57 (2) 2/20 • 10 euroa Liikunta & Tiede 2/20 ”Jokainen kohtaaminen on psyykkistä valmennusta” Nujertaako korona seuratoiminnan? Nuorten urheilijoiden ravitsemuseväät heikot Urheilupsykologian perusteet auttaa ymmärtämään urheilun ja liikunnan ilmiöitä, kehittämään psyykkisiä taitoja sekä parantamaan suorituksia psyykkisen valmentautumisen tekniikoiden avulla. Hyödyllistä luettavaa yhtä hyvin huippu-urheilijoille ja valmentajille kuin liikunnan harrastajille ja ohjaajille. Jokaisen on hyvä ymmärtää miten urheilussa voi päästä huippusuorituksiin. Ihminen on kokonaisuus, jonka hyvinvointiin liikunta vaikuttaa. Erinomaisen fyysisen kunnon ja tekniikan ohella on tunnettava itsensä, kehitettävä jatkuvasti psyykkisiä taitojaan ja osattava nauttia tekemisestään. ”Urheilupsykologia on läsnä jokaisessa kohtaamisessa urheiluympäristössä ja sen oppeja voi soveltaa myös muissa toimintaympäristöissä.” L&T 2_2020_kannet.indd 1 Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 169 (3. painos) Hinta 40 € (+toimituskulut) Jäsenet ja opiskelijat 30 € (+toimituskulut) Myynti: www.tiedekirja.fi TEEM A: Etiikka liikuntakulttuurissa 6.4.2020 13.04

PÄ ÄKIRJOITUS SANNA PALOMÄKI Ihmisarvo, totuudellisuus, oikeudenmukaisuus ja vapaus Näillä neljällä perusarvolla Opetusalan Ammattijärjestö (OAJ) määrittelee opettajan työn eettistä ydintä. Suomessa opettajilla on varsin suuri vapaus järjestää opetusta ja valita opetusmenetelmiä. Vapaus tuo myös vastuuta. On tärkeää, että opettajat arvioivat omia motiivejaan ja toimintatapojaan sekä tiedostavat toimintansa vaikutukset oppilaisiin, eivätkä käytä asemaansa väärin. Mielestäni opettajien ammattietiikkaan kuuluvien arvojen tulisi toteutua kaikessa ihmissuhdetyössä, kuten nuorten urheilijoiden valmentamisessa tai vanhusten hoivapalveluissa. Ihmisarvo tarkoittaa sitä, että jokaista ihmistä kohdellaan kunnioittavasti riippumatta siitä, minkälaisia ominaisuuksia, mielipiteitä, kykyjä tai saavutuksia hänellä on. Sukupuoli, ikä, seksuaalinen suuntautuneisuus, uskonto tai alkuperä eivät saa johtaa eriarvoiseen kohteluun. Opettaja tai valmentaja eivät ole aina samaa mieltä nuorten kanssa, mutta on tärkeää, että he kuuntelevat ja pyrkivät ymmärtämään nuorten lähtökohtia ja mielipiteitä. Usein luottamuksen saaminen vie vähän aikaa. Kun nuoret huomaavat, että aikuinen lähtökohtaisesti ajattelee heidän parastaan, on paljon helpompaa toimia ryhmän kanssa ja pitää yllä myös riittävää järjestystä. Totuudellisuus eli rehellisyys luo perustan sille, että opettaja tai valmentaja voi työssään rakentaa luottamuksellisia ja hyviä ihmissuhteita. On vaikea nähdä, että ihmissuhdetyössä voisi toimia menestyksekkäästi epärehellinen, valehteluun tai ”selän takana” puhumiseen taipuvainen henkilö. Usein opettajat ja valmentajat saavat tietoonsa myös henkilökohtaisia asioita lasten ja nuorten elämästä tai persoonasta. Niitä on käsiteltävä erityisen hienotunteisesti. Turhaa eteenpäin kertomista on vältettävä salassapitovelvollisuus muistaen. Oikeudenmukaisesti toimiva opettaja tai valmentaja pyrkii kohtelemaan kaikkia yksilöitä ja ryhmiä yhdenvertaisesti, ketään suosimatta tai syrjimättä. Omalla toiminnalla tulee edistää ryhmän jäsenten psyykkistä turvallisuutta, eikä sallia kiusaamista tai ulkopuolelle jättämistä. Haastavaksi oikeudenmukaisuuden toteuttaminen koetaan usein palautteen annossa ja arvioinnissa. Millainen palaute on oikeudenmukaista esimerkiksi oppilaalle tai urheilijalle, joka on harjoitellut ahkerasti koko vuoden, mutta ei silti menesty samalla tavalla kuin ryhmän parhaat? Viime aikoina olemme valitettavasti saaneet kuulla, että nuorten valmennustoiminta on ollut jotakin muuta, kuin edellä kuvattua inhimillistä ja oikeudenmukaista kohtaamista. Itselleni on selvää, ettei mikään peruste, kuten ”huippu-urheilun kovuus”, ”menestyksen saavuttaminen” tai ”lajikulttuuriset tavat” oikeuta toimintaa, jossa esimerkiksi nöyryytetään, syyllistetään, uhkaillaan, kiroillaan, haukutaan tai muulla tavoin poljetaan nuorten urheilijoiden ihmisyyttä ja itsetuntoa. On luonnollista, että jokainen tekee joskus virheitä tai käyttäytyy niin, että joku pahoittaa mielensä. Toistuvaa tai jatkuvaa epäeettistä toimintaa ei tule kuitenkaan sietää etenkään lasten ja nuorten kanssa työskenteleviltä. Silloin tilanteesta tietävien, esimerkiksi vanhempien on toimittava nuorten suojelemiseksi ja henkilön kyky hoitaa tehtäväänsä on arvioitava uudelleen. Lehtemme ulkoasu-uudistus sai myönteisen vastaanoton. Vaikka jokunen risukin ropsahti, niin pääosa viesteistä on ollut kannustavia. Voi sanoa, että uudistus meni jengoilleen. Tässä lehdessä on tehty hienosäätöä saadun palautteen ja toimituskunnan havaintojen pohjalta. Palaute on lehdentekijöille kullanarvoista. Ilman sitä julkaisua on vaikea kehittää lukijakuntaa mahdollisimman hyvin palvelevaksi. Elämänmeno sen sijaan on mennyt jengoiltaan mikroskooppisen pienen viruksen vuoksi. Korona vaikuttaa myös liikuntaan ja urheiluun mahtavasta olympialiikkeestä ruohonjuuritasolle asti. Tokion olympiakisat siirtyvät vuodella, lykkäys on ensimmäinen laatuaan kisojen historiassa. Vielä suurempi vaikutus on sillä, että käytännössä kaikki lii- Urheiluvalmentajien ja perheterapeuttien työssä on samankaltaisia piirteitä, mikä ilmenee mm. urheilupuheessa: ”joukkueemme on kuin yhtä perhettä.” Terapeutti auttaa perhettä työvälineenään puhuminen. Samoista asioista on kyse urheilussa, kun valmentaja pyrkii auttamaan pelaajaa ja koko joukkuetta puhumisen avulla. Oleellista on mitä ja miten kannattaa sanoa ja milloin. Harkitut sanat ovat tie ihmisläheiseen ja voimavarakeskeiseen valmennukseen – ja voittamisen kulttuuriin. Heidi Packalenin kirjoittama Harkitut sanat, parempi valmennus -kirja (116 sivua) on urheiluväkeä haastava puheenvuoro: olisiko jo aika tiivistää yhteistyötä psykoterapeuttien ja työnohjaajien kanssa? sanna.h.palomaki@jyu.fi JOUKO KOKKONEN Lehti meni jengoilleen – ja maailma jengoiltaan ”On parempi tietää syyt voittamiseen kuin häviämiseen.” kunta- ja urheilutoiminta on tauolla suurimmassa osassa maailmaa. Kansalaistoiminnan arvo näyttäytyy Suomessa poikkeusaikana aivan uudella tavalla. Monet seuratoiminnassa kokemusta saaneet ovat olleet valmiita siirtämään osaamistaan kanssaihmisten auttamiseen. Liikunnan on arveltu kuuluvan koronan uhreihin. Itse en usko tätä. Toisen maailmansodan jälkeenkin liikunta nousi uuteen kukoistukseen niin Suomessa kuin maailmalla. Some on näyttänyt voimansa niin hyvässä kuin pahassa pandemian aikana. Huhut liikkuvat huimaa vauhtia. Toisaalta some on myös tärkeä oikean tiedon välittäjä. Tässä rintamassa on mukana myös LTS, joka on lisännyt poikkeusoloissa verkkoviestintäänsä. jouko.kokkonen@lts.fi Mitä osaavampi valmentaja on kyseessä, sitä paremmin hän osaa ohjata voimavarojen kautta ja selittää miten pitää pelata – ei miten ei pidä pelata.” Seuratoiminnan käytännöt tuntuvat kehittyvän siihen suuntaan, että seurojen olisi pikaisesti syytä tiivistää yhteistyötään sosiaalityön ja terapeuttisen työskentelyn osaajien kanssa.” Valmentajan eniten käyttämä työväline on puhuminen ja tärkein työväline harkitusti puhuminen.” Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 172 (2. painos) Hinta 25 € (+ toimituskulut) Tilaukset: www.tiedekirja.fi 2     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T 2_2020_kannet.indd 2 6.4.2020 13.04

Tässä numerossa: 2 PÄÄKIRJOITUS: Ihmisarvo, totuudellisuus, oikeudenmukaisuus ja vapaus 2 Lehti meni jengoilleen – ja maailma jengoiltaan Liikunta 9 & Tiede Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Sanna Palomäki (vast.) Jari Kanerva Toimituspäällikkö: Jouko Kokkonen Toimituskunta: Päivi Berg Arto Hautala Ilkka Heinonen Terhi Huovinen Mikko Julin Markku Ojanen Eila Ruuskanen-Himma Timo Ståhl Teemaosuuden toimittaja: Päivi Berg Kannen kuva: Vastuuvalmentaja Imran Qureshi, FC Kontu P06. Kuva: Jouko Kokkonen Ulkoasu: Antero Airos 4 AJASSA 7 VÄITÖSUUTISET 8 POLTTOPISTEESSÄ: ”Elintapahifistelyn” eettisyys 9 SUEKin Nina Laakso: Eettisiä pohdintoja ei voi enää sivuuttaa urheilussa 12 Koronakriisi haastaa seuratoimijat 14 Varhaiskasvatuksen liikkumisolosuhteet – millä mallilla? 18 Liikkuva opiskelu: Into ja arki kamppailevat 21 Vähän liikkuvat nuoret liikkeelle pelin avulla? 24 LÄHIKUVASSA: Päivi Berg – Liikuntatutkimusta monitieteellisesti 26 TUTKIMUSUUTISIA TEEMA: Etiikka liikuntakulttuurisssa 34 Kiusaaminen, syrjintä ja epäasiallinen kohtelu liikunnassa ja urheilussa: ”Tuliko tämä oikeasti jollekin yllätyksenä?” 38 Naisten jalkapallon MM-kisat mediaurheilun tasa-arvon suunnannäyttäjinä 42 Kaikki mukaan – oikeasti! 45 Miten tutkia sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä eettisesti vastuullisesti ja kestävästi? 50 Dopingin moraalisäätelyverkosto yhteisen moraalisen eetoksen tuottajana 54 Filosofian keinoin eettisen valmentajan jäljillä 56 POHDITTUA: Yhdysvaltalainen vuoden 2018 liikuntasuositus on jäänyt kesken 57 POHDITTUA: Kohti saavutettavaa Suomea 58 EMERITUS IHMETTELEE: Menestyksen hinta 59 Nuorten urheilijoiden ravitsemusvalmennus kannattaaa 62 Kestävyysurheilijan konstikkaat testit 65 ARVIOITUA 70 Välähdyksiä vuosien takaa: Stadion 50 vuotta sitten Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Paino: PunaMusta, Forssa Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 42 euroa Vuositilaus: 45 euroa Liikuntatieteellinen Seura Liikunnan tiedeviestintää vuodesta 1933 LTS:n henkilöjäseneksi voivat liittyä kaikki liikuntatieteestä kiinnostuneet. Jäsen saa Liikunta & Tiede -lehden vuosikerran sekä alennuksia seuran julkaisuista ja tapahtumien osallistumismaksuista. Vuoden mittaan jäsenille lähetetään 6–8 uutiskirjettä. Lisätietoa jäsenyydestä ja jäsen­maksuista www.lts.fi. Liikunta & Tiede -lehdessä käytettyjen kuvien henkilöillä ei ole yhteyttä artikkelien aiheisiin, ellei kuviin viitata tekstissä. LTS:n kotisivuilta (lts.fi) löytyy väyliä liikuntatiedon lähteille. Fyysisen kunnon mittaaminen -sivusto (fkm.fi) tarjoa tietoa näyttöön perustuvasta kuntotestauksesta. 57. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 LTS viestii: @LTSfi @LTSfi L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     3 L&T_2_2020.indd 3 6.4.2020 9.59

AJASSA Jalkapallo tehokas työkalu terveyden edistämisessä Järjestyksessään kolmas ”Football is Medicine (FIM)” -kongressi järjestettiin tammikuun lopussa 2020 Tórshavnis­ sa, Färsaarilla. Kongressiin osallistui hieman toistasataa kuntojalkapalloilusta kiinnostunutta henkilöä. Kaukaisimmat vieraat olivat Australiasta ja Brasiliasta. Tanskalaiset ovat olleet jalkapalloilun terveysvaikutusten tutkijoiden eturintamassa Etelä-Tanskan yliopiston professorin Peter Krustrupin johdolla. Kongressin pääpaino esityksissä oli 20-minuuttisissa teemaesityksissä. Aiheina olivat mm. jalkapalloilun vaikutus luuston ja lihasten toimintaan, diabetekseen, syöpien ennaltaehkäisyyn – sairauksiin, joihin tiedetään liikunnan vaikuttavan positiivisesti. Kongressissa juhlittiin myös näyttävästi uuden ”Football as Medicine” -kirjan julkaisua. Terveyden edistämisen näkökulmasta jalkapalloilu on intensiivinen, monipuolinen ja vaikuttava harjoitusmuoto. Lisäksi se on sosiaalista, hauskaa ja kaikenikäisille sopivaa toimintaa. Se, että jalkapallo on globaali, maailman suosituin urheilulaji, tekee siitä erityisen tehokkaan työkalun terveyden edistämiseen. ”Football as Medicine” -kirjan toimittajat Dan Parnell (vas.) ja Peter Krustrup Torshavnin kongressissa. Kuva: Mikko Julin Kongressi päättyi teemalleen sopivasti. Viitisenkymmentä innokasta osallistujaa pelasi jalkapalloa Färsaarten kansallisstadionin räntäsateen kastelemalla tekonurmella. Seuraava ”Football is Medicine” -kongressi järjestetään 28.–29. tammikuuta 2021 Liverpoolissa Englannissa. MIKKO JULIN lehtori, Laurea-amk ”Kuuden pelin tappioputkessa ei kukaan voi hyvin” Valmentajat eivät valmenna ollakseen itse tähtiä, vaan kehittääkseen sellaisia urheilijoista. Valmentajan ammattiin liittyy hienoja tunnekokemuksia, mutta myös raadollisen haastavia tilanteita. Potkut saanut valmentaja jää helposti yksin ja ilman organisoitua tukea tai apua. Näin karu on tilanne ainakin Suomen ylimmällä jääkiekkotasolla. Liikuntatieteellinen Seura julkaisi pelaajatarkkailija Harri Rindellin ja psykoterapeutti, VTM Heidi Packa­ lenin tekemän "Yksinäistä työtä joukkueen puolesta. Selvitys jääkiekon liigavalmentajien työnkuvasta kaudella 2018–2019" -raportin 3.2.2020. Julkaisu tuo esiin huipputason jääkiekkovalmentajien näkemyksiä valmentamisesta suhteessa pelaajiin, itsensä kehittämiseen, organisaatiossa toimimiseen ja paineiden kestämiseen. Liigavalmentajaselvitystä kommentoivat julkistamistilaisuudessa Liigan kil­ pailutoimenjohtaja Arto I. Järvelä, Harri Rindell, Heidi Packalen ja Jukureista tammikuun alussa 2020 irtisanottu valmentaja Pekka Kangasalusta. Kuva: Riitta-Ilona Hurmerinta Ammattivalmentajien käsityksiä työstään ei ole aiemmin Suomessa selvitetty. Vaikka nyt tarkastelussa on jääkiekko, niin selvitys antaa laajemminkin aineksia ammattivalmentajien asemasta käytävään keskusteluun. Valmentajien toimintatavat ja valmennuskulttuuri ylipäätään ovat olleet esillä viime kuukausina. Myös jääkiek- kovalmentajaselvitys on herättänyt mediassa kiinnostusta. Yksinäistä työtä joukkueen puolesta -selvitys on maksutta tarjolla pdf-muodossa LTS:n verkko­sivuilla: www.lts.fi/tutkittua-sovellettua/ tutkittua/valmentaminen/ liigavalmentajaselvitys. 4     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 4 6.4.2020 13.01

AJASSA Harrastamisen Suomen mallin ääriviivat Uuden hallitusohjelman mukaan jokaiselle lapselle ja nuorelle taataan aito mahdollisuus mieluisaan harrastukseen koulupäivän yhteydessä. Tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Ko­ sonen on asettanut työryhmän, jossa puheenjohtajana on valtiosihteeri Tuomo Puumala ja varapuheenjohtajana Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja Paavo Arhinmäki. Työryhmän tehtävänä on rakentaa uusi suomalainen harrastamisen malli, jonka tavoitteena on saada mieluinen ja maksuton harrastus lapsille ja nuorille (vuosiluokat 1.–9. ja lisäopetuksen oppilaille) koulupäivien yh­ teyteen. Valtio on luvannut rahoittaa mallia tänä vuonna viidellä miljoonalla eurolla ja seuraavina vuosina potti on noin 14,5 miljoonaa euroa vuosittaisina avustuksina. Rahoitusta voivat saada kunnat yhdessä tai erikseen. Rahoituksen osalta selvitetään lainsäädäntöpohjaa ja valtionosuusjärjestelmän sopivuutta. Kaavailujen mukaan avustusta voidaan käyttää ohjaajien kuluihin, erityistä tukea tarvitsevien tukemiseen sekä toiminta-, materiaali- ja välinekuluihin. Uutta on, että kunnat voivat käyttää avustuksesta 10–20 prosenttia harrastuskoordinaattorin kuluihin. Valtakunnallinen kattavuus edellyttää koordi- naatiovastuuta kunta- ja aluetasolla. Merkittävä vastuu kohdistuu kuntien sivistystoimiin. Käytössä on monia avustusmuotoja ja uudet on kyettävä synkronoimaan olemassa olevaan avustusjärjestelmään. Mallissa kunnilta edellytetään toteutussuunnitelmaa, jossa keskiössä on lasten ja nuorten kuuleminen. Ajatuksena on, että lapsille ja nuorille tarjotaan heitä kiinnostavia harrastuksia – ei niitä asioita, joita aikuiset haluavat. Muita mallin kulmakiviä ovat eettisten toimintatapojen noudattaminen sekä perheiden ja yhteisöjen osallistaminen. Suomen mallissa kaikki harrastusmahdollisuudet kootaan digitaaliselle alustalle, mikä helpottaa mieluisan tekemisen löytämistä. Toisena ulottuvuutena on toiminnanjärjestäjien hankerekisteri (yhteinen tietopankki), josta kuntien päättäjät voivat löytää tukimuotoja, toteutettuja malleja tai hankkeita, ja niistä syntyneitä hyviä käytänteitä. Käytännön haasteena on hallinnon raja-aitojen kaataminen. Miten yhdistää koulujen ja esimerkiksi nuorisotoimen, kulttuuri- sekä liikuntatoimen voimat, ja synkronoida lisäksi kolmannen sektorin toimet kouluarkeen? Hankkeen toteuttaminen edellyttää Liikunnan ja terveystiedon opettajat koolla Rovaniemellä Rovaniemelle kokoontui tammi-helmikuun vaihteessa parisataa liikunnan ja terveystiedon opettajaa opintopäivilleen. Luminen Ounasvaara tarjosi hyvät mahdollisuudet saada uusia vaikutteita ja käytännön vinkkejä talviliikuntamuotojen opettamiseen. LIITO ry. piti Rovaniemellä myös vuosikokouksensa. Tutkijatohtori Kasper Salin Jyväskylästä jatkaa LIITO ry:n puheenjohtajana seuraavat kaksi vuotta. Vuoden 2020 liikunnanopettajaksi LIITO valitsi Olli Kelhän Kemin Hepolan koulusta. Perustelujen mukaan Kelhä tulee erinomaisesti toimeen erilaisten oppilaiden kanssa, ja osaa kohdata oppilaat yksilöinä. Hän osallistuu oman koulunsa lisäksi koko Kemin lasten ja nuorten liikunnanopetuksen ja liikkumisen kehittämiseen. Kelhä käyttää perinteisen opettamisen lisäksi uutta opetusteknologiaa oppilaiden motivoimiseksi. Kuva: FC Kontun arkisto jatkuvaa koordinaatiota kuntien sisällä, mikä vaatii henkilöresursseja. Koulujen näkökulmasta oleellista on saada oppilaat mukaan toteutukseen ohjaajina ja ideoijina – vastuu on luonnollisesti oltava aikuisilla. Koulukohtaisesti on ratkaistava, toteutetaanko harrastaminen keskellä koulupäivää, sen lopussa vai jälkeen. Suomen mallin päätavoitteena on lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisääminen. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus syntyy eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähenemisestä sekä osallisuuden lisääntymisestä pitkällä aikavälillä. Odotettavissa ei ole siis poliittisia pikavoittoja vaan pitkäaikaista vaikuttamista yli hallituskausien. Liikunnan aluehallinto jatkaa entiseen malliin Liikunnan aluehallinnon oli määrä siirtyä uuden Lupaja valvontaviraston alaisuuteen vuoden 2021 alussa. Pitkälle valmisteltu koko maan kattavan keskusviraston perustaminen kaatui, kun Juha Sipilän hallitus erosi maaliskuussa 2019. Hallitus ei saanut vietyä loppuun sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistusta, johon LUOVA-viraston perustaminen liittyi. Opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuudessa toimivan liikunnan aluehallinnon toiminta jatkuu kuudessa aluehallintovirastossa. Liikuntatoimen tavoitteena on alueellisesti edistää väestön liikunnallista elämäntapaa, hyvinvointia, terveyttä sekä työ- ja toimintakykyä elämänkaaren eri vaiheissa. AVI:t päättävät muun muassa alle 700 000 euron avustuksista liikuntapaikkarakentamiseen. Suuremmista hankkeista AVI laatii kiireellisyysjärjestyksen. Ne myös järjestävät koulutusta omalla alueellaan. L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     5 L&T_2_2020.indd 5 6.4.2020 13.01

AJASSA Arpajaislain uudistaminen käynnissä Sisäministeriö on käynnistänyt tammikuun lopussa arpajaislain uudistamista koskevan selvitystyön. Tavoitteena on hallitusohjelman mukaisesti selvittää lain uudistamistarpeita erityisesti rahapelaamisen haittojen ehkäisyn ja vähentämisen tehostamiseksi. Lisäksi päämääränä on selvittää, miten Veikkaus Oy:n toimintaedellytyksiä voidaan tukea lainsäädännöllisin keinoin. Lähtökohtana on yksinoikeusjärjestelmän vahvistaminen. Selvitystyön tekee sisäministeriön nimeämä työryhmä, jota johtaa ministeriön lainsäädäntöjohtaja Katariina Laitinen. Sitä seuraa sisäministeriön kansliapäällikkö Kirsi Pimiän johtama ohjausryhmä. Tehtävänä on valmistella mietintö arpajaislain ja tarvittavan muun lainsäädännön kehittämiseksi. Arpajaislain uudistamista koskeva hanke. https://intermin.fi/hankkeet/hankesivu?tunnus=SM051:00/2019 Lumitykillä tehtiin maaliskuussa 2020 lunta Helsingin Kivikon hiihtohalliin seuraavaa kautta varten. Kuva: Jouko Kokkonen Ilmastonmuutos ja liikunta LTS:n verkkosivuille on koottu ilmastonmuutoksen vaikutuksia liikuntaan käsittelevä teemasivu. Sillä nostetaan esiin tutkimuksia ilmastonmuutoksen vaikutuksista terveyteen, hyvinvointiin, liikuntaan ja urheiluun. Sivulta löytyy myös linkkejä aihepiiristä käytävään keskusteluun ja uutisointiin. Luonnonolosuhteiden muuttuessa liikuntakulttuuriakin on kehitettävä jatkossa yhä enemmän ilmastonmuutoksen ehdoilla. www.lts.fi/tutkittua-sovellettua/tutkittua/ilmastonmuutos-ja-liikunta.html Koronaepidemian vuoksi siirrettyjä tapahtumia Kuntotestauspäivät oli määrä pitää Pajulahdessa maaliskuun lopussa. Kestävyyskunnon mittaamiseen keskittyvä tapahtuma on siirretty ensi maaliskuuhun. Soveltavan liikunnan symposiumin alkuperäinen päivämäärä oli 4. kesäkuuta. Symposium järjestetään Helsingissä 3. syyskuuta. Turussa maaliskuussa pidettäväksi suunnitellut Kunnon päivät siirtyvät syksyyn. Maaliskuun lopulle kaavailtu Gerontologia 2020 järjestetään Jyväskylässä 30.11.–2.12.2020. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiön 50-vuotispäi­ vät pidetään Jyväskylässä huhtikuun sijaan 2. lokakuuta. Professorit Hirvensalo ja Mero eläkkeelle Pitkän uran Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa tehneet professorit Mirja Hirvensalo ja Antti Mero siirtyivät keväällä 2020 ”omaehtoisen liikunnan ja vapaan tutkimuksen” pariin. Hirvensalo toimi liikuntapedagogiikan professorina vuosina 2013–2020 ja liikuntatieteellisen tiedekunnan varadekaanina vuodesta 2018. Hirvensalosta tuli liikuntapedagogiikan lehtori vuonna 2000 toimittuaan sitä ennen useita vuosia opettajana toisella asteella sosiaali- ja terveysalalla. Hirvensalo on tutkinut erityisesti eri-ikäisten liikunta-aktiivisuutta ja sen edistämistä mm. Ikivihreät-projektissa ja LASERI-pitkittäistutkimuksessa. Hän on ollut ennakkoluuloton ja uuttera koulutuksen kehittäjä, josta viimeisimpinä osoituksena mm. Academic personal trainer -koulutus. Antti Mero toimi liikuntafysiolo­ gian professorina vuosina 2009– 2020. Mero on ollut mukana liikuntabiologisen tutkimuksen kehittämisessä ja kansainvälistymisessä aina 1970-luvulta lähtien, jolloin aloitti opintonsa Liikunnalla. Vuodesta 1977 Mero työskenteli tutkijana ja opettajana pääosin Jyväskylän yliopistossa. Hänen kiinnostuksen kohteitaan ovat olleet huippu-urheilu ja suorituskyvyn kehittäminen sekä liikunta- ja ravintofysiologia. Mero on osallistunut merkittävästi suomalaisen valmennus- ja testausopin kirjallisuuden tuottamiseen. Hänellä on ollut keskeinen rooli Jyväskylän Kenttä-Urheilijoiden nostamisessa 2010-luvulla Suomen vahvimmaksi yleisurheiluseuraksi. Molemmat eläkkeelle jäävät professorit ovat ansioituneet myös opettamalla urallaan lukuisia opiskelijoita ja ohjaamalla useita väitöskirjoja. 6     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 6 6.4.2020 13.01

AJASSA Poikkeuksellinen vuosikokous Liikuntatieteellinen Seura piti vuosikokouksensa 2. huhtikuuta 2020. Puhetta johti LTS:n toimistolla Lauri Ta­ rasti. Pääosalla osallistujista oli koronaepidemian aiheuttamien rajoitusten vuoksi käytössään etäyhteys. Yhdistyslainsäädännön perin pohjin tunteva Tarasti totesi aluksi, että poikkeusoloissa kokouksen pitäminen eri tavoin kuin taval- Väitösuutiset Nuoret urheilijat tarvitsevat lisää ravitsemustietoutta Hyvä ravitsemustila vaikuttaa merkittävästi urheilijan terveyteen, kehittymiseen, suorituskykyyn ja pa­lau­tumiseen. Harhaluulot ja väärin­ ymmärrykset voivat johtaa ruokavalintoihin, jotka eivät tue urheilemista parhaalla mahdollisella tavalla. ETM Maria Heikkilä selvitti väitöstutkimuksessaan, millaista nuorten suomalaisten kestävyysurheilijoiden ravitsemusosaaminen on, ja miten ravitsemukseen liittyviä tietoja ja taitoja voidaan parantaa. Nuorten kestävyysurheilijoiden ravitsemustietoja voidaan parantaa merkittävästi huolellisesti suunnitellulla, vuorovaikutteisella, ryhmämuotoisella ravitsemusohjauksella. Maria Heikkilän väitöskirja ”Nutrition knowledge and skills among young endurance athletes” tarkastettiin 7.2.2020 Helsingin yliopistossa. Väitöskirjan verkkoversio: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/309628. Fysioterapeuttisen potilasohjauksen mallista hyötyä potilaalle ja fysioterapeutille TtM Anna-Maija Jäppinen syventyi väitöskirjatutkimuksessaan lonkan tekonivelpotilaiden ja fysioterapeuttien käsityksiin potilasohjauksesta. Tulokset osoittivat, että olennaista fysioterapeuttisessa ohjauksessa on tieto, taito ja kehon ymmärtäminen. Fysioterapeutin tulee huomioida potilaat lisesti on perusteltua ja lainmukaista. LTS:n toiminta kehittyi vuoden 2019 aikana suotuisasti. Esimerkiksi jäsenmäärä kasvoi noin kymmenellä prosentilla. LTS:n hallitukseen valittiin kaudelle 9/2020–8/2022 Hanna Häkkinen, Riikka Juntunen, Tiina Nylander, Maria Rantala ja Kasper Salin. yksilöinä ja toimia yhteistyössä muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Tutkimuksesta muodostui fysioterapeuttisen potilasohjauksen malli, jota voidaan hyödyntää fysioterapeuttien koulutuksen kehittämisessä. Malli korostaa sitä, että potilas oppisi vastaamaan omasta kuntoutumisestaan fysioterapeuttisen ohjauksen avulla. Anna-Maija Jäppisen terveystieteiden väitöskirjan ”Patient education in physiotherapy in total hip arthroplasty -patients’ and physiotherapists’ conceptions” tarkastettiin 28.2.2020 Jyväskylän yliopistossa. Väitöskirjan verkkoversio: https://jyx. jyu.fi/handle/123456789/67893. Vanhempien malli tukee fyysisesti aktiivisen elämäntavan kehittymistä Fyysinen aktiivisuus yhdistetään lapsilla usein motorisiin taitoihin. LitM Tanja Matarma selvitti väitöstutkimuksessaan motoristen taitojen eri osa-alueiden, hienomotoriikan, vartalon ja käsien koordinaation sekä voiman ja ketteryyden, yhteyttä liikunta-aktiivisuuteen 5–6-vuotialla lapsilla. Alle kouluikäisten lasten motoristen taitojen ja liikunta-aktiivisuuden välillä ei löytynyt tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Tutkimukseen osallistuneilla normaalipainoisilla lapsilla oli ylipainoisia tai lihavia lapsia paremmat tulokset lähes kaikilla motoristen taitojen osa-alueilla. Lisäksi havaittiin, että vanhempien fyysinen aktiivisuus ja paikallaanolo sekä koulutustaso ja lapsen osallistuminen kodin ulkopuoliseen päivähoitoon olivat yhteydessä lapsen fyysiseen aktiivisuuteen ja joihinkin motorisiin taitoihin varhaislapsuudessa. Tanja Matarman lastentautiopin väitöskirja ”Associations between motor skills, physical activity, and sedentary behavior – Early childhood in focus” tarkastettiin 13.3.2020 Turun yliopistossa. Väitöskirjan verkkoversio: https://www. utupub.fi/handle/10024/148969. Liikuntapelit voivat tukea vanhusten fyysistä ja toiminnallista terveyttä MSc Aung Pyae tutki suomalaisen hiihtopelin hyödyntämistä vanhusten fyysisen ja toiminnallisen terveyden ylläpitämisessä. Tulokset Suomesta ja Japanista antavat viitteitä siitä, että pelejä voitaisiin hyödyntää tavanomaisen fyysisen harjoittelun ohella vanhusten kuntoutuksessa. Tutkimustulokset osoittivat, että suomalaisvanhukset, jotka eivät olleet aiemmin pelanneet digitaalisia pelejä, kokivat pelin positiivisesti ja heidän motivaationsa käyttää sitä oli korkea. Myös vertailuna olleiden japanilaisvanhusten kokemukset olivat samanlaisia. Hiihtopeli sopi hyvin käytettäväksi myös Suomen ulkopuolella. Aung Pyaen väitöskirja ”The Use of Digital Games to Enhance the Physical Exercise Activity of the Elderly: A Case of Finland” tarkastettiin 14.2.2020 Turun yliopistossa. Väitöskirjan verkkoversio: https://www. utupub.fi/handle/10024/148945. L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     7 L&T_2_2020.indd 7 6.4.2020 13.01

P O LT T O P I S T E E S S Ä ”ELINTAPAHIFISTELYN” EETTISYYS Yksi rikkaiden maiden ihmisten ”etuoikeuksista” näyttää olevan into terveyden edistämiseen ”elintapahifistelyllä”. Tätä innostusta hyödyntää suuri joukko yrityksiä, jotka markkinoivat hifistelijöille sopivia tuotteita ja palveluja. On tietenkin vaikeaa sanoa, tuleeko kysyntä ennen tarjontaa, mutta ainakin ne näyttävät ylläpitävän toisiaan. Monet terveyttä edistäviksi mainostetut tuot­ teet ja palvelut liittyvät ravitsemukseen ja liikuntaan. Mi­ tä mielikuvituksellisimpien ravintolisien ja elintarvike­ innovaatioiden avulla luvataan parempaa palautumista, yöunta, vahvempaa luustoa, vir­ keämpiä aivoja ja nuorekkuutta. Geeni- ja veritestien avulla voi tes­ tata, minkälaista ravintoa pitäisi saada, ja mitä pitäisi välttää. Mit­ tarit kertovat kuormittumisesta, onko nukkunut hyvin, ja suutut­ taako vai ahdistaako. Jonkinasteisia viittauksia tut­ kimuksiin saattaa näiden tuot­ teiden takaa löytyä, mutta varsin harvoin kuitenkaan mitään konk­ reettista tai vahvaa näyttöä. Pi­ kemminkin markkinoinnilla luo­ daan mielikuvaa siitä, että tuote tai palvelu vain jollain mystisel­ lä tavalla on terveyden tai suori­ tuskyvyn kannalta ainutlaatuisen merkittävä. Tuotteen tai palvelun hyvyyden takuumiehi­ nä ja -naisina esiintyvät esimerkiksi entiset soutajat ja ny­ kyiset pikajuoksijat. Useimmat tuotteet ovat tutkijan silmin enemmän tai vähemmän hömppää. Mutta onko tämä loppujen lopuksi eettisesti arveluttavaa? Eihän ”elintapahifistelyyn” tarkoi­ tettujen tuotteiden markkinointi juurikaan poikkea niis­ tä mielikuvista, millä myydään vaikkapa kosmetiikkaa, autoja, lomamatkoja tai kodin sisustukseen tarkoitettuja tavaroita. Joskus ne ilahduttavat käyttäjäänsä ja pahim­ millaankin menetetään vain rahaa. Koska pääosin ”elin­ tapahifistelijät” ovat keski- ja hyvätuloisia, ei rahan mene­ tys liene kovin vakava asia. Ongelma voi olla se, jos joku tuote korvaa terveyden kannalta paremman vaihtoehdon. Näin voi teoreettises­ ti käydä esimerkiksi silloin, kun joku ajattelee, että käyt­ tämällä ravintolisää ei tarvitse enää kiinnittää huomiota ruokavalioon. Todennäköisyys tähän on kuitenkin pie­ ni, sillä yleensä esimerkiksi vitamiini- ja kivennäisaine­ lisien käyttäjien ruokavalio on keskimäärin terveellisem­ pi kuin niiden, jotka eivät näitä lisiä käytä. Suurimpana riskinä pidän kevyeltä pohjalta laadittuja veri- ja geeni­ testejä, joista tehdään aivan liian rohkeita johtopäätöksiä ja joiden perusteella suositellaan jopa terveydelle haital­ lisia ruokavalioita. Paljon ongelmallisempaa eettisesti on epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointi terveyteen ja hyvinvointiin liittyvillä mielikuvilla. Esimerkiksi juuri nyt pyörii medias­ sa erään energianjuoman mainos, jossa selvästi esitetään juoman olevan ratkaisu väsymyk­ seen ja kognitiiviseen suoriutumi­ seen. Jos väsymystä aletaan hoi­ taa kofeiinilla, puuttumatta sen syihin, ollaan pahasti hakoteil­ lä. Tämän tyyppisissä tuotteissa ei ole kyse ”elintapahifistelystä”, ja arvelen, että nyt puhutellaan kaikkia yhteiskuntaluokkia. Ehkä jopa enemmän niitä, joilta puut­ tuu terveyden lukutaito, ja jot­ ka eivät osaa tulkita tällaista har­ haanjohtavaa markkinointia. Suomen kaltaisessa yhteiskun­ nassa on liki mahdotonta säädellä kaikkea markkinointia, joka voisi vaikuttaa haitallisesti terveyteen. Niinpä meidän terveysasiantunti­ joiden on oltava vähintäänkin aktiivinen vastavoima. Nä­ kymällä sosiaalisessa ja perinteisessä mediassa ja otta­ malla rohkeasti kantaa epäasialliseen ja epäterveelliseen markkinointiin voimme kertoa, ettei ole pikateitä hyvin­ vointiin. Suoritettu harjoitus on edelleen tärkeämpi kuin sen päälle ostettu palautusjuoma. Paljon ongelmallisempaa eettisesti on epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointi terveyteen ja hyvinvointiin liittyvillä mielikuvilla. MIKAEL FOGELHOLM ravitsemustieteen professori Helsingin yliopisto, maatalous-metsätieteellinen tiedekunta LTS:n puheenjohtaja mikael.fogelholm@helsinki.fi 8     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 8 6.4.2020 9.59

SUEKin Nina Laakso: Eettisiä pohdintoja ei voi enää sivuuttaa urheilussa L Suomen urheilun eettisen keskuksen (SUEK) tutkimuspäällikkö Nina Laakso näkee, että urheilun eettiset kysymykset ovat nousseet viime vuosina mediakeskusteluun uudella tavalla. Huippu-urheilukeskeinen mustavalkoinen dopinguutisointi on muuttunut urheilun ei aina niin puhtoista arkea laajemmin valaisevaksi. Näkyviin ovat tulleet häirintä, kiusaaminen ja epäasiallinen käytös. Laakso sanoo, että työ SUEKin tutkimuspäällikkönä on muuttanut hänen omia käsityksiään urheilus­ ta. Hän ei enää katso urheilua vaaleanpunaisten linssien läpi. Laakso ottaa esimerkiksi kilpailumanipulaation, jon­ ka lonkerot ulottuvat myös suomalaiseen urheiluun. Hyvällä ja kannatettavalta elämänalueella on pal­ jon eettisesti arveluttavaa toimintaa. Laakso näkee, että SUEKil­la on tärkeä tehtävä tunnistaa urheilun eettisiä asioita ja haasteita. Hänen mukaansa on pohdittava, mi­ ten SUEK voi auttaa tehokkaasti urheiluyhteisöä. – Haluan miettiä eettisiä asioita myös koko liikunta- ja urheilukulttuurin näkökulmasta, ei pelkästään yksilön tai kilpa- ja huippu-urheilun. SUEK voi Laakson mukaan edistää urheilun eettisiä asioita tuottamalla ja jakamalla tietoa sekä käymällä ak­ tiivista yhteiskunnallista keskustelua. Tavoitteena on, että kielteistenkin ilmiöiden olemassaolo suomalaisessa ur­ heilussa tunnustetaan. – Asioiden rakentava esilletuominen on tärkeää. Kun eettisesti haastavia asioita uskalletaan nostaa esille, niin niistä keskusteleminen muuttuu helpommaksi. Kun il­ miöt tunnistetaan, niin silloin ennaltaehkäiseviä toimia voidaan kehittää ja puuttuminen on tehokkaampaa. Laakso kokee, että suomalaisessa urheilussa ja liikun­ nassa näkyvät samat ongelmat kuin koko yhteiskunnas­ sa. Yhteiskunnalliset ilmiöt ulottuvat urheiluun, joka ei voi yrittää eristäytyä saarekkeeksi. Urheilun toimijat ei­ vät liioin voi väittää tietävänsä yksin, mitä urheilussa tapahtuu. – Pidän tärkeänä, että tehdään läheistä yhteistyötä yh­ teiskunnan muiden alojen kanssa urheilun eettisten asioi­ den edistämiseksi. Oleellista on tunnistaa asiantuntemus ja osata käyttää sitä. SUEKin tutkimuspäällikkö Nina Laakso. Kuva: Jouko Kokkonen Yhteiskunnan ominaispiirteet ja vallitseva kulttuu­ ri tuovat Laakson mielestä aina erityispiirteitä myös lii­ kuntaan ja urheiluun. Ilmiöiden ja teemojen tasolla eetti­ set ongelmat ovat kuitenkin varsin samanlaisia kaikkialla maailmassa. Näkyvin esimerkki tästä on Me too -ilmiö. Laakso muistuttaa, että eri maiden välillä vallitsevat kulttuuriset erot vaikuttavat kuitenkin tulkintoihin. Esi­ merkiksi koskettaminen tulkitaan kulttuurisesti hyvin eri tavoin. Urheilussa ja valmennuksessa heijastuvat yhteis­ kunnassa vallitsevat tavat ja arvot. L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     9 L&T_2_2020.indd 9 6.4.2020 9.59

Mikä on SUEK? Suomen urheilun eettinen keskus SUEK ry on perustettu vuonna 2016. SUEK vastaa antidopingtoimintaan, kilpailumanipulaation ehkäisyyn sekä katsomoturvallisuuteen ja -viihtyvyyteen liittyvien valtiosopimusten toimeenpanosta Suomessa. SUEK saa rahoitusta opetus- ja kulttuuriministeriöltä. SUEKin neljä jäsentä ovat Suomen Olympiakomitea, Suomen Paralympiakomitea, Suomen Urheilulääkäriyhdistys ja Suomen valtio, jota edustaa opetusja kulttuuriministeriö. Kuva: Jouko Kokkonen Aineksia arvokeskusteluun SUEK ei ole tutkimuslaitos, mutta tutkimus- ja selvitystyö ovat keskeinen osa sen arkea. Toimintaan kuuluvat tutki­ mustarpeiden tunnistaminen ja tutkimukset tai selvityk­ set joko itse toteutettuina tai yhteistyössä jonkun toisen toimijan kanssa. Yhtenä SUEKin tavoitteena on Laakson mukaan tun­ nistaa, miten se voisi tukea urheilun toimijoita. Esimerkki tästä ovat muutamien lajiliittojen SUEKilta tilaamat selvi­ tykset, joiden tarkoituksena on ollut selvittää, tapahtuuko lajien parissa häirintää tai kiusaamista. SUEK perusti 2017 julkaisusarjan, jossa ilmestyy vuosittain 1–3 kirjallisuus­ katsaustyyppistä julkaisua urheilun eettisistä teemoista. Meneillään on SUEKin itse toteuttama laaja, touko­ kuussa valmistuva tutkimus seksuaalisesta ja sukupuo­ leen perustuvasta häirinnästä suomalaisessa kilpaur­ heilussa. Tutkimuskohteena ovat urheilun lajiliitot ja kaikki niiden vähintään 16-vuotiaat ja sitä vanhemmat lisenssikilpaurheilijat, jotka osallistuvat liiton alaiseen kilpaurheilutoimintaan. Otos kattaa valtaosan suomalaisesta kilpaurheilusta, sillä kysely lähti lajiliitoilta saadun tiedon mukaan 160 000 urheilijalle. Laajuus on lähtökohtaisesti kansainvälisesti­ kin ainutlaatuisen suuri. Tutkimukseen vastasi yli 9000 urheilijaa. – Useimmiten vastaavat he, joilla on omakohtaista ko­ kemusta epäasiallisesta toiminnasta. Kansainvälisissäkin tutkimuksissa on huomattu asian itselleen tärkeäksi koke­ vien vastaavan. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa osaltaan sisäl­ töä arvokeskusteluun. Laakso korostaa olevan tärkeää, että urheilun parissa toimivat ymmärtäisivät eettisen kes­ kustelun merkityksen. 1 0     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 10 6.4.2020 9.59

