ympäristönsuunnittelun, rakentamisen ja hoidon ammattilehti Viherympäristö 13,00 € 3|20 RAIDE-JOKERI HUOMIOI YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET KOKONAISUUTENA TEEMA Hulevedet ovat mahdollisuus

When the city becomes a living room.

ARROW istuin kalusteet.elpac.fi 010 219 0716 | myynti@elpac.fi

Kaikki kasvualustat HULEVESIEN HALLINTAAN

SISÄLLYS 3/2020 5 PÄÄKIRJOITUS 8 AJANKOHTAISTA MAISEMASUUNNITTELU 26 MaisemaBIM kasvikirjasto OSALLISTAMINEN 34 Osallistaminen viheralalla KOLUMNI 53 Suunnittelutyön mielekkyys TUTKITTUA 54 Biokulttuurinen monimuotoisuus LÄHILIIKUNTAPAIKAT 56 Monipuolista verkostoa rakentamassa 58 KIRJAUUTUUDET VYL 62 Viherympäristöliitossa tapahtuu Raide-Jokerin ympäristöasiantuntija Niina Salojärvi kertoo pääkaupunkiseudun ensimmäisen pikaraitiotiehankkeen ympäristövaikutusten hallinnasta. Kuva: Annina Vuorsalo. Purot ovat osa hulevesien hallinnan kokonaisuutta. Kuva Otto Rosenberg Hyvin suunniteltu, rakennettu ja hoidettu piha lisää kiinteistön arvoa. Kuva Miisa Uski Oikeaa matkaa ei voi nyt tehdä, mutta Viherympäristö vie lukijan retkelle Portugalin puutarhoihin. Kuva Maaria Matsunaga Viherpäivien luennot inspiroivat myös opiskelijoita. Kuva Tero Takalo-Eskola TEEMA HULEVEDET 10 Huleveden hallinta kunnissa 14 Kolmannen sukupolven hulevesipuistot 16 Hulevesien mallintaminen 18 Puhdistusmekanismit 22 Mikkelin hulevesisuunnittelu 52 Katusuola hulevesipainan teiden harmina VIHERRAKENTAMINEN 32 Raide-Jokerin ympäristövaikutusten hallinta 36 Mitä kotipiha maksaa? PUISTOT 30 Green Flag -hakuprosessi 40 Puutarhahistoriaa ja nykytaidetta Serralvesissa 44 Sintran palatsipuutarhoissa KOULUTUS 46 Viheralan tohtorikoulutukset 50 Puunhoidon koulutukset 60 Spesiasta viheralan ammattilaiseksi 61 Viherpäivien antia opiskelijoille VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 | 5

Helsingin Tokoinrannasta on muodostunut suosittu paikka erilaisten vapaamuotoisten aktiviteettien järjestämiseen. Alueella toki on virallisempaakin ohjelmaa, kuten Helsingin Juhlaviikkojen yksi huipennuksista, Tokoinrannan Huvilateltan konsertit. Tapahtumarikkkaassa puistossa istuimet ja muut kalusteet joutuvat tavanomaista kovemmalla kulutukselle. Tämän vuoksi aluesuunnitelmassa oli erikseen suositus käyttää Tokoinrannassa ja vastaavissa alueen kulutusalttiissa puistoissa kestäviä Victor Stanleyn RBF-28 sohvia. Sohvien uusimisesta on kulunut lähes 15 vuotta. Tähän aikajaksoon on kuulunut kaiken kattavien tapahtumien lisäksi Helsingin yhdet kovalumisimmat talvet sekä kuumimmat ja auringonpaahteisimmat kesät. Onpa välillä on satanut, kovastikin, jonka johdosta merivesikin on päässyt yllättämään. Silti penkit ovat edelleen lähes uudenveroiset. Tätä voisi pitää hyvänä esimerkkinä laadusta. Emme lupaa, että Victor Stanleyn penkit olisivat hankintahinnaltaan markkinoiden edullisimmasta päästä. Mutta voimme luvata, että ne ovat markkinoiden kestävimpiä teräspenkkejä. Ja kun hankintakustannus jaetaan käyttövuosille, voivat ne hyvinkin olla kokonaistaloudellisesti edullisimmat. Kokonaistaloudellisesti edullisin vaihtoehto. puh. 020 7458 600 • info@j-trading.fi • www.j-trading.fi VY_a4_3.2020.indd 1 26.4.2020 12:33:09

3:09 PÄÄKIRJOITUS Viheralan idea ja identiteetti Suomen viheralasta ei ole kirjoitettu kattavaa historiikkia. Viheralan identiteetin kannalta historiikille on vahva tilaus. Identiteetti tarkoittaa, että toimija tietää asemansa historiallisella kehitysuralla tulevaisuutensa perustaksi. Viherympäristöliiton olemassaolo kertoo, että sen jäsenjärjestöt ovat nähneet omaa erityisalaansa suuremman, synergiaetuja tuottavan yhteistoiminnallisen kokonaisuuden. Viheralan työt ovat tietoista ihmisen elinympäristön muuttamista, ennallistamista, hoitamista, rikastamista ja ekologisten prosessien ohjaamista. Se on viheralan idea, minkä itseymmärryksen mukaan rakennettua ympäristöä ja sen ekosysteemipalveluita voidaan vahvistaa, parantaa ja rikastuttaa. Vuodesta 1985 lähtien järjestetyt valtakunnalliset Vihervuodet ovat osoittaneet, kuinka paljon alalla on yhteyksiä eri elämän aloille. Vihervuodet ja yhä selkeämmin myös liiton Viherpäivät korostavat viheralan yhteiskunnallisen merkityksen kasvua. Liiton hallitus päätti kokouksessaan 2.4. asettaa työryhmän valmistelemaan viheralan historiikkia. On korkea aika kirjoittaa alan itseymmärrystä, sen ideaa kirkastava katsaus kaikkeen siihen työhön, missä ihminen yrittää parantaa, hoitaa, suunnitella ja rakentaa elinympäristöään. Painopiste on viheralan kehityksessä suhteessa muuhun yhteiskuntakehitykseen, kuten kaupungistumiseen. On hyvä tietää, miksi olemme olemassa ja, että työllämme on merkitystä. Sauli Rouhinen, YTT, Viherympäristöliiton puheenjohtaja ISSN: 1237 – 0932 Viherympäristö-lehti, 28. vuosikerta Julkaisija ja kustantaja Viherympäristöliitto ry www.vyl.fi viherymparisto@viherymparisto.fi www.viherymparisto.fi, www.vihreakirja.fi Toimitus Päätoimittaja Annina Vuorsalo puh. 040 197 1273 viherymparisto@viherymparisto.fi Vakituiset avustajat Hanna Tajakka Ulkoasu Timo Huopalainen Taitto Puutarhaliitto ry / Agneta Järvenpää Tilaukset ja osoitteenmuutokset puh.03 4246 5339 viherymparisto@jaicom.com Tilaushinnat v. 2020 sis. 10 % alv • kestotilaus 55 euroa • vuositilaus 68 euroa • opiskelijatilaus 34 euroa • irtomyynti 13.00 euroa Kirjapaino Forssa Print Tämän lehden tilaajarekisteriä voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Ilmoitukset Media Bookers, Hannu Pyykkö p. 050 2250 hannu.pyykko@mediabookers.fi www.mediabookers.fi Ratakuja 1 LT 1, 01300 Vantaa Ilmoitushinnat e (alv 0) 1/1 4-v 1.350 euroa 1/2 4-v 1.050 euroa 1/4 4-v 780 euroa Kysy Ensin Meiltä -hakemisto alk 720 euroa/ 6 ilmoituksen sarja sis. verkkolinkki Banner alk 250 e/2 kk jakso www.viherymparisto.fi -sivustolla Viherympäristö verkossa VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 | 7

AJANKOHTAISTA Koronan vaikutukset viheralalla Koronapandemia vaikuttaa nyt kaikkialla, myös viheralalla. Vaikutukset ovat moninaisia ja vaihtelevat myös viheralan sisällä. Työtapoja on jouduttu muuttamaan ja töitä on siirretty mahdollisuuksien mukaan etäyhteyksien päähän, mutta monissa alan töissä se ei ole mahdollista. Vaikutukset kuntasektoriin viiveellä Kunta-alan viheralaan liittyvät suunnittelu- ja rakennushankkeet etenevät monissa kunnissa toistaiseksi normaalisti. Vaikutukset tulevat näkymään loppuvuodesta ja tulevina vuosina, koska kuntien tulot jäävät ennakoituja pienemmiksi. Uusien hankkeiden käynnistämisessä ollaan varovaisia. Lisähankaluutta aiheuttavat mahdolliset lomautukset ja sen vaikutukset määräaikaisen henkilöstön palkkaamiseen. Kausityövoiman tarve lähinnä rakentamisessa ja kunnossapidossa on suuri ja kausi on jo alkanut. Muutokset kuntataloudessa heijastuvat pidemmällä aikavälillä laajasti viheralaan aina suunnittelusta kunnossapitoon. Haastavin tilanne taimituotannossa Taimituotannossa on erityisen haastava tilanne kausityövoiman saatavuudessa. Vakiintuneen ulkomaisen työvoiman puuttuessa osa tuotannosta voi jäädä toteutumatta. Kevään ja kesän taimitoimitukset hoidetaan, mutta työvoimapula voi aiheuttaa hankaluuksia tulevien vuosien tarjontaan. Moni yritys voi joutua lopettamaan toimintansa pysyvästi, tuotteista tulee pulaa ja hinnat nousevat. Suomeen oli tulossa 1500 ulkomaista kausityöntekijää työskentelemään huoltovarmuuden kannalta tärkeäksi määritellyillä aloilla mm. maatiloille ja puutarha-alalle. Osa 1500 kausityöntekijästä olisi tullut taimistoille. Koska Ukraina on estänyt kansalaistensa lähdön ulkomaille töihin, sieltä ei nyt löydy apua tilanteeseen. Normaalitilanteessa Suomessa työskentelee kuitenkin yli 16 000 ulkomaalaista kausi- 8 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 työntekijää maatalous- ja puutarhatuotannossa. Tällä hetkellä on ratkaisevaa, kuinka hyvin kotimaasta saadaan kyvykästä kausityövoimaa. Suunnittelussa ja rakentamisessa toistaiseksi hyvä tilanne Suunnittelutyössä koronan vaikutukset näkyvät viiveellä ja tähän saakka työtilanne on ollut hyvä. Joitain suunnitteilla olleita projekteja on kuitenkin jo keskeytetty odottamaan, miten yleinen taloustilanne kehittyy. Kuntatalouden kehitys vaikuttaa merkittävästi siihen, miten korona tulee vaikuttamaan suunnittelupuolella. Viher- ja ympäristörakentamiseen pandemian vaikutukset eivät ole vielä iskeneet pahasti. Uusia työhakemuksia on tullut paljon alan ulkopuoleltakin. Kuluttajapuolella kauppa on toistaiseksi kasvanut, kun monella on nyt ylimääräistä aikaa ja rahaakin. Ongelmia on aiheuttanut lähinnä se, että nyt tavallisen flunssankin takia joudutaan töistä olemaan pois pidempiä aikoja, mikä aiheuttaa paikoin resurssipulaa. Jatkossa mahdollinen yksityisen ostovoiman heikentyminen heijastuu rakennusalaan ja suunnitteluun. Vaikutukset voivat näkyä jo syksyllä tai mahdollisesti vasta vuoden päästä. Kiinteistöpalvelualalla on jo havaittavissa varovaisuutta tilauksissa. Taloyhtiöiden yhtiökokoukset ja samalla päätöksenteko siirtyvät. Puunhoitoalalla kahdensuuntaisia vaikutuksia Puunhoitoalalla on yksityissektorilla nähtävissä kahdensuuntaista vaikutusta: joitain tilauksia perutaan säästösyistä, etenkin maaseudulla ja pienillä paikkakunnilla. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin painottuvan enemmän alan vilkastuminen etenkin kaupunkialueilla, jossa uusia tilauksia on tullut, koska ihmisillä on enemmän aikaa laittaa omaa pihaa kuntoon. Työtapoja on jouduttu muuttamaan. Yrittäjä on saattanut luopua esimerkiksi nostolava- työstä väliaikaisesti, koska siinä ei voi pitää turvaväliä. Isommalla työpaikalla on saatettu porrastaa tauot ja työhöntulo- ja lähtöajat, jotta vältytään ruuhkalta sosiaalitiloissa. Julkisella sektorilla vaikutukset näkyvät viiveellä myös puunhoitoalalla. Puunhoito ainakin osittain katsotaan myös yhdeksi strategiseksi toiminnoksi, samoin kuin esimerkiksi kaupunkialueiden puhtaanapito, joten se täytyy pitää toiminnassa myös poikkeustilanteessa. sien lisäkysyntää. Vallitseva tilanne on synnyttänyt uusia avauksia työpaikkamarkkinoille. Puutarha- ja viheralalle tarjotaan nyt ilmaisia sähköisiä työnvälityspalveluja, joiden avulla lisäapua tarvitsevat toimijat tavoittavat valmiin kumppaniverkoston kautta tuhansia töitä vailla olevia tekijöitä ympäri Suomen. Tällaisia uusia palveluita ovat mm. SAWOTTA, TöitäSuomesta.fi sekä Maatilalle.fi. Koulutuksessa ja digiloikka Kaupunkilaisille viheralueet tärkeämpiä kuin koskaan Viheralan koulutuksessa pandemia sai aikaan kunnon digiloikan nopealla aikataululla, kun kaikki lähiopetus on peruttu ja siirrytty etäyhteyksien päähän. Erityisiä haasteita on käytännön työtehtävien etäopettamisessa, opiskeluun liittyvien työelämäjaksojen toteutumisessa ja opintoihin liittyvien näyttöjen suorittamisessa. Monissa oppilaitoksissa näitä on siirretty suoritettavaksi myöhemmin, mikä voi johtaa valmistumisen siirtymiseen. Jotkut työelämän edustajat ovat hyödyntäneet koronatilanteen aiheuttaman hiljaisemman jakson hakeutumalla verkossa toteutettaviin täydennyskoulutuksiin. Koulutuksen järjestäjille tilanne voikin poikia jonkin verran verkkotäydennyskoulutuk- Viheralueiden käyttö on nyt suurta. Suomalaiset ovat viettäneet ennätyspaljon aikaa lähiympäristössä, puistoissa ja ulkoilualueilla. Retkeily on lisääntynyt ja suosituimpien retkeilyalueiden ruuhkautuessa nuotiopaikkoja on jouduttu jopa sulkemaan. Virkistyskäytön lisääntyessä kenties pysyvämminkin, korostuvat lähimetsien hoidossa virkistyskäyttöä tukevat hoitotavat entisestään. Kaupunkialueiden viheralueiden määrä, laatu ja saavutettavuus ovat pinnalla keskusteluissa. Kaupunkivihreän tuottamat monet hyödyt on jo laajasti tunnistettu. On tärkeää, että viheralueiden merkitys otetaan vielä vahvemmin osaksi päätöksentekoa ja lainsäädäntöä. Ajankohtaiset uutiset: WWW.VIHERYMPARISTO.FI TILAA LEHTI viherymparisto@jaicom.com, 03 4246 5339, https://secure.jaicom.com/le-easiointi/viherymparisto

Uuden päätoimittajan tervehdys Aloitin Viherympäristöliiton toiminnanjohtajana maaliskuun alussa ja Viherympäristö-lehden päätoimittajaksi siirryn tässä toukokuun numerossa. Olen tarttunut innostuneena toimitustyöhön uutta oppien ja uusia kehityssuuntia pohtien. Koen uudessa työssäni erittäin motivoivaksi sen, että viheralalla on laaja joukko erilaisia keinoja vastata moniin tulevaisuuden haasteisiin aina ilmastonmuutoksesta väestön ikääntymiseen. Viherala kehittyy koko ajan ja uusia kiinnostavia juttuaiheita riittää. Jo lyhyen jakson aikana on ollut hienoa huomata, miten monipuolista toimintaa ja aktiivisia toimijoita ja yhteistyökumppaneita lehdellä ja liitossa on. Tätä työtä on mukava jatkaa. Haluan kiittää Viherympäristöliiton hallitusta luottamuksesta ja valinnasta toiminnanjohtajan ja päätoimittajan tehtävään. Erityiskiitos vielä edeltäjälleni Seppo Närhille kaikista saamistani neuvoista ja tuesta! Annina Vuorsalo päätoimittaja Kuva: Tero Takalo-Eskola Paratiisi takapihalla starttaa AlfaTV:llä AlfaTV:n tuottama ohjelma Paratiisi takapihalla vie katsojat keväiselle puutarharetkelle. Innostu kevään merkeistä, poimi ohjelmasta parhaat vinkit omaan pihaasi ja vieraile kevääseen heräävissä puutarhoissa. Sarjan takana ovat puutarhatoimittaja Paula Ritanen-Närhi ja puutarhaneuvos Seppo Närhi. Paratiisi Takapihalla-ohjelma esitetään tiistaisin klo 19.00 AlfaTV:llä. Viherympäristöliiton tapahtumia ja koulutuksia Viherympäristöliitto reagoi tapahtumiin ja koulutuksiin koronapandemian vuoksi Voimaa Vihreästä -verkostointitapahtuma siirtyy alkusyksyyn Vuosittain järjestettävä verkostoitumistapahtuma siirtyy alkusyksyyn 2020. Voimaa Vihreästä -tapahtuma oli määrä järjestää 23.4.2020. VYL:n työryhmä tiedottaa tapahtuman uudesta ajankohdasta. Metsä- ja Viherpäivät Lahdessa siirretään Tapahtuma siirretään ensi vuodelle 27.- 28.5.2021. METO-Kuntien metsäasiantuntijat ry ja Viherympäristöliitto ry järjestävät joka toinen vuosi Metsä- ja viherpäivät. Tiedotamme vuoden 2021 tapahtuman ohjelmasta ja järjestelyistä myöhemmin. Mikäli osallistuminen on jo maksettu, voi osallistumisen siirtää ensi vuodelle tai pyytää palautusta (info@vyl.fi). Kaupunkipuiden arvonmääritysmalli KAM’19 - 3. koulutus järjestetään syksyllä Tiistaille 24.3.2020 aikataulutettu KAM-koulutus jouduttiin perumaan. Seuraavaa KAM-koulutus järjestetään syksyllä. Mikäli osallistuminen on jo maksettu, voi osallistumisen siirtää seuraavaan koulutusajankohtaan tai pyytää palautusta (info@vyl.fi). Kesän 2020 SuomiAreena on peruttu Viherympäristöliiton valmistelema keskustelutilaisuus SuomiAreenalla Porissa siirtyy vuodelle 2021. SuomiAreena oli tarkoitus järjestää 15. kerran Porissa 13.-17.7.2020 pääteemalla ”Huomisen rakennuspalikat: kestävä kehitys, kansainvälisyys ja lasten unelmat”. Syksylle Lahopuuopas -luentopäivä Viherympäristöliiton Lahopuuopas -hankkeeseen liittyen järjestetään luentopäivä syksyllä 2020. Hankkeen tavoitteena on lisätä tietoa lahopuiden merkityksestä sekä luoda uusia ohjeita lahopuiden käytön lisäämiseksi erityisesti puistometsissä, avoimilla viheralueilla sekä perinteisissä puistoissa. Lahopuuopas valmistuu alkukesällä 2020. Museovirastolta ohje kulttuuriperinnön huomioimisesta virtavesiin, kosteikkoihin ja ranta-alueisiin liittyvissä hankkeissa Vesistö- ja merialueiden ympäristöhankkeet ovat tarpeellisia vesien hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi sekä kalatalouden kestävyyden turvaamiseksi. Nyt julkaistulla ohjeella Museovirasto pyrkii selkeyttämään ja helpottamaan kulttuuriperinnön huomioimista erilaisissa vesiin liittyvissä hankkeissa. Ohje on suunnattu virtavesien, kosteikkojen ja ranta-alueiden kun- nostus- ja rakennushankkeiden suunnittelijoille ja toteuttajille sekä hankkeiden parissa työskenteleville viranomaisille. Se on hyödyllinen myös maastossa inventointeja, tarkastuksia ja dokumentointia tekeville kulttuuriperinnön ammattilaisille sekä muille vesiin liittyvästä kulttuuriperinnöstä kiinnostuneille tahoille. Lisätietoa: museovirasto.fi VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 | 9

HULEVEDET Uudenmaan liitto on selvittänyt Vantaanjoen valuma-alueen tilannetta hulevesien kannalta. Ojien, purojen ja jokiuomien kuormitusta on järkevää katsoa kuntarajojen yli. Kuva: Eeva Vänskä Pidetään luonnonuomat mahdollisimman puhtaina Kunnat vartijoina hulevesien kokonaiskuvan muodostamisessa teksti: EEVA VÄNSKÄ K Hulevesiasia tunnistetaan kuntakentässä, mutta sen vastuuttaminen ei aina ole selvää käytännössä. Selvitimme, miten kunnissa ja kaupungeissa vastataan hulevesien hallintavaatimukseen, ja mikä merkitys kuntien alueiden luonnonuomilla on kokonaisuudessa. ehittämispäällikkö Anne Jarva Kuntaliitosta vastaa työssään maankäytöstä ja kaavoituksesta. Hän sanoo, että hulevesikysymys on vakiintunut osaksi kaavoitusta. – Tietysti kunnissa mietitään, mikä on paras alueellinen hulevesijärjestelmä ja millaisia kiinteistökohtaisia ratkaisuja käytetään. Yleisesti ottaen hulevesisuunnittelu on vakiintunutta työtä kuntakentässä. Hulevesien suunnittelun merkitys korostuu sitä enemmän, mitä tiheämmin rakennetusta ympäristöstä on kysymys. – Voi olla, että pienemmissä kunnissa asia ei ole kärjistynyt, jos käytössä on paljon luontaista hulevesien imeytystilaa. Kuormitus ja rakentaminen Jarvan mielestä kunnissa ja kaupungeissa pitää olla perustuntuma laajemminkin valuma-alueeseen, sen maastonmuotoihin ja vesien kulkuun, jotta suunnittelutyössä onnistutaan. Mitä mieltä olet luontaisten uomien, kuten purojen ja jokien, merkityksestä hulevesikokonaisuudessa? 10 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 – Lähtökohtaisesti ympäristön laatuun ja hulevesien hallintaan satsaaminen tarkoittaa samalla elinympäristön laatuun satsaamista, eli tässä vallitsee win-win –tilanne. Tietysti on tärkeää, että luonnon uomiin annetaan laskea mahdollisimman puhtaita hulevesiä. – Oleellisinta kuitenkin on, että kun rakennetaan ympäristössä, jossa virtaa esimerkiksi puroja, ymmärretään, miten rakentamisella vaikutetaan vesiolosuhteisiin. Rakennetun ympäristön ja vesisysteemin rajapinta on herkkä muutoksille. Tämä tunnistetaan vaihtelevasti nykypäivänä. Jarva mainitsee esimerkkinä hyvästä hulevesien hallinnasta Tampereen Vuoreksen alueen, jonka hulevesien hallinnan kehittämistä on tutkittu Urban Nature Labs –hankkeessa. Kaavojen ikä – Voi olla, että jos yleiskaava on peräisin vuosien takaa, sen päivittäminen voi tulla ajankohtaiseksi hulevesien hallinnankin näkökulmasta. Suosittelen laajempia ekosysteemipalveluselvityksiä, jotka varmasti antavat eväitä kaavatyöhön, Anne Jarva sanoo.

Kehittämispäällikkö Anne Jarva kertoo, että Kuntaliitto on julkaissut vuonna 2012 Hulevesioppaan, jota on jo kerran päivitetty lainsäädäntölukujen osalta. – Maankäytön suunnittelun, hulevesien hallinnan ja elinympäristön laadun yhdistävää julkaisua ei vielä ole ja sille voisi hyvinkin olla tarvetta. Kuva: Kuntaliitto Hän muistelee vanhaa kaavoitustapaa, jossa haettiin kasvua ja korostettiin liikenneverkkoja, kun ehkä nykyään osataan katsoa paremmin kokonaisuuksia luonnonjärjestelmät huomioiden. – Jos kaava on kovin vanha, on tärkeää osata tarkastella kokonaisuutta kriittisellä silmällä ja tunnistaa hankalat kohdat esimerkiksi tulvimisen kannalta. Jos ja kun kuntainfraa on tarve uudistaa, voi samalla miettiä kaavan uudistamista laajemminkin. – Eli jos hulevesihaasteen haluaa ottaa täysimääräisesti vastaan, niin yleiskaavaan tulisi saada kaikki kriittiset kohdat huomioiduksi. Anne Jarva korostaa viheralueiden merkitystä hulevesien viivytyksessä. Kunnallinen infra ei välttämättä ole ajantasaista, eikä viemäröintiä saada hetkessä muutettua, mutta luonnonmukaisilla ratkaisuilla saadaan lisää aikaa hulevesien hallintaa mietittäessä. Maakunnat ja iso kuva Maakuntakaava sekä alueelliset vesienhoitosuunnitelmat ja –toimenpideohjelmat ovat tukipuita kokonaiskuvan muodostamisessa. Hulevesien iso kuva, esimerkiksi valuma-alueiden, suojelualueiden ja kosteikkojen näkökulmasta, piirtyy maakuntatasolla näkyviin kuntakohtaisia tarkasteluja laajemmin. – Maakuntakaavoituksen yhteydessä voi hyvin löytyä alueita kuntien näkökulmasta, jotka tarvitsevat lisäselvittelyä. On hyvä nähdä kuormitusmääriä ja hulevesien laatutietoja kuntarajojen yli. Esimerkiksi Uudenmaan liitto on tehnyt Vantaanjoen valuma-alueeseen liittyvää selvitystyötä, jossa ylitetään kuntarajat. Kaikkea jo tehtyä työtä kannattaa tietysti hyödyntää. Käynnissä on myös Ympäristöministeriön vetämä Rakennetun ympäristön rekisteri ja alusta – hanke, jossa on tarkoitus määritellä ympäristötiedon yhteensopivuus yhteiseen paikkatietomallipohjaan. Kun järjestelmä toteutuu, voidaan esimerkiksi hulevesien kulkeutumista ja hallintaa tarkastella helposti valtakunnan eri tasoilla. – Tähän menee kuitenkin vielä vuosia. Uskon kuitenkin, että kaikki uusi tuotettava tieto on viimeistään kymmenen vuoden päästä suoraan paikkatietopohjaista. tännön toteutusta ja vastuita. Eli kunnissa on tullut aika päättää, mikä toimielin huolehtii mistäkin asiasta, ja toisaalta miten hulevesien kokonaishallintaan päästään. Innala toivoo, että sääntelyä uudistettaessa kiinnitettäisiin huomiota erityisesti joihinkin käytännön työtä tukeviin seikkoihin, jotta asiantuntijat saisivat parempia eväitä hulevesiasioiden esittelyyn päätöksentekijöille. Hulevedet eivät asetu hallinnonalojen rajoihin, vaan ylittävät ne: hulevesien hallinta kuuluu niin maankäytön suunnitteluun kuin tekniselle sektorille, muun muassa kunnossapitoon, sekä ympäristöpuolelle ja kuntatalouteen. Asiaa monimutkaistaa se, että rahoitus voidaan järjestää eri tavoin, ja esimerkiksi erillinen hulevesimaksu voi herättää kunnissa intohimoja. – Hulevesien kokonaishallinta vaatii toimialat ylittävää yhteistyötä ja vuoropuhelua, Innala korostaa. Hän suosittelee systemaattista lähestymistapaa, jossa kunta pohtii hulevesien hallinnan kokonaisuuden ja laatii strategisen tason hallintasuunnitelmia. Lisäksi on hyvä käydä Ympäristön laatuun ja läpi kaikki hulevesihulevesien hallintaan järjestelmään kuuluvat rakenteet ja satsaaminen tarkoittaa osaset putki ja oja kerrallaan. elinympäristön laatuun – On erityisen satsaamista. tärkeää huomioida rajapinnat, kuten rajapinnat kiinteistöihin. Esimerkiksi Lahdessa ollaan parhaillaan kartoittamassa hulevesijärjestelmä tarkasti ja laatimassa ylläpitokortteja, jotka ohjeistavat rakenteiden kunnossapitoa. Systemaattiseen lähestymistapaan kuuluu se, että suunnittelijat ovat tietoisia hulevesien hallinnan uusistakin ratkaisuista ja toisaalta se, että tilaaja osaa tilata oikeita asioita. – Hankintamenettelyä voisi varmasti kehittää entistä innovatiivisemmaksi. Ennallistaminen ja luonnon arvo Tuulia Innala toteaa, että kunnissa on alettu ymmärtää luonnonuomien, kuten purojen ja jokien merkitystä hulevesien kannalta. – Toisaalta kunnista on tullut sellaista viestiä, että luonnonmukaisista ratkaisuista esimerkiksi avo-ojia pidetään jotenkin vanhanaikaisina. En tiedä liittyykö tämä siihen, että halutaan mennä tekniik- Yhteistyön merkitys Kuntaliiton kuntatekniikan kehittämisen erityisasiantuntija Tuulia Innala kertoo, että vuoden 2014 maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksen myötä kunnista tulee jonkun verran kysymyksiä muun muassa hulevesien organisointiin liittyen. – Kunnat on velvoitettu huolehtimaan hulevesistä vähintään asemakaava-alueilla, mutta sääntelyssä ei ole tarkkaan määritetty käy- Erityisasiantuntija Tuulia Innala sanoo, että myös kiinteistöt on saatava mukaan kuntien tekemään hulevesityöhön. – Esimerkiksi läpäisevien pintojen lisääminen kiinteistöjen pihoille voi auttaa merkittävästi hulevesien hallintaa tiiviissä kaupunkiympäristössä. Kuva: Kuntaliitto VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 | 11

HULEVEDET ka edellä, ja avo-ojaa pidetään jotenkin vähempiarvoisena palveluna kuin putkiviemäriä. – Oja voi kuitenkin olla erittäin hyväkin ratkaisu, joka kaiken lisäksi tukee ympäristön monimuotoisuutta. Ojat pitäisi keksiä uudelleen! Tarvitaan lisää viestintää kuntalaisille päin, että he ymmärtävät erilaisten hulevesiratkaisujen perustelut. Innala kertoo Espoon hankkeesta, jossa ennallistettiin Niittykummussa sijaitsevaa Gräsanojaa. Ennallistamiseen liittyi hulevesien hallinta niin, että Merituulentieltä tulevia vesiä haluttiin ohjata ja puhdistaa ennen ojaan päätymistä. On siis nähty uoman arvo. Toinen esimerkki on Vantaan Aviapoliksen tulvaherkkä alue, jossa luonnonuomien säilyttäminen otettiin mukaan suunnitteluun, ja alueelle on ajatus sijoittaa infotauluja kertomaan purojen reaaliaikaisesta tilanteesta. Eli monitoimikenttä, tulvaniitty tai oleskeluportaat voisivat toimia hulevesipiikin aikana tulvimisalueena. – Tällaisesta sini-vihreä –ajattelusta täytyy kuitenkin tiedottaa hyvin, jotta asukkaat eivät harmistu kentälle tulvivasta vedestä, vaan tietävät sen olevan tarkoituksellista. Innala painottaa luontoympäristön roolia hulevesien hoitamisessa ja sitä, että oja tai puro voi hyvinkin olla osa hulevesirakennetta. – Se on sitten pohdinnan paikka, paljonko vihreää jo olemassa olevaan alueeseen pitäisi jättää, kun uusia kohteita rakennetaan. Tässä on kehitystyötä tehty muun muassa Vantaalla, jossa yleiskaavaan liitetyn viherrakenneanalyysin kautta nähdään viheralueiden tasapuolinen sijoittuminen. lään sekä hulevesien määrän hallinnan että laadun hallinnan keinoja. Kuntaliiton mielestä hulevesien laatukriteerejä ei pidä ryhtyä laatimaan ennen kuin tiedetään enemmän toimenpiteiden vaikuttavuudesta ja kustannustehokkuudesta. – Toivoisin kuitenkin, että vesi olisi muutakin kuin hulevesiongelma, ja että se voitaisiin nähdä myös resurssina. Vesi on elementti, jolla kaupunkirakenteesta voi saada viihtyisämmän. Ja vielä yksi huomio viheralan osaajille: kunta-alalla on vielä jonkin verran epäilyksiä viherkattojen toimivuudesta. Saatetaan ajatella, että miten katolle sopii rakenne, joka pidättää vettä katon päällä. Viherkattojen toimivuus- ja merkitystieto ei siis vielä ole täysin jalkautunut, ja siinä työssä tarvitsemme viheralan ammattilaisia. Kirjoittaja on freelancer-toimittaja. Parhaillaan on käynnissä ympäristöministeriön Vesiensuojelun tehostamisohjelma kaupunkivesistä, jossa yhtenä osana on hulevesien hallinta. Rahoitushaku käynnistynee syksyyn mennessä. Kuva: Otto Rosenberg Kaikki keinot käyttöön Puhumme kaupunkivihreästä, ja siitä, miten monessa paikassa vihreä halutaan erillisiin laatikoihin tai kiveyksen taakse erotetuksi muusta alueesta. – Reunakivet voivat olla ongelmallisia valumien kannalta, eli miettisin perinteisen tekniikan sopimista hulevesien hallintaan. Esimerkiksi katujen reunakiveyksistä voitaisiin sopivissa paikoissa luopua. Samalla ja koko ajan on mietittävä tehtyjen ratkaisujen kunnossapidettävyyttä sekä kustannustehokkuutta. – Infran ja rakenteiden koko elinkaaren aikaista ajattelua pitäisi vielä lisätä. Ja kun kaupungeissa ja kunnissa annetaan ohjeita tai tehdään suunnitelmia uusien ohjeiden mukaan, tiedon tulisi jalkautua koko ketjun läpi käytännön työhön asti. Toisaalta hulevesien kokonaissuunnittelun toteuttamisessa tarvitaan aina kompromisseja määrän ja laadun hallinnan yhteensovittamisessa. – Iso hulevesimassa voidaan kyllä saada siirtymään vaikka järveen, mutta samalla voi siirtyä iso määrä kiintoainetta ja siihen sitoutuneita haitta-aineita. Silloin väliin tarvitaan esimerkiksi biopidätysaltaita, jotka taas vaativat tilaa, jota ei kaikissa tapauksissa aina ole. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. – Ratkaisut pitää valita sen mukaan, mitä halutaan hallita. Yleensä kokonaisuuden kannalta paras lopputulos saadaan, kun yhdistel- Aineistoja hulevesiin liittyen: -Hulevesiopas & päivitykset: www.kuntaliitto.fi/yhdyskunnat-ja-ymparisto/tekniikka/hulevesien-hallinta/hulevesiopas-1 -Hulevesien hallinnan organisointi kunnissa: http://shop.kunnat.net/product_details.php?p=3637 -Opas julkisoikeudellisen hulevesimaksun määrittämiseen: http://shop.kunnat.net/product_details.php?p=3176 -Sopimusmalli liitteineen kahden vastuutoimijan yhteistyön sopimisesta: www.kuntaliitto.fi/asiantuntijapalvelut/sopimusmalli-huleveden-viemaroinnista-sopimiseksi -Selvitys vesihuoltolain mukaiseen korvauksen määrittämiseen: www.vvy.fi/ohjeet-ja-julkaisut/muut/huleveden-viemaroinnista-perittavan-korvauksen-maarittaminen -Hulevesivastuiden rajapinnat –selvitys: https://vvy.etapahtuma.fi/Hankkeet-selaus-2 12 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/20

VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 | 13

HULEVEDET Annefredinpuiston keskitasolla sijaitseva kuntoilupaikka toimii suurilla mitoitussateilla huleveden paisuntatilana. Se asettaa haasteen kuntoilupaikan pintamateriaaleille, sillä ne eivät saa sisältää huleveden mukana pois huuhtoutuvaa mikromuovia. Rälssi- ja Annefredinpuiston asemapiirros. Annefredinpuiston eteläpuolella sijaitsevalle Y-tontille rakennetaan koulu ja päiväkoti kaksivaiheisesti. Sen suunnittelu- ja toteutuminen tulevat vaikuttamaan puiston toteutukseen kenties yllätykselläkin tavalla. Rälssipuiston viivytysallas kiemurtelee oikealla ja suodatusallas vasemmalla. Tulvatilanteissa ne yhdistyvät hetkeksi, sillä suodatusallas toimii viivytyksen paisuntatilana pienemmilläkin mitoitussaatella. 14 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 Annefredinpuiston ja koulun tontin rajalla olevaan tukimuuriin suunniteltu vesiputous toimii pääasiassa hulevedellä, mutta pitkään jatkuvalla kuivalla kaudella siinä hyödynnetään johtovettä. Vesipuisto ja sen edessä oleva istuskelualue erikoisvalaistaan.

