LABYRINTTI Mielenterveysomaisten keskusliitto – FinFami 1/2020 Kirjailija Ani Kellomäki: Toivon, että lapsille sanottaisiin välillä, ettei aina tarvitse jaksaa Suoralla puheella eroon häpeästä Jokainen tarvitsee tilan ja ajan voidakseen tulla näkyväksi Vaikeat kokemukset synnyttivät halun auttaa muita

Hae tukea www.finfami.fi onko läheisesi sairastunut psyykkisesti? Älä jää yksin.

LABYRINTTI 1/2020 KUVA: MARIKA FINNE Teema: Lapsiomaiset ja nuoret hoivaajat 5 Pääkirjoitus: Jokainen voi olla lapselle turvallinen aikuinen 6 ”Minulle rakkaat ihmiset pysyvät, vaikka en jatkuvasti olekaan paraatipuvussa” 10 11 Omaisen ääni: Suoralla puheella eroon häpeästä 12 Jokainen tarvitsee tilan ja ajan voidakseen tulla näkyväksi 14 16 20 Kolumni: Nyt on isien aika! 22 24 26 28 29 ANI KELLOMÄKI EI KOSKAAN OLLUT KYMPIN OPPILAS, MUTTA SOSIAALISESTI HÄN ON AINA OLLUT SUVEREENI. – OLEN TODELLA RESILIENTTI. SE ON MUN SUPERVOIMANI JA OLEN SIITÄ PÄÄTTÖMÄN KIITOLLINEN. OLEN AINA OLLUT VALOISA JA ELÄMÄNMYÖNTEINEN JA INNOSTUN HELPOSTI. Kolumni: Lasten ja nuorten arvo näkyy siinä, kuinka paljon heihin ollaan valmiita satsaamaan Otteita lapsiomaisen elämästä Kysy nuorelta-oppimateriaali – Jotta ammattilainen osaisi kysyä nuorelta omaiselta ”ne oikeat kysymykset” Vaikeat kokemukset synnyttivät halun auttaa muita Anonyymi verkkovertaistuki madaltaa avun hakemisen kynnystä Puheenjohtaja: Liian nuorena – liian paljon Kolumni: Tukea ja tavallista arkea koulussa Mahdollisuuksia sinulle – Uusi mielenterveysomaisten verkkopalvelu on julkaistu 30 ”Mielenterveyspalveluissa on vielä paljon kehitettävää” 34 Kolumni: Ulkomaalaistaustaisten Suomessa kokema rasismi kuormittaa myös perheenjäseniä Labyrintti 2/2020 Mielenterveys ja työelämä Seuraavaan lehteen tarkoitettujen aineistojen tulee olla 25.5.2020 osoitteessa Mielenterveysomaisten keskusliitto – FinFami, Meritullinkatu 4 B 10, 00170 Helsinki tai marika.finne@finfami.fi. KANSIKUVA: MARIKA FINNE Labyrintti-lehti on ainoa mielenterveysomaisille ja -omaishoitajille suunnattu lehti Suomessa. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. ● Julkaisija Mielenterveysomaisten keskusliitto – FinFami ry. ● Päätoimittaja Pia Hytönen ● Toimituspäällikkö Marika Finne ● Toimituksen osoite Meritullinkatu 4 B 10, 00170 Helsinki p. 050 464 2739, jaana.humalto@finfami.fi ● Ilmoitusmyynti Jukka Eriksson/ Je-Mark Ky p. 09 5489 3630, 050 339 6137, je-mark.oy@netlife.fi info@je-mark.fi www.je-mark.fi ● Taitto PunaMusta, Medialogistiikka ● Painopaikka PunaMusta, Forssa ● Tilaukset ja osoitteenmuutokset Labyrintti on jäsenetu alueellisille omaisyhdistyksille ja heidän jäsenilleen. Lehti ei ole tilattavissa. Mikäli henkilö haluaa lehden, hänen tulee liittyä jäseneksi omaisyhdistykseen. Myös yhteisöt voivat liittyä yhdistysten jäseniksi. Osoitteenmuutokset voi toimittaa suoraan paikallisyhdistykseen. 1/2020 441 612 Painotuote 3

PSYKIATRISTA KUNTOUTUSTA JA TUKIASUNTOPALVELUJA NUORILLE AIKUISILLE Tulevaisuuden Portti on ammatillinen psykiatrinen hoitokoti, joka tarjoaa psykoterapiaa ja erilaisia terapiahoitoja. Pidämme tärkeänä, että nuoret mielenterveyskuntoutujat eivät jää ns. eläkeputkeen, vaan haluamme satsata ammatilliseen kuntoutukseen ja itsenäistymisen tukemiseen. Tiiviin omahoitajasuhteen tärkeys, prosessinomainen työskentely, henkilöstön ammattitaito ja sitoutuneisuus hoitosuhde työskentelyyn yksilöllisin tavoittein ovat tuottaneet erinomaisia hoitotuloksia. ž•ŽŸŠ’œžžŽ—ȱ˜›Ĵ’ Ehdatoksentie 6 46930 Huruksela Puh. 050 913 2990 ž•ŽŸŠ’œžžŽ—™˜›Ĵ’ȓ‘˜–Š’•ǯŒ˜–    ǯž•ŽŸŠ’œžžŽ—™˜›Ĵ’ǯŒ˜– ZZZNRNHPXVNRXOXWXVÀ 4 1/2020

PÄÄKIRJOITUS Pia Hytönen, toiminnanjohtaja, FinFami ry Jokainen voi olla lapselle turvallinen aikuinen T KUVA: MIKKO MÄNTYNIEMI ämä lehti on teemanumero, jossa nostetaan esiin kautta vaikeita aiheita voi käsitellä draamatarinan suojissa. mielenterveyden häiriöistä kärsivien vanhempien Järjestömme yhdistyksissä on jatkuvasti käynnissä myös hanklapsiomaiset. Aihe on mitä tärkein ja ajankohtaisin, keita ja aloitteita liittyen nuoriin omana erityisenä kohderyhsillä tämän kohderyhmän näkyvyys on sekä julkimänään. Varsinais-Suomen FinFamin Kysy nuorelta-hankkeen sessa keskustelussa että palveluissa heikko. Tuoreessa uusia puheeksi ottamisen tapoja esitellään tässä lehdessä. mielenterveysstrategiassa nostetaan Lehden kokemuskertomukset havainlapset ja nuoret yhdeksi painopistealunollistavat raadollisesti, kuinka yksin eeksi, mistä FinFamin asiantuntija Sanni lapsiomaiset ja nuoret ovat jääneet. Sihvola kirjoittaa lehden kolumnissa. Vanhemman sairastuessa kukaan ei ole Lehti sisältää koskettavia kokemustarihoksannut tai osannut kysyä nuorilta noita lapsiomaisilta, joiden vanhempi on heidän vointiaan. Lapsi tai nuori itse on sairastunut psyykkisesti tai kärsinyt päihusein kyvytön nostamaan omaa tarvetdeongelmista. Usein lapsiomaiset ovat taan kuuluville, vaan pikemmin pyrkii myös kantaneet raskaita vastuita oman peittelemään omia ongelmiaan. Tästä vanhempansa hoivasta ja kodin arjen kertovat lehdessä Ani Kellomäki, pyörittämisestä. Kohtuutonta hoivavasAnnika Forth ja Kirsi Hokkila, jotka tuuta läheisestään ja perheen arjen sujukaikki ovat yrittäneet peittää hätänsä reipmisesta kantavia alaikäisiä kutsutaan paudella ja pärjäävyydellä. nuoriksi hoivaajiksi (young carers). Nykyisin tiedetään, että ongelSuomessa on arvioiden mukaan jopa milla on taipumus periytyä ylisukupol20 000 nuorta hoivaajaa. Tarkkoja lukuja visesti. Tämän ei kuitenkaan tarvitse ei ole, koska aiheesta ei ole olemassa olla kohtalo. Ylisukupolvisen psyykkansallista tutkimusta. Eläketietojen kisen sairastumisen kehityskulku voidaan perusteella mielenterveyssyistä eläköityoikaista tarjoamalla perheille varhaista ja neiden vanhempien kanssa elää tuhansia kohti kurottuvaa tukea, ottamalla lapsesta lapsia, joista monet yhden vanhemman tai nuoresta herännyt huoli puheeksi talouksissa. Nuoret hoivaajat ja lapsioja vahvistamalla traumainformoituja maiset ovat suuressa riskissä kuormittua nuorten palveluita. Näiden askelten ja sairastua itse vakavin seurauksin. Palvevieminen läpileikkaavasti kaikkiin palveluissa he ovat kuitenkin näkymättömiä lurakenteisiin vaatii sitkeää edunvalvonja äänettömiä. Vaikuttamistyö nuorten tatyötä, jota FinFamissa on sitouduttu hoivaajien tunnistamiseksi ja tunnustamitekemään. seksi on FinFamille erittäin tärkeää, se on Teemalehtemme kokemustarinoihin sydämen asia. sisältyy myös valtava määrä voimavaroja, FinFamin alueyhdistyksissä on kekseliäisyyttä ja toivoa. Hyvinkin tehty pitkäjänteistä työtä lasten ja vaikeista olosuhteista voi selvitä ja JOKAINEN VOI TARJOTA LOHTUA nuorten hyvinvoinnin eteen ja kehiponnistaa pitkälle. Oma kokemus JA TOIVOA OLEMALLA KIINNOStetty malleja varhaiseen tukeen. voi kääntyä haluksi auttaa muita, TUNUT JA KYSYMÄLLÄ LAPSELTA JA jotka kokevat jotakin samaa. Ihailen Uudenmaan Lapsi omaisena -hanke NUORELTA, KUINKA SINÄ VOIT? (1998-2001) perustui havainnolle ja näiden nuorten ja nuorista aikuihuolelle lapsen näkymättömyydestä siksi kasvaneiden rohkeutta ja kykyä psykiatrisessa palvelujärjestelmässä, kun vanhempi sairastaa. puhua omasta kokemuksestaan tänä päivänä, yhteistä hyvää Hankkeessa kehitetty Vertti-ryhmämalli on hyväksytty osaksi edistääkseen. näyttöön perustuvaa Toimiva lapsi ja perhe -kokonaisuutta. Lopuksi toivon, että me kaikki muistaisimme kantaa Tämän jälkeen on kehitetty monia tapoja tavoittaa kohdevastuumme lapsista ja nuorista. Ei suljeta silmiämme, sillä ryhmää sekä sosiaali- ja terveyspalveluissa, että kasvatusalalla. jokainen voi tarjota lohtua ja toivoa olemalla kiinnostunut ja Tästä esimerkkinä kouluihin ja varhaiskasvatukseen kehitetyt kysymällä lapselta ja nuorelta: kuinka sinä voit? FinFamin Mieletön Mahdollisuus- draamamateriaalit, joiden Ei jätetä ketään yksin. 1/2020 5

”Minulle rakkaat ih vaikka en jatkuvasti olekaan par 6

miset pysyvät, aatipuvussa” Toimittaja-kirjailija Ani Kellomäki kasvoi perheessä, jossa käytettiin liikaa alkoholia. Lapsena hän ei puhunut siitä kenellekään ja yritti peittää hätänsä reippaudella. Nykyään Ani kannattaa avoimuutta ja sitä, ettei aina tarvitse olla niin pärjäävä. M ikä on se hetki, kun huomaa, että läheisen päihteiden käytössä on jotakin outoa tai ongelmallista? Mikä on se määrä, kun voi sanoa, että nyt joku juo ihan varmasti liikaa? Entä onko kenelläkään oikeus puuttua asioihin, jos elämässä menee muuten ihan mukavasti tai vähintään normaalisti? Kirjailija ja toimittaja Ani Kellomäki, 43, on pohtinut päihteisiin liittyviä vaikeita kysymyksiä ja asenteita vuosikausia. Hän eli nuoruutensa perheessä, jossa toinen vanhempi joi liikaa. Kellomäki on löytänyt vastauksia muutamiin kysymyksiin, mutta esimerkiksi holtittoman juomisen alkusysäystä hän ei pysty nimeämään. – Ensin oli vaikeita hetkiä, sitten oli hankalia viikonloppuja, sen jälkeen ongelmallisia viikkoja, kunnes yhtenä päivänä sama meno oli jatkunut vaikka kuinka kauan, Ani sanoo. Kun perheessä on päihderiippuvainen, niin käy usein – emme halua nähdä sitä, mikä on silmiemme edessä. – Niin kovasti me haluamme uskoa läheisimmistämme hyvää. ANI KELLOMÄKI ON PUHUNUT julkisuudessa paljon nuoruudestaan päihdeongelmaisessa perheessä. Kun hän vasta pohti suunsa avaamista, häntä peloteltiin, että ehkä sittenkin kannattaisi olla hiljaa. – Minulle sanottiin, että etkö tajua, miten menetät kaiken ammatillisen uskottavuutesi, kun kerrot menneisyydestäsi. Kun kuitenkin kerroin, minulle tultiin puhumaan omista kokemuksista – että joo, toi sama tapahtu mulle. Avoimuus ei vienyt uskottavuutta, pikemminkin toi sitä. 1/2020 Ani on kirjoittanut aiheesta kirjan, vuonna 2017 ilmestyneen Kosteusvaurioita – kasvukertomuksia pullon juurelta (Atena), toiminut asiantuntijana alkoholipoliittisessa työryhmässä sekä luennoinut ja kolumnoinut aiheesta. Hän sanoo, että avoimuus vapautti. Enää ei tarvinnut pelätä, että joku saisi tietää. Yksi Anin tavoitteista on murtaa myytti liikaa juovasta ihmisestä. Kuva on hänen mielestään ongelmallinen, ja estää ihmisiä hakemasta apua itselleen ja läheisilleen. – Ei liikaa juominen useinkaan ole heti sellaista turmiolan tommi -meininkiä. Suuri enemmistö liikaa juovista on ihan tavallisia ihmisiä, jotka käyvät töissä ja harrastuksissa ja lastensa vanhempainilloissa. Silti heidän toimintansa on lähipiirille vahingollista. Ei avoimuus silti ongelmatonta ole ollut. Osa läheisistä suuttui. – On kivuliasta tietää, että satutan joitakin läheisiäni kertomalla näistä asioista, mutta samalla tiedän auttaneeni valtavaa joukkoa muita ihmisiä. Se perustelee minulle puhumisen. Anin mukaan avoimuus ja puhuminen auttaa kaikkia, ei vain omaa perhettä ja sukua. – Se on puhetta niille lapsille, jotka ovat kasvaneet tai juuri nyt kasvavat vaikeissa olosuhteissa. Meidän sukupolvemme pitää tehdä seuraavan sukupolven elämästä helpompaa, ja jos joku siitä suuttuu, se on ihan ok. ANI ON LÄHTÖISIN niin sanotusta hyvästä perheestä. Hänen vanhempansa olivat korkeasti koulutettuja, lapset harrastivat monipuolisesti, kulttuuria kulutettiin ja iltasatuja luettiin. 7

mieli. Lapsi on käsittämättömän lojaali vanhemmilleen vaikeissakin tilanteissa. Ani muutti kommuuniin, mutta elämään tuli kerralla niin paljon erilaisia muuttujia, että lopulta hän muutti isälleen. – Menneisyys tuntui naamalle heitetyltä märältä rätiltä, kun tajusin, millaista lapsuus voisi olla ja että lapsilla on oikeus tilaan ja tarpeisiinsa. Tunsin vihaa, pettymystä, katkeruutta ja jopa kateutta. Mutta samaan aikaan tuntui hienolta: lapsillani ei ole samaa haavaa kuin minulla, kertoo Ani Kellomäki. – Olen tajunnut vasta paljon myöhemmin, miten paljon ongelmia tällaisiin hyviin perheisiin liittyy. Silloinkin, kun hyvällä perheellä alkaa mennä huonosti, haluamme pitää kiinni aiemmasta mielikuvastamme. Ani sanoo, että heidän perheessään liikaa joi äiti. Isoin muutos äidin päihteidenkäytössä tapahtui, kun vanhemmat erosivat Anin ollessa 12-vuotias. – Äitini jaksoi noin vuoden laittaa uutta elämää kasaan. Sen jälkeen hänen elämänsä alkoi liukua makuuhuoneeseen. Uskon, että äitini väsyi. Jälkikäteen on nähtävissä tilanteita, joissa juomiseen olisi pitänyt puuttua. – Vaikkapa siinä kohtaa, kun melkein kaikki kivat perhekaverit alkoivat pakittaa takavasemmalle. Sen sijaan lähipiirissä alkoi näkyä sellainen suttuinen, härskejä puhuva jengi. 8 Ani yritti ratkaista tilannetta, kuten päihde- ja mielenterveysperheissä elävät lapset usein tekevät: hän kantoi vastuuta ja huolehti asioista sen sijaan, että olisi kertonut kotiasioista kenellekään ulkopuoliselle. Koulu sujui, harrastukset jatkuivat ja Ani työskenteli koulun ohella hampurilaisravintola Carrolsissa. Mikään ei silti auttanut. Ihana ja rakas äiti jatkoi juomista. Ani oppi taitavaksi tunnelmien haistelijaksi. Hän tunnusteli jo rappukäytävässä, mitä kotioven takana odottaa. Haiseeko ilma paineiselta, uhkaavalta vai neutraalilta? – Olin olevinaan tosi aikuinen, mutta 16-vuotiaana olin niin sekaisin, että muutin pois kotoa. Viimeinen niitti olivat erilaiset hallusinaatiot ja ruumiistairtautumiskokemukset. Silti en halunnut muuttaa isälle, ettei äidille tulisi paha YHDEN HENGEN VALMIUSJOUKOT. Aina iloinen ja nokkela tunnelman nostattaja. Ikuinen auttaja ja muiden tsemppaaja. – Olin nuorena ja vielä ihan viime vuosiin asti megatunnollinen. Ajattelin, että jos hoidan kaiken, saan olla olemassa ja ansaitsen rakkautta, Ani sanoo. Nyt hän tietää, että sellaisen ihmisen seura on raskasta, eikä sellaiselle ystävälle kerrota omia murheita tai kipuja, sillä WRLQHQRQWHÁRQLD – Mutta luulin, että se on ainoa tapa olla ihmisen kanssa. Olen vasta myöhemmin tajunnut, että voin olla jopa hiljaa tai pahalla tuulella. Myöhemmin Ani on oppinut, että hänen selviytymiskeinonsa – suorittaminen, toisten auttaminen ja liioiteltu iloisuus – ovat tyypillisiä lapsiomaisten selviytymiskeinoja. Ulospäin ihminen näyttää reippaalta ja pärjäävältä, mutta viimeistään aikuisena selviytymiskeino alkaa kääntyä itseään vastaan. Rakkautta ja kiitosta tekemällä kerjäävä uuvuttaa itsensä, sillä koko identiteetti on ulkoa määriteltävissä. Ellei joku koko ajan kannattele ja kommentoi, miten hienosti toinen pärjää, ihminen ei ikään kuin ole olemassa. – Yhteiskuntamme palkitsee reippaudesta. Siitä kehuminen alkaa jo lapsena. Meillä on työpaikat täynnä 50-vuotiaita uupuneita naisia, jotka jahtaavat sitä kiitosta edelleen. Niistä nahoista pois tuleminen on tosi vaikeaa. Ihmisethän rakastavat niitä, jotka hoitavat hommat! Anikin uskoi aiemmin itsestään kaiken, mitä hänelle sanottiin. – Käytin valtavasti kapasiteettiani siihen, että tasoitin muiden elämää. Mutta eivät ihmiset loppujen lopuksi halua sitä. Nykyään en enää aktiivisesti hakeudu auttamaan. Ja jos joku pyytää minua tekemään jotakin eikä minua huvita, saatan sanoa ei ilman selityksiä. Kaikkia uudenlainen rajanveto ei ole miellyttänyt. Jotkut ovat suuttuneet ja katkaisseet välit. – Mitä sitten? Aurinko nousee seuraavanakin päivänä ja minun on helpompi hengittää. Sitä paitsi minulle rakkaat ihmiset pysyvät, vaikka en jatkuvasti 1/2020

