ympäristönsuunnittelun, rakentamisen ja hoidon ammattilehti Viherympäristö 13,00 € 1|20 YRITYSKAUPALLA LISÄVAHVUUTTA TEEMA RAMS -– uusi kunnossapitoluokitus Viherpäivien näyttelyn ennakkoa

When the city becomes a living room.

“CUDDLY” Bench CUDDLY istuin “CUDDLY” Bench Sheet cod Drawing c Revision: Product: Sheet code: “CUDDLY” Bench PAAR059 Drawing code: Revision: 10/01/2019 Product: ORGANIC line benc composed by a wide comfortable as a hug, w Dimensio lines. This urban furnitur every location, thanks chromatic choice, becom experience. Dimensions: length: 828 mm; width: 845 mm; Material: height: 830 mm; total weight: 660 kg. Material: The bench Reinforcin is manufact conglomerate. Reinforcing: The bench is reinforc bushes that permit its lif with a Bellitalia plate afte Finishing Finishing: The bench’s surfaces paint” treatment, based component base and varnish, the same us industry. This treatment three colours: Fire Re (RAL9005) or Pure Alternatively, all surfac hammered or sandblast surface that is left sm covered with a transpare upon request, anti-graffit Alternatively, the surface ULTRASKIN, a new designed for outdoo characteristics for the range of colours and c material sheet). All edges are rounded or L 828 W 845 H 830 | 660 kg Handling: Use appropriate equipm Installation: Simply place on the floor Handling: kalusteet.elpac.fi 010 219 0716 | myynti@elpac.fi Installatio

LAITA JALK AV N OVEN IE J Ä T T Ä Ä P IHERALAN VÄLIIN! Vihreä Kirja ilmestyy 12.3 Vihreä kirja postitetaan osoitteellisesti seuraaville ammattiryhmille: • arkkitehtitoimistot • isännöitsijät • infrarakentajat • rakennuttajat • kiinteistönhuoltoyritykset • viheralan ammattilaiset (VY-lehden jakelu) Vihreässä kirjassa on ammattiartikkeleiden lisäksi koottuna viimeisimmät tiedot viheralan järjestäytyneistä ammattilaisista sekä alan tärkeimmät tuote- ja palveluiden markkinoijat ilmoituksin. Vihreä Kirja on julkaistaan painettuna ja nettiversiona. Varaa ilmoitustila 14.2. mennessä: Hannu Pyykkö, 050 2250 tai hannu.pyykko@mediabookers.fi

SISÄLLYS 1/2020 Tapio Sundholm (vas.) Viher-Pirkka Oy:stä ja Tomi Koivisto Koiviston Vihertyö Oy:stä päättivät perustaa yhteisyrityksen. Toiminta jatkuu nyt Viher-Pirkka Oy:n nimellä. Kuva Seppo Närhi. Viheralueiden kunnossapitoluokitus, RAMS, julkistetaan ja otetaan käyttöön Viherpäivillä. Uusi opas on myynnissä Vihertekniikka-näyttelyssä Vyllin osastolla.. Päiväkodin värikkäälle pihalle on toteutettu viljelyalue, johon yhdistyy pieniä leikkikatoksia, Rõõmupesa Tarto. Valokuva Nomaji maisema-arkkitehdit, 2019. Vuoden 2018 kesällä tuli arboristi Tuomo Touralle vastaan erityinen työ: Anjalan kartanon vanhojen puiden pienentäminen. 5 PÄÄKIRJOITUS 8 Pikku-uutiset AJANKOHTAISTA 10 Uusi kasvinterveys lainsäädäntö käytössä TAIMIPÄIVÄ 22 Taimipäivän keskustelusta KOLUMNI 29 Pidä huolta aivoista WUP-KONGRESSI 32 WUP-kongressi Kazanissa 34 Rannat virkistysalueeksi TÄTÄ MIELTÄ 36 Ekologinen kompensaatio TUTKITTUA 39 Kovien pintojen rikkaruohot KESY 40 10+ kaupunkien hankkeet 64 Iin Lähde!-puisto 66 KESY materiaaleissa KASVIT 47 Geofyytit 50 Täydentävät fillerit KOULUTUS 84 Jokilaakson puutarha VYL 94 VYLlissä tapahtuu Tōden Sakura -ratikkalinja hyödyntää nostalgiaa, joka näkyy myös tyylitellyssä reittikartassa. Kuva Maaria Matsunaga. TEEMA RAMS-luokitus 12 RAMS-luokitus käyttöön 15 Uusi kunnossapitoluokitus 16 Vihertekniikka-näyttelyn uutuuksia 18 Vihertekniikka-näyttelyn näytteilleasettajat MAISEMASUUNNITTELU 26 Ulkotiloista innostavia oppimisympäristöjä 60 Maisemasuunnittelijana Moskovassa VAPAAEHTOISTOIMINTA 90 Vapaaehtoistoiminta viheralueilla tarvitsee malleja VIHERRAKENTAMINEN 30 Yhteiset tavoitteet yhdistivät 74 Japanilaista puutarhaa rakentamassa osa 3/3, 78 Anjalan kartanon hoitourakka PUISTOT 42 Puisto menestyjille 54 Koskipuisto Kotkassa 56 Kaupunkilaiset puistoja rakentamassa 68 Ruusujen ratikka 70 Lahopuut metsissä 80 Lumoudu metsästä 86 Kotkan kansallinen kaupunkipuisto sai kunniamaininnan VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 5

Ennen huoltoa Huollon jälkeen ”Kokonaistaloudellisesti edullisin vaihtoehto” Tämä voi tarkoittaa lukemattomia eri asioita, oikeastaan mitä tahansa hankinnassa halutaan painottaa: hintaa, laatupisteitä, esteettisyyttä ja niin edelleen. Mielestämme hyvä määritelmä tälle olisi hankinta- ja asennushinta jaettuna elinkaarella. Hinta on periaatteessa selkeä kriteeri, ei kuitenkaan yksiselitteinen. Jos tuotteen saa edullisesti, mutta se kestää puolet lyhyemmän aikaa kuin toinen jokseenkin kalliimpi, voi perustellusti kysyä kumpi todellisuudessa on kokonaistaloudellisesti edullinen - varsinkin kun huomioidaan mukaan asennuskustannukset. Ulkonäköseikat riippuvat paljon katsojasta ja laadun määrite ei ole laisinkaan yksiselitteinen. Laadulla voidaan tarkoittaa teknistä ja toiminnallista laatua, jotka sisältävät lukuisia yksityiskohtaisia seikkoja, toiset oleellisempia kuin toiset. Todistettu kestävyys on hyvä määritelmä laadulle. Esimerkiksi kaikki 38 vuoden aikana myymämme areenat ovat edelleen käytössä. Kuvan HAGS Uniplay teline on pystytetty noin 20 vuotta sitten ja on edelleen päivittäisessä käytössä. Teline sai uuden maalipinnan ja palvelee käyttäjiä myös seuraavan 20 vuotta. Tokoinrannan 15 vuotta vanhat penkit ovat monena vuonna olleet veden alla, mutta ovat edelleen hyvässä kunnossa. Uskallamme väittää, että harva rakkaista kilpailijoistamme yltää vastaaviin lukuihin. Mainitsipa myös joku, ettei leikkivälineissä juurikaan laadullista eroa ole. Meidän mielestämme on! Toki tuotteita pitää huoltaa ja ylläpitää. Mutta huoltaa pitää mitä tahansa asiaa, jota arvostaa ja jonka tahtoo säilyvän. ”Täysin huoltovapaa” on pelkkää markkinointipuhetta. Kukaan ei oleta viheralueen valojen, istutusten, nurmen, puistokäytävien, hulevesijärjestelmien olevan huoltovapaita - miksi kalusteet olisivat eri asia? Kaikilla tuotteilla on elinkaarensa. Kun aikanaan sinne saakka päästään, kaikki tuotteemme voidaan kierrättää, joko uudiskäyttöön tai energiateollisuuden hyödynnettäväksi. Kokonaistaloudellisesti edullisin vaihtoehto. puh. 020 7458 600 • info@j-trading.fi • www.j-trading.fi

PÄÄKIRJOITUS Yhteisiä pelisääntöjä tarvitaan Viheralan painoarvo vahvistuu ennen näkemättömällä vauhdilla. Ilmastonmuutos, monimuotoisuuden katoaminen, kaupungistuminen, kukutustottumusten muutokset, raaka-aineiden ja materiaalien sekä tuotteiden uudelleenkäyttö ja kierrätys, hulevesikysymykset ja tietoisuus viherala merkityksestä tulevat lisäämään viheralan osaajille töitä. Nämä muutospaineet edellyttävät myös muutoksia lainsäädännössä. On kestämätöntä, jos lainsäädäntö estää perusteltujen toimintatapojen muutoksen. Tästä esimerkkinä on lannoitevalmistelaki, joka säätelee kasvualustan valmistusta. Tällä hetkellä laki ohjaa puhtaiden materiaalien käyttöön paikalla olevan pintamaan sijaan. Tämä ei ole kestävää kehitystä. Toinen esimerkki koskee haitallisia vieraslajeja. Tarvitaan valtakunnallinen linjaus, miten vieraslajeja sisältävää maa-ainesta tulee käsitellä. Tällä hetkellä ei tiedetä, mikä on virallinen linjaus asiassa. Viherympäristöliitto ry on tehnyt asiasta kyselyn Vieraslajiasiain neuvottelukunnalle. Linjaus tulisi saada ennen kevään viherrakennuskauden alkamista. Tässä lehdessä kerrotaan uudesta viheralueiden knnossapitoluokituksesta. Siinä on otettu huomioon muutokset, joita koko ajan tapahtuu. Seuraavaksi uusitaan VHT.. Seppo Närhi päätoimittaja ISSN: 1237 – 0932 Viherympäristö-lehti, 28. vuosikerta Julkaisija ja kustantaja Viherympäristöliitto ry www.vyl.fi viherymparisto@viherymparisto.fi www.viherymparisto.fi, www.vihreakirja.fi Toimitus Päätoimittaja: Seppo Närhi puh. 0400 419 085 seppo.narhi@viherymparisto.fi Vakituiset avustajat Hanna Tajakka Ulkoasu Timo Huopalainen Taitto Puutarhaliitto ry / Agneta Järvenpää Tilaukset ja osoitteenmuutokset puh.03 4246 5339 viherympatisto@jaicom.com Tilaushinnat v. 2020sis. 10 % alv • kestotilaus 55 euroa • vuositilaus 68 euroa • opiskelijatilaus 34 euroa • irtomyynti 13.00 euroa Kirjapaino Forssa Print Tämän lehden tilaajarekisteriä voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Ilmoitukset Media Bookers, Hannu Pyykkö p. 050 2250 hannu.pyykko@mediabookers.fi www.mediabookers.fi Ratakuja 1 LT 1, 01300 Vantaa Ilmoitushinnat e (alv 0) 1/1 4-v 1.350 euroa 1/2 4-v 1.050 euroa 1/4 4-v 780 euroa Kysy Ensin Meiltä -hakemisto alk 720 euroa/ 6 ilmoituksen sarja sis. verkkolinkki Banner alk 250 e/2 kk jakso www.viherymparisto.fi -sivustolla Viherympäristö verkossa VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 5

