2020 Ajankuva Tämän olen oppinut 17 visuaalisen huippuosaajan vinkit Muodintutkija Annamari Vänskä: ”Nyt mediassa tarvitaan rohkeutta ja erottumiskykyä” Vuoden 2019 Editkilpailu Katso kaikki voittajat

100 % hiilineutraali valinta posti.fi/green

S I S Ä L LY S 6 18 Elämän kevät 2020 8 Tämän olen oppinut Mitä kuvassa voi antaa anteeksi? Entä miten synytyy hyvä infografiikka tai vaikuttava typografia? 17 visuaalisen alan huippuosaajaa paljastaa parhaat neuvonsa. Tänä keväänä maailma muuttui. Mitä se meille tarkoitti? Kuvan voima Muodintutkimuksen professori Annamari Vänskä uskoo, että median muutoksen edessä voittajia ovat ne, jotka uskaltavat erottua massasta ja ottaa kantaa. Kannen kuva Merja Yeung 26 50 Voittajat Esittelyssä kaikki upeat Edit-voittajat. Editkilpailun tuomaristo Tuomaristoista suurin on Vuoden parhaan kannen valitseva suuri yleisö. Ajankuva  3

OUR PERSPECTIVE ON THE FUTURE OF MEDIA Nopeasti muuttuvassa mediamaailmassa painetut julkaisut jatkavat kukoistustaan. Painetun ja digitaalisen median rinnakkaiselo löytää jatkuvasti uusia muotojaan ja tarjoaa julkaisijoille uusia tulonlähteitä. Yksi asia on täysin varma: printti lisää arvoa ja meillä on tarjota oikea paperi eri käyttötarkoituksiin. Mitä uusia mahdollisuuksia printti tarjoaa julkaisijoille? Ja mitä lisäarvoa digitaalisesta printtiin -mallilla on median käyttäjille? Lataa UPMn ja FIPPin raportti käyttäen QR-koodia tai sivustolta go.upmpaper.com/fom.

Ammattitaito, luovuus ja visuaalisuuden voima elmikuussa vuonna 1944 Helsingin suurpommitusten aikana Pörssitaloon osui pommi, joka puhkaisi ylimmän kerroksen katon. Onneksi se törmäsi katon betonipalkkiin ja räjähti vain siinä. Vahingot olivat korjattavissa, ja toiminta jatkui aikanaan kunnostetuissa tiloissa. Aikakausmedian vuosittaisen Editkilpailun palkintojenjako oli suunniteltu tänä vuonna järjestettäväksi juuri tuossa samaisessa, upeassa Pörssitalossa. Toisin kuitenkin kävi, ja julkistimme kilpailun voittajat tänä vuonna etänä Editkilpailun omalla sivustolla www.editkilpailu.fi Kun jatkuva, tasainen muutostahti yhtäkkiä muuttuukin arvaamattomaksi hyökyaalloksi, johon ei mitenkään ole osattu varautua, aikakausmedioiden vahvuudet, kuten tekijöiden monipuolinen ammattitaito ja luovuus nousevat selkeästi esiin. Aikakausmediat erottuvat muista medioista lukijoiden monia elämänalueita palvelevien tekstien lisäksi kohderyhmänsä huomioivalla visuaalisella maailmalla. Kekse­ liäät ja omaperäiset ratkaisut, olivatpa ne sitten kuvia, piirroksia, datajournalismia, animaatioita tai videoita, selkeyttävät tekstin sisältöä ja luovat uusia mielikuvia. Ajankuva-lehti nostaakin tänä vuonna esiin erityisesti aikakausmedioiden visuaalisuuden voiman. Esittelyssä ovat myös Edit-voittajat, jotka ovat ansainneet valtavat onnittelut! Kiitos kaikille kilpailuun osallistuneille ja vaativan työn tehneille tuomaristoille! Heli Häivälä Aikakausmedia Julkaisija Aikakausmedia www.aikakausmedia.fi Päätoimittaja Heli Häivälä, Aikakausmedia Toimitus Genero – Part of A-lehdet Group Valokuvaajat Mikko Rasila, Merja Yeung ja Pekka Kouhia Repro Aste Helsinki Paino PunaMusta ISSN 2323-4075 PÄÄKIRJOITUS Ajankuva  5

ELÄMÄN kevät 2020 Tänä keväänä elämä muuttui. Koronan mittainen digiloikka teki etätyöskentelystä ja -opiskelusta valtavirtaa. Lenkkipoluille ja metsiin syntyi ruuhkia, mutta jumppaa ja joogaa voi jokainen harrastaa omassa kodissaan verkon striimausten välityksellä. Leipomisesta tuli koko kansan huvia ja noutoruoasta tuiki tavallista arkea. Parasta tässä oudossa ajassa on kuitenkin yhteisöllisyys sekä muiden ihmisten auttaminen ja ilahduttaminen. Myös aikakausmediat monipuolisine sisältöineen ilahduttavat, viihdyttävät ja lohduttavat. Kuvitus Emmi-Riikka Vartiainen 6 Ajankuva

Ajankuva  7

Tämän oppi TÄMÄN OLEN OPPINUT Teemu Heinilehto Anna-Mari Ahonen Hanna Weselius 8 Ajankuva Konsta Leppänen Timo Tervoja Antti Nikunen Titti Uotila Antti Karvanen Tero Juuti

ol e n pinut TÄMÄN OLEN OPPINUT Mitä kuvassa voi antaa anteeksi? Miten syntyy hyvä infografiikka tai vaikuttava typografia? Entä miten löytää kuvalliset sanat ilmiöille, joita emme näe? Selvitimme 17 visuaalisen alan ammatt­ilaisen ajatuksia heidän omasta työstään. Koonnut Juho Paavola Markus Frey Kaisa Rautaheimo Marjo Thomas Lasse Rantanen Joel Maisalmi Tuija Tarkiainen Väinö Teittinen Miika Kainu Ajankuva  9

TÄMÄN OLEN OPPINUT K U VAT I L A U KS I STA . Hyvä kuvatilaus on kuvaajalle kuin resepti taitavalle kokille. Kuvaajan tulee tietää tärkeimmät asiat, mutta samalla hänen ammattitaidolleen on jätettävä kulloisissakin rajoissa mahdollisimman paljon tilaa. Työskentelen Kauppalehti Option ulkoasuvastaavana Alma Talentissa, missä suurin osa keikoista hoituu talon omien kuvaajien voimin. Koska tapaamme usein, käymme niin kuvabriiffejä kuin keikan jälkeistä raakaeditointiakin usein ohimennen yhdessä läpi. Freekuvaajilta töitä tilatessa on muistettava, että vakiopalstojen tai lehden linjan viestiminen on tilaajan tehtävä. Selkeällä viestinnällä lehden linja pysyy tasalaatuisena, kuvasipa palstaa oma kuvaaja Helsingissä tai avustajamme pohjoisessa. Muista ainakin nämä: 1. Ole selkeä. Kerro henkilökuvauksesta, montako erilaista poseerausta ja montako erilaista vaihtoehtoa haluat. Itse koen, että kuvaajan tekemä kuvien esivalinta auttaa omia aikataulujani. Kerro selkeästi, mitä sinä toivot. 2. Muista yksityiskohdat. Jos palstan kuva on valaistava tietyllä tavalla tai tilaa on jätettävä tekstille, kerro se. Vanhojen lehtien vastaavia juttuja on hyvä liittää esimerkeiksi mukaan. 3. Briiffaa myös repparit ja muut feature-jutut. Haluan miettiä jo etukäteen, minkälaisia kuvia ja tilanteita tarvitsemme. Suunnitelma toimii kuvaajalle perusrunkona. Isoissa jutuissa kuvaajan oma näkemys vaikuttaa oleellisesti jutun kokonaisuuteen. 4. Anna kuvaajalle tilaa ja viesti se. Hyvä toimeksianto antaa kuvaajalle luvan soveltaa, sillä toimiston ulkopuolella maailma on arvaamaton. Kuvaajan on tiedettävä, että briiffistä on mahdollista poiketa, jos esimerkiksi tilan ja aikataulun vuoksi alkuperäistä suunnitelmaa ei voi toteuttaa. Väkisin ei tule hyvää. Teemu Heinilehto, toimitussihteeri, Alma Talent Kuvaajan pitää ottaa tilansa, mutta toimia tiimin jäsenenä.” I H M I S E N K U VA A M I S E STA . Jos saan valita, kuvaan ihmiset melkein aina mieluiten miljöössä. Oikein valittu ympäristö antaa aina kuvalle jotakin lisää, ikään kuin syventää sen tarinaa. Kuvaajana pitää olla valmis mukautumaan, mutta voidakseni antaa yhteiselle hankkeelle mahdollisimman paljon, tykkään olla myös heti alkuvaiheessa mukana. Toisaalta myös studio on mahtava ympäristö, sillä siellä kuvattava nousee vahvasti esiin. Kummallekin on paikkansa. Etenkin isommat lehti- tai muotikuvaukset ovat yhteistuotantoja. Olen oppinut, että kuvaajan pitää ottaa tilansa mutta toimia tiimin jäsenenä. Alussa minua hirvitti, kun AD:t ja asiakkaan edustajat olivat paikalla. Olen oppinut ajattelemaan sen etuna: AD:n tehtävä on hahmottaa kokonaisuus ja ohjata työtä sen mukaan. On suuri etu, jos hän voi katsoa kuvia työmme edetessä. Kokeneet kuvattavat osaavat hommansa ja tietävät työnkulun. Kuvaan myös paljon ihmisiä, jotka eivät ole tottuneet olemaan kuvattavana. Sekä tilanne että esimerkiksi studio vieraana paikkana saattavat jännittää heitä. On kuvaajan työ tehdä heidän olonsa kotoisaksi. Minulle koko homma lähtee tekniikasta. Tykkään tehdä valmistelut niin, että kuvauksen alkaessa tekniikka varmasti toimii, koska vain sillä tavalla kykenen keskittymään täysipainoisesti vuorovaikutukseen kuvattavan kanssa. Yleensä ihmiset kyllä rentoutuvatkin ennen pitkää. Olen huomannut toimivaksi tavaksi sen, että puhun paljon ja kehun kohtuudella. Usein annan kuvattavalle kuvaustilanteessa pieniä tehtäviä, joita tehdessä ihmisen itsetietoisuus vähenee. Konsta Leppänen, valokuvaaja, free 10 Ajankuva

TÄMÄN OLEN OPPINUT Ruokakuvauksissa on hyvä olla mukana tarpeeksi kiinnostavaa rekvisiittaa. Kuva: Glorian Ruoka & Viini, Tuomas Kolehmainen. R U O KA K U VA N R A K E N TA M I S E STA . Jo vakiintuneessa julkaisussa visuaalisen maailman on pysyttävä trendien aallonharjalla, mutta tehtävä se niin, että klassiseen kokkaukseen mieltynyt lukija tuntee olonsa tutuksi ja turvalliseksi. 1. Seuraa, mitä alalla tapahtuu. Ruokakuvan trendit elävät siinä missä muotikin, ja julkaisun on elettävä ajassa. Nopein väylä haistella huippukuvaajien luomia trendejä on Instagram, mutta myös kansainvälisten paperilehtien lukeminen on hyödyllistä. 2. Valitse kuvakieli lukijan mukaan. Todella pitkään pinnalla ollut luonnonvalo tekee tilaa retroestetiikalle, kovalle valolle ja jyrkille varjoille. Se maistuu nuorille ruokaintoilijoille. Myös sovinnaisemmasta tyylistä pitäville on luotava sopivia kuvia. 3. Suunnittele. Ruokakuva lähtee toimittajan reseptistä tai visuaalisesta ideasta. Referenssikuvat ovat korvaamaton apu oman idean välittämisessä kuvaajalle. Sävyä on vaikea sanoin selittää. 4. Varustaudu. Ruokakuvissa pienet yksityiskohdat ovat tärkeitä. Kuvauksissa on hyvä olla mukana tarpeeksi rekvisiittaa. Kiinnostavat ottimet, astiat sekä esimerkiksi taustat ovat olennaisia. 5. Uskalla heittäytyä. Suunnitelma on hyvä olla, mutta usein lopputulos rakentuu vasta kameran alla. Vaihe vaiheelta näkee, mitä kuva kaipaa lisää. Peruskuvan ottamisen jälkeen hulluttelu saattaakin toimia yllättävän hyvin! Titti Uotila, AD, Glorian Koti ja Viini TEKSTISTÄ KUVAN PÄÄLLÄ. Tekstin taittaminen kuvan päälle on hyvä tapa kasvattaa julkaisun kuva­ pinta-alaa, antaa tilaa näyttäville kuville ja luoda kokonaisuudelle rytmiä. AD:n työn ohessa kuvaan itsekin jonkin verran. Olen huomannut, että graafikkona katson sommittelua eri silmin kuin kuvaaja kuvaustilanteessa, missä suunnitelman mukaista, tekstin vaatimaa tasaista taustaa on joskus vaikea löytää. Jotkin hyvät perusratkaisut toimivat lähes aina. Taiton kannalta helppoja ovat tasaiset seinäpinnat ja sininen taivas. Myös lyhyt syväterävyys on hyvä työkalu, sillä sen avulla tasaisen pinnan voi luoda niin kohteen eteen kuin sen taaksekin. Vakiopalstoja kuvaavat tietävät hyvin mitä ollaan tekemässä, mutta toiveista ja vinkeistä on hyvä puhua aina toimeksiannon yhteydessä. Yleensä muistutan kuvaajia yhdestä perussäännöstä: kuva on sommiteltava väljemmin kuin kuvatessa tuntuu hyvältä, sillä teksti tarvitsee enemmän tilaa kuin ajattelisi. Teksti tasapainottaa valmiin sommittelun, ja loppujen lopuksihan kyse on yhteispelistä. Anna-Mari Ahonen, AD ja graafikko, free Ajankuva  11

TÄMÄN OLEN OPPINUT KUVAN KÄSIT TELEMISESTÄ. D I G I TA A L I S E STA K E R R O N N A STA . Kuvankäsittelyssä yhteisenä piirteenä on se, että kuvan on täytettävä lajinsa kriteerit, oltava hyvän näköinen ja linjassa kokonaisuuteen. Digitaaliset julkaisukanavat antavat käsittämättömän määrän mahdollisuuksia nostaa jutun visuaalisuus uudelle ja aikaisempaa paremmalle tasolle. Olen toiminut vuoden 2020 alusta johtavana AD:na A-lehtien Ajankohtaismedioissa. Viimeisimpänä työnäni suunnittelin Apu-lehden uudistusta. Toimenkuvan muutoksen myötä olen joutunut miettimään ajatuksia kuvasta ja kuvankäsittelystä uudesta näkökulmasta. Aiemmin työskentelin AD:na muotilehdessä toisella kustantajalla, missä suunnittelin henkilö-, ruoka-, muoti-, beauty- ja tuotekuvauksia. Kun muoti- ja beautykuvissa yritetään päästä virheistä eroon, saattaa uutiskuvassa juuri virhe tai pieni rosoisuus tehdä siitä kiinnostavan. Aika ajoin keskusteluun pompahtaa kysymys siitä, vääristääkö kuvankäsittely todellisuutta. Mielestäni se on hämmentävää: autenttista kuvaa ei ole olemassakaan. Kuvan käsittely puolestaan on osa editointiprosessia, jossa korostetaan kuvasta haluttuja ominaisuuksia. On selvä, että uutiskuvasta ei saa poistaa elementtejä tai lisätä niitä siihen. Muuten on melko turha keskustella siitä, muuttaako esimerkiksi värisävyjen luonne tai saturaatio kuvan totuusarvoa – eihän sitäkään kyseenalaisteta, ovatko mustavalkokuvan sävyt valheelliset. Kuvankäsittely alkaa jo siinä vaiheessa, kun päätetään kuka tai mitä kuvataan, missä kuvataan, kuka kuvaa ja miten kuvaa julkaisussa käytetään. Timo Tervoja, Ajankohtaismedioiden johtava AD, A-Lehdet Kehittäessämme A-lehtien digitaalisen median alustoja olemme oppineet, että kun alusta on kunnossa, monipuolisen digitaalisen tarinankerronnan ei tarvitse olla resursseja kuluttavaa ja kallista. Olemme halunneet rakentaa modulaarisen alustan, jota käyttämällä parhaat tekijät pystyvät itse kertomaan tarinansa kanavalle sopivalla tavalla. Emme juurikaan usko sisältöihin, joissa toimittaja tarvitsee tuekseen ohjelmistokehittäjän kertoakseen tarinansa. Samalla olemme oppineet taistelemaan aikakauslehdissä vallitsevaa ajatusharhaa vastaan. Jos teemme videota, ajattelemme että sen on oltava lähes Hollywood-tasoa, jotta se kannattaa tehdä. Siksi video jää usein kuvaamatta, vaikka sen tavoitteena pitäisi olla vain välittää informaatiota tavalla, joka lisää ymmärrystä aiheesta. Parempi tapa olisikin miettiä, mitä elävä kuva kertoo sille tärkeimmälle eli lukijalle. Esimerkiksi urheilutapahtumasta voi kuvata viiden sekunnin (luuppaavan) klipin, joka usein kertoo lajista tai urheilijasta jotain, mitä ei pysty sanoilla tai still-kuvalla kertomaan. Videon voi lisätä juttuun myös ilman, että juttu konseptoidaan videojutuksi. Antti Karvanen, Design Director, Genero A I KA KA U S L E H D E N K U VA STA . Aikakauslehden suhde kuvaan on aavistuksen jakomielinen. Lehden kuvamaailman pitäisi olla uskollinen lukijatutkimusten kohderyhmälle, mutta samalla aikakauslehden luonteeseen on aina kuulunut halu kokeilla ja tehdä jotakin uutta, mitä muut eivät ole tehneet. Siksi rohkeuden ja kuvan liitto on vaikea mutta tavoiteltava asia. Olen huomannut, että median välineellinen murros on vaikuttanut siihen, miten katsomme henkilökuvia. Aikakauslehtien rakastajana olen haalinut nurkat täyteen lehtiä. Niitä selatessa huomaan aukeaman muodostavan kuvalle kuin valkoisen tilan, gallerian seinän, jonka äärelle on pakko pysähtyä. Mobiilissa vain swaippaamme. En tiedä, onko meidän enää tarkoituskaan pysähtyä. Voisi kuvitella, että levoton ja ylitsepursuava kuvavirta veisi mahdollisuudet vaikuttavien, ikonisten valokuvien synnyltä. Päinvastoin: vaikka kuvia tulee ja menee, mobiilitekniikan ansiosta tärkeäksi koettua kuvaa myös jaetaan ja levitetään nopeammin ja laajemmin kuin koskaan aikaisemmin. Toimitustyössä kannattaa edelleen uskoa rohkeiden ja vahvojen kuvien voimaan. Hanna Weselius, valokuvaaja, kuvatutkija ja kirjailija 12 Ajankuva

TÄMÄN OLEN OPPINUT Kuvituksessa tärkeintä on heti aluksi selkeä idea. Antti Nikusen kuvituksia Apu-lehdessä: Lähtölaskenta – lennä leppoisasti ja Pintaa syvemmälle – Onneliisten Suomi. A S I A KA S M E D I A N K U V I T U KS I STA . L I I K K U VA STA G R A F I I KA STA . Katselen kuvituksia paljon. Jos en pidä näkemästäni, syy on harvoin piirrosjäljessä tai yksityiskodissa. Kuvituksen onnistumisen ratkaisee työ alussa, ei viimeisenä iltana: onko kuvituksella alun perin ollut selkeä idea vai ei? Liikkuva tai animoitu grafiikka on tehokas ilmaisukeino, jonka avulla monimutkaisiakin kehityskulkuja on helppo yksinkertaistaa ymmärrettävään muotoon. Kuvittaja on mieli- ja kielikuvien ammattilainen, joka osaa luoda kuvituksella intertekstuaalisia viittauksia esimerkiksi pop- tai verkkokulttuuriin. Samoin kuin kirjoittajalla tai kuvaajalla, myös kuvittajalla on oma ammattitaitonsa, joka tekee kokonaisuudesta osiensa summaa suuremman. Se kuitenkin vaatii yhteistyötä. Olen huomannut, että helpointa kuvitukseen on löytää idea tai punainen lanka, kun saan riittävän selvät mutta harvasanaiset toiveet ja saan lukea mahdollisimman valmiin version jutusta ennen kuvituksen aloittamista. Hätätapauksessa varhainen versio tai jopa ranskalaisilla viivoilla tehty synopsis auttaa. Vaarana kuitenkin on, että juttu muuttuu matkan varrella ja kuvitus ei enää istukaan sisältöön. Suunnittelun näkökulmasta tämä vaatii riittävän väljää kokonaisaikataulua ja riittävän aikaista deadlinea kirjoittajalle. Lisäksi on hyvä aina tehdä luonnos ja hyväksyttää se kuvituksen tilaajalla. Hyvä kokonaisuus syntyy siitä, että kuvittajan tyyli tiedetään, että hänet valitaan työhön juuri siksi ja kun hänet on valittu, häneen luotetaan. Samalla kuvitukset ovat tekstien ja valokuvien lailla sisältöjä, joten kuvittaja kohtaa väkisinkin tilanteita, että hänen tuotoksiaan halutaan korjata ja viilata. Siksi onkin tärkeää, että pystyy laittamaan oman taiteellisen mustasukkaisuuden syrjään ja keskittymään siihen, miksi ja kenelle kuvituksia tehdään. Antti Nikunen, kuvittaja & AD, Genero Olen oppinut, että paras tulos syntyy silloin, kun webgrafiikkaan ei haeta vain kivaa kuvitusta ja liikettä liikkeen vuoksi, vaan alusta asti hahmotetaan, mitä halutaan kertoa. Esimerkiksi kallion räjäytys, huleveden kulku tai epidemian eteneminen on helpompi tiivistää animaatioksi kuin yrittää kertoa sama tarina usealla eri kuvalla. Tässä joitakin havaintoja onnistumisen tueksi: 1. Helpointa on, jos kuvittaja ja animoija ovat sama henkilö. Kun kuvat voi piirtää alusta asti Illustratorissa myöhempiä After Effectsin tarpeita varten, animointiaikaa ei mene suotta kuvan palasteluun animointia varten. Se säästää aikaa ja rahaa. 2. Graafikon kannattaa mennä juttukeikalle mukaan aina, kun se on mahdollista ja käydä yksityiskodat ja mallit itse läpi haastateltavan kanssa. Aina on yksityiskohtia, jotka eivät ole kirjoitettuna oleellisia, mutta jotka voivat olla tärkeitä kuvitukselle. 3. Koska tekniikkana liikkuva grafiikka on vielä lehtikäytössä uusi tuttavuus, julkaisuilla ei useinkaan ole esimerkiksi typografian tai kuvan käyttöä vastaavaa koodistoa. Tilausvaiheessa onkin varmistettava, että animaation rytmi, tyyli ja sävyt istuvat julkaisun muuhun tyyliin ja vastaavat myös kohderyhmän tapaan katsoa maailmaa. Tero Juuti, graafikko, free Ajankuva  13

TÄMÄN OLEN OPPINUT I N F O G R A F I I KA STA . KA N N E N S U U N N I T T E LU STA . Infografiikka on oikea muotisana, joka voi tarkoittaa melkein mitä tahansa – myös huonoa jälkeä. Epäonnistunutta infografiikkaa yhdistää yksi yhteinen piirre: laiska ajattelu. Ihan ensimmäiseksi kannen suunnittelijan on hyvä miettiä, minkälaiselle kohderyhmälle tuote on suunnattu ja mitä sillä pyritään saavuttamaan. On typerää tehdä infografiikkaa vain siksi, että konsepti vaatii sitä tai esimerkiksi siksi, että näennäinen isoja lukuja pullisteleva infografiikkamainen kuvitus näyttäisi kivalta. Toimi mieluummin näin: 1. Varo infografiikkapornoa. Esimerkiksi kattava grafiikka budjetista tai kaikkien Lähi-idässä sotivien maiden suhteiden tiivistäminen yhteen esitykseen on kunnianhimoinen urakka, jonka tekeminen vie aikaa. Lukijalle komeakin kokonaisuus voi kuitenkin olla liian monimutkainen ymmärtää. 2. Suosi yksinkertaisuutta. Palasin jokin aika sitten Afrikasta. Se on käsittämättömän suuri manner, jolle karttojen projektiot tekevät vääryyttä. Infografiikka, jossa Afrikan sisään on aseteltu USA, Intia, Kiina, Meksiko, Länsi-Eurooppa, Itä-Eurooppa ja Japani, kertoo Afrikan todellisen koon. Selkeä ajattelu johtaa helppoon toteutukseen, joka auttaa lukijaa nopeasti jäsentämään maailmaa. 3. Yhdistä hyöty ja huvi. Parhaimmillaan infografiikka opettaa huomaamatta. Törmäsin mahtavaan infografiikkaan television historiasta. Siinä kerrottiin eri tv-sarjojen esitysajankohdan perusteella, kuinka kaukana universumissamme 60-luvun Peyton Placen tai 80-luvun Star Warsin radioaallot nyt menevät eli missä niitä voisi katsoa nyt. Kepeä aihe vaatii onnistuakseen työtä, joka palkitaan. 4. Testaa ajatusta ajoissa. Olen vetänyt vuosikaudet lehtien ulkoasutiimejä. Monesti graafikko on tullut kysymään apua toimittajalta saamansa materiaalin kanssa. Opetus on siinä, että jos graafikko ei ymmärrä lähtökohtaa, lukija ei ymmärrä tulosta. Miksi et testaisi ajatusta ihmisellä, joka ei ymmärrä asiasta yhtään mitään? Markus Frey, AD, Kubo 14 Ajankuva Jos tavoitteena on hyvä irtonumeromyynti tai puhtaasti vain kaunis ja vaikuttava kansi, ovat lähtökohdat jo alkujaan aika erilaiset. Vaikka kannen tehtävä on (ainakin osittain) kertoa lehden sisällöstä, ei siihen silti kannata koettaa mahduttaa kaikkia lehden aiheita. Vähemmän on enemmän, myös kannen suunnittelussa. Ollakseen vaikuttava kansi ei välttämättä tarvitse kuvaa, eikä se tarvitse ihmistä ollakseen kiinnostava. Oma suunnitteluprosessini nojaa vahvasti intuitioon. Lähden liikkeelle yleensä muutaman kuvavaihtoehdon kanssa, vaikka usein jo tiedän heti alussa, mikä kuvista on paras. Haen dynaamisia linjoja logon ja näkyvimpien otsikoiden välille ja mietin sommittelun lomassa, miten katse kulkee kannen otsikosta toiseen. Olen huomannut, että eri väreillä joko logon tai kansinostojen typografiassa saa nostettua kuvasta esiin erilaisia asioita. Käytän tuota usein yhtenä sommittelun elementtinä. Toinen tärkeä sommittelun työkalu on tyhjä tila. Myös kansi tarvitsee happea! Haaveenani olisi joskus nähdä kokeilu, missä marketin lehtihyllyn lehtien kaikki kannet olisivat 100-prosenttisesti graafikoiden itsensä suunnittelemia – ilman mitään vaikutusta muun toimituksen suunnalta. Olisi erittäin kutkuttavaa päästä näkemään tällainen kokonaisuus ja ehkä jopa kuulla, kummat myyvät paremmin: nämä vaiko markettien lehtihyllyillä nykyisin nähtävät kannet. Marjo Thomas, AD, Linnuntie Tärkeä sommittelun työkalu on tyhjä tila. Myös kansi tarvitsee happea!”

