpeittokasvit. Ilmiö näkyy myös vuorimännyn käytön siirtymisenä vartettuihin kääpiömuotoihin, vaikka ne ovat hinnaltaan korkeita. Perennat ovat myymäläpuolella tärkeässä asemassa. Yleisesti ottaen kaikki perennat menevät tasaisesti eikä vuosittaista heilahtelua ole juurikaan. Uutuuksia aina kysytään ja hyville sellaisille löytyykin menekkiä. Yksittäisitä lajeista leimut ja kuunliljat vetävät edelleen hyvin ja aivan viime vuosien hitiksi ovat osoittautuneet kellukat. Kasvin näyttävyys on tärkeä myynnin edellytys. Lamoherukka on ollut jo pitkään erittäin kysytty kasvi ja sen tuotanto- ja käyttömäärät tuntuvat vain kasvavan. Viherrakentamisen puolella vuosittaista vaihtelua Taimikysyntä vaihtelee viherrakentamisessa vuosittain. Taimistojen näkökulmasta moni laji loppuu kesken tai sitä on liikaa. Kysynnän vaihtelun selittää suurien kohteiden kasvivalinnat. Suuntauksena näyttää olevan siirtyminen isokokoisempiin taimiin. Rakentamisessa istutettavien puiden määrä on kasvanut suhteessa pensaisiin. Puiden perusvalikoiman kysyntä on melko vakaata ja pysyy samalla tasolla vuodesta toiseen. Yleisesti kaikki pylväsmäiset puut ovat haluttuja. Niistä pylväskoivu, pilaritervaleppä ja pylväspihlaja ovat nousijoita. Pylväshaapa on edelleen paljon käytetty, mutta sen määrä on kuitenkin takavuosista pienentynyt. Luonnollisesti pylväsmäisten puiden valikoiman monipuolistuminen selittää tätä muutosta. Tuttujen peruspuiden liuskalehtiset muodot ovat kasvattaneet istutusten monimuotoisuutta. Lehmusvalikoima on elänyt ja laajentunut. Aiemmin paljon käytetty siivosenlehmus on tullut alaspäin ja sitä on korvattu tutuilla keisarinlehmuksella ja isolehtilehmuksella. Myös muut lehmuslajit ovat kasvattaneet suosiotaan. Lehmuksen uudet lajikkeet ovat tulleet valikoimiin. Samaten pihlajan lajivalikoima ja niiden kysyntä on kasvanut. Vastaavaa lajikirjon kasvua on nähtävissä myös vaahteralla. Viherrakentamisessakin näkyy pienten kukkivien puiden suosio. Sirotuomipihlaja, orapihlajat ja koristeomenat ja kirsikan suku kokonaisuutena ovat olleet kasvussa. Pikkupuiden haluttu taimikoko on jatkuvasti suurentunut. Aivan viime aikoina on luonnon monimuotoisuuden arvostuksen lisääntymisen myötä valikoimin noussut raita, halava ja metsähaapa. Viherrakentamisen havukasveista kotimaiset katajat ovat kysyttyjä ja tarvetta isokokoisille taimille on. Metsämänty ja -kuusi sekä serbiankuusi pitävät edelleen pintansa. Mustakuusi on selvä nousija. Viherrakentamisessakin pensasruusujen selvä hiipuminen on tosiasia. Myös kanukat ja happomarjat ovat menettäneet asemiaan sekä isotuomipihlaja, jota on korvattu marjatuomipihlajalla. Isokasvuiset kuusamat ovat lähes jääneet pois käytöstä. Pensaista selviä nousijoita ovat vuohenkuusamat, värikkäät heisiangervot, keltalehtiset pensasangervot ja hortensiat. Pensasangervoista ’Lumikki’ ja ’Kruunu’ ovat suosittuja. Syreenit ovat jatkuvasti kysyttyjä ja niiden lajikevalikoima on laventunut. Vaikuttaa siltä, että peruspensaiden määrät pysyvät keskimäärin ennallaan. Mielenkiintoinen ilmiö on ollut, että tietyissä kasvisuvuissa lajikevalikoima on kasvanut. Erikoisempia ja mielenkiintoisia lajikkeita suunnitellaan ja istutetaan monipuolisesti, vaikka ne ovat perusvalikoimaa selvästi kalliimpia. Tosin näiden erikoisuuksien korkea hinta siedetään hankkeissa vain 200 taimeen asti, minkä jälkeen erikoislajikkeesta siirrytään massalajikkeeseen. Viherrakentamisen perennat Maanpeiteperennat on rakentamisen puolella iso kasviryhmä. Niistä rönsyansikka on edelleen suosituin ja sen kysyntä tuntuu edelleen vain kasvavan. Luonnonkasvien käyttö ja kysyntä ovat selvästi kasvaneet viime vuosina monimuotoisuusajattelun myötä. Niitä istutetaan niityille ja kansille yhä enemmän. Samaa viime vuosien suuntausta edustaa hulevesikasvien määrän kasvu. Koristeheinien määrät ovat edelleen kasvussa. Markkinoilla on selvästi nähtävissä tarvetta kuivien paikkojen sitkeille kasveille. Esimerkiksi ahomansikka ja ajuruohot ovat nousussa. Monimuotoisuuskohteissa on siirrytty kennotaimien käyttöön. Perinteisistä kukkivista perennoista hyvin maata peittävien päivänliljojen käyttö on lisääntynyt. Päinvastoin on käynyt jaloangervoille, kuunliljoille ja nauhuksille. Eurooppalaista taimitilastoa Tämä luku on lyhyt, sillä valikoimatasolla eurooppalaista tilastotietoa ei oikein löydy. Taimimarkkinoita koskien yleisellä tasolla seurataan Euroopan Taimitarhajärjestö ENA:n markkinaselvitystä, jonka mukaan tänä vuonna on noussut esiin lähes koko mantereen kattava kysynnän vahva kasvu. Samaan aikaan tuotantomäärät ovat useissa keskeisissä taimitarhamaissa menneet alas. Tämä on johtanut taimien hintojen tuntuviin korotuksiin. VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 | 29

Luontopohjaiset ratkaisut ovat tulevaisuuden keinoja, jotka tuottavat ympäristölleen monia hyötyjä eli ekosysteemipalveluja. Kuvassa Kankaan hulevesikanava. Jyväskylän viherpolitiikka uudistettiin osana AVOin kaupunkiympäristö -politiikkaa teksti ja kuvat: MERVI VALLINKOSKI J yväskylän kaupunginvaltuusto on hyväksynyt Jyväskylän AVOin kaupunkiympäristö -politiikan äskettäin syyskuisessa kokouksessaan. Politiikalla linjataan keinoja kaupunkiympäristön rakentamiseksi ja kehittämiseksi huomioiden kolme kulmakiveä – arkkitehtuurin, viherympäristön ja osallisuuden. Taustalla on ajatus, että kaupunki syntyy rakennetun ympäristön lisäksi myös ihmisistä ja luonnosta. AVOin kaupunkiympäristö -politiikka sisältää Jyväskylän kaupungin jo omaksumia ja hyviksi havaittuja käytänteitä kaupunkiympäristön kehittämisessä. Lisäksi mukana on uusia kokeiluja ja toimenpiteitä. Politiikkaan kuuluvien periaatteiden tavoitteena on paitsi ohjata kaavoitusta ja rakentamista, myös rohkaista niin rakennusalan toimijat kuin asukkaat mukaan entistä viihtyisämmän kaupunkiympäristön suunnitteluun ja toteutukseen. Politiikan periaatteiden on tarkoitus näkyä kaikessa Jyväskylän kaupunkiympäristöön liittyvässä toiminnassa. Viherpolitiikka luonut pohjaa Jyväskylään valmistui Suomen ensimmäinen valtuuston hyväksymä 30 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 viherpolitiikka vuonna 2012. Sen pohjalta on kaupungissa toteutunut paljon erilaisia toimia viherympäristön kehittämiseksi. Viherpolitiikkaan oli kirjattu periaatteita ja toimenpiteitä koskien mm. viherpalveluiden ohjelmointia, lähiliikuntapaikkoja, Kehä Vihreää ja uudenlaista kaupunkivihreää. Viherpolitiikan pohjalta useita konkreettisia toimia on viety eteenpäin. Uudistettu KymppiV-viherpalveluohjelma hyväksyttiin juuri. Lähiliikuntapaikkoja on rakennettu ja kunnostettu lukuisia tällä vuosikymmenellä. Kehä Vihreä, Jyväskylän keskuspuisto, on saanut oman toimenpideohjelmansa ja myös momenttinsa investointiohjelmaan – sitä kehitetään suunnitelmallisesti, pitkäjänteisesti ja tuloksellisesti. Äijälänrannan vihertehokkuus-pilotti vuonna 2014 tai Kankaan vuonna 2016 ratkennut maisema-arkkitehtuurikilpailu ovat myös viherpolitiikan kärkihankkeita. Viherpolitiikkaan oli kirjattu tavoite päivittää se kerran valtuustokaudessa. Viherpolitiikan päivittämistä alettiin pohtia muutama vuosi sitten. Samanaikaisesti käynnistyi keskustelu myös Jyväskylän arkkitehtuuripolitiikan päivittämisestä. Nämä kaksi politiikkaa päätettiin yhdistää sekä uudistaa niitä vielä lisäämällä joukkoon osallisuusohjel-

VIHERPOLITIIKKA man – tuloksena tästä syntyi AVOin kaupunkiympäristö -politiikka. Arkkitehtuuri, viherympäristö ja osallisuus yhdistyvät Muuttunut maailma ja sen mukanaan tuomat uudenlaiset haasteet kaupunkiympäristön kehittämisessä saivat arkkitehtuurin, viherympäristön ja osallisuuden ideat lyömään kättä keskenään. Haasteet ovat monisyisiä ja kaupunki on kokonaisuus, jossa laadukasta rakennettua ympäristöä, monitoiminnallista viher- ja sinirakennetta tai asukkaiden viihtyisyyttä ja hyvinvointia tukevia ratkaisuja ei voi erottaa toisistaan – itse asiassa ne lomittuvat ja limittyvät niin tiukasti keskenään, että jonkun osa-alueen unohtaminen palapelistä tuottaa ontuvia ratkaisuja. A, V ja O -kirjaimet kumpuavat näistä teemoista, mutta otsikkotasolla ei AVOin kaupunkiympäristö -politiikassa ole kuitenkaan käytetty suoraan sanoja arkkitehtuuri, viherympäristö tai osallisuus. Teemoja ei ole haluttu politiikan sisälläkään lokeroida, vaan on korostettu integroivaa näkemystä. Tärkeä ajatus on sovittaa yhteen luonnon, rakennetun ympäristön ja ihmisten muuttuvat tarpeet. Koko tekemisen taustalla on inspiroituminen arkkitehtuurista ja ympäristöstä, mikä tuottaa yhteistyössä ja kokeillen hyvinvointia kaikille kaupungin asukkaille. AVO A eli Aaltojen lailla. Jyväskylä on Alvar Aallon pääkaupunki. Haluamme vaalia Aallon henkeä. Se tarkoittaa muun muassa suunnitteluun panostamista sekä tavoitteiden asettamista korkealle. Periaatteissa korostetaan ihmisläheistä mittakaavaa, oleskeluun houkuttelevaa ympäristöä sekä maiseman ja luonnon arvojen kunnioittamista. V eli Viihtyisäksi koko kylän voimin. Viihtyisyyden kulmakiviksi on Jyväskylässä tunnustettu luonto, arkkitehtuuri ja järvimaisema. Liikuntapääkaupungin yksi tärkeä lähtökohta on vehreä ja toimiva ympäristö, joka kannustaa kaikenikäisiä liikkumaan. Luontopohjaiset ratkaisut ovat keskeisiä keinoja tiivistyvässä kaupungissa – niiden avulla mm. lisäämme kaupunkiluonnon monimuotoisuutta ja varaudumme ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haasteisiin. Periaatetasolle on kirjattu myös tavoite lähiluonnon saavutettavuudesta: kaikilla kaupunkilaisilla tulisi olla lähivirkistysalue enintään 300 metrin päässä. O eli Oppien, tehden ja unelmoiden. Tulevaisuuden kaupungin luomisessa periaatteiksi on kirjattu mm. kokeilevuus, yhteistyö, kannustaminen ja moniammatillisuus. Jyväskylä haluaa olla eturivissä etsimässä uusia ja rohkeita ideoita. Haluamme olla myös avoimia sekä jalkautua suunnittelussa lähelle asukkaita. Tärkeää on myös yhteistyö Kehä Vihreän kehittäminen on paljon muutakin kuin fyysisen ympäristön kehittämistä. Kuvassa ihmisiä Tanssiva ja Laulava Kehä Vihreä -kävelytapahtumassa 2018. Kuvaaja Touho Häkkinen. esim. yrityselämän, rakentajien tai vaikuttajien kanssa. Haluamme kannustaa muitakin tahoja paremman kaupungin tekemiseen. Toimintatavat, toimenpiteet ja uudet ideat AVOin kaupunkiympäristö -politiikkaan on koottu kolmen tasoisia toimenpiteitä. Toimintatavat ovat jo käytössä ja niistä pidämme jatkossakin kiinni. Esimerkiksi Kehä Vihreän kehittäminen jatkuu viherpolitiikan ja toimenpideohjelman viitoittamalla tiellä. Kehä Vihreän merkitys on erityisen tärkeä pohdittaessa täydennysrakentamista – se on keskustan asukkaiden lähivirkistysalue, minkä merkitys korostuu tulevaisuudessa kun kaupunki tiivistyy. Myös lähiliikuntapaikka-ohjelman toteuttaminen on nostettu esille toimintatapana, jota jatketaan. Uusiksi lähivuosina toteutettaviksi toimenpiteiksi AVOin kaupunkiympäristö -politiikassa on nostettu mm. Green Street -periaatteiden soveltamisen keskustassa sekä luontopohjaisten ratkaisujen edistämisen myös yksityispihoilla. Lähivuosina Jyväskylään laaditaan virkistysreittien toimenpideohjelma, joka tulee linjaamaan pitkäjänteisesti erilaisten virkistysreittien kehittämistä. Myös vihertehokkuus-työkalun pilotointia jatketaan, erityisesti Jyväskylän täydennysrakentamishankkeissa. Uusina ideoina, jotka jätämme hautumaan, on politiikkaan nostettu mm. rakennusjärjestyksen kehittäminen pihojen ja luontopohjaisten ratkaisujen osalta, viheralueverkoston strategisen suunnitelman laatiminen tai Ilmastoviisas kaupunginosa -pilotin toteuttaminen. Näitä ideoita vielä pohditaan, ja myös uusia ideoita voi nousta mukaan politiikkaan sitä tulevaisuudessa päivitettäessä. Jyväskylä haluaa olla suunnannäyttäjä AVOin kaupunkiympäristö -politiikan laadinnassa yhdistettiin monialaisen asiantuntijajoukkomme osaaminen. Moniammatillisuus, vuorovaikutus, kokeilut ja oppiminen olivat kulmakiviä jo politiikkaa laadittaessa. Me Jyväskylässä uskomme vahvasti siihen, että tapamme tehdä ja nähdä asiat on tulevaisuutta – siksi rohkeasti julistamme, että Jyväskylän kaupunki on paikallisen arkkitehtuuripolitiikan ja viherpolitiikan edelläkävijä. AVOin kaupunkiympäristö -politiikan materiaali on tutustuttavissa osoitteessa: https://www.jyvaskyla.fi/kaavoitus/projektit-ja-ohjelmat/avoin-kaupunkiymparisto Kirjoittaja on maisema-arkkitehti, Jyväskylän kaupunki. Yksi politiikan toimenpide on virkistysreittiohjelman laatiminen. Ohjelma on käynnistynyt pop-up-polku -kokeilulla vuonna 2019. VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 | 31

Tiedon lisäksi tarvitaan yhteistä ymmärrystä ympäristötiedon merkityksestä kaupunkisuunnittelussa. Kuvassa Tieteiden talo, jossa pohdittiin tutkitun ympäristötiedon käyttömahdollisuuksia. Ympäristötietoa pitäisi myös ymmärtää Tiedon skaalautuvuus suunnittelun haaste teksti ja kuvat: EEVA VÄNSKÄ Maankäytön suunnitteluun liittyy paljon tekijöitä, joista yksi on tutkittu ympäristötieto. Sen ymmärtäminen ja saatavuus oikeassa mittasuhteessa käytännön suunnittelussa on vielä haasteellista. Y mpäristötiedon Foorumi järjesti kesäkuussa Helsingissä tilaisuuden ”Yhteistä ymmärrystä synnyttämässä – Ympäristötiedon käyttö kaavoituksessa”. Mukana oli niin tutkijoita, suunnittelijoita kuin muita asiantuntijoita. Yksi keskeinen määritelmällinen ero tehtiin tiedon ja ymmärtämisen välillä. Tutkija Jaakko Hirvelä Helsingin yliopistosta puhui siitä, että tietoa on helppo välittää, mutta sen ymmärtäminen, 32 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 miksi jokin asiantila vallitsee, onkin paljon monimutkaisempaa. – Tietämys vaatii hyviä perusteita, mutta ymmärtäminen miksi vaatii lisäksi selittävän tosiasian ja tosiasian suhteen ymmärtämisen. Ymmärryksen lisääminen on tärkeää, sillä se auttaa päätöksenteossa onnistumisessa paremmin kuin pelkkä tiedon välittäminen. – Ymmärrys edellyttää erityisiä taitoja, joita ei voi välittää samalla tavalla kuin informaatiota. Ymmärtäminen vaatii pitkäjänteistä opettelua, ja ymmärtämisen välittäminen on joko vaikeaa ellei mahdotonta. Haastavia kokonaisuuksia Ympäristösuunnittelija Anna-Riikka Karhunen Kymenlaakson liitosta kertoi ympäristötiedon käytöstä maakuntakaavoituksessa esimerk-