Rälssi- ja Annefredinpuisto – kolmannen sukupolven hulevesipuistoja Vantaalle teksti: ISMO HÄKKINEN, kuvat: SITOWISE OY Uuden asuinalueen puistojen suunnittelussa korostuvat hulevesien luonnonmukainen hallinta, vesi kaupunkikuvallisena elementtinä sekä alueiden monikäyttöisyys. E nsimmäisen sukupolven hulevesipuistossa viivytetään hulevesiä; toisen sukupolven hulevesipuistossa menetelminä ovat sekä viivyttäminen että laadullinen hallinta; kolmannen sukupolven hulevesipuistossa hulevettä viivytetään, hallitaan laadullisesti ja lisäksi siellä tuotetaan hulevesitietoa sekä pyritään vuorovaikuttamaan. Julkisten ulkotilojen hulevesien hallinnan kehitys on ollut nopeaa tällä vuosituhannella ja viimeisen kymmenen vuoden aikana Vantaan kaupunki on toiminut siinä edelläkävijänä. Vuonna 2005 valmistui Kartanonkosken Illenpuisto, jota voidaan pitää ensimmäisen sukupolven hulevesipuistona. Viisitoista vuotta myöhemmin Vantaan kaupunki suunnittelee jo kolmannen sukupolven hulevesipuistoja kiven heiton päähän Kehä III:n pohjoispuolelle, Veromieheen, jonka maankäytön muutos ja rakentaminen teollisuusalueesta tiiviiksi asuin- ja työpaikka-alueeksi on hyvässä vauhdissa. Rälssi- ja Annefredinpuisto sijaitsevat Veromiehen matalimmalla kohdalla, ja niiden merkitys hulevesien alueellisessa hallinnassa tiedostettiin jo maankäytön suunnitteluvaiheessa. Kumpikin puisto ja niiden eteläpuoliset alueet kuuluvat Annefredin asemakaava-alueeseen, jonka yhteydessä laadittiin kunnallistekninen yleissuunnitelma. Sen tavoitteena on hulevesien luonnonmukainen hallinta niin kaduilla ja aukioilla kuin viheralueella, jonne johdetaan hulevesiä laajemmaltakin alueelta, sillä niiden läpi virtaavat Palo- ja Pytinoja ovat Veromiehen kaupunginosan keskeisimmät kokoojaojat. Rälssipuisto - ulkoilua ja sadetapahtumien seurantaa Rälssipuisto sijaitsee Palo-ojaan nähden yläjuoksulla ja Annefredinpuisto alajuoksulla. Suunnittelun suurin haaste on maaston tasaisuus, minkä vuoksi suodatusrakenteiden toteutus on vaikeaa. Rälssipuistoon puretaan suuri määrä ympäröivien katujen heikkolaatuista hulevettä, joten määrällistä ja laadullista hallintaa on keskitetty nimenomaan sinne ennen huleveden ohjaamista eteenpäin. Rälssipuiston viivytysaltaan purkupisteeseen on suunniteltu ns. kuristava pato, joka nostaa veden pintaa nopeasti pienilläkin sateilla, jotta sitä voidaan selkeyttää ja nostaa tulva viereiseen biosuodatuspainanteeseen. Sieltä vesi suodattuu hitaasti takaisin pääuomaan ja virtaa Rälssitien alittavan rummun läpi Annefredinpuistoon. Kuristavalla padolla estetään niin ikään huleveden padottuminen Rälssitien rumpuun. Muutoin Rälssipuistoon on suunniteltu vähemmän toimintoja. Hulevesialtaiden päällä risteilevät ritiläkäytävät ja altaita kiertävä raitti mahdollistavat puiston virkistyskäytön niin kuivina kuin sateisina kausina ja kuristavan padon yhteyteen asennettava mittatikku mahdollistaa veden korkeuden ja valuma-alueeseen kohdistuvien sadetapahtumien intensiteetin seurannan. Lisäksi puiston kulmaan rakennetaan kaupunkiviljelytarha, sillä keskustamaisen tiivisti rakennettaviin asuinkortteleihin ei jää tilaa puutarhaviljelyyn. Monikäyttöinen Annefredinpuisto Nykyisin Palo-oja ja siihen liittyvä Pytinoja virtaavat Annefredinpuistossa syvässä mutta kapeassa uomassa. Hulevesien viivytystilavuuden kasvattamiseksi ja hulevesitulvien kohdistamiseksi puiston alueelle sieltä joudutaan poistamaan suuri määrä maamassoja ja muotoi- lemaan puisto syväksi maljamaiseksi tilaksi. Hulevesien viivytyksestä huolehditaan kahdella padolla ja niihin suunniteltavilla suodattamilla. Kuristavan padon avulla veden pinta nousee ja laskee, minkä avulla puiston ilme muuttuu pienilläkin sateilla. Siinä oleva mittatikku mahdollistaa myös veden korkeuden ja sadetapahtumien intensiteetin reaaliaikaisen seurannan, kuten Rälssipuistossa ja opasteissa annetaan lisätietoa hulevesien hallinnasta. Patoihin liitettävien suodattimien avulla pyritään parantamaan lähinnä ensimmäisen aallon veden laatua, sillä siinä on aina enemmän epäpuhtauksia kuin toisessa ja kolmannessa aallossa. Annefredinpuistossa vesi pyritään tuomaan esiin myös kaupunkikuvallisena elementtinä. Hulevettä hyödynnetään tukimuureihin rakennettavissa vesiputouksissa, joiden pumput ja suodattimet kierrättävät ja puhdistavat hulevettä. Jos sitä on niukasti, käytetään putouksissa johtovettä. Sitä käytetään myös liikunta-alueen yhteyteen suunniteltujen suihkujen sekä valotaideteoksen vesityksessä. Hulevesien hallinnan lisäksi puistoon suunnitellaan paljon toimintoja. Leikkipuisto ja kaupunkiviljelytarha sijoitetaan puiston ylätasolle, jonne hulevedet eivät koskaan tulvi, mutta oleskelu, kuntoilu- ja liikuntapaikkoja hyödynnetään suurimmilla mitoitussateilla syntyvien vesimäärien viivyttämiseen. Ulkoilua ja virkistystä palvelevat pikku polut jäävät myös hulevesitulvien alle, mutta pääreitistö, johon liittyy useita siltoja, ovat turvallisesti käytettävissä rankoillakin sateilla. Hulevesien hallinta toimintakuntoon jo ennen korttelirakentamisen käynnistymistä Annefredin kortteleista puretaan puistoon melko hyvälaatuista hulevettä ja tasaisen hitaasti. Katujen ja aukioiden hulevedet kerätään biosuodattamina toimiviin alas laskettuihin istutuksiin tai istutuspainanteisiin, joista ne hitaasti suodatetaan hulevesiverkon kautta Annefredinpuistoon. Ylivuoto ohjataan myös hulevesiverkkoon tai katujen pintoja pitkin suunniteltuja tulvareittien kautta puistoon, mutta silloin on kyse jo toisesta ja kolmannesta aallosta, joissa huleveden laatu on ensimmäistä parempi. Taloyhtiöt velvoitetaan viivyttämään jokseenkin puhtaat kattovedet ja ohjaamaan hitaasti hulevesiverkon kautta Annefredinpuistoon. Pihojen pintavedet suodatetaan niin ikään hitaasti hulevesiverkon kautta puistoon. Valmistuessaan Annefredin kaava-alue muodostaa suuren, monipuolisen kokonaisuuden, jonka lähtökohtana on hulevesien luonnonmukainen hallinta ja hulevesien näkyminen kaupunkikuvassa positiivisena elementtinä. Toteutuksen suurin haaste on Annefredinpuistoon rajautuvan koulun ja päiväkodin toteutus kahdessa vaiheessa, mikä edellyttää väliaikaisia ratkaisuja ja viheralueen toteutusta kolmessa vaiheessa. Se pyritään esirakentamaan hulevesien hallinnan kannalta toimintakuntoon jo ennen ympäröivän korttelirakentamisen käynnistymistä, jotta rakentamisen aikaiset hulevedet voidaan puhdistaa ennen niiden purkamista Keravajokeen. Puiston toinen rakennusvaihe toteutunee koulun ja päiväkodin ensimmäisen vaiheen yhteydessä ja kolmas vaihe, kun koulu laajennetaan lopulliseen kokoonsa. Kirjoittaja on maisema-arkkitehti ja työskentelee hulevesitiimin päällikkönä Sitowise Oy:ssä VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 | 15

HULEVEDET Mallinnuksella saadaan hulevesistä läpinäkyvä vaikutusarviointi, jonka laatiminen olisi muuten vaikeaa. 16 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/20

Hulevesien mallintaminen kulkee käsi kädessä mittaamisen kanssa Hulevesien mallintaminen tarjoaa arvokasta tietoa kaupunkien kestävään kehittämiseen, ja malli yhdessä mittauksen kanssa sitoo asiat yhteen hulevesikontekstissa. Jatkossa osin sirpalemaisesti sijoittunutta mallinnustietoa halutaan koota ja luoda entistä kokonaisvaltaisempia malleja hulevesien ymmärtämiseksi. teksti: EEVA VÄNSKÄ, kuvat: EEVA VÄNSKÄ ja AALTO-YLIOPISTO T eknisen vesitalouden professori Harri Koivusalo Aalto-yliopistosta kertoo, että Rakennetun ympäristön laitoksella ajatuksena on katsoa valuma-aluetta kokonaisuutena niin, että tarkastelussa huomioidaan erilainen maankäyttö. Tässä on onnistuttu, ja kaupunkihydrologiasta on valmistunut Aallossa jo 22 diplomityötä. – Monessa näistä töistä on tarkasteltu jonkin tietyn kaupungin osaalueen tilannetta, esimerkiksi Vantaan, Lahden, Turun, Helsingin ja Nummelan kaupunkihydrologiaa. Yhtenä esimerkkinä Ambika Khadka Aalto-yliopistosta on juuri parhaillaan tekemässä hulevesiaiheista väitöstutkimusta Turun Kirstin-puiston teollisuusalueesta, jota muunnetaan asuinkäyttöön. Tarkoitus on saada eväitä kestävään huleveden hallintaan kortteliratkaisuin. – Rakentaminen muuttaa väistämättä veden kiertoa. Tarvitsemme tietoa erilaisten pintojen käyttäytymisestä, siitä miten hulevesiverkoston maanalaiset kulkureitit muuttuvat. Muutosta ei voi kokonaan kompensoida, mutta meillä on silti monia keinoja käytössä. Näitä keinoja ovat tutut suodatus, viivytys ja vihreän infran käyttö. – Tarvitsemme eri keinoista tonttikohtaisia ratkaisumalleja. Tavoitteena on päästä takaisin mahdollisimman lähelle luontaista vedenkiertoa pidätyksen, viivytyksen ja valumavaihteluiden tasoittumisen kannalta. Hulevesien mallintamisen kautta saadaan numeerista tietoa sekä paikkatietoa vaikutusarviointiin. – Emme voi tietää, miten jokin alue käyttäytyy, ennen kuin sille on toteutettu aiotut rakentamisen suunnitelmat. Laskennallisesti voidaan kuitenkin toteuttaa malli ja luoda tietoa hulevesien toimivuudesta etukäteen. Mallinnuksella saadaan hulevesistä läpinäkyvä vaikutusarviointi, jonka laatiminen olisi muuten vaikeaa. Luottamus ja epävarmuus Kaupunkihydrologian malleilla selvitetään myös, miten sääolosuhteet heijastuvat veden määrään ja kulkuun. – Olemme tehneet paljon töitä vesimäärien kanssa, eli mihin satanut vesi kulkeutuu. Myös lämpötase on kiinnostava tekijä, sillä sen vaikutuksesta veden olomuoto muuttuu, eikä sitä ole Suomessa vielä paljon tarkasteltu osana hulevesimallinnusta. Yksi osa tästä ovat tal- Harri Koivusalo muistuttaa, että Suomessa on lopulta aika vähän täysin läpäisemättömiä pinta-alueita ja tiheitä kaupunkikeskustoja. – On oleellista miettiä, miten voimme hyödyntää olemassa olevaa viherympäristöä sekä rakennettua viherympäristöä hulevesien pidättämisessä. Kuva: Aalto-yliopisto ven prosessit ja niiden vaikutus. Näkökulmana mallintamisessa on sadanta-valunta –mallit ja niihin liittyen erilaiset säätekijät, kuten sademäärä, lämpötila, lumi, haihdunta, säteily ja ylipäänsä säämuuttujat. Malleissa tarkastellaan, miten nämä kaikki heijastuvat hulevesien valuntaan. – Kun eri tekijät voidaan ottaa mukaan mallintamisessa, saadaan myös perusteita erilaisten aineiden kulkeutumisen kuvaamiselle veden mukana. Näitä aineita ovat kiintoaine, ravinteet ja erilaiset haitta-aineet. – Jotta malli toimisi, pohjalle tarvitaan jonkinlainen mittausaineisto selkänojaksi, jolla voidaan osoittaa mallin toimivuus. Näin voidaan saavuttaa luottamus siitä, että mallin avulla pystytään tekemään toimivia skenaarioita hulevesien kulkeutumisesta, Koivusalo selvittää. Vaikka aineisto onkin pohjalla käytössä, malliin jää silti aina tietty epävarmuus. Se on silti pienempi kuin ilman aineistoa. – Mallin kalibroinnin avulla voidaan huomioida myös paikalliset olosuhteet ja yksityiskohdat. Parvet ja suositukset Yksi epävarmuutta lisäävä tekijä on kuormitus: vesimäärien laskenta on helpompaa kuin kuormitus massavirtana. – Kuormituksen ja konsentraation osalta epävarmuus kasvaa malleissa. Emme esimerkiksi tiedä tarkkaan, miten paljon erilaisia aineita huuhtoutuu läpäisemättömiltä pinnoilta ja millaista vaihtelua tämä tuo kuormitukseen. Tätäkin voi kuitenkin kuvata malleilla, niin sanotuilla parviennusteilla, joissa laaditaan useita skenaarioita siitä, miten hulevedet alueella käyttäytyvät. Koivusalo kertoo, että nykyisin on saatavilla niin sanottuja avoimia hydrologisia malleja, ja niitä voidaan siirtää käyttöön eri alueille. Yksi tällainen avoin malli on Yhdysvaltain ympäristöviranomaisten lanseeraama Stormwater Management Model (SWMM). – Olemme tehneet avointen mallien käytöstä suosituksia siitä, miten ne voidaan viedä paikalliseen käyttöön. Siinä auttaa se, että kaupunkihydrologia on lähtökohtaisesti yksinkertaisempaa mallintaa kuin luonnonalueiden monimutkainen hydrologia. Suosituksena on esimerkiksi, että kaikkia homogeenisiä pintoja tarkastellaan mallissa yhtenä yksikkönä. Tällaisia pintoja voivat olla VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 | 17

vaikka korttelin erityyppiset katot. – Kun näin toimitaan, malli toimii hyvin ja aluetarkkuus on oikealla toimenpiteiden tasolla. Toisaalta sadantatietoja on harvoin kattavasti. – Kaupunki on dynaaminen ympäristö, ja jos sitä haluaa kuvata hulevesihallinnan mittakaavassa, pitäisi sadannasta olla tietoa riittävän tiheällä seulalla. Yleensä meillä on mittaustietoa jostain yhdestä pisteestä minuuttitasolla. Toisin sanoen myös sadannasta tarvitaan jatkossa tarkempia tietoja: mikä sen rakenne on, ja miten mallin laskentaa voidaan sadantasyötteellä parantaa. Tutkatiedosta ja ennusteista Ilmatieteen laitokselta saa tutkahavaintojen kautta dataa, joka tarjoaa kaupunkihydrologiassa tarvittavaa alueellista tietoa. – Ilmatieteen laitoksen tietojen käyttöä voitaisiin varmasti parantaa, siitä saa kuitenkin tietoa sadannan jakautumisesta isommalle alueelle ja samalla hyvän alueellisen näkökulman. Jos nykysadantakin tunnetaan huonosti, niin sitä huonommin voimme tuntea tulevaisuuden sadantaa, eli laatia ennustemalleja ilmaston muuttuessa. Asiaa korostaa vielä se, että sijaitsemme korkeiden leveysasteiden alueella, jossa lämpötila on ajoittain lähellä nollaa. – Ilmaston lämpeneminen kohdistuu erityisesti talviin, jotka leudontuvat. Vielä ei tarkkaan tiedetä, miten muuttuvat talvet vaikuttavat sadannan olomuotoon ja toisaalta hulevesiin. Koivusalo kehaisee kaupunkeja, ja sanoo, että monet kaupungit hyödyntävät jo hulevesimallinnusta. Kaupungeissa on tehty muun muassa opinnäytetöinä erilaisia malleja, kuten vaikka Helsingissä Pitäjänmäen liikenneympyrän tienoon tulvamalli. – Jos aluetta on jo mallinnettu, niin tieto kannattaisi laittaa avoimeksi muiden hyödynnettäväksi. Kaikki toimijat hyötyisivät avointen mallien laajasta käytöstä. Aineistot ja räätälöinti Esimerkiksi Ilmatieteen laitos antaa avoimesti säätietoja kenen tahansa käyttöön, vaikkakaan tieto ei ole täysin koko Suomen kattavaa. Myös Maanmittauslaitos ja Suomen ympäristökeskus tarjoavat avointa tietoa, kuten SYKE hydrologisia aineistoja ja tulvakarttoja. – Meillä on hyviä mahdollisuuksia tulevaisuuden kannalta, ja se- lainpohjaisia järjestelmiä tulee varmasti enemmän käyttöön. Meillä on tavallaan kaikki osaset jo olemassa. Nyt on kysymys siitä, kuka keräisi tiedon ja toteuttaisi hulevesien kattavan kokonaishallinnan mallinnusjärjestelmän. Koivusalo muistuttaa, että eri alueilla on omat erityispiirteensä, jotka on huomioitava kokonaismallintamisessakin. Kun Lahdessa toimitaan harjuympäristössä, toisella paikkakunnalla määräävä tekijä on joki. Mallintamista on siis räätälöitävä tarpeen mukaan. – Meille tulee avuksi tekoäly ja samalla automaatiomittaukset kehittyvät. Sensorit ovat entistä halvempia, joten hulevesijärjestelmiä voidaan seurata reaaliajassa. Tämän kautta saatava tieto on arvokasta hulevesimallien testaamisessa. – Meillä on jo hyvä globaali käsitys ilmastosta ja malleja laajoille alueille eli tavallaan hulevesityön päärunko on olemassa. Nyt tarvitsemme lisää hydrologisia malleja alueiden hulevesistä. Koivusalon mielestä kaupunkien kannalta on tärkeää, että rakennamme resilienttejä kaupunkeja, emmekä toista menneisyyden virheitä hulevesien kulkeutumisen kannalta. – Tähän liittyen korostan luontaisen vedenkierron merkitystä, eli pyritään siihen, ettei muuteta sitä tarpeettomasti. Kirjoittaja on freelancer-toimittaja. Millaisia hulevesimallinnuksia on olemassa? 1. Paikkatietopohjaiset ratkaisut, kuten mallit, jotka kertovat sateen aiheuttamasta tulvariskistä -Tulvakartat (joita tekee Suomen ympäristökeskus) 2. Sadanta-valunta –mallit, joilla voidaan tarkastella veden kiertoa kaupunginosan tarkkuudella 3. Detaljiprosessimallit, joilla voi kuvata tarkkaan huokoisen väliaineen toimintaa, kuten kemiallisia prosesseja hulevesisuodattimessa 4. Uomamallit, joissa tarkastellaan vesiuomien prosesseja (tähän liittyvät muun muassa kaupunkipurojen ennallistaminen ja kaksitasouomat, joissa vesi leviää luontaisesti tulvatasanteelle) Aalto-yliopistossa tutkitaan vesitasapainoa, kuten valuntaa ja haihduntaa luonnonmukaisissa hulevedenhallintaratkaisuissa. Kuva: Ambika Khadka/Aalto-yliopisto 18 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/20

HULEVEDET Käytä kasveja hulevesien hallinnassa aina, kun voit Suodattavia rakenteita tarvitaan joka puolelle kaupunkeja teksti: EEVA VÄNSKÄ, kuvat: EEVA VÄNSKÄ ja MIKKO SILLANPÄÄ Asiantuntijan mukaan suomalaiset ovat hyviä vesihuollossa, mutta vielä kokemattomia hulevesien laadun parantamisessa. N ora Sillanpää teki vuonna 2003 diplomityönsä hulevesistä Teknillisessä korkeakoulussa. Tutkijan uran jälkeen hän siirtyi asiantuntijatehtäviin palvelupäälliköksi Sitowiseen kehittämään hulevesipalveluita. – Muutos hulevesiasioiden ymmärryksessä on ollut hurjan iso, ja nykyisin erityisesti laatuasiat nousevat esiin keskusteluissa kuntien, yritysten ja viranomaisten kanssa. Vaikka aihepiirin tärkeys on ymmärretty, tietoa ei kuitenkaan ole kovin paljon. – Suomalaiset ovat hyviä vesihuollossa, mutta vielä kokemattomia laadun parantamisessa ja hulevesien kokonaisvaltaisessa hallinnassa. Siksi perustimme pari vuotta sitten Suomen Vesihuoltoyhdistyksen alle hulevesijaoston keskustelufoorumiksi, jossa voidaan jakaa tietoa ja hyviä käytäntöjä. Ei lukita tekniikoita Sillanpää korostaa, että jo nyt on olemassa valtavan paljon erilaisia tekniikoita parantaa hulevesien hallintaa ja sitä kautta hyvät edellytykset kestävään kaupunkiympäristöön. – Tietoa on jo jonkin verran eri tutkimushankkeista, mutta tämä tieto ei ole jalkautunut kentälle, niin että voitaisiin tehdä entistä kokonaisvaltaisempia hulevesisuunnitelmia. Toisaalta samaan aikaan monessa kunnassa ja kaupungissa on jo laadittu oma hulevesiohjelma. – Kaupungit ovat kehittäneet omia ohjeistuksiaan, ja kannustan jatkamaan hyvää kehitystyötä. Kansallisella tasolla meillä on vaihtelevasti ohjeita, eli vielä on työtä tehtävänä siinä, miten suunnitella hulevesiä kokonaisuutena valuma-alueet huomioiden. Parhaiten hulevesien hallinnassa onnistutaan kunta- ja kaupunkitasolla määrittelemällä ensin tavoitteet. – Tämän jälkeen kaavoittajat ovat isossa roolissa. Pitäisi vaatia riittävän tiukasti hulevesien hallinnan eri tavoitteiden samanaikaista toteuttamista, mutta samalla jättää suunnittelijoille tarpeeksi vapauksia valita parhaat ratkaisut juuri kyseessä olevaan kohteeseen. Ei siis pidä lukita tekniikoita ylätasolla liian aikaisin. Usein vasta suunnitteluprosessin loppuvaiheilla, lähellä varsinaista rakentamista, on riittävästi tietoa kohteesta parhaiten soveltuvien tekniikoiden valitsemiseksi. Laskeutus ja suodatus Hulevettä puhdistaa joukko erilaisia mekanismeja. – Usein tutkimuksessa kiinnitetään huomiota siihen, mitä niin sanotusti menee sisään ja sen jälkeen mitä tulee ulos. Pitää kuitenkin ymmärtää myös se, mitä rakenteen sisällä tapahtuu. Ensinnäkin hulevesissä on monia aineita sitoutuneena kiintoaineeseen. Monet haitta-aineista haluavat kiinnittyä partikkeleihin. Kiintoainetta puhdistavia mekanismeja ovat esimerkiksi laskeuttaminen ja suodattaminen. – Laskeuttaminen tehoaa parhaiten isompiin kiintoainespartikkeleihin. Huleveden suodattaminen tehoaa paremmin pieniin kiintoainepartikkeleihin, mutta ennen suodatusrakennetta tulisi hulevettä esikäsitellä esimerkiksi laskeuttamalla, jotta rakenne olisi mahdollisimman pitkäikäinen. Yksi lisätutkimusta vaativa aihealue on partikkelijakaumat, ja sitä kautta erilaisten kiintoainetta puhdistavien ratkaisujen tehokkuus. – Suodattamisessa Kustannustehokkuus on vesi siivilöityy mekaanisesti maarakenteen tärkeää, sillä yksi puhdisläpi. Liukoisia aineita puhdistuu geokemialtusrakenne ei vaikuta valulisten, biologisten tai ma-alueen mittakaavassa, mikrobiologisten prosessien kautta. Geovaan niitä tarvitaan paljon. kemiallisia huleveden puhdistusmekanismeja ovat esimerkiksi adsorptio sekä saostuminen. Hulevedet siis puhdistuvat kasvien, mikrobien ja bakteerien työllä joko maan pinnalla tai sen alla eri mekanismeilla. Puhdistusvaikutus voi olla pysyvä tai väliaikainen. Suodatusrakenne hyödyntää parhaimmillaan mahdollisimman monia mekanismeja eri tavoin. Kasvien rooli Kasvillisuuden ja maaperän rooli hulevesien puhdistuksessa on moniulotteinen: siihen vaikuttavat monet asiat, kuten happiolosuhteet. – Fosforin hyvä pidättyminen edellyttää esimerkiksi hapellisia olosuhteita. Toisaalta kasvien typensidontakyvyssä on eroja riippuen siitä, minkälaiset prosessit ovat vastuussa typen pidätyksestä. Kasvillisuudella on iso rooli erityisesti typen puhdistuksessa. – En pysty antamaan vinkkejä siitä, mitä kasvilajeja kan- VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 | 19

HULEVEDET nattaisi suosia hulevesien puhdistuksen kannalta. Yleisinä huomioina on kuitenkin tärkeää tiedostaa kasvissa kokonaisuus, eli ei vain sitä miltä kasvi näyttää, vaan ennen kaikkea miten vahva ja haarautuva juuristo sillä on. Nyrkkisääntönä kannattaa käyttää vaihtelevia vesiolosuhteita kestäviä kasveja. Tärkeää on myös kasvillisuuden monimuotoisuus ja tiiviys. – On suositeltavaa käyttää kasvillisuutta aina kun voidaan, sillä se ylläpitää veden läpäisevyyttä, ja ehkäisee esimerkiksi painumia. Kylmissä oloissa tämä on erityisen tärkeää. Sillanpää arvioi kansainvälisen tutkimustiedon pohjalta, että kasvillisuuden vaikutus suoraan hulevesien laatuun on melko pieni siitä näkökulmasta, että kasvillisuus sitoisi tehokkaasti itseensä useita hulevesien haitta-aineita. – Kokonaisuuden kannalta kasvillisuudella on kuitenkin merkittävä positiivinen vaikutus hulevesiin. Entä mikä sitten on paras hulevesien puhdistusmenetelmä? – Paras ratkaisu soveltuu juuri kyseisen kohteen olosuhteisiin ja on edullinen. Kustannustehokkuus on tärkeää, sillä yksi puhdistusrakenne ei vaikuta valuma-alueen mittakaavassa, vaan niitä tarvitaan paljon. Sillanpää ottaa hyvistä ratkaisuista esimerkiksi biosuodatuksen ja sadepuutarhat, joissa on kasvillisuutta pinnalla, suodattava maakerros sekä salaojituskerros joka imeyttää tai suodattaa. Keskeistä on myös se, että rakenne voidaan toteuttaa pienille alueille lähelle hulevesien muodostumisalueita. Haitta-aineita ja taajamia Yleisimmät suomalaisilla kaupunkialueilla esiintyvät hulevesien haitta-aineet ovat kiintoaine, fosfori, kupari, sinkki, lyijy ja kromi. Mikromuovit ovat osa kiintoainetta. Kaupunkialueilla kulkeutuu haitallisempiakin haitta-aineita. – Tästä on paljon tietoa kansainvälisesti, muttei vielä riittävästi tutkimustietoa Suomesta. Tällaisia aineita ovat esimerkiksi PAH-yhdisteet sekä öljyt. Periaatteessa kaikkia aineita, joita kaupunkien alueella käsitellään, voi kulkeutua veden mukana ympäristöön. – Vaikeus on siinä, ettemme vielä tiedä asiasta tarpeeksi, eikä meillä ole edes valmista analytiikkaa kaikkien näiden aineiden tutkimiseen. Nora Sillanpään mukaan yksi tärkeimmistä asioista on kuormituksen vähentäminen. – Pitää toimia niin, että kuormitusta ei lisätä, eli puututaan kuormituksen lähteisiin ja hulevesien muodostumiseen. Meillä ei ole maailman mittakaavassa hälyttävä tilanne hulevesien suhteen, mutta esimerkiksi metallien pitoisuudet voivat paikoin nousta ekologisesti korkealle tasolle. Hulevesille ei ole olemassa pitoisuusrajakriteerejä. – Sen voi kuitenkin todeta, että jo matalat haitta-ainepitoisuudet vaikuttavat vesieliöstöön. Voi olla, että tulevaisuudessa esimerkiksi EU:n kautta asetetaan hulevesille laatutavoitteita. Jo nyt yksittäisten kuntien tasolla on olemassa käsittelytavoitteita. Niitä tarvitaan, jotta voidaan jotenkin seurata sitä, miten tavoitteisiin on päästy ja miten hallintatoimet purevat. – Voi kuitenkin sanoa yleisesti, että meillä ei vielä ole riittävästi päivitettyä tietoa hulevesien hallinnasta päätöksenteon tueksi. Voi käydä esimerkiksi niin, että imeytysrakenne on alimitoitettu, kun taas suodatusrakenne on ylimitoitettu. Eli parasta taloudellista reittiä optimaalisiin rakenteisiin ei vielä ole. Hulevedet eivät ole jätevettä, lähtökohtaisesti hulevesiä on kulkeutunut ja imeytynyt aina. – Kansallisella tasolla hulevesikuormitus ei ole saanut juurikaan näkyvyyttä. Se voi johtua siitä, että vain kaksi prosenttia pinta-alastamme on taajama-alueita, ja jos mitataan perinteisiä haitta-aineita, 20 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 Palvelupäällikkö Nora Sillanpää sanoo, että hulevesien hallinnan optimoinnilla vaikutetaan hulevesien määrään ja laatuun, mutta samalla hyvään kaupunkiympäristöön, ekologisuuteen ja viihtyisyyteen. – Toivon, että kunnissa ja kaupungeissa käydään paljon keskustelua hulevesiin liittyvistä hyvistä käytänteistä. kuva: Mikko Sillanpää kaupunkialueiden haitallisimmat piirteet eivät nouse esiin. Sillanpää muistuttaa kuitenkin valuma-aluelähtöisyydestä: vaikka kaupungeilla ja taajamilla on suhteellisen pieni pinta-ala, 85 prosenttia väestöstä asuu niissä. – Kun kaupungeissa ja taajamissa tehdään toimenpiteitä, sillä on suuri vaikutus vesien laatuun laajemmalti. Esimerkiksi sinkin ja kuparin osalta kaupunkien kuormituksella on iso merkitys. Kiinteistöt framilla Kaupungeissa kiinteistöjen hulevesillä on iso merkitys kokonaisuuden kannalta. Katsomme maailmaa usein vallitsevan olotilan kautta, mutta reaalimaailmassa myös esimerkiksi maanomistus vaikuttaa käytäntöihin. – Jos pystyisimme imeyttämään ja suodattamaan vesiä kiinteistöillä ja pihoilla, sillä voisi olla iso merkitys kuormituksessa, tulvavesissä ja kokonaisuuden kannalta. Nora Sillanpää toteaa myös, että tiiviissä kaupunkiympäristössä pelkkä putki harvoin ratkaisee kaikkea. – Katse tulisi nostaa taivaalle, ja miettiä, miten esimerkiksi kattorakenteilla ja –ratkaisuilla voidaan vaikuttaa kokonaisuuteen. Viherkatot ovat arkipäivää monessa paikassa, mutta entä sinikatot tai harmaat katot? Myös katoilla voidaan viivyttää ja haihduttaa sadevesiä avovesipintoina, huokoisissa suodatusrakenteissa tai sadevesisäiliöissä. Yksi keino kiinteistöille puuttua hulevesiin ovat läpäisevät päällysteet, joiden alla on huokoinen täyttö ja riittävästi tilaa viivytykseen veden varastointiin. – Näillä ratkaisuilla on iso potentiaali huleveden määrän vähentämisessä, ja kun määrä pienenee, se myös automaattisesti merkitsee alueelta poishuuhtoutuvan kuormituksen vähentymistä. Lisäksi voi kysyä, kuinka paljon läpäisemätöntä materiaalia ylipäänsä tarvitaan? Sillanpää korostaa tiedottamisen ja koulutuksen merkitystä. – On tärkeää, että ihan tavalliset kansalaisetkin ymmärtävät veden merkityksen ympäristön kannalta. Hulevesillä on kytkös ilmastonmuutokseen, ja kun ihmiset ymmärtävät enemmän hulevesien roolia, he samalla osaavat vaatia parempaa veden hallintaa. Lisätietoja: http://www.klima2050.no/hovringen-bluegreengray-roofs Kirjoittaja on freelancer-toimittaja.