LASSE RANTANEN TÄMÄN OLEN OPPINUT Piirroskuvitukset, kuten tässä ”Corona Economy” käsittelevät usein visuaali­sesti abstrakteja ilmiöitä. JOURNALISTISEN KUVAN KITEYT TÄMISESTÄ. R E P O R TA A S I STA . Kuvittajana koen olevani tulkki, joka kääntää tekstiä visuaaliselle kielelle. Piirroskuvitus on paras silloin, kun ei ole mitä valokuvata tai kun kuvituskuvat vääristävät kuvaa, joka ihmisille uutisaiheesta välittyy. Siksi kuvitukseni käsittelevätkin useimmiten ilmiöitä, jotka ovat visuaalisesti hyvin abstrakteja. Parhaimmillaan taitava kuvakerronta luo pysäyttävän tarinan, joka ei muilla ilmaisumuodoilla olisi mahdollista. Yksi tekijän haasteista on näkökulman valinta ja sen pitäminen, sillä onnistunut reportaasi ei synny kuvaamalla kaikkea mielenkiintoista. Minun tehtäväni on löytää assosiaatiot tai kielikuvat, joiden avulla lukija löytää punaisen langan. Hyvä ajankohtainen aihe on koronavirus. Siitä kertominen mediassa on samalla esimerkki ajastamme: media kykenee raportoimaan tehokkaasti, mutta suhteuttamaan asioita liian huonosti. Terveysuhan ohessa on synnytetty paniikki, joka sekoittaa pinnallisen sivistyksemme tärkeimmät eli rahan ja maailmantalouden. Kerron tämän siksi, että olen juuri piirtämässä kuvitusta koronan vaikutuksesta talouteen. Kuten yleensä, aihe on triviaali ja alussa vaikea. Silloin lähden liikkeelle intuition kautta katsomalla, miltä asiat näyttävät. Sitten alan etsiä rinnastuksia. Tässä yhteydessä taloutemme kiteytyy mainiosti hirviömäisiin konttialuksiin, jotka rahtaavat meille tavaraa Kiinasta polttoaineenaan jäteöljyä. Piirsin aluksen ympärille kelluvia koronaviruksia, sillä eivätkö kuvat koronasta muistutakin aivan meri­miinaa? Hyvän käsitteellisen kuvan salaisuus on analogioiden löytämisessä ja tuttujen esineiden, asioiden tai muotojen korvaamista jollakin muulla. Kun idea on hyvä, piirtäminen sujuu itsestään. Lasse Rantanen, graafikko, Free 1. Rajaa. Mieti näkökulma mahdollisimman tarkasti ja mahdollisimman varhain. Se rakentaa omaa panostasi ja näkemystäsi reportaasiin, mutta samalla se myös ohjaa kuvaamaan sitä, mikä tavoitteesi kannalta on olennaista. 2. Katsele. Katsele ympärillesi, mutta katsele myös kuvia. Mitä pitempi reissu tai projekti on kyseessä, sitä tärkeämpi on tarkastella matkan varrella, mitä on jo kuvannut. Usein vasta kuvaustilanteesta irrotettu kuvien katselu auttaa näkemään, mitkä kuvat ovat tärkeitä ja mitä vielä tarvitaan. 3. Malta mielesi. Reportaasin tekeminen vaatii ennen kaikkea odottamista. Tämä työ on välillä todella tylsää, kun pitää vain odottaa, että maailma tapahtuu edessäsi, mutta melkeinpä aina se tapahtuu, kun vain odottaa. 4. Uskalla olla despootti! Koska tuon mielelläni oman näkökulmani reportaasiin, valitsen kuvat tarkasti ja annan niitä taittoon niin vähän kuin mahdollista. Aina se ei ole madollista, sillä kokonaisuus syntyy yhteistyöstä. Perustelen tämän sillä, että kuvaajan tehtävä on antaa kokonaisuudelle enemmän kuin vain kuvitus toimittajan jutulle. Kaisa Rautaheimo, valokuvaaja, Sanoma Ajankuva  15

TÄMÄN OLEN OPPINUT K U VA N S I E LU STA . Pienet tekniset puutteet kuvassa voi saada anteeksi, mutta kuvan tyhjyyttä ei voi korvata teknisellä täydellisyydellä. Etenkin uutiskuvissa kuvaajien toiminta on kuin uutisagenda pienoiskoossa. Seurataan kaveria ja kuvataan samasta paikasta, koska on inhimillistä pelätä jäävänsä paitsi jostakin tärkeästä. Annettujen tilanteiden ja oman autopilotin haastaminen on kuitenkin yksi tärkeimmistä keinoista luoda kuvaan oma tyyli ja ainutkertaista sisältöä. Olin tänä vuonna Kuvajournalismi 2019 -kilpailun tuomaristossa. Minua miellyttävät kuvat, joissa voin aistia herkkyyttä. Se ei merkitse kauniin valon heijastumista kyynelsilmästä, vaan sitä, että voin aistia kuvaajan herkkyyden kuvaustilanteessa. Näen että hän on ymmärtänyt jotakin oleellista ja hetkessä helposti ohikiitävää. Sisältöä, herkkyyttä ja omaa tapaa voi harjoitella. On katsottava kuvia paljon, sillä aito innostus näkyy. Samalla on pysähdyttävä miettimään, miksi esimerkiksi tiedotustilaisuuksissa media ohjataan tietyille paikoille kuvaamaan ihmisiä siten kuin heitä halutaan kuvattavan. Näitä asioita kannattaa miettiä keikkojen välissä. Sillä tavoin oman automatiikan suunta alkaa kyllä vaivihkaa muuttua. Sen sijaan kuvaustilanne on väärä paikka alkaa haastaa omia vaistojaan. Joel Maisalmi, valokuvaaja, Alma Talent, Kuvajournalismi 2019 -kuvakilpailun tuomari KO N S E P T I STA JA LU OV U U D E STA . Huolella luodut asiakasmedian konseptit varmistavat tasaisen laadun ja säästävät tuotantoaikaa. Nykymaailmassa konsepti on ajateltava yksittäisen julkaisun sijaan koko viestinnän kokoisena. Jos tuntuu siltä, että konsepti ei salli luovuutta, siihen on kaksi syytä. Joko luovuutta ei ole, tai sitten konsepti on liian tiukka. Olen oppinut kallistumaan siihen, että yleensä syy on jälkimmäinen. Suomen Golfliitto uudisti koko oman median eko­systeeminsä ja kokonaiskonseptinsa. Sekä jäsenille jaettava Golf-lehti että Golf.fi-­konsepti uudistui. 16 Ajankuva On totta, että konseptin sisällä ei voi tehdä mitä vain, ja sehän on sen ideakin. Konsepti luo suuntaviivat ja valmiit paletit, joiden avulla julkaisut pysyvät kasassa. Se on tärkeää erityisesti yritysjulkaisuissa, missä asiakkailla voi olla aika villejäkin toiveita omien tuoteuutuuksien näkymisestä. Silloin konsepti on hyvä selkäranka. Konseptien elinaika tosin on melko lyhyt, vain parisen vuotta. Pyörää ei kuitenkaan tarvitse keksiä uudestaan. Julkaisujen parissa työskentelevien onkin hyvä koota itselleen ´konseptipankkia´, jonne jemmattuja valmiita ratkaisuja voi hyödyntää eri asiakkaiden tai konseptiuudistusten tarpeisiin. Konseptin yhdistäminen vain lehden rakenteeseen on vanhentunutta ajattelua. Nykyisin asiakkaan viestintä muodostaa kokonaiskonseptin, johon kuuluvat niin lehdet, verkko kuin sosiaalisen median kanavatkin. Suunnittelua tehdään verkko edellä, jolloin pitkin matkaa kertynyttä viestintää ja teemoja voidaan terävöittää ja sovittaa myös harvemmin ilmestyvään lehteen. Luovuus ja raikkaus konseptin rajoissa puolestaan pysyvät yllä, kun suunnitteluvaiheessa erilaisia palstoja luodaan riittävän suuri määrä ja niitä muistetaan myös vaihdella. Kun pääjutulle määrittelee viisi erilaista aloitusta, niin kyllä konsepti aika lailla ehtii parin vuoden aikana elää. Väinö Teittinen, AD, konseptisuunnittelija, Otavamedia

TÄMÄN OLEN OPPINUT V I D E O N S U U N N I T T E L E­M I S E S T A . Kohderyhmää puhutteleva maustefontti voi olla juuri se visuaalinen elementti, joka vetoaa eniten tunteeseen. T Y P O G R A F I A STA . Lukija kokee hyvin ajatellun ja suunnitellun typografian laatuna. Typografisilla valinnoilla aikakausmedia valitsee, haluaako se olla kiinni ajassa vai paaluttaako brändin pikemminkin klassisuuteen. Tässä muutama minulle tärkeä pointti: 1. Luo oma tyylipaletti. Hae inspiraatiota kaukaa, ei ihan lähimmiltä kilpailijoilta. Joskus aivan eri genren media maapallon toiselta puolen voi olla se inspiroivin. 2. Satsaa laadukkaaseen leipätekstiin. Leipätekstityypin tutkimiseen ja valintaan kannattaa käyttää aikaa, niin paljon sujuva luettavuus vaikuttaa haluumme lukea. Hanki ammattikäyttöön vain loppuun saakka hiottuja fontteja, joissa suunnittelija on jaksanut hioa kirjainvälit optimaalisiksi. Yhdistä hyvin suunniteltuun fonttiin huolella hiotut välistys- ja tavutusasetukset sekä oikea riviväli. Huolellisesti muotoiltua leipistä ei tarvitse jokaisessa uudistuksessa säätää uudestaan. 3. Etsi typografinen hierarkia, kontrastit ja massoittelut kohdalleen. Se on työläin vaihe. Kun oikeat fontit on valittu, niille pitää ”enää” löytää oikeat koot ja vahvuudet suhteessa toisiinsa ja saada kokonaisuus laulamaan. 4. Mausta typografia kohderyhmää puhuttelevalla fontilla. Lukija tunnistaa intuitiivisesti, onko brändi hänelle suunnattu. Maustefontti voi vahvistaa tätä tunnetta, olla se tunteeseen vetoavin visuaalinen yksikkö. 5. Käsikirjoitus on kuvaajalle kuin kartta autoilijalle. Se näyttää reitin perille, antaa madollisuuden löytää ilmaisun spontaanit sivupolut ja pitää huolen siitä, että loppujen lopuksi saavutaan oikeaan osoitteeseen. Kun kuvasin ensimmäiset videoni kymmenisen vuotta sitten, videoita tehtiin vielä usein videon itsensä vuoksi. Sittemmin tekijöiden ammattitaito on kasvanut hurjasti ja myös suunnittelu on terävöitynyt. Asiakasmediassa osataan miettiä hyvin, mikä on videon tarkoitus, kenet sillä halutaan tavoittaa ja missä kanavassa. Kuvaajana toivon pääseväni osaksi suunnitteluprosessia mahdollisimman aikaisin. Olen huomannut, että parhaiten onnistuvat sellaiset videot, joissa sekä käsikirjoitus että kuvakäsikirjoitus on tehty huolella. Hyvä tiimi koostuu erilaisista ammattilaisista ja kuvaaja kannattaa ottaa mukaan esimerkiksi kuvauspaikkojen suunnitteluun. Lokaation valitseminen hyvän luonnonvalon tai helppojen valaisumahdollisuuksien mukaan on helpoimpia ja usein myös halvimpia keinoja vaikuttaa videon visuaaliseen ilmeeseen. On hyvä muistaa, että usein kuvattavat eivät ole esiintymisen ammattilaisia. Mitä paremmin tuotanto on suunniteltu, sitä helpompaa kuvaustilanteeseen on luoda rauhallinen ja rento fiilis. Se on jokaisen vastuulla: esimerkiksi meikkaajan tarinat voivat rentouttaa kuvattavaa siinä määrin, että kokemattomasta jännittäjästä kuoriutuu sanavalmis esiintyjä. Kun pohjatyö tehdään hyvin, toimivan videon voi tuottaa ja kuvata mistä vain. Voisi ajatella, että video sopii aiheisiin, joissa tapahtuu paljon. Yhtä hyvin videon voima herää eloon hiljaisissa aiheissa, joista on esimerkiksi vaikea puhua. Videon voima on siinä, että se tuo ihmisen toisen lähelle ja synnyttää voimakkaita elämyksiä. Tämä vaatii vain sen, että suunnittelu tehdään kunnolla. Usein on niin, että tänään suunnittelussa ja käsikirjoittamisessa säästetty aika ja raha maksetaan editointivaiheessa takaisin korkojen ja pahan mielen kanssa. Miika Kainu, videokuvaaja, Otavamedia Eläydy, kysele, tutki. Et ehkä ole enää teini tai vielä eläkkeellä? Entä jos olisit? Miltä tällainen aikakausmedia näyttäisi? Kysele kohderyhmään kuuluvilta läheisiltäsi ja kuuntele omaa intuitiotasi. Tuija Tarkiainen, AD, Yrittäjä Ajankuva  17

Kuvan voima Visuaaliset piiloviestit ovat kiinnostaneet Annamari Vänskää 1990-luvulta lähtien, jolloin hän sukelsi muodintutkimukseen. Aikakauslehdet ovat professorin mielestä käänteentekevän muutoksen edessä. Voittajia ovat ne, jotka uskaltavat erottua massasta ja ottaa kantaa.Teksti Sanna Wallenius Kuvat Merja Yeung P ienet kädet puristavat määrätietoisesti lehteä, jonka kansikuvassa komeilee aikansa nuoriso­ idoli, Danny. Eletään vuotta 1971. Reilun vuoden ikäisen Annamari Vänskän elämä on alussa, 35-vuotiaan Hopeapeili-lehden tarina kääntymässä kohti loppuaan. Vanha lapsuudenkuva huvittaa muodintutkimuksen professoria. Kuka olisi uskonut, että mieltymys kauniisiin kuviin kantaa aikuiseksi asti. ”Olin jo lapsena kiinnostunut vaatteista ja muodista. Rakastin erityisesti kenkiä. Muistan, kuinka kuusivuotiaana sain mikrosortsit ja niiden kanssa käytettävät espadrillokset, joissa oli nyörit ja kiilakorko. Siihen aikaan myös puukengät olivat muotia”,Annamari Vänskä kertoo. Annamari kertoo kasvaneensa keskiluokkaisessa kodissa, jossa kauniita vaatteita arvostettiin. Vielä merkittävämpään rooliin pukeutuminen nousi nuoruusvuosina 1980–90-luvuilla, jolloin Music Televisionin kaltaiset taivaskanavat avasivat ikkunan maailman populaarikulttuuriin. Huippusuunnittelijoiden luomuksiin pukeutuneet Madonna ja Michael Jakcson tanssivat olohuoneisiin Joensuussakin, jossa Annamari vietti teinivuotensa. ”Tuo oli mullistavaa aikaa, sillä musiikki ja muoti kietoutuivat yhtäkkiä tiiviisti toisiinsa. Musiikkivi­deoista 18 Ajankuva haettiin mallia omaankin pukeutumiseen ja Englannissa syntyi useita pienemmille kohderyhmille suunnattuja lehtiä, kuten The Face ja i_D, joissa tyyli oli vahvasti läsnä.” Farkkujen lahkeet ovat muotikuvissa vuoroin kaventuneet ja leventyneet, mutta harva pohtii pukeutuessaan, minkälaista viestiä vaatteillaan ulkomaailmalle lähettää. Annamari Vänskä arvelee, että Suomessa tämä johtuu myös muotikulttuurin puuttumisesta. ”Meillä ei ole oikein koskaan pysähdytty pohtimaan vaatteiden merkitystä arvojen ja persoonan viestijänä. Keskustelu muodin ympärillä on jäänyt aina varsin pinnalliselle tasolle, vaikka muodilla on ollut kautta aikojen suuri yhteiskunnallinen merkitys.” Visuaalisuuden voima on Vänskän mukaan ymmärretty vasta viime vuosina, kun maailma on muuttunut yhä kuvapainotteisemmaksi. Ilmiö on nähtävissä myös huippupoliitikkojen ulkoisessa habituksessa. ”Suomalaisten ministerien yllä on nähty tänäkin keväänä selviä linjanvetoja: välillä he ovat astelleet televisiokameroiden eteen vakavuuteen viittaavissa mustissaan, toisinaan kotimaisten brändien värikkäissä kuoseissa muistuttaen näin arvostuksestaan kotimaista suunnittelutyötä kohtaan.”

Ajankuva  19

20 Ajankuva

S uomessa muodintutkimusta ei voi vieläkään opiskella pääaineena, mutta Annamari Vänskä on raivannut tieteenalalle arvostusta määrätietoisesti. Taidehistoriaa, sukupuolentutkimusta ja taide­filosofiaa Helsingin yliopistossa opiskellut Vänskä päätyi 2010-luvun taitteessa töihin Tukholman yliopiston muodintutkimuksen keskukseen. Työnsä kautta hän on päässyt näköalapaikoille myös Lontoon, New Yorkin ja Shanghain kaltaisissa muotikaupungeissa. Muotikulttuurin ilmiöitä Annamari on jo vuosien ajan tarkastellut myös lehtien kautta. Muotilehtien kuvasisältöä Vänskä hyödynsi työstäessään väitöskirjaansakin, jossa hän tutki, kuinka muoti muovaa sukupuoli-identiteettiä ja miten kuvilla rakennetaan lukijoille erilaisia viestejä. ”Oli mielenkiintoista huomata, että lopulta muotilehdissäkin vaatteet ovat vain sivuroolissa. Pikemminkin lehdissä rakennetaan jonkinlaista ihannekuvaa naisesta ja tietynlaisesta elämäntyylistä, jossa muotivaatteet ovat yksi osa. Muodin kautta on mahdollista tulkita myös ajankuvaa”,Annamari sanoo. Naisen roolin muutos 1950-luvun naistenlehdistä tähän päivään on ollut valtava. Ja niin on lehtien ulkoasukin: tekstin määrä on vähentynyt, suuret kuvapinnat lisääntyneet. ”Silti muotilehtien tehtävä on ollut aina sama. Lehden avaaminen on lukijoille eräänlainen rituaali, jonka avulla irtaudutaan todellisuudesta. Se on korostunut yhtä lailla sotavuosina kuin tänä keväänä, kun maailma on täyttynyt koronavirusuutisista. Kriisiaikojen vastapainoksi kaivataan muuta ajateltavaa”,Vänskä arvelee. Toisaalta muotilehdet ovat seuranneet myös poliittisia ilmiöitä. Nyt muotibrändit pohtivat, kuinka ne voivat auttaa akuutissa kriisissä ja vaikuttajia on palkattu viestittämään koronasta muotitrendien sijaan. Taannoin Annamari löysi muotiraamattu Voguen numeroita toisen maailmansodan ajalta ja pani merkille, että lehdessä oli laajoja kuvareportaaseja Auschwitzin keskitysleireiltä sodan jälkeen. ”Voguella oli ympäri Eurooppaa sotareporttereita, jotka tuottivat lehtiin juttuja ihmisten arjesta vaikeiden aikojen keskellä.” T oisinaan kuvat herättävät meissä voimakkaita tunteita, joille emme osaa antaa itsekään selitystä. Kun lehdessä on kuva vaaleanpunaiseen mekkoon pukeutuneesta pikkupojasta, osa katsojista voi kokea hellyyttä ja iloa, toiset ahdistusta. Ihmisen oma arvomaailma ja kokemukset vaikuttavat pitkälti siihen, miten hän kuvan viestiä tulkitsee. Värinä nimenomaan vaaleanpunainen on Annamari Vänskän mielestä kiehtova, sillä moni mieltää sen yhä tyttöjen väriksi tietämättä sävyn historiaa. Eniten vaaleanpunaista käyttivät toiseen maailmansotaan saakka kuitenkin pienet pojat. ”Silloin vahva punainen koettiin maskuliiniseksi miesten väriksi ja haaleampi vaaleanpunainen poikien sävyksi. Tytöt puettiin vaaleansiniseen”,Vänskä kertoo. Kun väriteknologia kehittyi ja värejä alettiin tuottaa teollisesti, pinkistä tuli synteettinen sekoiteväri ja sitä alettiinkin pitää keinotekoisuuden vuoksi naisellisena sävynä. Toisessa maailmansodassa väri liitettiin myös homo­seksuaaleihin, sillä heidät merkittiin saksalaisten vankileireillä yleensä vaaleanpunaisella kolmiotunnuksella. Sinisestä tuli puolestaan maskuliininen väri ja sitä alettiin käyttää univormuissa. ”Tällainen perimätieto vaikuttaa usein tiedostamatta siihen, miten tulkitsemme kuvien värejä ja muitakin elementtejä. Ne voivat aiheuttaa meissä voimakkaita reaktioita ilman, että ymmärrämme varsinaista syytä.” Samanlaisen asennemuutoksen on käynyt värivalokuva, joka oli vielä 1950-luvun aikakauslehdissä harvinaisuus. Lehtien ainoat värivalokuvat nähtiin yleensä niiden kansissa. Muoti- ja mainoskuvissa värikuvat liittyvät tänäkin päivänä vahvasti kaupallisuuteen, mutta taidepiireissä väriä ei ole arvostettu aikoihin. ”Mustavalkokuvaa pidettiin 1990-luvun lopulle saakka laadukkaampana ja parempana, tavoittelemisen arvoisena ilmaisumuotona. Värivalokuva liitettiin aina vuosituhannen taitteeseen saakka kaupallisuuteen.” A nnamari Vänskällä oli mahdollisuus tutkia 2000-luvun taitteessa kuvaa myös journalistisena viestintämuotona. Tuolloin hän toimi toisena päätoimittajana Kuva-lehdessä, joka esitteli visuaalisen kulttuurin ilmiöitä. Lehti ilmestyi kuusi kertaa vuodessa. ”Meillä oli lehden tekemisissä suhteellisen vapaat kädet, sillä emme joutuneet miettimään kaupallista puolta ja myyntiaspektia. Se oli rikkaus, mutta toisaalta myös kirous.” Kaupan lehtihyllyllä Annamarin silmä osuu todennäköisimmin yhä lehteen, joka erottuu telineestä persoonallisuudellaan. Minimalistiset kannet vetoavat häneen. ”Pidän enemmän taidekuvamaisemmasta tyylistä, jossa kansihenkilö poikkeaa perinteisestä mallista ulkonäöllään tai vaikka asennollaan. Hyvä kuva kertoo vahvaa tarinaa ilman tekstiäkin ja usein kansi voi toimia jopa ilman ihmistä”,Vänskä pohtii. Suurempaa yleisöä tavoittelevien aikakauslehtien haasteena on hänen mielestään ennalta-arvattavuus. Kun kilpailu irtonumero- ja ilmoitusmyynnistä on kovaa, toimituksissa ei uskalleta ottaa turhia riskejä, vaan pelataan mieluummin varman päälle. ”Se näkyy usein lehtitelineessä niin, että monet aikakauslehdet näyttävät toistensa kopioilta värimaailmaa, graafista taittoa ja jopa kansimallia myöten.” Vänskä haastaakin toimituksia pohtimaan, voisivatko he kansihenkilöitä ja -aiheita muuttamalla houkutella lukijoiksi myös nuorempia lukijoita. Ajankuva  21

