www.ampumaurheiluliitto.fi Joonas Kallio ja Tomi Heikkilä hyviin EM-suorituksiin: Suomen Ampumaurheiluliiton jäsenlehti 1/2020 PISTOOLI­ AMMUNNAN UUSI NOUSU Urheilija arjessa: sporting-ampuja Oliver Lindh → 18–19 Aaro Vuorimaalle liikkuvan maalin EM-hopeaa → 9–11 Mari Backman-Hyrkäs vastaa 20 kysymykseen → 20–21 UA_1_2020.indd 1 3.3.2020 7.47

Lapua Urheiluampuja UA_1_2020.indd 2 A4 Rimfire 2 2019 conv.indd 1 2.12.2019 11.07.49 3.3.2020 7.47

.07.49 PERUSTETTU 1927 92. vuosikerta. Viisi numeroa/vuosi. ISSN 0789-516X JULKAISIJA Suomen Ampumaurheiluliitto ry PÄÄTOIMITTAJA Lassi Palo, puh. 050 339 0644 lassi.palo@ampumaurheiluliitto.fi OSOITTEENMUUTOKSET Kirsi Kankaanmäki, puh. 0400 930 527 kirsi.kankaanmaki@ampumaurheiluliitto.fi Tilaushinta 50 euroa/kalenterivuosi. MAINOSTILAN MYYNTI Juha Halminen, puh. 050 592 2722 juha.halminen@kolumbus.fi ULKOASU Rauno Hietanen, Sanatakomo Oy PAINOPAIKKA Forssa Print 2020 ARTIKKELIVASTUU Jutut edustavat kirjoittajansa henkilö­ kohtaista mielipidettä lukuunottamatta SAL:n virallisia tiedotuksia. TEKSTIN LAINAAMINEN Sallittu julkaisijan luvalla, julkaisija mainiten. Wroclawista EM-Kisakallioon 2021 ILMA-ASEIDEN EM-KILPAILUT järjestettiin helmi-maaliskuun vaihteessa Puolan Wroclawissa. Kilpailut ammuttiin historiallisessa, vuonna 1913 valmistuneessa valtavan kokoisessa Centennial-hallissa. Olosuhteet olivat hyvät, ja kisajärjestelyt toimivat erinomaisesti. Wroclawin EM-kilpailut olivat järjestyksessään 50. ilma-aseiden EM-kilpailut, ja niihin osallistui noin 600 urheilijaa 45 maasta. Kisoissa oli jaossa EM-mitalien lisäksi kahdeksan maapaikkaa Tokion olympialaisiin. L A S S I PA LO Miesten ilmapistoolikisa käynnissä Wroclawin EM-radalla. SEURAAVAN KERRAN ilma-aseiden EM-mitaleista kilpaillaan Lohjalla sijaitsevassa Kisakallion urheiluopistossa vuoden 2021 helmi-maaliskuussa. Osanottajamäärät ovat samaa suuruusluokkaa kuin Wroclawissa. EM2021-kisaorganisaation edustajat tutustuivatkin Wroclawin kisajärjestelyihin neljän päivän ajan. Wroclawin EM-kilpailut ovat tässä lehdessä näkyvästi esillä. LEHDESSÄ on paljon muutakin asiaa, kuten uusi juttusarja Tiesitkö, että…, jossa katsotaan ampumaurheilua laajemmassa merkityksessä. Tässä numerossa on myös laaja katsaus kevään tärkeisiin kisoihin, joissa jaetaan viimeiset maapaikat Tokion olympialaisiin. Suomelle ei tullut EM-Wroclawissa lisää olympiamaapaikkoja, joten Suomella on edelleen kaksi maapaikkaa. Satu Mäkelä-Nummela on jo nimetty Suomen olympiajoukkueeseen. Toinen maapaikka on tullut miesten skeetissä. LASSI PALO SUORAMARKKINOINTI Lehden osoitteistoa voidaan käyttää suoramarkkinointiin. SUOMEN AMPUMAURHEILULIITTO RY Osoite: Valimotie 10, 00380 Helsinki Puhelin: 0400 930 527 Faksi: (09) 147 764 Sähköposti: etunimi.sukunimi@ ampumaurheiluliitto.fi SAL:N HENKILÖKUNTA Toiminnanjohtaja Anne Lantee Taloussihteeri Sanna Hellgren Kilpailu- ja palvelusihteeri Kirsi Kankaanmäki Viestintäpäällikkö Lassi Palo Nuoriso- ja koulutuspäällikkö Timo Rautio Valmennuksen johtaja Per-Ole Lindell Ympäristö- ja olosuhdepäällikkö Lotta Jaakkola K A N N E N K U VA : L A S S I PA LO SISÄLTÖ LEHDESSÄ 1/2020 4 Pääkirjoitus: Ampumaurheilua turvallisessa ympäristössä. 5 MMM:n suuri tuki ratojen luvitukseen. 6 Pistooliammunnan nimet Joonas Kallio ja Tomi Heikkilä. 9 Liikkuvalle maalille neljä EM-mitalia. 10 Olympiapaikkojen h-hetki. 12 Liiton uudet valmentajat. 14 Kiväärin EM-yhteenveto. 15 Practicalin valmennustilanne. 16 Tehoryhmä fysiikkaleirillä. 18 Urheilija arjessa: Oliver Lindh. 20 Noin 20 kysymystä: Mari Backman-Hyrkäs. 22 Seurajuttu: VS-VA. 24 Esittelyssä kaksi Tehoryhmäampujaa. 26 Aluejuttu ja pistooliopas. 28 Tiesitkö, että… - juttusarja. 30 Veijo Sivulan testaustyö. 32 Ase-esittely: Baikal MP-672 35 Edullinen doppler-tutka. 36 Inbandin esittely. 38 Mitäs nyt kuuluu, Timo Näveri? 39 Radoilta kerättyä ja Paras muistoni: Ville Häyrinen. 40 i Tiedotuksia i Onnitteluja i Uutisia. 44 Svenska sidor. 46 Sarjakuva ja 10 napakkaa. 47 Finaali: Uusi palvelusihteeri Olli Törni. uku hakuammuntaa l 4041 0428 PEFC/02-31-162 16 720 ”SUOMESSA on 720 ulkona sijaitsevaa siviiliampumarataa ympäri Suomea, lisäksi sisäratoja. Urheiluampujien lisäksi radoilla ampumataitoaan ja -tarkkuuttaan kehittävät ja ylläpitävät monet, joille ampumaharjoittelu on välttämätöntä monestakin syystä.” i sivut 28–29 1/2020   URHEILUAMPUJA UA_1_2020.indd 3 3 3.3.2020 7.47

PÄÄKIRJOITUS • LEDARE • 12.3.2020 Ampumaurheilua turvallisessa ympäristössä Sportskytte i en trygg miljö I början av året fördes en omfattande diskussion om problemen som uppdagats angående en teamåkningstränares oetiska förfarande. Enligt konståkningsförbundet hade tränaren brutit mot uoden alussa käytiin laajaa keskustelua suomalaisessa muoidrottens etiska regler genom att vid upprepade tillfällen ha använt dostelmaluistelussa ilmi tulleista ongelmista, jotka liittyivät osakligt språk mot sina adepter, skrikit åt dem och förnedrat dem. erään valmentajan epäeettiseen toimintaan. Tränaren stängdes av från all tävlingsverksamhet i ett år. Taitoluisteluliiton mukaan valmentaja oli syyllistynyt urheilun I sitt rakryggade uttalande den 28.1 konstaterade Olympiska eettisten sääntöjen rikkomiseen käyttämällä toistuvasti valmennetkommitténs idrottarutskott bland annat följande: ”...varje ungdom, taviaan kohtaan epäasiallista kieltä, huutamalla ja nöyryyttämällä. eller i värsta fall liv, som felaktigt eller till följd av Valmentaja määrättiin vuoden kilpailukieltoon. tvång har offrats på idrottens altare är för mycket. Olympiakomitean urheilijavaliokunta totesi ryhIdrottarens framgång ersätter inte hans eller hennes dikkäässä kannanotossaan (28.1.) muun muassa seuförlorade självkänsla, och ingen medalj reparerar ett raavaa: ”- - jokainen väärin tai väkisin urheilun alttariltrasigt psyke. ... Man måste testa sina gränser, men le uhrattu nuoruus, tai pahimmassa tapauksessa koko vi vet att det är något som måste göras av fri vilja. elämä, on liikaa. Urheilumenestys ei korvaa kadotetVi vet också att gränserna är individuella: alla når tua itsetuntoa, eikä yksikään mitali korjaa särkynyttä inte toppen i sin idrottsgren, och det är ju sist och mieltä. - - Äärirajoille on mentävä, mutta tiedämme slutligen poängen med det hela.” myös sen, että äärirajoille on mentävä oman tahdon Även om sådana här problem inte finns i alla saattamana. Tiedämme myös, että jokaiselle raja on föreningar och idrottsgrenar, måste de som jobbar henkilökohtainen; kaikista ei tule lajinsa menestyjiä, med barn och ungdomar ta sig en noggrann titt ja siinähän homman juju lopulta piileekin.” på sitt förfarande och fundera var gränsen går. Så Vaikka vastaavanlaisia ongelmia ei kaikissa seuLASSI PALO har man även gjort i Sportskytteförbundet, vars roissa ja lajeissa olisikaan, lasten ja nuorten parissa SAL:n viestintäpäällikkö / tehoryhmä-tränare på ungdomarnas fysikläger i toimivien pitää käydä omat toimintatavat tarkasti SAL:s kommunikationschef Kisakallio idrottsinstitut i slutet av januari under läpi ja miettiä, missä rajat oikeasti ovat. Näin on ledning av ungdomschef Timo Rautio diskuterade tehty myös Ampumaurheiluliitossa, jonka tehoryhträningen. mävalmentajat keskustelivat valmennuksesta nuoRautio betonade för idrottarna, tränarna och föräldrarna som risopäällikkö Timo Raution johdolla nuorten fysiikkaleirillä Kisakallion deltog att det inom sportskytte råder nolltolerans mot mobbning urheiluopistossa tammikuun lopussa. Rautio korosti urheilijoille, och trakasseri: ”Sådant tolererar vi ingenstans – inte på träningar, inte valmentajille ja paikalla olleille vanhemmille, että ampumaurheilussa på tävlingar, inte på tävlingsresor.” on nollatoleranssi kiusaamisen ja häirinnän suhteen: ”Niitä ei suvaita Det har konstaterats att idrottshobbyn kommer på tredje plats efter missään – ei harjoituksissa, ei kilpailuissa eikä kisamatkoilla.” skolan och webben när det gäller platser där mobbning förekommer Julkisuudessa on todettu, että urheiluharrastus on kolmanneksi mest. Även därför är det viktigt att saker och ting diskuteras öppet. yleisin paikka kiusaamiselle koulun ja netin jälkeen. Myös tämän Av en tränare krävs även disciplin och tidvis även stränga tag – takia on tärkeää, että asioista keskustellaan avoimesti. precis som i skolan. Tränaren måste dock alltid vara medveten om var Valmentaminen vaatii myös kuria ja ajoittain tiukkojakin otteita gränsen går. Samtidigt vore det önskvärt att denna diskussion inte – aivan kuten koulussa. Rajat on kuitenkin pidettävä aina mielessä. leder till att ingen längre vågar bli tränare. Toivottavaa on myös se, ettei käynnissä oleva keskustelu johda I Olympiska kommittén har man konstaterat att vartenda fall av siihen, ettei valmentajaksi enää uskalleta ryhtyä. osaklig behandling är ett fall för mycket, och därför är diskussionen Olympiakomiteasta on todettu, että jokainen epäasiallinen kohtelu som nu pågår ytterst värdefull. Enligt kommitténs enkäter är nästan on liikaa, ja siksi käynnissä oleva keskustelu on äärimmäisen arvokasta. 90 procent av föräldrarna nöjda med verksamheten, medan över 80 Sen kyselyissä lasten vanhemmat ovat lähes 90-prosenttisesti tyytyprocent av barn och ungdomar upplever att atmosfären i föreningen väisiä toimintaan ja yli 80 prosenttia lapsista ja nuorista kokee seuran är uppmuntrande och inspirerande. Resultaten av FCEI:s enkät om ilmapiirin rohkaisevana ja innostavana. SUEK:n tekemän häirintäkysetrakasseri blir klara och publiceras senare denna vår. lyn tulokset valmistuvat ja julkistetaan myöhemmin kevään aikana. Olympiska kommitténs idrottarutskott konstaterade även att Olympiakomitean urheilijavaliokunta totesi myös, että menestys framgång kan uppnås utan osaklig behandling. Allt det goda on saavutettavissa ilman epäasiallista kohtelua. Yhtä lailla kaikki som idrotten medför kan förstöras genom att man går för långt – urheilun tuoma hyvä on myös mahdollista tuhota menemällä liian oberoende av nivå. Utskottet påpekade även att en framgångsrik pitkälle – tasosta riippumatta. Valiokunnan erinomainen muistutus idrottare i en tränares meritlista inte kompenserar för en idrottare oli sekin, että valmentajan ansioluettelossa epäinhimillisen valmensom krossats av samma tränares brutala träningsmetoder. nuksen seurauksena särkynyttä urheilijaa ei voi korvata menestyjällä. V YHTEISTYÖSSÄ: 4 URHEILUAMPUJA  1/2020 UA_1_2020.indd 4 3.3.2020 7.47

AJANKOHTAISTA Ministeriöltä suuri tuki ampuma­ ratojen ympäristöluvitukseen LOT TA J A A K K O L A Viisi järjestöä aloittaa yhteistyössä valtakunnallisen ampumaratojen ympäristölupahankkeen, jonka tavoitteena on laatia kolmen vuoden aikana ympäristölupahakemukset vajaalle kolmannekselle maamme ampumaradoista. S uomen Ampumaurheiluliitto, Suomen Metsästäjäliitto, Suomen riistakeskus, Reserviläisliitto ja Suomen Reserviupseeriliitto ovat saaneet maa- ja metsätalous­ministeriöltä rahoituksen kolmevuotiselle ampumaratojen ympäristölupahankkeelle. Päätös rahoituksesta on saatu toistaiseksi vain ensimmäiselle vuodelle, jolloin avustuksen suuruus on 350 000 euroa. Hankkeen kokonaisbudjetti on noin 1,6 miljoonaa euroa. Muita rahoittajia hankkeella on muun muassa Urlus-säätiö. Hankkeen vetovastuu on Ampumaurheiluliitolla. SUOMESSA ON noin 720 ampumarataa, joita käyttävät sekä ampumaurheilun harrastajat, metsästäjät, reserviläiset sekä ammatissaan ampumataitoa tarvitsevat. Uuden ympäristönsuojelulain voimassaoloaikana ampumaratojen ympäristölupaprosessit ovat vaikeuttaneet monien ratojen toimintaa. Useita ratoja on suljettu tai niiden toimintaa on merkittävästi rajoitettu. Hankerahoitus ampumaratojen ympäristölupien hoitamiseksi tarjoaa seuroille myös mahdollisuuden kehittää ratoja. – Pahimmillaan lupaprosessit ovat kestäneet lähes 20 vuotta ja kokonaiskustannukset ovat olleet kohtuuttomia. Ongelmana on valtaosassa tapauksista ollut tiedonpuute, joka on johtanut siihen, ettei ampumaratatoiminnan todellista riskiä ole osattu arvioida, ja se on johtanut ylilyönteihin, kertoo Ampumaurheiluliiton ympäristö- ja olosuhdepäällikkö Lotta Jaakkola hankkeen syntymiseen johtaneista syistä. KUSTANNUSTEHOKKAIMMIN ympäristölupaprosessi hoidetaan, kun ammattilaiset vastaavat lupahakemuksen laatimisesta ja lupaprosessien läpiviemisestä. Asiantuntijavetoisella, keskitetyllä ja järjestelmällisesti etenevällä luvittamisella säästetään kaikkien resursseja ja helpotetaan myös luvittavien viranomaisten työtä. Ympäristölupahakemusprosessin kesto 6 kiperää  L A S S I PA LO Vastaajana Kisakallion urheilu­ opistossa 27.2.– 7.3.2021 järjestettävien ilma-aseiden EMkilpailujen pääsihteeri ELINA KAUKOJÄRVI  Tutustuit helmikuussa EMWroclawin järjestelyihin. Miltä näytti? Paljon hyviä elementtejä, joista voimme ottaa mallia, mutta myös paljon sellaista, jotka meidän kisoissa eivät toimisi. Millaisia ajatuksia tuli mieleen? Kilpailuilme ja lay-out olivat hyviä, mutta ne eivät päässeet oikeuksiinsa kisa-areenan ollessa niin valtava. Mikä oli Wroclawin kisojen paras anti? Täällä korostuivat selkeämmäksi meidän kisojen vahvuudet: lämmin tunnelma ja yhteisöllisyys ovat meidän juttu! on keskimäärin noin puolitoista vuotta. Kolmivuotisen hankkeen aikana ei ehditä luvittaa kaikkia ilman toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa olevia ratoja Suomessa. Työtä tehdään alueittain ja porrastetusti. Tavoitteena on päästä luvittamisessa suunnitelmalliseen ja järjestelmälliseen etenemiseen, turvata rataverkoston kriittinen kattavuus valtakunnallisesti ja saada onnistuneita lupaprosesseja riittävä määrä, jolloin luvituksen toimintatapojen muutos saataisiin leviämään laajemmalle. Hankkeen rahoituksella turvataan asiantuntijaryhmän tekemä varsinainen ympäristölupaprosessi. Ratojen toiminnanharjoittajat vastaavat edelleen lupaprosessissa mahdollisesti tarvittavista selvityksistä ja tutkimuksista. Saitko Wroclawista haluamasi? Saimme paljon tarkentavia vastauksia ECH2020-kisajärjestäjiltä ja myös ESC:n hallituksen vahvistukset tavoitteisiimme. Erittäin onnistunut reissu! Kuinka pitkällä Kisakallion suunnitelmat ovat? Ne ovat mielessämme valmiita, mutta aika näyttää, toteutuvatko kaikki samanlaisina käytännössä. Luonnehdi Kisakallion EM-kisoja kolmella sanalla. Yhteisöllisyys, tunnelmallisuus ja kestävä kehitys. LASSI PALO 1/2020   URHEILUAMPUJA UA_1_2020.indd 5 5 3.3.2020 7.47

"Olen aina tykännyt yksilö­ lajeista, mutta ampuma­u rheilu on täysin erilaista tekemistä verrattuna siihen, mitä olen aikaisemmin harrastanut." Tomi Heikkilä Pistooliammunnan uudet Tomi Heikkilä ja Joonas Kallio ampuivat mainiosti ilma-aseiden EMkilpailuissa. Teksti & kuvat LASSI PALO S uomen joukkueessa oli Puolan Wroclawissa järjestetyissä ilma-aseiden EM-kilpailuissa kolme Heikkilä-nimistä ampumaurheilijaa. Tomi-Pekka Heikkilä oli heistä tunnetuin, sillä hän on liikkuvan maalin moninkertainen SM-mitalisti, kokenut arvokisakävijä ja maailmanmestari. Ida Heikkilä teki tyttöjen liikkuvan maalin arvokisadebyyttinsä viime vuonna. Tomi Heikkilä sen sijaan kilpaili Wroclawissa ensimmäisen kerran kansainvälisissä arvokisoissa. Hän edusti Suomea miesten ilmapistoolissa ja sijoittui 22:nneksi 6 tuloksellaan 577. Kuusankosken Ampujia edustava Heikkilä siirtyi tammikuussa uudelle kymmenluvulle, kun hän tähtäsi Saksan kovatasoisen H&N Cupin ilmapistoolissa ennätyksensä 580 pistettä. Wroclawin tulos jäi siis ennätyksestä vain kolme pistettä. Heikkilän kilpailu meni paremmin kuin hän itse odotti: – Odotuksiini nähden tulos oli viisi pistettä parempi. Ammunta tuntui vaihtelevan. Välillä oli asento kadoksissa ja pito heikko, mutta asentoa korjaamalla fiilis taas parani. Tämä oli opettavainen kokemus. Tuskin pohdin ja jännitän jatkossa samalla tavalla, koska huomasin, etteivät nämä sen kummemmat kisat ole kuin muutkaan. Heikkilän viimeinen sarja oli hänen kilpailunsa paras (99): – Tuloksen tekeminen unohtui ja turha ajatteleminen loppui. Sitten aloin onnistua, hän naurahti EM-kisaradalla. Painimolskilta ampumaradalle KUKA Tomi Heikkilä on ja miten hän on tullut ampumaurheilun pariin? Annetaan miehen itsensä kertoa: ”Olen harrastanut ampumaurheilua nyt noin kolmen ja puolen ajan. Ihastuin pistooliin sen simppeliyden ja yksinkertaisuuden vuoksi. Ylimääräisiä takkeja ja varusteita kun ei kauheasti tarvitse. Liityin ampumaseuraan armeijan jälkeen vuonna 2017 tammikuussa, ja suurin kipinä ampumiseen syntyi armeijassa. Olen aina tykännyt yksilölajeista, mutta ampumaurheilu on täysin erilaista tekemistä verrattuna siihen, mitä olen aikaisemmin harrastanut. Se vaatii erilaista keskittymistä ja hermojen hallintaa, joka on pakottanut samalla opettelemaan uudenlaista ajattelutapaa suoritukseen ja hermojen hallintaan. URHEILUAMPUJA  1/2020 UA_1_2020.indd 6 3.3.2020 7.47

"Nyt kyllä syke nousi. Olin treenannut ja valmistautunut huolellisesti. Tieto siitä, että minulla on mahdollisuus pärjätä, vaikutti ehkä alitajui­ sesti. Käytin kaiken sen ajan, jonka tarvitsin, enkä alkanut hosua enkä mietiskellä." Joonas Kallio et huippunimet Ampumaurheilun rauhallisuus yllätti alussa ja tuntui jopa oudolta. Kun tulin treeneistä kotiin, ei minun tarvinnutkaan mennä ensimmäiseksi suihkuun. Ammunta maistuu edelleen oikein hyvälle, eikä minkäänlaista kyllästymistä ole vielä näin lyhyen uran aikana ehtinyt tapahtua. Voin myös sanoa, että tietynlaista uutuudenviehätystäkin on vielä joukossa, sillä ampumaurheilu-uraa ei vielä kymmeniä vuosia ole takana. AMPUMAURHEILUSSA viehättää vanhaan urheilu-uraani verrattuna se, että kaikki on vain ja ainoastaan itsestä kiinni ja lopputulokseen vaikuttaa pelkästään oma tekeminen. Myös erilainen kilpailutapahtuman tyyppi/kulku on tuonut paljon uutta opeteltavaa ammunnan myötä. Ampumaurheilussa tietää jo kauan ennen kilpailun alkua, mihin aikaan oma kisa on. Painissa saattaa olla niin, ottelu alkaa puolen tunnin kuluttua. Ammunnassa olen huomannut sen, etten juurikaan jännitä kilpailutilanteissa ja pää- sen tuloksellisesti hyvinkin lähelle sitä tasoa, jota ammun harjoituksissa. Tietysti finaali on ajoittain asia erikseen, mutta silloinkaan pienestä jännityksestä ei ole ollut merkittävää haittaa suoritukselleni. Ensimmäinen kilpailuni toki jännitti. En ollut varma, olenko menossa vispaamaan kermaa vai ampumaan! KEHITYSKOHTEITA on vielä lukuisia enkä ole millään osa-alueella guru, joten harjoiteltavaa riittää, mutta en keksi tällä hetkellä varsinaista heikkoutta, joka tuottaisi selviä ongelmia tekemisen suhteen. Valmentajani on Juhani Forsman, jonka kanssa olen ollut tekemisissä nyt noin puolentoista vuoden ajan. Parhaita saavutuksiani tähän mennessä on tammikuussa järjestetyn Swedish Cupin pistoolin kokonaiskilpailun voitto ja H&N Cupin 11. sija ennätyspistein. Ilmapistoolissa ennätyksensi on siis tuo jo mainittu 580 pistettä. Vakiopistoolissa olen ampunut 568 pistettä ja isopistoolissa 555 pistettä. 25m pienoispistoolilla olen tehnyt ennätyksekseni tuloksen 573. PYRIN PÄÄSEMÄÄN radalle kaksi, kolme kertaa viikossa hieman työviikoista ja opiskelun määrästä riippuen. Lisäksi pyrin tietysti pitämään yllä peruskuntoa. Harjoittelen Kuusankoskella seuran radoilla. Viime kauden laukausmäärä oli ilma-aseella noin 15  000 kuivaharjoitteluineen. Ruutiaseella tuli ammuttua parisen tuhatta laukausta. Kesä jäi muutenkin hieman rikkonaiseksi polvileikkauksen takia. Toipumisessa meni lähes koko kesä. LÄHES AINA, kun ennätys on tullut, on ammunta ollut tosi helppoa ja on ollut hyvä luotto omaan tekemiseen, mutta olen kuitenkin pystynyt ampumaan ilman paineita ja odotuksia loppuun asti. jatkuu Jos kesken ammunnan huomaan, että nyt 1/2020   URHEILUAMPUJA UA_1_2020.indd 7 7 3.3.2020 7.47

