www.ampumaurheiluliitto.fi Suomen Ampumaurheiluliiton jäsenlehti 3/2019 Tokion olympiamaapaikan ampunut Lari Pesonen historiallisissa varusteissa SAL100JUHLAVUOSI HUIPENTUU ELOKUUSSA SAL100: ”Suuri joukko antaa voimaa” → 14–24 Ikimuistoinen Italian-matka → 8–10 Arvokisojen valintajärjestelmän kehittäminen → 30–32

PERUSTETTU 1927 91. vuosikerta. Viisi numeroa/vuosi. ISSN 0789-516X Neljä finaalipaikkaa Euroopan kisoista L A S S I PA LO JULKAISIJA Suomen Ampumaurheiluliitto ry PÄÄTOIMITTAJA Lassi Palo, puh. 050 339 0644 lassi.palo@ampumaurheiluliitto.fi OSOITTEENMUUTOKSET Kirsi Kankaanmäki, puh. 0400 930 527 kirsi.kankaanmaki@ampumaurheiluliitto.fi Tilaushinta 50 euroa/kalenterivuosi. MAINOSTILAN MYYNTI Juha Halminen, puh. 050 592 2722 juha.halminen@kolumbus.fi ULKOASU Rauno Hietanen, Sanatakomo Oy PAINOPAIKKA Forssa Print 2019 ARTIKKELIVASTUU Jutut edustavat kirjoittajansa henkilö­ kohtaista mielipidettä lukuunottamatta SAL:n virallisia tiedotuksia. TEKSTIN LAINAAMINEN Sallittu julkaisijan luvalla, julkaisija mainiten. SUOMEN yhdeksänhenkinen joukkue onnistui kesäkuussa Valko-Venäjän Minskissä järjestetyissä Euroopan kisoissa leveällä rintamalla, sillä se saavutti neljä finaalipaikkaa. Finaaliin ylsivät naisten trapissa Marika Salmi (neljäs) ja Satu Mäkelä-Nummela (viides) ja skeetissä Marjut Heinonen (kuudes) sekä miesten 50m pienoiskiväärin asentokilpailussa Juho Kurki (kahdeksas). Historian toiset Euroopan kisat onnistuivat siis mainiosti suomalaisampujilta. Euroopan kisojen trapin finaalissa MaMinskissä oli jaossa kussakin rika Salmi sijoittui neljänneksi ja Satu olympialajissa yksi maapaikka Tokioon Mäkelä-Nummela viidenneksi. 2020. Olympiapaikkoja ei valitettavasti suomalaisampujille lisää tullut finaalipaikoista huolimatta. Lari Pesonen on saavuttanut Suomen toistaiseksi ainoan olympiapaikan, kun hän oli miesten skeetissä viides Etelä-Korean Changwonissa toukokuussa järjestetyssä maailmancupissa. Eurooppalaisten on mahdollista saavuttaa Tokion maapaikkoja haulikossa enää kolmessa kilpailussa. Kiväärissä ja pistoolissa on jäljellä neljä kilpailua, joissa maapaikkoja jaetaan. Haulikossa seuraava mahdollisuus on Lahden maailmancup, joka järjestetään 13.–23. elokuuta. Kiväärissä ja pistoolissa maapaikkoja jaetaan seuraavan kerran Rio de Janeiron maailmancupissa, joka on sekin elokuussa. Jaossa on – kuten vuoden muissakin maailmancupeissa – kaksi paikkaa kussakin lajissa. Ampumaurheiluliiton virallinen olympiatavoite on saada Tokioon vähintään yksi urheilija jokaiseen lajiin. Aiheesta lisää sivuilla 6–7 ja 11. SUORAMARKKINOINTI Lehden osoitteistoa voidaan käyttää suoramarkkinointiin. SUOMEN AMPUMAURHEILULIITTO RY Osoite: Valimotie 10, 00380 Helsinki Puhelin: 0400 930 527 Faksi: (09) 147 764 Sähköposti: etunimi.sukunimi@ ampumaurheiluliitto.fi SAL:N HENKILÖKUNTA Toiminnanjohtaja Anne Lantee Taloussihteeri Sanna Hellgren Kilpailu- ja palvelusihteeri Kirsi Kankaanmäki Viestintäpäällikkö Lassi Palo Nuoriso- ja koulutuspäällikkö Timo Rautio Valmennuksen johtaja Per-Ole Lindell Ympäristö- ja olosuhdepäällikkö Lotta Jaakkola K A N N E N K U VA : L A S S I PA LO LASSI PALO SISÄLTÖ LEHDESSÄ 3/2019 4 Pääkirjoitus: Silmän­ räpäyksestä sataan vuoteen. 5 ”Kansainvälisellä menestyksellä ratkaiseva merkitys.” 6 Katsaus huippu-urheiluvuoteen. 8 Practical-ampujien ikimuistoinen Italian-matka. 11 Juho Kurki ja Tommi Takanen. 12 Haulikkopojat hyvässä vireessä. 14 SAL100: Alpo Vehanen. Liiton puheenjohtajat ja perustaminen. Historiateos. Juha Hirvi. Paras muisto. 25 Kasa-ampujat MM-Kanadaan. 26 Urheilija arjessa: Simo Köylinen. 28 Noin 20 kysymystä: Sami Heikkilä. 30 Arvokisojen valinta­ järjestelmä. 33 Alue: Pohjois-Pohjanmaa. 34 Esittelyssä Tehoryhmäampuja ja Nuori ampuja. 36 Ase-esittely: Winchester kiekkohaulikko. 39 Aseuutuuksia. 40 i Tiedotuksia i Onnitteluja i Uutisia. 44 Svenska sidor. 46 Piirros ja 10 napakkaa: Emmi Hyrkäs. 47 Finaali: Ida Heikkilä. uku hakuammuntaa l 4041 0428 PEFC/02-31-162 VESA NISSINEN on Ampumaurheiluliiton 17. puheen­ johtaja. Hän jatkaa Hugo Östermanin aloittamaa kenraali­ tason linjaa. Toinen päälinja on insinöörilinja. Liiton puheenjohtajissa on ollut seitsemän insinööriä. i sivut 16–17 16 17 3/2019   URHEILUAMPUJA 3

PÄÄKIRJOITUS • LEDARE • 9.7.2019 Silmänräpäyksestä sataan vuoteen V Från ett ögonblick till hundra år J ajaat kymmenen vuotta verrattuna sataan vuoteen on lyhyt ämfört med hundra år är knappa tio år en kort tid, nästan bara ett aika, melkeinpä silmänräpäys. ögonblick. Aloitin työt Ampumaurheiluliitossa juhannuksena 2010. Jag började arbeta på Sportskytteförbundet på midsommaren Ensimmäinen yhteydenotto oli Venäjän Kazaniin, missä järjestettiin år 2010. Mitt första samtal var till Kazan i Ryssland, där EM i hagelgevärshaulikkolajien EM-kilpailut. Puhelimeen vastasi trapin valmentaja grenarna arrangerades. I telefonen svarade Matti Nummela, tränaren i Matti Nummela. Kuukautta myöhemmin ensimmäinen ampumaurtrap. En månad senare åkte jag på min första tävlingsresa i sportskytte. Målet för resan var – naturligtvis – München i Tyskland, heilun kisamatkani suuntautui – kuinkas muuten där man arrangerade de 50:e VM-tävlingarna i alla IS– Saksan Müncheniin, missä järjestettiin ISSF:n kaikkien lajien 50. MM-kilpailut. Suomi saavutti kisoissa SF-grenar. Där vann Finland sju medaljer och tog i och seitsemän mitalia ja ensimmäisen olympiapaikan med Mira Suhonens femte plats i damernas luftpistol Lontoon olympialaisiin 2012, kun Mira Suhonen den första OS-platsen till OS i London år 2012. sijoittui naisten ilmapistoolissa viidenneksi. I skrivande stund är det midsommar år 2019, och Tätä kirjoittaessa on vuoden 2019 juhannus, joka den firar jag på Europeiska spelen i Minsk, Vitryssvietetään Valko-Venäjän Minskissä Eurooppa-kisoisland. Trots att ett ögonblick är en kort tid har jag hunnit med mycket, till exempel otaliga fina möten sa. Vaikka silmänräpäys on lyhyt aika, mahtuu siihenmed idrottare, färggranna minnen från tävlingar och kin paljon, kuten esimerkiksi lukuisia upeita kohtaaoförglömliga intervjuer på olika ställen i Finland. misia urheilijoiden kanssa, värikkäitä kisamuistoja ja Och känslan – den är precis den samma som på ikimuistoisia juttukeikkoja eri puolille Suomea. den där midsommaren för tio år sedan: förväntansfull Ja ne fiilikset – ne ovat tismalleen samat kuin LASSI PALO och fin. Just inget har förändrats i den bemärkelsen vuosikymmenen takaisena juhannuksena eli odottaSAL:n viestintäpäällikkö / att sommarens tävlingsschema är tufft och idrottarvat ja hyvät. Juuri mikään ei ole muutunut siinä mieSAL:s kommunikationschef na reser världen runt för att tävla om medaljer och lessä, että kesän kisaputki on armoton ja urheilijat OS-platser – denna gång till Tokyo år 2020. kiertävät maailmaa ja kilpailevat paitsi arvokisamitaSkeetskytten Lari Pesonen fick äran att vara den leista myös olympiapaikoista – nyt Tokioon 2020. första finländaren som tog en lagplats till OS i Tokyo, när han i maj på värSkeet-ampuja Lari Pesonen sai kunnian olla ensimmäinen maapaikan Tokion olympialaisiin ampunut suomalainen, kun hän ldscupen i Changwon kom på femte plats. Pesonen pryder omslaget av sijoittui viidenneksi toukokuussa Changwonin maailmancupissa. detta nummer av Urheiluampuja. Där hedrar han Sportskytteförbundet Pesonen onkin tämän Urheiluampuja-lehden kannessa kunnioittaen och dess jubileumsår iklädd en gammal hagelgevärsjacka och med både juhlavuottaan viettävää Ampumaurheiluliittoa, kun hänellä on yllään sin Beretta och en tysk Simson&Co från år 1928 i handen. Den senare är vanha haulikkoampujan takki ja kädessään oman Berettansa lisäksi av modellen Monte Carlo, och är ämnad för lerduveskytte. vuonna 1928 valmistettu saksalainen Simson&Co. Se on savikiekI år firar Sportskytteförbundet sitt 100-årsjubileumsår. Jubileumsåret inleddes i januari med en invigningsceremoni på Skatuddens koammuntaan tarkoitettu malli nimeltään Monte Carlo. casino i Helsingfors, där jubileumsårets video offentliggjordes. Årets Ampumaurheiluliitto viettää tänä vuonna 100-vuotisjuhlavuottaan. idrottsliga huvudevenemang äger rum den 13–23 augusti, då hagelJuhlavuosi alkoi tammikuussa Helsingissä Katajanokan kasinolla avagevärsgrenarnas världscup går av stapeln i Lahtis. Huvudfesten hålls jaistilaisuudella, missä julkistettiin juhlavuoden video. Vuoden urheilulden 31 augusti i Tammerfors. linen päätapahtuma on 13.–23. elokuuta, jolloin Lahdessa ammutaan Jag har haft den stora glädjen och äran att på nära håll få följa haulikkolajien maailmancup. Pääjuhla on Tampereella 31. elokuuta. med det hundraåriga förbundets händelser och skriva om dem i Minulla on ollut ilo ja kunnia nähdä läheltä satavuotiaan liiton tidningen Urheiluampuja och på nätsidorna. Men vad händer när tapahtumia sekä kirjata niitä Urheiluampuja-lehteen ja verkkosivuille. ögonblicket förlängs till hundra år? Kalle Virtapohja har satt sig in i Mutta entä sitten, kun silmänräpäys laajenee sataan vuoteen? Kalle den saken och där gjort ett stort och förtjänstfullt arbete. Han har Virtapohja on tehnyt ansiokkaan ja kovan työn ja perehtynyt asiaan. samlat händelser från Sportskytteförbundets första århundrade i en Hän on kirjannut Ampumaurheiluliiton ensimmäisen vuosisadan historik, som kommer att offentliggöras på festen i Tammerfors. tapahtumat historiateokseen, joka julkistetaan Tampereen juhlassa. Ett århundrade är en lång tid, och snart börjar ett nytt sådant. I Vuosisata on pitkä aika, ja pian alkaa uusi sellainen. Liiton entinen ledaren till det första numret av Urheiluampuja där jag var redaktör toiminnanjohtaja Risto Aarrekivi totesi ensimmäisen toimittamani (4/2010) konstaterade förbundets dåvarande verksamhetsledare Urheiluampujan pääkirjoituksessa (4/2010): ”Kun meillä kaikilla on Risto Aarrekivi: ”När vi alla strävar mot samma mål kan vi bygga en selvillä yhteinen tahtotila, voimme rakentaa tulevaisuudesta käsin silbro från framtiden till nuet och börja skapa en bättre framtid.” lan nykyhetkeen ja aloittaa paremman tulevaisuuden rakentamisen.” YHTEISTYÖSSÄ: 4 URHEILUAMPUJA  3/2019

AJANKOHTAISTA Kansainväliset saavutukset ovat perusedellytyksiä lajille ”Kansainvälisellä arvokisamenestyksellä on ratkaiseva merkitys lajin tulevaisuudelle ja positiivisen imagon säilymiselle”, Ampumaurheiluliiton kunniapuheenjohtaja Alpo Vehanen sanoo. Teksti & kuva LASSI PALO S uomen Ampumaurheiluliitto (SAL) viettää tänä vuonna 100-vuotisjuhlavuottaan. Pääjuhla järjestetään Tampereella 31. elokuuta. Sitä ennen järjestetään Lahdessa juhlavuoden urheilullinen päätapahtuma, joka on haulikkolajien maailmancup. Elokuun 13.–23. päivinä järjestettävässä maailmancupissa jaetaan myös olympiamaapaikkoja Tokioon 2020. Vhasen mukaan ampumaurheilu on säilyttänyt yksilölajien joukossa vakaan ja arvostetun asemansa. – Kansainväliset saavutukset ovat perusedellytys myönteiselle ulkoiselle kuvalle. Olympia-, MM- ja EM-menestyksellä on ratkaiseva merkitys lajin tulevaisuudelle ja positiivisen imagon säilymiselle, Ampumaurheiluliiton kunniapuheenjohtaja Alpo Vehanen sanoo Urheiluampuja-lehden SAL100-haastattelussa. – Lajin kuuluminen kesäolympialaisten ohjelmaan on ensiarvoisen tärkeää, eikä ”Ampumaurheilun kansainvälisellä menestyksellä on suuri merkitys positiivisen imagon säilymiselle”, Ampumaurheiluliiton kunniapuheenjohtaja Alpo Vehanen sanoo. ammunnan lajien lukumäärää kisoissa saisi enää laskea. VEHASEN mukaan ampumaurheilun julkisuuskuva laajasti ajateltuna on positiivinen. – Se on suorassa suhteessa menestykseen. Niin kauan kuin medialle voidaan tarjota kansainvälisiä mitalisaavutuksia, se säilyykin hyvänä. Huippu-urheilussa lajin arvostus määräytyy lähes yksinomaan arvokilpailumenestyksen mukaan. Mutta toisaalta, se on Vehasen mukaan ”ehkä hieman aaltoliikettäkin”: – Jos media uutisoi aseväkivallasta, se saatetaan kaataa ampumaurheilun niskaan, 6 kiperää  L A S S I PA LO Vastaajana Ampuma­urheiluliiton skeetin päävalmentaja, ruotsalainen TOM ALDERIN  Mikä on ollut tässä kaudessa parasta? Lari Pesosen olympiamaapaikka ja Marjut Heinosen kuudes sija Euroopan kisoissa sekä nuorten ampujien kehittyminen. Mikä on yllättänyt eniten? Pesonen, joka ei ollut juurikaan käynyt isoissa kisoissa ja nappasi sitten olympiapaikan. Millainen kokemus Minskin Euroopan kisat olivat? Nämä olivat minun kymmenennet isot kisat. Olen ollut muun muassa viisi kertaa olympialaisissa. Eli yhdet kisat vain lisää. aiheetta ja tietämättömyydestä johtuen. POHDITTAVAA aiheuttavat myös suorituspaikkojen väheneminen ja lakimuutokset aselupien osalta, jotka ovat Vehasen mukaan vaikeuttaneet harrastuksen aloittamista. Vehanen nostaa esiin myös Ampumaurheiluliiton nuorisotyön, joka on hänen mielestään laadukasta. – Mutta niin sanottu drop out -ilmiö verottaa siitä joukosta aivan liian paljon. Eli suuri osa panostuksesta jää vaille toivottua tulosta. Aiheesta lisää SAL100-sivuilla 14–21 Mitä odotat Italian MM- ja EM-kisoista? Meillä on hyvät mahdollisuudet, ja uskon, että kaikki menee hyvin. Millaisin ajatuksin Lahden maailmancupiin elokuussa? Kotikenttä voi olla sekä positiivinen että negatiivinen asia. Ampujat tuntevat radan hyvin, mutta tuleeko siitä paineita? Mitä sanot Tokion olympialaisista? Se on vasta ensi vuonna, mutta suunnitelmien pitää olla hyvät ja valmiina – esimerkiksi leirit ja kilpailut. LASSI PALO 3/2019   URHEILUAMPUJA 5

Euroopan kisoista vauhti Suomen joukkue onnistui kesäkuussa Minskissä järjestetyissä Euroopan kisoissa hyvällä prosentilla. Se lupaa hyvää jatkoa ajatellen. Teksti & kuvat LASSI PALO S uomella on Tokion olympialaisiin yksi ampumaurheilun maapaikka saavutettuna, kun kisoihin on tätä kirjoittaessa 390 päivää. Lari Pesonen muistaakin toukokuun 11. päivän 2019 ikuisesti. Se oli päivä, jolloin hän sijoittui miesten skeetin maailmancupissa upeasti viidenneksi ja varmisti Suomen ensimmäisen olympiapaikan. – Älyttömän hyvä juttu, Pesonen iloitsi Etelä-Korean Changwonissa käydyn kisan jälkeen. Niin oli ja on! Helsingissä asuva, Espoossa opiskeleva ja Ilomantsin Erämiehiä edustava Pesonen ampui Changwonin toisena päivänä erinomaisesti kolme täyttä sarjaa ja teki peruskilpailussa tuloksen 122. Hän pääsi finaaliuusintaan neljän kilpailijansa kanssa. Jaossa oli neljä paikkaa finaaliin, ja niin kävi, että Pesonen selvitti tiensä kuuden parhaan joukkoon. Pesonen sanoi, että finaali jäi vähän kaivelemaan. – Mutta ei tässä pahoilla mielin voi olla. Lähdin hakemaan paikkaa Tokioon, ja tiesin, että jos kaikki napsahtaa kohdilleen, pystyn sen ampumaan. Tämä lämmittää mieltä ja on vastinetta kaikelle sille työlle, jota olen tehnyt, Pesonen sanoi ja kiitti kaikkia tukijoitaan. CHANGWONISSA JAOSSA olleista kahdesta olympiamaapaikasta toisen otti Etelä-Korean Hyun Suk Kang, joka oli Pesosen tavoin ensimmäisen kerran maailmancupin finaalissa. Kang sijoittui kilpailussa neljänneksi. Pesonen sijoittui viime vuonna Meksikon maailmancupissa 66:nneksi. Se oli ennen Changwonia hänen ainoa maailmancupin kilpailunsa. Pesonen, 24, aloitti skeetin Juhani Simosen valmennuksessa vuonna 2010. Kuusi vuotta myöhemmin hän paukutti Pogostan kisoissa huipputuloksen 124, joka on hänen ennätyksensä. Tuloksen 123 hän on ampunut myös kerran. Yhteistyö Simosen kanssa jatkuu yhä. Suomella on ollut edellisen kerran ampuja olympialaisten miesten skeetissä Ateenassa 2004, jolloin Marko Kemppainen saavutti hopeaa. 6 URHEILUAMPUJA  3/2019 Lari Pesosella on yllään vanha haulikkoampujan takki ja kädessään oman Berettansa lisäksi vuonna 1928 valmistettu saksalainen Simson&Co. Se on savikiekkoammuntaan tarkoitettu malli nimeltään Monte Carlo. "Lähdin hakemaan paikkaa Tokioon, ja tiesin, että jos kaikki napsahtaa kohdilleen, pystyn sen ampu­ maan. Tämä lämmittää mieltä ja on vastinetta kaikelle sille työlle, jota olen tehnyt." Lari Pesonen KANSAINVÄLINEN kilpailukalenteri etenee vauhdilla, ja nyt on niin, että Tokion olympiamaapaikkoja on haulikkolajeissa jaossa enää kolmessa kilpailussa ja kivääri- ja pistoolilajeissa neljässä. Viimeksi paikkoja oli jaossa Valko-Venäjän Minskissä kesäkuussa järjestetyissä Euroopan kisoissa, jonka ampumaurheiluun osallistui 322 eurooppalaista ampumaurheilijaa 48 maasta. Tokioon oli jaossa oli yksi maapaikka kussakin olympialajissa. Suomi sai neljä ampumaurheilijaa finaaliin, mutta valitettavasti Pesoselle ei ainakaan vielä saatu seuraa Tokion olympiakoneeseen. Finaaliin pääsivät naisten trapissa Marika Salmi (neljäs)

ia tuleviin kilpailuihin Suomalaisampujien sijoitukset 21.–30.6. Euroopan kisat, Minsk ´´ 4. Marika Salmi (naisten trap) ´´ 5. Satu Mäkelä-Nummela (naisten Marika Salmelle kirjattiin Suomen paras sijoitus Euroopan kisojen ampumaurheilussa (4:s). Satu Mäkelä-Nummela oli viides naisten trapissa. Marjut Heinonen sijoittui kuudenneksi naisten skeetissä. ja Satu Mäkelä-Nummela (viides), naisten skeetissä Marjut Heinonen (kuudes) ja miesten pienoiskiväärin asentokilpailussa Juho Kurki (kahdeksas). Ampumaurheiluliiton valmennuksen johtajan Per-Ole Lindellin mukaan virallisena tavoitteena on edelleen se, että Suomella on vähintään yksi ampumaurheilija jokaisessa lajiryhmässä. Tämä tarkoittaa siis vähintään kolmea urheilijaa (haulikko, kivääri ja pistooli). Suomella oli Pekingin olympialaisissa (2008) kahdeksan ampumaurheilijaa, Lontoossa (2012) neljä ja Rio Janeirossa (2016) kaksi. trap) ´´ 6. Marjut Heinonen (naisten skeet) ´´ 8. Juho Kurki, Miesten 50m pienoiskiväärin asentokilpailu ´´ 15. Suomi (Emmi Hyrkäs – Juho Kurki), pienoiskiväärin parikilpailu ´´ 18. Suomi (Satu Mäkelä-Nummela – Vesa Törnroos), trapin parikilpailu ´´ 18. Suomi (Marjut Heinonen – Oskari Kössi), skeetin parikilpailu ´´ 19. Juho Kurki (miesten 10m ilmakivääri) ´´ 20. Tommi Takanen (miesten skeet) ´´ 22. Oskari Kössi (miesten skeet) ´´ 24. Emmi Hyrkäs (naisten 10m ilmakivääri) ´´ 27. Suomi (Emmi Hyrkäs – Juho Kurki), 10m ilmakiväärin parikilpailu ´´ 28. Jenna Kuisma (naisten 10m ilmakivääri) ´´ 31. Jenna Kuisma (naisten 50m pienoiskiväärin asentokilpailu) ´´ 32. Vesa Törnroos, (miesten trap) ´´ 33. Emmi Hyrkäs, (naisten 50m pienoiskiväärin asentokilpailu) EUROOPAN KISAT lupaavat joka tapauksessa hyvää jatkoa ajatellen. Suomen joukkueen johtaja ja Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön varajohtaja Leena Paavolainen totesikin Euroopan kisojen olleen suomalaisnäkökulmasta onnistunut tapahtuma. – Euroopan kisat järjestettiin vasta toisen kerran, joten konsepti elää vielä jonkin verran. Järjestelyt toimivat hyvin, ja kisat olivat yleistasoltaan kovat. Jatkossa kisojen merkitystä tulee entisestään lisätä linkittämällä Euroopan kisat vieläkin vahvemmin osaksi seuraavien kesäolympialaisten karsintajärjestelmää. – Onnistumisprosenttimme Minskissä oli hyvä, sillä 75 prosettia Suomen koko joukkueen urheilijoista onnistui ennakkoasetelmiin nähden omalla tasollaan tai omaa tasoaan paremmin. Olemme viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana keskittäneet huippu-urheiluyksikön tukea yhä enemmän kärkilajeihin ja kärkiyksilöiden valmentautumisprosesseihin ja toimintaympäristöihin, Paavolainen sanoi. Ensimmäiset Euroopan kisat järjestettiin neljä vuotta sitten Azerbaidzhanin Bakussa. – Saimme Minskistä 35 urheilijan joukkueella Bakua parempaa urheilullista menestystä ja lisäksi muuta arvokasta kokemusta kohti ensi vuoden kesäolympialaisia Tokiossa. Urheilijoiden, valmentajien, terveydenhuoltotiimiin ja taustajoukkojen yhteistyö syveni entisestään ja onnistuimme testaamaan Tokioon suunniteltuja toimintoja kisakylän arjessa, Paavolainen kertoi. TOKION KARSINTA käy kiivaana loppuvuoden aikana useassa lajissa. Yksi niistä on siis ampumaurheilu. Jaossa on olympiapaikkoja haulikkolajien maailmancupissa Lahdessa elokuussa ja kiväärilajeissa Brasiliassa elo-syyskuussa sekä ruutilajien EM-kisoissa syyskuussa Italiassa. Kilpailu olympiapaikoista on äärettömän kovaa ja armotonta. Esimerkkinä mainittakoon Euroopan kisojen naisten trap. Kun finaaliin selviytyi mukaan kolme jo aiemmin olympiapaikan lunastanutta naista, Salmi ja Mäkelä-Nummela kamppailivat kilpailussa jaossa olleesta yhdestä olympiapaikasta peruskilpailun ykköstä, Espanjan Fatima Galvezia vastaan. Galvez nappasi pronssia ja täten maapaikan Tokioon. Salmi rikkoi 35 kiekosta 29 ja oli osuman päässä kolmannesta sijasta putoamishetkellään. JUHO KURKI puolestaan riemastutti selviytymällä loppukilpailuun pienoiskiväärin asentokilpailussa. Hän selvitti karsinnan kahdeksanneksi parhaalla tuloksella (1173). Kun finaaliin selviytyi mukaan viisi jo aiemmin olympiapaikan lunastanutta miestä, Kurki kamppaili yhdestä olympiapaikasta Valko-Venäjän Juri Sherbatsevitshia ja Ukrainan Sergei Kulishia vastaan. Kurki oli polvi- ja makuuasentojen jälkeen finaalin neljäntenä, mutta pystyasennossa hän ei onnistunut aivan yhtä hyvin. Kurki sijoittui kovatasoisen finaalin kahdeksanneksi. Tokion maapaikka lähti Valko-Venäjälle, hopeaa saavuttaneelle Sherbatsevitshille. Marjut Heinonen oli neljäs finaaliin Euroopan kisoissa yltänyt ampuja. Hän selvitti tiensä finaaliin naisten skeetissä uusinnan kautta, mutta finaalissa hänen kohtalonaan oli olla ensimmäinen putoaja 20 kiekon kohdalla. Siihen mennessä Heinonen oli rikkonut 14 kiekkoa. Euroopan kisoista lisää sivulla 11. 3/2019   URHEILUAMPUJA 7

Kim Leppänen (vas.) ja Jaakko Viitala Benellin kotikaupungissa Urbinossa sijaitsevalla ampumaradalla. Kaverusten samat askelm Kim Leppänen ja Jaakko Viitala nimettiin Benellin kansain­v äliseen tiimiin touko­k uussa. Se ei ole ainoa kaveruksia yhdistävä asia. Teksti & kuvat LASSI PALO K im Leppänen ja Jaakko Viitala tutustuivat toisiinsa practicalin turvallisen ampujan kurssilla vuonna 2011. Heidän askelmerkkinsä ovat olleet muutenkin – voisiko sanoa jopa hämmentävän – samanlaiset. 8 URHEILUAMPUJA  3/2019 He ovat molemmat practicalin maailmanmestareita, ja he asuvat lähellä toisiaan – Leppänen Tampereella ja Viitala Nokialla. He ovat molemmat diplomi-insinöörejä, ja he perustivat kaksi vuotta sitten yhteisen yrityksen King Competitionin. Kahdeksan vuotta kestänyt ystävyys, kova harjoittelu ja pilkuntarkka perehtyminen ampumaurheilun ja valmentautumisen pieniinkin yksityiskohtiin sai toukokuun lopussa tähänastisen huipennuksensa, kun italialainen asevalmistaja Benelli julkisti kotikaupungissaan Urbinossa ensimmäisen kansainvälisen tehdastiiminsä. KAUNIISSA JA HISTORIALLISESSA pikkukaupungissa sijaitsevassa tehtaassa pidetyssä julkistamistilaisuudessa oli paikalla Benellin korkein johto. Be Team -nimeä kantavaan tiimiin nimettiin kaksi suomalaista practicalin haulikkoampujaa, jotka ovat – Leppänen ja Viitala. Benelli nimesi Leppäsen tiimin kapteeniksi. Benellin pääjohtaja Luigi Moretti julkisti tiimin ampujien nimet. Suomalaisten lisäksi siihen kuuluvat Venäjän kärkiampujiin kuuluva Ivan Romanov, Oleksandra Iljuhina (Ukraina), Joshua Kenny (Iso-Britannia), Paul Sartor (Saksa) ja Paolo Zambai (Italia) sekä joukkueen johtajana Silvia Bussi (Italia). Sibbo Skyttegilleä edustava Leppänen, 30, oli erittäin tyytyväinen allekirjoittamaansa sopimukseen: – On mahtavaa jatkaa vuonna 2016 alkanutta hyvää yhteistyötä Benellin kanssa.

