SOTAINVALIDI 3 / 2018 KRIGSINVALIDEN Sotainvalidien Veljesliiton äänenkannattaja Sotainvalidit kiittivät Kultainen kiekko luovutettiin Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle. Sivut 6-7 Lakimies Laitoshoidon prosenttirajan lievennys lykkääntyy. Sivu 8 Tee lista käyttämistäsi lääkkeistä Ikäihmisten pitää olla tarkkana käyttämiensä lääkkeiden yhteisvaikutuksista. Sivu 13 Hyvinvointi Apuvälineet ylläpitävät toimintakykyä. Sivut 18-19 Avustajatoiminta tuo kiireetöntä apua koteihin Avustajatoiminta laajeni valtakunnalliseksi toiminnaksi 20 vuotta sitten. Sivut 40-41 Sotavamma yhdisti perheitä Paula ja Esa muistelevat lapsuuttaan lämmöllä. Sotainvalidiperheet muodostivat tiiviin yhteisön, josta jäi hyvät muistot. Teema: Sodanjälkeiset sukupolvet. Sivut 14-17 Sotainvalidit edellä käyden – vammoista huolimatta.

2 Sisällys SOTAINVALIDI 3 / 2018 Tässä lehdessä Sivu 6 Ajankohtaista 4–5 Muistamme liiton entisiä työntekijöitä sekä Sotavangit ry:ssä vaikuttanutta sotainvalidia 6–7 Veljesliitto palkitsi tukijoitaan Arkkipiispa Tapio Luoma vastaanotti Veljesliitolta Presidentin kultaisen kiekon Suomen evankelis-luterilaisen kirkon puolesta. Edunvalvonta 8 Lakimies: Edellytykset pieniprosent­ tisten sotainvalidien laitoshoitoon ovat jo olemassa 9 KELA: Muutoksia Kelan korvaamiin taksimatkoihin 10–11 Sotainvalidi Otto Malkki loisti urheilussa 13 Ikäihmisten oltava tarkkana lääkkeiden kanssa! Teema: Sodanjälkeiset sukupolvet Sivut 18–19 Apuvälineet helpottavat kodin askareissa. 14–16 Sotavamma yhdisti perheet 17 Psykiatri Markku Valli: Traumaattinen sota-aika on vaikuttanut koko kansakuntaan Hyvinvointi 18–19 Apuvälineet tukevat arjen sujumista 20–21 Lottana isänmaan asialla Sivu 34 22–38 Piirit toimivat Sotainvalidi Hannes Kuosmanen saa ison avun osaston tukijäseneltä. 40–41 Avustajatoiminta 20 vuotta 42–43 Elämän sana: Jumalan johdatus 44–47 Krigsinvaliden 49 Ristikko ja sudoku 50–51 Henkilö: Vanhustyön Keskusliiton uusi toiminnanjohtaja Anni Lausvaara Kannen kuva: Tomi Glad Sivu 39 Kymen tukihenkilöt lahjoittivat Hoikulle aikaa ulkoilemalla talon asukkaiden kanssa. Sivut 50–51 Anni Lausvaara luotsaa Vanhustyön Keskusliittoa.

Pääkirjoitus 3 Sotainvalidien lapset Markku Honkasalo päätoimittaja l Viime vuosina on paljon keskusteltu sotiemme vaikutuksista sodan jälkeisiin sukupolviin. Sodasta palaavat rintamamiehet toivat sodan kokemukset ja traumat mukanaan kotiin palatessaan. Kun silloin ei vielä ollut ammattiauttajia, sen tehtävän joutui useimmiten hoitamaan oma vaimo. Ahdistava tunnelma kotona välittyi myös lapsiin. Sodan traumat ovat siirtyneet seuraaviin ja niitä seuraaviin sukupolviin. Sen osoittavat ne lukuisat tutkimukset, joita on Suomessa ja lukuisissa Euroopan maissa tehty. Eroavatko Suomi ja suomalaisten sotainvalidien lapset kuitenkin tässä suhteessa? Ensinnäkin Suomi oli ainoa toisen maailmansodan sotaa käynyt Manner-Euroopan valtio, jota ei miehitetty. Suomi hävisi kaksi sotaa – talvi- ja jatkosodan – Neuvostoliitolle, mutta ei antautunut, vaan ankarasta painostuksesta huolimatta jatkoi demokraattista elämäänsä. Jos vertaamme saksalaisten tai vaikkapa japanilaisten rintamamiesten saamaa arvostusta sodan jälkeen omiin rintamamiehiimme, ero on valtava. Suomalaiset sotilaat olivat puolustaneet maatamme ylivoimaisen, maahamme hyökkäävän vihollisen edessä. Puolustussota oli kansan mielestä oikeutettua ja siksi hyväksyttävää. Näin eivät voineet kokea saksalaiset, japanilaiset ja monet muut toisen maailmansodan sotaakäyvien maiden kansalaiset. Sodassa vammautuneet olivat kivuista ja säryistään, menettämistään raajoistaan huolimatta erityisasemassa sodan jälkeenkin. Heistä piti huolta ensin Puolustusvoimat, sitten koko yhteiskunta ja viimeksi heidän oma järjestönsä Sotainvalidien Veljesliitto. He saivat hoitoa fyysisiin vammoihin ja oma järjestö antoi veljestukea (nyk. vertaistukea) henkisiin vammoihin. He saattoivat tutussa ”veljesporukassa” pystyä purkamaan sodan kauheuksia. Heidän puolisonsa voivat puolestaan naisjaostojen toiminnassa keventää toisilleen ”omaishoitajan” paineita. Tätä samanhenkisten ystäväpiiriä ei välttämättä ollut kaikilla muilla sodan käyneillä miehillä ja naisilla. Tämä veljesjärjestön ja vertaistuen vaikutus säteili myös sotainvalidien lapsiin. l Laitoshoitoa lievävammaisille! l Sotainvalidien Veljesliiton edunvalvonnan tärkeimpänä tavoitteena on viime vuodet ollut lievävammaisten (10-15%) sotainvalidien pääsy laitoshoitoon sotainvalideja ja veteraaneja varten yhteiskunnan tuella rakennettuihin hoitolaitoksiin, veljeskoteihin. Jo vuonna 2017 eduskunnan valtionvarainvaliokunta piti perusteltuna sotainvalidi- en laitoshoidon haitta-asterajan alentamista. Tämä uudistus ei kuitenkaan ole hallituksen ensi vuoden budjettiesityksessä. Prosenttirajan alentaminen ei edes edellyttäisi määrärahan lisäämistä budjettiin, sillä viime vuodet rahaa on jäänyt aina käyttämättä. Tarvitaan vain korjaus sotilasvammalain yhteen pykälään. l Alakerta Tällä palstalla harrastetaan sotainvalidityöhön liittyvää kevyttä, mielellään huumoria sisältävää muistelua. Sotainvalideilta opittua l Käsi on kipeä ja hiukset ovat sekaisin. Kiire näkyy lyhyenä pinnana ja sivulliset saavat osansa huonotuulisuudesta silmien pyörittelynä ja tuhahteluina. Yksi vastoinkäyminen leimaa helposti koko päivän tunnelmaa vaikka kuinka koittaisi itselleen järkeistää, että pahempaakin on koettu. Pahempaa on tosiaan koettu. Siitä tietävät sota-ajalla eläneet. Vaan heissä se harvoin näkyy kiukutteluna tai turhamaisuutena. Konkreettisina esimerkkeinä kylläkin: puuttuvana raajana, jäykistyneenä jalkana tai sirpaleina kehossa sekä painajaisina. Pahempaa on tosiaan koettu. Siitä tietävät sota-ajalla eläneet. Vaan heissä se harvoin näkyy. Lukemattomia kertoja olen kuullut, kuinka sotainvalideja kiitetään positiivisesta elämänasenteesta. Jos en tuntisi sotainvalideja, ajattelisin kehujen olevan ympäripyöreitä latteuksia. Mutta aika jonka olen viettänyt heidän ja heidän puolisojensa kanssa on osoittanut, ettei kyse ole pelkästä sananhelinästä. Sotainvalidit ovat kertoneet sota-ajastaan ja vammautumisestaan reippaasti; tapahtumat todeten. Sen verran aikaa on jo kulunut. Sil- mäkulma on kostunut ja ääni saattanut väristä, mutta kun muisteluissa päästään siviiliin palaamiseen, ilme kirkastuu. Vamman aiheuttamista ongelmista pitää kysyä erikseen, muuten ne eivät tunnu mieleen tulevan. Minä mietin kipeää kättäni, ja kuinka muistan kertoa siitä kaikille, jotka kysyvät kuulumisia. Ei tarvitse kenenkään erikseen tiedustella terveyden laitaa. Nykyisin maailma kietoutuu liian tiiviisti oman navan ympärille: mitä minä haluan, mitä olisin halunnut ja onko jo liian myöhäistä. Iästä tulee vauhdilla kulkeva kello, armoton vihollinen. Vaan annapas kun vierailet 100 vuotta täyttävän sotainvalidin kotona ja olet vähällä tiedustella oven avanneelta mieheltä, mahtaako hänen isänsä olla paikalla, kun haastattelemaan tultiin… askelta omaan menoon sopivaksi. Minun lähipiiristäni löytyy kuusikymppisiä, jotka menettävät mieluummin suuren osan ympärillä käytävistä keskusteluista kuin myöntäisivät tarvitsevansa kuulolaitetta. 98- ja 36-vuotiaan näkemyksiä elämästä on ehkä turha panna samalle viivalle mutta niistä voi poimia itselleen uusia näkökulmia ja oppia vanhempien kokemuksista, jolloin välimatka kuroutuu. – Toivottavasti molempiin suuntiin. l Korkeassa iässä sopeudutaan tilanteeseen, jossa joutuu turvautumaan muiden apuun. Korkeassa iässä seurataan paljon kokeneen kehon muutoksia. Sopeudutaan tilanteeseen, jossa joutuu turvautumaan muiden apuun. Mutta jos mielii osallistua tapahtumiin, on rollaattoria otettava kahvoista ja lyhennettävä Marja Kivilompolo tiedottaja

4 Ajankohtaista Kaunialan Toverikunta teki lahjoituksen Sotainvalidien Veljesliitolle Pesidentin kanslia Onnittelemme Tasavallan presidentti Sauli Niinistö 70 vuotta Salossa vuonna 1948 syntynyt tasavallan presidentti Sauli Niinistö täytti 24. päivä elokuuta 70 vuotta. Niinistö valittiin presidentiksi 1.3.2012 ja hän aloitti toisen 6-vuotisen presidenttikautensa 1. päivä hel­mikuuta kuluvaa vuotta. Niinistö on toiminut aikaisemmin mm. oikeusministerinä sekä val­ tiovarainministerinä ja eduskunnan puhemiehenä. Sotainvalidien Veljesliiton sekä jäsenten lämpimät onnittelut tasavallan presidentti Sauli Niinistölle Kalle Achté 90 vuotta Psykiatri, emeritus professori Kalle Achté täytti 11. päivä syyskuuta 90 vuotta. Achté on urallaan kehittänyt merkittävästi psykiatriaa Suomessa. Hän toimi Helsingin yliopiston psykiatrian professorina vuosina 1968– 1992 ja tiedekunnan dekaanina 1978–1981. HYKSin psykiatrian klinikan ylilääkärinä hän työskenteli vuosina 1969–1991. Achté teki neurologian professori Leo Jarhon ja psykiatrian erikoislääkäri Matti Pontevan kanssa Sotainvalidien Veljesliiton hallitukselle erittäin merkittävän asiantuntijalausunnon ’Maamme 2. maailmansodan veteraanien pitkäaikaiset traumaperäiset stressihäiriöt’, joka valmistui vuonna 1996. Sotainvalidien hyväksi vuonna 1947 toimintansa aloittanut Kaunialan Toverikunta on luovuttanut osan saamastaan testamenttilahjoituksesta Sotainvalidien Veljesliitolle käytettäväksi eri hoitolaitoksissa ja kotona olevien sotainvalidien sekä heidän puolisoidensa ja leskiensä hoito-olosuhteiden ja ympäristön tukemiseen sekä virkistyksen edistämiseen. Lahjoitus allekirjoitettiin 20.6. Kaunialassa. Paikalla oli Toverikunnan hallituksen jäseniä ja luottamushenkilöitä. Takarivissä vasemmalla Toverikunnan pj Jarmo Ritari, sotainvalidi Eino Koskelainen, Veljesliiton tuki- ja perinnesäätiön vpj Juhani Saari, Veljesliiton pääsihteeri Seppo Savolainen, Jaakko Valtanen, Kaunialan tukisäätiön pj Martti Kuivala, Leo Jarho ja hallituksen sihteeri Kirsti Virta. Eturivissä vasemmalla Toverikunnan hallituksen 2. vpj, sotainvalidi Pertti Jauhiainen, Kaunialan avo- ja kotipalveluiden johtaja Merja Korhonen, Veljesliiton pj Malla Taipale, sotainvalidi Bruuno Averla ja Toverikunnan hallituksen 1. vpj, sotainvalidi Eero Kantola. Muistamme Paavo K. Korhonen * 30.6.1927 † 13.6.2018 Isänmaan nuoret puolustajat l Sotilaspoikien Perinneliitto on toteuttanut DVD-elokuvan (57 min) Isänmaan nuoret puolustajat, Sotilaspojat ja tytöt. Se kertoo nuorukaisten ja nuorten tyttöjen vapaaehtoisen maanpuolustustyön synnystä ja toiminnasta ennen sotia ja niiden aikana. Siinä on haastateltu mm. Ville Pesälää, Aira Samulinia, John Vikströmiä, Elisabeth Rehniä ja Jaakko Valtasta. l Juhannusta ennen saimme murheellisen tiedon. Veljesliiton tiedotuspäällikkönä yli kaksikymmentä vuotta toiminut valtiotieteen maisteri ja myöhemmin kamarineuvos Paavo K. Korhonen oli poistunut joukostamme. Paavo K. Korhonen syntyi Sortavalassa. Tärkeää hänelle myöhemmässä elämässään olikin Laatokan-karjalaisten avustustyö ja toiminta Sortavala-säätiössä. Ennen tuloaan Sotainvalidien Veljesliiton palvelukseen Paavo toimi monissa eri mainos- ja tiedotusalan tehtävissä: muun muassa Mainostoimisto Erva-Latvala Oy:ssä, Helsingin Suomalaisessa Säästöpankissa ja Lääketehdas Orion Oy:ssä. Hän oli vuosina 1964–1968 Mannerheimin Lastensuojeluliiton tiedotuspäällikkönä ja sen jälkeen vastaavassa tehtävässä silloisessa Myyntiyhdistys Puutalossa. Sotainvalidien Veljesliiton tiedotuspäälliköksi Paavo valittiin 1.5.1972 alkaen. Tässä vaativassa tehtävässä hän uudisti sekä liiton tiedotusta että Sotainvalidi-lehteä ajan ja sotainvalidien ajankohtaisia tarpeita vastaavaksi. Hän teki usein pitkää työpäivää – toimis­tolla ja kotonaan. Lehden aineiston kokoaminen ja valinnat, oikoluku, taitto ja painatus tiukkoine aikatauluineen olivat tuohon aikaan voimainponnistuksia, joita lehden saaja ei juuri tullut ajatelleeksi. Liiton keskustoimistossa lehteä kutsuttiin hänen toimitussihteeriaikanaan ”Paavon lehdeksi”. Paavo oli myös taiteilija. Jo ennen valtiotieteen opintoja ja maisterin tutkintoa vuonna 1955 hän oli suorittanut taideopintoja mm. Taideteollisessa Oppilaitoksessa. Hän oli sekä Tuusulan Taideyhdistys ry:n että Sotainvaliditaiteilijat ry:n toiminnassa mukana ja hänen töitään oli usein nähtävänä näiden yhdistysten näyttelyissä. Työtoverina ja ihmisenä Paavo oli ahkera, ystävällinen ja luotettava. Karjalainen huumorintaju ja iloisena hersyvä nauru olivat myös hänelle ominaista paineidenkin keskellä. Eläkkeelle Paavo siirtyi Veljesliitosta joulukuun alussa 1992, mutta osallistui vielä pitkään sen jälkeen keskustoimiston eläkeläisten vuotuisiin tapaamisiin. Ansioistaan Paavo K. Korhonen sai useita huomionosoituksia. Kamarineuvoksen arvo­ nimi hänelle myönnettiin vuonna 1994. Juhani Saari

Ajankohtaista 5 Rauhanturvaajaliitossa uusi puheenjohtaja Perinnejärjestön puheen­johtaja sai Suomen tietokirjailijoiden palkinnon l Sotainvalidien Perinnejärjestön puheenjohtaja, kirjailija l Lasse Lehtinen sai Suomen tietokirjailijat ry:n jakaman Warelius-palkinnon kesäkuussa. 12 000 euron arvoinen palkinto Suomen Rauhanturvaajaliitto ry:n puheenjohtaja vaihtui heinäkuussa. Liittoa kuusi ja puoli vuotta johtanut kenraaliluutnantti (evp) Paavo Kiljunen lopetti tehtävänsä suunnitellusti kesäkuussa. Viime vuoden syysliittokokouksessa Kiljusen seuraajaksi valittiin yksimielisesti prikaatinkenraali Mauri Koskela. Hän aloitti puheenjohtajana heinäkuun alussa. Koskela on monipuolisesti kokenut upseeri ja ansioitunut rauhanturvaaja. Hän on kotiutunut YK:n UNDOF-operaation apulaiskomentajan tehtävästä kesäkuun alussa. l myönnetään vuosittain ansioituneelle tietokirjailijalle. Lehtisen palkintoperusteluissa sanottiin mm.: ”Lasse Lehtisen suuri ansio tietokirjailijana on, että hän on aina osannut kansantajuistaa asiansa.” Toinen palkittu oli kulttuurimaantieteen emeritusprofessori Kalevi Rikkinen. l Muistamme Heikki Kankkunen * 8.6.1952 † 18.6.2018 Sotainvalidien Veljesliiton keskustoimiston myyntipalvelupäällikkö Heikki Kankkunen kuoli sairauskohtaukseen 18.6.2018 kesäpaikassaan Somerolla. Hän oli syntynyt 8.6.1952. Heikki Kankkunen tuli Veljesliiton keskustoimistoon 1.6.1991 toimistosihteeriksi ja varastonhoitajaksi. Liiton myyntipalvelu oli tuolloin vielä monipuolista ja laajaa. Siihen kuului myös Sotainvalidien kunniamerkkipalvelu. Vuosien varrella Hessu sai yhä enemmän vastuuta koko myyntipalvelutoiminnas- ta ja 1.1.1998 hänet nimitettiin myyntipalvelupäälliköksi, jossa tehtävässä hän toimi eläkkeelle jäämiseensä saakka kesällä 2015. Veljesliitossa oltiin 1990-luvun alussa ottamassa käyttöön atk:ta mikroineen ja tulostimineen. Hessukin sai varastoonsa jo vanhentuneen mikrotietokoneen, mutta valitettavasti siihen ei ollut yhtään toimivaa ohjelmaa. Hänelle oli tyypillistä halu oppia uusia asioita. Saatuaan allekirjoittaneelta koneeseen sopivia 5,25 tuuman lerpuilla olevia vanhoja atkohjelmia Hessu aloitti tietotekniikan itseopiskelun. Hyvin pian hänestä tuli keskustoimiston atk-tukihenkilö ja myöhemmin myös koko Veljesliiton kenttäorganisaation atk-tuki. Hessulle työpaikka ja työyhteisö Veljesliitossa oli tärkeä työuran loppuun saakka. Työtoverina hän oli välitön, ystävällinen ja pidetty, kaikki pitivät häntä ystävänään. Hessu oli helposti lähestyttävä. ”Kentän ihmisetkin” kokivat, että hän oli hyvin ”auttavainen”. Jos hän ei jotain asiaa tiennyt, hän otti asiasta selvää. Hessu oli positiivinen ja valmis auttamaan työtovereitaan niin tietotekniikan kuin muissakin asioissa. Hän viljeli huumoria niin kahvihuoneessa kuin muulloinkin. Hessun huumori oli omintakeista. Hän saattoi ”vakavalla naamalla” esittää asioita, jotka hämmensivät täysin kuulijan. Hessu oli myös henkeen ja vereen Toyota-mies. Hänen harrastuksiinsa kuului tietysti tietotekniikka, jonka ongelmia hän selvitteli niin sukulaisille kuin myös Veljesliiton entisille työtovereille ja luottamushenkilöille. Hessu oli odotettu vieras myös liiton entisen puheenjohtajan Veli Matti Huittisen kotona Mikkelissä, atk-asioissa. Tärkeä oli hänelle myös kesäpaikka Somerniemellä, jossa voi rakennella kaikkea ”omin käsin”. Eläkkeelle jäätyäänkin Hessu halusi pitää yhteyttä entisiin työtovereihin ja myös jo eläkkeelle jääneisiin. Hessun yllättävä poistuminen joukostamme oli meille entisille ja nykyisille työtovereille järkytys. ken Sotatunturilla hän jäi haavoittuneena vangiksi ja kuului vankiryhmään, joka palautettiin Tsherepovetsin leiriltä Suomeen 25.12.1944. Elämäntyönsä Alava teki aluksi Liikkuvan poliisin palveluksessa ja 1955 lähtien SuomiNeuvostoliitto-Seuran piirisihteerinä Mikkelissä ja Jyväskylässä. Toimittuaan muutaman vuoden Maailma ja me -lehden tehtävissä Alava siirtyi Matkailun Edistämiskeskuksen tarkastajaksi ja lopuksi ylitarkastajaksi. Eläkkeelle Alava jäi 1980. Talousneuvoksen arvonimi hänelle myönnettiin 1982. Sotavangit ry:n toimintaan Alava tuli aktiivisesti mukaan 1984. Kolme vuotta myöhemmin hänet valittiin yhdistyksen puheenjohtajaksi, jota tehtävää hän hoiti yhdistyksen toiminnan päättymiseen 2005 saakka. Hän oli myös Sotainvalidien Veljesliiton jäsen. Teuvo Alavan työelämässä hankkimat kontaktit ja neuvostojärjestelmän tuntemus olivat suureksi avuksi sotavankien muiston vaalimisessa. Alava oli puheenjohtaja Opetusministe­ riön asettamassa työryhmässä, jonka työn tuloksena ensimmäinen suomalaisten sotavankien muistomerkki paljastettiin 1992 Tsherepo- vetsissa Venäjällä. Jo tätä ennen Alavan aloitteesta oli saatu aikaan Hietaniemen hautausmaalla 1986 paljastettu sotavankimuistomerkki. Alava oli mukana muissakin Opetusministeriön asettamissa sotavainajien muiston vaalimistyötä valmistelleissa työryhmissä ja neuvottelukunnissa. Niiden työn jatkoksi perustettiin 1998 Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys, jonka hallituksen jäsenenä Alava oli perustamista seuranneiden kymmenen vuoden ajan. Vuonna 2008 Alava kutsuttiin yhdistyksen ensimmäiseksi kunniajäseneksi. Sotavankien kohtaloiden selvittäminen oli Teuvo Alavalle hyvin keskeinen tavoite. Dokumenttiohjaaja Reijo Nikkilän kanssa tehty tv- dokumentti ”Suomalaiset sotavankileirien saaristossa” sai 2001 valtion tiedonjulkistamispalkinnon. Ansioistaan Teuvo Alavalle on myönnetty muun muassa kaikkien kolmen suomalaisen ritarikunnan kunniamerkit, sotainvalidien ansioristi ja sotilasansiomitali. Markku Honkasalo päätoimittaja Marjo Kovanen kirjanpitäjä Outi Alava Muistamme Teuvo Alava * 14.5.1924 † 5.7.2018 Teuvo Alava syntyi 14.5.1924 Viipurin maalaiskunnan Säiniöllä. Nuorukaisesta piti tulla vaatturi, mutta talvisodan alkaminen muutti suunnitelmat. Välirauhan aikana perheensä kanssa Lieksassa asuneen Alavan varsinainen asepalvelus alkoi syksyllä 1942 jalkaväen koulutuskeskuksessa Lempäälässä. Sieltä hä­ net määrättiin aluksi Panssaridivisioonan Täydennysjääkäripataljoonaan ja edelleen maaliskuussa 1943 Savukosken suunnalla laajalla erämaa-alueella partisaanien torjuntatehtävässä olleeseen Erillinen Osasto Sau:hun. Savukos- Pertti Suominen Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen puheenjohtaja

6 Ajankohtaista Sotainvalidit kiittivät tukijoitaan ansioristein – Presidentin kultainen kiekko Suomen evankelisluterilaiselle kirkolle l Sotainvalidien ansioristejä myönnettiin tänä vuonna 52 kappaletta. Valtakunnallinen jakotilaisuus ajoittui Sotainvalidipäivän aattoon. Puolustusministerin myöntämiä sotainvalidien ansioristejä on jaettu sotainvalidityön tukijoille jo 60 vuoden ajan. Valtakunnallinen jakotilaisuus järjestettiin 17. päivä elokuuta Helsingissä. Tuolloin ansioristi luovutettiin 28 henkilölle. Loput myönnetyt ansioristit luovutetaan sotainvalidipiireissä. Veljesliiton pääsih­ teeri Seppo Savolainen luovutti Presidentin kultaisen kiekon arkkipiispa Tapio Luomalle, joka vastaanotti sen Suomen evankelisluterilaisen puolesta. Kiertopalkinto Suomen evankelisluterilaiselle kirkolle Presidentti Urho Kekkonen ja liikemies Kalle Kaihari lahjoittivat Veljesliitolle vuonna 1977 Presidentin kultaisen kiekon osoituksena liiton ansiokkaasta huoltotyöstä sekä sotavammaisten kuntoutustoiminnan ja kuntoliikunnan edistämisestä. Kiekosta haluttiin kiertopalkinto, joten Veljesliitto on myöntänyt sitä eri yhteistyötahoille vuodesta 1978 lähtien. Tänä vuonna kultainen kiekko myönnettiin Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle kiitoksena siitä mittavasta työstä, jota kirkko ja seurakunnat ovat tehneet sotavuosista asti sotainvalidien ja heidän perheidensä hyväksi. – Sota-aika jätti pysyvät jäljet paitsi suomalaiseen yhteiskuntaan myös moneen ihmiseen ja perheeseen. Niitä ei ole ollut helppo kantaa. Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja sen paikallisseurakunnat ovat halunneet tukea ja rohkaista sotainvalideja ja koko veteraanisukupolvea. Samalla kirkko on pyrkinyt kiinnit- tämään yhteiskunnan huomiota veteraanien asemaan sekä muistuttamaan sitä itsenäisyyden ja vapauden merkityksestä. Niistä ja veteraanisukupolven työstä on meidän kaikkien edelleen syytä olla kiitollisia, arkkipiispa Tapio Luoma sanoi luovutustilaisuudessa vastaanottaessaan palkinnon kirkon puolesta. Sotainvalidien parissa hengellistä työtä on hoidettu pitkälti luottamuspappien kautta, jotka tuntevat alueidensa jäsenet. – Papit ovat jäsenistön nimeämiä kirkon työntekijöitä, jotka on kutsuttu erityisesti sotainvalidiperheiden sielunpaimeniksi. Hengellistä työtä eli vierailuja veljeskodeissa ja kotona sekä hautajaisia, tehdään jokaisessa sotainvalidipiirissä aina siihen asti kun viimeinenkin sotainvalidi tai puoliso on elossa, kertoo sotainvalidien hengellisen työn vastaava, rovasti Matti Tuomisto. l Työ sotainvalidien parissa on laajentanut näkökantaa l Sotainvalidien ansioristillä palkittu Helena Santavuori vastaanotti tunnustuksen kiitol­ lisena ja nöyrin mielin. Hän nostaa esiin vielä suurimman työn tehneet, nimittäin sotainvalidien puolisot. ”Ojentaisin heille jokaiselle ruusun, sillä he ovat tehneet suurimman työn sotainvalidinsa kanssa. Meitä muitahan on ollut aina useampi henkilö yhtä hoitamassa”, hän muistuttaa. Yksi ansioristillä palkituista oli Kaunialassa vapaaehtoisena toimiva Helena Santavuori, 81. Hän aloitti uransa sotainvalidien parissa vuonna 1965 sotainvalidien Aivovammasairaalassa ja kun se suljettiin, muuttivat potilaat Kaunialaan vuonna 1978. Osa työntekijöistä tuli muutossa mukana, ja Helena oli yksi heistä. Hän on viihtynyt työssään sotainvalidien parissa niin paljon, että jäätyään eläkkeelle Kaunialasta sairaala-apulaisen tehtävästä vuonna 2000, hän jo muutaman kuukauden kuluttua palasi takaisin vapaaehtoistyöntekijänä. Syksyllä tulee kuluneeksi 53 vuotta siitä, kun hän aloitti uransa sotainvalidien parissa. Sotainvalidien parissa tehtävä työ tuntuu jatkuvan useammillakin henkilöillä varsinaisen työuran jälkeen. – Työkaverini Sisko Hannula on ollut mukana sotainvalidityössä vielä puoli vuotta pidempään kuin minä, Helena kertoo. Tarpeellista työtä Helena Santavuoren vapaaehtoistyö hoituu Kaunialassa toverikunnan kautta. Hän avustaa talossa monenlaisissa töissä aina tarpeen mukaan ja on apuna retkillä sekä asiointiapuna mutta pääasiassa hän on keskittynyt virikkeelliseen toimintaan kuten bingoon. Kaunialassa on järjestetty vapaaehtoistyötä jo pitkään. Helena kokee työn palkitsevana. – Kun asukkailta ja heidän omaisiltaan saa hyvää palautetta, niin se on hienoa! Olen iloinen, että olen päässyt omalta osaltani tukemaan tätä arvokasta joukkoa, Helena sanoo. Ei minä vaan me Helena on saanut paljon pitkältä uraltaan sekä vapaaehtoistöistään sotainvalidien parissa. Suurimpana on kuitenkin ollut henkinen anti. – Sotainvalidien parissa olen oppinut muiden ihmisen huomioimisen tärkeyttä ja sen, että ihmisiä kohdellaan yksilöinä, ei vain osana massaa. Olen myös oppinut arvostamaan terveyttä ja heidän parissaan vietetty aika on laajentanut näkökantaani, Helena kertoo. Kuuluisa Kaunialan henki on tuttu myös Helenalle. Hänen mielestään se tarkoittaa yhteen hiileen puhaltamista ja yhteisöllisyyttä. – Se ei ole ”minä” vaan ”me”, Helena summaa. l Marja Kivilompolo

Ajankohtaista 7 Sotainvalidien ansioristin saajat valtakunnallisessa jakotilaisuudessa Sotainvalidipäivän aattona 17.8.2018 Helsingissä. Sotainvalidien ansioristit valtakunnallisessa jakotilaisuudessa saivat: Mervi Ahlroth, toimitusjohtaja, Kaunialan sairaala Marko Hakala, toiminnanjohtaja, Etelä-Pohjanmaan sotainvalidipiiri Erkki Heikkinen, puheenjohtaja, Suomen Sotaveteraaniliitto Simo Hongisto, vapaaehtoistyöntekijä, Kaunialan toverikunta Arto Hämäläinen, perushoitaja, Kyyhkylän kuntoutuskeskus- ja sairaala Katja Ilvonen, toimitusjohtaja, Oulunkylän Kuntoutussairaala Kaarina Joutsiniemi, vapaaehtoistyöntekijä, Kaunialan toverikunta Soile Karhu, lähihoitaja, Kaunialan Sairaala Mira Kulmala-Sjöman, toiminnanjohtaja, Kanta-Hämeen sotainva­ lidipiiri Outi Luoma-Aho, budjettineuvos, valtiovarainministeriö Liisa Lähteenmäki, johtaja, Ilveskoti Marko Maaluoto, majuri, Puolustusvoimat Pirkko Mattila, sosiaali- ja terveysministeri Pia Mikkonen, varainhankinnan päällikkö, Veteraanivastuu Heikki Moilanen, liiton hallituksen jäsen, Satakunnan sotainvalidi­ piirin puheenjohtaja Eeva Ollikainen, perushoitaja, Kyyhkylän kuntoutuskeskus- ja sairaala Matti Orlamo, everstiluutnantti, Kadettikuoron ja Kaaderilaulajien johtaja Erkki Papunen, erityisasiantuntija, valtiovarainministeriö Aino-Kaisa Pekonen, kansanedustaja Erja Purra, ravintolapäällikkö, Kyyhkylän kuntoutuskeskus- ja sairaala Veronica Rehn-Kivi, kansanedustaja Outi Ryömä, osastosihteeri, Kaunialan Sairaala Marja Saarenheimo, vanhempi tutkija, psykologi Helena Santavuori, vapaaehtoistyöntekijä, Kaunialan toverikunta Eeva-Liisa Takala, toimistosihteeri, Kaunialan Sairaala Rauni Toivonen, Valtiokonttori Isto Uimonen, Valtiokonttori Juha Vuorinen, puheenjohtaja, Kanta-Hämeen sotainvalidipiiri Sotainvalidien Veljesliitto onnittelee kaikkia ansioristeillä huomioituja henkilöitä sekä kiittää tekemästänne arvokkaasta työstä! Sotainvalidit esillä SuomiAreenassa Sotiemme veteraanit, heidän arkensa ja avun tarpeensa oli yksi keskustelu­aiheista menneen kesän SuomiAreenalla. Mato Valtonen haastatteli MTV-lavalla Markus Aaltosta, Gunnar Kotirantaa, Veikko Jokista ja lotta Ritva Tuulosta. l Sotiemme veteraanit olivat esillä heinäkuussa Porissa järjestetyssä SuomiAreenakeskustelutapahtumassa. Perjantaina 20.7. aamupäivällä kaupungintalon pihalla oli tunnin mittainen keskustelu aiheella Tarvitsevatko sotiemme veteraanit vielä apua? Kysymyksiin vastausta etsivät Veljesliton puheenjohtaja Malla Taipale, Sotaveteraaniliiton toiminnanjohtaja Markku Seppä, Veteraanivastuun puheenjohtaja Matti Niemi, Suomen Reserviupseeriliiton puheenjohtaja Mikko Halkilahti, Puolustusvoimien komentopäällikkö Kim Mattsson sekä Kaija Kataja, Porin vanhuspalveluiden esimies. Veteraanipolvea edustivat satakuntalaiset sotainvalidit Gunnar Kotiranta, Markus Aaltonen, sotaveteraani Veikko Jokinen ja lotta Ritva Tuulos. Keskustelun juonsi median puhetyöläinen Mato Valtonen. Aiheiksi nousivat mm. veteraanin arki, yhteiskunnan tuki veteraaneille sekä puolisoille ja leskille, keräysvarojen käyttö sekä keräyksen tulevaisuus. Keskustelu löytyy netistä Katsomosta ja sieltä SuomiAreenan koosteista. Veteraanit olivat esillä vielä iltapäivällä MTV3:n lavalla Torivartissa, kun he kertoivat itse omin sanoin arjestaan ja elämästään. l

8 Edunvalvonta Lakimies Laitoshoidon prosenttirajan lievennys lykkääntymässä Nykytasoiset määrärahat riittäisivät uudistuksen toteuttamiseen. Valtion vuoden 2017 tilinpäätöksen mukaan sotilasvammakorvaukset määrärahasta jäi käyttämättä 9,32 milj. euroa ja momentilta valtion korvaus sota- ja sotilasinvalidien kuntoutus- ja hoitolaitosten kustannuksiin siirtyi tälle vuodelle 57 milj. euroa. Edellä kerrotuista summista runsas puolet olisi riittänyt kattamaan 10 ja 15 %:n sotainvalidien tarvitseman laitoshoidon kustannukset koko heidän elinajakseen. Myös kuluvalta vuodelta tulee jäämään käyttämättä runsaasti edellä kerrottuja määrärahoja. Veteraaneille kotipalveluja Vammautumattomille veteraanien kotipalvelut on tarkoitus muuttaa lakimääräisiksi marraskuusta 2019 lukien. Uusi lainsäädäntö mahdollistaa heille samat kotona asumista tukevat palvelut kuin sotainvalideille. Kunnat ja kuntayhtymät saisivat laskuttaa tunnuksen omaaville veteraaneille järjestämänsä palvelut Valtiokonttorilta. l Puolisokuntoutukseen 3,1 milj. euroa Vaikeavammaisten sotainvalidien puolisoiden ja leskien kuntoutukseen esitetään varattavaksi vuodelle 2019 samansuuruinen määräraha kuin mitä kuluvana vuonna on ollut. Kuntoutuksen pääsyedellytykset vahvistetaan vuosittain joulukuussa annettavalla asetuksella. Veljesliitto on esittänyt tämän erillisen puoliso- ja leskikuntoutuksen laajentamista lieventämällä sitä koskevaa sotainvalidin haitta-asterajaa. Liiton arvion mukaan pienet muutokset olisivat mahdollisia tuon esitetyn määrärahankin puitteissa. Janne Nikkarinen Edellytykset uudistukselle ovat olemassa Sotainvalidien Veljesliiton laskelmien mu­ kaan 15 %:n sotainvalidien hoidon korvaaminen maksaisi vuonna 2019 noin 3 milj. euroa ja 10 %:n sotainvalidien hoito vastaavasti noin 4 milj. euroa. Valtiokonttorin esittämässä 10–11 milj. euron kokonaiskustannusten arviossa ei ole otettu täysimääräisesti huomioon niitä säästöjä, joita uudistus toisi kotiin vietävien palvelujen, palveluasumisen ja kuntoutuksen osalta. Sotainvalidien jo 25 %:iin kasvanut vuotuinen poistuma tulee joka tapauksessa myös pienentämään kustannuksia nopeassa tahdissa. Uudistuksen toteutukseen on käytettävissä riittävästi hoitopaikkoja sotainvalideja varten valtion ja Raha-automaattiyhdistyksen varoin 1980–1990-luvuilla rakennetuissa sotainvalidien sairas- ja veljeskodeissa, joissa niitä on vapautunut vaikeavammaisilta sotainvalideilta. Seppo Savolainen pääsihteeri iStock.com/RomoloTavani l Valtion vuoden 2019 talousarvioesitys ei sisällä sotainvalidien pitkään odottamaa muutosta, joka mahdollistaisi 10 ja 15 %:n haitta-asteen sotainvalidien jaksottaisen ja pitkäaikaisen laitoshoidon sotainvalidien sairasja veljeskodeissa. Talousarvion lopullisesta sisällöstä päättää eduskunta syksyn aikana. Jo käsitellessään tämän vuoden talousarviota eduskunta hyväksyi valtiovarainvaliokunnan mietinnön, jossa pidettiin perusteltuna sotainvalidien laitoshoidon haitta-asterajan alentamista 15–10 %:iin. Veljesliitto tulee tältä osin esittämään, että valtion talousarvion käsittelyn yhteydessä päätettäisiin laitoshoito-oikeuden antamisesta myös 10 ja 15 %:n sotainvalideille.