”Eniten vaaleanpunaista käyttivät toiseen maailmansotaan saakka pienet pojat.” ”Luulen, että tämän päivän parikymppiset lukijat kokevat monet lehtien aiheista ja henkilöistä itselleen vieraiksi. Lehdet ovat usein vanhemmalle kohderyhmälle suunnattuja.” Annamari uskoo, että varsinkin 1980–90-luvuilla syntyneissä aikuisissa voisi olla potentiaalia printtilehtien tilaajiksi. Milleniaaleille digitaalisista sisällöistä on tullut niin arkipäivää, että paperilehti saattaakin houkutella erikoisuutensa vuoksi. ”Printtilehdellä alkaa olla pian yhtä erityinen asema kuin vinyylilevyillä. Valtavirtalehdet eivät tätä kohde­ ryhmää välttämättä tavoita, mutta rajatummalle yleisölle suunnatuilla lehdillä voi olla paikkansa. Muualla Euroopassa on meneillään printtilehtibuumi – esimerkiksi vuonna 2004 lakkautettu The Face teki paluun vuonna 2019, ja se myytiin saman tien loppuun.” Myös vanhemmat lukijat saattavat kaivata tiukemmin teemoitettuja lehtiä. Vänskä ottaa esimerkiksi Suomen Saunaseuran julkaiseman jäsenlehden, joka ilmestyy vain neljä kertaa vuodessa. ”Sauna- ja avantouintikulttuuri on ollut jo pidempään niin kovassa nosteessa, että tällaiselle lehdelle on kysyntää. Sen huomaa myös lehden ilmoitusmääristä.” M uotipainotteiset naistenlehdet ovat olleet Suomessa jo pitkään kovan haasteen edessä: tilaajia ja irtonumeron ostajia ei ole tarpeeksi. Viime vuonna lopetettiin kaksi nuorille naisille suunnattua kansainvälistä klassikkoa, Cosmopolitan ja Elle. ”Muotilehtiä on ollut Suomessa aina vähän, koska muotia kuluttavien lukijoiden määrä on tämän kokoisessa maassa niin pieni.” Ruotsissa kiinnostus muotikulttuuria kohtaan on ollut suurempaa. Siellä käännettiin katseet Pariisiin ja Milanoon jo toisen maailmansodan jälkeen. ”Ruotsissa on osattu myös uida vastavirtaan. Kun muotilehdet painivat verkon haasteiden kanssa, Ruotsissa lanseerattiin suurikokoinen, yhden teeman ympä- 22 Ajankuva rille kietoutuva muotilehti Acne Paper. Se on toiminut esikuvana myös monille myöhemmin perustetuille lehdille”,Annamari kertoo. Maailmalla Vanity Fairin, Voguen ja Harper’s Bazaarin kaltaisille jättiläisille riittää yhä kysyntää, vaikka sosiaalisen median kanavista onkin tullut lehtien kilpailijoita. Parhaillaan Vänskä on mukana hankkeessa, jossa hänen johtamassaan projektissa tutkitaan, kuinka digitalisaatio on muuttanut muotimaailmaa. Hän on havainnut, että vaikuttajaviestintä on noussut keskeiseen osaan trendien ja muotien välittäjinä. Annamari Vänskä uskoo, että parhaimmillaan erilaiset julkaisualustat voivat jopa tukea toisiaan. ”Muotikulttuurin käsite on laajentunut digitalisaation myötä. Nyt ihmiset pystyvät seuraamaan brändejä ilmaiseksi blogeissa ja Instagramissa ja tuottamaan itsekin haluamaansa sisältöä. Jos lehdet osaavat kääntää nämä kanavat hyödykseen ja toimia printtijulkaisujen ohessa eksklusiivisten, vain lehden lukijoille tarkoitettujen tapahtumien tuottajina, tilaajat arvostavat sitä varmasti.” Sosiaalinen media on muuttanut myös suhdettamme kuvaan. Kuvavirta kännyköiden ruuduilla on niin valtavaa, että moni kokee sisältöähkyn myös ahdistavana. Tuhansien kuvien joukosta on yhä vaikeampi erottua. Paitsi, jos sen tekeekin tekstin avulla. ”Teksti on tekemässä paluuta. Uusissa muotilehdissä, kuten Vestojssa, on alkanut näkyä pidempiä artikkeleita. Ja voihan tekstilläkin leikitellä graafista ulkoasua muuttamalla, kuten The Gentlewomanissa on tehty”,Annamari Vänskä pohtii. I talian Vogue otti jo trendin ensiaskeleet julkaisemalla koko tammikuun numeronsa ilman valokuvia. Piirroskuvilla kuvitettu lehti oli samalla kannanotto ilmastonmuutoskeskusteluun. Päätoimittaja Emanuele Farneti paljasti pääkirjoituksessaan, että historiallisen päätöksen taustalla oli toive tuottaa lehti aiempaa pienemmillä hiilidioksidipääs-

Ajankuva  23

”Muotiala elää samanlaisten muutospaineiden alla kuin aikakauslehdetkin.” töillä. Farneti vertaili tempausta syyskuun Vogueen, jonka julkaiseminen oli vaatinut parikymmentä lentoa, tusinan verran junamatkoja, neljäkymmentä valmiustilassa ollutta autoa, kuusikymmentä kansainvälistä lähetystä ja kuvaustilanteista syntyvät muut kulut. Suomessa aikakauslehtien muotikuvaukset eivät ole koskaan olleet budjeteiltaan maailman muotilehtien luokkaa, mutta lenneltiin meilläkin kuvausryhmien kanssa Karibialle vielä 1990-luvulla. ”Olen kuullut huhuja, että Italian Voguen tempaus ei jää ainoaksi, vaan tästä saattaa tulla perinne. Kaukaisissa paikoissa kuvaamista varmasti vähennetään nyt, kun lentämisen päästökeskustelu on niin pinnalla”,Vänskä uskoo. Hän on pannut merkille, että myös kuluttajat vaativat muotilehdiltä tuotantoprosessin läpinäkyvyyttä ja apua ostopäätöksiinsä. ”Kestävän kuluttamisen vaatimus liittyy nyt hyvin vahvasti kaikkeen kuluttamiseen, myös muotiin. Lukijat haluavat, että lehdet esittelevät heille ekologisia brändejä ja kertovat niiden arvomaailmoista. Tämä korostuu erityisesti milleniaaleissa ja nuoremmissa lukijoissa, joita ekologisuus ohjaa kaikissa valinnoissa.” Annamari korostaa, että toimituksilla on nyt erityisen suuri valta asenteiden ja arvojen muokkaamisessa. ”Itse toivon toimittajilta vielä enemmän kantaaottavuutta ja lehdiltä selkeää linjaa, joka pohjaa vastuullisuuteen. Sama pätee suuriin muotitaloihin, heilläkin on rooli suunnannäyttäjinä.” K ehonkuvan ja sukupuoli-identiteetin monimuotoisuus on yhtä oleellinen osa uuden suku­polven arvomaailmaa. Ihmiset haluavat nähdä valokuvissa muitakin kuin langanlaihoja malleja tai perinteisiä heteronormatiivisia asenteita. Myös ihmisoikeuksiin ja tasa-arvoon liittyvät keskustelut pysyvät pinnalla. ”Metoo-keskustelu oli tästä hyvä esimerkki ja keho­positiivisuus toinen vahva ilmiö. Sekin on nähtävissä, että trans- ja muunsukupuoliset ihmiset ovat nyt 24 Ajankuva lehdissä enemmän esillä. Glorian maaliskuun numerossa tilaa saa puolestaan islamin usko ja sen vaikutus muotiin.” Ikäsidonnainen ajattelu on Vänskän arvion mukaan jo hieman höllentynyt, mutta tekemistä vielä on. Muotilehtien kansimallit ovat yhä huomattavan nuoria, ja perinteisten aikakauslehtien kansikuviin valitaan iäkkäämpiä ihmisiä tarkalla rotaatiolla. ”Kahdeksankymppinen Seela Sella uskalletaan valita kanteen, koska hän on monin tavoin erityinen ja täyttää karismaattisen, kauniisti vanhentuneen diivan kriteerit. Mutta kuka tahansa hänen ikäisensä nainen ei vielä pääse kanteen.” Sama pätee kosmetiikkamainoksiin. Tuoksubrändien keulakuvaksi voidaan valita iäkkäämpi nainen, jos hän on tunnettu filmitähti, jonka elämäntyyli sopii yhteen tuotteen kanssa. Kuvankäsittely on liittynyt vahvasti varsinkin muoti- ja naistenlehtien maailmaan, mutta se on arkipäiväistynyt kännykkäsovellusten myötä myös amatöörikuvaajien keskuudessa. Toisaalta juuri sosiaalinen media on totuttanut meitä viime aikoina luonnollisempiin kuviin. Annamari Vänskä ei lähtisi kieltämään Photo­ shoppia ja stailausta lehtikuvista. ”Muotilehdissäkin stailaus, meikkaus ja kuvien muokkaus on kuulunut aina kuviin. Mutta ehkä olennaista on ymmärtää, että se on osa roolileikkiä ja sitä mielikuvituksen maailmaa, joka muotiin on liittynyt ­aina. Jos alamme pitää kuvia totena, ne saattavatkin herättää riittämättömyyden tunnetta.” Muodintutkimuksen professorina Vänskää kiinnostavat myös suomalaisen vaateteollisuuden mahdollisuudet muutosten keskellä. Ala elää samanlaisten muutospaineiden alla kuin aikakauslehdetkin. ”Uskon, että Suomella on loistava mahdollisuus menestyä myös kansainvälisillä markkinoilla, sillä meillä on pitkät perinteet ajattomien ja käytännöllisten vaatteiden suunnittelussa. Meidän pitäisi olla ylpeämpiä osaamisestamme – ja tuoda sitä enemmän esille myös lehdissä.”

Ajankuva  25

E D I T 2 0 1 9 V O I T TA J AT Onnittelut Editkilpailun 2019 voittajille! editkilpailu.fi Aikakausmedia onnittelee kaikkia kisassa menestyneitä voittajia ja shortlistoille sijoittuneita hienosta saavutuksesta. 26 Ajankuva

E D I T 2 0 1 9 V O I T TA J AT LASTEN TIEDE- JA AJANKOHTAISLEHTI N MINÄ OLE NOPEIN 23 2019 S! MINÄPÄ Hinta 4,90 € MITÄ IHMETTÄ? Avaruudessa paistetaan suklaakeksejä JUNNUPUUHAT! SINIVALAS Leivo lumihiutaletorttuja Kieli painaa elefantin verran MIKSI LEPPÄKERTULLA ON PILKKUJA? MINÄ KOULUSSA VALLOITTAVAT VIIKINGIT Muusikko Pyhimys PAL. VKO 2019-51 177220 -1923 UUTISET LUONTO TIEDE ELÄIMET AVARUUS VIIHDE PUUHASIVUT 28 Vuoden myyvin irtonumerokansi Anna 47/2019 29 Vuoden aikakauslehtikansi, yleisöäänestys Viinilehti 9/2019 31 Vuoden lifestyletoimittaja Sanna Mansikkamäki, Kotiliesi 30 Vuoden aikakauslehtitoimittaja Jantso Jokelin, X-lehti JOTTA KAIKILLA OLISI PAREMPI TYÖELÄMÄ H Ä LY T YS I L M O I T U S Iso-Syötteen kolme kovaa Toimihenkilöliitto ERTOn jäsenlehti 3/2019 – evakuointi, ERICA ja synergia > Onnistu Hotelli Iso-Syöte paloi. Evakuointi sujui kuin oppikirjasta, roolit sekoittuivat järkevästi ja ERICA näytti kyntensä. muutoksessa Tekstit: Marko Partanen · Lähtökuva: Airmoilanen > Opettele ASENNEMUIJA RÖYHKEYS­ KOULUN TAKANA sanomaan ei > Patrik Borg: Elämän peruspalikat kuntoon Kehtaa 33 Vuoden yleisömedia Taito, Taitoliitto / Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry 43 32 Vuoden brändilaajennus aikakausmediassa Apu Juniori, Apu Hälytysilmoitus 21.12.2018 kello 00.55 • ROK451, ROK433, ROK431, ROK442, ROK443, ROK441, ROK32B • Rakennuspalo, keskisuuri 402, Pudasjärvi, hotelli Iso-Syöte 1/2019 Pelastustieto 36 Vuoden juttu ammatti- ja järjestömediassa Iso-Syötteen kolme kovaa Pelastustieto 1/19 35 Vuoden asiakasmedia Kotitalo, Isännöintiliiton Palvelu Oy 34 Vuoden ammatti- ja järjestömedia E>, Toimihenkilöliitto Erto Maailmanloppu on lähempänä kuin uskotkaan. Sen voi ymmärtää, jos kiipeää korkealle kalliolle Helsingin Pasilassa ja osaa katsoa oikein. 21 SATAVUOTIAS kukoistaa JÄLLEEN Helsinkiläispariskunta ei ollut aikeissa ryhtyä enää uuteen remonttiprojektiin, kun kohdalle osui ainutlaatuinen tilaisuus: Eliel Saarisen suunnittelema muuntaja-asema Pikku Huopalahdesta. TEKSTI MERESTÄ NOSTETTU KYLMÄN TUULEN PIEKSEMÄLLÄ ISLANNIN SAARELLA TUOTETAAN SATUMAISTA SUOLAA. KUUMIIN LÄHTEISIIN PERUSTUVAT SUOLANTEKOPERINTEET ULOTTUVAT VUOSISATOJEN TAAKSE. Teksti Satu Rämö / Kuvat Björgvin Hilmarsson OLIPA K ER R A N PASIL A TeksTi Elina JärvinEn ja vappu KaarEnoJa kuviTus villE TiETäväinEn Suo m e n Kuva l e h t i     8/2019 37 Vuoden juttu asiakasmediassa Merestä nostettu, Life Magazine Mariia Sarilo K U V A T Timo Pyykkö ja Hannes Paananen 29 meilläkotona.fi | M EI DÄ N TA LO 13 38 Vuoden juttu yleisömediassa, feature Olipa kerran Pasila, Suomen Kuvalehti 8/19 40 Vuoden juttu yleisömediassa, lifestyle Satavuotias kukoistaa jälleen, Meidän talo 10/19 41 Vuoden lifestyle-­ kuvasarja On siitä iloakin, Image 6/19, valokuvaaja Jirina Alanko MAINOS Annan vinkit vastuulliseen rahankäyttöön "Luottokortti tuo minulle myös turvaa yllättävien tapahtuminen varalle. Tiedän, että jos koirani joutuisi yllättäen eläinlääkäriin, voin aina maksaa laskun luotolla." 1 MAKSA LASKUT HETI. J O S LY K K Ä ÄT L A S K U J E N M A K S A M I S TA , R A H AT S A AT TAVAT K U L U A M U U H U N . 2 S Ä Ä S TÄ J O K A K U U K A U S I . A L O I TA R A H A S T O ­ S Ä Ä S TÄ M I N E N TA I S I I R R Ä SÄÄNNÖLLISESTI RAHAA K ÄY T T Ö T I L I LTÄ S I S Ä Ä S T Ö ­ TILILLE. 3 T E E B U DJ E T T I JA M I E T I , K U I N K A PA L J O N V O I T S Ä Ä S TÄ Ä K U U K A U D E S S A . Pahan päivän varalle Bloggaaja Anna Kauhala on aina ollut vastuullinen rahankäyttäjä. Aloitettuaan uransa yrittäjänä säästäväisyys on vain korostunut. Anna Kauhala kuvailee olevansa rahankäyttäjänä vastuullinen ja saaneensa kannustusta säästämiseen ja sijoittamiseen jo nuorena vanhemmiltaan. – Saatan kyllä tehdä heräteostoksia mutta maksan laskut aina heti ja olen säästänyt säännöllisesti parikymppisestä saakka. Joskus nuorempana käytin usein tilin tyhjäksi ennen palkkapäivää. Oli tosi noloa olla kaupan kassalla ja pelätä, ettei kortti mene läpi. Raha merkitsee hänelle turvallisuutta ja mahdollisuutta elää oman näköistä elämää. Anna säästää pahan päivän varalle. Omaisuuden kasvu tuo turvallisuutta ja mahdollistaa esimerkiksi isomman asunnon ostamisen tulevaisuudessa. – Olen luonteeltani aika säntillinen ja järkevä tällaisissa asioissa. En osaisi suhtautua rahaan hulvattomasti. Vastuullinen rahankäyttö tekee elämästä helpompaa ja parempaa. Saan myös kiksit, kun huomaan, että sijoitukseni kasvavat. Anna on säästänyt itselleen puskurirahaston, joka kattaa puolen vuoden käyttörahat, jos työtilanne vaik- ka yhtäkkiä heikkenisi. Puskurin olemassaolo rauhoittaa mieltä ja antaisi aikaa etsiä työpaikkaa, jos yrittäjyys ei kannattaisi. Kulutusluotto epäilyttää sanana Annaa, sillä siitä tulee mieleen harkitsematon ostelu. Hän kertoo, ettei koskaan käyttäisi luottoa epämääräiseen shoppailuun mutta on sen sijaan harkinnut auton ostamista luottorahoituksen turvin. – Voisin ostaa auton käteiselläkin, mutta silloin menettäisin puskurirahastoni tai sijoitukseni. Autolaina eli kulutusluotto antaisi minun pitää puskurini ja sijoittamani rahat. Annalla on yksi luottokortti, jota hän käyttää yleensä esimerkiksi matkavarauksissa. – Luottokortti tuo minulle myös turvaa yllättävien tapahtuminen varalle. Tiedän, että jos esimerkiksi koirani joutuisi yllättäen eläinlääkäriin, voin aina maksaa laskun luotolla, vaikkei käyttötililläni olisi sillä hetkellä paljon rahaa. › Lue lisää Annan blogista: lily.fi/blogit/ anna-vihervaarasta/ "En käyttäisi luottoa epämääräiseen shoppailuun." Lue lisää rahasta, säästämisestä, sijoittamisesta ja asuntolainoista: lily.fi/teemat/puhutaan rahasta 220x285_Iittala_Raami_Elle.indd 1 42 Vuoden kuvareportaasi Surffaten kohti tasa-arvoa, Maailman Kuvalehti 4/19, valokuvaaja Giovanni Astorino 44 Vuoden henkilökuva Sirkka Ikonen, ET-lehti 11/19, valokuvaaja Maiju Pohjanheimo 45 Vuoden markkinoinnillinen ratkaisu aikakausmediassa Puhutaan rahasta, Nordea 15/08/2019 13.37 46 Vuoden aikakausmediamainostaja Fiskars Group 48 Vuoden aikakauslehtimainos Suomen roskakalat, Pidä Saaristo Siistinä ry Ajankuva  27

E D I T 2 0 1 9 V O I T TA J AT Vuoden 2019 myyvin irtonumerokansi Anna 47/2019 Otavamedia ”Halusimme muotinumeroon poikkeuksellisen kannen. Valokuvaaja Meeri Koutaniemi tuli luontevasti mieleen. Hänen tyylinsä on värikäs ja persoonallinen. Innostuimme valokuvaaja Kristiina Kurrosen kanssa ulkoasupäällikkö Ville Koposen ideasta. Hän tahtoi kuvaan kuvituksellisen elementin ja silmän maalaaminen sopi Meerin työhön kuvaajana. Päätoimittaja Emma Koivula päätti ottaa riskin ja katsoa myisikö kokeellinen kansi. Meerin kasvot maalattiin oikeasti. Ville kannusti stylistiä, meikkaajaa ja kuvaajaa lisäämään tehoja. Meeri oli ideasta innoissaan. Olimme tulokseen todella tyytyväisiä. Kuvasta tuli värikäs, persoonallinen ja pysäyttävä. Ostajia kiinnosti Meeri, joka on vahva ja sydämellinen persoona, mutta myös kannen rohkeus, värikkyys ja persoonallisuus.” –Katja Sipilä, toimituspäällikkö Tuomariston perustelu: Annan kansi 47/2019 on visuaalisesti ja sisällöllisesti vahva ja henkii värikkyydessä sekä henkilökuvauksessa lehden omaa linjaa, mutta on samalla moderni ja totuttuja kaavoja rikkova. Kansi erottui myyntiaikaan selkeästi saman kategorian kansista. Lehden irtonumeromyyntiin ei liittynyt erityistä kampanjaa, ja silti myyntiluvut olivat poikkeuksellisen korkeat. Tässä sarjassa voittajan valinnassa kiinnitettiin kaupallisen menestyksen lisäksi huomiota myös kannen visuaalisuuteen sekä kohderyhmää puhuttelevaan otsikointiin. Valinnan teki asiantuntijatuomaristo ehdokkailta saatujen tietojen perusteella. Shortlistalla eeva 2019 HEINÄKUU Milka Ahlroth & Huolettomat kesämekot Viulisti Kuvataiteilija Elina Vähälä Samuli Heimonen ”Edessä on iso elämänmuutos” ”Unien viestit näkyvät maalauksissani” Jane Fonda Äiti ja tytär Leena Uotila & Annu Kapulainen ”Myös rasittavat piirteet periytyvät” + Nina Björnström ”On ollut vaikea hyväksyä, etten parane koskaan” Elinsiirtopotilaan Selviytymistarina . ”Jatkoaikani on pian päättymässä” Su Tyylillä ja tunteella. Henri Alénin kesäiset grilliherkut Rauhallisten poukamien Menorca Katja Ståhl ja Hilppahevonen Lapsuus jätti syvät haavat om Ty en yli su llä ur ja in n tu ai nt st ee en lla le . hti ■ NINA BJÖRNSTRÖM ■ SAMULI HEIMONEN ■ ELINA VÄHÄLÄ ■ LEENA UOTILA JA ANNU KAPULAINEN ■ JANE FONDA ■ KATJA STÅHL JA HILPPA HEINÄKUU 2019 Hinta 9,90 Valokuvaaja Kristiina Kurronen (vas.), toimituspäällikkö Katja Sipilä, ulkoasupäällikkö Ville Koponen, vastaava päätoimittaja Emma Koivula ja toimittaja Minna Juti iloitsivat voitosta. Kannen tyylistä vastasi Liisa Kokko ja meikistä ja hiuksista Piia Hiltunen. EEVA 7/2019 OHJE SINULLE! NEULO PIRTEÄT JONSUKAT meilläkotona.fi I 18 I 18. 9. 2019 I 7,90 € OSTOLAKOSSA ELÄNYT AINO ”Perheemme söi lattialla, kunnes dyykkasin pöydän” 3× MOKKAPALOJEN KEKSELIÄÄT MAKUPARIT SISUSTA MALIN, 53, ON YLPEÄSTI VANHAPIIKA Tingi tiskistä! Yhden astian arkiherkut KURPITSAPASTA, PIKAINEN PATAPAELLA, JANSSONINPANNARI & SUKLAAMANTELIKAKKU UNINEN TUNNELMA MAKKARIIN + LOMA MIELESSÄ? YLLÄTTÄVÄT KOHTEET LÄHELLÄ SYÖVÄSTÄ TOIPUVA TUULA ”KADUN, ETTEN KÄYNYT PAPASSA” RINTAMAMIESTALON VÄRIKÄS MUMMOLATYYLI KOTIVINKKI 18/2019 28 Ajankuva

E D I T 2 0 1 9 V O I T TA J AT Vuoden 2019 aikakauslehtikansi, yleisöäänestys Viinilehti 9/19 ”Kannen idea oli päätoimittaja Riikka Huotarin pitkä­ aikainen haave. Kun hän kertoi toiveistaan marraskuun kanneksi, mietin kuinka täydellinen aihe: tummanpuhuva, klassisia belgialaisia maalauksia henkivä taidekansi, ehdoton huipennus meidän juhlavuodelle. Vuonna 2019 Viinilehti täytti 30 vuotta, ja juhlistimme sitä keväällä valokuvaaja-kukkataiteilija Kreetta Järvenpään hempeällä kukkakannella. Meillä vuosi huipentuu aina marraskuussa, kun julkaisemme vuoden viinit. Mikä olisikaan parempi tapa sulkea ympyrä juhlavuotena kuin Kreetan mielettömät taide­kukat. Cin cin!” –Satu Salmitie, AD Äänestäjien kommentteja: ”Tyylikäs kokonaisuus, mistä selviää lehden sisältö ja luonne.” ”Upea katseenvangitsija!!!” ”Keskiaika, still life ja hipsteriys samassa paketissa.” ”Färgerna och kompositionen tilltalar mig.” ”Sehän on aivan ihana! Rauhoittava. Kaunis.” Vuoden kansi -sarjan yleisöäänestys helmikuun 2020 ajan kilpailusivustolla keräsi kaikkien aikojen äänimäärän 12 550 kilpailusarjan historiassa. Voittaja, Viinilehden kansi 9/2019, piti ykköspaikkaa lähes alusta alkaen. Peräti 1 921 äänestäjää valitsi sen ykköskanneksi. Shortlistalla Viinilehden upean kannen toteutuksesta vastasi tiimi: AD Satu Salmitie sekä (ylh.) valokuvaaja Kreetta Järvenpää, tuottaja Elisa Johansson ja päätoimittaja Riikka Huotari. OHJE SINULLE! NEULO PIRTEÄT JONSUKAT VA O UT IT ÖR MÄL Ä SUOMEN LUONTO 10/2019 K U meilläkotona.fi I 18 I 18. 9. 2019 I 7,90 € OSTOLAKOSSA ELÄNYT AINO ”Perheemme söi lattialla, kunnes dyykkasin pöydän” 3× MOKKAPALOJEN KEKSELIÄÄT MAKUPARIT SISUSTA UNINEN TUNNELMA MAKKARIIN Tingi tiskistä! Yhden astian arkiherkut KURPITSAPASTA, PIKAINEN PATAPAELLA, JANSSONINPANNARI & SUKLAAMANTELIKAKKU + LOMA MIELESSÄ? YLLÄTTÄVÄT KOHTEET LÄHELLÄ SYÖVÄSTÄ TOIPUVA TUULA ”KADUN, ETTEN KÄYNYT PAPASSA” RINTAMAMIESTALON VÄRIKÄS MUMMOLATYYLI TI TÖ RM ÄL Ä MALIN, 53, ON YLPEÄSTI VANHAPIIKA KU VA O U KOTIVINKKI 18/2019 Ajankuva  29

E D I T 2 0 1 9 V O I T TA J AT Vuoden 2019 aikakauslehtitoimittaja Jantso Jokelin X-lehti J O S A I H E KA N TA A , J U T T U S A A O L L A P I T K Ä ”Verkkolehti on avannut kaltaiselleni tarinoijalle oven laajempaan ilmaisuun. Häkellyttävää kyllä, ihmiset lukevat todella pitkiä juttuja. Jos aihe kantaa, juttu saa olla pitkä. On ollut vapauttavaa, kun saan päästellä sydämeni kyllyydestä. Mutta koskaan jutussa ei saa alkaa jaaritella. Minulle on aina ollut luontevaa tuoda oma kokemus mukaan juttuun. Se on villi ja hieno keino, jolla pystyn paljastamaan asioita, joita en etäisemmällä tekniikalla voisi tuoda esiin jutussa. Olen saanut juJantso Jokelin tuo tuista hyvää palautetta ja lukijamielellään juttuihin määrät ovat yllättäneet. Ne ovat mukaan omia kannustaneet jatkamaan omalkokemuk­siaan. la tavallani. Kirjallisuus on minulle kaikki kaikessa, rakastan sitä. Pyrin salakuljettamaan jokaiseen juttuuni hiukan kaunokirjallista fiilistä.” –Jantso Jokelin, toimittaja Tuomariston perustelu: Lukija tuntee olevansa tekstien tukevassa otteessa lukuhetken alusta loppuun. Jokelinin henkilökohtaiset kokemukset lomittuvat monipuoliseen taustatietoon ja kytkevät kirjoituksiin useita ajallisia kerroksia. Jutuissa kuuluu kirjoittajan persoonallinen, tarkasti havainnoiva ja jäljittelemätön ääni ja niistä huokuu älykäs ja lämmin huumori. Toimittajan kieli on rikasta, ja hän rakentaa journalisminsa vahvalle faktapohjalle ja luovasti käytettyjen lähteiden varaan. Shortlistalla: Essi Salonen, Kotiliesi • Sanna Sommers, Kauppalehti Optio 30 Ajankuva