Kim Leppänen hikoilemassa Benellin järjestämässä aamuharjoituksessa. "On mahtavaa jatkaa vuonna 2016 alkanutta hyvää yhteistyötä Benellin kanssa. Minun ei tarvitse nyt huolehtia kalustosta, vaan tehdas auttaa kaikissa asioissa." Kim Leppänen ”Kyllä vielä hymyilyttää!” merkit Minun ei tarvitse nyt huolehtia kalustosta, vaan tehdas auttaa kaikissa asioissa. Saan täyden tuotetuen sekä tukea harjoitteluun ja kisoihin, Leppänen sanoi sopimuksen allekirjoitettuaan. – Kalustotuki on nyt siis takanani, ja aika näyttää, mitä tiimin toiminta on jatkossa. Nokian Seudun Ampujia edustava Jaakko Viitala, 37, oli Leppäsen tavoin tyytyväinen sopimukseensa Benellin kanssa: – Se tuntuu tietysti hyvältä, koska olen pystynyt viemään toimintani tälle tasolle, vuodesta 2015 lähtien Benellin kanssa yhteistyötä tehnyt Viitala sanoi. – Sopimus tarkoittaa sitä, että yhteistyö tehtaan kanssa syvenee. Hieno fiilis tulee erityisesti siitä, että tunne on molemminpuoleinen. Kolme päivää kestäneen vierailun aikana huomasikin kaikesta, että suomalaiset ovat Italiassa pidettyjä urheilijoita ja ihmisiä. Keskusteluja käytiin esimerkiksi pääjohtajan kanssa luontevasti illallisen aikana ja espressokupin ääressä. BENELLI TEKI SOPIMUKSET Euroopan suurimpien practical-maiden urheilijoiden kanssa. Be Teamin sopimukset ovat yksivuotisia, ja niissä on optio seuraavasta vuodesta. – Tiimi oli iso hyppäys. Antaa nyt toiminnan hetken vakiintua ja pölyn laskeutua, ja katsotaan sitten, miten toiminta kehittyy. Mahdollista on sekin, että urheilijoiden määrä timissä kasvaa, suomalaiset sanoivat. Merkittävä yksityiskohta Be Teamissa on se, että siihen nimettiin kaksi suomalais- ta ampumaurheilijaa. Leppäsen ja Viitalan mukaan siinä ei ole mitään erikoista. Tai on siinä mielessä, että paineita oli useampaankin suomalaisurheilijaan, mutta käytännössä se ei ollut mahdollista. – Suomalaiset ovat maailman parhaita practicalissa, ja Suomi on lajin vahva maa. Se on fakta, eikä kukaan siksi pahoittanut mieltään kahdesta suomalaisesta Be Teamissä. BE TEAMIN JULKISTAMISPÄIVÄ sateisessa ja koleassa Urbinossa alkoi monipuolisella aamutreenillä paikallisessa kuntosalissa. Tehdasvierailun jäljatkuu keen tiimi kävi Riminissä ajamassa kartingia. 3/2019   URHEILUAMPUJA 9

Seuraavana päivänä Benelli vei tiiminsä ampujat radalle, missä heitä kuvattiin aamupäivän auringossa mainosvideoita varten. Kilpailuhenki näkyi heti ampujien otteissa: he ottivat mittaa toisistaan tosissaan, mutta toki pilke silmäkulmassa. – Matka oli onnistunut. Ohjelma oli hyvä, ja se yhdisti kansainvälisen tiimin jäseniä toisiinsa. Sopimuksen allekirjoittaminen oli iso osa. Nyt tuntuu siltä, että minulla on entistä parempi tuki takanani kilpaurheilijan urallani, Viitala summasi matkan annin. Leppänen oli mielissään monestakin asiasta, mutta erityisesti siitä, että Benelli on ottanut lajin haltuunsa fysiikkatreeneistä alkaen: – Ei siis vain niin, että he sanovat, että ottakaa pari pyssyä, vaan niin, että tehdasta kiinnostaa kuulla urheilijoidensa näkemyksiä ja luoda aitoa tiimihenkeä. BENELLIN SUOMALAISEN maahantuojan Teuvo Lohisola Oy:n myynti- ja markkinointipäällikkö Tommi Toivonen sanoi Urbinossa, että tämä on ainutlaatuinen tilanne suomalaisessa toiminnallisessa ammunnassa. – On hienoa, että kansainvälinen asetehdas noteeraa suomalaisampujien kovan työn ja menestyksen nimeämällä heidät tiimiinsä. Benelli haluaa tehtaana tukea urheilijoitaan, ja se saa näin uuden näkökulman toimintaansa ja bisnekseensä. Kaikkea tätä tarvitaan, sillä suomalaiskaksikko elää ja hengittää ampumaurheilua. Tavoitteet on asetettu korkealle, ja niitä varten tehdään töitä täysillä. Viitalan sanoin: ”Elämä menee treenatessa, eikä koskaan tulla valmiiksi. Yhden tason jälkeen löytyy aina seuraava taso.” Leppänen kuvaileekin kaveriaan äärimmäisen systemaattiseksi ja analyyttiseksi: – Jaakko on lähempänä konetta kuin ihmistä. Luotankin häneen enemmän kuin koneeseen. Jaakko on myös kurinalainen harjoittelija. VANHAN SANONNAN mukaan vastakohdat täydentävät toisiaan. Niin tämänkin kaksikon kohdalla: Leppänen ja Viitala pitivät Italian-matkansa aikana useita ”pieniä aivoriihiä”, joiden aikana he pohtivat miten asioita voisi tehdä aina vain paremmin. Ajatuksia kirjattiin pieniin paperilappuihin. – Kimin luova ote on ollut myös toimiva. Voisin jopa sanoa, että hän on taiteilija. Tulokset puhuvat kuitenkin puolestaan eli huipulle voi päästä montaa eri reittiä, Viitala sanoi. – Meidän suhteessamme on se kiva nyanssi, että emme aina allekirjoita toistemme näkemyksiä, vaan haastamme toisiamme. Keskustelut ovat olleet avartavia, kun lopputulokseen on pyritty. Niitä voisi kutsua rakentavaksi näkemysten mittaamiseksi ja vertailuksi. Vahvuuksien yhdistäminen on tuottanyt hyviä ja uusiakin juttuja, he sanovat. YKSI ESIMERKKI uuden luomisesta on kak10 URHEILUAMPUJA  3/2019 Jaakko Viitala. Kim Leppänen. sikon yhteinen yritys, jonka tuotekehittely kumpuaa heidän omista kokemuksistaan ja tarpeistaan ampumaurheilussa. ”Ongelmanratkaisu” on tuottanut muun muassa maailman parhaaksi kutsutun patruunoiden lataustelineen. Kuinkas muuten: maailman parhaat luovat ja tekevät maailman parasta. Sitä he haluavat olla myös jatkossa urheilu-urallaan. Siksi kaikki mahdollinen aika kuluu ampumaurheilun parissa, ja jos jollain olisi myydä lisää aikaa, tämä kaksikko ostaisi sitä heti ja paljon. Jalat ovat kuitenkin tiukasti maassa: – Elämää ja tärkeitä asioita on ampumaurheilun ulkopuolellakin. Olemme pystyneet järjestämään asiat niin, että perhe, työ ja urheilu ovat kaikki kunnossa. Jos nämä eivät ole keskenään tasapainossa, ei kukaan pysty urheilemaan pidemmällä tähtäimellä. Siinä voi käydä köpelösti. Kim Leppänen (vas.) ja Jaakko Viitala tyytyväisinä allekirjoitettuaan sopimuksen Benellin kanssa. Ajankäyttö on siksi kummallakin tehokasta. Omaa rakentamiseen erikoistunutta yritystään pyörittävä Leppänen on naimisissa, mutta pariskunnalla ei ole lapsia. Kaksi koiraa pitää heidät kiireisinä. Leppäsen vaimo on voittanut agilityssä MM-pronssia. Viitala tekee normaalia päivätyötä, ja hänen perheeseensä kuuluvat vaimo ja kaksi pientä lasta. Hän on saanut järjestettyä asiat mallikkaasti ja kivuttomasti työnantajansa kanssa. Niin Leppänenkin, mutta hänen tarvitsee vain katsoa peiliin, kun hän kiittää työnantajaansa. LEPPÄSEN JA VIITALAN katseet on suunnattu Thaimaassa vuonna 2021 järjestettäviin practicalin MM-kilpailuihin. Joka kolmas vuosi järjestettävistä kisoista käytetään myös nimeä World Shoot. Leppäsen tämän kesän päätavoite on elokuussa Ruotsissa järjestettävät kivääri­ practicalin MM-kilpailut, jotka viime vuonna peruuntuivat metsäpalojen takia. Viitala puolestaan kiertää Euroopassa ampumassa kansainvälisiä kisoja. Leppänen ampuu kaikkia kolmea lajia (haulikko, kivääri ja pistooli), mutta ”paras kaiku on haulikossa”. Viitala jatkaa ”kehittymistään” Standard manual -luokassa: – Se antaa minulle paljon uusia mahdollisuuksia kehittyä vieläkin enemmän. Haulikko pysyy jatkossa ykkösenä kummallakin. Leppänen arvioi haulikon osuudeksi 60, kiväärin 30 ja pistoolin 10 prosenttia. Viitala ei osaa sanoa prosentteja, koska tilanne on hänellä niin kausittaista. Vuosi sitten kerrottiin, että Suomi voitti haulikkopracticalin MM-kilpailuissa Ranskan Chatearoux'ssa yhteensä kahdeksan yksilömitalia. Neljästä ammuntadivisioonasta kolmen yleinen sarja päättyi suomalaisen voittoon, ja yleisen sarjan mitaleita tuli yhteensä viisi. Ylivoimaisimmat voitot nähtiin Modified- ja Standard manual -divisioonissa, joissa Teemu Rintala ja Viitala jättivät lähimmät kilpakumppaninsa molemmat yli sadan pisteen päähän. Myös Standard-divisioona päättyi suomalaisten kaksoisvoittoon, kun Jarkko Laukia päihitti tiukassa kilpailussa Leppäsen noin 30 pisteen erolla. AJATUS AMMATTILAISUUDESTA on käynyt kaverusten mielessä, mutta ainakaan toistaiseksi suunnitelmat eivät ole konkretisoituneet. Leppänen on käynyt Yhdysvalloissa tutustumassa sikäläiseen ampumaurheilukulttuuriin viettämällä siellä eräällä kerralla kolme kuukautta. Kuten jo todettua, kaksikko on täysillä mukana ampumaurheilussa, ja paljon on jo nähty ja koettu. Se ei kuitenkaan riitä, sillä kuten Leppänen usein toteaa, mieli on avoin uusille asioille. – Ampumaurheilu on vienyt meidät hienoihin ja mielenkiintoisiin paikkoihin. Mitä kaikkea on vielä kokematta ja näkemättä, Viitala puolestaan kysyy. Kaksikon katseessa on tuttu iloinen ja utelias pilke. Se lupaa hyvää.

Kohti uusia haasteita Jos Olympiakomitean johto sai Minskin Euroopan kisoista arvokasta kokemusta kohti ensi vuoden kesäolympialaisia Tokiossa, sitä saivat myös suomalaisampujat. Teksti & kuvat LASSI PALO A mpumaurheilussa kuluvaa vuotta on värittänyt olympiamaapaikkojen tavoittelu Tokion olympialaisiin 2020. Viimeksi paikoista puhuttiin, kun Valko-Venäjän Minskissä järjestettiin kesäkuussa Euroopan kisat. Suomella on Tokioon saavutettuna tähän mennessä yksi maapaikka, kun Lari Pesonen menestyi mainiosti miesten skeetissä Changwonin maailmancupissa. JUHO KURKI, Tommi Takanen, Marjut Heinonen ja Oskari Kössi kuuluvat niiden Suomen ja maailman huippuampujien joukkoon, jotka Tokioon haluavat. Heistä Heinonen on edustanut Suomea olympialaisissa (2008). Euroopan kisoissa kilpailleista suomalaisampujista olympiakokemusta oli myös Satu Mäkelä-Nummelalla (2008, 2012, 2016) ja Vesa Törnroosilla (2016). Minskissä kuudenneksi sijoittunut Heinonen sanoi, että finaalipaikka oli ”ihan realistinen” sen perusteella, miten harjoitukset olivat menneet ja miten hän oli treenannut. – Olympiapaikkaa ei jahtaamalla saa. Se tulee omalla tekemisellä, jos on tullakseen. Nyt muutama palanen napsahti paikoilleen, ja tästä on hyvä jatkaa, hän sanoi. Heinonen kilpaili Minskissä kansainvälisen tason finaalissa kahdentoista vuoden tauon jälkeen. Edellisen kerran hänet nähtiin kuuden parhaan loppukilpailussa vuonna 2007. KURKI OLI TYYTYVÄINEN omiin suorituksiinsa, jotka toivat henkilökohtaisissa kilpailuissa ilmankiväärin 19. sijan ja pienoiskiväärin asentokilpailun hienon kahdeksannen sijan. – Kisamatkani olisi ollut ”bueno”, jos ilmakiväärissäkin olisi tullut finaalipaikka. Joka tapauksessa kausi on ollut ookoo, ja seuraava iso kisa on Rion maailmancup. Kilpailen muutamassa kotimaan kilpailussa, vedän pari kovaa treeniviikkoa ja lepään viikon ennen Rioa, Kurki kertoi. – Olen ollut tyytyväinen tasaisuuteeni, Pekingin maailmancupissa ja Minskissä samalla ”piekkarin” tuloksella (1173) finaalipaikan saavuttanut Kurki sanoi. Kurki nautti paitsi Minskin kisakylän tunnelmasta myös kisapaikan fiiliksestä. Hänen mukaansa Euroopan kisojen finaa- Tommi Takanen sijoittui Euroopan kisojen skeetissä 20:nneksi. rosta, mutta sen jälkeen lähti sirklaamaan. Takanen ei kuitenkaan ole lannistunut, vaan päinvastoin: – Minulla on sama tavoite kuin ennenkin, ja sitä varten olen tehnyt neljän vuoden ajan kovaa töitä. Olen Lahden maailmancupin kisapaikassa kiinni, ja se on hyvä paikka suomalaisille ampua, koska tiedämme radan metkut. Toki muutkin ampuvat siellä kovia tuloksia. Juho Kurki miesten pienoiskiväärin asentokilpailun finaalissa Euroopan kisoissa. liin oli mukava lähteä – ja helpompaa kuin kotimaassa: – Kaikki on viivalla yhtä kovia enkä kuulu ennakkosuosikkien joukkoon, Venäjän Sergein Kamenskin vieressä finaalin ampunut Kurki sanoi. TAKANEN JA KÖSSI eivät olleet lainkaan tyytyväisiä suorituksiinsa Minskissä. He tekivät tulokset 114 ja 113 ja sijoittuivat 20:nneksi ja 22:nneksi. Kössi jopa sanoi, että hänen kauden pääkilpailustaan tuli ”mahalasku”. Hänellä oli Minskin-kilpailua varten pitkä valmistautuminen, ja se oli hänelle iso etappi. – Ja sitten tuli totaalinen floppi, hän harmitteli. Takanen oli samoilla linjoilla Kössin kanssa: – Kyllä harmittaa, hän sanoi ja kertoi, että kisan alku lähti hyvin ja kuten pitkin. – Huhujen mukaan johdin kilpailua kahden sarjan jälkeen. Kaikki voi kuitenkin murtua nopeasti. Pää toimi kaksi ekaa kier- TAKANEN AMPUI puolitoista viikkoa ennen Minskiä tuloksen 122 ja ensimmäisenä päivänä rikkoi kaikki 75 kiekkoa, mitä ei kovin usein ole hänelle tapahtunut. – Sitä lähdin Minskistäkin tavoittelemaan, mutta tulos on nyt pöydällä. Käsittelen olympiapaikkaa ajatustasolla paremmin kuin edellisellä olympiadilla. Lähdin tuolloin tavoittelemaan olympiapaikkaa yleisen menestymisen kustannuksella,, mikä oli väärin. Maapaikka ei ole enää ainoa ajuri tekemiselle, vaan olympialaiset tulevat hyvän menestyksen palkintoja. Takanen tietää hyvin, että kilpailu olympiapaikoista on raakaa ja kovaa peliä, joka on erittäin pienestä kiinni:. – Kaikki voi mennä sekunnin kymmenyksessä, ja ammuntamaailma voi kadota. Mutta tapahtuu Takasen elämässä paljon muutakin. Hän valmistui kesäkuun lopussa tuotantotalouden diplomi-insinööriksi ja onni kukoistaa naisystävä Sini Huhtalan kanssa. Takanen palasi heti Minskin jälkeen töihin. Hän työskentelee Kaakon Kaksikon tilapalvelupäällikkönä. – Takana on aikamoinen talvi! Olin viidellä ulkomaanleirillä ja kilpailin kahdessa maailmancupissa. Minulla oli kuitenkin leireillä aikaa tehdä diplomityötäni. Se oli hyvää vaihtelua ammuntaan ja myös toisinpäin. Kuten hyvin tiedetään, määrätietoisen urheilijan asenteella Takanen ei jätä mitään sattuman varaan, vaan tekee kaiken huolella, jos alkaa jotain tehdä. 3/2019   URHEILUAMPUJA 11

Urheilukoulusta uusiin en Urheilukoulussa varusmiespalvelustaan suorittavat Sami Aaltonen ja Matias Koivu ovat olleet alkuvuoden ajan hyvässä vireessä. Teksti & kuvat LASSI PALO S ami Aaltonen, 20, ja Matias Koivu, 19, istuvat Orimattilan ampumaradalla tyytyväisen näköisinä. On kansainvälisen junioricupin IJSC:n avajaispäivä, ja kesäkuun aamuaurinko alkaa lämmittää mukavasti. Nuorukaisten fiilis oli hyvä, ja tyytyväisyteen oli syytäkin, sillä he olivat olleet alkuvuoden ajan mainiossa vireessä. Ja vielä parempaa oli tulossa. Kaksi päivää myöhemmin Orimattilan Seudun Urheiluampujia edustava Koivu teki IJSC:ssä trapin M20-sarjan uuden Suomen ennätyksen 121. Aaltonen (Rauman Seudun Urheiluampujat) oli puolestaan kohentanut omaa skeetin ennätystään alkuvuonna järjestetyssä Malagan kilpailussa lukemiin 119. Pari viikkoa myöhemmin hän siirtyi uudelle kymmenluvulle, kun hän paukutti Lopen Sako-Franchi GP:ssä vieläkin kovemman henkilökohtaisen ennätyksensä 121. Aaltonen sanoi ennen Lopen kisoja, että ”on vain ajan kysymys” milloin hän siirtyy uudelle kymmenluvulle. – Olen sitä koko ajan toivonut ja uskonut, että kyllä se sieltä tulee, koska treenit ovat menneet niin hyvin. Niin se sieltä sitten tuli! MITEN TÄHÄN on tultu? Lahjakkaat nuoret ampujat Aaltonen ja Koivu aloittivat lokakuussa varusmiespalveluksensa Helsingin Santahaminassa sijaitsevassa Puolustusvoimien Urheilukoulussa. Se on ollut heidän ampumaurheilu-uransa kannalta hyvä ratkaisu. Haastattelupäivänä nuorten miesten ”tj” oli 106. – Vuosi on ollut ihan jees. Olen päässyt treenaamaan hyvin, ja olen ollut joka kuukausi harjoitusleirillä. En ollut viime vuonna tähän samaan aikaan ampunut näin paljon kiekkoja. Olen ampunut tänä vuonna jo noin 8000 kiekkoa, kun viime vuoden kokonaismäärä oli kymmenen tuhatta, Koivu kertoi kesäkuun puolivälissä. Aaltonen oli samoilla linjoilla Koivun kanssa: – Olen harjoitellut selvästi enemmän kuin edellisinä vuosina. Olen ampunut melkein kaksi kertaa enemmän kiekkoja kuin 12 URHEILUAMPUJA  3/2019 Sami Aaltonen (vas.) ja Matias Koivu asettuivat kuvattaviksi Orimattilan radalla ennen kansainv aikaisemmin. Se on prosenteissa iso nousu, hän sanoi. – Olen pystynyt Urheilukoulussa yhdistämään hyvin varusmiespalveluksen ja harjoittelun. Se on toiminut hyvin eikä ole ollut liian raskasta. En voi valittaa mistään, Aaltonen naurahti. KOIVU MYÖNTÄÄ, ettei vire ollut alkuvuonna paras mahdollinen. Hän tunsi väsymystä huhti-toukokuussa pitkän kisa- ja leiritysputken takia, mutta piti Polar GP:n jälkeen puolentoista viikon tauon. Se kannatti, sillä IJSC:ssä syntyikin sitten uusi poikien SE. – Se maistuu hyvältä ja toi lisää itseluottamusta sekä loi uskoa tulevaan. Onneksi sain 120:n rajan rikki, sillä siirryn ensi vuonna miesten sarjaan Edellä mainitun rajan ovat tänä vuonna rikkoneet Koivun lisäksi miesampujista Eemil Pirttisalo, Mirka Kyyrönen ja Simo Köylinen. – Treenit ovat sujuneet hyvin. Tiesin ke- "Olen harjoitellut selvästi enemmän kuin edellisinä vuosina. Olen ampunut melkein kaksi kertaa enemmän kiekkoja kuin aikaisemmin. Se on prosen­ teissa iso nousu." Sami Aaltonen vään kisojen perusteella, etten ollut saanut itsestäni parasta irti kisoissa. IJSC:ssä onnistuin sitten hyvin, ja nyt 120 on helpompi ampua uudestaan, kun ”kuparinen” on nyt rikottu. AALTONEN JA KOIVU kehuvat varusmiespalvelustaan myös siksi, että he ovat saaneet vaikutteita ja hyviä vinkkejä

nnätyksiin Sami Aaltonen. välisen junioricupin alkua. muiden lajien urheilijoilta. Kuten monet muutkin Urheilukoulun käyneet ovat todenneet, tämäkin kaksikko sanoo tulleensa vuoden aikana ”enemmän urheilijoiksi”. – Se kuuluu armeijaan, että palvelus on välillä rankkaa. Tiedän, miltä tuntuu olla teltassa kolmekymmentä vuorokautta. Palvelusaika on ollut monipuolista, ja kaikki on sujunut hyvässä hegnessä, Aaltonen sanoi. Vuosi poikii varmasti jatkossakin hyviä tuloksia ja saavutuksia. Aaltonen osallistui toukokuussa ensimmäisen kerran miesten maailmancupiin, kun hän edusti Suomea Etelä-Korean Changwonissa. Hän rikkoi 114 kiekkoa ja sijoittui 69:nneksi. – Se oli hieno kokemus. Paras oppi oli se, että maailmancupeissakin ammutaan samanlaisia kiekkoja kuin muissakin kisoissa. Olosuhteet ovat vain isommat ja hienommat kuin normaalisti, hän hymyili. Aaltonen on edustanut Suomea kansainvälisissä arvokisoissa poikien sarjassa. Matias Koivu. Hän sijoittui viime vuonna Saksan Suhlissa järjestetyssä nuorten maailmancupissa viidenneksi ja Changwonin MM-kilpailuissa 24:nneksi. Itävallan EM-kilpailuissa hän oli 11:s. Vuoden 2017 EM-kilpailuissa Aaltonen oli 20:s ja MM-kisoissa 48:s. Aaltosen nimissä on skeetin M20-sarjan finaalin SE, joka on 56. Koivulla on yksi arvokisamitali, joka tuli vuonna 2017 Bakussa järjestetyissä EM-kilpailuissa, kun Suomi sai hopeaa poikien joukkuekilpailussa. Koivun lisäksi joukkueessa ampuivat Vili ja Niko Kopra. Henkilökohtaisessa kilpailussa Koivu oli seitsemäs. Saman vuoden MM-kilpailussa Moskovassa hän sijoittui 14:nneksi. Suomi oli Moskovan MM-joukkuekilpailussa viides (Vili Kopra, Teemu Ruutana, Koivu). Aaltosen valmentajana toimii Esa Heinonen, ja Koivun valmentaja on Kari Kopra. ENTÄ SITTEN nuorukaisten tulevaisuus? Aaltonen ja Koivu on nimetty Suomen poikien MM-joukkueeseen. Kisat ovat tätä juttua lukiessa käynnissä Italian Lonatossa. Samassa paikassa kilpaillaan EM-mitaleista syyskuussa. EM-kisat ovat – totta kai – molempien tavoitteena. – Lonaton rata on tuttu, ja olosuhteet ovat olleet siellä hyvät. Taso tulee olemaan varmasti hyvä. Ensin yritetään päästä finaaliin, jossa alkaa sitten uusi kisa, kaksikko sanoi. Elämää on ampumaurheilun ulkopuolellakin, sillä Laitilassa asuva Aaltonen on pyrkinyt opiskelemaan metsätalousinsinööriksi ja Koivu tuotanto­talousinsinööriksi. – Tänä vuonna paikkaa ei tullut, joten näillä näkyminen menen töihin armeijan jälkeen, Koivu kertoi osaltaan. Aaltosen opiskelupaikka ei ollut selvillä vielä lehden painoon mennessä. Kaksikon varusmiespalvelus päättyy syyskuussa. Varmaa on se, ettei nuorukaisten parasta ampumaurheilussa ole vielä nähty. Tulevaisuus näyttää valoisalta ja hyvältä. 3/2019   URHEILUAMPUJA 13

SAL 100 ”Suuri joukko antaa voim Kunniapuheenjohtaja Vehasen hallitusjaksolle osui arvokilpailujen suma. "Selvisimme suururakasta kohtuullisesti." Teksti LASSI PALO Kuvat LASSI PALO, KALLE VIRTAPOHJA A lpo Vehanen toimi Ampumaurheiluliiton puheenjohtajana kolme kaksivuotisjaksoa eli vuodet 1999–2004. Hän oli liiton hallituksen jäsen useiden vuosien ajan ennen kuin hänet valittiin puheenjohtajaksi. – Olin selvillä liiton tilanteesta ja hallituksen työstä. Puheenjohtajuus oli sopiva myös siksi, että olin päättänyt jättäytyä pois työelämästä ja siirtyä yksilölliselle varhaiseläkkeelle vuoden 1999 helmikuusta alkaen. Näin ollen minulla oli aikaa paneutua tehtävään lähes täysiaikaisesti. Ajankohta sopi myös siksi, että Vehanen tiesi luopuvansa seuransa Satakunnan Ampujien puheenjohtajuudesta samoihin aikoihin, koska hänen lupaamansa viiden vuoden jakso täyttyisi. Vehanen valittiin vuonna 2010 Ampumaurheiluliiton kunniapuheenjohtajaksi. – Tätä asemaa varten ei ole luotu mitään toimintaohjetta eikä sellaiseen ole tarvettakaan. Olen ajatellut niin, että vastaan, jos kysytään, mutta ajankohtaisia asioita haluan välttää, hän sanoo Urheiluampuja-lehden juhlavuoden haastattelussa. VEHASEN mielestä liiton toiminnassa hyvää on se, että ampumaurheilu on olympiaohjelmassa sekä se, että lajilla on koko maan kattava seurakenttä ja toimiva kilpailujärjestelmä. – Lasten ja nuorten Kultahipputoiminnassa on iloa ja riemua! Meillä on myös hyvät suhteet meille merkittäviin yhteistyötahoihin. Kehittämiskohteeksi sopii mielestäni seurojen jäsenmäärän kohottaminen huomattavasti. Suurempi joukko antaa voimaa, Vehanen painottaa ja asettaa tavoitteen: – Otettakoon tavoitteeksi vuoden 1993 luku, jolloin ainoan kerran nykymuotoisen SAL:n historiassa jäsenmäärä ylitti 40 000:n rajan. Ei ensi vuonna mutta ensi vuosikymmenellä! VEHASELLA on noin 50 vuoden historia ampumaurheilun parissa. Alkupotkun lajin 14 URHEILUAMPUJA  3/2019 Alpo Vehanen kuvattuna Ampumaurheiluliiton 100-vuotisjuhlavuoden avaustilaisuudessa Helsingin Katajanokan kasinolla tammikuussa. pariin antoi veli Pertti Vehanen, joka asuu Hyrylässä ja oli töissä paikallisessa varuskunnassa. – Heillä käydessäni piipahdimme myös ampumaradalla. Kun vapauduin varusmiespalveluksesta vuoden 1964 syyskuussa, sain häneltä Walther-ilmapistoolin ja kehotuksen omaehtoiseen treenaamiseen. Näihin aikoihin liityin myös reserviläisjärjestöön, jossa ammunta oli toiminnan päämuoto, Vehanen muistelee. – Rakensimme talkoilla kotikuntaani 10-paikkaisen ”hiekkakuopparadan” ja siitä sitten askel kerrallaan eteenpäin. Muutaman vuoden jälkeen liityin Salon Seudun Ampujiin ja sieltä edelleen Turkuun TSA:n kirjoihin Kupittaan urheiluhallin valmistuttua. Vehanen on kantanut vuodesta 1976 lähtien Satakunnan Ampujien sinikeltaisia värejä. VEHANEN KERTOO, että SA:lla oli 1980- ja 1990-luvuilla säännöllistä kanssakäymistä Porin kahden ystävyyskaupungin ampujien kanssa. Vuorovuosina he kävivät Saksan Bremerhavenissa ja Ruotsin Sundsvallissa. – Vastaavasti he kävivät Porissa joka toinen vuosi. Nämä kisat ja matkat antoi-