Edunvalvonta Valtiokonttori 9 Muutoksia Kelan korvaamiin taksimatkoihin 1.7.2018 alkaen dat ovat tiedossa. Paluumatkan voi kuitenkin ajaa eri kuljettaja. Matka tulee tilata viimeistään matkustusajankohtaa edeltävänä päivänä klo 14.00 mennessä. Akuutit matkat voi tilata silloin, kun matkan tarve syntyy. l Sairausvakuutuslain muutos ja Laki liikenteen palveluista astuivat voimaan 1.7.2018. Näiden lakien voimaantulo tuo muutoksia Kelan korvaamiin taksimatkoihin. Kelan korvaama taksimatka täytyy aina tilata tilausvälityskeskuksesta, joka on tehnyt Kelan kanssa sopimuksen suorakorvausmenettelystä. Näin asiakas saa matkakorvauksen heti taksissa ja maksaa matkasta vain yhdensuuntaisen matkan omavastuun. Jos asiakas tilaa taksin muualta, ei asiakas saa korvausta tällaisesta matkasta. Asiakas ei voi myöskään hakea itse jälkikäteen korvausta taksimatkan kustannuksista Kelasta. Kelan korvaamien taksimatkojen tilauspuhelinnumerot muuttuvat 1.7.2018 alkaen 0800 -alkuisiksi ja puhelu on tilaajalle maksuton. Yhden tilauspuhelun aikana asiakas voi tilata kaikki tiedossaan olevat ajanvaraukseen perustuvat matkat tulevalle 14 päivän ajanjaksolle. Samalla tilauspuhelulla voi tilata sekä meno- että paluumatkan, jos matkan ajankoh- Taksimatkojen korotettu omavastuu Aiemmin käytössä ollut taksimatkojen korotettu omavastuu poistui 1.7.2018 alkaen. Kaikki Kelan korvaamat taksimatkat tulee tilata Kelan kanssa sopimuksen suorakorvausmenettelystä tehneestä tilausvälityskeskuksesta, jolloin asiakas maksaa yhdensuuntaisesta matkasta enintään 25 euron omavastuun. Saattajan matka Saattajan matkakuluista saa korvausta, jos terveydenhoitohenkilökunta on katsonut saattajan tarpeelliseksi asiakkaan terveydentilan vuoksi. Jatkossa saattajan matkasta saa korvauksen yhdessä tehdyn matkan osalta. Saattajan yksin tekemä matka korvataan silloin, kun se alkaa asiakkaan kotiosoitteesta tai päättyy sinne esimerkiksi tilanteessa, jossa asiakas jää hoitoon terveydenhuoltoon ja saattaja tekee paluumatkan yksin. Tieto saattajan mukaan tulemisesta tulee ilmoittaa aina matkan tilauspuhelussa. SV 67 -todistus, kun terveydenhuollon ammattihenkilö tilaa matkan Jos terveydenhuollon ammattihenkilö tilaa yksittäisen taksimatkan asiakkaan terveydentilan perusteella, ei näistä matkoista tarvita erillistä SV 67 -todistusta 1.7.2018 jälkeen. Kotikunnan taksin käyttö poistuu Taksimatkojen suorakorvausmenettelyssä oman kotikunnan auton pyytäminen ei ole enää mahdollista 1.7.2018 jälkeen. Vakiotaksiasiakkuus Alle 16-vuotiaalla tai vaikeasti sairaalla lapsella on edelleen oikeus vakiotaksiin eli tutun taksinkuljettajan käyttöön. Oikeus vakiotaksiin voidaan myöntää asiakkaalle myös yksilöllisen harkinnan perusteella. Siihen vaikuttaa asiakkaan terveydentila ja avun tarve kuljetuksen aikana. Edellytyksenä vakiotaksikuljetuksen järjestymiselle on, että Kelan korvaamia taksikuljetuksia järjestävä tilausvälitysyhtiö pystyy osoittamaan asiakkaalle vakituisen kuljettajan tai asiakkaan aiemmin käyttämä kuljettaja toimii tilausvälitysyhtiön alihankkijana. l Uudet tilauspuhelinnumerot asiakkaille 1.7.2018 Maakunta Tilausnumero Etelä-Karjala 0800 50123 Pohjois-Karjala 0800 302255 Etelä-Pohjanmaa 0800 99090 Pohjois-Savo 0800 302250 Etelä-Savo 0800 3022 45 Päijät-Häme 0800 94220 Kainuu 0800 93153 Satakunta 0800 120001 Kanta-Häme 0800 98821 Uusimaa 0800 96130 (suomi) Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa 0800 93150 (suomi) 0800 96140 (ruotsi) 0800 93152 (ruotsi) Varsinais-Suomi 0800 130001 (suomi) Keski-Suomi 0800 302259 0800 130002 (ruotsi) Kymenlaakso 0800 302333 Lappi 0800 302240 Pirkanmaa 0800 98811 Pohjanmaa 0800 99000 Lisätietoja: www.kela.fi/matkat tai puhelinnumerosta 020 692 204.

10 Sotainvalidi Otto Malkki pärjäsi hiihdossa monelle tervejalkaisellekin Sotainvalidit, hiihtäjä Otto Malkki etunenässä, olivat Suomen ensimmäisiä vammaisurheiluhuippuja. l Kangaslammilaisen, tuolloin 22-vuo­ tiaan Otto Malkin osalta jatkosota päättyi 17. toukokuuta 1942 Itä-Karjalassa sijaitsevan Seesjärven rantaan. Kimmoke rantakivestä osui nuorukaisen oikeaan jalkaan. Jalka jouduttiin amputoimaan polven alapuolelta. Jälkikäteen tynkää jouduttiin lyhentämään vielä kahdeksan kertaa, joten elämä jatkui reisiamputoituna. Otto Malkki palasi kotiin Kangaslammille, joka nykyään on osa Varkauden kaupunkia. Hänelle pilkottiin tontti Kirkkorannasta ja pikku hiljaa alkoi uuden elämän rakentaminen itsenäisenä säilyneessä isänmaassa. Kirkkorantaan nousi talo. Malkki meni naimisiin ja he saivat neljä lasta. Hän aloitti metsurintyöt. Hän kokeili hiihtämistä, ja sehän sujui. Edelleen. – Olin nuorena hiihtänyt päivittäin kahdeksan kilometrin matkan kouluun, hyviä mäkiä. Siinä oppi menemään, nyt 99-vuotias Malkki kertoo Mikkelissä Kyyhkylän kuntoutuskeskuksessa. Otto Malkki oli kiistatta yksi parhaista sotainvalidiurheilijoista. Tasatyöntöä kun mentiin, niin siinä ei lopulta proteesi liikoja hidastanut. Otto Malkki oli kiistatta yksi parhaista sotainvalidiurheilijoista, niin kotimaassa kuin kansainvälisilläkin areenoilla. ”Kisojen suureksi sankariksi nousi Otto Malkki, jonka hiihtosuorituksia Saksan lehdistö ja televisio pitivät fantastisina. Hän saikin siellä nimensä eteen Champion – maailmanmestari – taistelija”, kirjoittaa Malkin kilpakumppani Veikko Laiho sotainvalidien urheiluhistoriaa luotaavassa teoksessaan Sotavammaisurheilu 1945–1975. Samaisesta teoksesta selviää, että Malkki oli voittamaton sotainvalidien hiihtokilpailuissa reisiamputoitujen luokassa vuodesta 1955 aina 1970-luvun alkuun saakka. Hän oli kova tekijä myös vammattomien kilpailuissa. Malkin sukua kolmessa polvessa: Otto Malkki, 99, ja pojantyttärensä Saara (vas.) sekä tyttärensä Riitta.

11 Sotainvalidit jatkoivat urheilua vammoistaan huolimatta. Kuvassa Suitian hiihtokisoja vuodelta 1955. – Kyllä minä voitin monta kertaa tervejalkaisiakin. Kyllä sitä ihmeteltiin, Malkki sanoo. Malkin tytär Riitta Koponen muistelee isänsä kertoneen, että kilpakumppanit olisivat käyneet joskus kisan päätteeksi vähän koputtelemassakin, että löytyykö sieltä oikeasti puujalka. Vammaisurheilu kehittyi ja kansainvälistyi toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Ensimmäiset ”kärrypoikien olympialaiset”, eli kisat, joita nyttemmin paralympialaisiksi kutsutaan, järjestettiin vuonna 1960 Roomassa. Ne olivat vielä pelkästään selkäydinvammaisille urheilijoille suunnatut kisat. Lempääläläinen sotainvalidi Tauno Valkama voitti Suomen historian ensimmäisen paralympiamitalin, kultaa 50 metrin vapaauinnista. Talvikisoissa päästiin olympia-nimikkeen alla kilpailemaan vasta vuonna 1976 Ruotsin Örnsköldsvikissä, mutta Otto Malkki ja muut Suomen hiihtovoimaiset sotainvalidit niittivät sitä ennen mainetta muissa kansainvälisissä kisoissa. Muun muassa vuoden 1974 hiihdon MM-kilpailuissa Ranskassa Malkki ja Mikkelin Kalle Tiusanen voittivat kaksi mestaruutta mieheen. Kilpakumppanit kävivät kisan päätteeksi koputtelemassa, löytyykö sieltä oikeasti puujalka. Sotainvalidien Veljesliiton urheilutoimikunta oli perustettu jo vuonna 1945, ja oma Sotainvalidien Urheiluliitto perustettiin sen pohjalta vuonna 1960. Sotien jälkeen alkoi urheilutoiminta viriämään myös Suomen Siviili- ja Asevelvollisuusinvalidien Liiton (nykyinen Invalidiliitto) piirissä. Sieltä puolestaan irtosi omaksi järjestökseen Suomen Invalidien Urheiluliitto vuonna 1964. Näin ollen Suomessa oli pitkän aikaa kaksi aktiivista liikuntavammaisten henkilöiden urheilujärjestöä, jotka lähettivät urheilijoita kansainvälisiin kilpailuihin. Vuoden 1976 Örnsköldsvikin paralympialaisissa suomalaiset sota- ja siviili-invalidit muodostivat melko lyömättömän joukkueen. Sotainvalidit Malkki ja Tiusanen vahvistettuna kempeleläisellä siviili-invalidilla Pertti Sankilammella voittivat jalka-amputoitujen hiihtoviestin näytöstyyliin. Henkilökohtaisilla matkoilla reisiamputoitujen luokassa Sanki- Vuoden 1974 suomalaiset sotainvalidien hiihdon maailmanmestarit. Otto Malkki alarivissä vasemmassa reunassa. lampi oli ykkönen, Malkki kakkonen ja Kajaanin Tauno Seppänen kolmas niin viidellä kuin kymmenellä kilometrillä. – Pertti oli kova poika, Malkki muistelee kisojaan nuoremman kilpakumppaninsa kanssa. Vielä vuonna 1980 Norjan Geilossa järjestetyissä historian tosissa talviparalympialaisissa Otto Malkki saavutti pronssia viiden kilometrin matkalla. 1980-luvulle tultaessa sotainvalideilla alkoi olla sen verran ikää, että ainakin korkeimmalla kansainvälisellä tasolla estradi oli jatkossa siviili-invalidien. Otto Malkki jatkoi eloaan Kangaslammen Kirkkorannassa, oli aktiivinen toimija kyläyhteisössä ja paikallisessa urheiluseurassa Kangaslammen Kisailijoissa. Metsätyöt jatkuivat myös niin pitkään kuin kunto salli. Se oli hiihdon ohella osa-alue, jossa Malkin sanoin eivät hänelle ”monet tervejalkaiset miehetkään pärjänneet”. Vuonna 2009 Otto Malkki sai Kaatuneiden Muistosäätiön Veteraanipalkinnon ”pitkä­ aikaisesta, ansiokkaasta ja jälkipolville esimerkiksi kelpaavasta työstä sotiemme veteraanien ja nuorison keskuudessa”. Sotainvalidien urheilulla voi nähdä myös laajemman yhteiskunnallisen, jopa toivoa ihmiskunnalle antavan merkityksen. Sotainvalidien urheilulla oli suuri merkitys urheilijoille itselleen osana uuden elämän aloittamista sodan kauheuksien jälkeen. Mutta sillä voi nähdä myös laajemman yhteiskunnallisen, jopa toivoa ihmiskunnalle antavan merkityksen. Veikko Laiho siteeraa Sotavammaisurheilu 1945–1975 -teoksessaan stuttgartilaista Sportbericht-lehteä vuodelta 1953: ”Eikö todella olekin onniteltava Eurooppaa siitä, että eiliset vastustajat jotka toisiaan vahingoittivat, tänään solmivat todellisia ystä­ vyyssiteitä ja kohtaavat toisensa sopusointuisis­ sa kilpailuissa!” l Artikkeli on julkaistu alun perin Vammais­ urheilu ja -liikunta VAU -lehdessä nro 2/2018. Teksti: Lauri Jaakkola Kuvat: Lauri Jaakkola, Sotavammaisurheilu 1945–1975 -teos Lähteet: Laiho, Veikko (1975): Sotavammaisurheilu 1945–1975. Suomen Kuvalehti 17/2009: Otto ja jalka, s. 48–49. Varkauden Sotainvalidit – Historiikki.

12 Sotainvalidien perinnejärjestö Sotainvalidien Perinnejärjestön johtoon ei muutoksia l Sotainvalidien Perinnejärjestön vuosikokous pidettiin ravintola Pasilan Pöydän kabinetissa Helsingissä 6. kesäkuuta. Kokouksessa oli läsnä 19 kokousedustajaa edustaen 15 perinneyhdistystä. Lisäksi läsnä oli yksi perustajajäsen ja seitsemän muuta henkilöä. Kokouksen avasi Perinnejärjestön puheenjohtaja Lasse Lehtinen ja kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Veljesliiton pääsihteeri Seppo Savolainen, jonka asiantuntevassa johdossa kokous eteni sujuvasti. Vuosikokouksessa hyväksyttiin vuoden 2017 toimintakertomus ja tilinpäätös sekä vahvistettiin vuoden 2018 toimintasuunnitelma ja talousarvio. Lisäksi vuosikokous hyväksyi jatkotyöskentelyn pohjaksi hallituksen laatiman lausuman perinnetyön tulevista käytännön vaatimuksista. l Teksti: Jari-Matti Autere Henkilövalinnat Perinnejärjestön puheenjohtajaksi valittiin edelleen yksimielisesti kirjailija Lasse Lehtinen. Hallituksen jäseniksi ja varajäseniksi valittiin: Varsinainen jäsen Varajäsen Tauno Skogberg (Uusimaa) Jarmo Helttula (Varsinais-Suomi) Hannu Reko (Kanta-Häme) Tuija-Leena Juutilainen (Pirkka-Häme) Mikko Ruskeala (Lahti) Lyyli Vento (Kymi) Vilho Räihä (Pohjois-Pohjanmaa) Markku Tarvainen (Suur-Savo) Juha Koponen (Pohjois-Savo) Pertti Halonen (Kainuu) Kalervo Viitanen (Uusimaa) Ilkka Nurmi (Satakunta) Markku Kallinen (Keski-Pohjanmaa) Reijo Johansson (Pirkka-Häme) Pentti Perttula (Helsinki) Martti Kukkonen (Pohjois-Karjala) Tony Westerlund (Rannikko-Pohjanmaa) Marko Hakala (Etelä-Pohjanmaa) Pertti Koivunen (Sisä-Suomi) Jari-Matti Autere (sihteeri, V-S) Varajäsenistä uusia ovat Kalervo Viitanen, Ilkka Nurmi, Pentti Perttula ja Tony Westerlund. Vuosikokouksen jälkeisessä hallituksen järjestäytymiskokouksessa varapuheenjohtajaksi valittiin Tuija-Leena Juutilainen, sihteeriksi Jari-Matti Autere ja taloudenhoitajaksi Marjo Kovanen. Perinnejärjestön vuosikokous keräsi kokoon kokousedustajia 15 perinneyhdistyksestä. Sotainvalidien Perinnejärjestö – kohti uutta aikaa Kirjoitus jatkaa edellisessä Sotainvalidi-leh­ dessä alkanutta Perinnejärjestön historiaa esittelevää tekstiä. Allekirjoittanut valittiin Sotainvalidien Perinnejärjestön sihteeriksi syksyllä 2010. Järjestö oli vaihtanut edellisenä vuonna nimensä Sotainvalidien Perinnejärjestöksi, koska katsottiin, että se kuvaa paremmin järjestön tulevaa tehtävää. Samalla kehotettiin silloisilta nimiltään alueyhdistykset muuttamaan nimensä perinneyhdistyksiksi. 1990-luvun lopulla lähes kaikkien sotainvalidipiirien alueille oli perustettu alueyhdistys, mutta 2000-luvulle tultaessa alkuinnostus alkoi hiipua ja vain osa yhdistyksistä toimi aktiivisesti. l Perinnejärjestön ja perinneyhdistysten aktivointi Sihteeriksi valintani ajoittuu siihen, kun Veljesliitto halusi aktivoida passivoituneet perinne-yhdistykset, siis silloiselta nimeltään alueyhdistykset. Ensimmäinen tehtäväni oli kartoittaa, kuinka aktiivisia yhdistykset olivat. Aktiivisia oli neljä ja jollain lailla toimivia kolme yhdistystä. Yhdeksän yhdistyksen toiminta oli hiipunut ja kolmen piirin alueelle ei ollut perustettu lainkaan alueyhdistystä. Jäsenmäärä yhdistyksissä oli 600. Tästä alkoi yhteistyössä Veljesliiton kanssa aktivointikampanja, jossa ensimmäiset asiat olivat järjestön kotisivujen ja järjestön esit- teen uusiminen vuonna 2011. Lisäksi aloitimme järjestön puheenjohtajan Lasse Lehtisen kanssa yhdessä ja erikseen käynnit sotainvalidipiirien ja perinneyhdistysten tilaisuuksissa kertomassa perinnejärjestön toiminnasta. Puheenjohtajan panos ja yhteiskunnalliset kontaktit ovat suuresti myötävaikuttaneet järjestön tunnettavuuteen. Vuoden 2012 aikana kolme alueyhdistystä aktivoitui uusimalla säännöt, valitsemalla uudet hallitukset ja muuttamalla yhdistysten nimet perinneyhdistyksiksi. Vuonna 2013 kolme yhdistystä aktivoitui sekä Kainuuseen perustettiin uusi perinneyhdistys. Jäsenmäärä oli kasvanut 950:een. Vuonna 2014 kolme yhdistystä aktivoitui ja vuonna 2015 Sisä-Suomeen perustettiin uusi perinneyhdistys. Viimeisin Pohjois-Savon Perinneyhdistys perustettiin vuonna 2016. Tällä hetkellä lähes kaikkien sotainvalidipiirien alueilla on toimiva perinneyhdistys. Toiminnan esille tuominen Vuoden 2014 aikana valmistuivat Perinnejärjestön esittely -DVD ja roll up -teline perinne-yhdistysten ja sotainvalidipiirien tueksi esiteltäessä Perinnejärjestön ja -yhdistysten toimintaa ja seuraavana vuonna uusittiin vielä järjestön esite. Kotisivujen, esitteiden, esittely-DVD:n ja roll up -telineen suunnittelussa Veljesliiton johto ja erityisesti tiedottajat ovat olleet korvaamaton apu. Työtäni on helpottanut se, että toimin Sotainvalidien Veljesliiton Varsinais-Suomen piirin toiminnanjohtajana, joten toimintakenttä on tuttua. Lisäksi Varsinais-Suomen perinneyhdistys on toiminut koko ajan perustamisestaan asti aktiivisesti piirin apuna, joten olen saanut se toiminnasta mallia muillekin. Tulevaisuus Ensimmäiset sotainvalidipiirit ovat aikeissa purkautua jo parin vuoden sisällä, ja silloin alueella toimivien perinneyhdistysten tulee olla valmiita ottamaan vastuun viimeisistä sotainvalideista ja puolisojäsenistä. Uskon, että tämä onnistuu, mutta suunnitelmat vastuun siirrosta tulee tehdä välittömästi. Oman haasteensa tulevaisuuteen tuo Tammenlehvän Perinneliiton ja Suomen Sotaveteraaniliiton sopima sotiemme veteraanien perinnetyö. Sotainvalidien Perinnejärjestö on Tammenlehvän Perinneliiton jäsen ja on sovittu, että Sotainvalidien Perinnejärjestö vastaa sotainvalidien perinteen vaalimisesta. Tämä tarkoittaa sitä, että vastaavasti perinneyhdistykset hoitavat omalla alueellaan sotainvalidien perinteen vaalimisen, toki yhteistyössä muun sotiemme veteraanien perinnetyön kanssa. Jari-Matti Autere sihteeri Sotainvalidien Perinnejärjestö

Hyvinvointi 13 Tee oma lääkityslista ja pidä se aina mukanasi! Lääkkeestä tulee aina olla enemmän hyötyä kuin haittaa. Siksi on tärkeää, että kerrot apteekissa tai lääkärissä mahdollisista huolista lääkitykseen liittyen. Tee käyttämistäsi resepti- ja itsehoitolääkkeistä lista, jonka pidät aina mukanasi asioidessasi terveydenhuollossa. l Sairaudet ja erilaiset oireet lisääntyvät ikäännyttäessä, ja niiden hoito herättää useilla huolta kasvavasta lääkekuormasta. Lääkkeet on kuitenkin tarkoitettu lievittämään erilaisten sairauksien oireita, joten suuri määrä lääkkeitä voi joskus olla tarpeen. Tärkeintä on, että lääkehoidon kokonaisuus on kunnossa, ja jokainen lääke on tarpeellinen. Lääkkeiden pitää sopia myös yhteen, käytettäväksi toistensa kanssa. Jokaisen pitäisi tietää omista lääkkeistään aina, miksi lääkettä tarvitsee ja millaisella annostuksella lääkettä tulee ottaa. Mikäli näissä on epäselvyyttä, voit kysyä lääkityksestäsi aina apteekissa tai vierailemalla lääkärin vastaanotolla. Oikea lääke auttaa Lääkkeestä tulee aina olla enemmän hyötyä kuin haittaa. Tämä on tärkeä pitää mielessä, kun pohtii omia lääkkeitään. Lääkkeiden tulee olla tehokkaita ja turvallisia käyttää. Sen sijaan tehottomista ja tarpeettomista lääkkeistä on syytä keskustella lääkärin kanssa, jotta ne voidaan lopettaa turvallisesti tai vaihtaa paremmin auttaviin lääkkeisiin. Mieti siis, ovatko kaikki lääkkeesi tarpeel­ lisia? Auttavatko ne siihen sairauteen tai oireeseen mihin ne on tarkoitettu? Lisäksi pitää muistaa tarkkailla, onko joku lääke alkanut aiheuttaa jotain ongelmia, kuten haittavaiku- tuksia. Tämä on hyvin tyypillistä ikäännyttäessä, sillä elimistö ei enää siedä yhtä suuria lääkeannoksia kuin aikaisemmin. Siksi monien lääkkeiden annostusta joudutaan pienentämään tai joskus jopa lopettamaan lääke kokokaan. Tyypillisiä haittoja ovat päiväaikainen tokkuraisuus ja väsymys, ummetus, suun kuivuminen ja virtsaamisvaikeudet. Mikäli tällaisia oireita havaitsee, on ne hyvä ottaa puheeksi lääkärin kanssa: ovatko ne sairauden oireita vai voisivatko ne johtua jostakin lääkkeestä? Haitta- ja yhteisvaikutukset ovat yleisiä Kun ihminen ikääntyy, niin monien lääkkeiden kanssa tulee olla varovainen, sillä kaikki lääkkeet eivät sovellu iäkkäiden käyttöön. Näin sen takia, että elimistön toiminnan heikkeneminen ja useat sairaudet tekevät iäkkäistä erityisen herkkiä lääkkeiden haitallisille vaikutuksille. Munuaisten toiminnan heikkeneminen johtaa siihen, että lääkeaineet eivät poistu elimistöstä yhtä nopeasti. Niillä on siis pidempi aika vaikuttaa elimistössä, ja siksi tiettyjen lääkkeiden annoksia on laskettava. Lisäksi ikääntyminen näkyy aivoissa ja sydämessä eivätkä nekään enää kestä lääkkeitä yhtä hyvin kuin aikaisemmin. Tästä syystä monet lääkkeet voivat väsyttää normaalia enemmän tai aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä. Esimerkki lääkityslistasta KEIJO KEIJONEN (synt. 060620-1112) Lääkkeen kauppanimi Lääkkeen käyttöaihe Annostus Plavix 75 mg Sydäninfarktin uusiutumisen estoon. 1x1 Bydureon 2 mg Tyypin 2 diabeteksen hoitoon. Kerran viikossa Difromin Retard 1 g Tyypin 2 diabeteksen hoitoon. 0+1+1 Dinit 1,25 mg/annos Rintakipukohtausten hoitoon (estoon). Tarvittaessa Emconcor 10 mg Verenpainetaudin hoitoon. 1x1 Linatil Comp 20/12,5 mg Verenpainetaudin hoitoon. 1x1 Panacod 500/30 mg Kivun hoitoon. Tarvittaessa 1–2 enintään 3 kertaa päivässä Simvastatin Actavis 40 mg Kolesterolin alentamiseen. 1 tabletti iltaisin Apteekeissa ja lääkärillä on hyviä työkaluja, joiden avulla he voivat nopeasti ja maksutta tarkastaa, ovatko käyttämäsi lääkkeet sopivia iäkkäille. Yksi tällainen työkalu on Lääke75+ -tietokanta, joka luokittelee lääkkeet vihreisiin (sopii iäkkäille), keltaisiin (soveltuu varauksin) ja punaisiin (vältettävä käyttöä) lääkkeisiin. Voit pyytää apteekissa tarkastamaan omien lääkkeidesi värit Lääke75+ -tietokannasta. Kirjaa värit ylös lääkityslistaasi, ja näytä ne lääkärille. Mikäli lääkkeidesi joukossa on punaisia lääkkeitä, niin niistä on tarpeen keskustella lääkärin kanssa. Joskus voi olla niin, että ei ole muita vaihtoehtoja ja tarkoin harkiten myös punaisia lääkkeitä voi käyttää. Keltaiset lääkkeet vaativat hieman tarkkaavaisuutta lääkäriltä niitä määrätessä, mutta oikein käytettynä sopivalla annoksella ne ovat yleensä hyviä ja turvallisia lääkkeitä käyttää. Vihreät lääkkeet puolestaan sopivat hyvin iäkkäiden käyttöön. Muistathan kuitenkin, vaikka listalla olisi punaisia lääkkeitä, niin niitä ei saa koskaan lopettaa omatoimisesti, vaan se pitää aina tehdä yhdessä lääkärin kanssa. Pidä aina mukana oma lääkityslistasi Oletko tehnyt listan omista lääkkeistäsi, joita käytät? Listassa tulee olla reseptilääkkeet sekä itsehoitolääkkeet ja luontaistuotteet joita käytät. Tee oma listasi, ja pidä aina lääkityslista mukanasi. Siitä voidaan helposti ja nopeasti tarkistaa mahdolliset haitta- ja yhteisvaikutukset, kun asioit apteekissa tai terveydenhuollossa. Lista on erityisen tärkeä akuutissa hoitotilanteessa, kun terveydenhuollon ammattilainen tarvitsee tiedot käyttämistäsi lääkkeistä. Tiedot lääkkeistä eivät löydy sairaalan koneilta, varsinkaan tietoa siitä, mitä lääkkeitä oikeasti otat päivittäin. Mukana kulkeva lista turvaa hoitosi myös silloin, kun et itse pysty kertomaan käyttämiäsi lääkkeitä. Lääkityslistan tekemistä varten voit pyytää apteekista kortin, johon täytät omat lääkkeesi ja niiden annostuksen sekä käyttötarkoituksen. Voit myös kirjoittaa ne ihan tavalliselle paperille. Tärkeää on, että tämä lista kulkee aina mukanasi, vaikka rahalompakossa. l Johanna Jyrkkä Farmasian tohtori, tutkija Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

