ympäristönsuunnittelun, rakentamisen ja hoidon ammattilehti Viherympäristö 2/20 | 13,00 € 2|20 HAMINA lisää kaupungin vetovoimaa uusilla puistoilla TEEMA Tutkimuksia ja tietoa puunhoidosta

Kohti kesää - Oppaat suunnitteluun, rakentamiseen ja kunnossapitoon Valintasi viherrakentamiseen. YKSI KONE - Niityt ja maisemapellot 44e YLI 200 TYÖLAITETTA Viheralueiden kunnossapitoluokitus - RAMS 2020 55e Katso kukkaa ja Heinäopas 80e Luonnonväriaineet 40e Kirjat harrastuksiin tai lahjaksi Kotipihan harrasteoppaat 6,10e Uutuus! 44€ 40€ 55€ na ti Osta paket 80€ Avant viherrakentajan työvälineenä pystyy juuri siihen lopputulokseen, jota asiakas arvostaa – siistiin, viimeisteltyyn ja valmiiseen pintaan. Kevättöihin omassa pihassa: Taimistoviljelijöiden harrasteoppaat Kattavasta ja laajasta työvalikoimasta löydät kaikki tarvittavat työlaitteet. Kuljettajan istuminen eturungossa mahdollistaa erinomaisen näkyvyyden. Runko-ohjattu ja kevyt kone ei riko arkojakaan pintoja Helposti kuljetettava kuormaaja tuo työhön monipuolisuutta ja on hyödynnettävissä sesongista riippumatta. Avant kuormaajat ja työlaitteet Avant Tecno Oy Puh. (03) 347 8800 myynti@avant.fi Ylötie 1, 33470 Ylöjärvi WWW.AVANT.FI www.kauppa.vyl.fi

SISÄLLYS 2/2020 Haminan kaupungin kehitysjohtaja Matti Filppu iloitsee kaupungin uudesta strategiasta, jossa on lähdetty kehittämään kaupungin viheralueita kaupungin vetovoiman lisäämiseksi. Sivut 82–83. Kuva Seppo Närhi. 5 PÄÄKIRJOITUS 8 Pikku-uutiset VUODEN LAATUTUOTTAJA 43 Pinsiön Taimisto on Vuoden laatutuottaja KESTÄVÄ TOIMINTA 50 Luonto pitää huolta ihmisistä 53 Kestävyydestä uusi normaali KASVUALUSTAT 68 Paikalla tehtävät kasvualustat TÄTÄ MIELTÄ 70 Nyt on ajateltava isosti! KASVINTERVEYSVUOSI 72 Kasvien suojelu on elämän suojelua ULKOMAILTA 74 Le Mansin uusi ilme AJANKOHTAISTA 81 Bryga, vuoden ympäristörakenne 87 ´Mäihä´ voitti Lappsetin kilpailun ULKOMAILTA 92 Peru-Bolivia, kivirakentamista YHDISTYSTOIMINTA 96 Puista ja puiden seuralaisista SPY:n luentopäivä VYL 98 VYLlissä tapahtuu MERKINNÄT Kivirakennelmat rannalla MERKINNÄT Kivirakennelmat Betk 1 Betk1/ Bk1 Betonikivi, kartanonupu 207x137x60 mm, savu, sileä, tiililadonta, hiekkasaumaus, Gr nupukivi Graniittinen nupukivi 140x220x80 mm, punertava, lohkottu Liusk kapeammat polut, perusladonta, noppakivi alueet rajataan nupukivillä Lk +3,00 Haminaan rakennetaan ydinkeskustan viereen Oolanninpuistoa, joka tulee nostamaan kaupungin puistokaupunkien joukkoon. Suunnitelma Kairi Meos. Massiivigraniittinen Lk Luonnonkivi, erikokoisia 40-100 cm Graniittinen Kaikki tukimuurit ja reunukset rakennetaan kotimaisesta punertavasta sivukivestä Kaikki tukimuurit, -reunukset rakennetaan kotimaisesta sivukivestä tukimuuri (Grtm) lohkottu pinta, ei merkittäviä porausjälkiä, vaihtelevasti eri kokoisia kiviä, Grtm 220 cm Tukimuurin näkyvä korkeus n. 220 cm Massiivigraniittisen kivireunuksen mitat: 40-60x70-80x100-300 cm, lohkopintainen porausjälkiä ei saa olla. Ks. Det. 1. muuri kallistetaan sisäänpäin 2-5% . Mgkr2 Massiivigraniittisen kivireunuksen mitat: 40-60x70-80x120-300 cm, Mgkr3 Massiivigraniittisen kivireunuksen mitat: 40x40-50x120-300 cm, Pinta lohkottu, porausjälkiä saa näkyy porausjälkiä saa jonkun verran näkyy, ks. Det.4. Mgkr4 Isommat kolot kivien välissä tilkitään pienillä kivillä Tukimuurin näkyvä korkeus n. 120 cm Tukimuurin näkyvä korkeus n. 60 cm Massiivigraniittisen kivireunuksen mitat: 30x40-50x100-200 cm, Yläpinta ja etusivu lohkopintaiset, porausjälkiä saa jonkun verran näkyy, ks. Det.4. Graniittiset portaat Tärkeimmät kivien koot: 80*120*60cm, 60*60/100/120/160*60cm Kaikki kiviportaat rakennetaan Kymenlaaksolaisesta graniitista Grpor1 Putouksen kohdalla syvennys vedelle. Portaiden yläpinta ja etusivu on ristipäähakattu, Porraskiven koko: 38x13/15x180 cm Muuri laskee päädyssä pykälän verran n. 60 cm. Etenemä n. 30 cm, nousu n. 13-15 cm, ks. Det. 2. Tärkeimmät kivien koot: 60*30/60/120/160*60cm,30*60*60cm Grpor2 Portaiden yläpinta ja etusivu on karkeasti ristipäähakattu, Grpor3 Portaiden yläpinta ja etusivu on ristipäähakattu, a +4,50 Porraskiven koko: 38x13/15x120 cm Putouksen kohdalla syvennys vedelle. Etenemä n. 30 cm, nousu n. 13-15 cm, ks. Det. 2. Tukimuuri n. 120 cm korkea ylhällä majakan ympärillä Mahdollisesti vanha sokkelikivistä, lohkopintaiset, säännölliset +4,00 Porraskiven koko: 38x13x200 cm Tärkeimmät kivien koot: n. 60*100-160*50cm, +3,50 Etenemä n. 30 cm, nousu 13 cm, ks. Det. 2. Graniittiset portaat Kaikki kiviportaat rakennetaan kotimaisesta punertavasta graniitista Grrk Grpor Portaiden yläpinta ja etusivu on ristipäähakattu, Graniittinen silta Kiven koko n. 220x140 cm, kiven paksuus n. 20 cm, yläpinta karheasti hakattu +2,50 Kaikki reunakivit rakennetaan Kymenlaaksolaisesta graniitista Graniittinen reunakiven mitat: 15x27x100-200 cm, Porraskiven koko: 38x17x180 cm IV Niitty BEN KAT U Yläpinta ja etusivu ristipäähakattu, ks. Det.2. Etenemä n. 30 cm, nousu n. 17 cm A Penkkien istuinosa kestopuuta. KUB iii Graniittinen pöytä, penkit Graniittiset ’Kotkan Puistotoimi’ malliset pöydät ja penkit, 2 ryhmää Kivituhka (Kt) A Kivet portaittain, yläpinta ja etusivu lohkopintaiset, Tärkeimmät kivien koot: 80*50/80/120/150/180*60cm, 60*60/120/160*60cm,100*140*60cm. Putouksen kohdalla lippakivi, jota kautta vesi ohjataan alas, niin että vesi putoa vapaasti ala-altaaseen Grtm 120 cm Grtm 60 cm Grtm 120 cm V tukimuuri, -reunus Mgkr1 Korkean muurin kivet kiinnitetään toisiinsa metallihakoilla muurin takaa. Automoverin leikkausjälki oikealla ja vasemmalla perinteisen leikkaustavan jälki, tilanne elokuussa Lepaassa. Kuva Nina Lehtonen. a Luonnonkivi, erikokoisia 40-100 cm Huom. Pyöreämuotoiset leikkikivet rannalla puron läheisyydessä sekä puron ylityksen tasapintaiset hyppykivet Puron varrella kivet irtonaisena, muualla saumaus kuivabetonilla. Tammen kasvualustan vaihto käynnissä Antwerpenissa. Kuva Eeva-Maria Tuhkanen. V 1/2 Kenttäkiveys 150/220 seulanpääkivi, sekaväri, saumaus kuivabetonilla +4,00 Kiven vahvuus min. 40 mm, kiven koko vähintään 0,25 m2, saumaus kivituhkalla Tutkija Henrik Sjöman kertoi elävässä esityksessään kokemuksistaan uusien kasvilajien etsintämatkoilta ympäri maapalloa. Kuva Tero Takalo-Eskola. 2,5 Liuskekiveys, Oriveden harmaa, Kiven vahvuus min. 40 mm, kiven pinta-ala 0,25 m2, saumaus kivituhkalla Kk Liuskekiveys, Oriveden harmaa, Kenttäkiveys 150/220 seulanpääkivi, sekaväri UNI NKA TU Graniittinen noppakivi 100x100x50 mm, punertava, lohkottu, ylätasanteella kaariladonta, Graniittinen nupukivi 140x220x80 mm, punertava, lohkottu Liusk Kk BRU juoksurivit reunoille, reunat vahvistetaan kuivabetonilla, Rudus Oy Betonikivi, kartanonupu 207x137x60 mm, savu, sileä, tiililadonta, hiekkasaumaus, juoksurivit reunoilla reunat vahvistetaan kuivabetonilla, Rudus Oy Grnop Grnup 3,5 16 al IV Kivituka/murske (0-16 mm), punertava, pintakerros 5-7 cm Puurakenteet Puuportaat Puuportaiden ja tasanteiden kansi rakennetaan sahatusta kestopuusta 33x145 mm Kt Ylätasanteella olevien keskeisten istuskeluportaiden syvyys on n. 90 cm ja korkeus n. 45 cm III +3,50 Kulkuportaiden syvyys n. 30 cm ja korkeus n. 15 cm. AL a Vesirakenteet IV Merivesi pumpataan ylös kumpareelle, josta vesi ryöppyy alas portaittain Kallio näkyviin Kallio näkyviin alalampeen ja lorisee puron pitkin Oolannin lampeen. Oolannin lammesta pitkin hiekkaranta takaisin mereen. KATU Veden ulostulo ylälammessa altaan yläpuolella ja vedentuloputki altaan yläpuolelle. REN ASAA Vesi purkaa luonnonkiviryhmään. TERV Vesialtaat ja purot pohjustetaan allasmuovilla tai betoniittimatolla. a Grnup raidat, ks. Det.3 Kestopuu rima-aita (50x50 mm) Korkeus n. 250 cm Maton päällä min 200 mm singeli kerros (16-22 mm) tai vastaava ja sillasta yläpuolella Bk1 Juoksurivi purojen, altaiden reunoilla mukulakiviä (15-22 cm), joukossa kohokiviä 40- 100 cm. Bk1 Istutukset Ist1 Pääosin märän paikan perennoja, heiniä puron varrelle, yksittäisiä keskikorkeita pensaita Kasvualusta n. 50 cm Ist2 III IV Kallio näkyviin Aurinkoisen paikan eriaikana kukkivia perennoja ja koristeheiniä, joukossa matalampia A havuja ja yksittäisiä koristepensaita. Kasvualusta n. 50 cm. Ist3 Grtm60 cm Matalampia koristepensaita ja havuja. Kasvualusta 50 cm. Kt Hiekkapitoinen kasvualusta n. 20 cm Ist4 Koristeheiniä sekä matalampia havuja Inventario Grilli Teräsgrilli, Jalotakka, Kotka malli Kaide IV maalattu teräskaide kahdella juoksulla ylätasanteella kivimuurin päälä Mustaksi V1/2 AL Niitty Niitty Koristehedeläpuita Kaide Ist3 2,2 Nurmi Grtm laskee pykälittäin maaston mukaan TEEMA Grnop Ist3 Grnop Ist2 Grpor Ist2 Ist3 Grnup Matalampia, keskikokoisia koristepensaita massaistutuksena Kk +7,00 Grtm60 cm Mgrkr 4 Massiivigraniittinen kivireunus, korkeus n. 30 cm +5,00 +4,00 IV1/2 Niitty Ist2 Kt (tai gr nop) +6,80 Nurmi Kt Kk Grsilta 8 a +6,00 Kt Grtm120 cm, päädyssä n. 80 cm Ist2 Kt Grtm220 cm Penkit 5 Grnop +8,00 Grnup Grnop +8,80 +8,70 +7,40 III Kaide +9,90 Puupor 8 Kk Ist2 Grnop Grtm120 cm Grpor Grpor Grtm 120 cm +9,00 3 4 Ist2 Grtm60 cm Grtm220 cm Grnop 1 Grtm120 cm, laskee pykälittäin mahd. alas Bk1 Istuskelu puulavetti Koristehedelmäpuita 'A' Kestopuu rima-aita (50x50 mm) Korkeus n. 250 cm III 2 Kt a Ist2 Grtm220 cm +4,60 Ist1 6 Grtm laskee pykälittäin, päädyssä n.100 cm Grnop +4,40 Grnup Ist3 7 Grnup Kt A 2 Ist1 Ist1 Nurmi 1,6 Rumpu Nurmi Kt +4,20 LPA Ist3 +4,00 Ist1 Ist3 Ist3 Ist3 Bk1 AKK ARA NTA 3 Grnup raidat, ks. Det.3 Bk1 Juoksurivi Bk1 Ist1 Bk1 Juoksurivi Bk1 Nurmi Grnup raidat, Bk1 Juoksurivi ks. Det.3 Koristehedelmäpuita Ist3 0,8 MAJ Koristehedelmäpuita Koristehedelmäpuita Ist1 Jalolehtipuita 16 Nurmi 1,0 8 +3,50 9 Bk1 +3,50 Kk Nurmi Lk +2,98 r16 Kk +3,00 Ist3 ET Grpor2 Ist4 Penkit Luonnonranta +3,50 Tulvavallin linjaus Ist1 Bk1 Mgrkr2 Massiivigraniittinen kivireunus, korkeus n. 70 cm +3,10 Sorapolku Bk1 Juoksurivi Ist3 +3,00 Ist1 Lk Lk Grnup raidat, ks. Det.3 13 Nurmi +2,80 3,5 3,5 3 Penkit Bk1 Bk1 +2,40 Ros 15 14 Kk Ist4 +2,50 Kk +2,40 Lk 1,2 (kaksipuoliset) Bk1 16 Ist4 Lk Kenttäkiveys, joukossa isompia luonnonkiviä Ist4 +2,70 Kk Mgrkr1 Massiivigraniittinen kivireunus, korkeus n. 70 cm Ks. Det.1 Matalikko Mgrkr 4 Massiivigraniittinen kivireunus, korkeus n. 30 cm Lk Hiekkaranta Luonnonkiviä KL Grpor2 +2,85 Hyppykivet Kk Ist1 Kk Bk1 Penkit Puron 'töyssy', Lk Ist ks. Det. 6 +3,20 Bk1 +3,10 +3,40 Kk Ist4 Bk1 Ist4 +2,80 Lk Grpor1 Grpor1 +2,35 Lk Ist4 +3,00 Ist4 Kenttäkiveys +2,30 +3,00 Mgrkr1 Massiivigraniittinen kivireunus, korkeus n. 70 cm Oolannin lampi +3,00 Liuskk Kk Ist3 Lk Kk 11 Penkit Bk1 Bk1 Juoksurivi Pumppamo Ist1 +3,20 Grpor3 Ks. Det.2 Grrk Paluuveden puro, Ks. Det.5 Kenttäkiveys, joukossa isompia luonnonkiviä Ist1 +3,15 Kaide Kk +2,52 Luiska Bk1 Jalolehtipuita +1,30 Ist4 Ist1 Bk1 2Juoksuriviä +3,10 Bk1 12 Puinen patio Ks. Det.4 10 +2,30 Bk1 Lk +2,35 Ist3 Mgrkr 3 Massiivigraniittiset kiviportaat/istuskelu Ks. Det.4 Luonnonkiviä Kivipenkka Ruopattu vesialue Kivipenkka +2,30 Hiekkaranta Rannan levitys, täyttö 1,7 MERKINNÄT Sillan maisemavalaistus Liimapuukaarisilta, keskellä istuskeluja väistöpaikka Nurmi Niitty, luonnontila. Niitty kuiva keto, 10-15 cm hiekkaa pinnalla Suojaistutukset, pensaat, Ist3 Perenna-, rinne-, rantaistutuksia, Ist1, Ist2 Vetolautta saareen (n. 35 m) Kivipenkka Ruopattu vesialue Uimalautta Luonnonmukaiset istutukset, Ist4 Kivituhkapintaiset polut, singeli ojan reunoilla Hiekkaranta Betonikiveys Kenttäkiveys Pieni laituri Istutettavat puut, katajat Pollarivalaisin (1m) rantapolulla ja puron varrella Piknik, grillauspaikat, tarkistetaan paikan päällä Pylväsvalaisin Kohdevalaisin purolle ja muurille Penkit 1 Majakkamallinen näköalapaikka, mahd. kaksikerroksellinen (valaistus) 2 Infotaulu Oolannin sodasta/ sahahistoriasta 3 Kestopuiset istuskeluportaat, reunoilla kävelyportaat Muistomerkki 6 Luonnontila Historiallinen Tykki 4 5 Graniittinen silta 7 Grillauspaikka, jossa graniittiset pöydät, tuolit, teräsgrilli 8 Vesiaihe, merivesi pumpataan ylös kumpareelle, josta vesi ryöppyy portaittain alas alalampeen ja lorisee puron pitkin Oolannin lampeen. Oolannin lammesta pitkin hiekkaranta takaisin mereen. Siltayhteys seuraavalle saarelle Puron varrella luonnonkiviä ja rantakasveja 9 PUUNHOITO 10 Kaupunkipuun arvo 14 Reiherintien katupuut 16 Puiden merkitys 18 Puu oikeaan paikkaan 20 Saarnensurma 22 Tampereen ratikkatyömaa 28 Puut Antwerpenissa 32 Katse maaperään 35 Lahottajasienistä 38 Katupuiden siirto Helsingissä 44 Katupuuarboretum Oslossa VIHERPÄIVÄT 54 Kasvilajistoa on monipuolis tettava 56 Viherpäivien näyttelyn antia. Näyttelyselostus TUTKITTUA 67 Puut ja työmaat 78 Automower testauksessa Liikuntapaikka, jossa soutu-, kävely, venyttelylaitteita 10 Puinen patio, jossa kiinteät lepotuolit, penkit 11 Pukukopit (1 +1 inva) PUISTOT 12 Suihku, vesipiste 13 Hiekkapintainen leikkipaikka, jossa maahaan upotettavat tramboliniit ja jätti pesäkeinu 14 Pyöräparkki 15 Infotaulu puistosta 16 Molokit J Suunnittelu kohteen nimi: M 1:500 Oolannin puisto 82 Oolanninpuisto nostaa Haminan vetovoimaa 84 BUGA 2019-näyttely 88 Geofyytit kaupunkien yleisillä alueilla VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 3 Vastaava suunnittelija: Heikki Laaksonen Azalea Maisemasuunnittelija: Kairi Meos Maisemasuunnittelu Oy Suunnittelukohteen osoite: Päiväys Tervasaari, Hamina 5.07.2019

NUSSER Dessau kalusteet.elpac.fi 010 010 219 219 0716 0716 || myynti@elpac.fi myynti@elpac.fi

PÄÄKIRJOITUS Koronan varjosta Korona-pandemia muutti viimeisen pääkirjoituksen aiheen. Odottamaton virustauti muuttaa koko maailmaa, ei vain Suomea. Vaikutukset ovat rajuja, mutta toivottavasti kuitenkin hetkellisiä. Tätä kirjoittaessa kevät lähenee ja viheralan pääsesonki on edessä. On selvää, että myös viherala tulee kokemaan notkahduksen. Taimikauppa sakkaa ja osa suunnitelluista viherrakennusurakoista siirtyy. Kuntien talous on kovilla ja rakentamista rajoittavat työvoimapula ja mahdollisesti myös materiaalien ja tuotteiden toimitusvaikeudet. Tässä tilanteessa toivotaan kaikilta ymmärrystä. Monilla toimijoilla on hetkellisiä toimintavaikeuksia. Kaikkien etu on antaa mm. maksuaikaa, koska vaikeudet eivät ole itse aiheutettuja. Oma työurani päättyy nyt tämän lehden valmistuessa. Kiitän lämpimästi kaikkia lehden avustajia, kirjoittajia, kuvaajia, ilmoittajia. Erityiskiitos läheisille työtovereille, erityisesti ilmoitusmyyjä Hannu Pyykölle ja taittaja Agneta Järvenpäälle hienosti sujuneesta yhteistyöstä. On ollut hienoa saada 36 vuoden ajan tehdä toimittajan työtä viheralalla, joka on kehittynyt ja kehittyy voimakkaasti ja jolla on suuri merkitys meidän kaikkien hyvinvoinnin kehittämisessä. Toivotan seuraajalleni Anninalle menestystä haastavassa ja mutta myös monipuolisessa työssä. Seppo Närhi päätoimittaja ISSN: 1237 – 0932 Viherympäristö-lehti, 28. vuosikerta Julkaisija ja kustantaja Viherympäristöliitto ry www.vyl.fi viherymparisto@viherymparisto.fi www.viherymparisto.fi, www.vihreakirja.fi Toimitus Päätoimittaja: Seppo Närhi puh. 0400 419 085 seppo.narhi@viherymparisto.fi Vakituiset avustajat Hanna Tajakka Ulkoasu Timo Huopalainen Taitto Puutarhaliitto ry / Agneta Järvenpää Tilaukset ja osoitteenmuutokset puh.03 4246 5339 viherymparisto@jaicom.com Tilaushinnat v. 2020 sis. 10 % alv • kestotilaus 55 euroa • vuositilaus 68 euroa • opiskelijatilaus 34 euroa • irtomyynti 13.00 euroa Kirjapaino Forssa Print Tämän lehden tilaajarekisteriä voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Ilmoitukset Media Bookers, Hannu Pyykkö p. 050 2250 hannu.pyykko@mediabookers.fi www.mediabookers.fi Ratakuja 1 LT 1, 01300 Vantaa Ilmoitushinnat e (alv 0) 1/1 4-v 1.350 euroa 1/2 4-v 1.050 euroa 1/4 4-v 780 euroa Kysy Ensin Meiltä -hakemisto alk 720 euroa/ 6 ilmoituksen sarja sis. verkkolinkki Banner alk 250 e/2 kk jakso www.viherymparisto.fi -sivustolla Viherympäristö verkossa VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 7

AJANKOHTAISTA PlayCarelta desinfiointipalvelu leikki- ja liikuntavälineille Desifinointipalvelu on leikki- ja liikuntapaikkojen ylläpitäjien ja omistajien toiveesta kehitetty palvelu. Koronavirus kantautuu käsien välityksellä yleisissä tiloissa altistaen ihmiset virukselle. Viruksen itämisaika on muutamia päiviä, jonka jälkeen infektio-oireet alkavat. Oireeton taudinkantaja siis tietämättään lisää virusvirtaa esimerkiksi silloin, kun yskänpuuskan suojaavalla kädellä kosketaan leikkivälineen kahvaa tai liikuntavälineen tukea. Laboratoriotutkimuksissa on havaittu, että virus voi säilyä pinnoilla muutamista tunneista muutamaan päivään. Desifiointi leikki- ja liikuntapaikoilla toteutetaan bakteereita ja viruksia vastaan tehokkaasti toimivalla katalyysipinnoitteella. Katalyysipinnoitus voidaan suorittaa niin uusiin kuin vanhoihin välineisiin. Katalyysipinnoite on titaani- dioksidiin (TiO2) perustuva pinnoite, joka osallistuu kemialliseen reaktioon, mutta ei ole reaktion alku- tai lopputuote. Tästä syystä pinnoite ei myöskään kulu tai häviä prosessissa. On arvioitu, että valon aktivoiman pinnoitteen elinkaari ulkotiloissa on keskimäärin vuosi. Katalyysipinnoite on myrkytön ja vaaraton ihmisille sekä ympäristölle. Pinnoite ei näy eikä tunnu käytössä. Tampereen yliopiston tutkimus on vahvistanut, että pinnoitteet toimivat. Laaduntarkastusyhtiö SGS Groupin selvitys puolestaan osoittaa, että katalyysimateriaali tuhosi normaalissa huonevalossa 98 prosenttia influenssaviruksista kahdessa tunnissa. PlayCare toteuttaa palvelun yhdessä kumppaninsa Nanoksi Finlandin kanssa. Jens Lindgren Lappset-kilpailu vuonna 2020 Lappset Group Oy järjestää maisemasuunnittelukilpailun yhteistyössä Porin kaupungin kanssa yrityksen 50-vuotisjuhlavuonna. Kilpailun suunnittelukohteeksi on valittu Länsi-Porissa sijaitseva 9,8 hehtaarin kokoinen Perkonpuiston viheralue. Suunnittelukilpailussa painottuu kestävän ympäristörakentamisen huomioiminen. Unitis Viribus -mitali pääsihteeri Seppo Närhille Suomalainen puutarha-ala tarvitsee tekijöitä, osaajia, tiennäyttäjiä, ideoijia, yhteistyötaitureita ja ahkeria puurtajia. Jokainen meistä tekee oman arvokkaan osansa alan ja sen elinkeinojen eteenpäin viemiseksi mutta Puutarhaliitto haluaa osoittaa erityisen arvostuksensa UNITIS VIRIBUS -arvomitalin kautta teille, joka on alan yhtenä merkittävänä tukijalkana edistänyt alan toimintaa ja kehittymistä. Panoksenne viheralalla erityisesti sen yhteistyön ja näkyvyyden rakentajana on poikkeuksellisen merkittävää. Puutarhaliitto ry 12.2.2020 Viherpäivien illallisella Unitis viribus -yhdistetyin voimin Puutarha-alan korkein kunnianosoitus on Unitus viribus-mitali, jonka myöntää Puutarhaliiton hallitus erityisen ansioituneille tahoille tai henkilöille. Perusteluina huomionosoitukselle on, että saaja on esimerkillisellä työllään kehittänyt puutarhataloutta ja -kulttuuria. Yksityishenkilöille voidaan myöntää ainoastaan pronssinen tunnustus. Hopeisia tai kultaisia myönnetään puolestaan yhteisöille tai yrityksille. Unitis viribus on latinaa, ja se tarkoitta yhdistetyin voimin. Merkin on suunnitellut puutarha-arkkitehti John Hausen, ja niitä on myönnetty 50 kappaletta vuodesta 1946 lähtien. Näistä 24 on luovutettu yksityishenkilöille, loput yhdistyksille ja julkisille yhteisöille. Unitis viribuksen ovat saaneet myös pohjoismaiset sisarjärjestöt sekä Saksan puutarhaseura. Merkki on suomalainen kunnianosoitus ja ainoat ulkomaalaiset henkilöt, joille se on myönnetty ovat Ruotsin kuningashuoneeseen kuuluneet kreivi ja kreivitär Lennart Bernadotte Helsingin Kevätpuutarha-näyttelyn yhteydessä vuonna 1983. Hopeisia ja kultaisia merkkejä on myönnetty viimeksi 1980-luvulla, minkä jälkeen mitaleja on luovutettu vain yksityishenkilöille Puutarhaliiton juhlavuosina tai henkilöiden merkkipäivän yhteydessä. Timo Taulavuori Mikromuovien kaappaus nanoselluloosalla ennen vesistöä Tuhannessa litrassa merivettä voi olla jopa 8,3 miljoonaa mikromuovipartikkelia. Hyvin pienten partikkelien tunnistaminen on tähän saakka ollut vaikeaa: yleensä partikkelit havaitaan vasta, kun niitä on kertynyt kalojen elimistöön. VTT:llä kehitetty menetelmä hyödyntää nanoselluloosarakenteita partikkelien varhaisessa tunnistamisessa. Nanoselluloosan avulla partikkelit voitaisiin kaapata jo ennen kuin ne päätyvät vesistöihin. Nanoselluloosafilmien ja -hydrogeelien ominaisuudet tukevat erittäin pienten mikromuovipartikkelien tunnistamista ja talteenottoa. – Nanoselluloosan rakenne on 8 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 verkkomainen ja huokoinen ja sen ominaispinta-ala on suuri. Vedessä tähän rakenteeseen muodostuu voimakkaita kapillaarivoimia, joiden avulla partikkeleita pystytään kuljettamaan sisälle verkoston rakenteisiin ja sitomaan niihin, kertoo tutkimusprofessori Tekla Tammelin VTT:ltä. Menetelmä tarjoaa keinon tarttua mikromuovipartikkeleihin, joita ihmissilmä ei havaitse. Kyse on partikkeleista, joiden halkaisija on vain 100 nanometriä. – Nanoselluloosarakenteiden avulla voidaan tunnistaa ja analysoida näitä partikkeleita sekä saada tietoa niiden käyttäytymisestä entistä aikaisemmassa vai- heessa. Voimme selvittää partikkelien pitoisuuksia vedessä ja esimerkiksi analysoida, irtoaako muovipulloista partikkeleita juomaveteen. Seuraava askel: suodatusmenetelmät Mikromuovipartikkelien tunnistamista nanoselluloosarakenteiden avulla on kehitetty VTT:llä osana FinnCERES-lippulaivahanketta, jossa tutkitaan uusia biopohjaisia materiaaliratkaisu- ja. Seuraava askel voisi olla menetelmää hyödyntävien uusien ja edullisten suodatusratkaisujen kehittäminen. – Uusien suodatusratkaisujen avulla partikkeleita voitaisiin ottaa talteen siellä, missä niitä syntyy. Ratkaisuja voitaisiin hyödyntää esimerkiksi pyykinpesussa, jonka yhteydessä fleece-vaatteista ja muista synteettisistä kuiduista irtoaa mikromuovipartikkeleita. TILAA LEHTI viherymparisto@jaicom.com, 03 4246 5339, https://secure.jaicom.com/le-easiointi/viherymparisto

Ikäihmisiä liikkumaan innostavat ympäristötekijät vaihtelevat asuinaluetyypeittäin Iäkkäät ihmiset kokevat luonnonläheiset kohteet, kuten järvenrannan tai pururadat, tärkeimmiksi liikkumaan houkutteleviksi ympäristötekijöiksi. Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa tehdyssä tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että houkuttavuuden kokeminen ei välttämättä tarkoittanut suuremman liikkumisaktiivisuuden toteutumista. Kun houkuttelevaksi koettuja ympäristönpiirteitä ja liikkumisaktiivisuutta tarkasteltiin huomioiden tutkimuksessa mukana olevien henkilöiden kotien sijainnit, todettiin että reippaaseen liikkumiseen yhdistyvät ympäristönpiirteet vaihtelevat sen mukaan, minkä tyyppisellä alueella tutkittava asui. Erot olivat merkittäviä erityisesti tiheän ja harvemman asutuksen alueiden välillä. – Tiheän asutuksen alueilla erityisesti kodin lähellä sijaitsevat luonnonläheisyydellään houkuttavat kohteet yhdistyivät iäkkäiden ihmisten reippaaseen liikkumiseen. Sen sijaan harvemman asutuksen alueilla kodin lähiympäristön kävelyedellytyksiä parantavat tekijät olivat tärkeitä reippaan liikkumisen toteutumiselle, tohtorikoulutettava Kirsi Keskinen kertoo. Rauhalliset jalankulkuväylät, tasaiset tienpinnat ja katuvalaistus ovat esimerkkejä ikäihmisten kävelyedellytyksiä parantavasta infrastruktuurista. Ne ovat Kaupungissa asuvat iäkkäät kokevat luonnon tärkeänä liikkumisympäristönä. myös ympäristönpiirteitä, joiden määrässä on yleisesti ero tiheän ja harvemman asutuksen alueiden välillä. – Asuinaluekohtaisten olosuhteiden huomioon ottaminen olisikin tärkeää suunniteltaessa keinoja, jolla iäkkäiden ihmisten fyysistä aktiivisuutta pyritään edistämään, Keskinen sanoo. Tutkimukseen oli kerätty tietoja haastattelemalla 848 iältään 75–90-vuotiasta jyväskyläläistä ja muuramelaista henkilöä heidän fyysisestä aktiivisuudestaan, liikkumaan houkuttaviksi kokemistaan ympäristönpiirteistä, ja terveys- sekä sosioekonomisesta tekijöistään. Asuinalueiden piirteitä selvitettiin paikkatietomenetelmin. Julkaistu tutkimus on osa Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa ja Gerontologian tutkimuskeskuksessa toteutettua Maantieteelliset piirteet ja iäkkäiden henkilöiden liikkuminen ulkona (GEOage) -projektia. Tutkimusta ovat rahoittaneet Kunnallisalan kehittämissäätiö, Suomen Kulttuurirahasto, opetus- ja kulttuuriministeriö, Suomen Akatemia sekä Euroopan tiedeneuvosto. Alkuperäisjulkaisu: Kirsi E. Keskinen, Merja Rantakokko, Kimmo Suomi, Taina Rantanen, Erja Portegijs. Environmental Features Associated With Older Adults’ Physical Activity in Different Types of Urban Neighborhoods. Journal of Aging and Physical Activity. 2019 Dec 19:1-9. doi: 10.1123/japa.2019-0251. Vuoden Hortonomi 2020 on Esko Karttunen Hortonomien Yhdistys ry on valinnut Vuoden Hortonomi 2020:ksi puistopäällikkö Esko Karttusen Seinäjoelta. Karttunen on toiminut Seinäjoen Seurakunnan puistopäällikkönä vuodesta 1995 alkaen. Esko Karttunen on valmistunut hortonomiksi vuonna 1993 Lepaalta. Karttunen on toiminut uransa aikana useissa seurakunta- ja viheralan luottamustehtävissä ja hänet tunnetaan työyhteisössään auttavaisena ja kuuntelevaisena kollegana. Karttunen on tuonut hortonomien ammattikuntaa esille julkisuudessa erittäin positiivisella tavalla. Alueellista puutarhakulttuuria ja -tietoutta hän on edistänyt toimimalla Etelä-Pohjanmaan puutarhaseuran hallituksessa 1996–2002 sekä Seinäjoen kaupungin piha- ja puutarhatoimikunnassa vuosina 1995–2003. Lisäksi hän on perustanut Seinäjoen seurakunnan viheralueille kaikille avoimia näyteistutuksia. Karttunen on toiminut Seurakuntapuutarhurit ry:n pitkäaikaisena rahastonhoitajana ja hallituksen jäsenenä. Hän on osallistunut useasti valtakunnallisten koulutuspäivien suunnitteluun ja järjestelyihin. Lisäksi hän on toiminut useiden vuosien ajan aktiivisesti hiippakunnallisten ja alueellisten koulutuspäivien järjestäjänä kehittäen oman alansa erikoisammattiosaamista. Karttunen on kehittänyt määrätietoisesti myös oman työalansa viranomaisyhteistyötä, josta esimerkkinä on Seinäjoella hautausten palvelupolku-hanke. Seinäjoen seurakunnan työsuojelupäällikkönä hän on kehittänyt työsuojeluasioiden osaamista. Hänet tunnetaan myös oman alansa ympäristötietoisuuden edistäjänä. Vapaa-ajan harrastukset liittyvät liikuntaan ja musiikkiin sekä erilaisiin askareisiin vapaa-ajan asunnolla Saarijärvellä. VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 9

KAUPUNKIPUU Minkä arvoinen kaupunkipuu on? teksti ja kuvat: EEVA-MARIA TUHKANEN Kaupunkipuut tarjoavat ympäristöhyötyjä, jotka vaikuttavat asukkaiden terveyteen ja viihtyvyyteen ja ympäristön laatuun. Vain muutamaa näistä palveluista pystytään laskemaan rahassa. K aupunkipuiden, kuten katu-, puisto- ja pihapuiden, vaikutuksista erityisesti pienilmastoon ja ilmanlaatuun on viime vuosina kirjoiteltu ahkerasti. Kuumina kesinä palstatilaa on saanut tosiseikka, että puut viilentävät kivierämaata. Tämän ja monien muiden vaikutusten suuruudesta tai rahallisesta arvosta ei kuitenkaan ole ollut kunnon käsitystä. Hiiltä talteen ja maa toimivaksi Pyrkimykset saada hiiltä pois ilmakehästä herättivät muistamaan, että puut varastoivat hiiltä runkoonsa, oksiinsa ja juuriinsa. Puiden hiilivarasto on usein pitkäaikainen. Hiiltä kertyy myös maahan lehti- ym. karikkeena sekä orgaanisina hiiliyhdisteinä. Puu saattaa luovuttaa jopa 20 prosenttia yhteyttämästään hiilestä symbioottiselle mykorritsasienelle. Hienojuuret ja mykorritsat uusiutuvat vilkkaasti. Kasviaineksen ja sienirihmastojen hiili päätyy karikkeen ohella maassa kiertoon bakteerien ja pieneliöiden käyttäessä niitä ravinnoksi. Seurauksena maan orgaanisen hiilen määrä kasvaa, pieneliötoiminta vilkastuu ja ravinteiden kierto alkaa toimia luontaisesti. Maan mururakenne paranee, vedenpidätyskyky ja happipitoisuus kasvavat, ja ravinteita huuhtoutuu vähemmän. Vaikutusten verkko jatkuu ja ulottuu moneen asiaan, mahdollistaen maan monimuotoisen elämän. Maahan kertyvä hiili on siis alunperin lähtöisin kasveista. ’Roskaavat’ puut tuottavat arvokasta orgaanista ainesta, ja on ihmisen murheena huolehtia, miten se rakennetussa ympäristössä parhaiten palautetaan kiertoon. Vettä ilmaan Samalla kun puu, tai mikä tahansa vihreä kasvi, sitoo hiilidioksidia ja vapauttaa happea fotosynteesissä, haihtuu vettä. Sitä haihtuu ilmarakojen kautta paljon enemmän kuin kasvi rakenteensa ylläpitoon tai elintoimintoihin, kuten fotosynteesin toiseksi lähtöaineeksi, tarvitsee. Tämä johtuu siitä, että lehtien ilmaraot pidetään auki, jotta kaasu- Katupuu Turussa Lehtosaarni (Fraxinus excelsior) • Rym 296 cm, dbh 92 cm • Korkeus 21 m • Ikäluokka 80+ 10 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 i-Tree Eco v6.0.19 laskee: • Lehtipinta-ala 830 m2 • Lehtien massa 88 kg • Puun kuivapaino 4183 kg Hiilivarasto • 2092 kg arvo 336 € Hiilen nettosidonta vuodessa • 35,8 kg arvo 5,75 € Lehtosaarni (Fraxinus excelsior) katupuuna Turussa. Kuva: Terho Marttila. jenvaihto lehden sisälle toimisi ja hiilidioksidia olisi riittävästi yhteytyksen raaka-aineeksi. Puut vähentävät hulevettä myös pisaroiden jäädessä lehdille ja oksille ja haihtuessa siitä putoamatta maahan. Tämä pisaraviivytys on vähäisempää kuin haihdutus. Puiden vedenhaihdutus auttaa vähentämään pois johdettavia hulevesiä rakennetussa ympäristössä, toki sillä edellytyksellä, että hulevesiä ohjataan ja varastoidaan puiden käyttöön. Hulevesien hallinnan eräs ensisijaisista tavoitteista on haihduttaa hulevettä sen syntypaikalla. Suunnittelussa puiden haihduttaman veden määrää ei pystytä tällä hetkellä huomioimaan eikä mitoittamaan. Raikkaampaa ja viileämpää ilmaa Puut viilentävät kaupunki-ilmaa paitsi varjostamalla, myös suuren vedenhaihdutuksen myötä. Tätä vaikutusta pystytään helposti mittaamaan pisteittäisesti tai visualisoimaan infrapunakuvilla, mutta i-Tree tai muukaan työkalu ei vielä tarjoa mahdollisuutta mallintaa ilman viilentämisen kokonaisvaikutusta. Ilmansaasteista pienhiukkaset aiheuttavat eniten vakavia terveysonVältetyt hulevedet vuodessa (pisaravaimennus, ei sis. haihdutusta) • 1,6 m3 arvo 3 € Ilmansaasteiden poisto vuodessa • 0,6 kg arvo 12,51 € Rakenteellinen arvo, korvausarvo i-Tree Eco v6.0.19 laskee (amer. asetukset): 8786 € Kaupunkipuiden arvonmääritysmalli KAM’19 laskee: 9543 € toiminnallisessa vaiheessa 14 241 €, sis. poistotyö ja kaikki alvit

Kaupunkipuiden ekosysteemipalveluita Tuotantopalvelut • Ruoka • Kuitu • Polttoaine • Rakennusmateriaalit • Puhdas vesi Monimuotoisuus Kulttuuripalvelut • Maisema, estetiikka • Kulttuurihistoria • Ajan ja paikan tunne • Virkistäytyminen, liikunta • Oppiminen • Luontoyhteys • Viihtyisyys • Sosiaaliset vaikutukset • Hyvinvointi, terveys Haitat • Kaatuminen • Rakenteiden rikkonen • Salaojien tukkiminen Säätely- ja ylläpitopalvelut • Ilmaston säätely • Vedenhaihdutus, pisaravaimennus, hulevesien hallinta • Viilentäminen, lämpösaarekeilmiön lieventäminen • Ilmansaasteiden sidonta • Hiilenkierto, hiilen sidonta • Maaperän muodostuminen • Ravinnekierto • Veden kierto • Pölytys • Melunvaimennus Luokittelu TEEB 2010; Haase et al. 2014; Schwartz et al. 2017 gelmia. Suomessa tapahtuvan pitkäaikaisen altistumisen pienhiukkasille on arvioitu aiheuttavan noin 1800 ennenaikaista kuolemaa vuodessa (THL). Puut sitovat kaasumaisia ja hiukkasmaisia ilmansaasteita lehtien ja kaarnan pinnoille sekä ilmarakojen kautta lehtien sisään. Määrä riippuu paitsi lehtipinta-alasta, myös mm. lehden pinnan laadusta. Enemmän on enemmän Kaikki vihreät kasvit tekevät edellä mainittuja asioita. Tässä kuitenkin koko ratkaisee: mitä suurempi kasvin kokonaislehtipinta-ala on, sitä enemmän se kykenee sitomaan hiiltä ja ilmansaasteita, haihduttamaan vettä ja viilentämään ilmaa. Samojen ekosysteemipalveluiden tuottamiseen, mitä iso puu tuottaa, tarvittaisiin melkoinen pinta-ala ruohovartista kasvillisuutta. Esimerkkipuumme lehtosaarni (Fraxinus excelsior), joka kasvaa Turussa Eerikinkadulla, peittää latvuksellaan noin 177 neliötä. Sen lehtien kokonaispinta-ala on 830 m2. Yhtä neliömetriä kohti saarnella on siis 4,7 neliömetrin lehtipinta-alaa. Fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia vaikutuksia Puut ovat rakennetussa ympäristössä usein maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti tärkeitä, ne antavat ihmisille jatkuvuuden, ajan ja paikan tunnetta. Viherympäristöllä ja kaupunkipuilla on havaittu olevan suotuisia vaikutuksia mm. stressioireiden lievenemiseen, potilaiden toipumisnopeuteen ja alueen rikollisuusasteeseen. Viherympäristön on havaittu lisäävän lasten liikkumista ja parantavan motoriikan kehittymistä ja keskittymiskykyä. Monista psyykkisistä ja sosiaalisista hyvinvointivaikutuksista on saatu tutkimuksissa viitteitä. Miten ekosysteemipalveluita mitataan Rakennetun ympäristön puiden ekosysteemipalveluista tarvitaan nu- meerista tietoa edistämään hyvän asuinympäristön suunnittelua. Fysikaalisia ja kemiallisia vaikutuksia, kuten ilmanlaatua, lämpötilaa sekä huleveden määrää ja laatua pystytään mittaamaan. Pistemittaustieto ei kuitenkaan anna kuvaa kokonaisvaikutuksista kaupunki- tai kaupunginosatasolla, vaan tähän tarvitaan mallintamista. Kukin malli on yhtä hyvä kuin siihen sisällytettyjen oletusten ja mittausdatan laatu, joten pistemittausdataa tarvitaan toki vielä paljon vaikutusten selvittämiseen ja mallinnusten pohjaksi. Vaikeammin mitattavissa ovat kulttuurisiin ekosysteemipalveluihin kuuluvat, kuten ihmisen psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin vaikuttavat asiat. Psyykkisten ja sosiaalisten hyvinvointivaikutusten muuttaminen euroiksi sisältää huomattavasti enemmän epävarmuustekijöitä kuin ihmisen fyysiseen hyvinvointiin vaikuttavien ilmiöiden arvottaminen. Näiden kohdalla olisi ensin kehitettävä tapa osoittaa vaikutus, kuten stressihormonin taso. Indikaattorin löydyttyä olisi tarpeen mitoittaa tämä ja suhteuttaa taloudellisiin vaikutuksiin. Miten suhteutetaan myönteinen psyykkinen vaikutus vaikkapa puustoisella kadulla kävelystä ihmisen terveyden kokonaistilaan? Ei ihan helppoa. Mikä puuston mittariksi Monien kasvillisuuden ympäristövaikutusten kannalta ratkaisevaa on puiden määrä ja koko rakennetussa ympäristössä. Ne riippuvat suoraan puun kokonaislehtipinta-alasta eli elävän latvuksen koosta. Pienikokoiseksi jäävä puu ei millään pysty samaan kuin iso puu. Puuston lehtipinta-alan määrää kuvaa karkeasti latvuspeittävyys maapinta-alaa kohti. Moni kaupunki maailmalla, mm. Lontoo ja Malmö, ovat asettaneet latvuspeittävyystavoitteeksi 25 prosenttia kaupungin pinta-alasta. Latvuspeittävyys on hyvä epäsuora mittari monille puiden tarjoamille ekosysteemipalveluille. Myös psyykkiset ja sosiaaliset hyvinvointivaikutukset ovat riippu- VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 11

Kolme tapaa hankkia kaupunkipuutietoa i-Tree -mallinnukseen 1) Yksittäispuuinventoinnit • Turun, Helsingin, Tamperen ja Porin kaupunkipuurekisterit + lisäinventoinnit 2019 2) Satunnaistettujen koealojen inventointi • Koealaotanta tehtiin Helsingissä 2018 • Tehdään Malmin hautausmalla 2020 • 200 koealaa (r = 11,3 m) 3) Puuston inventointi rajatulla alueella • Kupittaanpuiston puiden inventointi Turussa 2018 (n. 1300 puuta) • Helsingin A1-alueet 2019 Sää- ja ilmansaastetiedot • Ilmatieteenlaitoksen lähimmiltä mittauspisteiltä Vakioita • Esim. CO2-tonnin hinta, hulevesien käsittelykustannukset vaisia puiden (ja viheralueiden) saavutettavuudesta ja näkyvyydestä ympäristössä, eli toisin sanoen ovat myös sidoksissa alueelliseen latvuspeittävyyteen. i-Treellä pystytään laskemaan muutamaa asiaa Luonnonvarakeskuksen koordinoimassa i-Tree-hankkeessa käytetään mallinnusohjelmaa, joka soveltuu kaupunkiympäristön puustolle. i-Tree Eco:lla mallinnetaan puiden vuotuinen hiilensidonta ja puissa oleva hiilivarasto, ja näiden rahallinen arvo, puiden vähentämän huleveden määrä ja tämän arvo vältettyinä jäteveden käsittelykustannuksina sekä puiden sitomien kaasumaisten ilmansaasteiden ja pienhiukkasten määrä ja tämän arvo vältettyinä terveydenhoitokuluina. Hankkeessa ovat mukana Turun, Porin, Helsingin ja Tampereen kaupungit sekä Helsingin evankelis-luterilainen seurakuntayhtymä ja sieltä Malmin hautausmaa. Lähtötietoina käytetään kaupunkien puurekisterien tietoja ja lisäksi tehdään puustoinventointeja. Esimerkkinä katupuu Turussa Oheisessa esimerkissä on laskettu yksittäisen katupuun, kookkaan lehtosaarnin ympäristöhyötyjä. Kuten huomataan, ekosysteemipalveluiden rahalliset arvot yksittäisen puun kohdalla eivät ole päätähuimaavia. Puisto- ja kaupunkitasolla päästäänkin jo eri suuruusluokan numeroihin näissä palveluissa. i-Tree-hankkeen kaupunkikohtaisista tuloksista viestitään myöhemmin. Saarnen korvausarvo on kuitenkin huomattava, lasketaan se sitten i-Treellä tai Suomen oloihin sovelletulla Kaupunkipuiden arvonmääritys KAM’19-mallilla. Korvausarvo on se hinta, joka joudutaan investoimaan (korot huomioiden), jotta paikalle saataisiin samassa toiminnallisessa merkityksessä toimiva korvaava puu. KAM’19:lla voidaan laskea myös korvaushinta puun kolhimiselle. Entäs ne muut hyödyt? i-Tree Ecolla pystytään mallintamaan vain neljää asiaa. Mitenkäs ne 12 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 • • • • • • • • • • Laji Rungon läpimitta h=1,3m (tai rym 1,3 M) Kokonaiskorkeus, elävän latvuksen korkeus Latvuksen leveys N-S ja E-W Latvuksen alkamiskorkeus Puuttuvan latvuksen osuus % Kuolleen latvuksen osuus % Latvuksen valonsaanti (1-5) Latvuspeittävyyv-% koealalla ym muut arvot ja hyödyt, joita tämä puu tarjoaa vaikka viereisen talon asukkaille? Niitä me emme pysty arvottamaan, eikä sellaista menetelmää ole näköpiirissä. Voidaankin pohtia, että riittäisikö määrällisten ja rahallisten arvioiden sijaan se, että tunnetaan tieteellisesti todennettuja vaikutussuhteita hyvinvointiin ja terveyteen. Tällöin tavoitteeksi voidaan asettaa tietty latvuspeittävyys, jonka takaaminen toisi mukanaan muiden ekosysteemipalveluiden lisäksi myös psyykkiset ja sosiaaliset hyvinvointihyödyt. i-Tree-hanketta rahoittavat osallistuvat kaupungit, Maiju ja Yrjö Rikalan Puutarhasäätiö ja Luke. Jatko-opiskelija Miia Mänttärin työtä rahoittavat lisäksi Pro Flora et Fauna Fennica ja Wihurin säätiö. Kirjoittaja on tutkija, FT, arboristi, Luonnonvarakeskuksessa.