maa!” vat SA:n ampujille oivan tilaisuuden nähdä miten muualla toimitaan. Niissä muodostui myös henkilökohtaisia ystävyyssuhteita, jotka jatkuivat senkin jälkeen, kun kilpailuyhteistyö oli päättynyt. Toinen Vehasen muistoihin jäänyt tapaus on hänen ensimmäisen voittonsa Seppo Mäkisestä ja vielä isopistoolissa, joka oli kummankin lempilaji. – Tähän tarinaan liittyy aika isokin huumorinpilke, koska Seppo oli jo lopettanut aktiiviuransa ja minä vielä vähän harjoitella räpistelin. Seppo on ollut esikuvani ja idolini edellä mainitulta hiekkakuopparadalta alkaen. Muistelemme yhdessä menneitä silloin tällöin. PALATAAN taas nykyhetkeen. Vehanen katsoo olleensa jo viidentoista vuoden ajan niin sanotusti ulkokehällä eikä siksi lähde lähemmin ruotimaan ”kaikkia mahdollisia ongelmia”. – Yhden seikan kuitenkin haluan nostaa esille. Väestömäärään suhteutettuna meillä on aivan liian vähän jäseniä suurten paikkakuntien seuroissa. Esimerkiksi Salon Seudun Ampujien jäsenistö koostuu käytännössä 60 000 asukkaan väestöpohjasta. Jäseniä sillä on noin 800 eli 1,3 prosenttia alueen asukkaista. Jos tämä sama kaava toistuisi pääkaupunkiseudulla, se tarkoittaisi lähes kahtakymmentätuhatta jäsentä. – Eri syistä johtuen esimerkki ei voine toteutua, mutta antaa dramaattisen osoituksen tilanteesta ja suorituspaikkojen puutteen vaikutuksista. KUTEN VEHANEN sanoo, yhteiskunta on muuttunut monellakin tavalla niiden vuosikymmenten aikana, jotka hän on ollut mukana ampumaurheilussa. Hän mainitsee esimerkkinä golfin, joka oli aiemmin eliittiharrastus ja ratoja oli vain suurimmissa kaupungeissa ja kynnys lajin harrastamisen aloittamiseen korkea. – Nykyään golfkenttiä on isoimmissa kaupungeissa useita ja myös maaseutu on tullut mukaan. Golfista on tullut arvostettu tapa viettää vapaa-aikaa. Ampumaurheilussa dramaattisin muutos tapahtui parikymmentä vuotta sitten, jolloin Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos linjasivat uudelleen suhteensa henkilöstön harrastusmahdollisuuksiin. Vehanen sanoo ymmärtävänsä täysin ne syyt, jotka tähän johtivat, mutta ampumaurheilun kannalta se oli hänen mukaansa kovin radikaali toimenpide. – Edustusampujiemme enemmistö kun tuli vuosikymmenten ajan mainituista or- eikä korvaavaa tule tilalle, myös harrastus loppuu. Kolmanneksi nostan esiin yhteiskunnallisen asennemuutoksen. Enää ei olla kovin kiinnostuneita talkootyöstä, vaan kaikki odottavat, että se ”joku” tekee valmistelut ja kyllä minä sitten tulen, kun paikat ovat kunnossa. Kunniapuheenjohtaja Alpo Vehanen kävi tervehdyskäynnillä Hugo Östermanin (SAL:n puheenjohtaja 1932–1958) tyttären Margaretha Berghellin luona viime vuonna. Kunnia­puheen­ johtajan viesti 100-vuotiaalle liitolle ”AMPUMAURHEILU on kansainvälisesti arvostettu laji. Olemme olleet nykyajan olympiakisojen ohjelmassa alusta alkaen. Viime vuosien ja vuosikymmenten tekninen kehitys elektronisen tulospalvelun muodossa antaa sille erinomaiset edellytykset päästä television kautta seurattavien lajien joukkoon. Poissa silmistä – poissa mielestä on markkinointigurujen usein esittämä periaate. Se pitää paikkansa. Ellemme ole tasaveroisesti näkyvissä, olemme pian unholassa. Yksittäinen urheilija ja seuran jäsen ei voi maailmaa muuttaa, mutta asenteensa voi muuttaa. Toivon, että saamme tilanteen pian sellaiseksi, että kaikilla merkittävillä radoilla on riittävä määrä elektronisia taululaitteita. Tämä muutos siirtää lajimme nykyaikaan. Olemme hyvällä alulla, ja toivon kehityksen jatkuvan. Lopuksi esitän myös toiveen, jonka mukaan niin sanotut ei-ISSF-lajit saataisiin integroitua toimintaamme ilman niitä pieniä kitkakohtia, joita menneinä aikoina on esille tullut.” ALPO VEHANEN ganisaatioista. Olen vakuuttunut siitä, että aika parantaa haavat, mutta kovin nopeasti se ei tapahdu. Toinen suuri ja hyvin vahingollinen muutos johtuu ratojen lakkauttamisesta. Jos suorituspaikka lakkautetaan, VEHASEN hallitusjaksolle (1995–2004) osui arvokilpailujen suma, joka tuskin tulee toistumaan tulevaisuudessa: ilma-aseiden EM-kilpailut 1995, ISSF:n ruutilajien EM-kilpailut 1997, haulikon MM-kilpailut 1999, ISSF:n lajien PM-kilpailut 2000 ja kaikkien ISSF-lajien MM-kilpailut 2002. Lisäksi SAL:n väkeä oli runsaasti Puolustusvoimien järjestämissä sotilaiden MM-kisoissa vuonna 2001. – On selvää, että niin sanottujen juoksevien asioiden ohella hallituksen aika meni pitkälti kilpailujen valmisteluun ja järjestelyjen vaatimiin kontakteihin. Kokouksia jouduttiin pitämään normaalivuosia lukuisammin. Koen kuitenkin, että selvisimme suururakasta kohtuullisesti. Hetkittäin oli mielipide-eroja, mutta sovittelemalla asioita vietiin eteenpäin hyvässä hengessä. Olen kiitollinen kaikkien silloisten hallitusjäsenten panoksesta. Vuoden 2002 MM-kisojen pääsihteeri, toiminnanjohtaja Risto Aarrekivi teki uskomattoman työn kilpailujen onnistumiseksi. – Kaiken kaikkiaan koen, että hallitus toimi edellä mainittuina vuosina yksimielisesti ja rakentavasti. KUN VEHASELTA kysyy, millainen on suomalainen ampumaurheiluperhe, hän vastaa: – Se on läpileikkaus Suomen kansasta. Meillä on toimintaa kautta maan, jäsenistö koostuu kaikista väestöryhmistä ja usein harrastukseen osallistuu kirjaimellisesti koko perhe, aktiivina tai tukihenkilönä. Tyypillistä on myös se, että kun mukaan lähdetään, siinä ollaan sitten koko sielulla ja sydämellä. Sukupuolten tasa-arvo on käsitykseni mukaan kohtuullisen hyvällä tolalla. Olen havainnut, että joissakin kilpailuissa jopa aikuisten sarjassa on ollut naisia enemmän kuin miehiä. Entä sitten on suomalaisen ampumaurheilun tilanne kansainvälisesti? – Haulikossa ja liikkuvan maalin lajeissa on tullut menestystä melkeinpä vuosittain. Samoin on tilanne myös ei-ISSF-lajeissa, joissa tosin on huomattavan runsaasti lajeja, joten menestymiseen on enemmän jatkuu mahdollisuuksia. Aleksi Leppä pa3/2019   URHEILUAMPUJA 15

SAL 100 ... jatkoa edelliseltä aukeamalta lautti kiväärin hienosti maailman huipputasolle viime vuoden kahdella MM-tittelillään. Pistooli vaeltelee tällä hetkellä hieman varjojen mailla, Vehanen luettelee. – Kaikkia lajeja koskeva kipupiste on luonnollisesti rajallinen potentiaali johtuen pienestä väestömäärästä verrattuna Kiinaan, Intiaan ja muihin viime vuosina voimakkaasti esille ja menestykseen nousseisiin maihin. ENTÄ MILTÄ tulevaisuus näyttää? Vehanen on sitä mieltä, että huippu-urheilijamme pysyvät kansainvälisellä tasolla, saavuttavat menestystä ja tulevat valituiksi esimerkiksi Suomen olympiajoukkueeseen. – Harrastusaktiviteetin suhteen tilanne on kohtuullinen sekä nuorissa että vanhoissa ikäsarjoissa. Yleisen sarjan osallistujataso on joissakin lajeissa huolestuttavan alhainen, ja siihen pitää löytyä parannus pikapuoliin. Vehasen mielestä ampumaurheilu tarvitsisi Kimi Räikkösen ja Teemu Selänteen kaltaisia esikuvia, joihin nuoriso voisi samaistua ja jotka esimerkillään kannustaisivat omia junnujamme pyrkimään samaan asemaan heidän kanssaan. – Valitettavasti ammunta saa julkisuutta kovin harvoin. Kilpailusyklimme on liian hidas. Menestys noteerataan, mutta kun ei kuukausiin kuulu mitään, niin se myöskin unohtuu. Mikä on ampumaurheilun kuva yhteistyökumppaneiden silmissä eli mistä voisi saada lisää rahaa? – Uskon, että nykyisten yhteistyökumppaneiden suhtautuminen lajiimme on arvostavaa. Tuskin he muuten mukana olisivat. Lisäraha tulisi löytää vapailta markkinoilta, joilla tarkoitan sellaisia yrityksiä, jotka eivät liity harrastuksemme tarvike- tai välinekauppaan. Jotta tällä sektorilla voisi saavuttaa tuloksia, se vaatii runsaasti aikaa ja sitkeyttä enkä tiedä, onko nykyorganisaatiossa tähän tarkoitukseen käytettävissä resursseja. Miten esimerkiksi Olympiakomitea ja ministeriöt mielestäsi arvostavat ampumaurheilua? – Joudun vastaamaan tähän kysymykseen vähän jälkijättöisesti, koska en voi tietää tilannetta tällä hetkellä. Puheenjohtajavuosinani kummankin tahon suhtautuminen SAL:oon oli asiallista ja arvostavaa. Saimme kohtuudella sen osuuden, joka kilpailumenestyksen ja muun toiminnan ansiosta meille kuului. JA LOPUKSI. Millä kolmella adjektiivilla luonnehdit 100-vuotiasta Ampumaurheiluliittoa? – Turvallisuus, tarkkuus ja tasa-arvo. 16 URHEILUAMPUJA  3/2019 Kenraalitaso, insi – jo 17 puheenjoh Suomen Ampumaurheiluliitto perustettiin vuonna 1919. Eversti (evp) Vesa Nissinen on liiton 17. puheenjohtaja. Hän jatkaa Hugo Östermanin aloittamaa kenraalitason linjaa. Toinen päälinja on insinöörilinja. Liiton puheenjohtajissa on ollut seitsemän insinööriä. Teksti KALLE VIRTAPOHJA A mpujainliiton perustamista esitti ensimmäisenä opettaja Oscar Rosenqvist. Kun liitto perustettiin 19.1.1919, Rosenqvistista tuli ensimmäinen puheenjohtaja. Hänen puheenjohtajakautensa päättyi jo muutaman kuukauden jälkeen kesäkuun vuosikokouksessa. Silti liiton historiaan perehtyvän on pakko ottaa hattu pois päästä, kun näkee millaisen työn Rosenqvist teki liiton perustamisessa ja organisoinnissa keväällä 1919. MAAHERRA Ernst E. Rosenqvist äänestettiin kesäkuussa opettaja Rosenqvistin tilalle liiton johtoon. Maaherra Rosenqvistista tuli pidetty keulakuva vaikka tapa, jolla opettaja Rosenqvist syrjäytettiin, ei ollut erityisen kaunis. Ernst E. Rosenqvist johti liittoa vuoteen 1932 saakka. Hänen puheenjohtajavuosiaan leimasi vahva yhteistyö suojeluskuntajärjestön kanssa. Suojeluskuntaside vain vahvistui, kun Hugo Östermanista tuli liiton puheenjohtaja vuonna 1932. Hugo Österman nousi Upseerien Ampumayhdistyksen puheenjohtajaksi vuonna 1929 ja valittiin vuonna 1932 Suomen Ampujainliiton liittohallituksen puheenjohtajaksi. SAL:n puheenjohtajana Österman jatkoi vuoteen 1959 asti. Tuohon aikaan Ampujainliiton puheenjohtajana toimi liittohallituksen puheenjohtaja. Johtokunnalla, jota nykyisin kutsuttaisiin hallitukseksi, oli erikseen oma puheenjohtajansa. Tähän tehtävään tuli Kenraalit Hugo Österman (oik.), Hannu Hannuksela 1942. Hannuksela kuoli kaksi päivää kuvan ottamis Östermanin luottama jääkärieversti Per Ole (P.O.) Ekholm vuonna 1938. Hän jatkoi tehtävässä vuoteen 1953. Hänet valittiin SAL:n varapuheenjohtajaksi vuonna 1957, ja tässä tehtävässä hän toimi vuoteen 1973. Hugo Österman loi jääkäreistä vaikuttavimman sotilasuran. Hänestä tuli vuonna 1919 Itämeren divisioonan (myöh. Porin rykmentti) komentaja. Österman oli jalkaväentarkastaja tullessaan valituksi SAL:n puheenjohtajaksi. Tätä ennen hän oli ehtinyt toimia apulaispuolustusministerinä P.E. Svinhufvudin II hallituksessa. Mäntsälän kapinan jälkimainingeissa hän toimi Uudenmaan läänin maaherran Bruno Jalanderin sijaisena. Österman nimitettiin sotaväen päälli-

inöörit ja ”kolmas linja” htajaa liiton johdossa S A - K U VA SAL:n puheenjohtajat ´´ 1919 opettaja Oscar Rosenqvist ´´ 1919–1932 maaherra Ernst E. a (vas.) ja Harald Öhquist olivat Viipurissa Papulan ampumaradan avajaiskilpailuissa keväällä sen jälkeen sydänkohtaukseen. köksi vuonna 1933. Tässä tehtävässä hän oli talvisodan kynnykselle saakka. Tuolloin marsalkka Mannerheim kutsuttiin armeijan ylipäälliköksi, ja Östermanista tuli Kannaksen armeijan komentaja. Österman sai vastatakseen strategisesti kaikkein tärkeimmän puolustussuunnan ja komentoonsa pääosan Suomen armeijasta. Ampujainliitossa Österman vastasi suurista linjoista. Hänen puheenjohtajakaudelleen osui useita huipputapahtumia, joista Helsingissä järjestetyt ampumaurheilun maailmanmestaruuskilpailut 1937 olivat parhaasta päästä. Suomessa ei ollut koskaan järjestetty yhtä hienoa urheilutapahtumaa. Myös Helsingin olympiakisat 1952 osuivat Östermanin puheenjohtajakaudelle. Hän oli mukana, kun Helsingin vuoden 1940 olympiakisoja suunniteltiin. Ja hän oli mukana, kun Veikkauksen toiminta laitettiin käyntiin. Östermanin ja Mannerheimin tulehtuneista väleistä on kirjoitettu sotakirjallisuudessa runsaasti. Sen sijaan mustetta on kulutettu paljon vähemmän Östermanin ja presidentti P.E. Svinhufvudin hyvien suhteiden kuvaamiseen. Hyvissä väleissä ei tietysti ole sellaista dramatiikkaa, joka vaatisi yhä uusia tulkintoja. Yhtä kaikki, Suomen Ampujainliiton kunniajäsen P.E. Svinhufvud kirjoitteli mielellään puheenjohtaja Östermanille. Pääosin kirjeissä käsiteltiin ampumaurheilua. Kenraaliluutnantti Hugo Östermanin 27 Rosenqvist ´´ 1932–1958 kenraaliluutnantti Hugo Österman ´´ 1959–1961 vuorineuvos, DI Aarne Härkönen ´´ 1962–1966 kenraaliluutnantti Albert Ravila ´´ 1967–1969 kenraali Kaarlo Olavi Leinonen ´´ 1970–1974 kenraaliluutnantti Otto Ylirisku ´´ 1975–1981 yli-insinööri Maunu Wirtanen ´´ 1982–1984 vuorineuvos, DI Kauko Rastas ´´ 1985–1988 pankinjohtaja Erkki Karmila ´´ 1989–1992 toimitusjohtaja, DI Seppo Ahonen ´´ 1993–1998 toimitusjohtaja, DI Markku Nöyränen ´´ 1999–2004 kenttäpäällikkö Alpo Vehanen ´´ 2005–2008 pankinjohtaja, DI Helena Walldén ´´ 2009–2012 FM Mikko Nordquist ´´ 2012–2016 DI Pia Nybäck (o.s. Julin) ´´ 2016– eversti Vesa Nissinen vuotta kestänyt poikkeuksellinen puheenjohtajakausi Suomen Ampujainliitossa on yksi pisimmistä pj-kausista suomalaisessa urheilussa kaikki lajit huomioiden. Kenraaliluutnantti Albert Ravila oli toinen kenraalilinjan puheenjohtaja. Hän aloitti Härkösen seuraajana vuonna 1962. Hänen puheenjohtajakaudellaan vietiin maaliin Ampujainliiton liittäminen SVUL:n jäseneksi vuonna 1963. Ravila oli itse maailmanmestariampuja. Hänen aikanaan ampujat järjestivät kaikkien aikojen paukun, kun jatkuu pistooliampujat voittivat Tokion olympiakisois3/2019   URHEILUAMPUJA 17

SAL 100 sa molemmat jaossa olleet olympiakullat Väinö Markkasen ja Pentti Linnosvuon voimin. KENRAALI K.O. Leinonen seurasi Ravilaa puheenjohtajana vuonna 1967. Hän oli vain yhden kauden puheenjohtaja. Suomalaisampujat jäivät ilman mitaleita Mexicon olympiakisoissa, mutta menestyivät hyvin sotilaiden epävirallisissa MM-kilpailuissa, CISM:n mestaruuskilpailuissa. Kenraaliluutantti Otto Ylirisku oli neljäs kenraalilinjan edustaja SAL:n puheenjohtajana 1970-luvun alussa. Hän toimi Rajavartiolaitoksen komentajana. Yliriskun puheenjohtajakaudelle osui monia lajimuutoksia. Esimerkiksi ilma-aseet kasvattivat suosiotaan. Nykyinen puheenjohtaja kasvatustieteiden tohtori, eversti (evp) Vesa Nissinen jatkaa kenraalitason linjaa SAL:n johdossa. DIPLOMI-INSINÖÖRI Aarne Härkönen tuli vuonna 1959 Hugo Östermanin seuraajaksi SAL:n puheenjohtajana. Härkönen aloitti insinöörilinjan SAL:n huipulla. Hänen puheenjohtajanakautensa kesti vain yhden kauden. Siviilityö Valmetin pääjohtajana oli vaativaa. Härkösen kautta värittivät Rooman olympiakisojen valintariidat. Ampujat olivat niissä riidoissa sivustakatsojina, mutta varmasti Härkönen pettyi urheilujohtamisen myrskyisään maailmaan. Härkönen oli suostunut puheenjohtajaksi sillä ehdolla, että Albert Ravila valitaan varapuheenjohtajaksi. Näin kävi. Rooman olympiakisoissa 1960 ampumajoukkueen johtajana toimi nimenomaan Ravila, ja Ravilasta tuli myös Härkösen seuraaja. MAUNU WIRTANEN oli Aarne Härkösen jälkeen toinen insinööri SAL:n puheenjohtajana. Hänen puheenjohtajakautensa alkoi vuonna 1975. Hänen kaudellaan saatiin valtava mitalimenestys Etelä-Koreassa järjestetyissä maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 1978. Mitalisadetta selitti osittain Neuvostoliiton päätös boikotoida kisoja. Elettiin kylmän sodan vuosia, ja useat länsimaat käyttivät samaa korttia kaksi vuotta myöhemmin, kun olympiakisat järjestettiin Moskovassa. Kalliit kilpailumatkat olivat yksi syy siihen, että liiton talous vaati rukkaamista. Liiton johtoon tarvittiin seuraavaksi talousmies. KAUKO RASTAS valittiin puheenjohtajaksi vuonna 1982. Hän jatkoi insinöörilinjaa liiton johdossa. Rastaan vahvuus oli talouden tasapainottamisessa. Kivääriampuja Sirpa Vesanen (o.s. Ylönen) nousi Kauko Rastaan puheenjohtajakaudella maailman huipulle. Hän viitoitti tien myöhempien sukupolvien naisampujille. Rastas oli Aarne Härkösen jälkeen toinen 18 URHEILUAMPUJA  3/2019 S A - K U VA Kenraaliluutnantti Hugo Österman toimi 27 vuotta SAL:n puheenjohtajana. L A S S I PA LO Pia Nybäck valittiin toiselle kaksivuotiskaudelleen marraskuussa 2014 järjestetyssä SAL:n varsinaisessa kokouksessa. Liittovaltuuston puheenjohtaja Hannu Haapaniemi onnittelee. vuorineuvos SAL:n puheenjohtajien joukossa. SEPPO AHONEN tuli puheenjohtajaksi vuonna 1989. Ahonen oli neljäs insinööri SAL:n puheenjohtajana. Ahosen aikana SAL alkoi avata oviaan niin sanotuille uusille lajeille eli sellaisille ampumaurheilulajeille, jotka eivät olleet ISSF:n alaisia lajeja. Ahonen siirtyi Nokialta Amer-yhtymän toimitusjohtajaksi vuonna 1992. Lisääntyvät työkiireet saattoivat olla syynä siihen, että Ahonen luopui SAL:n puheenjohtajuudesta. Markku Nöyränen oli jo viides insinööri SAL:n puheenjohtajana jatkaessaan puheenjohtajana Ahosen jälkeen vuonna 1993. Nöyränen nousi lajin parista puheenjohtajaksi. Hän valmensi tyttärensä Hannan Euroopan huipulle pistooliampujana. HELENA WALLDÉNISTA tuli ensimmäinen nainen SAL:n puheenjohtajana vuonna 2005. OKO:n pankinjohtajan kaudella liitto palkittiin ensimmäisenä urheilujärjestönä Piikkarit-tasa-arvopalkinnolla. Walldén oli jo kuudes insinööri SAL:n johdossa. L A S S I PA LO Vesa Nissinen on toiminut puheenjohtajan vuodesta 2016. Kun Pia Nybäck valittiin puheenjohtajaksi vuonna 2012, hänestä tuli seitsemäs insinööripuheenjohtaja Ampumaurheiluliitossa. Kaksoistrapin maailmanmestariksi Julinin nimellä ampunut Nybäck oli toinen maailmanmestari puheenjohtajana. Albert Ravila oli ensimmäinen. INSINÖÖRIEN JA KENRAALITASON puheenjohtajien lisäksi liiton johtoon on valittu ”kolmannen linjan” miehiä. Liittoa alkuvaiheissa johtaneet Rosenqvistit aloittivat tämän ”kolmannen linjan”. Siihen voi lukea myös pankinjohtaja Erkki Karmilan, Alpo Vehasen ja Mikko Nordquistin. Varatuomari Erkki Karmila aloitti puheenjohtajana vuonna 1985, jolloin Suomen taloudessa alettiin elää 80-luvun vauhtivuosia. Markkinointiin alettiin kiinnittää entistä enemmän huomiota. Se näkyi kaikkialla, myös SAL:n toiminnassa. Kenttäpäällikkö Alpo Vehanen aloitti puheenjohtajana vuonna 1999 keskellä suomalaisen ampumaurheilun ruuhkavuosia. Arvokilpailuja järjestettiin lähes joka vuosi kotimaassa. Huipennuksena olivat Lahdessa vuonna 2002 järjestetyt maailmanmestaruuskilpailut. Ampumaurheilussa oli johdonmukaisesti korostettu urheilullisuutta 1940-luvun lopusta lähtien. Urheilullinen kehitys huipentui Vehasen puheenjohtajakaudella, kun liitto muutti nimensä Suomen Ampujainliitosta Suomen Ampumaurheiluliitoksi. Vehanen valittiin puheenjohtajakautensa jälkeen liiton kunniapuheenjohtajaksi. Teollisuuden palveluksessa työuransa tehnyt Mikko Nordquist oli puheenjohtajana kaksi kautta vuodesta 2009 lähtien. Hän oli kansainvälisen tason ampumakilpailujen tuomari toimien aktiivisesti tuomaritehtävissä kuolemaansa (2018) saakka.

Nuoren SAL:n linjataistelu Ajatuksen Ampujainliiton ottamisesta suojeluskuntien tiukkaan holhoukseen esitti ensimmäisenä Lauri Pihkala. Suojeluskunnat rakensivat kattavan ampumarataverkoston koko maahan. I Ampumaurheilun esihistoria Teksti KALLE VIRTAPOHJA A mpujainliiton perustivat samat miehet, jotka järjestivät ammunnan mestaruuskilpailuja vuodesta 1907 lähtien. Heidän S iS ä l ly S ykkösmiehensä opettaja Oscar Rosenqvist alkoi puuhata tiiviimpää järjestäytymistä ja tammikuun 19. päivä vuonna 1919 Helsingissä Hotelli Fenniaan kokoontuneet ampujat päättivät perustaa liiton. Ennen 19. päivä tammikuuta 1919 järjestettävää ampujainkokousta Oscar Rosenqvist kirjoitti asiaa pohjustavan artikkelin Suomen Urstyslaji kestomene omalaisten Johdanto: Su heilulehteen (nro 1–3, 1919): ”Kaikissa IA ESIHISTOR sivistysmaissa ovat joko pitemmän tai AURHEILUN I AMPUM a iot dit lyhyemmän ajan toimineet ampumaur1883 Kolme tra ut vuodesta kotirataottel 9 Sporttiklubin a 1906–191 heilun kehittämiseksi koko asianomaivaltuuskunt jen ilu pa Mestaruuskil 12 19 ja sen maan käsittävät ampujainliitot. Näi08 siin 19 Olympialai den toiminta on eri maissa järjestetty KUTAIVAL INLIITON AL 19 jossain määrin eri tavalla, mutta kaikki II AMPUJA staminen 19 nliiton peru jai pu Am Suomen 4 94 tarkoittavat kuitenkin melkein samaa: –1 19 ntakausi 19 Suojelusku inoita ampumataidon kehittämistä kansassa ja sia sankaritar ta Olympialai jat Suomes pu am t aa rh kansan tällä tavoin saavutettavaa puolusMaailman pa 37 19 t ilu lpa -ki Helsingin MM tuskyvyn kohottamista.” ARTIKKELIN yhteydessä julkaistiin Oscar Rosenqvistin ehdotus perustettavan liiton säännöiksi. Hän ehdotti liiton nimeksi Suonninen en eilumuseo Ampujainliittoa. Toiminnan tarkoimen Suomen Urh er, and Tik a tuksesta kertova 2 § kuului ehdotuksessa: isto va: SAL:n ark ”Suomen Ampujainliiton tarkoituksena on nt Pri ssa : For -7 veljestyttää kaikki Suomen ampujat, kehit-951-96991-2 tää Suomen kansan ampumataitoa, herättää ja vireillä pitää sen ampumaharrastusta ja sen isänmaallista henkeä sekä siten kohottaa Suomen kansan puolustuskykyä.” Opettaja Oscar Rosenqvistista tuli luontevasti liiton puheenjohtaja. aurheiluliitto omen Ampum Mikael Ma suunnittelu: LIITON PERUSTAJISSA oli paljon aktiivisia suojeluskuntalaisia, eikä liiton asema suhteessa suojeluskuntiin ollut jännitteetön. Talven ja kevään aikana käytiin taistelua lii- 10 Ensimmäinen Suomen mestari Huvi Tuiskunen. KUva: UrheilUmUseo. 11 U U t ta i l m e t tä am p U ma r a d o i l l a SELVITÄÄN KSISTAKIN III VAIKEU –1945 39 19 t de Sotavuo –1948 isesta 1945 lakkauttam 49 Pelko liiton Suomeen 19 istamiseen to li aa ok Argentiina-p 52 mpiakisat 19 ana heenjohtaj Helsingin oly ta liiton pu man 27 vuot Hugo Öster vuosilta lmän sodan Tarinoita ky ton suunnasta. Se päättyi suojeluskuntalaisen linjan voittoon. Sen merkiksi opettaja Rosenqvist syrjäytettiin kesäkuussa ja hänen seuraajakseen valittiin maaherra Ernst E. Rosenqvist Mikkelistä. Ajatuksen Ampujainliiton ottamisesta suojeluskuntien tiukkaan holhoukseen esitti ensimmäisenä Lauri Pihkala. Hänen visiossaan mestariampujista olisi tehty suojeluskuntien ampumakouluttajia. Sata tarkkaa vuotta: Ampumaurheilun historia Suomessa -kirjassa on oma lukunsa suojeluskuntakaudelle. Kirjan kuvassa on ensimmäinen Suomen mestari Huvi Tuiskunen. 7 11 13 Pihkala ei ole juuri kiitelty ampujapiireissä, mutta tiukan 33 suojeluskuntasidoksen ansiosta ampumaurheilun olosuhteet 41 43 laitettiin paremmalle tolalle 59 1920-luvulla kuin minkään 72 muun urheilulajin. Suojelus79 kunnat rakensivat kattavan 88 ampumarataverkoston koko 107 maahan. 109 Lisäksi suojeluskuntalai127 142 set pääsivät harjoituksissaan 148 harjoittelemaan ampumista. 154 Näin ammunnasta tuli tu6 16 hansille suomalaisille miehille suosittu harrastus. Ja parhaista ampujista tuli aikansa kansallissankareita. Kielikysymys näytteli myös omaa rooliaan SAL:n perustamisessa. Pihkala edusti vahvasti suomalaista linjaa. Liiton perustamisvaiheen valtakamppailussa häviölle jäänyt opettaja Oscar Rosenqvist kannatti etäisempää tai paremminkin itsenäistä suhdetta suojeluskuntiin. Hän oli äidinkieleltään ruotsalainen, ja hän perusti sitten ruotsinkielisen ampujainliiton. Sen puheenjohtajana hän toimi useita vuosia. 20 26 3/2019   URHEILUAMPUJA 19