Mikkelin keskustan pienet vesistöt ja virtavedet ovat alttiina hulevesipiikeille ja huonolaatuiselle hulevedelle. Mikkelissä uskotaan, että tulevaisuudessa kaupunkikeskustan lähialueen luonnonvesien laatu paranee kaupunkialueen hulevesialueilla tehtävillä toimenpiteillä. 22 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/20

HULEVEDET Eväät kaupunkikehitykselle osayleiskaavassa Mikkelissä hulevesien hallinnalle hyvä pohja teksti ja kuvat: EEVA VÄNSKÄ Mikkelin kantakaupungin osayleiskaava 2040 on valmistunut ja sen mukaisesti hulevesien hallinnan suunnittelu tarkentuu. Vielä on kuitenkin työtä tehtävänä muun muassa ajantasaisen tiedon saamiseksi. M ikkelissä viimeisin yleiskaava on peräisin vuodelta 1990. Kaavoituspäällikkö Ilkka Tarkkanen kertoo, että osayleiskaava 2040 on oikeusvaikutuksellinen, ja sai viime elokuussa lainvoiman. Perustiedot hulevesistä ovat mukana järjestelmäkuvauksena. – Selvitimme perusteellisesti keskustan ja sen lähialueiden tilanteen kokonaisuutena. Taustalle laadittiin ekosysteemipalveluselvitys, jonka yhtenä osana on hulevesien hallinta omana kaavakarttanaan. Osayleiskaavassa keskeistä on se, että alueet ja niiden läpi kulkevat verkostot on tunnistettu. Siniviherrakenne ja alueiden väliset yhteydet määrittävät tulevaisuuden hulevesiratkaisuja. – Meillä on nyt hyvät lähtökohdat luoda vehreää ja laadukasta ympäristöä. Rakentaminen keskitetään jo rakennetuille alueille, eikä sitä hajauteta laajasti. Rakentamisoikeus on nyt asemoitu järkevästi. Myös maisemalliset, kulttuuriset, ympäristölliset ja historialliset arvot on otettu huomioon. Esimerkiksi liito-oravia esiintyy taajamien ulkopuolella runsaasti, mikä vaikuttaa kokonaisuuteen. – Tietysti käytännön kaavatyössä joutuu aina miettimään, mitä arvoja painotetaan kussakin tapauksessa. Nyt meillä on kuitenkin hyvät selvitykset pohjalla, joihin voi pitkälle nojautua ja arvioida vaikutuksia luontoympäristöön. – Kaikkeen ei tietenkään voi varautua tontin luovutusvaiheessa, jos käyttö voi muuttua hyvinkin toisenlaiseksi. Se on kuitenkin tärkeää, että hulevesisuunnittelu läpäisee kaikki hallintovaiheet. Tanskanen kuvaa Mikkelin hulevesien yleistilannetta hyväksi. – Hulevedet ovat keskimäärin selvästi alle prosentin kokonaisveden määrästä järvien osalta. Pienet vesialueet taajamien liepeillä poikkeavat siten, että siellä hulevesillä saattaa olla vaikutusta vedenlaatuun. Esimerkiksi lähilahdet Satamanlahti ja Lamposaaren selkä ottavat vastaan kaikkea mitä pinnoitetulta pinnalta voi ylipäänsä huuhtoutua. Mikkelin alapuolisen Saimaan altaisiin kulkeutuu enin osa kuormituksesta kauempaa maa- ja metsätalouden sekä haja-asutuksen kuormittamien valumavesien myötä. – Kattavaa aineistoa hulevesistä peräisin olevasta koko- Keskusta ja pienvedet Tarkkanen korostaa kaavojen joustavuutta. – Kun ei tiedetä, paljonko rakennusoikeutta käytetään, täytyy jättää tarpeeksi keinoja hyviin ratkaisuihin hulevesien osalta. Tämä tarkoittaa sitä, että rakennuslupavaiheessa täytyy esittää hulevesien hallintasuunnitelma, jonka ratkaisut voivat vaihdella esimerkiksi sen mukaan käytetäänkö altaita, säiliöitä, ojia tai maisemointia. On tärkeää tunnistaa verkoston olemassa oleva kapasiteetti, ja mahdolliset hulevesien pullonkaulat. Jos kapasiteettia ei ole riittävästi, tehdään tarvittavia viivytystoimenpiteitä ja tehostetaan verkostoa. Ympäristönsuunnittelija Heikki Tanskanen sanoo, että tilanteet poikkeavat toisistaan varsinkin rakennetun ydinkeskustan ruutukaavan ja löyhemmin rakennettujen taajama-alueiden välillä. Ilkka Tarkkanen toivoo, että tulevaisuudessa tiedetään tarkkaan, millaista hulevettä kulkee missäkin, ja tämän perusteella voidaan päättää järkevästi, mihin hulevesiä kannattaa johtaa ja miten. VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 | 23

HULEVEDET Lokkiluhdan kosteikko sijaitsee viitostien varressa Satamalahden lounaispuolella. Alue on viher- ja virkistysyhteyksien kannalta merkittävässä, vesistöjä seurailevan viheraluekokonaisuuden katkeamiskohdassa. naiskuormituksesta ei vielä ole, mutta tiedon keruuta jatketaan. Tavoitteena on, että eri hulevesialueiden ominaiskuormitusarvot voidaan jatkossa esittää paikkatietomuodossa. Pohjavesi ja Rokkala Mikkelissä halutaan erottaa puhtaat hulevedet ja imeyttää ne pohjaveteen. – Pohjaveden lämpötila on noussut noin puoli astetta. Jos lämpötilaa voidaan pudottaa puhtaiden hulevesien avulla, se on hyvä asia. Mikkelissä on kaksi pohjavesialuetta, jotka molemmat ovat rantaimeytyviä tekopohjavesialueita. Ilmastonmuutoksen edetessä on herätty miettimään, miten näillä alueilla voitaisiin turvata pohjaveden muodostuminen. – Kustannukset nousevat, jos imeytyvän veden laatu vaihtelee ja pitää rakentaa korvaavia ratkaisuja, joilla pohjaveden muodostuminen voidaan turvata, Tanskanen kuvaa. Ilkka Tarkkanen sanoo vierestä, että lisääntyvällä sademäärällä voi olla jotain hyviäkin puolia: – Vanhat ihmiset puhuvat, että ennen Rokkalanjoessa virtasi paljon enemmän vettä. Olen haaveillut siitä, että vanha uoma voitaisiin palauttaa, jolloin veden virtausmääräkin lisääntyisi, tavallaan siihen mitä se joskus oli. Samalla jokiympäristöä voisi tehdä ihmisille houkuttelevammaksi. Rokkalaan ollaan rakentamassa uusi kaupunginosa, josta tulee monipuolinen kokonaisuus joen ympärille. – Ehkä 50 vuoden päästä sieltä on myös toimivat yhteydet Kalevankankaalle ja virkistysalueille, ja kaupunkialue kehittyy näin suotuisaan suuntaan. 24 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 Heikki Tanskanen toteaa, että huleveden käsittelyrakenteet voivat olla helppohoitoisia kaupunkiviherrakenteita. – Rokkalaan vapautuu aluetta kaupunkikäyttöön, ja samalla voimme hyödyntää viherrakentamista ja viivytystä ja saada hulevesien käsittelyhyötyjä. Voi olla, että viivytyksen lisäksi ennen Saimaata pitää vielä lisätä puhdistavia rakenteita. Tietoa hetkessä Tanskasen mielestä Mikkelissä on hyvät perusselvitystiedot hulevesistä suunnittelua varten. Taustalle laadittu kunnan hulevesijärjestelmän kuvaus koskee Mikkelin keskustaaOn tärkeää, että hulevesijaman hulevesuunnittelu läpäisee kaikki sien muodostumisalueita hallintovaiheet. kokonaisuudessaan. – Kun suunnittelu etenee esimerkiksi hulevesien johtamisratkaisuihin, tilannetta tarkastellaan katusuunnitelmissa ja infraverkkojen suunnittelussa. Olemme hyödyntäneet hulevesijärjestelmän kuvauksessa paikkatietoa niin, että aineistoja voidaan jakaa helposti hallinnon sisällä. Toiveena on, että aineistoja saadaan kehitettyä reaaliaikaisiksi, ja että kaikki mahdollinen tieto saataisiin paikkatietoalustalle eri hallintokuntien hyödynnettäväksi. Ilkka Tarkkanen huomauttaa, että maankäyttö- ja rakennuslain muuttuessa kaikki kunnat ovat saman tilanteen edessä ja siirtävät kaa-

voja paikkatieto-ohjelmaan. – Lakimuutokset tulevat vähän todellisuuden jäljessä, mutta olemme hitaasti, joskin varmasti siirtymässä paikkatieto-ohjelmien käyttöön, sillä se helpottaa monin tavoin suunnittelua. Mikkelin keskustan osayleiskaava on paikkatietoformaatissa. Paikkatiedon käyttöä puoltaa myös asukasdemokratia: kaupunkilaiset halutaan mukaan huomaamaan kaupunkinsa kehittyminen. Osallistuminen ja vaikuttaminen on helpompaa, kun on olemassa helposti ymmärrettävät ja ajantasaiset karttamuotoiset tiedot. Heikki Tanskanen kuvaa, kuinka vedellä on omat reittinsä, jotka eivät piittaa kaavahankkeiden rajoista. – Kun laaditaan alueiden käytön suunnitelmaa, tulee kaavahankkeen alueelle usein monesta kohtaa vettä. On hyödyllistä kartoittaa koko yläpuolinen valuma-alue, jotta hulevesien hallinnan pohjatiedot saadaan koottua. Paikkatietoon pohjautuvalla mallinnuksella myös hulevesien määrällinen tarkastelu helpottuu. – Ymmärtää helpommin yhdestä kuvasta alueen koon vaikutuksen, käytettävissä olevat paikat viivyttää vettä ja paikat, joihin voi muodostua tulva. Mittauksen hyödyt Mikkelissä pidetään työryhmäpalavereita, joihin osallistuu kaupungin virkamiehiä ja asiantuntijoita eri hallintoalueilta pohtimaan hulevesitilannetta. – Ryhmän kokoontuessa pyrimme kirjaamaan hiljaista tietoa eri alueiden osalta. Ilkka Tarkkanen lisää, että paikkatiedon ja virkamiesyhteistyön lisäksi paremman suunnittelun välineenä on reaaliaikaisen mittaustiedon saatavuus. Satamanlahteen, Saimaan rannalle, on mahdollisesti tulossa hulevesien digitaalinen ja reaaliaikainen seurantajärjestelmä, joka perustuisi anturien lähettämään tietoon. – Seurantajärjestelmä on kehitteillä, ja olemme neuvotelleet monen toimijan kanssa maanalaisen infran tietojen yhdistämisestä paikkatietoaineistoihin. Tulevaisuudessa meillä on toivottavasti vain yksi ohjelma, joka toteuttaa kaikki toiveet. Heikki Tanskanen kertoo, että Mikkelin vesilaitoksella on jo tilannekuvajärjestelmä, joka kattaa oikeastaan kaikki vesihuoltoinfran ylläpidon, huollon ja käytön prosessit. Lokkiluhtaan on rakennettu esikäsittelyrakenteeksi kaksiosainen hulevesiallas vuonna 2015. Kuvassa saostuvan ja kelluvan aineksen pidättämiseen suunniteltu sulkulaite. Ympäristönsuunnittelija Heikki Tanskanen toteaa, että Mikkelissä on ryhdytty osoittamaan, että hulevesiä kannattaa hallita ennakoivasti. – Likaiset vedet pitää myös erottaa mahdollisuuksien mukaan niin, että puhtaat hulevedet voidaan imeyttää pohjaveteen. – Emokaupungin hulevesien hallintaan liittyvän tiedon ylläpidon osalta olemme vielä järjestäytymisvaiheessa, ja etsimme sopivaa alustaa selvitys-, suunnittelu- ja seurantatiedon ylläpitoon. Vuonna 2014 maankäyttö- ja rakennuslakiin tullut hulevesien hallintavelvoite teetättää kunnissa työtä. – Meillä on tässä edetty, esimerkiksi kaupungin tärkeimpien hulevesialueiden vedet kokoavalle Seitsemän-nimisen joen alajuoksulle ollaan saamassa vuoden kuluessa mahdollisuus seurata joen virtaamaa. Toiveita elätellään, että tässä yhteydessä saadaan ensimmäistä kertaa mitta-asema, josta kerätään paikallinen reaaliaikainen arvio hulevesivalunnasta. Helppoa ja hyvää? Juttelemme vielä alueiden kehittämisestä ja muun muassa teollisuustoimintojen uudelleen sijoittamisesta. Esimerkiksi Tikkalan ja Metsäsairilan teollisuusalueet ovat hulevesien hallinnan kannalta helpompia ja vähäriskisempiä paikkoja, kuin kaupunkikeskustan pohjavesialueiden päällä ja liepeillä sijaitsevat vanhat teollisuusalueet. – Luonnonmukaisia prosesseja matkiva hulevesien käsittely on usein myös kustannustehokkainta. Luonnonmukaisissa rakenteissa on vain muistettava, että tilavaraukset ovat riittävän isoja, ettei tarvitse heti alkaa miettiä mitoituksen riittävyyttä, Heikki Tanskanen sanoo. Hän on Ilkka Tarkkasen kanssa yhtä mieltä siitä, että luonnon ja puuston säilyttäminen kannattaa niin pitkälle kuin se on mahdollista. Kun luonto säilyy, myös vesitalous säilyy luonnonmukaisena. Esimerkkinä kustannustehokkaasta rakennetusta, mutta luonnon prosessia jäljittelevästä, ratkaisusta on läpisuotava tai päisteputkirakenteella varustettu pato sijoitettuna varastotilavuudeltaan riittävän kokoiseen ojaan. – Päisteputki- tai suotopadoilla saadaan pienemmillä yksikkökustannuksilla saman tasoinen tai parempi tulos kuin esimerkiksi vesiensuojelukosteikoilla. Myös rakenteen huolto on helpompaa. Mikkelissä näitä ojarakenteita on tehty Pitkäjärveen laskevan Karilanojan hulevesialueella, missä on toteutettu laskevaan ojaan sarja sepelistä tehtyjä läpäiseviä kaskadipatoja. – Alustavien kokemusten perusteella rakenteet tasaavat hyvin virtaamaa ja pidättävät ojaan kiintoainetta sekä saostuvia ravinteita. Kirjoittaja on freelancer-toimittaja. VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 | 25

MAISEMASUUNNITTELU Yhdistelmämallin avulla voidaan tarkastella laajojakin kokonaisuuksia yhdellä vilkaisulla. Kasvillisuus on esitetty MaisemaBIM kasvikirjaston malleilla, lisäksi näkyvillä ovat johto- ja putkilinjat, sekä suunnitellun kaivannon alapinta. Työkalu tietomallipohjaisen maisemasuunnittelun tueksi MaisemaBIM kasvikirjasto on julkaistu teksti: TEO RINNE, kuvat: SITOWISE OY MaisemaBIM kasvikirjasto on mallipohjaiseen suunnitteluun tarkoitettu työkalu ja ohjeistus, joka on avoimesti saatavilla ja tarkoitettu yleisesti käytettäväksi. MaisemaBIM-hankkeiden kantavana ajatuksena on kehittää ja yhtenäistää maisemasuunnittelun tietomallikäytäntöjä valtakunnallisesti, sekä vahvistaa maisemasuunnittelun asemaa monialaisissa tietomallipohjaisissa suunnitteluhankkeissa. T ietomallintaminen on vakiintunut toimintatapa talo- ja infrasuunnittelussa. Kehittyneet suunnitteluohjelmat helpottavat suunnitteluongelmien ratkaisuissa. Maisemasuunnittelun osalta eletään siirtymäaikaa, missä kaksiulotteisesti tapahtuvasta suunnitelmien tuottamisesta siirrytään vaiheittain mallipohjaiseen työskentelytapaan. Eri aloilla tietomallintamisen kehitys on tapahtunut eroavista lähtökohdista ja syyt mallipohjaiselle suunnittelulle poikkeavat toisistaan. Kuitenkin yleistäen voidaan sanoa, että tietomallintamisen kantavana ajatuksena on luoda kehittynyt suunnitteluprosessi, jossa korostuvat tiedonhallinnan, yhteistyön ja elinkaariajattelun merkitys. Tietomallipohjaisesta työskentelystä hyötyvät useat osapuolet. Tietomallien avulla suunnitelmaratkaisuja pystytään tarkastelemaan kolmiulotteisesti, niin toimistolla kuin työmaallakin. Rakentamisvaiheessa koneohjauksen hyödyntäminen kaivuutyössä on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Kunnossapidon työntekijät hyötyvät ylläpitomalleista, jotka auttavat omaisuudenhallinnassa ja kunnossapitotoimenpiteiden vaiheistuksessa. Suunnitelmamallit ja niistä jalostetut esittelymallit, sekä havainnekuvat toimivat viestinnän tukena rakennusalan ammattilaisten, päättäjien sekä asukkaiden välisessä vuorovaikutuksessa. Vuorovaikutuksen merkitys korostuu myös monialaisissa hankkeissa, jotka vaativat eri tekniikka-alojen suunnitelmien yhteensovittamista yhdistelmämallien avulla. Jotta viheralan am- 26 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 mattilaisilla on valmius ottaa osaa tietomalliprosessiin ja saavuttaa tietomallintamisen hyödyt, tulee alan toimijoilla olla yhteiset toimintatavat.-- MaisemaBIM kehitystyö Ensimmäiset yhteiset askelmerkit maisemasuunnittelun tietomallintamiselle on laadittu MaisemaBIM-hankkeen myötä. MaisemaBIM-hanke on Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien tilaama kehitystöiden sarja, joka käynnistyi esiselvityksellä vuonna 2016. Kehityshankkeissa on toiminut laaja konsulttityöryhmä yhteistyössä Rakennustietosäätiön erityispäätoimikunnan BuildingSMART Finlandin kanssa. Esiselvityksen perusteella tunnistettiin tietomallipohjaisen maisemasuunnittelun lähtötilanne ja tarpeet tuleville kehitystöille. Keskeisiksi toimenpiteiksi määriteltiin Yleisten Inframallivaatimusten (YIV) ja InfraBIM-nimikkeistöjen täydentäminen. Näihin tarpeisiin on vastannut syksyllä 2017 käynnistynyt hanke MaisemaBIM: Nimikkeistötyö ja mallinnustarkkuuden määrittely. Nimikkeistötyössä on selvitetty InfraBIM-nimikkeistön riittävyys ja puutteet tietomallipohjaisen maisemasuunnittelun yleis-, puisto- ja rakennussuunnitelmissa. Selvityksen myötä nimikkeistöön esitettiin täydennyksiä ja muutoksia. Mallinnustarkkuuden määrittelytyössä määriteltiin mallintamisen perustason sisältö eli mallinnettava luovutusaineisto ja sen tarkkuus.

Työn ohessa kirjattiin ylös jatkokehitysaiheita, joista kiireellisimmiksi rajattiin ominaisuustiedon (attribuuttien) standardointi ja kasvikirjaston luominen. MaisemaBIM kasvikirjasto MaisemaBIM kasvikirjasto on 3D-malleista koostuva, avoimessa käytössä oleva työkalu tietomallipohjaisen maisemasuunnittelun tarpeisiin. Kasvikirjaston 3D-mallit ovat yleistäviä kuvauksia rakennetussa ympäristössä käytetystä kasvillisuudesta ja ne toimivat tilanvarausmalleina. Tilanvarausmallien mitoituksessa on huomioitu yleisesti hyväksytyt rakentamisohjeet ja määräykset, kuten Viherrakentamisen yleinen työselostus VRT ’17, InfraRYL-laatuvaatimusjärjestelmä ja kehittäjäkaupunkien julkaisemat suunnitteluohjeet. Kasvikirjaston tilanvarausmalleja voidaan verrata 2D-suunnittelussa käytettäviin kasvisymboleihin, mutta merkittävänä erona on tilanvarausmallien todenmukainen koko ja InfraBIM-nimikkeistöä noudattava nimeämiskäytäntö. Näin ollen kasvimalleja on huomattavasti enemmän kuin viivapiirustuksissa käytettyjä kasvisymboleita. Tilanvarausmallit eivät siis ole lajikohtaisia kuvauksia, vaan ne toimivat yleistyksinä eri kasvilajeista. Kasvikirjaston käyttöohjeena toimivassa tuotekortistossa on kuitenkin esitetty tilanvarausmalleja vastaavia esimerkkilajeja, jotta käytettävän tilanvarausmallin valitseminen olisi helpompaa. Lisäksi tuotekortisto sisältää tilanvarausmallikohtaiset esittelyt, ohjeistuksen yhtenäisten kasvualustojen ja massaistutuksien mallintamiseen sekä muuta kasvimalleihin liittyvää tietoa. Kasvikirjaston ja tilanvarausmallien hyödyt Yhtenäisten tietomallikäytäntöjen luominen vahvistaa maisemasuunnittelun jalansijaa monialahankkeissa, jotka toteutetaan tietomallipohjaisesti. Tilanvarausmallien avulla työskentely ja vuorovaikutus muiden toimijoiden kanssa on selkeää. Kolmiulotteiset suunnitelmat havainnollistavat suunnitelmaratkaisut myös sellaisille henkilöille, joille suunnitelma-asiakirjojen tulkitseminen on vaikeaa. Vuorovaikutuksen ja viestinnän vahvistamisen lisäksi, kasvikirjastolla on useita rakentamiseen liittyviä hyötyjä. Rakennetussa ympäristössä ihminen luo edellytykset kasvillisuuden menestymiselle. Suunnittelijoille kasvikirjasto toimii työkaluna, jonka avulla on mahdollista löytää kasvillisuudelle sen tarvitsema tila ja kasvurauha. Kaupungeissa ympäri Suomea on kitukasvuisia puita, joiden huonovointisuus johtuu liian ahtaasta kasvupaikasta. Juu- MaisemaBIM kasvikirjasto sisältää puita, pensaita, perennoja ja heiniä kuvaavia 3D-malleja. Tilanvarausmallit on luokiteltu erillisiksi objekteiksi yksilöivien ominaisuuksien mukaan. riston ja kasvualustan vaatima tila maanpinnan alapuolella voi tulla monille yllätyksenä. On tapauksia, joissa rakennetaan liian lähelle säästettävien puiden viereen, jonka seurauksena puut joudutaan kaatamaan. Jos ei vielä rakentamisvaiheessa, niin viimeistään silloin, kun huomataan juuriston vioittuneen peruuttamattomasti. Vastakkaisena esimerkkinä on tapaukset, joissa voimakkaasti leviävä juuristo rikkoo rakenteita ja tunkeutuu rakennekerroksiin. Tilanvarausmallien mahdollistaman törmäystarkastelun avulla päällekkäisyydet maanalaisen infran ja muiden rakenteiden kanssa voidaan välttää jo suunnittelun aikana. Kasvillisuuden tilantarve ja sitä koskevat mitoitusohjeet on huomioitava myös maanpinnan yläpuolella. Kasvikirjaston tilanvarausmallien avulla voidaan tarkastella puiden latvusten sijoittumista rakennuksien ja rakenteiden läheisyydessä, jolloin tarvittavat varoetäisyydet ovat helposti havaittavissa. Liikennealueiden turvallisuuden kannalta on tärkeää, että näkemäalueet ovat kunnossa, eikä kasvillisuus risteä väylän vaatiman vapaan tilan kanssa. Puistosuunnittelussa visuaalinen tarkastelu on merkittävässä roolissa suunnittelun tukena. Tilanvarausmallit auttavat hahmottamaan tilan mittasuhteita ja näkymäakseleita. Todenmukaisten kasvimallien avulla voidaan tehdä analyysejä, kuten perehtyä alueen mikroilmastoon varjotutkielmien ja tuulisuusanalyysien muodossa. Tulevaisuudessa analyysien ja tietokonesimulointien merkitys tulee kasvamaan osana kaupunkisuunnittelua ja päätöksentekoa. Virtuaalimallit ovat jo arkipäivää ja kaupunginosista on luotu digitaalisia kaksosia. Suunnitteluohjelmistojen ja tiedonsiirtoformaattien kehittyessä kasvimallit voivat sisältää nimikkeistötietojen lisäksi ominaisuustietoja, joita voidaan hyödyntää rakentamisen elinkaaren eri vaiheissa. Kasvimalleja voisikin kehittää suuntaan, joka palvelee paremmin myös näitä tarkoituksia. Kehityksen myötä on löydettävissä uusia käyttökohteita ja tarpeita, joihin tietomallipohjainen suunnittelu ja tilanvarausmallit voivat vastata. Kasvikirjaston käyttöönotto MaisemaBIM kasvikirjasto on tarkoitettu avoimesti kaikkien käytettäväksi. Tuotekortisto ja tilanvarausmallit ovat ladattavissa BuildingSMART Finland -verkkosivuilta osiosta tekniikka & kehitys. Tilanvarausmallien tiedostokoko on pyritty pitämään mahdollisimman pienenä, ja ne ovat saatavilla viidessä eri tiedonsiirtoformaatissa (dgn, dwg, fbx, ifc, skp). Mielekkäitä mallinnushetkiä! MaisemaBIM kasvikirjaston lataus osoitteesta: https://buildingsmart.fi/tk/ Kirjoittaja työskentelee suunnittelijana Sitowisella. Kuvassa keskikokoista lehtipuuta kuvastava tilanvarausmalli. Kasvimalli rakentuu erillisistä osista, joiden avulla voidaan tarkastella kasvillisuuden, rakenteiden sekä rakennekerroksien välisiä päällekkäisyyksiä. VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 | 27

KYSY ENSIN MEILTÄ Betonikiviä Betonikiviä Tutustu Vallikulmaan ja muihin pihauutuuksiin www.hb-betoni.fi Sorvarinkatu 3, 20360 Turku Puh. 02 511 8800 Katoksia ja pyörätelineitä Betonikiviä UUTUUS Muoto on vapaa − vaikka pyöreä Suunnittele oma mallisi − päästä luovuutesi valloilleen uusilla muodoilla ja astu uuteen veikeään maailmaan. Kukonkankaantie 8, Hollola • 03 877 200 www.rakennusbetoni.fi ® Kunttaa Kainuusta kaikkialle Suomeen 050 5450 050 kuntta@piiraisenviherpalvelu.fi www.piiraisenviherpalvelu.fi 28 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 Maankatteita ja viherkattoja Nordic Green Roof ko�mainen maksaruohoviherka�o ja Zinco ka�opuutarha www.eg-trading.fi

Multaa Taimitarhatuotteita Koe kasvun ihme Tilaa edullista multaa toimitettuna, tai nouda itse. Tilaa: metsapirtinmulta.fi tai puh. 050 336 5703 Mullan valmistaja ja myyjä: Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä HSY PL 100, 00066 HSY, Ilmalantori 1, 00240 Helsinki, puh. 09 1561 2011 (asiakaspalvelu) KESTÄVIÄ TAIMIA, LAAJA VALIKOIMA Taimitarhatuotteita PUUT, PENSAAT, HAVUT, HYÖTYKASVIT, PERENNAT, KÖYNNÖKSET... MONIPUOLINEN VALIKOIMA LAATUA ! PYYDÄ TARJOUS! AHOSEN TAIMISTO www.ahosentaimisto.fi info@ahosentaimisto.fi Karstula Puh. (014) 465 131 Taimitarhatuotteita RENGON TAIMITARHA OY Lukkopellontie 34, 14300 RENKO puh 050 572 2634, 03-652 6122 www.rengontaimitarha.fi myynti@rengontaimitarha.fi Taimitarhatuotteita Tule mukaan ilmoittajana vuoden 2020 Vihreä Kirjaan Varaa paikkasi Syrjäharjuntie 95 31300 Tammela Puh. 040 733 3772 toimisto@vikstenintaimisto.fi www.vikstenintaimisto.fi Hannu Pyykkö, 050 2250, hannu.pyykko@mediabookers.fi Viherkattojen vedeneristystuotteita Viherrakentamisen tuotteita Varmista viherkaton toimivuus laadukkaille vedeneristeillä! Tule tutustumaan Vihertekniikkanäyttelyn osastolle 634 bmigroup.com/fi VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 | 29

Green Flag Award -tunnusta hakevien puistojen määrä lähes tuplaantuu Suomessa Viherympäristöliitto ry on sopinut englantilaisen Keep Britain Tidy -organisaation kanssa jatkosopimuksen, jonka mukaan Viherympäristöliitto hallinnoi ja kehittää Green Flag Award -hanketta Suomessa. Kesällä 2020 tunnuksen hakuprosessi pyritään suorittamaan tavalliseen tapaan, erityistä varovaisuutta noudattaen. Tampereen Hatanpään kartanonpuisto ja arboretum on voittanut jo kaksi kertaa Green Flag Award -tunnuksen. Kartanonpuiston kulttuurihistoriallinen näkökulma ja sen merkitys valtakunnallisesti kiinnitti erityisesti tuomareiden huomion vuonna 2019: ”Hatanpään kartanonpuisto ja arboretum on erittäin kiinnostava ja näyttävä tutustumis- ja vierailukohdekokonaisuus ja varmasti tärkeä matkailuvaltti koko kaupungille.” teksti: ESSI MÄKINEN, kuvat: GREEN FLAG AWARD B ritanniasta Suomeen rantautunut Green Flag Award -hanke kasvattaa mainettaan edelleen myös Suomessa. Kansainvälinen järjestelmä tunnistaa ja palkitsee laadukkaasti ylläpidetyt viheralueet ja asettaa tason kansainvälisesti ensiluokkaisille viheralueille. Vuonna 2019 palkittujen puistojen määrä tuplaantui, ja vuodelle 2020 tämän määrän odotetaan taas lähes tuplaantuvan. Tunnuksen voittaneita puistoja Suomessa on tällä hetkellä kuusi: Hämeen ammattikorkeakoulun Lepaan kampuksen puisto, Lahden Pikku-Vesijärven puisto, Tampereen Hatanpään Kartanonpuisto ja arboretum sekä Kotkan kolme puistoa: Vesipuisto, Katariinan Meripuisto ja Jokipuisto. Puistot ovat saaneet erityistä tunnustusta niiden monipuolisista palveluista yhteisölle ja tasokkaasta kunnossapidosta. Vuonna 2020 tunnusta jo hallinnoivien viheralueiden odotetaan uusivan tunnuksensa ja kiinnostusta hanketta kohtaan on esitetty mm. Kotkasta, Turusta ja Mikkelistä. Espoossa sijaitseva Suomen suurin piha- ja puistorakentamisen näyttelypuisto, Marketanpuisto, valmistelee toiminnanohjaussuunnitelman vuonna 2020 ja hakee tunnusta ensimmäistä kertaa vuodelle 2021. Marketanpuiston toiminnanjohtaja Märta Angervuori lähtee hakuprosessiin odottavaisin mielin: Marketanpuisto on jo kansainvälisesti tunnettu ja näkemisen arvoinen näyttelypuisto, joka mielestämme täyttää kattavasti Green Flag -kriteeristön. Puisto on poikkeuksellinen kohde, jossa on laajasti toimintaa eri käyttäjäryhmille. Se toimii virkistysalueena, oppimisympäristönä, retkikohteena sekä tarjoaa monipuolisesti palveluita laadukkaasti hoidetussa ympäristössä. Yhteys kansainväliseen GFA -tunnustukseen tuo lisänäkyvyyttä sekä antaa tunnustusta puistotyöntekijöiden arvokkaalle työlle. Angervuori odottaa koko hakuprosessista erityisesti ulkopuolista auditointia GFA-tuomareilta. Hankkeen kehittymisen kannalta kes- 30 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 keisiä toimijoita ovatkin kansainvälisesti koulutetut tuomarit. Vapaaehtoiset tuomarit luovat linkin viheralueen käyttäjien ja toimijoiden välille ja vaikuttavat vahvasti alueen kehittämiseen. Prosessissa saamme ulkopuolisen näkökulman koko puiston kunnossapitoon ja oman työn jälkeen. Ilman vertailua voi tulla sokeaksi omalle työlleen, joten odotan hakuprosessissa erityisesti auditointia kansainvälisiltä tuomareilta, Angervuori tiivistää. Tuomariksi hakeutuvat viheralan toimijat, joilla on kokemusta ja osaamista viheralueiden hoito- ja ylläpitotehtävistä, maisemanhoidosta, puutarhataloudesta, ympäristötieteistä tai luonnonsuojelusta sekä kokonaiskuvaa viheralasta ja julkisen ulkotilan hallinnoinnista. Viherympäristöliitto ja Hämeen ammattikorkeakoulu eivät järjestä vuonna 2020 tuomarikoulutusta. Tällä hetkellä Suomessa on yhteensä 17 tuomaria. Green Flag huomioi viheralueen käyttäjät, ympäristön ja toimintastrategian Englannissa vuonna 1996 perustettu tunnus ylläpitää mainettaan standardijärjestelmänä erinomaisesti ylläpidetyille puistoille ja viheralueille. Green Flag Award -hankkeen tavoitteena Viherympäristöliitolla on kehittää palkinnosta Suomessa koko viheralan ja kansalaisten tuntema tunnus, ja hanketta edistetään niin, että Suomessa olisi mahdollisimman monta erilaatuista viheraluetta mukana. Green Flag -palkintoa voivat hakea kaikki vapaasti käytettävät viheralueet, esimerkiksi julkiset puistot, hautausmaat, luonnonsuojelualueet, taajamametsät, historialliset puutarhat sekä yhteisöpuutarhat. Tunnuksen haku on varsin yksinkertaista. Viheralueen ensimmäinen hakuprosessi vaatii jonkin verran enemmän panostusta kuin seuraavina vuosina. Hakuprosessissa täytetään lyhyt nettihakemus, jonka yhteyteen valmistellaan kohteen toiminnanohjaussuunnitelma. Haku maksaa viheralueelta vuosittain 500 euroa, joka hyödynnetään hankkeen kehittämiseen Suomessa.