”Toisen kokemus on aito. Jos on kokenut toiminnan itselleen häiritsevänä, niin se on sitä.” – Valitettavasti kaikki toimijat eivät vieläkään suhtau­ du riittävän vakavasti urheilun eettisiin ongelmiin. Selvi­ tyksiä on tehty jo paljon. Meillä on välineistöä analysoida sitä, millaisena häirintä näyttäytyy, mikä on todellisuus ja mitä pitäisi tehdä. Etiikka maistuu osalle yhä happamalta Laakson mukaan joskus liitoissa ja seuroissa koetaan hel­ posti muut asiat kuin urheilu edelleen välttämättömänä pahana ja ylimääräisenä. Keskustelu urheilun yhteiskun­ nallisista ja eettisistä ulottuvuuksista on monelle vierasta. Kilpa- ja huippu-urheilu tarvitsee kuitenkin Laakson mie­ lestä yhteiskunnalliseksi perustelukseen muutakin kuin mitalijahdin. Edelleen on niitä, jotka osallistuvat eettiseen keskusteluun ulkoisen sosiaalisen paineen vuoksi. Epä­ kohtiin puuttuminen ei lähde organisaation sisältä. – Asioihin tartutaan valitettavan usein reaktiivisesti. Tulee jokin ongelma tai tunnistetaan, että häirintää on ilmennyt lajissa. Sitten vasta ryhdytään toimenpiteisiin. Tavoitteen on oltava Laakson mukaan lajien ennakoiva toiminta, joka koostuu tiedonkeruusta, koulutuksesta, toi­ mintaohjeiden luomisesta ja tarvittaessa sääntöjen päivit­ tämisestä. Aina epäasiallisessa toiminnassa ei ole kyse ta­ hallisesta ilkeydestä, vaan ymmärtämättömyydestä. – Ihmiset saattavat tehdä tahattomasti asioita, jotka ei­ vät nykypäivänä olekaan enää niin sallittuja. Tarvitaan li­ sää tietoa, ettei tule väärinkäsityksiä tai -ymmärryksiä. Toisen subjektiivinen kokemus on aito. Jos on kokenut toiminnan jotenkin itselleen häiritsevänä, niin se on hä­ nelle sitä. Eettisten kysymysten käsittely on Laakson mukaan joh­ tanut siihen, että omaakin toimintaa tulee tarkkailla. On syytä miettiä, mitä urheilijana, valmentajana tai muuna urheilutoimijana voi puhua ja tehdä. Laakso toivoo, että eettisten asioiden käsittely nousisi myös osaksi johtajuus­ keskustelua ja etenisi syvän ymmärtämisen tasolle. Sitou­ tumisen taso jää heikoksi, jos se perustuu ulkoa tuleviin ärsykkeisiin tai pakkoon. On tuloksellisempaa, jos toimin­ ta lähtee ilmiön ymmärtämisestä ja halusta muuttaa omaa toimintaa. Laakso korostaa, että kaikkien urheilutoimijoi­ den tulee näyttää esimerkkiä omalla toiminnallaan. Ongelmien esilletuominen ei ole vieläkään helppoa. Laakso muistuttaa, että urheilija on alisteinen valmen­ nukselle ja järjestelmälle, minkä vuoksi monikaan ei oman urheilu-uran aikana uskalla puhua epäasiallisesta kohtelusta. Asiat voivat myös olla niin vaikeita, että niitä on hankala ottaa esille. – Urheilija pelkää myös asemansa puolesta. Hän ei ha­ lua asettaa uraansa vaakalaudalle ja joutuu olemaan hil­ jaa. Moni urheilija puhuukin vasta urheilu-uransa jäl­ keen, jolloin he eivät enää ole sidoksissa, eikä kukaan enää hallinnoi heidän elämäänsä. SUEKin toimintaa myös haastetaan Pääosa SUEKin saamasta palautteessa on myönteistä. Var­ sinkin he, joiden mielestä asioiden pitää muuttua, ovat tyytyväisiä siihen, että eettisiin asioihin puututaan. Ar­ vostelua on kohdistunut siihen, että SUEK on tuonut esil­ le urheilun kielteisiä piirteitä. – Meidän rooliamme myös haastetaan. Kysytään esi­ merkiksi, miten urheilun rahoituksen käy, kun vaikeita asioita nostetaan esiin. Meneillään oleva häirintäkysely on tuonut esille myös ihmetteleviä ja vähätteleviä kommentteja: miksi jotkut ovat niin herkkiä, että reagoivat toisesta pieneltä näyttä­ viin asioihin. Valokeilaan osuneet lajit ja seurat joutuvat miettimään rahoituksensa jatkuvuutta. Toisaalta paneu­ tuminen eettisiin asioihin vaikuttaa myönteisesti toimi­ joiden resursseihin. Laakso uskoo, että urheilun käytäntöihin voidaan vai­ kuttaa, mutta se vie aikaa. Hän ottaa esimerkiksi tielii­ kenneturvallisuuden kehittymisen. Tieliikennekuolemat ovat pudonneet Suomessa alle neljännekseen 1970-luvun alusta, vaikka maassa on kolme kertaa enemmän autoja. Laakso arvioi, että häirintä ja kiusaaminen ovat jo vähen­ tyneet, kun vaikenemisen kulttuuri on osin murtunut ja tietoisuus asioista on lisääntynyt. Muutokseen on vaikuttanut myös sosiaalinen paine. Ihmiset muuttavat käyttäytymistään, kun he tiedostavat, ettei heidän toimintansa ole hyväksyttyä. Käyttäytymisen muutos tarvitseekin perustaakseen jatkuvaa keskustelua ja tietoa. – Toivon enemmän tietoperusteista, rakentavaa ja ke­ hittävää keskustelua, en sensaatiohakuisia nostoja. Nämä asiat koskettavat useita ihmisiä ja ne ovat monesti kipei­ tä ja hyvin vakavia. JOUKO KOKKONEN LISÄTIETOA Suomen urheilun eettinen keskus SUEKin tutkimustoiminta. https://www.suek.fi/tutkimus Ilmoita urheilurikkomuksista.  ILMO-palvelussa voit tehdä ilmoituksen urheilijan tai muun toimijan epäilyttävästä toiminnasta. https://ilmo.suek.fi/#!/ L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     1 1 L&T_2_2020.indd 11 6.4.2020 9.59

KORONAKRIISI HAASTAA SEURATOIMIJAT Globaali koronapandemia on pysäyttänyt urheilun. Kolmannen sektorin toiminnaksi jäsennetyt liikunta- ja urheiluseurat ovat 2000-luvulla ottaneet ripeitä ammattimaistumisen askeleita ja joutuneet koronakriisissä ongelmiin. Urheilujärjestöissä ja -seuroissa eletään sopeuttamistoimien aikaa. T Tässä artikkelissa painopiste on yllättävässä seura­ toimintojen kriisiytymisessä. Kysymme, millaisia pohdin­ toja kriisi synnyttää sekä miten organisaatiokäytännöt ja käytettävissä olevat pääomat saattavat muuttua. Hyödyn­ nämme tarkastelussamme rakenteistumisen ja pääoman käsitteitä. Anthony Giddensin rakenteistumisteorian mukaan ihmiset tekevät yhteiskunnallisista ilmiöistä havainto­ ja, joihin perustuen toimivat toisin. Näin yhteiskunta ra­ kenteistuu uudenlaiseksi. (Giddens & Sutton 2017.) Pierre Bourdieun pääomateoretisoinnin opetus myös urheiluor­ ganisaattoreille on, että toimintojen organisointi edel­ lyttää taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista pääomaa (Bourdieu 1984). Koronaviruksen synnyttämä tilanne ha­ vainnollistaa, kuinka samanaikaisesti kokoontumisen es­ tyessä ja rahojen loppuessa kulttuurisellakaan pääomal­ la ei ole käyttöä. Kansalaistoimintojen koronakriisi Suomalaisen liikuntakulttuurin suuria muutoksia ovat olleet urheilullistuminen 1900-luvun alusta alkaen, kun­ toliikunnan nousu 1960-luvulta, liikuntakulttuurin eriy­ tyminen 1980-luvulta ja ammattimaisten käytäntöjen yleistyminen 2000-luvulla. (Itkonen 2015, 53–56.) Muu­ tokset ovat olleet mittavia, mutta ne ovat silti toteutuneet ”verkkaisena evoluutiona”. Sen sijaan koronaviruksen seuraukset ovat synnyttäneet äkkikriisin. On ennenaikaista arvioida pandemian vaikutuksia pit­ källä aikavälillä, mutta murroksen ennusmerkkejä on tun­ nistettavissa. Ensimmäisen kerran niin asiantuntijat kuin valtiojohto ovat luokitelleet seuratoimintaan osallistumi­ sen terveysriskiksi. Valtakunnalliset liikuntajärjestöt jäsenseuroineen ovat ajaneet alas toimintojaan. Kunnat ja yritykset ovat sulke­ neet liikuntapaikkoja ja -palvelujaan. Edellisvuosikym­ menten tapaan liikuntakentän toimijat ovat sitoutuneet yhteistyöhön muiden politiikkalohkojen kanssa yhtei­ sen ongelman ”häkittämiseksi”. (ks. Huhtanen & Itkonen 2018; Saari 2006). Toiminnan pysähtyminen on aiheuttanut seurakentäl­ le taloudellisen haasteen. Vaikeuksissa ovat juuri toimin­ taa ammattimaistaneet seurat. On pitänyt ratkaista, voi­ daanko tuottaa joitakin palveluja, pitää palkkaväkeä töissä ja kerätä toimintamaksuja. Monessa seurassa on käynnis­ tetty yt-neuvottelut ja työntekijöiden lomautukset. Osa seuroista on vaikeuksissa omistamiensa liikuntatilojen kiinteiden kustannusten kanssa. Samalla valtiojohdon ohjeistama seurojen, yritysten ja kuntien liikuntatoiminnan alasajo on johtanut orga­ nisoimattoman liikunnan lisääntymiseen. Seurojen si­ jaan kuntien ulkoliikuntapaikkoja kansoittavat perheet, pienryhmät ja kaveriporukat, jotka pyrkivät löytämään omat nurkkansa ryhmäkoko- ja etäisyyssuositukset huomioiden. Hybrideihin käytäntöihin Liikuntakulttuurin eriytyessä vapaaehtoiset ovat osas­ sa seuroista korvautuneet yhä enemmän ammattilaisil­ la ja jäsenyydet asiakkuuksilla. Eriytyminen on johtanut uuden­laisiin verkostoihin, kumppanuuksiin ja toiminta­ käytäntöihin. Viimeisen 30 vuoden aikana liikuntaseurat ovat myös uudelleenasemoituneet liikunnan lakisäätei­ sessä työnjaossa. Seurojen toimintakentän rajat ovat su­ mentuneet sekä laajentuneet yksityiseen ja julkiseen pal­ velutuotantoon. David Billis (2010) on kuvannut muutosta hybridisaation käsitteellä. Hybridisoitunut organisaatio on omaksunut toiminta­ periaatteita useilta yhteiskuntasektoreilta, vaikka sen juu­ ret ovatkin yhdellä sektorilla ja sen pelisäännöissä (Billis 2010, 3–4). Kolmannen sektorin organisaatioille ominaista on ollut vapaaehtoistyö ja jäsenyyteen perustuva osallis­ tuminen. Seuroissa hybridisoituminen on ilmennyt mm. palkkatyöläistymisenä, jäsenkortittomien harrastajien li­ sääntymisenä, osakeyhtiöittämisenä sekä tulorahoituk­ sen monimuotoistamisena julkisilla palvelutehtävillä. Suomalaisen seuratoiminnan 1990-luvulta vauhdit­ tanutta hybridisoitumista selittävät useat tekijät. Ensin­ näkin 1990-luvun alun taloustaantumasta seurannut hy­ vinvointivaltion kriisi johti julkishallinnossa uusien johtamisoppien jalkautumiseen. Myös suhtautuminen muiden yhteiskuntasektorien toimijoihin kansalaisten palvelutuotannossa muuttui. Uuden julkisjohtamisen op­ pien mukaisesti alettiin soveltaa markkinatalouden toi­ mintamalleja, jotka edesauttoivat yksityisen sektorin palvelutuotannon kasvua sekä yhteiskunnan laaja-alai­ sempaakin markkinoistumista. (ks. Yliaska 2014; Harris 2010.) Seuroille muutos loi mahdollisuuksia monipuolis­ taa tulorahoitusta ja suunnata toimintaa julkiseen palve­ lutuotantoon, mikä toisaalta edellytti tiettyjen julkishal­ linnon toimintaperiaatteiden hyväksymistä. Toiseksi 1990-luvulta vauhdittunut yksityisen sekto­ rin palvelutuotannon kasvu haastoi seuroja arvioimaan toimintansa järjestämisperiaatteita sekä hyödyntämään yksityisiä liikuntapaikka- ja asiantuntijapalveluja toimin­ 1 2     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 12 6.4.2020 9.59

tojensa kehittämisessä. Kilpailu harrastajista on ajanut seuroja liikuntatarjonnan laajentamiseen ja ”asiakasläh­ töisempään” palvelutuotantoon. Kolmanneksi julkishallinnon omaksumat markkinata­ louden mallit ovat heijastuneet sen harjoittamaan liikun­ tajärjestöjen ohjaukseen (ks. Lehtonen 2017). Valtakun­ nallisten järjestöjen kautta mallit ovat valuneet osin myös paikallistasolle seuroihin. Neljänneksi yhteiskunnan markkinoistumisen ja kou­ lutustason nousun myötä toiminnan hybridisoitumiseen ovat vaikuttaneet myös seurojen sisäiset voimat. Palkat­ tu henkilöstö ja entistä koulutetummat luottamushenki­ löt (ks. Koski & Mäenpää 2018) ovat tuoneet seurajohtami­ seen toimintakäytäntöjä muilta toimialoilta. Haavoittuva ammattimaistuminen Hybridisaatio ja ammattimaistuminen asettuvat kriisis­ sä uuteen valoon. On uhkana, että seuroja kaatuu talous­ vaikeuksiin ja osaajia – seurajohtoa, valmentajia, pelaajia – siirtyy muihin tehtäviin. Uravalintojen mielekkyys voi kyseenalaistua. Vähimmällä selviävät seurat, jotka tukeu­ tuvat vapaaehtoisvoimiin ja julkisiin liikuntapaikkoihin. Ne voivat odottaa pandemian rauhoittumista ja käynnis­ tää toimintansa tämän jälkeen kaivamalla esiin sosiaalis­ ta ja kulttuurista pääomaansa. Poikkeusaika on kaivertanut ammattimaisuuden ker­ tomukseen särön ja seurajohdon yleinen riskitietoisuus on kasvanut. Olosuhdehankkeisiin ja työntekijäpalkkauk­ siin muodostuu uusi näkökulma. Riskialttiimpien toimin­ tojen osakeyhtiöittämisestä voi muodostua entistä hou­ kuttelevampi hallinnollinen ratkaisu seurakonkurssien ehkäisemiseksi. Tilanne voi myös lisätä kentän ammatti­ maistumista, kuten työnantajien ja -tekijöiden järjestäy­ tymistä. Todennäköisen taloustaantuman myötä harras­ tajien kriittisyys kustannuksia kohtaan saattaa lisääntyä. Toisaalta ammattimaistuneen valmennuksen ja koro­ nan aiheuttaman lähivalmennuskiellon kohtaaminen on synnyttänyt pikavauhtia etävalmennusta. Uudet etäval­ mennus- ja omaharjoituskäytänteet voivat edistää seura­ toimijoiden työllistymistä kriisin jälkeenkin. Haavoittuneen ammattimaistumisen myötä on ajan­ kohtaista pohtia, mikä onkaan kolmannen sektorin ase­ ma ja ainutlaatuisuus liikunnan ja urheilun alueella. Jos seurat joutuvat mukaan taantumaan, palataanko toimin­ toihin kolmannen sektorin ehdoilla vai haetaanko uusia hybridimalleja? Mitä kriisistä opitaan? Suuntana tulevaisuus Kriisin jälkeen kansalaistoiminnat rakenteistuvat uudel­ la tavoin. Pääomien merkityksiä ja keskinäissuhteita tul­ laan pohtimaan entistä tarkemmin. Tällöin joudutaan arvioimaan myös tekemisten arvoperustaa. Täten koro­ navirus on antanut mahdollisuuden tulevaisuuteen suun­ taamiselle ja oletettavaa on, että kenttä eriytyy edelleen. Mahdollisesti sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma nouse­ vat jälleen taloudellisen pääoman rinnalle keskeisinä re­ sursseina toiminnassa. Koronapysähdys on jo tuonut uudelleen näkyväksi ur­ heilu- ja liikuntaseurojen yhteisöllisyyttä. Kannattajat ovat ryhtyneet ostamaan kausikortteja ja seurat käynnis­ tämään varainkeruukampanjoita. Kriisi aktivoi ihmisiä seurojen pelastamiseen. Oman toiminnan pysähdyttyä ovat jotkut seurat jatkaneet yhteiskunnallista vastuun­ kantoaan esimerkiksi ikäihmisten kaupassakäyntiapuna. Seurat ovat sittenkin ammentaneet voimaa kolmannelle sektorille omaleimaisesta sosiaalisesta pääomasta. Huo­ lipuheen rinnalla viriää vahva yhdessä selviämisen vies­ ti. Nähtäväksi jää, miten liikunnan kolmas sektori ase­ moituu tulevaisuudessa sekä mitkä ovat sen arvopohjat ja tehtävät. HANNU ITKONEN, YTT liikuntasosiologian professori Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto hannu.itkonen@jyu.fi OUTI AARRESOLA, LitT erikoistutkija Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus outi.aarresola@kihu.fi KERKKO HUHTANEN, LitM tohtorikoulutetttava Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto kerkko.huhtanen@jyu.fi LÄHTEET Billis, D. 2010. From welfare bureaucracies to welfare hybrids. Teoksessa D. Billis (toim.) 2010. Hybrid organizations and the third sector. Challenges for practice, theory and policy. New York: Palgrave Macmillan, 3–24. Giddens, A. & Sutton, P. W. 2017. Sociology. Cambridge: Polity Press. Harris, M. 2010. Third sector organizations in a contradictory policy environment. Teoksessa D. Billis (toim.) 2010. Hybrid organizations and the third sector. Challenges for practice, theory and policy. New York: Palgrave Macmillan, 25-45. Huhtanen, K. & Itkonen, H. 2018. Suomalaisen sosiaalipolitiikan ja liikuntapolitiikan yhtenevät päämäärät 1920–80-luvuilla. Liikunta & Tiede 6/2018. Itkonen, H. 2015. Kansalaistoimintojen kaudet ja muuttuvat käytännöt. Teoksessa Itkonen, H. & Laine, A. (toim.) Liikunta yhteiskunnallisena ilmiönä. Jyväskylän yliopisto. Liikuntakasvatuksen laitos. Tutkimuksia 1/2016. Jyväskylä. Koski, P. & Mäenpää, P. 2018. Suomalaiset liikunta- ja urheiluseurat muutoksessa 1986−2016. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:25. Lehtonen, K. 2017. Muuttuvat rakenteet - staattiset verkostot: Suomalaisen liikunta- ja urheilujärjestelmän rakenteelliset muutokset 2008–2015. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus. Saari, J. 2006. Sadan vuoden sosiaalipolitiikka. Muutoksen jaksottaminen Suomessa. Teoksessa J. Saari (toim.) 2006. Historiallinen käänne. Johdatus pitkän aikavälin historian tutkimukseen. Helsinki: Gaudeamus, 257–288. Yliaska, V. 2014. Tehokkuuden toiveuni. Uuden julkisjohtamisen historia Suomessa 1970-luvulta 1990-luvulle. Helsingin yliopisto. Väitöskirja. L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     1 3 L&T_2_2020.indd 13 6.4.2020 9.59

Olosuhteet tukevat tai rajoittavat lasten fyysi­ sistä aktiivisuutta ja motoristen taitojen kehit­ tymistä. Varhaiskasvatuksessa lapset viettävät päivänsä hyvin erilaisissa ympäristöissä. Olosuhteet yksiköissä vaihtelevat ja kehittä­ mistä kaivataan, mutta toiminnalla on pystytty korjaamaan puutteita. Kyselyn mukaan asiat ovat pihalla paremmalla tolalla kuin sisällä. Kuva: Antero Aaltonen Varhaiskasvatuksen liikkumisolosuhteet – millä mallilla? 1 4     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 14 6.4.2020 10.00

L Liikkuva varhaiskasvatus (entinen Ilo kasvaa liikkuen) on varhaiskasvatuksen valtakunnallinen liikkumisja hyvinvointiohjelma. Vuonna 2015 julkistetun ohjelman tavoitteena on antaa jokaiselle lapselle mahdollisuus liikkumisen iloon ja riittävään päivittäiseen fyysiseen ak­ tiivisuuteen. Ohjelma perustuu varhaiskasvatuslakiin, varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin ja varhaisvuo­ sien fyysisen aktiivisuuden suosituksiin (2016). Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksiin si­ sältyvät kohdat ympäristöstä sekä välineistä ja leluista. Suositusten mukaan aikuisten tehtävä on etsiä ja luoda liikkumaan houkuttelevia ympäristöjä, joissa monipuo­ linen liikkuminen on sallittua. Erilaiset liikuntavälineet, kalusteet, tavarat ja kierrätysmateriaalit kannustavat liik­ kumaan ja monipuolistavat samalla lapsen kehollisia ko­ kemuksia ja elämyksiä. Välineiden on hyvä olla lapsen saatavilla ja vapaassa käytössä. Tukea tarvitseville lapsil­ le tulee tarjota välineitä, jotka mahdollistavat ja helpotta­ vat heidän liikkumistaan. Osana Liikkuva varhaiskasvatus -ohjelman seurantaa toteutettiin vuonna 2019 kartoitus liikkumisolosuhteis­ ta varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen liikuntaolo­ suhteita on edellisen kerran kartoitettu valtakunnallises­ ti kymmenen vuotta sitten (Ruokonen ym. 2009). Vuonna 2019 kyselyssä selvitettiin varhaiskasvatusyksikön pi­ ha-alueeseen, lähiympäristöön, sisätiloihin, tilojen käyt­ töön ja välineisiin liittyviä tietoja. Lisäksi vastaajia pyy­ dettiin arvioimaan liikuntaolosuhteiden riittävyyttä ja toimivuutta. Kyselyyn vastasi 510 varhaiskasvatusyksik­ köä 105 kunnasta. Liikkuva varhaiskasvatus -ohjelmaan rekisteröityneistä yksiköistä määrä on noin neljännes. Piha ja lähiympäristö liikuttavat Lähes kaikilla (96 %) yksiköillä on käytössään oma piha, jonka keskikoko on 2 506 m2. Piha-alueen tavallisimpia alustoja ovat hiekka tai sora (96 %), nurmi (66 %), asfaltti (56 %), laatoitus tai betoni (43 %) ja turva-alusta tai tartan (40 %). Joka kolmannella yksiköllä on piha-alueella luon­ nonmetsää. Suurin osa (91 %) pihoista on vapaassa käy­ tössä varsinaisen toiminnan ulkopuolella. Syitä pihan käy­ tön rajoittamiselle ovat esimerkiksi vuorohoito ja koettu ilkivalta. Niissä yksiköissä, joissa ei ole omaa pihaa, ul­ koillaan muun muassa lähellä olevissa leikkipuistoissa, koulun pihassa, puistoissa ja lähimetsässä. Yleisimmät pi­ han välineet ovat hiekkalaatikko, keinut ja yhdistelmäte­ line (kuvio 1). Kunta on kunnostanut joka toisen yksikön piha-aluetta viimeisen kymmenen vuoden aikana lasten fyysistä aktii­ visuutta tukevaksi. Joka neljäs yksikkö kokee, että tarvetta kunnostukselle olisi, mutta sitä ei ole tehty. Yksiköistä 62 prosenttia on itse kehittänyt lasten ulko­ liikuntamahdollisuuksia, yleisimmin hankkimalla liikun­ tavälineitä. Ulkoliikuntasääntöjä on tarkasteltu: kieltoja on purettu, alueita omalla pihalla on otettu aktiivisem­ paan käyttöön ja omien liikunta- ja leikkivälineiden tuo­ minen on sallittu. Henkilökuntaa on nimetty liikuttajiksi, joiden tehtävänä on muun muassa ohjata ulkoliikuntahet­ kiä. Lisäksi on järjestetty liikuntapäiviä, tehty pihaleikki­ maalauksia ja hyödynnetty lähialueita entistä aktiivisem­ min. On myös tuotu sisäliikuntavälineitä ja viety opetusta ulos sekä porrastettu ulkoilua. Pihoja on kunnostettu ja niiltä on poistettu pensaita. 99 % hiekkalaatikko 97 % keinut 89 % yhdistelmäteline 68 % pallopelikenttä tai muu tasainen alue 59 % potkuttelurata / -alue jousikeinut 55 % palloseinä / -maali 55 % 48 % talviliukumäki 43 % koripallokori 38 % taspainoteline 30 % pihaleikkimaalaukset 17 % karuselli 16 % pihalatu 14 % kiipelyseinä 0% 50 % 100 % Kuvio 1. Varhaiskasvatusyksiköiden pihan välineet ja liikuntamahdollisuudet. L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     1 5 L&T_2_2020.indd 15 6.4.2020 10.00

Kyselyllä selvitettiin myös yksikön lähiympäristön lii­ kuntamahdollisuuksia ja niiden hyödyntämistä. Yleisim­ piä yksikön lähellä säännöllisessä käytössä olevia liikun­ taympäristöjä olivat metsä tai luontoretkipaikka (84 %), leikkipuisto (52 %), pulkkamäki (51 %), pallokenttä ja luis­ telukenttä (48 %) ja hiihtolatu tai hiihtomaa (40 %). Sisäliikuntatiloista on moneksi Kahdella kolmesta yksiköistä on käytössä oma liikuntasa­ li tai erillinen sisäliikuntatila. Mitä suurempi yksikkö on, sitä yleisemmin sillä on oma liikuntatila. Sisätilojen lii­ kuntamahdollisuuksista tavallisimpia ovat puolapuut, lii­ kuntaan kannustavat lattiamerkinnät, renkaat ja kiipeily­ köydet (kuvio 2). Kunta on kunnostanut joka viidennen yksikön sisätilo­ ja viimeisen kymmenen vuoden aikana lasten fyysistä ak­ tiivisuutta tukevaksi. Joka kolmas yksikkö kokee, että tar­ vetta kunnostukselle olisi, mutta sitä ei ole tehty. Kaksi kolmesta yksiköstä on itse muokannut sisätilo­ ja tukemaan lasten fyysistä aktiivisuutta. Sisätiloihin on tehty lattiamerkintöjä, kuten teipattu tai maalattu hyppy­ ruudukoita, pelialueita ja ratoja. Lisäksi seinille on laitettu läpsäytettäviä kuvia, liikuntaohjeita ja seurattavia ratoja. Välineiden saatavuutta on parannettu tuomalla välineitä ryhmien tiloihin, sallimalla vapaa välineiden käyttö ja esi­ merkiksi toteuttamalla kiertäviä välinekärryjä. Sisätiloi­ hin on myös hankittu liikuntavälineitä. Turhien esteiden, kuten pöytien ja sohvien, poistaminen mainittiin usein toimena, joka oli tehty liikkumisen helpottamiseksi. Tilojen hyödyntämisestä selvitettiin vapaata käyttöä ja ohjattua liikuntaa. Yksiköistä 71 prosenttia ilmoitti, että liikuntatilat ovat lasten vapaasti käytettävissä oma­ ehtoisen leikin aikana. Vapaan käytön esteeksi mainittiin muun muassa yksikön suuri koko, tilojen sijainti ja ah­ taus, liikuntasalin korkea käyttöaste, valvontaongelmat ja liikuntasalin yhteiskäyttö koulun kanssa. Puolet yksiköistä järjestää vähintään 2–4 kertaa vii­ kossa ohjattua liikuntaa sisällä ja ulkona. Viikoittain oh­ jattua liikuntaa järjestää suurin osa (sisällä 92 %, ulkona 83 %). Pienissä yksiköissä ohjattua liikuntaa järjestetään harvemmin kuin isommissa. Sisällä ohjattua liikuntaa järjestetään yleisimmin ryhmien omissa tiloissa (78 %), nukkumatiloissa (62 %), omassa liikuntasalissa (61 %) ja käytävässä tai aulatilassa (60 %). Harvemmin ohjatussa liikunnassa hyödynnettyjä tiloja ovat koulun liikuntasa­ li, ruokailutila, vuokratut tilat sekä lähellä olevat liikun­ tapaikat, kuten urheilu- tai pallokenttä, monitoimihalli ja jäähalli. Ohjattua liikuntaa järjestää kaikissa yksiköis­ sä henkilökunta ja 21 prosentissa yksiköitä ulkopuolinen toimija, kuten urheiluseura, opiskelija, liikuntatoimi ja tanssiopisto. Liikuntavälineet ja niiden saatavuus Kyselyssä selvitettiin myös ulko- ja sisäkäytössä olevaa välineistöä ja sen saatavuutta. Ulkovälineistä yleisimmin lasten vapaassa käytössä ovat vedettävät ja työnnettävät välineet kesä- ja talvileikkeihin (87 %), päällä istuttavat välineet, autot ja mopot (83 %) sekä pallot (87 %). Yli puolet yksiköistä tarjoaa vapaaseen käyttöön hyppynaruja (65 %), erilaisia mailoja (61 %), pyöriä (58 %), vanteita (58 %) ja maaleja (56 %). Erilaiset mailat, maalit, hyppynarut ja vanteet ovat myös välineitä, jotka ovat yleisimmin saatavilla lapsen pyytäessä. Sisävälineistä yleisimmin lasten vapaassa käytössä ovat penkit (74 %), pallot (61 %), patjat (61 %), ja hernepussit (49 %). Liikuntamusiikki, ryömintätunneli, huivit, vanteet, hernepussit ja hyppynarut ovat välineitä, jotka ovat yleisemmin saatavilla lapsen pyytäessä. Vain ohjatun liikunnan aikana käytössä ovat yleisimmin leikkivarjo (59 %), ilmapallot (37 %), sählymailat (25 %), trampoliini (24 %) ja ryömintätunneli (22 %). 76 % puolapuut 63 % liikuntaan kannustavia lattiamerkintöjä 45 % renkaat 37 % kiipelyköydet 30 % pehmoelementeistä toteutettu ”peuhupaikka” tms. sisäallas / vesileikkipaikka 24 % sisäkiipelyseinä tai muita kiipelypaikkoja 23 % 0% 50 % 100 % Kuvio 2. Varhaiskasvatusyksiköiden sisätilojen liikuntamahdollisuudet. 1 6     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 16 6.4.2020 10.00

Pihoihin ollaan sisätiloja tyytyväisempiä Yksikköjä pyydettiin arvioimaan liikuntaolosuhteiden riittävyyttä ja toimivuutta. Ulko-olosuhteet saivat parem­ mat arviot kuin sisäolosuhteet. Kaksi kolmesta yksiköstä arvioi pihansa kokoa, toimivuutta ja kiinteän leikkipaik­ kavälineistön kuntoa hyväksi tai erinomaiseksi. Pihan leikkipaikkavälineistön riittävyyden ja sisätilojen toimi­ vuuden liikunnan kannalta arvioi hyväksi tai erinomai­ seksi noin puolet yksiköistä. Turvallisuusasiat koettiin paremmiksi ulkona: 75 pro­ senttia arvioi pihan ja 63 prosenttia sisätilojen turvalli­ suuden vähintään hyväk­ si liikkumisen kannalta. Välineiden kunnon ja riit­ tävyyden osalta ulkokäy­ tössä olevien välineiden tilanne arvioitiin heikom­ maksi kuin sisäkäytössä olevien. Arviota olosuh­ teista ja liikunta- ja toi­ mintavälineiden riittä­ vyydestä pyydettiin myös erityistä tukea tarvitse­ vien kannalta: noin puo­ let yksiköistä arvioi olosuhteet pihalla ja sisätiloissa sekä välineiden riittävyyden hyviksi tai erinomaisiksi. Varhaiskasvatuksen liikkumisolosuhteisiin ollaan tyytyväisempiä ulkona kuin sisällä. Yksiköiden itse te­ kemät toimenpiteet olosuhteiden muokkaamiseksi las­ ten fyysistä aktiivisuutta tukeviksi ovat hyvin yleisiä. Ul­ kona välineet ovat yleisemmin lasten vapaassa käytössä kuin sisällä. Lähiympäristön liikkumismahdollisuuksis­ ta hyödynnetään perinteisesti metsää, mutta muun lä­ hiympäristön ja -liikuntapaikkojen hyödyntäminen on harvinaisempaa. Oma liikuntasali tai erillinen sisäliikuntatila löytyy kahdessa kolmesta yksiköstä. Sisätilojen hyödyntäminen ohjatussa liikkumisessa on monipuolista: käytössä ovat niin ryhmä-, nukkuma- kuin käytävätilatkin. Muokkaa­ malla yksikön tiloja liikkumisen mahdollistaviksi ja tar­ joamalla välineitä lasten vapaaseen käyttöön, lasten liik­ kumisesta tulee osa arkista toimintaa. Olosuhteita voi kehittää yksikköistä tai kunnan toi­ mesta. Kunta on kunnostustanut useammin piha-alueita kuin sisätiloja. Joka neljäs yksikkö kokee kuitenkin tar­ vetta piha-alueen ja joka kolmas sisätilojen kunnostuk­ selle. Kunta voi hyödyntää olosuhteiden kehittämiseen valtionavustuksia. sä muiden kanssa on tärkeää arvioida myös olosuhteiden näkökulmasta. Niille kunnille, joista saatiin kattavasti vastauksia, on toimitettu yhteenveto varhaiskasvatuksen liikkumisolo­ suhteiden tilanteesta kehittämistyön tueksi. Kysely on mahdollista uusia lähivuosina, ja arvioida tulosten pe­ rusteella, miten olosuhteet ovat kehittyneet. Alueellises­ ta näkökulmasta olisi jatkossa hyvä selvittää esimerkiksi keskittyvätkö heikoimmin varustellut varhaiskasvatus­ yksiköt tiettyihin kuntiin. Vaikuttaako tämä lasten yh­ denvertaisiin liikkumisen mahdollisuuksiin? Huomion kiinnittäminen olosuhteiden ke­ hittämiseen paikallisesti, alueelli­ sesti ja valtakunnallisesti näyttää ajankohtaiselta. Liikkuva varhaiskasvatus -oh­ jelman seurannassa kerätään par­ haillaan aineistoa henkilöstön näkemyksistä ja kokemuksista lii­ kunnallisesta toimintakulttuurista. Henkilöstön näkökulma täydentää kokonaiskuvaa varhaiskasvatuk­ sen liikunnallisesta toimintakult­ tuurista. Tietoa on saatavilla myös yksiköiden hyödyntämästä nykytilan ar­vioinnista, jonka tulokset ovat nähtävillä visuaalisessa tietokannassa Vir­ velissä ohjelman verkkosivuilla. Yksiköiden välillä on suuria eroja liikkumisolosuhteissa, mutta toiminnalla on pystytty kompensoimaan puutteita. Olosuhteissa eroja – toiminta paikkaa puutteita Tulosten perusteella varhaiskasvatusyksiköiden välil­ lä on suuria eroja liikkumisolosuhteissa, mutta toimin­ nalla on pystytty kompensoimaan olosuhteiden puuttei­ ta. Yksikön liikunnallisesta toimintakulttuurista kertovat muun muassa sääntöjen muokkaaminen liikkumisen sal­ livaksi, välineiden vapaa saatavuus ja tilojen monimuo­ toinen hyödyntäminen. Lasten osallisuus olosuhteiden kehittämisessä on vielä alikäytetty voimavara. Erityistä tukea tarvitsevien lasten mahdollisuudet liikkua yhdes­ KATARIINA KÄMPPI, LITM tutkija Likes-tutkimuskeskus katariina.kamppi@likes.fi VIRPI INKINEN, FM, LITM data-asiantuntija Likes-tutkimuskeskus virpi.inkinen@likes.fi MARIANNE TURUNEN, TTM tutkija Likes-tutkimuskeskus marianne.turunen@likes.fi KAARLO LAINE, YTT yksikönjohtaja Likes-tutkimuskeskus kaarlo.laine@likes.fi LISÄTIETOA Olosuhdekyselyn tulokset: www.liikkuvavarhaiskasvatus.fi/ olosuhdekysely LÄHTEET Ruokonen, R., Norra, J. & Karvinen, H. 2009. Valtakunnallinen selvitys päiväkotien liikuntaolosuhteista. Nuori Suomi ry. L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     1 7 L&T_2_2020.indd 17 6.4.2020 10.00

Miten lisätä toisen asteen opiskelijoiden liikkumista? Sitä selvitti Liikkuva opiskelu -kokeiluhanke 2017–2019. Halua lisätä fyysistä aktiivisuutta, hyvinvointia ja opiskelukykyä löytyy oppilaitoksissa, mutta iso kysymys on tahto. Toiminta on kytkettävä kiinteämmin oppilaitosten arkeen ja strategiseen johtamiseen. LIIKKUVA OPISKELU: Kuva: Mertavision INTO JA ARKI KAMPPAILEVAT T Toisen asteen opiskelijoiden liikkumisesta ja fyy­ sisestä aktiivisuudesta on vähän tietoa. Liikkuva opiskelu -ohjelmaan ovat kuuluneet kokeiluvaiheesta lähtien tutki­ mus ja seuranta, joilla vahvistetaan opiskelijoiden liikku­ miseen ja fyysiseen aktiivisuuteen liittyvää tietoperustaa. Likes-tutkimuskeskuksen vuosina 2017–2018 toteutta­ man kyselyn perusteella ammattiin opiskelevista 36 pro­ senttia ja lukiolaisista 18 prosenttia liikkuu vähintään tunnin vain korkeintaan kahtena päivänä viikossa. Lii­ kemittariaineiston perusteella lukio-opiskelijoille kertyy jopa tunti enemmän paikallaanoloa päivän aikana kuin yläkouluikäisille. Opiskelijat näkevät liikunnan harrasta­ misen esteinä ajan riittämättömyyden ja liian pitkän mat­ kan sopiville liikuntapaikoille. Kolme neljästä opiskelijasta sanoo haluavansa liikkua nykyistä enemmän. Kyselyssä lukiolaiset suhtautuivat hie­ man ammattiin opiskelevia myönteisemmin liikkumista opiskelupäivän aikana lisääviin toimiin. Lukiolaisista 74 prosenttia piti vaihtoehtoisia tapoja istua mielekkäinä opiskelupäivän liikkeen lisäämisessä. Ammattiin opiske­ levista samoin koki 59 prosenttia. Mahdollisuutta käyttää liikuntatiloja piti mielekkäänä 80 prosenttia lukiolaisista ja 54 prosenttia ammattiin opiskelevista. Kaikista mielek­ käimpinä toimina sekä ammattiin opiskelevat että lukio­ laiset pitivät liikkumista lisääviä olosuhteita ja välineitä koulussa. Asenneilmapiiri lisätä liikkumista opiskelupäivän ai­ kana on Liikkuva opiskelu -kokeiluhankkeeseen osallis­ tuneiden oppilaitosten henkilöstölle keväällä 2018 tehdyn kyselyn mukaan erittäin myönteinen. Yli 90 prosenttia henkilöstöstä koki aktivoinnin tarpeelliseksi ja liikkumi­ sen päivän aikana edistävän opiskelijoiden oppimista ja viihtyvyyttä. Kolme neljästä oli huolissaan opiskelijoiden tulevasta työkyvystä. Toimintakulttuuri kehittynyt Oppilaitokset arvioivat toimintakulttuuriaan liikkumisen näkökulmasta ohjelmassa kehitetyllä Nykytilan arviointi oppilaitoksille -työkalulla. Arvioinnissa on neljä osa-aluet­ ta: toiminnan organisointi, opetus, oppilaitos ja yhteistyö. Nykytilan arvioinnin täytti kokeiluhankekauden alussa 82 toisen asteen oppilaitosta (30 ammattioppilaitosta ja 52 lu­ kiota) ja kauden lopussa 66 oppilaitosta (25 ammattioppi­ laitosta ja 41 lukiota). Toimintakulttuurin kehittymistä oppilaitoksissa on tar­ kasteltu osa-alueiden keskiarvoilla, jotka on laskettu han­ kekauden alussa ja lopussa sekä lukioille että ammatil­ lisille oppilaitoksille (kuvio 1). Keskiarvoja vertailemalla selviää, että kokeiluhankekauden aikana kaikki muut osaalueet ovat kehittyneet myönteisesti sekä lukioissa että ammatillisissa oppilaitoksissa lukuun ottamatta toimin­ nan organisointia ammatillisissa oppilaitoksissa. Tulosten mukaan Liikkuvaa opiskelua on organisoitu oppilaitoksissa koordinoidusti tiimiyttämällä ja ottamal­ la opiskelijoita mukaan suunnitteluun ja toteuttamiseen. Ammatillisissa oppilaitoksissa toiminnan kirjaaminen 1 8     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 18 6.4.2020 10.00

toiminta- ja hyvinvointisuunnitelmaan on vielä vähäistä. Opetuksessa on kiinnitetty huomiota istumisen vähentä­ miseen ja tauottamiseen. Seisomapöydät, vaihtoehtoiset istumisen tavat, tauot ja toiminnalliset menetelmät ovat yleistyneet erityisesti ammatillisissa oppilaitoksissa. Tilat ja välineet kohentuneet Opiskelijoilla oli kokeiluhankkeiden päättyessä sekä lu­ kioissa että ammatillisissa oppilaitoksissa entistä parem­ min käytettävissään välineitä ja tiloja liikkumiseen opis­ kelupäivän aikana, liikuntatilat olivat yleisemmin vapaasti käytettävissä ja kerhoja tai opiskelijaliikuntaa on tarjolla paremmin. Yhteistyötä tehtiin oppilaitoksissa jonkin ver­ ran, mutta opiskeluhuolto tai -terveydenhuolto osallistui vielä harvoin Liikkuva opiskelu -toimintaan. Seurannan ja arvioinnin perusteella henkilökun­ nan sitoutuminen toimintaan lisääntyi kokeiluhankevai­ heen aikana, mikä on tukenut merkittävästi onnistumis­ ta. Hankekoordinaattorit kokivat kokeilut onnistuneiksi. Varsinkin suunniteltujen toimenpiteiden toteutumiseen oltiin tyytyväisiä. Yhtenä onnistumisen edellytyksenä pi­ dettiin opiskelijoiden osallisuutta – heidän ideansa ja osal­ listumisensa nähtiin tärkeinä. Aktiivisen toimintakulttuurin kehittäminen vaatii jat­ kuvuutta. Joka toisessa hankkeessa arvioitiin toiminnan jatkuvan kokeilukauden jälkeen. Näkemykset toiminta­ kulttuurin juurruttamiseksi osaksi oppilaitoksen raken­ teita vaihtelivat. Liikkuva opiskelu -toimintaa pyritään ensinnäkin vakiinnuttamaan hankkeen perustoimilla: kouluttamalla henkilökuntaa, vahvistamalla opiskelijoi­ den osallisuutta sekä toteuttamalla pysyviä uusia väline­ hankintoja ja toimintaympäristön muutoksia. Toimin­ nan kirjaaminen osaksi oppilaitoksen johtamisstrategiaa tai suunnitelmia täydentäisi merkittävästi konkreettisia kehittämistoimia. Liikkuva opiskelu -ohjelmassa nostetaan tasa-arvo ja yhdenvertaisuus – hanke- ja ohjelmatyölle ominaises­ ti – tärkeiksi läpileikkaaviksi periaatteiksi ja arvoiksi. Hankkeissa kuvailtu tasa-arvon, yhdenvertaisuuden, saa­ vutettavuuden ja esteettömyyden huomiointi on usein muodollista. Esimerkiksi erityistä tukea tarvitsevien ja vä­ hän liikkuvien huomiointi sekä sukupuolen merkityksen havaitseminen toiminnassa vaatii edelleen kehitystyötä. Kuvio 1. Liikunnallisen toimintakulttuurin kehittyminen toisen asteen oppilaitoksissa. Nykytilan arvioinnin osa-alueiden keskiarvot ammatillisissa oppilaitoksissa ja lukioissa vuosina 2017 ja 2019. L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     1 9 L&T_2_2020.indd 19 6.4.2020 10.00