E D I T 2 0 1 9 V O I T TA J AT Vuoden 2019 lifestyle-toimittaja Sanna Mansikkamäki Kotiliesi LIFESTYLEJOURNALISMI ON INTOHIMOJUTTU ”Lifestylejournalismi on elämäntapa- tai palvelujournalismia. Se tuottaa tietoa ja auttaa lukijan läpi arkisten asioiden. Se neuvoo ja ohjaa, jos lukija niin haluaa. Näin minä olen kokenut sen. Elämäntapajournalismissa liikutaan lähellä kaupallisuuden rajapintaa. Siksi on tärkeää osata näyttää lukijalle, että sisältö on journalistisesti tehty. Trendinenäni tutkii kaikkea koko ajan. Pitää olla voimaSanna kas intuitio nousevista asioista Mansikkamäki etukäteen, vaikka siitä, mikä luottaa toimittajanmahtaa olla ensi joulun hittityössä intuitioon. kakku. Poimin pieniä nyansseja jatkuvasti. Vaikka olen keskittynyt ruokajournalismiin, seuraan kaikkia muitakin lifestylejournalismin osa-alueita, tämä on intohimojuttu. Vapaa-aika ja työ sekoittuvat helposti.” –Sanna Mansikkamäki, Otavamedian kodin lehtien, Kotilieden, Maalla-lehden ja Dekon food manager. Tuomariston perustelu: Mansikkamäki on vahvoja ruoka- ja lifestyle-sisältöjä luova toimittaja, jonka innovatiivisuus ja visuaaliset taidot näkyvät printissä, digissä sekä lehden kaikilla somekanavilla. Kohderyhmän toiveet ja tarpeet huomioiva idearikas journalisti on oman alansa erikoisosaaja ja edelläkävijä. Hän osaa poimia uudet ja olennaiset trendit sekä rakentaa niistä houkuttelevia kokonaisuuksia yleisölleen. Vuoden lifestyle-toimittajan jutut: Mamma mia, mitkä pastat, Rakastu hapanjuurileivontaan. Tällä toisella uusista sarjoista halutaan nostaa esiin toimittajia, joiden erityisosaaminen ja kokonaisuuksien hallinta on palvelujournalismia parhaimmillaan. Shortlistalla: Tea Honkasalo, Koti ja keittiö • Linnea Manner, Trendi Ajankuva  31

E D I T 2 0 1 9 V O I T TA J AT Vuoden 2019 brändilaajennus aikakausmediassa Apu Juniori Apu LASTEN TIEDE- JA AJANKOHTAISLEHTI LEN MINÄPOEIN NO ”Ensimmäinen Apu Juniori ilmestyi tammikuussa 2019. Sitä edelsi lähes vuoden kestänyt kehitys- ja tutkimustyö, johon osallistuivat lapset, opettajat ja mediakasvatuksen ammattilaiset. Lehdestä painettiin koeversio, jotta lapset saivat kommentoida oikeaa lehteä. Aina sanotaan, etteivät lapset lue. Päätimme tehdä lapsille niin hyvän lehden, että he eivät voi olla lukematta sitä. Onnistuimme siinä, ja lehti on ylittänyt kaikki odotukset. Saamme jatkuvasti ihanaa palautetta lapsilta ja vanhemmilta. Lehteen ei myydä lainkaan mainoksia, joten meidän oli tehtävä lehdestä sellainen, että se halutaan tilata kotiin.” –Elisa Miinin, vastaava tuottaja 23 2019 Hinta 4,90 € S! MINÄPÄ MITÄ IHMETTÄ? Avaruudessa paistetaan suklaakeksejä SINIVALAS Kieli painaa elefantin verran JUNNUPUUHAT! Leivo lumihiutaletorttuja MIKSI LEPPÄKERTULLA ON PILKKUJA? VALLOITTAVAT VIIKINGIT MINÄ KOULUSSA Muusikko Pyhimys PAL. VKO 2019-51 177220 -1923 UUTISET LUONTO TIEDE ELÄIMET AVARUUS VIIHDE PUUHASIVUT Apu Juniorin AD Tanja Pellikka (vas.) ja vastaava tuottaja Elisa Miinin riemuitsivat voitosta. Tuomariston perustelu: Apu-lehden ala- koululaisille suunnattu tiede- ja ajankohtaislehti Apu Juniori on lähtenyt rohkeasti tavoittelemaan uutta, vaikeaa ja unohdettua kohderyhmää. Laajennus lähtee selkeästi brändin ytimestä, ja siinä on hyödynnetty olemassa olevaa osaamista ja löydetty tapa puhutella nuoria. Apu Juniori on laadukas, houkutteleva ja huolella toimitettu tuote, jonka suunnittelussa on huomioitu myös opettajat. Vuoden brändilaajennus aikakausmediassa -sarja oli nyt ensimmäistä kertaa mukana kilpailussa. Lukijoiden sitouttaminen, brändilaajennuksen menestys ja teon tai kampanjan innovatiivisuus ja rohkeus painoivat arvioinneissa. Shortlistalla: Inside by Demi -projekti, Demi, A-lehdet Oy • Tiede Luonto, Tiede-lehti, Sanoma Media Finland Oy 32 Ajankuva

E D I T 2 0 1 9 V O I T TA J AT Vuoden 2019 yleisömedia Taito Taitoliitto / Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry ”Yhä useampi on jonkinlainen tietotyöläinen. Vastapainoksi ihminen tarvitsee fyysistä tekemistä lepuuttaakseen aivojaan. Toisille se voi olla liikunta, mutta moni kaipaa käsillä tekemistä. ”Haluamme innostaa ja sytyttää ihastuksen käsityöhön uudelleen jokaisessa lehden numerossa. Moni on haaveillut, mutta ei ole vielä rohjennut tarttua ensimmäiseen käsityöhönsä. Toivomme voivamme olla mukana näiden ihmisten matkassa käsityön ihmeelliseen maailmaan.” –Minna Hyytiäinen, päätoimittaja, toiminnanjohtaja Sisällöltään ja visuaalisuudeltaan kun- Voittajien on helppo hymyillä: AD Elina Ahonen (ylh.), päätoimittaja ja toiminnanjohtaja Minna Hyytiäinen sekä tuottaja Sonja Karlsson. nianhimoisesti toteutettu Taito on hyvässä nosteessa paitsi alan harrastajien myös käsityöläisyyden eri osa-alueista kiinnostuneiden keskuudessa. Lehti on selkeästi kasvattanut lukijamääräänsä sekä irtonumero- ja mainosmyyntiään vuonna 2019. Myös seuraajamäärät sosiaalisessa mediassa ovat tasaisessa kasvussa. Taito-lehdellä on selkeä missio ja lehti täyttää sen todella hyvin. Shortlistalla: Demi, A-lehdet Oy • Kodin Kuvalehti, Sanoma Media Finland Oy Ajankuva  33

E D I T 2 0 1 9 V O I T TA J AT Vuoden 2019 ammatti- ja järjestömedia E> Toimihenkilöliitto Erto ”Lehti uudistettiin kaksi vuotta sitten osana laajempaa brändi­uudistusta. Uudistimme visuaalisen ilmeen lisäksi kaiken viestinnän ja markkinoinnin sekä osittain myös palvelumme. Meille on tärkeää, että lehti kuuluu palvelukokemuksen kokonaisuuteen. Lehti elääkin sosiaalisen median kanavissamme, erityisesti Instagramissa. Lehti on jäsenillemme kuuluva etu, mutta sosiaalisen median avulla voimme tarjota sen sisältöä osittain myös muille. Sen tarkoituksena on parantaa tunnettuuttamme sekä rakentaa mielikuvaamme laajemmin ja saada sitä kautta uusia jäseniä.” –Kaisa Majava­, E>-lehden päätoimittaja, viestintäpäällikkö JOTTA KAIKILLA OLISI PAREMPI TYÖELÄMÄ Toimihenkilöliitto ERTOn jäsenlehti 3/2019 > Onnistu muutoksessa ASENNEMUIJA RÖYHKEYS­ KOULUN TAKANA > Opettele sanomaan ei > Patrik Borg: Elämän peruspalikat kuntoon Kehtaa Päätoimittaja Kaisa Majava otti palkinnon vastaan tyytyväisenä. Tuomariston perustelu: E>:n tavoite muista ammattiliittojen medioista erottuvaksi ja samalla nuoriakin puhuttelevaksi mediaksi on hyvässä vauhdissa. E> nostaa mielikuvaa liitosta kaikilla kanavilla. Printtilehden vaihtosivujen ansiosta kuusi eri jäsenyhdistystä saavat hyvin kohdistettua viestintää. Lehden ­raikas ulkoasu tukee uudistettua brändiä. Instagram-tili, story-julkaisut sekä vaikuttaja­ videot puhuttelevat erityisesti nuorempaa kohderyhmää. Shortlistalla: Ekonomi, Suomen Ekonomit – Finlands Ekonomer • Vuokranantaja, Suomen Vuokranantajat ry 34 Ajankuva

E D I T 2 0 1 9 V O I T TA J AT Vuoden 2019 asiakasmedia Kotitalo Isännöintiliiton Palvelu Oy ”Kotitalo-lehti laajeni vuoden 2019 alussa Kotitalo-mediaksi, kun se julkaisi täysin uudistuneen kotitalolehti.fi:n. Printti­lehden kohderyhmään kuuluvat taloyhtiön hallitukset, verkko­lehti on suunnattu osakkaille ja asukkaille. Rento ja kodinomainen brändi-­ilme toistuu kaikissa kanavissa ja tapahtumissa. ”Olemme taloyhtiöelämän ajankohtaismedia, joka haluaa tavoittaa eri-ikäiset lukijat niissä kanavissa, missä he muutenkin ovat. Printin ja verkkolehden lisäksi tavoitamme lukijoitamme uutiskirjeen, Facebookin, Instagramin ja Twitterin ­kautta. Verkkolehden ja sosiaalisen median kautta tavoitamme asukkaat. Missiomme on, että osakkaat ja asukkaat ymmärtävät, mitä taloyhtiöasuminen sen kaikissa muodoissaan tarkoittaa ja tarjoaa.” –Maria Mäkinen, viestintäpäällikkö, päätoimittaja Tuomariston perustelu: Kotitalo-media on valtava tietopaketti, jossa yksityiskohtiin on panostettu kaikista näkökulmista. Printti- ja verkkolehti sekä sosiaalisen median kanavat tarjoavat oleellista tietoa taloyhtiöille, niin isännöintiin ja hallitustyöhön kuin kaikille osakkaille ja asukkaille. Uusi, yhtenäinen brändi-ilme on helposti tunnistettava ja hyvin alan pölyistä imagoa tuulettava. Palkinnon vastaanottivat Laura Hyvönen (vas.), Maria Mäkinen, Päivi Maaniitty, Pia Ettala ja Merilla Kivineva. Voittajatiimiin kuuluivat lisäksi Timo Berry (ylh.), Jarkko Waari, Mia Rouvinen, Marianne FalckHvilstafeldt ja Piia Kunnas. Shortlistalla: Helen, Helen Oy • Pirkka, K-Ryhmä Ajankuva  35

E D I T 2 0 1 9 V O I T TA J AT Vuoden 2019 juttu ammatti- ja järjestömediassa Iso-Syötteen kolme kovaa – evakuointi, ERICA ja synergia Pelastustieto H Ä LYH TÄYS LY TI LYS M OI LI M T UOSI T U S Iso-Syötteen kolme kovaa – evakuointi, ERICA ja synergia Hotelli Iso-Syöte paloi. Evakuointi sujui kuin oppikirjasta, roolit sekoittuivat järkevästi ja ERICA näytti kyntensä. Tekstit: Marko Partanen · Lähtökuva: Airmoilanen Päätoimittaja Esa Aalto, freelancer-toimittaja Marko Partanen, kuvat Jari Moilanen/Airmoilanen, Juho Tolonen ja Ville Honkonen, AD Kimmo Kaisto, grafiikka Peter Bange Hälytysilmoitus 21.12.2018 kello 00.55 • ROK451, ROK433, ROK431, ROK442, ROK443, ROK441, ROK32B • Rakennuspalo, keskisuuri 402, Pudasjärvi, hotelli Iso-Syöte 20 Pelastustieto 1/2019 HHÄÄLY LYTTYS YSI LI LMMOOI TI TUUSS I so-Syöte -hotellin ravintola on juuri suljettu. Ravintolan vuoropäällikkö Maiju Rumpusella on suljettavanaan vielä yksi ovi. Sen kautta ravintolasta on käynti porraskäytävään. Ovelle mennessään Rumpunen haistaa savunhajun. Hän päättää tarkistaa porraskäytävän alapäässä olevan sviitin – tuleeko savu sieltä? Portaita alas laskeutuessaan Rumpunen kuitenkin huomaa, että savunhajua ei enää ole. Hän palaa takaisin ylös ja näkee lasioven läpi, että ulkona leijailee palavia hiutaleita. ”Ajattelin, että eivät kai sviitin asukkaat voi lämmittää takkaa niin, että siitä syntyy tuollaista jälkeä”, Rumpunen sanoo. Hän menee vielä ravintolan päätyikkunan luo, jotta voi tarkistaa ulkona olevan tilanteen paremmin. ”Kun katsoin ylös, näin räystäslipan alla liekit.” Rumpunen hakee puhelimen ja soittaa 112. Kello on 00.55.10, kun hätäkeskuspäivystäjä vastaa puheluun. Rumpunen kertoo näkemästään. Hätäkeskuspäivystäjä varmistaa, että Rumpunen on nähnyt savua ja liekkejä sekä niiden sijainnin. Päivystäjä syöttää Rumpuselta saamansa tiedot ERICA-tietojärjestelmään. Ruudulle ilmestyy painike, jota päivystäjä klikkaa ja robotti alkaa toimia, se hälyttää: ”Rakennuspalo keskisuuri.” Seitsemän yksikköä hälytetään liikkeelle, kun hätäpuhelun alusta on kulunut aikaa vain 39 sekuntia. Samaan aikaan päivystäjä jatkaa keskeytyksettä puhelua Rumpusen kanssa. Päivystäjä kertoo, että apua on tulossa ja hankkii Rumpuselta vielä lisää tietoja. Kun nekin naputellaan ERICAan, robotti nostaa hälytysvasteen automaattisesti suureksi. Aikaa ensimmäisestä hälytyksestä on kulunut 36 sekuntia. Pian myös seuraavat seitsemän yksikköä ovat matkalla, eikä hätäpuhelu ole keskeytynyt kertaakaan. Hätäkeskuspäivystäjä neuvoo Rumpusta evakuoimaan hotellin ja pitää puhelimensa lähellään. Joku soittaisi siihen pian. Automaattinen paloilmoitin ei ole vielä havainnut paloa. Näin räystäslipan alla liekit. U-KÄÄNNÖS Taivalkoskella päivystävä ambulanssi on matkalla kiireettömälle tehtävälle Kuusamon suuntaan. Ensihoitaja Juho Tolosen siviilikännykkä piippaa. Tolonen kuuluu Syötteen ja Kiimingin sopimuspalokuntaan. Piippaus kertoo, että sopimuspalokunta on saanut tehtävän. Hotelli Iso-Syötteellä on tulipalo. Tolonen arvelee, että ambulanssin kiireetön tehtävä muuttuu pian kiireelliseksi tulipalotehtäväksi. Palohälytys tulisi koskemaan häntä silti, vaikka hän ei nyt olisikaan sopimuspalokunnan valmiudessa, vaan päätyössään Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen ambulanssissa. Minuutti puhelimen piippauksesta Tolonen ja hänen työparinsa Kalle Leppäkoski tekevät U-käännöksen. Hätäkeskus on lähettänyt heidät kohti Iso-Syötettä. Sinne on 50 kilometrin ajomatka. Paikka on Toloselle tuttu. Hänellä on siellä asuntovaunu ja hän toimii hiihtokeskuksen rinnepäivystyksessä. KOTOA LIIKKEELLE Pudasjärven asemamestari Keijo Kerälä ja päivystävä palomestari Kari Kuosmanen lähtevät tehtä- välle kotivarallaolosta. Kerälä suuntaa kohti paloasemaa miehittääkseen neljän muun kotivarallaolosta lähteneen kanssa höökin. Palomestari Kuosmanen lähtee kotipihastaan matkaan johtoyksiköllä. Pudasjärveläisillä on Iso-Syötteelle noin 60 kilometrin matka. Heti alkumatkalla kaikille yksiköille selviää, että kyseessä on todellinen tulipalo ja että asukkaita evakuoidaan. TOINEN AALTO Kun vaste nousee suureksi rakennuspaloksi, myös toinen palomestari Hannu Timonen, päivystävä päällikkö Tauno Toivanen sekä lähin puomitikasyksikkö sadan kilometrin päässä Kuusamossa kuuluvat hälytettyjen yksiköiden joukkoon. Kuosmanen pyytää lisähälytyksenä myös toisen puomitikkaan, se lähtee matkaan 140 kilometrin päästä Oulusta. Pienellä viiveellä myös Oulun varahööki saa hälytyksen. ”Kokosimme yksikön lennosta. Minä olin alunperin höökin kuski, mutta sain hälytyksen tultua komennuksen tähän tehtävään, koska asun Pudasjärvellä. Lähdimme varahöökillä matkaan kolmen hengen vahvuudella hieman puomitikkaan perään”, palomies Pertti Puhakka kertoo. Tiedossa oli ainakin puolentoista tunnin mittainen hälytysajo. Paloa voitiin sammuttaa lähinnä ylhäältä päin, kattotyöskentelynä ja puomitikkailla sammuttaen. ESIMERKILLINEN EVAKUOINTI Rumpunen aloittaa evakuoinnin sviitistä, jonka ovella hän oli juuri käynyt. Sviitti sijaitsee juuri tulipalon alapuolella. ”Ajattelin, että voiko nyt oikeasti olla kyse tositilanteesta, mutta keskityin pelkästään siihen, että 22 Pelastustieto 1/2019 1/2019 Pelastustieto 23 H Ä LY H ÄTLY YSTIYS L MI OL M I TOUIST U S Yksiköiden ajomatkat ja ajoajat Iso-Syötteelle 86 km / 1 h 10 min KUUSAMO RANUA Kimmo Kaistolle (vas.) ja Esa Aallolle voitto oli iloinen yllätys. 80 km / 1 h 97 km /1 h 15 min HOTELLI ISO-SYÖTE 20 TAIVALKOSKI 78 Yli-Ii 34 km / 35 min ENSIMMÄINEN YKSIKKÖ KATOLLE 121 km / 1 h 30 min PUDASJÄRVI 55 km /45min 20 G R A F I I K K A : P E T E R BA N G E OULU 141 km / 1 h 50 min asukkaat on saatava mahdollisimman sujuvasti ulos”, hän sanoo. Rumpunen kiirehtii sviitiltä hotellikäytävälle evakuoimaan lisää vieraita. Automaattinen palohälytin alkaa hälyttää. Huoneita on kahdessa kerroksessa, ylhäällä 20 ja alhaalla 10. Osa asukkaista tulee säikähtäneenä käytävälle ihmettelemään soivaa palokelloa. Osan asukkaista Rumpunen käskee ulos huoneista. ”Yritin rauhoitella asukkaita ja kertoa, että laittavat ulkovaatteet ylleen ja siirtyvät parkkipaikalle.” Vähän ajan päästä Rumpunen saa apua. Kaksi hiihtokeskuksella työskentelevää kaveria tulee hotellille. He olivat havainneet liekkejä, kun olivat olleet tarkistamassa rinteessä lumitykkejä. ”He alkoivat pohtia, että voisivatko yrittää sammuttaa paloa letkuilla. Totesin heille, että ensin 24 TUULILASIRAPORTTI Yksiköille ilmoitetaan, että kaikki asukkaat on evakuoitu. Ambulanssi ehtii Iso-Syöte -tunturin alapuolelle. ”Näin heti rinteen alapäässä, että hotelli on täydenpalon vaiheessa ja että liekit lyövät räystäiden alta. Ilmoitin tiedon toimintapuheryhmään ja sanoin, että olemme pian kohteessa ja että kerron sitten lisää”, Tolonen sanoo. Ensihoitajat jakavat tehtävät, Leppäkoski ottaa hoitaakseen evakuoidut ja Tolonen alkaa tiedustella palavaa hotellia. Tolonen menee hotellin aulaan, jonne tulee hieman savua, mutta liekkejä ei näy. Hän kiertää hotellin ja kävelee laskettelurinteiden puolelle, josta näkyy, että kattoa palaa noin 200 neliön alalta. Päivystävä palomestari Kuosmanen on palopaikalla. Tolonen kävelee hänen luokse ja raportoi tiedustelunsa tuloksen. ”Kerroin, että mielestäni väkeä tarvitaan hotellin sisälle, katolle ja palavaan päätyyn”, Tolonen sanoo. Pian paikalle ehtii myös Pudasjärven hööki. otetaan vieraat ulos, jossa he saisivat auttaa minua”, Rumpunen sanoo. Asukkaat ottavat tilanteen lopulta yllättävänkin rauhallisesti. Rumpusen puhelin soi. Soittaja on päivystävä palomestari Kuosmanen. Hän kysyy: ”Mikä tilanne hotellilla on nyt?” ”Liekit lyövät räystään alta, 41 asukkaan evakuointi on kesken ja heille löytyy lämmin tila, minne mennä”, Rumpunen kertoo. Kuosmanen ilmoittaa, että ensimmäisenä paikalle ehtivä yksikkö on ambulanssi. Kun asukkaat saadaan evakuoitua, paikalle tulee toinen henkilökuntaan kuuluva. He hakevat Rumpusen kanssa vastaanotosta asukaslistan ja pitävät sen mukaan nimenhuudon. Kaikki ovat paikalla. Pian paikalle ehtii myös Pudasjärven hööki. Tolonen ryhtyy auttamaan letkujen selvityksessä. ”Päädyimme siihen, että ensimmäinen pelastusyksikkö ryhtyy tekemään rajoituslinjaa palavan osan katolle. Kun tiesin, että hotelli oli tyhjä ja sen kaikki 41 asukasta oli evakuoitu, peruin loput paikalle hälytetyt ambulanssit”, Kuosmanen sanoo. Kerälä miehistöineen kiipeää katolle. Hotellissa on onneksi tasakatto. Pimeä, tuuli ja pakkanen tuovat tilanteeseen riittävästi haastetta. ”Palo oli edennyt katolla jo jonkin verran, mutta se ei uhannut meidän työtämme”, Kerälä sanoo. He vetävät moottorisahat käyntiin ja alkavat sahata huopakattoa. Välillä kun katon läpi pistää läpi liekkejä, ne sammutetaan työjohdolla. Sahat pure- vat aikansa, kunnes ketjuihin takertunut huopa vie niistä purukyvyn, jolloin sahaa on vaihdettava. ”Emme ehtineet olla katolla kovin kauan yksin, kun saimme jo kavereita”, Kerälä sanoo. Koko katon mitalle alkaa syntyä metrin levyinen aukko, mutta työ on helpommin sanottu kuin tehty. Paineilmapullot tyhjenevät ja miehet vaihtuvat. Katolla on kuitenkin koko ajan joku ryhmä. Ensihoitaja Tolonen alkaa hoitaa Pudasjärven säiliöauton konemiehen tehtävää. Säiliöautoon rakennetaan lisävesilinjaa laskettelurinteen lumetusjärjestelmästä. Se nostaa tarkoitusta varten vettä Luppoveden tekoaltaasta. Kuosmanen antaa alkuvaiheessa vesihuollon vastuualueen Tolosen hoidettavaksi. Vanhojen termien mukaisesti ensihoitajasta tehdään hotellipaloa sammuttavan komppanian kaistanjohtaja. Palomestari Kuosmanen jakaa palopaikan lopulta neljään vastuualueeseen. Ykkösellä on katon sammuttaminen, kakkonen varmistaa sisätiloissa, ettei palo leviä majoitustilaan, kolmonen vetää pitkät selvitykset rakennuksen taakse ja sammuttaa siellä ja nelonen vastaa vesihuollosta. ”Hoidimme Timosen kanssa kahdestaan tilannepaikan johtajan, operaatiopäällikön ja tilannepäällikön töitä. Se hoitui luontevasti tehden aina sitä työtä, mitä eteen sattui.” K U VA : M AT T I M O I L A N E N POSIO PÄÄKARTTA Pertti Puhakka. ASUKKAIDEN KANSSA Evakuoidut ihmiset värjöttelevät aluksi parkkipaikan kokoontumispaikalla pakkasessa. Kun hotellin vieraslista täsmää evakuoitujen henkilöiden kanssa, heidät sijoitetaan mökkeihin. Rumpunen katsoo, että kaikille löytyy majapaikka. Toinen ensihoitaja, Kalle Leppäkoski, haastattelee evakuoidut. Ilmenee, että kenelläkään ei ole mitään hoidettavaa vaivaa. Hyvin suunniteltu vesihuolto Tunturiolosuhteissa vesihuolto voi olla joskus haastavaa. Iso-Syötteellä se on suunniteltu hyvin. Rinteessä olevien lumitykkien vesilinjat tuovat vettä lähellä olevasta tekojärvestä. ”Vesilinjastossa on meitä varten asennetut syötöt, joista saimme nopeahkosti myös tässä tilanteessa vedensyötön, joka ei ehtynyt”, Kari Kuosmanen kertoo. Aluksi vettä ajettiin kyllä säiliövuoroajonakin. Tunturin alapuolelle on rakennettu 250 kuution vesivarasto juuri palotilanteita silmällä pitäen. Lisäksi vettä voidaan tankata lähistöllä olevasta luonnon tekojärvestä, jossa on vedenottopaikka. Pelastustieto 1/2019 ”Varmistimme senkin toimivuuden vesihuoltokärryllä ja haimme sieltä pari kuormaa vettä.” Myös hotellin uima-altaan vettä voidaan hyödyntää sammutuksessa. ”Tässä tapauksessa palo riehui sen päällä, joten tällä kertaa altaan vettä ei voitu käyttää”, Kuosmanen sanoo. Kari Kuosmanen. 1/2019 Pelastustieto Tuomariston perustelut: Konkreettinen ja selkeä kuvaus ammattilaisten toiminnasta kriisitilanteessa ja onnistumiseen tarvittavasta joukkuepelistä. Aihe kiinnostaa maallikkoakin. Paljon faktoja sisältävä ja jopa tarinallinen juttu on rakennettu pieteetillä, ja siinä on hyödynnetty hienosti informatiivista grafiikkaa sekä tilannekuvia läheltä ja kaukaa. Asiantuntijoiden lausunnot ja toimintaohjeet vastaisuuden varalle ovat todellista hyötyjournalismia. Shortlistalla: Rakas taakka, Suomen Apteekkarilehti • Syvä diippi, Ylioppilaslehti 36 Ajankuva 21 K U VA : J U H O TO LO N E N ”Hotelli Iso-Syöte paloi joulukuussa 2018. Jutun kirjoittaja Marko Partanen on sekä palomies että osaava kirjoittaja. Ammatillisen taustansa ansiosta hän osasi hakea oikeat haastateltavat sekä rakentaa ja jakaa jutun toimivaksi koko­ naisuudeksi. Onnettomuustehtävät ovat lehdessämme suosittua ­luettavaa. Tässä jutussa yhteistyö tuli hyvin esiin: Pelastus­ organisaatioita tuli paikalle eri puolilta Oulu-Koillismaata. Myös hotellin henkilökunnan osaaminen nousi esiin, erityisesti heidän oppikirjamainen toimintansa asiakkaiden evakuoi­miseksi. Iloitsemme tunnustuksesta, sillä lehtemme juhlii tänä vuonna 70-vuotista olemassaoloaan.” –Esa Aalto, päätoimittaja 1/2019 Pelastustieto 25