SAL 100 ”Olen ahminut innoissani…” Teksti LASSI PALO & KALLE VIRTAPOHJA Historiateoksen kansi MIKAEL MANNINEN Kalle Virtapohja S Kalle Virtapohja Sata tarkkaa vuotta uomen Ampumaurheiluliiton 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi valmistuu Kalle Virtapohjan kirjoittama historiateos Sata tarkkaa vuotta: Ampumaurheilun historia Suomessa. Kirjan on taittanut Mikael Manninen, ja siinä on liitteenä Suomen Urheilumuseon erikoistutkijan Vesa Tikanderin laatima kattava tilastoliite. Kirjan henkilöhakemiston on laatinut urheiluun erikoistunut tietokirjailija Vetoria Suomessa sa-Matti Peltola. or sit voluptatem accusantium Teoksen tekemistä on ohjannut kolmen m, eaque ipsa quae ab illo invenvuoden e dicta sunt explicabo. Nemo ajan ohjausryhmä, jonka puheenpernatur aut odit aut fugit, sedon toiminut SAL:n liittovaltuuston johtajana atione voluptatem sequi nescipuheenjohtaja Asko Terkola. m ipsum quia dolor sit amet, con- a vuotta am eius modi tempora incidunt at voluptatem. SUOMALAISEN ampumaurheilun historia on alkanut jo kauan ennen Suomen Ampujain Liiton perustamista vuonna 1919. Tätä suomalaisen ampumaurheilun esihistoriaa kuvataan kirjassa melko tarkkaan sen vuoksi, että ampujat järjestivät ensimmäisiä modernin kilpaurheilun kaavaa noudattavia kilpailutapahtumia Suomessa 1800-luvulla. Ampumakilpailujen tuloksia pystyttiin vertaamaan valtakunnallisesti, koska ampumamatkat oli tarkasti määritelty. xercitationem ullam corporis susodi consequatur. Quis autem vel velit esse quam nihil molestiae iat quo voluptas nulla pariatur. Ampumaurheilun historia Suomessa URHEILUAMPUJA-LEHTI kysyi muutamilta käsikirjoitukseen tutustuneilta urheiluhistorian ja ampumaurheilun asiantuntijoilta, millaisia ajatuksia elokuun lopussa julkistettavan historiateoksen käsikirjoitus on synnyttänyt: ”Olen ahminut innoissani Sata tarkkaa vuotta -teoksen. Miten siihen on löytynyt sellainen määrä upeita tarinoita? Mielenkiintoinen teksti ja sujuva kynä pakottavat pitkiin lukutuokioihin – varmasti lajia harrastamattomankin!” MATTI ERKKILÄ SAL:n tiedottaja 1987–2006 ”Olen harrastanut ja seurannut ampumaurheilua koko ikäni. Esimerkiksi Pohjoismaiden pääkaupunkiottelussa olen ollut ampujana mukana 15 kertaa. Toimittajana olen seurannut arvokisoja 50-luvun puolivälistä alkaen. Vuonna 1962 sain mm. Kairossa seurata, kuinka Pauli Aapeli Janhonen voitti Suomelle sotilaskiväärin maailmanmestaruuden. Suomen 20 URHEILUAMPUJA  3/2019 Ampumaurheilun historia Suomessa SUomeN AmpUmAUrheilUliitto 1919–2019 Ampumaurheiluliiton historiakirja avaa silti suuren määrän minulle uusia, menneistä vuosikymmenistä kertovia mielenkiintoisia tarinoita." PEKKA KURKINEN Toimitusjohtaja, toimittaja ”Ammunta on ollut merkittävimpiä lajeja Suomen urheiluhistoriassa, eikä vähiten olympiakisoissa. Urheiluampujat olivat myös usein merkittävässä rooleissa Suomen yhteiskuntaelämässä ja maanpuolustuksessa varsinkin itsenäisyyden alkuaikoina.” VESA TIKANDER Erikoistutkija, Urheilumuseo ”Suomen Ampumaurheiluliiton historiakirjaan on koottu valtava määrä tarinoita, jotka kertovat mielenkiintoisella tavalla menneistä vuosikymmenistä ja ennen kaikkea henkilöistä tulosten ja pöytäkirjojen takaa. Teoksesta on helppo tarkistaa yksityiskohtia eri tapahtumista, joista kansainvälisissä kokouksissa joskus käydään kiivastakin sananvaihtoa. Kirjan myötä kunnioitus edeltävien sukupolvien työhön on entisestään kasvanut.” PEKKA KUUSISTO Varapuheenjohtaja, European Shooting Confederation (ESC) Hallituksen jäsen, International Shooting Sport Federation (ISSF) SAL:n historiateoksen ohjausryhmän jäsen

Enää kuukausi Lahden maailmancupiin Ennakkotilaa historiateos nyt etuhintaan! Teksti LASSI PALO K ansainvälisen ampumaurheiluliiton (ISSF) vuoden viimeinen haulikkolajien maailmancup järjestetään Lahdessa 13.–23. elokuuta. Järjestävänä seurana toimii Lahden Ampumaseura (LAS). Suomen joukkue nimetään parhaillaan Italian Lonatossa käynnissä olevien MM-kilpailujen jälkeen 14. heinäkuuta. Suomi nimeää täydet joukkueet miesten ja naisten lajeihin sekä kaksi mqs-ampujaa kuhunkin lajiin. MAAILMANCUPISSA kilpaillaan skeetissä ja trapissa. Kisojen päiväohjelma on päätetty: ensin ammutaan trap ja sitten skeet. ISSF päättää kellonajat, kun kaikki ilmoittautumiset ovat selvillä. – Kesäkuun loppuun mennessä 34 maata oli ilmoittanut lopulliset määrät, ja nekin elävät vielä määräaikaan asti. Alustavia ja lopullisia ilmoittautumisia on tehnyt nyt kaikkiaan 56 maata, mutta joukosta puuttuu vielä ainakin 10-15 sellaista maata, jotka aina ovat mukana, kuten esimerkiksi Kypros, Turkki, Valko-Venäjä, Ukraina ja Latvia, kisojen pääsihteeri Curt Sjöblom kertoo. Lahdessa kilpaillaan maailmancupin voiton lisäksi olympiamaapaikasta Tokioon. Jaossa on kahdeksan maapaikkaa eli kaksi kussakin henkilökohtaisessa lajissa. Lahden jälkeen olympiamaapaikkoja on eurooppalaisille jaossa haulikkolajeissa enää kahdessa kilpailussa: Italian EM-kilpailuissa syyskuussa ja ensi keväänä Ranskassa järjestettävässä haulikkolajien olympiakarsinnassa. K alle Virtapohjan kirjoittama 384-sivuinen Sata tarkkaa vuotta: Ampumaurheilun historia Suomessa -kirja on nyt ennakkotilattavissa. Teos julkaistaan SAL100-pääjuhlassa Tampereella 31. elokuuta. Tilaa nyt, niin saat teoksen ennakkotilaajan etuhintaan 42 € (norm. 48 €). Ennakkotilaajan etuhinta on voimassa 12. elokuuta asti. Kun tilaat teoksen pääjuhlailmoittautumisen yhteydessä, toimitamme tilatut teokset Tampereelle 31.8. Katso ilmoittautumisohjeet www.ampumaurheiluliitto.fi Voit ennakkotilata teoksen myös SAL Kaupasta www.ampumaurheiluliitto.fi/myyja-osta/kauppa. Tällöin lisäämme tilaukseen postikulut ja postitamme ennakkotilatut kirjat 2. syyskuuta alkaen. AMPUMA­URHEILU­LIITTO 100 VUOTTA: Juhla­vuoden pääjuhla Tampereella lauantaina 31.8.2019 Juhla­p aikkana on Tuulensuun Palatsi. Pääjuhla Iltajuhla alkaa klo 18.00. Illan aikana luvassa on illallisen lisäksi muun muassa 100-vuotishistoriateoksen julkaisu, taidokkaita esiintymisiä, palkitsemisia, musiikkia ja tanssiakin. Päivätilaisuus Tampereelle kannattaa tulla jo hyvissä ajoin lauantaina, sillä ennen iltajuhlaa järjestetään päivätilaisuus, jossa on kiinnostavaa ja hyödyllistä ohjelmaa ampumaurheilun ystäville: 12.00 Kevyt lounas 13.00 Mielen hallinnalla onnistuneeseen ampumasuoritukseen – Panu Kuhlberg, urheilijoiden mentaalivalmentaja 14.30 Klinikat – kysy, opi ja vaikuta: Kilpailutoiminta (mm. tuleva kilpailuja tilastopalvelu, kilpailutapahtumien kehittäminen, huippu-urheilun valinnat, kisaviestintä) Seuratoiminta ja Suomisport (mm. seuratoiminnan kehittäminen ja Tähtiseura-laatuohjelma, valmentajakoulutus, Suomisport-tutustumista ja opastusta kädestä pitäen) Ampumaratojen ympäristöluvat ja luonnonhoitosuunnitelmat (mm. ympäristölupapalvelun esittely, lupaprosessi, luonnonhoitosuunnitelmat uutena mahdollisuutena) 16.00 Päivätilaisuus päättyy Panu Kuhlberg on urheilijoiden mentaalivalmentaja ja Huippusuoritus.fi:n perustaja. Hän valmentaa urheilijoita ja yrityksiä ajattelemaan entistä paremmalla tavalla. Panu valmentaa useita Suomen huippu-golfareita ja muita urheilijoita – lajista riippumatta. Panulla on kilpaurheilutausta ja muun muassa Euroopan mestaruus amerikkalaisessa jalkapallossa. Hän on myös pelannut Italian Golden Leaguessa. Hinnat U AUD! T T I ILMOUKAAN M Illalliskortti 47 euroa Päivätilaisuus 15 euroa Ilmoittaudu Ilmoittaudu mukaan viimeistään 12.8. Ilmoittautumislinkki on osoitteessa www.ampumaurheiluliitto.fi. Voit ostaa samalla kertaa useampia illalliskortteja. Ongelma­tilanteissa yhteys Sanna Hellgréniin 040 5633 554 (lomalla 15.7.–4.8.). HUOM! Tilaa ilmoittautuessasi Kalle Virtapohjan kirjoittama: Sata tarkkaa vuotta: Ampumaurheilun historia Suomessa, saat sen etuhintaan 42 € toimitettuna Tampereelle. Paikka Tuulensuun Palatsi osoitteessa Hämeenkatu 30. Upeat tilat tarjoavat Palatsin omistaja Taitokaari Oy ja Pohjois-Hämeen Ampujien Haulikkokerho lahjana 100-vuotiaalle Ampumaurheiluliitolle. Taustalla tämän mahdollistajana on Taitokaari Oy:n toimitusjohtajan Hannu Koivuniemen ja Kokkovuoren haulikkoampumakeskuksen ratamestarin Janne Hokkasen neuvottelut ja pitkään jatkunut yhteistyö. Majoitus Majoituksessa hyvä vaihtoehto on Holiday Club Tampereen Kylpylä. SAL:n jäsenetuna saat Holiday Clubin majoituksista 15% alennuksen. Varaus www. holidayclub.fi tai 0300 870 900, varauskoodi SAL15. 3/2019   URHEILUAMPUJA 21

SAL 100 ”Työnteon oltava olympia Juha Hirvi teki vuonna 2008 Pekingissä suomalaista olympiahistoriaa ollessaan Kyra Kyrklundin kanssa ensimmäinen kuusiin kesäolympialaisiin osallistunut suomalais­ urheilija. Hän jos kuka tietää, mitä olympialaisiin pääseminen vaatii. Teksti & kuvat LASSI PALO J uha Hirvi saavutti vuonna 2000 Sydneyn olympialaisissa hopeaa 50m pienoiskiväärin asentokilpailussa. Hirvi valittiin Suomen olympiajoukkueen lipunkantajaksi Pekingin olympialaisiin 2008, missä hän teki suomalaista olympiahistoriaa ollessaan Kyra Kyrklundin kanssa ensimmäinen kuusiin kesäolympialaisiin osallistunut suomalaisurheilija. Hirvi, 59, lopetti huippu-uransa Pekingin olympialaisten jälkeen. Vuosina 2009-11 hän osallistui vielä SM-kilpailuihin. Hirvi toimi aktiiviuransa jälkeen Ampumaurheiluliiton kiväärilajien päävalmentajana useiden vuosien ajan, ja nykyään hän on mukana Jenna Kuisman, Henna Viljasen, Sebastian Långströmin ja Juho Kurjen valmennustoiminnassa. – Parasta on ollut se, että ylipäätään tajusin aikoinaan kokeilla, kuinka hyväksi voin ampumaurheilussa tulla. Sen takia kaikki tämä on tapahtunut. Vuosi oli varmaan 1980, Hirvi kertoi Minskin Euroopan kisojen ampumaradalla tehdyssä haastattelussa. Hirvi toimi Minskissä Suomen kiväärijoukkueen valmentajana. – Minulla on ollut muutaman vuoden tauko tällaisiin kisoihin, mutta on tuntunut hyvältä palata! Vastaanotto on ollut lämmin, ja minulla on ollut samanlainen tunne. Minulla oli ikävä tätä yhteisöä. Reissaaminen ei ole mukavaa, mutta radalla on hauskaa! HIRVI KOKI toisen ”kirkastumisensa” vuonna 1985, jolloin hän nosti harjoitus- ja laukaisumäärät harrastustasoa kovemmiksi. Vähitellen hänen leiriviikkonsa alkoivat olla todella kovia, ja niiden aikana ammuttiin ”niin paljon kuin ehdittiin”. – Saatoin ampua esimerkiksi 400–500 laukausta päivässä neljän päivän jaksoissa, 22 URHEILUAMPUJA  3/2019 Juha Hirvi toimi Suomen kiväärijoukkueen valmentajana Minskissä kesäkuussa järjestetyissä skeetin finaalin. ja sitten pidin lepopäivän. Leiri kesti kaksi viikkoa. Huomasin, että minulle tällainen jaksottelu sopi, koska tulokset alkoivat nousta. Hirvi nousikin pian Ampumaurheiluliiton B-maajoukkueesta A-maajoukkueeseen ja edelleen kansainvälisen ampumaurheilun kestotähdeksi, joka saavutti muun muassa peräti kahdeksan olympiamaapaikkaa ja oli maailman huipulla peräti parinkymmenen vuoden ajan. – Olen aina olympiapaikat ottanut, en saanut, hän sanoi Minskissä painokkaasti. – Olen ollut pikkupojasta lähtien innokas urheilufani ja ihaillut olympialaisiin päässeitä urheilijoita – pitänyt heitä aina kovina tyyppeinä. Minun ensimmäinen olympiaedustukseni oli kova juttu myös isälleni. Niitä tuli lopulta viisi lisää. Kukapa olisi uskonut, sillä on huippu-urheilijoita, jotka eivät koskaan pääse olympialaisiin. Hirven mukaan taso on nykyään leveämpi eli olympiapaikkojen saavuttaminen oli hänen aikoinaan ehkä helpompaa kuin nyt. – Mutta helppoa se ei ollut silloinkaan. En saavuttanut paikkoja millään ynnämuilla tuloksilla. Ne kilpailut, joissa olympiamaapaikkoja voi saavuttaa, ovat vähissä, ja kaikki urheilijat ovat äärettömän kovia. Ja se, joka paikan saavuttaa, on häneltä sitä paha ottaa pois. Hirvi saavutti uransa aikana 60 finaalipaikkaa, kun mukaan lasketaan olympialaisten lisäksi EM- ja MM-kilpailut sekä maailmancupit. Hän on joskus todennut, ettei hänestä tullut maailman parasta ampujaa, mutta ”h-tin hyvä kuitenkin”. HIRVI ON VIIHTYNYT kansainvälisissä ympyröissä vuosikymmenien ajan paitsi urheilijana ja valmentajana myös ”urheilupomona”, sillä hän kuului vuosien ajan Kan-

alaisten tasoa” na toimiminen on tavoite eikä vain haave, mutta mitään ”polkua” sitä kohti ei ole mielessä. – Sen verran voin sanoa, että olen niin suomalainen, etten voisi kulkea kisoissa jonkun muun maan verkkareissa! Mutta jos joku tulee ehdottamaan kansainvälisen tiimin perustamista, niin mikä ettei. Juha Hirven valmennettava Juho Kurki oli Euroopan kisojen miesten asentokilpailun finaalissa, jossa hän sijoittui kahdeksanneksi. Euroopan kisoissa. Hän seurasi Marjut Heinosen sainvälisen ampumaurheiluliiton (ISSF) hallitukseen urheilijoiden edustajana. Hirven urasta ja aktiivisuudesta kertoo paljon se, että hän on käynyt pelkästään Saksan Münchenissä yli sata kertaa. – Olen ampunut siellä kilpaa useammin kuin missään Suomessa. Mikä sitten saa Hirven matkaan mukaan vieläkin? – Tämä yhteisö. Vaikka olen aina ollut ujo poika eikä kielitaitoni ollut aluksi hyvä, ampumaurheilun yhteisö on tuntunut omalta heti alusta lähtien. Ja vaikka kävin yksin leireillä ja kisoissa, en koskaan tuntenut itseäni yksinäiseksi. Ilmeisesti samanlaiset ihmiset vain ajautuvat samoihin paikkoihin. HIRVI TUNNETAAN ja tunnistetaan edelleen hyvin. Hän on ollut aina hyvissä väleissä median kanssa – ja on sitä myös osannut käsitellä. – Tämä on kuitenkin yhteistyötä. Annoin haastatteluja, vaikka kilpailu olisi mennyt huonosti. Juttuja on tehty sittemmin monestakin näkökulmasta, ja yhteydenottoja tulee edelleen. Hirvi toimi Ampumaurheiluliiton kiväärilajien päävalmentajana seitsemän vuoden ajan. Pesti päättyi Rio de Janeiron olympialaisten jälkeen vuonna 2016. Ensimmäiset vuodet päävalmentajana tuntuivat ”hyviltä”, mutta sitten alkoivat vaikeudet, jotka johtivat siihen, ettei liitto tehnyt enää Hirven kanssa sopimusta uudelle olympiadille. – Tuli ongelmia. Siskoni sairastui ja kuoli, ja samaan aikaan yritykseni ajautui vaikeuksiin. Olin aika huonossa hapessa vuodet ennen Rioa, enkä hahmota sitä aikaa kovin hyvin. Minun olisi pitänyt olla sairauslomalla, koska en jälkeenpäin ajateltuna ollut työkykyinen. Urheilurumba pyöri kuitenkin koko ajan täysillä, ja sitä vaan mentiin. Huonoja asioita tapahtui paljon, enkä pystynyt niihin itse juurikaan vaikuttamaan. Hirvi myöntää, ettei lopulta ollut enää työtehtäviensä tasalla: – Se on selvä asia, ja niin päävalmentajan tehtävät loppuivat. Viimeksi kuluneiden vuosien ajan olen ollut työttömänä, mikä on ollut taloudellisesti äärimmäisen tiukkaa ja rankkaa. Sen sijaan on ollut antoisaa toimia oman valmennustiimini kanssa. HENKIREIKÄ. Tätä sanaa Hirvi käyttää, kun häneltä kysyy, miltä palaaminen valmennustoiminnan pariin on tuntunut. – En muuta osaa. Tiedän, mitä ampumaurheilu on huipputasolla, ja tiedän huippuammunnasta varmasti eniten. Muilla on hyvä silmä esimerkiksi asentojen korjaamiseen, mutta ampuminen huipputasolla – se on ihan eri asia kuin ampua lähellä huippua. Hirvi myöntää, että ammattivalmentaja- HIRVI MIETTII, miten huippuampujia voisi kehittää ja valmentaa: – Huippuampujat pitää saada yhteisille leireille useita kertoja vuodessa, ja leireillä pitää keskittyä vain harjoittelemiseen. Jos haluaa menestyä, näin on tehtävä. Jos leirillä käy päivittäin kotoa käsin, aina tulee häiriöitä. Aina. – Maajoukkueleireille osallistuvien pitää haluta ampua nuo edellä mainitut 500 laukausta päivässä. Kun ryhmä treenaa yhdessä, sen jäsenet tukevat ja tsemppaavat toisiaan ja kehittymistä tapahtuu. Huipulle haluavan urheilijan on tehtävä valintoja, koska oikotietä huipulle ei ole. Lyhyesti: vähintään viikon ajan kovaa leiritystä kerran kuukaudessa ja muut viikot laadukasta harjoittelua ja lepoa. – Minä olin peruslaiska huippu-urheilija, jonka hermot eivät koskaan pettäneet levon suhteen. Jos ohjelmaan oli kirjattu lepo, pidin sen eikä se ollut mikään ongelma. Tämä on koko ajan oppimista, ja se ratkaisee kuinka iso hyvän ja huonon päivän välillä lopulta on. HIRVI MUISTUTTAA vielä kerran, mistä huippu-urheilussa on kyse: kilpakumppanit eivät kulje puolivaloilla, vaan ovat usein täysammattilaisia. – Jos haluaa olympialaisiin, on myös työnteon oltava niiden tasoa. Koviakin valintoja on tuolloin tehtävä, sillä olympialaisiin ei pääse vain iltatreeneillä. Oikotietä ei ole. Jos ei ole koskaan ollut maailmancupin finaalissa, on olympiapaikan saavuttaminen hyvin epätodennäköistä. Toki yllätyksiäkin voi tapahtua. Hirvi on ilahtunut siitä, että Suomessa alkaa olla taas kilpailua kotimaisten huippujen kesken. Eri tiimit ovat tehneet hänen mukaansa hyvää työtä. Kovat kommentit eivät vielä lopu. Otetaan yksi lisää: – Olympiatason treenaamista tarvitaan noin 5–7 vuoden ajan, jotta pää kestää kovissakin paikoissa. Ei minullakaan ollut aluksi eväitä käsitellä tällaisia asioita, koska paineet ovat vain niin kovat. Se vaatii rutiinia, ja sen saa vain ampumalla riittävästi. Ammunnasta on myös nautittava, sen on oltava kivaa. Sitten niitä mitaleja aletaan ripustaa kaulaan! 3/2019   URHEILUAMPUJA 23

SAL 100 RADOILTA KERÄTTYÄ 40 VUOTTA SITTEN... Muistuuko mieleen? Seuraamme historiasarjassa Urheiluampujan vaiheita eri vuosikymmeniltä. V ajaat neljä kymmentä vuotta sitten eli vuoden 1979 Ampujainlehden viimeisessä numerossa värikkäästi ja nasevasti kirjoittanut nimimerkki Peho toivotti kaikille lukijoille parhainta onnea uudelle vuodelle. Erityisesti hän toivotti onnea 60-vuotiaalle Ampujainliitolle ja sen johdolle, että se löytäisi sen viisasten kiven, jonka avulla hyvin päättynyt vuosikymmen saataisiin jatkumaan samanlaisena tai ehkä parempana alkavallakin vuosikymmenellä. Peho toivotti myös sanomalehtien urheilutoimituksille onnea löytää joukkoonsa henkilöitä, jotka ymmärtäisivät myös ampumaurheilua. Onnentoivotukset sai myös Ampujainlehden päätoimittaja, jotta tämä uskaltaisi pistää naskali omaansa ja kirjapainon ahteriin, jotta lehti olisi lukijoiden käsissä viimeistään ilmestymiskuukauden 25. päivän tuntumassa. Kaksi onnentoivotusta oli vielä jäljellä. Ne kuuluivat: ”Liittomme johdolle aiemmin mainitun lisäksi parempaa halua ja tarmoa tiedottamiseen, jotta tiedettäisiin ulkomaille suuntautuvien matkojen lähdöistä ja paluista sekä matkan tuloksista.” ”Kaikille ampumaurheilun ystäville, PARAS MUISTONI Teksti & kuva LASSI PALO K ari Kopra ampui ensimmäiset laukaukset vuonna 1978. Hän on nyt 53-vuotias, joten hänellä on vuosikymmenien historia ampumaurheilun parissa. Hän on ampunut trapia, ja viimeksi kuluneiden parin vuoden ajan hän on toiminut Ampumaurheiluliiton trapin päävalmentajana. Sitä ennen hän toimi nuorten valmentajana. ”URANI AMPUMAURHEILUN parissa on pitkä, mutta oli minulla välissä kymmenen vuoden tauko (2003–2012), koska lapset olivat pieniä ja iskä sai olla kotona. Parhaana saavutuksenani pidän vuoden 2015 World Gamesien neljättä sijaa. Minulla on myös SM-mitaleja. Lopetin ampumisen viime vuoden Kokkovuoren GP-kilpailuun. Aikani ei vain riitä ampumiseen. Paras muistoni tulee valmennuksen puo24 URHEILUAMPUJA  3/2019 Kari Kopra Minskin lämmössä Euroopan kisoissa kesäkuussa. aktiiviuransa jo lopettaneille halua ja tarmoa työskentelyyn nuorten parissa, sillä nuorissa on kansan ja myös ampumaurheilun tulevaisuus.” Näin siis vuonna 1979. LASSI PALO lelta. Olen iloinnut nuorten menestyksestä, sillä meillä on kolmen viime vuoden ajalta kolme nuorten arvokisamitalia joukkuekilpailuissa ja yksi henkilökohtainen EM-kulta (Kopran poika Vili voitti mestaruuden Bakussa 2017). Aikuistenkin sarjassa on paljon hyviä juttuja, kuten Marika Salmi, Eemil Pirttisalo ja tietysti myös Satu Mäkelä-Nummela, joka on menestynein ampujamme. Päävalmentajana ei ole aina helppoa toimia, mutta kyllä ehdottomasti plussan puolella ollaan. On kiva katsoa nuorten kehittymistä ampujina! Näin saamme uutta verta miesten ja naisten sarjoihin. Olin töissä Puolustusvoimissa (lääkintä-RUK:n vääpeli), mutta olen ollut eläkkeellä nyt puolentoista vuoden ajan. Ei tämä siltä kuitenkaan tunnu, koska olen maailmalla jatkuvasti, noin 120 päivää vuodessa. Minulla on neljä henkilökohtaista valmennettavaa, edellä mainittujen Vilin, Marikan ja Eemilin lisäksi Noora Antikainen. Aika näyttää, mitä tämän ja seuraavan olympiadin aikana tapahtuu.”

Kasa-ampujat Kanadan MM-kisoihin Kasa-ammunnan MM-kilpailut alkavat Kanadan Calgaryssa 12. heinäkuuta. Teksti & kuvat KALEVI YLISIRNIÖ K Kasa-ampujien katseet ovat juuri nyt MM-kilpailuissa, jotka alkavat 12. heinäkuuta Kanadan Calgaryssä. Kisoihin osallistuu kaksitoista suomalaisampujaa. Lista suomalaisista on oheisessa faktalaatikossa. Kasa-ammunnassa ampumasuorituksen kaikki osat on huomioitu viimeisen päälle. Millin sadasosa kasan suuruudessa on iso mitta. Aseet ovat huippuviritettyjä, patruunat ladataan itse ja etumaaston virtauksia pyritään arvioimaan viirien avulla. Suomessa aktiivisia kasa-ampujia on satakunta. Maailmalla ampujia on sitäkin runsaammin, erityisesti Yhdysvalloissa. Suomessa tätä lajia ohjastaa Ampumaurheiluliiton kasa-ammuntajaosto, jonka puheenjohtajana toimii nykyisin Sakari Keckman. KASA-AMMUNNASSA ammutaan erikoisaseilla betonipöytien päälle asetettujen etuja takatuen päältä 100, 200 ja 300 metrin matkalta. Aseen painon mukaan ammutaan light varmint (LV) ja heavy varmint (LV) luokissa. Lisäksi on vapaa luokka, jossa ainut ns. peruste on se, että kilpailijan pitää itse jaksaa nostaa oma aseensa ampumapöytään. Miehille ja naisille ei ole eri sarjoja. Kilpailussa on ensin lämmityserä ja sen jälkeen viisi varsinaista kilpailuerää. Kilpailutaulu on kaksiosainen. Alatauluksi kutsutusta osasta (sighter) pyritään lukemaan tuulen vientiä. Ylätaulun osuma-alueelle ammutaan viisi kilpalaukausta mahdollisimman tiiviiseen nippuun. Ampuma-aikaa on seitsemän minuuttia ja kymmenen laukauksen kisassa 12 minuuttia. KASA-AMMUNNAN merkitys koko kiväärien suoritustasoon lienee eniten asetekniikan puolella. Siitä olisi nykyistäkin enemmän opiksi otettavaa ehkä myös muissa kiväärilajeissa. Tärkeimpiä osioita ovat piippujen valinta ja kaliiperit. Maailman kasa-ampujat käyttävät lähes ainoastaan kaliiperia 6 ppc. Sen kehittivät amerikkalaiset Palmisano ja Pindell Lapuan 220 Russian -hylsyn pohjalle. Hylsyn suuta avarrettiin niin, että pystyttiin ampumaan kuuden millin luoteja. Oikean latauksen löytäminen onkin sitten äärimmäisessä tarkkuudessaan lähes henkimaailman hommia. Suomalaiseen laatuun luotetaan kansainvälisesti myös ruudin käytössä: Lähes kaikki käyttävät Vihtavuoren N 133 -ruutia. Kasa-ammuntajaoston puheenjohtaja Sakari Keckman osallistuu Kanadan MM-kisoihin. Sakari Keckmanin ja Kalevi Ylisirniön huippukasat. Kasa-ammunnan MM-kilpailut ´´ 12.-21.7. Calgary, Kanada ´´ ´´ Kisoihin lähtee Suomesta kolme joukkuetta: ´´ 1. Marko Kallio (HiMS), Janne Juntunen (VS-VA), Jari Laulumaa (SKA), Timo Särkiniemi (YK) ´´ 2. Jonas Pettersson (ÅSSF), Emma Forsman (ÅSSF), Sakari Keckman (SKA), Jari Raudaskoski (VamSA) ´´ 3. Christoffer Andersson (ÅSSF), Markku Ahlava (SKA), Kalevi Ylisirniö (MKMS), Jorma Tikkanen (HiMS) Etumaaston viirien luku on päättymättömän opiskelun kohde. Kehitysyhteistyö on tiivistä etenkin amerikkalaisten kanssa. Suomalaisia kehittäjiä ovat olleet muun muassa moninkertainen maailmanmestari Jari Raudaskoski, Juha Söderholm, Antti Pallaspuro, Timo-Heikki Varis, Tapani Nousiainen, nimimerkkinä Long Range tunnettu Timo Kokkonen ja Tomi Korpi. Toiset ovat olleet korkeapaineaseiden kehittäjiä ja varsinkin Tapani Nousiainen, Timo Kokkonen ja Tomi Korpi pienoiskiväärien kehittäjiä. KASA-AMMUNNASSA ja muissa kiväärilajeissa hyvin tärkeitä asioita ovat esimerkiksi ampumasuorituksen rutiini ja automaatio. Suoritus on pystyttävä toistamaan samalla tavalla kerta toisensa jälkeen, Liikkeet on minimoitava siten, että patruuna siirtyy pidikkeestään patruunapesään ihailematta ja katsomatta patruunaa. Huomio pitää pystyä keskittämään koko ajan ampumakentälle, jossa vaanii ampujan toiseksi kovin kilpailija eli etumaaston tuulten vaikutus luodin lentorataan. Kovin kilpailija on kuitenkin ampujan oma mieli, joka koettaa sotkea ampumasuoritusta. Tärkeätä on osata ampua tarvittaessa nopeastikin, eleettömästi ja ilman turhia liikkeitä. 3/2019   URHEILUAMPUJA 25

