SOTAINVALIDI 4 / 2019 KRIGSINVALIDEN Sotainvalidien Veljesliiton äänenkannattaja Edunvalvonta Eduskunnalta toivottu päätös: Rintamalisään reilun 70 euron korotus. Sivu 8 Talvisota syttyi 30.11. 80 vuotta sitten Sodan totaalisuus yllätti rintamalla ja pani lääkintä­ huollon heti koetukselle. Sivut 12–13 Talvisota tarjosi tuhannen taalan tiedotussauman. Sivut 48–49 Teema: Sotainvalidipiirien historiaa Aktiiviset, 70–75 vuotta toimineet sotainvalidipiirit ovat mahdollistaneet Veljesliiton tehokkaan toiminnan ja näkymisen jäsenten arjessa. Sivut 14–17 Hyvinvointi: Elämänote Maanlaajuiset hankkeet tukevat ikäihmisten osallisuutta ja ehkäisevät syrjäytymistä eri tavoilla. Sivut 18–19 Sotainvalidit edellä käyden – vammoista huolimatta.

2 Sisällys SOTAINVALIDI 4 / 2019 Tässä lehdessä Sivu 9 Ajankohtaista Vanhuuteen kannattaa varautua ajoissa! 4–5 Rintamaveteraanien asioista on neuvoteltu yhdessä jo 40 vuotta Loputkin Kaunialan Sairaala Oy:n omistuksesta siirtyi Vantaalle 7 Kymen perinneyhdistys järjesti historialuennon Edunvalvonta 8 Lakimies: Eduskunta vastasi veteraaniliittojen toiveeseen 9 Vanhustyön keskusliitto: Nettisivulta ohjeita vanhuuteen varautumisessa Sivut 12–13 Talvisota syttyi 80 vuotta sitten 30.11. SA-kuva 10–11 Muistelmia sota-ajoilta Kannakselta ja Lapista 12–13 Talvisota syttyi 80 vuotta sitten Teema: Sotainvalidipiirien historiaa Sivut 14-17 14–15 Sotainvalidipiirien synty 16–17 Piirityö muutoksessa Sotainvalidipiirit ovat toimineet sotainvalidien hyväksi vuosikym­ meniä. Kuvassa piirien lähetystö eduskunnassa vuonna 1969. Hyvinvointi 18–19 Elämänote-ohjelma tukee ikäihmisten osallisuutta ympäri Suomea 20–21 Käsiamputoitu sotainvalidi ei antanut vamman estää elämää Sotainvalidityötä kentällä 22–38 Sotainvalidipiirien omilta sivuilta näet, mitä kentällä tapahtuu Hengellinen 40–41 Rauhan rakentajat Hartaus: Muistoista voimaa Svenska sidor Sivut 18-19 Elämänote-ohjelman hanketyön­ tekijät pohtivat, mitä työkaluja elämänhallintaan liittyy. Kuva: Kuvitellen 42–46 Krigsinvaliden 48–49 Miltä talvisota näytti ulkomaisten toimittajien silmin? Sivut 50-51 Henkilöt 50–51 Hoikun päivänpaisteet 52 Kuntohoitaja työskentelee monipuolisesti kuntoutuksen parissa. Krypto Kannessa on kuvattuna Sotainvaliidi-lehden joulunumeron kansi vuodelta 1949. Tekijä tuntematon Mene nettiin! Liiton kotisivuilta osoitteesta www.sotainvalidit.fi löydät mm. Sotainvalidin näköislehdet vuodesta 2010 lähtien, lisätietoa sotainvalidien sekä heidän puolisoidensa ja leskiensä korvauksista, sotainvalidipiirien ja keskustoimiston sekä muiden sotainvalidien arjessa auttavien tahojen yhteystietoja. Seuraa meitä myös somessa! Sotainvalidien Veljesliitto – Krigsinvalidernas Brödraförbund ry @Veljesliitto

Pääkirjoitus 3 Luottavaisin mielin uudelle vuosikymmenelle l Olemme siirtymässä 2020-luvulle. Sotainvalidien Veljesliitto on edelleen voimissaan ja jatkaa aktiivisesti toimintaansa jäsentensä eli sotainvalidien, puolisoiden ja leskien hyväksi. Siitäkin huolimatta, että erilaisissa ennusteissa liiton toiminnan oli arvioitu loppuvan viimeistään jo vuoteen 2010 mennessä tai jopa aikaisemmin. Sotainvalidien itsensä 18.8.1940 perustama järjestö on aina ollut ja on edelleen jäseniään varten. Se toimii niin kauan kuin jäsenet tarvitsevat sitä. Järjestö perustettiin yli 79 vuotta sitten, jolloin perustajat olivat nuoria miehiä. Tänään jäsenten keski-ikä on jo 95 vuotta. Puhumme siis sekä järjestön että erityisesti sen jäsenten kohdalla todella kunnioitettavista ikävuosista. Veljesliitto on järjestö, jolla on iältään varmasti Suomen vanhin jäsenkunta. Se on meille arvokas asia, mutta samalla myös toiminnan kannalta varteenotettava ja alati huomioitava seikka. Se vaatii toiminnalta paljon, mm. jatkuvasti muuttuvaan tilanteeseen sopeutumista. Viimeisin sotiemme veteraaneja koskeva uudistus tuli tietoomme marraskuun puolivälissä, kun eduskuntaryhmät tekivät yksimielisen päätöksen, jolla veteraanien rintamalisää korotetaan ensi vuoden alkupuolella 125 euroon. Korotus on huomattava ja se tuo toivottua helpotusta monelle pienillä tuloilla elävälle veteraanille. Huomio puolisokuntoutukseen Arviomme mukaan sotainvalideja on vuoden vaihteessa elossa noin 1100 ja puolisojäsenten määrä on noin 5500. Liitto jatkaa edelleen toimintaansa kaikilla sen tehtäväalueilla: huolto, edunvalvonta ja veljestuki. Edunvalvonnan painopiste on nyt puolisokuntoutuksen laajentamisessa. Puolisot ovat monin eri tavoin toimineet vammautuneen sotainvalidin rinnalla, tukien heitä ja kantaneet vastuunsa perheiden selviytymisestä. Myös he tarvitsevat jaksamiseensa tukea. Onnistumisia edunvalvonnassa Varallisuus käytetään jäsenten hyväksi Liiton ajamat suuret uudistukset on saatu toteutettua. Tämän toteamme tyytyväisyydellä ja olemme siitä kiitollisia valtiovallalle. Jäsenten arkea tukevat ne palvelut, jotka liiton aktiivisen, vuosia jatkuneen edunvalvontatyön tuloksena on saatu palvelemaan jäsenkuntaamme. Sotainvalidien apuna ovat kotiin vietävät palvelut, jotka mahdollistavat kotona asumisen mahdollisimman pitkään. Tämän vuoden alusta pysyvä tai jaksottainen laitoshoito tuli mahdolliseksi myös pieniprosenttisille sotainvalideille, jos heidän kuntonsa sitä vaatii. Ei kuitenkaan riitä, että lainsäädäntö mahdollistaa nämä sotainvalideille kovin tarpeel­ liset palvelut vaan niiden toteutumista tulee jatkuvasti valvoa ja varmistaa, että ne myös käytännössä toimivat. Liiton edustajat niin paikallis- kuin valtakunnallisellakin tasolla tarkkailevat tätä jatkuvasti. Liitto on sitoutunut siihen, että kaikki sen varallisuus käytetään sotainvalidien hyväksi. Näin on järjestelmällisesti toimittukin jo useiden vuosien ajan. Sotainvalidien määrän vähetessä asia on entistäkin ajankohtaisempi ja eikä sen suhteen voi viivytellä. Tämän vuoksi liitto päätti myydä loput osakkeensa eli 15 % Kaunialan Sairaala Oy:n osakekannasta Vantaan kaupungille. Samoin olemme toimineet myös Kyyhkylän kuntoutussairaalan kohdalla. Näitä ratkaisuja tehdessään liitto on varmistanut, että näissä taloissa hoidetut sotainvalidit saavat jatkossakin Valtiokonttorin laatuvaatimusten mukaista, korkeatasoista hoitoa. Siitä emme tingi ja eri tavoin tulemme osaltamme myös varmistamaan hoidon toteutumisen. Kaikkien tekemiemme päätösten johtoajatuksena on se, että toimimme ajassa eläen, jäsenkunnassa tapahtuvat muutokset huo­ mioiden, mutta samalla mennyttä kunnioittaen – ja aina sotainvalidien, puolisoiden ja leskien hyväksi. Kiitos suuresta työstä Meillä on suuri ilo viettää 6.12. Suomen 102-vuotisitsenäisyyspäivää. Tästä meille rakkaasta pohjoisesta, itsenäisestä isänmaastamme saamme kiittää teitä, arvoisat sotainvalidit ja kaikki sotiemme veteraanit, miehet ja naiset, te sodan sukupolvi. Te teitte uhrautuvan työnne ja sen työn tuloksesta me saamme kiitollisina nauttia. Suomi on hyvä maa elää. Kiitän lämpimästi myös teitä kaikkia Sotainvalidien Veljesliiton toiminnassa kuluvan vuoden aikana eri tavoin mukana olleita. Teidän työnne on todella tärkeää. Se on työtä, jolla on merkitystä. Omalla toiminnallanne te mahdollistatte sotainvalidien, puolisoiden ja leskien elämän loppuvaiheen hyvän elämän edellytysten toteutumisen. Toivotan teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää, onnellista joulun aikaa ja hyvää terveyttä. l Marja-Liisa Taipale, puheenjohtaja Pixhill.com Sotainvalidien Veljesliitto toivottaa jäsenilleen, tukijoille, yhteistyökumppaneille ja lehden lukijoille rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta! Keskustoimisto on suljettuna jouluna 23.–27.12.

4 Ajankohtaista Panostus pystyssä pysymiseen l Suomalainen yritys, Alertum, joka toimii työturvallisuuskouluttajana, teki turval­ lisuusteon sotiemme veteraanien hyväksi. Lahjoituksen takana on yrityksen 10-vuotisjuhlavuosi. – Halusimme tehdä erilaisia turvallisuustekoja juhlavuotenamme. Kysyimme vinkkejä myös sosiaalisessa mediassa. Monet kommentoivat, että sotiemme veteraanien turvallisuutta pitäisi parantaa, kertoo myyntijohtaja Lari Linden Alertumista. Yhteistyössä Skydda Suomi Oy:n kanssa yritys lahjoitti 50 paria liukastumistapaturmia ehkäiseviä, kenkien päälle puettavia liukuesteitä sotiemme veteraaneille. Pienillä teoilla on suuri merkitys ja teemme tänä vuonna yhteensä kymmenen erilaista turvallisuustekoa verenluovutuksesta aina ensiapukoulu­ tuksiin, jatkaa Linden. – Juuri ikäihmisille kenkiin puettavat liukuesteet ovat tärkeitä, sillä ne voivat ennaltaehkäistä pitkiäkin sairasvuodejaksoja ja nostavat sotiemme veteraanien elämänlaatua yksilötasolla, Veljesliiton pääsihteeri Seppo Savolainen kiitti. Liukuesteitä kaikkien järjestöjen kesken jakaa Sotiemme veteraanit ja niitä voi tiedustella osoitteista pia.mikkonen@sotiemmeveteraanit.fi tai riitta.suoanttila@sotiemmeveteraanit.fi tai numerosta 09 678 430. Liukuesteiden koot menevät kutakuinkin: M=36–41, L=41–45, XL >43. l Myyntijohtaja Lari Linden Alertumista luovutti liukuesteet veteraanijärjestöille. Vastaanottamassa Seppo Savolainen, Sakari Martimo ja Heikki Karhu. Muistamme Jukka Riistelä majuri, toiminnanjohtaja *14.2.1929 † 4.9.2019 Jukka Riistelä kuoli 90-vuotiaana Hämeenlinnassa 4. syyskuuta. Hän syntyi Ruotsinpyhtäällä kahdeksanlapsiseen kauppiasperheeseen. Ollessaan 9-vuotias perhe muutti Lahteen. Riistelä kävi oppikoulun Lahden Lyseossa ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1949. Asevelvollisuuden suoritettuaan kiinnostus sotilasuralle jatkui kadettikoulussa. Hänen ensimmäinen palveluspaikkansa oli Hämeen Ratsurykmentin Lippueskadroona Hennalassa 1952 alkaen. Kadettikouluaikana Riistelä oli Maasotakoulun kadettien muodostamassa kunniakomppaniassa Mannerheimin surusaaton saapuessa Genevestä Malmin lentokentälle 1.2.1951. Ura Puolustusvoimissa jatkui Panssarirykmentissä ja siviiliin hän siirtyi vuonna 1978. Vuosina 1978–1994 Riistelä toimi Sotainvalidien Veljesliiton Kanta-Hämeen piirin toiminnanjohtajana, kaikkiaan 16 vuotta. Hän oli mukana sotainvalidien sairaskotihankkeessa, jonka tuloksena valmistui nykyinen Ilveskoti vuonna 1991. Riistelän työpanos oli merkittävä Veljesliiton valtakunnallisessa suurharavoinnissa, jonka tuloksena vielä satoja sotainvalideja pääsi heille kuuluvien korvausten piiriin. Mukavia muistoja jäi myös syyskeräyksistä. Eläkkeelle jäätyään Riistelä oli loppuun asti toiminnassa mukana tukijäsenenä. Hän iloitsi erityisesti sotainvalidien keskuudessa vallitsevasta veljellisestä hengestä. Perhe oli tärkein haastavan työuran vastapaino. Puolisonsa Nelli Turtiaisen kanssa hän avioitui vuonna 1953 ja perheeseen syntyi kaksi lasta, kolme lastenlasta ja viisi lastenlastenlasta. Leskeksi Jukka Riistelä jäi vuonna 2012. Erityisesti klassinen musiikki ja teatteri olivat lähellä sydäntä. Hartaana ortodoksina tärkeitä olivat vuosittaiset Valamon retket puolison ja sittemmin tyttären kanssa. Meille tyttärille hän oli huolehtiva isä, lapsille Pappa ja Isopappa. Jäämme kaipaamaan häntä suuresti. Leena Savolainen, tytär Marja Anttonen, Hämeenlinnan seudun Sotainvalidit ry:n puheenjohtaja Er.P6 muistojuhla 27.12. Talvisodan Erillinen pataljoona 6:n muisto­ juhla järjestetään Kokemäellä Keljan taistelun 80-vuotis­päivänä 27.12. Juhla alkaa kello 13.00 Kokemäen Seuratalolla osoitteessa Seuratalonrinne 7. Tervetuloa!

Ajankohtaista Matka isien taistelutantereille l Lähde matkalle isien taistelutantereille ensi kesänä 11.–14.6.2020. Bussimatkan matkanjohtajina toimivat kenraali Pentti Lehtimäki ja kommodori Seppo Kanerva. Lähtö Helsingistä Aleksis Kiven patsaan edustalta 11.6. klo 8. Matkareitti Laatokka kiertäen on seuraava: 11.6. Helsinki–Vaali­ maa–Käkisalmi (lounas)–Sortavala, jossa yöpyminen ja illallinen hotelli Sortavalassa. Matka jatkuu 12.6. Sortavalassa syödyn aamupalan jälkeen: Sortavala–Kollaa (retkikahvit) –Petroskoi, jossa illallinen ja yöpyminen hotelli Fregatissa. 13.6. aamupalan jälkeen matka jatkuu: Petroskoi–Aunus (lounas)– Tuulos–Syväri (retkikahvit)–Pietari, jossa yöpyminen ja illallinen hotelli Moskovassa. 14.6. matka jatkuu aamupalan jälkeen: Pietari–Kronstadt–Terijoki (retkikahvit)– Viipuri–Vaalimaa–Helsinki. Matkakohteissa tutustutaan mm. jatkosodan hyökkäysvaiheeseen, Sortavalan valtaukseen, Murheen ristiin ja Lemetin mottialuee- seen, Kollaaseen, Petroskoin valtaukseen, Tuuloksen taisteluihin, suomalaisiin hallinnoimassa Karjalaa, Syvärin voimalaitoksen valtaukseen sekä käydään Venäjän vanhimmassa kaupungissa ja käsitellään Viipurin menetys 20.6.1944. Pyrimme löytämään matkalle mukaan jonkun rintamaveteraanin. Matkan hinta on 550 €/henkilö ja siihen kuuluu kaikki yllämainittu sekä viisumi ja matkanjohtajien palvelut. Majoitus tapahtuu 2 hengen huoneissa. Yhden hengen huoneiden lisähinnat ovat yhteensä 120€. Matka on varattu vain 30 hengelle. Matkan vastuujärjestäjä on VL-matkat Oy. Varausmaksu 50 € tilille Nordea, Idänmatkat FI23 1020 5000 3211 51. Paikat täytetään varausmaksujärjestyksessä. Maksu palautetaan kokonaisuudessaan, jos järjestäjä peruu matkan. Ilmoitathan maksettuasi sähköpostitietosi Seppo Kanervalle p. 050 3700 999, tai kanerva. seppo@gmail.com, jolta saa myös lisätietoja. l 5 Liiton hallitus vuosille 2020–2021 l Liittovaltuusto valitsi 24.10. kokoontuessaan liiton hallituksen vuosille 2020– 2021. Hallitus pysyy pääosin samana. Varajäsenenä toimi­nut sotainvalidi Veikko Punakallio jäi pois ja hänen tilalleen valittiin Kari Hietanen. Hallituksen puheenjohtajana jatkaa Juha Laikari ja liittovaltuuston varapuheenjohta­ jana Markku Ranta. l Hallituksen jäsen Henkilökohtainen varajäsen Antti Västi Lasse Lehtinen Heikki Moilanen Jouko Sipilä Marja-Liisa Taipale Markku Honkasalo Jaakko Torppa Ahti Karttunen Jouko Lahdenperä Kari hietanen Ritva-Liisa Paananen Heimo Purhonen Rintamaveteraaniasiain neuvottelukunta 40 vuotta l Sosiaali- ja terveysministeriön asettama Rintamaveteraaniasian neuvottelukunta piti ensimmäisen kokouksensa 4.10.1979. Kuluneiden 40 vuoden aikana neuvottelukunnalla on ollut merkittävä rooli sotainvalideja ja sotiemme veteraaneja koskevien uudistusten valmistelussa. Sen tehtävänä on ollut tehdä esityksiä ja aloitteita sotainvalidien ja tunnuksen omaavien veteraanien elinolosuhteiden, sosiaaliturvan, terveydenhuollon ja kuntoutuksen kehittämiseksi. Rintamaveteraaniasian neuvottelukuntaan kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön, valtio­ varainministeriön, Valtiokonttorin ja Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen virkamiehiä sekä edustajat puolueista, Veljesliitosta, veteraanijärjestöistä sekä asiantuntijoita Kaatuneitten omaisten liitosta sekä Kuntaliitosta. Laaja kokoonpano antaa sille mahdollisuuden toimia yhdyssiteenä ja neuvottelevana elimenä viranomaisten ja sotiemme veteraaneja edustavien järjestöjen välillä. Neuvottelukunta on yleensä asetettu kolmen vuoden kausiksi ja sen nykyinen toimikausi ulottuu 31.10.2021 saakka. Veteraanipolitiikan linjaaminen pitemmille, viiden vuoden aikaväleille on ollut tärkeä osa neuvottelukunnan työtä. Huomattava osa sotainvalidien hoito- ja korvausturvaa koskevista uudistuksista on toteutunut näiden linjausten pohjalta. Tällaisia uudistuksia ovat esimerkiksi tällä vuosikymmenellä olleet avo- ja laitoshoidon korvattavuuden edellytyksenä olevien haitta-asterajojen vaiheittainen alentaminen niin, että myös 10 %:set sotainvalidit pääsevät näiden etuuksien piiriin. l Seppo Savolainen Kaunialan sairaala Oy siirtyi kokonaan Vantaan kaupungille – Veljesliitolle tärkeintä on sotainvalidien hoidon jatkuminen l Perjantaina 1.11.2019 Veljesliitto ja Vantaan kaupunki allekirjoittivat sopimuksen, jolla Veljesliitto myy loputkin (15 %) Kaunialan Sairaala Oy:n osakkeistaan Vantaan kaupungille, jonka omistuksessa sairaalan kiinteistö on ollut vuodesta 2006 lukien. Tuolloin tehdyn sopimuksen mukaisesti Veljesliiton oli luovuttava osake-enemmistöstä ja päätösvallasta yhtiössä keväällä 2019. Sama vanha sopimus velvoitti Veljesliiton myymään loputkin Kaunialan Sairaala Oy:n osakkeistaan viimeistään vuonna 2022. Veljesliitto katsoi, että koko jäsenkunnan kannalta nyt on oikea hetki myymiseen. – Veljesliitto on sitoutunut käyttämään omaisuutensa sotainvalidien hyväksi heidän eläessään. Jäsenmäärämme pieneneminen huomioiden ei ollut järkevää lykätä myyntiä, pääsihteeri Seppo Savolainen sanoo. Osakkeiden kauppahinta on 290 000 euroa, minkä liitto käyttää koko jäsenistönsä hyväksi. Hoito jatkuu ennallaan Uusi sopimus ei vaikuta sotainvalidien hoitoon Kaunialassa, sillä Kaunialan Sairaala Oy:n ja Valtiokonttorin tekemä sopimus on voimassa vuoden 2022 loppuun asti, kuten muissakin sotainvalideja hoitavissa laitoksissa. Sen jälkeen Valtiokonttori ratkaisee miten sotilasvammalain sotainvalideille takaamaa hoitoa jatketaan. Kaunialan sotavammasairaala on ainutlaatuinen laitos suomalaisessa sotainvalidihistoriassa ja sen ammattitaitoinen henkilökunta on hoitanut sotainvalideja erinomaisen hienosti vuodesta 1946 lähtien. Sotainvalidien vähentyessä on heitä hoitavissa laitoksissa etsitty uusia asiakkaita, joiden mukaantulolla voidaan taata hoidon jatkuminen. Luopuessaan osakkeistaan Veljesliitto uskoo, että omistaessaan koko sairaalayhtiön Vantaan kaupungilla on paremmat mahdollisuudet löytää hyviä ratkaisuja Kaunialan toiminnan eteenpäin viemiseksi. – Veljesliitolle tärkeintä on varmistaa sotainvalidien hyvä hoito. Sen vuoksi liitto on tehnyt erilaisia ratkaisuja jo useana vuonna ja pyrkinyt tällä tavoin varmistamaan hoidon jatkuvuuden sosiaali- ja terveyspalveluissa tapahtuvat muutokset huomioiden, Savolainen sanoo. l

6 Vielä kerran Karjalassa, Vepsän kyliä tarkastellen Kalevi Rönnqvist, Markku Vuori ja Raimo Rosendahl päättivät ottaa selvää vuonna 2007 tehdyn kartoi­ tuksen pohjalta, mitä nyt kuuluu vuosien 1939–1945 sotiimme osallistuneille, vielä elossa oleville vanhuksille rajan takana. Markku toimi kuljettajana, Kalevi apukuskina ja Raimo kartanlukijana. l Heinäkuun 8. päivänä alkanut neljän päivän retki törmäsi Wärtsilässä Venäjän tullin puntariin – kaikki autosta vaa’alle. Onneksi kolme lahjaksi tarkoitettua pyörätuolia saimme puhuttua omiksi tarpeiksi ja matka sai jatkua. Ennen matkaamme olimme saaneet tiedon, että vuoden 2007 kartoitetuista 22 ihmisestä ainakin neljä oli nukkunut pois. Mielenkiintomme kohdistui muihin, ja jospa löytyisi vielä uusia vaikkapa linnoitus- tai muonitustehtävissä olleita. Kukonmäen pilvenpiirtäjät Petroskoista tie kohti Kalajokea kulki mm. Kukonmäen kaupunginosan kautta. Kukonmäelle oli nousemassa 10–15-kerroksisia uudisrakennuksia. Vastaavia saa hakea monista suurkaupungeista. Värikkäitä, väljästi rakennettuja ”pilvenpiirtäjiä”, joiden pihapiirissä oli kukkaistutuksia ja monenlaista vapaa-ajan laitetta varsinkin lapsille. Kaupungista pois johtava tie oli paikoin huonossa kunnossa ja sorapeitteinen johtuen vilkkaasta marmorikuljetuksesta. Parin minuutin välein vastaamme tuli rekka 3–4 kiven kanssa. Kuorma painaa kuljettajan mukaan noin 30 000 kiloa. Hyviä muistoja suomalaissotilaista Ensimmäisessä kylässä, Shoksussa, kävi vahva ennakkoepäilyksemme toteen: kolme rouvaa, jotka olimme odottaneet tapaavamme, olivat nukkuneet pois. Niin ikään Vehkaojalla eräs rouva oli kuollut, mutta tapasimme Zoja Zystovan, joka oli juuri täyttänyt 90 vuotta. Hän muisteli aikaa 1940-luvulla, kun suomalaissotilaat pitivät majapaikkanaan kaksikerroksista kansakoulua, majoittuen yläkertaan ja hän asui perheensä kanssa alakerrassa. Zystova kertoi suomalaissotilaiden olleen hyvin ystävällisiä. Perhe sai jopa nauttia sotilaiden järjestämästä muonituksesta. Kysymyksiin, ottivatko he millään tavalla osaa sotilaiden avustamiseen, emme saaneet selkeää vastausta. Zoja Zystova oli vain hyvillään, että oli saanut käydä suomalaista koulua neljä vuotta ja käyttää kielitaitoaan suomalaisjoukkojen kanssa. Kuulolaitteille kysyntää Himjoella eräs rouva oli siirtynyt linnoitustöistä taivaan rauhaan. Sen sijaan 91-vuotias Valentina Rogotshina otti meidät iloisena Valentina Rogotshina otti vieraat iloisesti vastaan Vepsän kielellä. Albert Kirjanen teki ison työn vanhuksia auttaessaan. vastaan Vepsän kielellä. Ikävä kyllä, Valentinan kuulo oli sen verran huono, että naapurustokin olisi kuullut keskustelun, jos ääntä olisi tarpeeksi käytetty. Hänen poikansa Pavel yritti avustaa, mutta lopputulos oli se, että ”ei edes presidentti Putin ole häntä koskaan muistanut”. Mukanamme meillä oli kolmen pyörätuolin lisäksi kassillinen eritehoisia silmälaseja, mutta jos olisimme osanneet varautua päivittäiskaupan kuulolaitteilla, olisi niistä ollut monelle apua. Rouvan osoitteen voi pyytää meiltä, jos joku muu sattuu samantyyppisillä asioilla Vepsää kiertämään. Kaikkia ei tavoiteta Kaskesojan vanhuksista esim. Linnoitusrakennuspataljoona 463:ssa palvelleista vielä vuonna 2007 pirteästä neljästä vanhuksesta, kukaan ei ole enää elossa. Soutjärvellä tapasimme edesmenneen heimoveteraani Pekka Kottinin vaimon, 90-vuotiaan Annan. Pekka oli aikanaan ”kylän vanhin”, joka huolehti vanhusten asioista ja majoitti mielellään matkamiehiä. Kalajoen kylä ei poikennut muista, ehkä vähän eloisampi ja muutama uudisrakennus oli noussut tai oli nousemassa. Siellä yksi rouva, jonka tapaamista olimme suunnitelleet, oli naapurin ilmoituksen mukaan muuttanut Petroskoihin. Emme kuitenkaan saaneet selvitettyä hänen nykyistä osoitettaan tai elämän tilannetta. Petroskoissa jouduimme turvautumaan aikaisempaan nimiluetteloon, koska lyhyen varoitusajan takia emme tavoittaneet virkailijoita, jotka olisivat voineet auttaa suoralta käsin. Moni muuttoon ja asumiseen liittyvä asia ei ole meidän selvitettävissä. Tuttuja kasvoja Kukonmäen kaupunginosassa asuva Vera Riboretskaja, nykyään nimellä Turisheva, 92, asui tyttärensä perheen luona erittäin siistissä ja kauniissa kodissa. Englanninkielinen tulk- Kukonmäellä oli noussut isoja, nykyaikaisia taloja. kaus tyttären kautta oli hankalaa, sillä emme tienneet mitä he Veran elämänvaiheista tietävät eikä ole aina soveliasta paljastaa tietoa, jota vanhus on ehkä halunnut salata. Luettelimme hänelle vain nimilistan muista Petroskoissa tiedossamme olevista, josko hän olisi niiden lisäksi tiennyt muita nuoruutensa aikana palvelustehtävissä olleita. Eipä tullut siltä seisomalta mieleen, joten kuittasimme Petroskoissa asuneet kaksi rouvaa listalta pois nukkuneina. Rajalliset tiedot Retken opetus oli, etteivät vanhukset enää muista tekemiään asioita, jotka voisivat olla korvauksen piirissä. Rajatapauksissa meidän valtuudet eivät riitä ratkaisuun ja aika käy armottomasti näitä vanhuksia vastaan. Kun presidentti Mauno Koivisto mahdollisti heimoveteraanien paluun Suomeen vuonna 1995, ei se aktivoinut monia yhtä paljon, kuin Albert Kirjasta. Albert teki yli 40 vuotta työtä heimoveteraanien hyväksi. Vaikean sairauden uuvuttamana hän nukkui pois 12.11 l Teksti: Kalevi Rönnqvist

Sotainvalidien perinnejärjestö 7 Onnistunut historialuento Lappeenrannassa Sotainvalidien perinneyhdistykset toimivat alueillaan eri tavoin. Lappeenrannassa Kymen yhdistys järjesti historialuennon, joka keräsi yleisöltä kiitoksia. l Sotainvalidien Perinnejärjestön Kymen Alue-yhdistys on alkanut aktivoitua toiminnassaan ja hyvä vauhti jatkuu. Lokakuun lopussa yhdistys järjesti Perinnejärjestön puheenjohtajan, kirjailija Lasse Lehtisen luennoimaan aiheesta Suomen puolustusta rakentamassa 1919–1939. Paikkana oli Lappeenrannassa sijaitseva Lappeen Marian kirkko, joka keräsi noin 70-henkisen yleisön. Osallistujamäärää verottivat toiset samaan aikaan olleet tapahtumat mutta järjestäjät ovat todella tyytyväisiä tapahtumaan. – Tapahtuma meni oikein hyvin, suunnitelmien mukaisesti. Tilaisuus oli kaikkiaan erittäin onnistunut, kertoo perinneyhdistyksen hallituksen jäsen Ilkka Huttunen, yksi tilaisuuden puuhahenkilöistä. Lasse Lehtisen luento keräsi yleisöä kuulemaan Suomen puolustuksesta vuosina 1919–1939. Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Markku Mikkola jututti Lehtistä ennen tilaisuuden alkua. Huttunen sekä tapahtuman muut järjestäjät Lyyli Vento ja Tiia Sihvola kyselivät muutamalta ihmiseltä heidän ajatuksiaan luennosta ja tilaisuuden annista. – Useampi sanoi, että he saivat uutta tietoa. Esimerkiksi punaisten alue kartalta nähtynä kiinnosti ja oli monelle varmasti yllätys. Ihmiset kokivat, että moni kysymys sai vastauksen, Huttunen sanoo. Lehtisen esitystä kiiteltiin selkeäksi ja hyvin jäsennellyksi. Luennossa käytettiin myös kuvia, jotka Huttusen mukaan avasivat aihetta vielä selkeämmin. Sodasta huolimatta pyrittiin elämään normaalia elämää, eräs paikalla ollut kommentoi. Kyseinen kuulija oli vastikään vieraillut Simo Häyhän museossa. Siellä hän oli lukenut, kuinka eräästäkin perheestä oli rintamalla kaatunut neljä poikaa. Hän ihmetteli, kuinka äidit ovat sellaisesta selvinneet. Lappeenrantalaiset Pentti Viskari ja Arto Auranen kertovat saaneensa esityksestä uutta tietoa. – Erittäin mielenkiintoinen oli osuus, jossa puhuttiin vastakkaisten ”leirien” eli Rytin ja Tannerin yhteistyöstä. Uutta tietoa oli, että Ryti pyysi Tanneria järjestämään vaalit, jotta saataisiin demarihallitus, Viskari ja Auranen kertoivat. Vastauksia kysymyksiin Talvisota ajatuksissa – Lehtinen puhui hyvin. Kun historia ei ole tarkkaan tiedossa, on mukavaa kuunnella henkilöä, joka osaa kertoa asiat ymmärrettävästi. Hän toi esiin hyviä näkökulmia sodan ajan asioihin ja uusia ajatuksia siitä, mitä se on ollut. Lähestyvä talvisodan syttymisen 80-vuotispäivä herättää miehissä ajatuksia maanpuolustuksesta, mutta he ovat kuitenkin luottavaisin mielin, sillä Puolustusvoimat ovat tekemässä uusia hankintoja. Myös yleinen asevel- Selkeä esitys sai kiitosta Järjestäjät Ilkka Huttunen, Tiia Sihvola ja Lyyli Vento olivat tyytyväisiä tilaisuuteen. Kuva: Leena Huttunen Pentti Viskari ja Arto Auranen saivat uutta tietoa luennolta. Ilkka Huttunen (kesk.) kirjaa tunnelmia ylös. vollisuus ja asevelvollisuuteen astuvien varusmiesten kunto lisäävät luottoa. Ennen kaikkea tuleva muistopäivä korostaa ajanjakson ainutlaatuisuutta. – Todella voidaan puhua talvisodan ihmeestä ja kuinka punaiset ja valkoiset kävivät yhtenä rintamana vihollista vastaan, miehet kiittävät. Kannustava kokemus Marian kirkossa järjestetty luento oli toinen yleisölle avoin tilaisuus, jonka perinneyhdistys järjesti. Ensimmäinen, myös Lehtisen luento, järjestettiin alkuvuodesta Kouvolassa. Olosuhteet ja ihmiset olivat tuttuja, joten järjestelyt sujuivat ongelmitta, suunnitelmien mukaisesti. – Ja olemmehan me omalle porukalle järjestäneet virkistystilaisuuksia ja muuta ohjelmaa jo 20 vuoden ajan, joten varmalla kokemuksella sujui tämäkin, Huttunen ja Vento toteavat. l Marja Kivilompolo Kuvat: Tiia Sihvola

8 Edunvalvonta Eduskunta vastasi liittojen toiveisiin: rintamalisä nousee 125 euroon kuukaudessa l Sotainvalidien Veljesliiton edustajat kävivät yhdessä Sotaveteraaniliiton ja Rintamaveteraaniliiton johdon kanssa 8.10.2019 tapaamassa eduskuntaryhmien johtoa. Valtion vuoden 2020 talousarvioon oli liittojen yhteisenä esityksenä tasokorotuksen saaminen rintamalisään. Eduskuntaryhmät lupasivat tapaamisessa selvittää mahdollisuuksia tarvittavan rahan lisäämiseksi talousarvioon. Marraskuun puolivälissä Eduskunnassa julkistettiin tieto, että rintamalisä korotetaan 125 euroon kuukaudessa, kun se tällä hetkellä on 50,19 euroa. Korotus tulee voimaan keväällä niin pian kuin Kansaneläkelaitos saa tehtyä tarvittavan muutokset tieto- ja maksatusjär- jestelmiinsä. Uudistus auttaa niissä hoito-, lääke- ja matkakuluissa, jotka jäävät sotainvalidien ja veteraanien itsensä maksettavaksi. Rintamalisä ei ole verotettavaa tuloa eikä se vaikuta vähentävästi muihin eläkkeisiin. Eduskuntaryhmien yhteyshenkilöt Sotilasvammakorvauksiin 1,2 prosentin korotus l l Eduskuntaryhmät ovat nimenneet seuraavat sotainvalidiasioiden yhteyshenkilöt. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä: Aki Lindén, Perussuomalaisten eduskuntaryhmä: Ritva ”Kike” Elomaa, Kokoomuksen eduskuntaryhmä: Sari Sarkomaa, Keskustan eduskuntaryhmä: Pekka Aittakumpu, Vihreä eduskuntaryhmä: Noora Koponen, Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä: Merja Kyllönen ja Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä: Sari Tanus. l Leskien ja puolisoiden kuntoutus Tärkeänä asiana Veljesliiton edustajat kertoivat eduskuntaryhmille tarpeesta laajentaa sotainvalidien aviopuolisoiden ja leskien kuntoutukseen oikeutettujen joukkoa. Perusteltua olisi, että jo ensi vuonna aviopuolisoihin ja leskiin sovellettaisiin samaa vähintään 30 %:n haittaastevaatimusta, joka sotainvalidilta vaaditaan. Veljesliiton arvion mukaan puolisokuntoutuk- Vuoden 2020 alun indeksitarkistus nostaa Valtiokonttorin maksamien sotilasvammalain mukaisten elinkorkojen ja huoltoeläkkeiden määrää noin 1,2 prosentilla. Samansuuruinen korotus tulee myös työeläkkeisiin, sillä molempien tarkistus perustuu työeläkeindeksiin. Työeläkeindeksiä laskettaessa palkkamuutoksen osuus on 20 % ja hintojen nousujen osuus 80 prosenttia. Valtiokonttori tekee indeksikorotuksen automaattisesti kuukausittain maksettaviin korvauksiin. seen ensi vuodelle ehdotettu 2,5 miljoonan euron määräraha riittäisi tämän uudistuksen toteuttamiseen. Kuntoutuksen pääsyedellytykset vahvistetaan aina vuodeksi kerrallaan. Myös tätä uudistusta eduskuntaryhmät ovat ilmoittaneet tukevansa. Liittojen edustajat olivat myös marraskuussa eduskunnan kunta- ja terveysjaoston kuultavana, jolloin edellä kerrottujen asioiden lisäksi kiinnitettiin kansanedustajien huomiota sotainvalidien ja veteraanien palvelujen kuntakohtaisiin eroihin ja riittämättömiin kuljetuspalveluihin. l Pienempiin kansaneläkkeisiin tulee korotus niille, joiden kokonaiseläke on alle 1200–1300 euroa kuukaudessa. Tämä uudistus vaikuttaa korottavasti myös ylimääräiseen rintamalisään, jonka suuruus on kytketty kansaneläkkeen määrään. Ensi vuonna on lisäksi luvattu nostaa takuueläkkeen enimmäismäärää 50 eurolla, jonka jälkeen se voisi suurimmillaan olla noin 834 euroa kuukaudessa. l Seppo Savolainen Veteraaniliittojen johdon ja eduskuntaryhmien edustajien tapaamisessa vasemmalta lukien olivat Markku Honkasalo (SIVL), Seppo Savolainen (SIVL), Antti Simola (RVL), Sari Tanus (kd), Erkki Heikkinen (SVL), Marja-Liisa Taipale (SIVL), Antti Kurvinen (kesk), Antti Lindtman (sd), Matti Louekoski (RVL), Jukka Kopra (kok), Jani Mäkelä (ps), Juho Kautto (vas) ja Kimmo Kiljunen (sd). Tapaamisesta puuttuivat edustajat Ruotsalaisista, Liike nyt:stä ja Vihreistä.