kulkee hyvin, antaa se vielä lisää varmuutta suoritukseeni. En ota ammunnasta minkäänlaisia paineita suoritusten enkä menestymisen suhteen. Tämä on kuitenkin minulle vain harrastus ja kivaa ajanvietettä, enkä tätä työkseni tee. Jos tekemisessä on liian totinen meininki ja onnistumisen pakko pyörii takaraivossa, ei tulostakaan synny. Kun lähtee harrastamaan ja pitämään kivaa, pysyy puuhassa mielenkiinto ja tulee myös mahdollisuus onnistua, kun ei ota stressiä tuloksista ja tekeminen on rentoa ja mukavaa hauskanpitoa. Olisihan se hienoa olla jonain päivänä maailmanmestari tai olympiamitalisti. mutta etenen askel kerrallaan ja katson mihin taidot riittävät. Tämän kevään tavoitteena oli päästä Wroclawin EM-kisajoukkueeseen ja pystyä tekemään omantasoinen suoritus itse kilpailuissa. MAAJOUKKUE ON antanut minulle paljon lisää oppia ja varsinkin harjoituskavereita. On hyvä. että maajoukkueleirejä järjeste- tään, jotta kaikki saavat harjoituksiin ja leirikisoihin vastusta. Minä ainakin olen tällä hetkellä siinä tilanteessa, ettei kotikulmillani ole juurikaan muita pistooliampujia, joiden kanssa voisi ampua esimerkiksi finaaliharjoituksia tai muita vastaavia harjoituksia, joissa kilpailua syntyy. Leirit ovat siten paikkoja, joissa pääsee paremmin harjoittelemaan isommalla porukalla. MIELESTÄNI PARASTA antia ovat olleet kaikki onnistumiset, ja niistä purkautuva innostus ja motivaatio kehittävät lisää. Mielihyvää tuottaa myös jonkin asian oivaltaminen ja se, kun huomaa kehittyneensä jollain osa-alueella. Leiritykseltä toivon saavani lisää kokemusta, oppia, treenivastusta ja myös samalla uusia tuttavuuksia. Leiripäivät eivät ole aina fyysisesti olleet äärettömän raskaita, mutta ammunnassa keskittyminen kuluttaa kyllä voimavaroja. Olen saanut tarpeeksi vaihtelua harjoitteisiin eikä jokainen ole aina edellisen toistoa. Näin pääsen kehittämään itseäni eri osa-alueilla. Pyrin ottamaan mukaan leireillä oppimiani harjoitteita ja oppeja päivittäiseen harjoitteluun ainakin kokeilumielessä. Katson onko se minulle toimivaa harjoitusta, ja jos se tuntuu toimivan, alan hyödyntää sitä enemmän. TÄLLÄ HETKELLÄ en harrasta juurikaan muuta kuin satunnaista maastopyöräilyä. Jos aikaa jää, tulee aika ajoin kaivettua myös motocross-vehkeet tallista ja lähdettyä ajamaan. Olen harrastanut koko nuoruuteni kamppailulajeja, mutta vapaapaini jäi vähän ennen varusmiespalvelustani polvivaivojen vuoksi. Operaatioista huolimatta jalka ei enää kuntoutunut vaadittavalle tasolle, jotta olisin kyennyt harrastusta jatkamaan. Vapaapainissa minua viehätti sen monipuolisuus ja liikkeiden määrä. Työskentelen rakennusalalla vahinkokartoitustehtävissä ja suoritan ammattikorkeakoulussa rakennusmestaritutkintoa. Vapaa-aika menee pääpiirteittäin harrastuksen parissa.” Joonas Kallion huippuhetki olympialaisissa kahdeksan vuotta sitten eli 2012. Hän selvitti tiensä upeasti olympialaisten finaaliin, missä hän oli lopulta kahdeksas. Neljä vuotta myöhemmin Rio de Janeiron olympialaisissa ei ollut suomalaista pistooliampujaa. Nähtäväksi jää, mikä on tilanne ensi kesänä Tokiossa järjestettävissä seuraavissa olympialaisissa. Joonas Kallio ylsi uransa parhaaseen arvokisa­ sijoitukseen Puolan Wroclawissa järjestettyjen ilma-aseiden EMkilpailuissa, kun hän sijoittui kymmenenneksi ilmapistoolissa. Teksti & kuvat LASSI PALO S uomussalmen Urheiluampujia edustava pistooliampuja Joonas Kallio oli mainiossa vireessä perjantaina helmikuun 28. päivänä, jolloin Puolan Wroclawissa järjestetyissä ilma-aseiden EM-kilpailuissa ammuttiin vilkas ja värikäs suomalaispäivä. Viivalla oli peräti kymmenen suomalaista. Kallio teki päivän parhaan suomalaissuorituksen ja sijoittui miesten ilmapistoolissa hienosti kymmenenneksi. Hän ampui tuloksen 579, kun finaaliin mentiin pistettä paremmalla tuloksella. Kallion sarjat olivat 98+98+94+96+97+96. Viimeisessä sarjassa oli kaksi kasia. Finaaliraja oli 580, josta Kallio jäi siis vain pisteen. – Vaikeuksien kautta torjuntavoittoon, Kallio tiivisti kilpailunsa. – Nyt kyllä syke nousi. Olin treenannut ja valmistautunut huolellisesti. Tieto siitä, että minulla on mahdollisuus pärjätä, vaikutti ehkä alitajuisesti. Käytin kaiken sen ajan, jonka tarvitsin, enkä alkanut hosua enkä mietiskellä. 8 Joonas Kallio oli hyvässä vireessä EMWroclawin ilmapistoolikilpailussa. Kallion mukaan EM-finaaliraja oli se, minkä hän odottikin sen olevan. – En ole pettynyt, tämä oli arvokisoihin kelpo tulos, hän hymyili. KALLION ENNÄTYS ilmapistoolissa on kaksi vuotta sitten Swedish cupissa ammuttu 587, joka jäi vain pisteen Kai Jahnssonin nimissä olevasta Suomen ennätyksestä. Jahnsson toimii nykyään Kallion valmennustiimissä ja oli seuraamassa Kallion EM-kilpailua. – Onko kenelläkään nitroja mukana, Jahnsson kyseli jännittävän kilpailun aikana. Jahnsson edusti Suomea Lontoon VUOSI SITTEN Kallio sijoittui Osijekin EM-ilmapistoolissa 55:nneksi. Pari kuukautta myöhemmin hän nappasi uransa toistaiseksi parhaan maailmancup-sijoituksensa, kun hän oli Pekingissä yhdestoista (581). Urheiluampujassa kerrottiin kaksi vuotta sitten, miten Kajaanissa asuva Kallio aloitti ampumaurheilun vuonna 2015. Otetaan poiminta tuolloin julkaistusta jutusta: ”- Kallio oli ollut jo jonkin aikaa Puolustusvoimissa töissä, kun hän meni ampumaradalle suorittamaan vuosittaisia palvelusammuntojaan. 'Jorma Jäntti oli siellä samaan aikaan ampumassa isopistoolilla. Minä kokeilin, ja siitä se lähti. Jorma otti minut heti valmennettavakseen, ja aloitin seuraavana päivänä määrätietoisen harjoittelun.'” KALLION, 32, nopeaa nousua on auttanut varmasti se, että hän on kokenut urheilija, joka tietää hyvin mistä kilpa- ja huippu-urheilussa on kysymys. Kalliolla on nimittäin runsaasti kokemusta kahdesta muusta lajista, sillä hän kuului hiihdossa ikäluokkansa kärkeen Suomessa, ja hän on pelannut sulkapalloa kansallisella tasolla. Jos määrätietoisen urheilijan tie ei aukene nyt Tokioon, seuraava tavoite on Pariisissa 2024. URHEILUAMPUJA  1/2020 UA_1_2020.indd 8 3.3.2020 7.47

Liikkuvalle maalille neljä EM-mitalia Suomi saavutti Puolan Wroclawissa ilma-aseiden EM-kilpailuissa kaikkiaan neljä EM-mitalia, jotka kaikki tulivat liikkuvan maalin lajeissa. Teksti & kuvat LASSI PALO L iikkuva maali piti edellisten vuosien tavoin Suomen mitalikannassa ilma-aseiden EM-kilpailuissa, kun Aaro Vuorimaa (Lapuan Seudun Ampujat) sijoittui poikien liikkuvan maalin normaalijuoksuissa hopealle ja miehet voittivat kaksi EM-joukkuepronssia ja pojat yhden EM-joukkuepronssin (sekajuoksut). Miesten joukkueessa ampuivat Tomi-Pekka Heikkilä (Kymppi 64), Krister Holmberg (Raseborgs Skyttar) ja Heikki Lähdekorpi (Satakunnan Ampujat). Poikien joukkueessa ampuivat Vuorimaan lisäksi Toni Annala (Jalasjärven Ampujat) ja Mikko Hakala (Kymppi 64). Ida Heikkilä (Kymppi 64) edusti Suomea tyttöjen kilpailuissa. Hän sijoittui normaalijuoksuissa neljänneksi ja sekajuoksuissa viidenneksi ja ampui parikilpailussa Tomi-Pekka Heikkilän kanssa. Suomi oli kilpailussa neljäs. TOMI-PEKKA HEIKKILÄN normaalijuoksujen 8:s sija oli Suomen miesten paras sijoitus henkilökohtaisissa kilpailuissa. ”Sekareissa” hän oli yhdeksäs. Lähdekorven sijoitukset olivat 10:s ja 11:s, Holmbergin 16:s ja 19:s. Vuorimaa oli poikien sekajuoksuissa kuudes, Hakala oli kymmenes ja Annala 12:s. Normaalijuoksuissa Hakala sijoittui yhdeksänneksi ja Annala 13:nneksi. Suomen miehet saivat kaksi EM-joukkuepronssia. Mikko Hakala (vas.), Aaro Vuorimaa ja Toni Annala kuuluivat Suomen poikien joukkueeseen. LIIKKUVAN MAALIN lajivalmentaja Ville Häyrinen nosti positiivisiksi asioiksi Hakalan ja Tomi-Pekka Heikkilän ”comebackin”. – Mikko on kehittynyt hyvää vauhtia viimeksi kuluneen vuoden aikana ja ampui nyt molemmat kisat omalle tasolleen, normaalijuoksuissa syntyi jopa oma ennätys. ”Tomppa” puolestaan osoitti, että reilun vuoden tauko ei ole vaikuttanut tuloskuntoon kovin paljon. Muutama huono osuma molemmissa kisoissa poisti saumat ihan huipputulokseen, Häyrinen summasi. – Myös Aaro pääsi mitaliotteluissa loppuun saakka puolustamaan viime vuoden EM-kultaansa. Nyt tuli hopeaa, mutta ihan hyvät kisat hänellekin. Häyrisen mukaan Annala ampui sekajuoksuissa sen, mitä odotettiin ja tarvittiinkin, ja siitä nuorille joukkuepronssia. Ida Heikkilä iloitsi paikastaan normaalijuoksujen mitaliotteluissa. – Normaalijuoksut eivät sitten menneet ihan niin hyvin. HÄYRISEN MUKAAN Ida Heikkilä näytti, että taso riittää hyvin EM-kisoihin ja joka startissa voi tavoitella realistisesti mitalia. – Parikisan Euroopan ennätys ”Tompan” kanssa oli näiden kisojen bonushetki! Holmbergin ja Lähdekorven kisat olivat Häyrisen mukaan vähän mollivoitoiset: – Nyt pitää katsoa tekeminen läpi, tehdä tarvittavat korjaukset ja mennä eteenpäin. MM-kilpailut odottavat jo kolmen kuukauden kuluttua. – Niitä ennen pitää päästä ulos ampumaan jo ajoissa, saada piekkari haltuun ja ehtiä kisata muutama kerran kovemmissakin kisoissa. Meille se tarkoittaa Liberation GP:tä ja Pohjoismaiden mestaruuskisaa juuri ennen MM-kisoja. Niissä pitäisi saada riittävän kova vastus. Leiritys pyörii koko kevään ajan eli Inkoon rata on ahkerassa käytössä. MM-kisoissa haetaan sekä joukkue- että henkilökohtaista maailmanmestaruutta. 1/2020   URHEILUAMPUJA UA_1_2020.indd 9 9 3.3.2020 7.47

Viimeiset olympiamaapaik Suomi sai viime vuonna kaksi olympiamaapaikkaa ensi kesänä järjestettäviin Tokion olympialaisiin. Toukokuussa on viimeiset mahdollisuudet saavuttaa lisää maapaikkoja niin kiväärissä, pistoolissa kuin haulikossakin. Teksti & kuvat LASSI PALO T oukokuussa selviää, kuinka monta olympiamaapaikkaa suomalaiset ampumaurheilijat lopulta saavuttavat ensi kesänä järjestettäviin Tokion olympialaisiin (24.7.–9.8.). Onko määrä sama kuin neljä vuotta sitten Rio de Janeirossa eli kaksi? Vai sama kuin Lontoossa 2012 eli neljä? Vai siltä väliltä? Suomella oli vuonna 2008 Pekingissä järjestetyissä olympialaisissa peräti kahdeksan ampumaurheilijaa, mutta siihen määrään Tokiossa ei ylletä. SUOMI SAI viime vuonna kaksi olympiamaapaikkaa Tokioon. Ne saavuttivat Lari Pesonen miesten skeetissä ja Satu Mäkelä-Nummela naisten trapissa. Mäkelä-Nummela nimettiin joulukuussa ensimmäisten suomalaisurheilijoiden joukossa Tokion olympiajoukkueeseen. Hänen lisäkseen joukkueeseen nimettiin kuusi muiden lajien urheilijaa. Mäkelä-Nummela hankki Suomelle maapaikan viime elokuussa Lahdessa käydyssä maailmancupissa. Hän voitti olympiakultaa Pekingissä ja sijoittui Lontoon olympialaisissa seitsemänneksi ja Rion olympialaisissa kymmenenneksi. Kuten viime vuonna jo kerrottiin, on siis varmaa, että Suomi saa Tokiossa olympialaisten miesten skeetiin edustajan ensimmäisen kerran sitten Ateenan ja vuoden 2004. Kuka kisoihin lopulta lähtee, on vielä avoinna, koska kyseessä on maapaikka. OLYMPIAKOMITEA kertoi joulukuussa, että että ensimmäisessä valinnassa keskityttiin ”selkeästi huippupotentiaalin omaaviin urheilijoihin”, joilla on jo kasassa vaadittavat näytöt Tokioon. Se kertoi myös, että sen huippu-urheiluyksikkö noudattaa olympiavalinnoissa joustavan valinnan periaatetta, jonka perusteella urheilijoita valitaan olympiajoukkueeseen sitä mukaa kun vaadittavat kriteerit täyttyvät. Seuraavat valinnat tehdään tämän kevään aikana mikäli valintakriteerit täyttäviä 10 Satu Mäkelä-Nummela nimettiin joulukuussa ensimmäisten suomalaisurheilijoiden joukossa Tokion o urheilijoita on. Toinen valintapäivä on 21. huhtikuuta, kolmas valintapäivä on 5. toukokuuta.ja neljäs valintapäivä 2. kesäkuuta. Ilmoittautumisten takaraja on 6. heinäkuuta. EUROOPPALAISILLA ampumaurheilijoilla on jäljellä kaksi mahdollisuutta saavuttaa maapaikkoja Tokioon. Kivääri- ja pistoolilajeissa järjestetään olympiakarsintakilpailu, jossa miesten ja naisten ilmakiväärissä on jaossa kaksi maapaikkaa, muissa olympialajeissa yksi. Kilpailu on Tšekin Pilsenissä 17.–28. toukokuuta. Eurooppalaisten haulikkoampujien viimeinen mahdollisuus saavuttaa maapaikkoja Tokioon on myös toukokuussa, jolloin Ranskan Chateauroux'ssa järjestetään EM-kilpailut. Ne pidetään 6.–20. toukokuuta. Jaossa on kaikkiaan kuusi maapaikkaa (miesten trap 1, miesten skeet 2, naisten trap 1 ja naisten skeet 2). Seuraavat valinnat tehdään tämän kevään aikana mikäli valintakriteerit täyttäviä urheilijoita on. ILMA-ASEIDEN EM-kilpailut olivat Puolan Wroclawissa helmi-maaliskuun vaihteessa. Siellä oli jaossa kaksi maapaikkaa kussakin henkilökohtaisessa olympialajissa eli kaikkaan kahdeksan paikkaa (miesten ja naisten ilmakivääri ja -pistooli). Suomi ei saanut EM-Wroclawissa lisää olympiamaapaikkoja. Olympialajien paras saavutus oli Joonas Kallion hieno kymmenes sija miesten ilmapistoolissa. Kuten toisaalla tässä lehdessä kerrotaan, Kallio jäi vain pisteen finaalirajasta tuloksellaan 579. URHEILUAMPUJA  1/2020 UA_1_2020.indd 10 3.3.2020 7.47

aikat jaossa toukokuussa Aleksi Leppä on ampunut tasaisen varmasti ilma-asekauden ajan. ssa Tokion olympialaisiin. Ilmapistoolikisan toinen suomalainen, arvokisojen ensikertalainen Tomi Heikkilä ampui myös hyvin sijoittuen 22:nneksi tuloksellaan 577. Hän jäi kolme pistettä tammikuussa ampumastaan ennätyksestä. ILMAKIVÄÄRIN parikilpailussa Suomen joukkueet sijoittuivat 49:nneksi ja 50:nneksi. Henkilökohtaisissa lajeissa parhaat sijoitukset olivat Marianne Palon 23. sija naisten ilmakiväärissä ja Aleksi Lepän 28. sija miesten ilmakiväärissä. Suomalaisten EM-kisat päättyivät ennen päätöspäivää, koska Suomen ilmakiväärijoukkueet eivät päässeet peruskilpailun perusteella kahdeksan parhaan joukkoon eli viimeisenä päivänä ammuttuihin neljännesvälieriin. Suomi oli miesten kilpailussa 15:s ja naisten kilpailussa 19:s. Suomi saavutti Wroclawin EM-kilpailuissa kaikkiaan neljä EM-mitalia, jotka kaikki tulivat edellisten kisojen tavoin liikkuvan maalin lajeissa. Aaro Vuorimaa sai Oskari Kössi kuuluu Suomen kovatasoiseen skeet-maajoukkueeseen. poikien liikkuvan maalin normaalijuoksuissa hopeaa. Liikkuvan maalin miehet voittivat kaksi EM-joukkuepronssia ja pojat yhden EM-joukkuepronssin (sekajuoksut). AMPUMAURHEILULIITON valmennuksen johtaja Per-Ole Lindell sanoi viime syksynä, että kun Ampumaurheiluliitto asetti Tokion olympiatavoitteen, pidettiin sitä kovana. – Se oli vähintään yksi suomalaisurheilija jokaiseen lajiryhmään (haulikko, kivääri ja pistooli) eli yhteensä kolme urheilijaa. Nyt voi sanoa, ettei se ole utopiaa, sillä meillä on nyt kaksi maapaikkaa ja voimme odottaa yhtä tai kahta lisää, vaikka aika alkaa käydä vähiin, Lindell sanoi viime syyskuussa Italian Bolognassa järjestetyissä EM-kilpailuissa. Lindellin sanat pitävät edelleen paikkansa. Chateauroux ja Pilsen – aikaa h-hetkiin on pari kuukautta. Niin kauan kuin on aikaa, on mahdollisuuksia! Valmentajien tehtävät hakuun kesäkuussa AMPUMAURHEILULIITON valmennuksen johtajan ja valmentajien määräaikaiset työsopimukset päättyvät vuoden viimeisenä päivänä. Liiton hallitus on päättänyt laittaa kaikki tehtävät avoimeen hakuun, joka julkaistaan kesäkuussa. Päätökset tehdään elokuun 9. päivänä päättyvien Tokion olympialaisten jälkeen, ja työt alkavat/jatkuvat uusilla sopimuksilla tammikuussa 2021. Hallitus on kertonut, että ensimmäisenä nimetään valmennuksen johtaja, jotta tämä voi vaikuttaa muun valmennusorganisaation nimeämiseen. 1/2020   URHEILUAMPUJA UA_1_2020.indd 11 11 3.3.2020 7.47

”Ison kehittymisen mahdo Ampumaurheiluliiton hallitus nimesi tammikuussa norjalaisen Anne Grethe Jeppesenin kiväärin valmentajaksi. Teksti & kuvat LASSI PALO N orjalainen kiväärivalmentaja Anne Grethe Jeppesen oli tammi-helmikuun vaihteessa Turussa maajoukkueen leirillä ensimmäisen kerran. Innostus näkyi hänen kasvoiltaan: – On mukava tehdä töitä, kun näen ison kehittymisen mahdollisuuden, Jeppesen sanoi leirin neljäntenä päivänä. Sopimuksen mukaan hän osallistuu kiväärin maajoukkuevalmennukseen ja toimii osaksi valmentajana Ampumaurheiluliiton nykyisille kiväärivalmentajille sekä kehittää valmennuksen sisältöä ja osallistuu maajoukkueurheilijoiden valmennukseen. – Suomalaisten kivääriampujien taso on hyvä, ja osa heistä on jo menestynytkin hyvin. Heillä on kuitenkin vielä iso mahdollisuus kehittyä. Siksi heidän kanssaan on mukava tehdä töitä, Jeppesen hymyili Kupittaan ampumaradalla. JEPPESEN sai suomalaisampujien luottamuksen nopeasti puolelleen. Esimerkiksi Aleksi Leppä (Haminan Ampumaseura) oli tyytyväinen ensimmäiseen viikkoon Jeppesenin kanssa: – Olemme tehneet paljon erilaisia harjoituksia kuin ennen. Jeppesen on ehdottomasti hyvä lisä valmennukseen! Uusi silmäpari on tuonut uusia näkemyksiä ja toimintaan uutta näkökulmaa. Jeppesenillä on valtava määrä kokemusta, ja hän tietää miten laji on kehittynyt ja mitä se vaatii. Hän on myös puuttunut pieniin asioihin, joita ei ole aiemmin huomattu tai tullut ajatelleeksi, Leppä sanoi. Jeppesen oli toiminnassa aktiivisesti mukana, kiersi ampujien luona ja osallistui ranskalaisen William Lemoinen vetämään rentoutusharjoitukseen. AMPUMAURHEILULIITON kiväärivalmentajat Pirjo Peltola ja Mikko Mattila ovat myös tyytyväisiä Jeppesenin nimitykseen: – Hän kysyy ja kyseenalaistaa sekä siirtää tietoa meille, mikä on erittäin tärkeää. Wroclawin ilma-aseiden EM-kilpailut ja toukokuun Plzenin olympiakarsintakilpailut ovat tärkeimmät lähiajan tavoitteet. On kuitenkin muistettava, että joukkue on nuori ja katseet suunnataan jo seuraavaan olympiadiin, he sanoivat. – Urheilijat ovat myös hyvillä mielin. Soraääniä ei ole kuulunut. Jeppesenillä on hyviä näkemyksiä ja hyvä ote valmentamiseen. 12 Anne Grethe Jeppesen neuvoi suomalaisia kivääriampujia Turussa helmikuun alussa pidetyllä maaj Kaikesta näkee, että hän on tehnyt töitä useiden maajoukkueiden kanssa. Mattila ja Peltola kiersivät ampujina aikoinaan samoja arvokisoja kuin Jeppesen. He ovat tunteneet toisensa siis jo vuosikymmenien ajan. Jeppesen kilpaili 1970-luvun lopulla mm. Karstulan ampumaviikolla! JEPPESEN, 62, on erittäin kokenut ja kouluttautunut kiväärivalmentaja, joka on toiminut niin Norjan huipputasolla kuin olympiatasollakin. Jeppesen lopetti urheilu-uransa 26-vuotiaana pian Los Angelesin olympialaisten (1984) jälkeen, koska hän koki, ettei saanut riittävästi tukea tullakseen paremmaksi ampumaurheilijaksi. Jeppesen sijoittui Los Angelesin pienoiskiväärissä viidenneksi. – Lopetin liian nuorena, hän naurahti. – Aloitin 12-vuotiaana ja lopetin neljätoista vuotta myöhemmin. Valmentajana haluan nyt antaa tukea urheilijoille, jotta he voivat kehittyä. Valmentajat tarvitsevat myös apua ja tukea. Jeppesenillä on valmentajakokemusta myös Tanskasta ja Skotlannista sekä Intiasta, missä hän vieraili viime vuonna kuusi kertaa. Hän palasi Turusta kotiinsa Osloon ja lähti Intiaan muutama päivä myöhemmin. – Totta kai haluan olla kotona, mutta tyk- kään olla valmentajana. Paperi- ja seurantatyöt voin tehdä onneksi kotona, hän sanoi. JEPPESENILLÄ on tämän vuoden kattava sopimus Ampumaurheiluliiton kanssa. Hän ei halua ajatella liikaa olympiamaapaikkoja ja Tokion olympialaisia. Kiväärin viimeiset olympiapaikat ovat jaossa toukokuussa. – Minulla on pidemmän tähtäimen ajatukset urheilijoiden kehittymisestä ja kehittämisestä kuin Tokio. Työtäni ja tuloksia arvioidaan koko ajan eli tämä on jatkuva prosessi. Aika näyttää, olenko oikea henkilö tähän toimintaan. Minusta ei ole hyötyä, jos urheilijat eivät kehity. Jeppesen vierailee Suomessa noin kerran kuukaudessa kesäkuuhun asti. – Kiväärit ovat parempia kuin ennen, ja urheilijat ovat parempia niin fyysisesti kuin henkisestikin kuin ennen. Iso muutos on tapahtunut viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana, Jeppesen mietti syitä esimerkiksi Münchenin kansainvälisessä kilpailussa tammikuussa nähtyihin huikeisiin tuloksiin. – Ja tietysti: on olympiavuosi. Kyse on Jeppesenin mukaan myös henkisestä pelistä: jos kilpakumppani nakuttaa yli 630 pistettä, miksen minäkin voisi? – Nyt tilanne on sama 630 pisteen rajan URHEILUAMPUJA  1/2020 UA_1_2020.indd 12 3.3.2020 7.47

dollisuus!” Jorma Korhonen vieraili Sporttitalossa Helsingissä helmikuussa. Jorma Korhosen comeback Teksti & kuva LASSI PALO J tyllä maajoukkueleirillä. Anne Grethe Jeppesen vierailee Suomessa noin kerran kuukaudessa. kanssa kuin aiemmin oli 600 pisteen rajan kanssa. Rajojen ylittäminen inspiroi muitakin! JEPPESEN painottaa myös nuorten ampuji- en valmennuksen laadunvalvontaa. – Nuorten ampumaurheilijoiden on opittava moderni ampuma-asento. Asento on kehittynyt vuosien aikana, ja nyt meidän on oltava varmoja siitä, että työtä tehdään oikein noin 13–15-vuotiaiden ampujien kanssa. Asento ei ole sama kuin noin viisitoista vuotta sitten, Jeppesen painotti ja ponkaisi ylös tuolistaan ja näytti, millaisen asennon pitäisi olla. Mattila ja Peltola luonnehtivat Jeppeseniä valmennuksen asiantuntijaksi. Ehkä häntä voisi kutsua myös laaduntarkkailijaksi. orma Korhonen on palannut yhdentoista vuoden tauon jälkeen Ampumaurheiluliittoon skeetin valmentajaksi. – Vuodet vierähtivät nopeasti. Liiton toimiston porukasta tunsin enää Kirsin (Kankaanmäki), mutta hänkin jäi äskettäin eläkkeelle. Muuten ympäristö on tuttu, vaikka ihmiset ovatkin vaihtuneet. Ampumaurheiluliitto nimesi Korhosen vuoden alusta skeetin nuorten ja B-maajoukkueen valmentajaksi Pentti Saaren seuraajaksi. Sopimus kattaa tämän vuoden. Korhonen toimi skeetin lajivalmentajana vuosina 2002–2009. Hän saavutti ampujana skeetin SM-mitaleja sekä edusti Suomea MMja EM-kilpailuissa ja vuonna 1992 järjestetyissä Barcelonan olympialaisissa, joissa hän oli 16:s. Korhonen jätti lajivalmentajan tehtävät, koska ”arkinen työ” muuttui niin paljon. – Olen luonteeltani ehkä enemmän projektityöntekijä. Katsoin myös, että oli hyvä ottaa välimatkaa valmentamiseen. Perustekeminen ei ole kuitenkaan muuttunut miksikään, ja radat ovat yhä samanlaisia. Säännöt ovat toki vähän muuttuneet, Korhonen naurahtaa. KORHOSELLA on neljä EM-mitalia – kulta, hopea ja kaksi pronssia. Hänen aktiiviuransa päättyi vuonna 1994. – Barcelonan jälkeen näin kuinka paljon urheiluun on satsattava, jos haluaa menestyä. Minulle yhtälö ei ollut enää mahdollinen, Korhonen viittaa perheeseensä ja työuraansa. – Olympialaisista jäi kuitenkin hyvä fiilis, koska ammuin siellä kauden toiseksi parhaan tulokseni. Olympiahenki on oikeasti olemassa, ja se on ihan oma juttunsa! Kisoissa ovat maailman parhaat urheilijat, Korhonen sanoo. Korhonen tietää hyvin myös sen, kuinka kovaa ja raakaa kilpailu olympiapaikoista on: – Ne herättävät aina tunteita ja keskustelua, koska ne ovat maapaikkoja. Pidän sitä kuitenkin hyvänä ja oikeana tapana toimia. KOUVOLAN Valkealassa asuvan Korhosen työura päättyi vuodenvaihteessa. Hän toimi viimeksi kuluneen neljännesvuosisadan ajan Tieto-konsernissa myynnin ja asiakaspalvelun johto- ja päällikkötehtävissä. Seppo Mahlamäki kysyi Korhosta skeetin valmentajaksi elokuussa Lahdessa järjestetyn haulikkolajien maailmancupin yhteydessä. – Mietin asiaa muutaman päivän ajan ja selvitin taustoja. Päätin lähteä toimintaan taas mukaan, koska minulla on nyt aikaa. Olen tavannut kaikki urheilijat, ja ensimmäinen leiri ulkomailla (Malaga) on takana. Kaikki byrokratia ei ole vielä selvillä, mutta fiilis on hyvä, ja meillä on hyviä poikia kasvamassa, Korhonen hymyili helmikuun lopussa tehdyssä haastattelussa. KORHONEN painottaa, että suurin kiitos, jonka hän voi valmentajana saada, on se, jos hän pystyy auttamaan urheilijoita saavuttamaan tavoitteensa. Hän nauttii myös siitä, kun saa toimia nuorten kanssa. Mikä sitten muuttuu, kun valmentaja vaihtui Pentti Saaresta Jorma Korhoseen? – Luottamus rakennetaan päivittäisessä tekemisessä. Olen tietyissä asioissa vaativampi ja analyyttisempi. Vaativuus näkyy esimerkiksi siinä, että kun ollaan harjoituksissa, niissä keskitytään samalla tavalla kuin kilpailuissakin. Harjoituksista on saatava kaikki teho irti. Harjoitellaan kovaa ja tosissaan, muttei ryppyotsaisesti, ja tarinoidaan sitten kierrosten ulkopuolella, Korhonen sanoo. Korhosen mainitsema analyyttisyys tarkoittaa sitä, että kaikki tieto pilkotaan palasiksi. Harjoituksista annetaan välitön palaute, kilpailut käydään tarkasti läpi ja kokonaisuus tarkistetaan vielä vuositasolla. – Mihin pitää jatkossa panostaa, mitä on korostettava, mitä korjataan ja mihin harjoituksissa keskitytään, Korhonen selvittää. Skeetin nuorten kauden päätavoite on heinäkuussa Saksan Suhlissa järjestettävissä MM-kilpailuissa. 1/2020   URHEILUAMPUJA UA_1_2020.indd 13 13 3.3.2020 7.47