URHEILIJA ARJESSA Oman urheilija­ polkunsa kulkija Simo Köylinen pohti seitsemän vuotta sitten, onko hän oman tiensä kulkija. Hän myönsi luonnehdinnan osuvan oikeaan. Eikä se muuksi ole muuttunut. Teksti & kuvat LASSI PALO U rheiluampuja-lehti teki Simo Köylisestä jutun edellisen kerran seitsemän vuotta sitten, jolloin hän kuului kaksoistrapin maailman valioiden joukkoon ja kuului aina siihen asti, kunnes laji poistettiin olympiaohjelmasta vuonna 2017 eli kesken olympiadin. Köylisen nimiin jäi – näin kai rohkenee sanoa – ”tuplan” Suomen ennätys 141. Parhaaksi saavutuksekseen hän laskee Santo Domingon maailmancupin finaalipaikan vuonna 2002. Hän oli kuudes tuloksellaan 177 (139+38). Köylinen alkoi opetella uutta lajia eli trapia runsaat puolitoista vuotta sitten eli joulukuussa 2017. Kuten aiemminkin on kerrottu, urheilu tulee Köylisen listalla ensimmäisenä, ja kaikkea muuta hän tekee sen mukaan. ”Se vain menee näin, koska haluan urheilla täysillä. Se on kylmä tosiasia”, Köylinen sanoi helmikuussa 2012. Eikä tämäkään ole muuksi muuttunut. Tästä vähän myöhemmin lisää. AMPUMAURHEILULIITON urheilijaprofiilissa Köylinen, 42, kertoo olevansa paitsi maanviljelijä myös kaivinkoneenkuljettaja. Hän omistaa kaksi kaivinkonetta, joilla hän tekee töitä lähiseudullaan eli pääasiassa Tuusulan ja Kotkan välillä. Köylinen tekee alihankintatöitä Viren-yhtiössä ja omistaa 160 hehtaaria peltoa. Lisäksi hänellä on 40 hehtaaria vuokrapeltoja. Kauraa, ohraa, vehnää, härkäpapua, hän luettelee. – Maanviljely ei ole minulle ympärivuotista työtä, vaan vain keväisin, kesäisin ja vähän syksyisin. Kaivinkonehommia on tehtävä, jotta jäisi ylimääräistä säästöön ja jotta voi rahoittaa maatalouden, hän sanoo. Köylinen herää normaalina työpäivänään kello 5–6 ja tulee töistä kotiin Niinikoskella sijaitsevaan kotiinsa kello 15–20 välillä. – Se riippuu vähän työmaasta. Välillä töitä painetaan viikonloppuisinkin. Köylinen alkoi ansaita rahaa kaivinkonetöillään 12-vuotiaana, kun hän teki ensimmäisen keikkansa. Naapuri halusi uuden vesijohtoputken kotiinsa. – Onnistuin ilmeisen hyvin, koska työt ovat jatkuneet, Köylinen naurahti Porvoon Kuninkaanportin Shellin kahvilan terassilla 26 URHEILUAMPUJA  3/2019 kesäkuisena iltapäivänä tehdyssä haastattelussa. Työpäivä oli juuri päättynyt ja ajatuksissa oli vielä ehtiä Orimattilan radalle harjoittelemaan. KÖYLINEN VALMISTUI teräsrakennetekniikan mekaanikoksi vuonna 1997. Vaikka hän ei tämän alan töitä ole juurikaan ammatikseen tehnyt, on koulutuksesta ollut hyötyä. – Olen tehnyt kaivinkoneen kauhoja, ja hitsaushommat onnistuvat edelleen. Kaivinkoneenkuljettajan työpäivät ovat ”välillä rankkoja ja stressaaviakin”. – Työt on mietittävä ja suunniteltava tarkasti. Joskus piirustukset eivät kerro kaikkea, joten tilanteet on selvitettävä nopeastikin. Se auttaa paljon, että teemme töitä melko samalla porukalla ja samalle mestarille. Työkaverit ja -tavat ovat siis tuttuja, Köylinen kertoo. – Työpäivät ovat vaihtelevia, ja ne venyvät välillä kaksitoistatuntisiksi. Koko ajan on oltava tarkkana, jotta en kolhi ketään enkä mitään. Olenkin joskus äärimmäisen väsynyt, hän huokaisee. – Maineikasta urheilijasukua oleva työnantajani tietää, että olen paljon reissussa, ja se tulee hyvin vastaan, kun suunnitelmat on tehty. Olisi kuitenkin kiva, jos ei tarvitsisi olla ”aina” töissä, vaan voisi ampua vaikka koko päivän. Jostain on kuitenkin saatava rahaa. Kunpa olisi enemmän aikaa! Vaikka Köylisellä ei ole perhettä, kotona on joku odottamassa: – Minulla on kolme kissaa huolettavanani. Hyvä kaverini Milla-koira (dobermanni) jouduttiin lopettamaan, kun se sairastui verisyöpään. PALATAAN hetkeksi seitsemän vuoden takaiseen Urheiluampujan juttuun: ”Milla kipittää oven avauduttua ensimmäisenä sisään, ja Köylinen heittää talvitakkinsa porraskaiteen päälle. – Heitä sinäkin takkisi jonnekin. Mulla ei ole naulakkoa. Tai on se jossain. En oikein ole ehtinyt sisustaa, hän naurahtaa. Sisustus on miehekkään karu. Lattialla on useita treeni- ja aselaukkuja, keittiössä palautusjuoma- ja jauhepurkkeja. Köylinen pitää thaimaalaisen urheiluvaatefirman pipoa sisälläkin päässään. Simo Köylinen tekemässä kaivinkoneellaan töitä Köylinen on paitsi oman tiensä kulkija myös monen roolin mies. Hänestä kertovia tarinoita piisaa, mutta kuka hän oikein on?” THAINYRKKEILIJÄ, maanviljelijä, kaivinkoneyrittäjä. Ja kriitikko. Näin on siis Köylisestä kerrottu aiemmin. Köylinen vietti vuonna 2011 kaksi kuukautta Thaimaassa, missä hän on viettänyt aikaansa paljon myös muulloinkin. Yksi hänen harrastuksistaan on thainyrkkeily. Kuten siis todettua, oman urheilijapolkunsa kulkija. Köylinen on tosissaan myös uuden lajinsa kanssa: hän matkusti ennen viime joulua Espanjan Malagaan, missä hän leireili maaliskuuhun asti. Köylinen sai sieltä hyvän pohjan uutta kautta varten, ja tuloksiakin on jo nähty: hän ampui huhtikuussa Saksassa uudeksi trapin ennätyksekseen mainion tuloksen 121. – Ei tuollainen tulos ihan tuurilla tule, vaan täytyy sitä osatakin jotain. Se tosin tuli aikaisemmin kuin odotin. Toivottavasti tulee lisää näitä 1-2-alkuisia tuloksia, Köylinen naurahtaa. – Malagasta saatu pohja oli vasta alkua. Se ei riitä, vaan kiekkoja on ammuttava li-

Tuusulassa kesäkuussa. Simo Köylinen kuvattuna toukokuun Polar GP:ssä Hollolassa. sää. Olen tänä vuonna ampunut noin 12 000 kiekkoa, ja loppuvuoden aikana niitä tulee noin kymmenentuhatta lisää. Se ei ole ihan katastrofi, ja sillä pääsee alkuun. Matkustin Malagasta kisareissuille Qatariin, Portugaliin ja Marokkoon, ja kotimatkalla tulin Italian kautta kotiin, koska se oli matkan varrella, Köylinen virnistää. Miten tämä kaikki sitten on mahdollista? – Rahoitan kesätöilläni talviharrastukseni. Tai tarkemmin: rahoitan toisella työlläni toisen työni ja harrastukseni. Onneksi faija auttaa minua. En uskalla sanoa hänelle, että rauhoitu. Hän on kyllä vielä hyvässä kunnossa. VAIKKA VASTAUKSEN ARVAA, on kysyttävä, kuinka tosissaan Köylinen on uuden lajinsa kanssa. – En viitsi tehdä mitään ”vasemmalla kädellä”. Joko tehdään hommia tai ei tehdä ollenkaan. Minulle ei sovi se, että ammun kaksi viikkoa täysillä ja sitten olen kotona kuukauden ja ammun taas ehkä viikon. Opin Malagassa paljon. Virheitäkin tuli tehtyä, mutta niistä aina oppii. Olen saanut paljon arvokkaita neuvoja kilpakumppaneiltani ja (Ampumaurheiluliiton trap-valmentajilta) Kari Kopralta ja Pekka Maunulalta. Köylisen mukaan uuden lajin opetteleminen on ollut paitsi mielenkiintoista myös raskasta: – Kaikki meni uusiksi ja kaikki täytyi muuttaa aseesta lähtien. Se on ollut raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Aluksi en jaksanut ampua kuin 5–7 sarjaa päivässä, kun ”tuplassa” ammuin parhaimmillaan viisitoista sarjaa päivässä. – Alussa oli ”hakemista” esimerkiksi kiekkojen nopeuksien kanssa. Halusin tehdä kaiken alussa oikein, ettei vuoden kuluttua tarvitsisi tehdä isoja muutoksia. Trapissa liikkeet ovat isompia ja vartalonkäyttö erilaista. Lopettaminen ei kuitenkaan käynyt eikä ole käynyt mielessäni. Kun ”tupla” lopetettiin, tiesin, ettei ampumaurheilu tähän lopu. KÖYLINEN on helppo haastateltava, sillä häneltä eivät jutut lopu. Eivätkä mielipiteet. Hän heittää väliin kriittisiä kommenttaja suomalaisesta maatalouspolitiikasta sekä urheilupolitiikasta ja -järjestöistä. Mutta hyvä niin, sillä jos ei ole mielipiteitä, ei tapahdu kehitystäkään. Köylisen kalenteri on taas täynnä. Se kertoo, että hän panostaa edelleen ampumaurheiluun täysillä. Näin sanottiin seitsemän vuotta ja sanotaan taas. Monet ovat sanoneet ampumaurheilun olevan Köyliselle kaikki kaikessa. Niin se näyttää olevan: hän on intohimoinen, innostunut, kriittinen ja suorapuheinen. Sen verran kilometrejä on kuitenkin jo takana, että hän osaa suunnata katseensa tulevaan: – Hyvä valitavoite voisi olla se, että olen mukana ensi vuoden ensimmäisessä maailmancupissa. Sinne olisi hyvä lähteä ampumaan trapia. Ei tässä vielä vanhoja olla – terveisiä vaan Janne Himangalle! – mutta jalat on toki hyvä pitää maassa. 3/2019   URHEILUAMPUJA 27

NOIN 20 KYSYMYSTÄ SAMI HEIKKILÄ: "Motivaation löydyttävä urheilijasta itsestään" Teksti & kuvat LASSI PALO S ami Heikkilä, 26, on toiminut liikkuvan maalin tehoryhmän valmentajana kahden vuoden ajan. Hän on ikäisekseen erittäin kokenut urheiluampuja, joka on voittanut lukuisia arvokisamitaleja – puhumattakaan SM-mitaleista. Heikkilän nimissä on yhä useita liikkuvan maalin lajien poikien Suomen ennätyksiä. Ensimmäiset arvokisamitalinsa hän voitti vuonna 2008 ja toistaiseksi viimeisimmät vuonna 2016, kun hän oli mukana ilma-aseiden EM-kilpailuissa Unkarissa. Heikkilä käytännössä ”putsasi palkintopöydän” aina, kun hän osallistui kisoihin. Saavutukset esimerkiksi vuoden 2012 MM-kilpailuissa Tukholmassa olivat niin kovia, että Heikkilä sai 19-vuotiaana kutsun Linnan juhliin. NYKYÄÄN Heikkilä toimii metsäasiantuntijana Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Pirkassa. Hän on kihloissa, ja Orivedellä asuvalla pariskunnalla on puolivuotias tytär. – Tämän kauden omat ampumatreenit mahtuvat kahden käden sormiin. Liikuntaa tulee harrastettua joka viikko useampana päivänä jossain muodossa, Heikkilä kertoo. – Tehoryhmä ”työllistää” minua kohtuullisesti. Leireilemme noin neljä kertaa vuodessa, olen tavoitettavissa aina puhelimitse ja näemme kilpailujen merkeissä. 1 Miten alkuvuosi on mennyt? Aika erilainen alkuvuosi on takana, mahtava sellainen! Oma ampuminen on jäänyt vähiin ja on tullut vietettyä paljon laatuaikaa perheeni kanssa. Meidän ”tehisryhmämme” on leireillyt muutaman kerran, ja nuoret ovat kehittyneet hurjasti. 2 Millaista on olla mukana tehoryhmätoiminnassa? Hienoa ja haastavaa! On palkitsevaa päästä antamaan takaisin lajin nuorisotoimintaan, jolta olen saanut aiemmin niin paljon. Haasteita kyllä piisaa, kun meidän nuoret ovat harrastaneet lajia vasta vähän aikaa ja heistä täytyisi saada valmennettua tulevia menestyjiä. 3 Millaisia ajatuksia ja suunnitelmia sinulla vielä on, kun puhutaan tästä ampumaurheiluvuodesta? Omat ja ”tehiksen” suunnitelmat painottuvat elokuun SM-kisoihin, joissa tavoitellaan omia ennätyksiä. Niihin edetään harrastuksesta nauttien. 4 Mitkä ovat ohjenuoriasi, kun toimit valmentajana? Kova harjoittelu tuottaa tulosta. Motivaatio harjoitteluun täytyy löytyä urheilijasta itsestään. Kehittyminen ja nousu huipulle vaativat sisäistä paloa lajille. Valmentajana pystyn karsimaan urheilijalta tekniikkavirheet pois ja jakamaan omat kokemukseni esimerkiksi harjoittelun jaksottamisesta ja kilpailutilanteen hallinnasta, mutta lopulta kuitenkin jokaisen urheilijan täytyy miettiä näitä asioita omassa mielessään ja oppia se, mikä toimii itselle parhaiten. 28 URHEILUAMPUJA  3/2019 Sami Heikkilä valmentamassa nuorta lahjakkuutta Aaro Vuorimaata. 5 Olet työelämässä, teillä on pieni lapsi ja kihlattusi harrastaa aktiivisesti ampumaurheilua. Miten tämä yhdistelmä toimii? 6 Millainen merkitys omalla urheilu-urallasi on, kun toimit valmentajana? Ampumaurheilu on meillä koko perheen juttu eli yhdessä lähdetään radalle ja kisoihin. Radalla sitten harjoitellaan ja kisataan vuorotellen tai joku ystävistä viihdyttää sen aikaa tyttöä. Meillä on myös ilma-aserata kotona. Harjoittelu painottuu iltoihin ja viikonloppuihin. Tosi suuri. Olen kulkenut ampumaurheilijan polun aina yhdeksänvuotiaasta tähän päivään asti, ja se on pitänyt sisällään monenlaisia vaiheita. Uskon, että valmentajana minulla on annettavaa todella paljon juuri omien kokemuksieni ja testailujeni kautta. 7 Miten olet kouluttautunut valmentajaksi? Suoritin valmennuskurssin varusmiesaikanani Urheilukoulussa. Muuten valmentamisen oppiminen on tapahtunut tekemisen kautta. Pikkuveljeäni olen valmentanut jo 14-vuotiaasta lähtien. Myöhemmin olen päässyt valmentamaan muun muassa ampujia Lahden Urheilukoulussa sopimussotilaana. 8 Millaista on toimia ”taustajoukoissa”? Olet vielä nuori mies, jolle ikä ei olisi este jatkaa menestyksestä ampumaurheilu-uraa. Mukavaa olla mukana välillä vähän rennommalla mielellä ilman numerolappua rinnassa. Tauko on tuntunut hyvältä. 9 Isoveljesi Tomi-Pekka lopetti kansainvälisen huippu-urheilijan uransa viime vuonna, sinä toimit nyt valmentajana ja veljessarjan nuorin Mika on hänkin lopettanut aktiivisimman vaiheen ampumaurheilussa. Kommenttisi. Koko nuoruushan tässä on mennyt ampumaurheilun parissa.

Sami Heikkilä kuvattuna Inkoon radalla kesäkuussa, kun liikkuvan maalin tehoryhmän leiri oli alkamassa. Aloitin Tompan kanssa ampumaurheilun vuonna 2002 ja olimme mukana maajoukkuetoiminnassa vuodet 2007–2019. Samoin Mika, mutta jokusen vuoden vähemmän. Tompan maailmanmestaruus ja itselle tullut perheenlisäys kulminoituivat sitten siihen, että tässä vähennettiin koko veljessarjan radallakäyntiä. Liikkuvan maalin poppoo on kuitenkin meille kuin oma perhe ja tulemme varmasti olemaan joka vuosi mukana ainakin lähialueen kisoissa. 10 11 Miten ja kuinka paljon seuraat kotimaista ja kansainvälistä ampumaurheilua? Seuraan aktiivisesti somessa ja Ampumaurheiluliiton kotisivuilta. Millaisena näet ampumaurheilun ja liikkuvan maalin kehityksen niin Suomessa kuin kansainvälisestikin? Oikeaan suuntaan on menty. Ampumaurheilua pitää kehittää edelleen yhä kiinnostavammaksi ja seurattavammaksi lajiksi. Nuoret pitäisi saada jatkamaan harrastustaan myös aikuisten sarjassa. Liikkuva maali kehittyy muiden lajien tapaan hiljalleen. Harrastajamäärät eivät hirveästi ole viime vuosina muuttuneet. Suomessa määrät painottuvat ikäkausisarjoihin, ja nuoria kaivattaisiin edelleen lisää. 12 Mitkä ovat kolme vahvinta ja kolme eniten kehitettävää asiaa suomalaisessa ampumaurheilussa? 13 Millaisia ohjeita haluat antaa nuorelle, uraansa aloittelevalle urheiluampujalle? Vahvuuksina meillä on vahva lajiosaaminen joka lajissa, pitkät perinteet ja vahva seuratoiminta. Kehitettävää meillä on lajin markkinoinnissa, huippu-urheilijoiden resurssien riittävyydessä, ampumaratojen säilyttämisessä ja viihtyvyyden parantamisessa. Ampumaurheilu on hieno harrastus, jota voi harrastaa koko ikän- sä. Jos haluat edetä huipulle, etsi jo alkuvaiheessa lähellesi tukijoukkoja, jotka osaavat ohjata harjoitteluasi ja tekemistäsi oikeaan suuntaan. 14 Millaisena näet ampumaurheilun aseman ja arvostuksen suomalaisessa urheiluelämässä? Asema urheiluelämässä on vahva, mutta ampumaurheilu on edelleen liian vähän ja harvoin esillä mediassa moniin muihin suuriin lajeihin verrattuna. Tuntuu, että laji muistetaan aina kerran neljään vuoteen ja arvostetaan jos saadaan olympialaisista mitali. Meillä on paljon menestyneitä ampumaurheilijoita, jotka ansaitsisivat suurempaa arvostusta ollessaan lajinsa parhaita kansainvälisesti. 15 16 17 18 Kuinka monta suomalaista ampujaa Tokiossa nähdään? Odotan kisoja mielenkiinnolla. Tämän hetken veikkaus on, että kisoihin lähtee neljä ampumaurheilijaa. Mikä sinua innostaa ja motivoi toimimaan ampumaurheilun parissa? Mielenkiintoinen laji ja hyvähenkinen ampumaurheiluväki! Mikä on mielestäsi kiehtovin asia ampumaurheilussa? Laji on niin haastava, että harvoin kukaan pystyy tekemään aivan täydellistä suoritusta. Miten vietät mieluiten oikeaa vapaa-aikaasi? Suuntaan maalle. Tykkään puuhastella kaikkea mistä näkee työnsä tuloksen. Viime ajat on mennyt lähinnä metsätöissä. Siihen vielä rantasaunominen päälle, niin kylä kelpaa! 19 Mikä on tärkeintä nuorten urheilu- ja liikuntaharrastuksessa? Liikunnan tulisi olla nuorena monipuolista. Tärkeintä kuitenkin on se, että nuori on itse innostunut harrastuksestaan. 3/2019   URHEILUAMPUJA 29

Arvokilpailujoukkueiden valintajärjestelmän kehit Kyselyllä selvitettiin, mille tulostasolle SAL:n valintarajat kansainvälisiin kilpailuihin pitäisi asettaa. Teksti MIKKO TAUSSI Kuva RISTO AARREKIVI A mpumaurheiluliiton liittohallitus järjesti maaliskuussa internetissä avoimen kyselyn ISSF-lajien arvokilpailujoukkueiden valintajärjestelmän kehittämiseksi. Kyselyn tulokset julkaistiin liiton verkkosivuilla heti vastausajan päätyttyä. Grafiikkamuotoiset tulokset ovat luettavissa osoitteessa www.ampumaurheiluliitto. fi/2019/03/19/. Tässä kirjoituksessa esitellään eri vastaajaryhmien näkemyksiä. Vastaajaryhmän näkemyksenä pidettiin kysymyksien vaihtoehdoista eniten kannatusta saanutta näkemystä. Kirjoituksessa ei oteta kantaa, mihin suuntaan valintajärjestelmää pitäisi kehittää, vaan sen tekee valmennuksen johto myöhemmin. LIITTOHALLITUS oli päätynyt kyselyn järjestämiseen toiminnan jatkuvan paranta30 URHEILUAMPUJA  3/2019 misen sekä aika ajoin valintajärjestelmälle osoitetun palautteen perusteella. Kuluvan vuosikymmenen aikana on lähes jokainen arvokilpailuvalinta aiheuttanut ainakin vähäistä polemiikkia. Kyselyllä oli tarkoitus saada sellaista tietoa, jota voidaan hyödyntää menestyäksemme jatkossakin kansainvälisissä arvokilpailuissa. Onnistuaksemme tässä meidän pitää pystyä löytämään kulloinkin parhaat ja menestystodennäköiset yksilöurheilijat arvokilpailuihin. KYSELYYN VASTASI yhteensä 115 henkilöä. Vastaajista enin osa eli 65 % (75 henkilöä) vastasi ampujana ja loput 35 % (40) taustahenkilöinä. Kaikista vastaajista noin puolet oli määritellyt lajikseen kiväärin. Seuraavaksi suurin lajiryhmä oli haulikko noin kolmanneksen osuudellaan. Pistooliampujia oli joka viides ja liikkuvan maalin ampujia oli vain yksi henkilö. Liikkuvan maalin vastaajien vähyyden vuoksi lajiryhmän vastauksia ei erotella tässä kirjoituksessa. Kaikista kyselyyn vastanneista miehiä oli 73 % ja naisia 18 %. Poikia (<20 v) oli noin 6 % ja tyttöjä 3 %. Sukupuolien näkemyksiä ei myöskään eritellä tässä kirjoituksessa. Ampujista kolmasosa (22 henkilöä) oli maajoukkueampujia, neljäsosa (17) tun- nustautui maajoukkueeseen pyrkiviksi ampujiksi ja noin puolet (36) olivat muunlaisia ampujia. Maajoukkueeseen kuuluneista vastaajista puolet olivat kivääriampujia, haulikkoampujia oli kolmannes ja joka seitsemäs oli pistooliampuja. Puolet heistä oli ollut maajoukkueessa alle kolme vuotta. Alle kuusi vuotta maajoukkueeseen kuuluneita vastanneissa oli kaikkiaan neljä viidesosaa. Kaikista ampumaurheiluliiton maajoukkueampujista kyselyyn vastasi kolmannes. Urheilijoiden taustahenkilöt jakautuivat kyselyssä siten, että kahdeksantoista henkilöä oli henkilökohtaisia valmentajia, kahdeksantoista muita tukihenkilöitä ja neljä liittovalmentajia. Luultavasti osa tukihenkilöiksi itsensä määritelleistä toimii myös valmentajan tavoin. Henkilökohtaisten valmentajien ja muiden tukihenkilöiden lajiksi oli ilmoitettu pääosin kivääri. Pistoolin tai haulikon valmentajia oli vajaa viidennes kumpiakin. YKSI KESKEISISTÄ kyselyn tavoitteista oli selvittää näkemyksiä siitä, mille tulostasolle SAL:n valintarajat kansainvälisiin kilpailuihin pitäisi asettaa. Aikaisemmin ne on asetettu pitkän ajan seurannan perusteella siten, että urheilija voi todennäköisesti sijoittua kuudentoista parhaan joukkoon. Kyselyyn vastanneet pitivätkin hyvänä me-

Pistooliampujien mielestä valintaraja voi olla vaativa, kun tavoitellaan paikkoja kansainvälisiin arvokilpailuihin. n ttäminen nettelyä, jossa tulostasovaatimus sidotaan kansainväliseen tasoon. Kyselyyn vastanneista kolmannes kannatti 24:n parhaan tasoa. Nykyistä vaatimustasoa kannatti neljännes. Tiukinta eli kahdeksan parhaan tasoa kannatti noin joka kymmenes. Maajoukkueampujien ja maajoukkueeseen pyrkivien keskuudessa sijalukua 24 vastaava taso oli suosituin. Kivääriampujat kannattivat eniten sijalukua 24 ja pistooliampujat sijalukua 20. Haulikkolajeissa näkemykset hajaantuivat muita lajeja enemmän: sijaluvut 12, 16 ja 24 saivat yhtä suuren kannatuksen. Liittovalmentajien enemmistö näki tärkeäksi pysyttäytyä nykyisessä vaatimuksessa. Henkilökohtaisten valmentajien ja tukihenkilöiden mukaan sopiva taso olisi sijoilla 16–24. TULOKSIA TARKASTELTAESSA todettakoon, että olisi ollut mielenkiintoista nähdä, olisiko vielä tasoa 24 matalampaa vaatimusta pidetty tarkoituksenmukaisena. Avoimessa palautteessa esitettiin nimittäin valintarajojen laskemista nykyisestä, jotta useammalla olisi mahdollista saavuttaa valintaraja. Valintoja voisi tehdä myös aiempaa enemmän harkinnan perusteella rajatulosta saavuttamattomien osalta. Joukkueiden lähettäminen aina erityisesti nuorten sarjoihin sai kannatusta. Vastauksissa todettiin lisäksi, että näyttötuloksien rinnalla pitäisi tarkastella myös urheilijan sijoittumisia kansainvälisissä kilpailuissa. Avoimessa palautteessa tuotiin esille myös, että valinnoissa voitaisiin siirtyä kerrasta poikki -karsintamenettelyyn. Kaikkien vastaajien enemmistö suosi nykyisinkin käytössä olevaa kolmen näyttötuloksen keskiarvoa. Selkeä enemmistö oli myös sitä mieltä, että urheilijoilla pitäisi olla yli viisi mahdollisuutta osoittaa suoritustasoaan. Taustaryhmien mielipiteet näissä kysymyksissä olivat varsin yhteneväisiä. Kyselyn mukaan sopiva näyttöaika olisi 2-3 kuukautta. Vastaajaryhmien näkemyksiä tarkasteltaessa muodostui sellainen vaikutelma, että mitä kovempi taso jossain lajiryhmässä on, sitä lyhyempää näyttöaikaa suosittiin. Osa liittovalmentajista kannatti kuitenkin vuoden näyttöaikaa. ENEMMISTÖ VASTAAJISTA oli sitä mieltä, että näyttötuloksia voisi ampua vain SAL:n ennalta määrittämissä kilpailuissa. Vastaajaryhmät olivat tämän suhteen samaa mieltä. Muina vaihtoehtoina olisivat olleet urheilijan etukäteen ilmoittamat kilpailut tai valinta-aikana vapaasti hyödynnettävät kilpailut. Kaikkien vastaajien lievä enemmistö arvioi, että ulkomailla ammuttu näyttötulos on arvokilpailussa menestystä ennustavam- pi kuin kotimaassa ammuttu. Vastaajaryhmistä haulikkoampujat ja tukihenkilöt arvioivat kansainväliset ja kotimaiset kilpailut menestymisennusteen osalta samanarvoisiksi. Kyselyyn vastanneiden enemmistön mielestä ulkomailla ammutulle tulokselle ei pidä kuitenkaan antaa enempää painoarvoa. Tämän näkemyksen jakoivat kaikki vastaajaryhmät, paitsi pistooliampujat, maajoukkueeseen pyrkivät ampujat ja liittovalmentajat, jotka haluaisivat painottaa enemmän kansainvälisiä tuloksia. Vastaajien enemmistön mukaan ei olympialajeissa eikä ei-olympialajeissa pitäisi myöskään määrittää velvoitetta ampua näyttötuloksia ulkomailla. Eniten ulkomaista näyttövelvoitetta erityisesti olympialajeissa kannattivat liittovalmentajat ja maajoukkueampujat. Kaikkien vastaajien enemmistön mielestä kotimaassa pitäisi pystyä antamaan riittävästi näyttöjä voidakseen tulla valituksi kansainväliseen arvokilpailuun. Vastaajaryhmät olivat hyvin yksimielisiä. SAL:n valintasäännöt vuosina 20182019 ovat mahdollistaneet ampujan valinnan suoraan kansainväliseen arvokilpailuun, mikäli hän on päässyt kansainvälisessä arvokilpailussa tai maailmancupin jatkuu kilpailussa 3/2019   URHEILUAMPUJA 31