Mitä kokeiltiin? Liikkuva opiskelu -kokeiluhankevaihe käynnistyi vuonna 2017, kun ensimmäiset toisen asteen liikkumisen lisäämiseen tähtäävät hankkeet käynnistyivät. Tavoitteena on lisätä fyysistä aktiivisuutta ja opiskelukykyä toisella asteella ja korkeakouluissa. Toiminnassa korostetaan hyvinvoinnin laajempaa merkitystä sekä liikunnan epäsuoria hyötyjä, kuten vaikutusta oppimiseen ja tulevaan työkykyyn. Liikkuva opiskelu -kokeiluhankevaihe toteutettiin lukuvuosina 2017–2018 ja 2018–2019. Sen aikana jaettiin kehittämisavustuksia valtion budjettivaroista 50 kokeiluhankkeelle yhteensä 4,5 miljoonaa euroa. Kaksivuotiset hankkeet kohdistuivat yhteensä 124 oppilaitokseen ja 95 000 opiskelijaan. Kokeiluhankevaiheessa haluttiin levittää oppilaitosten olemassa olevia hyviä käytäntöjä ja kokeilla uusia. Painopiste oli hankkeissa, jotka olivat saaneet opetus- ja kulttuuriministeriön osoittamaa ja aluehallintovirastojen myöntämää avustusta. Liikkuva opiskelu -ohjelmaan ovat voineet rekisteröityä vuodesta 2015 lähtien kaikki halukkaat oppilaitokset. Liikkuva opiskelu -toiminnan lähtökohtia ovat olleet integroituminen oppilaitosten ja opiskelijoiden arkeen, vähän liikkuvien opiskelijoiden huomiointi, laaja-alainen kehittäminen ja yhteistyö sekä koulutuksen järjestäjien toimintaa tukeva rakenne. Oppilaitosten kehittämistyötä tuettiin kokeiluvaiheessa esimerkiksi koulutuksilla, sparrauskeskusteluilla, seminaareilla sekä tuottamalla ja jakamalla tutkimus- ja seurantatietoa. Lisäksi oppilaitosten käyttöön laadittiin itsearviointityökaluja. Kokeiluhankekauden loppuvaiheessa syksyllä 2018 hallitus päätti budjettiriihessään laajentaa toisen asteen kokeilut valtakunnalliseksi Liikkuva opiskelu -ohjelmaksi ja rahoittaa laajentamista 2,8 miljoonalla eurolla vuonna 2019. Löytyneitä kehittämistarpeita Oppilaitosten toimintakulttuuri on kehittynyt liikkumis­ ta tukevaksi, ja henkilöstö ja opiskelijat ovat kokeneet toiminnan myönteisenä. Ohjelmaan liittyvä tutkimus on osoittanut tarpeen edistää opiskelijoiden fyysistä aktiivi­ suutta, hyvinvointia ja opiskelukykyä. Se on vahvistanut tietoisuutta aktiivisen opiskelupäivän hyödyistä. Kokeilu­ kaudella on päästy alkuun aktiivisen toimintakulttuurin kehittämisessä, ja liikkumisen mahdollisuudet ovat ko­ hentuneet oppilaitoksissa. Liikkuva opiskelu -toiminta tulisi sitoa kiinteämmin ar­ keen, jolloin se ei jäisi vain irrallisiksi kertaluontoisiksi tapahtumiksi. Aktiivisen toimintakulttuurin liittäminen oppilaitoksen kokonaisstrategiaan helpottaisi toiminnan vakiinnuttamista. Esimerkiksi kirjaukset toiminta- tai hy­ vinvointisuunnitelmaan ja toiminnan vuosikello vähentäi­ sivät tekemisen irrallisuutta. Moniammatillinen yhteistyö toiminnan koordinoinnissa ja toteutuksessa tehostaisi toi­ mia. Myös opiskelijahuollon panos on tärkeää erityises­ ti vähän liikkuvien opiskelijoiden näkökulmasta. Opiske­ lijoiden osallisuuteen sisältyy paljon hyödyntämättömiä voimavaroja ja resursseja. Monissa oppilaitoksissa on aloiteltu vertaisliikuttaja­ toimintaa, mutta vähän liikkuvien ja syrjäytymisvaarassa olevien mukaan saaminen vaatii vielä työtä. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden sekä esteettömyyden ja saavutetta­ vuuden huomioiminen hankkeissa edellyttää ohjausta ja koulutusta. Ammatillisten oppilaitosten ja lukioiden insti­ tutionaaliset erot on otettava huomioon ohjelman toimen­ piteiden kohdentamisessa. Kokeiluhankekaudella oppilaitokset olivat ja ovat edelleen kehittämisen myrskynsilmässä, jossa muutok­ set aiheuttavat paineita. Yhteiskunnalliset ja kulttuuriset muutokset vaikuttavat oppilaitoksien arkeen esimerkik­ si uutena teknologiana, digitalisoitumisen laajenemisena ja uusina kulutus- ja elämäntapavalintoina. Yksilöllisty­ minen näkyy opiskelijoiden vaihtelevana sitoutumisena opintoihin ja oppilaitokseen. Henkilökohtaisten valinto­ jen ja kiinnittymisten määrä erilaisiin ryhmiin – virtuaali­ sesti ja konkreettisesti – lisääntyy. Tämä kokonaisuus kaik­ kineen vaikuttaa liikkumisen edistämisen ponnisteluihin. MARIANNE TURUNEN, TTM tutkija Likes-tutkimuskeskus marianne.turunen@likes.fi KAARLO LAINE, YTT yksikönjohtaja Likes-tutkimuskeskus kaarlo.laine@likes.fi KATARIINA KÄMPPI, LITM tutkija Likes-tutkimuskeskus katariina.kamppi@likes.fi VIRPI INKINEN, FM, LITM data-asiantuntija Likes-tutkimuskeskus virpi.inkinen@likes.fi JOHANNA KUJALA, VTM, FT asiantuntija, toinen aste ja korkeakoulut Liikkuva opiskelu -ohjelma johanna.kujala@oph.fi KOKEILUHANKERAPORTTI: Moilanen, N. & Vehviläinen, H. (toim.). 2019. Aktiivisuutta ja opiskelukykyä – Liikkuva opiskelu -kokeiluhankkeiden toteutus vuosina 2017–2019. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 373. 2 0     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 20 6.4.2020 10.00

Vähän liikkuvat nuoret liikkeelle pelin avulla? Nuorten vähäinen liikunta on niin suuri ongelma, että sen ratkaisemissa tarvitaan kaikkia keinoja. Oululaisten nuorten miesten liikauttaminen pelisovelluksella ei johtanut 2010-luvun alkupuolella suurmenestykseen, mutta tuotti tietoa pelillistämisen mahdollisuuksista. A Alkuvuodesta julkaistun, 146 maata kattavan artik­ kelin mukaan yli 80 prosenttia maailman nuorista ei lii­ ku terveytensä kannalta riittävästi. Objektiivisesti mitat­ tunakin suomalaiset nuoret istuvat tai ovat paikallaan 70 prosenttia arjestaan. (Guthold ym. 2020, Husu ym. 2018.) Erilaisten ruutujen katselu näyttäisi syrjäyttävän fyysis­ tä aktiivisuutta jo taaperoikäisillä (Chen 2020), joten akti­ vointitoimia tarvitaan. Ihmisen käyttäytyminen on monimutkainen yhtälö, jo­ ten liikkumisellakin on useita taustatekijöitä. Lapsista ja nuorista tiedetään, että vanhempien tuella ja omalla liik­ kumisella on suuri merkitys lasten aktiivisen elämäntavan muodostumisessa. Lapsena liikunnasta saaduilla ilon ja onnistumisen kokemuksilla rakennetaan pohja elinikäi­ selle liikuntakipinälle ja tunteelle siitä, että pystyy, osaa ja uskaltaa. Perheen korkea sosioekonominen asema voi parantaa lapsen liikkumisen mahdollisuuksia, mutta toi­ saalta korkeasti koulutetut vanhemmat voivat sallia lapsel­ leen paljonkin istumista, kunhan silloin tehdään läksyjä ja muuta akateemista menestystä tukevaa. Geeneilläkin on merkityksensä, sillä ne voivat vaikut­ taa esimerkiksi siihen, miltä fyysinen rasitus tuntuu, ja vaikuttaa sitä kautta liikuntamotivaatioon. Ympäristöteki­ jöistä erityisesti asiointikohteiden, kuten kauppojen, kir­ jastojen ja terveyspalvelujen helppo saavutettavuus, katta­ va julkinen liikenne ja korkea risteyksien lukumäärä sekä lähellä olevat, laadukkaat ja viihtyisät viheralueet lisäävät lihasvoimin liikkumista. (Bauman 2012; Kaseva 2017; Sal­ lis 2016; Stierlin 2015; Pate 2011.) Mobiilit interventiot nuorten aktivoinnissa Lasten ja nuorten liikkumattomuudesta lukiessa törmää usein termeihin digitaalinen tai elektroninen vallanku­ mous. Sitähän arkemme on. Ihmisten on iästä riippumat­ ta yhä helpompaa ja houkuttelevampaa viettää vapaa-ai­ kaansa pientä tai suurempaa ruutua katsellen, yleensä istuen. Tilastokeskuksen mukaan kaikki alle 55-vuotiaat käyttävät Internetiä ja älypuhelimen omistaa 99 prosent­ tia 16–24-vuotiaista. Hankalan vastustajan kanssa on kui­ tenkin parempi olla hyvissä väleissä, kuin yrittää taklata sitä. Digitaalista vallankumousta on onneksi yritetty hyö­ dyntää myös terveyden ja liikkumisen edistämisessä. Digitaalisilla interventioilla on tutkitusti ainakin lyhyt­ aikainen, positiivinen vaikutus nuorten liikkumiseen. Täysin automaattisia, teknologian varaan rakennettuja interventioita on kuitenkin harvassa. Toimiva interven­ tio vaatii lisäksi muistutusviestejä tai pienemmillä lapsil­ la vanhempien mukanaolon. Pelillisten elementtien hyö­ dyntämisestä lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden edistämisessä on lupaavia tuloksia. Kouluympäristöön si­ joitetun liikuntapelin on todettu lisäävän lasten liikkumis­ ta ja pelillinen interventio voi lisätä nuorten sitoutumis­ ta tutkimukseen. (Garde 2016; Kelders 2018; Turner 2015.) Mobiilien interventioiden vaikuttavuuden arviointia on hankaloittanut teoreettisen viitekehyksen ja verrokki­ ryhmän puute tai heikko raportointi ja tutkimuksen laa­ tu. Monet tutkimukset on myös tehty pienille erityisryh­ mille esimerkiksi diagnoosien perusteella, eikä mobiileja interventioita ole juurikaan toteutettu suurissa väestötut­ kimuksissa. Aiempien tutkimusten perusteella kuitenkin L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     2 1 L&T_2_2020.indd 21 6.4.2020 10.00

tiedetään, että hyvä ja vaikuttava digitaalinen interventio hyödyntää useita elämäntapamuutokseen tähtääviä teo­ rioita ja tekniikoita. Se on luotettava ja tukee vuorovaiku­ tusta käyttäjän sekä palvelun, vertaisen ja ohjausammat­ tilaisen välillä. Onnistunut mobiilipalvelu myös mittaa käyttäjän omaa toimintaa, antaa henkilökohtaista palau­ tetta ja ohjaa muutosta oikeaan suuntaan. Stressinhallin­ nan tuki on tärkeää, samoin kuin se, että käyttäjä saa pal­ velun kautta kannustavia viestejä. Pelillisen palvelun vaikutukset nuorten miesten liikkumiseen ja hyvinvointiin Oulussa kymmenen vuotta sitten käynnistyneessä mo­ nitieteisessä MOPO-tutkimuksessa kohderyhmänä olivat kutsuntaikäiset miehet. Huoli nuorten miesten liikkumat­ tomuudesta, huonoksi koetusta hyvinvoinnista ja syrjäyty­ misestä oli herättänyt kaupungin päättäjät ja virkamiehet, tutkijat sekä Puolustusvoimien aluetoimiston. MOPO-tut­ kimuksessa nuorten aktivoinnissa haluttiin hyödyntää en­ nakkoluulottomasti nuorten arjen ympäristöjä ja työkalu­ ja: teknologisia sovelluksia ja pelejä. MOPO-tutkimuksen aineistoksi kerättiin Oulun alueen kutsunnoissa vuosina 2009–2013 tietoa kyselyillä, haastat­ teluilla ja fyysisen kunnon mittauksilla. Yli 4 100 nuorta miestä vastasi kyselyyn hyvinvoinnista, liikuntasuhtees­ ta, elintavoista, informaatiokäyttäytymisestä ja kulttuu­ reista, ja 3 700 nuoren miehen kunto mitattiin. Kerätyn tiedon, nuorten miesten osallistamisen ja oululaisen peli­ yrityksen avulla tutkimuksessa kehitettiin MOPOrtaaliksi nimetty sähköinen hyvinvointivalmennuspalvelu nuorten fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen aktivointiin. Palvelu sisälsi monia ominaisuuksia: nuoren mie­ hen omaan liikkumisen tasoon ja tavoitteeseen pohjau­ tuvia liikuntaviestejä, -ohjeita ja -palautetta, terveystie­ toa, keskustelualustan sekä yhteyden kaupungin nuorten palveluihin. Palvelun sisältö räätälöitiin tutkittavien henkilökohtaisen elämäntapamuutosvalmiuden ja trans­ teoreettisen muutosvaihemallin mukaisesti. Yksi palve­ lun osa oli Clans of Oulu karttapohjainen ja älypuheli­ mella pelattava peli. Pelaaja liittyi pelissä valitsemaansa klaaniin, joka valtasi Oulusta alueita pisteillä, joita oli mahdollista kerätä liikkumalla ja valmennuspalvelun ter­ veysviestejä lukemalla. Terveysviestit oli kirjoitettu ennen interventiota yhdessä nuorten kanssa, jotta ne olisivat ly­ hyitä, selkeitä ja nuoria kiinnostavia. Palvelun vaikuttavuutta tutkittiin syksyllä 2013 al­ kaneessa puolen vuoden mittaisessa, satunnaistetus­ sa kontrolloidussa interventiossa, johon osallistui 496 nuorta miestä. Interventioryhmä (n=250) sai käyttöön­ sä MOPOrtaalin ja heidän fyysinen aktiivisuutensa mi­ tattiin ranteeseen kiinnitettävällä aktiivisuusmittarilla. Myös kontrolliryhmän (n=246) aktiivisuus mitattiin, mut­ ta he eivät saaneet siitä palautetta. Puolen vuoden kulut­ tua osallistujat täyttivät uudelleen laajan hyvinvointikyse­ lyn ja heidän kuntonsa mitattiin. Interventio lisäsi jonkin verran nuorten miesten objek­ tiivisesti mitatun kohtuukuormitteisen tai raskaan fyysi­ sen aktiivisuuden määrää, mutta paikallaan oloon tai is­ tumiseen sillä ei ollut vaikutusta. Istuminen ei toki ollut intervention keskiössäkään. Sekä interventioryhmään että kontrolliryhmään kuuluvat kokivat elämäntyytyväi­ syytensä kohonneen intervention aikana. Koska interven­ tiolla oli selkeästi joitain myönteisiä vaikutuksia, halusim­ me selvittää, millaisille nuorille miehille siitä olisi eniten hyötyä. Lähtötilanteen muuttujista tyytymättömyys elä­ mään, huonoksi koettu terveys ja vähäinen rasittavan fyysisen aktiivisuuden määrä ennustivat liikkumisen li­ sääntymistä tai koetun hyvinvoinnin kohentumista inter­ vention aikana. MOPOrtaalin käyttömäärät vähenivät intervention ede­ tessä ja tutkimukseen sitoutuminen olisi voinut olla pa­ rempi. Yli 64 prosenttia interventioryhmän nuorista kir­ jautui valmennuspalveluun, mutta vain noin viidennes kävi siellä yli viisi kertaa intervention aikana. Korkeampi painoindeksi oli yhteydessä valmennuspalvelun runsaam­ paan käyttömäärään. Loppukyselyn ja -haastattelun pe­ rusteella monet valmennuspalvelun ominaisuudet koet­ tiin kuitenkin mielenkiintoisiksi. Erityisesti tieto omasta liikkumisesta sekä siitä saatu palaute kiinnosti nuoria. Palvelun tarjoamat terveysviestit olivat nuorten mielestä selkeitä, kiinnostavia ja luottamusta herättäviä. Uskalla kokeilla – uskalla kysyä nuorilta Teknologiset hyvinvointisovellukset ja -laitteet ovat kehit­ tyneet nopeasti MOPO-tutkimuksen intervention jälkeen. Enää ei tarvitse murehtia datan puutteeseen helposti joh­ tavasta langallisesta tiedonsiirrosta, älypuhelinten puut­ teesta tai hitaista datayhteyksistä. Nuorten sitoutumisen 2 2     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 22 6.4.2020 10.00

Palvelun tarjoamat terveysviestit olivat nuorten mielestä selkeitä, kiinnostavia ja luottamusta herättäviä. varmistamiseksi tarvitaan silti vieläkin viimeistellympi, teknisesti mahdollisimman automaattinen ja visuaalises­ ti miellyttävä palvelu sekä runsaasti muistutusviestejä. So­ velluskaupoista löytyy kaikenikäisille visuaalisesti hyvin suunniteltuja ja käyttäjäystävällisiä sovelluksia omasta hy­ vinvoinnista huolehtimiseen – pelillisyyttä unohtamatta. MOPO-tutkimuksemme antoi kannustavia tuloksia pe­ lillisten hyvinvointivalmennuspalvelujen hyödynnettä­ vyydestä erityisesti niiden nuorten aktivoinnissa, jotka terveyden edistämistä tarvitsevat. Tutkimustulostemme perusteella uskallan rohkaista nuorten parissa työsken­ televiä käytännön ammattilaisia hyödyntämään erilaisia pelejä ja sovelluksia nuorten aktivoinnissa. On myös hyvä muistaa, että nuoret osaavat itse parhaiten valita juuri hei­ tä kiinnostavan ja motivoivan teknologisen sovelluksen. RIITTA PYKY, FT tutkija, projektikoordinaattori ODL Liikuntaklinikka Oulun Diakonissalaitoksen säätiö sr Oulun yliopisto riitta.pyky@odl.fi LISÄTIETOA Riitta Pyky. 2019. Physical activity and sedentary behaviour in young men. The determinants and effectiveness of a tailored, mobile, gamified intervention. Acta Universitatis Ouluensis D Medica 1548. http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526224565.pdf LÄHTEET Bauman et al. Correlates of physical activity: Why are some people physically active and others not? Lancet. 2012; 380 (9838), 258–271. Chen et al. Associations between early-life screen viewing and 24 hour movement behaviours: findings from a longitudinal birth cohort study. Lancet Child Adolecent Health. 2020; (4): 201–209. Guthold et al. Global trends in insufficient physical activity among adolescents: a pooled analysis of 298 population-based surveys with 1,6 million participants. Lancet Child Adolesc Health. 2020; 4: 23–35. Husu ym. Suomalaisten objektiivisesti mitattu fyysinen aktiivisuus, paikallaanolo ja fyysinen kunto. Opetus- ja kulttuuri­ ministeriön julkaisuja. 2018:30. Kaseva et al. Parental physical activity associates with offspring’s physical activity until middle age: A 30-year study. Journal of Physical activity and Health. 2017; 14(7), 520–531. Pate et al. Sedentary behaviour in youth. British Journal of Sports Medicine. 2011; 45 (11), 906–913. Pyky R. Physical activity and sedentary behaviour in young men: the determinants and effectiveness of a tailored, mobile, gamified intervention. Väitöskirja. 2019. Oulun yliopisto. Sallis et al. Physical activity in relation to urban environments in 14 cities worldwide: A cross-sectional study. Lancet. 2016; 387(10034), 2207–2217. Stierlin et al. A systematic review of determinants of sedentary behavior in youth: DEDIPAC-study. The International Journal of Behavioural Nutrition and Physical Activity. 2015; 12, 13–4. Valtion liikuntaneuvosto. Liikunnan ja liikkumisen edistäminen valtionhallinnossa – Ministeriöiden tuloskortit (VLN2019:6). L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     2 3 L&T_2_2020.indd 23 6.4.2020 10.00

LÄHIKUVASSA Päivi Berg Liikuntatutkimusta monitieteisesti Päivi Berg on koko tutkijauransa ajan ollut kiinnostunut liikunnasta ja urheilusta yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Hän on tehnyt työtään apurahatutkijana ja määräaikaisesti. Punaisena lankana uralla juoksevat yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymykset. – Lähestymistapani tutkimiini ilmiöihin on monitieteinen. Olen ammentanut sosiaalipsykologisen pohjan lisäksi niin nuorisotutkimuksesta, lapsuudentutkimuksesta, sukupuolentutkimuksesta, kasvatustieteistä, sosiologiasta kuin liikuntatutkimuksestakin. P Päivi Berg on valtiotieteiden tohtori ja sosiaali­ psykologian dosentti sekä Nuorisotutkimus-leh­ den päätoimittaja. Hän työskentelee tutkijana Kaak­ kois-Suomen ammattikorkeakoulussa. Berg on taustaltaan sosiaalipsykologi, joka on valmistunut maisteriksi ja väitellyt Helsingin yliopiston sosiaali­ psykologian oppiaineessa. Miten ja miksi löysit tutkimuskohteen liikunnasta? Olen yhteiskuntatieteilijänä erityisesti kiinnostunut yhteiskunnallisista epäkohdista, sosiaalisista eron­ teoista, tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Liikun­ ta on minulle enemmänkin yksi konteksti näiden il­ miöiden tarkastelulle. Olin kiinnostunut liikunnasta ja urheilusta jo maisteriopinnoissani. Sukupuolentutkimuksen si­ vuaineopinnoissa löysin aihetta sukupuolen nä­ kökulmasta käsitteleviä teoksia. Sekä graduni että väitöskirjani liittyivät sukupuolelle annettuihin merkityksiin koululiikunnassa, joskin eri menetel­ millä. Gradu perustui liikunnanopettajille tehtyyn kyselyyn, väitöstutkimus taas erään koulun seitse­ mänsien luokkien liikuntatunneilla toteutettuun et­ nografiseen tutkimukseen. Väitöksen jälkeen olen tutkinut etnografisesti per­ heen ja yhteiskuntaluokan merkitystä lasten ja nuor­ ten urheiluseuraharrastuksissa sekä työskennellyt useissa hankkeissa, joista suuri osa on liittynyt las­ ten ja nuorten vapaa-aikaan tai liikuntaan. Lisäk­ si olen tarkastellut työn ja koulutuksen ulkopuolella olevia, niin sanottuja NEET-nuoria sekä nuoria aikui­ sia uuden työn markkinoilla. Millaisia vaiheita urapolullesi mahtuu? Olen työskennellyt niin apurahoilla kuin määräaikai­ sissa tutkijan pesteissä. Melko pian väiteltyäni (2010) minut rekrytoitiin Nuorisotutkimusverkostoon to­ teuttamaan osa-aikaisesti Nuorelle Suomelle arvioin­ titutkimusta Your Move -hankkeesta Anu Gretschelin kanssa. Nuorisotutkimusseura on rekisteröity yhdis­ tys, joka harjoittaa tutkimustoimintaa vuonna 1999 perustetun Nuorisotutkimusverkoston kautta. Ver­ kosto tuottaa monitieteistä tutkimustietoa ja osal­ listuu yhteiskunnalliseen keskusteluun tarjoten nä­ kökulmia nuorten parissa tehtävän käytännön työn, hallinnon ja politiikan kentille. Nuorisotutkimusverkostossa olen työskennellyt post doc -tutkimuksen parissa sekä useissa eri hank­ keissa. Alusta asti olen ollut suunnittelemassa Mikko Salasuon johtamaa Kentiltä kabinetteihin: Liikunnan kansalaistoiminnan läpileikkaus (OKM 2014–2018) sekä Anu-Hanna Anttilan johtamaa Ajolähtö: nuoret aikuiset uuden työn markkinoilla (Koneen Säätiö, Ja­ kautuuko Suomi? -ohjelma 2015–2017), joista jälkim­ mäisessä toimin myös varajohtajana. Vuoden 2019 työskentelin yliopistotutkijana Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa Marja Kokkosen johtamassa Yhdenvertaisuuden edistäminen ja syrjinnän torjuminen urheilussa ja koululiikunnassa: sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen näkökulma (PREACT) -hankkeessa (OKM 2018–2021), jossa haastattelin lii­ kunnanopettajia sekä sateenkaarinuoria. Tutkijana olen halunnut työskennellä yhdenvertai­ suuteen ja tasa-arvoon – tai kääntäen yhteiskunnal­ lisiin epäkohtiin – liittyvän tematiikan parissa. Kaik­ ki muu on ollut enemmän tai vähemmän arpapeliä. Vakituista työsuhdetta minulla ei ole koskaan ollut. Joskus se on raskasta ja tekee varsinaisen ”urasuun­ nittelun” mahdottomaksi. Toisaalta olen ollut hyvin onnekas siinä, että minulla on ollut hyviä kollegoja ja väitöskirjaa tehdessäni toisen ohjaajani Elina Lahelman sekä Tuula Gordonin kaltaisten ”gurujen” ja mo­ nitieteisen tutkijayhteisön tuki ja ystävyys. Myös Nuorisotutkimusverkosto, jossa työyhtei­ söistä olen pisimpään työskennellyt, on aina ollut äärettömän kannustava ja inspiroiva. Lisäksi eri yh­ teistyökuvioiden kautta olen saanut vuosien varrella tutustua kollegoihin useilta tieteenaloilta ja eri orga­ nisaatioista – oppinut tieteestä ja elämästä sekä saa­ nut paljon ystäviä. 2 4     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 24 6.4.2020 10.00

Toimin myös Nuorisotutkimus-lehden päätoimittaja­ na, yhtenä vuoden 2020 Nuorisobarometrin toimittajis­ ta sekä toista vuotta Liikunta & Tiede -lehden toimitus­ kunnassa. Lisäksi ohjaan tutkimustematiikkaani liittyviä sosiaalipsykologian opinnäytetöitä. Toki tekeillä on aina myös eri vaiheessa olevia artikkeleita, joita koetan sivus­ sa edistää. Miksi se kiinnostaa? Pidän yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymyksiä kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla tärkeinä, en suinkaan vähiten liikunnassa ja urheilussa. Tällä hetkellä olen myös erittäin innostunut FREERIDE-hankkeen monitieteisestä lähes­ tymistavasta. Minua kiinnostavat useat lapsiin ja nuoriin liittyvät tutkimusaiheet ja aina uudenlaiset yhteistyö- ja oppimismahdollisuudet, joita niihin liittyy. Mitkä kysymykset ovat sinulle ajankohtaisia nyt? Mitä vastauksia alan tutkimukselta odotat? Menetelmälliset asiat lasten ja nuorten tutkimisessa. Olen palannut lukemaan erittäin kiinnostuneena Kim Kull­ manin (2015) väitöskirjaa Mobility Experiments: Learning Urban Travel with Children in Helsinki. Aina ajankohtaisia ovat kaikenlaiset lasten ja nuorten sekä heidän perhei­ densä elämään liittyvät teemat. Alan tutkimukselta odo­ tan vaikeidenkin asioiden reflektointia, normikriittisyyt­ tä ja monitieteisyyttä. Kuva: Sami Perttilä Mikä sinua työllistää parhaillaan? Työskentelen parhaillaan tutkijana Kaakkois-Suomen am­ mattikorkeakoulun Juvenia – Nuorisoalan tutkimus- ja ke­ hittämiskeskuksen ja Active Life Labin FREERIDE-hank­ keessa (OKM 2019–2022). Hanketta johtaa Arto Pesola ja siinä työskentelevät kanssani post doc-tutkimustaan teke­ vä Tiina Laatikainen sekä koordinaattorina Pirjo Hakala. Hanke selvittää 10–12-vuotiaiden itsenäistä ja tasa-ar­ voista liikkumista ja mittaa fyysistä aktiivisuutta Mikkelin koululaisten ilmaisen bussikokeilun seurauksena. Tutkimuksessa yhdistetään laadullinen etnografinen menetelmä, objektiivisen fyysisen aktiivisuuden mit­ taukset sekä karttapohjainen SoftGIS-kysely. Tietoa kerä­ tään myös näiden lapsuuden ja nuoruuden välimaastos­ sa olevien, tweensien, vanhemmilta Mikkelin ja Kouvolan alueella. Toteutan hankkeen etnografisen osion, jossa sel­ vitetään muun muassa, millaisena itsenäinen liikkumi­ nen koetaan, sekä miten perheet organisoivat lastensa liikkumista lähiympäristöä kauemmas. Mikä on huippuhetki urallasi, mitkä ovat tärkeimmät saavutuksesi? Kyllä yksi tärkeimmistä on Marja Kokkosen kanssa vuonna 2016 toimittamani teos Urheilun takapuoli. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus liikunnassa ja urheilussa. (Vapaasti luettavis­ sa: www.nuorisotutkimusseura.fi/images/urheilun_taka­ puoli_netti.pdf). Minulla oli idea, että tällainen kirja pitäisi tehdä. Tapasimme Marjan kanssa vuonna 2015 Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan järjestämässä Naiskulttuurin päivien paneelissa ”Ilmassa oli suuren sukupuolisyrjinnän tuntua: keskustelua urheilun ja liikunnan syrjivistä käytännöistä”. Päätimme oitis alkaa toimittaa kirjaa yhdessä. Viimeaikainen, minulle hyvin tärkeä on ollut myös Mikko Salasuon ja Kati Lehtosen kanssa toimittama­ ni kirjoituskokoelma ”Siitä on pikemminkin vaiettu” Kirjoituksia kiusaamisesta, syrjinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta lasten ja nuorten liikunnassa ja urheilussa. (Vapaasti luettavissa: www.nuorisotutkimusseura.fi/images/kuvat/ verkkojulkaisut/kirjoituksia_kiusaamisesta_syrjinnasta_ ja_epa­asiallisesta_kohtelusta_web.pdf) Mitä tekisit toisin, jos saisit mahdollisuuden palata ajassa taaksepäin? Toistaiseksi: Je ne regrette rien. PÄIVI BERG, VTT, DOSENTTI projektitutkija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Juvenia – nuorisoalan tutkimus- ja kehittamiskeskus paivi.berg@xamk.fi L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     2 5 L&T_2_2020.indd 25 6.4.2020 10.00

TUTKIMUSUUTISIA Psykologia HANNA-MARI TOIVONEN hanna-mari.h-m.toivonen@jyu.fi Myönteiset ilmeet ja onnistumisten näkeminen parantavat joukkueen kollektiivista tehokkuutta Joukkueen kollektiivinen tehokkuus tarkoittaa tilanne­ kohtaista luottamusta joukkueeseen, mikä vaikuttaa suo­ ritukseen ja ryhmän toimintaan. Shearer ryhmineen sel­ vitti kahdessa tutkimuksessa näkohavaintojen suhdetta kollektiiviseen tehokkuuteen. Tutkijat näyttivät ensinnäkin liikuntaa harrastaville yli­ opisto-opiskelijoille ja henkilökunnan jäsenille (n=59) ku­ via ihmiskasvoista, joilla näkyi miellyttäviä, neutraaleja ja epämiellyttäviä tunteita. He mittasivat osallistujien sil­ mien liikettä katseen kiinnittymisen, keston ja kertojen osalta. Kuvista oli valittava joukkueet, joihin osallistuja luottaisi eniten ja vähiten. Lisäksi piti arvioida valittujen joukkueiden kollektiivista tehokkuutta. Valitessaan luotettavinta joukkuetta osallistujat katsoi­ vat miellyttäviä kasvoja pisimpään ja useimmin. He pohti­ vat todennäköisesti, mitkä myönteisistä kasvokuvista va­ litsivat joukkueeseensa. Puntaroidessaan epäluotettavinta joukkuetta osallistujat katsoivat pisimpään ja useimmin neutraaleja kasvokuvia. He ilmeisesti havainnoivat pi­ dempään kuvista vivahde-eroja tunteissa, mutta tekivät valintansa epämiellyttävien kasvokuvien perusteella. Il­ meet ja tunteet vaikuttavat selvästi siihen, kuinka luotet­ tavina pidämme vieraita ihmisiä. Luotettavimman joukkueen kollektiivinen tehokkuus arvioitiin selvästi korkeammaksi kuin epäluotettavaksi koetun. Tutkijat eivät kuitenkaan pystyneet osoittamaan, olivatko syynä ilmeet vai ohje valita luotettava joukkue. Tunteiden säätely kehittää ja ylläpitää merkittävästi kollektiivista tehokkuutta, jota myönteisten tunteiden il­ maisu tukee. Valmentajien ja joukkueen taustahenkilöi­ denkin kannattaa pyrkiä näyttämään myönteisiä ilmeitä vastoinkäymisissäkin tehokkuuden ylläpitämiseksi. Toiseen tutkimukseen osallistui urheilijoita yhden yli­ opiston kuudesta eri palloilujoukkueesta. Shearer ryhmi­ neen näytti osallistujille (n=34) videopätkiä oman joukku­ een ja muiden joukkueiden onnistuneista suorituksista. Samalla he seurasivat silmien liikkeitä. Osallistujat myös arvioivat joukkueiden kollektiivista tehokkuutta. Osallistujien katse kiinnittyi useimmiten ja pisimpään kotijoukkueeseen vierasjoukkueen ja pallon sijaan, mikä johtui ilmeisesti sosiaalisesta siteestä yliopistoon. Kollek­ tiivisen tehokkuuden osallistujat arvioivat kuitenkin kor­ keimmaksi oman joukkueen suorituksien osalta. Tutki­ joiden mukaan onnistumisten näkeminen lisää yksilön uskoa omiin kykyihinsä, mikä heijastuu uskona joukku­ een osaamiseen. Uskoa osaamiseen toimia yhdessä vah­ vistaa lisäksi havainto siitä, että oma joukkue noudattaa harjoiteltuja taitoja ja taktiikkaa. Kuva: Antero Aaltonen Myös toisten joukkueiden videot katseltuaan osallistu­ jat arvioivat joukkueiden kollektiivisen tehokkuuden kor­ keaksi. Tutkijoiden mukaan videot aktivoivat aivoissa sa­ man motorisen reaktion ja tunnereaktion kuin suoritus. Oman joukkueen kohdalla yhteys oli voimakkaampi, mut­ ta myös muitakin katsellessa aivot aktivoituivat. LÄHDE Shearer, D. A., Leeworthy, S., Jones, S., Rickards, E., Blake, M., Heirene, R. M., Gross, M. J., & Bruton, A. M. (2020). There is an “Eye” in team: Exploring the interplay between emotion, gaze behavior, and collective efficacy in team sport settings. Frontiers in Sports and Active Living. DOI: 10.3389/fspor.2020.00018 2 6     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 26 6.4.2020 10.00

TUTKIMUSUUTISIA Mindfulness-harjoituksista apua ”jäätymiseen” Kuntopeleistä potkua e-urheilijoiden harjoitteluun Urheilijoiden ”jäätyminen” eli suorituksen merkittävä heikentyminen paineen alla johtuu yleensä lisääntynees­ tä ahdistuksesta tai tarkkaavaisuuden ongelmista. Hussey ryhmineen oletti mindfulness- eli tietoisen läsnäolon har­ joitusten ehkäisevän jäätymistä molemmissa tapauksissa. Tapaustutkimukseen valittu 19-vuotias mieskeihään­ heittäjä oli alkukyselyn perusteella jäätymisaltis. Hän suo­ ritti kuusiviikkoisen lajiin kohdistetun mindfulness-inter­ vention. Kerran viikossa järjestetyt tapaamiset koostuivat yhdestä uudesta ja yhdestä edellisessä tapaamisessa käyte­ tystä hengitys-, rentoutus-, jooga- tai meditaatioharjoituk­ sesta. Kotitehtävänä tapaamisten välillä hän suoritti päi­ vittäin mindfulness-harjoitteen. Kuusiviikkoa intervention jäl­ keen osallistuja valitsi yhden tär­ keän kilpailun, jonka yhteydessä hän kokeili oppimiaan midful­ ness-taitoja ja arvioi niiden käyt­ töä ja vaikutusta harjoituspäi­ väkirjassaan. Osallistujaa myös haastateltiin hänen kokemuksis­ taan paineen alla suoriutumises­ ta ennen interventiota ja seuran­ tajakson päätteeksi. Tulokset osoittivat, että laji­ kohtainen mindfulness-interven­ tio on varteenotettava vaihtoehto jäätymisalttiille ur­heilijalle. Osallistuja tunsi pystyvänsä paremmin käsit­ telemään ahdistustaan, keskittämään huomionsa oleelli­ siin asioihin ja elämään hetkessä, negatiivisten ajatusten ja epäolennaisten asioiden murehtimisen sijaan. Osallis­ tujan suhtautuminen kilpailemiseen ja siihen liittyvään ahdistukseen muuttui merkittävästi. Hussey ja tutkimusryhmä ehdottivat, että hedelmälli­ nen tapa lähestyä urheilijaa, joka jäätyy paineen alla, on opettaa häntä olemaan tuomitsematta suoritustaan. Hä­ nen kannattaa keskittyä niin sisäisiin kuin ulkoisiinkin ajatuksiin, tunteisiin ja tuntemuksiin. E-urheilusta on tullut merkittävä osa urheilu- ja peli­ kulttuuria. E-urheilijat harjoittelevat päivässä 3–10 tuntia istuen suurimman osan ajasta. Stressaavassa turnaukses­ sa e-urheilijoiden syke nousee jopa 180 lyöntiin minuu­ tissa. Klikkauksia tai painalluksia voi olla jopa 400 mi­ nuutissa. Lisäksi e-urheilijoilta vaaditaan edistyneitä kognitiivisia kykyjä, psyykkisiä ominaisuuksia ja sosiaa­ lisia taitoja joukkueena pelattaessa. Pystyäkseen viettämään useita tunteja tietokoneiden ja pelikonsolien ääressä, mutta välttämään sen mukanaan tuomat terveysongelmat ja olemaan huippukunnossa, e-urheilijat tarvitsevat kokonaisvaltaista harjoittelua. Martin-Niedecken ja Schät­tin nostivat pienoiskirjallisuus­katsauksessaan esiin kuntopelit (engl. exergames) motivoivana ja lupaavana e-urhei­ lijoiden harjoitusmuotona, jossa yhdistyvät samanaikaisesti fyysi­ set ja kognitiiviset haasteet hou­ kuttelevassa peliympäristössä. Kuntopelien on osoitettu lisää­ vän keskittymistä, sitoutumista harjoitteluun ja motivaatiota pit­ källä aikavälillä. Tutkijat ehdottavat kuntopele­ jä kokonaisvaltaisesti pelaajia ke­ hittäväksi harjoituskeinoksi myös e-urheilijoille. Tällä het­ kellä kuntopelejä ei juurikaan hyödynnetä e-urheilijoiden harjoittelussa. Reaaliaikainen fyysisten ja kognitiivisten haasteiden vaihtelu pelaajan tason mukaan tekisi kuiten­ kin kuntopeleistä loistavan yksilöllisen ja tasapainoisen harjoittelutavan. Kuntopelit soveltuisivat myös erinomai­ sesti e-urheilijoiden harjoitusvaikutuksen mittaamiseen. Pe­lien tulisi kuitenkin olla monitieteellisen asiantuntija­ ryhmän suunnittelemia, jotta ne vastaisivat e-urheilijoi­ den tarpeisiin kokonaisvaltaisesti. Tutkijat näkevät, että kuntopelit avaisivat myös mahdol­ lisuuden perustaa uusia liikunnallisia e-urheilusarjoja. Myös virtuaalitodellisuuden innovaatiot tukevat ajatusta kuntopelien suosion kasvusta. Kuntopelit avaisivat myös mahdollisuuden perustaa uusia liikunnallisia e-urheilusarjoja. LÄHDE Hussey, J., Weinberg, R., & Assar, A. (2020). Mindfulness in sport: An intervention for a choking-susceptible athlete. Case studies in Sport and Exercise Psychology, 4, 1-10. DOI: 10.1123/ cssep.2019-0025 LÄHDE Martin-Niedecken, A. L. & Schättin, A. Let the Body’n’Brain games begin: Toward innovative training approaches in eSports athletes. Frontiers in Psychology. DOI: 10.3389/fpsyg.2020.00138 L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     2 7 L&T_2_2020.indd 27 6.4.2020 10.00

TUTKIMUSUUTISIA Pedagogiikka KASPER SALIN kasper.salin@jyu.fi Kuinka paljon organisoitu liikunta lisää aktiivisuutta? Ohjatun liikunnan merkitystä korostetaan lasten akti­ voinnissa. Aiempi tutkimus osoittaa, että ohjatulla liikun­ nalla on merkitystä myös aktiivisen elämäntavan omak­ sumisessa. Toistaiseksi kuitenkin on vielä vähän näyttöä siitä, mikä on ohjatun liikunnan harrastamisen osuus kokonaisliikunta-aktiivisuudesta. Koorts (2019) kollegoineen halusi selvittää, mi­ ten paljon ohjattu seuratoiminta tuottaa reipasta ja ko­ vaa liikuntaa (moderate to vigourous physical activity). Tutkijaryhmä tavoitti 18 eri koulusta yhteensä 528 mel­ bournelaisnuorta, jotka kutsuttiin tutkimukseen. Tutkit­ taville annettiin kiihtyvyysmittari (Actigraph GT3X+), jol­ la selvitettiin reippaan ja kovan liikunnan määrää päivän aikana. Osallistujilta kerättiin lisäksi kyselylomake, jota koos­ tettaessa oli hyödynnetty kahta lomaketta (Minnesota Leisure Time Physical Activity Questionnare ja Adolescent Physical activity Recall Questionnaire). Kyselyllä selvitet­ tiin osallistumista vapaa-ajan ohjattuun seuratoimintaan viimeisen vuoden aikana. Koulupäivän aikaista liikuntaa ei laskettu mukaan. Validi tutkimustieto saatiin lopulta 358 osallistujalta (keski-ikä 15,3 vuotta ±1.5), joilla oli riit­ tävästi sekä kiihtyvyysmittarin tuottamaa tietoa että asian­ mukaisesti täytetty kyselylomake. Lopulliseen tutkimus­ aineistoon kuuluneista 146 oli poikia ja 212 tyttöjä. Keskimääräinen reippaan ja rasittavan liikunnan mää­ rä tutkimusjoukossa oli 68,6 minuuttia päivässä. Ero poi­ kien (79.4 min) ja tyttöjen (61.1 min) välillä oli tilastollises­ ti merkitsevä. Vaikka keskimäärin reippaan ja rasittavan liikunnan määrä ylitti päivittäisen tavoitteen, vain 5 pro­ senttia tutkimukseen osallistuneista saavutti 60 minuutin tavoitteen joka päivä. Tutkimukseen osallistuneista ohjattua liikuntaa har­ rasti yhteensä 179 nuorta. Keskimääräinen harjoituksiin osallistumistiheys oli 3,43 kertaa viikossa. Tässä ikävai­ heessa nuorista lähes 70 prosenttia harrasti vain yhtä ur­ heilulajia ja 25 prosenttia kahta lajia. Verrattaessa ohjat­ tuun liikuntaan osallistuneita osallistumattomiin nuoriin havaittiin, että ohjatusti liikkuville kertyi päivittäin keski­ määrin seitsemän minuuttia enemmän reipasta ja rasit­ tavaa liikuntaa. Ohjattuun liikuntaan osallistuneilla jokai­ nen lisäurheilulaji tuotti keskimäärin viisi minuuttia lisää reipasta ja rasittavaa liikuntaa jokaiseen päivään. Ohjatun liikunnan merkitys reippaan ja rasittavan lii­ kunnan saavuttamiseksi osoittautui tutkimuksessa melko vähäiseksi. Näin ollen reippaan ja rasittavan liikunnan li­ säämiseksi tulisi miettiä, millä muilla keinoin yhteiskun­ nassa voitaisiin lisätä reipasta ja rasittavaa liikuntaa kuin ainoastaan ohjattuun liikuntaan panostamalla. Voisiko esimerkiksi aktiviinen liikkuminen koulu- ja työmatkoil­ la lisätä reippaan ja rasittavan liikunnan määrää? LÄHDE Koorts, H., Timperio, A., Arundell, L., Parker, K., Abbott, K., & Salmon, J. (2019). Is sport enough? Contribution of sport to overall moderate-to vigorous-intensity physical activity among adolescents. Journal of Science and Medicine in Sports, 22(10), 1119–1124 Kuva: Jouko Kokkonen 2 8     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 28 6.4.2020 10.00

TUTKIMUSUUTISIA Oppiaineintegraatio vähentää istumista ja edistää oppimista Viime aikoina uudet opetustavat ovat yleistyneet ja op­ piaineiden yhdistämistä eri muodoin on lisätty. Cecchini ja Carriedo (2019) halusivat selvittää, miten kou­ luliikunnan ja matematiikan yhdistäminen vaikuttaa oppilaiden kevyeen ja reippaaseen liikuntaan sekä vähennyslaskutaitoihin. Yhteensä 46 oppilasta (19 poikaa ja 27 tyttöä, keski-ikä 6.4 vuotta ±0.3) jaettiin kahteen ryhmään, joista kontrol­ liryhmä sai perinteistä luokas­ sa tapahtuvaa matematiikan opetusta. Koeryhmä osallistui opetukseen, jossa matematiik­ ka ja koululiikunta oli integroi­ tu keskenään. Oppilaille jaettiin kiihtyvyysanturit neljän viikon ajaksi. Tänä aikana koeryhmä osallistui kolmena viikkona in­ tegroituun opetukseen. Ennen neljän viikon testijak­ soa koe- ja kontrolliryhmän vä­ lillä ei havaittu eroa fyysisessä aktiivisuudessa, paikallaanolos­ sa tai vähennyslaskutaidoissa. Intervention tulokset osoitti­ vat, että integraatio-opetukseen osallistuneilla oppilailla oli enemmän kevyttä ja reipas­ ta liikuntaa ja vähemmän paikallaanoloa kuin oppilailla, jotka osallistuivat perinteiseen luokkaopetukseen. Lisäksi integraatio-opetukseen osallistuneet oppilaat saavuttivat korkeammat testitulokset vähennyslaskukokeissa. Tulokset osoittivat, että oppiaineiden yhdistäminen vaikutti myönteisesti oppitunnin aktiivisuustasoihin ja oppimistuloksiin. Sijaiskodissa kasvaneiden voi olla tavallista vaikeampi kiinnittyä koululiikuntaan Nuorten negatiiviset kokemukset ja kiinnittymättömyys koululiikuntaan ovat saaneet viime vuosina paljon huo­ miota. Tästä huolimatta on vielä joitakin ryhmiä, joita ei ole tutkimuksissa huomioitu. Quarmby (2019 kollegoineen halusi selvittää, miksi si­ jaiskodissa kasvaneet nuoret miehet eivät kiinnity koulu­ liikuntaan, ja miten yksilön henkisen pääoman keräänty­ minen tai sen puuttuminen voi vaikuttaa koululiikuntaan sitou­ tumiseen. Tutkimukseen osal­ listui yhteensä neljä sijaiskodis­ sa kasvanutta 12–17-vuotiasta. Heidän lisäksi haastateltiin yh­ teensä 15 aikuista, joista viisi oli toiminut liikunnanopettajana. Nuoret osallistuivat yhdes­ sä heidän kanssaan työsken­ nelleiden aikuisten kanssa puo­ listrukturoituun haastatteluun. Jokainen tutkija analysoi haas­ tattelut temaattisesti. Tutki­ joiden tulkintoja vertailtiin ja näiden perusteella tehtiin johto­päätökset. Keskusteluissa korostui aiempien liikuntakokemusten merkitys ja se kokivatko lapset itsensä kykeneviksi suo­ riutumaan annetuista tehtävistä. Lisäksi haluun osallis­ tua liikuntatunneille vaikuttivat mielikuvat siitä, miltä op­ pilaan pitäisi näyttää liikuntatunnilla, eli mikä on sopiva asu liikuntatunnilla. Kolmantena tekijänä nuoret mainit­ sivat sosiaalisen pääoman. He kokivat, ettei heillä ollut tilaa liikuntatunneilla, eivätkä he tunteneet kuuluvansa joukkoon. Vähäiset taidot yhdistettynä joukkoon kuulu­ mattomuuteen toimi tehokkaana välineenä koululiikun­ nasta ”syrjäytymiseen”. Neljäntenä nousivat esiin pukuhuoneet, jotka näyt­ täytyivät maskuliinisuuden linnakkeina, jotka vaikuttivat olevan opettajan valvonnan ulkopuolella. Pukuhuoneet koettiin luotaantyöntävinä paikkoina. Liikunnanopet­ tajan on syytä ymmärtää, että sijaiskodeissa kasvaneil­ la lapsilla voi olla muita lapsia enemmän esteitä sitoutua koululiikuntaan. Liikunnan ja matematiikan integraatio-opetukseen osallistuneet oppilaat saavuttivat korkeammat testitulokset vähennyslaskukokeissa. LÄHDE Cecchini, J. A., & Carriedo, A. 2020. Effects of an interdisciplinary approach integrating mathematics and physical education on mathematical learning and physical activity levels. Journal of Teaching in Physical education, 39(1), 121–125 LÄHDE Quarmby, T., Sanford, S., Elliott, E. (2019). I actually used to like PE, but not now’: Understanding care-experienced young people’s (dis)engagement with physical education. Sport, Education and Society, 24(7), 714–726. L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     2 9 L&T_2_2020.indd 29 6.4.2020 10.00