AJANKOHTAISTA Maisema-arkkitehti MARK Gretel Hemgårdille on myönnetty vuoden 2019 arkkitehtuurin valtionpalkinto pitkäaikaisesta taiteellisesta työstä maisema-arkkitehtuurin luojana ja maisemanäkökulman puolesta puhujana. Gretel Hemgård (s. 1948) on tehnyt pitkäaikaista taiteellista työtä maisemansuunnittelussa ja restauroinnissa sekä toiminut maisema-arkkitehtuurin hyväksi laajasti kansainvälisesti ja kotimaassa. Hänen työssään korostuu suunnittelun pitkäjänteisyys ja monet toteutuksista ovat lajinsa parhaimpia Suomessa. Uusille rakennettaville alueille on hänen suunnitelmistaan syntynyt laaja kirjo kaupunkiympäristöjen arkkitehtuuria, puistoja, katuja, hautausmaita, pihoja ja maisemateoksia, joissa maisemansuunnittelu ja -arkkitehtuuri ovat tinkimättömästi ja monipuolisesti mukana arkkitehtuurin rinnalla ja samalla itsenäisinä teoksina. Suomen maisema-arkkitehtiliitto MARK pitää kunnianosoitusta erittäin merkittävänä ja onnittelee kunniajäsentään Gretel Hemgårdia lämpimästi. – Hemgårdin panos suomalaisen maisema-arkkitehtuurin edistäjänä on erittäin arvokas. Maisema-arkkitehtuuria on voi- nut opiskella Suomessa nyt 30 vuotta omana koulutusohjelmanaan ja ammattikuntamme on vakiinnuttanut asemansa arkkitehtisuunnittelun rinnalla. sanoo maisema-arkkitehtiliiton puheenjohtaja Pia Kuusiniemi. Gretel Hemgård on otettu palkinnosta. – Uskon, että saamani palkinto on tarkoitettu tunnustukseksi koko maisema-arkkitehtuurille. Henkilökohtaisesti tämä on tietysti suuri kunnia, sillä palkinto on arvokkain tunnustus, jonka maisema-arkkitehti tai arkkitehti voi saada. Mielelläni jakaisinkin huomionosoituksen kaikkien kanssa! Hemgård toivoo, että palkinto lisää yleistä keskustelua maisema-arkkitehtuurista: “Mediahuomiota on ollut huomattavan vähän, vaikka kasvukaupunkien rakentamisvauhti edellyttäisi ahkeraa keskustelua viheralueiden ja puistojen laadusta ja niiden merkityksestä paikan identiteettiin ja asukkaiden hyvinvointiin.” Kuusiniemi on samaa mieltä. – Maisema-arkkitehtuurin keinoin voimme vastata aikamme tärkeisiin kysymyksiin: miten voimme sopeutua ilmastonmuutokseen ja sitoutua kestävään ympäristön rakentamiseen ja samalla tuottaa laadukasta ja Kuva Maria Miklas. Arkkitehtuurin valtionpalkinto Gretel Hemgårdille viihtyisää ympäristöä sekä tiivistyvillä keskusta-alueilla että haja-asutusalueilla. Haluamme myös kiittää arkkitehtuuri- ja muotoilutoimikuntaa tästä suuresta kunnianosoituksesta yhdistyksemme kunniajäsenelle ja sitä kautta koko alalle. Taiteen edistämiskeskuksen (Taiken) asiantuntijoina toimivat valtion taidetoimikunnat päättävät vuosittain taiteenalansa valtionpalkinnoista. Arkkitehtuurin valtionpalkinnosta päättää arkkitehtuuri- ja muotoilutoimikunta. Tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen jakoi yhteensä neljätoista palkintoa eri taiteenaloille 29. marraskuuta. Annina Vuorsalo on viimeksi ollut ympäristöasiantuntijana ja projektipäällikkönä Uudenmaan liitossa, jossa hän on ollut mukana mm. maakuntakaavoituksen ympäristöteeman aineistojen hallinnassa ja kaavaratkaisuissa, ympäristöselvitysten koordinoinnissa ja uusien menetelmien, kuten Zonation ja GreenFrame, hyödyntämisessä. Lisäksi hän on työskennellyt merialuesuunnittelutehtävissä ja toiminut projektipäällikkönä kestävää merialuesuunnittelua tukevassa Plan4Blue -projektissa. Aiemmin hän on työskennellyt Riihimäen kaupungilla kaupungin ympäristöja ilmastojärjestelmien koordinoinnissa ja kehittämisessä, ympäristöviestinnässä, luonnonsuojelun asiantuntijatehtävissä ja paikkatietotehtävissä. Hän osallistui myös Riihimäen yleiskaava 2035 -työhön mm. koordinoiden kaavoituksen luontoselvityksiä. Tehtäviin kuului myös Riihimäen ekologinen verkosto -selvityksen laatiminen. Pro gradu -työn Annina Vuorsalo on tehnyt suokasvillisuuden muutoksista. Toiminnanjohtaja Annina Vuorsalo ja Viherympäristöliiton puheenjohtaja Sauli Rouhinen allekirjoittivat työsopimuksen. Annina aloittaa toiminnanjohtajana 1.3.2020. Anninan voit tavata Viherpäivillä Jyväskylässä 11.–13.2. Kuva Seppo Närhi.. 8 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/209 TILAA LEHTI viherymparisto@jaicom.com, 03 4246 5339, http://secure.jaicom.com/le-easiointi/puutarhaliitto

Marketanpuistoon hulevesirakenteiden esittelyalue Teksti ja kuva: SEPPO NÄRHI kt 27 68 27 97 27 69 27.93 27 84 28 31 kivi 27 93 29 07 ku 27 97 27 93 29 20 27 92 27 96 27 81 MERKINNÄT: 29 04 28 00 28 00 28 02 27 98 Pintaveden virtaaman suunta 29 02 Marketanpuisto Espoossa on 30.2 saanut ELY-keskukselta suunnittelurahan lisäksi hulevesirakenteiden esittelyalueen rakentamiseen avustusta. Tavoitteena on tuoda esille eri ratkaisumalleja; hulevesirakenteiden suunnitteluun ja rakentamiseen sekä hoi32.6 toon liittyviä ratkaisuja sekä inY23847 Y23847 formaatiota sekä järjestää hulevesiasioihin liittyvää koulutusta. 33.3 35.5 Hulevesirakenteita koske33.4 van yleissuunnitelman on tehnyt maisema-arkkitehti Pentti Peurasuo ja rakennettua ympäristöä koskevan hulevesirakenne10365 suunnitelman Novian hortono28.6 mi amk-opiskelija Sofia Slotte. Tavoitteena on rakentaa yhdessä 34.9 hulevesirakenteita toimittavien 212 34.6 yritysten kanssa rakennetun ympäristön hulevesirakenteita koskeva näyttelyalue. Marketanpuiston infotilaisuuKEHÄ lll Hulevesirakenteita koskevan yleissuunnitelman on tehnyt maisema-arkkitehti Pentti Peurasuo ja rakennetdessa oli paikalla asiasta kiinnostua ympäristöä koskevan hulevesirakennesuunnitelman Novian hortonomi amk-opiskelija Sofia Slotte. tuneita yrittäjiä. Tilaisuudessa puhunut lehtori Outi Tahvonen painotti, että Suomesta puuttuu käytännön esimerkkikohteet, joissa voisi tutustua erilaisiin hulevesirakenteisiin. Pentti Peurasuo kertoi, että Marketanpuiston ympäristön valuma-alueen vedet ohjataan uomaan, jossa veden virtaamaa hidastetaan, altaissa kiintoaineet painuvat pohjaan ja kasvillisuuden avulla vesi puhdistuu. Sofia Slotte kertoi, että Marketanpuiston hulevesirakenne jakautuu viiteen eri osa-alueeseen. A on Vettä kuljettava rakenne, B Tiiviin rakennetun ympäristön rakenne, C Näkyvä, vesipinnan rakenne, D Puistomainen tulvaniityn alue ja E Matalan hoitotason alue. Uoman alkupäähän sijoittuu rinne, johon voidaan toteuttaa kivipuro porraselementteineen. Uoma rakennetaan keskiosaltaan kapeampana juovana, jolloin vähäinenkin vesi näkyy uomassa. Hulevesirakenteita koskevan esittelyalueen suunnitelman infotilaisuuden osallistujia kierroksella. Rakennettu ympäristö antaa mahdollisuuden tulla erilaisilla tuotteilla esille, kuten laiturein viherkatoin, terassein, sadepuuLisätiedot, toiminnanjohtaja Märta Angervuori, marta.angervuosi@axxell.fi tarhoin, viivytysrakentein. 28 02 28 94 28.25 27 96 28 00 HULEVESIRATKAISUJEN NÄYTTELYOSASTO - HAVAINNEKUVAT 28 02 Hulevesi uoma 28.05 28 07 28 41 28 03 28 08 Maanalainen putki Reunakivi 28 01 Hulevesikasetit/tunnelit puut, ritilät , putket 28 04 28 06 Betoni/luonnonkivi Yritys osasto 28 09 28 93 28 34 Hulekivet Terassi/laituri 28.85 Istututettu alue 28 13 Sadepuutarhat, Kasvit 28 98 Vahvistettu nurmi Info-taulu: Alue 3 Imeytysratkaisut Osastot 12-15 28 17 28 16 Imeytyspainanne 28 46 IDEAKUVIA 28.44 HAMMARBY SJÖSTAD 28 29 28 33 28 31 Viherkatot 28 66 28 36 29 05 Kattopuutarhat 28 38 28 46 Kattovedet 28 41 28 85 30 28 36 28 39 Oleva kosteikko hyödynnetään 28 39 28 95 Kastelujärjestelmät 29 02 28 46 28 41 Kourut, eroosiomatot Info-taulu: Alue 2 Osastot 7-11 28 34 29 11 28 44 29 25 28 49 28 48 nfo esi-I Hulev 29 25 28 46 28 Kouru/putki 54 29 27 28 57 IDEAKUVIA - MALMÖ Allas, vesi-aihe 28 90 28 64 28 62 28.87 28.95 28 64 28 65 Hulevesi-tunnelit sekä 28 muut viivytysratkaisut 69 28 60 28 62 28 60 Viivytys-allas Kivi-yritys 28 70 28 71 28 76 28 75 Info-taulu: Alue 1 Viivytysratkaisut Osastot 1-6 Pato-ratkaisu Kivi-yritys 28 81 28 77 Kyltti: Hulevesiratkaisujen näyttely-osasto 28 78 28 82 28 74 28 75 Kasvit reunastavat uomaa .36 28 66 HW 30 Hulevesilampi Illenpuisto 11 9 KANAVAN PERIAATELEIKKAUSKUVA LW Pohjamaa savi Kohde: PÄÄVIRTAUS SIVU- JA TULVAVIRTAUS Hulevesi uoma Illenpuisto KAAVIOKUVA VESIUOMAN TOIMINTAPERIAATTEESTA Reunakivi graniitista/betonista esim. 350x210x410 Asennetaan yläpuoli samaan tasoon kuin ympäristö. Asennus maakosteaan betoniin valmistajan ohjeen mukaan. MARKETANPUISTO Lähde: Viikki. Virkistysalueen yleissuunnitelma. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 1997:1 12.12.1996 Kosteikko Ojauoma Kosteikko 0 10 m Laji: Luonnossuunnitelma Sisältö: 30 30 Suunnittelija: 29 88 Huleveden virtaaman hidastusperiaate 6.11.2019 29 86 31 76 31 01 30 52 Pumppuhuone Skaala: 1:200 Hulevesiratkaisujen näyttelyosasto 30 84 Sofia Slotte