MAISEMASUUNNITTELU kien avulla. Tällä hetkellä kokonaismaakuntakaava 2040 -ehdotus on paraikaa valmistelussa. – Tavoitteena on muun muassa maakunnallisen toimivan viherverkoston luominen, luonnon monimuotoisuus ja kestävä maankäyttö, erilaisten arvovyöhykkeiden tunnistaminen sekä ekosysteemipalveluiden tuotantopotentiaalin tukeminen. Yksi erityistavoite on merellisten elinympäristöjen ominaispiirteiden vaaliminen. – VELMU-ohjelmasta saatu uusi tieto vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuudesta pyritään huomioimaan maakuntakaavassa aluerajauksena luo-v. Siinä periaatteena on, että alueen elinympäristöjen luontoarvoja ei saa heikentää merkittävästi. Paikalleen kartalle – Suunnittelijan näkökulmasta esimerkiksi vedenalaisen luonnon tutkimusinformaatio muodostaa pisteitä, joista muodostuu kokonaisuuksia. Niiden merkittävyyttä voi kuitenkin toisinaan olla hankala hahmottaa. Tämä johtuu Anna-Riikka Karhusen mukaan monista eri aineistoista ja saman tiedon eri luokittelutavoista. – EMMA:ssa eli valtakunnallisesti merkittävien ekologisten merialueiden määrittelyssä tehdään työtä, joka valmistuessaan on suunnittelijalle erityisen hyödyllistä ja hahmotusta helpottavaa. Toisena esimerkkinä hän mainitsi sini-viheryhteystarvemerkinnän eli vyt:in. – Kyseessä on kehittämisperiaatemerkintä eri alueiden välillä. Jotta pystymme määrittämään ylimaakunnallisesti, maakunnallisesti ja seudullisesti merkittävät siniviheryhteydet, tarvitsimme tulkinnan tutkimustiedon perusteella, mitkä ovat luonnon ydinarvoalueita. Kymenlaakson liitto käytti Rambollia, joka tuotti selkeän kartan ydinalueista: mitä tummempi väri, sitä suurempi monimuotoisuus. – Tämä ydinaluekartta yhdistettiin muuhun tietoon, jolloin samasta kuvasta selviävät kriittiset yhteydet, vaellusesteet, ydinalueet ja päätuloksena siniviheryhteystarve. Tulosta on käytetty maakuntakaavan suunnittelun taustatietona. Anna-Riikka Karhunen korosti tutkitun tiedon luotettavuutta, ym- Tutkija Aino Rekola Suomen ympäristökeskuksesta kertoo, että Tuuma-hankkeen tuottamaa tietoa tarvitaan muun muassa maankäytön suunnittelun käytäntöjen kehittämisessä. Ympäristösuunnittelija Anna-Riikka Karhunen sanoo, että monista eri tutkimustuloksista, saman tiedon eri luokitteluista ja pistemäisestä tutkimustiedosta on toisinaan haastavaa hahmottaa paikkaan sidottua kokonaiskuvaa. märrettävyyttä, tiedon avoimuutta ja paikkatietomuotoisuutta sekä merkittävyysarviointia. – Suunnittelijan työ on pitkälle toimintojen ja tiedon yhteensovittamista. Aina pitää myös muistaa, että vaikka tutkittua tietoa käytettäisiin kuinka kattavasti hyväksi suunnitteluvaiheessa, maakuntakaavan sisältöön vaikuttavat myös lainsäädäntö, sidosryhmät sekä poliitikot. Tuumasta toimeen Tutkija Aino Rekola Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE) kertoi Tuuma-hankkeen alustavista tuloksista. Hanke on osa Suomen kulttuurirahaston rahoittamaa Tutkittu tieto ja päätöksenteko -ohjelmaa. – Tuuma eli tutkittu ympäristötieto maakuntakaavoituksessa -hanke tutki sitä, miten ilmastonmuutokseen ja biodiversiteettiin liittyvä tutkimustieto on välittynyt maakuntakaavoitukseen viimeisten 20 vuoden aikana. SYKE toteuttaa vuoden kestäneen hankkeen yhteistyössä Kymenlaakson liiton, Tampereen yliopiston sekä Ympäristötiedon Foorumin kanssa. Tutkimuskohteena on Kymenlaakson maakunta. – Tutkimuksen ja päätöksenteon suhde ei ole yksinkertainen: tutkimus voi vaikuttaa politiikkaan, mutta politiikka voi myös vaikuttaa tutkimukseen. Tutkimus ja politiikka voivat käydä vuoropuhelua tai ne voidaan nähdä täysin erillisinä systeemeinä, jotka voivat olla konfliktissa keskenään. Myös Tuumassa on havaittu, että tutkimustiedon ja päätösten välillä näyttää olevan ristiriitaa. Aino Rekola mainitsi Kymenlaakson liiton seutukaavan vuodelta 2001. – Seutukaavan valmistelussa käytiin kiinnostava keskustelu siitä, onko ”harju” oikeasti harju. Inventoinnin mukaan kyseessä oli harju, mutta alueen asukas kyseenalaisti määrittelyn. Tämän jälkeen Kymenlaakson liitto arvioi, että harju todellakin on harju. Ympäristöministeriö totesi lausunnossaan puolestaan, että inventointitutkimusta ei ole perusteltua kyseenalaistaa. Ympäristöministeriön ja Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä ”harju” siis todellakin on harju. Vuoden 2014 kauppa- ja merialuekaavassa keskusteltiin puoles- VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 | 33

taan siitä, mikä näyttö riittää. – VELMUsta saatu uusi tieto merenalaisesta luonnosta saatiin varhaisessa suunnittelun vaiheessa käyttöön. Vaikka tieto oli vajaata, sitä kuitenkin oli riittävästi yleispiirteiseen suunnitteluun, ja kaavaan saatiin tietyille alueille heikentämiskieltomerkintä. Aino Rekola totesi, että alustavien tulosten perusteella näyttäisi siltä, että tutkitusta tiedosta neuvotellaan eri tavoin eri vaiheessa päätöksentekoa. Mitä on yleinen etu? Erikoistutkija Sari Puustinen Turun yliopistosta vetää kestävän kehityksen koulutusohjelmaa ja on tutkinut maankäytön suunnittelua. Hän kertoi yleisen edun käsitteestä. – Kaavoituksessa kohtaavat tieto, arvot ja intressit. Tieto arvotetaan ja intressit pitää saada yhteen sovitettua. Suunnittelijat pyrkivät tähän tulkitsemalla sitä, mikä on yleisen edun mukaista. Käsite ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen kuin päällepäin vaikuttaa. – Yleisellä edulla perustellaan julkisen vallan puuttumista maankäyttöön. Mutta käsitteen sisältö on muuttunut vuosikymmenestä toiseen. Sotien jälkeen yleinen etu tarkoitti kansallista etua, 1960-luvulla taas oikeudenmukaisuutta ja tasapuolista hyvää kaikille. 1980-luvulla korostettiin kansainvälistä kilpailukykyä, kun taas 1990–2000 -luvuilla yleisen edun katsottiin tiivistyvän kaupunkiseutujen väliseen kilpailukykyyn. Sen jälkeen korostettiin uuden maankäyttö- ja rakennuslain myötä hyvän ympäristön näkemystä, mikä näkyi kaavojen sisältövaatimuksissa. 2010-luvulla taas kilpailu nähtiin yhä kapeammin yhden kaupungin etuna. Erikoistutkija Sari Puustinen Turun yliopistosta avasi yleisen edun käsitettä maankäytön suunnittelussa. Kokonaisuus ensin? Puustinen ei tarjonnut valmista vastausta siitä, mikä on tarkka yleisen edun määritelmä juuri nyt. Siitä on kuitenkin erilaisia tulkintoja, kuten liberalistinen, jossa yleinen etu toteutuu, kun hallinto tasapainottaa yksityisiä intressejä. Ei siis tavallaan ole olemassa kokonaisuuden etua. Tällainen järjestelmä vallitsee Yhdysvalloissa. Isossa-Britanniassa on painotettu sitä, että on tuotettava tai huolehdittava julkisesti niistä hyödykkeistä ja palveluista, joita kaikki tarvitsevat, mutta joita ei ole yksityisen intressin mukaista tuottaa tai ylläpitää. Tällaisia ovat esimerkiksi infrastruktuuri ja viheralueet. Suomessa on pitkälle nojattu siihen, että yksityisen edun on väistettävä kokonaisuuden etua. Proseduaalinen yleinen etu taas on reilua ja läpinäkyvää päätöksentekoprosessia. Kun Puustinen haastatteli ELY-keskusten, maakuntien liittojen ja kaupunkien edustajia, mielenkiintoisesti heidän vastauksistaan yleisestä edusta löytyi kaikkia edellä mainittuja tulkintoja, yleinen etu siis ymmärretään kirjavasti. Siitä oltiin kuitenkin yhtä mieltä, että suunnittelun tehtävänä on edistää yleistä etua. Edustaako tutkittu ympäristötieto sitten yleistä etua? – Sanoisin että kyllä edustaa. Se on yleensä julkisen vallan rahoittamaa ja edustaa näkemystä, joka ei ole sitoutunut yksityisiin intresseihin. Puustinen korosti sitä, että tutkimustietoa pitäisi avata niin, että se myös ymmärretään. Hän piti mahdollisena, että tutkimustiedon tulkinta voi erota sen mukaan, mitä yleisen edun tulkintaa käytetään. Kirjoittaja on lehden avustaja. Kymenlaakson liiton kartta ydinalueista: samasta kuvasta selviää kriittiset yhteydet, vaellusesteet, ydinalueet ja päätuloksena siniviheryhteystarve. Tulosta on käytetty maakuntakaavan suunnittelun taustatietona. Lähde: Ramboll ja Kymenlaakson Liitto, Maanmittauslaitos 2017 ja Esri Finland 34 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/19

TUTKITTUA Kaupunkiympäristön monimuotoisuuden lisääminen – helppoa kuin heinänteko? teksti: ANU RIIKONEN Leikattu nurmikko on yksi tavallisimpia kaupunkivihreän muotoja kaikkialla länsimaissa. Se vaatii kuitenkin toistuvaa leikkausta, ja lisäksi se on eliöiden elinympäristönä melko yksipuolinen. Siksi vaihtoehtoja nurmikoille, kuten niittyjä ja maanpeitekasveja, on tutkittu jo pitkään. Englannissa selvitettiin kokeellisten kaupunkiniittyjen kasvillisuutta ja vaikutusta selkärangattomien ja kasvillisuuden monimuotoisuuteen. T utkimuksessa perustettiin erilaisia kaupunkiniittyjä kuudelle eri alueelle Lontoon ja Birminghamin välimailla sijaitsevissa Bedfordissa ja Lutonissa. Niittykokeet kylvettiin 50–250 neliömetrin ruutuina. Kylvöseoksina käytettiin joko pelkkiä heiniä, noin kymmenen lajin heinä-kukkakasviseosta, tai noin 20 lajin vastaavaa seosta. Eri kylvöseoksilla perustettuja niittyjä kokeiltiin lisäksi niittää joko noin kerran kuussa, kahdesti vuodessa tai vain kerran vuodessa. Kahdesti vuodessa niitetty kasvillisuus kasvoi noin puoli metriä korkeaksi ja kerran vuodessa niitetty noin puolitoistametriseksi. Ensimmäisenä vuonna kylvön jälkeen niityiltä kitkettiin muutamia kookkaita rikkalajeja (kuten kaalivalvattia ja jauhosavikkaa) asukkaiden palautteen vuoksi, mutta muuten kasvilajistoa ei muokattu kylvön jälkeen; niittojen lisäksi muuta hoitoa ei tehty. Koeniittyjen kasvillisuus ja selkärangattomat eläimet tutkittiin toisena vuonna perustamisen jälkeen. Niittyjen eliöstöä verrattiin läheisiltä tavallisilta nurmikoilta tehtyihin havaintoihin. Kaikkiaan niityiltä tavattiin noin sata kasvilajia, joista kolmannes oli peräisin kylvöstä, ja kaksi kolmasosaa oli tullut paikalle omia aikojaan. Mitä enemmän kylvöseoksessa oli lajeja ja mitä harvemmin niitty niitettiin, sitä vähemmän omia aikojaan ilmaantuneet kasvilajit pystyivät valtaamaan alaa. Kasvilajisto oli monimuotoisimmillaan kaksi kertaa vuodessa niitetyillä alueilla, joissa oli käytetty joko kymmenen tai kahdenkymmenen lajin kylvöseosta. Ötökkäparatiisi Selkärangattomia, kuten hyönteisiä, hyppyhäntäisiä ja hämähäkkieläimiä, kerättiin koeniityiltä näytteeksi yli satatuhatta kappaletta. Kuten odotettiinkin, niityillä oli sekä enemmän että useamman lajisia selkärangattomia kuin perinteisellä nurmikolla. Kasvillisuuden monilajisuus lisäsi erityisesti havaittuja koppakuoriaislajeja, mutta vaikutti yllättävän vähän selkärangattomien lajistoon tai runsauteen ylipäätään; kasvuston korkeus oli niille tärkeämpää – mitä korkeampaa, sitä parempi. Mitä harvemmin niittyä niitettiin ja mitä korkeammaksi se pääsi kehittymään, sitä monimuotoisemmaksi selkärangattomien lajisto muotoutui. Muutamat hyönteisheimot kuitenkin suosivat keskikor- keaa, kaksi kertaa vuodessa niitettyä kasvustoa korkean, kerran vuodessa niitetyn sijaan. Kaupunkieliöstön monimuotoisuudelle kokonaisuudessaan olisikin eduksi pitää yllä monenlaisia ja eri tiheydellä niitettäviä niittyjä, jotta mahdollisimman monelle lajille löytyisi sopiva elinympäristö. Monimutkaisten niittoaikataulujen organisointi voi kuitenkin aiheuttaa omat haasteensa. Käyttäjänäkökulmat huomioon Asukkaiden suhtautumista kaupunkiniittyihin on selvitelty jo aiemmin, ja tässäkin tutkimuksessa kävi ilmi, että asukkaat pitivät miellyttävimpinä kasvilajistoltaan monipuolisia, keskikorkeita niittyjä. Kasvustoltaan korkeimmat niityt eivät olleet pidettyjä, esimerkiksi hoitamattoman vaikutelman, huonon näkyvyyden ja kulkemisen vaikeuden vuoksi. Siksi tutkijat suosittavatkin keskikorkeiden kukkaniittyjen sijoittamista vilkkaammille alueille ja pidemmäksi päästettävän kasvillisuuden sijoittelua syrjemmäs. Samoin niittyihin suhtaudutaan positiivisemmin, jos ne eivät vie tilaa käyttönurmilta, kuten pelikentiltä ja oleskelunurmilta. Myös se, että alueille sijoitetaan infotauluja niittyjen tärkeydestä kaupunkieliöstölle, parantaa asukkaiden suhtautumista niihin. Toinen meilläkin hyväksi koettu keino oli sijoitella tiheämpään niitettyjä kulkuväyliä niityille, jolloin alueilla liikkuminen helpottuu ja käyttö lisääntyy. Usein niityiltä on syytä kerätä niittojäte pois ravinteisuuden ja heinävaltaisuuden vähentämiseksi, ja näin tässäkin niittykokeessa toimittiin. Hankaluudeksi osoittautui hieman yllättäen niittojätteen käsittely, sillä roskaiselle ja koirankakkaiselle niittojätteelle ei tahtonut löytyä loppusijoituspaikkaa. Niittyjen selvät edut kaupunkiluonnon monimuotoisuuden kannalta sekä säästöt kaupunkivihreän ylläpidossa puoltavat niiden paikkaa osana urbaania viherverkostoa – näistä pienistä haasteista huolimatta. Tarkasteltu artikkeli: Norton, B. A., Bending, G. D., Clark, R., Corstanje, R., Dunnett, N., Evans, K. L., .. & Hilton, S. (2019). Urban meadows as an alternative to short mown grassland: effects of composition and height on biodiversity. Ecological Applications, e01946. VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 | 35

KEITÄ ME OLEMME? Viher- ja ympäristörakentajat ry on kivi- ja ympäristörakentamista sekä ylläpitoa ammattimaisesti harjoittavien yritysten muodostama järjestö. Yhdistys on Viherympäristöliitto ry:n (VYL) ja Euroopan viheraluerakentajien järjestön, European Landscaping Contractors Association (ELCA) jäsen. JÄSENYRITYKSET Viher- ja ympäristörakentajat ry:n jäsenyritysten päätoimialat ovat: viher- ja ympäristörakentaminen, kivirakentaminen sekä viheralueiden hoito. Yritykset tuntevat suomalaiset kasvu- ja rakentamisolosuhteet, alan tekniikat ja määräykset. Osalla jäsenyrityksistä toimintaan kuuluu myös puutarhasuunnittelu ja konsultointi. Yhdistyksen jäsenet ovat sitoutuneet viherrakentamisen laatu- ja ympäristöohjelmaan, osalla jäsenyrityksistä on säännöllisesti auditoitava laatujärjestelmä. Viher- ja ympäristörakentajat ry:n jäsenyritykset hoitavat myös yhteiskunnalliset velvoitteensa moitteettomasti. Jäsenyritykset ovat joko Rala ry:n tai Tilaajavastuu.fi -jäseniä. YHTEISÖJÄSENET Viher- ja ympäristörakentajat käyttävät vain tasalaatuisia ja korkealuokkaisia materiaaleja, asianmukaisia koneita ja laitteita sekä luotettavia alihankintapalveluja. Tämän takaamiseksi yhdistys on tehnyt yhteistyösopimuksia hyviksi kumppaneiksi koettujen alan yritysten kanssa. Nämä yritykset ovat Viher- ja ympäristörakentajat ry:n yhteisöjäseniä. Sopimukset takaavat merkittäviä etuja jäsenyrityksille. LISÄTIETOJA YHDISTYKSESTÄ JA JÄSENYRITYKSISTÄ TIETOSIVUSTO KULUTTAJILLE www.vyra.fi www.puutarhaunelma.fi