PUISTOPUUT Paakkutaimien paakutusmateriaalit teksti ja kuva: JYRI UIMONEN P Paakkutaimilla käytetään kolmenlaista pakkausmateriaalia. Niiden käsittely eroaa toisistaan. aakkutaimien paakutuskankaissa käytetään kolmenlaista materiaalia, joiden käsittely istutuksen yhteydessä eroaa toistaan. Juutista valmistettu paakutuskangas on puhdas luonnontuote, joka hajoaa maaperässä kokonaan nopeasti mikrobitoiminnan ansiosta. Hajoamisaika on keskimäärin kolme kuukautta. Maatumiseen vaikuttaa kasvualustan kosteus ja humuspitoisuus. Istutettaessa juuttikankaan solmut avataan eikä kangasta poisteta. Puiden suuret paakut vahvistetaan juuttikankaan päälle asetettavalla metalliverkolla. Käytössä olevat rautaverkot ovat ruostuvia ja isosilmäisiä. Näitä verkkoja ei poisteta, vain ylimmät langat katkaistaan istutuksen yhteydessä. Juuttikankaan lyhyen keston vuoksi varastoitavilla paakkutaimilla käytetään myös akryylikangasta. Koska akryyli ei maadu, on täysakryylikangas poistettava istutuksen yhteydessä. Paakutukseen on tarjolla ns. puoliakryylikangas, jossa puolet materiaalista on maatuvaa luonnonkuitua. Akryylikuitu ei hajoa ja jää kasvualustaan. Varsinaisesti se ei haittaa juurten kasvua pensailla, mutta pitkäikäisillä ja paksujuurisilla puilla voi tulla ongelmia. Jos puoliakryylikankaan jättää, avataan istutuksen yhteydessä solmut huolellisesti. Pensailla ja pienillä havuilla on käytössä edellä mainittujen materiaalien lisäksi ns. kinkkuverkkoa paljasjuuristen taimien esipakkauksena. Niissä polyesterikuitupunoksen sisällä oleva lateksikumi haurastuu ja hajoaa aikanaan. Tosin keinokuituna polyesteri ei maadu. Onkin makuasia, poistetaanko kinkkupussi istutuksen yhteydessä. Jos poistetaan, taimi istutetaan kuten paljasjuuritaimi. Taimistoviljelijöiden vuosikokouksessa henkilövalintoja teksti ja kuva: JYRI UIMONEN T aimistoviljelijöiden vuosikokous pidettiin perjantaina 13.3. Järvisydämessä Rantasalmella Talvikurssin yhteydessä. Kurssilla paneuduttiin yhdistyksen strategian rakentamiseen tulevalle viisivuotiskaudelle. Edellinen strategiakausi päättyy tänä vuonna. Siitä voidaan todeta, että viisi vuotta sitten asetetut keskeisimmät tavoitteet on saavutettu. Nyt toimintaympäristö on rajussa muutoksessa, joten strategian päivitys osui oikeaan aikaan. Vuosikokouksessa valittiin yhdistyksen puheenjohtajaksi edelleen Tomi Tahvonen. Uusina jäseninä hallitukseen nousivat Leif Blomqvist Blomqvistin Taimistolta, Kari Komulainen Peuraniemen Taimitarhalta ja Tiina Nyman Taimiemosta. Taimistoviljelijöiden hallituksessa jatkavat edelleen Arttu Haverinen Taimisto Huutokoskelta, Inari Jansson Harvialasta, Teppo Kaarniemi Hirvensalmen Taimistolta, Janne Sundberg Sundbergin Taimistolta ja Magnus Säteri Toijalan Taimitarhalta. Talvikurssi ja vuosikokous ehdittiin pitää juuri ennen koronarajoituksia ja säännösteltyä liikkumista. Näin ei suinkaan ole onnistunut läheskään kaikissa järjestöissä. Mutta on toimittava tilanteen edellyttämällä vakavuudella. Järvisydämen rauhaa ennen koronan pahenemista. Sumu kuvastanee epävarmaa tulevaisuutta. Puitteet olivat vielä loistavat strategiatyölle. VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 13

2 1 3 4 1. Prunus serrulata ’Amanogawa’, kirsikkalajike kukki runsaasti jo ensimmäisenä keväänä istuttamisen jälkeen.  2. Reiherintien kokeilussa oli kukkivien pikkupuiden lisäksi mukana useita pienikokoisia havupuutaksoneita. Kuvassa etualalla euroopanmustamäntylajike Pinus nigra ’Compacta’, taaempana okakuusilajike Picea pungens ’Iseli Fastigiate’.  3. Reiherintiellä kokeiltiin myös dronekuvausta kokeilupuiden seurannan tukena.  4. Japaninmagnolialajike ’Vanha Rouva’ kukki Reiherintiellä 29.4.2019. 14 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20

KATUPUUT Uusi katupuuarboretum Reiherintiellä – uusi kokeiltavien kasvien seurantamenetelmä teksti ja kuvat: AINO KARILAS Helsingin kaupunki kehittää kasvillisuuden käyttöä kaupungin strategian ja kasvilinjauksen mukaisesti kohti ekologista ja monimuotoista kaupunkiluontoa. Tähän kuuluu myös ilmastonmuutokseen varautuminen kaupungin viheralueiden kasvillisuuden suunnittelussa ja ylläpidossa. H elsingin kaupungilla on meneillään useita eri hankkeita, joissa kokeillaan uusia tai vähemmän käytettyjä kasvilajeja ja -lajikkeita katu- ja puistoalueilla. Samalla kehitetään kokeiltavan kasvillisuuden seurannan menetelmiä ja dokumentointia, jotta kokeiluista saadaan tiedot talteen ja käyttöön. Reiherintien pilottikohde Pilottikohteena kokeiltavan kasvillisuuden seurannalle oli vuosina 2018 ja 2019 Reiherintien katupuut. Reiherintie sijaitsee Laajasalon asuinalueella, ja sen koeistutukset on tehty kesällä 2017. Suunnittelun tilaajana oli Katriina Arrakoski ja suunnittelijana Aino Karilas (MA-arkkitehdit / Sitowise). Kokeilussa tavoitteena oli löytää uusia katuympäristöön sopivia pienikokoisia lehti- ja havupuita, erityisesti kukkivia pikkupuita. Kokeiltavia lajeja ja lajikkeita oli yhteensä 24 kappaletta; taimia istutettiin yhteensä 95 kappaletta. Reiherintien kasvillisuutta seurattiin vuoden 2018 syksystä vuoden 2019 loppuun samalla kehittäen ja testaten menetelmiä tilaajan ja konsultin yhteistyönä. Seurannan tilaajana oli Helsingin kaupungin kasvillisuusasiantuntija Satu Tegel. Ohjausryhmässä oli mukana Helsingin kaupungin kasvillisuusasiantuntija puuasiantuntija Minna Terho. Konsulttina oli Sitowise: maisema-arkkitehti Aino Karilas, MMT Anu Riikonen ja hortonomi AMK Annika Kemppainen. tuu Laajasalossa meren läheisyyden takia hieman myöhemmälle kuin mantereella. Japaninmagnolialajike `Vanha Rouva´ aloittaa kukintansa jo huhtikuun lopulla. Näyttävästi kukkivien kirsikka- ja omenapuulajikkeiden kukinta jaksottuu touko- ja kesäkuun vaihteeseen. Reiherintien puiden laji- ja lajiketietoja ei ole merkitty maastossa kyltein, mutta tiedot löytyvät Reiherintien raportista ja kaupungin karttapalvelusta: https://www.hel.fi/kaupunkiymparisto/fi/julkaisut-ja-aineistot/julkaisuja-sarja https://kartta.hel.fi/ Kirjoittaja on maisema-arkkitehti, Sitowise Seurantamenetelmän kehittäminen Seurantamenetelmien on tarkoitus olla aistinvaraiseen havainnointiin perustuvia matalan kynnyksen menetelmiä. Kokeiltavalle kasvillisuudelle työssä kehitetty ja Reiherintiellä testattu seurantamenetelmä ja -lomake on toimiva ja sitä kannattaa soveltaa jatkossa myös muiden kohteiden, kiinnostavien taksonien ja kokeiluhankkeiden kasvillisuuden seurantaan. Reiherintien uunituoreessa, Helsingin kaupunkiympäristön julkaisusarjan raportissa kuvataan seurantamenetelmien kehittämistä, vedetään yhteen tuloksia Reiherintien katupuiden seurannasta ja esitellään kokeilupuiden seurantaohje jatkokäyttöä varten. Reiherintiellä kokeilluista kasvilajeista ja -lajikkeista esitellään myös tulokset puiden kiinnostavuuden ja elinvoiman arvioinnista sekä suositukset jatkokäyttöön. Suurin osa kokeilluista taksoneista menestyi seurantajakson aikana hyvin. Reiherintiellä kannattaa vierailla kevätkukinnan aikaan, joka ajoit- VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 15

Puut ennen ja jälkeen meitä Puulla, niin yksilöllä kuin lajilla, mutta ennen kaikkea kaupunkipuilla monikossa, on suuri merkitys ympäristölle ja ihmisille. Selvitimme, millä kaikilla tavoilla. teksti ja kuvat: EEVA VÄNSKÄ Suomalaisille luonnon kunnioittamisen perintö on Emma Terämän mukaan sisäsyntyistä. 16 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20

PUIDEN MERKITYS V altiovarainministeriön johtava asiantuntija Emma Terämä valmistelee kansallista kaupunkistrategiaa. Hän on tavallaan virkakierrossa ministeriössä. Terämä johti aiemmin Kestävän kaupungistumisen strategista ohjelmaa Suomen ympäristökeskuksessa. SYKEssä työtä jatkaa syksyyn saakka Marko Tainio. Kansallinen kaupunkistrategia pohjautuu YK:n kaupunkitavoitteisiin. Suomelle tehdään tulevaa kehitystä ohjaavaa strategiaa yhteistyössä kaupunkien ja ministeriöiden kanssa. – Kaupunkistrategian valmistelu osuu tavallaan sille tontille, jossa olen aiemminkin tehnyt työtä. Koin jo aiemmin, että kuntien ja ministeriöiden välistä yhteistyötä voisi eri tavoin parantaa. Siihen aiomme keskittyä. Lähivihreä Strategiatyön taustalla on useampi itsenäinen ohjelma eri ministeriöiden toimialueelta. Esimerkiksi Seutukaupunkiohjelma, Kestävä kaupunki -ohjelma ja Asuntopoliittinen kehittämisohjelma liippaavat kukin osaltaan kaupunkistrategian teemoja. Kaupunkiasioihin kytkeytyviä temaattisia asioita on runsaasti. Onko puista tulossa oma kirjaus kansalliseen kaupunkistrategiaan? – Ei ole tulossa erillistä kirjausta suoraan, mutta puut ja kaupunkivihreä liittyvät teemoihin, joita strategiassa on. Emma Terämä sanoo, että viherympäristö kytkeytyy kriittisellä tavalla kaupunkilaisten hyvinvointiin. – Ensimmäisenä mieleen tulee se, miten suuri merkitys puilla on asukkaille. On erityisen tärkeää pitää huolta lähiympäristön laadusta. Kaupunkivihreä tulee näkymään strategiassa varmasti yksilön hyvinvoinnin näkökulmasta. Keitaita tarvitaan Kaupunkivihreä on mukana kansallisessa kaupunkistrategiassa myös ilmastonmuutoksen kautta. – Ilmaston muuttuminen ulottuu kaikkialle ja läpäisee kaikki kysymykset. Kun keskustelee ilmastonmuutoksesta, puhe kääntyy usein vihreään, ja puilla on vielä tässä useita rooleja. Ilmastonmuutos tulee haastamaan rakennetun ympäristön voimakkaasti, sillä sitä ei välttämättä ole suunniteltu ja tehty uusiin ilmasto-oloihin. Puut ja kaupunkivihreä ovat tärkeä osa hulevesien hallintaa. Terämä muistuttaa puiden ja ympäristön kokemisen hyvinvointia edistävästä vaikutuksesta, mutta puiden merkitys korostuu myös biodiversiteetin kannalta. – Puut tarjoavat suojaa ja elinympäristöjä monille eliölajeille. Pienetkin puistikot ja vihreät keitaat kaupungissa houkuttelevat esimerkiksi lintuja, jotka löytävät ravintoa ja suojapaikkoja puiden keskeltä. Ja me kaikki varmasti haluamme kaupunkeihin muitakin eliöitä kuin vain ihmisiä. Lehtipuiden lehvästö varjostaa ja laskee rakennetun ympäristön lämpötilaa, mikä on tärkeää entistä kuumempien kesien kannalta. – Olin syksyllä käymässä Saudi-Arabiassa, jossa olin arvioimassa heidän kestäviä kaupunkikehityksen suunnitelmiaan. Puiden suojaava merkitys korostui siellä ja sai suuren painoarvon. Toisaalta Suomessa vuodenaikojen vaihtelu tuo erilaiset haasteet puiden valintaan. Terämän mielestä ei voi yksiselitteisesti sanoa, että lehtipuut voittavat havupuut. – Lehtipuista koituva työkuorma on otettava huomioon. Ikivihreät puut eivät samalla tavalla vaadi ylläpitoa ja voivat olla varsin virkistävän näköisiä talviaikaan. Luonnon tärkeys Terämä miettii, että suomalaisten ajattelu kaupunkivihreästä ja luonnosta ylipäätään eroaa muiden maiden vastaavasta. – Olen havainnut, että meillä luonnon kunnioittamisen perintö Emma Terämä tiivistää, että kaikki tarvitsevat puita ja metsiä voidakseen hyvin. – Itse pidän saarnista. Näin kesällä Nauvon ulkosaaristossa käppyräisiä saarneja lehdossa, joka jäi hyvin mieleen. kulkee mukana kaikissa ikäryhmissä. Sitä ei välttämättä sanallisteta tai korosteta, koska se on meille niin itsestään selvää ja sisäsyntyistä. Esimerkiksi Vancouverissa osataan kyllä käyttää luontoa moninaisesti virkistymiseen. Siellä pitää kuitenkin lähes poikkeuksetta aina ajaa, ennen kuin pääsee luontoon. – Luonnon läheisyys on siellä suhteellista. Meillä luonto alkaa takapihalta, ja siitä pääsevät nauttimaan kaikki varallisuudesta tai matkustuskyvykkyydestä riippumatta. Emma Terämä sanoo, että luonnon arvostuksen pitää jatkossakin heijastua siihen, miten rakennetaan kestäviä kaupunkeja. – Uskon, että tulevaisuudessa kaupunkipuita tulee olemaan nykyistä enemmän. Suunnittelukäytännöissä tulee huomioida ja varmasti huomioidaankin, miltä tulevat kaupunkiympäristöt näyttävät ja kuinka viihtyisiä ne ovat. Emme luultavasti juurikaan lisää pilvenpiirtäjiä, mutta kaipaamme silti myös pystysuoraa ympäristöä ympärillemme. Terämän mielestä luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen nostattama suru ja osin alarmistinen ilmapiiri vaatii lisää puita. – Puut ja vihreät keitaat kaupunkiympäristössä tukevat monimuotoisuutta. Meidän metsämme Mutta entäpä sitten muut kuin kaupungeissa kasvavat puut? Talousmetsiä tullaan hoitamaan hyvin ja huolehtimaan puustosta jatkossakin. Hakkuut pidetään varmasti suhteessa metsien kasvuun. – Toki toivon, että koskemattoman metsän määrää lisättäisiin Suomessa, ja sitä kautta myös metsien virkistyskäyttö lisääntyisi. Miten tämä voisi tapahtua käytännössä? – Koskemattomaksi voitaisiin jättää sellaisia metsäalueita, joita nykyisellään kohdellaan kuin talousmetsiä, mutta jotka eivät kuitenkaan tuota. Tällaisia alueita voisivat olla pienet metsät, joita esimerkiksi VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 17

kunnat tai yksityiset pienomistajat hallinnoivat. Kaiken metsän ei pidä tuottaa rahaa. Emma Terämä toivoo myös, että suojellut metsäalueet sijoittuisivat alueellisesti tasapainoisesti niin, että niissä olisi mahdollisimman helppo vierailla. Lisää lajeja? Terämän mielestä eri puulajeihin kannattaa suhtautua ennakkoluulottomasti. – Ilmaston muuttuessa täytyy tietysti miettiä lajien sopivuutta meille mutta myös ylläpitoa. Eri puulajeilla voidaan rakentaa erilaisia elinympäristöjä ja vahvistaa luonnollisia ympäristöjä kaupungeissa. – Soisin, että viheralan ammattilaiset pitäisivät mielen avoinna ja harrastaisivat kokeilukulttuuria. Voisimme kokeilla rohkeasti erilaisia puita ja kehittää näin viherympäristöä. Näkisin kokeilun turvallisemmaksi kuin monokulttuurin, jossa kaupunkipuusto on lajistoltaan suppea. Kaupunkivihreää saattaa uhata tulevaisuudessa rakentamisen tiivistyminen. – Luontoarvot haastetaan, ja meidän pitää miettiä, mikä on hyvää vihreää ympäristöä tiivistyvässä kaupungissa. Määrän lisäksi on kiinnitettävä huomiota laatuun. Mitä tarkoitat laadulla tässä yhteydessä? – Oikeastaan jo aiemmin listaamiani asioita, eli ylläpidon haasteiden huomioimista, ilmaston muuttumisen ja estetiikan muistamista sekä biodiversiteetin vahvistamista. Tämän lisäksi on Terämän mukaan huolehdittava siitä, että kaupunki ei leviä liikaa, ja näin nakerra luontoa kaupunkien liepeillä. – On hyvä muistaa, että kerralla ei tule valmista kaupungeissa, ei rakennetussa eikä viherympäristössä. Monipuolinen ja laadukas ympäristö rakennetaan pala palalta, täydentäen. Pikkuhiljaa saadaan lisää puulajistoa. Puita on ollut kaupungeissa ennen meitä, ja tulee olemaan meidän jälkeemme. Oikea puu oikeaan paikkaan Viheralan ammattilaiset voisivat lisätä rohkeasti uusien puulajien ja –lajikkeiden kokeilua. Se onnistuu missä tahansa, vaikka vaativat kasvuolosuhteet vaikeuttavatkin tehtävää. teksti: EEVA VÄNSKÄ T urku on saanut Euroopan puupääkaupunki -tittelin vuonna 2011 eurooppalaiselta puunhoitojärjestö European Arboricultural Councililta (EAC). Turun kaupungin puuasiantuntija Aki Männistö on ollut laatimassa kaupungin puulinjausta. Mitkä ovat puulajin valinnassa tärkeimmät kriteerit? – Ihan ykkösenä tulee vanha sääntö: oikea puu oikeaan paikkaan. Meillä Turussa olosuhteet vaihtelevat briljanteista erittäin huonoihin. Jokaiseen paikkaan pitää etsiä oikea puu. Turun ydinkeskustassa on Männistön mukaan lähes ”ulkomaiset” olosuhteet. – Saaristo suojaa, maaperä on ravinteikasta ja kuohkeaa ja kasvillisuusvyöhyke on keskustassa nolla, kun se muualla maassa on jotain muuta. Meillä ei ole esimerkiksi pyökkien kanssa mitään ongelmia. Toisaalta huonona ääripäänä on vanha pelto, jonne rakennetaan asuinalue ja savipainanteeseen leikkipaikka viheralueineen. – Savinen maa ja tuulinen ympäristö tekevät näistä kohteista arviolta kasvillisuusvyöhyke kahden olosuhteet. Aki Männistö käyttäisi savisilla paikoilla vanhoja tuulenkestäviä lajeja, kuten raudus- ja hieskoivua, mäntyä ja serbiankuusta. – Myös vahvoja leppiä ja Prunus-lajeja pystytään suosimaan näillä paikoilla. Jalommista puulajeista menestyvät muun muassa punasaarni ja kynäjalava. Ääripääalueiden väliin mahtuu tietysti paljon ”normaaleja” paikkoja. – Olosuhteet ja kasvupaikka toisaalta rajaavat ja toisaalta antavat mahdollisuuksia. Ei yhtä vaan monta Pienetkin puiden reunustamat keitaat kaupungeissa tarjoavat virkistystä ihmisille ja elinmahdollisuuksia monille eliölajeille. 18 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 Tyypillisessä tilanteessa, jossa uudistetaan täysin leikkipaikka, ja kunnostetaan alueen nurkkaa, mukaan voi saada uusia puita samassa yhteydessä. – Silloin mietimme, mitä puita alueella entuudestaan on. Jos jotain lajia on runsaasti, sen istuttamista vältetään, sillä haluamme lisätä monimuotoisuutta ja tuoda uutta lajistoa ilmastonmuutoksen todellisuudessa. Männistö toteaa, että enää ei tarvitse keskustella siitä, mikä ilmastonmuutos on ja tuleeko se. – Olemme jo siinä junassa, ja se liikkuu koko ajan. Jos emme rohkeasti kokeile uusia puulajeja ja -lajikkeita, puustomme köyhtyy vähitellen. Jos me emme viheralan ammattilaisina ja kuntien ja kaupun-

PUIDEN MERKITYS Turun tuomiokirkon ympäristöön on istutettu pyökkejä keväällä 2009. Puut kasvavat erittäin hyvin; ne ovat ruotsalaista lisäyslähdettä (Gottåsa E). Kuva: Aki Männistö Puuasiantuntija Aki Männistö sanoo, että uutta puulajistoa kannattaa kokeilla rohkeasti, ja reagoida meneillään olevaan ilmastonmuutokseen. Kuvassa Turun Lönnrotinpuistoon istutettu valeakaasia (Robinia pseudoacacia), joka on lähtenyt hyvin kasvuun. Kuva: Aki Männistö kien omaisuudenhoitajina uudista puustoa, niin kuka sen sitten tekee? Myös tautien ja tuholaisten näkökulmasta monimuotoisuus on erittäin tärkeää. – Ilmaston lämmetessä tuholaisia ja tauteja tulee maahamme yhä enemmän. Me ihmiset olemme myös tehokkaita kuljettamaan niitä ihan itse muista maista. Uusia tuhoja on jo saapunut maahamme, ja lisää saapuu lähitulevaisuudessa. Kaupunkipuuston monipuolisuus korostuu riskien puskurina. Mitä sanot siihen, että Pohjois-Suomessa haluttaisiin myös kokeilla uusia puulajeja, mutta siinä on vaikeaa onnistua? – Pohjoinen sijainti tuo lisää haastetta, mutta kyllä Oulun ja Rovaniemen korkeudellakin voidaan kokeilla uusia puita. Mallia voi ottaa esimerkiksi Kanadasta ja jonkin verran Ruotsista. Tavallaan pohjoisessa tehdään puulajikokeiluissa vielä enemmän pioneerityötä. Männistö heittää esimerkiksi pohjoisille leveysasteille sopivan keltakoivun, joka on Suomessa alikäytetty. – Samat asiat pitää puiden valinnassa miettiä niin pohjoisessa kuin etelässä, mutta puulajivalikoima on rajatumpi pohjoisessa ja mietintä pitää siksi tehdä perusteellisemmin. Etelämmässä voi hyvin ottaa mallia siitä, mitä Ruotsissa tapahtuu, niin saa vertailuperusteita. Ripotellen laatua Turussa on käytössä Frank S. Santamourin kehittämä malli puulajivalinnoissa. 10–20–30 -mallin mukaan tunnetun ja laajan rajatun alueen sisällä ei saisi istuttaa enempää kuin kymmenen prosenttia samaa puulajia, 20 prosenttia samaa puusukua ja 30 prosenttia samaa puuheimoa. – Malli toimii meillä Turussa aika hyvin kaupunkitasolla. Kun mallia tarkastelee viiden alueurakointialueen näkökulmasta, vielä on pientä kehitettävää. Turussa uusia kokeilupuulajeja käytetään aina uusien hankkeiden yhteydessä, eli jo luonnosvaiheessa mietitään, minkä tyyppistä puustoa alueelle halutaan. Turun Tuomiokirkonkadulle on istutettu turkinpähkinää katupuuksi keväällä 2011 kantavaan kasvualustaan. Kasvu on ollut voimakasta ja nopeaa .Kuva: Aki Männistö – Aloitimme työn reilut kymmenen vuotta sitten, ja nyt voi sanoa, että kokeilutoiminta on meillä täysin arkista työtä. Suosittelen ripottelumenetelmää muuallekin Suomeen: näin ei tarvitse odotella mitään erillisiä määrärahoja tai investointipäätöksiä, vaan puulajikokeilut ovat käynnissä koko ajan osana normaalia kaupungin kehittämistyötä. Samanlaista arkista kokeilutyötä tehdään kasvualustatekniikoissa. Kasvupaikan ja monimuotoisuusvaatimuksen lisäksi puulajivalintaan vaikuttaa Turussa kulttuurihistoria. – Meillä puulajivalinnoissa näkyy Ruotsin vaikutus, siinä kun Helsingissä myös Venäjän vaikutus. ”Tavallaan pohjoisesTurussa halusa tehdään puulajikotaan myös tarjota kaupunkilaisille keiluissa vielä enemmän paljon elämyksiä. – Jos suunnitpioneerityötä.” telemme puuistutusta näyttävälle paikalle, jonka kautta kulkee paljon ihmisiä, mietimme katseenvangitsijalajia. Esimerkiksi vastikään valitsimme puistokäytävien risteyskohtaan keltahevoskastanjaa, jolla on näyttävät keltaiset kukinnot. Muita wau-puita ovat esimerkiksi jalopähkinät. – Sain suoraa kehuvaa palautetta yhdeltä koiranulkoiluttaja-kaupunkilaiselta amerikanjalopähkinästä, jonka istutimme nelisen vuotta sitten. Näytimme, kuinka kaupungin sivuilta löytää puulajit avoimena datana. Hän innostui, ja sanoi bongaavansa lajeja jatkossa eri kohdista kaupunkia. Kokeilulajeja on toista sataa lajiketta eri puolilla kaupunkia. Juuri äskettäin Turun keskustassa valmistuneessa katukohteessa kasvavat ’Deborah’-vaahterat, hopealehmukset, turkinpähkinät, metsälehmuksen kapeakasvuiset lajikkeet sekä ” Freemaninvaahterat”. VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 19

KASVITAUDIT Saarnensurma! Missä nyt mennään? teksti ja kuvat: AKI MÄNNISTÖ Kirjoitin aikoinaan saarnien uudesta sienitaudista Viherympäristö-lehteen artikkelin. Artikkeli julkaistiin lehden numerossa 6/2008. Kyseessä oli tällöin verraten uusi sienitauti, jolla ei ollut olemassa edes vakiintunutta suomenkielistä nimeä. Nyt yli 10 vuoden jälkeen on aiheellista kysyä: missä nyt mennään? S uomessa ja muualla Euroopassa laajasti saarnilla (Fraxinus spp.) levinnyt saarnensurma (Hymenoscyphus fraxineus) tunnettiin aiemmin tieteellisillä nimillä Chalara fraxinea, Hymenoscyphus albidus ja Hymenoscyphus pseudoalbidus. Tiedon ja tutkimuksen edetessä sienitaudit taustat ja käyttäytyminen tunnetaan nyt entistä paremmin. Varsinaisen sienitaudin eristi ja nimesi puolalainen tutkija Tadeusz Kowalski vuonna 2006. Saarnensurma on edelleen verraten uusi sienitauti, joka on nopeasti levinnyt koko Euroopan alueelle. Toistaiseksi tauti ei ole levinnyt Pohjois-Amerikkaan. Saarnensurman taustat ja alkuperä Saarnensurma voidaan yhdistää 1990-luvulla alkaneeseen saarnien rappeutumiseen Keski-Euroopassa, eteläisessä Skandinaviassa ja Baltian maissa. Nyt on saatu selville, että tauti tuotiin Kiinasta taimimateriaalin mukana Puolan itäisiin osiin jollekin taimistolle. Tauti on aasialaisilla saarnilajeilla (Fraxinus mandschurica ja F. chinensis) Kiinan koillisosissa esiintyvä melko harmiton sienitauti. Sen sijaan Puolassa taudin käyttäytyminen eurooppalaisen lehtosaarnen (Fraxinus excelsior) kanssa on ollut tuhoisaa. Taudin leviämisen Puolassa ja Liettuassa arvioidaan alkaneen vuonna 1992. Itämeren altaan pohjukasta tauti levisi vääjäämättä ympäröiviin maihin ja yhä laajemmalle. Latviaan ja Viroon tauti levisi 1990-luvun puolivälissä, Saksaan, Tanskaan, Ruotsiin ja Suomen Ahvenanmaalle 2000-luvun alkupuolella. Manner-Suomessa ja Norjassa tauti havaittiin vuonna 2007. Nyt saarnensurma voidaan löytää käytännössä koko lehtosaarnen luontaiselta esiintymisalueeltaan Euroopasta. Tauti on levinnyt laajasti Eurooppaan, kuten Ranskaan, Italiaan, Romaniaan, Ukrainaan ja Venäjälle. Saarnensurma on aiheuttanut erittäin vakavaa tuhoa esiintymisalueillaan. Tuhoutuneet puut ovat olleet kaiken ikäisiä mutta etenkin nuoret 4–10 metriä korkeat puut ovat tuhoutuneet laajasti. Tauti leviää tehokkaasti ilman välityksellä ja sen leviämisen estäminen on mahdotonta. Kuten monesti aiemmin on saarnensurmakin peräisin Aasiasta. Taudin leviäminen Euroopassa on valitettava esimerkki riskeistä, joita elävän taimimateriaalin tai lisäyslähteiden kuljettaminen maailmassa sisältää. laisissa saarnilajeissa on eroja kestävyyden suhteen. Mustasaarni (F. nigra) on osoittautunut alttiiksi tautitartunnalle, kun taas kokemukset puna- ja valkosaarnista ovat parempia. Laboratorio-olosuhteissa on näitäkin saarnilajeja saatu sairastumaan. Pohjois-Amerikassa kasvaa muitakin saarnilajeja ja on selvää, että tauti muodostaa näille puille selkeän uhan. Toistaiseksi tautia ei ole havaittu vaan sikäläisiä saarnia uhkaa etenkin saarnenjalosoukko (Agrilus planipennis). Missä nyt mennään? Suomessa saarnia käytetään istutuksissa lähinnä viheralalla, sillä niiden rooli metsätaloudessa on vähäinen. Saarnien rooli viheralallakin on ollut melko pieni. Ainoastaan Varsinais-Suomessa lehtosaarni on ympäristössä merkittävä kaupunkipuu sekä julkisilla että yksityisillä alueilla. Turussa lehtosaarni on yksi pääpuulajeista ja eräs kaupungille voimakkaasti skandinaavista leimaa antavista lajeista. Lajin rooli turkulaisessa kaupunkivihreässä on merkittävä. Vuonna 2008 arvioin, että kyseessä saattaa olla ensimmäinen meillä suomalaisilla puulajeilla laajaa tuhoa aiheuttava sienitauti. Tuli kirjoitettua aika voimakas lause. Lause pitänee paikkansa siinä mielessä, että vakavaa tuhoa on aiheutunut eikä loppua sille ole näköpii- Eurooppalaiset lajit sairastuvat Saarnensurma runtelee etenkin eurooppalaisia saarnilajeja lehtosaarnea ja etelänsaarnea (Fraxinus angustifolia). Kokemusperäisesti on havaittu, että tietyt pohjoisamerikkalaiset lajit, kuten punasaarni (F. pennsylvanica) ja valkosaarni (F. americana), tuntuvat olevan ainakin vielä tässä vaiheessa taudille kestäviä. En ole koskaan havainnut näiden lajien istutuksissa merkkejä saarnensurmasta. Ulkomaisesta tutkimuksesta on selvinnyt, että pohjoisamerikka- 20 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 Parhaimmillaan lehtosaarni on upea jalopuu. Kuvassa Turun Eerikinkadulla kasvava lähes ikoninen puu. Puu kasvaa keskellä jalkakäytävää.

rissä. Kuitenkaan tuho ei ole ollut valtavan nopeaa eikä totaalista ja näyttää siltä, että puita selviää runsaasti. Itse tunnen Turun tilanteen luonnollisesti parhaiten. Kun Metsäntutkimuslaitos varmisti taudin olemassaolon Turussa keväällä 2008, lopetimme lehtosaarnien istuttamisen kokonaan samana keväänä. Katsoimme parhaaksi selvittää, mistä on kyse, missä laajuudessa tuhoja esiintyy ja mitä kaikesta seuraa. Taudin leviäminen ympäri kaupunkia oli helppo todeta. Viheralueet, joissa kasvoi lehtosaarnia, olivat erittäin usein saarnensurman saavuttamia. Osa puista ränsistyi erittäin nopeasti, kun taas osa puista kasvoi täysin terveenä ja vahvasti. Tämä ei sinänsä ollut mikään yllätys! Ihmetystä sen sijaan aiheuttivat ne puut, joissa voitiin havaita taudin merkkejä mutta jotka eivät kuitenkaan huonontuneet juurikaan. Tällöin vielä ajattelimme, että kyseessä on geneettinen valinta ja puut joko selviävät tai tuhoutuvat kokonaan. Huomasimme, että säät vaikuttavat puihin suuresti. Kun kasvukausi on lämmin ja riittävän kostea, saarnet viihtyvät erinomaisesti ja kasvattavat pitkät vuosikasvut. Runsas kasvu tuottaa runsaasti energiaa ja tätä puut ovat pystyneet käyttämään hyödykseen taistelussa tautia vastaan. Vahvat puut jaksavat taistella. Nyt yli 10 vuoden kokemusten jälkeen voidaan arvioida tulevaa edes jossain määrin. Hyväkuntoiset terveet lehtosaarnet, niin nuoret kuin vanhatkin puut, selviytyvät. Niissä lienee geneettinen ominaisuus joka takaa niiden menestymisen. Onneksi tätä puustoa tuntuu olevan suhteellisen runsaasti, paljon enemmän kuin alun perin arvioimme. Osa puustosta sinnittelee. Ne reagoivat voimakkaasti kasvukausien olosuhteiden mukaan. Viimeisen 10 vuoden aikana on ollut useita kesiä, jotka ovat suosineet lehtisaarnia. Osan puista kunto selvästi koheni näiden kesien seurauksena. Sitten on ollut joitain erittäin vaikeita kasvukausia, jolloin puut ovat kärsineet etenkin kuivuudesta. Valitettavasti kaksi viimeistä kesää ovat olleet lehtosaarnien kannalta erittäin vaikeita eikä tästä tulla selviämään ilman seuraamuksia. On täysin varmaa, että puiden kaadot tulevat lisääntymään. Jo alusta saakka nopeasti rappeutuneet puut on jo kaadettu. En pysty täysin arvioimaan, kuinka paljon olemme kaataneet lehtosaarnia saarnensurman vuoksi. Tämä johtuu siitä, että poistamme kaadetun puun puurekisteristä ilman, että dokumentoimme puulajia tai kaadon syytä. Tästä johtuen meillä ei ole tarkkaan tietoa juuri saarnensurmaan tuhoutuneista puista. Arvion mukaan vuonna 2008 viheralueillamme kasvoi vajaat 1000 lehtosaarnea. Nyt maaliskuussa vuonna 2020 viheralueillamme kasvaa 767 puuta ja lisäksi kahta eri lajiketta vähäisessä määrin. Vaikka lehtosaarnia on kaadettu tavanomaisten lahottajasienien vuoksi (kuten lattakääpä ja suomukääpä), on täysin selvää, että reilusti suurin osa puista on kaadettu saarnensurman vuoksi. Yhteensä kaatoja on ollut mahdollisesti reilut sata puuta. Lehtosaarnen ohella ainoastaan punasaarnella on mainittava rooli kaupunkipuuna. Vuonna 2008 tämän lajin saatavuus kotimaisilta taimistoilta oli huono mutta nykyisin selvästi parantunut. Kysyntä lienee kasvattanut tuotantoa ja tarjontaa. Euroopassa on lehtosaarnen kohdalla tulevaisuudessa myös toivoa paremmasta. Luonnosta löytyy paljon puita, jotka kestävät tautia riittävän hyvin. Näiden puiden geneettinen aines on arvokasta. Hyväkuntoisten puiden pohjalta on alkanut jalostusohjelmia, joiden toivotaan tuottavan kestäviä saarnia uusien metsien perustamiseen. Jää nähtäväksi, saadaanko Suomessakin lisäykseen kotimaista tervettä taimimateriaalia. Turussa meillä on pienimuotoinen koe, jossa sattuman kautta pyrimme saamaan uusia terveitä taimia. Hankimme erän siemenlisättyjä lehtosaarnen taimia kaupungin omalle taimistolle. Tarkoituksena on kasvattaa puita tavanomaisesti ja poistaa heti sairastuneet yksilöt rivistä. Lähtökohtaisesti olemme tyytyväisiä, jos erästä 10–15 prosenttia osoittautuu lopulta terveiksi. Toistaiseksi näyttää vielä hyvältä. Kolmenkymmenen puun erästä on poistettu vasta kuusi puuta. Testaamme taimistolla myös aasialaisia saarnilajeja, joilla pitäisi olla korkea luontainen vastustuskyky. Olemme hankkineet Mustilan arboretumista ensimmäisen erän mantšuriansaarnia (Fraxinus mandschurica) koekasvatukseen. Pyrimme hankkimaan myös erän kiinansaarnia (F. chinensis subsp. rhyncophylla). Kokeilemme myös punasaarnen lajikkeita. Vain kokeilemalla saamme tietää enemmän ja opimme lisää. Tämä hyödyttää myös tulevia aikoja. Saarnensurma esimerkillään vahvistaa entisestään sitä, että puuistutusten monimuotoisuudesta ja monilajisuudesta rakennetussa ympäristössä on huolehdittava. Riittävän monilajiset istutukset ovat yksi tärkeä takuu kaupunkien viheralueiden ekologiseen kestävyyteen. Tämä on asia, joka on aina pidettävä mielessä, kun suunnitellaan laaja-alaisia puisto- ja katuistutuksia. Ilmaston muuttuessa lämpimämmäksi ja globalisaation aikakaudella uusien tautien ja tuholaisten leviämismahdollisuudet kasvavat. Konkreettisia merkkejä on nyt näkyvissä Suomessa. Monimuotoisuuden turvaaminen on koko viheralan tehtävä. Kirjoittaja työskentelee puuasiantuntijana Turun kaupungilla Miten jatkossa? Arvioin aikoinaan, että lienee turvallisinta välttää lehtosaarnen käyttöä laaja-alaisissa istutuksissa ja keskittää istutukset pikemminkin pienryhmiin ja muutamien puiden kokonaisuuksiksi. Näin lienee monesti tapahtunutkin. Meillä Turussa istutukset lopetettiin kuitenkin kokonaan. Lehtosaarnen taimia on edelleen tuotannossa. Monissa muissa maissa markkinat ovat loppuneet kokonaan eikä puita ole tarjolla. Esimerkiksi Ruotsissa yksikään merkittävä taimisto ei tuota lehtosaarnia tai sen lajikkeita vaan kertovat markkinoinnissaan saarnensurma uhasta. Meillä Suomessa kotimaisia taimia on tarjolla istutuksiin eikä taimikatalogeista löydä mainintaa tautiuhasta. Ovatko tarjotut taimet terveitä? Geneettistä vaihtelua siemenlisätyssä materiaalissa varmasti on mutta useissa kaupungeissa olen nähnyt istutetun saarnensurman selvästi sairastuttamia taimia. Olen myös saanut kyselyjä, joten ongelmia on havaittu. On selvää, että sairaiden nuorien puiden tulevaisuus ei ole hyvä. Ensimmäinen uusi rivi lehtosaarnia Turun kaupungin taimistolla sitten vuoden 2008. Tarkoituksena on saada terveitä nuoria puita geneettisen vaihtelun suoman sattuman kautta. Monen puun kasvu on toistaiseksi vahvaa. Aika näyttää, mikä lopputulos on. VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 21

RATIKKAYMPÄRISTÖ Tampereen ratikka poikii uutta tietoa viheralalle teksti ja kuvat: SEPPO NÄRHI Tampereella valmistuu vauhdilla raitiotie. Ensimmäisestä rakennusvaiheesta yli puolet on valmista ja pian alkavat radalla ajotestit. Hanke on poikinut monenlaisia viheralan kehittämishankkeita liittyen kasvilajistoon, kasvualustaan, maa-aineisten hyötykäyttöön, kompensaatioon ja niittyihin. J yrki Lehtimäki puhkuu intoa esitellessään ratikkahanketta. Hänestä huokuu, että työ innostaa häntä. Kaikkea ei voi ratkaista etukäteen suunnittelupöydällä. Päivittäin on ratkottava asioita käytännössä, on pystyttävä paikalla päättämään, miten edetään. Toisaalta monia asioita on kokeiltu etukäteen. On tehty koerakenteita ja vertailtu, mikä toimii. Mutta on myös kohteita, joissa tulokset nähdään vasta vähitellen. Esimerkiksi ottavatko liito-oravat hyppypuiksi laitetut latvattomat karsitut kuusenrungot radan varressa käyt- töön. Tampereen keskustassa ratikka kulkee pääkatua, Hämeenkatua pitkin. Laatutasovaatimus on tässä kohtaa tapissa. Katutyömaa ulottuu seinästä seinään. Kaikki vanha purettiin ja rakennettiin uudelleen. Kaikki pinta on kovaa, lukuun ottamatta uusittuja lehmusrivejä. Lehmuksia tarvittiin koko hankkeessa satoja, Hämeenkadullakin 91 kappaletta. Kun ratikkahanke varmistui, puita alettiin haalia Suomen eri taimistoilta kaupungin omalle taimistolle jatkokasvatukseen. Suunnitelmakuva ratikkalinjasta katualueella. 22 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20

Historiallinen lehmuskuja Hämeenkadulla olleet vanhat lehmukset olivat elinkaarensa loppupuolella. Niitä ei välttämättä olisi vielä tarvinnut uusia, mutta elinaika oli kuitenkin jo rajattu. Historiallinen kaupunkikuva velvoitti käyttämään puulajina edelleen lehmusta – olihan vanha kujanne 1900-luvun alusta. Asiaan otti kantaa maakuntamuseokin. Toki jonkin verran eriäviäkin mielipiteitä oli, lehmuksesta olisi haluttu luopua mm nokisienen takia ja toisaalta olisi haluttu monipuolistaa lajistoa ja käyttää puhtaasti kotimaisia lajeja. Voiton peri kuitenkin lehmus historiallisista syistä ja koska se on hyvä katupuu. Ammattilaiset puolsivat lehmusta. Ratikan myötä kadun yleisilme muuttui radikaalisti. Aiempi nelikaistainen katu muuttui joukkoliikennekaduksi, jossa on yksi ajokaista molempiin suuntiin. Samalla kävelyalue laajeni ja molemmin puolin katua on nyt myös yksisuuntaiset polkupyöräkaistat. Kantava kasvualusta perustana Uuden katulinjauksen mukaisesti vanhat lehmukset sijaitsivat väärässä paikassa. Tämäkin puolsi puiden poistoa. Kadun alla oli valtava määrä tekniikkaa, osasta ei ollut karttatietoa. Haastavuutta nostaa se, että ratikkalinjauksen alle ei pitkittäissuunnassa voinut jättää mitään tekniikkaa. Lehmuksille rakennettiin 1,2 metriä syvä ja noin 2,5 metriä leveä pitkittäinen yhtenäinen kantava kasvualusta. Kasvualustan kivikoko on 90/120 milliä. Kantava kasvualusta rakennettiin samaan tahtiin ympäröivän rakenteen kanssa. Suodatinkangas asennettiin kasvualustan sivulle maa-ainesten väliin. Paikalle tuotu kantava kasvualusta levitettiin paikalleen kerroksittain ja jokainen kerros tiivistettiin huolella. Rakenteeseen asennettiin juuriston kaasunvaihtoa varten ilmastusputkistot. Rungonsuojat suunnitteli ja toteutti paikallinen Tammerkosken Takomo. Kadun värimaailma on yhtenäinen kaikkien rakenteiden ja tuotteiden osalta. Tämä oli mahdollista kokonaissuunnittelun takia. Valaisinpylväs on yhteiskäyttöpylväs, jossa on valaisimen lisäksi johdin ja ripustusmahdollisuus mm. valoviikkojen valaistukselle. – Visuaalinen häly on mahdollisimman pieni, Jyrki Lehtimäki toteaa. – Koko Hämeenkadun katutila on suunniteltu luonnonkivellä. Aiemmin ajoradalla ollut sekakokoinen nupukivi vaihdettiin maakosteaan betoniin asennettuihin määrämittaisiin luonnonkiviin. Tämän vaihdoksen ansiosta autojen pyörien aiheuttama meteli väheni merkittävästi. Kivet on saumattu epoksihartsipohjaisella (Gremmler) sauma-aineella. Lehmusten istutus käynnistyi syksyllä 2018 ja työ on jatkunut keväällä ja syksyllä 2019. Syksyllä 2019 istutustyöstä oli tehty kaksi kolmannesta. Jyrki Lehtimäki ohjaa Allianssin urakan toteutusta ja suunittelua vieden viestiä tilaajan ja toimijoiden välillä ja ratkaisten kentällä syntyviä haasteita paikan päällä. Allianssi-urakasta myönteistä sanottavaa Tampereen Ratikkaa rakennetaan ja toteutetaan allianssimallilla. Allianssi on yhteistoimintamalli, missä tilaaja sitouttaa toteuttajat, rakentajat ja suunnittelijat mahdollisimman aikaisessa hankkeen vaiheessa mukaan. Niin Tampereen raitiotien ratainfra ja varikko kuin liikennöinti ja kunnossapitokin toteutetaan allianssimallilla. Jyrki Lehtimäellä on vain myönteistä sanottavaa allianssimallista urakkamuotona. Hän kokee erityisen tärkeäksi, että viherasiat otetaan huomioon tasavahvana tekniikkalajina ja tärkeänä osana hanketta. Kaikki osapuolet istuvat samoissa suunnitelukokouksissa ja voivat olla oikealla hetkellä vaikuttamassa. Jyrki Lehtimäki mainitsee yhtenä esimerkkinä katupuun. Jokainen on ymmärtänyt, että katupuu tarvitsee tietyn kasvualustan menestyäkseen. Tietoa ei kukaan ole kyseenalaistanut. Samoin kaupunkikuvalliset näkemykset huomioitiin alusta alkaen. Puiden istutustyön on hoitanut kaupunki omana työnä. Tämä on ollut perusteltua logistisestikin, koska taimet ovat kaupungin omalta taimistolta ja istuksen jälkeen hoito kasteluineen kuuluu kaupungille. Ratikan varsinaiseen sisältöön kuuluvat raide- ja pysäkkiympäristöt. Synergisenä hankkeena urakkaan on lisätty työhön oleellisesti liittyviä muita kadun- ja ympäristönrakennustöitä, jotka on rationaalista ja taloudellista toteuttaa samaan aikaan Tampereen kaupunki on tilaaja. Nurmirataa varten kokeita Raitiotielinjalla on ykkösvaiheen osuudella yli kaksi kilometriä viherraidetta, joka valittiin heti alkuvaiheessa yhdeksi pintarakenteen vaihtoehdoksi. Vihreänä pintana viherraide lisää alueen viihtyisyyttä, pidättää ja suodattaa sade- ja hulevesiä sekä liikenteen päästöjä, sitoo katupölyä ja vaimentaa tärinää sekä melua. Viherrata on valittu katuosuuksille, joilla väylää ei tarvita muun liikenteen käyttöön. Viherraiteeseen valittiin pintarakenteeksi leikattava nurmirata, myös maksaruohoa ja niittyä tutkittiin vaihtoehtoina. Nurmikkoon päädyttiin mm., koska raidealueen kasvillisuus on pidettävä melko matalana, käytännössä leikkaamalla. Kisko on raitiotiejärjestelmän nollajohdin ja siinä kulkee raitiotien paluuvirta, mistä johtuen kasvuston ei ole hyvä kaatuessaan ylettyä kiskoon kiinni. Samasta syystä johtuen kasvualusta-alueen ja kiskon välissä on noin kymmenen sentin levyinen kumieriste. Optimaalisen nurmiakenteen löytämiseksi rakennettiin koealue, jossa käytettiin erilaisia mikrokantavan kasvualustan rakenneseok- Metsäisillä alueilla on päädytty mahdollisimman hyvin paikkaan soveltuvaan kasvillisuuteen, tässä varpuja. Kasvualustana on käytetty metsänpohjaa, jossa on valmiina mibrobisto ja muu pieneliöstö. VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 23

RATIKKAYMPÄRISTÖ Ratikkalinjasta osa, kahden kilometrin pätkä, on viherraidetta. Tätä varten tehtiin kokeita, joissa selvitettiin optimaalista siemenseosta ja kasvualustaa. Myös hoidon ratkaisuja kehitettiin. sia ja kahta erilaista siemenseosta. Kahdentoista erilaisen koeruudun tarkoituksena oli selvittää erilaisten kasvualustojen vaikutusta nurmikon kasvuun erittäin äärevissä olosuhteissa. Tärkeä selvitettävä seikka oli myös kasvualustan kantavuus mahdollisia kunnossapidon työkoneita ajatellen. Koeruuduissa seurattiin nurmikon talvehtimista ja kasvua sekä kasvualustarakenteen painumista. Hankkeen edetessä kunnossapitokalusto tarkentui kiskopyöräiseksi, mistä syytä erityisen hyvää kantavuutta ei lopulta tarvita. Nurmikkosiemeneksi valikoitui seos, jossa on kahta nata- ja nurmikkalajiketta. Nurmiradan kasvualusta on hyvin ohut. Betonilaatan päälle levitetään noin 25 sentin kerros valittua kasvualustaa. Kyse on äärevistä olosuhteista, kasvit kärsivät välillä niin kuivuudesta kuin kylmästäkin, mutta pitkäaikaisesta märkyydestä ei koskaan. Kokeiden ja muiden saatujen kokemusten perusteella nurmialueita varaudutaan pitkäaikaisen kuivajakson aikana kastelemaan. Raitiotien pintamateriaali vaihtelee neljänä eri päällysteenä: nurmi, sepeli, asfaltti ja kivi. Raitiotien ympäristöt vaihtelevat. Monet keskusta-alueen ulkopuolella olevat pientareet ovat niittymäiset. ProAgria/Maa- ja kotitalousnaiset teki niittysuunnitelmat ja rakennustapaohjeet. Siemenseokseksi valikoitui Niittysiemen Oy:n toimittama seos. Pysäkkialueet vaihtelevat Raitiotien varrella yksittäisten pysäkkien kohdalla huomioitiin paikallisia tarpeita. Hallilan pysäkki halkoo uran metsään. Kuntalaisilta 24 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 kysyttiin, millaista ympäristöä kohteessa halutaan. Suosituin vastaus oli metsäpuisto. Luiskat päätettiin maisemoida monikerrokselliseksi käyttäen eri lajeja, kuten mäntyjä, atsaleoja, katsuraa, hemlokkia sekä aluskasvina eri varpulajeja. Pintamaana käytettiin paikalla haketettua metsänpohjaa 20 sentin kerros. – Metsänpohjan mukana kasvualustaan siirtyy automaattisesti paikalla olevia maan pieneliöitä ja mikrobeja. Maa tuoksuu elävältä, Jyrki Lehtimäki iloitsee. – Voisin kuvitella, että elävä maa auttaa varpukasvien kasvuunlähtöä. – Olemme tehneet Villi Vyöhyke ry:n kanssa yhteistyötä kasvillisuuden osalta. Varvut on istutettu taimista. Tähän päädyttiin sen takia, että kunnossapidon kannalta aukealla on raitiotiejärjestelmän nollajohdinpaikalla kunttasiirros vaatisi intensiivistä kastelua. Liito-oraville hyppypuita Hervannan valtaväylän varrella on mielenkiintoinen kokeilu, mitä liito-orava tykkää hyppypuiksi lisätyistä latvattomista tukkipuista. Raitiotie kulkee liito-oravametsän läpi. ELY vaati liito-oravien siirtymäalueen kohdalle ekologisen kompensaatiosuunnitelman. Raitiotiesillan alle on istutettu puita ja 10 metriä korkeita kuusipuita tai oikeastaan tolppia. Kohdetta seurataan, miten liito-oravat ottavat hyppypuut käyttöönsä, vai ottavatko.