AJANKOHTAISTA Uusi kasvinterveyslainsäädäntö käytössä – Toimijan rekisteröidyttävä E U:n kasvinterveyslainsäädäntö uudistui, kun EU:n kasvinterveysasetusta 2016/2031 alettiin noudattaa 14.12.2019. Asetus on sellaisenaan voimassa jokaisessa EU-maassa, ja sitä täydentävät lukuisat alemman aseteiset säädökset. Lainsäädäntöuudistuksen tavoitteena on karanteeni- ja laatutuhoojien varhainen havaitseminen, toimijoiden vastuun korostaminen ja tehokkaampi kasvintuhoojien leviämisen estäminen EU:n ulkopuolelta. Kasvintuhoojat arvioitu ja luokiteltu uudelleen Lainsäädäntöuudistuksen yhteydessä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on arvioinut vanhaan lainsäädäntöön sisältyvät karanteenituhoojat. Osa karanteenituhoojista on arvioinnin seurauksena edelleen kasvinterveysasetuksen karanteenituhoojalistalla. Kun niitä löydetään, viranomainen määrää aina toimenpiteet tuhoojan hävittämiseksi. Karanteenituhoojia ovat edelleen esimerkiksi lehtipuita vioittavat aasianrunkojäärä ja kiinanrunkojäärä. Tulipoltteelle Suomella on edelleen suoja-alue, eli tulipoltteen isäntäkasveilla säilyvät tiukemmat vaatimukset muista EU-maista tuotaessa. Osa entisistä karanteenituhoojista on nykyään niin sanottuja laatutuhooja (regulated non-quarantine pest, RNQP). Laatutuhoojat ovat uusi kategoria kasvinterveyslainsäädännössä. Ne ovat EU:n alueella niin yleisiä, ettei niitä pyritä enää hävittämään. Niitä ei saa kuitenkaan esiintyä myytävissä kasveissa, koska ne vaikuttavat haitallisesti kasvien laatuun. Laatutuhoojat on nimetty kasvisuvuittain. Laatutuhoojia ovat nyt esimerkiksi entiset karanteenituhoojat omenan lisäversoisuustauti ja luumun rokkovirus. Periaatteena on, että karanteenituhoojia tarkastavat ja torjuntatoimenpiteistä päättävät edelleen viranomaiset. Laatutuhoojien tarkastaminen ja torjunta on pääasiassa kasvien viljelijöiden ja myyjien vastuulla. Jos laatutuhoojalle ei ole tehty kasvinterveysasetuksen mukaisia toimenpiteitä, viranomainen antaa asiasta määräyksen. Omavalvontavelvoite kasvipassien myöntäjille Keskeistä lainsäädäntöuudistuksessa on kasvipasseja myöntävien yritysten omavalvontavelvoite. Kasvintuhoojien omavalvontaa tekevät kaikki viljelijät, välittäjät ja myyjät, jotka myöntävät kasvipasseja. Suurin osa omavalvontaa tekevistä toimijoista on viljelijöitä, jotka viljelevät taimiaineistoa muille ammattiviljelijöille, taimitarhakasveja, ruukkukasveja tai ryhmäkasveja. Kasvinterveysasetuksen mukainen omavalvonta tarkoittaa sitä, että kasveista tarkastetaan karanteeni- ja laatutuhoojat vastaanotettaessa, viljely- tai myyntikauden aikana sekä ennen lähettämistä. Kasvipassin saa myöntää vain kasvierille, joille on tehty omavalvonta, ja jotka ovat puhtaita karanteeni- ja laatutuhoojista. ViherRiski -sivustolta löytyy lomakepohjia vastaanottotarkastusten kirjaamiseen. Omavalvontana tehdyt tarkastukset sekä niiden tulokset kirjataan, ja kirjanpito säilytetään kolmen vuoden ajan. Kasvipassia käyttävän yrityksen tarkastuksessa käydään läpi omavalvonta, kasvien jäljitettävyys ja kasvipassin käyttö. Tarkastus tehdään periaatteessa vuosittain. Yrityksissä, joilla on omavalvontasuunnitelma, tarkastus voidaan tehdä harvemmin. Omavalvontasuunnitelman voi tehdä esimerkiksi ViherRiski-sivustolta löytyvän suunnitelmapohjan avulla. Kasvipassia käyttävien yritysten kasvinterveysvastaaville on tulossa verkkokoulutus, joka sisältää keskeiset kasvipassin käyttöön, omavalvontaan ja kasvien jäljitettävyyteen liittyvät asiat sekä tärkeimmät ka- 10 | VIHERYMPÄRISTÖ1/15 teksti: PAULA LILJA ranteeni- ja laatutuhoojat. Koulutus julkaistaan alkuvuodesta 2020. Sen käyvät kaikki kasvipassia käyttävien yritysten kasvinterveysvastaavat, mutta se sisältää hyödyllistä tietoa muillekin puutarha-alan yrityksissä työskenteleville. Kasvipassin käyttö laajenee Kasvipassia käytetään tukkumyynnissä kaikilla istutettavaksi tarkoitetuilla kasveilla. Istutettavaksi tarkoitettuja kasveja ovat: taimet, lisäysmateriaali, viherkasvit, ruukkukasvit, ryhmäkasvit ja siemenperuna. Siemenistä vain osa vaatii kasvipassin. Tukkumyynnin lisäksi kasvien etämyynnissä käytetään aina kasvipassia, myös kuluttajille myytäessä. Kuluttajille myytäessä kasvipassia ei kuitenkaan vaadita käytettäväksi vielä vuonna 2020. Poikkeus kasvipassin käytössä ovat tulipoltteen isäntäkasvit. Niillä pitää olla aina kasvipassi, myös vähittäismyynnissä ja etämyynnissä kuluttajille ja vuodesta 2020 lähtien. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että myymälässä myytäessä jokaisessa kasvissa on oma kasvipassi. Kasvipassi voi olla yhdistettynä nimilappuun tai oma erillinen merkintä. Yleensä kasvipassit laitetaan jo taimitarhalla. Tämä kannattaa varmistaa kasveja myymälöihin tilatessa, jos ei halua laittaa tulipoltteen isäntäkasveihin omia kasvipasseja. Kasvipassi sisältää kasvilajin, kasvipassin myöntäjän rekisterinumeron ja maakoodin, jäljitettävyyskoodin sekä alkuperämaat. Kasvipassin käytöstä kannattaa lukea tarkemmin Ruokaviraston internet-sivuilta tai kasvinterveysvastaavan koulutuksesta, joka myös julkaistaan verkkosivuilla. Rekisteritiedot päivitetään, myös viherrakentajat rekisteriin Lainsäädäntöuudistuksen yhteydessä päivitetään yritysten rekisteritiedot Ruokaviraston kasvinterveys- ja taimiaineistorekisteriin. Tässä yhteydessä rekisteröityvät myös kaikki viherrakentajat, joilla välitettävien kasvien arvo on yli 10 000 euroa vuodessa. Osa viherrakentajista on jo rekisterissä, osa ei. Jos ei ole varma kuuluuko jo rekisteriin, kannattaa ottaa yhteyttä oman alueen kasvintarkastajaan, joka voi tarkistaa asian. Ne, jotka tietävät kuuluvansa rekisteriin, voivat odottaa Ruokaviraston yhteydenottoa asiassa. Yhteydenotto tosin edellyttää, että yrityksellä on rekisterissä toimiva sähköpostiosoite. Rekisteröityä voi vuodesta 2020 lähtien Ruokaviraston sähköisessä Touko-asiointipalvelussa. Palvelu avautuu käyttäjille alkuvuodesta 2020. Kasvien maahantuonnin vaatimukset tiukentuvat – tuontikielto EU:n ulkopuolelta monille puuvartisille kasveille EU:n alueelle ovat 2010-luvulla päässeet leviämään esimerkiksi aasianrunkojäärä, kiinanrunkojäärä sekä oliivipuita tuhoava Xylella fastidiosa -bakteeri. Jotta uusien merkittävien kasvintuhoojien leviämistä voitaisiin estää entistä paremmin, ovat EU:n ulkopuolelta tuontikiellossa entisten lisäksi monet muutkin puuvartiset kasvit. Suomeen tällä ei ole suurta vaikutusta, sillä puuvartisten kasvien tuonti suoraan EU:n ulkopuolelta on hyvin vähäistä. Kasvien maahantuonnissa EU:n ulkopuolelta on hyvä huomioida, että maahantuojien täytyy ottaa käyttöön EU:n tuontijärjestelmä TracesNT ennen maahantuontia sekä ilmoittautua rekisteriin maahantuojana. Kirjoittaja on ylitarkastaja Ruokavirastossa. Lisätietoa: www.ruokavirasto.fi/kasvinterveys