E D I T 2 0 1 9 V O I T TA J AT Vuoden 2019 juttu asiakasmediassa Merestä nostettu Life Magazine 42 43 Päätoimitttaja Niina Riihelä, toimituspäällikkö Anni Varpula, toimittaja Satu Rämö, editorit Iina Thieulon ja Annukka Oksanen, AD Marjo Thomas, kuvat Björgvin Hilmarsson, kuvankäsittely Antti Sepponen ”Nordursalt-suolapurkki keittiönpöydällä. Siitä sain ahaa-elämyksen tarjota ideaa lehden lifestyle-paikalle: Pieni suolatehdas maailman laidalla tuottaa laatusuolaa täysin päästöttömästi. Hioimme yhdessä toimituksen kanssa ideasta suunnitelman ja toteutimme jutun. Toimittaja ja valokuvaaja asuvat Islannissa, joten työmatka oli tällä kertaa lyhyt. Lehdessä on erilaisia keitaita. Lifestyle-jutun rooli on tarjota lukijalle oivaltavia elämyksiä, tunnetta ja tarttumapintaa. Lehden julkaisijan mukaan lifestyle-juttu on vuosien saatossa osoittautunut lehden haastavimmaksi juttupaikaksi. Nyt se meni nappiin!” –Satu Rämö, toimittaja ja viestintäalan yrittäjä MERESTÄ NOSTETTU KYLMÄN TUULEN PIEKSEMÄLLÄ ISLANNIN SAARELLA TUOTETAAN SATUMAISTA SUOLAA. KUUMIIN LÄHTEISIIN PERUSTUVAT SUOLANTEKOPERINTEET ULOTTUVAT VUOSISATOJEN TAAKSE. Teksti Satu Hilmarsson 45 KAPEA TIE KULKEE MUTKITELLEN sieltä, mistä aikanaan jäätiköiden litteäksi painamat vuoret ja pohjoinen Atlantti antavat sille tilaa. Vastaantulevaa liikennettä ei juuri näy. Eikä se ole ihme. Tie vie Reykholarin runsaan sadan asukkaan merenrantakylään. Lähin naapuritaajama löytyy kuudenkymmenen kilometrin päästä. Syrjäisen pikkukylän rannalla kohtaavat valtameren kylmät aallot ja maasta nouseva kuuma vesihöyry, joka tekee maisemasta utuisen. Täältä lähtee maailmalle joka vuosi 75 tuhatta kiloa käsityönä valmistettua merisuolaa. Vaikka puhutaankin kymmenistä tuhansista kiloista, Norður Salt eli Pohjoinen Suola on maailman suolamarkkinoilla pieni tekijä. Suolatehdas keskittyykin määrän sijasta laatuun. Käsityösuolan valtteja ovat puhtaus, raaka-aineen laatu ja täysin päästötön valmistustekniikka. MUTTA MIKSI IHMEESSÄ JUURI Islannin syrjäseudulla? Suola erotetaan hyisestä merivedestä kuumien lähteiden avulla. Tuomariston perustelut: Lifestyle-tyyppisen asia- Yhdysvaltojen ja Euroopan välissä sijaitsevalla saarella riittää rantaviivaa ja vuorovesivaihtelu on jopa kuusi metriä. Voimakas virtaus on luonut rannikolle biodiversiteetiltään rikkaan ekosysteemin, mikä näkyy myös suolan rakenteessa. Siinä on tavallista vähemmän natriumia mutta runsaasti muita hivenaineita, kuten magnesiumia, kalsiumia ja kuparia. Rikas yhdistelmä antaa suolalle ainutlaatuisen raikkaan maun. Islannissa suolan erottaminen merivedestä tehdään hiilineutraalisti. Suola erotellaan hyödyntämällä vulkaanisen saaren pinnan alla kuplivaa kuumuutta. Tuotantolaitoksen käyttösähkökin on uusiutuvaa energiaa. Suolatehtaan sijainti ei ole sattumaa: kylän kuuma lähde porisee aivan suolatehtaan vieressä. Täällä valmistettiin suolaa jo vuosisatoja sitten, kun Islanti kuului vielä Tanskalle. Vuonna 1753 Tanskan kruunu päätti, että Islannin saarella tuotettaisiin merisuolaa kahdessa paikassa. Toinen noista paikoista oli nykyinen Reykholarin kylä. Suola erotettiin upottamalla rautaiset, merivedellä täytetyt kattilat kuumaan lähteeseen. Periaate on edelleen sama, lait> teisto vain hieman modernimpi. 46 47 SUOLANTEKIJÄ HJALTI HAFÞÓRSSON ELI Hjalti – Islannissa ihmisiä kutsutaan vain etunimellä – on tehtaan ovella vastassa. ”Mielikuva siitä, että merisuolaa valmistetaan kuivissa ja kuumissa paikoissa, elää vahvassa”, Hjalti sanoo ja kiskaisee oven kiinni perässään, ettei tuulen riepottelema kylmä sade pääse sisään. Sade on osa veden kiertokulkua. Vesi sataa maahan ja liuottaa mukanaan mineraaleja ja suoloja, jotka kulkeutuvat jokia ja järviä pitkin takaisin mereen. Vesi haihtuu merestä, kulkee vesihöyrynä, tiivistyy pilveksi ja sataa alas. Vesi on ehtinyt tehdä tämän lenkin maapallolla lukemattomia kertoja. Meriveden suolapitoisuus pysyy noin 3–4 prosentissa. SUOLA EROTETAAN MERIVEDESTÄ VAIHEITTAIN. Ensin suoda- tetaan merivesi. Hjalti näyttää, kuinka se käy ja osoittaa 12 000 litran kokoista säiliötä. ”Merivesi pumpataan tähän säiliöön neljän sihdin läpi.” Sihdit ovat tarkkoja. Pienimpien suodatettavien partikkeleiden koko on neljäsosa ihmisen hiuksen paksuudesta. Sitten merivettä aletaan lämmittää kuuman lähteen vedellä. Geotermistä energiaa hyödyntävä suolantuotantoprosessi on maailmassa ainutlaatuinen. Suodatettu merivesi laitetaan tankkiin, jonne luodaan alipaine. Näin veden kiehumispiste laskee ja veden haihtuminen nopeutuu. ”Kuumasta lähteestä peräisin oleva vesi lämmittää tankin meriveden noin 60-asteiseksi, jolloin vesi alkaa haihtua ja lopulta jäljellä on noin 20-prosenttinen suolaliuos”, Hjalti sanoo ja kävelee hallin toiseen päähän noin neljän neliön suuruisen pannun ääreen. Niitä on hallissa useita. ”Suolaliuos ajetaan pannuihin pariksi päiväksi. Nekin lämpiävät kuuman lähteen vedellä.” Lämpötilan noustessa vesi haihtuu pannulta. Kiinteässä tilassa natriumkloridi muodostuu kuutiollisista kiteistä. Symmetrinen muoto johtuu kemiallisesta rakenteesta: jokainen natriumioni on kuuden kloridi-ionin symmetrisesti ympäröimä ja vastaavasti jokainen kloridi-ioni kuuden natriumionin ympäröimä. Kun liuoksen pinnalle muodostuvat suolakiteet ovat tarpeeksi painavia, ne putoavat liuoksen pohjaan. SITTEN TULEE VALMISTUSPROSESSIN HERKIN vaihe. Suolan kerääminen pannulta on tarkkaa käsi- >> 48 TIO Kuvat Björgvin 44 Islannin rannikon rikas ekosysteemi maistuu merisuolassa. kaslehtijutun näkökulma pienen toimijan kannalta sisältää yrityksen arvot sekä yritysvastuut hienosti hiukan pinnan alla. Upea kuvamaailma sekä havainnollinen, miellyttävästi etenevä teksti luovat harmonisen kokonaisuuden. Juttu on samanlaista massasta erottuvaa laatutyötä kuin kuvaamansa islantilainen suola. Rämö / 49 MASSASTA BRÄNDITUOTTEEKSI A NI TA AU Maailmassa tuotetaan vuosittain noin 300 miljoonaa tonnia suolaa. Siitä suurin osa menee teollisuuden käyttöön. Suurimmat tuottajamaat ovat Yhdysvallat, Kiina, Intia ja Saksa. Maailman suolamarkkinoiden arvo on noin 14 miljardia dollaria. Hitaasti käsityönä valmistettavien gourmet­ suolojen osuus maailman suolamarkkinoista on pieni, mutta se kasvaa lähiruoka­ ja hyvinvointitrendien myötä voimakkaasti. Markkinoiden koko on hieman yli miljardi dollaria ja sen on ennustettu kasvavan 1,5 miljardiin dollariin vuoteen 2024 mennessä. KU VA J Toimittaja Satu Rämö ja valokuvaaja Bjorgvin Hilmarsson. > Shortlistalla: Aurinko, Helen • Särki ja maalaisjärki ne yhteen sopii, Yhteishyvä Ajankuva  37

E D I T 2 0 1 9 V O I T TA J AT Vuoden 2019 juttu yleisömediassa, feature Olipa kerran Pasila Maailmanloppu on lähempänä kuin uskotkaan. Sen voi ymmärtää, jos kiipeää korkealle kalliolle Helsingin Pasilassa ja osaa katsoa oikein. Suomen Kuva­lehti Toimittajat Elina Järvinen ja Vappu Kaarenoja, kuvittaja Ville Tietäväinen, editori Riikka Karhunen, ulkoasupäällikkö Vesa Tuukkanen ”Mietimme, teemmekö tarpeeksi juttuja isoista ja vaikeasti tartuttavista aiheista. Vai välttelemmekö niitä? Mietimme, mikä olisi tärkeä aihe, joka ei kuitenkaan usein innosta jutuntekomielessä. Totesimme lähes yhteen ääneen, e­ ttä ilmastonmuutos. Halusimme yrittää kirjoittaa jutun, jonka itse jaksaisimme lukea. Yhteistyö sujui hyvin. Aluksi keräsimme materiaalia yhdessä, sitten teimme työnjakoa: mihin toinen keskittyy, mihin toinen. Jaoimme kaiken tiedon keskenämme. Ennen kirjoittamista teimme jutulle tarkan rakenteen ja jaoimme kirjoittamisen sen perusteella. Kuvitus on oma kokonaisuutensa jutussa. Ville Tietäväinen perehtyi tekstiin ja muutenkin aiheeseen. Kävimme kyllä paljon keskustelua, mutta langat olivat hänellä.” –Toimittajat Elina Järvinen ja Vappu Kaaren­oja OLIPA K ER R A N PASIL A TeksTi Elina JärvinEn ja vappu KaarEnoJa kuviTus villE TiETäväinEn 28 1 . LU KU KU I NK A PAS I L A ALOI TTA A MATK ANSA PÄI VÄNTASA AJALTA K allion laelta näkee kerrostalojen rivin. Näkee poliisitalon, televisiotornin ja aseman ratakiskot. Kiskojen ympärillä on työmaa. Siellä rakennetaan tornitaloja ja Suomen suurinta ostoskeskusta, Triplaa. Rakennukset ovat vielä luurankoja mutta jo nyt jättiläisiä. Pasila on toimistobunkkereiden kaupunginosa Helsingissä. Betonia, asfalttia, harmaata. Myös tämä kallio, joka kohoaa työmaan vieressä radan länsipuolella, on etäältä katsottuna harmaa. Mutta kun kyykistyy katsomaan läheltä, huomaa kiven värit. Hempeän korallinpunaisen ja tumman purppuran. Keto-orvokki kukkii vielä, vaikka on marraskuu. Syksy on ollut poikkeuksellisen lämmin, niin kuin oli myös kesä. Helteisin heinäkuu sataan vuoteen. Sanotaan, että tällaisia vuosia on luvassa lisää, koska ilmasto muuttuu. Metsää palaa, jäätiköt sulavat. On tulvia, kuivuutta ja myrskyjä. Ihmiset Pasilan asemalaitureilla näyttävät pieniltä ja hidasliikkeisiltä. Rakentajat työmaalla kävelevät koneelta toiselle. Kukaan ei tunne, kuinka maa jalkojen alla liikkuu. L iike on hidasta . Katso kynsiäsi. Ne kasvavat noin neljä millimetriä kuukaudessa. Samaa vauhtia liikkuvat mannerlaatat. Muutama milli kuussa kohti koillista. Niin liikkuu Pasila. Jos saisi tarpeeksi pitkän poran, voisi kaivautua maapallon uumeniin sinne, missä kivi on kuumaa. Kuuma kivi virtaa ja kuljettaa pinnalla kelluvia mannerlaattoja. Ja Pasila... se on kulkenut kauan. 1,9 miljardia vuotta on niin pitkä aika, etteivät edes geologit käsitä sitä. Siksi he ajattelevat aikaa askelina. Yksi askel, yksi vuosi. Miten monta askelta on sinun elämäsi alkuun? Ehkä kolmekymmentä, ehkä seitsemänkymmentä, tai jotain siltä väliltä. Tuskin sataa askelta enempää. Jotta pääsisi 1,9 miljardin vuoden taakse, pitäisi kävellä Suomen päästä päähän yli tuhat kertaa. Silloin maapallo oli melkein pelkkää merta. Veden alla, päiväntasaajalla, lymysi tulivuoria, jotka syöksivät laavaa. Lisää ja lisää laavaa, niin kauan, että syntyi korkea harjanne. Laava jähmettyi kovaksi, kiveksi, ja nousi merenpinnan yläpuolelle. Syntyi Pasila, 1,9 miljardia vuotta sitten, päiväntasaajalla. Sieltä se aloitti matkansa kohti pohjoista. P Elina Järvinen (vas.), Vesa Tuukkanen, Vappu Kaarenoja ja Ville Tietäväinen nappasivat voiton parhaasta feature­jutusta yleisömediassa. Suo m e n Kuva l e h ti   8/2019 Suo m e n Kuva l e h t i     8/2019 asila ei ollut päiväntasaajalla yksin. Muukin Eurooppa nousi merestä. Kun maa liikkuu, se ei välitä siitä, että vastassa on este. Tuli törmäyksiä. Kivi työntyi kiveä vasten, meni ruttuun ja alkoi kurottaa ylöspäin. 30 Pasilassakin oli aikoinaan vuoristo, joka tuskin kalpenisi jylhyydessä Himalajalle. Lumiset huiput, kilometrien korkuiset jyrkänteet. Vuoriston juuressa, miljoonia kiloja painavan kiven alla, oli kova kuumuus ja paine. Siellä kivi suli ja rauta värjäsi sitä punaiseksi. Vuosimiljoonat kuluivat. Sade ja tuuli hioivat vuoriston huiput pois, mutta jäljellä ovat värit: korallinpuna ja purppura Pasilan kalliossa. Pasilassa oli pitkän aikaa hiljaista. Ei eläimiä, ei kasveja, ei lintuja taivaalla. Vain sade ja tuuli. 1,4 miljardia hiljaista vuotta, ennen kuin Pasila vihdoin heräsi eloon. 2 . LU KU MI TÄ P ROFE SS OR I MI K AE L FORTE L I US TI E TÄÄ T kuuluu koputus. Professori Mikael Fortelius havahtuu pöytänsä äärestä. Hänen huoneensa on Helsingin yliopistossa Kumpulan kampuksella, parin kilometrin päässä Pasilan kalliolta. Sisään astuu mies. Matti, hän esittäytyy. ”Anteeks mä häiritsen, mulla olis semmonen erikoinen fossiilin pää.” ”Oho”, Fortelius vastaa mutta ei vaikuta innostuneelta. Hän on kiireinen, ei ehtisi keskustella nyt. Mies on sinnikäs. Jos hän ihan nopeasti näyttää kuvaa. ”Että rupeeko sykkiin vai ei.” ”No, hyvin pian sitten.” yöhuoneen ovelta K ◼◼ Merieliöiden fossiilit johtivat tutkijat maailman­ loppujen jäljille. Suo m e n Kuva l e h t i     8/2019 Shortlistalla: Faijan poika, Talouselämä • Yhdessä kohti iltaa, ET-lehti 38 Ajankuva Fortelius nousee ylös. Hän on pitkä mies. Parta on leuasta harmaa, mutta tukka yhä tumma. Se on ylikasvanutta Beatles-tyyliä. Otsatukka valahtaa silmille. Nuorena tukka oli vielä pitempi. Kun Luoteis-Turkissa tehtiin kenttätöitä 1980-luvulla, hän kampasi sen keskijakaukselle. Silloin hän oli kolmekymppinen paleontologi, vasta tohtoriksi väitellyt. Mies ojentaa kuvaa. Se on Hiittisten eteläpuolelta Varsinais-Suomesta, hän sanoo. Fortelius katsoo kuvaa hetken. ”Tää on kallioperää. Hyvin kaunis kappale, mut ei kyllä mitään tekemistä elämän kanssa.” Mies on hämmentynyt. ”Kato sitä seuraavaa vielä.” ”No, kyl mä tosta näen, mikä se on”, Fortelius sanoo. Hän on nähnyt kymmeniätuhansia fossiileja. Eikä pelkästään nähnyt vaan tutkinut ja kaivanut. Sääriluita, niskanikamia tai pelkkiä painaumia kivissä. Kalloja, leukoja, hampaita. Erityisen paljon juuri hampaita. Hän katsoo vielä toisen kuvan. Jälkiä mistään muinoin eläneestä ei näy. ”Aha”, mies sanoo. ”Niin niin.” Fortelius palaa töihinsä. Yleensä hän on kärsivällisempi, jää juttelemaan, kertomaan fossiileista. Tai mistä nyt ikinä kysytään. Miksi ihmisellä ei ole häntää? Missä vaiheessa evoluutiota sielu syntyi? Häneltä on aina kysytty kaikenlaista. Fortelius on evoluutiopaleontologian professori. Ainoa Suomessa. Hän tietää, mitä muinainen sika, Listriodon splendens, söi kuusi miljoonaa vuotta sitten. Oliko silloin kuivaa. Miksi se kuoli sukupuuttoon. Miksi kaikki lajit lopulta kuolevat sukupuuttoon. Miksi maailmanloppu on tullut jo viisi kertaa. Ja miksi näyttää siltä, että se tulee nytkin. un puhutaan maailmanlopuista, on mainittava J. John Sepkoski. Mikael Fortelius kertoo hänestä aina luennoillaan. ”Hyvä ystäväni”, hän saattaa sanoa. Tai ”hyvä edesmennyt ystäväni”. Amerikkalainen Sepkoski oli tutkija, joka löysi maailmanloput. Ja kuten tieteessä usein, se tapahtui vähän sattumalta. Sepkoski teki väitöskirjaa Harvardin yliopistossa 1970-luvulla. Hän tutki kuorellisten merieliöiden fossiileja – kaikkia siihen asti löytyneitä. Niitä oli 3 300 heimoa. Hän keräsi valtavan määrän dataa eri tutkimuksista, ja se syötettiin tietokoneeseen. Mikä eliö, mistä löytynyt, milloin elänyt. Syntyi ensimmäinen maailmanlaajuinen fossiilitietokanta. Sepkoskin piti tutkia sitä, miten kuorelliset merieliöt ovat muuttuneet sinä aikana, kun niitä on ollut olemassa. Tämä oli hänen väitöskirjansa aihe. Mutta kun hän piirsi lajimääristä käyrän, hän huomasi, että käyrässä oli viisi lovea. Ensimmäinen oli 440 miljoonaa vuotta sitten, seuraava 370 miljoonaa. Sen jälkeen: 250 miljoonaa vuotta, 200 miljoonaa vuotta ja 65 miljoonaa vuotta sitten. Näissä kohdissa valtaosa lajeista oli kuollut sukupuuttoon kerralla, yksinkertaisesti hävinnyt. Jos niitä ensin oli tuhat, yhtäkkiä jäljellä oli kaksisataa. Tai viisikymmentä. Sepkoskin väitöskirja julkaistiin vuonna 1977, ja se oli sensaatio. Sepkoskista tuli kuuluisa. Pian kaikki alan ihmiset kutsuivat häntä pelkällä etunimellä, Jack. Mikael Fortelius luki Sepkoskia intohimoisesti, ja 1980-luvun lopulla he tutustuivat. Sepkoski ei ollut turhan tärkeä. Hänen työhuoneensa Chicagon yliopistossa oli täynnä pieniä muovidinosauruksia, ja hän kuunteli Sex Pistolsia. Fortelius oli muinaisten sarvikuonojen tutkija, ja muidenkin kasvinsyöjänisäkkäiden. Ja kuten Sepkoski, hänkin oli kiinnostunut tietokannoista. Yksittäinen laji oli toki kiehtova, mutta vielä kiehtovampi oli ajatus siitä, että laajan aineiston avulla saattoi kasvattaa mittakaavaa. Saattoi tutkia koko maailman historiaa. 3 . LU KU KU I NK A L I S KOT VA LTA AVAT PA S ILA N K un sulkee silmät , voi kuvitella laineiden pinnalla kimaltavan auringon, koralliriutat matalassa turkoosissa laguunissa, kuuman ja kostean Pasilan. 500 miljoonaa vuotta sitten Pasila oli yhä päiväntasaajalla. Silloin maailmassa oli paljon vettä, loputtomasti matalia laguuneja. Oli lämmin. Kenties Pasilan kalliota hyväilivät silloin lempeät mainingit. Tai sitten kivi pilkisti luotona pinnan yläpuolelle. Sanotaan, että elämän synty oli kuin räjähdys – niin äkkinäisesti pinnan alla alkoi kukoistaa. Maan kamaralla ei elänyt vielä mitään, se oli yhä autio. Mutta vedessä uiskenteli merisiilejä ja meritähtiä muistuttavia otuksia sekä suuri katkarapumainen Anomalocaris, joka saalisti trilobiitteja. Trilobiitti oli ruma otus, jolla oli kova kuori ja pehmeä vartalo. Siitä huljui ohuita ulokkeita, pieniä jalkoja. Se muistutti äyriäistä. Trilobiitteja oli tuhansia lajeja. Osa niistä kasvoi muutaman millin mittaan, osa yli puolimetrisiksi. Kun trilobiitti näki vaaran, se käpertyi kerälle. Se tosiaan näki. Se oli siitä erityinen laji: ensimmäisiä, jolla oli kunnolliset silmät. Trilobiitit eivät vain aistineet valoa vaan näkivät kuvia. Luultavasti myös värit, ainakin punaisen. Ehkä trilobiitti näki Pasilan kiven värit. Ehkä trilobiitti oli ensimmäinen, joka näki ne. T rilobiitti oli sitkeä . Se selviytyi, kun maailma ensimmäisen kerran kylmeni, 440 miljoonaa vuotta sitten. Elämää oli vieläkin vain vedessä, ja nyt elintila pieneni. Mitä kylmempää on, sitä enemmän maailmassa on jäätä, vähemmän vettä. Vähemmän helteisiä laguuneja, vähemmän tilaa elämälle. Suurin osa lajeista kuoli. Se oli ensimmäinen maailmanloppu. Yksi niistä, jotka J. John Sepkoski tutkimuksessaan löysi. Myös seuraava maailmanloppu oli kylmä, ja siitäkin trilobiitti selvisi. Kolmannesta se ei enää selvinnyt. Suo m e n Kuva l e h ti   8/2019 31 29