9 Miten turvaan tahtoni tulevaisuudessa? Oletko jo pohtinut, kuka päättää hoidostasi, jos et siihen jostain syystä kykene? Oletko kirjannut toiveesi elämän loppuvaiheen hoidosta ja hoivasta hoitotahtoon? Hoitotahtoon kirjaat toiveesi Hoitotahto on vapaamuotoinen asiakirja, johon on kirjattu toiveet elämän loppuun liittyvistä asioista ja etenkin siitä, miten tehokkaasti haluaa tulla hoidetuksi. Hoitotahdossa voi käsitellä esimerkiksi näitä kysymyksiä: • Arvostatko enemmän elämän laadun varmistamista vai elämän pitkittämistä? • Haluatko käyttää hyväksi kaikkia lääketieteen sallimia keinoja? • Toivotko elvytyskieltoa, jos elvyttäminen johtaisi kuoleman ja kärsimysten pitkittymiseen? • Mikä on ajatuksesi nestehoidosta ja letkuruokinnasta? Ennen oman hoitotahdon tekemistä voi tutustua valmiisiin malleihin, joita löytyy esimerkiksi vanheneminen.fi -sivuston kautta. Hyvä hoitotahto on selkeä ja yksiselitteinen. Tarvittaessa hoitotahdon sisällöstä voi keskustella tarkemmin ja valmiissa malleissa käytettyjä käsitteitä avata terveydenhuollon henkilöstön, esimerkiksi oman lääkärin kanssa. Hoitotahtoon voi kirjata myös niin kutsuttuja hoivatoiveita. Niitä pyritään toteuttamaan mahdollisuuksien mukaan. Hoivaa ja pitkäaikaishoitoa koskevista toiveista on iso apu, jos esimerkiksi muistisairauden vuoksi omien toiveiden esittäminen vaikeutuu. Toiveiden kirjaaminen auttaa henkilökuntaa antamaan yksilöllisempää hoivaa ja pitämään totuttuja tapoja yllä. Jos hoitotahtoa tarvitaan, olisi sen löydyttävä helposti. Nykyään hoitotahdon voi tal- Entä keskustellut toiveistasi läheistesi kanssa? Elämän viimeisiin vuosiin varautuminen ei ole aina helppoa, mutta toiveitten kirjaaminen auttaa sekä sinua että läheisiäsi. lettaa kaikkien terveydenhuollon yksiköiden yhteiseen Kanta-arkistoon. Hoitotahdosta ja ajatuksista siihen liittyen kannattaa keskustella avoimesti läheisten kanssa ja toimittaa se myös hoitavalle taholle. Edunvalvontavaltuutuksella päätät, kuka huolehtii asioistasi Tulevaisuudessamme saattaa häämöttää aika, jolloin emme enää pysty huolehtimaan omista asioistamme. Vanhoina hyvinä aikoina läheisten puolesta asioiminen onnistui usein melko mutkattomasti, mutta nykyään asianmukaisiin asiakirjoihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Oma tahto ja toiveet kannattaakin kirjata ajoissa ylös. Edunvalvontavaltuutuksella on mahdollista nimetä ennalta haluamasi henkilö, joka tarvittaessa hoitaa asioita puolestasi. Se on hyvä tapa varmistaa, että sinulla säilyy päätäntävalta asioistasi elämäsi loppuun saakka. Edunvalvontavaltuutus kannattaa tehdä asiantuntijan ohjauksessa, jotta asiakirja on varmasti määrämuotoinen ja toiveesi tulevat kirjatuksi oikein. Jos ei ole tehnyt edunvalvontavaltuutusta ja tulee tilanne, että tarvitaan sijaispäättäjää, joudutaan silloin usein määräämään holhoustoimilain nojalla edunvalvoja. Tekemällä edunvalvontavaltuutuksen voi siis välttää edunvalvonnan. Ilmaisemalla oman tahdon etukäteen esimerkiksi hoitotahdolla ja edunvalvontavaltuutuksella voi varmistaa, että omaa itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan elämän loppuun saakka – vaikka toimintakyky heikkenisikin. Vanheneminen.fi -sivusto Vanhustyön keskusliiton www.vanheneminen.fi -sivustolle on kerätty tuhti tietopaketti vanhuuteen varautumisen teemoista: asumisen ennakoinnista, taloudesta ikääntyessä ja terveydestä ikääntyessä, mielekkäästä elämästä ja oikeudellisista asiakirjoista. Sivusto on tuotettu yhdessä laajan kumppaniverkoston kanssa ja tarjolla on paljon järjestöjen tekemiä artikkeleja ja materiaaleja omaehtoisen vanhuuteen varautumisen tueksi. Vanheneminen.fi -sivustolta löydät esimerkiksi tarkempaa tietoa edunvalvontavaltuutuksesta ja malleja hoitotahdon tekemiseen. l Kirsti Kuusterä, Vanheneminen.fi-hankkeen hankekoordinaattori Artikkelissa on käytetty lähteenä vanheneminen.fi -sivuston asiantuntija-artikkeleita oikeudellisesta ennakoinnista ja hoitotahdosta.

10 Isän sota-aikoja muistelemassa Sota-ajat ovat jääneet jokaisen sen kokeneen mieleen, mutta se, mitä ihmiset muistavat, vaihtelee. luonne. Tämä näkyy myös hänen muisteluissaan. Varmasti hänellä on ollut sodassa rankkojakin kokemuksia, mutta jostakin syystä hänen muistonsa ovat pääosin hauskoja. – Sota ei mainittavasti liittynyt arkeemme. Siitä ei puhuttu, mutta en kuitenkaan kokenut sitä asioiden salaamisena. Kysyttäessä isä kertoi avoimesti saamastaan vammasta. l Tarinat talteen Etuoikeutetussa asemassa Nyt äiti ja tytär päättivät koota isän sota-ajan muistelut yhteen. Työhön oli helppo ryhtyä, sillä tarinat olivat jo entuudestaan tuttuja. Apuna olivat myös sotilaspassi sekä rintamalla mukana kulkenut muistokirja, johon korsukaveri oli piirtänyt kauniit naisen kasvot. – Isä ei enää voinut osallistua tarinoiden muisteluun, sillä 12 vuotta sitten saatu aivohalvaus haittaa nykyään puheen tuottamista huomattavasti. Muuten hän seuraa yhä aikaansa mm. lukemalla ja katsomalla televisiota, Ritva kertoo. Ritva Ojanen-Kolkkanen on miettinyt usein lapsuuttaan ja sota-ajan vähäistä vaikutusta siihen. Ritva kuvailee lapsuuttaan onnelliseksi ja turvalliseksi. Polion sairastamisen vuoksi hän kävi kansakoulunsa Helsingissä sisäoppilaitoksessa. – Olin hiukan etuoikeutetussa asemassa moneen muuhun oppilaaseen verrattuna, sillä isä haki minut kotiin pitkänä viikonloppuna kerran kuukaudessa. Suurin osa lapsista pääsi kotiin vain kesä- ja joululomalla. Tunnen suurta surua niiden ihmisten kohdalla, jotka ovat lapsuudessaan kokeneet isänsä sodan kauhut. Samalla tietysti tajuan, kuinka suunnattoman onnekas perheemme on ollut, Ritva miettii lapsuuttaan. l Turkulainen Ritva Ojanen-Kolkkanen vietti onnellisen lapsuuden perheessä, jossa oli kaksi lasta, äiti Bertta Ojanen, 92, ja sodassa vammautunut isä Pauli Ojanen, 95. – Nuorena isä, tyypillisen suomalaisen miehen tapaan, ei jutellut sodasta, mutta jo silloin tutustuin siskoni kanssa valokuviin ja muihin muistoihin, Ritva kertoo. Jäätyään eläkkeelle Turun seurakuntien ylipuutarhurin töistä vuonna 1987 Pauli Ojanen alkoi kirjoittaa ylös muistoja lapsuudestaan sekä sodasta. Hän alkoi puhua sodasta enemmän, minkä tytär uskoo johtuneen siitä, että se alkoi taas olla yhteiskunnallisesti soveliasta. – Isällä on aina ollut erittäin positiivinen Marja Kivilompolo Minun sotani – muistelmia Kannakselta ja Lapista l Olin vuonna 1941 Uudenmaan maamieskoulussa, kun rehtori ilmoitti jatkosodan alkaneen. Olin vain muutama kuukausi aikaisemmin täyttänyt 17 vuotta. Kaikki koulukaverini kutsuttiin rintamalle ja minäkin halusin lähteä mukaan vapaaehtoisena. ”Kyllä sinua täälläkin tarvittaisiin, mutta kun on sota, silloin on sodittava,” totesi rehtori ja antoi minulle sata markkaa. Osallistuin kutsuntoihin 2.7.1941 Salossa, josta lähdin Hämeenlinnaan lääkintäkoulutukseen. Sieltä muistan tapauksen, kun seisoin vartiossa. Satoi rankasti, joten hain suojaa läheisestä puupinosta. Alikersantti huomasi tekoni ja määräsi minut seisomaan asennossa tunnin verran. Jalkani alkoivat puutua, joten yritin nostaa hiukan kantapäitäni suurissa saappaissa. Se onnistui kenenkään huomaamatta ja tällä jumppaliikkeellä jaksoin seistä asennossa määrätyn ajan. Sotatie alkaa Kannakselta Kesällä Kannaksella ammusvaraston vartijana. Hämeenlinnasta siirryin Kannakselle. Sieltä tulee mieleeni muutamakin juttu. Kenties vakavin tilanne sattui ollessani vartiossa. Yritin tarkistaa tilannetta kaksihaaraisella kaukoputkella, mutta linssin edessä oli roskia, joten varovasti nostin päätäni ne poistaakseni. Samalla kuulin laukauksen äänen. Pudottauduin nopeasti alas ja tarkistin, ettei verta tule mistään. Lopulta katsoin ympäristöä kaukoputkella ja näin lähelläni pirstaleiksi menneen pienen kuusen, joka pelasti henkeni. Olin hämmentynyt, sillä yleensä tarkka-ampuja ei ampunut ohi.

11 Korleen kylässä, komentaja ev.luut. Savonheimon ratsua jaloittelemassa. 25.5.1944 lomalla Korpilahdella juuri ennen Kannaksen taisteluita. Mannerheimin syntymäpäivänä 4. kesäkuuta kaikki saivat Marskin ryypyn. Minä ja yksi toinen nuori kaveri annoimme annoksemme vanhemmalle sotilaalle, joka tuli niistä hilpeälle tuulelle ja totesi iloisena: ”Pidelkää minua, etten revi rahojani.” Yhdelle sotilaista, joka oli alkoholiliikkeen johtaja, saapui lähetys. Hän laittoi osan saapuneista juomista kaappiin ja antoi avaimen minun huostaani. Myöhemmin sama mies konttasi polulla minua vastaan ja totesi: ”Kyllä ihminen on aikamoinen sika”. Eräs upseeri tuli aseella uhaten vaatimaan, että avaisin kaapin, jossa loput juomista oli. En suostunut, eikä hän myöskään ampunut minua. Kasarmilla sattuu ja tapahtuu Kerran olin iltalomalla Haminassa. Kävin kuppilassa juomassa korvikkeen ja söin ruisjauho-puolukkapiirakan. Matkalla kasarmille alkoi vatsaani kiertää. Jotta ehtisin ajoissa vessaan, pistin juoksuksi. Kasarmilla oli pitkä käytävä, jonka toisessa päässä oli lasinen väliovi. Yleensä se oli auki, mutta nyt ei. En huomannut sitä, joten painelin läpi lasioven ja ehdin juuri ajoissa perille. Vessaan kuulin, kuinka kahta käytävällä ollutta humalaista miestä kovisteltiin lasioven rikkomisesta. ”Ei me sitä rikottu. Tästä vilahti ohi joku perkeleen ohjus”, toinen kavereista selitti. Vuoden 1944 alussa suoritin vielä radistikoulutuksen. Lapin sotaan Lapin sotaan lähtöön liittyi outo juttu. Kannaksella ollessa minulla ei ollut minkäänlaista tunnetta, että jotakin huonoa tapahtuisi. Mutta kun lähdin pohjoiseen, oli mielessäni synkkä aavistus. Matka sinne kesti viikkoja. Ensimmäinen etappi oli Oulu. Matkalla yövyimme kerran veden äärellä. Tunsin itseni flunssaiseksi, joten päätin mennä uimaan. Tarkoitukseni oli hankkia keuhkokuume, jotta saisin levätä kunnolla. Uinnin jälkeen menin vielä saunaan. Seuraavana aamuna ei flunssasta ollut jälkeäkään. Oulun jälkeen marssimme kohti pohjoista. Kun ohitimme Kemin, näin kuinka kaupungintalon kivijalasta puuttui keskeltä iso osa, sillä saksalaiset olivat räjäyttäneet sen. Kerran marssin aikana minun täytyi pistäytyä metsässä. Juuri kun olin saavuttanut metsän reunan, tunsin lämpimän ilmavirran oikean korvani seudulla. Ohi vilahti luoti. Erään kerran olimme siirtymässä turvallisempaan paikkaan tulituksen alta. Radistina jäin viimeiseksi keräämään radiolähettimen tarvikkeita. Metsässä oli raskasta kantaa koko varustusta, mutta selvisin siitä kuitenkin. Haavoittuminen Marraskuussa 1944 haavoituin. Olin sidontapaikalla sitomassa haavoittunutta, kun lähellä räjähti kranaatti. Sain osuman oikeaan olkavarteen, josta repeytyi iso pala. Myös kuuloni katosi väliaikaisesti. Muiden haavoittuneiden mukana minut siirrettiin kuorma-auton lavalla Pajalaan, Ruotsiin. Oli talvi, joten olimme kaikki jäässä. Kun saavuimme Ruotsin puolelle, vastassamme oli korkea-arvoinen upseeri komea valkoinen karvahattu päässään ja tarjosi kaikille haavoittuneille lämpimän totin. Se tuli tarpeeseen. Sairaalassa sain hyvää hoitoa ja hoitajat hemmottelivat minua mm. suklaalla. Pajalasta minut siirrettiin Hämeenlinnaan Wetterhoffin käsityökouluun, joka toimi sotasairaalana. Joku oli salakuljettanut sairaalaan viinaa ja iso joukko miehiä pisti ranttaliksi. Minä ja eräs nuori mies emme osallistuneet juhlintaan. En muista, minkä rangaistuksen juopunut porukka sai. Sairaalassa kävi toisinaan esiintymässä kauppakoulun tyttöjä. Heidän aktiivinen opettajansa suunnitteli ohjelman, jossa oli pieniä näytelmiä, lauluja ja runonlausuntaa. Saattaa olla, että tapasin tulevan vaimoni silloin ensimmäisen kerran, sillä hän kävi esiintymässä näissä tilaisuuksissa. l Teksti: Ritva Ojanen-Kolkkanen ja Bertta Ojanen Kuvat: Pauli Ojasen albumi

12 Talvisota 30.11.1939–13.3.1940 Talvisodan ensimmäiset sotainvalidit l Talvisota syttyi 30. marraskuuta 1939, kun neuvostojoukot ylittivät Suomen rajan. Samana päivänä pommitettiin useita kaupunkeja, muun muassa pääkaupunkia, Helsinkiä. Vaikka Suomessa oli toteutettu yleinen liikekannallepano ylimääräisten kertausharjoitusten muodossa /YH), hyökkäys tuli maan itärajalle olleille joukoille yllätyksenä. Etenkin Karjalan kannaksella suojajoukot varsin nopeasti joutuivat perääntymään. Armeijan lääkintähuolto joutui heti sodan alettua tehtäviin, joihin se oli kiireisenä valmistautunut. Puna-armeijan hyökkäys alkoi koko pitkällä rajalla Laatokalta Petsamoon. Rajajoukot vetäytyivät pakenevia siviilejä suojaten, mutta esimerkiksi Suojärvellä Hyrsylän mutkassa jäi kokonaisia kyliä asukkaineen vihollisen hyökkäyksen jalkoihin. Suomalaisten oli pakko vetäytyä Kannaksella ja Laatokan pohjoispuolella, kunnes ensimmäiset torjuntavoitot muun muassa Tolvajärvellä joulukuun puolivälissä pysäyttivät vihollisen etenemisen. Sodan todellisuus Sodan ankaruus ja totaalisuus yllätti sotilaat. Yllätyksinä tulivat yleensä myös ensimmäiset kaatumiset ja haavoittumiset. Talvisodan alkamispäivänä 30. marraskuuta kaatui rintamalla ainakin 79 suomalaista ja kolme haavoittui kuolettavasti. Neuvostoliitto pommitti ensimmäisenä päivänä 16:ta paikkakuntaa tekemällä noin 140 pommituslentoa. Vahingot jäivät vähäisiksi lukuun ottamatta Helsinkiä, jossa yhdeksän koneen hyökkäyksessä sai surmansa 91 henkeä, 36 haavoittui vaikeasti ja noin 200 lievästi. Talvisodan alussa vuodenvaihteeseen mennessä vammautui sodan johdosta noin 8 500 suomalaista, joista noin tuhat oli vammautunut jo ennen sodan alkamista YH:n aikana ja linnoitustöissä. Joulukuun tappiot olivat runsaimmat kahden ensimmäisen viikon aikana ennen ensimmäisiä torjuntavoittoja. Tammikuussa 1940 vammautuneiden määrä jäi noin neljään tuhanteen. Sodan alussa rintamamiehet itse kokivat haavoittumiset usein ikään kuin turhiksi. Miksi piti haavoittua, kun miehiä tarvittiin kipeästi rivissäkin. Sairaalasta miehillä oli kiire takaisin kaverien luo täyttämään jättämänsä aukon. Rintaman tappioista vaiettiin Lehtien uutisoinnissa olivatkin sodan omat siviiliuhrit näkyvästi esillä. Omien sotilastappioiden määristä ei kerrottu kertaakaan talvisodan aikana. Vihollisen menetykset sen sijaan kerrottiin näyttävästi suurina lukuina. Omien rintamajoukkojen kärsimistä tappioista vaiettiin visusti. Sankarivainajien kuolinilmoitukset, joita alkoi ilmaantua lehtiin vasta joulukuun puolivälissä, kertoivat omista menetyksistä. Sotainvalidien jälkeenpäin esittämät kuvaukset haavoittumisesta ovat useimmiten hyvin niukkasisältöisiä. Haavoittumis- ja vammautumistapauksia on yhtä paljon kuin sotainvalidejakin. Kuitenkin usein kertomuksissa Ruotsin Punaisen Ristin Savonlinnan sairaalan auto saa ensimmäiset seitsemän potilasta. Savonlinna 2.1.1940. SA-kuva toistuu sama asia - odottamaton, äkillinen isku: ”Tuntui kuin olisi lyöty halolla takaraivoon.” Talvisodassa ja yleensä toisessa maailmansodassa noudatettiin sotavammojen hoidossa pääasiassa ensimmäisen maailmansodan aikaan kehitettyjä menetelmiä. Lääketieteen kehitys ja hyvin järjestetty lääkintähuolto olivat tehneet mahdolliseksi, että yhä useampi vaikeasti vammautunut jäi henkiin ja entistä pienemmin pysyvin vammoin. Hoito oli myös potilaalle parempaa ja inhimillisempää. Sota- ja kenttäsairaaloiden toiminta Sodan alkuvaihe kului sota- ja kenttäsairaaloiden toiminnan käynnistämiseen. Sitä mukaa kuin niitä saatiin valmiiksi ja toimintakelpoisiksi, paikat täyttyivät haavoittuneista. Maaliskuun alussa alkoi olla jo pulaa paikoista, mutta jokainen potilas kuitenkin saatiin kahden lakanan väliin. Sotasairaaloiden hoitopaikkojen määrä kasvoi sodan alun 28 000:sta maaliskuun alun 35 000:een. Sota kesti niin lyhyen aikaa, että pitkäaikaishoitoon ja yleensä sota­ invalidiongelmaan ehdittiin kiinnittää huomiota vasta välirauhan aikana Sairaanhoitajien tarpeeksi oli arvioitu noin 3 500, mutta sodan päättyessä puolustuslaitoksen palveluksessa oli kaikkiaan noin 5 500 sairaanhoitajaa. Sodan alettua heidän avukseen komennettiin kuuden kuukauden kurssin käyneitä lääkintälottia ja kahden viikon kurssin käyneitä lottia aputehtäviin. Lottia oli myös ulkomaisten ambulanssien perustamissa sairaaloissa pääasiassa tulkkeina. Kaikkiaan lääkintätehtävissä oli YH:n ja talvisodan aikana noin 7 300 lottaa, joista noin 2 500 työskenteli sotatoimialueella. SPR:n sairaalan ylilääkäri Simo Brofeldt totesikin sodan jälkeen, että ilman lottia sairaanhoito olisi usein ollut lähes ylivoimaisen vaikeaa. Sairaanhoitaja­ pulan vuoksi lottia oli jouduttu käyttämään jopa leikkausapulaisina. Ambulansseja eri maista Talvisota synnytti eri puolilla maailmaa voimakasta myötätuntoa Suomen kohtaan. Suomeen lähetettiin muun muassa raha- ja tavaralahjoituksia. Talvisodan aikana Suomessa oli lääkintähuoltoa auttamassa monia ulkomaisia ambulansseja. (”ambulanssi” = liikkuva, tilapäinen sairaanhoitolaitos, mm. kenttäsairaala, ei siis pelkkä sairasauto) Ruotsin Punaisen Ristin 40 hengen I ambulanssi tuli Turkuun 22. joulukuuta. Ambulanssi perusti 150-paikkaisen sairaalan Savonlinnaan, jonne ensimmäiset potilaat saapuivat uudenvuodenpäivänä. Toimintaa haittasivat vihollisen jatkuvat pommitukset. Lähelle pudonneet pommit rikkoivat useaan kertaan sairaalarakennuksen ikkunoita. Sairaalalla oli myös oma 20-paikkainen kenttäsairaalaosastonsa Kannaksella. Pahimpina aikoina kenttäsairaalassa oli yli 80 haavoittunutta, joukossa myös haavoittuneita venäläisiä. Ruotsin II ambulanssi saapui tammikuun alussa ja toimi Lapissa, jossa oli myös ruotsalaisia vapaaehtoisia sotilaita. Pääsairaala toimi 140-paikkaisena Muurolan parantolassa. Lisäksi ambulanssilla oli 40-paikkainen kenttäsairaala Kemijärvellä ja toinen pienempi

13 Ensihälytys Helsingissä 30.11.1939 klo 9 Esplanadilla. SA-kuva Petsamon rintamalla. Pommitukset haittasivat myös tämän ambulanssin toimintaa. Tanskalainen ambulanssi tuli Suomeen Tornion kautta jouluaattona. Sen sijoituspaikaksi tuli Joensuu. Lyseoon järjestetty tanskalainen kenttäsairaala oli 7. tammikuuta valmis ottamaan vastaan ensimmäiset potilaat Ilomantsin ja Laatokan rintamilta. Sairaalan varustukseen kuuluivat muun muassa täydelliset leikkaussalin kalusteet ja röntgenlaitteet. Norjan Punaisen Ristin ja Norjan Nordenyhdistyksen lähettämä ambulanssi saapui tammikuussa ja toimi Muhoksella. 100-paikkaiseen sairaalaan kuului kahdeksan rautatievaunua ja seitsemän autoa. Ambulanssi palasi huhtikuussa 1940 kiireesti takaisin Norjaan saksalaisten hyökättyä maahan. Moskovan rauha ehti tulla ennen kuin Hollannin ambulanssi lähti matkaan, mutta suomalaiset ilmoittivat ottavansa sen kuitenkin kiitollisuudella vastaan. Lähtiessään maasta useimmat ambulanssit jättivät kaiken kalustonsa Suomen Punaiselle Ristille. Varsinaisten ambulanssien lisäksi saapui Suomeen eri maista runsaasti muuta lääkintähenkilökuntaa mm. Sveitsistä. Vasta sodan päätyttyä saapui Ison-Britannian naisten ambulanssiorganisaation sairasautoryhmä naispuolisine autonkuljettajineen. Se työskenteli Suomessa vain vähän aikaa. Ambulanssiautonsa englantilaiset lahjoittivat Suomen puolustusvoimille. Haavoittuneiden hoitoa Vihollisen lentotoiminnan vuoksi potilaat tuotiin kenttäsairaaloihin vasta illan pimetessä. Siten potilaiden vastaanotto, tilan arvioiminen ja kiireelliset leikkaukset tehtiin yleensä öisin. Ne, joiden arveltiin kestävän kuljetusta, pyrittiin lähettämään vielä yötä myöten evakuointi- tai muuhun sotasairaalaan. Evakuointisairaaloista suurin oli 43. sotasairaala, jonka runkona oli Viipurin sotilassairaala ja joka toimi Rauhan piirimielisairaalan ja Tiuruniemen parantolan tiloissa. Arviolta puolet talvisodassa sotasairaaloissa hoidetuista kulki tämän sairaalan kautta. Muut evakuointisairaalat olivat Sortavalassa, Värtsilässä, Joensuussa, Lieksassa, Kuhmossa, Kajaanissa, Oulussa ja Rovaniemellä. Osa sotasairaaloista erikoistui tiettyjen sotavammojen ja sairauksien hoitoon. Sairaaloihin perustettiin parhaiden erikoislääkäreiden johdolla erikoisosastoja, joihin potilaat keskitettiin eri sairaaloista. Kulkutauteja oli odotettua vähemmän, mutta tuberkuloosiosastoja piti sodan aikana laajentaa. Sotasairaalat lähettivät omaisille ja kotijoukkojen rovastintoimistoon tiedot kaikista sairaalahoitoon otetuista sotilaista. Korvauksia haetaan Kaatuneiden omaisten ja haavoittuneiden sotilaiden korvaushakemuksia alkoi tulla valtion tapaturmatoimistoon vasta vuoden 1940 alusta. Ne olivat pääosin hakemuksia kaatuneiden perheiden huoltoeläkkeiksi. Haavoittuneiden ja sairastuneiden korvauspäätöksen tekeminen edellytti lopullista lääkärinlausuntoa, joka yleensä saatiin vasta sotavammaisen päästyä sotasairaalasta. Vammautuneiden korvausha- kemuksia saapui tapaturmatoimistoon enemmän vasta sodan päätyttyä. Talvisodan vielä jatkuessa ryhdyttiin määrätietoisesti muokkaamaan suomalaisen yhteiskunnan yleistä suhtautumista vammaisiin ja erityisesti sodan invalideihin. Tämä näkyi muun muassa sota-ajalle tyypillisessä kielenkäytössä. Kuolemisen sijasta sodassa käytettiin ilmaisua kaatuminen ja samoin sodassa vammautumista nimitettiin haavoittumiseksi. Yleisessä kielenkäytössä haavoittuminen käsitettiin hyvin laajasti, joskus aina sairastumisiin saakka. Haavoittunut-ilmaisulla korostettiin kaatunut-sanan tavoin uhrausta isänmaan puolesta. Tammikuussa 1940 sotatoimet hieman rauhoittuivat sen jälkeen, kun suomalaiset saivat torjuttua puna-armeijan yritykset katkaista Suomi kahtia esimerkiksi Suomussalmen korkeudella. Suurvallan sotilaallinen arvovalta oli kärsinyt, kun Suomea ei valloitettukaan kahdessa viikossa. Puna-armeija keskitti tammikuun aikana Suomen rintamalle uusia voimia. Helmikuun alussa alkoi vihollisen suurhyökkäys ja miehet rintamalla joutuivat entistä kovemman paineen alle. l Markku Honkasalo

14 Teema Sotainvalidipiirien historia Sotainvalidipiirien historiaa Sotainvalidityön selkärankana on aina ollut toimiva kenttäorganisaatio: sotainvalidiosastot ja niiden toimintaa koordinoivat ja tukevat sotainvalidipiirit. Piirien alkutaival ei kuitenkaan käynnistynyt ongelmitta. l Kun Veljesliitto perustettiin elokuussa 1940, sen jäsenyhdistyksiä olivat sotainvalidien paikalliset alaosastot (myöhemmin osastot), joista neljä oli perustettu jo ennen Veljesliiton perustavaa kokousta. Varsinainen sotainvalidien ja sotainvalidiperheiden auttaminen tapahtui näissä alaosastoissa, ja ne olivat tiukasti liiton valvonnassa. Rakennetta ei kuitenkaan koettu tarpeeksi vahvaksi. – Kentällä nähtiin, vastoin liiton johdon näkemystä, tarpeelliseksi saada vahva maakunnallinen organisaatio liiton ja alaosastojen väliin aiempien löyhien asiamiespiirien sijaan. Näiden ”hallinnollisten piirien” uskottiin pystyvän paremmin ohjaamaan paikallisia osastoja, kertoo Sotainvalidi-lehden päätoimittaja Markku Honkasalo, joka julkaisi lokakuussa Satakunnan sotainvalidipiirin historiasta kirjan Veljellistä apua ja vertaistukea, jossa käsitellään sotainvalidipiirien syntyä myös yleisellä tasolla. Asiamiehet hoitivat työn Ennen piirien perustamista liitto hoiti kenttää luomalla vuonna 1942 asiamiesverkoston, joka koostui 34 asiamiespiiristä. Tarkoitus oli saada uusille paikkakunnille alaosastoja ja kehittää jo toimivien alaosastojen toimintaa. Asiamiehet opastivat, neuvoivat ja valvoivat alaosastoja. – Piiriasiamiehiksi yritettiin löytää osastojen asiamiehiä, koulujen invalidiopettajia ja suojeluskuntapiirien sotainvalidi-upseereita. Asiamiehet olivat liiton palkkaamia ja toimin­ taohjeet tulivat suoraan liitosta, Honkasalo sanoo. Kentän tarve voitti liiton johdon Asiamiesverkosto ei kuitenkaan vastannut kentän tarpeita ja tilalle alettiin oma-aloitteisesti kehittää toimivampaa mallia. Vuonna 1942 Etelä-Pohjanmaalla yhdistettiin kaksi asiamiespiiriä ja sille valittiin piiritoimikunta. Veljesliitto ei kuitenkaan antanut näin syntyneelle piirille rekisteröitymislupaa. Seuraavana vuonna liiton vuosikokoukseen Oulun alajaosto jätti aloitteen piirien perustamiseksi, mutta esitys hylättiin. Lopulta Veljesliiton oli kuitenkin myönnyttävä kentän tahtoon ja Tampereen kevään 1944 vuosikokouksessa hyväksyttiin rekisteröityjen piirien perustaminen. – Tämä oli ensimmäinen, mutta ei viimeinen kerta, kun kenttä äänesti liiton johtoa vastaan. Kentällä tunnettiin sotainvalidien kulloisetkin tarpeet. Nämä näkemysristiriidat eivät kuitenkaan koskaan hajottaneet tai jakaneet liittoa. Sotainvalidipiirit perustetaan Ensimmäiset sotainvalidipiirit, Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Savon piirit, perustettiin Liittokokouksessa Tampereella 18.–19.3.1944 puhemiehistö ja sihteeri lavalla. Taustalla näkyy vänrikki Hietalan komea taustamaalaus. 22.10.1944. Kaikki loput Suomessa toimivat sotainvalidipiirit perustettiin maaliskuun alkuun 1945 mennessä ja Ruotsin sotainvalidipiiri vuonna 1991. Honkasalon mukaan liiton myöntyminen kentän päätökseen on ollut oikea ratkaisu, sillä se vahvisti liittoa ja tehosti toimintaa joka tasolla. – Liiton johto saattoi organisoida esimerkiksi vuosittaiset syyskeräykset tai valtakunnalliset arpajaiset piiriorganisaation välityksellä. Toisaalta kentältä nousseet sotilasvammalain kehittämisehdotukset punnittiin ensin piiritasolla ja jos ne todettiin hyviksi, niitä ajettiin yhdessä isommalla voimalla liiton tavoitteiksi. Näin onkin saanut alkunsa useat sotainvalidien elämään vaikuttaneet toiminnot, kuten avustajatoiminta, veljes- ja sairaskotien synty sekä asuntojen korjausneuvonta. Toiminta muuttuu, tehtävä ei Perustetut sotainvalidipiirit tarttuivat innolla toimintaan ja itsenäisinä yhdistyksinä niillä on ollut varsin vapaat kädet toimia alueellaan haluamallaan tavalla jäsentensä parhaaksi. Sotainvalidipiirien historioita lukiessa käy selväksi, että toiminta on ollut varsin aktiivista etenkin perustamisen jälkeisinä vuosikymmeninä. Työ piireissä on muuttunut, mutta tehtävä ei. – Sotainvalidipiirien rooli ei ole vuosikymmenten aikana juurikaan muuttunut. Niiden tehtävänä on ollut ja on edelleen neuvoa, ohjata ja valvoa osastojen toimintaa. Isoin muutos on tapahtumassa nyt, kun piireihin on alkanut tulla henkilöjäseniä, Honkasalo sanoo. Muutos voikin tuoda sotainvalidipiirejä näkyvimmiksi jäsentensä arjessa. Sotainvalidipiirien synty 1940-luvulla tiesi sitä, ettei liitto pystynyt enää tiukasti ohjaamaan niiden toimintaa vaan päätökset tehtiin piirihallituksissa. Honkasalo muistuttaa, että varojen myöntäminen toimintaan ja ennen kaikkea sotainvalidiperheiden perusavustuksiin pysyivät silti tiukasti liiton käsissä. – Liiton johdollakin on ollut omia keinojaan piirien ohjaamisessa yhteisille linjoille, esimerkiksi viime vuosina ”rahahanaa kiristämällä”. Veljesliitto on kuitenkin aina ollut harvinaisen yhtenäinen ja yksimielinen järjestö valtakunnallisten isojen liittojen joukossa, toteaa Honkasalo, joka tuntee koko organisaation toiminnan oltuaan Veljesliiton pääsihteerinä vuosina 2009–2017. l