PUISTOT Green Flag Award hakuprosessi uusitaan vuosittain, jolloin alueet pääsevät päivittämään puiston hoito- ja ylläpitosuunnitelmaa. Auditointi suoritetaan kahdessa osassa: kirjallisesti ja puistokäynnillä. GFA on ainoa laatuaan koko maailmassa, jossa auditoinnit suoritetaan sekä kirjallisesti että puistokäynnillä ja hakijat vastaanottavat vuosittain kirjallisen ammattilaispalautteen. Hakuprosessi valtakunnallisesti arvokkaalle GFA -tunnukselle on hieno asia. Prosessilla on moniulotteisia hyötyjä niin alueen käyttäjille kuin sisäiseen hallintaan. Prosessissa hakijat vastaanottavat vuosittain kirjallisen raportin kansainvälisiltä ammattilaisilta, jonka avulla alueen toiminnanohjaussuunnitelmaa kehitetään. Järjestelmä arvioi viheralueiden hoitoa, käyttäjien osallistumismahdollisuuksia, kestävän kehityksen mukaisia toimintatapoja sekä ilmastonmuutosta ennakoivia toimenpiteitä puistoalueella 27 kohtaa sisältävän kriteeristön avulla. Laadukas, yhtenäinen sekä kestävän kehityksen mukainen kriteeristö vaatii viheralueilta jatkuvaa ja pitkäjänteistä työtä, mutta arvojen säilyttäminen ja oman työn kehittäminen edistää laadukasta viheraluerakentamista sekä nostattaa yhteisten viheralueiden arvoa. Prosessissa tunnistetaan ja palkitaan viheralueella työskentelevien työntekijöiden ja sen taustalla vaikuttavien vapaaehtoisten korvaamaton työpanos ja nostatetaan alueen tunnettuutta niin asukkaiden kuin turistien keskuudessa, jopa kansainvälisesti. Hanke etenee normaalisti poikkeusolojen niin salliessa Nykyinen maailmantilanne on haastava meille kaikille. Varsinkin näinä aikoina viheralueiden ja kaupunkivihreän tärkeyttä korostetaan, jonka vuoksi Britannian asunto- ja paikallishallinnon ministeriöt ovat päättäneet jatkaa Green Flag Award -hankkeen järjestämistä myös vuodelle 2020. Hanke toteutetaan erityisellä varovaisuudella, kaikkien GFA tuomareiden sekä puistohenkilöstön turvallisuuden ja hyvinvoinnin varmistamiseksi. Viherympäristöliitto seuraa GFA-tunnuksen hallinnoijan ohjeita Britanniasta hankkeen toteutumisen kannalta. Jatkamme hankkeen normaalia toimittamista poikkeusolojen niin salliessa. Materiaalien toimittamisen eräpäivä on huhtikuun lopussa, tuomarivalinnat tehdään toukokuussa ja varsinainen tuomarointi suoritetaan touko-kesäkuun vaihteessa. Tuomaroinnissa keskitytään erityisesti kirjalliseen toimintasuunnitelman arviointiin, mikäli puistokäyntejä ei voida suorittaa liikkumiskieltojen tai kokoontumisrajoitusten vallitessa. Kirjallinen arviointi voidaan suorittaa turvallisesti kotoa käsin ja arviointia voidaan täydentää pistokokeen muodossa suoritettavalla Mystery shopping -puistokäynnillä. Tunnusta ensimmäistä kertaa hakevien viheralueiden ohjattu puistoarviointi voidaan järjestää, mikäli palkintoa hakeva viheralueen hallintaorganisaatio pystyy järjestämään ohjatun kierroksen tuomareille turvallisesti ja kokoontumisrajoitukset sen sallivat. Kierroksessa tulee noudattaa hallituksen antamia ohjeita sekä yleistä varovaisuutta. Tunnuksen voittaneet viheralueet julkistetaan Suomessa elokuussa 2020. Kansainvälisestä tulosten julkistamispäivästä ei ole vielä päätöstä, tämä ilmoitetaan myöhemmin. Kysy lisää! Viherympäristöliitto toimii Green Flag Award hankkeen hallinnoijana ja kehittäjänä Suomessa yhteistyössä Hämeen ammattikorkeakoulun kanssa. Kansainvälisenä operaattorina Suomessa toimii Viherympäristöliiton toimistoassistentti Essi Mäkinen, joka vastaa GFA ilmoittautumisista, hakuneuvonnasta sekä tiiviistä vuoropuhelusta Britannian suuntaan. Operaattorit toimivat myös maansa tuomareina. Mikäli hankkeesta, aikatauluista tai hakemisesta on kysyttävää, voit olla yhteydessä: Essi Mäkinen, Viherympäristöliitto ry, essi.makinen@vyl.fi tai 040 7499 331. Kirjoittaja työskentelee toimistoassistenttina Viherympäristöliitossa. Green Flag Award -kriteeristön avulla mitataan koko viheralueen toimintaa, jossa tärkeitä asioita ovat kestävän kehityksen mukainen toiminta sekä käyttäjille tarjotut toimintamahdollisuudet ja osallistumismahdollisuudet. Viheralue ei todennäköisesti koskaan tule valmiiksi tai täydelliseksi – mutta sen täytyy aktiivisesti vastata muutoksiin ja käyttäjien tarpeisiin, samalla kun aktiivisesti ylläpitää omaa identiteettiään. Green Flag Award on kansainvälinen viheralueiden laadun tunnus, jota hallinnoi englantilainen Keep Britain Tidy -organisaatio. Tunnuksen voittaneita puistoja on yli 2000, jopa 15 eri maassa, kuten Australiassa, Meksikossa, Belgiassa, Espanjassa ja Amerikassa. Sen tarkoituksena on vakiinnuttaa laadukkaasti ylläpidettyjen viheralueiden standardit kansainvälisesti. Kuva: St.Kilda Botanic Gardens, Melbourne, Australia. VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 | 31

RATIKKAYMPÄRISTÖ Mikä Raide-Jokeri? • Raide-Jokeri-vaunuun mahtuu bussiin verrattuna lähes kolminkertainen määrä matkustajia • Liikennevaloetuuksia ja matkanopeus keskimäärin 25 km/h • Nostaa alueiden arvoa ja tukee kaupunkien kehitystä • Liikennöinnin tarkoitus alkaa kesällä 2024 Espoon Ravitielle rakennettiin koeratapätkä, jossa testattiin eri ratarakennetyyppejä. Raide-Jokeri huomioi ympäristövaikutukset kokonaisuutena teksti: ANNINA VUORSALO, kuvat: RAIDE-JOKERI ja ANNINA VUORSALO Espoon Keilaniemen ja Helsingin Itäkeskuksen välille rakennetaan parhaillaan yhteensä noin 25 kilometrin pituista Raide-Jokeria, joka on pääkaupunkiseudun ensimmäinen pikaraitiotiehanke. Ympäristöarvot ovat tärkeä osa hanketta ja rakentamisen vaikutusten hallinta vaatii kokonaisvaltaista otetta. N iina Salojärvi työskentelee Raide-Jokeri-allianssissa tilaajapuolen ympäristöasiantuntijana. Salojärven vastuulla hankkeessa on esimerkiksi rakentamisen haitallisten ympäristövaikutusten minimointi, raportointi ja ympäristöön liittyvät lupa-asiat. -Raide-Jokeri rakennetaan korvaamaan nykyinen jokeribussi 550, jonka kapasiteetti ei riitä vastaamaan tulevaisuuden matkustajamääräennusteita, Salojärvi kertoo. Hankkeen tilaajia ovat Helsingin kaupunki, Espoon kaupunki ja HKL. Allianssiosapuolina hankkeessa ovat suunnittelussa Sitowise, Ramboll ja Sweco sekä toteuttajina NRC Group ja YIT. -Hankkeen ympäristövaikutusryhmässä on mukana laajasti eri alojen asiantuntijoita eri allianssiosapuolilta, kuten melu- ja tärinäasiantuntijoita, pima-asiantuntijoita, biologeja, vesistöasiantuntija ja geologi, Salojärvi luettelee. Ympäristövaikutusryhmän lisäksi allianssilla on katuympäristön suunnitteluryhmä. ja runkoäänihaittoja ympäristöön. -Myös rakentamisen aikaisia päästöjä on tärkeää hallita. Työmaavesien, pilaantuneiden maiden ja happamien sulfaattimaiden oikeanlainen käsittely on tärkeää, Salojärvi sanoo. Osalla työmaista syntyy työmaavesiä, joita hallitaan suunnitelmallisesti. Ennen kuin työmaavesiä lasketaan maastoon tai vesistöihin, niistä mm. pidätetään kiintoaineita. Hulevesien hallintaan liittyen Raide-Jokerin yhteydessä rakennetaan muun muassa biosuodatusallas Roihupeltoon ja hulevesiä viivyttäviä hidasteita Haaganpuroon. Hulevesiä pidättävää viherraidetta rakennetaan hankkeessa useita kilometrejä. Salojärvi kertoo, että pintamaat pyritään hyödyntämään uudestaan rakennuspaikalla. Rakentamisen yhteydessä louhituista kallioista on murskattu louhetta käytettäväksi Raide-Jokerin omilla työmailla. Rakentamisessa hyödynnetään myös uusiomateriaaleja, kuten betonimursketta. Moninaisia ympäristövaikutuksia Luonnon monimuotoisuutta vaalitaan Hankkeen ympäristövaikutuksia on selvitetty laajasti ja myös itse rakentaminen tehdään mahdollisimman hyvin ympäristö huomioiden. Rakentamisesta aiheutuu kuitenkin väistämättä mm. melu-, tärinä- 32 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 Raide-Jokerin rakentamisalueella ja sen läheisyydessä sijaitsee monia arvokkaita luontokohteita vesistökohteista suojelualueisiin, jotka on otettu huomioon sekä suunnittelu- että rakentamisvaiheessa. Uhan-

alaisia rauhoitettuja vuollejokisimpukoita siirretään turvaan rakentamisen alta Vantaanjoella ja Viikkiin rakennetaan pieneläinputki tärkeän viheryhteyden kohdalle pikaraitiotien ali edistämään pienten eläinten turvallista liikkumista. Työmaa-alueilta torjutaan kurtturuusuja, lupiineja, jättipalsameja ja muita haitallisia vieraslajeja. Salojärvi kertoo, että Raide-Jokerin rakentamisen yhteydessä on haluttu tehdä myös ympäristöä parantavia toimenpiteitä: -Raitiotien tieltä kaadettavia puita on siirretty metsän puolelle maapuiksi lahopuujatkumon turvaamiseksi. Linnuille ja liito-oraville on asennettu pönttöjä ja kaadetuista puista on sorvattu linnunpönttöjä jaettavaksi kaupunkilaisille. Lisäksi on suunniteltu paahdeympäristöjä raitiotien luiskiin. Niiden tarkoitus on luoda uusia biotooppeja, joista hyötyvät erityisesti perhoset. tiovaunuun mahtuu paljon enemmän matkustajia kuin bussiin, joten matkanteosta tulee miellyttävämpää ja sujuvampaa. Niina Salojärvi esittää myös vinkkejä tuleville pikaraitotiehankkeille: -Ympäristötavoitteet olisi tärkeää määrittää kattavasti jo hankkeiden alkuvaiheessa strategisella tasolla. Hyödyntämällä esimerkiksi hiilijalanjälki- ja elinkaarilaskelmia voitaisiin ohjata rakentamista vielä kestävämpään suuntaan kokonaisvaltaisesti. Kirjoittaja on Viherympäristöliiton toiminnanjohtaja. Yhtään puuta ei kaadeta turhaan Pääasiassa Raide-Jokeri rakennetaan nykyisen katuverkon yhteyteen, mutta puiden kaadoilta ei olla rakentamisen yhteydessä voitu välttyä. Hankkeessa on panostettu siihen, että kaadetaan vain välttämättömät puut ja pyritään suojaamaan kaikki puut, jotka on mahdollista säilyttää. Pitäjänmäentieltä olisi ollut tarve kaataa tammikujanne, mutta Helsingin kaupunki päätyi siirtämään yli 20 tammea. Paikalle tilattiin ruotsalainen urakoitsija ja puut nostettiin maasta ison juuripaakun kera ja siirrettiin uusiin paikkoihin kasvamaan. Rakentamisen loppuvaiheessa istutetaan uusia puuntaimia. -Hankinnoissa pyrimme suosimaan mahdollisimman paljon kotimaisia tai pohjoismaisia taimia. Koska rakennetaan ahtaassa katutilassa ja halutaan puut raitiotien viereen, on puiden kapeimmilla välikaistoilla kiskojen vieressä oltava pylväsmallisia, jotta ne eivät kasva ATU- tai VIVA-alueelle (avoimen tilan ulottuma ja virroittimen suoja-alue). Pylväsmallisten puiden saatavuus kotimaassa voi olla hankalaa, mutta nekin pyritään hankkimaan mahdollisimman läheltä. Vastaavia taimitarpeita on odotettavissa myös jatkossa muiden ratikkahankkeiden myötä, Salojärvi toteaa. Pitkän aikatähtäimen vaikutukset ratkaisevat Salojärvi korostaa, että on tärkeää huomioida rakentamisen aikaiset vaikutukset, mutta pitkällä aikatähtäimellä Raide-Jokeri on ilmasto- ja ilmanlaatuteko. Raide-Jokeri on lähipäästötön kulkumuoto, joka kulkee tuuli- ja vesivoimalla tuotetulla energialla. Ratikan jarrutusenergia otetaan talteen ja hyödynnetään vaunun lämmityksessä ja ilmastoinnissa. Se on myös melko hiljainen. Hankkeen toteutumisen myötä bussien terveydelle haitalliset pakokaasut vähenevät. Rai- Vantaanjoelle on kesän 2020 lopussa valmistumassa uusi kevyen liikenteen silta. Tämän jälkeen nykyinen Maaherrantien silta puretaan ja tilalle rakennetaan ratasilta. Niina Salojärvi työskentelee Raide-Jokeri-allianssissa tilaajapuolen ympäristöasiantuntijana. Kuva: Annina Vuorsalo Helsingin Pitäjänmäentieltä siirrettiin uuteen paikkaan yli 20 tammea, jotka muuten olisi pitänyt kaataa. VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 | 33

Sipulikukkien istutustapahtuma keräsi satoja vapaaehtoisia mukaan luomaan Kokkola400-juhlavuoden kukkaloistoa. Kiinnostuneita oli niin paljon, että tuhansittain istutettavien sipuleiden määrää piti rajata, että kaikki saivat istuttaa omansa. Kuva Kokkolan kaupunki. Osallistamalla luodaan yhteistä hyvää teksti ja kuvat: SINI SANGI Osallistaminen on erityisen tärkeää viheralalla, sillä laadukas suunnittelu vaatii ymmärrystä siitä, mitä käyttäjät oikeasti haluavat. Asukkaita mukaan ottamalla varmistetaan, että viheralueet ovat viihtyisiä ja niihin sijoitetut toiminnot houkuttelevia. A sukkailla on oikeus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Osallisuus lisää yhteisöllisyyttä ja tunnetta siitä, että on arvostettu, tasavertainen ja luottamuksen arvoinen. Osallisuudessa pyritään vuorovaikutteisuuteen ja ymmärryksen kasvattamiseen toimintojen ja ratkaisujen taustoituksella ja avaamisella. Yhteistyöllä rakennetaan positiivista ja avointa kaupunkikuvaa. Mahdollisimman laajan osallistamisen hyötynä on myös se, että projektin myöhemmissä vaiheissa ilmenevät ongelmat voidaan minimoida, ja negatiivinen palaute vähenee. Kaikilla on mahdollisuus saada äänensä kuuluville. Tarjoamalla runsaasti erilaisia vaikuttamiskanavia luodaan mahdollisuuksia erilaiseen osallistumiseen. Se mikä toimii yhdelle ei välttämättä toimi toiselle. Mitä enemmän annetaan mahdollisuuksia vaikuttaa, sitä enemmän se ruokkii tunnetta, että omalla vaikuttamisella on jotain merkitystä kokonaisuuteen. Positiivinen kehä on valmis. Ymmärrettävät kokonaisuudet ja matala kynnys osallistua Havainnollistaminen on tärkeä osa osallisuutta, sillä asukkaiden pitää ymmärtää, mitä heille esitetään. Tästä syystä havainnolliset ja väritetyt vihersuunnitelmat sekä 3D-mallinnokset ovat tärkeässä asemassa erityisesti isommissa projekteissa. Suunnitelmien luettavuuteen ja selitteisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta niiden tulkinta oli- 34 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 si mahdollisimman vaivatonta. Näyttävät mallinnukset ja värikkäät kuvat herättävät mielenkiintoa paremmin kuin valkoiset viivapiirustukset. Osallisuus voidaan jakaa kaupunki- tai kuntaorganisaation sisäiseen ja ulkoiseen osallisuuteen. Ulkoinen osallisuus tarkoittaa asukkaita ja organisaation ulkopuolisia sidosryhmiä, yhteistyötahoja jne. Sisäinen osallisuus tarkoittaa kaupungin omaa henkilöstöä, eri toimialueita ja yksiköitä. Sisäinen osallisuus on yhtä tärkeää kuin ulkoinen, koska sillä voidaan vaikuttaa suuresti projektien laatuun, kustannuksiin ja henkilöstön hyvinvointiin. Osallisuudesta puhutaan myös kuntalaissa. Lain 22 §:ssä todetaan, että asukkaille on annettava monipuolisesti erilaisia vaikuttamismahdollisuuksia, kuten järjestää keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia sekä kuntalaisraateja, suunnitella ja kehittää palveluita yhdessä käyttäjien kanssa ja järjestää mahdollisuuksia osallistua kunnan talouden suunnitteluun. Osallistaminen osana kaupungin strategiaa Kokkolassa osallistaminen on lähtenyt nousukiitoon uuden strategian ja innostuneen henkilöstön myötä. Pienen kaupungin etuna on joustavuus ja kaupunkiorganisaation keveys. Osallistaminen on osa Kokkolan kaupungin strategiaa vuosille 2018–2021. Strategiassa linjataan, että kaupungin rooli on luoda asukkaille mahdollisuuksia osallistua aktiivisesti oman elinympäristön kehittämiseen. Strategian myötä Kokkolan kaupungille on luotu myös osallisuusohjelma vuosille 2018–2021. Osallistamisen kulttuuri kulkee vahvana kaupunkisuunnittelun yksikössä. Kaupunkisuunnittelu käsittää kaavoituksen, katu- ja viheraluesuunnittelun sekä paikkatietopalvelut. Lakisääteisten kuulutusten ja kuulemistilaisuuksien lisäksi järjestetään paljon karttapohjaisia kyselyitä, työpajoja, tiedotustilaisuuksia, tehdään erilaisia julkaisuja Internet-sivuille, sosiaaliseen mediaan ja paikallislehtiin, vastataan saa-

OSALLISTAMINEN Viheralueohjelmatyö kiinnostaa kaupunkilaisia Kaupunkiympäristöraadin kokouksissa käydään läpi ajankohtaisia asioita yhdessä kaupungin asiantuntijoiden ja asukkaiden kanssa. Kokouksilla on aina oma teemansa. Kuvassa kaupunginjohtajan sihteeri esittelee Kokkola400-juhlavuoden suunnitelmia. tuihin palautteisiin ja pidetään henkilökohtaisia tapaamisia. Kaupunkiympäristön sisäisestä tiedottamisesta huolehtii eri yksiköiden edustajista koottu viestintätiimi. Asukkaiden kaupunkiympäristöraati Uutena osallistamismenetelmänä perustettiin Kokkolassa vuosi sitten asukkaille avoin kaupunkiympäristöraati. Raatiin sai hakea avoimella hakemuksella, ja kiinnostuneita löytyi parikymmentä. Raadin ideana on järjestää neljä kertaa vuodessa tapaamisia raadin jäsenten eli asukkaiden ja kaupungin edustajien kesken. Jokaisella tapaamisella on oma teemansa – esimerkiksi katujen kunnossapito, suunnittelu ja rakentaminen – ja teeman ympärillä käydään vapaata keskustelua raatilaisten ja kaupungin asiantuntijoiden kesken. Raati toimii kahteen suuntaan. Raadilta pyydetään mielipiteitä ajankohtaisiin asioihin, ja toisaalta raatilaiset tiedottavat kaupungin asioista eteenpäin omille verkostoilleen. Kaupunkiympäristöraadista on saatu valtavasti positiivista palautetta, ja asukkaiden toiveesta raatia täydennettiin keväällä uusilla jäsenillä. Osallistaminen on huomioitu myös kaupungin viheralueohjelmassa, jonka yhtenä osana tullaan luomaan osallistamissuunnitelma vihersuunnittelun ja puistotoimen käyttöön. Viheralueohjelmaa laadittaessa tehtiin karttapohjainen asukaskysely, jossa kerättiin tietoa Kokkolan viheralueiden nykytilasta, tulevaisuuden kehittämistoiveista ja tiedottamisesta sekä osallistamisesta. Kyselyyn vastasi yhteensä 666 asukasta. Vastauksista noin 15 % kerättiin kirjallisina ja eri toimijoille lähetetyillä vastauslomakkeilla. Näin haluttiin varmistaa, että myös esimerkiksi ikäihmiset vastaisivat kyselyyn. Kysely oli auki kuukauden, jonka aikana vihersuunnittelu jalkautui kirjaston infoständille yhteensä neljä kertaa keräämään vastauksia ja informoimaan viheralueohjelmasta. Tästä saatiin paljon positiivista palautetta. Kyselyssä kartoitettiin myös sitä, mihin toimintoihin asukkaat haluaisivat osallistua viheralueilla. Mielipidekyselyt ja tapahtumat keräsivät molemmat yli 150 vastausta, mutta yllättäen myös vapaaehtois- ja talkootyöhön haluttiin osallistua lähes sadan vastaajan toimesta. Myös puistokävelyt, viheraluesuunnittelu ja istutus keräsivät hyvin vastauksia. Tämä tarkoittaa sitä, että osallistamiselle on myös jatkossa vahvat perusteet. Ohjelman teosta tiedotettiin laajasti kaupungin Internet-sivuilla, sosiaalisessa mediassa ja lehdistössä. Sisäisen tiedottamisen onnistumiseksi perustettiin laaja ohjausryhmä, joka käsitti asiantuntijoita kaupungin eri toimialoilta. Puistot ja liikuntapaikat -yksikkö on sitoutunut osallistamaan kaupunkilaisia erilaisilla puistotapahtumilla. Tavoitteena on järjestää vuodessa vähintään kaksi tapahtumaa, joissa kaupunkilaiset pääsevät mukaan kunnossapidon töihin. Vakiintuneiksi tapahtumiksi on muotoutunut jokakeväinen orvokkien istutustapahtuma, joka on suunnattu erityisesti ikäihmisille. Syksyllä järjestettiin myös sipulikukkien istutustempaus, johon osallistui satoja eri ikäisiä istuttajia. Kirjoittaja työskentelee kaupunginpuutarhurina Kokkolan kaupungilla. Erilaisia osallistamismenetelmiä: • Tiedottaminen • Kyselyt • Palautepalvelu •  Sosiaalinen media • Yleisötilaisuudet • Kaupunkilaisraadit • Työpajat/workshopit •  Henkilökohtaiset tapaamiset •  Tapahtumat ja talkoot • Blogit • Artikkelit Osallistaminen on enemmän mielentila kuin kasa ohjeita. Kun osallistamisen merkitys on sisäistetty, sopivat menetelmät tulevat kuin itsestään. On tärkeää tukea aktiivisen yhteistyön kulttuuria niin kaupungin sisäisissä kuin ulkoisissa toiminnoissa. Osallistamisen hyödyt ovat kiistattomat. Perinteeksi muodostunut orvokkien istutustapahtuma kerää toukokuussa parisataa ikäihmistä mukaan istuttamaan kevään kukkaloistoa. Ohjelmassa myös jumppaa, tanssimusiikkia ja kahvittelut. Kiitoksena istuttajat saavat pienen taimen, esimerkiksi mansikan tai yrtin kotiinsa. VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 | 35

VIHERRAKENTAMINEN Mitä kotipiha maksaa? teksti ja kuvat: MIISA USKI Pihan rakentamisen kustannukset koostuvat suunnittelusta, materiaaleista, rakennustöistä ja kunnossapidosta. Hyvällä suunnittelulla kustannuksia voi merkittävästi pienentää. V alitettavan usein pihan rakentamisen kustannukset tulevat edelleen yllätyksenä asiakkaille. Piharakentamisen kustannukset jäävät huomioimatta talorakentamisen suunnittelu- ja toteutusvaiheessa. Kun talo on rakennettu valmiiksi, vasta sen jälkeen aletaan miettiä, mitä piha-alueelle tehdään. Jos talo- ja piharakentaminen olisi yhdistetty jo hankeen alussa, olisi kustannuksissa säästetty huomattavasti. Hyvin suunniteltu budjetti koko hankkeelle, etukäteen mietitty työjärjestys sekä oikein suunnitellut työtavat ja resurssit säästävät huomattavia summia kokonaiskustannuksissa. Pihan suunnittelu kannattaisi siis toteuttaa samanaikaisesti asuinrakennuksen suunnittelun kanssa, jotta suunnitteluratkaisut saadaan sovitettua yhteen taloudellisesti ja teknisesti parhaalla mahdollisella tavalla. Pihasuunnitelman avulla pihan toteutuksen kustannukset saadaan budjetoitua kokonaisuuteen realistisella tasolla, eikä yllätyksiä pääse syntymään. Ensimmäiseksi tulee miettiä mitä pihalta halutaan, millaisia toimintoja pihalle toivotaan ja miten pihaa tullaan käyttämään. Tontin maaperä ja korkeuserot tulee huomioida mietittäessä, mitä toimintoja pihalle toivotaan. Suunnittelu Pihasuunnitelman tilaaminen koetaan usein kalliiksi, kun sen hinta on pihan rakentamisen kokonaiskustannuksista keskimäärin 5–10 %. Pihan onnistunut suunnitteluvaihe on kuitenkin piharakennushankkeen tärkein vaihe kustannusten hallinnan kannalta. Hinnoitteluun vaikuttaa pihan koko ja työn vaativuus. Kuinka paljon rakennekuvia suunnitelluista ratkaisuista tarvitaan jne. Suunnittelussa kannattaa käyttää ammattilaista ja suunnitteluun varata riit- Mistä syntyy säästöjä? Massan vaihdot, mahdolliset räjäytykset ja maansiirtokustannukset muodostavat suuren osan talon ja pihanrakentamisen kustannuksista. Kun talon ja piharakentamisen suunnitelmat on laadittu valmiiksi, voidaan näitä toteuttaa yhtäaikaisesti ja näin vähentää esim. massanvaihtoja ja maansiirtokustannuksia. Voidaanko räjäytystöistä syntyneitä kiviä hyödyntää tulevalla pihalla sen sijaan, että ne kuljetettaisiin pois? Hyvällä suunnittelulla, jossa on etukäteen määritelty budjetti, voidaan siis säästää suuria summia toteuttamalla piha- ja talorakentamista samanaikaisesti. Pihan suunnittelua määrittelee viranomaismääräykset ja asemakaava, jotka tulee huomioida suunnitteluvaiheessa. Suunnitteluratkaisujen tekemistä taas ohjaa budjetti. Suunnittelijan tulee huomioida pihaan varattu budjetti ja suunnitteluratkaisuilla laatia suunnitelma, jolla pysytään budjetissa. Usein asiakkailla on pitkä lista toiveita siitä, mitä pihalle halutaan. Suunnitellulla budjetilla taas ei pystytä näitä kaikkia toiveita toteuttamaan. Suunnittelijan tehtävänä onkin näissä tapauksissa ohjata asiakasta ja tehdä esimerkiksi vaiheittaisen rakentamisen suunnitelma, jossa huomioidaan oikea työjärjestys ja mm. pohjatyöt tehdään valmiiksi muun maanrakentamisen yhteydessä ja pintarakenteet toteutetaan myöhemmin suunniteltuna ajankohtana. Pohjarakenteiden kustannukset ovat keskimäärin noin 30 % koko pihan rakennuskustannuksista, joten ne kannattaa toteuttaa valmiiksi silloin, kun tontilla muutenkin tehdään pohjarakenteita ja maansiirtotöitä ja työkoneet ovat valmiiksi paikalla. Vaiheittaiseen rakentamiseen olisi myös hyvä laatia etukäteen vuosibudjetti, jotta kokonaiskustannukset saadaan näkyville eikä jäädä tilanteeseen ”rakennetaan sitten joskus, kun on rahaa”. 36 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 Pohjaratkaisut kannattaa tehdä valmiiksi jo talon rakentamisen yhteydessä, vaikka pintamateriaalit rakennettaisiinkin myöhemmin.