olekaan paraatipuvussa. Nykyään Ani säännöstelee apuaan, ettei väsy. Hän myös luottaa siihen, että läheisimmät ihmiset eivät katoa mihinkään, vaikka hän olisi välillä vihainen tai jättäisi jotakin tekemättä. – Toivon, että lapsille sanottaisiin välillä, ettei aina tarvitse jaksaa. ANI OLI AINA HALUNNUT LAPSIA, mutta samaan aikaan hän pelkäsi äidiksi tuloa. Tai ei ehkä äitiyttä, vaan jotakin yllättävää tapahtumaa, joka suistaisi hänet raiteiltaan. Uteliaisuus äitiyttä kohtaan kuitenkin voitti, ja Anin esikoinen syntyi, kun Ani oli 23-vuotias opiskelija. Toinen lapsi syntyi kaksi vuotta myöhemmin. – Pitkään odotin sellaista naks-ääntä, jonka jälkeen kaikki leviää. Mutta sitä ei koskaan kuulunut, ja yllätyksekseni minusta tuli aika kiva ja tasapainoinen äiti. Olemme aina viettäneet paljon aikaa yhdessä ja vietämme edelleen, vaikka lapsemme ovat jo isoja teinejä, Ani sanoo. Eniten Ani pelkäsi, miten osaa olla tyttären äiti. Hän sanoo myös olleensa pihalla sen suhteen, millainen on hyvä äiti. – Ylisuorittamiseksihan se meni. Otin täydellisen kiiltokuvakulissin ja aloin matkia täydellisiä perhekuvastoja. Etenkin joulut olivat järkyttäviä ylilyöntejä, kun kaiken piti olla itsetehtyä himmelistä suolattuihin sipuleihin. Erään suoritusjoulun jälkeen mieheni sanoi, ettei enää ikinä tällaista joulua. Kun Anin lapset tulivat siihen ikään, jossa Anin äiti alkoi juoda paljon, pintaan alkoi nousta kaikenlaista epämääräistä tunnemoskaa. – Ja hätkähdin, miten paljon tilaa lapseni ottivat ja vaativat. He halusivat huomiota ja halia ja osasivat ilmoittaa sen kovaan ääneen. Itse olin hiipinyt sen ikäisenä pitkin seiniä, eikä puhettakaan, että olisin uskaltanut esimerkiksi mennä äitini makuuhuoneeseen ilman lupaa. Ani sanoo, että oli kova paikka tajuta, että se kaikki huomio ja hellyys olisi kuulunut myös hänelle. – Menneisyys tuntui naamalle heitetyltä märältä rätiltä, kun tajusin, millaista lapsuus voisi olla ja että lapsilla on oikeus tilaan ja tarpeisiinsa. Tunsin vihaa, pettymystä, katkeruutta ja jopa kateutta. Mutta samaan aikaan tuntui hienolta: lapsillani ei ole samaa haavaa kuin 1/2020 minulla. Heillä on ehkä joku muu, mutta ei sama kuin minulla. ANIN MIELESTÄ AIKUISUUTEEN liittyy myös oma kasvu ja omien tunnemöykkyjen setviminen. Silloinkin, kun se ei kiinnostaisi pätkääkään. Aikuisten pitää ainakin yrittää huolehtia siitä, etteivät he siirrä omia traumojaan eteenpäin. – Lastemme asia ei ole kantaa meidän pelkojamme, ja siksi vanhempien tehtävä on käsitellä omat traumansa. Jos oma huolehtiminen on jäänyt päälle, se tihkuu usein jälkikasvulle. Lapsille on Anin mielestä tärkeää kertoa siitä, jos vanhemman omassa lapsuudessa oli paljon päihteidenkäyttöä. Yleensä päihteiden käyttö jättää kupruja perheen tunne-elämään ja sisäisiin jännitteisiin, ja jos niitä ei perata, ne voivat siirtyä seuraavalle sukupolvelle. – Jos asioista ei puhuta, lapset täyttävät aukot tehokkaasti ja syyttävät kireästä tunnelmasta ja vanhemman ahdistuksesta helposti itseään. Vanhemmat suojelevat lapsia mielestäni vähän väärällä tavalla. On hirveä karhunpalvelus olla kertomatta, että mummu tai pappa dokasi. Kerrotaanhan me siitäkin, jos suvussa on korkea rintasyöpäriski. Anille iso oivallus oli se, että niin paljon häpeää, kun äidin juomiseen liittyykin, se häpeä ei ole hänen häpeäänsä. – Näissä hommissa häpeä menee helposti väärille harteille. Onneksi jokaikinen julkinen ulostulo auttaa, sillä niistä jokainen vetää mukanansa parikymmentä samanlaista tarinaa. Vähitellen, ulostulo kerrallaan, läheiset ymmärtävät, että se ei ollut heidän vikansa. Teksti Laura Koljonen Kuvat Marika Finne ANIN VINKIT LÄHEISEN  PÄIHTEIDENKÄYTÖSTÄ KÄRSIVILLE Nuori, joka ei tiedä, mitä tekisi: 1) Meitä kosteissa perheissä kasvaneita on täällä todella paljon. Eli muista, kun katsot jotakin ehjännäköistä aikuista, josta mietit, että tuo ei tiedä mistään mitään, niin aika moni tietää. Jos annat niille mahdollisuuden kuulla, millaisia asioita mietit, niin aika moni haluaa auttaa sinua. Liioittelematta: jättiosa on puolellasi. Aikuinen, jolle kerrot, voi olla kuka tahansa ystävällinen aikuinen, johon luotat. 2) Mikään, mitä perheessä tapahtuu, ei ole sinun syytäsi. Ei, vaikka sinulle niin sanottaisiin ja vaikka olisit ollut osallisena. 3) Et voi asialle mitään. Ja tarkoitan tätä rohkaisevaksi lauseeksi. Moni meistä ajattelee, että olen niin skarppi tai vahva tai reipas ja pätevä, että saan juomisen vähenemään. Se ei onnistu. Juomisen lopettaminen ei onnistu keneltäkään muulta kuin siltä, joka juo – lopeta siis sen yrittäminen. Ja muista, että niin kliseistä kuin se onkin, elämä muuttuu paremmaksi. Aikuinen, joka kipuilee menneisyytensä kanssa: ”Ykkösvinkkini on: käy rohkeasti asioiden kimppuun. Mutta muista, että et niin sanotusti voi remontoida koko taloa kerralla. Kartoita ensin kokonaiskuormituksesi: jos sinulla on vaikea tilanne perheessäsi tai elämässäsi, muita stressitekijöitä tai taloudellisia huolia, mieti, onko juuri nyt hyvä hetki kaivaa asiat pohjamutia myöten. Mutta älä odottele liikaa, sillä elämässä ei koskaan tule täydellistä hetkeä. Joskus käsiteltävät asiat tuntuvat niin vaikeilta, ettei niihin haluaisi palata. Olen saanut monia sentyyppisiä viestejä, että ‘kirjasi Kosteusvaurioita on mun yöpöydällä, mutta en uskalla avata sitä’. Sanon aina, että avaa se. Se paha olo on jo meissä – se kaikki on jo tapahtunut ja vaikuttaa meissä negatiivisesti. Asiat kuitenkin muuttuvat helpommiksi, kun niitä käsittelee. Liian myöhäistä ei ole koskaan, ei myöskään liian aikaista.” Lähde: Ani Kellomäki Samat vinkit toimivat myös sinulle, joka elät perheessä, jossa perheenjäsenellä on ongelmia mielenterveyden kanssa. 9

OMAISEN ÄÄNI Leena, lapsiomainen Suoralla puheella eroon häpeästä P ienellä paikkakunnalla on välillä vaikea elää, koska turvaa ja vastauksia. Keneltä muultakaan kuin minulta, äidin kaikki tuntevat tai vähintään tietävät toisensa. Vielä ylistämältä ja rakastamalta tyttäreltä. vaikeampaa voi olla, jos vanhemmalla on mielenterPuhelimeni soi taukoamatta ja sain jopa viestejä tuntemattoveysongelmia ja itse olet teini-ikäinen. Mulla oli ja milta. ”Äitisi ottaa yhteyttä minuun koko ajan”, ”äitisi vaikutti tuntui, että olin koko ajan parrasvaloissa, vaikka en olevan humalassa keskellä päivää, hän jutteli omituisia”, ”äitisi itse ollut tehnyt mitään. sotki asioitani, vaikka lupasi auttaa”, ”mikä äidilläsi on, hänen Lapset ja nuoret osaavat olla armottomia, mutta niin myös käytös on outoa”. Äitisi…, äitisi..., äiti… aikuiset, vaikka jokaisen pitäisi saada elää rauhassa ja ilman, Häpeämittarini paukkui yli, katkeruus nousi pintaan ja että heitä arvostellaan koko ajan. Paikkakunnallamme melkein epätoivoisuus valtasi koko kroppani, koska en keksinyt enää jokaisen perheestä löytyi jonkunlaisia ongelmia: alkoholisti-isä, järkeenkäypiä selityksiä, joiden avulla olisin itse selvinnyt. itsetuhoinen sisarus, syömishäiriö, huumeita tai joku muu asia, Kerran päätin, että kokeilen miten pahasti voi käydä, jos kerron jonka halusi pitää poissa muiden korvilta. Kaikki kyllä tiesivät, totuuden. Sitkeä tuttumme pommitti minua koko ajan kysymitä toisten elämissä tapahtui, mutta näistä asioista ei puhuttu myksillä ja lopulta vain vastasin: ”Äidillä on psykoosi, hän ja esitettiin tietämätöntä. Jos ei ajattele nyt järkevästi, mikä joku asia kuitenkin tuli julkiselittää oudon käytöksen. MINÄ HALUAN OLLA SE, JOKA sesti ilmi, niin se myös avattiin Hänelle ei tarvitse vastata, jos NÄYTTÄÄ ÄIDILLE, ETTÄ MINÄ EN ENÄÄ tuntuu epämukavalta ja toivottaja sitä pidettiin esillä, jottei omia HÄPEÄ JA HÄNENKÄÄN EI TARVITSE. ongelmia huomioitaisi. vasti äiti pääsee pian hoitoon.” Muistan, kun en itsekään ollut Vastauksena sain: ”Aijaa! No varma, mitä kotona tapahtui ja aloin huomata ympärilläni kuisse selittääkin, olin kauan jo miettinyt, et mitäköhän on tauskuttelua. Huhuja ja totuuksia. Niiltä katseilta ei pääse piiloon. talla.” Tuijotin suu auki tekstiä ja ajattelin, että oliko tämä näin ”Ton äiti on hullu” on lause, joka on parhaiten jäänyt mieleeni, helppoa? koska kuullessani tämän halusin vajota maan alle. Siitä lähti liikTämän jälkeen kerroin totuuden kaikille kysyjille ja löysin keelle häpeän kierre, jossa ei ollut edes järkeä, koska sairaus oli hiljaisuuden. Mua ei tarvittu enää, koska he saivat tarvitseäitini eikä minun. mansa vastauksen. Ajoittain jää vieläkin semmosia tuttuja roikPari vuotta asuimme vielä tuolla paikkakunnalla, kunnes kumaan, jotka eivät halua uskoa sitä, mistä on kyse, mutta vaadin muuttoa pois. Äitini ei tiedostanut sairauttaan, joten vastaan heille oman halun ja jaksamisen mukaan. hän ei myöskään kuullut muiden puheita eikä osannut hävetä. Minä en aio hävetä enää toisen ihmisen puolesta, hän on itse Minä häpesin, itseni sekä hänen puolestaan. Minua hävetti laiminlyönyt oman sairautensa hoidon ja saanut nimeään kuuluajatus siitä, että ihmiset yhdistävät minut äitiini tai jopa luulevat ville. Miksi minun kuuluu korjata hänen jälkensä? Miksi minun minun olevan samanlainen. kuuluisi hävetä hänen tekojensa puolesta? Emme ole edes sama Muuton jälkeen päätin, ettei kukaan saa tietää asiasta ja esitin ihminen. Olemme äiti ja tytär, mutta silti ihan omat yksilömme kaiken olevan hyvin. Jopa äitini joutuessa osastohoitoon ja ja vastaamme omista elämistämme. asuessani isälläni kerroin ystävilleni leuhkien, miten meillä oli Mulla meni ihan liian kauan ymmärtää se, että mä en ole niin kauheita riitoja, ettemme voineet asua yhdessä ja siksi äitini äitini sairaus, äitini ei myöskään ole sairaus, vaan se on osa potkaisi mut ulos kotoa. Samantyyppisiä tarinoita kerroin ihmi- hänen elämäänsä. Jos minä häpeän häntä, niin varmasti myös sille. Tarinoita, jotka olivat sisällöltään jopa pahempia kuin muutkin ja se on elämä, mitä en hänelle halua. mielenterveysongelma olisikaan, mutta mulle tuo äidin sairaus Nykyään hän häpeää omia tekojaan ja sairauttaan. Minä oli se pahin ja noloin. haluan kuitenkin olla se, joka näyttää hänelle, että minä en En siltikään säästynyt huhuilta tai kysymyksiltä. Äidin enää häpeä ja hänenkään ei tarvitse. Vieläkin hänen sairausairauden pahetessa hän alkoi toimia julkisemmin ja avoiteensa liittyy tekoja ja asioita, joita ennen olisin hävennyt silmät memmin, ja sosiaalisen median tullessa kuvioihin en ollut enää päästäni. Nykyään osaan hyväksyä sen, että ihmismieli on vain turvassa. Äidin läheiset, tutut ja tuntemattomat eivät ymmärtäkekseliäs. Aina saa hävetä, mutta ei tarvitse. neet, mitä heidän ympärillään tapahtui, joten he yrittivät hakea Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä. 10 1/2020

KOLUMNI Sanni Sihvola, asiantuntija/ lapset ja nuoret, FinFami ry Lasten ja nuorten arvo näkyy siinä, kuinka paljon heihin ollaan valmiita satsaamaan K KUVA: JUNO LEHTINEN ansallinen mielenterveysMyös FinFami on järjestönä osa tätä strategia luovutettiin perhetodellisuutta. Meidän tehtävänämme ja peruspalveluministeri on tuoda näkyväksi ne lapset ja nuoret, Krista Kiurulle 11.2.2020. joiden perheessä tai lähipiirissä on Uusi mielenterveysstrapsyykkistä pahoinvointia ja sairautta. tegia ulottuu vuoteen 2030 saakka, ja Tämä on hyvin tärkeä tehtävä, sillä kirkastaa sitä, miten yhteiskunnan tulisi näiden lasten ja nuorten etuja ei kukaan suhtautua mielenterveyteen sekä palvemuukaan valvo. Heitä on myös paljon: luiden että yleisten asenteiden tasolla. noin joka neljännen lapsen kohdalla Lasten ja nuorten mielenterveys on mielenterveysongelma koskee omaa nostettu omaksi kokonaisuudekseen vanhempaa. Muiden perheenjäsenten ja mielenterveysstrategian viidestä painoystävyyssuhteiden myötä luku laajenee pistealueesta. Vihdoinkin. merkittävästi. Lapsi ja nuoren kokemukLasten ja nuorten maailma on hyvin sessa maailma todellakin voi romahtaa, toisenlainen kuin aikuisväestön, eivätkä kun läheisen mieli murtuu. Miten näitä samat keinot tavoita lapsia ja nuoria tilanteita voisi huomioida paremmin? tehokkaasti. Kuitenkin koko Mielenterveysstrategia elämän mittaiset perustukset antaa hyviä suuntaviivoja TEHTÄVÄNÄMME ON TUODA NÄKYVÄKSI hyvälle mielenterveydelle palveluiden suunnitteluun ja NE LAPSET JA NUORET, JOIDEN PERHEESSÄ TAI toteutukseen, ja kannustaa rakentuvat juuri lapsuuden LÄHIPIIRISSÄ ON PSYYKKISTÄ PAHOINVOINTIA myös julkisia palveluita ja nuoruuden aikana, kuten mielenterveysstrategiassakin vahvempaan yhteistoiminJA SAIRAUTTA. mainitaan. nallisuuteen järjestöjen Tätä ei ole huomioitu riittävässä määrin viimeisten hallikanssa. Tärkeää on, että lapsi ja nuori kohtaa kuulevan korvan tuskausien satsausten aikana. Nyt asiaan on havahduttu, kun ja hänen tarpeeseensa vastataan yksilöllisesti. järjestelmä ritisee ja paukkuu liitoksistaan. Nuorten pahoinJärjestöjen tulisi painottua toimintamuotoihin, joilla voidaan vointi ja mielenterveyspalveluiden pirstaleisuus on herättänyt vahvistaa lasten ja nuorten mielenterveyteen vaikuttavia laajaa keskustelua viimeisten kahden vuoden sisällä ja kansalsuojaavia tekijöitä. Näitä voidaan tunnistaa sekä yksilön ja lähilisesti merkittävät tutkimusaineistot, kuten Kouluterveyskysuhteiden että ympäristön ja yhteiskunnan tasolla. Voimme sely, puhuvat karua kieltä. Nuorten mielenterveys laskee kuin tarjota tukea perheille sekä herkistyä ja harjaantua lapsen ja lehmän häntä. nuoren kohtaamisen taidoissa. Voimme myös suhtautua osalliPeltola ja Moisio (2017) kirjoittavat THL:n Nuorten elinsuuteen kunnianhimoisemmin ja antaa lasten ja nuorten äänen olot -vuosikirjan 2018 tutkimuskatsauksessa palveluiden keskei- kuulua siinä, millaisia palveluita tarjoamme – ja muutenkin! sistä haasteista. Näitä ovat erityisesti nuorten toimijuus, osalliHaastan tällä kirjoituksella kaikki palveluita järjestävät tahot suus ja yhdenvertaisuus. Nuoret eivät koe tulleensa kuulluiksi ja niissä työskentelevät: satsatkaa lapsiin ja nuoriin. Tehkää ja otetuksi todesta, ja heillä on heikko luottamus tulevaisuuteen heidät näkyviksi ja valvokaa heidän etujaan. Tehkää kaikkenne, ja omiin mahdollisuuksiinsa vaikuttaa asioihinsa. Alueellinen että heidän maailmansa muuttuu edes rahtusen turvallisemepätasa-arvo on suurta. maksi ja usko ja luottamus omaan elämään voi alkaa kukoistaa. Myös kevään 2019 FinFamin nuorten omaisten kysely Tehkää asiakaslähtöisyydestä ohjenuora. Olkaa se, joka on nosti esiin turhautumisen ja toivottomuuden. Eräskin nuori valmis auttamaan, älkääkä siirtäkö vastuuta jollekin toiselle: kommentoi: ”Mikään ei ole niin pelottavaa kuin se, ettei mielenterveyden tukeminen kuuluu meille kaikille. Tuokaa tekemistään tunnu saavan apua, eikä jaksa edes yrittää”. On korkea miänne asioita ylpeästi esiin ja näyttäkää kaikille, kuinka mittaaaika tarttua haasteisiin ja alkaa luoda todellisuutta, jossa lapset mattoman arvokkaita lapset ja nuoret ovat. ja nuoret kokevat tulevansa kuulluiksi. Sillä sitä he todella ovat. 1/2020 11