Teema 15 Sotainvalidipiirien perustaminen Ylimääräinen liitto­kokous Lahdessa 1944. Kuvassa kokouksen puheenjohtajana agronomi Jouko Juuramo ja sihteerinä jaostosihteeri K. T. Palmu. Pohjois-Savo, Keski-Pohjanmaa______22.10.1944 Etelä-Pohjanmaa_______28.10.1944 Satakunta, Kanta-Häme, Pirkka-Häme, Rannikko-Pohjanmaa___29.10.1944 Pohjois-Karjala, Sisä-Suomi, Lahti________ 5.11.1944 Varsinais-Suomi________26.11.1944 Suur-Savo_____________12.11.1944 Pohjois-Pohjanmaa______ 3.12.1944 Uusimaa______________10.12.1944 Kymi____________________ 7.1.1945 Helsinki________________ 22.2.1945 Kainuu________________3.-4.3.1945 Vuonna 1945 piirisihteereitä oli kokoontunut yhteisille neuvot­ telupäiville. Lappi__________________ 11.3.1945 Ruotsi__________________ 26.2.1991 Paineita rekisteröityjen piirien perustamiseksi (ote Honkasalon kirjasta Veljellistä apua ja vertaistukea – Sotainvalidien Veljesliiton Satakunnan piiri ry:n historia 1944–2019) l Työn lisääntyessä Sotainvalidien Veljesliiton piti vahvistaa myös alueorganisaatiotaan. Etelä-Pohjanmaalla oli jo vuonna 1942 yhdistetty kaksi asiamiespiiriä ja valittu vakinainen piiritoimikunta. Veljesliiton johto ei kuitenkaan antanut yhdistyneille asiamiespiireille rekisteröimislupaa. Oulun alaosaston edustajat tekivät helmikuussa 1943 Veljesliiton vuosikokouksessa Jyväskylässä aloitteen vakinaisten piirien perustamiseksi koko maahan siten, että piirineuvottelukunnista olisi tehty itsenäisiä piirien johtokuntia. Aloite jäi liittohallituksen (nyk. liittovaltuuston) vastustuksen vuoksi äänsetyksessä muutamaa ääntä vaille hyväskymistä. Keväällä 1944 Veljesliitossa vahvistuivat ajatukset varsinaisen piiriorganisaation luomisesta aikaisempien, löyhempien asiamiespiirien tilalle. Veljesliiton johtokunta vastusti kuitenkin vielä helmikuussa 1944 piirien vakinaistamista ja rekisteröimistä. Tätä tarkoittavia aloitteita olivat tehneet Tampereen ja Viipurin osastot sekä Etelä- ja Keski-Pohjanmaan asiamiespiirit. Sotainvalidiosastot ja ennen kaikkea sotainvalidien huolto haluttiin pitää yhä keskitetysti liiton johtokunnan valvonnassa. Asian käsittelyä haluttiin siirtää ainakin vuodella. Sota jatkui vielä, kun kevään 1944 liiton vuosikokouksessa Tampereen Työväentalos- sa (18.-19.3.) hyväksyttiin Veljesliiton johdon vastustuksesta huolimatta Tampereen ja Viipurin osastojen ehdotus ”piirien rekisteröimisestä”. Ehdotus aiheutti pitkän keskustelun, mutta päätös oli lopulta yksimielinen. Asiaa valmistelemaan valittiin 9-henkinen sääntötoimikunta. Ylimääräinen liiton vuosikokous Lahdessa hyväksyi 28.5.1944 tarvittavat liiton sääntöjen muutokset ja piirien mallisäännöt. Piiriorganisaation uudistaminen osoitti, että Veljesliitossa pystyttiin kentän painostuksella muuttamaan liiton johdon valitsemia toimintalinjoja. Pieti Partanen Kiuruvedeltä ehdotti Tampereen vuosikokouksessa, että piireissä kerätyistä varoista luovutettaisiin 25 %:a liitolle tasaus­rahastoon, joka jakaisi perusavustuksia köyhimmille alueille. Ilman tätä köyhimmät alueet jäisivät huonompaan asemaan jakasessaan avustuksia jäsenilleen. Lahden kokouksessa hyväksyttiin kohta, jonka mukaan ”hankkimistaan varoista piiri suorittaa liiton tasausrahastoon liittohallituksen määräämän osan, ei kuitenkaan enempää kuin puolet (1/2).” Suojeluskuntapiirien mukaisten asiamiespiirien tilalle perustettiin lähinnä maakunnallisten rajojen mukaisesti 18 piiriyhdistystä. Tätä piirijakoa noudatetaan yhä. Kullakin piirillä on vastuullinen piirihallitus, johon piirin vuosikokous valitsee jäsenet alaosastojen esityksistä. Toimeenpanevana elimenä on piiritoimisto, jonka johtajana on piirisihteeri (vuodesta 1951 toiminnanjohtaja). Tärkeimmät piirin tehtävistä olivat ja ovat edelleen alaosastojen huolto- ja yhdistystoiminnan tukeminen sekä liiton omille jäsenille ja suurelle yleisölle suunnattu tiedottaminen. Yksittäisten sotainvalidien huoltoon ei piirien ollut tarkoitus ryhtyä muuten kuin alaosastojen työtä valvovana elimenä. Kaupunkiosastot auttoivat yleisesti uusia piirejä toiminnan alkuvuosina sekä taloudellisesti että antamalla toimitiloja. l

Teema 16 Sotainvalidipiirien historia Piirityön arkea ja siinä tapahtuneita muutoksia Sotainvalidipiireissä työ ja sen tahti ovat eläneet jäsenten ja heidän tarpeidensa mukana. Toiminnanjohtajat kertovat työn muutoksista. l Työnjako sotainvalidien parissa on kentällä perinteisesti jakautunut niin, että sotainvalidipiirit ovat tukeneet osastoja, joissa jäsenten arjessa näkyvä työ on tehty. Malli on toiminut hyvin, sillä juuri osastoissa on parhaiten oltu perillä jäsenten tarpeista. ”Piiri toimii yhdyssiteenä osastoihin ja hoitaa byrokratiaa sekä järjestää tilaisuuksia. Etuuksiin liittyvissä asioissa toiminta on pienentynyt”, kertoo Satakunnan piirin toiminnanjohtaja Marika Keskinen. Varsinais-Suomen piirin toiminnanjohtaja Jari-Matti Autere tiivistää: ”Piirin tehtävä palvella, ohjata, valvoa ja kehittää jäsenosastojen toimintaa.” Neuvontaa useammalta taholta Pitkään juuri sotilasvammalakiin liittyvissä asioissa neuvominen oli iso osa arkea ja se myös näkyi toimistoissa. Päivittäin paikalla asioi kymmeniä jäseniä. Nyt paikalla käyvät jäsenet ovat jääneet lähes kokonaan pois ja neuvontaa hoitaa pitkälti veljes- ja sairaskotien palveluneuvojat. ”Esimerkiksi hakemusten, valitusten ja oikaisujen tekemisestä ollaan siirrytty ns. ’jatkokauden’ hyvinvointipalvelujen ja yksilöllisen avuntapereen selvittelyn suuntaan”, kuvailee Pohjois-Karjalan piirin toiminnanjohtaja Tuulikki Leinonen ja jatkaa: ”On tärkeää kuunnella iäkästä ihmistä.” Etelä-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtaja ja Kivipuron palveluneuvoja Marko Hakala nostaa esiin huolenpidon: ”Piirin tehtävänä on jäsenistön tukeminen kotiaputoiminnan, hoivan ja huolenpidon sekä edunvalvonnan merkeissä.” Pohjois-Savon piiri järjesti liiton pilkkikisat vuonna 1980. Kuvassa Kuopiossa pilkkimässä porilainen sotainvalidi Urho Hallaselkä. Etelä-Pohjanmaalla vuonna 1952 alkanut sotainvalidien juhannusneitokisa-perinne päättyi vuonna 2008. Naisjaoston järjestämä kilpailu oli sille merkittävä tulolähde. Kuvassa juhannusneitoehdokkaat vuodelta 1980. Omaiset mukana työn piirissä Piirien 16 toiminnanjohtajasta (kaksi hoitaa kahden eri piirin asioita) kuusi toimii alueensa osa-aikaisena palveluneuvojana. Tämä näkyy työnkuvassa. ”Yhteyttä pidetään jäsenten lisäksi omaisiin. Tietoa jaetaan heille sekä kuntiin”, toteaa Lapin piirin toiminnanjohtaja ja Saarenvireen palveluneuvoja Anu Vasama. ”Omaiset ovat tulleet kuvioihin yhä enemmän mukaan ja joskus he vaativat enemmän palveluja ja ihmettelevät, jos jotakin heidän mielestä sodan käyneelle vanhemmalle kuuluvaa etuutta tai palvelua ei ole saatavilla”, Leinonen kertoo. Kuntiin ollaan yhteydessä yhä enenevässä määrin, sillä nyt kun sotainvalidien lakisääteiset palvelut ovat kunnossa, pitää niiden toteutumista valvoa. ”Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, että kaikki sotainvalidit, puolisot ja lesket saavat täysimääräisesti ne korvaukset ja palvelut, jotka heille sotilasvammalain ja muiden säädösten mukaan kuuluvat”, Autere sanoo. Apua kohdistetaan sitä tarvitseville Valitettavasti tilanne ei ole yhtä valoisa sotainvalidien leskille ja puolisoille, joista iso osa jää ilman toimintakykyä tukevista palveluista. Piireissä tehdäänkin hienoa työtä näiden puutteiden paikkaamisessa. ”Kaikki puolisojäsenet saavat vuosittain jäsenkirjeen, jossa on mukana maksusitoumus jalkahoitoon 1–3 kerralle piirin taloudesta riippuen. Lisäksi tarjoamme siivouspalvelua 2,4 tai 6 tuntia / vuosi”, Rannikko-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtaja ja Uudenkaarlepyyn sairaskodin palvelunevuoja Monika Julin kertoo.

Teema Jäseniä pyritään avustamaan tasapuolisesti. ”Avustukset ovat pienimuotoisia ja niissä etusijalla ovat puolisojäsenet, sillä sotainvalidit saavat jo kattavasti tarvitsemansa palvelut. Aikaisemmin avustaminen piirin taholta on ollut merkittävämpää”, Vasama sanoo. Ikä alkaa näkyä Monessa piirissä on ollut todella aktiivista toimintaa ja jäsenet ovat järjestäneet yhteisiä ulkomaanmatkoja. Varallisuutta on kerrytetty erilaisilla liiketoimilla ja tempauksilla. Nyt villkas jäsentoiminta on hiipunut kaikkialla. Tämä näkyy myös tilaisuuksien osanottajamäärissä, mutta yhteisistä jäsentapahtumista halutaan pitää kiinni. ”Viime vuosina on ollut huomattavissa väsymystä iäkkäiden jäsenten keskuudessa. Pitää olla todella hyvä syy, että halutaan lähteä kotoa johonkin tilaisuuteen. Piiri on panostanut tilaisuuksien ohjelmiin, ruokatarjoiluun sekä paikkaan, jotta tapahtuma olisi jäsenille mahdollisimman antoisa ja virkistävä”, jäsenkunnan muutosta kuvailee Pohjois-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtaja ja Taukokankaan palveluneuvoja Eeva Vikström. Yhteyden säilyttäminen avainasemassa Muutaman kuluneen vuoden aikana iso joukko sotainvalidiosastoja on purkautunut ja niiden jäsenet ovat siirtyneet suoraan piirin henkilöjäseneksi. Osastojen alueella on yhä aktiivisia yhdyshenkilöitä, jotka ovat yhä tarpeelli- 17 nen linkki jäsenen ja piirin välillä. Muutosten jälkeen yhteyden säilyminen korostuu. ”Piirillä on keväisin yhteinen tapaaminen osastojen puheenjohtajien, purkautuneiden osastojen edustajien ja piirihallituksen kanssa sekä syksyisin piiripäivä, johon osallistuu paljon sotainvalidityössä mukana olevia. Tapaamisilla on myös sosiaalinen puoli: on kiva nähdä tuttuja ja vaihtaa kuulumisia vapaamuotoisesti”, Uudenmaan piirin toimintaa kuvailee toimiminnanjohtaja Satu Jelkälä-Blomqvist, joka on myös Helsinin piirin toiminnanjohtaja. Sotainvalidpiireissä toiminta jatkuu siis edelleen jäsenten tarpeita kuunnellen ja niihin sopeutuen. l Marja Kivilompolo Värikkäitä muistoja Helsingistä l Anja Huhtaniemellä on kattava tuntemus sotainvalidien parissa tehtävään työhön, sillä hän aloitti työnsä Helsingin sotainvalidien kanssa vuonna 1962 tullessaan kaupunkiosaston toimistovirkailijaksi, toiminnanjohtajan kakkosmieheksi. – Silloinen toiminnanjohtaja Reino Partanen oli 100 %:n sotainvalidi, mm. käsi- ja jalkaamputoitu, joten kun hän puhui puhelimessa, pitelin puhelinta ja kirjoitin kaiken ylös, kun sotainvalidit tulivat tekemään oikaisuhakemuksia. Siinä kuulin heidän elämäntarinansa, Anja kertoo. tiin etenkin perheissä, joiden vuokrarästejä piiri kävi usein maksamassa. Sotainvalidien avun tarpeesta kertoo se, että huoltojaosto kokoontui kerran viikossa päättämään avustuksista. Työ oli todella värikästä ja vaihtelevaa. – Yhtenä päivänä oltiin tanssimassa upseerien kanssa korvakorut heiluen, seuraavana päivänä taas ollaan likaisissa vaatteissa Liekkihotellissa. Monessa mukana Puolustusvoimat mukaan syyskeräykseen Työ oli vaihtelevaa ja tekemistä riitti aamusta iltaan. Suuri työllistäjä oli varainkeruu, josta Anja antaa erikseen isot kiitokset naisjaostoa edeltäneelle Tähtisisaret-ryhmälle, joka keräsi sotainvalideille tarpeellista rahaa. Tuottoisat sotainvalidien keräykset siirtyivät myöhemmin ylioppilaskunnille, mutta ne loppuivat radikaalien ajatusten levitessä. Apu löytyi Puolustusvoimista ja siellä muutamasta, korkeassa virassa olevasta helsinkiläisestä sotainvalidista, jotka ottivat keräyksen Puolustusvoimille toteutettavaksi. Ensimmäinen vuosi meni yhteistyötä opetellessa mutta vuonna 1964 keräys oli jo täydessä vauhdissa. Jotkut asiat opittiin kantapään kautta. – Kadettikoulun miehet saivat keräysalueekseen Kallion. Työläiskaupunginosassa ei katsottu hyvällä, kun herrasluokaksi mielletyt kadetit olivat univormuissaan rahaa keräämässä. Ravintoloissa keräykset yltyivät tappeluiksi asti. Seuraavana vuonna kadetit sijoitettiinkin Munkkiniemeen, Anja muistelee. Kovien kohtalojen sotainvalidit Helsinki on ollut erikoisessa asemassa muihin piireihin verrattuna. – Jostakin syystä tänne kertyi paljon ”nyrjähtäneitä”, laitapuolen kavereita. Ehkä nämä nuoret miehet eivät uskaltaneet palata kotiseuduilleen. Monet olivat jääneet pervitiinikoukkuun ja olivat alkoholisoituneita. Helsingin sotainvalideista puhuttaessa mainitaan usein ”siltojen alla” asuneet miehet sekä Liekkihotelli: entinen varastorakennus, joka Anja Huhtaniemi oli Helsingin piirin toiminnanjohtaja vuosina 1981-1999 ja jatkoi työtä piirihallituksessa, jossa hän on nyt myös 2. vpj. toimi 1967–1979 asunnottomien alkoholistien hätämajoituspaikkana. Useat asukkaista olivat sotainvalideja, jotka kuuluivat huollon ja korvausten piiriin siinä missä muutkin. Liekkihotelli sekä näiden miesten kovat kohtalot tulivat Anjallekin tutuiksi. – Meille piirissä aina painotettiin, että kaikki sotainvalidit ovat samanarvoisia ja siten heitä pitää myös kohdella. Heitä autettiin paikan päällä Liekkihotellissa mutta myös toimistossa, jonne monet toivat elinkorkonsa ja säännöstelyä yrittäen hakivat sieltä rahaa menoihinsa. Sotainvalidit käyttytyivät aina hyvin ja huumorintajua riitti. Toimisto auttoi jäseniään monin tavoin. – Meillä oli yksi huone täynnä lahjoituksena saatuja vaatteita koon mukaan lajiteltuina. Oli Kaunialasta saatuja alusvaatteita ja kuolinpesistä tulleita frakkeja, jotka meidän miehet sitten pukivat päälleen ja palasivat kadulle, Anja muistelee hymyillen. Toki toimistolla asioivat myös tavallista elämää viettävät sotainvalidit. Avustuksia tarvitVuonna 1962 syyskeräyksen Helsingissä hoitivat vielä ylioppilaskunnat. Jäsenille järjestettiin paljon yhteistä tekemistä, kuten matkoja ja joulujuhlia. Kesänviettopaikka löytyi Lauttasaaresta sekä Itä-Helsingissä Vasikkaluodosta. Aktiiviset jäsenet hankkivat rahaa monipuolisella yritystoiminnalla. Piirin historiaan kuuluu mm. kahviloita, pankki, jäätelötehdas, hotelli ja lipputoimisto, josta nykyinen Lippupalvelu sai alkunsa. Toiminnantäyteisten vuosikymmenten jälkeen ei ole ihme, että muutos nykyhetkeen tuo mieleen haikeutta vaikka syy jäsenistön ikääntyessä on ymmärrettävää. – Emme aikanaan osanneet kuvitella loppua. Joskus saatoimme pohtia, että voisikohan toimintaa olla vielä vuonna 2000. Ja nyt olemme tässä, Anja toteaa. l Marja Kivilompolo

18 Hyvinvointi Elämänote tuo toimintaa ikäihmisille Ikäihmisten syrjäytymistä ennalta ehkäistään valtakunnallisella Elämänote-ohjelmalla, jolla on toimintaa ympäri Suomea. Hankkeissa panostetaan ikäihmisten osallisuuden lisäämiseen, jossa avainsanana on kohtaaminen. Heli Väisänen (vas.) ja Ulla Pohjanmaa ovat osa Elämänote-ohjelman koordinaatiotiimiä. Sylissään heillä on hanketyöntekijöiden yhdessä maalaama taulu. l Yksinäisyys on Suomessa suuri ongelma, joka koskettaa ihmisiä kaikissa ikäluokissa. Vuonna 2018 STEA eli sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus aloitti mittavan ohjelman ikäihmisten elämänhallinnan tukemiseksi. Jaettua tietoa Valtakunnallista ohjelmaa koordinoimaan valittiin Ikäinstittuutti ja Vanhus- ja lähimmäispalveluliitto VALLI ry. Varsinainen ikäihmisten arjessa näkyvä toiminta tapahtuu eri puolilla Suomea 20 STEA:n valitseman hankkeen toimesta. – Kun kaikki hankkeet verkostoituvat ja jakavat osaamistaan, tuottaa se Elämänoteohjelman aikana paljon enemmän, kuin jos jokainen hake toimisi yksin omalla alueellaan, ohjelman suunnittelija Heli Väisänen Vallista kertoo. – Suurin osa hankkeista on uusia, mutta mukana on myös niitä, joissa toimintamalli on kehitetty jo aikaisemmin. Nyt mallia levi- tetään ja saadaan sitä kautta jatkumoa. Pahimmillaanhan hankemaailma on sitä, että aloitetaan ja lopetetaan. Elämänotteessa viedään jo aikaisemmin tehtyjä hyviä asioita eteenpäin ja kehitetään paljon uutta, Ikäinstituutin suunnittelija Ulla Pohjanmaa sanoo. Tarkoitus on lisätä ikäihmisten osallisuutta, ehkäistä syrjäytymistä ja saada jo syrjäytyneet tulemaan takaisin erilaisten toimintojen ja ihmisten pariin. Pieniä ja suuria toimijoita Toimintaa on tarjolla hyvin moniin eri tilanteisiin: esimerkiksi kulttuuriharrastusta tuodaan lähemmäs ikäihmisiä mm. taloyhtiöiden kerhotiloihin, tutustutaan ammattilaisten ohjaamana terveelliseen ravintoon ja liikuntaan liittyviin digitaalisiin sovelluksiin, autetaan lähisuhteessaan kaltoinkohtelua kokeneita ja vertaistoimintaa luomalla kehitetään ryhmiä, joiden toimintaan ikäihmiset voivat osallistua matalalla kynnyksellä. – Näistä syntyy mahtava kokonaisuus, sillä mukana on ihan pieniä sekä valtakunnallisia toimijoita kuten SPR ja Martat. Tätä STEA:kin varmasti toivoo tuelvaisuudessa, että järjestöt tekevät enemmän yhteistyötä ohjelman loputtuakin, Väisänen kertoo. Hankkeet toimivat omilla alueillaan haastavissa elämäntilanteissa olevien ikäihmisten hyväksi. Ihmisen arkea hankaloittavat esimerkiksi taloudellinen tilanne, sosiaalinen eristyneisyysm esteellinen asuinympäristö tai heikkenevä terveys. Jotta ikäihmiset tavoitetaan ja heidät saadaan heille sopivien toimintojen pariin, on yhteistyö julkisen sektorin kanssa tärkeässä roolissa. – Kuntiin on luotu hyvät yhteydet. Monen hankkeen ohjausryhmässä on kunnan edustaja ja tieto kulkee molempiin suuntiin, Väisänen kertoo. – Riippuu aina ihmisen tarpeesta, että onko se järjestön toiminta vai kunnan palvelut, mikä häntä eniten auttaisi, Pohjanmaa jatkaa.

19 Samoja aiheita omilla näkökulmilla Jotta hankkeissa pystytään keskittymään olennaiseen työhön mutta tieto ja kokemuset saadaan leviämään tehokkaasti kaikille toimijoille, on viestintä merkittävässä asemassa. Ikäinstituutin viestintäsuunnittelija Vesa Kuittinen hoitaa viestintää Elämänote-ohjelmassa ja tuntee hankkeet sekä niiden toiminnan. – Siellä on samoja aihepiirejä mutta hankkeilla on eri tulokulmia. Vaikka osallisuus on kaikille yhteinen teema, niin joillakin hanke keskittyy esimerkiksi kulttuuriin ja joillakin omaishoitajiin. Jokaisella on myös omaa erikoisosaamista, jota voi jakaa muille ja näin se on kaikilla hyödynnettävissä. Etsivä vanhustyö tulee ikäihmisten luo Yksi iso, yhteinen teema on etsivä vanhustyö. Nimensä mukaisesti siinä etsitään ikäihmisiä, jotka ovat syrjäytymisvaarassa tai jo syrjäytyneet. Tämä työ vaatii aikaa ja juuri siinä hankkeet ovat erinomainen lisä kunnallisten toimijoiden rinnalle. Työ on aluksi nimenomaan ikäihmisten etsimistä ja se on ihan oikeaa jalkatyötä. – Verkostot auttavat välittämään tietoa, esim. seurakunnan diakoniatyö, puskaradio ja omaiset. Hankkeet ovat myös osallistuneet alueellisiin tapahtumiin ja sitä kautta tiedottaneet toiminnoistaan, eli paljon on jalkautumista. Jotkut ovat kiertäneet asuinalueita. Kauppojen ja apteekkien auloihin tai paikkoihin, missä ikäihmiset asioivat, on pystytetty kohtaamispaikka ja siellä jututettu ihmisiä. Kynnys pidetään matalana, Pohjanmaa kertoo. Etsivässä vanhustyössä on hyödynnetty myös terveyskeskusten auloja ja palvelulinojen busseja. – Se on raakaa työtä, mihin julkisella sektorilla ei ole aikaa, Väisänen tiivistää. vahvistavaa toimintaa. Näillä ehkäistään syrjäytymistä ja siitä seuraavia aiheutuvia isoja kustannuksia. Ennen kaikkea hyöty nähdään kuitenkin elämänlaadun paranemisena, sen takia osallisuus on tärkeää ikäihmisillekin. – Ihmisellä on perustarve kuulua johonkin, saada äänensä kuuluviin ja tulla kohdatuksi, haastateltavat vastaavat. Se on helppo uskoa. Väisänen muistuttaa ikäihmisten eläneen työntäyteisen elämän ja kuinka mielekkyys on tullut työstä ja siitä, että on voinut olla hyödyksi muille. – Mikä tyhjyys siitä tuleekaan, kun yhtäkkiä kukaan ei tarvitsekaan sinua, kukaan ei enää kysy sinulta mitään. Se voi olla musertavaa, Väisänen sanoo. Tilanteet eivät suinkaan ole toivottomia vaikka moni voi sen sellaiseksi kokea. Tärkeintä olisi muistaa, ettei kukaan ole yksin vaan saman tilanteen jakavat sadat muutkin ihmiset ja ympärillä on toimintaa, johon voi liittyä voimiensa mukaan. Hankkeissa on jo iloittu onnistumisista. – Eräs rouva muutti omaistensa perässä pääkaupunkiseudulle mutta ei heillä ollut hänelle aikaa. Rouva oli asunut täällä kaksi vuotta eikä ollut käynyt yhtään missään. Hän oli jo syrjäytynyt, kunnes löytyi lähellä kotia toimiva ryhmä, johon hänet houkutel- tiin. Muutos rouvassa on ihan mielettömän iso, Väisänen kertoo. Kohtaamisia ikäihmisen ehdoilla Onnistumisten takana on kiireetön kohtaaminen. Luottamuksen rakentaminen vie joskus enemmän aikaa mutta on sen arvoista. – Mennään oikeasti tämän ihmisen tahdilla ja sellaisilla ehdoilla, jotka hänelle sopivat. Ei pidä heti luovuttaa. Jos pyytää ihmistä mukaan ryhmään, mutta vastaus on ei, niin ei anneta periksi vaan palataan pian asiaan. Ja ehdotetaan, että heti ei tarvitse osallistua keskusteluun vaan kunnioitetaan sitä, mitä ihminen haluaa, Pohjanmaa sanoo. Kaikki tämä vaatii tekijöiltään kovaa ammattitaitoa ja osaamista, ja siitä Elämänote-ohjelman koordinoijat hankkeita kiittävätkin. Elämänote-ohjelma toimii ympäri Suomea vuoteen 2021 asti ja sen jälkeen hankkeiden synnyttämän toiminnan olisi tarkoitus jatkua itsenäisesti. l Lue lisää Elämänote-ohjelmasta ja sen ympäri Suomea toimivista hankkeista osoitteessa www.ikainstituutti.fi/elamanote Marja Kivilompolo Osallisuus ja kohda­ tuksi tuleminen ovat tärkeitä asioita ikäihmisenkin arjessa. Osallisuus parantaa elämänlaatua Elämänote-ohjelman hankkeet tarjoavat iäkkäille osallisuutta lisäävää ja elämänhallintaa Verkostopäivillä hankkeet pohtivat yhdessä, mitä kaikkea elämänotteeseen kuuluu. Ajatusten kuvittamisesta vastasi yritys nimeltä Kuvitellen.

20 Sotavammat eivät estäneet Derrick Nilssonia elämästä Derrick Nilsson oli 20-vuotias, kun hän menetti puolet vasem­ masta käsivarrestaan ja sai vakavia vammoja sääreen ja jalkaan Hangon rintamalla joulukuussa 1941. Nyt 98 vuoden iässä hän julkaisee muistelmansa. Vaikeasta toimintarajoittuneisuudestaan huolimatta hän on elänyt pitkän ja sisältörikkaan elämän. l Derrick Nilssonin kirjan nimi on Melkein sata vuotta ja vähän enemmänkin (sv. Nästan hundra år och litet till). Hän on kertonut kohtalostaan ja seikkailuistaan vaimolleen Gunnel Nilssonille, joka on kysynyt tapahtumista ja kirjoittanut ne ylös. Lopputuloksena on yleisesti kiinnostava kirja. Derrick Nisslonin äiti Lilyan Hill Wallace oli kotoisin Skotlannista. Isä Torsten Nilsson oli tuomari. He tapasivat, kun Lilyan tuli Suomeen vuonna 1911 kotiopettajattareksi erääseen perheeseen. Kolme vuotta myöhemmin he menivät naimisiin. Torsten Nilsson oli saanut viran Helsingistä, jossa Derrick kasvoi aikuiseksi. Erikoisuutena voidaan mainita, että Lilyanin perheen juuret juontavat skottilaiseen kansallissankariin Sir William Wallaceen. − Tyttärien lapset suoraan alenevassa polvessa saavat kantaa klaanin kilttiä, mutta tytärten lastenlapset eivät, Derrick Nilsson selittää. Juhlatilaisuuksissa hän pukeutuu tähän epätavalliseen vaatteeseen. Onnellinen kasvuikä − Sain käydä maailman parhainta koulua, Nilsson sanoo. Hän puhuu yksityisestä oppilaitoksesta, Helsingin Töölön ruotsinkielisestä yhteiskoulusta, jota kutsutaan usein Zilleniksi, perustajansa Laurin Zilliacuksen mukaan. Koulussa oli moderneja ajatuksia opetuksesta. − Opimme paljon sellaista, josta meillä oli hyötyä myöhemmin elämässä. Tähän kuuluu mielestäni myös yhteistyö, jota ei siihen aikaan kouluohjelmasta löytynyt. Faktojen selvittäminen, kirjanpidon alkeet sekä kuinka ostetaan, myydään ja rahastetaan. Käytännön taitoja, joista oli paljon hyötyä. − Tiesin jo varhain, että minusta tulee myyjä, sanoo Nilsson. Ja näin tapahtui. Hän on ollut töissä eri yrityksissä, hänellä on ollut omia yrityksiä ja hän on työskennellyt lukuisissa virastoissa. Hän ei ole pelännyt siirtyä uusille aloille ja uusien tuotteiden pariin. Derrick Nilsson on syntynyt optimistiksi. Hyväntuulisena hän on kulkenut elämän myötä- ja vastoinkäymisiä. Aina ei ole ollut helppoa. Derrick Nilsson, 98, ei ole koskaan antanut toimintarajoittuneisuutensa olla esteenä tehdä haluamaansa. – Sota ja vammani eivät ole saaneet rajoittaa minua, hän sanoo. Kuva: Gunnel Nilsson. − Turvallinen lapsuus ja koulunkäynti loivat hyvän perustan. Koulussa olimme tiivis porukka ja osa meistä pysyi yhteyksissä läpi elämän. Meillä on ollut säännöllisiä tapaamisia 2000-luvulle asti, mutta nykyään minä olen käytännössä ainut jäljellä oleva, sanoo Nilsson. Ei katkeruutta Derrick Nilsson on sopeutunut toimintarajoitteisiinsa eikä osoita minkäänlaista katkeruutta kohtalolleen, joka ryösti häneltä osan nuoruudesta, ja joka on leimannut hänen elämäänsä. Hän jäi henkiin siellä, missä monet hänen tovereistaan eivät selviytyneet. Hangon rintamalla Nilsson kuului ryhmään, jonka tehtävänä oli rakentaa puhelinjohtoja. Rintamalla yhteydenotto hoidettiin puhelimen avulla eikä silloin ollut langatonta järjestelmää. − Meloimme saarten lomitse ja yritimme välttää vihollisen tulitusta. Se ei ollut helppo tehtävä, Nilsson sanoo. Välimatkat olivat niin pitkiä, että hänen täytyi keskellä selännettä nousta kanootissa ylös vaihtamaan puolaa ja yhdistämään lisäjohtoa. Selässään hänellä oli kela johtolankaa. Neuvostoliitto piti edelleen jatkosodan alussa 22.6.1941 Hangonniemeä hallussaan, mut- Reipas nuorukainen erinomaisessa kunnossa. 20-vuotias Derrick Nilsson kuvattuna päivä ennen kohtalokasta tutkimusretkeä, jolloin hän menetti vasemman kätensä. Kuva: Nilssonin perhealbumi. ta jätti seudun yllättäen 2. päivä joulukuuta samana vuonna. Seuraavana yönä Nilsson ja hänen neljän miehen joukkonsa saivat käskyn vetää puhelinjohtoa ns. Telakkaniemestä Bengtsåriin. Paikalle melominen kesti noin puoli tuntia. − Nousimme maihin, asensimme puhelimen ja tutkimme maastoa. Näimme korsukylän, muttemme kuulleet mitään ääniä. Tutkimme korsut läpikotaisin, mutta emme löytäneet

21 mitään. Jatkoimme mantereen suuntaan, jossa eteemme avautui vielä yksi hylätty korsukylä, Nilsson kertoo. − Niin saavuimme vielä toiseen kylään. Uteliaisuuteni herätti yksi korsu, jonka ovi oli kiinni. Potkaisin oven auki ja silloin pamahti. Korsu oli miinoitettu. Nilsson näki, että hänen vasen käsivartensa oli täynnä reikiä, samoin saappaat. Nenä oli murskaantunut ja verenvuoto oli runsasta. Kolme muuta olivat ehtineet jo eteenpäin mutta palasivat juosten paikalle. − He laittoivat siteen kasvoilleni. Joku leikkasi saappaani pois ja toinen löysi hetekasängyn pohjan, jonka päälle he asettivat minut makaamaan. Sen jälkeen tajuni oli enemmän tai vähemmän poissa, sillä sen jälkeen muistan vain, kuinka minut kannettiin paikalle kutsuttuun moottoriveneeseen. Lähin sairastupa oli Tenholan kansakoulussa. Myöhemmin Nilsson kuljetettiin Paimioon, jossa vanhasta parantolasta oli tehty sotasairaala. Lääkärit olivat vakuuttuneita, ettei Nilsson enää koskaan pystyisi kävelemään. Oltuaan lyhyen jakson Helsingin Diakonissalaitoksella hän sai luvan matkustaa kotiin. Tämä jos mikään kertoo millaista taistelutahtoa hänellä oli, sillä siihen aikaan hän kompuroi eteenpäin kepin avulla. Keppi oli tukena hänen ainoassa kädessään. Kesti aikansa ennen kuin hän pystyi jälleen kävelemään kunnolla. Edelleenkin Nilsson kävelee, mutta nykyään hänellä on käytössään myös sähköpyörätuoli. Melominen on kuulunut Derrick Nilssonin harrastuksiin lapsuudesta asti. Hän on osallistunut melontakilpailuihin, käsiproteesi melan ympäri sidottuna, ja pärjännyt hämmästyttävän hyvin – myös ei-toimintarajoitteisten kilpailijoiden kanssa voittaen mm kultamitalin. Hän on myös itse valmistanut kanootteja. Vuonna 1972 Derrick Nilsson asettui asumaan Ahvenanmaalle. Aikanaan hän tapasi Gunnelin, josta tuli hänen kolmas vaimonsa. He ovat tehneet yhdessä töitä pääasiassa valmistamalla koruja, joista on tullut suosikkituotteita. Nilssonit asuvat Eckerössä. Derrickin perheeseen kuuluu vaimo Gunnel, kuusi lasta (vanhin poika on kuollut), yksi bonuslapsi, lastenlapsia, bonuslastenlapsia ja lastenlastenlapsia sekä koira. l Taistelutahtoa Teksti: Ann-Gerd Steinby / Hufvudstadsbladet Käännös: Henry Byskata − Se kävi näppärästi. Astuin raitiovaunuun laitoksen kohdalla ja jäin pois kotiportin ulkopuolella, sanoo Nilsson iloisesti. Artikkeli on julkaistu Hufvudstadsbladetissa 19.9.2019 Piirit toimivat Sotainvalidipiirien omilta sivuilta voit lukea piirien toiminnasta, tulevista tapahtumista ja tarkistaa esimerkiksi yhteystiedot sekä toimistojen aukiolo­ ajat. Sivujen aineistosta vastaavat piirien toiminnanjohtajat. Piirien merkkipäiviä Monessa piirissä on vietetty tänä vuonna 75-vuotisjuhlia. Tampereella Pirkka-Hämeen sotainvalidipiiriä juhlittiin kaupungintalolla. Sivu 24 sivu 24 sivu 33 Melominen on kuulunut Derrick Nilssonin lempiharrastuksiin, myös käsiproteesin kanssa. Hän aloitti harrastuksensa varhain: kuvassa hän on 3-vuotias. Kuva: Nilssonin perhealbumi. sivu 36 Perinteiset seppelpartiot Isämaallisissa juhlissa seppelpartioiden lähettäminen sankarihaudoille on perinteinen ja kaunis tapa muistaa kaatuneita. Pohjois-Karjalassa partio lähti osana kirkkopäivien juhlaa Sivu 33 Yhteiset tilaisuudet Kannaksella miehet tekevät johdon jatkosta 26.3.1943. SA-kuva Piireissä järjestetään tapahtumia ja juhlia alueen veteraaniväelle. Tilaisuudet ovat tärkeitä, sillä ne piristävät arkea ja antavat mahdollisuuden tavata tuttuja. Kainuussa kokoonnuttiin yhteiseen joulujuhlaan. Sivu 36