Viihtyisän ympäristön rakentaja A-Pihat Ky, LEMPÄÄLÄ Ab Tallqvist Oy, KOKKOLA Allium Oy, JÄRVENPÄÄ Betonilaatta Oy, TURKU Billnäsin Taimisto Oy, BILLNÄS Bitucomp Oy, NURMIJÄRVI Blue Falls Oy, Helsinki BNS Finland Oy, Helsinki Consti-Julkisivut Oy, HELSINKI Damados Oy, VANTAA Entti Oy, RAISIO Espoon Kotipuutarhurit, ESPOO Fahrplan Oy, VANTAA Fri-Tec, TENHOLA Helsingin Viherhuolto Oy, VÄSTERSKOG Hyvinkään Tieluiska Oy, Hyvinkää Hämeen Viherrakennus Oy, ORIVESI Image Design Oy, Porvoo Innogreen / Green House Effect Oy, HELSINKI Jarkimo Oy, JÄÄLI JP Stonemason Ky, LAPPEENRANTA JuurevaPro Oy, HELSISNKI KallioTaivas, TIKKAKOSKI Kasvutekijä Oy, HELSINKI Kivat Pihat Jaana Liemola, SASTAMALA Kiviherttua Oy, Espoo Kivikourat Oy, OKSAVA Kontrasti Oy, ESPOO Korpela Group Oy, MYLYKOSKI Kreate Oy, Tuusula Kukkea piha, PAATTINEN Kurjenpolvi Oy, TUUSULA Laarimäen Puutarha, LOIMAA Lassila & Tikanoja Oy, HELSINKI Lekora Oy, HELSINKI Loistava Design Oy, Espoo Lännen Viherpalvelu / Lännen Kiinteistöpalvelu, TAMPERE Kivityö Kaseva Oy, TAMPERE Maanrakennus M Anttila, Mäntsälä Maisematawasti Oy, PAROLA Marikan Puutarhapalvelut Perenna & Penkki, SIPOO Mavira Oy, JOENSUU Merjan Puutarha Oy, YLÖJÄRVI Mäster Grön, TAMMISAARI Nurmitek Oy, LOHJA Ojansuun Puutarha, FORSSA OloPiha, VANTAA Oulun Piharakennus Oy, OULU Peltolan Piha Oy, LAPPEENRANTA Perniön Taimisto, KOTALATO PIHA.SI, LUVIA Piha- ja vihersuunnittelu Grönblom, ORIMATTILA Piha-apu Piilipuu Oy, VANTAA Pihadesign K. Wegelius, HÄMEENLINNA Piha Group Oy / Pihateam Viherpalvelut, TURKU Pihahoito Tamminen Tmi, TUUSULA Pihailo, HYVINKÄÄ Pihakaivuri Oy, LOHJA Pihakamu Tmi puutarhuri Jukka Laine, Tuusula Pihakerttu, TIRVA Pihalintuset, Espoo Pihaloiste Oy, HELSINKI Pihamuotila Oy, Kauniainen Pihanne Oy, HELSINKI Pihapalvelu Viippola Oy, TORNIO Pihapirkot Ky, LEMPÄÄLÄ Piharakenne Lohkare Oy, LAPPI Pihatyö Juha Perkkalainen Ky, EVIJÄRVI Pihatyö Laatunen Oy, HELSINKI Pihatyökauppa Haapala Py, LAHTI Pihavisio Oy, ESPOO Piiraisen Viherpalvelu Oy , Kajaani Pohjolan kivi- ja viherrakennus Oy, LESKELÄ Porvoon puutarhapalvelut, PORVOO Potentiel Oy, HELSINKI Puut ja pihat, arboristi Minna Toivanen T:mi, KAARINA Puutarhapalvelu Hannonen Oy, KYLMÄLÄ Puutarhatoimisto ScanPlant Oy, UUSIKYLÄ RainSet Oy, LAHTI Rakennustoimisto I. Uusitalo Ky, SILTAKYLÄ Ritvaset Oy, VANTAA Rose Factory Oy, VALKEALA Saajan Viherrakennus Oy, HÄMEENLINNA Satakunnan Viherpalvelu Oy, PORI Savonpirkka Oy, SAVONLINNA Seppälä-Yhtiöt Oy, Lempäälä Sininata Oy, Espoo Stoneville Oy, SIUNTIO Sulokivi Oy, JOENSUU Sunds Trägård Ab, PIETARSAARI Suomen Kivipiha Oy, HELSINKI Sunpiha Oy, NUMMINEN Suomen Pihaprojekti RW Finland Oy, KLAUKKALA Suomen Vihertekniikka Oy, OKSAVA LIITY MUKAAN TOIMIVAAN YHDISTYKSEEN! Viher- ja ympäristörakentajat ry Viljatie 4C, 00700 Helsinki toimisto@vyra.fi Tampereen Viherrakennus Oy, Tampere Tampereen Puutarha-Center Oy, TAMPERE Tefke Oy, Helsinki TerraWise Oy, HELSINKI TL-Maint Oy, JYVÄSKYLÄ Tmi Anne Tossavainen, Helsinki Tmi Christina Walden, HEINOLA Toivepiha Oy, KARJALOHJA Toni Lindfors Oy, NURMIJÄRVI Tyrni Design Oy, Helsinki Tyrvään Vihertoimi, SASTAMALA Tyylipihat Oy, NOKIA Uudenmaan Pihapojat Oy, RAJAMÄKI Viher-Inka Oy, SALO Viher-Jalanti Oy, TOIJALA Viher-Pirkka Oy, HÄMEENLINNA Viher-Pirkko Tmi, HILTULANLAHTI Viheraluerakennusliike Kalevan Taimi Oy Ab, HELSINKI Viherkäine Oy, RAUMA Viherkehä Oy, SÖDERKULLA Viherkuutio Tmi, HAMINA Viherpalvelu Ettala & Co, TURKU Viherpalvelu Greener, HELSINKI Viherpalvelu Kotipiha, HOLLOLA Viherpalvelu Saarnivaahtera Oy, LÄYLIÄINEN Viherpalvelut Hyvönen Oy, LAHTI Viherpojat Oy, HÄMEENLINNA Viherrakenne J Turunen Oy, OUTOKUMPU Viherrakenne Jaakkola Oy, FORSSA ViherRakennus Oy, OULU ja VANTAA Viherrakennus Pihakukot Oy, OULU Viherrakennusosuuskunta Silmu, KANGASALA Vihersuunnittelu Piha, MIKKELI Vihersuunnittelu Sarastus Oy, JÄMSÄNKOSKI Vihertaimet Karivainio Ky, VUORELA Vihertaiturit Ky, ESPOO Vihertaso Oy, HYVINKÄÄ Vihertyö Niskanen Oy, YLIVIESKA Vihervarikko Oy, NURMIJÄRVI Viherviisikko Oy, HELSINKI VRJ Group Oy, Oulu, Kangasala, Vantaa VRP Viher- ja rakennuspalvelut Oy, VANTAA Vumos Oy, SOTKAMO

VIHERRAKENTAMINEN Merikaupungit parantavat ilmettään teksti ja kuvat: TERO ELSILÄ Raumalla ja Uudessakaupungissa tehdään kummassakin perusparannuksia venesatamissa. Uudistukset palvelevat veneilijöitä, kaupunkilaisia ja matkailijoita sekä parantavat kaupunkikuvaa. U udenkaupungin kaupunginlahden parantaminen aloitettiin 4–5 vuotta sitten eteläreunan korjauksella. Tänä vuonna uudistus tehtiin Sorvakon sillalta Pakkahuoneelle ulottuvalla noin 400 metrin osuudella. Uudistus on jatkoa eteläreunan valaistuksen, rantalaitureiden ja terassien rakentamiselle. Katubulevardi on tehty luoto- eli betonikivestä. Neljänsadan metrin matkalla on kolme puista laituria, joissa on istumapenkkejä. Istumapenkkiä on myös betonisella rantamuurilla. Laiturit on nimetty Uudenkaupungin merenkululle ja historialle tärkeiden kaupunkien mukaan Tukholmaksi, Kööpenhaminaksi ja Lontooksi. Betoninen rantamuuri kuvaa vanhaa rantaviivaa ja kaupankäyntiä. Vanhaa merenkulkuperinnettä ja meren merkitystä tuodaan esiin betoniin kirjoitetuilla mietelauseillaa merestä ja merenkulusta. Esimerkiksi ”Laivat pelkäävät tulta enemmän kuin vettä”. Katubulevardin katkaisevat alumiiniset diakonaalit, jotka valaistaan illalla. Niihin on kirjoitettu laivojen nimiä, jotka ovat olleet merkityksellisiä Uudellekaupungille. Esimerkiksi Suomen Joutsen muutettiin koulualukseksi Uudessakaupungissa tai Kreijari Mars rakennet- tiin vuonna 1798. Ensi keväänä on tarkoitus vielä tehdä istutuksia ja syksyllä myöhemmin laitureille tulee valotaulut, joissa on kaupunkien kartta ja kertomuksia kaupasta ja merenkulusta. Kaikkiaan on kyse noin neljän miljoonan satsauksesta, josta osa tulee Mauno Vannaksen säätiöltä. Mauno Vannas oli silmätautiopin tutkija ja professori, jolla on juurensa Uudessakaupungissa. Säätiön tarkoituksena on kaupungin kaunistaminen. Säätiön tuella tehtiin kaupunkiin Vannaksen nimikkopuisto 60-luvulla. Merikaupunkina Uudellakaupungilla on pitkät perinteet. Laivoja on rakennettu purjelaivakaudella Uudessakaupungissa ja Vakka-Suomessa yli sata. Näistä kreijari Mars on vanhin kaljaasi Marian ohella. Laivanvarustaminen on ollut rannikolla yleistä. Varsinainen Uudenkaupungin telakka perustettiin 1893 ja siellä on kunnostettu monia kuuluisia purjealuksia, kuten Moshulu tai Herzogin Cecilie. Telakkatoiminta jatkuu edelleen. Suunnittelu Sipti Consulting, Pääurakoitsija Destia, Valvoja Ramboll Laitureille on asetettu tuoleja rentoon oleskeluun. 38 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/19

 Uusi kiveys on betonikivestä. Diakonaaleissa on mainittu tärkeitä laivoja. Diakonaalit valaistaan illalla.  Kreijari Mars on vanhin Uudessakaupungissa rakennettu purjelaiva.  Mietelauseet rantamuurissa liittyvät merenkulkuun. Vanha rantaviiva on sijainnut niillä main. Vihertyöt odottavat ensi vuoteen. VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 | 39

VIHERRAKENTAMINEN Urakoitsijoina on ollut: Rauman Kaivin Oy Maanrakennusliike Tuomola Ky Kaupungin katutoimi Destia Oy + paljon aliurakoitsijoita Kivityöt: Asennuskivi Oy Vihertyöt: Viherkäine Oy Parkkialueiden ja kulkuteiden väleissä on istutettuja saarekkeita. Erivärisiä ja muotoisia kiviä on käytetty runsaasti sekä istutuksissa että erottamaan alueita. Suvitie ja pienvenesatama uudistui teksti ja kuva: TERO ELSILÄ R aumalla on tehty Syväraumanlahden alueen pienvenestaman kunnostustöitä jo useita vuosia. Työt ovat olleet mittavia. Alueella on iso venesatama, mutta alue on tärkeä ja monipuolinen virkistyksellisesti. Rantaa myötäilevän Suvitien varrella on paljon erilaisia toimintoja, kuten veneily ja vapaa-aika, taide, kulttuuri, urheilu, leirintäalue, ravintoloita ja saunoja uintimahdollisuuksineen. Saneeraustyöt aloitettiin jo vuonna 2014. Vuosien varrella on uudistettu vesijohtoja sekä sähköä ja valaistusta. Tämän vuoden urakkaan on kuulunut Suvitien ajoradan parannustoimet sekä valaistuksen uusiminen. Maauimalan edustalla on tehty kiveystöitä, kuten kivipuro ja istutuksia, pyörätelineitä, penkkejä ja parkkialueen saneeraus. Lähellä sijaitseva kesäteatteri sai siten pysäköintialueen linja-autoille. Kulkemista on järkevöitetty monipuolisesti eriyttämällä kevyt liikenne omaksi väyläkseen ja parkkialueita keskittämällä. Pysäköintialueita saatiin lisää täyttömaalla. Kevyt liikenne sai oman kulkuväylänsä. – Aiemmin pysäköityjä autoja oli sikin sokin puiden lomassa ja varsinaista pyörätietä ei ollut. Kevytliikenneväylä kulkee rannan tuntumassa ja osittain puiden ympäröimänä. Pyörätie on sorapintainen ja rakenne ”paketoitiin” suodatinkankaalla ympäriinsä, jotta rakenne tulisi kestämään meriveden nousut ja laskut, rantaan asennettiin seulanpäänkiviä. Hyvin on rakenne kestänyt, kertoo suunnitteluinsinööri Leena Ruusu-Viitanen. Suvitien vanha maalaituri uusittiin, joka tuli osaksi pysäköintialuetta. Pysäköintialue tehtiin ruoppausmassoilla ja louhoksella. 40 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 Pysäköintialueelle tuli jätepiste veneilijöille, heinä- ja puuistutuksia, erilaisia kiveyksiä sekä pyörätelineet ja roska-astiat. Laiturirakenteiden uusiminen Käyttöpäällikkö Timo Leivo kertoo, että venepaikkojen määrät vähenivät uudistuksen myötä, mutta myös veneily on vähentynyt Raumalla. – Kun aiemmin venepaikkoja oli kaikkiaan 2500, niin nyt on jäljellä 1800 paikkaa. Isommille veneille olisi kyllä tarpeita. Kaikkiaan yhtenäistä laituria on Syväraumanlahdella 475 metriä ja noin tuhat venepaikkaa, kertoo Leivo. Aiemmin laiturit olivat normaalisti poikittain. Uusi järjestely pitkittäissuuntaisesti vähensi laituripaikkojen määrää, mutta sopivat nyt myös kävelylle ja venepaikat ovat helpommin saavutettavissa. Laiturirakenteet ovat kierrätettävää materiaalia kaikin osin. Kansi kuusilankkua ja ponttoonit ovat teräsputkiponttooneita. Aiemmat betonista ja kestopuusta tehdyt laiturit olivat läpeensä ongelmajätettä. Satamaan on tehty paljon veneilijöitä palvelevia uudistuksia kuten jätehuolto, turvallisuus, valaistus ja sähköt. Laiturin kaiteisiin on upotettu led-valaistusta. Valaistuksen uudistaminen käsittää koko pienvenesataman. Suvitien ja koko alueen saneeraukseen on saatu budjettiin rahoitusta monena vuotena ja on noin kaksi miljoonaa euroa. Summa ei sisällä suunnittelua. Laitureiden osalta sisältäen valaistuksen hinnaksi kertyi noin 750 000 €.

AIKA UUDISTAA JÄTEPISTE? Astiasuojien avulla jätepisteet pysyvät siisteinä ja pihat viihtyisinä. Muovipakkausten keräämisen myötä jätepisteet saattavat tarvita uudistamista. Se hoituu helpoiten uusimalla astiasuojat tai laajentamalla jätepistettä uusilla astiasuojilla. KAMPANJAHINNAT TOPLINE FIRESAFE astiasuoja lukoilla TOPLINE astiasuoja lukoilla TOPLINE astiasuoja vääntönupilla 1 950 € / kpl 1 650 € / kpl 1 410 € / kpl Alv. 0 %. Hinnat eivät sisällä rahteja, eikä lukkojen sarjoitusta. Kampanjahinnat ovat voimassa 31.12.2019 saakka. Tilaukset: 010 636 2790 TUTTU PERUSMALLI kauppa@lassila-tikanoja.fi lt.fi VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 | 41