Kestävää kauneutta pihallesi! www.hb-betoni.fi www.hb-betoni.fi

RAMS-LUOKITUS ABC:stä RAMSiin –Viheralueiden luokitus uudistuu teksti ja kuvat: HANNA TAJAKKA Viheralueiden hoitoluokituksen päivitystyön myötä siirrytään viheralueiden kunnossapitoluokitukseen. Samalla muuttuvat käytössä olevat luokituskoodit ja eri luokkien väliset erot tarkentuvat. ABC-luokituksesta siirrytään RAMS-luokitukseen. V iheralueiden kunnossapitoluokituksen (RAMS) mukaan viheralueet jaetaan kolmeen kunnossapidon pääluokkaan: Rakennetut viheralueet (R), Avoimet viheralueet (A) ja Metsät (M). Pääluokkien kirjainkoodi tulee nimen ensimmäisestä kirjaimesta. Kukin pääluokka jaetaan 4‒5 alaluokkaan viheralueen käytön ja kunnossapidon intensiteetin mukaan. Pääluokkia täydentävät lisäksi luokat: Suojelualueet (S), Maankäytön muutosalueet (x) ja Viheralueiden puhtaanapitoluokitus (P). Rakennettuihin viheralueisiin yksi lisäluokka Rakennetut viheralueet (R) ovat kaupunki- ja taajamarakenteen sisällä olevia erilaisia puistoja, puistoaukioita, kiinteistöjen ulkoalueita, hautausmaita, katto- ja kansipuutarhoja, liikenneviheralueita sekä liikuntaan, leikkiin ja muuhun erityiseen toimintaan tarkoitettuja viheralueita. Kunnossapidon tavoitteena on joko pitää alue alkuperäisen suunnitelman mukaisena tai kehittää sitä kohdekohtaisen suunnitelman mukaisesti. Vanhan ABC-luokituksen Käyttöviheralue A2 -alaluokka jaetaan päivityksen myötä kahtia toimintaviheralueiseen (R2) ja käyttöviheralueiseen (R3). Toimintaviheralueeseen kuuluvat jatkossa jalankulun ja pyöräilyn reittiyhteyksiin sekä liikuntaan, leikkiin ja erityistoimintoihin varattuja viheralueiden osia, kuten leikkipaikat, lähiliikuntapaikat, uimarannat, koirapuistot ja matonpesupaikat. Käyttöviheralueita ovat muun muassa kaupunkipuistot ja -aukiot, torialueiden kasvillisuus- ja oleskelualueet, katupuuistutukset, pihojen kasvillisuus- ja oleskelualueet sekä intensiivistä hoitoa vaativat luonnonmukaiset hulevesirakenteet. Edustusviheralueen (A1) nimi muuttuu rakennetuksi arvoviheralueeksi (R1). Näin halutaan kaikkien pääluokkien erilaisia erityisiä kulttuuri-, maisema-, luonnon tai muita arvoja sisältävät alueet nimetä samalla periaatteella. Avoimissa viheralueissa vastaava luokka on arvoniitty (A1) ja metsissä arvometsä (M1). Käyttö- ja suojaviheralue (A3) muuttuu suoja- ja vaihettumisviheralueeksi (R4). Näin halutaan korostaa luokan luonnetta rakennettujen ympäristöjen erilaisten reuna-, suoja- ja vaihettumisvyöhykkeiden luokkana, jossa käyttö ei ole pääosassa. Avoimien viheralueiden alaluokkien nimiä tarkistettu Avoimet viheralueet (A) ovat kaupunki- ja taajamarakenteen sisällä tai reuna-alueilla olevia luonnostaan tai ihmistoiminnasta syntyneitä niittyjä ja peltoja. Kunnossapidon tavoitteena on edistää niiden lajiston monimuotoisuutta ja säilyttää alueiden avoin ilme sekä varmistaa, että ne kestävät käytöstä aiheutuvan kulumisen. Entinen maisemaniitty ja laidunalue (B3) -alaluokan nimi muuttuu maisemaniityksi (A3). Syynä laidunalueen poistamiseen nimestä on se, että laidunnettavia alueita löytyy myös muista avoimien vi- 12 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 heralueiden (A) alaluokista. Laidunnus on yksi kunnossapitomenetelmä, jota voidaan soveltaa kaikilla avoimilla viheralueilla ja tarvittaessa myös rakennetuilla viheralueilla ja metsissä. Myös avoimet alueet ja näkymät (B4) -alaluokan nimeä lyhennettiin avoimeksi alueeksi (A4). Näkymät ovat yksi syy alueen avoimena pitämiseen samalla tavalla kuin esimerkiksi sähkölinjojen alustan avoimena pitäminen. Näkymä ei siis sinällään määritä alaluokkaa. Päivityksen yhteydessä on vaihdettu maisemapeltojen (A5, entinen B1) ja arvoniittyjen (A1, entinen B5) järjestystä päittäin. Syynä muutokseen on, että kaikissa pääluokissa arvoviheralueet on haluttu nostaa luokituksessa ensimmäiseksi. Näin halutaan korostaa viheralueiden merkitystä erilaisten kulttuuri-, maisema-, luonnon ja maanomistajan määrittämien muiden erityisten arvojen edistäjänä. Arvoviheralueeksi luokittaminen edellyttää lisäksi erityisen arvon nimeämistä ja sen perustelua. Näin varmistetaan, että arvoviheralueilla on todennettavasti erityistä arvoa ja se on tunnistettu ja määritetty. Metsien päälinjaukset säilyvät entisellään Metsät (M) ovat kaupunki- ja taajamarakenteen sisällä, reuna-alueilla tai etäämmällä olevia puuston peittämiä alueita, joille tunnusomaista on luonnonvarainen pensas- ja aluskasvillisuus, joka vaihtelee metsätyypin ja kasvupaikan olosuhteiden mukaan. Metsien hoidon tavoitteena on varmistaa puuston, muun metsäkasvillisuuden ja maaperän elinvoimaisuus, kasvukunto, uusiutumiskyky, monimuotoisuus ja kasvinterveys sekä omistajan metsälle asettamat tavoitteet. Metsien alaluokkien nimet ja pääosin sisällöt säilyvät entisellään, mutta järjestystä on muutettu siten, että arvometsä (M1, entinen C5) on siirretty pääluokan ensimmäiseksi alaluokaksi, samalla periaatteella kuin muissakin pääluokissa. Näin ollen muiden alaluokkien numerokoodi muuttuu yhtä numeroa suuremmaksi verrattuna ABC-luokitukseen. Lisäksi korostetaan, että arvometsät (M1) eivät ole suojeltuja metsäalueita. Suojellut metsäalueet sijoitetaan Suojelualueet (S) -kunnossapitoluokkaan. Suojelualueet ovat erillisellä päätöksellä suojeltuja viheralueita Suojelualueet (S) ovat laissa, asetuksessa tai valtioneuvoston, ministeriön, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) tai muun viranomaisen päätöksessä määrättyjä alueita, joilla on suojeltuja luontokohteita. Suojelualueena pidetään myös aluetta, jolla on muinaismuistolain nojalla suojeltuja rakennelmia tai niiden jäännöksiä sekä rauhoitetut kiinteät muinaisjäännökset, jos niitä voidaan pitää aluemaisina kohteina. Suojelualue voi olla myös maanomistajan omalla päätöksellä tai muulla päätöksellä suojeltu alue. Suojelualueiden hoidon tavoitteena on turvata lajiston ja luontotyyppien monimuotoisuutta sekä huolehtia kansallismaiseman, kult-

tuuriperinnön, virkistys- ja retkeilyalueiden tai muun erityisen ja suojeltavan arvon säilymistä. Maankäytön muutosalueet Maankäytön muutosalueet (x) ovat yleis- tai asemakaavassa rakentamiseen tai rakentamisen vaikutuspiiriin osoitettuja alueita, joiden hoidon tavoitteena on valmentaa kasvillisuutta tulevaa käyttöä varten, niin että alueen säilytettävä kasvillisuus on elinvoimainen myös rakentamisen aiheuttaman muutoksen jälkeen. Alaluokkien kirjainkoodissa näkyy myös varsinainen pääluokka, jonka mukaisessa ulkoasussa maankäytön muutosaluetta kunnossapidetään: Rx, Ax ja Mx. Viheralueiden puhtaanapitoluokitus toimii itsenäisenä luokituksena Edustusviheralue A1 on uuden viheralueiden kunnossapitoluokituksen mukaan Rakennettu arvoviheralue R1. Viheralueiden puhtaanapitoluokitus (P) täydentää varsinaista kunnossapitoluokitusta (RAMS-luokitusta). Sen avulla viheralueen omistaja määrittää puhtaanapidon laadun tason ja puhtaanapitokertojen määrän. Puhtaanapitoluokitus ei ole siis sidottu tiettyyn pää- tai alakunnossapitoluokkaan, vaan viheralueen omistaja voi määrittää puhtaanapitoluokan haluamallaan tavalla. Viheralueiden puhtaanapitoluokitus voi vaihdella kesä- ja talvihoidon välillä. Luokituksessa esitetyt puhtaanapitoluokat kuvaavat kesähoidon toimenpidekertoja. Talvikauden puhtaanapidosta sovitaan erikseen. Myös sunnuntaisin ja juhlapyhinä tehtävästä puhtaanapidosta sovitaan erikseen. Yksi viheralue – monta kunnossapitoluokkaa Käyttöviheralue A2 jaetaan uudessa viheralueiden kunnossapitoluokituksessa kahdeksi luokaksi: Toimintaviheralue R2 ja Käyttöviheralue R3. Toimintaviheralueisiin kuuluvat muun muassa leikkipaikat. Laidunalue (entinen B3) poistuu avoimien viheralueiden alaluokkien nimistä. Laiduntamalla hoidettuja alueita voi kuulua erilaisiin avoimiin viheralueisiin ja myös muihin viheralueisiin. Kuvassa lampaat laiduntavat Kolin laskettelurinteitä kesäaikaan. Viheralue voidaan luokitella kuuluvaksi joko kokonaisuudessaan yhteen kunnossapitoluokkaan tai se voi sisältää useita eri kunnossapitoluokkia. Mitä monimuotoisempi viheralue on, sitä monipuolisemmin kunnossapitoluokitusta hyödynnetään. Esimerkiksi kiinteistön ulkoalueella, kuten päiväkotien, koulujen, sairaaloiden ja asunto-osakeyhtiöiden pihalla, voidaan leikkipaikat ja oleskelualueet sijoittaa eri kunnossapitoluokan alle kuin pihan istutukset tai reuna-alueen vaihettumisvyöhykkeet. Myös liikenneviheralueet, luonnonmukaiset hulevesien käsittelyalueet ja -rakenteet, dynaamiset kasvillisuusalueet sekä viherkatot ja katto- ja kansipuutarhat voidaan sijoittaa eri kunnossapitoluokkiin tai jakaa yksi alue useampaan kunnossapitoluokkaan. Kunnossapitoluokka ei määräydy kiinteistörajan mukaan vaan kunkin alueen käytön ja kunnossapidon tavoitteen mukaan. Viheralueen omistaja määrittää, mikä viheralueen kunnossapitoluokka on tai sisältääkö yksi viheralue useita eri kunnossapitoluokkiin kuuluvia alueita. Kunnossapitoluokka voi myös muuttua viheralueen kehittymisen ja sen elinkaaren mukaan. Viheralueen valmistumisen jälkeen takuuaikana voidaan esimerkiksi noudattaa intensiivisempää kunnossapitoa edellyttävää kunnossapitoluokkaa ja takuuajan jälkeen muuttaa kunnossapitoluokka vähemmän intensiivistä kunnossapitoa vaativaan luokkaan. Myös viheralueilla, joita halutaan kehittää esimerkiksi avoimesta viheralueesta metsäisemmäksi viheralueeksi, voidaan kunnossapitoluokkien muutoksella ohjata alueen kehittymistä. Siirryttäessä käyttämään uutta luokitusta kannattaa tarjousasiakirjoissa, kunnossapidon työselostuksissa, hoito- ja käyttösuunnitelmissa, tuote- ja tehtäväkorteissa sekä kiinteistönpitokirjoissa kirjata selkeästi näkyviin, että käytössä on Viheralueiden kunnossapitoluokitus RAMS. Näin vältetään sekaannukset vanhan luokituksen (ABC-luokitus) kanssa. Kirjoittaja on MMM ja lehden vakituinen avustaja. VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 13