22 Piirit toimivat HELSINKI Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0225 Hyvät Veljet ja Sisaret Joulu on jälleen tulossa ja vuosi on vaihtumassa. Lukuisa joukko meitä ei ole enää keskuudessamme tämänkään joulun vietossa. Toivon kuitenkin, että me jotka vielä voimme vastaanottaa joulun ja uuden vuoden, voisimme iloita siitä. Toivotankin jäsenistöllemme hyvää joulua ja onnea sekä terveyt­tä alkavalle vuodelle. Seppo Kanerva, puheenjohtaja Loppuvuoden tapahtumia Säilytä tämä lehti, seuraava ilmestyy 4.3.2020. • Piirin joululounas tarjoillaan keskiviikkona 11.12. alkaen Helsinki klo 16.00 Folkhälsanilla, Mannerheimintie 97. Tervetuloa! Helsinki: • Perinteinen itsenäisyyspäivän kansalaisjuhla järjestetään Helsingin Yliopiston pienessä juhlasalissa klo 13.30. Järjestäjinä toimivat Helsingin seudun veteraani- ja maanpuolustu­ sjärjestöt. Vapaa pääsy. Tumma puku ja kunniamerkit. • Jouluaaton 24.12. kunniavartio Hietaniemessä klo 13.30. Vantaa: • Itsenäisyyspäivänä 6.12. lipunnosto klo 9.00 Veteraaniaukiolla, klo 11.00 seppeleenlasku Pyhän Laurin kirkon sankarihaudalla sekä klo 12.00 Ruskeasannan sankarihaudalla ja klo 15.00 Itsenäisyysjuhla Martinlaakson koululla. • Jouluaaton 24.12. kunniavartio Pyhän Laurin Kirkon sankari­ haudalla klo 14–17.30. Vuoden 2020 tapahtumia Lounastilaisuudet jatkuvat Scandic Marskin Kuusi Palaa -ravintolassa, (os. Mannerheimintie 10) kuukauden toisena perjantaina kello 12 seuraavasti: 10.1., 14.2., 13.3., 17.4. ja 8.5. Lounaasta peritään 5 euron omavastuu, varaathan tasarahan mukaan. Kaikki jäsenet ovat tervetulleita mukaan! Puolisojäsenkerhon kerhotapaamiset Kampin palvelukeskuksessa (kerhohuone Fade) jatkuvat perjantaisin klo 11–13 seuraavasti: 31.1., 28.2., 27.3., 24.4. ja 29.5. Tervetuloa mukaan! Hengelliset iltapäivät Helsingin Seudun Sotaveteraanipiiri järjestää Helsingin alueen kaikille veteraaniväestöön kuuluville hengellisen iltapäivän Kampin palvelukeskuksessa, (kerhohuone Fade). Tapaamiset ovat kuukauden viimeisenä keskiviikkona kello 12.30–14.20 seuraavasti: 28.1., 26.2., 25.3., 29.4. ja 28.5. Tervetuloa! Piirin vuosikokous Piirin sääntömääräinen vuosikokous pidetään 19.3.2020 alkaen klo 10.00 Folkhälsanin tiloissa osoitteessa Mannerheimintie 97. Kahvitarjoilu klo 9.30. Vuosikokoukseen voivat osallistua varsinaisten sotainvalidijäsenten (vain heillä on äänioikeus) lisäksi puoliso- ja tukijäsenet sekä Helsingin perinneyhdistyksen jäsenet. Viimeksi mainituilla jäsenillä on läsnäolo ja puheoikeus muttei äänioikeutta. Vuosikokouksessa käsitellään piirin sääntöjen määrittelemät vuosikokousasiat sekä puolisojäsenten äänioikeus. Piirin huoltotoiminnasta vuon­na 2020 ilmoitetaan koko jäsenistölle vuosikokouksen jälkeen ilmestyvässä veljeskirjeessä. Piiritoimiston joulutervehdys Kiitän kaikkia yhteistyötahoja ja työn tukijoita sekä piirihallitusta miellyttävästä yhteistyöstä. Olette toiminnallanne ja lahjoituksillanne myötävaikuttaneet suuresti piirin jäsenkunnan huoltotoimintaan. Toivotan piirin jäsenille omaisineen sekä piirihallitukselle ja kaikille yhteistyökumppaneille hyvää joulua ja onnekasta uutta vuotta 2020! Satu Jelkälä-Blomqvist toiminnanjohtaja Joulun tunnelma syntyy omenoista, rusinoista, kynttilöistä. Laulusta, naurusta, rauhasta, seurasta. Ruotsi RUOTSI Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Puh. 00 46 8 648 1131 Kuulumisia Ruotsin piiristä Ruotsin piirin syystoiminta on täysillä käynnissä. Piirihallitus kokoontuu nyt joulukuussa keskustelemaan suuntaviivoista ja mihin kohtiin eritysesti ensi vuoden aikana pyritään keskittymään. Yksi aihe tulee olemaan kotiin vietävät palvelut, jotka eivät vielä koske Ruotsissa asuvia. 14. marraskuuta tuli vihdoinkin se päivä, kun Jaakko Noponen sai vastaanottaa jo ajat sitten myönnetyn Suomen Valkoisen ruusun 1 Luokan mitalin. Suurlähettiläs Liisa Talonpoika luovutti mitalin Tukholman keskustassa olevassa residenssissä ja Jaakko totesi ylpeänä: Vihdoinkin! Samalla hän kertoi eräästä tapauksesta sotaajalta. Talvisodan alkamisen muistopäivänä 30. marraskuuta järjestettiin rauhanrukous Tukholman suomalaisen kirkon muistolaatoilla Slottsbackenilla. Paikalla sytytettiin kynttilät tilaisuuden yhteydessä. Samana päivänä kirkkossa pidettiin joulumarkkinat, jotka antoivat monelle mahdollisuuden ostaa mm. jouluruokia omille joulupöydille. Väkeä oli runsaasti ilmoista huolimatta. Nyt 700 000 ruotsinsuomalaista valmistautuu itsenäisyyspäivän viettoon ympäri Ruotsia ja sen jälkeen päästään joulutunnelmiin. Suurlähettiläs Liisa Talonpoika luovutti Jaakko Noposelle Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin. Talvisodan syttymisen muistopäivänä vierailtiin Tukholman suomalaisen kirkon muistolaatoilla. Suomen Sotainvalidien Ruotsin piiri, hallitus ja toiminnanjohtaja toivottaa kaikille lukijoille rauhallista joulua!

Uusimaa Puheenjohtajan joulutervehdys Piirimme toimintavuosi 2019 oli juhlavuosi, sillä piirin ansiokasta toimintaa alueellamme on kestänyt 75 vuotta. Sotainvalidien Veljesliiton Uuden­maan piiri ry:n 75-vuotisjuhlaa vietettiin Sotainvalidipäivänä 18.8. Tuusulan seurakuntakeskuksessa. Juhlan ajankohta oli hieman etuajassa Sotainvalidipäivänä, sillä piirin perustava kokous pidettiin joulukuussa 1944. Päivän tapahtumat olivat juhlavat ja arvokkaat ja osallistujia oli ilahduttavan runsaasti. Sotainvalidit ovat tehneet vuosikymmenien ajan osastoissa arvokasta työtä ajatuksella ”veljeä ei jätetä”. Sotainvalidien synnyttämä voimakas veljeshenki on näkynyt läpi vuosikymmenien niin piirin kuin osastojenkin toiminnassa. Sotainvalidit ovat toiminnallaan Jaakko Torppa Piiritoimiston joulutervehdys Piiripäivää vietettiin 25.10. Riihimäellä. Päivä aloitettiin Sotilaskotiauto Lyylin tarjoamilla munkkikahveilla. Tutustuimme Suomen Metsästysmuseoon oppaiden johdolla. Keskusteluosuus pidettiin Riihimäen kirkkopuiston seurakuntakodissa. Oli ilo tavata tuttuja ja vaihtaa kuulumisia. Uudenmaan piirin osastoista tänä vuonna ovat jo purkautuneet Järvenpään seudun ja Mäntsälän osastot. Vuoden vaihteessa purkautuvat Hangon ja Lopen osastot. Piirin alueella jatkaa vielä yhdeksän osastoa. Kunnioitamme osastojen omia päätöksiä purkautumisen suhteen mutta olisi suotavaa että äänivaltaiset jäsenet tekevät purkautumispäätöksen ettei ”pakkopurkautumisiin” ole tarvetta. Olemme kiitollisia, että osastojen tukijäsenet osallistuvat jäsenten huolto- ja tukitoimintaan aktiivisesti. Kiitän kaikkia niitä yhteisöjä ja yksityisiä henkilöitä, puolustusvoimia, sotainvalidisisaria ja -veljiä, jotka omalla toiminnallaan ja lahjoituksillaan ovat myötävaikuttaneet piirimme ja koko jäsenkuntamme huoltotoimintaan kuluneen vuoden aikana. Kiitän myös lämpimästi hyvästä yhteistyöstä piirihallitusta, osastojen ja jaostojen toimenmiehiä ja -naisia. Toivotan piirin jäsenistölle omaisineen, osastojen ja jaostojen tukijäsenille, piirihallitukselle ja tuki-ja sidosryhmille hyvää joulua ja hyvää uutta vuotta: Joulun aikaa rauhaisaa, vuotta hyvää alkavaa! Valkoiset unelmat ja lumihuntu, sydämessä aito joulun tuntu. Satu Jelkälä-Blomqvist toiminnanjohtaja Piiripäivä aloitettiin Sotilaskotiauton Lyylin munkkikahveilla. Taivaallinen sointi Parhaillaan menossa oleva adventtiaika on jouluun valmistautumista varten. Varsinkin maaseudulla joulua edeltävät viikot olivat vuosikymmeniä sitten työn­täyteisiä. Joulukinkun valmistaminen alkoi oman sian teurastamisella, lipeäkalan käsittely oli monivai­heinen, kodin siivous perusteellinen. Kotitekoisia mattoja puhdistettiin polkemalla niitä lumihangessa. Herkimpiin askareisiin kuului joulukuusen nouto omasta metsästä. Samalla muistettiin mökissä asuavaa naapuria, jolla ei ollut omaa metsää.Näin jouluun liittyy paljon tunteita ja muistoja. Joulu on eräänlainen merkkipaalu elämämme varrella. Varsinkin iäkkäät ihmiset, heidän joukossaan sotainvalidit, hehän ovat yli 90-vuotiaita, aprikoivat, vieläköhän näen seuraavan joulun. Vastaavia ajatuksia tuo mieleemme myös vuodenvaihde tai syntymäpäivä. Sain aloittaa vielä uuden vuoden. Onkohan tämä viimeinen? Korkean iän saavuttaneet tuntevat varmaankin kiitollisuutta kaikesta siitä hyvästä, mitä ovat osakseen saaneet. Menneisiin vuosiin liittyy myös vaikeita vaiheita, kuten sotavuodet. Ne olivat raskas hinta, jonka jouduimme maksamaan maamme itsenäisyyden säilymisestä. Monet vaivat tulivat jokapäiväiseksi seuralaiseksi. Heistä voi sanoa, kuten pitkäperjantain tekstissä Jeesuksesta Jesajaa lainaten: ”Hän oli kipujen mies, sairauden tuttava” (Jes.53:3). Vaivojen kanssa oli opittava elämään. Kirjailija Eeva Kilpi on kirjassaan Kuolinsiivous, joka on eräänlainen vanhenemisen vuosikalenteri, ojentanut ystävän kädenpuristuksen ikääntyneille kanssakulkijoilleen. Heille voimalähteet ovat tärkeitä, koska kehon kulumiseen liittyvä kipu kuuluu vanhuuteen. Vanhuus on taitolaji. Ennen saapumistaan kuolema lähentelee, tunnustelee paikkoja kysyen saanko jo tulla. Sille voi vastata, etten jaksa vielä ottaa sinua vastaan. Näihin odottamisen hetkiin voi hakea voimaa myös virsistä: ”Rauhan virran anna vuotaa sydämeeni kaipaavaan. Kasvojesi pyhä kuva paina sieluun loistamaan. Ääretöntä rakkautta mihin voisin verrata? Syvä on se niin kuin meri, väkevä kuin kuolema” (315:3). Kuolinsiivoukseen lasken myös eräänlaisen tilinpäätöksen pitkästä elämästä. On hyvä kiittää läheisiään siitä hyvästä, mitä he ovat kuluneiden vuosien ja vuosikymmenien aikana osoittaneet. Jos on jäänyt jokin sovittamaton asia painamaan, on syytä pyytää myös anteeksi. Ja yli kaiken voi kiittää Jumalaa, jolla on jouluevankeliumin mukaan hyvä tahto ihmisiä kohtaan tai kuten uusin käännös ilmaisee, joita hän rakastaa. Kun tunnemme olevamme valmiita astumaan ajan rajan yli, voimme sanoa Stefanuksen tavoin: ”Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni” (Apt.6:59). Joulun lapsi avasi meille taivaan tuomalla meille armollisen viestin syntiemme sovittamisesta ja rauhasta Jumalan kanssa. Kun vaelluksemme viimeiset vuodet ovat nyt menossa, on hyvä säilyttää mielessämme taivaallinen sointu: Jeesus toi meille rauhan. Martti Toivanen veljespappi Pixhill.com UUSIMAA Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0225 antaneet meille viestin, pitäkää huolta läheistä ja loistavan esimerkin siitä, miten kohtaloveljelle osoitettu vertaistuki kantaa ja antaa voimaa selvitä vaikeistakin elämänvaiheista. Kulunut toimintavuosi on osoittanut, että sotainvalidien jättämä veljesviesti elää voimakkaana piirin osastojen ja jaostojen toiminnassa. Piirin toiminnan kannalta merkittävä muutos on ollut osastojen yhdistystoiminnan päättyminen. Tämän vuoden päättyessä purkamispäätöksen on tehnyt jo yhdeksän osastoa. Olen tyytyväisenä saanut nähdä sen, että vaikka toiminta-alueen sotainvalidiosaston yhdistystoiminta päättyy niin jäsenistöön kohdistuva huolto- ja tukitoiminta jatkuu entisen kaltaisena. Piirihallitus on tehnyt myös suunnitelman siitä, että piirin toiminta jatkuu vielä vuosia. Osoitan suuret kiitokset teille hyvät yhteistyökumppanit. Olette taloudellisesti sekä toiminnallisesti tukeneet piirimme sotainvalidien ja puolisojäsenten hyvinvointia. Kiitän hyvästä ja rakentavasta yhteistyöstä myös piirihallitusta sekä osastojen toiminnassa mukana olleita naisia ja miehiä. Toivotan piirin jäsenistölle omaisineen, osastojen tukijäsenille sekä kaikille uskollisille yhteistyökumppaneille Rauhallista Joulua ja menestyksellistä uutta vuotta 2020. Piirit toimivat 23

24 Piirit toimivat Pirkka-Häme PIRKKA-HÄME Rautatienkatu 24 B 4, 33100 Tampere Puh. 03 222 6631 Sotainvalidien Veljesliiton PirkkaHämeen piiri ry:n hallitus kiittää kaikkia toimintansa tukijoita, jotka ovat olleet myötävaikuttamassa piirimme sotainvalidien ja puolisojäsenten hyvinvointiin ja selviytymiseen arjen askareissa piirin 75. toimintakautena. Kiitokset osastojen sotainvalidi­ jäsenille, puolisojäsenille ja tukijäsenille aktiivisesta mukanaolosta vuoden 2019 aikana. Teidän työnne on ollut arvokasta ja pyyteetöntä. Tampereen kaupunki oli 75vuotispäivän kunniaksi kutsunut piirimme jäsenistön, yhteistyökumppanimme ja tukijamme vastaanotolle 29.10. Raatihuoneelle eli samaan paikkaan, jossa piiri oli perustettu tasan 75 vuotta sitten. Apulaispormestari Johanna Loukaskorpi emännöi tilaisuutta ja piti lämminhenkisen tervetuliaispuheen korostaen sotainvalidien ja kaikkien sotiemme veteraanien, sota-ajan sukupolven, merkitystä maamme itsenäisyyden turvaajana ja maamme sodanjälkeisen jälleenrakentamisen ja hyvinvoinnin luojana. Piirin puolesta kiitokset esitti 100-vuotias Pentti Kuukankorpi. Jouko Sipilä luovutti apulaispormestari Johanna Loukaskorvelle piirin vastavalmistuneen historiikin vuosilta 1995–2019. Tilaisuudessa vallitsi lämmin tunnelma. Mukaan Tampereen kaupunki oli kutsunut yli 200 henkilöä. Kutsuvieraita Raatihuoneella piirin 75-vuotisjuhlassa. Sotiemme veteraanien Pirkanmaan alueen kirkkopäivään Aitolahden kirkkoon oli kokoon­ tunut yli 200 sanan kuulijaa. Piirin järjestämälle informatiiviselle ja hengelliselle risteilylle Tallinnaan 23.–24.9 osallistui lähes 50 osastojen edustajaa. Alustajina seminaarissa olivat luottamuspappi Salla Häkkinen Tampereen Tuomio­kirkkoseurakunnasta ja Jouko Sipilä. Päivien erityisenä aiheena oli uskominen ja piirin 75-vuotisjuhlavuosi. Kuntoutusta ja avustusta Piiritoimistosta on edelleen myönnetty kuntoutusta osastojen sellaisille jäsenille, jotka eivät mitään muuta kautta voi saada kuntoutusta. Jalkahoitoa on myönnetty puolisojäsenille tänä vuonna kolme kertaa. Nämä jäsenetuudet jatkuvat ensi vuonnakin. Sotainvalidit saavat Valtiokonttorin maksamana kolme jalkahoitoa vuosittain. Avustajatoiminnan jatko Avustajatoiminnan tuleva vuosi on vielä avoinna. Alustavasti on näytetty ”vihreää valoa” ja toiminta saisi jatkua edelleen niillä paikkakunnilla, joilla sitä on tänä vuonna ollut. Tieto jatkosta on luvattu vielä tämän vuoden puolella. Avustajatoiminnalla pyritään edesauttamaan kotona asumista. Toimiston henkilökunta toivottaa kaikille hyvää joulua ja onnea vuodelle 2020! Jouko Sipilä Piirin toimintaa Piirin, samoin kuin Tampereen osas­ton toimistossa, asioi edelleen niin sotainvalideja kuin puolisojäseniä. Lapset ja lastenlapset hoitavat yhä enemmän mummujen ja pappojen asioita. Piirin ja osastojen syksyn toiminta on jatkunut vilkkaana. Vuodenvaihteen jälkeen helmikuussa pidetään piirin kymmenen osaston vuosikokoukset. Tulevia tapahtumia Piirin keväinen risteily järjestetään Tukholmaan 5.–6.5.2020. Piirin vuosikokous pidetään entiseen tapaan Tammenlehväkeskuksessa Tampereella perjantaina 27.3.2020. Tampereen osaston vuosikokous pidetään Tammenlehväkeskuksessa torstaina 12.3.2020 Kesäjuhla Tammen­ lehväkeskuksessa Pirkka-Hämeen Sotainvalidien Perinneyhdistykselle on vuosien aikana muodostunut perinne järjestää Tammenlehväkeskuksessa kesäja joulujuhla. Esiintyjiä juhliimme saamme eri puolilta Pirkanmaata tulevista vapaaehtoisista esiintyjistä. Nuorimmat lauluja, leikkejä ja tonttuohjelmia esittävät ovat alle kouluikäisiä. Myös Tampereen lukioista tulevat opiskelijat ovat joka juhlassa ohjelmien suorittajina. He kiittävät siitä, että saavat olla mukana ilahduttamassa ikäihmisiä. Tänä vuonna pidimme kesäjuhlan elokuun viimeisenä päivänä. Juhlasaliin kokoontui salin täydeltä sekä Tammenlehväkeskuksessa vakituisesti olevia asukkaita että kuntoutettavia. Tilaisuuden päätteeksi oli kahvitarjoilu Tammenlehväkeskuksen ruokalassa. Puheensorinasta päätellen siellä monet tapasivat vanhoja tuttuja ja muistelivat menneitä aikoja. Muisteluja voi jatkaa, kun marraskuun viimeisenä päivänä kokoonnumme joulujuhlaan. Annikki Harjumäki Pixhill.com Joulutervehdys Pirkka-Hämeestä – piiri 75 vuotta 29.10.2019 Sotiemme veteraanien kirkkopäivä Aitolahden kirkossa 10.9.2019 Pirkanmaan sotiemme veteraanit kokoontuivat jokavuotiseen kirkkopäiväänsä tällä kertaa Tampereelle, Aitolahdelle. Järjestelyvastuussa olivat tänä vuonna sotainvalidit. Kirkkopäivän ohjelma oli perinteisen arvokas, väki kokoontui ensin jumalanpalvelukseen, sitten oli vuorossa ruokailu ja viimeisenä päiväjuhla. Jumalanpalveluksessa saarnasi kirkkoherra Juha Vuorio, liturgina rovasti Juhani Husa ja kanttorina Miia Moilanen. Musiikista vastasi mieskuoro Kelot. Päiväjuhlan musiikin tuotti MPK Hämeen soittokunta. Kirkko­ herra Juha Vuorio lähetti seppelpartion ja tervehdyssanat lausui alueen sotainvalidien luottamuspappi Salla Häkkinen. Sotiemme veteraanin Risto Kiiskilän vahvan puheenvuoron jälkeen lippukunta Tampereen Eräpoikien Pyry Lind­ berg esitti nuoren tervehdyksen. Se herkisti monen mielen, nuorisomme näyttää osaavan hoitaa tätä maata perinteitä kunnioittaen. Tampereen kaupungin tervehdyksen toi apulaispormestari Johanna Loukaskorpi. Juhlan kiitospuheen piti rovasti Juhani Husa. Kun Pirkanmaalla oltiin, juhlan päätti luonnollisesti Pirkanmaan maakuntalaulu, Kesäpäivä Kangasalla. Hannu Riikonen

Varsinais-Suomi Piirit toimivat 25 Kelpo Lehto kiitti palkittujen puolesta todeten, että he arvostavat suuresti saamaansa huomionosoitusta. VARSINAIS-SUOMI Hämeenkatu 14 L 7, 20500 Turku Puh. 040 568 4500 Palkitsemistilaisuus Naantalin kylpylässä iStock/RomanBabakin Varsinais-Suomen piirille myönnettyjen pienoislipun ja ansioristien jakotilaisuus järjestettiin perinteisesti Naantalin kylpylässä 12.9. Piirin puheenjohtaja Heimo Purhonen totesi avaussanoissaan, että sotainvalidityö piirin alueella pohjautuu pitkälti vapaaehtoistyöhön: ”Tänään meillä on kunnia palkita kolme tässä työssä ansioitunutta henkilöä. Tämä tilaisuus osoittaa myös, että piirissä on tehty vuosien saatossa pitkäjänteistä työtä sotainvalidien ja heidän puolisoidensa sekä leskiensä hyväksi ja että työ jatkuu.” Puheenjohtaja kiitti palkittavia siitä, että he ovat antaneet omaa aikaansa sotainvalidien hyväksi. Turun osaston johtokunnan ja piirihallituksen jäsen Kelpo Lehto sai sotainvalidien pienoislipun vapaudenristin nauhoin, Turun osaston johtokunnan jäsen Mikko Lundell sai ansioristin, kuten myös purkautuneen Tarvasjoen-Marttilan-Kosken Tl osaston viimeisenä puheenjohtaja toiminut Tapio Auramo. Teksti ja kuva: Jari-Matti Autere Puheenjohtajan joulutervehdys Sotainvalidien Veljesliiton Varsi­ nais-Suomen piirin perustamisesta tuli kuluneeksi marraskuun 26. päivä 75 vuotta. Perustaminen tapahtui Turussa Hospits Betelin tiloissa, johon oli kutsuttu 15 Varsinais-Suomen alaosastoa ja kaksi siirtolaisalaosastoa, jotka olivat Viipurin ja Koiviston alaosastot. Näistä Viipurin osasto piti samana päivänä 26.11. kokouksen Helsingissä, jonne se myös siirtyi. Turun perustavassa kokouksessa olivat läsnä liiton edustajina toiminnanjohtaja Jari Louhija ja jaostopäällikkö Leo Saarela. 75 vuotta täyttäneen piirimme toiminnan perusajatus on säilynyt vuosikymmenien aikana muuttumattomana: erityistä huomiota on kiinnitetty siihen, että kaikki sotainvalidit, puolisot ja lesket saavat sotilasvammalain ja muiden säädösten edellyttämät etuudet. Tähän on vaikutettu kiinteällä yhteistyöllä piiriin kuuluvien osastojen kanssa. Isänmaallinen yhteishenki ja luottamus tulevaisuuteen ovat edelleen yksi osa toiminnan perustaa. Yhteistyö Veljesliiton kanssa ei ole ollut ainoastaan hallinnollista yhteistyötä vaan liiton myöntämä Palkitut vasemmalta Mikko Lundell, Tapio Auramo ja Kelpo Lehto. Onnea! taloudellinen tuki on ollut keskeinen erityisesti päättyvällä vuosikymmenellä. Arvokkaaksi on koettu myös Puolustusvoimien, kuntien, seurakuntien, yritysten, yhteisöjen ja yksityisten ihmisten antama tuki. Piirimme täyttäessä 50 vuotta silloinen puheenjohtaja Simo Saura lausui tervehdyksessään: ”Meillä on edelleen melkoisia haasteita, jotka meidän on ratkaistava seuraavan vuosikymmenen aikana. Osastoja on ehkä lakkautettava ja toiminnan painopistettä on siirrettävä entistä enemmän piirin vastuulle.” Näin on jo tapahtunut- kin. Tämän toimintavuoden päättyessä piiriimme alueelle jää enää neljä osastoa, eli neljännes perustamisajankohdan määrästä. Piirin johdon toivomus on, että sotainvalidityö purkautuneiden osastojen alueilla jatkuisi aiempaan tapaan vaikka työ rekisteröityneenä yhdistyksenä päättyykin. Toivotan jäsenistölle ja sidosryhmille hyvää itsenäisyyspäivää ja hyvää joulua! Heimo Purhonen, puheenjohtaja

26 Piirit toimivat Kymi Muistamme Onnittelemme KYMI Kauppalankatu 25 B 19, 45100 Kouvola Puh. 044 3350 754 Joulutervehdys piiritoimistosta opettaja Eeva Inkeri Kaitila *21.4.1931 † 3.10.2019 Sotainvaliditoimintaan Eeva Kaitila tuli mukaan vuonna 1977, jolloin hän liittyi Iitin osaston naisjaostoon. Hänet valittiin vuonna 1980 naisjaoston puheenjohtajaksi ja seuraavana vuonna hänestä tuli Kymen piirin naistoimikunnan jäsen, jossa hän toimi puheenjohtajana ja rahastonhoitajana vuodesta 1998 vuoteen 2007. Eeva Kaitila toimi Sotainvalidien Veljesliiton Kymen piirin hengellisessä toimikunnassa, piirihallituksessa ja Kymi-Karjala-osaston sihteerinä monia vuosia. Hän oli osaston yhdyshenkilö, joka otti vastaan ilmoittautumisia ja järjesti yhteiskuljetuksia eri tilaisuuksiin Iitin ja Kuusankosken alueen jäsenille. Hän organisoi usean vuoden ajan kaikille osaston joulujuhliin osallistuville joulukukan kotiin vietäväksi. Kymen piirissä ilmestyvään Jouluviesti-lehteen Eeva kirjoitti naistoimikunnan terveiset puheenjohtaja-aikanaan. Eeva oli sydämellinen ja auttavainen lähimmäinen, joka oli monessa mukana. Lähellä hänen sydäntään olivat sotainvalidit sekä heidän puolisonsa ja lesket. Hän oli järjestömme aktiivinen tukihenkilö. Eeva Kaitilalle on myönnetty ansioistaan mm. SVR M I kr, Lotta­ muistomitali, Kotirintamanaisen mitali ja Sotainvalidien Ansioristi. Eevaa kaipaamaan jäi suuri joukko ystäviä ja entisiä työtovereita. Unto Nikunen Sotainvalidi Unto Nikunen Lemiltä täyttää 100 vuotta 6.12.2019. Unto nähdään tänä vuonna myös Linnan juhlissa! Avustajatoiminta Avustajatoiminnan tarkoitus on jatkaa toimintaansa myös vuonna 2020. Päätös tuesta saadaan TE-toimistolta mahdollisesti joulukuussa. Muistattehan, että Avustajatoiminnan kautta voi pyytää kiireetöntä apua kotona selviytymiseen kuten arkisiivoukseen, ulkoiluun, kauppa- tai apteekissa käyntiin sekä moneen muuhun arjen askareeseen. Yhteydenotot projektipäällikkö Iina Joukaiseen p. 050 381 5797 tai  iina.joukainen@sotainvalidit.fi Kouvolan osasto tiedottaa Osoitteenmuutos Piiritoimisto on saatu myytyä. Kymen piiri ja Kouvolan osasto etsivät uusia toimitiloja Kouvolan keskustasta. Uusi osoite ilmoitetaan mahdollisimman pian. Postia voi lähettää nykyiseen osoitteeseen 15. tammikuuta 2020 saakka. Vuoden 2019 laskut Vuodelta 2019 laskut tulee lähettää Joululounaat piirin alueella • Puolustusvoimien joululounas Utissa pe 13.12. alkaen kello 11. Tilaisuuteen on yhteiskuljetus, josta ilmoitetaan paikallislehdissä. Ilmoittaudu Tiialle p. 044 3350 754 • Sotiemme veteraanien joululounas Haminan Reserviupseerikoulun muonituskeskuksessa to 12.12. kello 11.40-13.30. Arkipuku. Tilaisuus on tarkoitettu Etelä-Kymenlaakson sotainvalideille, heidän puolisoille ja leskille sekä järjestön aktiivisille tukihenkilöille. • Parikkalan joululounas Seurakuntatalolla to 12.12. kello 12. • Sotainvalidien, rintamaveteraanien ja sotaorpojen yhteinen joululounas Päivärannassa ma 9.12. kello 12, os. Päivärannantie 7, Imatra. Lappeenrannan seudun osaston joulujuhla perjantaina 13.12. alkaen kello 15 Kehruuhuoneella os. Kristiinankatu 11. Ilmoittautumiset ma 9.12. mennessä Pirjo Kotoselle p. 05 411 7440 tai sotainvalidit.lpr@pt1.inet.fi Paavo Mikkonen Neuvontapalvelu Etelä-Kymenlaakso ja Hoiku, sosiaalineuvoja Heidi Ithawi, p. 040 8247 590 heidi.ithawi@kymsote.fi Pohjois-Kymenlaakso ja Etelä-Karjala sosiaalineuvoja Tuija Kurki p. 0400 524 314 tuija.kurki@kymsote.fi Pixabay Piirin toimintavuoden 2019 yksi tavoitteista oli tukea jäsenten kotona asumista Avustajatoiminnan kautta. Avustajatoiminnalla oli kuluvan vuoden aikana asiakkaana yli 200 kotitaloutta, jonka kautta sotainvalidit, veteraanit sekä heidän puolisonsa ja leskensä saivat apua mm. siivoukseen ja ulkoiluun. Tarkoitus on, että ensi vuosi jatkuu samalla tavalla. Tämän lisäksi tavoitteenamme oli saada Perinneyhdistystä aktivoitua. Vuoden 2019 aikana olemme saaneet Perinneyhdistykseen 20 henkilöä lisää. Tulevana vuonna Perinneyhdistys ottaa lisää vastuuta toiminnasta ja hoitaa jokavuotisen tukihenkilöiden virkistys- ja koulutuspäivän. Perinneyhdistyksessä on aktiivisia tukihenkilöitä, jotka ovat olleet pitkään osastojen toiminnassa mukana ja tekevät vapaaehtoistyötä suurella sydämellä. Perinneyhdistyksen puheenjohtajana toimii Markku Mikkola, joka on toiminut piirin toiminnanjohtajana useita vuosia. Hän tuntee jäsenistön ja yhdistyksen toiminta on tuttua. Tälle perustalle on hyvä rakentaa tulevaa. Uusi vuosi tuo tullessaan suuria muutoksia, kun piiritoimistolle ollaan etsimässä uusia toimitiloja. Olemme saaneet myytyä piiritoimiston ja etsimme uusia vuokratiloja Kouvolan keskustasta. Toimisto muuttaa uusiin tiloihin tammikuun aikana ja osoite ilmoitetaan seuraavassa Sotainvalidilehdessä. Postia voi lähettää nykyiseen osoitteeseen 15. tammi­ kuuta saakka. Kouvolan osasto ja neuvontapalvelu ovat toimineet samoissa tiloissa piiritoimiston kanssa. Näin pyritään jatkamaan myös ensi vuonna. Kymen piiri kiittää lämpimästi kaikkia jäseniä, tukihenkilöitä, vapaaehtoisia, neuvonta- ja avustajapalveluntyöntekijöitä, piirissä ja osastoissa toimivia henkilöitä sekä yhteistyötahoja vuodesta 2019. kuluvan vuoden puolella toimistolle. Muistathan ilmoittaa sinua hoitavalle henkilölle tästä aikarajasta. Osaston joululounas Osaston perinteinen joululounas Puhjonrannassa ke 18.12. alkaen kello 13. Tervetuloa jäsenet, puoliso- ja tukijäsenet. Kuljetus Laurilan bussilla: klo 12 Haanojan palvelukeskus, klo 12.10 linja-auto­ asema, klo 12.15 Hallituskatu, Utinkatu (Vesitorni), klo 12.30 Valkeala ABC Ilmoittaudu Tiialle 12.12. mennessä p. 044 3350 754 Joulurauhaa sydämiinne ja terveyttä vuodelle 2020 toivottaa Kymen piiri ja osastot tukihenkilöineen sekä Perinneyhdistys!