14 Teema Sodanjälkeiset sukupolvet Sotavamma yhdisti perheet l Sota-ajan kokemukset ovat jättäneet kaikkiin jälkensä ja usein nämä jäljet näkyvät myös seuraavissa sukupolvissa. Ihmiset ovat selvinneet koettelemuksistaan eri tavoin, omista ja ympäristönsä voimavaroista riippuen. Raumalaissyntyiset sisarukset Paula Hermonen, 75, ja Esa Heino, 78, kertovat omasta lapsuudestaan sotainvalidin perheessä. He miettivät syitä siihen, miksi sota ei näkynyt heidän lapsuudessaan negatiivisena asiana. – Onkohan äiti ollut kaukaa viisas ja suojellut meitä jo ennalta? Ollut kuin emo ja tekemistä järjestämällä varmistanut, ettei pysähdytä liikaa miettimään, Paula pohtii kotonaan Luvialla. Sota laittaa yhteiselämän tauolle Rauman Vasaraisilta kotoisin ollut Toini Mäkilä ja Eurajoelta lähtöisin oleva Eino Heino avioituivat vuonna 1937 ja asettuivat asumaan Raumalle. – Isä usein vitsaili, että avioitumalla hän pelasti erään vanhan piian, sillä äiti oli isää kuusi ja puoli vuotta vanhempi, Esa nauraa. Parin yhteiselon katkaisi talvisota, josta Eino vielä selvisi vammoitta. Jatkosodassa hän ei ollut yhtä onnekas vaan haavoittui Kollaalla jalkaansa heinäkuussa 1941, kun oli viemässä tulenjohtajalle viestiä. Siihen päättyi 24-vuo­tiaan Einon aika rintamalla, kun hän oli pitkään hoidettavana jalkansa takia. Ampumamurtuma jätti toisen jalan lyhemmäksi ja aiheutti myöhemmin myös muita liitännäisvaivoja. Hän palasi siviiliin 45 %:n invalidina. Toimintaan mukaan Rauman sotainvalidiosasto perustettiin samana vuonna kuin Veljesliittokin, 1940 ja sen naisjaosto, jonka toiminnassa Toini oli lopun ikänsä aktiivisesti mukana, vuonna 1946. Sotainvalidien auttamisesta tuli äidin ja sitä kautta koko perheen rakas ja tärkeä tehtävä. – Äiti oli sosiaalinen ja auttavainen lapsuudestaan asti. Isän invaliditeetti antoi sitten viimeisen sysäyksen, Paula ja Esa toteavat. Toini innostui tosissaan sotainvalidityöstä ja oli mukana Rauman naisjaostossa johtokunnan jäsenenä ja puheenjohtajana vuosina 1954–1966 ja Satakunnan sotainvalidipiirin naistoimikunnan puheenjohtajana vuodesta 1956 alkaen lähes 30 vuotta. Toinin osaamista nähtiin myös Veljesliiton naisjärjestössä, jonka hallituksessa hän oli toistakymmentä vuotta. – Äiti meillä oli aina se joka järjesti ja organisoi toimintaan liittyviä asioita. Isä oli enemmänkin siellä taustalla vaikka hän on ollut samalla lailla alusta asti mukana, sisarukset sanovat. Niukkaa mutta hyvää aikaa Heinojen perheeseen syntyi kaikkiaan viisi lasta, joista ensimmäinen, Esa, syntyi toukokuussa 1940. Paula oli hartaasti odotettu ensimmäinen tyttölapsi ja syntyi vuonna 1943. Elämä oli niukkaa ja perheen Esa Heino työskenteli Outokummulla sosiaaliasioiden parissa. Hän on jatkanut lapsena alkanutta työtään sotainvalidien parissa Harjavallan sotainvalidiosastossa. Eino ja Toini Heinon rintaa koristivat useat kunniamerkit kiitoksena heidän tekemästään mittavasta työstä. Kuva: Paula Hermosen kotialbumi piti tulla toimeen pienillä tuloilla, sillä vain isä oli töissä sahalla RaumaRepolalla. Lapsuus on jäänyt silti Paulalle ja Esalle mieleen lämpimänä aikana. Vanhempiensa riitoja he eivät muista nähneensä vaan lapset saivat osakseen paljon rakkautta ja huolenpitoa sekä tiukkaa kuria. – Äiti opetti meille tarkat pöytätavat: kaikki istuivat pöydässä hiljaa eikä kukaan lähtenyt pois ennen kuin kaikki olivat syöneet. Käytöstavat, huolehtiminen ja avun antaminen – se kaikki tuli äidiltä. Isä oli taustalla ja otti kantaa silloin kun tilanne sitä vaati mutta käytännön elämä ja kodin pyörittäminen olivat äidin vastuulla, Esa kertoo. Uskonnollisuus näkyi kotona Yksi määrittävä tekijä kodin ilmapiirissä oli erityisesti Toini-äidin uskonnollisuus. Sisarukset kokevat, että sen vuoksi heillä oli melko tiukka kasvatus, mikä näkyi työteliäisyytenä mutta myös arjessa. – Isä piti huolen, että me lapset istuimme kiltisti ja kuuntelimme radiosta jumalanpalvelukset. Kun naapurin lapset jo pääsivät ulos,

Teema 15 Paula Hermonen on tehnyt työuransa terveydenhoitajana. Hän on ollut aktiivisesti mukana sotainvalidityössä sekä paikallisessa kirkkovaltuustossa ja syöpäyhdistyksessä. haki meillä isä vielä radiosta sellaisen aseman, että olisi lisääkin Jumalan sanaa tullut, Esa muistelee nauraen. – Äidin uskonnollisuus oli varmasti merkittävä tekijä siinä, että meidät on kasvatettu niin, että huolehtiminen ja sosiaalisuus ovat tärkeitä, Paula miettii. Lapsille korostettiin myös anteeksipyytämisen merkitystä ja riidat piti sopia aina niin, että toiselta pyydettiin kunnolla anteeksi. – Se oli joskus kova paikka, molemmat muistavat. Vaikka kuri oli tiukka, selkäänsä he eivät koskaan saaneet. Sen sijaan talossa tuntuivat joskus nurkat loppuvan kesken, kun huonosti käyttäytyneet pantiin toviksi nurkkaan häpeämään. – Leikimme paljon siinä naapurustossa, samassa sotainvalidiperheiden yhteisössä. Ja kaikki naapurin täditkin saivat meitä lapsia ojentaa ja kasvattaa, olimme kaikki yhtä isoa perhettä, Paula ja Esa muistelevat. Äidin ja isän aktiivisuus sotainvaliditöissä tiesi tekemistä lapsillekin. He osallistuivat keräyksiin ja talkoisiin, olivat apukäsinä ja -jalkoina siellä missä tarvittiin ja he ovat jatkaneet työtään myös aikuisisässä. Paula ja Esa eivät koskaan saaneet kavereiltaan tai muulta ympäristöltä kielteistä palautetta siitä, että heidän isänsä oli sotainvalidi. – Olisihan sitä nuorena ollut muutakin menoa ja silloin saattoi miettiä, että mitähän ne kaveritkin ajattelee. Mutten muista muuta negatiivista siitä kokeneeni, Esa sanoo. Kipukylä yhdisti sotainvalidiperheet Yhteinen kesäpaikka Lapset opetettiin varhaisessa iässä tekemään töitä. Jokainen auttoi kodin askareissa ja leikkeihin oli turha yrittää ennen kuin oma osuus oli hoidettu. Perhe muutti lukuisten muiden sotainvalidien kanssa uudelle asuinalueelle Raumalla vuonna 1946, joka asukkaidensa mukaan sai pian lempinimen Kipukylä. Perheet olivat tuttuja keskenään ja heistä muodostui tiivis yhteisö. Omakotitalot valmistuivat yleensä talkoovoimin hyvässä yhteishengessä. Veljet auttoivat toisiaan eri rakennusvaiheissa eikä vapaita pyhäpäiviä juuri tunnettu. Vaikka töitä sotainvalidiosaston parissa riitti, tuntui se silti oikealta ja palkitsevalta, sillä yhteisö piti yhtä ja Rauman osasto hankki virkistyspaikakseen talon merenrannasta Kortelasta. Yhteinen Veljestupa tuli sotainvalidien ja heidän perheidensä käyttöön vuonna 1952 ja sinne liittyy useita lämpimiä muistoja. – Veljestuvalla pidettiin vaikeavammaisten leirejä ja olin siellä mukana apupiikana leiriläisille, sillä äiti sanoi, että joudan kyllä sinne auttamaan, Paula muistelee. Hän veti Veljestuvalla myös leirejä sotain- validien lapsille ja paikka oli muutenkin ahke­ rassa virkistyskäytössä. – Siellä oli aina mukavaa. Kaikilla oli omat ruoat mukanaan mutta muuten oltiin yhdessä, leikittiin ja saunottiin, Esa kertoo. Tiivis toiminta sotainvalidien parissa sai lapset tottumaan erilaisten vammojen näkemiseen. Esa muistelee, kuinka Veljestuvalla saunoessa eteisessä oli lukuisia käsi- ja jalkaproteeseja. Sodasta puhuttiin, jos kysyttiin Sisarukset ovat miettineet vanhempiensa sotaajan kokemuksia mutta eivät tunnista, että ne olisivat vaikuttaneet heidän elämäänsä negatiivisesti. Sodasta ei kotona juurikaan puhuttu, isä kertoi kyllä mutta vain jos häneltä asiasta kysyttiin. Rintamakavereita tavatessa keskustelua toki riitti. – Isä kuului talvisodan Summan miehiin, jotka kokoontuivat vähintään kerran vuodessa Porissa. Se oli isälle kaikista tärkein porukka. Kokoontumiset keräsivät miehiä monta autollista mm. Raumalta. Juttua ja tarinoita riitti ja paluumatka sujui yleensä hilpeästi. Monesti paluumatkalle tarvittiin koko kadunleveys, Esa kertoo. Sodasta ei heidän muistinsa mukaan erikseen puhuttu, minkä he puolestaan yhdistävät siihen, että olivat alusta alkaen tiiviisti mukana sotainvalidiyhteisössä eivätkä osanneet ajatella siinä olevan mitään erityistä.

16 Teema Sodanjälkeiset sukupolvet Paula Hermonen järjesti Rauman sotainvalidiosaston yhteisellä Veljestuvalla leirejä sotainvalidien lapsille. Kuva: Paula Hermosen kotialbumi. Sotavamma näkyi muttei kuulunut Paulan vauvakirjassa on ajasta paljon puhuva sivu. Isä Eino Heino myös kirjoitti siihen sotakokemuksistaan ja päättää kirjoituksensa: ”Paula pieni, sinä et muista sodasta mitään mikä onkin parempi. Isä toivoo, että ei Paulan tarvitsisi koskaan kokea sodan kauhuja.” Isän sotavamma ei juurikaan näkynyt arjessa muuten kuin että hän käveli linkuttaen. Kipuja oli varmasti, mutta niitä hän ei lasten kuullen valittanut. – Isän vasemman jalan polven yläpuolella oli iso kuoppa ja hän kutsui taipumatonta jalkaansa ”sojokontiksi”. Iän myötä vaivoja tuli lisää, muun muassa selkään, sillä ei siihen aikaan tiedetty mistään apuvälineistä ja tukikengistä, jotka olisivat voineet olla avuksi, sisarukset muistelevat. He eivät halua maalata liian ruusuista kuvaa, sillä toki myös heidän vanhemmillaan oli riitoja, etenkin tiukka talous oli huolenai- heena. Mutta heidän vanhemmillaan oli lämpimät välit ja kotona lapsia kannustettiin etenkin isän toimesta kulttuurin, urheilun ja kirjallisuuden pariin. Ja niin tiivis kuin sotainvalidiyhteisö olikin, oli sielläkin tietysti erimielisyyksiä. Voisi melkein ajatella, että heillä vanhempiensa sota-ajan kokemukset ovat näkyneet elämässä positiivisena asiana, sillä sotavamma yhdisti satoja perheitä, tarjosi vertaistukea ja paikan keskustella kokemuksista. – Olen jälkikäteen ajatellut, että yhdessäolo antoi paljon. Tapahtumat Veljestuvalla, kaikki olivat yhtä perhettä eikä ketään eroteltu sosiaalisen taustan vuoksi vaan sotavamma yhdisti, Esa pohtii. Trauman siirtyminen ymmärrettävää Isoon yhteisöön mahtui myös tapauksia, joissa sodan kokemuksista ei selvitty vähällä. Alkoholi on ollut yleinen tapa keventää omia raskaita kokemuksia ja joissakin tapauksissa on ollut myös väkivaltaa. – Ei ole vaikeaa ymmärtää, että sellaistakin on ollut ja trauma on periytynyt myös meidän sukupolvellemme. Onhan niistä kuullut, kuinka hermot ovat menneet sodassa ja se on jatkunut kotona väkivaltana, Paula toteaa. Paula ja Esa ovat molemmat tahoillaan jatkaneet työtään sotainvalidien parissa. Etenkin eläkkeelle jäätyään heillä on ollut aikaa paneutua luottamustoimiinsa sekä arjessa avustamiseen sotainvalidien sekä heidän leskiensä osalta. Esa toimii Harjavallan seudun sotainvalidiosastossa, Paula puolestaan Satakunnan sotainvalidipiirissä eri toimissa, mm. piirihallituksessa. He haluavat toimia kunniakansalaistemme parissa loppuun asti. Se on heille luonnollista jatkumoa lapsuudesta. l Toini Heino mukana vaikeavammaisten sotainvalidien leirillä Veljestuvalla. Kuvassa vasemmalla puuta vasten nojaa mukana auttamassa ollut Paula Hermonen. Kuva: Paula Hermosen kotialbumi. Teksti: Marja Kivilompolo Kuvat: Tomi Glad

Teema 17 Sota jätti jälkensä koko kansakuntaan l Suomessa on viime vuosina alettu enenevissä määrin keskustelemaan sodista ja niiden vaikutuksista paitsi sodan kokeneisiin myös heidän perheisiinsä ja sitä kautta seuraaviinkin sukupolviin. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, että sodan sukupolvia halutaan syyllistää vaan tarve puhua koko kansakuntaa koskettaneesta ajanjaksosta, joka näkyy meissä yhä. Sotiminen on niin rankka kokemus, että se väkisinkin traumatisoi ihmisen, vaikka se ilmenikin sodan käyneissä eri tavoilla. Psykoterapeutti, psykiatrian dosentti Martti Siirala (1922-2008) loi käsitteen sukupolvelta toiselle periytyvästä siirtotaakasta, taakkasiirtymästä. Sen perusajatus on, että jos traumaattisia kokemuksia ei käsitellä, ne jatkavat kulkuaan tulevillekin sukupolville. Kyse on yhteisöllisestä kokemuksesta ja sen taakan siirtymisestä. – Yhteisö kantaa ja välittää taakkaa eli kyseessä ei ole yksilön kokemus vaikka yksilö sitä ilmentää esimerkiksi sairastumisellaan. Taakkasiirtymän kohtaaminen ja käsitteleminen puolestaan on yhteisöllistä, 40 vuotta psy­kiatrian parissa työskennellyt psykiatri Markku Valli sanoo. Rauhan tultua sodista vaiettiin nopeasti. Juuri tämä kollektiivinen vaikeneminen, joka pahimmillaan kääntyi jopa sodissa olleiden syyllistämiseksi, jatkoi taakan siirtymistä. – Veteraanit kyllä saunan lauteilla jakoivat keskenään kokemuksia ja se oli heille tärkeää. Mutta seuraaville sukupolville ne sodan kokemukset olivat mykkää historiaa. Niistä ei tiedetty mitään, Valli sanoo. Hän painottaa, että vaikenemiseen on ollut hyvä syy: veteraanit eivät ole halunneet kertoa kauheista kokemuksistaan perheelleen, antaa sitä heillekin kannettavakseen. Asiat koettiin yhteisöllisesti eikä silloin pysähdytty miettimään, mitä tämä tarkoittaa yksilön kannalta. Selviytymisen strategiaa Vallin mielestä on ymmärrettävää, ettei sodan kauhuista haluttu puhua. Hän näkee tämän selviytymisen strategiana. – Se, että ihminen pannaan toisia tappamaan, vammauttaa ihan varmasti jokaisen. Onkin oikeastaan ihme, että niistä miehistä ja naisista tuli isiä ja äitejä. Ja että he pystyivät kokemastaan huolimatta jatkamaan elämää ja jälleenrakentamaan maata. Suomelle on lyhyessä ajassa tapahtunut paljon traumaattisia asioita, joiden vaikutuksista vaiettiin vuosikymmeniä: sodat, Ruotsiin lähetetyt sotalapset, Karjalan evakot. – Nykyajan ymmärryksestä käsin meidän on helppo jeesustella sen kanssa, että mitä tämä kaikki on sen ajan ihmisille merkinnyt. Mutta siinä ei ollut vaihtoehtoja. Miten taakkasiirtymä sitten voi meissä kansakuntana ja yksilötasolla näkyä? – Niitä on vaikea nimetä, sillä ne ovat meille enemmänkin itsestäänselvyyksiä. Sen tunnistaminen, että mitkä asiat johtuvat taakkasiirtymästä, vaatii aikaa ja historiallisuutta. Valli on syntynyt 1950-luvulla. Hän muistaa lapsuudestaan pelon, jolle hän ei kuiten- Psykiatri Markku Valli näkee, että nykynuorissa sotien taakka on jo lieventynyt. kaan osannut sanoa syytä. Koulussa historian tunnilla sodat sivuutettiin nopeasti näyttämällä kartasta maan uudet rajat. Asioista vaiettiin, yhdessä. Muita sodan jälkeisen sukupolven aikaa kuvaaviksi tunteiksi Valli arvelee liial­ lisen vakavuuden sekä syyllisyyden. – Vanhempien ollessa etäisiä lapset kokevat syyllisyyttä, ja luulevat sen johtuvan heistä. Seuraavien sukupolvien taakka voisi olla juuri sitä. Hän on ilolla katsonut nykynuoria, jotka ovat jo sukupolviketjussa niin pitkällä, että näkevät sodan ”ylitse”, osaavat kysellä siitä ja ovat luonteeltaan avoimia ja elämänmyön­ teisiä. - Heissä sotien taakka on lieventynyt. Yksilö osana yhteisöä Vallin mukaan ihminen ei itsessään oikeastaan voi tunnistaa kantamaansa taakkasiirtymää, sillä siihen vaaditaan vuorovaikutusta. Jos syntyhistoria on yhteisöllinen, niin se on myös kohdattavissa enemmänkin yhteisöllisenä ilmiönä. Tässä tulee vastaan omat haasteensa, sillä yhteisöjen hoitaminen ei käytännössä ole mahdollista. – Jos aihe mietityttää, niin voi olla mielekästä ottaa yhteyttä vielä elossa oleviin sukulaisiin ja kysyä heiltä, mitä se sodan aika ja sen jälkeinen aika oli? Voisi sanoa, ettei taakan käsittelemiseen ja purkamiseen ole väärää tai oikeaa tapaa. Olennaista on kuunnella toisen kokemus, tehdä se ikään kuin näkyväksi. Sitä veteraanit juuri saunan lauteillakin tekivät. Sotainvalidit saivat keskusteluyhteyden toisiinsa helposti kuntoutuksessa ollessaan. – Sotien kansakunnan yhtenäistävä puoli unohtuu helposti. Vasta häthätää kansalaissodasta toipuneet ja yhtäkkiä toisia vihanneet miehet olivatkin samassa korsussa. Heistähän tuli tovereita keskenään. Heillä kokemusten keskenään jakaminen onnistuikin ja siten se varmasti edisti toipumista eikä siirrettävää ollut niin paljon seuraaville sukupolville, Valli pohtii. On turhaa ajatella, että ihminen yksin pystyisi omalta kohdaltaan käsittelemään hänelle tulleen taakkasiirtymän ja katkaisevansa ketjun osaltaan siihen. Vallin mukaan olisi jo merkittävä saavutus, jos ihminen saisi käsiteltyä kaikesta kantamastaan taakasta edes yhden prosentin. – Ei tämän tiedostaminen välttämättä helpota elämää. Sigmund Freud aikanaan puki hoidon päämääräksi, että sen tehtävä on muuttaa epäinhimillinen kärsimys inhimilliseksi kärsimykseksi, Valli toteaa. Valli näkee, että yhteistä työstettävää riittää vielä silloin, kun viimeisestäkin veteraanista aika jättää. Se voi olla erilaista rauhantyötä, jottei enää koskaan jouduttaisi samaan tilanteeseen. Se on meidän kaikkien yhteinen tehtävä. l Marja Kivilompolo

18 Hyvinvointi Apuväline – arjen ongelmanratkaisua Palveluneuvoja Henna Hilden esittelee päiväkuntoutuksessa Oulunkylän Kuntoutussairaalassa olevalle Rauha Luomelle erilaisia avaajia. neillä, joita löytyy niin liikkumiseen – Sen lisäksi, että lonkkahousut suojaavat, ne myös antavat käyttäjälleen turvallisuuden tuntua liikkumiseen, Henna lisää. kuin pieniin käytännön töihinkin. Koti ja arki turvalliseksi Arkea voi avittaa erilaisilla apuväli- Apuvälineet tulee valita yhdessä ammattilaisen kanssa ja harjoitella niiden käyttöä. l Oulunkylän Kuntoutussairaalassa palveluneuvojana työskentelevä Henna Hilden muistuttaa liukkaiden säiden lähestyessä pystyssä pysymisen tärkeydestä. – Kenkiin kiinnitettävät liukuesteet tai kyynärsauvoihin kiinnitettävät jääpiikit alkavat olla ajankohtaisia. Tarjolla on monenlaisia vaihtoehtoja, joista jokainen voi valita omaan käyttöön sopivimmat. Ikäihmiset, joilla on korkea kaatumisen riski, voivat saada turvallisuutta lonkkahousuista. Ne ovat kuin alushousut, joissa on lonkkien kohdalla tukevat pehmusteet, jotka tutkitusti pehmentävät lonkkaniveleen kohdistuvaa iskua. Ensimmäisiä kotiin hankittavia apuvälineitä ovat yleensä peseytymiseen ja hygieniaan liittyvät välineet kuten suihkutuolit, suihkujakkarat tai wc-korotukset. – Liikkumisen apuvälineissä ensimmäisiä ovat kävelykeppi tai rollaattori. Myös tart­ tumapihdit ovat yleisiä, Henna kertoo. Se, missä vaiheessa kunkin kannattaa hankkia apuväline, on yksilöllistä ja omista tarpeista riippuvaista. – Apuväline kannattaa hankkia silloin, kun kotona pärjääminen on heikentynyt. Tärkeintä on turvallisuus, ja etenkin ikäihmisillä pyritään välttämään kaatumisia, sillä niistä toipuminen voi olla pitkä prosessi. Turvallisuudessa kodin esteettömyys on lähtökohta. Pienimmillään kyse voi olla repsottavien matonkulmien hoitamisesta, jotta niihin ei kompastu. Apuvälineen hankkimisessa yksi korkea kyn- Lisää vipuvoimaa tuova apuväline auttaa esimerkiksi avainten ja lukkojen kanssa.

Hyvinvointi Päiväkuntoutuksessa oleva sotainvalidi Erkki Tolvanen testaa selän pesintä. 19 Oulunkylässä asuva Helena Muurinen esittelee tarttumapihtien käyttöä. Kahvan uusi asento tuo helpotusta käyttöön. Yksikätisen ruokailu helpottuu, kun haarukka, lusikka ja veitsen leikkauspinta ovat samassa ruokailuvälineessä. Purkkien, kansien ja tölkkien kannet ovat usein hankalia avattavia. Pienet pihdit puolestaan helpottavat esimerkiksi jogurttipurkkien aukaisemista. nys on usein oma mieli. Avun tarvitseminen voi hävettää ja on vaikea myöntää, että omaan liikkumiseen tarvitsee esimerkiksi rollaattoria. – Rollaattorista tuntui aluksi, ettei sitä halua käyttää ja vähän hävettää, mutta pitää vain sopeutua muuttuviin tilanteisiin. Ei se auta, jos haluaa pysyä liikkeellä, apuvälineitä testannut raati kannustaa. Apua ammattilaisilta Palveluneuvoja Henna Hilden kehottaa kääntymään apuvälineiden hankinnassa ammattilaisten, kuten fysio- ja toimintaterapeuttien puoleen: jokaisessa kunnassa on oma apuvälinepalvelu, josta saa apua tarpeen kartoittamiseen sekä oikeanlaisten välineiden valitsemiseen. Sotainvalidit, puolisot ja lesket sen sijaan voivat kääntyä alueensa palveluneuvojan puoleen. – Yhdessä etsitään arjen ongelmat ja niille ratkaisut. Apuvälinemyymälöissäkin on ammattilaisia, jotka auttavat hankinnoissa. Kokeilemalla selviää, mikä apuväline on omaan tarpeeseen paras. Apuväline voi vaatia harjoittelua ja sekin tulisi tehdä ammattilaisen kanssa. – Etenkin muistisairaille on tärkeää, että apuvälineet otettaisiin ajoissa käyttöön. Muuten he eivät välttämättä opi käyttämään niitä, Henna huomauttaa. Valtio korvaa sotainvalidin apuvälineet Vähintään 10 %:n sotainvalidille Valtiokonttori korvaa päivittäisten toimintojen pienapuvälineitä, joiden hinta on enintään 120 euroa, rollaattorissa 130 euroa, vaikka niiden tarve ei johtuisikaan sotavammasta. Edellytyksenä on, että apuvälineestä on sotainvalidille hyötyä. Tällaisia pienapuvälineitä ovat mm. kävelykepit ja jääpiikit, kenkien liukuesteet sekä pukeutumisen ja henkilökohtaisen hygienian apuvälineet. Muut kuin sotainvalidit voivat tiedustella apuvälineiden hankinnasta oman kunnan apuvälinepalvelusta. Valtio korvaa sotainvalidille sotavamman tai -sairauden vuoksi tarpeelliset apuvälineet, jos niiden hankintaa pidetään kohtuullisena. Tällaisia apuvälineitä ovat mm. päivittäisissä toiminnoissa tarvittavat erityisesti vammaisille tarkoitetut välineet ja toiminnan harjoittelus- sa tarvittavat välineet sekä kuulovammaisten tekniset apuvälineet. Yli 120 euroa maksava apuväline korvataan invalideille, joiden apuvälineen tarve johtuu korvatusta vammasta tai sairaudesta. Apuvälineen korvattavuutta kannattaa tiedustella etukäteen puhelimitse Valtiokonttorista. Marja Kivilompolo Vinossa mukissa jo pieni kallistus tuo juoman huulille. Otekin on tukevampi, kun siitä saa kiinni molemmin puolin.

20 Puolisojäsen Keittiö- ja pikkulotat keittopuuhissa Helsingissä 8. joulukuuta 1941. SA-kuva. Isänmaan asialla Sotainvalidin leski muisteli tyttärelleen kokemuksiaan pikkulottana ja sotainvalidin puolisona. Hänen taipaleensa lottana alkoi jo pikkutyttönä. l – Liityin pikkulottiin kymmenvuotiaana Hirvensalmen Kissakosken kylässä. Kylä sijaitsi kahden järven läheisyydessä, Irene Pursiainen, 93, kertoo. Pikkulottien eli lottatytöt olivat 10–15-vuotiaita ja heidän kokouksensa oli joka toinen viikko. Huoltajana toimi papin rouva ja kerhoa pidettiin hänen kotonaan. Pikkulotat toimivat juoksutyttöinä, kattoivat pöytiä aikuisten tilaisuuksissa ja heille opetettiin isänmaan asioita. Kerhoa piti myös muuan Lavosentäti, joka asui tehtaan asunnoissa, kuten Irenenkin perhe. – Lottatyttöjen kokouksessa saimme maistaa näkkileipää, jota ei siihen aikaan ollut tavallisissa perheissä. Näkkileivän päälle oli laitettu porkkanaraastetta. Kyllä se oli hyvää! Tärkeitä oppeja ja taitoja Irene Pursiainen Kerhoissa korostettiin yleistä auttamisen halua. Keväällä lapsille ja nuorille opetettiin juurikasvien, kuten porkkanan, sipulin ja turnipsin kasvattamista. – Saimme muutaman rivin kerhopalstat, joita opettelimme hoitamaan. Viljelimme naurista, tilliä, retiisiä, porkkanaa. Täti kävi tutki- massa, oliko palstaa hoidettu. Muutaman kerran kasvimaani rehotti rikkaruohojen peitossa, Irene muistelee. Kerhossa luettiin myös opettavaisia satuja ja raamatun kertomuksia, ja annettiin elämänohjeita. Vuonna 1938 Irenen isä, Matti Hiltunen jäi eläkkeelle Kissakosken paperitehtaan työnjohtajan virasta ja perhe muutti Kaavin Kortteiseen, jossa Irenen äidin vanhemmat asuivat. Koulussa Irenen opettajana oli isänmaallinen Väinö Klemi. Vanhempien lottien mukaan Kaavilla Irene alkoi käydä vanhempien lottien kokoontumisissa, jossa he saivat syödä lämpimän ruoan. Pula-aikana se oli tärkeää. Sotaaikana lotat osallistuivat ilmavalvontaan. – Kaavin Niinivaarassa oli valvontapiste. Kokeilin sitä minäkin, mutta pahan korkeanpaikan kammon vuoksi en pystynyt siihen osallistumaan, joten olin tavallinen lottatyttö. Lottapuku oli väriltään harmaa, johon kuului valkoiset kaulukset ja hihansuut. Kun Irene meni naimisiin, oli pulaa kaikesta. – Jouduin ottamaan lottapuvun äitiyspu-

21 Piirit toimivat Sotainvalidipiirien omilta sivuilta voit lukea piirien toiminnasta, tulevista tapahtumista ja tarkistaa esimerkiksi yhteystiedot sekä toimistojen aukiolo­ aikoja. Sivujen aineistosta vastaavat piirien toiminnanjohtajat. Kesäjuhla keräsi väkeä Pirkka-Hämeen piirin kesäjuhlaa vietettiin Ikaalisten kylpylässä 12.6. Mukana oli n. 180 henkilöä. Sivu 24 Siilinjärven Hietarannassa vuonna 1966. Kuva: Irene Pursiaisen albumi vuksi. Poistin siitä hihat ja kaulukset ja suurensin saumoista. Lottamerkki on minulla vielä tallessa. Lotat osallistuivat ryhmänä myös sankarihautajaisiin. Ne olivat koskettavia tilaisuuksia. Ruokaa sotainvalideille Vanhempana Irene muutti Siilinjärvelle ja työskenteli Tarinan parantolassa erikoisruokien apukeittiössä, jossa valmistettiin ruokia sotainvalideille. Hän valmisti monenlaisia ruokia, säilöi hapankaalia ja paistoi lettuja ja kaloja. Elintarvikkeita tuli Tarinaharjun omalta maatilalta. Työtä riitti ajoittain myös sairaiden sotainvalidien kanssa. – Joskus jouduin valvomaan kylmäilmahallissa nukutettuja tuberkuloottisia potilaita. Pakkasella heidät peiteltiin hyvin, silmät vain näkyivät peiton alta. Ajateltiin, että raitis ilma parantaa. Kun sänkyjä petattiin, löytyi niiden alta joskus tyhjiä viinapulloja. Rakkaus löytyi torilta Kuopion torilla ollessaan Irene tapasi tulevan miehensä, Reinon, joka oli sadan prosentin sotainvalidi. Rintamalla ollessaan hän sairastui keuhkotuberkuloosiin ja oli Ruotsissa hoidettavana 1,5 vuotta. Tauti levisi selkärankaan ja lonkkaniveliin tuhoten hänen lonkkansa. Hän pystyi kuitenkin liikkumaan kainalosauvoilla ja osallistui kodin töihin vammastaan huolimatta. Miehen kunto kuitenkin rajoitti Irenen työntekoa. – En voinut käydä töissä kodin ulkopuolella, sillä apuani tarvittiin kotona. Suhtautuminen sotainvalideihin ei aina ollut hyvää. Miehellenikin sanottiin, että oma on syysi, mitäs menit! Kadehdittiin invalidin valtiolta saamaa eläkettäkin, vaikka aluksi se maksettiin kolmen kuukauden välein, ja toimeentulo oli hyvin niukkaa. sivu 24 Pari kuitenkin pärjäsi, sillä Irene oli oppinut viljelemään kasviksia ja tekemään niistä monipuolista ruokaa. Säästäväisyys auttoi selviämään. – Lasten vaatteet valmistin itse, miesten paitojen helmoista sai vauvalle asusteita. Purkulangoista neuloin villavaatteita. Perheeseen syntyi kaikkiaan neljä lasta, joista yksi poika, Heikki Pursiainen, toimii äitinsä omaishoitajana. Näin ollen Irene pystyy yhä asumaan kodissaan. Siilinjärvellä oli hyvä kauppias, jolta perhe sai ruokatarvikkeita velaksi. Kauppavelat maksettiin, kun sotavammaeläkkeet tulivat. – Lähinaapurit olivat hyviä ihmisiä, eivät katsoneet meitä alaspäin vaikka olivat korkeasti koulutettuja. Hyvä elämä haasteista huolimatta Aviomiehen Reinon kuolemasta tuli kesällä kuluneeksi neljä vuotta. – Meillä oli hyvä elämä, ei ollut paljon riitoja. Ensimmäinen vuosi Reinon kuoleman jälkeen oli vaikea. Mutta ihminen sopeutuu, kun ei muuta voi. Hyviä muistoja on jäänyt myös perheen lapsille. – Kun olin sairas eikä ruoka maistunut, teki isä minulle hyviä voileipiä. Isä osasi soittaa mandoliinia ja joskus isä soitti ja äiti lauloi. Isä oli positiivisesti ajatteleva ihminen. Aina hänellä oli jotain hyvää sanottaa myöhemminkin meille lapsilleen ja lapsenlapsilleen, tytär Pirjo Pursiainen muistelee lapsuuttaan. Sota-ajan kokeneena Irene Pursiaisella on yksi toive. – Kyllä maailmassa pitäisi olla rauha kaikilla, Irene toteaa. l Teksti ja kuvat: Pirjo Pursiainen sivu sivu 27 32 Kymessä jaettiin huomionosoituksia Kymessä Sotainvalidipäivän juhlaa vietettiin 21.8. Sotainvalidi Esko Kiukas sai Marskin sotainvalidirahaston tunnus­ palkinnon. Sivu 27 Kirkkopäivät Liperissä Pohjois-Karjalassa sotiemme veteraanien yhteinen, ekumeeninen kirkkopäivä 26.8. keräsi ison joukon yhteen. Sivu 32