E D I T 2 0 1 9 V O I T TA J AT Silloinkin lämpötila muuttui, tosin tällä kertaa lämpeni. Tämä tapahtui 250 miljoonaa vuotta sitten. Pasila oli nykyisen Saudi-Arabian korkeudella, osana suurta mannerta. Oli olemassa vain yksi manner ja yksi meri, sillä mantereet olivat kulkeutuneet sumppuun. Pasilan pohjoispuolella oli vuoristo, Ural. Se toimi kilpenä, kun Siperiassa repesi maa. Sieltä alkoi tulvia laavaa. Tuhatasteista laavaa purkautui niin paljon, että se olisi voinut peittää Euroopan kokoisen alueen yli puolen kilometrin paksuudelta. Pasilaan asti laava ei yltänyt. Silti Pasila ei säästynyt tuholta. Siperiasta karkasi myös hiilidioksidia ja rikkiyhdisteitä. Niitä vuoristo ei pysäyttänyt, ja Pasilassakin lämpeni. Maailma lämpeni mahdollisesti lähes 16 astetta. Joet kuivuivat. Kasvit kuihtuivat, metsät nääntyivät. Hyönteisten surina vaimeni. Meren pinta oli jopa 40-asteista, kuin porealtaassa. Levät kukoistivat lämmössä. Ne lisääntyivät ja veivät happea muilta meren eliöiltä, kuten trilobiiteiltä. Trilobiitit kuolivat sukupuuttoon, ja niin kuolivat melkein kaikki muutkin, 95 prosenttia lajeista. Kolmas maailmanloppu oli tähän mennessä pahin. P ◼◼ Pasila oli ollut olemassa yli 1,8 miljardia vuotta ennen kuin ihminen löysi sen. laneetta on kuin näyttämö. Se pysyy, mutta lavasteet ja näyttelijät vaihtuvat. Kaikki näyttelijät eivät kuitenkaan vaihdu kerralla. Kun sukupuuttoaalto tulee, useimpien maailma loppuu, mutta aina joku selviytyy. Vielä koskaan elämän ei ole täytynyt aloittaa aivan alusta. Kolmannen maailmanlopun selviytyjiä olivat nisäkäsliskot. Ne sinnittelivät läpi helteisten vuosien. Nisäkäsliskot olivat krokotiilimaisia nelijalkaisia eläimiä. Siinä mielessä nisäkkäitä, että ne synnyttivät eläviä poikasia. Mutta niiden jalat eivät olleet nisäkkäiden jalat. Nisäkkäiden jalkaterät osoittavat suoraan eteenpäin, liskojen sivuille. Nisäkäsliskojen jalat osoittivat viistoon. Lopulta kuivuus väistyi. Alkoi sataa ja vihertää, hyönteiset surisivat. Nisäkäsliskot täyttivät maan, Pasilassakin. Miksi ne eivät olisi olleet Pasilassa? Nisäkäsliskot olivat kaikkialla. Dinosauruksiakin oli jo, mutta ne olivat sivuosassa, vielä pienikokoisia. Ne lähinnä pyörivät nisäkäsliskojen jaloissa. Satoja kiloja painavat nisäkäsliskot olivat valtiaita, kunnes neljäs maailmanloppu teki niistä lopun. Sen jälkeen dinosaurukset saivat tilaa. ◼◼ Käyrä viidestä joukkotuhosta syntyi 1970­luvulla. ◼◼ Oliko trilobiitti ensimmäinen, joka näki Pasilan? Suo m e n Kuva l e h t i     8/2019 32 33 38 Suo m e n Kuva le h t i     8/2019 Kaikki tietävät, kuinka niille kävi. 65 miljoonaa vuotta sitten maahan iskeytyi valtava asteroidi, ja seurasi viides maailmanloppu. Siitä alkoi nisäkkäiden valtakausi. Se aika, jota me nyt elämme. Silti kesti vielä kauan, ennen kuin Pasilaan tuli todellinen valtias, ihminen. 4. LU KU KU N MI K A EL FO RT EL I US I S T U U BA A R I SSA JA SA A A I K A A N R I I DAN K 1990 Mikael Fortelius oli kenttätöissä Turkissa. Työrupeama oli juuri päättynyt, ja Ankarassa mentiin baariin. Fortelius ja John Kappelman, professori Texasista. Baarissa heille tuli kinaa. Minkä kokoisia olivat norsulinnut? Ne olivat eläneet Madagaskarilla vielä 1600-luvulla eivätkä osanneet lentää. Kuinka isoja ne olivat olleet? Juotiin olutta ja väiteltiin. 500 kiloa, vai enemmän? Ilta kului, eteenpäin ei päästy. Yhtäkkiä toinen sanoi: Se on ihan niin kuin Indricotherium! Ei sekään ole niin iso kuin ihmiset väittävät. Ei olekaan! innostui toinen. Eihän se ole paljon mammuttia isompi! Indricotherium oli sarvikuonon sukuinen jättiläinen, joka oli vaeltanut Kazakstanin aavoilla 20 miljoonaa vuotta esällä ◼◼ Paleontologi Mikael Fortelius selvitti Indrico­ theriumin koon. sitten. Suurin nisäkäs, joka koskaan on elänyt! Niin olivat julistaneet arvostetut herrat, paleontologi Walter Granger ja eläintieteilijä William K. Gregory. Ankaran illassa syntyi päätös: Fortelius ja Kappelman selvittäisivät Indricotheriumin todellisen koon. Forteliukselle se oli erityinen eläin. Sarveton sarvikuono. Hän oli katsonut sen kuvaa suuresta tietokirjasta kolmevuotiaana, ja isä oli lukenut. ”Pieninä laumoina se vaelsi (--) söi lehtiä, joita ylettyi vaivattomasti kurottamaan puiden latvoista asti...” ”Ikivanhaa sarvikuonotyyppiä (--) äkkiä kuoli sukupuuttoon vanhemman tertiäärikauden lopulla.” Ja kohta hän oli ollut pihalla ja toistanut talonmies Viinikarille kaiken. Auttanut lapiohommissa ja luennoinut. He asuivat silloin Pohjois-Haagassa Helsingissä. Isä oli kiinnostunut fossiileista, ja niin oli isoisäkin. Fortelius ei tiennyt miksi, he olivat molemmat lääkäreitä. Mutta sen vuoksi hyllyssä oli näitä kirjoja. Josef Augusta, Muinaisajan eläimiä. Sen sivuilta löytyivät hienot hirmuliskotkin. Tyrannosaurus, Gorgosaurus, Ceratosaurus. Kesällä 1992 Fortelius ja Kappelman julkaisivat tutkimuksensa, Suurin maanisäkäs, jota koskaan on kuviteltu. Indricotherium ei ollut suurin. He olivat mitanneet Indricotheriumin luut. Niitä oli Lontoossa ja New Yorkissa. Ne oli toki mitattu aiemminkin, mutta mittauksiin ei ollut luotettu. Luiden perusteella Indricotherium oli pitkäkaulainen, vähän kirahvin näköinen. Sirompi kuin Walter Granger ja William K. Gregory olivat ajatelleet. He olivat piirtäneet siitä sarvikuonon, koska se oli sukulainen. Toki Indricotherium oli suuri, kymmenen kertaa niin painava kuin kirahvi. Mutta se ei painanut 35 000 kiloa vaan 11 000 kiloa. Samankokoisia olivat suurimmat mammutit. Forteliuksen mielestä Granger ja Gregory olivat tehneet mokan, ”kauhean huonoa tiedettä”. Vanha tarina elää silti. Brittiläinen tuotantoyhtiö otti taannoin yhteyttä Forteliukseen ja halusi haastatella häntä. Yhtiö teki ohjelmaa Indricotheriumista, maailman suurimmasta nisäkkäästä. Sopii kyllä, sanoi Fortelius, vaikka se ei ole suurin. Mutta sponsorimme tahtoo, että se on, yhtiöstä vastattiin. Eikä haastattelupyyntöön enää palattu. K ◼◼ Uskotaan, että Pasilassakin oli dinosauruksia. F ortelius lähettää sähköpostin, allekirjoituksen perässä on aina lyhyt latinankielinen lausahdus. ...per longem dentes. Sama lukee nimikyltissä hänen työhuoneensa ovenpielessä. Suomennettuna: pitkin hampain. Se viittaa kolmeen asiaan. Tiettyyn työlästymiseen, joka valtaa hänet aina, kun täytyy ryhtyä järjestämään käytännön asioita. Ikääntymiseen, sillä kun eläin – tai ihminenkin – vanhenee, ikenet vetäytyvät ja hampaat näyttävät pitemmiltä. Ja siihen tosiseikkaan, että hän on tutkinut näitä pitkiä hampaita koko ikänsä. Sarvikuonon toinen yläposkihammas on hänelle maailman kaunein esine. 34 Tämä miellytti Forteliusta. Hän ei ollut enää vuosiin innostunut tieteellisistä konferensseista, massaluennoista ja isoista saleista. Niistä ei saanut mitään irti. Mutta täällä istuttiin saman pöydän ääressä ja puhuttiin. Ekologit, paleontologit, biologit, systeemitutkijat. Heidän ei ollut tarkoitus käsitellä menneitä maailmanloppuja. Niihin keskustelu kuitenkin siirtyi. Alkuperäinen tehtävänanto oli toisenlainen: piti koota tietoa siitä, mitkä lainalaisuudet säätelevät elollista luontoa. Toisin sanoen piti koota biodiversiteetin, luonnon monimuotoisuuden, teoriaa. Ja sen jälkeen pohtia, miten ympäristöuhat vaikuttavat näihin lainalaisuuksiin. Miten voitaisiin varautua, voitaisiinko vaikuttaa. Tarkoitus siis oli puhua nykyajasta, mutta katse kääntyi menneeseen, viiteen suureen joukkotuhoon. Ja siellä kalseassa kokoushuoneessa, kun kaikki tieto punoutui yhteen, syntyi yllättäen oivallus siitä, miten ne olivat tapahtuneet. Ne olivatkin tapahtuneet aina samalla tavalla. Syyt olivat olleet erilaisia, mutta mekanismi sama. Oli tapahtunut jotain, mikä oli saanut koko biosfäärin keikahtamaan toiseen tilaan. Ilmasto oli lämmennyt tai kylmentynyt tai maahan oli iskeytynyt asteroidi, ja se oli saanut muutoksen aikaan. Se oli ollut pakote. Niin nopea ja vahva, että koko systeemi oli heilahtanut toisenlaiseksi. Hyväksi vai huonoksi? Sitä ei voinut sanoa. Mutta lajit, jotka olivat sopeutuneet entisiin oloihin, eivät pärjänneet uusissa ja kuolivat äkisti sukupuuttoon. Muutos oli ollut se, joka tappoi. Tämä ei ollut luja tieteellinen tulos, mutta se oli vahva oletus, joukkotuhojen teoria. Se taas oli suuri saavutus paleontologialle. Fortelius oli hyvin vaikuttunut, ja niin olivat muutkin. Mutta... Jos maailma siis toimi näin, mitä nyt oli tapahtumassa? Planeettaa hallitsee järisyttävän vahva pakote: ihminen. Se käyttää luonnonvarat, polttaa hiilen ja öljyn, lämmittää ilmaston, sulattaa jäätiköt. Kuluttaa, saastuttaa ja lisääntyy. Se on muuttanut maapalloa rajusti ja nopeasti. Kokouspöydän systeemiteoreetikot puhuivat niin kutsutusta viidenkymmenen prosentin kriittisestä rajasta. Kun se ylittyy, keikahdus on mahdollinen, jopa todennäköinen. Sillä tavalla systeemit käyttäytyvät. Alettiin laskea esimerkkejä. Maapallon pinta-ala – kuinka isossa osassa näkyy ihmisen jälki? Kaupunkeina, teinä, parkkipaikkoina, peltoina, plantaaseina. Kuinka paljon ihminen käyttää energiaa? Se syö koko ajan säästöjäänkin, fossiilisia polttoaineita. Koska tultaisiin kriittiseen pisteeseen, viiteenkymmeneen prosenttiin? Arvio oli kylmäävä: noin vuonna 2040. ”Pelottaa aivan helvetisti”, sanoi ekologi James H. Brown myöhemmin toimittajalle. Lausunto julkaistiin The New York Timesissa. Vuonna 2040 maailma voisi keikahtaa täysin toisen- un 40 laiseksi, nopeasti ja peruuttamattomasti. Kukaan ei osannut sanoa, millaiseksi. M illoin merkit näkyisivät ? Tätä oli aikanaan kysytty J. John Sepkoskilta. Kuinka nopea oli kolmas maailmanloppu, tuhoista pahin? Ei tiedetä, Sepkoski oli vastannut. Voi olla, että se kesti miljoona vuotta. Voi olla, että yhden huonon viikonlopun. Myöhemmin oli selvinnyt, että viikonloppu oli osuvampi arvio. Geologien kelloissa se tarkoitti ohikiitävää hetkeä, ehkä vain muutamaa vuosisataa. Entä nyt? Olivatko merkit jo näkyvissä? Sään ääri-ilmiöt, tulokaslajit, sukupuutot. Ennen ihmisen aikaa viisi lajia vuodessa kuoli sukupuuttoon. Nyt yli viisisataa lajia, lievimmän arvion mukaan. Elämä tuskin kokonaan loppuisi, vaikka kävisi kuinka. Aina joku selviää. Tällä kertaa ehkä pulut ja lokit, jotkut varikset. Puhutaan, että ne olisivat ”katastrofilajeja”. Niitä, jotka voisivat jäädä henkiin. Ehkä ihmislajikin, Homo sapiens, säilyisi. Mutta nämä kauniit ja mukavat yhteiskunnat häviäisivät. Asuttavia alueita jäisi vähän. Elämisestä tulisi viheliäistä. Näitä Fortelius pohti, hämmentyneenä hänkin. Jos todella oli niin, että systeemiteoria pätee maailman tilaan, ilmastoraportit ovat aivan riittämättömiä. Ilmastonmuutos ei ole ainoa huoli. Se on ihminen, niin monella muullakin tavalla. Fortelius lensi kotiin ja maksoi velkansa Anthony Barnoskylle. Hän oli mennessä myöhästynyt jatkolennolta Lontoossa ja hukannut hässäkässä lompakkonsa. Barnosky, kokouksen isäntä ja vanha kaveri, oli lainannut hänelle käteistä. Fortelius lähetti perään kiitoksen lainasta, ja kokouksesta. ”Olen tosi iloinen, että tulin.” Hän sanoi, että kokous oli muuttanut hänen käsityksiään. ”Olen nyt surullisempi mutta viisaampi.” Tutkijat jatkoivat yhteistyötä ja kirjoittivat kokouksen annista artikkelin. Maapallon biosfääri lähestyy keikahduspistettä. Se julkaistiin näyttävästi Nature-lehdessä kesäkuussa 2012. ”Osoitamme, että tällaisia kriittisiä tilan muutoksia on tapahtunut biosfäärissä aikaisemmin”, he sanoivat. ”Ja että ihminen on aiheuttamassa vastaavan muutoksen nyt.” P ian a nthony b arnosky sai yllättävän yhteydenoton. Kalifornian kuvernööri Jerry Brown soitti. Jos te tiedätte kaiken tämän, hän sanoi, miksi ette ole katoilla huutamassa sitä? Miksi puhutte vain toisillenne? Brown oli lukenut tutkijoiden artikkelin. Fortelius kuuli soitosta viipymättä. Barnosky lähetti pitkän sähköpostin koko tutkijaryhmälle. Kuvernööri Brown oli huolissaan ilmastonmuutoksesta. Hän oli 74-vuotias demokraatti, todellinen konkari, joka oli ollut Kalifornian kuvernööri jo 1970-luvulla. Silloin hän oli saanut lempinimen, Governor Moonbeam, Kuvernööri Kuunsäde. Hän oli ehdottanut, puolivakavissaan kai, että Kalifornia laukaisisi avaruuteen oman satelliittinsa. Brown oli ollut nuori ja näkyvä, uudenlainen. Vapaamielinen kuin Kalifornia itse. Hän oli puhunut seksuaalivähemmistöjen oikeuksista ja ympäristökysymyksistä ennen kuin muut poliitikot. Nyt hänet oli valittu kuvernööriksi uudelleen. Brown ehdotti, että tutkijat laatisivat hänelle selvityksen. Tiiviin ja selkeän, sellaisen, johon hän poliitikkona voisi nojata. Tilanne, syyt, seuraukset, keinot. Tekstimitta rajoitettu, tieteellinen jargon kielletty. Barnosky oli hämmästynyt, ja otettukin. ”Työmme kantaa tällaista hedelmää”, hän kirjoitti tutkijaryhmälle. ”Päättäjät haluavat pohjata politiikkansa tieteeseen ja pyytävät siihen tutkijoilta apua.” Jos hanke etenisi, Barnosky sanoi, olisivatko muut mukana? Kirjoittamassa, kommentoimassa, panemassa nimensä paperiin? ”Minä allekirjoittaisin tämän. Terveisin, Geerat” ”Minä myös allekirjoittaisin. Hienoa työtä Tony! Peter” ”Loistavaa, Tony! Terkuin M.” M oli Mikael Fortelius. Noin puolet ryhmän tutkijoista ilmoittautui mukaan, loput jättäytyivät pois. Jotkut lähtivät äänekkäästi: Tämä ei ole tiedettä! Forteliukselle oli selvää, että hän osallistuu. Tämä ei ollut tiedettä, aivan totta, tämä oli poliittinen dokumentti. Mutta se perustui tutkittuun tietoon. Ja tutkijan oli hyvä kertoa, mitä oikeasti ajattelee. Jopa hienoinen velvollisuus. Anthony Barnosky aloitti massiivisen vuoropuhelun. Tutkijaryhmän suuntaan, ja kuvernöörin esikunnan suuntaan. Sieltä ilmoitettiin pian, että ilmasto saisi odottaa vielä hetken. Kuvernööri ei veisi asiaa eteenpäin ennen marraskuun vaalisumaa. Vaaleissa hän keskittyisi verotukseen. K ymmenen kuukautta , 16 tutkijaa , 21 editointikierrosta. Kuvernööri antoi tarkat ohjeet ulkoasusta: mikä kirjaintyyppi ja pistekoko, mikä väri otsikossa (punainen). Sisältöön hän ei puuttunut – kun vain kieli oli ymmärrettävää. Tutkijat kierrättivät pitkiä sähköpostiketjuja, päivittivät tutkimustietoja ja kommentoivat kaikkea. Olivatko väitteet ristiriitaisia, kirjallisuusviitteet tuoreita. Oliko sävy liian synkkä. ”Todella vaikea arvioida, kuinka masentava tässä olisi syytä olla”, eräs tutkijoista kirjoitti. Fortelius kommentoi ahkerasti, samoin hänen suomalainen oppilaansa Jussi Eronen. Selvitys kulki nimellä Consensus Statement, yhteinen kannanotto. Se julkaistiin toukokuussa 2013. Parinkymmenen liuskan teksti ja perässä satojen tutkijoiden nimilista. He allekirjoittivat kaiken sen, olivat samaa mieltä. Suomesta kirkkaimmat nimet, Ilkka Hanski ja Markku Kulmala. Ilmastonmuutos oli iso ongelma mutta ei ainoa. Saasteet, sukupuutot, väestönkasvu ja kulutus, kokonaisten ekosysteemien tuhoutuminen. Ne kaikki vaikuttivat toisiinsa, vahvistivat toisiaan. Siksi tilanne oli niin hälyttävä. Kuvernööri otti selvityksen vastaan ja sanoi, että ongelmia on nyt ryhdyttävä ratkaisemaan. Hän antoi haastatteluja ja tapasi muita päättäjiä. Otettiin kuvia, joissa hän puhui Kiinan presidentille, Meksikon presidentille, johtajille Britanniassa, Perussa, Kanadassa. Näytti siltä, että asioita tapahtuu. Että optimismiin oli sittenkin varaa. Fortelius ajatteli, että oli. Hän otti itsekin uudenlaisen roolin, julkisen valistajan roolin. Hän luennoi aiheesta yliopistolla, puhui lehdissä. ”Tilanne on äärimmäisen kriittinen”, hän sanoi Turun Sanomissa, Hufvudstadsbladetissa. Kirkolla on vaikutusvaltaa. Fortelius tapasi ortodoksisen kirkon päämiehen, Konstantinopolin patriarkan Bartolomeoksen, ja ojensi selvityksen hänelle. Mukana oli henkilökohtainen tervehdys Jerry Brownilta. Jos välttämättömiin toimiin ryhdyttäisiin heti, pahin voitaisiin ehkä vielä välttää. 7. LU KU KU I NK A PAS I L A AN R AKE NN ETA A N OS TOS KE S KUS T 250 kauppaa. Vaateputiikkeja, ravintoloita, gym, astiakauppa, elokuvateatteri, ruokakauppa, hampurilaisketju, koruliike, kosmetiikkamyymälä, kampaamo, kynsisalonki. Virallisesti ostoskeskuksen nimi on Mall of Tripla. ”Tripla herättää Pasilan henkiin”, ostoskeskus mainostaa. Parkkihallissa maalataan jo seiniä. Hallissa on viisi maanalaista kerrosta. Sitä varten kaivettiin kuoppa, siirrettiin pois miljoona tonnia maata. 12-pyöräiset rekat kuljettivat sitä jätehuoltolaitoksiin, hyvinkääläiselle ampumaradalle ja vantaalaiselle golfkentälle. Operaatio kesti vuoden. Noin sata rekkaa päivässä lähti työmaalta mukanaan Pasilan maata ja kalliota. Triplan työmaa on megahybridihanke, kirjoitti Rakennuslehti. Suurelta se näyttääkin, kun sitä katsoo tästä kalliolta. Kuuden tornin kompleksi. Neljä 13-kerroksista tornia, yksi 15-kerroksinen ja yksi 18-kerroksinen. Avajaiset pidetään syksyllä 2019. Mainosjulisteessa vaalea nainen iskee silmää. Tukkaan on viritetty kasveja, oranssia ananaskirsikkaa, mustaviinimarjaterttua ja villisuolaheinää. ”Yltäkylläisesti elämyksiä, makuja, kulttuuria ja shoppailumahdollisuuksia kaikkien tarpeisiin.” ”Viettelee ja inspiroi.” ”Aamusta iltaan ja viikon jokaisena päivänä.” Ostoskeskuksen huipulle tulee viherkatto. riplaan mahtuu Suo m e n Kuva l e h t i     8/2019 Suo m e n Kuva l e h ti   8/2019 41 Suo m e n Kuva l e h t i     8/2019 Suom e n Kuva lehti  8/2019 35 Tuomariston perustelu: Taitavasti toteutettu mo- nikerroksinen juttu, joka vetää lukijan heti mukaansa. Jo paljon käsitellystä aiheesta (ilmastonmuutos) on löydetty uusia näkökulmia sekä ker- Kun Fortelius saa käteensä sellaisen, tai hampaan ylipäänsä, hän näkee siitä vaikka mitä. Se on ikkuna menneeseen. Mikä eläin on kyseessä, millaiseen ympäristöön se on sopeutunut. Mitä se on syönyt: pehmeitä lehtiä vai kuluttavaa heinää. Hän näkee nämä hampaan muodosta, korkeudesta, leikkaavista särmistä, pinnan kulumisjäljistä. Ja kun vaihtaa näkökulmaa, kun ei katsokaan lajia vaan katsoo aluetta ja kaikkia sieltä löytyneitä hampaita, voi tehdä ilmastokarttoja menneisyydestä. Millaista kasvillisuutta oli Afrikassa kymmenen miljoonaa vuotta sitten. Kuinka kylmä oli Euroopassa. Tähän tarvitaan paljon dataa, ja sitä varten on tietokanta: NOW, New and Old Worlds. Fortelius on hallinnoinut ja koonnut sitä lähes kolmekymmentä vuotta. Se on johtava nisäkästietokanta maailmassa. E räänä lauantai - iltana kahdeksan vuotta sitten Fortelius kävi jälleen läpi sähköpostiaan. Per longem dentes. Kaliforniasta oli tullut kutsu pienen piirin kokoukseen. Kokoonnuttaisiin Berkeleyn yliopistoon ja käytäisiin käsiksi vaikeimpiin kysymyksiin: ilmastonmuutokseen, väestönkasvuun, sukupuuttoaaltoon. Fortelius oli otettu kutsusta, nimilista oli vaikuttava. Ajankohta tosin oli huono, sillä joulukuu oli täynnä luentokursseja. Hänen pitäisi opettaa. Mutta hän voisi tehdä järjestelyjä, ”jongleerata”. Hän päätti lähteä. 5 . LU KU KU I N K A PA S I L A S TA T U L EE H A R MA A K löysi Pasilaan, jäljellä oli enää yksi ihmislaji. Niin kuin oli ollut useita trilobiittilajeja, oli ollut myös ihmislajeja. Metrin mittaan kasvanut Homo floresiensis, roteva Homo neanderthalensis, hentorakenteinen Homo habilis. Yhteensä ainakin kahdeksan lajia ja me, Homo sapiens. Me kehityimme Afrikassa ihan äskettäin, noin 300 000 vuotta sitten. Meistä tuli erityisiä. Aloimme puhua toisillemme. Myös muut ihmislajit luultavasti huutelivat toisilleen yksinkertaisia varoituksia. Varo biisonia! Leijona! Apinatkin huutelevat sillä tavalla. Mutta meille kehittyi paljon monimutkaisempi kieli. Saatoimme puhua siitä, missä näimme leijonan viikko sitten ja miten taltuttaisimme sen yhdessä. Pystyimme opettamaan ja auttamaan toisiamme. Olemme antaneet itsellemme nimen sapiens, viisas. Miten juuri meistä tuli näin viisaita? Se oli kai sattumaa, vähän niin kuin se, että juuri trilobiitti sai silmät. Tutkijat uskovat, että Homo sapiensin geeneissä tapahtui muunnos, jota evoluutio alkoi monistaa. Se antoi meille kielen. Sen jälkeen muut eivät enää mahtaneet meille mitään. Me juoruilimme ja juonittelimme. 36 Suo m e n Kuva l e h t i     8/2019 un ensimmäinen ihminen Suo m e n Kuva l e h t i     8/2019 ◼◼ Sarvikuonon yläposkihammas on Mikael Forteliukselle maailman kaunein esine. Mihin tahansa menimme, muut väistivät. Pian jäljellä olimme vain me ja neandertalilaiset. Tutkijat uskovat, että neandertalilaiset saattoivat olla ihan yhtä viisaita kuin me. Sama geenimuunnos olisi tapahtunut heissäkin, samanlaisia juonittelijoita hekin. Neandertalilaiset olivat vieläpä lihaksikkaampia kuin me, mutta edes se ei pelastanut heitä. Meillä oli pian ylivoima. Jostain syystä Homo sapiens on hyvin tehokas lisääntymään. Niin tehokas, että lisäännyimme jopa neandertalilaisten kanssa. Kun viimeiset neandertalilaiset katosivat 30 000 vuotta sitten, jäljelle jäimme vain me. Täytimme maan, kuljimme maan ääriin. Meitä ei pidätellyt kylmyys. Osasimme käyttää neulaa ja viedä muilta eläimiltä turkit. Silti Pasila oli kauan saavuttamaton. Edes ihminen ei pärjännyt kilometrien paksuisen jääkuoren päällä, ja sellainen peitti pitkään Pasilaa. Pasila oli saapunut tänne pohjoiseen. Täällä oli alkanut jääkausi. J ääkauden p asilassa ei ollut tavattoman kylmä. Kesäisin lämpötila oli selvästi plussalla. Viidentoista, seitsemäntoista asteen kesäpäiviä. Oli keskimäärin kahdeksan astetta kylmempää kuin nyt. Talvella lunta satoi vähän enemmän kuin kesällä ehti sulaa niin, että lumipeite kasvoi joka vuosi aavistuksen suuremmaksi. Isossa kinoksessa lumi ei pysy pehmeänä vaan tiivistyy jääksi. Jää painoi Pasilan kuopalle. Ja kun se reilut kymmenentuhatta vuotta sitten suli, kuoppa täyttyi vedellä. Seurasi vedenpaisumus, eikä ihminen vieläkään päässyt Pasilaan. Mutta maa on kuin stressipallo. Kun se vapautuu jään painon alta, se alkaa hiljalleen kohota entiselleen, nousta merenpinnan yläpuolelle. 6 000 vuotta sitten iso osa Vantaata oli jo kuivilla. Sinne olivat levinneet kasvit, sitten eläimet, niiden perässä ihmiset. Ei tiedetä, millaista kieltä tulijat puhuivat, mutta he puhuivat. He iskivät kivet teräviksi, virittivät ne nuolien päihin ja suuntasivat nuolet kohti hirviä ja majavia. Täällä päin nuolenkärjet oli erityisen taidokkaasti tehty. Ne oli hakattu kauniin symmetrisiksi. Vantaalaiset osasivat tehdä myös veneen. Kun puukehikon varaan asetteli eläimen nahkaa, rakennelma piti vettä. Vantaalta ei ollut pitkä melontamatka Pasilaan, jossa korkeimmat kalliot olivat jo pinnan yläpuolella. Niin oli myös tämä 38-metrinen kallio, josta nyt voi katsella televisiotornia, kerrostalojen riviä ja kahden hehtaarin kokoista rakennustyömaata. Silloin tämä oli vain luoto keskellä merta, mahdollinen levähdyspaikka kalastusretkellä. Ehkä joku ohjasi nahkaveneensä kohti tätä kalliota ja astui kivelle. Seisoi tässä ja palasi kotiin kertomaan retkestä muille. S anotaan , että maanviljely teki meistä kyltymättömiä. Sitä ennen metsä oli asettanut rajat. Ihmislauma ei ollut voinut kasvaa loputtomasti. Vain sen verran, että metsästä löytyi kaikille ruokaa. Sitten alkoi viljely, täällä pohjoisessa noin 3 500 vuotta sitten. Muokkasimme ympäristöämme tuottamaan niin paljon ruokaa, että väestö saattoi kasvaa. Aina voitiin hakata vielä yksi metsä pelloksi. Pasilaakin peittivät lopulta viljelmät. Amalia ja Karl Pasila viljelivät perunaa. Iittiläinen pariskunta tuli vuokralle Fredriksbergin tilalle 1880-luvulla. Oli 24 hehtaaria peltoa ja talo siinä, missä nykyisin on Hartwall Arena. Karl ja Amalia olivat pidetty pariskunta, ja pian paikalliset lakkasivat kutsumasta aluetta Fredriksbergiksi. Siitä tuli Pasila. Siihen aikaan pasilalaisia oli sata. 1930-luvulla jo yli kaksituhatta. Syksyllä 1933 raskaat kivijyrät pakottivat Pasilan pölyiset raitit tasaisiksi. Päälle levitettiin kuumaa asfalttia. Enää Pasila ei ollut ihan maaseutua. Junaradan länsipuolelle muodostui liikekeskittymä, jossa oli yhdeksän myymälää. Oli meijeriliike ja lihakauppa, jonka seinällä roikkui painavia ruhoja. Elannon sekatavarakauppa, josta sai ostaa ”siirtomaatuotteita” kuten sitrushedelmiä ja kahvia. Oli kahvila nimeltään Maja, jossa tarjottiin kermaleivoksia ja ruoka-annoksia. Siellä rautatieläiset kävivät usein syömässä. Kahvilaa piti Hämeestä muuttanut Fanny Välimäki, rautatieläisen vaimo. Fannylla oli kummityttö Ulla-Maija ja Ulla-Maijalla myöhemmin poika. Hän on paleontologi Mikael Fortelius. Junaradan itäpuoli oli pitkään joutomaata, aina 1960-luvulle saakka. Silloin kaupungin virkamiehet iskivät silmänsä ItäPasilaan. Tarvittiin sijoituspaikka uusille virastoille ja työpaikoille. Helsingin keskustaa piti laajentaa, ja Itä-Pasilasta tulisi sen paisuntasäiliö. Haluttiin rakentaa tehokkaasti, niin että Itä-Pasilaan syntyisi ”avaruusajan keskustarakenne”, ”vilkkaan suurkaupunkimainen miljöö”. Näin on yksi Pasilan suunnittelijoista, Reijo Jallinoja, myöhemmin muistellut. Alueen kehittäminen oli valtavan innostavaa. Ihminen oli juuri käynyt kuussa, kaikki oli mahdollista. Pohdittiin, pitäisikö jalkakäytäville asentaa liukuhihnat. Pasilasta tulisi ”kyberneettinen kone, joka muuntuisi jatkuvasti ennakoimattomienkin tarpeiden mukaiseen optimimuotoon”. Kaupunki jatkoi kasvuaan. Itä-Pasila ei riittänyt. Tarvittiin taas lisää kerrostaloja, ja 1970-luvulla purkuautot ajoivat radan länsipuolen puutalokortteleihin. Tilalle muurattiin tiiliä ja laattaa. 8 . LU KU MI TÄ KR E I KK AL AI S I LTA VOI OP P I A M ikael F ortelius ei ole enää optimisti. Ei voi olla. Kalifornian kokouksesta on kahdeksan vuotta. Hiilidioksidipäästöt eivät vähene, ne kasvoivat viime vuonna 2,7 prosenttia. Kulutus ylitti maapallon kantokyvyn 1,7-kertaisesti. Väestö kasvoi lähes 7,7 miljardiin. Fortelius puhui vastikään Euroopan kristilliselle ympäristöverkostolle. Se kokoontui Puolassa Katowicen kaupungissa. Hän sanoi, että länsimainen ihminen kuormittaa maapalloa niin paljon, että sitä voi verrata menneiden aikojen isoon maanisäkkääseen. Indricotheriumiin. Siihen sarvettomaan sarvikuonoon, joka painoi 11 000 kiloa. Planeetta, jolla elää miljardeja Indricotheriumeja. Pelkkä ajatus on absurdi. Vähän myöhemmin Katowicessa pidettiin kansainvälinen ilmastokokous. Väännettiin kättä siitä, kenen pitäisi ensisijaisesti vähentää päästöjä, kuka maksaa ja kenelle. Eihän tässä hyvin käy. Mutta kenties muu ei ollut mahdollista. Niin Fortelius on taipuvainen ajattelemaan. Kenties ihminen on vain laji siinä missä muutkin. Se pyrkii leviämään, kuten kaikki lajit, ja koska sillä ei ole kilpailijoita, se onnistuu. Se on menestyksekäs, koska se pystyy käyttämään luonnonvaroja hyväkseen. Ja tuhoisa, koska se on kyltymätön. Optimismiin ei näytä olevan syytä. Mutta toivoon voi silti olla. Fortelius on alkanut tehdä eroa näiden kahden välillä. Optimismin täytyy perustua johonkin rationaaliseen, kuten tieteeseen. Mutta toivon ei tarvitse. Se vain on. Hän on miettinyt antiikin Kreikan myyttiä, tarua Pandoran ruukusta. Pandora avaa kielletyn ruukun, ja sieltä syöksyvät ihmisten kiusaksi kaikki vitsaukset: pahuus, taudit, kärsimys ja kivut. Pandora kauhistuu ja sulkee kannen, mutta ruukusta kuuluu valitusta. Ja kun hän avaa kannen uudestaan, ulos pääsee toivo. Se oli vielä jäljellä, ja se elää kaikesta huolimatta. M illainen p asilasta tuli ? Muuan antropologi teki tutkimusta Pasilan identiteetistä 1990-luvulla. Hän tallensi nuorenparin keskustelun. Nainen: ”Kyllä täälläkin linnut laulaa, nytkin kuuluu...” Mies: ”Kyllä se on hyvin harvoin, joskus jokin lokki käy paskantamas.” Nainen: ”Kyllä mä ainakin kuulen, sulla on kuulo huonontunut.” Mies: ”Kuuluu tosta naapurista, kun siellä mellakoidaan. Joku ku oksentaa parvekkeelta, niin se on se viikon luontoääni. Se on Itä-Pasilaa nää ihmisetkin.” (Naurua.) 6 . LU KU KUN PÖYDÄN ÄÄRESSÄ SYNTY Y PELOTTAVA OIVALLUS JA M ITÄ SIITÄ SEUR A A K okous b erkeleyn yliopistossa pidettiin joulun alla 2010. Se kesti kaksi päivää, ja kun se päättyi, kaikki olivat vähän säikähtäneitä. Mikael Fortelius on miettinyt sitä jälkeenpäin. Kyllä he olivat. Paikalla oli kaksikymmentäkaksi tutkijaa. Oli Jeremy Jackson, amerikkalainen paleontologi, joka tutki valtamerten tilaa. Ongelmia ja tuhoja, joita ihminen on aiheuttanut. Oli Anthony Barnosky, Berkeleyn yliopiston professori ja kokouksen isäntä. Hänen vaimonsa Elizabeth Hadly, paleontologi ja professori Stanfordista. Oli Geerat Vermeij, hollantilainen morfologi, joka tutki nilviäisten kuoria. Tunnustelemalla, sillä hän on ollut sokea nelivuotiaasta. Oli Mikael Fortelius. He istuivat luokkahuonetta muistuttavassa kokoustilassa, keskustelivat ja pitivät kahdenkymmenen minuutin esitelmiä. Kukin omalta erikoisalaltaan. Suo m e n Kuva l e h t i     8/2019 ronnallisia ratkaisuja ja tuotu aihe lähelle lukijaa. Jutussa on mainiosti onnistuttu popularisoimaan tiedettä ja tieteentekemistä. Jutun huolella tehty kuvitus poikkeaa tavanomaisesta. ◼◼ Kuluttaja. ◼◼ Pasilan uusi ostoskeskus. K olmen vuoden kuluttua Fortelius jää eläkkeelle. On jäätävä, sillä hän täyttää 68 vuotta. Hän on katsonut kirjastonhoitajan kanssa kirjojaan. Niitä on laitoksen kellarivarastossa yli sata hyllymetriä. Mihin kirjat voisi sijoittaa? Päiväkirjat menevät ruotsinkieliselle tiedeseuralle, Svenska litteratursällskapetille. Se on sovittu. Samassa arkistossa ovat Björn Kurténin päiväkirjat. Edeltäjän, ja opettajan. Miten käy tutkimuksen ja Forteliuksen tietokannan, New and Old Worlds? Siitäkin Fortelius ehti olla huolissaan. Mutta sitten tuli tieto lahjoituksesta. Yliopisto sai yllättäen reilut kaksi miljoonaa euroa, ja sen turvin voidaan palkata professori, voidaan perustaa pieni tutkimusryhmäkin. Fortelius on helpottunut. Työ voi jatkua. Jos jostain kumman syystä käy niin, että maailma ei tuhoudukaan. SK Juttuun on haastateltu apulaisprofessori Jussi Erosta, akatemiatutkija Jussi Heinosta, tutkimusjohtaja Annakaisa Korjaa, tutkijatohtori Juha Saarista, professori Heikki Seppää sekä tutkija Miikka Tallavaaraa Helsingin yliopistosta. Lisäksi on haastateltu erikoistutkija Antti Ojalaa Geologian tutkimuskeskuksesta, professori Marko Maunulaa Claytonin valtionyliopistosta sekä tiedetoimittaja Maija Karalaa. Lähteenä on käytetty myös kirjoja Peter Brannen: The Ends of the World, Yval Noah Harari: Sapiens, Esko Heilman: Helsingin Vanha-Pasila sekä Michael Schulman ja Mikael Sundman (toim.): Pasila: Helsingin uusi keskus. Jutussa lainattu Pasila-keskustelu on Annika Björnsdotter Tepon tutkimuksesta. Juttua varten on saatu apurahaa Tiina ja Antti Herlinin säätiöltä. 37 Artikkeli on kuunneltavissa podcast-muodossa SK:n verkkosivuilla. Lukijoina Vuokko Hovatta ja Paavo Kerosuo. Suo m e n Kuva l e h ti   8/2019 43 Ajankuva  39