Kanta-Häme Piirit toimivat 27 KANTA-HÄME Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna Puh. 050 520 4065 Joulu on edessämme Kirkkopyhän päiväjuhlaa vietettiin Someron seurakuntatalolla, jossa juhlapuhujana oli Sotainvalidien Veljesliiton puheenjohtaja Marja-Liisa Taipale. Taipaletta vastapäätä pöydässä istuu veljespappi Veli-Matti Karo. Sirkka Kärri toimi lukijana piirin kirkkopyhässä 29.9. Someron kirkossa. vässä Lammin kirkossa ja Tuuloksen kapakanmäellä, Sotainvalidien Veljesliiton 79-vuotisjuhlapäivänä Valkeaniemen Pirtillä Tammelassa sekä viimeksi piirin kirkkopyhässä Somerolla. Olen iloinnut, että olen tavannut teitä näissä tilaisuuksissa. Kiitokset kuluneesta vuodesta! Päiväjuhlassa esiintyi Varusmiestoimikunnan bändi. Matias Roto Veljepappi Perinnetyö etenee Kanta-Hämeessä Kanta-Hämeen perinneyhdistys on toistaiseksi keskittynyt lähinnä sotainvalidien tarinoiden tallentamiseen ja julkaisemiseen. Tätä työtä piirin osastot ovat tehneet jo pitkään. Toisena tavoitteena on kerätä talteen sotilaiden taistelua kuvaavaa esineistöä. Tässä tarkoituksessa olemme neuvotelleet Museo Militarian kanssa pysyvän näyttelyosaston saamiseksi museon tiloihin arvoiseensa ympäristöön. Olemme saamassa sinne oman paikan sekä lukemista, kuuntelemista että katsomista varten sen mukaan, miten näyttely rakentuu. Muutama vuosi sitten teimme alustavan kartoituksen siitä, mitä aineistoa osastoilla on ja missä muualla he tietävät sitä olevan. Tuolloin emme vielä osanneet kertoa, minkälaiseen paikkaan aineisto sijoitettaisiin. Nyt tilanne on siis toinen, ja pääsemme kunnolla alkuun. Alkuvuodesta 2020 kartoitamme aineistotilanteen uudelleen ja sovimme, minkälai- Seppelpartiolle saatesanoja lausumassa veljespappi Matias Roto. sen teeman alla lähdemme liikkeelle. Paljon siis riippuu saatavasta aineistosta. Keväällä laadimme Militarian osaavien ihmisten johdolla ”käsikirjoituksen”. Jos kaikki menee hyvin, syksymmällä voisi näyttelyosasto olla valmiina. Perinneyhdistys tuleekin nyt uudelleen lähestymään osastoja tässä asiassa. Tietojeni mukaan ainakin joissakin osastoissa ovat voimat huvenneet, ja aineiston säilyttäminen on vaikeutunut, ja vaara niiden joutumisesta vaille huolehtijaa kasvaa. Myös tämän kirjoituksen luettuanne voitte meihin yhteyttä. Yhteistyötoivein Antti Leinikka Sotainvalidien KantaHämeen Perinneyhdistys pj. Antti Leinikka, p. 045 773 037 34 siht. Mira Kulmala, p. 050 520 4065 Pixhill.com Vapahtajamme syntymäjuhla on mielessämme. Käännämme katseemme Betlehemiä kohti. Vastasyntynyttä Jeesus lasta ylistämme. Jumala tuli luoksemme. Hän otti meihin yhteyttä. Maailma on saanut toivon. Jumalan lupaus on täyttynyt. Vanhassa testamentissa on esikuvia Jeesuksen syntymästä. Yksi näistä on kantaisä Isakin syntymä. Abraham ja Saara olivat lapsettomia. Abraham lähestyi sataa vuotta ja Saara oli noin 90 vuotias, kun Jumala antoi lupauksen lapsen syntymästä. Inhimillisesti tämä oli mahdoton. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Kun aika koitti, niin Jumala katsoi Abrahamin ja Saaran puoleen, Saara tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Abraham antoi tälle nimen Isak. Nimi tarkoittaa: ”Hän nauraa”. Ilo oli suunnaton. Jumala täytti lupauksensa. Sanottu tuli tehdyksi. Ilo, riemu ja suunnaton onni täyttivät mielen. Naurava suu ja kirkkaasti loistavat silmät kertoivat kaiken. Lapsi oli syntynyt, poika oli annettu ja Jumalan hyvyyttä kiittävä äiti imetti lasta, vasta syntynyttä pienokaista. Kaikki, jotka tästä kuulivat, ilahtuivat ja ilo levisi koko ympäristöön. Yli puolitoista vuosituhatta myöhemmin ilo oli vielä suurempi. Beetlehemissä ylistettiin Jumalaa kun Jeesus lapsi syntyi. Tapausta todistivat eläimet ja ihmiset, niin lähistöllä työtään tekevät paimenet, kuin taivaan enkelit, joiden suuri kunnia -laulu täytti niin taivaan kannen kuin koko tienoon. Vapahtajamme syntymäjuhla on edessämme. Iloitkaamme ja riemuitkaamme. Ihmiskunta on saanut toivon. Taivas ja maa ovat kohdanneet toisensa. Jumala on tullut luoksemme. Hänelle kaikukoon kiitos ja kunnia alati. Meillä on ollut ilo tavata eri yhteyksissä vuoden 2019 aikana. Olen saanut vierailla monen osaston vuosikokouksessa. Samaten olemme tavanneet vuoden mittaan useissa tilaisuuksissa kuten piirin vuosikokouksessa Päivölän Kansanopistolla, Sotiemme veteraanien seutukunnallisessa kirkkopäi-

28 Piirit toimivat Lahti LAHTI Ahvenistonkatu 2 as 206, 15110 Lahti Puh. 03 782 2232 Lahden piirin 75-vuotisjuhla Sotainvalidien Veljesliiton Lahden piiri vietti juhlijaan piirin perustamisen päivänä 5.11 2019. Juhlapäivän aloitimme aamupäivällä seppeleen laskulla sankarihaudalle sekä Karjalaan jääneiden  muistomerkille. Seppeleet laskivat Pentti Löfgren ja Risto Halsti. Pääjuhla pidettiin Lahden Upseerikerholla klo 14. Tilaisuus alkoi juhlalounaalla,  joka tarjoiltiin pöytiin. Piirin puheenjohtaja Pentti Löfgrén toivotti vieraat juhlaan tervetulleiksi. Pianisti Kimmo Parviaisen mu­ siikkiesityksen jälkeen juhlapuheen piti varatuomari Risto Halsti, jonka isä toimi piirin puheenjohtajana 43 vuotta. Pienen pojan ajatuksia ja kokemuksia sotainvalidien toiminnasta oli mielenkiintoista kuultavaa. Piirillä oli aikanaan paljon vilkasta liiketoimintaa: oli pesulaa, kioskia, kahvilaa, linjaautoasemaa sekä Vääksyn kanavaniemi, jossa järjestettiin monenlaista toimintaa, kuten tansseja, juhlia ja missikisoja. Lisäksi piirillä oli maanviljelystä Soitinsuon tilalla Orimattilassa. Lausuntotaiteilija Sisko Ojanperä lausui juhlassa isänmaallisia runoja. Juhlassa tervehdyksensä esittivät Veljesliiton puheenjohtaja MarjaLiisa Taipale, Lahden kaupungin valtuuston puheenjohtaja Hannu Rahkonen, Puolustusvoimien eversti Jussi-Petri Hirvonen, Lahden seurakuntayhtymän kirkkoherra Miika Hämäläinen sekä Veteraanijärjestöjen puolesta PäijätHämeen Rauhanturvaajien pu­ heenjohtaja Reijo Juvonen. Juhlan loppupuolella oli vielä kahvitarjoilu, jonka jälkeen oli musiikki­ esitys Nastolan pikkupelimanneilta johtajanaan Elina Nora. Juhlan päätössanat esitti piirin varapuheenjohtaja, sotainvalidi Veikko Punakallio. Tilaisuus lopetettiin perinteisesti Sillanpään marssilauluun. Kirkkoherra Miika Hämäläinen toi juhlaan Lahden seurakuntayhtymän tervehdyksen. Pentti Löfgrén Teksti: Anneli Lahtinen Lahden piirin 75-vuotisjuhlaa vietettiin upseerikerholla. Toivotan kaikille sotainvalideille, puolisoille, leskille, hallituksen jäsenille, tukijäsenille ja yhteistyökumppaneille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2020! Pentti Löfgrén Kuulumisia Heinolasta Sotainvalidien Veljesliitto myönsi ansiomerkkejä järjestön heinolalaisille jäsenille sotainvalidien hyväksi tehdystä työstä. Puolustusministerin myöntämä sotainvalidien ansioristi luovutettiin Anneli Lahtiselle, suuri ansiomerkki Kristiina Liinaharja-Mattilalle sekä kultainen ansiomerkki Marja Sormuselle, Erkki Heiskaselle ja Anja Mastosalolle. Mastosalo ei päässyt paikalle, joten hänelle merkki luovutetaan osaston joulujuhlassa. Heinolassa on vielä kolme sotainvalidia. Heidän keski-ikänsä on jo 98 vuotta. Heinolalaisia palkittiin sotainvalidityöstä. Kuvassa vasemmalla piirin puheenjohtaja Pentti Löfgrén sekä oikealla osaston puheenjohtaja Veikko Punakallio, jotka luovut­tivat merkit saajilleen. Heinolan kolme sota­ invalidia koolla kesäkauden päättäjäisissä Koskensaaressa.

Satakunta Piirit toimivat 29 SATAKUNTA Yrjönkatu 15, 5. krs, 28100 Pori Puh. 02 633 5233 Piiri 75 vuotta - historiakirjan julkaisutilaisuus 29.10. Kunnioitetut sotainvalidit, puoliso- ja tukijäsenet, sotainvalidityön tekijät eri puolilta maakuntaa: Satakunnan Sotainvalidipiirin perustava kokous pidettiin 29. lokakuuta 1944 ravintola Satakunnassa – paikka tunnetaan nykyisin hotelli Vaakunana – päivälleen 75 vuotta sitten. Piiriä oli perustamassa 44 sotainvalidia 16 alaosastosta. Osastoja oli tuohon mennessä perustettu jo 19 kunnan alueelle. Ensimmäiset Raumalle, Poriin, Keikyään ja Siikaisiin jo talvisotavuoden 1940 syksyllä, vain muutama kuukausi Sotainvalidien Veljesliiton perustamisen jälkeen. Viisi vuotta sitten, piirin täyttäessä 70 vuotta, juhlimme suurella joukolla hotelli Yyterissä. Mukana oli vielä runsas joukko sotainvalideja ja puolisojäseniä. Juhlan arvoa nosti juhlapuhujaksi saapunut tasavallan presidentin puoliso, rouva Jenni Haukio. Jo tuolloin ajattelimme Yyterin juhlan jäävän viimeiseksi suureksi sotainvaliditapahtumaksi Satakunnassa – suureksi siinä mielessä, että mukaan juhlaan saatiin vielä runsaasti varsinaisia jäseniä, sotainvalideja. Vuoden 2014 syksyllä piirihallitus teki matkan eduskuntaan. Silloinen eduskunnan varapuhemies Anssi Joutsenlahti, joka oli ja on edelleen piirihallituksen jäsen, kutsui ystävällisesti piirihallituksen tutustumiskäynnille kansanedustuslaitokseen. Kaiken muun ohella piirihallitus piti eduskunnassa kokouksen, jonka ainoana asiana oli päätös Satakunnan Sotainvalidipiirin 75-vuotis historiakirjan tekemisestä. Historiakirjan tekijäksi päätettiin kutsua FM Markku Honkasalo Porista. Vierailimme samalla matkalla myös Veljesliiton toimistolla Pasilassa ja kerroimme Markulle tämän ilouutisen. Markku toimi tuolloin Veljesliiton pääsihteerinä. Tyynesti hän otti tiedon vastaan ja tässä on tulos! Veljellistä apua ja vertaistukea – Satakunnan Sotainvalidipiiri 75 vuotta. Markku Honkasalo, Helena Laine sekä Marjatta Honkasalo saivat pienet muistamiset julkistamistilaisuu­ dessa. Kuva Aleksi Honkasalo Markku Honkasalo on sotainvalidityötä koskevissa asioissa paras asiantuntija Suomessa. Markku on toiminut Porin osaston toiminnanjohtajana, Satakunnan piirin toiminnanjohtajana lyhyen aikaa, Veljesliiton talouspäällikkönä ja pääsihteerinä ja toimii nykyisin Sotainvalidi-lehden päätoimittajana. Näiden ohella hän on kirjoittanut veteraanityöhön liittyviä teoksia, kuten Suomalainen sotainvalidi vuonna 2000 ja Sotiemme veteraanien päivä vuonna 2007, Porin sotainvalidien historiakirja 1990, Satakunnan Sotainvalidipiirin 50-vuotishistoriakirja 1994 ja Satakunnan Sotaveteraanipiirin historia 2011. Nyt julkaistava Sotainvalidipiirin historiakirja on kattava ja monipuolinen näkemys 75 toiminnan vuodesta Satakunnassa, mutta se ei ole pelkästään sitä. Se kuvaa myös laajalti Veljesliiton toimintaa ja taustalla tapahtuvia yhteiskunnallisia muutoksia mm. lainsäädännössä. Sotainvalidin iässä ajatellen: 20-vuotiaasta sodassa vammautuneesta soturista 95-vuo­ tiaaksi vanhukseksi. Kirja kertoo toisaalta myös siitä, mitä lähimmäisen auttamisella voidaan saada aikaan. Laaja vapaaehtoisten joukko kulkee sotainvalidien rinnalla sieltä talvisodan päivistä nykypäivään, auttamassa, tukemassa, kannustamassa, ilahduttamassa ja lohduttamassa ja luomassa uskoa tulevaisuuteen. Toimintamuodot ovat vuosikymmenten aikana ikääntymisen myötä muuttuneet mutta perusajatus on säilynyt kirkkaana: Veljeä ei jätetä. Sitä kuvaa hyvin jo tämän kirjan nimikin: Veljellistä apua ja vertaistukea. Kiitän Sotainvalidipiirin ja osastojen puolesta Markku Honkasaloa lämpimästi tekemästäsi suuriarvoisesta työstä. Tämä päivä jää elämään eräänä merkkipaaluna Satakunnan piirin toiminnassa. Kirjan visuaalisesta ulkoasusta on vastannut Helena Laine ja hän on Kirjailijan omistuskirjoitusta odottavat Reetta Reikko, Pirkko Varheenmaa, Taru Mäkelä ja Liisa Santala. Kuva: Marika Keskinen Tuoretta historiakirjaa selaamassa vas. Seppo Korkeamäki, Kaija Jokela sekä Risto Hirn. Kuva: Marika Keskinen tehnyt kirjan taiton yhdessä Marjatta Honkasalon kanssa. Molemmat toimitustyön lujia ammattilaisia. Taittotyöllä on suuri merkitys kirjan luettavuuden kannalta. Historiakirjaan tulleiden valokuvien melko suuri määrä ja sijoittelutapa tuovat modernin ja raikkaan ilmeen ulkoasuun, vaikka kyseessä onkin historiateos. Tätä kirjaa on nuorempienkin mukava lukea. Kiitos Helenalle ja Marjatalle. Kiitän tässä yhteydessä myös nimeltä mainitsematta kaikkia teitä muita, jotka olette auttaneet lähdeaineiston ja valokuvien hankinnassa. Lyhennetty avauspuhe Heikki Moilanen, puheenjohtaja Joulun aikaa Satakunnan piiri toivottaa jäsenilleen ja yhteistyökumppaneilleen rauhaisaa joulun aikaa sekä hyvää uutta vuotta seuraavin sanoin: Tumma taivas jouluyönä, tähdet tuikkii valovyönä. Ilmassa on ripaus taikaa, Rauhallista joulunaikaa! Marika Keskinen Toimisto on suljettuna joulusta loppiaiseen.

30 Piirit toimivat Etelä-Pohjanmaa ETELÄ-POHJANMAA Ruukintie 65, 60100 Seinäjoki Puh. 06 4214 600 Boccia-kisat ovat olleet iso osa piirin historiaa. Ja taas on aika kiitosten… Vuosi on jälleen lähestymässä loppuaan ja katseita suunnataan jo tulevaan. Menneen vuoden sato oli toimintamme osalta varsin hyvä. Jäsenistömme huolto, hoiva ja huomioiminen toteutuivat suunnitellusti ja järjestötyön arki rullasi positiivisessa hengessä kuukaudesta toiseen. Iso kiitos kaikille teille, jotka osaltanne olitte mukana toiminnassamme ja annoitte aikaanne kaiken hyvän eteen! Tapahtumista toiseen, uuteen päivään huomiseen… Piirimme perinteikkäät tapahtumat muuttavat muotoaan viimeisten toimintavuosiemme aikaan. Piirin kuntoliikuntatoimikunnan järjestämä boccian henkilökohtainen kilpailu järjestettiin kenties viimeistä kertaa 24.10. Seinäjoella. Kilpailuun osallistui vielä neljä sotainvalidia ja viisi puolisojäsentä. Kisapäivä oli jälleen kerran mukava piristysruiske harmaaseen arkeen. Häviöt ja voitot kuitattiin hymyssä suin ja paremmuusjärjestyskin saatiin taas selville. Tälläkin kertaa piikkipaikan valtasi nainen, kun seinäjokelaisen Eila Alhon käsi osoittautui koko joukon tarkimmaksi. Aarne Heikkilä sai kutsun Linnan juhliin. Paikallisosastoissa eletään joulujuhlien aikaa. Sitä ennen juhlimme maamme itsenäisyyttä. Juhlien osalta ensi vuodelle on kalenteriin jo merkittynä Talvisodan päättymisen juhlapäivä 13.3. Tuolloin juhlimme Rosvopaisti-tapahtumaa Härmän Kuntokeskuksessa. Tulevana vuonna Sotainvalidien Veljesliitto täyttää puolestaan 80 vuotta. Juhlat järjestettäneen syksyn aikana alueemme kolmessa Veljeskodissa. Kirkkopäivätkin kuulunevat yhä ohjelmistoon ja osa paikallisosastoistakin organisoi jo omia vuosijuhliaan. Kutsu rintamalle ja juhlalle arvokkaimmalle… 96-vuotias Aarne Heikkilä on vaikeavammainen sotainvalidi Kauhajoelta. Aarnella on takanaan vuosikymmenten mittainen taival sotainvalidien järjestötyötä. Positiivisuutensa ja elämänilonsa tuo herrasmies on säilyttänyt tähän päivään saakka, joten tasavallan presidentin kutsu Linnan juhliin tuli oikeaan kohteeseen. Aarne oli syntyessään perheen kolmas poika ja vain vuorokauden ikäinen, kun hänen isänsä lähti Amerikkaan. Lapsuus Kainaston kylässä oli ajanmukainen. Hän pärjäsi koulussa hyvin, mutta maatalon työt, huonot tieyhteydet ja rahanpuute asettivat lisäkoulutukselle ylitsepääsemättömät esteet. Syksyllä 1941 koitti kutsunnat ja Aarnen palveluspaikaksi määriteltiin Orivesi. Loppukesällä 1942 hänet siirrettiin Hyrynsalmelle ja sieltä JR 53:een. Hän toimi mm. heittimien suuntaajana, joka vei loppuelämäksi kuuloa heikompaan suuntaan. Torniossa taistelut jatkuivat myöhemmin saksalaisia vastaan ja Aarne muistaa elävästi Röytän sataman iskut, joissa saksalaiset Stuka-syöksyhävittäjät tappoivat kymmeniä suomalaisia sotilaita. ”Pommikoneet ilmestyivät yhtäkkiä taivaalle ja suojaan ei enää ehtinyt. Lähes kaikki juoksevat sotilaat kaatuivat tai haavoittuivat. Minä heittäydyin vatsalleni rantaveteen ja toivoin, että vesi vaimentaa siihen iskeytyvät pommit ja säästyn sirpaleilta”, Aarne muistelee kenties pahinta paikkaansa sodan aikana. Sotien jälkeen Aarne tapasi puolisonsa Anna-Liisan ja he saivat kolme poikaa. Maataloustyöt ja luottamustehtävät kuuluivat Aarnen elämään ja nuoruusvuosien yleisurheilu- ja painiharrastukset ovat pitäneet ryhdin ja puhdin kunnossa aina tähän päivään saakka. ”Onnellisena voin sulkea silmäni ja uskoa hyvään tulevaisuuteen, niin kansamme kuin kansakuntamme ja omaistemmekin tulevaisuuden osalta”, Aarne kertoo ja siemailee kahvikuppostaan. Näin itsenäisyyspäivän alla lienee paikallaan pieni runo. Se on Aarnelle. Vartuin perheessä seitsemän veljeksen, rakkaan äidin ja yhden sisaren. Valjaissa hevosen raavin pellon pintaa, isä tienasi Amerikassa talon hintaa. Lähti vanhin veljistä talvisotaan, tahdoin korteni Isänmaan puolesta kantaa. Pommikoneet jauhoivat tuhoaan, minä, rippi-ikäinen, vartioin rautatiesiltaa. Muistan -44 kesäkuun yhdeksännen päivän, vaadittiin kaikki voimat aseisiin. Särkyi Karjalankannaksella nuoren miehen sydän, kannoin ystäväni vankkureihin, niihin viimeisiin. On sisälläni asunut pikkupojasta lähtien maahenki, löysin pojilleni rakastavan äidin. Sain hoidettavakseni tilan, olin herra ja renki, ristin käteni ja kaikesta kiitin. Tyytyväisenä katson taaksepäin, suljen silmäni ja uskon tulevaisuuteen. Kirjahyllyssä kuvat rakkaiden, vierekkäin, on pienen pojan unelma tullut toteen. Upeaa itsenäisyyspäivää ja rauhallista joulun odotusta, voikaa hyvin! Marko & Maija

Sisä-Suomi Piirit toimivat 31 SISÄ-SUOMI Telkäntie 2 C, 40400 Jyväskylä Puh. 040 778 2740 Joulutervehdys Keski-Suomesta Vuosi on jälleen päättymässä ja uusi odottaa tuloaan. Veteraanien joululounas Luonetjärven varuskunnassa 11.12. sekä Peurungan joululounas 17.12. Sotiemme veteraaneille ovat varmasti tänäkin vuonna lämminhenkisiä tilaisuuksia ja tuovat osallistujille joulun odotuksen tunteen. Sisä-Suomen piiri toivottaa jäsenilleen ja yhteistyökumppaneilleen rauhaisaa joulun aikaa sekä hyvää uutta vuotta! Mari Ekmark Piiripäivä Sairaskodilla Sisä-Suomen piirin neuvottelupäivä pidettiin 6.11 Sotainvalidien Sairaskodilla Jyväskylässä. Paikalla oli kolmisenkymmentä piirin aktiivista toimijaa. Tapahtuma vietettiin aktiivijäsenten kanssa kartoittaen toimivien osastojen tämänhetkistä jäsenmäärää ja taloutta sekä keskustellen yleisesti piirin sekä Veljesliiton tulevaisuudesta. Myös perinnetoiminnasta käytiin vilkkaasti keskusteluja. Kiitos kaikille osallistujille, saimme tästä kaikki virtaa jatkaa tätä tärkeää työtä jäsenistömme eteen. Jyväskylän veteraanien Perinnekuoro Jyväskylän veteraanijärjestöt perustivat Kansallisena Veteraanipäivänä 27.4.2019 Jyväskylän veteraanien Perinnekuoron. Kuoro jatkaa toimintansa lopettaneen Sotaveteraanikuoron jalanjälkiä vaalimalla isänmaallista kuoromusiikkia ja sota-ajan laulujen perinteitä. Kuorossa on tällä hetkellä parikymmentä laulajaa ja sitä johtaa Timo Laakso. Kuoroisäntänä toimii Ossi Kananen. Kuoron taloudesta vastaavat lähinnä perustajajäsenet, toki kuoro voi hankkia myös omilla esiintymisillään rahoitusta toimintaansa. Veteraanikuoron perustamiskirjaa allekirjoittamassa Jyväskylän veteraaniosastojen puheenjohtajat Matti Krats, Kyösti Tomperi ja Hannu Paalimäki. Reino Pulli 100 vuotta, kuvassa poikansa Sepon kanssa. Jyväskylä. Piirin neuvottelu­­päivät Sairaskodilla. Kuoron ensimmäinen esiintyminen oli 8.9. Vaajakosken kirkossa pidetyssä Veteraanien Kirkkopyhässä. Kuoro esiintyy veloituksetta jäsenjärjestöjensä tilaisuuksissa, muilta peritään noin 100 euron maksu, jolla katetaan kuoronjohtajan kulut. Kuten arvata saattaa, keikkaa pukkaa joulukuussa, kun esiintymisiä on monta kertaa viikossa. Esiintymispaikkoina ovat etupäässä veteraanitalot ja -hoitokodit. Talvisotaseminaari Jyväskylässä Jyväskyläläiset veteraanijärjestöt (sotainvalidit, sotaveteraanit ja rintamaveteraanit) järjestävät yhteistoimintakumppaneineen Talvisodan päättymisen 80-vuotispäivänä 13.3.2020 ”Talvisotaseminaarin”. Tilaisuus on kaikille avoin ja maksuton. Tilaisuudella halutaan kunnioittaa sen sukupolven työtä ja uhrauksia, joka teki mahdolliseksi ”talvi­ sodan ihmeen” ja samalla siirtää veteraanien perintöä tuleville sukupolville. Tapahtuman kunniavieraita ovat sotiemme veteraanit, lotat, sotilaspojat ja pikkulotat. Paikaksi olemme varanneet Jyväskylän yliopiston juhlasalin, jonka odotamme täyttyvän. Teemme parhaamme, että tilaisuus saisi myös valtakunnallista huomiota, koska alustajiksi on lupautunut joukko maamme eturivin historioitsijoita (prof. Pekka Visuri, FT Lasse Lehtinen, dos. Heikki Roiko-Jokela, FT Maritta Pohls, FT Kirsi-Maria Hytönen ja 101- vuotias talvisodan veteraani Martti Mäkinen). Talvisota-aiheisten alustusten lisäksi ohjelmassa on paneelikeskustelu, kahvitarjoilu sekä Ilmavoimien Soittokunnan ja Jyväskylän veteraanien Perinnekuoron konsertti, solistina Hannu Lehtonen. Tilaisuus alkaa klo 15 ja päättyy noin klo 20.30. Yhteistoimintakumppaneiksem­ ­me ovat lupautuneet mm: Jyväskylän kaupunki, Jyväskylän Yliopiston historian ja etnologian laitos, Ilmasotakoulu ja Luonetjärven Sotilaskotiyhdistys. Tukijoitamme jo nyt ovat K-S Maanpuolustussäätiö, Tammenlehvän Perinneliitto ja Valmet Oyj. Kyösti Tomperi, puheenjohtaja Jyväskylän seudun Sotainvalidit ry. Sotainvalidien Sisä-Suomen Perinneyhdistys ry. Sisä-Suomen Perinneyhdistys perustettiin viitisen vuotta sitten. Yhdistys toimii Veljesliiton Sisä-Suomen piirin hallituksen ”varjohallituksena”, ja on valmis ottamaan vastuun jäljellä olevista veteraaneista, puolisoista ja leskistä, kun osastot ja piiri lopettavat toimintansa. Tämä tapahtuu muutaman vuoden kuluessa. Samaan aikaan veteraanijärjestöt käyvät keskenään Tammenlehvän Perinneliiton tukemina tiiviitä neuvotteluja, miten veteraanien perinneasiat ja veteraanien perinnön siirtäminen tulisi kaikkein järkevimmällä tavalla hoitaa tulevaisuudessa. Tavoitteena on yksi yhteinen järjestö. Järjestöissä tiedostetaan, että veteraanien perinnön siirtäminen tuleville sukupolville on ensisijaisesti yhteiskunnan – lähinnä opetus- ja sivistystoimen – tehtävä, jota esim. reserviläis- ja kotiseutujärjestöt sekä veteraanien alueelliset perinnejärjestöt voivat tukea. Keski-Suomeen on suunniteltu maakunnan kattavaa eri tahoista koostuvaa neuvottelukuntaa, joka hoitaisi yhteydenpidon alue- ja paikallishallintoon sekä reserviläisjärjestöihin ja veteraanien perinnejärjestöihin. Sen yhtenä päätehtävänä olisi tehdä esityksiä, miten maanpuolustukseen liittyvät juhlapäivät voitaisiin ottaa huomioon paikallisella tasolla ja millaisia teemoja esimerkiksi koulujen opetuksessa em. päiviin liittyen voisi ottaa esille. Rauhallista joulua sekä voimia ja terveyttä tulevalle vuodelle! Kyösti Tomperi, Sotainvalidien Sisä-Suomen Perinneyhdistys, puheenjohtaja Osastojen vuosikokoukset Osastojen vuosikokoukset pidetään piirin alueella helmikuun aikana. Toivotan osaston jäsenet tervetulleiksi vuosikokouksiin, tarkempaa tietoa saat osastosi puheenjohtajilta ja sihteereiltä.

32 Piirit toimivat Suur-Savo SUUR-SAVO Kyyhkyläntie 9, 50700 Mikkeli Puh. 0400 756 249 Valoa pimeyden keskelle ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valo. Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi, niin kuin elonaikana iloitaan, niin kuin saaliinjaossa riemuitaan. Sillä heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijäinsä sauvan sinä särjet.” (Jes. 9: 1-3) Tämä profeetallinen sana on kirjoitettu Jumalan lupauksena tietyssä historiallisessa tilanteessa. Mutta koska ”Jumalan sana on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti”, saamme ajatella sen kuuluvan myös meidän ajallemme ja meille. Pimeys ei ole vierasta meidänkään ajalle. Tutut joulun profetian sanat kuullaan jälleen. Onhan joulu. Usein käy niin, että tutut sanat lämmittävät hetken ja unohtuvat kohta vaikuttamatta sen pitempään. Jumalan sana ei ole kuitenkaan tarkoitettu vain hetkelliseksi, vaan se on tarkoitettu kantamaan, virvoittamaan, uudistamaan ja siunaamaan. Siksi pysähtykäämme sen äärellä, ajatelkaamme ja mietiskelkäämme se sisältämää viestiä. ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa…” Meidän kokemuksemme pimeällä ja pimeässä kulkemisesta lienee samankaltainen. Paikasta toiseen kulkeminen tapahtuu haparoiden. Esteet aiheuttavat kompastelua, kaatumisia, itsensä loukkaamista, kipua, pelkäämistä. Päämäärään pääseminen on epävarmaa. Pimeässä voi eksyä. Ihmiselämää kutsutaan matkan tekemiseksi, vaeltamiseksi. Sitä tarkoittaen Jumalan profeetta puhuu pimeässä vaeltamisesta. Ilman Jumalan tuntemista ihmisen vaellus on kuin pimeässä kulkemista. Kun israelilaiset olivat luopuneet Jumalan neuvoista, he joutuivat pimeyteen. Haparoiden he kulki- vat ja kokivat monenlaista ahdistusta, pakkosiirtolaisuutta myöten. Silloin he kuulivat profeetan kautta annetun lupauksen: ”He näkevät suuren valkeuden.” Missä? Miten? Profeetan viesti jatkui: ”Sillä lapsi on meille syntynyt. Poika on meille annettu.” Jouluna tuo Jumalan lupaus toteutui. Jeesus, Jumalan Poika, annettiin ihmisten valoksi. Johannes kirjoittaa evankeliumissaan: ”Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo ja valo loistaa pimeydessä.” (Joh. 1: 4-5) Joulun profetia on toteutunut. Jumalan lupaukset ovat täyttyneet. Me saamme meitä ennen eläneiden kanssa katsoa Seimen lasta ja iloita niin kuin profeetta sanoi: ”Sinä annat sille suuren ilon, he iloitsevat sinun edessäsi niin kuin elon aikana iloitaan.” Saamme vaeltaa valossa tietoisina päämäärästä, sillä sekin evankeliumin sana on totta, että ”pimeys ei ole saanut sitä (valoa) valtaansa”. Jeesus sanoo itsestään: ”Minä olen maailman valo. Joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valo.” Toivotan Sinulle ja läheisillesi Jumalan siunaamaa Vapahtajamme syntymäjuhlaa! Erkki Rouhiainen, rovasti, Mikkeli POHJOIS-SAVO Puijonkatu 39 A 17, 70100 Kuopio Puh. 017 261 1747, 0400 756 249 Pyhä yö Oli muuan Jooseppi Kirvesmies oli siellä missä me muutkin, jäi hältä vaimo ja kotilies, ja vieri viikot ja kuutkin. Hän harvoin kirjoitti Marjalleen ja harvoin kirjeitä saikin, mut jouluaaton kun ehtooseen tuli säästi joukkomme harvenneen, niin kuulla saimme me kaikin: On poika syntynyt Joosepille ja Marjatalle, ja Marjatalle! Se syntyi mustimman orren alle, on tuskin peitettä sille. Me kaikki hengessä polvistuimme ja lapsen vierelle kumarruimme ja siunauksen luimme. Ja monta paimenta parrakasta lumessa valvoi ja vartioi, ja vartioi sitä pientä lasta petojen saaliiksi joutumastamaa, taivas kiitosta soi. Ja Suomen korpien yllä hohti nyt tähti suurempi muita, ja me kaikki käännyimme sitä kohti, ja meidät kaikki se kotiin johti, se tähti suurempi muita. Näin Yrjö Jylhä kirjoittaa kokoelmassa Kiirastuli (1940). Joku saattaa kysyä mielessään, miksi tuollainen runo. Sitä minäkin kyselen. Mutta kun tiedämme ja muistamme, että tähän jouluun, talvisodan 80-vuotisen muiston jouluun, liittyy aivan erityistä historian siipien havinaa, tuosta runoista löytyy motiivi. Monilla on varmasti mielessä sota-ajan joulut, jolloin korsuissa ja kotirintamalla jouluevankeliumin sana lohdutti. ÄLKÄÄ PELÄTKÖ! Kuitenkin päällimmäisinä ovat lapsuuden joulut. Niihin liittyy jotain, mikä antaa elämänvoimaa vielä tänään. Jokaisella meillä on muistoissa myös niitä jouluja, jolloin meidän oli käytävä jouluumme tavalla tai toisella murheellisena, ristin tietä evankeliumin lupausten äärelle, omaan Galileaamme, seimelle asti. Kysyimme uskon ja epäuskon kysymyksiä. Kuuluuko evankeliumin ihana joulusanoma minullekin? Onko sana joulun lapsesta ihmeellisenä neuvonantajana ja rauhanruhtinaana minuakin varten? Kutsutaanko minuakin oikean seimen äärelle josta elämääni kumpuaa taivaallista rauhaa? Voinko minäkin löytää tien Betlehemiin, Vapahtajani luo? Kun kysyt näitä kysymyksiä, juuri Sinulle evankeliumi todistaa: Tule juuri sellaisena kuin olet Betlehemiin, Vapahtajasi luo. Sinulle on syntynyt Vapahtaja. Taivaallinen valo valaisee tänäkin jouluna tietämme paimenten tavoin Jeesuksen seimen äärelle, joulukirkkoon, todelliseen jouluriemuun. Veisaammehan tutussa jouluvirressä Syntist´ et hylkää armias. Vaikka tunnet itsesi kuinka heikoksi tai huonoksi tahansa, niin huono et voi olla, ettetkö Jumalan armon varassa voisi käydä jouluriemuun, Vapahtajasi ja Sovittajasi seimen ääreen ihmettelemään Jumalan rakkautta. Siellä saat kiittää, sillä Lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan. Jouluna kristillisyys on koetuksella. Silloin apua tarvitsevassa lähimmäisessämme kohtaamme Vapahtajamme kasvoista kasvoihin. Arjessamme nälkäinen voidaan ruokkia, janoinen juottaa ja alaston vaatettaa. Siinä on joulun Herra, joka tänäkin jouluna kärsii miljoonien sisartensa ja veljiensä kanssa. Tänäkin jouluna on niitä, joilla on tavalla tai toisella nälkä ja jano, jotka ovat alastomia, outoja, kodittomia, sairaina ja vankeudessa. Jeesus sanoo: ”Kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette tehneet minulle.” Te sotiemme veteraanisukupolvi tiedätte virren 30 sanoja lainatakseni, että Kiitävi aika vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unho- Pixhill.com Pohjois-Savo laan. Mutta silti Kirkasna aina sielujen laulun, taivainen sointu säilyy vaan. Tiedätte myös sen, miten veljes- ja sisarrakkaus on liittomme 80-vuotisen historian aikana tuonut myös jouluniloa: Veljeä ja sisarta ei jätetäl Joulun sanoma johtaa meidät aina ihmeen eteen. Maailman Vapahtaja Messias, josta profeetat jo ennustivat, syntyi ihmiseksi. Kedon köyhille paimenille tämä ilmoitus annettiin ensimmäiseksi: Teille on syntynyt Vapahtaja. Mekin saamme viestin Armontuojasta, Jeesuksesta Kristuksesta ja saamme kiittäen hiljentyä odottamaan ja valmistamaan sydäntämme vastaanottamaan Hänet omana Herranamme ja Vapahtajanamme. Toivotan Sinulle Sotainvalidien Veljesliiton Pohjois-Savon piirin ja omasta puolestani siunattua joulua seimen äärellä! Jussi Huttunen, piirin luottamuspappi