tävän suuri budjetti, koska hyvä suunnitelma säästää varmasti rakennusvaiheessa huomattavan määrän euroja. On paljon halvempaa, että suunnittelija käyttää aikaa suunnitteluun ja määrittää työselostukseen, kuinka asiat toteutetaan kuin se, että työmaalla monta ihmistä seisoo ja miettii kuinka joku rakentamisen ratkaisu tulisi toteuttaa. Jos suunnitelma-asiakirjat ovat puutteelliset tai eteen tulee jokin yllättävä ongelma eikä rakentamista voida jatkaa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti, tulee urakoitsijan hyväksyttää kaikki rakentamiseen tehtävät muutokset suunnittelijalla. Mitä selkeämpi ja tarkempi suunnitelma on kaikkien materiaalien, pinta-alojen ja määrien jne. osalta, sitä paremmin se voidaan myös vertailukelpoisesti kilpailuttaa urakoitsijoilla. Helpoilla ja yksinkertaisimmillakin ratkaisuilla uuden pihan rakentamiseen menee kymmeniä tuhansia euroja. Pihan rakentamiseen tulisi karkeasti varata noin 10 % koko rakentamishankkeen budjetista. Kustannukset tulevat pääosin vasta pihan rakennusvaiheessa, mutta piharakentamisen kustannukset määräytyvät jo pihan suunnitteluvaiheessa. : Teema O L E S K E L U P I H A Oleskelupiha tarjoaa mahd ollisuuksia puutarhassa rento utumiseen eri muodoissaa pidentää kesäkautta, ja n. Ulkotulisija sen ympärille voidaan liittää kesäkeittiö, ruokailutila ja Pihasta voidaan erottaa olohuone ulkona. alueita erilaiseen oleske luun, kuten kylpylälle köynn rauhassa ja mietiskelylle östen takana omassa pihan perällä puiden katve essa. Tasaiselle nurmelle piknikille. Pihan materiaalit voi käydä vaikka voi valita omien mieltymyste n ja käytettävissä olevan mukaan. pihabudjetin OLESKELUPIHA TASAMA ALLA Rakentaminen Rakennusvaiheessa rakentaja toteuttaa töitä suunnitelman mukaisesti. Hyvässä suunnitelmassa kaikki on suunniteltu siten, että yleiset laatuvaatimukset täyttyvät. Esimerkiksi kasvualustojen laadussa ei kannata säästää. Huonossa kasvualustassa kasvit eivät menesty ja niiden uusiminen maksaa taas lisää. Samoin pihan hoidon kustannukset kasvavat huonon kasvualustan myötä. Rakentamisen loppuvaiheessa piha viimeistellään pintamateriaaleilla ja kasvillisuudella. Kovat pintamateriaalit nostavat rakentamisen kustannuksia, mutta toisaalta ne tuovat pihaan mm. helppohoitoisuutta ja laatua. Kasvillisuuden osuus piharakentamisen kokonaiskustannuksista on keskimäärin vain 3–5 %, vaikka se usein mielletäänkin paljon suuremmaksi osuudeksi. Jos rakennuksen ja pihan suunnittelu sekä rakentaminen etenevät järkevästi ja yhtäaikaisesti, niin rakentamisen- ja massatehokkuuden säästöt antavat budjettiin lisäystä esimerkiksi laadukkaampien materiaalien valintaan. Laadukkaasti rakennettu ja toteutettu piha laadukkailla materiaaleilla kestää aikaa ja siitä on iloa kymmeniksi vuosiksi. Piharakentamisen osalta on hyvä huomioida, että rakennusvaiheessa työmaalla saattaa tulla muutostarpeita ja joitakin lisätöitä hyvästä suunnitelmasta huolimatta. Budjetissa kannatta ottaa huomioon myös nämä ”yllätykset” ja budjetoida ylivaraukselle noin 10 % piharakentamisen kustannuksiin. Muutoksista keskustellaan yhdessä suunnittelijan ja rakentajan kanssa, jotta kustannukset eivät nouse kohtuuttomasti ja työ voidaan toteuttaa alkuperäistä suunnitelmaa ja budjettia mukaillen mahdollisimman hyvin. 61 050,- Pieni koristepuu Graniittikivirajaus Pinnat Liuskekiveys Puupatio Astinkivet liuskekivestä Sepeli Pinnat yhteensä Hedelmäpuu Hiljentymispaikka Pensasaita Köynnöksiä Nurmikko Lautaaita Reunakivet ja rajaukset Graniittikivirajaus Reunakivet ja rajaukset Poreallas /palju Kivilaatat 9 800,00 Poreallas 9 200,00 Rakennelmat Lauta-aita ja rimoitus Katettu kesäkeittiö Rakennelmat yhteensä Puupatio Asuinrakennus 6 000,00 6 900,00 12 900,00 Yhteensä / Hintaluokka 1 / Suunnittelu: Inari Jansson 61 050,00 Pihan pinta-ala 250 m2 Rakentamiskustannukset 244,20 eur / m2 / Garden Workshop 49 500,- Pieni koristepuu Betonikivirajaus Hedelmäpuu Hiljentymispaikka Pensasaita Köynnöksiä Nurmikko Lautaaita Poreallas /palju Kivilaatat Aita, köynnöksiä Sepeli Vesiaihe Ruokailu, katettu Betonikivimuuri Ulkotakka Oleskelu Kesäkeittiö Betonikiveys Puupatio Asuinrakennus Pinnat Betonikiveys Puupatio Astinkivet liuskekivestä Sepeli Pinnat yhteensä 800,00 5 900,00 700,00 200,00 7 600,00 Muurit Betonikivimuuri Ulkotakka Muurit yhteensä 900,00 7 500,00 8 400,00 Reunakivet ja rajaukset Betonikivirajaus Reunakivet ja rajaukset yhteensä 1 200,00 1 200,00 Vesiaihe 700,00 Kasvillisuus Siirtonurmi Kasvit Kasvillisuus yhteensä 600,00 2 900,00 3 500,00 Katteet Sekahavukuorikate Katteet yhteensä 700,00 700,00 Perustamistyöt Konetyöt, murske, eristeet, kasvualusta 9 800,00 Poreallas 5 800,00 Rakennelmat Lauta-aita ja rimoitus Katettu kesäkeittiö Rakennelmat yhteensä 6 000,00 5 800,00 11 800,00 Yhteensä / Hintaluokka 2 / Suunnittelu: Inari Jansson / Garden Workshop Pieni koristepuu Hedelmäpuu Hiljentymispaikka Pensasaita Nurmikko Pensasaita Kylpypalju Aita, köynnöksiä Kivilaatat Sepeli Pieni koristepuu Ruokailu 49 500,00 Pihan pinta-ala 250 m2 Rakentamiskustannukset 198,00 eur / m2 27 900,- Pinnat Betonikiveys Puupatio Astinkivet liuskekivestä Sepeli Pinnat yhteensä Grilli Oleskelu 700,00 5 900,00 300,00 300,00 7 200,00 Muurit Betonikivimuuri Muurit yhteensä Kasvillisuus Kylvönurmi Kasvit Kasvillisuus yhteensä Katteet Sekahavukuorikate Katteet yhteensä Perustamistyöt Konetyöt, murske, eristeet, kasvualusta Kylpypalju Betonikivimuuri Rakennelmat Lauta-aita Rakennelmat yhteensä Yhteensä 900,00 900,00 500,00 2 900,00 3 400,00 700,00 700,00 8 500,00 5 200,00 2 000,00 2 000,00 27 900,00 Betonikiveys Puupatio Asuinrakennus Viher- ja ympäristörakentajat ry / Mallipihat / Oleskelupiha tasamaalla 600,00 700,00 1 300,00 Perustamistyöt Konetyöt, murske, eristeet, kasvualusta Ulkotakka Kesäkeittiö Viher- ja ympäristörakentajat ry / Mallipihat / Oleskelupiha tasamaalla 800,00 650,00 3 200,00 3 850,00 Katteet Sekahavukuorikate Koristekivikate Katteet yhteensä Liuskekiveys Viher- ja ympäristörakentajat ry / Mallipihat / Oleskelupiha tasamaalla 2 000,00 2 000,00 yhteensä Kasvillisuus Siirtonurmi Kasvit Kasvillisuus yhteensä Sepeli Ruokailu, katettu Luonnonkivimuuri Oleskelu 2 200,00 9 200,00 11 400,00 Vesiaihe Aita, köynnöksiä Vesiaihe 1 600,00 5 900,00 2 100,00 200,00 9 800,00 Muurit Liuskekivimuuri Ulkotakka Muurit yhteensä / Hintaluokka 3 / Suunnittelu: Inari Jansson / Garden Workshop Pihan pinta-ala 250 m2 Rakentamiskustannukset 112,00 eur / m2 OLESKELUPIHA RINTEE SSÄ Tasamaatontilla pihan pinnat on rakennettu yhteen tasoon, rinnetontilla tilankäyttö tehostuu terassoimalla piha eri tasoihin. Edullisimmassa hintaluokassa tukimuurien tilalla on maanpeitekasveilla verhotut luiskat. Keskimmäisessä hintaluokassa pihan pinnat ja tukimuurit on rakennettu betonikivestä. Nurmialueella astinkivinä on luonnonkiveä. Rakenteiden määrä ja kasvillisuus ovat kuten ensimmäisessä hintaluokassa. Edullisimmassa hintaluokassa tukimuurien tilalla on istutetut luiskat ja katettu kesäkeittiö on korvattu avotilalla. Vesiaihe ja nurmialueen kivirajaukset on poistettu, ja ulkotakan sijaan kesäkeittiössä on grilli. 68 400,- Pieni koristepuu Ylimmässä hintaluokassa pihan rakenteissa on käytetty luonnonkiveä, joka on kestävä ja vanhenee arvokkaasti. Vaihtoehtoina vapaamuotoiset vähän käsitellyt tai sahatut ja viimeistellyt luonnonkivet. Graniittikivirajaus Pinnat Liuskekiveys Puupatio Sepeli Pinnat yhteensä Lehtipuu Hiljentymispaikka Luonnonkivimuuri Lautaaita Kivilaatat Reunakivet ja rajaukset Graniittikivirajaus Reunakivet ja rajaukset Poreallas /palju Portaat Liuskekiviportaat Puuportaat Portaat yhteensä Portaat Vesiaihe Vesiaihe Pensasaita Kasvillisuus Siirtonurmi Kasvit Kasvillisuus yhteensä Ruokailutila Kesäkeittiö Poreallas Puupatio Yhteensä Pihan pinta-ala 250 m2 Rakentamiskustannukset / Garden Workshop 9 200,00 5 600,00 6 900,00 12 500,00 68 400,00 273,60 eur / m2 Pinnat Liuskekiveys Puupatio Sepeli Pinnat yhteensä Lehtipuu Reunakivet ja rajaukset Betonikivirajaus Reunakivet ja rajaukset Kasviluiska Muurikivi Portaat Betonikiviportaat Puuportaat Portaat yhteensä Poreallas /palju Portaat 2 100,00 7 500,00 9 600,00 1 400,00 1 400,00 yhteensä 400,00 900,00 1 300,00 Vesiaihe Rimotus, köynnöksiä 700,00 Kasvillisuus Siirtonurmi Kasvit Kasvillisuus yhteensä Pensasaita Vesiaihe 500,00 7 500,00 200,00 8 200,00 Muurit Betonikivimuuri Ulkotakka Muurit yhteensä Nurmikko Köynnös Lautaaita 600,00 3 200,00 3 800,00 Katteet Sekahavukuorikate Katteet yhteensä Ruokailutila Betonikivimuuri 700,00 700,00 Poreallas Oleskelu Ulkotakka Kesäkeittiö Betonikiveys Viher- ja Asuinrakennus ympäristörakentajat ry / Mallipihat / Oleskelupiha rinteessä / Puupatio Hintaluokka 2 / Suunnittelu: Inari Jansson / Garden Workshop 5 800,00 Perustamistyöt Konetyöt, murske, eristeet, kasvualusta 12 300,00 Rakennelmat Lauta-aita 6 000,00 Katettu kesäkeittiö 6 900,00 Rakennelmat yhteensä 12 900,00 Yhteensä 56 700,00 Pihan pinta-ala 250 m2 Rakentamiskustannukset 226,80 eur / m2 31 550,- Pieni koristepuu Lehtipuu Hiljentymispaikka Nurmikko Kasviluiska Kylpypalju Portaat Rimotus, köynnöksiä Pensasaita Ruokailutila Betonikivimuuri Oleskelu kasvualusta 12 300,00 56 700,- Pieni koristepuu Betonikivirajaus Hiljentymispaikka Betonikivimuuri 800,00 600,00 3 200,00 3 800,00 600,00 700,00 1 300,00 Rakennelmat Lauta-aita Katettu kesäkeittiö Rakennelmat yhteensä Liuskekiveys Asuinrakennus Pensasaita 1 600,00 1 600,00 yhteensä Katteet Sekahavukuorikate Koristekivikate Katteet yhteensä Perustamistyöt Konetyöt, murske, eristeet, Ulkotakka Viher- ja ympäristörakentajat ry / Mallipihat / Oleskelupiha rinteessä / Hintaluokka 1 / Suunnittelu: Inari Jansson 4 100,00 5 100,00 7 500,00 16 700,00 700,00 900,00 1 600,00 Rimotus, köynnöksiä Luonnonkivimuuri Oleskelu 900,00 7 500,00 200,00 8 600,00 Muurit Betonikivimuuri Liuskekivimuuri Ulkotakka Muurit yhteensä Nurmikko Köynnös Pinnat Betonikiveys Puupatio Sepeli Pinnat yhteensä Puupatio Asuinrakennus Viher- ja ympäristörakentajat ry / Mallipihat / Oleskelupiha rinteessä / Hintaluokka 3 / Suunnittelu: Inari Jansson / Garden Workshop 1 400,00 1 400,00 400,00 900,00 1 300,00 Kasvillisuus Kylvönurmi Kasvit Kasvillisuus yhteensä 350,00 2 900,00 3 250,00 Katteet Sekahavukuorikate Katteet yhteensä Perustamistyöt Konetyöt, murske, eristeet, kasvualusta Kylpypalju Grilli Betonikiveys 500,00 7 500,00 300,00 8 300,00 Muurit Betonikivimuuri Muurit yhteensä Portaat Betonikiviportaat Puuportaat Portaat yhteensä Rakennelmat Lauta-aita Rakennelmat yhteensä Yhteensä 700,00 700,00 9 400,00 5 200,00 2 000,00 2 000,00 31 550,00 Pihan pinta-ala 250 m2 Rakentamiskustannukset 126,20 eur / m2 www.vyra.fi Rakentamisen jälkeen tarkastetaan rakentamisen laatu ja että lopputulos on suunnitelman mukainen. Jos huomautettavaa ilmenee, kirjataan nämä huomautukset ja tehdään tarvittavat täydennys- ja korjaustarpeet. Tämän jälkeen piha on käyttövalmis. Valmis piha vaatii kunnossapitoa. Hyvin tehdyt suunnittelun ratkaisut vähentävät kunnossapidon elinkaarikustannuksia ja lisäävät pihan helppohoitoisuutta. Piha on kuin osakesalkku. Hyvin hoidettuna pihaan tehdyt investoinnit kasvavat korkoa ja kiinteistön arvo nousee. Viher- ja ympäristörakentajien verkkosivuilta www.vyra.fi löydät kuusi erilaista mallipihaa, joissa näkyvät rakentamisen kustannukset sen mukaan onko piha tasamaalla vai rinteessä ja miten kustannukset muuttuvat valittujen pintamateriaalien perusteella. Verkkosivulta löydät myös suuntaa antavan budjettilaskurin ja ”etsi tekijä” palvelun. Kirjoittaja on Viher- ja ympäristörakentajat ry:n toiminnanjohtaja. Hyvin suunniteltu, rakennettu ja hoidettu piha lisää kiinteistön arvoa. VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 | 37

KEITÄ ME OLEMME? Viher- ja ympäristörakentajat ry on kivi- ja ympäristörakentamista sekä kunnossapitoa ammattimaisesti harjoittavien yritysten muodostama järjestö. Yhdistys on Viherympäristöliitto ry:n (VYL) ja Euroopan viheraluerakentajien järjestön, European Landscaping Contractors Association (ELCA) jäsen. JÄSENYRITYKSET Viher- ja ympäristörakentajat ry:n jäsenyritysten päätoimialat ovat: viher- ja ympäristörakentaminen, kivirakentaminen sekä viheralueiden hoito. Yritykset tuntevat suomalaiset kasvu- ja rakentamisolosuhteet, alan tekniikat ja määräykset. Osalla jäsenyrityksistä toimintaan kuuluu myös puutarhasuunnittelu ja konsultointi. Yhdistyksen jäsenet ovat sitoutuneet viherrakentamisen laatu- ja ympäristöohjelmaan, osalla jäsenyrityksistä on säännöllisesti auditoitava laatujärjestelmä. Viher- ja ympäristörakentajat ry:n jäsenyritykset hoitavat myös yhteiskunnalliset velvoitteensa moitteettomasti. Jäsenyritykset ovat joko Rala ry:n tai VastuuGroup.fi -jäseniä. YHTEISÖJÄSENET Viher- ja ympäristörakentajat käyttävät vain tasalaatuisia ja korkealuokkaisia materiaaleja, asianmukaisia koneita ja laitteita sekä luotettavia alihankintapalveluja. Tämän takaamiseksi yhdistys on tehnyt yhteistyösopimuksia hyviksi kumppaneiksi koettujen alan yritysten kanssa. Nämä yritykset ovat Viher- ja ympäristörakentajat ry:n yhteisöjäseniä. Sopimukset takaavat merkittäviä etuja jäsenyrityksille. LISÄTIETOJA YHDISTYKSESTÄ JA JÄSENYRITYKSISTÄ www.vyra.fi

Viihtyisän ympäristön rakentaja Ab Tallqvist Oy, KOKKOLA Allium Oy, JÄRVENPÄÄ Asfalttikukka Oy, HELSINKI Betonilaatta Oy, TURKU Billnäsin Taimisto Oy, BILLNÄS Bitucomp Oy, SARVVIK Blue Falls Oy, HELSINKI Consti-Julkisivut Oy, HELSINKI Damados Oy, VANTAA Entti Oy, RAISIO Espoon Kotipuutarhurit, ESPOO Flooratar-fix, KANGASALA Fahrplan Oy, VANTAA Fri-Tec, TENHOLA Green Partner Oy, KAJAANI Helsingin Viherhuolto Oy, VÄSTERSKOG Hyvinkään Tieluiska Oy, HYVINKÄÄ Hämeen Viherrakennus Oy, ORIVESI Image Design Oy, PORVOO Innogreen / Green House Effect Oy, HELSINKI Jarkimo Oy, JÄÄLI JP Stonemason Ky, LAPPEENRANTA JuurevaPro Oy, HELSISNKI KallioTaivas, TIKKAKOSKI Kasvutekijä Oy, HELSINKI Kivat Pihat Jaana Liemola, SASTAMALA Kiviherttua Oy, ESPOO Kivikourat Oy, OKSAVA Kivityö Kaseva Oy, TAMPERE Korpela Group Oy, MYLYKOSKI Kreate Oy, TUUSULA Kukkea piha, PAATTINEN Kurjenpolvi Oy, TUUSULA Laajasalon kukkapalvelu Oy, HELSINKI Laarimäen Puutarha, LOIMAA Lassila & Tikanoja Oy, HELSINKI Lekora Oy, HELSINKI Loistava Design Oy, ESPOO Lännen Viherpalvelu / Lännen Kiinteistöpalvelu, TAMPERE Maanrakennus M Anttila, MÄNTSÄLÄ Maisematawasti Oy, PAROLA Marikan Puutarhapalvelut Perenna & Penkki, SIPOO Maisemasunnittelu Hilla-Maaria Karppinen. HELSINKI Maisemasuunnittelu Oivallus Oy, ESPOO MK Kivipiha Oy, ESPOO Merjan Puutarha Oy, YLÖJÄRVI Mäster Grön, TAMMISAARI Nurmitek Oy, LOHJA Ojax Oy, PIRKKALA OloPiha, VANTAA Oulun Piharakennus Oy, OULU Peltolan Piha Oy, LAPPEENRANTA Perniön Taimisto, KOTALATO PIHA.SI, LUVIA Piha-apu Piilipuu Oy, VANTAA Pihadesign K. Wegelius, HÄMEENLINNA Piha Group Oy / Pihateam Viherpalvelut, TURKU Pihailo, HYVINKÄÄ Pihakaivuri Oy, LOHJA Pihakamu Tmi puutarhuri Jukka Laine, TUUSULA Pihakerttu, TIRVA Pihalintuset, ESPOO Pihaloiste Oy, HELSINKI Pihamuotila Oy, KAUNIAINEN Pihanne Oy, HELSINKI Pihapalvelu Viippola Oy, TORNIO Pihapirkot Ky, LEMPÄÄLÄ Pihastamo Oy, LEMPÄÄLÄ Pihatyö Juha Perkkalainen Ky, EVIJÄRVI Pihatyö Laatunen Oy, HELSINKI Pihatyökauppa Haapala Oy, LAHTI Pihavisio Oy, ESPOO Pihaykköset Oy, OULU Piiraisen Viherpalvelu Oy , KAJAANI Pohjolan kivi- ja viherrakennus Oy, LESKELÄ Porvoon puutarhapalvelut, PORVOO Potentiel Oy, HELSINKI Puut ja pihat, arboristi Minna Toivanen T:mi, KAARINA Puutarhapalvelu Hannonen Oy, KYLMÄLÄ Puutarhatoimisto ScanPlant Oy, UUSIKYLÄ RainSet Oy, LAHTI Rakennustoimisto I. Uusitalo Ky, SILTAKYLÄ Ritvaset Oy, VANTAA Rose Factory Oy, VALKEALA Saajan Viherrakennus Oy, HÄMEENLINNA Satakunnan Viherpalvelu Oy, PORI Savonpirkka Oy, SAVONLINNA Seppälä-Yhtiöt Oy, LEMPÄÄLÄ Sininata Oy, Espoo Stoneville Oy, SIUNTIO Sulokivi Oy, JOENSUU Sunds Trägård Ab, PIETARSAARI Suomen Kivipiha Oy, HELSINKI Suomen Kunttamestarit Oy, OKSAVA Suomen Vihertekniikka Oy, OKSAVA LIITY MUKAAN TOIMIVAAN YHDISTYKSEEN! Viher- ja ympäristörakentajat ry Viljatie 4C, 00700 Helsinki toimisto@vyra.fi Tampereen Viherrakennus Oy, TAMPERE Tampereen Puutarha-Center Oy, TAMPERE Tefke Oy, HELSINKI TerraWise Oy, HELSINKI TL-Maint Oy, JYVÄSKYLÄ Tmi Anne Tossavainen, HELSINKI Tmi Christina Walden, HEINOLA Toivepiha Oy, KARJALOHJA Toni Lindfors Oy, NURMIJÄRVI Tyrni Design Oy, HELSINKI Tyrvään Vihertoimi, SASTAMALA Tyylipihat Oy, NOKIA Uudenmaan Pihapojat Oy, RAJAMÄKI Viher-Inka Oy, SALO Viher-Jalanti Oy, TOIJALA Viher-Pirkka Oy, HÄMEENLINNA Viheraluerakennusliike Viherkäine Oy, RAUMA Viherkehä Oy, SÖDERKULLA Viherkuutio Tmi, HAMINA Viherpalvelu Ferm, ESPOO Viherpalvelu Ettala & Co, TURKU Viherpalvelu Greener, HELSINKI Viherpalvelu Kotipiha, HOLLOLA Viherpalvelu Saarnivaahtera Oy, LÄYLIÄINEN Viherpalvelut Hyvönen Oy, LAHTI Viherpojat Oy, HÄMEENLINNA Viherrakenne J Turunen Oy, OUTOKUMPU Viherrakenne Jaakkola Oy, FORSSA ViherRakennus Oy, OULU ja VANTAA Viherrakennus Pihakukot Oy, OULU Viherrakennusosuuskunta Silmu, KANGASALA Vihersuunnittelu Piha, MIKKELI Vihersuunnittelu Sarastus Oy, JÄMSÄNKOSKI Vihertaimet Karivainio Ky, VUORELA Vihertaiturit Ky, ESPOO Vihertaso Oy, HYVINKÄÄ Vihertikka, NOKIA Vihertyö Niskanen Oy, YLIVIESKA Vihervarikko Oy, NURMIJÄRVI Viherviisikko Oy, HELSINKI VRJ Group Oy, Oulu, Kangasala, VANTAA VRP Viher- ja rakennuspalvelut Oy, VANTAA Vumos Oy, SOTKAMO

Lampipuutarha eksoottisine kasveineen on peräisin 1800-luvulta. 40 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/20

ULKOMAILTA Puutarhahistoriaa ja nykytaidetta Serralvesissa teksti ja kuvat: MAARIA MATSUNAGA Serralvesin puisto on yhdistelmä puutarhataiteen historiaa, nykytaidetta ja monipuolista kasvillisuutta. Uusin lisä on Treetop Walk, joka johdattaa kulkijan kirjaimellisesti puiden latvoihin. P ohjois-Portugalissa sijaitseva Porto on saanut osansa viime vuosina voimakkaasti kasvaneesta turismista. Dourojoen portviinivarastojen ja sokkeloisen vanhankaupungin ohella yksi mielenkiintoisimmista vierailukohteista on kaupungin laidalla sijaitseva Serralvesin nykytaiteen ja elokuvan museokompleksi historiallisine puutarhoineen. Eri aikakausien tyylisuuntia yhdistelevän puiston viimeisin investointi on puiden latvoihin johdattava kävelypolku Treetop Walk. Moderni muotopuutarha Serralvesin puutarha on muotoutunut nykyiseen ilmeeseensä vuosikymmenten saatossa. Varsinaisen lähtölaukauksen se sai vuonna 1923, kun Viselan toinen kreivi, Carlos Alberto Cabral peri sukunsa kesähuvilan. Maakauppojen ja muiden järjestelyjen myötä tila laajeni käsittämään nykyiset 18 hehtaaria. Alunperin huvilan takana avautui 1800-luvun viktoriaanista tyyliä noudatteleva romanttinen maisemapuutarha kukkapenkkeineen, koristekasveineen ja tekolampineen. Vierailtuaan Pariisin taideteollisuusnäyttelyssä vuonna 1925 Cabral päätti modernisoida puutarhansa ja palkkasi suunnittelijaksi Pohjois-Amerikassa mainetta niittäneen ranskalaisen maisema-arkkitehti Jacques Gréberin. Vuonna 1932 valmistuneen puutarhan näyttävin osa on art deco -huvilalta avautuva muotopuutarha, jonka turkoosein kaakelein koristellut vesialtaat laskeutuvat porrastetusti horisontissa olevaa pääallasta kohti. Punertavat hiekkakäytävät toistavat huvilan vaaleanpunaista sävyä, jota vihreät nurmialueet korostavat vastavärioppien mukaisesti. Suunnitelmassaan Gréber pyrki huomioimaan tontin topografian ja integroimaan alkuperäisen puutarhan luontevasti uuteen. Suunnitelmaan kuuluvat myös ruusutarha, alppiruusujen ympäröimä intiimi aurinkokellopuutarha sekä geometrinen sivupuutarha. Aikakauden muodin mukaisesti puutarhaan toteutettiin lisäksi tenniskenttä paviljonkeineen. Serralvesin huvila puutarhoineen siirtyi Porton kaupungille vuonna 1986. Yleisölle se avattiin mittavien kunnostustöi- den jälkeen seuraavana vuonna. Nykytaiteesta Treetop Walkiin Serralvesin historiassa kääntyi jälleen uusi lehti vuonna 1997, kun entisen kasvimaan ja appelsiinitarhan paikalle rakennettiin nykytaiteen museo viheralueineen. Vitivalkoisen, linjakkaan museorakennuksen suurista ikkunoista avautuvat näkymät nurmikentälle, jota koristavat orgaanisen muotoiset pensaat ja vanhat puut. Vihreän ja valkoisen teemaa toistavat myös museon yhteydessä olevat koivikot. Puutarhassa nykytaide on läsnä veistoksina ja installaatioina. Uusin lisä puutarhaan saatiin viime vuonna Serralvesin säätiön juhliessa kolmikymmenvuotista taivaltaan. Portugalilaisarkkitehtien Carlos Castanheiran ja Álvaro Siza Vieiran suunnittelema Treetop Walk -kävelysiltarakennelma johdattaa vierailijan puiden latvoihin ja antaa uuden näkökulman puiston puihin, kasveihin ja eläimiin. Vastaavanlaisia rakennelmia on aiemmin toteutettu mm. Singaporen ja Uuden-Seelannin luonnonpuistoihin sekä Englannissa Kew’n kasvitieteelliseen puutarhaan. Ne ovat epäilemättä olleet Serralvesin Treetop Walkin esikuvina, mistä kielii myös markkinoinnissa käytetty englanninkielinen nimi. Puurakenteinen latvuskävely on toteutettu jyrkkään rinteeseen, mikä mahdollistaa 1,5–15 metrin korkeuserot. Pituutta lenkin tekevällä kävelyreitillä on kaikkiaan 260 metriä. Rakennustyöt on tehty puiston vanhoja puita kunnioittaen: tukipilarien sijoittamisessa on huomioitu puiden juuret ja puille on jätetty kasvuvaraa. Joitakin oksia on jouduttu sahaamaan kävelysillan tieltä, kun taas toisia on pyritty tukemaan. Lisätietoa puiston luonnosta ja sen monipuolisuudesta antavat portugalin- ja englanninkieliset infotaulut. Parvekemaisiin kulmapaikkoihin on lisäksi sijoitettu muutama penkki, joilla voi lepuuttaa jalkojaan ja hiljentyä maisemien keskellä. Pedagoginen maatila Puiston eteläpääty jatkuu niitty- ja laidunmaina, joiden perällä on pedagogisena tilana nykyään toimiva maatila. Lehmien, VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 | 41

ULKOMAILTA lampaiden, kanojen ja hevosten lisäksi tilalla pääsee tutustumaan portugalilaiseen hyötytarhaan. Leutojen talvien ansiosta kasvukausi jatkuu koko vuoden, ja helmikuussakin maasta pukkaa salaattia, sipuleita, kukkivia härkäpapuja ja oransseja kehäkukkia. Aromaattiset yrtit kasvavat erillisessä, pienen kukkulan laelle toteutetussa yrttitarhassa. Tilaa riittää myös teepensaille (Camellia sinensis). Serralvesin säätiö pyrkii aktivoimaan yleisöä eri tavoin. Puistossa järjestetään kaupunkiluonnon monimuotoisuuteen perehdyttäviä tapahtumia, joissa voi oppaan mukana tutustua esimerkiksi puiston pieneläimiin, hyönteisiin, lintuihin, sammal- ja jäkälälajeihin tai yleisemmin puiston kasveihin. Maatilalla järjestetään lisäksi maalaismarkkinoita, joiden tarkoituksena on muistuttaa ruoan alkuperästä ja nostaa esiin vanhoja hyötykasveja. Työpajoissa ohjataan kaupunkiviljelyyn ja yrttien käyttöön, säilöntään ja fermentointiin. Kasvirikkautta ja markkinointia Myös kasvilajeihin tutustumiseen kannustetaan. Serralvesin puiston kasvillisuus käsittää noin 8000 puuvartista kasvia, eri lajeja ja lajikkeita on 230. Kaikki puiston pensaat ja puut on arkistoitu ja yleisön löydettävissä säätiön verkkosivuilta interaktiiviselta kartalta. Moni kasveista ja puista on esitelty nimikyltein tai laajemmin tietoiskuin myös paikan päällä. Puiston puista esimerkiksi pinjamänty (Pinus pinea), korkkitammi (Quercus suber), pähkinäpensas (Corylus avellana) ja kastanjapuu (Castanea sativa) ovat tyypillisiä portugalilaisia puulajeja, suojeltuja puolestaan euroopanmarjakuusi (Taxus baccata) ja orjanlaakeri (Ilex aquifolium). Eksotiikkaa edustavat kuume-eukalyptukset (Eucalyptus lobulus) sekä talven lopulla upeasti kukkivat alppiruusut (Rhododendron) ja lukuisat kameliat (Camellia japonica). Lännentulppaanipuun (Liriodendron tulipifera) keväinen kukinta on sekin näkemisen arvoinen. Vaikka Serralvesissa on paljon nähtävää, ovat sen haasteina syrjäinen sijainti, hankalat liikenneyhteydet sekä korkea pääsymaksu. Museon ja puiston yhteislippu maksaa 20 euroa, pelkkä puutarhavierailu 12 euroa. Porton kaupungin ja Pohjois-Portugalin matkailutoimistojen kanssa tehty markkinointi näyttää kuitenkin toimineen, sillä viime vuonna vierailijoita oli vajaa miljoona, joista ulkomaalaisia lähes puolet. Vanhojen puiden oksia on jouduttu sahaamaan kävelysillan tieltä, mutta paikoin niitä on myös tuettu. Turvallisuussyistä kävelykujan laidat nousevat korkeiksi. Pienemmät vierailijat näkevät maisemat ritilöiden läpi. Lisätietoa: https://www.serralves.pt/en/park/ http://serralves.ubiprism.pt/flora/map Kirjoittaja on lehden avustaja. Lukuisat kamelialajikkeet koristavat Serralvesin puutarhaa. 42 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 Kuume-eucalyptuspuut ovat komeita puita.

