LABYRINTTI 1/2016 Mielenterveysomaisten keskusliitto – FinFami Näyttelijä Lotta Lehtikari: Haaveilen siitä, että voisin tulevaisuudessa auttaa muita ihmisiä ”Rakkaus ei katoa” Kuka kertoisi sisarusten selviytymistarinan? Siskon huoli

LABYRINTTI 1/2016 KAISU JOUPPI Teema: Kun sisarus sairastaa 3 4 9 10 14 16 19 20 22 24 26 28 29 30 31 32 34 – SISAREN HOITO OLISI TOTEUTUNUT TARKOITUKSENMUKAISEMMIN, MIKÄLI AMMATTILAISET OLISIVAT TEHNEET YHTEISTYÖTÄ OMAISTEN KANSSA. Pääkirjoitus Yhdessä kasvaneet Omaisen ääni: Rakas sisko ”Rakkaus ei katoa” Siskon huoli Kuka kertoisi sisarusten selviytymistarinan? Puheenjohtaja: Sisaruksen sairaus Kolumni: Erityisvanhemmat tarvitsevat armollisuutta Kohti hyvää oloa Huomioi sisarus Elämää lävistävä uhka Kolumni: Sisarus omaisena Gallup: Sisaruussuhde on merkityksellinen Vapaaehtoistoiminnalle määriteltiin yhteinen suunta Kuvat omaisten asialla Ajankohtaista Kolumni: Hyvän olon valintoja LUKIJAN KUVA. Labyrintti 2/2016: Ystävyys ja auttaminen – Nuorisotyö Seuraavaan lehteen tarkoitettujen juttujen tulee olla 9.5.2016 mennessä osoitteessa Mielenterveysomaisten keskusliitto – FinFami, Meritullinkatu 4 B 10, 00170 Helsinki tai marika.finne@finfami.fi. KANNEN KUVA: KAISU JOUPPI Labyrintti-lehti on ainoa mielenterveysomaisille ja -omaishoitajille suunnattu lehti Suomessa. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. ● Julkaisija Mielenterveysomaisten keskusliitto – FinFami ry. ● Päätoimittaja Pia Hytönen ● Toimituspäällikkö Marika Finne ● Toimituksen osoite Meritullinkatu 4 B 10, 00170 Helsinki p. 050 464 2739, fax (09) 673 661 jaana.humalto@finfami.fi ● Ilmoitusmyynti Jukka Eriksson/ Je-Mark Ky p. 09 5489 3630, 441 612 Painotuote 050 339 6137 je-mark.oy@netlife.fi info@je-mark.fi www.je-mark.fi ● Taitto Pirjo Tähtinen ja Päivi Sillstén-Jokela ● Painopaikka Forssa Print ● Tilaukset ja osoitteenmuutokset Labyrintti on jäsenetu alueellisille omaisyhdistyksille ja heidän jäsenilleen. Lehti ei ole tilattavissa. Mikäli henkilö haluaa lehden, hänen tulee liittyä jäseneksi omaisyhdistykseen. Myös yhteisöt voivat liittyä yhdistysten jäseniksi. Osoitteenmuutokset voi toimittaa suoraan paikallisyhdistykseen. 2 1/2016

PÄÄKIRJOITUS Marika Finne, viestintävastaava Kiusankappale, mutta silti niin rakas K KUVA: SUVI-TUULI KANKAANPÄÄ eskustelin ystäväni kanssa sisaruudesta. Hänellä on itsenäisinä tuen tarvitsijoina ja koko perheen kuuleminen on kolme sisarusta, minulla yksi. Kaikenlaisia sattutärkeää. Jokaiselle perheenjäsenelle on annettava mahdollimuksia olemme sisarustemme kanssa kokeneet. Osa suus puhua ja kysellä mieltään painavista asioista. Lasten hyvinniistä varmasti sellaisia, jotka olisivat voineet jäädä voinnille on tärkeää, että perheessä on sellainen ilmapiiri, jossa tapahtumatta. Olimme kuitenkin yhtä mieltä siitä, kaikista asioista voi puhua. että vaikka sisarukset ovat välillä käsittämättömän ärsyttäviä, Myös lehdessä mukana olleet sisarukset korostivat puhuovat he meille äärettömän rakkaita. misen ja tiedon merkitystä. Sisarusten Ystäväni on vanhin sisaruksista ja on saatava asiallista tietoa sairaudesta ja huolehtija. Hän on se, jonka luokse muut sairastuneen tilanteesta. Tiedon avulla tulevat, kun heillä on huolia. Ystäväni on voi käsitellä sisaruksen sairauteen liitmyös aloitteentekijä, joka kokoaa sisatyviä asioita ja tunteita. Samalla syntyy rukset yhteen. Minun kohdallani veljeni ymmärrys siitä, miten sairaus vaikuttaa on rauhallisempi ja harkitsevampi, kun perheen arkeen. taas minä olen se, jolle sattuu ja tapahtuu. Huoli sairastuneesta sisaruksesta Jo pienestä pitäen meissä ovat korostuvoi olla suuri, ja terve sisarus voi ottaa neet eri piirteet, vaikka olemme kasvavastuunkantajan roolia. Hän ei välttämättä neet samassa kasvuympäristössä. Luonilmaise omia tunteitaan ja haluaa aihenollisesti tämä vaikuttaa myös sisarusuttaa vanhemmilleen mahdollisimman suhteeseemme. Meillä kaikilla on omat vähän vaivaa. Huolen kantaminen kuorroolimme sisarussuhteessa, ja myös mittaa ja sisaruksen sairaus voi ajan kulutapamme suhtautua kriisitilanteisiin vaihteessa vaikuttaa perheen muidenkin lasten levat. Toivon, että eroistamme huolimatta terveyteen. Siksi myös terveiden lasten olemme veljeni kanssa myös vaikeassa huomioiminen on tärkeää. Se on keino tilanteessa toistemme tukena. ennalta ehkäistä ongelmien siirtymistä Tässä lehdessä käsitellään sisaruutta perheenjäseneltä toiselle. erityisesti siitä näkökulmasta, kun Vanhemman rooli on keskeioma sisarus sairastaa psyykkisesti. sessä asemassa. Miten huomioida VAIKEATKIN TILANTEET VOIVAT Sisaruksen mielenterveysongelmat tarpeeksi hyvin myös niitä lapsia, KÄÄNTYÄ VOIMAVARAKSI. vaikuttavat perheen muiden lasten joilla ei ole samanlaisia erityistarelämään ja sisarussuhteeseen. peita kuin sairastuneella? Riittää, Lehdessä omaisen asemassa olevat sisarukset kertovat omista että yrittää parhaansa ja muistaa, että on monta tapaa olla riitkokemuksistaan. tävän hyvä vanhempi. Alussa sisaruksen psyykkistä sairautta voi olla vaikea Vaikeatkin tilanteet voivat kääntyä voimavaraksi ja sisaruksen hyväksyä. Terve sisarus voi hävetä poikkeavasti käyttäytyvää tai sairaudella voi olla myös myönteisiä vaikutuksia. Erityinen psyykkisesti oireilevaa siskoaan tai veljeään. Sairaus muuttaa tilanne voi vahvistaa sisarussuhdetta ja opettaa hyväksymään sisarussuhdetta ja sairastuneen erilaisuuden hyväksyminen voi erilaisuutta. Lisäksi se voi vaikuttaa myönteisesti sopeutuolla vaikeaa. Sisarus voi kokea olevansa asian kanssa hyvin miskykyyn, kärsivällisyyteen, empatiakykyyn, tilannetajuun ja yksin. Keskinäinen sisarussuhde ei kuitenkaan katoa ja on vastuuntuntoon. aikuisten tehtävä tukea sisaruksia heidän tunteissaan ja tarpeisKuormittavissa elämäntilanteissa kaikilla perheenjäsenillä saan. on oikeus saada tukea. Omaisyhdistyksissä ympäri Suomen on Perheen kaikki lapset kaipaavat huomiota, turvaa ja tietoa. toimintaa eri-ikäisille sairastuneiden sisaruksille. Tutustu oman Sekä hoitotahon että vanhempien tulee nähdä jokainen lapsi alueesi toimintaan ja ota rohkeasti yhteyttä. Tukea on tarjolla. 1/2016 3

Yhdessä kasvaneet Näyttelijä Lotta Lehtikarin sisar sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Lehtikari tuki sisartaan tämän kuolemaan asti mutta koki, että mielenterveyspalveluissa omaisen näkemystä ei osattu hyödyntää. Tähän tarvitaan muutosta, hän sanoo. 4 1/2016

"ROSEN-TERAPIAN MYÖTÄ TRAUMANI HELLITTIVÄT JA VOIMAVAROJA ALKOI PUSKEA ESIIN." 1/2016 5

K U N S I S A R U S S A I R A S TA A -S isareni kuolemaa edeltävänä päivänä sairaalassa järjestettiin kriisikokous. Kun sisko ei saapunut paikalle, pelkäsin pahinta. Otin itsemurhariskin puheeksi ja pyysin lääkäriltä pakkohoitomääräystä, Lotta Lehtikari kertoo. Elettiin vuotta 2006. Lääkäri ei vakuuttunut Lehtikarin, omaisen, ajatuksista. Kun Lehtikari puhkesi itkemään, lääkäri ilmaisi pidättyvästi kokouksen päättyneen. – Itku ja anelu veivät uskottavuuteni. Lehtikari oli kokenut tilanteen aikaisemminkin. Hoitohenkilökunta ohitti omaisen, joka ei osannut peittää tunteitaan. Toisaalta Lehtikarin näkemyksillä ei ollut ollut merkittävää painoarvoa silloinkaan, kun hän oli pystynyt kertomaan ajatuksistaan rauhallisemmin. – Edelleen näen painajaisia siitä, etten yrityksestäni huolimatta saa siskoa hoitoon, Lehtikari sanoo. LEHTIKARIN MIELESTÄ SISAREN hoito olisi toteutunut tarkoituksenmukaisemmin, mikäli ammattilaiset olisivat tehneet yhteistyötä omaisten kanssa. Esimerkiksi psykoosien ensioireet Lehtikari tunnisti hyvissä ajoin. – Osasin odottaa psykoosia, kun sisareni elämässä kuohui ja hän oli kuormittunut. Katseen muutoksesta vaistosin, milloin hänen mielensä oli kääntymässä psykoosiin. Manian myötä sairaudentunto katosi ja sisar kieltäytyi hoidosta. Lääkärit tarvitsivat diagnoosia varten selkeää näyttöä. Sitä Lehtikarin sisar ei tarjonnut. – Sisareni ei puhunut ammattilaisten vastaanotoilla ohi suunsa. Hän ei kuulunut niihin, jotka olisivat kertoneet vaaleanpunaisista elefanteista. PsykooVLVVDVLVDUHQLÀNVXQDLQHQPXXWWXLYLLOtävän älykkääksi ja taktiseksi. Osastohoidon välttääkseen sisar keksi uskottavia tarinoita, joiden todenperäisyyttä ammattilaiset eivät osanneet epäillä. Toistuvasti hän onnistui kertomuksillaan vakuuttamaan lääkäreitä avohoidon riittävyydestä. – Hänen tarinansa olivat johdonmukaisia, mutta kytkeytyivät vain heikosti tosiasioihin. Hän saattoi loihtia esimerkiksi puolitutusta luottoystävän. Lähes vieraasta ihmisestä muodostui hänen mielessään tukihenkilö, joka oli sitoutunut käymään päivittäin hänen luonaan 6 varmistamassa, että lääkkeet oli otettu. Rakkaat omaiset taas vääristyivät vastapelureiksi ja vihollisiksi. – Sisareni syytti minua kyttäämisestä ja käyttäytyi aggressiivisesti. Toisinaan hän turvautui fyysiseen väkivaltaan. Kerran sain nyrkistä siten, että mustaa silmää jouduttiin meikkaamaan piiloon teatterin näytökseen. LEHTIKARI PUOLTAA NIIN SANOTTUA Keroputaan mallia. Lapissa Tornion kunnassa psyykkisesti oireileva ihminen ja hänen perheensä tapaavat mielenterveystyön ammattilaisia vuorokauden kuluessa yhteydenotosta. Vaikeuksiin pureudutaan ensisijaisesti keskustelun keinoin. Koko perheen kuulemista pidetään tärkeänä. Lääkehoidon mahdollista aloittamista harkitaan perusteellisesti. – Tämä kansainvälistä huomiota herättänyt malli pitäisi ehdottomasti ottaa käyttöön muuallakin Suomessa, Lotta Lehtikari sanoo. Silloin kun sisaren kunto heikkeni merkittävästi, Lehtikari olisi halunnut tehdä päätöksiä hänen puolestaan. – Päivi Storgård, toimittaja ja kaksisuuntaisuuden kokemusasiantuntija, on herätellyt keskustelua uudenlaisista hoitokäytännöistä. Hän on esittänyt, että mieleltään sairastunut ihminen voisi tulevaisuudessa nimetä itselleen päätäntävaltaisen luottohenkilön. Luottohenkilö toimisi potilaan virallisena edustajana silloin, kun sairaus estäisi potilasta ajattelemasta rationaalisesti. Lehtikari on vakuuttunut siitä, että hänen sisarensa olisi halunnut ehkäistä ongelmia luotetun läheisen tuella. Normaalikuntoisena sisar keskusteli sairaudestaan avoimesti ja oli valmis tarttumaan tarjottuun apuun niin itsensä kuin perheensä tähden. – Sairastumisensa jälkeenkin sisareni eli pääosin normaalia arkea. Hän työskenteli ansiokkaasti maahanmuuttajaluokan erityisopettajana ja huolehti yksinhuoltajana lapsistaan. Kuinka monelta vaikeudelta olisimme välttyneet, mikäli omaisen arvioon hoidon tarpeesta olisi luotettu silloin, kun hänen vointinsa äkillisesti heikkeni. LOTTA LEHTIKARILLE ISOSISAR OLI monessa esikuva. Lapsena Lotta ammensi sisarelta sosiaalisia taitoja ja rohkeutta. Isosiskon selän takana hitaammin lämpiäväkin pääsi osalliseksi seikkailuista. – Alle kouluikäisenä sisareni saattoi marssia ravintolassa keittiöön ja hieroa tuttavuutta kokin kanssa. Avoimuutensa ansiosta hän sai osakseen erityiskohtelua. Hänen siipiensä suojissa minäkin, ujompi pikkusisko, saatoin saada ylimääräisen karkin. Lehtikari kuvaa sisartaan myös suvaitsevaksi, karismaattiseksi ja luovaksi. Sisar tuntui tekevän ystävineen yhtenään kiehtovia asioita. – Nuorena hakeuduimme kotikaupungissamme Kouvolassa nuorisoteatteriin. Isojen ryhmässä, johon sisareni kuului, valmistettiin huikeita esityksiä. Mieleeni on jäänyt esimerkiksi ”Kevään herääminen”, näytelmä seksuaalisuuden puhkeamisesta. Lukioikäisenä sisar oli vaihto-oppilaana Australiassa. Kotiin hän palasi aboriginaalipaita yllään, kasvot maalattuina ja pehmokenguru kainalossaan, leveästi hymyillen. Hän oli viettänyt Australiassa ikimuistoisia hetkiä italialaistaustaisessa perheessä. Tämä perhe piti kotinsa ovet alati avoinna, ja heidän pyöreän pöytänsä ympärillä keskusteltiin loputtomasti. – Perheen suvaitsevaisuus ja välittömyys teki sisareeni lähtemättömän vaikutuksen. Myöhemmin hän pyrki viljelemään omassa kodissaan samanlaista henkeä. LEHTIKARIN SISARUKSET OLIVAT USEIN ensimmäisten joukossa ilmoittautumassa uusiin harrastuksiin, joita Kouvolassa käynnisteltiin. Lotta Lehtikari uskoo pyrkineensä sisarensa kanssa vaistomaisesti irtautumaan lapsuudenkodin ahdistavasta ilmapiiristä. – Pikkuporvarillinen äitimme halusi meidän harrastavan lähinnä klassista musiikkia ja balettia, jotta kotimme näyttäisi hyvältä ulospäin. Henkisesti perheemme oli kuitenkin toimimaton ja köyhä. Isä pakeni töihin. Äiti ei sopeutunut äitiyteensä. Lehtikari on kuullut, ettei äiti esimerkiksi pystynyt juurikaan koskemaan esikoiseensa tämän ollessa vauva. – Minun kohdallani äiti lienee pärjännyt hivenen paremmin. Hän tuntui suhtautuvan minuun, isän näköiseen tyttöön, myöhemminkin hyväksyvämmin kuin siskooni, joka muistutti ulkonaisesti äitiä itseään. Tytärten kasvaessa äiti laati kotiin mielivaltaisia sääntöjä, joita hän ei kuiten1/2016