Viheralueiden hoitoluokituksen (ABC-luokitus) vastaavuus viheralueiden kunnossapitoluokitukseen (RAMS-luokitus). VIHERALUEIDEN HOITOLUOKITUS (ABC-LUOKITUS) VIHERALUEIDEN KUNNOSSAPITOLUOKITUS (RAMS-LUOKITUS) PÄÄLUOKAT JA NIIDEN ALALUOKAT A Rakennetut viheralueet A Rakennetut viheralueet A1 Edustusviheralue R1 Rakennettu arvoviheralue A2 Käyttöviheralue R2 Toimintaviheralue R3 Käyttöviheralue A3 Käyttö- ja suojaviheralue R4 Suoja- ja vaihettumisviheralue B Avoimet viheralueet A Avoimet viheralueet B5 Arvoniitty A1 Arvoniitty B2 Käyttöniitty A2 Käyttöniitty B3 Maisemaniitty ja laidunalue A3 Maisemaniitty B4 Avoimet alueet ja näkymät A4 Avoin alue B1 Maisemapelto A5 Maisemapelto C Taajamametsät M Metsät C5 Arvometsä M1 Arvometsä C1 Lähimetsä M2 Lähimetsä C2 Ulkoilu- ja virkistysmetsä M3 Ulkoilu- ja virkistysmetsä C3 Suojametsä M4 Suojametsä C4 Talousmetsä M5 Talousmetsä PÄÄLUOKKIA TÄYDENTÄVÄT LUOKAT E Erityisalueet - S Suojelualueet S Suojelualueet R Maankäytön muutosalueet x Maankäytön muutosalueet: Rx Muutosalue, jota kunnossapidetään rakennetun viheralueen mukaisessa ulkoasussa Ax Muutosalue, jota kunnossapidetään avoimen viheralueen mukaisessa ulkoasussa Mx Muutosalue, jota kunnossapidetään metsän mukaisessa ulkoasussa 0 Luokittelemattomat alueet - P Puhtaanapitoluokitus P1 Päivittäin (ma–la) P2 Työpäivinä (ma–pe) P3 Viikoittain P4 Kuukausittain P5 Vuosittain P6 Määrä vuosin P Viheralueiden puhtaanapitoluokitus P1 Päivittäin (ma–la) P2 Työpäivinä (ma–pe) P3 Viikoittain (3 krt/vk) P4 Viikoittain (2 krt/vk) P5 Viikoittain (1 krt/vk) P6 Kuukausittain P7 Vuosittain 14 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20

RAMS-LUOKITUS Uusi viheralueiden kunnossapitoluokitus teksti: PIRJO KOSONEN V uonna 2018 käynnistetty viheralueiden kunnossapitoluokituksen uudistustyö on loppusuoralla. Uusi luokitus esitellään Viherpäivillä helmikuussa. Uusi kunnossapitoluokitus laajentaa kunnossapidon käsitettä ja yhteensovittaa nimikkeistön Infran kunnossapitonimikkeistön (2017) Laajasti sovellettava kunnossapitoluokitus Uudistustyön tavoitteena on ollut selkeä ja laajasti sovellettava viheralueiden kunnossapitoluokitus. Uusi luokitus soveltuu paitsi puistoalueille, myös liikenne- ja katuviheralueille, pihoille ja hautausmaa-alueille. Viheralueiden kunnossapidon kehittämisen näkökulkanssa. masta oleellista on yhteisen käsitteistön ja ohjeistojen luominen, mikä mahdollista vertailtavuuden ja kehitystyön. VIHERALUEIDEN KUNNOSSAPITO Kunnossapitoluokat on nimetty uudelleen. Viheralueiden ABC -hoitoluoKäyttö Korjaus Hanketehtävät Hoito kitus on koettu arvolatautuneeksi, koska on syntynyt vaikutelma A-hoito* viheralueen huolto* kunnostaminen * kunnossapidon * viheralueen osaluokan ”paremmuudesta” verrattuna ja informaatio* uusiminen suunnittelu alueiden ja B tai C -hoitoluokkiin. Uudet viherajärjestelmien hoito* siirtäminen * tilaajatehtävät rakenneosien hoito luekunnossapitoluokkien nimet kuvaaja käyttö * poistaminen * valvontatyö * puhtaanapito vat luokkaan kuuluvia alueita (raken* tarkastukset ja netut viheralueet, avoimet viheralueet inventoinnit ja metsät) ja mahdollistavat paremmin kaikkien viheralueiden tuottamien arvojen, esimerkiksi luontoarvojen ja kulttuurihistoriallisten arvojen, esiin nostamisen. Kunnossapitoa tarkastellaan hanketehtävien, hoidon, käytön ja Kunnossapitoluokitusta laadittaessa on pyritty huomioimaan myös korjauksen muodostamana kokonaisuutena. Viheralan kannalta täruuden luokituksen käyttöönotto. Luokitusoppaaseen sisällytetään keä uudistus on hanketehtävien, tilaajatyön ja valvonnan sisällyttämimuuntotaulukko, joka helpottaa luokituksen käyttöönottoa. Tauluknen kunnossapitoluokitukseen. Tämä nostaa esiin viheralan osaamikoa apuna käyttäen viheralueiden siirto ABC -hoitoluokista RAMS sen ja asiantuntijuuden merkityksen kunnossapitoa suunniteltaessa, -kunnossapitoluokkiin voidaan toteuttaa melko helposti. Toisaalta tilattaessa ja valvottaessa. uuteen luokitukseen siirtyminen haastaa ja tarjoaa mahdollisuuden Viheralueiden suunnitelmallisen kunnossapidon ja tavoitteellisen tarkastella viheralueita ja viheralueiden kunnossapitoa uusista arvoomaisuudenhallinnan avulla on mahdollista parantaa viheraluepaljen ja palveluiden näkökulmista. veluja ja säilyttää ja kehittää viheralueiden luonto- ja kulttuurihistoriallisia arvoja. Hoidon tehtävät Hoidon tehtäväkokonaisuuteen sisältyvät viheralueen kasvillisuuden, rakenteiden ja varusteiden, käytävien ja aukioiden sekä puistoleikkipaikkojen ja muiden toiminnallisten alueiden hoidon ja puhtaanapidon tehtävät. Hoidon tehtäväkokonaisuus sisältää haitallisten vieraslajien poistamisen. Myös tarkastukset ja inventoinnit kuuluvat tähän tehtäväkokonaisuuteen. Puhtaanapito on esitetty omana puhtaanapitoluokituksenaan, jota voidaan soveltaa kaikkiin kunnossapitoluokkiin. Erityisesti rakennetuilla viheralueilla on entistä enemmän tekniikkaa ja tietotekniikkaa. Näiden järjestelmien hoito ja käyttö muodostaa käytön tehtäväkokonaisuuden. Korjaus tarkoittaa rakenteellisen kunnossapidon luonteisia töitä, kunnostusta, uusimista ja tarvittaessa poistamista. Uutta palveluajattelu Uudessa kunnossapitoluokituksessa viheralueita tarkastellaan paitsi alueina ja rakenteina myös palveluina. Tällöin esiin nousevat viheralueiden moninaiset arvot ja merkitykset, mutta myös alueiden käytettävyyden ja osallisuuden kysymykset. Tämä näkyy uudessa kunnossapitoluokituksessa esimerkiksi niin, että viheralueiden toiminnalliset osat, kuten puistoleikkipaikat, puistokentät, kuntoilu- ja lähiliikuntapaikat ja kevyenliikenteen reittiverkostot on nostettu omaksi rakennettujen viheralueiden luokakseen (R2 Toimintaviheralue). Näillä suhteellisen paljon kunnossapitoresursseja vaativilla alueilla kunnossapito painottuu käytettävyyden, alueen suorituskyvyn ylläpitämisen ja käyttäjäturvallisuuden suuntaan. Ohjeistoja uudistetaan kokonaisuutena Viheralueiden kunnossapitoluokitus on osa kaupunkivihreän ohjeistojen kehitystyötä. Kunnossapitoluokituksen uudistus käynnistää Viheralueiden hoidon työselostus VHT -julkaisun päivitystyön. Uusi luokitus vaikuttaa myös Kiinteistöpalveluiden yleiset laatuvaatimukset KiinteistöRYL -julkaisun ulkoalueiden hoito-ohjeistukseen. Kunnossapitoluokat heijastuvat myös tuleviin alueurakoinnin asiakirjamalleihin ja tehtäväkortteihin. Luokituksen uudistustyön viimevaiheeseen kuului viheralan toimijoille ja järjestöille suunnattu lausuntokierros. Lausunnoissa luokitukseen ei esitetty merkittäviä muutoksia. Kiitosta keräsi erityisesti uuden luokituksen avaama laajempi näkökulma. Viheralueiden kunnossapitoluokituksen uudistus Viherympäristöliiton sivuilla: https://www.vyl.fi/ohjeet/kunnossapitoluokitus/ Uuden kunnossapitoluokituksen julkaisumateriaalin valmistelu, taitto ja painotyö ajoittuvat joulu-tammikuulle. Uudistustyön aikataulu on tehtävän laajuuteen nähden ollut varsin kunnianhimoinen. Nyt kuitenkin näyttää, että tavoitteet saavutetaan ja uusi viheralueiden kunnossapitoluokitus esitellään Viherpäivillä 2020. Työtä ovat ohjanneet Viherympäristöliiton nimeämä ohjausryhmä ja kunnossapitoluokkien asiantuntijaryhmät. Työryhmän työn koonnista ja uuden luokituksen kirjoittamisesta vastaa ViherArkki, puutarha-agronomi Hanna Tajakka. Kiitän erinomaisesti sujuneesta yhteistyöstä kaikkia uudistustyöhön osallistuneita! Kirjoittaja oli RAMS-ohjausryhmän puheenjohtaja. VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 15