Ratikkalinja puhkaisi metsikön, jossa on liito-oravaesiintymä. Tässä kohteessa tehtiin kompensaatiokokeilu. Ratikkasillan alle ratikkalinjan halkaiseman metsikön väliselle alueelle istutettiin puita mutta myös latvuksettomia tukkipuita liito-oraville hyppypuiksi. Jatkossa seurataan, ottavatko oravat hyppypuut käyttöön. Ratikkapäätöksen varmistuttua hankittiin lehmuksia etukäteen Tampereen kaupungin omalle taimistolle jatkokasvatukseen. Näin haluttiin varmistaa taimien saatavuus. Rungoinsuojat ovat paikallisen Tampereen Takomon tuotantoa. Tässä kohteessa on käytetty kotimaista niittysiemenseosta. ProAgria teki niittysuunnitelmat ja rakennustapaohjeet. Ratikkalinjan varrella on erilaisia maisemia. Keskusta-alueen ulkopuolella pientareet ovat niittymäiset. VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 25

KEITÄ ME OLEMME? Viher- ja ympäristörakentajat ry on kivi- ja ympäristörakentamista sekä ylläpitoa ammattimaisesti harjoittavien yritysten muodostama järjestö. Yhdistys on Viherympäristöliitto ry:n (VYL) ja Euroopan viheraluerakentajien järjestön, European Landscaping Contractors Association (ELCA) jäsen. JÄSENYRITYKSET Viher- ja ympäristörakentajat ry:n jäsenyritysten päätoimialat ovat: viher- ja ympäristörakentaminen, kivirakentaminen sekä viheralueiden hoito. Yritykset tuntevat suomalaiset kasvu- ja rakentamisolosuhteet, alan tekniikat ja määräykset. Osalla jäsenyrityksistä toimintaan kuuluu myös puutarhasuunnittelu ja konsultointi. Yhdistyksen jäsenet ovat sitoutuneet viherrakentamisen laatu- ja ympäristöohjelmaan, osalla jäsenyrityksistä on säännöllisesti auditoitava laatujärjestelmä. Viher- ja ympäristörakentajat ry:n jäsenyritykset hoitavat myös yhteiskunnalliset velvoitteensa moitteettomasti. Jäsenyritykset ovat joko Rala ry:n tai Tilaajavastuu.fi -jäseniä. YHTEISÖJÄSENET Viher- ja ympäristörakentajat käyttävät vain tasalaatuisia ja korkealuokkaisia materiaaleja, asianmukaisia koneita ja laitteita sekä luotettavia alihankintapalveluja. Tämän takaamiseksi yhdistys on tehnyt yhteistyösopimuksia hyviksi kumppaneiksi koettujen alan yritysten kanssa. Nämä yritykset ovat Viher- ja ympäristörakentajat ry:n yhteisöjäseniä. Sopimukset takaavat merkittäviä etuja jäsenyrityksille. LISÄTIETOJA YHDISTYKSESTÄ JA JÄSENYRITYKSISTÄ www.vyra.fi

Viihtyisän ympäristön rakentaja A-Pihat Ky, LEMPÄÄLÄ Ab Tallqvist Oy, KOKKOLA Allium Oy, JÄRVENPÄÄ Betonilaatta Oy, TURKU Billnäsin Taimisto Oy, BILLNÄS Bitucomp Oy, NURMIJÄRVI Blue Falls Oy, Helsinki Consti-Julkisivut Oy, HELSINKI Damados Oy, VANTAA Entti Oy, RAISIO Espoon Kotipuutarhurit, ESPOO Fahrplan Oy, VANTAA Fri-Tec, TENHOLA Helsingin Viherhuolto Oy, VÄSTERSKOG Hyvinkään Tieluiska Oy, Hyvinkää Hämeen Viherrakennus Oy, ORIVESI Image Design Oy, Porvoo Innogreen / Green House Effect Oy, HELSINKI Jarkimo Oy, JÄÄLI JP Stonemason Ky, LAPPEENRANTA JuurevaPro Oy, HELSISNKI KallioTaivas, TIKKAKOSKI Kasvutekijä Oy, HELSINKI Kivat Pihat Jaana Liemola, SASTAMALA Kiviherttua Oy, Espoo Kivikourat Oy, OKSAVA Kontrasti Oy, ESPOO Korpela Group Oy, MYLYKOSKI Kreate Oy, Tuusula Kukkea piha, PAATTINEN Kurjenpolvi Oy, TUUSULA Laarimäen Puutarha, LOIMAA Lassila & Tikanoja Oy, HELSINKI Lekora Oy, HELSINKI Loistava Design Oy, Espoo Lännen Viherpalvelu / Lännen Kiinteistöpalvelu, TAMPERE Kivityö Kaseva Oy, TAMPERE Maanrakennus M Anttila, Mäntsälä Maisematawasti Oy, PAROLA Marikan Puutarhapalvelut Perenna & Penkki, SIPOO Mavira Oy, JOENSUU Merjan Puutarha Oy, YLÖJÄRVI Mäster Grön, TAMMISAARI Nurmitek Oy, LOHJA Oivallus Oy, ESPOO Ojansuun Puutarha, FORSSA OloPiha, VANTAA Oulun Piharakennus Oy, OULU Peltolan Piha Oy, LAPPEENRANTA Perniön Taimisto, KOTALATO PIHA.SI, LUVIA Piha- ja vihersuunnittelu Grönblom, ORIMATTILA Piha-apu Piilipuu Oy, VANTAA Pihadesign K. Wegelius, HÄMEENLINNA Piha Group Oy / Pihateam Viherpalvelut, TURKU Pihahoito Tamminen Tmi, TUUSULA Pihailo, HYVINKÄÄ Pihakaivuri Oy, LOHJA Pihakamu Tmi puutarhuri Jukka Laine, Tuusula Pihakerttu, TIRVA Pihalintuset, Espoo Pihaloiste Oy, HELSINKI Pihamuotila Oy, Kauniainen Pihanne Oy, HELSINKI Pihapalvelu Viippola Oy, TORNIO Pihapirkot Ky, LEMPÄÄLÄ Piharakenne Lohkare Oy, LAPPI Pihastamo Oy, Lempäälä Pihatyö Juha Perkkalainen Ky, EVIJÄRVI Pihatyö Laatunen Oy, HELSINKI Pihatyökauppa Haapala Py, LAHTI Pihavisio Oy, ESPOO Piiraisen Viherpalvelu Oy , Kajaani Pohjolan kivi- ja viherrakennus Oy, LESKELÄ Porvoon puutarhapalvelut, PORVOO Potentiel Oy, HELSINKI Puut ja pihat, arboristi Minna Toivanen T:mi, KAARINA Puutarhapalvelu Hannonen Oy, KYLMÄLÄ Puutarhatoimisto ScanPlant Oy, UUSIKYLÄ RainSet Oy, LAHTI Rakennustoimisto I. Uusitalo Ky, SILTAKYLÄ Ritvaset Oy, VANTAA Rose Factory Oy, VALKEALA Saajan Viherrakennus Oy, HÄMEENLINNA Satakunnan Viherpalvelu Oy, PORI Savonpirkka Oy, SAVONLINNA Seppälä-Yhtiöt Oy, Lempäälä Sininata Oy, Espoo Stoneville Oy, SIUNTIO Sulokivi Oy, JOENSUU Sunds Trägård Ab, PIETARSAARI Suomen Kivipiha Oy, HELSINKI Sunpiha Oy, NUMMINEN Suomen Pihaprojekti RW Finland Oy, KLAUKKALA LIITY MUKAAN TOIMIVAAN YHDISTYKSEEN! Viher- ja ympäristörakentajat ry Viljatie 4C, 00700 Helsinki toimisto@vyra.fi Suomen Vihertekniikka Oy, OKSAVA Tampereen Viherrakennus Oy, Tampere Tampereen Puutarha-Center Oy, TAMPERE Tefke Oy, Helsinki TerraWise Oy, HELSINKI TL-Maint Oy, JYVÄSKYLÄ Tmi Anne Tossavainen, Helsinki Tmi Christina Walden, HEINOLA Toivepiha Oy, KARJALOHJA Toni Lindfors Oy, NURMIJÄRVI Tyrni Design Oy, Helsinki Tyrvään Vihertoimi, SASTAMALA Tyylipihat Oy, NOKIA Uudenmaan Pihapojat Oy, RAJAMÄKI Viher-Inka Oy, SALO Viher-Jalanti Oy, TOIJALA Viher-Pirkka Oy, HÄMEENLINNA Viher-Pirkko Tmi, HILTULANLAHTI Viheraluerakennusliike Kalevan Taimi Oy Ab, HELSINKI Viherkäine Oy, RAUMA Viherkehä Oy, SÖDERKULLA Viherkuutio Tmi, HAMINA Viherpalvelu Ettala & Co, TURKU Viherpalvelu Greener, HELSINKI Viherpalvelu Kotipiha, HOLLOLA Viherpalvelu Saarnivaahtera Oy, LÄYLIÄINEN Viherpalvelut Hyvönen Oy, LAHTI Viherpojat Oy, HÄMEENLINNA Viherrakenne J Turunen Oy, OUTOKUMPU Viherrakenne Jaakkola Oy, FORSSA ViherRakennus Oy, OULU ja VANTAA Viherrakennus Pihakukot Oy, OULU Viherrakennusosuuskunta Silmu, KANGASALA Vihersuunnittelu Piha, MIKKELI Vihersuunnittelu Sarastus Oy, JÄMSÄNKOSKI Vihertaimet Karivainio Ky, VUORELA Vihertaiturit Ky, ESPOO Vihertaso Oy, HYVINKÄÄ Vihertikka, NOKIA Vihertyö Niskanen Oy, YLIVIESKA Vihervarikko Oy, NURMIJÄRVI Viherviisikko Oy, HELSINKI VRJ Group Oy, Oulu, Kangasala, Vantaa VRP Viher- ja rakennuspalvelut Oy, VANTAA Vumos Oy, SOTKAMO

Antwerpenissa halutaan taata, että kaupungissa on tulevaisuudessakin suuria ja vanhoja puita, jotka tukevat eliöstön monimuotoisuutta ja parantavat kaupunkilaisten elinoloja. Tärkeä askel tähän on puiden tilantarpeen huomioiminen suunnittelussa niin maan päällä kuin allakin. Tulevaisuuden tammelle vaihdetaan kasvualustaa, jotta se saa mahdollisuuden kasvaa suureksi ja elää vanhaksi. Tammi ja ympäristö kasvualustan vaihdon ja katutöiden jälkeen. Kuva: Jos Schenk. 28 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20

KAUPUNKIPUU Antwerpenin kaupungin tulevaisuuden puut teksti ja kuvat: EEVA-MARIA TUHKANEN ja AKI MÄNNISTÖ S uomen Puunhoidon Yhdistys SPY ry suuntasi jäsenmatkansa viime syksynä Belgiaan. Yhtenä pääkohteena oli Antwerpenin kaupunki, jossa saimme tutustua kaupungin puunhoitoon, hallinnointiin ja kaupunkipuuistutusten suunnitteluun. Kaupungin puuasiantuntija Jos Schenk ja hänen kollegansa Stijn Cuypers pitivät ensin parin tunnin antoisan esityksen neuvotteluhuoneessa, ja lounaan jälkeen jalkauduttiin kiertämään kohteita. Schenk on maisema-arkkitehti ja lisäksi hänellä on yhteiseurooppalaiset ETW (European Tree Worker) ja ETT (European Tree Technician) – arboristitutkinnot. Hän työskenteli yli 20 vuotta omassa yrityksessään, kunnes vuonna 2013 pyydettiin kaupungin puuasiantuntijaksi. Puiden pienentynyt keskikoko havahdutti Antwerpenissa huomattiin, että 40–50 vuotta sitten alkanut suuntaus istuttaa kaupunkipuut yhä pienempään kasvualustaan johti puiden keskikoon pienenemiseen. Näiden puiden elinkaari lyheni alimmillaan noin 15 vuoteen. Tämä johti väistämättä myös puiden tuomien ympäristöhyötyjen eli ekosysteemipalveluiden vähenemiseen, sillä monet hyödyt ovat riippuvaisia puun koosta. Esimerkiksi kasvin kyky sitoa hiiltä, vähentää haihduttamalla hulevesiä ja sitoa ilmansaasteita riippuvat suoraan sen yhteyttävästä lehtipinta-alasta. Pienikokoinen puu tai puun viemän maapinta-alan verran ruohovartista kasvillisuutta ei pysty monessakaan asiassa samaan kuin suurikokoinen puu. Kaupungissa ryhdyttiin miettimään, miten taata puiden mahdollisuus kasvaa isoksi ja vanhaksi. Koon lisäksi ikä on tavoiteltava asia, sillä vanhat puut tarjoavat elinympäristöjä monin verroin sen mitä nuori puu. Tämä johtuu erityisesti niiden sisältämästä lahopuusta ja onkaloista. Lahopuu oksissa tai rungon sisällä tukee eri eliöitä. Puun eri osissa, kuten latvuksen pohjois- ja eteläpuolella, vaihtelevat kosteus-, valo- ja lämpöolosuhteet luovat satoja erilaisia mikrohabitaatteja. Lisäksi eliölaji seuraa toista: tietty kääpälaji saattaa esimerkiksi vaatia ravinnokseen puuta, jota joku toinen kääpäsieni on lahottanut ensin. Miksi antaa tilaa puille Kaupungissa ryhdyttiin parantamaan puiden kasvuolosuhteita ja huolehtimaan, että kaupungissa kasvaa suuria puita tulevaisuudessakin. Kaupunkipuiden kasvuolosuhteiden parantamisessa ratkaiseva asia on riittävän kasvutilan takaaminen. Ahtaassa kaupunkiympäristössä, jossa liikenne, maanalaiset putket ja kaapelit ja muut toiminnot vaativat oman tilansa, riittävän kasvualustan takaaminen juurille on vaikea haaste. Lisäksi on pidettävä huoli siitä, että juuristoalueen kaasujenvaihto toimii ja juuret saavat happea, vettä ja ravinteita. Kastelu ei voi olla tankkiauton varassa uusilla katupuilla juurtumisvaiheen jälkeen, vaan hulevesien ohjaaminen puiden käyttöön on kestävän ympäristörakentamisen mukaista. Samalla kyetään ratkaisemaan potentiaalisia hulevesiongelmia tiiviisti rakennetuilla alueilla. Antwerpen, kuten moni muukin kaupunki Benelux-maissa, sijaitsee erittäin alavilla mailla. Pienillä puilla isommat kumulatiiviset kustannukset Tilan takaaminen suurikokoisille puille merkitsee kustannuksia. Tämä vaati kaupungin organisaatiossa luonnollisesti perusteluja sille miksi kaupunkipuihin kannattaa investoida. Schenk oli laatinut havainnollisia laskelmia puiden elinkaaren ja koon suhteesta kustannuksiin. Niillä vertailtiin erikokoisten puiden hyötyjen ja kustannusten suhdetta ja havainnollistettiin isojen puiden merkitystä ekosysteemipalveluiden tuottajina. Laskelmissa puun latvuksen mittana käytettiin latvuksen projektiota (m2, latvuksen peittämä pinta-ala x latvuksen korkeus/latvuksen leveys). Tämä suhteuttaa latvuksen koon ja puun kyvyn tuottaa ekosysteemipalveluita puun tarvitsemaan maapinta-alaan. Schenk oli tehnyt laskelman siitä, mitkä ovat kumulatiiviset kustannukset, mikäli sama projektioala saadaan aikaan monella lyhytikäisellä puulla verrattuna yhteen tai kahteen pitkäikäiseen ja suurikasvuiseen puuhun. Pitkäikäisellä, isoksi kasvavalla puulla aluksi tarvittava investointi on suurempi tilantarpeen ja kalliimpien kasvualustaratkaisujen vuoksi. Esimerkkilaskelmassa oletettiin, että lyhytikäiset puut, joiden kasvualusta on pieni, edullinen, eikä siten pysty takaamaan puun elinvoimaa pitkään, joudutaan uusimaan 15 vuoden välein. Jo toisen uusimiskierroksen jälkeen reilun 30 vuoden päästä näiden puiden kustannus ylitti saman projektioalan tuottavan ison puun siihenastiset kustannukset. Ison puun ehtiessä 75 vuoden ikään pienet puut oli uusittu jo neljään kertaan, ja kustannukset karanneet lähes 2,5-kertaiseksi isoon puuhun verrattuna. Antwerpenissä kaupunkipuuistutusten suunnittelu perustuu tähän kustannustietoisuuteen. Pyritään minimoimaan kustannukset, mutta samalla takaamaan riittävä puusto takaamaan ympäristöhyödyt. Juuriston ja latvuksen tilantarve vaatii resursseja ja tätä kustannusta pyritään optimoimaan kolmella tavalla: 1) Organisoimalla puun kasvutila kahdessa vaiheessa. Puuta istutettaessa jätetään ympärille tilavaraus, joka myöhemmin otetaan käyttöön puulle. 2) Isoksi kasvavan puun vieressä tila käytetään aluksi lyhytikäisemmille ja pienikasvuisille puille. Nämä saavat väistyä, kun kestävä, pitkäikäinen (kliimaksivaiheen) puu kasvaa. Lyhytikäiset, enemmän pioneeripuulajin omaiset puut toimivat ikään kuin ”tukipuina”. 3) Parannetaan olemassa olevan puun kasvualustaa kasvualustasaneerauksin, jotta se kykenee elämään pitkäikäiseksi. Miksi laittaa rahaa maahan Kasvuolosuhteiden parantamisessa ja puun pitkäikäisyyden takaamisessa oleellista on kasvualusta ja sen ominaisuudet. Tässä kehityksessä on Antwerpenissa tehty paljon töitä. Lähtökohtana on aina ideaalitilanne eli laaja-alainen kasvualusta, jota ei tarvitse tiivistää kanta- VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 29

KAUPUNKIPUU 1 2 3 Load-bearing growth medium Pressure-distributing layer in combination with load-bearing growth medium Self-supporting construction combination with non-load-bearing growth medium light and heavy traffic light traffic Heavy traffic light and heavy traffic Foundation pressure-distributing layer min. 20 cm gravel foundation load-bearing cover construction Structurale soil (soil with granular materials for structure) as a underfoundation growth medium pressure-distributing layer treesand (semi rounded homogeneous sand with 3-5 % organic material) growth medium load-bearing subgrade growth medium Growth medium: treeground (rich soil ideal for trees) Existing ground whether or not improved load-bearing subgrade load-bearing subgrade load-bearing subgrade not in existing root zone, but next to it both above existing root zone (while maintaining existing soil), as next to it (on existing soil or on new area with treesand (semi rounded homogeneous sand with 3-5 % organic material)) not in existing root zone, but next to it Kasvualustarakenne. Kaavio: Jos Schenk vaksi. Jos puun kasvupaikka on kivetyksellä tai muulla kovalla materiaalilla, tarvitaan teknisiä ratkaisuja. Antwerpenissä on hyödynnetty kantavan kasvualustan eri versioita ja myös kantava kansi -ekniikkaan perustuvia kasettiratkaisuja. Yhä enemmän kiinnitetään huomiota kasvualustan ilmastusratkaisuihin sekä hulevesien hyödyntämiseen. Ollaan siis katupuutekniikan kehityksen kärjessä kasvualustoissa! Schenk esitteli kolmea erityyppistä katupuiden kasvualustaratkaisua, joissa kussakin on eroja kantavuudessa, rakennettavuudessa ja kustannuksissa. Näiden käyttö harkitaan aina kohdekohtaisesti resurssit ja ympäristön vaatimukset huomioiden. Kalleimpia ratkaisuja rakennetaan puille, joilla on muidenkin tekijöiden puolesta mahdollisuus elää vanhaksi. Antwerpenin käyttämät rakenneratkaisut: 1. Kantava kasvualusta, jossa tukirakenne on karkeaa kiveä (esim. #100-150mm) ja tähän sekoitettuna onkalotiloissa maa-ainesta. Tätä ratkaisua kyetään soveltamaan sekä kevyen että raskaan liikenteen alueilla. Ratkaisua ei käytetä kasvualustasaneerauksissa olevien puiden juuristoalueilla. 2. Kantava kasvualusta, jossa seos perustuu hiekan ja maa-aineksen seokseen. Tämä ratkaisu perustuu alun perin Hollannin Amsterdamissa kehitettyyn ATS-seokseen (Amsterdam Tree Soil). Tätä ratkaisua sovelletaan sekä kevyen että raskaan liikenteen alueilla. Raskailla alueilla pinnoitteen alla käytetään vahvistavaa murskekerrosta. Kasvualustan päälle asennetaan muovikennosto (Permavoid) ilmastusta ja kantavuutta parantamaan. 3. Kantava kansi -tekniikka. Antwerpen on käyttänyt eniten hollantilaista Watershell-tuotetta eli samaa ratkaisua, mikä on rakennettu Turun Vähätorille. Tätä ratkaisua kyetään soveltamaan raskaan liikenteen alueilla. Ratkaisua ei käytetä kasvualustasaneerauksissa olevien puiden juuristoalueilla, mutta kasvualustan laajennuksissa kyllä. Opastetulla kävelyllä kaupungissa tutustuimme kohteeseen, jossa olemassa olevan tammen kasvualustaa oli päätetty saneerata ja laajentaa. Puun nykyinen juuristoalue oli poistettu kuivaimuroimalla. 30 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 Samalla huomattiin, että huonoista kasvuolosuhteista johtuen puulla ei ollut pintakerroksissa lähes lainkaan juuria. Uusi kasvualusta perustettiin noin metrin syvyyteen ja toteutettiin ATS-ratkaisulla. Uuteen kasvualustaan johdetaan ympäröivien rakennusten kattovesiä ja kiveysten hulevesiä. Liikavettä varten kasvualusta myös salaojitettiin. Kantavan kasvualustan päälle asennettiin Permavoid-kennostot ja ilmastusputket. Valmiin kiveyksen pinnoite on myös osittain läpäisevä. Kustannuksiksi muodostui noin 2000 €/m2. Future Trees Antwerpenissä panostetaan myös kaupunkipuista viestimiseen. Asukkaille oli toteutettu kysely kaupunkipuihin investoimisen hyväksyttävyydestä asukkaiden silmissä ja saatu ”vihreää valoa”. Investoinnit puihin halutaan Antwerpenissä tehdä näkyväksi, ja tämä tehtiin antamalla asialle nimi. Osa puista, joiden pitkäikäisyys halutaan erityisesti taata, on saanut ”Future Trees – Tulevaisuuden puut” – statuksen. Tällä turvataan puihin tehtyjen investointien kannattavuutta ja informoidaan kaupungin organisaation sisällä siitä, että nämä puut ovat erityisesti säilytettäviä. Ehdot statuksen saamiselle ovat, että puun on mahdollista kasvaa vähintään 20 metriä korkeaksi, elää vähintään 120-vuotiaaksi ja että se sijaitsee yli 7 metrin päässä rakennuksista, eikä istutusalueella ole johtoja. Kaupunkisuunnittelussa tehdään myös erityisiä tilavarauksia tulevaisuuden puille. Euroopan vanhin lehmuskujanne Belgiasta löytyy runsaasti nähtävää puista ja viheralueista kiinnostuneelle. Hubertus-veljeskunnan hoitaman Tongerlo Abbeyn luostarin luona kasvaa Euroopan vanhin, noin 350-vuotias puistolehmuskujanne. Kujanne johdattaa suureen luostariin. Kujanteen 32 lehmuksesta 20 puuta on istutettu 1600-luvulla. Puiden ympärysmitta on 3,5 – 5,5 metriä ja korkein puu 27 metriä. Nämä luvut eivät sinänsä kerro vielä mitään kujanteen arvosta ja tunnelmasta.

Keskellä Jos Schenk, hänestä vasemmalla Stjin Cuypers. Tongerlo Abbey -luostarin 350-vuotias puistolehmuskujanne. Tervurenin arboretum ja Sonian Forest Lauantaipäivä oli omistettu retkeilylle laajassa arboretumissa ja pyökkimetsässä. Tervurenin arboretumissa meitä opasti metsänhoitaja Kevin Knevels. Belgian kuningas Leopold II:n 1900-luvun alussa perustama arboretum kattaa noin 120 hehtaaria, ja se on suunniteltu maantieteelliseen muotoon: tietyn alueen puulajeja löytää samasta metsiköstä, kumpuilevassa maastossa jopa kasvukorkeuden mukaan järjestettyinä. Arboretum on metsäinen, yksittäispuita siellä ei juuri ole. Edustettuina on noin 80 metsätyyppiä. Hieno piirre on, että metsäisten alueiden välissä on laaksoissa laajoja niittyalueita, jolloin ko. metsätyypille ominaista metsänreunaa ja puiden habitusta pääsee katselemaan kauempaa. Puuvartisten lajeja arboretumissa on yli 600 ja yksilöitä noin 30 000. Lounaan jälkeen jatkoimme alueen pyökkimetsään. Sonian Forest on Unescon maailmanperintökohde eikä syyttä: 4500 hehtaarin pyökkimetsää ei ole ihmishistorian aikana hakattu koskaan kokonaan. Vanhimmat pyökit ovat 100–160 -vuotiaita ja korkeimmat noin 50 m korkeita. Metsän puista 70–80 prosenttia on pyökkejä, ja 20–30 prosenttia tammia, muita puulajeja on vähän. Metsä on ollut kuninkaan metsästysmaata ja siellä on laidunnettu karjaa, tyypillisesti sikoja. Kovakuntoinen oppaamme Gerard Vanderveken laukkasi edellä ja kertoi metsän ekologiasta ja lajeista. Kuningas Leopoldin puutarhat Brysselin puistoista tutustumisen arvoisia ovat mm. Meisen kasvitieteellinen puutarha ja kuningas Leopold II:n aikaiset puutarhat Laekenissa. Leopold II:n (1835–1909) intohimona oli kasvitiede. Hän rakennutti mm. Jardin Colonial -puutarhan Laekeniin, joka 1800-luvulla oli vielä maaseutua. Puutarhaan hän tuotatti koriste- ja käyttökasveja (mm. kahvi) siirtomaastaan Kongosta ja muualta maailmasta. Niitä varten rakennettiin laajat kasvihuoneet. Tarkoituksena oli myös tuottaa uusia hyötykasveja, joita voitaisiin alkaa viljellä maassa laa- jemmin. Myöhemmin kasvikokoelmat siirtyivät valtion omaisuudeksi. Kokoelmaa alettiin siirtää Meisen kasvitieteelliseen puutarhaan 1938. Jardin Colonial muodostuu kolmesta osasta. Sobiesky Park oli hedelmätarha, jossa oli ainakin 50 omena- ja 60 päärynälajiketta sekä lukuisia eksoottisia hedelmäpuita. Flower Garden rakennettiin 1800-luvulla. Se toimi edustuspuistona ja kokeilupuutarhana. Osa puistosta palvelee nykyään kestävän hoidon pilottialueena, jolla kasvaa mm. kahdesti kesässä niitettävää niittyä. Puutarhojen lajien, muotojen, näkymien ja värien runsaus veivät mehut paatuneimmastakin kasviharrastajasta. Puista mainittakoon lammenrannan hienot suosypressit (Taxodium distichum), iso chilenaraukaria (Araucaria araucana), hopea-akasia (Acacia dealbata), rakkopuu (Koelreuteria paniculata) ja seetrit (Cedrus sp.). Kierroksen lopulla nähdyt syyssyrikän ja puiden lähes peittämät vanhat kasvihuoneiden jäänteet palauttivat realismiin: luonto peittää helposti ihmisen yritykset hallita kasvillisuutta ja järjestää sen itselleen mieluisaksi. Opas kertoi myös Brysselin Wood Wide Webistä. Se on interaktiivinen nettisivusto, jonne kuka tahansa saa lisätä itselleen tärkeitä puita, sekä kuvia ja tietoja niistä. Sivustolla voi myös adoptoida puun, tai lisätä sinne istuttamansa ja hoitamansa puun. Sen tarkoituksena on lisätä asukkaiden tietoisuutta puista ja elävästä kulttuuriperinnöstä sekä lisätä yhteisöllisyyttä. SPY:n opintomatkan järjestämistä tuki Maiju ja Yrjö Rikalan Puutarhasäätiö. Eeva-Maria Tuhkanen on töissä Luonnonvarakeskuksessa ja Aki Männistö Turun kaupungilla. Lisätieoja: Antwerpenin puita kartalla: https://www.antwerpen.be/nl/info/5b167c942d2a3c1c6f2b30d6/ toekomstbomen Brysselin Wood Wide Web https://www.woodwideweb.be/en/ https://www.brusselslife.be/en/article/wood-wide-web-the-first-virtualurban-forest-in-brussels Matkan muut kohteet: https://www.brussels.be/parks-and-gardens https://www.arboretum-tervuren.be/ http://www.sonianforest.be/ https://www.tongerlo.org/~/tongerlo/een-rondgang/ https://www.plantentuinmeise.be/en/home/ VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 31

KATUPUUT Katse maaperään – puun juuristoalueen suojelusta teksti: EMILIA MARILA, kuvat: JAAKKO ROMU ja EMILIA MARILA Puiden elinvoimaisuus ja kyky tuottaa ekosysteemipalveluita on kytköksissä maaperään ja juuristoon. Rakennetussa ympäristössä juuriston kunto on usein uhattuna liian pienen juuritilavuuden, maan tiivistymisen ja kaivamisen vuoksi. P uut ovat merkittävä osa kaupunkimaisemaa ja -ekosysteemiä. Niiden maisemallista merkitystä voi havainnollistaa katsomalla vaikkapa vanhaa kaupunkipuistoa suuressa suomalaisessa kaupungissa ja sen jälkeen kuvitella mielessään, miltä maisema näyttäisi, jos puita ei olisikaan. Varsinkin iäkkäiden puiden merkitys paikalliselle biodiversiteetille on mittava – vanhalla puulla saattaa elää tuhatkunta eliölajia. Puhumattakaan puiden tuottamista muista ekosysteemipalveluista. Mahdollisimman moni-ikäinen kaupunkipuusto onkin siispä arvokasta kaupunkiomaisuutta. Hyvissä kasvuoloissa kasvavan puun yhteyttämästä hiilestä jopa 70 prosenttia voi olla maan alla. Kaupunkipuilla asia ei kuitenkaan ole usein näin hyvällä mallilla, sillä varsinkin katupuilla kasvutilaa on liian vähän, maaperä on tiivistynyttä, maan vesitilanne edustaa jompaa kumpaa ääripäätä, eikä kasvualustassa ole riittävästi happea. Maan päältä tuleva – puulle arvokasta ravintoa tuottava – karikekierto on katkaistu, kun lakastunut kasvimateriaali kerätään pois. Juuriston pienen koon vuoksi se on erityisen altis stressitekijöille. Rakennettujen ympäristöjen puiden juuristoalueen huomioiminen jo suunnitteluvaiheessa edes auttaisi puiden pitkäikäisyyttä ja pienentäisi hoito- ja ylläpitokustannuksia. Karikekierto kunnossa. 32 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 Oikea puu, oikeaan paikkaan alkaa jo olemaan tuttu fraasi, mutta jo olemassa olevien puiden suojelusta – ja varsinkin juuriston merkityksestä, hyvinvoinnin ylläpidosta ja suojaamisesta tieto kulkee hitaanlaisesti. Juuriston hyvinvointi vaikuttaa merkittävästi – ehkä eniten – puun elinikään ja terveyteen. Rakennetun ympäristön puiden suurin uhka ei ainakaan vielä ole taudit ja tuholaiset, vaan rakentaminen ja ylläpito. Karikekierto kuntoon Juurten päätehtävät ovat ankkuroida puu maahan, sekä veden ja ravinteiden otto ja kuljetus. Puutuneet tukijuuret (>20 mm) ja paksujuuret (>2 mm) kuljettavat ja varastoivat aineita. Vain puutumattomat (< 2 mm, 80 prosenttia < 1 mm), jatkuvasti uudistuvat hienojuuret juurikarvoineen ottavat vettä ja ravinteita, minkä vuoksi niiden kasvun estyminen tai niiden katkaiseminen voi olla puulle kohtalokasta. Mykorritsat eli sienijuuret ovat puiden menestymiselle käytännössä välttämättömiä. Mykorritsat ovat yhteydessä juurten kärkiin ja ne lisäävät juuriston maapartikkeleihin yhteydessä olevaa pinta-alaa. Mykorritsat lisäävät puun veden ja ravinteiden saantia ja ovat tärkeitä varsinkin vaikeasti saatavilla olevien ravinteiden ottamisessa. Ne li- Maantäytön seurausta männyn tyvellä. Maata kaivettaessa paljastuu, miten maan täyttäminen puun juuristoalueella vahingoittaa puuta vääjäämättä.

säävätkin kasvua merkittävästi, ja saattavat suojata puuta haitallisten sienten infektioilta ja suodattaa tai estää raskasmetallien pääsyä juuristoon. Vastavuoroisesti puu saattaa luovuttaa jopa 20 prosenttia yhteyttämistuotteistaan mykorritsasienelle. Lisäksi mykorritsat auttavat hiilen kuljetuksessa maaperään. Maan tiivistäminen heikentää puun elintoimintoja. Liian tiiviissä maassa kaasujenvaihto on estynyt ja juuristo kärsii hapenpuutteesta. Juuristo tarvitsee happea soluhengitykseen, sillä juuriston toiminta ja kasvu on aktiivista ja energiaa vaativaa. Tiivistyneessä maassa on huono vesitilanne, liian vähän happea ja niiden seurauksena huonot elinolot hajottajille ja juuristolle. Puun juuristoalueen kattaminen kuorikatteella on hyvä vaihtoehto taimen istuttamisen jälkeen, jos muita keinoja ei voi toteuttaa. Kuorikatettakaan ei pidä levittää tyvelle saakka, sillä puun juurenniskan täytyy jäädä maan pinnan yläpuolelle. Maan täyttäminen millä tahansa materiaalilla puun tyvellä tai liian syvälle istuttaminen estävät juurenniskan kaasujen vaihdon ja hautovat kuorta. Juurenniskan hautaaminen lisää tyvivesojen kasvua ja kuristavien juurien syntyminen. Runkoa vasten kasvavat, kuristavat juuret estävät nestevirtauksen, mikä näkyy ennen pitkää latvuksessa, mm. monilatvaisena, viuhkamaisena rakenteena ja lehtien ja neulasten kuivumisena. Pahimmillaan puun kuorikerros kuolee kuristavien juurien kohdalta, taudinaiheuttajat pääsevät avoimesta kuorikerroksesta puun sisään lahottamaan sitä ja puu katkeaa yllättäen maan rajasta. Varsinkin nurmen sijaan juuristoalueen kattaminen matalalla kasvillisuudella suojaisi hyvin niin juuristoaluetta kuin puun runkoakin kolhimiselta. Kasvillisuuskate parantaa merkittävästi karikekiertoa ja lisää juurten biomassaa, mitkä houkuttelevat paikalle hajottajia, parantavat maan huokosrakennetta ja happitilannetta, maan vedenpidätyskykyä ja ravinteiden kiertoa, sekä monimuotoisuutta. Luontaisen ravinnekierron syntyminen tukee myös mykorritsojen kasvua ja sitä kautta puun kasvua ja menestymistä. Katteiden tarkoitus on myös rauhoittaa juuristoalue maan päältä tulevaa kuormitusta vastaan ja tarjota puulle suojavyöhyke, jonka sisäpuolella ei ajeta maata tiivistävillä ja runkoa kolhivilla koneilla. Suurten puistopuiden juuristo on laaja ja esimerkiksi niittymäinen kasvillisuus puun ympärillä mahdollistaa laajan, koko juuristoalueen kattavan suojavyöhykkeen. Kuorikatteen levittäminen ja vuosittainen lisääminen yhtä laajalle alueelle ei palvele samaa tarkoitusta. Juuristoalueen kattaminen kasvillisuudella: – Parantaa karikekiertoa, lisää pieneliö- ja mikrobitoimintaa juuristoalueella ja parantaa ravinteiden ja hiilen kiertokulkua. – Luontainen ravinnekierto keinolannoitteiden sijaan edistää mykorritsojen kasvua – Pienentää ylläpitokustannuksia, vähentämällä nurmenleikkaustarvetta – Vähentää maan tiivistymistä – Suojaa puunrunkoa ylläpidon aikaiselta kolhimiselta – Mahdollistaa sopivissa paikoissa puun oksien kasvamisen alempana, kun oksakorkeutta ei tarvitse nostaa ”konekorkeuteen” – Parantaa maan veden- ja ravinteidenpidätyskykyä – Puiden uusimistarve vähenee niiden pitkäikäistyessä Rakentamisen aikainen suojaaminen Puiden rakentamisen- ja kaivuutyön aikainen suojaaminen ulottuu usein vain rungon suojaamiseen, juuriston jäädessä vähemmälle huomiolle. Rakentamisesta puille aiheutuvat vauriot liittyvät maan tiivistämiseen ja -täyttöön, juuriston kaivamiseen, rungon vaurioittamiseen ja latvuksen vaurioihin. Kaikki edellä mainitut vauriot voitaisiin välttää työskentelemällä puun suojavyöhykkeen ulkopuolella. 90–95 prosenttia puun juuripinta-alasta kasvaa alle 60 sentin sy- Kasvillisuus puiden tyvillä parantavat karikekiertoa ja estää tehokkaasti koneista aiheutuvia tyvivaurioita. Kuva Jaakko Romu vyydessä ja saadessaan kasvaa vapaasti, ne levittäytyvät jopa laajemmalle alalle kuin latvus. Puun suojavyöhykkeen määrittämiseksi on olemassa erilaisia tapoja. Vuonna 2019 julkaistun tutkimuksen mukaan puun suojavyöhykkeen tulisi olla vähintään 15 kertaa rungon halkaisija, eli 0,5 metriä rungon halkaisijaltaan olevan puun suojavyöhykkeen tulisi ulottua 7,5 metrin päähän rungolta mitattuna. Sitä pienemmän suojavyöhykkeen sisäpuolelta kaivaminen aiheuttaa puulle kuivuusstressiä ja altistaa puun rikotun juuriston kautta taudeille ja lahovioille. Toinen hyvä tapa määrittää suojavyöhyke on latvuksen halkaisija + 1 metri. Puiden rakentamisen aikaisessa suojaamisessa tulisi käyttää riittävän kestäviä ja tukevia materiaaleja; puiset ja metalliset vähintään 1,2 metriä korkeat aidat puun suojavyöhykkeen ympärillä ovat parempi vaihtoehto kuin helposti kaatuvat ja rikkoutuvat muovimateriaalit. Muita käyttökelpoisia menetelmiä ovat maan alle kaivettavat pystysuorat esteet ja aidat, juuristoalueen päälle rakennettavat sillat ja mm. kaapelien asentaminen maan alle poraamalla niille kulkureitit, kaivamisen sijaan. Jos juuristoalueella on välttämätön ajaa koneilla rakentamisen aikana, se voidaan kattaa suodatinkankaalla ja murskeella, jotka tasaavat renkaista maahan ja juuristoon kohdistuvaa painetta. Suodatinkangas ja murske poistetaan mahdollisimman pian tarpeen loputtua. Maan täyttö puiden juuristoalueella rakentamisen seurauksena on hyvin yleinen ongelma. Maantäytön aiheuttamia haittoja puulle ei välttämättä voi havaita nopeasti, mutta juuriston ja juurenniskan hautaaminen syvälle maan alle heikentää väistämättä puun elintoimintoja, kaasujen vaihtoa ja altistaa puun erityisesti juuriston kautta taudeille ja haitallisten sienten pääsylle puuhun. Juuristoalueelle kohdistuvaan maan kaivamiseen löytyy jo hyviä ja juuristolle hellävaraisia keinoja, mm. AirSpade paineilmatoiminen lapio. Ilmalapiolla oja voidaan kaivaa katkaisematta paksuja juuria, jolloin juuristoyhteydet säilyvät. Suunniteltaessa kaivuutöitä puiden ympärillä kannattaa konsultoida arboristeja tai kysyä Suomen Puunhoidon Yhdistykseltä neuvoa puiden suojaamisesta. Juuristoalueen hoitamisen voi aloittaa vanhemmillekin puille Arboristipalveluita tarjoavan Jaakko Romun yritys, Puuromu pyydettiin arvioimaan helsinkiläisen taloyhtiön pihalla aiemmin kaatuneen poppelin vuoksi pihan muidenkin puiden kunto. Romu ehdotti koko puuston kuntoarviointia, jonka perusteella voitaisiin tehdä hoitosuunnitelma ja saada pidemmän aikavälin suunnitelmallisuutta puuston VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 33

hoitoon. Romun tekemän arvion ja suunnitelman perusteella pihalta kaadettiin muutama huonokuntoinen puu, hoitoleikattiin osa ja tänä keväänä istutetaan uusia puita. – Puut ovat meidän suurin ja pitkäikäisin kasvielementti rakennetussa ympäristössä. Niiden kasvattamiseen täysikokoiseksi, jolloin ne palvelevat ”täydellä teholla”, kestää monin verroin kauemman kuin minkään muun kasvin. Lisäksi se on ainut kasvi, josta voi muodostua suuria riskejä, jos sen hoito ja elintilan tarve unohdetaan, Romu sanoo. Taloyhtiön pihalla yksittäispuuna kasvavan, komean vaahteran juuristo kasvoi osin maan pinnalla ja se oli jo vaurioitunut nurmenleikkuun seurauksena. Puu oli kuitenkin muuten hyväkuntoinen. Romu ehdotti puun säästämistä ja juuristoalueen kattamista kasvillisuudella sen suojelemiseksi. – Vaahteran ympärillä maa oli tiivistynyt ruohonleikkuun seurauksena ja juuristo kolhittu. Ihmetyttää miksi puiden ympärillä lähes aina kasvaa nurmikko! Juuristovaurio,isista puista löytyy monesti mikroporalla tehtävässä kuntotutkimuksessa laho rungostakin, eli juuriston suojaamisella on vaikutusta. Asiakas oli tyytyväinen Romun suunnitelmaan säästää puu ja suojella sen juuristoalue, joten alue päätettiin kattaa peittokurjenpolvella. – Yksittäisen puun juuristoalueen kunnostaminen ei tietenkään ole kovin kustannustehokasta, joten kaikille puille sitä ei helposti aleta tekemään, vaikka syytä olisikin. Jos puulla on edellytykset elää vielä vuosikymmeniä tai jos kyseessä on jo vanha, veteraanipuu, suosittelen juuristoalueen hoitoa kuitenkin aika herkästi. Monesti se ei ole edes kovin suuri työ, Romu toteaa. – Näkisin mieluusti muutosta siihen suuntaan, että istutusaluei- ta ja puita yhdistettäisiin. Perennapenkki tai pensasalue voisi olla puiden ympärillä, jolloin juuristoalue rauhoittuisi automaattisesti. Lisäksi toivoisin, että nurmikenttien tarvetta arvioitaisiin tarkemmin. Merkittävä muutos pitäisi saada myös vallalla oleviin kauneuskäsityksiin. R1-luokan alueilla, eli niillä, joita pidetään hienoimpina, puita varmasti seurataan ja leikataan tarkasti. Mutta esimerkiksi juuriston olosuhteet saattavat olla surkeat. Lisäksi Romu toivoo, että viheralalla syntyisi yhteistyötä arboristien ja muiden viheralan yritysten kanssa: – Arboristit ja viherpalveluita tarjoavat yritykset voisivat tarjota juuristoalueen hoitoa asiakkaidensa puille enemmänkin. Tarvetta sille tosin näkee niin paljon, että se saattaa turruttaa olemaan ajattelematta koko asiaa. Lisäksi arboristien resurssit kuluvat suurelta osin kiireisemmältä tuntuviin töihin. Näkisin, että tässä olisi yhteistyön mahdollisuus, jossa arboristit voisivat opettaa juuristoalueen hoitoa isommille viheralan yrityksille. Puut ovat ihmisille tärkeitä ja sen Romukin on huomannut työssään. – Vaikka puita rakastetaan paljonkin, tuntuu että nurmikon vointi ja ulkonäkö on tärkeämpää. Tämä johtuu varmasti useimmiten tiedon puutteesta ja ajattelemattomuudesta. Puiden elinkaarta on vaikeampi ymmärtää, koska ne voivat elää monin kerroin ihmistä pitempään ja siksi puuston muutosten huomaaminen kestävät kauemman. Kirjoittaja on arboristi ja puutarhatalouden hortonomi, ja opiskelee kasvintuotantotieteitä Helsingin yliopistossa sekä suunnittelee parhaillaan kaupunkipuiden juurten elinkiertoon liittyvää opinnäytetyötään. Pintajuurten vauriosta kärsivän vaahteran juuristoalue katettiin peittokurjenpolvella. Kasvillisuuskate vähentää piha-alueen nurmenleikkaustarvetta ja suojaa juuristoaluetta. 34 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20

KAUPUNKIPUUT Kaupunkipuilla elää kirjava lahottajasienilajisto teksti ja henkilökuvat: EEVA VÄNSKÄ lahottajakuvat: SAMI KIEMA Rakennetuilla viheralueilla elää suuri joukko lahottajasienilajeja. Vaikka kaikkien viheralan ammattilaisten ei tarvitse itse tietää jokaista lahottajalajia, niin silmät kannattaa pitää auki ja kertoa havainnoista. A rboristi, luontokartoittaja Sami Kiema työskentelee Helsingin kaupungin liikelaitos Starassa viherpuolen työnjohtajana ja vastaa puunhoidosta. Hän kertoo, että kaupunkipuissa elää paljon erilaisia lahottajasieniä, joiden kanssa pitää vain oppia elämään. – Niihin liittyvät riskit pitää selvittää tapauskohtaisesti. Yleisten sopimusehtojen mukaan urakoitsijan velvollisuus on raportoida asiakkaalle, jos puissa havaitaan jotain poikkeavaa, joka saattaa vaikuttaa puiden terveyteen tai alueen käyttäjien turvallisuuteen. Samalla on muistettava, että urakoitsija on velvollinen säilyttämään ja edistämään luonnon monimuotoisuutta, mikä mainitaan Helsingin kaupungin laatukriteereissä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen puun poisto pitää harkita tarkasti. – Helsingin kaupungin strategiassa sanotaan muun muassa, että metsissä ja metsäisillä alueilla suunnitelmallinen monimuotoisuuden lisääminen on hoidon keskeisin tavoite. Kaupungin puistojen monimuotoisuutta siis lisätään. – Petri Ahlroth SYKEstä on sanonut, että vanhojen puistopuiden hakettaminen on kuin saunan lämmittämistä antiikkikalusteilla. Monimuotoisuus ja kustannukset puoltavat vanhojen puiden säilyttämistä, sillä ne tarjoavat elinympäristön lukemattomille muille lajeille. Kilpailu tilasta Kiema toteaa, että suunnittelun merkitys kaupunkiympäristössä korostuu. – Puut tarvitsevat tilaa, ja tiivistyvässä kaupunkiympäristössä tila on se, mistä on pulaa. Onneksi puiden merkitys ja monimuotoisuus kuitenkin jo nyt nähdään tärkeänä. Kiema uskoo, että luonnonsuojelulait ja määräykset tulevat jatkossakin tiukentumaan, ja sitä myötä puutkin tulevat nauttimaan entistä parempaa suojaa. – Parasta on, kun varmistamme puille hyvän elinympäristön ja rauhan elää, eli takaamme niille riittävästi elintilaa ja teemme vain tarvittavat hoitotoimenpiteet oikea-aikaisesti. Mahdollisuuksien mukaan kaupunkeihin kannattaa jättää maapuita, pystytolppia ja kuolleita puita. Laho puu on kokonainen elinympäristö, josta moni laji on riippuvainen. – Jätetään kannot jyrsimättä esimerkiksi niityillä tai rinteissä, jossa ne eivät häiritse alueen muuta hoitoa. Kuolleet oksat voi jättää pai- kalleen aina kun mahdollista ja nurmikko leikkaamatta puiden juuristoalueelta. Niin kauan kuin puun kuori on ehjä, eivät lahottajat pääse puuhun käsiksi. Raportointi ja tunnistus Mitä jokaisen viheralan ammattilaisen sitten pitää tietää kaupunkiympäristön lahottajista? – Kun työskentelee puiden parissa, on ehdottomasti opittava tuntemaan merkittävät lahottajat ja tiedettävä, mitä lahottaja kertoo puun kunnosta. Muille viheralan ammattilaisille sanoisin neuvoksi, että pitäkää silmät auki, ja raportoikaa puiden kunnosta ja havaituista lahottajista puunhoidosta vastaaville. Tarvitaan siis kaikkia viheralan ammattilaisia, lisäsilmiksi. Suomessa kasvaa kaikkiaan 260 kääpälajia, joista suurin osa on lahottajia, mutta osa myös mykorritsasieniä. – Rakennetun ympäristön puilla tapaa yleisesti näistä noin 30–40 lajia. Lisäksi esiintyy yksittäisiä muihin sieniryhmiin kuuluvia lajeja, joilla on merkitystä puiden terveydelle. Useimmat lahottajat hajottavat vain kuollutta puuta ja muuttavat puun sydänpuun rakenteen vuosikymmenien aikana lopulta heikoksi. Muutamat lajit pystyvät kuitenkin tappamaan myös elävää solukkoa ja lopulta koko puun. Myös sieni–puulaji -kombinaatiolla on merkitystä: toinen puulaji pärjää paremmin saman lahottajan kanssa kuin toinen. Isäntäkasvin tunteminen helpottaa useimmiten lahottajan tunnistamista, ja se taas on tärkeää puiden kuntoarvion ja hoitosuunnitelman teossa. – Uusia isäntäkasveja löytyy kuitenkin jatkuvasti, joten ihan sataprosenttisesti ei voi tunnistamisessa nojata siihenkään, että on kyseessä tietty isäntä, Sami Kiema sanoo. Kaupunkipuissa elää myös suuri joukko muihin sieniryhmiin kuuluvia lajeja. – Esimerkiksi monien helttasienien itiöemiä on joinakin vuosina suuria määriä, mutta niiden merkitys puun kannalta on vielä epäselvä. Voi olla, että ne ovat vain sekundäärisiä lahottajia, jotka jatkavat varsinaisen lahottajasienen aloittamaa työtä heikentyneessä puussa. Näkymätön rihmasto Kiema muistuttaa, että puun rungolle ilmestyvä itiöemä ei ole koko VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 35

1 2 3 4 1. Karstasyylän itiöemää voi hämäävästi luulla puun rungolla kasvavaksi jäkäläksi.  2. Jalavanpakuri on tehokas lahottaja, joka tarttuu puuhun latvuksen oksanarpien kautta. Sieni lahottaa tarttumakohdasta rungon nopeasti kauttaaltaan lahoksi ja tappaa myös elävää pintapuuta. 3. Lattakääpä on yleinen kaupunkipuiden lahottaja, ja se voi vaivata mitä tahansa lehtipuuta. Lattakäävän itiöemien ulkonäkö vaihtelee laakeista kouluesimerkeistä mustiin epämääräisiin pahkuroihin.  4. Pörrökääpäinen koivu on lähes poikkeuksetta kaatokunnossa. Pörrökääpä on yksi tehokkaimmista lehtipuiden lahottajista. 36 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20

sieni. – Lahottaja elää rihmastona puun sisällä, ja hajottaa entsymaattisesti puun pääraaka-aineita eli selluloosaa, hemiselluloosaa ja ligniiniä. Sieni kasvattaa itiöemän lisääntymistä varten. Lahoaminen voi olla pitkällä siinä vaiheessa, kun ensimmäinen itiöemä havaitaan. Yksi lahottajalajin tunnistusta helpottava tekijä on lahon koostumus. Jos puuaines on valkolahoa, on lahottaja hajottanut kaikkia puun raaka-aineita, kun taas ruskolahossa ligniini on jäänyt ainakin osin hajottamatta. Itiöemät ovat muodoltaan hyvinkin erilaisia ulkonevista pinnanmyötäisiin. – Lahottajan tunnistamiseksi on katsottava sekä itiöemän ylä- että alapuolta. Päältä laji voi olla hankala tunnistaa, mutta usein pillistön erot kertovat mistä lajista on kysymys. Jos haluaa perehtyä lahottajiin paremmin, voi alkaa kerätä niistä näytteitä, mutta myös valokuvaaminen on hyvä tapa dokumentoida lajistoa. Sami Kiema toteaa, että joissakin tapauksissa varma määritys vaatii näytteen ja mikroskopoinnin tai DNA:n sekvenssoinnin. – Kun sieni valokuvataan, pitää kuvata sekä ylä- että alapuolelta, sekä merkitä oheen tiedoksi kasvualusta, mahdolliset muut sienet, kasvukohta puussa, kuvan ottaja, paikka, aika sekä tietoja ympäristöstä. Myös hieman kauempaa otettu yleiskuva voi olla hyödyllinen. Sienilajin tunnistamisessa auttavat ainakin Suomen Sieniseuran asiantuntijat seuran Facebook-sivulla. – On tärkeää saada tietoon havaintoja kaupunkipuita lahottavista sienistä. Kun tehdään puun kuntoarvio ja lahomittaus, kannattaa kuvata rungon ulkoasu ennen ja jälkeen mahdollisen kaatamisen. On hyvä saada kuvia myös lahomittauskohdan leikkauspinnalta. Puun ja kuoren välissä Sami Kiema listaa neljä lahottajaa, jotka ovat merkittävimmät, ja sitä myötä jokaisen hyvä tunnistaa. Jalavanpakuri (Inonotus ulmicola) on ikävä sieni, joka tappaa jalavan yleensä verraten nopeasti. Itiöemä kasvaa vasta aivan lahoamisen loppuvaiheessa. – Jalavanpakuri on kuitenkin helppo huomata aikaisessa vaiheessa siitä, että se aiheuttaa tarttumareittinä toimineen oksanarven ympärille kuorettoman koron. Jalavanpakuri syö sydänpuuta, mutta tappaa myös pintapuun. Sienen voi tunnistaa rungon kuorettomista kohdista, ja usein myös lähellä sijaitsevat oksat ovat alkaneet kuolla. Lopulta itiöemä kasvaa puun ja kuoren väliin, ja kuollut kuori repeytyy itiöemässä olevien harjanteiden sitä työntäessä. Näin sieni varmistaa, että itiöt pääsevät leijumaan mahdollisimman kauas tuulen mukana. Itiöpöly on väriltään rikinkeltaista. – Helsingissä olemme yrittäneet pitää jalavanpakurin vaivaamat puut pystyssä edes joitakin vuosia leikkaamalla pois lahonneet haarat. Tapauskohtaisesti on kuitenkin mietittävä, mitä tehdään. Joka tapauksessa jalavanpakuri vaatii, että siihen reagoidaan ajoissa, sillä puut, joihin tämä lahottaja on iskenyt, ovat aina riskipuita. Mystisiä möykkyjä Pörrökääpä (Cerrena unicolor) taas kasvaa yleensä koivussa, vaahterassa tai pihlajassa. Monimuotoisuutta kaupungeissa edistää: – kasvillisuuden monilajisuus – viheralueiden monimuotoinen rakenne – kuollut puuaines (Suomessa 5000 lahopuusta riippuvaista lajia) – vanhat lahopuuyksilöt – hyvät puiden kasvuolosuhteet Arboristi Sami Kiema sanoo, että puita ei tarvitse yrittää ”parantaa” laholta, eikä sitä edes voitaisi tehdä. – Se on kuitenkin surkeaa, jos nuorilla kaupunkipuilla on vanhojen puiden vaivat. Kohdellaan siis puita hyvin. – Kyseessä on vakava lahottaja, joka on helppo tuntea itiöemän karvaisesta yläpinnasta ja sokkeloisista pilleistä. Pörrökäävän vaivaamasta puusta on tehtävä välittömästi kuntoarvio tai poistettava puu samoin tein, Kiema sanoo. Karstasyylä (Kretzschmaria deusta) kuuluu kotelosieniin, ja on melko huomaamaton. Karstasyylä kasvaa vaahterassa, koivussa, lehmuksissa sekä monissa muissa lehtipuissa. Vaikka sienestä on eniten havaintoja etelärannikolta, sitä on havaittu Tampereen korkeudella asti. – Karstasyylän itiöemä muistuttaa vähän jäkälää. Itiöemät alkavat kehittyä jo aikaisin keväällä. Itiöemät kasvavat usein rungon tyvellä ja halkeamissa tai haaraliitosten välissä. Kaadetun rungon lahokuviossa on mustia selkeärajaisia reaktiovyöhykkeitä. Lattakääpä (Ganoderma applanatum) kasvattaa kaupunkipuihin vaihtelevan kokoisia valkoisen, harmaan ja mustankirjavia möykkyjä, jotka ovat joskus puun juurella ja joskus rungolla, jopa nurmikollakin juuristoalueella. – Tämän sienen itiöemien ulkonäössä on suurta vaihtelua, usein ne ovat kaupungeissa mystisen näköisiä. Lattakääpä ei ole ihan niin paha kuin jalavanpakuri, mutta lahottaa kuitenkin tehokkaasti. Latvusto voi silti olla vihreä, jos yksikin ankkurijuuri on puulla vielä elossa. VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 37