22 Piirit toimivat Helsinki Sotainvalidipäivän vieraita Veljesmajalla Lauttasaaressa. HELSINKI Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0225 Sotainvalidipäivä Piiri vietti sotainvalidipäivää sunnuntaina 19.8. Lauttasaaren Veljesmajalla. Puheenjohtaja piti tervetulopuheen ja jakoi toiminnanjohtajan kanssa huomionosoitukset. Veljesliiton korkeimman huomionosoituksen eli Vapaudenristitunnuksella ja nauhoilla varustetun pienoislipun saivat Pia Angerma ja Erkki Lehtovirta. Marskin sotainvalidirahaston tunnustuspalkinto luovutettiin sotainvalidi Taito Vesalalle. Tommi Räty saa Marskin sotainvalidirahaston tunnustuspalkinnon toisena ajankohtana. Lämpimät onnittelut huomionosoituksen saajille! Kahvitarjoilun jälkeen siirryttiin ulos nauttimaan kesäpäivästä ja ohjelmassa oli vielä grillausta. Kaartin Soittokunnan kaksi varusmiessoittajaa viihdyttivät musiikillaan vieraita. Yhteisiä tapahtumia ja tilaisuuksia Tapahtumia Helsingissä: Lounastilaisuudet Le Havressa (Kaivokatu 12) jatkuvat vielä perjantaina 12.10. ja 9.11. kello 12. Lounaasta peritään 5 euron omavastuu, varaathan tasarahan mukaan. Puolisojäsenkerhon tapaamiset ovat Kampin palvelukeskuksessa (kerhohuone Fade) perjantaina 26.10. ja 30.11. kello 10.30–13. Helsingin Seudun Sotaveteraanipiirin vetämät veteraanien hengelliset iltapäivätilaisuudet pidetään Kampin palvelukeskuksessa keskiviikkona 31.10. ja 28.11. kello 12.30–14.20. Piirin perinneyhdistys kokoontuu Kampin palvelukeskuksessa 31.10. ja 28.11. kello 14.30–16.30. Helsingin Seudun Sotaveteraanipiiri järjestää Valoa syksyyn -konsertin lauantaina 6.10. klo 13. Helsingin Konservatoriossa, (Ruoholahdentori 6). Konsertissa esiintyvät Kaartin soittokunta, Viipuriin Lauluveikot, Kaaderilaulajat, Helsingin Faktorilaulajat, Mikaelin Laulajat sekä Aimo Kokkola. Pää- sylippu 20 euroa, lippujen tiedustelu Helsingin Sotaveteraanipiiristä puh. 050 441 4704 tai Pia Angermalta puh. 050 370 9272. Uudenmaan Lottaperinneyhdistys järjestää yhteislaulutilaisuuden Temppeliaukion kirkossa 28.11. klo 16. Perinteinen Talvisodan alkamisen muistotilaisuus järjestetään Mannerheimin ratsastajapatsaalla 30.11. klo 9. Veteraani- ja reserviläisjärjestö­ jen yhteinen Itsenäisyyspäivän Kansalaisjuhla järjestetään Yliopiston juhlasalissa 6.12. kello 13.30. Huomionosoituksen saajat: Pia Angerma, Erkki Lehtovirta, Taito Vesala ja puheenjohtaja Seppo Kanerva. Yhteisiä tapahtumia Vantaalla Kaatuneiden muisto­päivänä 20.5. Vantaalla seppelen laskuun valmistautumassa oik. Kyllikki Lindholm maanpuolustusnaisista, Kaarlo Martikainen sotaveteraaneista ja Reijo Söderberg sotainvalideista. Kuva: Esa Järveläinen VETRES järjestää kaikille Vantaan alueella oleville sotiemme veteraaneille seuraavaa: Maanpuolustusväen kirkkopyhä 7.10. klo 10 Hämeenkylän kirkossa. Sinivalkoista musiikkia 20.10. klo 15 Viertolan koululla Tikkurilassa, (Liljatie 2). Talvisodan alkamisen muistotilaisuus 30.11. klo 9. Veteraani­ aukiolla. Itsenäisyyspäivän lipunnosto Veteraaniaukiolla klo 9, seppeleenlasku sankarihaudoilla klo 11 ja juhla Martinlaakson koululla klo 15. Joululounas Piiri järjestää jäsenistölleen joululounaan tiistaina 11. joulukuuta kello 16 Folkhälsanin tiloissa Mannerheimintie 97. Sitovat ilmoittautumiset 26.11. mennessä piiritoimistoon puh. 09 4785 0225. Tilaisuus on ensisijaisesti sotainvalideille puolison tai saattajan kanssa ja leskijäsenille yksinään. Mikäli leskijäsen tarvitsee saattajan, on asiasta kerrottava ilmoittautumisen yhteydessä. Joululoma Asumispalvelukeskus Wilhelmiinassa 23.–27.12. Piiri on varannut 10 jäsenelleen mahdollisuuden osallistua maksuttomaan, ei tulosidonnaiseen, joulunviettoon Asumispalvelukeskus Wilhelmiinassa 23.–27.12. Majoitus 2 hengen huoneissa. Etusijalla ovat yksinäiset sotainvalidit ja sotainvalidipariskunnat. Vapaamuotoiset hakemukset piiritoimistoon 31.10. mennessä. Kohteliaimmin pyydämme omaisia palauttamaan piiritoimistoon jäsenen kuoleman jälkeen käyttämättömät lounassetelit kuin myös apteekkisetelit. Kiittäen vaivannäöstä. Hyvää syksyn jatkoa teille kaikille! Satu Jelkälä-Blomqvist Vantaalaiset sotainvalidit saivat nauttia rosvopaistista 11.5. Kaunialassa. Moottorikerho Hallan Papat pärisivät noin 90 mopon voimalla. Kuva: Terhi Silenius

Uusimaa Piirit toimivat 23 UUSIMAA Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0225 Piiri vietti sotainvalidipäivää yhteistyössä Vihdin osaston kanssa. Samalla juhlittiin osaston 70-vuotispäivää. Sotainvalidipäivän vietosta Osastojen omien resurssien puitteissa Sotainvalidipäivää vietettiin eri tavoin Uudellamaalla. Osa teki yhteistyötä naapuriosaston kanssa. Piiri teki yhteistyötä Vihdin osaston kanssa ja samalla juhlittiin osaston 70-vuotispäivää. Piirin kunniajäsenet ja liiton kunniakerholaiset kutsuttiin Vihtiin ja osa jaksoi vielä kutsua noudattaa. Päivä Vihdissä alkoi kirkossa hartaushetkellä, jonka jälkeen laskettiin seppele sankaripaadelle. Ohjelmallinen juhla pidettiin seurakuntatalolla, jonka sali täyttyi juhlavieraista, osaston omista kuin myös naapuriosastojen jäsenistä saattajineen. Tänä vuonna liiton korkeimman huomionosoituksen eli liiton vapaudenristitunnuksella ja nauhoilla varustettu pienoislippu luovutettiin juhlassa rouva Orvokki Hänniselle Keravalta. Lämpimät onnittelut vielä Orvokille! Hyvää alkanutta syksyä Teille kaikille! Satu Jelkälä-Blomqvist Hyvinkään osasto lopetti toimintansa  Uudenmaan piirin yksi vanhimmista ja suuremmista osastoista päätti toimintansa kesäkuun lopussa. Vuonna 1941 perustettu osasto toimi aktiivisesti 77 vuotta ja oli neljäs piirissä lopettanut osasto. Suurimmillaan osastoon kuului yli 300 sotainvalidia, kun heitä lopettamishetkellä oli enää kolme, sekä 45 puolisojäsentä. Kaikki jäsenet siirtyivät osaston lopettamisen jälkeen henkilöjäseninä Uudenmaan piiriin. Kesäkuussa jäsenistölle oli vielä retket Kytäjä Golfiin sekä Nummisten kylään Mäntsälään. Osaston johtokunta kokoontui viimeisen kerran 12.6. Toukokuun viimeisenä päivänä osasto järjesti omille jäsenilleen ja toimintaa tukeneelle lähipiirille kahvitilaisuuden Hyvinkään Veteraanitalolla. Tilaisuudessa jaettiin viisi osaston standaaria ja muita huomionosoituksia toimintaa tuke- Orvokki Hänninen sai liiton korkeimman huomionosoituksen. Askolan-Pukkilan-Myrskylän osasto vietti Sotainvalidipäivää ja samalla osaston 70-vuotispäivää kakkukahvien merkeissä. Ahti Virta puhdetöidensä parissa. neille tahoille. Viihteellisestä puolesta vastasi Seppo Soittila hanureineen.  Hyvinkään osaston toinen viimeisen johtokunnan sotainvalidijäsenistä, Ahti Virta, on ollut edelleen aktiivisesti osaston toiminnassa. Ahti palveli sodassa JR 57 ja täytti elokuussa 96 vuotta. Hän kertoi olleensa jo lapsena kiinnostunut askartelemaan kaikenlaista pientä esim. tulitikuista. Rintamalla syntyi paljon erilaisia puhdetöitä ja askartelu on hänelle ollut tärkeä senkin jälkeen. Nykyisin Ahti ostaa tarvikkeet askartelukaupasta ja niiden kanssa aika sujuu mukavasti yksineläjänä. Teksti: Aarre Peltonen Pohjois-Uusimaan perinnealue kokoontui Hyvinkäällä Kytäjä-Golfin klubilla järjestetty lounastapaaminen 4.6. keräsi osanottajia kaikista veteraanijärjestöistä ja tilaisuudessa oli 80 sotiemme veteraania, puolisoa ja veteraanien leskeä muutamalla saattajalla vahvistettuna. Mukana oli Nurmijärven, Hyvinkään, Riihimäen, Lopen ja Hausjärven alueelta kaikkien veteraanijärjestöjen jäseniä. Em. kunnat kuuluvat suunnitellun Pohjois-Uudenmaan sotien 1939–1945 perinnealueeseen. Porvoon ja Loviisan seudun jäsenet viettivät Sotainvalidi­päivää Rutumin Kartanossa Lapinjärvellä. Kartanon emäntä Marja Hirvonen kertoi historiasta ja kartanon eri vaiheista. Uudenmaan Sotaveteraanipiirin puheenjohtaja Olavi Kurko avasi tilaisuuden runsaasta osanotosta otettuna. Kytäjä-Golfin puolesta joukot toivotti tervetulleeksi Sari Tani. Hyvinkään kaupunkia edusti sivistystoimenjohtaja Pentti Halonen, joka ilmaisi kiitollisuutensa mahdollisuudesta olla mukana. Puheiden lisäksi yleisöä viihdytti lauluyhtye A-Men. Viiden kunnan veteraanit olivat kokoontuneet kunnioittamaan paitsi juuri 100 vuotta täyttänyttä Suomen lippua, myös omaa 100-vuotisjuhlavuottaan viettäviä Puolustusvoimia ja tietysti vapaata Suomea. Päivästä jäi nöyrä, kiitollinen ja hyvä mieli. Eräskin paikalla olleista veteraaneista lähti vapaaehtoisena talvisotaan vain 16-vuo-tiaana. Kiitos kaikille veteraaneille kauniista isänmaasta. Me nuoremmat olemme teille niin paljosta velkaa. Pidetään teistä hyvää huolta! Olavi Kurko Piiripäivä 16.10. Gustavelundissa Tuusulassa. Kutsu ohjeineen on lähetetty osastoille ja jaostoille. Muistamme Antti Ahtela Piirin yksi kunniajäsenistä sai kutsun viimeiseen iltahuutoon 19.8. Antti vaikutti jo 1940–50 luvun taitteessa Riihimäellä ja toimi Lahden piirissä sekä toimiston hoitajana että toiminnanjohtajana vuosina 1954–1965. Hausjärvellä Antti vaikutti viimeiset 25 vuotta. Piirihallituksen jäsen Antti oli vuosina 2004–2012. Sotainvalidityö oli Antille sydämenasia ja hän oli kantava voima ja arvostettu henkilö jäsenistömme keskuudessa. Uudenmaan piiri osastoineen ottaa osaa omaisten suruun Antin poismenon johdosta.

24 Piirit toimivat Pirkka-Häme PIRKKA-HÄME Rautatienkatu 24 B 4, 33100 Tampere Puh. 03 222 6631 Pirkka-Häme Kaunis ja aurinkoinen kesä on kääntynyt syksyyn. Osastot kuten piirikin ovat järjestäneet jäsenilleen erilaisia yhdessäolotilaisuuksia. Osanotto on vieläkin ollut vilkasta. Piirin kesäjuhlassa 12.6. Ikaalisten kylpylässä oli mukana vielä n. 180 henkilöä eri puolilta piiriä. Juhlassa saivat sotainvalidien ansioristin Lauri Lumme Tampereelta ja Juhani Pura Valkeakoskelta. Luovuttajina aluepäällikkö, evl Marko Alamäki ja Jouko Sipilä. Kunniakerholaiset viettivät juhlapäivää 14.8. Pirkkalan Golf kilpailukeskuksessa. Kuvassa uudet kunniakerholaiset Eero Sahra ja Paavo Ahola, piirin puheenjohtaja Heikki Kujanpään ja Jouko Sipilän onniteltavana. Kuntoutusta ja apua jäsenille Piirin maksama kuntoutus Piiri on edelleen voinut kuntouttaa niitä sotainvalidijäseniään ja puolisojäseniään, jotka eivät valtion varoin tai muista varoista saa kuntoutusta. Näitä ovat mm: 1. alle 10 %:n sotainvalidit, jotka eivät ole päässeet veteraanikuntoutukseen 2. sotainvalidien (0-45 %) aviopuolisot ja alle 30 %:n sota­invalidien lesket, joilla ei muutoin ole kuntoutusmahdollisuutta Kuntoutus on fysikaalista hoitoa ja hierontaa kotipaikkakunnalla. Piiriltä on ennen hoidon aloittamista pyydettävä maksusitoumus. Tammenlehväsäätiö on kustantanut lähes 30:lle piirin jäsenelle viiden vuorokauden virkistysjakson Tammenlehväkeskuksessa. Jalkahoito Puolisojäsenille ja niille sotainvalideille joiden haitta-aste on alle 10 %, maksetaan jalkahoito kolme kertaa vuodessa à 35 €. Osastot sopivat paikkakunnalla jalkahoitoa antavan henkilön/hoitopaikan kanssa ja tämä taho lähettää piirille yhteisen laskun ja nimiluettelon jalkahoidon saaneista henkilöistä. Kun kaikilla paikkakunnilla ei enää ole osastoa, niin siinä tapauksessa voi itse sopia hoitajan kanssa jalkahoidoista. Jalkahoitolaskut, mielellään kaikki 3, yhdellä kertaa sotainvaliditoimistoon viimeistään 30.11.2018 mennessä. Sotainvalidit saavat valtiokonttorin maksamana kolme jalkahoitoa vuodessa. Piirin kesäkisat pidettiin 14.6. Sorsapuiston kentällä aurinkoisessa säässä. Kilpailun johtaja Antti Vehkalahti antamassa ohjeita boccian heittäjille. Kotiaputoiminta Piiri järjestää pientä korvausta vastaan kotiaputoimintaa arjen askareissa ulkoiluun, asiointiin ja juttuseuraksi, jotta kotona asuminen ja selviytyminen helpottuisivat. Kaikkiaan piirin alueella avustajatoimintaa on yhdeksän kunnan alueella: Tampere, Nokia, Ikaalinen, Hämeenkyrö, Valkeakoski, Mänttä-Vilppula, Kangasala, Lempäälä ja Vesilahti sekä vähäisessä määrin Ylöjärvellä. Liiton rahallinen tuki piiriin ja osastoihin on tälle vuodelle vähentynyt. Vähentyneestä tuesta huolimatta piiri pyrkii omien mahdol­ lisuuksiensa mukaan edelleen tukemaan jäsenistöä ja toimimaan niin, että yhdyshenkilöverkosto pysyy elinvoimaisena. Tampereen osasto • Osasto korvaa tänäkin syksynä alle 10 %:n sotainvalidien ja sotainvalidien leskien asuntojen ikkunanpesusta 60 € maksettua laskua vastaan. Laskut osaston toimistoon ehdottomasti 30.10. mennessä. • Joulusiivouksesta korvataan enintään 150 €. Joulusiivouslaskut osaston toimistoon 20.12. mennessä. Joulusiivouslasku voi olla aikaisintaan lokakuulta. • Joulujuhlaa vietetään tänä vuonna alustavan suunnitelman mukaan 3.12. Tammenlehväkeskuksessa. Jäsenet saavat ilmaiset ateriakupongit toimistosta 24.11. alkaen. Jos joku haluaa mukaansa osaston ulkopuolisen (esim. lapsensa), niin siitä veloitetaan maksu. Pyydämme ennakkoilmoittautumiset hyvissä ajoin, että voimme varata tarvittavat paikat ja ateriat. Jouko Sipilä Perinneyhdistyksen joulujuhla 1.12. Perinneyhdistys järjestää perinteisen joulujuhlan sotainvalideille, heidän puolisoilleen ja leskilleen Tammenlehväkeskuksessa 1.12. klo 13.30. Tervetuloa! Yhteystiedot Toimisto on avoinna maanantaista torstaihin klo 8.30–15.00 Toimiston käyntiosoite on Otavalankatu 12 B 4, 33100 Tampere Puhelinnumerot: toiminnanjohtaja Jouko Sipilä p.03 222 6631 tai 0400 835 993 toimistonhoitaja Kirsi Korpi p. 050 384 3390 avustajatoimen projektipäällikkö Sirpa Autero (hoitaa kotiavustukseen liittyvät työjärjestelyt avustajien osalta) p. 050 352 2537 Tampereen osaston toimistonhoitaja Leea Hykkönen p. 03 222 7420 Sähköpostiosoitteet: jouko.sipila@sotainvalidit.fi, kirsi.korpi@sotainvalidit.fi, sirpa.autero@sotainvalidit.fi, tampere@sotainvalidit.fi (Leea Hykkönen)

Kanta-Häme Piirit toimivat 25 KANTA-HÄME Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna Puh. 050 520 4065 Liiton perustamisen vuosipäiväjuhla KantaHämeen piirissä Kunniakerholaiset Hauholla. Kuvassa vas. Kaisa Maasilta, Veikko Punakallio (Lahden piiristä), kunniakerhon oltermanni Erkki Kitunen, Erkki Ylöstalo sekä edessä Sauli Auranen. Kuva: Hannu Reko Piirin puheenjohtaja Juha Vuorinen vastaanottamassa Sotainvalidien ansioristiä Ostrobotnian juhlasalissa Helsingissä 17. elokuuta. Kuva: Marja Kivilompolo Sodanjälkeinen sankaruus Juhlapuhuja toi raikkaan tuulahduksen nuoremman sukupolven näkemyksistä sotainvalidipiirin vuosijuhlaan. Kirjailija Tuomo Tamminen kiinnitti huomiota sotasukupolven valtaisaan urakkaan Suomen hyvinvoinnin rakentamisessa. ”Tiedämme sankariteoista rintamalla, mutta vähemmän on puhuttu sodanjälkeisestä sankaruudesta rakennustyömailla, pelloilla, navetoissa ja keittiöissä ja ylipäänsä kotona. Siellä ei ole rakennettu ainoastaan aineellista hyvinvointia vaan edellytykset rakkauteen, myötätuntoon, vastuunkantoon, sivistykseen ja terveelliseen itsetuntoon”, sanoi puhuja, joka on yhdessä Antti Malisen kanssa kirjoittanut teoksen ’Jälleenrakentajien lapset’. ”Ymmärrän hyvin, että meidän nuorten sukupolvien valitus huonoista nettiyhteyksistä, kuorimattomista perunoista tai huonosta ilmastoinnista voivat tuntua teidän mielestänne aika naurettavilta. Pilke silmäkulmassa voisin sanoa, että saatte syyttää itseänne: olette varmistaneet meille liian hyvät olot”, puhuja nauratti yleisöään. ”Koittaa se päivä, jolloin luonamme ei ole enää ainuttakaan veteraania. Heidän muistonsa ei kuitenkaan tule hiipumaan. Muistot, kertomukset ja historia auttavat meitä ymmärtämään itseämme ja läheisiämme siitä, että vanhempiemme ja isovanhempiemme tarinat ovat osa meidän tarinaamme ja osa Suomen tarinaa. Ja että ne kaikki ovat arvokkaita – liittyi niihin sitten kunniamerkkejä ja ylväitä tunteita tai känsäisiä käsiä ja tasaista arkea”, päätti Tuomo Tamminen puheensa. Liiton 78. vuosijuhla pidettiin Hauholla Hauhotalossa 17. elokuuta. Perinneyhdistys oli toista kertaa juhlajärjestelyjen vastuunkantajana. Yhdistyksen puheenjoh- Sotainvalidien ansioristiä luovuttamassa Aila Karumaalle piirin naistoimikunnan puheenjohtaja Irja Hirstiö ja Panssariprikaatin komentaja eversti Kari Nisula. Kuva: Eino Kajava Kirjailija Tuomo Tamminen. Kuva: Eino Kajava Kanta-Hämeen Sotainvalidien Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Antti Leinikka toivotti juhlavieraat tervetulleeksi juhlimaan sotainvalidipäivää ja liiton vuosipäivää. Kuva: Hannu Reko taja Antti Leinikka totesi avaussanoissaan, että sotainvalidien huolto ja perinteen vaaliminen siirtyy uusille sukupolville. On keskitytty tarinoiden keräämiseen ja kansiin pantavaa tuntuu riittävän, hän sanoi. Hauhon veteraanikuoro lauloi kaksi laulua, joista toinen ’Kuudes joulukuuta’ oli varsin koskettava: ”Ilman ontuvaa ystävääni / olis maamme vain läntisin lääni / Ilman miestä jonka jalka on nyt puuta / olis’ arkipäivä kuudes joulukuuta.” Panssariprikaatin komentaja eversti Kari Nisula toi puolustusvoimien tervehdyksen. Hänkin totesi, että sotasukupolven vaikeudet eivät päättyneet sodan loppumiseen vaan jälleenrakennus vaati edelleen uhrauksia. Nisula sanoi myös, että suurvaltapolitiikan haasteet eivät ole minnekään kadonneet. On Ukrainan tilanne, Ruotsin levottomuudet, elämme kummallista aikaa, hän sanoi. Juhlaväkeä Hauhotalolla. Kuva: Eino Kajava Eversti Nisula luovutti puolustusministerin myöntämän sotainvalidien ansioristin Aila Karumaalle. Marskin sotainvalidirahaston tunnustuspalkinnon sai Reino Rämö ja Veljesliiton vapaudenristitunnuksella ja nauhoilla varustetun pienoislipun Onni Sarjanen. Juhla päättyi itseään kitaralla säestäneen Aimo Kokkolan lauluesitykseen. Eino Kajava Urjalan osasto pj Onnistunut juhla Ensimmäistä kertaa toiminnanjohtajana ollessani en ollut itse paikalla järjestämässäni tilaisuudessa. Piirin puheenjohtaja Juha Vuorinen ja minä olimme Hauhon tilaisuuden aikana Helsingissä vastaanottamassa meille myönnettyjä Sotainvalidien ansioristejä. Saamani palaute Hauhon juhlasta on ollut erityisen positiivista, joten voin päätellä, että juhla on sujunut hyvin vaikka en itse paikalla ollutkaan. Vai lieneekö se johtunut juuri siitä… Tosiasiassa kiitokset juhlan onnistumisesta kuuluvat Hauhon sotainvalidiosastolle, Kanta-Hämeen perinneyhdistykselle, Hämeen avustajatoiminnan projektihenkilöstölle, Puolustusvoimille sekä Irja Hirstiölle ja Hannu Rekolle, jotka ”tuurasivat” minua ja Juhaa tilaisuuden ohjelmassa. Nöyrät kiitokseni Teille kaikille, on meillä mahtava sotainvalidipiiri! Mira Kulmala Toiminnanjohtaja Tulevia tapahtumia 30.9. Kanta-Hämeen sotainvalidipiirin kirkkopyhä, Jokioinen 17.10. Naistoimikunnan virkistyspäivä, Hotelli Petäys, Hattula 6.12. Itsenäisyyspäivä

26 Piirit toimivat Varsinais-Suomi VARSINAIS-SUOMI Hämeenkatu 14 L 7, 20500 Turku Puh. 040 568 4500 Varsinais-Suomen sotainvalidipäivää ja samalla piirin kesäpäivää vietettiin Yläneen Valasrannalla 21. elokuuta hyvän ruuan, mukavan ohjelman ja aurinkoisen sään merkeissä. Sotainvalidipiiri hoiti käytännön järjestelyt ja Varsinais-Suomen Perinneyhdistys Mauri Liponkosken ollessa puuhamiehenä vastasi päivän ohjelmasta. Vielä lähes 200 vierasta oli saapunut paikalle! Juhlapäivän ohjelman avasi piirin puheenjohtaja Heimo Purhonen, jonka jälkeen toiminnanjohtaja Jari-Matti Autere sanoi pari sanaa Veljesliiton, piirin ja osastojen tulevaisuudesta. Yleisölle niin tutut Tuija Saura ja Pertti Keihäs säestäjinään Elina ja Elias Ukkonen viihdyttivät kuulijoita vanhoilla, muistoja mieliin tuoneilla lauluilla. Juhlan päätössanat lausui Varsinais-Suomen perinneyhdistyksen puheenjohtaja Jarmo Helttula. Yläneen Kestihovi oli valmistanut maukkaan ruuan ja hoiti myös kahvituksen. Porin Prikaatin 30 reipasta varusmiestä oli apuna päivän järjestelyissä. Teksti ja kuvat: Jari-Matti Autere Pertti Keihäs solistina säestäjinään Elina ja Elias Ukkonen. Vielä lähes 200 henkilöä oli saapunut piirin perinteiseen kesäiseen tilaisuuteen. Onnittelemme Mellilän osaston lippujen luovutus Sotainvalidien Veljesliiton Mellilän osasto purkautui vuoden 2015 lopulla. Kun osaston viimeinen sotainvalidi siirtyi ajan rajan taakse tämän vuoden huhtikuussa, niin osaston yhteyshenkilöt miettivät minne osaston lippu ja Suomen lippu luovutettaisiin. Päätös oli helppo: Suomen lippu luovutettaisiin partiolippukunta Mellilän Menninkäisille ja osaston lippu Loimaan veteraanituvalle. Luovutustilaisuus järjestettiin Loimaan veteraanituvalla 18. heinäkuuta. Paikalla oli myös Mellilän osaston sotainvalidien lapsia, jotka muistelivat isiensä haavoittumista ja elämää sotainvalidien perheessä. Teksti ja kuvat: Jari-Matti Autere Lauri Paunu 100 vuotta Mellilän osaston entinen puheenjohtaja Olli Lintula ojentaa Suomen lipun Mellilän Menninkäisten edustajalle. Loimaan seudun osaston jäsen Lauri Paunu saavutti 100 vuoden iän 29. toukokuuta, mutta pienimuotoisia juhlia vietettiin jo 26.5. Lamminniemen Hyvinvointikeskuksessa, missä Lauri on asunut viimeiset vuodet. Teksti: Jari-Matti Autere Kuva: Raimo Salonen Mellilän osaston entinen sihteeri Torsti Penttilä (keskellä) ja Markku Laurinen (oikealla) luovuttavat osaston lipun Veteraanituvan edustajalle. Pixhill.com Varsinais-Suomen sotainvalidipäivä

Lahti Piirit toimivat 27 LAHTI Ahvenistonkatu 2 as 206, 15110 Lahti Puh. 03 782 2232 Kuulumisia Lahden piiristä Osastot ovat viettäneet omia kesäpäiviään ja osallistuneet paikkakunnan kesätapahtumiin omilla paikkakunnilla. Lahti ja Orimattilan osasto viettivät kesäpäivän ja kävivät Nastolan Pisara teatterissa 29.7. katsomassa Valelääkäriesityksen, hauskan esityksen väliajalla nautittiin  kahvitarjoilusta. Osallistujia oli runsaasti. Piirin syysjuhla pidetään ravintola Felmanniassa Lahdessa perjantaina 28.9. klo 14.00. Ohjelmassa on Veteraani soittokunta, juhlapuheen pitää perinnejärjestön puheenjohtaja Lasse Lehtinen, tervehdykset, palkitsemiset, ruokailu sekä kahvitarjoilu. Palveluneuvoja Anki Kylämaa on tavoitettavissa puhelimella numerosta 044 713 2260. Kiitän kaikkia jäseniä ja tukijäseniä kesän toiminnasta! Hyvää alkavaa syksyä kaikille! Pentti Löfgrén, piirin puheenjohtaja Sotainvalidipäivää vietettiin seurakunnan tiloissa Sotainvalidipäivä on 18. elokuuta, josta pyritään saamaan virallinen liputuspäivä. Sodissamme vammautuneet miehet perustivat Sotainvalidien Veljesliiton etu-, huolto- ja veljesjärjestökseen 18.8.1940. Sotainvalidien vähentyessä jatkossa perinnejärjestö tulee vaalimaan sotainvalidien perinnettä ja siirtämään sitä nuoremmille polville. Lahdessa Sotainvalidipäivän järjesti Sotainvalidien Perinnejärjestön Lahden alueyhdistys. Tilaisuuden avasi yhdistyksen puheenjohtaja Pentti Löfgren, joka toivotti osallistujat tervetulleeksi. Tilaisuudessa nautittiin kahvit leppoisassa ilmapiirissä hyvän tarjoilun kera. Vieraaksi oli saatu Vesijärven kunnostuksessa merkittävän elämäntyön tehnyt kalastusneuvos, Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Pentti Löfgrén (vas.) ja ”Mr. Vesijärvi”, limnologi Juha Keto. Sotainvalidin leski Elli Saarinen (oik.) kantoi sotainvalidien tunnusta ja naisjaoston tunnusta sen puheenjohtaja Sirkka Toivonen. Heinolassa vietetty päivä meni mukavasti. limnologi Juha Keto. Hän kertoi Vesijärven historiasta, kalakannoista sekä siitä, kuinka suomen likaisin järvi saatiin 1990-luvulla puhdistettua nykytilaan. Keto on ollut mukana myös monissa kansainvälisissä vesiensuojeluhankkeissa mm. Kiinassa ja Etelä-Afrikassa. Tulevaisuuden uhkina sekä kalastolle että vesistöille hän piti ilmastonmuutosta ja sen mukanaan tuomia haasteita. Vesijärvi on nykyisin lahtelaisille merkittävä virkistysalue, jossa on hyvä kalakanta. Aihe kiinnosti kovasti paikallaolijoita, sillä esitelmän jälkeen yleisö esitti paljon kysymyksiä aiheesta. Teksti ja kuva: Mikko Ruskeala Kulkueessa oli yli 300 osallistujaa. Sotainvalidien tunnusta kantoi sotainvalidin leski, Elli Saarinen, 84. Sotainvalidien naisjaoston tunnusta puolestaan kantoi Sirkka Toivonen, naisjaoston puheenjohtaja. Tällä hetkellä Kuhmoinen-Padasjoki -osastossa on kaksi sotainvalidia, jotka asustavat Veljestuvalla. Ikää heillä molemmilla on 97 vuotta. Kuhmoisten Sotainvalidit ry täytti 75 vuotta 23.3. Naisjaosto on toiminut Kuhmoisissa 73 vuotta ja sen toiminta jatkuu. Yhteishenki ja yhteenkuuluvuuden tunne sekä ystävyys ovat kantaneet näin pitkälle. Kuukausittain kokoonnutaan yhteiseen kahvihetkeen ohjelmoineen. Teksti: Sirkka Toivonen Sotainvalidit mukana Kuhmoisten 150-vuotisjuhlassa Kuhmoisten Sotainvalidit ry ja Kuhmoisten Sotainvalidit ry:n naisjaosto olivat mukana kulkueessa, joka järjestettiin Kuhmoisten 150-vuotisjuhlan sekä Kuhmoisten yrittäjien 25-vuotisen Kiepaus kesään -kunniaksi. Tapaaminen sotainvalidien majalla Hartolan, Sysmän ja Heinolan sotainvalidien tapaaminen järjestettiin Heinolassa Koskensaaressa Sotainvalidien majalla. Tilaisuus aloitettiin laulamalla yhdessä ’Kotimaani ompi Suomi’. Puheenjohtaja Veikko Punakallio toivotti kaikki tervetulleiksi ja kertoi tapah- tumista Koskensaaressa. Silloin oli 200 invalidia ja nyt vain neljä Heinolassa, joiden keski-ikä on 97 vuotta. Punakallio oli ainoa sotainvalidi paikalla. Tapaamisessa kohotettiin malja 100-vuotiaalle isänmaalle, invalideille ja yhteiselle päivälle. Lahden sotainvalidipiirin puheenjohtaja Pentti Löfgrén toi piirin tervehdyksen kertoen tapahtumista piirissä. Vuoden alussa oli piirissä 50 invalidia, väki vähenee nopeasti luonnollisen poistuman kautta. Kalle Hiltusen musiikin tahdissa laulettiin tuttuja lauluja ja taikuri Jorma Alho esitti taikatemppujaan. Ruoka­ tauolla nautittiin maittava lohisoppa ja täytekakkukahvit. Heinolan Sotaveteraanien puheenjohtaja Heimo Iivonen kertoi veteraanien perinneyhdistyksestä ja perinnehuoneesta, jossa on arvokasta materiaalia sotien ajoilta nähtävänä. Seppo Sormunen jakoi kaikille Pekanleivän lahjoittamat ilvesleivät ja kakun, joka arvottiin. Ilmakin suosi tapahtumaa ja ohjelma meni laulellen ja seurustellen. Lopuksi kokoonnuttiin yhteiskuvaan, toivottaen hyvää vointia ja tapaamisiin ensi kesänä Sysmässä.        Anneli Lahtinen