Suomen kiväärimaajoukkue ryhmäkuvassa Wroclawin komealla EM-radalla: Marianne Palo (vas.), Juho Kurki, Jenna Kuisma, Sebastian Långström, Emmi Hyrkäs ja Aleksi Leppä. Pirjo Peltola: "Perustasoa on nostettava" Kivääriampujien pää­ valmentaja Pirjo Peltola ei ollut tyytyväinen Puolan Wroclawin ilma-aseiden EM-kilpailujen jälkeen. Teksti & kuva LASSI PALO A mpumaurheiluliiton kivääriampujien Pirjo Peltola sanoi, että tavoitteet olivat korkeammalla kuin mitä EM-kisoissa lopulta saavutettiin: – Sitä ei voi kiistää. Perustasoa pitää pystyä jatkossa nostamaan 630 pisteen lähelle. Työ jatkuu, ja kovuutta on saatava lisää, Peltola ja kiväärivalmentaja Mikko Mattila sanoivat. Kun henkilökohtaiset kilpailut oli ammuttu, varmistui se, että suomalaisten EM-kisat päättyivät ennen päätöspäivää, koska Suomen ilmakiväärijoukkueet eivät päässeet peruskilpailun perusteella kahdeksan parhaan joukkoon eli sunnuntaina ammuttaviin neljännesvälieriin. Suomi oli miesten kilpailussa 15:s ja naisten kilpailussa 19:s. MIESTEN HENKILÖKOHTAISESSA EM-kil14 pailussa Aleksi Leppä sijoittui parhaana suomalaisena 28:nneksi. Hänen tuloksensa oli 624,8. Sebastian Långström oli 56:s 620,7 pisteellään. Juho Kurjen tulos oli 619,1 ja sijoitus 60:s. Finaaliraja oli 628,7. Marianne Palo oli Suomen naiskolmikosta tarkin tähdättyään 626,1 pistettä. Hän sijoittui 23:nneksi. Finaaliraja oli 628,0. Jenna Kuisma sijoittui 65:nneksi ja Emmi Hyrkäs 69:nneksi. Heidän tuloksensa olivat 620,1 ja 619,6. Parikilpailuissa Suomen sijoitukset olivat 49:s ja 50:s. Suomen kiväärijoukkueessa oli poikkeuksellisesti vain yksi junioriampuja eli Viivi Kemppi, joka sijoittui tyttöjen ilmakiväärissä 41:nneksi (617,5). PELTOLAN MUKAAN suomalaisampujien tulostaso on noussut, mutta se ei ole jalostunut onnistumisiksi EM-kilpailuissa. Valintakriteerinä oli sekä miehillä että naisilla 624,0 pisteen keskiarvo. – Nyt ehkä tyydytään liian helposti valintarajaan. Päätavoitteena ei pitäisi olla pääseminen arvokisoihin, vaan niissä menestyminen, Peltola sanoi EM-kisojen päätöspäivänä. Peltola ottaa muun valmennusjohdon kanssa ”omaan piikkiinsä” sen, että valintajärjestelmässä on kehittämisen varaa. Se on nykyään liian pitkä, hän sanoo. – Se ehkä ohjaa liikaa sellaiseen ajattelutapaan, että kun raja on saavutettu, on tavoitekin saavutettu. Jos minä saisin yksin päättää, valintajakso olisi nykyistä lyhyempi ainakin aikuisurheilijoilla. Junioreilla voisi olla enemmän näyttömahdollisuuksia, Peltola miettii. PELTOLA EI OLE kuitenkaan huolissaan, vaikka EM-kisatavoitteita ei nyt saavutettukaan. Hän antaa rehdin tunnustuksen Lepälle ja Palolle, jotka hän laskee onnistujien joukkoon. – Viivi Kemppi on totuttu näkemään vahvana onnistujana, mutta tällä kerralla tulos jäi selvästi kauden parhaista. Hän on nuori ampuja ja 17-vuotias lukiolainen, jolla on omat kiireensä. Se ei ole aina helppo yhdistelmä. Ei siis ole syytä huoleen, Viivi tulee taas entistä ehompana, Peltola sanoi. Hän muistuttaa myös, että kotimaassa on EM-kisoissa Suomea edustaneille kovia haastajia. Peltola mainitsee esimerkkinä Riku Koskelan, joka EM-kisojen aikaan kohensi ennätyksiään ampumalla sisäradalla 50m pienoiskiväärin asentokilpailussa kovan tuloksen 1180. – Leirit jatkuvat, ja jatkamme kohti toukokuuta ja Pilsenissä järjestettäviä olympiakarsintoja. URHEILUAMPUJA  1/2020 UA_1_2020.indd 14 3.3.2020 7.47

Practicalissa tiukempi ote valmennukseen Valmennus on perustunut lähinnä siihen, että kokeneemmat ovat harjoittelunsa ohessa jakaneet vinkkejään toisille. Nyt practicalin valmennuskoordinaatoriksi on nimetty Kari Kivistö. Teksti & kuva MIKA VUOLLE V iime vuoden aikana Ampumaurheiluliiton practical-jaosto alkoi hahmotella uusia kuvioita valmennuksen suhteen. Kentältä tulleen palautteen mukaan lajia aloittaville tarkoitetun turvallisen ampujan kurssin ja maajoukkueleirien välissä on ollut iso aukko, ja huippujen valmennuksen lisäksi myös tuota aukkoa yritetään jatkossa paikata. Viime vuoden kuluessa practical-jaosto järjesti neljä leiriä pistoolipractical-ampujille, ja näille leireille osallistui kaikkiaan 44 henkilöä. Leirien parhaaksi anniksi ampujille havaittiin hyvien vinkkien jakaminen, yhdessä harjoittelemisen tuoma kehitys, vertaistuki ja laadukkaan palautteen saaminen. Näistä monet practicalistit ovat aiemmin jääneet paitsi, sillä perinteisesti practical-lajeja on harjoiteltu oman seuran väen kesken, pienissä omasta aloitteesta muodostuneissa ryhmissä ja moni huippuampuja tunnustaa harjoitelleensa ja kehittyneensä maailman kärkiampujaksi aivan itsekseen. VALMENNUS ON ollut sattumanvaraista, jopa harrastelijamaista ja perustunut pääasiassa siihen, että kokeneemmat ja taitavammat ampujat ovat oman harjoittelunsa ohessa jakaneet vinkkejä ja neuvoja nuoremmille. Satunnaisesti joku omaan kehittymiseensä huolellisesti panostanut kilpa-ampuja on noussut sellaiselle tasolle ja viitsinyt ohjata kilpakumppaneitaan niin, että häntä voisi kutsua jo varsinaiseksi valmentajaksi. Joka tapauksessa valmennuspuoli verrattuna ISSF-lajeihin on ollut kehnoa. VAILLINAISESTA valmennuspanostuksesta huolimatta Suomi on tähän asti ollut maailman ehdotonta huippua practicalin pitkien aseiden lajeissa, mutta odotettavissa on että maailmalla taso sekä kovenee että levenee, joten perinteiset kotikutoiset Tänä vuonna practicalin valmennus on ottamassa harppauksia eteenpäin. menetelmät eivät ehkä tuota tulosta enää kovin pitkään. Tarvitaan ammattimaisempaa ja järjestelmällisempää otetta. Valmennustarjonnan vähäisyys on osaltaan varmasti myös vaikuttanut siihen, että pracicalissa nuoria on ollut mukana liian vähän, ja IPSC:n maajohtaja Mikael Ekberg onkin tuonut esiin huolensa tulevaisuudesta. Mestarit ikääntyvät ja uusien kasvattamiseen alkaisi olla jo korkea aika. Vaikka practicalissa on toistaiseksi voinut kehittyä maailmanhuipuksi aikuisiälläkin, se tie on jatkossa entistä vaikeampi. Nuorten potentiaalia olisi syytä hyödyntää ja koulia nuorten open-luokan maailmanmestari Simo Partasen kaltaisia uusia mestariampujia. UUDEN tulostehtailijasukupolven luomiseksi ei ole vielä tehty tarpeeksi. Muutamissa seuroissa, kuten vaikkapa Karkkilassa, Nokialla ja Raumalla on toki löytynyt aktiiveja jotka ovat jaksaneet kouluttaa nuorempiakin ampujia heille parhaiten sopivissa lajeissa, practicalin ilmapistoolilla ja pienoiskiväärillä. Silti paljon on parannettavaa ja valmennusosaamista olisi vietävä useampiin ampumaseuroihin. Practical-valmennuksen uusien tuulien tunnusteluvuosi huipentui Jyväskylässä marraskuun lopussa pidettyyn valmennusseminaariin, joka keräsi peräti 68 practicalin harrastajaa ympäri Suomea. Seminaarin osanottajamäärä oli selvä osoitus siitä että kiinnostusta ja tarvetta lajin valmentamisen ja valmentautumisen tehostamiseen löytyy. JYVÄSKYLÄN seminaarin perusteella toiveet kohdistautuivat eniten seuratason tai alueellisen valmennuksen kehittämiseen, ja niiden uskotaan tukevan practicalin kehitystä parhaiten. Alkaneen vuoden kuluessa on tarkoitus nyt talvikaudella järjestää muutamia sisärataleirejä pistoolille, pistoolikarbiinille ja pienoiskiväärille eri puolilla Suomea. Kesäkaudelle, touko-syyskuulle, suunnuitelmissa on kymmenkunta alueellista kaikki practical-lajit käsittävää leiriä, haulikkopractical-ampujien valmennusleiri Virossa Estonian Shotgun Championship -kilpailun yhteydessä sekä kivääriampujien leiri Heinolassa. Loppuvuodesta tarkoitus on taas pitää seminaari, jossa punnitaan kuluneen vuoden antia ja hahmotellaan askeleita eteenpäin. HELMIKUUN 21. PÄIVÄNÄ Ampumaurheiluliiton hallitus päätti, että viime vuonna valmennuksen kehitystyöstä vastanneen Kari Kivistön kanssa tehdään valmentajasopimus ja näin ollen hänet nimetään practicalin valmennuskoordinaattoriksi. Kivistö on valmistellut practicalin valmennusohjelmaa yhdessä liikkuvan maalin päävalmentaja Ville Häyrisen kanssa ja ohjelman on tarkoitus valmistua helmikuun loppuun mennessä. Siitä saataneen hyvä alku tulevaan työhön practical-valmennuksen laadun ja tarjonnan nostamisessa. 1/2020   URHEILUAMPUJA UA_1_2020.indd 15 15 3.3.2020 7.47

Harjoittele monipuolisesti j Valakyykky, tekniikka­ punnerrus ja lankkupito tulivat tutuiksi tehoryhmäläisten leirillä Kisakalliossa. Tekstit & kuvat LASSI PALO ”S äännöllinen ja monipuolinen harjoittelu on tärkeää. Jos happi kiertää lihaksissa ja aivoissa, ampumaurheilija jaksaa paremmin ja kestää kilpailussa tiukankin pai- kan.” Tällaisen perusviestin saivat Ampumaurheiluliiton tehoryhmän urheilijat fysiikkaleirillä. Ampumaurheiluliiton tämän vuoden tehoryhmän valmennukseen on valittu 80 urheilijaa (kivääri, pistooli, liikkuva maali, skeet ja trap), jotka on jaettu kiväärissä opiskelu- tai kotipaikkakunnan mukaan eri leiriryhmiin. Tehoryhmän urheilijalle kertyy eri määrä leirivuorokausia riippuen alueesta ja lajista. Tämän kauden aikana tehoryhmällä on yhteisiä valtakunnallisia leirejä, joista ensimmäinen oli tammikuun lopussa Lohjalla sijaitsevassa Kisakallion urheiluopistossa. Aseet oli jätetty kotiin, sillä leiri oli fysiikkaleiri. Sen lähtökohtana olivat fyysisten ominaisuuksien vaatimukset ampumaurheilun lajeissa – eli riittävä taso, jotta fysiikka ei rajoita lajiharjoittelua, palautumista ja kehittymistä sekä ennaltaehkäisee rasitusvammoja ja loukkaantumisia. LEIRIN TESTIPATTERISTOON kuuluivat kehonkoostumus, kestävyys (polkupyöräergo), liikkuvuus-kehonhallinta-lihastasapaino ja voimakestävyys. Nuorille tulivat tutuiksi niin valakyykky, tekniikkapunnerrus, lankkupito, istumaannousu ilman avustajaa kuin penkkivetokin. Ampumaurheiluliiton nuoriso- ja koulutuspäällikkö Timo Rautio kertoo, että leirien teemat ja painotukset vaihtelevat harjoituskauden mukaan. –Tehoryhmän valmennuksella on merkittävä koulutuksellinen rooli, ja leirien tarkoituksena on auttaa nuorta kasvamaan ja kehittymään ampumaurheilijana, hän sanoo. Tällä kaudella ykkösteemana on palautteen antaminen. – Tästä johtuen myös vuorovaikutus paranee urheilijan ja valmentajien välillä. HARJOITTELUN LISÄKSI leireillä on luentoja, harjoittelun ja tekniikoiden analysointia sekä henkilökohtaisia keskusteluja. 16 Ampumaurheiluliiton tehoryhmän fysiikkaleiri järjestettiin nyt toisen kerran. "Runsas vaihtelu harjoituksissa johtaa parempiin oppimis­t uloksiin kuin yksipuolinen ja saman suorituksen toistamiseen perustuva harjoittelu." Anne Rikala Anne Rikala. Lisäksi ryhmän valmentajat voivat neuvoa urheilijaa ja hänen henkilökohtaista valmentajaansa kotiharjoittelun suunnittelussa ja toteutuksessa. –Tämän vuoksi urheilijalla tulee olla harjoituspäiväkirja ja yhteenvetotaulukko mukana jokaisella leirillä. Tehoryhmäläisille tulee tällä kaudella käyttöön sähköinen harjoituspäiväkirja nimeltään e-Logger, Rautio kertoo. –Tavoitetasot asetetaan ensimmäisen testiseurannan jälkeen. Perusohjeet ovat yh- URHEILUAMPUJA  1/2020 UA_1_2020.indd 16 3.3.2020 7.47

ti ja säännöllisesti! liikkeitä muuttuvissa tilanteissa ja olosuhteissa. – Runsas vaihtelu harjoituksissa johtaa parempiin oppimistuloksiin kuin yksipuolinen ja saman suorituksen toistamiseen perustuva harjoittelu, Rikala sanoi ja korosti lisäksi riittävän liikunnan tärkeyttä: vankat perustaidot mahdollistava tehokkaan ja turvallisen lajitaitojen oppimisen. – Ympäri vuoden ja säännöllisesti, lajitreenien alku- ja loppuverryttelyt, fysiikkatreenit eli kestävyys ja lihaskunto. Kaikki lihasryhmät, hengitys- ja verenkiertoelimistö ja hermosto. Sydänkin on lihas, joka vahvistuu, hän sanoi. Ampumaurheilijan ei tarvitse olla Rikalan mukaan ”älyttömän vahva” eikä hänellä tarvitse olla ”älytön liikkuvuus”. Fyysisten ominaisuuksien pitää kuitenkin olla sellaiset, että jaksaa harjoitella ja kroppa ja aivot ottavat vastaan tekemistä. denmukaiset, mutta henkilökohtaiset ohjeet tehdään tulosten mukaan. Kestävyysharjoittelusta, lihasvoimasta- ja hallinnasta sekä kuntopiiristä annetaan viikkorytmityksen malli. KISAKALLION leirillä nuoret ampumaurheilijat kuulivat myös entisen olympiatason melojan Anne Rikalan näkemyksiä monipuolisen harjoittelun merkityksestä sekä alku- ja loppuverryttelyjen tärkeydestä. Rikala on Kisakallion urheiluopiston valmennuksen kehittäjä. – Oppiakseen kaikkien ihmisten on harjoiteltava paljon asioita, joissa tulee virheitä. Virheitä on korjattava sinnikkäästi. Virhe on kaveri, hän sanoi. Rikala korosti myös sitä, että taitavuus ilmenee urheilusuorituksessa kykynä hallita ja oppia erilaisia liikkeitä sekä käyttää näitä tarkoituksenmukaisesti hyväkseen. Taitavuutta on myös kyky toteuttaa UA_1_2020.indd 17 JOS TEKEE alku- ja loppuverryttelyt säännöllisesti jokaisen harjoituksen ja kilpailun yhteydessä, vuositasolla tulee kymmeniä, jopa satoja tunteja suorituskykyä taitoja kehittävää harjoittelua, Rikala muistutti ja korosti, että kisaverryttelyssä ajatus siirtyy tulevaan suoritukseen. – Opetelkaa tekemään erilaisia asioita ja kokeilkaa! Tehkää asioita, vaikka niiden hyöty ei heti näkyisikään. Ampumaurheilijoiden fysiikkavalmentaja ja hieroja Mikko Saarinen kehotti nuoria opettelemaan verryttelyt nyt, koska myöhemmin se voi olla hankalaa. – Jos kroppa ei tule heti kilpailussa ”mukana”, eka laukaus voi osua kasiin, jonka jälkeen voi olla tosi vaikea voittaa, Saarinen sanoi. – Kehittäkää omat rutiinit ja laskekaa kuinka paljon aikaa käytätte verryttelyyn päivässä, viikossa ja vuodessa. Voisitko tehostaa omaa verryttelyäsi, Rikala ja Saarinen kysyivät leiriläisiltä. RIKALA ANTOI myös vinkkejä taitoharjoitteluun. Tee kaikkia harjoituksia molemminpuoleisesti eli harjoittele aina myös huonompaa jalkaa ja kättä, hän sanoi. – Erilaiset radat, joissa on monipuolisesti erilaisia elementtejä, ovat erinomaisia taitoharjoittelussa. Ihminen oppii koko elämänsä ajan. Älä siis lannistu ensimmäisen tai sadannen kerran jälkeen, vaan jatka harjoittelua! Harjoittelun kautta myös tarkkaavaisuus kehittyy. Alussa keskityt itse suorittamiseen, mutta kun taitopankki kehittyy, voit opetella uusia asioita. Siperia opettaa, Rikala nauratti kuulijakuntaansa. Rikala muistutti myös eräästä erittäin tärkeästä asiasta: – Muista pitää hauskaa harjoituksissa! Luukas Koota Kisakallion fysiikkaleirillä. Luukas Koota on nauttinut tehoryhmä­ toiminnasta E sbo Skytteföreningenin kivääriampuja Luukas Koota on harrastanut ampumaurheilua noin kahdeksan vuotta. Ura on ollut nousujohteinen, eikä mikään ihme: – Olen mielestäni tunnollinen harjoittelija, ja pyrin tekemään laadukkaita harjoituksia. Haluan kehittyä etenkin psyykkisissä taidoissa. Kootalla on kolme laji- ja kolme fysiikkaharjoitusta viikossa. Hän tekee myös silloin tällöin psyykkistä harjoittelua ja ampuu reilut 20 000 laukausta vuodessa. – Tehoryhmätoiminta on ollut mukavaa ja monipuolista, koska on saanut osallistua sekä ammunta- että fysiikkaleireille. Parasta antia on ollut yhdessä tekeminen sekä se, että olen saanut valmennusta monelta valmentajalta. Koota on helsinkiläisen Mäkelänrinteen urheilulukiossa toisella vuosikurssilla. Hän harrastaa myös metsästystä ja sukellusta. Tehoryhmässä on ollut Kootan mukaan kivaa, koska ryhmässä on hyvä ryhmähenki ja leireillä on ollut mukavaa olla harjoittelemassa. – Leireillä on saanut uusia kavereita. Iltaisin voisi olla enemmän yhteistä ohjelmaa. Leiripäivät ovat olleet mielestäni hieman lyhyitä ja ammuntamäärät voisivat olla suurempia. Leirin fysiikkaharjoitukset olivat mielestäni liian kevyitä. Koota piti viimeisintä fysiikkaleiriä ”tosi hyvänä”, koska siellä tutustui muiden lajien ampujiin, kuten haulikko- ja pistooliampujiin. – Luennot olivat ihan jees, ja niistä oli hyötyä.  Miten hyödynnät leirien antia päivittäisessä harjoittelussasi? – Olen oppinut uusia harjoituksia ja saanut vinkkejä tekemiseeni. 3.3.2020 7.47

URHEILIJA ARJESSA Oliver Lindhin tavoitteet korkealla Sporting-ampujan tavoitteena on saavuttaa tänä vuonna henkilökohtainen arvokisamitali – viimeisenä juniorivuonnaan – ja olla tulevaisuudessa yksi lajin maailman parhaista. Teksti & kuvat LASSI PALO S ibbo Skyttegilleä (SSG) edustava sporting-ampuja Oliver Lindh aloitti helmikuisena maanantaina kotiradallaan oman leiriviikkonsa. Olosuhteet olivat vaihtelevat. Välillä paistoi aurinko ja välillä taivaalta vihmoi vettä. Lämpöasteita oli neljä. Noin sadan ammutun kiekon jälkeen oli mentävä lämmittelemään. Lindh, 20, ei ollut olosuhteista moksiskaan, vaan nautti treenipäivästään, koska hän sai tehdä sitä, mistä eniten pitää! LINDH ASUU Sipoon Paippisissa, mistä ajomatka Sipoon radalle kestää vain noin viisitoista minuuttia. Kaukana ei ole myöskään Helsingin Santahamina, missä hän suorittaa varusmiespalvelustaan. Palvelus Puolustusvoimien Urheilukoulussa alkoi viime lokakuussa ja päättyy ensi syyskuussa. – Olen tykännyt Urheilukoulusta. Olemme siellä etulyöntiasemassa muihin varusmiehiin verrattuna, sillä meillä on juttuja, joita ”normaalit” varusmiehet eivät voi tehdä. Saamme harjoitusvapaita iltaisin ja viikonloppuisn sekä urheilukomennuksia, hän sanoo. – Välillä on toki ollut aika tiukka tahti, koska on ollut paljon opittavaa. Näen kokonaisuuden kuitenkin hyvänä, vaikka joka päivä ei mukavalta tunnukaan. LINDHIN KILPAILU-URA alkoi neljä vuotta sitten. Isän kanssa metsästyksen kautta alkanut ampumaharrastus on muuttunut huippu-urheiluksi, johon liittyvät nykyään myös yhteistyösopimukset. Blaser GMBH / NorDis Oy huolehtii siitä, että kalusto on kunnossa, ja nuorukaisen muita yhteistyökumppaneita ovat Rohjeta Advisors, Mäkitalo Oy ja Noretron Komponentit Oy. – Lisäksi SSG:lle kiitos siitä, että pääsen ampumaan muinakin aikoina kuin yleisillä vuoroilla. Lindhin kehitys ampujana on ollut niin 18 hyvä ja etenkin vuoden 2018 tulokset sitä tasoa, että hänet valittiin Urheilukouluun. – Hyvät suoritukset ja saavutukset, hyvä fyysinen kunto ja motivaatio, Lindh luettelee eduikseen. Hän pitää toistaiseksi parhaina saavutuksinaan compakin SM-kilpailujen ykkössijaa 20-vuotiaiden sarjassa ja kakkossijaa yleisessä sarjassa. – Y-sarjan kultamitalin uusinta jäi kiekon päähän. Ei siis olisi kovin paljon enempää vaatinut, että olisin voittanut ”tupla-SM:n”. Se jäi kyllä vähän kaivelemaan, Lindh naurahtaa. LINDH AMPUI ensimmäisessä arvokilpailussaan eli viime vuoden EM-compakissa ennätyksensä 189. Hän pysyi kärkikahinoissa pitkään, mutta jäi lopulta mitalisijojen ulkopuolelle. Lindhiä harmittaa tämän lisäksi se, että uusi kymmenluku jäi rikkomatta. – Tavoitteeni oli sijoittua kymmenen parhaan joukkoon. Se toteutui, mutta ehkä minulle tuli jossain vaiheessa liian hyvä olo, koska ammunta kulki paikoin niin hyvin. Arvokisoissa pienikin virhe voi pudottaa monta sijaa. Oli siellä myös sellainen tilanne, jossa keskusteltiin pitkään, oliko se pummi vai ei. Jossiteltavaa siis jäi. Myös siksi, että Lindh missasi viimeisen kiekon. – Kokemuksena EM-kilpailu oli tosi hyvä. Matkan varrella tapahtui kaikenlaista, hän hymähtää. LINDH AMPUU tänä vuonna viimeistä vuottaa poikien sarjassa. Kalenteriin on kirjattu kolme arvokilpailua: sportingin EM-kilpailut Italiassa, compakin EM-kilpailut Ranskassa ja compakin MM-kilpailut Puolassa. Yhdysvalloissa järjestettäviin sportingin MM-kisoihin hän ei lähde. Lindh haluaa päättää junioriuransa henkilökohtaiseen arvokisamitaliin. Hän siirtyy yleiseen sarjaan ensi vuonna, ja pidemmällä tähtäimellä hän haluaa nousta yhdeksi lajinsa parhaista. Anti Järvelaidin valmennetta- Oliver Lindh harjoitteli helmikuussa Sipoon radalla. Oliver Lindh. URHEILUAMPUJA  1/2020 UA_1_2020.indd 18 3.3.2020 7.47

adalla. va pitää hyvänä sitä, että kotimaassakin on hyvä kilpailutilanne: – Ainoa tapa tulla paremmaksi ampujaksi on ampua parempien kanssa. Lindhin henkisestä valmennuksesta vastaa Jouko Lukkarila. LINDH TEKEEKIN kovasti töitä kehittyäkseen paitsi ampujana myös urheilijana kokonaisuudessaan. Hän on ampunut aiemmin noin 13 000 kiekkoa vuodessa. Viime vuonna määrä oli noin 15 000, mutta Urheilukoulun ansiosta määrä noussee tänä vuonna noin 20 000:een. – Minusta tuntui jo viime vuonna, että ammun paljon, mutta nyt kun ei ole kouluesteitä, kaikki on mahdollista. Hän kehuu Urheilukoulun oheisharjoitteita ja muista lajeista saamiaan vaikutteita hyviksi ja hyödyllisiksi. On tasapainoharjoitteita, monipuolista lihashuoltoa ja pilatesta. – Ammattilaiset ohjaavat ja valmentavat meitä. On hyvä olla osaavissa käsissä, koska silloin ei mennä vain ”sinnepäin”. Lindhin olemuksesta näkee, että hän on hyvässä fyysisessä kunnossa. Hän on viihtynyt jo vuosien ajan kuntosalilla monta kertaa viikossa, ja lajihistoriasta niin jalkapalloa kuin salibandyakin. Hän pelasi B-juniorina jalkapalloa SM-tasolla. Loukkaantumiset vaativat kuitenkin veronsa, eikä Lindh halunnut enää pitkiä toipumisjaksoja. Nuorelle miehelle oli vaikeaa olla treenaamatta puolen vuoden ajan, minkä ajan eräskin murtuma vaati parantuakseen. LINDHIN ELÄMÄNTILANNE on mallillaan. Hän kirjoitti viime vuonna ylioppilaaksi ja sai opiskelupaikan Tammisaaresta, missä hän alkaa armeijan jälkeen opiskella metsätalousinsinööriksi. Hän aikoo asua Karjaalla, joka sijaitsee melko lähellä Tammisaarta. Lindhin äidinkieli on ruotsi. Samalla on alettava käydä harjoittelemassa jossain muualla kuin nykyään. Lindh voi Paippisissa asuessaan valita joko Sipoon, Mäntsälän, Hyvinkään tai SMY:n radan, ja niin hän tekeekin, koska erilaiset radat tuovat vaihtelua harjoitteluun. Raaseporista on ajettava joko Sipooseen tai Saloon treenaamaan. Lindh on käynyt kesäisin noin kerran kuukaudessa harjoittelemassa myös Virossa – Männikussa tai Järvelaidin radalla. – Viroon on helppo mennä päiväksi treenaamaan. Aamulla lautalla yli, treenit ja illalla takaisin. LINDH ON valinnut sportingin sen monipuolisuuden vuoksi. Se oli nuoren miehen mukaan ”selvä valinta” alusta lähtien: – Olympialajit (skeet, trap) eivät samalla tavalla innosta kuin sporting-lajit. Maastot ja taustat vaihtelevat toisin kuin olympialajeissa, ja ne tuovat ampumiseen oman fiiliksensä ja haasteensa. Olympialajien ratanäkymä on tylsä, eikä se tuosta muutu, Lindh vilkaisee olkansa yli. – Olen toki harjoitellut olympialajeja, koska niistä on hyötyä omaan lajiini. En ole kuitenkaan koskaan kilpaillut. Tulokseni niissä lajeissa voisi olla jotain 20–25 välillä, hän arvioi. 1/2020   URHEILUAMPUJA UA_1_2020.indd 19 19 3.3.2020 7.48