finaaliin valinta-aikana. Vastauksien perusteella suoria paikkoja ei pitäisi jakaa lainkaan, vaan kaikkien osalta olisi käytettävä valintatuloksia. Poikkeavan näkemyksen toivat esiin pistooliampujat ja liittovalmentajat. KAIKKIEN VASTAAJIEN enemmistö ei nähnyt myöskään hyvänä, että edellisen vuoden tuloksia otettaisiin mukaan valintatuloksiin. Vastaajaryhmien näkemykset olivat hyvin saman suuntaisia. Pistooliampujat ja liittovalmentajat kuitenkin sallisivat myös edellisen vuoden näyttötuloksia. Toinen keskeinen selvitettävä kokonaisuus oli arvokilpailujoukkueiden urheilijoiden kustannuksien korvaaminen. Selvityksessä kysyttiin, pitääkö SAL:n vastata kaikista arvokilpailujoukkueeseen valitun urheilijan kilpailumatkakustannuksista. Kaikkien vastaajien osalta eniten kannatusta sai vaihtoehto ”tapaukset vaihtelevat, harkintaa on syytä käyttää”. Maajoukkueampujien ryhmässä ”harkinta” sai myös eniten kannatusta. Maajoukkueeseen pyrkivien ampujien keskuudessa vaihtoehdot ”kyllä, vaikka se tarkoittaisi pienempää joukkuetta” sekä ”kyllä, täysi joukkue hinnalla millä hyvänsä” saivat yhtä suuren kannatuksen. Kivääriryhmässä eniten kannatusta sai vaihtoehto ”kyllä, vaikka pienempi joukkue”. Pistoolissa ja haulikossa vastaajat kannattivat eniten vaihtoehtoa ”täysi joukkue”. Liittovalmentajien keskuudessa eniten sai eniten kannatusta ”ei, jos budjetti ei kestä”. Henkilökohtaisista valmentajista enin osa kannatti vaihtoehtoa ”harkinta”. Useimmat tukihenkilöistä kannattivat vaihtoehtoa ”kyllä, vaikka se tietäisi pienempää joukkuetta”. Avoimessa palautteessa tuotiin esille myös vaatimus, että arvokilpailumatkaan liittyvät kotimaan kustannukset pitäisi maksaa liiton varoista. NIISSÄ TAPAUKSISSA, joissa SAL:n talous olisi riittämätön kattamaan kaikki matkasta aiheutuvat urheilijoiden kustannukset, kaikkien vastaajien enemmistö määritteli sopivaksi 10 %:n omavastuuosuuden. Tämän näkemyksen jakoivat kaikki vastaajaryhmät, paitsi liittovalmentajat, jotka kannattivat 20 %:n omavastuuta. Vastaus vaikuttaa luonnolliselta, sillä kukapa maksaisi vapaaehtoisesti yhtään enempää kuin olisi tarpeen. Omavastuuosuutta määritettäessä on huomattava, että siihen vaikuttavat urheilijan kustannuksien lisäksi joukkueen valmentajien kustannukset. Avoimessa palautteessa nostettiin esille myös niin sanottu vuosiomavastuu-menettely, jonka maksettuaan SAL vastaisi kaikista arvokilpailukustannuksista. Tässä yhteydessä pitäisi pohtia huolella, miten eri lajit ja niiden vaihteleva määrä kilpailuja vaikuttaisivat vuosiomavastuuseen. Ampumaurheiluliitto on nimennyt toisinaan arvokilpailujoukkueeseen urheilijoita myös ilman rajatuloksen ylittämistä. Perusteena on yleensä ollut joukkueen muodostaminen johonkin lajiin. Tämän 32 URHEILUAMPUJA  3/2019 Vastaajien näkemys valintatason suhteuttamisesta: enemmistö suosisi valintatason madaltamista. kyselyn perusteella niin sanotun joukkuesäännön perusteella valittavalle urheilijalle ei pitäisi asettaa erilaista omavastuuta kuin valintarajan ylittäneelle. Tätä kannatti kaikista vastanneista kolme neljästä. Maajoukkueampujien enemmistön mukaan tällaisille urheilijoille voisi olla erilainen omavastuu. Kysyttäessä urheilijan mahdollisuudesta päästä täysin omin kustannuksin arvokilpailuihin, mikäli kilpailupaikka jätettäisiin muuten täyttämättä, enemmistön kanta oli myönteinen. Kivääriampujat ja liittovalmentajat olivat tästä eri mieltä. Avoimessa palautteessa ehdotettiin myös ns. kakkosrajan asettamista, jonka perusteella voitaisiin nimetä täyden omavastuun maksavat urheilijat. Kakkosrajana voitaisiin pitää sitä, että urheilijan pitäisi ylittää määritetty valintatulos vähintään yksittäisessä kilpailussa. Tällaista menettelyä kannatti kolmannes kaikista vastaajista. Omakustannusurheilijallakin pitäisi olla silti aina vertailtavissa oleva valintatulos. Arvokilpailujoukkueeseen ei siis voisi päästä pelkästään rahalla. Täysomavastuu-urheilijan sijoittumisella valintatuloksissa ei nähty olevan merkitystä, mikäli häntä edellä olevat eivät ole lähdössä kilpailuun. LOPUKSI KYSYTTIIN, minkälaisissa tapauksissa urheilijan täysi omavastuuosuus voitaisiin muuntaa yhdenvertaiseksi muiden kilpailuihin valittujen kanssa. Kaikkien vastaajien mielestä kannatettavinta oli se, jos urheilija saavuttaa valintarajan kohdekilpailussa. Samaa mieltä oli pääosa vastaajaryhmistä. Haulikkoampujat kannattivat eniten tilannetta, että urheilija saavuttaa finaalipaikan. Maajoukkueeseen pyrkivät ampujat ja henkilökohtaiset valmentajat kannattivat sen sijaan jopa mitalisijaa. Poikkeavatko tulokset nykymallistamme? AMPUMAURHEILULIITON arvokilpailujoukkueeseen nimeämisen edellytyksinä ovat olleet seuraavat: kolmen näyttökilpailuissa tehdyn suorituksen keskiarvo on pitä- nyt olla suurempi kuin valintaraja; näyttöjä on voitu antaa kohdekilpailusta ja lajista riippuen 5-15 kertaa; edellisen kauden tuloksia on voinut hyödyntää näyttötuloksen muodostamiseen; ja mikäli tulosrajan ylittäjiä on ollut kaksi, niin kolmatta urheilijaa on harkittu kyseiseen lajiin joukkuemitaliennusteen perusteella. Vaatimukset täyttäneiden urheilijoiden ollessa tasaväkisiä on ratkaisussa painotettu kansainvälisiä näyttöjä. Viime vuosina on käytetty myös ns. suoraa valintaa, mikäli urheilija on menestynyt riittävän hyvin kansainvälisessä kilpailussa. Vuonna 2019 on vaatimuksena aikuisilla lisäksi ollut, että heillä on oltava yksi ulkomailla näyttötulokseen laskettava tulos. KYSELYSSÄ KANNATETTIIN valintatason muuttamista sijalukuun 24. Viimeisen olympiadin aikaisen tulostilastoinnin perusteella voidaan kuitenkin todeta, että tulostasot ovat nousseet siten, että vuoden 2015 tuloksilla sijoittuisi nykyään sijaluvun 16 sijaan tasolle 24–32; joissain lajeissa jopa sijaluvulle 50. Sijalukuvaatimuksen madaltaminen nykyisestä ei siis välttämättä tarkoittaisi rajatuloksien alentamista! Kulloiseenkin tasoon suhteutettu valintaraja mahdollistaa lajiemme tasapuolisen kohtelun valinnoissa. Valintaan vaikuttavien näyttötuloksien määrään ja niiden antamismahdollisuuksiin oltiin samaa mieltä SAL:n nykyisen mallin kanssa. Vastaajat sallisivat myös käytettävän valinnoissa harkintaa nykyistä enemmän. Nykyisen valintakriteerien noudattamisen yhtenä keskeisenä periaatteena on ollut, että urheilijan ylitettyä parhaimpien joukossa rajatulokset, on hän voinut olla varma pääsystä arvokilpailuihin. ENITEN KYSELYSSÄ vastustettiin nykymalliin verrattuna suorien paikkojen saamista yksittäisen kansainvälisen kilpailumenestyksen perusteella. Samoin pakollisista ulkomaisista sekä mahdollisista edellisen kauden näyttötuloksista haluttiin eroon. Kyselyyn vastanneet suosivat rajatuloksia saavuttamattomille mahdollisuuden osallistua arvokilpailuihin täysin omin kustannuksin, mikäli hän on muutoin osoittanut sitoutuneisuutta. Riittävän hyvin menestyttyään osa urheilijan kustannuksista korvattaisiin. Kyselyn tulokset ovat antaneet arvokasta tietoa SAL:lle valintamenettelyn kehittämiseksi. Kyselytulokset vastaavat pääosin käytössä olevia kriteerejä, mutta tarkennettavaakin luonnollisesti on. Kyselyn tuloksia on osin hyödynnetty jo kuluvan kesän arvokisavalinnoissa. Ensi vuoden arvokilpailujen valintamenettelyn uudistaminen on myös aloitettu. Urheilijoiden ja valmentajien on nyt silti syytä jatkaa laadukasta harjoittelua ja valmistautua korkeatasoisten näyttöjen antamiseen, jotta päätyvät nimetyiksi tuleviin arvokilpailuihin uudistuvien kriteereiden mukaisesti. mikko.taussi@gmail.com

9 aluetta kysymystä Pohjois-Pohjanmaa Teksti LASSI PALO 1 4 2 5 6 3 7 8 Millaisena näette alueen roolin Ampumaurheiluliiton toiminnassa? Mielestäni alueemme ei ole riittävästi mukana liiton toiminnassa. Syyksi luulen pitkät matkat ja liiton toiminnan keskittyminen pääkaupunkiseudulle. Millaista toimintaa teillä on nyt ja tulevaisuudessa ja millainen alue Pohjois-Pohjanmaa on ampumaurheilun kannalta? Alueen ammunta harrastus on lisääntynyt, ja uusia ratojakin on avattu. Suurin ampumaurheilukeskus valmistuu Ruutikankaalle. Kuinka monta vuotta alueenne on toiminut, kuinka monta seuraa ja jäsentä siellä nyt on? Entä miten luvut ovat kehittyneet viimeksi kuluneiden vuosien aikana? Ei ole tietoa toiminnan kestosta. Seuroja on 24 ja ilmoitettuja jäseniä 1498. Mitkä ovat alueenne suurimmat haasteet, vahvuudet ja mitä voisi ja pitäisi kehittää? Alueen haasteet ovat pitkät välimatkat ja aktiivisten jäsenten määrä. Millä tavoin SAL 100-juhlavuosi näkyy alueellanne? Oulun seudulla on juhlavuoden kilpailuja. Millaista yhteistyötä naapurialueiden kanssa voisi esimerkiksi olla? Apua voitaisiin tarjota esimerkiksi kilpailujen järjestämiseen. Alueellanne ei ole Tähtiseuroja. Onko näköpiirissä, että tulisi? Ei ainakaan tällä hetkellä. Kuinka aktiivista kilpailutoiminta on alueellanne? Ollaanko resurssienne ylärajoilla vai voisiko kisoja olla enemmänkin? Kilpailuja on aika paljon eri lajeissa ja luulemme, että enemmänkin voitaisiin järjestää. Tarkkuuslajit (ammunta, curling, keilailu, jousiammunta) jatkavat vuonna 2019 yhteisen 2-tason valmentajakoulutuksen toteuttamista. Koulutus koostuu neljästä lähijaksosta (pe–su), joista kaksi on yleisjaksoa ja kaksi lajijaksoa. Lähijaksojen lisäksi koulutuksessa on oppimistehtäviä sekä käytännön valmennusnäyttöjä. Pääsyvaatimus koulutukseen on aikaisempi 1-tason (tai vastaavan) koulutuksen suorittaminen ja mukanaolo käytännön valmennustyössä. vALmEnTAJAKOuLuTuS 2019–2020 TAisiN KLo 16.00 LäHijAKsoT ALKAVAT PeRjANTAisiN KLo 12.00 jA PääTTyVäT suNNuN AJAnKOhdAT JA SISäLLöT 1. YLEISJAKSO 2. YLEISJAKSO Taitoharjoittelu ja valmentajan osaaminen 20.–22.3.2020 KISAKALLIO LAJIJAKSOT • • • • • Fyysisten ominaisuuksien kehittäminen Harjoittelun ohjelmointi Biomekaniikka Psyykkinen valmennus 9 Saatte haastaa seuraavan alueen. Mikä se on ja miksi ja minkä kysymyksen haluatte sille esittää? Haastamme Keski-Suomen alueen. Kysymyksemme: onko Keski-Suomella resursseja järjestää haulikkokilpailuja (sporting lajit)? Välimatka olisi silloin lähes sama kaikille. Lopuksi vastaus Lapin alueen esittämiin kysymyksiin: mitä mieltä Pohjois-Pohjanmaan alue on aluehallinnon uudistuksesta. Olisiko hyödyllistä yhdistää Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi ”Pohjolan ampumapiiriksi"? Mielestämme ei ole aihetta yhdistyä, sillä tämä johtaisi vain siihen, että tekijöitä olisi vähemmän laajalla alueella. On huomattu, että isoissa seuroissa on yhtä monta aktiivista tekijää kuin pienessä seurassa. Tämä on suoraan heijastettavissa alueisiinkin. Tarkkuuslajit (ammunta, curling, jousiammunta ja keilailu) jatkavat yhteistyötä valmentajakoulutuksessa. Lajit järjestävät perinteisen yhteisen 1-tason valmentajakoulutuksen syksyllä 2019. Koulutus sisältää yhteensä kolme lähijaksoa (pe-su), joista kaksi on yleisjaksoa ja kolmas toteutetaan lajikohtaisesti erillisenä. Koulutus sisältää lähijaksojen lisäksi oppimistehtäviä. Tarkkuuslajien yhteinen 1-tason Tarkkuuslajien yhteinen 2-tason urheiluosaaminen ja kokonaisvaltainen valmennus 22.–24.11.2019 KuoRTANe Ampumaurheiluliiton aluetoiminta jaetaan yhdeksään aluejaostoon. Toiminnan tark­o i­t uksena on edistää ja kehittää ampumaurheilua alueellaan ja toimia SAL:n organisaation osana yhteistoiminnassa lajijaostojen ja alueen seurojen kanssa. Urheiluampuja-lehden alueita esittelevä juttusarja alkoi viime vuonna. Aiemmin ovat esittäytyneet Häme, Lounais-Suomi, Pohjanmaa ja Lappi. Kurssikirja LAATuA KäyTäNNöN VALMeNTAMiseeN 39 € Kirja laskutetaan 1. koulutusjakson yhteydessä. VaLmenTajaKouLuTus YhTeiseT jaKsoT harjoittelun perusteet 13.–15.9.2019 Kuortane Ravitsemus • • • • • Psyykkinen valmennus Kilpaileminen Taitoharjoittelu Valmentajana kehittyminen • • • • Ammunta: huhtikuu ja elokuu 2020 Jousiammunta: 31.1.–2.2.2020 ja 17.–19.4.2020, Kuortane Keilailu 2.–3.11.2019 ja tammi-helmikuu 2020, Kuortane Antidoping Curling: ilm. myöh. Koulutuksen hinta Koulutuksen hinta on 250 euroa/jakso sisältäen koulutuksen ja majoituksen täysihoidolla (2 hh). Koulutus sisältää yhteensä neljä jaksoa. ä ostaa iltapala. Lisähinnasta on mahdollista majoittautua yhden hengen huoneessa sek en Koulutuksessa käytetään kurssikirjaa Laatua käytännön valmennukse (39€+postituskulut). Ilmoittautumiset kuuslaji ja Mukaan mahtuu kaikista tarkkuuslajeista enintään 15 valmentajaa/tark yli kiintiön, paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Mikäli osallistujia tulee lajiliitot valitsevat osallistujat. Ilmoittautumiset 30.10.2019 mennessä: osoitteessa Kaikkien lajien ilmoittautumiset suoritetaan kootusti internetissä https://goo.gl/forms/erFyC6QXX7uNC1jt2 2019 NTaiSiN KLO 15.00 LäHijaKSOT aLKaVaT PerjaNTaiSiN KLO 17.00 ja PääTTYVäT SuNNu Valmentamisen periaatteet 4.–6.10.2019 KisaKallio Lajitaitojen oppimisen perusteet Kurssikirja Fyysinen valmennus Biomekaniikka Yksittäisen harjoituksen suunnittelu • • • • • lasten Ja nuorten HYVÄ HarJoittelu Lasten ja nuorten kehittyminen ja harjoittelu Valmentajana kehittyminen • • • • • • • • • • hintaan 32 € + postikulut. Valmentajan ominaisuudet Taitovalmennus Oppiminen ja opettaminen Psyykkinen valmennus Paraurheilijoiden valmentaminen Jousiammunta: 18.–20.10.2019, Kisakallio Keilailu: 2.–3.11.2019, Kuortane ammunta: pistooli ja kivääri 22. –24.11.2019, Kisakallio ammunta: skeet, trap ja sporting huhtikuu 2020, Sipoo Curling: ilmoitetaan myöhemmin Koulutuksen hinta Koulutuksen hinta on 250 euroa/jakso sisältäen koulutuksen ja majoituksen asta on mahtäysihoidolla (2 hh). Koulutus sisältää yhteensä kolme jaksoa. Lisähinn ulutuksessa dollista majoittautua yhden hengen huoneessa sekä ostaa iltapala. Ko uskulut). ttelu (32€+postit käytetään kurssikirjaa Lasten ja Nuorten Hyvä Harjoi ilmoittautumiset kuuslaji ja Mukaan mahtuu kaikista tarkkuuslajeista enintään 15 valmentajaa/tark e yli kiintiön, paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Mikäli osallistujia tule lajiliitot valitsevat osallistujat. ilmoittautumiset 15.8.2019 mennessä: Kaikkien lajien ilmoittautumiset suoritetaan kootusti internetissä osoitteessa https://goo.gl/forms/amY6Q9GgecqDdsXs1 3/2019   URHEILUAMPUJA 33

eilija Esittelyssä tehoryhmäurh Silja Nieminen kilpaili kesäkuussa Orimattilan kansainvälisessä Junior Cupissa. Sata rikki tänä vuonna? SILJA NIEMINEN ja hän pääasiassa valmentaa minua, Mäntsälän Kennel- ja Metsästysseuraa (MKMS) edustava Nieminen kertoi. Nieminen asuu perheineen Mäntsälässä. Hän aloittaa ensi syksynä lähihoitajan opinnot Mäntsälän Keudassa. – Todistukseni oli minulle ihan riittävä. En ole mikään lukuihminen, hän naurahti. SEURA: MKMS Teksti & kuvat LASSI PALO A mpumaurheiluliiton tehoryhmään kuuluvalla Silja Niemisellä on selkeä tavoite: hän haluaa rikkoa trapissa sadan kiekon rajan tämän vuoden aikana. Vasta noin vuoden ajan trapia ampuneen 15-vuotiaan tytön ennätys on nyt 90, jonka hän ampui toukokuussa Polar GP:ssä. – Trap tuntuu omalta lajiltani, ja se on sopivan haastavaa, kivaa ja motivoivaa, Nieminen hymyili Orimattilassa, kun kansainvälisen junioricupin IJSC:n harjoitukset olivat alkamassa. Beretta DT11:llä ampuvan Niemisen paras sarja oli 22, kun hän teki ennätyksensä. Harjoituksissa hän on ampunut kerran tuloksen 23. – Sarjojeni keskiarvo on noin 20 eli siksi tavoitteeni on tuo 100 kiekon tulos. NIEMINEN kuuluu siis Ampumaurheilulii- 34 URHEILUAMPUJA  3/2019 Silja Nieminen. ton tehoryhmään, jossa hän saa valmennusvinkkejä Heikki Romppaselta. Nieminen käy radalla ampumassa keskimäärin kolme kertaa viikossa. Sen lisäksi urheilullinen tyttö käy kaksi kertaa viikossa lenkillä ja kuntosalilla. Hän ampui viime vuonna 5000 kiekkoa, mutta tänä vuonna määrä nousee 7000–8000 kiekkoon. – Isäni Henri on ampunut koko ikänsä, NIEMINEN ALOITTI ampumaurheilun, kun hän oli 11-vuotias. Isä vei tyttärensä ampumaradalle, ja polku johti 1-trapista vähitellen siihen, että Nieminen kilpaili viime vuonna ensimmäisen kerran olympiatrapissa. Hän harrasti aiemmin monipuolisesti yleisurheilua, jossa hän kilpaili pikamatkoista 5-otteluun. Mainittakoon, että hän juoksi 13-vuotiaana 60 metriä aikaan 8.38. Ura kuitenkin katkesi säären rasitusvammaan kolme vuotta sitten. Onneksi oli ampumaurheilu! – Yleisurheilusta on varmasti hyötyä ampumaurheilussa, missä esimerkiksi kehonhallinta ja tasapaino ovat isossa roolissa. NIEMINEN TIETÄÄ olevansa vasta uransa alussa oleva nuori ampuja. – Minulla on aikaa, muutama olympiadi, hän hymyili. – Haluan päästä joskus kansainvälisiin arvokisoihin. Ikäni ei ainakaan ole este.

”Nickin” viimeinen vuosi Kulta­hipuissa NICOLE KAMILA Esittelyssä kultahippuampuja Teksti & kuvat LASSI PALO SEURA: RS K ivääriampuja Nicole Kamila kilpailee viimeistä vuottaan Kultahipuissa. Hän täyttää 14 vuotta joulukuun 29. päivänä. – Tekemistä riittää, ja hyvin on mennyt, hän hymyili kesäkuun lämmössä Inkoon radalla, jonne hän tuli äitinsä kanssa kotoaan Tammisaaren Trollbölestä. Kamila puhuu isänsä kanssa suomea ja äitinsä kanssa ruotsia. Hän käy ruotsinkielistä koulua ja menee ensi syksynä kahdeksannelle luokalle. – Mitä teen kesällä…? Olin tämän viikon ajan ratsastusleirillä vetäjän avustajana ja sain palkaksi viisi ratsastuskertaa. Ammun, käyn uimassa ja vietän aikaa kavereiden kanssa. Aion osallistua ruutiaseiden Kultahippufinaaleihin heinäkuun lopussa, hän luetteli. KAMILA ON HARRASTANUT ratsastusta runsaan kahden vuoden ajan. Ampumaurheilun parissa hän on viihtynyt pidempään, sillä takana on jo kuusi ilma-aseiden Kultahippufinaalia. Taekwondoa hän harrastaa kerran viikossa. – Käyn ampumassa kolme kertaa viikossa. Iskäni valmentaa minua, mutta saan neuvoja myös Christer Lassukselta, Raseborgs Skyttar -seuraa edustava tyttö kertoi. – Kokeilin ammuntaa ensimmäisen kerran kaverini synttäreillä, joissa sai ampua kiväärillä ja pistoolilla sekä kokeilla jousiammuntaa. Kävin sen jälkeen treeneissä, ja siitä se on jatkunut. Esikuvia ei tarvitse hakea kaukaa. Kamila tuntee yhden suomalaisen huippuampujan henkilökohtaisesti: samaa seuraa edustavan Joni Stenströmin, joka haastatteluhetkellä harjoitteli Inkoossa. – Olen saanut Joniltakin joitakin vinkkejä, Kamila hymyili. KAMILA SAAVUTTI Salon ilma-aseiden Kultahippufinaaleissa hopeaa ja pronssia. Hän on kilpaillut kerran ulkomailla, kun hän viime tammikuussa osallistui Ruotsin Sävsjössä järjestettävään Swedish cupiin. Kamila on ampunut ilmakiväärillä ennätyksikseen 289 pistettä (30 ls) ja 405 pistettä (40 ls). Hän on tähdännyt 60 ls kisassa 599,7 Nicole Kamila Salon Kultahippufinaaleissa huhtikuussa. pistettä, mutta harjoituksissa on mennyt yli 600 pisteen rajan. Kamila kävi kokeilemassa Tampereen SM-kisoissa, miltä kilpaileminen N16-sarjassa tuntuu. – Ihan kivalta ja hyvältä, hän sanoi kilpailuistaan, joissa hän sijoittui 11:nneksi ja 14:nneksi. KAMILA on osallistunut Lohjalla sijaitsevan Kisakallion urheiluopiston yläkoululeiritykseen. – Olen oppinut leireillä paljon paitsi ammunnasta myös psyykkisestä valmentautumisesta ja urheilijan ravitsemuksesta. Eli urheilijan elämästä! Marko Tanskanen on neuvonut meitä myös hengittämisessä ja keskittymisessä. Porukka on ollut kivaa, ja olen saanut uusia ystäviä. Entä mikä on nuoren tytön tavoite am- Nicole Kamilalla ja esikuvallaan Joni Stenströmillä on sama syntymäpäivä: 29.12. pumaurheilussa? Onko tavoitteita vielä asetettu? – Pärjätä hyvin kisoissa, tehdä ennätyksiä ja päästä kisamatkoille, hän vastasi napakasti. Carola-äidin mukaan ”Nickillä” on – kuten ikään kuuluu – monta rautaa tulessa: – Ajankäytön kanssa on välillä tasapainottelua, mutta hyvin on pärjätty. Markku-isä on Nickin kanssa eniten mukana, mutta totta kai tuemme molemmat hänen harrastuksiaan. Kun lähdemme kisareissuille, ovat ne mukavia minilomia, kun olemme viikonloput yhdessä, äiti sanoi. ÄIDIN MUKAAN tyttärellä on hyvät kilpailuhermot – paremmat kuin isällä, joka ei kestä katsoa, kun tytär ampuu. Salon Kultahippufinaaleissakin isä käveli pois radan tuntumasta, kun kisa alkoi. – Nicki on kilpailuhenkinen, ja hänellä on kisoissa sellainen meininki, että nyt minä näytän. Kilpailut menevät usein paremmin kuin treenit, äiti kertoi. Kamila ampui viime syyskuun ja toukokuun välillä noin 7000 laukausta. Kamilan suvussa on harrastettu paljon urheilua. Nuoren tytön ajatusmaailma tuntuukin olevan ”viritetty” siinä mielessä oikealle taajuudelle. Monipuolisuus, hyvät hermot ja kilpailuhenkisyys ovat valtteja jatkoa ajatellen. – Aionkin jatkaa lajin parissa, ”Nicki” hymyili kilpaa kesäperjantain auringon kanssa. 3/2019   URHEILUAMPUJA 35

ASEESITTELY Winchester kiekkohaulikko – Euroopassa suunniteltu – Tekstit PEKKA SUURONEN Vaikka Winchester-nimi vie ajatukset Amerikkaan, on tämä haulikko syntynyt Belgiassa. N yt esiteltävän ratahaulikon komea nimi on Winchester Select Energy Sporting Adjustable Signature. Vaikka Winchester-nimi vie ajatukset Amerikkaan, on tämä haulikko syntynyt Belgiassa ja sitä hallinnoi FN:n tytäryhtiö Browning International. Winchester Repeating Arms Co. perustettiin Oliver Winchesterin (1810–1880) toimesta Yhdysvaltain Connecticutiin vuonna 1866. Se oli 1900-luvun alussa maailman suurin asevalmistaja. Suuren pörssiromahduksen jälkeen omistajaksi tuli Western Cartridge Company (Olin). Olin myi vuonna 1981 aseliiketoiminnan toimivalle johdolle (US Repeating Arms Co.) mutta piti itsellään oikeuden arvokkaaseen Winchester-nimeen. USRAC meni konkurssiin 1987, jolloin belgialainen FN (Fabrique Nationale Herstal) osti vähitellen koko osakekannan. Se myös hankki oikeuden käyttää Winchester-brändiä. Connecticutin asetehdas tuotti jatkuvasti tappiota – muun muassa alituisen lakkoilun vuoksi – joten FN sulki vuonna 2006 New Havenin tehtaan lopullisesti 140 toimintavuoden jälkeen. Asevalmistusta siirrettiin muualle: Yhdysvaltoihin, Belgiaan, Portu- 36 URHEILUAMPUJA  3/2019 Kuvat PEKKA SUURONEN, VALMISTAJA Koeammunta ja arviointi PETRI PALO galiin, Turkkiin, Japaniin, jopa Venäjälle TOZ:in tehtaalle (Winchester Wildcat). "WINCHESTER: More than a legend", kuu- luu mainoslause. Totta onkin, että Winsun nimen tuntevat myös ei-aseihmiset. Samoin monet tuntevat Winchesterin ratsastajalogon, missä "skoopari" menee kiitolaukkaa kivääri sylissään. Logo syntyi vuonna 1919, ja se on yhä käytössä. Sen suunnitteli amerikkalainen taiteilija Philip R. Goodwin (1881–1935). SUPREME-HAULIKKOPERHE näki päivänvalon vuonna 2000. Suunnittelutyö tehtiin FN:n Herstalin tehtaalla, mutta FN:n sataprosenttisesti omistama tytäryhtiö Brow­ ning International otti markkinointi- ja jakeluvastuun. Haulikkoa valmistetaan sekä Winchester- että Browning-nimillä. Japanissa Olin-Kodenshan tehtailla valmistettiin 1963–1987 rata- ja metsästyshaulikkoa Winchester 101. Winchester on ottanut suosiota saavuttaneen mallinumeron jälleen käyttöön. Uusi 101 eroaa kuitenkin merkittävästi vanhasta, sillä se on tämä Supreme. Asetta markkinoidaan Yhdysvalloissa 101:nä, kun taas Supreme/Select on nimi Euroopassa. Kyseessä on sama perushaulikko. KIRJOITUSHAULIKON yläpiipun oikealla sivulla on teksti: Made by FN Belgium – Imported by Baco, inc. – Morgan, Utah, Assembled in Portugal by Browning Viana". "Winchester is Etutukin Deeley-salpa on huolellisesti toteutettu ja toimii hienosti. a registered trademark of Olin Corporation". Ja yläpiipun vasemmalla puolella: Winchester® Select® Energy Sporting". "12 Gauge 3" Chamber Invector-Plus™ Choke". Merkinnöistä selviää, että haulikon metalliosat on valmistettu Belgiassa FN:n teh-