Muotopuutarha vesialtaineen laskeutuu alaspäin portaittain. Vihreä nurmi korostaa vaaleanpunaisten luonnonhiekkakäytävien värisävyä. Vanhat puut ja erilaiset pensaat reunustavat punertavia hiekkapolkuja. Matalan kukkulan laelle toteutetussa yrttitarhassa kasvaa myös teepensaita. Serralvesin puistoon on sijoitettu lukuisia veistoksia. Claes Oldenburgin ja Coosje Van Bruggenin jättimäinen istutuslapio kohoaa alkuperäisen sisäänkäynnin paikalla. Tenniskentän reunalla oleva paviljonki toimii nykyään teehuoneena. Pergolaa koristavat japanilaiset ja kiinalaiset sinisateet kukkivat myöhemmin keväällä huumaavasti tuoksuen. Kookkaat puuvartiset alppiruusut kukkivat upeasti helmikuussa. VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 | 43

ULKOMAILTA Sintran palatsipuutarhoissa teksti ja kuvat: MAARIA MATSUNAGA Sintran palatsipuutarhat Portugalissa houkuttelevat vuosittain yli kolme miljoonaa vierailijaa eksoottisilla kasveillaan, loisteliailla palatseillaan ja monipolvisella historiallaan. Laajoissa ja hyvin hoidetuissa puutarhoissa riittää nähtävää useammallekin päivälle. L issabonista noin 25 kilometrin päässä sijaitseva Sintra on suosittu päiväretkikohde, joka tunnetaan hulppeista palatseistaan ja laajoista puutarhoistaan. Portugalin kuninkaalliset viettivät siellä kesänsä jo 1400-luvulla, mutta nykyisen ilmeensä alue on saanut viime vuosituhannen vaihteessa, kun upporikkaat liikemiehet alkoivat rakentaa vuorten rinteisiin omia palatsejaan ja eksoottisia puutarhoja. Sintran symboliksi on noussut kukkulan laelle rakennettu Penan mielikuvituksellinen satupalatsi, jota ympäröi 200 hehtaarin kokoinen puutarha 2000 kasvilajin kokoelmineen. Ajan hengen mukaisesti palatsipuutarhoissa suosittiin kaukomailta tuotuja harvinaisia kasveja, jotka viihtyvät erinomaisesti Sintran leudossa pienoisilmastossa. Unescon maailmanperintölistalle Sintran kulttuurinen maisema nostettiin ensimmäisenä eurooppalaisena kohteena vuonna 1995. Kuninkaallisen linnan, maurien linnaraunioiden ja Penan palatsin lisäksi siihen kuuluvat myös Quinta da Regaleiran ja Monserraten palatsit puutarhoineen. Salaperäinen Quinta da Regaleira Quinta da Regaleiran palatsi puutarhoineen sijaitsee lyhyehkön kävelymatkan päässä kuninkaalliselta palatsilta ja saa siten oman osuutensa perusvierailijoista. Erikoinen puutarha kiehtoo myös salaperäisyydellään. Regaleiran tilan historia ulottuu 1600-luvulle, mutta kukoistukseensa se nousi 1800-luvun lopulla portolaisen liikemiehen tyttären muutettua sen ylelliseksi kesäpaikakseen. Muutama vuosi myöhemmin tila siirtyi monimiljönääri António Augusto Carvalho Monteirolle, joka laajensi tontin nykyiseen neljän hehtaarin kokoonsa maakaupoilla. Uuden palatsin ja puutarhan suunnittelijaksi hän palkkasi italialaisen lavastaja-arkkitehti Luigi Maninin. Kuusi vuotta kestänyt rakennusprojekti valmistui vuonna 1911. Quinta da Regaleiran palatsipuutarha sijoittuu jyrkkään rinteeseen ja heijastelee Monteiron kiinnostuksenkohteita ja aatemaailmaa, mikä näkyy viittauksina vapaamuurariuteen, temppeliherroihin ja muihin okkultistisiin salaseuroihin. Selkeimmin se näkyy kappelin katossa olevana kaikkinäkevänä silmänä sekä salaisissa rituaaleissa käytettynä initaatiokaivona. 27 metriä syvän käänteisen tornin askelmien määrä ja liittyminen maanalaiseen käytäverkkoon ovat tarkkaan laskettuja. Selkeää ja villiä puutarhatyyliä Regaleiran rinnepuutarhan ala- ja yläosa ovat tunnelmaltaan hyvin 44 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 Sir Francis Cookin perheelleen rakennuttama kesäpalatsi henkii itämaista eksotiikkaa. erilaisia. Alarinteen pohjoiskulmassa olevalta palatsilta avautuu näkymä selkeälinjaiseen puutarha-alueeseen, jonka lehtipuiden ja jumalpatsaiden reunustama hiekkakäytävä johtaa tekojärvelle ja labyrinttiluoliin. Vierasperäiset kasvit, kuten kolibrikukat, saniaispuut ja valtavat peikonlehdet tuovat puutarhaan ripauksen eksotiikkaa. Kävelypolut johdattavat ylöspäin rinnettä, ja puutarhaa rytmittävät terassit ja tasanteet sekä erilaiset rakennelmat. Tornit, vartijoiden portti, keinotekoiset luolat ja tenniskenttä ovat paitsi osa puutarhan symboliikkaa, myös 1800-luvun muotivillityksiä. Rinnepuutarha muuttuu yhä villimmäksi ylöspäin kavutessa, mikä puolestaan viittaa Monteiron viehtymyksestä primitivismiin. Kaukomaiden kasvit elävät yhdessä paikallisen kasvillisuuden kanssa. Talvisaikaan kukkivat kameliapensaat, kävelypolkuja reunustavat vuorenkilvet sekä vapaasti leviävät isotalviot. Sammalet, saniaiset ja muut varjopaikkojen kasvit tuovat villin luonnon tuntua puiden ja kivenlohkareiden lomassa. Raunioromantiikan Monserrate Hiukan syvemmällä vuorten syleilyssä sijaitseva Monserraten siirtomaaromantiikkaa edustava palatsipuutarha jää suurten turistivirtojen ulkopuolelle, vaikka paikalle pääsisi bussillakin. Yksittäistä vierailijaa se tosin tuskin haittaa. Alunperin luostarina 1500-luvulla toiminut tila on vaihtanut omis-

Initaatiokaivo on Regaleiran puutarhan erikoisimpia rakennelmia, jonka sanotaan liittyvän Tarot-mystiikkaan ja vapaamuurarien rituaaleihin. Laaksoon toteuttu 5000 m²:n laajuinen meksikolaispuutarha kärsi pahoin vuoden 1983 tulvissa. Villiintynyt puutarha uudistettiin kokonaan vuonna 2008. Puun alle on vedetty verkot pitkien ja piikikkäiden käpyjen putoamisen ajaksi. Regaleiran palasin terasseilta avautuvat näkymät puutarhaan, jota koristavat eksoottiset kasvit. tajaa moneen otteeseen. 1700-luvun alussa rakennettu portugalilaispalatsi vaurioitui Lissabonin suuressa maanjäristyksessä, minkä jälkeen sen paikalle rakennettiin uusgoottinen palatsi maisemapuutarhoineen. Tila pääsi kuitenkin pian rapistumaan, mikä taas vetosi raunioromantiikasta pitäviin britteihin. Lordi Byronin kuvailtua Monserratea ylistävästi matkakertomuksessaan siitä tuli yläluokkaisten matkailijoiden suosikki. Yksi vierailijoista oli upporikas tekstiilitehtailija Sir Francis Cook, joka osti tilan vuonna 1853. Palatsiraunioiden paikalle hän rakennutti oman itämaistyylisen satulinnansa ja sen ympärille eksoottisen puutarhan, jonka suunnitteli Kew’n kasvitieteellisen puutarhan puutarhuri James Burt. Harvinaisen kasvillisuuden ohella puutarhan erikoisuutena on Portugalin ensimmäinen englantilaistyylinen nurmikenttä, joka rakennettiin palatsin edustalta avautuvaan, alaspäin viettävään rinteeseen, ja vaati erityisen kastelujärjestelmän. Talouskriisien ja toisen maailmansodan heikentämänä Cookin perhe myi Monserraten tilan portugalilaiselle liikemiehelle, joka aikoi pilkkoa tilan ja myydä sen voitolla. Pelastajaksi tuli Portugalin valtio, jonka alaisuudessa huonokuntoinen palatsi ja villiintynyt puutarha kunnostettiin alkuperäiseen loistoonsa 2000-luvun alussa. kokoista puistoa, mutta muuten alue on jaettu temaattisiin puutarhaosioihin. Itämaiselle palatsille johtaa sinisateiden ja jasmiinien reunustama tuoksukuja, ja nurmialueen toisella puolen avautuu kahdensadan lajikkeen ruusutarha. Kunnostetun ruusutarhan avasi brittityyliin Cornwallin herttuapari. Heti ruusutarhan vieressä oleva meksikolainen laaksopuutarha koostuu kaktuksista, aaloeista ja muista eteläamerikkalaisia kasveista, ornamentaalista lampea koristavat lumpeet ja papyrukset. Puutarhapolku johdattaa kappeliraunioille, jossa kasvit ottavat tarkoituksellisen villiintyneesti kivirakennuksesta vallan. Metsäisestä tunnelmasta vastaa myös japanilainen puutarhaosio kamelioineen, bambuineen ja alppiruusuineen. Nykyvierailijalle eksoottisin lienee kuitenkin saniaislaakso, jonka puuvartiset saniaiset ovat kuin satukirjan sivuilta. Nykyään Monserraten puutarhaa hoitaa valtion omistama Parques de Sintra-Monte da Lua, joka on vastannut myös sen restauraatiotöistä. Tunnustusta tehdystä työstä saatiin, kun Euroopan puutarhaperinneverkosto EGHN myönsi sille vuonna 2013 European Garden Award -palkinnon parhaasta historiallisen puutarhan kehittämisestä. Kasvitieteellinen satupuutarha Kirjoittaja on lehden avustaja. Vierasperäiset puut ja kasvit levittäytyvät eri puolille 33 hehtaarin VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 | 45

KOULUTUS Minustako tohtori? – Viheralan tohtorikoulutukset esittäytyvät teksti: HANNA TAJAKKA Tohtorikoulutukset- ja ohjelmat antavat tohtorikoulutettaville valmiudet toimia haastavimmissa tutkija- ja asiantuntijatehtävissä. Tohtorinkoulutus tarjoaa opiskelijoille ainutlaatuisen, monitieteisen ja kansainvälisen tiedeyhteisön. Viime vuosina olemme saaneet myös viheralalle uusia tohtoreita. T ohtorikoulutusta tarjoavat kaikki yliopistot, mutta viheralaan liittyviä jatko-opintoja tarjoavat lähinnä Aalto-yliopisto, Helsingin yliopisto ja Turun yliopisto. Viheralan väitöskirjoja on tehty maisema-arkkitehtuurin, maisematutkimuksen, puutarhatieteen ja metsätieteen aloilta. Viheralan väitöskirjat ovat hyvin monimuotoisia ja usein monitieteisiä. Ne liittyvät muun muassa viheralan kasvillisuuteen, ekosysteemipalveluihin, kasvualustoihin, ihmisten luontokokemuksiin, luonnon käyttöön, luontosuhteeseen, maiseman luonneanalyyseihin, kaupunkisuunnitteluun, viherinfrastruktuuriin, kulttuurisuunnitteluun ja taidekehittämiseen. tä ja olla tukena tutkimusprosessissa. – Jos mielenpohjukoilla on orastava toive jatko-opinnoista tohtorikoulutuksessa, kannattaa alkuvaiheessa ottaa yhteyttä oppiaineen professoriin, mahdolliseen ohjaajaan tai tutkimusryhmään, jonka kanssa työstetään hakuun vaadittavat suunnitelmat. Myös työn rahoituksen suunnittelu ja hakeminen ovat iso osa prosessia, Elomaa ohjeistaa. Eri tohtoriohjelmien hakuajat vaihtelevat, mutta niitä on vähintään kerran vuodessa. Tarkemmat tiedot löytyvät kunkin korkeakoulun verkkosivuilta. Miten tohtoriksi tullaan? Professori Ranja Hautamäen mukaan Aalto-yliopistossa on kuusi tohtoriohjelmaa, ja tohtorin tutkinnon voi suorittaa kauppatieteiden, taiteen, tekniikan ja arkkitehtuurin alaloilta. Taiteiden ja suunnittelun tohtoriohjelma tarjoaa tohtoriopintoja arkkitehtuurin, elokuvan ja lavastuksen, median, muotoilun ja taiteen aloilla. Arkkitehtuurissa suoritetaan tekniikan tohtorin tutkinto ja muilla taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun aloilla taiteen tohtorin tutkinto. Helsingin yliopistossa on neljä tohtorikoulua, joiden alla toimii yhteensä 32 tohtoriohjelmaa. Koulut ja ohjelmat vastaavat tohtorikoulutuksen järjestämisestä. Jokaisen jatko-opiskelijan on kuuluttava johonkin tohtoriohjelmaan. Jokainen jatko-opiskelija voi valita, mihin tohtoriohjelmaan hänen väitöskirjansa aihe parhaiten sopii ja miten ohjelman tiedepohja ja sen tarjoama koulutus parhaiten tukevat hänen tutkimustaan. Tällä hetkellä maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa olevat viheralan jatko-opiskelijat sijoittuvat tyypillisesti ympäristö-, elintarvike- ja biotieteellisen tutkijakoulun (YEB) ohjelmiin, kuten Uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön tohtoriohjelmaan (AGFOREE) tai Ympäristöalan tieteidenväliseen tohtoriohjelmaan (DENVI). Turun yliopistolla on yhteinen tutkijakoulu UTUGS ja sen alaisia eri tutkimusalojen tohtoriohjelmia. Humanistisessa tiedekunnassa on kaksi tohtoriohjelmaa: ”reaaliaineiden” Juno, joihin maisemantutkimuskin sisältyy, ja kielten Utuling. Ohjelmat koordinoivat alansa jatko-opiskelua ja niiden kautta haetaan sekä jatko-opinto-oikeutta että tohtorikoulutettavan tehtäviä. UTUGS ja eri tutkimusalojen tohtoriohjelmat tuottavat yhteisiä jatko-opintoja. Muuten tohtorikoulutus on oppiaineiden vastuulla ja valtaosa jatko-opinnoista suoritetaan niissä. Maisemantutkimuksella on oma tutkijaseminaarinsa, jo- Tohtoriopinnot sopivat henkilölle, joka haluaa löytää ja tuottaa uutta tietoa sekä pureutua asioihin pintaa syvemmin myös teoreettisella tasolla. Nykyään ei voi puhua ”tutkijankammioista” perinteisessä mielessä, sillä tutkimuksen tekeminen vaatii aktiivista verkostoitumista – usein kansainvälisesti – sekä monipuolisia vuorovaikutustaitoja. Tutkintoa voi suositella erityisesti tutkijoiksi aikoville, ammattikorkeakoulujen opettajille ja viheralan tuotannon suunnittelijoille. Tohtorikoulutukseen pääsyn ehtona on valitun tutkimusalan tai sen lähialan ylempi korkeakoulututkinto. Jatko-opinto-oikeuden myöntämisessä kiinnitetään huomiota lisäksi hakijan motivaatioon ja tutkijankykyyn. Ilman vahvaa omaa motivaatiota monivuotista opiskelua tai väitösurakkaa ei pysty viemään päätökseen. Professori Maunu Häyrynen Turun yliopiston maisemantutkimuksen oppiaineesta toteaa, että jatko-opiskelijan pitää hallita tai omaksua käsitteellisten välineiden käyttöä ja varautua osallistumaan aktiivisesti oman alansa keskusteluun, myös kansainvälisesti. Tutkimustyö on luonteeltaan keskustelevaa, eikä sitä pysty tekemään vain omasta lokerosta käsin, ja suurin osa maailman maisemantutkijoista toimii Suomen ulkopuolella. Pitää olla aidosti kiinnostunut omaan aiheeseensa liittyvän uuden tiedon tuottamisesta, selitysten rakentamisesta ja arvoitusten ratkaisemisesta. Professori Paula Elomaa Helsingin yliopiston maataloustieteiden osastolta täydentää listaa käytäntöön liittyvillä asioilla seuraavasti: pitää olla tutkimusaihe, tutkimussuunnitelma ja ohjaaja(t) ja heidän kanssansa tehty ohjaussopimus sekä opintosuunnitelma. Lisäksi jokaiselle tohtorikoulutettavalle nimetään alan asiantuntijoista koostuva seurantaryhmä, jonka tehtävänä on vuosittain seurata työn etenemis- 46 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 Tohtorikoulutustarjonta

Tohtorikoulutettavat puolustavat väitöskirjaansa julkisessa väitöstilaisuudessa. Ennen väitöstilaisuutta väitöskirjan tarkastaa kaksi itsenäistä alan asiantuntijaa, jotka valitaan yliopiston ulkopuolelta, useimmiten ulkomailta. Kuvassa käynnissä Laura Puolamäen väitöstilaisuus Turun yliopistossa helmikuussa 2020. Kuva: Liisa Jaakkola hon kaikki oppiaineen jatko-opiskelijat osallistuvat, ja se vastaa myös näiden ohjauksesta. Toinen työn ohjaaja on yleensä professori, toinen voi tulla oppiaineesta tai sen ulkopuolelta. Neljässä vuodessa tohtoriksi Tohtorintutkinnon tavoitesuoritusaika on neljä vuotta täysipäiväisesti suoritettuna. Tänä aikana opiskelija suorittaa tutkimustyön ohella 40 opintopisteen verran jatko-opintoja. Opinnot voi valita tohtoriohjelmien antamasta koulutustarjonnasta, mutta myös ulkomailla suoritetut kurssit ja kongressit soveltuvat jatko-opintoihin. Tohtoriohjelmissa painotetaan entistä enemmän myös urasuunnittelua ja -ohjausta jatko-opintojen osana. Jatko-opintokurssien sisältö vaihtelee tyypillisesti vuosittain, sillä ne keskittyvät kulloinkin ajankohtaisiin aiheisiin. Puhtaasti viheralaan liittyviä jatko-opintokursseja ei esimerkiksi Helsingin yliopistossa tähän mennessä ole ollut tarjolla. Opintoihin kuuluu myös valinnaisia yleisiä työelämätaitoja tukevia opintoja, kuten johtaminen, pedagogiset kurssit, akateeminen kirjoittaminen, esiintymistaidot ja tiedeviestintä. Tyypillisesti väitöskirja koostuu 3–4 vertaisarvioidusta tieteellisestä julkaisusta, joista osa voi olla käsikirjoitusvaiheessa, sekä näihin liittyvästä yhteenveto-osasta. Myös monografia-väitöskirjoja tehdään edelleen. Monografia on yhden tai useamman kirjoittajan tiettyyn tutkimukseen perustuvasta aiheesta laatima teos. Kirjoituskieli on ny- kyään yhä useammin englanti. Riippuen tiedekunnasta tohtoriksi valmistuvan tutkinto voi olla siis tekniikan tohtori (TkT), maatalous- ja metsätieteiden tohtori (MMT) tai filosofian tohtori (FT). Työelämän rooli tohtorikoulutuksessa Jatko-opiskelijoista valtaosa toimii jo työelämässä. Väitöskirjojen aiheista monet ovat työelämälähtöisiä, vaikka varsinaisia toimeksiantotutkimuksia ei väitöskirjahankkeista yleensä löydykään. Väitöskirjan voi tehdä myös yliopiston rahoituksen ulkopuolella, esimerkiksi henkilökohtaisten apurahojen turvin tai työnantajan rahoittamana. Työnantaja voi parhaimmillaan olla aktiivisesti mukana tutkimuksessa yhteistyökumppanina. Häyrynen toteaa, että toimintaa työelämässä voi myös hyödyntää jatko-opintosuorituksina. – Maisema-arkkitehtuurissa soveltava tutkimus ja työelämän ja tutkimuksen vuoropuhelu on erityisen tärkeää. Jatko-opiskelijat toimivat tyypillisesti työelämässä ja yhdistävät tutkimukseen omaa ammatillista osaamistaan suunnittelijoina. Tutkimus linkittyy siten usein esimerkiksi kaupunkisuunnittelun, maisemasuunnittelun tai maisemarakentamisen käytäntöihin, Hautamäki toteaa. – On kuitenkin selvää, että väitöskirjatutkimus ei ole esimerkiksi yrityslähtöistä kehitystyötä vaan sisältää aina tieteellisen näkökulman. Tämä tarjoaa yrityksille mahdollisuuden tukea oman toimialansa kehittymistä pitkäjänteisemmin, mikä myös edistää uusien innovaatioi- VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 | 47

KOULUTUS Viheralan väitöskirjat Ranja Hautamäki väitteli ensimmäisenä maisema-arkkitehtina maassamme 8.1.2016. Kuvassa on näkyvillä myös tohtorinhattu, joka on arvonmerkki, jota käyttävät yliopiston promootiossa tohtoriksi vihityt henkilöt. Kuva: Jouni Multimäki den syntymistä, Elomaa muistuttaa. Työelämä ja yksityiset henkilöt voivat tukea tiedettä ja opetusta myös lahjoitusvaroin. Esimerkiksi 45 000 euron lahjoituksella voi Helsingin yliopistossa lahjoittaa nuorelle tohtoriopiskelijalle täysipäiväisen työskentelyn vuodeksi. Nelivuotinen tohtoriohjelmapaikka voidaan perustaa 180 000 euron lahjoituksella ja se voidaan kohdistaa tietylle tieteenalalle. – Lisäksi käynnissä on PoDoCo-ohjelma (Post Docs in Companies), joka on yliopistojen, teollisuuden ja säätiöiden yhteinen ohjelma. Tämä yritysten ja tutkijoiden välinen ”Tinder” tukee rahallisesti nuorten, vastavalmistuneiden tohtoreiden työllistymistä yrityksiin. Ohjelmaan voivat osallistua kaikki Suomessa toimivat yritykset, mukaan lukien viherala, Elomaa vinkkaa. Tohtorikoulutuksesta monipuoliset työelämävalmiudet Vaikka tohtorikoulutus on käytännössä tutkijakoulutusta, vain harva väitellyt jatkaa tutkimuksen parissa. Jatkotutkinto lisää rekrytoitumisen ja uralla etenemisen vaihtoehtoja. Esimerkiksi maisemantutkimuksesta väitelleille löytyy työllistymis- ja urakehitysnäkymiä yliopistojen ja muun tutkimus- ja koulutussektorin lisäksi ainakin suunnittelu- ja kehittämisorganisaatioista sekä museo- ja kulttuurialalta. Korkea koulutustaso vie pitkällä tähtäimellä myös alan kehitystä eteenpäin. Elomaa toteaa, että tohtorit ovat alansa syvällisiä osaajia. Nykyisessä tohtorikoulutuksessa he saavat myös monipuolisia työelämävalmiuksia. Yliopiston ulkopuolisessa työelämässä toimivat tohtorit ovat erinomaisia linkkejä työelämän ja akateemisen maailman välillä ja edistävät yhteistyötä tutkimuksessa sekä koulutuksessa. Hautamäen mukaan muun muassa maisema-arkkitehtuurista väitelleillä on tärkeä tehtävä alan tutkimuksen vauhdittamisessa ja sitä kautta myös koko alan kehittymisessä. – Tohtorintutkinto kertoo tekijänsä sitoutumisesta, pitkäjänteisyydestä, laajojen kokonaisuuksien ja eri alojen välisten yhteyksien hallinnasta, kansainvälisyydestä, paineensietokyvystä sekä itsenäisestä ajattelusta ja sen ilmaisutaidosta. Näitä ominaisuuksia tarvitaan työelämässä myös muilta kuin tutkijoilta, Häyrynen täydentää. Jatkotutkinnolla on paljon muutakin merkitystä tekijälleen kuin ura. Ison, henkistä panostusta vaativan ja omannäköisen projektin läpi saaminen on palkitsevaa. Väitöskirjan tekeminen lisää itsetuntemusta, laajentaa oman ajattelun piiriä ja antaa perspektiiviä myös tuleville projekteille. Samalla se on kuitenkin haastava, työläs ja joskus 48 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 Viheralaan liittyviä valmistuneita väitöskirjoja vuosilta 2010–2020 • Sami Louekari: Hyödyn rakenne ja katseet. Kokemäenjokilaakson ympäristöhistoriaa 1720-1850. (2013, Turun yliopisto) • Ranja Hautamäki: Kartanot kaupungissa. Helsingin kartanoympäristöjen kaupunkimaistuminen, säilyttäminen ja yhteensovittaminen kaupunkirakenteeseen. (2016, Aalto-yliopisto) • Anu Riikonen: Some ecosystem service aspects of young street tree plantings (2016, Helsingin yliopisto) • Laura Seesmeri: Sauno itsellesi menneisyys. Kehollisuus osana muisteltua ja esitettyä kokemusta. (2018, Turun yliopisto) • Outi Tahvonen: Scalable green infrastructure and the water, vegetation and soil system. Scaling up from Finnish domestic gardens. (2019, Aalto-yliopisto) • Matti Riihimäki: Polkuja maisemaan – maiseman polkuja: maisemanhoitoalueet kulttuurimaiseman suojelun välineenä (2020, Turun yliopisto) • Laura Puolamäki: Kätketty maisema: Arkitieto lähiympäristön kohtaamisessa (2020, Turun yliopisto) Viheralaan liittyviä tulevia väitöksiä • Merja Hartikainen: Kansallisten geenivarakokoelmien perustaminen tieteeseen pohjautuen: esimerkkeinä humala, raparperi ja pionit. (Helsingin yliopisto) • Antti Kämäräinen: Rahkasammalkasvualustan vedenpidätyskyky ja sen merkitys kasvintuotannossa. (Helsingin yliopisto) • Taina Laaksoharju: A children’s garden; connectedness to place through affordances – a grounded theory. Lasten puutarha: Tarjoumat paikkasuhteen muodostumisessa. (Helsingin yliopisto) • Elisa Lähde: Mission Blue-Green – The Significance of Co-Creation to Promote Multifunctional Green Infrastructure within Sustainable Landscape and Urban Planning and Design in Finland. (Aalto-yliopisto) • Miia Mänttäri: Kaupunkipuut, monimuotoisuus ja ekosysteemipalvelut. (Helsingin yliopisto) • Saara Tuohimetsä: Suomalaiset puutarhakasvigeenivarat osana elävää kulttuuriperintöä – ylläpito ja hyödyntäminen. (Helsingin yliopisto). • Long Xie: Application of plant-growth-promoting microbes on urban building vegetated envelopes, from lab to field. Kasvien kasvua edistävät mikrobit viherkatoilla ja -seinillä. (Helsingin yliopisto) • Lisäksi Aalto-yliopistossa käynnissä seuraavat väitöskirjatyöt: Mari Ariluoma (ekosysteemipalvelut), Felix Bourgeau (kulttuurimaisema), Maria Jaakkola (kokemuksellinen siniviherrakenne), Jukka Jormola (luonnonmukainen vesirakentaminen), Elina Kalliala (kestävän maisemasuunnittelun arviointimenetelmät) ja Bhavna Mishra (hulevesien hallinta). Tutustu väitöskirjoihin verkossa • Aalto-yliopistossa julkaistut väitöskirjat: https://aaltodoc.aalto.fi/ • Helsingin yliopistossa julkaistut väitöskirjat: https://helda.helsinki.fi • Turun yliopistossa julkaistut väitöskirjat: https://www.utupub.fi/ turhauttavakin prosessi, johon ryhtymistä kannattaa harkita kunnolla ja olla varhaisessa vaiheessa yhteydessä tohtorikoulutuksen oppiaineen professoriin. Kirjoittaja on MMM, Viher- ja puutarha-alan opettajayhdistys ry:n (VIPU) puheenjohtaja sekä lehden vakituinen avustaja.

Kevätuutuudet Viherympäristöliiton kirjakaupasta Uutuuskirja: Elämän verkko -teoksessa (toim. Hanna Mattila) joukko Suomen johtavia monimuotoisuuden asiantuntijoita kertoo yleistajuisesti, miksi biodiversiteettiä tarvitaan ja miten sitä voidaan lisätä. Uutuus! Hinta 34,00 e 34€ 56€ Uusi erä! 45€ www.kauppa.vyl.fi Jyväskylä Paviljonki 10.-11.2.2021

PUUNHOITO Puunhoidon koulutuksissa mennään puiden hyvinvointi edellä teksti ja kuvat: EEVA VÄNSKÄ Suomen Puunhoidon Yhdistys SPY ry on järjestänyt suosittuja täydennyskoulutuksia jo vuosikymmenen ajan. Missiona on edelleen jakaa tietoa modernista puunhoidosta, mutta entistäkin laajemmalle joukolle. S uomen Puunhoidon Yhdistys SPY aloitti viheralan ammattilaisten täydennyskouluttamisen järjestelmällisesti kymmenen vuotta sitten. SPY tarjosi asiantuntemuksen ja Viherympäristöliitto järjestelyt. Kysyimme koulutuksen järjestämisessä keskeisesti mukana olleilta henkilöiltä, miten hyvä käytäntö sai alkunsa ja missä nyt mennään. Puut ahtaalla Kymmenen vuotta sitten SYP:n puheenjohtajana toimi Hanna Tajakka. Mitä muistat koulutusten alkamisesta? – Koulutustarpeen tunnistamisen taustalla oli ajatus siitä, että arboristeja ei millään riitä kaikkiin puunhoitotöihin. Toisaalta kaupungeilla on iso puuomaisuus, joka kaipaa huolenpitoa sekä tietoa oikeista puunhoitotavoista. Täydennysrakentaminen on jatkuva tila ja samalla puiden elinympäristö pienenee ja stressitekijät lisääntyvät. – Halusimme jakaa puunhoidon osaamista ja ymmärrystä ihmisille, jotka tekevät puiden kanssa töitä, mutta joilla ei välttämättä ole syvällistä tietoa puiden hoidosta. Ensimmäiset keskustelut koulutusten aloittamisesta käytiin vuoden 2009 kesällä, ja jo syksyllä päätettiin kysyä Viherympäristöliittoa mukaan kuvioon. – Otin yhteyttä silloiseen VYL:n toimitusjohtajaan, Pekka Leskiseen, ja pian kokoonnuimme koulutuspäällikkö Marko Eskolaisen kanssa. Päätettiin, että VYL vastaa täydennyskoulutusten markkinoinnista, paikkavarauksista ja ilmoittautumisten vastaanottamisesta, SPY hoitaisi varsinaisen kouluttamisen. Ensimmäiset tilaisuudet järjestettiin jo seuraavana vuonna. Koulutusten rakenne on pysynyt tähän saakka samankaltaisena, eli ensimmäisenä päivänä puhutaan nuorista puista ja esimerkiksi työturvallisuusasioista, ja toisena päivänä vanhoista puista ja esimerkiksi tuhoojista. – Koen, että yhteistyö VYL:n kanssa on ollut sujuvaa ja joustavaa, ja että he ovat ottaneet ideat avoimesti ja positiivisesti vastaan. Draivi ja innostus Yksi päävastuukouluttajista on koko ajan ollut Turun kaupungin puuasiantuntija Aki Männistö, joka muistaa tarkasti kesän 2009 puhelinkeskustelun Hanna Tajakan kanssa. – Olin silloisen työnantajani Viherliikelaitoksen pysäköintipaikalla, ja puhuin Hannan kanssa siitä, miten viheralan osaamista voisi täydentää puunhoitotiedolla. Meillä oli draivi päällä ja lennokkaan keskustelun päätteeksi syntyi ajatus viheralan täydennyskouluttamisesta. – Hanna otti asiasta koppia ja oli yhteydessä VYL:n suuntaan, 50 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 ja ryhdyimme etsimään potentiaalisia kouluttajia. Kieman Sami ja Pylkkäsen Marika saatiin nopeasti mukaan kuvioon, ja heidän kanssaan olemme kolmistaan vetäneet tilaisuuksia. Männistö kuvaa, että varsinkin alussa koulutukset vaativat ison ponnistuksen, sillä materiaali piti tehdä alusta asti. – Joitakin vuosia myöhemmin päivitettiin Viheralueiden hoito VHT ´14 –työselostusta laatuvaatimusten osalta, ja satuin toimimaan tuon työryhmän puheenjohtajana. Työselostuksessa lanseerattiin ensi kertaa termi ”silmämääräinen kuntoseuranta”, ja sitä myötä hoksasimme perustaa uuden SPY:n koulutuspäivän juuri silmämääräisestä kuntoseurannasta. Lisäksi SPY on järjestänyt niin sanottua kolmatta koulutuspäivämoduulia puuomaisuuden hallinnasta; tosin omaisuushallintakoulutus on tällä hetkellä tauolla. – Olemme saaneet hyvää palautetta niin osallistujilta kuin liitosta. Erityisen antoisaa on ollut kiertää eri puolilla Suomea. Puunhoidossa on joku piirre, joka aktivoi jäyhän suomalaisen, ja meillä on aina hienoja keskusteluja koulutuspäivien aikana. Avointa koulutusta Viherympäristöliiton entinen pääsihteeri, puutarhaneuvos Seppo Närhi sanoo, että puunhoidon koulutus on erittäin tärkeä osa viheralan täydennyskoulutusta, sillä viheralan ammattilaiset erikoistuvat koko ajan lisää. – Lisäksi tietomäärä puista kasvaa koko ajan, ja sitä pitää levittää. Esimerkiksi ilmastonmuutos vaikuttaa puunhoidossa monella tavalla: kasvintuhoojariskit lisääntyvät ja puulajivalikoimaa on laajennettava. Puunhoitokoulutukset ovat merkityksellisiä myös siksi, että ne ovat olleet avoimia kaikille, ja koulutuksiin ovat osallistuneet esimerkiksi tilaajat, vihervalvojat, viherrakentajat ja maisemasuunnittelijat. – Täydennyskoulutus kannattaa aina, siten pysyy työssä ajan hermolla. Seppo Närhi arvostaa puunhoidon koulutuksissa sitä, että maakuntien tarpeet on huomioitu. – Koulutuksia on pidetty vaihtelevasti eri puolilla Suomea, mikä on mahdollistanut monelle koulutukseen osallistumisen. Työnantajat ovat myös näin voineet lähettää isomman työporukan saamaan koulutusta. – Koulutuksien sisällöstä ja itse kouluttajista saatu palaute on ollut kaikkina vuosina, kun minä olen ollut mukana, erittäin hyvä. Nykyinen SPY:n puheenjohtaja Eeva-Maria Tuhkanen kertoo, että kouluttaminen on SPY:n päätehtävä. Puunhoidon täydennyskoulutukset ovat tuoneet hyviä puunhoidon menetelmiä viheralan tietoon, mutta samalla myös ulkopuolisille tahoille. – Toiveenamme on, että koulutuksiin osallistuu enenevässä määrin

Arboristi, luontokartoittaja Sami Kiema muistuttaa, että urakoitsijalla on velvollisuus raportoida poikkeamat asiakkaille, esimerkiksi jyrsijöiden syömät pikkupuut. – SPY järjestää myös päivän koulutuspakettia puiden silmämääräisestä kuntoseurannasta ja kuntoarvion tekemisestä. Kaikki viheralan ammattilaiset hyötyvät puutiedon opiskelusta. Kuvassa arboristi Marika Pylkkänen, joka työskentelee Espoon kaupungilla viherkunnossapidossa ja on yksi SPY:n pääkouluttajista. Kuva: Marika Pylkkänen myös kiinteistöpuolen ihmisiä, kuten isännöitsijöitä ja kiinteistöhuollon ammattilaisia sekä tienpitäjiä, kuten ELY-keskusten ja Väyläviraston väkeä, koska tienpitäjien hallinnassa on suuri määrä puita. Samaten toivomme mukaan virastojen käyttämiä urakoitsijoita siinä tapauksessa, että ei käytetä arboristeja. Kiinteistöalalle pitäisi saada parempi käsitys siitä, mitä omissa puissa pitää tarkkailla ja huomata. Samalla herää tietoisuus toimenpiteiden ajoittamisesta, kuten rakenneleikkausten tekemisestä ajoissa. – Viheralan ulkopuolisten tilaajien on hyvä tietää, miltä ammattiryhmältä tilata puunhoitoa ja mitä laatu tarkoittaa puunhoidossa. Toisaalta pitää pystyä erottamaan, mitä toimenpiteitä voi tehdä itse ja milloin kannattaa tilata ammattilainen puuta hoitamaan. Erilaisia painotuksia Arboristi, luontokartoittaja Sami Kiema työskentelee Helsingin kaupungin liikelaitos Starassa viherpuolen työnjohtajana. – Olen ollut SPY:ssä koko ajan yhdistysaktiivina. Kävin jo yli kymmenen vuotta sitten luennoimassa puihin liittyvistä aiheista, joten siksi minua kysyttiin mukaan perustamaan koulutuspankkia. Kaupunkipuita on vaikea korvata, ja samaan aikaan niiden menestymiseen vaikuttaa moni asia ja toimija. – Mitä enemmän puista tiedetään, sitä enemmän niihin voidaan vaikuttaa myönteisesti. Viheralan tietämys puista takaa niille hyvät kasvuedellytykset, mutta vain tarpeeksi laajalle levinnyt tieto varmistaa, että ammattilaisten puiden hyväksi tekemä työ ei mene hukkaan. Koulutuksen aiheet ovat pysyneet koko ajan samoina, mutta peruspakettia on päivitetty ajantasaisella tiedolla. – Olemme muuttaneet sisältöjen painopistealuetta sen mukaan, mikä vaatii kulloinkin eniten huomiota. Viimeksi tällainen aihekokonaisuus olivat taudit ja tuholaiset. – Heti ensimmäisistä koulutuksista lähtien kävi selväksi, että kysyntää ajantasaiselle puutiedolle on. Ihmiset olivat kiinnostuneita ja palautteet olivat alusta lähtien todella hyviä. – Kouluttajalta vaaditaan tietysti sitä, että on hajulla asioista. Itse en ole ollut kenttätöissä kymmeneen vuoteen, eli panostan muulla tavoin siihen, että tiedän missä puunhoidossa mennään. Kieman mielestä parasta kouluttajana toimimisessa on ihmisten tapaaminen ympäri Suomen. – Saan kuulla heidän kokemuksiaan ja tarinoitaan, ja se antaa paljon. On tärkeää tietää, mitä muualla kuin omissa kotiympyröissä tapahtuu. Parannukset ja ohjeet Turun kaupungin puuasiantuntija Aki Männistö sanoo, että koulutuspäivien vetäminen on rankkaa, mutta erittäin antoisaa. – Sitä tuntee saaneensa energiaruiskeen, kun on päässyt tapaamaan innostavia ihmisiä, joita ei yleensä tapaa. työskentelee Espoon kaupungin viherkunnossapidossa. – On ollut hienoa olla mukana koulutuspäivien alusta lähtien. Päivät ovat todella intensiivisiä ja antoisia myös kouluttajalle. Tilaisuuksissa saa läpileikkauksen siitä, mitkä ovat edelleen toistuvia ongelmia puukohteissa tai mihin käytäntöihin on saatu parannuksia. Puihin liittyvät ohjeistukset ovat tarkentuneet koulutuksien alkupäivistä. – Koulutuksiin osallistujien panoksen kautta on saatu joitain asioita tarkennettua myös viheralan laatuvaatimusasiakirjoihin puihin liittyen. Pylkkänen pitää tärkeänä sitä, että kaikki puun elinkaareen liittyvät ja hyvää kasvua edistävät toimenpiteet tehdään oikeaan aikaan. – Viherhoitourakan valmistelussa olisi hyvä huomioida tarkkaan se, mitä tilataan, missä vaiheessa ja keneltä. Koulutuksessa käydään läpi puidenhoitotoimenpiteitä ja niiden vaikutuksia; näiden asioiden avaaminen käytännön työmaakohteiden kautta on osoittautunut hyväksi. Monia teitä Sami Kiema kertoo, että SPY:hyn tulee säännöllisesti palautetta siitä, että miksette järjestä käytännönläheistä koulutusta maastossa. – Ymmärrän tätä tarvetta. Vaikeus tulee siinä, missä koulutus järjestettäisiin ja miten saisimme kaikille osallistujille varusteet. On puhuttu, että ehkä varusteita voisi hankkia katto-organisaatioon, josta joku ne aina kuljettaisi kullekin koulutuspaikalle. Vielä käytännön koulutukset laajassa mitassa eivät ole toteutuneet. Monet ovat kuitenkin innostuneet kahden päivän täydennyskoulutuksesta, ja päättäneet lähteä opiskelemaan arboristiksi. Kiema mainitsee Hyrian Puuturva-hankkeen, joka on hyvä esimerkki jo pyörivästä käytännön koulutuksesta. – Siinä opinnot on järjestetty käteviksi moduuleiksi, esimerkiksi puunkaato- ja pikkupuiden leikkaus –jaksoiksi. Ne, jotka eivät pääse tai ehdi kahden vuoden arboristikoulutukseen, voivat hyödyntää näitä moduuleja. SPY:n koulutuksiin ollaan suunnittelemassa päivitystä suurempaa remonttia. Ajatuksena voisi olla se, että koulutuspaketit jaotellaan uudella tavalla ja vähennetään mahdollisia päällekkäisyyksiä. Jos siis haluaa osallistua kaikkiin tarjolla oleviin koulutuksiin, se onnistuisi ja päivät olisivat selkeitä omia kokonaisuuksiaan. Jäämme seuraamaan ja odottamaan, milloin voi ilmoittautua. Kirjoittaja on freelancer-toimittaja. Kolmas SPY:n pääkouluttaja on arboristi Marika Pylkkänen, joka VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 | 51