kesälomalla eikä yksityiseenkään saatu yhteyttä. Vastuu sisareni hengestä jäi minulle ja isälle, Lehtikari kertoo. Sairaalassa järjestetyn tuloksettoman kriisikokouksen jälkeen Lehtikari teki sisarestaan katoamisilmoituksen poliisille. – Suruviesti saapui seuraavana aamuna. Sisareni oli hypännyt kerrostalon katolta. – Kunpa omaisen arvioon hoidon tarpeesta olisi luotettu silloin, kun sisareni vointi äkillisesti heikkeni, sanoo Lotta Lehtikari. kaan läheskään aina muistanut noudattaa. Tyttäret kokivat äidin käytöksen kiusanteoksi ja epäoikeudenmukaiseksi vallankäytöksi. He eivät tienneet äidin olevan psyykkisesti sairas. – Äiti kieltäytyi loppuun asti tunnistamasta ongelmiaan. Psykoosien ja masennusjaksojen takia uskon hänen kuitenkin kärsineen siskoni tapaan kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Sisarukset liittoutuivat, tukivat toisiaan ja pärjäsivät yhdessä. Uhmakkaista puheistaan huolimatta esikoistytär oli haavoittuvampi suhteessaan äitiin. – Äidin sanat porautuivat hänessä syvälle eikä hän pystynyt aikuisenakaan ohittamaan niitä. Minä, kuopus, taas pidin etäisyyttä äitiin ja turvauduin luotettavaan ja sydämelliseen hoitotätiimme, joka oli meillä kotona töissä vuosikymmenen ajan. Kodinhoitaja huolehti perheen kaikista kotitaloustöistä. Vaikka hän valmisti päivittäin kaksi lämmintä ruokaa jälkiruokineen, hänellä oli Lehtikarin mielestä aina aikaa pysähtyä kuuntelemaan lapsia. Äiti ei tuntunut ymmärtävän kodinhoitajan merkitystä omalle jaksamiselleen. – Kun olin kahdeksanvuotias, äiti irtisanoi hoitotädin työsuhteen ajatellen, 1/2016 ettei tälle olisi enää käyttöä. Siitä alkoi perheemme alamäki, joka johti vanhempieni eroon ja äidin sairauden syvenemiseen. Äiti kuoli lääkkeiden yliannostuksen seurauksena vuonna 2004. LEHTIKARIN SISAR ALKOI OIREILLA opiskeluvuosinaan. Ensin puhuttiin loppuunpalamisesta. Myöhemmin tuli masennusjaksoja. Ensimmäisen psykoosinsa hän koki esikoisensa syntymän jälkeen. – Tila diagnosoitiin lapsivuodepsykoosiksi. Sama toistui toisenkin lapsen kohdalla, Lehtikari kertoo. Kevättalvella 2006 sisar oli lyhyesti sairaalahoidossa psykoosiin johtaneen manian vuoksi. Kesään mennessä hän vaipui syvään masennukseen. – Hän oli saanut kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosin puoli vuotta aikaisemmin. Vailla riittävää ammattilaisten ja vertaisten tukea hänen oli vaikeaa käsitellä ajatusta parantumattomasta sairaudesta. Sisar puhui omaisilleen tunteistaan, myös itsemurha-ajatuksistaan. Hän uskoi tekevänsä kuolemalla palveluksen lapsilleen. – Kunnallinen psykoterapeutti oli SISAREN SAIRAUS HORJUTTI vuosien varrella myös Lehtikarin terveyttä. Lehtikari työskenteli näyttelijänä Helsingissä, mutta kantoi samalla vastuuta sisarestaan ja tämän lapsista, jotka asuivat Tampereella. – Minusta kehittyi tarkkailija. Kuulostelin puhelimessa, missä mentiin: milloin olisi hypättävä junaan tai lähetettävä sukulainen tai ystävä hoitamaan lapsia. Kun sisar kuoli, Lehtikari oli raskaana ja vasta toipumassa äitinsä itsemurhasta. – Sisareni poismenon jälkeen selviydyin elämässä eteenpäin hetki kerrallaan. Keskityin hengittämiseen. Taistelin syntymättömän lapseni vuoksi. Lehtikari sanoo tehneensä tuolloin selkeän päätöksen siitä, että asettaisi vastedes oman hyvinvointinsa muiden asioiden edelle. Hän kustansi itselleen yksityisen psykoterapian. – Psykoterapia selkiytti ajatuksiani. Senkään jäljiltä en kuitenkaan voinut hyvin. Psykoterapeuttini ehti kokeilla kanssani monia menetelmiä ennen kuin hän lopulta suositteli Rosen-terapiaa. Rosen-terapia aloitti Lehtikarin elämässä uuden vaiheen. Traumat hellittivät, ja voimavaroja alkoi puskea esiin. Lehtikarin mukaan Rosen-terapia sijoittuu psykoterapian ja fysioterapian välimaastoon. – Tunteet asuvat kehossa, ja Rosenterapeutti tunnistaa kehon reaktioita. Keho on kuin valheenpaljastuskone, jonka avulla päästään kiinni tunnemuistoihin. Lehtikari koki Rosen-terapian niin mullistavaksi, että päätti hakeutua alan koulutukseen. Opinnot ovat nyt loppusuoralla, ja tulevaisuus näyttäytyy mahdollisuuksien kirjona. – Haaveilen siitä, että voisin tulevaisuudessa auttaa ihmisiä Rosen-terapeuttina moniammatillisessa työryhmässä, yhteistyössä psykoterapeuttien ja psykiatrien kanssa, Lehtikari kertoo innostuneena. Teksti: Aino Haavio Kuvat:Kaisu Jouppi 7

Sysmän Apteekki Sysmäntie 38 19700 Sysmä Espoo Helsinki Tampere Turku Mielenterveys-, käytös- ja päihdehäiriöt 120 psykoterapeuttia ja psykiatria Apua ilman lähetettä ja jonotusta Ajanvaraus vastaamo.fi tai 044 4141 000 PSYKIATRISTA KUNTOUTUSTA JA TUKIASUNTOPALVELUJA NUORILLE AIKUISILLE Tulevaisuuden Portti on ammatillinen psykiatrinen hoitokoti keskellä kauneinta Kymenlaaksoa. Tarjoamme ympärivuorokautista hoitoa ja nuorisopsykiatrian erikoislääkärin vastaanottopalveluja nuorille aikuisille mielenterveyskuntoutujille. Pidämme tärkeänä, että nuoret mielenterveyskuntoutujat eivät jää ns. eläkeputkeen, vaan haluamme satsata ammatilliseen kuntoutukseen ja itsenäistymisen tukemiseen. Tiiviin omahoitajasuhteen tärkeys, prosessinomainen työskentely, henkilöstön ammattitaito ja sitoutuneisuus hoitosuhde työskentelyyn yksilöllisin tavoittein ovat tuottaneet erinomaisia hoitotuloksia. Tulevaisuuden Portti Ehdatoksentie 6 46930 Huruksela Puh. 050 913 2990 tulevaisuudenportti@hotmail.com www.tulevaisuudenportti.com ZZZNRNHPXVNRXOXWXVÀ 8 1/2016

OMAISEN ÄÄNI Minttu Tarvonen Rakas sisko S KUVA: HANNU PELTONEN yyskuussa 2007 sain siskoltani tävää ja pelottavaa, koska olen ujo ja puhelun. Toinen siskoni oli hiljainen. Alussa oli vaikeaa puhua yrittänyt itsemurhaa. En aluksi siskostani ja tapaamisten jälkeen itkin edes ymmärtänyt, kenestä illat. En uskonut, että puhuminen vaikutsiskoni puhui. Kysyin: ”Kuka taisi minuun sillä tavalla. Olin kuitenkin on yrittänyt ja mitä tehnyt?” En muista jo elänyt asian kanssa kaksi vuotta. puhelusta juuri mitään. Sen muistan, että Ryhmässä puhuminen helpottui, kun tarvitsin heti muuta ajateltavaa. Lähdimtutustuin muihin ryhmäläisiin. Siellä sai mekin kauppakeskukseen kiertelemään. purkaa tyhmältäkin tuntuvia murheita, Koko automatkan hoin päässäni kahta eikä kukaan arvostellut. Sanoimmekin sanaa, jäätelö ja kääretorttu. Muuten toisiamme pahanpäivän tutuiksi. olisin alkanut itkemään. Siskollani menee nykyään hyvin. Siskollani todettiin kaksisuuntainen Hän on naimisissa miehen kanssa, joka mielialahäiriö, nopeasyklinen ja sekamuoymmärtää häntä ja hänen menneisyyttoinen. Olen aina ollut vähän etäinen tään. Siskoni on onnistunut luomaan siskoni mielenterveysasian sairaudestaan ammatin ja kanssa. Olen pitkään asunut auttaa nyt muita sairastueri paikkakunnalla kuin neita. Hän toimii myös kokeYSTÄVILLE PUHUMINEN ON TÄRKEÄÄ, siskoni ja näemme harvoin. musasiantuntijana. Minä olen MUTTA MYÖS ULKOPUOLISTA TUKEA Tiedotuskanavani on ollut omaiskokemuskouluttaja KANNATTAA HARKITA. toinen siskoni. Jos jotain omien kokemuksieni kautta. on tapahtunut, olen saanut Jouluna 2015 sain kutsun kuulla siitä yleensä vasta sairastuneen siskoni luokse. silloin, kun tilanne on ollut jo ohi. Tämä järjestely on sopinut Mietin valmiiksi tilanteita, joita voisi sattua ja pohdin niihin minulle paremmin kuin hyvin, sillä murehdin ja ahdistun ratkaisua ja pakokeinoa. Avomieheni suutahti minulle. Miksi herkästi. en voisi olla murehtimatta etukäteen ja mennä paikalle avoimin Luin Anna-Leena Härkösen kirjan Loppuunkäsitelty, jossa mielin? Vanhasta tavasta on kuitenkin hankala päästä eroon. kerrotaan kirjailijan oman siskon itsemurhasta. Sain kirjasta Joulu oli täynnä lasten riemua ja nauramista. Ihan turhaan valtavasti voimaa ja ymmärrystä. Mikään minun tekoni tai murehdin asioita etukäteen. sanani eivät aja ketään itsemurhaan tai edes sen yrittämiseen. Siskoni ei tiennyt, että olen käynyt vertaistukiryhmässä ja Uudenvuodenpäivänä 2009 sain uudestaan tuon pelätyn että olen ollut omaisten toiminnassa mukana. Vihdoin sain puhelun. Tällä kertaa siskoni melkein onnistui. Olin puhelun kerrottua sen hänelle. Kirjoitin siskolleni, että hän ei saa saadessani ystäväni luona. En taaskaan ymmärtänyt koko ahdistua siitä, että minulla on ollut joskus paha olla ja että puhelua. Kerroin puhelun jälkeen ystävälleni, mitä oli tapahhänen tulee olla ylpeä avun hakemisestani. Siskoni mielestä olin tunut ja sen jälkeen jatkoimme juttua jostakin muusta asiasta. höpsö, kun pelkäsin hänen reaktiotaan. Siskosta oli mahtavaa, Vasta kotona asia jysähti tajuntaani. Samalla tajusin, että haluan että olin hakenut apua. päästä puhumaan siskostani johonkin. Olen oppinut omien kokemuksieni kautta, että puhuminen Tammikuussa 2009 aloitin puhumisen, omaisyhdistyksen oikeasti auttaa. Ystäville puhuminen on tärkeää, mutta myös järjestämässä vertaistukiryhmässä. Ryhmään meno oli jännitulkopuolista tukea kannattaa harkita. 1/2016 9

”Rakkaus ei katoa” 17 vuotta veljensä mielenterveysomaisena elänyt Tiina sanoo, ettei heidän sisarussuhteensa ole tärkeimmiltä osiltaan muuttunut edes sairauden vuoksi. 10 1/2016

”PERHEEMME SUURIMPIA VOIMAVAROJA ON OLLUT YHTEINEN HUUMORI. KAIKISTA ASIOISTA ON VOITU PUHUA.” 1/2016 11

J OULUNA KERAVALAINEN Tiina Tuominen joutui uuden tilanteen eteen, kun hänen skitsoaffektiivista häiriötä sairastava isoveljensä joutui psykoositilassa sairaalahoitoon ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen. Psykoosin kohtaaminen ei toki ole uutta mielenterveysomaisena 17 vuotta eläneen Tiinan elämässä, mutta nyt sisar joutui ottamaan uuden roolin. – 10 vuotta meillä oli stabiili vaihe, lääkitys toimi hyvin. Mutta isämme kuoli yllättäen kolme vuotta sitten ALS-motoneuronitautiin, ja se varmaan vaikutti veljen psyykosin kehittymiseen. Nyt isä ei ollutkaan hoitamassa asioita, ja tajusin, että minun täytyy alkaa ottaa enemmän vastuuta veljen asioista, kun äiti tulee vanhaksi, Tiina kertoo. Nykyään sisaren koko elämä ei enää kaadu veljen satunnaisiin sairaalajaksoihin. – Olin psyykosivaiheessa onnellinen, että veli elää ja on sairaalassa turvassa. Meidän perheemme on aina ollut siinä onnellisessa asemassa, ettei meidän ole tarvinnut pelätä veljeni yrittävän tappaa itseään, Tiina lisää. Tiina Tuominen on toiminut FinFamin vapaaehtoisena vuosia. Hän pitää blogia veljensä sairaudesta. – Itse en mennyt vertaistoimintaan heti mukaan, mutta jos olisin voinut lukea jotain tällaista, olisin lukenut. Toivon, että blogista on muille apua. ALUSSA PERHEENJÄSENEN mielen sairautta ei ollut yhtä helppo hyväksyä. Niin kauan kuin omainen taistelee tosiasioita vastaan, sairauden kanssa ei saa tehtyä rauhaa. SISAREN ON MAHDOLLISTA PUHUA SAIRASTUNEELLE SUOREMPAAN KUIN TÄMÄN VANHEMPIEN. – 17 vuotta sitten tilanne tuntui maailmanlopulta. Olin varma, ettei kukaan ole koskaan kokenut mitään samanlaista. Mutta tilanne muuttuu jossain vaiheessa, asioihin tottuu, ja lopulta omainen voi kääntää tapahtuneen voimavarakseen, Tiina vakuuttaa. Pikkuhiljaa oppii hyväksymään senkin, että toisinaan veli uskoo olevansa jumala, jota vastaan käynnissä on galaktinen salaliitto. – On kausia, jolloin veljen lähellä on vaikeaa olla, kun en ole kohdannut omia tunteitani tai hän on hyvin harhainen, ja käytännön asiat pitäisi hoitaa. Mutta ei 12 1/2016