E D I T 2 0 1 9 V O I T TA J AT Vuoden 2019 juttu yleisömediassa, lifestyle Satavuotias kukoistaa jälleen Meidän talo SATAVUOTIAS kukoistaa JÄLLEEN Toimittaja Mariia Sarilo, kuvaajat Timo Pyykkö ja Hannes Paananen, AD Katja Reina ”Tämä juttuprojekti oli vireillä poikkeuksellisen kauan. Remonttitarinoissa halutaan näyttää lukijalle ennen- ja jälkeen-tilanne. Toimitus sai tietää kohteesta jo remontin alussa. Tekijät olivat kokeneita, joten toimitus päätti, että valokuvaaja Hannes Paananen ottaa kohteesta ennen-kuvat sisä­tilojen purkuvaiheessa. Me haimme valokuvaaja Timo Pyykön kanssa kuviin samoja kulmia ja rajauksia kuin oli ennen-kuvissa. Liikkuma­varaa oli siis tavallista kotikuvausta vähemmän. Tykkään käydä juttukeikalla samaan aikaan kuvaajan kanssa. Uskon, että kuvista ja tekstistä muodostuu silloin ­ehjä kokonaisuus. Suurin kiitos kuuluu aina asukkaille, joita ilman tätäkään tarinaa ei olisi.” –Mariia Sarilo, toimittaja Helsinkiläispariskunta ei ollut aikeissa ryhtyä enää uuteen remonttiprojektiin, kun kohdalle osui ainutlaatuinen tilaisuus: Eliel Saarisen suunnittelema muuntaja-asema Pikku Huopalahdesta. Ensin kaikki pois! Vanhan muuntaja-aseman halliosassa ei ollut juuri jäljellä säästämisen arvoisia pintoja, joten remontti alkoi purku-urakalla, jossa muun muassa jälkikäteen asennettu parvi ja väliseinät poistettiin. TEKSTI 12 M EI DÄ N TA LO | meilläkotona.fi meilläkotona.fi | M EI DÄ N TA LO 13 KEITTIÖN KAAPPIEN PUUOVISSA ON JUGENDTYYLISTÄ TUTTU KATKAISTU KAARI. m uutama vuosi sitten eräs ystävä vihjasi helsinkiläiselle Jari Ruuskaselle, että nyt on tarjolla sellainen rakennus, jota tämän olisi aivan pakko käydä katsomassa. Jari ja hänen puolisonsa Juha Meronen olivat saaneet valmiiksi edellisen remonttiprojektinsa, ison kivitalon Tapanilassa, eivätkä olleet etsimässä uutta kotia. Vinkki ehti jo unohtua. Sitten Jari näki sanomalehdestä jutun, että Helsingin kaupunki oli myymässä Pikku Huopalahdesta harvinaista arvokiinteistöä, Eliel Saarisen 1914 suunnittelemaa sähköasemaa. Pariskunta päätti käydä huvikseen katsomassa. Ja niinhän siinä kävi, että innostumisen, laskeskelun, kahden tarjouskierroksen ja yli puolen vuoden jännittämisen jälkeen Jarista ja Juhasta tuli vuoden 2017 lopulla suojellun sähköaseman uudet omistajat. Ja ystävä pääsi kommentoimaan, että juuri samasta rakennuksesta oli Jarille koettanut vinkata. TALON HISTORIA ON mielenkiintoinen. Arkkiteh- ti Eliel Saarinen laati vuonna 1915 kokonaissuunnitelman Munkkiniemi–Haaga-alueen rakenteesta. Se sisälsi asemakaavan lisäksi muun muassa yksittäisiä rakennuksia ja liikennesuunnitelman. Lopulta vain joitakin osia suunnitelmasta toteutui. 14 Entinen konehalli on nyt upean avara keittiö-oleskelutila. Ennen-kuvassa näkyvien lämpöpattereiden sijasta rakennukseen asennettiin vesikiertoinen lattialämmitys. Sisustuksen helmi on Eliel Saarisen suunnittelema arkistovitriini, joka löytyi taloon VR:n kalusteiden poistomyynnistä. Rakennuksista ensimmäisenä oli Pikku Huopalahteen jo aiemmin valmistunut Saarisen suunnittelema sähköasema, joka syötti virtaa ohi kulkeville raitiovaunuille. Näyttävässä rakennuksessa oli porrasmaiset päädyt, koristeelliset piparkakkuräystäät ja kaari-ikkunat. Sisätilat oli jaettu kahteen. Rakennuksen pohjoispäädyssä oli korkea konehalli. Eteläpääty oli jaettu kahteen kerrokseen, jossa oli kolme toimistohuonetta. Tyhjilleen jäänyt rakennus muutettiin 1980-luvulla asunnoksi ja työtilaksi. Naapurustossa talo opittiin tuntemaan sepän talona sen pitkäaikaisen asukkaan, taidetakoja Kauko Moision mukaan. Moisio oli kiinnittänyt huomion upeaan rakennukseen ja tehnyt kaupungin kanssa sopimuksen sen vuokraamisesta ja kunnostamisesta. Kun Jari ja Juha hankkivat rakennuksen pari vuotta sitten, sisätiloissa oli jäljellä vain vähän alkuperäistä. Tulisijat oli purettu ja korkea konehalli oli jaettu väliseinillä ja parvella pienempiin tiloihin. Toiseen alakerran pienistä huoneista oli rakennettu keittiö. Keittiön lattiaa oli korotettu niin, että ikkunoista näki ulos. Remontti alkoi purkutöillä: vasta kun myöhemmin lisätyt rakenteet ja pinnat oli raivattu, tilojen suunnittelu pääsi kunnolla alkamaan. ENNEN Keittiön kaapistojen ja laattojen väriksi valittiin vihreä, joka on jugendille tyypillinen väri. Ilven liedessä on sekä kaasupolttimet että induktio-taso. Jarin (kuvassa) ja Juhan mopsit arvostavat erityisesti omaa pihaa. M EI DÄ N TA LO | meilläkotona.fi meilläkotona.fi | M EI DÄ N TA LO 15 1 • Ennen remonttia hallin takaosasta ei ollut kulkua rakennuksen matalampaan osaan. Remontissa nykyisen keittiönurkkauksen ja eteisen väliin tehtiin oviaukko. L A /A L L E R – Purkaminen oli melkoinen urakka. Piikkasimme muun muassa lattian hiekkaan saakka kokonaan auki. Pelkästään purkubetonia tuli viisi täyttä lavaa. Rakenteista ei onneksi löytynyt yllätyksiä. Talossa on 65 senttiä paksut seinät ja ne olivat erinomaisessa kunnossa. Purkutöiden aikana pariskunta huomasi, että talo herättää valtavasti mielenkiintoa. Sähköasema oli valmistuessaan alueen ensimmäinen rakennus. Nyt sen ympärillä on tiivistä asutusta. Kadulta asteli tuon tuosta väkeä ihmettelemään, mitä on meneillään. – Paras kysymys oli, että onko tämä krematorio, Jari nauraa. MUUNTAJA-ASEMA ON SUOJELTU Helsingin kau- S AVO JA AR K IR -M SI punginmuseon päätöksellä. Päätös edellyttää, että rakennus säilytetään mahdollisimman alkuperäisessä asussaan. Se merkitsee muun muassa sitä, että talon ikkunat ja ovet on säästettävä ja julkisivussa pitäydyttävä alkuperäisissä väreissä ja materiaaleissa. – Onneksi kaupunki oli uusinut arvokkaan tiilikaton 2000-luvun alussa, Jari kertoo. Lupa-asioissa ja tilojen suunnittelussa Jari ja Juha pyysivät avukseen arkkitehti Kaisa Vepsäläisen, jolla oli kokemusta erikoisten ja suojeltujen rakennusten muuntamisesta asuinkäyttöön. 16 ENNEN 1 Muuntaja-asema on piparkakkuräystäineen poikkeuksellisen näköinen rakennus. Talo pääsi kunnolla esiin, kun sen edustalta kaadettiin 14 suurta kuusta. Seuraavaksi vuorossa on julkisivun kunnostus ja pihatyöt. Myös tontin perällä häämöttävän tornin remonttia pitää alkaa suunnitella. Valokuvaajat Timo Pyykkö (ylh.) ja Hannes Paananen sekä toimittaja Mariia Sarilo kiittävät voitosta myös talon asukkaita. Mariia Sarilo K U V A T Timo Pyykkö ja Hannes Paananen Kaisa Vepsäläisen mielestä halliosa kannatti säilyttää mahdollisimman avoimena, jolloin se palaisi lähelle alkuperäistä asuaan. Rakennuksessa oli ennestään vain minikokoinen kylpyhuone, mutta koska hallia ei haluttu pilkkoa väliseinillä, Kaisa ehdotti, että uudet märkätilat rakennettaisiin parvelle. Noin kuuden metrin huonekorkeus salli hyvin parven rakentamisen ilman, että avara vaikutelma kärsii. Parvella on saunan ja wc:n lisäksi avointa oleskelutilaa. Parven alle sijoitettiin avokeittiö. Kulku parvelle käy hallista kierreportaikon kautta. Myöhemmin sinne tulee ehkä kulku myös eteläpäädyn yläkerran huoneesta. Ehkä eniten päänvaivaa aiheutti tulisija. Sille ei ollut hallissa ennestään paikkaa. Koska rakennukseen ei saanut tehdä ulospäin näkyviä muutoksia, tulisija oli liitettävä jo olemassa oleviin hormeihin ja taakse rakennettava palosuojana toimiva uloke seinään. TALOPROJEKTI ON SEN verran iso, ettei pariskun- ta olisi uskaltanut siihen ilman pitkää remonttikokemusta. Ennen sähköasemaa Juha ja Jari ovat kunnostaneet kodikseen muun muassa kerrostaloasunnon, hevostilan ja kivitalon, jonka alakerrassa oli aiemmin yleinen sauna. 2 • Yksi talon leimallisimpia piirteitä ovat komeat kaari-ikkunat. Ikkunat irrotetaan muutama kerrallaan ja käytetään entisöijällä. 3 • Yläkerran huoneessa oli tallessa alkuperäinen väliovi ja listoja. Varastoon johtavan oven kautta on myöhemmin mahdollisuus puhkaista käynti parvelle. 2 SÄHKÖASEMA OLI VALMISTUESSAAN ALUEEN ENSIMMÄINEN RAKENNUS. 3 M EI DÄ N TA LO | meilläkotona.fi meilläkotona.fi | M EI DÄ N TA LO 17 Muuntaja-aseman etelänpuoleinen pääty on kaksikerroksinen, ja sen kaunis portaikko on alkuperäinen. Seinien punainen sävy löytyi useamman maalikerroksen alta. KU VA Tuomariston perustelut: Jo jutun kuvallinen avaus­ aukeama vetää sisään hurjaan remonttitarinaan, joka on toteutettu poiketen tavanomaisesta ”ennen ja jälkeen” -tyylistä. Taittoon on saatu hienoa draamaa ja infografiikka taustoittaa juttua osuvasti. Mukaansatempaava teksti rakennuksen historiasta ja remontin kokeneista kiinnostaa muitakin kuin pelkästään remontoijia. Toinen wc ja sauna pesutiloineen rakennettiin parvelle, jotta avaraa hallia ei tarvinnut pilkkoa väliseinillä. Tässä Jarin lista onnistuneen remontin edellytyksistä: – Parisuhteen pitää olla kunnossa, samaten rahoituksen. Ja ammattilaisten apua kannattaa käyttää jo suunnitteluvaiheessa eikä olla liian suuruudenhullu. Edellinen kotimme oli juuri sellainen, jonka iso remontti oli jäänyt edellisiltä asukkailta kesken. Itse tekeminen pitää myös kustannukset kurissa. Esimerkiksi alakerran tammilattia olisi maksanut asennettuna noin 25 000 euroa. Omalla työllä hinnasta putosi yli puolet. Työ tosin vaati kärsivällisyyttä, sillä lautoja pystyi asentamaan vain kolme kerrallaan, minkä jälkeen piti odottaa liiman kuivumista. Pitkää pinnaa vaadittiin myös siinä, että pariskunta asui remontin keskellä, kun edellinen koti meni odotettua nopeammin kaupaksi. Juha päätti tarjouksia kyseltyään rakentaa myös parven itse. Parvi lepää yhdeksänmetrisen liimapuupalkin varassa. Palkki on upotettu päistään tiiliseinään ja sen keskellä tukena on metallipalkki. Lattiaa tukevat 60 sentin välein asetetut liimapuuparrut, jotka on pultattu tiiliseinään. Parven rakentamisessa apuna oli Jarin Kultakeramiikka-yrityksen alihankkija, joka rakensi vanhasta rautakiskosta metalliset tuet palkeille. 18 ENNEN M EI DÄ N TA LO | meilläkotona.fi Shortlistalla: On siitä iloakin, Image • Vyyhdin purkanut, Trendi 40 Ajankuva Makuuhuoneessa on juhlava tyyli. Listojen asentamisessa vanhaan taloon ei pääse helpolla, sillä harva seinä on täysin suorassa. Puiset listat tilattiin mallistosta, johon kuuluu vanhoja helsinkiläisissä rakennuksissa käytettyjä listaprofiileja. VIHREÄ, PUNAINEN JA HARMAA OLIVAT JUGENDIN MUOTIVÄREJÄ. Sähkö- ja lvi-työt, betonivalu sekä maalaus teetettiin ammattilaisilla. Yksi asumismukavuuden kannalta tärkeimpiä töitä oli sisäkaton eristys. Kipsilevyn alle tuli neljän sentin kerros polyuretaania. Viileää oleskelutilana toimivassa hallissa on edelleen, joten miesten asennuttama pönttöuuni on talvella aamuin illoin käytössä. Ikkunoiden entisöinti on vielä osin kesken, sen valmistuttua karmit eristetään niin, että lämpö pysyy todennäköisesti viime talvea paremmin sisällä. JUHA JA JARI suunnittelivat asunnon materiaalit ja sisustuksen itse. – Meille oli tärkeää käyttää aitoja materiaaleja. Esimerkiksi listat ovat puuta ja ne ovat niin lähellä alkuperäistä kuin löysimme. Päätimme kuitenkin tehdä tästä sen näköisen, mistä itse pidämme, emmekä pitäytyneet jugendissa, Jari kertoo. Sisältä kodissa yhdistyvät kodikkaalla tavalla ripaus jugendia, industrialismia ja brittiläistä maaseututyyliä. Kierreportaikon ja parven kaiteen materiaaliksi valittiin mustaksi käsitelty metalli, sillä siinä on teollista henkeä. Avokeittiöön taas teetettiin puuoviset kaapit, joiden peiliurassa on jugend-tyylistä meilläkotona.fi | M EI DÄ N TA LO 19

E D I T 2 0 1 9 V O I T TA J AT Vuoden 2019 lifestyle-kuvasarja aikakausmediassa On siitä iloakin Image Valokuvaaja Jirina Alanko, AD Antti Grundstén ”Minulla on Imagessa toimituksen täysi luottamus ja lähes rajaton taiteellinen vapaus toteuttaa ideoitani. Minua ei jarrutella, vaan heitetään bensaa liekkeihin. Rakastan sitä. On siitä iloakin -kuvasarja syntyi yhteistyössä lehden AD Antti Grundsténin kanssa. Halusin, että kuvat karrikoivat, kyseenalaistavat ja haastavat aiheen stereotypioita. Halusin sarjaan vähäeleistä huumoria ja aihetta kunnioittavaa positiivisuutta. Ideoimme yhdessä Antin kanssa. Ajatus saattoi lähteä paranee kuin viini vanhetessaan -sanonnasta. Kuvassa on terhakas rypäle ja symppis rusina.” Tuomariston perustelut: Kuvallinen ratkaisu isosta ikäerosta parisuhteessa on toteutettu siten, että tuloksena on syntynyt eleetön ja yhtenäinen sarja, jossa asettelu on oivaltava ja toteutus visuaalisesti tyylikäs. Sarja on raikas ja jopa yllättävä. Siinä on huumoria, ja kuvien sisältö rakentuu katsojan mielessä, kun hän yhdistää kuvien elementit aiheeseen. Sopivan osoitteleva, mutta aihetta ja sen kohteita kunnioittava. Shortlistalla Jirina Alanko ja Antti Grundstén poseerasivat tyytyväisinä. AUTOKAUPAN KETUNPENNUT Valokuvaaja Tuomas Heinonen, Suomen Luonto PARTA Valokuvaaja Marjo Tynkkynen, Suomen Kuvalehti Ajankuva  41