Pohjois-Karjala Piirit toimivat 33 POHJOIS-KARJALA Kirkkokatu 11, 80100 Joensuu Puh. 040 536 7537 Lieksan kirkkopäivässä saarnasi piispa Matti Sihvonen. Jumalan sanan äärellä Sotiemme veteraanien yhteistä, alueellista kirkkopäivää vietimme 5.10. Lieksan evankelisluterilaisessa kirkossa ja ortodoksisessa Profeetta Elian kirkossa. Aamu Joensuussa oli sateinen ja harmaa, mutta jumalanpalveluksen aikana kirkkoon alkoi virrata auringonsäteitä. Profeetta Elian kirkossa ortodoksisen liturgian toimitti rovasti Stefan Holm. Saimme kirkkopäiväämme kaksi todella vaikuttavaa puhujaa: Kuopion hiippakunnan emeritus piispa Matti Sihvosen sekä kenttäpiispa Pekka Särkiön. Saarnassaan piispa Sihvonen otti esille toivon: ”Herra ei muserra särkynyttä ruokoa eikä sammuta savuavaa kynttilää. Hän on lähelläsi tänään ja joka päivä viimeiseen hengenvetoosi asti.” Juhlapuheessaan kenttäpiispa Särkiö käsitteli maanpuolustustahtoa. ”Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa. Jos Herra ei Kaupunkia vartioi, turhaan vartija valvoo.” Psalmin sanat voidaan Särkiön mukaan tulkita kehotuksena maan rakentamiseen, jossa jokaisella sukupolvella on oma osansa. Kaupungin tervehdyksen toi kaupunginjohtaja Jarkko Määttänen ja Puolustusvoimien tervehdyksen aluetoimiston päällikkö evl Janne Myller. Piispa Jari Jolkkosen tervehdyksen luki rovasti Aune-Inkeri Keijonen. Opiskelija Henriikka Kokkonen esitti nuoren aikuisen sanan ja veteraanin tervehdyksen toi professori, sotainvalidi Veijo Saloheimo. Parhaimmat kiitoksemme kaikille osallistujille ja teille, jotka olitte mukana kirkkojuhlamme järjestelyissä ja esiintymässä. Lämmin kiitos Lieksan seurakunnille sekä Lieksan kaupungille hyvästä yhteistyöstä sekä kaupungille tarjoiluista ja muusta käytännön avusta. Tekstit: Tuulikki Leinonen Kuvat: Kalevi Lohiranto Päiväjuhlassa juhlapuheen piti kenttäpiispa Pekka Särkiö. Professori, sotainvalidi Veijo Saloheimo esitti veteraanin tervehdyksen. Pohjois-Karjalan piiri kiittää Piiri kiittää lämpimästi kaikki lahjoittajia, tukijoitaan, yhteistyökumppaneitaan ja yksittäisiä henkilöitä siitä merkittävästä avusta ja tuesta, jota olemme saaneet sotainvalidien, heidän puolisoidensa ja leskiensä toimintakyvyn ylläpitämiseen, kotona selviytymisen tukemiseen, kuntoutukseen ja virkistykseen. Kiitoksemme kaikille luottamusmiehille hyvästä ja rakentavasta yhteistyöstä. Toivotamme teille ja jäsenistöllemme rauhallista joulua ja siunauksellista uutta vuotta itsenäisessä isänmaassamme, jonka olemme saaneet hoidettavaksemme veteraanisukupolvelta. puheenjohtaja Ahti Karttunen I varapuheenjohtaja Mauri Timonen II varapuheenjohtaja Kari Kalinen toiminnanjohtaja Tuulikki Leinonen Pieni liekki – suuri valo Joulukuussa syttyvät jälleen itsenäisyyspäivän ja joulun kynttilät. Niiden liekki voi olla pieni ja vaatimaton, mutta niiden sanoma on häikäisevän suuri. Piirissä jaettiin huomionosoituksia. Marskin Sotainvalidirahaston tun­ nustuspalkinto: Antti Laatikainen / Ilomantsi. Kultainen ansiomerkki: Taimi Pehkonen /Lieksa, Kalevi Lohiranto /Joensuu, Mauri Hyvärinen / Joensuu, Matti Karvinen / Ilomantsi, Harri Hentunen / Joensuu ja Risto Alanko / Juuka. Suuri ansiomerkki: Matti Hara / Lieksa, Juho Pehkonen / Lieksa ja Pertti Eskelinen / Lieksa. Sotainvalidien ansioristi: Kari Kalinen / Outokumpu ja Pertti Vainionpää / Joensuu. Sotainvali­ dien Veljesliiton pienoislippu vapaudenristin tunnuksella ja nauhalla Tuulikki Leinonen /Joensuu. Vapaus on yksi tärkeimmistä ja kalleimmista elämän arvoista. Sen laajuutta ja merkitystä on vaikea käsittää silloin, kun saa nauttia vapauden suomista oikeuksista ja elää vapauden ilmapiirissä. Vapauden sisältö ja merkitys kirkastuvat usein vasta vapauden ollessa uhattuna tai menetettynä, tai verrattaessa vapautta vaikkapa alistamisen, nöyryyttämisen tai sorron olosuhteisiin. Kaikkialla ja kaikkina aikoina alistettu ihminen on unelmoinut vapaudesta ja itsenäisyydestä. Leimallista vapaudelle ja itsenäisyydelle on, että ne on yleensä jollakin tavoin ansaittava, luotava tai rakennettava. Vapaus voikin syntyä ja kasvaa vain luottamuksen ja toisen ihmisen kunnioittamisen ilmapiirissä. Kun ajattelemme itsenäistä Suomeamme, tiedämme, kuinka vapautemme ja itsenäisyytemme toteutumiseen on liittynyt myös epäitsekkyys ja uhrimieli. Hyvien vuosien saatossa ja aikojen muuttuessa yhteisvastuu ja uhrimieli eivät välttämättä olekaan itsestään selviä arvoja. Itsenäisyyden ja vapauden olemukseen kuuluvat yhteisöllinen ja vastuullinen elämänasenne. Oikeastaan kyky kantaa vastuuta ilmentää samalla myös vastuun ja vapauden keskinäistä suhdetta: mitä enemmän vapautta, sitä enemmän myös vastuuta. Ilman vastuullisuutta, oikeudenmukaisuutta ja lähimmäisenrakkautta vapauskin voi muuttua itsekkyydeksi, mielivallaksi tai toisen alistamiseksi. Valtiollisesta vapaudesta puhuttaessa käytetään joskus iskulausetta ”itsenäisyys on turvattava joka päivä”. Sillä tarkoitetaan, että jokaisella sukupolvella on vuo- rollaan oma vastuunsa ja tehtävänsä itsenäisyyden rakentamisessa. Muuttunut maailma tuo tähän tehtävään aikaisempaan verrattuna uusia sisältöjä ja haasteita. Myös niihin olisi kyettävä nopeasti ja joustavasti reagoimaan ja vastaamaan. Vastuunkantajilta vaaditaan näin ollen vahvaa päämäärätietoisuutta, mutta samalla myös laaja-alaista osaamista tässä yhäti kansainvälistyvämmässä maailmassa. Itsenäisyyskynttilän liekki ei siis saisi hetkeksikään himmetä. On vaikea kuvitella, millainen oma elämämme tai maailmamme olisi, jos Vapahtaja ei olisi syntynyt. Millaiset kahleet meitä sitoisivat ilman armollista Jumalaa? Myös joulun sanomaan kuuluu vapaus, kuitenkin ehkä toisin painotuksin ja merkityksin kuin itsenäisyyspäivään. Joulun sanoman keskiössä on Vapahtaja, joka armahtaa ja päästää kaikista pahan vallan siteistä. Joulu liittää vapauden piriin myös ihmisen sisimmän, sydämen, omantunnon. Ilman joulun tuomaa valoa kyselisimme yhä edelleen, mitä olisivat armo, anteeksiantamus, hyvyys ja pyyteetön lähimmäisenrakkaus. Kunpa joulukynttilän liekki voisi valaista koko tätä kylmää, pimeää maailmaa! Piirin luottamuspappi, rovasti Heikki Holkeri

Piirit toimivat Keski-Pohjanmaa Lotan muistoja menneistä ajoista KESKI-POHJANMAA Kitinkuja 2, 69100 Kannus Puh. 044 304 2669 Teksti on lyhennelmä Elsa Mäkelän Keski-Pohjanmaan piirin kesäjuhlassa pitämästä puheesta Kuulumisia Keski-Pohjanmaalta Hentoinen lumipeitto ja pieni pakkanen tätä kirjoittaessa tuovat joulun jo mieleen. Ihmetellä saa, mihin se aika kiiruhtaa. Uutta olen oppinut ja huomannut jälleen kerran, että ihania ihmisiä on joka puolella. Tukea, tietoa ja ohjeita sekä ymmärrystä olen saanut, kun olen uusissa saappaissa opetellut kulkemaan. Kiitos siitä teille kaikille, ja oppiminen jatkuu. Ilman ihania tukihenkilöitä maakunnassa olisin hukassa, erityiskiitokset teille. Vuosikokouksessa valittiin veljespappina jatkamaan Heikki Niemelä, joka syksyllä ilmoitti, että jää eläkkeelle ja muuttaa muualle, joten hän ei voi enää jatkaa kanssamme. Kannuksen seurakunnan kappalainen Kai Juvila lupautui veljespapiksemme ja hän olikin jo kesäjuhlassamme. Lämmin kiitos Heikille vielä kerran arvokkaasta työstäsi sekä lämpimästi tervetuloa joukkoomme, Kai. Veljesliitto täyttää ensi kesänä 80 vuotta, jota tulemme myös paikallisesti juhlistamaan Veljesliiton tuella ja Kitinkannuksen voimin Kitinkannuksessa sotainvalidipäivänä 18.8. Piirihallitukseen on kuulunut jo vuosia perinneyhdistyksen jäseniä ja näin tieto menneestä sekä tulevasta siirtyy luontevasti. Perinneyhdistyksen jäsenet ovat olleet mukana järjestöjen tapaamisissa. Siirretään perinnetietoutta tuleville sukupolville tässä piirisivullakin tekstin muodossa, kun julkaisemme otteita sotainvalidin, lotta Elsa Mäkelän kesäjuhlassamme pitämästä puheesta. Neuvontapalvelun palveluneuvojana sekä osa-aikaisena toiminnanjohtajan olen käytettävissänne edelleen samoilla yhteystiedoilla arkisin klo 8–16. Olen lomalla 2.-7.12.2019, 2.–3.1.2020 sekä 24.–29.2.2020. Maija Paasila Meidän velvollisuutemme on kykyjemme mukaan kertoa vaikeistakin ajoista, jälleenrakentamisesta, historiakulttuuristamme totuudenmukaisesti tuleville maamme kehittäjille ja hallitsijoille, vapaan maan perijöille. Me luotamme tulevaan. Sota on hirvittävä ilmiö. Toiset rakentavat, toiset tuhoavat. Olen sota-ajan kasvatti, 20 %:n sotainvalidi. Olin sota-alueella lotta-toimissa pikkulottana, isojen lottien apuna. Silloinen jalkavammani alkaa vaivata. Ei se jalka niinkään, mutta henkisen paineen vaietut asiat ovat suuri rasitus jokapäiväisenä yksinäisen elämässä. Silloisista ei mielellään puhuttu. Nyt saa ja pitäisi keskustella, se huojentaisi. Olin töissä Suojärven rautatieasemalla jatkosodan aikana. Siellä oli tyttöjä ja poikia monissa puuhissa, n. 13–16-vuotiaita. Yöllä tuli pitkiä junia. Tavaravaunuissa oli rintamalta tuotuja lomalaisia ja haavoittuneita sotilaita, ruokittiin ja hoidettiin. Ne veriset kääreet, tulehtuneet haavat, tuskaiset valitukset ja kuolevan miehen katse. Vaikea muistella. Päivällä saimme olla apuna keittiössä. Jos nyt joutuisin sellaisiin tehtäviin, en varmaan pystyisi, mutta silloin 13-vuotias lapsi oli rohkea sekä kuuliainen. Talvisodan sytyttyä olimme joulukuusta helmikuuhun kotona motissa. Puna-armeijan sotilaita majoitettiin koteihimme, kaikki sujui hyvin. Helmikuussa tuli käsky: kahdessa tunnissa koota vähän tarpeellista ja ruokavaraa. Sitten kuorma-autojen lavoille 40 asteen pakkasessa. Matkaa tehtiin kaksi vuorokautta. Yövyttiin kouluilla, saimme myös ruokaa. Meidät sijoitettiin parakkitaloihin. Karjala menetettiin, mutta sen väki huolittiin koti-Suomeen vaikkeivat päättäjät olisi halunneet ottaa kodittomia vastaan. Meidät luovutettiin venäläisistä junavaunuista Värtsilässä Suo- meen. Hongistossa pitkät pöydät täynnä tarjottavaa. Taustalla soi musiikki, Sibeliuksen Finlandiakin kuului. Sen jälkeen en voi sitä kuunnella ilman kyyneliä. Karanteenin jälkeen evakkoon Pohjanmaalle, Isokyröön ja sitten Virroille. Sieltä kotiin Karjalaan. Koti oli ehjä, siivousta, korjailua, kaikille riitti työtä. Kaikki alkoi olla kunnossa. Saatiin hyvä sato, karjaa lisättiin. Taas evakkoon. Juhannusviikko, omaisuuden pakkaaminen ja perheistä ajajat kuljettajiksi, olin yksi heistä. Matkaa kertyi n. 600 km, 30 päivää, meistä pidettiin hyvä huolta matkan varrella. Perheet löytyivät. Evakkoaika oli raskas ja nöyryyttävä, mutta olen kiitollinen menneestä ja tulevasta toiveikas. Saan asua ihanassa, vapaassa maassa. Sain kouluttautua ja toimia eläkkeelle asti mieliammatissani lasten parissa perheeni tukemana. Rohkenen kertoa tuleville maam­ me hoivaajille toiveeni: rakastava ja rehellinen, totuudenmukainen työ tuo turvaa kaikille. Tämän päivän lapsemme ovat maamme kruununjalokivi, jota tulee kohdella sen arvon mukaisesti. Maamme tulevaisuudelle on tärkeää, että nouseva pysyy terveenä joka suhteessa. Muistamme sotainvalidi Erkki Laasanen *28.5.1925 † 3.9.2019 Erkki Laasanen haavoittui 8.10.944 Ranuan Ylimaalla. Kirjassa Kohtalon vuodet Vetelissä Erkki on kirjoittanut selviytyneensä elämään jatkuva särky kädessään ja painajaisunet seuranaan. Hänen haitta-asteensa oli ensin 25, mutta vamma paheni ja haitta-aste nousi 50 prosenttiin. Vuonna 1925 syntyneenä Erkki oli osan sota-ajasta vielä kotirintamalla. Urheilijana, erityisesti hiihtäjänä, hän jatkosodan alkuvuosinakin hiihteli paljon ja muutti harrastuksensa hyötyliikunnaksi metsästäen riistalintuja, joita oli runsaasti. Sodan jälkeen näytti ilmeiseltä, että hiihtäjän ura oli ohi, mutta sisu oli tallella. Hiihtoharrastus alkoi kuntoutumisen myötä yhdellä sauvalla. Kunnon ja terveyden kohennuttua hän lisäsi harjoittelua saavuttaen hiihdossa valtakunnan huipputason. Erkki Laasanen opiskeli metsäteknikoksi ja meni töihin Laasasen Suksitehtaalle. Hiihtoharrastus jatkui työn ohessa muuttuen vuosien mittaan erilaisiksi urheilun johtotehtäviksi. Erkki sai hoidettavakseen myös lukuisia luottamustoimia. Kotipitäjästä löytyneen Annin kanssa hän avioitui vuonna 1954 ja heille syntyi neljä lasta. Erkki toimi Vetelin sotainvalidiosaston puheenjohtajana sekä Keski-Pohjanmaan Sotainvalidipiirin puheenjohtajana ja kuului Veljesliiton liittovaltuustoon. Erkki oli Keski-Pohjanmaan sotainvalidipiirin hallituksen kunniapuheenjohtaja sekä kuului Sotainvalidien Veljesliiton kunniakerhoon. Teksti pohjautuu Eino Viitalan kirjoittamaan Vetelin osaston 60-vuotishistoriikkiin. Pixhill.com 34 Erittäin hyyvää itsenäisyyspäivää sekä lämmintä joulun odotusta ja uutta vuotta!a

Pohjois-Pohjanmaa POHJOIS-POHJANMAA Uusikatu 58 B 16, 90100 Oulu Puh. 045 182 4484/ 044 479 4797 Veteraanien kirkko­ päivä Muhoksella Sotiemme veteraanien PohjoisPohjanmaan kirkkopäivää vietettiin sunnuntaina 8.9. Muhoksella sanallisen tunnuksen ”Minun isänmaani” alla. Kauniiseen, vuonna 1634 valmistuneeseen kirkkoon kokoontui veteraaneja ja veteraanihenkistä väkeä lähes 400 henkilöä. Messun toimitti kirkkoherra Jouni Heikkinen. Emerituspiispa Samuel Salmi toi saarnassaan koskettavasti esille veteraanien traumautumisen sodasta saatujen sielun haavojen myötä. Messun päätyttyä vietiin lippuvartion johdolla havuseppeleet sanka- rihaudoille ja Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille. Yläkoululla nautitun lounaan jälkeen kirkkopäiväväki kokoontui päiväjuhlaan Tähti-areenalle. Juhla alkoi upeasti Uuden puhallinorkesterin ja Reserviläiskuoron esittämällä Finlandia-hymnillä. Avaussanat lausui päätoimikunnan puheenjohtaja kunnallisneuvos Onni Toljamo todeten lopuksi: ”Jokaisen juhlaan osallistujan läsnäolo on osoitus arvostuksesta veteraanisukupolven työtä kohtaan.” Musiikkipitoisen ohjelman lomassa juhlapuheen piti tuomiorovasti Satu Saarinen. Hän toi esille puheessaan muun muassa, että sodan käynyt sukupolvi halusi maksaa sotakorvaukset, jälleenrakentaa poltetut kaupungit, asuttaa evakot sekä nousta ja tehdä maailmasta parempi. Puolustusvoimain tervehdyksen esitti eversti Jarmo Keskinen, kunnan tervehdyksen valtuuston puheenjohtaja Eija Jurvanen sekä nuorten tervehdyksen Eevert Kyllönen ja Matilda Härkönen. Nuoret päättivät sanomansa seuraavasti: ”Itsenäisyys on meille arvo- Veteraanien kirkkopäivän 8.9. vieraina vas. Onni Toljamo ja vieressä Jorma Salkosalo. Piirit toimivat 35 Lippuvartio ja seppelpartiot lähdössä sankarihaudoille ja Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille. kas asia, ja päällimmäinen siitä mieleen tuleva asia on kiitollisuus.” Puhallinorkesterin ja Reserviläiskuoron esittämän Veteraanin iltahuudon ja yhdessä lauletun Suomalainen rukous -virren jälkeen rovasti Erkki Piri esitti päätössanat ja loppurukouksen. Arvokkaan, antoisan sekä kos- kettavan juhlan päätteeksi 8-vuotias laulajapoika Anton Häkkinen kajautti kirkkaalla äänellä Synnyinmaan laulun. Säestäjänä toimi kanttori Ossi Kajava. Teksti: Pertti Marttinen, järjestelytoimikunnan jäsen Kuvat: Eeva Vikström Suomen vanhimman käytössä olevan puukirkon penkit täyttyivät ristikansasta. Kuva: Pertti Marttinen Onnittelemme Sotainvalidi Reino Pellikainen 95 vuotta. Parhaimmat onnittelut Sulo Lehdolle. Pixhill.com Sotainvalidien Veljesliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry toivottaa kaikille jäsenillemme, tukihenkilöillemme ja yhteistyötahoillemme hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

36 Piirit toimivat Kainuu KAINUU Seminaarinkatu 5, 87100 Kajaani Puh. 08 622 485 Sotiemme veteraanit olivat maanpuolustusjuhlan kunniavieraita. Kuvassa 96-vuotias veteraani Matti Väisänen (vas.) Puolangalta, 93-vuotias sota­ invalidi Pentti Mattila Kajaanista, 95-vuotias sotainvalidi Aarne Pulkkinen ja 94-vuotias veteraani Oiva Korhonen Kuhmosta. Alueellinen kirkkopäivä ja maanpuolustusjuhla Paltamossa vietettiin perjantaina 20. syyskuuta toista kertaa yhdistettyä Kainuun veteraanien alueellista kirkkopäivää ja Kainuun maanpuolustusjuhlaa. Tilaisuus alkoi jumalanpalveluksella ja seppeleenlaskulla kirkon pihapiirissä olevalla sankarihautausmaalla. Pääjuhla vietettiin Korpitien koululla, jonka oppilaat myös osallistuivat juhlaan. Ennen juhlaa koululaisetkin tutustuivat koulun pihalla esillä olleeseen Kainuun prikaatin kalustonäyttelyyn. ”Emme saa unohtaa ketään heistä, jotka sota-aikana olivat vaalimassa itsenäisyyttämme”, totesi juhlan avannut Paltamon kunnanjohtaja Pasi Ahoniemi. Hänen mukaansa sodan ja jälleenrakennusajan henkistä perintöä, kansallista yhteisvastuun henkeä tarvitaan nyt kipeämmin kuin ehkä koskaan. Kainuun prikaatin apulaiskomentaja eversti Jarmo Keskinen iloitsi, että maanpuolustustahtoa riittää. Asevelvolliset kokevat palveluksensa mielekkäänä ja maanpuolustustahto täälläkin siirtyy sukupolvelta toiselle. Juhlapuheessa eversti Jarmo Keskinen kertoi Puolustusvoimien materiaalihankintojen olevan tärkeitä, mutta korosti silti enemmän suomalaisen asevelvollisuuden ja sen muodostaman maanpuolustustahdon merkitystä. ”Se on välttämätöntä, jotta voimme puolustaa koko Suomea”, sanoi Keskinen. Asevelvollisuus myös kytkee eri alojen toimijat yhteen, tuottaa osaamista, sosiaalistaa ja ehkäisee syrjäytymistä. Keskisen mukaan suomalaisilla on täysi syy hyvään kansalliseen itsetuntoon monilla muillakin mittareilla. Suomalaisilla on taustasta riippumatta yhtäläiset mahdollisuudet kouluttautua ja Suomi on myös arvioitu maailman onnellisimmaksi kansaksi. Hyvinvointiyhteiskuntaa olisi helppo pitää itsestäänselvyytenä, mutta nykytilanteella on hintansa, muistutti Keskinen. Näin hän viittasi sodissa Rovasti Aila Kemppainen piti hartauden. Kajaanin rintamaveteraanien puheenjohtaja Mauri Ollitervo ja sihteeri Reijo Malinen luovuttivat rintama­ veteraanien standaarin sotainvalidi Pentti Mattilalle. Lippulinna poistuu seppeleenlaskusta Kajaanin mieslaula­ jat viritti juhlavieraat joulun tunnelmaan tuttujen joululaulujen avulla. suomalaisten antamaan uhriin sekä sotien jälkeen tehtyyn jäleenrakennukseen, joka ei olisi onnistunut ilman yhteishenkeä. Juha Huttunen Sotainvalidien ja veteraanien yhteinen joulujuhla Marraskuussa Kajaanissa vietettiin sotainvalidien, sotaveteraanien ja rintamaveteraanien yhteistä joulujuhlaa. Juhlaan oli ilmoittautunut vieraita Kajaanista, Sotkamosta ja Ristijärveltä. Tilaisuuden avasi Rintamaveteraanien Kainuun piirin puheenjohtaja Veikko Rusanen ja toivotti kaikki tervetulleiksi yhteiseen juhlaan. Hartauden piti rovasti Aila Kemppainen, joka kertoi äitinisänsä kautta jo kotona oppineensa, että itsenäisen Suomen saavuttami- seksi tehtiin paljon työtä. Ne miehet ja naiset, jotka tätä toteuttivat, eivät kyselleet oman edun perään vaan tekivät sen, minkä kokivat olevan heidän velvollisuutensa. Sodissa kaatuneet ja veteraanisukupolvi ovat omalla esimerkillään meille muistutus siitä, mitä oman maan ja toisten ihmisten puolustaminen voi olla. Heillä oli vahva halu elää ja olla rauhassa. Se loi mahdollisuudet myös sille, että täällä heikoinkin saisi olla heikko ja osa tätä yhteiskuntaa. Kaveria ei jätetty. Eikä ylipäätään haluttu ketään jättää selviytymään yksin. Kemppainen muistutti, että sydämen usko ja luottamus hyvän Jumalan huolenpitoon on joulun lahjoista parhain. Neuvontapalvelu opastaa sotainvalideja, heidän puolisoitaan ja leskiään sekä omaisiaan esimerkiksi tarvittavien palveluiden, avustusten ja kuntoutuksen hakemisessa. Neuvontapalvelu auttaa jäseniä ja heidän läheisiään puhelimitse, kotikäynneillä, Kajaanin toimistolla ja Hyvinvointi Sammossa Kuhmossa. Neuvontapalvelua Kainuussa ja Vaalassa tekevät: toiminnanjohtaja Juha Huttunen p. 050 372 5417 Veljeskoti Hyvinvointi Sammon palveluneuvoja Leena Uhlbäck p. 0400 593 120. Rauhallista joulua! Juha Huttunen Juha Huttunen toiminnanjohtaja Neuvontapalvelu Toimisto palvelee Kainuun piirin toimisto palvelee järjestöasioissa numeroissa 08 622 485 ja 050 372 5417.

Lappi Piirit toimivat 37 LAPPI Pitkäkatu 7, 95400 Tornio Puh. 040 548 2086 Huomionosoituksia Lapin piirissä Lapin piirihallitus kokoontui syksyn kokoukseen 2.10. Rovaniemen Someroharjulle. Kokouksessa käytiin läpi mm. piirin taloustilannetta ja päätettiin tarpeettoman irtaimiston poistosta. Kokouksen jälkeen jaettiin huomionosoituksia ansioituneille. Puheenjohtaja Jouko Lahdenperällä ja Lapin aluetoimiston päällikkö everstiluutnantti Arto Vaaralalla oli mieluinen tehtävä luovuttaa liiton ylin huomionosoitus eli Pienoislippu vapaudenristin nauhoin ja tunnuksin sotainvalidi Uuno Ylihannulle. Ansioristi luovutettiin sotainvalidi Kalle Sukuvaaralle. Kultaisen ansiomerkin sai Lapin kuntoutuksen palveluneuvoja Merja Turunen. Lottien puvut kuntoon Pelkosenniemen lotat olivat muotitietoisia 1930-luvulla. Kuvissa opettaja, lotta Alina Tervo valvoo lottapuvun mittausta. Sääntöjen mukaan helman piti olla 25 cm maasta ja vyötärön ympärysmitan yhdenmukainen. Näin lottapuvun helmat ovat samanmittaiset ja lottarivistä tulee edustuskelpoinen. Matti Hulkko Kuvassa Arto Vaarala sekä huomionosoitusten saajat Merja Turunen, Kalle Sukuvaara, Uuno Ylihannu sekä piirihallituksen jäsenet. Hyvää itsenäisyyspäivää ja rauhaisaa joulunaikaa kaikille Lapin piirin jäsenille ja yhteistyötahoille! Jouko Lahdenperä ja Anu Vasama Tornion maihin­ noususta 75 vuotta Lapin sodan käynnistäneestä Röyttän maihinnoususta tuli kuluneeksi 75 vuotta 1.10. Tornion Sotainvalidien ja Rintamaveteraanien edustajat kävivät laskemassa kukkaseppeleen Röyttän maihinnousun muistomerkille. Betonipylvään laatassa lukee: Tornion maihinnousun tulo­ satama syksyllä 1944. Röyttän maihinnousun muisto­ merkillä kävivät luottamuspappi Raimo Kittilä (vas.), Tornion kirkkoherra vt. Mirja-Liisa Lindström, Anu Vasama, Raimo Rousu, Jouko Lahdenperä, Sotainvalidit Arvi Isonikkilä ja Viljo Malmström sekä lipunkantajana Raimo Aarni. Muistamme sotainvalidi Toivo Kaikkonen *24.6.1925 † 11.9.2019 Lottapuvun tuli olla sääntöjen mukainen ja näin lottarivi oli yhdenmukainen. Alina Tervo valvoo puvun mittausta. Saarenvireen päivätoiminnan miesten kanssa vietettiin kassin kastajaisia iloisissa merkeissä kakkukahvien kera. Kuvassa miehet omatekoisten kassien kanssa. Toivo Johannes Kaikkonen syntyi Ranualla juhannuksena 1925. Hän varttui turvallisessa, työntekoon ja hyviin elämäntapoihin opettavassa kodissaan. Maatilan työt tulivat tutuiksi jo lapsena. Lapsuus muuttui talvisodan sytyttyä 1939 Toivon ollessa 14-vuotias. Toivo toimi talvisodan alettua lähettinä Ranuan suojeluskunnan esikunnassa. Lähettinä hän näki, kuinka kovan hinnan Suomi joutui maksamaan itsenäisyydestään, kun hän näytti vainajia omaisille. Huhtikuussa 1943 hän meni asepalvelukseen Raaheen, josta Koikarin ja Luumäen kautta edelleen Vuosalmen taisteluihin kesällä 1944 kuuluisassa Laguksen joukoissa. Heinäkuun 11. aamulla tehdyssä vastaiskussa Toivo haavoittui kranaatin sirpaleista pahasti vasempaan jalkaan, mistä alkoi pitkä toipuminen. Täysin ennalleen hän ei toipunut koskaan, vaan kuntoutus jatkui koko loppuelämän. Sodan jälkeen Toivo jatkoi maanviljelijänä kotitilallaan. Hän avioitu Elsa Vähäkuopuksen kanssa 15.12.1948. Ahkeran ja kärsivällisen luonteensa avulla he kasvattivat 14 lastaan. Maanviljelijän työt Toivo jätti jäätyään eläkkeelle 1987. Eläkkeellä hänen mieluisia harrastuksiaan olivat kalastaminen ja marjastaminen puolisonsa kanssa. Sotainvalidien Veljesliiton toiminnassa Toivo oli mukana vuosina 1947–2007. Hän toimi eri tehtävissä kunta- ja piiritasolla. Hänellä oli myös useita eri luottamustehtäviä Ranuan kunnassa. Toivo Kaikkonen siunattiin haudan lepoon omaisten ja ystävien saattelemana 28.9.2019.

38 Piirit toimivat Rannikko-Pohjanmaa RANNIKKO-POHJANMAA Jeansborgintie 1 A, 66900 Uusikaarlepyy Puh. 050 382 5257 Puheenjohtajan tervehdys Hyvät toiminnastamme kiinnostuneet Sotainvalidi-lehden lukijat sekä kaikki Rannikko-Pohjanmaan piirin jäsenet: Piirin puheenjohtajana olen yrittänyt osallistua mahdollisimman moniin tilaisuuksiin, jotka tavalla tai toisella ovat koskettaneet jäsenkuntaamme. Usein on myös vaimoni Agneta ollut mukana. Hän on myös yksi piirimme tukijäsenistä. Surutilaisuuksia on luonnollisista syistä ollut aika usein. Seppeleenlaskut sankarihaudoille ovat olleet mieleenpainuvia. Tavat vaihtelevat paikkakunnittain. Olen pyrkinyt siihen, että kaatuneitten omaiset laskevat seppeleensä ensimmäisenä ja sotainvalidien ja sotaveteraanien yhteinen seppele seuraavaksi. Sotainvalidipäivän seppeleenlasku Mannerheimin haudalle oli minulle arvokas kunniatehtävä. Vuoteen on mahtunut myös paljon hauskoja ja mielenkiintoisia tapahtumia. Nils Sigg Närpiöstä ja Birger Ingves Kristiinankaupungista täyttivät tänä vuonna sata vuotta. Molemmat 100-vuotisjuhlat olivat hienosti järjestettyjä tilaisuuksia. Kiitos, että saimme olla mukana. Kesäjuhlat pidettiin Pietarsaaressa ensimmäisen kerran yhdessä alueen sotaveteraanien kanssa. Osallistujia oli enemmän kuin olimme uskaltaneet odottaa! Närpiössä Lindin kasvihuoneravintolassa nämä yhteiset kesäjuhlat ovat jo perinne ja sielläkin osallistujia oli runsaasti. Vaasan seudulla meillä on omia jäseniä vielä niin paljon, että pidimme oman kesäjuhlan edellisen vuoden tapaan Raippaluodossa. Juhlapaikalta on hieno näkymä Suomen suurimmalle sillalle. Tilaisuuksia on pyritty lyhentämään jättämällä juhlapuheet pois ja järjestämällä aikaa vapaaseen keskusteluun. Minulle itselleni on Sotainvalidien Veljesliiton liittovaltuuston varapuheenjohtajuus tuonut monta matkaa Helsinkiin. Matkat ovat aikaa vieviä, mutta olen mielestäni saanut hyvän kuvan liittomme toi- Seppeleenlasku sotainvalidien ja -veteraanien yhteisillä kirkkopäivillä Mustasaaren kirkossa 26.9. Seppeleen kantajina olivat Klas Sundholm ja Kristian Knip. minnasta ja tiedän, että sitä hoidetaan asiantuntemuksella. Rannikko-Pohjanmaan piiri on Sotainvalidien Veljesliiton piireistä vähävaraisin. Käytimme suurimman osan omaisuudestamme jo silloin, kun sotainvalideja oli keskuudessamme nykyistä huomattavasti enemmän. Olemme nyt kiitollisia liiton tuesta. Veteraanijärjestöjen yhteiset juhlat, seppeleet, kirkkopäivät ja keräykset ovat Rannikko-Pohjanmaalla ja ovat jo perinteisiä yhteistyömuotoja. Toivonkin perinneajan lähestyessä, että päädymme täällä yhteiseen, kaikkien järjestöjen kannattamaan yhden yhdistyksen perinnetyömalliin. Uudenkaarlepyyn sairaskoti ja sairaskoti Geritrim Kristiinankaupungissa ovat toiminnallemme hyvin tärkeitä. Kiitän laitosten johdolle ja henkilökunnalle erinomaisesta työstä jäsenkuntamme hyväksi. Kiitän myös piirimme toiminnanjohtaja Monika Julinia, eläkkeelle jäänyttä neuvontapalvelutyöntekijä Mona Stranbergia, Geritrmin uutta neuvontapalvelutyöntekijä Carola Lagerströmiä, veljespappi Tor-Erik Storea, piirihallitusta, tukijäseniämme sekä piirimme työn muita tukijoita pian päättyvästä vuodesta. Toivotan heille ja ennen kaikkea kaikille sotainvalideille, puolisoille ja sotainvalidien leskille rauhallista joulua ja terveyttä vuodelle 2020! Markku Ranta Rannikko-Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Toiminnanjohtajan joulutervehdys Vuosi 2019 loppuu, mutta vielä on joulujuhlia tulossa seuraavissa paikoissa: • Ravintola HEJM:issa Kalastuksen talossa Vaasassa 9.12 klo. 13 Lottakuoron jäsenet laulavat kirkkopäivällä Mustasaaren kirkossa. Kuoroa ohjasi Valtteri Tuomisto. Raimo Latvala luovutti Christer Bouchtilla olleen Oltermannin sauvan Vaasan sotaveteraanimuseon puheenjohtajalle Illkka Virtaselle syyskuussa. • Svenska Gårdenissa Pietarsaaressa veteraanien kanssa 14.12. klo. 13. • Ravintolassa Marina's Teerijärvellä 30.12. klo 13. • Ilmoittautumiset Monikalle puh. 050 382 5257 Kiitän hyvästä yhteistyöstä vuonna 2019 ja toivotan kaikille sotainvalideille, puolisoille ja leskille, piirihallituksen jäsenille, tukijäsenille, yhteistyökumppaneille ja meidän piirin molempien sairaskotien henkilökunnille oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2020! Monika Julin