KESY Ankkapuiston lammista ruopattiin imuruoppaamalla savipohjaista ainesta noin 1500 kuutiota. Ankkapuiston uusiomassahankkeessa hyödynnettiin uusiomaita KESY-hengessä teksti: JUHA KIVIMÄKI ja HEIDI JÄRKKÄ, kuva: JOHANNA HELAMA, RAMBOLL Vantaan Korsossa sijaitsevassa Ankkapuistossa hyödynnettiin paikalta syntyneitä ja lähialueilta saatuja uusiomaita kestävän ympäristörakentamisen periaatteita noudattaen. Vuoden 2019 Kuntatekniikan saavutuksen kunniamaininnan saanut uusiomassahanke toteutettiin kokonaisuudessaan kierrätysmateriaaleilla. K estävän ympäristörakentamisen periaatteet lähtökohtina Vuonna 2018 valmistuneen Ankkapuiston kunnostusurakasta syntyi yli 30-prosenttisesti saviainespitoista imuruoppausmassaa, joka oli liian hienojakoista käytettäväksi sellaisenaan kasvualustana. Vaihtoehtoina oli kuljettaa geotuubeissa kuivatetut maat Pitkäsuon maankaatopaikalle, tai tarkastella maiden uusiokäyttömahdollisuuksia. Hankkeessa tehtiin päätös hyödyntää maita uusiokäytössä ajankohtaisessa Kesy-hengessä. Kestävän ympäristörakentamisen periaatteita haluttiin noudattaa mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ja hankkeen tavoitteeksi asetettiin käyttää pelkästään uusiomaa-aineksia. Suunnitelmamuutoksilla ja hankkeen koordinoinnilla onnistuneeseen lopputulokseen Uusiokäyttöä varten tehtiin tarkastelu massojen sijoittamisesta Ankkapuiston alueelle ja tarpeen mukaan muihin lähialueen viherrakentamisen kohteisiin. Ankkapuiston toteutussuunnitelmia muutettiin siten, että saviset maat yhdistettyinä muihin aineksiin saataisiin käytettyä paikallisesti käyttönurmikon kasvualustoina. Suunnitelmamuutosten jälkeen lähdettiin valmistelemaan toteu- 42 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 tusta: työmaan toimintoja, kasvualustareseptejä ja muualta saatavien massojen oikea-aikaisuutta. Kasvualustojen reseptejä laadittiin rohkeasti mutta hallitusti. Reseptien kohdalla tiedostettiin, että rakeisuus- ja ravinnepitoisuudet eivät välttämättä osuisi aivan suositeltuihin lukemiin, mutta uusiokäytön maksimointi nähtiin tärkeämpänä. Kasvualustan rakeisuuden parantamiseksi tarvittiin kiviainespohjaisia materiaaleja. Ravinnepitoisuuden nostamiseksi mukaan sekoitettiin muun muassa kompostia. Nämä materiaalit onnistuttiin saamaan muilta vantaalaisilta työmailta. Kasvualustaan sekoitettiin esimerkiksi kompostia, edellisen talven seulottua hiekoitussepeliä, hiekkaa, kivituhkaa, moreenia, seulottua metsänpohjaa sekä kohteesta kuorittua nurmen pintakerrosta. Töiden edetessä Ankkapuistossa haasteena oli uusiomateriaalien saatavuus. Uusiokasvualustan reseptejä päivitettiin sitä mukaa kun muilta työmailta vapautui hyödynnettävää materiaalia. Tämä mahdollisti työmaan sujuvan etenemisen ilman taukoja. Ankkapuiston hanke tukee Vantaan resurssiviisauden tiekarttaa Vantaan resurssiviisauden tiekartta vuodelta 2018 toteaa, että kau-

pungin resurssiviisauden ja hiilineutraalisuuden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää innovatiivisuutta ja kehittämistoimia yhdessä sidosryhmien kanssa. Vantaan kaupunki on yksi nopeimmin kasvavista kaupungeista Suomessa ja vilkkaan rakentamisen vuoksi purku- ja kierrätysmateriaalien sekä maamassojen uusiokäytön kehittämisessä on runsaasti mahdollisuuksia, joita voidaan entistä enemmän ottaa käyttöön. Tämä edellyttää kuitenkin uusien arviointitapojen käyttöönottoa, uusia seurantamalleja ja –laskelmia sekä ohjeistusta. Purku- ja kierrätysmateriaalien ja maamassojen uusiokäytön kehittämisessä nähdään Vantaalla myös mahdollisuuksia yrittäjyyden ja työllisyyden edistämiseen. Näitä resurssiviisauden periaatteita noudattaen Ankkapuiston uusiomassahankkeesta muodostui pilottiprojekti, jonka tuloksia hyödynnetään muissakin tulevissa hankkeissa. Luonnonvarjojen kestävä käyttö on yksi resurssiviisauden kulmakivistä. Säästävä luonnonvarojen käyttö edellyttää resurssitehokasta suunnittelua, resurssitehokasta kulutusta sekä kiertotalouden edistämistä. Parhaimmillaan resurssiviisas luonnonvarojen käyttö luo uusia taloudellisia mahdollisuuksia. Ankkapuiston hankkeessa vältettiin hiilidioksidipäästöjä ja kustannuksia Uusiomassahankkeen vaikutuksia selvitettiin kustannus- ja päästölaskennalla, jossa toteutettua hanketta verrattiin vaihtoehtoiseen, neitseellisillä materiaaleilla rakennettavaan hankkeeseen. Uusiomateriaalien hyödyntäminen käyttönurmialueen rakentamisessa toi hankkeelle 56 000 euron kustannussäästön ja 23 000 kg CO2-ekv päästövähennyksen. Päästövähennys vastaa noin 6 000 keskimääräistä pääkaupunkiseudulla edestakaista henkilöautolla kuljettavaa työmatkaa. Saavutettu kustannussäästö on noin 12,7 % hankkeen arvioiduista kokonaiskustannuksista. Suurin kustannussäästö saavutettiin vältetyillä maanvastaanottoalueen maksuilla. Uusiomassareseptien valmistaminen – seulonta, sekoitus ja massojen työmaan sisäinen siirtely – nostivat muodostuvien päästöjen ja kustannusten määrää. Resurssitehokkuuteen uusiomaarakentamisessa on siis mahdollista vaikuttaa optimoimalla uusiomassojen käsittelyä. KESY – Kestävä ympäristörakentaminen. Taustatietoa Ankkapuiston rakennushankkeesta Ankkapuisto on Vantaan Korsossa sijaitseva laaja puistoalue, jota on kunnostettu muun muassa ruoppaamalla vesistöt, uusimalla sillat sekä tekemällä maisemanhoitotöitä. Urakan yhteydessä syntyi noin 1 500 m3 imuruoppausmassaa, joka hyödynnettiin maastonmuotoilussa puiston koilliskulmassa sijaitsevalla, laajalla nurmialueella. Lampien ympäristön maisemointityöt tehtiin pääasiassa heti ruoppauksen jälkeen, joten imuruoppausmassan pitkän kuivumisajan vuoksi ei niiden hyödyntäminen olisi ollut mahdollista näillä aikaisempaan urakkaan kuuluvilla alueilla. – Massoista valmistettiin uutta kasvualustaa. Siihen sekoitettiin myös läheisiltä työmailta syntyneitä kaivumassoja ja ylijäämämaita. Kasvualustan valmistukseen tuotiin myös käytettyä hiekoitussepeliä koko Vantaan alueelta, sanoo hankkeessa valvojakonsulttina toiminut Heidi Järkkä Rambollista. – Hanke perustui sekä tilaajan että kaikkien projektiin osallistuneiden tahojen ennakkoluulottomaan asenteeseen ja rohkeuteen lähteä kokeilemaan jotain uutta. Tilaaja, suunnittelija, valvoja ja urakoitsija kokoontuivat usein. Näiden tapaamisten ansiosta hankkeessa pystyttiin reagoimaan muuttuneisiin tilanteisiin, ideoimaan uutta ja tekemään päätöksiä nopeasti, kertoo projektipäällikkö Juha Kivimäki Rambollista. Kivimäki toimi projektin aikana Vantaan kaupungin viheralueiden rakennuttajapäällikkönä, mutta on sittemmin siirtynyt Rambollin palvelukseen. Ramboll toimi Ankkapuiston uusiomassahankkeessa rakennuttaja- ja valvojakonsulttina. Tämän lisäksi Ramboll laati hankkeelle CO2-päästö- ja kustannuslaskennan. Puiston suunnittelusta vastasi FCG Oy ja hankkeen pääurakoitsijana toimi Hyvinkään Tieluiska Oy. Maa-analyysien laboratorionäytteet tutkittiin MetropoliLab Oy:n toimesta. Kekkilä Oy oli mukana maa-ainesten analysoinnissa ja uusien kasvualustasekoitusten laatimisessa. KESY – Kestävä ympäristörakentaminen: Viherympäristöliitto ry:n hanke, jonka tarkoituksena on hallinnoida, suunnitella, rakentaa ja ylläpitää ympäristöä siten, että vältetään, lievennetään tai estetään, jopa parannetaan rakentamisen haitallisia vaikutuksia. Uusiomassahankkeen onnistumisia Hiilidioksidipäästöjen minimoinnin ja kustannussäästöjen ohella saavutettiin muitakin hyötyjä, joiden arvon mittaaminen varsinaisina lukuina on vaikeaa, mutta kaupungin näkökulmasta oleellista. Uusiokasvualustoja rakentamalla vältettiin kaikkien näiden, sinänsä hyvien ja käyttökelpoisten raaka-aineiden sijoittamista maanvastaanottoalueille, joista muutoinkin on pulaa tiivistyvässä kaupunkirakenteessa. Ympäristöhaitat vähenivät epäsuorasti myös siten, ettei kohteessa ollut tarvetta käyttää neitseellisiä raaka-aineita, joiden louhinnasta ja maanotosta olisi aiheutunut sekä päästöjä, että maisemallisia ja ekologisia vaikutuksia. Vähentyneiden kuljetusten ansiosta lähialueiden katujen sekä pääväylien kuormitus pieneni. Jos puiston muotoilu olisi toteutettu neitseellisillä materiaaleilla, nyt hyödynnetyt uusiomateriaalit olisi kuljetettu maanvastaanottoalueelle ja kaatopaikalle, joille on matkaa 20 – 40 kilometriä. Koska Ankkapuisto sijaitsee suuren koulukeskittymän ja tiiviisti rakennetun kaupunginosan välittömässä läheisyydessä, kuljetusliikenteen minimointi paransi samalla alueen yleistä liikenneturvallisuutta. Ankkapuiston lisäksi uusiokasvualustoja valmistettiin myös muihin maisemointikohteisiin, kuten Hakunilan urheilupuistoon, jossa oli tarvetta ravintoköyhälle kasvualustalle kuivien rinteiden verhoiluun. Tässäkin kohteessa säästöt olivat huomattavat, sillä maa-ainekset saatiin ainoastaan ajokustannusten hinnalla, eikä jo valmistettu kasvualusta aiheuttanut erillisiä materiaalikustannuksia. Urheilupuiston niittyalueiden peitekasvillisuus annetaan kehittyä luontaisen, maa-aineksissa jo olevan siemenpankin turvin. Kohde tarjoaakin oi- van mahdollisuuden tutkia tulevien vuosien varrella kasvillisuuden ja sen peittävyyden kehittymistä uusiomateriaaleista valmistetuissa kasvualustoissa. Ankkapuistosta mallia tuleviin hankkeisiin Pilottihankkeena Ankkapuiston projekti toimii suunnannäyttäjänä. Resurssiviisautta on mahdollista ja tarpeellista kehittää infra- ja viherrakentamisessa, kuten muillakin toimialoilla. Oppia saadaan ennakkoluulottomasti kokeilemalla. Vahvasti viheralan hankkeena Ankkapuisto on merkittävä pilotti ja muistutus alamme osaamisesta. Tästä on osoituksena Ankkapuiston uusiomassahankkeen saama vuoden 2019 kuntatekniikan saavutuksen kunniamaininta. Ankkapuiston hanke on saanut kiinnostusta viheralan tahoissa, mutta myös muiden alojen keskuudessa. Ankkapuiston hanke toteutettiin laskutyöurakkana kaupungin puitesopimusurakoitsijan kanssa. Uusiomaarakentamisen hankinnat ja urakkamuoto kannattaa suunnitella hankekohtaisesti. Kilpailutetussa urakassa on oltava erittäin tarkat tiedot kohteessa käytettävistä materiaaleista. Massojen määrät sekä niiden analyysitiedot on etukäteen selvitettävä, jotta kilpailutus on laadittavissa. Käytännössä tämä voi olla haastavaa ja toisaalta nämä ennalta suoritettavat työvaiheet lisäävät tilaajan henkilöstöresurssien tarvetta ja siten myös kustannuksia. Toisaalta hankkeen huolellinen suunnittelu vähentää riskejä ja kustannuksiakin pitkällä tähtäimellä. VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 | 43

TUTKIMUS Kierrätyslannoitevalmisteille laatujärjestelmä teksti: HANNA RUMMUKAINEN JA JUHA PIRKKAMAA Maataloudessa ja viherrakentamisessa etsitään uusia ja kustannustehokkaita vaihtoehtoja kasvien kasvulle välttämättömään lannoitukseen ja maanparannukseen. Ravinteiden kierrätys on kiertotalouden tärkeä osa. Lisäksi kierrätysravinteita sisältävien orgaanisten lannoitevalmisteiden käytöllä on vaikutusta maan biologisen aktiivisuuden parantumiseen ja humuspitoisuuden kasvuun ja sitä kautta maan hiilensidontakyvyn lisääntymiseen, myös eroosioherkkyyden vähentymiseen. Kierrätysmateriaalien orgaanista ainesta hyödynnetään myös mullantuotannossa. K aupunkialueiden kasvillisuus keskittyy yhä enemmän rajatuille istutusalueille ja kansirakenteille, joilla yhteys maaperään on katkennut. Samalla rajoitetun kasvualustan merkitys siinä asuville kasveille ja eliöille korostuu entisestään. Terve ja elävä kasvualusta on paljon muutakin kuin optimoituja kasvutekijöitä – oikein toimiessaan se voi osallistua jopa kaupunkialueiden jätehuoltoon. Luonnontilaisessa maaperässä kasvin ottamat ravinteet päätyvät ainakin osittain takaisin maahan joko syötyjen tai lakastuneiden kasvinosien muodossa. Jätteet toimivat pieneliöiden ravintona maatuen hiljalleen, ja vapauttaen samalla niihin sitoutuneita ravinteita takaisin maaperään kasvien saataville. Koska ravinteet vapautuvat jätteestä lähinnä pieneliötoiminnan vaikutuksesta, niitä liukenee vähän kerrallaan, eikä ravinnehuuhtoumia juuri pääse syntymään. Mikäli tämä maatuva eloperäinen aines poistetaan maaperästä, siihen on lisättävä ravinteita lannoituksella. Mineraalilannoitteilla voidaan tuoda maaperään ravinteita kasvien saataville. Nämä ravinteet ovat kuitenkin jo valmiiksi kasveille liukoisessa muodossa, joten maan pieneliöt jäävät mineraalilannoituksessa ilman ruokaa. Kierrätyslannoitevalmisteiden toiminta perustuu äsken kuvaillulle luonnon toiminnalle: istutusalueelle tuodaan oikeaa maaperää muistuttavat olosuhteet aktiivisine mikrobielämineen, ja samalla kasvit saavat samat ravinteet kuin mineraalilannoitepussista. Mutta miksi kasvualustassa sitten tarvitaan pieneliöitä? Ruokaillessaan kompostissa ja hajottaessaan biomassaa mikrobit, lierot ja muut eliöt erittävät erilaisia aineita, jotka yhdessä juurten kanssa muodostavat multaan murumaista rakennetta. Mururakenne parantaa maan vedenpidätyskykyä ja huokostilavuutta, ja tuo maahan hyvälle kasvualustalle ominaisen muhevuuden vähentäen myös sen eroosioherkkyyttä. Loppuun asti maatuessaan orgaanisen aineksen sisältämä hiili varastoituu maahan humusyhdisteiden muodossa. Mullassa humuksen tiedetään parantavan muun muassa kasvien ravinteiden- ja ve- 44 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 denottoa sekä juuriston kasvua. Kierrätyslannoitteissa viihtyvät myös kasveille tärkeät sienet ja mykorritsat, jotka tehostavat kasvien ravinteidenottoa ja vahvan juuriston kasvattamista. Elävä ja monipuolinen kasvualusta parantaa maan ja kasvin vastustuskykyä esimerkiksi kasvitauteja vastaan, ja toimii myös elinympäristönä ja ravinnon lähteenä suuremmillekin eliölajeille, kuten linnuille, kuoriaisille ja siileille. Mineraalilannoitettu turve-hiekkaseos on siis kierrätyslannoitemultaan verrattuna varsin vaatimaton vaihtoehto melkoiselle joukolle eliöitä, kasveista puhumattakaan. Orgaanisia lannoitevalmisteita ovat lannoitteet, kalkitusaineet, maanparannusaineet, kasvualustat ja mikrobivalmisteet. Niitä prosessoivat kierrätysmateriaaleista biokaasu- ja kompostilaitokset tai muut vastaavat käsittelylaitokset. Suomessa on tällä hetkellä toiminnassa yhteensä vähän yli 60 erityyppistä biokaasulaitosta ja n. 200 kompostilaitosta. Ne hyödyntävät prosesseissaan erilliskerättyä biojätettä, elintarviketeollisuuden sivuvirtoja, lantaa, erilaisia biomassoja, tuhkia, metsätalouden tuottamia raaka-aineita sekä yhdyskuntalietettä. Komposti on kierrätyslannoitteiden klassikko Viherrakentamisen kasvualustoissa tavallisin kierrätyslannoite on komposti, jota vuosittain hyödynnetään viherrakentamisessa kymmeniä tuhansia tonneja. Tutkimuksessaan Kohti ravinteiden kierrätyksen läpimurtoa, vuodelta 2017, ovat Luonnonvarakeskuksen eli Luken tutkijat esittäneet, että vuonna 2015 Suomessa käytettiin komposteja kaikkiaan 300 000 tonnia, josta viherrakentamisen osuus oli 18 prosenttia. Kompostin ravinnepitoisuudet vaihtelevat riippuen siihen käytetyistä raaka-aineista, mutta maan rakennetta parantavat ominaisuudet ovat suunnilleen samat kompostilaadusta riippumatta. Viherrakentamisessa käytetty komposti voi olla tuotettu esimerkiksi haravointijätteestä, biokaasutuotannon mädätysjätteestä, elintarviketeollisuuden tai kunnallisen jätteenkäsittelyn sivuvirroista. Kyseessä on siis ehdottoman uusiutuva luonnonvara, jonka käyttö vähentää tarvetta louhia kasviravinteita kivennäismuodossa. Kertaalleen hyödynnetyn biomassan kierrättäminen takaisin maaperään kasvualustassa vähentää myös kaatopaikkojen kuormitusta ja noudattaa kiertotalouden perusteita. Kompostoinnissa raaka-ainemassan lämpötila nousee korkeaksi, jolloin lähtöaineksessa olleet mahdollisesti kasveille ja eliöille haitalliset bakteerit kuolevat. Kun lähtöaines muutenkin muuttuu täysin toiseen muotoon, valmis komposti on vaaraton maanparannusaine. Kypsä ja stabiili komposti on erittäin hyvä ravinteikas mullan raaka-aine ja lannoite. Kompostilannoitettu multa hyödyttää kasveja pitkään ennen ylläpitolannoituksen tarvetta. Yksi kuutio biojätekompostia voi sisältää esimerkiksi typpeä noin parikymmentä kiloa, josta vain reilu kilo on välittömästi vesiliukoisessa muodossa. Hyvän ravinnon parissa pieneliöt lisääntyvät, ruokailevat ja huolehtivat välillisesti typen sitoutumisesta ja tasaisesta vapautumisesta. Tällaisen ravinteiden hallitun va-