Helsingin Pitäjänmäessä siirrettiin saksalaisella puunsiirtoautolla noin 30 tammea. Työ sujui hyvin. 38 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20

KATUPUUT Pitäjänmäentien katutammet pelastettiin puistoon teksti ja kuvat: JUHA RAISIO ja RAUNA SARRIVAARA Lähes kolmekymmentä nuorehkoa tammipuuta siirrettiin joulukuun alussa 2019 Saksasta tuotetulla puunsiirtoautolla Helsingin Pitäjänmäentieltä Talin liikuntapuistoon ja golfkentälle, mutta myös hieman pidemmälle Pohjois-Helsinkiin Suutarilaan. Menetelmästä ei ollut meillä aiempaa kokemusta ja sitä haluttiin nyt kokeilla, kun sopiva kohde tuli pikaisesti eteen. P uut olivat hienosti rivissä tarjolla, mutta toisaalta hankalasti keskellä vilkasliikenteistä katua. Nosto kaivinkonetta käyttäen ei vaikuttanut toteuttamiskelpoiselta – koko katua ei voinut sulkea liikenteeltä, joten realistisimmaksi vaihtoehdoksi jäi ehkä hieman yllättäen puidensiirto eri- koisautolla. Paljon, aivan nuoriakin puita on jouduttu poistamaan Raide–Jokeri -työmaan tieltä. Harkintaan tulivat eri vaihtoehdot, kun piti pohtia olisiko Pitäjänmäen tiellä jo varsin kookkaiksi ehtineet tammipuut vielä siirrettävissä. Yhteydenotto ruotsalaiseen Trädflytt-konsulttifirmaan ja sen omistajaan Jarl Abrahamssoniin vakuutti, sillä heidän käsityksensä mukaan katujakson suurimmatkin puut, jo yli 10 metrin pituiset ja yli 100 senttiä ympärysmitaltaan, olivat vielä aivan siirtokelpoisia. Yllättäen samoihin aikoihin jouduttiin ratikkakiskojen tieltä siirtämään suurikokoisia pilvikirsikoita myös Eiranrannassa, mutta siellä tavanomaisin menetelmin. Seuraavassa tarkastellaan molempia menetelmiä. Helsingissä joudutaan jatkuvasti nuoria, mutta jo paikalleen jo etabloituneita puita poistamaan niiden kasvupaikalle suunniteltujen uudisrakennus- tai peruskorjaushankkeiden vuoksi. Usein pohditaan mahdollisuuksia etenkin vastaistutettujen tai vain hiukan vanhempien puuntaimien pelastamiseksi. Puiden kaato ja uusiminen on helppo, mutta usein myös käytännöllisin vaihtoehto. Siksi on hyvä kirkastaa, miksi sitten suurten puiden siirtoon kannattaisi ryhtyä ja miten työvaiheet suunnitella. Ovatko puut vielä kokonsa puolesta siirrettävissä, löytyykö niille jokin järkevä sijoituspaikka ja saadaanko niitä käyttämällä luotua kenties maisemallista lisäarvoa? Työn sujuvuus käytettävissä olevia, kantavia reittejä myöten ja riittävä etäisyys maanalaiseen infrastruktuuriin kummassakin päässä ovat onnistumisen edellytyksiä. Töölönlahden puistoon jättitaimet Konalanpellosta Puiden siirron menetelmiä jouduttiin jo muutama vuosi sitten pohtimaan, kun puupankista Konalan pellolta siirrettiin vuonna 2015 isokokoisia taimia Töölönlahdenpuistoon ja tilapäiseksi ajateltuun puistikkoon Musiikkitalon eteen, tuolloin vasta suunnitteilla olleen kirjastorakennuksen paikkeille. Varovaisuussyistä tuolloin taivuttiin vielä tavanomaisiin puidensiirtomenetelmiin kaivinkonetta ja lavettia apuna käyttäen, muualla Euroopassa yleisesti käytetyn puidensiirtoauton sijaan. Tietoa ei ollut, kuinka sujuvasti sillä voitaisiin operoida kookkaita puuntaimia keskustan raitiotien ajovirroittimien ali. Istutetut puuntaimet olivat tuolloinkin kookkaita, suurimpien ympärysmitta oli noin 75–100 senttiä ja latvuksilla leveyttä melkoisesti. Puidensiirtoauton käyttö kariutui lopulta epäilyyn, että puupelto olisi keväisin liian märkä kantamaan kuormattuna raskaasti ta- kapainoista siirtoautoa. Siksi suuret taimet päädyttiin kuljettamaan STARAn edelleen kehittelemillä tavanomaisilla menetelmillä. Puiden nostokaivannon tekoon, juuripaakun muotoiluun ja jättitaimien nosteluun kuljetuslavetille käytettiin mehumaijaa hieman järeämpää, noin 10 tonnin kaivuria. Disa Juslin ja Keijo Pulkkinen Talin taimistosta, STARAlta pähkäilivät tuolloin jo ennakolta puiden noston ja siirron sujuvoittamista. Jättitaimet sidottiin vielä paakun muotoilun, noston ja verkottamisen jälkeen järeillä sidontaliinoilla puiseen eurolavaan. Se mahdollisti sujuvan liikuttelun kaivinkoneeseen kauhan tilalle kytketyllä nostohaarukalla ja puut voitiin näillä välineillä myös kaataa hitaasti, hellävaroen kuljetuslavetille. Näinkin vältettiin nosto- ja kuljetusvaiheen monet turhat runkovauriot, oksien katkeilu ja paakun hajoamiset lähes kokonaan. Työmaalle siirrettiin kaikkiaan yli 60 puuta Konalan taimipellolta. Isoja kirsikoita siirtoon Eiranrannassa Syksyllä 2019 päätettiin Eiranranta kadun varresta siirtää kymmenisen vuotta paikallaan kasvaneet lähes kaksikymmentä pilvikirsikkaa. Pitäjänmäentien tammien kanssa samoihin aikoihin siirretyt kirsikat piti saada pois Hernesaaren kärkeen ulottuvan raitiolinjan tieltä. Puut nostettiin ja siirrettiin kaivinkoneella viereiseen Pyhän Birgitan puistoon sekä läheiseen koirapuistoon. Suurin kirsikoista jäi siirtämättä paakun hajottua, kyseinen yksilö kasvoi kujanteen päässä ja oli ehtinyt kasvattaa selkeät paalujuuret kantavaan kasvualustaan. Siirron toteutus oli hankalaa vähäisen puumullan, herkästi hajoavan paakun sekä jalkakäytävän perustamiseen käytetyn kantavan kasvualustan vuoksi. Kantavan kasvualustan sisältämä kiviaines esti puunsiirtoauton käytön työssä. Työmaa oli hyvä verranne Pitäjänmäentiellä tehtyyn urakkaan ja osoitti, että välineet on valittava olosuhteiden mukaan. Pitäjänmäentien tammet puistoon Pitäjänmäentien projekti tuli varsin yllättäen eteen, kun selvisi että puut on poistettava kokonaan kadun pohjoispäästä Raide–Jokeri -työmaan alta. Hannu Airola, kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalta ehdotteli siitä kuultuaan heti puiden siirtoa lähimaastoon, Taliin. Tammien siirtäminen on aina paljon myönteisempi uutinen, kuin niiden kaataminen, myös se puolsi puiden siirtoauton kokeilemista. Ennakolta arveltiin, että Helsingissä on tammi-helmikuussa liian kylmä puiden nostolle. Maa voi olla syvältä roudassa ja lunta voi olla liikaa. Skånessa töitä voidaan tehdä käytännössä lähes läpi koko talven ja tänä talvena meilläkin se olisi onnistunut. Odotetun talvisään vuoksi työ pyrittiin tekemään pikemminkin joulukuun, kuin tammi- VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 39

kuun puolella. Takaraja puiden poistamiselle oli maaliskuu 2020. Puita voidaan tietysti siirtää läpi kesäkauden sulan maan aikana. Tatran rungolle rakennettu 36 tonnia painava erikoisajoneuvo saapui Saksasta laivalla Vuosaareen viikon 50 maanantaiaamuna, erittäin sateisen viikonlopun jälkeen. Auto tuotiin satamasta ajamalla suoraan työmaalle Pitäjänmäentielle. Ajoneuvolle oli buukattu alustavasti paluu jo saman viikon torstai-illalle, joten luottamus työn sujumiseen oli luja. Siirrettäviä puita oli yhteensä 28, joista kolme oli alustavasti varapuita, joten työtahdiksi oli arvioitu 4–8 puuta päivässä ja tekijät tiedustelivatkin ennakolta mahdollisuutta työskennellä tarvittaessa pitkään iltaisin. Mutta hyvin tekijät, konekuski Urban Erhart, arboristi Arjuna Kendziersky ja ruotsalainen konsulttiyrittäjä Jarl Abrahamsson pysyivätkin suunnitellussa vauhdissa. Pitäjänmäentien keskikaistalla oli leveyttä 380–420 senttiä, ja syvyyttäkin riittävästi, joten laitteen kolmimetrinen kauha mahtui hyvin rouhaisemaan puulle 4,5 kuutiota ja suunnilleen saman verran tonneissa painavan tyvipaakun kadulta mukaansa. Iso, maljamainen, hammaslaitainen kauha työntyi helpon oloisesti vahvojen nestesylinterien painamana maahan puiden tyvien ympärille. Puunsiirtoauto yksinkertaistaa huomattavasti isojen puiden siirrossa tarvittavia toimia. Auton nostolaitteella toteutettavista Istutuskuopista ja puun siirtopaakusta saadaan kerralla samankokoiset ja puu saadaan myös suunnilleen samaan tasoon maanpintaan nähden kuin alkuperäiselläkin kasvupaikalla. Istutuskuopan paakku siirretään edellisen puun nostokuopan täytteeksi, joten muuta tarvetta kaivuumaiden siirtelyyn ei ole. Puun irrottaminen paakkuineen ja sen pudottaminen uuteen istutuskuoppaan sujuivat suhteellisen nopeasti, ehkä noin 15–20 minuuttia kumpikin. Enemmän aikaa kului siirtymisiin ja auton pinnalla pysymisen vuoksi välttämättömien teräksisten ajosiltojen siirtelyyn. Esivalmistelutöissä apuna oli katutyömaalta lainattu kaivinkone pätevine kuskeineen. Tammet oli ennen viimeistä raitiotien linjausta suunniteltu jätettäväksi paikoilleen kasvamaan ja niiden latvuksia oli alettu jo ennakolta vuosi kaksi sitten leikata kapeammiksi. Näin isoja latvuksia on hankala saada sidotuksi suppuun ja se voi johtaa herkästi oksien katkeiluun pakkasilla. Kauimmaksi noin 15 kilometrin ajomatkan päähän Siltalanpuistoon puut valikoituivat osin latvuksen leveyden perusteella. Hyvä ennakkosuunnittelu helpottaa kuljetusta monin tavoin. Kun reitit on mietitty valmiiksi ja mahdolliset pullonkaulat selvitetty ennakolta, voidaan kuljetuksiin lähteä vähemmin huolin. Kolmen puun kokeilusiirtojen aikana huomattiin yksityiskohtia, joita piti hioa edelleen. Siirtoauton ja takana seuraavan taka-auton yhteistyö oli pelattava saumattomasti. Autojen oli päästävä samoilla valoilla risteyksien läpi. Yllättävän moni henkilöauto yritti kuljetettavan puun latvan alta autojen välistä vaihtaa kaistaa – ja jotkut huolettomimmat siinä jopa onnistuivat. Jos reitille sattuu opastinkyltti liian läheltä sivusta tai ylhäältä latvuksen jostakin syystä heilahtaessa, niin seurauksena voi olla odottamaton tikkusade peräauton tuulilasiin. Ajoneuvolla oli katsastustodistuksen mukaan korkeutta tasan 4 metriä. Siksi hiukan hirvitti ajattaa sitä Tuomarinkylässä kyltin mukaan 4 metrin korkuisen moottoritien alikulun kautta, mutta kuski oli luottavainen onnistumisen suhteen – ja lopulta varaakin näytti jopa hieman jäävän. Ennakkosuunnitteluun kannattaa panostaa Soveltuvien puiden ja sopivien siirtokohteiden ”löytäminen” riittävän ajoissa on suunnittelun ja valmistautumisen kannalta tärkeintä. Edellytykset voisi kiteyttää: riittävän monta – noston kannalta sopivassa paikassa – siirtokohde sopivalla etäisyydellä. Minkä kokoisia puita voidaan vielä siirtää? Mitä aiemmin työtä päästään valmistelemaan, sitä helpommin se on toteutettavissa. Juurihoito tai juurten katkaisu ennakolta olisi puiden menestymisen kannalta tärkeää saada tehdyksi, mutta jonkin verran myös paakun suuri koko ja siirron ajankohta antanee siinä pelivaraa. 40 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 Puunsiirtoauton maljamainen, hammaslaitainen kauha työntyi helposti maahan puiden tyvien ympärille. Kuinka tarkkaan siirron taloudellisuus ja muut hyödyt on arvioitu? Kustannuksiin vaikuttaa erityisesti kuljetusmatka ja puiden koko. Minkä kokoinen kone työhön tarvitaan? Onko joissakin suunnitteilla olevissa hankkeissa erityistä tarvetta tai etua ”ylisuurien” taimien käytöstä? Voidaanko siirtokustannukset liittää osaksi muita hankkeita tai saada muita synergiahyötyjä? Onko siirtämisen tekniikka riittävän hyvin hallussa? Jälkityöt ja pidemmän ajan jälkihoito Aika paljon siirtoajankohdan loskainen keli teetti jälkitöitä: savitilsat ulkoilureiteiltä ja rikotut, painuneet nurmipinnat piti saada jollakin tavoin siivottua kuntoon heti työn jälkeen. Ruotsalaiset Johan Östberg ja Örjan Stål ovat koostaneet ohjeistuksia puiden suojaamisesta ja jälkihoidosta rakentamisen yhteydessä. Niistä voi silmäillä myös suurten puiden siirron jälkeisiä, tarvittavia toimia. Rikkoutuneiden juurten leikkaaminen siisteiksi on aina aiheellista. Toisaalta siirtoauton kauha voi pahimmassa tapauksessa halkaista juuret pitkälle paakun sisään ja näiden vaurioiden korjaaminen on lähes mahdotonta. Työn aikana jäätiin pohtimaan, että olisiko istutussuunnalla merkitystä suurille puille pieniä enemmän? Se kannattaisi ehkä rungon tyvelle mielenkiinnon vuoksi ennakolta merkitä. Koneella voisi suunnan näppärästi kääntää samaksi kuin aiemminkin. Jos nostokuoppa valokuvataan noston jälkeen samasta suunnasta, voisi kuvasta ehkä jälkikäteen päätellä suurimpien juurien kasvusuuntia. Kuvaamisesta jäisi pelkkää aavistusta selkeämpi käsitys rikkoutuneiden juurten määrästä ja se voi helpottaa ja vähentää tarpeetonta jälkityötä. Ruotsalaiset ehdottavat juurten kasvun parantamiseksi ja nopeuttamiseksi tiiviin pintamaan vaihtoa kuohkeammaksi paakun ympäriltä, esim. noin puoleen metriin asti. Helsingissä päätettiin tehdä jälkihoito ruotsalaisten esittämällä tavalla kokeeksi vain kolmelle puulle, sillä istutuskuopan pohjalta näkyvä maa vaikutti hyvin läpäisevältä ja oli osassa kuopista lähes kuivaa, vaikka pintamaa oli erittäin märkää. Osittain päätökseen vaikutti myös siirron aikaisen myrskyisen sään aiheuttama huoli puiden pystyssä pysymisestä. Puut on aiheellista tu-

KATUPUUT kea, siihen voidaan käyttää järeitä tukiseipäitä, joilla tuenta voidaan tehdä esimerkiksi noin 120 sentin korkeudelta muovi- tai kuitunauhalla neljän tolpan suuntaan. Ajatus on samansuuntainen kuin pienemmilläkin taimilla: paakku ja rungon alaosa pyritään lukitsemaan paikoilleen ja latvus saa liikkua tuulessa vapaammin. Kolme suurinta puuta tuettiin hieman ylempää rungosta Haveno Oy:n välittämillä puiden vaijerituennoilla, jotka siis ankkuroitiin maanpinnan alle. Puiden tuentaa on syytä tarkkailla 2–3 vuoden ajan siirron jälkeen ja kastelusta on syytä huolehtia vähintään yhtä pitkään. Kuivina kausina puu tarvitsee paljon kasteluvettä, ehkä jopa 1000 litraa viikossa, mutta toki tarve vähenee vähitellen juurten kasvun alettua uudelleen. Alussa saattaa olla tarpeen typistää ja vähentää yhteyttävää pinta-alaa, jotta puu saavuttaa nopeammin tasapainon menetetyn juurimassan suhteen. Siirtojen edullisuus tapauskohtaista Tavanomaisellakin, kaivinkoneita hyödyntävällä tekniikalla voidaan isoja puita mainiosti siirtää. Mutta jos suunnilleen tasakokoisia siirrettäviä puita on ryhmässä sopivan monta ja kuljetusmatka jää kohtuullisen lyhyeksi, niin vaaka voi alkaa kallistua siirtoauton käytön eduksi. Seuraavaan yritykseen on paljon helpompi lähteä tätä kokemusta viisaampana. Kookkaaksi ehtineet, siirtokelpoiset nuoret puut ovat luonnonvara, josta olisi ehdottomasti huolehdittava paremmin ja hyödynnettävä tilaisuudet tarkemmin. Näyttävää saadaan nopeasti aikaiseksi, mutta esimerkiksi Töölönlahden laajassa, lähes puuttoman avoimessa tilassa suurenkin puuntaimen mittasuhteet nopeasti häviävät. Vähintäänkin isot puut kannattaa laittaa sopiviin ryhmiin. Maisemallisesti isot taimet kannattaa hyödyntää paikoissa, joissa niiden suhteellisen suuri koko tulee parhaiten näkyviin ja edukseen heti istutuksen jälkeisinä vuosina. Siirron kustannukset muodostuvat hyvin tapauskohtaisesti, siihen vaikuttaa siis keskeisesti kuljetusmatkan pituus, samoin puiden lukumäärä. Ovatko puut esimerkiksi edullisesti rivissä tai suhteellisen tiiviissä ryhmässä? Onko maan alle kätketty jotakin, jota pitää varoa ja jonka rikkoutuminen tulisi kalliiksi? Pitäjänmäentiellä katuvalojen sähköpiuha saatiin kolmesta kohtaa poikki, mutta runkovesilinja oli onneksi riittävän syvällä. Jos puiden siirrosta pyydetään tarjous, niin tällaiset yksityiskohdat vaikuttavat tarjoushintaan. Rahanmenoon myös jälkikäteen on syytä varautua. Rahaa voi kulua yllättävästi jälkien siistimiseen, puiden jälkihoitoon sitomisineen ja kasteluineen. Pienimmillä kaupungeilla ja yhteisöillä ei ehkä yksinään ole mahdollisuuksia siirtoauton ja asiantuntijoiden palkkaamiseen, mutta kohtuullisella vaivalla voisi saada selvitetyksi, että olisiko lähiseuduilla muita vastaavia hankkeita näkösällä, jolloin työt voisi ketjuttaa ja siirtoauto kannattaisi tänne Saksasta ajattaa. Voisiko puita myydä, vaihtaa tai vaikkapa antaa edelleen johonkin toiseen kohteeseen? Talin Golfkentän ei tarvinnut alueelleen saamistaan puista maksaa, mutta siirrosta aiheutuneet kustannukset kylläkin. Jos rahaa on käytettävissä niukemmin ja oikeastaan mitään edellä luetelluista eduista ei ole näkyvillä, niin ainoaksi vaihtoehdoksi jää perinteinen ja pidemmän kaavan mukainen siirtotapa. Mutta sekin siis onnistuu ja yksittäistapauksissa taimistohintoihin vertailemalla senkin saa näyttämään taloudellisesti perustellulta. Lähteitä: Östberg, J. & Stål, Ö. 2018. Standard för skyddande av träd vid byggnation 2.0. SLU Landskapsarkitektur. Trädgård Växtproduktionsvetenskap. Alnarp 2018:02. ISBN: 978-91-576-8952-8. 48s. Vuori, E. 2020. Suurten puiden pikasiirto. Puutarha & Kauppa 1/2020. Vuori, E. 2015.Töölönlahden puisto nousee lopultakin. Puutarha & Kauppa, 2015 Vuori, E. 2015. Suuren taimen taitava, mutta työläs siirto. Puutarha & Kauppa, 2015 Heikinkadun lehmukset pala Helsingin historiaa teksti: JUHA RAISIO H elsingin Heikinkadulle istutettiin vuonna 1844 uusia, ehkä Saksasta tuotuja lehmuksen taimia. Uusien katupuurivien tarkoitus oli saada provinssipääkaupunki näyttämään vetovoimaiselta asukkaiden ja siellä satunnaisesti piipahtavien vieraiden silmissä. Vuoden 1932 ilmakuvalta näkyy, kuinka puurivistöt olivat menneinä vuosikymmeninä kasvaneet paikoin epätasaisesti ja ehkä osa puista oli ehditty jo uusiakin. Kujanteiden epäjärjestys loi kasvavan metropolikeskustan ylle yhä kiusallista maalaiskaupungin leimaa. Tuolloisen Heikinkadun lehmusesplanadin pohjoinen pää ylsi suunnilleen nykyisen Sokoksen tavaratalon kohdille ja vasta siellä puut näyttävät kasvaneen komeiksi tuplarivistöiksi. Uutta ja ehompaa kaupunkikuvaa tavoiteltiin jo tuolloinkin, ehkä siksi vuoden 1935 tienoilla Heikinkatu päätettiin laittaa aivan uuteen uskoon. Puistokadun keskellä kasvaneet lehmukset piti saada syrjään tulevan, uudistettavan kadun ja liikennejärjestelyiden tieltä. Kun viime vuosina on kipuiltu mm. Mechelininkadun uudistamista, niin kaupunkitiloja osattiin perusteellisesti myllertää siis jo paljon aiemminkin. Sodan jälkeen Helsingin valtasuoni Heikinkatu ja sen jatke Läntinen Viertotie nimettiin uudelleen Mannerheimintieksi. Heikinkadulla kasvoi vuonna 1935 yhteensä 278 lehmusta, joista vanhimmat olivat iältään ehkä lähes 100-vuotiaita ja osa merkittävästi näitä nuorempia. Pääosa puista, 103 kappaletta, kerrotaan siirretyn remontoidun kadun reunoille ja loput siirtokelpoiset puut eri puolille kaupunkia. Siirtourakka oli sen aikaisella tekniikalla ja välineillä toteutettuna vaativa: paksuimmilla puilla oli ympärysmittaa yli 135 senttiä ja painoa paakkuineen tonneja. Mutta toki osin ulkomaillakin harjaantuneiden puistomiesten ammattiylpeys ja -taito oli kohdillaan. Puiden oksat leikattiin kevättalvella 30–100 sentin mittaisiksi tapeiksi ja puille muotoiltiin siirron yhteydessä keväällä kaivamalla jykevät paakut. Kun 3–4 tonnia painavia siirtopuita kuljetettiin tuon ajan kuorma-autoilla, joista parhaimmilla kantavuutta oli ehkä hädin tuskin saman verran, niin autojen taka-akselistot olivat lujilla. Kuljetuksiin kerrotaan käytetyn myös raitioteitä, mutta se saattaa olla urbaanilegendaa. Puiden nostot tehtiin sen aikuista tekniikkaa hyväksikäyttäen, osin jopa vaijerinostureilla. Kookkaita siirtopuita vietiin Helsingin paraatipaikoille, eri tietolähteiden mukaan Kaivopuistoon, Kaisaniemeen, Töölöön ja Koskelantien varteen. Kaisaniemeen ja Kaivopuistoon vietyjä puita on vaikea hahmottaa ilmakuvilta enää jälkikäteen. Ehkä suurilla taimilla täydennettiin tuolloista Isoa Puistotietä. Monissa Helsingin puistoissa kasvoi tiheässä ja nykyistä paljon runsaammin kehittyviä, ohutrunkoisia puistopuita. Ilmakuvilta tarkasteltuina useat keskustan puistoista vaikuttavat pikemminkin varjoisilta puistometsiltä, kuin nykypolvien arvostamilta avoimilta ja aurinkoisilta piknik-ruohokentiltä. Tuore kehittyvä pääkaupunki valmistautui vuoden 1940 Olympiakisoihin istuttamalla parhaat siirtopuista juuri ennen sotia valmistuneen Stadionin porteille johtavan Paavo Nurmentien varrelle ja Mäntymäentien reunaan, uuden Messuhallin viereen. Ilmakuvasta on vaikea uskoa, että juuri valmiiksi saadun Stadionin edustan laakea paraatikenttä oli vielä 1930-luvun taitteessa ollut Toivon kiinteistö ja kokonaan viljelysmaata. Kuvista voi hahmottaa esimerkiksi perunamaita muiden palstojen keskellä. Helpoimmin siirretyt puut löytyvät- VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 41

Raitiokiskojen siirto Heikinkadulla puurivin keskelle, kuvaaja: Maunu Luoto vuonna 1934–1935. kin juuri Mäntymäenkentän reunamilta vuoden 1943 ilmakuvasta. Siirtopuita istutettiin myös tuolloisen kaupungin äärilaidoille, Koskelantien varteen. Yhdeksän puuta meni riviin tulevan kadun varteen sairaalapuistikkoon. Tuo vuonna 1909 retkeilykartassa vielä Kaupungin vaivaistaloksi nimetty rakennus muuttui sittemmin Koskelan vanhainkodiksi. Loput 22 puuta vietiin Koskelantien toiseen päähän kaksiriviseksi puistokäytäväksi, kohottamaan Vanhan kaupungin kosken partaalle ulottuvan kadun ilmettä. Kallioisen Kellomäen päästä jouduttiin kiveä louhimaan kadun tieltä. Lähelle sitä, Vantaanjoen rantamille laitettiin myös pitkänomainen, hopeasalavien reunustama viheralue, nykyisin Kustaa Aadolfin puistoksi nimettynä. Joen varrelle oli 1920-luvulla kohonnut Vedenpuhdistuslaitoksen uudisrakennuksia, joiden vierellä on kartan mukaan Margareta Leijonhufvudin puisto, nykyinen riukupuustoinen metsikkö. Aiempi vesilaitos sijaitsi keskellä Vantaankoskea, silloisella Siltasaarella, jossa toimii Tekniikan museo. Tuolla puistokadunpätkällä haluttiin ehkä syystä komistaa Vanhaa kaupunkia, Helsingin syntypaikkaa. Vanha kaupunki oli aikojen saatossa jäänyt erilleen muusta kaupungista, omaksi saarekkeekseen. Sen arvoa kaavoituksellakaan ole saatu kunnolla kohotettua, eikä se noussut alhostaan edes tuon tynkäesplanadin avittamana. Kosken takaisista Viikinmäen puoleisista reunamista kehittyi sotien jälkeen ruderaattimaastoa; myös pieniä teollisuusrakennuksia ja varastoja syntyi sinne tänne mäen syrjille, kuin myöhemmin nousseelle Tattarisuollekin. Joenvarsi kosken yläpuolella on yhä jonkinlaista takamaata, jonka arvoa edes moni ammattilainen ei osaa kunnolla hahmottaa. Tänne siis perustettiin vuonna 1550 Kustaa Vaasan toimesta Helsingefors. Mutta sittemmin kosken pauhu on tapahtuman muistomerkin tienoilla hukkunut moottoritien humuun, sillä 1960-luvulla kehittyvä Suomi ja sen kasvava pääkaupunki halusivat suorat tieyhteydet myös maakuntiin. Vanhankaupungin ohi ja Vantaanjoen yli rakennettiin leveä valtaväylä siltoineen kohti Porvoota ja Lahtea. Liikenne silloilla vyöryy nykyisin jo kahdeksan ajokaistaa pitkin. Matalalla betoninen siltarakenne hallitsee massiivisuudellaan nykyistä jokimaisemaa ja koskimiljöötä. Kansallismaiseman veroiselle jokinäkymälle ei annettu armoa edes hieman korkeampien sillan kannatinpylväiden vertaa. Uusi moottoritien ylikulkusilta ja sen rampit veivät Koskelantien päästäkin tilaa ja pääosa sinne siirretyistä lehmuksista sai väistyä vielä kerran. Vain kuusi puista jätettiin paikoilleen ja niistä kolme kasvaa yhä kadun keskikaistalla. 1970-luvun vaihteessa toteutettiinkin sitten Rakennusviraston aikainen toinen jättipuiden siirtourakka. Puut sai- 42 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 vat uudet sijansa joen varren komistuksina, kohti uutta Vesilaitosta vievältä puistoraitilta, muutamia kymmeniä tai satoja metrejä entiseltä, tilapäiseksi jääneeltä kasvupaikaltaan. Nyt melkoisesti lisää kokoa kasvaneet lehmukset nostettiin kuljetettavaksi talvisaikaan paakut jäädytettyinä kuorma-auton järeän perävaunun päälle rakennetun, Sjömanin 30 tonnin vaijerinosturin avulla. Oksat jouduttiin jälleen typistämään 20–100 sentin mittaisiksi ja juuripaakku muotoilemaan uutta siirtoa varten. Paakuilla oli leveyttä ainakin 3–4 metriä ja painoa puineen ehkä noin 20 tonnia. Pääosa puista saatiin siirretyksi uusille kasvupaikoille ja ne näkyvät ilmakuvista päätellen lähteneen vielä ainakin jonkinlaiseen kasvuun. Puita kohtasi vielä uusia, yllättävä takaiskuja: jätevesiviemärin työmaa-aukko tuli vuonna 1984 puhkaistavaksi puiden tyvien tuntumaan kivivuorineen ja sittemmin jotkut innokkaat näkivät moottoritien kupeella tilaa myös asuntorakentamiselle. Pitkän kiistelyn jälkeen paikalle kohosikin matala, puolikaaren muotoinen kerrostalo, jonka rakentamisen aikoihin, kymmenkunta vuotta sitten, pääosa uudelleen siirretyistä puista hävisi lopullisesti. Moottoritien tuntumassa yhä sinnittelee yksi Heikinkadun lehmus. Kaupungin tiivistäminen vie lopulta myös Koskelan sairaalatontinkin siirtolehmukset. Näiden yhdeksän, järeän puistolehmuksen paikalle nousee koteja tuleville helsinkiläisille. Kaupunkisuunnittelun keskeisin tehtävä on töpöttää vielä suhteellisen väljille viheralueille ja julkisille puistomaisille tonteille paljon lisää asuntoja väestöltään kasvavalle pääkaupungille. Heikinkadulta siirretyt, vanhimmat, lähes parisataavuotiset puut ovat saaneet väistellä monien suunnitelmien tieltä. Mutta onko tiivistyvissä kaupungeissa enää kunnolla tilaa edes istuttaa puita, joista kasvaisi edes näitä siirtokelpoisia lehmuksia? Sillä ennenaikaiseen poistamiseen tai siirtämiseen johtavia, moninaisia harmeja näyttää kaupunkipuiden tielle kasautuvan taajamien tiivistyessä yhä kiihtyvällä vauhdilla. Lähteet: Anon. 1935. Maanantaina alkavat työt Turun kasarmialueella ja Heikinpuistossa. Useimmat vanhat kasarmirakennukset puretaan. Puiden siirto alkaa heti maan sulaessa. Helsingin Sanomat 6.3.1935. Honkanen, E. 1987. Heikin puiston lehmukset. Julkaisussa: Puutarhanrakentajat 30v. Helsinki. s. 48-51. Lahtinen, P. 1987. Heikinpuiston lehmukset Koskelantiellä ja Vantaanjoen törmällä. Julkaisussa: Puutarhanrakentajat 30v. Helsinki. s. 54-55.

VUODEN LAATUTUOTTAJA Pinsiön Taimisto on Vuoden laatutuottaja Teksti ja kuvat: JYRI UIMONEN P insiön Taimisto Hämeenkyröstä Pirkanmaalta on valittu taimitarhatuotannon Vuoden laatutuottajaksi. Kotimaiset Kasvikset ry nimeää taimitarha-alalta laatutuottajaksi kolmen vuoden välein yrityksen, jonka tuotteet ja toiminta täyttävät korkeimmat vaatimukset. Pinsiön Taimisto liputtaa näkyvästi kotimaisuuden puolesta. Tuotannossa suositaan kestäviä kotimaisia lisäyslähteitä aina kun se on mahdollista. Pinsiön Taimistolla arvostetaan lähituotantoa ja lisäysmateriaalin alkuperä onkin pääosin oman taimiston alueelta tai ainakin lähikunnista. Taimistolla kasvatetaan puuvartisia koriste- ja hyötykasveja eli puita ja pensaita noin kuuden hehtaarin alalla. Havukasveja on perinteisesti laaja valikoima viljelyssä. Runsasta valikoimaa lisää melkoisesti erikokoisten myyntitaimien määrä. Pinsiön Taimistolta löytyy pensaista perusvalikoiman lisäksi isoja jumbotaimia sekä niitäkin isompia lähes täysikokoisia yksittäispensaita. Taimisto kasvattaa itse monivuotisia taimia. Tämän lisäksi myymälään hankitaan yksi- ja monivuotisia taimia myyntiin muilta kotimaisilta tuottajilta sekä ulkoa tarkkaan valituilta kasvattajilta. Valikoima on laaja, koostuen kestävistä peruslajeista ja -lajikkeista sekä vaihtuvista erikoisuuksista ja uutuuksista. Pinsiön Taimistolla otetaan ympäristöasiat huomioon. Esimerkiksi kemiallista kasvinsuojelua on vähennetty tuntuvasti, kierrätys on tehty rutiiniksi ja muutoinkin ympäristöä säästäviin viljelytapoihin on panostettu. Toiminnan ympäristöystävällisyyden annetaan näkyä myös asiakkaille. Hyvä palvelu yhdistetään laatutuotteisiin Taimiston sijainti aivan Valtatie kolmosen varressa mahdollistaa vaivattoman poikkeamisen Pinsiön Taimiston puutarhamyymälään. Myymäläalue on suunniteltu helppoon asiointiin. Sujuvan asiakaspalvelun takaa asiantunteva henkilökunta. Oma taimikasvatus varmistaa, että aina on tarjolla tuoreita hyväkuntoisia taimia aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Taimiston ja myymälän yhdistelmä takaa laajan ja monipuolisen taimitarjonnan. Taimiston tukkumyynnissä palvellaan viherrakennus- ja puutarha-alan yrittäjiä, kuntia ja kaupunkeja. Taimet voidaan toimittaa asiakkaiden kohteisiin tai asiakas voi noutaa itse myymälästä. Sami Pihkoluomalle ojennettiin Vuoden Laatutuottaja -tunnukset Taimistoviljelijöiden vuosikokouksessa 13.3. Rantasalmella. Kiitospuheessaan Santeri korosti johdonmukaisen kotimaisuuden korostamisen merkityksestä koko taimitarha-alalla. Näyttelypuisto tarjoaa ideat mukaan Pinsiön Taimisto tarjoaa asiakkailleen asiantuntevaa palvelua, monipuolisen sekä laajan tuotevalikoiman ja laadukkaita pirkanmaalaisia taimia. Taimiston erikoisuutena on laaja näyttelypuisto, jossa esitellään pihan rakentamisen ratkaisuja. Aidossa ympäristössä voi noukkia ideat mukaan omalle pihalle. Näyttelyalueella näkee taimia luonnollisessa koossa, mikä helpottaa piharakentajan kasvivalintoja. Taimiston pihapiiristä löytyy yrityksen pitämä maalaiskahvila Viljamin Vintti, joka palvelee vanhan navetan parvella. Kahvilassa leivotaan itse, suositaan aitoja makuja sekä lähituotantoa. Taimiston, myymälän, näyttelypuiston ja kahvilan kokonaisuus muodostavat monipuolisen ja virikkeellisen kokonaisuuden, josta löytyy koettavaa jokaiselle. Taimisto työllistää vuosittain parisenkymmentä kausityöntekijää kymmenen vakituisen työntekijän lisäksi. Yritys tarjoaa mielellään paikkoja mahdollisuuksien mukaan myös alan harjoittelijoille sekä opiskelijoille. Pinsiön Taimiston ja sen myymälän yhteydessä on laaja näyttelypuisto, johon on rakennettu runsaasti malliratkaisuja. Näkymä houkuttelee kävijöitä viereiseltä Valtatie kolmoselta. VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 43

Kuningatar Eufemian katu Oslossa. Katupuuarboretum Oslon keskustassa käännös: JOUKO HANNONEN Oslon kaupunkiin on perustettu laaja katupuuarboretum. Puiden hyvinvointiin on satsattu monin tavoin. Kasvualustaolosuhteet on pyritti optimoimaan. P ohjoismaisesta luomiskertomuksesta Voluspa tunnemme myytin maailmanpuusta nimeltään Yggdrasil. Norjalaisten pihapuilla on pitkä historia esikristilliselta ajalta asti. Tämä traditio periytyi maaseudulta toripuina, jotka vuosisatojen aikana hakattiin eikä istutettu uudelleen. Bergen oli pohjoismaiden tärkein ja suurin kaupunki myöhäiskeskiajalla. Katupuista on kirjallista tietoa 1200-luvun lopulta alkaen. 1500-luvun suurien kaupunkipalojen jälkeen katutiloja levennettiin ja katupuidenkäyttö palojen estämiseksi tuli pakolliseksi. Kyseessä on ensimmäinen dokumentoitu viherrakenne pohjoismaisessa kaupungissa. Ruhtinaiden puistokäytävät 1600 ja 1700-luvulla istutettuina metsästyspolkuina ovat linnapuistojen jatkeita maisemaan. Andre le Notre pidensi Louvren akselia Tuillerienestä Boulognen metsään. Tänään tämä julkinen, kilometrejä pitkä, vihreä katukäytävä tunnetaan nimellä Avenue des Champs-Elyssees. Puistokatuja alettiin rakentaa 1600-luvulla Teollistuminen sai aikaan valtavaa kasvua kaupungeissa. 1600-luvun puistokatuja ryhdyttiin jälleen rakentamaan, mutta järjestelmällisemmin. ”Vihreys” sai suuren arvon ja sen terveysvaikutuksia pidettiin tärkeinä kasvavalle väestömäärälle. Napoleon III ja paroni von Haus- 44 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 sman johtivat Pariisin suurta uudistamista 1852–70. Pariisin maailmannäyttely 1867 näytti hierarkkisen katurakenteen, jossa bulevardit oli sijoitettu vuosirenkaan muotoon ja puistokadut halkaisevat tiiviin kaupungin. Näyttelyyn mennessä valistui 236 kilometriä uusia puistokatuja, joissa oli yhteensä 110 000 puuta ja joiden määrä oli 150 vuodessa lisääntynyt 400 000 katupuuhun. Toisen maailmansodan jälkeinen aika oli autoilun riemujuhlaa. Liikenneinsinööreillä ei ollut paljon ymmärrystä esi-isiensä istuttamille katupuille ja niitä kaadettiin surutta. Autoille annettiin etusija kaupunkisuunnittelussa. Nyt olemme keskellä ympäristö- ja ilmastokriisiä. Kestävä ja elävä kaupunkiympäristö on ajankohtaisempi kuin koskaan aikaisemmin, sillä vuonna 2100 maapallolla on arvioitu asuvan 10 miljardia ihmistä, suurin osa kaupungeissa. Uudet pääkadut puistokaduiksi Björvikan uudet pääkadut on rakennettu puistokaduiksi. Raitovaunukiskot on sijoitettu epäsymmetrisesti katutilaan, jotta auringon puolelle saataisiin leveä, istutettu jalkakäytävä. Näin on saatu tilaa ulkokahviloille, jotka saavat hieman varjostusta katupuista. 10 000 neliötä uutta jalkakäytävää muodostaa houkuttelevan kaupunkitilan. Pinnoitteena ja reunakivinä on käytetty vaaleaa graniittia. 110 katu-

KATUPUUT Leveä jalkakäytävä mahdollistaa kaikenlaisia ravitsemuspalveluita. Pilareihin istutetut ruusut rajaavat tilan hyvin. 0 50 100 150 200 M BJØRVIKA Alueelle on asennettu 110 uutta penkkiä. penkkiä on sijoitettu kaupunkilaisten iloksi. Esteettömyys ja valaistus on toteutettu nykystandardien mukaisesti. Puiden hyvinvoinnin eteen on tehty paljon työtä. Avain niiden menestykseen on jalkakäytävän rakenteessa. Kantavaa kasvualustaa on asennettu 43,2 m:n leveydeltä. Jokaiselle puulle on tehty mittatilaustyönä omat, betoniset, istutuslaatikot ilman kantta ja pohjaa, sivut täynnä reikiä juuriston levittäytymistä varten. Hapen saanti on varmistettu ilmastointiputkilla 20 metrin välein. Eksoottisten puiden kasvu on ollut hämmästyttävää. BISPEVIKA Monilajinen katupuurivistö 312 katupuuta koostuen 54 lajista ja lajikkeesta on istutettu ilmaston muuttumisen näkökulmasta. Puilla on nimilaput ja ne on istutettu maantieteelliseen järjestykseen. Puiden pitää kestää suolausta, ilman saasteita, kuivuutta, kylmyyttä, puuskaista tuulta ja valon heijastumia rakennusten lasisista julkisivuista. Niiltä toivotaan kukintaa, kaunista lehvästöä, syysvärejä, mielenkiintoista kuorta ja tyylikästä talvisilhuettia. Erityisesti arvostetaan tiiviitä, pieniä lehtiä. Suojatummalle puolelle on istutettu mm. jalavia, saarnia, lehmuksia ja vaahteroita. Raitovaunu ajaa vihreää, nurmetettua väylää pitkin kontrastina suurelle rakennusmassalle, jota reunustaa pilaritammet. Ajoväylän ja raitiotien välissä sijaitsee vihreä ja kukkiva vyöhyke, joka koostuu lei- Karttapiirros Björvikan katupuuistutuksista. VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 45

katusta orapaatsama-aidasta ja köynnösruusuista, jotka on istutettu kapeisiin tukipilareihin. Horisontaaliset ja vertikaalit kovat pinnat saavat aikaan kesällä kuivat ja epämiellyttävän kuumat olosuhteet ja rankkasateella tulvia sekä talvella kylmiä, viimaisia tuulia. Kaupunkipuut vaimentavat näitä ikäviä olosuhteita tiealueilla ja toreilla. Puut suodattavat auringonsäteitä ja saavat aikaan virkistävän varjostuksen kesäisin ja samalla korkeampia yölämpötiloja öisin ja talvella latvuksiensa alla. Kasvillisuuden oikea käyttö vaimentaa katujen hankalia tuuliolosuhteita ja kerrostalojen pyöriviä tuulia. Hankkeen on suunnittelut maisema-arkkitehti, Oslon yliopiston professori, Rainer Stange. Hän työskentelee myös yrityksessä nimeltään Dronninga landskap. Stange kiersi ympäri Eurooppaa lukuisissa taimistoissa valitsemassa sopivia puita Osloon. Stange on vakuuttunut siitä, että puut kannattaa istuttaa mahdollisimman suurina, jolloin kasvuunlähtö ja menestyminen ovat parhaimmillaan. Ne ovat edelleen kolmen vuoden jälkeen istuttamisestaan erinomaisen elinvoimaisia ja näyttäviä. Kirjoitus pohjautuu Rainer Stangen teksteihin ja kuviin. Katupuuarboretumin puulajit Acer campestre ´Nanum´ Acer campestre ´Elsjrik´ Acer platanoides ´Cleveland´ Acer platanoides ´Deborah´ Acer platanoides ´Eurostar´ Acer platanoides ´Fairlake´s Green´ Acer platanoides ´Reitenbachii´ Acer platanoides ´Schwedleri´ Acer platanoides ´Summershade´ Acer platanoides siemenlähde Ultuna Acer platanoides siemenlähde Vestby Acer rubrum ´Somerset´ Acer x freemanii ´Jeffersred´ Catalpa bignonioides Celtis australis ´Autumn Flade´ Fraxinus americana ´Autumn Purple´ Fraxinus pennsylvanina ´Summit´ Fraxinus pennsylvanina ´Zundert´ Ginkgo biloba 46 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 Värikkäät kalusteet piristävät kaupunkikuvaa. Suunnittelija on asettanut asukkaat ja jalankulkijat pääosaan. Gleditsia triacanthos ´Skyline´ Gleditsia triacanthos f. inermis Gleditsia triacanthos ´Sunburts´ Koelrueteria paniculata Liquidambar styraciflua ´Worplesdon´ Liriodendron tulipifera Magnolia kobus Metasequoia glytostroboides Parrotia persica Pinus sylvestris Platanus x hispanica Prunus yedoensis Quercus robur ´Fastigiata Koster´ Robinia pseudoacacia ´Bessoniana´ Robinia pseudoacacia ´Nyirsegi´ Robinia pseudoacacia ´Semperflorens´ Robinia pseudoacacia ´Unifoliola´ Sophora japonica ´Regent´ Sorbus ´Dodong´ Sorbus hybrida siemenlähde Nordfjord Sorbus hybrida siemenlähde Stord Thuja plicata ´Excelsa´ Tilia cordata ´Böhlje´ Tilia ´Odin´ Tilia cordata ´Rancho´ Tilia cordata ´Roelvo´ Tilia x flavescens ´Glenleven´ Tilia platahyllos ´Fenris´ Tilia platahyllos ´Örebro´ Tilia x europaea ´Zwarte Linde´ Ulmus ´Columella´ Ulmus hybrid ´Dodoens´ Ulmus hybrid ´Lobel´ Ulmus hybrid ´New Horizons´ Ulmus hybrid ´Rebona´ Zelkova serrata ´Green Vase´

AJANKOHTAISTA Viherala yhteistyöhön koronan haittojen torjumiseksi Koronan vaikutukset alkavat näkyä laajalti yhteiskunnassamme. Jo nyt on nähty, että haitalliset vaikutukset ovat hyvin moninaiset. Viheralan yritystoiminnalle välitön uhka on erityisesti kausityövoiman saatavuus. Vajaalla henkilöstöllä ei päästä välttämättömiin tavoitteisiin. Alkamassa oleva viheralan sesonki saattaakin jäädä torsoksi. Vähittäisasiakkaista riippuvaiset yritykset ovat erittäin huolestuneita, sillä asiakasvirrat ovat jo nyt tyrehtyneet. Alalle tavattoman tärkeä kevään huippusesonki ja koronaepidemian huippu ovat menossa päällekkäin. Tällä on yritysten taloudelle katastrofaaliset seuraukset. Jo nyt on tehty lähes kaikki työ ja hankinnat kevätsesonkia varten. Jos asiakkaat kaikkoavat ja kysyntä sakkaa, kaatuvat kaikki aiemmin syntyneet kustannukset yritysten niskaan täysimääräisinä. Kuluttajien käytökseen ei voida kovin paljoa vaikuttaa. Sen sijaan viheralan ammattiväki voi osoittaa nyt keskinäistä vihreää solidaarisuutta ja käyttää suomalaisten viheryritysten palveluja ja tuotteita. Suosimalla kotimaisia yrityksiä ja tuotteita varmistetaan yritysten selviäminen tämän vaikean vaiheen yli. Hankintojen keskittäminen suomalaisille yrityksille on erittäin merkityksellistä, sillä huomattava osa viheralalla toimivista yrityksistä on pieniä perheyrityksiä, joiden kassa on normaaleissakin oloissa ja suhdannevaihteluissa tässä vaiheessa vuotta alimmillaan. Nyt jos koskaan pitää käyttää kotimaisia toimijoita aina, kun se suinkin on mahdollista Jos nyt menetämme viheralalta palveluita ja tuotteita tarjoavia yrityksiä, on vaarana, että emme tämän kriisin jälkeen pääse palaamaan entiselleen. Kehittyvällä alallamme ei ole varaa menettää sitä osaamista ja ammattitaitoa, jota on vuosikymmenet rakennettu. Haastan kaikki viheralan ammattilaiset yhteistoimintaan ja edistämään suomalaista viheralan työtä ja toimintaa näissä poikkeuksellisissa oloissa. Jyri Uimonen Taimistoviljelijät ry MOW SAVER VÄHENTÄÄ NURMIKONLEIKKUUTA! - Säästöä kustannuksissa! • Vähentää nurmikon leikkuutarvetta. • Muodostaa nopeasti tiheän nurmikon. • Tuottaa vähemmän biomassaa. • Vähentää leikkuujätettä. • Vähentää rikkakasvien kasvua. Katso esite nettisivuillamme: schetelig.com/ viheralue-luettelotja-esitteet Ota yhteyttä! asiakaspalvelu@schetelig.com p. 09 8520 6222 www.schetelig.com /ScheteligViheralue

KYSY ENSIN MEILTÄ Betonikiviä Betonikiviä Tutustu Vallikulmaan ja muihin pihauutuuksiin www.hb-betoni.fi Sorvarinkatu 3, 20360 Turku Puh. 02 511 8800 Katoksia ja pyörätelineitä Betonikiviä UUTUUS Muoto on vapaa − vaikka pyöreä Suunnittele oma mallisi − päästä luovuutesi valloilleen uusilla muodoilla ja astu uuteen veikeään maailmaan. Kukonkankaantie 8, Hollola • 03 877 200 www.rakennusbetoni.fi ® Kunttaa Kainuusta kaikkialle Suomeen 050 5450 050 kuntta@piiraisenviherpalvelu.fi www.piiraisenviherpalvelu.fi 48 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 Maankatteita ja viherkattoja Covamat siemeneroosiomatot valmiita viheralueita helpos�! www.eg-trading.fi

Multaa Taimitarhatuotteita Koe kasvun ihme Tilaa edullista multaa toimitettuna, tai nouda itse. Tilaa: metsapirtinmulta.fi tai puh. 050 336 5703 Mullan valmistaja ja myyjä: Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä HSY PL 100, 00066 HSY, Ilmalantori 1, 00240 Helsinki, puh. 09 1561 2011 (asiakaspalvelu) Taimitarhatuotteita KESTÄVIÄ TAIMIA, LAAJA VALIKOIMA PUUT, PENSAAT, HAVUT, HYÖTYKASVIT, PERENNAT, KÖYNNÖKSET... MONIPUOLINEN VALIKOIMA LAATUA ! PYYDÄ TARJOUS! RENGON TAIMITARHA OY AHOSEN TAIMISTO www.ahosentaimisto.fi info@ahosentaimisto.fi Lukkopellontie 34, 14300 RENKO puh 050 572 2634, 03-652 6122 Karstula Puh. (014) 465 131 Taimitarhatuotteita www.rengontaimitarha.fi myynti@rengontaimitarha.fi Taimitarhatuotteita Tule mukaan ilmoittajana vuoden 2020 Vihreä Kirjaan Varaa paikkasi Syrjäharjuntie 95 31300 Tammela Puh. 040 733 3772 toimisto@vikstenintaimisto.fi www.vikstenintaimisto.fi Hannu Pyykkö, 050 2250, hannu.pyykko@mediabookers.fi Viherkattojen vedeneristystuotteita Viherrakentamisen tuotteita Varmista viherkaton toimivuus laadukkaille vedeneristeillä! Tule tutustumaan Vihertekniikkanäyttelyn osastolle 634 OY URBAN NATURAL AB Puut juuresta +358 500 210 latvaan 390 urban@natural.fi T A R V I K K E I T A bmigroup.com/fi N U O R I L L E U R B A A N I P U I L L E T e r v e t u l o a V i h e r p ä i v i l l e j a o s a s t o l l e 3 5 2 VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 49

”Elävän maan ja kasvien hoitaminen muuttaa paikan merkitystä ja ihmistä itseään hyvällä tavalla.” 50 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20