NOIN 20 KYSYMYSTÄ MARI BACKMANHYRKÄS: "Ajattele urheilu-uraasi matkana!" Teksti & kuvat LASSI PALO "A jattele urheilu-uraasi matkana. Matka on tärkeämpi kuin päämäärä. Iloitse onnistumisista ja ota opiksi epäonnistumisista.” Näin sanoo Mari Backman-Hyrkäs, 51. Hän on Simpeleen Hahlon puheenjohtaja ja kahden suomalaisen huippuampujan valmentaja. Hän asuu perheineen Simpeleellä, missä hän toimii toimitusjohtajana, yrittäjänä ja it-asiantuntijana. Mitä kaikkea olet tehnyt ampumaurheilussa? – Olen ollut Hahlon puheenjohtajana yli kymmenen vuotta, valmentanut Hahlon nuoria useamman vuoden ajan sekä ollut tyttäreni tukena ampumaurheilussa koko hänen uransa ajan. Nyt olen aloittanut Minna Parkon kanssa itäisen alueen tehoryhmävalmentajana. Backman-Hyrkäs on käynyt tarkkuuslajien valmennuskoulutuksen 1-3 ja saanut ampumakoulun ohjaajan koulutuksen. Hän on valmentanut Hahlon tyttöjä (Aino ja Sonja Nenonen, Sonja Myllys ja Emmi Lähteenmäki). 1 Mikä oli viime vuoden kohokohtasi ampumaurheilussa ja miksi? Kohokohtia oli paljon. Kohokohtani ovat hyvin ”kotikutoisia” eli esimerkiksi sellainen, jos joku valmennettavistani oivaltaa jotain hienoa, on iloinen tai onnellinen. 2 Millaisia ajatuksia ja suunnitelmia sinulla on, kun puhutaan ampumaurheiluvuodesta 2020? Tämä on omalta kannaltani erittäin mielenkiintoinen vuosi. Lähitulevaisuuden suunnitelmissani on EM-kisojen jälkeen olla mukana Pilsenin-reissuissa. 3 Simpeleen Hahlo on kuulunut elämääsi ilmeisesti ”aina”. Isäsi Jorma on nykyään Hahlon nuorisovastaava ja äitisi Kaija on seuran sihteeri. Millaisia ajatuksia tai tunteita tämä herättää? Kunnioitan vanhempiani paljon; heidän vuosikymmenien ajan kestänyttä työtään ampumaurheilun ja nuorten hyväksi. Meillä on helppoa toimia yhdessä ja alkuvuoteni Hahlon puheenjohtajana olivat enemmän tai vähemmän nimellisiä vanhempieni hoitaessa edelleen kaikki käytännön työt. 4 5 Mari Backman-Hyrkäs oli mukana ilma-aseiden EM-kilpailuissa Puolan Wroclawissa miehensä Anssin sekä valmennettaviensa Emmi Hyrkkään ja Juho Kurjen kanssa. Mitkä ovat olleet ohjenuoriasi, kun olet ollut mukana ampumaharrastuksessa? Toisen kunnioittaminen ja arvostaminen, kuunteleminen. Sinulla on perhe, ja olet aktiivisesti kiinni työelämässä ja monessa mukana ampumaurheilussa. Miten saat kaiken mahtumaan kalenteriisi? Oikein hyvin. Mieheni Anssi on mukana ja apuna kaikissa käytännön asioissa. Hahlon toimintaan liittyvissä asioissa en koskaan ole yksin. 6 Sinulla on kaksi huippuampujaa valmennettavanasi (tytär Emmi Hyrkäs ja Juho Kurki). Millaista on toimia heidän kanssaan? 20 URHEILUAMPUJA  1/2020 Todella mielenkiintoista. He ovat luonteiltaan hyvin samankaltaisia, joten yhteistyö sujuu erittäin hyvin. Mutta ampujina ja urheili- UA_1_2020.indd 20 joina he ovat jonkin verran erilaisia, ja opimme kaikki kolme toisiltamme koko ajan. On tärkeätä kuunnella tarkkaan eikä saa olettaa asioita. Tavoitteenamme on löytää kummallekin oma urheilijan tie ja kehittyä koko ajan. 7 Miten äiti–tytär-valmennussuhde toimii? Meillä on aina ollut hyvät ja läheiset välit. Matti Hahl on toiminut Emmin valmentajana alusta alkaen ja ilman Mattia tästä ei olisi selvittykään! Edelleen valmennustyö tehdään Matin kanssa yhteistyössä. Erityisesti Emmin ollessa nuorempi oli tärkeää, että Matti oli mukana. Siinä vaiheessa äiti valmentajana ei ehkä olisikaan ollut niin hyvä asia. Nyt, kun kumpikin olemme aikuisia, niin roolit välillä sekoittuvat esimerkiksi ruoanlaitossa kisareissulla tai kun olen kadottanut silmälasini taas kerran – Saana Peltosen sanoin: ”Kumpi teistä on vanhempi ja kumpi lapsi!” Hyviä puolia on se, että tunnemme toisemme hyvin ja luotamme toisiimme. Huonoja puolia emme kumpikaan keksineet. Onneksi. 8 Valmistuit marraskuussa tarkkuuslajien yhteiseltä 3-tason valmentajakurssilta. Millainen koulutus oli, ja sen merkitys sinulle? Koulutus oli hyvää, toki aina on parantamisen varaa. Minulle oli tärkeää yhteistyö Minna Parkon kanssa. Jatkamme yhteistyötä nyt tehoryhmävalmentajina. 9 10 Mitkä ovat tavoitteitasi valmentajana? Oppia koko ajan lisää ja tukea urheilijoita yhteisellä matkalla. Pitää urheilija keskiössä. Millainen valmentaja olet? Positiivinen, rauhallinen, sinnikäs, empaattinen, varovainen, valmis oppimaan uusia asioita. 3.3.2020 7.48

11 Luonnehdi seuraasi Hahloa muutamalla sanalla. Aika reippaita ollaan! Meillä on hauskaa ja hyvä talkoohenki. Leireille ja ratojen kunnossapitotöihin ei tarvitse apua anella, aina on talkoolaisia riittänyt. 12 Miten ja kuinka paljon seuraat kotimaista ja kansainvälistä ampumaurheilua? En ihan hirveän paljon. En ole kovinkaan kummoinen penkkiurheilija. Seuraan tietenkin jonkin verran ja olen useasti paikan päälläkin. Tykkään katsella kisoja ja erilaisia ampumasuorituksia. Finaalit ovat tietenkin jännittäviä seurata. Mutta jos joku valmennettavistani tarvitsee apuani, niin kisan seuraaminen jää kyllä kesken ilman sen kummempia harmituksia. Ja jos joku valmennettavistani on viivalla, niin en seuraa muiden ampumisia. 13 Millaisena näet ampumaurheilun kehityksen niin Suomessa kuin kansainvälisestikin? En ajattele kovinkaan paljon tuollaisia, vaan keskityn niihin aisoihin, joihin voin vaikuttaa, ja katsotaan sitten onko niillä asioilla merkitystä vai ei! 14 Mitkä ovat kolme vahvinta ja kolme eniten kehitettävää asiaa suomalaisessa ampumaurheilussa? En osaa vastata tähän kuin kivääriammunnan osalta. Kolme vahvinta asiaa ovat motivoituneet urheilijat, valmennuksen kehittäminen sekä yhdessä tekeminen ja toisten auttaminen ja tsemppaaminen. Kolme eniten kehitettävää asiaa: Vaikka on tärkeätä tehdä asioita yhdessä ja treenata yhdessä, niin mielestäni pitäisi ottaa huomioon urheilija yksilönä ja kuunnella häntä tarkemmin. Vielä enemmän yhdessä tekeminen kautta linjan seuratasolta alkaen. Toisten kunnioittaminen ja toisten työn arvostaminen. Olemme todella heterogeeninen joukko, tämä pitäisi osata ottaa vahvuutena! 15 Millaisia ohjeita haluat antaa nuorelle, uraansa aloittelevalle kivääriampujalle? 16 Millaisena näet ampumaurheilun aseman ja arvostuksen suomalaisessa urheiluelämässä? Ajattele urheilu-uraasi matkana. Matka on tärkeämpi kuin päämäärä. Iloitse onnistumisista ja ota opiksi epäonnistumisista, älä anna niiden mennä hukkaan. Ampumaurheilua ajatellaan ehkä usein marginaalilajina, mutta jos lajiin yhtään perehtyy, niin kyllä oppii lajia arvostamaan. 17 18 Mitä ajattelet Tokion olympialaisista? Kuinka monta suomalaista ampujaa Tokiossa nähdään? Toivottavasti monta! Mikä sinua innostaa ja motivoi toimimaan ampumaurheilun parissa? Lajin hienous. Se, että ammuntaa voi harrastaa murusesta mummoon ja vauvasta vaariin ja että laji sopii niin monelle erityisryhmälle. 19 Mikä on mielestäsi kiehtovin asia ampumaurheilussa? Lajin moninaisuus: on todella kiehtovaa pohtia asioiden merkitystä ja laitella palikoita järjestykseen kaikessa laajuudessaan yhdessä urheilijoiden kanssa. 20 Mikä on tärkeintä lasten ja nuorten urheilu- ja liikuntaharrastuksessa? Ilon löytäminen. 1/2020   URHEILUAMPUJA UA_1_2020.indd 21 21 3.3.2020 7.48

SEURAESITTELY Vaasalaisen ampumaurhei henki auttaa ratahaasteiss Seura joutui 33 vuoden jälkeen luopumaan sisäradastaan. Teksti & kuvat HEIDI LEHIKOINEN K ymmenen vuotta Vasa Skyttegille-Vaasan Ampujat rf:n puheenjohtajana toiminut Jyrki Aronen luotsaa seuraa nyt tilanteessa, jossa seura joutui 33 vuoden jälkeen poistumaan sisäradaltaan eikä uutta vastaavaa tullut tilalle. Ratahaasteista huolimatta seurassa on paljon positiivista meneillään ja toimijoiden kesken hyvä henki. Aronen sanoo, että rata-asian aiheuttamasta tilanteesta tulee mieleen painokelvottomia sanoja. – Hankalaa on ollut, aika raskasta. VASA SKYTTEGILLE–Vaasan Ampujat rf:llä oli 33 vuoden ajan sisäampumarata kaupungin tiloissa, josta se joutui viime vuoden lopussa poistumaan. Sama kohtalo oli Vaasan kendo- ja Vaasan miekkailijoilla. – Läpi talven ammuttava ruutiasepuoli on loppunut Vaasassa. Ei seuralla ole varaa sellaisiin tiloihin, että voisi olla 25 metrin rata. Ilma-aseradalla oli alun perin 60 paikkaa, sittemmin tehokkaassa käytössä 40–50 paikkaa. Maanantaisin ammuttiin 50 metrin lajit ja keskiviikkoisin ammuttiin 25 metrin lajit, siellä oli myös Pohjanmaan junioreiden ja tehoryhmien leirit pienoiskiväärillä. – Kyllähän se vaikeutui. Lähin 50 metrin sisärata on Nurmossa. Siellä sitkeimmät käyvät. Yleisilme on, ettei kukaan ymmärrä tätä touhua. Meille sanottiin, että antakaa 60 000 euroa, niin saatte tilat taas käyttöönne. Mutta kenellä on sellaisia rahoja? – Toki olemme kiitollisia, että aiemmin olemme saaneet tukia, hän kiittää 33 vuoden ajan vallinneesta tilanteesta. KUN LÄHTÖ mainiosta hallista koitti, löytyi ”hätäratkaisuna” Runsorista tila, jossa voi edes jollain tavalla harjoitella sisällä. – Kahdesta luokkahuoneesta puhkaisimme väliseinän, jonne saimme viisi paikkaa 10 metriä ja toiseen suuntaan selät vastakkain viisi paikkaa 8 metriä. Aikamoinen pudotus, mutta olemme luoneet tilat nyt sellaiseen kuntoon, että ilmapistooli- ja ilmakivääri-ihmiset pystyvät siellä harjoittelemaan. Ilmapistooli-ihmiset ampuvat myös 22 sarjakilpailua, mutta vähän hankala tilanne. Aronen muistaa myös ajan, kun Vaasan kaupungin kasvaessa silloinen ulkorata poistui asutuksen tieltä. Silloin seura sai armeijan alueilta radan pistoolille, kiväärille ja haulikolle. Kun Vasa Skyttegille ja Vaasan Ampujat vuonna 1988 yhdistyivät, J. Rintasen ampumaurheilutukisäätiö osti maata armeijan alueen vierestä. Seura on radalla vuokralla ja käyttäjänä. Seurassa jaostoja on paljon, ja osassa toiminta on hyvin aktiivista. Pistoolissa ja niin sanottuna trendilajina jo useamman vuoden ajan olleessa practicalissa toiminta on vahvaa. – Haulikkopuoli on stabiili, sitä on vaikea lähteä kasvattamaan. Kiväärilajit ovat tällä hetkellä alamaissa. Kasa-ammunnassa on useampi SM-tason ampuja, Aronen miettii. NUORISOPUOLEN tilanteen Aronen toteaa kaupunkilaisseuran näkökulmasta haastavaksi. Kaikenlaista on kokeiltu, mutta nuoret harrastajat ovat harvassa. Jonkun verran niitä kuitenkin on. – Meillä on ollut linja, että alle 18-vuotiaat saavat tulla meille harjoittelemaan ilma-aseella ilmaiseksi. Se veti aina jonkun verran, kun sitä markkinoimme, mutta se lopahti. Nyt nuoria on kolme, vanhalla hallilla heitä oli kymmenkunta. Aronen sanoo, että pienentyneistä tiloista huolimatta syksyllä on suunnitelmissa järjestää ampumakoulu yhtenä iltana viikossa.   – Kun ruutiaseilla ei uudessa tilassa mahdu ampumaan, meiltä vapautuu kaksi iltaa ilma-asekäyttöön. Kyllä silti kaipaan ruutipuolta, se antaa laajemman harrastuspohjan. Se mahdollisti myös sen, että pystyimme järjestämään vanhalla puolella tyky-tapahtumia ja polttareita. Sellainen pieni lisätienesti on nyt hävinnyt, Aronen kertoo. AROSELLA ITSELLÄÄN ampumaurheilu on kulkenut matkassa lähes koko elämän. Vaasalaisena pikkupoikana hän innostui sukulaistensa kautta ampumaurheilusta luontevasti ja kasvoi siihen. Kilpauralle hän ajautui 16-vuotiaana pienoiskiväärillä, sitten ilma-aseella ja 300 metrin aseella. – Aktiiviura kivääripuolella on jäänyt, välineet kyllä edelleen on ja välillä kokeillaan, osutaanko vai ei. Mielenkiinto on siirtynyt practical-pistooliin. Siinä jonkun verran koitan pysyä nuorempien mukana. Seuran ampujat Raine Peltokoski, Jyrki Muotio ja Eljas Koljonen kehuvat vaasalaisen ampumaurheilun henkeä. 15-vuotiaan Eljas Koljosen ampumaharrastus alkoi pari Jyrki Aronen on nähnyt Vaasan Ampujien puheenjohtajana monenlaisia vaiheita. Practical-ampuja Peltokoski on kokenut VS-VA:n ampumaratojen olleen aiemmin huippuluokkaa harjoitusmahdollisuuksien kannalta. Ainoana puutteena hän on koke- URHEILUAMPUJA  1/2020 UA_1_2020.indd 22 3.3.2020 7.48

heilun hyvä issakin VS-VA Eljas Koljonen tavoittelee kehitystä J os ovat herrat Peltokoski ja Muotio jo seuran ampujien kokeneempaa kaartia, on jäsenistössä vastaavasti muutamia nuoriakin. Yksi innokas nuori ampuja on 15-vuotias Eljas Koljonen. – Minut on otettu hyvin vastaan. Seuraan tarvitaan nuoria harrastajia, hän sanoo. Koljosen harrastus alkoi pari vuotta sitten, kun polviongelmat estivät jalkapallon harrastamisen. Ampumaurheilua ne eivät estäneet. – Aiemminkin olin miettinyt aloittamista, kun pappa harrastaa. Sitten menin Vaasan Ampujien avoimeen ilma-aseiltaan. Tuntui omalta jutulta. Menin useammin ja useammin ilma-aseiltaan ja liityin seuran jäseneksi. Harrastuksensa parissa hän viihtyy. Tavoitteista kysyttäessä hän sanoo: – Että tulisin paremmaksi ja kehittyisin liikkuvassa hirvessä, että osuu varmasti hirvimetsällä. Vasa Skyttegille ja Vaasan Ampujat yhdistyivät vuonna 1988. s alkoi pari vuotta sitten. E K AT E R I N A N I K I F O R O VA Practical kiehtoo harrastajia myös Vaasassa. Kuvassa lajin suomalaismenestyjiin kuuluva Raine Peltokoski. nut pitkän kivääriradan puutteen, ja yli 150 metrin ammunnan harjoittelua varten hän onkin matkustanut yleensä Alajärvelle tai kauemmaksikin. – 50 metrin sisärata oli todella hyvä, ja käytin sitä ahkerasti talvisaikaan pääasiassa pienoiskiväärillä harjoitteluun. Olin yleensä radalla aikaisin aamulla, koska illat olivat varattuja eri lajien yhteisharjoituksiin, Peltokoski kertoo. Vaikka tilanne nykyään on aiempaa heikompi harjoituspaikkojen osalta, Peltokoskikin muistuttaa Vaasan erittäin aktiivisesta ampumaurheilukulttuurista: – Varsinkin practical-ammunta on suosittu laji. Uusia turvallisia ampujia koulutetaan muutama kymmenen vuosittain. Level I -tason kilpailuja on vähintään yksi viikossa läpi vuoden ja practical-ammuntaa harrastetaan kaikilla aseilla, pistoolilla, kiväärillä, haulikolla, PCC:llä (9mm karbiini) ja miniriflellä (.22LR). Myös savikiekkoammunta on Vaasassa aktiivista kesäisin, tänä vuonna erityisesti pistooli-practicalin MM-kilpailuihin tähtäävä Peltokoski sanoo. KASA-AMMUNTAA menestyksekkäästi harrastava Jyrki Muotio kehuu myös aiempia harjoitusolosuhteita: – Se oli tosi helppoa. Käytännössä pystyi harjoittelemaan milloin itselle parhaiten sopi. Harjoittelu oli mahdollista ympäri vuoden. Sisäradan sulkeminen lopetti käytännössä talviharjoitteluni. Vanhassa sisähallissa järjestettiin myös muutamia SM- sekä kansallisia kilpailuja, joita ei enää pystytä järjestämään, Muotio kuvaa vaikutusta laajemminkin. Vaikka tilanne on haastava, Muotiokin uskoo tulevaan: – Vaasassa on aina ollut aktiivisia ja menestyneitä ampumaurheilijoita. Uskon, että sama tulee jatkumaan myös tulevaisuudessa muutoksista huolimatta, Muotio sanoo. Hänen tämän vuoden tavoite on kerätä riittävästi pisteitä EM-karsintakilpailuissa, jotta valinta vuoden 2021 EM-kilpailuihin toteutuisi. 1/2020   URHEILUAMPUJA UA_1_2020.indd 23 23 3.3.2020 7.48

Fysiikkaa harjoitusleirillä ja yliopistossa MIKA PIIPPONEN eilija Esittelyssä tehoryhmäurh SEURA: KUUSA Teksti & kuvat LASSI PALO M ika Piipponen, 22, on harrastanut ampumaurheilua nyt kymmenen vuoden ajan. Harrastus alkoi, kun perhe huomasi Kuusankosken Ampujien ampumakoulun ilmoituksen ja poika ilmoitettiin kouluun mukaan. – Harrastuksessa pääsi nopeasti mukaan jännittäviin maakunnallisiin kilpailuihin ja siten tottui kilpailemiseen, Piipponen muistelee nyt. Hän valitsi kiväärin eikä pistoolia siksi, että ilma-aseiden perusteet opetettiin ampumakoulussa kiväärillä, ja kaikki ohjaus käytännössä painottui kivääriin, joten kivääriammunta oli ”luonnollisin vaihtoehto” alusta lähtien. Miltä ampumaurheilu on maistunut? – Hyvältä, vaikka toki on myös huonoja hetkiä, mutta lajista oppii edelleen aina jotain uutta. Mikä lajissa viehättää ja kiinnostaa? – Laji kehittää keskittymiskykyä ja kehon hallintaa. Matkustaminen kisoissa eri paikkakunnilla sekä ulkomailla avartaa näkökulmia. Minua viehättää jännitys siitä, onnistuuko haastavissakin olosuhteissa. ENTÄ MITKÄ ovat Piipposen vahvuudet ampujana ja toisaalta mitkä ovat isoimmat kehityksen kohteet? Piipposen vastaus on paitsi selkeä myös kattava: vahvuuksina kiinnostus lajia kohtaan, hän pitää asioiden analysoimisesta ja kokeilemisesta sekä itse tekemisestä. – Isoimpana kehityksen kohteena pidän opintojen ja harrastuksen yhteensovittamista. Piipposen valmentajina toimivat äitinsä Minna Parkko ja Mikko Mattila. Hän harjoittelee nykyään pääasiassa viikonloppuisin kotiradallaan Kuusankoskella. Piipponen pitää toistaiseksi parhaina saavutuksinaan sitä, että pääsi edustamaan Suomea EM-kisoihin nuorten makuukilpailussa Azerbaidzhanin Bakuun vuonna 2017 ja että voitti pienoiskiväärin makuun SM-hopeaa Salossa samana vuonna. Piipposen ennätykset kirjataan tois- 24 Minna Parkko valmentamassa poikaansa Mika Piipposta viime vuonna Tyrrin radalla. Mika Piipponen kuuluu Ampumaurheiluliiton tehoryhmään. taiseksi näin: 50m pienoiskiväärin 3x40 ls 1153, 50m pienoiskiväärin 60 ls makuu 622,0 ja 10m ilmakiväärin 60 ls 616,8. – Olen viime aikoina ampunut noin 10 000 laukausta vuodessa, hän kertoo. Mitkä ovat tavoitteesi tänä keväänä, kesällä ja pidemmällä ajanjaksolla ampujana? – Tavoitteenani on taas keväällä päästä harjoittelemaan enemmän ja panostaa kesällä ruutiaseella ampumiseen ja kehittyä ampujana edelleen. Pidemmällä ajanjaksolla tavoitteenani on parantaa omia ennätyksiäni. PIIPPOSEN MUKAAN tehoryhmätoiminta on ollut sopivan rentoa tekemistä yhdessä hyvässä porukassa. Valmennus keskittyy kilpailuun valmistautumiseen, ampumateknisiin asioihin sekä fyysisten ja mentaalisten taitojen kehittämiseen. – Ensimmäisinä vuosina opin tehoryhmän leireillä paljon uutta tietoa ammunnasta ja harjoittelusta. Tutustuin myös muihin ikäluokkani ampujiin, joista on tullut hyviä kavereita. Kokemus on ollut kaikin puolin positiivinen. Leireillä kuulee myös muiden ampujien kokemuksia ja urheilijat kannustavat toisiaan. – Kokonaisuus on toimiva. On hyvä, että on useampi alueen oma leiri, joille on lyhyt matka ja helppo matkustaa, ja muutama valtakunnallinen leiri, joissa näkee ampujia ja valmentajia eri puolilta Suomea. Millaisia leiripäivät ovat olleet? – Aloitamme yleensä pienellä happihyppelyllä tai alkuveryttelyllä, jonka jälkeen aletaan ampua. Leirin aikana on niin vapaata harjoittelua kuin kilpailunomaista ammuntaakin. Iltaisin saattaa olla palauttavaa liikuntaa tai hieman vapaa-aikaa. Miten hyödynnät leirien antia päivittäisessä harjoittelussasi? – Esimerkiksi alun perin minulle tehtiin leirillä harjoitusohjelma, jonka tyylistä olen harjoituksissani käyttänyt. Myös leireillä ammuttavia harjoituksia – kuten esimerkiksi kymppikisaa – voi soveltaa kotiradallakin. PIIPPONEN ON aiemmin harrastanut toista tarkkuuslajia eli golfia kahdeksan vuoden ajan, mutta nykyään hänellä ei ole muita harrastuksia ampumaurheilun lisäksi. Kiirettä silti pitää: – Opiskelen fysiikkaa Jyväskylän yliopistossa nyt ensimmäistä vuotta ja pyrin käymään lenkillä ja salilla pitääkseni yleiskuntoni hyvällä tasolla. Piipposella on myös pilkettä silmäkulmassa. Kun häneltä kysyy, mikä hän haluaa olla ”isona”, vastaus kuuluu lyhyen ytimekkäästi: – Hullu tiedemies! URHEILUAMPUJA  1/2020 UA_1_2020.indd 24 3.3.2020 7.48

Abiturientin kiireinen kevät ELINA BISI eilija Esittelyssä tehoryhmäurh SEURA: MIKKELIN AMPUJAT Teksti & kuva LASSI PALO M ikkelin Ampujien kivääriampujalla Elina Bisillä on meneillään kiireinen kevättalvi. Hän on abiturientti ja oli lukulomalla, kun tätä haastattelua tehtiin helmikuun loppupuolella. – Lukuloma tuntuu nyt ansaitulta. Penkkapäivä oli hauska! Olin taksikuski. Päivä meni erittäin nopeasti ja kiireisesti, mutta pidettiin kaveriporukalla hauskaa aika myöhään. Bisi, 18, opiskelee Mikkelin lukiossa kolmatta vuotta ja näillä näkymin valmistuu ensi keväänä. Hän kirjoitti syksyllä psykologian ja englannin ja nyt äidinkielen, matematiikan ja fysiikan.  Bisi pyrkii jatko-opiskelemaan ajoneuvotekniikkaa. Hän haluaa erikoistua autosähkötekniikkaan, koska hän uskoo sen olevan iso osa tulevaisuutta. Opinnot kestäisivät neljä vuotta ja hän valmistuisi insinööriksi. Opiskelupaikka olisi Metropolia ammattikorkeakoulussa Vantaan kampuksella. BISI ON HARRASTANUT ampumaurheilua nyt viiden vuoden ajan. Hän on harrastanut aiemmin taekwondoa ja ratsastusta. Miksi kivääri? – Kivääriä minulle tarjottiin ja suositeltiin enemmän, kun aloitin lajia. Siitä sitten innostuin, hän kertoo.  Bisi on käynyt koulua aina Mikkelissä, mutta isä asuu Mäntyharjulla, missä Bisi asui ”ihan pienenä”. – Koen olevani enemmän Mäntyharjulta, vaikka olen Mikkelissä lähes aina asunut ja vain lyhyitä pätkiä Mäntyharjulla. Bisin ampumaharrastus alkoi vuoden 2015 joulukuussa. – Ampuma-aseet kiinnostivat minua. Äitiä ei kovin paljon, mutta hän kuitenkin suostui viemään minut ampuma-areenalle kokeilemaan. Kokeilin ensin ilmapistoolia ja sitten viikon päästä kivääriä, ja sille tielle jäätiin. Miltä ampumaurheilu on maistunut? – Hyvältä! Tietenkin mielipide vaihtelee aina sen perusteella miten treenit ovat menneet, mutta kyllä tämä lajina on palkitseva. Mikä lajissa viehättää ja kiinnostaa? – Ainakin vapaus päättää harjoituksista ja harjoituspäivistä itse. Lisäksi onnistumiset ja kehityksen näkeminen. Elina Bisi osallistui Ampumaurheiluliiton tehoryhmän fysiikkaleirillä tammikuussa Kisakalliossa. ENTÄ SITTEN Bisin vahvuudet ampujana ja toisaalta mitkä ovat isoimmat kehityksen kohteet? Matti Hahlin valmennettava pitää vahvuuksinaan päättäväisyyttä ja sisua. Hän jaksaa yrittää, vaikka aina ei onnistuisikaan. – Isoin kehityksen kohde on keskittymiskyky. Välillä keskittyminen on superhyvä ja välillä taas ei pysty ollenkaan keskittymään, jolloin suoritus kärsii. Myös ampuma-asennossa olisi kehitettävää, koska sen kanssa on ollut viime aikoina ongelmia.  Bisin ilmakiväärin ennätys on 60 laukauksen kilpailussa 611,1 pistettä. Hän on saavuttanut ilmakiväärin makuuammunnassa SM-pronssia kaksi vuotta sitten. Bisi kertoo harjoittelevansa viikoittain. Harjoituspäivien määrä vaihtelee, ja välillä on huiliviikkoja. Hän treenaa seuransa Ampuma-Areenalla Mikkelin Karkialammella. BISI NIMETTIIN täksi vuodeksi Ampumaurheiluliiton tehoryhmään.  – En ole ollut mukana toiminnassa vielä kauan, mutta odotan sitä innolla. Viimeisin leiri eli fysiikkaleiri ainakin toi motivaatiota keskittyä myös liikkumiseen ja kunnon vahvistamiseen lajin ulkopuolella, mutta lajia tukevasti, hän sanoo.  Bisi harrastaa keppihevosia ja käsitöitä. – Myös tietokonepelit, piirtäminen ja valokuvaaminen ovat lähellä sydäntäni. Oletko harrastanut muita urheilulajeja? – Harrastin tanssia vähän aikaa. Harrastan keppihevosia jo kymmenettä vuotta, jos se lasketaan urheilulajiksi. Pidän peruskuntoani yllä ulkoilemalla ja säännöllisellä lihaskunnolla, joko salilla tai kotona. Myös keppihevosharrastukseen liittyy paljon liikuntaa. Kuten jutun alussa jo kerrotaan, Bisi pyrkii jatko-opiskelemaan ajoneuvotekniikkaa. Mikä haluat olla ”isona”? – Muutaman vuoden ajan olen unelmoinut helikopterin lentolupakirjasta. 1/2020   URHEILUAMPUJA UA_1_2020.indd 25 25 3.3.2020 7.48