lemmikkikoira ja se, ettei hän ole Eikä keskinäinen sisaruussuhde ole luopunut unelmistaan veljen sairauden kadonnut minnekään, vaikka se on 17 vuoksi. vuodessa saanut hoitosuhteenkin piir– Opiskeluni kärsivät aluksi, kun teitä. maailma oli sekaisin veljen sairastuttua, – Veli on aina ollut huolehtiva, meillä on ollut voimakas side aina. Hän ei MASENNUKSESTA ON SAATU JO välttämättä aina YHTEISKUNNALLISESTI HYVÄKSYTTÄVÄ ASIA. näytä kiintymysNYT PITÄÄ PUHUA MUISTA MIELEN tään, mutta saattaa videoida yhteisiä SAIRAUKSISTA. joulujamme ja mutta sen jälkeen olen tehnyt uran ja lautapelihetkiä. Niitä hän katsoo sitten sairaana. Ei ole mitenkään epäselvää, että saavuttanut asioita. En jäänyt kotipaikkakunnalle. Teen unelmistani totta osin veli rakastaa minua, sisko sanoo. myös siksi, että tiedän veljen olevan TUOMISEN PERHEEN suurimpia voiVaikkei sisarussuhde ole enää samanmavaroja on ollut yhteinen huumori. lainen kuin lapsena, Tiinalla on yhä haus- minusta ylpeä. Ei hänkään olisi halunnut minun jäävän paikoilleni. Kaikista asioista on voitu perheen keskoja hetkiä veljensä kanssa, välittämistä, ken puhua. halua tavata toista vaikeuksissakin. Eikä 17 VUOTTA MIELENTERVEYSPOTI– On ihan sallittua nauraa ahdistaville sisaren tarvitse hoitaa sairautta – siitä LAAN sisarena elänyt Tiina katuu elätilanteille jälkikäteen, siten omat tunteet huolehtivat terveydenhoidon ammattimässään vain yhtä asiaa: ettei ryhtynyt saa purettua. Huumori ei ole vihaa. Se laiset. puhumaan julkisesti veljensä sairaudesta vapauttaa. Ulkopuoliset eivät tietenkään ²9HOMHQLRQYlOLWWlYlKDXVNDÀNVX aikaisemmin. saa vitsailla veljeni kustannuksella, sisko ihminen. Hän huolehtii jatkuvasti, etten – Hätkähdin, kun näin tutkimustumuistuttaa terävästi. väsytä itseäni, ja ajattelee aina äidinkin loksen, jonka mukaan Suomessa neljänTiina sanoo, että heidän perheensä on vointia. Hän on lempeä ihminen, jonka neksi epätoivotuin naapuri on skitsofreepelastanut avoin puhe asioista. Velikin on silmät huokuvat lämpöä. nikko. Sairaudella on vieläkin niin vaikea yleensä auliisti antanut perheenjäsenten leima. osallistua elämäänsä. TIINA TUOMINEN sanoo oppineensa Tuomista suututtaa, että elokuvissa ja – Jokaisella perheenjäsenellä on omat veljen sairaudesta sen, ettei enää stressaa television rikossarjoissa skitsofreenikot toimintamallinsa vaikeuksissa, ja tulee joka asiasta. Työpaikalla vaativassa tiimiturhia väärinkäsityksiä, jos niistä ei jutella johtajan tehtävässä hän ei hermostu suu- esitetään usein arvaamattomina ja väkivaltaisina. Hänen veljensä on aina ollut suoraan. Meistä on tullut perheyksikkönä ristakaan paineista. jopa aiempaa vahvempi eikä tämä tilanne – Tulee perspektiiviä, kun elämässä on lempeä ihminen eikä ole sairaanakaan koskaan ollut väkivaltainen. ahdista meitä enää niin paljon. muutakin. Osaan toimia tilanteissa, joita – Toivoisin, että samassa tilanteessa Sisar myöntää, ettei veljen asioista muut ihmiset ehkä pelkäävät. olevat olisivat armollisia itselleen ja perheessä puhuttaisi yhtä paljon, jos Itseään voi auttaa löytämällä tekniiymmärtäisivät, ettei tilanteessa ole mitään tämä olisi terve. koita, joilla välttyy olemasta surullinen hävettävää. Jos voin tehdä sen eteen – Totta kai sitä joskus kyllästyy tai murheellinen. Tärkeää on erottaa huomioon, jota veli saa vanhemmilta, omat tunteensa sairastuneesta omaisesta: jotain, teen. Alkuvuodesta Tiina aloitti kirjoittamutta haluan myös suojella vanhempiani Vaikka veli on sairas, minä en ole, Tiina maan blogia Pikkusiskon tunnustuksia enkä kuormittaa heitä murheillani. Kyllä sanoo. elämästä (skitsoaffektiivisen veljen kanssa). äiti auttaa minuakin, mutta pärjäämisen Jos keskittyy elämässä kielteisiin – Masennuksesta on saatu jo yhteismentaliteetti on kova. asioihin, on hyvin helppo muuttua kunnallisesti hyväksyttävä asia, nyt pitää uhriksi tai marttyyriksi. puhua muista mielen sairauksista. Se SISARUSTEN SUHDE on erilainen kuin – Ei kannata ajatella, että tapahei ole kenellekään palvelus, että näistä vanhemman ja lapsen, sairaanakin. Tiina tunut on minun vikani – miksi olisi? Voi asioista ollaan hiljaa, Tuominen jyrisee. Tuomisen on mahdollista puhua veljelkeskittyä siihen, miten vaikeat tilanteet Sillä mielen sairaus ei ole kenenle suoremmin ja rehellisemmin kuin van- ratkaistaan ja mennään eteenpäin. Sairaskään vika. Ei sairastuneen, ei hänen hempien. perheensä, ei yhteiskunnan. – Kyllä TÄRKEÄÄ ON EROTTAA OMAT TUNTEENSA – Suomessa näistä asioista saa sentään sairaaltakin SAIRASTUNEESTA OMAISESTA: VAIKKA VELI ON puhua. Jossain muualla mielenterveysvoi odottaa SAIRAS, MINÄ EN OLE. potilaita hävetään niin paljon, että heidät asioita. Hän on lukitaan kotiin. Suomessa se on oma aikuinen eikä päätös, häpeääkö. häntä voi päästä joka asiassa kuin koiraa tuneellekin on hyötyä siitä, että muiden veräjästä. Veli voi möksähtää jostain, perheenjäsenten mieli pysyy kasassa. mutta ei häntä tarvitse käsitellä silkkihanTuomisen muita voimavaroja elämässä Teksti Meri Eskola Kuvat Marika Finne sikkain. ovat olleet hyvä parisuhde, perheen rakkaus mihinkään katoa: olen oppinut hyväksymään sen tosiasian, että minulla on nyt tällainen veli. Skitsoaffektiivinen mieli saattaa olla kiehtovakin. Veli pystyy keksimään uusia kieliä ja näkee numerologiikkaa tarvittaessa kaikkialla. – Kuinka rajoittuneita me niin sanotut terveet olemme, ja mikä vapaus on hänellä, joka pystyy kehittämään kokonaisen kielen! Kun oppii puhumaan ihmisen kanssa vakavasti salaliitoista, oppii kestämään hyvin turhautumista, Tiina hymyilee. 1/2016 13

Siskon huoli Elämä voi yllättää ja tavallinen arki muuttua hetkessä. Heidi Tujunen kertoo, miten perheen sisarusten vakava sairastuminen vaikutti arkeen ja erityisesti siinä kasvaviin lapsiin. V uonna 2008 perheeseemme Eevin sairaalahuone, totesi Aada, kun syntyi kaksostytöt. Siihen ajoimme jälleen kerran sairaalasta kotiin. asti kuopuksena kasvanut tyttäremme Aada oli tuolAADA OLI REIPAS PIENI tyttö, jota loin 4-vuotias. Hänellä oli ei tuntunut hetkauttavan mikään. Ei, enkaksi vuotta vanhempi isoveli Veeti, ja nen kuin Aadalle niin rakas isoveli saiperheemme eli tavallista lapsiperheen rastui masennukseen. Veeti oli esikouluarkea. Kaksosten synnyttyä tuo tavalikäinen kaksosten syntyessä, ja 6-vuotilinen arki muuttui täysin epätodelliseksi, aat ajattelevat jo ihan eri tavalla elämässillä toinen kaksosvauvoista oli yllättäen tä ja kuolemasta. He ovat herkässä iäshengenvaarallisesti sairas. Alkoi tasasä, ja heillä on monenlaisia pelkoja. Niinpainottelu sairaalan ja kodin, pelon ja pä Veeti ei juurikaan viihtynyt sairaalan ilon välillä. Koko perhe joutui sellaiseen steriileissä huoneissa, joissa kaikui sairaiprässiin, jota ei olisi voinut pahimmissa den lasten itkut, piippaavat laitteet ja pikpainajaisissakaan kuvitella. kusiskon trakarista jatkuvasti kupliva liToinen kaksosistamme pääsi ma. Pikku hiljaa Veeti jättäytyi sairaalamuutaman vuorokauden iässä kotiin käynneiltä pois. toisen vauvan taistellessa edelleen Me vanhemmat emme silti osanneet elämästään. Aadasta oli tullut isosisko, aavistaa tulevaa, kun menimme kuulekertaheitolla maan perheneuvolan kahden tytön psykologin testien TYTTÖMME AJATTELI, ETTÄ isosisko. tuloksia. Aadalla oli HÄNEN TULEE OLLA VAHVA, Samalla kaikki hyvin, mutta hänestä oli EIKÄ HÄN VOI AIHEUTTAA LISÄÄ Veetillä esiintyi tullut myös vakavia merkkejä HUOLTA JA HÄMMENNYSTÄ kahden masennuksesta. Siitä KENELLEKÄÄN. erityislapsen alkoi polkumme isosisko. masentuneen lapsen Koko raskausajan Aada oli odottanut vanhempina. Samalla alkoi Aadan polku pikkusiskojen syntymää ja valmistautunut masentuneen isoveljen siskona. Siskona, siihen kyvyllä, joka nelivuotiaalla on. joka ei voinut käsittää, miksi aina niin Kukaan ei kuitenkaan olisi voinut valmis- iloinen veli muuttui yhtäkkiä niin paljon. tautua siihen isosiskon rooliin, minkä Kun Veeti voi huonosti, hän itki, hän sai osakseen. huusi pelkojaan ja ahdistustaan ja kirkui Nelivuotias on onneksi vielä monissa täyttä huutoa öisin. Hän ei halunnut ajatuksissaan hyvin pikkulapsen tasolla. enää leikkiä tai mennä ulos. Pikku hiljaa Aadaa ei pelottanut pikkusiskon piipVeetin vointi huononi, ja kolmannen paavat laitteet, hoitajien kiireiset askeluokan syksyllä hän ei enää pystynyt leet ja pikkusiskon kaulassa oleva tuubi, menemään kouluun. Aada oli juuri aloitjonka kautta ilma kulki. Aadaa ei etonut tanut ensimmäisen luokan. Hän oli hyvin katsella, kuinka isä imi pikkusiskon trake- hämmentynyt, kun Veetin koulukaverit ostomiakanyylista, eikä hän ihmetellyt, kyselivät, koska Veeti tulee taas kouluun. miksi sisko ei tullut yli vuoteen kotiin. Ei Aada osannut vastata, emmehän me – Yksi meidän kodin huoneista on muutkaan osanneet. 14 LOPULTA VEETIN VOINTI muuttui niin huonoksi, että lääkärit päättivät ottaa hänet lasten psykiatriselle osastolle. Vaikka Aada oli huolissaan veljestään, hän ei näyttänyt sitä ulkoisesti. Sen sijaan, että hän olisi itkenyt, raivonnut, tuonut pahaa oloaan ja pelkojaan esiin, hän vain kiltisti katsoi vierestä, kuinka äiti itki, isoveli raivosi ja pikkusiskot olivat hämillään. YSTÄVIEN KANSSA TYTTÖMME PYSTYI UNOHTAMAAN ISOVELJEN MASENNUKSEN. Myös me vanhemmat sairastuimme masennukseen valtavan huolen, surun ja pelon keskellä. Pieni tyttömme ei kuitenkaan osoittanut voivansa huonosti tai kaipaavansa apua. Aada oli syvällä sydämessään todennut, että hänen tulee olla vahva, eikä hän voi aiheuttaa lisää huolta ja hämmennystä kenellekään. Kerran Veetin osastojakson aikana isä otti Aadan ja pikkusiskot mukaansa veljeä katsomaan. Aada oli innoissaan. Hän oli ollut huolissaan siitä, kuinka Veeti voi, millainen sairaalahuone veljellä on ja onko hänellä kaikki hyvin. Aada lähti sairaalaan iloisena. Ilo loppui lyhyeen, kun rauhallisen ja kiltin isoveljen sijaan vastassa olikin raivoisa poika, joka käski kaikkien lähteä kotiin. Aada kuuli, kuinka isoveli huusi, ettei hän olisi halunnut heidän koskaan tulevan sairaalalle. Tuo oli varmasti tytölle kova paikka, sillä olihan hän koko pikkusiskon sairaalavuoden ajan turvautunut vakaaseen ja kilttiin isoveljeensä. He olivat olleet hyvin läheisiä ja nyt isoveli ei halunnut edes nähdä häntä. Aada ei silti puhunut tunteistaan, 1/2016

Aadalle niin rakas isoveli sairastui masennukseen. Sisko ei voinut käsittää, miksi aina iloinen veli muuttui yhtäkkiä niin paljon. ei kertonut pettymyksestään tai itkenyt ikäväänsä. Hän oli reipas, iloinen ja koulussa hyvin pärjäävä tyttö. AADA SAI JO ESIKOULUIÄSSÄ ystäviä, joiden kanssa elämä tuntui helpommalta. Ystävien kanssa pystyi unohtamaan isoveljen masennuksen, pikkusiskojen sairaudet ja vammat. Ystävien kanssa sai leikkiä pukuleikkejä, hyppiä narua, pyöräillä ja käydä uimassa. Heidän kanssaan Aada sai olla oma iloinen itsensä. On todennäköistä, että juuri sosiaalisuutensa ja rohkeutensa vuoksi hän on pärjännyt kaiken keskellä niin hyvin. Vasta vuosien päästä, kun isoveli oli jo lähes parantunut masennuksestaan, Aada alkoi oireilla. Ehkä hän koki, että nyt hänenkin tunteilleen oli tilaa. Toisinaan kouluun meno jännitti ja ahdisti niin kovasti, että isä sai kantaa itkevän ja vastaan pyristelevän tytön luokkaan asti. Onneksi vastassa oli opettaja, joka sulki Aadan halaukseensa. Myös syöminen alkoi jännittämään, 1/2016 etenkin vieraiden läsnä ollessa. Onneksi sillä kukaan ei ymmärrä, miksi 11-vuotias koulun opettajat ymmärsivät asian. He saa leikki-ikäisen raivokohtauksia. tekivät heti istumajärjestelyjä, joiden Äitinä mietin, mitä minun olisi pitänyt avulla syöminen onnistui. Näitä tilanteita tehdä toisin. Olisinko voinut kaiken lukuun ottamatta Aada eli niin normaalia keskellä huomioida Aadaa enemmän? pienen tytön Olisinko voinut elämää kuin se vaatia hänelle KUN ISOVELI OLI JO meidän erityiskeskusteluapua jo LÄHES PARANTUNUT perheessä oli varhain ja saada MASENNUKSESTAAN, ALKOI hänet tuntemaan, mahdollista. Kotona ollesettä hänenkin SISKO OIREILLA. saan hän piti tunteillaan on edelleen ajatuksensa ja huolensa omana merkitystä? Vai onko Aadan tämänhettietonaan, ja yritti olla mahdollisimman kinen vointi niin hyvä kuin se voi kaiken reipas. tämän jälkeen olla? Onko siinä riittämiin, että tuo pieni tyttö on reipas viidesNYT KUN VUOSIA ON kulunut, isoluokkalainen, joka esiintyy innolla tansveli on parantunut, vanhemmat voivat jo siryhmänsä kanssa, viettää aikaa ystävihiukan paremmin, eikä pikkusiskotkaan ensä kanssa ja näyttää viimein niitä kielenää taistele elämästään, uskaltaa tuo pie- teisiäkin tunteita. Ehkä se on niin. ni nelivuotias tyttö viimein näyttää tunMeidän pieni rakas kuopustyttö, josta teitaan. Hän uskaltaa heittäytyä lattialtuli yhdessä yössä erityislasten isosisko ja le kädet puuskassa mököttämään, kun äi- toisena yönä sairaan veljen pikkusisko. ti ei anna arkipäivinä lupaa ottaa karkkia. Teksti ja kuva: Heidi Tujunen On vain epäreilua, ettei aika ole pysähtynyt, eikä Aada ole lopettanut kasvuaan, 15

Kuka kertoisi sisarusten selviytymistarinan? Terve lapsi jää usein sairastuneen sisaruksensa varjoon. Vanhempien tehtävä on rakastaa lapsiaan tasapuolisesti ja luoda heille turvallinen kasvuilmapiiri. -M iks sisarus on lisyyttä, huolta, pelkoa ja väsymystä. erityinen? Enkö Lisäksi he saattavat varoa rasittamasta minä ole erityinen? omalla käytöksellään ennestään väsyneitä Sisaruus on usein vanhempia. pisin ihmissuhteemme ja aina erityinen. Joskus sisaruuSISARUKSEN SAIRAUS voi vaikuttaa teen liittyy vielä enemmän erityisyyttä perheen muiden lasten perusluottamukperheen toisen tai toisten lasten erityisseen. Sisarukset ovat itse kuvailleet, että tarpeiden myötä. Perheen yhden tai he ovat aikuistuneet nuorena ja kohdanuseamman lapsen erityistarpeet vaikutneet maailman pahuuden aikaisemmin tavat väistämättä koko perheeseen. kuin olisivat olleet siihen valmiita. Erityinen sisaruus vaikuttaa yksi– Lapset kasvavat ainakin aikuisten löihin eri tavoin. Suurin osa sisaruksista silmissä nopeammin tuollaisissa tilansopeutuu hyvin perheen erityistilanteeteissa. Keijumaailma murtuu, kun lapsi seen. Erityinen sisaruus on parhaimmilhavaitsee, että maailma ei olekaan ihan laan positiivinen asia, joka vahvistaa sisa- niin mahtava paikka, kun kokee haavoitrussuhdetta ja opettaa lapset pienestä tuvuuden, kun kuva murtuu. Kun sairas pitäen hyväksymään erilaisuutta. Monia lapsi tulee perheeseen, se kuva murtuu sisaruksia tosi varhain. kuvaavat Siinä LASTEN KOKEMA TURVALLISUUS esimerkiksi tapahtuu RAKENTUU AIKUISTEN LÄSNÄOLOSTA, aikuistuseuraavat ominaiminen tosi TOISTUVASTA HUOLENPIDOSTA JA suudet: nuorena. VÄLITTÄMISESTÄ. sopeutu– Kesti miskyky, monta kärsivällisyys, empatia, tilannetaju ja vuotta, että mä totuin siihen, että voi vastuuntunto. olla turvassa ja luottaa siihen, että jotain – Sairaudet ovat varmasti tiivistäneet pahaa ei tarvii tapahtua. Et semmonen sisarussuhdetta. Uskon, että ollaan paljon perusluottamus arkeen kesti aika kauan läheisempiä kuin muuten oltaisiin. rakentua. Toisaalta sisaruksilta voi puuttua Terve lapsi on stressaantunut sairaan kasvurauha. He saattavat itsenäistyä sisaruksensa tilanteesta siinä missä ja kantaa vastuuta normaalia aikaimuutkin perheenjäsenet. Siitä huolisemmin. He voivat myös tuntea syylmatta on todennäköistä, että hän saa 16 aikaisempaa vähemmän tukea, huomiota ja läheisyyttä. Stressaavassa tilanteessa vanhemmilla ei välttämättä ole aikaa tai ERITYISLASTEN SISARUKSET KAIPAAVAT HUOMIOTA, TURVAA JA TIETOA. jaksamista huomioida riittävästi tervettä sisarusta, vaikka he sitä aivan varmasti haluaisivatkin. KAIKKEIN VAIKEINTA NÄYTTÄÄ olevan sisaruksen psyykkiseen sairauteen tai käytöshäiriöön sopeutuminen. Pienen lapsen on vaikea käsittää sairautta, joka ei näy konkreettisesti ulospäin. Psyykkinen sairaus perheessä on lähes aina kipeä asia lapselle. Kun perheessä joku sairastuu psyykkisesti, sitä voi olla vaikea hyväksyä. Ihmisillä on kielteisiä asenteita psyykkisesti sairastuneita kohtaan. Stigma eli häpeäleima voi vaikuttaa myös perheen sisällä, mikä estää asiasta puhumista perheen muiden lasten kanssa. Terveiden sisarusten on todettu usein häpeävän poikkeavasti käyttäytyvää tai psyykkisesti oireilevaa sisarustaan. – En halunnut edes kulkea kaupungilla tai jossain ulkona vanhempien ja siskon kanssa, hävetti hirveästi oma sisko. Varsinkin sen käytös, kun se 1/2016