28 Piirit toimivat Kymi Perheen isän tehtävänä… KYMI Kauppalankatu 25 B 19, 45100 Kouvola Puh. 044 3350 754 Kymen piirissä jo syksyn tuntua Olemme saaneet nauttia harvinaisen pitkästä ja aurinkoisesta kesästä. Heinäkuussa uimme paljon lasten kanssa. Onnistumisia koettiin heidän oppiessa selkäuinnin ja sukeltamisen salat. Vaikka vielä on ollut lämpimiä päiviä, tuntee tuulen tuiverruksessa jo syksyn tulleen. Piirissä on oltu aktiivisia sitten viime lehden ilmestymisen. Toukokuussa vietimme perinteistä liikuntapäivää Imatran kylpylässä. Tukihenkilöiden virkistyspäivässä tutustuimme Lappeenrannan linnoitukseen ja kävimme risteilyllä Saimaalla. Perinneyhdistyksen avoimet ovet – päivää vietimme elokuussa Lappeenrannassa saunamökillä kokousta pitäen, saunoen ja uiden. Alla lisää piirin kesän tapahtumista. Suuret kiitokset tapahtumiin osallistujille, esiintyjille sekä järjestelyissä avustaneille. Teidän ansiostanne tapahtumat ovat olleet onnistuneita, kiitos! Nyt on tullut aika toivottaa kaikille hyvää syksyä väri­ loiston kera! on tradition siirtäminen seuraaville sukupolville. Sanontaa käytti Kouvolan seurakunnan kirkkoherra Keijo Gärdström tuodessaan tervehdyksen Sotainvalidien Veljesliiton Kymen piirin Sotainvalidipäivän juhlaan 21.8.2018 Kouvolan seurakuntakeskuksen Mariasalissa. Tilaisuuteen osallistui noin 160 henkilöä. Juhlaa edelsi viikkomessu ja ehtoollinen. Messun jälkeen nautittiin lounas ja kakkukahvit. Avustajina toimi mm. sotilaskotisisaria. Sotainvalidien Veljesliiton korkeimman huomionosoituksen – pienoislippu Vapaudenristin tunnuksin ja nauhoin – saivat Pentti Laakso ja Pekka Lipiäinen, molemmat Kouvolasta. Marskin Sotainvalidirahaston tunnustuspalkinnon sai Esko Kiukas Joutsenosta. Sotainvalidien Ansioristin saivat Hannu Myllärinen Joutsenosta ja Kari Luumi Rautjärveltä. Sotainvalidien Veljesliiton Suuri Ansiomerkki luovutettiin Yrjö Pulkkiselle Luumäeltä. Perinteisen seppelpartion lähetti matkaan Haminan ortodoksisen seurakunnan isä Jukka Jauhiainen. Partion muodostivat sotainvalidi Unto Hakuli, tukihenkilö Risto Vento ja upseerikokelas Salla Partanen. Lämminhenkinen juhla päättyi Rakuunasoittokunnan ja yleisön esittämään Veteraanin iltahuutoon. Teksti ja kuva: Paavo Mikkonen Tiia Sihvola Virikkeellistä viihdettä Kymenlaaksossa Sotainvalidien Veljesliiton Kymen piirin järjestämä Boccia-kisa kiinnostaa sekä sotainvalideja, puolisoita, leskiä että tukihenkilöitä vuosi vuodenperään. Vuoden 2018 mestaruudesta kisattiin 14.8. kuuden kolmihenkisen joukkueen kesken Kouvolan Haanojalla. Tilaisuus aloitettiin yhteisellä kahvituokiolla, jonka aikana mielipiteitä ja kuulumisia kerrottiin innokkaasti. Kisan ylituomarina toimi vuosien kokemuksen tuomalla asiantuntemuksella Risto Sipari. Tilaisuus päättyi yhdessä nautittuun lounaaseen Haanojan Palvelukeskuksessa. Voittajat maistelivat kultaisia mitaleitaan kisan ratkettua. Vasemmalta Eila Kohopää, Kaija Hänninen ja Esko Villikka. Lippukantajat, seppeleenlasku sankarihautausmaalle. Kuva: Jorma Ignatius Veteraanijärjestöjen yhteinen kirkkopyhä Lemillä Perinneyhdistyksen saunamökki Lappeenrannassa Etelä-Karjalan veteraanijärjestöjen yhteistä kirkkopyhää vietettiin Lemin kirkossa sunnuntaina 26.8. Tilaisuus alkoi messulla, liturgeina toimivat kirkkoherra Lea Karhinen sekä rovasti Jorma Taipale ja saarnan piti rovasti Kari Luumi. Musiikista vastasi Rakuunasoittokunta sekä Lemin Laulumiehet Jonna Imeläisen johdolla. Juhlapuheen piti kenttäpiispa emeritus Hannu Niskanen. Tervehdykset juhlaan toivat Lemin Sotaveteraanien puheenjohtaja Juha Junnonen, Lemin kunnanvaltuuston varapuheenjohtaja Matti Tapanainen sekä rintamaveteraanien Kymen piirin varapuheenjohtaja Maili Hanski. Päätössanat lausui Sotaveteraanipiirin puheenjohtaja Erkki Pulli. Seppelpartion lähetti matkaan rovasti Lauri Vaalgamaa. Partion muodostivat sotainvalidi Unto Hakuli, rintamalotta Anni Vainikka ja jääkäri Topi Räty. Sotainvalidien Veljesliiton Perinnejärjestön Kymen alueyhdistys ry:llä on saunamökki Lappeenrannan Huhtiniemessä Saimaan rannalla. Kaikki ovat tervetulleita saunamökille, myös ne, jotka eivät ole yhdistyksen jäseniä. Vuokratulot menevät Perinneyhdistykselle, joka tulevaisuudessa pitää huolta Kymen piirin viimeisistä jäsenistä, kun piiri on purkautunut. Mökin varustelu: sähköt ja puulämmitteinen sauna, juomavesi tuotava mukana, grilli ja astiasto, vuodepaikkoja kolme. Rannassa on laituri ja uintimahdollisuus. Lappeenrannan keskustaan matkaa noin 3 km. Saunamökkiin liittyvissä asioissa voi ottaa yhteyttä Ilkka Huttuseen p. 040 531 8401. Ilkka on Lappeenrannan osaston tukihenkilö sekä Kymen Perinneyhdistyksen hallituksen jäsen. Pekka Lipiäinen ja Pentti Laakso pienoislippuineen. Taustalla oikealla vuonna 2013 lipun saanut pyhtääläinen Leo Merisalo. Perinneyhdistyksen saunamökki sijaitsee Saimaan rannalla. Kuva: Heidi Jantunen

Satakunta SATAKUNTA Yrjönkatu 15, 5. krs, 28100 Pori Puh. 02 633 5233 Satakunnan suunnalta Olemme saaneet nauttia entisaikojen mukaisesta lämpimästä kesästä, ehkäpä liiankin lämpimästä. Syksy tulee hiljalleen. Keväällä piiriin liittyi reilut 100 sotainvalidi-, puoliso- ja tukijäsentä. Piirissä on henkilöjäseniä tällä hetkellä noin 150, Satakunnassa on jäljellä 8 osastoa ja niissä jäseniä noin 550 kokonaisjäsenmäärän ollessa noin 700. Kesäjuhla Silokalliolla Piirin kesäjuhlaa vietettiin 29.5. Kullaan Silokalliolla. Aurinkoinen kesäpäivä aloitettiin hartaushetkellä, jossa tervetulosanat lausui puheenjohtaja Heikki Moilanen, Keski-Porin seurakunnan kappalainen Pekka Aalto toimitti kirkollisuuden osuuden kanttori Päivi Holkon huolehtiessa säestyksestä. Hartaushetken päätteeksi lähetettiin seppelpartio Kullaan sankarihaudalle. Lounaan jälkeen jatkoimme juhlalla. Puolustusvoimien tervehdyksen toi Porin Prikaatin apulaiskomentaja Asko Valta. Puheenjohtajan puheenvuoron jälkeen jaettiin myönnetyt huomionosoitukset. Ansioristi jaettiin köyliöläiselle Semmi Uotilalle, Marskin rahaston palkinto kankaanpääläiselle Toivo Lautaojalle sekä suuri ansiomerkki perinneyhdistyksen Perttu Salmelle. Ansioristi oli myönnetty myös merikarvialaiselle Heimo Ratalalle. Pesofati-pelimannit esiintyivät ja huolehtivat musiikista ja säestyksestä. ”Reino ja pikkusiskot” esittivät lauluja ja runoja. Päivä päättyi Perinneyhdistyksen Paula Hermosen loppusanoihin sekä yhteisesti laulettuun Satakunnan lauluun. Seutukunnallinen kirkkopäivä Merikarvialla vietettiin 14.6. Satakunnan alueen seutukunnallista kirkkopäivää. Päivän tunnuslauseena oli ”Kas kaunista on sovinto veljesten keskuudessa”. Kirkkopäivän vietto aloitettiin Merikarvian kirkossa, jonne saapui noin 300 osanottajaa ympäri Satakunnan. Merikarvian seurakunnan kirkkoherra Tom Broberg saarnasi. Ehtoollisessa avustivat tuttuun tapaan rovastit Anssi Joutsenlahti ja Jussi Pelto-Piri. Seppele laskettiin kirkon sankarihaudalle. Marttojen tarjoaman lounaan jälkeen jatkettiin päiväjuhlalla kirkossa. Alkuvirren jälkeen kirkkoherra esitteli kirkkoa, kunnan tervehdyksen toi vs. kunnanjohtaja Kimmo Puolitaival, juhlapuheen piti rovasti Väinö Reinilä sekä päätössanat lausui puheenjohtaja Tapio Kamppi. Musiikista vastasi nuorten ryhmä sekä Merikarvian Mieslaulajat kuorolaulullaan. Päivän päätteeksi laulettiin suvivirsi. Kesäleiri Kankaanpäässä Piirit toimivat 29 Kesäjuhlassa huomioidut Perttu Salmi, Toivo Lautaoja ja Semmi Uotila sekä eversti Asko Valta. ”Reino ja pikkusiskot” leikkivät ja laulavat. Sotainvalidipäivän juhlassa huomioidut Säkylän miehet Teijo Mäenpää, Esko Koskinen ja Kalevi Suhonen. Hakoniemen leirikeskuksessa pidettiin elokuussa Kankaanpään sotaveteraanien ja Sotainvalidipiirin yhteinen leiri. Osanottajat viettivät mukavan leirin monenmoisen ohjelman, tekemisen ja yhdessäolon merkeissä. Sotainvalidipäivän juhla Sotainvalidipäivän juhlaa vietettiin Porissa Kuntoutuskoti DiaViressä perjantaina 17.8. Paikalle oli kutsuttu sairaskodin asukkaat ja kuntoutujat sekä osastojen edustajia, läsnä olikin lähes 100 henkilöä. Avaussanat lausui yksikönjohtaja Sanna-Mari Pudas-Tähkä ja piirin tervehdyksen toi varapuheenjohtaja Ilkka Nurmi. Harmonikkamusiikkia esittivät Vesa Formunen ja André van Balen. Kuorolaulua kuultiin Porin Mieslaulun esittämänä. Huomionosoituksina jaettiin Veljesliiton korkein huomionosoitus, liiton lippu vapaudenristin nauhoin säkyläläiselle Esko Koskiselle sekä kultaiset ansiomerkit Säkylän purkautuneen osaston Kalevi Suhoselle ja Teijo Mäenpäälle. Juhlava tilaisuus päätettiin kakkukahviin. Kunniakerho Kunniakerhon tilaisuus järjestettiin tänä vuonna Porissa DiaViren Pihlajasalissa 22.8. Paikalla oli Gunnar Kotiranta, Jukka Laaksonen ja Esko Koskinen sekä sotain- Naisten päivänä Virpin johdolla taukojumpattiin. validitoimiston tytöt. Vietimme lämminhenkisen ja keskustelevan tilaisuuden maistuvan lounaan merkeissä. Kunniakerhon jäsenet olivat tyytyväisiä, kun tapaaminen oli lähellä ja kesti lyhyen aikaa. Virkistyspäivä naisille Elokuun 28. päivänä vietettiin jälleen piirin naisille tarkoitettua virkistyspäivää viidenkymmenen naisen kesken Harjavallan Hiittenharjussa. Päivään sisältyi mm. hauskaa liikuntaa twistin tahtiin, mielenkiintoisia ja hauskoja tarinoita, teatteria, tietovisailua, hyvää ruo- kaa, mukavaa yhdessäoloa sekä perinteisesti ruusu kotiin viemisiksi. Päivää vetämään olimme saaneet Luvialta Virpi Rönkkömäki-Mäntysen, hänen ansiostaan tämä päivä oli kaikkein paras, sanoivat monet rouvat. Kiitos Virpi, teit päivästämme todella ikimuistoisen! Marika Keskinen Onnittelemme Raumalainen Leo Helin täytti 100 vuotta 8.9. Lämpimät onnittelut!

30 Piirit toimivat Sisä-Suomi SISÄ-SUOMI Telkäntie 2 C, 40400 Jyväskylä Puh. 050 555 2376, 040 778 2740 Sotainvalidipäivän juhlassa huomionosoitusten saajat: Taito Lampinen, Olavi Koivisto ja Olavi Heponen. Perinneyhdistys Perinneyhdistystä koskevat asiat ovat olleet esillä piirimme omissa tilaisuuksissa sekä Veljesliiton henkilökunnan neuvottelupäivillä. Perinneyhdistyksen pitäisi ottaa piiri haltuunsa viimeistään silloin, kun varsinaisten jäsenten määrä on alle 20. Oma arvioni on, että se tapahtuisi vuoden 2021 lopussa. Tästä ei ole epäselvyyttä, eikä siitäkään, että yhdistyksen päätehtävä olisi huolehtia jäljellä olevien jäsenten lakisääteisestä edunvalvonnasta. Se miten se käytännössä toteutuu, onkin isompi asia. Monia toiminnallisia asioita on vielä ratkaistava, joista talous ja toimiva organisaatio eivät liene niitä helpoimpia. Perinnejärjestö on myös luvannut pohtia ja täsmentää strategiaansa ja toiminta ohjeita. Jouduin pohtimaan asiaa konditionaalisesti, koska koen niin monen seikan olevan vielä vailla tarkkoja päätöksiä. Onneksi aikaa on vielä jäljellä. Piirissä tapahtunutta Boccia Kuten viime vuonna päätettiin, ulkoboccia-turnaukset lopetettiin. Pallot saivatkin kyytiä 24.5. sisällä Jyväskylän Monnarilla. Tulokset: Miehet: 1. Jämsä, 2. Jyväskylä SV, 3. Jyväskylä, 4. Saarijärvi. Naiset: 1. Jyväskylä I, 2. Äänekoski, 3. Jyväskylä II, 4. Jyväskylä III. Kiitos kaikille pelaajille, toimitsijoille sekä ”kyytihenkilöille”! Ilmavoimat 100 vuotta Ilmasotakoulun johtaja mahdollisti keskisuomalaisille sotiemme veteraaneille hienon päivän osallistua Tikkakoskella Ilmavoimat 100 vuotta -juhlanäytös etkoille. Osallistujilla oli mahdollisuus nähdä taitavia lentonäytöksiä, nauttia vieraanvaraisuudesta sekä tutustua mm. uusiin hävittäjäkandidaatteihin. Keski-Suomen Maanpuolustusjuhla Traditioksi muodostunutta juhlaa viettiin poikkeuksellisesti jo heinäkuussa 28.7. Konnevedellä. Juhlassa sodanajan kokenut sukupolvi oli kunniavieraina. Lähes koko päi- Sotainvalidit Viljo Noke­ lainen ja Toivo Mehto saattajineen Keski-Suomen Maanpuolustusjuhlassa. vän kestänyt juhla oli näyttävä ja koskettava. Ensi vuonna tilaisuus pidetään Saarijärvellä. Rosvopaistitapahtuma - comeback Rosvopaistitapahtuma teki näyttävän takaisinpaluun 9.8. Finnairin lentävän henkilöstön ja usean muun yhteistyökumppanin voimin Laukaan Peurunkaan. Areenan salissa ohjelmasta ja maittavasta ateriasta nautti n. 350 vierasta. Lämmin kiitos kaikille järjestäjille taas kerran mieleenpainuvasta tapahtumasta! Katsotaan, yllättääkö tapahtuma myös ensi vuonna! 24.10. Jyväskylässä Sotainvalidien Sairaskodilla. Tilaisuus on tarkoitettu myös purkautuneiden osastojen yhdyshenkilöille. Piiritoimisto palvelee pääasiassa neljänä päivänä viikossa. Varmista aukioloaika soittamalla puh. 050 555 2376 tai 040 778 2740. Tervetuloa asioimaan! Juha Takala Muistamme Sotainvalidien Kunniakerhon ja Sotainvalidipäivän juhla Toista maakunnallista Kunniakerhon ja Sotainvalidipäivän juhlaa vietettiin 17.8. Jyväskylässä Sotainvalidien Sairaskodilla. Juhlan avaussanat lausui piirin 2. varapuheenjohtaja Rauli Jakobsson, juhlapuheen piti Ilmasotakoulun operaatiopäällikkö everstiluutnantti Janne Hotta. Musiikista vastasi Satu ja Arto Rantanen. Juhlassa jaettiin myös seuraavat huomionosoitukset: Marskin rahaston tunnustuspalkinto Taito Lampiselle Jyväskylästä, Liiton Vapaudenristin tunnuksella ja nauhoilla varustettu pienoislippu Olavi Koivistolle Saarijärveltä ja Sotainvalidien ansioristi Olavi Heposelle Jyväskylästä. Onnittelut palkituille ja kiitos kaikille osallistujille! Piirissä tulevia Boccia Toimintavuoden toinen bocciaturnaus järjestetään 10.10. Jyväskylän Monitoimitalolla. Ilmoittautumiset piiritoimistoon 1.10. mennessä. Syyspiiripäivä Piirin kenttäorganisaation perinteinen syyspiiripäivä pidetään Ahti Savolainen 1924–2018 Sotainvalidi, pitäjänneuvos Keijo Ahti Aleksanteri Savolainen syntyi 4.9.1924 Hankasalmella. Hän kuoli 6.7.2018 lyhyen sairauden jälkeen Keski-Suomen keskussairaalassa. Savolainen asui koko ikänsä kotitilallaan Pesiäissalmen Puustellissa, joka nykyisin on osa Konnevettä. Savolainen oli jatkosodan ja Lapin sodan veteraani. Hänen sotapolkunsa alkoi 18-vuotiaana vuonna 1943. Jatkosodassa hän taisteli Jalkaväkirykmentti 50:ssä. Syksyllä 1944 JR50 komennettiin Lapin sotaan. Lokakuun puolivälissä hän haavoittui vaikeasti Pellon Juoksengissa, ja hänet toimitettiin hoitoon Ruotsiin. Myöhemmin hänet siirrettiin suomalaiseen sairaalaan. Yhdeksän kuukauden toipumisen jälkeen hän palasi kotiinsa 50 %:na sotainvalidina. Sotilasarvoltaan hän oli alikersantti. Sotien jälkeen Ahti Savolainen ryhtyi viljelemään kotitilaansa Puustellia. Maanviljelyksen ohessa hän teki mittavan työn kotiseutunsa ja koko maakunnan hyväksi osallistumalla aktiivisesti yhteiskunnalliseen toimintaan. Hänet valittiin Konneveden kunnanvaltuustoon vuonna 1954 maalaisliiton listalta. Savolainen oli valtuutettuna lähes puoli vuosisataa, josta lähes neljännesvuosisadan ajan valtuuston puheenjohtajana. Lisäksi hän oli useiden lautakuntien ja toimikuntien puheenjohtaja ja jäsen. Hänellä oli myös maakunnallisia ja seutukunnallisia luottamustehtäviä. Kotiseutunsa hyväksi tekemästään työstä tasavallan presidentti myönsi hänelle pitäjänneuvoksen arvonimen. Lisäksi hän sai muun muassa Suomen Leijonan ritarikunnan ritarimerkin ja ansioristin. Sotainvalidi- ja veteraanitoiminta olivat lähellä Savolaisen sydäntä. Hän liittyi sotainvalidiosaston jäseneksi vuonna 1949. Osaston puheenjohtajana ja sotainvalidipiirin hallituksen jäsenenä hän toimi lähes 20 vuotta. Viimeiset vuotensa hän oli osaston varapuheenjohtaja. Konneveden Sotaveteraanien jäsen hän oli vuosikymmeniä ja toimi mm. varapuheenjohtajana. Sotaveteraaniyhdistyksen hallituksessa hän toimi viimeiseen iltahuutoon saakka. Hän korosti useaan kertaan näkemystään, että kaikkien veteraanijärjestöjen tulisi yhdistyä yhdeksi järjestöksi. Ansioistaan veteraanityössä hän sai muun muassa Sotainvalidien Veljesliiton vapaudenristin tunnuksella ja nauhoilla varustetun pienoislipun ja ansioristin sekä Suomen Sotaveteraaniliiton ansioristin. Ahti Savolainen teki suuren työn kokoamalla tietoja Konneveden veteraanimatrikkeliin. Hän piti päiväkirjaa 1930-luvun alkupuolelta lähtien ja julkaisi ne kahtena teoksena vuosina 2005 ja 2012. Viimeisin asia, johon hän paneutui, oli Konneveden sankarihautausmaan perusteellinen kunnostus. Hänen mielestään sankarihautausmaa antaa hyvän kuvan siitä, miten itsenäisyyttä ja suomalaisuutta kunnioitetaan. Työ saatiin valmiiksi vähän ennen juhannusta. Onneksi hän ehti nähdä perusteellisesti kunnostetun Konneveden sankarihautausmaan. Ahti Savolainen oli yhteistyökykyinen, iloinen ja ahkera mies. Kunnallisissa luottamustehtävissään häntä arvostettiin yli puoluerajojen. Häntä jäävät kaipaamaan omaisten lisäksi lukuisat ystävät, tuttavat ja kuntalaiset. Jouko Hyppönen Sotainvalidien Veljesliiton Konneveden osaston puheenjohtaja Eila Kupari Sotainvalidien Veljesliiton Konneveden osaston sihteeri

Suur-Savo Piirit toimivat 31 ton tunnustuspalkinto: Kauko Issakainen, Rantasalmi ja Sotainvalidien ansioristi: Mikko Kannaste, Savonlinna. SUUR-SAVO Kyyhkyläntie 9, 50700 Mikkeli Puh. 0400 756 249 Piirin tapahtumia Suur-Savon piirin bocciakisat pidettiin Mikkelissä 13.6. Tulokset: 1. Pieksämäki I: Risto Moilanen, Pirkko Luukkola ja Eila Väisänen. 2: Pieksämäki II: Toini Karjalainen, Sirkka Hotti ja Anja Vehviläinen. 3. Mikkeli: Toini Loponen, Elvi Karppinen ja Kaija Kelavuo. 4. Kangasniemi: Marjatta Suuronen, Sirkka Hämäläinen ja Vieno Marttinen. Sotainvalidipäivää juhlittiin jo 17.8., jolloin pidettiin kahvitilaisuus Kyyhkylässä. Mukana oli sotainvalideja Kyyhkylästä sekä piirin edustajia. Veljesliitto on myöntänyt piirillemme seuraavat huomionosoitukset: Vapaudenristin tunnuksin varustettu pienoislippu: Allan Koistinen, Mikkeli, Marskin rahas- Katariina Kuurola Neuvontapalvelu Kyyhkylän neuvontapalvelua on hoitanut elokuusta alkaen sosionomi Mariia Maczulskij. Hänen alueenaan ovat Mikkeli, Kangasniemi, Hirvensalmi, Pertunmaa, Mäntyharju, Pieksämäki, Varkaus, Joroinen, Juva, Rantasalmi, Puumala ja Sulkava. Kruunupuiston neuvontapalvelua hoitaa edelleen sairaanhoitaja Merja Nyrkkö Savonlinnan ja Enonkosken kuntien alueella.   Katariina Kuurola Mariia Maczulskij on hoitanut Kyyhkylän neuvontapalvelua elokuusta alkaen. Juvalla aktiivinen talkooporukka on ahkeroinut veteraanitunnuksia hautakiviin. Kuva: Antti Kilkki Juvalla talkoiltiin tunnuksia hautakiviin Juvalla aktiivinen talkoojoukko on jo parinkymmenen vuoden ajan kiinnittäen hautakiviin yli 400 veteraanimerkkiä kertomaan edesmenneen henkilön taustoista. Kaikki merkit eivät suinkaan ole samoja, vaan he ovat kiinnittäneet tammenlehviä, sotainvalidien, rintamaveteraanien ja sotaveteraanien tunnuksia sekä lottien tunnuksia hautakiviin. Tänä keväänä mukaan tuli vielä yksi uusi merkki hautakiveen kiinnitettäväksi, nimittäin Rauhanturvaajaliiton tunnus. ”Ajatus hautakivitun- nusten kiinnittämisestä on peräisin 2000-luvun alusta, jolloin juvalaiset reserviläisjärjestöt päättivät ryhtyä yhteistoimin talkoilemaan merkkien kiinnitystä”, juvalainen aktiivi Antti Kilkki kertoo. Viime vuosina omaisetkin ovat heränneet asian suhteen ja se kiinnostus tuntuu yhä jatkuvan. Neuvontapalvelun yhteystiedot Mariia Maczulskij p. 044 020 3339  Merja Nyrkkö p. 050 570 0132 Keski-Pohjanmaa KESKI-POHJANMAA Kitinkuja 2, 69100 Kannus Puh. 044 304 2669 Sotainvalidityötä tarvitaan vielä Sotainvalidien Veljesliiton KeskiPohjanmaan piirin kesäjuhlassa Kannuksessa elokuun toisena perjantaina kuultiin kenttälääkinnän kehittymisestä sota-ajalta tähän päivään. Tämä katsaus toteutettiin merkittävältä osalta kahden keskipohjalaisen sotainvalidin haastatteluna. Haastateltavina olivat sotainvalidit Erkki Laasanen Vetelistä ja Lauri Mäki-Eskeli Kannuksesta. Haastattelijana oli Sotainvalidien Veljesliiton Keski-Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Esko Hirviniemi Haapajärveltä. Kesäjuhlan ohjelma oli laadittu niin, että siinä kuultiin sotatoimissa mukana olleiden kokemuksista ja muistoista, mutta myös sotainvalidityön kehittymisestä ja nykytilanteesta. Sotainvalidien hoidon kehittymisestä ja nykyisestä huolenpidosta Kesäjuhla kokosi vielä väkeä Kitinkannukseen lähes salin täydeltä. Sotainvalidit  Lauri MäkiEskeli ja Erkki Laasanen olivat mukana keski­ pohjalaisten sotainvalidien kesäjuhlassa Kannuksessa. Heitä haastat­teli piirin puheenjohtaja Esko Hirviniemi. kertoivat Katri-Helena Syri ja Maija Paasila. Poikkeusolojen terveydenhuollosta kertoi Hannu Pajunpää. Kaatuneitten huollosta kertoi Heikki Niemelä. Toiminnanjohtaja Marja-Liisa Kattilakoski tarkasteli tämän hetken näkymiä. Osanottajia Kitinkannuksessa pidettyyn tilaisuuteen oli saapunut eri puolilta Keski-Pohjanmaata. Teksti: Ilmari Luhtasela Juhlassa kuultiin sotatoimissa olleiden kokemuksia ja muistoja, myös sotainvalidityön kehittymisestä ja nykytilanteesta.

32 Piirit toimivat Pohjois-Karjala Seppelpartion lähetti rovasti Aune-Inkeri Keijonen. Seppelettä kantoi lähes 100-vuotias Tuomas Lappalainen. Kunniatehtävää suorittamassa myös Minttu Kurki ja Valtteri Hiltunen. POHJOIS-KARJALA Kirkkokatu 11, 80100 Joensuu Puh. 040 536 7537 Juha Pelkonen Onnittelemme Aarno Happonen 70 vuotta 21.6. vietimme Heinäveden osaston pitkäaikaisen puheenjohtajan Aarno Happosen 70-vuotispäivää Heinävedellä Kerman Keitaassa. Pääosan elämäntyöstään Aarno on tehnyt pääkaupunkiseudulla teknisenä johtajana ja yrittäjänä. Sotainvalidityössä hän on ollut jo useita vuosikymmeniä. Aarno on toiminut osaston puheenjohtajana lähes 20 vuotta ja vuodesta 2006 lähtien hän on hoitanut myös sihteerin tehtävät. Aarno Happonen tuntee osastonsa jäsenet ja on pitänyt erinomaista huolta lakisääteisten etuuksien toteutumisesta ja saanut hyvin avustuksia vapaaehtoisen huollon tarpeisiin. Kunnanvaltuuston puheenjohtajana ja valtuutettuna hänellä on hyvät suhteet päättäjiin ja kuntalaisiin. Kiireisen liike-elämän ja luottamustoimien vastapainona Aarnon harrastuksiin kuuluu mm. metsästys ja kalastus, matkailu, ruokakulttuuri ja humanitaarinen toiminta. Ansioistaan sotainvalidityössä hänelle on myönnetty sotainvalidien hopeinen- ja kultainen ansiomerkki sekä suuri ansiomerkki. Piirin ja osastojen lämpimät onnittelut! Pohjois-Karjalan alueellinen kirkko­ päivä Liperissä 26.8. Sotiemme veteraanien, lottien ja sotaorpojen yhteistä ekumeenista kirkkopäivää vietettiin Liperissä teemalla ”Lähimmäinen”. Jumalanpalvelukseen kokoontui lähes 400 Veteraani sanan esitti sotainvalidi, professori Veijo Saloheimo. Lue Saloheimon puhe sivulta 43. sanan kuulijaa. Rovasti TL Petri Karttusen saarna käsitteli lähimmäisen rakkautta ja lähimmäisen auttamista. Saarnassaan hän toi esille seuraavaa: ”Kun ajattelen sodan kokenutta, paljosta luopumaan joutunutta sukupolvea, muistan lämpimästi monia kohtaamiani ihmisiä, joilla on ollut ihailtava valmius ja kyky asettua yhä uudelleen heikomman, ulkopuolisen ja apua tarvitsevan rinnalle ja auttaa heitä niillä mahdollisuuksilla, joita heillä on ollut käytettävissä. Oma kokemus elämän vaikeuksista ja niistä selviäminen Jumalan, hänen lähettämiensä hyvien ihmisten ja tämän yhteiskunnan tuen avulla on opettanut aitoa, sydämellistä ja kekseliästä lähimmäisenrakkautta.” Liturgina toimivat kappalainen Tiina Åkerfeldt ja kirkkoherra, rovasti Paavo Ratilainen. Musiikista huolehtivat kanttoriurkuri Miia Ratilainen ja Milla Ratilainen, trumpetti ja kanttori Kaisu Potkonen ja kuoro. Seppelpartio lähetettiin kirkosta rovasti Aune-Inkeri Keijosen saatesanoin ja Narvan marssin sävelin. Seppelettä kantoi liperiläinen, lähes 100-vuotias sotaveteraani Tuomas Lappalainen. Lounaalle ja päiväjuhlaan kokoonnuimme Liperin koululle. Tervehdyssanat esitti kunnanvaltuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Eero Reijonen. Juhlapuheen piti Korkeasti Siunattu Joensuun piispa Arseni. Hän puhui rauhan merkityksestä sekä isän- Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen toi juhlaan valtiovallan tervehdyksen. maanrakkaudesta: ”Isänmaanrakkaus tarkoittaa kiintymystä maahan, jossa olemme syntyneet, tai maahan, johon olemme asettuneet pysyvästi asumaan ja jossa suoritamme elämäntehtäväämme. Kaikille Suomen kansalaisille olisi turvattava toimeentulo, uskonnon- ja mielipiteenvapaus ja henkilökohtainen itsenäisyys.” Tervehdyksen esittivät ministeri Anu Vehviläinen valtioneuvostosta, eversti Kaarle Törrönen puolustusvoimista, eversti Jouni Mattila perinneyhdyshenkilönä ja Valtteri Hiltunen, nuorisovaltuuston puheenjohtaja. Professori Veijo Saloheimo nosti veteraanin sanassa esille, mitä kaikkea Isänmaan palveleminen tarkoittaa soti- laallisen maanpuolustuksen lisäksi. Lue puhe sivuilta 42–43. Musiikista vastasi Savo-Karjalan Maanpuolustussoittokunta kapellimestari Juha Tiensuun johdolla ja suomalaisia kansansävelmiä esittivät Inka ja Anki Kuisma huilulla ja klarinetilla. Loppupuheenvuorossaan rovasti Juhani Sainio kiitti lämpimästi kaikkia päivän järjestelyihin osallistuneita eri tahoja ja yksityisiä henkilöitä. Tilaisuus päättyi kuoron, yleisön ja soittokunnan yhteiseen ja aina yhtä vaikuttavaan Veteraanin iltahuutoon. Tekstit: Tuulikki Leinonen Kuvat: Kalevi Lohiranto Salomaa-Säätiön apurahat Järjestöjen edustajat vastaanottamassa Salomaa-Säätiön myöntämät apurahat. Kuvassa oik. säätiön hallituksen jäsenet Pekka Ripatti ja Pekka Salomaa. Piirin lämpimät kiitokset saamastamme avusta sotainvalidien, puolisoiden ja leskien hyväksi!