Selektiiviset ejektorit pukkaavat ampumatonta patruunaa ulos 8 mm ja heittävät ammuttua hylsyä pari metriä. Winchesterin omistaja saanee tukin harjan säädettyä mieleisekseen monipuolisilla säädöillä. taalla ja kokoonpano on suoritettu Portugalissa Browningin Vianan tehtaalla. Tukki tulee todennäköisesti ulkopuoliselta tukkitehtaalta. Winchester on Olin Corp.:n tavaramerkki ja "liisattu" Browningin käyttöön. Haulikko on magnum-pesitetty (12/76) ja siinä on "ne pidemmät" (62 mm) Invector-Plus suuhiset. Ne ulkonevat piipunsuusta noin 20 mm. Supistimet on merkitty ulospäin näkyvin kirjaimin CYL, IC, M, IM ja F. Supistimen runko-osaan ei merkintöjä ole laitettu, eikä niissä ole myöskään piste- tai kolomerkintöjä. Supistinten valmistaja on amerikkalainen Briley. Nämä eivät vaihdu perus-Invectorin kanssa, mutta vaihtuvat Browning Invector Plus-, Marocchi Golden Snipe- ja Winchester Super X2-haulikoiden supistinten kanssa. WINCHESTER toimitetaan kovassa, punaisessa ABS-laukussa jonka mitat ovat 975 x 275 x 82 mm. Lukituksena on neljä liukusalpaa. Lukkoa ei ole, ei myöskään salpa"rautaa", mihin voisi kiinnittää riippulukon. Laukku on pohjasta osastoitu, ja kannessa on munakennopehmustus. Sisältä löytyvät aseen lisäksi viisi Invector Plus-supistinta, polymeerinen suuhisavain, jossa on teräsinsertti varsinaista supistimen koloihin lukitusta varten, kaksi kuusiokoloavainta AV 1,5 ja 3,0 mm, kahdeksan Tru-Glo loistejyvän Laseroiduilla karhennuksilla haetaan kai designia. Käyttöohjekirja on kooltaan 148 x 210 mm. Se on 26-sivuinen, kielet DE, EN, ES, FR ja IT. Kaksitoista pientä mustavalkokuvaa ja suurennuslasia kaipaava osapiirros. Ohjeet riittävät henkilölle, joka on tottunut O/U-haulikoihin. Tärkein tietohan olisi teräshaulikelpoisuus. Nähdäkseni nyt esiteltyä haulikkoa ei ole koeammuttu "high performance" teräshaulipatruunoilla, joten sillä saisi ampua vain "standard"-teräspatruunoita. Full-supistimella ei saa ampua terästä lainkaan. Vaihtimen asento on selkeästi merkitty (O, U). S-merkintä (Safe) näkyy vähän huonommin. vaihtoinserttiä eri väreissä ja niille vaihto-ohjeet, käyttöohje, takuukortti sekä liipaisinlukko kolmen digitin numerolukolla. HAULIKON täydellinen nimi on tekstin alussa. Ase on tarkoitettu sportingiin ja skeetiin, mutta säädettävän tukinharjan ansiosta sillä voisi ampua myös trapia, ainakin kansallista ykköstä. Supistimet kiinnitettynä haulikon kokonaispituus on 1222 mm ja paino 3731 g. Paino jakautuu melko tasan 50–50 perän ja piiput+etutukki kesken. Supistimen kiinnitys vaatii 15¾ kierrosta, jolloin arvostaa mahdollisuutta pyöritellä niitä sormin. Ulkonevan supistimen suuosa on sopivasti karhennettu tätä varten. Loppukiristys sitten hyvin toimivalla suuhisavaimella. Pientä krahinaa tuntui supistimia kierrettäessä. Samoin sormin tunnustellessa tuntui 20 mm ulkonevat supistimet voidaan näppivoimin irrottaa ja kiinnittää. Suuhisavainta toki tarvitaan myös kiristykseen ja alkuirrotukseen. Winchester on sijoittanut oman mainospätkänsä alapiipun alapuolelle. jatkuu 2/2019   URHEILUAMPUJA 37

supistimen kierteissä paikoin teräviä purseita. Kannattaa puhdistaa työstölastut huolellisesti sekä supistimista että piipuista ja laittaa kierteisiin suuhisrasvaa tai -öljyä. KIRJOITUSASE tuli 760 mm (30") piipuilla, mutta ulkonevan supistimen kanssa piippujen kokonaispituus on 780 mm. Saatavana on myös 710 mm (28") piiput. Piipuista kerrotaan, että ne ovat "back bored". Molemmissa piipuissa on merkintä 18,7. 12-kaliiperin haulikon nimellishalkaisija on 0,729" (18,52 mm), tästä nimitys "back bored", "yliporattu". Tämän väitetään pienentävän rekyyliä ja parantavan kuvioita. Piippujen päällä on matala, ventiloitu, 10 mm tasaleveyksinen tähtäinkisko. Sen päällä on valkoinen keskijyvä (bead) ja nokalla Tru-Glo loistejyvä. Piippujen välinen kisko on ventiloitu. Piippujen mustaus on enemmän matan kuin kiiltävän puolella. Varmistin/vaihdin on tavanomainen tavanomaisella paikalla eli taittoviiksen takapuolella ruodissa (tang). Varmistin ja vaihdin toimivat sulavasti. Piipun valintaa osoittavat kirjaimet O ja U (ylä- ja alapiippu) ovat selkeästi näkyvillä. Laukaisuvastus oli hieman alle 2,5 kg. Se oli melko sama sekä ala- että yläpiipulla. WINCHESTER KERTOO omilla sivuillaan, että tukkipuun laatuluokka olisi 2,5. Sen voisi suomentaa "asiallinen vaan ei ylellinen". Karhennukset löytyvät pistooliperästä ja etutukista. Niiden ulkonäkö on erikoinen. On ikään kuin "sormia", joiden sisältä löytyvät laserilla tehdyt karhennukset. Etutukin pituus on 250 mm. Se on semi beavertail -tyyppiä eli muodoltaan melko täyteläinen. Perälevy on mustaa kumia, joka ei ole ventiloitu. Paksuus on 19–23 mm. Vetopituudeksi mitattiin 367 mm liipaisimen säätö takana ja 372 mm etuasennossa. Koeammuttu malli oli "Adjustable" eli siinä on säädettävä tukin harja. Kun harjapala nostetaan kokonaan irti, alta paljas- Koeammunnoissa käytettiin Rottweil Special Trap- ja Gyttorp Lead Max -patruunoita. tuvat säätötornit. Kaikki muut säädöt ovat mahdollisia paitsi harjan sivuttaiskallistus tähtäinlinjan suhteen. HAULIKON koeammunnoissa käytettiin Rottweil Special Trap- ja Gyttorp Lead Max -patruunoita. Rottweil viittaa Neckar-joen varrella sijaitsevaan keskiaikaiseen saksalaiseen kaupunkiin. Siellä oli ruutitehdas jo 1500-luvulla. Haulikonpatruunoissa nimi Rottweil tunnetaan 1920-luvulta lähtien. Se on liittynyt muun muassa brändeihin Dynamit Nobel ja RWS. Monitahoisten yrityskauppojen seurauksena Rottweil on nyt sveitsiläisen RUAGin katon alla. Rottweil Special Trapia voidaan Suomessa käyttää muun muassa sporting-ammuntaan. Sinisessä 12/70 muovihylsyssä on 8 mm kantavahvike. Haulikuormana on 28 g #7½ lyijyhauleja. Rasiassa ilmoitetaan, että ruutina on "37 g smokeless powder". GYTTORP on Keski-Ruotsissa sijaitseva keskiaikainen kaupunki, jossa on ollut aseteollisuutta 1600-luvulta lähtien. Gyttorp-brändättyjä haulikonpatruunoita on valmistettu vuodesta 1908. Jo muutaman kymmenen vuoden ajan Gyttorp on ollut ainoa haulipatruunoiden valmistaja Pohjoismaissa. Gyttorp on yrityskauppojen kautta saapunut saman RUAGin katon alle. Myös Suomen maahantuoja RUAG Ammotec Finland Oy on sveitsiläisomistuksessa. Gyttorp Lead Max 12/70 on peruspatruuna suomalaiseen trap-ammuntaan. Haulikuorma on sääntölaillinen 24 g #7½ lyijyhauleja. Rasiassa ilmoitetaan, että ruutina on "34 g smokeless powder", ihan Rottweilin tapaan. Tästä voisi esittää kysymyksen. SI-yksiköissä massan perusyksikkö on kilogramma (kg) joka jakautuu tuhanteen grammaan (g). Molemmat valmistajat kertovat rasioissaan, että ruutia olisi 37 tai 34 grammaa. Tämä olisi vallan hirmuinen määrä. Todennäköisesti valmistajat tarkoittavat sanoa "grains" eli numeroiden ilmoittama määrä avoirdupois grains'eja. 1 grain (lyhenne: gr tai monikossa grs) on 1/7000 paunaa (lb) eli ≈ 64,80 mg (milligrammaa). Eli ruutiannokset grammoissa olisivat Rottweil ≈ 2,40 g ja Gyttorp ≈ 2,20 g. Kumpikaan valmistaja ei ilmoita lähtönopeutta rasioissaan, mutta RUAG Ammotec Finlandin nettisivuilta löytyy tieto molemmille patruunoille: 410 m/s. WINCHESTER Select Energy Sporting maksaa 2400 euroa (sama hinta 28" ja 30"). Siitä on olemassa myös metsästysmalli englantilaisella suorakaulaisella perällä hieman alle 2000 euron hintaan. Winchesterin maahantuoja on RUAG Ammotec Finland. www.ruag-ammotec.fi "Laadukkaan tuntuinen ase" KOEAMPUJAN TODISTUS W inchesterin koeampujaksi pyydettiin ja saatiin helsinkiläinen Petri Palo, 58, tuttu mies myös Urheiluampujan palstoilta. Hän edustaa sipoolaista SSG:tä. Palo on ampunut kaikkia mahdollisia haulikkolajeja, joissa hän on vuosien varrella saavuttanut useita mestaruuksia. Hän on kilpaillut myös ulkomailla. Yksi tuoreista saavutuksista on compak sportingin EM-kilpailujen viides sija senioreissa Kyproksella. Winchesterillä ammuttiin SSG:n radalla skeetiä ja sportingia sekä Rottweilin että Gyttorpin patruunoilla. Minkäänlaisia häiriöitä ei esiintynyt, ei aseessa eikä patruunoissa. Palon huomioita: 38 URHEILUAMPUJA  3/2019 Koeampuja piti Selectin koristelua tyylikkään yksinkertaisena. – Deeley-salpa toimii hienosti. Etutukki irtoaa näppärästi, mutta takaisin asennettaessa helpottaa, jos salvasta vedetään samanaikaisesti. Salvan kynnen etureuna on hyvin terävä, joten varovaisuutta sen käsittelyssä. – Liipaisimen etäisyyssäätö eli vetopituuden säätö on portaaton. – Poikkeavasta toteutuksesta huolimatta koin tukin karhennukset toimiviksi. – Kuminen perälaatta takerteli nostoissa vaatteisiin. Jos tämä olisi oma aseeni, niin laittaisin perälevyn sivuihin jotain sileää ja liukasta teippiä. – Käsin kierrettävät supistimet ovat plussaa, samoin erinomainen suuhisavain. Tosin en itse vaihtele supistimia alvariinsa. Voi olla että samat supistimet pysyvät minulla piipussa koko kauden. Itse käytän M ja M, siis molemmissa piipuissa puolikassupistinta. – Tämä on laadukkaan tuntuinen ase. Laukaisukin on hyvä. Toimiva peli, summasi Palo Winchesterin ominaisuuksia.

Uutuuksia ja uutisia Teksti PEKKA SUURONEN K ilpailuaseiden saralla on hieman hiljaista tällä hetkellä, joten katsotaan metsästysaseiden suuntaan. Harrastaahan moni urheiluampuja metsästystäkin. Jotkut lajit, esimerkiksi sporting, 50 m (entinen villikarju) ja 100 m hirvi ovat suoraan metsästyksen simulointia. Kaikki haulikkolajit pohjautuvat 1800-luvulta oikeiden kyyhkysten ampumiseen. Vielä Pariisin olympialaisissa (1900) ammuttiin eläviä kyyhkysiä, joka jäikin viimeiseksi kerraksi olympiahistoriassa. Metsästyskausi on ovella tai joissain tapauksissa jo alkanutkin (haahka, halli, itämeren norppa, metsäkauris, supikoira ja villisika). Kerron muutamista alan uutuuksista ja uutisista. Steel Action STEEL ACTION on tuore (premieeri IWA 2017) valmistaja Saksan Kölnistä, aivan epätodennäköisestä asekaupungista. Tavaramerkkiin liitetyt kirjainyhdistelmät HS (Hunting, Short) tai HM (Hunting, Medium) kertovat käyttötarkoituksen ja aktion pituuden. Yrityksen perustajalla Aleksander Ostantinilla kerrotaan olevan asetaustaa Sauerilta, Merkeliltä ja Caracalilta. Uutuuskiväärissä on Suomessa suosittuja piirteitä, kuten kiinteä Picatinny-kisko (ei rautatähtäimiä), valmis vaimenninkierre (15x1), säädettävä laukaisuvastus (500-2500 g), 1010 mm kokonaispituus ja kaksirivinen irtolipas. Harvinaisempaa sen sijaan ovat suoravetolukko pyörähtävällä lukituspäällä ja käsiviritys (Handspannen). Jälkimmäinen on mielestäni merkittävä turvallisuustekijä metsästyksessä. Metsällä voidaan kulkea/ olla passissa patruuna pesässä ja ase virittämättömänä. Viritys tapahtuu peukalolla suitsait sukkelaan. Aseita on Suomessa muutamissa vähittäiskaupoissa kaliipereissa 308 Win. ja 6,5 Creedmoor. Lisää on luvassa syksyn kuluessa. Ase.fi-sivusto ilmoittaa suositushinnaksi 2650 euroa. Luvassa on myös parempiluokkaisella puilla varustettuja malleja (Pähkinä II Lux) ja kaliipereita 30-06 ja 9,3 x 62. Kaikkien hinnat jäänevät alle kolmen tonnin. www.ase.fi Sako Exige takedown -kivääri SAMASSA IWA 2017 -näyttelyssä esiteltiin myös Sako Exige takedown -kivääri. Takedown-systeemi on hieman erilainen kuin Exige-kivääri esitteessä parin vuoden takaa. joillain muilla valmistajilla eli ase "katkeaa" heti liipaisinkaaren takapuolelta ja pistooliperän etupuolelta. Purkusalpa on ovelasti piilotettu pistooliperään, missä normaalisti olisi koristelevyke. Enempiä speksejä ei kannata kertoa, sillä ase katosi kokonaan Sakon sivuilta. Eräs suomalainen aseliike on ilmoittanut sitä hintaan 2590 euroa, mutta kaikki neljä kaliiperia (6,5x55SE, 308, 30-06 ja 9,3x62) ovat loppuunmyydyt. Mahtoivatko koskaan ehtiä hyllyynkään? Hornady A-Tip Match AMERIKKALAINEN Hornady aloitti luodinvalmistajana vuonna 1947, mutta on laajentanut myös patruunoihin ja jälleenlatauslaitteisiin. Hornadyn uuden tarkkuusluodin nimi A-Tip viittaa kärkimateriaaliin, joka on CNC-koneistettua alumiinia. Tällä päästään muovia parempaan mittatarkkuuteen. Veneperäisen luodin pää on avoin eli kyseessä on nykyterminologian mukaan OTM (Open Tip Match). Kyseessä on luoti äärimmäiseen tarkkuuteen pyrkivälle itselataajalle. Robotti pakkaa luodit yksitellen erillispakattuina 100 luodin kuluttajarasiaan. Näitä luoteja ei pestä, ei myllytetä, ei kolhita eikä näpelöidä käsin. Ensimmäinen ihmiskäden kosketus tapahtuu ostajan toimesta. Valmistusprosessissa luotiin jää jonkin verran öljyä. Pakkauksen mukana toimitetaan puhdistus- ja kiillotuspussi. Tämä työ jätetään luodin ostajalle ja lataajalle. Alkuun A-Tip-luoteja on viisi kappaletta: 6 mm 7,13 g, 6,5 mm 8,75 g ja 9,91 g sekä 30-kal. 14,90 g ja 16,20 g. G1 ja G7 ballistiset kertoimet löytyvät eri nopeusalueille löytyvät osoitteesta https://www.hornady.com/support/ ballistic-coefficient Winchester Extreme Point Copper Impact TOINEN UUTUUSLUOTI tulee sekin Yhdysvalloista, mutta käyttötarkoitus on puhtaasti metsästys. Tätä luotia saa toistaiseksi vain ostamalla valmiin patruunan. Tässä on Winchesterin vastaus umpikuparisten, lyijyttömien metsästysluotien markkinoille. Polymeerikärkinen veneperäinen luoti on Winchesterin mukaan jahtitehokas 400 m asti. Luodilla on tunnetut kupariluodin edut eli pirstoutumattomuus ja lyijyttömyys (= non-toxic). Tällä kirjoittamalla Winchester lataa viittä patruunaa (kaliiperi / luodin paino grammaa / lähtö V0 m/s / energia E100m J • • • • • 243 Win. / 5,51 / 994 / 2256 270 Win. / 8,42 / 915 / 3010 308 Win. / 9,72 / 857 / 2995 30-06 / 9,72 / 890 / 3243 300 Win. Mag. / 9,72 / 994 / 4066 Winchester Ammunition juontaa juurensa vuoteen 1892, jolloin Olin Corporation perustettiin. Franklin Olin perusti vuonna 1898 Western Cartridge Companyn kilpailemaan Winchesterin ja Remingtonin kanssa. Vuonna 1931 Olin osti vaikeuksiin joutuneen Winchesterin. Neljä vuotta myöhemmin näistä kahdesta muodostettiin Winchester-Western. Sitemmin Western-nimi on jätetty pois ja puhutaan vain Winchesteristä. 3/2019   URHEILUAMPUJA 39

TIEDOTUKSIA, TAPAHTUMIA JA KILPAILUKUTSUJA Vammaisurheilu keskittyy yhden yhdistyksen alle ensi vuoden alussa S uomen Paralympiakomitean toukokuussa pidetty ylimääräinen kokous päätti yksimielisesti yhdistyksen purkamisesta, jotta se voi yhdistyä Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU:n kanssa. Asiasta päättivät Paralympiakomitean jäsenet, joita ovat lajiliitot sekä VAU ry. Uusi Suomen Paralympiakomitea luodaan VAU:n pohjalle, ja sen toiminta käynnistyy 1.1. 2020. Lopullinen lakkauttamispäätös vaatii kaksi kokousta, joista toinen järjestetään ensi syksynä. VAU:n ylimääräinen liittokokous päätti puolestaan viikkoa aikaisemmin (18.5.) sääntömuutoksesta, jonka seurauksena järjestön nimeksi vaihtuu Suomen Paralympiakomitea ry. Uudet säännöt astuvat voimaan 1. tammikuuta 2020, mikäli syksyn kokous sinetöi päätöksen. YHDISTYMISEN yksityiskohdista, kuten uuden järjestön pääsihteerin valinnasta ja hallituksen muodostamisesta, sovitaan VAU:n ja Paralympiakomitean välisessä yhdistymissopimuksessa, joka tulee järjestöjen päättävien elinten hyväksyttäväksi myöhemmin tämän vuoden aikana. Näistä aiheista jäsenistö pääsi keskustelemaan ja ennen varsinaista kokousta järjestetyssä keskustelutilaisuudessa. – Uuden Paralympiakomitean rakentaminen on monivaiheinen ja monisyinen prosessi, johon ymmärrettävästi kohdistuu erilaisia toiveita, odotuksia ja huoliakin. Tämä oli merkittävä väliaskel tässä prosessissa, ei vain purkupäätöksen osalta, vaan myös jäseniemme kanssa käydyn tulevaisuutta rakentavan keskustelun ansiosta, pääsihteeri Tero Kuorikoski kuvaili. – Iso kuva on syytä pitää koko ajan mielessä. Uskon, että tämän tehtävän työn tuloksena pystymme palvelemaan vammaisliikkujaa ja -urheilijaa aiempaa paremmin. Uudella laajempaa tehtäväkenttää hoitavalla Paralympiakomitealla tulee olemaan myös vahvempi liikuntapoliittinen ja yhteiskunnallinen painoarvo, Kuorikoski jatkoi. NIMENMUUTOKSEN ohella merkittävin muutos uuden järjestön sääntöihin liittyy jäsenpohjaan. VAU:n nykyiset jäsenet eli noin 260 yhdistystä ja urheiluseuraa, jotka järjestävät vammaisurheilu- ja -liikuntatoimintaa, säilyvät jäseninä ilman erillistä jäseneksi liittymistä. Tämän lisäksi uuden järjestön jäseniksi voivat liittyä valtakunnalliset lajiliitot, jotka vastaavat vammaisurheilulajin maajoukkuetoiminnasta eli käytännössä nykyisen Paralympiakomitean jäsenyhdistykset. Jatkossa myös ei-paralympialajien lajiliitot voivat liittyä jäseneksi. UUDESSA järjestössä on kahden tason jäseniä. Yhdistyksiä ja seuroja, joilla on henkilöjäseniä, sekä lajiliittoja, joiden jäseniä ovat kyseessä olevan lajin seurat. Yhdistyksillä ja seuroilla on järjestön kokouksissa käytössään yksi ääni, lajiliitoilla puolestaan kolme. – Tässä tietysti syntyy tilanne, jossa samasta lajista voi olla jäseninä sekä lajiliitto että vaikka useampiakin seuroja. Emme kuitenkaan yhtäältä halunneet luopua yhteydestämme paikallisiin vammaisyhdistyksiin, jotka ovat muodostaneet suomalaisen vammaisurheilun ja -liikunnan perustan vuosikymmenien ajan ja toisaalta haluamme tarjota vaikuttamismahdollisuuden myös niille urheiluseuroille, jotka näkevät vammaisurheilutoiminnan kehittämisen erityisen tärkeäksi, VAU:n toiminnanjohtaja Riikka Juntunen sanoo. "Uuden Paralympia­ komitean rakentaminen on monivaiheinen ja monisyinen prosessi, johon ymmärrettävästi kohdistuu erilaisia toiveita, odotuksia ja huoliakin." Tero Kuorikoski Ilmo-palvelu laajenee urheilun epäeettisen toiminnan raportointiin S uomen urheilun eettinen keskus (SUEK) on laajentanut Ilmo-palvelua koskemaan eettisten rikkomusten raportointia urheilussa, esimerkiksi häirintää. – Jokaisella on oikeus ilmoittaa epäilyttävästä toiminnasta. Ilmoittaja auttaa suojelemaan urheilijoita ja urheilua sekä turvaamaan tasavertaiset ja turvalliset lähtökohdat kaikille urheilijoille, SUEK:n kesäkuisessa tiedotteessa todetaan. Viime vuonna avatussa digitaalisessa palvelussa on tähän asti voinut ilmoittaa mahdollista doping-, kilpailumanipulaatio- tai katsomoturvallisuusrikkomusta. Hyvän palautteen ja kokemuksen myötä palvelua laajennetaan nyt muihin eettisiin asioihin. – Urheilu on ryhtynyt toimenpiteisiin torjuakseen häirintää urheilussa. Ilmon laajentuminen auttaa meitä entistä enemmän puuttumaan ja torjumaan tätä ilmiötä. Lisäksi yhteistyössä suunniteltavat koulutukset ja materiaalit luovat vahvan perustan ennaltaehkäisevälle toiminnalle, SUEK:n pääsihteeri Teemu Japisson sanoo. Ilmo-palvelun kautta voi antaa tietoa mahdollisista urheilurikkomuksista tai ilmoittaa urheilijan tai muun toimijan epäilyttävästä toiminnasta nimettömästi tai omalla nimellään. Ilmoituksen sisältö käsitellään luottamuksellisesti ja arvioidaan mahdollisia jatkotoimenpiteitä varten. Jos ilmoituksen tekijä antaa tietonsa nimettömästi, hän voi rekisteröityä suojattuun viestipalveluun, jonka kautta SUEK voi tarvittaessa pyytää häneltä lisätietoja henkilöllisyyden paljastumatta. Kymppigolf pelataan Porissa 5. elokuuta A mpumaurheilijoiden jokakesäinen golfkilpailu Kymppigolf pelataan Porin Kalafornian golfkentällä (PGK) maanantaina 5. elokuuta kello 11. Kilpailuun voi ottaa osaa kuka tahansa Ampumaurheiluliiton jäsenseuran ja golfseuran jäsen. Kilpailumuotona on pistebogey. Kenttä on suistoalueella, joten siinä ei ole mäkiä. Kilpai- 40 URHEILUAMPUJA  3/2019 luinfo on kello 10.30 klubilla ja ensimmäinen lähtö 11.00 (arvio). Osallistumisoikeus: SAL:n seuran jäsenyys ja golfseuran jäsenyys sekä SAL:n kutsuvieraat. Ilmoittautuminen 21. heinäkuuta mennessä: maarit.lepomaki@luukku.com tai 040 504 1612. Kerro SAL- ja golf -seura sekä hcp. Kaikkia ilmoittautuneita pyydetään tuo- maan mukanaan pieni palkinto, joita jaetaan kaikille sen mukaan kuin niitä riittää. Hinta on noin 60 euroa. Harjoituspoletti, tulokahvi ja munkki sekä kevyt lounas kisan jälkeen kuuluvat hintaan. Caddiemaster: 02 630 3888. Osoite: Kalafornian golfkenttä, Kalaforniantie, 28100 Pori (5 km keskustasta Vaasantien varrella), www.kalafornia.com

Hyödynnä jäsenedut! Suomen Ampuma­ urheiluliitolla on noin 300 jäsenseuraa. Jäsenyydestä on seuralle huomattavia etuja, joista osaa seura voi tarjota suoraan myös omille jäsenilleen etuna. Tähän on koottu suosituimmat edut. YMPÄRISTÖLUPAPALVELU Ympäristölupahakemus jopa ilmaiseksi tai voimakkaasti tuettuun jäsenhintaan (ei sisällä kartoituksessa todettavia mahdollisesti tarvittavia tutkimuksia ja mallinnuksia) TUPLATURVA-VAKUUTUS Ilmainen vakuutus, joka kattaa seuran vapaaehtoisten tapaturmavakuutuksen ja seuran vastuuvakuutuksen URHEILUAMPUJA-LEHTI Ilmainen 5 kertaa vuodessa ilmestyvä lehti kaikille seuran jäsenille (norm. 50 €/vuosikerta) VALMENTAJAKOULUTUSTUET Tukea valmentajakoulutuksen suorittamiseen, SAL subventoi: I-taso 100€, II-taso 200€ ja III-taso 300€ KULTAHIPPUFINAALITUKI SAL maksaa tukea kultahippufinaalien järjestäjille 1000€ (ilma-aseet) tai 500 € (ruutiaseet) ja kustantaa lisäksi palkinnot, diplomit ja teknisen asiantuntijan kulut PETE PATRUUNA -ÄLYPUHELINSOVELLUS Ilmainen kultahippuikäisille (alle 14-vuotiaille) suunnattu älypuhelinsovellus, jolla voi mm. harjoitella oikeaa liipaisua ja tähtäyskuvaa sekä tähtäimien säätöä TEOSTO- JA GRAMEX-SOPIMUKSET Ilmainen musiikin julkinen esittäminen: sopimukset antavat seuroille oikeuden käyttää musiikkia järjestämässään liikunta- ja urheilutoiminnassa (esimerkiksi kilpailuissa, harjoituksissa, kilpailu- ja harjoitusalueella sekä liikunta- ja urheilutapahtumissa) sekä pienimuotoisissa oheistapahtumissa (esimerkiksi myyjäisissä, juhlissa ja illanvietoissa, näytöksissä sekä leiritilaisuuksissa) EDUT YHTEISTYÖKUMPPANEILTA SAL:N JÄSENSEUROILLE JA NIIDEN JÄSENILLE: MUITA LIITON PALVELUITA: o Tähtiseuratoiminta ja seurakehityksen tuki o Jäsenrekisteripalvelu seurakäyttöön o Tapahtumahallintapalvelu seurakäyttöön o Edunvalvonta, lausunnot, kehitystyö ja neuvonta ympäristö- ja rata-asioissa sekä lakiasioissa o Lajin näkyvyyden edistäminen o Viestintä: yli 180 mediatiedotetta/vuosi o SAL netti: uutiset, ennätykset, kilpailu kalenteri, kilpailutiedottaminen, urheilija­profiilit, mediaseuranta, ostetaan/myydään… o Facebook, Instagram, YouTube o Uutiskirjeet o Messut: SAL:n osastot mm. Erämessut, GoExpo o Simulaattori- ja Noptel-lainaukset o Kouluvierailuohjeistukset ja mallit o Ampumaurheilukoulut ja kultahippu toiminta, mallit ja materiaalit o Kultahippupäälliköt 9 kpl o Maajoukkuetoiminta o Kansainvälinen kilpailutoiminta o Tehoryhmätoiminta o Alue- ja jaostotuet o Yläkoululeiritykset o Oppilaitos- ja urheiluopistoyhteistyö, urheiluakatemiat o Tutkimustoiminta KIHU o Materiaalit (mm. sääntökirjat, oppaat, esittelymateriaalit, ansiomerkit, viirit) o Koulutukset (mm. tuomarikoulutus, ohjaaja- ja valmentajakoulutukset, seuratoiminnan koulutukset) o Käytettyjen välineiden myyntipalvelu o Kilpailukalenteri, mm. SM-kilpailut o SE:t, TA-toiminta o Lisenssit ja lisenssivakuutukset o Kokeilijavakuutus o Urheilijoiden matkavakuutus o Urheilijoiden yhteistyösopimukset (Valmennusrahasto) CORROSAFE Poliisin hyväksymiin kotimaisiin asekaappeihin koodilukko ilman lisähintaa (arvo 180 €). Lisäksi Corrosafe tukee SAL:n nuorisotyötä 35 eurolla per myyty asekaappi. Tilaukset www.corrosafe.fi tai 0400 391 725 HOLIDAY CLUB Majoituspalveluita Holiday Clubin kylpylähotelleissa ja loma-asuntokohteissa jäsenetuhintaan 15 % alennuksella. Varaukset www.holidayclub.fi tai 0300 870 900, varatessa tulee käyttää koodia SAL15. VIKING LINE Alennusta risteilyistä ja reittimatkoista. Alennusta yksittäisistä varauksista hyttiluokasta riippuen jopa 20 % päivän hinnasta, reittimatkat koodilla FVRES, risteilyt koodilla FKKRY, päiväristeilyt koodilla FKKRYD, varaukset www.vikingline. fi tai 0600 41577. Ryhmäedut (vähintään 10 hlön ryhmille) pysyvästi alennettuun hintaan, lisätiedot www.vikingline.fi/urheilu SIMWAY HUNT Alennusta SimWay Hunt -simulaattorista ja koulutuksesta. Lisätiedot www.simwayhunt.fi, koodi SimWay-SAL INVENTIO ASIANAJOTOIMISTO Alennusta oikeudellisista palveluista. Asianajopalveluiden ensimmäinen tunti seuroille veloituksetta, seuraavat tunnit 50 % alennuksella (alennettu tuntihinta 150 € + alv). Lisätiedot www.inventio.fi tai 09 348 9866 RANTALAINEN Maksuton taloushallintopalvelujen kartoitus seuroille, perustamiskulut jopa 50% alennuksella. Sähköinen Visma Netvisor -ohjelmisto seurojen käyttöön 30–50% alennuksella. Lisätiedot www. rantalainen.fi, 040 668 3788 jon.vaisanen@ rantalainen.fi, koodi Olympiakomitea LISÄTIETOA JÄSENEDUISTA ja -palveluista löydät SAL:n verkkosivuilta www.ampumaurheiluliitto.fi SAL:n ylimääräinen kokous 27.10. – muista kommentoida sääntömuutosehdotusta S AL:n ylimääräinen kokous järjestetään sunnuntaina 27. lokakuuta kello 13 Kisakallion urheiluopistolla Lohjalla. Kokouksessa käsitellään SAL:n sääntömuutosta. Kokouskutsu ja -materiaali postitetaan seuroille sääntöjen määrittämien määräaikojen puitteissa. SAL:n ylimääräinen kokous 6. 4. Tampereella ei hyväksynyt kokoukselle esitettyjä uusia sääntöjä liitolle. Esitetyt säännöt oli hyväksytty SAL:n kokouksessa Jyväskylässä 24.11.2018. Muutosesitys sai Tampereella enemmistön kannatuksen äänin 66–47, mutta sääntömuutos olisi vaatinut 2/3 enemmistön. Kokous toivoi, että sääntömuutosesitystä ei kokonaan hylätä, vaan sen pohjalta rakennetaan seuroilta saatavan palautteen perusteella uusi versio ylimääräisen kokouksen käsiteltäväksi. Seuroilta pyydetään kommentteja Tampereella 6.4. esillä olleeseen sääntömuutosesitykseen 31. heinäkuuta mennessä sähköisellä lomakkeella osoitteessa www.ampumaurheiluliitto.fi/liitto/lomakkeet/saantomuutosehdotuksen-kommentointi Sääntömuutostyöryhmä valmistelee kommenttien pohjalta uuden esityksen liiton säännöiksi. 3/2019   URHEILUAMPUJA 41