saattoi kaupassakin saada yhtäkkiä kiukkukohtauksen. Pahinta oli se, kun ihmiset tuijotti. Häpeästä huolimatta toivo sisaruksen pärjäämisestä tai parantumisesta voi olla läsnä, kuten myös tarve puolustaa sisarustaan. – Olen toiveikkaalla mielellä, että kyllä tämä tästä tasaantuu. Kun hän oppii ymmärtämään itseään, sitä kautta se helpottaa paljon. – Aluksi se ei ymmärtänyt, että koulussa kiusattiin. Myöhemmin kiusaaminen saatiin onneksi loppumaan. Mutta joka kerta, saakeli, kun on oikein suuttunut: Minkä takia? Ettekö te ymmärrä, että on erilaisia ihmisiä? Ei ole mitään vikaa olla herkkä. TUTKIMUSTEN MUKAAN ERITYISELLÄ sisaruudella voi olla sekä kasvua vahvistavia että tiettyjä riskejä lisääviä vaikutuksia. On tärkeää tukea lasta hänen kasvussaan sekä tunnistaa lapsen henkilökohtaiset vahvuudet ja mahdolliset riskitekijät. Kuten kaikkien lasten kohdalla, myös erityislasten sisarusten hyvinvointiin vaikuttavat suojaavien ja haavoittavien tekijöiden tasapaino. Suojaavat tekijät kannattelevat ja edistävät hyvinvointia. Erityistä tukea tarvitsevan lapsen sisaruksilla on tarve tulla huomioiduksi ja kokea olonsa turvalliseksi. He tarvitsevat myös tietoa perheen tilanteesta. Erityislasten sisaruksilla saattaa olla tunne, että he jäävät vähemmälle huomiolle. Haastatteluissa sisarukset ovat kertoneet, että he ovat huomanneet vanhempiensa väsymyksen. He ovat myös kokeneet, että vanhemmilla ei ole tarpeeksi aikaa heille. Tästä huolimatta useat sisarukset kokivat, että vanhemmat eivät ole kohdelleet heitä eriarvoisesti. He ymmärtävät, että pitkäaikaissairas tai vammainen lapsi tarvitsee enemmän vanhempien aikaa. YKSI MERKITTÄVIMMISTÄ ASIOISTA lapsen kasvun kannalta on turvallisuuden tunne. Sisaruksen sairastaminen saattaa herättää lapsessa monenlaista huolta ja erilaisia pelkoja. Lasten turvallisuus on vanhempien ja muiden aikuisten vastuulla. Turvallisuus ei ole vain sitä, SHUTTERSTOCKIN 1/2016 17

SISARUSTEN ON TÄRKEÄÄ saada tietoa sairaudesta tai vammasta ja siitä, kuinka se vaikuttaa sekä sairaan että terveiden sisarusten elämään nyt ja myöhemmin. Sisarusten tunteet, suhtautu- lisiä temppuja. Vanhempien tehtävä on ennen kaikkea rakastaa lapsiaan tasapuolisesti sekä tarjota heille turvaa, aikaa, huomiota, oikeudenmukaisuuden tunnetta ja tietoa. Oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden tunne ei tarkoita SISARUKSET YMMÄRTÄVÄT, sitä, että läheisten aika ETTÄ PITKÄAIKAISSAIRAS TAI pitää jakaa minuutilleen VAMMAINEN LAPSI TARVITSEE tasan jokaisen lapsen kanssa. Sisarukset kyllä ENEMMÄN VANHEMPIEN AIKAA. useimmiten ymmärtävät ja hyväksyvät, että toinen minen ja sopeutuminen riippuvat ratkai- tarvitsee enemmän tukea. Sisarusten sevasti siitä, saavatko he asiallista tietoa. tarpeet pitää kuitenkin huomioida ja Tapa, jolla tieto annetaan on tärkeä: vas- niiden tulee olla läheisille aikuisille yhtä tataanko kysymyksiin suoraan ja rehelli- tärkeitä kuin erityistä tukea tarvitsevan sesti vai vältellen. lapsen. Myös sisarukset tarvitsevat Ilman riittävää tietoa lapset täyttävät päivittäin huomiota ja kohdatuksi tuletiedon aukot mielikuvituksellaan, joka misen tunteen. saattaa herättää heissä pelkoa tai syyllisyyden tunteita. Lapsi voi esimerkiksi pohtia, onko hän aiheuttanut sisaruksen TIETO VÄHENTÄÄ sairauden tai vamman omalla toiminPELKOJA JA SYYLLISYYDEN nallaan ja olemalla ”tuhma”. Tieto vähentää pelkoja ja syyllisyyden tunteTUNTEMUKSIA. muksia. Sopeutumiseen ei tarvita ihmeelVanhempien suhtautuminen sairauteen tai vammaan ratkaisee sen, miten lapsi kokee sisaruksensa poikkeavuuden. Jos lapsen erilaisuus on vanhemman mielestä raskas taakka, tuntuu se lapsestakin siltä. Etenkin ristiriitatilanteissa sisarukset tarvitsevat vanhempiensa myönteistä mallia ja käytännön apua tilanteiden selvittämiseen. Hyvin selvinErityinen sisaruus -projekti tekee tunnetuksi pitkäaikaissairaiden neet sisarukset ovat tulleet kuulluksi tai vammaisten lasten ja nuorten sisarusten tuen ja tiedon tarvetta. perheessään ja he ovat saaneet tai ottaProjektissa tuotetaan tietoa sisarusten lähellä oleville läheisille ja neet omaa tilaa. ammattilaisille, jotta he osaisivat tukea sisaruksia eri ikävaiheissa. – Olen kuullut kauhean monta kertaa Projektin käytännön toimenpiteet ovat: siskon selviytymistarinan: miten sisko t
tiedon tuottaminen ja kokoaminen Erityinen sisaruus on voittanut kuolemanpelon. Mutta -verkkosivustolle mikä se muiden sisarusten, mun ja mun t
sisaruksille järjestettävien teemallisien keskustelutilaisuuksien pikkusiskon tarina on? Miks meillä ei järjestäminen ole selviytymistarinaa? Koska aikat
seminaarien ja koulutusten järjestäminen moista selviytymistä meilläkin on ollut! Tekstissä esiintyvät lainaukset ovat Projekti on osa Rinnekoti-säätiön yleishyödyllistä toimintaa ja se nuorilta aikuisilta, joilla on pitkäaikaistoteutetaan yhteistyössä Kehitysvammaisten Tukiliitto ry:n, Sylva sairas - tai vammainen sisarus. Heitä on ry:n ja TATU ry:n kanssa vuosina 2015 - 2017. Projektin rahoittaa haastateltu syksyllä 2015. että uhka on poissa. Turvallisuus on myös selvää tietoisuutta hyväksytyksi tulemisesta. Lasten kokema turvallisuus rakentuu aikuisten läsnäolosta, toistuvasta huolenpidosta ja välittämisestä. – Mulla on sellaista hiljaista itsevarmuutta, koska vanhemmat rakastavat meitä yhtä paljon. He rakastavat veljeä puutteista huolimatta ja siitä tiedän, että voi olla rakastettu, vaikkei olisikaan täydellinen. Lasten omat käsitykset ja kokemukset turvallisuudesta liittyvät arkiseen yhdessäoloon läheisten kanssa, ruokailuun, ulkoiluun ja hoivaan. Lasten mielestä erityisen myönteisiä ja mieleenpainuvia ovat olleet hetket, jolloin läheiset ihmiset ovat kertoneet heille tarinoita tai lapset itse ovat kertoneet omia kokemuksiaan läheisille. – Näe minutkin! Kuule minuakin! – Niin että jos vaan mitenkään mahdollista, niin tehdään normaaleja asioita, arkea. Erityinen sisaruus -projekti Raha-automaattiyhdistys. Lisätietoja: Projektivastaava Milla Bergman, p. 044 7438028 tai milla.bergman@rinnekoti.fi 18 Teksti: Milla Bergman Kuvitus: Ilona Partanen 1/2016

PUHEENJOHTAJA Anita Ruutiainen Sisaruksen sairaus K KUVA: SUVI-TUULI KANKAANPÄÄ un yksi perheenjäsen katkennut ja sairastuneen koko persoona sairastuu mielensairauksiin, muuttunut. Terve sisarus saattaa pohtia, sillä voi olla vakavat seuraonko hän aiheuttanut sisaruksen sairastuukset koko perheelle. misen olemalla ilkeä tai jättämällä hänet Sisarussuhde on erittäin sivuun omasta ystäväpiiristään. tärkeä, sillä pääsääntöisesti se jatkuu vielä Nuori voi myös pohtia sitä, miten senkin jälkeen, kun vanhemmista on aika ylipäätään voi käsitellä mielensairautta? jättänyt. Kun keskustellaan sisaruksen Onko minulla niin läheistä ystävää, jolle sairastumisesta, ei useinkaan huomioida voisin avoimesti kertoa omassa perheessä sitä, miten paljon se vaikuttaa perheen tapahtuneesta sairastumisesta? Toisaalta muihin lapsiin. nuori voi pohtia, voiko asian jättää kertoJo hyvin pienet lapset huomaavat, matta. jos asiat kodissa muuttuvat. Jos heille Sairastunut voi muuttua hiljaiseksi ja ei kerrota sairaudesta, lapset itse päätsyrjäänvetäytyväksi tai puhua aivan uskotelevät syitä muuttuneeseen perhetilanmattomia asioita. Olisi hyvä, jos nuori teeseen. Ei ole hyvä salata asioita, koska voisi keskustella sairastumisen aiheuttasilloin lapset saattavat syyttää tapahtumista pulmista omien vanhempiensa tai mista itseään. Lapsille on hyvä kertoa ammattihenkilön kanssa. Muuten asiat ainakin jossain määrin, mitä on tapahtunut, vaikka vanhemmat voivat kuormittaa nuorta liikaa. eivät haluaisi paljastaa koko tilannetta. Lapselle puhuessa pitää Toivoisin, että tänä päivänä olisimme jo niin valveutuneita, ottaa huomioon hänen ikätasonsa, jotta ei synny väärää käsiettä mielensairauksia ei tarvitsisi hävetä. Luulen, että häpeän tystä mielen ongelmista. poistumiseen auttaa vain avoin Monesti vanhemmista saattaa keskustelu. tuntua siltä, että he eivät voi kuorMeillä heti sairastumisen satuttua KRIISIN JÄLKEEN TULEE AINA mittaa perheen muita lapsia sairastukaikki perheenjäsenet olivat tietoisia PAREMPIA AIKOJA. neen asioilla. Vanhemmat kokevat, siitä, miten on käynyt. Tämä osoitettä lapsilla on riittävästi tekemistä tautui todella hyväksi ratkaisuksi, omien asioidensa kanssa. Lapset taas voivat ajatella, että he koska perheessämme on muutakin sairautta kuin mielensairaus. eivät voi kertoa vanhemmilleen mieltään painavista asioista, On ollut helppo jakaa sairauksiin liittyviä asioita, kun kaikki koska vanhemmilla on täysi työ selvitä sairastuneen sisaruksen olemme tienneet, mitä on tapahtunut. kanssa. Toisaalta se, mikä sopii yhdelle perheelle, ei käy toiselle. Monesti sairastuminen osuu aikuisiän kynnykselle, joka on Asioita ei voi yleistää, vaan kaikkien on mietittävä itse perheelnuorille haastavaa aikaa ilman sairauttakin. Nuoruusiässä sisaleen paras menettelytapa. rukset jakavat paljon sellaisia asioita ja salaisuuksia, joita ei Toivotan voimia kaikille sairastuneiden läheisille ikään katsovanhemmille kerrota. Miten voi jakaa ajatuksiaan toiselle, jos matta. Lohdutuksena voin sanoa, että kriisin jälkeen tulee aina hän on sairastunut? parempia aikoja. Nuoresta voi tuntua siltä, että läheinen side sisareen on Kevätauringon lämpöä ja iloa päiviinne. 1/2016 19

Erityisvanhemmat tarvitsevat armollisuutta Lapsen sairaus koskettaa aina koko perhettä. Raskaassa elämäntilanteessa kaikki perheenjäsenet tarvitsevat tukea. K un perheessä on lapsi, jolla antaa itselleen anteeksi omat puutteensa ilmetä hankalana käytöksenä. Toisilla on joku elämää hankaja tyytyä siihen, että voi ainoastaan tehdä taas siten, että lapsi yrittää olla mahdolliloittava piirre, puhumme parhaansa. Ja kyllä vanhemmat yleensä simman vähän vaivaksi vanhemmilleen, yleensä erityislapsista. Tuo parhaansa tekevätkin. joilla on kädet täynnä töitä sisaruksen piirre voi vaihdella. Se voi Jossittelu siitä, voisiko sitä olla vähän erityistarpeiden kanssa. Näissä tilanteissa olla joko fyysinen, psyykkinen tai sosiaaparempi vanhempi, johtaa helposti liialli- on pystyttävä näkemään, mistä tilanne linen poikkeavuus, mutta jollain tavalla seen itsensä syyllistämiseen. Syyllisyyden johtuu, ja huolehtimaan tarpeeksi kaiklapsi koetaan erilaiseksi – erityiseksi. kantaminen taas on kuormittavaa ja kien lasten tarpeista. Monesti unohdetaan, että erityistilanne kuluttaa entisestään vähäisiä voimavaroja, Näin haastavissa perhetilanteissa ei kosketa vain erityislasta itseään vaan joita vanhemmuudessa tarvitaan. vanhemmilla on oikeus saada tukea myös koko perhettä. Lapsen erityisvanhempiin, Vaikeimmat asiat ovat niitä, jotka ovat itselleen. Vertaistuki ja yhteiskunnan erityissisaruksiin ja erityisperheeseen huonosti nähtävissä tai hukkuvat arjen tuki voivat olla välttämättömiä ja ainoita pitäisikin aina muistaa keskittyä kokonai- kaaoksen ja selviytymisen alle. Elämä keinoja ennaltaehkäistä vakavaa uupusuutena. voi tuntua jatkuvalta taistelulta oman musta. Mutta tarvitaan myös ripaus Yhden lapsen sairaus tai armollisuutta. Ennen kaikkea muu poikkeavuus vaatii vanhempien tulisi olla itse ENNEN KAIKKEA VANHEMPIEN TULISI OLLA muulta perheeltä tavallista armollisempia itselleen; enemmän jaksamista. Kun joskus asiat eivät vain suju ITSE ARMOLLISEMPIA ITSELLEEN; JOSKUS voimavarat ovat jatkuvasti ASIAT EIVÄT VAIN SUJU NIIN HYVIN KUIN ITSE niin hyvin kuin itse toivoisi. koetuksella, tarvitsee itse Erityislasten sekä heidän TOIVOISI. kukin enemmän tukea. On sisarustensa ja vanhempitunnistettava, että erityisensa hyvinvoinnista voidaan lapsen lisäksi erityisessä tilanteessa ja erityislapsen jaksamisen kanssa. Kun huolehtia parhaiten, kun kaikkien tarpeet ovat myös vanhemmat ja sisarukset. elämää kykenee suunnittelemaan vain tulevat riittävän hyvin tyydytetyiksi. Jos vanhemmuuteen liittyy muutenkin päivän tai viikon kerrallaan, on huomatLapsilla on oikeus lapsuuteen ja vanhemhaastetta ja ristiriitaisia tunnetiloja, niin tavan hankalaa, joskus jopa mahdotonta, milla tarve elää tasapainoista elämää. erityisvanhemmuudessa ne korostuvat huomioida tarpeeksi myös niitä lapsia, Kenenkään erityisyys ei poista toisten entisestään. joilla ei ole samanlaisia erityistarpeita. perustarpeita eikä liiallinen yrittäminen Vanhemman on kyettävä huolehtimaan Raskaan elämäntilanteen lisäksi kenenkään erityistarpeita. Armollisuus yhtä aikaa sekä erityislapsesta että omasta vanhemmilta kaivataan myös erityisvoi vähentää edes vähän vanhemmuuden ja erityislapsen sisarusten jaksamisesta. herkkyyttä tunnistaa muutoksia muissa ylimääräistä taakkaa. Yhtälö on jo lähtökohtaisesti niin haaslapsissaan, sillä erityislapsen mukanaan Teksti: Arto Bäckström tava, että kukaan ei voi suoriutua siitä tuomat haasteet heijastuvat useimmiten Kuva: Minttu Lehtovaara täydellisesti. Vanhempien on muistettava myös sisaruksiin. Toisilla lapsilla se voi 20 1/2016