TUTKITTUA Katusuola hulevesipainanteiden harmina teksti ja kuva: ANU RIIKONEN Suomessa käytetään paljon katusuolaa, sillä se on ylivoimaisesti kustannustehokkain keino pitää talviset tienpinnat ajokunnossa monista haitoistaan huolimatta. Katusuola hajoaa ympäristössä natriumiksi ja klooriksi, joista erityisesti jälkimmäinen on hankala pohjavesien ja ympäristön pilaaja. Se on myös suurina määrinä myrkyllistä niin kasveille, maaperän eliöille kuin vesieliöillekin. A lueilla, joilla katusuolaa käytetään runsaasti, sen kulkeutumista hulevesipainanteisiin on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta välttää. Niin Suomessa kuin muuallakin suunnilleen vastaavalla ilmastovyöhykkeellä, esimerkiksi Tanskassa, Baltian maissa ja USA:n pohjoisosissa, katusuolan runsas käyttö tienpidossa jatkui 1960-luvulta pitkälle 1980-lukuun. Tuolloin sen käyttöä alettiin ympäristöhaittojen takia vähentää, ja katusuolan käyttöä säädelläänkin tätä nykyä Suomen pohjavesialueilla tiukasti. Ainakin Helsingin seudulla on silti ollut havaittavissa uudelleen nouseva trendi katusuolan käyttömäärissä muutaman viime vuosikymmenen aikana. Ympärivuotiset pyörätiet eli baanat ovat tulleet mukaan uutena runsaan suolankäytön katualueena, mutta kasvavat liikennemäärät, ylläpitotaso ja muuttuva talvi-ilmasto lienevät pääsyy nousuun. Liikennealueiden hulevesipainanteiden suunnittelussa pohditaankin toistuvasti, miten vakavasti suolan potentiaalisiin haittoihin pitäisi suhtautua. Suola-altistuksen seurantaa New Yorkin alueella selviteltiin seitsemän hulevesipainanteen suolakuormitusta kolmivuotisessa tutkimuksessa mittaamalla painanteisiin tulevan, niistä lähtevän ja läpi suotautuvan veden klooripitoisuutta ympäri vuoden. Painanteet sijoittuivat vilkkaudeltaan vaihtelevien katujen varsille. Osa painanteista sijaitsi kapeassa ajoradan ja jalkakäytävän välikaistassa ja otti veden ajoradalta, osa oli suurempia alueita, jotka sijaitsivat jalkakäytävän sivulla katualueen laidalla ottaen vettä jalkakäytävältä madalletun reunakiven yli. Muutamat tutkituista painanteista olivat peräkkäisiä niin, että osa jälkimmäiseen tulevasta vedestä oli jo kulkenut aiemman painanteen läpi tai ohi, ja niihin tuli selvästi vähemmän alkuhuuhtoumaa. Painanteissa oli amerikkalaisen hulevesipainanteen perusmallin mukaan noin 60 cm hiekkaista, hyvin läpäisevää maata, ja sen päällä kuorikate. Istutettu kasvillisuus oli monipuolinen sisältäen niin heiniä, perennoita, pensaita kuin puitakin. Kloridi viivähtää mutta ei jää painanteisiin Katusuolan kloridi pidättyy maahan ja ympäristöön hyvin huonosti: valtaosa siitä kulkee veden mukana tarttumatta matkalla suuremmin minnekään. Koska kloridi jatkaa matkaansa sinne, minne painanteen läpäissyt vesikin, ei katusuolaisia vesiä saisi pohjavesialueilla edes imeyttää. Usein on ajateltu, että kasvien näkövinkkelistä positiivisesti suurin osa kloridista huuhtoutuisi kevään sulamisvesien ja sateiden 52 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 Etualan merisuolake (Triglochin maritima) on kotimainen merenrantojen suolansietäjä. Ulkonäöltään se on niin vaatimaton, että harva on tätä yleistä merenrantakasvia huomannut. mukana, ja näin ollen hulevesipainanteiden kasvit eivät todennäköisesti altistuisi kovin suurille suolamäärille. New Yorkin tutkimuksessa tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa. Hulevesipainanteissa oli kyllä eniten kloridia talvella ja aikaisin keväällä, ja pitoisuus aleni kasvukauden mittaan. Silti useimpien painanteiden pitoisuudet olivat maamikrobeille vaarallisia aina elokuulle saakka, ja kasveille haitallisella tasolla läpi vuoden. Harmillisesti siis kloori ei jää painanteisiin pysyvästi, mutta hidastaa niissä sen verran matkaansa, että on haitaksi kasvillisuudelle. Silloin, kun painanteen läpi kulkevassa vedessä on hyvin paljon kloridia, se voi mennessään liuottaa mukaansa myös jo aiemmin painanteeseen pidättyneitä raskasmetalleja. Tämä riski oli tutkituista painanteista mitatun klooripitoisuuden perusteella selvästi olemassa talvikaudella, kun hulevesi oli suolaisimmillaan. Kasvillisuussuunnittelu on haastavaa Useimpien tutkittujen painanteiden kasvillisuuden suola-altistus oli kovaa ja lähes ympärivuotista. Tutkimuksessa havaittiin kuitenkin, että ne painanteet, jotka olivat painanneketjun peräpäässä, olivat osittain suojassa suola-altistukselta; niihin tuleva vesi oli jo osin puhdistunut ketjun alkupäässä, tai pahimmat suolavedet eivät edes joutuneet niihin saakka. Ensimmäisissä painanteissa on siis välttämätöntä käyttää kasveja, jotka sietävät hyvin suolaa, mutta ketjuttamalla kadunvarren painanteita voidaan ketjun toisessa päässä jo saada paremmat kasvuolot. Näin voidaan saada vaihtelua painanteisiin, joihin soveltuvan ja suolaa sietävän kasvillisuuden valikoima ja näyttävyys on meillä varsin rajallinen. Tarkasteltu artikkeli: Shetty, N. H., Mailloux, B. J., McGillis, W. R., & Culligan, P. J. (2020). Observations of the seasonal buildup and washout of salts in urban bioswale soil. Science of The Total Environment, 137834.

KOLUMNI Suunnittelutyön mielekkyys Eeva Blomberg | eeva.blomberg@pihasuunnittelu.net M inusta ei pitänyt tulla suunnittelijaa, vaan tuli kuitenkin monen mutkan kautta. Puutarhakoulussa teimme harjoitustyönä pienen pihasuunnitelman ja opettaja sanoi minussa olevan ainesta suunnittelijaksi. Jäikö se johonkin takaraivoon itämään, en tiedä, mutta viiden vuoden päästä löysin itseni Lepaan puutarhaopiston suunnittelulinjalta. Valmistumisen jälkeen en juuri tehnyt suunnittelutöitä, vaan toimin tulevien puutarhureiden opettajana melkein 15 vuotta. Toinen opettajan pestini oli työllistämiskurssi Siilinjärvellä, jossa opiskelijat olivat minua kaksi kertaa vanhempia ja osa pakotettu kurssille. Siinä meinasi välillä hymy hyytyä, kun heille yritti kertoa puutarhan ilosanomaa. Nykyään minulla on yli 20-vuotias suunnittelutoimisto Lahdessa. Yhtään työntekijää en ole palkannut, sillä tuntuu, että yrittäjyydessä on tarpeeksi haasteita muutenkin. Muutaman kerran olen pyytänyt kiireapua kollegoilta. Suunnittelutyön lisäksi konsultoin ja valvon urakoita. Kaikesta aikaisemmasta työkokemuksesta on ollut hyötyä suunnittelutyössä, käytännön töistä kaupungin puistotoimistossa ja taimistossa sekä tietysti myös opetustyöstä. Yksityiset pienet suunnittelutoimistot ympärillä näyttävät hupenevan vauhdilla. Kollegat siirtyvät isoihin konsulttitoimistoihin, julkiselle puolelle tai opiskelemaan. Itsekin jatkaisin opintoja maisema-arkkitehdiksi, jos en olisi näin vanha. Toisaalta opiskeluahan tämä on muutenkin, koko elämä. Rakastan kuitenkin tätä yrittäjän vapautta, joskus tosin hampaat irvessä. Suunnittelussa on hauskaa uuden toimeksiannon tuoma idearyöppy, uudet mahdollisuudet, se miten sielunsa silmin voi nähdä jonkun paikan muuttavan luonnettaan, hyviä asioita korostamalla ja epäkohtia häivyttämällä. Luonnon elementit, historia, näkymät, varjot ja valot, kulkureitit, niiden havainnoiminen ja huomioiminen ovat mielestäni suunnittelun tärkeimpiä juttuja. Ja sitten on tietenkin se asiakas, tavoitteet ja budjetti - niidenkin kanssa täytyy pärjätä. On hyvä, jos tykkää ihmisistä - ja jos yksityispihoja suunnittelee, myös koirista. Koiraa pelkäävä pihasuunnittelija on mielestäni mahdoton yhtälö. Suurin osa asiakkaista on aivan ihania, mutta taloyhtiöissä saattaa törmätä myös ainaisiin valittajiin ja mielensä pahoittajiin. Hauskaa on myös olla mukana rakentamisvaiheessa valvojan roolissa. Silloin voi yhdessä urakoitsijan kanssa ratkaista ongelmia, sopia muutoksista ja nähdä suunnitelmien toteutuvan, jopa joskus parempina kuin osasi kuvitella. Kurjaa sen sijaan on nähdä huonosti tehtyä ympäristöä, joka on jäänyt hoitamatta. Suunnittelijan täytyy osata hinnoitella työnsä, pilkkoa se riittävän pieniin osiin. Tiedän suunnittelijoita, joilla on kiinteä hinta vaikkapa omakotipihalle, eli luonnossuunnittelu maksaa x euroa ja toteutussuunnittelu x euroa. Minusta tuo on aika vaarallista. Eihän kukaan tilaa talon suunnitteluakaan kiinteään hintaan, eihän? Okei, talopaketin ostaja saattaa tilata. On minullekin ehdotettu, että tekisin talotoimittajalle kolme erilaista pihasuunnitelmaa, joista talon ostaja voisi sitten valita mieleisensä. Talokaupan kylkiäisenä, totta kai. Kysyin talotehtaan edustajalta, ovatko kaikki rakennukset saman kokoisella tontilla, jossa maaperä aina multava hieta, takapiha aina etelään päin peltonäkymällä. Ei ollut, ei tullut kaupKoiraa pelkäävä poja. pihasuunnittelija on Suunnittelijan pitää olla kustannustietoimahdoton yhtälö. nen, ymmärtää aidosti kestävää kehitystä työssään, tuntea materiaalit ja verkostoitua rohkeasti. Täytyy ymmärtää talvikunnossapitoa ja hoidon resursseja. Pitää osata lukea rivien välistä, kysyä itsestäänselvyyksiä, yrittää ymmärtää asiakasta ja käyttäjiä sekä olla heidän puolellaan. Aikaisemmin haaveilin suunnittelevani palvelutalon pihoja, ihania elämyspuutarhoja vanhuksille. En haaveile enää, sillä appivanhempien muutto palvelutaloon paljasti karun totuuden: lähes kaikkia asukkaat ovat sellaisessa kunnossa, etteivät he pääse edes pihalle, saati haistelemaan kukkia ja kokeilemaan seniorivälineitä. Joka toinen viikko on lippu puolitangossa. Sen sijaan nykyinen toiveeni on suunnitella enemmän päiväkotien ja koulujen pihoja tai mitä tahansa pihoja tai puistoja, joissa lapset saavat kosketuksen luontoon, voivat läträtä vedellä, kaivaa tunnelia puskaan ja rakentaa majaa. Aikana, jolloin käsketään koko ajan pesemään käsiä ja lotraamaan käsidesillä, toivon, ettei allergioita ehkäisevä mullassa möyriminen unohdu. Uudessa tutkimuksessa, joka aloitettiin Lahden päiväkodeissa, kiellettiin jopa pesemästä käsiä saippualla, vedellä huuhtaisu riittää. Ja kas, parissa kuukaudessa lasten suolistobakteerit olivat monipuolistuneet. Me tulemme jatkossa tarvitsemaan luonnon ja viheralueiden kauneutta, mutta myös niiden antamaa suojaa ja ekosysteemipalveluita entistä enemmän. Oman piha ja lähiympäristö on noussut arvoon arvaamattomaan. Ei luovuteta! Meitä tarvitaan, ihan jokaista. VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 | 53

TUTKITTUA Puuveistos ja lahopuuaita Lapinlahden puistossa Helsingissä. Kun kulttuuri yhdistyy luonnon kanssa, muodostuu biokulttuurinen kokonaisuus. Alvar Aalto edusti orgaanista arkkitehtuuria, jossa yhtenä tavoitteena oli vahvistaa ihmisen ja luonnon läheistä ja harmonista vuorovaikutussuhdetta. Biokulttuurinen monimuotoisuus yhdistää kulttuurin ja luonnon teksti ja kuvat: KATI VIERIKKO SYKE:n erikoistutkija Kati Vierikko kertoo kansainvälisestä tutkimus- ja kirjaprojektista, jonka aiheena on biokulttuurinen monimuotoisuus ja ihmisen ja luonnon väliset vuorovaikutussuhteet. Tutkimuskohteena on myös kaupungistumisen sekä maasta- ja maaltamuuton vaikutus luontosuhteeseemme. B iokulttuurisen monimuotoisuuden lähestymistapa ja tutkimus kehittyi alkuperäiskansojen perinteisen ekologisen tietämyksen ja sen roolin tutkimuksesta kehitysmaiden luonnonsuojelussa, erityisesti Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa. Uusi tutkimussuuntaus auttoi ymmärtämään alkuperäiskansojen biologisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden risteyskohtia ja huomioimaan paikallisten yhteisöjen itsemääräämisoikeutta luonnonvarojen käytössä. Biologiselle ja kulttuuriselle monimuotoisuudelle tunnistettiin yhteisiä uhkia, joista yhtenä nähtiin kaupungistuminen ja modernin elämäntavan omaksuminen. Vähitellen tunnustettiin, että biokulttuurisella monimuotoisuudella ei ole merkitystä vain alkuperäiskansojen luontosuhteen tutkimuksessa. Se auttoi kuitenkin käsittämään, miten pitkäaikaiset vuorovaikutukset luonnon ja kulttuurin välillä synnyttävät monimutkaisia biokulttuurisia järjestelmiä ja maisemia. Nämä luonnon ja kulttuuristen järjestelmien monimuotoiset hybridit ovat erinomainen esimerkki sosiaalis-ekologisten järjestelmien resilienssistä, kyvystä sopeutua paikallisiin ympäristöoloihin ja muutoksiin. Biokulttuurisessa järjestelmässä biologinen ja kulttuurinen monimuotoisuus ovat erottamattomasti yhteydessä toisiinsa. Luonto ei yksistään tuota mitään, vaan kulttuuri on luontainen osa monien hyöty- 54 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 jen tai (ekosysteemi)palveluiden tuottamisessa. Välimeren perinteinen oliiviviljely tai Balin perinteinen riisiviljelyjärjestelmä ovat esimerkkejä kestävistä biokulttuurisista hybrideistä, joita uhkaa teknologinen murros ja tehostumisen ajattelu. Uhkaako tämä sama tehokkuusmurros myös kaupunkilaisten suhdetta luontoon? Luontosuhteemme rakentuu kulttuuristen merkityksen kautta Tutustuimme Xhosa -heimon pyhään paikkaa veden äärellä Buffalo Cityssä, Etelä-Afrikassa. Itselläni huomio kiinnittyi pienen rantavyöhykkeen roskaisuuteen. Kaupungin jätehuolto oli kuulemma kolmatta kuukautta seisahduksissa. Oppaamme kertoi paikan kulttuurisista merkityksistä ja lajeista, joita käytetään heimon perinteisissä seremonioissa. Minulle, ulkopuoliselle, paikka näyttäytyi etäisenä. Tarkastelin kohdetta pikemminkin biologin silmin ja havainnoin, että pieni rantametsikkö on kovassa käytössä. Joen toisella puolella laidunsi satoja nautoja. Minut oli kutsuttu mukaan kahdeksan muun kansainvälisen tutkijan kanssa kirjoittamaan kirjaa biokulttuurisesta monimuotoisuudesta. Näille ihmisille on yhdentekevää, miten tulkitsisin heidän vahvaa ja läheistä suhdetta luontoon. Heille on tärkeämpää, että tässä kau-

pungistuneessa yhteisössä löytyy paikkoja, jossa he voivat jatkaa omia perinteitään. Seuraavana päivänä siirryimme toiseen kohteeseen, eurooppalaiselle tyypillisempään viheralueeseen eli hyvin hoidettuun ja loppuun asti huolellisesti suunniteltuun puistoon kukkaistutuksineen, patsaineen ja penkkeineen. Puiston perustamiselle on julma historiallinen tausta Apartheidin aikana mielenosoituksessa surmattujen eteläafrikkalaisten muistoksi. Alue oli aidattu, portti lukittu ja se sijaitsi kaukana asutuksesta. Huoliteltu puisto muistomerkkeineen ja siisteine nurmikoineen oli vähäisessä käytössä ja kulttuurisena symbolina edusti monille paikalliselle eurooppalaisten kolonialistien käsitystä ”oikeanlaisesta” kaupunkiluonnosta. Puistosta puuttui henkisyys, symbolinen merkitys ja yhteys paikallisväestön kulttuuriin tai jokapäiväiseen elämään. Puisto ”hyvän elämän symbolina” on levinnyt kaikkialle maailmassa Julkisia puistoja kookkaine puineen, nurmikoineen ja istutuksineen löytyy lähes joka kaupungista kaikkialta maailmasta. Puisto on tuontituote moneen ympäristöön ja kulttuuriin. Harva meistä jää miettimään, ketä varten puistot on oikeastaan suunniteltu. Varsinkin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa puistojen monikulttuurisuutta, ryhmien välistä suvaitsevaisuutta ja sosiaalista oikeudenmukaista käyttöä sekä saavutettavuutta on tutkittu jo pitkään. Puisto tuo ihmisiä yhteen ja toimii sosiaalisena kohtauspaikkana. Puisto voi toimia myös poliittisena symbolina ”oikeanlaisesta ympäristöstä”, jonka tarkoituksena on vahvistaa oikeanlaista käyttäytymistä, sivistää ja tarjota luonnonkauneutta kaupunkilaisille. Puistot on usein tarkasti suunniteltu ja rakentaminen sekä ylläpito on työlästä ja kallista. Puistojen käyttökoodi on ollut aina tiukkaa. Vielä 1960-luvulla Helsingissä kiertelivät puistovahdit tarkistamassa, ettei nurmikolle astuttaisi. Helsingin ensimmäisiä ja tunnetuimpia puistoja on 1800-luvun lopulla koko kansalle avattu Kaivopuisto, joka toi kaupunkilaisille mahdollisuuden virkistäytyä ja nauttia luonnon kauneudesta, joskin huonosti käyttäytyvät työläiset eivät olleet puistoon tervetulleita. Vierailijoiden odotettiin olevan lempeitä ihmisiä, jotka käyttäytyivät oikein. Mikä on sitten puistojen rooli ihmisen ja luonnon suhteen rakentamisessa? Voivatko ne vahvistaa luontosuhdettamme ja halua huolehtia ympäristöstä? Puistoissa nautitaan vuorovaikutuksesta ja luonnosta Haastattelimme kesällä 2015 kuusisataa puistokävijää 12 helsinkiläisessä puistossa. Tutkimuksemme oli osa EU:n FP7-ohjelman GREEN SURGE -hanketta, jossa puistojen biokulttuurista monimuotoisuutta tutkittiin Helsingin lisäksi Berliinissä, Bukarestissa ja Lissabonissa. Meitä kiinnosti, miten paljon puiston ominaisuudet vaikuttivat puiston käyttöön ja siellä viihtymiseen ˗ mikä puistossa miellyttää tai häiritsee. Halusimme erityisesti selvittää puistokäyttäjien vuorovaikutusta luontoympäristön kanssa. Tutkimuksemme osoitti, että sosiaaliset ja henkilökohtaiset motivaatiot olivat yleisin syy käyttää puistoja, mutta samalla puistoympäristöstä nautittiin monipuolisesti. Mitä monimuotoisempi puiston ympäristö ja kasvillisuus oli, sen enemmän se houkutteli puistokävijöitä. Tutkimuksemme vahvisti aikaisempia tutkimuksia siitä, että selvä vähemmistö, 15 % kävijöistä, käytti puistoa puhtaista luontoperusteisista syistä, kuten luonnon tarkkailu. Puistokävijät mainitsivat yli 100 asiaa, joista he nauttivat varsinaisen puistovierailunsa aikana. Suurin osa nautinnoista liittyi luontoon tai puistojen ominaispiirteisiin Puistojen käyttäjät ovat vuorovaikutuksessa paikallisen ympäristön kanssa moniaistisesti, kuten kuuntelemalla tuulen ja veden ääniä tai nauttimalla puiston tuoksuista. Rentoutumaan tai liikkumaan saapuneet puistokävijät, kuten koiranulkoiluttajat, nauttivat useammin luonnosta kuin sosiaalisista syis- Biokulttuurisesti tärkeä paikka. Oppaamme esittelee Xhosa heimon pyhää paikkaa Buffalo Cityssä, Etelä-Afrikassa. tä, esimerkiksi piknikille, saapuneet kävijät. Sosiaalinen kanssakäyminen oli yleisempää keskustoiden puistoissa, erityisesti Helsingissä. Luonnosta nauttijoille, rauhoittumista ja hiljaisuutta hakeville kodin lähiviheralueet ovat erityisen tärkeitä, varsinkin kun tähän ryhmään kuului paljon vanhuksia ja eläkeikäisiä. Puiston koko ei vaikuttanut luontokokemuksiin, mikä viittaa siihen, että myös pienikokoiset puistot voivat tuottaa luontoelämyksiä, jos kasvillisuus ja puusto on monirakenteista ja puistoissa on erilaisia biotooppeja, kuten niittyjä, kalliota ja lampareita. Puistot ovat yleensä monimuotoisempia keskusta-alueella ja puistojen ominaispiirteet kuvaavat ympäröivän naapuruston sosio-taloudellista statusta. Puistot eivät ole välttämättä rakenteellisesti yhtä monipuolisia ja kasvillisuus voi olla vähäisempää alempiin tuloluokkiin sijoittuvilla asuinalueilla kuin vauraimmissa kaupunginosissa. Onko kaupunkilaisen vuorovaikutteinen suhde luontoon katoamassa? Tiivistyvässä kaupunkirakenteessa ei välttämättä löydy enää tilaa perinnemaisemille, metsille tai villistä kehittyville ruderaateille. Kaupungeissa asuvien yhteys luontoon on usein suunnittelijoiden määrittämä. Luonto urbaanissa ympäristössä on rakennettua, jalostettua ja tuotettua. Älykkäässä kaupungissa luonto on valjastettu suunnittelun hyötykappaleeksi, joka tuottaa erilaisia ekosysteemipalveluita tai luontopohjaisia ratkaisuja hulevesiongelmaan tai ilmastonmuutoksen hillintään. Vesialan insinöörit, maisema-arkkitehdit ja puutarhurit ovat ottaneet luonnon haltuun ja hallintaan kaupungeissa. Nämä kaikki vaikuttavat meidän luontosuhteeseemme, miten sen kaupungissa koemme ja minkälaisia merkityksiä siihen kytkemme. Maankäytön suunnittelijat ja viheralan ammattilaiset voisivat omassa työssään pohtia, miten kulttuurin ja luonnon vuorovaikutusta ja suhdetta voidaan ylläpitää ja vahvistaa. Kaupunkiympäristössä on luotava tai säilytettävä paikkoja, jotka mahdollistavat uudenlaisen tai perinteisen luontosuhteen rakentumisen joko tekemisen, kuten kaupunkiviljely ja talkootyöt, tai kokemusten, kuten luonnon äänien ja tuoksujen, kautta. Lue lisää biokulttuurisesta monimuotoisuudesta ja hankkeen keskeisimmistä tuloksista: www.greensurge.eu Kirjoittaja työskentelee alueidenkäytön hallinnan ryhmäpäällikkönä Suomen ympäristökeskuksessa. Hän työskenteli 3,5 vuotta tutkijana EU FP7 GREEN SURGE hankkeessa. VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 | 55

LÄHILIIKUNTA Monipuolista lähiliikuntapaikkaverkostoa rakentamassa teksti ja kuvat: SINI SANGI Hyvin suunnitellut lähiliikuntapaikat mukautuvat moneen eri käyttöön ympäri vuoden. Kokkolassa on panostettu lähiliikuntapaikkoihin jo pitkään. L ähiliikuntapaikat ovat monipuolisesti eri toimintoja sisältäviä, helposti saavutettavia ulkoliikuntaa ja leikkiä tukevia kokonaisuuksia. Lähiliikuntapaikat ovat aina vapaasti kaikkien käytettävissä, ja ne voivat sijaita yleisellä viheralueella tai vaikka koulun pihalla. Yhteistä lähiliikuntapaikoille on niiden monipuolisuus. Tavoitteena on maksimoida käytettävissä olevan tilan hyödyt ja tarjota mahdollisimman laadukkaita toimintoja mahdollisimman laajalle käyttäjäkunnalle alueen ominaispiirteet ja käyttäjien toiveet huomioiden. Monipuoliset lähiliikuntapaikat muodostavat verkoston, jonka tarkoituksena on tarjota tasapuolisesti palveluita kunnan tai kaupungin alueella. Verkostoajattelulla mahdollistetaan palveluiden ja erityyppisten paikkojen tasainen tarjonta. Avustusrahaa projekteille Lähiliikuntapaikkarakentamista hallinnoivat aluehallintovirastot, joiden kautta on myös mahdollista hakea avustuksia projekteille. Avustuksia myönnetään ensisijaisesti kunnille tai kuntayhtymille. Hankkeiden kustannusarvion tulee olla 20 000 - 700 000 euroa (alv 0 %). Yli 700 000 euron hankkeissa avustuspäätökset tekee opetus- ja kulttuuriministeriö. Myönnettävä avustus voi olla enintään 30 prosenttia hankkeen kustannusarviosta. Erityistapauksissa lähiliikuntapaikoille voidaan myöntää korotettua avustusta, jonka osuus voi olla enintään 35 – 45 prosenttia. Avustushakemukset täytetään verkossa, ja niitä haetaan aina edeltävän vuoden loppuun mennessä. Hakemuksiin pyydetään täydennyksiä alkuvuodesta, ja päätökset saadaan yleensä toukokuun aikana. Pääasiassa hanketta ei voi lähteä toteuttamaan ennen avustuspäätöksen saamista, joten tämä aiheuttaa joskus aikataulullisia haasteita. Hakuprosessi itsessään on varsin yksinkertainen, ja tarvittavat liitteet ja selvitykset tulevat suurimmilta osin suunnittelun yhteydessä. Paikan monipuolisuus, monikäyttöisyys, eri käyttäjäryhmien huomiointi ja esteettömyys ovat merkittävässä asemassa avustuksen myöntämisessä. Tähän tuleekin kiinnittää huomiota jo suunnitteluvaiheessa. Verkostosuunnittelu mahdollistaa monipuolisen tarjonnan Lähiliikuntapaikat palvelevat lähialueen asukkaita, mutta parhaimmillaan niistä saadaan vetovoimaisia harrastuspaikkoja koko kaupungin alueella. Verkostosuunnittelulla varmistetaan lähiliikuntapaikkojen tasapuolinen jakautuminen. Ulkona harrastettavien lajien kirjo on laaja, ja tarpeet vaihtelevat alueellisesti. Verkoston kehittäminen on myös talouden kannalta järkevää, sillä palveluita ei voida tarjota määrättömästi kaikkialle. Ulkoliikuntapaikkojen rakentaminen on kallista, ja alueiden kunnossapito vaatii resursseja. Tarjonta kasvattaa tarvetta, eli esimerkiksi skeittipaikkoihin panos- 56 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 taminen luo uusia harrastajia, jolloin harrastusmahdollisuuksien kasvattaminen voi olla tarpeen. Käyttäjämäärien säännöllinen seuranta ja erilaiset kyselyt antavat osviittaa siitä, mihin palveluihin olisi syytä panostaa. Asukkaat ja asiantuntijat mukaan suunnitteluun Hyvän lähiliikuntapaikan suunnittelu lähtee tarpeiden kartoittamisella. Alueen asukkaat otetaan mukaan suunnitteluun, ja laajennetaan osallistamista eri harrastusryhmiin, lähikouluihin ja muihin mahdollisiin käyttäjiin. Hyviä osallistamistapoja ovat erilaiset kyselyt, asukastilaisuudet ja työpajat. Paikan ominaisuudet määrittävät lähtökohdat suunnittelulle. Mikäli suunnittelualueella sijaitsee valmiiksi mäki, on perusteltua sijoittaa sinne laskettelumahdollisuuksia ja miettiä esimerkiksi alamäkipyöräilyä ja porrastreenipaikkaa. On myös KESY:n mukaista jo suunnitteluvaiheessa miettiä, voisiko esimerkiksi alueelta saatavia kaivuumassoja käyttää hyödyksi paikan päällä. Suunnittelussa on huomioitava myös ympärivuotisuus. Lämpimät talvet aiheuttavat omat haasteensa ympärivuotisen käytön suunnittelulle, sillä talvelle suunnitellut luistelujäät tai hiihtoladut eivät välttämättä toteudu. Tätäkin on syytä miettiä suunnitteluvaiheessa. Laadukas suunnittelu vaatii osaamista. Kannattaa hyödyntää harrastajien ja erikoissuunnittelijoiden apua (skeittipaikat, frisbeegolf, pyöräily jne.), jotta harrastuspaikoista saadaan oikeasti käytettäviä. Lajikirjoa suunniteltaessa on otettava huomioon myös lajien yhteensovittaminen ja siihen liittyvät haasteet erityisesti turvallisuuden suhteen. Vaikka lähiliikuntapaikat ajatellaan pääosin liikkumista tukevina paikkoina, ei niiden oleskeluarvoa tule aliarvioida. Oleskelupaikat, grillaus jne. tarjoavat mahdollisuuden viihtyä paikalla koko perheen voimin. On myös pohdittava alueen saavutettavuutta, jotta käyttäjillä olisi matala kynnys tulla harrastamaan. Kokkolassa pitkä kokemus lähiliikuntapaikoista Kokkolassa lähiliikuntapaikkoja on rakennettu jo kaksikymmentä vuotta. Tavoitteena on ollut rakentaa uusi lähiliikuntapaikka vuosittain, ja yhteensä paikkoja on kertynyt parikymmentä. Sijoituspaikkoja löytyy niin koulujen pihoilta kuin yleisiltä viheralueilta. Lähiliikuntapaikkoja hoitaa ja rakentaa puistot ja liikuntapaikat -yksikkö ja tilaajatahona toimii sivistyslautakunnan alla toimiva liikuntapalvelut. Yksiköt tekevät tiivistä yhteistyötä, ja investointibudjetti suunnitellaan yhdessä. Vihersuunnitelmat laatii kaupunkisuunnittelun alla toimiva viheraluesuunnittelu. Verkostoa tutkitaan vuosittain budjetin suunnittelun yhteydessä, ja sitä pyritään kehittämään kolmen vuoden aikajanalla. Verkostoa suunniteltaessa otetaan huomioon käyttäjiltä ja muilta tahoilta tulleet toiveet. Eri harrastajaporukoiden kanssa tehdään aktiivisesti yhteistyötä. Nyt lähestytään pistettä, jossa ensimmäisinä rakennetut lähiliikuntapaikat alkavat vaatia peruskorjausta. Myös käyttäjien toiveet ja alan trendit ovat kehittyneet vuosien myötä, ja moni paikka kaipaa niiden puolesta uudistusta. Edelleen myös uusille paikoille on tilausta erityisesti Kokkolan laajenemisalueilla.