Jokainen tarvitsee tilan ja ajan voidakseen tulla näkyväksi Päivi Kumpulaisen lapsuus päättyi 11-vuotiaana hänen äitinsä sairastuessa psykoosiin. Vanhimpana sisaruksista hän otti perheessään äidin roolin. Nyt aikuisena Päivi tuli mukaan Pirkanmaan FinFamin toimintaan motiivinaan halu auttaa muita samankaltaisessa tilanteessa lapsuutensa eläviä. L öysin FinFamin aivan sattumalta. Luin mielenterveysasioihin liittyvää uutista ja ensimmäisessä kommentissa oli maininta yhdistyksestä. Kävin katsomassa nettisivuja ja ajattelin, että vau, tällainen on olemassa. En kaivannut enää apua itselleni, sillä olen prosessoinut omaa tilannettani niin paljon. Sen sijaan päätin tutkia, voisinko auttaa tietoisuuden levittämisessä. Tämän vuoksi lähdin mukaan kokemusasiantuntijakoulutukseen ja sen jälkeen jatkoin vielä Prospect-koulutukseen. Olen työstänyt omia ajatuksiani käymällä nuorena terapiassa ja sen jälkeen puhunut asioistani paljon ystävieni kanssa. Lapseni syntymän jälkeen koin tarvetta käydä oman lapsuuteni läpi vielä kertaalleen. Vaikka lähdin Pirkanmaan FinFamin koulutuksiin mukaan halusta auttaa, oli niistä hyötyä myös itsellenikin. Niiden seurauksena huomasin, etten enää ajatellut olevani kokemukseni uhri. Voin 12 olla omassa elämässäni aktiivinen toimija, joka pystyy vaikuttamaan omaan onnellisuuteensa ja toivon kokemiseensa. Nyt ajattelen, että koettu traumakin voi olla lahja, jonka avulla voi kasvaa henkisesti rikkaammaksi. ÄIDIN SAIRASTUMINEN VAIKUTTI AIKANAAN KOULUMENESTYKSEENI. Tyttö, jolla oli aiemmin luokkansa paras keskiarvo, ei meinannut päästä lukioon opiskelemaan. Itsetuntoni alkoi heikentyä. Minusta alkoi tulla näkymätön. Elämässäni oli pitkä jakso, etten saanut kehuja tai hyvää palautetta. Minua ei huomioitu. Myöhemmin minun oli hyvin vaikea ottaa kehuja vastaan, sillä olin alkanut kyseenalaistamaan itseni. Esimerkiksi suhtautumiseni opiskeluun muuttui sellaiseksi, että kaikki pitää tehdä täydellisesti tai jättää tekemättä. Ajattelin, että en ole riittävän hyvä, en osaa ja etten kykene. Ajatteluni oli hyvin mustavalkoista. Tästä kaikesta huolimatta kodissani oli paljon hyvääkin. Sain vanhemmiltani rakastamisen ja hyväksymisen lahjan. Koin aina, että olen rakastettu ja minut hyväksytään sellaisena kuin olen. Kotona sain olla oma itseni. En ole koskaan halunnut syyttää vanhempiani siitä, että minua olisi kohdeltu väärin. Meidän perheellemme vain kävi niin, että äiti sairastui. Itsetuntoni on vahvistunut iän myötä. Huomaan, että ikä tuo mukanaan 1/2020

– En ole koskaan halunnut syyttää vanhempiani siitä, että minua olisi kohdeltu väärin. Meidän perheellemme vain kävi niin, että äiti sairastui, toteaa Päivi Kumpulainen, jonka äiti sairastui psykoosiin Päivin olleessa 11-vuotias. viisautta ja suhtaudun asioihin paljon rauhallisemmin kuin ennen. Mielentilani on tasoittunut. Liikunta, terveellinen elämä ja taiteet tukevat hyvinvointiani. On ollut tärkeä oivaltaa, ettei epäonnistuminen ole maailmanloppu. On oltava armollinen itseään kohtaan. Tiedostan kuitenkin, että kamppailen varmasti koko loppuelämäni pienen itsetunto-ongelman kanssa. ISOÄITINI OLI KARJALAN EVAKKOJA. Hän joutui lapsena pakenemaan kodistaan ja tämä trauma on näkynyt varmasti myös äitini lapsuudessa ja elämässä. Hän laittoi oman itsensä kustannuksella kaikki voimavaransa peliin meidän neljän lapsen vuoksi. Hän ei tunnistanut omia rajojaan ja sairastui. Ymmärsin kulkevani samoja polkuja huomatessani uupumukseni oman lapseni syntymän jälkeen. Halusin olla täydellinen äiti ja vaadin itseltäni liikaa. Käytin lastani perhekahvilassa, vauvajumpassa ja -uinnissa. Menimme koko ajan paikasta toiseen, kunnes en enää jaksanut. Havahduin miettimään, miksi teen näin paljon asioita. Kun olin nähnyt vierestä äitini tilanteen, osasin omalla kohdallani reagoida ajoissa ja hakea apua. Ilman lapsuudenkokemustani en varmaan olisi. YLISUKUPOLVISUUDEN KIERTEEN KATKAISEMISEN AVAIN tiedostaminen. Tämän vuoksi asiasta pitää puhua julkisesti ja avata asioita. Tiedostamista ei synny niin pitkään kuin asioita halutaan piilotella. Näkyväksi tekemisen ja tiedostamisen kautta on mahdollisuus vaikuttaa kierteen katkaisemiseen. Tällä hetkellä olen mukana Pirkanmaan FinFamin Näkymätön lapsi -ryhmässä kokemusasiantuntijana. Käytännössä olen yksi keskustelijoista. Kuuntelen muiden tarinoita ja tuon esille kokemustani niissä kohdin, kun se tukee tai laajentaa muiden kertomaa. Olen myös esillä mediassa. 1/2020 Silti olen huomannut, että traumaattisten perheiden kulissit eivät usein rakoile muuten kuin lasten kautta, sillä heidän tunnemaailmansa on vielä niin vilpitön. Meillä aikuisilla on mielestäni suuri vastuu tunnustella erityisesti kuoreensa sulkeutuvien tai aggressiivisten lasten kohdalla, mistä voisi olla kyse. Lapsuudessa koetut traumat vaikuttavat kaikkein voimakkaimmin koko elämään. Siksi on tärkeää tarjota tukea ja suojaavia tekijöitä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Olen huolissani heistä, joiden lapsuus uhkaa loppua liian aikaisin. Lapset oppivat jo hyvin pienenä, millainen ihmisen pitää olla, jotta olisi pidetty ja arvostettu. Siihen eivät liity päihdeja mielenterveysongelmat perheessä. PIRKANMAAN FINFAMISSA Jokainen lapsi tarvitsisi lähelleen TEHDÄÄN TYÖTÄ TIETOISUUDEN turvallisen aikuisen, joka voi olla oma KASVATTAMISEKSI. vanhempi tai joku perheen ulkopuolelta. Käytännössä kaikki perheisiin kohdisOn tärkeää antaa lapsille mahdollisuus tuvat toimenpiteet auttavat osaltaan tasapainoiseen elämään. En suostu usko- katkaisemaan ylisukupolvisuuden kiermaan, etteikö ihmisiltä löytyisi empatiaa rettä. Yhdistyksessä halutaan pitää huolta auttaa myös niitä lapsia, joista on tulossa siitä, että lasten tilanne kartoitetaan ja näkymättömiä. että myös he tulevat huomioiduksi. Jokaisen lapsen ja nuoren täytyy saada Toivosta turvaa -hanke tekee työtä onnistumisen kokemuksia, jotta heillä on sellaisten tamperelaisten perheiden motivaatiota opiskella ja kehittää itseään. kanssa, joissa vanhemmalla on mielenLisäksi heidän täytyy saada hyvää palauterveys- tai päihdeongelmia. Tuki pyritetta. Muuten lapset alkavat uskomaan, tään kohdistamaan siihen aikuiseen, joka että heissä on jotain vikaa ja että he ovat kantaa vastuuta perheen arjen sujumihuonoja. Jos vanhemmat ovat kuormitsesta. Juuri alkanut ITUA-hanke toimii tuneita ja sairastuneita, lapset eivät saa Pirkanmaalla yhdessätoista Tampereen positiivista palautetta kotona. ulkopuolella olevassa kunnassa. Tuki Muistan omasta nuoruudestani yhden kohdistetaan isille, joiden kumppanilla tai esimerkin, joka sai minut taas uskomaan alle 30-vuotiaalla lapsella on mielenteritseeni edes hiukan. Kirjoitin päiväkirjaa ja ”LAPSENA JA NUORENA EI HALUAISI runoja. Kirjoittaminen EROTTUA JOUKOSTA, VAAN OLLA KUIN oli keino prosessoida ajatuksiani. Lähetin KAIKKI MUUTKIN. SILLOIN ON HELPOMPI yhden runoistani PEITTÄÄ JA PIILOTTAA KUIN TEHDÄ Helsingin Sanomien NÄKYVÄKSI.” nuorten palstalle. Kun se julkaistiin, totesin itselleni, että eihän se ihan niin huono veys- tai päihdeongelmia. Tarkoituksena ollutkaan. Pienet onnistumiset kannuson tukea isien jaksamista ja antaa keinoja tivat jatkamaan eteenpäin. arjen sujuvoittamiseen. Näiden lisäksi yhdistyksessä on tarjolla perheille suunJOKA NELJÄS LAPSI ELÄÄ tälläkin nattuja kursseja ja tuettuja lomia, joissa hetkellä päihde- tai mielenterveysongellapsetkin otetaan huomioon. maisen vanhemman kanssa. KokemukOhjelmaa järjestetään myös suoraan sieni mukaan nuoret eivät uskalla hanuorille esimerkiksi retkien, leirien ja kea riittävissä määrin apua häpeän vuokleffailtojen muodossa. Tärkeintä on si. He pelkäävät leimautuvansa ikuisesmahdollistaa vertaisuus sekä luoda ti mielenterveysongelmaisen perheen jänuorelle tila ja aika tulla näkyväksi. seneksi. Lapsena ja nuorena ei haluaiTeksti: Tomi Keiski si erottua joukosta, vaan olla kuin kaikki Kuva: Päivi Kumpulainen muutkin. Silloin on helpompi peittää ja piilottaa kuin tehdä näkyväksi. 13

KOLUMNI Tiina Vartiainen, projektikoordinaattori, Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFami ry Nyt on isien aika! M 14 KUVA: TOMI KEISKI ielenterveysomaisovat tilanteita, joissa miehet kokevat roolissa olevat isät tiedon ja tuen tarvetta. ovat palveluissa Isien jaksamiseen sekä tiedon lähes täysin näkyja tuen tarpeeseen tulee kiinnittää mätön ryhmä. huomiota julkisissa palveluissa. Miehet eivät aina itse tunnista omaa Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – tuen tarvettaan, mutta sitä eivät vältFinFamin Kolmen kimppa -projektämättä tunnista sosiaali- ja tervetissa (2016-2019) saatiin uutta näköysalan ammattilaisetkaan. Miehiä ei kulmaa omaistilanteessa olevien isien juurikaan nähdä palveluissa mielentukemiseen. Isien avun tarve on terveysomaisina tai hoivaajan roolissa, ilmeinen, mutta haasteena on isien joten miehet jäävät usein omaisasian saaminen tuen piiriin. kanssa yksin. Lisäksi myytti itsenäiSaatujen kokemusten perussestä, vahvasta ja pärjäävästä miehestä teella huomattiin, että miehet hakeusaattaa estää miehiä hakemasta tilantuvat helpommin yksinomaan teeseensa apua. miehille kohdennettuihin tukitoiIsyyteen liitetyt erilaiset rooliodomiin. Miehet haluavat puhua, kun tukset sekä työn ja perheen yhteenheille tarjotaan siihen mahdolsovittaminen aiheuttavat stressiä lisuus sekä oikeanlainen aika ja monelle miehelle. Myös kumppaikka. Erityisen suuri vaara yksinpanin psyykkinen sairastuminen tuo jäämiseen on pienissä maaseutukunparisuhteeseen tavallista nissa, joissa miesomaisille enemmän huolta ja stressiä. kohdennettua toimintaa Omat tarpeet sekä sairasei ole ja joissa avunsaantia ERITYISEN SUURI VAARA YKSINJÄÄMISEEN tuneeseen kumppaniin liitvaikeuttaa myös mielenterON PIENISSÄ MAASEUTUKUNNISSA, JOISSA tyvät tunteet voivat jäädä veys- ja päihdeongelmiin MIESOMAISILLE KOHDENNETTUA TOIMINTAA liittyvä stigma. pitkäksi aikaa taka-alalle. EI OLE TARJOLLA. Arki suhteessa muuttuu FinFami Pirkanmaan ja parisuhteen sekä perheen uuden Itua-hankkeen (2020vuorovaikutus saattavat kärsiä. Monesti myös isien vastuu 2022) myötä Pirkanmaalla aletaan kehittää tukitoimintaa dialoperheen arjen hoitamisesta kasvaa, kun sairastunut tai oireileva gisen verkostotyön keinoin maalaiskunnissa asuville isille, joiden kumppani ei kykene vastavuoroisuuteen arjen askareissa. Tällai- puolisolla tai lapsella on mielenterveys- ja/tai päihdeongelmia. sissa tilanteissa parisuhde saattaa muuttua hoiva- tai huolenpiToiminnan tavoitteena on, että isät saavat tilanteessa tasapuolitosuhteeksi. sesti varhaisen vaiheen tukea riippumatta asuinpaikasta. KohtaaKun perheessä on sairastunut lapsi, ottavat äidit monesti misen ja vertaistuen kautta isien voimavaroja vahvistetaan niin, enemmän vastuuta sairastuneen lapsen asioiden hoidosta. Isät että he pystyvät pitämään huolta sekä itsestään että perheestään. saattavat jäädä sivuun ja vaille riittävää tietoa ja tukea. Myös Tavoitteena on, että isien kokema stigma vähenee, yhdenneuvoloissa isien oma hyvinvointi jää helposti sivurooliin, kun vertaisuus paranee ja positiivisen mielenterveyden kokemukset tapaamisissa keskitytään lähinnä vanhemmuuteen ja sen tukelisääntyvät. Eri toimijoiden välisen yhteistyön myötä isien tukemiseen. Erityisesti lasten pulmat, parisuhteen ristiriidat, aviomiseen liittyvä osaaminen vahvistuu ja ammattilaiset hyödyneron uhka, ero sekä puolison mielenterveys- tai päihdeongelma tävät työssään hyviä omaistyön käytäntöjä. 1/2020

kun yksi sairastuu, monen maailma muuttuu. Kirjat apuna vanhemman ja lapsen keskustelussa mielenterveysongelmista. Matin isä oli vähällä kuolla millan päiväkirja Alakouluikäisille suunnattu kirja vanhemman itsemurhayrityksestä. Kirjaa voi käyttää keskustelun tukena perheissä, joissa vanhempi on käyttäytynyt itsetuhoisesti. Kirja yläkoululaisille vanhemman persoonallisuushäiriöstä. ”Mutsi on ihan sekopää. Tai siis kipee. Sillä on sellainen tauti tai joku ihme häiriö, jonka nimi on epävakaa persoonallisuus. Se häiriö tekee sen, että se ei tuu kenenkään kanssa toimeen, vaan riitelee ja rähjää aina vaikka ei olis mitään aihetta.” Hinta 3 € miian isä on sekaisin Kirja lapsille psykoosista. ”Yhtenä päivänä Miian isä muuttuu ihan kummalliseksi ja joutuu ambulanssikyydillä sairaalaan. Miia on peloissaan ja miettii, saako hän koskaan tavallisen isän takaisin.” Hinta 3 € mikon äiti on masentunut Kirja lapsille masennuksesta. ”Mikon äiti nukkuu kaiken päivää ja itkee koko ajan. Mikko tuntee olonsa yksinäiseksi ja miettii, pitääkö äiti hänestä enää lainkaan.” Hinta 3 € mirjan äidillä on persoonallisuushäiriö Alakouluikäisille suunnattu kuvakirja vanhemman epävakaan persoonallisuuden vaikutuksista lapsen elämään. ”Punaiset tumput ovat hukassa ja äiti suuttuu hirveästi. Mirja pelkää, että äiti satuttaa häntä tai itseään.” Hinta 3 € Hinta 3 € Kirjojen tilaus osoitteesta www.finfamipirkanmaa.fi/materiaalien-tilauslomake Mielenterveysomaiset Pirkanmaa - FinFami ry www.finfamipirkanmaa.fi 1/2020 15