1/2016 21

Kohti hyvää oloa ”Minun elämässäni kiintymyssuhteet ovat monta kertaa joutuneet koville. Oma turvallisuuden tunteeni murtui totaalisesti, kun sisarukseni sairastuivat psyykkisesti.” K un ihminen syntyy, hän tarvitsee henkilön, johon kiintyä. Kiintyminen antaa lapselle luottamuksen siitä, että hän ja hänen tarpeensa ovat tärkeitä. Lapsuudessani 80–90 -lukujen taitteessa kiinnyin niin vanhempiini kuin rakkaisiin sisaruksiini. Elimme luonnonläheistä elämää ja leikimme paljon. Harmaat pilvet ilmestyivät perheemme ylle 90-luvun alussa, kun isäni yritys meni lama-aikaan konkurssiin. Yrityksestä jäi paljon velkaa ja olimme koko perhe hätääntyneitä: joudummeko luopumaan talostamme, mihin me joudumme? Järkytys oli suuri. Työttömyys rehotti seudulla, jossa asuimme. Saimme pitää kotimme, mutta isäni muutti työn perässä satojen kilometrien päähän. Kokemus muutti myös perheemme tunnedynamiikan. Rahasta ja perustarpeista tuli tabuja. Velan ja häpeän taakka painoi isää ja äitiä, ja sitä myötä koko perhettä. Koin omat tarpeeni pahoiksi. Lapsen ymmärryksellä ajattelin, että jos minä pyydän rahaa vaikkapa sukkiin, se on heti pois velkojen maksusta. Näin mielessäni valtavan jäävuoren, jota meidän pitäisi suurella työmäärällä ja väsymyksellä kantaa koko loppuelämän ajan. Syyllisyyden ilmapiiri syntyi, kun surua, vihaa, pettymystä ja hätää ei sanallistettu. Nyt aikuisena ihmettelen, miksi emme saaneet tuohon kriisitilanteeseen keskusteluapua tai muuta tukea. Tuen avulla olisi voitu välttää suuri ongelmavyyhti. MUUTAMA VUOSI KONKURSSIN JÄLKEEN isosiskoni alkoi oireilla, hän uupui. Olin itse kuudennella luokalla, hän kahdeksannella. Siskoni ei mennyt enää kouluun, vaan itki ja pelkäsi. Hänen itkunsa satutti minua kamalasti. Olin tottunut siihen, että me sisarukset olimme erittäin läheisiä. Nyt ihailemani rakas ja reipas isosisko oli kuin varjo entisestä. 22 Pääni sisällä syytin itseäni siskon sairastumisesta. Hänen ryhtinsä kumartui ja ääni muuttui hennoksi. Lauseet sortuivat helposti itkuksi. Aloin pelätä tuota jatkuvaa itkua. Perhejuhlatkin menivät masentuneen ehdoilla. Koin yhtä aikaa hyvää mieltä siitä, että siskoni paha olo vihdoin sanoitettiin, mutta myös järkyttävää rikkimenemisen tunnetta, sillä kukaan ei kysynyt, miltä minusta tuntuu. En tiennyt, kuinka päin pitäisi olla: sisälläni suru oli vertaansa vailla, mutta sylittä ja tuetta jääneenä suoristin selkäni ja vedin pirteän tekohymyn kasvoilleni. Minä sain siskoni vanhat vaatteet käyttöön, mikä tuntui tässä tilanteessa valtavan ristiriitaiselta. Aloin kuitenkin kärsiä järkyttävästä sosiaalisten tilanteiden pelosta ja kiusaamisenikin jatkui osittain uudella paikkakunnalla. KUN OLIN 17-VUOTIAS, myös toinen minulle läheinen siskoni sai masennusdiagnoosin. Hoidin työkseni kolmea hyvin pientä lasta ja kuuntelin paljon siskoani puhelimitse. Olin kokenut vierestä hänen ahdistuneisuuttaan jo kolmannelta luokalta saakka. Nyt hän sai ammattilaisten apua. Minua ahdisti. Jo kaksi läheistä siskoani olivat sairastuneet psyykkisesti. Itkin yksin surua ja ahdistusta. Kirjoitin päiväkirjaa. Itsetuntoni oli todella alhainen ja olin jumissa. En kyennyt luottamaan toisiin. Tarvitsin rakkautta, mutta mikään suhde ei kantanut. Aloin hävetä itseäni ja vetäydyin ystävien luota. SYYLLISYYDEN ILMAPIIRI SYNTYI, KUN SURUA, VIHAA, SEURAAVANA KESÄNÄ PIKKUVEPETTYMYSTÄ JA HÄTÄÄ EI LI katosi. Etsin häntä puhelimen avulla: SANALLISTETTU. MUUTAMAN KUUKAUDEN JÄLKEEN sisko sai masennusdiagnoosin. Myöhemmin diagnoosi tarkentui kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi. Hän sai apua: siskoni pääsi sairaalakouluun ja sai terapiaa, uusia vaatteita, uuden sisustuksen huoneeseensa ja aloitti uusia harrastuksia. Tunsin kuitenkin suurta ahdistusta, kun psykologi käveli siskoni kanssa pihallamme. Itkin yksin kylpyhuoneessa. Oli kuin sisko olisi päässyt Amerikkaan ja me muut katselisimme sitä rannalta. Vain yhden lapsen tarpeisiin puututtiin, emmekä me muut saaneet minkäänlaista tukea. Minua alettiin kiusata koulussa. Sain haukkuja ulkonäöstäni, luonteestani ja kävelytyylistäni. Häpesin itseäni niin paljon, etten uskaltanut puhua kiusaamisesta ja siitä, kuinka pahalta se tuntui. Muutin pois kotoa 16-vuotiaana. Halusin päästä pitämään itse huolen itsestäni. soittelin satojen kilometrien päästä ja kyselin huoltoaseman valvontakameroiden kuvista sekä selvitin veljeni kavereilta, millainen hän oli ollut viime kuukausien aikana ja miten hän oli toiminut. Lopulta veli löytyi. Hän oli psykoosissa. Kun veljeni vihdoin saatiin sairaalaan, minä vajosin sisäiseen hätätilaan. Kaikki valoisat sävytkin näyttivät harmailta. Minun päässäni pyöri vain yksi ajatus: ”Veli on tullut hulluksi.” Syksy pimeni. Minä menetin yöuneni, elämänhallinnan tunteeni ja kyvyn ajatella selkeästi. Pelkäsin hetkestä toiseen oman mielenterveyteni menettämistä. Rakastin muuttunutta veljeäni, mutta minusta tuntui, että liian vaikea asia oli tullut lähelle itseäni. Olin aina saanut jonkinlaisen yhteyden siskoihini, mutta pikkuveljen sairastaminen oli erilaista. Veljelläni diagnosoitiin vakava sairaus ja hänelle määrättiin niin voimakkaat lääkkeet, että veljen muuttuminen oli väistämätöntä. Jouduin hallitsemaan valtavaa ahdistusta hänet 1/2016

nähdessäni. Veljeni myötä ymmärsin, kävin silloin monissa erilaisissa ryhmissä. sen lataukseni ja pystyin vihdoin heittäykuinka ihminen voi muuttua hetkessä. Oli aivan ihmeellistä, että minua varten tymään omaan elämääni. Tuli talvi ja uusi kevät. Valo ei vain järjestettiin jotain, missä minä olin Löysin miesystävän, joka oli niin palannut minun taivaalleni. Sain paniiktärkeä. täynnä hyväksyntää, rakkautta, vastuullikikohtauksia. Hakeuduin vihdoin psykoPääsin nuorten retkelle huvipuistoon ja suutta, tasapainoisuutta ja huolenpitoa, logille, mutta siellä puhuttiin unelmista ja sain kokea huolenpitoa. Se tuntui superettä pystyin vihdoin avaamaan traumani. haaveista, eikä hätäni purkautunut lainturvalliselta. Tuo kokemus oli kuitenkin Aloitin myös kuvataideterapian. Siellä kaan. vasta ensimmäinen tuhannesta. Tarvitsin maalasin kokemuksiani yksi kerrallaan ja Käperryin omaan mieleeni, tulin unoh- hyvin monta vuotta terapeuttista elämää, sain harjoitella konkreettista tilan ottadetuksi ja ohitetuksi. Pikkuveli ei tiennyt, ennen kuin sisäinen hätä alkoi hiljentyä mista todella eheyttävällä tavalla, teraettä mietin häntä ensimmäisenä aamulla, ja pääsin paremmin sinuiksi itseni peutin silmien alla. Ryhdyin lisäksi opisviimeisenä illalla ja vielä yöllä kelemaan terveysalaa ja imin – unettomana. Vanhempanisaamani opit itseeni, jotta VAIN YHDEN LAPSEN TARPEISIIN kaan eivät sitä tienneet. Sisälpystyin jäsentämään sisäisen PUUTUTTIIN, EMMEKÄ ME MUUT SAANEET epäselvyyteni. leni muodostui suuri tyhjä MINKÄÄNLAISTA TUKEA. alue, joka oli kuin kohtaaTärkeä toipumisen kulmamaton pinta-ala. Aloin pelätä kivi on ollut kriisipsykoloja hävetä tunteitani. Lopulta se masensi kanssa. Yksi oleellisimmista asioista oli giaan perehtyminen. Eija Palosaaren minut ja sai toimimaan itseäni vastaan. ymmärtää, että minä saan tarvita jotain kirja Lupa särkyä kertoo traumatisoituKevättaivaalle kohoava aurinko sai itseni ulkopuolista. misen prosessista. Se kertoo siitä, kuinka valtavan häpeän nousemaan pintaan. Aloitin terapeuttisen matkani kirjalaivot reagoivat, jos jokin järkytys ylittää Tuntui, että se valaisee kaiken sen ällötlisuuden kautta. Tommy Hellstenin aiemmin hankitut psyykkiset kykymme. tävän, millainen olen ja mitä olen kirja Elämän paradoksit vangitsi minut. Kirja luki minua. Ymmärsin, että kokenut. Vihasin itseäni. Vihasin elämää. Jo kirjan alussa puhutaan siitä, kuinka voimakas stressaantumistaipumukseni, Unelmoin vain rakkaudesta, mutta tunsin vahvalta näyttävä ihminen voi olla sisältä elämän hallitsemattomuus ja se, että mitä itseni huonoksi ja ajattelin, ettei kukaan kovin heikko ja taas heikkoutensa avoivain pahaa voi tapahtua eivät olleetkaan voi rakastaa minua. mesti näyttävä ihminen voi olla todella merkkejä siitä, että olen mennyt lopullivahva. Mutta heikko voi olla vain, jos saa sesti rikki. Ne johtuivat aivojeni reaktiTUONA KEVÄÄNÄ LÄHETIN rakkautta osakseen. Asia kolahti minuun. oista stressiin. OMAISYHDISTYKSEEN jonkinlaisen Olin yrittänyt vaikuttaa vahvalta kaikki Koin vihdoin syvää ymmärrystä ja hakemuksen. En muista, mitä hakemus ne onnettomat vuodet. hallinnan tunnetta. Ymmärsin, että koski, mutta minut kutsuttiin keskusteaivoni ovat toimineet minua suojellaklemaan asioistani. Pelkäsin kamalasti, etKAHDEN VUODEN SAIRASTAMIseni. Huoli on ainetta, joka aiheuttaa tä yhdistyksessä minut painetaan alas ja SEN ja neljän sairaalareissun jälkeen velstressireaktion ja rakkaus on ainetta, joka tunteeni ja tarpeeni mitätöidään. Mutta jeni elämään löytyi uudenlainen tasapailievittää stressin. tapahtui ihme, eikä niin käynyt. no. Pikkuveljeni ei ollut enää yliviritteiLyhyt tapaaminen omaisyhdistyknen, mutta ei myöskään masentunut. Oli Nimimerkki: Rakastan ja tarvitsen sessä antoi minulle yhden valonsäteen. ihmeellistä, kun hän oli yhtäkkiä jollain Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti En muista keväästä paljoakaan, mutta tapaa oma vanha itsensä. Se purki sisäinimimerkillä. HEI NUORI, haluatko osallistua vaellukselle? Matalan kynnyksen vaellus on suunnattu nuorille aikuisille (18-29-v.) ja se talsitaan Ruovedellä jylhän kauniissa Helvetinjärven kansallispuistossa 21.-22.5.2016. Lähdemme lauantaina yhteiskyydillä Seinäjoelta ja olemme valmiina seikkailuun perillä pelipaikalla puolenpäivän maissa. Päivämatkaksi muodostuu noin 6 km, ja välillä pysähdymme kahvittelemaan ja evästelemään. Luomajärven rannalla kalastelemme, vietämme yhdessä aikaa, opettelemme eräilytaitoja ja yövymme teltoissa. Sunnuntaina vaellamme samaa reittiä takaisin, kahvitauon kera. Seinäjoella olemme jälleen illansuussa. Osallistumismaksu per henkilö on 15 euroa. Matkaan lähtijöiden tulisi mahdollisuuksien mukaan ottaa mukaan omat varusteensa, kuten teltta, makuupussi, matkaonki jne. Perusruokailut ja taukoeväät kuuluvat osallistumismaksun hintaan, mutta osallistujat voivat ottaa mukaan omia lisäeväitä halutessaan. Ilmoittautuminen vaellukselle viimeistään 10.4. toimisto@finfamiep.fi tai puh. 06 414 8994. FinFami Etelä-Pohjanmaan toimistolla, Omaiskamarilla, järjestetään ti 12.4. klo 16.30-18 infotilaisuus vaelluksesta. Tilaisuudessa käydään läpi vaeltamiseen liittyviä asioita, tarvittavia varusteita ja muuta, mitä lähtijän täytyy ottaa huomioon. Voit myös ilmoittautua ja tulla kuulostelemaan infotilaisuuteen, vaikket olisi vielä ihan varma lähtemisestäsi – sitovat ilmoittautumiset tehdään infoillan jälkeen. Omaiskamarin osoite on Kauppakatu 11 A 4, 2. krs, Seinäjoki. Tervetuloa mukaan! 1/2016 23