9 aluetta kysymystä Kaakkois-Suomi Teksti LASSI PALO Kuva JAAKKO PUISTO Ampumaurheiluliiton aluetoiminta jaetaan yhdeksään aluejaostoon. Toiminnan tark­o i­t uksena on edistää ja kehittää ampumaurheilua alueellaan ja toimia SAL:n organisaation osana yhteistoiminnassa lajijaostojen ja alueen seurojen kanssa. Urheiluampuja-lehden alueita esittelevä juttusarja alkoi vuonna 2018. Aiemmin ovat esittäytyneet Häme, Lounais-Suomi, Pohjanmaa, Lappi, Pohjois-Pohjanmaa, Keski-Suomi ja Itä-Suomi. 1 Millaisena näette alueen roolin Ampumaurheiluliiton toiminnassa? Alueellamme on tarkoitus tuottaa hyviä ampujia, jotka pitävät Suomea lajin maailmankartalla, ja antaa harrastajille mahdollisuus harrastaa ampumaurheilua. Ampumaurheiluliiton tämän vuoden maajoukkueryhmässä on 71 ampujaa. Ryhmään kuuluu alueelta seitsemän ampujaa – viisi kivääriampujaa, yksi pistooli- ja yksi liikkuvan maalin ampuja. 2 Millaista toimintaa teillä on nyt ja tulevaisuudessa ja millainen alue Kaakkois-Suomi on ampumaurheilun kannalta? Järjestämme tuomarikoulutusta, suunnittelemme AM-kilpailujen pitopaikat ja järjestäjät yhdessä seurojen kanssa viiden vuoden periodilla ja hyväksymme alueellisten kilpailujen järjestämislupahakemukset. Ruutiaseleirejä pidetään ennen kesäkauden alkua ja ilma-aseleirejä syksyllä. Alueleirejä ovat pitäneet nykyisin seurat. Tavoitteena on pitää ne taas Tanhuvaarassa, koska sieltä löytyvät majoitus, ruokailu ja kuntosali sekä uimahalli jne. Järjestämme kilpailumatkan vuosittain Swedish Cup -kilpailuun ja tuemme alueen nuoria ampujia rahallisesti osanottomaksuissa ja matkakuluissa. Kultahippuampujia tuetaan matkakuluissa, mikäli kilpailut ovat alueemme ulkopuolella. Alueella investoidaan voimakkaasti sähköisiin taululaitteisiin. Esimerkiksi ESA:n ilma-aseradalla tehdään täysi remontti ja sinne tulevat uudet taululaitteet. Muun muassa Kotkan Ampumaseura, Luumäen Ampujat, Kuusankosken Ampujat ja Mikkelin Ampujat ovat hankkineet uusia sähköisiä taululaitteita. Alueemme tarkoituksena on järjestää tasokkaita SM-kilpailuja. 3 Kuinka monta vuotta alueenne on toiminut, kuinka monta seuraa ja jäsentä 26 siellä nyt on? Entä miten luvut ovat kehittyneet viimeksi kuluneiden vuosien aikana? Alue koostuu kolmesta entisestä SVUL:n entisestä piiristä (Etelä-Savo, Etelä-Karjala ja Kymenlaakso). Seuroja on 34, joissa on jäseniä noin 4000. Valitettavasti jäsenmäärä pienenee vuosittain aika paljon. Lisäksi muutaman seuran toiminta on lähes kokonaan loppunut ja vain vanhemmat ampujat ovat jaksaneet kiertää kilpailuja. Pistoolissa on todella käynyt kato, johtuuko se sitten uudesta aselaista? Nuorten sarjoissa niin alue- kuin SM-kisoissakin valitettavasti on sama tilanne. Ampumakouluihin osallistuu melko mukavasti nuoria, mutta he eivät ole innostuneita käymään kilpailuissa. 4 Mitkä ovat alueenne suurimmat haasteet ja vahvuudet ja mitä voisi ja pitäisi kehittää? Ikääntyminen, kuten niin monella muullakin alueella. Ampumakouluja ja niihin ohjaajia, ampujien vanhemmat aktiivisesti mukaan toimintaan ja nuorten ampujien pysyminen harrastuksen parissa. Kultahippuampujia on alueella suhteellisen paljon, mutta kun siirrytään ampumaan ilman tukia, niin suurin osa porukasta lopettaa. Alueelta on poistunut jo useita ratoja, joten seurojen yhteistyötä kisojen järjestämiseksi tulisi olla enemmän. Käytännössä alueella ei ole kuin muutama rata, jota voidaan käyttää esimerkiksi AM/ SM-kisoihin. 5 Mitä toiveita teillä on Ampumaurheiluliiton suuntaan? Liitossa on myös tapahtunut”sukupolvenvaihdos”. Vie varmasti vähän aikaa, että uudet tulevat tutuiksi. Olisi varmaankin hyvä ”jalkautua” kentälle ja tutustua ihmisiin. Kilpailutoiminnasta sen verran, kun liitto hyväksyy ns. näyttökilpailuja, niin niitä ei saisi pitää viikolla eikä kytkeä mihinkään hotelli- Mikkelin Ampujien Kyrönpirtti. majoittumisiin, koska kaikilla ei ole mahdollista osallistua ottamalla töistä tai koulusta vapaata. Mikäli näin joutuu tekemään, saattaa se merkitä helposti 500 euron menetystä, kun laskee palkattoman päivän, kilpailumaksun, majoituksen ja matkat. Ei kaikilla nuorilla ampujilla ole ”varakkaita” vanhempia, jotka maksavat lastensa harrastukset. 6 Millaista yhteistyötä naapurialueiden kanssa voisi esimerkiksi olla? Ampumaratojen määrä on vähentynyt samaa tahtia kuin ampujat, mikä johtunee ympäristölupien ja määräyksien tiukentumisista. Seurojen kannattaisi koota porukoitaan ja järjestää kisoja yhdessä, koska monella seuralla on vaikeuksia saada talkooporukkaa kisoihin. Meillä on ollut yhteistoimintaa Hämeen alueen kanssa: 300m kiväärin AM-kisat on pidetty Hollolan Hälvälässä yhdessä Hämeen ja Etelä-Suomen alueen kanssa, koska siellä ovat käytössä sähköiset taululaitteet. Muutamat seurat ovat jo harrastaneet yhteistoimintaa (KAS , MyA, ESA ja YVA). 7 Onko näköpiirissä, että alueellenne tulisi lisää Tähtiseuroja (nyt PiekSA)? Todennäköisesti ei, koska se koetaan ehkä seuroissa pienenä ”rasitteena” ja siitä saatava hyöty on aika pieni siihen uhrattuun aikaan, joka menee paperien pyöritykseen. Monessakaan seurassa ei ole resursseja sen hoitamiseen. 8 Kuinka aktiivista kilpailutoiminta on alueellanne? Ollaanko resurssienne ylärajoilla vai voisiko kisoja olla enemmänkin? Kisoja on riittävästi ja joissakin seuroissa ehkä liikaakin. Talkoisiin on vaikea saada henkilökuntaa, koska nykynuoriso ei ole hirveän kiinnostunut. Vanhempi ikäpolvi harvenee vuosittain ja vain aktiivisimmat jaksavat olla kiinnostuneita yhteisistä asioista. 9 Saatte haastaa seuraavan alueen, mutta jäljellä on enää Etelä-Suomi. Minkä kysymyksen haluatte sille esittää? URHEILUAMPUJA  1/2020 UA_1_2020.indd 26 3.3.2020 7.48

Pistooliammunnan perusteet yksiin kansiin Teksti & kuva LASSI PALO A Etelä-Suomen alue on varmasti alue, jossa asuu ylivoimaisesti eniten ihmisiä, mutta siitä huolimatta siellä ei ole kovin paljoa ammunnan harrastajia. Sen ilma-aseiden AM-kisojen eräluettelon mukaan pistooliin oli ilmoittautunut 55 ampujaa joista 11 % oli alle 20-vuotiaita, M ja N-sarjalaisia oli 29 % sekä 50 ja siitä ylöspäin oli 60 % Kiväärissä oli hieman erilainen tilanne. Ilmoittautuneita ampujia oli 56, joista alle 20-vuotiaita oli 39 % , M- ja N-sarjalaisia oli 16 % sekä 50 ja siitä ylöspäin oli 45 %. Alueella toimii Suomen vanhin ampumaseura SMY. Sillä oli vain kolme kilpailijaa pistoolin Y75-sarjassa. Seuran jäsenmäärä on laskenut muutamassa vuodessa muutamaan sataan. Kun mennään 5-10 vuotta eteenpäin, on monelle seuralle käynyt varmasti niin, että niillä on vain muutama ampuja, jollei asialle tehdä jotakin. Miten alue aikoo toimia, että nuoria ampujia saataisiin lisää ampumaharrastuksen pariin ja jatkamaan ammuntaa myös M- ja N-sarjoissa? Lopuksi vastaus Itä-Suomen esittämään kysymykseen: Kaakkois-Suomi on tiedostettu useista varuskunta-alueistaan, joissa rataolosuhteet ovat yleisesti kunnossa. Miten Puolustusvoimat suhtautuu siviilien liikkumiseen alueellaan ja ovatko mahdolliset rajoitukset vaikuttaneet ratojen harjoittelukäyttöön siviilihenkilöiden kohdalla viime vuosien aikana, esimerkiksi 300m ratojen käyttöön? ALUEELLA on kaksi 300m rataa, jotka molemmat ovat ns. varuskunnan ratoja (Mikkeli ja Tyrri). Muutama vuosi sitten oli vielä käytössä Rajavartioston rata Immolassa, mutta ei ole enää. Puolustusvoimat tiukensi ratojen käyttöä ja liikkumista Mikkelin radalla varuskunta-alueella, koska siellä oli tehty ilkivaltaa. Nykyään kun menee radalle, pitää ilmoittautua päivystäjälle ja kertoa kuka on ja mitä seuraa edustaa. Poistuessa pitää vielä muistaa ilmoittaa, että on poistunut radalta. Jos kilpailuihin on tulossa ulkomaalaisia ampujia, heille pitää anoa komendantilta lupa tulla varuskunnan alueelle. mpumaurheiluliiton pistoolilajien päävalmentaja Timo McKeown sai äskettäin valmiiksi uuden kirjansa raakatekstin, jota tuli kaiken kaikkiaan 190 sivua. Ilma-aseiden SM-kilpailujen yhteydessä huhtikuussa julkaistavassa kirjassa on runsaat 200 sivua, ja kuvia ja havaintopiirroksia on kaikkiaan 156. Useissa niissä on useampi valokuva yhteen kuvaan vietynä. Kirjan nimi on Pistooliammunnan perusteet ja vähän enemmän... Kun sen taitto alkoi olla helmikuun viimeisellä viikolla lopuillaan, voi McKeown vihdoin huokaista helpotuksesta. Kirja on pyörinyt hänen ajatuksissaan parin vuoden ajan, ja sen tekeminen on vaatinut ajoittain ”venymistä” myös hänen perheeltään. McKeown esitteli kirjaprojektinsa vaiheita ilma-aseiden EM-kilpailujen yhteydessä Puolan Wroclawissa. Innostus oli silmiinpistävää. Eikä ihme. Hän todella haluaa levittää pistooliammunnan ilosanomaa ja on pistänyt itsensä likoon ja käyttänyt lähes kaiken vapaa-aikansa koneen ääressä kirjaa tehden. MCKEOWN ON toiminut melkein kaikissa ampumakuvissa mallina – ja on jopa ottanut kahta valokuvaa lukuunottamatta kaikki kuvat itse! Studiona on toiminut perheen koti, ja Timo-isä on ottanut kuvia itsestään milloin autotallissa, milloin tyttärensä huoneessa, missä on kodin ainoa vaalea seinä. Koska kirjassa on myös ampujan yläpuolelta otettuja kuvia, voi vain kuvitella McKeownin kiipeilemässä katon rajassa kameraa asentamassa. McKeownilla oli tarkka visio siitä, millaisia kuvia hän halusi kirjaan. Hänen mu- kaansa kuvat oli helpompaa ottaa itse kuin yrittää selittää jollekin toiselle visiotaan – mistä kulmasta, mikä asento ja miten. McKeown on käyttänyt myös kilpailuissa ottamiaan kuvia, jos ne esimerkin kannalta ovat aiheeseen sopineet. Hän on myös käsitellyt kaikki kuvat itse. Voikin sanoa, että onpa ollut melkoinen yhden miehen projekti – olkoonkin, että tekstin editoinnin ja taiton on tehnyt joku muu kuin hän. MCKEOWNIN kirjassa kirjassa käsitellään Kansainvälisen ampumaurheiluliiton (ISSF) alaisia pistooliammuntalajeja. Siinä käydään läpi niin aseen tekniikka, ampumatekniikka, ampumasuoritus kuin lajisuorituksetkin. Omat kokonaisuutensa on myös virheanalyysille, näkemiselle ja harjoittelulle. Muista aiheista mainittakoon suorituksen itsearviointi, jännittäminen kilpailutilanteessa ja jännityksen hallinta sekä keskittyminen. McKeown pohtii kirjassaan myös mitä lahjakkuus on ja mitä tarkoittaa sanapari urheilija keskiössä – tai pikemminkin, mitä se hänen mielestään pitäisi oikeasti olla. McKeown on kirjannut kansien sisään myös esimerkkiharjoitteita ja harjoitussuunnitelmia. MCKEOWN TOIVOOKIN esipuheessaan, että kirjasta olisi lukijalleen paljon iloa ja että se herättäisi ajatuksia ja rohkeutta kokeilla “uusia juttuja”. – Omaa tietoa ja kokemuksia kannattaa jakaa. Näin saamme lisää hienoja ihmisiä mukaan upeaan lajiimme, McKeown sanoo. Lisää tietoa: www.yourvismawebsite. com/better-coaching Timo McKeown oli valmentajana mukana ilma-aseiden EM-kilpailuissa Puolan Wroclawissa. 1/2020   URHEILUAMPUJA UA_1_2020.indd 27 27 3.3.2020 7.48

TIESITKÖ, ETTÄ... Ampuma-alan toimijat kai monipuolisia ratoja ympär Uusi juttusarja tarkastelee ampumaurheilun yhteis­ kunnallista merkitystä. Teksti HEIDI LEHIKOINEN Kuvat JUHA SAARINEN, HEIDI LEHIKOINEN A mpumaradat ovat harrastuspaikkoja siinä missä liikuntahallit ja tenniskentätkin, mutta niillä on laaja yhteiskunnallinen merkitys. Ratoja käyttävät kaipaavatkin niitä perustellusti lisää. Uudessa Tiesitkö, että -juttusarjassa tarkastelee ampumaurheilua laajassa merkityksessä. SUOMESSA ON 720 ulkona sijaitsevaa siviiliampumarataa, lisäksi sisäratoja. Urheiluampujien lisäksi radoilla ampumataitoaan ja -tarkkuuttaan kehittävät ja ylläpitävät monet, joille ampumaharjoittelu on välttämätöntä monestakin syystä. Siksi Ampumaurheiluliitolle on luontevaa tehdä mahdollisimman tiivistä yhteistyötä useiden ampuma-alan kanssa tekemisissä olevien järjestöjen kanssa. Yhteistyö on tarpeen myös ratojen käyttäjien kesken: mitä enemmän radoilla on käyttöä, sitä helpompi sen olemassa oloa on perustella. Jos seuran omalla väellä ei ole radalle kovin paljon käyttöä, naapuriseuralle käyttö ratamaksua vastaan saattaa olla korvaamaton ilo, jolloin kaikki hyötyvät. POLIISIHALLITUKSESTA ylitarkastaja Jussi Kytösaari sanoo, että poliisille ampumaradat ovat tärkeitä sekä harjoituskäytössä että virka-aseiden huollon takia. Virka-aseiden huollon kannalta ajateltuna ratoja on Kytösaaren mukaan liian vähän. – Olemme kärsineet siitä, että Riihimäen varuskunnasta lakkautettiin rata. Siellä me kävimme koeampumassa viranomaiskäytössä olevia aseita, Kytösaari sanoo. Puolustusvoimat auttaa kyllä kiitettävästi osaltaan. Kun Riihimäen varuskunnasta rata lakkautettiin, poliisi siirtyi käyttämään Hämeenlinnan Hätilän ratoja päästäkseen testaamaan tietyntyyppisiä aseita. – Poliisilaitoksilla on ampumaratoja, mutta siellä kaliiperit ovat rajoitetut. TARVITTAVAT HARJOITUKSET poliisi pystyy radoillaan kyllä ampumaan, mutta monella radalla olevat kaliiperirajoitukset aiheuttavat ongelmia. – Jos tiettyjä harjoitteita suoritetaan, se 28 Hälvälän radalla ammuttiin viime vuoden elokuussa haulikkolajien maailmancup. vaatii pitkällistä suunnittelua ja ratojen varaamista. Näkisin, että olisi hyvä olla lisää ampumaratoja koko Suomen alueella. Ratoja on kohtuullisen paljon, mutta suurin osa on pieniä ja tarkoitettu jonkun metsästysseuran käyttöön. Niitä ei pysty hyödyntämään esimerkiksi urheiluammunnassa tai viranomaisharjoituksissa. Toinenkin haaste on: – Kärsimme ratojen lyhyydestä. Se tulee vastaan monessa paikassa. Harvalla radalla pääsee ampumaan yli 300 metriä. Se on ikuisuusongelma. Kun Maanpuolustuskiltojen Liiton puheenjohtajalta Marko Patrakalta kysyy aja- tuksia ratatilanteesta, hän sanoo suoraan: huolestuttava. – Kun menetämme radan, sen tilalle ei tule toista. Se on tällä hetkellä iso ongelma. Lupaprosessit ovat valtavan raskaita ja vaativat paljon rahaa. Kun ratoja poistuu käytöstä, harrastajien matkat pitenevät. Se ei ole ideaalitilanne nykymaailmassa, jossa ekologisuus on tärkeä arvo. – Kun harrastusmatkat pitenevät, ampumamäärät vähenevät, Patrakka sanoo. Itse hän on ratojen sijainnin kannalta hyvässä asemassa, sillä lahtelaisena hänen kotoaan 50 kilometrin säteellä tarkasteltuna on viisi rataa käytössä. Ennen kaikkea tietysti URHEILUAMPUJA  1/2020 UA_1_2020.indd 28 3.3.2020 7.48

kaipaavat lisää päri Suomea Tiesitkö, että ´  Suomessa on 303 000 Metsästyskortin lunastanutta (2019). Lisäksi Suomessa noin 60 000 metsästäjätukinnon suorittanutta, joilla mahdollisuus lunastaa metsästyskortti) ´  157 000 jäsenyyttä metsästäjäliitossa (SML) ´  31 000 jäsentä Suomen Ampumaurheiluliitossa (SAL) ´  85 000 jäsentä Reserviläisurheiluliitto ry:ssä RESUL:n jäseniä ovat seuraavat maanpuolustusjärjestöt: Reserviläisliitto (RES), Suomen Reserviupseeriliitto ry & Maanpuolustuskiltojenliitto (MPKL) Monipuoliset ampumaradat eri puolilla Suomea ovat tärkeitä ampumaharrastajille ja uusien harrastajien houkuttelemiseksi. Kuvissa kivääriampujia Salossa ja nuoria pistooliampujia Isossakyrössä. kotirata Hälvälä. Vaikka maailmalla monet ulkoradoista sijaitsevat hyvinkin asutuksen tuntumassa, on Hälvälä Suomessa yksi harvoista asutusalueen tuntumassa sijaitsevista. Asutusalueen läheisyys tuo helpommin valituksia melusta, joiden käsittely kestää. – Rata vaatii rahaa ja maa-alueen, joten kunnilla pitäisi olla kaukonäköisyyttä ampumaurheilun eteen. Kunnilta löytyy paukkuja, jos on halua. Hän pohti ratatilanteen parantamista. ta. Toki haulikkojaostolta on Hälvälässäkin mennyt ”tuhansia euroja” rahaa vaatimusten noudattamiseen. – Jos jotain niin olisin kunnan kanssa toivonut, että olisi voitu helpommin tehdä ratkaisuja ja myös ajoissa ilman jaarittelua. Asioiden jouduttaminen on varteenotettava asia. En voi hirveästi moittiakaan, käsitykseni mukaan Hollolan kunnan suhtautuminen Hälvälän rataan on positiivinen, Patrakka sanoo. LAHDEN AMPUMASEURAN haulikkojaoston puheenjohtajan ominaisuudessa hän kiittää Hollolan kuntaa asioiden hoitamises- METSÄSTÄJÄINLIITON Jussi Partanen kantaa myös huolta harrastusmatkoista sekä siitä, että pieniäkin ratoja säilyisi mahdolli- simman laajasti. – Meillä on ollut linjauksia ja ajatuksia siitä, että ampumaradan pitäisi sijaita noin puolen tunnin ajomatkan päässä kotoa. Metsästykselle pienet ampumaradat ovat elintärkeitä. Aina välillä on keskustelua, emmekö pärjäisi, jos on suuria ampumaurheilukeskuksia. Mielestämme emme pärjää, Partanen sanoo. Tiiviin ja vahvan yhteistyön puolesta liputtaa myös Partanen, joka iloitsee myös siitä, että metsästyksen kautta moni urheiluampuja on saanut alkusysäyksen lajiin. – Yhä vahvemmin uskon siihen, että laaja yhteistyö on ainoa tapa toimia. Minulla on vahva käsitys, miksi meillä on hyviä urheiluampujia. Se johtuu metsästyksestä. Olemme vähän niin kuin pyramidin alapäässä, kasvatusorganisaatio, Partanen sanoo SAL:n omaa junioritoiminnan lisäksi tukevaa työtä. Kasvatusorganisaationakin on haastavampaa olla, jos ampumaratojen verkosto supistuu. – Kun radat ovat monipuolisia ja rataverkosto on maan kattava, saamme enemmän ampujia testaamaan, treenaamaan ja kokeilemaan. Paine on koko ajan kova lakkauttaa pieniä ratoja, Partanenkin tietää. Hän huomauttaa, että vaikka ympäristölupakäytäntö tuntuu monimutkaiselta ja työläältä, on sillä arvonsa nykyisessä lyijyä koskevassa keskustelussa.  – Olemme ehkä liikaa työntäneet päätä puskaan. Tuossa asiassa saattaa kääntyä hyödyksemme, Partanen kiittää muun muassa Ampumaurheiluliiton ympäristö- ja olosuhdepäällikkö Lotta Jaakkolaa. 1/2020   URHEILUAMPUJA UA_1_2020.indd 29 29 3.3.2020 7.48

Testiputki on 500 mm halkaisijaltaan. Putki on päällystetty 100 mm ruiskutetulla uretaanilla. Tällä on saatu aikaan tasalämpöisyys koko putken matkalla, eikä siellä näin ollen ole virtauksia, jotka voisivat vaikuttaa osumaan. Tinkimätöntä testaustyötä Keskellä rauhallista maaseutua tehdään työtä, jolla on suomalaiselle ampumaurheilulle suuri merkitys. Teksti & kuvat HEIDI LEHIKOINEN U lkoseinään naulattu Lapua Test Center -kyltti kertoo, ettei Sivulan kotitilan piharakennus Konnevedellä ole aivan tavallinen rakennus. Veijo Sivula rakensi testiradan, jossa jokainen yksityiskohta on mietitty tarpeen mukaan ammattimaista toimintaa ajatellen. Noin 50 kilometrin päässä Jyväskylästä maaseudun rauhassa sijaitseva rakennus kätkee sisäänsä tilan, jossa Sivula viettää tuntikausia ase- ja patruunatestauksen parissa. Testiradalla on kaikki tarvittava nykyaikainen välineistö elektroinisine taululaitteineen, muttei mitään ylimääräistä. – Siuksen taululaite näyttää tarkasti osumat. Se pitää olla, jos aikoo testata kunnolla, Sivula sanoo ja osoittaa tyytyväisenä myös toista isokokoista näyttöä. 30 Tuulimittareita hyödyntämällä saadaan jatkossa entistä enemmän mitattua tietoa myös tuulen vaikutuksesta. SISÄLÄMPÖTILA on miellyttävä, ja kaikuminen on vaimennettu akustiikkalevyillä ja matolla, joten tilassa kelpaa kaikin puolin työskennellä. Pitkiä päiviä Sivula testipaikalla tekeekin. Hän käyttää testaamiseen aikaansa paljon viikonloppuisin ja iltaisin, sillä päivätyöt rytmittävät arkea. Hän arvelee, että aikaa viikossa testaukseen kuluu 15–20 tuntia viikossa. MUTTA MITEN ihmeessä hän päätyi tekemään kotitilalleen testiradan? Syy on yksin kertainen: kun Vierumäen testiasema poistui käytöstä, ampumaurheilun testiratoja jäi enää Turkuun ja Tanhuvaaraan. Siellä oli mahdollista testata, mutta tiloissa oli aina ”toisten armoilla” ja ”rahtaamista” oli pidemmän päälle melkoisesti. – Isän kuoltua lunastin kotitilan itselleni. Vuosi sitten aloitettiin tämän tekeminen, kyllä tässä se vuosi meni. Sitten tila oli sellaisessa kunnossa, että täällä pystyi ampumaan. Ehdoton juttu tämä on ollut, Sivula sanoo tilaa esitellessään. PÄÄSÄÄNTÖISESTI testattava saapuu Sivulalle Matkahuollon välittämänä ja palautuu työn valmistuttua samaa reittiä. Haastatteluhetkellä tammikuussa tulossa oli viisi asetta. – Niissä menee aina aikansa. Tälläkin olen jo kaksi päivää ampunut, eikä siihen oikein tolkkua tule. Pitäisi jotain vielä keksiä, pitäisi saada kasoja mahdollisimman pieneksi, Sivula osoittaa haastattelupäivänä testausvuorossa olevaan aseeseen. Urheilijoista vaikkapa Aleksi Leppä, Sebastian Långström ja Juho Kurki ovat URHEILUAMPUJA  1/2020 UA_1_2020.indd 30 3.3.2020 7.48