Otteita lapsiomaisen elämästä Kuinka näkymättömästä lapsesta kasvoi aikuinen, joka ymmärtää oman arvokkuutensa ja merkityksensä? Annika Forth kertoo oman kasvutarinansa mielenterveysongelmista kärsivän vanhemman lapsena. O len kolmevuotias. Juoksen kikattaen vanhempiemme suljetulle huoneen ovelle, avaan sen ja ryntään sisään kuitenkin välittömästi pysähtyen. Edessäni on vanhempien sänky. Sängyn vastakkaisella laidalla istuu mies nojaten hänen eteensä asetetun keittiöntuolin selkänojaan. Miehen pää lepää käsien päällä, mutta kuullessaan rynnistykseni huoneeseen, hän nostaa päänsä ja kääntyy katsomaan minua. Miehen lähes mustat silmät tuijottavat syvältä silmäkuopistaan ja kasvot ovat vakavat. Mies on kovin laiha, nahka roikkuu hänen poskipäillään, kaulalla ja kaikkialla, missä se on näkyvillä. Isä. Isän vieressä istuu äiti. Äidillä on keittolautanen toisessa kädessä ja lusikka toisessa. Lusikka on nostettu ylös. Se oli menossa isän suuhun, ennen kuin ryntäsin huoneeseen. ”Mene pois. Sinä tiedät, ettei tänne saa tulla. Sulje ovi perässäsi”, äiti sanoo. Käännyn, painan pääni alas ja poistun huoneesta sulkien oven perässäni. … On yö. Herään jostain syystä. Kuulen ääniä huoneen ulkopuolelta. Myös isosisko on herännyt. Nousen isosiskoni kanssa sängystä katsomaan, mistä äänet johtuvat. Huoneen oven ohi kävelee kaksi valkoisiin haalareihin pukeutunutta miestä. He kuljettavat välissään sänkyä, joka kulkee renkailla. Sängyn päällä on iso valkoinen lakana, joka peittää jotakin. Äiti seisoo hieman kauempana. Hänen poskilleen valuu kyyneleitä. ”Menkää takaisin nukkumaan”, äiti pyytää hiljaa. 16 … Leikin huoneessa isosiskoni kanssa. Kuulen äidin vaimean äänen. Äiti puhuu puhelimessa eteisessä. Äiti alkaa itkeä. Nousen isosiskoni kanssa lattialta leikkiemme äärestä ja kurkkaamme huoneen ovelta eteiseen. ”Pentti on kuollut”, äiti sanoo puhelimeen. Hetken päästä äiti sulkee puhelimen ja katsoo meihin päin. ”Teillä ei ole enää isää. Isä on kuollut”, hän toteaa kyyneleet valuen poskilla. ”Sun pitää äiti etsiä meille uusi isä”, ohjeistamme äitiä varovaisen tomerasti. … Olen viisivuotias. Leikin isosiskoni kanssa pihalla. Olemme lähikioskilla ostamassa löytämällämme 20 pennillä irtokarkkeja. Saamme niitä kummallekin yhden. Yhtäkkiä isoveljemme juoksee kioskille ja komentaa meidät kotiin. ”Miksi? Miksi pitää nyt jo tulla kotiin?”, kysymme. ”Näettekö tuon ambulanssin? Äiti on sen kyydissä”, isoveli toteaa ja nyökkää kohti ohiajavaa ambulanssia. Pelko valtaa minut. Menetimmekö nyt äidinkin? Kävelemme kolmistaan kotiin hiljaisuuden vallitessa. Alakerran naapurintäti on tullut kotiimme vahtimaan meitä lapsia. Minua itkettää. Isoveli istuu sohvalle ja menen makaamaan hänen viereensä ja lasken pääni hänen polvelleen. Isoveli on minua paljon vanhempi, hän tuntuu turvalta. Hän silittää hiuksiani ja nukahdan. Isoveli herättää minut jonkin ajan päästä ja tekee minulle voileivän. En tiedä, kauanko vielä odottelemme. On pimeää, kun ovi käy. Äiti astuu sisälle. Hänen kummallakin puolellaan on valkoiseen haalariin pukeutunut mies tukien hänen askellustaan. Miehet ovat samannäköisiä kuin ne, jotka hakivat isän pois silloin eräänä yönä. Äiti asettautuu sohvalle makaamaan. Hän näyttää pieneltä ja heiveröiseltä, voipuneelta. Äiti kertoo, että hänellä oli Menieren taudin kohtaus. En ymmärrä, mitä se tarkoittaa. Mutta äiti on sairas. Hän näyttää surkealta. Minun tekisi mieli halata häntä. Mutten uskalla. Eihän meidän perheessämme halata. … Olen 12-vuotias. Kävelen äidin vierellä hiljaisuuden vallitessa kohti lähikauppaamme. On kuun alku ja taas aika maksaa laskut. Jokakuukautinen reissumme on toistunut jo muutaman vuoden ajan. Pankin konttorissa ei saa enää maksaa laskuja pankkihenkilön kanssa ilman lisämaksua, joten täytyy käyttää lähikaupan maksuautomaattia. Äiti ei pidä uusista asioista ja kaiken maailman koneista, joten minä maksan laskut maksuautomaatilla. Minä tykkään kaiken maailman koneista. Ja tuntuu tärkeältä, kun saan auttaa äitiä. Mutta harmittaa, kun äiti tulee aina niin kiukkuiseksi ja surulliseksi laskujen maksusta. Numerot vaihtuvat koneella ja taas äidin tilille jää hurjan vähän rahaa. Äiti kiroaa puhelin- ja sähköyhtiöt sekä kaikki muut laskuttajat, jotka riistävät hänen rahojaan liikaa. Kävelemme jälleen hiljaisuudessa kohti kotia. Kiroan mielessäni sitä, että olen vielä niin nuori, etten voi tehdä OPIN PIILOTTAMAAN TUNTEENI, TARPEENI JA ÄÄNENI. PYRIN OLEMAAN VAIVATON ÄIDILLENI. OPIN OLEMAAN NÄKYMÄTÖN. 1/2020

JULIA LEHTILÄ töitä ja ansaita rahaa. Tai lotota. Jos voittaisin lotossa, voisin maksaa äidin velat pois ja ostaa hänelle hienon kodin. Ehkä ostaisin myös koiran itselleni. Silloin minulla olisi oikea ystävä. Päätän hakea töitä heti, kun olen tarpeeksi vanha ja mietin, miten voisin jo nyt saada rahaa jostain. On toivoton olo. … – Nuorten aikuisten vertaisryhmästä löysin itselleni vihdoinkin paikan, jossa voin levähtää. Löysin elämääni työkaluja, joilla suojaan omaa vanhemmuuttani ja perheeni hyvinvointia, kertoo aikuinen lapsiomainen Annika Forth. Vuodet vierivät. Äiti istuu hiljaa keinutuolissaan päivät. Kasvot ovat ilmeettömät, mutta silmistä huokuu syvä murhe. Me lapset kasvamme. Siskoni on kolme vuotta vanhempana tukeni ja turvani. Yli kymmenen vuotta vanhempi isoveljeni on kovin etäinen minulle. Äiti siivoaa säännöllisesti. Laittaa päivittäin aamupalan, päivällisen sekä iltapalan. Ompelee meille lapsille vaatteita, joita vihaan lähes kaikkia. Miksen voi saada vaatteita kaupasta, niin kuin kaikki muut lapset? Menieren taudin kohtauksia tulee ja menee 2-3 vuoden välein. Kohtauksien jälkeen me lapset aina hoidamme kauppareissut ja siivoamiset muutaman viikon ajan, kunnes äiti on taas kunnolla tolpillaan. Joskus kysyn äidiltä isästä. Silloin äitini kasvot vääntyvät rumasti ja äitini kertoo isäni kelvottomuudesta. Pettäjä ja pahoinpitelijä, paha mies, ei koskaan rakastanut lapsiaan eikä siis ole ikävöimisen arvoinen. ”Etkö rakastanut isää?”, kysyn. Äidin ilme vääristyy entistä irvokkaammaksi. ”Minä en ole koskaan tuntenut rakkautta, en edes tiedä mitä se tarkoittaa”, hän sanoo painokkaasti. ”Kai sinä rakastat meitä lapsia?”, kysyn. ”Te kaikki kolme olette vahinkoja, minusta ei olisi koskaan kuulunut tulla äitiä, en koskaan halunnut äidiksi”, hän tuhahtaa. ”Ilman teitä lapsia olisin jo hypännyt tuosta parvekkeelta alas naru kaulassa”, hän lisää. Äidin sanat satuttavat. Hän on vankina tässä maailmassa meidän vuoksemme. … Välillä kysyn äidiltä, voisinko auttaa häntä kotitöissä. Silloin äiti tuhahtaa, että me lapset emme osaa tehdä mitään kunnolla, aivan kuten isämmekään ei osannut. Olemme isämme lapsia. Kun koulun jälkeen tuskailen läksyjen kanssa itkuun asti, äiti tiuskaisee, että mihin minä koulua tarvitsen, kun meistä lapsista ei kuitenkaan koskaan tule yhtään mitään. 1/2020 17

Jos joskus itken kipua tai pelkoa, äitini puhisee, että mitä minä ulisen, kun en tiedä mitä todellinen tuska tai pelko on. Opin piilottamaan tunteeni, tarpeeni ja ääneni. Pyrin olemaan vaivaton äidilleni. Opin olemaan näkymätön. … Olen 20-vuotias. Istun ammattikoulun penkillä. Elämäni tuntuu ilottomalta, arvottomalta ja täysin hyödyttömältä. Pohdin, miten ihmeessä maailmasta löytyy vanhuksia? Miten kukaan jaksaa elää vanhukseksi, kun elämä on näin synkkää ja raskasta? Tajuan, etten itse jaksa elää tällaista elämää pitkään. Pohdin, pitäisikö minun tappaa itseni nyt saman tien. sitten diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö. Sisko on myös päihderiippuvainen. Elän pitkässä parisuhteessa ja opettelen avautumaan toiselle ihmiselle. En osaa ottaa vastaan hellyyttä ja huolenpitoa. On vaikeaa myöntää omat virheensä ja lähes mahdotonta pyytää anteeksi. On pitänyt opetella halaamaan ihmisiä ja itkemään puolison nähden. On täytynyt oppia sanomaan ”minä rakastan sinua” ja myös näyttämään se. En osaa tehdä ruokaa ja kodin päivittäiset askareet tuntuvat raskailta. Enhän minä osaa tehdä mitään kunnolla, olenhan isäni lapsi. Suoritin ammattikoulun sokeasti läpi, mutta nyt roikun yhteiskunnan liepeissä kiinni, vaarassa VERTAISRYHMÄÄN HAASTATTELEVA TYÖNTEKIJÄ KYSYY, MITEN MINÄ JAKSAN. HÄN YMMÄRTÄÄ JA TIETÄÄ. HÄN TIETÄÄ, MILLAISESSA TUNNEMYLLÄKÄSSÄ ELÄN JA MITEN LOPEN UUPUNUT OLEN. Jonkin aikaa asiaa ja erilaisia keinoja pyöriteltyäni tajuan, etten voisi tehdä sitä. En voisi tuomita äitiäni hautaamaan miehensä lisäksi myös lastaan. Olihan hän menettänyt myös oman äitinsä juuri ennen isämme kuolemaa. On siis valittava elämä. Mutta tällaisena se ei voisi jatkua. Tällaisena en jaksaisi enää pitkään. Olisi haettava apua, että jaksaa jatkaa elämää. Mutta äitini raivostuisi, jos menisin kertomaan perheemme asioista jollekin ulkopuoliselle. Kumpi on pienempi paha? Avun hakeminen ja äidin pettäminen vai oman hengen riistäminen? Ristiriita repii minua kahtia useita kuukausia. Lopulta kävelen kouluterveydenhoitajan vastaanotolle ja kerron hänelle ajatuksistani. … Olen nuori aikuinen. Kärsin keskivaikeasta pitkäaikaisesta masennuksesta. Vuosien saatossa olen syönyt erilaisia lääkekoktaileja mielialani kohentamiseksi. Olen käynyt kolme vuotta psykoterapiassa ja pudonnut täysin tyhjän päälle sen päätyttyä. Lasken vuosia siihen, että voin hakea psykoterapiaa uudestaan. Nyt on vain jaksettava. Auttelen äitiä lähes päivittäin arjen toiminnoissa ja tarvittaessa olen myös apuna siskolleni, jolla on joitakin vuosia 18 syrjäytyä. Olen keskeyttänyt kahdet opinnot, koska en tunnu sopivan minnekään enkä tiedä, mitä tulevaisuudelta haluan. Tuntuu, että olen työtön luopio, joka elää yhteiskunnan varoilla. Minulla on muutama ystävä, mutten usko heidän todellisuudessa välittävän minusta. Näkeehän sen nyt ilmiselvästi. He opiskelevat, eikä heillä ole enää aikaa tällaiselle työttömälle ja opintojen ulkopuolella laiskottelevalle yhteiskunnan pohjasakalle. Olen aina ulkopuolinen. Onko tässä elämässä mitään järkeä? … On keksittävä jotain. Muuten lähtee järki. Mikä haluan olla isona? Haluan työskennellä ihmisten kanssa. Pääsen työkokeiluun. Löydän alani. Pääsen vihdoin opiskelemaan kolmannen yrityskerran jälkeen. Elämäni on taas jonkin arvoinen. Olen hyödyllinen. Osa yhteiskuntaa. Olenko arvokas? … Olen 27-vuotias. Valmistuin juuri ammattikorkeakoulusta. Olen ylpeä itsestäni. Eihän minusta pitänyt tulla mitään. Mutta nyt, nyt minä selvitin ammattikorkeakoulun ja minulla on töitä. Työkseni autan muita ihmisiä. Olen hyödyllinen! Työni on arvokasta. Onko minulla vihdoinkin paikka tässä maailmassa? Olenko minä merkityksellinen? Sisälläni kasvaa uusi ihminen. … Olen tulossa äidiksi. Muistot lapsuudestani vyöryvät ylitseni. Miten yksin olinkaan. Miten paljosta jäinkään vaille. Miten paljon olenkaan pelännyt. Miten paljosta selviytynyt. Miten paljon vihaankaan äitiäni. Vihaan sitä, ettei hän ole hoitanut itseään ja ottanut apua vastaan. Millaisella oikeudella hän on lapsensa täysin sivuuttanut ja antanut mielensä sairauden tuhota kolme elämää? Miten vastuuton hän on voinutkaan olla! Miten epäreilu maailma onkaan! Millainen äiti minusta voi tulla, kun en koskaan ole äidinrakkautta saanut kokea? Miten minä voisin osata ohjata pientä ihmistä maailmassa, kun kukaan ei minua ole ohjannut? Osaanko minä rakastaa lastani? Minä hullu, miksi minä halusin perheen! … Minä en tiennyt mitään rakkaudesta, ennen kuin sinä synnyit. En yhtään mitään. Olet täydellinen, virheetön, viaton. Lupaan sinulle, että rakastan sinua takertumatta. Olen sinulle suojana, kun sitä tarvitset. Kuuntelen sinua sydämellä, rohkaisen ja olen läsnä. Teen virheitä ja pyydän anteeksi, uskon mahdollisuuksiisi. Parhaan kykyni mukaan opetan sinulle tunteita, ohjaan sinua elämässä. Arvostan sinua aina ja olen sinusta ylpeä. Rakastan sinua ehdoitta. Luot sydämeeni valoa, joka päivä. Olet minun omani, elämäni tarkoitus. Rakastan sinua ehdoitta, aina! … Olen äiti! Suojelen häntä kaikelta. Sisälläni asuu leijona, joka ärjyy liian lähelle tulevalle vääryydelle ja pahantahtoisuudelle. Sisimmässäni toivon, että tämä ihmeellinen pieni ihminen valaisee myös oman äitini elämää. Mutta niin ei käy. Onko liikaa vaadittu, että hän rakastaisi edes lapsenlastaan? Hän ei ole viallinen, hän on täydellinen. Raivoan, turhaudun, uuvun, lannistun, etäännyn, luovutan, suren. Haluan suojella lastani oman äitini katkeralta ajatusmaailmalta. Ennen kaikkea haluan suojella omaa äitiyttäni. Minun on jaksettava olla riittävän hyvä äiti. Mutta en tahdo jaksaa. … 1/2020