VIHERTEKNIIKAN UUTUUKSIA Vihertekniikkanäyttelyssä esillä Vihreän hinnan mukaisia innovaatioita toimittanut: ESSI MÄKINEN JUTTU PERUSTUU NÄYTTEILLEASETTAJIEN ILMOITTAMAAN MATERIAALIIN. V uoden 2020 Vihertekniikkanäyttelyssä Viherpäivillä 12.13.2.2020 nostamme esille viheralan taloudellisia ratkaisuja / tuotteita, joiden avulla voi edistää kestävää ympäristörakentamista viheralalla, Viherpäivien pääteeman ”Vihreän hinta” -mukaisesti. Ilmoitetut innovaatiot voivat edistää kestävää ympäristörakentamista esimerkiksi materiaalivalintojen, elinkaaren pituudet tai kestävän talouden mukaisilla ratkaisuilla. Esittelemme näytteilleasettajien tuotteita tai palveluja, joihin pääsee tutustumaan Viherpäivillä lisää. Loimaan Kivi panostaa tuotannossa ympäristöystävällisiin toimintatapoihin, kuten energiatehokkaisiin koneisiin, valaistukseen ja lämmitysratkaisuihin. Myös kaikki sivukivi, joka tuotannostamme jää yli, jatkojalostetaan muun muassa tierakentamiseen käytettäväksi murskeeksi. Suomalaisen luonnonkiven lähituotanto ja lyhyet kuljetusmatkat takaavat matalan hiilijalanjäljen. Tällä hetkellä on menossa hiilijalanjäljen laskentaprojekti tarvekivelle sekä käytetymmille rakennuskiville. On tärkeää, että luonnonkiven hiilijalanjälkeä mitataan tuotantoketjun alusta loppuun. Tulokset julkaistaan alkuvuodesta 2020. Lisätietoja: Loimaan kivi, www.loimaankivi.fi, www.loimaankivi.fi/rakennuskivet Streetlife TWIN -konsepti: Innovaatioina kestävyys ja estetiikka KOMPANin uusissa Robinia-leikkiveistoksissa on loputtomasti mahdollisuuksia innovatiivisille teemoille. KOMPAN Robinia -leikkiveistokset, loputtomasti mahdollisuuksia! Kompanin uusissa Robinia-leikkiveistoksissa on loputtomasti mahdollisuuksia innovatiivisille teemoille, jotka tuovat leikkipaikalle ainutlaatuisen esteettisen kokemuksen. Leikkiveistos rakennetaan kokonaan kestävästä ja ympäristöystävällisestä robiniapuusta. Robinia on erittäin satoisa puu, joka tuottaa luonnostaan paljon öljyä ja vastustaa siksi tehokkaasti lahoamista. Se on myös hyvin vahvaa. Siksi leikkiveistos kestää säätä ja käyttöä ja on näin ollen erittäin pitkäikäinen. Kaikilla Kompanin tuotteilla on ISO14001-ympäristöstandardin mukainen sertifiointi. Ympäristö on huomioitu myös tuotteiden valmistuksessa, sillä Kompanin tuotantoprosessissa syntyy vain vähän jätettä, ja kaikki kierrätetään. Lisätietoja: Kompan Suomi Oy https://www.kompan.fi/leikki/luonnonmukaiset-leikkivalineet/robinia-leikkiveistokset Suomalainen luonnonkivi on ainutlaatuinen materiaali Loimaan Kivi on satavuotisen historiansa aikana ollut kivenjalostuksen vahva edelläkävijä. Jalostettu suomalainen graniitti on ekologinen ja eettinen vaihtoehto. 16 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 Streetlife tuo esille Viherpäivillä uuden TWIN-konseptin: kunnianhimoinen tavoite on tarjota kaikkiin kaupunkikalusteisiin vaihtoehtoinen, kestävä materiaali entisen kovapuumateriaalien rinnalle. Lava Grey, Cloudy Grey ja All Black -mallistot ovat valmistettu kierrätetystä muovista, kun taas Bamboo Brown on CO2-neutraali, biopohjainen tuote. Jokaisella tuotteella on oma erillinen luonteensa, joka on peräisin yksilöllisistä lähdemateriaaleista ja tuotantomenetelmistä. ”Suunnittelijoina voimme luoda ratkaisuja, jotka edistävät terveellisempää ja kestävämpiä julkisia viheralueita. Näkökulmamme TWIN-tuoteperheen ratkaisuissa, on pyrkiä yhdistämään esteettisyys ja kestävyys, jotka kestävät tulevaisuudessa.” Lisätietoja: Streetlife, www.streetlife.nl Leikki- ja liikuntapaikkojen välineiden korjaus jatkaa niiden elinikää huomattavasti PlayCaren Uusi Elämä -palvelu herättää nuutuneen leikki- ja liikunta-alueen henkiin. Käytössä kuluneet, mutta rakenteeltaan kunnossa olevat leikki- ja liikuntavälineet maalataan, rikkonaiset osat uusitaan tai kunnostetaan. Samalla varmistetaan leikkivälineiden turvallisuus ammattimaisesti. PlayCare –palvelu tekee leikki- tai liikunta-alueen kunnostuksen kokonaisvaltaisesti asiakkaan toiveiden mukaisesti. Kestävää kehitystä tukevan ja vastuullisesti tuotetun Uusi Elämä -palvelun saa kaikkien valmistajien tuotteisiin. Lisätietoja: PlayCare, Uusi Elämä -palvelu https://www.playcare.fi/Palvelut/Uusi-Elama Novarbo esittää: Biohiili Istutusmulta, Mossgrow Karkea Ruukutusseos sekä rakeiset Arvo-luomulannoitteet Novarbo Biohiili Istutusmulta on kasvualustaseos, jonka lannoitusvaikutus saadaan kompostiseoksesta. Kompostiseoksessa käytetään kiertotalouden materiaaleja, kuten broilerinlantaa ja puunkuorirouhetta. Tämän lisäksi seos sisältää kasvien kasvua tukevaa mykorritsaa ja maan rakennetta sekä vesi- ja ravinnetaloutta parantavaa biohiiltä.

Aina ei tarvitse hankkia uutta, vaan leikki- ja liikuntapaikoilla käytössä kuluneet välineet voidaan korjata. PlayCaren Uusi Elämä- palvelulla pintojen maalaus, rikkoontuneiden osien kunnostaminen tai vaihtaminen uusiin jatkaa tuotteiden elinikää vuosiksi eteenpäin. Muita seoksen raaka-aineita ovat hiekka ja turve. Biohiili Istutusmullan käyttökohteita ovat istutusalueet. Novarbo tuo Viherpäivillä esille myös rakeiset Arvo-luomulannoitteet sekä Mossgrow Karkea ruukutusseoksen. Lisätietoja: Novarbo Oy https://www.novarbo.fi/fi/tuotteet/kasvualustaseokset/mossgrow-seokset/mossgrow-karkea-ruukutusseos.html https://www.novarbo.fi/fi/tuotteet/luomulannoitteet.html ”Vihreä hinta” Bongon puunrunkosuojissa Kestävää ympäristörakentamista ajatellen Bongo on lanseerannut kotimaisen Viisikko puunrunkosuojan. Materiaalit ja rakenteet on valittu kestämään ja soveltuvat hyvinkin monenlaisiin ympäristöihin. Muotoilulla on saatu tuotteisiin lisäarvoa. Arkinen puunrunkosuoja huomataan vuodenajoista riippumatta. Innovatiivisuutta löytyy myös Viisikon käsistä: kulmaa muuttamalla voidaan säätää puunrunkosuojan halkaisijaa, se ikään kuin kasvaa puun mukana. Tuotteen pitkä elinkaari ja edulliset huoltokustannukset ovat kestävää taloutta. Teräslevystä valmistettu Viisikko puunrunkosuoja voidaan pitkän elinkaaren lopuksi kierrättää metallinkierrätykseen. Lisätietoja: Bongo House Oy, Risto Luoma, puh. 050 350 9060 http://bongo.fi Pikkuvihreän huussi voi tulla vastaan millä mantereella tahansa Kuivakäymälä on aina ekoteko: huussi säästää aina puhdasta vettä, eikä päästä käymäläjätettä luontoon tai viemäriin puhdistettavaksi. Pikkuvihreä on jo vuodesta 1992 valmistanut ja toimittanut kuivakäymälöitä etenkin julkisiin kohteisiin Suomessa ja maailmalla. Toimivan ja helposti huollettavan kuivakäymälän saa tehtyä ilman vettä tai sähköä minne niemen nokkaan tahansa. Pikkuvihreän huusseja löytyy niin Australiasta, Mongoliasta kuin Machu Pichultakin – Novarbo Mossgrow Karkea Ruukutusseos Puun mukana kasvava Bongo House Oy:n Viisikko puunrunkosuoja. ja tietenkin myös Suomesta monesta julkisesta kohteesta. Lisätietoja: Meripalo Oy – Pikkuvihreä, www.pikkuvihrea.fi Hautala Service – Pellenc akkutyökalut viheralan ammattilaisille Yrityksemme tuo maahan laadukkaita Pellenc akkutyökaluja viheralan ammattilaisille. Laitteet säästävät hintansa nopeasti säästyneinä polttoaine- ja huoltokustannuksina. Eikä pidä unohtaa päästöttömyyttä, äänettömyyttä sekä käyttäjien ergonomiaa: laitteen ovat keveitä ja lähes tärinättömiä. Lisätietoja: Hautala Service http://www.hautalaservice.com/akkutyokalut/ Arto Hautala arto.hautala@hautalaservice.com Viherkattojen salaojitus ja vedeneristys hallintaan BMI Icopalin ratkaisuilla Viherkatot ovat edistysaskel kestävän kaupunkiympäristön rakentamisessa. Viherkatto luo viihtyisyyttä asuinympäristöön ja viivyttää sadevesiä tulvivassa kaupunkiympäristössä. Lisäksi vihreä kerros suojaa katon varsinaista vesikatetta ja pidentää sen käyttöikää, joka on merkittävä tekijä rakennuksen elinkaariajattelussa. BMI Icopal on luonut viherkattojen alalla pitkään ratkaisuja, jotka takaavat vihreän kerroksen vehreyden ja vesikatteen toimivuuden. Lisätietoja: BMI Icopal https://info.unelmienkatto.fi/viherkatoista-ja-aurinkokeraimista-monipuolisuutta-kaupunki-infraan Vettäläpäisevät pihakiveykset – uusi, taloudellinen ja ympäristöystävällinen mahdollisuus puhdistaa ja viivyttää hulevesiä Pihakivien pohjarakenne on hyödyntämätön mahdollisuus puhdistaa ja viivyttää vettä. Läpäisevien kiviainesten viivytyskapasiteetti on suuruusluokkana noin 250 – 330 litraa per kuutio. Pinnan läpäisevyyteen vaikuttaa oleellisesti käytetty saumamateriaali. Sauma-aine tulee valita alueen käytön ja kunnossapidon mukaan. VTT:n tutkimuksissa on todettu, että kiviainesten läpi johtuva hulevesi puhdistuu varsin hyvin. Läpäisevä rakenne on hyvä vaihtoehto ja kokonaiskustannuksiltaan edullinen tapa käsitellä hulevesiä. Rudus tuo Viherpäiville myös Betoroc-kierrätyskiviaineen ja Uuma-tuoteperheen. VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 17