TUTKIMUSUUTISIA Yhteiskuntatieteet ANTTI LAINE antti.laine@jyu.fi Urheilu-uutisointi muuttuu – feministi­ tutkijoiden mielestä liian hitaasti Urheilusosiologiset media-analyysit ovat keskittyneet painettujen lehtien määrälliseen ja laadulliseen sisällön erittelyyn sekä naisurheilijoiden representaatioihin. Brit­ titutkijat Kay Biscomb ja Hilary Matheson jatkavat tätä perinnettä tarkastellen sukupuoliperspektiivistä urheilu­ journalismin yhteiskunnallisia ja kulttuurisia muutoksia saarivaltakunnan sanomalehdistössä neljällä vuosikym­ menellä (1984–2014). Feministisesti orientoituneiden tutkijoiden fokus on naisurheilun uutisoinnin määrällisessä ja laadullisessa tarkastelussa. Tutkimusaineisto koostuu kuuden valta­ kunnallisen sanomalehden uutisoinnista samalta kahden viikon ajanjaksolta vuosien 1984, 1994, 2004 ja 2014 kesä­ kuulta (1.–14.6). Ajanjakson tutkijat valitsivat siten, että se tarjoaisi aineistoa naisurheilun näkyvyydestä muun muassa tenniksen, yleisurheilun ja golfin kisakalenteri­ en ansiosta. Naisurheilu lisääntynyt määrällisesti, mutta osuus pienentynyt Urheilusivujen osuus lehdissä nousi ajanjaksossa selväs­ ti (15 % vuonna 1984 → 31 % vuonna 2014). Myös naisur­ heilun juttumäärät ajanjaksossa lisääntyivät, mutta osuus miesurheiluun verrattuna kuitenkin pieneni. Vuonna 1984 miesurheilun osuus oli juttumäärittäin tarkasteltuna 81 prosenttia, naisurheilun osuus 13 prosenttia ja molem­ pia sukupuolia käsittelevän uutisoinnin osuus 6 prosent­ tia. Vastaavat lukemat vuonna 2014 olivat 90 prosenttia, 6 prosenttia ja 4 prosenttia. Urheilulajikohtaisesti tarkasteltuna huomattavin muu­ tos oli jalkapallouutisoinnin räjähdysmäinen kasvu (2,3 % vuonna 1984 → 51,3 % vuonna 2014). Naisjalkapallon osuus jalkapallouutisista oli marginaalinen. Tämän mer­ kittävyyttä tutkijat korostavat sillä, että naisten kansalli­ nen jalkapallokausi oli esimerkiksi vuoden 2014 kesäkuus­ sa käynnissä, mutta miesten ei. Sen he kuitenkin jättävät kertomatta, että jokainen aineistoajanjakso meni osittain päällekkäin miesten jalkapallon arvokisojen ja niihin valmistautumisen kanssa. Vuosien 1984 ja 2004 EM-kisat sekä vuoden 2014 MM-kisat alkoivat 12.6 ja vuoden 1994 MM-kisat 17.6. Tätä taustaa vasten aineiston rajaus ja tut­ kijoiden huomiot on syytä kyseenalaistaa. Huomattavin lajikohtainen pudotus koski yleisurheilu-uutisointia. Ulkonäköuutisia vähemmän, suorituskeskeistä dramatisointia enemmän Tutkimuksen laadullisen tarkastelun analyysiulottuvuu­ det olivat 1) sukulaisuus- ja ihmissuhteet, 2) ulkonäkö, 3) urheilusuoritus ja 4) kansallisuus. Naisurheilijoiden sukulaisuus- ja ihmissuhteilla oli sijansa uutisoinnissa Kuva: Pixabay kaikkina aineistovuosina. Sen sijaan naisurheilijoita sek­ sualisoiva ulkonäköuutisointi oli ajan kuluessa vähenty­ nyt ja suorituskeskeisyys sekä kansallisuuden korostami­ nen lisääntynyt. Suoritusuutisointia puolestaan väritettiin 2010-luvulla aiempia vuosikymmeniä voimakkaimmilla ja dramatisoivimmilla kielikuvilla. LÄHDE Biscomb, K. & Matheson, H. 2019. Are the times changing enough? Print media trends across four decades. International Review for the Sociology of Sport 54 (3), 259–281. https://journals.sagepub. com/doi/pdf/10.1177/1012690217716574 Nuoret ja hyvätuloiset urheiluvedon­ lyönnin uhkapeliongelmien riskiryhmää Veikkauksen pelaamaan kannustava mainonta ja tieto yhtiön johdolle maksetuista tulospalkkioista herättivät viime vuonna Suomessa laajaa paheksuntaa. Tämä on ymmärrettävää, sillä rahapelimonopolin keskeinen oi­ keuttamisperuste on pelihaittojen ehkäisy. Jatkuvasti pe­ likohteita tarjoava ja livepelaamisen mahdollistava inter­ net-vedonlyönti on koukuttava rahapelaamisen muoto. Australialaisessa kyselytutkimuksessa on keskitytty ur­ heiluvedonlyöjien uhkapeliongelmiin sekä niitä ennusta­ viin väestöllisiin, psykologisiin ja käyttäytymiseen liitty­ viin riskitekijöihin. Kyselyyn osallistui 15 225 henkilöä, joista rajattiin ase­ tettujen kriteerien (mm. vedonlyöntiä vähintään kerran kuussa) perusteella analyysiin 1147 vastaajan otos. Otok­ sesta kaksi kolmasosaa oli miehiä ja heidän keski-ikän­ sä oli 41 vuotta. Väestöllisiksi riskitekijöiksi osoittautuivat nuori ikä, korkea tulotaso, naimattomuus ja se, että äidinkielenä oli muu kuin englanti. Lapsien lukumäärällä ei havaittu ole­ van merkitystä ja vastoin aiempia uhkapelitutkimuksia ei 3 0     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 30 6.4.2020 10.00

TUTKIMUSUUTISIA myöskään sukupuolella. Psykologisia riskitekijöitä olivat korkea uhkapelivietti, itsekontrollin puute, tiedolliset vää­ ristymät omasta pelaamisesta, alkoholiongelmat ja pelaa­ malla rikastumisen motiivi. Käyttäytymiseen liittyviä riskitekijöitä olivat pelaami­ sen tiheys, pelimuotojen ja pelikohteina olleiden urhei­ lulajien korkea määrä sekä kuukausittaisten panostusten suuruus. Mielenkiintoinen havainto oli, että vetojensa kohteena olleita tapahtumia harvemmin seuranneet oli­ vat suuremmassa riskiryhmässä kuin ne, jotka seurasivat niitä useammin. Myös eri pelialustojen ja monenlaisten maksutapojen käyttö havaittiin riskitekijäksi. LÄHDE Russell, A. M. T., Hing N., & Browne, M. 2019. Risk Factors for Gambling Problems Specifically Associated with Sports Betting. Journal of Gambling Studies 35 (4), 1211–1228. https://doi. org/10.1007/s10899-019-09848-x Vuorovaikutustekijät määrittävät urheilu­ tapahtumien paikan päällä seuraamista Eteläkorealaisprofessori Yukyoum Kim on kolmen eri yhdysvaltalaisyliopistoissa työskentelevän kollegan­ sa kanssa toteuttanut mittavan ja systemaattisen me­ ta-analyysin urheilutapahtumien paikan päällä seuraa­ miseen vaikuttavista tekijöistä. Sen aineisto koostuu 119 tutkimuksesta, joista suurimmassa osassa kohteena olivat joukkueurheilutapahtumat. Tutkimuksen keskeistä antia on vallitseviin teorioihin ja aiempaan tutkimusnäyttöön perustuva käsitteellinen viitekehys urheilun kulutuskäyt­ täytymiseen vaikuttavista tekijöistä (kuvio 1). Tilastolliseen tarkasteluun pohjautuvan meta-analyy­ sin perusteella urheilutapahtumiin osallistumiseen vai­ kuttivat eniten samaistuminen ja sitoutuminen. Myös kol­ mannen vuorovaikutustekijän eli luottamuksen vaikutus oli selvä. Faniuteen keskittyvistä tekijöistä osallistumiseen vai­ kuttivat eniten estetiikka ja saavutukset, joita seurasivat merkitysjärjestyksessä pako arjesta ja tietoisuuden lisää­ minen. Dramatiikalla ja sosiaalisuudella oli niin ikään yh­ teyttä osallistumiseen, mutta näiden vaikutus oli selvästi pienempi. Urheilutuotteeseen keskittyvistä tekijöistä suu­ rin vaikutus oli taidolla. Kaikilla muilla kuvion 1 urheilu­ tuotteeseen keskittyvillä tekijöillä oli merkitsevä, joskin taitoa huomattavasti vähäisempi, yhteys osallistumiseen. Kuvion 1 vaikuttavien muuttujien yhteys urheiluta­ pahtumiin osallistumiseen havaittiin tutkimuksessa merkittäväksi. Esimerkiksi kulttuuri vaikutti siihen, mi­ ten tärkeänä voittamista pidettiin. Ikä ratkaisi puolestaan, lähdettiinkö urheilutapahtumiin paikan päälle vai seurat­ tiinko niitä median välityksellä. LÄHDE Kim, Y., Magnusen, M., Kim, M. & Lee, H-W. 2019. Meta-Analytic Review of Sport Consumption: Factors Affecting Attendance to Sporting Events. Sport Marketing Quarterly 28 (3), 117–134. http://doi.org/10.32731/SMQ.283.092019.01 Faniuteen keskittyvät tekijät • Estetiikka • Saavutukset (faniuden kohteen menestyksen kautta) • Dramatiikka • Pako arjesta • Tietoisuuden lisääminen • Sosiaalisuus Vuorovaikutukseen keskittyvät tekijät • Samaistuminen • Sitoutuminen • Luottamus Urheilutuotteeseen keskittyvät tekijät • Saavutettavauus • Hinta • Fasiliteetit • Vastustaja • Fyysinen vetovoima • Mainostaminen • Taito • Tähtipelaajat • Voitto Urheilutapahtumaan osallistuminen Vaikuttavat muuttujat • Urheilutapahtuman taso • Maan urheilukulttuuri • Urheilijoiden sukupuoli • Tutkimuksen kohderyhmä Kuvio 1. Urheilun kulutuskäyttäytymisen meta-analyyttinen viitekehys (Kim ym. 2019) L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     3 1 L&T_2_2020.indd 31 6.4.2020 10.00

TUTKIMUSUUTISIA Biotieteet ILKKA HEINONEN ilkka.heinonen@utu.fi Koronavirus haastaa myös liikkujan, mutta liikkua kannattaa Kiinasta maailmalle kiertoon lähtenyt koronavirus (SARS-CoV-2) on tehnyt jo karmaisevaa tuhoa monissa maissa. Euroopassa tauti on iskenyt kovimmin Italiassa ja Espanjassa, mutta muut maat ovat tulossa perässä, vaik­ ka vahvoihin estotoimenpiteisiin on jo ryhdytty. Silti ei us­ kalla edes ajatella, millaisiin tuhoihin virus vielä kykenee. Suomessa tautihuippua on povattu toukokuun toiselle vii­ kolle, joten suurimmat vaikutukset ovat luultavasti vasta edessäpäin. Eristystoimenpiteisiin ei ole suotta ryhdytty, vaik­ ka myös käsi- ja muuta hygieniaa korostetaan. Ne ovat­ kin tärkeimpiä asioita, joilla virusta voi yrittää välttää tai olla välittämättä sitä muihin. Liikunta on tässä yhtälös­ sä pikkutekijä, mutta British Journal of Sports Medicine -tiedelehdessä ilmestyi epidemian ollessa Suomessa alku­ vaiheessa kirjoitus, joka muistutti liikunnan ylläpidosta epidemian aikanakin. Liikunnan tiedetään vaikuttavan positiivisesti elimis­ tön puolustusjärjestelmän toimintaan. Sen merkitys tus­ kin on lähelläkään sitä mitä yksilön perimä, tautihisto­ ria ja rokotukset määrittävät elimistön alttiutta sairastua ja kykyä parantua leviävästä SARS-CoV-2:n aiheuttamasta COVID-19-taudista. Silti liikunta voi omalta pieneltä osal­ taan vaikuttaa, että tauti toivottavasti jää lievemmäksi, jos sen sattuu saamaan. Vaikutukset immuniteettiin eivät suinkaan ole ainut syy pysyä liikkeellä, vaikka ryhmäliikuntatunnit ja yhteis­ harjoitukset ovatkin tällä hetkellä kielletty. Nimittäin liik­ kumattomuus alkaa tunnetusti vaikuttaa hyvin nopeasti. Seurauksena ovat mm. lihaskato ja luiden haurastumi­ nen, joten television tai tietokoneen ääreen ei ole syytä jumittua tässäkään tilanteessa. Tietous liikkumisen tärkeydestä on onneksi tuttua suomalaisille, minkä vuoksi metsät ja muut ulkoilualueet ovat täyttyneet perheistä ja yksittäisistä liikkujista. Ulko­ liikunta onkin nyt ainoa oikea suuntaus, sillä kirjoittajat­ kin muistuttavat kuntosalien olevan huono tila tautien leviämistä ajatellen. Onneksi monet saleista onkin tällä hetkellä suljettu, mutta näin ei ole laita vielä esimerkik­ si Ruotsissa. Ulkoliikunnassakin riittävän, usean metrin etäisyyden pitäminen kanssaliikkujaan on kuitenkin en­ siarvoisen tärkeää, jotta harmittamattomalta vaikuttavan aivastuksenkin riskit voidaan minimoida. Sairaana ei tie­ tysti kannata harrastaa liikuntaa, mutta terveenä ollessa liikuntaa ei sovi unohtaa edes näinä rajoitusten aikoina. LÄHDE Dominski FH, Dominski BH. Exercise and Infectious Diseases – Covid-19. British Journal of Sports Medicine. https://blogs.bmj. com/bjsm/2020/03/17/exercise-and-infectious-diseases-covid-19/ Kuva: Antero Aaltonen 3 2     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 32 6.4.2020 10.00

TUTKIMUSUUTISIA Koko kehon voimaharjoitus väsyttää yhtä lailla molempia sukupuolia Vaikka monet kuntosalit ovat viruspandemiasta johtuen tällä hetkellä kiinni, niin voimailu- ja lihaskuntoharjoit­ telua ei sovi unohtaa. Sitä pitäisi edelleen tehdä vähin­ tään kaksi kertaa viikossa. Eivätkä salien sulut ole mikään este toiminnalle, sillä edes lihaskuntoharjoitteluun ei tar­ vita kuntosalia. Jo pelkällä kotilattialla tai nurmikolla voi tehdä niin kovan voimaharjoituksen kuin kuvitella saat­ taa. Kokeile esimerkiksi yhden jalan kyykkyä alas asti las­ keutuen, tai pystypunneruksia pää alaspäin jalat ylhäällä seinästä tukea hieman hakien, niin havahdut, että edes maksimivoimaharjoitusta varten ei tarvitse jatkossakaan lähteä kuntosalille. Lihaskuntoharjoituksiin liit­ tyen uusi tutkimus valottaa, että lihasten väsyminen ja rasitukses­ ta palautuminen koko kehon voi­ maharjoituksesta on samanlaista miehillä ja naisilla. Tutkimustu­ los on sikäli yllättävä, koska koko joukko muita tutkimuksia on ai­ kaisemmin havainnut, että mie­ het väsyvät monesti naisia no­ peammin ja enemmän erilaisissa fyysistä kestävyyttä ja voimaa vaativissa testeissä. Ero aikaisemmissa tutkimuksissa on voinut johtua siitä, että voimaa on usein testattu isomet­ risesti, eikä tavanomaisempia kuntosaliliikkeitä matkien. Miehet pystyvät yleensä suuremman lihasmassansa ansiosta tuottamaan enemmän voimaa ja tehoa etenkin suorituksen alussa, mutta eivät välttämättä jaksa ylläpitää tehon tuottoa yhtä hyvin kuin naiset. Mutta kun testisuo­ ritteet olivat tyypillisiä kuntosaliliikkeitä, eroa lihasten vä­ symisessä ei havaittu. Tällä voi olla merkitystä palautumi­ seen ja seuraavan harjoitussession suorittamiseen, joihin vaikuttavat myös hormonaaliset erot sukupuolten välillä, joten tutkimus aiheen ympärillä jatkunee. Onko kompressiovaatteissa järkeä? Liikuntasuorituksen tarkoitus on aina hieman haastaa ja väsyttää kehoa, jotta se sitä seuraavan palautumisen ai­ kana vahvistuisi ja kunto kohoaisi. Sen vuoksi useimmat liikkujat hakevat vastusta liikkumiseensa, kuten kovia pai­ noja kuntosaleilta tai esimerkiksi juoksijat ja hiihtäjät ylä­ mäkiä, joissa harjoitella. Eliittiurheilijat hakeutuvat vuo­ ristoon vähähappisiin olosuhteisiin, tai haastavat itseään kuumassa, jotta keho saisi lisärasitusta pelkän liikunnan aiheuttaman kuormituksen lisäksi. Jostain syystä on myös joukko liikkujia, jotka etsivät kaikkia keinoja, joilla liikunnasta saisi entistä helpom­ paa. Myös liikuntateollisuus on aistinut tässä keinon teh­ dä rahaa ja markkinoille on alka­ nut ilmaantua mitä erilaisimpia liikkumista helpottavia tuotteita. Tai ainakin niiden olisi tarkoitus tehdä niin, vaikka sitä ei yleensä tutkimuksissa ole pystytty vahvis­ tamaan. Tai tuotteita ei ole edes testattu, mutta silti monet kulut­ tajat ovat valmiita niitä ostamaan, koska rahaa tuntuu riittävän vaik­ ka mihin humpuukiin. Eräs näistä tuotteista on erilai­ set kompressiovaatteet, joita pue­ taan päälle yleensä jalkoihin tai jopa ylävartaloon. Niiden väitetään tuovan tehoa juoksuun ja jopa parantavan lihas­ ten verenvirtausta ja liikkumisen taloudellisuutta, eli ha­ penkulutusta. Tuotteiden käytöstä elää yhä sitkeästi vir­ hekäsityksiä jopa liikunnan ammattilaisten keskuudessa. Eräs näistä käsityksistä liittyy lihasten verenvirtauksen te­ hostumiseen, sillä kompressiovaatteet itse asiassa vähentävät, eivätkä lisää lihasten verenvirtausta. Uuden tutkimuksen mukaan kompressiovaatteet myös vähentävät lihasten aktiivisuutta juostessa, mikä ei tietysti ole hyvä, sillä tavoitteena tulisi harjoittelussa olla lihasten parempi aktivaatio. Tutkimuksessa ei myöskään havait­ tu juoksun taloudellisuuden paranevan, mikä on linjas­ sa aiheesta tehtyjen muiden tutkimusten kanssa. Viimeis­ tään tämän tutkimuksen perusteella onkin hyvin vähän järkiperusteita käyttää kompressiovaatteita liikuttaessa. Kiellettyä se tietysti ei ole, jos joku haluaa järjenvastai­ sesti toimia. Kompressiovaatteet vähentävät lihasten aktiivisuutta juostessa, mikä ei tietysti ole hyvä. LÄHDE Marshall PW, Metcalf E, Hagstrom AD, Cross R, Siegler JC, Enoka RM. Changes in Fatigue Are the Same for Trained Men and Women after Resistance Exercise. Med Sci Sports Exerc. 2020 Jan;52(1):196-204. doi: 10.1249/MSS.0000000000002103. LÄHDE Broatch JR, Brophy-Williams N, Phillips EJ, O’Bryan SJ, Halson SL, Barnes S, Bishop DJ. Compression Garments Reduce Muscle Movement and Activation during Submaximal Running. Med Sci Sports Exerc. 2020 Mar;52(3):685-695. doi: 10.1249/ MSS.0000000000002182. L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     3 3 L&T_2_2020.indd 33 6.4.2020 10.00

TEEMA: Etiikka liikuntakulttuurissa Kiusaaminen, syrjintä ja epäasiallinen kohtelu liikunnassa ja urheilussa ”TULIKO TÄMÄ OIKEASTI JOLLEKIN YLLÄTYKSENÄ?” Lasten ja nuorten oikeudet ovat jääneet liikunnassa ja urheilussa taka-alalle. Näin on käynyt, vaikka tietoa, yleisiä eettisiä periaatteita ja yhteiskunnan normeja on kosolti. Liikunnan ja urheilun on aika poistua omasta kuplastaan. T Tammikuussa 2020 Yle raportoi laajasti valmentajan epäasiallisesta käytöksestä helsinkiläisessä muodostel­ maluisteluseurassa. Uutisointi herätti kiivasta yhteiskun­ nallista keskustelua. Keskustelu sai jatkoa vain muuta­ maa päivää myöhemmin, kun Nuorisotutkimusverkosto julkaisi kirjoituskokoelman ”Siitä on pikemminkin vaiet­ tu” – kirjoituksia kiusaamisesta, syrjinnästä ja epäasialli­ sesta kohtelusta lasten ja nuorten liikunnassa ja urheilus­ sa (Berg ym. 2020). Kirjoituskokoelmassa lasten ja nuorten liikunnan ja urheilun lieveilmiöihin tarttui laaja joukko asiantuntijoita: ministeri, entiset huippu-urheilijat, lap­ siasiavaltuutettu, tutkija ja yhdenvertaisuuskysymysten ammattilaiset. Ylen uutisoinnin ja kirjoituskokoelman julkaisun ajan­ kohdan osuminen yksiin oli sattumaa. Ylen toimittajat oli­ vat jo pidemmän aikaa seuranneet ja valmistelleet juttua muodostelmaluisteluvalmentajan tapauksesta. Juttusar­ ja ilmestyi, kun Suomen taitoluisteluliiton kurinpitolau­ takunta oli tehnyt asiasta päätöksen 17.1.2020. Nuorisotutkimusverkoston julkaisun juuret ulottuvat vielä pitemmälle. Toimiessamme tutkimushankkeessa ”Kentiltä kabinetteihin: liikunnan kansalaistoiminnan läpileikkaus” (OKM 2014–2018), tunnistimme ongelmia suomalaisen urheiluliikkeen toimintatavoissa ja eettisis­ sä käytännöissä. Yksi eniten huolta herättäneistä ongel­ mista oli kiusaaminen, syrjintä ja epäasiallinen käytös las­ ten ja nuorten liikunnassa ja urheilussa. Aiheesta kertyi pitkin 2010-lukua tutkimustietoa, mutta siihen ei urheilu­ liikkeessä reagoitu (mm. Kokkonen 2012; Fagerlund ym. 2014; Lallukka 2014; Laine, Matilainen & Salasuo 2016). Tutkimustieto kumuloitui todelliseksi huoleksi tutki­ joiden keskuudessa, kun Lasten ja nuorten vapaa-aikatut­ kimuksen (Hakanen ym. 2019a) ja toimintarajoitteisten lasten ja nuorten vapaa-aikaa käsitelleen tutkimuksen tu­ lokset ilmestyivät (Hakanen ym. 2019b). Tulosten mukaan kiusaaminen, syrjintä ja epäasiallinen kohtelu oli yleistä nimenomaan liikunnassa ja urheilussa. Erityisen hälyt­ tävä tilanne oli vähemmistöihin kuuluvien lasten ja nuo­ ren kohdalla, joista yli puolet kertoi kokeneensa kiusaa­ mista, syrjintää tai epäasiallista kohtelua liikunnassa ja urheilussa. Tämä ja median uutisoimat urheilijoiden sek­ suaaliset häirintätapaukset saivat meidät lokakuussa 2019 valmistelemaan aiheesta kirjoituskokoelmaa, joka julkais­ tiin 20.1.2020. Lasten ja nuorten liikunnan ja urheilun edunvalvonta ajettu alas Vaikka Ylen uutisointi ja kirjoituskokoelman julkaisemi­ nen osuivat sattumalta lähes samaan ajankohtaan, ei sa­ manaikaisuus yllättänyt ainakaan meitä tutkijoita. Yhden­ vertaisuus- ja tasa-arvokysymysten toisistaan poikkeava paikka yhteiskunnallisessa kehityksessä ja urheiluliik­ keen arvomaailmassa on ollut näkyvissä jo pitkään. Sa­ maan aikaan kun lasten oikeuksien painoarvo on vah­ vistunut, uudistettu yhdenvertaisuuslaki tullut voimaan (2014) ja liikuntalaissa (2015) kaiken toiminnan lähtökoh­ daksi kirjattu muun muassa tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja monikulttuurisuus, on lasten ja nuorten edunvalvon­ ta ajettu urheiluliikkeen organisaatiouudistuksessa alas (Lehtonen 2014; 2017). Suomen urheilun eettinen keskus on ollut kiinnostunut aihepiiristä vasta, kun siitä raportoitiin laajemmin julki­ suudessa. Kuilua yhteiskunnallisen kehityksen ja urhei­ luliikkeen välillä on syventänyt entisestään vuonna 2017 käynnistynyt Me Too -liike, jonka myötä kynnys epäasialli­ sen käytöksen tunnistamisessa ja siitä raportoimisesta on madaltunut. Onkin ollut vain ajan kysymys, milloin kiu­ saaminen, syrjintä ja epäasiallinen kohtelu liikunnassa ja urheilussa ryöpsähtää laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. 3 4     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 34 6.4.2020 10.00

TEEMA: Etiikka liikuntakulttuurissa Kuva: Antero Aaltonen Tässä tekstissä paneudumme tarkemmin ”Siitä on pi­ kemminkin vaiettu” -kirjoituskokoelman teksteihin. Nos­ tamme julkaisusta esiin näkökulmia, joiden uskomme edistävän liikunnan ja urheilun toimialan virittymistä 2020-luvun eettisiin kriteereihin. Kommentoimme myös niitä lähtökohtia ja rakenteita, joiden arvioimme olevan keskeisessä roolissa lieveilmiöiden ennaltaehkäisyssä ja toiminnan kehittämisessä. Näkökulmamme koskee eri­ tyisesti urheiluliikkeen ylärakenteita ja valtionhallintoa. Ruusuja emme jaa, sillä ongelmat ovat olleet näkyvissä jo vuosia, mutta halu tai ymmärrys niihin reagointiin on puuttunut. Lapsi- ja nuorisokysymyksiin erikoistuneen emeritusprofessori Matti Rimpelän (2020) sanat aihees­ ta ovat paljon puhuvia: – Lapsen oikeudet ja niiden velvoitteet liikunta- ja ur­ heiluharrastusten järjestämisessä ja tuottamisessa lapsil­ le eivät ole saanut sitä painoarvoa, jonka sopimuksen rati­ fioinnin olisi pitänyt niille antaa jo vuodesta 1991 alkaen. Tietoa on ollut saatavilla riittävästi Liikunnan ja urheilun toimialalla poikkeuksen muutoin väljähtyneeseen kiinnostukseen yhdenvertaisuuskysy­ myksiä kohtaan on tehnyt valtion liikuntaneuvosto (VLN). Se on ollut keskeisessä roolissa kartoittamassa liikunta­ lain (2015) periaatteiden mukaista tietopohjaa 2010-luvul­ la. VLN on julkaissut tai rahoittanut tutkimuksia, joissa on tarkasteltu esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmis­ töjen kokemaa syrjintää liikunnassa ja urheilussa (Kok­ konen 2012), kiusaamista ja syrjintää lasten liikuntahar­ rastuksissa (Laine ym. 2016), lasten ja nuorten kokemaa epäasiallista kohtelua liikunnassa ja urheilussa (Hakanen ym. 2019a), vammaisten lasten ja nuorten syrjimiskoke­ muksia liikunnassa (Hakanen ym. 2019b) sekä ylipäätään yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymyksiä liikunnassa ja urheilussa (esim. Pyykkönen 2016). Tietopohjaa on vahvistanut myös muualla akateemi­ sella kentällä tuotettu tieto. Lapsiuhritutkimuksessa (Fa­ gerholm ym. 2014) käsiteltiin harrastuksen ohjaajan tai valmentajan lapseen tai nuoreen kohdistamaa epäasial­ lista tai väkivaltaista käyttäytymistä. Laajempi näkökul­ ma lieveilmiöihin aukeni esimerkiksi Päivi Bergin ja Marja Kokkosen toimittamassa teoksessa Urheilun takapuoli (2016) sekä Susan Erikssonin, Päivi Armilan ja Anni Rannikon toimittamassa teoksessa Vammaiset nuoret ja liikunta (2018). Tutkimustulokset ovat olleet läpi linjan huolestutta­ via. Tutkijat ovat peräänkuuluttaneet urheiluliikkeeltä ja koko toimialalta reagointia yhdenvertaisuuden edistämi­ seksi (Berg & Kokkonen 2016; Salasuo 2017; Eriksson ym. 2018; Kokkonen 2019). Ongelmat on siis tunnistettu ja niis­ tä on viestitty lukuisissa tutkimuksissa, raporteissa, artik­ keleissa ja kirjoituksissa. Esimerkiksi suoranaisesta hätä­ huudosta sopii Kokkosen (2012, 44) kylmäävä johtopäätös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjimistä liikun­ nassa käsittelevässä tutkimuksessa: – Mielestäni yhdenkään ihmisen ei ylipäätään pitäisi päätyä ajattelemaan tai suunnittelemaan itsensä vahin­ goittamista tai henkensä riistämistä toisten ihmisten syr­ jivän käyttäytymisen takia; erityisen traagista on, mikä­ li itsetuhoisiin ajatuksiin ja suunnitelmiin päädytään sen L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     3 5 L&T_2_2020.indd 35 6.4.2020 10.00

TEEMA: Etiikka liikuntakulttuurissa harrastuksen parissa, jonka niin mielellämme näkisim­ me tuottavan virkistystä ja ”liikunnan iloa ja riemua”, tii­ vistää Kokkonen. Vaatimukset tilanteen parantamiseksi on usein sivuu­ tettu ilkeinä ja kiusallisina yrityksinä tahria urheilun imagoa. Tällainen reagointi on tuttua kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta, kun jokin sosiaalinen usko­ musjärjestelmä tai valtaa pitävä taho haluaa suojella ima­ goaan hinnalla millä hyvänsä – tässä tapauksessa lasten ja nuorten hyvinvoinnista piittaamatta. (ks. Berg ym. 2020; Salasuo 2020; Rhind ym. 2014.) Urheilulla ei voi olla omaa normistoa Tutkimustulokset ja tutkijoiden huoli ovat vain osa sitä yhteiskunnallista perustelua, minkä vuoksi liikunnan ja urheilun lieveilmiöihin olisi tullut jo aiemmin suhtautua vakavasti. Täsmälleen samaan tapaan kuin muutakin yh­ teiskuntaa, YK:n lasten oikeuksien sopimus koskee myös liikuntaa ja urheilua. Urheilun oma normisto ei kumoa kansainvälisiä sopimuksia tai kansallista lainsäädäntöä. Tämä näkökulma erottuu vahvana kirjoituskokoelmassa niin lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen kuin yhdenver­ taisuusvaltuutettu Kirsi Pimiän teksteissä. Yhdenvertaisuuteen, lainsäädäntöön ja kansainväli­ siin sopimuksiin liittyvä näkökulma nousee esiin Setan Marita Karvisen tekstissä. Hän käsittelee seksuaali­ seen suuntautumiseen liit­ tyvää kiusaamista, syrjintää ja epäasiallista kohtelua lii­ kunnassa ja urheilussa sekä urheilumediassa. Seta on kantanut aihepiiristä huol­ ta aiemminkin, mutta ku­ ten Karvisen tekstistä käy hyvin ilmi, on parannuksia tilanteeseen tullut hitaas­ ti. Karvinen vetoaa urhei­ luliikkeeseen ja liikunnan ja urheilun toimialaan, jotta seksuaalivähemmistönuo­ rille saataisiin selkeä viesti siitä, että he ovat tervetullei­ ta liikkumaan, urheilemaan, kilpailemaan, mukaan jouk­ kueisiin, seuroihin, urheilukentille, liikuntahalleille ja katsomoihin. Vammaisten lasten ja nuorten erityistarpeet ovat lii­ kunnan ja urheilun kentässä niitä harvoja yhdenvertai­ suuskysymyksiä, jotka on jollain tavoin tunnistettu ja joista on käyty julkista keskustelua. Aija Saari peräänkuu­ luttaa, että liikuntajärjestöjen tulisi tarkastella toiminta­ rajoitteisten henkilöiden yhdenvertaisuutta nykyistä laa­ jemmin ja mahdollistaa toiminta järjestön kaikilla tasoilla ja kaikissa toimijarooleissa. Päivi Armila ja Anni Rannikko kirjoittavat, että avoin kiusaaminen tai väkivalta tar­ joaa konkreettisen puuttumisen kohteen. Lukiessa ”Siitä on pikemminkin vaiettu” -julkaisun tekstejä ei voi välttyä ajatukselta, että ongelmat ovat ol­ leet tiedossa jo pidemmän aikaa kaikkialla muulla yhteis­ kunnassa paitsi liikunnassa ja urheilussa. Tutkimustiedon tuntemus näkyy vahvana eri alojen asiantuntijoiden teks­ teissä. Myös julkaisuun kirjoittaneet entiset huippu-urhei­ lijat tunnistavat urheilun rakenteiden eettiset ongelmat sekä ruohonjuuritason epäasiallisuudet. Tämäkö muka yllätys? Tämä tekstin otsikko ”Tuliko tämä oikeasti jollekin yllä­ tyksenä?” on lainattu yksilölajin huippu-urheilijalta, joka on pitkään hämmästellyt omassa lajissaan vallalla ole­ vaa kiusaamisen ja syrjinnän kulttuuria. Hänelle ja mo­ nelle muulle huippu-urheilijalle eivät viime talven aikana esille putkahdelleet urheilun imagon ”ikävät säröt” tul­ leet yllätyksenä. 2010-luvun ajan suomalaisen järjestöve­ toisen liikunnan ja urheilun keskeisin poliittinen agenda on koskenut kattojärjestöjen fuusiota ja keskustelua huip­ pu-urheilun johtamisjärjestelmästä (ks. Lehtonen 2020). Satavuotinen unelma liikunnan ja urheilun yhdistä­ västä keskusjärjestöstä sai hahmonsa Suomen Olympia­ komitean muodossa vuoden 2017 alussa. Lisäksi urhei­ lun eettistä toimintaa on laajennettu ja tuettu rahallisesti aiempaa enemmän Suomen urheilun eettisen keskuksen perustamisen myötä. Ongelmana näyttää kuitenkin olevan, ettei rakenteiden muovaaminen sisällä yhtenäistä ajatusta arvoista ja oikein toimimisesta. Ehkä meille on luotu illuusio siitä, että ur­ heilujärjestelmämme olisi myös arvoiltaan ”keskitetty ja selkeä” uuden Olympiako­ mitean myötä. Pikemmin­ kin se on edelleen hajanai­ nen ja poikkisektoraalinen ja siksi myös vaikeasti hal­ littava, kuten Minna Paajanen kirjoituskokoelmassa toteaa. Vaikka Olympiakomi­tean kaltaiset instituutiot ovat osa näkyvää liikuntakult­ tuuria, ne eivät tee toimin­ nallaan todeksi liikunnan ja urheilun konkreettisia sisältöjä: johtamisen tapoja, ihmisten kohtaamista, tek­ niikkaharjoituksia tai pelireissuja. Näissä tilanteissa, jot­ ka tapahtuvat kaukana keskeisten instituutioiden arjesta, punnitaan yhteinen näkymä siitä, mitä on eettisesti kes­ tävä liikunta- ja urheilukulttuuri. Ne ovat myös paikkoja, joissa lasten ja nuorten turvataidot konkretisoituvat. Näil­ lä taidoilla Iina Juntunen ja Maarit Taipalinen tarkoittavat kirjoituskokoelmassa sekä itsen ja oman kehon, että myös muiden kehon arvostamista ja suojaamista. YK:n lasten oikeuksien sopimus koskee myös liikuntaa ja urheilua. Urheilun oma normisto ei kumoa kansainvälisiä sopimuksia tai kansallista lainsäädäntöä. Sanottu on, tehty vähemmän Paradoksi talven 2020 aikana kuulluissa keskusteluissa syntyykin siitä, että urheilujärjestöjen yhteisö tunnisti ja loi itse jo 2000-luvun puolivälissä toimintansa kirjalliset eettiset periaatteet nimellä Reilu Peli (SLU 2005). Teemoi­ na olivat muun muassa väkivallattomuus, urheilu kasvat­ tajana, tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja koskemattomuus. Entistä hämmentävämmäksi tilanteen tekee se, että asia­ kirjan mukaan teemoja oli työstetty yhdessä urheilun toi­ mijoiden kanssa ja lukuisissa järjestöissä oli käynnistetty 3 6     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 36 6.4.2020 10.00

TEEMA: Etiikka liikuntakulttuurissa eettisiä kehittämisprosesseja. Samoja asiakirjoja on käy­ tetty myös hyödyksi nykyisissä koulutuksissa ja kehittä­ mistoimissa, jolloin pakosta joutuu kysymään, ovatko asiat edenneet? Keskustelujen perusteella urheilussa tapahtuva kiu­ saaminen ja häirintä on kuitenkin näyttäytynyt monelle urheilutoimijalle valtionhallinnossa, järjestöissä ja eetti­ sisissä toimielimissä yllätyksenä. Huolimatta siitä, että erityisesti johtajina näissä organisaatioissa toimii samoja henkilöitä, jotka olivat aikoinaan laatimassa eettisiä peri­ aatteita (vrt. Lehtonen 2017). Ristiriidat johtavat kysymään, miksi urheilun muuten niin puuhakkaat tekijät reagoivat ”häiriötekijöihin” vas­ ta pakon edessä? Tällöinkin ratkaisuehdotuksina ovat lä­ hinnä lisärahoituksen pyytäminen tai valvontakoneiston vahvistaminen. Taloudellisin ja tehokkain vaihtoehto oli­ si suostua ymmärtämään se, että yhteiskunnallinen kehi­ tys, kansainväliset sopimukset ja kansallinen lainsäädän­ tö on tehty noudatettavaksi ja koskevat jokaista. Painopisteen siirto hätääntyneestä reagoinnista ja syyt­ telystä ennaltaehkäisyyn, tukeen ja erityisesti lasten ja nuorten liikunnan ja urheilun arkeen paikallistasolle on pitkäjänteisyyttä vaativa projekti. Ministeri Hanna Kosonen toteaakin omassa tekstissään, että ”työhön on jo tar­ tuttu”. Eettisesti kestävämpi liikunta- ja urheilukulttuuri vaatii jatkossa myös työn jatkamista ja erityisesti yhteistä tahtotilaa urheilun tekijöiltä sekä monialaista yhteistyötä asiantuntijajärjestöjen kanssa. Tällöin myös urheiluyhtei­ sön pitää poistua ulos omasta kuplastaan ja toimia muun yhteiskunnan säännöillä. MIKKO SALASUO, DOSENTTI LÄHTEET Berg, P., Salasuo, M. & Lehtonen, K. (toim.) 2020. ”Siitä on pikemminkin vaiettu”. Kirjoituksia kiusaamisesta, syrjinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta lasten ja nuorten liikunnassa ja urheilussa. Nuorisotutkimusverkosto, verkkojulkaisuja 151. Berg, P. & Kokkonen, M. 2016. Urheilun takapuoli. Tasaarvo ja yhdenvertaisuus liikunnassa ja urheilussa. Helsinki: Nuorisotutkimusseura. Eriksson, S., Armila, P. & Rannikko, A. 2018. Vammaiset nuoret ja liikunta. Jyväskylä: LIKES 346. Fagerlund, M., Peltola, M., Kääriäinen, J. Ellonen, N. & Sariola, H. 2014. Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset 2013. Lapsiuhritutkimuksen tuloksia. Tampere: Poliisi­ammatti­korkeakoulu. Hakanen, T., Myllyniemi, S. & Salasuo, M. 2019a. Oikeus liikkua. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2018. Helsinki: OKM, VLN, VNN & Nuorisotutkimusseura. Hakanen, T., Myllyniemi, S. & Salasuo, M. 2019b. Takuulla liikuntaa. Kyselytutkimus toimintarajoitteisten lasten ja nuorten liikunnan harrastamisesta ja vapaa-ajasta. Helsinki: OKM, VLN, VNN & Nuorisotutkimusseura. Kokkonen, M. 2012. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintä liikunnan ja urheilun parissa. Helsinki: Valtion liikunta­­neuvosto. Kokkonen, M. 2019. Liikunta ja urheilu – sukupuoleen perustuva ja seksuaalinen häirintä – Mitä siitä tiedetään tutkimusten valossa. Liikunta & Tiede 56 (1), 53–57. Laine, A., Salasuo, M. & Matilainen, P. 2016. Arvot, syrjintä ja kiusaaminen. Teoksessa S. Kokko & A. Mettälä (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Liitu-tutkimuksen tuloksia. Helsinki: VLN 2016:4, 57‒61. vastaava tutkija Nuorisotutkimusverkosto mikko.salasuo@nuorisotutkimus.fi Lallukka, K. 2014. Lasten ja nuorten oikeuden liikunnassa ja urheilussa. Jyväskylä: LIKES 284. KATI LEHTONEN, LITT Lehtonen, K. 2017. Muuttuvat rakenteet – Staattiset verkostot. Suomalaisen liikunta- ja urheilujärjestelmän rakenteelliset muutokset 2008‒2015. Jyväskylä: LIKES 331. erikoistutkija Likes-tutkimuskeskus kati.lehtonen@likes.fi PÄIVI BERG, VTT, DOSENTTI projektitutkija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Juvenia – nuorisoalan tutkimus- ja kehittamiskeskus paivi.berg@xamk.fi LISÄTIETOA Salasuo Mikko, Lehtonen Kari & Berg Päivi (toim.). ”Siitä on pikemminkin vaiettu”. Kirjoituksia kiusaamisesta, syrjinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta lasten ja nuorten liikunnassa ja urheilussa. https://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/kuvat/ verkkojulkaisut/kirjoituksia_kiusaamisesta_syrjinnasta_ja_ epaasiallisesta_kohtelusta_web.pdf Lehtonen, K. 2014. Onks yhteistä todellisuutta? Liikunta­järjestöjen rakenneuudistus 2009–2012. Jyväskylä: LIKES 283. Pyykkönen, T. 2016. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvotyö valtion liikuntapolitiikassa – taustaselvitys valtion liikuntaneuvostolle ja sen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvojaostolle. VLN 2016:1. Rhind, D., McDermott, J., Lambert, E. & Koleva, I. 2014. Managing safeguarding cases in sport. Child Abuse Review 23, 418‒426. Rimpelä, M. 21.1.2020 Lapsen oikeuksien toteutuminen liikunnassa ja urheilussa: Surullinen näkymä. Taatan tarinoita. https://taatantarinoita.wordpress.com. Salasuo, M. 2017. Lasten urheiluharrastuksissa kiusataan tutkitusti enemmän kuin haluamme uskoa. Vieraskynä. Yle. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/12/21/lastenurheiluharrastuksissa-kiusataan-tutkitusti-enemman-kuinhaluamme-uskoa Salasuo, M. 2020. Kokemuksia tutkimuksen, median ja uskomusten törmäyksistä. Teoksessa M- Heikkilä & T. Tammi (toim.) Viheliäinen tiede. Tampere: Vastapaino. SLU, 2005. Reilu Peli. Suomalaisen liikunnan ja urheilun eettiset periaatteet. Suomen Liikunta ja Urheilu 4/2005. Yle 17.1.2020 https://yle.fi/urheilu/3-11164048 L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     3 7 L&T_2_2020.indd 37 6.4.2020 10.00