JÄSENYHDISTYKSET TOIMIVAT Huomioi sisarus Sisaruksen mielenterveys- ja päihdeongelmat vaikuttavat olennaisesti myös perheen muiden lasten elämään. Sekä hoitotahon että vanhempien tulee tiedostaa sairauden vaikutukset ja huomioida terveet sisarukset itsenäisinä tuen tarvitsijoina. -K un olin 12 -vuotias, meidän perheessä tapahtui kummia. Oman sisaren tai veljen mielenterveys- tai päihdeongelma on suuri asia, tapahtui se minkä ikäisenä tahansa. Muutokset, joita yhden perheenjäsenen sairastuminen tuo tullessaan, vaikuttavat koko perheeseen ja lähipiiriin. Sisarusten tukemisessa on tärkeää huomioida heidän ikä- ja kehitysvaiheensa sekä se, milloin ja miten sisarussuhde on muuttunut. Perheenjäsenen äkillisen sairastumisen myötä sopeutuminen uuteen tilanteeseen saattaa vaatia järeitä tukitoimia. Murrosikäiselle erilaisuuden hyväksyminen on työläintä. Sisarusten on saatava rehellistä tietoa sairaudesta ja tilanteesta, sillä muuten heille voi syntyä turhia, mielikuvituksen värittämiä pelkoja. On hyvä muistaa, että näistä peloista syntyneet oireet voivat tulla näkyviin vasta pitkän ajan kuluttua. Tiedon avulla terveet sisarukset voivat käsitellä asiaa, lieventää pelkoja ja saada ymmärrystä siitä, miten sairaus vaikuttaa perheen arkeen. On tärkeää antaa heille mahdollisuus puhua ja kysyä mieltä painavista asioista. Erityisellä sisaruudella on myös myönteisiä vaikutuksia. Sisarukset ovat usein empaattisia sekä hyväksyvät erilaisuuden helpommin ja ennakkoluulottomammin. Näitä positiivisia puolia sisarukset käyttävät usein myös myöhemmin elämässään, esimerkiksi ammatinvalinnassa. KUN SISARUS SAIRASTUU NUORENA, moni pohtii omaa oikeuttaan opiskella, muuttaa omaan asuntoon tai perustaa perhe. Terve sisarus voi kokea syyllisyyttä siitä, että siskolla tai veljellä ei ole välttämättä mahdollisuutta samoihin asioihin. 24 – Mä koin syyllisyyttä siitä, että mä oon terve teini, joka kaipaa ilottelua ja muuta, mitä nyt teini-ikään kuuluu. Kaikenkirjavien tunteiden salliminen on tärkeää, kun käsitellään sairastuneen ja hänen sisarustensa suhdetta. Päällimmäisiä tunteita ovat usein suru, viha, syyllisyys ja häpeä. Melkein aina tunnetaan surua – etenkin, jos suhde muuttuu äkillisesti. Varsinkin lapset voivat olla kateellisia ja ajoittain jopa vihata vanhempien keskipisteenä olevaa sisarustaan. He saattavat olla ylireippaita tai yliurheita, ettei vanhempien taakka kasvaisi heidän vuokseen. Siksi vanhempien on arjessa tärkeää muistaa huomioida terveet sisarukset, antaa positiivista palautetta, läheisyyttä, läsnäoloa ja turvaa. AMMATTILAISET JA KOKO HOITOJÄRJESTELMÄ voivat auttaa sisarusten huomioimisessa. Joskus voi olla hyvä kohdata sisarukset erikseen. Erityisesti nuoret sisarukset tulisi huomioida, sillä heillä saattaa olla tunteita, joista on parempi puhua kahden kesken. Nuorten PAHIMMASSA TAPAUKSESSA TUNNOLLISISTA SISARUKSISTA TULEE KOKOPÄIVÄTERAPEUTTEJA SAIRASTUNEELLE. ajatukset perinnöllisyydestä, tulevaisuudesta ja vastuusta eivät välttämättä ole tarkoitettu vanhempien korville. Moni kokee kantavansa vastuuta myös sairastuneesta aikuisesta sisaruksestaan. Sisarus saattaa toimia sairastuneen käytännön asioiden hoitajana. Usein hän on myös tärkeä tuki sairastuneelle sekä linkki sairastuneen ja muun perheen välillä. Huolehtijan rooliin joutuminen ei ole aina omasta valinnasta kiinni. Myöhemmin aikuisiässä sisarus saattaa olla sairastuneelle ainoa läheinen ihminen ja kontakti ulkomaailmaan ystävien puuttuessa ja vanhempien mahdollisesti jo menehdyttyä. SISARUS JÄÄ HELPOSTI SAIRASTUNEEN hoitokontaktin ulkopuolelle ilman tietoa ja tukea. Vastuu ja syyllisyys voivat ajaa terveen sisaruksen ylihuolehtivuuteen ja -vastuullisuuteen. Pahimmassa tapauksessa tunnollisista sisaruksista tulee kokopäiväterapeutteja sairastuneelle. He ovat tavoitettavissa aina ja mihin vuorokauden aikaan tahansa. Kun aktiivinen osallistuminen ja huolehtiminen ei tuo toivottua tulosta, terve sisarus saattaa turhautua. Vihaisena hän saattaa yrittää irrottautua koko tilanteesta ja elää vihdoin omaa elämää. Hetken päästä nurkan takana väijyy kuitenkin taas huoli ja syyllisyys sisaruksen tilanteesta – huolehtimisen kierre on valmis. On tärkeää löytää tasapaino omien tunteiden, tarpeiden ja sairastuneen sisaruksen tunteiden ja tarpeiden välillä. Tasapainon löytämisen ensimmäinen ehto on, että uskaltautuu puhumaan kokemuksistaan. Kokemusten jakaminen samankaltaisessa elämäntilanteessa olevien kanssa antaa keinoja arjessa selviytymiseen. Omaisyhdistyksillä ympäri Suomen on toimintaa niin aikuisille sisaruksille kuin lapsille ja nuorillekin. Omaisyhdistyksissä on tarjolla erilaisia vertaistukiryhmiä, tuettuja lomia, kursseja, luentoja, neuvontaa ja virkistystä arkeen. Jokaisen kannattaa tutustua oman alueensa toimintaa. Teksti: Sari Nurminen, Mielenterveysomaiset Pirkanmaa- FinFami ry 1/2016

Vertaistukea nuorille VOIMAVARALEIRILTÄ läheisen oireillessa henkisesti Kun yksi sairastuu, monen maailma muuttuu. Kuten kehon sairaudet, myös mielen sairaudet voivat ilmestyä kenen tahansa elämään kutsumatta. Silloin keskiössä on sairastunut ja hänen hoitamisensa, mutta usein unohdetaan ne läheiset ja omaiset, joiden elämään toisen sairaus vaikuttaa. Läheinen tarvitsee usein apua, tukea ja tietoa – tietoa sairaudesta sekä siitä, että on muitakin, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa. Vertaistuen voima vaikeassa elämäntilanteessa on kiistämätön. Seinäjoelta käsin maakunnan alueella toimiva FinFami Etelä-Pohjanmaa ry järjestää yhdessä Vaasassa ja Kokkolassa toimistojaan pitävän FinFami Pohjanmaa ry:n kanssa voimavaraviikonlopun 18-29-vuotiaille nuorille aikuisille, joiden vanhemmilla, sisaruksilla tai ystävillä on mielenterveys- tai päihdeongelmia. Yhdessä enemmän -voimavaraviikonloppu tarjoaa keinoja jaksamiseen raskaassa elämäntilanteessa, tietoa mielenterveysomaisena olemisesta, mukavia aktiviteetteja sekä uusia tuttavuuksia ja yhdessäoloa. Maksuton viikonloppu järjestetään 15.-17.4.2016 Wanhassa Karhunmäessä Lapualla. Osallistuminen ei vaadi yhdistyksen jäsenyyttä. Lisätietoja viikonlopusta sekä ilmoittautumisohjeet löytyvät osoitteesta www.finfamiep.fi. FinFami Etelä-Pohjanmaa ry Kauppakatu 11 A 4, 60100 Seinäjoki p. 06 414 8994 toimisto@finfamiep.fi 1/2016 HEI SINÄ n. 13 - 17 vuotias nuori Järjestämme kurssin nuorille, joiden vanhemmalla, sisaruksella tai ystävällä on mielenterveys- tai päihdeongelma. Diagnooseja ei tarvita, huolikin riittää! Kurssi pidetään 10-12.6.2016 kylpylähotelli Summassaaressa, Saarijärvellä. Kurssin tarkoituksena on herätellä nuoria huomaamaan, että myös muita nuoria on samankaltaisissa elämäntilanteissa. Kurssilla mm. jaetaan tietoa sairauksista ja annetaan vinkkejä omaan jaksamiseen, uidaan, saunotaan, grillataan ja nautitaan kesäisestä viikonlopusta. Mukaan mahtuu 6 nuorta ja meitä ohjaajia lähtee kaksi: Sari ja Juho. Luonnollisesti tarvitsemme vanhempien suostumuksen kurssille osallistumiseen. Kurssi on osallistujille maksuton! Kurssipaikalle matkataan yhteiskuljetuksella Tampereelta ja kaikki yöpymiset, ruokailut, yllämainitut harrasteet ym. ovat siis myös maksuttomia osallistujille. Pientä käyttörahaa voi olla mukana. Sitovat ilmoittautumiset 13.5.2016 mennessä. Sari Nurminen puh: 040 544 3139 tai sari.nurminen@finfamipirkanmaa.fi 25

Elämää lävistävä uhka KUVA: UNPLASH Läheisen itsetuhoisuus säikäyttää, raastaa ja lopulta turruttaa. Itsemurhan uhka on aina kuolemanvakava asia. T oistuva läheisen itsetuhoinen käytös synnyttää epävarmuutta: mitä kannattaa tehdä ja mitä ei? Entä miten pitää huolta omasta jaksamisesta? Itsetuhoisuutta käsiteltiin Keski-Suomen mielenterveysomaiset – FinFamin tiedollisessa illassa. Iltaa alusti kriisityöntekijä Mikko Karjalainen kriisikeskus Mobilesta. On arvioitu, että itsemurhayrityksiä on ainakin kymmenen, jopa viisitoista kertaa enemmän kuin itsemurhia. Silti läheisen itsetuhoisuudesta puhutaan paljon vähemmän kuin itsemurhasurusta selviytymisestä. Aihetta on vaikea käsitellä, koska itsetuhoisuus voi ilmetä hyvin eri tavalla. Joku hautoo synkkiä ajatuksia vain salaa mielessään ja toinen puhuu itsemurhasta kuin leivästä aamiaispöydässä. 26 – Itsemurha-aikeista puhuminen – Selviä itsemurhan varoitusmerkkejä antaa mahdollisuuden löytää tilanteesta ei ole. Niitä pystyy erottamaan ja tulkitmuitakin ulospääsyjä, kriisityöntekijä semaan vasta jälkeenpäin, Mikko KarjaMikko Karjalainen sanoo. lainen sanoo. Vasta itseVAIKKA TERVEYDENHUOLLON Paras hetki murhan jo AMMATTILAINEN EI VOISI PUHUA puhumiselle tapahduttua on POTILAAN ASIOISTA, HÄN VOI on kiireetön varmaa, mitä ja rauhalkohti elämä oli KUUNNELLA LÄHEISTÄ. linen hetki. kääntymässä. Aito huoli ja pysäyttäminen koskettavat. Kun on elämää, on myös useita vaihTärkeää on, ettei neuvota. toehtoja. Lopulta jokainen tekee valin– Aloitetaan kysymykset edellä. Miten tansa itse. sinä voit? Millainen olo sinulla on? ITSETUHOISUUDESTA PUHUMINEN Tunteet ovat aina tosia niiden kokijalle. on turvallisempaa kuin siitä vaikenemiEi kannata väittää vastaan, jos läheinen nen. Usein ihmiset arastelevat ja jopa puhuu huonommuuden ja arvottomuuden pelkäävät, että itsemurha-ajatuksista putunteista. Vaikka tuntuisi, ettei voi tehdä huminen yllyttäisi tekijää toteuttamaan mitään, juuri sillä, että kuuntelee, tekee jo niitä. Pelko on turha. paljon. Liikaa ei pidäkään yrittää tehdä. 1/2016

Itsetuhoisuudesta puhuminen on turvallisempaa kuin siitä vaikeneminen. – Älä ala hoitajaksi, vaikka välität ja kuuntelet. Ohjaa kohti ammattiapua, Karjalainen neuvoo. ITSETUHOISUUDEN KOHTAAMINEN järkyttää. Kokemuksesta puhuminen helpottaa oloa. Ammattiapua on syytä hakea, jos tilanne jatkuu tai se jää pyörimään mieleen häiritsevän voimakkaana tai pitkäksi ajaksi. Jatkuva hälytystilassa eläminen kuormittaa, ja jos tilanne vain kärjistyy. – Mikä rooli omaiselle muodostuu, jos epätoivoisen läheisen elämän jatkuminen näyttäisi olevan hänen varassaan. Voiko toiselle ihmiselle ruveta koko maailmaksi? ITSEMURHASTA PUHUVIA on Mikko Karjalaisen mukaan kärjistetysti kahdenlaisia. – Monet itsetuhoisesti käyttäytyvät kokevat aidosti tuskaa, pelkoa ja epätoivoa. On kuitenkin myös niitä, jotka käyttävät itsemurhasta puhumista ja itsetuhoisia tekoja vallan välineenä, Karjalainen sanoo. Uhkailuun pitää reagoida, jotta sen käyttö loppuisi ja sen teho vähenisi. – Ei jäädä uhkailun alle helisemään. Jos joku puhuu itsemurhasta, hänet on syytä viedä lääkäriin. Ambulanssinkin voi tilata. PAHINTA ON VAIETA ASIA KOKONAAN JA YRITTÄÄ PEITELLÄ AIKUISTEN SURUA LAPSEN SILMILTÄ. Arkipäiväistyneestäkin itsemurhapuheesta kannattaa yrittää vastuuttaa läheistä. Puolisoiden välillä asiaa voi käsitellä parisuhdeterapiassa ja nuorten kanssa perheterapiassa. Jos hoitava taho on olemassa, asian voi ottaa puheeksi yhdessä hoitavan tahon kanssa. Läheinen voi soittaa ja sanoa, että hän haluaa puhua itselleen tärkeän ihmisen itsetuhoisuudesta. Vaikka terveydenhuollon ammattilainen ei voisi puhua tuon potilaan asioista, hän voi kuunnella läheistä. – Kaikilla on oikeus tuntea olonsa turvalliseksi ihmissuhteissaan ja omassa 1/2016 kodissaan. Itsemurhalla uhkailu on kuin ydinpommilla pelottelua, Karjalainen korostaa. JATKUVA HÄLYTYSTILASSA ELÄMINEN KUORMITTAA. MITEN LAPSELLE PUHUTAAN hänelle tärkeän ihmisen itsetuhoisuudesta tai toteutuneesta itsemurhasta? – Ikätasoinen avoin keskustelu on tärkeää. Pahinta on vaieta asia kokonaan ja yrittää peitellä aikuisten surua lapsen silmiltä, Karjalainen varoittaa. – Lapsella on oikeus suruun ja sen avulla toipumiseen. Päästä lapsi mukaan suruun ja kriisin käsittelyyn. Älä kehu häntä reippaaksi, vaan näytä kyyneleesi ja anna lapsenkin itkeä. Joskus itsemurhayritys todella päättyy kuolemaan. Muiden elämä ei siihen pääty. Elämä jatkuu, vaikkakin uudenlaiseksi muuttuneena. – Opetellaan elämään niillä aineksilla, mitkä ovat jäljellä. Omaiset saavat rakentaa uutta vaikeankin menetyksen jälkeen, Karjalainen sanoo. Teksti: Leena Pikkumäki, Keski-Suomen mielenterveysomaiset – FinFami ry:n vt. toiminnanohjaaja ja Surunauhan Jyväskylän vertaistukiryhmän vertaisohjaaja. Surunauha ry on itsemurhan tehneiden läheisille suunnattu vertaistukijärjestö. Lisätietoa surunauha.net. Kriisikeskus Mobile päivystää läpi vuorokauden numerossa 014-266 7150. Se toimii Keski-Suomen alueella. Puhelintuen lisäksi Mobilessa voi käydä keskustelemassa. Sen työntekijät tekevät myös kotikäyntejä äkillisissä kriisitilanteissa. Lisätietoja kriisikeskusmobile.fi Suurin osa hyväksyy avun Voiko itsetuhoisen läheisen todella viedä lääkäriin pelkän itsemurhauhkauksen perusteella? Keski-Suomen sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon päivystyksen osastonylilääkäri Arja Lehtolan mukaan se on suositeltavaa. – Avainasia on, että itsetuhoisuus ja siitä puhuminen otetaan päivystyksessä vakavasti, hän lupaa. Itsetuhoisten potilaiden kanssa keskustelee psykiatrian hoitotiimi. Se on paikalla arkipäivinä klo 8-20 ja viikonloppuina 9-17. Yön aikana päivystykseen saapuneet itsetuhoiset potilaat haastatellaan aamulla, jos mahdollista. Suuri osa ottaa avun vastaan. Potilaan kanssa sovitaan yhdestä viiteen jatkotapaamista, jos tällä ei ole muuta avohoitosuhdetta. Jos itsetuhoinen potilas ei halua hoitoa, lääkäri päättää, voiko hän lähteä. – Mielenterveyslain mukaan tahdonvastaisen hoidon kriteerit ovat tiukat. Pelkkä itsetuhoisuus ei riitä perusteluksi. Kahden lääkärin täytyy epäillä psykoosia, ennen kuin potilas voidaan määrätä tarkkailujaksolle osastohoitoon, Arja Lehtola määrittelee. – Avohoidon keinot painottuvat, koska sairaalapaikkoja on vähennetty. Myös omainen tai läheinen voi tulla mukaan vastaanotolle ja puhumaan psykiatrisen hoitotiimin kanssa, jos potilas itse antaa luvan. – Keskustelussa kuullaan itsetuhoista ihmistä itseään. Jos hän peruu puheitaan, asiasta keskustellaan silti. Jos ei tarkoittanut oikeasti, miksi sitten sanoi niin. 27