Veijo Sivulalla on Konnevedellä rauhaa testaustyöhönsä. tä Konnevedellä testaukseen liittyvistä asioita hyvin kiinnostuneita. Vaikka Sivula tekee työtä enimmäkseen yksin, on Konnevedellä urheilijoitakin käynyt. – Aleksi oli täällä kaksi yötä ja kävi itsenäisesti ampumassa, kun minä olin töissä, Sivula sanoo. MAAJOUKKUETASON urheilijat ovat testaustoiminnan merkityksen jo melko hyvin sisäistäneet. Siinä on auttanut osaltaan se, että niin pienois- kuin ilmakiväärillä kyse on kymmenyksistä. Siinä ei kärsi hävitä kymmenystä per laukaus, sillä se on lopputuloksissa jo kuusi pistettä. Se on tiukassa kilpailussa paljon. – Testaamista pitäisi tehdä paljon enemmän, Sivula huokaa ja toivoo maajoukkueampujia huomattavasti laajemman joukon tiedostavan testipaikan olemassa olon sekä mahdollisuudet. – Asetta pitää testata säännöllisesti, että ampujalla on siihen sataprosenttinen luottamus. Nuorille on opetettava myös testaamisen tärkeys. Pystyn tekemään tarvittaessa myös ampujan haluamia muutoksia. Hän antaa esimerkin testaamisen tärkeydestä: eräs pienoiskivääri ampui aloitetta- Aleksi Leppä: "Tosi hieno juttu" K ivääriampuja Aleksi Leppä on enemmän kuin tyytyväinen Konnevedelle syntyneestä testausmahdollisuudesta. Testitila, jossa sekä 10 että 50 metrin ampuminen on mahdollista, on Lepän mieleen. – Kokonaiskuvan kannalta tämä on todella hyvä juttu. Aikaisemmin on ollut enemmän sitä, että Veijo on testannut leireillä. Nyt voi keskittyä leireillä ampumiseen ja lähettää aseen Veijolle, joka puolestaan voi rauhassa testata, Leppä sanoo. Hän kokee, että aikaa pienien asioiden essa 17–18 millimetrin kasoja, lopetettaessa 12–13 millimetrin kasoja. TESTIASEMAN viimeisen päälle olevasta varusteistosta tuulimittarit ovat yksi asia, joiden hyödyntämisellä saadaan jatkossa ampujalle lisää arvokasta tietoa. – Pystymme ampujille näyttämään, miten oma patruuna omassa aseessa kesäaikana toimii tuulessa. Viemme nuo mittarit hiomiseen on nyt enemmän. Se on arvokasta, sillä pienet asiathan ratkaisevat. Vaikka urheilijan ei varsinaisesti tarvitsisi osallistua testaamiseen, on Leppä kokenut tärkeänä tehdä sitä myös itse. – Ampujan on hyvä itsekin testailla, koska silloin oppii tuntemaan, miten ase käyttäytyy ja millaista testaaminen on. Uskon, että ampujissa on kahta laitaa: toiset ovat tosi kiinnostuneita testauspuolesta ja toiset antavat aseen Veijolle testiin ja luottavat, että hän hoitaa homman. niille kohdille, missä on viirinarut. Siinä on lähetin, joka näyttää tuulen suunnan ja voimakkuuden. Sitten loppuu mutu-tuntuma, kun saadaan mitattua tietoa, Sivula kertoo. Mietinnässä on myös mahdollisuus, että tila laajenisi sen verran, että viereen tulisi toinen ampumapaikka. – Nyt tässä pystyy itse ampumaan sen mitä treenaa, Sivula sanoo hymyillen. 1/2020   URHEILUAMPUJA UA_1_2020.indd 31 31 3.3.2020 7.48

Baikal MP-672 ASEESITTELY – From Russia with Love – Tekstit, mittaukset & kuvat PEKKA SUURONEN Koeammunta & arviointi PAULA VIITASAARI Esittelyvuorossa on edullinen venäläinen paineilmapistooli, joka kantaa kuuluisaa nimeä. B aikaljärvi (Ozero Baikal) sijaitsee Venäjällä lähellä Mongolian ja Kiinan rajaa. Baikal on maailman syvin järvi (1642 m) ja pinta-alaltaan 31 700 neliökilometriä eli yli kolme kertaa Uudenmaan maakunnan kokoinen. Se on tilavuudeltaan maailman suurin makean veden allas. Baikaljärveä kutsutaan Siperian helmeksi, ja se on Unescon maailmanperintöluettelossa. Siksi Baikal-nimeä on käytetty monien tuotteitten markkinointinimenä, myös aseiden. NYT ESITELTÄVÄN pistoolin valmistaja on Izhevsky Mekhanichesky Zavod JSC (IZH), englanniksi "Izhevsk Mechanical Plant". MP tuleekin nimistä Mechanical Plant eikä tarkoita jenkkimalliin "Military and Police". Izhevskin kaupunki (627  000 asukasta) sijaitsee Volgan ja Ural-vuorten välissä. IZH-tehdas perustettiin vuonna 1942 sotatarviketuotantoa varten. Se on myöhemmin tuottanut huomattavan määrän muun muassa siviiliaseita ja paljon niistä Baikal-tuotemerkin alla. Ilma-aseita tehdas on valmistanut 1980-luvun alusta IZH-tuotemerkillä. Nyt esiteltävä paineilmapistooli on johdannainen IZH-46-puristeilmapistoolista. VUONNA 2013 IZH ja toinen kaupungissa sijaitseva asetehdas Izhmash liitettiin uuteen Kalashnikov Groupiin. Tämä valmistaa jos jonkinlaista teknistä tuotetta 6000 työntekijän voimin. Kalashnikov Group kuuluu Venäjän valtiolliseen Rostec-konserniin. Baikal-metsästysaseet repivät metsästäjien mielipiteitä kahtia jo Finnarmsin aikoina. Uskon, että sama tulee jatkumaan urheiluampujien ja MP-672-paineilmapistoolin kohdalla. Tätä pistoolia ei tultane näkemään Tokion palkintopallilla, mutta kaikki ampujat eivät olekaan lähdössä Tokioon. Baikalin metsästysaseet ja Lada-autot saivat aikoinaan suosiota Suomessa. Syy oli edullinen hinta. 32 PISTOOLI ON PCP (Pre-Charged Pneumatic) eli paineilmapistooli. Se saa käyttövoimansa piipun alla sijaitsevasta paineilmasäiliöstä. Fiksusti tehdas on jättänyt väliin oman standardinsa luomisen ja käyttää itävaltalaisen Steyrin standardia. Säiliössä tosin lukee Baikal BO-121M-01. Käyttöohjeesta selviää, että tämän säiliön täyttöpaine on 200 bar, koeistuspaine 300 bar, paino 240 g, mitat 33x190 mm, materiaali alumiinia ja tilavuus 0,07 litraa. Mukana seuranneesta sertifikaatista voi päätellä, että säiliö on venäläistä valmistetta. Se on mustaksi käsitelty ja valmistettu 07.2017. Käyttöaikahan alumiinisäiliöillä on kymmenen vuotta. Etutähtäin on peltiläpyskä. Piipunsuun separaattori on yksinkertaista mallia. URHEILUAMPUJA  1/2020 UA_1_2020.indd 32 3.3.2020 7.48

Liipaisinkaari on tilava. Selkeäkäyttöinen kuivalaukauskytkin sijaitsee liipaisimen yläpuolella. Jämerä salpa pitää lukon kiinni. Takatähtäimestä löytyvät tarvittavat säädöt. Kahva on äärimmäisen pelkistettyä mallia. ja, mitä voidaan pitää vanhanaikaisena ratkaisuna. Monitoimityökalu ei sovellu näihin kaikkiin. Käyttöohjeista selviää että sallittu käyttölämpötila-alue on 0°...+40°C, teräskuulien (BB) ja nuolenmuotoisten luotien käyttö on kielletty ja pistoolin saa laukaista ilman luotia. PISTOOLI PAINAA vakiona olevalla tangolla ja kahdella painolla 1179 g. Jos tanko ja kaksi painoa otetaan pois, jää 1112 g. Ja jos laitetaan kaksi lisäpainoakin mukaan, tulee kokonaispainoksi 1201 g. Puun tiheys vaihtelee, joten nämä arvot ovat esittelyaseesta. Käyttöohje ilmoittaa "enintään 1300 g". Pistoolin mitat ovat P 435 x K 155 x L 50 mm. Piipun pituus on 280 mm, piipunsuun "separaattori" lisää pituuteen 11 mm. Tähtäinväli on 376 mm. Laukaisuvastuksen kerrotaan olevan säädettävissä 3,9–9,8 Nm (306–918 g). Laukaisukynnyksen säätömatkaksi kerrotaan 0,2–2,0 mm. Käyttöohje kertoo lähtönopeudeksi 155 m/s. Lähtönopeuden säädöstä ei puhuta ohjeissa mitään, mutta painesäätimen sijainti kerrotaan. Tehoksi kerrotaan max. 7,5 J, mikä on muun muassa saksalainen standardi lupavapaudelle. Luoti asetetaan pesään sorminäppäryydellä ilman apuneuvoja. Säiliössä on kellomittari, jonka yksiköt ovat megapascaleita (MPa). 20 MPa vastaa 200 baria, joten kummoistakaan päässälaskutaitoa ei tarvita. Vihreä asteikko on 7–20 MPa. PISTOOLI TOIMITETAAN ruskeassa pahvilaatikossa. Aselaukku tulee siis hankittavaksi. Pakkauksesta löytyvät pistoolin lisäksi käyttöohjeet englanniksi, säiliön täyttöadapteri, joukko erilaisia O-renkaita, kaksi ylimääräistä lisäpainoa ruuveineen á 11 g, vaihtojyvät L 3,5 ja L 4,2 mm, puhdistuspuikko 4,0x325 mm, AV 4,0 mm L-kuusiokolavain, ø 1,5 mm tuurna, painesäätimen tiivisteen asennustyökalu ja pellis- Tätä pistoolia ei tultane näkemään Tokion palkintopallilla, mutta kaikki ampujat eivät olekaan lähdössä Tokioon. tä prässätty monitoimityökalu, jossa kaksi uraruuviavainta ja yksi kaksihaarainen. Kaikkien käyttötarkoitus ei avautunut, mutta ohjekirjassa neuvotaan pistooli purkaminen osiin. Hyvä venäläinen tapa, omavarainen pitää olla! Pistoolissa käytetään valtaosin uraruuve- KÄYTTÖOHJEISTA jo mainittiin, että painetut ohjeet tulevat englanniksi sekä aseesta että paineilmasäiliöstä. Mutta netistä löytyy suomeksi! http:// www.riistamaa.fi/files/2012/09/MP672.pdf Tästä täydet pisteet. Itse asiassa, Kilpailu- ja kuluttajaviraston vaatimus on, että aseista pitää olla suomenkieliset käyttöohjeet kuluttajan saatavana. Hyvin harva maahantuoja selviää tästä rastista moitteitta. SEKÄ KOROLLE ETTÄ sivulle on säätöpyörät, ja sormetkin vielä mahtuvat ympärille. Pakkokin olla niin, sillä pyörissä ei ole hahloa työkalulle. Korossa ovat kirjaimet U ja D, sivussa paljon huonommin näkyvät R ja L. Hahlon leveys on säädettävissä pienellä uraruuvimeisselillä. Myös hahlon korkeutta voidaan karkeasäätää liu'uttamalla. Etutähtäin on yksinkertaisen näköinen mustaksi maalattu peltiläpyskä ilman karhen- jatkuu nuksia. Mutta jos se sattuu 1/2020   URHEILUAMPUJA UA_1_2020.indd 33 33 3.3.2020 7.48

kiiltämään, niin on sitä ennenkin palavalla tuohenpalasella tähtäimiä mustattu. Piippu on alaston ja ruikulan näköinen. Ulkohalkaisija on vain 10 millimetriä. Päässä on mutikka, joka toimii jyväjalkana ja "separaattorin" pitimenä. Separaattori suojaa samalla piipunsuun sinkkausta kolhuilta. LIIPAISIN ON kapeahko, karhentamaton ja käyrä. Punnitusuraa ei ole. Siinä on perinteiset säädöt, jotka kaikki voidaan tehdä kahvaa irrottamatta. Sitä varten tarvitaan omat ruuvimeisselit. Baikalin monitoimityökalu on liian "rouvi" joihinkin säätöihin. Liipaisinkaari koostuu kahdesta osasta, mutta se johtuu vain valmistustekniikasta. Kaari on avara isosormisellekin. Latausvipu ponnahtaa auki sen edessä olevaa vipua eteenpäin työntämällä. Sen käyttö on hieman uudenjäykkää. Kun sulku on avattu, läpän voi viedä taka-asentoon jommalla kummalla kädellä. Tämä virittää laukaisulaitteen. Patruunapesä avautuu väljästi kuin tarjottimelle, mutta luoti on punottava suoraan pesään ilman kourua tai johdetta. Latausläppä sulkeutuu positiivisesti naksahtaen. Varsinaista varmistinta ei ole, mutta oikealla sivulla on kuivalaukauskytkin. Asennot T (training, trocken) ja F (fire, feuer) on selvästi merkitty ja kytkin pyörähtää sel- Baikalin paineilmasäiliö noudattaa Steyrin standardia. Kynä osoittaa avaussalpaa, joka on hieman raskaskäyttöinen. etuvedollisen laukaisun tuntuma on hyvä ja skarppi. Tankoon voi kiinnittää painoja 0–4 kappaletta. keästi lähes 180°. T-asennossa ilmaa ei kulu eikä luoti lähde, mutta ase on manuaalisesti viritettävä joka laukausta varten. Lievästi BAIKALIN laminaattikahvassa ei ole mitään karhennuksia eikä värejä. Se on lakattu ja luonnonpuun värinen. Kahvan kiinnitykseen käytetään kahta sivuruuvia, joissa urakannat. Kahvassa on säädettävä kämmensyrjän tuki, mutta ei muita säätöjä. Tee-itse-henkilö pääsee toteuttamaan itseään kahvan muotoilussa ja karhentamisessa. Baikalin maahantuoja on espoolainen Eräliike Riistamaa. Se ilmoittaa pistoolin hinnaksi 890 euroa. www.riistamaa.fi Pistoolin tunnistaa helposti venäläiseksi KOEAMPUJAN TODISTUS aina samalle kohdalle luotettavan tuloksen saamiseksi. Käytin kamerajalustaa mittarin alla, jotta sain sen ampumakorkeudelle ilman penkkiä. B aikal-ilmapistooli on helppo tunnistaa venäläiseksi. Muotoilu on pelkistetty. Kahvassa ei ole hienouksia, mutta säätövara on yllättävän riittävä. Ase on painavan tuntuinen, joten otin pois alaosaan kiinnitetyn lisäpainotangon. Sen paikka on kyllä paras ja tasapainoisin paikka lisäpainoille, jos sellaisia kaipaa. Liipaisinta säädin lähemmäksi. Otti koville saada sen säätöruuvi auki. Liipaisimen muotoilu on onnistunut, ja siitä saa joka kerta samanlaisen tuntuman. Liipaisuvastuksen punnuksen testausura siitä puuttuu. Aseen virittäminen on selkeää, mutta luodin paikoilleen laittaminen vaatii hieman näppäryyttä. Tähtäinten jyvä on korkea ja samoin hahlo. Takatähtäin on kapea verrattuna saksalaisiin aseisiin. Tuo yhdistelmä kuitenkin toimii, ja niillä saa selkeän tähtäinkuvan. Käyttöohjeesta ei selvinnyt, kuinka paljon yksi napsu siirtää osumia tai mihin suuntaan ruuveja pitäisi vääntää. Onneksi aseessa on englanninkieliset merkinnät, up and down, left and right! Käyttöohjeessa ovat selkeät ohjeet liipaisun säätämiseksi mieleiseksi sekä erinäisten varaosien vaihtamiseksi.   AMMUIN KOLMEA erilaista luotia aseella: H&N Finale Maxx Heavya (0,53 g), RWS R10 34 Koeammunnoissa kokeiltiin myös lyijyttömiä H&N Match Green -luoteja. Materiaali on enimmäkseen tinaa. (0,45 g) ja lyijytöntä uutta H&N Match Greeniä (0,34 g). Jälkimmäisellä oli kova lähtönopeus, aivan liian kova. Kelvollisen osumakuvion saamiseksi pitäisi käyttää aikaa ja säätää aseen lähtönopeutta pienemmäksi. Hieman raskaampi luoti Finale Maxx Heavy oli osumakuvioltaan tasaisempi, mutta ei antanut kisakelpoista ainakaan käsivaralta. Tavallisesti käyttämäni R10 ilma-aseluotikaan ei antanut oikein hyvää kasaa sekään.   TESTASIN LÄHTÖNOPEUKSIA uudella FXairguns-mittarilla. Pidän tätä mittaria hyvin käyttökelpoisena ja nykyaikaisena sen puhelimeen asennettavan appin takia. Siitä on helppo saada testitulokset talteen. Äänimoodista pidin myös. Puhelin kertoi ääneen lähtönopeuden eikä ruutua tarvinnut kytätä. Ase pitää asettaa kiinni mittariin ja piippu ASEEN MUKANA oli pussillinen tiivisterenkaita, ja ymmärrän kyllä miksi. Kun ammuin tätä huippunopeaa Greeniä, yksi tiivisterenkaista lensi aseesta. Varusteissa on mukana puhdistustanko piipun puhdistukseen, josta täydet pisteet. Sitä voi myös käyttää, jos luoti juuttuisi piippuun tai lataus pitää purkaa. Muutoin säädöille on yksi yleistyökalu, missä ei mielestäni vääntömomentti riitä. Testasin myös omalla aseellani (Benelli Kite) lähtönopeuksia. Kun omalla kisaluodillani lähtönopeus oli 150 m/s, raskaalla luodilla se oli 140 m/s ja uudella Greenillä 180 m/s! Minkäänlaista kasaa en saanut tuolla lyijyttömällä, varmaankin lähtönopeutta olisi pudotettava roimasti. Jouduin myös siivouspuuhiin, kun luodit sinkoilivat luotiloukusta. KENELLE SUOSITTELISIN tätä asetta? Ostajan pitäisi olla innostunut testaaja. Ehkä pitäisi olla hieman insinöörin vikaa, jotta into riittäisi etsimään sopivat luodit ja säädöt aseen lähtönopeuteen. Ase on kohtalaisen painava, joten se on aikuiselle ampujalle sopivampi. PAULA VIITASAARI URHEILUAMPUJA  1/2020 UA_1_2020.indd 34 3.3.2020 7.48

FX Chronograph – edullinen doppler-tutka Ruotsalainen FX Airguns on tuonut markkinoille pienen ja edullisen luodinnopeusmittarin. Teksti & kuva PEKKA SUURONEN M onet ampujat tuntevat valon muutokseen perustuvan luodinnopeusmittarin (chronograph) jossa luoti ammutaan valokennojen yli. Luodin varjo antaa ensimmäiselle valokennolle pulssin, josta kello käynnistyy. Toisen valokennon kohdalla kello pysähtyy. Kennojen välimatka tiedetään ja kello antaa ajan, josta lasketaan luodin nopeus m/s. Luoti on pieni, lentoaika sekunnin murto-osan murusia ja matkakin vain senttejä, joten laitteen laskimelle asetetaan kovat vaatimukset. Valokennokronografit tuppaavat olemaan kriittisiä valaistusoloista. Doppler-periaate NYT ESITELTÄVÄ MITTARI perustuu doppler-ilmiöön. Jos kadulla kuulee hälytysajoneuvon, niin sen äänen taajuus on korkeampi ajoneuvon tullessa kohti. Äänen taajuus madaltuu kun ajoneuvo ajaa poispäin. Poliisin nopeustutka ja tässä esiteltävä FX käyttävät dopplerin periaatetta. Se toimii vaikka säkkipimeässä. FX-luodinnopeusmittari lähettää luodin perään mikroaaltosignaalia, joka palaa takaisin kohteesta eli luodista. Luodin edetessä signaalin kantoaallon taajuus muuttuu. Tämä muutos tulkitaan pois lentävän luodin nopeudeksi. Nykyaikainen elektroniikka pystyy tähän megaluokan laskutoimitukseen. Taiwanissa valmistettuna jopa sellaiseen hintaan, että tavallisella pulliaisella on mahdollisuus tällainen doppler-tutka hankkia. Eli 179 eurolla. FX Airgunsin wireless chronograph on vain lähetin/vastaanotin ilman näyttölaitet- FX Pocket Chronograph mahtuu nimensä mukaan taskuun. Oman älypuhelimensa voi valjastaa luodinnopeusmittarin näytöksi. Painoa laitteella on 133g. ta. Mutta näyttö meillä useimmilla sattuu olemaan jo omasta takaa. Siis bluetoothilla varustettu älypuhelin, joka toimii joko Google Android- tai Apple iOS-käyttöjärjestelmällä eli ohjelmistopinolla. Useimmat toimivat näillä kahdella, poikkeuksina Nokian Windows- ja Symbian-puhelimet, BlackBerryt ja Huawein omat käyttikset (esim. HarmonyOS). FX:n sovellus ladataan sovelluskaupasta puhelimeen ilmaiseksi. Käytännössä FX:ää ajetaankin sitten puhelimen kautta, itse laitteessa on vain virran ON-OFF. Puhelimen kautta valitaan halutut mittayksiköt, ladataan profiilit erilaisille aseille ja jos halutaan laitteen näyttävän myös osumaenergia-arvoja, syötetään luodin paino, tyyppi ja muoto. Pienikokoinen laite FX POCKET CHRONOGRAPH mahtuu nimensä mukaan taskuun (72 x 70 x 42 mm) ja se painaa 133 g. Virtalähteenä on 3 AAA-pa- ristoa. Ideana on asettaa FX aseen piipun alle suunnilleen poikittain piippulinjaan ja piipunsuusta hieman taaksepäin, ettei mahdollinen paineaalto vahingoita laitetta. Kun laitteet (FX ja puhelin) ovat päällä ja ase laukaistaan, luodin nopeus tulee puhelimen näytölle. Käytännössä nopeus on siis lähes suunopeus (ehkä V2m ?). FX:n käyttöohjeet puhuvat ilma-aseista, mutta 22:n mittaamista ei ole suljettu pois ainakaan eksplisiittisesti. Eräs rajoitus on nopeuden maksimi 394 m/s (1300 fps). Nopeus- ja muita tietosarjoja voi ladata puhelimen muistiin. Puhelimen voi taas ohjelmoida lähettämään tietoja vaikkapa omaan sähköpostiin ja sitä kautta kotitietokoneelle. Doppler-tutkan periaatteesta voi lukea esimerkiksi osoitteesta fi.wikipedia.org/ wiki/Dopplertutka. Ja bluetoothista fi.wikipedia.org/wiki/Bluetooth Laitteen maahantuoja on Eräliike Riistamaa, joka ilmoittaa hinnaksi 179 euroa. www.riistamaa.fi Vilho Laaksolle liikunnan ansioristi TIEDE- JA KULTTUURIMINISTERI Hanna Kosonen on myöntänyt yhteensä 218 ansioristiä ja -mitalia liikuntakulttuurin ja urheilun parissa ansioituneille henkilöille. Asikkalan Ampumaseuran pitkäaikainen puheenjohtaja Vilho Laakso sai ansioristin. Kultaisia ansioristejä myönnettiin kolmetoista, ansioristejä 52, ansiomitaleja kullatuin ristein 72 ja ansiomitaleja 81 kappaletta. Ansiomitalin kullattuna saivat AsAs:n Pekka Heino ja Tuomo Lindeberg sekä Etelä-Saimaan Ampujien Taisto Nikku. Ansiomitali myönnettiin ESA:n Juha-Pekka Hulkkoselle, Jorma Hyrkkäselle, Jussi Suoknuutille ja Seppo Vasaralle. LIIKUNNAN JA URHEILUN ansiomerkkejä voidaan myöntää paikallisissa urheiluseu- roissa, alueellisissa liikuntajärjestöissä, valtakunnallisissa lajiliitoissa tai liikunnan kansainvälisissä tehtävissä aktiivisesti toimineelle. Liikuntakulttuurin ja urheilun ansioristejä ja -mitaleja on jaettu vuodesta 1947. Käytäntönä on, että ansiomerkit myönnetään Ivar Wilskmanin syntymäpäivänä 26. helmikuuta. 1/2020   URHEILUAMPUJA UA_1_2020.indd 35 35 3.3.2020 7.48

InBand Air – se pirkanmaalainen! Elektroninen taululaite on suunniteltu ensisijaisesti kymmenen metrin ammuntoihin ilma-aseilla. Teksti & kuvat MIKKO TAUSSI O n vierähtänyt vuosi siitä, kun Suomen Ampumaurheiluliiton kilpailuvaliokunta myönsi pirkanmaalaiselle InBand Oy:n valmistamalle Inband Air – elektroniselle taululaitteelle (EST) ennätyskelpoisuuden kotimaisissa aluetason kilpailuissa. Vaikka aluetason hyväksyntä oli alun perinkin noin neljä vuotta elektronisia taululaitteistoja valmistaneen yrityksen oma tavoite, se pyrkinee jatkossa myös ennätyskelpoisuuteen kansallisella tasolla. Kun tämän vuoden ilma-aseiden aluemestaruuskilpailut on jo pidetty, varmaankin on myös uusia alue-ennätyksiä tehty Inbandin taululaitteillakin. INBAND AIR on suunniteltu ensisijaisesti käytettäväksi kymmenen metrin ammuntoihin ilma-aseilla. Laitteen toiminta perustuu monimikrofonijärjestelmään, joka akustista ilmaisua hyödyntäen määrittää osuman arvon. Taululaite on varustettu integroidulla valoyksiköllä, joten sen käyttäminen onnistuu monenlaisissa valaistusympäristöissä. Taululaite kytketään tavalliseen näyttölaitteena toimivaan tietokoneeseen yleensä USB-kaapelilla, mutta se on saatavana myös langattomalla bluetooth-yhteydellä. InBand Air voidaan lisäoptiona varustaa myös vahvennetulla suojalevyllä, jolloin laite soveltuu myös pienoiskivääriammuntaan 50 metrin matkalta. Erityisesti tällöin langaton tiedonsiirto on tarkoituksenmukaisin ratkaisu. SEN LISÄKSI, että InBand Air -taululaitteita käytetään yleisimmin yksittäisinä tauluina, niiden kytkeminen on mahdollista myös järjestelmäksi, jota voidaan esimerkiksi kilpailuissa ohjata keskitetysti tulotaulunäyttöineen. InBand Oy on valmistanut myös viisitauluisia elektronisia taululaitejärjestelmiä ampumahiihtäjille. KANSAINVÄLISEN ampumaurheiluliiton (ISSF) kolmitasoisen elektronisten taululaitteiden hyväksyntämenettelyn mukaisesti InBand Air täyttänee nykyisellään Phase I -vaatimukset. Tällöin laitteiston tarkkuuden, perustoimintojen ja valmistusmenetelmien on noudatettava ISSF:n perusvaatimuksia. Ilmakivääriammunnassa tarkkuusvaa36 Nokian Seudun Ampujat on yksi kärkiseuroista Inband Airien käyttäjinä. NoSA on laittanut kilpailuissa tulospalvelun näkyväksi reaaliaikaisena myös internetiin. timus tarkoittaa parempaa kuin 0,125 millimetrin mittaustarkkuutta. Tähän InBand Air kykenee. ISSF-hyväksyntää ei vielä ole ollut suunnitelmissa, koska yrityksen pyrkimyksenä on toistaiseksi tuottaa elektronisia taululaitteita seura- ja kansalliselle tasolle. LYHYEN toimintahistoriansa aikana InBand Oy on toimittanut käyttäjille jo noin 300 taululaitetta. Arviolta 25 eri radalla Suomessa on yrityksen valmistamat elektroniset taululaitteet. Lisäksi laitteita on edullisen hinnan vuoksi käytössä runsaasti myös yksityisillä ampujilla. Arvio onkin, että InBand Air on tällä hetkellä Suomessa eniten käytetty elektroninen taululaite. Muutamia laitteita on toimitettu lisäksi Viroon, Unkariin, Italiaan ja Espanjaan. INBANDIN elektronisten taululaitteiden valmistus sai aikoinaan virikkeen yrityksen omistajan kivääriammuntaharrastuksen ja päivätyöosaamisen yhdistämisestä. Aiemmin teleyritys Nokialla ja sittemmin elektroniikkajätti Intelillä työskentelevä radioinsinööri Saku Lahti päätti koettaa, onnistuisiko hänen rakentaa yksittäiseen harjoittelukäyttöön soveltuva elektroninen taululaite, kun markkinoilla olleet taululaitteet tuntuivat varsin kalliilta. Nyt tiedämme, että itsekseen aamukahvipöydässä alkanut pohdinta tuotti tulosta. Aluksi oli tarkoitus valmistaa vain kaksi taululaitetta: hänelle itselleen ja kotiseuralle Pohjois-Hämeen Ampujille. Nyt tiedämme, että Lahden ponnistelut ovat olleet eduksi suomalaiselle ampumaurheilulle. Ilman tätä edullista taululaitetta maamme sisäampumaratoja ei olisi kyetty näin nopeasti varustamaan elektronisilla taululaitteilla. Ampumayhteisömme jää jatkossa innokkaasti odottamaan, mihin InBand Oy:n tuotteiden kehitys on suuntautumassa. Lahti toteaa hillitysti, että piakkoin on varmaankin tulossa jotain uutta. Inband Air -taululaitteisiin voi tutustua tarkemmin osoitteessa www.inband.fi URHEILUAMPUJA  1/2020 UA_1_2020.indd 36 3.3.2020 7.48