KESTÄVÄ TOIMINTA Luonto pitää huolta ihmisestä – kunhan me pidämme huolta luonnosta teksti ja kuvat: EEVA VÄNSKÄ Luonnonvaroja käytetään kiihtyvällä tahdilla. Onko mahdollista yhteensovittaa ihmisten toiminta ja tarpeet kestävällä tavalla ja säilyttää vihreä maailma? Millaisia ovat kestävät ratkaisut ja miten niitä voitaisiin edistää? P uhdas maaperä, ilma ja vesi ovat yhteisiä rikkauksiamme, jotka kuitenkin ovat uhattuna ihmistoiminnan vaikutuksesta. Mitä on kestävyys, Luonnonvarakeskuksen tutkimuspäällikkö ja Suomen kestävän kehityksen asiantuntijapaneelin koordinaattori Katriina Soini? – Se on sitä, että maapallo jää tuleville sukupolville elinkelpoisena ja kehittyy siten, että eri ihmisyhteisöjen välillä vallitsee oikeudenmukaisuus. Kestävä ajattelu on ennen kaikkea näkökulmien yhteensovittamista. – Tarvitaan kestävyystieteen tutkimusta, mutta myös muuta tietoa, organisoitua päätöksentekoa sekä kokeiluja kestävistä ratkaisuista. Soinin mukaan kestävyydestä puhutaan usein kapeasti, yksittäisinä asioina, jotka sinällään voivat olla hyviä. – Kestävyystutkimuksen tärkein tehtävä on kertoa meille, mihin maailma on menossa. Kysymys on kokonaisajattelusta, eli siitä, miten asiat liittyvät toisiinsa ja millaisia systeemivaikutuksia toiminnallamme on. Kestävyysongelmien juurisyyt ovat monimutkaisia, pitkän ajan kuluessa syntyneitä, siksi niihin on harvoin kovin yksinkertaisia ratkaisuja. – Se merkitsee myös väistämättä luopumista monesta asiasta, joihin olemme tottuneet. Ehkä olisi parempi puhua oppimisesta, johon tarvitaan uteliaisuutta ja rohkeutta katsoa mitä uusi voi tuoda tullessaan. Hienosäädöllä ei siis enää pärjätä. – Pitää tunnistaa ne kohdat, joissa voimme tehdä merkittäviä muutoksia. Tämä tarkoittaa puuttumista epäkestäviin rakenteisiin, kuten kuluttamiseen sen itsensä vuoksi. Yksi merkittävä muutos voi olla se, että tuotteiden hintoihin lisättäisiin luonnonvarojen käytöstä aiheutuneet kustannukset. – Jos ympäristölle koituvat haitat huomioitaisiin hinnoissa, hintalaput olisivat ihan eri näköisiä. Kannatan tätä, sillä siten tulemme tietoisiksi luonnonvarojen käyttämisestä. Tämä voi kuitenkin lyhyellä aikavälillä vaikeuttaa entisestään vähävaraisten asemaa. Ehkä siihenkin saataisiin toimivia kompensoivia mekanismeja, samalla tavoin kuin nyt muihin sosiaalisiin kysymyksiin yhteiskunnassamme? – Ja toisaalta ekologisesti kestävästi tuotettu ja terveellinen ruoka ei aina ole kalliimpaa. Tulisikin satsata uudenlaisten ruokatottumusten edistämiseen. Luontoa matkien Huolenpitoa Millaisia sitten ovat kestävät ratkaisut? – Ympäristöongelmiin ja riskeihin haetaan nyt kiivaasti luontopohjaisia ratkaisuja, joissa hyödynnetään luonnon omia materiaaleja ja prosesseja. Niitä käyttämällä voidaan toimia kestävästi. Luontopohjaisten ratkaisujen vastapuolella on tavallaan keinotekoinen tai teknologinen tapa toimia. – Meidän pitäisi huomioida, paitsi kestävyys luonnon prosessien kannalta, myös sosiaaliset hyödyt, mikä helpottaa siirtymää kestävämpiin toimintatapoihin. Niihin voidaan päästä osallistavilla menetelmillä, joissa ratkaisuja ei sanella ylhäältä, vaan kehitetään yhdessä kansalaisten kanssa, niin että paikallinen ja käytännönläheinen tieto saadaan käyttöön. Soinin mielestä viimeistään nyt tarvitsemme isoja muutoksia. Katriina Soini puhuu hyvinvointipalveluista, ja siitä, kuinka olemme tottuneet korkeaan palvelutasoon, mikä on mahdollistanut riippumattomuuden toisista ihmisistä. – Jatkossa meidän pitää mahdollisesti tehdä enemmän oman ja läheistemme hyvinvoinnin eteen, eikä se ole välttämättä pelkästään huono asia. Sen sijaan, että ihannoimme riippumattomuutta toisistamme, voisimme löytää uudestaan yhteisöllisyyden, jonka avulla myös kestävyyshaasteisiin olisi helpompi tarttua. Meidän pitää myös löytää luontoyhteys uudestaan. – Luonto kyllä huolehtii meistä, kunhan me huolehdimme siitä. Moni osaa jo laskea hiilijalanjälkeä, mutta luonnon monimuotoisuus vähenee koko ajan hälyttävää vauhtia. – YK:n alaisen työryhmän mukaan jopa kolmasosa maa- VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 51

Katriina Soinin mielestä Suomessa on moni asia hyvin kestävyyden näkökulmasta. – Meillä on monipuoliset luonnonvarat ja organisoitu päätöksentekosysteemi. Emme kuitenkaan saa tuudittautua vain siihen, että meillä on malli toimia, vaan pitää myös käyttää sitä. pallon pinta-alasta pitäisi suojella biodiversiteetin säilyttämiseksi. Samaan aikaan maapallon väestö kasvaa. Mielestäni meidän tulisi puhua enemmän luonnonvarojan kestävästä käytöstä. Sillä Soini tarkoittaa sitä, että kaikkea tuosta kolmasosasta ei saatettaisi luonnontilaiseksi, vaan katsottaisiin, miten voidaan maltillisella tavalla käyttää luontoa. Kansainvälinen luonnonsuojelujärjestö on parhaillaan laatimassa globaalia ohjelmaa biodiversiteetin suojeluun ja säilyttämiseen vuodesta 2020 eteenpäin. Siinä kestävä käyttö on keskeisessä osassa. – Ehdottomuus ei aina ole realistinen tie edetä kestävyyden parantamisessa. Olen oikeastaan surullinen siitä, että keskustelu on usein niin ehdotonta, se ei vie asioita eteenpäin. – Tarvitaan paikkalähtöisiä ratkaisuja, joissa kompromissit ovat mahdollisia. Täytyy muistaa, että ympäristömme ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa erilaisissa kulttuurillisissa tilanteissa, ja se pitää ottaa huomioon. Soini ottaa esimerkiksi metsät. – Usein puhumme vain kahdesta vaihtoehdosta, hakkuista tai jatkuvasta kasvatuksesta. Kuva ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen. Oleellista on katsoa, millainen metsien käsittely kussakin tilanteessa on paras ilmaston, monimuotoisuuden, vesiensuojelun ja metsien käytön näkökulmasta. sia olla luonnossa ja muokata vaikka pieniä puutarhaplänttejä tai vihreitä nurkkia. Sitä kautta voidaan oppia luonnosta, ja mukaan tulee myös tärkeä huolenpidon ajatus. Tällä tavoin rakennetaan kestävyyttä pitkällä aikavälillä. Elävän maan ja kasvien hoitaminen muuttaa paikan merkitystä ja ihmistä itseään hyvällä tavalla. Soini sanoo, että niin sanotusta green care:sta ajatellaan usein liian monimutkaisesti. – Green care voi olla pieniä asioita. Esimerkiksi kaupunkien vajaakäytöllä olevat paikat voisi antaa ihmisten käyttöön. Ei tarvita aina hirveän hienoja alueita, jotta saadaan aikaan viihtyisyyttä. Kestävyysajattelu on ajankohtaista fyysisen todellisuuden lisäksi henkisessä maailmassa. – Ehkä kysymys on myös eräänlaisesta arvotyhjiöstä. Jos tätä tyhjiötä on aiemmin paikattu kuluttamisella, nyt merkityksiä haetaan itse tekemisestä, kierrättämisestä ja omien elämäntapojen kontrolloimisesta. Kun perusmateriaaliset tarpeet tulevat täytettyä, tarvitaan elämälle syvempää sisältöä, ja se voi tulla pyrkimyksistä kestävämpiin elämäntapoihin. Keskustelemme huolenaiheista. Esimerkiksi maan jakautumisesta niin, että erot maaseudun ja keskusten välillä suurenevat. Pääkaupunkiseutu tuntuu eriytyvän omaksi suureksi kaupunkialueekseen. – Olen huolissani kaikesta siitä infrastruktuurista, joka meillä on maaseudulla ja harvaan asutuilla paikoilla. Uuden rakentaminen kuluttaa paljon luonnonvaroja, ja jos käyttökelpoisia rakenteita joudutaan ajamaan alas, se on pelkkää haaskausta. Samaan aikaan Soini myöntää, että ihmisten houkuttelemiseksi maaseudulle tarvitaan muutakin kuin seiniä. – Tätä keskustelua käydään meillä liian vähän. Uskon, että on ihmisiä, jotka haluaisivat asua maaseudulla, jos heillä olisi siihen mahdollisuus. Tarvitsemme aiheesta lisää keskustelua, mutta ilman vastakkainasettelua. Otetaan aikaa arviointiinkin Monessa mielessä Suomessa menee erittäin hyvin. – Meillä on toimiva yhteiskunta, jossa moniin muihin maihin verrattuna on vallinnut luottamus. Meillä tehdään paljon tutkimusta, jo- Lapset mukaan Katriina Soini lähettää terveisiä viheralalle. – Uskon ympäristökasvatuksen merkitykseen siinä, miten ympäristöherkkyys kasvaa tulevilla sukupolvilla. – Meidän pitää antaa ihmisille, ja erityisesti lapsille, mahdollisuuk- 52 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 Luonnon kestävä käyttö on maltillista kestävyysajattelua, joka korostuu muun muassa kansainvälisessä monimuotoisuustyössä.

KESTÄVÄ TOIMINTA ta voidaan käyttää päätöksenteon tukena, ja kestävyys on huomioitu laajalti eri politiikkasektoreilla. Soini toivoo, että kun otamme kestävyyshaasteet tosissamme, ja haluamme hoitaa oman tonttimme, nuoret eivät kuitenkaan vaipuisi ilmastoahdistukseen ja pelkoon. – Pystymme toimimaan luovemmin, kun lähtökohtana on toivo. Tiede, tutkimus, yritykset, kunnat ja yhteisöt tekevät kovasti töitä ratkaisujen löytämiseksi, ja meillä on oikeansuuntaista ratkaisunhakua. Haasteena on Soinin mielestä erityisesti jo mainittu yhteisöllisyyden rapautuminen. – Siihen liittyy myös sivistys laajassa mielessä, siis se, miten suhtaudumme toisiimme ja samalla myös luontoon. Sivistys on empatiakykyä ja tapa olla maailmassa niin, että haluaa ja osaa kommunikoida toisten kanssa. Kysymys on halusta rakentaa yhteiskuntaa, ei hajottaa sitä. Mitä kestävyyden eteen tulisi nyt ainakin tehdä? – Meidän tulisi käyttää ja arvioida jo olemassa oleva tieto tehokkaasti: aina ei tarvita uutta projektia tai tutkimusaineistoa. Vaikka on kiire, ei saisi säntäillä, vaan hyödyntää myös olemassa olevaa tietoa parhaalla järkevimmällä tavalla päätöksenteossa ja täydentää sitä tarpeen mukaan. Onko luonnonvaroja mahdollista käyttää kestävällä tavalla? – Jossain mittakaavassa kyllä. Kasvava maapallon väestö yhdistettynä kuluttavaan elämäntapaan on kuitenkin johtanut luonnonvarojen kestämättömään käyttöön, ja siksi tarvitaan perustavanlaatuisia globaaleja muutoksia. Katriina Soini ei halua romantisoida menneitä aikakausia ihanteellisina luonnon käytön kannalta. – Meidän tulisi sen sijaan pystyä saavuttamaan jonkinlainen henkinen harmonia, johon kuuluu huolenpito ja vastuu ympäristöstä. Se on kestävyyden siemen. Kirjoittaja on freelancer-toimittaja. Kestävyydestä uusi normaali S uomen kestävän kehityksen asiantuntijapaneeli eli lyhyesti Kestävyyspaneeli julkaisi helmikuussa etenemisaskeleet, joiden avulla voidaan edistyä kestävän kehityksen polulla. Kyseessä on kansallinen tulkinta YK:n Global Sustainable Development -raportista vuodelta 2019. Tiettävästi Suomi on ainoa maa, joka on tehnyt oman tulkintansa kansainvälisestä raportista. Ensimmäinen askel on lisätä materiaali- ja rahavirtojen läpinäkyvyyttä ja tietoa teknologioiden ja kokeilujen vaikuttavuudesta. Toinen askel on tehdä kestävyydestä uusi normaali tietoon ja yhteistoimintaan perustuvan suunnittelun kautta. Kolmas askel on materiaalien ja luonnontilaisen maan käytön vähentäminen kaikessa toiminnassa sekä rahoitusinstrumenttien säätäminen kestävyyskriteerit huomioiviksi. Neljäntenä kohtana on kestävyyden ottaminen kaiken päätöksenteon ja suunnittelun perustaksi sekä julkisella että yksityisellä puolella. sesti houkuttelevaksi. Furman nosti esiin viheralueiden merkityksen kaupungeissa ja kaupunkiseuduilla osana kestävyyttä ja hyvinvointia. Hän korosti luonnonvaroista ja neitseellisestä maaperästä huolehtimisen tärkeyttä. – On tärkeää, että ymmärrämme kokonaisriippuvuutemme luonnosta. Kestävyyspaneeli on riippumaton asiantuntijapaneeli, joka auttaa viemään Suomea kohti kestävää kehitystä tuomalla tieteen näkökulmia ja eettisiä pohdintoja päätöksentekoon ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kuusi polkua Kestävyysmurros voidaan toteuttaa muuttamalla samanaikaisesti kuutta järjestelmää: taloutta, ruuantuotantoa, energiantuotantoa, kaupunkeja, suhtautumista luonnonjärjestelmiin sekä hyvinvointiin. Luonnonjärjestelmissä oleellista on maankäytön ohjaus turvaamaan luontoympäristöä sekä kompensaatiojärjestelmien käyttöönotto. Jos siis taloudellisen toiminnan seurauksena syntyy ympäristöhaittoja, tulisi ne kompensoida. Hyvinvoinnin kannalta on tärkeää luoda kestävämpi luontosuhde ja hyvinvoinnin tutkimus laajasti. Siihen voinee hyvin lukea mukaan vihreän hyvää tekevät vaikutukset. Kestävyyspaneelin puheenjohtaja Eeva Furman totesi, että on suomalaisten yhteinen etu säilyttää maapallon elinkelpoisuus. – Etenemme kestävän kehityksen tavoitteiden suuntaisesti, mutta aivan liian hitaasti. Eriarvoisuus kasvaa, ilmastonmuutos etenee ja monimuotoisuus vähenee. Suunta voidaan muuttaa, jos keskinäiset riippuvuudet tunnistetaan ja kokonaisvaltainen murros kestävyyteen saadaan luotua. Tärkeää on siis huomata, että kun politiikkaa ja päätöksiä tehdään, ne vaikuttavat moneen asiaan, joista pitäisi olla tietoinen. – Kestävyyden pitää olla valtion, kuntien ja yritysten päätavoite. Tarvitsemme kuitenkin kaiken tasoisia muutoksia yhteiskunnassa. Kestävyysmurros on myös tehtävä kansalaisille sujuvaksi ja taloudelli- Kestävyyspaneelin puheenjohtaja Eeva Furman sanoo, että on keskeistä kestävyyden ja tulevaisuuden kannalta, kuinka luonnonjärjestelmiä, eli ilmanlaatua, maaperää ja vesiä, hoidetaan. – On tärkeää, että ymmärrämme kokonaisriippuvuutemme luonnosta. VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 53

VIHERPÄIVÄT Jyväskylän Paviljonki 6.-7.2.2019 Viherpäivien luennot vetivät Jyväskylään Kasvilajistoa on monipuolistettava teksti: SEPPO NÄRHI, kuvat: TERO TAKALO-ESKOLA Viherympäristöliiton valtakunnallisilla Viherpäivillä 12.-13.2. Jyväskylän Paviljongissa ulkomaiset luennoitsijat muistuttivat kaupunkien kasvilajiston monipuolisuuden tärkeydestä. Ilmastonmuutoksen edetetessä kasvituholaisten määrä tulee kasvamaan ja siitä syystä yksipuoliset kasvi-istutukset ovat vaarassa tuhoutua. Viherpäiville ja Vihertekniikka-näyttelyyn kokoontui yli 1600 ammattilaista kahdeksi päiväksi. -K un puulajien määrä kaupungeissa on rajallinen, tautien ja tuholaisten kaltaiset häiriöt voivat olla vahingollisia kaupunkien ekosysteemipalveluille. Jatkossa kasvilajistoa on monipuolistettava kasvituholaisriskien sietokyvyn lisäämiseksi, tutkija Henrik Sjöman Ruotsin maatalousyliopistosta muistuttaa. Ruotsissa on käynnissä tutkimuksia, joissa etsitään uusia lajeja kaupunkiympäristöön, erityisesti uusia puulajeja. Uusia lupaavia lajeja on löytynyt tutkimusmatkoilla Pohjois-Amerikassa, Kiinassa, Romaniassa, Azerbaidzanissa ja Georgiassa. Tutkimuksissa kiinnitetään erityistä huomiota puiden kykyyn tuottaa ekosysteemipalveluja ja puiden kykyyn kasvaa erilaisissa kaupunkiympäristöissä. Istutussuunnittelu on välttämätöntä Kasvien istutussuunnittelun ja kaupunkien viheralueiden hoidon professori Nigel Dunnett Sheffieldin yliopistosta Iso-Britanniasta kertoo villin luonnon inspiroivan häntä. Luonto herättää voimakkaita tunnereaktioita. Hän seuraa luonnon kiertokulkuja ja kasvien kasvuvoimaa. – Kasvien istutussuunnittelu tulee mieltää taiteen kehykseen, usein istutussuunnittelu nähdään vain toiminnallisena ratkaisuna – tapana täyttää tyhjä tila. Istutussuunnittelu tulee nostaa samalla tasolle muiden taiteen lajien kanssa, Dunnett vaatii. – Haluan avata uusia mahdollisuuksia luovalle ekologiselle suunnittelulle keskellä moderneja kaupunkeja. Lähtökohtana, että jos haluamme puuttua kaupunkien laajenemiseen ja ilmastonmuutoksen haasteisiin, täytyy tuoda luonto, maaperä, kasvillisuus takaisin kaupunkeihin, Nigel Dunnatt jatkaa. – Siksi etenkin kattoihin, seiniin, asfalttiin, pysäköintialueisiin, katuihin, yrityspuistoihin ja kaupalliseen kehitykseen pitää keskittyä. 54 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 Suomessa lajistoa on alettu laajentaa Helsingissä katualueille on istutettu soveltuvia kaupunkipuulajeja kahteen ”katupuuarboretumiin”, Vartiokylän Vartioharjuntielle ja Laajasalon Reiherintielle. Vartioharjuntielle on istutettu 12 ja Reiherintielle 26 puulajia tai -lajiketta. Molemmissa kohteissa on lajeja, joita ei ole aiemmin kokeiltu. – Mustilan arboretumin kanssa on käynnistetty yhteistoimintahanke, jossa on istutettu noin 2000 tainta 25 näyttävästä puu- ja pensaslajista, joista Mustilassa on hyväksi havaitut lisäyslähteet, suunnitteluasiantuntija Satu Tegel Helsingin kaupungilta kertoo. – Dynaamisten perennaistutusten aalto on aiheuttanut kasvisuunnitteluun periaatteellisen muutoksen: kasvilajeja voidaan istuttaa runsaasti ja kerroksellisesti ja niin, että kasvilajeilla on erilaisia rooleja, Tegel jatkaa. – Kasvitietämyksen kartuttaminen on nyt tärkeää ja siksi uusia kokeiluistutuksia seurataan ja niistä tehdään raportteja. Mukaan tarvitaan suomalaiset taimistot kasvattamaan tulevaisuuden taimia. Toiminnanjohtaja Jukka Reinikainen Mustilan Arboretumista kertoo, että arboretumilla on 120 vuoden kokemukset eri puulajeista. Suuri osa vanhoista kasviaarteista on yhä kuitenkin jäänyt vain kasvikokoelmien ja asiaan vihkiytyneiden kasviharrastajien iloksi. – Kaikkien tulisi tiedostaa, että istutettavien taimien teknisen laadun lisäksi huomiota tulee kiinnittää taimien sisäiseen laatuun – kasvien perimään, joka ohjaa sen kasvua, rakennetta, terveyttä ja menestymistä koko kasvin elinajan, Reinikainen painottaa.

Viherpäiville kokoontui lähes 700 kuulijaa kahtena päivänä luennoille. Tutkija Henrik Sjöman kertoi omilta kasvitutkimusmatkoiltaan saamistaan havainnoista eri puolilta maapalloa. Hän on vakuuttunut, että kasvivalikoimaa on monipuolistettava. Professori Nigel Dunnett on saanut inspiraatiota rakennetun ympäristön kasvisuunnitteluun luonnosta. Luonto on lapsuudesta asti vaikuttanut häneen voimakkaasti. Hän toivoo, että kasvisuunnittelun asema ja arvostus vahvistuu osana muuta kaupunkisuunnittelua. Erityisasiantuntija Suvi Anttila ympäristöministeriöstä kertoi Kestävä kaupunki -ohjelmasta. Ohjelma jakaa myös hankerahoitusta. Kestävä kaupunki -ohjelmalla on aktiivista toimintaa netissä virtuaalikorttelissa. VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 55

VIHERTEKNIIKKA-KOOSTE Vihertekniikka-näyttely on vakiinnuttanut paikkansa Jyväskylässä Viherpäivien yhteydessä. Tapahtuma keräsi helmikuun 12.–13. päivinä yli 90 näytteilleasettajaa kertomaan uutuuksista ja alan kuulumisista. Tässä poimintoja näyttelyn uutuuksista. Jyväskylän Paviljonki 6.-7.2.2019 teksti ja kuvat: ANNAMARJA VILANDER Karstulalaisen Ahosen taimisto Oy:n Pertti ja Kirsti Ahonen kertoivat, että viime vuosi oli sään suhteen normaalimpi kuin vuosi 2018, vaikka kuivaa olikin. Sade- ja hulevesiasiat tulevat Ahosten mukaan entistä enemmän esille, kun ympäristönäkökohdat korostuvat muutenkin. – Tämän huomaa esimerkiksi kaupunkien tarjouspyynnöistä, joiden kasvivalikoima on laajentunut vuosi vuodesta, Kirsti Ahonen toteaa. Ahosen taimistolla tuotetaan sekä itse että toimitetaan hulevesien hallintaan käytettäviä kasveja. Pertti Ahosen mukaan varastossa on heti saatavissa pieniä määriä. Omaa tuotantoa olevista pajukasveista esimerkiksi koripajua saadaan nopeastikin toimitetuksi. Kirsti Ahonen esitteli pylväskuusta, Picea abies ’Columnaris, jonka hän kertoi soveltuvan erinomaisesti katujen ja teiden varteen. – Siemenestä lisättynä sen kasvussa on eloisuutta, mikä saa kuusirivistön näyttämään kauniilta kapeuden ohella, hän sanoi. 56 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 Arttu Haverinen Taimisto Huutokoski Oy:ltä totesi yrityksen ydinosaamisen olevan katu- ja puistopuiden tuottamisessa. Viherrakentamiseen yritys tarjoaa kesäkukkia lukuun ottama koko kasvivalikoiman, joko oman taimiston tai sopimustuottajien tuottamia kasveja. – Viisi vuotta sitten testattaviksi otetut ja hyviksi havaitut puut ovat uutuuksina nyt tuotannossa ja muutaman vuoden päästä niitä päästään myymään, kun alkaa olla isompia kokoja, Haverinen muistutti. Hänen mielestään olisikin ensiarvoisen tärkeä saada ennakkotietoa siitä, mitä kasveja viherrakentamiseen halutaan käyttää 5–6 vuoden kuluttua. – Tätä tietoa on isoimmilta kaupungeilta saatukin. Se on koko ketjun etu, mitä suunnitelmallisemmin ja aikaisemmin meillä on tieto tulevista kasvitarpeista. Pystymme hankkimaan uutuuksia testattaviksi ja lisäämään tarjolla olevaa valikoimaa. Samalla vahvistamme niin yrityksen kuin asiakkaidemmekin pitkäjänteistä toimintaa, Haverinen painotti. Ilpo Koivu Puutarha Tahvoset Oy:n osastolla kertoi, että hule-taimien lajikevalikoimaa kehitetään ja laajennetaan edelleen. Kasvilajivalikoima perustuu Hämeen Ammattikorkeakoulun Lepaan kokeisiin ja omalla taimistolla tehtyihin monivuotisiin koeistutusten seurantaan. Seuraava koe perustetaan kuluvan kevään aikana. Siinä testataan myös hulevesipainanteen reunalla viihtyviä kasveja. – Hulevesi-asia kiinnostaa ja tietoisuus siitä on kasvanut entisestään. Ehkäpä erityisesti Etelä-Suomen viime vuosien sääolot ovat lisänneet huomiota hulevesien hallintaan, Koivu totesi. Uutuuskasveista Koivu otti esille Jefman Mandarin Tango -pensashanhikkilajikkeen, joka oranssinkeltaisine kukkineen soveltuu tiiviskasvuisena myös peittokasviksi. Toinen hyvä, matala peittokasvi, on musta-aronia, jonka monet suunnittelijat ovat innolla ottaneet vastaan. Kaunis syysväri li-

VIHERTEKNIIKKA sää sen houkuttavuutta istutuksissa. – Atsaleoita soisi käytettävän nykyistä enemmän, sillä ne ovat helppohoitoisia ja kauniita. Esimerkiksi tulenpunainen uutuus revontuliatsalea Electric Lights Red, Koivu kertoo. Hyötykasveista Koivu mainitsi suurimarjaisen isokarpalon, ja vaaleanpunaisen pensasmustikan Pink Bonbons-lajikkeen. – Marjojen väri vaihtelee hennon vaaleanpunaisesta pinkkiin, ja maku on makean mustikkainen. Pensas on kestävä ja se kasvaa korkeahkoksi ja sillä on punainen syysväri. Koristepuista esille tulivat koristeelliset punavaahtera ja liuskahopeavaahtera sekä monirunkoinen kotipihlaja, jota on toivottu viherrakentamisen käyttöön viime vuosina. Avant Tecno Oy:n osastolla Hanna Niemenlehti esitteli 800-sarjan 860i-kuormaajamallia, jonka tuotanto on alkanut vuoden alussa. 860i-malli on varustettu tehokkaalla ja hiljaisella turboahdetulla 57 hevosvoiman Kohler KDI -dieselmoottorilla, joka täyttää EU Stage V-päästönormin. Nostokykyä on 1 900 kiloa ja nostokorkeus 3,5 metriä. – Hytti on hiljainen, lämmin ja ergonominen ja saatavana ilmastoituna. Avantin kehittämä Optidrive-ajopiiri tehostaa kuormaajan toimintaa ja takaa jopa 10 prosenttia paremman suorituskyvyn, Niemenlahti kertoi. Antti Sareelan esittelyssä oli uusi joystick-ohjattu helppokäyttöinen henkilönostin Leguan Lifts 135 Neo. – Se on Leguanin ensimmäinen Joystickilla ohjattava henkilönostin. Joystick-ohjauksella usean puomiliikkeen ajaminen samaan aikaan onnistuu helposti yhdellä kädellä, Sa- reela kertoi. Koti-toiminto ajaa puomiston kuljetusasentoon automaattisesti. – Kattavaan vakiovarusteluun kuuluu muun muassa alaohjaus ja sähköinen varalasku ja lisävarusteina esimerkiksi tehokkaat led-työvalot, Sareela listasi. Mäntsälässä 21 vuotta toimineen Benders Suomi Oy:n osastolla Jarmo Partanen ja Hannu-Pekka Hurtig esittelivät ruotsalaisen yrityksen uutta Luxor-muurikiveä. – Kivet ladotaan päällekkäin ja niistä saadaan erilaisia tasoja. Muuriin voi liittää jopa täydellisen pihakeittiön, Partanen selitti. Järjestelmä koostuu muurikivistä, puolikivistä ja kansikivistä ja tarjoaa paljon mahdollisuuksia luovuudelle. Luxor sopii yhtä hyvin niin kotipuutarhaan kuin puistoihinkin, ja kivien keveyden ansiosta muurin asennus sujuu vaivatta. Hurtigin mukaan antiikkimuurikiviä on käytetty jo vuosia, mutta nyt myös teräväreunainen kivi on suosittu. Kauhajoella toimiva Betonikoneet.com-yritys oli ensimmäistä kertaa Vihertekniikka-näyttelyssä ja kertoi, että kävijöitä ja mielenkiintoa yrityksen tuotteita kohtaan on ollut paljon. – Power Tools iQMSS362- tiilisaha on herättänyt kiinnostusta. Sahassa on integroitu imuri- ja pölynsuodatinjärjestelmä. Imuri jäähdyttää samanaikaisesti terän ja poistaa sahauksesta aiheutuvan pölyn suodattimen kautta pölyastiaan, selvitti Eero Jussila. Hänen mukaansa laitetta on markkinoitu viime syksystä lähtien ja useita on jo myytykin. – Uutuus on myös viime vuodesta saakka markkinoitu ranskalainen Rolpav 120- laattajyrää, kertoi Jussila ja Helena Riihitupa. Jussilan mukaan se soveltuu pihalaattojen, tiilien ja luonnonkivilaattojen tiivistämiseen. Laattajyrän kumipäällysteiset rullat ehkäisevät materiaalien vahingoittumista. Valovirralla toimiva laattajyrä on saanut monen näyttelyvieraan pysähtymään mielenkiinnosta, Jussila kertoi. CLE Invest Oy:n toiminta painottuu vahvasti rikkakasvien torjuntaan muiden kuin kemiallisten aineiden avulla. Christer Lindholm esitteli infrapunasäteilyllä toimivaa InfraWeeder-laitetta, joka soveltuu rikkakasvien torjuntaan esimerkiksi kestopäällyste- ja mukulakivipinnoilla, kivituhkapinnoilla, saumaamattomilla pihakiveyksillä, sorateillä, terasseilla, pysäköintialueilla, puistoissa ja urheilualueilla. Laitteen perustana on kaasulla toimiva keraaminen poltinelementti, jonka lämpötila on 950 astetta. – Voimakas infrapunasäteily osuu kohdistetusti rikkakasveihin ja aiheuttaa niiden proteiinisolujen hajoamisen ja käynnistää heti kasvin kuihtumisen. Tämän voi havaita siitä, että käsitellyt rikkakasvit muuttuvat tummanvihreiksi, Lindholm selitti. Stephen Jelley esitteli suurjännitevirralla toimivaa, englantilaista RootWavePro -rikkakasvien torjuntalaitetta. – Se soveltuu erityisesti vieraslajien torjuntaan. Olemme myyneet näitä niin Euroopan maihin kuin USA:han ja Kanadaankin, Jelley sanoi. Lindholmin mukaan kiinnostus on ollut VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 57

suuri, ja laite-esittelyjäkin on jo varattu. Yrityksen valikoimiin kuuluu myös ultraääneen perustava leväntorjuntalaitteet sekä kuumaan veteen samoin kuin liekitykseen perustuvat erikokoiset ja -tehoiset rikkakasvien torjuntalaitteet. – Uutta on golf- ja muille vastaaville alueille sopivat nurmen ilmastukseen tarkoitetut laitteet, Lindholm kertoi yrityksen laajasta valikoimasta. Ruotsalainen Cyklos AB keskittyy julkisten tilojen pyöräpysäköintiin. Tarjolla on pyöräkatosten ja -tallien ohella pyöränpumppuja ja pyöränhuoltopisteitä. Mia Lönnrothin mukaan tärkeää on, että pyöräilijöillä on käytössään paitsi korkealaatuinen myös turvallinen pyöräparkki, niin että pyörän voi jättää turvallisin mielin siihen. – Mahdollista on sekin, että pyörälle vuokrataan oma paikka lukitussa ja lämmitetyssä tallissa, jossa sitä voi myös huoltaa. Ympärivuotisen pyöräilyn mahdollisuuksien edistäminen on tavoitteenamme, kertoi Johan Persson. Elpac Oy on tuonut maahan ja markkinoinut yli 20 vuoden ajan piha- ja puistoalueille soveltuvia ulkokalusteita. – Tämän vuoden alusta saakka meillä on ainoana maahantuojana Bellitalia-kalusteet, kertoi Timo Sinkkova. Ne valmistetaan sementistä ja kiviaineksesta, josta myös saadaan kalusteiden värisävy. Kalusteet ovat sataprosenttisesti kierrätettävää luonnonmateriaalia. Istuinten ohella valikoimissa on esimerkiksi useita tonneja painavia istutusastioita, jotka toimivat hyvin myös ajoesteinä. 58 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 Tiina Teikari esitteli pienoismalleja, jotka muistuttivat DNA-penkkejä. Penkin halkaisija on lähes kaksi metriä ja painoa on yli 2000 kiloa. DNA -penkkejä voi yhdistää toisiinsa dna-molekyylien tavoin. – Siitä nimikin juontaa juurensa, Sinkkova totesi. Fidecol Oy:n Harri Pasila kertoi olevansa tyytyväinen yrityksen viime vuosien työn tulokseen, jolla on saatu yrityksen tuotteet tunnetuiksi. – Hulevesien sidonnassa vettäläpäisevät materiaalit ovat nyt aivan uudella tasolla ja niiden merkitys nähdään entistä paremmin, Pasila sanoi. Myynnissä oleva kivituhkaan sekoitettava Organic-Lock vähentää kivituhkaväylän huollon tarvetta, on vettä läpäisevä, ympäristöystävällinen ja ekologinen tuote. Pitkäjänteinen työ näkyy Pasilan mukaan nyt myös Barrika-päällyste- ja pinnoitusmenetelmien kysynnässä. – Luonnonkivinen pinnoitetuote sopii niin pihoihin, ajoteille, puistoihin kuin koulujenkin piha-alueille, luetteli Jaakko Jussila. Finncont Ympäristötuotteet Oy:n Mikko Kärkkäinen kertoi, että alalla odotellaan tulossa olevaa jätehuoltoa koskevaa lakimuutosta. –Mihin suuntaan mennään, sitä ei vielä tiedetä, Kärkkäinen totesi. Yrityksen valikoimissa olevat ympäristöja jätehuoltotuotteet kattavat koko jätehuollon kotitalouksien ja julkisten tilojen jäteastioista jätehuollon kontteihin ja valuma-altaisiin. Laajan tuotevalikoimamme ohella yrityksen Design Studio tarjoaa asiakkaille räätälöityjä tuotekehityspalveluita. Kärkkäinen sanoi, että olemassa olevat syväsäiliöt voidaan jakaa kahteen osaan, kun kansi uusitaan. – Viiden kuution syväsäiliö jakaantuu siten kahteen 2,5 kuution säiliöön. Tavoitteena on tässäkin uudistuksessa saada sekajätteen määrää vähennetyksi entisestään, hän totesi. Finture Oy valmistaa muun muassa puisto-, leikki- ja liikuntakalusteita. Valikoimissa on myös Street Unit -skeittielementtisarjan, jonka on suunnittelut maisema-arkkitehti ja skeittaaja Janne Saario. Mikko Lahtinen esitteli näyttelyssä Finturen runkolukittavaa pyörätelinemallistoa, Tiina Jokinen penkkisarjaa, jota on saatavilla useista materiaaleista valmistettuna. – Kotimaisilla Finture- ja Street Unit-tuotteilla on Avainlippu-tunnus, ja. ne kootaan ja valmistetaan omalla tehtaalla Kangasalalla, Lahtinen ja Jokinen painottivat. Kotimaista valikoimaa täydennetään yhteistyökumppaneiden tuotteilla. Tarjolla on lisäksi asennus-, suunnittelu-, konsultointi- ja tarkastuspalveluita. Geometrix Oy on suomalainen ohjelmis-

VIHERTEKNIIKKA myös menossa hiilijalanjäljen laskentaprojektin, jonka tulokset saadaan tämän kevään aikana, Huhta kertoi Uutuustuotteeksi Huhta nosti esillä olleet Ikikiven graniittituotteet, kuten esimerkiksi matalan noppakiven ja matalan nupukiven. – Valmistuksessa käytämme kotimaista graniittia hyödyntäen sivukiveä. Niitä, kuten muitakin tuotteita valmistetaan varastoon, joten toimitusajat ovat nopeat, Huhta sanoi. toyritys, jonka ydinosaamista on paikkatieto ja sen soveltaminen liikkuvan työn ohjaamisessa. – Esimerkiksi viherrakentamisalalle tarjoamme spesifisiä tuotteita ja palveluita sekä tiedon hallinta- ja seurantaratkaisuja, Olli Alanko sanoi. Hän kertoi, että yrityksen toiminta ja palvelut ovat vakiinnuttaneet paikkansa asiakkaiden keskuudessa, ja uusia mobiilityökaluja kehitetään edelleen kenttätyön helpot- tamiseksi. Hankkija Oy:n Johannes Kärki totesi, että Hankkijan ja John Deeren yhteistyösopimus maatalous- ja ympäristönhoitokoneiden osalta päättyy, mutta uusia edustuksia on tulossa. – Akkukäyttöisten robottiruoholeikkureiden kysyntä on entisestään kasvanut. Akkuteollisuuden kehittyessä leikkureiden yhtäjaksoinen käyttöaikakin pitenee ja suosio kasvaa, sanoi Kärki. Uutuutena hän esitteli tekonurmien hoitoon soveltuvaa hollantilaista GKB AR 100-ilmastinlaitetta. – Hinattava laitteen työleveys on metri ja työsyvyys 35 senttiin saakka. Se painaa 200 kiloa ja vaatii 10–15 hevosvoiman tehon, Johannes Kärki kertoi. Hankkijan markkinoimaa BioMant-rikkakasvien torjuntalaitetta esitteli Timo Talvitie. Kuumalla vedellä rikat hävittävä laite toimii myös kuumavesipesurina. Laitetta voidaan kuljettaa esimerkiksi lava-autolla. – Julkisilla alueilla, puistoissa ja kiinteistökohteissa korostuu entisestään mekaanisen rikkakasvien torjunta. Kiinnostusta ja kysyntää kuumaan veteen perustavalla torjuntalaitteitta on yhä enemmän, Talvitie totesikin. KoneVel Oy on panostanut viime vuosina voimakkaasti kuumaan veteen perustuvien rikkakasvien torjuntalaitteiden kehittämiseen ja valmistamiseen. Kimmo Kärki kertoi, että laitteista noin 80 prosenttia viedään. – Suomessa kysyntä jyrää jäljessä, Kärki totesi. Hänen mukaansa viime vuonna protona ollut, kuluttajien käyttöön tarkoitettu, EcoWeedKiller-laite on nyt sarjatuotannossa. – Se on hiottu kohdalleen, ja kiinnostusta sitä kohtaan on ollut yhtäällä ammattilaisten keskuudessa, Kärki kertoi. Sata-asteiseksi verkkovirralla kuumennettava vesi riittää kerralla noin 8–10 neliömetrin rikkapeitteisen alueen käsittelyyn. Seuraavan käsittelyn voi tehdä 20–60 minuutin kuluttua, riippuen käytettävän veden alkulämpötilasta. Uutena prototyyppinä oli nähtävillä laite, jossa 300 litran vesiannos voidaan kuumentaa etukäteen ja siirtää laite esimerkiksi kuorma-autolla sinne, missä sitä tarvitaan. – Jos illalla laittaa veden kuumentumaan, niin aamulla sen kanssa voi lähteä töihin. Sen kanssa voi työskennellä kuutisen tuntia ja se on sähkövirrasta riippumaton, Kärki selosti. Nilsiäläistä kvartsiittikivi tuotteita oli esittelemässä Ikikivi Oy:n Katja Huhta. Kvartsiittikivi sopii niin ulko-, sisä- kuin viherrakentamiseenkin. Huhta muistutti kiven pitkästä elinkaaresta ja kierrätettävyydestä, joka heidän tuotannossaan tulee erityisen hyvin huomioon otetuksi. – Materiaalina kivi on sataprosenttisesti kierrätettävä ekologinen lähituote, ja sen hiilijalanjälki on erityisen matala. Kivi ry:llä on Ensimmäistä kertaa näyttelyssä mukana ollut M-Light Oy on kotimainen perheyritys, joka on vuodesta 2015 saakka kuulunut osaksi Hahle-konsernia. Yrityksen suunnittelemat valaisimet valmistetaan Muuramessa sijaitsevassa tuotantoyksikössä. Kalevi Laitinen kertoi, että yrityksen valikoima kattaa laajasti sisä- ja ulkotiloihin soveltuvat valaisimet. – Kaupungit, kunnat, seurakunnat, luetteli Laitinen julkisen sektorin asiakasryhmiä, joille M-Light Oy toimittaa valaisimia. Uutuutena esittelyssä oli Benito-valaisimet, joista oli kertomassa myös Calaudia Mayer. – Espanjalaiset Benito-valaisimet ovat alumiinirunkoisia, ulkoalueille ja infrarakentamiseen suunniteltuja moderneja valaisimia, Laitinen totesi. Harviala Oy:n myyntipäällikkönä tänä vuonna aloittanut Jani Salminen kertoi, että VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 59

tulevaisuuden näkymät vaikuttavat valoiselta ja näyttelyssä on käyty asiakkaiden kanssa mielenkiintoisia keskusteluja. – Ala sinänsä ei ole aivan vieras, sillä aiemmin työskentelin Lakan Betoni Oy:llä, Salminen taustoitti. Envire-tuotesarjan valikoima lisääntyy Salmisen mukaan entisestään, ja esillä olivat muun muassa mittatilaustyönä saatavat kapeat suoja-aidat, jotka sopivat esimerkiksi pienillekin pihoille. – Kastelupusseja on saatavilla sadankin litran vetoisina, esittelivät Salminen ja Heidi Hassinen. Hassinen kertoi, että yrityksen viljelytoiminnassa on menossa järjestelmän hallinnan sähköistäminen. – Tällä haetaan entistä parempaa jäljitettävyyttä ja kustannustehokkuutta, hän sanoi. Kasvivalikoimista puhuttaessa Hassinen mainitsi, että kun Rosa rugosa -kurtturuusua on vieraslajina hävitetty paljon, niin millä kasveilla sitä tulleen korvaamaan ja millä aikataululla kysyntään vastataan. Juhani Hujala kertoi Haveno Oy toimivan Enregis-hulevesituotteiden jakelijana Suomessa. Vedenkäsittelyteknologia ja veden varastointituotteet tarjoavat ympäristöystävällisen, kustannustehokkaan ja luotettavan hulevesien käsittelyn niin kaupunkien keskustoissa kuin liikennealueillakin. – Asiakkaan kanssa yhdessä mietitään ja etsitään kuhunkin kohteeseen parhaat ratkaisut tarpeiden mukaan, Hujala totesi. Hulevesien hallinnan lisäksi yritys tarjoaa haasteellisiin kasvuympäristöihin tarvittavia ratkaisuja kaupunkivihreän lisäämiseksi samoin kuin jätevesien käsittelyyn. ¬Hujala mainitsi myös valikoimissa olevat valurautatuotteet, kuten aidat ja juurisuojaritilät. Esimerkiksi Haveno valurauta-aita on kestävä ja ajaton valinta julkisten kohteiden aitaamiseen. Aita voidaan asentaa maahan upotettaviin betoniperustuksiin tai valaa kiinni reunakiveen tai muuriin. Jyväskyläläinen HB-Betoniteollisuus Oy on lopettanut helmikuun Mostone mosaiikkibetoni- ja Gramos- julkisivulaattojen myynnin ja valmistuksen. Mika Sandelin esitteli reunakiviä, joilla saadaan huoliteltu lopputulos 60 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 esimerkiksi piha-alueella. – Koska reunakivet joutuvat usein liikenteen tai työkoneiden töytäisyille alttiiksi, ne valmistetaan korkealuokkaisesta betonista, joka kestää hyvin pakkasta. Kulmakivien muotoilua on uudistettu, mikä helpottaa niiden yhteen liittämistä, Sandelin kertoi, HCP Finland Oy:n Kalle Halme ja Peter Mattas olivat ensimmäistä kertaa Vihertekniikka-näyttelyssä. Tanskalaisen perheyritys toimii jo 6. sukupolvessa. Suomessa sen pääpaikka on Seinäjoella. Myynti hoituu oman myyntiorganisaation sekä jälleen myyjien toimesta. – Tuomme maahan muun muassa DeutzFahr -ja Zetor-traktoreita ja Weidemann kuormaajia sekä näiden varaosia, Mattas selvitti. Esillä olleessa Weidemann 1160-kuormaajassa on kiertyvä runkonivel ja 100-prosenttinen lukko sekä kardaaniveto. Se on saatavana myös eHoftrac-versiona sähköllä. 22. Husqvarna Oy Ab:n markkinoima Automower 535 AWD -akkukäyttöinen ruohonleikkuri on varustettu nelipyörävedolla ja kaksiosaisella rungolla, minkä ansiosta se leikkaa kaltevuudeltaan jopa 70 prosentin rinteitä. – Vaativan tason laskettelurinteen kaltevuus on noin 40 – 60 ja hyppyrimäen noin 70 prosenttia, vertasi Andreas Berggren. Uusi robottiruohonleikkuri leikkaa jopa 3500 neliömetrin suuruisen alueen ja sen melutaso on vain 62 desibeliä. 435X AWD -leikkurissa on turvaominaisuuksia, jotka pysäyttävät leikkurin automaattisesti, jos se nostetaan ylös tai käännetään ympäri. Se varustettu Ultrasonic-tunnistimella, joka hidastaa leikkurin nopeutta heti, kun se tunnistaa lähellä olevan esteen. Berggrenin mukaan saadut kokemukset ovat olleet hyvät, ja kiinnostusta robottileikkureiden hankintaan on. – Hän esitteli myös laitetta, jolla leikattavalle alueelle voidaan sijoittaa kaapeli 3–5 sentin syvyyteen. – Uutta on Pro-tuotteisiin tämän vuoden aikana Ruotsissa lanseerattava virtuaalinen raja, Berggren kertoi. Pasi Rissanen esitteli puolestaan akkukäyttöisiä Husqvarna 540iXP ja T540iXP moottorisahoja. Näistä jälkimmäinen on päällikahvalla varustettu etenkin puiden hoitoon soveltuva saha.

VIHERTEKNIIKKA – Ne tarjoavat vastaavan tehon kuin bensiinikäyttöiset 40-kuutioiset sahat ilman polttoainetta ja päästöjä. Akun tilanäyttö on kahvassa, kertoi Rissanen. Uutuutena oli myös akkukäyttöinen monitoimiraivuri Husqvarna 535iFR, jossa on hiiliharjaton E-Torg-moottori ja laaja 45 sentin leikkuuala. Hyvinkään Tieluiska Oy vastasi näyttelyalueen keskusaukion vihreästä ja silmää miellyttävästä ilmeestä. Näyttelyvieraille oivan levähdyspaikan tarjonneessa tilassa oli myös nähtävillä kasvipeitteiset rakenteet. Sanna Kopola-Hirsimäki taustoitti keskusaukion rakentamista. – Halusimme osaltamme kehittää Viherpäivien näyttelyä, sillä täällä kokoontuu laaja ammattilaisten joukko. – Siitä sai alkunsa ajatus yleisalueesta, jossa osallistujat voivat kokoontua yhteen ja keskustella, Kopola-Hirsimäki kertoi. Keskusaukion istutuksissa käytetty Torpanpiha Sadepuutarhamulta on hulevesien hallintaan tarkoitettu kasvualustatuote. Se soveltuu kasvipeitteisiin painanteisiin pidättämään ja viivyttämään sadevesiä. – Kyselyitä siitä on tullut paljon, sanoi Kopola-Hirsimäki tyytyväisenä. Kekkilä Oy on yhdistänyt viherrakentami- sen ja kompostoinnin liiketoiminnat viime vuoden lopulla. Kompostia käytetään monissa Kekkilän kasvualustoissa, muistuttikin osastolla ollut Hanna Rummukainen. – Kompostista on erityistä hyötyä rajoitetuissa kasvualustoissa, kuten viherkatoissa ja kansirakenteissa, sillä niissä ei ole yhteyttä maaperään, Rummukainen mainitsi. Hän kertoi, että Niittymullan suosio on kasvanut, ja esimerkiksi Lappeenrannan kaupunkiniittyjen perustamiseen on käytetty sitä. Se soveltuu erityisesti läpäisevää ja niukkaravinteista kasvupaikkaa suosiville niittykasveille. Sitä ei seulota ja näin eloperäisen aineksen määrä ja vedenpidätyskykyä vaihtelee kasvualustan eri kohdissa. Mika Valkilan mukaan hulevesien hallintaan soveltuvien kasvualustoiden kehittämiseen tuotteisiin panostetaan entistä enemmän. Hyväkone Oy on tuonut maahan ja jälleenmyynyt yli kymmenen vuoden ajan hollantilaisia Giant-merkin pienkuormaajia ja pyöräkuormaajia. Ne ovat Vesa-Matti Keskimäen mukaan tunnettuja ja urakoitsijoiden käyttämiä koneita. – Laitteisiin kuuluu erittäin kattavat vakiovarusteet, hän mainitsi. Esittelyssä olevassa Giant STAGe V-mallissa on Keskimäen mukaan uudet päästönormit, muuten sen ominaisuudet ovat laajat, kuten muissakin koneissa. Lahden Rakenneteräs Oy Turvatec valmis- taa erilaisia pyörätelineitä ja -katoksia. – Viime vuosina olemme työstäneet uutta ilmettä panostaen muotoiluun, laadun parantamiseen sekä teknillisesti yhä parempiin ratkaisuihin, Mikko Uski kertoi. – Räätälöimme myös tuotteita paljon asiakkaiden tarpeet huomioon ottaen ja kustannustehokkaasti, hän totesi. Entistä enemmän tuotteita valmistetaan myös projektikohteisesti ja niin, että ne erottuvat tuoden asiakkaan esille. Ylöjärveläisen Lehtovuori Oy:n osastolla esiteltiin uutta Cubio-lajitteluastiaa. Se soveltuu erinomaisesti kaupunkiympäristöön sekä muihin julkisiin ulko- ja sisätiloihin. – Suunnittelussa on otettu huomioon sekä käytön helppous ja vaivaton huollettavuus, Antti Purho totesi. 120 litran vetoista Cubiota voidaan käyttää sekä yksittäisenä keräilyastiana että useamman astian yhdistelmänä lajittelupisteeksi. Selkeät lajitteluohjetarrat värikoodeineen ohjaavat käyttäjiä lajittelemaan materiaalit oikein. Cubio-lajitteluastioiden kanssa kuvaan asettuivat Reijo Ylisirniö, Antti Purho, Antti Kinnunen ja Sami Tuovinen. Liuskemestarit Oy:n nimellä vuodesta 1994 toiminut yritys on aloittanut toimintansa jo Ylöjärvellä jo vuonna 1983. Tuotevalikoimiin kuuluvat muun muassa erilaiset liuske- ja sisustuskivet sekä saumaukseen tarvittavat tuotteet. – GftK on saksalainen epoksilaastien valmistaja, ja tuotekehitystä on tehty vuosikymmenet. Uusi tuote on nyt esittelyssä oleva VDW VarioSand, joka on polymeeripohjainen saumahiekka, kertoi Tuomo Jokinen. Etuna on, että erityisesti betonikiville tarkoitettu tuote ei pölyä asennettaessa. VDW 850 epoksilaasti on herättänyt Jo- VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 61

kisen mukaan myös kiinnostusta. – Se ei sotke kiviä, on helposti levittyvä ja sitä voidaan käyttää myös alhaisissa lämpötiloissa sekä sateella. Se kestää henkilö- ja kuorma-autot ja sillä on hyvä hankauskestävyys, listasi Jokinen. Mikko Paljakka ja Juuso Rainio Loimaan Kivi Oy:stä olivat näyttelyn ensimmäisen päivän aamuna odottavin mielin. – Hyvin positiiviset näkymät ovat, sillä luonnonkiven arvostus on entistä korkealla, sanoi Paljakka. Loimaan Kivi Oy kuuluu maamme tärkeimpiin graniitin jalostajiin ja sen tuotevalikoimiin kuuluvat niin hauta-, rakennuskuin sisustuskivetkin. Jaana Valjus ja Henri Pirttilahti Nordic Waterproofing Oy – Kerabitin osastolla kertoivat, että yrityksen tuotteet menevät entistä ympäristöystävällisempään suuntaan, kun bitumikatemateriaaleissa aletaan käyttämään mäntyöljyä. Mäntyöljyyn sitoutunut hiili kompensoi tuotteen bitumin hiilidioksidipäästöt ja näin aikaansaadaan markkinoiden vähähiilisimmät vesikatteet. Teknisiltä ominaisuuksiltaan Kerabit Nature -sarjan tuotteet vastaavat täysbitumisia perustuotteita. – Viherkattojen suosio kasvaa edelleen, ja sen on huomannut myös näyttelyssä käydyissä keskusteluissa. Olemme tehneet viherkaton rakennetta havainnollistavat animaatiot ja rakenne- ja detaljikuvat. Kauttamme saa viherkaton kokonaisratkaisuna vedeneristyksestä kasvillisuuteen, Valjus kertoi. Kerabit Aurinkokatto -ratkaisussa aurinkopaneelit asennetaan ilman erillisiä kannatinrakenteita. Näin vähennetään tuulien ja myrskyn aiheuttamia riskejä. 62 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 Kevyet ja taipuisat ohutkalvopaneelit integroidaan kiinni bitumikatteeseen ilman läpikiinnityksiä ja näin estetään mahdollisia vuotoriskejä. – Se soveltuu uudiskohteiden ohella saneerauskohteisiin, ja asentaa kaareviinkiin pintoihin, Valjus sanoi. Novabro Oy Marko Jaakkola ja Mika Nurminen kävivät keskustelua niin viheralueiden lannoitteista kuin kasvualustoistakin. Nurminen kertoi, että Viano-lannoitteiden valikoima on laajentunut Viano Turprof Tensio-valmisteella, joka on esimerkiksi golfkentille erinomainen tuote. Jaakkola otti puolestaan esille Aqueduct -nestemäisen kostutusaineen, jota voidaan käyttää paikallisesti kuivien tai märkien alueiden kunnostukseen. Valmiste sopii Jaakkolan mukaan myös hyvin kuntan kasteluun. Novenberg Oy:n Marke Maakari korosti maatiilien monipuolista käyttöä ja niiden kymmenien eri sävyjen antamia mahdollisuuksia esimerkiksi eri kohteiden suunnittelussa. – Ne sopivat niin urbaaniin rakennettuun kaupunkiympäristöön kuin pihoille, puistoihin ja puutarhoihinkin. Elinkaari on pitkä ja värit pitävät hyvin pintansa vaihtuvissakin sääoloissa, Maakari sanoi. Hän muistutti, että tilattaessa vaikkapa lavallinen tiiliä siihen voidaan valita useita eri sävyjä, joilla saadaan vaihtelua ja elävyyttä kohteeseen. Oulaisissa toimiva OK Graniitti Oy tarjoaa monipuolista palvelua sekä ympäristö- että talonrakentamisen kivitöissä ja laajan valikoiman erilaisia tuotteita noppa- ja nupukivistä meluvallien materiaaleihin. – Kotimaisen, läheltä louhitun ja pitkäikäisen materiaalin suosio lisääntyy entisestään ilmastokysymysten ollessa tärkeitä valintakriteerejä, huomautti Juha Korhonen. Harri Hako-Rita kertoi, että muun muassa taustalla näkyvä Alpuan musta on kiinnostanut näyttelyvieraita. Korpilahdella toimiva Polar Granit Oy:n toiminta on Heikki Järvisen mukaan entisellään, ja suuntaviivat samat kuin vuosi sitten. – Kotimaisen luonnonkiven käyttö viherja maisemarakentamisessa kasvaa yhä, sillä pienen hiilijalanjäljen ja uudelleen käytön mahdollisuus puhuvat sen puolesta. Niistä ei tule myöskään ongelmajätettä, Järvinen sanoi. – Hautakivien osuus kaikkien tuotteiden määrästä tulee vähenemään, hän ennakoi. Perheyrityksestä näyttelystä olivat mukana myös Juuso ja Mira Ikonen. 35. Antti ja Johanna Elomaa kertoivat, että perheyritys Tampereen Kovakivi Oy on tehnyt koneinvestointeja, jotta voidaan entistä paremmin vastata asiakkaiden tarpeisiin. – Ympäristöasiat ja luonnonkiveen elinkaariasiat ovat esillä vahvasti, kun asiakkaat tekevät valintojaan. Kivi pärjää tässä keskustelussa hyvin, Antti Elomaa painotti.