TEEMA: Etiikka liikuntakulttuurissa Naisten jalkapallon MM-kisat mediaurheilun tasa-arvon suunnannäyttäjinä Jalkapallon maailmanjärjestys muuttui kesällä 2019 naisten MM-kisojen ansiosta. Kisojen ykköstähti Megan Rapinoe ei käyttänyt taitojaan yksin kentällä, vaan myös tärkeänä pitämiensä asioiden ajamiseen. E ”Equal pay, equal pay!” kaikui Parc Olym­ pique Lyonnais -stadionilla naisten jalkapal­ lon MM-finaaliottelun jälkeen 60 000 kat­ sojan puhjetessa huutoon Kansainvälisen jalkapalloliiton (FIFA) puheenjohtaja Giovanni Infantinon astuessa kentälle palkinto­ jenjakoon. Iskulauseella viitattiin finaalissa otelleen USA:n joukkueen pelaajien tasa-ar­ votyöhön, jota he ovat harjoittaneet ajaes­ saan voimakkaasti nais- ja miespelaajien palkkioiden yhtenäistämistä muun muassa haastaessaan maansa jalkapalloliiton oikeu­ teen sukupuolisyrjinnästä (Cooky & Antuno­ vic, 2020). Neljännen maailmanmestaruutensa vuo­ den 2019 Ranskan MM-kisoissa voittanut USA:n naisten joukkue on merkittävästi me­ nestyneempi kuin maan miesten joukkue, jonka pelaajille kansallinen liitto on kuiten­ kin aina maksanut suuremmat palkkiot. Sta­ dionin rakenteissa kumissut yleisön mielen­ ilmaus oli suunnattu nimenomaan FIFA:n edustajille muistutukseksi siitä, ettei lajin kansainvälinen kattojärjestö ole kohdellut naispelaajiaan näiden ansaitsemalla arvos­ tuksella. Mediassa tapausta kuvattiin muun muassa yhdeksi kisojen vaikuttavimmista hetkistä ja käännekohdaksi. Huudoissa tii­ vistyi urheilukontekstin ulkopuolelle ulot­ tuva tasa-arvon sanoma, vaikka sillä hetkel­ lä se konkretisoituikin kentällä palkintonsa vastaanottaneiden huippujalkapalloilijoiden ja loppuunmyydyn stadionin lehtereiden vä­ lillä vallinneeseen yhteisymmärrykseen. Jalkapallon osalta Suomi on kulkenut vii­ me aikoina tasa-arvotyön eturintamassa. Suomen Palloliitto solmi pitkällisten neu­ vottelujen jälkeen syyskuussa 2019 sopi­ muksen nais- ja miespelaajien yhtenevistä maaotteluedustusten palkkioista. USA:n en­ tinen maajoukkuemaalivahti Hope Solo ylis­ ti Twitter-tilillään Suomea tästä päätöksestä. Palloliitto sai kansainvälistä mediahuomiota osakseen myös poistaessaan nais-etuliitteen pääsarjatason kilpailunsa nimestä, kun Nais­ ten Liigasta tuli (Subway) Kansallinen liiga kaudelle 2019–2020. Tämän jälkeen Ruotsin uutisoitiin noudattavan Suomen esimerkkiä ja toimivan samoin. Monissa urheiluliitois­ sa onkin alettu ainakin toimintasuunnitel­ matasolla kiinnittää entistä enemmän huo­ miota tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen. Urheiluorganisaatioiden lähiaikojen toimin­ ta osoittaa, ettei urheilumaailmalla ole enää varaa sulkea silmiään yhteiskunnallisilta muutoksilta. Muutos on ollut havaittavissa myös urheilumedian puolella. Medianäkyvyyden seurauksia Mediaurheilututkimus on todentanut tois­ tuvasti, että naisten urheilu – ja erityisesti joukkueurheilulajit – ovat loistaneet valta­ mediassa pitkään lähinnä vain poissaolol­ laan (esim. Bernstein 2012; Cooky, Messner 3 8     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 38 6.4.2020 10.00

TEEMA: Etiikka liikuntakulttuurissa Jalkapallon naisten MM-kisojen loppuottelu pelattiin Parc Olympique Lyonnais -stadionilla valtavan mediahuomion keskellä. Kuva: Riikka Turtiainen & Musto 2015). Aivan viime vuosina on kuitenkin otettu askelia parempaan suuntaan. Naisurheilu ja sen arvostuk­ sen eteen tehty työ palkittiin vuoden 2019 urheilukulttuu­ ritekona Suomen Urheilugaalassa 16.1.2020. Vuorokautta myöhemmin Yle vastaanotti Kultaisen Venlan viime kesän naisten jalkapallon MM-kisalähetyksistään. Yle Urheilu sitoutui vuonna 2017 edistämään mediaur­ heilun tasa-arvoa osana Suomen itsenäisyyden satavuo­ tisjuhlavuoden ohjelmaan kuulunutta 100 tasa-arvotekoa -hanketta. Se lupautui muun muassa nostamaan naisten palloilulajien näkyvyyden miesten tasolle ja onkin on­ nistunut parissa vuodessa vahvistamaan naisurheilusi­ sältöjään niin määrällisesti kuin laadullisestikin. Kesäl­ lä 2019 Yle näytti kaikki naisten jalkapallon MM-kisojen 52 ottelua suomeksi ja ruotsiksi selostettuna ja panos­ ti ottelulähetyksiin kattavin studio-osuuksin ja asiantun­ tijoin. Merkittävää oli myös se, että muutama vuosi sit­ ten tienraivaajana toimineen Marianne Miettisen lisäksi televisiossa nähtiin useita muitakin naisia nimenomaan lajiasiantuntijoina. Ero edellisiin naisten MM-kisoihin oli huomattava, sil­ lä vuonna 2015 peleistä näytettiin Suomessa vain puolet ja iso osa niistä oli osattava etsiä Yle Areenan puolelta il­ man kunnollista etukäteisuutisointia. Tuolloin otteluita ei myöskään ollut paketoitu miesten jalkapallosta tutuin ennakko- ja jälkipuinnein (Turtiainen 2015). Nyt näihin asioihin panostamalla moni aiemmin naisten jalkapal­ losta kiinnostumaton löysi itsensä kisakatsomosta naut­ timasta pelaajien taidokkaista suorituksista. Kisojen ottelulähetykset olivat Ylen suosituimpien oh­ jelmien joukossa loppuottelun kerätessä yli puolen mil­ joonan katsojan keskiarvon. MM-kisat nauttivat kan­ L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     3 9 L&T_2_2020.indd 39 6.4.2020 10.00

TEEMA: Etiikka liikuntakulttuurissa Megan Rapinoe on aktiivinen toimija sosiaalisessa mediassa. sainvälisestikin suuria katsojalukuja: maakohtainen katsojalukuennätys tehtiin Brasiliassa, jossa puolivälie­ räottelua Ranska–Brasilia seurasi 59 miljoonaa katso­ jaa. Kaiken kaikkiaan kisoja seurasi television välityksel­ lä yli miljardi katsojaa. Kestoargumentti siitä, ettei naisten joukkueurheilu huonotasoisuudessaan kiinnosta ketään, kumottiin viimeistään nyt paikkansapitämättömänä (ks. Kane 2013; Turtiainen 2015). MM-kisat todistavat omalta osaltaan, että valtamedia­ näkyvyydellä on urheilussa edelleen suuri merkitys. Me­ diasuosion myötä naisten jalkapallo sai osakseen ennen­ näkemätöntä arvostusta. Kisoissa onnistuneista pelaajista tuli kansainvälisesti tunnistettuja urheilijoita ja sponso­ rien mielenkiinto kasvoi. Kansainvälinen jalkapalloliit­ tokin alkaa vähitellen herätä siihen, että jalkapallolla on naisten pelaamana kasvupotentiaalia kaupallisena tuot­ teena. Se, että medianäkyvyyden kasvu korreloi suoraan suosion ja arvostuksen kanssa, mahdollistaa pitkällä täh­ täimellä lajin tason kehityksen ja naisjalkapalloilijoiden varteenotettavat ammattilaisurat. Megan Rapinoe yhdenvertaisuuden lähettiläänä Dare to shine -sloganilla lanseerattujen MM-kisojen myö­ tä kansainväliseksi tähdeksi kentällä ja sen ulkopuolel­ la nousi yhdysvaltalainen urheilija-aktivisti Megan Rapinoe. Hänet valittiin vuonna 2019 maailman parhaaksi naisjalkapalloilijaksi ja FIFA:n palkintogaalassa hän haas­ toi koko maailmanlaajuisen urheiluyhteisön puhumaan itsensä tavoin vähemmistöjen puolesta sekä urheilukult­ tuurin sisälläkin edelleen kukoistavaa syrjintää vastaan. Rapinoe muistutti, että työ on vasta alussa ja hänen ku­ ten kaikkien muidenkin urheilutoimijoiden tärkein tehtä­ vä on ennen kaikkea luoda kestävämpää urheilukulttuu­ ria ja yhdenvertaisempi ympäristö tuleville sukupolville. Rapinoe käyttää julkisuuden valokeilassa viettämänsä ajan hyödykseen edistääkseen arvojensa mukaisia asioita, mikä on urheilumedian kannalta piristävää, sillä urheili­ joiden on totuttu pääasiassa vaikenevan yhteiskunnalli­ sista asioista ”urheiluun keskittyessään”. Urheiluorgani­ saatioiden näkökulmasta poliittiset ilmaukset eivät ole kuuluneet kilpakentille ja urheilijoiden sananvapautta ja mediaesiintymisiä ollaan pyritty jopa rajoittamaan eten­ kin arvokisojen yhteydessä (esim. Fernández Peña, Rama­ jo & Arauz 2014; Turtiainen 2014; 2019). Rapinoe on kui­ tenkin profiloitunut kilpakenttien kapinallisena, joka ei pelkää lausuntojensa seurauksia. Vuoden 2019 MM-kisojen aikana Rapinoe ajautui me­ diavälitteiseen sanaharkkaan Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin kanssa. Ennen neljännesvälieräottelua Espanjaa vastaan verkossa levisi haastatteluvideo, jossa Rapinoelta kysyttiin, vierailisiko maajoukkue Valkoises­ sa talossa, jos se maailmanmestaruuden voitettuaan saisi kutsun Trumpilta. Rapinoe vastasi naurahtaen, ettei olisi menossa ”fucking” Valkoiseen taloon. Donald Trump äi­ tyi vastaamaan Rapinoelle Twitterissä, että tämän tulisi voittaa ennen kuin puhuu eikä osoittaa epäkunnioitusta maalleen, Valkoiselle talolle tai USA:n lipulle – etenkään koska hänen ja hänen joukkueensa eteen oli tehty niin paljon. Tällä Trump viittasi myös siihen, että Rapinoe oli ollut ensimmäinen valkoinen urheilija, joka seurasi USA:n kansallislaulun aikana polvistuneen amerikkalai­ sen jalkapallon pelaaja Colin Kaeprnickin esimerkkiä. Kaeprnick protestoi mustien sosiaalista epätasa-arvoa vastaan Yhdysvalloissa, ja polvistumalla ennen kansal­ lisen sarjan ottelun alkua Rapinoe oli sekä osoittanut tu­ kensa tälle että tuonut esiin itse kohtaamansa ennakko­ luulot yhdysvaltalaisena homoseksuaalina urheilijana (Schmidt ym. 2019). Rapinoen ja Trumpin välinen selk­ kaus päätyi mediaotsikoihin kansainvälisesti kääntyen Rapinoen hyväksi tämän tehtyä kaksi maalia ottelussa Es­ panjaa vastaan ja johdattaessaan joukkueensa aina mes­ taruuteen asti. 4 0     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 40 6.4.2020 10.00

TEEMA: Etiikka liikuntakulttuurissa Rapinoe tarjoaa perinteisen feminiinisyyden normeja rikkovan samastumiskohteen. Roolimalleja jalkapalloileville tytöille Valtamedianäkyvyyden lisääntyminen ja sosiaalisen me­ dian esiinmarssi ovat mahdollistaneet samaa sukupuolta olevat roolimallit myös jalkapalloileville tytöille. Lavente­ lin värisissä lyhyissä hiuksissaan suorapuheisia komment­ tejaan medialle laukova Rapinoe tarjoaa perinteisen femi­ niinisyyden normeja rikkovan samastumiskohteen (vrt. Toffoletti & Thorpe 2018). Kisojen aikana kyseisestä nais­ urheilijasta uutisointi ei keskittynytkään urheilujournalis­ missa aikaisemmin vallalla olleeseen tapaan hänen ulkoi­ seen olemukseensa tai mieskollegoihinsa vertaamiseen (Petty & Pope 2019; Black & Fielding-Lloyd 2017; Ravel & Gareau 2016) vaan hänen urheilusuorituksiinsa ja anteek­ sipyytelemättömään asenteeseensa. Lausunnoissaan Ra­ pinoe itse korosti omana itsenään olemisen tärkeyttä sen sijaan, että yrittäisi miellyttää kaikkia. Useiden sanoma­ lehtien kansiin päätyi kuva hänen pöyhkeästä maalituu­ letuksestaan, jonka Rapinoe kommentoi edustaneen tie­ tynlaista arroganttiutta erityisesti valtaapitäviä kohtaan. Valtamedia nosti kisojen aikana esiin myös Rapinoen henkilökohtaisia asioita, kuten hänen huumeriippuvai­ sen veljensä vankilakierteen. Tämän lisäksi Rapinoen työväenluokkainen tausta ja hänen parisuhteensa naisten NBA-tähtiin lukeutuvan koripalloilija Sue Birdin kanssa tekivät hänestä kiinnostavan persoonan, josta riitti uuti­ soitavaa lähes päivittäin. Megan Rapinoe itsekin esiintyi kisojen aikana avoimesti omissa sosiaalisen median kana­ vissaan. Ottelu- ja harjoituspäivitysten lisäksi hän julkaisi Instagramissa kuvia perheestään ja puolisostaan sekä pro­ motoi sukupuolineutraalia life-style brändiään ja mustien queer-nuorten tukemiseksi suunnittelemaansa huppa­ ria. Rapinoe on todennut ottavansa asemansa roolimalli­ na vakavasti. Hän nimittää ”tuplatienestiksi” naisten vel­ vollisuutta tehdä samanaikaisesti parhaansa urheilijoina ja edesauttaa lajinsa kasvua tulevia sukupolvia silmällä pitäen. Urheilumedialla on tapana nostaa joukkuelajeissa­ kin esiin yksilöitä ja sankaritarinoita. Megan Rapinoen mediakuvassa tiivistyy vuoden 2019 naisten jalkapallon MM-kisojen keskeinen sanoma: tämän päivän naisjalka­ pallo on niin tasokasta ja viihdyttävää ja naisjalkapalloili­ joilla niin painavaa sanottavaa, ettei urheilumedialla ole enää varaa sivuuttaa heitä sisällöissään. LÄHTEET Bernstein, A. (2002). Is it time for a victory lap? Changes in the media coverage of women in sport. International review for the sociology of sport, 37(3–4), 415–428. Black, J., & Fielding-Lloyd, B. (2019). Re-establishing the ‘outsiders’: English press coverage of the 2015 FIFA Women’s World Cup. International Review for the Sociology of Sport, 54(3), 282–301. Cooky, C., & Antunovic, D. (2020). “This Isn’t Just About Us”: Articulations of Feminism in Media Narratives of Athlete Activism. Communication & Sport, 2167479519896360. Cooky, C., Messner, M. A., & Musto, M. (2015). “It’s dude time!” A quarter century of excluding women’s sports in televised news and highlight shows. Communication & Sport, 3(3), 261–287. Fernández Peña, E., Ramajo, N., & Arauz, M. (2014). Social media in the Olympic Games: actors, management and participation. Routledge Handbook of Sport and New Media. Londres: Routledge, 153–164. Kane, M. J. (2013). The better sportswomen get, the more the media ignore them. Communication & Sport, 1(3), 231–236. Petty, K., & Pope, S. (2019). A new age for media coverage of women’s sport? An analysis of English media coverage of the 2015 FIFA Women’s World Cup. Sociology, 53(3), 486–502. Ravel, B., & Gareau, M. (2016). ‘French football needs more women like Adriana’? Examining the media coverage of France’s women’s national football team for the 2011 World Cup and the 2012 Olympic Games. International Review for the Sociology of Sport, 51(7), 833–847. Schmidt, S. H., Frederick, E. L., Pegoraro, A., & Spencer, T. C. (2019). An analysis of Colin Kaepernick, Megan Rapinoe, and the national anthem protests. Communication & sport, 7(5), 653–677. Toffoletti, K., & Thorpe, H. (2018). Female athletes’ selfrepresentation on social media: A feminist analysis of neoliberal marketing strategies in “economies of visibility”. Feminism & Psychology, 28(1), 11–31. Turtiainen, R. (2015). Men’s Soccer? Naisten jalkapallon MM-kisat sosiaalisessa mediassa. Widerscreen 3/2015. Turtiainen, R. (2014). Rasismi ja syrjintä urheilukulttuurissa sosiaalisen median aikakaudella WiderScreen 3–4/2014. Turtiainen, R. (2019). Some-ajan arvokisat ja ihmisoikeuskysymykset. Idäntutkimus, 26(1), 102–103. RIIKKA TURTIAINEN, FT, DOSENTTI digitaalisen kulttuurin yliopistonlehtori Turun yliopisto riikka.turtiainen@utu.fi L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     4 1 L&T_2_2020.indd 41 6.4.2020 10.00

TEEMA: Etiikka liikuntakulttuurissa Kuva: Clutch Productions Oy Tasa-arvoisuutta ja yhdenvertaisuutta pidetään helposti itsestäänselvyyksinä liikunnassa. Todellisuus on usein karumpi. Opitut arvot ja asenteet suuntaavat aikuisten toimintaa, eivätkä silmät ole avautuneet näkemään moninaisuutta. KAIKKI MUKAAN – OIKEASTI! K Kaikkia lapsia ei kuulla tai nähdä urheilussa. Monista tuntuu, että he eivät osaa tai ole riittävän hyviä urheilussa. Valmentajat, ohjaajat, ja järjestöt kohtaavat, usein tie­ dostamatta, lapset ja nuoret eri tavalla. Tähän voi vaikuttaa esimerkiksi heidän suku­ puolensa, etninen taustansa tai toimintakykynsä. Myös odotukset voivat olla erilaisia. Poikien ja tyttöjen liikuntatuntien ja harjoitusten välillä on edelleen eroja. Usein keski­ tytään liiaksi totiseen suorittamiseen ja liian vähän iloon ja yhteisöllisyyteen. Tämä mo­ nien kokema todellisuus on yksi ”Kaikki mukaan – oikeasti” -hankkeen lähtökohdista. Tarkastelemme tilanteita usein omasta näkökulmastamme. Siksi voi olla vaikea kä­ sittää, miten vallitsevia käyttäytymisnormeja rikkovat henkilöt tulevat torjutuiksi, teh­ dyksi näkymättömiksi tai loukatuiksi. Voimme esimerkiksi olettaa, että kaikki ymmär­ tävät ohjaajan suulliset ohjeet heti, ja että kaikille on itsestään selvää valita joko poikien tai tyttöjen pukuhuone. Tai että kaikilla on varaa ostaa seuravaatteet. Seurassa ja kou­ lussa vallitsevat ilmapiiri ja asenteet vaikuttavat, ketkä lapsista ja nuorista viihtyvät, osallistuvat, pysyvät mukana tai lopettavat. 4 2     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 42 6.4.2020 10.00

TEEMA: Etiikka liikuntakulttuurissa Pohjana todelliset tilanteet Usein kuulee sanottavan, että ”seurassamme ei ole mi­ tään tasa-arvo-ongelmia, tänne ovat kaikki tervetulleita”. On seuroja, kouluja päiväkoteja, jotka tekevät päämäärä­ tietoisesti tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyötä. Samanaikai­ sesti monet näkevät, että tasa-arvo ei ole ongelma heidän toiminnassaan, eikä sen eteen tarvitse siksi tehdä työtä. Useimmiten ongelmia ei havaita tai ei olla tietoisia siitä, miltä todellisuus näyttää toisille. Nämä haasteet eivät rat­ kea itsestään tai kerralla. Tulosten saavuttamiseen vaa­ ditaan jäsenneltyjä ja pohdittuja toimia kaikilla tasoilla. Folkhälsan on vuosia tehnyt yhteistyötä koulujen, päi­ väkotien, iltapäiväkerhojen ja urheiluseurojen kanssa. Työssä on tullut selväksi, että tasa-arvoon ja yhdenver­ taisuuteen liittyy monia haasteita sekä lasten ja nuorten kohtaamisessa että käytännön strategiatyössä, resurs­ sien jaossa, suunnittelussa ja arvostuksissa. Olemme tör­ männeet haasteisiin lasten, nuorten, valmentajien, van­ hempien sekä päiväkotien, iltapäiväkerhojen ja koulujen henkilökunnan kanssa käydyissä keskusteluissa. Aineis­ toa on kertynyt myös kuvaamalla ja analysoimalla vuoro­ vaikutusta tilanteissa, jotka eivät ole tasa-arvoisia kaikil­ le. Epätasa-arvon syynä voivat olla sukupuoli, sukupuolen ilmaisu, sukupuoli-identiteetti, ikä, syntyperä, kansalli­ suus, kieli, uskonto, perhesuhteet, terveydentila, toimin­ tarajoite, seksuaalinen suuntautuneisuus tai jokin muu henkilökohtainen ominaisuus. Myös omat kokemuksemme urheilusta, seura-aktii­ vien, lasten ja nuorten parissa tehdyt selvitykset sekä tuo­ re tutkimus- ja tilastotieto kertovat samaa. Tarkoituksena on, että mahdollisimman monet voivat samastua tapah­ tumiin ja suhteuttaa itsensä niihin. Tämä voi vuorostaan herättää uusia ajatuksia siitä, miltä todellisuus voi näyt­ tää jonkin toisen perspektiivistä. Kuka määrää mitä pelataan? Ryhmä lapsia odottaa liikuntatunnin tai harjoitusten alkua. Ohjaaja tulee ja kysyy lapsilta: ”Mitä pelataan tänään?” Useat lapset viittaavat. Katja huutaa: ”jalkapalloa, jalkapalloa!” Ohjaaja sanoo: ”Täällä viitataan!” Anton viittaa, mutta huutaa ilman lupaa vastata ”käsipalloa”. Muutamat muut pojat ovat samaa mieltä ja huutavat ”jooo”. Ohjaaja sanoo: ”Ok, pelataan tänään käsipalloa.” Tomppi ja Allu syöttelevät koko ajan toisilleen. Muut joukkueessa liikkuvat yhä vähemmän ja näyttävät hiukan luovuttaneilta. Emmi jatkaa kamppailua, mutta ei saa palloa. Katja, Sofia ja Samir lähtevät ja istuvat penkille. Ohjaaja kysyy ”ettekö jaksa enää?” Lapset pudistavat päätään. Ohjaaja huutaa ”syöttäkää kaikille”. Mitään ei tapahdu. Ohjaaja näyttää mietteliäältä ja panee silmälasit päähänsä. Mitä hän ei näe? Mitä hän voisi tehdä, jotta kaikki voisivat tuntea itsensä osallisiksi pelistä, ja pitää sitä merkityksellisenä. Tilanne Kaikki mukaan – oikeasti! -aineistoon sisältyvästä elokuvasta ”Joukkuepeli”. Folkhälsanin tuottama liikuntakulttuurin moninai­ suutta luotaava aineisto käsittelee fyysistä aktiivisuutta, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Se on suunnattu aikuisil­ le, jotka ohjaavat lasten ja nuorten liikuntaa ja liikkumis­ ta. Aineisto koostuu neljästä filmistä ja niihin liittyvästä työmateriaalista. Elokuvien on tarkoitus herättää ajatuk­ sia ja virittää keskustelua. Oheisaineisto koostuu keskus­ telukysymyksistä, faktoista, menetelmistä ja filmeihin sisälletyistä vinkeistä. Tavoitteena on innostaa urheilu­ seuroja, kouluja, päiväkoteja sekä lapsi- ja nuorisotointa toimimaan aiheen parissa. Päämääränä on toiminta, jossa ketään ei kiusata, lou­ kata ja ahdistella. Lisäksi kaikkien pitää tuntea olonsa tur­ valliseksi ja hyväksytyksi sukupuoleen tai muihin ominai­ suuksiin katsomatta. Aineiston tarkoituksena on tehdä näkyväksi normeja, jotka loukkaavat, sulkevat pois tai ra­ joittavat. Tavoitteena on edistää myönteisiä kokemuksia urheilussa, liikunnassa ja liikkumisessa, ja tukea yhteisöl­ lisyyttä ja inkluusiota. Kaikilla pitäisi olla samat mahdol­ lisuudet ja edellytykset liikkua ja osallistua järjestettyyn liikuntatoimintaan tai koululiikuntaan. Lapsuuden hyvät liikuntakokemukset voivat edistää elämäntyyliä, joka jat­ kuu todennäköisesti aikuisuuden liikunnallisuutena (Fo­ gelholm ym. toim. 2011). Aineiston ovat tuottaneet eri alojen asiantuntijat. Sara Sundell on tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden asiantunti­ ja, joka on yli kymmenen vuotta työskennellyt aihepiirin parissa päiväkodeissa ja kouluissa pääasiassa henkilö­ kunnan kanssa. Sara on muun muassa kuvannut henki­ lökunnan ja lasten kohtaamisia, kouluttanut henkilökun­ taa sekä tutkinut lasten ja nuorten omia kokemuksia. Urheilijataustainen Karin Storbacka työskentelee kiu­ saamisen ennaltaehkäisemiseksi urheilussa ja kaikille lapsille ja nuorille tarkoitetun pysyvyyteen ja inkluusioon tähtäävän liikunnan ja urheilun parissa. Karin tapaa val­ mentajia, urheilujohtajia, liikunnanohjaajia, opiskelijoi­ ta, seurojen hallitusten jäseniä sekä urheilevia lapsia ja nuoria. Mikaela Wiik on fyysisen aktiivisuuden ja palau­ tumisen asiantuntija, joka on työskennellyt 20 vuotta kai­ kenikäisten liikunnan edistämisen parissa. Mikaela tapaa työssään usein pedagogeja, vanhempia ja järjestöaktiiveja. Kohtaaminen, päätöksenteko, osallisuus ja kunnioitus Ensimmäisen filmi käsittelee tunteita ja kohtaamisia ur­ heilussa. Se näyttää, miten aikuiset saattavat kohdata ty­ töt ja pojat eri tavalla, kun lapset ovat esimerkiksi surulli­ sia, pettyneitä tai vihaisia. Filmi tuo esiin, miten kohdata nuori kilpailuja ennen, sen aikana ja jälkeen sekä harjoi­ tuksissa. Se käsittelee myös tunteiden vahvistamista. Seuran päätöksenteko ja arvot ovat toisen filmin aihee­ na. Yksi jäsenistä ottaa hallituksen kokouksessa esiin yh­ denvertaisuus- ja tasa-arvokysymykset seuran toiminnas­ sa. Oheisaineisto antaa vihjeitä, miten seuran toimintaa voi kartoittaa näistä näkökulmista. Tärkeää on kyetä ke­ hittämään ja linjaamaan seuratoimintaa yhdessä. Ohjaa­ jakoulutukseen panostaminen voi lisätä taitoa, rohkeut­ ta ja motivaatiota ohjata uudenlaisia ryhmiä turvallisesti. Säännöllinen jatkokoulutus normitietoisuudesta, tasa-ar­ L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     4 3 L&T_2_2020.indd 43 6.4.2020 10.00

TEEMA: Etiikka liikuntakulttuurissa Ei riitä, että kaikkien sanotaan olevan tervetulleita. Tarvitaan aktiivista panostusta siihen, että useammat tuntevat itsensä hyväksytyiksi. vosta, yhdenvertaisuudesta, kiusaamisenehkäisyn tavois­ ta ja terveyden edistämisestä liikunnassa ja urheilussa pa­ rantavat taitoja. Kolmas filmi käsittelee yhteisöllisyyttä ja kunnioitus­ ta ryhmässä tai joukkueessa. Aiheena ovat pukuhuoneti­ lanteet. Mitä voi tapahtua, kun ohjaaja on läsnä – tai on toisaalla. Miten pukuhuoneesta voi tehdä kaikille turvalli­ sen paikan? Pukuhuoneessa esiintyy usein tilanteita, jois­ sa osaa syrjitään tai kiusataan. Puheenparsi voi olla kova ja kunnioitukseton. Urheilussa kiusatuksi joutuneet lapset ja nuoret nime­ sivät ensisijaisiksi syiksi ulkonäön, huonot urheilulliset kyvyt, pukeutumistyylin ja iän (Liitu-tutkimus 2016). Suo­ malaisia HBTIQ-nuoria käsitelleessä kyselyssä 40 prosent­ tia transnuorista ja 48 prosenttia seksuaalivähemmistöön kuuluvista oli pelännyt jäävänsä ulkopuolisiksi urheilus­ sa (Alanko 2013). Syrjinnän ja häirinnän nollatoleranssi on tärkeä, jot­ ta kaikki voivat tuntea toiminnan turvalliseksi. Yhteiset ja yhdessä laaditut pelisäännöt, keskustelut puhetavas­ ta ja kunnioittavan ilmapiirin olemus ja luominen kuulu­ vat aineiston menetelmäesimerkkeihin. Joillekin voi olla esimerkiksi epämukavaa vaihtaa vaatteita tai käydä suih­ kussa sukupuolittain määritellyssä pukuhuoneessa. Pe­ rusteita voi olla monia: se, ettei identifioi itseään pojaksi tai tytöksi, uskonnolliset ja kulttuuriset syyt ja ulkonäköä koskevien kommenttien pelko. Toimenpiteinä voivat olla esimerkiksi varusteiden vaihdon porrastaminen tai lisä­ pukuhuoneen järjestäminen. Joukkuepeliä käsittelevän filmin aiheena on harjoituk­ sen tai tunnin muokkaaminen merkitykselliseksi kaikille ja osallisuutta tukevaksi. Kyse voi olla esimerkiksi harjoi­ tuksen soveltamisesta niin, että kaikki ryhmässä voi osal­ listua omista edellytyksistään lähtien. Jokaisen vahvuuk­ sien esiin nostaminen on tärkeä osa työtä. Jatkuvaa työtä yhdessä Ei riitä, että kaikkien sanotaan olevan tervetulleita. Tarvi­ taan aktiivista panostusta siihen, että useammat tuntevat itsensä hyväksytyiksi ja tervetulleiksi. On tarpeen tarkas­ tella markkinointia ja käytettyjä kuvia: kuka näkyy, mitkä ryhmät ovat edustettuina ja kenelle viestimme. Jos mark­ kinoinnissa näkyvät vain valkoihoiset ja silmämääräisesti täysin toimintakykyiset lapset, jotka vastaavat sukupuolel­ le tyypillistä ulkonäköä, niin toiminta houkuttelee ensisi­ jaisesti itsensä kuviin samastavia. Mikäli halutaan ajatella laajemmin, niin kuvissa esiintyy ihmisiä, jotka edustavat eri tavoin moninaisuutta. Pyrkimyksenä on tavoittaa eri­ laisia ryhmiä tiedottamalla toiminnasta esimerkiksi maa­ hanmuuttaja-, vammais- ja seksuaali- ja sukukupuolivä­ hemmistöjen järjestöjen kautta. On tärkeää pysähtyä ja havainnoida, miksi jokin näyt­ tää joltakin, ja miksi toimimme, kuten toimimme. Ilman itsehavainnointia ja yhteisiä keskusteluja vaarana on jat­ kaa vanhoilla urilla pysymättä mukana yhteiskunnan muutoksessa ja toimintaan kohdistuvissa muutosvaati­ muksissa. Kaikki mukaan – oikeasti! -aineiston tarkoituk­ sena on avata keskustelua. Tavoitteena ovat myös lasten ja nuorten kannalta myönteiset muutokset ja parannukset järjestäytyneessä liikunnassa, päiväkodeissa ja kouluissa. SARA SUNDELL, VTK Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden asiantuntija, Folkhalsans Forbund Sara.sundell@folkhalsan.fi KARIN STORBACKA, VTM projektijohtaja, Trygga relationer inom idrott, Folkhalsans Forbund karin.storbacka@folkhalsan.fi MIKAELA WIIK, FYSIOTERAPEUTTI YAK, AmO Liikunnan ja palautumisen asiantuntija, Folkhalsans Forbund mikaela.wiik@folkhalsan.fi Käännös ruotsista: Jouko Kokkonen LISÄTIETOA Kaikki mukaan – oikeasti! https://www.folkhalsan.fi/fi/ kaikkimukaan/ LÄHTEET Alanko, Katarina. Mitä kuuluu sateenkaarinuorille Suomessa? 2013: http://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/julkaisuja/ sateenkaarinuori.pdf Fogelholm M, Vuori I, Vasankari T, (toim.) 2011; Terveysliikunta. Kaikki mukaan - oikeasti! Työmateriaali: https://www.folkhalsan. fi/fi/kaikkimukaan/  LIITU-tutkimus 2016: https://www.liikuntaneuvosto.fi/wpcontent/uploads/2019/09/LIITU_2016.pdf 4 4     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 44 6.4.2020 10.00

TEEMA: Etiikka liikuntakulttuurissa Miten tutkia sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä eettisesti vastuullisesti ja kestävästi? K Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaisuuden, tasa-arvon sekä hyvinvoinnin edistäminen tarvitsee luotettavaa, eettisesti vastuullista ja kestävää tutkimusta. Tutkimuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja raportoinnissa vaaditaan erityistä huolellisuutta. Keskityn tekstissäni eettisiin kysymyksiin ja ratkaisuihin, joita olemme tehneet tutki­ musryhmässäni (Marja Kokkonen, Anna Kavou­ ra, Päivi Berg, Jukka Lahti) Yhdenvertaisuuden edistäminen ja syrjinnän torjuminen urheilus­ sa ja koululiikunnassa: sukupuoli- ja seksuaa­ livähemmistöjen näkökulma (PREACT) -tutki­ muksen eri vaiheissa (https://www.jyu.fi/sport/ fi/tutkimus/hankkeet/preact). Käynnissä olevas­ sa tutkimuksessa selvitämme sähköisin kyselyin ja yksilöhaastatteluin 1) liikunnanharrasta­jien, koululaisten ja valmentajien, erityisesti suku­ puoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten, kokemaa ja havaitsemaa syrjintää; 2) Suomen syrjintä- ja asennetilannetta verrattuna Britannian ja Singaporen tilanteeseen ja 3) erillisja sekaryhmissä annettuun liikunnanopetukseen ja urheiluvalmennukseen liittyviä (syrjintä)koke­ muksia ja hyviä käytänteitä. Sukupuolienemmistön muodostavien ihmis­ ten sukupuolen eri ulottuvuudet – biologinen, sosiaalinen ja psyykkinen – vastaavat toisiaan. Sukupuolivähemmistöön kuuluvien ihmisten su­ kupuoli ilmenee sen sijaan moninaisemmin. Sukupuolta määrittelevät fyysiset ominaisuu­ det eivät esimerkiksi ole yksiselitteisesti miehen eivätkä naisen (intersukupuoliset). Ruumiilli­ set tunnusmerkit tai odotukset eivät välttämät­ tä vastaa henkilön omaa kokemusta sukupuoles­ ta (transsukupuoliset). Ihminen voi kokea itsensä sekä naisena että miehenä taikka näiden rajal­ la, välillä tai ulkopuolella (muunsukupuoliset) (Kokkonen 2012, 2017). Seksuaaliselta suuntau­ tuneisuudeltaan suurin osa ihmisistä on hetero­ seksuaaleja, kun taas seksuaalivähemmistöön aja­ tellaan kuuluvaksi esimerkiksi homoseksuaalit, biseksuaalit ja aseksuaalit (Institute of Medicine 2011; Kokkonen 2012, 2017). Sananen käsitteistä ja käytänteistä Kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa suku­ puoli- ja seksuaalivähemmistöistä käytetään voit­ topuolisesti lyhenteitä LGBTQI+ (lesbian, gay, bi­ sexual, trans*, queer, intersexual ja kaikki muut mahdolliset sukupuolen ja seksuaalisuuden muo­ dot) tai GSM (gender and sexual minorities; Wil­ liams ym. 2018). Suomalaisessa kielenkäytössä joustavaksi, mutta kaikki sukupuoli-identiteetit ja seksuaaliset suuntautumiset alleen niputtavaksi ja joissain asiayhteyksissä kenties liiankin myön­ teisiä mielikuvia herättäväksi kattokäsitteeksi on noussut ’sateenkaarevuus’ (Taavetti 2018). Sek­ suaalivähemmistöihin viitataan toisinaan käsit­ teellä ”ei-heteroseksuaalinen” (esim. Lehtonen 2007), jota kansainvälisessä tutkimuskirjallisuu­ dessa vieroksutaan sen viestiessä heteroseksuaa­ lisuudesta normina (Roffee & Waling 2017). Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) vuonna 2019 päivittämät ohjeet muistuttavat maamme ihmistieteilijöitä kunnioittamaan tutki­ mukseensa osallistuvien ihmisarvoa ja itsemää­ räämisoikeutta sekä välttämään tutkimuksellaan aiheuttamasta merkittäviä riskejä, vahinkoa tai haittoja osallistujille. Näiden tutkijoita tieteen­ alasta riippumatta ohjaavien yleisten eettisten periaatteiden yksityiskohtainen pohtiminen on tärkeää varsinkin silloin, kun tutkimuksen aihe­ piiri on erityisen herkkä tai tutkimukseen osallis­ L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     4 5 L&T_2_2020.indd 45 6.4.2020 10.00

TEEMA: Etiikka liikuntakulttuurissa Kuva: Marja Kokkonen tujilla on erityispiirteitä, joiden takia tutkimus voi pahim­ millaan haitata tai vahingoittaa osallistujien hyvinvointia. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin liittyviä tutki­ musaiheita pidetään erityisen herkkinä, jopa arkaluon­ teisina (Lee & Lee 2012). Vähemmistöasemasta johtuvan ja enemmistöön verrattuna alisteisen valta-aseman ta­ kia heitä pidetään tutkimuksessa haavoittuvana erityis­ ryhmänä (vulnerable population; Blair 2016; Marsh ym. 2017). Sateenkaarevuuden lisäksi myös nuoren iän näh­ dään tutkimusetiikan näkökulmasta vähentävän tutki­ mukseen osallistuvien itsemääräämisoikeutta ja lisäävän haavoittuvuutta (Brule & Eckstein 2017; Marsh ym. 2017). Eettinen ennakkoarviointi ennen lähtölaukausta Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen tutkimus edellyt­ tää ennen tutkimuksen käynnistymistä eettistä ennakkoarviointia. Hain hankkeelle eettisen ennakkoarvioinnin sisältävää lausuntoa Jyväskylän yliopiston eettiseltä toimi­ kunnalta, koska sateenkaarevat osallistujamme kuuluivat haavoittuvaan erityisryhmään. Osa heistä oli alaikäisyy­ tensä vuoksi tutkimuseettisesti kaksinkertaisen suojelun tarpeessa esimerkiksi syrjintäkokemuksiin ja niiden seu­ rauksiin kohdentuneiden digitaalisten kyselyiden ja haas­ tatteluiden mahdollisesti aiheuttaman stressin tai muun mielipahan takia. Eettistä ennakkoarviointia pidin välttä­ mättömänä myös kansainvälisen julkaisemisen kannalta. Lausuntopyynnön, jolla oli mittaa 68 sivua, tärkeimmät liitteet tutkimussuunnitelman ohella olivat itse tekemäni eettinen arvio, tutkimusryhmän kanssa muotoillut tutkit­ taville tarkoitetut kyselyt ja urheilija-, valmentaja-, liikun­ nanopettaja- ja oppilashaastatteluiden haastattelurungot, tiedote- ja suostumuslomakkeet sekä tietosuojailmoitus. Jo pelkästään tutkimussuunnitelmaan sisältyvät tutki­ muskysymykset ovat eettinen valinta. Tutkijan arvot oh­ jaavat hänen aiheenvalintaansa (Nahrin 2015) ja niiden vaikutuksesta kysymysten asetteluun on tarpeen olla tie­ toinen. Tutkimusta ohjaavilla kysymyksillä on seuraa­ muksia myös tutkimukseen osallistujille ja heidän yh­ teisöilleen (Blair 2016). Kysymysten vaikutuksia on syytä arvioida haavoittuvia ryhmiä tarkastelevien tutkimuspro­ sessien kaikissa vaiheissa (Agee 2009). PREACT-hankkeen eettinen arviointi nojasi hyvän tie­ teellisen tutkimuksen periaatteisiin ja ihmistieteiden eettisiin periaatteisiin tutkittavien itsemääräämisoikeu­ desta, vahingoittamisen välttämisestä, yksityisyydestä ja tietosuojasta. Tämän lisäksi kiinnitin huomiota erityises­ ti alaikäisten sateenkaarioppilaiden haastattelurekrytoin­ tiin (eri järjestöjen, tiedotusvälineiden ja sosiaalisen me­ dian kanavien kautta sekä lumipallomenetelmällä) sekä tietoon perustuvaan suostumukseen (informed consent), 4 6     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 46 6.4.2020 10.00

TEEMA: Etiikka liikuntakulttuurissa Jo tutkimussuunnitelmaan sisältyvät tutkimuskysymykset ovat eettinen valinta. jonka tutkimukseen vapaaehtoisesti osallistuvat antoivat joko anonyymin digitaalisen kyselyn alussa ja/tai kirjalli­ sesti ennen tutkimushaastattelun alkua siihen jo etukä­ teen tutustuttuaan. PREACT-hankkeessa pyrimme kunnioittamaan alaikäi­ sen tutkittavan itsemääräämisoikeutta ja vapaaehtoisuu­ den periaatetta sekä TENK:in (2019, 9) ohjeistusta, jonka mukaan alle 15-vuotiaan tutkimukseen osallistumisesta päättää ensisijaisesti huoltaja. Edellytin kuitenkin myös huoltajan tietoon perustuvan suostumuksen alle 18-vuo­ tiailta haastateltavilta, koska aiheet (liikuntatuntien ja -harrastusten syrjintäkokemukset) ovat omiaan herättä­ mään ainakin joissain lapsissa ja nuorissa epämukavuut­ ta, pelkoa tai muita kielteisiä tunteita. Pelisäännöt selviksi kaikille osapuolille Alaikäisten hyvinvoinnin kannalta pidin tärkeänä, että huoltajalla oli tieto kielteisten tunteiden viriämisen mah­ dollisuudesta. Tämän tietäen ja huollettavansa tuntien hän joko suostui tai ei suostunut huollettavansa haastat­ telupyyntöön riippuen siitä, pitikö hän syrjinnästä kes­ kustelemista lapselleen henkisesti liian kuormittavana. Kaikkien haastatteluun halunneiden nuorten huoltajat antoivat suostumuksensa. Myös toisenlainen eettinen tulkinta olisi ollut mahdollinen. Huoltajalta pyydettyyn tietoon perustuvan suostumuksen voi ajatella vaaranta­ van ne tutkimukseen haluavat lapset tai nuoret, jotka ei­ vät ole kertoneet huoltajilleen seksuaalisesta suuntautu­ misestaan tai sukupuoli-identiteetistään (Blair 2016) tai ainakin sulkevan osan heistä tutkimuksen ulkopuolelle (Blair 2016; Schrager ym. 2019). Eettisessä arviossa painotin myös tiedote- ja suostu­ muslomakkeiden sekä haastattelukysymysten ja kyselyi­ den väittämien ymmärrettävyyttä, jotta tietoon perustuva suostumus olisi mahdollinen ja kyselyin ja haastatteluin kerätty tieto olisi mahdollisimman luotettavaa. Sekä di­ gitaalisen kyselyn etusivulle asemoitu tiedote että yksilö­ haastatteluihin osallistuville urheilijoille, valmentajille, koululaisille ja liikunnanopettajille hyvissä ajoin etukä­ teen toimitettu tiedote muistuttivat tutkimuksen vapaa­ ehtoisuudesta. Ne myös kuvasivat selvästi tutkimuksen ta­ voitteet ja niiden saavuttamiseen tähtäävät menetelmät, osallistumisen mahdolliset haitta- ja hyötyvaikutukset, ai­ neistojen säilyttämisen sekä tulosten raportoinnin keinot ja todennäköisimmät julkaisukanavat. Haastatelluille kerroimme myös, että he saavat halu­ tessaan luettavakseen haastattelun puhtaaksikirjoitetun tekstin. Lisäksi tiedotteista selvisi TENK:in (2019, 8–9) ohjeiden mukaisesti, että tutkittavat voivat koska tahan­ sa kieltäytyä tutkimuksesta, keskeyttää sen väliaikaisesti tai toistaiseksi ilman selityksiä ja seuraamuksia. Tarjosim­ me tutkimukseen osallistuville myös mahdollisuutta kes­ kustella tutkimuksen herättämistä tunteista ja ajatuksis­ ta kanssani (Valviran laillistamana psykologina ja Suomen Psykologiliiton sertifioimana liikunta- ja urheilupsykolo­ gina) ja saada lisätietoa tutkimuksesta. Toisaalta muistu­ timme mahdollisia tutkittaviamme siitä, että haastatte­ lututkimuksiin osallistujien on raportoitu hyötyvän siitä, että he ovat päässeet turvallisessa vuorovaikutustilantees­ sa kertomaan kokemuksistaan, pohtimaan identiteettiään ja voimaantumaan (esim. Decker ym. 2011; Koivisto ym. 2001; Suen 2015). Kohderyhmä mukaan suunnitteluun Blair (2016) on ehdottanut sukupuoli- ja seksuaalivä­ hemmistöön kuuluvien ihmisten ottamista mukaan jo tutkimuksen suunnitteluvaiheessa varmistamaan, että tutkimuksessa käytetty kieli on asianmukaista ja tutki­ muskohteen ymmärrettävissä. Niinpä pyysimme muu­ tamia ystäväpiiriini ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmis­ L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     4 7 L&T_2_2020.indd 47 6.4.2020 10.00