Etelä-Pohjanmaa Piirit toimivat 33 Kesäkisailut Alajärvellä sujuivat hyvässä hengessä. ETELÄ-POHJANMAA Ruukintie 65, 60100 Seinäjoki Puh. 06 4214 600 Syksyinen tervehdys Etelä-Pohjanmaalta Miesmuistiin lämpimin kesä on takana ja raikas syksyinen tuulahdus puhaltelee meitä kohti syksyä ja talvea. Kesälomien päätyttyä matkasimme piiriyhdistyksen 26 aktiivin kanssa Saarenmaalle. Matka osoitti jälleen, että piirimme sotainvalidityön perusta on näinä viimeisinä toiminnan vuosina hyvällä mallilla. Piirillämme on tällä hetkellä kaikkiaan 407 tukijäsentä, jotka pyörittävät paikallisosastojen toimintaa varsin aktiivisesti ja ”suurella syrämmellä”. Retken aikana vaihdoimme kuulumisia osastojen, piirin, liiton ja koko maailmankin asioista, ja opastetut retket veivät meidät Viron ja Saarenmaan historiaan ja meteoriittien kaivamat kraatterit kuvasivat luonnon ja avaruudenkin voimia. Yhteiset ruokailut, huumori ja leppoisa yhteiselo puolestaan tiivistivät ryhmäämme entistä tiukempaan formuun. Tulitikut ja pohjalaiset paukahrokset lentelivät syksyn ohjelmissa Syksyn ohjelma piirissämme on noudattanut pitkälti vanhoja, jo tutuksi tulleita kaavoja. Alueelliset kirkkopäivät vietettiin 11.9. Alajärvellä ja samaisella paikkakunnalla urheiltiin myös kesäkisojen parissa. Kilpailulajeista uusimpana oli tulitikun heitto, jossa kilpaillaan jopa MM-tasolla – näin ollen olimme merkittävän lajin äärellä. Kisan voittaja oli Nyystilän Unto Laihialta. Unto sai tuoreena suunnistuksen MM-kultamitalistina nyt myös heittokädelleen mainetta ja arvostusta. Unton paras heitto kantoi 11,80 metriä ja kultamitali irtosi kolmen metrin erolla Västin Anttiin. Muina kilpailulajeina oli mm. frisbeen, hevosenkengän, ketjun, linkopallon ja perinteisen tikan heittoa. Visailuosiossa kysymykset koskettivat historiaa ja tätä päivää, vähän vakavampia ja vähemmän vakavia asioita. Kysymys nykyisen piiritoimiston pinta-alasta sai aivot raksuttamaan oikein urakalla. Vastausten haitari ylettyi kuudesta neliömetristä aina 150 neliömetriin. Oikea vastaus on muuten 9,67 m2, joten sanonta sopu sijaa antaa passaa allekirjoittaneelle ja Maijalle varsin hyvin. No, hyvähän meidän on Kivipurossa ollut olla jo reilut kaksi vuotta. Paikallisosastojen ohjelmistossa oli mm. Kauhajoen osaston virkistyspäivä. Majaniemen leirikeskuksen ympäristö tarjosi jo sinällään virkistystä päivän vieraille ja leppoisa ohjelma ja yhdessäolo kruunasi päivän. Päivän ohjelmassa oli ruokailua, lauluesityksiä, yhteislaulua, hartaushetkeä, pakinaa ja kauhajokisia paukahroksia, joita esitti osaston puheenjohtaja Raimo Lehtinen. Ohjelman lomassa luovutimme sotainvalidien suuren ansiomerkin sotainvalidi Eeli Viertolalle. Piirin matkaajat Kaalin kraatterin äärellä. Eeli Viertolalle (keskellä) myönnettiin suuri ansio­ merkki. Välittäminen vähenee, vai väheneekö? Tekstin kirjoittamishetkellä piirissämme oli elossa 109 sotainvalidia, joista 45:llä invalidiprosentti on 10 % tai 15 %. Valtion budjettiesityksessä tulevalle vuodelle ei vieläkään ole luvassa valtiokonttorin korvaamaa intervalli- ja laitoshoitoa. Valitettavasti. Juhlapuheissa tuodaan alvariinsa päättäjien osaltakin esiin ko. epäkohta, mutta päätökset eivät tätä kaikkien kokemaa tarvetta tue. Mieleen tulee väkisinkin kysymys, että välitetäänkö tästä nopeasti harvenevasta sankarijoukosta enää, vai ei? Tahdon uskoa, että välitetään… Piirimme kotiaputoimintaa on pyöritetty ns. ”kovalla rahalla” vuodesta 2016 lähtien. Varat toimin- nan jatkamisen osalta ovat varsin vähäiset, mutta me ei luovuteta, koska Etelä-Pohjanmaalla se ei ole tapana. Piirimme tekee vuodelle 2019 seinäkalenterin ja sen tuotosta käytetään 100 % kotiaputoimintaan. Yritysten tuella sekä kalentereiden myyntituotolla pyrimme turvaamaan n. 250 asiakkaamme palvelun ainakin vuoden 2019 ajan. Minä näen hankkeen rahallisen tuoton lisäksi myös muulta osin varsin tarpeellisena. Nyt on aika näyttää mitä yritykset ja yksityiset ihmiset arvostavat ja välittävätkö he oikeasti sotiemme veteraaneista ja heidän leskistään, joita valtaosa asiakkaistamme on. Minä haluan jälleen uskoa, että he välittävät. Aurinkoista ja värikylläistä syksyä! -mh-

34 Piirit toimivat Pohjois-Savo POHJOIS-SAVO Minna Canthinkatu 24, 70100 Kuopio Puh. 017 261 1747, 0400 756 249 Kentälle jääneet vaivaavat mieltä Sotamuistot nousivat esiin sotainvalidien päivässä Kirjoitus on julkaistu Iisalmen Sanomissa 18.8.2018 Teksti ja kuva: Vuokko Nissinen Pyhäjärvistä sotaveteraania Heino Väättiä, 95, vaivaa sota-ajoista yksi asia ylitse muiden. – Haavoittuneita ja kaatuneita oli jatkosodan perääntymisvaiheessa niin paljon, ettemme saaneet millään kaikkia poikia pois. Hevosten kyytiin ei mahtunut enempää. Jatkosodan loppuajan taistelut olivat kaoottisia. – Meidän tehtävänä oli vastustaa viimeiseen mieheen vihollisen pääsyä edemmäksi, että isommat omien porukat pääsevät pois. Siellä tapeltiin yötä päivää. Väätin lähimpiä taistelukavereita kaatui kuusi. – Taitavat olla siellä vieläkin. Hän on piirtänyt kartalle taistelupaikkoja ja antanut karttoja eteenpäin niille, jotka kenties voisivat käydä etsimässä rintamalle jääneitä. – Jos pääsisin käymään siellä, tunnistaisin varmasti paikat ja osaisin sanoa, missä kavereiden jäännökset ovat. Väätti joutui taistelemaan vielä Lapin sodassa. Kun Kemi saatiin vallattua saksalaisilta, hän siirtyi joukkojen mukana Rovaniemelle. Sieltä hän pääsi kotiin Pyhäjärvelle. Väätti haavoittui Syvärillä päähän, käteen ja jalkaan. Liikkuminen sujuu kepin kanssa mutta päävamma on alkanut aiheuttaa vanhemmiten huimausta. Hän asuu vaimonsa kansa omakotitalossa Pyhäjärvellä. Hoitajat käyvät kahdesti päivässä auttamassa, ja Heino Väätti hoitelee kauppa- ja muut asiat taksikyydillä. Silloin tällöin hän käy kuntoutuksessa Iisalmen Vetreassa. Tänä kesänä Väätin mieltä ovat vetäneet murheelliseksi sukua kohdanneet useat kuolemantapaukset. Hän on joutunut saattelemaan Runnilla nautittiin sotainvalidi­päivänä juhlalounasta. itseään nuorempia hautaan. Myös hyvä ystävä, jonka kanssa Väätti oli rintamalla, menehtyi alkukesällä. – Tänä kesänä on ollut vanhan miehen mieli matalalla, hän sanoo. Perjantaina oli kuitenkin aihetta iloon, kun Iisalmen Seudun Sotainvalidit ja Sotainvalidien perinneyhdistys järjestivät Runnilla sotainvalidien päivän juhlalounaan. Paikalle oli kutsuttu lähiseudun sotainvalideja, heidän puolisoitaan ja leskiä sekä sotainvalidityön tukijoita. Juhlapuheen piti yhteiskuntatieteiden tohtori Timo Niskanen, joka toimi vuosituhannen vaihteessa silloisen Veljeskodin, nykyisen Vetrean johtajana. – Sain huomata, että kovia kokenut veteraanisukupolvi ei ollut katkera kokemastaan karusta kohtalosta. Iäkkäät veteraanit, jopa useita kertoja haavoittuneet ja pysyviä vammoja kantavat sotainvalidit olivat nöyrän ylpeitä siitä, että Suomi säilyi ja he selvisivät kaikista koettelemuksistaan hengissä. Saman toteaa iisalmelainen sotainvalidi Ahti Lappeteläinen, 98. – Olin armeijan hommissa kuukautta vaille viisi vuotta. En ole juurikaan katkera siellä olosta. Kun katsoo Suomen tilannetta, en ole pahoillani, että jouduin rintamalle. Millainen mieliala teillä sodan aikana oli? – Ei siellä olisi pystynyt olemaan, jos olisi alkanut miettiä liikaa esimerkiksi kotipuolen asioita ja sellaisia. Siellä oli ihan toisenlaista kuin normaalissa elämässä. Tavalliset hommat piti jättää pois ja tehdä niitä töitä, mitä sodassa annettiin, Lappeteläinen vastaa. Hän sai kuulovamman kovassa pommituksessa Nurmoilan kylässä Aunuksessa. – Pommituksen jälkeen meitä kaivettiin monta hiekasta ja mullasta esiin. Kaveri kuoli vieressä. Elämäntyönsä Lappeteleläinen teki pienviljelijänä ja rakennustyömailla. – Minun tekemiäni rakennuksia on viiden pitäjän alueella, hän kertoo. Huomionosoituksia Veljesliitto on myöntänyt piirillemme seuraavat huomionosoitukset: Vapaudenristin tunnuksin varustettu pienoislippu: Otto Vepsäläinen, Leppävirta, Marskin rahaston tunnustuspalkinto: Juulia Hiljanen, Maaninka ja Sotainvalidien ansioristi: Pertti Huttunen, Kaavi. Katariina Kuurola 103-vuotias viihtyy vielä kotonaan Keväällä kahvittelimme sotainvalidi Hannes Kuosmasen kotona Nilsiällä. Paikalla oli myös tukijäsen Leena Turunen sekä entisen Nilsiän osaston sihteeri Irma Hyvönen. Pöydässä komeili kortti, jonka Hannes sai 9.4. täytettyään 103 vuotta. Hannes asuu viihtyisässä kodissaan yksin. ”Hyvin pärjään kun on niin hyviä auttajia ympärillä”, mies tokaisee viitaten tukijäsen Leenaan, jonka vierailut tuovat virkistystä. Kaksikon yhdessäolo on mutkatonta. ”Hannes tykkää laulaa, joten me laulamme paljon”, Leena kertoo. Hannes on kolmen sodan veteraani. Hän vammautui talvisodassa Laatokan koillispuolella 6. tammikuuta. ”Meitä oli noin 20 miehen joukko, jotka kaikki haavoituimme kun vihollinen jostakin suuttui ja alkoi tulittaa”, Hannes kertoo. Hän haavoittui oikeaan polveensa. ”Minut leikkasi ruotsalainen lääkäri, joka laittoi jalkaani umpikipsin. Jalka alkoi mätiä ja vamma jäi pysyväksi.” Hanneksen polvi on leikattu kaikkiaan viidesti ja vasta viimeinen leikkaus oli onnistunut. Hannes teki uransa maanviljelijänä ja vammautunut jalka vihoitteli paljon kävelyä vaativassa työssä. Vaikka Hannes on ikäisekseen todella hyvässä kunnossa, alkaa ikä jo tuntua. ”Tulee nopeasti hengenahdistusta, vaikka vähän vain kävisi portailla.” Kunto on vaikuttanut intoon osallistua tapahtumiin. Leena kertoo, kuinka he vielä pari vuotta sitten saattoivat ajaa puolukkametsälle tai käydä kesäteatterissa. ”Nykyään osallistun vain jos on erikoistilaisuus”, Hannes toteaa. Hän on ollut aktiivinen toimija Nilsiällä sotainvalidityössä ja kuului aikanaan osaston johtokuntaan. . Hannes viihtyy kotonaan vaikka välillä kaverit kuulemma houkuttelevat häntäkin veljeskotiin asumaan. Muutolle ei ole vielä tarvetta, mutta Iisalmen veljeskoti on hänelle tuttu paikka. ”Olen käynyt siellä monta vuotta kuntoutuksessa.” Teksti ja kuva: Marja Kivilompolo 103-vuotias Hannes sekä tukijäsen Leena Turunen (vas.) ja Irma Hyvönen.

Pohjois-Pohjanmaa Piirit toimivat 35 POHJOIS-POHJANMAA Uusikatu 58 B 16, 90100 Oulu Puh. 045 182 4484/ 044 479 4797 Hietasaaren Veljeskodilla keskikesän juhlassa vas. Erkki Koskela ja Pertti Haipola. Piirin kuulumiset kesäkaudelta Kesäkausi avattiin Hietasaaren Veljeskodilla perinteiseen tapaan. Toukokuussa oli haravointitalkoot ja kesäkuussa kesäkauden avajaiset. Juhannuksen jälkeen oli keskikesän juhla ja vieraita tuli Hietasaaren Veljeskodille yhtä paljon kuin edellisenä vuonnakin. Lipunnosto aloitti kesäisen tapahtuman. Seuraavana oli vuorossa mieliinpainuva hartaushetki, jonka piti Anna-Leena Häkkinen Tuiran seurakunnasta. Suvivirsi laulettiin kesäisen tunnelman vallitessa. Tervehdyksen vieraille esitti Erkki Koskela, joka puheessaan muisteli vanhoja tapahtumia. Perinteiseen tapaan valmistet­tu Hannalan lohikeitto tarjosi makuelämyksen ja kahvit viinerin kera maistuivat kaikille. Sade teki tilaisuudesta tunnelmallisen, sillä kaikki pysyttelivät sisällä, jossa soi musiikki Pertti Haipolan ja Osmo Mellerin johdolla. Heinäkuussa järjestettiin Veljeskodilla kaksi virkistysiltapäivää. Veljeskodilla hartaushetken pidossa Anna-Leena Häkkinen. Oulun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Juha Hänninen onnittelemassa 95 vuotta täyttävää sotainvalidi Yrjö Pöykiötä. Rosvopaisti ilahdutti jälleen Rosvopaistitapahtuma oli elokuussa 17. päivä Oulussa, Ouluhallissa ja vieraita oli paikalle vajaat 600. Finnairin lentävän henkilöstön, Oulun kaupungin, Kainuun prikaatin sekä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun aluetoimiston yhteistoiminnassa järjestämä viihteellinen Rosvopaistitapahtuma oli suunnattu sotiemme veteraaneille ja heidän puolisoilleen. Purseri Kalevi Rönnqvist toimi juontajana perinteiseen tapaan ja musiikista huolehti Sotilassoittokunta. Juhlan avauksen jälkeen tarjoiltiin ensin rosvopaisti lisäkkeineen ja päivän ohjelman lopuksi kahvit munkkien kera. Syntymäpäivää juhliva jäsenemme Yrjö Pöykiö, 95, vastaanotti Finnairin henkilöstön ja Oulun kaupungin onnittelut. Samoin pitkään avioliitossa olleet Elvi ja Väinö vastaanottivat onnittelut Finnairin lentoemänniltä ja Oulun kaupunginvaltuuston puheenjohtajalta Juha Hänniseltä. Iloisin mielin lähdimme paluumatkalle, sillä Kalevi Rönnqvist totesi puheessaan kulkevansa ”Sinivalkoisin askelin” ja toivovansa, että Rosvopaistijuhlia olisi vielä tulevaisuudessa. Tähän toiveeseen yhtyi kiitospuheessaan Rintamaveteraanipiirin puheenjohtaja Onni Toljamo. Koska Rosvopaisti ajoittui Sotainvalidipäivän tuntumaan, juhlitaan merkkipäivää syyskuun 19. päivänä. Juhlassa mukana oikealla sotainvalidi Matti Aitto-oja, Finnairin Nina Yliruikka ja sota­invalidi Niilo Irjala. Rosvopaistia nauttimassa oikealla Maija Ojalehto saattajanaan Viena Liuska. Juhlassa mukana oikealla sotain­ validin leski Laura Vilminko ja Pertti Sankilampi. Onnittelemme Tyytyväinen sotainvalidi Esko Piri saapuu vastamaalattuun kotiinsa asiointimatkaltaan. Talkoolaiset ojensivat auttavan kätensä ja talo maalattiin kahdessa päivässä neljän maalarin ja apujoukkojen voimalla. Lue lisää sivulta 39. Kuva: Keijo Piri Teksti ja kuvat: E. Vikström Vieno Översti Veljeskodin hengettäret! Vasemmalla Mari, Paula, Anne ja Satu. Eskon talo maalattiin talkoovoimin! Raahelainen sotainvalidin leski Vieno Översti täytti 5.5. kunnioitettavat 104 vuotta. Vienon luona vierailleet seurakunnan papit sekä Raahen ja ympäristön veteraanijärjestöjen edustajat totesivat: ”Vieno Översti on todellinen teräsmummo teräskaupunki Raahessa”. Lämpimät onnittelut Vienolle!

36 Piirit toimivat Kainuu KAINUU Seminaarinkatu 5, 87100 Kajaani Puh. 08 622 485 Palveluneuvonnan kotikäynnillä Hyrynsalmella Piirin toiminnanjohtajana ja palveluneuvojanana toimivan Juha Huttusen työajasta suurin osa on jäsenten neuvontaa. Toimistolla ei enää ole tänä vuonna ollut kiinteää aukioloaikaa. Käytännössä toimintamalli on kuitenkin mahdollistanut jopa sujuvamman toimistossa asioinnin ja kotikäyntien tekemisen. Vaikka toimistolla aiemmin oli kiinteät päivystysajat, ei paikalla välttämättä pystynyt olemaan muiden osapuolten koolle kutsumien kokousten vuoksi. Nyt toimistolle ei tule turhaa käyntiä, kun aika sovitaan etukäteen. Enemmistö jäsenten tapaamisista tapahtuu kotikäynneillä. Niiden aikana onkin hyvä tilaisuus käydä läpi kaikki asiat. Mukana on myös sotainvalidin tai lesken läheisiä, jotka auttavat heitä arjessa selviytymissä. Kotikäynneillä on helppo myös laittaa alulle mahdollisesti tarvittavia asunnonmuutostöitä, jotta kotona asuminen on mahdollista myös tulevaisuudessa. Hyrynsalmelainen sotainvalidi Reino Heikura olikin iloinen, kun kaikki hänen palvelunsa käytiin kerralla läpi. Paikalla olivat myös Reinon poika Arvo Heikura ja miniä Pirjo Heikura, joten hekin jatkossa tietävät mitä palveluja on saatavissa niitä tarvittaessa. Käynnin jälkeen Reinolle on jo tehtykin pieni mutta tarpeellinen asunnonmuutostyö ja useampia avopalveluja on saatettu ajan tasalle. Sotainvalidi Reino Heikura Hyrynsalmelta. Ämmänsaaren palvelutalon eläkkeelle jäänyt toiminnanjohtaja Pertti Halonen ja uusi toiminnanjohtaja Merja Kallio. Sotainvalidi Mirjam Kemppainen laulaa 90-vuotis­ päivillään vieraidensa iloksi lapsuudestaan tutun laulun Koivuni kodikyläss. Kainuulalaisia Viihteellisessä rosvopaistitilaisuudessa Oulussa 17.8 mm. lotta Marjatta Huusko Vuolijolelta ja Sotainvalidi Aane Pulkkinen Kuhmosta. Sotainvalidi Jaakko Huotari Kuhmosta Viihteellisessä rosvopaistitapahtumassa Oulussa 17. elokuuta. Sotainvalidin leski Tyyne Makkonen miniänsä Anna-Liisa Makkosen kanssa Viihteellisessä rosvo­ paistijuhlassa Oulussa 17.8.) Muutoksia Suomussalmella Viihteellinen rosvopaistimatka Ouluun Ämmänsaaren palvelutalon pitkä­ aikainen toiminnanjohtaja ja Sotainvalidien Kainuun perinneyhdistyksen puheenjohtaja Pertti Halonen jäi kesällä eläkkeelle. Uutena toiminnanjohtajana on aloittanut Merja Kallio. Pertti jatkaa perinneyhdistyksen puheenjohtajana. Voisi sanoa, että palvelutalo on pitkään toiminut myös Suomussalmen sotainvalidien tukikohtana ja tukipisteenä. Merja Kallio lupaa, että näin voi jatkua myös tulevaisuudessa. Palvelutalon toimistosihteeri voi auttaa jäseniä aiempaan tapaan esimerkiksi sairausapulisämaksatushakemusten teossa. Palvelutarpeen kokonaiskartoitukseen jäsen voi kutsua kotiinsa palveluneuvojana toimivan piirin toiminnanjohtajan. Kainuussa viihteelliseen rosvopaistitilaisuuteen ilmoittautui vielä toista sataa sotainvalidia, sotiemme veteraania, heidän puolisoitaan, leskiä saattajineen ja tukihenkilöineen. Matkalle lähdettiin ja sieltä palattiin iloisin mielin. Matkalaiset saivat tavata vanhoja tuttuja ja juhlia vanhan hyvän kaavan mukaan. Juhla oli järjestetty perinteiseen tapaan lentopurseri Kalevi Rönnqvistin johdolla. ”Olet kuullut elokuvasta Mies, joka ei osannut sanoa ei. Tässä on toinen sellainen mies”, tapahtuman isä, Rönnqvist  oli todennut ennen juhlia. Rönnqvist kertoi että omaa halua tapahtuman järjestämiseen löytyi ja myös veteraanien puolelta tuli toive jatkamisesta. Rahoittajina tämän kesän tapahtumille olivat Kaatuneiden Muistosäätiö, Kok­ kolan Halpa-Halli ja Finnairin liikennelentäjien yhdistys. Kiitokset kaikille juhlan järjestäjille ja tukijoille. Toimisto palvelee Kainuun piirin toimisto palvelee puhelimessa 08 622 485 ja 050 3725417. Tapaan ja autan jäseniä kotikäynneillä ja toimistolla. Soita ja sovi tapaamisen aika ja paikka. Toiminnanjohtajan lisäksi palveluneuvoja Leena Uhlbäck p. 0400 593  120 tekee neuvontapalvelua sekä Veljeskoti Hyvinvointi Sammossa Kuhmossa, että jäsenten luona kotikäynnein. Aurinkoista syksyä! Juha Huttunen, toiminnanjohtaja

Lappi Piirit toimivat 37 Rosvopaistitapahtuma Ouluhallissa 17. elokuuta LAPPI Pitkäkatu 7, 95400 Tornio Puh. 040 548 2086 Henkilömuutoksia sotiemme veteraanien avustajatoiminnassa Olen Nina Koskenranta ja olen aloittanut Lapin aluehankkeessa projektipäällikkönä 8. kesäkuuta alkaen Johanna Holman siirtyessä muihin tehtäviin. Aiemmin työskentelin Saarenvireessä hoito-osastolla. Tällä hetkellä hanke toimii kahdeksalla eri paikkakunnalla: Kemi, Keminmaa, Tervola, Tornio, Ylitornio, Pello, Rovaniemi ja Kemijärvi. Asiakkaita meillä on noin 300 ja avustajia on 17. Vaikka asiakasmäärät ovat vähentyneet, haasteena on kuitenkin työntekijöiden saaminen. Kaikille paikkakunnille kaivataan uusia työntekijöitä jatkamaan nykyisien avustajien työtä. Muutoin avustajatoiminta jatkuu entiseen malliin. Avustajatoiminnan yhteystiedot: projektipäällikkö Nina Koskenranta p. 040 772 4047 alueohjaaja Anita Puruskainen p. 040 175 7931 Jussilan Bussi keräsi kyytiinsä Sotiemme veteraaneja, puolisoita ja leskiä saattajineen mm. Torniosta Haaparannalta ja Kemistä Rosvopaistitapahtumaan Ouluhalliin. Pöytiä oli katettu 700 vieraalle ja näytti siltä, että paikalle oli saapunut kiitettävästi osallistujia. Tarjolla oli jälleen maistuvat tarjoilut, hauskaa ohjelmaa sekä tietysti musiikkia. Osa porukasta uskaltautui myös tanssilattialle. Osallistujat olivat tyytyväisiä matkan antiin ja lähettävät kiitokset järjestäjille. Jäämme odottamaan, jospa vielä kerran. Suosittu Rosvopaistitapahtuma keräsi Ouluhalliin runsaasti sotiemme veteraaneja nauttimaan yhdessäolosta, hyvästä ohjelmasta ja tietysti maukkaasta ruoasta. Piirin entinen toiminnanjohtaja Mikko Valtonen oli yksi innokkaista tanssijoista Rosvopaistitapahtumassa. Väki innostui tanssimaan. Vierailulla Aineen taidemuseolla Onnittelemme Matias Niemi Sodankyläläinen, Lapin piirin vanhin sotainvalidi, Matias Niemi, täytti 10. päivä heinäkuuta 106 vuotta. Kaarlo Sukuvaara Lapin piirihallituksen jäsen, sotainvalidi Kaarlo Sukuvaara juhli 95-vuotissyntymäpäiviään 27. kesäkuuta kotonaan Sodankylässä runsaslukuisen ystävä­ piirin kera. Onnittelukäynnillä kävi myös toiminnanjohtaja Anu Vasama. Nina Kosken­ranta on avustajatoiminnan projektipäällikkö. Aineen taidemuseo: Tornion sotainvalidit ja Rintamaveteraanit vierailivat 30.8. Torniossa Aineen taidemuseolla, jossa amanuenssi Virpi Kanniainen opasti ja kertoi asiantuntevasti esillä olevista taideteoksista. Mikko Valtonen Lapin sotainvalidipiirin toiminnanjohtajana vuosina 1971–1992 toiminut Mikko Valtonen täytti 95 vuotta 21. päivä elokuuta.

38 Piirit toimivat RANNIKKO-POHJANMAA Jeansborgsvägen 1 A, 66900 Nykarleby Puh. 050 382 5257 Syysterveisiä piiristä! Piirin toiminta kesän jälkeen alkoi kesäjuhlalla Pörkenäsin leirikeskuksessa Pietarsaaren lähellä ja meitä oli 50 osallistujaa. Professori Håkan Andersson kertoi Zacharias Topeliuksesta ja Nikolaj Bobrikovsta ja heidän käsityksistään Suomen koulujärjestelmästä viime vuosisadan alussa. Dennis Rönngård viihdytti meitä musiikilla ja niin kuin aina, hyvää ruokaa oli tarjolla. Kesäjuhla veteraanien kanssa vietettiin 23.8. Lindin kasvihuoneravintolassa Närpiössä. Läsnä oli noin 60 henkeä. Bjarne Friman esitti veteraanipiirin tervehdyksen ja ajatuksia Perinneliitosta. Markku Ranta esitti Sotainvalidiliiton ja -piirin tervehdykset. Mats Ingves (Skaftung) sai Veljesliiton kultaisen ansiomerkin monivuotisesta työstään alueen sotainvalidien ja -veteraanien hyväksi. Seuraava kesäjuhla vietettiin Bernyn ravintolassa Raippaluodon sillan vieressä Mustasaaressa. Silta on muuten Suomen pisin, 1045 metriiä. Yhteislaulupartion jäsenet Rannikko-Pohjanmaa Maalahdelta soittivat ja lauloivat ja Porin prikaatin Pohjanmaan aluetoimiston päällikkö everstiluutnantti Mika Piiroinen piti juhlapuheen. Hän kiitti sotainvalideja ja sodanajan sukupolvea heidän tekemästään työstä itsenäisen Suomen hyväksi. Piirin veljespappi Tor-Erik Store piti hartauden kaikissa juhlissa ja nyt hänkin sai Veljesliiton kultaisen ansiomerkin. Juhlassa piirin hallituksen monivuotinen jäsen Raimo Latvala Mustasaaresta sai Veljesliiton pienoislipun vapaudenristin tunnuksella ja nauhalla. Piirin puheen­johtaja Markku Ranta ja sota­invalidi Heikki Vesterlund kesä­juhlassa Lindin kasvihuoneravintolassa Närpiössä. Kesäjuhlassa 30.8. Raimo Latvala sai Veljes­liiton pienoislipun vapaudenristin tunnuksella ja nauhalla. Everstiluutnantti Mika Piiroinen pitää juhlapuheen Bernyn ravintolassa. Muutoksia toimistolla Vaasan toimisto Kauppapuistikolla on nyt suljettu, mutta toiminnanjohtaja /palveluneuvoja käy Vaasassa joka tiistai ja tekee kotikäyntejä jäsenten luona. Muistakaa soittaa numeroon 050 382 5257 mikäli Teillä on kysyttävää! Hyvää syksyn jatkoa! Monika Julin Juhlayleisö kesäjuhlassa Bernyn ravintolassa Raippaluodon sillan vieressä. Ruotsi Terveiset piiristä! Ruotsissa vaalit ovat nyt takanapäin. Saa nähdä kuinka pitkään kestää ennen kuin pysyvä hallitus muodostuu. Ruotsin piirin vuosikokouksessa keväällä meni ainakin äänet niin, että Anssi Pajuvirta jatkaa puheenjohtajana ja hallitukseen kuuluu myös Jouni Knuuttila, Ossi Koukkula, Jan Kjellberg, Anne Eriksson ja Irja Patala. Piiritoimistossa toimii Juha Joki nykyään yksin. Piiri on siirtymässä loppuvaiheeseen, jossa varmistetaan piirin toiminta ja lainmukaiset oikeudet jäsenille niin pitkään kuin tarve on. Syyskeräyksen kautta pyrimme vielä tukemaan niitä jäseniä, jotka eniten ovat avun tarpeessa. Syyskeräys alkaa 1. lokakuuta ja kestää vuoden loppuun asti. Keräys suoritetaan Ruotsissa postisiirtotilille 264899-6. Lisätietoja kotisivulta osoitteesta www.krigsinvaliderna.se Pixhill.com RUOTSI Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Puh. 00 46 8 648 1131

39 Lahjaksi aikaa! l ”Mitä kummaa antaa lahjaksi sellaiselle, jolla jo on kaikkea?” Tätä pohti Sotainvalidien Kymen piirin toiminnanjohtaja Tiia Sihvola, kun hän sai kutsun Haminan kuntoutuskeskuksen, Hoiku Oy:n 30-vuotisjuhlaan. Sitten syntyi idea: annetaan lahjaksi aikaa. Aikaa ulkoiluttamiseen, seurusteluun ja muuhun yhteiseen tekemiseen Hoikussa kuntoutuksessa oleville tai siellä vakituisesti asuville sotainvalideille. Nopea soittokierros Kouvolan alueen tukihenkilöille varmisti heidän mukaantulon. Hoikussa lahja otettiin ilolla vastaan ja nopeasti siitä muotoutui virkistyspäivä. Niinpä 20.6. aamulla autoista purkautui Hoikun pihalle seitsemän hengen reipas ryhmä, jotka vastaanotti asiakkuuspäällikkö Mari Westerholm. Kahvin ja voileipien lomassa hän kertoi talon toiminnasta, asukkaista sekä päivän agendasta. Sisällä Kotikorsussa ryhmää odotti kuusi komeaa, lämpimästi puettua miestä. Virkistyspäivä aloitettiin lasillisella kuohujuomaa, jonka jälkeen siirryttiin aurinkoiseen mutta tuuli- Tukijäsenet lahjoittivat Hoikulle aikaa, jonka tuloksena kuusi sotainvalidia lähti virkistys­ päivän viettoon. Salmenvirran rannassa innostuttiin myös ongelle. seen ulkoilmaan. Käyskenneltiin Salmenvirran rantaa kiertävää kävelytietä ja ihailtiin kauniita maisemia. Innokkaimmat pysähtyivät laiturille mato-ongelle ja saaliiksi saatiin ahven. Tuulen kylmyyttä torjuttiin fingerporillisella hyvää konjakkia. Retki päätettiin hyvässä tunnelmassa Kotikorsun takapihalle, missä nautittiin kesän kun- niaksi vielä jäätelöä. Asukkaat saateltiin Kotikorsun hoitajien hyvään huomaan ja hyvästeltiin. Virkistyspäivä tuotti runsaasti iloa lahjan vastaanottajille sekä sen antajille. Aika on arvokas lahja. l Teksti ja kuva: Tuija Kurki Pudasjärvellä talkoiltiin sotainvalidin taloon uudet maalit l Pohjois-Pohjanmaalla tempaistiin taas sotiemme veteraaneiden hyväksi, kun Varmaväri lahjoitti jo kolmannen kerran talonmaalauksen alueen veteraanille. Tällä kertaa uusittiin pudasjärveläisen sotainvalidin Esko Pirin talo. Varmaväristä talkoilemassa olivat Anttoni Saraste, Topi Kallioranta, Aappo Räihä ja Arttu Hartikka. Maalit saatiin jälleen lahjoituksena Eskaro Oy:lta ja tarvikkeet osti Oulun sotainvalidipiiri. – Aloitimme työt hilseilevän maalin poistolla. Sen jälkeen pohjamaalasimme koko talon ja lopuksi vielä pintamaalasimme, Räihä kertoo 22-tuntisesta urakasta. Yksin ei tarvinnut maalareiden työskennellä, sillä sotainvalidin lapset maalasivat rännit ja ikkunanpielet ja hoitivat ruokapuolta. – Oli hyvä keli tehdä ja vanhaa kunnon talkoohenkeä ilmassa. Sotainvalidi Esko Piri on hyväntuulinen huumorimies, Räihä sanoo. Talkootyö on Varmavärille jokakesäinen perinne, jonka he ovat kokeneet positiivisena ja mukavana tapana auttaa. l Talon edellisestä maalauksesta oli kulunut 40 vuotta. Työ kannatti, sillä talo sai uuden ilmeen. Kuva: Aappo Räihä Veteraaniperinteen XIV seminaari Helsingissä l Tammenlehvän Perinneliitto järjestää Helsingin Seudun Sotaveteraanipiirin kanssa 14. veteraaniperinteen seminaarin, joka pidetään 23.11. kello 9.30–14.30 Helsingin Yliopiston pienessä juhlasalissa, os. Fabianinkatu 33. Teemana on ”Perinnetyö nuorten silmin: voimavara vai painolasti?” Seminaarin ohjelma: 9.30 aamukahvi, 10 Seminaarin avaus: puheenjohtaja, vuorineuvos Jukka Viinanen, Tammenlehvän Perinneliitto, 10.15 medianäkökulma IS:n 100 tarinaa sodasta nuorten kannalta: toimituspäällikkö Timo Paunonen, Ilta-Sanomat, 11 isältä pojalle, äidiltä tyttärelle - aineeton pääoma sukupolvien ketjussa: dosentti Mikko Salasuo, Nuorisotutkimusverkosto 11.45 lounastauko, 12.30 veteraaniperinne puolustusvoimissa: apulaisprofessori Mikko Karjalainen, Maanpuolustuskorkeakoulu, 13 Helsinki veteraanien perinteen vaalijana nyt ja tulevaisuudessa: kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu Wille Rydman, 13.30 Helsingin Seudun Sotaveteraanipiirin näkemys: puheenjohtaja Pertti Laatikainen, 14 ajankohtaista Tammenlehvän Perinneliitosta, loppukeskustelu: toiminnanjohtaja Pekka Holopainen, 14.30 tilaisuuden päätös: puheenjohtaja Jukka Viinanen Ilmoittautumiset: toiminnanjohtaja Rauno Loukkola, helsinginseudun.svp@sotaveteraaniliitto.fi Paikkoja on rajoitetusti. Sotaveteraaniliiton uusi toiminnan­ johtaja l Sotaveteraaniliiton pitkäaikaisen toiminnanjohtajan Markku Sepän jäädessä eläkkeelle liiton uudeksi toiminnanjohtajaksi 1.1.2019 lähtien on valittu kommodori (evp.) Sakari Martimo, 58. Hän aloittaa liitossa syksyllä 2018. l