VIHERTEKNIIKKA Hän viittasi myös monen muun kivituotteita markkinoivan yrittäjän lisäksi Kivi ry:n hankkeeseen, jossa selvitetään kotimaisen kiven ympäristövaikutuksia. Joni Kemppi ja Jussi Laaksonen esittelivät tyytyväisinä Trimble Solutions Oy:n monipuolisia ohjelmistopalveluja. Pilvipohjainen ratkaisumme tuo uuden ulottuvuutta katu- ja viheralueisiin liittyvien kuntatietojen hallintaan ja käsittelyyn. – Asiakaskunta on entisestään laajentunut ja yhteistyötä tehdään monella eri sektorilla. Suunnitteluissa korostuu 3D-mallinnuksen mahdollisuudet, Kemppi sanoi. Maastokäyttöön kehitetty Field User -sovelluksen käyttäjä voi hyödyntää järjestelmään syötettyjä katu- ja viheralueiden, leikkipaikkojen ja kasvillisuuskohteiden tietoja. Päivitetyt havainnot ja toimenpiteet voidaan päivittää myös suoraan järjestelmään. Ne ovat heti ajan tasalla ja käytettävissä paikkatietojärjestelmässä. Jussi Laaksonen kertoi, että yritys on mukana monissa niin kaupunkien kuin kuntienkin toteuttamissa projekteissa. – Avoimin mielin laajennamme toimintakenttäämme, hän totesi. Johan Bäckstöm esitteli Oy Urban Natural Ab:n osastolla runkosuojia ja säädettävää kasvualustakehikkoa. – Ruotsalaista ideaa kokeillaan ja testataan meillä muutamissa paikoissa. Ajatuksena on, että kehikkoa voidaan säädellä ja muovata tarpeen mukaan, Bäckström selvitti. Esillä oli myös Fertil-tarkkuusannostelija, joka sopii niin siementen kuin lannoitteidenkin levittämiseen. Jenni Laaksonen otti esille ViaCon Oy:n eroosiosuojaustuotteet, joiden merkitys on kasvanut entisestään. – Niihin myös panostetaan, sillä tarvetta ja kiinnostusta ilmastomuutoksen vuoksi on. Maatuvissa eroosituotteissa ei ole mikromuoveja, mikä on lisännyt niiden suosiota, Laaksonen totesi. Yleisimpiä ovat eroosiomatot, luiskakennostot sekä rantojen eroosiohallintaan tarkoitetut geosäkit. Julkisten tilojen ja alueiden kalustamiseen erikoistunut jyväskyläläinen Vitreo Oy esitteli aurinkoenergialla toimivaa latausjärjestelmää, Sunhub-latauspöytää. – Ensi kertaa Suomessa saatava oleva latauspöytä on tarkoitettu mobiililaitteiden lataukseen, selitti Perttu Hietanen. Sunhub mahdollistaa mobiililaitteiden lataamisen ohella oman musiikin kuuntelun. Sunhubissa on lisäksi kaksi reaktiotunnistimella varustettua valaisinta. Painoa alustalla on 40 kiloa, pituutta 140 senttiä. Kaapelointeja se ei tarvitse. Esillä oli myös Outsiderin valmistamia Plateau-uutuuskalusteita, jotka on kestävän kehityksen mukaisesti valmistettu kierrätysmateriaalista. Anu Hyttinen, Kaisa Hoppula ja Perttu Hietanen esittelivät hymyssä suin uutta aurinkoenergialla toimivaa Sunhub-latauspöytää. Wihuri Oy Tekninen kauppa on ollut John Deeren koneiden ja laitteiden maahantuoja tämän vuoden alusta. Viheralan toimijoilta on Antti Artimon mukaan saatu hyviä kommentteja asiasta. – Tavoitteena on luoda maahamme mahdollisimman laaja huoltoverkosto, jotta pystymme palvelemaan asiakkaitamme parhaalla mahdollisella tavalla, hän totesi. Artimo kertoi myös yrityksen edustamista kotimaisista Norcar-pienkuormaajista. – Ne valmistettu robottihitsatusta korkealaatuisesta teräksestä, joten ne kestävät kovaa kulutusta ja rankkaa käyttöä vuodesta toiseen. Kompaktin, mutta vahvan nostopuomin ja eturungon ansiosta kone on vakaa ja hyvin tasapainotettu, hän kertoi. Keskitetty nostopuomi edesauttaa pitkää käyttöikää ja hyvää näkyvyyttä. Teleskooppipuomi laajentaa kuormaajan käyttömahdollisuuksia, ja runko-ohjaus mahdollistaa erittäin pienen kääntösäteen. Ylämaa Massive Granite Oy:n Jere Tielinen ja Riku Johansson esittelivät yrityksen penk- VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 63

kimallistoa, joka on kerännyt näyttelyssäkin huomiota. – Graniitista valmistettu penkki on kestävä, kotimainen, helposti huollettava. Sen hinta on vertailukelpoinen vaikkapa designpuistonpenkkiin, Tielinen sanoi. Se toimii myös ajoesteenä, ja sitä voidaan siirtää nostoliinojen avulla tarpeen mukaan. Myös valikoimissa olevat ajoesteet sekä ympäristökuutiot ovat monikäyttöisiä, koneella helposti siirrettäviä ja kaupunki- ja puistoympäristöihin hyvin soveltuvia. Äärinäköistys Oy:n päätelaitteiden vieressä oli lähes jatkuva näyttelyvieraiden kehä, kun Jutta Telivuo havainnollisti eri tietokoneohjelmistojen laajoja mahdollisuuksia vihersuunnittelussa ja mallinnuksessa. – Maisema-arkkitehdeille arkipäivää olevat ohjelmistot ovat entistä enemmän myös vihersuunnittelijoiden käytössä, Telivuo totesi. Yrityksen osaamista ovat etenkin erilaiset kolmiulotteisuuteen perustuvat ohjelmistot, niihin liittyvä koulutus ja konsultointi sekä tekninen neuvonta. – Vectorworks on edullinen ja erittäin monikäyttöinen CAD-ohjelma. Ohjelma on niin sanottu 2D/3D-hybridi CAD-ohjelma, jossa 2D-piirustukset ja 3D-malli päivittyvät dynaamisesti, Telivuo sanoi. Hänen mukaansa huomion arvoinen on uusi katealuetyökalu, joka mukautuu ympäröivien katteiden sekä rakennusten korkeusasemiin. mistetta. Kosketusvaikutteinen RikkaNIX on nopeavaikutteinen ja biologisesti hajoavat tuote. – Se on tarkoitettu rikkakasvien, sammaleiden, jäkälien ja levien torjuntaan viljelemättömillä̈ aloilla sekä puutarhoissa että julkisilla alueilla. Se ei sisällä glyfosaattia, vaan tehoaineen on etikkahappo, Mattson sanoi. Puuha Oy:n osastolla Mika Sangi, Heidi Hede, Anu Koort ja Nicklas Kalvola olivat juhlamielellä, sillä yrityksellä on takana 30 toimintavuotta. – Olemme käyneet läpi yrityksen historian kohokohtia videoesityksessä, kertoneet perustamisesta ja nykyisestä toiminnastamme, kertoi Anu Koort. Kotimainen Puuta Oy tunnetaan muun muassa leikki-, liikunta- ja kuntovälineitä sekä ympäristökalusteita valmistavana ja maahantuovana yrityksenä. – Suurin osa niistä valmistetaan ja kootaan Halikossa sijaitsevalla tehtaalla. Noin 75 tuotteistamme on kotimaisia ja meillä on Avainlippu-merkki käytössämme, Koort kertoi. Risto Lemola ja Osmo Hervola esittelivät Rakennusbetoni- ja Elementti Oy:n hulevesien hallinnassa käytettäviä tuotteita. – AKO Garden Ketokatto pohjautuu vuosia kestäneeseen tutkimukseen, josta on saatu tietoa keto- ja niittykaton toiminnasta ja kasvien viihtyvyydestä. Siihen ja saatuihin kokemuksiin perustuu myös julkaistut suunnitteluohjeet, Hervola totesi. Hulevesikiveä käyttämällä saadaan pienennetyksi veden virtausta ja pinnan eroosiota varsinkin yhdessä kasvillisuuden kanssa. Vettä läpäisevällä päällystekivellä voidaan myös ohjata sadevesiä puille ja istutuksille ja samalla ratkaista niiden kasteluongelmia. Janne Ryönänkoski havainnollista Ergotroll työskentelytason toimintaa kiinnostuneiden näyttelyvieraiden seuratessa esitystä. – Se mahdollistaa työskentelyn kovilla alustoilla ilman polvien ja selän rasitusta. Laiteella voidaan työskennellä sekä sisällä että ulkona, Ryönänkoski sanoi. Berner Oy:n osastolla Sonja Mattson, Erkki Hakamäki ja Juho Ahlberg esittelivät etikkahappopohjaista rikkakasvien torjuntaval- 64 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 Julkisten tilojen kalustamiseen erikoistunut Roltrade Oy osastolla ollut Jonna Aho kertoi viherpergolan olevan suositun. Leikkiset Oy:n Sari Korsstrom, Markus Elo, Jussi Niskala ja Hanna Bragge kertoivat mahdollisuudesta mitata liikuntavälineiden käyttöasteesta.

VIHERTEKNIIKKA – Digitekniikkaa hyväksi käyttäen pystytään keräämään dataa erilaisista liikuntavälineistä. Näin saadaan tietoa niiden käyttöasteesta, ja voidaan suunnitella, millaisia liikuntavälineitä ja mihin niitä kannattaa sijoittaa, jotta niillä on käyttäjiä, Jussi Niskala selvitti. Hän painotti oikein valittujen liikuntavälineiden vaikutusta käyttäjien viihtyvyyteen ja sitä kautta kansanterveyteenkin. Heidi Johansson asettui rennosti J. Trading Oy:n markkinoiman Victor Stanley:n penkille kuvattavaksi. Kalusteet ovat helppohoitoisia, kestäviä ja pitkäikäisiä. Ne valmistetaan teräksestä, raudasta, useista eri puulajeista ja kestävästä patentoidulla menetelmällä vahvistetusta kierrätysmuovista. Ulf Juslin esitteli puolestaan tšekkiläistä Spider ILD01 radio-ohjattavaa vaakatasoleikkuria, joka on erityisesti suunniteltu rinteille. – Se soveltuu sekä tasaisille hyvin leikatuille alueille ja erittäin jyrkille, ja jopa 45 asteen luiskile. Nelivetoleikkuriin kuuluu myös automaattivinssi, Juslin sanoi. Arto Pekkala esitteli Hautala Service Oy:n maahantuomaa Grasshopper 524V-paikallaan kääntyvää etuleikkuria. – Kaksisylinterisen, 24 hevosvoiman bensiinimoottorilla varustetun leikkurin leikkuuleveys on lähes 107 senttiä. Se sopii ahtaisiin alueisiin, Pekkala totesi. Siinä on sivulle purkava leikkuulaite, johon voi asentaa alle murskasetin tai kerää- jän. Lisävarusteina on saatavilla myös lehtien kerääjä ja katsastusvarustus. Lassi-Pekka Risteelä, Päivi Taipale ja Jarno Virkki kertoivat Lappset Oy:n kuulumisia. – Halo Diamond 1 -kiipeilytelineen erityisyys on siinä, että kuutio on kärjellään, eikä tasaisesti maassa. Se saa tasapainoaistin ja suunnistuskyvyn koetukselle. Kun tässä kiipeilee, tulee tunne myös itsensä haastamisesta ja voittamisesta, vertasi Päivi Taipale. Lappset Oy:n ensimmäinen sarjatuotannossa oleva Muumitalo tulee pystytettäväksi Kotkaan, Katariinan Meripuistoon. Muumitalo on seitsemän metriä korkea, siinä on kolme kerrosta ja ylimmästä kerroksesta voi laskea liukumäkeä pitkin alas maahan. Esillä oli myös uudet SoftBlock-elementit, joita voidaan käyttää niin penkkeinä, tilanjakajina kuin tasapainoiluratoinakin. – Käyttömahdollisuudet ovat monipuoliset ja niitä on saatavana monen värisinä. Tuotteet on valmistettu ympäristöystävällisesti ja materiaali voidaan kierrättää, Taipale kertoi. Petri Arjama Piresma Oy:ltä kertoi, että entistä enemmän on kiinnostusta urbaaneja lii- kuntapaikkoja ja kohteita kohtaan ja niihin toimitettavien laitteiden kysyntä on hyvä. – Uutena tuotteena on valikoimiin tulossa tanskalaisen Kobenhagen Möbler- tuotteita, Arjama mainitsi. Jarmo Hautamäki, Jami Holmberg ja Petri Arjama Oy Piresma Oy:n osastolla. Nina Wennäkoski kertoi, että EG-Trading Oy:n rikkaruohonestomattojen valikoima on laaja, ja niistä uusimpia on luonnonmukainen EG Ewwd Bio Extreme. Se soveltuu hyvin vahvojen rikkaruohojen kasvun estoon sekä hankalien vieraslajien, kuten kurtturuusun torjumiseen. Värisävyltään ruskeaa, sataprosenttisesti maatuvaa ruohonestomattoa kasvit käyttävät kompostina lopulta hyödykseen. Wennäkoski kertoi, että maaväreillä värjättyä irtonaista kierrätyskumikatetta voidaan käyttää esimerkiksi turva-alustoina. 53. Jenni Valtanen ja Marko Salmi olivat en- VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 65

simmäisen näyttelypäivän aamuna tyytyväisinä esittelemässä Pala-betonikalusteita. Salmi kertoo, että näkyvyyttä on saatu hyvin sen jälkeen, kun Pala-mallisto lanseerattiin syksyllä 2017. – Luomme uusia tuotemallistoja asiakkaiden tarpeiden mukaan sekä mittatilauksina. Kaikki betonikalusteemme, samoin kuin skeittielementit, valmistetaan tehtaassamme Vehmaalla, Salmi sanoi. Piiraisen Viherpalvelu Oy:n Antti Pääkkönen sanoi, että kuntta on noussut merkittäväksi yrityksen toimintamuodoksi viherrakentamisen ohella. 66 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 – Toimittamamme kuntan määrä on noussut joka vuosi, ja valoisalta näyttää kehitys. Myös viherkattojen rakentamisen saralla on toimintaa, Pääkkönen totesi. Bongo Housen Älä istu yksin -penkki keräsi katseita. Kovin moni ei ollut kuitenkaan Risto Luoman mukaan sitä kokeillut. Ensimmäistä kertaa näytillä ollut penkki jatkaa Bongo-House Oy:n hauskojen ja persoonallisten ulkotilojen kalusteiden sarjaa. – Kun hahmo on keskellä penkkiä, se toivon mukaan rohkaisee ihmisiä istumaan penkille, Luoma vinkkasi. Viherympäristö leh 1/4 sivu vaaka 188 x 60 mm Näyttelyssä ensimmäistä kertaa mukana ollut, vuonna 2010 perustettu RealMachinery Oy on Lempäälässä toimiva konetalo, johon kuuluu useita eri työkoneiden edustuksia hoitavia yrityksiä. – Asiakkaina on niin sekä maanrakentajia että viherrakentajia, kertoi Marko Kierros näyttelyosastolla olleen Kiia Pitkäsen kanssa. Esittelyssä olleen Mecalac AS900 on varustettu 180 asteen kääntyvällä etukuormaimella, se on nelipyöräohjattu ja ilmastoitu ja varustettu Deutzin 55 kilowatin turbodieselillä.

TUTKITTUA Puut ja työmaat – hidasta mutta näkyvää edistystä P uiden suojaus ja sallitut kaivuetäisyydet rakennustyömailla ovat kehittyneet vuosien saatossa parempaan suuntaan niin meillä kuin maailmallakin. Wisconsinissa avautui harvinainen mahdollisuus tarkastella noin tuhannen katupuun joukkoa neljän vuosikymmenen yli ja selvittää, miten tänä ajanjaksona parantunut puiden huomioiminen katurakentamisessa on vaikuttanut niiden elämään. 1970-luvun lopun USA:ssa aloitettiin hollanninjalavataudin tuhojen paikkaamiseksi useita uusia kaupunkipuuhankkeita. Eräässä tällaisessa hankkeessa inventoitiin Milwaukeessa, Wisconsinin osavaltiossa, noin tuhat kadun ja jalkakäytävän välikaistassa kasvavaa puuta. Suurin osa niistä oli nuoria, seurannan alussa läpimitaltaan alle 10 senttiä, ja yleisimmät lajit olivat metsävaahtera, punasaarni ja lännenkolmioka. Mukana oli myös hopea- ja sokerivaahteroita, metsäja amerikanlehmuksia sekä valkosaarnia. Puut inventoitiin vuonna 1979 ja samat katujaksot käytiin läpi uudelleen vuosina 1989, 2005 ja 2018. Koska kaupunki piti myös hyvää kirjaa tehdyistä jalkakäytävien uusimistöistä, voitiin näiden puiden avulla tarkastella esimerkiksi eri puulajien menestymistä ja istutuskaistan leveyden ja jalkakäytävätöiden vaikutusta puihin. Jalkakäytävät Amerikan mallilla USA:ssa on tavallista rakentaa jalkakäytävä betonista suoraan paikalleen liukuvalutekniikalla. Samalla tekniikalla syntyy myös reunakiveys. Jalkakäytävä vaatii remontin 20–25 vuoden välein, ja vaikka puiden keskimääräinen elinikä kadun varressa jää yleisimpien arvioiden mukaan sekin alle 30 vuoteen, osuu tällainen operaatio silti todennäköisesti ainakin kerran kunkin katupuun elinkaareen. Tässä seuratut puut kasvoivat pientaloalueella ajoradan ja jalkakäytävän välissä nurmipintaisella välikaistalla, jonka keskimääräinen leveys oli 2,3 metriä. Vuoden 1989 inventointiin mennessä noin puolet seuratuista puista oli kokenut jalkakäytäväremontin. Tässä vaiheessa puiden huomiointi työssä oli vähäistä; reunakiveyksen uusinnassa tuhoutui koneen työleveyden takia myös 30–50 sentin istutuskaistaa. Muutenkin juuristoa ja oksia poistettiin työn tieltä varsin huolettomasti. Tässä vaiheessa remonttikohteiden puuston kunto oli selvästi huonompi, ja vuotuinen kuolleisuus oli nelisen prosenttia korkeampi kuin remontilta säästyneiden puiden. Remonttikäytännöt ja puiden suojaus kehittyvät Vuoteen 2005 mennessä jalkakäytävien remonttimenetelmiin tuli puiden kannalta edullisia muutoksia, ja vuoteen 2018 mennessä myös konekanta uusiutui ja valvonta alkoi olla hyvällä tasolla. Liukuvalukoneen vaatima sivusuuntainen työtila jalkakäytävän ulkopuolella ka- peni noin viiteen senttiin. Vanhan jalkakäytävän poistossa tavoitteeksi tuli toimia kokonaan juuria vahingoittamatta. Tarkkoja sääntöjä esimerkiksi etäisyyksistä tai aidoista ei yleisesti käytetty, mutta jokaisella alkavalla työmaalla kävi kaupungin puuekspertti. Hänen kanssaan sovittiin mm. minimietäisyyksistä ja puiden suojauksesta, ja sovituista asioista laistamisesta seurasi sakkoja. Vuonna 2005 remontoitujen ja ei-remontoitujen kohteiden puiden erot olivat pienentyneet noin puoleen ensimmäisen seurantajaksoon verrattuna. Vuoteen 2018 mennessä päästiin jo erinomaiseen tilanteeseen: remontista ei enää ollut puille havaittavaa haittaa, vaan remonttikohteissa puiden kuolleisuus ja kuntoluokitus oli sama kuin remontoimattomien katujaksojen puiden. Tässä vaiheessa suurin osa puista oli läpimitaltaan hiukan yli 50-senttisiä, vaikka osa oli toki pienempiä, seurannan aikana istutettuja korvauspuita. Vuosikymmenten tarkastelussa selvää edistystä On rohkaisevaa huomata, että puiden kohtelussa on saatu aikaan kehitystä, vaikka siinä on vierähtänyt vuosikymmeniä. Mielenkiintoista on sekin, että kohennus oli tässä tapauksessa saatu aikaan ilman tarkkoja suojaetäisyyksiä, maastotarkasteluun perustuvan tapauskohtaisen sopimisen ja tiukan valvonnan kautta. Tarkat suojaetäisyydet ja muut joustamattomat säännöt sopivat monimuotoisille puille ja istutuskaistoille huonosti, ja puun kunnosta ja lajista riippuen ne saattavat sietää häiriötä eri tavoin. Toisaalta tapauskohtaiseen tarkasteluun perustuva käytäntö vaatii sekä aikatauluettä resurssivalmiuksia. Löytyisikö tällaista tahtotilaa meillä? Vaikka meillä katurakentaminen on toisenlaista, voisivatko tapauskohtaiset ratkaisut, valvonta ja sanktiot olla kokeilemisen arvoisia meilläkin? Seuratuista puulajeista katuoloissa selvisivät parhaiten kolmioka ja punasaarni, myös amerikanlehmus ja valkosaarni olivat parhaiten selviytyneiden joukossa. Hopea- ja sokerivaahteroiden kuolleisuus oli suurta, eikä metsälehmuskaan menestynyt kovin hyvin. Mitä leveämpi istutuskaista, sitä paremmin puut selvisivät – tämä ei liene yllätys kenellekään. Kuinka moni puu selvisi koko seurantajakson yli? Tätä ei ikävä kyllä tutkimustuloksissa kerrota, sillä jokaisessa inventaarissa on inventoitu sekä alkuperäiset puut että uudet korvaustaimet. Kolmella eri inventointien väliin osuvalla 10–16 vuoden jaksolla oli kuitenkin kullakin kuollut noin 20 prosenttia edellisen inventaarin puista. Tarkasteltu artikkeli: Hauer, R. J., Koeser, A. K., Parbs, S., Kringer, J., Krouse, R., Ottman, K., ... & Werner, L. P. (2020). Long-term effects and development of a tree preservation program on tree condition, survival, and growth. Landscape and Urban Planning, 193, 103670. Anu Riikonen VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 67

Seulonta on tällä hetkellä ainut toimiva keino, jolla saadaan poistettua osa elävistä kasvinosista maa-aineksen seasta. Osa juurista ja muista elävistä kasvinosista läpäisee kuitenkin seulan eli täysin varmaa keinoa kaikkien elävien kasvinosien poistamiseen ei ole. Kuva Aino-Kaisa Nuotio. Paikalla tehtävät kasvualustat – vastuullisuutta tilaamiseen ja suunnitteluun teksti: ANU RIIKONEN JA HANNA TAJAKKA Kiinnostus paikalla tehtäviin kasvualustoihin on kasvanut muutaman viime vuoden aikana. Se on infrarakentamisen kestävyyden kannalta pääosin hyvä asia. Esiin on noussut myös haasteita. Erityisesti tilaajalla on paikalla olevien kasvualustojen rakentamiseen liittyen suuri vastuu. Helposti päädytään tilaamaan ja suunnittelemaan kasvualustoja, joita valmistaessaan urakoitsija päätyy lain kannalta vaikeaan asemaan. P aikalla tehtävällä kasvualustalla tarkoitetaan rakentamispaikalla olevista maa-aineksista niitä seulomalla, sekoittamalla ja tarvittaessa muualta tuotavia maa-aineksia (mm. turve, hiekka, savi) tai lannoitevalmisteita (mm. komposti, lannoitteet, kalkitusaineet, kasvualusta, mikrobivalmisteet) lisäämällä tehtyä kasvualustaa. Myös esimerkiksi vanhan nurmikkoalueen kunnostaminen jyrsimällä vanha nurmikko kasvualustan sekaan ja lisäämällä maanparannusaineita kasvualustaan tulkitaan paikalla tehtäväksi kasvualustaksi. Lainsäädäntö toistaiseksi ennallaan Kasvualustoja ja niiden valmistusta koskee pitkälti toistakymmen- 68 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 tä lakia ja asetusta. Näistä keskeisimmät ovat lannoitevalmistelaki (539/2006) ja maa- ja metsätalousministeriön asetus lannoitevalmisteista (24/11). Niissä on monia erittäin tärkeitä ja arvokkaita määräyksiä esimerkiksi haitta-aineiden raja-arvoista ja sallituista raaka-aineista kasvualustoissa. Lisäksi haitallisista vieraslajeista säädetään laissa vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta (1709/2015) ja valtioneuvoston asetuksessa vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta (704/2019). Edellä mainittu asetus 24/11 on paikalla olevien maa-ainesten käytön kannalta haasteellinen. Valmiin kasvualustan on vastattava asetuksen liitteeseen IV kirjattua vaatimusta: ”Tuotteessa ei saa olla eläviä juuria, juurakoita tai muita kasvulliseen lisääntymiseen liittyviä

KASVUALUSTAT osia”. Tästä asetuksen ”kasvinosattomuusmääräyksestä” ei voi poiketa kasvualustan valmistajan ja tilaajan välisellä sopimuksella. Viherympäristöliitto ry teki maa- ja metsätalousministeriölle syksyllä 2017 esityksen asetuksen muuttamiseksi viherrakentamisen kasvualustojen ehdottoman ”kasvinosattomuusmääräyksen” osalta siten, että se koskisi vain tiettyjä kasvualustatyyppejä, ei kategorisesti kaikkia. Asetusta ei ole vielä tältä osin kuitenkaan päivitetty. Parhaillaan on käynnissä lannoitevalmistelain päivitys EU:ssa annetun uuden lannoitevalmisteita koskeva Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen pohjalta. Tässä yhteydessä pyritään jälleen vaikuttamaan asetuksen sisältöön myös paikalla tehtävien kasvualustojen käytön edistämiseksi. Haasteena kasvulliseen lisääntymiseen liittyvät kasvinosat maa-aineksessa Lainsäädännön mukaisesti kasvualusta ei siis sisällä kasvulliseen lisääntymiseen liittyviä kasvinosia. Eviralta (nykyään Ruokavirasto) kesällä 2017 saadun tulkinnan mukaan tämä ”kasvinosattomuuden” vaatimus ei koske julkisten organisaatioiden omana työnä, omista materiaaleista ja omaan käyttöön tehtyjä kasvualustoja. Julkisyhteisöt olisivat vaatimuksen ulkopuolella vain, kun koko prosessi tapahtuu oman organisaation sisällä. Tapauskohtaisesti vaatimuksesta on siis voitu poiketa, esimerkiksi silloin kun kaupunki itse valmistaa paikallisista maa-aineksista kasvualustaa ja käyttää sen omilla puisto- ja liikenneviheralueilla ja vastaa niiden kunnossapidosta. Niissä poikkeustapauksissa, jolloin kaupunki käyttää omissa prosesseissaan kasvualustaa, joka sisältää siemenpankin ohella myös juuripankin, käytön ja hoidon suunnittelun merkitys korostuu. Haasteelliseksi tilanteen tekee kuitenkin se, että yhä harvemmat julkisyhteisöt tekevät viherrakentamista omana työnä. Kun kasvualustatyöt kilpailutetaan urakoitsijalle, päädytään ”kasvinosattomuusmääräyksen” soveltamisalueelle. Kaupungin toiminnan kannalta on siis keskeistä, onko organisaatiossa omaa viherrakentamista, vai onko se ulkoistettu. Paikalla olevan maa-aineksen käyttö kasvualustana tapahtuu näissä tilanteissa eri ehdoilla. Urakoitsijan on valmistettava kasvualusta niin, että siinä ei ole edellä mainittuja kasvinosia. Paikalla oleva maa-aines voi sisältää niitä hyvinkin runsaasti, ja joissain tapauksissa on lähes mahdotonta varmistaa esimerkiksi seulomalla, etteikö niitä kasvualustaan jäisi. Urakoitsija ei aina pysty työselostusta noudattaen valmistamaan paikalla olevasta maa-aineksesta lain hyväksymää ”kasvinosatonta” kasvualustaa. Viime kädessä vastuu on sillä, joka kasvualustan valmistuksen tekee, ja urakoitsijoiden täytyy olla tarkkana tarjouksia tehdessään – voi olla, että taloudelliseksi ajateltu paikalla tehtävä kasvualusta ei olekaan mahdollinen toteuttaa. Tilaaja määrittää ja valvoo – suunnittelija ennakoi ja ohjeistaa Tilaajan tehtävänä on etukäteen linjata, miten paikalla olevia maa-aineksia kasvualustoissa hyödyntävä hanke toteutetaan. Paikalla olevien maa-ainesten käyttö on vaikeaa tai mahdotonta, ellei sitä ole hankkeessa alun alkaen pidetty tavoitteena. Jo pelkästään tilan löytyminen maa-ainesten välivarastointiin ja käsittelyyn rakennusvaiheen aikana voi olla mahdotonta, ellei sitä ole hankkeen suunnittelussa tai jopa kaavoituksessa huomioitu. Myös pohjatiedot paikallisista maa-aineksista ovat välttämättömiä. Tätä varten tilaajan täytyy selvittää, millaista paikalla oleva maa-aines on, onko se kasvualustaksi kelvollista ja mitä urakoitsija voi realistisesti siitä tehdä. Haitalliset vieraslajit täytyy olla kartoitettu ja maa-aineksen puhtaus niistä varmistettu, samoin maa-aineksen pilaantumattomuus. Paikalla olevissa maa-aineksissa – varsinkin pintamaissa – on usein runsas siemenpankki, mikä täytyy huomioida määritettäessä paikalla tehtävän kasvualustan rikkakasvipitoisuuksia. Tilaajan on kirjallisesti sovittava urakoitsijan kanssa erikseen, mitkä siemenpankista itävät kasvit tulkitaan kohteessa rikkakasveiksi ja mitkä esimerkiksi biotooppipohjaiseksi kasvillisuudeksi. Halutun kasvillisuuden ja paikallisen maa-aineksen yhteensopivuus on myös välttämätön reunaehto paikallisen maa-aineksen kasvualustakäytölle. Lisäksi täytyy olla käsitys siitä, saako kasvulliseen lisääntymiseen liittyvät kasvinosat poistettua kohtuullisella vaivalla, vai onko niiden poistaminen niin vaikeaa, että siihen ei kannata ryhtyä. Tilaajan tehtäviin kuuluu myös valvoa, että urakoitsija on asianmukaisesti rekisteröitynyt Ruokaviraston lannoitealan toimijoiden valvontarekisteriin ja että urakoitsijalta löytyvät tarvittavat omavalvonta-asiakirjat ja omavalvontaan liittyvä dokumentointi on tehty. Suunnittelijan tehtävänä on ohjeistaa suunnitelma-asiakirjoissa, miten paikalla olevia maa-aineksia käsitellään kohteessa eli miten ne otetaan talteen, välivarastoidaan, seulotaan ja sekoitetaan. Suunnittelijan on syytä ohjeistaa myös maa-aineksissa olevasta siemenpankista itävien rikkakasvien ja muiden kasvilajien valikoiva poisto rakentamisen aikana. Sekä tilaaja että suunnittelija ovat ammattilaisina osaltaan vastuussa siitä, että ei tilata eikä suunnitella sellaista, mikä ei ole lain puitteissa toteutettavissa. Rakentajan rekisteröityminen ja omavalvonta Lannoitevalmistelain mukaan lannoitevalmisteen, kuten paikalla tehtävän kasvualustan, valmistamista koskee ilmoitusvelvollisuus, omavalvontavelvollisuus ja velvollisuus tiedoston pitämiseen. Kasvualustan valmistajan – myös paikalla tehtävän kasvualustan tekijän – on rekisteröidyttävä Ruokaviraston lannoitealan toimijoiden valvontarekisteriin viimeistään kuukautta ennen toiminnan aloittamista toiminnan aloitusilmoituslomakkeella. Paikalla tehtävän kasvualustan rakentaja laatii kirjallisen omavalvontasuunnitelman hankekohtaisesti. Lisäksi hän dokumentoi omavalvontasuunnitelman toteutumista ja pitää omavalvontasuunnitelman ajan tasalla. Vuosittain Ruokavirastoon raportoidaan vuoden aikana käytettyjen raaka-aineiden, kuten maa-ainekset, komposti, lannoiteaineet, määrät ja paikalla tehdyn kasvualustan määrä. Ilmoitusvelvollisuus, omavalvontavelvollisuus ja velvollisuus tiedoston pitämiseen eivät kuitenkaan koske toimijoita, jotka tekevät paikalla tehtävää kasvualustaa omaan käyttöön, omista materiaaleista tai joilla toiminta on pienimuotoista eli kasvualustojen valmistusta on vuosittain alle 400 kuutiota. Näidenkin toimijoiden on kuitenkin varmistettava, että kasvualustat täyttävät niille lannoitevalmistelaissa ja asetuksessa 24/11 asetetut laatu- ja turvallisuusvaatimukset. Paikalla tehtävästä kasvualustasta ei edellytetä tuoteselosteen laatimista, jos toimitaan omavalvontasuunnitelman mukaisesti eli tehdystä kasvualustasta on tiedossa muun muassa käytetyt raaka-aineet, ravinnepitoisuudet ja haitallisten metallien tasot. Työmaalla paikalla tehtävän kasvualustan materiaaleja käsitellään suunnitelma-asiakirjojen ja omavalvontasuunnitelman mukaisesti. Talteen otetuista maista pidetään kirjaa ja huolehditaan niiden seurattavuudesta. Myös muiden kasvualustan valmistuksessa käytettyjen maa-aineserien ja maanparannusaineiden alkuperä tunnetaan ja dokumentoidaan. Erityisesti kiinnitetään huomiota talteen otettujen maa-ainesten VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 69

NYT ON A Viheralan ammattilaiset ovat perinteisesti vaatimatonta väkeä. Nyt elämme suurta muutosta, eikä vaatimattomuus ole enää vaihtoehto. Terveen luontoyhteyden merkitys on tunnustettu, ja ekosysteemipalveluiden moninaisista hyödyistä on vahvaa taloudellista näyttöä. Urakoitsijoilla on lannoitevalmistelain mukaan vastuu siitä, että paikalla tehtävä kasvualusta täyttää lannoitevalmisteille asetetut laatu- ja turvallisuusvaatimukset, mukaan lukien vaatimuksen siitä, että tuotteessa ei ole eläviä juuria, juurakoita tai muita kasvulliseen lisääntymiseen liittyviä osia. Kuva Juha Liukkonen. välivarastointiin. Ne suojataan ja niiden päällä ei varastoida tarvikkeita eikä niiden päällä liikuta työkoneilta. Rikkakasvit ja haitalliset vieraslajit torjutaan välivarastoinnin aikana. Tarkkana haitallisten vieraslajien kanssa! Haitallisia vieraslajeja ja niiden juuria sisältäviä maa-aineksia ei käytetä. Haitallisia vieraslajeja ja niiden juuria sisältävät maa-ainekset tunnistetaan suunnitteluvaiheessa ja merkitään suunnitelmaan ja maastoon. Tämän lisäksi urakoitsijan on rakennus- ja kunnossapitotyön yhteydessä varmistettava, ettei työskentelykohteessa esiinny haitallisia vieraslajeja. Niiden havainnoista on ilmoitettava aina tilaajalla ja Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen (ELY-keskus). Haitallisia vieraslajeja sisältävät maa-ainekset käsitellään kunnan ohjeistuksen mukaisesti. Lähtökohtaisesti ne poistetaan, käsitellään ja kuljetetaan erityistä varovaisuutta noudattaen, jotta vieraslajit eivät pääse leviämään. Maa-ainesten käsittelyssä käytetyt työkoneet ja -välineet sekä kuljetuskalusto pestään huolellisesti ennen niiden käyttöä muussa käytössä. Huolehditaan, etteivät pesuvedet kulkeudu ympäristöön ja etteivät vieraslajit leviä työntekijöiden jalkineiden mukana. Haitallisten vieraslajien hävittämistä pohdittaessa on käynyt selväksi, että kustannustehokkaita keinoja elävien kasvinosien poistamiseen tai tuhoamiseen maa-aineksesta ei ole. Hautaaminen ja polttaminen ovat kalliita ja hankalia keinoja suuressa mittakaavassa. Jos jotakin paikalla toteutettavia, ympäristöä ja maa-ainesta säästäviä keinoja löytyy, niistä voidaan saada apua myös rikkanenätin, juolavehnän ja muiden perinteisten juuririkkojen poistoon paikallisesta maa-aineksesta. Vieraslajiasioiden neuvottelukunta laatii parhaillaan ohjeistusta haitallisia vieraslajeja sisältävien maa-ainesten käsittelyyn. Tällä hetkellä paikalla tehtävän kasvualustan työkalupakki on kuitenkin vielä rajallinen, mikä täytyy huomioida tilaamisessa ja suunnittelussa. Anu Riikonen on Viherympäristöliiton kasvualustatyöryhmän puheenjohtaja, ja Hanna Tajakka on laatinut Viherympäristöliiton paikalla tehtävien kasvualustojen omavalvontamateriaalit. V uoden 2020 Viherpäivien yleisteemana oli Vihreän hinta. Ihmisten maksuhalukkuus ekosysteemipalveluista on niiden merkityksen selviämisen myötä kasvussa. Kestävyysmuutosten välttämättömyys pakottaa myös viheralan itseymmärryksen tarkistukseen: nyt on ajateltava isosti! Meillä on tehtävä. Käsitteillä on merkitystä Vuonna 2005 julkaistiin yli 1300 tutkijan massiivinen, ei vain kooltaan, vaan merkitykseltään massiivinen vuosituhatarvio maailman ekosysteemien tilasta, Millennium Ecosystem Assessment. Arviossa esiteltiin päättäjille ja laajalle yleisölle uusi käsite: ekosysteemipalvelu. Ekosysteemipalvelulla tarkoitetaan luonnon ihmiselle tarjoamia hyötyjä. Olin itse mukana kirjoittamassa vuonna 2010 kirjaa, joka käsitteli ekosysteemipalvelu-käsitteen merkitystä ympäristöpolitiikalle, luonnonsuojelulle ja luonnonvarojen kestävälle käytölle. Kirjan nimi ei tahtonut millään ratketa. Ehdotin kirjalle nimeä Hyödyllinen luonto, mikä lopulta hyväksyttiin. Mikä ekosysteemipalveluissa ja palveluiden hinnoittelussa on niin vaikeaa hyväksyä? Nimen nostattamassa kritiikissä huomautettiin, että luonnolla on itseisarvo ja ekosysteemipalvelut alistavat luonnon markkinavoimille. Hyödystä puhumista vierastettiin, koska se viittasi liikaa hyväksikäyttöön ja luonnon monimuotoisuuden merkityksen kieltämiseen. Luonnon tarjoamien hyötyjen hinnoittelua on perusteltu myös toteamalla, että luonnolla ei ole pelastusta markkinoiden ulkopuolella. Jos hintalappua ei aseteta, luonnonvaroja ryöstetään ja pilataan suruttomasti. Ekosysteemien vuosituhatarvio osoitti, että markkinoiden ulkopuolelle jäävien ekosysteemipalveluiden arvo on huimasti suurempi kuin markkinoilla hinnoiteltavien tuotantopalveluiden arvo. Esimerkkinä kosteikot tai mangrovemetsiköt. Tosin myös tiukassa luonnonsuojelussa käytetään hinnoittelua: tiettyyn kohteeseen ei saa koskea millään hinnalla. Ekosysteemipalvelut eivät syrjäytä luonnon itseisarvoa, luonnon kirjon eksistentiaalista merkitystä, eikä elämää ylläpitävien suurten ekologisten järjestelmien perustavaa tärkeyttä. Ekosysteemipalvelun käsite on hyödyllinen korjatessamme, kehittäessämme ja suunnitellessamme eko-sosiaalisesti kestäviä yhdyskuntia, kaupunkeja ja lopulta ihmiskunnan kriisiytynyttä luontosuhdetta. Lueskelin Viherpäiville matkustaessani junassa David Wallace-Wellsin kirjaa Asumiskelvoton maapallo. Suosittelen, vaikka se on rankkaa lukemista! Kirja kertoo ilmastonmuutoksen kaikkea muuttavasta vaikutuksesta. ”Uutta normaalia” ei enää tule. Elämme epävarmuudessa ja yllätysten leimaamassa maailmassa. Parin viimeisen vuoden aikana olemme saaneet käyttöömme uu-

TÄTÄ MIELTÄ AJATELTAVA ISOSTI! Nihdin satama-alueen viherkaista. den käsitteen ”ilmastoahdistus” – ja heti perään tiedeyhteisökin julisti ilmastohätätilan (climate emergency). Ilmastohätätila voi lamauttaa. Meille – teille – viheralan ammattilaisille tämä hätätila asettaa velvoitteen, mutta antaa samalla työllemme vahvan merkityksen ja innoittajan. Me voimme antaa ihmisille toivoa parantamalla kaupunkiluonnon kykyä vastata ilmastomuutokseen, vahvistaa sen resilienssiä, sopeutumiskykyä. Samalla voimme vahvistaa kaupunkien asukkaiden elämänhallintaa ja -laatua. Viherpäivillä saimme uutta ymmärrystä, tietoa ja rohkaisua ekosysteemipalvelu-lähestymistavan käytöstä yhdyskuntiemme kestävässä kehittämisessä. Antroposeeni, ihmisen aikakausi? Viimeisen kymmenen vuoden aikana tiedeyhteisö ja ihmiskuntapolitiikan kehittämiseen sitoutuneet poliitikot ovat kiistelleet käsitteen antroposeeni – ihmisen aikakausi – oikeutuksesta ja käyttökelpoisuudesta. En puutu tähän kiistaan. Käsitteen käyttöönotolla on kaksi puolta ja perustetta. Ensiksikin, on jo kiistatonta, että ihmisen taloudenpito on pilannut perustavalla tavalla maapallon ekologisten järjestelmien toiminnan niin, että koko ihmiskunta – erityisesti sen haavoittuvimmat – joutuu kärsimään. Joku voisi sanoa, että luonto kostaa. Tämä on kuitenkin väärinymmärrys, koska luonnon ja ihmisen evoluutio on yhtä ja samaa kehitysprosessia. Ihmiskunnan ja sen (muun) luonnon suhde on pakko korjata kaikessa, mitä teemme. Se on ihmisen tehtävä ja osa. Korjata, parantaa, hoitaa, rikastaa ja luoda. Ihmisen aikakausi -määrite viittaa tähän luontosuhteemme toiseen puoleen, vastuuseemme ja tehtäväämme. Ihminen on luonut mahtavia teknosysteemejä, urbaania infrastruktuuria, teknisiä verkostoja. Vaik-ka, periaatteessa, kaikki ympärillämme on luontoa ja luonnon aineksia, on osa pahasti uudelleen muotoiltua, rikottua ja lannistettua. Kuinka me ihmiset osaisimme astua uudenluojan ja elvyttäjän rooliin ja ammattiin? Viherryttäjien ammattikunta on suuren tehtävän edessä! Viherpäivillä vieraamme Nigel Dunnett ja Henrik Sjöman osoittivat suunnan, mitä kaikkea joudumme ja, mitä tulemme innolla ja ammattitaidolla tekemään. Pystymme rikastamaan kaupunkiluontoa ja pelastamaan sitä tuholaisilta turvautumalla planeettamme koko luonnon monimuotoisuuteen. Planeetalla ei ole vieraslajeja! Henrik Sjöman etsii kaupunkiluontoon pelastusta ja kestävyyttä koluamalla kaukaisia erämaita, syrjäisiä loukkoja, missä kaupunkipuuston uudet elvyttäjät kasvavat vain harvoille tunnettuina ja tutkittuina. ”Viherpipertäjien” pitää alkaa ajatella tosi isosti – isommin! Miksi sanoin ”viherpipertäjä”? Se on vähättelevä ilmaus niin politiikassa kuin viherrakentamisen arjessa. Kuulin sen Viherpäivillä, kun alustajan ja yleisön välillä käytiin keskustelua viherkattojen merkityksestä. Kerroin ryhmärakennuttamishankkeemme kattopuutarhasta Sompasaaressa. Viherpiperrystä! tuli tarkoituksella piikittelevä kommentti. Ainoastaan viheralueiden jättämisellä rakentamatta ja kaupunkialueiden tiivistämättä olisi todellista merkitystä. Kuitenkin, meidän pakko rakentaa uutta ja korjata vanhaa, samalla vaalien sini- ja viherinfraa. Entiset teollisuus-, satama- ja varastoalueet eivät ole monimuotoisia viheralueita – ei Kalasatama, Jätkäsaari tai Sompasaarikaan. Asfalttikenttiä ja täyttömaata, joille rakennetaan paitsi asuntoja myös puistoja ja viherpihoja. YK:n biodiversiteettisopimuksen huippukokouksessa Nagoyassa vuonna 2010 yli 190 maan edustajat sopivat luonnonsuojelualueiden kasvattamisesta 17 prosenttiin maa-alasta ja 10 prosenttiin rannikko- ja merialueista vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen ei ole helppoa. Nykyiset luonnonsuojelualueet sijaitsevat syrjäisillä (pohjoisilla ja korkeilla) ja vähätuottoisilla alueilla. Yhtenäisiä, suuria luonnontilaisia alueita ei enää juuri ole. Asutetut ja moninaisessa talouskäytössä olevat alueet muodostavat valtaosan maa-alasta. Akatemiaprofessori Ilkka Hanski (1953 – 2016) kirjoitti (Ambio (2011) 40:248-255) ehdotuksen laajoista suojelumaisemista (conservation landscapes, CL) esittämällä suojelun perustaksi kolmasosa-kolmasosasta (third-of-third) -lähestymistapaa. Kolmasosa maa-alasta varattaisiin suojelumaisemiksi, ja kolmasosa niiden alasta suojeltaisiin tiukasti. Siten suojelluksi tulisi 10 prosenttia maa-alasta nykyisten luonnonsuojelualueiden lisäksi. Suojelumaisemien tulisi sijaita tasaisesti eri alueilla ja maissa. Näin turvattaisiin alueiden monipuolinen edustavuus. Tällaisten suojelumaisemien koon tulisi olla kymmeniä tuhansia hehtaareja. Miten tämä lähestymistapa muuttaisi nykyistä suojeluajattelua? Paljon! Luonnon monimuotoisuuden suojelu ja hoito tulisi osaksi meidän maankäytön suunnitteluamme. Jos lähestymistapaa soveltaa lähiympäristöömme, voisi ajatella, että kolmasosaa tontistamme, kolmasosaa korttelistamme, kolmasosaa kaupunginosastamme ja kolmasosaa kaupunkimme maa-alasta tulisi hoitaa suojelumaiseman elimellisenä osana. Aivan samoin, kuin olemme huolissamme tieverkostomme kunnosta, viemäri- ja vesijohtoverkoston toimivuudesta tai rakennusten kunnosta meidän tulisi kantaa huolta ekologisista yhteyksistä, luonnontilaisten alueiden eheydestä. Meidän tulisi tuntea kaupunkiluontomme tila ja toimintakyky nykyistä paljon paremmin. Ilkka Hanski totesi vielä, että olisi aika korottaa Natura 2000-verkosto Natura CL -verkostoksi. Meillä kaikilla viherryttäjillä ja viherpipertäjillä on tähän tavoitteeseen pääsemiseksi haastava tehtävä. Sauli Rouhinen Viherympäristöliiton puheenjohtaja VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 71

KASVINTERVEYSVUOSI Kansainvälinen kasvinterveysvuosi koskee kaikkia: Kasvien suojelu on elämän suojelua teksti ja kuvat: EEVA VÄNSKÄ Vuosi 2020 on kansainvälinen kasvinterveysvuosi. Pitääkö kasvinterveydestä olla huolissaan ja miksi? YK :n Elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on julistanut kuluvan vuoden kansainväliseksi kasvinterveysvuodeksi. Teemavuotta vietetään Suomen maa- ja metsätalousministeriön aloitteesta. Tavoitteena on vuoden aikana lisätä kansalaisten, alan toimijoiden ja päättäjien tietämystä kasvinterveyden merkityksestä. Kasvinterveydellä tarkoitetaan tieteenalaa, joka käyttää toimenpiteitä hallitakseen ja estääkseen tuholaisia, rikkakasveja ja taudinaiheuttajia leviämästä uusille alueille erityisesti ihmisten toimesta. Voihan ankeroinen – Ilmastonmuutos on äärimmäisen suuri haaste, sillä mistäpä muusta tuholaiset pitävät kuin kosteasta ja lämpimästä ilmastosta. Kasvinterveydellä on myös ratkaisevan suuri merkitys ruuantuotannolle ja metsätaloudelle. Maailmaan saadaan rauha vasta kun on kaikille ruokaa, eikä sitä ole ennen kuin ilmastonmuutoshaaste saadaan voitettua. – Myös metsiä pitää hoitaa ja pitää puut terveenä, tai ne eivät sido hiiltä. Sairaat ja kuolleet puut lisäävät merkittävästi metsäpalojen riskiä. Kasvinterveyteen liittyvällä ennakoivalla työllä on Husu-Kallion mukana ratkaisevan suuri merkitys luonnon, metsän ja ilmastonmuutoksen kannalta. – Kasvinterveydestä on huolehdittava meidän jokaisen takia, ettei tarvitse olla liikaa huolissaan. Kaikkien toimijoiden yhteistyö kasvin- Kasvinterveyteen liittyvät riskit kasvavat kansainvälisen kaupan lisääntymisen myötä. Maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Ralf Lopian kertoo, että uusia kasvintuhoojia leviää esimerkiksi pakkausmateriaalien mukana. – Muun muassa mäntyankeroinen (Bursaphelenchus xylophilus) on kulkenut puupakkausten mukana ja aiheuttanut suurta tuhoa Japanissa, Portugalissa ja Espanjassa. Aasianrunkojäärä (Anoplophora glabripennis) on viheralaa säikäyttänyt lehtipuiden tuholainen, joka elää luontaisesti Kiinassa. Suomeen jäärä eksyi vuonna 2015 puupakkausmateriaalin kautta, mutta esiintymä saatiin rajattua ja todennäköisesti tuhottua. Kolmas erityisesti ruusukasveille tuhoisa vitsaus on bakteeritauti tulipolte (Erwinia amylovora). Suomella on EU:n myöntämä suoja-alueoikeus taudille, jota löytyi meiltä vuonna 2014 ja 2015. Tulipoltetapaukset on kuitenkin saatu hävitettyä viranomaistoiminnalla. Tässä muutama esimerkki kasviterveyden uhkista. Ilmastotyötä Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio sanoo, että Suomi on hoitanut osansa kasvinterveydestä huolehtimisessa hyvin. – Olemme tehneet vuosikymmeniä töitä asian eteen; eli olemme olleet kasvinterveydestä pitkään huolissaan. Ilmastonmuutos lisää huolen aihetta, sillä ilmaston muuttuminen muuttaa myös tuholaisten leviämistä. Korkeammilla leveysasteilla sijaitsevat maat tulevat kärsimään suuremmasta tuholaismäärästä kuin aiemmin. 72 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 Ruokaviraston tarkastaja Kim Tilli kertoi, että kasvintarkastajan työ on muuttumassa viljelmien, viheralueiden ja taimimyynnin omavalvonnan valvonnaksi. – Toimijoiden on itse selvitettävä tarkastuksin, onko tuote kelvollinen, ja otettava tarvittaessa näytteitä.

Kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio maa- ja metsätalousministeriöstä korosti ministeriön tiedotustilaisuudessa yhteistyön merkitystä kasvinterveydestä huolehtimisessa. terveyden eteen on tärkeää. Kansliapäällikön mukaan on hyvä, että markkinoilta on poistunut kemiallisia torjunta-aineita, jotka ovat ympäristölle tai terveydelle haitallisia. – Torjunta-aineita tarvitaan, mutta vaaralliset aineet pitää poistaa käytöstä. Jatkossa tulee kehittää uusia ja turvallisia torjunta-aineita, jotka auttavat suojelemaan kasveja. Haittojen torjuminen ja turvallisuudesta huolehtiminen on tasapainoilua, jossa tiede ja tutkimus auttavat. Laki muuttui Kasvinterveyslainsäädäntö uudistui, kun EU:n kasvinterveysasetusta alettiin soveltaa viime vuoden lopusta alkaen kaikissa EU-maissa. Suurimmat muutokset nykyiseen lainsäädäntöön verrattuna liittyvät muun muassa kasvipassin käyttöön sekä omavalvontaan. Ruokaviraston tarkastaja Kim Tilli kertoo, että aiemmin moni toimija on odottanut kasvintarkastajan vierailua ja luottanut siis viranomaisvalvontaan omien tuotteidensa turvallisuudessa. – Lakimuutoksen myötä on siirrytty omavalvontaan. Viljelijät ja tuottajat ovat itse lähellä kasveja, ja näkevät jos niissä on esimerkiksi tauteihin viittaavia muutoksia. Kasvintarkastajan tehtävänä on valvoa toimijoiden omavalvontaa, ja tähän työhömme olemme nyt valmistautumassa muun muassa koulutuksella. Pääpaino tullee olemaan omavalvonnan tarkastukset toimijoilla, jotka myöntävät kasvipasseja tai leimaavat puisia pakkauksia ISPM 15 -merkein. Kyseessä on IPPC:n eli kansainvälisen kasvinsuojelusopimuksen standardi puutavaran lämpökäsittelystä ja leimauksista, ja koskee esimerkiksi kuormalavoja. Yksin ei viheralaa aiota omavalvonnan kanssa jättää: – Kasvintarkastajan tehtävänä on valmentaa ja opastaa toimimaan säädösten edellyttämällä tavalla. Päätöksiä tueksi Viranomaisten tavoitteena on estää kasvintuhoajien maahantulo, leviäminen ympäristöön, tuotantoon ja taimiaineistoon. – Haluamme turvata kasvintuotannon ja turvallisen kasvintuotannon kuluttajille. Siksi kasvintarkastajat tekevät vuosittain erilaisia kasvien tuontia koskevia kieltoja ja päätöksiä, Tilli kertoo. Esimerkiksi vuonna 2019 maahantuontikiellon sai kaksi siemenerää kasvinterveystodistusten puuttumisen takia. Samaten evättiin kahdeksan sahatavaraerän tulo muun muassa siksi, että materiaalin seassa oli eläviä kuoriaisia. Kuusi erää pakkausmateriaalia sai maahantuontikiellon käsittelymerkintöjen vuoksi ja kuusi erää elävien ankeroisten tai hyönteisten vuoksi. Kasvintarkastajat ovat antaneet myös runsaasti markkinointikieltoja, kuten viime vuonna 48 päätöstä alppiruusuista löytyneen versopoltteen takia ja kaksi päätöstä kuunliljalle X-viruksen takia. – Torjuntapäätöksiä on pahimpina vuosina satoja. Monipuolista työtä Kim Tilli sanoo, että kasvinterveyden valvonnassa onnistuminen edellyttää tuhoojatilanteen jatkuvaa kansainvälistä seurantaa. – Pidämme silmällä sekä tuontia että vientiä, valvomme markkinointia, teemme tuotannon ja luonnonympäristön kartoituksia sekä yhteistyötä alan toimijoiden kanssa. Myös valmiussuunnittelu ja – harjoitukset ovat tärkeitä. Ympäristöbiologi Taina Suonio kertoi Chelsea Flower Show:n suomalaisen ”sielunmaiseman”, Finnish Soul Garden -puutarhan suunnittelusta. Koronaviruksen takia Chelsea Flower Show on peruttu. VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 73

Le Mansin turisti-infon edustalla olevat istutukset antavat esimakua kaupungin kukkaistutusten tyylistä. 74 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20

ULKOMAILTA Le Mansin uusi ilme teksti ja kuvat: MAARIA MATSUNAGA Ranskalainen Le Mansin kaupunki on yhdistelmä tuhansia vuosia vanhaa historiaa ja tämän päivän kaupunkisuunnittelua. Autourheilusta tunnettu kaupunki on myös yllättävän vihreä. M illaisen ensivaikutelman Le Mansin kaupungista saa, riippuu paljolti siitä, mistä suunnasta sitä lähestyy. Pariisista päin tultaessa ajetaan esikaupunkialueen läpi, jossa sijaitsee Circuit de la Sarthen kuuluisa ajorata. Vuodesta 1923 siellä on järjestetty 24 tunnin kestävyysajot, jotka ovat lyöneet Le Mansille leiman moottoriurheilun kaupunkina. Vastakkaisesta eli Bretagnen suunnasta tultaessa mielikuva ei voi erilaisempi. Sarthejoen vastarannalla kohoaa roomalaisajalta peräisin oleva kaupunginmuuri, joka kätkee sisäänsä keskiaikaisen vanhankaupungin. TGV-suurnopeusjunalla saavuttaessa lähestytään kaupunkia pohjoissuunnasta. Kaikki nämä reitit kohtaavat kaupungin sydämessä, Saint Julienin goottilaiskatedraalin edessä olevalla aukiolla, joka on Le Mansin napa. Raitioliikenteen paluu Viime vuosina tuo napa lähiympäristöineen on nähnyt suuria muutoksia. Ajoväylät ja jalakakäytävät on siistitty, pyöräteitä lisätty. Suurin mullistus on kuitenkin raitiovaunuliikenteen palauttaminen kaupunkikuvaan kuudenkymmenen vuoden poissaolon jälkeen. Ratikat olivat merkittävä osa Le Mansin julkista liikennettä vuodesta 1897 toisen maailmansodan loppuun saakka. Sodan aikaisissa pommituksissa raitioverkosto kärsi huomattavia tuhoja, ja sen korjaaminen olisi tullut kalliiksi. Meluisina ja vaarallisinakin pidetyt raitiovaunut korvattiin aluksi trollikoilla, ja vuodesta 1969 alkaen otettiin autoistumisen yleistyessä käyttöön dieselbussit. Nykyinen suuntaus raitioliikenteen palauttamiseen heijastelee suurempaa asennemuutosta. Yhä useammassa ranskalaiskaupungissa suihkivat upouudet raitiovaunut äänettöminä ja saastuttamattomina. Le Mansissa ratikat palasivat kaupunkikuvaan vuonna 2007. Ensimmäisessä vaiheessa raken- nettiin yksi linja, joka jakautui kolmeen haaraan. Seitsemän vuotta myöhemmin raitioverkkoa jatkettiin kattamaan myös ydinkeskusta. Uusin lisä on raitiovaunuverkostoa täydentävä moderni bussimetro. Ratikoiden ja bussimetron ilmettä yhdistää tyylikäs punaruskea väri, joka toimii hienosti vaaleita rakennuksia ja kivettyjä katuja vasten. Sama sävy löytyy historiallisten rakennusten keraamisista savupiipuista sekä punertavasta maa-aineksesta kaupungin ulkopuolella. Siistiä, laatoitettua, tyhjää Ranskalaisen kaupunkisuunnittelun nykyisiin trendeihin kuuluvat oleellisena osana istutukset, erilaiset katupuut sekä kukkalaatikot. Kukilla ja kasveilla parannetaan viihtyvyttä ja korostetaan ekologisia arvoja. Puistoja ja puutarhoja löytyy runsaasti Le Mansistakin, mutta jos odottaa viheristutuksia uudistetusta keskustasta, joutuu hiukan pettymään. Eniten kritiikkiä on saanut Place de la République, joka on saanut uuden laatoituksen, muttei ainoatakaan puuta eikä kasviryhmää, ei edes entisaikojen suihkulähdettä. Kaupunkilaiset ovatkin moittineet aukiota surulliseksi ja tyhjäksi. Saint Julienin goottilaiskatedraalin edessä avautuvaa aukiota reunustavat katupuut, mutta muuten se on toripäivien ulkopuolella paljas. Hiukan vihreää tuo sentään ratikkaradan nurmitus, joka tosin talojen keskelle sukeltaessaan muuttuu käytännön syistä laatoitukseksi. Pientä helpotusta tuo katedraalia vastapäätä nousseen kulttuuritalon vieressä oleva piazzamainen aukio, jossa puiset penkit ja yksittäiset tuolit ovat saaneet seurakseen erilaisia katupuita sekä laatikkoistutuksia runsaine kukkineen. Niitä kokonaisuus tosiaan kaipaa. Vihreys löytyy vanhastakaupungista Ydinkeskustan näyttävimmät istutukset löytyvätkin yllättäen vanhankaupungin puolelta. Roomalaiskylpylän raunioiden viereen on toteutettu tyylikäs muotopuutarha, jonka istutus- VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 75

ten keltaisia ja valkoisia sävyjä korostavat tumman viininpunalehtiset koristekasvit. Heti sen vieressä avautuu pikkupuutarha Jardin Pierre de Ronsard, jonka geometristä muotokieltä ihaillaan historialliseen kortteliin johtavilta portailta. Toisella puolen avautuu nurmipuutarha, jota koristavat läikkämäiset kukkaistutukset ja ruusupensaat. Suihkulähde ja magentanpunaisena kukkiva eksoottinen puu kruunaavat kokonaisuuden. Cité Plantagenêtiksi uudelleennimetty vanhakaupunki koostuu muutamasta kapeasta kadusta, joita reunustavat keskiaikaiset ristikkotalot. Puutarhat kätkeytyvät pääosin sisäpihoille, mutta kukkaloistoa on tuotu kadun puolelle myös kookkaina ruukkuistuksina sekä pieninä kohotettuina kukkapenkkeinä. Kävely Le Mansin kaduilla osoittaa hienosti, miten pieneenkin tilaan voi toteuttaa näyttävän puutarhan. Hurmaavin niistä on vanhaankaupunkiin johtavan tien kulmaan toteutettu runsas kukkapuutarha, jonka keskellä nousee jättimäinen kastelukannu haravoineen ja lapioineen. Visionääripormestarin perintö Le Mansin nykyinen ilme on suurissa määrin kaupungin pitkäaikaisen pormestarin, toukokuussa 2018 yllättäen kuolleen Jean-Claude Boulardin aikaansaannosta. Visionääripormestarin tausta taiteilijasuvun vesana ja sosiologiaa ja etnografiaa opiskelleena kenties selittää osaltaan hänen lukuisia kulttuurihankkeitaan, jotka ovat muokanneet Le Mansin imagoa uuteen suuntaan. Hänen tärkeimpiin hankkeisiinsa kuuluvat TGV-suurnopeusjunanradan ulottaminen Le Mansiin sekä kaupungin ulkopuolelle toteutettu laaja ulkoilualue L’Arche de la Nature. Myös raitioverkoston uudelleen rakentaminen kuuluu Boulardin visioihin. Uudella pormestarilla, Le Mansista kotoisin olevalla ja Ranskan maatalousministerinäkin toimineella Stéphane Le Follella onkin isot saappaat täytettävänä. Kirjoittaja on lehden avustaja. Mosaiikkikuvioiseen istustuslaatikkoon sopii myös kookas pensas. Jättiläismäinen kastelukannu lapioineen ja haravoineen tuovat huumorinpilkahduksen tyylikkäästi toteutettuun pikkupuutarhaan. 76 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20

Le Mansin raitiovaunujen väri on tyylikkään ruosteenpunainen. Samaa sävyä löytyy vanhojen rakennusten tiilisistä savupiipuista. Vanhankaupungin alittava rue Wilbur Wright on yksi Le Mansin pääväylistä. Kaariholvit on nykyään koristeltu näyttävin kukkaistutuksin, yläpuolella on tilaa kookkaille puille. Ydinkeskustan kukkaloisto löytyy yllättäen vanhankaupungin yhteydestä. Näyttäviä istutuksia ihaillaan kiviportailta. VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 77

Lepaalla jäi kaapeli joissain kohdissa selkeästi näkyville 78 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20

TUTKITTUA Automowerin ja perinteisen ruohonleikkuun vertailu nurmialueiden kunnossapidossa teksti ja kuvat: NINA LEHTONEN Robottiruohonleikkureiden käyttö on hiljalleen kasvanut kuluttajien keskuudessa, mutta varovaista mielenkiintoa on havaittavissa myös ammattilaisten puolella. Suomessa itseohjautuvien robottileikkureiden ammattimainen käyttö viheralueilla on vielä vähäistä, mutta kokemukset ovat olleet pääosin positiivisia. K eväällä 2019 julkaistu opinnäytetyö pureutui tähän aiheeseen pohtimalla seuraavaa kysymystä: millaiset erot ovat perinteisen ruohonleikkuun ja robotilla hoidetun ruohonleikkuun välillä kustannuksissa, nurmikon laadussa ja ympäristövaiku- tuksissa? Työn tilaaja oli Oy Husqvarna Ab ja keskeisessä osassa oli selvittää Automower®-robottileikkureiden soveltuvuus ammattikäyttöön. Tilaaja antoi kenttäkokeita varten käyttöön kaksi ominaisuuksiltaan erilaista Husqvarna Automower®-robottileikkuria, joiden toimintaa verrattiin kahden erilaisen päältäajettavan ruohonleikkurin kanssa. Ajettavat ruohonleikkurit olivat normaalisti käytössä myös muilla nurmialueilla kokeiden aikana, eli niitä ei varattu pelkästään tätä opinnäytetyötä varten. Nurmikon kuntoa seurattiin kokeen aikana silmämääräisesti ja käyntien yhteydessä otettiin kuvia järjestelmäkameralla. Kuvien laatuun on vaikuttanut erityisesti kuvaushetken säätilanne, mutta niistä on hyvin nähtävillä nurmikon sen hetkinen kunto. Lisäksi kokeeseen vaikutti vuoden 2018 kuiva ja kuuma sää, joka näkyy selvästi myös kesä-elokuussa otetuissa kuvissa. Eroja syntyi nopeasti Jo kuukausi kokeen aloituksesta oli koealueiden välillä havaittavissa selkeitä eroja: keskellä nurmikkoa oli siisti ja suora raja robotilla ja ajettavalla ruohonleikkurilla hoidettujen alueiden välillä. Robotin hoitama puoli oli myös siistimpi, tasaisempi ja hieman vihreämpi. Tämä ero nurmikoiden tasaisuudessa säilyi koko kokeen ajan riippumatta siitä, oliko nurmikko elinvoimaisen vihreä tai auringon ja kuivuuden kellastuttama. Ajettavan ruohonleikkurin hoitamalla puolella näkyi myös painavan koneen jättämät jäljet nurmikossa ja siitä pystyi selkeästi päättelemään viimekertaisen leikkuusuunnan. Vastaavat jäljet olivat myös robotin puolella kokeen alussa, mutta jo kuukauden kuluessa ne olivat suurimmilta osin hälventyneet. Ympäristönäkökulman kannalta robotit ovat ajettavia ruohonleikkureita parempia. Robottien työskentely on hiljaista, jolloin nurmialueita voidaan käyttää myös työn aikana, kun taas ajettavista ruohonleikkureista lähtevä melusaaste on huomattavasti häiritsevämpää ja vaikuttaa haluun oleskella alueella töiden aikana. Robotit voivat myös työskennellä yöaikaan, kun taas ajettavan ruohonleikkurin pärisyttäminen keskellä yötä herättää lähinnä närää lähialueen asukkaissa. Perinteisessä ruohonleikkuussa kuluu aikaa ja polttoainetta itse työn suorittamisen lisäksi myös paikasta toiseen siirtyessä, joka näkyy päästöjen lisäksi myös kustannuksissa. Kokeessa käytetyt robotit pysyttelevät yhdellä alueella, joka on rajattu kaapeleiden avulla, ja lataavat akkunsa itsenäisesti hakeutumalla omille latausasemilleen. Näin ollen roboteista syntyy huomattavasti vähemmän päästöjä kuin ajettavista ruohonleikkureista, ja niiden käyttö on halvempaa. Huoltotarpeessa eroja Robottien huollosta syntyy huomattavasti vähemmän jätettä ja se on helpompi tehdä myös itse. Roboteilla isoin huoltotyö on terien säännöllinen vaihto. Se on erittäin helppoa ja vie enintään noin viisi minuuttia. Vaihtoväli riippuu hoidettavan alueen kunnosta; hyväkuntoisella nurmialueella terät voi vaihtaa kuukauden tai kahdenkin välein, kun taas erittäin kivisellä ja huonokuntoisella alueella terät joutuu vaihtamaan viikon välein. Ajettavan ruohonleikkurin teriä ei niin usein joudu huoltamaan, mutta sen yhdenkin kerran, kun sen joutuu tekemään, menee siihen enemmän aikaa kuin robotin terien vaihtoon koko vuoden aikana. Kummastakin koneesta syntyy ympäristölle vaarallista jätettä. Ajettava ruohonleikkuri tarvitsee toimiakseen öljyä, ja sitä voi joutua vaihtamaan tai lisäämään yhden kasvukauden aikana useammankin kerran. Samoin öljynsuodattimet tulee vaihtaa säännöllisesti ja ne tulee toimittaa vaarallisena jätteenä asianmukaiseen kierrätyspaikkaan. Vaikka roboteilla tätä vaarallista jätettä syntyy myös, tulee sitä huomattavasti vähemmän. Kokeessa käytetyillä roboteilla on käytössä litiumakut, joiden vaihtoväli on käytöstä riippuen 2 – 4 vuotta. Opinnäytetyössä ei otettu kantaa ruohonleikkuuta suorittavan työntekijän kustannuksiin. Robottien hyödyntäminen yritystoiminnassa vapauttaa jonkin verran työaikaa riippuen robottien määrästä, mutta nämä resurssit voidaan hyödyntää muissa viheralueilla suoritettavissa töissä. Robottien ei ole tarkoitus syrjäyttää ihmisiä, vaan auttaa yrityksen toiminnan tehostamisessa vapauttamalla työaikaa yhdestä kalleimmista ja aikaa vievimmistä viheralan hoitotöistä. VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 79

Edut ja haitat Robottiruohonleikkurit ovat mainio apu, mutta niilläkin on heikkoutensa. Yksi ajettavan ruohonleikkurin eduista onkin sen helppo siirtyvyys paikasta toiseen, kun taas robotti on sidottu yhteen paikkaan. Roboteilla on myös rajallinen toiminta-alue; Lepaan kokeessa käytössä ollut robotti leikkaa noin 5000 neliön kokoisen nurmialueen työskennellessään jatkuvasti yötä päivää. Vastaavaa rajoitusta ei ajettavalla ruohonleikkurilla ole. Lisäksi robotit vaativat toimiakseen latausaseman, joka tulee sijoittaa niin, että robotilla on sinne esteetön pääsy. Robotteihin kohdistuu myös ilkivallan riski, vaikkakin itse kokeen aikana mitään tahallista tuhotyötä ei tehty roboteille, näiden latausasemille tai robottien toiminta-aluetta rajaaville kaapeleille. Opinnäytetyön tulosten perusteella Husqvarna Automower®-robottileikkureita voitaisiin ammattikäytössä hyödyntää erityisesti edustusviheralueilla, joilla odotetaan nurmikoilta jatkuvaa moitteetonta kuntoa. Parhaimmillaan robotti on laajoilla ja yhtenäisillä nurmialueilla, joissa voi myös maaston korkeudessa olla vaihteluita, sillä jotkin Automower®-robottileikkurit voivat leikata jopa 70 prosentin kaltevuuden rinteitä. Robotit voisivat olla hyödyksi myös golfkentillä, hautausmailla ja joillakin puistoalueilla. Automower®-robottileikkureiden kehitystyö on jatkuvaa, joten niitä voidaan tulevaisuudessa hyödyntää entistä paremmin ja laajemmin. Kirjoitus perustuu kirjoittajan HAMK Lepaan opinnäytetyöhön. Lepaan kokeen automower lepotauolla omalla latausasemallaan. Lepaan istutusalueen epäsiistit reunat. Tämän voisi välttää asentamalla kaapeli huolellisemmin ja kanttaamalla Tilanne Lepaalla 14.07.18. Oikealla robotin hoitama puoli ja vasemmalla ajettavan ruohonleikkurin hoitama puoli 80 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 Nina Lehtonen Opinnäytetyön koejärjestelyt Opinnäytetyön varsinainen tutkimusosio järjestettiin vuonna 2018 kenttäkokeina kahdessa kohteessa: pääasiallinen koe toteutettiin Lepaalla ja toinen lisäkoe Espoossa sijaitsevan liikekiinteistön viheralueella. Tietoja kerättiin robottien käyttöönotosta, toiminnasta, kokeen aikana esiintyneistä ongelmista, leikkuukertojen määrästä, leikkuuseen kuluneesta ajasta ja kokeissa käytettyjen koneiden ominaisuuksista. Espoon kenttäkokeessa kerättiin myös tiedot kohteeseen siirtymiseen kuluneesta ajasta ja matkan pituudesta. Kenttäkokeet aloitettiin kesäkuussa ja lopetettiin lokakuun alussa. Lepaalla kenttäkokeen kohteeksi saatiin noin 3300 m² kokoinen nurmialue, joka jaettiin karkeasti kahteen osaan. Robotti sai leikattavakseen noin 1900 m² ja ajettavalla ruohonleikkurilla hoidettiin noin 1400 m²:n kokoinen vertailualue. Kokeessa oli käytössä Husqvarna Automower® 550 ja Kubotan F3680 -vaakatasoleikkuri. Espoon kenttäkokeen alue oli huomattavasti pienempi 1100 m² nurmialue. Robotti leikkasi tästä alueesta suurimman osan ja vertailualueeksi jäi noin 230 m² alue. Tässä kokeessa käytössä oli Husqvarna Automower® 430X ja Husqvarna R320 AWD.

AJANKOHTAISTA 2019 Bryga on yleisölle avoin puisto katolla pitkin. Itäväylältä sinne johtaa jalankulku- ja pyöräily-yhteys. Brygalle on luotu edellytykset monenlaisille toiminnoille. Puiston itäpäässä on kiveyksillä ja asfalttikummulla jäsennelty tapahtuma-aukio. Pergoloihin ja puutasoihin integroitu tekniikka mahdollistaa pienimuotoisten tapahtumien järjestämisen. Puiston keskellä on istutusten ja puutasojen rajaama hiekkatekonurmikenttä. Leikkipaikalla voi puolestaan kiipeillä, keinua ja tasapainoilla. Kaikkein pienimmille on oma aidattu leikkialue. Myös vapaalle oleskelulle on runsaasti paikkoja aurinkotuoleista länsipään näköalaterassiin. Merellisyys näkyy ulkotilojen jäsentelyssä sekä materiaali- ja kasvivalinnoissa Palkitut yhteiskuvassa. Kuva Tero Takalo-Eskola. Puistokansi Bryga Helsingin Kalasatamassa on valittu Vuoden 2019 Ympäristörakenteeksi. Kauppakeskus REDIn katolla ja rakentuvan tornitalokokonaisuuden yhteydessä sijaitseva yleisölle avoin puisto on Suomen oloissa uutta, tulevaisuuteen katsovaa kaupunkirakentamista. Avaralla alueella on runsaasti eri-ikäisille sopivia toimintoja. Päivisin avoinna olevaan puistoon voi tulla hengähtämään ja aistimaan meren läsnäolon. B etoniteollisuus ry:n, KIVI ry:n ja Puutarhaliitto ry:n järjestämän kilpailun tulokset julkistettiin 12. helmikuuta Jyväskylässä järjestetyillä Viherpäivillä. Kilpailussa myönnettiin kunniakirjat palkitun kohteen tilaajalle sekä suunnittelussa ja toteutuksessa keskeisimmin mukana olleille tahoille. Kunniakirjat saivat: SRV Rakennus Oy, Maisema-arkkitehtitoimisto Maanlumo Oy, Arkkitehtitoimisto Helin & Co Oy, Lighting Design Collective Oy, Sweco Rakennetekniikka Oy, Sitowise Oy, Puutarhapalvelu Hannonen Oy, Terrawise Oy. Monenlaisia toimintoja Bryga on kilpailun tuomariston mukaan tulevaisuuteen katsovaa, tiiviiseen kaupunkirakentamiseen uusia ajatuksia tuovaa kansirakentamista. Laadukkaasti toteutettu, uniikki yleisölle avoin ulkotila rikastuttaa paikallista kaupunkiympäristöä, inspiroi uutta kaupunkikulttuuria ja edistää kaupunkiekologiaa. Bryga on päivisin avoinna oleva puisto, jonne voi tulla hengähtämään ja aistimaan meren läsnäolon. Puistoon pääsee Kauppakeskus REDIstä hissillä ja ulkokautta Englantilaisaukiolta kaarevia portaita Bryga on osa Maisema-arkkitehtitoimisto Maanlumo Oy:n suunnittelemaa Kalasataman keskeisten ulkotilojen sarjaa, joka heijastaa alueen menneisyyttä saaristona ja teollisena satamaympäristönä. Ulkotilojen tilallinen jäsentely sekä kulkuväylien, materiaalien ja kasvillisuuden muotoilu perustuvat saaristoteemaan. Puisto- ja pihakansille on suunniteltu veden reitit eli kulkureitit, jotka polveilevat liikesuuntaa korostavien maastokumpujen välissä. Oleskelu- ja leikkialueet asettuvat kasvillisuuskumpujen lomaan. Oleskelualueiden kivipinnat muistuttavat rantakallioita, leikkipaikkojen turva-alustapinnat matalia rantaniittyjä. Pääreitin varrella on rantaheinikkoa ja kivien rytmittämiä tulvareittejä. Puistokannelle on istutettu yli 50 kasvilajia. Ne ovat merenrannan ja saariston lajeja, jotka kestävät paikan vaativia kasvuolosuhteita. Korkeat teräsrakenteiset pergolat toimivat köynnösistutusten tukirakenteina ja antavat näkö- ja tuulensuojaa. Perusvalaistuksen lisäksi pergoloihin on liitetty taidevalaistus, joka muuntuu tuulen mukaan. Valon rauhallinen liike jäljittelee veden rytmiä. Hulevedet hyödynnetään Koko kannen alueelle on asennettu hulevesien keräilykennosto. Vettä viivytetään, tasataan kosteusolosuhteita ja hyödynnetään hulevesiä alueen kasvillisuuden käyttöön. Myös maastokummut istutuksineen viivyttävät hulevesiä. Pääreittiä reunustaa pintavesiä kokoava, luonnonkivien rytmittämä valettu uoma, jossa vesi sateen jälkeen viipyilee. Brygan pinta-alasta noin 35 prosenttia on kasvillisuutta ja lisäksi 18 prosenttia muuta vettä läpäisevää pintaa. Istutusalueet lisäävät kaupunkiluonnon monimuotoisuutta, parantavat pienilmasto-olosuhteita ja akustiikkaa, suojaavat tuulelta ja vähentävät hulevesikuormitusta viemäriverkossa sekä sitovat ilman epäpuhtauksia. Tunnustus tasokkaalle ympäristölle Vuoden Ympäristörakenne -kilpailun tavoitteena on tehdä tunnetuksi tasokkaita ympäristökokonaisuuksia, joissa hyvällä suunnittelulla ja toteutuksella on luotu esteettisesti ja toiminnallisesti kestävä, hyvä ympäristö. Brygan suunnittelu on vaatinut pitkäjänteistä ja tiivistä yhteistyötä eri suunnittelualojen, rakennuttajan ja kaupungin eri tahojen kesken. Palkinto jaettiin nyt 29. kerran.´ Kilpailun tuomaristossa olivat edustettuina Betoniteollisuus ry:n, KIVI ry:n, Puutarhaliiton, Viherympäristöliiton, Suomen Maisema-arkkitehtiliiton, Suomen Arkkitehtiliiton, ympäristöministeriön ja lehdistön edustajat. VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 81

PUISTOT Oolanninpuisto nostaa Haminan vetovoimaa Terassoitu muurirakenne on Oolanninpuiston keskeinen elementti. teksti ja kuvat: SEPPO NÄRHI Haminan kaupunki on tehnyt merkittävän puistopäätöksen, joka nostaa kaupungin puistokaupunkien joukkoon. Lähivuosina Oolanninpuistosta tulee alueellinen vetovoimatekijä yhdessä Kotkan puistojen kanssa. On pakko selvittää, miten tämä on mahdollista? Vastaajana on Haminan teknisen toimialan johtaja, kehitysjohtaja Matti Filppu. H aminan kaupungin yksi tärkeimmistä kehityshankkeista on aivan kaupungin ydinkeskustan vieressä sijaitsevan Tervasaaren kehittäminen. Rakennusoikeutta Tervasaaren asemakaavassa on varattu asuntorakentamiseen 62000 kerrosneliötä sekä liike- ja toimistorakentamiseen 28 000 kerrosneliötä. – Kaupungissa syntyi ajatus toteuttaa Tervasaari perinteistä poiketen yleiset alueet edellä. Päätettiin, että rakennetaan myös puisto etupainotteisesti alueen vetovoiman lisäämiseksi. Eli kaupunki teki päätöksen matkailunäkökulma edellä. – Tervasaaren vetovoimatekijäksi rakentuva Oolanninpuisto on vain 400 metrin päässä Haminan Kauppatorista. Alue on luonnostaan kaupunkilaisten lähiulkoilualuetta. Puiston myötä kaupunkilaisille avautuu suora yhteys mereen. Tätä ei aiemmin ollut, koska paikalla oli saha. Hamina ei avautunut meren rantaan, Matti Filppu selvittää. Sahan poistuminen mahdollisti alueen uuden käytön. Myös ohiajotien (E18) valmistuminen vähensi kaupungin läpi kulkevaa lii- 82 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 kennettä ja mahdollisti kehittää kaupungin viihtyisyyttä. Yksimielisyys harvinaista Poikkeuksellista Oolanninpuiston päätöksenteossa on ollut se, että Haminan luottamuselimet ovat puoltaneet päätöksiä täysin yksimielisesti. Miten se on mahdollista? – Päätökset pohjautuvat kaupungin strategiaan. Halutaan viihtyisyyttä, luoda myönteistä kuntakuvaa ja brändiä ja lisää vetovoimaa kaupungille. Nämä tavoitteet eivät toteudu pienillä satsauksilla. Sitä paitsi meillä Haminassa on vuosien mittaan syntynyt ”viheraluevelkaa”. Vastaavia puistosatsauksia ei aiemmin ole Haminassa tehty. Nyt kerralla tilanne kohentuu, Filppu ylpeättä äänessä toteaa. – Kaupunkilaisille ja ulkopuolisille kävijöille muutos on merkittävä. Sahan alue oli aiemmin aidattu ja suljettu alue. Nyt aluetta voidaan hyödyntää täysillä. Filppu toteaa, että Tervasaaren kehittämisen myötä on syntynyt alueellista yhteistyötä. Konseptin kokonaisuus varmasti vaikutti siihen, että päätös syntyi poliittisesti yksimielisesti.

Haminan kaupungin kehitysjohtaja Matti Filppu (vas.), kaupunginarkkitehti, maisema-arkkitehti Milla Koskivirta, Kairi Meos ja Heikki Laaksonen pohtivat puistosuunnitelman yksityiskohtia. Oolanninpuisto – Yleissuunnitelma Heikki Laaksonen ja Kairi Meos Maisema-arkkitehti Kairi Meos (vas.), Haminan vihertyönjohtaja Anne Repo ja puutarhaneuvos Heikki Laaksonen piipahtivat Oolanninpuiston työmaalla. Kuluvan kesän aikana puisto alkaa valmistua keskeisiltä osiltaan. – Budjetti vuonna 2019 0,8 miljoonaa ja 2020 0,5 miljoonaa €. FCG:n suunnittelema laiturialueen rakentaminen 1,0 miljoonaa € Haminan Oolanninpuisto osa Tervasaarta – Tervasaaren kehittämiseen on kaupunki budjetoinut 10 miljoonaa €. Merkittävä summa on kulunut saastuneen maa-aineksen käsittelyyn Tervasaaren kehittäminen on yksi Haminan kärkihankkeista. Tavoitteena on uusi vetovoimainen, merellinen ja kaupunkimainen asuinalue. Tervasaaren asemakaava-alueen tukirangan muodostaa alueen keskellä, kaupunkikeskustan suunnasta merenrantaan asti ulottuva Oolanninpuisto. Keskeinen, laaja, merellinen puistoalue tulee lisäämään kuntalaisten harrastus-, ulkoilu- ja virkistysmahdollisuuksia. Puiston rakennustyöt toteutetaan vaiheittain. Oolanninpuiston rakentamiskustannuksien arvioidaan olevan noin 700 000 – 1 000 000 euroa. – Oolanninpuiston rantaan suunniteltu uimapaikka toteutuu aiottua pienempänä saastuneen maan takia. Uimarannan ympäristölupa on ELYn käsittelyssä – Puiston edessä oleviin kahteen pieneen saareen on tarkoitus rakentaa kävelysillat (ei budjetissa) – Oolanninpuiston perusinfra toteutuu kaupungin omana työnä, vaativat kivirakenteet tekee Ben Pennanen. Jatkossa uskotaan, että Oolanninpuiston ja sitä seuraavan Kesäpuiston (työnimellä Vallipuiston) kehittämisen myötä alueellinen vetovoima lisääntyy. On mahdollista, että matkailijat tulevat kiertämään Kotkan puistojen lisäksi Haminan puistot, sillä onhan puistojen välinen etäisyys vain 20 minuuttia autolla ajaen. Filppu kertoo, että puiston rakentamisen edetessä kaupunkilaisilta on saatu vain myönteistä palautetta. Vuonna 2020 alueen valmistuessa hehkutus tulee varmasti lisääntymään. Oolanninpuisto näyttää linnakkeelta Oolanninpuiston ydin on meren rantaan rajoittuva kiilamainen alue, jota tulevaisuudessa rajaavat molemmin puolin asuinrakennukset. Sahan saastuttamista maista osa on kasattu kumpareeksi, jonka päälle on suunniteltu terassoidusti muurirakenne luonnonkivestä. Kumpareen päälle tulee majakka. Ajatus pohjautuu siihen, että lähistöllä on aikoinaan ollut patteri. Kumpareen ja meren väliin sijoittuu kauniisti muotoiltu 70 metriä pitkä vesiallas, johon vesi tulee kumpareen päältä kiemurtelevaa purouomaa pitkin. Lammen eteen mereen sijoittuu perustettava hiekkaranta. Rantaan on tehty sivukivestä rajaava patomuuri. Hiekkarannan edessä olevaan lähimpään saareen on ajateltu piknik-aluetta ja pienimuotoista leikki- ja kuntoilualuetta. www.hamina.fi/asuminen-ymparisto/liikenne-ja-kaupunkisuunnittelu/tervasaari2/ Ydinalue rakennettu Puiston ydinalue on kaksi, kolme hehtaaria, jossa on hoidettua nurmikkoa oleskelulle. Ydinalueen ja kaupungin välille tulee luonnonmukaisempi niittymainen alue. Heikki Laaksonen uskoo vahvasti ajatukseen, että Kymenlaakson alueelle muodostuu matkailullinen puistoketju: Kotka – Hamina – Mustila – mahdollisesti Harju. Harjun oppilaitoksen yhteyteen on suunniteltu lampipuutarhaa. – Puistot on suunniteltu ensisijaisesti kaupunkilaisille, mutta parhaimmillaan puistot vaikuttavat asukkaiden paikalla pysymiseen, yleiseen imagoon ja ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Puistoilla on parhaimmillaan iso merkitys kaupungin matkailun kehittämisessä, Heikki Laaksonen muistuttaa. Heikki arvioi, että Haminan satsaukset puistoihin on valtakunnallista ykköstasoa. Poliittinen tahtotila on ollut uskomattoman yksimielinen ja voimakas. Onhan tämä myös hyvä esimerkki rohkeasta toimitavasta: rakennetaan uuden asuin- ja liikealueen infra puistoineen ensiksi valmiiksi. Tämä lisää varmasti sijoittajien kiinnostusta rakentaa taloja ja kiinteistöjä – nostaahan valmis puisto vieressä talojen arvoa. VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 83

PUISTONÄYTTELY BUGA 2019 Heilbronnissa – puutarha- ja kaupunkinäyttely Vuoden 2019 BUGA-näyttely järjestettiin Heilbronnin kaupungissa eteläisessä Saksassa. Noin 2,3 miljoonaa vierailijaa tutustui lokakuussa 2019 ovensa sulkeneeseen näyttelyyn. B UGA – näyttelyitä on järjestetty vuodesta 1951 alkaen joka toinen vuosi eri puolilla Saksaa. Alun alkaenkaan näyttelyiden ei haluttu olevan vain puutarhanäyttelyitä, vaan myös vahva tuki kaupunkien kehittämistoimenpiteille. Heilbronnin näyttelyn valmistelu alkoi jo vuonna 2003, jolloin kaupunki käynnisti esiselvityksen näyttelyn järjestämiseksi. Alueeksi kaavailtiin aivan kaupungin vanhan keskustan tuntumassa olevaa vanhaa ja vaille käyttöä jäänyttä Saksan valtion rautateiden omistamaa noin 40 haehtaarin suuruista aluetta Neckar-joen varressa. Heilbronnin näyttely poikkesi yhdessä suhteessa kaikista edeltäjistään. Päätettiin rakentaa kokonaan uusi noin 3 500 asukkaalle tarkoitettu Neckarbogenin kaupunginosa, minkä lisäksi siellä tulee olemaan noin 1 000 työpaikkaa. Jo näyttelyn alkuun mennessä valmiina oli 23 rakennusta ja alueella asui reilut 600 henkilöä. Näyttelyn ja näyttelyalueen suunnittelun painopistealueiksi määriteltiin viisi tärkeää näkökulmaa. Nämä olivat liikenteen ja liikkumisen järkiperäistäminen, uudet energian hyödyntämistavat, luonnonvarojen säästäminen, väestömuutos ja tietoyhteiskunta. Vanhan varastoalueen muuttaminen tulevaisuuden kaupunginosaksi vaati huomattavia taloudellisia satsauksia. Yleisten alueiden muutos- ja uudisrakentamiseen käytettiin rahaa noin 145 miljoonaa euroa, mistä Baden-Württembergin osavaltio maksoi reilun kolmanneksen. Useiden katujen linjauksia muutettiin tai niitä poistettiin kokonaan. Monien uusien siltojen avulla alueen liikennettä järkiperäistettiin, ja tehtiinpä alueelle kaksi kokonaan uutta järveäkin. Maamassoja alueella käsiteltiin noin 600 000 kuutiota, mistä noin 500 000 kuutiota hyödynnettiin alueella. Saastunutta maaperää kunnostettiin noin 300 tonnia ja alueelta poistettiin myös 13 tonnia erilaisia sodanaikaisia räjähteitä. Merkittävien panostusten lopputulemana Heilbronnin kaupunkiin syntyi monipuolinen, yllättävä, erilainen ja vastakohtaisuuksien uusi kaupunginosa Neckarbogen. Heilbronnin kaupungin viheralueviraston johtaja Hans-Peter Barz oli syystäkin ylpeä ja tyytyväinen näyttelyn antiin, vaikka näyttelyn läpivieminen maksoikin noin 45 miljoonaa euroa ja vaati häneltä lähes 17 vuoden työpanoksen. Viljo Muuronen 84 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 Näyttelyalue ennen ja jälkeen Näyttelyalue ja uusi kaupunginosa Neckarbogen sijoittuvat aivan Heilbronnin keskustan tuntumaan. Rautatieasemalta noin viiden minuutin matkan päässä sijaitsevat pääportit ja infopisteet näyttelyalueelle. Jonossa on alakoululuokkia, opastusta odottavia ryhmiä sekä perjantaiaamun muita vierailijoita. Osalla heistä on kausikortti, sillä näyttely on suunniteltu puolen vuoden ajan kestäväksi vetonaulaksi erilaisten tilaisuuksien kuten konserttien ja valaistustapahtumien vuoksi. Olimme tutustuneet näyttelyalueen rakentamiseen opintomatkalla Hämeen ammattikorkeakoulun rakennetun ympäristön opiskelijoiden kanssa vuonna 2015. Näyttelyalueen infopiste oli jo silloin olemassa ja sinne oli koottu ajankohtaista tietoa alueella vieraileville ryhmille. Tuolloin ei vielä paikan päällä täysin hahmottunut se, miten suunnitelmissa esitetty jokimaisemaan tukeutuva puutarha- ja kaupunkinäyttelyalue tulee saavutettavaksi osaksi kaupunkirakennetta. Neckarbogen-kaupuginosan ja ympäröivien alueiden toteutuksessa on edistetty kestävän kehityksen tavoitteita. Kasvillisuus on sekä urbaania että luonnonmukaista. Yksi suurista kasvillisuusalueista on 500 metrin pituinen, hulevesiä suodattava kasvillisuusbiotooppi Neckarbiotop. Myös muita Baden-Württembergin alueen tyypillisiä biotooppeja, kuten viiniviljelysalueiden kuivamuureja ja hedelmäpuuniittyjä on myös rakennettu alueelle. Pinnoitemateriaaleina on käytetty paikallisia kivilaatuja, kuten keltaista kalkkikiveä ja basalttia. Pysäköintipaikkoja ei ollut näkyvissä maantasolla, mutta sen sijaan jalankulku ja pyöräilyreitit oli rakennettu sujuviksi kohti kaupungin kekustaa. Näyttelyalueen henkeen kuuluu tietenkin uusien trendien esittely. Kasvilajiuutuudet, näyttelypuutarhat sekä esimerkkihaudat erilaisten istutustyylien ja muistomerkkien esittelemiseksi ovat tyypillisiä alan näyttelyissä Saksassa. Vertikaalivihreä, joka tukeutui kierrätyskasteluputkistoon kevyenliikenteen alikulkutunnelissa, toimi hyvin ympäristötaiteena. Taide oli tärkeä osa ympäristöä. Hyväntuulisuutta herättävien teosten lisäksi alueelta löytyi myös kasveilla toteutettuja tilaa luovia ratkaisuja kuten köynnöspuutarha, jossa valo siilautui kiinnostavasti tiheästi istutettujen köynnöstankojen välistä ylhäältä alas. Haapoja oli istutettu tiheään ruudukkoon suurelle alueelle ja näiden nuorten puiden latvusten varjossa kulkeminen oli myös tilallisesti kiinnostava kokemus. Merkittävin maisema-arkkitehtoninen konsepti oli Sommerinsel eli alueen keskusviheralue. Alueen lähtökohtana on ollut ajatus, että maisema kertoo itse itsestään. Lähtökohdaksi valikoitui tuulen ja

Vertikaalisen tilan kokemusta köynnöspuutarhassa sekä alikulkusillan alla. Hyväntuulisuutta herättävää taidetta. Sommerinsel- Kesäsaaren muotojen inspiraationa on ollut tuulen ja veden luonnolliset muodot. Alueen ilmakuva http://www.loma-online.de/ VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 85

veden sekä hiekkadyynien muodot, jotka tietysti havaitsee parhaiten ylhäältä, esimerkiksi alueen Skywalkilla kävellessä. Maantasolla korkeuserot tekevät alueesta kiinnostavan, ja maastonmuotoilu rytmittää avoimen tilan myös yksityisen tuntuiseen tilaan. Neckarbogenin asukkaiden hyvinvoinnin ja sosiaalisen kestävyyden edistäminen ovat keskeisiä uudessa kaupunginosassa. Korttelipihojen mittakaava ja yksilöllisyys edistävät yhteisöllisyyden tavoitetta. Monikulttuuriset viljelyalueet olivat yksi teema erilaisten muiden rakennettujen toiminta-alueiden lisäksi. Lisäksi asuntoalueen 12 metriä korkea melusuojaseinää oli hyödynnetty kiipeilyyn ja vertikaaliseen leikkiin. Näyttelyn sulkeutui lokakuussa ja kiinnostavaa on se, miten alue kehittyy ja miten kunnossapito jatkuu näyttelyn jälkeen. Useiden hehtaarien kokoinen alue on vaatinut intensiivistä hoitoa näyttelyn aikana. Tavoite oli suunnitteluvaiheessa, että perusinfrastruktuuri pystytään kunnossapitämään, vaikka näyttelyn elementit poistuvatkin. Tiedossa on myös se, että osa nykyisistä kasvillisuusalueista rakennetaan. Sari Suomalainen Viljo Muuronen on puutarhaneuvos ja Sari Suomalainen lehtori HAMK Lepaa. BUGA 2021 Seuraava BUGA-näyttely järjestetään Erfurtissa itäisen Saksan puolella Thueringenin osavaltiossa. Näyttely avautuu 23.4. ja sulkeutuu lokakuun kymmenentenä päivänä. Erfurtilla on pitkät perinteet puutarhanäyttelyiden järjestämisestä, sillä siellä järjestettiin jo vuonna 1865 ensimmäinen kansainvälinen puutarhanäyttely. Kaupunki profiloituukin puutarha- ja kukkakaupunkina ( Garten- und Blumenstadt Erfurt). Näyttelyn ydinalueena on vuonna 1961 avautunut n. 37 hehtaarin kokoinen Egaparkin puisto. Puisto on tälläkin hetkellä yksi Saksan suurimmista näyttelypuistoista teemapuutarhoineen, ja lukuisine vaihtuvine näyttelyineen. Puistoon rakennetaan mm. modernia arkkitehtuuria ja kestävää rakentamistapaa edustava Wuesten- und Urwaldhaus Danakil, missä niin autiomaa kuin ikimetsäkin kohtaavat toisensa. 171 näyttelypäivän aikana tullaan järjestämään mm. yli 5000 erilaista tilaisuutta puistossa ja paljon muuta. BUGA-näyttely ei rajoitu pelkästään Egaparkin puistoon vaan nähtävää riittää kahdella muullakin alueella. Vanhan kaupungin alueella sijaitsevalla Petersbergin kukkulalla keskiaikaisen puolustuslinnoituksen suojassa esitellään näyttävästi vihannesuutuuksia ja kerrotaan mm. alueen monipuolisesta historiasta. BUGA näyttelyyn liittyy edellisten lisäksi myös n. 4,5 kilometrin pituinen ja 60 hehtaarin suuruinen Gerajoen rantoja seuraileva kaikenikäisille tarkoitettu rantapuisto kahviloine ja ravintoloineen sekä monipuolisine aktiviteetteineen. Nähtävää siis tulee riittämään myös Erfurtissa vuonna 2021. Alue on muuntunut puistomaiseksi. BUGA- alueen rakentamista neljä vuotta ennen näyttelyn avaamista. 86 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 Opiskelijaryhmä tutustumassa alueeseen.