TEEMA: Etiikka liikuntakulttuurissa töihin kuuluvia esitestaamaan laatimiamme sähköisiä kyselylomakkeita. Kaikkien haastatteluun osallistunei­ den kanssa tutkijat kävivät läpi haastattelun alussa heil­ le etukäteen toimitetun tiedotteen ja varmistivat, että kaikki haastateltavat ikään katsomatta ymmärsivät, mi­ hin olivat lupautumassa. Haastatteluiden alkupuolen ky­ symykset ”Mitä ajattelet sukupuolestasi?” ja ”Mitä ajattelet seksuaalisesta suuntautuneisuudestasi?” paitsi varmisti­ vat tutkimuksen tavoitteiden kannalta keskeisten käsittei­ den ymmärtämystä, myös tarjosivat haastateltaville eet­ tisesti kestävän mahdollisuuden määritellä itsensä omin sanoin ilman valmiita luokitteluja (Roffee & Waling 2017; Schrager ym. 2019). Samasta syystä digitaalisissa kyse­ lylomakkeissa seksuaalista suuntautuneisuutta ja suku­ puoli-identiteettiä koskevien luokitteluasteikollisten ky­ symysten vastausvaihtoehdoissa oli mukana myös ”Jokin muu, mikä?” -vastausvaihtoehto. Koska PREACT-tutkimuksen keskiössä ovat tutkimuk­ seen osallistuneiden syrjintäkokemukset ja -havainnot, oli tarpeen ennakoida myös tutkijoiden toimintaa haas­ tattelutilanteessa, jossa voi paljastua tutkimukseen osal­ listuneen kohdanneen väkivaltaa ja joutuneen rikoksen uhriksi. Rikosuhripäivystyksen juristin ohjeistamana suunnittelimme tekevämme viipymättä ilmoituksen po­ liisille ja lastensuojeluilmoituksen lapsen asuinkunnan sosiaalitoimistoon, mikäli alle 16-vuotias paljastuu seksu­ aalirikoksen uhriksi. Eettisenä velvollisuutenamme olisi tällöin myös selittää lastensuojelu- ja rikoslakeihin noja­ ten, miksi tämä menettely on tarpeen. Yli 16-vuotiaita rikoksen uhreja suunnittelimme ohjaa­ vamme Rikosuhripäivystyksen auttavaan puhelimeen tai nettisivujen chattiin. Eettisesti vastuullista tällaisissa ti­ lanteissa on myös keskustella haastateltavan kanssa sii­ tä, onko hän ajatellut itse tekevänsä rikosilmoitusta (esi­ merkiksi kunnianloukkaus, yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittäminen, seksuaalinen ahdistelu) tai onko hän keskustellut asiasta kenenkään läheisensä kanssa ja miet­ tiä yhdessä, kuka tällainen läheinen voisi olla. Haastatte­ luja tehneet tutkijamme keskustelivat yhteisesti mahdol­ listen rikosten tunnusmerkistöstä, jotka tunnistettuaan haastattelija ottaa asian puheeksi haastateltavansa kanssa. Tietosuojailmoitus, vaikutustenarviointi ja julkaisukäytänteet tutkittavien turvana Suomessa oli alettu soveltaa Euroopan unionin tietosuoja­ lainsäädäntöä ainoastaan kolme viikkoa ennen kuin pyy­ sin eettisen ennakkoarvioinnin sisältävää lausuntoa eet­ tiseltä toimikunnalta. Yleinen henkilötietojen käsittelyä koskeva tietosuoja-asetus (General Data Protection Regu­ lation; GDRP) tukee turvallista, luottamuksellista ja tie­ tojaan antaneen kannalta läpinäkyvää henkilötietojen käsittelyä ja helpottaa myös arkaluonteisen tutkimusai­ neiston keräämisen, tallentamisen, käsittelyn ja muiden jatkotoimien, kuten aineiston hävittämisen, suunnitte­ lua ja dokumentointia. Henkilötiedot ovat tietosuoja-ase­ tuksen mukaan tietoja, jotka liittyvät suorasti tai epäsuo­ rasti tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan ihmiseen. Mikäli tutkimuksessa on tarkoitus jollain tapaa käsitellä henkilötietoja, tutkimushankkeen on tehtävä tietosuojailmoitus ja saatettava se myös tutkimukseen osallistuvien tietoon. Laitoimme tietosuojailmoituksen julkisesti saa­ taville hankkeen kotisivuille. Silloin kun tutkimuksessa käsitellään laajamittaisesti erityisiä henkilötietoryhmiä, kuten esimerkiksi terveys­ tietoja tai seksuaalista suuntautumista, tietosuojailmoi­ tuksen lisäksi on tehtävä tietosuojaa koskeva erillinen vaikutustenarviointi (Data Privacy Impact Assessment; DPIA). Jyväskylän yliopiston tietosuojavastaavalle toimittamani viisisivuinen vaikutustenarviointi kuvasi haastatteluai­ neistojen ja osittain myös digitaalisten kyselyaineisto­ jemme epäsuorat tunnisteet (mm. haastateltavan etu­ nimi, ikä, koulutus, ammatti, perheen koostumus sekä haastateltavan käsitys omasta sukupuolestaan) ja menet­ telymme näiden tietojen suhteen. Keräämämme henki­ lötieto merkitsi esimerkiksi sitä, että haastatteluaineistot olisivat käsiteltävissämme vasta luokiteltuamme aineis­ ton tunnisteita sisältävät taustatiedot (kuten kotitalouden koostumus), poistettuamme paikannimet ja vaihdettuam­ me haastateltujen etunimet peitenimiksi. Ennen tutkimuksen aloittamista laaditun vaikutus­ tenarvioinnin teimme yhteistyössä Webropol -kyselyalus­ tan tietoturvallisuuden varmistaneen Jyväskylän yliopis­ ton tietoturvapäällikön sekä tietosuojavastaavan kanssa. Vaikutustenarviointia on tarkoitus jatkaa aina vuoteen 2031 asti, jolloin olemme luvanneet hävittää niin tutki­ musaineiston kuin rekisterinkin. Osallistujilla mahdollisuus kommentoida Sen lisäksi, että tutkimuksessa kerättyjä tietoja käsitel­ lään luottamuksellisesti ja tietosuojalainsäädännön edel­ lyttämällä tavalla, tutkittavien henkilötietoja on suojattava tuloksia julkaistaessa. Haastatteluaineistoihin pohjautu­ vissa julkaisuissa myös tutkimukseen osallistuvien mai­ nitsemien muiden ihmisten on säilyttävä tunnistamatto­ mina. PREACT-tutkimukseen osallistuneilla sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvilla on ollut mahdollisuus poistaa kohtia haastattelun puhtaaksikirjoitetusta tekstis­ tä ennen aineiston analyysiä. He ovat myös saaneet kom­ mentoida haastatteluaineistoon pohjautuvaa artikkelikä­ sikirjoitusta ennen sen painamista (ns. member checking -menettely), mikä tarjosi tutkittavillemme mahdollisuu­ den oikaista väärinkäsityksiä, haastaa tulkintojamme (Arora 2017) ja tarkistaa valitsemamme aineistolainauk­ set (Thomas 2016). Aineistolainauksia valitessamme olemme myös huo­ lehtineet, että yksittäisten tutkittavien ikä tai liikunta­ harrastuksen yksityiskohtia ei paljastu (Berg & Kokkonen 2020). Haastatteluun osallistuneiden lasten ja nuorten tunnistamattomana pysymistä varmistimme myös muut­ tamalla murreilmaisuja yleiskielisiksi. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen tutkijat joutu­ vat tekemään monia eettisiä valintoja jo tutkimusproses­ 4 8     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 48 6.4.2020 10.00

TEEMA: Etiikka liikuntakulttuurissa sin alussa, kuten valitessaan tutkimusongelmiaan ja tutki­ mushankkeen nimessä käytettäviä käsitteitä. Varhaisessa vaiheessa tehtyjä valintoja on mahdollista – ja suositel­ tavaakin – tarkastella uudestaan tutkimuksen edetessä. Lisäksi tutkimushankkeen elinkaareen sisältyy monia eettisiä valintoja ja päätöksiä, joilla suojataan herkkien tutkimusaiheiden ja haavoittuvien tutkimusjoukkojen parissa työskenteleviä tutkijoita ja heidän hyvinvointiaan. MARJA KOKKONEN, PST, LITM sertifioitu urheilupsykologi Liikuntapedagogiikan yliopistonlehtori PREACT-hankkeen vastuullinen tutkija Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto marja.kokkonen@jyu.fi LÄHTEET Koivisto, K., Janhonen, S. & Väisänen, L. 2001. Applying ethical guidelines in nursing research on people with mental illness. Nursing Ethics 8 (4), 328–339. Kokkonen, M. 2012. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintä liikunnan ja urheilun parissa. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2012:5. Kokkonen, M. 2017. Liikuntapedagogiikan yhdenvertaisuus – sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen näkökulma. Teoksessa T. Jaakkola, J. Liukkonen & A. Sääkslahti (toim.), Liikuntapedagogiikka (s. 455-484). 2. uudistettu painos. Jyväskylä: PS-kustannus. Lee, Y.-O., & Lee, R. M. 2012. Methodological research on “sensitive” topics. Bulletin of Sociological Methodology/Bulletin de Méthodologie Sociologique, 114(1), 35–49. Lehtonen, J. 2007. Koulukokemukset pohjana ei-heteroseksuaalisten nuorten uravalinnoille. Kasvatus 38(2), 144–153. Marsh, C.A., Browne, J., Taylor, J. & Davis, D. 2017. A researcher’s journey: Exploring a sensitive topic with vulnerable women. Women and Birth 30(1), 63–69. Agee, J. 2009. Developing qualitative research questions: a reflective process. International Journal of Qualitative Studies in Education 22(4), 431–447. Nahrin, K. 2015. Objectivity and Ethics in Empirical Research International Journal of Scientific and Research Publications 5(7). http://www.ijsrp.org/research-paper-0715/ijsrp-p4381.pdf Arora, A. B. 2017. Member checks. The International Encyclopedia of Communication Research Methods, 1–3. Roffee, J. A. & Waling, A. 2017. Resolving ethical challenges when researching with minority and vulnerable populations: LGBTIQ victims of violence, harassment and bullying. Research Ethics 13(1) 4–22. Berg, P. & Kokkonen, M. 2020. ”Et olis sekaryhmät, unisexpukuhuone ja et opettajia olis jotenkin perehdytetty asiaan”: Sateenkaarinuoret, koululiikunta ja liikuntaharrastukset. Kasvatus & Aika. Hyväksytty julkaistavaksi. Taavetti, R. 2018. Sukupolven käsite ja sateenkaarevan nuoruuden muistaminen. Elore 25(2), 88 – 99. Bettinger, T. V. 2010. Ethical and methodological complexities in research involving sexual minorities. New Horizons in Adult Education and Human Resource Development 24(1), 43–58. Thomas, D. R. 2016. Feedback from research participants: are member checks useful in qualitative research? Qualitative Research in Psychology 14(1), 23–41. Blair, K. L. 2016. Ethical research with sexual and gender minorities. Teoksessa A. E. Goldberg (toim.) SAGE Encyclopedia of LGBTQ Studies. Thousand Oaks, CA: SAGE, 374–380. Schrager, S. M., Steiner, R. J., Bouris, A. M., Macapagal, K. & Brown, C. H. 2019. Methodological considerations for advancing research on the health and wellbeing of sexual and gender minority youth. LGBT Health 6(4), 156–165. Brule, N. & Eckstein, J. J. 2017. Vulnerable groups. Teoksessa M. Allen (toim.) The SAGE encyclopedia of communication research methods (Vols. 1-4). Thousand Oaks, CA: SAGE Publications, 1870–1874. Decker, S. E., Naugle, A. E., Carter-Visscher, R., Bell, K. & Seifert, A. 2011. Ethical issues in research on sensitive topics: participants’ experiences of distress and benefit. Journal of Empirical Research on Human Research Ethics: An International Journal 6(3), 55–64. Suen, Y. T. 2015. Methodological reflections on researching lesbian, gay, bisexual and transgender university students in Hong Kong: to what extent are they vulnerable interview subjects? Higher Education Research & Development 34(4), 722–734. Williams, S. M., Frey, L. M., Stage, D. L. & Cerel, J. 2018. Exploring lived experience in gender and sexual minority suicide attempt survivors. American Journal of Orthopsychiatry, 88(6), 691–700. Gordon, E. & Kenny, M. 2019. Suicide research. What have we learned about conducting sensitive research with vulnerable populations? Teoksessa F. McSweeney & D. Williams (toim.) Designing and Conducting Research in Social Science, Health and Social Care. New Work, NY: Routledge, 18–31. Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2019. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 3/2019. Institute of Medicine. 2011. The health of lesbian, gay, bisexual, and transgender people: Building a foundation for better understanding. Washington, DC: The National Academies Press. L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     4 9 L&T_2_2020.indd 49 6.4.2020 10.00

TEEMA: Etiikka liikuntakulttuurissa Kuva: Antero Aaltonen Dopingin moraalisäätelyverkosto yhteisen moraalisen eetoksen tuottajana M Moraalisäätelyn käsitettä on käytetty liikunta- ja urheilukulttuuriin liittyvässä keskustelussa, tutkimuksessa ja toiminnassa hyvin säästeliäästi. Se on kuitenkin käyttökelpoinen instrumentti erilaisten moraalisten eetosten tuottamisen, ja siten myös vallankäytön paljastamisessa. Moraalisäätelyllä voidaan tuottaa yhteiskuntaan jonkin tietyn ilmiön ympärille eetosta, näkökulmaa tai ajattelutapaa, joka pyritään saamaan näyttämään normaalilta, itsestään selvältä ja ylipäätään sel­ laiselta, jota ei ole syytä haastaa. Historiallisesti moraalisäätelyllisiä projekteja voidaan tulkita tapahtuneen esimerkiksi työväestön parissa: tarkoituksena on ollut tuottaa kunnollisen ja järjestäytyneen työläisen ideaalia (ks. esim. Teräs 2001, 215–216). Samoin voidaan ajatella, että urheilussa on aikojen saatossa pyritty luomaan eetosta, joka perustuu urheilun hyvän kertomuksen mukaisille arvoille. Tällöin urheilun arvoperustan on katsottu ilmentävän reiluutta, kas­ vatuksellisuutta ja ylipäätään korkeamoraalista toimintaa. (Kotkavirta 2012.) Doping nähdään urheilun muiden eettisten ongelmien ohessa näiden arvojen vastaisena toimintana, jota moraalisäätelyllä pyritään ehkäisemään. Dopingin määrittäminen moraalisäätelijöiden tuottaman eetoksen viholliseksi asemoi säätelyn dopingin viitekehykseen. Tällöin ilmiön ympärille luodun diskurssin ja ajattelutavan voidaan katsoa il­ mentävän dopingin moraalisäätelyä. 5 0     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 50 6.4.2020 10.00

TEEMA: Etiikka liikuntakulttuurissa Artikkeli perustuu pro gradu -tutkielmaani Suomalainen dopingin moraalisäätelyverkosto – verkoston muotoutuminen, rakenne ja moraalisäätelypuhe asiakirja- ja media-aineistossa. Tässä artikkelissa keskityn asiakirja-aineiston verkostoanalyysiin sekä media-aineiston määrälliseen ja laadulliseen analyysiin. Näkökulmani verkostoon ja val­ taan on rakenteellinen. Kiinnitän huomioni toimijoiden keskinäisen vallankäytön ja vuorovaikutuksen sijaan ver­ koston kokonaisrakenteeseen, yksittäisten toimijoiden asemaan verkostossa sekä eri toimijoiden välisiin suh­ teisiin. Verkostoanalyysin avulla pystytään kuvaamaan verkostoa ja sen toimijoita tietynlaisena säännöllisenä rakenteena, jolloin avautuu mahdollisuus yksittäisten vuorovaikutus- tai valtasuhteiden sijaan laajemman ko­ konaisuuden tarkasteluun (Eriksson 2015). Tutkimuksen verkostoanalyyttinen osuus koostuu suo­ malaisen urheilun eettisyydestä ja siihen liittyvien pää­ töksenteosta vastaavien järjestöjen ja työryhmien kokoon­ panojen tarkastelusta. Nämä järjestöt ja työryhmät sekä niissä jäsenyyksiä omaavat toimijat muodostavat suoma­ laisen dopingin moraalisäätelyverkoston. Päällekkäisjäse­ nyyksiin perustuvassa analyysissä huomio kiinnittyy sii­ hen, keillä toimijoilla on jäsenyyksiä tarkastelun kohteena olevissa organisaatioissa. Perusajatuksena on tällöin käsi­ tys toimijoille kasautuvasta informaatio-, kontrollointi- ja päätöksentekovallasta: mitä enemmän järjestö- ja työryh­ mäjäsenyyksiä toimijalla on, sitä enemmän hänelle kertyy edellä mainittuja vallankäytön mahdollisuuksia (ks. Han­ neman & Riddle 2011). Näkymätöntä ja näkyvää vallankäyttöä Verkostoanalyysin tulokset havainnollistuvat kuviossa 1. (Ucinet-verkostoanalyysiohjelma. Borgatti, Everett & Freeman 2002). Kuvio havainnollistaa kaksiulotteista jä­ senyysverkostoa, joka sisältää sekä tapahtuma- että toi­ mijaulottuvuuden. Tapahtumaulottuvuuden (punaiset ympyrät) muodostavat järjestöjen hallitukset, työryhmät sekä muut valitut elimet. Toimijaulottuvuus (harmaat ja siniset neliöt) puolestaan koostuu edellä mainituissa ta­ pahtumissa jäseninä olevista toimijoista. Esimerkiksi Suo­ men urheilun eettisen keskuksen SUEKin hallituksessa (tapahtuma) olevan henkilön taustaorganisaatio Olympia­ komitea (OK) muodostaa toimijaulottuvuuteen yhden toi­ mijan. Olympiakomitea linkittyy toimijana myös muihin tapahtumiin, esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) eri työryhmiin. Toimija on verkostossa sitä keskei­ sempi, mitä isommalla neliöllä se on merkitty. Suomalaisen dopingin moraalisäätelyverkoston voi­ daan verkostoanalyysin perusteella todeta olevan varsin keskittynyt. Mahdollisuudet päätöksenteko-, kontrolloin­ ti- ja informaatiovallan käyttämiseen näyttävät keskitty­ vän muutaman vahvan toimijan käsiin Olympiakomitean ollessa verkoston tärkein organisaatio. Urheilun sisäisten toimijoiden lisäksi verkoston ytimeen kuuluvat valtiolliset tai valtio-omisteiset toimijat kuten opetus- ja kulttuurimi­ nisteriö, oikeusministeriö (OM), Keskusrikospoliisi (KRP), Veikkaus ja sisäministeriö (SM). Paralympiakomitea Joensuun kaupunki Suomen Urheilulääkäriyhdistys ry Veikkausliiga SUEK Urheilun oikeusturvalautakunta STL Valtakunnansyyttäjänvirasto STM Veikkaus Oy OM OKM SM TUL VAU Poliisihallitus Pelastakaa Lapset ry KRP PLU Transparency International OK Fintoto Oy OKM TR/tehokas antidopingyhteistyö Tulli OLL Suomen Jääkiekkoilijat ry Haaga-Helia AMK Muut OKM TR/selvitys urheilun eettisten kysymysten hallinnoinnista PPSHP OKM TR/suuntaviivoja liikuntapolitiikan tulevaisuuteen Oulun kaupunki SDP Muut Urheilun eettisten asioiden neuvottelukunta VLN SJL KP Urheiluakatemia JYU SKL SPL Helsingin yliopisto Turun Yliopisto Kuortaneen urheiluopisto Jalkapallon pelaajayhdistys ry Vasemmistoliitto Urheilija OK Kokoomus Haukiputaan koulu SUEK Juristi Arkada AMK Lääkäri SUEK (valvontalautakunta) Helmi Liiketalousopisto Stadion-säätiö SUEK (erivapauslautakunta) Ilmarinen STTL KOK Suomen Latu Svoli SAL Perussuomalaiset Kustannus Oy Demari SGL OP IAAF FSI EAA Pajulahden urheiluopisto Paavo Nurmi-keskus Kuvio 1. Suomalainen dopingin moraalisäätelyverkosto asiakirja-aineiston perusteella. L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     5 1 L&T_2_2020.indd 51 6.4.2020 10.00

TEEMA: Etiikka liikuntakulttuurissa Yksityiset yritykset 2 % Kv-järjestöt 10 % Kotimaiset lajiliitot 2 % Kotimaiset seurat 2 % Lääketieteelliset toimijat 4 % Maajoukkuetoimijat 5 % Urheilija 21 % Muu 13 % Tapahtumat 2 % Suomen Olympiakomitea 3 % Oikeudelliset toimijat 12 % SUEK 22 % Liiga 2 % Kuvio 2. Moraalisäätelyä harjoittavat toimijat media-aineiston perusteella. Kuva muuttuu tarkastelemalla mediatekstejä määrälli­ sesti (kuvio 2). Pureutuminen sataan Yle Urheilun dopin­ guutiseen kertoo, mille toimijoille moraalisäätelyllistä pu­ hevaltaa mediassa todellisuudessa annetaan. Kuvioon on koottu kunkin toimijan osuus kaikista uutisten moraali­ säätelyllisistä kommenteista. Edellisessä verkostokuvassa nähdyt valtion toimijat katoavat ja dopingiin liittyvää mo­ raalisäätelyä pääsevät mediassa harjoittamaan lähes ko­ konaan urheilun sisäiset toimijat. Vahvimmin moraalisää­ telymahdollisuuksia saavat SUEK ja urheilijat. Missä on puhevalta? Verkostoanalyysin ja mediatekstien määrällisen sisällön­ analyysin tuottamat toisistaan poikkeavat verkostoku­ vat johtavat pohtimaan näkyvän ja näkymättömän vallan ulottuvuuksia. Asiakirja- ja media-aineiston perusteella verkoston valtiolliset toimijat ovat dopingin moraalisääte­ lyn näkymättömiä vallankäyt­ täjiä, jotka ovat tekemässä lii­ kuntaan ja urheiluun liittyviä eettisiä päätöksiä. Ne eivät kui­ tenkaan dopinguutisoinneissa pääse julkisesti harjoittamaan moraalista säätelyä. Sen sijaan urheilun sisäiset toimijat, ku­ ten SUEK, urheilijat, urheilun oikeudelliset toimijat ja kan­ sainväliset järjestöt, käyttävät dopingiin liittyvää moraali­ säätelyvaltaa ihmisten silmis­ sä näkyvämmin. Dopingin moraalisäätelyvalta näyttäytyy kerroksellisena, miten näkyvällä tavalla eri toimijat har­ joittavat moraalisäätelyä. Mediassa moraalisäätelyvaltaa harjoittava verkosto edustaa ilmiönä vahvasti urheilun autonomiaa ja itse­ näistä asemaa yhteiskunnassa. Samaa havaintoa tukevat myös verkostoanalyysin aineistona olleiden eri toimijoi­ den hallitusten kokoonpanot, jotka vaikuttavat koostuvan suurilta osin liikunnan ja urheilun sisältä tulevista tahois­ ta. Ha­luaako urheiluväki siis pitää kommentoinnin ja pää­ täntävallan tiukasti omassa piirissään? Urheilulle on perinteisesti ollut tyypillistä urheiluliik­ keen itse asettamat ja omatoimisesti valvotut säännöt ja normistot, joihin ei ole kaivattu urheilun ulkopuolista oi­ keudellista kosketusta. Nykypäivän viihteellistyneessä ja kaupallistuneessa huippu-urheilussa tällainen urheilun autonominen ja itsesääntelyllinen asema joutuu kuiten­ kin alati uhatuksi muun muassa urheilun oikeudellistu­ misen myötä. (Halila & Norros 2017, 1–19.) Dopingin moraalisäätely aikansa elänyttä Analysoin mediatekstejä myös laadullisesti. Tarkastelin suomalaisen dopingin moraa­ lisäätelyverkoston toimijoiden kommentteja, joista etsin mo­ raalisäätelyllisiä elementtejä. Toimijoiden mediassa harjoit­ tama säätely oli luonteeltaan joko haluttua eetosta vahvis­ tavaa tai vastakkaista eetosta kieltävää. Toivotunlaista mo­ raalista eetosta pyrittiin tuot­ tamaan verkoston toimijoiden oman toiminnan kehumisel­ la ja aseman vahvistamisella, sääntöjen korostamisella ja urheilun arvojen vahvistami­ sella. Vastakkaisesta eetoksesta luotiin kielteinen kuva syyllistämällä dopingiin sekaantuneita tahoja, siirtämäl­ lä vastuuta ilmiön käsittelystä muille ja korostamalla do­ pingilmiön negatiivisia seurauksia. Urheilun autonomia ja itsesääntely joutuu alati uhatuksi viihteellistyneessä ja kaupallistuneessa huippu-urheilussa. 5 2     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 52 6.4.2020 10.00

TEEMA: Etiikka liikuntakulttuurissa Moraalisäätelyn teorian mukaan säätelyllä on tarkoi­ tus muovata kokonaisvaltaisesti ihmisten käsityksiä ja näkemyksiä kulloinkin käsillä olevaan ilmiöön liittyen (Ruonavaara 1998). Etenkin säätelyn kohteina olevien ih­ misten arvoihin vaikuttaminen nousee olennaiseen ase­ maan: lähtökohtaisesti ihminen pyrkii toimimaan ja ajat­ telemaan asioita omien arvojensa kautta. Suomalaisen dopingin moraalisäätelyverkoston harjoittama säätely pureutuu arvoihin etenkin urheilun hyvän kertomuksen kautta. Reilu peli, puhdas urheilu ja urheilun kasvatuksel­ lisuus näyttäytyvät verkoston toimijoiden mielestä edel­ leen vahvana arvopohjana nykypäivän huippu-urheilulle. Jonkinlaisen yhteisen ja kaikkien jakaman moraali­ sen arvopohjan luominen liikuntaan ja urheiluun tuntuu haasteelliselta. Jo yli vuosikymmen sitten suomalaiset Näin tutkimus tehtiin Suomalaisen liikunta- ja urheilukulttuurin eettisyydestä vastaavien toimijoiden hallitusten ja kokoonpanojen päällekkäisjäsenyyksiä (interlocking directorates) vuosilta 2013–2019 käsittelevä aineisto koostuu 43 yksittäisestä hallituksesta, lautakunnasta ja työryhmästä. Jäsenyyksiä tarkasteltiin Olympiakomitean ja SUEKin hallituksista, SUEKin erivapaus- ja valvontalautakunnasta, valtion liikuntaneuvostosta (VLN), Urheilun eettisten asioiden neuvottelukunnasta sekä kolmesta opetus- ja kulttuuriministeriön asettamasta työryhmästä, jotka pohtivat selvityksissään urheilun eettisiä asioita. Aineisto kerättiin järjestöjen toimintakertomuksista ja työryhmien muistioista. Jäsenyyksistä muodostuvan tapahtuma- ja toimijaulottuvuuden sisältävän kaksiulotteisen verkoston (affiliation network) kautta tutkittiin, mitkä toimijat ovat olleet jäseninä eri hallituksissa, lautakunnissa tai työryhmissä. Eniten jäsenyyksiä omaavat toimijat ovat verkostossa keskeisimpiä (ks. Hanneman & Riddle 2011). Yle Urheilun vuosina 2017–2018 julkaisemien dopinguutisten (n = 100) määrällisellä sisällönanalyysillä tarkasteltiin sitä, mitkä toimijat saavat puhevaltaa mediassa. Tutkimuksessa käytiin läpi uutisten kaikki sitaatit ja luokiteltiin, kuinka monta kertaa kukin toimija pääsi ääneen. Laadullisen sisällönanalyysin avulla sitaateista analysoitiin toimijoiden harjoittaman moraalisäätelyn luonnetta eli sitä, millaista suomalaisen dopingin moraalisäätelyverkoston harjoittama säätely on. Valtionhallinnon ja urheiluorganisaatioiden asiakirjojen (n = 9) avulla jäljitettiin dopingin moraalisäätelyverkoston muotoutumista ja sen toimijoiden vastuiden määrittymistä. Tarkastelu alkoi vuodesta 2013. ovat kokeneet urheilun olevan arvoperustaltaan eriyty­ nyttä varsinkin lasten ja nuorten urheilun ja ammatti­ maisen huippu-urheilun välillä (Ilmanen & Itkonen 2004). Onkin perusteltua kysyä, missä määrin urheilun hyvän kertomukseen perustuva moraalisäätely kohtaa nykypäi­ vän kaupallistuneen ja viihteellistyneen huippu-urheilun kanssa. Toisaalta puhtaan urheilun ja reilun pelin kaltai­ set käsitteet ovat abstraktiudessaan moraalisäätelyllises­ ti toimivia elementtejä, jotka ovat omiaan vahvistamaan ja uusintamaan haluttua moraalista eetosta doping­ilmiön ympärillä. Moraalisäätelyn käsite on toimiva väline eri ilmiöiden pariin tuotettujen ja itsestään selviltä tuntuvien moraalis­ ten eetosten paljastamisessa. Parhaimmillaan se voi aut­ taa meitä pohtimaan omia näkemyksiämme ja käsityk­ siämme asioista, jotka eivät aiemmin ole tuntuneet edes pohtimisen arvoisilta. Dopingin moraalisäätelyä aprikoi­ dessamme voimme haastaa itsemme ajattelemaan nykyi­ sen huippu-urheilun arvoperustaa. Voimme pohtia, mitä me siltä ylipäätään odotamme ja haluamme, ja onko do­ pingilmiö tälle eetokselle vastakkainen arvo vai ei. SAMULI OJA, LITK Jyväskylän yliopisto, liikuntatieteellinen tiedekunta samuli.j.j.oja@student.jyu.fi LÄHTEET Borgatti, S. P., Everett, M. G. & Freeman, L. C. 2002. Ucinet for Windows: Software for Social Network Analysis. Harvard: Analytic Technologies. Eriksson, K. 2015. Yhteiskuntatieteellinen verkostoajattelu. Teoksessa K. Eriksson (toim.) Verkostot yhteiskuntatutkimuksessa. Helsinki: Gaudeamus, 7–26. Halila, H. & Norros, O. 2017. Urheiluoikeus. Helsinki: Alma Talent. Hanneman, R. A. & Riddle, M. 2011. Concepts and measures for basic network analysis. Teoksessa J. Scott & P. J. Carrington (toim.) Social network analysis. Lontoo: SAGE, 340369. Ilmanen, K. & Itkonen, H. 2004. Monta urheilua – monta arvopohjaa. Liikunta & Tiede 41 (1), 30–32. Kotkavirta, J. 2012. Urheilun etiikka ja moraali. Teoksessa K. Ilmanen & H. Vehmas (toim.) Liikunnan areenat. Yhteiskuntatieteellisiä kirjoituksia liikunnasta ja urheilusta. Jyväskylä: Yliopistopaino, 59–82. Lehtonen, K., Laine, K. & Itkonen, H. 2016. Päällekkäis­jäsenyyden liikunnan ja urheilun organisaatioverkostoissa. Hallinnon tutkimus 35 (4), 304–320. Ruonavaara, H. 1998. ”Vanhat” yhteiskunnalliset liikkeet moraalisäätelyn projekteina. Teoksessa K. Ilmonen & M. Siisiäinen (toim.) Uudet ja vanhat liikkeet. Tampere: Vastapaino, 43–57. Teräs, K. 2001. Arjessa ja liikkeessä – verkostonäkökulma modernisoituviin työelämän suhteisiin 1880-1920. Turun yliopisto. Bibliotheca historica 66. L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     5 3 L&T_2_2020.indd 53 6.4.2020 10.00

TEEMA: Etiikka liikuntakulttuurissa FILOSOFIAN KEINOIN EETTISEN VALMENTAJAN JÄLJILLÄ Olympialaiset, filosofia ja demokratia. Näiden ilmiöiden synty ajoittuu antiikin Kreikkaan, aikakauteen, jota voimme kiittää myös valmennuskulttuurin synnystä. Ehkä yllättävintä on järjestys. Antiikin urheilu ja siihen liittyvät käsitykset ovat vaikuttaneet siihen, miten länsimainen ajattelu on kehittynyt. F Kuva: Antero Aaltonen Filosofian tavoin urheilu etsii totuutta: “Mitä vaaditaan mestaruuden voittamiseen?” ei ole ainoas­ taan käytännöllinen kysymys, vaan myös moraalinen ky­ symys siitä, mitä mestaruuden voittaminen tarkoittaa. Voiko mestaruuden aidosti voittaa esimerkiksi petoksen avulla? Vastaamalla tähän kysymykseen määrittelemme voittajien hyveitä eli arvostettavia luonteenpiirteitä. Poh­ tiessamme “Voittiko paras nainen tai mies tänään?” hah­ mottelemme sitä, mitä tarkoitamme käsitteellä “paras”. Kun urheilija kysyy itseltään “Onko minusta tähän?”, hän ei arvioi pelkästään päivän kuntoaan suhteessa muihin urheilijoihin, vaan pohtii, onko hän ihminen, joka kyke­ nee vastaamaan asetettuun haasteeseen. Arvostamme voittoja, koska arvostamme jotain sy­ vempää ihmisessä, joka voiton on saavuttanut. Luovutta­ malla saatu jääkiekon maailmanmestaruus tai dopingilla hankittu hiihtovoitto jättänee useimmille katsojille kai­ puun toisenlaista ratkaisua kohtaan. Toisaalta altavastaa­ jan voitto ennakkoon ylivoimaisesta vastustajasta herättää ihailua, ja aito urheilun ystävä osaa toivottavasti arvostaa voittoa, vaikka voittaja ei oma suosikki olisikaan. Valmentaja kehittymisen mahdollistajana Olympialaisten myötä, noin 700-luvulla ennen ajanlaskun alkua, alkoi vahvistua ajatus siitä, että urheilullisuus ja saavutukset urheilussa eivät ole sidottuja sosiaaliseen sta­ tukseen tai syntyperään. Urheilullisuus on taito, jota voi harjoittaa. On mahdollista, että periaatteessa kuka tahan­ sa voi tulla erinomaiseksi urheilijaksi, jos hän saa riittä­ västi tarvittavaa harjoitusta ja opastusta. Urheilua ja varhaista filosofiaa yhdistää ajatus, jon­ ka mukaan toinen henkilö voi auttaa ihmistä pääsemään parhaimpaansa. Sokrates piti itseään ajatusten kätilönä, jonka tarkoitus oli saada ihminen löytämään totuus sisäl­ tään. Samalla tavoin valmentaja voidaan nähdä kätilönä, joka yrittää saada urheilijasta esiin sen potentiaalin, mikä ihmisen si­ sällä jo on. Valmentami­ nen on toimintaa suhteessa toiseen ihmiseen. Tämä suhde synnyttää monia eettisiä kysymyksiä. Miten toista ihmistä tulee koh­ della? Mikä on sallittua tuloksen saavuttamiseksi? Mihin valmennuksella pyritään ja millaisia arvoja valmentami­ sen halutaan välittävän? Arvoista puhuminen on yleistä nykyajan urheilussa, mutta pohdinta arvoista ja urheilun päämääristä jää jos­ kus puolitiehen. Urheiluun vaikuttavat nykyisin urheilun ulkopuoliset tekijät. Koska huippu-urheilulla on huomat­ tava taloudellinen merkitys, törmäämme yhä useammin tilanteisiin, joissa tulosten katsotaan pyhittävän keinot. Samalla unohdetaan ne arvot ja päämäärät, joita urhei­ lussa on alun perin ollut Pohdinnat siitä, miksi ihminen leikkii, urheilee ja kilpailee, hukkuvat usein tuloksia ja tu­ losten saavuttamista koskevan keskustelun alle. Helmikuussa 2020 julkaistussa Harri Rindellin ja Heidi Packalenin ”Yksinäistä työtä joukkueen puolesta. Selvitys jääkiekon liigavalmentajien työnkuvasta kaudella 2018– 2019» -julkaisussa käsitellään ihanteita ja arvoja. Selvityk­ seen haastateltujen jääkiekkovalmentajien näkemyksistä käy ilmi, että monet heistä kokevat filosofiset kysymykset tärkeiksi sekä oman identiteettinsä että työnkuvansa kan­ nalta. Valmentaja joutuu jatkuvasti pohtimaan suhdettaan urheilijaan ja siihen, mitä valmennuksella halutaan saa­ vuttaa. Pyrittäessä tuloksiin toisen ihmisen kautta, joutuu valmentaja arvioimaan myös sitä, millainen ihminen hän on ja millainen ihminen hän haluaa olla. Näihin eettisiin pohdintoihin filosofia tarjoaa valmentajillekin työkaluja. Valmentaja hyveellisenä ihmisenä Miten ihmisen tulisi elää ja millaisia ovat oikeat teot? Nämä kysymykset ovat olleet filosofiassa aina ajankoh­ taisia. Valmentaja törmää arjessaan samoihin kysymyk­ siin. Millaista on moraalisesti hyvä eli oikea valmennus ja millaiset teot voidaan valmentajalta hyväksyä? Millai­ nen on eettinen valmentaja? 5 4     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 54 6.4.2020 10.00

TEEMA: Etiikka liikuntakulttuurissa Aristoteleksen hyveiden merkitystä korostava eettinen teoria tarjoaa yhden mahdollisen näkökulman näihin ky­ symyksiin. Hänen mukaansa hyvä elämä on hyveiden mu­ kaista elämää ja oikeita tekoja ovat ne, jotka jollain tavalla edistävät hyveitä. Aristoteles ajatteli, että järkeään käyttä­ vä ihminen päätyy automaattisesti suorittamaan oikeita tekoja. Häntä soveltaen voidaan ajatella, että on olemas­ sa joitakin valmentajan hyveitä, eli piirteitä, joita valmen­ tajassa arvostetaan. Valmentaja toimii oikein, mikäli hän toimii tällaisten hyveiden mukaan. Yksinäistä työtä joukkueen puolesta -selvityksessä, jos­ sa valmentajat saivat puhua anonyymisti, nousi esiin hy­ veellinen valmentaja. Hän on ihminen, joka tekee oikeita valintoja omasta halustaan. Valmentajat pitivät tärkeinä arvoina erityisesti rehellisyyttä, lojaaliutta ja empaatti­ suutta. He halusivat luoda pelaajille tasa-arvoiset kehitys­ mahdollisuudet, asettuivat joskus heikomman puolelle ja toimivat pelaajien “tunteiden peilinä” tunnustusta antaen. (Rindell & Packalen, 2020, 19) Näistä huomioista välittyy se, että pelaajat eivät ole valmentajille pelkkiä välineitä, vaan arvokkaita päämääriä itsessään. Merkitystä on sillä, miten ihmisiä kohdellaan. Toista ihmistä arvokkaana kohteleva valmentaja on hyvä ihminen. Valmentajan hyveistä puhuttaessa vaara­ na on, että valmentaminen tai valmentajan rooli aletaan nähdä muusta elämästä irrallisena ilmiönä. Ehkä onkin niin, että valmentajan hyveet eroavat muiden ihmisten hyveistä. Onko siis mahdollista olla hyvä valmentaja ole­ matta hyvä ihminen? Myöntävä vastaus on ongelmallinen. Avaako se tien ajatukselle, jonka mukaan valmentajalle voidaan sallia epäeettinen ihmisten kohtelu? Tällaiselle­ kin näkemykselle voidaan löytää filosofisia perusteluja. Valmentaja tuloksen tekijänä Aristoteelisesta näkökulmasta tarkasteltuna eettinen val­ mentaja on ihminen, joka toimii omien arvojensa mukaan tuloksista riippumatta. Onko tällainen ihminen hyvä valmentaja? Eikö hyvä val­ mentaja ole henkilö, joka pyrkii mahdollisimman hyviin tu­ loksiin? Seurausetiikan näkökulmasta oikeita tekoja ovat ne, joiden seuraukset ovat hyvät. Tällöin esimerkiksi nöy­ ryyttävä käytös yksittäistä pelaajaa kohtaan voisi olla oi­ kein, mikäli teko johtaisi joukkueen menestykseen. Tämä ajattelutapa voi tuntua väärältä. Toisaalta yleinen tapa arvi­ oida sitä, oliko jokin teko oikein, on tekojen lähestyminen nimenomaan seurausten kautta. Näin toimimme yleensä silloin, kun meidän täytyy valita kahden toiminnan välillä. Seurausetiikan tunnetuin muoto on utilitarismi, jon­ ka syntyhistoria ajoittuu 1800-luvulle. Klassinen utilita­ risti John Stuart Mill ajatteli tekojen olevan oikein, jos ne edistävät onnellisuutta, ja väärin, mikäli niillä on taipu­ mus tuottaa onnettomuutta. Oikeiden tekojen mittari on siis tekojen synnyttämä onnellisuus. Keskeistä utilitaris­ mille on niin sanottu suurimman onnellisuuden periaa­ te (Mill, 2000, 17). Sen mukaan moraalisten tekojen tulisi tuottaa mahdollisimman suuri määrä onnellisuutta mah­ dollisimman monelle ihmiselle. Oletetaan, että valmentaja voi tehdä puoli miljoonaa ihmistä onnelliseksi saamalla joukkueen voittamaan jää­ kiekon maailmanmestaruuden. Oletetaan myös, että fi­ naalia paikan päällä seuraavista ihmisistä useat tuhannet tulevat erittäin onnellisiksi. Finaalin voittaminen vaatii kuitenkin sen, että valmentaja käskee yhden pelaajistaan taklaamaan vastustajan maalivahdin ulos pelistä. Onko käskyn antaminen oikein? Käskyn antaminen vaikuttaisi olevan väärin ainakin siksi, että se rikkoo jääkiekon sääntöjä. Syvempi syy sil­ le, miksi käskyn antamisen voidaan sanoa olevan väärin, on kuitenkin se, että vastustajan maalivahti loukkaantuu. Ihmisen vahingoittaminen, vaikka siitä seuraisi hyvää, ei voi olla oikein. Koska yksilöiden arvo ja oikeudet ovat meille tärkei­ tä, on helppoa väittää, että eettisen valmentajan tulisi kunnioittaa maalivahdin koskemattomuutta. Mutta voi­ ko puolen miljoonan ihmisen tekeminen onnelliseksi olla väärin? Tulisiko meidän arvostelun sijaan kehua valmen­ tajaa, joka kykeni tuottamaan suuren määrän onnellisuut­ ta maailmaan vain suhteellisen pientä tuskaa aiheuttaen? Takaisin urheilun juurille Mitä on olla eettinen valmentaja? Hyve-etiikka ja seuraus­ etiikka tarjoavat erilaiset lähtökohdat tämän kysymyksen tarkastelulle. Teorioiden erot tuovat esiin valmentamisen sisäiset jännitteet, jotka korostuvat huippu-urheilussa. Eikö valmentajan tule olla hyveellinen ihminen, joka ajattelee ja toivoo jokaisen urheilijan parasta? Yksilön kaltoinkohtelu tulosten saavuttamiseksi ei voi olla oi­ kein. Toisaalta organisaatio, joukkue sekä fanit vaati­ vat menestystä ja tällöin on luontevaa ajatella, että val­ mentaja on vastuussa yksittäistä urheilijaa laajemmalle ihmisjoukolle. Onko eettinen valmentaja siis hyveellinen kätilö vai utilitaristisesti ajatteleva hyödyn maksimoija? Viisaus ei aina löydy menneisyydestä, mutta eettisen valmentajan etsinnässä ja valmentamisen jännitteitä purkaessa täytyy katse kääntää antiikkiin ja palata takaisin urheilun juu­ rille. Mihin urheilulla pyritään? Miksi urheilemme? Vas­ tauksemme näihin kysymyksiin määrittävät myös eetti­ sen valmentajan roolin. ANTTI KUUSELA, FT lehtori, Tikkurilan lukio aokuusel@gmail.com LÄHTEET Aristoteles. (2005). Nikomakhoksen etiikka. Suomentanut ja selityksin laatinut Simo Knuuttila. Helsinki: Gaudeamus. Ksenofon. (1960). Sokrates: Muistelmia, Pidot, Sokrateen puolustuspuhe. Suomentanut ja selityksillä varustanut Pentti Saarikoski. Helsinki: Otava. Mill, J. S. (2000). Utilitarismi. Suomentaneet Kari Saastamoinen, Seppo Sajama ja Marko Järvenpää. Helsinki: Gaudeamus. Rindell, H., & Packalen, H. (2020). Yksinäistä työtä joukkueen puolesta. Selvitys jääkiekon liigavalmentajien työkuvasta kaudella 2018–2019. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 16. Helsinki. L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     5 5 L&T_2_2020.indd 55 6.4.2020 10.00