VIHERTEKNIIKAN UUTUUKSIA Ahosen taimisto Oy.................................... OS 118 Taimistontie 19, 43500 Karstula ahosentaimisto.fi Pertti Ahonen info@ahosentaimisto.fi 0400199189 Alotec Oy.............................................................OS 416 Eskonmäentie 4, 02540 Kylmälä Jouko Hannonen jouko.hannonen@puutarhapalvelu.com 0400 440 476 Kuva: Rudus Oy, Riimukivi. Lisätietoja: Rudus Oy Betonituotteet, Maisematuotteet https://www.rudus.fi/suunnittelijalle/hulevesi Lehtovuori Oy tuo markkinoille uutta kotimaista designia Jätteiden lajittelu julkisissa tiloissa ja kaupunkien katu- ja puistoympäristössä lisääntyy. Henri Sydänheimon muotoilema uusi CUBIO -lajitteluastia sopii erinomaisesti kaupunkiympäristöön sekä muihin julkisiin ulko- ja sisätiloihin. Suunnittelussa on huomioitu helppokäytettävyys ja huollettavuus. Cubio valmistetaan korkealuokkaisesta kotimaisesta jauhemaalatusta teräksestä Suomessa. Lisätietoja: Lehtovuori Oy https://www.lehtovuori.fi/epages/LEHTOVUORI.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/2014013102/Categories/Roska-astiat/Cubio-sivu Berner Oy tuo Viherpäiville Ympäristön Ystävä -kiertotalouslannoitteen Avant Tecno Oy............................................... OS 530 Ylötie 1,33470 Ylöjärvi Matias Meriluoto matias.meriluoto@avanttecno.com, 03-347 8800 Benders Suomi Oy....................................... OS 505 Hyllyväntie 6-8, 04600 Mäntsälä www.benders.fi Hannu-Pekka Hurtig pekka.hurtig@benders.fi +358 (0) 40-5855 640 Berner Oy............................................................ OS 513 Hitsaajankatu 20-22, 00810 Helsinki http://greencarepro.berner.fi/ Erkki Hakamäki erkki.hakamaki@berner.fi 040-6783323 Ympäristön Ystävä on kaikille puutarhan kasveille sopiva, 80% kierrätetyistä raaka-aineista valmistettu kotimainen kiertotalouslannoite ja se hyödyttää sekä maaperää että kasveja. Luonnonvaroja säästävä GreenCare Ympäristön Ystävä on hajuton lannoite, joka ei sisällä eläinperäistä materiaalia. Ympäristön Ystävä yhdistää perinteisen kivennäislannoitteen ja orgaanisen lannoitteen hyvät ominaisuudet. Jokaisesta myymästämme Ympäristön Ystävä Puutarhalannoitepakkauksesta lahjoitetaan 0,5 euroa BSAG:n työhön Itämeren hyväksi. Tämä on osa Berner Oy:n yhteiskuntavastuullista toimintatapaa. Betonikoneet.com....................................... OS 652 Mäkysentie 6, 61850 Kauhajoki www.betonikoneet.com Esko Jussila esko.jussila@betonikoneet.com 0451874174 Luonnonmukaiset viheralueet niittykukilla Blue Falls Oy..................................................... OS 638 Ruusulankatu 18 A 18, 00250 Helsinki Kimmo Leino info@bluefalls.fi 044 501 2151 Lisätietoja: Berner Oy / Berner Ltd. https://www.greencare.fi/tuote/ympariston-ystava-puutarhalannoite/ www.berner.fi Suomen Niittysiemen Oy kannustaa hyödyntämään niittykukkia viheralueilla, näin vähennetään niiden jatkuvaa hoitotarvetta samalla pienentäen ympäristövaikutuksia. Kukkaloiston lisäksi, autat myös luonnon monimuotoisuudelle elintärkeitä pölyttäjiä. Kukkaniitty vaatii vähän hoitoa, jolloin resursseja voidaan käyttää tehokkaasti. Viehättävät niittykukat houkuttelevat paikalle tärkeitä pölyttäjiä, sekä värikkäitä perhosia. Kun olet valitsemassa kasveja viheralueelle, kannattaa muistaa miten tietyt kasvit tuottavat pölyttäjille enemmän mettä ja siitepölyä ravinnoksi kuin toiset. Viheralueen suunnittelussa olisi hienoa pyrkiä huomioimaan pölyttäjien elämä keväästä syksyyn. Parhaimmillaan alue tarjoaa mettä, siitepölyä tai molempia läpi kasvukauden. Niittykukat sopivat mainiosti mm. piha-alueille, tienvarsille, vanhoille nurmialueille, joutomaille, metsäalueiden läheisyyteen, viherkatoille sekä puistoihin. Lisätietoja: Suomen Niittysiemen Oy www.niittysiemen.fi 18 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 Betonilaatta Oy.............................................. OS 550 Alakyläntie 1, 20250 Turku Rami Lahti rami.lahti@betonilaatta.fi 02-511 8800 BMI Icopal Suomi.......................................... OS 634 Läntinen Teollisuuskatu 10, 02920 Espoo icopal.fi Markus Kalaoja markus.kalaoja@bmigroup.com 0443338920

Vihertekniikka näytteilleasettajat 2020 Bongo House Oy............................................ OS 651 Suntionkuja 2, 33700 Tampere https://bongo.fi/ Risto Luoma risto@bongo.fi 0503509060 C2 SmartLight Oy......................................... OS 615 Ohjelmakaari 10, 40500 Jyväskylä www.c2smartlight.com Petri Laitinen petri.laitinen@c2smartlight.com 044 045 4765 Carbons Finland Oy.................................... OS 515 https://carbons.fi/ Markku Suutari markku.suutari@carbons.fi 0500551954 Cernos Oy........................................................... OS 202 Ähtärintie 41, 63700 Ähtäri www.cernos.fi Pia Hyrkäs pia@cernos.fi 040 860 9559 Chips & Bricks.................................................. OS 660 Pälkäneentie 1, 00510 Helsinki Olli Pyykkönen olli@chipsandbricks.com 050 4345 782 CLE Invest Oy .................................................. OS 650 Täktomintie 637, 10900 Hanko www.cleinvest.fi Christer Lindholm Christer@cleinvest.fi 0400-215741 Cyklos AB............................................................ OS 605 www.cyklos.fi Per Björkman info@cyklos.fi +358 9 4245 3129 Eg-Trading Oy.................................................. OS 319 Västanbyntie 31, 10600 Tammisaari info@eg-trading.fi Nina Wennäkoski nina@eg-trading.fi +358 500548097 Elpac Kalusteet............................................... OS 315 Robert Huberin tie 7, 01510 Vantaa kalusteet.elpac.fi Timo Sinkkova timo@elpac.fi 045-1394030 Fidecol Oy.............................................................OS 417 www.fidecol.fi Harri Pasila harri.pasila@fidecol.fi 040 764 4936 Finncont Ympäristötuotteet Oy........ OS 351 Valimonkatu 2, 15100 Lahti www.finncont.com Finnurmi Oy...................................................... OS 514 Kartanotie 6, 79600 Joroinen www.finnurmi.fi Joonas Tyrväinen joonas.tyrvainen@finnurmi.fi 0105242660 Finture .................................................................. OS 640 PL 160, 33101 Tampere www.finture.fi Jussi Mäenpää jussi.maenpaa@finture.fi 050 541 6822 Geometrix Oy.................................................. OS 413 Kutomotie 16 C, 00380 Helsinki www.geometrix.fi Olli Alanko olli.alanko@geometrix.fi 010 524 3970 Gritbird Oy......................................................... OS 554 Askonkatu 13 D, 15100 Lahti www.gritbird.com Markus Pirkkalainen markus@gritbird.com 0451242030 Hankkija Oy...................................................... OS 630 Peltokuumolantie 4, 01900 Hyvinkää www.hankkija.fi Kari Kahilainen kari.kahilainen@hankkija.fi 010 76 83047 Harviala Oy........................................................ OS 340 Alikartano 9, 13330 Harviala www.harviala.fi Inari Jansson inari.jansson@harviala.fi 0503675185 Hautala Service Oy...................................... OS 440 Yrittäjäntie 1, 60800 Ilmajoki www.hautalaservice.com Arto Hautala arto.hautala@hautalaservice.com +358400817855 8.1. 2020 Haveno Oy.......................................................... OS 518 Finnoonlaaksontie 2, 02270 Espoo www.haveno.fi Juhani Hujala juhani.hujala@haveno.fi 098056610 HB-Betoniteollisuus Oy........................... OS 618 Betonitehtaantie 1, 40320 Jyväskylä Heli Rantanen heli.rantanen@hb-betoni.fi 020 788 1800 H C Petersen Finland Oy.......................... OS 654 Akkutie 2, 60510 Hyllykallio Peter Mattas peter.mattas@hcpetersen.fi 0400 770 532 HeatWork Finland Oy................................ OS 356 Kolmas Linja 11 B, 00530 Helsinki Jens Heinonen jens@heatwork.com 0207 851 270 Helsingin Pihaleikkiväline Oy............ OS 607 Nosturinkatu 19, 53300 Lappeenranta www.leikkivaline.fi Kari Nyyssönen kari.nyyssonen@leikkivaline.fi 050 5959 789 Hertz Autovuokraamo.............................. OS 107 Taivaltie 1, 01610 Helsinki www.hertz.fi Tomi Rosvall tomi.rosvall@hertz.fi 0405552883 Hortex Oy........................................................... OS 103 Sienitie 44, 00760 Helsinki www.hortex.fi Tom Sundström tom@hortex.fi +358453533331 Husqvarna Oy Ab.......................................... OS 544 PL 3, 00581 Helsinki Satu Kontio satu.kontio@husqvarnagroup.com 09-247 2200 Hyvinkään Tieluiska Oy........................... OS 312 Harkkokatu 6, 05800 Hyvinkää Juha Liukkonen juha.liukkonen@tieluiska.fi 020 759 0400 Hyväkone Oy.................................................... OS 450 Teräskatu 2, 61300 Kurikka Vesa-Matti Keskimäki vesa-matti@hyvakone.com 06-450 4560 VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 19