Tyttäreni on puolivuotias. Olen palanut loppuun. Olen auttanut läheisiäni oman jaksamiseni kustannuksella liian pitkään. Valo uhkaa kaikota elämästäni jälleen. Olen äiti. On haettava apua. Sillä en halua tuomita omaa lastani kantamaan samaa taakkaa, joka minun ja sisarusteni päälle kaadettiin. Pääsen keskustelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan luo. Hän kertoo minulle työkaluja, joilla suojaan omaa vanhemmuuttani ja oman perheeni hyvinvointia. Perhe-elämämme tasapainottuu. En ole enää se päivystävä talonmies, jonka voi hälyttää paikalle koska vain. Vihdoin ymmärrän elää omaa elämääni. Olen arvokas. Olen tärkeä. Perheeni on ensisijalla. … ÄITI ON SAIRAS. HÄN NÄYTTÄÄ SURKEALTA. MINUN TEKISI MIELI HALATA HÄNTÄ, MUTTEN USKALLA. EIHÄN MEIDÄN PERHEESSÄMME HALATA. nuorten aikuisten mielenterveysomaisten vertaistukiryhmästä. Kerään rohkeutta yhteyden ottamiseen. Jälleen kamppaillen syntymäperheeni pettämisen ja oman hyvinvointini välisessä ristiriidassa. Mutta minulla on oma perhe. Minun on jaksettava olla riittävän hyvä äiti. Vertaisryhmään haastatteleva työntekijä kysyy, miten minä jaksan. Kerron, että on vain jaksettava, ei ole vaihtoehtoa. Hän kertoo, että saan olla väsynyt ja aina ei tarvitse jaksaa. Puren hammastani yhteen ja pohdin, onko tämä taas näitä turhia käyntejä, joissa kukaan ei tajua, miten umpikujassa ja nurkkaan ajettu olen. Ei, niin ei ole. Hän ymmärtää ja tietää. Hän tietää, millaisessa tunnemylläkässä elän ja miten lopen uupunut olen. Rohkenen lähteä vertaisryhmään mukaan. Ja löydän sieltä toisen kodin. Paikan, jossa tiedetään mistä puhun, ennen kuin ehdin lauseen loppuun. Siellä ymmärretään tuntemani viha ja raivo sekä turhautuneisuus. Paikka, jossa kaikki minun tunteeni ovat sallittuja, ymmärrettäviä ja saan ne myös näyttää. Paikka, jossa muut eivät vain ole hakemassa viihdettä kuulemalla elämäni absurdiudesta, vaan jakamassa myös oman elämänsä absurdiutta. Paikka, jossa kukaan ei sano minulle ”mikset tee näin, miksi ihmeessä teet noin tai kyllä sun nyt pitäis tehdä näin”, sillä jokainen siellä ymmärtää, ettei omaisen roolista ole helppoa luopua. Löydän itselleni vihdoinkin paikan, jossa voin levähtää. Löydän elämääni Katson eteisen lattialla kiukuttelevaa kolmevuotiasta tytärtäni ja tunteet myllertävät sisälläni. Miten tämä lapsi kehtaa käyttäytyä näin? Eikö hän lainkaan käsitä, miten väsynyt olen? Miten hän kehtaa olla näin itsekäs ja jatkaa huutamista, vaikka olen hänelle kertonut, miten väsynyt olen enkä jaksaisi tapella? Kyllä minä osasin lapsena käyttäytyä ja ajatella muitakin kuin itseäni! Niin, niin osasin tosiaan. Osasin piilottaa oman harmistukseni huulen puraisuun ja maahan käännettyyn katseeseen. Osasin olla näkymätön. Tämän edessäni olevan lapsen ei ole tarvinnut olla näkymätön. Olen hänet niin kasvattanut. Siksi hän kehtaa huutaa keuhkonsa ulos edessäni, vaikka kuinka sanoitan väsymystäni. Sillä hän luottaa siihen, että äiti on turvana ja auttaa ylitsevuotavien tunteiden yli. Ja niin minä polvistun tyttäreni eteen. ”Tule kulta, äiti auttaa laittamaan ne vaatteet. Äiti huomaa, että sinua harmittaa ja pukeminen on nyt vaikeaa.” Tyttö nostaa kyynelistä kimaltavat silmänsä, värisevällä äänellä sanoen: ”Äiti, haluan syliin, haluan halin.” Ja minä nappaan tytön syliin tiukkaan halaukseen. ”No niin kulta, rauhoitutaan nyt, ei ole mitään hätää”, rauhoitellen itseäni yhtä paljon kuin tytärtäni. Vaimennan oman sisäisen vaille jääneen lapseni ja olen turvallinen aikuinen tyttärelleni, koska hän ansaitsee parempaa. … Olen laittamassa tytärtäni nukkumaan. Katson, kuinka hän silittää hellästi vierellään makaavaa muutaman kuukauden ikäistä pikkuveljeään samalla hänelle pehmeästi jutellen. Pikkuveli hymyillee isosiskolleen koko kasvojen leveydeltä ja jokeltaa isosiskolle takaisin. Annan tytölleni hyvän yön halin ja pusun, nostan pikkuveljen syliini ja toivotan hyvää yötä. Viimeiseksi pienen isosiskon ääni kuuluu: ”Mä rakasta susta äiti”, ja sydämessäni läikähtää lämmin aalto. ”Äitikin rakastaa sinua hurjan paljon kulta”, kerron hänelle. Ja näin on hyvä. Loppusanat: Nyt myöhemmin ymmärrän. Äitini kyllä rakastaa lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Hän vain ei osaa näyttää sitä. Hänen lapsuuttaan terrorisoi syvästi alkoholisoitunut isä, joka oli myös hyvin väkivaltainen puolisoaan kohtaan. Isoäitini päivät kuluivat navetassa ja kahdeksan lapsen tarpeita tyydyttäen parhaan kykynsä mukaan. Minun äitini on kasvanut jatkuvassa pelossa, väkivaltaa todistaen. Niihin aikoihin ei hellyydelle ja sylillekään ollut juurikaan aikaa. Myös minun äitini oli näkymätön lapsi, jäänyt vaille hellyyttä ja lämpöä. Ja miten kukaan sellainen voi osata tai rohjeta näyttää rakkautta, jonka sielu on revitty riekaleiksi, eikä sitä koskaan ole parsittu kasaan? Tai ottaa vastaan lastensa tunteita, kun kukaan ei ole koskaan ottanut vastaan hänen tunteitaan ja opettanut, miten niitä kohdataan ja miten niiden yli pääsee? Ei, mikäli en olisi itse lähtenyt hoidattamaan sieluni ammottavia haavoja, en minäkään kykenisi rakkautta näyttämään tai lainkaan rakastamaan ja olemaan riittävän hyvä äiti. Hukkuisin katkeruuden petolliseen syvyyteen epätoivoisesti toivoen, että joku minut rakastaisi ehjäksi. Teksti: Annika Forth SISIMMÄSSÄNI TOIVON, ETTÄ TÄMÄ IHMEELLINEN PIENI IHMINEN VALAISEE MYÖS OMAN ÄITINI ELÄMÄÄ. MUTTA NIIN EI KÄY. 1/2020 19

Kysy nuorelta -oppimateriaali Jotta ammattilainen osaisi kysyä nuorelta omaiselta ”ne oikeat kysymykset” Joko olet ehtinyt tutustua Varsinais-Suomen FinFamissa käynnistyneeseen Kysy nuorelta -hankkeeseen? Jutussa Outi Arvola kertoo hankkeesta ja valottaa, miten siinä tuotettujen materiaalien avulla voidaan tunnistaa ja tukea entistä paremmin nuoria, joiden läheinen sairastaa psyykkisesti. V iime Labyrintti-lehden (4/2019) kolumnissa kuvattiin Kysy nuorelta -hankkeen alkumatkaa, tavoitteita ja toteutusta sekä pohdittiin välimerkin paikkaa. Monet tuntevat myös aiemman Moip-hankkeen, jonka pohjalta hankkeen työskentely jatkaa matkaa. Kysy nuorelta-hankkeen ”timantti”, tärkein tehtävä, on kehittää sähköinen oppilaitosmateriaali sosiaali-, terveysja sivistysalan ammattilaisille, jotta he osaavat tunnistaa, kohdata ja ohjata nuoria mielenterveysomaisia tuen piiriin. Tämä tavoite kumpuaa aiemmasta tarpeesta löytää menetelmiä ja välineitä käsitellä nuorten kanssa mielenterveyteen ja päihteiden väärinkäyttöön liittyviä teemoja ja erityisesti mielenterveysomaisen ja -läheisen roolia. Toisen asteen oppilaitoksiin ei tähän asti ole ollut olemassa materiaalia, jossa korostuisi nuorten kokemusääni ja tarinat. FinFameissa ympäri Suomen on kyllä kehitetty hyvää materiaalia varhaiskasvatuksen, ala- ja yläkoululaisten (esim. Varjoton mieli) sekä aikuisväestön tarpeisiin, mutta toiselle asteelle ja sitä vanhemmille nuorille aikuisille suunnattu materiaali on ollut melko vähäistä. Nyt FinFamin tuoteperhettä tullaan täydentämään tämän kohderyhmän tarpeita vastaavaksi. ”Kysyispä joku joskus osastolla tai koulussa, että miten mä oikeesti pärjään ja kertois, ettei mun kuulu pärjätä.” ”Ei mun vanhemmilla oo aikaa mulle, kun ne hoitaa mun huumeongelmaista veljeä.” 20 Hankkeessa toteutettavan oppimateriaalin sisältö, sanoma, rakentuu nuorten mielenterveys- ja päihdeomaisten kokemusäänen ympärille. Mukana materiaalin suunnittelussa ja tuottamisessa ovat hankkeen ”sydämet” eli ”koululähetit”. Aikaisemman Moip-hankkeen myötä Varsinais-Suomen mielenterveysomaiset – FinFami on saanut mukaan myös nuorten sielun: meillä on rohkea joukko nuoria, jotka tuovat oman taustansa ja kokemuksensa avuksi muille nuorille. Varsinais-Suomen FinFamissa koulutetaankin tänä keväänä nuoria uuteen vapaaehtoistoiminnan muotoon, koululäheteiksi. Nuorilla on oma omaiskokemus ja he ovat jo käsitelleet sitä eri tavoin läpi. Tieto selviytymisestä, toipumisesta ja avun saannin keinoista korostuu. On tärkeää, että nuori on jo päässyt kääntämään kokemuksensa voimavaraksi ja tarinansa selviytymistarinaksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nuoren arki olisi nykyään helppoa. Moni kantaa omaisen ja läheisen taakkaa vuosikymmenten ajan. Oleellista on se, että nuori on päässyt voitolle oman arkensa kanssa. Keskeistä on, että hän on tunnistanut tilanteensa, saanut tukea omalle jaksamiselleen ja vertaisuudesta voimaa. Vertaisuus on tunnetta, tietoa ja kokemusta siitä, että ettei ole yksin. Tätä tietoa nuoret haluavat levittää myös kouluihin, videomateriaaleihin ja laajemmin ammattilaisten tietoon. Toiminnassa on tärkeää työskentelyn anonymiteetin ja luottamuksellisuuden huomiointi. Kuten tiedetään, yksi kuva on enemmän kuin tuhat sanaa. Videokuvan merkitys tarinan kerronnassa, viestin välittämisessä ja tunteiden tulkkina on kiistaton. Lyhyen videon avulla voi avata hetken YHUUDQÀNWLLYLVHQSllKHQNLO|QHOlPlQ käänteitä ja niitä ajatuksia, joita oman elämänsä päähenkilöllä on. Lyhyt video myös näyttää, että monen arki voi olla jotain ihan muuta kuin miltä se ehkä näyttää. Ennen kaikkea videoiden halutaan kertovan, että hei, et ole ainoa, jonka elämä voi olla tällaista. Meitä on muitakin. Et ole yksin. Meistä moni kantaa samaa taakkaa. ”Tunteeks kukaa muu tällasta tuskaa ja vihaa, vai onkse vaan mä?” ”…Oon taas itkenyt koko päivän..” Videomateriaaleissa eletään kappaleen matkaa vihaisen pojan rinnalla vihan, tuskan, huolenpidon, päihteidenkäytön ja itsetuhoisuuden ilmapiirissä. Pojan isä sairastaa ja käyttää alkoholia väärin. Toinen tuokiokuva paljastaa nuorten naisten arjen todellisuutta juhliin valmistautumisen ja ulkopuolisuuden välimaastossa: miten naamioida piiloon itkeneet ja huolestuneet kasvonsa ja esittää, että kaikki on hyvin? Pakko pärjätä! Entä mitä sitten, kun ei ole kutsuttu joukkoon? Miltä tuntuu jäädä ulkopuolelle ja samalla kantaa huolta läheisestä? Kaiken kantavana teemana on nuoria yhdistävä elämä ja todellisuus, joka kokoaa yhteen. On tärkeää kuulua joukkoon, olla normaali ja riittävän samanlainen kuin muut. Tämä tarve korostuu etenkin nuoruudessa, jolloin on erityisen 1/2020

Kysy nuorelta -oppituntimateriaali tulee sisältämään sekä opiskelijoille näytettävää materiaalia, opettajan oppaan että kokemuspuheenvuoron eli koululähettilästoiminnan. Materiaalin perusta koostuu hankkeessa kerättävästä tutkimus- ja selvitystiedosta. Tavoitteena on määritellä mielenterveysomaisen ja -läheisen käsitettä sekä tuoda esiin lukuja siitä, miten yleistä tämä on. Materiaaliin tuodaan mukaan myös Varsinais-Suomen alueen ajantasaisia tutkimuslukuja siitä, miltä nuorten mielenterveyden haasteet, opiskelijaterveydenhuolto ja nuorten palvelut näyttävät. Videomateriaalin ja koululähetin kokemuspuheenvuoron lisäksi paketti rakentuu erilaisista osallistavista tehtävistä. Aiemmin on tullut esille tarve saada ammattilaisille kättä pidempää, esimerkiksi mahdollisuus tunnistaa nuori mielenterveysomainen ja -läheinen. Voisiko olla jokin mittari, taustatietolomake, pohja, jota voisi käyttää apuna? Entä millaisia kysymyksiä nuoren kohtaamisessa voisi esittää, miten ne tulisi esittää? Mihin ohjata nuori saamaan apua ja tukea? Mikä on FinFami ja mitä se tarjoaa? Kysy nuorelta -oppimateriaalikokonaisuus tulee sisältämään välineitä ja työkaluja myös näihin kysymyksiin. Hankkeemme tekee yhteistä kehittämistyötä eri oppilaitosten kanssa. Turun ammattikorkeakoulu on yksi työskentelyn oppilaitoskumppani. Jo nyt on jo joukko opiskelijoita, jotka ovat mukana tekemässä kehittämistyötä yhdessä hankkeen työntekijöiden kanssa. Viime syksynä sosionomit toteuttivat projek1/2020 KAROLIINA KORHONEN tärkeää samastua muuhun ikäryhmään ja toisaalta löytää omat yksilölliset valintansa. Kysy nuorelta -videomateriaalin takana MRNDLQHQÀNWLLYLQHQKDKPRHOllRPDD elämäänsä arjen haasteiden keskellä. Nuoret kerääntyvät yhteiseen juhlapaikkaan kukin omista taustoistaan käsin. Videoissa seurataan kolmen päähenkilön tarinaa juhlinnan takana. Heistä kukin kantaa mielenterveysomaisen ja -läheisen raskasta viittaa harteillaan tietämättä, että ”tuo toinenkin kantaa samaa viittaa”. Juonelliset lyhytelokuvat näyttävät välähdyksiä jokaisen omasta arjesta yhteisen juhlinnan keskelle. Videomateriaalin kuvaa ohjaillaan tekstein ja sitaatein, joita on ideoitu yhdessä koululähettien kanssa. Kurkistus Kysy nuorelta -hankkeen oppimateriaalin videokuvausten kulissien taakse. Hankkeessa tuotettujen videoiden halutaan viestivän nuorille, että et ole ainoa, joka elää arkea psyykkisesti sairaan läheisen kanssa. Samassa tilanteessa on muitakin. Et ole yksin. Meistä moni kantaa samaa taakkaa. tiopintoja. Lopuksi sosiaalialan koulutusohjelman opiskelijoiden, Emilia Lentosen, Johannes Rantalan ja Sara Piltosen, tunnelmia hankkeen kanssa tehdystä yhteistyöstä. ”Olemme Turun Ammattikorkeakoulun kolmannen vuoden sosionomiopiskelijoita ja pääsimme hankkeeseen mukaan osana toiminnallisten menetelmien opintokokonaisuuden projektitoteutusta viime syksynä. Projektin aikana ohjasimme työpajoja Varsinais-Suomen FinFamin koululäheteille ja näissä työpajoissa ideoimme materiaalia videoille, jotka hankkeen aikana tuotetaan. Jalkauduimme myös kauppakeskus Hansaan hankkeen tiimoilta FinFamin lähettiläinä lasten oikeuksien viikolla. Teimmekin tiiviisti yhteistyötä syksyn ajan myös työpajojen ulkopuolella saaden mielestämme laajan kuvan hankemaisesta työstä ja FinaFamin toiminnasta. Koululäheteiltä ja toimeksiantajilta saadun palautteen perusteella onnistuimme myös hyödyttämään hanketta ja henkilökohtaisella tasolla pääsimme myös omiin tavoitteisiimme. Turun Hansan kauppakeskus antoi meille luvan pitää pienen tempauksen FinFamin lähettiläinä. Kävimme kyselemässä nuorilta, onko heillä ollut joskus huolta läheisestä ja miten he haluaisivat ammattilaisten heitä kohtaavan, jos tuovat huolensa esiin. Saimme nuorilta suurimmaksi osin todella hyvän vastaanoton ja osa jo lyhyessä kohtaamisessa halusi jutella huolistaan enemmän. Toiminnalle näemmekin siis ilmeisen tarpeen, kunhan heidät löydettäisiin. Kysy Nuorelta –hanke piti tempauksemme aikana instagramin puolella kyselyä samoilla kysymyksillä ja saimme aikaan runsaasti vastauksia. Myös jakamamme esitteet menivät kuin kuumille kiville ja tämä lisäsi entisestään tunnettamme, että tämä on aihe, joka puhuttaa ja koskettaa monia ja sen parissa riittää tekemistä. Projektimme aikana tietoisuutemme ja ymmärryksemme mielenterveysomaisuudesta sekä FinFamin toiminnasta laajeni valtavasti ja voimmekin todeta, että ollaan todella tärkeiden asioiden äärellä, näin tulevan sosionominkin työn kannalta. Työpajojen aikana oli hienoa huomata, miten hyviä Moip! -ryhmät ovat olleet omaisille ja millaisella tarmolla he tarttuivat haasteeseen viedä tietoa mielenterveysomaisuudesta kouluihin. Heidän panoksensa koululähetteinä tulee todennäköisesti olemaan suuressa roolissa tämän, ehkä hieman takaalalle jääneen teeman esiin nostamisessa. Saamme iloksemme jatkaa hankkeessa opinnäytetyön parissa, jossa pääsemmekin vielä sukeltamaan entistä syvemmälle ja pidemmälle hankkeen kanssa. Opinnäytetyössä tulemme keskittymään ammattilaisille suunnattavaan materiaaliin, miten mielenterveysomaisia voisi tunnistaa, kuinka heidät tulisi kohdata ja millaisten palveluiden pariin heidät voisi ohjata, miten heitä voisi auttaa. Paineet ovat melko isot, sillä katsomme kyseessä olevan hirmuisen tärkeä aihe ja toivomme saavamme aikaiseksi hyvän työkalun kaikille nuorten kanssa toimiville. Kova on myös into, sillä hanke on alusta asti koskettanut myös meitä ja uskomme tämän ansioita omaavamme parempia työkaluja tulevaa ammattiamme ajatellen.” Teksti: Outi Arvola, projektityöntekijä, Varsinais-Suomen mielenterveysomaiset – FinFami 21