KOLUMNI Mia Jansson, vt. toiminnanjohtaja, Päijät-Hämeen mielenterveysomaiset – FinFami ry. Sisarus omaisena ”S KUVA: HANNA VAVULI inä olet minun siskoni, en tahdo että Vaikka sisarukset olisivat aikuisia, saattaa omien vanhempien kilpailumme jatkuu. Sydämeni murtuu. huomio keskittyä sairastuneen hoitamiseen. Ehkä sairastunut Sinä olet minun siskoni, en tahdo että sisarus on taantunut lapseksi, ainakin vanhempiensa silmissä. erkanemme koskaan.” (Saara Törmä) Onko sisaruksella silloin lupa tuntea kateutta tai kiukkua sairasLäheisen sairastuminen koskettaa, tunutta kohtaan? satuttaa ja Joskus sisaruksen sairastaminen aiheuttaa huolta. Sisarussuhde on kuormittaa kohtuuttomasti ja tilanerityislaatuinen ja yksi ihmisen teet voivat olla vaativia. Ydinperhekeselämän antoisimmista, läheisimmistä keisessä ajattelussa aikuisen sisaruksen ja pisimpään jatkuvista ihmissuhhoitaminen voi olla haaste myös työn teista. Sisaruksina jaamme ainakin ja oman elämän yhteensovittamisessa. jossain määrin yhteisen histoMutta miten käy sitten, kun iäkkäät rian. Erillään kasvaneet sisarukset vanhemmat eivät enää jaksa auttaa? tuntevat usein kaipuuta toista, ehkä Kokemus yhteisestä todellisuudesta tuntematontakin, sisarusta kohtaan. ja menneisyyden tapahtumista eivät Moni ilman sisarusta kasvanut aina ole samankaltaisia tai yhdistäviä. on toivonut siskoa tai veljeä, jonka Sisarukset saattavat kokea saman asian kanssa olisi voinut lapsena leikkiä ja täysin eri tavalla. Toiselle joku suuri aikuisena jakaa elämäänsä. tapahtuma lapsuudessa oli helpotus, Sisaruuteen voi liittyä myös toiselle traumaattinen kokemus. vaikeita tunteita kuten kateutta ja Perheissä, joissa vanhemmalla on kilpailua. Sisarussuhdetta emme ollut mielenterveysongelma, on sisaole itse valinneet. Sukulaissuhteesta ruus monesti lapsiomaisen kantava huolimatta emme viihdy joidenkin voima. Sisarukset voivat auttaa toisiaan ihmisten seurassa tai selviämään. Vaikeita kemiamme eivät kohtaa. kokemuksia on käsitelSISARUKSEN SAIRASTUESSA OMAISEN Sisarussuhteeseen voi tävä, kukin omalla tavalliittyä myös kirjoittalaan. Tämän myötä kokeTUNTEET MYLLERTÄVÄT. VARSIN YLEINEN matonta velvollisuuden muksen voi kääntää KYSYMYS ON, VOINKO MINÄKIN TAI LAPSENI tunnetta tai miellyttävahvuudeksi. SAIRASTUA? misen tarvetta. SisaToisia kahlitsee puhuruksen mieltä ei haluta mattomuuden ja kielpahoittaa, vaan sisarussuhteessa sietämiskynnys voi olla korketämisen taakka. Siihen voi vaikuttaa aikaisemmin mielenterampi kuin muissa ihmissuhteissa. veysongelmiin liittyneet uskomukset ja häpeä, jotka kulkevat Sisaruussuhteiden roolit säilyvät usein läpi elämän. Vanhempi raskaina taakkoina sukujemme historioissa ja jopa kansallisessa sisaruksista kantaa tyypillisesti vastuuta ja huolehtii nuoremmis- muistissamme sotatraumoina. taan. Jotkut ovat kokeneet sisarussuhteessaan epätasa-arvoa: Sisarukset omaavat usein yhtenäisen geeniperimän. Geenimoni tunnistaa ”sinä pääsit helpommalla kuin minä, olit pieni perimä voi lisätä alttiutta sairastua perinnöllisiin sairauksiin. lemmikki, minulta vaadittiin eri asioita” -tyyppisen tunteen. Sisaruksina lähtökohdat elämään ovat hyvin samankaltaiset. Kun yksi sairastuu, muista sisaruksista tulee omaisia. Roolit Tieteellisen tiedon ansiosta voidaan vähentää mielenterveysonehkä kääntyvät päälaelleen, etenkin jos sairastunut on sisarukgelmiin liittyvää häpeää. Suvussa kulkeva, periytyvä sairaus ei sista vanhin tai hän on ollut rooliltaan vastuunkantaja. Sisaole oma valintamme. ruksen sairastuessa omaisen tunteet myllertävät. Varsin yleinen Uskalla puhua, uskalla tuntea. Uskalla olla oma itsesi. kysymys on, voinko minäkin tai lapseni sairastua? Miksi sisaSuvaitsevaisuutta siskot ja veljet. Yhdessä olemme rukseni sairastui? enemmän. 28 1/2016

GALLUP Sisaruussuhde on merkityksellinen Sisaruus on usein pisin ihmissuhteemme, johon liittyy joskus ristiriitaisiakin tunteita. Se tuo elämään iloa ja välillä myös huolia. Katugallupimme mukaan sisarussuhde on merkityksellinen. Se antaa yhteenkuuluvuuden tunteen ja opettaa, mikä on asemamme suhteessa toisiin ihmisiin. Vaikka elämäntilanteet vaihtelevat ja sisarukset eivät välttämättä keskenään tapaisikaan, sisaruus on suhde, joka pysyy. Selvitimme Labyrintti-lehden katugallupiin vastanneiden ajatuksia sisaruudesta. 1. Onko sinulla sisarusta ja pidättekö yhteyttä? 2. Miten huomioit sisarustasi? 3. Mitä sisaruus sinulle antaa? Riika Hagman-Kiuru 1. Minulla ei ole sisaruksia. Toivoin lapsena sisarusta ja edelleen haluaisin sisaruksen. 2. Olen erittäin läheinen vanhempieni kanssa ja soittelen äidin kanssa päivittäin. Olen kuitenkin aika yksin siinä kohtaa, kun vanhemmat alkavat vanhentua. 3. Olen seurannut kavereiden sisarussuhteita ja huomannut, miten paljon hyvää se tuo heidän elämäänsä. Sisarukset ovat ”samaa jengiä” ja puolustavat tarpeen tullen. 1/2016 Katja Reinikka Marita Lehtinen 1. Minulla ei ole sisaruksia, mutta kummitädilläni on kaksi kanssani suunnilleen samanikäistä poikaa, jotka ovat minulle veljen korvikkeita. Olemme läheisiä ja pidän heihin yhteyttä säännöllisesti. 2. Soittelemme, laitamme viestejä ja pyrimme tapaamaan säännöllisesti. 3. Olen hiukan kärsinyt siitä, ettei minulla ole sisaruksia. Minulla on ollut sisaruksen kaipuu. Kun itsellä on pieni perhe, on tärkeää, että minulla on joku, kenelle puhua. Kun on ollut murheita tai huolia, olen voinut tukeutua varaveljiini. Se antaa voimia ja tulee tunne siitä, että kuuluu johonkin. 1. Minulla on yksi veli. Pidämme yhteyttä sähköpostitse ja tapaamme noin kerran vuodessa. 2. Onnittelen syntymäpäivinä ja muistan häntä muiden perhetapahtumien aikaan. 3. Suurta ja kiinteää ystävyyttä. Olli-Pekka Jauhiainen Touko Helenius 1. On yksi veli. Emme pidä yhteyttä hirveän usein. Asumme eri puolilla Suomea, mutta viestittelemme jonkin verran sosiaalisen median kautta ja välillä soittelemme ja tapaamme kotona vanhempiemme luona. 2. Merkkipäivinä soitellaan ja muistetaan. Minulla oli juuri syntymäpäivä, ja silloin veli soitti, ja puhuimme ainakin puolisen tuntia. 3. Meillä on totta kai paljon yhteisiä muistoja, ja voin myös peilata itseäni toiseen. Olemme monella tapaa samasta puusta veistettyjä, meillä on esimerkiksi paljon samoja levyjä ja samanlainen musiikkimaku. Erojakin toki löytyy. 1. Minulla on kolme vuotta vanhempi veli. Tapaan häntä kaksi kertaa viikossa, kun käymme yhdessä 98-vuotiaan äitini luona. 2. Satunnaisesti muistan merkkipäiviä. Meillä oli kymmenien vuosien tauko, jolloin emme olleet kovin läheisiä, mutta nyt taas äidin myötä tapaamme usein. Nyt vanhempana meillä on enemmän aikaa, teimme esimerkiksi yhteisen Ranskan-matkan jokin aika sitten. 3. On hyvä, että on veli. Varsinkin lapsena ja nyt vanhempana se merkitsee enemmän. Nuorempana veli esimerkiksi puolusti minua. Nyt asutaan lähekkäin ja nähdään. Matti Lehtinen 1. Sisaruksia on ollut, mutta he eivät ole enää hengissä. 2. Käyn haudoilla silloin tällöin. 3. Yhteenkuuluvuutta. Koonnut: Marika Finne ja Veera Nurmenniemi 29

Vapaaehtoistoiminnalle määriteltiin yhteinen suunta Vapaaehtoistoiminnan strategia luotiin yhdessä omaisyhdistysten toimijoiden kanssa. Strategia antaa raamit järjestön vapaaehtoistoiminnalle. V uonna 2014 valmistui omaisjärjestötyön strategia, joka antaa yhteisen suunnan järjestön toiminnalle. Samana vuonna keskusliiton jäsenyhdistykset vastasivat kyselyyn, jossa kartoitettiin vapaaehtoistoiminnan nykytilaa. Vastauksista välittyi selvä tarve saada päästrategian lisäksi myös vapaaehtoistoiminnan strategia, jossa määritellään pitkäjänteiset ja yhteiset suuntaviivat sekä yhteneväiset ja laadukkaat vapaaehtoistoiminnan rakenteet. Vapaaehtoistoiminta on keskeinen osa kansalaisjärjestölähtöistä mielenterveysomaistyötä ja yksi sen keskeisistä menestystekijöistä. Vuosien 2014-2015 aikana työstettiin mielenterveysomaisjärjestötyön yhteinen vapaaehtoistoiminnan strategia. Vapaaehtoistoiminnan strategia rakentuu toiminnan perustehtävän eli mission pohjalta. Se on kaiken toiminnan lähtökohta. Strategiatyö toteutettiin erilaisten työtilaisuuksien ja OMAVAPA-työryhmän avulla. Työskentely tehtiin kumppanuusprosessina, jossa oli mukana kentän eri toimijoita kuten luottamusjohtoa, Mielenterveysomasten keskusliitto – FinFamin ja sen jäsenyhdistysten henkilökuntaa sekä vapaaehtoistyön- 30 tekijöitä, mielenterveysomaisia ja opismielenterveysomaisjärjestökenttä on kelijoita. Yhteensä työskentelyyn osaltunnettu, vetovoimainen ja vahva mielenlistui 120 henkilöä. Prosessin aikana he terveysomaistyön asiantuntija ja järjestötoivat esiin näkemyksiään vapaaehtoistoi- vaikuttaja – mielenterveysomaisten tuen minnasta ja sen toteuttamisen haasteista. ja toivon mahdollistaja. Lisäksi omaisLisäksi mukana olleet toimijat määrittejärjestötyön visiossa tuodaan esiin, että livät vapaaehvuonna 2020 toistoiminnan ennakkoluulot VAPAAEHTOISTOIMINTA tulevaisuuden ovat vähentyON KESKEINEN OSA painopistealuneet ja mielenKANSALAISJÄRJESTÖLÄHTÖISTÄ eita. terveyden MIELENTERVEYSOMAISTYÖTÄ. Strategiasairaudet ovat työskentely tasa-arvoisia onnistui hyvin. Sitä kommentoitiin muun muiden sairauksien rinnalla. muassa seuraavasti: ”Prosessi oli mielenkiinVapaaehtoistoiminnan strategiatyöstoinen ja aikaansai monenlaista hyvää keskuskentely jatkuu yhteistyössä keskusliiton telua toimijoiden kesken”, ”Yhdessä olemme ja sen jäsenyhdistysten kanssa. Virallienemmän ja kuljemme samaan suuntaan”. sesta päätöksenteosta vastaa edustajakoTyön tuloksena syntyi ehdotus koko kous, jonka käsiteltäväksi lopullinen strajärjestön yhteisestä vapaaehtoistoitegia tulee. Strategiakirjauksista lähdetään minnan visiosta ja arvoista. Visio on työstämään konkreettisia vuositavoitteita, vapaaehtoistoiminnan tulevaisuuden arviointia ja seurantaa. Myöhemmin tahtotila. Lopputulokseen kiteytyivät perustetaan myös hyvinvointityöryhmä, myös vapaaehtoistoiminnan pääviestit joka ideoi vapaaehtoistoiminnan stratesekä pitkän linjan tavoitteet, jotka suungisia sisältöjä. taavat kohti vuoden 2020 visiota. Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan Vapaaehtoistoiminnan strategia elää vapaaehtoistoiminnan suunnitteluun, kysy järjestötyön arjessa. Se kertoo, miten lisää suunnittelija Vaula Olloselta (p. 0400 vapaaehtoistoiminnalla edistetään WDLYDXODROORQHQ#ÀQIDPLÀ

 yhteisen omaisjärjestötyön vision saavutTeksti: Vaula Ollonen tamista. Tuo visio tähtää siihen, että 1/2016

Kuvat omaisten asialla Olen vierelläsi -valokuvanäyttely sai näkyvyyttä Jyväskylässä ja auttoi paikallisia yhdistyksiä tuomaan omaisten asiaan esiin. J yväskylän pääkirjastossa 8.–19. helmikuuta vieraillut Opastava-hankkeen näyttely kurkisti kuvan keinoin omaishoitajien, omaisten ja heidän hoidettaviensa arkeen. Samalla pohdittiin omaishoitajien ja erityisesti mielenterveysomaisten asemaa. Valokuvaaja Satu Kemppainen on kuvannut näyttelyä varten viiden omaishoitoperheen elämää, joissa joko äiti, isä, aviopuoliso tai sisarus toimii perheenjäsenensä hoitajana. Yhteistä kaikille on vastuunkanto sekä huoli hoidettavasta läheisestään. Teema kiinnosti keskisuomalaisia, ja moni saapui kirjastoon varta vasten näyttelyä katsomaan. Paikalliset omaisyhdistykset, Keski-Suomen mielenterveysomaiset - FinFami ry ja Jyvässeudun Omaishoitajat ry, jakoivat paikalla myös lisää tietoa aiheesta ja toiminnastaan alueella. FinFamin Keski-Suomen yhdistyksen omaistyöntekijä Suvi Karkiaisen mukaan näyttelyvieraat kyselivät esimerkiksi yhdistysten järjestämästä vertaistoiminnasta. -Toimme esiin, että toimintamme on avointa kaikille läheisensä psyykkisestä oireilusta huolissaan olevalle ja ettei omainen tarkoita ainoastaan perheen jäsentä, vaan kyseessä voi olla myös esimerkiksi ystävä. Myöskään diagnoo- 1/2016 seja ei tarvita, Karkiainen kertoo. Karkiainen on tyytyväinen, että yhdistykset saivat näyttelyn myötä näkyvyyttä ja omaisten ääntä kuuluviin. -Mielenterveyshäiriöihin liittyy yhä tietämättömyydestä, pelosta ja ennakkoluuloista nousevia väärinkäsityksiä, ja monelle niistä on edelleen vaikeampi puhua kuin muista sairauksista. Kuitenkin mielen sairastuminen koskettaa suurta osaa suomalaisista. Omaiset toivovat, että tärkeää aihetta pidetään esillä omaisyhdistysten kautta, ja näyttely oli yksi tapa nostaa asia alueellisesti esille, hän kommentoi. 0\|VVNLWVRIUHQLDDVDLUDVWDYDQ lapsensa omaishoitaja Kaija Airiainen kommentoi aihetta näyttelyn aikana paikallisella radiokanavalla. Hän toi esimerkiksi esiin, ettei lapsen sairastuminen useinkaan johdu vanhemmista ja muistutti, että mielen sairaus on sairaus siinä missä somaattisetkin sairaudet. Keski-Suomen alueella on yli 700 omaishoidon tuen asiakasta, joista noin 300 on yli 75-vuotiaita. Vain parikymmentä mielenterveysomaista kuuluu omaishoidon tuen piiriin seudulla. Näyttelyn yhteydessä Keski-Suomen mielenterveysomaiset - FinFamin vt. toiminnanohjaaja Leena Pikkumäki kommentoi, että tuen ulkopuolelle jäävät mielenterveysomaiset ovat vaarassa kuormittua ja sairastua itsekin. Hän haluaisi mielenterveysomaisille lisää tukea omaishoidon ja ansiotyön yhdistämisen helpottamiseksi. -Toisaalta myös nuoret voivat joutua kannattelemaan sairastuneen läheisensä arkea ja kantamaan huolta hänen turvallisuudestaan. Keski-Suomen yhdistyksessä alkaa tänä keväänä nuorille suunnattua toimintaa, Pikkumäki vinkkaa. Yli 160 jätti tervehdyksensä näyttelyn vieraskirjaan, ja todellisuudessa kävijöitä oli enemmänkin. Kuvissa esiintyviä perheitä kiitettiin kokemustensa jakamisesta ja näyttelyä ajatuksia herättävän aiheen käsittelystä. Myös kirjasto osallistui osaltaan näyttelyyn esittelemällä aiheeseen liittyvää kirjallisuutta omaishoitajuudesta ja mielenterveysteemoista toisen kerroksen näyttelytilassa. Näyttely vierailee kuluvan vuoden aikana myös muilla paikkakunnilla, kuten Lahdessa , Vaasassa ja Porissa. Lisää tietoa ja aikataulun löydät näyttelyn verkkosivuilta www.olenvierellasi.com. Jos haluat näyttelyn omalle paikkakunnallesi, ota yhteyttä Opastava-hankkeen tiedottajaan Veera Nurmenniemeen, p. 045 8479463 WDLYHHUDQXUPHQQLHPL#ÀQIDPLÀ Teksti ja kuva: Veera Nurmenniemi 31