pautumisen myötä myös ravinnehuuhtoumat vähenevät. Koska eri kompostiraaka-aineilla on hieman eri ravinneominaisuuksia, voidaan monipuolinen lannoitusvaikutus saada aikaan myös sekoittamalla eri komposteja keskenään. Esimerkiksi yhdistämällä kaliumpitoista viherjätekompostia typpipitoiseen biojätekompostiin voidaan tuottaa ravinteikasta multaa täysin ilman mineraalilannoitteita. Kasvualustan raaka-aineena kompostille ominaista on sen alkuperästä johtuva vaihtelu. Laadukkaan kompostimullan tuottajan tuleekin valvoa mullan reseptiikkaa ja laatua kunkin kompostierän kohdalla erikseen, jotta tuote pysyy tasalaatuisena. Kuten kaikessa lannoituksessa, myös kierrätyslannoituksessa ravinnemäärät optimoidaan kasvin tarpeiden mukaan, jotta liian voimakas multa ei vahingoita kylvöksiä ja istutuksia. Vaikka jätteenkierrätys on kierrätyslannoituksen tärkeä hyöty, kompostin huolettomalla ”tuhlauksella” menetetään sen tuomat hyödyt kasvualustassa. Luonnonmukaista maaperää mukaileva kasvualusta saadaan aikaiseksi sekoittamalla kierrätyslannoitteet oikeassa suhteessa hiekkaan ja muihin raaka-aineisiin. Kiertotalous laajentaa raaka-ainevalikoimaa Kompostimullan sekä muiden kierrätyslannoitevalmisteiden valmistusta säätelee Suomessa lannoitevalmistelaki. Se sanelee esimerkiksi sen, mitkä kierrätyslannoitevalmisteet soveltuvat viherrakentamiseen, ja mitkä myös syötävien kasvien viljelyyn. Jätteenkäsittelyn tehostuessa kierrätyslannoitevalikoima kasvaa jatkuvasti, ja monet maataloudessa käytetyt valmisteet soveltuvat yhtä lailla viherrakentamiseen. Lihajalostamoiden jätteestä prosessoitua lihaluujauhoa on perinteisesti käytetty maanviljelyssä lannoitteena, ja se sopii erinomaisesti esimerkiksi kaupunkiviljelyyn ja muuhun syötävien kasvien tuotantoon. Lihaluujauho on kuumentamalla hygienisoitu tuote, joka tuo kasvualustaan hidasliukoisten ravinteiden lisäksi myös kalkitsevaa vaikutusta. Jätteestä tuotetun biohiilen hyödyntäminen kasvualustoissa puhuttaa viheralan toimijoita, ja biohiilen ominaisuuksista on käynnissä useita tutkimushankkeita Suomessa. Erityisesti biohiilessä kiinnostavat sen mahdollisuudet hiilensitojana ja suodattavana aineksena. Vauhdilla kehittyvä biohiilituotanto saattaa tulevaisuudessa mahdollistaa vaikeastikin kierrätettävien materiaalien hyötykäyttöä. Kierrätyslannoitteille oma laatujärjestelmä Suomeen Suomeen on valmistumassa kansallinen laatujärjestelmä kierrätyslannoitevalmisteille. Kyseessä on vapaaehtoinen ja tuotekohtainen laatujärjestelmä, jota meillä ei aiemmin ole ollut. Tavoitteena on laatujärjestelmän ja Laatulannoite-sertifikaatin avulla lisätä kierrätyslannoitevalmisteiden tunnettuutta ja menekkiä. Suomen Biokierto ja Biokaasu ry sekä Suomen Vesilaitosyhdistys ry ovat laatujärjestelmää rakentavan hankkeen toteuttajat ja päärahoitus on saatu Ympäristöministeriöltä. Lisäksi rahoittajina ovat Sitra ja yhdeksän alalla toimivaa yritystä. Monipuolinen tieteellinen osaaminen ja viranomaisten asiantuntemus on varmistettu kutsumalla laajasti sidosryhmät mukaan hankkeen työpajoihin ja ohjausryhmään. Ensimmäiset laatujärjestelmän mukaiset tuotteet on tarkoitus saada markkinoille vuoden 2020 alkuun mennessä. Lisätietoja: https://www.laatulannoite.fi/ Hanna Rummukainen on tekninen tuotepäällikkö Kekkilä Oy:ssä ja Juha Pirkkamaa laatuprojektipäällikkö Suomen Biokierto ja Biokaasu Oy:ssä. Muista tilata ruukut ajoissa kevään istutuksiin! Värikkäät istutusratkaisut tarvittaessa myös räätälöidysti! Ota yhteyttä ja kysy lisää! minna.kivisto@schetelig.com p. 040 721 3927 Kuva HOAS taloyhtiön pihalta asiakaspalvelu@schetelig.com • p. 09 8520 6222 • www.schetelig.com • /ScheteligViheralue VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 | 45

Turun hautausmaa on Helsingin Hietaniemen hautausmaan ohella kulttuurihistoriallisesti merkittävin hautausmaa Suomessa (RKY/museovirasto). Sankarihautausmaalle on haudattu yhteensä 901 vainajaa. Seurakuntapuutarhureiden koulutus- ja neuvottelupäivillä laskettiin perinteisesti seppele kaatuneiden muistolle. Suomen evankelisluterilaisen kirkon tulevaisuus puhututtaa – myös viheralalla teksti ja kuvat: ESSI MÄKINEN Kirkosta eroamisen suosio, jatkuva säästölinja sekä ilmastopaineet johdattivat keskusteluun hiilineutraalista kirkosta, seurakuntien resursseihin hautausmaatoimissa sekä hautausmaiden kulttuuriperinnön vaalimiseen Seurakuntapuutarhurit ry:n koulutus- ja neuvottelupäivillä Turussa syyskuun alussa.. J o perinteeksi muodostuneet hautaustoimen koulutus- ja neuvottelupäivät kokosi noin sata seurakuntapuutarhuria yhteen hautaustoimen suunnittelu- ja verkostoitumispäiville Suomen Turkuun. Päivät avattiin ensimmäisessä puheenvuorossa ajankohtaisella kehotuksella. Turun seurakuntayhtymän kiinteistöjohtaja, Seppo Kosola, velvoitti seurakunnat kiinnittämään erityistä huomiota kirkkojen sähkötöihin ja työturvallisuuteen. Huhtikuussa ilmiliekkeihin leimahtanut Pariisin Norte Dame puhututti seurakuntien työntekijöitä edelleen aamukahvin lomassa hotelli Caribiassa. Seminaaripäivät keskittyivät turvallisten sähkötöiden lisäksi yleisesti kirkon tulevaisuuteen, hautajaisiin osana suruprosessia, hautausmaiden puuston kunnossapitoon sekä ilmastonmuutoksen fyysisiin vaikutuksiin. Päivät koostuivat seminaareista, erillisestä ammattilaisnäyttelystä ja yhteisestä illallisesta. Vuoden 2019 näyttely julistettiin suuremmaksi kuin koskaan, yhteensä 48 näytteilleasettajaa osallistui seminaaripäiviin. Kirkko kohtaa monia haasteita lähitulevaisuudessa 2000-luvulla hautausmaiden ympäristöä on muokannut muistolehtojen merkittävä suosion kasvu. Yhä useampi suomalainen valitsee it- 46 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 selleen tai läheiselleen tuhkahautauksen, joka kuormittaa krematorioita ja harventaa vanhoja arkkuhautausmaita. – Esimerkiksi Turussa hautausmaat harvenevat yhä enemmissä määrin. Turun hautausmaan alkuperäinen pinta-ala on 1,5 hehtaaria ja sitä on laajennettu 1800-luvulla kolme ja 1900-luvulla neljä kertaa. Ensimmäistä kertaa 2000-luvulla hautausmaan laajentamiselle ei näy tarvetta, Turun seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkö Pekka Sorri toteaa. Muistolehtojen suosiolla on hautausmaakulttuuria köyhdyttävä vaikutus. Hautausmaan harvenevat ja hautapaikkoja palautuu seurakunnille vuosittain enemmän, jolloin paikat lunastetaan kirkon käyttöön. Nykymuodossaan Turun hautausmaan pinta-ala kattaa noin 60 hehtaarin alueen, josta varsinaista hautausmaa-aluetta on noin 41 hehtaaria. Hautoja on yhteensä noin 42 000. Sorrin mukaan tilanteessa on myös positiivinen näkökulma. – Kunnossapidon kannalta hautausmaata ei tarvitse laajentaa uusille alueille vaan käytetään vanhoja. Näin tilantarve vähenee. Esimerkiksi Turun hautausmaan Pyhän ristin kappelin yhteydessä toimivassa krematoriossa tuhkattiin yhteensä 2972 vainajaa (2018), joka on prosentuaalisesti 54 prosenttia hautauksista. Tuhkahautauksen suosio on ollut tasaisessa kasvussa 2000-luvul-

SEURAKUNNAT Krematorioille haluttaisiin yhtenäiset päästörajat kaikkiin seurakuntiin. Yhden vainajan tuhkaus kestää tunnista vajaaseen kahteen tuntiin ja lämpötila uunissa nousee korkeimmillaan 1200 asteeseen. Korkean lämpötilan ansiosta palaminen on puhdasta, eikä ilmaan pääse juurikaan hiukkaspäästöjä.” la. Suurissa kaupungeissa tuhkataan jo yli puolet vainajista, kun taas maaseudulla arkkuhautaus on vielä yleisempää. Alueelliset erot ovat kuitenkin hyvin suuria. Siinä missä Helsingin seurakuntayhtymän alueella tuhkauksia on 84,3 prosenttia, on Keski-Pohjanmaalla tuhkausten osuus vain 13,9 prosenttia. Tuhkausten suosion kasvu asettaa haasteita niin Turussa, kuin myös muualla Suomessa. Eniten päänvaivaa tuottavat krematorioiden ympäristöluvat ja niiden ehdot. Ympäristöluvan saaminen vaatii krematoriolta miljoonien eurojen investointia lämmön talteenottojärjestelmään ja hiukkassuodattimeen sekä se edellyttää tarkkaa toiminnan raportointia vuosittain. Muun muassa tuhkausmääriä, uunien polttoaineen käyttömäärää, metallijätteen käsittelyä ja uunien päästöarvoja seurataan. Krematorioiden, jossa tehdään yli 500 tuhkausta vuodessa, täytyy tulevaisuudessa vähentää päästöjään saadakseen jatkossa ympäristöluvan, mutta päästöjä vähentävien suodatinlaitteistojen asentaminen tulee seurakunnille kalliiksi. Esimerkiksi Turun krematorioon tarvittavan puhdistuslaitteiston ja sen asentamisen hinnaksi on arvioitu vähintään puoli miljoonaa euroa (2013). Krematorion järjestelmän päivittämisellä on kuitenkin myös paljon hyviä vaikutuksia. Tuhkauksessa syntyvää lämpöä voidaan tulevaisuudessa hyödyntää enenevissä määrin myös jäähdytyksessä ja lämmön kierrättämisessä. Tuhkahautauksien suosion kehittymisessä seurakuntien täytyy pystyä vastaamaan kasvavaan kysyntään, ja tulevaisuudessa krematoriot keskittyvätkin yhä enemmän suurempiin kaupunkeihin. Hiilineutraali kirkko Suomen evankelisluterilainen kirkko on sitoutunut kirkkohallituksen täysistunnossa 26.2.2019 kirkon energia- ja ilmastostrategian tavoitteisiin, jotka hillitsevät ilmastonmuutosta ja edistävät kestävää elämäntapaa. Tavoite on kunnianhimoinen: kirkko on hiilineutraali vuonna 2030. Kirkon strategian mukaan: ”seurakunnissa vähennetään kiinteistöjen ja toiminnan hiilidioksidipäästöjä, kompensoidaan pakollisia päästöjä ja kirkko vaikuttaa aktiivisesti yhteiskunnallisena toimijana ja keskustelijana sitoutuneena ilmastotyöhön”, mutta käytännön toimintatapoja käytiin vain pintaraapaisulla läpi neuvottelupäivillä. Esimerkiksi päästöjen kompensaatiosta ei ole vielä täysin valmiita ratkaisuja. – Pakollisia päästöjä voidaan kompensoida seurakuntien omistamien maiden avulla. Ne muodostavat hiilivarastoja sekä ovat arvokkaita hiilinieluja, kirkkohallituksen maankäyttöpäällikkö Harri Palo esitelmöi. Nämä seurakuntien omistamat maat, erityisesti metsät ja suot, tulee kartoittaa seurakuntakohtaisesti vuoden 2020 loppuun mennessä. Tämän jälkeen laaditaan suunnitelma ja suositus, kuinka metsiä hoidetaan ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävästi. Vaikka asia on ajankohtainen ja tärkeä, hiilineutraalius aiheuttaa haasteita useita hautausmaatoimissa. Resurssien puutteissa työ toteutetaankin paikallisseurakunnissa talouskohtaisesti. Harri Palon mukaan kirkko on merkittävä ilmastovaikuttaja ja se rohkaisee ja haastaa jäsenensä mukaan kunnianhimoiseen hiilineutraaliustavoitteeseen. Hautausmaat ovat merkittäviä puistokohteita Ilmastonmuutoksen vastainen työ ohjaa hautaustoimen työtä mer- kittävästi seuraavien kymmenien vuosien ajan, eikä suotta. Hautausmaiden vihreällä infrastruktuurilla ja puistomaisella ympäristöllä on suuri vaikutus kaupungin lämpötiloihin ja mikroilmastoon. – Etenkin kesällä vihreä on tärkein viilentävä muuttuja rakennetussa ympäristössä. Siksi vihreitä, puistomaisia ympäristöjä tulee vaalia kasvavissa kaupungeissa. Hautausmaat ovat erinomainen viilentävä ympäristö paahteisia kesäpäivinä, Turun ylipiston maantieteen professorin Jukka Käyhkö toteaa. Alueen viilentävä vaikutus muodostuu rakennetun ympäristön kasveista, josta puut ovat merkittävin kasvillisuustyyppi. Turun kaupungin puuasiantuntija Aki Männistön mukaan puut ovat tärkeä julkinen omaisuus hautausmaille. Niiden pitkäikäisyys, maisemalliset ja ekologiset tekijät sekä monet ekosysteemipalvelut luovat hautausmaista pitkän ajan investointikohteita, joita on hallittava asianmukaisesti. – Hautausmaat ovat kulttuurisesti merkittäviä puistokohteita. Hautausmaan kujanteissa ja puuryhmissä on maisemallinen merkitys sekä ihmiselle ja luonnolle. Yksittäisen puun arvo on huomattava. Muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa tuotiin esille keskustelua puiden nykylajiston riittävyydestä ja toimivuudesta tulevaisuuden kaupungeissa, sillä nykyaikainen pääpuulajisto on hautausmailla varsin suppea. Viheralueille tarvitaan monilajisuutta istutuksiin, jolloin esimerkiksi tautien ja tuholaisten leviäminen saadaan hillittyä. Monilajisuutta on lisätty valmiiden ohjemallien ja niiden sovellutusten kautta. Useissa maissa ja kaupungeissa on jo käytössä Santamour-ohjemalli (10-20-30 -malli), jossa arvioitavalla viheralueilla ei saa olla enempää kuin 10 prosenttia samaa puulajia, 20 prosenttia samaa sukua, 30 prosenttia samaa heimoa. Ohjemallien avulla saadaan kokeiltua uusia puulajeja viheralueilla, jonka avulla voimme lisätä tietoisuutta kaupunkipuiden menestymisestä vaatimustasojen kasvaessa rakennetuissa viherympäristöissä. Männistö on itse vahvasti kokeilukulttuurin puolella: – Kun panostamme ekologiseen kestävyyteen, työn laatuun ja huolellisuuteen, panostamme myös tulevaisuuteen. Jos emme kokeile nyt, ei jatkossa ole enää kokemuksia, johon peilata! Kirjoittaja on toimistoassistentti Viherympäristöliitossa. Ympäristökysymykset ovat hautausalalla jopa kansainvälinen puheenaihe. Neuvottelupäivillä keskustelua aiheutti, ylitse muiden, seurakuntien tiukentuva budjetti. Esimerkiksi Espoon seurakunnassa tulot tulee kääntää nousuun ja samanaikaisesti kulut pitää ennallaan. Budjetin tiukka tilanne vaikuttaa useaan eri seurakuntaan, eikä tilannetta huojenna kirkon jäsenyyden ja kirkollisveron kääntyminen laskuun. Sateinen yhteiskuva seminaarilaisista seppeleen laskun jälkeen. VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 | 47

Pihatyö Laatusen istutustyöt käynnissä Ässäkeskuksen työmaalla Helsingin Vallilassa toukokuussa 2019. Kasvualustana tässä kohteessa käytettiin tavallista perennamultaa. Se soveltuu suunnitellulle lehtomaiselle kasvillisuudelle hyvin. Dynaamiset istutukset – uusia haasteita kasvualustarakentamiseen teksti: ANU RIIKONEN ja AINO KARILAS, kuvat: AINO KARILAS Dynaaminen kasvillisuus eli monilajiset, kerrokselliset sekaistutukset ovat kaupunkivihreän suunnittelun ja kunnossapidon tulevaisuutta. Niiden avulla tuodaan monimuotoisuutta, ekosysteemipalveluita ja helppohoitoisuutta viheralueille. Monipuolinen kasvivalikoima ja sekaistutus auttavat myös hallitsemaan ilmastonmuutoksen liittyviä riskejä uusista kasvintuhoojista. 48 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/19