POHDITTUA Yhdysvaltalainen vuo­ den 2018 liikuntasuo­ situs on jäänyt kesken Yhdysvaltojen terveysministeriön asettama komi­ tea julkaisi vuonna 2018 yli 700-sivuisen raportin, joka sisälsi uuden terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikun­ tasuosituksen (US Department of Health and Human Services. Physical Activity Guidelines Advisory Committee Scientific Report. Washington, DC: US Dept of Health and Human Services 2018). Suosituksen mukaan reipasta liikuntaa tar­ vitaan vähintään 150 minuuttia viikossa tai rasittavaa lii­ kuntaa 75 minuuttia viikossa sekä lihaskunnon harjoit­ tamista terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi kuten vuoden 2008 suosituksessa.. Uuteen suositukseen on lisätty terveyttä ja hyvinvoin­ tia ylläpitäväksi tekijäksi kevyt liikunta ja poistettu vaa­ timus vähintään 10 minuutin yhtäjaksoisesta liikunnasta (”bounce”). Muutokset helpottavat kevyttä liikuntaa har­ rastavia, mutta uusi suositus ei kerro, kuinka paljon sitä tulisi harrastaa. Tämä on jo oikeutetusti tuottanut kysy­ myksiä ja kirjoituksia kevyen liikunnan määrästä, jonka harjoittaminen ylläpitää terveyttä (Jantunen T. ym. 2019). Uuden liikuntasuosituksen sisältävä raportti käsitte­ lee pääasiassa ei-objektiivisilla menetelmillä saatuja tu­ loksia liikunnan ja sairauksien riskitekijöiden välisistä yh­ teyksistä. Objektiivisia mittareita käsitellään puolen sivun verran, mikä on vähän ottaen huomioon mittareiden käy­ tön ja ominaisuudet. Useissa tutkimuksissa on verrattu ei-objektiivista ja objektiivista mittaamista fyysisen aktii­ visuuden määrän arvioinnissa. Tulokset osoittavat, että ei-objektiiviset menetelmät yliarvioivat monikertaisesti objektiivisilla menetelmillä saavutettuja tuloksia (Troia­ no ym. 2008, Trucker ym. 2011). Suomessa saatujen tu­ losten mukaan kyselyjen perusteella ”noin puolet” työi­ käisistä aikuisista täytti vuoden 2008 liikuntasuosituksen reippaan ja rasittavan kestävyysliikunnan osalta (Husu ym. 2010). Myöhemmin liikuntamittarilla saadut tulokset osoittivat, että 23,5 prosenttia työikäisistä harrasti reipas­ ta ja rasittavaa kestävyysliikuntaa (Hukkanen ym, 2018). Kevyen liikunnan osuutta ei mainittu. Suuri osa käytetyistä liikuntamittareista, kuten kyse­ lyistä ja haastatteluista, rekisteröi liikunnan intensitee­ tin kolmessa luokassa: kevyt, reipas ja rasittava liikunta. Kevyt liikunta vastaa kävelyä nopeudella 1,5–5 km/h, rei­ pas kävelyä ja juoksua 5–9 km/h ja rasittava juoksua yli 9 km/h. Kevyttä liikuntaa harrastaa suurin osa aikuisista, mutta sen terveyttä edistävistä vaikutuksista ei ole tietoa. Valmistimme Oulun yliopistossa vuonna 2003 kiihtyvyys­ mittarin, joka rekisteröi askelten lukumääriä kiihtyvyys­ alueella 1,3–10,9 g, joka vastaa kävelyä nopeudesta noin 1,5 km/h kolmiloikan alastuloon. Tutkimme kahdessa satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa, miten liikunta ehkäisee sairauksien riski­ tekijöitä. (Taulukko 1.). Hyväkuntoisilla naisilla tuhat as­ kelta päivässä kävelynopeudella noin 5 km/h lisäsi mak­ simaalista hapenottokykyä, alaraajojen lihasvoimaa ja -massaa sekä vähensi plasman LDL-kolesterolipitoisuuk­ sia (Vainionpää ym. 2007). Huonokuntoisilla henkilöillä, joilla verensokeri oli lie­ västi koholla, 6 500 askelta päivässä kävelynopeudella 2–3 km/h paransi insuliiniherkkyyttä sekä vähensi plasman LDL-kolesterolipitoisuutta ja sisäelinten rasvaa (Herzig ym. 2014). Mielenkiintoisaa oli, että ennenaikaista kuolemaa en­ nustavien plasman proteiinien pitoisuus väheni, kun päi­ vittäinen askelmäärä oli 2 900 (Herzig et al. 2017). Artik­ keleissamme esitimme, että jo kevyt fyysinen aktiviteetti – käveleminen 2–3 km/h – ehkäisee sydän- ja verisuonitau­ tien sekä sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan tautien riskejä. Yleensä liikuntasuositukset perustuvat useisiin satun­ naistettuihin kontrolloituihin tutkimuksiin. Niiden puut­ Viitteet Intensiteetti Kiihtyvyysluokat Vastaava nopeus Frekvenssi Askeleet kiihtyvyys­luokassa Kynnysarvot Terveyttä tuottavat askeleet Terveysvaikutukset Vuoden 2018 liikuntasuositus – > 5km/h - 2300–3000/vrk Sydän- ja verisuonitaudit, sokeritauti, dementia, masennus, luukato, painonpudotus ym. Terveet 35–40-vuotiaat naiset (Vainionpää ym. 2006 ja 2007) 1,3–2,0 G 2– 3 km/h 4835–12984/vrk Ei kynnysarvoa Ei alla olevia terveysvaikutuksia 2,1–3,4 G > 5 km/h 173–1063/vrk 1000/vrk Hapenottokyky ja lihasvoima kasvavat, LDL kolesteroli vähenee 4,9–6,3 G Hyppy 10 cm:lta 38–68 kertaa/vrk 60/vrk Reisiluun luutiheys kasvaa 30–70-vuotiaat prediabeetikot (Herzig ym. 2014 ja 2017) 1,3–1,9 G 2–3 km/h 2120–16000/vrk 2900/vrk Plasman lipoproteiini -lipidit, rasvahapot ja asyyliglyko­proteiini laskevat 6500/vrk Insuliiniherkkyys paranee, veren sokeri, LDL-kolesteroli ja viskeraalinen rasva vähenevät 1,3–1,9 G 2–3 km/h Taulukko 1. Kävelyliikunnan intensiteetit, frekvenssit, kynnysarvot ja terveysvaikutukset hyväkuntoisten naisten (n=65) ja huonokuntoisten prediabeetikoiden (n=78) liikuntainterventioissa. Uuden liikuntasuosituksen askeleiden kynnysarvot on laskettu viikoittaisesta 150 minuutin kävelystä ja 60 ja 80 cm:n askelpituudesta. 5 6     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 56 6.4.2020 10.00

POHDITTUA tuessa suosittelemme omien tuloksiemme perusteella vähän liikkuville henkilöille terveyden ylläpitämiseksi ta­ vallista kävelyä sisä- ja ulkotiloissa päivittäin 90 minuutin ajan, joka vastaa noin 6 500 askelta. Kun tämä tuntuu hel­ polta, voi siirtyä reippaaseen liikuntaan, johon riittää päi­ vittäin kymmenen minuuttia. JUHANI LEPPÄLUOTO, professori (emeritus) Oulun yliopisto, biolääketieteen laitos LÄHTEET Herzig KHH ym. Int J Obesity 2014;38:1089–96 Herzig KHH ym. Sci Reports 2017;7:11267 Husu P ym. OKM:n julkaisu 2011;15:31–40 Hukkanen H ym. Scand J Med Sci Sport 2018 PIMD299236623 Jantunen T ym. Liikunta&Tiede 2020:56 6/19:13 Troianio RP ym. Med Sci Sports Exerc 2008;40:141–8 Trucker JM ym. Am J Prev Med 2011;40:454-61 Vainionpää A ym. Osteoporosis Int 2006;17: 455–63 Vainionpää A ym. Med Sci Sports Exerc 2007;39:756–763 Kohti saavutettavaa Suomea Koko maailma on juuri lopettanut taudinpelossa mat­ kailun. Miksi ideoida uutta matkailualalle? Juuri siksi. Ja liittyykö tämä jotenkin liikuntaan? Kyllä se liittyy, kovasti. Kun liki kaikki toimeliaisuus on suurella osalla maa­ palloa hyytynyt, on täydellinen hetki miettiä uusia strate­ gioita, pohtia uusia avauksia. Yksi kovimman ensi-iskun pandemiasta saaneista aloista on matkailu. Ala tarvitsee nyt hätäapua, mutta entä jos huilaushetken käyttäisikin tulevaisuuden kilpailuetujen kehittämiseen? Mikä auttai­ si matkailualaamme erottautumaan? Mikä toisi pandemia­ sokin jälkeen lisää työpaikkoja kaikkialle Suomeen, ei vain pariin–kolmeen kasvukeskukseen? Voisiko samalla edistää jotain muuta hyvää – kuten lisätä erityisryhmien mahdol­ lisuutta matkustaa ja liikkua? Ennen pandemia-aaltoa Suomen matkailuala oli viime vuodet ollut poikkeuksellisessa nousukiidossa. Business Finland tiedotti alkuvuodesta 2019, että Suomen matkai­ lutulot olivat kasvaneet edellisvuonna miljardilla. Tämän eteen oli tehty laajalti töitä, mutta kasvu tapahtui ilman varsinaista massiivista maakuva-kampanjaa tai merkittä­ vää muutosta Suomen matkailutarjonnassa. Huikea saavu­ tus siis. Mitä voisimmekaan saavuttaa, jos Suomi rakentai­ si tietoisesti jotain muusta maailmasta erottautuvaa, koko maan kattavaa palvelukonseptia? Markkinointialan grand old man Jack Trout julisti ai­ koinaan: Erottaudu tai kuole. En halua ennustaa kuolemaa Suomen matkailulle, mutta millä Suomi erottautuu? Metsil­ lä? Järvillä? Revontulilla? Pelkkä luonto vailla tuotteistettuja palveluja ei paljoa houkuttele – saati tuo työpaikkoja ja mat­ kailutuloja. Pohjoisella havumetsävyöhykkeellä on paljon muitakin maita, joissa näkyy revontulilla. Esimerkiksi Is­ lanti on paljon suositumpi revontulimatkakohde kuin Suo­ mi, vaikka siellä on tuplasti pilvisempää kuin Suomen La­ pissa. Matkailu onkin Islannin kansantaloudelle Kroatian ja Maltan tapaan paljon merkittävämpi asia kuin Suomel­ le. Meillä matkailua ei ole koskaan nostettu eturivin talous­ asiaksi, toisin kuin merkittäviksi nousseissa matkailumais­ sa. Miksi ei? Kun matkailu elpyy – ja kyllä se elpyy – sen avulla voisi edistää monenlaista hyvää Suomelle. Entäs jos… koronan jälkeinen Suomi erottautuisi ole­ malla maailman saavutettavin matkailumaa? Saavutetta­ valla tarkoitan erityisryhmillekin esteetöntä (englanniksi accessible) – en sellaista paikkaa, jonne pääsee liikenneyh­ teyksien ansiosta helposti. Myönteinen ”saavutettava” on terminä paljon armollisempi kuin tuplakieltävä ”esteetön”. Ajatuksena olisi merkittävällä tavalla pysyvästi lisätä Suo­ men matkailutuloja sekä siinä sivussa kasvattaa suomalais­ ten tietoisuutta erityisryhmien tarpeista. Samalla maamme kansanterveys paranisi ennaltaehkäisevän liikunnan avul­ la. Erityisryhmillä en tarkoita pelkästään liikuntarajoittei­ sia ja vammaisia, mutta myös ikäihmisiä. Mitä pidempään erityisryhmät pysyisivät aktiivisina ja virkeinä, sitä enem­ män he liikkuisivat ja nauttisivat elämästään – ja sitä vä­ hemmän he tarvitsisivat hoivapalveluita. Tällaisen Saavutettava Suomi -hankkeen tavoitteeksi asettaisin vuotuisen miljardin euron lisäkasvun matkai­ lutuloihin, pelkästään saavutettavan matkailun kohde­ ryhmältä. Luku ei ole ollenkaan järjetön: maailman mat­ kailujärjestö UNWTO:n mukaan vuonna 2025 pelkästään Euroopassa on 160 miljoonaa kansalaista esteettömän mat­ kailun piirissä. Maailmanlaajuinen esteettömän matkailun markkina on viiden vuoden päästä peräti 80 miljardia eu­ roa. Luvuissa ovat mukana vähintään 65-vuotiaat. Ja mihin pääsee rollaattorilla, pääsee myös lastenvaunulla. Selkä­ nojaa hankkeelle, kenties myös EU-rahoitukselle toisi myös unionin saavutettavuusdirektiivi. Matkailuelinkeinojen edistämisen ohella vähintään yhtä tärkeänä kulkisi ihmisten yhdenvertaisen kohtelun varmis­ taminen – ja esimerkiksi kestävän luontoliikunnan suo­ sion kasvattaminen. Metsähallituksen Luontopalvelut on tehnyt tässä uraauurtavaa työtä. Suomussalmen kansallis­ puistossa Hossassa on jo nyt kiinnitetty erityistä huomiota liikuntarajoitteisten mahdollisuuksiin saada luontoliikun­ taelämyksiä. Jatkotuotteistuksella Suomen luontoliikunta­ matkailu voisi moninkertaistua. Mitä tämä saavutettavuus sitten tarkoittaa? Ensimmäi­ nen askel on kartoittaa nykytilanne ja kertoa siitä kootus­ ti matkailijoille. Esteettömän matkailun tarjonnasta on Suomessa koottu viimeksi 1990-luvulla painettu lehtinen. Matkakohteet voivat 3D-kameroilla ja videoilla esitellä ym­ päristöjään. Näin erityismatkaaja pystyy etukäteen tutustu­ maan maastoon ja päätellä, voiko siellä liikkua. Toki mat­ kailukohteiden tulee järjestää liikkuminen, käymälät ja muut palvelut helposti saavutettaviksi asiantuntija-apua käyttäen. Myös jonkinlainen standardointi tarvitaan. Tä­ män eteen tehdään jo töitä. Sitten pitää varmistaa mat­ kailijan vaivaton pääsy kohteeseen, esimerkiksi Seutulan lentokentältä. Kuulostaako isotöiseltä? Saa se ollakin, jos palkinto on miljardin arvoinen – vuosittain. Ja liikunnalli­ set terveysvaikutukset tulevat kaupan päälle. JAN EROLA, VTM Viestinnän moniottelija LTS:n hallituksen jäsen L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     5 7 L&T_2_2020.indd 57 6.4.2020 10.00

EMERITUS IHMETTELEE Menestyksen hinta Taitoluisteluvalmentajan erottaminen kyseen­ alaisten valmennusmetodien vuoksi avasi vihdoin keskus­ telun operatiivisen valmennuksen sisällöistä, luonteesta, eettisyydestä, ja siis lopulta urheiluvalmennuksen ihmis­ käsityksestä. Vain tulokseen ja menestykseen keinoilla millä tahansa pyrkivä valmennusprosessi on toivottavas­ ti tulossa pitkän historiallisen tiensä päähään. Pohjois-Amerikasta alkanut Metoo-liike laukaisi kaik­ kialla johtamisen ja valmennuksen käytäntöjen kritii­ kin. Toronto Maple Leafsin päävalmentaja Mike Babcock sai marraskuussa 2019 potkut, mikä käynnisti kiivaan keskustelun hänen käyttämistään valmennusmenetel­ mistä. Elokuvatuottaja Harvey Weinstein tuomittiin 23 vuoden vankeuteen seksuaalirikosten seurauksena. Olemmeko siirtymässä myös Suomessa eettisesti kestäväm­ pään johtamiseen ja valmen­ tajuuteen? Urheilujohtamisen ja valmentajuuden todellinen haaste ajassamme on tiedostaa urheilukulttuurin arvojen muu­ tos nuorison keskuudessa. Van­ ha suomalainen mustikkasop­ pa, sisu ja äijäperinne alkaa olla aikansa elänyt. Tarvitsemme ur­ heilun rakenteiden uudelleenar­ viointia. Samalla kykenemme paremmin määrittelemään val­ mennusmetodit, jotka vastaavat erilaisten urheilu- ja liikuntapro­ sessien tavoitteita ja päämääriä. Ammattimainen huippu-urheilu on erotettava omaksi ja erilliseksi osaksi suomalaista urheilurakennetta. Koulu­ liikunta, nuorisourheilu, massaliikunta ja amatööripohjai­ nen kilpailutoiminta ovat suomalaisen liikuntakulttuurin perusta, jonka rahoituksen olisi tultava suoraan opetusja kulttuuriministeriöstä. Näin mahdollistuisi laaja-alai­ nen ja kokonaisvaltainen ihmiskeskeinen valmentajuus. menestyksenä elämässä. Näin pohtii sveitsiläinen Arno Gruen kirjassaan Itseään pettävä ihminen. Suomalainen valmennus perustuu edelleen fysikalis­ tiseen, reduktionismiin ja dualistiseen ihmiskäsitykseen, jossa oleellista on mielen manipulointi ja kehon muok­ kaus. Mekanistinen valmennusmetodi alistaa nuoren ih­ misen tuloksentekokoneeksi. Ihmistieteiden ja luonnontieteiden ero ja jännite on ol­ lut erittäin kohtalokasta juuri nuorten ihmisten urheilu- ja liikuntakulttuurissa. Urheilu on hukannut menestyskiih­ kossa humanismin ja sivistyksen perinnön. Mekanistinen valmennusmetodi hämärtää nuoren ihmisen kohtaami­ sen ihmisenä ilman suorituksen ja onnistumisen vaatimusta. Liikunta- ja peliakteja ei voi redusoida osiin, kuten perin­ teellinen harjoitusmetodiikka ja -käytäntö tekevät. Oopperalau­ laja Maria Callas on todennut, että hän kokee olevansa koko­ nainen ihminen vain esiintyes­ sään, laulaessaan. Professori Juha Siltala kriti­ soi teknologista ihmiskäsitystä, jonka mukaan ihminen voidaan ohjelmoida vaihtamalla pääko­ pan informaatiosisältöjä. Ih­ mistä käsitellään vaihdettavien komponenttien kokoelmana. Elämme todella kriisiyty­ neessä globaalissa maailmassa. Perinteinen suomalaisesta äijä­ kulttuurista lähtöisin oleva pe­ lolla johtaminen ja valmentaminen on siirtynyt sukupol­ velta toiselle. Pelkät rangaistussäännöt ja toimenpiteet eivät pitkälle urheiluvalmennusta auta – tarvitaan sy­ vällinen muutos valmennusmetodeissa. Kun intialaisel­ ta Mahatma Gandhilta kysyttiin, mitä mieltä hän on eu­ rooppalaisesta sivistyksestä, niin hän totesi, että se olisi hyvä asia. Tarvitaan ihmiskäsityksen muutos Nuoren ihmisen kehitys tarjoaa kaksi mahdollisuutta: rakkauden, ymmärryksen ja empatian tai vallankäytön tiet. Vallan tie, joka on valitettavasti useimpien kulttuu­ rien perustana, johtaa hallitsemisen ideologiaa kuvasta­ vaan itseen. Tämä itse perustuu joidenkin sen osien erot­ tamiseen pois, lohkoutumiseen, joka torjuu kärsimyksen ja avuttomuuden heikkouden merkkeinä. Juuri tälläinen itse on perustana sille, mitä meidän kulttuurimme pitää ALPO SUHONEN Urheilujohtamisen ja valmentajuuden todellinen haaste ajassamme on tiedostaa urheilukulttuurin arvojen muutos nuorison keskuudessa. Vanha suomalainen mustikkasoppa, sisu ja äijäperinne alkaa olla aikansa elänyt. valmentaja Kirjoittaja on tehnyt pitkän uran valmentajana 1970-luvulta lähtien. Hän mm. toiminut Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajana vuosina 1982–1986. Chicago Blackhawksia vuosina 2000–2001 valmentanut Suhonen on ensimmäinen NHLjoukkueen päävalmentajana toiminut eurooppalainen. 5 8     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 58 6.4.2020 10.00

Kuva: Antero Aaltonen Nuorten urheilijoiden ravitsemusvalmennus kannattaa Nuorten kestävyysurheilijoiden ja heidän valmentajiensa ravitsemustiedot ovat hyvin vaihtelevia. Ravitsemusosaamisen selvät puutteet voivat väistämättä vaikuttaa myös urheilijoiden suorituskykyyn. Ravitsemustietoja voidaan kuitenkin parantaa merkittävästi jo suhteellisen yksinkertaisella ravitsemusvalmennuksella. H Hyvä ravitsemustila vaikuttaa merkittävästi ur­ heilijan terveyteen, kehittymiseen, suorituskykyyn ja pa­ lautumiseen. Urheilijat ja valmentajat eivät kuitenkaan aina tiedosta tätä, sillä heidän ravitsemustiedoissaan on usein puutteita (Torres-McGehee et al. 2012). Harhaluulot ja väärinymmärrykset voivat johtaa ruokavalintoihin, jot­ ka eivät tue urheilemista parhaalla mahdollisella tavalla, ja ovat epäedullisia myös terveyden kannalta. Selvitin väi­ töstutkimuksessani Nutrition knowlegde and skills among young endurance athletes (2020), millaista nuorten suoma­ laisten kestävyysurheilijoiden ja heidän valmentajiensa ravitsemusosaaminen on, ja miten ravitsemukseen liitty­ viä tietoja ja taitoja voidaan parantaa. Tarve tutkia aihetta syntyi arkisista havainnoista urhei­ lijoiden ja valmentajien parissa. Ravitsemukseen liittyviä väärinymmärryksiä ja tiedonpuutteita esiintyi toistami­ seen heidän keskusteluissaan. Moni esimerkiksi ihannoi L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     5 9 L&T_2_2020.indd 59 6.4.2020 10.00

ravintolisiä ja uskoi, että niitä on käytettävä, jotta voi me­ nestyä urheilussa. Laihduttamisen oletettiin automaatti­ sesti parantavan suorituskykyä. Naisurheilijan ei uskottu harjoitelleen tarpeeksi, jos hänen kuukautiskiertonsa oli säännöllinen. Proteiineja pidettiin urheilijan ruokavalion ehdottomina kulmakivinä. Nämä kuulopuheet ja aiemmat havainnot urheilijoiden puutteellisista ravitsemustiedoista saivat vahvistusta väi­ töstutkimuksen aikana kerätystä materiaalista. Jos en olisi omin korvin kuullut ja tutkimuslomakkeista lukenut mitä oudoimpia väitteitä, en uskoisi niitä todella esiintyvän ur­ heilijoiden ja valmentajien parissa. Selvisi, että moni nuori kilpaurheilija on valmis tinkimään ruokavaliostaan ulkonäkönsä vuoksi. Puutteita ravitsemuksessa ja ravintolisäuskoa Tutkimusta tehdessäni minulle selvisi, että moni nuori kil­ paurheilija on valmis tinkimään ruokavaliostaan ulkonä­ könsä vuoksi. Energiansaantia pidetään vihollisena ja sii­ tä pyritään nipistämään aina, kun mahdollista. Aterioita jätetään lepopäivinä väliin. Mahaa täytetään vähäenergi­ sillä välipaloilla. Ihmeitä lupailevia ravintolisämainoksia uskotaan, koska urheilijat eivät tunnista niitä tiedonläh­ teinä epäluotettaviksi. Valmentajien kommentit urheili­ joiden painosta ovat myös johtaneet lupaavia nuoria ur­ heilijoita sairastelu- ja loukkaantumiskierteeseen sekä haastaviin syömishäiriöihin. Minussa nämä asiat herättivät ison huolen ja ha­ lun päästä tekemään asialle jotakin. Päädyin tutkimaan juuri nuoria kestävyysurheilijoita oman maastohiihto­ valmennustaustani vuoksi. Halusin ensinnäkin selvit­ tää, kuinka ravitsemustietoja voidaan luotettavasti mita­ ta ja kuinka luoda validi ravitsemusosaamiskysely tälle kohderyhmälle. Isona kiinnostuksenkohteenani oli se, millaisia urhei­ lijoiden ja heidän valmentajiensa ravitsemustiedot ovat. Lisäksi halusin tietää, voidaanko tietoihin sekä urhei­ lijoiden ravintoaineidensaantiin jotenkin vaikuttaa, ja olisiko mobiilisovelluksesta mahdollisesti apua ravitse­ musohjauksessa. Aiempaa tietoa pohjoismaisten urheili­ joiden ravitsemusosaamisesta ei ollut ja muutenkin ur­ heiluravitsemustietoihin keskittyvä tutkimus on usein painottunut joukkuelajeihin esimerkiksi Australiassa tai Yhdysvalloissa. Millä tasolla tietämys urheilijan ravitsemuksesta on? Tutkimuksen alussa kehitimme ja validoimme yhdessä urheiluravitsemusasiantuntijoiden kanssa kyselylomak­ keen mittaamaan urheiluravitsemuksen eri osa-alueiden osaamista (Heikkilä 2018a). Halusimme luoda kokonaan uuden kyselylomakkeen, sillä erityisesti nuorille kestä­ vyysurheilijoille kehitettyä, luotettavaa mittaria ei aiem­ mista tutkimusjulkaisuista löytynyt. Toisena tärkeänä syynä oli se, että useiden aiemmin kehitettyjen kyselylo­ makkeiden heikko validiteetti ja reliabiliteetti rajoittavat niiden tutkimuskäyttöä (Parmenter et al. 1999). Lomakkeen avulla toteutettuun kyselytutkimukseen osallistui 312 urheilijaa ja 94 valmentajaa (Heikkilä 2018b). Sen tuloksiin pohjautuen suunnittelimme luentomallista ravitsemusohjausta sekä mobiilisovellusta hyödyntävän ravitsemusintervention, jolla urheilijoiden ravitsemustie­ toihin ja ruokavalintoihin pyrittiin konkreettisesti vaikut­ tamaan (Heikkilä 2019). Väitöstutkimus toteutettiin vuo­ sina 2016–2020. Kyselytutkimukseen osallistuneet urheilijat olivat iäl­ tään 17,9±1,2-vuotiaita. Heistä 36 prosenttia oli maasto­ hiihtäjiä, 35 prosenttia suunnistajia ja loput muita kestä­ vyysurheilijoita. Puolet urheilijoista oli naisia ja puolet miehiä. Valmentajat olivat 44,3±12,3-vuotiaita ja heistä 27 prosenttia oli naisia. Ravitsemusosaamista selvittäneessä kyselyssä urheili­ jat vastasivat keskimäärin 73 prosenttia ja valmentajat 81 prosenttia kysymyksistä oikein, mutta vaihtelu oli suur­ ta. Heikoimmillaan urheilijat vastasivat alle puoleen ky­ symyksistä oikein. Tällöin voidaan puhua jo merkittävis­ tä puutteista ravitsemusosaamisessa, millä on väistämättä merkitystä myös urheilijan kehittymiseen. Valmentajien ravitsemusosaaminen oli urheilijoita parempaa kaikilla kyselyn osa-alueilla. Vaikeimmiksi osoittautuivat ravintolisiin ja urheilijoi­ den ravitsemussuosituksiin liittyvät väittämät. Nuorem­ milla urheilijoilla oli ravitsemustiedoissaan enemmän puutteita kuin vanhemmilla; valmentajilla tilanne oli päinvastainen. Nuorempien valmentajien parempia ra­ vitsemustietoja voi selittää se, että ravitsemuskoulutuk­ sen rooli on kasvanut viime vuosina valmentajakoulutuk­ sessa, vaikka sen osuus edelleenkin on suhteellisen pieni. Miten ravitsemusinterventio puree? Ravitsemusinterventioon osallistui 79 urheilijaa. Inter­ vention urheilijat olivat keskimäärin 18±1,4-vuotiaita ja heistä 42 prosenttia oli maastohiihtäjiä. Urheilijoista 56 prosenttia oli miehiä ja 44 prosenttia naisia. Interventios­ sa ravitsemusohjauksen pohjana oli mielekkään oppimi­ sen teoria ja itseohjautuvuusteoria (Ryan & Deci 2000; Autio 2009). Tehtävillä ja ryhmäkeskusteluilla pyrittiin vahvistamaan osallistujien autonomian tunnetta ja moti­ vaatiota, jotta oppiminen olisi tehokkaampaa. Ohjaus koostui kolmesta 90-minuuttisesta vuorovai­ kutteisesta luennosta, jotka pidettiin kahden viikon vä­ lein. Urheilijat täyttivät ravitsemusosaamiskyselyn inter­ 6 0     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 60 6.4.2020 10.00

vention alussa, viikon sekä kolmen kuukauden kuluttua viimeisestä luennosta. Toinen ryhmä käytti jokaisen luennon jälkeen mobiilisovellusta, jolla kuvattiin kaikki syömiset ja juomiset neljän päivän ajan sekä tehtiin näi­ hin liittyviä tehtäviä. Osallistujat saivat sovelluksen kautta henkilökohtaista palautetta ruokavaliostaan. Molemmat ryhmät täyttivät lisäksi kolme vuorokautta ruokapäiväkir­ jaa tutkimuksen alussa ja lopussa ja saivat tästä henkilö­ kohtaista palautetta. Urheilijoiden ravitsemustiedot paranivat merkittäväs­ ti intervention aikana. Tutkimuksen alussa urheilijat vas­ tasivat 78 prosenttia kysymyksistä oikein. Viikko luento­ jen jälkeen oikeita vastauksia oli mobiilisovellusryhmässä keskimäärin 87 prosenttia ja kolmen kuukauden päästä 86 prosenttia. Ryhmässä, jossa mobiilisovellus ei ollut käy­ tössä, vastaavat osaamisprosentit olivat 85 ja 84 prosent­ tia. Ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa millään kyselyn osa-alueella. Urheilijoiden keskimääräinen energiansaanti jäi alle arvioidun kokonaisenergiankulutuksen, vaikka se tutki­ muksen aikana hieman paranikin. Proteiineja ja rasvoja kertyi keskimäärin kestävyysurheilijoiden ravitsemussuo­ situsten mukaisesti. Osalla urheilijoista proteiinien saanti ylitti kestävyysurheilijoiden suosituksen (1,5–2 g·kg-1·vrk-1) selvästi (Burke et al. 2011). Hiilihydraattien keskimääräi­ nen saanti jäi suosituksesta (6–10 g·kg-1·vrk-1), vaikka se intervention aikana hieman nousikin. Mobiilisovellus­ ryhmässä urheilijat saivat hiilihydraatteja 5,4 g·kg-1·vrk-1 intervention lopussa ja toisessa ryhmässä 5,0 g·kg-1·vrk-1. Tulokset viittaavat siihen, että mediassa vahvasti esil­ lä oleva proteiinibuumi ja hiilihydraattien rajoittaminen vaikuttavat myös urheilijoihin. Kestävyysurheilijoilla liian vähäinen hiilihydraattien saanti on kuitenkin kestämätön tilanne. toisenlainen käyttötapa voinut vaikuttaa ravitsemustietoi­ hin enemmän. Jo suhteellisen pienellä ajankäytöllä ja muilla resurs­ seilla voidaan saada aikaan merkittäviä muutoksia ravitse­ musosaamisessa, mikä toivottavasti kannustaa lisäämään ravitsemusohjausta urheilujärjestöissä. Urheilijat voivat myös hyödyntää oppimiaan taitoja myöhemmin uransa aikana ja sen jälkeen, mikä voi näkyä heidän suoritusky­ vyssään ja terveydessään. Heidän on lisäksi mahdollista toimia esimerkkeinä kanssaurheilijoilleen sekä auttaa ra­ vitsemukseen liittyvien harhaluulojen torjumisessa. Kevyehkökin ravitsemusohjaus voi toimia Heikkilä M, Lehtovirta M, Autio O, Fogelholm M, Valve R. (Heikkilä 2019) The Impact of Nutrition Education Intervention with and Without a Mobile Phone Application on Nutrition Knowledge Among Young Endurance Athletes. Nutrients. 2019;11:2249. Ruokavalintoihimme vaikuttavat monet psykologiset, so­ siaaliset ja taloudelliset tekijät, esimerkiksi ruoan maku, hinta ja eettisyys, sekä ruokaan ja kehonkuvaan liittyvät huolet ja uskomukset (Birkenhead & Slater 2015). Parantu­ neet ravitsemustiedot eivät suoraan johda parempiin ruo­ kavalintoihin, jos riittävää motivaatiota muuttaa käyttäy­ tymistä ei ole. Muutokset myös tapahtuvat usein pitkän ajan kuluessa. Siten intervention lyhyt kesto voi selittää sen, etteivät ruokavaliot muuttuneet tilastollisesti merkit­ sevästi. Lisäksi urheilijat söivät jo lähtötilanteessa parem­ min kuin suomalaiset keskimäärin. Esimerkiksi kuidun saanti oli huomattavasti runsaampaa kuin suomalaisella aikuisväestöllä. Tämän tutkimuksen perusteella nuorten urheilijoi­ den ravitsemustietoja on mahdollista parantaa huo­ lellisesti suunnitellulla, vuorovaikutteisella, ryhmässä tapahtuvalla ravitsemusohjauksella. Jo kolme ravitsemus­ ohjaustapaamista sekä henkilökohtainen palaute ruoka­ päiväkirjoista paransivat urheilijoiden ravitsemustietoja merkittävästi. Mobiilisovelluksen käyttäminen ei entises­ tään parantanut ravitsemustietoja. Sovelluksia on kuiten­ kin käytetty ravitsemuskoulutuksessa vasta suhteellisen vähän, joten olisikin mielenkiintoista tutkia, olisiko joku MARIA HEIKKILÄ, ETT tutkijatohtori, Helsingin yliopisto projektipäällikkö, Oman Elämänsä Urheilija/Syömishäiriökeskus maria.e.heikkila@helsinki.fi LÄHTEET Autio O. Pedagogical Background for Technology Education Meaningful Learning in Theory and Practice. J Educ Technol. 2009;5:14–23. Birkenhead KL, Slater G. A. Review of Factors Influencing Athletes’ Food Choices. Sports Med. 2015;45:1511–1522. Burke LM, Hawley JA, Wong SHS, Jeukendrup AE. Carbohydrates for training and competition. J Sports Sci. 2011;29(Suppl 1):S17–27. Heikkilä M, Valve R, Lehtovirta M, Fogelholm M. (Heikkilä 2018a) Development of a nutrition knowledge questionnaire for young endurance athletes and their coaches. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports. 2018;28:873–880. Heikkilä M, Valve R, Lehtovirta M, Fogelholm M. (Heikkilä 2018b) Nutrition Knowledge Among Young Finnish Endurance Athletes and Their Coaches. International Journal of Sport Nutrition and Exercise Metabolism. 2018;12:1–6 Parmenter K, Wardle J. Development of a general nutrition knowledge questionnaire for adults. Eur J Clin Nutr. 1999;53:298–308. Ryan RM, Deci EL. Self-determination theory and the facilitation of intrinsic motivation, social development, and well-being. Am Psychol. 2000;55:68–78. Torres-McGehee TM, Pritchett KL, Zippel D, Minton DM, Cellamare A, Sibilia M. Sports nutrition knowledge among collegiate athletes, coaches, athletic trainers, and strength and conditioning specialists. J Athl Train. 2012;47:205–211. L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     6 1 L&T_2_2020.indd 61 6.4.2020 10.00

Kuva: Antero Aaltonen KESTÄVYYSURHEILIJAN KONSTIKKAAT TESTIT M Kestävyyttä kuvataan muun muassa sitkeydeksi, kyvyksi vastustaa väsymystä ja kyvyksi pitää suoritustehoa yllä pitkään. Kestävyysurheilussa kilpailusuoritukset kestävät mailin vajaasta neljästä minuutista täyden matkan triathlonin vähintään kahdeksaan tuntiin. Laaja kirjo antaa aiheen miettiä, onko testejäkin sovitettava kilpailun vaatimusten mukaan. Meillä ja maailmalla tehdään monenlaisia kestä­ vyystestejä, mutta miksi tarvitaan erilaisia testejä. Vai voi­ taisiinko käyttää jotain yhtä ja samaa kaikille? Mikä on taustana erilaisille indekseille ja kompastuuko urheilija korkeisiin kynnyksiinsä? Kestävyyssuorituskykyyn vaikuttavat maksimaalinen aerobinen kapasiteetti, suhteellinen teho, jota voidaan pitää yllä pitkään (kynnysominaisuudet), suorituksen taloudellisuus ja hermo-lihasjärjestelmän tehontuot­ tokyky (Kuva 1). Suurinta mahdollista aerobista kapasi­ teettia kuvaa maksimaalinen hapenottokyky, joka mita­ taan hengityskaasuista tai arvioidaan tehdyn suorituksen perusteella. Pitkään ylläpidettävää submaksimaalista tehoa ku­ vaamaan on tarjolla erilaisia kynnyksiä, joita määrite­ tään pääasiassa veren laktaattipitoisuuksista tai hengitys­ kaasuista. Pitkässä suorituksessa taloudellisuudellakin on merkityksensä, ja myös sitä voidaan mitata hapenkulu­ tuksen perusteella hengityskaasuista. Näiden ohella kes­ tävyyssuorituskykyyn vaikuttaa myös hermo-lihasjärjes­ telmän lyhytaikainen tehontuottokyky. Eri tapoja mitata kestävyyttä Maksimaalinen hapenottokyky mitataan kestävyysurhei­ lijoilta yleensä 2–3 kertaa vuodessa portaittain maksimiin nousevassa kuormituksessa. Jossain päin maailmaa testi suositellaan tehtäväksi lyhyehkönä, aloituskuorman olles­ sa 60–70 prosenttia arvioidusta maksimisuorituksesta ja kuorman noustessa noin 5 prosenttia minuutissa. Testin kokonaiskestoksi muodostuu 8–10 minuuttia. Tässä asetel­ massa ollaan kiinnostuneita vain maksimaalisesta aerobi­ sesta kapasiteetista, eikä tavoitteena ole hakea muita fy­ siologisia muuttujia, kuten kynnyksiä tai taloudellisuutta. Suomessa kestävyysurheilijoille suositellaan pitempää protokollaa, jossa samalla mitataan aerobinen (AerK) ja anaerobinen kynnys (AnK) sekä suorituksen taloudelli­ 6 2     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 62 6.4.2020 10.00

Kestävyysharjoittelu Voima-nopeusharjoittelu Geneettinen perimä Hapenkuljetus ja energiantuotto • Keuhkot • Sydän- ja verenkiertoelimistö • Oksidatiiviset entsyymit • Mitokondriot • Anaerobinen teho Mitattavat ominaisuudet VO2max Väsymyksen sieto ja pitkäaikainen kestävyys • Hiilihydraattivarastot • Rasva-aineenvaihdunta • Keskushermosto • Laktaatin poistokyky • Puskurikapasiteetti AerK ja AnK Suorituksen taloudellisuus Hermo-lihasjärjestelmä • Keskushermoston ohjaus • Hermostollinen säätely • Lihaksen voimantuotto • Elastisuus • Suorituksen mekaniikka VMART Vmax Suorituskyky kestävyyslajeissa Kuva 1. Kestävyyssuorituskykyyn vaikuttavat tekijät (Peltonen & Nummela, teoksessa Fyysisen kunnon mittaaminen (2018); muokattu lähteestä Paavolainen ym. 1999). suus submaksimaalisilla tehoilla. Samalla voidaan pie­ nellä lisävaivalla tutkia esimerkiksi hengityksen rajoit­ tuneisuutta virtaus–tilavuus -silmukoiden avulla, mikäli tällaiseen on tarvetta. Jos halutaan selvittää muutakin kuin maksimi, joudu­ taan kuormaportaiden kestoa venyttämään. Aloituskuor­ ma on syytä valita pienemmäksi kuin 60 prosentiksi ole­ tetusta maksimisuorituksesta, sillä tuota tasoa pidetään yleisesti hyvänä tasona AerK:lle. Jotta AerK voidaan mää­ rittää, tulee mittauspisteitä löytyä sen alapuolisiltakin tehoilta. Suomessa on yleisesti suositeltu käytettäväksi kolmen minuutin portaita tai jos kuormien välissä tulee pitempi tauko, pitempiä kuormia. Esimerkiksi soutuergo­ metrillä tehtävässä testissä käytetään 3,5 minuutin kuor­ mia ja 30 sekunnin taukoja verinäytteiden ottamiseksi. Kuorman pituus tulisi olla riittävä ns. steady-state -tilan saavuttamiseksi, jotta mitatut elimistön vasteet ovat edus­ tavia. Perinteinen suora mattotesti kestääkin noin kolmin­ kertaisen ajan pelkkään maksimaalisen aerobisen kapasi­ teetin testiin verrattuna. Kuorman kesto ja kynnykset Kuorman keston vaikutusta kynnysmäärityksiin on myös selvitetty. Tulokset ovat hieman ristiriitaisia osin hete­ rogeenisen tutkittavien joukon vuoksi ja osin kynnysten runsauden vuoksi. Urheilijoilla tehtyjen tutkimusten pe­ rusteella kuitenkin vaikuttaa siltä, että tarkasteltaessa muutoskohtia (ei siis absoluuttisia lukemia kuten esim. 4 mM OBLA), kynnysmäärityksissä ei tule suuria eroja kuormien keston vaihdellessa kolmesta minuutista ylös­ päin. Absoluuttisesti syke- ja laktaattitaso voivat nousta pitemmissä kuormissa aavistuksen korkeammaksi, mut­ ta ero on kokeneilla kestävyysurheilijoilla pieni, aloitteli­ joilla se voi olla merkittävämpi. Käytettäessä todella lyhyitä, esim. minuutin kuorma­ portaita, kynnykset määritetään herkästi korkeammille tehoille tai matalammille sykkeille tai molemmille kuin pitemmillä kuormilla. Tämä taas voi johtaa liian koviin treenitehoihin ja kasautuvan kuormituksen vaaran kas­ vuun. Matalampi kynnys ylitetään helpommin treeneissä, mutta tässä tullaankin valmennuksellisiin laatutekijöihin – jos tavoitteena on maltillinen peruskestävyys, AerK:n ylitysten on syytä olla varsin pieniä. Kynnysten määrittämiseen on olemassa kriteerinsä, joista tulee pitää kiinni. Sen sijaan valmennuksesta vas­ taavat tekevät päätöksen, kuinka testistä saatua informaa­ tiota hyödynnetään urheilijan kehityksen tukena. Mikä on hyvä testin mitta? Kuinka sitten pitkässä testissä käy – ehtiikö testattava vä­ syä jo pitkään ”verryttelyvaiheeseen” ennen kuin var­ sinaista maksimia selvitetään? Suomen maastohiihto­ maajoukkueen urheilijoita on testattu systemaattisesti rullahiihtäen isolla juoksumatolla kesästä 2015 alkaen. Protokollaksi on valittu vauhtimalli, jossa nousukulma pidetään vakiona ja hiihtovauhtia nostetaan kolmen mi­ nuutin välein. Tämä haastaa testin loppuvaiheessa jossain määrin myös hermo-lihasjärjestelmän kykyä no­peaan lajisuoritukseen. Myös kilpailuvauhdit ovat kasvaneet, joten tällä mallil­ la on pyritty pääsemään lähemmäs kilpailutilanteen vaa­ timuksia. Testikertojen myötä mieltä askarrutti kysymys L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     6 3 L&T_2_2020.indd 63 6.4.2020 10.00

siitä, saavutetaanko todellinen maksimaalinen hapenot­ tokyky vai käykö niin, että urheilija vielä jaksaisi, mut­ ta ei vaan ehdi enää maton kiihtyvään vauhtiin mukaan? Vanhempi testimalli perustui huomattavasti hitaampaan sauvakävelyyn ja -juoksuun koko ajan jyrkkenevään ylä­ mäkeen. Urheilijan todellinen maksimaalinen aerobi­ nen kapasiteetti tuli mallilla testattua kunnolla. Uudis­ tetussa testissä maksimiin pitäisi päästä todella kovassa vauhdissa. Haimme vastausta tähän tekemällä elokuussa 2016 normaalin rullahiihtotestin ohella edellisenä päivänä ly­ hyen sauvajuoksutestin ja vertaamalla samalla analysaat­ torilla saatuja tuloksia peräkkäisiltä päiviltä eri testeistä. Sauvajuoksutesti alkoi naisilla 38 ja miehillä 50 ml/kg/min kuormalta ja minuutin välein kuormitusta nostettiin kuu­ den ml/kg/min portain. Rullahiihtotesti tapahtui vapaalla hiihtotavalla naisten aloituskuorman ollessa 8 ja miesten 9,5 km/h. Kolmen minuutin välein matto pysähtyi noin 15 sekunnin ajaksi kapillaariverinäytteen ottamiseksi, jonka jälkeen vauhtia nostettiin 1,5 km/h. Molemmat testit vietiin urheilijan subjektiiviseen uupu­mukseen saakka lyhyen testin kestäessä keskimää­ rin 7 minuuttia 39 sekuntia ja pitkän 29 minuuttia 5 se­ kuntia. Maksimin osalta havaittiin, että pitkässä testissä urheilijat saavuttivat keskimäärin 6 ± 4 prosenttia mata­ lamman hapenoton ja 1 ± 1 prosenttia matalamman syk­ keen. Testien välillä havaittiin myös vahva korrelaatio maksimaalisen hapenoton (r2 = 0,86) ja maksimisuorituk­ sen (r2 = 0,89) osalta. Molemmissa testeissä mitatulla suorituskyvyllä oli vah­ va yhteys (r2 > 0,91) FIS-pisteisiin. Vaikuttaakin, että sekä sauvakävellen että rullahiihtäen tehty maksimitesti mit­ taa hiihtäjän suorituskykyä hyvin. Anekdoottina voi vielä lisätä, että lyhyestä testistä saatiin kaikista mittauksista kerättyä data koko suorituksen ajalta, kun pitkissä testeis­ sä 15 prosentissa hengityskaasuanalysaattorin näyteletku tukkeutui ennen testin päättymistä. Lajiomainen testaus kannattaa Testausprotokollan lisäksi myös valitulla kuormitustavalla on iso merkitys tuloksiin. Urheilijoiden kannalta on olen­ naista valita mahdollisimman lähellä kilpailulajia oleva tapa kuormittaa. Jos esimerkiksi pyöräilijä tekee maksimi­ testin juosten tai juoksija pyörällä vaikeutuu tulosten so­ veltaminen käytäntöön huomattavasti. Harjoitustaustalla on suuri merkitys: mikäli testitapa on merkittävä osa ur­ heilijan harjoittelua, niin testituloksen käyttökelpoisuus paranee. Tutkittaessa triathlonisteja ja uimareita kuitenkin ha­ vaittiin, että uimareiden maksimisyke vaikutti uiden teh­ dyssä maksimitestissä jäävän aavistuksen matalammaksi kuin pyörällä tehdyssä, vaikka maksimaalinen hapenotto­ kyky olikin uiden korkeampi. Triathlonistit sen sijaan saa­ vuttivat pyörätestissä huomattavasti korkeamman syke- ja hapenottotason. Yksilöiden välillä on huomattavia eroja. Omasta mit­ taushistoriastani löytyy esimerkki juoksijasta, jonka maksimihapenottokyky sekä kynnyssykkeet olivat käy­ tännössä samat radalla ja juoksumatolla juosten, mutta juoksunopeudessa oli kynnyksillä 0,8 km/h ja maksimis­ sa 2,4 km/h eroa. Ratamelonnassa eräs urheilija saavutti melontaergometrillä ja vesillä meloen jokseenkin ident­ tiset fysiologiset vasteet – ulkoista tehoa ei voitu lajisuo­ rituksesta arvioida. Näissä esimerkeissä urheilijat voivat sujuvasti käyttää laboratoriotestistä saatua sykettä harjoit­ teluintensiteettien kontrollointiin luonnollisessa olosuh­ teessa, mutta juoksumaton vauhdit tai melontaergon wa­ tit eivät toimi suoraan harjoituspoluilla ja -vesillä. Testin pituudella ja laadulla on merkitystä Kestävyystesti voi olla lyhyempi, mutta tuolloin siitä saa­ daan myös vähemmän irti. Maksimisuoritus ja sitä selit­ tävä fysiologia selviävät lyhyessäkin maksimitestissä. On mahdollista, että sekä testattava että analysaattorit jak­ savat lyhyen testin paremmin. Pitkästä testistä saadaan lisäksi vähintään harjoittelussa hyödynnettävät kynnyk­ set selville, mahdollisesti myös jotain käsitystä suorituk­ sen taloudellisuudesta sekä hengityselimistön toiminnas­ ta kuormituksessa. Keskeistä kestävyystestien(kin) osalta on tietää, miksi niitä tehdään ja mitä saadulla informaatiolla on tarkoitus tehdä. Lisäksi olennaista on hakea laadukas palveluntar­ joaja, jolta saatu informaatio on validia. Testaus ei ole ki­ muranttia, kun tiedetään oikeat kysymykset ja niihin saa­ daan laadukkaat vastaukset. Mitä esimerkiksi löydöksenä merkitsee matala kynnys? Suunnataanko harjoittelua sen mukaisesti ja pidetäänkö harjoittelun laatu korkea­ na myös kevyissä harjoituksissa? Etenkin kuntoilija ajau­ tuu herkästi matalan kynnyksen yli, johon myös kirjoittaja itse tunnistaa syyllistyvänsä turhankin usein. Aloittelijalle tai satunnaiselle kuntoilijalle toki tärkein kynnyksen yli­ tys tapahtuu kotiovella. Joskus kuulee kestävyysvalmentajien käyttävän ”laatu­ harjoitus” -termiä korkeamman intensiteetin harjoitusten synonyymina. Tämä saattaa johtaa harhaan. Kaikki har­ joitukset voivat olla laadukkaita, kun tiedetään, mitä teh­ dään ja miksi. ESA HYNYNEN, LITT urheilufysiologian asiantuntija Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus esa.hynynen@kihu.fi LÄHTEET Bentley, D. et al. 2007. Sports Med; 37: 575–586. Bosquet, L. et al. 2002. Sports Med; 32: 675–700. Faude, O. et al. 2009. Sports Med; 39:469–490. Jones, A. & Carter, H. 2000. Sports Med; 29:373–386. Kuipers, H. et al. 2003. Int J Sports Med; 24: 486–491. Paavolainen, L. et al. 1999. Int J Sports Med; 20: 516–521. Roles, B. et al. 2005. Br J Sports Med; 39: 965–968. 6 4     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 64 6.4.2020 10.00