39 Ihminen paikallaan Hehkuu sydämeni rinnassani, sisältään tulvii lämpöinen kiitokseni. Teille juuri rakas lähimmäiseni. Sulle vain voin ja luovutan kaikista halauksistani sen lujimman. Hymyni suon kauneimman, aidoimman. Sinisten silmieni iloisin tuike. Katseeni hellin, lempein kohtaa paljon nähneet, viisaat silmäsi. Ajatukseni juoksevat usein luoksesi. Minulla on elämä lahjoja täynnä.. Vapaus, koti, isänmaa, valkeat pilvet ja sinisin taivas pääni päällä. Kirkkaat järvet ja jylhät kalliot. Metsät ja suot asuvat sielussani syvällä. Suonissani isieni veri, voimat ja perinteet. Me teidän jälkeen.. Sukupolvi toisensa perään, aina vain ja uudelleen tähän tunteeseen herään. Suurimpaan rakkauteen, kiitollisuuteen, siihen ihmisyyteen, missä jokainen asuu. Kukin sellaisenaan, niin moneen  mukaan joutuu. Aika raksuttain eteenpäin jo kuluu. Hiekka tiimalasissaan valuu. Vuodet vierii, vaan mennyt unohdu koskaan ei, monen se hiljaa vei. Jokaiselle sodan polkuja kulkeneelle, arvokkaalle osalliselle, rakkaalle ja tärkeälle.. Meillä on sydän auki ikuiselle kiitollisuudelle.. Sillä johtuen teidän teoistanne ja ansiostanne.. Saan painaa välillä niin väsyneen pääni Suomi-äidin rinnalle, katsella valkeiden joutsenten uljasta lentoa yli pilvettömän taivaan. Nostaa ylpeydellä rintani ja riemuni  sinne korkeimmalle kaiuttaa. Antaa kotomaamme lempeiden tuulien liehuttaa meidän omaa, niin turvaisaa siniristilippua. Ilman veteraania, teitä, tärkeää sukupolvea, emme täällä näkisi kulkea, kun joutuisi jo pimeä. Paljon olisi hukassa, kansamme tarpoisi eksyksissä. Sulle siis armahin mies ja nainenkin kultaisin mä sylini avaan ja käsivarteni viel niin nuoret levitän. Sydämeni syvimmät tunnot näin annan ja oikein, oikein lujaa halaan. Näin valtavan, sanomattoman kiitollisena sua rutistan! Marianna Jämsä, Haapajärvi Iltahuuto -postikortit Ilahduta läheistäsi ja lähetä postikortilla pala Talvisodan historiaa. Osta Iltahuuto -postikorttipakkaus, joka sisältää 6 postikorttia R-kioskilta á 10 €. Tai tilaa netistä: www.suomenmoneta.fi/veteraani-tuotteet Samalla tuet sotiemme miehiä ja naisia, joita saamme kiittää vapaudestamme. “Ei kuulu mulle -ajattelun sijaan, mieti tilannetta Suomessa 80 vuotta sitten. Silloin kaikki, mitä tänään pidämme itsestäänselvyytenä, oli vähällä lakata olemasta. Siksi kehoitan nyt ojentamaan auttavan käden. Kuuluu myös sulle.” - Kyösti Mäkimattila

Elämän sana iStock/undefined undefined 40 Rauhan rakentaminen l Kirjoitan tätä artikkelia YK:n päivänä 24.10.2019. Päivää vietetään sen muistoksi, että YK-julistus astui voimaan tänä päivänä vuonna 1945 ja sitä on juhlittu aina vuodesta 1948 lähtien. YK:n kautta maailman valtiot ovat sitoutuneet tekemään työtä rauhan eteen. Vuonna 1948 oli jo kulunut muutama vuosi II maailmansodan loppumisesta. Veteraanimme ja silloinen sukupolvi rakensivat uudelleen maatamme ja loivat tulevaisuutta kansallemme. Luovutetuilta alueilta evakuoitujen oli asetuttava sodanjälkeiseen yhteiskuntaan. He olivat joutuneet jättämään taakseen kodit ja konnut. Kotiseutukaipaus eli voimakkaana. Uuteen elämään Kotiin palaavien veteraanien tehtävänä oli rakentaa uusi tulevaisuus. Sotainvalidit olivat hoidon ja uusiin olosuhteisiin tottumisen tarpeessa. Sodan jälkeen syntyi lukuisia lapsia. Puhumme suurista ikäluokista. Vanhempien tehtävänä oli huolehtia perheestään, usein puutteellisissa olosuhteissa. Kaikki joutuivat elämään suuria mullistuksia. Katse suunnattiin silti koko ajan eteenpäin. Maamme kansalaiset takasivat rauhan. Omasta kokemuksestaan veteraanit tiesivät, mitä sota on. Nyt oli aika rakentaa tulevaisuutta rauhanomaisesti. Jotkut veteraanit eivät halunneet puhua sodasta. Toiset ovat kertoneet kokemuksistaan esim. kouluissa. Näin nuoremmat sukupolvet ovat saaneet tutustua veteraanien usein kivuliaisiin elämyksiin. Kansalliset juhlapäi- vät, esim. kaatuneitten muistopäivä ja itsenäisyyspäivä muistuttavat vuosittain kansaamme kaikista niistä kärsimyksistä, joita ihmiset saivat osakseen sota-aikana. Veteraanit ovat jakaneet kokemaansa muille ja ovat siten antaneet nuoremmille rakennusaineksia jatkaa rauhan rakentamista. Lähetystyössä Senegalissa II maailmansodalla oli monia seuraamuksia. Maailmankartta piirrettiin uudelleen ja monet kansat saivat itsenäisyytensä. Vaimoni ja minä olemme työskennelleet lähetystyöntekijöinä sen kaltaisessa maassa. Senegal oli aikaisemmin Ranskan siirtomaa ja saavutti itsenäisyytensä vuonna 1960. Vuonna 1985 matkustimme ensimmäisen kerran Senegaliin. Vähitellen opimme tuntemaan kirkon jäsenet. Usein tapasimme vanhan miehen, joka oli ranskaksi sanottuna ”ancien combattant”, mikä tarkoittaa vanhaa taistelijaa. Hän oli II maailmansodan veteraani. Miten tämä oli mahdollista? Kun Ranska oli antautunut natsi-Saksalle, kenraali Charles de Gaulle muodosti vapaan Ranskan. Hän kokosi sotilaita, ranskalaisia ja Ranskan siirtomaiden sotilaita. De Gaulle johti sotatoimia Lontoosta. Senegalilainen ystävämme oli liittynyt vapaan Ranskan joukkoihin ja tuli näin taistelleeksi eri puolilla Afrikkaa. Ranskan valtio maksoi veteraanirahan entisille sotilailleen. Aina maksupäivänä tämä veteraani saapui kaupungin postitoimistoon nostamaan vähäisen rahasummansa. Uuden sukupolven haasteet Saimme todistaa uuden senegalilaisen sukupolven kasvua. He saivat käydä koulua ja osa sai ammatinkin. Senegal rakentaa tulevaisuutta varten. Yhteiskunnassa on monia haasteita: koulutus, terveydenhoito ja työllistyminen. Ihmiset puhuvat eri kieliä ja heillä on erilainen etninen tausta. Useimmat ovat muslimeja, toiset ovat kristittyjä. Sain osallistua nuorisoleirille, jolla rakennettiin rauhaa. Leirille osallistui kristittyjä ja musliminuoria. Tutustuakseen toisiinsa he osallistuivat esitelmä- ja esittelytilaisuuksiin. Yhdessä he työskentelivät puutarhassa ja oppivat tuntemaan toistensa taustoja, ajatuksia ja toivoa. Tämä oli erinomainen tilaisuus ennakkoluulojen hajottamiselle. Ystävyyssiteitä solmittiin ja he oppivat ymmärtämään toistensa elämää. Yhdessä nuoret rakensivat tulevaisuutta. Pois paremman toivossa Afrikassa rauhan rakentaminen vaatii panostusta monilla eri alueilla. Hyvin koulutetut nuoret, jotka eivät löydä töitä kotimaastaan, kaipaavat muualle – usein Eurooppaan. Nuoret alkoivat etsiä tietä ulkomaille. He maksoivat kalliitta matkalippuja yrittäessään päästä Eurooppaan. Pienet, toiveikkaista nuorista täyteenahdetut kalastusveneet suuntasivat Atlantille. Kukaan ei tiedä kuinka monta nuorta hukkui aaltoihin. Mutta toiset pääsivät perille. Uudessa maassa he kohtasivat isoja vaikeuksia.

Elämän sana Muistoista voimaa Nuorten äidit halusivat tehdä lopun vaarallisista matkoista. Naiset keksivät keinon. He alkoivat partioda rannoilla ja vähitellen meren yli suuntaavat matkat loppuivat. Silloin pakolaisvirrat etsivät uusia reittejä. Nuoret hakeutuvat erämaiden ja aavikon kautta Välimeren rannikoille. Epätoivoisesti he yrittävät saada paikan laivoista, jotka veisivät heidät meren yli Italiaan ja Espanjaan. Näin maailman silmien edessä tapahtuu aikamme yksi suuri murhenäytelmä. Paavi Franciskus on sanonut, ettei Välimerestä saa tehdä isoa hautausmaata. Siltojen rakentaminen Aikamme suuri haaste on siltojen rakentaminen yli maailmamme syvien kuilujen. Pakolaisvirrat lisääntyvät ja ilmastonmuutokset luovat uusia ennennäkemättömiä vaikeuksia. Näemme yhä selvemmin, että ihmiset ovat riippuvaisia toisistaan. Rinta rinnan saamme etsiä uusia rakennuspuita aikamme rauhan rakentamiseen. Veteraanien joukko harvenee. Yhä pienempi on niiden lukumäärä, jotka voivat kertoa nuorille sotarintaman henkilökohtaisista kokemuksista. Eri puolille maatamme syntyvillä perinneyhdistyksillä on tärkeä tehtävä: sotaajan aineiston kerääminen, yhdistäminen ja esille tuominen. Siten maamme historia voidaan tehdä eläväksi tuleville sukupolville. On aikamoinen haaste esitellä sodanajan aineistoa, niin että se koskettaa nuoria. Nuorten tulee ymmärtää mitä maallemme on historiassa tapahtunut. Historia tutuksi uusille sukupolville Tehtävässä on monia haasteita. Aineistoa pitäisi hyödyntää modernilla tavalla. Sanomamme esille tuomiseen meillä on käytössämme monia eri keinoja. Aineiston tulee olla käytettävissä myös kouluissa ja kirjastoissa ja kaikkialla, missä ihmisiä liikkuu. Asia koskettaa nuoria, kun he tajuavat, että kyseessä voi olla heidän isoisänsä isä tai muu sukulainen. Sodan tapahtumat vaikuttavat maahamme ja elämäämme yhä. Eräs kirjailija sanoi, että tarvitaan viisi sukupolvea, jotta kansa unohtaisi käydyn sodan. Tänä päivänä elämme nyt kolmatta ja neljättä sukupolvea. Samalla saamme olla kiitollisia siitä, että maamme on saanut elää pitkän rauhan ajan. Näin kansamme on voinut luoda hyvinvointia. Tämä antaa niinikään nyt kasvavalle sukupolvelle hyviä mahdollisuuksia katsoa tulevaisuuteen toivoen ja luottaen. Suomalainen yhteiskunta muuttuu koko ajan. Yhteydet muuhun maailmaan lisääntyvät jatkuvasti. Ihmiset hakeutuvat maahamme. Osa heistä pakenee sotaa ja onnettomuutta. Toiset saapuvat Suomeen tekemään töitä ja saamaan täällä elantonsa. Kaikki tämä muuttaa yhteiskuntaamme. Aikamme haaste on iso: nyt olisi rauhan rakentamisen aika! Tor-Erik Store, veljespappi, Vaasa ”Suurimman tunnustuksen ansaitsee oma kansamme, joka tyynenä ja yksimielisenä seisoo suojaamassa kotejamme ja isäimme perintöä kaikkineen, mitä siihen kuuluu. Sille suuruudelle on tehtävä kunniaa ja kiitettävä Jumalaa, että isänmaallamme on sellaiset vartijat. .. Kaikukoon tänä itsenäisyyspäivänämme kaikkialla maassamme entistä voimakkaampana tuttu, 400 vuotta vanha Lutherin virsi Jumala ompi linnamme.” Näin lausui itsenäisyyspäivän radiopuheessaan presidentti Kyösti Kallio 80 vuotta sitten. Talvisota oli alkanut viikkoa aiemmin. Maahamme kohdistunut hyökkäys oli itsenäisyyspäivänä edennyt Kannaksella pääpuolustuslinjallemme. Suomussalmella se lähestyi kirkonkylää. Maamme oli äärimmäisessä ahdingossa. Omat voimat eivät tuntuneet riittäviltä, vaikka sota oli saanut aikaan ainutlaatuisen yksimielisyyden. Siksi presidentti kutsui kansalaisia turvaamaan Jumalaan. Me nykysuomalaiset saamme juhlia itsenäisyyttämme syvässä rauhan tilassa. Maamme on lukuisilla mittareilla mitaten kansakuntien eturivissä. Se on maailman turvallisin ja kansamme onnellisin! Meillä on paljon kiitoksen aihetta. Kansamme yllä on ollut merkillinen siunaus. Onneksi se kerran tyynenä ja yksimielisenä seisoi suojaamassa kotejamme ja menneiden sukupolvien perintöä. Ilman sankarivainajiamme, sotainvalidejamme ja koko veteraani­ sukupolveamme tilanteemme olisi aivan toisenlainen. Raamatussa meitä neuvotaan katsomaan menneisyyteen ja ajattelemaan entisiä aikoja sekä kertomaan niistä. On sanottu, että kansakunta ilman historiaa on kuin ihminen ilman muistia. Erityisen tärkeää on kertoa niistä voimanlähteistä, joiden varassa olemme selvinneet. Niitä tarvitaan tänäkin aikana, sillä ulkonaisen menestyksen takana on paljon ahdistusta ja taisteluita. Kuten talvisodan päivinä, nytkin tarvitaan sitä, ettei ketään jätetä yksin, että kannamme vastuuta toisistamme. Ja kun omat voimat eivät riitä, me saamme tarttua Jumalan lupauksiin, jotka löydämme hänen sanastaan: ”Se sana seisoo vahvana, ne ei voi sitä kestää. Kun kanssamme on Jumala, ken meiltä voiton estää.” Muutaman viikon kuluttua tuosta presidentin puheesta maassamme vietettiin poikkeuksellista joulua. Monessa kodissa ikävöitiin rintamalla ollutta perheenjäsentä. Mutta niin koteihin kuin korsuihin kaikui sanoma Jumalan armosta Jeesuksessa Kristuksessa. Se oli valo, joka loisti kuoleman varjossa eläville. Siitä ei mikään – ei edes kuolema – voinut, eikä nytkään voi meitä erottaa. Jumalan armo kestää ikuisesti. Hannu Niskanen, kenttäpiispa emeritus Sana ”Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin. Meret pauhaavat ja kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä. Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme.” (Psalmi 46:1-4,12) 41

42 Översättning: Henry Byskata KRIGSINVALIDEN Organ för Krigsinvalidernas Brödraförbund 4 / 2019 Ledaren Med tillförsikt in i det nya årtiondet l Vi går in i 2020-talet. Krigsinvalidernas Brödraförbund är fortsättningsvis vid goda krafter och fortsätter aktivt med sin verksamhet sina medlemmar till fromma, d.v.s. för krigsinvaliderna, makorna och änkorna. Detta sker trots att förbundets verksamhet i olika prognoser uppskattades att avslutas senast fram till år 2010 eller rentav tidigare. Den organisation som grundades av krigsinvaliderna själva 18.8.1940 har alltid funnits till och kommer fortsättningsvis att finnas till för sina medlemmar. Den är verksam så länge som medlemmarna behöver den. Organisationen grundades för över 79 år sedan och då var grundläggarna unga män. Idag är medlemmarnas medelålder redan 95 år. Vi talar således när det gäller organisationen och i synnerhet dess medlemmar om verkligt aktningsvärda antal år. Brödraförbundet är en organisation, som till sin ålder med säkerhet uppvisar Finlands äldsta medlemskår. Det är för oss någonting värdefullt, men samtidigt någonting som också när det gäller verksamheten bör beaktas och hela tiden uppmärksammas. Detta kräver mycket av själva verksamheten, bl.a. att man anpassar sig till en situation som kontinuerligt förändras. Framgångar när det gäller intressebevakningen Man har kunnat förverkliga de stora förnyelser förbundet eftersträvat. Idag konstaterar vi detta med tillfredsställelse och vi är tacksamma till statsmakten för detta. Medlemmarnas vardag stöds av de serviceformer som man som ett resultat av förbundets aktiva, under många år fortsatta intressebevakningsarbete har kunnat uppnå att betjäna vår medlemskår. En hjälp för krigsinvaliderna är den olika slags service i hemmet, vilken möjliggör för dem att kunna bo hemma så länge som möjligt. Från detta års Makarehabiliteringen uppmärksammas Enligt vår bedömning kommer det vid årsskiftet att finnas kvar i livet ca 1 100 krigsinvalider. Makamedlemmarnas antal är ca 5 500. Förbundet fortsätter alltjämt sin verksamhet på alla sina uppgiftsområden: service, intressebevakning och brödrastöd. Tyngdpunkten inom intressebevakningen ligger nu på utvidgandet av makarehabiliteringen. Makorna har på många sätt varit aktiva vid den handikappade krigsinvalidens sida; de har gett dem stöd och burit sitt ansvar för att familjerna skulle kunna klara sig. Också makorna behöver stöd för att orka. En ledande tanke bakom alla beslut vi fattat är den att vi verkar och lever i tiden; att vi beaktar de förändringar som inträffar i medlemskåren men samtidigt med högaktning för det förgångna – och alltid krigsinvaliderna, makorna och änkorna till fromma. Tack för en storartad insats Det är en stor glädje för oss att den 6 december få fira Finlands 102-årssjälvständighetsdag. För detta vårt kära nordliga, självständiga fosterland får vi tacka er, värderade krigsinvalider och alla våra krigs veteraner, män och kvinnor, ni, krigets generation. Ni gjorde er uppoffrande insats och resultat av den får vi med tacksamhet njuta. Finland är ett gott land att leva i. Jag tackar på det varmaste också er alla, som på olika sätt har varit med i Krigsinvalidernas Brödraförbunds verksamhet under detta år. Ert arbete är verkligen viktigt. Det är ett arbete, som har en stor betydelse. Genom er egen verksamhet möjliggör ni att förutsättningarna för ett gott liv för krigsinvaliderna, makorna och änkorna blir verklighet. Jag tillönskar er alla en god självständighetsdag, en lyckosam jultid och god hälsa. l Brödraförbundets centralbyrå är stängd 23.-27.12. Tillgångarna används för medlemmarnas bästa Förbundet har förbundit sig till att hela dess egendom används för krigsinvalidernas bästa. Så har man också systematiskt gått till väga redan under flera års tid. I och med att krigsinvalidernas antal minskar är frågan ännu mera aktuell och det är skäl att handla skyndsamt. Därför har förbundet fattat beslutet att sälja resten av sina aktier d.v.s. 15 % av sitt aktieinnehav i Kaunialan Sairaala Oy till Vanda stad. På liknande sätt har vi gått till väga också när det gällde Kyyhkylä rehabiliteringssjukhus. Genom att gå in för dessa lösningar har förbundet förvissat sig om att de krigsinvalider som fått sin vård i dessa hus också i fortsättningen får högklassig vård i enlighet med Statskontorets kvalitetskrav. Detta gör vi inte avkall på och på olika sätt kommer vi för vår del att också förvissa oss om att vården förverkligas. Fridfull julhögtid och ett glädjefyllt kommande år! Pixhill.com Marja-Liisa Taipale, ordförande början blev också kontinuerlig eller intervallmässig anstaltsvård möjlig för krigsinvalider med procentmässigt låg grad av men, i fall av att deras hälsotillstånd så kräver. Det är ändå inte tillräckligt, att lagstiftningen möjliggör dessa för krigsinvaliderna så nödvändiga serviceformerna, utan det gäller att ständigt övervaka och säkra deras förverkligande, så att de också fungerar i praktiken. Detta är något som förbundets representanter såväl på lokal nivå som också på nationell nivå ständigt följer upp. Den senaste förnyelsen när det gäller veteranerna från våra krig kom till vår kännedom i medlet av november, när riksdagsgrupperna enhälligt fattade beslut om att veteranernas fronttillägg höjs i början av nästa år till 125 euro. Det är en kännbar förhöjning och den för med sig en lättnad man hoppats på för många veteraner som lever med små inkomster.

43 Juristen Riksdagen uppfyllde förbundens förhoppningar: fronttillägget stiger till 125 euro i månaden l Krigsinvalidernas Brödraförbunds representanter besökte tillsammans med ledningen för Krigsveteranförbundet och Frontveteranförbundet 8.10.2019 ledningen för riksdagsgrupperna. I anslutning till statens budgetförslag för år 2020 gällde förbundens gemensamma framställning att få en nivåförhöjning visavi frontmannatillägget. Riksdagsgrupperna lovade vid mötet att klarlägga möjligheterna att få med det behövliga anslaget i budgetpropositionen. I medlet av november publicerade Riksdagen uppgiften, att fronttillägget höjs till 125 euro i månaden, då det i nuläget uppgår till 50,19 euro. Förhöjningen träder i kraft på våren så snart som Folkpensionsanstalten får färdigställt de behövliga förändringarna i sina data- och utbetalningssystem. Förnyelsen är en hjälp, när det gäller de vård-, medicin- och resekostnader, som åläggs krigsinvaliderna och veteranerna att själva betala. Frontmannatillägget innebär inte skattningsbar inkomst och det påverkar inte heller negativt övriga pensioner. Rehabiliteringen av änkor och makor Som en viktig omständighet lyfte Brödraförbundets representanter också fram behovet att utöka skaran av de makor och änkor till krigsinvalider som är berättigade till rehabilitering. Det vore välgrundat, att man redan nästa år skulle på makor och änkor tillämpa samma krav på minst 30 % av graden av men, som man kräver när det gäller en krigsinvalid. Enligt Brödraförbundets uppskattning skulle anslaget om 2,5 miljoner euro för nästa år som föreslagits för makarehabiliteringen räcka till för förverkligandet av denna förnyelse. Förutsättningarna för att få komma till rehabilitering fastställs alltid för ett år i sänder. Förbundens representanter hördes också i november av riksdagens kommun- och hälsoutskott, varvid man förutom ovan nämnda frågor också fäste riksdagsledamöternas uppmärksamhet vid de kommunvisa skillnaderna gällande krigsinvalidernas och veteranernas serviceformer. Man påpekade också att transportservicen i detta nu är otillräcklig. Riksdagsgruppernas kontaktpersoner Riksdagsgrupperna har tillsatt följande kontaktpersoner, när det gäller krigsinvalidärenden: Socialdemokraternas riksdagsgrupp: Aki Lindén, Sannfinländarnas riksdagsgrupp: Ritva ”Kike” Elomaa, Samlingspartiets riksdagsgrupp: Sari Sarkomaa, Centerpartiets riksdagsgrupp: Pekka Aittakumpu, De grönas riksdagsgrupp: Noora Koponen, Vänsterförbundets riksdagsgrupp: Merja Kyllönen, Kristdemokraternas riksdagsgrupp: Sari Tanus. l Militärskadeersättningarna omfattas av en förhöjning på 1,2 % l Indexgranskningen i början av år 2020 höjer med 1,2 % de livräntor och servicepensioner som Statskontoret utbetalar i enlighet med militärskadelagen. En lika stor höjning omfattar också arbetspensionerna, eftersom justeringen av vardera grundar sig på arbetspensionsindexet. När man beräknar arbetspensionsindexet är andelen rörande löneförändringen 20 % och andelen gällande prisförhöjningar 80 %. Statskontoret verkställer indexförhöjningen automatiskt gällande de ersättningar som skall utbetalas månadsvis. Gällande mindre folkpensioner sker en förhöjning för dem, vilkas totalpension ligger lägre än 1200–1300 euro per månad. Denna förnyelse inverkar också förhöjande på det extra frontmannatillägget, vars omfattning är kopplad till folkpensionens storlek. Nästa år har man dessutom lovat att höja maximibeloppet på garantipensionen med 50 euro. Efter att så skett kan pensionen som högst utgå med ca 834 euro per månad. l Seppo Savolainen generalsekreterare Deltagarna i samlingen för representanter för veteranförbundens ledning och riksdagsgrupperna, räknat från vänster: Markku Honkasalo (Krigsinvalidernas Brödraförbund), Seppo Savolainen (Krigsinvalidernas Brödraförbund), Antti Simola (Frontveteranernas Förbund), Sari Tanus (Kristdemokraterna), Erkki Heikkinen (Krigsveteranförbundet), Marja-Liisa Taipale (Krigsinvalidernas Brödraförbund), Antti Kurvinen (Centerpartiet), Antti Lindtman (Socialdemokraterna), Matti Louekoski (Frontveteranernas Förbund), Jukka Kopra (Samlingspartiet), Jani Mäkelä (Sannfinländarna), Juho Kautto (Vänsterförbundet) och Kimmo Kiljunen (Socialdemokraterna). Vid tillfället saknades representanter för Svenska folkpartiet, Liike nyt och De gröna.

44 Distrikten är aktiva Ordförande för Korsholms kommunstyrelse Samuel Broman håller tal och sänder iväg kranspatrullen på krigsinvalidernas och -veteranernas gemensamma kyrkdag i Korsholms kyrka 26.09. Finlands fana bärs av Alf Burman, krigsinvalidernas fana bärs av Bjarne Friman och Jarl Silfver bär vetera­ nernas fana. KUST-ÖSTERBOTTEN Jeansborgsvägen 1 A, 66900 Nykarleby Tel. 050 382 5257 Bästa medlemmar i vårt distrikt och Ni andra som läser Krigsinvalidtidningen och är intresserade av vår verksamhet! Som ordförande för distriktet har jag försökt delta i så många evenemang som möjligt som på ett eller annat sätt har berört vår medlemskår. Ofta har också min hustru Agneta varit med. Hon är också stödmedlem i distriktet. Av naturliga orsaker har det ofta varit tillställningar med sorg. Kransnedläggningarna vid hjältegravarna har varit minnesvärda. Sederna varierar från en ort till en annan. Jag har strävat till att de stupades anhöriga lägger ned sin krans först och krigsinvalidernas och -veteranernas gemensamma krans därefter. En värdefull hedersuppgift för mig var kransnedläggningen vid Mannerheims grav på Krigsinvaliddagen. Året har också innehållit många trevliga och intressanta händelser. Nils Sigg från Närpes och Birger Ingves från Kristinestad fyllde under året 100 år. Båda 100 – års festerna var fint ordnade tillställningar. Tack för att vi fick vara med! I Jakobstad hölls för första gången sommarfest tillsammans med veteranerna. Deltagarna var flera än vad vi vågat vänta. I Linds kök i Närpes är dessa gemensamma sommarfester redan en tradition och också där samlades många deltagare. I Vasaområdet har vi ännu så många egna deltagare att vi, på samma sätt som ifjol, höll egen sommarfest i Replot på samma sätt som ifjol. Från festplatsen är det fin utsikt över Finlands största bro. Tillställningarna har vi försökt göra kortare genom att lämna bort festtalen och i stället ordna tid för fri diskussion. För min egen del så har viceordförandeskapet i fullmäktige för Krigsinvalidernas Brödraförbund fört med sig många resor till Helsingfors. Resorna är tidskrävande, men jag tycker att jag har fått en bra bild av vårt förbunds verksamhet och jag vet att förbundet sköts med sakkunskap. Kust-Österbottens distrikt är det distrikt inom Krigsinvalidernas Brödraförbund som har minst ekonomiska resurser. Vi använde största delen av vår förmögenhet redan då det bland oss fanns betydligt fler krigsinvalider än vad som finns nu. Vi är nu tacksamma för förbundets stöd. Veteranorganisationernas gemensamma fester, kransar, kyrkdagar och insamlingar är redan traditionella samarbetsformer i Kust-Österbotten. Då traditionstiden nu närmar sig önskar jag också, att vi här kommer fram till en gemensam traditionsarbetsmodell som alla organisationer understöder. Nykarleby sjukhem och sjukhemmet Geritrim i Kristinestad är mycket viktiga för vår verksamhet. Jag tackar ledningen och personalen vid sjukhemmen för det utomordentliga arbete som de gör för våra medlemmar. Jag tackar också distriktets verksamhetsledare Monika Julin, servicerådgivare Mona Strandberg som under året gått i pension, Geritrims nya servicerådgivare Carola Lagerström, brödrapräst Tor-Erik Store, distriktsstyrelsen, våra stödmedlemmar och andra som stöder vårt distrikt för det år som snart är till ända och tillönskar dem och framför allt alla krigsinvalider, makor och änkor Fridfull Jul och hälsa för året 2020. Markku Ranta Ordförande för Kust-Österbottens distrikt Hjältegravarna vid Lappfjärds kyrka Efter att hjältegravstenen vid Lappfjärds kyrka restaurerats inför Finlands 100 års jubileum initierade krigsänkebarnen, under ledning av Bernt Antfolk och Margot Wahl- berg, ett projekt om att restaurera, rikta och belyssätta hjältegravstenarna ( 75 st). Medel från en donation och en fond möjliggjorde krigsänkebarnens initiativ. Glädjande nog var också alla parter positivt inställda till projektet och dess genomförande. Projektet startade i maj och färdigställdes i juli 2019. Byggfix Ulf Österback sköte entreprenaden i samarbete med Gräv- och Lastservice C. Träskvik. Kurt Backlund fungerade som projektansvarig. Nu kan vi alla vara stolta och glada över de fina led-belysta och omskötta hjältegravarna vid Lappfjärds kyrka – de sprider samtidigt ljus i mörkret under det långa vinterhalvåret. Vi tackar alla som deltagit i och möjliggjort projektet! Tony Westerlund Samuel Bromans tal till kranspatrullen i Korsholms kyrka 26.09. Det är en stor ära för mig att här i Korsholms kyrka framföra Korsholms kommuns hälsning och få vara den som idag sänder iväg kranspatrullen med vår högaktning till hjältarna. Tack vare alla de veteraner som kämpade för Finland och hade viljan att försvara fosterlandet trots att ödet var osäkert, förblev vårt land självständigt och har kunnat blomstra till det föregångsland som vi är idag. Korsholm är evigt tacksamt. Det är bara för några dagar och 75 år sedan som fortsättningskriget tog slut och det är bara några dagar ifrån, 75 år sedan, som Lapplandskriget inleddes. Efter detta Finlands sista krig genomlevde landet och dess invånare en längre tid under svåra förhållanden med alldeles för lite uppskattning av de oerhörda insatser som gjordes för bevarandet av vårt lands självständighet. Med alla mått mätt byggdes landet upp igen och mycket mer därtill. Efter kalla krigets slut fick Finland på alla sätt en mer öppen självständighet och en stark roll i världen som lett oss till tidigare oanade ekonomiska och tekniska framsteg. Idag med en stark fas av globalisering och utveckling bakom oss så är vi igen inne i ett mer oroligt tidevarv och gamla starka band och allianser prövas. Det är vår stora förhoppning att vi inte igen behöver uppleva krig i vårt land. Min generation och yngre kan ha svårigheter att verkligen inse de uppoffringar som tidigare generationer och speciellt de krigstida generationerna fått genomleva.  Ni, ärade veteraner, oavsett bakgrund, oavsett krigstjänst eller tjänst på hemmafronten - hela er generation förenades och ni kämpade mot det okända trots att slutresultatet var osäkert. Vi är mycket tacksamma för det blåvita, fria och tvåspråkiga fosterlandet Finland. Kranspatrullens medlemmar! Verksamhetsledarens julhälsning År 2019 börjar vara till ända och det program vi har kvar inom distriktet är nu julfesterna, som firas enligt följande: • Restaurang HEJM i Fiskets hus i Vasa den 09.12. kl. 13. • Svenska gården i Jakobstad 14.12. kl. 13. • Restaurang Marina’s i Terjärv 30.12. kl. 13 • Anmälningar till Monika tel. 050 382 5257 Jag tackar för gott samarbete under år 2019 och tillönskar alla krigsinvalider, makor och änkor samt distriktsstyrelsens medlemmar, stödmedlemmar, samarbetspartners och personalen på de båda sjukhemmen i vårt distrikt en riktigt god jul och ett gott nytt år 2020! Monika Julin  

Distrikten är aktiva 45 NYLAND Banmästargatan 9 C, 00520 Helsingfors Tel. 09 4785 0225 Ordförandens julhälsning ner. Ni har ekonomiskt samt verksamhetsmässigt stött vårt distrikts krigsinvaliders och makamedlemmars välmående. Jag tackar också distriktsstyrelsen samt de kvinnor och män som varit med i avdelningarnas verksamhet för ett gott och konstruktivt samarbete. Jag tillönskar distriktets medlemmar med anhöriga, avdelningarnas stödande medlemmar samt alla trogna samarbetskumpaner Fridfull Julhögtid och ett framgångsrikt nytt år 2020. Jaakko Torppa Distriktsbyråns julhälsning Distriktsdagen firades 25.10. i Rii­ himäki. Dagen inleddes med kaffe och munkar, som Soldathemsbilen Lyyli bjöd på. Med guiders hjälp Pixhill.com Verksamhetsåret 2019 var ett jubileumsår för vårt distrikt, eftersom distriktets framgångsrika verksamhet på vårt område har varat i 75 år. Krigsinvalidernas Brödraförbunds Nylands distrikt rf:s 75-årsjubileum firades på Krigsinvaliddagen 18.8. i Tusby församlingscenter. Tidpunkten för festen inföll litet i förtid på Krigsinvaliddagen, eftersom distriktets konstituerande möte hölls i december 1944. Festdagens program var celebert och värdefullt och antalet deltagare glädjande rikligt. Krigsinvaliderna har under årtionden utfört ett värdefullt arbete i avdelningarna under devisen ”en broder lämnas inte i sticket”. Den starka brödraanda som krigsinvaliderna frammanade har kommit till synes årtiondena igenom såväl när det gäller distriktets som också avdelningarnas verksamhet. Krigsinvaliderna har genom sin verksamhet gett oss budskapet om att bära omsorg om våra närmaste och samtidigt gett oss ett exempel på hur det brödrastöd som visats ödeskamraterna bär och ger kraft att klara av också de svåraste skedena i livet. Det gångna verksamhetsåret har visat, att det brödrabudskap krigsinvaliderna överlämnat till oss lever med kraft i distriktets avdelningars och sektioners verksamhet. En betydande förändring sedd ur distriktets verksamhets synvinkel har varit det att arbetet med att avsluta avdelningarnas föreningsverksamhet har kommit till ett slut. I och med att detta år tar slut har redan nio avdelningar fattat beslut om att upplösas. Jag har med tillfredsställe kunnat lägga märke till att även om krigsinvalidavdelningens föreningsverksamhet på verksamhetsområdet tar slut, så fortsätter det service- och stödarbete som riktar sig till medlemskåren i samma utsträckning som tidigare. Distriktsstyrelsen har också gjort upp en plan för fortsättningen av distriktets verksamhet under flera år framöver. Jag riktar ett stort tack till er, bästa samarbetskumpa- Distriktsdagens diskussionsavsnitt hölls i församlings­ hemmet vid Riihimäki kyrkpark. bekantade vi oss med Finlands Jaktmuseum. Diskussionsavsnittet hölls i församlingshemmet i Riihimäki kyrkpark. Det var en ren glädje att träffa bekanta och utbyta nyheter. När det gäller avdelningarna i Nylands distrikt har redan avdelningarna i Träskändanejden och Mäntsälä fattat beslut om upplösning. Vid årsskiftet upplöses avdelningarna i Hangö och Loppis. Nio avdelningar fortsätter ännu sin verksamhet på distriktets område. Vi högaktar avdelningarnas egna beslut vad gäller upplösning, men det vore önskvärt att de röstberättigade medlemmarna fattar beslutet om upplösning, så att det inte föreligger något behov av ”tvångsupplösning”. Vi är tacksamma för att avdelningarnas stödande medlemmar aktivt deltar i medlemmarnas service- och stödverksamhet. Jag tackar alla de samfund och enskilda personer, försvarsmak- ten, krigsinvalidsystrar och -bröder, som genom sin egen verksamhet och genom sina donationer har medverkat till vårt distrikts och hela vår medlemskårs serviceverksamhet under det gångna året. Jag tackar också varmt distriktsstyrelsen, avdelningarnas och sektionernas manliga och kvinnliga funktionärer för ett gott samarbete. Jag tillönskar distriktets medlemskår med anhöriga, avdelningarnas och sektionernas stödande medlemmar, distriktsstyrelsen och stöd- och intressentgrupperna en god jul och ett gott nytt år: En fridfull juletid, ett gott år så nytt att börja! Vita drömmar och snöhöljd skrud, i hjärtat julestämning rar. Satu Jelkälä-Blomqvist, verksamhetsledare