DYNAAMISET ISTUTUKSET D ynaamisessa istutuksessa erityyppiset kasvit, perennat, heinät, puuvartiset, sipulikasvit ja yksivuotiset, kasvavat yhdessä. Niiden on tarkoitus menestyä ja kehittyä omalla painollaan ilman intensiivistä hoitoa, ympäristön asettamien kasvuehtojen puitteissa. Kasvupaikan ekosysteemi, sen maaperän laatu, vesitalous, ravinnekierto ja lajisto, pitävät itseään yllä, eivätkä juuri vaadi ihmisen puuttumista peliin. Istutussuunnitelma on vain lähtölaukaus kasviyhdyskunnan kehittymiselle. Kasvit saavat levitä ja taantua, istutus saa elää ja muuttua ohjatusti. Dynaaminen istutus jäljittelee tässä luontoa niin pitkälle kuin se rakennetussa ympäristössä on mahdollista. Dynaamisen istutuksen kasvualustoihin oppia perennaistutuksista Perennoilla ja heinillä on keskeinen rooli dynaamisissa istutuksissa kerroksellisen kokonaisuuden ja näyttävyyden luojina, sekä pölyttäjiä hyödyttävän pitkän kukinnan varmistajina. Perennaistutusten perustaminen ja hoito on osoittautunut haastavaksi verrattuna muihin monivuotisiin istutuksiin viheralueilla. Istutukset ovat usein aukkoisia ja rikkaruohoisia sekä työläitä ylläpitää. Lisäksi eräät nopeasti suosituksi tulleet kasvit, jotka vaativat kuivaa ja köyhää maata, on usein istutettu tavanomaiseen, ravinteikkaaseen ja muhevaan perennamultaan. Tällöin ne eivät menesty kilpailussa rikkaruohoja vastaan eivätkä talvehdi hyvin. Kasvualusta-asiat ovat ylipäätään olleet perennavaltaisten istutusten Akilleen kantapää. Kasvualustan rikkaruohottomuus on erittäin tärkeää myös dynaamisessa istutuksessa, vaikka tavallista suuremman istutustiheyden ja kasvillisuuden kerroksellisuuden vuoksi se pärjää paremmin ei-toivottuja tulokkaita vastaan. Tämä kyky kehittyy istutukselle vasta muutaman ensimmäisen kasvukauden aikana peittävyyden lisääntyessä. Toinen perennaistutuksista tuttu asia dynaamisen istutuksen kasvualustasuunnittelussa on, että kasvualustan pinnan tulee ehdottomasti olla kupera tai luiskattu eikä kuopalla. Hulevesialueiden kosteikkokasveja lukuun ottamatta suurin osa perennoista ja sipulikasveista kärsii märissä painanteissa helposti talvivaurioita. Dynaamiset istutukset herättävät myös muutamia uusia kysymyk- siä kasvualustan valinnassa. Miten istutetaan perennoja kansille ilman kastelujärjestelmää? Miten valitaan kasvualustasyvyys istutukselle, jossa on erityyppisiä kasveja puista maanpeiteperennoihin? Millaista kasvualustan pitäisi olla? Dynaamisen istutuksen voi perustaa massanvaihdolla tuotteistetulle kasvualustalle, tai paikalla olevaan maaperään, jos sen laatu on istutukselle sopiva. Kummassakin tavassa on omat haasteensa. Sopivat kasvivalinnat avainasemassa Dynaamisen kasvillisuuden konseptia voidaan soveltaa hyvin erilaisiin kohteisiin. Kasvit valitaan aina kohteen kasvupaikkavaatimusten mukaan ja kiinnittäen erityistä huomiota kasvien ominaisuuksien yhteensopivuuteen. Mallia haetaan vastaavissa kasvuolosuhteissa luonnossa kasvavista kasviyhdyskunnista. Erilaiset kasviyhdyskunnat vaativat erilaisia ominaisuuksia kasvualustalta. Kun kasvivalinnoissa onnistutaan, turvaa dynaamisen istutuksen monilajisuus tavallista paremmin sen, että kasvuoloiltaan haastavanakin vuonna istutuksen peittävyys pysyy hyvänä. Menestymisen mahdollisuudet ovat paremmat kuin tavanomaisella istutuksella, jossa jokainen kasvilaji on omassa yksilajisessa lokerossaan. Rehevän istutuksen perustaminen kansialueelle, missä kasvualustalla ei ole yhteyttä luonnonmaahan, vaatii erittäin syvät kasvualustat. Rehevän lehdon sijaan kannelle voi olla luontevampaa luoda paahdeistutuksia, joissa lajisto menestyy nimenomaan kuivissa ja köyhissä oloissa – monet kauneimmat luonnonkasvimmehan kasvavat tällaisissa paikoissa. Maavaraisessa istutuksessa on paremmat mahdollisuudet luoda lehtevää, runsaasti vettä vaativaa kasvillisuutta. Kerroksellisuutta myös kasvualustoihin Monilajisessa istutuksessa kasvualustasyvyys valitaan vaativimman kasvin mukaan; jos istutuksessa on puita, on järkevää rakentaa kaikki kasvualustat hieman syvemmiksi, jotta työvaiheita saadaan virtaviivaistettua. Kun kasvualustan paksuus ylittää 30–40 senttiä, syntyy mahdollisuus jäljitellä luontoa myös kasvualustassa: luonnossa karikkeesta syntyvä maan eloperäinen aines päätyy maan pintakerrok- Dynaamisen kasvillisuuden kasvualusta kannattaa rakentaa kerrokselliseksi. Se mukailee maaperän luontaista rakennetta. Kerroksellisuus edesauttaa maaperän prosessien, kuten ravinnekierron hyvää toimintaa ja vähentää istutusten hoitotarvetta. VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 | 49

seen. Syvemmällä siitä ei ole juuri hyötyäkään, koska maan eloperäisen aineen toiminta ja hajotus vaatii hyvät happiolot. Karike hajoaa ja vapauttaa ravinteensa maan pintaosissa, mistä kasvit osaavat ne hakea. Paksun kasvualustan alaosan tärkein tehtävä on auttaa pitämään kasvualustan vesiolot tasaisena, joko estää liikamärkyyttä tai varastoida vettä kuivien kausien varalle. Jotta kasvit voivat hyödyntää sitä, maassa on oltava riittävästi happea. Jos paljon eloperäistä ainesta joutuu syvälle maahan, se kuluttaa siellä hajotessaan happea, ja pahimmillaan tuottaa jopa metaania tai tukehduttaa juuret. Siksi multavaa kasvualustaa ei yleensä ole järkevää käyttää kovin paksuna kerroksena. Paksun kasvualustan ylä- ja alaosalla voi olla sama maan mineraaliainesrunko, mutta ylimpään 20–40 senttiin lisätään eloperäistä ainesta tuomaan kasvualustaan lisää vedenpidätyskykyä ja ravinteita. Luonnon maaprofiilin jäljittelystä olisi tuskin koskaan istutuksissa haittaa, mutta syvien ja laajojen kasvualustojen kohdalla se voi olla myös kustannustehokasta, kun alaosan materiaali on edullisempaa ja käyttömäärä riittävä kompensoimaan rakentamisen lisätyön. Kerroksellista kasvualustaa kannattaa siis dynaamisen kasvillisuuden lisäksi hyödyntää myös tavallisille viheralueiden istutuksille. Paikalla oleva maa-aines voi olla myös kelpo kasvualusta Vaikka kokemuksia on vasta niukasti, vaikuttaa siltä, että paikalla olevasta maa-aineksesta voi saada hyvän kasvualustan. Se on kestävä toimintatapa, joka säilyttää myös paikalla olevan maaperän mikrobiston ja muun eliöstön monimuotoisuutta ja edesauttaa uuden istutuksen muodostumista toimivaksi ekosysteemiksi. Dynaamisessa istutuksessa on tärkeää, että kasvillisuuden tuottama karike jää paikalleen ja maatuu pitäen yllä paikallista ravinnekiertoa. Näin kasveja ei juuri tarvitse lannoittaa. Ravinnekierron hajottamisprosessissa tärkeä maaperän pieneliöstö on paikalla olevaa maa-ainesta käytettäessä jo valmiina paikalla odottamassa kasvillisuuden tarjoamia karikeherkkuja. Paikalla olevaa maa-ainesta käytettäessä tulee potentiaalisia monivuotisia rikkaruohoja kurittaa mahdollisimman tehokkaasti ennen uuden istutuksen perustamista. Sen jälkeen levitetään maanpintaan maatuva, hengittävä kate, esimerkiksi maatuva katekangas tai ulkomailla suosittu pahvikate. Tämän päälle levitetään tavallista ohuempana tavanomainen, ravinteisuudeltaan ja läpäisevyydeltään soveltuva perennamulta, johon taimet istutetaan. Maatuvan katteen tehtävä on pitää monivuotiset rikkakasvit poissa sen aikaa, että dynaaminen kasvillisuus ehtii kehittyä peittäväksi. Kasvualustaeväillä onnistumisia kohti Dynaaminen kasvillisuus on viime vuosina ollut suuren mielenkiinnon kohteena. Monilla suunnittelijoilla on useita dynaamisen kasvillisuuden kohteita työn alla. Lähivuosina tullaan saamaan lisää kokemuksia siitä mikä toimii, ja missä olisi parannettavaa. Huolellisella ”kerroskakku”-kasvualustojen suunnittelulla saadaan onnistumisille hyvät eväät. Kirjoittajat toimivat Sitowise Oy:ssä maisemasuunnittelun asiantuntijoina ja suunnittelijoina. Kirjoitus perustuu osittain Aino Karilaan maisema-arkkitehtuurin diplomityöhön (2018) ja Viherympäristöliiton julkaisemaan opaskirjaan Dynaaminen kasvillisuus (2019). 50 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 Ässäkeskuksen istutukset heinäkuussa 2019. Istutus on jo hyvin peittävä ja näyttävä. Ässäkeskuksen istutukset syyskuussa 2019. Peittävyys on parantunut entisestään ja kukinta jatkuu myöhälle syksyyn.

KOLUMNI Työturvallisuudesta Sami Kiema | Kirjoittaja on parikin kertaa turvapöksyilleen sahannut koulutettu arboristi. V älillä tuntuu, että etenkin meitä miehiä vaivaa harhainen ajatus äidinmaidossa saadusta pätevyydestä metsätöihin, puunkaatoon, moottorisahan käyttöön ja moniin muihin vaarallisiin töihin. Ja varsinkin helpot pikkuhommat hoituvat kyllä ilman sen suurempaa keskittymistä, puhumattakaan suojavarusteista tai koulutuksesta. Vaikka työturvallisuuden merkitystä on taottu päähäni jo metsurikoulusta alkaen, on minullakin omakohtaista kokemusta riskien realisoitumisesta arboristiopintojen ajoilta. Oli huhtikuinen lauantai-iltapäivä Lappeenrannassa ja antoisan opettavainen treeniviikko kohta takana. Olin juuri kiipeillen kaatanut elämäni ensimmäisen puun, pienehkön yksirunkoisen koivun. Ylhäällä puussa keskityin turvallisuuden vuoksi korostetun tarkkaavaisesti. Olin varustautunut vähintäänkin asianmukaisesti päästä varpaisiin ja uuden oppiminen sujui hienosti. Maahan päästyäni oli enää jo metsurinkoulutuksen omaavalle henkilölle helpoin homma jäljellä, noin nelimetrisen suoran tolpan kaato. Varmuuden vuoksi jätin vetoköyden tolpan nuppiin, kasvoihan puu kuitenkin linnoitetasanteen reunalla ja se piti saada kaatumaan varmuudella oikeaan suuntaan eikä tasanteen alapuolella sijainneelle parkkipaikalle. Irrottelin piikilliset kiipeilykenkäni kaikessa rauhassa ja varmistin oman turvallisuuteni kevätauringon sulattamalla liukkaalla tasanteella kiinnittämällä asemointiköyteni viereiseen tuomeen. Opiskelukaverini Merja oli valmis vetämään tolpan nurin ja nykäisin sahan käyntiin. Asetuin polvilleni tolpan tyvelle, tein kaatokolon ja kaatosahauksen. Tolppa lähti helposti kaatumaan juuri sinne, minne sen olin kaatokolollani ohjannut ja rojahti nätisti hetkeä aiemmin koivusta karsimani oksakeon päälle. Ja ei kun kamat kasaan ja kotia kohti, olihan viikon viimeinenkin homma hoidettu kunnialla loppuun! Tolppa oli kuitenkin eri mieltä kotiin lähdöstä. Sen rojahtaessa jäätyneelle alustalle oksakeon päälle, pomppasikin runko takaisin ilmaan kuin osoittaakseen mieltä vielä viimeisen kerran ja iskeytyi suoraan päin kaatajaansa. Isku oli painava ja sitä seurannut kipu läpitunkeva. Merja syöksähti hädissään luokseni tiedustelemaan vointiani ja hyvin nopeasti kävi ilmi, etten onnekseni ollut loukkaantunut vakavasti, mutten päässyt kuitenkaan omin voimin jaloilleni. Vasemmassa polvessani jumputti ja kipu säteili koko jalkaani. Hetken päästä saapui jo muutkin ryhmästämme paikalle ihmettelemään ja seuraavaksi ambulanssi. Pääsin lopulta vähällä, kun polvessani todettiin vain pehmytkudosvaurio, jonka vuoksi kinkkasin viikon kepeillä ja nestettä punkteerattiin polvesta pariinkin otteeseen. Kivut helpottivat 3 kuukauden kuluttua, jolloin kiipesin ensimmäisen kerran tapaturman jälkeen. Mutta miksi näin kävi ja mikä meni pieleen? Periaatteessa kaikki muu meni täysin oppikirjojen mukaan, mutta tein yhden virheen; kun olin jo aiemmin tietoinen runkojen mahdollisesta pomppimisesta, olin sisäistänyt erittäin hyvin siirtymisen takavasemmalle rungon kaatuessa. Kun en nyt voinut sinne normaali suuntaan siirtyä 2 metrin pudotuksen vuoksi, jättivät aivoni käskyn antamatta ja jäin liian liki rungon tyveä. Päällimmäisenä mielessäni oli vain pysytellä turvallisesti tasanteella, olihan maanpinta todella märkä ja jäinen. Järjettömään käytökseeni saattoi hyvinkin vaikuttaa myös se tosiasia, että viikko oli loppumassa ja ajatukset perussuoritusta tehdessä jo jossain aivan muualla… Mielestäni työturvallisuus on kaiken ammattimaisen työskentelyn perusta. On vaikeaa suhtautua vakavasti tekijöihin, jotka vähättelevät vaaroja ja laiminlyövät turvallisuutta työmaillaan. Todellinen ”turn-off” ovat lausahdukset, kuten ”näin on aina ennenkin tehty” tai ”turvavarusteet ovat niin kalliita”. Valitettavasti näitä kuluneita menneen maailman fraaseja kuulee vielä silloin tällöin tai saa jopa lukea lehdistä, kun selitellään onnettomuutta. Pahimmillaan näistä laiminlyönneistä voi seurata vakava onnettomuus, joka voi tulla todella kalliiksi ja muodostua uhrin lisäksi muillekin henkilökohtaiseksi tragediaksi. Miettikääpä nuorta innokasta ammattilaista, joka joutuu jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle? Ja vastuuseen tästä kaikesta joutuu useimmiten lähiesimies. Vaikka työturvallisuusmääräykset tuntuvat ajoittain jo pilkun viilaamiselta, maksavat ne itsensä takaisin pitkässä juoksussa. Työturvallisuuden huomioiminen ja vaarojen kunnioittaminen on merkki ammattitaidosta ja kohentaa toimijan imagoa niin asiakkaan kuin muidenkin silmissä. Entistäkin tiukemmat määräykset ovat hyviä, jos niitä ovat olleet miettimässä myös alan ammattilaiset, eivätkä yksin turvallisuusviranomaiset. Onnekseni olen itse saanut opiskella oppilaitoksissa ja näitä arvoja kunnioittavien opettajien ohjauksessa, eikä ole tullut koskaan mieleenikään kyseenalaistaa työturvallisuuden merkitystä. Arboristin työssä joutuu harva se päivä ottamaan hallittuja riskejä, mutta ne on opetettu puntaroimaan perusteellisesti etukäteen. Tai kuten eräs opettajani aikoinaan opasti; ”jos suunnitelma alkaa mennä pieleen tai tulee yllätyksiä, sammuta saha ja mieti homma uusiksi”. Niillä opeilla pärjäsin valmistuttuani kentällä 10 vuotta ilman haavereita ja niin on pärjännyt moni muukin. Joten muistetaan työturvallisuus ja kunnioitetaan vaaroja kaikissa viheralan töissä jatkossa vielä entistäkin paremmin, jotta kaikki pysyvät ehjinä ja työkykyisinä. Siltä pohjalta tehdään myös taloudellista tulosta! VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 | 51