40 Avustajatoiminta on tuonut veteraanitalouksiin monipuolista ja kiireetöntä arjen apua. Kuva: Laura Vesa Avustajatoiminta 20 vuotta Avustajatoiminta on helpottanut sotainvalidien sekä muun veteraani­väen elämää jo 20 vuoden ajan ja samalla auttanut pitkäaikais­työt­tömiä palaamaan takaisin työmarkkinoille. l Idea avustajatoimintaan syntyi Iisalmen Seudun Sotainvalidiosastossa, kun Iisalmen kaupunki 1990-luvun alussa ohjasi kotipalveluja tarvitsevat vanhukset yksityisten palveluntarjoajien puoleen. Monilla sotainvalideilla ei ollut tällaiseen varaa, joten osasto alkoi vuonna 1991 järjestää alle 30 %:n sotainvalideille mm. siivousapua. Hyvien kokemusten perusteella muutkin Pohjois-Savon sotainvalidiosastot aloittivat oman avustajatoimintansa 1990-luvun puolivälissä. Toimintaa tehtiin yhteistyönä paikallisten työvoimaviranomaisten kanssa ja avustajiksi palkattiin pitkäaikaistyöttömiä. Tuohon aikaan sotilasvammalain mukaan kunnalliset, kotona asumista merkittävästi tukevat palvelut, eivät kuuluneet alle 30 %:n sotainvalideille. Iän myötä apu oli kuitenkin tarpeen myös lievävammaisten sotainvalidien sekä heidän leskiensä kotona, joten avustajatoiminta alkoi kiinnostaa liitossa myös laajemmin. Toiminta laajenee Veljesliitto aloittikin keskustelut toiminnan laajentamisesta keväällä 1998. Hallituksessa ja toiminnanjohtajien keskuudessa mietittiin, pitäisikö piireihin ja osastoihin palkata koti- avustajia. Liiton hallitus päätti hakea työministeriöltä projektitukea toiminnan käynnistämiseen ja ministeriö teki myönteisen päätöksen. Veljesliitossa päätettiin, että avustajatoiminnan käynnistäminen olisi jokaisen piirin tai osaston oma päätös. Liittoon palkattiin projektijohtaja hallinnoimaan laajaa hanketta ja auttamaan alueellisia hankkeita niiden toiminnassa. – Suurimman osaa Suomea kattanutta avustajatoimintaa ei olisi saatu liikkeelle, ellei Veljesliitto olisi ryhtynyt levittämään ja hallinnoimaan hanketta. Mukaan siitä toteuttamaan löytyi hyviä yhteistyökumppaneita erityisesti sotainvalidien Veljeskodeista, mutta joillakin paikkakunnilla myös veteraaniyhdistykset ottivat vetovastuun, avustajatoiminnan valtakunnallisen ohjausryhmän puheenjohtajana alusta asti toiminut Seppo Savolainen sanoo Melko nopeasti toiminta laajeni koskemaan koko veteraaniväestöä. Asiakkaaksi pääsy edellytti omaa tai edesmenneen puolison jäsenyyttä jossakin veteraanijärjestössä. Tarve palvelulle oli ilmeinen: vuoden 1999 lopussa toiminnan piirissä oli kaikkiaan 3000 sotiemme veteraania, joista 2000 oli sotainvalideja ja heidän leskiään. lidi- ja puolisojäsenten turvallisuuden, Savolainen kertoo. Huoli oli kuitenkin turhaa, sillä kielteistä palautetta avustajista on koko aikana tullut huomattavasti ennakoitua vähemmän vaikka toki tuhansien avustajien joukkoon on työhaastatteluista huolimatta tullut myös alalle soveltumattomia henkilöitä. – Edullisten asiakasmaksujen ja yhteiskunnalta saatavan palkkatuen edellytyksenä oli kuitenkin avustajien palkkaaminen pääosin työttömien joukosta.    Epäilyjä toiminnan sujuvuudesta Vaikka toiminta nähtiin tarpeellisena, se aiheutti ymmärrettävästi myös huolia, sillä taloudelliset vastuut ja työnantajavelvoitteet, joita jopa kymmenien avustajien palkkaaminen merkitsi, herättivät huolta ja kysymyksiä siitä, pystytäänkö ne hoitamaan. – Osa pelkäsi myös, että avustajiksi hakeutuisi henkilöitä, jotka vaarantaisivat sotainva- Torniossa keväällä 2014 avustaja Katja Jänkälä laittoi Eila Heikalle papiljotit.

41 Etenkin syrjäseuduilla toimiminen edellyttää autoa, joten avustaja­toimintaan on vuosien aikana tehty autolahjoituksia. Kuvassa on autojen luovutus­tilaisuus Lapista vuodelta 2011. Autoista kahdeksan jäi Lappiin ja yksi jatkoi matkaansa Poriin. Kokemuksia kentältä Apua kotiin, tukea työttömille Avustajatoiminnan idea on hieno: veteraanitalouksiin saadaan kiireetöntä, arjen askareissa auttavia henkilöitä palkkaamalla siihen alalle sopivia, vaikeasti työllistyviä henkilöitä. Avustajatoiminnassa on painotettu avustajien kursseja ja koulutusta sekä yhdessä aluehankkeiden projektipäälliköiden kanssa laadittu henkilökohtaisia suunnitelmia opintojen ja jatkotyöllistymisen eteen. – Avustajat ovat kokeneet työn mieluisana. Tästä kertoo monien toive jatkaa työtä palkkatukijakson jälkeenkin sekä se, että useat avustajat ovat hakeutuneet myöhemmin takaisin tehtävään. Tärkeänä tavoitteena on ollut löytää avustajille myös pysyvämpi työ- tai koulutuspaikka, mikä on auttanut tuhansia avustajina työskennelleitä eteenpäin elämässä, Savolainen toteaa. Tyytyväisiä ovat olleet myös asiakkaat. Palvelu on täydentänyt kunnallisia kotihoidon palveluja, jotka joudutaan tekemään kiireisen aikataulun kanssa. Avustajatoiminnassa käynti kestää 2–2,5 tuntia ja käynnin sisältö suunnitellaan asiakkaan kanssa. – Asiakkaat ovat arvostaneet sitä, että he ovat voineet päättää työn sisällöstä ja ajankohdasta. Avustajia onkin käytetty monipuolisesti kotiaskareiden lisäksi myös apuna esimerkiksi asioinnissa, ulkoilussa ja harrastuksissa. Vaikka moni on mieltänyt palvelun pelkästään siivouksena, on monipuolista sisältöä korostettu myös avustajien työkirjassa, jossa on kattavasti käyty läpi työhön ja työelämään liittyviä asioita. Erityisen tarkkana on oltu siitä, etteivät avustajat työturvallisuuden ja pätevyysvaatimusten takia saa suorittaa hoidollisia tehtäviä. Tämä on joskus aiheuttanut hämmennystä asiakkaissa. Haasteita on riittänyt Avustajatoiminta on kohdannut monia haasteita. Savolaisen mukaan merkittävin on ollut sopivien yhteiskunnan palkkatukeen oikeutettujen työntekijöiden löytäminen. Toiminnan rahoituskin on aiheuttanut ongelmia. – Työhallinnon rahoituspäätösten lyhytjänteisyys ja ehtojen muutokset ovat olleet toiminnasta vastuun kantavien toistuvana huolena. Myös Veljesliiton työ- ja elinkeinoministeriöltä saama tuki päättyi vuonna 2013, ohjausryhmän puheenjohtaja Seppo Savolainen kertoo. Asiakaskunnan vähentyminen on joillakin paikkakunnilla johtanut toiminnan lopetta- miseen. Erityisen paljon palvelua on jouduttu karsimaan niillä alueilla, joilla työhallinto ei ole enää myöntänyt jatkoa projektituelle. Vuodesta 2009 alkaen Veljesliitto nimittäin maksoi 4 euroa / tunti jäsentensä maksuista, jolloin asiakkaalle jääneet kustannukset jäivät varsin edullisiksi. Viime vuonna tuki jouduttiin pudottamaan kolmeen euroon, ja tänä vuonna tuesta on luovuttu kokonaan. Toiminnan rahoituksesta ovat vastanneet pääosin työ- ja elinkeinoministeriö sekä paikalliset TE-keskukset. Veljesliiton taloudellinen panos on ollut vuosien saatossa merkittävä, ja hallinnollisista kuluista vastaamalla liitto onkin tukenut kaikkia avustajatoiminnan piirissä olevia sotiemme veteraaneja. Kaikki veteraanijärjestöt ovat rahoittaneet toimintaa, kuten myös muut isänmaalliset järjestöt ja säätiöt. Avustajatoiminta on ollut selkeä lahjoituskohde, kun on haluttua auttaa sotiemme veteraanien arkea. Näin ollen se on saanut rahoitusta myös Sotiemme veteraanit -keräykseltä. Pirkka-Hämeessä avustajatoiminta käynnistyi vuonna 2001 nykyisen Tammenlehväsäätiön hallinnoimana ja siirtyi hieman yllättäen piirille vuoden 2004 lopussa. Piiri joutui nopeasti opettelemaan toimintaan liittyvää byrokratiaa. – Jouduimme vähäisellä tietomäärällä tekemään uuden hakemuksen uudeksi hankkeeksi seuraavalle kolmivuotiskaudelle, toiminnanjohtaja Jouko Sipilä muistelee avustajatoiminnan alkuvaiheita PirkkaHämeen sotainvalidipiirissä. Hakemukset tehtiinkin pitkälti toiminnanjohtajan johdolla ja apua saatiin veljeskodista sekä valtakunnallisen hankkeen projektijohtajalta. Toiminnanjohtajan Sipilä vastasi projektin hallinnosta ja oli valitsemassa työntekijöitä. – Pirkka-Häme oli muistaakseni ensimmäinen piiri, tai ainakin ensimmäisten joukossa, jotka alkoivat itse hallinnoimaan projektia. Myönteisiä kokemuksia Sotilasvammalain muutosten myötä myös lievävammaiset sotainvalidit ovat päässeet valtion korvaamien kuntapalvelujen piiriin. Tämä on näkynyt avustajapalveluiden kysynnän painottumisena puolisojäseniin ja muihin sotiemme veteraaneihin. Vaikka avustajatoiminnalle olisi vielä tarvetta, ovat sen toimintaedellytykset nousseet vastaan jo useissa paikoissa. Toimintaa on pyritty jatkamaan esim. piirin omana toimintana, jos vain taloustilanne on sallinut. – Eri paikkakuntien tilanne vaihtelee suuresti, mutta monella alueella on jouduttu jo toteamaan, että toiminnan jatkamiselle ei ole enää taloudellisia edellytyksiä. Asiakasmaksuja ei voida nostaa niin korkeiksi, että niillä voitaisiin kattaa kaikki kulut. Tavoitteena on kuitenkin jatkaa toimintaa mahdollisimman laajasti ainakin vielä vuonna 2019, Seppo Savolainen sanoo. Avustajatoimintaa tehdään vielä kymmenellä alueella. Lisäksi kolmessa paikassa on käytössä yksittäisiä avustajia. Viime vuonna asiakastalouksia oli hieman yli 4 000, avustajia yhteensä 401 ja tehtyjä työtunteja liki 160 000. Asiakkaista 196 oli sotainvalideja ja heidän leskiään 1427. Liki 2500 asiakasta oli muita veteraanitalouksia. l Toiminta kentällä nähtiin myönteisenä vaikka joku saattoikin pelätä töidensä puolesta. Toinen näkökulma oli, että nämä työt tulevat vielä entistenkin päälle. Myös avustajien kyvyt maallikkona kohtasivat kritiikkiä. – Avustajiksi on kuitenkin pyritty saamaan tavallisia ihmisiä, joilla on auttamisen halu ja kyky tulla toimeen mitä erilaisempien ihmisten kanssa, Sipilä sanoo. Pirkka-Hämeessä on onnistuttu avustajien jatkotyöllistymisessä hyvin: alle puolet työllistetyistä on palannut työttömyys­ kortistoon. Asiakkaat ovat Sipilän mukaan nykyään pääsääntöisesti erittäin tyytyväisiä ja odottavat, koska avustaja seuraavan kerran tulee. Suurimmaksi haasteeksi Sipilä sanoo hyvien ja sopivien työntekijöiden löytymisen. – Sekin on vaikuttanut, että suuret tekijät, kuten kaupungit, ovat valinneet päältä parhaat ja suurempaa tukea saaneet henkilöt. Vaikkei toiminta olekaan taloudellisesti kannattavaa, nähdään se jäsenkunnan tärkeänä huoltomuotona. – Iäkäs, vanheneva ihminen tarvitsee apua, jotta voisi kotona asua inhimillisissä oloissa niin pitkään kuin se on järkevää. Avustajatoiminta on ollut hyvää niin yksittäisen henkilön kuin yhteiskunnankin taholta katsottuna, Sipilä toteaa. Marja Kivilompolo Marja Kivilompolo Toiminta supistuu

Elämän sana pixhill.com 42 Se oli proteesi! l Sota oli ohitse niin haavoittuneilla isillä kuin kotirintamallakin. Pojat saivat kuunnella mitä heidän isänsä olivat joutuneet kohtaamaan. Miesten mielen haavat saivat helpotusta kokemusten jakamisesta. Fyysisiä vammoja helpotettiin, kun Sotainvalidien proteesipajalla valmistettiin apuvälineitä arjen askareista selviämiseen. Miehillä oli luovuuden voimaa: jos aseveljeltä oli ”jäänyt” rintamalle käsi, korvaava apuväline valmistettiin itse. Nuo pojat, joiden isät kantoivat vammoja, vertailivat, kenen isällä ne olivat mittavimmat. Saunan lauteilla paljastuivat merkit lahjomattomasti. Miksi naapurin sedältä puuttui jalka? Miksi isältäni puuttui oikea käsi? Työtä puutokset eivät saaneet estää. Isäni oli ratkaissut vaikkapa veneen soutamisen, lantatalikon ja heinähangon käyttämisen omalla tavallaan. Helsingissä oli proteesipaja tuotekehittelyssä avustajana. Siellä valmistettiin puuttuvan oikean käden tilalle kättä jäljittelevä ”herraskäsi” sekä arkikäyttöön proteesi, jossa käden tilalle oli sijoitettu vahva koukku. Se osoittautuikin erinomaiseksi maatöiden helpottajaksi; koukku toimi vasarana ja piikkilanka-aidan kiristyksessä. Kun naapuriin tuli vieraita, heidän pikkupoikansa ottivat ystävät mukaan näyttääkseen heille isäni, ”kapteeni Koukun”, josta he olivat lukeneet. Kaverukset ilmestyivät ovelle ihmettelemään: ”Ihan oikeasti Kapteeni Koukku, totta se on!” Taistelleen sukupolven perintö siirtyi luontevasti lapsille. Aikanaan tarvittiin tervettä kättä, sotien jälkeisinä vuosina taas erilaisia proteeseja. Työtä tehdään edelleen, mutta uusin välinein. Vuosikymmenet isäntää palvellut proteesipajan mestarituote on täyttänyt tehtä- vänsä. Tämä puhuttelee nyt kävijää vajan seinästä. Isäni tunnetaan Tolvajärven taistelijana. Sen tulikasteen hän kävi nuorena, mutta hän oli myös maanviljelijä. Ei ollut helppoa lunastaa sukutilaa ja ottaa se vastuulleen, perustaa perhe vammautuneena. Lapset kasvatettiin kurin alaisesti. He osallistuivat töihin, joita nykyisin ei annettaisi lasten hoidettavaksi: kun kylältä katkesivat sähköt, jouduin 6-vuotiaana lähtemään pimeässä läheiselle muuntajalle ”riimuttamaan sulakkeita”. Vähän pimeä kauhistutti, mutta vielä enemmän pelotti valokaarten alta pujottautuminen sulakekaapille. Rautalangalla sulakkeen korjaamisen vaarallisuudesta en onneksi tiennyt. Peltotöihin sain isän kanssa oppia heti kun uskalsin ottaa hevosen. Lantapatteri oli levitet- tävä talikolla postimerkin kokoisiin osiin. Siinä nousivat nuoren mieleen kriittiset ajatukset vaativaa isää kohtaan: olisihan tämä koneella paljon nopeampaa… Sain opetella käskyjen vastaanottamista. Isäni oli vaikea ajaa traktoria. Niinpä lähtiessäni opiskelemaan teologiaa sovitin isää auttaakseni alku- ja loppumerkintöjen ottamiset maataloustöiden – kynnön ja kevätkylvöjen – mukaan. Pohjalainen mummani oli tahollaan rukoillut, että minusta tulisi pappi. Maatila taas tarvitsi isännän jatkajaksi. Pikkuveljeni kouluttautui maatalouteen ja astui isännän saappaisiin. Minusta ei tullut maanviljelijää – tuli pappi, sanan viljelijä. l Esa Eerola, luottamuspappi, Tampere Sana Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki menneisyyden arvoituksia, vanhoja asioita, joista olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet. Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt. (Ps.78:2–4)

Elämän sana 43 Isänmaan palveluksessa Professori, sotainvalidi Veijo Saloheimon puhe sotiemme veteraanien kirkkopäivillä 26.8. Liperissä Kalliit Ystävät Vietämme tänään kaikkien sodan satuttamien yhteistä kirkkopyhää: veteraanit, puolisot ja lesket sekä sotaorvot, hekin jo eläkeiässä. Suurkiitosta juhlan toimeenpanijoille: päättäjille, juhlapaikan valmistelijoille, fyysisen hyvinvoinnin varmistajille maukkaan aterian muodossa, juhlamusiikin tuottajille sekä teille, jotka palvelitte juhlakansaa saamanne Sanan tai sanoman valossa. Viime sota on jo 73 vuotta takanapäin. Sen kokemukset ja tunnot elävät meissä henkilökohtaisina, eikä niitä voi sellaisina välittää nuoremmille. Vuoden 1918 tapahtumat ovat meille sen jälkeen syntyneille kuin lasiseinän takana – elleivät ne säilyneet perheen kokemuksina polvesta polveen – se on välähtänyt ilmi nyt enemmän tai vähemmän katkerina satavuotismuistoina. ˝ Kenttäpostipakettia säesti sanaton rukous uhanalaisena elävän omaisen puolesta.˝ Puolustusvoimat on kuluneella viikolla käynnistänyt kutsunnat osoittaakseen taas yhdelle miesikäluokalle paikat sotaväkeen, jonne pojat ilmoittautuvat määräaikana isänmaan palvelukseen. Varusmieskauden jälkeen he elävät 60-vuotiaiksi reserviläisinä pääosin rauhan töissä, mutta kriisin kohdatessa sotilaina. Vuosiluokat 1899–1926 kokivat reservipalveluksen sen armottomimmassa muodossa ja paine tuntui kotonakin. Suomi kävi totaalista sotaa. Työvoima käskettiin pakon vaatimiin töihin, ja kotiväki tuki rintamamiestä korttiannoksiaan säästämättä. Kenttäpostipakettia säesti sanaton rukous uhanalaisena elävän omaisen puolesta. Kodin tuki piti miehen miehenä, kotiasiain kriisi masensi hänet. Meillä sodan käyneillä ei ole varaa ylpeillä uroteoillamme ja unohtaa kotien tukea silloisissa toimissamme. ˝ Palvelemme isänmaata arkityössämme˝ Sotilas, vakinainen ja reserviläinen, on vannonut tai juhlallisesti vakuuttanut palvelevansa isänmaata. Se palvelus palautti mieleeni talvisotaa edeltäneeltä YH-ajalta erään koulutunnin. Meitä kiinnosti enemmän kiristyvä maailmantilanne kuin opetus – kaksi sarkatakkista istui luokassamme odottaen käskyä silloisen SOK:n talon katolle aseensa ääreen. Opettaja totesi, että se fysiikankin opiskelu on isänmaallista. Jos tästä päätellään isänmaan palvelun alkukohtaa, niin se on silloin kun opimme, millainen kirjain on i ja paljonko on yksi ynnä yksi. Palvelemme isänmaata arkityössämme hankkien elatuksemme, vanhempina kasvattaen lapset kunnon kansalaisiksi ja rakentaen yhteiskuntaa. Tämä kuvastuu sisarkirkkomme ruumiinsiunaustekstissä, joka kutsuu vainajaa Jumalan palvelijaksi – riippumatta ansioluettelosta tai rikosrekisteristä. Jokainen on tasaarvoinen Taivaallisen Isän edessä. Poikkeuksena on yksi ”isänmaan palvelukseksi” mielletty ilmiö. Minun verentippani ei norunut Hiisjärven rantasammalikkoon sitä varten, että täällä ”isänmaanystävät” peltileijonat kaulasta riippuen, vainoaisivat kotoaan henkensä kaupalla paenneita ja täältä turvaa hakeneita ihmisiä. 90 000 suomalaista uhrasi henkensä tämän maan, vapaan yhteiskunnan, suomalaisuuden ja siihen kuuluvan hengellisen kulttuurin edestä. Meidän palvelusurakkamme on opastaa pakolaisia omiin perinteisiimme. Tarvitsemme heitä, mutta he voivat myös palatessaan kotimaahansa toimia esikuvina ja opettajina. Mutta mihin isänmaan palvelus loppuu? Voimamme ja kykymme hupenevat, viimeisenä kenties puhekyky. Sen avulla voimme sentään tehdä jotakin: sanoa rohkaiseva sana sitä tarvitsevalle lähimmäisellemme. ˝ Oli kuin se valo olisi virrannut Taivaan portin avaimenreiästä.˝ Koin kerran vieläkin pitemmälle johdetun palveluksen. Jokunen vuosi sitten pääsin silloisen sotainvalidien avustajan kutsusta tervehtimään yli satavuotiasta, liikunta- ja puhekyvytöntä aseveljeä. Hän ilahtui selvästi tulostamme, hymy karehti huulilla ja silmät loistivat ihmeellistä valoa. Oli kuin se valo olisi virrannut Taivaan portin avaimenreiästä. – Portti avautui pian aseveljelle, mutta se vierailu jäi mieleen ylimpänä muistona sotainvalidityöstäni. Veijo Saloheimo Hartaus Jumalan johdatus Istuin kerran porukassa, jossa oli muutama sotainvalidiveli. Siinä sitä rupateltiin ja muisteltiin menneitä. Monien mielestä menneitten muistelu silloin tällöin tuntuu mukavalta. Totta kai siinä keskustelussa kävimme sotatantereillakin ja miehet kertoivat muistojaan sieltä jostakin. Joissakin puheenvuoroissa muisteltiin myös veljiä, jotka olivat samalla rintamalla ja jokunen kyynelkin siinä vierähti poskelle, kun miehet muistelivat niitä, joiden elämä päättyi. Puhuimme myös nykyhetkestä ja siitä, kuinka saamme iloita omasta isänmaasta ja sen vapaudesta. Joku siinä sanoi, että joskus lastenlapsi kyseli papalta, millaista oli olla sodassa. Sen jälkeen, kun oli pappa kertonut menneistä kokemuksistaan, lastenlapsi toivoi, ettei hänen isänsä tarvitsisi mennä sotaan. Sitä me varmaan jokainen toivomme. Psalmien kirjassa on monia virsiä, joissa puhutaan menneiden muistelemisesta ja tulevaisuudesta. Psalmissa 78 puhutaan Jumalan johdatuksesta. Tuossa psalmissa avautuu näköala menneeseen. Siinä tuodaan esille, miten saadaan muistella Herran, Kaikkivaltiaan Jumalan ihmeitä ja suuria tekoja oman kansansa johdattajana. Psalmissa korostetaan Jumalan suuria tekoja, joista esi-isät olivat saaneet olla osallisia. Ajattelette niin että te jo ikääntyneet veljet ja sisaret, kertoisitte myös lastenlapsillenne siitä Jumalasta, joka on meitäkin johdattanut. Jumalan rakkaus on tullut keskellemme Jeesuksessa Kristuksessa. Hän rakasti maailmaa, meitä ihmisiä niin paljon, että antoi henkensä meidän puolestamme. Tämä ilosanoma saa kuulua kaikille ja siitä saa kertoa tuleville polville. Hyvät lukijat! Muistellaan menneitä ja kiitetään Jumalaa Hänen johdatuksestaan. Hän on luvannut olla kanssamme joka päivä. Jos jaksat, niin lue psalmista 78 muutamia jakeita omaksi hartaudeksesi. Tai pyydä niitä lastenlapsia lukemaan sinulle kyseisiä jakeita. Siunatkoon Sinua ja läheisiäsi Kaikkivaltias ja armollinen Jumala nyt ja aina. Mauri Pitkäranta luottamuspappi, Seinäjoki

44 Översättning: Henry Byskata KRIGSINVALIDEN Organ för Krigsinvalidernas Brödraförbund 3 / 2018 Ledare Krigsinvalidernas barn l Under senare år har man diskuterat frågan gällande våra krigs inverkan på de efterkrigstida generationerna. Frontmännen som återvände från kriget medförde krigets upplevelser och trauman när de återvände hem. Då det på den tiden inte fanns några professionella hjälpare, var det oftast den egna hustrun som fick åta sig den uppgiften. En tryckande atmosfär hemma smittade av sig också på barnen. Krigets trauman har överförts till följande och därpå följande generationer. Detta påvisas av de talrika undersökningar som man har genomfört i Finland och i talrika andra europeiska länder. Är Finland och de finländska krigsinvalidernas barn ändå annorlunda i detta avseende? För det första var Finland den enda krigförande stat i Kontinental-Europa, som inte ockuperades. Finland förlorade två krig – vinteroch fortsättningskriget – mot Sovjetunionen, men kapitulerade inte utan fortsatte trots en hård påtryckning sitt liv som demokrati. Om vi jämför med den uppskattning tyskarnas eller fast japanernas frontmän rönt efter kriget med den uppskattning våra egna frontmän fick, är skillnaden ofantlig. De finländska soldaterna hade försvarat vårt land inför en överlägsen fiende, som trängde in i vårt land. Försvarskriget var enligt folket berättigat och därför godtagbart. Detta var något som inte tyskarnas, japanernas och många andra krigförande länders medborgare behövde uppleva under andra världskriget. De som blivit sårade under kriget stod trots sina smärtor och sin värk, lemmar de förlorat, i en särställning också efter kriget. I främsta hand tog Försvarsmakten hand om dem, men sedan hela samhället och ytterst deras egen organisation Krigsinvalidernas Brödraförbund. De fick vård för sina fysiska skador och den egna organisationen gav brödrastöd (numera stöd från jämställda) för de mentala skadorna. De kunde i den bekanta ”brö- draskaran” ge utlopp för de hemskheter de upplevt i kriget. Deras makor å sin sida kunde i damsektionernas verksamhet för varandra mildra ”anhörigvårdarens” bekymmer. En dylik vänkrets av människor med samma anda hade nödvändigtvis inte alla andra män och kvinnor som varit med i kriget. Också krigsinvalidernas barn nåddes av denna positiva återverkning från brödraorganisationen och det stöd de gav som gått igenom ett liknande öde. l Markku Honkasalo Anstaltsvård också för dem som har en skada av mildare karaktär! l Det viktigaste målet för Krigsinvalidernas Brödraförbund de senaste åren har varit att de krigsinvalider som har en skada av lindrigare art (10−15 %) skulle komma in på anstaltsvård vid de vårdinrättningar, brödrahem, som byggts för krigsinvalider och veteraner med samhällets stöd. Redan år 2017 ansåg riksdagens finansutskott det vara motiverat, att sänka gränsen för graden av men, när det gäller krigsinvalidernas anstaltsvård. Denna nyordning finns ändå inte med i regeringens budgetproposition för nästa år. Att sänka procentgränsen skulle inte ens förutsätta, att man ökade anslaget i budgeten, eftersom det de senaste åren alltid har blivit anslag oanvända. Det enda som behövs är en ändring av en paragraf i militärskadelagen. l Markku Honkasalo Juristen En förmildring av procentgränsen för anstaltsvård låter vänta på sig l Statens budgetproposition för år 2019 innehåller inte den förändring som krigsinvaliderna länge väntat på, nämligen en förändring som skulle möjliggöra att krigsinvalider med en grad av men på 10 och 15 % skulle få tillgång till periodisk eller långtids anstaltsvård på krigsinvalidernas sjuk- och brödrahem. Riksdagen fattar under höstens lopp beslut om det slutliga innehållet för budgeten. Redan när man behandlade budgetförslaget för innevarande år godkände riksdagen finansutskottets betänkande, där man ansåg det vara motiverat att sänka gränsen för graden av men när det gäller krigsinvalidernas anstaltsvård till 15-10 %. Brödraförbundet kommer till denna del att föreslå, att man i samband med behandlingen av statsbudgeten skulle fatta beslut om att ge rättighet till anstaltsvård också till 10 och 15 procents krigsinvalider. Förutsättningarna för en förnyelse saknas inte De anslag som är på nuvarande nivå skulle vara tillräckliga för att förnyelsen skulle kunna verkställas. Enligt statens bokslut för år 2017 användes inte 9,32 miljoner euro av anslaget för militärskadeersättningar och från momentet för statens ersättning för kostnader för krigs- och militärinvaliders rehabiliteringsoch vårdinrättningar överfördes 57 miljoner euro till detta år. Drygt hälften av ovan nämnda summor skulle ha räckt till för att täcka omkostnaderna för den anstaltsvård 10 och 15 procents krigsinvalider behöver under hela deras livstid. Också när det gäller innevarande år kommer det att uppstå ett rikligt överskott av oanvända anslag av ovan nämnd karaktär. Enligt Krigsinvalidernas Brödraförbunds beräkningar skulle ersättningen för vården av 15 procents krigsinvalider komma att år 2019 kosta ca 3 miljoner euro och motsvarande vård för 10 procents krigsinvalider ca 4 miljoner euro. I den uppskattning på 10-11 miljoner euro Statskontoret presenterar gällande de totala kostnaderna har man inte till fullt belopp beaktat de inbesparingar som förnyelsen skulle medföra när det gäller den service som förs till hemmet, serviceboendet och rehabiliteringen. Det årliga bortfall som redan vuxit till 25 % av krigsinvalidskaran kommer i vilket fall som helst att också minska omkostnaderna i snabb takt. En tillräcklig mängd vårdplatser står till förfogande när det gäller att förverkliga förnyelsen. Dessa vårdplatser finns i krigsinvalidernas sjuk- och brödrahem, som uppfördes med medel från staten och Penningautomatföreningen på 1980- och 1990-talen. Vid dessa hem är det många platser som blivit lediga efter krigsinvalider med grava men.