AJANKOHTAISTA ”Mäihä” voitti Imatran Ukonniemen toimintapuiston ideakilpailun Lappset-kilpailun palkitut Viherpäivillä. Kuva Tero Takalo-Eskola. Imatran kaupunki ja Lappset Group Oy järjestivät yhteistyössä aluesuunnittelun ideakilpailun viime vuonna kohteena Ukonniemen taimitarhan alue. Palkintolautakunta valitsi voittajaksi Hämeen ammattikorkeakoulun kahden opiskelijan tiimin ehdotuksen ”Mäihä”. sekä Leea Purasen, Tanja Vaalivirran ja Miia Vehkaperän ”imatraLAINE”, joka sai kunniamaininnan ja voitti myös yleisöäänestyksen. Kolmanneksi sijoittuneet ehdotukset palkittiin molemmat 900 euron tunnustuksella. Imatran kaupungin nettisivuilla olleella yleisöäänestyssivustolla vieraili yli 1 200 kävijää, ja ääniä jätettiin 450. Yleisöäänestyksen voittaja sai 700 euron suuruisen tunnustuksen. leisöäänestyksen voittajaksi selvisi ehdotus ”imatraLAINE”. Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden varjoraadin valinta oli ”Voimala”. Kaikki palkitut kilpailutyöt olivat Hämeen ammattikorkeakoulun opiskelijoiden tekemiä ehdotuksia. Tulokset julkistettiin 12. helmikuuta 2020 Jyväskylässä pidetyillä Viherpäivillä. Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen alan opiskelijoiden varjoraati valitsi mielestään parhaaksi ehdotukseksi ”Voimalan”, joka oli opiskelijoiden Ella Kaakkolan ja Maria Ingströmin tekemä. Varjoraati painotti valinnassaan eri-ikäisille suunniteltuja monipuolisia liikunta-alueita sekä eri osa-alueiden haastavuutta ja yhteensopivuutta. Varjoraadin voittanut työ palkittiin 700 eurolla. Maisema-arkkitehtuurin ja maisemasuunnittelun opiskelijoille suunnattuun kilpailuun jätettiin yhteensä 16 ehdotusta, joista esiraati valitsi kahdeksan palkintolautakunnalle esiteltäviksi. Voittajat valittiin suljetulla lippuäänestyksellä 15. tammikuuta pidetyssä palkintolautakunnan kokouksessa. – Saimme paljon hyviä kilpailutöitä. Olemme siitä iloisia ja jopa yllättyneitä. Nyt katsomme, miten näitä suunnitelmia voimme hyödyntää pala kerrallaan. Voimme poimia parhaita paloja useista kilpailutöistä toteutukseen, Imatran kaupunginpuutarhuri Erika Luhtanen toteaa. Y Ideakilpailulla haettiin ehdotuksia Ukonniemen toimintapuiston kehittämiseen Palkintoraadin mukaan voittajatyössä oli huomioitu monipuolisten toimintojen ja avoimeksi jäävien alueiden sijoittelu erinomaisesti. Maaston muotoilu, reitit ja kasvillisuuden valinnat olivat taiten suunniteltuja. Ideakilpailun voittanut työ nimeltään ”Mäihä” oli opiskelijoiden Sanni Virjulan ja Johanna Kuurilan laatima ehdotus, ja se palkittiin 3 000 eurolla. Toiseksi sijoittunut ”Kipinä” palkittiin 1 800 euron tunnustuksella, ja se oli Sanna Agrillanderin, Eila Hannulan, Päivi Kokkolan ja Tiina Paalasmaan käsialaa. Palkintoraadin mielestä kilpailutyö oli tasaisesti suunniteltu ja monipuolisin toiminnoin varusteltu ehdotus, jossa oli huomioitu entisen taimitarhan historiaa puuston muodossa. Kolmanneksi sijoittui kaksi ehdotusta: Riikka Lipsasen ”Virtaus” Liikuntatieteellisen opiskelijoiden varjoraati valitsi ”Voimalan” Lappset Group Oy on järjestänyt yhteistyössä kuntien ja kaupunkien kanssa aluesuunnittelun ideakilpailuja 44 vuoden ajan. Ideakilpailu on osa Lappsetin yhteiskuntavastuullista toimintaa sekä asiakas- ja korkeakouluyhteistyötä VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 87

Keväällä istutettavat kausikasvi-istutukset muodostuvat hyödetyistä sipulikasveista ja usein myös muista keväällä istutettavista kasveista kuten veista, kutenorvokeista. orvokeista.Istutukset Istutukset sijoitetaan ainoastaan kaupunkikuvallisesti keskeisiin kohteisiin ja niitä seuraavat kesäkukkaistutukset kesäkuun alussa. kuva: Kirsti Oksanen 88 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20

SIPULIKUKAT Geofyytit kaupunkien yleisillä alueilla OSA 2/2 teksti: VILLE IMMONEN G eofyyttejä käsittelevän artikkelisarjan ensimmäisessä osassa (Viherympäristö 1/2020) keskityttiin geofyyttien luontaisiin kasvupaikkoihin ja tarkasteltiin, mitkä alueet kaupunkien yleisillä alueilla vastaavat niitä parhaiten. Tässä sarjan toisessa osassa nostetaan esiin joitain geofyyttien käyttöön liittyviä haasteita. Panostammeko julkisilla alueilla riittävästi sipulikasveihin ja muihin geofyytteihin ja kuinka saisimme niissä piilevästä potentiaalista enemmän irti? Kuvien kautta esitellään, miten eri tyyppisissä istutuksissa Helsingin kaupungilla sipulikasveja ja muita geofyyttejä hyödynnetään. Panostusta suunnitteluun ja ohjeistukseen Kuten sarjan ensimmäisessä osassa todettiin, geofyyttien kasvupaikat voivat olla hyvin erilaisia. Eri lajit vaativat erilaiset kasvuolosuhteet ja sukujen sisältä löytyy eroavaisuuksia, niin valon tarpeen kuin maan kosteudenkin suhteen. Suunnittelijoiden vastuu tuntea eri kasvit ja niiden vaatimukset pätee myös geofyytteihin. Puistosuunnitelmissa sipulikasvit ja muut geofyytit tuntuvat olevan hiukan ylimääräinen riesa, eikä niiden suunnitteluun ja lajien valintaan ole kiinnitetty aina samalla lailla huomiota kuin muiden kasvien valintaan. Usein ne myös puuttuvat suunnitelmista kokonaan. Saisimme enemmän irti geofyyteissä piilevästä potentiaalista tuntemalla ne paremmin ja panostamalla niihin enemmän suunnittelussa. Myös tilaajaorganisaatioiden tulisi ohjeistaa suunnittelijoita geofyyttien käytöstä uusissa puistosuunnitelmissa. Lajivalikoiman rikkaus ja monipuolisuus tulisi olla keskiössä. Kotimainen ammattikirjallisuus lähes olematonta Varsinkin keväisin sipulikasveista kirjoitetaan puutarha-alan lehdissä ja kirjojakin julkaistaan ajoittain. Monet sipulikasveja ja geofyyttejä käsittelevät artikkelit ja kirjat ovat kuitenkin kohdistettu puutarhaharrastajille ja kotipuutarhureille. Kaupunkien yleiset alueet ovat hyvin erilaisia kasvupaikkoja kuin kotipuutarhat. Ruotsalaisten Eric Wahlsteenin ja Kenneth Lorentzonin kirja, Geofyter: lökar och knölar för offentlig miljö, keskittyyy geofyyttien käyttöön nimenomaan julkisilla alueilla. Kirja esittelee ruotsin ilmasto-olosuhteisiin sopivan lajivalikoiman kasvupaikkavaatimuksineen. Valitettavasti kirjan painos on loppuunmyyty ja siksi varsin vaikeasti löydettävissä. Geofyyttejä käsittelevälle suomalaiselle ammattikirjallisuudellle olisi tilausta. Geofyyttikasvustojen kartoittaminen paikkatietoon Geofyyttikasvustojen huomioimista kunnossapidossa ja viher- rakentamisessa vaikeuttaa se, että niiden kasvustot ovat suurimman osan vuodesta piilossa maan alla. Tästä tuleekin geofyyttien suomenkielinen termi piilotalvehtijat. Vanhat vakiintuneet geofyytti-istutukset olisikin hyvä kartoittaa ja viedä paikkatietoon niiden säilyvyyden turvaamiseksi. Ne ovat usein monien vuosikymmenien kasvun tulosta ja arvokasta kasvillista kulttuuriperimää. Paikkatietoon viedyillä geofyytti-istutusten sijainneilla voidaan myös helpottaa talvella aurausta ja lumien sijoittelua. Lumikasojen ja hiekanpoistojen aika osuu juuri samoihin aikoihin, kun varhaisimmat geofyyttilajit nousevat esiin maan alta. Kasvurauhan takaamiseksi lumia ei tule sijoittaa kasvustojen päälle tai kasojen ja hiekkojen poistot tulee tehdä hyvissä ajoin ennen kasvun alkamista. Tuleentumisen onnistuminen keskeistä Geofyytti-istutuksia suunniteltaessa niiden sijoitteluun tulee kiinnittää erityistä huomiota. Oikean kasvupaikan lisäksi geofyyttien menestymiseen vaikuttaa tuleentumisen onnistuminen. Geofyyttien tulee saada lakastua rauhassa kukinnan jälkeen, jotta maan alla sijaitsevat kasvinosat saavat kerättyä ravinteet talteen seuraavan vuoden kasvua ja kukintaa varten. Geofyytti-istutusten sijainnit A1- tai A2- hoitoluokkien nurmialueilla ovat haasteellisia kunnossapidolle. Kevään ensimmäinen leikkaus tulisi suorittaa vasta sen jälkeen, kun kasvit ovat lakastuneet. Istutuksia suunniteltaessa viheralueiden kunnossapitoon kohdistuvat vaatimukset ja työt tulee siis ottaa huomioon. Tämä korostuu myös, kun geofyyttejä käytetään perennaistutusten yhteydessä. Lakastuneet kasvit tekevät istutuksista epäsiistejä, etenkin keskeisillä A1-hoitoluokan alueilla. Geofyytit tulisikin sijoittaa perennojen sekaan niin, että perennat kasvaessaan peittävät kuihtuneet geofyytit niiiden kukinnan päätyttyä. Perennojen seassa piilossa ne saavat lakastua kaikessa rauhassa, eivätkä rumenna istutuksia. Painotus tulee olla kestävien lajien käytössä Sipulikasveja ja muita geofyyttejä pidetään usein hyvin kustannustehokkaana keinona saada aikaan näyttäviä kukkivia istutuksia kaupunkien yleisille alueille. Varsin hyvin tämä pätee, kun puhutaan istutuksista, joissa geofyytit saavat villiintyä. Tällöin lähtökustannukset ovat korkeat, mutta vuotuiset kustannukset laskevat, kun kasveja ei tarvitse istuttaa joka vuosi. Villiintyviä ja monivuotisia geofyyti-istutuksia suunniteltaessa painotus tulisi olla kestävien lajien käyttämisessä ja nimenomaan niissä lajeissa, jotka kestävät vaativissa kaupunkiolosuhteissa. Laji- ja lajikevalinnat on aina tehtävä huolella. Esimerkiksi monet jalostetut tulppaanilajikkeet eivät ole kovinkaan kestäviä ja niiden kukinta saattaa jäädä yhteen tai kahteen vuoteen. VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 89

Kustannustehokkuus kärsii, jos joka vuosi joudutaan istuttamaan uudet kasvit. Toisaalta on erityisen tärkeää, että puistosuunnitelmiin kuuluvien lyhytikäisten geofyyttilajien istuttamisesta huolehditaan vuosittain. Näin huolehditaan suunnittelijan alkuperäisen vision säilymisestä tulevina vuosina. Monikerroksellisia istutuksia ja ennakkoluulotonta sijoittelua Saattaa olla, että mitkään muut kasvit eivät tuota yhtä suurta iloa ja ihastusta kuin geofyytit. Etenkin täällä Pohjois-Euroopassa, missä talvet ovat pitkiä ja pimeitä, niiden merkitys keväällä ympäristön kaunistajina on korvaamaton. Kevään ensimmäisinä kukkijoina jotkut geofyyttilajit toimivat myös tärkeinä meden ja siitepölyn lähteinä kevätpölyttäjille. Sipulikasvien ja muiden geofyyttien suosiosta huolimatta niissä piilevä potentiaali on kuitenkin osin käyttämättä. Osittain tämä saattaa johtua tiedon yksipuolisuudesta ja käytetyn lajivalikoiman suppeudesta. Saamme geofyyteissä piilevästä potentiaalista enemmän irti kouluttamalla itseämme ja tuntemalla geofyytit paremmin, panostamalla suunnitteluun ja ohjeistukseen, sekä lisäämällä villiintyvien ja monikerroksellisten geofyytti-istutusten määriä. Voimme lisätä näyttävästi kukkivien kasvien määriä julkisilla alueilla sijoittamalla geofyytti-istutuksia ennakkoluulottomasti uusille paikoille ja kokeilemalla uusia lajeja. Annetaan jatkossa geofyyteille paremmat mahdollisuudet kukkia ja menestyä monipuolisesti kaupunkien yleisillä alueilla. Kirjoittaja työskentelee Helsingin kaupungilla ja on koulutukseltaan hortonomi ja puutarhuri. Hänen opinnäytetyönsä Kukkivat sipulikasvit Helsingin kaupungin yleisillä alueilla valmistui vuonna 2018 Hämeen ammattikorkeakoulun maisemasuunnittelun koulutusohjelmasta. Opinnäytetyön tilaajana toimi Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimiala ja tilaajan puolelta työn ohjaajana oli Satu Tegel. Puistosuunnitelmiin kuuluvat pensas- ja perenna-alueiden sipulikukkaistutukset ovat olennainen osa puiston kokonaisilmettä. Istutukset ovat eri kokoisia ja luonteisia ja useimmiten ne sijoittuvat pensas- ja perennaistutusten yhteyteen. Tämän tyyppisten kohteiden vuosittaisesta uudelleen istuttamisesta tulisi olla maininnat suunnitteluasiakirjoissa, jotta niiden säilyminen turvattaisiin. kuva: Satu Tegel ”Helsingin kukkasipulilinjaus” määrittelee geofyyttien käytön tahtotilan ja periaatteet Helsingin yleisillä alueilla. Linjauksessa kerrotaan, miten geofyyttien monipuolisia ominaisuuksia hyödynnetään kaupungissa niin, että ne tuottavat sekä asukkaille että eliöstölle mahdollisimman paljon iloa. Tavoitteena on lisätä geofyyttien käyttöä hallitusti, kustannustehokkaasti ja ekologisesti kestävästi tasapuolisesti eri puolilla Helsinkiä. Kukkasipulilinjaus on tarkoitus laatia vuonna 2021. Ville Immosen opinnäytetyön – Kukkivat sipulikasvit Helsingin kaupungin yleisillä alueilla – aineistoa on tarkoitus hyödyntää linjauksen valmistelussa. Satu Tegel Helsingin yleisillä alueilla olevat geofyytti-istutukset ovat hyvin monipuolisia. Vanhat monivuotiset istutukset sijaitsevat kartano- ja huvilapuutarhojen alueilla sekä vanhoissa puistoissa. Ne ovat osa vaalittavaa helsinkiläistä kulttuuriperintöä. Nämä istutukset muodostuvat villiintyneistä geofyyttikasvustoista ja ne ovat pinta-alaltaan laajoja ja kukkiessaan hyvin näyttäviä. Nurmialueiden monivuotiset istutukset eroavat edellisestä ryhmästä sijoittuessaan hoidetuille nurmialueille. Kuva: Satu Tegel 90 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20

Viherympäristöliiton tapahtumia ja koulutuksia Viherympäristöliiton tapahtumia ja koulutuksia siirretään ja perutaan koronapandemian vuoksi Voimaa Vihreästä -verkostointitapahtuma siirtyy alkusyksyyn Viherympäristöliiton Koulutus-, hanke- ja tutkimustyöryhmä siirtää vuosittain järjestettävän verkostoitumistapahtuman alkusyksyyn 2020. Voimaa Vihreästä -tapahtuma oli määrä järjestää 23.4.2020. Tapahtuman järjestämisessä noudatetaan viranomaisten ohjeita ja tilaisuudelle haetaan uutta päivämäärää alkusyksystä 2020. VYLin työryhmä tiedottaa tapahtuman uudesta ajankohdasta heti, kun se on tiedossa. Metsä- ja Viherpäivät Lahdessa siirretään Metsä- ja viherpäivien ajankohta 4.-5.6.2020 siirtyy. Tapahtumaa valmisteleva työryhmä harkitsee tapahtuman siirtämistä kesään 2021. Uusi ajankohta ilmoitetaan sen varmistuttua Viherympäristöliiton tapahtumasivulla ja VYL Uutiskirjeessä. METO-Kuntien metsäasiantuntijat ry ja Viherympäristöliitto ry järjestävät joka toinen vuosi Metsä- ja viherpäivät. Kaupunkipuiden arvonmääritysmalli KAM’19 - 3. koulutus järjestetään syksyllä Tiistaille 24.3.2020 aikataulutettu KAM-koulutus peruttiin koronavirusepidemian sekä vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Seuraavaa KAM-koulutusta ei ole vielä VYL koulutuskalenterissa, järjestäjät tiedottavat koulutuksesta kun uusi ajankohta on päätetty. Mikäli osallistuminen on jo maksettu, voi osallistumisen siirtää seuraavaan koulutusajankohtaan tai pyytää palautusta (info@vyl.fi). Tapahtumia ja koulutuksia siirretään ja perutaan hallituksen ja terveysviranomaisten ohjeistusten mukaisesti koronaviruksen leviämisen hidastamiseksi. Uusituista aikatauluista ilmoitetaan VYL tiedotteissa, somessa ja tapahtumakalenterissa www.vyl.fi. Lisätiedoissa, ota yhteyttä: info@vyl.fi Jyväskylä Paviljonki 10.-11.2.2021 VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 91

PERU-BOLIVIA Intiaanit - kivirakentamisen mestarit teksti ja kuvat: SEPPO NÄRHI Perussa ja Boliviassa on ainutlaatuisia kivirakentamsien mestariteoksia. Varmuudella ei edelleenkään tiedetä, millä tavoin järkälemäiset kivet on kuljetettu ja työstetty. Kivirakenteista ja -rakennuksista vain osa on säilynyt. V iherympäristöliiton järjestämällä opintomatkalla kuljettiin vanhojen intiaanikulttuurien valtakausien jäljillä. Tutustuimme sekä Perussa että Boliviassa paikkoihin, joissa on ollut merkittäviä eri intiaanikulttuurien rakennuksia ja kaupunkeja. Matkan alkuvaiheessa ryhmä tutustui intiaanien 4 500 hengen yhteisöön Yacayn kylän lähellä noin 4 000 metrin korkeudessa. Tämä yhteisö elää edelleen omien yhteisösääntöjensä mukaisesti. Usean eri kylien muodostama 900 hehtaarin alue elää yhteisölle. Yhteisön maataloustuotteiden viljelystä saama tuotto jaetaan yhteisesti yhteisön jäsenten kesken. Yhteisö omistaa maat, eikä maita myydä yksityisille. Pinta-ala määräytyy perheen koon mukaisesti. Viljelmiä on kolmella eri korkeusalueella, alimmat tuhannen ja ylimmät neljän tuhannen metrin korkeudessa. Ylimmällä vyöhykkeellä viljellään perunaa, koska lämpötila ja kosteus on sille sillä korkeudella optimaalinen. Matalammalla viljellään mm maissia. Yhteisön työ on merkittävää, sillä he ylläpitävät 1350 eri perunalajiketta ja se on osa kansainvälisen perunakeskuksen suojeluohjelmaa. Yleisesti viljellään noin 400 perunalajiketta. Perunalajikkeista on lähetetty geeniperimä Huippuvuorille siemenpankkiin. Tätä geeniperimän säilyttäminen on hyvin arvokasta työtä. Huippuvuorten siemenholvi on Norjalle kuuluvilla Huippuvuorilla vuonna 2008 käyttöön otettu siemenpankki, johon on määrä säilöä kaikkien viljelykasvien siemenet. Vieraat otettiin yhteisössä lämpimästi, mutta myös uteliaana vastaan. Yhteisö sijaitsee kaukana valtateistä, vuorilla kapeiden sorateiden takana. Automatka oli elämys sinänsä. Intiaani viljelevät perunaa 3000-4000 metrin korkeudella vuorten rinteillä. He ovat säilyttäneet 1350 perunalajikkeen geeniperimän. Yhteisö elää vanhojen yhteisösääntöjen mukaisesti. Ryhmälle esiteltiin muutamia perunalajikkeita, joista osaa säilytetään kuivattamalla. Inkavaltio kukoisti Perun ja sen naapurivaltioiden alueilla sadan vuoden ajan 1400–1500 -luvuilla. Tämä erikoinen inka-ajanjakso hävisi espanjalaisen valloittajan, konkistadori Francisco Pizarron vallattua Perun vuonna 1531. Parhaiten inkavaltion suuruudesta todistaa hyvin säilynyt Machu Picchun rauniokaupunki. Espanjalaiset valloittajat ryöstivät ja tappoivat raa´asti intiaaneja, sulattivat isot määrät intiaanien kultakoruja harkoiksi ja kuljettivat harkot Espanjaan. Intiaanivaltioiden hajoamista edesauttoivat espanjalaisten tuomat taudit sekä sotilaallinen ylivalta. Intiaanien asema on ollut alisteinen Etelä-Amerikan valtioissa aina 1950 ja 1960 -luvuille saakka. Valloittajien jälkiä on surullista katsoa. Mahtavat temppelit, muurit ja linnoitukset on merkittäviltä osin purettu ja valloittaja on käyttänyt vaivalla työstetyt rakennuskivet omien valloittajan symboliensa, kuten kirkkojen, rakentamiseen. Mm. Perun, Bolivian, Chilen, Brasilian ja Ecuadorin alueilla elää edelleen kymmeniä intiaaniheimoja. Perussa on kaksi virallista intiaanikieltä, ketsua ja aimara, mutta intiaanikieliä on myös muita. 92 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 Opintomatkalaiset ryhmäkuvassa Machu Picchulla.

750 metriä pitkällä akveduktilla. Puutarhoissa oli runsaasti kukkia, kuten orkideoja. Uskonnollisia rakennuksia oli yhteensä 30. Aurinkotemppelissä palvottiin Intiä, Aurinkoa. Siellä suoritettiin ilmeisesti myös tähtitieteellisiä tutkimuksia. Aukion luoteispäässä oli aurinkokello. Kaupungissa ja sen ympäristössä asui noin 800 – 1 200 asukasta, pääasiassa naisia, lapsia ja pappeja. Kaupungin ympärillä olevat rinteet on terassoitu viljelyä varten. Kaupungin piti olla valloittamaton, sillä se sijaitsee paljaan kallion ja rotkojen ympäröimänä. Kaupunki toimi ilmeisesti inkojen viimeisenä puolustustukikohtana sen jälkeen, kun espanjalaiset olivat valloittaneet Perun 1532. Inkat hylkäsivät kaupungin hävittyään lopullisesti espanjalaisille 1572. Kaupunki hylättiin 1400-luvulla espanjalaisten valloittajien tultua maahan. Machu Picchua ei valloitettu koskaan, mutta siitä huolimatta se hylättiin jostain syystä. Espanjalaiset ilmeisesti tiesivät paikasta, mutta koska se oli hyvin vaikeakulkuisessa paikassa, se jätettiin valloittamatta. Paikan löysi amerikkalainen arkeologi, yhdysvaltalainen Hiram Bingham vuonna 1911. Kaupunki oli kasvillisuuden valloittama. Kaupunki raivattiin esiin. Rakennusten muodot ja kaupungin rakenne ovat näkyvissä, mutta alkuperäisiä ruoho-/olkikattoja ei ole entisöity. Machu Picchu on erittäin suosittu turistikohde, vuosittain siellä vierailee 400 000 ihmistä. Nyt turismia on rajoitettu, esimerkiksi päiväkiintiöllä on maksimimäärä. Machu Picchun ympäröiville alueille on suunniteltu istuttaa miljoona puuta. Tavoitteena on suojella historiallista aluetta mutavyöryiltä ja maastopaloilta. Machu Picchuun pääsee järkevimmin junalla, joka seuraa komeaa vuorten laaksojen pohjalla Urubambajokea. Junamatka on elämyksellinen läpi vaihtelevan maaston. Korkeille vuorille rakennettu Machu Picchun rauniokaupunki on parhaiten säilynyt inkojen rakentama kaupunki. Sitä eivät eurooppalaiset valloittaneet koskaan, mutta silti inkat hylkäsivät kaupungin tuntemattomasta syystä. Keskellä olevien rakennusten ympärillä ovat terassoidut rinteet, joissa viljeltiin kasveja. Kivirakentamisen huippulaatua Opintomatkana aikana vierailimme useassa eri intiaanikulttuurin kohteessa, joissa pääroolissa ovat luonnonkivirakenteet. Edelleen on epäselvää, millä tekniikalla valtavia kiviä, jopa 120 tonnia painavia yksittäisiä kiviä on siirretty ja työstetty. Machu Picchun rauniokaupunki Machu Picchun rakentaminen alkoi noin vuonna 1440. Kaupungin rakennuttajaksi arvellaan inkahallitsija Pachacútecia. Pachacútec rakensi kaupungin Auringon kultin harjoittamiseen. Machu Picchu sijaitsee 2 430 metrin korkeudessa trooppisen vuoristometsän keskellä. Se on UNESCOn maailmanperintökohde. Machu Picchussa oli yhteensä noin 200 rakennusta. Rakennusmateriaalina oli käytetty vaaleaa graniittia. Paadet yhdistettiin toisiinsa tiiviisti ja yleensä ilman laastia, mutta halvimmissa taloissa käytettiin mutaa laastina. Suurimmat graniittipaadet painoivat 10–15 tonnia. Ruokamulta on kannettu kymmenien kilometrien päästä kantamalla. Katot oli valmistettu puupalkeista ja tehty kalteviksi runsaan sadeveden johdattamiseksi pois. Katot päällystettiin vahvalla ichuruoholla. Inkojen rakennusmenetelmiä ja työkalujen materiaalia ei tunneta varmasti. Machu Picchun keskellä on pitkä pohjois-eteläsuuntainen aukio. Sitä reunusti usea näyttävä rakennus, kuten päätemppeli, auringontemppeli ja kuninkaanpalatsi. Kuninkaan asunnossa oli juokseva vesi sekä käymälä viemäreineen. Vesi johdettiin kaupungin 16 altaaseen Kaislasaarilla saatiin kosketus vanhaan erikoiseen elämäntapaan. Edelleen joitakin satoja Uros-intiaaneja asuu veden päälle syntyneillä kaislasaarilla. Turisteille näytetään ripaus kulttuuria, lauletaan ja myydään matkamuistoja. Titicaca-järvi on Etelä-Amerikan suurin ja samalla maailman korkeimmalla (3821 m) sijaitsevin järvi, jossa on laivaliikennettä. Uros-intiaanien kelluvat kaislasaaret on tehty kelluvista totoro-kaisloista ja ne syntyivät, kun paikalliset pakenivat aikoinaan inkojen hyökkäyksiä. Nykyisin saarilla asuu noin 300– 800 henkeä. Kaislasaaret hajoavat pohjasta, mutta niiden pintaan lisätään uutta kaislaa noin kahden viikon välein, jotteivat ne uppoa. Yhdellä saarella asuu yksi perhe tai perheyhdyskunta, jota johtaa presidentti. Saaria on monen kokoisia. Pienillä saarilla on vain muutama asuinrakennus ja isoilla, jalkapallokentän kokoisilla, on kaisloista rakennettuja asumuksia enemmän. Vessoja tai suihkuja ei ole ja sähköä saadaan rajallinen määrä aurinkopaneeleilla. Saaren asukkaat elävät hyvin alkeellisissa oloissa. Lähin koulu löytyy viereiseltä saarelta. Siellä lapset voivat opiskella alakoulun verran, mutta sen jälkeen koulunkäynti siirtyy mantereen puolelle, Punoon. VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 93

PERU–BOLIVIA Tiwanakun rauniot lähellä La Pazin kaupunkia. Tiwanaku-kulttuuri on yksi merkittävistä inkoja edeltävistä intiaanikulttuureista (500–900 jkr) ja Tiwanakun rauniokaupunki on yksi tärkeimmistä tämän ajan kulttuurijäänteistä. Ilmeisesti se oli lähinnä uskonnollinen kohde, jossa on useita erilaisia temppeleitä. Niiden rakentamisessa tarvittu luonnonkivi on rahdattu 50 kilometrin säteellä rakennuspaikasta, joukossa yli kuusi metriä korkeita kiviä. Maanalaisen temppelin seinissä on uhrattujen ihmisten kasvokuvia. Uhrit olivat vapaaehtoisia tai ”yhteisön viisaiden” valitsemia. Sacsayhuamán linnoitus valmistui vuonna 1508 ja sen rakentaminen kesti 60 vuotta. Järeimmät kivet painavat 200 tonnia. Ei ole tiedossa, millä tavalla valtavat kivet on saatu siirrettyä paikoilleen ja miten ne on työstetty. Töihin on arvioitu osallistuneen 20 000 – 30 000 ihmistä. Muurissa on edelleen näkyvissä kolme tasoa, jotka kuvannevat inkojen kolmea tasoa: maanalaista käärmettä, maanpäällistä puumaa ja taivaan kondorikotkaa. Osassa muuria kivet on ladottu erittäin mittatarkasti ja kivien kulmat on pyöristetty. Tätäkin linnoitusta espanjalaiset ovat purkaneet ja käyttäneet kiviä omien rakennustensa rakentamisessa. Linnoitus on ilmeisesti rakennettu pienoismallin pohjalta. Cusco on inkavaltakunnan entinen pääkaupunki ja nykyinen UNESCOn maailmanperintökohde, ja se on Perun vanhin yhtäjaksoisesti asuttu kaupunki. Espanjalaisten valloittajien saapuessa vuonna 1532 inkat hallitsivat Cuscosta käsin Pohjois-Argentiinasta aina Kolumbian rajalle asti ulottuvaa valtakuntaansa. Legendan mukaan kaupunki rakennettiin alunperin inkojen pyhän eläimen puuman muotoon. Kaupungissa on lukuisia vanhoja inkamuureja, kapeita mukulakivikatuja, vanhojen inkapalatsien päälle rakennettuja kauppiaiden taloja ja lukuisia kirkkoja. Muurissa on 16-kulmainen kivi, jota turistit käyvät katsomassa (alla). La Paz sijaitsee yli 3600 metrin korkeudessa ja se on maailman korkeimmalla sijaitseva pääkaupunki. Kaupunki näyttää siltä kuin se olisi rakennettu kraaterin pohjalle. Kaupunki on levittäytynyt hallitsemattomasti vuoren rinteille. Kraaterin pohjalla oleva ydinkeskusta on infrarakenteeltaan hallittu ja siellä on katuvihreää. Vuoren rinteillä vihreää ei juuri ole. Kaupunki on tunnettu kapeista kujista, värikkäistä intiaanimarkkinoista sekä suosituista noitien torista, Mercado de Hechieceria, missä myydään kansan parannuskeinoja, yrttejä ja intiaanien ennustuksia. La Pazissa on ratkaistu osittain liikenneruuhkat rakentamalla 10 kaapelihissin järjestelmä. Hissilinjoja on yhteensä 30 kilometriä kaupungin ympäri. Hissiasemilta eteenpäin on bussikuljetus. Kaupungissa on kiinnitetty huomiota siisteyteen, roskiksia on lisätty yleisillä alueilla. Kaupunki on luvannut verohelpotuksia viideksi vuodeksi taloille, jotka on rakennettu valmiiksi. Ongelma on, että keskeneräisistä taloista ei makseta veroa, joten merkittävä osa taloista on viimeistelemättä. Kaupunki antaa talolle ilmaiset maalit merkiksi, että talo on valmistunut. Bolivian kansantulo muodostuu kaasusta, mineraaleista (mm litium), maataloudesta, turismista ja kokaiinista. 94 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20

Korruptio ja suuret yhteiskunnalliset erot Liman keskusta-alueilla on kahdenlaisia puistoja: kaikille avoimia keskuspuistoja ja pääsymaksullisia klubipuistoja, joissa on erilaisia toiminnallisia aktiviteetteja. Kuvassa on puisto (Parque La Muralla), joka on saanut teemansa vanhoista kaupungin muurirakenteen raunioista. Kierros kahdessa Etelä-Amerikan valtiossa suhteutti jälleen kerran asioita. Molemmissa maissa ikärakenne on aivan toinen kuin meillä, valtaosa on nuoria. Elämässä painottuu kaksi asiaa: miten saa katon pään päälle ja mistä toimeentulon. Lainsäädäntö tukee keskeneräisyyttä: talosta ei tarvitse maksaa veroa, jos se on kesken. Monet kaupungit ovat kooltaan valtavia. Kaupungistuminen on osittain hallitsematonta ja siten monella tapaa ongelmallista. Esimerkiksi La Pazissa rinteille rakennetut talot ovat sortumisvaarassa, kun rankka sade sattuu kohdalle. Puistojen ja lähivihreän osuus on hyvin vaihtelevaa riippuen kaupunginosasta. Epävakautta lisää korruptio ja epävakaa poliittinen ilmapiiri. Kokaiini on edelleen merkittävässä roolissa, mutta toivottavasti laittoman toiminnan osuus vähenee. Turismia on, mutta epävakaa poliittinen ilmapiiri pelottaa edelleen monia. Vaikka epätasa-arvo ja suuret tuloerot näkyvät, emme kohdanneet matkallamme vaaratilanteita. Palvelu toimi ja ruoka oli hyvää. Ainoana harmina olivat vatsavaivat. Liman puistokulttuurista Ryhmä vieraili Liman kaupungin hallinto- ja puistopäällikön sekä kaupungin keskeisten ydinalueiden puistoista vastaavan organisaation, SERPARin vieraana. Liman suuralueella asuu 8,5 miljoonaa ihmistä. Kaupunki jakautuu kaikkiaan 43 alueeseen, joita johtavat pormestarit. Hallinnollisena väliportaana on seitsemän aluekeskusta. Poliitikot vaikuttavat kaupunkisuunnitteluun. Tämä käy ilmi esimerkiksi Liman keskusaukion, Plaza Mayorin suunnittelussa, jota on muutettu useaan kertaan poliitikkojen tahdosta – välillä se on ollut aukio, välillä huojuvat palmut. Limassakin puhutaan samoista yleismaailmallisista ison kaupungin haasteita: liikaa autoja, lisää vihreyttä. Kaupungissa on suojeluohjelma (2018–2027), jonka avulla pyritään kaupungin viheralueet turvaamaan. Kaupungissa tehdään kasvillisuutta, erityisesti puita koskevia vahingonkorvausperusteita. Asukasta kohden viheralueita on 3,5 neliötä. Kaupunginosien välillä on suuret erot viheralueiden määrässä. Turistialueilla viheralueiden määrä on todella paljon muita alueita suurempi. Puiden määrää kaupungissa pyritään lisäämään. Suurin haaste Limalle on, että se on maailman toiseksi kuivin kaupunki. Lima on autiomaata, johon virtaa kolme jokea. Vuotuinen sademäärä on hyvin pieni, 0–10 mm. Vettä ei ole tuhlattavaksi. Joudutaan pohtimaan, kuinka paljon kasveja voidaan kastella, vaikka kasvien haihdutus on suurta. Muista haasteita ovat saasteet, melu ja laiton rakentaminen. Limaan muuttaa koko ajan lisää ihmisiä. Puistoissa asuu laittomasti ihmisiä. Kaupungin ydinalueista vastaa SERPAR, joka vastaa ydinpuistoista ja teemapuistoista. Yllättävää oli kuulla, että kaupungissa keskustellaan samoista asioita kuin meillä: kompensaatio ja ekosysteemipalvelut. Ydinkeskustassa on yhdeksän keskuspuistoa ja kymmenen klubipuistoa, joissa on sisäänpääsymaksu. Klubipuistoissa on erilaisia aktiviteettejä, kuten pelikenttiä ja uima-altaita. Lähivuosina on tarkoitus istuttaa kaksi miljoonaa puuta. Enää ei istuteta eukalyptus-puita, joista on tullut haitallinen vieraslaji. Se kasvaa nopeasti, leviää ja kuivattaa maata ja vie elintilaa muilta lajeilta. Limassa on kiinnitetty huomiota kaupungin siisteyteen. Työttömiä nuoria ja syrjäytyneitä on palkattu pitämään kaupungin yleisiä alueita puhtaina. La Pazin keskustassa Boliviassa on rakennettu uusi presidentin palatsi, tornirakennus taustalla. Oikealla on kirkko ja tornitalon edessä vanha presidentin palatsi. Tornitalo kertoo kiistellystä edellisestä presidentistä ja maan korruptiosta. Torni on tyhjillään, sillä nykyinen presidentti ei halua työskennellä siinä. Myös arkkitehtuurista voidaan olla montaa mieltä; miten hyvin uudisrakennus sopii kokonaisuuteen. La Pazin lähellä on Valle de la Luna eli Kuulaakso. Astronautti Neil Armstrong oli vieraillut La Pazissa ja pelannut kuulaakson viereisellä golfkentällä. Käytyään Kuulaaksossa hän oli todennut, että maisema muistuttaa kuumaisemaa. Tästä syntyi ajatus kehittää alueesta turistikohde. VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 95

YHDISTYSTOIMINTA Puista ja puiden seuralaisista teksti: EMILIA MARILA, kuvat: MARIKA PYLKKÄNEN Ilmaston muuttuessa meilläkin tullaan tulevaisuudessa näkemään uusia kasvitauteja ja -tuholaisia, puidenkin seuralaisina. Toisaalta, puiden seuralaisia ovat kaikki ne ekosysteemiä rikastuttavat ja luonnon monimuotoisuutta edistävät eliöt, jotka hyötyvät varsinkin iäkkäiden puiden olemassaolosta. P uunhoidon 23. seminaari järjestettiin Tampere-talolla 29.11.2019. Seminaarin aiheena oli tällä kertaa Puista ja puiden seuralaisista ja osallistujia oli liki 150. Seminaarin luennoitsijoina olivat Liina Jürisoo ja Sülev Järve Virosta, Kurt Fagerstedt, Petri Keto-Tokoi ja Eeva-Maria Tuhkanen. Viherympäristöliiton väistyvä pääsihteeri Seppo Närhi valittiin Suomen Puunhoidon Yhdistys SPY ry.:n kunniajäseneksi. Hollanninjalavatauti rajanaapureilla Ensimmäinen luennoitsija oli tutkija Liina Jürisoo Viron maatalousyliopistosta. Hän kertoi pelätyn hollanninjalavataudin leviämisestä Virossa ja Pietarin alueella. Suomea lukuun ottamatta tautia esiintyy jo kaikissa EU-maissa ja se on tappanut kilometreittäin jalavarivistöjä ympäri Euroopan ja Amerikan. Hollanninjalavatauti on sienitauti (Ophiostoma ulmi ja Ophiostoma novo-ulmi), jonka vektoreina toimivat tietyt kaarnakuoriaiset (mm. Scolytus multistriatus, S. laevis ja Hylurgopinus rufipes). Tautia levittävien hyönteisten puuttuminen Suomesta on toistaiseksi pitänyt taudin Suomen rajojen ulkopuolella. Meidänkin on silti syytä pitää silmät auki, sillä hollanninjalavatautia esiintyy jo Viipurissa, reilun 60 kilometrin päässä Suomen rajalta. – Pietarin alueella tauti levisi uusille paikoille muutamia vuosia sitten myrskyn seurauksena. Kaarnakuoriaiset lensivät tuulen mukana pitkiä matkoja ja levittivät hollanninjalavataudin tullessaan. Kovat tuulet ovat tehokkaita taudinlevittäjiä, kertoi Jürisoo. Virossa ja Pietarissa tautia ja taudille kestäviä jalavalajikkeita tutkitaan koko ajan. Jürisoo kertoi uusista lajikekokeiluista, joissa on testattu risteytettyjen jalavalajikkeiden taudinkestävyyttä. Yksi lupaavimmista lajikkeista näyttäisi olevan Ulmus ’New Horizon’, joka on risteymä Ulmus pumila x Ulmus davidiana var. japonica -lajikkeista. Pietariin ensimmäiset ’New Horizon’ -lajikkeet istutettiin v. 2006 ja Viroon v. 2015, ja ne näyttävät edelleen hienoilta. Ulmus ’Dodoens’ -lajikkeen (U. glabra ’Exotiensis’ x U. wallichiana) rungot puolestaan näyttävät huonoilta, eikä lajike ole yhtä taudinkestävä kuin ’New Horizon’. Tautia aiheuttavan sinistäjäsienen vuoksi puun johtojänteet tukkeutuvat, mikä estää veden kuljetuksen ja puu kuivuu nopeasti pystyyn. Lopuksi Jürisoo neuvoi taudin oireiden tunnistamisessa. Yksittäisen oksan lehtien veltostuminen ja nopea kuivuminen on taudille tyypillinen ensioire. Oksan leikkuukohdasta tauti on tunnistettavista tummentuneista renkaista. Epäilyksien herätessä puun rungolta kannattaa etsiä kaarnakuoriaisten toukkien ulostuloreikiä ja kuoren alta parittelukäytäviä. Nopeasti kuivuneista ja kuolevista jalavista kannattaa Suomessa ilmoittaa Ruokavirastolle. Tallinnan kaupunkipuiden hallinnointi ja hoito Metsätalousinsinööri, arboristi, dendrologi ja Suomen Puunhoidon Yhdistyksenkin pitkäaikainen jäsen Sulev Järve luennoi Tallinnan kaupungin puiden hallinnasta. European Arboricultural Council valitsi Tallinnan Euroopan puupääkaupungiksi vuonna 2015, eikä suotta; kaupungissa on käy- 96 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 tössä mm. niin kutsuttu korvaava istutusjärjestelmä. Mikäli esimerkiksi rakentamisen tieltä halutaan kaataa puu, tulevat kaupungin arboristit arvioimaan ensin puun kunnon, iän ja arvon. Jos puu määritellään arvokkaaksi ja ympäristölleen merkittäväksi, saa sen kaataa vain, jos istuttaa uusia puita tilalle ja kunnossapitää niitä kaksi vuotta. Tallinnan kaupungilla työskentelee kolme arboristia, jotka hoitavat koko kaupungin puut. Iso osa työtä on tiedottaminen siitä, miksi puut ovat arvokkaita ja tärkeitä kaupungeissa sekä puiden hoidon- ja istutuksen valvominen. Myös Tallinnassa – kuten monessa muussakin kaupungissa – maanalaista tilaa puille on liian vähän. Uusia puurivija puistoistutuksia on kuitenkin tehty sinne minne puille on voitu tehdä kunnolliset, kantavat kasvualustat. Puun juuristoalueen suojelusta Järve puhui pitkään ja kokemuksen syvällä rintaäänellä. Puun juuristoalueen laajuutta maan alla ja juurten merkitystä puulle ei voi koskaan korostaa liikaa, ja ymmärrys siitä pitäisi saada leviämään paremmin myös viheralan suunnittelijoiden ja -rakentajien tietoon. Vaatimus koko puun -myös juuristoalueen – suojaamisesta rakentamisen aikana on syytä kirjata sopimuksiin. – Puiden suojaaminen on aina mahdollista, jos siihen on tahtoa!, Järve sanoi painokkaasti. Tallinnan kaupungin arboristeilla on käytössään paineilmalla toimiva AirSpade -laite, jolla voidaan kunnostaa puiden kasvualustoja juuria vahingoittamatta. Maaperän ravinteet, puiden kasvu ja -vesitalous Kasvit tarvitsevat kasvaakseen ravinteita, se on selvää, mutta itse ravinteidenotto onkin kovin monimutkainen tapahtuma ja kasveilla on monia hämmästyttäviä keinoja ravinteidenottoon maaperästä. Helsingin yliopiston professori ja opettaja Kurt Fagerstedt tutkii kasvien fysiologiaa eli elintoimintoja, ja piti seminaarissa kaksi esitelmää; puiden ravinteidenotosta ja fysiologiasta, sekä puiden vesitaloudesta. Kasvit, kuten ihmisetkin ovat soluista koostuvia eliöitä, jotka aistivat ympäristönsä muutoksia ja muuttavat elintoimintojaan olosuhteisiin sopiviksi. Tietyt tekijät ovat kuitenkin välttämättömiä kasvin terveydelle ja kasvulle – niiden puuttuessa kasvin ulkoinen olemuskin muuttuu lajille poikkeavaksi. Pääravinteet ja hivenaineet ovat kasveille välttämättömiä, mutta niiden saatavuus maaperässä vaihtelee. Maan happamuus ja mikrobitoiminta vaikuttavat siihen, miten helposti ravinteet ovat kasvin saatavilla. Ehkäpä juuri siksi kasveille on kehittynyt keinoja liuottaa ravinteita käyttöönsä kiinteistäkin aineista juurtensa välityksellä. Fagerstedt kertoi myös mykorritsan tärkeydestä veden ja ravinteidenotossa;, mykorritsa on puulle erityisen tärkeä apu mm. fosforin saannissa ja sen myötä puun tuleentumisen vuoksi. Myös Fagerstedt mainitsi puheessaan juuret ja niiden tarvitseman tilan tärkeyden; juurilla täytyy olla tilaa kasvaa läpi puun elämän, jotta veden ja ravinteidenotto säilyy. Ravinteiden- ja vedenotolle tärkeät juurikarvat ovat lyhytikäisiä – niitä kuolee ja syntyy koko ajan. Puun hyvinvoinnin kannalta onkin tärkeää, että tilaa on riittävästi, eikä maatila lopu kesken.

Kaupunkipuiden huonot kasvualustat aiheuttavat ongelmia puun ravinnetaloudelle – Maaperä on pakkautunutta, juuristolla on liian vähän tilaa ja maan päältä tuleva karikekierto on katkaistu, Fagerstedt luetteli. Kaupungeissa kasveista putoava lehtikarike kerätään lähes aina pois, vaikka sen jättämisestä puiden juuristoalueelle olisi paljon etua. Maan ravinnetalous paranisi, kun mikrobi- ja pieneliöarmeija alkaisi hajottaa lehtikariketta vapauttaen ravinteet ja hiilen takaisin maaperään ja edelleen puiden käyttöön. Orgaaninen aines edesauttaa myös mykorritsojen syntyä ja kasvua. Taimitarhatutkimuksissa on osoitettu, että lannoittaminen vähentää taimien mykorritsoja ja samalla pienentää juuriston ja taimen kokoa. Sekä taimet että suuret puut tarvitsevat ravinnelisäyksen orgaanisessa muodossa, jotta mykorritsa syntyy. – Puusta putoavien, lakastuneiden lehtien jättäminen maahan vaatisikin asennemuutosta: ”ei nähdä lehtiä roskina, vaan arvokkaana orgaanisena materiaalina”. Lehtikarikkeen puuttuessa juuristosta muodostuva karike onkin entistä tärkeämpää. Hienojuurten kuoltua hajottajat ryhtyvät työhön ja pitävät mikrobitoiminnan hyvänä juurten ympärillä. Juuret ovat tärkeitä paitsi puulle, mutta myös koko ekosysteemille. Puiden poistamisen jälkeen maan vesitalous yleensä huononee, mikä synnyttää rakennetuissa ympäristöissä hulevesiongelmia. Toisessa luennossaan Fagerstedt kertoikin puiden vesitaloudesta. Fotosynteesi on elämää maapallolla ylläpitävä voima ja siinä puun veden otolla ja kuljetuksella on oma roolinsa. Puu tarvitsee vettä fotosynteesin ylläpitoon sekä ravinteiden kuljetukseen. Vedellä on toki muitakin tehtäviä puun elintoimintojen ylläpidossa, kuten solujen ylläpito. Ja jälleen juurten ja erityisesti juurikarvojen, sekä maan rakenteen tärkeys nousivat esiin. Hienojuuriston juurikarvat ja mykorritsat moninkertaistavat juuriston vettä imevää pinta-alaa valtavasti ja maan rakenne taas vaikuttaa siihen saako juuristo siitä vettä (ja ravinteita) irti ollenkaan. i-Tree kaupunkipuiden ekosysteemipalveluiden arvottaminen i-Tree -hankkeessa on tutkittu ja koottu tietoa siitä, miten kaupunkipuut vaikuttavat rakennetun ympäristön terveyteen ja viihtyvyyteen, ja miten puut tukevat ekologista monimuotoisuutta. Luonnonvarakeskuksen tutkija, FT, arboristi ja SPY ry.:n puheenjohtaja Eeva-Maria Tuhkanen johtaa i-Tree hanketta, ja esitteli seminaarissa tutkimusta sekä joitakin tuloksia. Kaupunkipuut tarjoavat monenlaisia ekosysteemipalveluita. Ne muun muassa viilentävät ilmaa kuumana kesäpäivänä, sitovat kaasumaisia ja hiukkasmaisia ilmansaasteita, tarjoavat elinympäristöjä ja ravinteita muille eliöille, luovat maisemaa ja estetiikka, ovat osa kulttuurihistoriaa, tarjoavat luontoyhteyden, lisäävät viihtyisyyttä, vaimentavat melua, osallistuvat hiilensidontaan, -maaperän muodostumiseen, -ravinteiden- ja veden kiertoon... Lista on pitkä, mutta siitä huolimatta puuta saavat usein väistyä rakentamisen tieltä. Puiden tuottamia psykologisia ja sosiaalisia hyötyjä on vaikea mitata, vaikka kaupunkivihreän merkityksestä mm. stressin alenemiseen, potilaiden toipumiseen ja keskittymiskykyyn on saatu hyviä tuloksia. Rakennetun ympäristön puiden hyödyistä tarvitaan kuitenkin numeerista tietoa, jota saadaan mallintamisella ja siihen i-Tree on hyvä työkalu. i-Tree Eco -ohjelmistolla voidaan mallintaa kaupunkipuiden hiilensidontaa ja -varastointia, hulevesien vähenemistä ja ilmansaasteiden sidontaa, sekä laskea niiden rahallinen arvo mm. vältettyinä jäteveden kustannuksina ja vältettyinä terveydenhoitokuluina. Puiden hiilensidonta ja hulevesien hallinta perustuu puun normaaleihin elintoimintoihin ja hiilen sekä veden kiertokulkuun; juuri- ja lehtikarike lisäävät maahan orgaanista hiiltä, mikä ruokkii hajottajien toimintaa, pieneliötoiminta vilkastuu ja maahan sitoutuneen hiilen määrä kasvaa, minkä seurauksena maan rakenne paranee ja se sitoo paremmin vettä. Liina Jürisoo esittelee hollanninlavataudin vektorina toimivan kaarnakuoriaisen vioitusjälkiä. Kurt Fagerstedt luennoin puiden vesitaloudesta. Hankkeessa on mitattu vain kaupunkien omistamia, hoidettuja puita, eli niitä puita, joiden olemassaoloa joudutaan useimmiten perustelemaan ja siinä on ollut mukana Turun, Helsingin, Porin ja Tampereen kaupungit. Tänä vuonna mittauksia tehdään Helsingissä Malmin hautausmaalla. Puiden miljoonat seuralaiset Puilla on merkittävä osa ympäristönsä monimuotoisuudelle, sillä sen lisäksi, että ne muokkaavat ympäristönsä pienilmastoa ja maaperää, ne tarjoavat asuinpaikan jopa tuhansille lajeille elinkaarensa aikana, kertoi Petri Keto-Tokoi, metsänhoitaja ja metsäekologian lehtori Tampereen ammattikorkeakoulusta. Hän kirjoittaa parhaillaan Puiden asukkaat -nimistä tietokirjaa suomalaisten puulajien seuralaislajistosta ja piti seminaarissa kattavan luennon puiden merkityksestä luonnon monimuotoisuudelle. Vanhoissa puissa on luonnollisesti nuoria enemmän mikrohabitaatteja, sillä ne ovat kooltaan suurempia ja niihin on mm. muodostunut onkaloita. Puilla elävä lajisto muuttuukin puun elinvoimaisuuden mukana. Keto-Tokoi kertoi mainion esimerkin puun eliölajien muutoksesta, männyn kuolinprosessista, jossa metsässä kasvavan männyn ”asuttaa” männynkääpä, joka valtaa puun ja männyn kuoltua jäljelle jää korkea, ontto kanto, joka puolestaan tarjoaa asuinsijan lapinpöllölle tai viirupöllölle. Jotkin lajit puolestaan ovat valikoivia siinä mihin asettuvat, sillä esimerkiksi rusokääpä pystyy elämään vain kantokäävän lahottamassa puussa ja koralliorakas taulakäävän tai pakurin lahottamassa puussa. Tällaisia lajeja kutsutaan seuraajalajeiksi. Keto-Tokoi kertoi elävistä puun osista ravintonsa saavista herbivoreista, joista suurin osa on erilaisia hyönteisiä tai punkkeja, sekä kuolevissa tai kuolleissa puun osissa elävistä saproksyylilajeista, jotka ovat riippuvaisia joko kuolleesta puuaineksesta tai siinä elävistä muista lajeista. Myöskin loissienet, epifyytit, endofyytit ja juuristolla elävät sienijuuret sekä mikrobisymbiontit eri ikäisissä puissa käsiteltiin kattavasti. Aiheesta enemmän kiinnostuneille Keto-Tokoi suositteli kirjaa Biodiversity of Dead Wood (Cambridge) Luentojulkaisu sähköisessä muodossa https://www.suomenpuunhoidonyhdistys.fi/wp-content/uploads/2019/12/SPY_luentojulkaisu2019_RGB. pdf Kirjoittaja on arboristi ja puutarhatalouden hortonomi, ja opiskelee kasvintuotantotieteitä Helsingin yliopistossa sekä suunnittelee parhaillaan kaupunkipuiden juurten elinkiertoon liittyvää opinnäytetyötään. VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 | 97

VYL Korona muuttaa liiton toimintaa Koronapandemia vaikuttaa koko yhteiskuntaan ja Viherympäristöliiton toiminnassa se on aluksi näkynyt tapahtumien peruutuksina sekä työskentelyn siirtymisenä etätyöskentelyksi. Esimerkiksi kesäkuulle suunnittelut Lahden Metsä- ja viherpäivät siirtyvät vuodelle 2021. Viheralan sesonkiaika on parhaillaan käynnissä ja pandemialla on viheralaan merkittäviä vaikutuksia. Poikkeustilanne vaikuttaa mm. alalle tärkeän kausityövoiman saamiseen, alan suunnittelu-, rakentamis- ja kunnossapitohankkeisiin käytettävissä oleviin resursseihin, toimituksiin ja tuotteiden saatavuuteen. Kokonaisuudessaan pandemian vaikutukset selviävät vasta pidemmällä aikavälillä. Toisaalta taas nyt on aikaa pihanhoitoonja suunnitteluun. Viheralueiden jo pitkään tunnistettu hyöty ihmisen hyvinvoinnille korostuu, kun ulkoilu ja puutarhaharrastus tarjoavat vaihtoehtoja kotona olemiselle ja pääsyn pois median ja laitteiden äärestä. Viherympäristöliitossa pohditaan parhaillaan koronan vaikutuksia tulevaan toimintaan ja jäsenyhdistyksiin sekä erityisesti sitä, miten liitto voi poikkeustilanteessa tukea jäsenyhdistyksiään. VIHERALAN TAPAHTUMIA Lappset-palkinnon sai maisema-arkkitehti Jussi Virta. Riskejä on otettava -diplomityö käsittelee riskinottoa lasten leikeissä ja pohjautuu kansainväliseen tutkimuskirjallisuuteen. Palkinnon julkistivat Emilia Weckman ja Erkki Ikäheimo. Kuva Essi Mäkinen.. Annina Vuorsalo, toiminnanjohtaja VIHERALAN TAPAHTUMIA Vuoden Elämäntyö-stipendi myönnettiin kaupunginpuutarhuri, puutarhaneuvos Heikki Laaksoselle mittavasta ja tuloksellisesta työstä viheralalla. Palkinnon julkistivat (vas.) aloitteen stipendistä tehnyt Risto Ikäheimo ja Seppo Närhi. Kuva Essi Mäkinen. VIherpäivien illallisella Puutarhaliiton hopeisen ansiomerkin vastaanotti maisema-arkkitehti, Suomen Maisema-arkkitehtiliiton puheenjohtaja Pia Kuusiniemi ja kultaisen ansiomerkin puutarhuri, ELCAn puheenjohtaja Henrik Bos. Viheralan tapahtumat liiton nettisivuilla: www.vyl.fi Viherpäivillä julkistettiin kuusi Miljöönääriä. Viherympäristöliiton ja Puutarhaliiton yhteisellä päätöksellä tämän arvonimen saivat: Jukka-Pekka Flander, Tapio Heikkilä, Sirkka Juhanoja, Olavi Järvenpää, Sirpa Pietikäinen ja Erja Rappe. Kuva Essi Mäkinen. Lisää Viherympäristöliitosta www.vyl.fi Toimisto: Viherympäristöliitto ry, Viljatie 4 C, 00700 HELSINKI info@vyl.fi Annina Vuorsalo, toiminnanjohtaja, Viherympäristöliiton yleiset asiat, 040 197 1273, annina.vuorsalo@vyl.fi 98 | VIHERYMPÄRISTÖ 2/20 Essi Mäkinen, toimistoassistentti, 040 749 9331, essi.makinen@vyl.fi Tiia Naskali, koordinaattori, (palaa työpaikalle 1.10.2020) tiia.naskali@vyl.fi, 050 438 1860. Jyri Uimonen vihervalvoja-asiat, jyri.uimonen@ puutarhaliitto.fi, 040 827 4833.

Kohti kesää - Oppaat suunnitteluun, rakentamiseen ja kunnossapitoon Valintasi viherrakentamiseen. YKSI KONE - Niityt ja maisemapellot 44e YLI 200 TYÖLAITETTA Viheralueiden kunnossapitoluokitus - RAMS 2020 55e Katso kukkaa ja Heinäopas 80e Luonnonväriaineet 40e Kirjat harrastuksiin tai lahjaksi Kotipihan harrasteoppaat 6,10e Uutuus! 44€ 40€ 55€ na ti Osta paket 80€ Avant viherrakentajan työvälineenä pystyy juuri siihen lopputulokseen, jota asiakas arvostaa – siistiin, viimeisteltyyn ja valmiiseen pintaan. Kevättöihin omassa pihassa: Taimistoviljelijöiden harrasteoppaat Kattavasta ja laajasta työvalikoimasta löydät kaikki tarvittavat työlaitteet. Kuljettajan istuminen eturungossa mahdollistaa erinomaisen näkyvyyden. Runko-ohjattu ja kevyt kone ei riko arkojakaan pintoja Helposti kuljetettava kuormaaja tuo työhön monipuolisuutta ja on hyödynnettävissä sesongista riippumatta. Avant kuormaajat ja työlaitteet Avant Tecno Oy Puh. (03) 347 8800 myynti@avant.fi Ylötie 1, 33470 Ylöjärvi WWW.AVANT.FI www.kauppa.vyl.fi

ympäristönsuunnittelun, rakentamisen ja hoidon ammattilehti Viherympäristö 2/20 | 13,00 € 2|20 HAMINA lisää kaupungin vetovoimaa uusilla puistoilla TEEMA Tutkimuksia ja tietoa puunhoidosta