Torkinmäen lähiliikuntapaikka on yksi Kokkolan suosituimmista ulkoilualueista. Hollihaan lähiliikuntapaikka suunniteltiin ympärivuotiseen käyttöön. Puistoa kiertävä asfaltoitu rullaluistelurata jäädytetään talvisin, ja elektroniset välineet ovat käytettävissä ympäri vuoden. Lähiliikuntapaikat nähdään erittäin merkittävinä liikkumista ja hyvinvointia lisäävinä tekijöinä. Ne ovat matalan kynnyksen harrastuspaikkoja, joita kuka tahansa voi käyttää vapaasti. Ulkoliikuntamahdollisuuksista saadaan paljon positiivista palautetta, ja niiden käyttö on aktiivista. Tärkeimpänä lähiliikuntapaikkojen vetovoimaisuutta edistävänä tekijänä nähdään käyttäjien osallistaminen ja tarjonnan runsaus ja laatu. Tarjonta lisää käyttöä. ka lähiliikuntapaikalle noin 500 metrin etäisyydelle koulusta. Kaupungin omistamalla alueella sijaitsi peltoa ja pieni metsäalue. Suunnitteluprojektissa osallistettiin laajasti eri käyttäjiä. Toiminnoiksi valikoitui koulun toivoma keinonurmikenttä, joka jäädytetään luistelukäyttöön talvisin, ulkokuntoilurata, lyhyt juoksurata ja pituushyppypaikka, 700 metriä pitkä pururata, johon tehdään talvisin ladut, pieni pulkkamäki, 4 koria käsittävä frisbeegolf-rata, maastopyöräilyrata sekä piknik-alue. Erityisesti pienten käyttäjien viihtyminen varmistettiin puistovessalla. Torkinmäellä hyödynnettiin KESY:n periaatteiden mukaisesti kaivuumassoja maastopyöräilyradan ja hiihtoladun sekä pulkkamäen rakentamiseen. Maastopyöräilyrata pinnoitettiin läheiseltä katutyömaalta saaduilla vanhoilla rakennekerroksilla. Lähiliikuntapaikka yhdistettiin pururadalla läheiseen leikkipuistoon, jolloin alueesta saatiin todella kattava, koko perhettä palveleva kokonaisuus. Metsäalue säilytettiin lähes koskemattomana, ja avoimet alueet toteutettiin pääosin niittyinä tai metsitettiin. Lähiliikuntapaikka valmistui vuonna 2017. Hankkeen kokonaiskustannukset olivat 300 000 euroa, joista 100 000 euroa saatiin lähiliikuntapaikka-avustuksena aluehallintovirastolta. Torkinmäen lähiliikuntapaikka on yksi Kokkolan suosituimmista ulkoilualueista. Halkokarin lähirinteen eli ”Roskarukan” lähiliikuntapaikka Halkokarin lähiliikuntapaikka rakennettiin vuosina 2001 ja 2002, ja hanke oli ensimmäisiä lähiliikuntapaikkoja Suomessa. Vanhan täyttömäen alueelle rakennetulla alueella toimi ennen yksityinen laskettelurinne, josta paikallisten suuhun paremmin istuva ”Roskaruka” nimi tulee. Hankkeen kokonaiskustannukset olivat 790 000 markkaa, joista valtionavustusta saatiin 250 000 markkaa. Alueella on pulkkamäki, valaistu pururata, skeittipaikka, koripallokenttä, alamäkipyöräilyrata, grillikatos ja ulkokuntoiluvälineitä. Suosio on pysynyt ennallaan vuosien kuluessa, ja viime vuosina aluetta on täydennetty kuntoportailla. Roskarukan lähiliikuntapaikan peruskunnostus on aikataulutettu vuodelle 2021. Suunnittelu käynnistetään syksyllä 2020. Torkinmäen lähiliikuntapaikka Tarve Torkinmäen lähiliikuntapaikan rakentamiselle syntyi kouluhankkeen myötä. Torkinmäen koulun ja päiväkodin uudelleenrakentamisen myötä piha-alue jäi ahtaaksi ja esimerkiksi pelikentän toteuttaminen koulun pihalle ei onnistunut. Yhteistyössä kaavoituksen kanssa tehtiin aluekartoitus, jonka myötä löydettiin hyvä sijoituspaik- Avustushakemukset: https://www.avi.fi/web/avi/liikuntapaikkarakentamisen-valtionavustus Kirjoittaja työskentelee kaupunginpuutarhurina Kokkolan kaupungilla. VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 | 57

KIRJAUUTUUDET Esittelyvuoron saavat tällä kertaa Viherympäristöliiton uutuusjulkaisut. Tarjolla on myös neuvoja hyvän mielen puutarhan toteuttamiseen, kasvibongaukseen ja oman kasvion kokoamiseen. Suunnittelijoille on tarjolla päivitettyä tietoa rakentamismääräyksistä. koonnut: HANNA TAJAKKA Puiden taimilaatuvaatimukset Toimittanut Aki Männistö ja Jyri Uimonen Viherympäristöliiton julkaisu nro 65 Puiden taimilaatuvaatimukset -julkaisu on päivitetty ja laajennettu versio vuonna 2001 julkaistusta Lehtipuiden taimilaatuvaatimukset -julkaisusta. Uudistettuun julkaisuun on sisällytetty lehtipuiden lisäksi havupuiden taimilaatuvaatimukset. Päivitystyössä on huomioitu julkaisun käyttäjiltä saatu palaute ja erityisesti tulkinnanvaraisia kohtia on täsmennetty. Lisäksi uudessa julkaisussa on huomioitu puiden kasvatuksen ja käytön kehitys viimeisellä vuosikymmenellä. Merkittävä osa julkaisua ovat taimilaatukortit, joissa kuvataan puulajeittain ja -lajikkeittain tyypillisiä taimien laatuun liittyviä ominaisuuksia. Tekijät: Aki Männistö ja Jyri Uimonen (toimittanut) Julkaisija: Viherympäristöliitto ry. 2019. 70 s. Myynti: Viherympäristöliiton verkkokauppa https://kauppa.vyl.fi/ Hinta: 37,00 € 58 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 Niityt ja maisemapellot – Kunnossapidon yleiset työohjeet päivittää avoimien viheralueiden kunnossapidon yleiset laatuvaatimukset ja työohjeet vastaamaan uuden Viheralueiden kunnossapitoluokituksen RAMS 2020 edellyttämiä tavoitteita ja käytäntöjä. Julkaisussa kuvataan laatuvaatimukset kullekin kunnossapitoluokalle: arvoniityille (A1), käyttöniityille (A2), maisemaniityille (A3), avoimille alueille (A4) ja maisemapelloille (A5). Tämän lisäksi ohjeita on kirjattu avoimien viheralueiden kunnossapidon suunnitteluun ja kuvattu tyypillisimmät kunnossapidon menetelmät. Niittyjen ja maisemapeltojen kunnossapidon työohjeet on laadittu osana ViherB-tiedotushanketta 2018–2019. Tekijät: Riikka Söyrinki ja Auli Hirvonen Julkaisija: Viherympäristöliitto ry. 2020. 33 s. Myynti: Viherympäristöliiton verkkokauppa https://kauppa.vyl.fi/ Hinta: 44,00 € Viheralueiden kunnossapitoluokitus RAMS 2020 -julkaisussa esitellään viheralueiden kunnossapitoluokat ja niiden keskeiset ominaisuudet sekä luokkien väliset erot ja yhtäläisyydet. Uusi luokitus korvaa vanhan vuonna 2007 julkaistun viheralueiden hoitoluokituksen eli ABC-hoitoluokituksen. Kunnossapitoluokitus sisältää hoidon lisäksi tavoitteet kunnossapitohankkeen tilaamiselle, suunnittelulle, valvonnalle ja omaisuudenhallinnalle sekä laatua ylläpitävälle korjaustyölle sekä käyttöjärjestelmien hoidolle ja käytölle. Luokitusta sovelletaan julkisten ja yksityisten viheralueiden luokitukseen. Se soveltuu puistojen ja muiden viheralueiden luokittamisen lisäksi muun muassa metsien, hautausmaiden, kiinteistöjen ulkoalueiden, liikenneviheralueiden ja liikunta- ja urheilupaikkojen ympäristön luokitteluun. Toimittanut: Hanna Tajakka Julkaisija: Viherympäristöliitto ry. 2020. 94 s. Myynti: Viherympäristöliiton verkkokauppa https://kauppa.vyl.fi/ Hinta: 55,00 € Hyvän mielen puutarha – Terapiaa kaikille aisteille antaa käytännön neuvoja ja esimerkkejä, joiden avulla puutarhasta saa kaikkia aisteja aktivoivan ja mieltä hoitavan paikan. Kirja kertoo kasvien merkityksestä, aistipuutarhan elementeistä, rakennelmista ja niiden toteuttamisesta. Selkeät esimerkit tuovat puutarhaterapian elementit jokaisen ulottuville. Kirjassa kerrotaan, miten puutarha auttaa avautumaan näkö-, kuulo-, maku- ja hajuaistimuksille sekä kehon tunto- ja liikeaisteille, ja miten näitä aistikokemuksia saavutetaan ja sisäistetään. Näin koronapandemian aikana kirja avaa hyvin puutarhan merkitystä hyvinvointiin ja luonnon fyysistä ja psyykkistä tervehdyttävää vaikutusta ihmisiin. Tekijät: Eija Keckman Julkaisija: WSOY. 2019. 152 s. Myynti: Kirjakaupat Hinta: 32,00 €

Kasvibongarin opas – Kukat ja niiden hedelmät esittelee 552 Suomessa kukkivaa kasvia, niiden kukat, kukinnot ja hedelmät. Upeat lähivalokuvat paljastavat kasvien pienetkin yksityiskohdat. Tämän teoksen avulla lajien tunnistaminen onnistuu myös kukintakauden jälkeen. Teos tarjoaa tietoa kasvien kasvupaikoista ja pölyttäjistä, se myös varoittaa myrkyllisistä lajeista. Kasvien levinneisyyskarttoja kirjassa on noin 300. Kasvit on järjestetty uuden kasviluokituksen mukaisesti. Uusi luokitus perustuu kasvien dna-tutkimukseen. Kesällä 2017 Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS julkisti kasvien uuden nimistön. Ajanmukainen nimistö takaa kirjan käyttökelpoisuuden myös tulevina vuosina. Kirja on saatavana myös e-kirjana. Tekijät: Pentti Halenius ja Arto Rantanen Julkaisija: Kustannusosakeyhtiö Tammi. 2019. 384 s. Myynti: Kirjakaupat Hinta: 30,00 € Hemulin kasvio on mainio kasvitietokirja kaikille Muumien ystäville. Kirja opastaa tutkimaan kasveja ja oppimaan Suomen luonnosta Hemulin innoittamana. Hemulimaisen tarkasti piirretyt kasviaukeamat ja kiinnostavat anekdootit tekevät kirjasta inspiroivan kasviopuksen kaikenikäisille. Hemulin kasviossa on kiinnostavaa kasvitietoa ja klassiset piirroskuvat noin sadasta Suomessa yleisestä kasvista. Kirjassa tulevat tutuiksi erilaiset metsätyypit ja muut biotoopit, jotka on koottu aukeamille vanhojen opetustaulujen tyyliin. Mukana on myös ohjeet kasvien prässäämisestä ja taltioimisesta sekä tyhjiä aukeamia omia kasviaarteita varten. Kasvio on kuvitettu Tove Janssonin originaalipiirroksin. Kuvankauniin kirjan kansissa on nauhat, joilla kasvion saa solmittua kiinni. Rakentamismääräykset ja suunnittelija kirjassa käydään läpi vuoden 2018 alusta voimaan tulleet, asetuksina annetut valtakunnalliset rakentamismääräykset pääpiirteissään. Ne löytyvät teoksen lopusta liitteinä. Uudet määräykset sisältävät tämän hetken käsityksen siitä, mitä on hyvä rakentaminen ja miten rakennuksia voidaan korjata niiden ominaispiirteet säilyttäen ja elinkaarta samalla pidentäen. Kirjassa esitellään myös määräysten soveltamisen tueksi laadittuja ohjeita, kuten ympäristöministeriön ja eri järjestöjen ohjejulkaisuja sekä niin sanottuja TOPTEN-kortteja, joilla kehitetään yhtenäisiä käytänteitä yhteistyössä rakennusvalvonnan ja eräiden rakennusalan järjestöjen kanssa. Pääosin kirja käsittelee rakennusten suunnittelua, mutta oma luku on koottu muun muassa pääsuunnittelijan ja rakennussuunnittelijan tehtävistä, rakennusmateriaalien elinkaariominaisuuksista, rakennusjätteestä ja lupamenettelyistä, jotka ovat sovellettavissa myös viheralueiden suunnitteluun. Lisäksi leikkipaikkoja säätelevistä määräyksistä on oma kohtansa. Tekijä: Lauri Jääskeläinen Julkaisija: Rakennustieto Oy. 2019. 240 s. Myynti: Rakennustiedon verkkokauppa https://www.rakennustietokauppa.fi/ Hinta: 132,00 € Tekijät: Tove Jansson, Päivi Kaataja (teksti) ja Anni Pöyhtäri (kuvat) Julkaisija: WSOY. 2019. 112 s. Myynti: Kirjakaupat Hinta: 26,00 € VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 | 59

KOULUTUS Ammattiopisto Spesiasta viheralan ammattilaiseksi teksti: KATI KARJALAINEN ja MAARIT KRÄKIN Ammattiopisto Spesia on ammatillinen erityisoppilaitos, joka tarjoaa koulutusta erityistä tukea tarvitseville nuorille ja aikuisille. Viheralan osaamisalalta Pieksämäeltä valmistuu puutarhuriksi. S pesian toimipaikoissa eri puolilla Suomea opiskelee noin 1300 opiskelijaa. Koska tuen tarve on yksilöllistä, myös opetus on. – Kun löydetään opiskelijan vahvuudet ja vahvistetaan niitä, opetellaan asiat tekemällä ja oppimiseen saa juuri sen tarvitsemansa tuen, näistä nuorista kasvaa osaavia ja motivoituneita tekijöitä, kehuu Spesian opinto-ohjaaja Kati Karjalainen. Kiia opiskelee Ammattiopisto Spesiassa toista vuotta puutarha-alan perustutkintoa, suuntautumisena viheralan osaamisala. Kiia kokee, että Spesiassa on hyvä opiskella ammattiin liittyviä tietoja ja taitoja sekä yhteisiä tutkinnon osia. – Opetus on hyvää. Opettaja opettaa asiat niin, että ne oikeasti oppii, ja ohjaajilla on riittävästi aikaa meille. Myös pienet ryhmät ja lähiopetus ovat hyviä juttuja, Kiia kehuu. Pieksämän kunnallistekniikka on luottopaikka Opiskelijoiden opintoihin sisältyy työelämässä tapahtuvaa oppimista. Opiskelijat pohtivat opintojen aikana sitä, mistä olisi mahdollista saada työpaikkoja työelämäjaksoille, kuka antaisi heille mahdollisuuden? Valmistuneen puutarhurin työpaikkoja voivat olla muun muassa hautausmaat, kaupungin puistot, puutarhamyymälät ja viherrakentamista tekevät yksityiset yritykset sekä kiinteistöpalvelualan yritykset. Kiia on ollut viimeksi työelämäjaksolla Pieksämäen kaupungin kunnallistekniikan puolella. – Työtehtäviin kuului esimerkiksi nurmikon perustaminen, kukkien ja puiden istuttaminen sekä uudistetun puistoalueen risuaidan tekeminen, Kiia kertoo. Ammattiopisto Spesia on tehnyt tiivistä yhteistyötä Pieksämäen kaupungin kunnallistekniikan kanssa useiden vuosien ajan. Viime kesänä Pieksämäen kaupungin puutarhurina aloittanut Henna Järvinen jatkaa jo aikaisemmin hyvin toiminutta yhteistyötä oppilaitoksen kanssa. Henna on antanut mahdollisuuden usealle Spesian puutarha-alan opiskelijalle suorittaa työelämäjakso kaupungilla. Oppilaitoksesta tietoa ja tukea Henna kokee saaneensa riittävästi tietoa oppilaitoksesta, opinnoista sekä työelämäjaksoille tulevista opiskelijoista. Kokemuksesta hän vinkkaa työelämäyhteistyökumppaneita kysymään oppilaitokselta tietoa työelämään liittyvistä asioista, kuten työelämäjakson tavoitteista ja mahdollisista opiskelijan tuen tarpeista. Lisäksi olisi hyvä, että opiskelijan ohjaajana toimisi sellainen henkilö, joka on kiinnostunut ohjaustyöstä. – Opiskelijat rikastavat monella tavalla työyhteisöjä. Opiskelijat antavat oman työpanoksensa ja samalla he lisäävät työyhteisössä erilaisuuden ymmärtämistä. Toisinaan taas opiskelijat herättelevät kysymystensä kautta työntekijät miettimään omia työskentelytapojaan. Hennan kokemuksen mukaan opiskelija ja yhteistyö oppilaitoksen 60 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 Kiia toivottaa kaikki tervetulleeksi opiskelemaan Ammattiopisto Spesiaan. kanssa antaa paljon ja tuo uutta tietoa. Työelämän paineet ja opiskelijan ohjaaminen saattavat myös haastaa työtekijöitä. Ammattiopisto Spesia tukee työnantajia opiskelijoiden ohjauksessa. – Oppilaitoksen ohjaaja on tarvittaessa mukana työelämäjakson alussa. Spesia tarjoaa myös työpaikkaohjaajakoulutusta työpaikkaohjaajille eli koitetaan saada homma rullaamaan sujuvasti, kertoo Maarit Kräkin. Opiskelijoiden opintojen aikana Ammattiopisto Spesia panostaa moniammatillisesti siihen, että jokaiselle opiskelijalle löytyy juuri sopiva työelämäyhteys joko tarvittavin tukitoimin tai ilman niitä. Ammattiopiston motto on ”Spesiassa jokainen saa loistaa.” Opiskelijat pääsevät kokeilemaan kaikkea Hennan kokemuksen mukaan puutarhuriopiskelijoiden työelämäjaksojen mahdollistaminen sekä ottaa että antaa. Tultaessa uuteen työpaikkaan henkilö tarvitsee ainakin alkuun ohjausta, olipa kyseessä työelämäjakso tai uusi työtehtävä. Pieksämäen kaupungilla opiskelijoiden ohjaaminen järjestetään niin, että opiskelijat tekevät kaupungin työntekijän työparina erilaisia viheralaan ja vuodenaikaan liittyviä työtehtäviä. Jokainen opiskelija halutaan kohdata avoimin mielin: – Lähden ajatuksesta, että opiskelijat osaavat tehdä kaikkea, ei siitä, että he eivät osaisi tehdä mitään tai että heillä on rajoitteita tehtävien suorittamiseen. Henna haluaa, että opiskelijat pääsevät kokeilemaan esimerkiksi kaikkia koneita, laitteita sekä itsenäisiä pieniä työtehtäviä. Näiden kokeilujen kautta saadaan tietoa siitä, millaiset työtehtävät onnistuvat ja mitä pitää vielä harjoitella. Selkeäkielisten ohjeiden antaminen on koettu hyväksi keinoksi opiskelijoiden ohjauksessa. Tuki varmistaa, että oppiminen onnistuu Spesiassa opinnot toteutetaan käytännönläheisesti ja hyvin työvaltaisesti. Opiskelijat opiskelevat pienryhmissä, joissa on enintään 12 opiskelijaa. Myös opiskelijoiden työelämäjaksot räätälöidään yksilöllisesti yhteystyössä opiskelijan, oppilaitoksen ja työelämän edustajien kanssa. Opiskelijalla on opiskelun tukena ammatillinen erityisopettaja, ryhmän ohjaaja sekä muita opiskelupalveluiden tukihenkilöitä. Ohjaus ja tuki voi olla esimerkiksi erilaisten työtehtävien harjoittelua ohjaajan kanssa, tukea yhteisten tutkinnon osien suorittamisessa tai ohjaajan / työvalmentajan tuki työelämäjakson aloituksessa. Lisätietoja opiskelusta antavat: Maarit Kräkin, opettaja Kati Karjalainen, opinto-ohjaaja Lisätietoa työpaikkaohjaajakouluksesta antaa: Ulla Nyrönen, opettaja Lisätietoa Ammattiopisto Spesiasta: www.spesia.fi

OPISKELIJAT Viherpäivien antia opiskelijalle teksti: ELLA TURUNEN Ympäristöpolitiikkaa ja aluetiedettä Tampereen yliopistossa opiskeleva Ella Turunen pohtii kirjoituksessaan luontopohjaisten ratkaisujen merkitystä viheralueilla. K evät on jo ovella ja uudet ideat viheralueiden hoitamiseen, suunnitteluun ja rakentamiseen hautuvat mielessä. Nyt onkin hyvä aika herätellä toimintatapojamme ja kysyä, voisimmeko toimia jotenkin eri tavalla? Tein tämän vuoden Viherpäivien pohjalta raportin luontopohjaisten ratkaisujen merkityksestä viheralueilla osana opintojani. Yllätyin positiivisesti, kuinka laajasti luontopohjaisia ratkaisuja on jo tutkittu ja on olemassa paljon erilaisia projekteja eri toimijatasoilla ministeriöstä pienyrittäjiin. Mitä vouhotusta tämä nyt on? Nopeasti ajateltuna kaikki viheralueet ovat luontopohjaisia ratkaisuja keskellä kaupunkirakennetta! Olemmeko kuitenkin turhan kiintyneitä laajoihin trimmattuihin nurmialueisiin, kivituhkakäytäviin ja luotisuoriin pensasaidanteisiin? Luontopohjaiset ratkaisut ovat luonnon inspiroimia tai tukemia yhteiskunnallisia ratkaisuja, jotka ottavat mallia luonnon ekosysteemien luomista mahdollisuuksista ja toimintamalleista (Vikström ym. 2019). Ajan saatossa ne muotoutuvat hyvin kustannustehokkaiksi ja tuottavat samanaikaisesti sosiaalista, ekologista ja taloudellista hyötyä. Ne tähtäävät kestäviin kokonaisratkaisuihin ja laaja-alaisiin tulevaisuuden hyötyihin. (Paloniemi, 2019.) Viheralueilla luontopohjainen, ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen haasteisiin vastaava esimerkkiratkaisu voi olla rakennettu monilajinen hulevesikosteikko, joka pidättää ja suodattaa hulevesiä samalla puhdistaen niitä. Monilajinen ja kerroksellinen kasvillisuus tarjoaa suojaa lisääntyviltä hellejaksoilta, rankkasateilta ja kovilta tuulilta sekä ihmisille, rakennuksille että eläimille. Lisäksi nämä ovat oivallinen paikka syventää mm. luontosuhdetta, vahvistaa vastustuskykyä ja ympäristökasvatusta. Voimme luoda kasvun edellytyksiä hyvin pieniinkin paikkoihin, joten luontopohjaiset ratkaisut voivat näyttäytyä hyvin monimuotoisissa ympäristöissä useilla eri tavoilla. Luontopohjaiset ratkaisut hyvin esillä Viherpäivillä Dynaaminen istutussuunnittelu, monilajiset hulevesikosteikot, niityt ja eläinten laidunnus taajama-alueilla nostavat hyvin asemaansa erilaisilla viheralueilla. Viherpäivillä oli monta inspiroivaa ja motivoivaa puhetta, jotka antavat meille hyviä argumentteja luontopohjaisten ratkaisujen edistämiseksi. Ympäristöministeriön Kestävä kaupunkihankkeessa luontopohjaiset ratkaisut on tunnistettu osaksi terveellistä kaupunkia ja kestävää hyvinvointia. Viherpäivillä tuli laaja-alaisesti esiin myös luontopohjaisten ratkaisujen kustannustehokkuus. Ulkomailta tulleet professorit painottivat luonnon esimerkkien merkitystä ilmastonmuutokseen vastaamisessa, vahvoja tunnekokemuksia unohtamatta. Lisäksi ne laskevat eri vaiheiden kustannuksia laadukkaasti toteutettuina perustellusti valituissa ympäristöissä. Tällä hetkellä erilaiset immuunijärjestelmän häiriöt, kuten astma, allergiat ja tyypin 1 diabetes ovat lisääntyneet voimakkaasti hygieniatason nousun ja ympäristön biologisen monimuotoisuuden vähennyttyä. Olemme päätyneet nopean talouskasvun ja hyvinvoinnin yhteiskunnassa pisteeseen, jossa elämme jo liiankin puhtaassa ympäristös- sä. Nämä seikat ovat heikentäneet immuunijärjestelmän luonnollista kehitystä edistävää mikrobialtistusta. (Sinkkonen ym. 2019.) Erilaisilla luontopohjaisilla ratkaisuilla kuten niityillä, kedoilla, viherkatoilla, kaupunkiviljelmillä ja hulevesikosteikoilla voimme siis saada aikaan jopa koko kansanterveyttä tukevia vaikutuksia. Samalla luontopohjaiset ratkaisut toimivat myös hulevesien viivyttämisessä ja imeytyksessä. Lisäksi ne tarjoavat laajan kirjon erilaisia ekosysteemipalveluja, kuten tuotanto-, sääntely-, ylläpito- ja kulttuuripalveluja. Kun viheralueet ovat monipuolisempia, ne houkuttelevat liikkumaan ja tukevat samalla immuunijärjestelmäämme. Sinkkonen avasi Viherpäivien luennollaan ympäristön ja terveyden, mikrobiomin välistä yhteyttä ja nosti esiin monipuolisen ja luonnonläheisen ympäristön merkityksen kokonaisvaltaisen hyvinvointimme tukena. Sekä ympäristön ja ravinnon vaikutukset mikrobiomiin että ihmisen mikrobiomin vaikutus terveyteen kiteyttävät välittömän, kehollisen riippuvuutemme luonnosta. Positiivista on, että tarvittavat ratkaisut ovat samoja, joita ilmastonmuutoksen hillitseminen ja luonnonmonimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen vaativat. (Santaoja 2018.) Ajattelutavan muutos Tarvitsemme suuressa mittakaavassa ajattelun muutosta niin rakentamisessa kuin kaupunkisuunnittelussakin, ylläpitoa unohtamatta. Tarvitsemme myös ohjausta sekä kannustusta ihmisten elämäntavan muutokseen luonnonläheisemmäksi. (Puhakka ym. 2019.) Ennen kaikkea tarvitsemme rohkeutta ajatella viheralueita hieman eri tavalla. Joukko lääkäreitä ja muita asiantuntijoita onkin tuonut esille Luontoaskel-hankkeen, jonka tavoitteena olisi mm. ihmisten luontoyhteyden vahvistaminen, luonnon liittäminen lasten ja vanhusten hoitoon sekä kansanterveyden ylläpitäminen. Lähiluonnon säilyttäminen on erityisen tärkeää niille väestöryhmille, joiden mahdollisuudet liikkua kauemmaksi ovat hyvin suppeat. Yhteiskunnassa tulisi tähdentää erilaisten luontoympäristöjen saavutettavuutta ja luonnossa liikkumisen taitoihin opastamista niin päiväkodeissa, kouluissa kuin harrastustoiminnassakin. (Puhakka ym. 2019). Viheralueiden ammattilaisina voimme olla ratkaisevassa roolissa vastaamassa näihin haasteisiin. Voisimmeko jopa kääntää ajatteluamme niin päin, että miettisimme ensin, mitkä kaikki luontopohjaiset ratkaisut alueelle sopisi ennen kuin päätämme istuttaa sinne nurmikon. Meillä on mahdollisuus yhdistää monipuolinen viheraluerakenne, kasviyhteisö ja kasvualustavalinnat aidosti sekä oman että ympäristömme hyvinvointia tukeviksi palasiksi. Kirjoittaja opiskelee ympäristöpolitiikkaa ja aluetiedettä Tampereen Yliopistossa. Hän on valmistunut Hämeen ammattikorkeakoulusta maisemasuunnittelun hortonomiksi vuonna 2018. Lähteet: Santaoja, M. (2018). Allergioista uusia näkökulmia ihmisen ja muun luonnon keskinäisriippuvuuteen. Alue Ja Ympäristö, 47(2), 53-58. Sinkkonen, A., Tahvonen, O., Puhakka, R. & Roslund, M. (2019). Viherpihalta terveyttä ja hyvinvointia: kohti tervettä aikuisuutta (KOTA) – päiväkodin viherpihan vaikutus lasten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Policy brief -artikkeli. Kaupunkitutkimus- ja metropolipolitiikka - tutkimus ja -yhteistyöohjelma. Paloniemi R. (2019). Kestävää kaupunkisuunnittelua - luontopohjaiset ratkaisut maakunnissa ja kunnissa. Valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminta. Puhakka, R., Roslund, M., Grönroos, M., Soininen, L., Parajuli, A., & Sinkkonen, A. (2019). Luontopohjaisia ratkaisuja immuunijärjestelmän häiriöihin. Alue Ja Ympäristö, 48(2), 106-111. Vikström S., Hautamäki R., Ariluoma M., Paloniemi R., Mäkinen K., Rekola A., Marttunen M & Syrjänen K (2019). Luontopohjaisten ratkaisujen monihyötyisyys ja toimeenpano vastauksena yhteiskunnallisiin ongelmiin. Alue ja ympäristö, 48(2), 5-19. VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 | 61

VYL VIHERALAN TAPAHTUMIA Viherympäristöliiton vuosikokous pidettiin 3.4.2020 asianmukaisilla istumaetäisyyksillä ja etäyhteyttä hyödyntäen. Hallituksen puheenjohtajana jatkaa Sauli Rouhinen seuraavan vuoden. Kuva: Essi Mäkinen. Hallituksessa jatkavat vuoden seuraavat jäsenet /varajäsenet: KPS: Timo Koski/Pirjo Kosonen MAS: Kaisa Koskelin/Päivi Sundman PR: Timo Hyvönen/Minna Harju SPY: Eeva-Maria Tuhkanen/Emilia Marila SRKP: Päivi Kiviniemi/Markku Husso Lahopuu on kustannustehokas vaihtoehto Viherympäristöliitossa on käynnissä Lahopuuopas -hanke, jonka tavoitteena on lisätä tietoa lahopuiden merkityksestä sekä luoda uusia ohjeita lahopuiden käytön lisäämiseksi erityisesti puistometsissä, avoimilla viheralueilla sekä perinteisissä puistoissa. Oppaan tekijänä on Villi vyöhyke ry. Mahdollisuudet lisätä luonnon monimuotoisuutta ja luoda elinympäristöjä harvinaisille ja uhanalaisille lajeille rakennetussa ympäristössä ovat hyvät niin kunnissa kuin yksityispihoillakin. Lahopuiden avulla voidaan kustannustehokkaasti lisätä biodiversiteettiä, hiilen varastoja ja tuottaa viheralueille uudenlaisia toiminnallisia elementtejä. Lahopuuta voidaan käyttää myös ympäristötaiteessa ja maiseman uudistamisessa. Lahopuuopas valmistuu alkukesällä ja siihen liittyen on suunniteltu luentopäivää tilanteen salliessa syksylle 2020. Annina Vuorsalo, toiminnanjohtaja Hallitukseen valittiin seuraavaksi kahdeksi vuodeksi: MARK: Pia Kuusiniemi/Emilia Weckman METO: Tommi Granholm/Vesa Koskikallio TVY: Tomi Tahvonen/Jyri Uimonen VIPU: Hanna Tajakka/Thomas Vasenius VYRA: Jussi Häkkinen/Miisa Uski VYL:n vuosikertomus 2019 VUOSIKERTOMUS 2019 VYL:n vuosikertomus vuodelle 2019 hyväksyttiin liiton vuosikokouksessa. Vuosikertomuksesta voi lukea toimia viheralan kehittämiseksi sekä työstä alan tunnettuuden kasvattamiseksi. Viime vuonna toiminnan painopisteinä olivat muun muassa monien kehityshankkeiden edistäminen, koulutukset, maakäyttö- ja rakennuslain uudistamiseen vaikuttaminen, KESY-toimintamallin käyttöönotto sekä tietysti Viherpäivät ja vihertekniikka-näyttely. Vuosikertomus on julkaistu VYL:n verkkosivuilla. Viheralan tapahtumat liiton nettisivuilla: www.vyl.fi Lisää Viherympäristöliitosta www.vyl.fi Toimisto: Viherympäristöliitto ry, Viljatie 4 C, 00700 HELSINKI info@vyl.fi Annina Vuorsalo, toiminnanjohtaja, Viherympäristöliiton yleiset asiat, 040 197 1273, annina.vuorsalo@vyl.fi 62 | VIHERYMPÄRISTÖ 3/20 Essi Mäkinen, toimistoassistentti, 040 749 9331, essi.makinen@vyl.fi Tiia Naskali, koordinaattori, (palaa työpaikalle 1.10.2020) tiia.naskali@vyl.fi, 050 438 1860. Jyri Uimonen vihervalvoja-asiat, jyri.uimonen@puutarhaliitto.fi, 040 827 4833.