JYRI KERONEN – Olen vakaasti päättänyt valjastaa omakohtaisen kokemukseni ja monipuolisen osaamiseni siihen, että tulevaisuudessa nuoret hoivaajat saisivat tukea ja apua oikea-aikaisemmin, sanoo Kirsi Hokkila. Vaikeat kokemukset synnyttivät halun auttaa muita Liian moni lapsi kantaa hoivavastuuta sairastuneesta vanhemmastaan ja perheensä arjesta. Vaikka tilanne on lapselle kohtuuton, siitä voi selvitä. Aikuinen lapsiomainen, Kirsi Hokkila, käänsi kokemansa vaikeudet voimavaraksi auttaa muita. 22 K auppatieteiden maisteriksi valmistuessani en olisi koskaan uskonut, että kuusi vuotta myöhemmin työskentelisin sosiaali- ja terveydenhuollon alalla. Enkä varsinkaan olisi uskonut työskenteleväni järjestössä. Elämä ei kuitenkaan koskaan varoita 1/2020

sitten hoitokodissa. Mennessäni tervehlainannut erään FinFamin paikallisyhdissiitä, millaisia kokemuksia se meille timään äitiä jouluna 2009 hän ei enää tyksen kokemusasiantuntijan sanoja kutarjoaa. Eikä se myöskään varsinaisesti tiedustele mielipidettämme siihen, kuinka tunnistanut minua. Silloin tiesin menettä- vaillessani noita vuosia: ”Ajoin täysillä neeni äitini lopullisesti. Puolitoista vuotta pää edellä seinään.” kokemuksemme tulevat valintoihimme tämän tapaamisen jälkeen hän menehtyi. Vietettyäni kolme yötä sairaalassa vaikuttamaan. Puoli vuotta hänen hautaamisensa sain kuulla olevani masentunut ja täysin Kun olin ensimmäisellä luokalla, jälkeen sain puhelun sairaalan teho-osasuupunut. Aikana, jolloin jätin käsittelevanhempani erosivat. Isäni oli aina käyttolta. Isäni oli humalassa tippunut kolme mättä tunteitani ja pakenin kokemuktänyt runsaasti alkoholia, eikä ollut metriä korkeat kierreportaat niskoilleen siani, olin kuitenkin kirjoittanut tutkimikään poikkeus, että hän oli viikonlopja hän neliraajahalvaantui. Keväällä 2013 mustyöni ohessa hankehakemuksen, joka puisin ja lomillaan jatkuvasti tukevassa hautasin isäni. tänä päivänä tunnetaan nimellä ALISAhumalassa. Isäni ei kuitenkaan koskaan Pysähtyminen noina vuosina, elämän projekti. ALISAn tavoitteet pohjautuvat ollut väkivaltainen, enkä ikinä joutunut armottomassa kaoottisuudessa, oli omiin kokemuksiini siitä, kuinka palvelupelkäämään häntä. Silti vihasin sitä, että järjestelmäämme tulisi kehittää, hän oli humalassa. Niin teki jotta vakavasti sairastuneiden myös äitini. Isäni alkoholin”PYSÄHTYMINEN NOINA VAIKEINA vanhempien lapset saisivat käyttö vaikutti elämäämme VUOSINA, ELÄMÄN ARMOTTOMASSA tarvitsemansa tuen. niin paljon, että se ajoi KAOOTTISUUDESSA, OLI MAHDOTONTA. Uupumisen jälkeen aloitin vanhempani erilleen. Pian kuntoutuspsykoterapian ja heidän eronsa jälkeen äitini sai PYSÄHTYMISEN SIJAAN SUORITIN.” nykyään voin vilpittömästi sanoa elämämme perin pohjaisesti mahdotonta. Pysähtymisen sijaan voivani hyvin. Hankesuunnitelmani sai mullistaneen diagnoosin. Hänellä todetsuoritin; gradua, urheilua ja ruokailua. rahoituksen, ja tänä päivänä olen työstiin multippeliskleroosi eli MS-tauti. Halusin myös opiskella kokemusasiankennellyt Joensuun seudun omaishoitajat Äitini sairaus eteni tuhoten hänen tuntijaksi, jotta saisin kaikelle kokemalry:n ALISA-projektin projektipäällikkönä hermostoaan ja isäni alkoholisoitui leni jonkin merkityksen. kaksi vuotta ja visioitani toteuttaa kaksi tasaisen tappavaa tahtia. Siirtyessäni Vähitellen aloin miettiä kaikkea kokerautaista ammattilaista. yläasteelle äitini oli jäänyt jo pois työelämaani, ja havahduin siihen, ettei minulle Projektin aikana olemme yhdessä mästä sairaseläkkeelle. Myös isäni suunSiun soten kanssa kehittäneet palvenitteli ennenaikaiselle eläkkeelle jäämistä, koskaan tarjottu minkäänlaista tukea vanhempieni sairastaessa. Kun vanhemluita ja toimintamallia nuorten hoivaasillä työt luonnollisesti häiritsivät hänen pani olivat hoidossa lukemattomissa eri jien tukemiseksi Itä-Suomessa. Kehikosteaa harrastustoimintaansa. laitoksissa, vietin paljon aikaa erilaisten tetyt käytännöt ovat siirrettävissä mihin Kun kirjoitin ylioppilaaksi, äitini istui sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tahansa maakuntaan ja se on luonut lähes liikuntakyvyttömänä pyörätuoulottuvilla. Silti kertaakaan ei kysytty, hyvän pohjan valtakunnalliselle työlle. lissa ja isäni tuli ylioppilasjuhlien jälkeen kuinka minä sen kaiken keskellä jaksoin. Aion valmistua tohtoriksi lähituleminun ja poikaystäväni kotiin etsimään Aloin työskennellä aktiivisesti kokevaisuudessa ja pöytälaatikostani löytyy edellisillan juhlista ylijäänyttä alkoholia. jatkohankesuunnitelmia ja erilaisia ideoita Äitini toimintakyky heikentyi liikkumisen musasiantuntijana Omaishoitajaliitossa tutustuttuani ilmiöön nimeltä ’young nuorten hoivaajien aseman parantamiongelmien lisäksi myös muistiongelmien carers’, joka on viime vuosina kääntynyt seksi yhteiskunnassamme. Työlle on tilaja persoonan muutosten vuoksi, jotka suomenkieliseksi termiksi nimeltä nuoret usta ja tarvetta, ja luomamme verkostot kielivät alkaneesta Alzheimerin taudista. hoivaajat. Tällä tarkoitetaan alle 18-vuoti- rakentavat edellytykset vaikuttavalle Vanhempieni sairauksien pahenemisen aita lapsia ja nuoria, jotka hoitavat, avustyölle nuorten hoivaajien ja lapsiomaisten vuoksi yläaste- ja lukiovuosiin liittyy tavat tai tukevat perheenjäsentään, tukemiseksi. monia raskaita ja myös traumaattisia joka on vammautunut, sairastaa krooOlen vakaasti päättänyt valjastaa kokemuksia, jotka vaikuttavat elämääni nista sairautta, jolla on mielenterveomakohtaisen kokemukseni, tutkiosin vielä tänäkin päivänä. yden ongelmia tai muu syy, joka aihejankoulutukseni ja työkokemukseni uttaa hoivan, tuen tai valvonnan tarpeen. myötä kertyneen monipuolisen osaamiOLIN AINA KYMPIN TYTTÖ. LukioNuoret hoivaajat usein suorittavat säänseni siihen, että tulevaisuudessa nuoret todistukseni keskiarvo oli 9,6. Muistan, nöllisesti merkittäviä tai huomattavia hoivaajat saisivat tukea ja apua oikeakuinka vastaanottaessani stipendiä yliopaikaisemmin. Uskon, että vain omakohpilasjuhlassa kyyneleet valuivat pitkin isä- hoitotehtäviä sekä ottavat sellaisen tainen kokemus voi tuottaa kattavan ni poskia. En kuitenkaan koskaan saanut määrän vastuuta, joka normaalisti näkemyksen siihen, millaisin toimin tietää, itkikö hän surusta vai onnesta. Yli- kuuluisi aikuiselle. Samaistuin määritelmään välittömästi. maailma olisi parempi paikka olla ja elää opistotutkinnon jälkeiset jatko-opinnot niille, jotka epäitsekkäästi elävät vakavasti olivat itsestäänselvyys. KOLME VUOTTA ISÄNI KUOLEsairaiden läheistensä tukena ilman heille Yliopistovuosina en halunnut olla MAN JA pitkän parisuhteen päättymikuuluvaa huomiota, enkä tällä hetkellä isäni kanssa tekemisissä. Silti tarinat hänen sekoiluistaan kantautuivat pienestä sen jälkeen työskentelin tutkijana yliopis- voisi kuvitella itselleni mitään merkityktolla. Tuolloin alkoivat jaksamisen ongel- sellisempää työtä. kaupunkipahasesta yliopistokaupunmat. Kiristin tahtia ja ruoskin itseäni kokiin asti. Äitini sairaudet taas pakottivat vempaa; syytin itseäni laiskuudesta. Olen Teksti: Kirsi Hokkila hänet asumaan ensin palvelutalossa ja 1/2020 23

Anonyymi VERKKOVERTAISTUKI madaltaa avun hakemisen kynnystä SOS-Lapsikylän kehittämän Ylitse MentorApp -sovelluksen kautta voi hakea anonyymisti apua sijaishuollosta itsenäistyneiltä vertaismentoreilta. Palvelu tarjoaa tukea myös tilanteissa, joissa läheisen mieli järkkyy. PEKKA LÄHTEENMÄKI 24 1/2020

S OS-Lapsikylä julkaisi osana Ylitse-hankettaan Ylitse MentorApp -nimisen sovelluksen vuoden 2018 marraskuussa. Ylitse MentorApp on suunnattu sijaishuollossa oleville nuorille ja sieltä itsenäistyville nuorille aikuisille. Sovelluksen tavoitteena on vertaistuen tarjoaminen: nuorille apuaan tarjoaa 16 vertaismentoria, joilla itsellään on kokemus huostaanotosta ja sijaiskodissa asumisesta. Tällä hetkellä sovellus on keskittynyt lastensuojelun piirissä olevien nuorten tukemiseen. Tarkoituksena on kuitenkin laajentaa vertaistuen piiriä niin, että tulevaisuudessa sovellus tarjoaisi apua esimerkiksi mielenterveyteen ja päihteisiin liittyvissä kysymyksissä. Sosiaalialan palvelujen ytimessä ovat vuorovaikutus ja kohtaaminen. Nykyteknologia mahdollistaa vuorovaikutuksen myös erilaisissa verkkoympäristöissä, ja yhä enenevissä määrin aletaan tunnistaa niitä erityispiirteitä ja mahdollisuuksia, joita verkossa tapahtuva auttaminen sisältää. Varsinkin tilanteissa, joissa haetaan vastauksia ahdistaviin ja häpeälliseksi koettuihin kysymyksiin, kasvottomuus ja anonymiteetti voivat olla avun vastaanottamisen kannalta ensisijaisen tärkeitä. Ylitse MentorApp -palvelumme vertaismentorilta saamamme palautteen mukaan anonyymi vertaistuki voi rohkaista mentoroitavaa hakemaan apua myös esimerkiksi julkisista palveluista. YLITSE MENTORAPP -PALVELU ON AVOIN KAIKILLE, mutta saadun kokemuksen mukaan palvelun kautta tukea hakevat useimmiten itsenäistymisvaiheessa olevat nuoret. Nuorille tiedon ja avun hakeminen verkossa onkin luontevaa. Mentorille voi lähettää viestin paikasta, jonka lähettäjä kokee turvalliseksi, kuten vaikkapa omalta kotisohvalta. Nuoren ei tarvitse itse siirtyä paikasta toiseen saadakseen tukea, vaan palvelu on välittömästi tilanteesta tai paikasta riippumatta hänen ulottuvillaan. Ylitse MentorApp -sovelluksen kautta tulleet kysymykset ovat koskeneet laajasti erilaisia aiheita. Joskus kysyjä on kaivannut vastausta yhteen tiettyyn asiaan, toisten lähtiessä hakemaan vertaistukea haastavaan elämäntilanteeseen kokonaisuutena. Vaikka Ylitse MentorApp -palvelun perimmäisenä tarkoituksena on vertaistuen antaminen, asetelma edellyttää mentoreilta myös olemassa olevien palvelujen ja erilaisten tukimuotojen tuntemista. Jokainen mentori on suorittanut SOS-Lapsikylän järjestämän vertaismentorivalmennuksen, jonka aikana käydään läpi vertaistukeen ja mentorointiin liittyviä kokonaisuuksia ja tuen antamiseen liittyviä eettisiä lähtökohtia. Vaikka kaiken tämän perusteella vertaismentorointi näyttäytyy merkittävänä tuensaannin muotona ja se on toimintamallina joustava, tulee muistaa, ettei vertaistuen ole tarkoitus korvata julkisia tai muita ammattiapuun perustuvia palveluja. Vertaistuki toimii näiden palvelujen rinnalla, täydentäen virallisia tukirakenteita. VERTAISTUKI VOI TOIMIA KANAVANA, JONKA kautta voi ihminen käsitellä läheisverkostossaan kohtaamiaan kriisejä. Nuorelle läheisen henkilön psyykkinen sairastuminen on aina kriisi, joka ravistelee turvallista arkea. Oman vanhemman sairastaessa psyykkisesti nuoren perusturvallisuus voi järkkyä ja aiheuttaa voimakkaita, ristiriitaisia tunteita. Näiden tunteiden käsitteleminen ei välttämättä ole mahdollista aikuisista muodostuvissa läheis- tai viranomaisverkostossa. Sen sijaan vaikeista asioista jutteleminen voi tuntua turvallisimmalta läheisen kaverin kanssa tai kaveriporukan yhteisissä keskusteluissa. Nämä kaverisuhteet voivat olla hetkessä kannattelevia, mutta myös myöhemmän hyvinvoinnin kannalta ensisijaisen tärkeitä. Anonyymius helpottaa vaikeita keskusteluja ja verkossa tapahtuva anonyymi tuki voikin toimia nuorelle keskustelun avaajana omien tunteiden ja perheen tilanteen käsittelyssä. NUOREN EI TARVITSE ITSE SIIRTYÄ PAIKASTA TOISEEN SAADAKSEEN TUKEA, VAAN YLITSE MENTORAPP – PALVELUN AVULLA VERTAISTUKI ON VÄLITTÖMÄSTI HÄNEN ULOTTUVILLAAN TILANTEESTA TAI PAIKASTA RIIPPUMATTA. 1/2020 Ylitse MentorApp -palvelun tarjoama vertaistuki kohdistuu ensisijaisesti tällä hetkellä lastensuojelun piirissä oleviin nuoriin. Kuitenkin pohdinta oman vanhemman tai perheenjäsenen psyykkisestä sairastamisesta on varmasti ollut osalle mentoreista välttämätöntä. Elämäntilanteet ennen huostaanottoa, huostaanoton aikana ja myöhemmin aikuisuudessa voivat kiinnittyä vahvasti oman vanhemman psyykkiseen sairastamiseen ja sen mukanaan tuoman henkisen kuorman ja konkreettisten arkielämään vaikuttavien haasteiden käsittelyyn. MITEN VERTAISMENTORI ON KOKENUT OMAN LÄHEISEN SAIRASTUMISEN? ONKO HÄN SAANUT APUA ITSE TILANTEESSA TAI MYÖHEMMIN? VERTAISTUKISUHTEESSA NUORELLA ON MAHDOLLISUUS peilata omaa tilannettaan samassa asemassa olleen mentorin kokemuksiin ja esittää mentorille kysymyksiä. Miten mentori on kokenut oman läheisen sairastumisen? Millaisia tunteita se on herättänyt ja miten hän on niihin reagoinut? Onko hän saanut apua itse tilanteessa tai myöhemmin? Ja ehkä tärkeimpänä, kehen aikuiseen hän on voinut rakentaa luottamusta sen horjuessa omaan vanhempaan? Ylitse MentorApp -palvelu on kaikille avoin, mikä mahdollistaa tuen myös nuorten vanhemmille tai muille läheisille. Esimerkiksi perhe- ja työelämä ovat aiheita, joiden äärellä myös läheinen YRLUHÁHNWRLGDRPDQHOlPlQWLODQWHHQVD merkityksiä. Keskusteluissa voidaan lähteä liikkeelle konkreettisista elämäntilanteista ja niiden pohdinnasta ja siirtyä sitten tarkastelemaan asioita eri näkökulmista, esimerkiksi asettumalla oman lapsen asemaan. Anonyymin verkkoavun myötä psyykkisesti sairastava vanhempi voi uskaltautua pohtimaan avoimemmin oman sairautensa merkitystä perheen ja lasten arjessa. Vanhempi tai läheinen voi myös saada ymmärrystä lapsensa kokemusmaailmasta vertaismentorin kuvaillessa omia lapsuuden ja nuoruuden aikaisia kokemuksiaan. Teksti: Oskari Savisalo, SOS-Lapsikylä 25

PUHEENJOHTAJA Anita Ruutiainen Liian nuorena – liian paljon O KUVA: SUVI-TUULI KANKAANPÄÄ lemme kuulleet FinFami-yhdistyksissä emme vahingossakaan saa lasta ajattelemaan, että hänessä on nuorten aikuisten kertomuksia siitä, miten syy kodissa vallitsevaan tunnelmaan ja vaikeuksiin. he ovat selviytyneet, vaikka perheessä toisella Lapsiomaiset alkavat monesti jo varhaislapsuudessa auttavanhemmista on ollut mielenterveyden maan kykynsä mukaan sairastunutta vanhempaansa ja tekehäiriö. On hienoa kuulla näitä selviytymistarimään tehtäviä, jotka eivät todellakaan kuulu lapselle. noita. Selviytymistarinoita olosuhteista, joissa lapsi tai nuori on Vanhemmat voivat antaa huomaamatta lasten tehdä tehtäviä, joutunut ottamaan vastuuta arjen pyöritjotka kuuluisivat aikuisille, jolloin lapselta tämisestä, kun vanhempi on sairastanut. jää puuttumaan oikeus olla lapsi. On myös toisenlaisia tarinoita. Joutuessaan tekemään arkiaskareita Tiedämme, että tilastollisesti joka neljäs koulunkäynti ja omat harrastukset jäävät lapsi elää perheessä, jossa on mielentertaka-alalle ja lapsen normaali kehitys veysongelmia. Tähän joukkoon mahtuu häiriintyy. Tämä saattaa vaikuttaa koko varmasti myös niitä, joilla ei ole ollut lapsen elämään, koska myöhemmin voi voimia selviytyä, eikä omaa selviytymistaolla vaikeuksia muodostaa kaveri- ja rinaa kerrottavanaan. ystävyyssuhteita. Opinnot voivat jäädä On valitettavaa, että mielenterveyskesken, koska toimeentulo on niukkaa ongelmat siirtyvät monesti sukupolvelta ja lapsen täytyy mennä töihin heti, kun toiselle. Tämä ei kuitenkaan johdu vältse on mahdollista. Myös lapsen oma tämättä perimästä, vaan siitä, että lapset sairastuminen psyykkisesti on mahdolaltistuvat jo varhaisessa vaiheessa mielen lista, koska hän on joutunut ottamaan ongelmille, koska eivät saa tarvittavaa liian suurta vastuuta liian varhain. Usein tukea sairastuneelta vanhemmaltaan tai mielenterveysongelmat puhkeavat aikuikeneltäkään ulkopuoliselta taholta. suuden kynnyksellä, kun nuoren pitäisi Henkilökohtaisesti en usko, että saada kehittää omaa persoonaansa ja olla kukaan vanhempi tahallaan vapaa liian raskaista velvoitlaiminlyö lapsiaan, mutta joskus teista. Mikäli tässä vaiheessa ONNEKSEMME NYKYÄÄN olosuhteet voivat käydä ylivoinuorella on liian suuri taakka USKALLETAAN JO PAREMMIN PUHUA maisiksi. Monesti vanhempi kannettavanaan, hän uupuu ja MIELENTERVEYSONGELMISTA. ei jaksa, eikä halua hakea apua sairastuu itse. siihen, että ei kykene huolehtiMeillä pitäisi olla luja maan lapsistaan. Perheessä olevia mielenterveysongelmia saate- tukiverkosto, jolla voisimme helpottaa lasten elämää tilantaan hävetä, ja niistä voi olla hyvin vaikea puhua ulkopuoliteessa, jossa vanhemmalla on mielenterveysongelmia. Onneksille. Lapset ovat myös usein lojaaleja vanhempiaan kohtaan ja semme nykyään uskalletaan jo paremmin puhua mielentervaikenevat perheen sisäisistä asioista. Monesti pelätään myös veysongelmista, mutta varsinkin pienillä maaseutupaikkakunlasten huostaanottoa. nilla mielenterveydestä puhuminen on vielä vaikeaa. ToivoiJos sinulla on aavistus siitä, että tuttavaperheessä on jotain sinkin lisää avoimuutta, jotta saisimme häivytettyä pelkoa, joka ongelmia ja kysyt lapselta, miten heillä tai hänellä menee, on liittyy mielenterveysongelmiin. Tätä kautta olisi myös helpompi vastaus lähes poikkeuksetta, kiitos hyvin. Lapsen täytyy todella puuttua jo olemassa oleviin ongelmiin ja estää ongelmien luottaa kysyjään ennen kuin hän uskaltaa kertoa mitään siitä, lisääntyminen. miltä hänestä todella tuntuu. Olen miettinyt sitä, miten kysyToivottavasti saisimme muodostettua toimivan hoitoketjun myksen ja huolen voisi esittää niin, että lapsi ei hämmenny vauvasta aikuisuuteen asti. Hoitoketjun, jossa huomioidaan tai ala heti puolustuskannalle. Monesti lapset ajattelevat, että paremmin jokainen lapsi omana yksilönään ja annetaan tukea tapahtumat perheessä ovat jotenkin heidän vikansa ja he sinne, missä sitä todella tarvitaan. potevat syyllisyyttä vanhemman tai vanhempien pahoinvoinnista. Tässä meidän aikuisten tulisi osata käyttäytyä niin, että Hyvää kevättä! 26 1/2020