ULKOMAILTA Viherrakentamisen oppimista käytännössä OSA 2/3 Japanin historialliset puutarhat ja puistot teksti ja kuvat: TUULA MURANEN Japanin historiallisia puutarhoja ja puistoja on säilynyt paljon sodista ja maanjäristyksistä huolimatta. Niitä on restauroitu ja rakennettu uudestaan vanhan mallin mukaan ja osaa on rohkeasti uudistettu. Vierailimme Tokion ja Naran puistoissa, Kioton temppelipuutarhoissa ja teimme hoitotöitä Atamin Himenosawa-puistossa. T okiossa tutustuimme Kyu-Furukawan ja Rikugienin japanilaistyylisiin puistoihin. Molempia yhdistää se, että niihin on niin onnistuneesti luotu rauhallinen ja suljettu tunnelma, että vasta jälkeenpäin valokuvista huomasi, kuinka lähellä heti puistojen vieressä puiden latvojen yllä nousevat suurkaupungin kerrostalot. Molempien puistojen keskeisenä elementtinä on lampi saarineen ja siltoineen sekä lampea kiertävät polut. Murskepoluilla vastaan tulee taidokkaasti aseteltuja askelkiviä ja kiviportaita. Yksittäisille kookkaille puille esimerkiksi Rikugien puiston yli 70 vuotiaalle riippuvalle kirsikkapuulle on jätetty arvokkaasti tilaa. Pensaista korostetun paljon on pallomaiseksi leikattua atsaleaa. Puista näyttäviä ovat mm. vaahterat ja yksilöllisen muotoiset männyt. Japanissa tehdään paljon töitä vanhojen puiden säilyttämisen eteen. Oksia tuetaan eikä pönkkien ja muiden tukirakennelmien anneta häiritä yleisilmettä vaan päinvastoin. Puistoissa huomion varastivat mäntyihin viritetyt narut, joiden tarkoitus on suojella oksia lumipainolta. Ne ovat kauniita rakennelmia, joissa keskisalko nousee latvuksen yläpuolelle ja sieltä kymmenet laskeutuvat narut levittäytyvät säännöllisesti oksiston ulkopuolelle. Alhaalta viritys on kiinnitetty oksiin tai bambukehään. Kauniita yksityiskohtia ovat myös mäntyjen runkojen ympärille kiedotut olkimatot, joihin on imeytetty tuholaistorjunta-ainetta. Taisho-kautta edustavan 30 hehtaarin suuruisen Kyu-Furukawan puiston alku ajoittuu 1800-luvulle ja laajat saneeraukset valmistuivat 1956. Edo-kautta edustava Rikugien-puisto puolestaan on perustettu 1700-luvulla ja laajat korjaukset tehtiin 1938. Sen pinta-ala on lähes 90 ha. Töissä Himenosawa-puistossa Himenosawa-puisto sijaitsee Atamin laidalla. Puisto tarjoaa sekä urheilullisia että taiteellisia elämyksiä. Sen kasvillisuus on monipuolinen ja erityisesti jyrkissä rinteissä kumpuilevat atsaleaistutukset, joiden lomassa rinteelle nouseva polku polveilee, ovat vaikuttavan näköiset. Kosugi-comapny tekee puistossa hoitotöitä ja pääsimme leikkaamaan parkkipaikkaa reunustavaa magnolia-aitaa. Leikkauksen periaatteena oli harventaa ronskisti tiheää oksistoa, jolloin yleisilme siistiytyy ja tiheän kasvuston aiheuttamat tuholaisongelmat vähenevät. Hoitotöissä huomio kiinnittyi harvemmin Suomessa nähtyihin kol- 52 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 OSA 2/3 mijalkaisiin tikkaisiin (tripod ladders), joiden ulottuvuus pensaan sisään oli parempi kuin nelijalkaisilla. Paikallisilla työntekijöillä kiipeilytyötä oksistossa helpottivat notkeat varvaskengät. Kioton temppipuutarhat Kiotossa vierailimme useassa temppelipuutarhassa. Niissä aika tuntui pysähtyvän. Kivillä, kivipinnoilla, kasveilla ja puurakenteilla oli luotu rauhallista tunnelmaa. Erityisesti mieleen jäivät puutarhataiteilija ja historioitsija Shikemori Mirein (1896–1975) suunnittelemat puutarhat. Shikemori uudisti 50- ja 60-luvuilla perinteistä japanilaista puutarhakulttuuria tuomalla siihen geometriaa, veistettyjä kiviä, metallia ja jopa muovia. Hän vaihtoi luonnon jäljittelemisen osittain mielikuvitukseen. Tofuku-ji temppelin puutarha oli hänen ensimmäinen päätyönsä. Tässä puutarhassa Shikemori sai suunnittelulle vapaat kädet ja hän loi sinne eri ilmansuuntiin sijoittuvat piha-alueet siten, että eteläisen pihan kuivassa puutarhassa on haravoitu sorameri ja rosoisia paikalta löydettyjä kiviä sekä sammalsaaria, lännen puolella on sammalpuutarha geometrisesti leikattuine atsaleapensaineen, pohjoisessa neliönmuotoisia betonilaattoja, jotka vuorottelevat sammalen kanssa ja idässä sora-alueella on sylinterimäisiä temppelin vanhoja graniittisia perustuskiviä aseteltuna Otavan tähtikuvion muotoon. Kaikkeen tähän liittyy voimakasta symboliikkaa ja modernin taiteen elementeistä huolimatta japanilaisen puutarhan henki on saavutettu. Pienten aidalla rajattujen temppelipuutarhojen vastapainoksi vierailimme laajassa 1300-luvulla perustetussa Kultaisen temppelin puistossa (Kinkaku-ji, Rokuon-ji). Kultainen temppeli sijaitsee lammen rannalla ja häikäisevä näky korostuu kuvajaisen heijastuessa veden pinnasta. Lampi pienine saarineen ja mäntyineen toi mieleen Suomen saaristomeren. Kultaista temppeliä ympäröi 23 hehtaarin puistoalue. Vierailimme myös vanhassa pääkaupungissa Narassa, jossa pelkistetyn ja avoimen Naran puiston vetonauloina käyskentelee kesyjä kauriita, joita saa ruokkia puistossa myytävillä kekseillä. Puisto liittyy maailman suurimpaan puurakennukseen (57x50 m) Daibutsu-den-temppeliin, jonka sisällä on valtava Buddha-patsas ja museo. Narassa tutustuimme myös 1087 perustetun Former Daijoin Temppelin puutarhaan. Se on rauhallinen puistoalue, jossa kumpuileva nurmikenttä kehystää lampea. Sillat ja yksittäiset puut korostuvat. Paikan arvo peustuu sen historiaan. Se on japanin vanhimpia

Kyu- Furukawa-puiston lammen rantapenkkoja on paikoitellen tuettu puuseipäillä. Lammen rannan männyillä on koristeelliset naruverkostot, joiden tarkoitus on suojata puuta lumivaurioilta. Miten Suomessa toimittaisiin tällaisen vanhan puun kanssa? Japanissa näyttävät tuennat olivat yleisiä varsinkin temppelipuutarhoissa. Atamilaisen pienen temppelin puutarhassa patsaat ja kivilyhdyt pilkistelivät puiden lomasta VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 | 53

Atamin Himenosawa-puiston jyrkille rinteille oli istutettu tiiviitä atsalearyhmiä, joiden välissä polku pujotteli. puutarhoja, ja vaikka sen kivirakenteet ovat jo hävinneet, puiston topografia lammen ympärillä on alkuperäinen. Puiston entisöinti valmistui 2010. Kuuluisa kuiva puutarha Kiotossa oli hienoa päästä 1450 perustettuun Ryoan-ji temppelin puutarhaan. Se on kuuluisin japanilaisista kuivista puutarhoista (dry landscape, karesansui). Kun oli nähnyt puutarhasta vain kuvia, paikan päällä sen noin 30x10 metrin mittakaava asettui kohdalleen. Istuskelimme sukkasillamme terassin reunalla ja nautimme tunnelmasta. Muitakin turisteja oli, mutta kaikki käyttäytyivät hillitysti antaen paikan rauhallisen ilmapiirin laskeutua. Tähän puutarhaan liittyen meille näytettiin vanhoja piirroksia. Niistä näkyi, että ennen oli mahdollista kävellä kivien lomassa ja muurin takainen näkymä oli avoimempi. Ainoana kasvina kivien vieressä kasvoi karhunsammalta, ja puutarhan erikoinen yksityiskohta on se, että sen valkean jokisorakentän ympäröimistä 15:sta kivestä on yksi aina katsojalta piilossa. Vähemmän tunnettua on, että Ryoanji temppelin vanhin osa ei suinkaan ole tämä kuuluisa kivipuutarha vaan puiston laajempi osa lampineen. Täällä pääsimme seuraamaan pikkutarkkaa sammalalueen hoitotyötä. Koska vierailuajankohta oli helmikuu, voi vaan kuvitella, millainen väriloisto japanilaisissa puistoissa ja puutarhoissa puhkeaa keväällä ja kesällä kukinnan aikaan. Tuolloin erityisesti atsaleojen ja kirsikoiden runsaus korostuu. Ruska-aika puolestaan nostaa vaahte- 54 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 Shikemori Mirein suunnittelema eteläinen piha Tofuku-ji temppelin puutarhassa. rat esiin. Talvella korostuivat ikivihreät puut ja pensaat kuten magnolia ja japanin seetri sekä latvustojen kauniit muodot. Tokion kaupungin yleisin katupuu neidonhiuspuu meinasi jäädä nyt lehdettömänä huomaamatta. Atamissa seminaaritalon lähellä oli pieni temppeli, jonka edustalla oli salaperäinen puutarha. Korkeat puut kaartuivat temppelin ympärillä luoden hämyisän tunnelman aurinkoisenakin päivänä. Valo siivilöityi oksiston läpi sammalmatolle ja kivipatsaat kurkistelivat kasvien lomasta. Aamukävelyllä olevat koiranulkoiluttajat tuntuivat putkahtavan polulle kuin eri maailmasta. Atamissa sijaitsevan Moa-taidemuseon yhteydessä oli myös pieni japanilainen puutarha. Se on täynnä kauniita yksityiskohtia: patinoituneita puuportteja, siltoja, kivipolkuja puu- ja bambuaitoja, taidolla suunniteltuja näkymiä. Seminaarimatkan teoriaopetus ja käytännön työ antoivat hyvää pohjaa puistoissa ja puutarhoissa vierailuille. Ymmärsimme paremmin näkemäämme esimerkiksi kivien ja niiden asettelun merkityksen ja vaikkapa muurien ja kattojen tekotavan. Osasimme kiinnittää huomiota lyhtyjen malliin ja kivien asetteluun sekä kommentoimme ammattimaisesti bambuaitojen solmuja. Kirjoittajalla on Pihawelho-niminen yritys.

ULKOMAILTA Moskovan Kremlin kupeeseen uusi puisto Moskovan ydinkeskustaan ei ole rakennettu uusia puistoja vuosikausiin. Nyt on Kremlin viereen valmistunut Zaryadye-puisto. Yleiskuva on kuin sadusta kultakupolisten kirkkorakennusten hallitessa näkymää. Kasvillisuus on ajan ilmiön mukaista monimuotoista, osittain heinävaltaista, osittain se ei ole kestänyt kulutusta. Keskellä puistoa on istutettu metsikkö. Luonnonkivikäytävät on rikottu kivikasoin. Moskova-joen ylle on rakennettu massiivinen lasiseinäinen näköalapaikka. Rakennusten arkkitehtuuri on viehättävää, massiviset istuinpenkit kestävät käyttöä. Onpa alueella leikkipaikkakin ja vesilammikoita. Kuvat Seppo Närhi. VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 | 55

KYSY ENSIN MEILTÄ Betonikiviä Betonikiviä Tutustu Vallikulmaan ja muihin pihauutuuksiin www.hb-betoni.fi Betonikiviä Kaupunkiympäristön kalusteita Oy Haveno Ab | haveno@haveno.fi | 09 805 6610 Leikkipaikkojen välineet ja varusteet www.haveno.fi Maankatteita ja viherkattoja Puh. 09 4390 200 www.piresmanet.fi - LEIKKIPAIKKAVÄLINEET - PUISTOKALUSTEET - MULTIAREENAT - PADEL-KENTÄT Nordic Green Roof ko�mainen maksaruohoviherka�o ja Zinco ka�opuutarha - LIIKUNTAVÄLINEET - PELIKAUKALOT - PELIALUSTAT UUTUUS - Ribbon Fitness 56 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/15 www.eg-trading.fi

Kunttaa Multaa Koe kasvun ihme! Mullan myynti: 050 336 5703 050 337 9442 www.metsapirtinmulta.fi Metsäpirtin mullat soveltuvat kaikkeen viherrakentamiseen. Soita ja pyydä tarjous. Voit noutaa myös itse peräkärryllä tai kuorma-autolla. Katso noutopisteet ja aukioloajat www.metsapirtinmulta.fi Mullan valmistaja ja myyjä: Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä | PL 100 00066 HSY | Ilmalantori 1 | 00240 Helsinki | puh. 09 156 11 (vaihde) Kainuusta kaikkialle Suomeen 050 5450 050 kuntta@piiraisenviherpalvelu.fi www.piiraisenviherpalvelu.fi Taimitarhatuotteita Kasvualustoja Muista ensi kauden ravinteet kukkapenkeille ja nurmikoille! Tilaa räätälöidyt ohjelmat Novarbon asiantuntijalta! Kysy lisää Mika Nurminen p. 040 137 9858 mika.nurminen@ novarbo.fi Vihreä jalanjälkemme on kaunistanut suomalaista ympäristöä jo yli 70 vuotta. www.kinnala.fi toimisto@kinnala.fi, puh. 03-5874400 Taimitarhatuotteita KESTÄVIÄ TAIMIA, LAAJA VALIKOIMA Taimitarhatuotteita Taimitarhatuotteita PUUT, PENSAAT, HAVUT, HYÖTYKASVIT, PERENNAT, KÖYNNÖKSET... MONIPUOLINEN VALIKOIMA LAATUA ! PYYDÄ TARJOUS! RENGON TAIMITARHA OY AHOSEN TAIMISTO www.ahosentaimisto.fi info@ahosentaimisto.fi Karstula Puh. (014) 465 131 Taimitarhatuotteita Lukkopellontie 34, 14300 RENKO puh 03-6526122, 050-5722634 fax 03-6526121 www.rengontaimitarha.fi myynti@rengontaimitarha.fi Taimitarhatuotteita Työkaluja ARS-työkalujen maahantuoja! Huippulaadukkaat ARS-puutarhatyökalut. Työkaluihin on saatavissa myös varaosia, mm. uusia teriä. Voit tilata työkaluja puhelimitse ja sähköpostitse tai suoraan verkkokaupastamme. Syrjäharjuntie 95 31300 Tammela Puh. 040 733 3772 toimisto@vikstenintaimisto.fi www.vikstenintaimisto.fi Valurinkatu 11, Turun Runosmäessä. 0500 530730, info@viherpalvelu.net viherpalvelu.net/verkkokauppa/ VIHERYMPÄRISTÖ 2/15 | 57

Miten käpyarboretum, risupuisto ja puuhaniityt sijoittuvat Hennaan, ote suunnitelmasta. Tekijät: Tiina Pirinen, Veera Pitkäkoski ja Sara Pelto-Knuutila. Puutarhakaupunki Hennaa visioimassa – Juurtumisia, kohtaamisia ja kestävyyttä teksti: KIRSI MÄKINEN, TERO AHVENHARJU JA SIRPA OJANSUU, Hämeen ammattikorkeakoulun Lepaan rakennetun ympäristön ja Forssan kestävän kehityksen opiskelijat suunnittelivat uutta Hennan puutarhakaupunkia keväällä 2019. Yhteistyö tapahtui Orimattilan kaupungin kanssa. U usi Hennan kaupunginosa sijaitsee Lahden oikoradan varrella. Tähän yhteistoteutukseen osallistui noin 60 opiskelijaa, joista suurin osa opiskelee monimuotoryhmissä eli opiskelu tapahtuu pääasiassa verkon välityksellä. Kirjoituksessa esitellään muutama poiminta opiskelijoiden tulevaisuutta tutkivista puutarhakaupungin malleista. Opiskelijoiden aiheina ovat olleet erityisesti Syötävä Henna ja Resurssiviisas Henna, joita kaupunki kumppaneineen oli visioinut jo aiemmin. Opiskelijat etsivät ratkaisuja ja ideoita kestävän ja yhteisöllisen puutarhakaupungin toteutumiseksi. Harjoitustöissä sovellettiin uuden Kestävän ympäristörakentamisen toimintamallin (KESY:n) tavoitteita. Jokainen ryhmä syventyi valitsemiinsa kahteen tavoitteeseen. Kiinnostavaa oli, että KESYn teema 5 houkutti kaikkia ryhmiä: Toimintaperiaatteet ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Suunnitelmissa nostettiin esille ja testattiin monia orastavia alan teemoja, kuten syötävä metsäpuutarha, dynaaminen istutus, yhdessä tekeminen, lahopuutarha, hulevesien puhdistus- ja säilytystavat sekä viherkerroin, joihin yhdistettiin kestävän kehityksen ja vastuullisuuden näkökulmia. Opiskelijat muotoilivat Henna-tehtäväänsä esimerkiksi näin: 58 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 ”Ollakseen aidosti houkutteleva ja erottuva, täytyy Hennan viedä Kestävä ympäristörakentaminen pidemmälle.” Kasvien hyödyntäminen Hennassa yhteisöllisenä toimintana Taidekasvatukseen ja kasviperinteeseen perehtynyt ryhmä laati idean askartelumetsistä ja istutuksista, jotka tarjoavat aineksia kädentaitoihin. Työssä yhdistyi taide-, ympäristökasvatus, perinnetietoisuus ja ilo tekemisestä. Ihmiset ovat alkaneet arvostaa arjen merkityksellisyyttä uudella tavalla ja ryhmä toi näitä mahdollisuuksia esiin puutarhatoiminnan kautta. Ryhmä tutki, miten lähiympäristön kasveja voi hyödyntää toisin kuin syötävyyden kannalta. Ryhmä ideoi istutusalueita, joissa voidaan kasvattaa kasveja punontatöihin, pajupilleihin ja majoihin. Istutusmallit voisivat osin perustua leikkuutähteiden hyödyntämiseen sekä osin jopa vesakkokasvatuksiin. Ryhmä hahmotteli myös, millaista yhteisötaidetta, maa- tai biotaidetta voisi tehdä puutarhakaupungissa. Monissa työryhmissä ja -pajoissa tuli esille myös ylisukupolvisuus. Se toteutuu yhteisöllisten istutusten äärellä ja sadonkorjuun tapahtumissa, sekä harvinaistuneiden kädentaitojen opettamisena. Eri ikäisten ihmisten kokemus nähdään arvokkaana. Sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta ylisukupolvisuus voi toimia Hennassa merkittävänä