ARVIOITUA Kirja Syvällistä tietoa urheilun eettisiin pohdintoihin Morgan, William J. (toim.): Ethics in Sport Kolmas painos. Champaign. Human Kinetics 2018. 472 s. Viime aikoina Suomessa on käyty vilkasta keskustelua urheilun tilasta. Esille mediassa ja keskusteluissa ovat nousseet muun muassa seksuaalinen häirintä, kiusaaminen sekä muut epäasiallisen käyttäytymisen muodot. Ratkaisuja tilanteeseen on lähdetty hakemaan lisäämällä kontrollitoimia, joiden perustaksi on tehty erinäisiä selvityksiä. Monet urheilun epäkohdat ovat moraalisia kysymyksiä. Selvitysten ja kontrollitoimien kehittämisen ohessa olisikin hyödyllistä, jos urheilukenttien toimijoilla olisi mahdollisuuksia ja haluja käydä eettisiä pohdintoja urheilukulttuurimme nykytilasta sekä halutusta tulevaisuudesta. Aineksia urheilun eettisille pohdinnoille tarjoaa eteläisen Kalifornian yliopiston professori William J. Morgan toimittamallaan kirjalla. Arvostetun urheiluetiikan tutkijan tuotos on jo kolmas painos, ja artikkelivalikoimaa on päivitetty vastaamaan urheilun ajankohtaisiin kysymyksiin. Morganin toimittama teos koostuu 32 artikkelista. Teos on jaettu viiteen päälukuun. Ensimmäisessä luvussa paneudutaan yleisellä tasolla urheilun olemukseen, jolloin valaistaan urheilun osa-alueita, filosofiaa, moraalia, arvoja sekä normittamisen historiallista muutosta. Toisessa pääluvussa syvennytään kilpailun ja reilun pelin olemukseen, jolloin esiin nousevat myös voittamisen, vilpistelyn ja taktikoinnin kysymykset. Kolmas pääluku koostuu artikkeleista, joissa liikutaan inhimillisen suorituskyvyn raja-alueilla. Artikkeleissa käsitellään muun muassa dopingia, anti-dopingtoimia, huumeita sekä teknologian hyödyntämisen etiikkaa. Sukupuolinen tasa-arvo ja seksuaalisuus ovat neljännen pääluvun ydinteemoja. Viidennen luvun viiden artikkelin sisällöt painiskelevat valikoituen teemojen parissa. Teksteissä käsitellään urheiluun kiinnittyviä rodun, yleisökäyttäytymisen ja politiikan kysymyksiä. Morganin teos on muodollisesti hyvin toimitettu kokonaisuus. Näinhän laatukustantajat toimivat. Lukija ohjataan päälukujen tematiikkaan johdantoteksteillä, joilla pohjustetaan artikkelien sanomaa sekä informoidaan aiemmasta alan tutkimuksesta. Teosta suositellaan urheiluetiikan ja -filosofian opintokirjallisuudeksi. Käsiteltävien teemojen moni-ilmeisyys nousisi parhaiten esiin, jos teosta hyödynnettäisiin lukupiireissä. Kirja nimittäin virittää pohdintoihin ja keskusteluihin. Perinteisin menetelmin tentittävänä opintosuorituksesta muodostuu raskas jotos. Kirjaa lukiessa herää kysymys siitä, mitä teos antaa suomalaislukijalle? Kulttuurirelativistinen kynnys on paikoitellen korkea ylitettävä. Osaltaan tämä johtuu siitä, että urheilun organisointikäytännöt ovat eri kulttuureis- sa sangen poikkeavat. Ansiokkaasti teoksessa tarkastellaan urheilun eri tasoja. Suuren veden takana ammattilaisurheilu näyttäytyykin aivan toisin kuin suomalaisurheilu, jossa vasta on opeteltu ammattilaiskäytäntöjä ja niitäkin varsin rajallisesti. Toinen seikka, joka haastaa lukijaa, on tekstien teoreettinen syvyys. Useat artikkelit edellyttävät lukijalta kohtuullista filosofian ja etiikan yleissivistystä. Kun etiikka on lähtökohtaisesti luonteeltaan keskustelevaa, niin juuri tätä keskustelua kirjoittajat teksteissään käyvät ajatuksiaan toisten teoreetikkojen tulkintoihin peilaten. Tunnustettava on, että sosiologin yleissivistyksellä hieman vieraalla kentällä asteleminen tuotti harha-askeliakin. Morganin kirjan yksi opetus on urheilun kokonaisuuden valtava laajaalaisuus. Yleispätevien moraalisten neuvojen ja eettisten ohjeistusten antaminen on mahdotonta. Urheilun eettisissä pohdinnoissa tarvitaan kohdennettuja katseita ja perustellun valikoituja toimia. HANNU ITKONEN liikuntasosiologian professori Jyväskylän yliopisto, liikuntatieteellinen tiedekunta hannu.itkonen@jyu.fi L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     6 5 L&T_2_2020.indd 65 6.4.2020 13.02

ARVIOITUA Kirja Käytöstavat eivät parane valtion­ avustuksilla Päivi Berg, Kati Lehtonen & Mikko Salasuo (toim.): ”Siitä on pikemminkin vaiettu” ‒ Kirjoituksia kiusaamisesta, syrjinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta lasten ja nuorten liikunnassa ja urheilussa Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 151, sarja: Liike, 104 sivua, 2020. Muistokirjoituksissa on tapana keskittyä myönteisiin asioihin. Organisoituneessa liikuntaelämässä haluttiin pitkään vaalia samaa periaatetta eli ylläpitää liikunnan hyvää kertomusta. Liikuntajärjestelmän ulkopuolelta osoitettuja kritiikkejä ammuttiin alas korostamalla kommentoijien vähäistä liikuntakulttuurin osaamista. Sisäpuolelta esitettyjä arvosteluja torjuttiin vetoamalla liikunnan yleiseen etuun, joka ei kestä oman pesän likaajia. Vaientamisen kulttuuria on vähitellen onnistuttu purkamaan. Yhä useampi liikuntatoimija tunnustaa ‒ ainakin julkisuudessa ‒ epäkohtien esiin nostamisen kuuluvan kehittämiseen, ei vahingoittamiseen. Nuorisotutkimusseura on 2000-luvulla profiloitunut liikuntakulttuurin analyyttisena ja kriittisenä äänenä. Seura on ollut tarpeeksi lähellä ja riittävän kaukana lasten ja nuorten liikunnasta, jotta sillä on ollut kanttia ilmaista asiansa suoraan ja ujostelematta. Seuran tammikuussa julkaisema ”Siitä on pikemminkin vaiettu” -kirjoituskokoelma jatkaa samalla linjalla. Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) tuella koottu 28 kirjoittajan ja 20 tekstin kokoelma osallistuu painokkaasti keskusteluun siitä, kuinka paljon organisoituneen liikuntajärjestelmän tulee edistää kasvatusta urheiluun ja kuinka paljon kasvatusta hyvinvointiin urheilun avulla. Kirjoittajat ovat taustoiltaan tutkijoita, järjestötoimijoita ja virkamiehiä liikuntakulttuurin sisä- ja ulkopuo- lelta. Taustojen erilaisuus selittänee tekstien tyylierot. Kirjoituksia kuitenkin yhdistää sama perusviesti: häirintä tulee kitkeä urheilusta. Sen sijaan, että keskitytään suojelemaan urheilun mainetta, päähuomio tulee kohdistaa lasten ja nuorten hyvinvointiin. Julkaisun jännite syntyy hyökkäyksen ja puolustuksen välille. Teksteistä osa saattaa joidenkin liikuntatoimijoiden mielestä tuntua jopa liian hyökkääviltä. Puolustuspuheenvuorot on annettu OKM:lle, Olympiakomitealle (OK) ja Suomen urheilun eettiselle keskukselle (SUEK): se on tehty ja tehdään, mitä on valtion ohjauksella ja avustuksilla voitu tehdä. Hyök­ käysten ja puolustuksen välimaastoon sijoittuvat fakta- ja säädöskeskeiset miniluennot sekä kokemus- ja näkemystekstit. Asiantuntemusta löytyy kaikista. Miksi mikään olennaisesti muuttuisi? Kun ministeriö, tutkijat, järjestöväki ja muut toimijat ovat häirinnästä samaa mieltä, eikö silloin ala tapahtua? Toisaalta riittääkö muutosvoimaksi se, että kirjoituskokoelmassa kaikki tuomitsevat huonon käytöksen? Onko todella odotettavissa merkittäviä suunnantarkistuksia epäasiallisen käytöksen kitkemiseksi, vai ollaanko liikunnan kabineteissa ja kentillä sittenkin vain kuuntelevinaan kritiikkiä ja tekevinään uudistuksia? Yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon liittyviin epäkohtiin on aiemminkin puututtu, mutta monien mielestä kovin varovasti. ”Siitä on pikemminkin vaiettu”-julkaisun tekstit keskittyvät paljolti julkisen ohjauksen ja järjestötoiminnan suhteeseen. Etenkin julkaisun toimittajat haluaisivat valtion puuttuvan nykyistä väkevämmin järjestöjen toimintaan. Liikuntajärjestöt pitävät kuitenkin kiinni autonomiastaan. Selvitykset, oppaat ja suositukset sallitaan, mutta muuten valtion puuttumista vapaaseen kansalaistoimintaan vierastetaan. Valtion ohjauksen tulokset ovatkin arpapeliä: avustuksilla kyllä saadaan ohimeneviä hankkeita aikaan, mutta kulttuurin ja käytäntöjen muuttumisesta ei ole varmuutta. To- teutus tapahtuu järjestöissä ja etenkin paikallistasolla seuroissa. Julkaisun päättävässä kirjoituksessa Mikko Salasuo tiivistää oman johtopäätöksensä: ”Lasten ja nuorten liikunnan edistämisen ja edunvalvonnan keskittäminen 2010-luvulla huippu-urheilusta vastaavien instituutioiden käsiin on osoittautunut virheeksi.” Totta on, että julkaisun luettuaan alkaa entistä enemmän kaivata Nuori Suomi ry:n aikoja (1987‒2012). Järjestön tehtävänä oli nimenomaan edistää lasten ja nuorten hyvinvointia ja elämäniloa liikunnan ja urheilun avulla. Oman haasteensa tuo liikuntapolitiikan pienet ympyrät. Kati Lehtonen kuvaa, kuinka liikunnan ja urheilun eliitti seurustelee lähinnä itsensä kanssa. Se elää Veikkauksen tuottojen mahdollistamassa kuplassa ja päättää keskenään rahoituksesta, säätelystä ja valvonnasta. Muutoksille tällainen monopoli ei ole kovin altis. Seuratoimijoilla ja vanhemmilla avainrooli ”Kaikki pelaa”- tai ”kaikki viihtyvät”-ideologiaa ei kaikissa järjestöissä tai seuroissa edelleenkään vaalita. Tämän tunnustaminen on olennaista, sillä seura-aktiiveilla sekä erityises- 6 6     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 66 6.4.2020 13.02

ARVIOITUA Kirja ti niillä lasten ja nuorten huoltajilla, jotka seuratoimintaan intohimoisesti osallistuvat, on keskeinen merkitys toiminnan luonteelle. Seurat eivät herkästi kyseenalaista aktiivien toimintatapoja, koska aktiiveista on krooninen pula. Mediassa on viime aikoina ollut näyttävästi esillä valmentajan epä­ asiallinen käytös liittyen nuorten muodostelmaluisteluun. Lehtitietojen mukaan nuorten vanhemmista puolet oli valmis katkaisemaan urheilullista menestystä tuoneen valmentajan työsuhteen, ja puolet halusi sen jatkuvan. Tulos viittaa siihen, että osa vanhemmista arvioi asiaa ensisijaisesti nuorten hyvinvoinnin ja osa joukkueen urheilullisten saavutusten ja tavoitteiden näkökulmasta. Ilmeistä on, että urheilujärjestöissä ja -seuroissa sekä kodeissa on paljon heitä, joiden mielestä urheilussa on toimittava ensisijaisesti urheilullisten tavoitteiden ehdoilla. Heidän mielestään urheilutaidoiltaan liian huonot tai valmennusmetodeja kestämättömät kuuluukin valikoida tai heidän tulee itse valikoitua pois kilpaurheilusta. Urheilujärjestelmän ristiriitaisessa ilmapiirissä epäasiallisen käytöksen kitkeminen ei ole helppoa. Julkisen vallan rajallisella ohjauksella tai järjestöjen reilun pelin -oppailla ongelmia tuskin onnistutaan ‒ ainakaan kovin nopeasti ‒ poistamaan. Epäasiallista käytöstä ei tulisi pyrkiä kitkemään vain ylhäältä‒alas-ohjauksella. Sen ohessa pitäisi tutkia sitä lähes miljoonan suomalaisen joukkoa ‒ seurojen toimijoita ja vanhempia ‒ joka vastaa organisoituneen liikuntaelämän käytännön ohjauksesta ja toteutuksesta. Tällaisen joukon valmennuksellisen ja kasvatuksellisen profiilin julkituonti herättäisi varmasti myös median. Ja kun media kiinnostuu, alkaa tapahtua ‒ todennäköisesti enemmän kuin urheilujärjestelmän eliitin sopimilla hienosäädöillä. TEIJO PYYKKÖNEN teijo.pyykkonen@gmail.com Ensimmäinen sovelletun liikuntalajin historiikki: judoakin voi soveltaa Marita Kokkonen: Samalla tatamilla. Sovellettua judoa 30 vuotta Suomen Judoliitto Oy 2019. 152 s. Vammaisurheilun yhdistäminen lajiliittojen alle alkoi Suomessa opetusja kulttuuriministeriön (OKM) tukemana 2000-luvun alussa. Integraatio jatkuu edelleen ja prosessi on liitoissa hyvin eri vaiheissa. Suomessa on muutamia lajeja, joissa vammaisurheilu otettiin lajiliiton ja seurojen toimintaan jo ennen OKM:n tukemaa integraatiota. Yksi näistä lajeista on judo. ”Samalla tatamilla – soveltavaa judoa jo 30 vuotta” kertoo suomalaisen sovelletun judon historian 1990-luvulta 2020-luvulle asti. Kirja on samalla ensimmäinen suomalainen sovelletun lajin historiikki. Sovelletun judon ensimmäiset askeleet otettiin vuonna 1989. Toiminnan isä oli judoka Reino ”Fagu” Fagerlund, joka innostui Jyväskylän yliopistossa opiskellessaan tutkimaan judoa kuntoutusmuotona kehitysvammaisille. Kansainvälistä tutkimusta oli, mutta sen haasteena olivat pienet otokset, joiden vuoksi tutkimukset eivät olleet tieteellisesti luotettavia. Fagerlund otti yhteyttä pieksämäkeläiseen judoseura Pikadoniin, jossa vaikutti kirjan kirjoittaja, sovelletun judon äiti ja monitoiminainen, Marita Kokkonen. Kirjan painopiste on sovelletussa judossa, mutta lisäksi luvuissa käsitellään vammaisurheilun historiaa Suomessa ja sovelletun judon kehitystä kansainvälisesti. Teemat ovat kokonaisuuden kannalta olennaisina, ja kirja toimii samalla ummikolle johdatuksena judon maailmaan. Historiikin sydämenä voi pitää urheilijoiden, valmentajien, tuomareiden ja seura- aktiivien tarinoita onnistumisista, haasteista ja kommelluksista. Ennakkoluuloja on kohdattu, mutta niistä on päästy yli ammattimaisella valmennuksella, yhteistyöllä ja aidoilla kohtaamisilla. Toiminnan kehittymisen ja isojen harrastajamäärien kannalta tärkeässä asemassa on ollut seurojen ja Judoliiton yhteistyö. Suomessa harrastaja on päässyt suoraan liiton jäsenseuraan, eikä hänen ole tarvinnut hakeutua judoon vammaisurheilujärjestön tai vammaisjärjestöjen kautta. Tämä ei ole vieläkään kaikissa lajeissa itsestäänselvyys. 2020-luvun alussa Judoliitossa on runsaat 120 seuraa, joista jopa 45 prosentilla on kokemusta ja valmiuksia ottaa mukaan myös sovelletun judon piiriin kuuluvia harrastajia. Kirjasta välittyi elämäniloinen, asiaan omistautunut ja innostunut tunnelma. Teos on kirjoitettu rakkaudesta lajiin. Marita Kokkonen kirjan julkistamistilaisuudessa lausumin sanoin ”yhteinen into, tahto ja usko ovat onnistumisen edellytykset”. Tätä henkeä on judokoilla, Judoliiton työntekijöillä ja seuroissa toimivilla selvästi riittänyt. Samalla tatamilla -kirjassa jaetaan paljon hyviä käytäntöjä lajin soveltamiseen. Teos tarjoaa oivallisia lähtökohtia eri lajiliittojen toimintaan. VILJA SIPILÄ, LTM liikuntatieteiden erityisasiantuntija Liikuntatieteellinen Seura vilja.sipila@lts.fi L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     6 7 L&T_2_2020.indd 67 6.4.2020 13.02

ARVIOITUA Kirja Miesten välisestä lätkäystävyydestä Harri Pirinen: HIFK Stadin kingit. Vuoden 1969 mestarijoukkue ja Carl Brewerin perintö Minerva 2019. 233 s. Vuoden 2019 urheilukirjaksi valittu Harri Pirisen Stadin kingit on tunnustuksensa ansainnut. Tarina juoksee sujuvasti koko kirjan läpi. Perusratkaisu, jossa Pirinen käy läpi kauden 1968–1969 peleineen, taustoineen ja jälkikaikuineen, toimii. Jonkin verran toistoa kertyy, kun useat muistelijat kertaavat samoja asioita hiukan eri sanoin. Tekstistä näkyy myös, että pelaajat ovat muistelleet yhdessä asioita kerta toisensa jälkeen. Kertomukset ovat hioutuneet samankaltaisiksi. Aika on kullannut muistot, joita Pirinen onneksi kirkastaa, syventää ja taustoittaa erityisesti lehtiaineistolla. Hänen laatimansa pelaajakortit esittelevät kaikki joukkueen jäsenet. Ratkaisu on sinänsä toimiva, mutta lisää etenkin tunnetuimpien pelaajien osalta toistoa. Teos ankkuroituu varsin hyvin 1960-luvun lopun suomalaiseen yhteiskuntaan ja helsinkiläisyyteen. Pääroolissa on kiistatta jääkiekko, jonka murrosvaiheesta Pirinen kirjoittaa oivaltavasti. Olosuhteiden parantuminen, harjoittelun lisääntyminen ja rahavirtojen vuolastuminen tulevat esille. Jääkiekkoilija ylsi paljon parempiin tuloihin kuin tavallinen nuori aikuinen. Ja alle saatu Datsun-satanen teki pelaajasta entistä suuremman kingin ”kartsalla”. Likikään jokaisella nuorella miehellä ei ollut autoa 1960-luvun lopussa. Muuttoliikkeestä kirja kertoo konkreettisesti: HIFK:n pelaajista vain puolet oli stadilaisia ja vain kaksi ruotsinkielistä. Pelaajat toi Stadiin toimeentulo, kuten monet muutkin. Pirisen kirjailija Kjell Westöltä saamat aikalaiskommentit täydentävät ajankuvaa. Stadin kingien keskushenkilö on kanadalainen pelaaja-valmentaja Carl Brewer, joka vaikutti Helsingissä runsaat viisi kuukautta. Pelikentän ul- kopuolella NHL:n huippupuolustajiin kuulunut Brewer oli herrasmies. Kaukalossa hän oli valmis eriasteiseen ”vilunkiin”, vaikka ei pitänyt kohtuuttoman kovasta pelistä ja nyrkein hoidetusta jälkipelistä. Kovilla otteilla oli mahdollista horjuttaa vastustajia, sillä vaikka koko kentän taklauspeli ei ollut vielä sallittua, niin HIFK:n pelaajat liikkuivat kontaktipelissään sääntöjen rajamailla. Rajutkaan rikkeet eivät tuoneet pitkiä pelikieltoja 2020-luvun tapaan. Toinen keskushahmo oli HIFK:n jääkiekkojaoston puheenjohtaja Göran Stubb, joka käytännössä toimi managerina. Stubb järjesteli joukkueen asioita yhdessä joukkueen kokeneimpiin pelaajiin kuuluneen Heikki Järnin kanssa. Pirisen esille tuoma HIFK:n merkitys suomalaisen kiekkoilun muutoksessa oli eittämättä suuri. Tulkinnassa on silti hiukan urheilukirjoille ominaista liioittelua. Muutos oli meneillään myös toisissa seuroissa. Kirjan ”konna” on Jokerien värikäs johtohahmo Aimo Mäkinen. Hiukan katveeseen jää se, että Jokereista tuli erityisesti Itä-Helsingin lähiöiden seura. HIFK-brändiin mestaruuskausi tarjosi perusainekset. Kovaotteinen peli kaukaloissa ja snobbaileva jätkämäisyys kenttien ulkopuolella tekivät seurasta monien ihaileman ja useiden vihaaman. Puolessa vuodessa harva kirjoittaa hyvää tietokirjaa. Pirinen on urakassaan onnistunut. Muutama moitteen sana sivuista, joita lopusta ei löydy: lähteet puuttuvat, kattavia tilastoja ei ole ja henkilöhakemisto puuttuu. Teoksen ansioihin kuuluu komea taitto. Mustavalkoisuus auttaa siirtämään ajatukset 50 vuoden taakse. Kirjan muoto (22 x 22 cm) tukee ulkoasua, vaikka teos on iltalukemiseksi kokonsa vuoksi raskasta sarjaa. Teoksesta piirtyy esiin joukkue, josta suuri osa on pitänyt yhtä 50 vuoden ajan. Urheilutoveruus on kantanut koko elämän. Kirja henkii myös suurten ikäluokkien historiaa: mestarijoukkueen pelaajista reilusti yli puolet oli syntynyt vuosina 1945–1949. JOUKO KOKKONEN 6 8     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 68 6.4.2020 13.02

ARVIOITUA Elokuva Ratsastajasta pararatsastajaksi Aika, jonka sain Ohjaus: Tuukka Temonen, Optipari. 2020. Kesto 1h 40min. Tuukka Temosen elokuva Aika, jonka sain perustuu pararatsastaja Jaana Kivimäen elämään. Se on ensimmäinen suomalainen elokuva, joka kertoo aktiiviuraansa jatkavan paraurheilijan elämästä. Kivimäen elämässä on riittänyt uskomattomia käänteitä. Temonen on kääntänyt Kivimäen elämäntarinan hienosti elokuvaksi. Aika jonka sain kertoo traumasta selviytymisestä, periksiantamattomuudesta ja unelmista kiinnipitämisestä. Kivimäki (Olga Temonen) on kansallisella tasolla menestynyt esteratsastaja, yrittäjä ja kahden pienen lapsen äiti. Kiireisen arjen keskellä hän painiskelee lapsuuden traumojen sekä väkivaltaisen parisuhteen kanssa. Jaanan miesystävä (Sebastian Rejman) on mustasukkainen rikollinen ja hurmuri. Päähenkilön elämä saa yllättävän käänteen, kun hevoskuljetusauton lastaussilta romahtaa ratsastuskilpailuissa hänen päälleen, ja seurauksena on halvaantuminen vyötäröstä alaspäin. Onnettomuutta seuraa pitkä sairaala- ja kuntoutusjakso. Vammautuneen kehon hyväksyminen ei ole aluksi helppoa. Jaana pohtii monia perustavia kysymyksiä. Miten elää tästä hetkestä eteenpäin? Miten olla nainen? Miten hyväksyä kehon uudet rajoitteet ja luopua sellaisista asioista, joita on aikaisemmin voinut pitää itsestäänselvyyksinä? Voinko enää koskaan ratsastaa? Katsojana huomaan pohtivani, miten itse selviäisin. Tarinassa näytetään kaunistelematta traumasta selviytymiseen liittyvä tunteiden kirjo. Katsoja voi vain yrittää ymmärtää, kuinka turhauttavalta tuntuu maata sairaalasängyssä ja koskettaa jalkoja, jotka eivät enää tunne. Oma keho on vieras, eikä tottele käskyjä. Kotoutuminen pitkän sairaalajakson jälkeen on yhtä aikaa helpottavaa, mutta outoa. Pyörätuolilla liikkuminen kotiympäristössä vaatii totuttelua, eikä aina suju. Lattialle päädytään monta kertaa, mutta sieltä noustaan. Mieli tekee nousta aina takaisin satulaan. Ratsastaminen on Jaanalle ollut lähes elinehto. Hän päättää, että loukkaantuminen ei estä häntä jatkamasta rakasta harrastusta. Ystävien tukemana hän nousee hevosen selkään uudestaan. Ratsastaminen jalat teipattuna paikalleen on aluksi vierasta. Tahdonlujuutta ja kärsivällisyyttä tarvitaan taidon uudelleen opettelemiseen. Hevosen selässä Jaana ja hevonen ovat kuin yhtä. Elämän merkityksellisyys löytyy uudestaan. Yhdessä elokuvan kauneimmista hetkistä Jaana kuiskaa hevoselleen Grivikselle ”Sä laitat mut kävelemään ja juoksemaan”. Tänä päivänä Kivimäki on yksi Suomen menestyneimmistä pararatsastajista. Hän on voittanut EM-hopeaa sekä useita PM-mitaleita ja kansainvälisiä sijoituksia. Kivimäki on edustanut Suomea Paralympialaisissa Lontoossa 2012, Riossa 2016 ja tähtää tällä hetkellä kesän 2020 Tokion kisoihin. Elokuva on palkittu parhaasta ohjauksesta ja parhaasta tosipohjaisesta draamakäsikirjoituksesta Monacon kansainvälisillä filmifestivaaleilla. Se ehti kerätä Suomessa yli 11 000 katsojaa ennen kuin elokuvateatterit suljettiin koronaviruksen takia. VILJA SIPILÄ L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0     6 9 L&T_2_2020.indd 69 6.4.2020 13.02

Välähdyksiä vuosien takaa Stadion 50 vuotta sitten Erikoisryhmien liikuntakysymyksiä selviteltiin Opetusministeriössä hymy huulin – alku näyttää siis ainakin lupaavalta. Henkilöt vasemmalta oikealle: vararehtori Reino Nieminen (Suomen Voimistelunopettajaliitto), Toivo Salo (Suomen Liikunnanohjaajat), lääket. tri Castor Lindqvist (Liikuntatieteellinen Seura), pääsihteeri Joel Juppi (Liikuntatieteellinen Seura), toiminnanjohtaja Pekka Saarenmaa (Suomen Liikunnanohjaajat), toimistopäällikkö Heikki Klemola Opetusministeriöstä ja kansliapäällikkö Heikki Hosia Opetusministeriöstä. Kuva: LTS:n arkisto Päätoimittaja Yrjö Launonen oli ottanut Stadion-lehden 1/1970 pääkirjoituksen pohjaksi Friedrich Blanzin Mexicon olympiakisoihin osallistuneita suomalaisurheilijoita käsittelevän tutkimuksen. Blanz tarkasteli urheilijoiden sisäisiä ja ulkoisia motiiveja. ”Tuloksista voidaan todeta ainakin se, että olisi pyrittävä sisäisten motiivien herättämiseen, koska niillä todettiin olevan ratkaiseva merkitys urheilijan menestymiselle. Mutta kun mainitsemme nämä sisäiset tekijät, havaitsemme, miten vaikeasta tehtävästä tässä on kyse. Olisi nimittäin pyrittävä vaikuttamaan aktivoivasti urheilijan omaan haluun, yritykseen ja innostukseen, palkkioiden, tunnustusten ja moitteiden sijasta. Tutkimuksen mukaan tässä onnistutaan parhaiten korkean koulutustason ja sosiaalisen taustan omaavien urheilijoiden kohdalla.” Lehden teemana oli Terveys ja liikunta Työterveyslaitoksella tehdyn Terveys- ja liikuntatutkimuksen pohjalta. Pääteemoina olivat liikunnan kansanterveydellinen rooli ja mahdollisuudet vähentää sydänsairauk­ sia. Martti J. Karvosen mukaan tavoitteena oli luoda pohjaa myöhemmälle suurempimittaiselle tutkimukselle. Tutkimuksen liikuntaryhmään valittiin 89 vapaaehtoista. He olivat 35–59-vuotiaita johtavassa tai vastuun­alaisessa asemassa toimivia miehiä. Vertailuryhmä oli samansuuruinen. Neljään ryhmään jaetuilla osallistujilla oli mahdollisuus harjoitella lähes kahden vuoden ajan kolmena päivänä viikossa. Keskimääräiseksi osallistumisaktiivisuudeksi tuli kaksi kertaa viikossa. Keväällä 1969 osallistumiskertoja leikkasi influenssaepidemia. Kukaan osallistujista ei kokenut ohjelmaa huonoksi tai liian rasittavaksi. Koehenkilöiden kunto koheni nopeasti ensimmäisen kolmen kuukauden aikana ja hitaammin ensimmäisen vuoden aikana. Tämän jälkeen kunto pysyi suunnilleen ennallaan. Myös kontrolliryhmäläisten kunto nousi hiukan. Risto Telaman aiheena olivat ”Oppilaiden harrastukset ja ryhmän arvostukset oppikoululaisten sosiometrisen statuksen selittäjinä”. Hän halusi selvittää liikunnallisten taito- as jen ja harrastusten osuutta koululuokan sosiometrisen statusjärjestelmän muovautumisessa ja ylläpitämisessä verrattuna muihin harrastuksiin. Liikuntanumerot, koulumenestys ja jokin harrastus osoittautuivat oppikoulun keskiluokkia käyviä poikia lukuun ottamatta tärkeiksi sosiometrisen statuksen määrittäjiksi. Tutkimuksessa käytetyt muuttujat selittivät muutoin yli kolmanneksen sosiometrisen statuksen vaihtelusta. ”Esim. tytöllä, joka menestyy hyvin liikunnassa ja koulussa, harrastaa jotakin ja on lisäksi ylempien yhteiskuntaluokkien kodista, on hyvät mahdollisuudet tulla suosituksi luokkatoveriensa parissa, ja vastaavasti tyttö, joka ei menesty eikä harrasta mitään ja tulee alemmista yhteiskuntaluokista, jää helposti vähän suosituksi tai jopa torjutuksi. Koulun sosiaalisten ja muidenkin kasvatustavoitteiden toteuttamisessa pitäisi tämän kaltaiset tiedot ottaa huomioon.” Liikuntatieteellisen Seuran, Suomen Liikunnanohjaajien ja Suomen Voimistelunopettajaliiton edustajat kävivät 16. huhtikuuta 1970 esittämässä opetusministeriön kansliapäällikkö Heikki Hosialle, että ministeriö ryhtyisi toimenpiteisiin erikoisryh­mien liikuntaongelmien ratkaisemiseen tähtäävän suunnittelutoiminnan aloittamiseksi. Aloitteentekijät olivat järjestäneet joulukuussa 1969 Liikunta ja laitostunut yhteiskunta -tilaisuuden, jossa käsiteltiin erityisesti psykiat­ risten hoitolaitosten sekä sosiaali- ja kriminaalihuollon toimialoihin kuuluvien laitosten liikuntakysymyksiä. O k JOUKO KOKKONEN 7 0     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T_2_2020.indd 70 6.4.2020 13.02

PÄ ÄKIRJOITUS SANNA PALOMÄKI Ihmisarvo, totuudellisuus, oikeudenmukaisuus ja vapaus Näillä neljällä perusarvolla Opetusalan Ammattijärjestö (OAJ) määrittelee opettajan työn eettistä ydintä. Suomessa opettajilla on varsin suuri vapaus järjestää opetusta ja valita opetusmenetelmiä. Vapaus tuo myös vastuuta. On tärkeää, että opettajat arvioivat omia motiivejaan ja toimintatapojaan sekä tiedostavat toimintansa vaikutukset oppilaisiin, eivätkä käytä asemaansa väärin. Mielestäni opettajien ammattietiikkaan kuuluvien arvojen tulisi toteutua kaikessa ihmissuhdetyössä, kuten nuorten urheilijoiden valmentamisessa tai vanhusten hoivapalveluissa. Ihmisarvo tarkoittaa sitä, että jokaista ihmistä kohdellaan kunnioittavasti riippumatta siitä, minkälaisia ominaisuuksia, mielipiteitä, kykyjä tai saavutuksia hänellä on. Sukupuoli, ikä, seksuaalinen suuntautuneisuus, uskonto tai alkuperä eivät saa johtaa eriarvoiseen kohteluun. Opettaja tai valmentaja eivät ole aina samaa mieltä nuorten kanssa, mutta on tärkeää, että he kuuntelevat ja pyrkivät ymmärtämään nuorten lähtökohtia ja mielipiteitä. Usein luottamuksen saaminen vie vähän aikaa. Kun nuoret huomaavat, että aikuinen lähtökohtaisesti ajattelee heidän parastaan, on paljon helpompaa toimia ryhmän kanssa ja pitää yllä myös riittävää järjestystä. Totuudellisuus eli rehellisyys luo perustan sille, että opettaja tai valmentaja voi työssään rakentaa luottamuksellisia ja hyviä ihmissuhteita. On vaikea nähdä, että ihmissuhdetyössä voisi toimia menestyksekkäästi epärehellinen, valehteluun tai ”selän takana” puhumiseen taipuvainen henkilö. Usein opettajat ja valmentajat saavat tietoonsa myös henkilökohtaisia asioita lasten ja nuorten elämästä tai persoonasta. Niitä on käsiteltävä erityisen hienotunteisesti. Turhaa eteenpäin kertomista on vältettävä salassapitovelvollisuus muistaen. Oikeudenmukaisesti toimiva opettaja tai valmentaja pyrkii kohtelemaan kaikkia yksilöitä ja ryhmiä yhdenvertaisesti, ketään suosimatta tai syrjimättä. Omalla toiminnalla tulee edistää ryhmän jäsenten psyykkistä turvallisuutta, eikä sallia kiusaamista tai ulkopuolelle jättämistä. Haastavaksi oikeudenmukaisuuden toteuttaminen koetaan usein palautteen annossa ja arvioinnissa. Millainen palaute on oikeudenmukaista esimerkiksi oppilaalle tai urheilijalle, joka on harjoitellut ahkerasti koko vuoden, mutta ei silti menesty samalla tavalla kuin ryhmän parhaat? Viime aikoina olemme valitettavasti saaneet kuulla, että nuorten valmennustoiminta on ollut jotakin muuta, kuin edellä kuvattua inhimillistä ja oikeudenmukaista kohtaamista. Itselleni on selvää, ettei mikään peruste, kuten ”huippu-urheilun kovuus”, ”menestyksen saavuttaminen” tai ”lajikulttuuriset tavat” oikeuta toimintaa, jossa esimerkiksi nöyryytetään, syyllistetään, uhkaillaan, kiroillaan, haukutaan tai muulla tavoin poljetaan nuorten urheilijoiden ihmisyyttä ja itsetuntoa. On luonnollista, että jokainen tekee joskus virheitä tai käyttäytyy niin, että joku pahoittaa mielensä. Toistuvaa tai jatkuvaa epäeettistä toimintaa ei tule kuitenkaan sietää etenkään lasten ja nuorten kanssa työskenteleviltä. Silloin tilanteesta tietävien, esimerkiksi vanhempien on toimittava nuorten suojelemiseksi ja henkilön kyky hoitaa tehtäväänsä on arvioitava uudelleen. Lehtemme ulkoasu-uudistus sai myönteisen vastaanoton. Vaikka jokunen risukin ropsahti, niin pääosa viesteistä on ollut kannustavia. Voi sanoa, että uudistus meni jengoilleen. Tässä lehdessä on tehty hienosäätöä saadun palautteen ja toimituskunnan havaintojen pohjalta. Palaute on lehdentekijöille kullanarvoista. Ilman sitä julkaisua on vaikea kehittää lukijakuntaa mahdollisimman hyvin palvelevaksi. Elämänmeno sen sijaan on mennyt jengoiltaan mikroskooppisen pienen viruksen vuoksi. Korona vaikuttaa myös liikuntaan ja urheiluun mahtavasta olympialiikkeestä ruohonjuuritasolle asti. Tokion olympiakisat siirtyvät vuodella, lykkäys on ensimmäinen laatuaan kisojen historiassa. Vielä suurempi vaikutus on sillä, että käytännössä kaikki lii- Urheiluvalmentajien ja perheterapeuttien työssä on samankaltaisia piirteitä, mikä ilmenee mm. urheilupuheessa: ”joukkueemme on kuin yhtä perhettä.” Terapeutti auttaa perhettä työvälineenään puhuminen. Samoista asioista on kyse urheilussa, kun valmentaja pyrkii auttamaan pelaajaa ja koko joukkuetta puhumisen avulla. Oleellista on mitä ja miten kannattaa sanoa ja milloin. Harkitut sanat ovat tie ihmisläheiseen ja voimavarakeskeiseen valmennukseen – ja voittamisen kulttuuriin. Heidi Packalenin kirjoittama Harkitut sanat, parempi valmennus -kirja (116 sivua) on urheiluväkeä haastava puheenvuoro: olisiko jo aika tiivistää yhteistyötä psykoterapeuttien ja työnohjaajien kanssa? sanna.h.palomaki@jyu.fi JOUKO KOKKONEN Lehti meni jengoilleen – ja maailma jengoiltaan ”On parempi tietää syyt voittamiseen kuin häviämiseen.” kunta- ja urheilutoiminta on tauolla suurimmassa osassa maailmaa. Kansalaistoiminnan arvo näyttäytyy Suomessa poikkeusaikana aivan uudella tavalla. Monet seuratoiminnassa kokemusta saaneet ovat olleet valmiita siirtämään osaamistaan kanssaihmisten auttamiseen. Liikunnan on arveltu kuuluvan koronan uhreihin. Itse en usko tätä. Toisen maailmansodan jälkeenkin liikunta nousi uuteen kukoistukseen niin Suomessa kuin maailmalla. Some on näyttänyt voimansa niin hyvässä kuin pahassa pandemian aikana. Huhut liikkuvat huimaa vauhtia. Toisaalta some on myös tärkeä oikean tiedon välittäjä. Tässä rintamassa on mukana myös LTS, joka on lisännyt poikkeusoloissa verkkoviestintäänsä. jouko.kokkonen@lts.fi Mitä osaavampi valmentaja on kyseessä, sitä paremmin hän osaa ohjata voimavarojen kautta ja selittää miten pitää pelata – ei miten ei pidä pelata.” Seuratoiminnan käytännöt tuntuvat kehittyvän siihen suuntaan, että seurojen olisi pikaisesti syytä tiivistää yhteistyötään sosiaalityön ja terapeuttisen työskentelyn osaajien kanssa.” Valmentajan eniten käyttämä työväline on puhuminen ja tärkein työväline harkitusti puhuminen.” Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 172 (2. painos) Hinta 25 € (+ toimituskulut) Tilaukset: www.tiedekirja.fi 2     L I I K U N T A   &   T I E D E   2 - 2 0 2 0    L&T 2_2020_kannet.indd 2 6.4.2020 13.04

57 (2) 2/20 • 10 euroa Liikunta & Tiede 2/20 ”Jokainen kohtaaminen on psyykkistä valmennusta” Nujertaako korona seuratoiminnan? Nuorten urheilijoiden ravitsemuseväät heikot Urheilupsykologian perusteet auttaa ymmärtämään urheilun ja liikunnan ilmiöitä, kehittämään psyykkisiä taitoja sekä parantamaan suorituksia psyykkisen valmentautumisen tekniikoiden avulla. Hyödyllistä luettavaa yhtä hyvin huippu-urheilijoille ja valmentajille kuin liikunnan harrastajille ja ohjaajille. Jokaisen on hyvä ymmärtää miten urheilussa voi päästä huippusuorituksiin. Ihminen on kokonaisuus, jonka hyvinvointiin liikunta vaikuttaa. Erinomaisen fyysisen kunnon ja tekniikan ohella on tunnettava itsensä, kehitettävä jatkuvasti psyykkisiä taitojaan ja osattava nauttia tekemisestään. ”Urheilupsykologia on läsnä jokaisessa kohtaamisessa urheiluympäristössä ja sen oppeja voi soveltaa myös muissa toimintaympäristöissä.” L&T 2_2020_kannet.indd 1 Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 169 (3. painos) Hinta 40 € (+toimituskulut) Jäsenet ja opiskelijat 30 € (+toimituskulut) Myynti: www.tiedekirja.fi TEEM A: Etiikka liikuntakulttuurissa 6.4.2020 13.04