45 Makarehabiliteringen får 3,1 miljoner euro Man föreslår att det för år 2019 skall reserveras för rehabiliteringen av makorna till krigsinvalider med grava men och änkorna till dem ett lika stort anslag som man haft innevarande år. Förutsättningarna för att få komma till rehabilitering fastställs årligen i december genom en förordning som avges. Brödraförbundet har föreslagit en utvidgning av denna sepa- rata maka- och änkerehabilitering genom att mildra gränsen för krigsinvalidens i fråga grad av men. Enligt förbundets uppskattningar vore små förändringar möjliga också inom ramen för detta föreslagna anslag. Hemservice för veteranerna Hemservicen för veteraner utan krigsskada har man för avsikt att inta i lagstiftningen från början av november år 2019. Den nya lag- stiftningen skulle för dem möjliggöra samma former av stöd till boende i hemmet som för krigsinvaliderna. Kommunerna och samkommunerna skulle få sända räkning till Statskontoret för den service de anordnat för de veteraner som har frontmannatecken. l Seppo Savolainen Generalsekreterare Statskontoret Ändringar som gäller de taxiresor FPA ersätter l Ändringen av sjukförsäkringslagen samt lagen om transportservice träder i kraft 1.7.2018. Ikraftträdandet av dessa lagar medför förändringar i de taxiresor som FPA ersätter. En taxiresa som FPA ersätter måste alltid beställas via en beställningscentral som har ingått ett avtal om direktersättning med FPA. Då får kunden reseersättning redan i taxin och betalar endast självriskandelen för en enkelresa. Om kunden beställer taxin på annat håll får han eller hon inte ersättning för sin resa. Kunden kan inte heller själv i efterskott ansöka om ersättning för taxiresan hos FPA. Beställningsnumren för taxiresor som FPA ersätter ändras 1.7.2018. De nya numren börjar med 0800 och samtalen är gratis för den som beställer. Med ett och samma samtal kan kunden beställa alla de resor som han eller hon känner till för 14 dygn framåt. Med samma samtal kan man beställa både tur- och returresan, förutsatt att resetidpunkten är känd. Chauffören kan ändå vara en annan på returresan. Taxin ska beställas före kl. 14.00 dagen före resan. Akuta resor kan beställas när behovet för resan uppkommer. Förhöjd självrisk för taxiresor Tidigare har en förhöjd självrisk för taxiresor tillämpats. Den förhöjda självrisken slopas 1.7.2018. Alla taxiresor som FPA ersätter ska beställas via en beställningscentral som har ingått ett avtal om direktersättning med FPA. Då betalar kunden högst en självrisk på 25 euro för en enkelresa. Följeslagares resor Ersättning för följeslagares resekostnader betalas om vårdpersonalen ansett att det behövs en följeslagare på grund av kundens hälsotillstånd. I fortsättningen kan man få ersättning för en följeslagares resa till den del som resan har gjorts tillsammans. En resa som följeslagaren gör ensam ersätts om den börjar eller slutar på kundens hemadress, t.ex. i en situation där kunden stannar vid hälso- och sjukvårdsenheten och följeslagaren gör returresan ensam. Man ska alltid meddela vid beställningssamtalet om en följeslagare följer med på resan. resan. En förutsättning för att transport med bekant taxi ska kunna ordnas är att den beställningscentral som ordnar taxiresor som FPA ersätter kan anvisa en chaufför som kunden alltid får anlita eller att den chaufför som kunden tidigare använt arbetar som underleverantör för beställningscentralen. Intyg SV 67r när en yrkesutbildad person inom hälso- och sjukvården beställer resan Om en yrkesutbildad person inom hälso- och sjukvården beställer en enstaka taxiresa på basis av kundens hälsotillstånd, behövs inget separat intyg SV 67r för de här resorna fr.o.m. 1.7.2018. De nya beställningsnumren för kunder Landskap Beställningsnummer Södra Karelen 0800 50123 Södra Österbotten 0800 99090 Södra Savolax 0800 302245 Kajanaland 0800 93153 Egentliga Tavastland 0800 98821 Mellersta Österbotten 0800 93150 (finska) och Norra Österbotten 0800 93152 (svenska) Mellersta Finland 0800 302259 Kymmenedalen 0800 302333 Lappland 0800 302240 Birkaland 0800 98811 Fr.o.m. 1.7.2018 är det inte längre möjligt att inom ramen för direktersättningsförfarandet begära en taxi från den egna hemkommunen. Österbotten 0800 99000 Norra Karelen 0800 302255 Norra Savolax 0800 302250 Bekant taxi Päijänne-Tavastland 0800 94220 Barn under 16 år och svårt sjuka barn har fortfarande rätt till bekant taxi, dvs. att resa med en bekant taxichaufför. Rätt till bekant taxi kan också beviljas en kund utifrån individuell bedömning. På bedömningen inverkar kundens hälsotillstånd och behovet av hjälp under Satakunta 0800 120001 Nyland 0800 96130 (finska) 0800 96140 (svenska) Egentliga Finland 0800 130001 (finska) 0800 130002 (svenska) Inte längre möjligt att begära taxi från hemkommunen Välfärd Gör upp en egen lista över dina mediciner och bär den alltid med dig! l En medicin bör alltid vara mera till nytta än skada. Därför är det viktigt att du i apoteket eller hos läkaren berättar om eventuella bekymmer du har angående medicineringen. Gör upp en lista över de receptbelagda och egenvårdsmediciner du har, en lista som du alltid har med dig när du har med hälsovården att göra. När man blir äldre tilltar sjukdomar och olika symptom. Vården av dem leder till bekymmer gällande en växande börda mediciner. Medicinerna är ändå till för att lindra symptomen från olika sorts sjukdomar, varför en stor del mediciner ibland kan vara av nöden. Det viktigaste är att det råder en balans i helheten av den medicinska vården och att varje medicin behövs. Medicinerna bör också passa ihop, kunna användas tillsammans. Var och en borde gällande de egna medicinerna alltid känna till varför medicinen behövs och med vilken dosering medicinen skall tas. I fall det råder oklarhet angående detta, kan du när det gäller din medicinering alltid fråga på apoteket eller besöka läkaren på mottagningen.

46 En medicin bör alltid vara mera till nytta än skada. Det är viktigt att komma ihåg det här, när du funderar kring dina egna mediciner. Medicinerna bör vara effektiva och trygga att använda. Däremot när det gäller effektlösa och onödiga mediciner är det skäl att diskutera med läkaren, så att man kan avsluta dem på ett tryggt sätt eller byta ut dem till mediciner som bättre är till hjälp. Fundera alltså över huruvida alla dina mediciner är nödvändiga? Är de till hjälp mot den sjukdom eller för det symptom till vilka de är avsedda? Dessutom bör man komma ihåg att ge akt på huruvida någon medicin börjat leda till en del problem, t.ex. biverkningar. Det här är mycket typiskt ju äldre man blir, därför att kroppen inte längre kan fördra lika stora medicindoser som tidigare. Därför är man tvungen att minska doseringen av många mediciner eller ibland till och med helt avsluta användningen av medicinen. Typiska biverkningar är att man lätt slumrar till dagtid och lider av trötthet, förstoppning, torrhet i munnen och urineringssvårigheter. I fall man lägger märke till dylika symptom är det bra att ta detta till tals med läkaren: är de symptom på en sjukdom eller kan det tänkas att de förorsakas av någon medicin? Biverkningar av medicinerna och en samverkan av dessa är allmänna När människan åldras så gäller det att vara försiktig med många mediciner, därför att alla mediciner inte lämpar sig för bruk hos äldre personer. Och det av den orsaken att kroppens funktioner blir svagare och flera sjukdomar leder hos äldre personer till att man är särskilt NYLAND Banmästargatan 9 C, 00520 Helsingfors Tel. 09 4785 0225 Hur Krigsinvaliddagen firades Inom ramen för avdelningarnas egna resurser firade man Krigsinvaliddagen på olika sätt i Nyland. En del idkade samarbete med grannavdelningen. Distriktet samarbetade med avdelningen i Vichtis och samtidigt firade man avdelningens 70-årsdag. Distriktets hedersmedlemmar och förbundets hedersklubbmedlemmar inbjöds till Vichtis och en del förmådde till och med svara ja på inbjudan. Dagen i Vichtis inleddes med en andaktsstund känslig för medicinernas skadliga verkningar. I och med att njurarnas verksamhet blir svagare, leder detta till att läkemedlen inte lika snabbt avlägsnar sig ur kroppen som tidigare varit fallet. Läkemedlen har på så sätt längre tid på sig att påverka organismen. Därför bör man minska på doseringen av vissa mediciner. Dessutom syns åldrandeet på hjärnans och hjärtats funktion. Inte heller dessa fördrar längre mediciner lika bra som tidigare varit fallet. Av denna orsak kan många mediciner leda till mera trötthet än normalt eller orsaka rytmstörningar i hjärtat. Apoteken och läkarna har utmärkta hjälpmedel till sitt förfogande när det gäller för dem att snabbt och utan kostnad kunna granska huruvida de mediciner du använder är lämpliga för äldre personer. Ett dylikt arbetsredskap är databasen Lääke75+, som klassificerar in medicinerna i gröna, (lämpar sig för äldre), gula (lämpliga med viss reservation) och röda (bör inte användas). Du kan på ditt apotek be personalen granska dina egna mediciners färger enligt databasen Lääke75+. Anteckna färgerna på din medicineringslista och visa dem för läkaren. I fall det bland dina mediciner finns röda mediciner föreligger det skäl att angående dem diskutera med läkaren. Ibland kan det vara så att det inte finns andra alternativ att tillgå och under noggrant övervägande kan man då också använda röda mediciner. De gula medicinerna kräver att läkaren är litet mera observant vid ordineringen av dem, men rätt använda med lämplig dosering är de i allmänhet bra och trygga mediciner att använda. De gröna medicinerna å sin sida lämpar sig väl att användas också av mera ålderstigna personer. inne i kyrkan, varefter man nedlade en krans på hjältestoden utanför kyrkan. Festen med program hölls på församlingshemmet, vars sal fylldes av festdeltagare, såväl avdelningens eget folk som medlemmar i grannavdelningarna med följeslagare. I år utdelade man vid festen förbundets högsta utmärkelse dvs. förbundets standard med frihetskrigets kännetecken och band till fru Orvokki Hänninen från Kervo. Ännu en gång varma gratulationer till Orvokki! En god början på hösten till er alla! Satu Jelkälä-Blomqvist Distriktsdag kommer att hållas 16.10. i Gustavelund, Tusby. Kallelse med närmare instruktioner har utskickats till avdelningarna och sektionerna. Du kommer väl ändå ihåg, att även om det på listan finns röda mediciner, så får du aldrig på egen hand sluta använda dem, utan du bör alltid göra detta i samråd med läkaren. Ha alltid din egen medicinlista med dig Har du gjort upp en lista över de mediciner som du själv använder? Med på listan bör finnas receptbelagda mediciner samt egenvårdsläkemedel och de naturläkemedel du använder. Gör upp din egen lista och ha alltid medicinlistan med dig. Med hjälp av den kan man lätt och snabbt när du har ärende till apoteket eller hälsovården granska eventuella biverkningar och en samverkan av dessa mediciner. Listan är speciellt viktig i en akut vårdsituation, där de professionella inom hälsovården behöver uppgifter över de mediciner du använder. Fakta gällande medicinerna finns inte i sjukhusets datorer, i synnerhet inte uppgifter gällande vilka mediciner du faktiskt använder dagligen. En lista som du har med dig ger dig en trygg vård också då, när du inte själv har förmåga att räkna upp de mediciner du använder. För att kunna göra upp en lista över medicinerna du använder kan du på apoteket be om ett kort, där du fyller i dina egna mediciner och doseringen av dem och för vilket ändamål du använder dem. Du kan också anteckna dem på ett alldeles vanligt papper. Det är viktigt att du alltid har denna lista med dig. Du kan ha den fast i din börs eller plånbok. l Johanna Jyrkkä Farmacie doktor, forskare, Säkerhets- och utvecklingscentret för läkemedelsområdet Fimea att säkerställa distriktets verksamhet och våra medlemmars lagstadgade rättigheter så länge det efterfrågas. SVERIGE Vi strävar att via vår egna Höstinsamling som samlas in på svenskt postgiro 264899-6 stödja de medlemmar som är i störst behov. Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Tel. 00 46 8 648 1131 Höstinsamlingen börjar den 1 oktober och pågår till årets slut. Mer information finns att få på www.krigsinvaliderna.se. Hösthälsningar från distriktet Sveriges val är nu bakom oss. Vi får se hur lång tid det tar förrän en stadig regering formas. I våras vid Finlands Krigsinvaliders årsmöte lades rösterna som så att Anssi Pajuvirta fortsätter som ordförande och i styrelsen valdes dessutom Jouni Knuuttila, Ossi Koukkula, Jan Kjellberg, Anne Eriksson och Irja Patala. På kontoret finns Juha Joki numera själv. Sverigedistriktet närmar sig en slutfas där fokus hamnar på pixhill.com Rätt medicin hjälper

Distrikten är aktiva 47 KUST-ÖSTERBOTTEN Handelsesplanaden 10 D, 65100 Vasa Tel. 050 382 5257 Hösthälsningar från distriktet Verksamheten efter sommaruppehållet inleddes den 13.08. med sommarfesten på Pörkenäs lägergård utanför Jakobstad med 50 deltagare. Professor Håkan Andersson berättade om Zacharias Topelius och Nikolaj Bobrikov och deras åsikter och påverkan på skolväsendet i Finland i början av förra århundradet. Dennis Rönngård underhöll med musik och som alltid serverades god mat. Den 23.08. firade vi sommarfest tillsammans med veteranerna i Linds kök i Närpes med ett 60-tal deltagare. Christer Kummel, Johan Pått, Helge Stenback och Sven Söderlund bjöd på pigg musik. Bjarne Friman framförde hälsningar från veterandistriktet och tankar om den kommande Traditionsföreningen. Markku Ranta hade häls- In memoriam Elis Viktor Liljekvist Krigsinvaliden och frontmannaveteranen Viktor Liljekvist avled den 1 augusti på Nykarleby sjukhem, där han tillbringat sina sista levnadsår. Han förunnades ett långt liv, hela 97,5 år. Viktor Liljekvist föddes den 14 mars 1921 i Övermalax, Molapne. Under sitt långa liv idkade han jordbruksarbete tillsammans med sin syster Elin och hennes familj. Han förblev själv ogift livet igenom. När jag samtalade med honom för ett antal år sedan, förklarade han att det ”berodde på att självförtroendet tog skada genom allt det som han fick vara med om i kriget, som tog så mycket”. Viktor hamnade ut i fortsättningskriget i april 1941, då ningar från Krigsinvalidförbundet och -distriktet. Mats Ingves från Skaftung tilldelades Krigsinvalidförbundets förtjänsttecken i guld som tack för sin mångåriga verksamhet till förmån för ortens krigsinvalider och -veteraner. Den 30.08. var det så dags för sommarfesten i Vasa-Korsholm området, som i år firades med 55 deltagare på Berny’s restaurang med fantastisk utsikt invid Replotbron (Finlands längsta bro 1045 m). Allsångspatrullen från Malax underhöll med musik och Björneborg brigads Österbottens regionalbyrås chef överstelöjtnant Mika Piiroinen höll festtal. Han tackade krigsinvaliderna och den krigstida generationen för vad de gjort för Finlands självständighet. Distriktets brödrapräst Tor-Erik Store höll andakt på alla sommarfesterna och på Berny’s tilldelades han Krigsinvaldförbundets förtjänsttecken i guld. På samma fest erhöll Raimo Latvala från Korsholm och mångårig medlem i distriktsstyrelsen, förbundets bordsstandar med frihetskorsets tecken och band. Kansliet på Handelsesplanaden i Vasa är nu stängt. Verksamhetsledaren/servicerådgivaren är dock i Vasa varje tisdag och gör hembesök hos medlemmarna. Kom ihåg att alltid ringa tel.nr. 050 382 5257 om Ni har frågor! God fortsättning på hösten! Till tonerna av Narva-marschen sänder distriktets brödrapräst Tor-Erik Store iväg kranspatrullen Birgit Sund och Junior Fors på sommarfesten på Berny´s restaurang i Korsholm. Distriktets brödrapräst Tor-Erik Store erhåller förbundets förtjänsttecken i guld. Mats Ingves erhåller förbundets förtjänsttcken i guld på sommarfesten i Linds kök i Närpes. Monika Julin Deltagare i sommarfesten på Pörkenäs lägergård utanför Jakobstad. han avtjänade värnplikten i Dragsvik. Han kom till Hangöfronten, där han hann vara bara ett par timmar så stupade den första soldaten. Han kom sedan till fronten vid Karelska näset, där han var ända till hösten 1944. Han ådrog sig fel på lungorna och hamnade in på olika krigssjukhus. Han hemförlovades 1 september 1944 som 75 % krigsinvalid. Under sina aktiva år hann Viktor vara med i många olika sammanhang. Redan i slutet av 1940-talet kom han med i krigsinvalidverksamheten som medlem av Malaxavdelningen. Efter den första midsommarvakan på Åminne 1954 ansvarade krigsinvaliderna för ett slags kafé med serveringslokal vid Åminne. Verksamheten började gå med vinst och utrymmena utvidgades, man tog lån och var skuldfria redan 1968. Också krigsinvaliddistriktets sommarfester arrangerades ett antal gånger på Åminne. Viktor Liljekvist var en stöttepelare också inom Vasa krigsinvaliddistrikt (numera Kust-Österbottens distrikt), där han satt med i kommittén för den andliga verksamheten ända från början 1984 till för några år sedan. När Krigsinvalidernas Brödraförbunds andliga dagar arrangerades nationellt på olika orter i Finland, samlade Viktor gärna ihop ett helt gäng Malaxbor, som steg på bussen vid grillkiosken. Han satt också många år med i distriktets styrelse. Under yngre dagar tyckte han om att delta i distriktets årliga motionsdag. För fem år sedan fick Viktor uppleva en verklig höjdpunkt som hörande till den skara krigsveteraner, som fick delta i presidentparets mottagning på självständighetsdagen. Det året, 2013, hölls festen undantagsvis i Tammerfors. Han behövde inte skämmas i det celebra sällskapet. Förutom medalj av första klass av orden Finlands Vita Ros hade Viktor också tilldelats Krigsinvalidernas Brödraförbunds förtjänstkors, minnesmedaljer från kriget och det kommunala. Viktor hann med sin kristna livsuppfattning vara aktiv i församlingen i Malax. Han satt flera årtionden i kyrkorådet, sjöng i kyrkokören. I det kommunala innehade han många förtroendeuppdrag. I sjutton års tid var han mantals- skrivare i Övermalax, så länge det systemet fanns. Under två veckor varje år skulle han åka omkring och få hela tvåtusen mantalsskrivningsblanketter ifyllda. I två perioder satt han i kommunfullmäktige och lika länge satt han som socialnämndens ordförande. Han var i tiden aktiv i pensionärshemsföreningen. På ett litet område byggdes olika hus med sammanlagt 40 bostäder. Både när det gällde att ännu kunna bo kvar hemma och till och med syssla med små röjningsarbeten i skogen och under de sista åren på Nykarleby sjukhem var Viktor en nöjd man: ”Jag veit int åv nain som sku ha e betär”. En gång på frågan vad månntro det finaste är med att få vara med i krigsinvalidsammanhang, kom Viktors svar blixtsnabbt: ”sammanhållningen”. Viktor Liljekvist jordfästes lördagen den 18 augusti i Malax kyrka och hans jordiska stoft gravlades i hembygdens jord. Henry Byskata Krigsinvaliddistriktets förtroendepräst under 25 års tid

48 Sotiemme Veteraanit -keräys saavutti huipputuloksen l Sotiemme Veteraanit -keräyksen bruttotuotto nousi vuonna 2017 hieman yli 3 miljoonaan euroon. Vuoteen 2016 verrattuna kasvua oli 14 %. Suomi 100 -juhlavuoden keräystuoton nousu tuli yritys- ja yhteisölahjoittajilta. Bruttotuotto vuodelta 2017 oli n. 3 287 000 euroa, kun se vuonna 2016 oli 2,6. Kuluprosentti vuonna 2017 oli 18,5 % ja nettokeräystuotto lähes 2,7 miljoonaa euroa. Puolustusvoimat tukee keräystä varusmieskeräyksen muodossa. Vuonna 2017 varusmieskeräys tuotti 1,15 miljoonaa euroa. Varusmieskeräyksen tuotto jää keräyspaikkakunnan veteraanien ja heidän puolisoidensa ja leskiensä hyväksi. Vapaaehtoiset korvaamaton apu Suuri vapaaehtoisten armeija tukee keräystä. Vapaaehtoiset auttajat tulevat usein vapaaehtoisista maanpuolustusjärjestöistä. Myös Suomen Rauhanturvaajat ja sotaorvot ovat tär- keitä tukijoukkoja maakunnissa. Vapaaehtoisten sekä Puolustusvoimien antaman erittäin tärkeän avun myötä Sotiemme Veteraanit -keräyk­sen kuluprosentti on varmasti alhaisin koko Suomessa. nin kotiin ulkoilemaan, kauppa- tai apteekkiasioille, kulttuuririentoihin tai ihan vain seurustelemaan. Me-säätiön rahallinen tuki Sotiemme Veteraanit -keräykselle oli menneenä vuonna yhteensä 400 000 euroa. Itsenäisyyspäivän kolehti veteraanien hyväksi Yritykset joukolla mukana Lahjoitukset ja erilaiset yritysyhteistyöhankkeet nousivat merkittävästi Suomi 100 -juhlavuonna. Poikkeuksellisesti Ålands Penningautomatförening halusi tukea ahvenanmaalaisten veteraanien lisäksi myös Manner-Suomen veteraaneja. Pitkäaikaisen yhteistyökumppanin, Suomen Monetan juhlavuoden lahjoitus oli jälleen ”omaa luokkaansa”. Moni yritys toteutti oman tuotteen, jonka myyntiuotosta osa lahjoitettiin Sotiemme Veteraanit -keräykselle. Paikkakunnittain useat yrittäjät lahjoittivat veteraaneille alansa palveluita, kuten kampaamo- ja siivouspalveluita. l Kirkkohallitus oli määrännyt, että 6.12.2017 kolehti kerätään sotien veteraanien hyväksi. Keräystuotto oli lähes 260 000 euroa suomalaisissa evankelis-luterilaisissa seurakunnissa Suomi 100 -itsenäisyyspäivänä kerättyä kolehtirahaa. Kolehtikeräys tuotti juhlavuonna 50 % enemmän kuin vuonna 2016. Kolehtituotto käytetään valtakunnallisesti tukemaan veteraanien kirkkopäivien järjestämistä ympäri Suomen. Me-säätiö jatkaa tukeaan Sotiemme Veteraanit käynnistelee Me-säätiön kanssa projektia, jossa nuoret tulevat veteraa- Sotiemme Veteraanit -keräyksen kymmenen suurinta yrityslahjoittajaa vuonna 2017: Ålands Penningautomatförening Suomen Moneta Osuuskauppa Keskimaa Mezzoforte Oy (Huutokaupat.com) Helsingin Kukkatoimitus Oy Kotileena Oy (lahjoituksen arvo) Partylite Oy Amer Sports Suomi Oyj DNA Oyj Posti Suomen Kerta Oy (Muistoksi-lyhty) Nelson Garden (Itsenäisyyspäivän Amaryllis) Metro-Auto 50 000 € 32 131 € 30 000 € 18 910 € 15 604 € 13 000 € 12 356 € 10 000 € 10 000 € 10 000 € 8 285 € 6 685 € 5 500 € Suunnon lahjoituksen luovuttivat viestintäjohtaja Liisa Palmu (vas.) ja toimitusjohtaja Heikki Norta (3. vas.). Vastaanottamassa varainhankinnan päällikkö Pia Mikkonen, toiminnanjohtaja Jarmo Hietanen, piiripäällikkö Seppo Vohlonen ja toiminnanjohtaja Seppo Savolainen. 9 6 1 4 7 2 8 5 3 5 4 8 1 3 6 2 7 9 3 8 9 6 2 7 1 4 5 7 1 4 3 8 5 6 9 2 6 5 2 9 1 4 7 3 8 4 3 6 2 5 1 9 8 7 8 2 5 7 4 9 3 6 1 1 9 7 8 6 3 5 2 4 Code:4926652A3D 2 7 3 5 9 8 4 1 6 (c) Arto Inkala www.aisudoku.com Metro-auton lahjoituksen luovutti myyntipäällikkö Kalle Lyytikäinen (2. oik.) ja vastaanottivat toiminnanjohtajat Heikki Karhu (vas.) ja Jarmo Hietanen sekä varainhankinnan päällikkö Pia Mikkonen.

49 Ratkaise ristikko ja voita palkinto! tai postitse osoitteeseen Sotainvalidi-lehti / Ristikko, Ratamestarinkatu 9 c, 00520 Helsinki. Edellisen krypton ratkaisusana oli alus. Oikein vastanneista onnetar suosi Kaija Sallista ja Arja Alikoivistoa. Onnea voittajille! 7 6 4 6 8 4 2 5 4 9 8 9 3 2 1 5 6 8 7 9 8 1 6 8 6 2 3 5 Code:4926652A3D Ratkaisun voi toimittaa sähköpostitse osoit­ tee­seen marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi Sudoku (c) Arto Inkala www.aisudoku.com Ratkaise ristikko ja toimita ratkaisusanat sekä postiosoitteesi Sotainvalidi-lehteen 9.11. mennessä. Oikein vastanneiden kesken arvotaan palkintoja. Sijoita numerot ruudukkoon siten, että sama numero esiintyy jokaisella pysty- ja vaakarivillä sekä jokaisessa pienemmässä ruudukossa vain kerran. Sudokun ratkaisu on viereisellä sivulla.

50 Henkilö Työtä arvokkaan vanhuuden puolesta Vanhustyön Keskusliitto on iso järjestö, joka toimii kattojärjestönä yli 300 jäsenjärjestölleen. Toukokuussa liitto sai uuden toiminnanjohtajan. l Anni Lausvaara aloitti työnsä Vanhustyön Keskusliiton (VTKL) toiminnanjohtajana toukokuun lopussa. Hän siirtyi tehtävään ikäihmisille asuntoja ja asumispalveluja tuottavan Yrjö ja Hanna -säätiön johdosta. – Ihan ensimmäinen ammattini oli viittomakielen tulkki. Sittemmin olen opiskellut yhteiskuntatieteiden maisteriksi sekä eMBA -johtajaksi. Työurallani punainen lanka on ollut heikoimmassa ja haavoittuvimmassa asemassa olevat erityisryhmät, Lausvaara summaa uraansa, jota hän on tehnyt kaikilla sektoreilla: järjestössä sekä yksityisellä ja julkisella puolella. Näkökulma vaihtuu Vanhustyön Keskusliittoa hän onkin aikaisemmin tarkastellut jäsenjärjestön näkökulmasta. Tästä on varmasti apua nykyisessä tehtävässä, sillä Vanhustyön Keskusliitossa on 330 jäsenjärjestöä. – Vanhustyön Keskusliitto on laaja-alainen ja valtakunnallinen vanhustyön toimija, jossa on osaamista liki 70 vuoden ajalta akselilla Ivalosta Helsinkiin. Se on valtava voimavara, Lausvaara summaa jäsenjärjestöjen merkitystä. Jäsenjärjestöissä toiminta ikäihmisten parissa on laajaa. Syksyllä luvassa onkin järjestökierros, jonka hän aloittaa Lapista. – On tärkeää tietää, mitä jäsenemme tarvitsevat. Liiton tehtävä on tukea jäsenjärjestöjen toimintaa. Korvaamaton järjestökenttä Järjestöpuolen rooli yhteiskunnassa on Lausvaaran silmissä iso. Ensimmäiset järjestöt on SOTAINVALIDI Julkaisija: Sotainvalidien Veljesliitto Päätoimittaja: Markku Honkasalo Tiedottaja: Marja Kivilompolo Tiedotustoimikunta: puheenjohtaja Markku Honkasalo, Juha Laikari, Marja-Liisa Taipale, Marko Hakala, Lasse Lehtinen, Christian Wallin, Matti Ylönen, Elina Ruuttila (äitiysvapaa) ja Marja Kivilompolo Anni Lausvaara aloitti työnsä Vanhustyön Keskusliiton toiminnanjohta­jana toukokuussa. perustettu jo 1800-luvulla ja ne ovat saaneet alkunsa asiakkaiden tarpeen kuulemisesta. – Otetaan esimerkiksi Sotainvalidien Veljesliitto: se syntyi aidosta tarpeesta. Toiminnan keskiössä oli alusta alkaen sodasta palannut vammautunut veli, hän huomauttaa. Sosiaali- ja terveyspuolella toimii yli 1000 järjestöä ja niissä on noin 37 000 työntekijää, joten ne ovat iso toimija koko yhteiskunnan mittakaavassa. – Tulevaisuuden haasteena on se, kuinka järjestöpuoli pärjää kovassa kilpailussa. – Löytää Lehden aineisto ja juttuvihjeet: Sotainvalidi-lehti, Ratamestarin­katu 9 C, 00520 Helsinki, p. 044 524 2243, marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi Taitto: Unionimedia Oy Painopaikka: Savon Paino Oy Sotainvalidi ilmestyy neljä kertaa vuodessa. 78. vuosikerta. ja ottaa paikkansa sotessa (sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus) ja hytessä (hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen). Järjestöjen välistä yhteistyötä pitäisi syventää, sillä siellä on paljon omaa sekä yhteistä osaamista, paikallisesti ja valtakunnallisesti, Lausvaara sanoo. Toimintaa monella saralla Vanhustyön Keskusliiton toiminta on jaettu neljään toimintalinjaan: jäsentoimintaan, ohjaus- ja tukitoimintoihin, vaikuttamis- ja edunvalvontatoimintoihin sekä kehittämisja tutkimustoimintaan. Näiden päälinjojen Sotainvalidi-lehden aikataulut vuodelle 2018: aineisto ilmestyy 4/2018 9.11. 5.12. Levikki: 15 700 ISSN: 0049-1349 Tilaukset ja osoitteenmuutokset puh. 09 478 500 tai si-lehti@ sotainvalidit.fi

51 kautta VTKL toteuttaa perusajatustaan, joka on kiteytetty hienosti: Arvokas vanhuus on ihmisoikeus. Aina. Työtä tehdään eri ryhmien ja niiden tarpeiden mukaan. – On tärkeää tunnistaa, ketkä ovat meidän asiakkaitamme näissä eri toiminnoissa. Edunvalvontatyössä asiakkaitamme ovat esimerkiksi lainsäätäjät, Lausvaara kertoo. VTKL on pian 70-vuotisen matkansa aikana vakiinnuttanut paikkansa valtakunnallisena toimijana, jolta usein pyydetään lausuntoja vanhuksia koskeviin asioihin ja heitä kuullaan myös eduskunnassa asiantuntijana, kun valmisteilla on vanhustyöhön liittyvät kysymykset. Vanhuuden imago kaipaa kohotusta Tulisi muistaa, että tämän päivän ikäihmiset ovat olleet rakentamassa meille turvallista ja vakaata maata ja he ansaitsevat arvostetun aseman yhteiskunnassa. Lausvaara puhuu vanhuuden imagosta: kuinka mediassa ikävät tarinat ja epäonnistumiset nousevat – Kyllä työtä vielä riittää, kuten kotihoidon ja omaishoidon resurssit, joihin pitää panostaa lisää. Toinen haaste on saada ikäihmiset pidettyä mukana teknologian kehityksessä, Lausvaara listaa. Mutta paljon hyvääkin on ikäihmisten puolella saavutettu. – On meillä paljon hyvääkin kerrottavaa, esimerkiksi eliniän odote on kasvanut paljon. Entinen 65 on nykyinen 85, Anni Lausvaara sanoo viitaten ikävuosiin. Hän nostaa positiivisena esimerkkinä tutun ryhmän: sotiemme veteraanit, joka on hänelle itselleenkin läheinen ryhmä. – Tämän ryhmän imago on todella hieno ja arvostettu ja he näkyvät mediassa. Ikäihmisten imagon kohotus ja hyvien tarinoiden sekä heidän moninaisuuden esille tuominen onkin yksi VTKL:n suunnitelmista heidän tulevalle juhlavuodelleen. – Ikäihmisillä on paljon annettavaa. Ylisukupolvisen yhteyden säilyminen on tärkeää. Oman näköistä elämää Kuinka Anni Lausvaara itse määrittelisi hyvän vanhuuden? – Se olisi sitä, että elämä on oman näköistä loppuun asti: saisi itse määritellä missä haluaa asua ja pitää kiinni itselleen mieluisista asioista. Asumisen pitäisi olla turvallista ja asunnon sellainen, minkä hallitsee. Hyvään vanhuuteen kuuluu myös osallisuuden tunne: että on osana jotakin porukkaa, ryhmää, yhteisöä, Lausvaara summaa. Kaikkeen tähän liittyy olennaisesti erilaisuuden tunnistaminen ja arvostaminen: kaikki eivät halua samoja asioita. Ja jos joku haluaa mieluummin olla yksin kuin yhteisessä kahvitilaisuudessa, on sekin hyväksyttävä. – Meillä on go go, slow go ja no go -ikäihmisiä. Tämä osoittaa, että he ovat hyvin heterogeeninen ryhmä. On tärkeää sallia myös erilaisuus. l Marja Kivilompolo Anni Lausvaara pitää järjestökentän roolia yhteiskunnassamme merkittävänä. Kirjoita osoitteesi lomakkeen kääntöpuolelle Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake l Merkitse haluamasi tuotteiden kappalemäärä lomakkeeseen ja kirjoita yhteystietosi lomakkeen kääntöpuolelle. Leikkaa lomake irti ja postita se meille. Postimaksu on maksettu puolestasi. Myynnissä nyt Tuote kpl hinta ______ 25 € – ruotsinkielinen ______ 25 € Sotainvalidin rintamerkki (jäsenille) ______ 7€ Juhlasolmio + solmionpidike ______ 25 € Puolisojäsenen rintamerkki ______ 7€ ja postiennakkomaksu. Juhlasolmio solmulla ______ 18 € Tukijäsenen rintamerkki ______ 7€ l Kiitos tilauksestasi! Juhlasolmio solmulla + solmionpidike Hautakivitunnus ø 6 cm ______ 9€ ______ 32 € Uurnahautatunnus ø 2 cm ______ 7€ Solmionpidike ______ 18 € Juhlahuivi ______ 14 € lomakkeella tai puhelimitse 09 478 500. Tuotteet toimitetaan postiennakolla. l Hintoihin lisätään posti- 25 € Sota ihmisessä -kirja ______ 21 € Juhlasolmio ______ 12 € kpl hinta Salkokilpi l Tilaukset oheisella tilaus- Sotainvalidit edellä käyden -historia ______ Tuote Hintoihin lisätään posti- ja postiennakkomaksu.

Syystarjous Juhlasolmio ja solmionpidike yhteishintaan Juhlasolmio solmulla 32 € tai ilman solmua 25 € 25 € Sotainvalidit edellä käyden Tuomas Hopun kirjoittama Veljesliiton historia tuo mielenkiintoisella tavalla esiin sotainvalidityön juuret sekä järjestön vaikutuksen suoma­laisessa yhteiskunnassa ja sotainvalidien elämässä aina nykypäivään asti. 388-sivuista teosta rytmittää hyvin runsas kuvitus, joka tarjoaa hyvän näkymän kulloiseenkin aikakauteen. Juhlasolmio (12 €) 388 sivua. Hinta 25 €, toimituskulut n. 15 €/kirja. Solmionpidike Juhlasolmio solmulla (18 €) (18 €) Merkitse tilauksesi lomakkeen kääntöpuolelle Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake Sotainvalidien Veljesliiton tuotteiden myyntituotto käytetään sotainvalidityöhön. Rastita oikea ruutu, kiitos! Kyllä kiitos! Pyydän, että lähetätte merkitsemäni tuotteet postiennakolla alla olevaan osoitteeseen. Osoitteeni on vaihtunut. Pyydän, että lähetätte lehden alla olevaan uuteen osoitteeseeni. Kirjoitan oheen myös vanhan osoitteeni. Haluan perua lehden tilauksen. Lehden tilaaja on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Haluan perua lehden tilauksen. Sotainvalidien Veljesliitto maksaa postimaksun Nimi ________________________________________________________________________ Osoite _______________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka __________________________________________________ Puh. ________________________________________________________________________ Sotainvalidien Veljesliitto Tunnus 5003826 00003 Vastauslähetys Mahdollinen vanha osoite ____________________________________________________ Postinumero- ja toimipaikka __________________________________________________