2/2019   URHEILUAMPUJA UA_1_2020.indd 37 37 3.3.2020 7.48

MITÄS NYT KUULUU? Sekatyömies Timo Näveri edusti Barcelonan olympialaisissa Kaverukset houkuttelivat Näverin pistooliammunnan pariin 1980-luvulla. Teksti & kuvat MATTI ERKKILÄ E limäkeläiset kaverukset, Henry Vertanen ja Reino Kesänen, innostivat Timo Näveriä kokeilemaan 1980-luvulla pistooliammuntaa. Näveri nosteli painoja, mutta kun ikää oli jo reilut 20 vuotta, niin pärjäävää punttimiestä ei hänestä enää voisi tulla. Halua oli jossakin lajissa nousta menestyväksi tulosurheilijaksi. Ampumaurheilussa se iän puolesta olisi vielä mahdollista. Näveri päätti kokeilla. Se kannatti, sillä mies ylti jopa vuoden 1992 olympiakisoihin Barcelonaan. – Ampumaurheiluni oli alkuvuosina vain puuhastelua, Näveri tuumii nyt, kun tietää mitä kansainväliselle tasolle kiipeäminen häneltä vaati. Timo Näveri on palannut voimanoston pariin. Timo Näveri, 63 KAHDESTI PÄIVÄSSÄ tehdyt harjoitukset olivat maanviljelijälle tuttuja jo alkuvuosina. Kehittyminen kansainväliselle tasolle eteni rivakasti. – Vuonna 1989 SM-kisat järjestettiin Kontiolahdella, Joensuun naapurissa. Olin siellä telttamajoituksessa, kuten alkuvaiheessa usein. Vapaapistoolissa sijoituin neljänneksi. Paavo Palokangas ja Mauri Takamaa tulivat juttusille ja pyysivät minua liittymään Orimattilan Jymyyn. – Muodostaisimme kovan joukkueen, kaksikko yllytti. Ja myös tiesi. Voitimme yli kaksikymmentä joukkuekultaa. Yhtenä vuonna jokaisen joukkueiden SM-kisan, johon osallistuimme, Näveri kertoo leveilemättä. – Urheilu- ja isopistoolin Suomen ennätykset ovat yhä Jymyn nimissä. Vakiopistoolin ennätystä himoitsimme, mutta emme onnistuneet saavuttamaan. Kaksi pistoolin ennätystä on myös Joensuun Ampujien nimissä. JA:n menestyksekkäät vuosikymmenet olivat 1970 ja 1980. TIMO NÄVERILLÄ ei ollut Jymyyn liittymi- sen jälkeen valmentajaa. Ampumaurheiluliitto halusi, että kärkiampujilla tuli olla nimetty valmentaja. Palokankaan kanssa käydyt lukemattomat keskustelut koskivat useimmiten harjoittelua ja yhä parempaan tuloskuntoon pääsyä. Näveri päätti jatkaa kehittymistään Palokankaan ohjauksessa. – Hän ei puuttunut tekniikkaani, ei oikeastaan harjoitteluunikaan. Kilpailumatkoja teimme usein yhdessä. Silloin ja tietenkin 38 ´  Kotipaikka: Kouvolan Koria ´  Ammatit: Sekatyömies, hän Timo Näveri takavuosien kilpailutapahtumassa. muulloinkin juttelimme esimerkiksi siitä, miten pitää valmistautua kilpailuun ja miten tulee toimia, jotta hallitsee itseään kilpailussa. Yhteiset, ulkomaillekin suuntautuneet, kisamatkat ovat edelleen ikimuistoisia. Niistä annan edelleen Paavolle suitsutusta. NÄVERI ARVIOI olympialajeissa onnistuneensa vapaapistoolilla parhaiten. Siinä kymppiin osuminen oli hänen mielestään vaikeampaa kuin ilmapistoolilla. Ilma-aseella kympin lähtö antoi kympin, mutta ”vapa- sanoo itse (maanviljelijä, trukinkuljettaja, metallimies, asentaja) ´  Ennätykset: ilmapistooli 583, urheilupistooli 593, vakiopistooli 575-580, vapaapistooli 565, isopistooli yli 580 ´  Saavutukset: Barcelonan olympiakisat 1992, vapaapistooli 31:s, tulos 548, ilmapistooli 39:s, tulos 569. MM-kisoissa viidesti, 9 kilpailua. EM- kisoissa kuudesti, 8 kilpailua. EM-Brno 1993, vapaapistoolin 8. sija. Kaksi henkilökohtaista SM-kultaa: ilmapistooli 1990, putoava taulu 1994. Maailmancupissa muutamia kertoja finaalissa. Eräitä kv-kisojen voittoja Euroopassa. rilla” ei siitä voinut olla koskaan varma. AMPUMAURHEILU ON jäänyt taakse, mutta urheilu ei. Voimanosto on palannut kuvioihin. Nyt on meneillään kuntoutuskausi. Olkapäät kaipaavat huoltoa, jotta Näveri voi jatkaa kilpailemistaan jo takavuosinaan harrastamansa toisen lajinsa kanssa. Hän kertoo muistissaan olevan pitkän rivin kilpakumppaneita ja kiittelee kaikkia kovista mutta rehdeistä kilvoitteluista. Monasti voitti kaveri – joskus Näverikin. URHEILUAMPUJA  1/2020 UA_1_2020.indd 38 3.3.2020 7.48

RADOILTA KERÄTTYÄ 19 VUOTTA SITTEN... Muistuuko mieleen? Seuraamme historiasarjassa Urheiluampujan vaiheita eri vuosikymmeniltä. V uoden 2001 ensimmäisessä Urheiluampuja-lehdessä oli päävalmentajan laaja olympiakisa-arvio. Kirjoittaja oli Kimmo Yli-Jaskari, ja arvion kohteena olivat Sydneyssä vuonna 2000 järjestetyt olympialaiset. Suomalainen ampumaurheilu oli Sydneyssä mukana seitsemän ampujan ja kolmen valmentajan voimin. Yli-Jaskari piti suomalaisten menestystä hyvänä. Juha Hirvi saavutti hopeamitalin pienoiskiväärin 3x40 ls kilpailussa, ja Pasi Wedman oli olympiakiväärissä neljäs. Tavoitteena oli palata mitalikantaan ja parantaa edellisten kisojen eli Atlantan saavutuksista. ”Tähän tavoitteeseen joukkueemme ylsi selkeästi”, Yli-Jaskari kirjoitti. Koko kauden tulostasoa vertailtaessa viisi ampujaa seitsemästä ampui olympialaisissa kauden kansainvälistä keskiarvoaan paremmin. Yli-Jaskari toteaa, että Sydneyn kisoissa oli havaittavissa mielenkiintoinen ilmiö: peräti neljä olympiakultaa 17:stä ja kaksi hopeamitalia saavutettiin villin kortin saaneiden ampujien toimesta. Lisäksi villillä kortilla osallistuneita oli mukana eri lajien finaaleissa. ”Edellä kuvatun perusteella voitaneen väittää, että olympiapaikkojen jakosysteemi ei ollut aivan kohdallaan. Toisaalta ilmiö saattaa kuvastaa myös muita seikkoja. PARAS MUISTONI Teksti & kuva LASSI PALO V ille Häyrinen, 38, on toiminut liikkuvan maalin parissa jo neljännesvuosisadan ajan – ensin kilpa-ampujana ja sitten valmentajana. Aktiiviura päättyi vuonna 2006. Sen jälkeen Häyrinen on ollut valmennustehtävissä viidentoista vuoden ajan, joista Ampumaurheiluliiton liikkuvan maalin lajivalmentajana yksitoista vuotta. ”MONENLAISTA ON SIIS tapahtunut! Ennen kuin kerron parhaan muistoni, on kerrottava hivenen taustaa. Koska minulla on 'pedakoomikon' koulutus, yritän aina tuoda valmennukseen myös kasvatuksellisia asioita. Kyse ei ole vain urheilusta. Nuorten puolesta ei voi tehdä kaikkea, vaan urheilijoiden on myös opittava kantamaan vastuunsa tekemisistään. Heitä on siis tuettava, jotta he osaavat toimia jatkossa itsenäisesti. Kyse on siis kasvamisesta paitsi urheilijana myös ihmisenä. Heille ei voi arjessa aina sanoa, mitä pitää tehdä. Taas yhdet arvokisat: Ville Häyrinen kuvattuna ilma-aseiden EM-kilpailuissa Puolan Wroclawissa. Liikkuvassa maalissa on hyvä mutta myös kova ja kasvattava huumori. Paras muistoni on Norjan Meråkerissa vuonna 2009 järjestetyistä EM-kilpailuista. Miesten joukkueessa ampuneet Vesa Saviahde ja Krister Holmberg ovat nopeita keksimään asioita, mutta niissä on aina huumori mukana. Olimme taukotilassa, kun norjalaisen tv-yhtiön Kun ampuja pääsee kisoihin täysin vailla ulkopuolisia paineita, taitojen mukaisiin tuloksiin on epäilemättä helpompi yltää”, Yli-Jaskari kirjoitti. LASSI PALO kuvausryhmä tuli pyytämään suomalaista ampujaa haastateltavaksi. Saviahde osoitti samantien Sami Heikkilää, joka oli 15-vuotiaana ensimmäisiä kertoja kisoissa mukana eikä englannin kieli vielä oikein taipunut. Sami marssi kameran eteen ja kuunteli toimittajan pitkän englanninkielisen kysymyksen. Sen ydin oli se, miten Sami on valmistautunut kisoihin. Sami seisoi jännittyneenä paikoillaan ja vastasi: 'Ten thousand.' Nauhalle saatiin toinenkin vastaus. Samilta kysyttiin seuraavaksi kisatavoitteista. Hän vastasi: 'I try to win.' Vesa ja Krister seurasivat huvittuneina tilannetta vierestä, kun junnu laitettiin vastuuseen. Krister olisi toki ruotsinkielisenä ollut luontevin vaihtoehto haastateltavaksi. No, Sami pärjää nykyään komeasti maailmalla ja oli kolme vuotta myöhemmin Linnan juhlissa kättelemässä presidentti Sauli Niinistöä. Kutsun perusteena oli se, että Sami menestyi aiemmin samana vuonna erinomaisesti Vierumäen EM- ja Tukholman MM-kilpailuissa. Hän lienee edelleen ainoa liikkuvan maalin ampuja, joka on kutsuttu presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle.” 1/2020   URHEILUAMPUJA UA_1_2020.indd 39 39 3.3.2020 7.48

TIEDOTUKSIA, TAPAHTUMIA JA KILPAILUKUTSUJA Yksitoista ampuma­ urheilijaa sai urheilijaapurahan Teksti & kuva LASSI PALO OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖ (OKM) myönsi tammikuun viimeisenä päivänä yhdelletoista ampumaurheilijalle urheilija-apurahan. Kaikkiaan 162 kesälajien urheilijaa sai yhteensä noin 1,4 miljoonaa euroa verovapaina urheilija-apurahoina. Kaksikymmentä urheilijaa sai suurimman apurahan, jonka suuruus on 20 000 euroa. Yksi heistä oli trap-ampuja Satu Mäkelä-Nummela, joka on jo nimetty Tokion olympialaisiin. Lisäksi 44 urheilijaa saa 10 000 euron ja 99 urheilijaa 6 000 euron suuruisen apurahan. Esityksen apurahansaajista opetus- ja kulttuuriministeriölle teki Olympiakomitean huippu-urheiluyksikkö. APURAHAN HAKIJOITA oli yhteensä 400, mikä on kymmenen vähemmän kuin viime vuonna. Apurahan tarkoituksena on mahdollistaa taloudelliset edellytykset ammattimaiselle ja päätoimiselle valmentautumiselle sekä menestykselle arvokisoissa.  Apurahan myöntämisessä huomioidaan urheilijan tuloskehitys ja mahdollisuudet tulevaan menestykseen arvokilpailuissa.  – Tokion olympialaisten ja paralympialaisten jälkeen alkava uusi kesälajien olympiadi ja paralympiadi on oivallinen nivelkohta arvioida nykyisen apurahajärjestelmän toi- Kirsi Kankaan­mäki eläkkeelle Teksti & kuva LASSI PALO Skeet-ampuja Eetu Kallioinen on yksi apurahan saajista. Kesälajien urheilijaapurahat, euroa ´  AMPUMAURHEILU ´  Satu Mäkelä-Nummela, trap 20 000 ´  Eetu Kallioinen, skeet 10 000 ´  Juho Kurki, kivääri 10 000 ´  Oskari Kössi, skeet 10 000 ´  Lari Pesonen, skeet 10 000 ´  Marika Salmi, trap 10 000 ´  Cristian Friman, kivääri 6 000 ´  Matias Koivu, trap 6 000 ´  Vili Kopra, trap 6 000 ´  Aleksi Leppä, kivääri 6 000 ´  Jarkko Mylly, kivääri 6 000 AMPUMAURHEILULIITON kilpailuja palvelusihteeri Kirsi Kankaanmäki jää eläkkeelle 1. huhtikuuta, mutta hänen viimeinen työpäivänsä oli ystävänpäivänä 14. helmikuuta. – Lämmin kiitos kaikille – etenkin kilpailuvaliokunnalle, seuraihmisille sekä lajijaostoille ja valiokunnille, joiden kanssa olen tehnyt erittäin paljon yhteistyötä. Jotkut kolleegani olivat liitossa töissä yli 30 vuotta, mutta minä en jaksanut ihan niin kauan, Kankaanmäki naurahti läksiäisissään, jotka vietettiin liiton toimistossa Helsingissä. Kankaanmäellä tuli 3. tammikuuta 20 vuotta täyteen Ampumaurheiluliitossa. Olli Törni aloitti työt Ampumaurheiluliiton palvelusihteerinä vuoden alussa. mivuutta, tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen (kesk) totesi. VALTION tämän vuoden talousarviossa urheilija-apurahoille on varattu enintään 2,3 miljoonaa euroa. Määräraha pysyy samana kuin viime vuonna. Ampumaurheiluliiton hallituksen jäsen Curt Sjöblom ja toiminnanjohtaja Anne Lantee Kirsi Kankaanmäen (oik.) läksiäisissä. KUTSU SUOMEN AMPUMAURHEILULIITON YLIMÄÄRÄISEEN KOKOUKSEEN JA SEURAKOULUTUKSEEN 25.4. 2020 SUOMEN AMPUMAURHEILULIITON (SAL) ylimääräinen kokous pidetään lauantaina 25. huhtikuuta 2020 klo 15.00 Vantaan Tikkurilassa, Sokos Hotel Vantaassa (Hertaksentie 2, Vantaa). Valtakirjojen tarkastus alkaa klo 14.30. SAL:n jäsenyhdistys on oikeutettu lähettämään kokoukseen yhden äänivaltaisen edustajan sekä enintään yhden lisäedustajan. Lisäedustajalla on kokouksessa vain 40 puheoikeus. Edustajalla tulee olla jäsenyhdistyksen antama valtakirja ja hänen tulee olla edustamansa paikallisyhdistyksen jäsen. Kukin liittokokousedustaja saa edustaa yhtä jäsenyhdistystä. Kokouksessa käsitellään sääntömuutosesitystä SAL:n sääntöihin. Kokouskutsu ja esityslista liitteineen lähetetään seuroille postitse viimeistään 27.3.2020. Kokouksen jälkeen alkaa SAL:n seurakoulutus samassa tilassa. Seurakoulutuksen teemana on rataolosuhteiden ja seuran talouden kehittäminen (muutokset mahdollisia). Koulutus päättyy klo 18.30. Koulutus on ilmainen jäsenseuroille. Tarkemmat tiedot ja ilmoittautumisohjeet löytyvät liiton sivuilta. Koulutukseen pyritään järjestämään myös etäosallistumismahdollisuus. URHEILUAMPUJA  1/2020 UA_1_2020.indd 40 3.3.2020 7.48

Satu Mäkelä-Nummela 22:s Vuoden urheilija -äänestyksessä Teksti & kuva LASSI PALO SATU MÄKELÄ-NUMMELA sijoittui 22:nneksi Vuoden urheilija -äänestyksessä. Urheilutoimittajain liiton äänestystulokset julkistettiin tammikuussa Helsingissä järjestetyssä Urheilugaalassa. Gaala järjestettiin 13. kerran. Urheilutoimittajain liitto uudisti Vuoden urheilija -äänestystään täksi vuodeksi. Äänestyslomakkeelle valittiin urheilijat liiton Vuoden urheilija -valiokunnan laatimalta Top25-listalta. Samalla joukkueet poistuivat Vuoden urheilija -äänestyslistalta. Listalle voi äänestää myös Top25-listan ulkopuolelta yhden urheilijan, mutta vain niistä lajeista, joissa valitaan eri lajien parhaat urheilijat. Ääniä sai kaikkiaan 58 urheilijaa. Mäkelä-Nummela sai urheilutoimittajien äänestyksessä 266 ääntä ja sijoittui 22:nneksi. MÄKELÄ-NUMMELA (Orimattilan Seudun Urheiluampujat) oli ainoa ampumaurheilija, jonka nimi oli Top25-listalla. Hän ampui maaliskuussa naisten trapin maailmanennätyksen (123) ja saavutti elokuussa olympiamaapaikan Tokioon 2020. Ampumaurheiluliitto nimesi lokakuussa Mäkelä-Nummelan jo neljännen kerran Vuoden ampumaurheilijaksi, ja Urheilutoimittajain liitto valitsi hänet Urheilugaalaa edeltävänä päivänä lajinsa parhaaksi. Mäkelä-Nummela nimettiin joulukuussa Satu Mäkelä-Nummela ensimmäisten suomalaisurheilijoiden joukossa Tokion olympiajoukkueeseen. Mäkelä-Nummela valittiin Vuoden urheilijaksi vuonna 2008, jolloin hän voitti trapin olympiakultaa Pekingissä. VUODEN URHEILIJAKSI 2019 valittiin ennätyspistein (5089) jalkapalloilija Teemu Pukki juhlavan illan päätteeksi. Hän sai myös ylivoimaisen ykkössijavyöryn (412). Kakkossijan otti jalkapalloilija Lukas Hradecky, ja kolmanneksi sijoittui hiihtäjä Iivo Niskanen. Urheilutoimittajain liitto on nimennyt Vuoden urheilijan vuodesta 1947 alkaen. Palkintojen verotukseen muutos PALKINTOJEN VEROTUS muuttui edellisen kerran vuoden 2019 alussa tulorekisterin myötä. Muutokset herättivät paljon keskustelua. Uusi ohje on annettu 31.12.2019. Kilpailupalkinnon antajan ilmoittamisvelvollisuutta on muutettu vuodesta 2020 lähtien siten, että enintään 100 euron arvoiset kilpailupalkinnot on ilmoitettava tulorekisteriin vain, jos palkinnon antaminen liittyy työtai palvelussuhteeseen. Myös ennakonpidätysvelvollisuutta kilpailupalkinnosta on muutettu 1.1.2020 alkaen siten, että enintään 100 euron arvoisista kilpailupalkinnosta ei lähtökohtaisesti tarvitse toimittaa ennakonpidätystä. Kuitenkin urheilijan, joka verovuonna saa kilpailupalkintoja yli 100 euron arvosta, on ilmoitettava saamansa palkinnot omassa verotuksessaan. Rahanarvoisena tavarana saadut veronalaiset kilpailupalkinnot arvostetaan niiden käypään arvoon. Arvoltaan merkityksettömät palkintoesineet ja tavarapalkinnot kuten pokaalit, mitalit, lippikset, karkkipussit, kahvipaketit yms. eivät kuitenkaan ole veronalaista tuloa. Palkinnon saajalla on oikeus vähentää tuloistaan niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot. Vähennyskelpoisia ovat esimerkiksi kilpailuun osallistumisesta aiheutuneet välittömät menot, kuten mahdolliset osallistumismaksut ja matkakulut. Kilpailu­valiokunnan tiedotuksia SAL JÄRJESTÄÄ 27.2.–7.3.2021 ilma-aseiden EM-kilpailut Lohjalla, Kisakallion urheiluopistolla. ILMA-ASEIDEN SM-KILPAILU Ilma-aseiden SM-kilpailu sarjoissa M, N, M20 ja N20 (10m liikkuvan maalin lajeissa on suunniteltu kilpailtavan lisäksi myös M/N18-, M/N16- ja Y14-sarjoissa) järjestetään Lohjalla 12.-14.2.2021. Tällä testikilpailulla koeponnistetaan niin toimitsijaväkeä, fasiliteetteja kuin ratalaitteitakin, jotta varmistutaan EM2021-kilpailujen sujuvasta läpiviennistä. – ilmakiväärin asento- ja makuu-SM2021-kilpailut kaikissa KY-sääntöjen mukaisissa sarjoissa – ilmakiväärin ja -pistoolin erilliset joukkue-SM2021-kilpailut kaikissa KY-sääntöjen mukaisissa sarjoissa – ilmaolympiapistoolin SM2021-kilpailut kaikissa KY-sääntöjen mukaisissa sarjoissa – liikkuvan maalin SM2021-kilpailut ikäsarjoissa M/N50, M/N60, Y70, Y75, Y80 – liikkuvan maalin putoavien taulujen SM2021-kilpailu kaikissa KY-sääntöjen mukaisissa sarjoissa SAL:N kilpailuvaliokunta julistaa seurojen ja seurayhtymien haettavaksi vuoden 2021 muut ilma-aseiden SM-kilpailut seuraavasti: – ilmakiväärin ja -pistoolin SM2021-kilpailut ikäsarjoissa M/N18, M/N16, M/N50, M/ N60, Y70, Y75, Y80 sekä vastaavat liikunta- ja näkövammaisten sarjat – ilmakiväärin ja -pistoolin pari-SM2021-kilpailut Y50-sarjassa (voidaan järjestää ilmakiväärin ja -pistoolin ikäsarjojen SM-kilpailun yhteydessä) KISAKALLION SUSI-CENTERISSÄ on mahdollista järjestää jokin/jotkin yllämainituista SM-kilpailuista testi-SM-kilpailun ja EM-kilpailujen välisenä viikonloppuna eli 19.-21.2.2021, mutta ilman EM2021-organisaatioon kuuluvaa väkeä. Muita mahdollisia ilma-SM2021-kilpailujen järjestämisajankohtia voivat olla ilma-EM2021-kilpailujen jälkeiset viikonloput, mutta huomattakoon että: – 13.-14.3.2021 on varattu reserviläisjärjestöjen ilma-asemestaruuskilpailuille – 26.-28.3.2021 SML:n mestaruuskisat ilma-aseilla (Sonkajärvi): koskee lähinnä liikkuvan maalin ampujia – 2.-5.4.2021 on pääsiäinen – Kultahippufinaali 2021 järjestetään Kankaanpäässä mahdollisesti huhtikuun puolen välin aikoihin. ILMA-ASEIDEN ALUEMESTARUUSKILPAILUT 2021 Huomautettakoon myös, että vuoden 2021 ilma-aseiden aluemestaruuskilpailujen ajankohdaksi SAL:n kilpailuvaliokunta suosittaa aluejaostoille KY-säännöistä poiketen vuoden 2021 tammikuun viimeistä viikonloppua, sillä Mikkelin Ampujille on jo ehditty myöntää ennätyskelpoiset 12. Markun ilma-asekilpailut järjestettäväksi 6.–7.2.2021 ja ilma-aseiden SM-kilpailut järjestetään Lohjalla 12.–14.2.2021. SAL:N KILPAILUVALIOKUNTA pyytää vuoden 2021 muiden ilma-aseiden SM-kilpailujen järjestämislupahakemuksia toimitettavaksi 1.4.2020 mennessä. 1/2020   URHEILUAMPUJA UA_1_2020.indd 41 41 3.3.2020 7.48

TIEDOTUKSIA, TAPAHTUMIA JA KILPAILUKUTSUJA Urheilijoita kehotetaan käyttämään seuransa virallista vaatetusta AMPUMAURHEILULIITON hallitus lisäsi tammikuun kokouksessaan Kilpailutoiminnan yleissääntöihin ja ohjeisiin seuraavan kohdan: ”Urheilijaa kehotetaan SM-kilpailuissa, myös kilpasuorituksen aikana, käyttämään edustamansa seuran virallista vaatetusta tai vähintään seuran virallista paitaa, mikäli se lajin erikoisvaatimukset ja sääolosuhteet huomioiden on mahdollista. Samaa käytäntöä suositellaan noudatettavan myös muissa kotimaisissa kilpailuissa. Seuroja kehotetaan ohjeistamaan urheilijoitaan, mikä on seuran virallinen vaatetus SM-kisoissa. Maajoukkuevaatetus ei ole tarkoitettu kansalliseen kilpailutoimintaan eikä sen käyttäminen kansallisessa kilpailutoiminnassa, jossa urheilija edustaa seuraansa, ole sallittua.” Ampumaurheiluliiton valtionapu pysyi samana kuin viime vuonna Teksti LASSI PALO TIEDE- JA KULTTUURIMINISTERI Hanna Kosonen (kesk) myönsi helmikuussa vuoden 2020 valtionavustukset liikuntaa edistäville järjestöille. Avustuksen kokonaissumma 42,3 euroa jaettiin 124 järjestölle. Liikunnan palvelujärjestöistä suurimman avustuksen sai Suomen Olympiakomitea 6,6 miljoonaa euroa. Ampumaurheiluliitto sai saman avustuksen kuin viime vuonna eli 728 000 euroa. Lajiliitoista suurimmat avustukset saivat Palloliitto (2,1 miljoonaa euroa), Jääkiekkoliitto (1,5 Me), Salibandyliitto (1,2 Me), Hiihtoliitto (1,1 Me) ja Urheiluliitto (1,0 Me). Kultahippu­ finaali lähestyy KOSOSEN MUKAAN liikuntajärjestöjen avustuksilla luodaan edellytyksiä liikunnan moniarvoiselle kansalaistoiminnalle. – Avustusten ensisijainen tarkoitus on kehittää laajapohjaista liikunnan kansalaistoimintaa Suomessa. Niiden avulla tarjotaan myös elämyksiä kilpa- ja huippu-urheilussa sekä monipuolisia harrastus- ja osallistumismahdollisuuksia, Kosonen painotti. KULTAHIPPUFINAALI järjestetään Kankaanpäässä 18.–19. huhtikuuta. Tapahtumapaikka on Kankaanpään jäähalli. Lisätietoa saa osoitteesta www.khf2020.fi OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖSSÄ on meneillään avustusjärjestelmän kehittämistyö, jonka tavoitteena on selkeyttää avustuskriteerejä ja luoda läpinäkyvyyttä. Uusi järjestelmä on tarkoitus ottaa käyttöön vuonna 2021. – Järjestöjen toiminnan helpottamiseksi uudistuksessa pyritään luomaan pitkäjänteisyyttä, jotta järjestöillä olisi alustava tieto avustuksen tasosta useammaksi vuodeksi kerrallaan, Kosonen kertoi. PALVELUHAKEMISTO Vakio- ja irtovuoroja Pienoispistoolirata 25 m: ampumapaikkoja 5 kpl, maksimikaliperi 22 50 m rata: ampumapaikkoja 3 kpl, ampua voi 9 mm aseella, kohdistuspöytä Ampumaratoja voi käyttää vain, jos on oma ase ja siihen hallussapitolupa. Helsingin Urheilutalo Helsinginkatu 25, puh. 09 3488 6419 urheiluhallit.fi/kallio VIRKISTÄVÄN MUKAVA. ASEET JA AMPUMATARVIKKEET Liikkeemme avoinna ma-pe 9.00-17.00 la sopimuksen mukaan Maahantuonti-, tukku- ja vähittäismyyntiliike Keskustie 5, 34800 VIRRAT Puh. 03-4755371 Kotisivumme: www.asetalo.com Sähköposti: asetalo@asetalo.fi Kotisivut: www.asetalo.com Sähköposti: asetalo@asetalo.fi 42 www.ampumaurheiluliitto.fi Vuoden 2020 toinen Urheiluampuja ilmestyy 13.5. HIFK Stadin kingit on vuoden urheilukirja VUODEN URHEILUKIRJA 2019 on Harri Pirisen kirjoittama HIFK Stadin kingit. Vuoden 1969 mestarijoukkue ja Carl Brewerin perintö. Vuoden urheilukirjaksi oli kuuden finalistin joukossa ehdolla myös Ampumaurheiluliiton 100-vuotishistoriateos Sata tarkkaa vuotta – ampumaurheilun historia Suomessa, jonka on kirjoittanut Kalle Virtapohja. Urheilumuseon asettama raati nosti voittajan ansioksi ”taitavasti rajatun ja tyylikkäästi esitetyn ajankuvan”. HIFK Stadin kingit kertoo seurabrändin syntytarinan, ja samalla kirja on raadin mukaan kunnianosoitus yhdelle joukkueelle ja jääkiekon kasvuvuosien sukupolvelle. Teoksen on kustantanut Minerva Kustannus. Ansiokkaasta ja pitkäaikaisesta työstä suomalaisen urheilukirjallisuuden parhaaksi palkittiin Esa Sironen, joka on kunnostautunut niin kirjoittajana kuin Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirjan pitkäaikaisena toimittajana. Vuoden urheilukirja -kilpailussa kunniamaininnan sai Seppo Myllylä kirjoittamastaan ja kustantamastaan teoksesta Hillitöntä menoa – judoa ja lastensuojelua. Vuoden urheilukirja -palkintoraatiin kuuluvat puheenjohtajana Esko Heikkinen sekä jäseninä Juha Kanerva, Kristiina Kekäläinen, Susanna Luikku ja Mika Wickström. Vuoden urheilukirja on nimetty vuodesta 1980 alkaen, ja kilpailun virallinen nimi on Helge Nygrénin palkinto. Nykyisen kiertopalkinnon on lahjoittanut nelinkertainen olympiavoittaja Lasse Virén. URHEILUAMPUJA  1/2020 UA_1_2020.indd 42 3.3.2020 7.48