A J A N K O H TA I S TA O M A I S K E N T Ä L L Ä Mieletön Mahdollisuus -projektissa on kehitetty draamakokonaisuus alakouluikäisille lapsille Lapsi vai aikuinen M ieletön Mahdollisuus -draamakokonaisuus lisää lasten ymmärrystä mielenterveysongelmista. Se sisältää tarinan ja tehtäviä. Tarina kertoo lapsen arjesta vanhemman sairastaessa. Oppilaat pääsevät auttamaan tarinan päähenkilöä ja oppivat, miten itse voi toimia. Ne lapset, joita päähenkilön kaltainen tilanne koskettaa, saavat tukea omaan tilanteeseensa. Kokonaisuuden ohjaaminen ei vaadi aiempaa draama- alan osaamista. Kokonaisuus kehitettiin, koska mielenterveyden ongelmiin liittyy ennakkoluuloja, jotka aiheuttavat yksinäisyyttä ja lisäävät riskiä syrjäytyä. Noin 25 % alaikäisistä lapsista elää perheessä, jossa vanhemmalla on hoitoa vaativa mielenterveys- tai päihdeongelma. Lisätietoja voit pyytää suunnittelija Sanna Huhtoselta (+358 45 184 7009 WDLVDQQDKXKWRQHQ#ÀQIDPLÀ

 Hän polkee jalkaa pui nyrkkiä sivaltaa sanoilla itkee nauraa välillä laulaa kuin pieni lapsi akateemisesti koulutettu omanarvonsatunteva väärinymmärretty pikkuasioista pimahtava liki 60 -vuotias siskoni pyytäen aina lopulta anteeksi mutta minä en tiedä jaksanko enää... vaikka rakastankin vielä. Irene K. j Tykkää meistä Facebookissa ja liity seuraajaksemme Twitterissä H aluatko tietää, mitä tapahtuu mielenterveysomaisten kentällä? Entä millaisia omaisia koskevia uutisia mediassa liikkuu? Liittymällä Facebookissa Mielenterveysomaisten keskusliitto – FinFamin ja oman alueesi yhdistyksen sivun tykkääjiin saat ajankohtaista tietoa mielenterveyden ja ennen kaikkea mielenterveyspotilaiden omaisten asioista. Lisäksi pysyt ajan tasalla siitä, mitä keskusliitossa ja alueyhdistyksessäsi tapahtuu. Keskusliiton sivu löytyy Facebookista osoitteesta www.faceERRNFRPÀQIDPL.l\W\NNllPlVVl Meidät löytää myös Twitteristä. Liity seuraajaksemme ja tutustu, mitä aiheita nostamme siellä esiin. 32 1/2016

K E S K U S L I I TO N J U L K A I S U J A Arjessa mukana – Omaistyön käsikirja Tekijät: Sanna Luodemäki, Kaija Ray & Paula Hirstiö-Snellman Hinta: 20 euroa + postituskulut Käsikirja on ensimmäinen omaistyön kokonaisuutta kuvaava teos. Yksiin kansiin on nyt koottu sekä tutkimustietoa omaisen tilanteesta että kuvauksia omaistyön käytännöistä. Kirjassa hahmotetaan omaistyötä osana kansalaisjärjestötoimintaa. Omaistyön käsikirja on puheenvuoro niistä haasteista, joita mielenterveyskuntoutujien omaiset kohtaavat arjessaan. Millä korteilla pelaat?”. Omaisjärjestötyön arviointimalli. Tekijä: Sanna Luodemäki Hinta: 10 euroa + postituskulut Omaisjärjestötyön arviointimalli on Omaiset mielenterveystyön tukena –yhdistyksille suunniteltu itsearviointimalli. Arviointimalli on laadittu osana Omaistyön kehittämisprojektia vuonna 2011. Mielenterveyspotilaiden omaisten hyvinvointitutkimus Tilaa ilolle Tekijät: Kristiina Aminoff, Minna Mäkipää, Kaisa Nyberg & Eija Stengård Hinta: 10 euroa + postituskulut Hyvinvointiopas on suunnattu mielenterveyskuntoutujan omaiselle. Oppaan tavoitteena on auttaa omaisia ottamaan käyttöön omia voimavarojaan. Kirjaan on koottu sekä tietoa että tehtäviä. Tilaa ilolle -opasta voi käyttää itsenäisesti tai hyödyntää vertaisryhmissä. Välitilasta omaan voimaantumiseen Tekijä: Kaija Ray, Kristiina Aminoff & Tiina Jäppinen Hinta: 5 euroa. Postituskulut laskutetaan, mikäli tilataan suuria eriä. Omaistyön kehittämisprojektin loppuraportti. Yhteispelillä hyvään hallintoon Opas omaisyhdistysten luottamushenkilöille Tekijät: Markku Nyman ja Eija Stengård Tekijä: Karoliina Ahtiainen Hinta: 20 euroa + postituskulut Yhteispelillä hyvään hallintoon -opas antaa omaisyhdistysten luottamushenkilöille tietoa yhdistyksen johtamisen eri teemoista ja onnistuneen hallitustyöskentelyn osa-alueista. Opas tukee yhdistysten luottamushenkilöitä hallintoon ja päätöksentekoon liittyvissä kysymyksissä. Kansanterveyslaitoksen Terveys 2000-tutkimuksen mukaan valtaosa väestöstä kokee voivansa hyvin, 20-25 prosenttia ilmaisee psyykkisiä oireita. Keskusliiton teettämä ja syksyllä 2001 julkaisema tutkimus puolestaan kertoo mielenterveyspotilaiden omaisten kohdalla masentuneiden osuudeksi 38 prosenttia. Mitkä ovat omaisten riskitekijät? Tutkimusraportissa on tietoa helposti luettavassa muodossa. Hinta: 10 euroa + postituskulut Kaikkia kuutta julkaisua voi tilata Mielenterveysomaisten keskusliitto – FinFamista osoitteesta jaana.humalto@finfami.fi tai puh. 050 464 2739. 1/2016 33

KOLUMNI Sanna Huhtonen, Mieletön Mahdollisuus -projektin suunnittelija, FinFami ry. Hyvän olon valintoja I KUVA: MARIKA FINNE stuin muutama päivä sitten aamulla ratikassa matkalla toja” sai minut miettimään hyvän olon kannalta merkityksellisiä töihin. Jos ratikassa on tilaa ja pystyn valitsemaan paikvalintoja. Niitä päivittäisiä hetkiä, jotka ovat valintatilanteita, kani, istun useimmiten ratikan etuosassa, jossa voi istua tiedostimme sitä tai emme. Valinta on esimerkiksi se, vastaamkatse kohti sivuikkunaa. Se on aitiopaikka seurata ohilimeko puheluun, jonka tiedämme nostavan verenpainetta. puvaa kaupungin maisemaa. Samalla siinä on jotain Valinta on se, avaammeko illalla television vai hyvän kirjan. rauhoittavaa. Voi keskittyä vain Valinta on myös se, ajattelemmeko ratikan toisella sivulla vilistävään oman hyvän olomme olevan riippumaisemaan, jolloin selän takana ja vainen jonkun toisen ihmisen tekemiedessä olevat tapahtumat rajautuvat sistä ja olemisista. Oikeastaan jokainen näkökentän ulkopuolelle. valinta on joko hyvän tai huonon olon On tärkeää osata rajata päivittäin valinta. Ja jokainen valinta on meidän. tarjolla olevaa ärsykevirtaa. YmpäAina, kun koemme, että meidän on ristön hälyn lisäksi älypuhelinten, pakko tehdä tai olla jotain, on aika peli- ja tietokoneiden täyttämä arki pysäyttää itsensä ja kysyä, onko todella on täynnä ääntä ja vaihtuvaa kuvaa. näin. Onko totta, että meillä ei ole vaihOlemme toisaalta niin tottuneita toehtoa? Ajattelen, että useimmiten näihin ärsykkeisiin, että television kyse on uskomuksesta, ei todellisesta kiinnilaittaminen ja vain hiljaa istupakosta. Ja uskomukset ovat useimminen saattaa tuntua epämukavalta. miten ulkoapäin mieleemme iskostetKun lapset ovat nukkumassa, teletuja ajatuksia, joiden mukaan sitten visio kiinni, puhelin äänettömällä ja olemme lähteneet toimimaan. istut sohvalla, jäljellä ovat vain omat Kun itse muutama vuosi sitten ajatuksesi ja hengitys. Hiljaisuus ryhdyin kyseenalaistamaan uskomukja tekemättömyys saattaa tuntua siani, huomasin valtaosan niistä olevan vieraalta, joskus jopa väärältä. jonkun muun ajatuksia. Tämän Takaisin ratikkaan. ymmärrettyäni tein valinnan olla Ohitimme tavaratalon ja uskomatta enää niin, ja harjoitHYVÄN OLON silmääni osui näyteikkunan telun myötä muutama uskomukVALINNAT OVAT KÄSILLÄMME JOKA PÄIVÄ. sista on jo karissut tiehensä. teksti: ”Hyvän olon valinMEIDÄN ON ITSE TEHTÄVÄ NE. toja”. Tavaratalon konteksHyvän olon valinnat ovat tissa lauseen tarkoituksena käsillämme joka päivä. Meidän on varmaankin saada ihmiset on itse tehtävä ne. Silloin ostoksille juuri kyseiseen tavarataloon. Sitä ja myynnissä olevia meidän on kuunneltava vain omaa ääntämme. Ei sitä päästuotteita markkinoidaan hyvää oloa tuottavina. Toki ostosreissämme olevaa äidin, isän, puolison tai työkaverin ääntä, joka susta voi saada hyvän mielen. Ehkä pidemmän päälle hyvää uskottelee jotain. Siispä, istutaan alas, hiljennetään ylimääräiset oloa ei kuitenkaan kannata etsiä shoppailusta. ärsykkeet ympäriltämme ja aletaan kuunnella, mitä meillä itselRatikan ruksuttaessa eteenpäin lause ”Hyvän olon valinlämme on meille sanottavaa. 34 1/2016

Mielenterveysomaisten keskusliitto – FinFamin jäsenyhdistykset: Meritullinkatu 4 B 10 00170 Helsinki puh. 050 464 27 39 fax (09) 673 661 www.finfami.fi Toiminnanjohtaja Pia Hytönen puh. 045 2631 690 pia.hytonen@finfami.fi Kehittämispäällikkö Riika Hagman-Kiuru puh. 045 800 4903 riika.hagman-kiuru@finfami.fi Viestintävastaava Marika Finne puh. 045 844 0135 marika.finne@finfami.fi Järjestösuunnittelija Jaana Humalto puh. 050 464 27 39 jaana.humalto@finfami.fi Suunnittelija, Vapaaehtois- ja omaistoiminnan kehittäminen Vaula Ollonen puh. 0400 274 624 vaula.ollonen@finfami.fi Suunnittelija, OMAHA-hanke Arto Bäckström puh. 045 642 8510 arto.backstrom@finfami.fi Suunnittelija Opastava-projekti Erkka Öörni puh. 045 844 0150 erkka.oorni@finfami.fi Tiedottaja Opastava-projekti (Vanhempainvapaan sijainen) Veera Nurmenniemi puh. 045 847 9463 veera.nurmenniemi@finfami.fi Suunnittelija Mieletön Mahdollisuus – projekti Sanna Huhtonen puh. 045 184 7009 sanna.huhtonen@finfami.fi 1/2016 HELSINKI: www.otu.fi FinFami – Uusimaa ry. Kumpulantie 5, 00520 Helsinki Käyntiosoite: Jämsänkatu 2, 4.krs, 00520 Helsinki puh. (09) 686 0260 otu@otu.fi PORI: www.finfamisatakunta.fi FinFami Satakunta ry. Isolinnankatu 16 (Satakunnan Yhteisökeskus), 28100 Pori puh. 044 303 6282 toimisto@finfamisatakunta.fi PORVOO: www.ituspy.com Itä-Uudenmaan sosiaalipsykiatrinen yhdistys ry. Mannerheiminkatu 25 B, 06100 Porvoo puh. 050 307 4844 paivi.nousiainen@ituspy.com SALO: www.omtsalo.fi FinFami – Salon seudun mielenterveysomaiset ry. Turuntie 8, 4. krs, 24100 Salo puh. 040 722 4961 omt@salo.salonseutu.fi HÄMEENLINNA: www.omaisyhdistys.com FinFami – Kanta-Hämeen mielenterveysomaiset ry. Kirjastokatu 1, 13100 Hämeenlinna puh. 040 455 2161 toimisto@omaisyhdistys.com SEINÄJOKI: www.finfamiep.fi FinFami Etelä-Pohjanmaa ry. Kauppakatu 11 A 4, 2. krs, 60100 Seinäjoki puh. (06) 414 8994 toimisto@finfamiep.fi JOENSUU: www.tukitupa.fi Pohjois-Karjalan mielenterveysomaiset FinFami ry Karjalankatu 4 a 2, 80200 Joensuu puh. 050 534 6772 katja.pesonen@tukitupa.fi JYVÄSKYLÄ: www.finfamiks.fi Keski-Suomen mielenterveysomaiset – FinFami ry. Tapionkatu 4 A 5, 40100 Jyväskylä puh. 050-528 0030 toimisto@finfamiks.fi KERAVA: www.sopimuskoti.fi Keski-Uudenmaan Sopimuskoti ry. Klondyketalo, Kumitehtaankatu 5 C, 04260 Kerava puh. 040 511 8543, faksi (09) 273 1455 sirkka.vaisto@sopimuskoti.fi KUOPIO ja MIKKELI: www.omary.fi Omaiset mielenterveystyön tukena Itä-Suomi ry. (OMA ry). Kuopion toimipiste Teletie 4 - 6 E, 70600 Kuopio puh. 040 556 4292 toimisto@omary.fi Mikkelin toimipiste Otto Mannisen katu 4, 50100 MIKKELI (järjestötalo Estery) puh. 040 586 7359 toimisto.mikkeli@omary.fi LAHTI: www.omaiset.fi Päijät-Hämeen mielenterveysomaiset FinFami ry. Rauhankatu 3, katutaso, 15110 Lahti puh. 040 704 9913 (toimisto, Anne Pitkänen) toimisto@omaiset.fi TAMPERE: www.finfamipirkanmaa.fi Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFami ry. Hämeenkatu 25 A 3. krs. ja 6. krs. 33200 Tampere puh. 040 722 4292 (neuvonta) puh. 040 582 5343 (toimisto) omaiset@finfamipirkanmaa.fi Muotialan asuin- ja toimintakeskus ry. www.muotiala.fi Motarinkuja 2 A, 33800 Tampere puh. 050 349 6771 ja 050 382 4490 (toimisto) puh. 040 595 7180 (Soile Kaarela) faksi (03) 253 9323 toimisto@muotiala.fi TURKU: www.vsfinfami.fi/ Varsinais-Suomen mielenterveysomaiset FinFami ry Itäinen Pitkäkatu 11 A, 20520 Turku puh. 044 793 05 80 puh. 044 793 05 82 ark.10-14 (neuvonta) omtls@vsfinfami.fi VAASA: www.finfamipohjanmaa.fi FinFami Pohjanmaa ry, FinFami Österbotten rf Kirkkopuistikko 31, liiketila, 65100 Vaasa puh. 044 033 4280 info@finfamipohjanmaa.fi FinFami Pohjanmaa ry, FinFami Österbotten rf Isokatu 15 B 4.krs, 67100 Kokkola puh. 044 763 4100 minna.pellinen@finfamipohjanmaa.fi Svenska Österbottens Anhörigförening SÖAF rf www.soaf.fi Svenska Österbottens anhörigförening/ Wasa wellness, Långviksgatan 13, 65100 Vasa. puh. 050 407 1827 eva.astrand@soaf.fi Osoitteenmuutokset suoraan omaan paikallisyhdistykseen! Sieltä ne välittyvät myös Labyrintti-lehteen. 35

Kun yksi sairastuu monen maailma muuttuu. Et jää yksin.