TILAA MAKSUTON DRAAMAMATERIAALI VARHAISKASVATUKSEEN JA KOULUILLE Arviolta joka neljäs alaikäinen lapsi asuu vanhemman kanssa, jolla on hoitoa vaativa mielenterveys- tai päihdeongelma. Mielenterveysongelmien ylisukupolvinen siirtyminen voidaan kuitenkin katkaista. Koulut ovat tässä tärkeässä roolissa. FinFamin laadukkaat ja helppokäyttöiset draamamateriaalit antavat konkreettisia työkaluja vaikeiden aiheiden käsittelyyn varhaiskasvatukseen sekä ala- ja yläkouluihin. Materiaalien ta- voitteena on lisätä suvaitsevaisuutta sekä tunne- ja ryhmätaitoja lasten ja nuorten keskuudessa. Luokissa tapahtuvan työskentelyn aikana huomio on draamatarinan päähenkilössä, jolloin osallistujilla on mahdollisuus käsitellä vaikeitakin tunteita ilman pelkoa leimautumisesta. Materiaalit on suunniteltu eri ikätasoille sopiviksi kokonaisuuksiksi. Varhaiskasvatuksen materiaaleissa päähenkilöinä seikkailevat eläinhahmot, ja yläkoulumateriaalin osaksi on tuotettu laadukas lyhytfilmi. Työskentely lisää itsemyötätuntoa ja empatiaa, ja rohkaisee lapsia tai nuoria kertomaan omista haastavista asioistaan luotettavalle aikuiselle. Alakouluun sekä varhaiskasvatukseen tarkoitetut Mieletön Mahdollisuus -materiaalit löytyvät FinFamin verkkosivuilta www.finfami.fi/lapset-ja-nuoret/ Yläkoulujen Varjoton mieli -materiaali löytyy verkkosivuilta www.varjotonmieli.fi

KOLUMNI Anna Vuorjoki, koulupsykologi ja kaupunginvaltuutettu (Hki) Tukea ja tavallista arkea koulussa M oni koululainen hän on ensisijaisesti koululainen, kantaa sisällään kaveri ja lapsi. Koulussa lapsiomaisen salaisuutta, kun on tärkeää saada leikkiä välituntileikkotona on psyykkejä, harjoitella lukemista ja pelata kisesti sairas pallopelejä liikuntatunneilla. vanhempi. Miten koulu voi parhaiten Koulun tehtävä onkin omalla tavalauttaa näitä lapsia? laan ristiriitainen. On toisaalta tunnisOpettaja näkee lasta päivittäin ja on tettava lapsen vaikeudet ja vastatosalle lapsista tutuin aikuinen kodin tava hänen erityistarpeisiinsa, mutta ulkopuolella. Siksi koulussa ollaan samalla annettava lapselle mahdolliavainasemassa huomaamaan, että suus aivan tavalliseen koulun arkeen. lapsella ei ole kaikki hyvin. Näiden kahden tehtävän yhdistäJoskus luottamus opettajan ja oppiminen vaatii tasapainoilua. Jos lapsi laan välillä on niin vahva, että lapsi voi kotitilanteen takia huonosti, uskaltaa itse kertoa vaikeuksistaan vaaditaan opettajalta tavallista kotona. Useammin koulun aikuisten enemmän tunteiden kohtaamista huoli herää epäsuorista vihjeistä. ja kuuntelemista, toisinaan myös Kenties opettaja kuulee sivukorvalla, erityisen tuen tai opetusjärjestekun lapsi kertoo luokkatoverilleen lyiden tarjoamista. On hyväksyttävä, jotain erikoista kotoa. Osa lapsista että huoli vanhemmasta vie voimia reagoi käytöksellään: oppilas voi olla lapselta, eikä tämä välttämättä pysty ahdistunut tai vetäytyvä tai koulussa samaan kuin haastaa ja uhmata aikuisia. toiset. KOULUSSA LAPSEN EI TARVITSE OLLA Joskus luvattomat poisTavalliset aikuissuhsaolot herättävät opettateet kodin ulkopuolella OMAISEN ROOLISSA TAI OTTAA LIIAN SUURTA jissa epäilyksen, ettei nuori voivat olla lapsiomaiselle VASTUUTA AIKUISESTA, VAAN HÄN ON uskalla lähteä kouluun ja erityisen arvokkaita. Siksi ENSISIJAISESTI KOULULAINEN, KAVERI JA LAPSI. on tärkeää, että opettaja jättää vanhempaansa yksin. Opettajien ja muiden ei joudu terapeutin rooliin koulun aikuisten tehtävä on ottaa huoli puheeksi. Joskus vaan hänen tehtävänsä on opettaa, kasvattaa, asettaa rajoja ja lapsi kertoo kysyttäessä enemmän, ja asioista voidaan puhua kohdata lapsi ihmisenä hyväksyen tämän elämäntilanteen ja vanhempien kanssa niiden oikeilla nimillä. Toisinaan huoli jää voimavarat. epäilysten asteelle ja koulu ohjaa lapsen vaikkapa perheneuvoKoulu voi täyttää tehtävänsä parhaiten, jos koulun ulkolaan tai psykiatriseen hoitoon, jossa vaikeuksien syitä voidaan puolella on tarpeeksi vahva verkko ammattilaisia. Kun huoli selvittää tarkemmin. on välitetty koululta eteenpäin, perhetilanteen tarkempi selvitKoululla on kuitenkin myös aivan toisenlainen tehtävä. Jos tely ja tuen järjestäminen kuuluu sosiaalipalveluille, tarvittaessa kotona vanhemman sairaus hallitsee arkea, saattaa koulu olla mielenterveyspalveluiden tuella. lapselle se paikka, jossa arki on tavallista ja aikuiset toimivat Kun yhteistyö koulun ja muiden auttamistahojen välillä ennustettavasti päivästä toiseen. Koulussa lapsen ei tarvitse olla toimii hyvin, voi jokainen keskittyä omaan ydintehtäväänsä omaisen roolissa tai ottaa liian suurta vastuuta aikuisesta, vaan lapsen parhaaksi. 28 1/2020

Mahdollisuuksia sinulle – Uusi mielenterveysomaisten verkkopalvelu on julkaistu Oletko huolissasi läheisesi mielenterveydestä? FinFamin uusi Mahdollisuuksiaverkkopalvelu tarjoaa maksutonta tietoa ja apua tilanteessa, jossa läheisen mielenterveys askarruttaa. M onille tiedon ja avun hakeminen verkossa on vaivaton ja turvallinen tapa toimia, mutta erityisesti mielenterveysomaisille suunnattua verkkopalvelua ei ole aikaisemmin ollut olemassa. Maaliskuun alussa 2020 tähän saatiin muutos, kun FinFamin Mahdollisuuksia-verkkopalvelukokonaisuus julkaistiin. 9HUNRVVDROHYDÀQIDPLÀPDKGROOLsuuksia-sivusto on suunnattu kaikille, jotka ovat huolissaan läheisensä mielenterveydestä ja omasta jaksamisestaan sairastuneen rinnalla sekä tarvitsevat tietoa erilaisista tukimuodoista ja palveluista. Tuore, matalan kynnyksen palvelu tuo avun lähelle tilanteesta tai asuinpaikasta riippumatta. – Verkkopalvelun rakentamisen tavoitteena oli koota yhteen paikkaan omaisille suunnattuja tukipalveluita helposti lähestyttävässä ja selkeässä muodossa. Palvelun avulla psyykkisesti sairastuneiden läheiset ympäri Suomen löytävät tietoa ja tukea itselleen, vaikka kotisohvalta käsin, kertoo FinFamin erityisasiantuntija Minna Kallunki. – Jo suunnitteluvaiheessa oli tärkeää, että verkkosivusto palvelisi myös niitä omaisia, joille kynnys tulla mukaan järjestöjen toimintaan on eri syistä korkea. Lisäksi halusimme tarjota tukea myös heille, jotka asuvat alueilla, joilla FinFamin toimintaa ei ole, Kallunki jatkaa. FinFamin Mahdollisuuksia-verkkopalvelu on palveluohjauksellinen sivusto, joka ohjaa mielenterveysomaisia mukaan FinFami-yhdistysten toimintaan sekä kertoo eri järjestöjen ja julkisen sektorin palveluista. Verkkopalvelusta löytyy mielenterveysomaisten kokemuksia ja tarinoita sekä tietoa vertaistuen muodoista. Sivustolta löytää myös yhteystiedot paikkakunnasta riippumattomaan, ammattilaisen tarjoamaan omais1/2020 neuvontaan ja verkkoryhmiin. – Verkkopalvelussa olevat vertaistarinat antavat ensikosketuksen vertaistukeen. Tietoa sekä erilaisia keinoja omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen löytyy esimerkiksi sivuston oppaista, kertoo Kallunki. – Uusi verkkopalvelu parantaa merkittävästi palveluiden saavutettavuutta kaikille heille, joita koskettaa läheisen psyykkinen sairastuminen. Tällaiset selkeät palvelukokonaisuudet tuovat toivoa ja madaltavat avunhakemisen kynnystä. Olenkin enemmän kuin innoissani uudistuksesta, sanoo FinFamin toiminnanjohtaja Pia Hytönen. Mahdollisuuksia-verkkopalvelu on toteutettu Recovery-toimintaorientaatio mielenterveyspalveluissa -hankkeessa, jonka yhtenä tavoitteena on edistää mielenterveysomaisten osallisuutta kehittämistyössä. Tuore palvelukokonaisuus onkin rakennettu yhteistyössä kokemusasiantuntijoiden ja asiantuntijoiden kanssa. – Verkkopalvelu on pyritty rakentamaan siten, että se vastaa omaisten tarpeisiin. Pohjana on ollut omaisilta kerätty kokemustieto, jota on sitten työstetty asiantuntijoiden kanssa eteenpäin. Tämä on mielestäni erinomainen tapa muodostaa toimivaa kokonaisuutta, toteaa Hytönen. Kaikille avoimen verkkopalvelun kehittäminen jatkuu. Tähän tarvitaan kokemuksia käyttäjiltä. – Toivomme saavamme käyttäjiltä runsaasti palautetta verkkopalvelun sisällöstä ja käytettävyydestä, jotta se voisi palvella sairastuneiden läheisiä yhä paremmin. Palautetta Mahdollisuuksia-verkkopalvelusta voit antaa erityisasiantuntija Minna Kallungille, PLQQDNDOOXQNL#ÀQIDPLÀ Häneltä saat myös lisätietoa aiheesta. Teksti: Marika Finne Kuva: Milka Alanen 29

”Mielenterveyspalvel Suomalainen väestö monimuotoistuu, mutta näkyykö se palveluissa? Ratkaisukeskeisenä lyhytterapeuttina toimivan Michaela Mouan mukaan esimerkiksi mielenterveyspalvelut on tällä hetkellä suunnattu joko valtaväestölle tai erittäin haavoittuvassa asemassa oleville pakolaistaustaisille maahanmuuttajille. Moua muistuttaa, että siihen väliin mahtuu melkoinen joukko suomalaisia. THL:n teettämän maahanmuuttajien terveys- ja hyvinvointitutkimuksen mukaan ”maahanmuuttajataustaiset käyttävät mielenterveyspalveluita harvemmin kuin kantasuomaiset”. Terapeutti Michaela Moua sanoo, että syynä voi olla pelko, stigma tai ihan vain se, ettei kyseisessä kulttuurissa ole sanoja mielenterveysongelmille. 30 1/2020

uissa on vielä paljon KEHITETTÄVÄÄ” -Ei -valkoiset rodullistetut ovat usein väliinputoajia, kun puhutaan mielenterveyspalveluiden tarjonnasta, sanoo Michaela Moua. Moua työskentelee päivätyönsä ohessa ratkaisukeskeisenä terapeuttina ja auttaa asiakkaitaan juuri rodullistamiseen liittyvissä kysymyksissä. Mouan mukaan nyt palvelut on karrikoidusti sanottuna suunnattu joko valtaväestölle tai traumataustaisille maahanmuuttajille, jotka ovat tulleet Suomeen pakolaisina. Muille, kuten rodullistetuille suomalaisille, ei tunnu olevan tarjolla palveluita, jotka ottaisivat huomioon heidän erityisyytensä. – Usein sanotaan, että palvelut ovat kaikille. Mielenterveyspalveluissa on kuitenkin vielä paljon kehitettävää niille, jotka eivät ole pakolaistaustaisia, mutta joiden ei myöskään mielletä ulkonäöllisesti kuuluvan valtaväestöön. Palveluntarjoajissa ei ole osaamista tai ymmärrystä ottaa huomioon ruskeaa suomalaisuutta ja siihen liittyviä haasteita, kuten rasismia. Moua kaipaisi etenkin palveluiden kohdalla tarkkuutta termiin maahanmuuttaja. Nyt hänestä tuntuu, että liian iso joukko ihmisiä ahdetaan sen alle. – Kun puhumme maahanmuuttajista tai maahanmuuttajataustaisista, keitä itse asiassa tarkoitamme? Sehän ei ole mitenkään yhtenäinen porukka. SANOISTA VÄÄNTÄMISTÄ pidetään saivarteluna, mutta Moua muistuttaa, että sanoilla luodaan todellisuutta. Joskus niitä onkin syytä käännellä. – Jos halutaan, että palvelut ovat kaikille, ihmiset eivät tule niiden piiriin, 1/2020 jos kokevat, etteivät he kuulu kyseiseen ryhmään. Sanoilla voi luoda yhteisöä tai sanat voivat olla luotaantyöntäviä. Moua muistuttaa, että termin maahanmuuttajataustainen alle mahtuu paljon: rakkauden ja työn perässä tulleita, traumaattisista oloista lähteneitä sekä ei-valkoisia rodullistettuja suomalaisia. – On myös eri asia, puhutaanko ensimmäisen, toisen vai kolmannen polven maahanmuuttajista. Siksi olisi tärkeää katsoa sekä yksilön taustaa että nähdä hänet rodullistamisen linssin kautta. Rodullistamisen linssi on prosessi, jonka avulla mietitään, miten yhteiskunta näkee ruskeat ja mustat ihmiset. Sen avulla pystytään hahmottamaan heidän yksilöllisyytensä palveluissa, eikä vain nähdä heitä könttänä. Tällainen linssi olisi Mouan mielestä hyödyllisempi työkalu kuin maahanmuuttajalinssi. Hän antaa esimerkin. Virallisesti Moua kuuluisi termin ”maahanmuuttajataustainen” alle isänsä synnyinmaan perusteella. ²0XWWDHQLGHQWLÀRLGXVDQDDQROOHQkaan. Olen syntynyt Suomessa, puhun äidinkielenäni suomea ja olen käynyt kouluni täällä. Silti minuun liitetään erilaisia olettamuksia ja minua kohdellaan syrjivästi. Minulta on muun muassa kysytty, pitäisikö tyttärelleni tarjota koulussa suomi toisena kielenä, vaikka hänen kotikielensä on suomi. Mouan mielestä palveluiden kannalta parempi sana olisi siis rodullistettu. Sana kuvaa sitä, miten ruskeat ja mustat ihmiset tulevat nähdyiksi – se kuvaa heidän kokemustaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Hänen mielestään järjestöjen tai palveluntuottajien kannattaisi pohtia, mitä he itse asiassa tarkoittavat, jos jokin palvelu on suunnattu juuri maahanmuuttajataustaisille. Kuka siihen ryhmään kuuluu, ketä halutaan tavoittaa, onko olemassa jokin muu sana, joka mahdollisesti kuvastaisi näitä ihmisiä paremmin? – Käsitteiden pohtiminen on osa tätä työtä, joka liittyy rodullistettuihin ihmisiin. Mouan mukaan on hyvin todennäköistä, että jos ihminen poikkeaa valkoisuusnormista ja hänellä on ei-suomalaiselta vaikuttava nimi, hän on kokenut rasismia. Mielenterveyspalveluissa rasismia ei välttämättä osata tunnistaa. – Nykyään tunnistetaan vihapuhe ja muu avoimen rasistinen toiminta, mutta rasismia on myös rakenteissa. Ja siihen puuttuminen on todella haasteellista. Rakenteellinen rasismi on muun muassa sitä, että opinto-ohjaaja ehdottaa koulussa menestyneelle rodullistetulle aina ensisijaisesti hoiva-alaa; rakenteellinen rasismi näkyy siinä, kun ulkomaalaisen kuuloinen nimi estää työhaastatteluun pääsyn; se ilmenee siten, että rodullistettu ei tee koulutustaan vastaavaa työtä. – Vaikka lähtisimme samasta pisteestä, toisella tuntuu olevan koko ajan jotakin esteitä tiellään. – LYHYTTERAPIAOPINNOISSA EI juurikaan käsitelty aihepiiriä rasismi traumana. Sen sijaan, kun juttelen rodullistettujen ystävieni kanssa, jokaisella on samantyyppisiä tarinoita tai rasismikokemuksia. Opiskeluidensa ohessa Michaela alkoi etsiä tietoa syrjinnän ja rasismin vaikutuksesta mielenterveyteen. – Löysin tutkimusta Yhdysvalloista ja Iso-Britanniasta, mutta Suomessa tehtyä tutkimusta rasismin vaikutuksesta mielenterveyteen en löytänyt. 31