TAVARAPÖRSSI MYYDÄÄN PARDINI SP 22 Hyväkuntonen, alkuper. laukku. Hp 890e. Ilm: Petri Tarkkanen, petri.tarkkanen@gmail.com, 0400771899. Ilm. jätetty: 2.2.2020 MYYDÄÄN SAKO 22LR/32SW VAIHTOKALIIPERI PISTOOLI 550 €. Ammuttu lähinnä vain 80-luvulla. Erikseen myös ratakaukoputki 25x, LATAUSPURISTIN RCBS ja holkkisarjat 32/38, 32 luoteja 750, nalleja 1000, 32/38 hylsyjä. Ilmoittaja: Timo Kurki, timo.kurki@indepro.fi, 0407014501. Ilmoitus jätetty: 1.2.2020 MYYDÄÄN WALTHER Lähes uudenver. Walther LG400 Bluetec kilpailmakivääri. Ostettu 11/2014, joten paineilmasäiliössä päiväystä vielä 11/2024 asti. Aseessa jälkiasennuksena Centran korokepalat dioptereille. Ase testattavissa Lappajärven Ampujien tiloissa Lappajärvellä. Ilmoittaja: Daniel Pakulla, daniel@danielsgrillbar.fi, 0408419639. Ilm. jätetty: 18.1.2020 MYYDÄÄN KURT THUNE AMPUMAPUKU Ollut käytössä 3 vuotta. Vastaa naisten kokoa 38-40. Hinta. 450€ Ilmoittaja: Henna Viljanen, henna.vilja98@ gmail.com, 0400578021. Ilmoitus jätetty: 16.12.2019 MYYDÄÄN RÖHM TWINMASTER SPORT 4.5MM PAINEILMAPISTOOLI Esittelykäytössä ollut. Max 100 laukausta ammuttu. Vaikka suoraan kilpailuihin ei jää aseesta kiinni osumat. +Täyttöpullo 15 litraa jonka katsastusvoimassa 2025 asti ja on täysi. Myydään pakettina. H.750 e. Ostajan oltava 18v täyttänyt. Ilm: Valio Rajala, val10@netikka.fi, 0400301672. Ilm jätetty: 16.12.2019 MYYDÄÄN AMPUMAVARUSTEITA ILMAKIVÄÄRIIN JA -PISTOOLIIN Ilmakivääri Anschutz Compressed Air 2002. Paineputki voimassa11/2024+adapteri. Kaukoputki Promia 4R 40x + jalat ja pystytuki. Ampujan silmälasit Knobloch. Uusi aselaukku ja varustekassi. Ampumakengät Kusterman n:o 43. Ampumatakki ja housut (Thune) koko noin 185/85 + alusasut. Ampumamatto. Ampumahanska. Ilmapistooli WALTHER CP2 3 hiilidioksidi paineputkea ja täyttöpullo. Aselaukku. Ilm: Eino Mäkinen, Joensuu , einomaki99@gmail.com, 040 528 1583. Ilm. jätetty: 7.2.2020 MYYDÄÄN ETUIIRIKSIÄ 2kpl etuiiriksiä M18 2.4-4.4 lasireikä Gehmann ja Centra lähes uusia hinta 85 euroa kpl. Ilmoittaja: Pekka Valtonen, pekka60@ kymp.net, 0503273630. Ilmoitus jätetty: 18.1.2020 MYYDÄÄN RENATO GAMBA SL88 DAYTONA TRAP Hyväkuntoinen Renato Gamba 12/70 ratahaulikko. Säätöperä. Irroitettava laukaisukoneisto. Tässä haulikkoa niin aloittelevalle kuin ammattilaiselle vuosiksi eteenpäin. 1950€/ tarjous. Myydään tarpeettomana. Ilmoittaja: Teemu Liljegren, teemu.liljegren@luukku.com, 0400722476. Ilmoitus jätetty: 15.01.2020 MYYDÄÄN 2 AMPUJAN PUKUA KURT THUNE, HÄMMERLI AR50, KAUKOPUTKI HAKKO KOMIJALALLA Toinen puku on ollut vähällä käytöllä ja on siisti. Takki ja housut kokoa 50, kengät 45 (sopii hyvin 43-44 jalkaan). Pakettihintaan 450€, (voidaan myydä myös erikseen). Löytyy myös vas. käden hanska. Toinen puku on ostettu käytettynä. Takki ja housut 48, kengät 43. Tämä puku 150€. Hämmerli AR50 takadiopterilla, alumiini takatukki, säilytyslaatikko 500€ Hakko kaukoputki Manfrotto kolmijalalla 100€ Tarjouksia saa esittää. Sijainti Mynämäki. Ilm: Janne Kaarto, janne.kaarto@gmail.com, 0456478468.Ilm jätetty: 10.01.2020 MYYDÄÄN ILMAKIVÄÄRI SEKÄ AMPUJAN VARUSTEET 1-omistaja myy: n. 500 ls ammuttu kilpa-ase Walther LG 400 Alutec Expert, sis kaksi ilmasäiliötä, leimat voimassa 4/2026 ja 10/2026 saakka. Mukana asehihnat sekä luotirasia. Lisäksi Kurt Thune ampumavarusteet: takki koko 38, housut, kengät koko 37-38 ja ampumahansikas 2 kpl. Tässä ampujan täydellinen paketti! Ilm: Heikki Lehtonen, heikkitapani.lehtonen@gmail.com, 0400746090. Ilm jätetty: 10.12.2019 Tavarapörssi on tarkoitettu yksityishenkilöille ja ­ampumaseuroille. Hinta 10 euroa. Voit täyttää sähköisen ilmoituspohjan osoitteessa: www.ampumaurheiluliitto.fi/myy-ja-osta/ilmoitukset/lisaa-ilmoitus Ilmoituksen voi lähettää myös sähköpostitse osoitteeseen urheiluampuja@ampumaurheiluliitto.fi tai postitse osoitteeseen Ampumaurheiluliitto, Lassi Palo, SAL, Valimotie 10, 00380 Helsinki. ONNITTELUT 90 VUOTTA Keijo Vesanen 85 VUOTTA Veikko Turtiainen Leo Serkko 70 VUOTTA Seppo Junttila Risto Lempinen Antero Salama Tapio Nieminen Timo Kurki 60 VUOTTA HVA 12.5. PiekSA 3.5. NorA 7.5. TSA SaSA TSA HVA ESF 20.3. 21.4. 27.4. 5.5. 9.5. Tapio Tuomola SaSA 4.3. Tero Jormanainen ESF 23.3. Pekka Hänninen Jari Nieminen Sauli Turpeinen 50 VUOTTA SaSA 3.4. SaSA 30.4. ESF 30.4. Tero Ahjosaari SaSA Tino Niemi SaSA Tero Vesala SaSA Juha-Matti Koskinen TSA Antti Seppälä SaSA Tony Forsman TSA Kari Jääski HVA Mika Nissi SaSA Jukka Lehtonen SaSA Heikki Juhola HVA Karl Sandberg SaSA 14.3. 16.3. 17.3. 3.4. 4.4. 14.4. 21.4. 23.4. 27.4. 29.4. 11.5. Urheiluampuja-lehti julkaisee vain ne syntymäpäiväonnittelut, jotka seurat toimittavat Ampumaurheiluliittoon LEHDEN AINEISTOPÄIVÄÄN MENNESSÄ. Seurojen pitää varmistaa, että syntymäpäiväsankarit suostuvat merkkipäivätietojensa julkaisemiseen. Merkkipäivätiedot voi toimittaa sähköpostitse osoitteeseen urheiluampuja@ampumaurheiluliitto.fi tai postitse osoitteeseen Ampumaurheiluliitto, Lassi Palo, SAL, Valimotie 10, 00380 Helsinki. ”Poliisia uhkaa kesäkuussa jopa 90 000–120 000 ilmoituksen tulva ase-elinkeinon harjoittajilta. Uutissuomalaisen mukaan näin käy mikäli hallituksen esitys aselain uudistamisesta menee läpi eduskuntakäsittelyssä. Asekauppiaiden liiton puheenjohtaja Timo Huikkala sanoo Uutissuomalaiselle, että lakiesitys uhkaa pahimmillaan heikentää aseturvallisuutta. – Pelkona, että poliisin työ ruuhkautuu pahasti ja aserekistereihin päätyy virheellistä tietoa. Se voisi tarkoittaa, että kelvollisesti toimiva nykyjärjestelmä ei enää toimisi kunnolla, hän toteaa. Lakiesityksen mukaan asekauppiaiden pitää ilmoittaa kaikki halussaan olevat sekä myymänsä aseet ja aseenosat poliisille, jonka tehtävänä on siirtää tiedot omiin rekistereihinsä. Ylitarkastaja Timo Perälä Poliisihallituksesta korostaa, että aseturvallisuudesta ei saa tinkiä. Hänen mukaansa poliisi tarvitsee riittävästi työvoimaa, jos lakiesitys hyväksytään nykymuodossaan.” i Verkkouutiset 19.2. TAVARAPÖRSSI OSTETAAN JUNIORI AMPUJANTAKKI hyväkuntoinen, käytetty juniorikoon ampujantakki kokoa 140 cm. Ilm: Jani Nevanperä, jani.nevanpera@elisanet.fi, 0405404968 Ilmoitus jätetty: 16.1.2020 OSTETAAN KÄYTETTY ANSCHÜTZ 9003 (PREMIUM S2) TAI WALTHER LG400 COMPETITION (M-GRIP) Haussa otsikon ilmakivääri, oltava hyvässä kunnossa. Ilm: Jari Gusev, jarigusev@gmail.com, 040 560 1694. Ilm. jätetty: 11.12.2019 OSTETAAN SENKÄTINEN RIISTAMAALI ILMAKIVÄÄRI Ilmoittaja: Kimmo Kautto, kautto.kimmo@gmail.com, 0405864131. Ilmoitus jätetty: 26.01.2020 OSTETAAN AMPUMAHIIHTOKIVÄÄRI suoravetolukkoinen. Ilm: Mikael Andersson, mikael.andersson@kolumbus.fi, 050-5053036. Ilm jätetty: 20.12.2019 1/2020   URHEILUAMPUJA UA_1_2020.indd 43 43 3.3.2020 7.48

SVENSKA SIDOR Kyrkslätt finländska mästare- SFS tre i topp K SF försvarade framgångsrikt sitt lag finländska mästerskap på luftgevär från ifjol. SFS-lagen var mycket väl framme i lag FM, när man tog en trippelseger i den allmänna klassen på luftgevär. KSF var ifjol en riktig dominant i den allmänna klassen och man fortsatte på samma linje i år, fast man var inte lika dominant. Laget bestod av samma trio som tidigare: Henna Viljanen, Sebastian Långström och Jenna Kuisma. Ingen av dessa hade någon bra dag på lördagen, Viljanen var bäst på 620,3, Långström sköt 618,1 och Kuisma 614,1 poäng. Ändå lyckades de segra med 7,3 poäng till tvåan Esbo Skytteförening. Egentligen var inte KSF:s seger hotad i något skede och före sista skyttarna skulle skjuta hade Kuisma ett försprång på över 10 poäng. ESF:s lag bestod i år av Alexandra Rosenlew, Luukas Koota och Cristian Friman. ESF:s trio var rätt så jämn, förstås stod Friman som landslagsskytt ut ur mängden. Rosenlew öppnade med 612,2, Koota sköt 613,8 och Friman 619,2 poäng. Samtidigt förgyllde ESF sitt brons från ifjol, kanske det är dags för guld nästa år? Trots att ESF inte riktigt kunde hota KSF i toppen så var inte ESF heller hotade av trean som var Raseborgs Skyttar. Bakom KSF och ESF var tävlingen mycket jämn och överraskande nog kunde RS lag stiga upp på bronspallen. Laget bestod av: Nicole Kamila, Robin Stenström och Joni Stenström. Kamila sköt 596,4 poäng, Robin Stenström sköt nytt personbästa på 616,8 poäng och Joni Stenström hade 619,9 poäng. Det här innebar att RS knep bronset med endast en 0,6 poängs marginal till fyran Pieksamäen Seudun Ampujat, dessutom var femman Haminan Ampumaseura endast 0,7 poäng efter RS. Före de sista skyttarna A L E K S I L E P PÄ SFS-lagen väl representerade på prispallen under lag FM. låg dessutom RS bakom dessa lag, men slutspurten bet och man kunde bärga hem en medalj för första gången sedan 2013 i lag FM på luftgevär i allmänna klassen. Avståndet till tvåan ESF var sedan 12 poäng och till segraren KSF var avståndet 19 poäng. Tyvärr fanns det inte flera SFS-lag på plats, men utdelningen var perfekt. Hyvärinen tvåa i FM FM PÅ FALLANDE TAVLOR på rörligt mål har avgjorts i Kuopio. Där lyckades Raseborgs Skyttars Niklas Hyvärinen knipa en andra plats i herrklassen. Man inledde tävlingarna med en grundserie på 40 skott var Hyvärinen sköt 36 träffar och var med det etta, tre träffar före tvåan Sami Heikkilä. Här var Hyvärinens lagkamrater: Krister och Henrik Holmberg 5:e respektive 13:e. I 44 slutspelet gick Hyvärinen som tåget fram till finalen. Kusinerna Holmberg tävlade emot varandra i kvartsfinalen var Henrik drog det längre strået. I semifinalen var det igen dags för ett RS-möte när Hyvärinen slog ut Henrik Holmberg. I finalen ställdes Hyvärinen emot Topi Hulkkonen, Hulkkonen lyckades sedan segra över Hyvärinen. Henrik Holmberg delade bronset med Sami Heikkilä. I lagtävlingen kom RS-trion in på en andra plats, de förlorade med endast en träff till segrarna K-64. Mutka segrade JOUKO MUTKA segrade i samma tävlingar i klassen A70. I grundserien var han tredje på 21 träffar, bäst var Terho Ritvanen på 24 träffar. I utslagsskedet sköt Mutka säkert och det ledde honom ända fram till seger mot Onni Joenkaari i finalen. URHEILUAMPUJA  1/2020 UA_1_2020.indd 44 3.3.2020 7.48

Kuisma sjätte i Swedish Cup L A S S I PA LO / A M P U M AU R H E I LU L I I T TO I BÖRJAN AV JANUARI sköt man den tradi- tionella Swedish Cup-tävlingen på luftgevär och luftpistol i Sävsjö. Som vanligt fanns det en hel del SFS-skyttar på plats och de tog en hel del finalplatser. Jenna Kuisma och Henna Viljanen från Kyrkslätt Skytteförening tävlade i damernas luftgevär. Tredje dagen nådde Kuisma sin bästa placering när hon var sjätte i en final som vanns av Ingrid Marie Håkenåsen från Norge. I grundserien nådde Kuisma 624 poäng, Katrine Lund från Norge var etta på 628,8 poäng. Viljanen var 19:e på 618,5 poäng. Andra dagen kom Kuisma in på en sjunde plats efter finalen. Isabelle Johansson från Sverige segrade i finalen. I grundserien sköt Kuisma 623,8 poäng och kom med som femte till finalen. Jeanette Duestad från Norge var bäst med 628 poäng. Viljanen var nu 27:e på 612,5 poäng. Första dagen hade Kuisma en jobbig dag när hon sköt endast 613,5 poäng och med det var hon 29:e. Viljanen var nu 22:a efter att hon skjutit 617,7 poäng. För att nå finalen krävdes det 621,5 poäng, Jeanette Duestad från Norge sköt fina 631 poäng i grundserien. Katrine Lund från Norge segrade efter finalen. Långström sjunde I HERRARNAS LUFTGEVÄR tävlade Kyrks- lätt Skytteförenings Sebastian Långström, Raseborgs Skyttars Joni Stenström och Esbo Skytteförenings Cristian Friman. Långström nådde finalen två gånger. Tredje dagen var Långström sjunde i en final var Juho Koota sjätte Jenna Kuisma. L A S S I PA LO / A M P U M AU R H E I LU L I I T TO Sebastian Långström. Kurki segrade. I grundserien var Långström femma på 623,7 poäng, Henrik Larsen från Norge var etta på 630,4 poäng. Stenström var här tionde på 621,4 poäng han missade finalen med endast 0,3 poäng, Friman var Holmberg femma i Tjeckien S F S Krister Holmberg. ESF:S LUUKAS KOOTA deltog i herrjuniorernas luftgevär i Swedish Cup och han tog sig till final en gång. Koota var sjätte den sista dagen av tävlingarna. Då sköt Koota 614,2 poäng och kom som sista man till finalen i finalen lyckades han alltså höja sig ett par pinnhål. Grundseriebäst var Victor Lindgren på 625,1 poäng, Lindgren segrade också i finalen. De andra dagarna sköt Koota 604,7 poäng, med de resultaten var han då 21:a respektive 23:e. I damjuniorernas luftgevär deltog ESF:s Alexandra Rosenlew och KSF:s Emma Malinen. Som bäst var Rosenlew 25:e med 613,9 poäng. De andra dagarna sköt hon 611,2 respektive 609,7 poäng. Malinen var som bäst 54:e när hon sköt 606,5 poäng. De andra dagarna nådde hon 597,6 och 591,7 poäng. Finalgränserna var runt 620 poäng varje dag i damjuniorerna. EM i Polen L A S S I PA LO / A M P U M AU R H E I LU L I I T TO KRISTER HOLMBERG, RS deltog i januari i Pilsen GP i Pilsen, Tjeckien. Som bäst var Holmberg femte. Det var Holmberg på blandloppet när han sköt 376 poäng. segrade gjorde Tjeckiens Bedrich Jonas på 385 poäng. På normalloppet kom Holmberg in på en sjätte plats efter att han skjutit 557 poäng. Etta i grundserien var Heikki Lähdekorpi på 575 poäng, Lähdekorpi segrade också till slut efter medaljmatcherna. fjortonde med 619,2 poäng. Första dagen kom Långström in på en åttonde plats, då sköt Långström fina 626,6 poäng i grundserien. Larsen var denna gång bäst i finalen. I grundserien var Australiens Dane Sampson som sköt 630,8 poäng. Stenström var nu tolfte på 621,4 poäng och Friman igen fjortonde nu på 621,1 poäng. Andra dagen var Långström tolfte, Friman femtonde och Stenström sjuttonde när de sköt 622,5, 620,4 respektive 619,6 poäng. Till final krävdes 624,6 poäng, etta i grundserien var nu också Sampson denna gång på 628,8 poäng. Sveriges Marcus Madsen segrade sedan i finalen. I EM PÅ LUFTVAPEN som ordnas i Wroclaw i Polen hade SFS tre skyttar med: Jenna Kuisma, Krister Holmberg och Sebastian Långström. Tyvärr hade inte EM avgjorts ännu när det här gick i tryck. Om vi känner våra skyttar rätt så har de säkert gjort mycket väl ifrån sig. Till nästa nummer börjar också hagelskyttarna komma igång så då får ni läsa mera om dem. SVENSKA FINLANDS SPORTSKYTTEFÖRBUND.R.F (SFS) Petra Liljeberg Joni Stenström SFS:s hemsida 0500 872 045 Svenska sidor skribent www.sfs.idrott.fi petra_liljeberg92@hotmail.com joni.stenstrom@gmail.com 1/2020   URHEILUAMPUJA UA_1_2020.indd 45 45 3.3.2020 7.48

SARJAKUVA L A S S I PA LO 10 napakkaa 16-vuotias liikkuvan maalin ampuja Mikko Hakala (Kymppi 64) edusti Suomea ensimmäisen kerran kansainvälisissä arvokilpailuissa ilma-aseiden EM-kilpailuissa. 46  EKA ENNAKOIVA: Millainen fiilis Puolan Wroclawissa järjestetyistä EM-kisoista jäi? Ne olivat hyvin opettavainen kokemus.  TOKA TUNKEILEVA: Mikä oli parasta? Kilpaileminen ja "isompien" kilpailujen näkeminen.  KOLMAS KOVISTELU: Kerro lyhyesti yrityskilpailusta, johon olet osallistunut. Osallistuin kaverini kanssa viime keväänä koulussamme järjestetylle Nuori yrittäjyys -kurssille, jossa perustimme yrityksen. Kurssiin kuului myös Uskalla yrittää -kilpailu. Tampereen semifinaaleista pääsimme Helsinkiin finaaleihin. Siellä menestystä ei tullut, mutta kokemusta senkin edestä.   NELJÄS NALLITUS: Mitkä ovat vahvuutesi ampujana? Rauhallisuus.  VIIDES VARMISTAVA: Mitä muuta harrastat? Metsästystä, kalastusta ja mopojen korjaamista.  KUUDES KUJEILEVA: Kuinka monta seuraajaa sinulla on esimerkiksi Instagramissa? Instagramissa seuraajia on tällä hetkellä 855.   SEITSEMÄS SIHTAUS: Millaisia tavoitteita sinulla on urheiluampujana? Menestyä seuraavissa mahdollisissa arvokisoissa.   KAHDEKSAS KULTAHIPPU: Miksi liikkuva maali? Se on tuntunut alusta asti mieluisimmalta.  YHDEKSÄS YRITYS: Luonnehdi suomalaista ”liikkuvan maalin perhettä”. Auttavainen, ystävällinen ja välittävä.  NAPAKYMPPI: Mikä on ollut tai voisi olla tämän vuoden napakymppi? Jos pääsisin lähtemään kesällä järjestettäviin MM-kilpailuihin. LASSI PALO URHEILUAMPUJA  1/2020 UA_1_2020.indd 46 3.3.2020 7.48

FINAALI Ampumaurheiluliiton uusi palvelusihteeri Teksti & kuva LASSI PALO O lli Törni, 32, aloitti tammikuussa työnsä Ampumaurheiluliiton palvelusihteerinä. Hänen ensimmäinen työpäivänsä oli heti loppiaisen jälkeen. – Halusin muutaman vuoden ajan kestäneen vuorotyön jälkeen takaisin ”normaaliin” päivätyöhön ja takaisin järjestötoimintaan, hän kertoo. Törni on koulutukseltaan tradenomi, asuu Vantaalla ja on aiemmin tehnyt muun muassa turvatarkastajan töitä Helsinki–Vantaan lentoasemalla ja toiminut tiedottajana Alvi ry:ssä. Alvi tuottaa kuntoutus-, tuki- ja asumispalveluita mielenterveys- ja päihdekuntoutujille. TÖRNIN työympäristö muuttui melkoisesti, kun Helsinki–Vantaan lentoasema vaihtui Helsingin Pitäjänmäellä sijaitsevaan liiton toimistoon. Törnillä oli lentoasemalla 450 kollegaa, jotka tarkastavat vuosittain noin 20 miljoonaa matkustajaa ja näiden matkatavarat. – Näin kolmen vuoden aikana kymmeniätuhansia läpivalaisukuvia, hän naurahtaa. AMPUMAURHEILULIITON pitkäaikainen kilpailu- ja palvelusihteeri Kirsi Kankaanmäki jää eläkkeelle 1. huhtikuuta, mutta hänen viimeinen työpäivänsä oli helmikuun puolivälissä. Siihen asti hän opasti Törniä tämän uudessa tehtävässä. Kankaanmäellä tuli 3. tammikuuta 20 vuotta täyteen Ampumaurheiluliitossa. Törnin tavoittaa puhelimitse numerosta 0400 930 527. Hänen sähköpostiosoitteensa on olli.torni@ampumaurheiluliitto.fi KUN HAIN TÖIHIN AMPUMAURHEILULIITTOON, odotin päätöstä innokkaasti. Työnkuva on monipuolinen asiakaspalvelussa ja tukitoiminnoissa. Päivät eivät ole samanlaisia. PÄÄTIN HAKEA AMPUMAURHEILULIITTOON, koska tarjolla oli mielenkiintoinen tehtävä. Halusin takaisin järjestötoimintaan ja ”asettua aloilleni” muutaman vuoden ajan kestäneen vuorotyön jälkeen. Tein Helsinki-Vantaan lentoasemalla myös yötuuraajan töitä. ENSIMMÄINEN TYÖPÄIVÄNI oli oikein mukava. Asiat pidettiin melko yksinkertaisina – tutustuimme Sporttitalon paikkoihin ja ihmisiin sekä uuteen kilpailu- ja tilastopalveluun Kitiin. Vielä ei ollut miljoonaa rautaa tulessa samanaikaisesti, mutta vielä sekin päivä varmasti koittaa. MINUA MOTIVOI NYT mahdollisuus haastaa itseni ja joutua mukavuusalueeni ulkopuolelle. Onnistumisen tunne, kun joudun tilanteeseen, missä en voi vain luottaa jo tietämiini asioihin, on yksi palkitsevimmista asioista, joita tiedän. TIESIN AMPUMAURHEILUSTA AIEMMIN SEN, mitä urheilua seuraamalla ja olympialaisia katsomalla tietää. Minulla on ampumaurheilua ja metsästystä harrastavia ystäviä, mutta minä en ole harrastanut ampumaurheilua. SUOMALAINEN AMPUMAURHEILU vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta. Se on valtakunnallista toimintaa ja olympiaohjelmassa mukana. Ihmiset ovat intohimoisesti vapaaehtoistoiminnassa mukana. Ja heitä on paljon! ENSIVAIKUTELMANI TYÖSTÄNI OLI se, että se yllätti positiivisesti. Minulla ei ollut aiempaa kokemusta ampumaurheilusta, mutta havaitsin nopeasti, kuinka laajaa liiton toiminta on. Ihmiset ovat olleet erittäin mukavia ja ystävällisiä. Työssäni on paljon haasteita ja paljon opittavaa. Työympäristö on sosiaalinen, mikä tukee positiivisen työyhteisön kehittymistä. PALVELUSIHTEERINÄ AION OLLA avoin ja innokas oppimaan. Tiedän, etten tiedä kaikkea, ja tiedän, että minulla on paljon opittavaa – ihmiset, seurat ja järjestötoiminta. Se tekeekin työstäni mielenkiintoisen. Olli Törni ´  SYNT: 26.12.1987, Vantaa ´  KOTIPAIKKAKUNTA: Vantaa ´  KOULUTUS: tradenomi (Laurea, Hyvinkää 2012) ´  TYÖURA: mm. Alvi ry:n tiedottajana ja turvatarkastajana Helsinki-Vantaan lentoasemalla ´  HARRASTUKSET: kitaransoitto 1/2020   URHEILUAMPUJA UA_1_2020.indd 47 47 3.3.2020 7.48

UA_1_2020.indd 48 3.3.2020 7.48