E D I T 2 0 1 9 V O I T TA J AT Vuoden 2019 kuvareportaasi aikakauslehdessä Surffaten kohti tasa-arvoa Maailman kuva­lehti Valokuvaaja Giovanni Astarino Surffaus ei perinteisesti ole ollut Senegalissa tyttöjen laji. Silti Khardiata Sambeasta kasvoi oiva surffari ja surffiopettaja. Nykyään hän opettaa paikallisia nuoria naisia surffaamaan Dakarissa Rhonda Harperin perustaman Black Girl Surf -yhdistyksen avustuksella. ”Keväällä 2018 lähdimme Senegaliin kolmeksi kuukaudeksi dokumentoimaan paikallista surffikulttuuria. Vietimme osan ajasta Waaw-taideresidenssissä Saint-Louisissa. Khardiata Sambeaa kuvasin hänen kotikylässään, Ngorin kalastajakylässä Dakarin lähellä. Puolisoni Anna Anundi kirjoitti Khardiata Sambeasta jutun. Halusimme tuoda esiin asian ja ihmisen, joka harvemmin saa näkyvyyttä mediassa. Julkaisimme projektista myös omakustannejulkaisun Local Surfer Senegal.” Giovanni Astarino ja palkinto Vuoden parhaasta kuvareportaasista. 42 Ajankuva

E D I T 2 0 1 9 V O I T TA J AT Tuomariston perustelu: Kohdettaan arvos- tava ja ajankohtainen kuvasarja, josta henkii mutkattomuus ja aito tunne. Ammattitaitoisesti toteutettu kuvareportaasi, joka avaa tasa-arvoon raikkaan ja voimaannuttavan näkökulman. Kuvattava tulee esiin vahvana oman tiensä löytäneenä naisena, vaikka se tarkoittaisi vastavirtaan uimista omassa elin­ ympäristössään. Shortlistalla PIMEÄ CHICAGO, X-LEHTI valokuvaaja Touko Hujanen LIFE ON ICE, BLUE WINGS valokuvaaja Mikko Nikkinen Ajankuva  43

E D I T 2 0 1 9 V O I T TA J AT Vuoden 2019 henkilökuva aikakausmediassa ”Sirkka Ikonen” ET-lehti Valokuvaaja Maiju Pohjanheimo ”Et-lehdeltä saan usein kuvaukseen vapaat kädet. Nyt toivottiin, että kuvaisin Sirkan sekä metsässä että kotonaan. Kuvissa ei saisi näkyä lunta. Ennen kuvausta juttelin toimittaja Jenni Räinän kanssa. Hän ehdotti, että Sirkan voisi kuvata louekankaan alla. Sain myös jutun etukäteen luettavaksi. Sirkka tiesi, missä olisi hyvä pälvi kuvauksiin. Se oli kapea kaistale tien ja asuinalueen välissä, vain yksi kuva­ suunta oli mahdollinen. Sirkan toiveen mukaisesti en kuvannut hänen kotiaan. Olen iloinen ja helposti lähestyttävä. Etsin kuvattavistani piirteen, joka tekee hänestä ainutlaatuisen. Sirkan silmissä oli surullisen kaunis katse. Tykkään muutenkin tarkkailla ihmistä, lukea häntä ja löytää hänestä voimaa, kauneutta ja luonnetta. Niihin tarkennan myös kamerani.” Maiju Pohjan­ heimolla on kyky luoda kuvaukseen hyvä ilmapiiri. Shortlistalla JUHA TAPIO valokuvaaja Konsta Leppänen, Pirkka Tuomariston perustelut: Henkilökuva, jossa isot, yksinkertaiset ja erityyppiset väripinnat on rajattu erinomaisesti. Kuva tuo lähestymistavallaan uutta tavanomaiseen henkilökuvaukseen. Se syventää kirjoitettua juttua, ja siinä näkyy sympaattinen ja lämminhenkinen lähestyminen eläkeläisvaeltajaan, jonka onnellisuus hehkuu silmistä. Kuvattava on saatu hienosti heittäytymään tilanteeseen ja tuloksena on hyvin ihmisläheinen kuva. 44 Ajankuva KIMMO KINNUNEN valokuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen, Suomen Kuvalehti

E D I T 2 0 1 9 V O I T TA J AT Vuoden 2019 markkinoinnillinen ratkaisu aikakausmediassa Puhutaan rahasta Nordea MAINOS Annan vinkit vastuulliseen rahankäyttöön Mainostaja: Nordea Senior Marketing Partner Joni Ruotsalainen, Business Developer, Digital Wealth Camilla Nurmilehto, Marketing Partner Katri Eranti, Digital Performance Specialist Kaisa Laakkonen-Långbacka, Marketing Partner, Anssi Soini, Senior Marketing, Partner Pia Vepsä, Co-Head of investment Products,Tanja Eronen, Product owner, Consumer Credit, Teemu Inha, CEO, Nordea, Kiinnitysluottopankki Tom Miller Suunnittelu: A-lehdet Myyntiryhmäpäällikkö Katri Abrahamsson, myyntijohtaja Päivi Vaipuro, AD Iida Kiviranta, AD Jenni Jokela, planner Hanna Haavisto, planner Tiia Salomaa, päätoimittaja Mari Karsikas, konseptisuunnittelija Christina Boman, vaikuttaja Anna Kauhala, AD Sarleena Kinanen, tuottaja Tyttielina Kujala, toimittaja Laura Friman, producer Janne Vainiomäki "Luottokortti tuo minulle myös turvaa yllättävien tapahtuminen varalle. Tiedän, että jos koirani joutuisi yllättäen eläinlääkäriin, voin aina maksaa laskun luotolla." 1 MAKSA LASKUT HETI. J O S LY K K Ä ÄT L A S K U J E N M A K S A M I S TA , R A H AT S A AT TAVAT K U L U A M U U H U N . 2 S Ä Ä S TÄ J O K A K U U K A U S I . A L O I TA R A H A S T O ­ S Ä Ä S TÄ M I N E N TA I S I I R R Ä SÄÄNNÖLLISESTI RAHAA K ÄY T T Ö T I L I LTÄ S I S Ä Ä S T Ö ­ TILILLE. 3 T E E B U DJ E T T I JA M I E T I , K U I N K A PA L J O N V O I T S Ä Ä S TÄ Ä K U U K A U D E S S A . Pahan päivän varalle Bloggaaja Anna Kauhala on aina ollut vastuullinen rahankäyttäjä. Aloitettuaan uransa yrittäjänä säästäväisyys on vain korostunut. Anna Kauhala kuvailee olevansa rahankäyttäjänä vastuullinen ja saaneensa kannustusta säästämiseen ja sijoittamiseen jo nuorena vanhemmiltaan. – Saatan kyllä tehdä heräteostoksia mutta maksan laskut aina heti ja olen säästänyt säännöllisesti parikymppisestä saakka. Joskus nuorempana käytin usein tilin tyhjäksi ennen palkkapäivää. Oli tosi noloa olla kaupan kassalla ja pelätä, ettei kortti mene läpi. Raha merkitsee hänelle turvallisuutta ja mahdollisuutta elää oman näköistä elämää. Anna säästää pahan päivän varalle. Omaisuuden kasvu tuo turvallisuutta ja mahdollistaa esimerkiksi isomman asunnon ostamisen tulevaisuudessa. – Olen luonteeltani aika säntillinen ja järkevä tällaisissa asioissa. En osaisi suhtautua rahaan hulvattomasti. Vastuullinen rahankäyttö tekee elämästä helpompaa ja parempaa. Saan myös kiksit, kun huomaan, että sijoitukseni kasvavat. Anna on säästänyt itselleen puskurirahaston, joka kattaa puolen vuoden käyttörahat, jos työtilanne vaik- ka yhtäkkiä heikkenisi. Puskurin olemassaolo rauhoittaa mieltä ja antaisi aikaa etsiä työpaikkaa, jos yrittäjyys ei kannattaisi. Kulutusluotto epäilyttää sanana Annaa, sillä siitä tulee mieleen harkitsematon ostelu. Hän kertoo, ettei koskaan käyttäisi luottoa epämääräiseen shoppailuun mutta on sen sijaan harkinnut auton ostamista luottorahoituksen turvin. – Voisin ostaa auton käteiselläkin, mutta silloin menettäisin puskurirahastoni tai sijoitukseni. Autolaina eli kulutusluotto antaisi minun pitää puskurini ja sijoittamani rahat. Annalla on yksi luottokortti, jota hän käyttää yleensä esimerkiksi matkavarauksissa. – Luottokortti tuo minulle myös turvaa yllättävien tapahtuminen varalle. Tiedän, että jos esimerkiksi koirani joutuisi yllättäen eläinlääkäriin, voin aina maksaa laskun luotolla, vaikkei käyttötililläni olisi sillä hetkellä paljon rahaa. › Lue lisää Annan blogista: lily.fi/blogit/ anna-vihervaarasta/ "En käyttäisi luottoa epämääräiseen shoppailuun." Lue lisää rahasta, säästämisestä, sijoittamisesta ja asuntolainoista: lily.fi/teemat/puhutaan rahasta ”Kampanja toi Nordealle hyviä oppeja ja välineitä, millaisella tone of voicella, mediavalinnoilla, tuotteilla ja palveluilla milleniaaleja tulisi kohdata. Osaamme jatkossa paremmin suunnitella toimen­ piteitä kohderyhmän ehdoilla sekä valita oikeita medioita, jotta vuoropuhelu olisi luonnollista. Kampanjasta teki onnistuneen A-lehtien erinomainen vaikuttajavalinta sekä Nordean omat asiantuntijat, jotka kertoivat kohderyhmälle uskottavasti ja kiinnostavasti kampanjaan valituista tuotteista ja palveluista.” –Camilla Nurmilehto, Business Developer ja Joni Ruotsalainen, Senior Marketing Partner Tuomariston perustelu: Nordea onnistui Piia Vepsä (ylh.), Tanja Eronen ja Camilla Nurmilehto Puhutaan rahasta -kampanjallaan tarjoilemaan usein vaikeiksi tai epäkiinnostaviksi koetut raha- ja pankkiasiat millenniaalinaisille upean arkipäiväisellä ja helposti lähestyttävällä tavalla. Keinovalikko huomioi kohderyhmän mediankäytön erityispiirteet, ja tärkeä aihe hyötyi monipuolisesta käsittelystä: natiiviartikkeleissa, vaikuttajayhteistyössä, printtiadvertoriaalissa, podcastissa ja chatfiction-sarjassa tuotiin esiin omaan taloudenhallintaan liittyviä asioita useista eri näkökulmista. Tyylikkäästi toteutettu ja yhteiskunnallisesti tärkeä kampanja! Ajankuva  45

E D I T 2 0 1 9 V O I T TA J AT Vuoden aikakausmediamainostaja 2019 Fiskars Group Markkinointipäällikkö Katarina Petterssonille aikakauslehti on tärkeä osa mediastrategiaa. Aikakauslehden ja monikanavaisen viestinnän kautta pystytään tavoittamaan juuri oikeat asiakkaat. MIKÄ ON AIKAKAUSLEHDEN VOIMA? Aikakauslehti luetaan omalla vapaa-ajalla ja ajan kanssa. Rauhassa lukeminen on irtiotto arjesta. Kun uusi lehti kolahtaa postiluukusta tai tulee kauppaan myyntiin, se on lukijalle odotettu hetki. Mainostajalle aikakauslehti tarjoaa tavoitellun kohderyhmän. Aikakauslehden lukijat ovat sitoutuneita lehteen. Lehden sisältö on heille tärkeää ja kiinnostavaa. Hyvät tilausprosentit kertovat, kuinka sitoutuneita lukijat ovat. Aikakauslehti luetaan moneen kertaan, se säästetään ja lopuksi annetaan eteenpäin. Lehteen palaaminen ja kierrättäminen mahdollistaa sen, että mainos voidaan nähdä moneen kertaan. M I T K Ä O V A T P A R H A A T TA V A T H Y Ö D Y N T Ä Ä A I K A K A U S ­ LEHTEÄ? Meillä aikakauslehti on osa mediastrategiaa, esimerkiksi osa monikanavaista kampanjaa. Asiakkaana arvostamme, että pystymme valitsemaan mainokselle halutun ympäristön. Esimerkiksi ruoka- tai sisustuslehdissä voimme kohdentaa sisältöä hyvinkin tarkkaan. K U I N K A T Ä R K E I T Ä VA H VAT LU K I J A S U H T E E T O VAT M A I N O S TA J A L L E ? Erittäin tärkeitä, ne ovat merkittävä voimavara mainostajan näkökulmasta. Mainoksen merkityksellisyys ja huomioarvo nousevat, kun lehden lukuaika on pitkä ja käytetty ­aika on lukijan laatuaikaa. Uskon, että lehteen sitoutunut lukija seuraa myös lehden verkkosivustoa. Tällöin käytetyn monikanavaisen markkinoinnin mahdollisuudet kasvavat entisestään. M I L L A I S I A M O N I K A N A V A I S I A K A M P A N J O I TA O L E T T E TEHNEET VIIME AIKOINA? Meille monikanavaiset kampanjat ovat tuttuja. Olemme tehneet niitä jo pitkään. Kampanjat suunnitellaan yhdessä mediatoimiston kanssa. Kampanjat toteutetaan verkossa, sosiaalisessa mediassa, televisiossa ja perinteisessä printti­ 46 Ajankuva mediassa. Myös radio ja ulkomainonta ovat usein osana moni­kanavaisia kampanjoita. Pyrimme hyödyntämään eri kanavia mahdollisimman hyvin. Mediakanavasta riippuen tavoitamme erilaisia kohderyhmiä. Monikanavaisuuden etuna onkin, että tavoitamme laajasti monta erilaista kohderyhmää. Esimerkiksi viime syksynä Fiskars Hard Face -paistinpannun kampanjalla tavoitimme printtimedialla iäkkäämpää ja sosiaalisella medialla nuorempaa kohderyhmää. Kampanja oli mediatoimiston mittausten perusteella toiminut vastaavan budjetin kampanjoihin verrattuna erittäin tehokkaasti. M I T Ä U U T TA R A T K A I S U A K O K E I L I T T E V I I M E V U O N N A AIKAKAUSMEDIOISSA? Viime vuonna emme kokeilleet uusia ratkaisuja, vaan keskityimme lanseerauksissa premium-sijoitteluun eli aukeamien ja määräpaikkojen varmistamiseen. Testasimme myös Jasper Morrisonin suunnittelemalle Raami-kattaussarjalle hiukan jatkuvampaa näkyvyyttä Glorian ruoka & viini -lehdessä. Se soveltui hienosti vahvistamaan Raamit tunnelmalle -viestiä. M I T E N M I T TA A T T E A I K A K A U S L E H T I M E D I A N T E H O K K U U T TA ? Käytämme mediatoimistomme mittauksia ja tutkimuksia. Tapauskohtaisesti seuraamme myös mediatalojen omia tutkimuksia ja mittauksia. Tulosten mittaaminen on meille hyvin tärkeää, jotta voimme nähdä kampanjoiden huomioarvot, verrata kampanjoita keskenään ja arvioida kampanjan tuloksellisuutta. M I L L Ä TA V A L L A O L E T T E H Y Ö D Y N T Ä N E E T A I K A K A U S ­ M E D I O I D E N K O H D E R Y H M Ä O S A A M I S TA ? Mediatoimisto välittää meille kohderyhmätiedot. Meillä on ollut mahdollisuus hyödyntää myös toimituksen osaamista. Toimitukset tuntevat erittäin hyvin lukijoidensa arvot ja kiinnostuksen kohteet. S A N O TA A N , E T T Ä A I K A K A U S L E H T I O N K U I N H Y V Ä Y S T Ä V Ä . K E T K Ä O V A T S I N U N K A V E R E I TA S I ? Seuraan jo työni puolesta paljon lehtiä ja mediaa yleensä. Varsinkin koti-, sisustus- ja ruokalehtiä seuraan tarkasti. Lehtien lukeminen on silti minulle myös nautinnollista omaa aikaa. Hyviä ystäviäni ovat muun muassa Glorian Ruoka ja Viini, Mondo ja Sköna Hem.

E D I T 2 0 1 9 V O I T TA J AT Yhä mainiompi Mainio Sarastus. Arabia Mainio Sarastus on uusi monikäyttöinen astiasarja, joka sopii pieneenkin kotiin. Sarjan kaikki astiat viihtyvät sekä uunissa että pakkasessa ja menevät näppärästi pöydästä pinoon. Monikäyttöisen astiasarjan uudet osat, mitä mainioin lisä: kuppi 0,4 l ∙ syvä lautanen 23 cm. www.arabia.fi Tuomariston perustelu: Fiskars Group on tehnyt laa- dukasta, hyvin huomattua ja lukijoille mieluisaa mainontaa aikakauslehdissä jo vuosia Iittalan, Arabian ja Fiskarsin brändeillään. Vuonna 2019 Fiskars kasvatti panostuksiaan aikakauslehtiin merkittävästi kodintuotteiden k ­ ategoriassa, ja kasvun myötä aikakauslehdet saivat entistä suuremman roolin mainostajan mediamixissä. Hard Face Kovaan käyttöön Käännä. Liekitä. Nauti. Toista. 100 Valmistettu Suomessa. fiskars.fi 220x285_Iittala_Raami_Elle.indd 1 päivän tyytyväisyystakuu 15/08/2019 13.37 230x297+5mm_Fiskars_HardFace_Syksy2019_HS_KKLiite.indd 1 30/08/2019 10.48 Ajankuva  47

E D I T 2 0 1 9 V O I T TA J AT Vuoden aikakauslehtimainos 2019 Suomen roskakalat Mainostaja: Pidä Saaristo Siistinä ry Tiedottajat: Nora Forsman, Ida Sandberg ja Veera Säilä Mainostoimisto: Tmi Kuisma Väänänen AD: Kuisma Väänänen, copywriter: Akseli Kouvo Julkaistu: Mainostaja, Ympäristö ja Terveys Tärkeän asian nokkela toteutus jää mieleen. Muovipussikalan (Plasticus sacculi) elinajanodote on sata vuotta. ”Upeaa, että tärkeä asia pääsi näin suuresti esille. Voitto lämmittää toki myös suunnittelijoiden mieltä. Superia tehdä töitä yhdessä mahtavien tyyppien kanssa. Kiitos luottamuksesta Pidä Saaristo Siistinä ry! Pienelläkin porukalla saa aikaan isoja juttuja, kun hommia tehdään kimpassa ja intohimolla.” –Akseli Kouvo, copywriter ja Kuisma Väänänen, AD Tuomariston perustelu: Tärkeä ja ajankohtai- nen mainos avautuu katsojalle ensisilmäyksellä, mutta tarjoaa ammennettavaa useammalle katselu- ja lukukerralle. Kollektiivinen vastuu tuodaan esiin leikkisällä tavalla, minkä ansiosta mainos ei herätä katsojassa torjuntaa tai vastareaktiota. Moneen käyttöön soveltuva kuvitus herättää ajattelemaan ja saa jopa viemään viestiä spontaanisti eteenpäin. Akseli Kouvo (vas.) ja Kuisma Väänänen olivat innoissaan voitosta. Ida Sandberg ja Nora Forsman. Shortlistalla IT’S LIKE YOU KNOW WHAT, BUT MADE FOR YOU KNOW WHO Mainostaja: Oatly Mainostoimisto: Oatly Department of Mind Control Mediatoimisto: PHD Julkaistu: Image 48 Ajankuva VASTUULLISUUS KUULUU PAKETTIIN Mainostaja: Aurinkomatkat Mainostoimisto: N2 Kuvankäsittely: FLC Mediatoimisto: Dagmar Julkaistu: Anna, Kodin Kuvalehti, Matkaopas, Me Naiset, Mondo, Trendi

Editkilpailun 2019 tuomaristot Vuoden 2019 Editkilpailussa tuomaristojen arvioitavana oli 18 eri sarjaa. Mainonnallisissa sarjoissa uutena mukana oli sarja Markkinoinnillinen ratkaisu aikakausmediassa ja toimituksellisissa sarjoissa Vuoden brändilaajennus aikakausmediassa sekä Vuoden lifestyle-toimittaja. Arvioitavia kilpailuehdotuksia oli kaikkiaan 510. VUODEN MYYVIN IRTONUMEROKANSI Ville Melkko, kaupallinen johtaja, Lehtipiste Aikakausmedia: Mikko Hoikka, toimitusjohtaja Heli Häivälä, viestintäpäällikkö Outi Itävuo, markkinointi- ja tutkimuspäällikkö Minna Alakari, Editkilpailun sihteeri VUODEN KANSI, ESITUOMARISTO Nono Alakari, Art Director, hasan & partners Oy Sari Hyvärinen, lehtivastaava, Akateeminen kirjakauppa Maija Kainulainen, Marketing Manager, Aalto University EE Elina Lahdenkauppi, pääsihteeri, Suomen Kirjasäätiö VUODEN AIKAKAUSLEHTI­ TOIMITTAJA Esituomaristo Pauliina Seppälä, luova johtaja, Yhteismaa ry Marja-Liisa Kinturi, freetoimittaja Nea Lehto, Media Relations Coordinator, OP Ryhmä Taru Eboreime, Content Manager, Leo Vegas VUODEN AIKAKAUSLEHTI­ TOIMITTAJA Tuomaristo Anne Leppäjärvi, koulutusohjelmajohtaja, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu Tuula Pere, kirjailija, OTT, WickWick Oy Robert Sundman, politiikan toimittaja, Yle Uutis- ja ajankohtaistoiminta Tarja Hurme, päätoimittaja emerita, Hurmetar VUODEN LIFESTYLE-TOIMITTAJA Tuomas Aatola, lehtori, Metropolia Inka Ikonen, toimittaja-bloggaaja, Tmi Inka Ikonen Mirkku Merimaa, valokuvaaja, Ihana Elämys Oy Tuija Tarkiainen, AD 50 Ajankuva Lifestyle-juttu VUODEN BRÄNDILAAJENNUS AIKAKAUSMEDIASSA Jenni Lieto, Head of John Brown Media, John Brown Media/Dentsu Kati Haapakoski, osakas, HNY Group Ville Lehtinen, Partner, Jenga Johanna Halkola, johtava asiantuntija, Markkinointiviestintä Oy Medialiitto Miisa Jääskeläinen, lehtori, Haaga-Helia Juuso Kemi, luova johtaja, Staart ammattikorkeakoulu Noora Alanne, johtaja, Media-alan tutkimussäätiö VUODEN AIKAKAUSMEDIA Jarmo Hovinen, toimitusjohtaja, Kubo Oy Mari Riipinen, suunnittelujohtaja, Dagmar Oy Katri Soramäki, toimitusjohtaja, Grafia Sari Lönnqvist, yrittäjä, Mediakollektiivi VUODEN JUTTU AMMATTI- JA JÄRJESTÖMEDIASSA Johanna Lipponen, tuottaja Antti Marttinen, toimittaja, Peace of Cake Media Pasi Ripatti, Head of Communications, Schenker Oy Ilmari Tuomivaara, viestintästrategi, Ground Communications VUODEN JUTTU ASIAKASMEDIASSA Jenni Lieto, Head of John Brown Media, John Brown Media/Dentsu Ville Lehtinen, Partner, Jenga Markkinointiviestintä Oy Miisa Jääskeläinen, lehtori, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu VUODEN JUTTU YLEISÖMEDIASSA Feature-juttu Tiina Hosiokoski, markkinointi- ja viestintäpäällikkö, SEK Jouni Kempas, viestinnän asiantuntija, Keva Sakari Laiho, johtaja, Suomen Kustannusyhdistys Pinja Rosenberg, freetoimittaja VUODEN AIKAKAUS­LEHTIKUVAT JA KUVASARJAT Joonas Ahlava, puheenjohtaja, Valokuvataiteilijoiden liitto Pauli Kervinen, Art Director, Miltton Creative Minna Kurjenluoma, valokuvaaja Tuomo Manninen, Content provider, Graal VUODEN AIKAKAUS­ LEHTIMAINOSTAJA Aikakausmedian Mediamyyntiryhmä: Anne Eklund, myyntijohtaja, Alma Talent Oy Jaana Lindvall-Harki, myyntijohtaja, Fokus Media Finland Oy Päivi Vaipuro, myyntijohtaja, A-lehdet Oy Päivi Vaittinen, Business Manager, Sanoma Media Finland Oy Tomi Takanen, mediamyyntijohtaja, Otavamedia Oy VUODEN AIKAKAUS­LEHTI­ MAINOS JA MARKKINOINNILLINEN RATKAISU AIKAKAUSMEDIASSA Juha Arvid Helminen, valokuvaaja Sanna Laakkio, toiminnanjohtaja, MARK Markkinointiliitto Niina Mökkönen, Media Specialist, Dentsu Aegis Network Vaula Norrena, markkinointitutkija, semiootikko, Valores Consult Ilse Siekkinen, markkinointipäällikkö, Unilever Finland Juha Takalo, AD, TBWA\Helsinki Mainonnallisten sarjojen puheenjohtaja oli markkinointi- ja tutkimuspäällikkö Outi Itävuo ja toimituksellisten sarjojen tuomaristojen viestintäpäällikkö Heli Häivälä Aikakausmediasta.

Editkilpailun materiaalit painoi Olemme suomalainen perheyritys, jolla on 45 vuoden kokemus ensiluokkaisten painotuotteiden valmistuksesta. Palvelemme luotettavasti, joustavasti ja nopeasti reagoiden. Pyydä kilpailukykyinen tarjous painotyöstä: Marcus Magnusson puh. 0400 500 648 marcus.magnusson@staroffset.fi www.staroffset.fi  / staroffset Offsetpainopalvelut ê Digipainopalvelut Repropalvelut ê Postitus ja varastointi