46 Distrikten är aktiva Den just nu pågående adventstiden innebär att vi gör oss redo för julen. I synnerhet på landsbygden innebar veckorna före jul för många årtionden sedan en tid fylld med arbete. Också färdigställandet av julskinkan inleddes med att man slaktade den egna grisen; behandlingen av lutfisken innebar många arbetsskeden, städningen av hemmet var grundlig. De hemvävda mattorna rengjordes så att man trampade dem i snödrivan. Till de känslosammaste sysslorna hörde hämtande av julgranen ur egen skog. På samma gång kom man ihåg grannen, som bodde i den lilla stugan och inte hade någon egen skog att hämta granen ur. På detta sätt är det många känslor och minnen som hänför sig till julen. Julen innebär ett slags riktmärke för oss på vår livsväg. I synnerhet äldre människor, bland dem krigsinvaliderna, som ju är över 90-åriga, ställer sig frågan huruvida det är möjligt för mig att ännu få uppleva följande jul. Också årsskiftet innebär för oss liknande tankegångar eller vår födelsedag. Jag fick påbörja ännu ett år. Är det måhända mitt sista? De som har uppnått en hög ålder känner helt säkert tacksamhet över allt det goda som de har fått sig till del. De gångna åren har också medfört svåra skeden i livet såsom krigsåren. De innebar SVERIGE Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Tel. 00 46 8 648 1131 Hälsningar från Sverigedistrikt Sverigedistriktets höstverksamhet är fullt igång. Distriktsstyrelsen samlas nu i december för att diskutera riktlinjer och vad vi önskar fokusera extra på under specifikt kommande år. Ett diskussionsämne kommer att vara de rättigheter om tjänster i hemmet som införts nyligen i Finland men ännu ej gäller dem som bor i Sverige. 14 november kom så äntligen den dagen då Jaakko Noponen fick emottaga Finlands Vita Ros Pixhill.com Himmelska klanger det tunga pris, som vi var tvungna att betala för bevarandet av vårt lands självständighet. Många krämpor blev en daglig följeslagare. Om dessa kan man säga som det som citeras hos profeten Jesaja om Jesus i en av långfredagens texter: Han var en plågad man, van vid sjukdom (Jes 53:3). Det gällde att lära sig leva med krämporna. Författaren Eeva Kilpi har i sin bok Dödsstädningen (fi. Kuolinsiivous), som är ett slags årskalender rörande åldrandet, räckt ut en vänfast hand till sina åldran- Ordens Medalj av 1 klass som beviljats honom för länge sedan. Ambassadör Liisa Talonpoika överräckte medaljen i sitt residens i centrala Stockholm. Jaakko konstaterade stolt att äntligen sedan fortsatte han berätta om en händelse från krigsåren. Den 30 november hade det förflutit 80 år sedan vinterkriget började, detta uppmärksammades med en fredsbön vid minnestavlorna där ljus tändes, slottsbacken i Stockholm. Samma dag hade kyrkan sin julmarknad vilket gav flera möjligheten att införskaffa olika delikatesser till sitt julbord. Förhållandevis mycket folk dök upp denna dag och trotsade vädret. Nu förbereder sig 700 000 sverigefinländare för Självständighetsdagen runt om i hela Sverige och efter det infinner sig julkänslan mer och mer. Jaakko Noponen fick emottaga Finlands Vita Ros Ordens Medalj av 1 klass. de medvandrare på livets väg. För dem är kraftkällorna viktiga, därför att den smärta som har med kroppens slitage att göra hör till åldrandets process. Åldrandet är ett konstslag. Före den anländer gör döden flera närmanden, känner den sig fram och frågar huruvida den redan får komma. Då kan man svara den, att ännu orkar jag inte ta emot dig. För dessa ögonblick av väntan (på döden) kan vi också hämta kraft ur psalmerna i vår psalmbok: ”Rauhan virran anna vuotaa sydämeeni kaipaavan. Kasvojesi pyhä kuva paina sieluun loistamaan. Äärentöntä rakkautta mihin voisin verrata? Syvä on se niin kuin meri, väkevä kuin kuolema” (fi. psb. 315:3, ung. Låt fridens ström välla in i mitt längtande hjärta. Prägla ditt ansiktes heliga bild att lysa upp min själ. Med vad kan jag väl jämföra den oändliga kärleken? Djup är den som havet, stark som döden). Till dödsstädningen hör också tycker jag ett slags bokslut gällande ett långt liv. Det är gott att tacka sina närmaste för allt gott de har uppvisat under gångna år och årtionden. Om någon ouppklarad sak har kommit att tynga sinnet, är det skäl att också be om förlåtelse för den. Och mest av allt kan vi tacka Gud, som enligt julens evangelium har en god vilja mot människorna eller såsom den nyaste översättningen uttrycker det, åt dem som han har utvalt. När vi känner oss vara redo att träda över tidens gräns, kan vi säga såsom Stefanos: Herre Jesus, ta emot min ande (Apg 6:59). Julens barn öppnade himlen för oss genom att till oss hämta med sig det nåderika budskapet om våra synders försoning och frid med Gud. När vår jordevandrings sista år nu håller på att förrinna, är det gott att vi i sinnet erinrar oss den himmelska klangen av hur Jesus kom till oss med fredens/fridens budskap. Martti Toivanen, brödrapräst Finlands Krigsinvaliders Sverigedistrikt, styrelsen samt verksamhetsledaren önskar alla läsare en riktigt god jul.

47 Muistokäynti sotavankihaudoilla Kazakstanissa Suomalaisten sotavankien muistomerkki Kazakstanin Karagandassa. l Neuvostoliitossa sotavankeudessa olleista noin 4 400 suomalaissotilaasta yli 1 000 menehtyi eri syistä vankeusaikanaan sotavankileireillä ja -sairaaloissa. Heitä on haudattu noin 30 eri paikkakunnalle Venäjällä ja Kazakstanissa. Kymmenelle hautapaikalle on suomalaisten sotavankien muistoksi pystytetty muistomerkki. Karagandan leiri Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen toteuttaman kansallisen sotavankiprojektin yhteydessä koottujen tietojen mukaan Kazakstanissa sijainneilla sotavankileireillä ja -sairaaloissa menehtyi yhteensä 192 suomalaista sotavankia. Eniten menehtyneitä, 169, oli Karagandan leirillä nro 99. Akteben (Aktjubinsk) leirillä nro 76 menehtyneitä oli 14 ja Martukin sotavankisairaalassa nro 1035 yhdeksän. Joidenkin aiempien tietojen mukaa Karagandassa olisi ollut 258 suomalaista sotavankia ja Kazakstanissa yhteensä noin 270. Karagandan leirillä oli kaikkiaan jopa 67 000 eri kansallisuuksia edustavaa sotavankia. Muun muassa saksalaisia oli 29  000 ja japanilaisia 22  000. Leirillä olleet sotavangit työskentelivät pääasiassa alueen hiilikaivoksilla. Työ oli raskasta, olosuhteet aroilla ankarat, ravinto puutteellista ja taudit raivosivat. Kuolleisuusluvut olivat näistä syistä korkeat. Epäinhimilliset olosuhteet Tolvajärvellä heinäkuussa 1941 vangiksi jäänyt ja marraskuussa 1944 palautettu Unto Huttunen on paluukuulusteluussaan Hangossa kuvannut Karagandan olosuhteita epäinhiSotavainajien muiston vaali­ misyhdistyksen hallituksen edus­ tajat Jari Kajavirta, Pekka Pitkänen, Pertti Suominen ja Timo Lehtonen sekä suurlähettiläs Mikko Kivikoski (toinen oik.) laski­ vat kukat suoma­ laisten sotavankien muistomerkille. millisiksi. Pahinta oli kova kylmyys. – Suomalaisilla vangeilla olivat hyvin heikot vaatteet; asuntoparakit olivat kurjia ja niiden lämmitys mitätöntä. Kevätpuolella 1942 aiheutti kuolemantapauksia hyvin heikoksi muuttunut ruoka. Melkein kaikki kuolivat siten, että ensin saivat ankaran vatsataudin ja sen jälkeen vesipöhön, joka aiheutti kuoleman. Vankileirin taholta ei talven aikana annettu minkäänlaisia vaatteita, jonka vuoksi vilustumistaudit olivat yleisiä. Huttunen oli Karagandassa tammikuun alkupäivistä 1942 heinäkuun puoliväliin. Vierailut kertovat muistamisesta Suomen valtion muistomerkki Karagandan sotavankihautausmaalla paljastettiin marraskuussa 1994. Alueella on myös kymmeniä muita eri maiden sotavankien ja Stalinin vainojen uhrien muistomerkkejä. Karagandan sisäisen karkotuksen Karlag-leirillä puolestaan oli enimmillään yli 65 000 siviilihenkilöä, mukana myös suomalaistaustaisia. Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen hallitus teki syyskuussa 2019 muistokäynnin Karagandan sotavankimuistomerkille. Vuosittain eri kohteille suuntautuvilla matkoilla halutaan osoittaa, että kauaskaan kotimaastaan haudatuiksi tulleita sotilaitamme ei ole unohdettu. l Teksti ja kuvat: Pertti Suominen Sotahevonen saapui Hyrsylän mutkaan l Aira Samulinille myönnettiin 10. heinäkuuta 2019 kultainen reservin ratsastajamitali hänen työstään ratsastusperinteen ja maanpuolustuksen hyväksi. Kyseessä on puolustusvoimain komentajan viralliseksi hyväksymä mitali, joka on aiemmin myönnetty kultaisena muun muassa jalkaväen kenraali Adolf Ehrnroothille sekä tasavallan presidentti Sauli Niinistölle. 30. marraskuuta tulee kuluneeksi 80 vuotta talvisodan syttymisestä. Tämän muistoksi sekä jatkumona mitalin luovutukselle Reservinratsastajat Ry:n puheenjohtaja Mika Lehtinen vaimonsa Taina Lehtisen kanssa päätti luovuttaa hevospatsaan rintamavarustein Onnen Aarteet -ponitilalta Kouvolasta Hyrsylän Mutkaan. Kiti Samulin Aira Samulin sai Hyrsylän mutkaan Mika ja Taina Lehtiseltä rintamavarustein olevan hevospatsaan. Kuva: Kiti Samulin

48 Talvisota tarjosi tuhannen taalan tiedotussauman – mutta jättikö Suomen sodanjohto sen käyttämättä? Tuskin on Suomi koskaan muulloin ollut sellaisen monikuukautisen kansainvälisen huomion kohteena kuin talvisodan aikoihin. l Jatkosodassahan tilanne jo oli toinen: kun koko maailma oli liekeissä, ei yksi pohjoinen rintama saanut enää osakseen samanlaista huomiota kuin talvisodassa. Tutkijat Pekka Lähteenkorva ja Jussi Pekka­rinen kiteyttävät (2004): ”Talvisodan aikana Suomen asema oli propagandan kannalta todella edullinen. Asetelma ’pieni Suomi vastassaan suuri ja paha Neuvostoliitto’ toi jo sellaisenaan sympatiaa. Neuvostoliitto antoi hyökkäyksellään kaikki valtit Suomen käsiin, varsinkin kun se ei päästänyt sotakirjeenvaihtajia alueelleen.” Ulkomaiset toimittajat haastattelevat kenraali Harald Öhquistia Viipurissa 22.11.1939. SA-kuva Rovaniemikin lehdistökeskus Suomi pyrki käyttämään sotapropagandaan hyväksi suuria poikiaan, kuten Jean Sibeliusta, F. E. Sillanpäätä ja Eliel Saarista. Mutta kyllähän monet propagandaekspertit laskivat juuri sen varaan, että talvisota veti Suomeen parhaimmillaan jopa satakunta ulkomaista toimittajaa: niin taistelut nähneitä sotakirjeenvaihtaja-konkareita, valokuvaajia kuin yleistoimittajiakin. Suurin osa heistä ei ollut aiemmin käynytkään Suomessa. Rauhanneuvottelut, kiihtynyt propagandasota, YH ja Mainilan laukaukset vetivät toimittajia Suomeen. Olihan maailmansodan tapahtumissa vähän kuin välipää: Puolaan kohdistunut salamasota oli jo ohi, eivätkä Tanska ja Norja olleet nousseet valtauksenkohteina vielä esiin. ”Englantilainen Geoffrey Cox sanoi kollegansa mukaan Pariisissa marraskuun puolivälin jälkeen, että Suomessa syttyy ensimmäinen todellinen taistelu, jota hänen täytyy lähteä seuraamaan», kirjoittaa Martti Julkunen tutkimuksessaan (1975). Daily Expressin kolmikymppisellä toimittajalla oli hyvä vainu: hän saapui Suomeen parahiksi näkemään Helsingin ensi pommitukset. Sittemmin Cox muuten alleviivasi talvisodan selostamisen erityislaatua: selostaminen tapahtui vain ikään kuin yhdeltä puolelta, kun neuvostoliittolaiset eivät päästäneet länsimaisia lehtimiehiä maahansa. Brittiläisiä toimittajia kävi Suomen talvisotaa uutisoimassa neljännessata kolmanneksi eniten ruotsalaisten ja yhdysvaltalaisten jälkeen. Kaukaisimmat tulivat Japanista ja Australiasta. Ja kuten tunnettua, hotelli Kämp toimi heidän työskentelynsä tukikohtana. Siellä piti majaa myös suomalaissensuuri, joka tarkasti toimittajien jutut, ennen kuin ne lähetettiin maasta. Vähemmän muistissa lienee sen sijaan se, että myös Rovaniemi oli tärkeähkö lehdistö- Ulkolaisia kirjeen­ vaihtajia Mikkelissä 1.12.1939. SA-kuva keskus. Rovaniemi oli koko talvisodan ajan merkittävin opaskeskus Helsingin ulkopuolella. Huippupäiväksi mainitaan 26.1.1940, jolloin opastettavana oli noin 40 ulkomaista lehtimiestä. Myös ulkomaisten kirjeenvaihtajien sanomien tarkastus vakiintui osin Rovaniemelle. Tarkastajana lienee toiminut alkuun jopa Pohjanhovin portieeri – arvatenkin verraten kielitaitoinen henkilö. Italialaistoimittajat poikkeustapauksia Erot talvi- ja jatkosodan välillä tulevat esiin myös saksalaistoimittajien asemassa. Saksalaistoimittajia, joita ei ollut mitenkään paljon jo maan koko huomioon ottaen, epäiltiin. Tulivathan he Neuvostoliiton silloisesta liittolaismaasta. Näin ollen saksalaistoimittajia ei päästetty edes rintaman liepeille, toisin kuin monet muut. Italialaiset toimittajat, joita oli talvisotaa seuraamassa alun toistakymmentä, taas olivat suomalaisten erityisessä suosiossa. Sen, että italialainen lehtimiesryhmä oli ainoana vapaa sensuurista, on tulkittu olleen seurausta Suo- men Italiaan kohdistuneista avuntoiveista. Muistetaanhan, miten Suomi oli juuri talvisodan alla tilannut Italiasta 25 Fiat G 50 -hävittäjää. Tosin italialaistoimittajatkin sitten joutuivat sensuurin kohteeksi helmikuun alusta. Todellinen syy lienee tutkija Pirkko Kanervon mukaan tähän käännökseen ollut strategiassa rauhaan pääsemiseksi, sillä Hella Wuolijoen välityksellähän oli tammikuun lopulla saatu luoduksi neuvotteluyhteys venäläisiin. Kaikkiaan ulkomaiset toimittajat olivat usein verraten tyytymättömiä. Ulkomaiset toimittajat protestoivat niin yksityisesti kuin joukollakin sitä vastaan, että suomalaisten tiedotus oli liian niukkaa. Päivittäiset tiedotteet kertoivat ympäripyöreitä, eivätkä toimittajat ja kuvaajat päässeet seuraamaan rintamatapahtumia niin kuin moniaalla muualla maailman sodissa. Oliko marski liian pidättyväinen? Myös Valtioneuvoston tiedoituskeskus pyrki ajamaan avoimempaa tiedotuslinjaa, kun sen ajateltiin olevan Suomen nimenomainen etu. Mutta vastassa oli muuri nimeltä Manner-

49 heim. Marski ei muutamien läheisten kenraalien, kuten K. L. Oeschin, tavoin oikein ymmärtänyt ulkomaisten lehtimiesten toiveita. Heidän haastateltavakseenkaan Marski ei tainnut sanan varsinaisessa mielessä koskaan talvisodan melskeissä antautua. Jälkispekulaatioissa voi tietysti pohtia, olisiko Mannerheimin kannattanut omistaa tunti tai pari kaiken kiivastahtisen sodanjohtamisen keskelläkin ulkomaiselle medialle. Ja huomattakoon, että esimerkiksi yhdysvaltalaiset toimittajat edustivat maassamme 1939–1940 sellaisia ykkösrivin lehtiä kuin New York Timesia, New York Herald Tribunea, Chicago Daily Newsia, Chicago Tribunea, Christian Science Monitoria tai aikakauslehtipuolelta Lifea, Timea ja Colliers Weeklyä. Myös mahtavat uutistoimistot AP ja UP lähettivät Suomen talvisotaa seuraamaan useitakin toimittajiaan. Kuvitelkaamme Suomen ryhdikäs sotamarsalkka näyttävässä kuvahaastattelussa jonkin amerikkalaisen mahtilehden sivulla – ehkä ihan etusivulla. Vetoava otsikko ja vetoava teksti pohjoisen sankarikansan hurjasta taistelusta kommunistibarbaareja vastaan. Kuka tietää, vaikka tällainen julkisuus olisi lisännyt olennaisesti Suomen lännestä saamaa apua? Mutta marski tuli tietenkin vähän toisenlaisesta kulttuurista: hän oli sittenkin paljolti tsaarin Venäjän luomus. Ja siellähän ei parhaista länsimaisista lehdistökäytännöistä juuri tiedetty tai ainakaan niiden mukaan toimittu. ”Tottumattomuus ahnaiden sanomalehtimiesten käsittelyyn oli kielteisyyden perussyy”, kiteyttää Martti Julkunen. (Viereisestä jutusta löytyviä) italialaisen huipputoimittajan Indro Montanellin kirjeitä talvisodan Suomesta lehdelleen Corriere della Seralle kannattaa lukea muistaen, että hän oli italialaisena kirjeenvaihtajana poikkeuksellisen vapaa kirjoittamaan, mitä lystäsi. Toki Montanelli oli Suomen ystävä, joka harjoitti ehkä suomalaisten hyväksi ns. itsesensuuria. Ja toki häntäkään ei tuo ylen pidättyväinen suomalainen tiedotustoiminta toki informoinut läheskään kaikesta – olennaisestakaan. l Teksti: Jyrki Pietilä Artikkeli on julkaistu Sotainvalidi-lehdessä 5/2009 Miten tähtijournalisti Italiasta näkikään talvisodan tapahtumat? l Talvisodan Suomeen houkuttamista ulkomaisista journalisteista ehkä merkittävin oli italialainen Indro Montanelli (1909– 2001), milanolaislehti Corriere della Seran kirjeenvaihtaja. Montanellia on luonnehdittu jopa Italian merkittävimmäksi journalistiksi koko 1900-luvulla. Suomeen lokakuun 1939 YH:n aikoihin saapuessaan Montanelli, koulutukseltaan juristi, oli jo kokenut journalisti. Hän oli seurannut mm. Abessinian sotaa, Espanjan sisällissotaa, Saksan salamahyökkäystä Puolaan sekä Baltian maiden tapahtumia. Mussolinin fasistipuoluetta alkuun kannattanut Montanelli irtautui tuosta puoluesiteestä heittäytyen tiukasti sitoutumattomaksi. Mutta oikeistolaista poliittista katsomustaan hän ei salaillut. Viimeisinä elinvuosinaan 92-vuotiaaksi elänyt Montanelli tuli tunnetuksi Italian pääministerinä vuosina 1994–1995, 2001– 2006 ja 2008–2011 toimineen Silvio Berlus­ conin arvostelijana. Montanelli liittyi 1940-luvulla antifasistiseen vastarintaliikkeeseen joutuen saksalaisten pidättämäksi Italiassa. Journalistivangin keskeisiä pelastajia oli tiettävästi Mannerheim, joka käytti hyväkseen saksalaissuhteitaan. Mannerheim oli suomalaisten puolesta kiitollisuudenvelassa Montanellille tämän talvisota-kirjoittelun vuoksi. Sain tilaisuuden oleskella muutaman päivän suomalaisten sotilaiden parissa sotilasleirillä Karjalassa. Sotilaat ovat vantteria, itsevarmoja nuorukaisia, hyvissä varusteissa, hyvin aseistettuja, ja ennen kaikkea tavattoman hyvin ruokittuja. - - Alkoholijuomia ei jaeta: sotilaat juovat maitoa, litran päivässä. – Montanelli Suomen ja Neuvostoliiton rajalta 24.10.1939 Olin kuukausi sitten käymässä sillä alueella [Karjalassa], ja minun on helppo kuvitella mitä sota voi olla siellä, läpitunkemattomissa koivumetsissä ja jäätyneellä järvellä. Pakkasta on yöllä kolmekymmentä astetta, ja yötä on kaksikymmentä tuntia vuorokaudessa. Lentokoneet eivät pysty nousemaan ilmaan. Tykit ampuvat laukauksensa valkoiseen tyhjyyteen. – Montanelli Helsingistä 4.12.1939 Radiosta tuli Molotovin puhe. Sillä hetkellä tuntui, että sota oli väistämätön ja alkaisi välittömästi. - - Hallitus kokoontui hätäistuntoon ja istuu yhä. Kaupungin valot on sammutettu. Tämä on dramaattisin ilta Suomessa oloni aikana. – Montanelli Helsingistä 29.11.1939 Suomi viettää joulua eikä kaduilla ole joulukuusia; siihen todella tarvittiin sota. En usko, että osun kovin harhaan, jos sanon, että kaikki kärsimykset huomioon ottaen tämä puute on Suomen kansalle tähän asti pahin piina. – Montanelli Helsingistä 23.12.1939 Vilkaisin kelloa: kello oli täsmälleen 14.20. Kaduille ja talojen sisään tulvi kitkerää savua. Ulos mennessäni näin miten ihmiset juoksujalkaa työntyivät mustan savupilven sisältä nokisina kuin savustetut pirut helvetin pätsistä. Neljä palopommia, vain neljä, oli muutaman sekunnin sisällä tipahtanut kaupungin keskustaan. – Montanelli Helsingistä 30.11.1939 Kasvojen ilmeet eivät olleet mitenkään kau­ heita. Kuolemankankeuden lisäksi ruumiit olivat jäässä. Ne olivat jääneet siihen asentoon, missä olivat olleet kuollessaan. Seurassamme ollut skandinaavikollega pyörtyi. Annoimme hänelle konjakkia ja hän palasi tajuihinsa. – Montanelli Tolvajärven sektorilta 3.1.1940 Raskaan teollisuuden ja tekstiiliteollisuuden pääpaikkana Tampereen pysyminen elävänä ja Sivistyneen, monia kirjojakin kirjoittaneen Montanellin tuotannosta suomalaisia kiinnostaa eniten Sankareiden sota (WSOY 1995): kokoelma kirjeenvaihtaja Montanellin Suomi-juttuja vuosilta 1939–1940. Seuraavassa poimintoja noista jutuista, joiden on todettu kiinnostaneen italialaisista kovasti – ja nostaneen laatulehti Corriere della Seran levikkiäkin. l Toimittaja Indro Montanellin kirjoituksista talvisodassa julkaistiin kirja. toimivana on Suomen puolustuksen elinehto. Kaikki tamperelaiset ovat työläisiä, joten vihollisuuksien alkaessa Moskova loi monestakin syystä yhteyksiä määrättyihin Tampereella vaikuttaneisiin kiihkeisiin kommunisteihin. Mutta voi voi, kiihkeät kommunistit, joita täällä todella oli, hävisivät näköpiiristä kun alettiin puhua vapaaehtoisista. – Montanelli Tampereelta 7.2.1940 Suomalaiset ovat ottaneet rauhan vastaan liput puolitangossa. Kova isku se onkin: nimet Hanko, Viipuri ja Salla riittävät kertomaan, miten kova. Totta on, että armeija on yhä jaloillaan, ja että se olisi halunnut taistella, kuten koko maa, ja että sillä oli edelleen samat mahdollisuudet edessään kuin kolme kuukautta sitten. – Montanelli Helsingistä 13.3.1940

50 Henkilö Päivit kuin päivänpaisteet Kolmisen vuotta sitten ollessani koti­ käynnillä sotainvalidin luona, kuulin hänen puhuvan erityisen lämpimästi «Hoikun päivänpaisteista». Nyt päätin selvittää, keitä nämä pitkän linjan kuntoutuksen ammattilaiset ovat. Mukana alusta asti Kymen Sotavammaisten tukiyhdistys ry perustettiin keväällä 1983. Sen toiminta keskittyi sotainvalideille tarkoitetun veljeskodin ja sairaskodin aikaansaamiseksi Haminaan. Hoitoja kuntoutuskeskuksen toiminta aloitettiin tammikuussa 1988 nimellä Kymen Sotavammaisten Sairaskoti, nykyisin Hoiku. Samaan aikaan sen ovista astui sisään kaksi reipasta nuorta naista valmiina aloittamaan työnsä sotainvalidien kuntoutuksessa. Tänään näillä päivänpaisteilla, Päivi Heijarilla ja Päivi Pukilla, on takanaan yli 30 vuotta kuntouttavaa työtä sotiemme veteraanien, invalidien ja lottien parissa. Se on ollut kunniavelan maksua ja sitä työtä he ovat sitoutuneet ja halukkaat tekemään loppuun saakka. Monipuolista työtä asiakkaan hyväksi Päivi Heijarin äiti oli lotta ja isä 45 %:n sotainvalidi, joka toimi koko elämänsä aktiivisesti sotainvalidien asialla. Päivi muistaa, kuinka osasto lahjoitti invalideille joulupaketteja. Hän osallistui myös syyskeräyksiin 13 vuoden ajan. Päiville on ollut luontevaa työskennellä sotiemme veteraanien parissa. – Olen koulutukseltani kuntohoitaja. Hoikussa tehtävän kuntoutuksen lisäksi käyn niiden asiakkaiden luona, jotka saavat tuettua kotona kuntoutumista, Päivi kertoo. Kotikuntoutuksen tavoitteena on tukea kokonaisvaltaisesti asiakkaan toimintakykyä ja kotona selviytymistä. Ensimmäisellä käynnillä fysioterapeutti ja kuntohoitaja laativat asiakkaan kanssa kuntoutussuunnitelman. Samalla katsotaan asunnon esteettömyys ja apuvälineiden tarve. Jatkossa kuntohoitaja käy asiakkaan luona 1–2 kertaa viikossa. – Tavoitteellinen fysioterapiasuunnitelma sisältää terapeuttista harjoittelua, varsinkin Hoikun kuntohoitajat Päivä Heijari (vas.) ja Päivi Pukki tunnetaan myös nimellä päivänpaisteet. ikääntyneelle tärkeitä lihasvoima- ja tasapainoharjoitteita, muistijumppaa, joskus myös hierontaa, pelejä ym. mikä auttaa kyseisen kuntoutujan sen hetkistä elämänlaatua ja kotona selviytymistä, Päivi sanoo. Näiden lisäksi asiakas tekee itsenäisesti kotiharjoitteita. Kuntoutujan, omaisten, kotihoidon ja kuntouttajan välinen yhteistyö on tärkeää. Kuntoutusta keholle ja virkistystä mielelle Yksi Päivi Heijarin kotikuntoutujista on kuusankoskelainen Irja Peltola. Hän on 93-vuotias sotainvalidin leski ja oikeutettu Valtiokonttorin korvaamaan kuntoutukseen. Irja asuu yksin kerrostaloasunnossa, mutta tytär ja vävy käyvät usein ja auttavat arjessa. Irja on iloinen ja seurallinen ihminen, mut- ta suree sosiaalisen kanssakäymisen vähentymistä ystävien vanhetessa. Hänelle Päivin käynnit merkitsevät fyysisen kuntoutuksen ja muun ohjelman lisäksi virkistäviä keskustelutuokioita. Niihin sisältyy paljon iloa ja naurua. Liikunnallinen Irja on tunnollisesti tehnyt itse harjoitteita ja kokee kuntoutuksesta olevan hänelle merkittävää hyötyä. Irja on kuluneeseen jaksoonsa erittäin tyytyväinen ja haluaa hakea kotikuntoutusta seuraavallekin vuodelle. Palkitseva työ – Minusta oli mielenkiintoista kuunnella lapsena äidinisän sotatarinoita. 30-vuotisen työrupeaman varrella samankaltaisia tarinoita on kuullut paljon, mutta koskaan niihin ei kyllästy, kuntohoitaja Päivi Pukki sanoo. Päivi ehti työskennellä Kotkan keskussairaalassa kuusi vuotta ennen Hoikuun tuloa. SOTAINVALIDI Julkaisija: Sotainvalidien Veljesliitto Päätoimittaja: Markku Honkasalo Viestintäpäällikkö: Marja Kivilompolo Tiedotustoimikunta: puheenjohtaja Markku Honkasalo, Juha Laikari, Marja-Liisa Taipale, Marko Hakala, Lasse Lehtinen, Christian Wallin, Matti Ylönen ja Marja Kivilompolo Lehden aineisto ja juttuvihjeet: Sotainvalidi-lehti, Ratamestarin­katu 9 C, 00520 Helsinki, p. 044 524 2243, marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi Painopaikka: Savon Paino Oy Sotainvalidi ilmestyy neljä kertaa vuodessa. 79. vuosikerta. Sotainvalidi-lehden aikataulut vuodelle 2020: aineisto ilmestyy 1/2020 31.1. 4.3. 2/2020 24.4. 27.5. 3/2020 4.9. 7.10. 4/2020 30.10. 2.12. Levikki: 15 700 ISSN: 0049-1349 Tilaukset ja osoitteenmuutokset puh. 09 478 500 tai si-lehti@ sotainvalidit.fi

51 Perheelliselle oli helpompaa, kun ei tarvinnut tehdä vuorotyötä. Muutenkin Päivi kehuu Hoikun työyhteisöä mukavaksi ja yhteen hiileen puhaltavaksi. – Asiakkaat tekevät työstä merkityksellisen. Heiltä saatu hyvä palaute on voimaannuttavaa ja heidän kiitollisuutensa koskettavaa. Vaikka talon asiakaskunta on muuttunut, on Päivi Pukki saanut jatkaa työtään veteraanien parissa. Tällä kertaa hoidettavana on tammikuussa Hoikuun muuttanut sotainvalidi Leo Merisalo. Hänen puolisonsa nukkui pois muutama vuosi sitten ja hän koetti pärjäillä yksin kodissaan. Jalat kuitenkin menivät huonoon kuntoon, Leo kaatuili ja liikuntakyky heikkeni. Lopulta oli todettava, ettei koto- na asuminen ollut enää mahdollista ja niinpä hän hakeutui Hoikuun, mihin ratkaisuun hän onkin erittäin tyytyväinen. – Hoitajat pitävät minusta hyvää huolta. Samanhenkistä juttuseuraa ja mielekästä tekemistä on päivittäin tarjolla ja kuntouttavaa hoitoa saa 2–3 kertaa viikossa, Leo sanoo. Päivi hoitaa Leon hartioita ja jalkoja mm. savihoidoilla ja hieronnalla, välillä voi kellahtaa hydrojetin hierottavaksi. Lisäksi Leo käy omatoimisesti joka päivä polkemassa kuntopyörää. Vuosikymmenten kokemus Nyt tiedämme, keitä nämä ”päivänpaisteiset Päivit” ovat. Heidän lisäkseen Hoikun henki- löstöön kuuluu monia muita, jotka ovat viihtyneet työssään jopa vuosikymmeniä. Vaikka nimi ja omistajat ovat vuosien varrella vaihtuneet, on toiminnan keskeisin tavoite ollut sotainvalidien kuntoutus. Alkuperäisen asiakaskunnan vähetessä Hoiku on kyennyt vastaamaan muutokseen, sillä osaaminen ja ammattitaito palvelevat nyt uusia asiakasryhmiä. Hoiku on osa Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymää, Kymsotea, mutta veteraanien kuntoutuksella on edelleen merkittävä ja tärkeä rooli. l Teksti kuvat: Tuija Kurki, sosiaalineuvoja, Hoiku Päivi Heijarin käynnit Irja Peltolan luona ovat toivottuja, sillä kuntou­tuksen lisäksi Irja saa iloista keskusteluseuraa. Päivi Pukki hoitaa Hoikussa asuvan sotainvalidi Leo Merisalon jalkoja. Kirjoita osoitteesi lomakkeen kääntöpuolelle Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake l Merkitse haluamasi tuotteiden kappalemäärä lomakkeeseen ja kirjoita yhteystietosi lomakkeen kääntöpuolelle. Leikkaa lomake irti ja postita se meille. Postimaksu on maksettu puolestasi. l Tilaukset oheisella tilauslomakkeella tai puhelimitse 09 478 500. l Lasku tulee tuotteen mukana. Hintoihin lisätään postituskulut. l Kiitos tilauksestasi! Myynnissä nyt Tuote kpl hinta Sotainvalidit edellä käyden -historia (sis. postituskulut) ______ 20 € Sota ihmisessä -kirja (sis. postituskulut) ______ 15 € Juhlasolmio ______ 12 € Juhlasolmio + solmionpidike ______ 25 € Juhlasolmio solmulla ______ 18 € Juhlasolmio solmulla + solmionpidike ______ 32 € Solmionpidike ______ 18 € Juhlahuivi ______ 14 € Taskukalenteri 2020 ______ 5,5 € Tuote kpl hinta Salkokilpi ______ 25 € – ruotsinkielinen ______ 25 € Sotainvalidin rintamerkki (jäsenille) ______ 7€ Puolisojäsenen rintamerkki ______ 7€ Tukijäsenen rintamerkki ______ 7€ Hautakivitunnus ø 6 cm ______ 9€ Uurnahautatunnus ø 2 cm ______ 7€ Maksu laskulla, joka tulee tuotteiden mukana. Hintaan lisätään postituskulut ellei toisin mainita.

Ratkaise krypto! Ratkaise krypto ja lähetä ratkaisusana 31.1. mennessä sähköpostitse osoitteeseen marja.kivilompolo@sotain­ validit.fi tai postitse osoitteeseen Sotainvalidi-lehti, Ratamestarinkatu 9, 00520 Helsinki. Merkitse sähköpostiin tai kirjepostiin sana Ristikko. Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake Oikein vastanneiden kesken arvotaan palkinto. Edellisen ristikn ratkaisusanat olivat hauska ohjelma ja koteihin korkeajännitystä. Arvonnassa palkinnon voittivat Lauri Lukkarinen ja Seija Leppinen. Onnea voittajille! Merkitse tilauksesi lomakkeen kääntöpuolelle Sotainvalidien Veljesliiton tuotteiden myyntituotto käytetään sotainvalidityöhön. Rastita oikea ruutu, kiitos! Kyllä kiitos! Pyydän, että lähetätte merkitsemäni tuotteet alla olevaan osoitteeseen. Osoitteeni on vaihtunut. Pyydän, että lähetätte lehden alla olevaan uuteen osoitteeseeni. Kirjoitan oheen myös vanhan osoitteeni. Haluan perua lehden tilauksen. Lehden tilaaja on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Haluan perua lehden tilauksen. Sotainvalidien Veljesliitto maksaa postimaksun Nimi ________________________________________________________________________ Osoite _______________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka __________________________________________________ Puh. ________________________________________________________________________ Sotainvalidien Veljesliitto Tunnus 5003826 00003 Vastauslähetys Mahdollinen vanha osoite ____________________________________________________ Postinumero- ja toimipaikka __________________________________________________