OPISKELIJATYÖ Hennan puutarhakaupunkia tehdään erilaisin käytännöin, otteita ryhmien töistä. Ilmakuva: Vesa Vuorinen avaintekijänä, joka tekee siitä entistä suvaitsevaisemman ja turvallisemman ympäristön, jossa tietotaitoa siirtyy sukupolvelta toiselle yhteisen toiminnallisuuden kautta. Tämä on alueen kestävien toimintojen kehittämisen näkökulmasta erityisen tärkeää. Samalla asukkaiden oman luontosuhteen merkitys ja näistä arvoista käytävä luonteva keskustelu tuo jatkuvuutta Hennan sosiaalisen kestävyyden vaikuttavuuteen. Erilaiset viherrakentamisen ratkaisut ja niiden toiminnallisuuteen liittyvä yhteisöllisyys nostettiin esiin useiden ryhmien ehdotuksissa. Syötävä Henna “Mitä tulee mieleen sanasta Syötävä metsäpuutarha?, kysyi opiskelija Hennan avajaisvieraalta. Vastauksena orimattilalaismies mainitsi mustikat, puolukat, sienet ja hirvet. Hennan avajaisten osallistujista useimmat olivat paikkakuntalaisia, lähinaapureita ja kaupunkikeskustan asukkaita. Opiskelijat kuuntelivat ja osallistuivat näihin sidosryhmäkeskusteluihin päivän aikana ja koostivat niistä yhteenvedon, jonka pääasiallisen sisällön he kiteyttivät näin: ”Yleisenä havaintona oli ainakin läsnäolijoiden positiivinen suhtautuminen hankkeen onnistumiseen. Keskustelua oli myös vastustajien motiiveista ja paikkakuntalaisten yleisestä ilmapiiristä liittyen Hennaan ja koko Orimattilan kehitykseen.” Opiskelijoiden tuottamassa Syötävän metsäpuutarhan oppaassa sovellettiin yleistyvän dynaamisen istutuksen rakennetta. Yksivuotiset syötävät kasvit istutetaan eri kerroksiin monivuotisten kanssa. Syötävät metsäpuutarhat ovat vasta yleistymässä ja kaupunginosapuutarhana Hennan suunnitelma taisi olla ensimmäinen laatuaan. Ryhmä laati kolme mallia asuinkortteleiden yhteyteen: omakotitontin metsäpuutarhan, peltoalueen metsäpuutarhan ja metsäsaarekkeeseen perustuvan mallin. Ite tehty puutarhakaupunki Asukkaat muokkaavat aina puutarhoja ja kaupunkeja. Usein tämä tapahtuu omalla tontilla, mutta vapaaehtoistyö julkisilla alueilla ja yhteisöviljelyn harrastaminen ovat yleistymässä. Tämä näkyy vieraslajitalkoina, puistokummitoimintana, pienvesien kunnostamisina ja ketoprojekteina. Yhteistoimintaa voidaan sujuvoittaa kierto- ja jakamistalouden keinoin. Eräs opiskelijaryhmä tutki ekososiaalisen sivistyksen näkökulmasta yhteiskompostointialuetta, paikallisen yrittäjän laidunnuspalveluita, laitelainaamoa ja viheralueiden hoitoa vapaaehtoisvoimin. Ekososiaalisuuden kehyksessä asukkaiden vaikutus ympäristöönsä tulee paremmin näkyväksi ja asian tiedostaminen, siitä tiedottaminen ja asukkaiden aktivointi vie sitä eteenpäin hyvään suuntaan. Ekologisen asumisen taito Ekologisesti kestävän kotipihan ja asumisen ihanne yleistyy. Asukkaat saivat opiskelijaryhmiltä kaksi opasta kestävään asumiseen puutarhakaupungissa. Oppaat ohjeistivat pohtimaan ja toteuttamaan pihan rakentamisen kestäviä ratkaisuja, joista tärkeimpinä nousivat esille resurssiviisaat materiaalit ja monimuotoisuuden lisääminen. Vinkkejä annettiin myös rakennusaikaiseen materiaalikierrätykseen ja erilaisten pinnoitteiden valintaan. Hennalaisille esiteltiin rakennusaikaisen elinkaariajattelun periaatteita ja he saivat ohjeiston viherkertoimen käyttöön. Luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin ylläpitäminen ja lisääminen on erityisen arvokasta Hennan näkökulmasta. Monimuotoisuus tekee asuinympäristöstä kestävämmän esimerkiksi ilmastonmuutoksen aiheuttamia ympäristöön kohdistuvia paineita vastaan. Opiskelijat nostivat töissään esiin keinoja, joiden avulla asukkaat voivat ehkäistä oman lähiympäristönsä pirstaloitumista ja lisätä monimuotoisuutta. Viherkerroin asukkaan työkaluksi? Vihertehokkuus ei ole vielä ollut laajalti asumisen keskustelussa ja testivertailuissa. Voisiko suunnittelutyökalusta tehdä helposti lähes- VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 | 59

Syötävä metsäpuutarha dynaamisen istutuksen mallina. Tekijä Satu Vartiainen. Hennan rautatieasema. Puutarhakaupungissa on toistaiseksi muutama uusi omakotitalo. Kuva: Vesa Vuorinen. ”Tsäkäskutsi, risupuisto ja askartelumetsä, ihme, kokemus ja eudaimonia.” Tekijät: Tiina Pirinen, Veera Pitkäkoski ja Sara Pelto-Knuutila. tyttävän ekopihan viritystyökalun? Viherkerroin osoittaa läpäisevien pinta-alojen vaikutuksia hulevesien imeytymiseen sekä niittyjen, perinnekasvien, latvustojen ja monipuolisen kasvillisuuden kerrostuneisuuden merkitystä kaupunkiekologian kannalta. Työpajojen keskusteluissa käväisi myös kysymys, voisiko kiinteistöverosta saada alennusta tai vapautuksen hiilinieluilla, monimuotoisuustaskuilla tai sadeveden talteenotolla? Dynaaminen istutus ja lahopuutarha Onko dynaaminen istutus jo kotipuutarhurien maailmaa? Jotkut ovat mallin varmasti jo löytäneet ja soveltaneet. Jos mallia ei ole vielä kohdannut, voi se virkistää ajattelua ja tuottaa mielenkiintoisia luontopohjaisia ratkaisuja pihalle. Yksi opiskelijatyö esitteli nopeakasvuisen pioneeripuuston mahdollisuudet tuottaa dynaamista kasvutapaa ja aikaansaada ”Henna heti vihreäksi”. 60 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 Ryhmä toi näkyviin monipuolisemman kasvilajiston ja siitä riippuvaisen eliöstön suhteet ja mahdollisuudet tuottaa rikkaampaa luontopihaa. Siilit, linnut, ötökät, pienpedot ja jänöt jopa tuottamine harmeinensa kuuluvat nykypihaan myös monen asukkaan mielestä. Lähiympäristön merkitys korostuu entisestään Kuluttamiseen ja elämäntapaan liittyvät haasteet voivat tulevaisuudessa vahvistaa riippuvaisuuttamme lähiympäristömme laadusta. Jos elämäntapamuutos toteutuu, emme kenties matkusta enää yhtä paljon, vaan arki ja vapaa-aika tapahtuvat lähellä. Liikkuminen tapahtuu pyörämatkan päässä ja autoa ei välttämättä hankita. Lähiympäristön tulee taata kansalaisten asumistoiveissa tärkeäksi nostetut monipuoliset palvelut, hyvät yhteydet, väljyys ja luontoyhteys. Lähiluonnon pitää mahdollistaa monipuolinen ajanvietto sekä monimuotoisuuden säilyminen ja tiiviin kaupunkiluonnon säilymisen

OPISKELIJATYÖ Kommentti Ote yhdestä Hennan backcasting-tarkastelusta aikajanalla. Hennan Visio vuodelle 2030. Tekijä: Tanja Vaalivirta. Orimattilan kaupunki toteutti kesällä yhteistyössä HAMK:n Lepaan viherrakentamisen- ja Forssan vihersuunnittelun yksiköiden kanssa Syötävä ja Resurssiviisas Henna –projektin. Tavoitteena oli löytää ratkaisuja ja ideoita Hennan uuden kestävän ja yhteisöllisen puutarhakaupunginosan kehittämiseksi. Projekti tuotti erinomaisia tuloksia. Opiskelijatiimit laativat suunnitelmia mm. Hennan keskustaan, Koulurinteen puroalueille, sekä ympäröivään luontoon. Suunnitelmissa asukkaat ja yrittäjät osallistuvat jatkossa Hennan alueiden ylläpitoon ja hoitoon monin tavoin. Jaettu puutarhatoiminta eri ikäisten kaupunkilaisten parissa tuottaa kaivattua Me-henkeä. Niittyjen, laitumien ja kosteikoiden perustaminen nurmikoiden sijasta tuo vehreyttä kaupunkiympäristöön ja lisää lähiluonnon monimuotoisuutta. Lapset huomioitiin projektissa erityisenä kohderyhmänä: Julkisissa puistoissa ja metsäpuutarhoissa voidaan kasvattaa kasveja syötäväksi, punontatöihin, käsitöihin ja majoihin. Kasvien hoidon ja kädentaitojen avulla voidaan oppia historiaa, niihin liittyvää rikasta kulttuuriperintöä ja tehdä taidetta. Hennan asukkaille ideoidut nimikkopuut toimivat siltana menneiden sukupolvien karsikko- ja pitämyspuille. Orimattilan kaupunki esitteli opiskelijatiimien tuotokset julistenäyttelynä, Hennassa toukokuussa järjestetyssä Puutarhakaupunki-tapahtumassa, sekä kesän aikana kaupungintalon näyttelyssä. ideoista haetaan jatkossa suuntaa ja inspiraatiota kaupungin viheryksikön työhön. Niistä löytää myös uutta etsivä ja kokenutkin puutarhaharrastaja uusia kiehtovia malleja. Viherympäristön ideoiden ohella projektissa kehitettiin käytännöllisiä toimintamalleja, kuten vihertehokkuuden mittaustapa, jolla asukas voi optimoida tonttinsa vihreät elementit ja sadeveden hyödyntämisen. Yhteistyö opiskelijatiimien ja HAMK:n asiantuntevan henkilöstön kanssa oli mutkatonta. Kaupunki sai hankkeen tuloksena toivottuja työkaluja Hennan kehitystyöhön, mutta myös ideoita viherrakentamiseen koko Orimattilan alueelle. Kristian Keinänen, hankepäällikkö, Orimattilan kaupunki Lepaan opiskelijoiden tutustuminen Hennaan maaliskuussa. Oppaana ja harjoitustyön tilaaja, hankepäällikkö Kristian Keinänen kuvassa vasemmalla. Yhteissauna vedenpuhdistamoineen. Tekijä: Minja Koivunen edellytykset. Vähemmän vihreän pitäisi olla paljon enemmän. Suunnittelija voi tuoda luontokokemuksia lähemmäs asukasta. Vesi kuuluu oleellisesti suomalaiseen luontoon ja vesi elementtinä on usein asukkaiden näkökulmasta arvostettu korkealle. Opiskelijat pohtivat hulevesien laajempaa hyödyntämistä asuinympäristön viihtyvyyden näkökulmasta alkaen erilaisista imeytysmahdollisuuksista päätyen niiden keräämiseen ja puhdistamiseeen. tattavia teemoja olivat varsinkin Hennan houkuttelevuus, kunnan, toimijoiden ja asukkaiden sitoutuminen. Ennakointityökaluilla puutarhakaupunki testiin Yhteisöllisyyden syntyminen puutarhakaupungissa jakamis- ja kiertotalousmalleineen ei toteudu automaattisesti ja varmuudella. Työryhmät käyttivät backcasting -menetelmää suunnitelmiensa toteutumisen arviointiin. Takarajana pidettiin vuotta 2030, jolloin Hennan puutarhakaupungin mallin odotetaan vakiintuneen. Ennakointityökaluilla tarkasteltiin toteutumisen ehtoja erilaisten riskien kautta. Tes- Tietoja Hennasta: www.hennaan.fi Hennan opiskelijatöiden materiaali on saatavilla Orimattilan kunnasta ja Hamkista. Lepaan moduuli oli Muuttuva suunnittelu, rakentaminen ja ylläpito. Forssan moduulin nimi oli Ympäristön tila. Kirjoittajat ovat Hämeen ammattikorkeakoulun opettajia: Kirsi Mäkinen, lehtori, rakennettu ympäristö; Tero Ahvenharju, koulutuspäällikkö, kestävä kehitys; Sirpa Ojansuu, lehtori, kestävä kehitys VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 | 61

VYL VIHERALAN TAPAHTUMIA Yhteistyö lisääntyy Viheralan merkitys ja asema on vahvistunut viime vuosina huomattavasti. Viheralan järjestöt ovat yhä laajemmin mukana sidosryhmien toiminnassa. Viherympäristöliitto tekee yhteistyötä järjestöjen, viranomaisten ja eri toimialojen kanssa. Liitto järjestää itse kampanjoita mutta on myös mukana monissa muiden tahojen organisoimissa kampanjanjoissa kumppanina. Ihmiset ovat heränneet vaatimaan oikeuksiaan. Ilmastonmuutos on kannustanut ihmisiä vaatimaan poliitikoilta päätöksiä. Ihmiset haluavat myös vaikuttaa. Tästä on hyvä esimerkki Helsingin Omastadi-äänestys, johon otti osaa lähes joka kymmenes kaupunkilainen. Kaupunkilaiset haluavat päättää, mihin kaupungin varoja käytetään. Keulilla ovat viihtyisyyteen ja kaupunkikasvillisuuteen liittyvät asiat. Viheralan resurssit ovat pienet. Siksi on tärkeää, että tehdään yhteistyötä. Yksi hyvä esimerkki on viherkerroin, josta on jo useita eri versioita eri kaupungeissa. Olisi tärkeää, että viherkertoimesta saataisiin vähitellen yksi valtakunnallinen, yleisesti hyväksytty malli. Jos jokainen kehittää omaa versiota, hukkautuu resursseja. Viherympäristöliiton KoHTU-työryhmä (koulutus-, tutkimus- ja hanketyöryhmä) kehittää tutkimusta tekevien laitosten kanssa yhteistyötä ja pyrkii osaltaan lisäämään tiedonkulkua myös kentän ja tutkimuksen välillä. KESY-toimintatapa on tulossa vauhdilla. Meillä on hyvä mahdollisuus ottaa omasta työstämme myönteinen draivi irti. MRL-työryhmän edustajat vierailivat ympäristöministeriössä. Kuvassa vas. erityisasiantuntija Antti Salonen ja hallitusneuvos Kirsi Martinkauppi, Heli Nukki, Pia Kuusiniemi ja Mervi Vallinkoski edustaen Vylliä. Kuva Seppo Närhi. Seppo Närhi, pääsihteeri VIHERALAN TAPAHTUMIA Lehtori Outi Tahvonen väitteli Aalto yliopistossa tekniikan tohtoriksi. Vastaväittäjänä oli kT dosentti Tapio Katko ja kustoksena professori Juanjo Galán Vivas. Kuva Seppo Närhi. Maisema-arkkitehtien koulutus Aalto yliopistossa täytti 30 vuotta. Landmark 30 -seminaarissa oli laaja joukko eri tehtävissä olevia maisema-arkkitehtejä äänessä. Kiitospuhetta pitää professori Juanjo Galán Vivas, kuva Seppo Närhi. Viheralan tapahtumat liiton nettisivuilla: www.vyl.fi Kansainvälisen World Urban Park -järjestön kongressi oli Kazanissa. Suomen edustajat pysähtyivät kahdeksi päiväksi Moskovaan, taustalla Kreml. Vasemmalta Timo Koski, Seppo Närhi, Tarja ja Pekka Engblom, Jussi Luomanen ja Pirjo Kosonen. Lisää Viherympäristöliitosta www.vyl.fi Toimisto: Viherympäristöliitto ry, Viljatie 4 C, 00700 HELSINKI puh. 09-584 166, info@vyl.fi Seppo Närhi, pääsihteeri, Viherympäristöliiton yleiset asiat ja Viherympäristölehti, 0400 419085, seppo.narhi@vyl.fi 62 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 Essi Mäkinen, toimistoassistentti, 09-5841 6512, essi.makinen@vyl.fi Tiia Naskali, koordinaattori, (palaa työpaikalle 1.10.2020) tiia.naskali@vyl.fi, 09 5841 6518, 050 438 1860. Jyri Uimonen vihervalvoja-asiat, jyri.uimonen@ puutarhaliitto.fi, 09-584166.

Syksyn uutuuskirjat ja parhaat tarjoukset! Viherympäristöliiton kirjakaupasta oppaat viheralan opintoihin, toimistoon ja työmaille. Perinteistä Vitosen viikot -alennuskampanjaa vietetään marraskuun ajan 4.-30.11.2019, tutustu alennettuihin tuotteisiin ja tilaa! UUTUUS! Maiseman tekijät Näkökulmia maisema-arkkitehtuuriin HINTA 40 e Maiseman tekijät on kunnianosoitus maisema-arkkitehdeille. Maisema-arkkitehdit tekevät ympäristöstämme paremman paikan asua ja olla. He muokkaavat ja uudistavat, kurottavat menneeseen ja luovat uutta. Kirja esittelee 42 ammattilaista heidän omissa maisemissaan. Tekijät: Sinkkilä, Pihkala, Weckman Julkaisu: Aalto-yliopisto, 2019 UUTUUS! Hinta: 40,00 € Elämää maan kätköissä ! UUTUUS e HINTA 38 Veikko Huhdan ja Eeva-Liisa Hallanaron toimittama Elämää maan kätköissä kaivautuu katseelta piilossa olevaan maaperän pienten eliöiden valtakuntaan. Julkaisu: Gaudeamus, 2019 5€ Hinta: 38,00 € VITOSEN VIIKON TARJOUSKIRJAT: Uusi valaistuskirja 5e 5€ Viheralueiden kasvualustat 10e Puisto, puutarha ja hyvinvointi 5e Pihan yleinen rakennustapaohje 30e Mittaustekniikka ja paikkatieto 5e Katso kaikki: kauppa.vyl.fi ja tilaa! Koko valikoima ja tilaukset: kauppa.vyl.fi / info@vyl.fi 5€