TIEDOTUKSIA, TAPAHTUMIA JA KILPAILUKUTSUJA T I M O R AU T I O Ilmoittaudu ruutiaseiden Kulta­hippu­finaaleihin! H yvinkään Metsästys- ja Ampumaseura, Keski-Uusimaan Ampumaseura ja Mäntsälän Urheilijat järjestävät ruutiaseiden Kultahippufinaalin lauantaina 27. heinäkuuta HyMAS:n ampumaradalla. Ilmoittautuminen seuroittain tiistaihin 16. heinä­kuuta mennessä sähköpostilla: ruutikh2019@gmail.com Kiväärin ja pistoolin tehoryhmäleiri järjestettiin kesäkuussa Rovaniemellä. Ampumapaikkana oli Toramon ampumarata, ja leiriläisiä yhteensä kolmisenkymmentä. T I M O R AU T I O Sääntö­muutos­esitykset kilpailu­toiminnan yleiss­ääntöihin A mpumaurheiluliiton kilpailuvaliokunta toivoo, että kaikki mahdolliset sääntömuutosesitykset koskien kilpailutoiminnan yleissääntöjä ilmoitetaan SAL:n toimistolle kesän aikana, jotta sääntötyöryhmä ja kilpailuvaliokunta ehtivät käsitellä ne ja jotta esitys ehtii hallituksen kokoukseen vielä ennen syksyn liittovaltuustoa. Säntömuutosesitykset osoitteella: kirsi.kankaanmaki@ampumaurheiluliitto.fi SAL / Kilpailuvaliokunta 3-tason kiväärin lajikoulutus kävi vierailulla KIHU:n testeissä toukokuussa: Mari Backman-Hyrkäs (vas.), Mikko Mattila, Jorma Lång, Marko Mäkelä ja Minna Parkko. PALVELUHAKEMISTO h di st u s Pu va Vakio- ja irtovuoroja a ht o Pienoispistoolirata 25 m: ampumapaikkoja 5 kpl, maksimikaliperi 22 50 m rata: ampumapaikkoja 3 kpl, ampua voi 9 mm aseella, kohdistuspöytä Ampumaratoja voi käyttää vain, jos on oma ase ja siihen hallussapitolupa. Helsingin Urheilutalo Helsinginkatu 25, puh. 09 3488 6419 urheiluhallit.fi/kallio 18,90€ 400 ml 9,90€ 150 ml VIRKISTÄVÄN MUKAVA. 39,90€ 500 ml ASEET JA AMPUMATARVIKKEET Kotisivut: www.asetalo.com Sähköposti: asetalo@asetalo.fi UUSI SUUREMPI KOKO ! Forrest on Suomessa valmistettu ja kehitetty huipputuoteaseiden puhdistukseen. Tuote on tehokkuutensa lisäksi erittäin helppokäyttöinen. Liikkeemme avoinna ma-pe 9.00-17.00 la sopimuksen mukaan Maahantuonti-, tukku- ja vähittäismyyntiliike Keskustie 5, 34800 VIRRAT Puh. 03-4755371 Kotisivumme: www.asetalo.com Sähköposti: asetalo@asetalo.fi 12,90€ 90 ml www.ampumaurheiluliitto.fi Vuoden 2019 neljäs Urheiluampuja ilmestyy 1.10. Forrest-puhdistusvaahto • poistaa kuparijäämät aseen piipusta • irrottaa ruudin palamisjätteet • on myrkytön • on riittoisa täyssynteettinen Forrest-aseöljy • Nato-hyväksytty (S-758/S-761) • suojaa, voitelee ja puhdistaa • jähmettymispiste -57 °C • valmistettu EU:ssa Forrest tuotteet hyvinvarustetuista aseliikkeistä kautta maan! Hinnat voimassa sitoumuksetta 31.12.2019 asti. Katso lähin jälleenmyyjäsi osoitteesta www.hjorth.fi. 42 URHEILUAMPUJA  3/2019

TAVARAPÖRSSI ONNITTELUT MYYDÄÄN ANSCHUTS 1909 Uutta vastaava, ammuttu n. 200 laukausta. 90 VUOTTA Mukana Hawkw 3-9x, paralaksi säädöllä sekä Ilmoittaja: Arto Savolainen, apa. savolainen@gmail.com, 0453496320. Ilm jätetty: 21.6. 85 VUOTTA MYYDÄÄN ILMAKIVÄÄRI GAMO Uutta vastaava, ammuttu noin 200 laukausta. Mukana Hawke 3-9x, paralaksi säädöllä. Hinta 700€. Ilmoittaja: Arto Savolainen, apa.savolainen@gmail.com, 0453496320. Ilm jätetty: 21.06. MYYDÄÄN ILMAKIVÄÄRI FEINWERKBAU 800 ALU Ost10/2015 uutena. Painesäiliön pvm 4/2015. Oikeakät. ampujalle. Kahvan koko S. Hp. 1950 €. Ilm: Vesa Huhtanen, vthuhtanen@gmail.com, 040-5474975. Ilm jätetty: 30.5. MYYDÄÄN Skeet-haulikko cyl BC Miroku 12 cal, kova laukku, klikki patruunat ym.. Metsästyshaulikko Re­mington Model 1100 semiautomatic, vähän amm. Ratakivääri Tikka Sporter 308 win, tähtäinkiikari Weaver K 8-1, vähän amm. Ratakivääri venäl raskas 22 cal, tähtäinkiikari Weaver K 8-1, vähän amm. Hyväksytty asekaappi, Lee Loader 308 win. + patruunoita ja tarv. Ilm: Mikko Hammarberg, soile.hammarberg@seutuposti.fi, 040 563 5679. Ilm. jätetty: 20.5. MYYDÄÄN ILMAKIVÄÄRI Swiss army tact 1 5.5mm. Melkein uudenveroinen. Mukana maalitauluja, ammuksia ja laatikko. Ilmoittaja: Tommi Helander, Tommi.helander1@gmail.com, +358404813421.Ilmoitus jätetty: 18.5. MYYDÄÄN ANSCHÜTZ 1907/1918 PIENOISKIVÄÄRI, ammuttu n. 60 000 lauk. Mukaan: kaksi perää, Anschützin oma laukku, etu- ja takatähtäin, jatkoputki ja puhdistuvälineet. Hinta 2800 euroa. Ilmoittaja: Jaana Parviainen, jaanam.parviainen@gmail.com, 050 340 5891. Ilmoitus jätetty: 16.5. Veikko Laurila 80 VUOTTA Kaj Nyholm 75 VUOTTA Lauri Järnstedt Per-Erik Nybo Erkki Matilainen Osmo Happonen 70 VUOTTA Aulis Lähde Lena Backman Raimo Valtonen Jukka Rinne MYYDÄÄN BERETTA DT11 TRAP HAULIKKO 30” piiput, 2* ¾ kiinteät supistukset, säätöperä. Todella hyväkuntoinen Aseen hp 4900€. Ilmoittaja: Vesa Järvinen, vesajrvinen@gmail.com, 0503402214. Ilmoitus jätetty: 10.05.2019 MYYDÄÄN AMPUMATAKKI JA HOUSUT Kurt thunen kanvas-takki (vm17) olen 170cm pitkä ja 66 kiloa, ollut päällä muutaman kerran, siis uuden veroinen. housut (vm 16) myydään .hinta yht 500e. Ilmoittaja: Seija Ikonen, ikonenseijakaarina@gmail.com, 040 571 6469 iltaisin. Ilmoitus jätetty: 4.5. MYYDÄÄN USEITA TUOTTEITA Stefan Fausti -puoliautom. haulikko. Mukana 4 vaihtosupistajaa. Metsästyskäytössä, mutta käyttökertoja ei monta.. Hinta 700 €. Kiikari QH-TRIPOD40 JA ja kiikarin jalustaan vaihdettava Hakko-niminen laite ja muita varusteita. Nahkainen ampuma-asu Kurt Thune housut, takki ja kengät. Tavallisen normaalin kengän numero 40-41 vaatteiden koko M-L pituus n. 170. Siistit ja kaikki on vähän käytetyt. Yht. 1500 €. Myydään yhdessä tai erikseen. Ilmoittaja: Anja Nevalainen, anjaknevalainen@gmail.com, 0500 474 562 Ilmoitus jätetty: 04.05.2019 OSTETAAN PIENOISPIST RUGER MARK 2-3 10\" PIIPULLA siluettiammuntaan. Tarjoa. Ilm: Matti Hiltunen, matti.hiltunen@luja.fi, 0445852245. Jätetty: 24.6. OSTETAAN KAUKOPUTKI 300m ammuntaan, sellainen jolla näkisi osumat. Ilm: Kuisma Aho, ahokuisma@hotmail.com, +358408475044. Jätetty: 13.5. Tavarapörssi on tarkoitettu yksityishenkilöille ja ­ampumaseuroille. Hinta 10 euroa. Voit täyttää sähköisen ilmoituspohjan osoitteessa: www.ampumaurheiluliitto.fi/myy-ja-osta/ilmoitukset/lisaa-ilmoitus Ilmoituksen voi lähettää myös sähköpostitse osoitteeseen urheiluampuja@ampumaurheiluliitto.fi tai postitse osoitteeseen Ampumaurheiluliitto, Lassi Palo, SAL, Valimotie 10, 00380 Helsinki. Erkki Mäenpää Veikko Ålander TSA 10.8. HVA 13.8. 60 VUOTTA Henrik Lundström ESF 16.9. Ilmo Laaksonen TSA 20.9. ESF 29.9. TSA 16.7. ESF 9.8. VarkA 31.8. ESF 10.9. Jouni Aaltonen LL Markku Pylvänäinen HVA Sven Wrede TSA Harri Koskinen TSA Reijo Hilpinen TSA Jyrki Mäkelä SäSA Matti Viljakainen SäSA Martti Luhtajärvi SäSA Lauri Peurasaari ESF Pekka Serpola ESF Esa Pehkonen NorA 55 VUOTTA TSA TSA TSA LL 12.7. 31.7. 3.8. 6.8. Kari Nyyssönen 50 VUOTTA Timo Niinijärvi 17.6. 22.6. 1.7. 2.7. 11.7. 8.8. 9.8. 10.8. 27.8. 14.9. 24.9. VarkA 23.9. TSA 15.7. Urheiluampuja-lehti julkaisee vain ne syntymäpäiväonnittelut, jotka seurat toimittavat Ampumaurheiluliittoon LEHDEN AINEISTOPÄIVÄÄN MENNESSÄ. Seurojen pitää varmistaa, että syntymäpäiväsankarit suostuvat merkkipäivätietojensa julkaisemiseen. Merkkipäivätiedot voi toimittaa sähköpostitse osoitteeseen urheiluampuja@ampumaurheiluliitto.fi tai postitse osoitteeseen Ampumaurheiluliitto, Lassi Palo, SAL, Valimotie 10, 00380 Helsinki. lauottua MYYDÄÄN FEINWERKBAU 700 Hyväkuntoinen Ilmakivääri, mukana salkku, hanska, patruunalaatikko, suojus patruunapurkille, kaikki alkup. työkalut, adapteri säiliön täyttöön, ylimääräisiä ruuveja.. Pientä kulumaa tukissa, mutta muuten loistokunnossa oleva ilma-ase. Hp: 750 €. Ilmoittaja: Otto Ranta, o.ranta16@gmail.com, 0408673317. Ilmoitus jätetty: 13.05.2019 OulA 9.7. Tommi Takanen tunnustaa myhäillen, että Sini Huhtalan neuvoista on ollut suuri apu: ”Skeetmaajoukkueessa Sinin kehittelemät jutut ovat yleistyneet, moni seuraa jälkiämme. Skeetissäkin urheilijalla motoriikan ja liikkuvuuden pitää olla kunnossa, sillä kiekkoihin on reagoitava sekunnin murto-osissa. Ase painaa 4 kiloa, koko kisan aikana tulee jopa 400 nostoa, kun laukaukset ja harjoitusnostot lasketaan yhteen. Herkkyyden pitää olla kunnossa, sillä kiekot tulevat kahdesta suunnasta 90 km/h nopeudella.” Reimari 25.6. ”Kaikki meni uusiksi ja kaikki täytyi muuttaa aseesta lähtien. Se on ollut raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Aluksi en jaksanut ampua kuin 5–7 sarjaa päivässä, kun ”tuplassa” ammuin parhaimmillaan viisitoista sarjaa päivässä. Alussa oli ”hakemista” esimerkiksi kiekkojen nopeuksien kanssa. Halusin tehdä kaiken alussa oikein, ettei vuoden kuluttua tarvitsisi tehdä isoja muutoksia.” i Simo Köylinen lajinvaihdostaan, sivut 26-27 Urheiluampuja 2019 Lehden numero Varauspäivä Aineistopäivä Ilmestymispäivä 4/2019 5.9. 10.9. 1.10. 5/2019 14.11. 21.11. 13.12. 3/2019   URHEILUAMPUJA 43

SVENSKA SIDOR L A S S I PA LO / A M P U M AU R H E I LU L I I T TO Jenna Kuisma. Världscups framgångar Changwon I BÖRJAN AV MAJ ordnades årets tredje världscup på hagel i Changwon, Sydkorea. Sibbo skyttegilles Mirka Kyyrönen deltog i herrarnas trap. Kyyrönen kom in på en 72:a plats när han sköt 115 träffar av 125 möjliga. För att kvalificera sig till finalen krävdes det 122 träffar. Andreas Makri från Cypern segrade i finalen. München I SLUTET AV MAJ var det dags för den tredje världscupen för i år på gevär och pistol. Den sköts i München, Tyskland. Hela fyra SFS-skyttar var med här. Raseborgs Skyttars Joni Stenström kom in på en 22:a plats i herrarnas 3x40 skotts tävling när han sköt 1176 poäng. Till finalen krävdes tuffa 1180 poäng. Zhao Zhonghao från Kina segrade. Kyrkslätt Skytteförenings Sebastian Långström sköt utanför tävlan 1161 poäng. På luftgevär deltog Långström i tävlingen och Stenström sköt utanför tävlan. Långström sköt 625,4 poäng och kom in på en 54:e plats. För att kvalificera sig till finalen krävdes 629,5 poäng. Tjeckiens Filip Nepejchal segrade. Stenström sköt denna gång 623,4 poäng. Esbo Skytteförenings Cristian Friman tävlade utanför tävlan i båda grenarna, på 3x40 skott sköt han 1160 poäng och på luftgevär 620 poäng. Masters I JUNI TÄVLADE MAN också i Masters-tävlingarna i danska Århus. Tre stycken idrottare från Esbo Skytteförening deltog i tävlingarna, de var Björn Friman, Cristian Friman och Luukas Koota. Cristian Friman knep den bästa placeringen i den tre dagar långa tävlingen när han var sjätte i herrarnas 3x40 skott med miniatyrgevär den tredje dagen. Cristian sköt 1156 poäng i grundserien och var alltså sjätte i finalen. Simon Kolstad Claussen från Norge segrade. Björn knep en åttonde plats på liggande när han sköt 621,4 poäng den första dagen. Denna tävling vanns av Tony Lincoln från Storbritannien. 44 URHEILUAMPUJA  3/2019 Kuisma 37:e JENNA KUISMA FRÅN KSF kom in på en 37:e plats i damernas luftgevär i München. Kuisma sköt 625,6 poäng och missade finalen med 4,4 poäng. Apurvi Chandela från Indien segrade i finalen. Henna Viljanen, KSF sköt utanför tävlan, hennes resultat var 611,7 poäng. På 3x40 skott var rollerna ombytta när Viljanen sköt i tävlingen och Kuisma utanför. Viljanen sköt 1152 poäng i sitt kvalheat med det kom hon in på en 46:e plats, de 35 bästa från båda kvalheaten gick vidare till huvudtävlingen. Så  Viljanen kvalificerade sig inte till det. Kuisma sköt 1159 poäng utanför tävlan. Utvalda lag: VM på hagel och EM rörligt mål 30.6.–11.7. ORDNAS det hagelgrenarnas VM i Lonato, Italien. Där kommer det att vara SFS-skyttar med, tre stycken och alla representerar Sibbo Skyttegille. Mopsi Veromaa deltar i damernas trap, Mirka Kyyrönen deltar i herrarnas trap och Oskari Kössi i herrarnas skeet. Krister Holmberg är än en gång vald att representera Finland i värdetävlingar. Nu är det dags för europeiska mästerskapen på rörligt mål på 50 meter som avgörs i Gyenesdias i ungern 8.–15.7.

Framgångar i Pilsen och Hannover L A S S I PA LO / A M P U M AU R H E I LU L I I T TO BÖRJAN AV MAJ VAR hektisk för SFS-skyt- tarna. Både gevärsskyttarna och rörligt måls skyttarna inledde maj-månad i Pilsen, Tjeckien. Gevärsskyttarna fortsatte därifrån till Hannover, Tyskland. Raseborgs Skyttars Krister Holmberg har i dessa tävlingar visat upp fin vårform. I Pilsen tog han ett brons på normalloppet på 50 meter när han sköt 589 poäng. Tävlingen var mycket jämn när Sveriges Jesper Nyberg var andra på samma resultat och Ihor Kizyma från Ukraina segrade på 590 poäng. Holmbergs klubbkamrat, Niklas Hyvärinen var 13:e i samma tävling med 580 poäng. Tillsammans med Heikki Lähdekorpi var RS-duon med om att ta ett lag-guld. På normalloppet på 10 meter hade Holmberg och Hyvärinen det tyngre när de sköt 562 och 555 poäng. Med det var de 12:e respektive 16:e. Till medaljmatcherna skulle ha krävts 575 poäng. Bedrich Jonas från Tjeckien segrade. I lagtävlingen var Holmberg med om att ta brons tillsammans med Lähdekorpi och Aaro Vuorimaa. Långström i rekordform KYRKSLÄTT SKYTTEFÖRENINGS gevärs­ skytt Sebastian Långström var i rekordform när gevärsskyttarna tävlade i Pilsen. På luftgevär var Långström verkligt nära att nå finalen när han sköt 626,7 poäng och var nionde till en finalplats krävdes 626,8 poäng. Raseborgs Skyttars Joni Stenström var 28:e i samma tävling när han sköt 622,4 poäng. Esbo Skytteförenings Cristian Friman sköt 620,6 poäng. Tävlingen vanns av Tjeckiens Filip Nepejchal. På 3x40 skott med miniatyrgevär fortsatte Långström med att förnya sina rekord när han sköt 1170 poäng, med det var Långström nu 13:e. Stenström sköt i denna tävling 1169 poäng och var i den jämna tävlingen 18:e. Cristian Friman var 32:a med 1166 poäng och Björn Friman 106:e med 1134 poäng. Till finalen skulle nu ha krävts 1174 poäng. Världsmästaren Polens Tomasz Bartnik segra i tävlingen. På liggande var Långström, Cristian Friman, Stenström och Björn Friman långt från täten när de sköt 618,3, 617,9, 614,7 och 614,4 poäng med dessa resultat var de 52:a, 58:e, 89:e och 93:e. Tysklands Max Braun segrade med 630,6 poäng. S F S Friman andra CRISTIAN FRIMAN tävlade också i Hannover. Friman tävlade i herrjuniorernas gevärsgrenar. Friman tog en andra plats på liggande när han sköt 623,6 poäng, segern gick till Konstantin Malinovskiy från Kazakstan. På både 3x40 skott och luftgevär var Friman sedan fjärde. På luftgevär kom Friman till final som sjunde man när han sköt 1147 poäng. I finalen lyckades Friman alltså bättre och han sköt en riktigt bra final, Malinovskiy segrade här också. På luftgevär var Friman åttonde i grundserien med 619,3 poäng. I finalen lyckades han stiga upp i resultatlistan igen och slutade alltså som fjärde. Shahu Tushar Mane från Indien segrade. Sebastian Långström. Kuisma tredje Medaljer för Långström och Stenström I HANNOVER FORTSATTE både Långström och Stenström att visa upp fin form. Man tävlade i samma grenar som i Pilsen och Finland vann lagtävlingarna i varje gren. På liggande var Matias Kiuru med i laget förutom Långström och Stenström på luftgevär och 3x40 skott var Aleksi Leppä den tredje skytten. Man började tävlingarna på liggande var Stenström kom in på en sjunde plats med 622,1 poäng. Långström var 12:e i samma tävling med 621,3 poäng. Henrik Larsen från Norge segrade med 629,1 poäng. På 3x40 skott sköt Långström denna gång 1166 poäng och tog sig till final som sjunde man, Stenström missade finalen med två poäng när han sköt 1163 poäng och var tionde. I finalen så fick Långström sedan ge sig till en åttonde plats, Dane Sampson från Australien korades till segrare. På luftgevär sköt Långström och Stenström mycket jämnt när de sköt 624,8 och 624,7 poäng. Med det missade de finalen med endast 0,1 respektive 0,2 poäng. Det här var samtidigt säsongsbästa för Stenström. I grundserien sköt Sveriges Marcus Madsen suveräna 633,3 poäng, endast 0,2 poäng från världsrekordet. Madsen segrade också i finalen. JENNA KUISMA från KSF deltog i damjuniorernas gevärstävlingar i Hannover. Kuisma var bäst tredje individuellt. Det var hon på luftgevär när hon först sköt 627,1 poäng i grundserien och efter det var tredje i finalen. Segrade gjorde Melissa Ruschel från Tyskland och Sveriges Johanna Andersson var tvåa. På 3x40 skott var Kuisma 10:e när hon sköt 1145 poäng, till final skulle ha krävts ett poäng mera. Ruschel segrade också här. Tillsammans med Essi Heiskanen och Sonja Siitonen var Kuisma med om att ta lagbrons samtidigt. På liggande var Kuisma 14:e när hon sköt 610,6 poäng. Ruschel fullbordade sin trippel här med en seger igen nu på 619 poäng. Nu blev det dessutom lagsilver för den finländska trion. Viljanen nionde HENNA VILJANEN, KSF deltog i damernas gevärstävlingar. Som bäst var Viljanen nionde, det var hon på 3x40 skott med 1153 poäng. Till final krävdes samma resultat, men åttan hade mera innertior. Tina Lehrich från Tyskland korades till segrare. På liggande var Viljanen 18:e med 615 poäng, Indiens Tajaswani Sawant segrade med 623,1 poäng. På luftgevär kom Viljanen in på en 30:e plats med 619 poäng, denna gång krävdes det 626,6 poäng för att nå finalen. Tysklands Julia Simon segrade. SVENSKA FINLANDS SPORTSKYTTEFÖRBUND.R.F (SFS) Petra Liljeberg Joni Stenström SFS:s hemsida 0500 872 045 Svenska sidor skribent www.sfs.idrott.fi petra_liljeberg92@hotmail.com joni.stenstrom@gmail.com 3/2019   URHEILUAMPUJA 45

SARJAKUVA L A S S I PA LO 10 napakkaa Vastaajana on 23-vuotias kivääriampuja Emmi Hyrkäs (Simpeleen Hahlo). 46 URHEILUAMPUJA  3/2019  EKA ENNAKOIVA: Millainen fiilis Minskissä järjestetyistä Euroopan kisoista jäi? Oli hieno, mukava ja erittäin opettavainen kokemus, mutta samalla myös pettynyt olo omiin suorituksiin.  TOKA TUNKEILEVA: Mikä oli parasta? Koko joukkueen yhteishenki ja positiivisuus.  KOLMAS KOVISTELU: Kuinka erilaista oli asua kisakylässä kuin niin sanotuilla normaaleilla kisamatkoilla hotellissa? Todella helppoa ja mukavaa vaihtelua. Ruokailu oli lähellä ja aina saatavilla ja vältyttiin ”hotellikuolemalta” erityisesti joukkueen yhteisen olohuoneen ansiosta.   NELJÄS NALLITUS: Mitkä ovat vahvuutesi ampujana? Periksiantamattomuus ja rauhallisuus.  VIIDES VARMISTAVA: Mitä muuta harrastat? Metsässä kävelyä, lumikenkäilyä ja lumilautailua.  KUUDES KUJEILEVA: Kuinka monta seuraajaa sinulla on esimerkiksi Instagramissa? 164.   SEITSEMÄS SIHTAUS: Millaisia tavoitteita sinulla on urheiluampujana nyt? Kehittyä entistä paremmaksi ja saada hyviä suorituksia kisoihin.   KAHDEKSAS KULTAHIPPU: Mitä tulee mieleen sanasta olympialaiset? Se suurin tavoite.  YHDEKSÄS YRITYS: Luonnehdi suomalaista ”kivääriperhettä”. Motivoitunut ja halukas oppimaan, mutta myös hieman itsepäinen  NAPAKYMPPI: Mikä on ollut tai voisi olla tämän vuoden napakymppi? Maapaikan ampuminen Tokion olympialaisiin. LASSI PALO

FINAALI Ensimmäisiin arvokisoihin Teksti & kuva LASSI PALO K euruun Seudun Ampujia edustava Ida Heikkilä, 16, edustaa Suomea kansainvälisissä arvokilpailuissa ensimmäisen kerran heinäkuussa, kun liikkuvan maalin EM-mitaleista kilpaillaan Unkarissa. Kisakaupunki on Gyenesdias, joka sijaitsee Balaton-järven rannalla. EM-mitalit jaetaan 50m lajeissa. Heikkilä on harrastanut ampumaurheilua noin neljän vuoden ajan. Liikkuvan maalin lajeissa tuli viime tammikuussa kaksi vuotta täyteen. – Äitini on harrastanut nuorena ampumahiihtoa, ja sitä kautta olen päätynyt Metsästäjäliiton kisohin. Noin neljä vuotta sitten kysyin, että milloin mennään taas radalle. Heikkilä on tähdännyt ennätyksikseen ilmakiväärin normaalijuoksuissa 529 ja pienoiskiväärin normaalijuoksuissa 560 pistettä. Heikkilän viisihenkiseen perheeseen kuuluvat lisäksi koira ja pupu. Hän menee ensi syksynä lukioon. – Lähden mielenkiinnolla ja jännityksellä EM-kisoihin, ja odotan ensimmäisiä kisojani ulkomailla. Olisi myös mukava pärjätä ja saada hieno kisakokemus. Mainittakoon, ettei Ida Heikkilä ole sukua liikkuvan maalin lajeissa menestyneille Heikkilän veljeksille. AMMUN LIIKKUVAA MAALIA SIKSI, ETTÄ olin aiemmin jo kisannut Metsästäjäliiton lajeissa noin kolmen vuoden ajan. Hirven ampuminen tuntui silloin luontevammalta, joten liikkuva maali vaikutti sopivalta reitiltä edistyä ja edetä kohti uusia haasteita. TÄMÄ VUOSI ON tuonut paljon uutta tietoa, kuinka kehittyä ampujana ja ammunnassa, uusia ystäviä, uusia kokemuksia ja parempia tuloksia. OLEN TYYTYVÄINEN SIIHEN, että olen saanut neuvoja ja uusia vinkkejä lajissa pärjänneiltä ampujilta ja kokenut myös itse onnistumisia. URHEILUAMPUJANA HALUAN olla tunnollinen ja esimerkillinen urheilija sekä ottaa muut huomioon ja kehittyä lajissa. OLEN URHEILIJANA tarkka ja tunnollinen harjoittelija, ohjeiden noudattaja ja asiat loppuun asti hoitava. AMPUMAURHEILUN LISÄKSI haluan keskittyä koulunkäyntiin ja muistaa aina väillä pysähtyä haaveilemaan. LIIKKUVAN MAALIN MAAJOUKKUERYHMÄSSÄ olen päässyt treenaamaan porukalla ja saanut uusia mielipiteitä ja näkökulmia ammunassa kehittymiseen. LÄHITULEVAISUUDEN TAVOITTEENANI ON treenata ahkerasti ja pärjätä tulevissa kisoissa. . Ida Heikkilä ´´ SYNT.: 3.3.2003, Keuruu ´´ KOTIPAIKKA: Keuruu ´´ SEURA: Keuruun Seudun Ampu- jat (KeuSA) ´´ VALMENTAJA: tehoryhmän valmentaja Sami Heikkilä ´´ ASEET: Anschutz (pienoiskivääri), Feinwerkbau (ilmakivääri) ´´ HARRASTUKSET: ammunta, metsästys, pyöräily, saksofonin soitto. 3/2019   URHEILUAMPUJA 47

Tule kannustamaan omia! Hälvälässä elokuussa - SAL 100 päätapahtuma   500 olympiaurheilijaa   80 maata   8 olympiapaikkaa Tokioon   7 varsinaista kilpailupäivää   5 finaalikilpailua Tervetuloa seuraamaan kilpailuja paikan päälle Hälvälään! Yleisöllä vapaa pääsy. www.lahti-wc2019.fi