Syrjinnän vaikutuksesta löysin yhden kattavan tutkimuksen. Rasismin aiheuttama trauma on kasautuvaa. Miksi sitä ei ymmärretä Suomessa? Rasismia kohdannut ihminen alkaa sisäistää yhteiskunnan hänelle välittämät. Ajatuskulku voi esimerkiksi olla seuraavanlainen: itsensä näköisiä ihmisiä ei ole eduskunnassa, lääkäreinä tai lakimiehinä. Sen sijaan heidät esitellään mediassa uhreina tai rikoksen tekijöinä. Vähitellen usko omiin kykyihin hiipuu. – EI ISÄNI TO DO -LISTALLA OLLUT, ETTÄ HÄNET HYVÄKSYTÄÄN TÄÄLLÄ. MUTTA MINÄ VAADIN YHDENVERTAISUUTTA, SILLÄ TÄMÄ ON SYNNYINMAANI. – Sisäistetyn rasismin käsittely asiakkaiden kanssa on olennainen osa työtäni. Yleensä alamme asiakkaani kanssa nimeämään näitä asioita ja kokemukselle annetaan kieli. Jo se voimauttaa. Rasismi ei siis ole vain avointa aggressiota. Suurimmaksi osaksi se on asenteita ja mikroaggressiota – kuten jatkuvaa kyseenalaistamista siitä, voiko olla täältä. – Kerran osallistuin yhteen tapahtumaan asiantuntijana, mutta minua luultiin siivoojaksi – ja ihan vain siksi, että ei oletettu, että minunnäköiseni ihminen voi olla asiantuntijaroolissa. Rasismin kohteeksi joutuminen aiheuttaa häpeää. – Hävettää, että oma olemassaolo on aiheuttanut kohtauksen. Mielenterveyteen nämä asiat vaikuttavat muun muassa sitä kautta, että jatkuva valppaana olo pitää kortisoli- ja stressitasot korkeina. Oireina voi olla esimerkiksi tunnesyömistä tai sosiaalista vetäytymistä, pitkällä aikavälillä jopa sydänsairauksia. Michaelan asiakkaina on rodullistettuja tai vanhempia, joiden lapsi on rodullistettu. – Usein kun asiakas tulee minun luokseni, hän on jo käynyt muualla terapiassa. En sano, etteikö valkoinen terapeutti voisi olla hyvä, se ei ole viestini, mutta jos valkoinen terapeutti ei ymmärrä, mihin kaikkeen rasismi rodullistetun kohdalla 32 1/2020 1 1/ /2 20 02 20 0

vaikuttaa, asiakas voi päätyä lohduttamaan terapeuttia. Tai terapeutti voi kyseenalaistaa asiakkaan kokemuksen. Moua haluaisi, että rasismin ja syrjinnän vaikutusta mielenterveyteen tutkittaisiin enemmän. Siitä pitäisi hänen mielestään saada paljon nykyistä enemmän tietoa mielenterveyden ammattilaisille. – Mielestäni tämän aihepiirin pitäisi kuulua jo perusopintoihin, eikä olla vain erikoisala. Nopeiten kehitystä saataisiin aikaan siten, että alan ammattilaisille tarjottaisiin työkaluja täydennyskoulutuksen kautta. Eli mielenterveyden parissa työskenteleville opetettaisiin, mitä rasismi on ja miten se vaikuttaa ihmiseen. Pitkän aikavälin kehityskulkuna Michaela toivoisi tutkimusta – ja nimenomaan Suomen kontekstista. Lisäksi hän toivoisi, että alan ammattilaisten parissa näkyisi sama monimuotoistuminen, mikä on meneillään muussa yhteiskunnassa. Michaela Moua muistuttaa, että termin maahanmuuttajataustainen alle mahtuu paljon ja hän kaipaisikin termiin tarkkuutta. – Kun puhumme maahanmuuttajista, tarkoitammeko Saksasta Nokialle töihin tulevia, rakkauden perässä uuteen kotimaahan muuttaneita vai niitä, jotka tulevat sodan keskeltä, vai ruskeita suomalaisia? 1/2020 1/ /2 20 02 20 0 MIKÄ TAHANSA TRAUMA aiheuttaa mielenterveyden järkkymistä. Toistuvat rasismitraumat ovat kakkostyypin traumoja. Kakkostyypin traumoihin liittyy toistuvuus. Ykköstyypin traumoja yhdistää yllättävyys, ja niitä ovat odottamattomat tapahtumat, kuten kuolema tai väkivalta. – Se, miten rasismitraumat kohteeseensa vaikuttavat, on yksilöllistä. Oireita voivat olla esimerkiksi ahdistus, tai jopa masennus. Rasismiin liittyy myös vahvasti häpeäntunne, itsesyytökset sekä ulkopuolisuudentunne. Toisilla taas on parempi resilienssi eli selviytymiskeinot – joku oma juttu, joka kantaa. Michaelan juttu oli koripallo. Pitkä ja urheilullinen nainen päätti jo 13-vuotiaana, että koripallosta tulee hänen ammattinsa. – Pistin harrastukseen ihan hirveät määrät tunteja – se oli se yksi juttu, jossa olin tosi hyvä. Se oli mun supervoima. Korismaailma oli myös tosi turvallinen. Koripallon pelaaminen ja siinä onnistuminen symboloivat Michaelalle sitä, että hän oli hyväksytty. Hänen selviytymiskeinonsa oli positiivinen, mutta sama mekaniikka olisi toiminut toisin päin: selviytymiskeino olisi voinut yhtä lailla olla negatiivinen. – Hyväksyntää hakemalla voi helposti joutua huonoille teille. Hyväksyntää voi hakea myös alkoholin, huumeiden käytön ja väkivallan avulla. Pahimmillaan se voi johtaa syrjäytymiskierteeseen. Michaelallakin oli nuorena ei-toivottu selviytymiskeino sosiaalisissa tilanteissa: itsensä pilkkaaminen. – Saatoin kertoa rasistisia vitsejä, koska siten sain ihmiset nauramaan ja tein itsestäni vaarattoman. Eihän sitä lapsena tajua, että se on huono juttu. Silloin näin vain sen hyvän vaikutuksen, kun sain ihmiset nauramaan. Michaelan sanoo, että vanhemmat yrittivät parhaansa, mutta eivät aivan tajunneet, mitä hän kävi läpi. Michaelan suomalainen äiti oli idealisti, joka oletti, että kaikki näkevät muut ihmiset samanvertaisina. Afrikkalainen isä puolestaan katsoi suomalaista yhteiskuntaa eri näkökulmasta kuin lapsensa. – Ei isäni to do -listalla ollut, että hänet hyväksytään täällä. Mutta minä vaadin yhdenvertaisuutta, sillä tämä on synnyinmaani. Asiat helpottuivat, kun Michaela sai sanat kokemuksilleen ja ymmärrystä rasismista systeeminä. – Nyt kun minulla on sanoja, pystyn tietoisesti käsittelemään tunnemaailman asioita, ja jo se itsessään vähentää kortisolitasoja. Rasismin ymmärtäminen auttaa siten, että tajuaa, ettei vika ei ole minussa, vaan yhteiskunnassa ja sen rakenteissa. Silti aina välillä, kun koen yllättävän rasismitrauman, tulee tunne, että saavutuksista viis, olen edelleen se 5-vuotias, joka haluaisi, että joku leikkisi hänen kanssaan. JA SITTEN ON VIELÄ SE, jonka vuoksi Michaela hakeutui lyhytterapiaopintoihin miettimään ratkaisuja ongelmiin: tytär. – Pyrin kasvattamaan hänestä vahvaa, kriittistä ja omia juuriaan arvostavaa yksilöä. Tyttären pitää myös oppia perustelemaan asioita. – Se kyllä näyttää onnistuvan. Viimeksi eilen hän perusteli, miksi hän tarvitsisi viidennen mehujään. Sieltä tuli varsinainen lakimieslitania. Sanoin, että ota sitten, kun oli niin hyvät perustelut! Michaela sanoo, että tyttärellä on jo nyt erilaiset työkalut asioiden käsittelemiseksi kuin äidillään. – Varmasti tulee vaiheita, kuten teiniikä, mutta kun hän pääsee sen yli, hänellä on jotakin, mikä kantaa. Teksti: Laura Koljonen Kuva: Marika Finne 33

KOLUMNI Laura Ranki, maahanmuuttajatyön asiantuntija, FinFami ry. Ulkomaalaistaustaisten Suomessa kokema rasismi kuormittaa myös perheenjäseniä T 34 KUVA: MARIKA FINNE ämän Labyrintti-lehden teemana Yksilön hyvinvoinnin lisäksi rasismin ovat lapsiomaiset ja nuoret vaikutukset heijastuvat myös henkilön hoivaajat. Psyykkisesti sairastuläheisiin ja perheenjäseniin. Syrjinnän neesta vanhemmastaan huolehvaikutuksista mielenterveyteen voit tivat lapset ja nuoret jäävät liian lukea lisää tämän lehden edelliseltä usein tunnistamatta ja vaille tarvitseaukeamalta Michaela Mouan asiantunmaansa tukea. Maahanmuuttajataustaitijahaastattelusta. sissa perheissä lapsiomaisten riski kuorTiedon puute, häpeä ja outo palvemittua voi korostua entisestään. lujärjestelmä ovat syitä, jotka estävät Suomessa syntyneenä tai kasvaneena maahanmuuttajataustaisia psyykkisesti maahanmuuttajataustaisten perheiden sairastuneita hakeutumasta hoidon ja lapset ovat usein vanhempiansa kieliavun piiriin. Hoitamattomat sairaudet taitoisempia. Sen lisäksi lapset tuntevat kuormittavat läheisiä, jotka joutuvat vanhempiaan paremmin suomalaisen kantamaan vastuuta sairastuneesta yhteiskunnan ja palvelujärjestelmän ja ilman ulkopuolista apua. FinFami ajautuvat usein huolehtimaan ja hoitatarjoaa sairastuneiden läheisille kipeästi maan perheen asioita vanhempiensa kaivattua tukea. puolesta. Lapset saattavat toimia jopa Maahanmuuttajaväestön kokonaisvanhempansa asioimistulkkina. Näin ei valtaiseen hyvinvointiin vaikuttava asia saa olla. nostettiin esiin äskettäin FinFamin rasisKoko väestöön verrattuna psyykkinen minvastaisen viikon kampanjassa, jossa kuormittuneisuus on kannustettiin kaikkia maahanmuuttajaperheissä TOISTUVAT RASISMIN KOKEMUKSET VAIKUTTAVAT tunnistamaan omat ennakkoluulonsa, kysyyleisempää. Erityisesti MIELENTERVEYTEEN. YKSILÖN HYVINVOINNIN mään olettamisen sijaan pakolaistaustaisten psyykLISÄKSI RASISMIN VAIKUTUKSET HEIJASTUVAT MYÖS ja kohtaamaan mielenkiseen terveyteen on HENKILÖN LÄHEISIIN JA PERHEENJÄSENIIN. terveysomaisia taustasta syytä kiinnittää huomiota. riippumatta. Turvapaikanhakijoista Myös FinFamin vieraskielisille tarjoama materiaali saa jopa 40 % raportoi masennus- ja ahdistusoireita. Monissa maahanmuuttajayhteisöissä mielenterveysongelkeväällä täydennystä, kun selkomukautettu versio Omaisen miin liittyy voimakasta häpeää ja mustavalkoista ajattelua. oppaasta julkaistaan. Selkokielinen materiaali tekee FinFamin Ajatellaan, että ihminen on mieleltään joko terve tai sairas, palveluista saavutettavampia jopa sadoille tuhansille suomalaieikä nähdä mielenterveyttä jatkumona minimaalisesta ihanteel- sille, joille yleiskieli on syystä tai toisesta liian vaikeaa. liseen. On kuitenkin hyvä muistaa, että monissa maahanmuutTänä keväänä FinFamin maahanmuuttajatyön kehittämistajayhteisöissä ilmenevät päihteettömyys, uskonnollisuus ja hanke AGORA on tulossa päätökseen. Hankkeen päätöksen yhteisöllisyys taas toimivat mielenterveyttä vahvistavina tekimyötä siirryn uusien haasteiden pariin repussani valtava määrä jöitä. uusia oppeja, kuten vahva uskon taiteen hyvinvointivaikutuksiin Maahanmuuttajataustaisten Suomessa kokema syrjintä ja ja lisääntynyt ymmärrys omaisille tarjotun tuen merkityksellirasismi asettavat valtavia haasteita väestön hyvinvoinnille. Ulko- syydestä ja tarpeesta. Toivon, että FinFamiin jää jälkeeni suurta maalaistaustaisista noin 40 prosenttia oli kokenut syrjintää intoa yhdenvertaisuuden edistämiseen ja moninaisemman asiaviimeisen vuoden aikana. Toistuvat rasismikokemukset voivat kaskunnan tavoittelemiseen. pahimmillaan johtaa posttraumaattiseen stressihäiriöön, jonka Uskon, että FinFamilla on hyvät edellytykset tarjota tietoa oireet ovat samantyyppisiä kuin sotatrauman: häpeää, ahdisja tukea taustasta riippumatta kaikille, joiden läheinen sairastaa tusta, itsesyytöksiä ja masennusta. psyykkisesti. 1/2020

Mielenterveysomaisten keskusliitto – FinFamin jäsenyhdistykset: ETELÄ-KARJALA: FinFami – Mielenterveysomaiset Etelä-Karjala ry Ari Koponen pj 044 389 8425 koponenari@hotmail.com Meritullinkatu 4 B 10 00170 Helsinki puh. 050 464 27 39 www.finfami.fi info@finfami.fi Toiminnanjohtaja Pia Hytönen puh. 040 776 5911 pia.hytonen@finfami.fi Asiantuntija, viestintä Marika Finne puh. 045 844 0135 marika.finne@finfami.fi Asiantuntija, järjestö- ja henkilöstöasiat Jaana Humalto puh. 050 464 27 39 jaana.humalto@finfami.fi Asiantuntija, vapaaehtois- ja omaistoiminnan kehittäminen Vaula Ollonen puh. 0400 274 624 vaula.ollonen@finfami.fi Asiantuntija, yhdistyshallinto Arto Bäckström puh. 045 642 8510 arto.backstrom@finfami.fi Asiantuntija Erkka Öörni puh. 045 844 0150 erkka.oorni@finfami.fi Asiantuntija, maahanmuuttajatyö Laura Ranki puh. 045-119 2533 laura.ranki@finfami.fi Asiantuntija, lapset ja nuoret Sanni Sihvola p. 040-192 2811 sanni.sihvola@finfami.fi Erityisasiantuntija, ESR Recovery-toipumisorientaatio mielenterveyspalveluissa Minna Kallunki puh. 045 800 4903 minna.kallunki@finfami.fi HELSINKI: www.finfamiuusimaa.fi FinFami – Uusimaa ry. Kumpulantie 5, 00520 Helsinki Käyntiosoite: Jämsänkatu 2, 4.krs, 00520 Helsinki puh. (09) 686 0260 info@finfamiuusimaa.fi HÄMEENLINNA: www.omaisyhdistys.com FinFami – Kanta-Hämeen mielenterveysomaiset ry. Suomen Kasarmi, rak. 2, h. 117 13100 Hämeenlinna JOENSUU: www.tukitupa.fi Pohjois-Karjalan mielenterveysomaiset FinFami ry Karjalankatu 4 a 2, 80200 Joensuu puh. 050 534 6772 katja.pesonen@tukitupa.fi JYVÄSKYLÄ: www.finfamiks.fi Keski-Suomen mielenterveysomaiset – FinFami ry. Tapionkatu 4 A 5, 40100 Jyväskylä puh. 050-528 0030 toimisto@finfamiks.fi KERAVA: www.sopimuskoti.fi Keski-Uudenmaan Sopimuskoti ry. Klondyketalo, Kumitehtaankatu 5 C, 04260 Kerava puh. 040 511 8543, faksi (09) 273 1455 sirkka.vaisto@sopimuskoti.fi KUOPIO ja MIKKELI: www.omary.fi Savon mielenterveysomaiset - FinFami ry Kuopion toimipiste Asemakatu 16, 70100 Kuopio puh. 040 556 4292 toimisto@omary.fi Mikkelin toimipiste Otto Mannisen katu 4, 50100 Mikkeli (järjestötalo Estery) puh. 040 586 7359 toimisto.mikkeli@omary.fi LAHTI: www.omaiset.fi Päijät-Hämeen mielenterveysomaiset FinFami ry Rauhankatu 3, 15110 Lahti S-posti: toimisto@omaiset.fi www.omaiset.fi p. 040 704 9913 PORI: www.finfamisatakunta.fi FinFami Satakunta ry Otavankatu 5A, 28100 Pori puh. 044 303 6282 toimisto@finfamisatakunta.fi PORVOO: www.ituspy.com Itä-Uudenmaan sosiaalipsykiatrinen yhdistys ry. Mannerheiminkatu 25 B, 06100 Porvoo puh. 050 307 4844 paivi.nousiainen@ituspy.com ROVANIEMI: www.lappilaiset.fi/toimija/ lapin-mielenterveysomaiset-finfami/ Lapin mielenterveysomaiset – FinFami ry Info.lapinmielenterveysomaiset@gmail.com SALO: www.finfamisalo.fi FinFami – Salon seudun mielenterveysomaiset ry. Turuntie 8, 4. krs, 24100 Salo puh. 040 722 4961 toimisto@finfamisalo.fi SEINÄJOKI: www.finfamiep.fi FinFami Etelä-Pohjanmaa ry. Huhtalantie 2, 3. krs, 60220 Seinäjoki www.finfamiep.fi TAMPERE: www.finfamipirkanmaa.fi Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFami ry. Hämeenkatu 25 A 3. krs. ja 6. krs. 33200 Tampere puh. 040 722 4292 (neuvonta) puh. 040 582 5343 (toimisto) omaiset@finfamipirkanmaa.fi Mielen ry www.mielen.fi Åkerlundinkatu 2 A 4. krs, 33100 Tampere puh. 050 562 3403 toimisto@mielen.fi TURKU: www.vsfinfami.fi/ Varsinais-Suomen mielenterveysomaiset FinFami ry Itäinen Pitkäkatu 11 A, 20520 Turku puh. 044 793 05 80 puh. 044 793 05 82 ark.10-14 (neuvonta) www.vsfinfami.fi VAASA: www.finfamipohjanmaa.fi FinFami Pohjanmaa ry, FinFami Österbotten rf Kirkkopuistikko 31, liiketila, 65100 Vaasa puh. 044 033 4280 info@finfamipohjanmaa.fi FinFami Pohjanmaa ry, FinFami Österbotten rf Kaarlelankatu 21, 67100 Kokkola puh. 044 763 4100 minna.pellinen@finfamipohjanmaa.fi Svenska Österbottens Anhörigförening SÖAF rf www.soaf.fi Svenska Österbottens anhörigförening, co Wasa wellness, Långviksgatan 13, 65100 Vasa. puh. 050 407 1827 eva.astrand@soaf.fi Osoitteenmuutokset suoraan omaan paikallisyhdistykseen! Sieltä ne välittyvät myös Labyrintti-lehteen.

Kun yksi Kun yksi sairastuu sairastuu monen maailma monen maailma muuttuu. muuttuu. Et jää yksin. Et jää yksin.