Ikikivi Oy............................................................. OS 345 Varpaisjärventie 781, 73300 Nilsiä www.ikikivi.fi Katja Huhta katja.huhta@ikikivi.fi 050-5259366 Lehtovuori Oy................................................. OS 318 Hopeatie 4, 33470 Ylöjärvi www.lehtovuori.fi Toni Timonen toni.timonen@lehtovuori.fi 050 340 5542 Novarbo Oy....................................................... OS 502 Lauttakyläntie 570, 27510 Eura www.novarbo.fi Tuulia Valkama tuulia.valkama@novarbo.fi 0401706647 J-Trading Oy...................................................... OS 600 Kuriiritie 15, 01510 Vantaa Ulf Juslin ulf.juslin@j-trading.fi 0207 458 600 LeikkiSet Oy...................................................... OS 355 www.leikkiset.fi Novenberg Oy................................................. OS 311 Lemuntie 3-5b, 00510 Helsinki www.novenberg.fi Marke Maakari marke.maakari@novenberg.fi 050 550 6968 Kekkilä Oy.......................................................... OS 510 Ratatie 11 A, 01300 Vantaa kekkilaviherrakentaminen.fi Hannu Saranko hannu.saranko@kekkila.fi 0456333022 Kompan Suomi Oy....................................... OS 540 Kiviaidankatu 2 H, 00210 Helsinki www.kompan.fi Jarmo Poukkula jarmo.poukkula@kompan.com +358 40 663 6815 Konesilta Oy..................................................... OS 546 Huoltotie 5, 86710 Kärsämäki / Autokeskuksentie 10, 33960 Pirkkala www.konesilta.fi www.kubotacenter.fi Kirsi Ala-Paavola kirsi.alapaavola@konesilta.fi 0400268242 KoneVel Oy Ab................................................ OS 558 Venakontie 4, 74130 Iisalmi Kimmo Kärki kimmo@konevel.fi 050 490 0085 Lahden Rakenneteräs Oy / Turvatec................. OS 511 Asentajankatu 7, 15520 Lahti www.turvatec.fi Mikko Uski mikko.uski@turvatec.fi 0440484708 Lakan Betoni Oy............................................ OS 620 Muuntamontie 2, 80100 Joensuu www.lakka.fi Juho Hiltunen juho.hiltunen@lakka.fi 0505429866 Lappset Group Oy........................................ OS 325 Pääkonttori ja tehdas: Hallitie 17, 96101 Rovaniemi Helsingin toimipiste: Valimotie 21, Helsinki www.lappset.fi Päivi Taipale paivi.taipale@lappset.com 040 668 2511 20 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 Liuskemestarit Oy........................................ OS 341 Koulutie 44, 35300 Orivesi Arttu Jokinen arttu.jokinen@liuskemestarit.fi 0400 818 639 Loimaan Kivi Oy............................................. OS 401 PL 46, 32201 Loimaa Juuso Rainio juuso.rainio@loimaankivi.fi 0207 909 200 Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ry, MKN maisemapalvelut............................. OS 102 Urheilutie 6, 01370 Vantaa www.maajakotitalousnaiset.fi/maisema Leena Lahdenvesi-Korhonen leena.lahdenvesi-korhonen@maajakotitalousnaiset.fi 0405235133 Maaseudun Työnantajaliitto ry......... OS 105 Annankatu 31-33 C 48, 00100 Helsinki Kristel Nybondas kristel.nybondas@tyonantajat.fi 7250 4500 Majakivi Oy....................................................... OS 655 Jussilantie 4 A, 41660 Toivakka Mikko Leppänen mikko@majakivi.com 040 340 0220 M-Light Oy......................................................... OS 444 Punasillantie 11, 40950 Muurame Matti Wirman matti.wirman@m-light.fi 050 404 7037 Molok Oy............................................................. OS 412 Nosturikatu 16, 37150 Nokia www.molok.fi Anne Huhtala anne.huhtala@molok.com 010 3429 105 Nordic Waterproofing Oy/Kerabit... OS 313 Rälssitie 6, 01510 Vantaa www.kerabit.fi Jaana valjus jaana.valjus@kerabit.fi 050 5111641 Nutriforte Oy................................................... OS 116 Vattuniemenranta 4 B 62, 00210 Helsinki www.nutriforte.fi Ilkka Väre ilkka@nutriforte.fi 0504752638 OK Graniitti Oy............................................... OS 606 Likalantie 565, 86300 Oulainen Juha Korhonen juha.korhonen@okgraniitti.fi 08-472 066 PALA betonikalusteet............................... OS 402 Krapintie 77, 23200 Vinkkilä www.pala-betonikalusteet.fi Marko Salmi marko@pala-betonikalusteet.fi 0442434474 Piiraisen Viherpalvelu Oy....................... OS 507 Kirkkoahonkatu 5A, 87250 Kajaani www.piiraisenviherpalvelu.fi Antti Pääkkönen antti@piiraisenviherpalvelu.fi 050-5450050 Pikkuvihreä....................................................... OS 556 Vanha Ahteentaantie 1, 21140 Rymättylä www.pikkuvihrea.fi Minna Palo minna.palo@pikkuvihrea.fi 0407515962 Piresma Oy......................................................... OS 321 Kattilalaaksontie 1, 02330 Espoo www.piresmanet.fi, www.larslaj.fi, www.tress.fi Petri Arjama petri.arjama@piresma.fi 09-43902016 PlayCare (Lappset Group)...................... OS 664 Torpparinmäentie 4, 00690 Helsinki www.playcare.fi Jens Lindgren jens.lindgren@lappset.com 040 7463608

Polar Granit Oy............................................... OS 349 Vespuolentie 73, 41800 Korpilahti www.polargranit.fi Heikki Järvinen heikki.jarvinen@polargranit.fi 0400 546 586 Punto Design...................................................OS 350 Nekrasovo Village, Kostroma district, Kostroma Region, 156004 Russian Federation http://www.puntodesignru.com/ Medakh Guseynov Puuha Group Oy............................................ OS 333 Teollisuuskatu 28-30, 20520 Turku www.puuha.com Nicklas Kaivola nicklas.kaivola@puuha.com +358 40 8344 556 Puutarha Tahvoset Oy.............................. OS 419 Taimitie 40, 10420 Pohjankuru tahvoset.fi myynti@puutarhatahvoset.fi 0207 424 570 Rakennusbetoni- ja Elementti Oy... OS 501 Kukonkankaantie 8, 15880 Hollola www.rakennusbetoni.fi Risto Lemola risto.lemola@rakennusbetoni.fi 0400 297561 Ralf Ajalin Oy / Pihamaa Multa-asema.............................. OS 301 Kalustetie 1, 01720 Vantaa www.pihamaa.fi Harri Lahtinen harri.lahtinen@pihamaa.fi 040 5191258 myynti 044 7549104 Streetlife Studio Scandinavia............. OS 608 Malmö, Sweden Henk Hatzmann studioscandinavia@streetlife.nl +46(0) 416775053 Suomen Niittysiemen Oy....................... OS 601 Palmantie 40, 67800 Kokkola www.niittysiemen.fi Carl-Axel Schauman acke@niittysiemen.fi 0504711161 Suomen Puunhoidon Yhdistys SPY ry............................................... OS 114 www.suomenpuunhoidonyhdistys.fi/ Eeva-Maria Tuhkanen puheenjohtaja@suomenpuunhoidonyhdistys.fi 0400 908 662 Taimisto Huutokoski Oy.......................... OS 514 Vättiläntie 1331, 79620 Huutokoski www.huutokoski.fi Arttu Haverinen taimisto@huutokoski.fi +358 40 553 4175 Taimistoviljelijät ry..................................... OS 110 Viljatie 4 C, 00700 Helsinki www.taimistoviljelijat.fi taimistoviljelijat@puutarhaliitto.fi Jyri Uimonen jyri.uimonen@puutarhaliitto.fi Tampereen Kovakivi Oy.................... OS 347 Poikeluksentie 192, 34300 Kuru www.kovakivi.fi Antti Elomaa antti.elomaa@kovakivi.fi 0503001434 RealMachinery Oy........................................ OS 344 Realparkinkatu 9, 37570 Lempäälä Matti Salakka matti.salakka@realmachinery.fi 0207 347 444 Trimble Solutions Oy...................................OS 617 Metsänpojankuja 1, 02130 Espoo www.kunnat.trimble.fi Joni Kemppi joni.kemppi@trimble.com 040 514 7644 Oy Roltrade Ab............................................... OS 612 Itälahdenkatu 18 A, 5 krs., 00210 Helsinki http://roltrade.com/ Hanna Vänskä hanna.vanska@roltrade.com 050 477 4323 TTS Työtehoseura......................................... OS 636 Kiljavantie 6, 05200 Rajamäki www.tts.fi Ani Kartano-Ylén ani.kartano-ylen@tts.fi 044 714 3683 Rudus Oy............................................................. OS 519 Ristikiventie 2, 04300 Tuusula www.rudus.fi/pihakivet Iia Suikki iia.suikki@rudus.fi 0503407478 Saltex Oy, Unisport..................................... OS 517 Sahatie 1, 62900 Alajärvi www.unisport.com Sari Pasanen sari.pasanen@unisport.com 040-675 3146 Oy Urban Natural Ab................................. OS 352 Kuriirtie 28, 01510 Vantaa www.natural.fi Johan Bäckström urban@natural.fi +358500210390 ViaCon Oy........................................................... OS 504 Vernissakatu 8, 01300 Vantaa www.viacon.fi Jenni Laaksonen jenni.laaksonen@viacon.fi +358 40 163 3383 ViherRekry......................................................... OS 100 Essi Mäkinen Viherympäristöliitto ry essi.makinen@vyl.fi ViherRekry Facebookissa @ViherRekry Viherympäristöliitto ry............................ OS 109 Viljatie 4 C, 00700 Helsinki www.vyl.fi Seppo Närhi seppo.narhi@vyl.fi 0400 419085 Essi Mäkinen essi.makinen@vyl.fi 040 7499331 Vitreo Oy.............................................. OS 520 Kauppakatu 14, 40100 Jyväskylä www.vitreo.fi Perttu Hietanen perttu.hietanen@vitreo.fi +358 40 507 1684 VYRA, Viher- ja ympäristörakentajat......... OS 112 Viljatie 4 C, 00700 Helsinki www.vyra.fi Miisa Uski toimisto@vyra.fi 044 9770521 Wihuri Oy Tekninen kauppa................ OS 100 PL 30, 01511 Vantaa Antti Artimo antti.artimo@wihuri.fi 0205 1010 Ylamaa Massive Granite Oy.................. OS 343 Laisniementie 15, 49730 Muurikkala Jukka Tielinen jukka.tielinen@ylamaangraniitti.fi 0500 883 935 Äärinäköistys Oy -Ultirender Ltd..... OS 508 Laivurinrinne 1, 00120 Helsinki ultirender.com Jutta Telivuo jutteli@ultirender.com 0405006027 VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 21

Rakennetut ja hoidetut viheralueet voivat tukea kaupunkiluonnon monimuotoisuutta. Yhdessä (lähes) luonnontilaisten alueiden kanssa ne muodostavat ekologisen verkoston kaupungin sisään. Vilkasta keskustelua Taimipäivillä Teemoina kaupunkiluonnon monimuotoisuus, hulevedet ja kasvillisuussuunnittelu. teksti ja kuvat: AINO KARILAS, maisema-arkkitehti, Sitowise Oy, SIRKKA JUHANOJA, tutkija, Luke, EEVA-MARIA TUHKANEN, tutkija, Luke, OUTI TAHVONEN, tohtori, HAMK Lepaa, JERE NIEMINEN, tutkija, Tampereen yliopisto ja puheenjohtaja, Villi vyöhyke ry V iherympäristöliitto ja Taimistoviljelijät järjestivät Taimipäivä -seminaarin 12.11.2019 Vantaan Heurekassa. Tähän artikkeliin on koottu yhteen Taimipäivien esitysten teemoja ja päivän aikana käytyjä keskusteluja. Tilaisuuden puheenjohtajana toimi Seppo Närhi, esittelijöinä olivat Aino Karilas, Outi Tahvonen, Sirkka Juhanoja, Eeva-Maria Tuhkanen ja Jyri Uimonen. Taimipäivään osallistui 120 henkilöä. Yleisössä oli monipuolisesti viheralan eri toimijoita: suunnittelun ja ylläpidon tilaajia, suunnittelijoita, taimistoviljelijöitä ja kasvualustatoimittajien edustajia. Päivän aikana keskusteltiin vilkkaasti seminaarin kolmesta yhteen limittyvästä teemasta: kaupunkiluonnon monimuotoisuus, hulevesien hallinta ja kasvillisuussuunnittelu. Kaupunkiluonnon monimuotoisuus osana biodiversiteettikadon pysäyttämistä Suomi on sitoutunut luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseen eri tasoilla. EU:n biodiversiteettistrategiassa sitoudumme pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden kadon jo vuonna 2020. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi viheralalla tarvitaan uusia toimintatapoja suunnitteluun, toteuttamiseen ja kunnossapitoon. Kaupungit ja kunnat ovat tärkeässä roolissa kehitystyössä, ja monet niistä ovatkin jo ansiokkaasti kirjanneet biodiversiteetistä huolehtimisen omaan strategiaansa. 22 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 Monimuotoisuustavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan myös monimuotoiseksi suunniteltua ja rakennettua vihreää infraa. Kaupunkiluonnon monimuotoisuus ei voi olla pelkästään kaupungin alueella olevia (lähes) luonnontilaisten alueiden, kuten taajamametsien varassa, vaan tavoitteet koskevat laajemmin koko kaupunkiympäristöä. Kun uusia alueita rakennetaan ja vanhoja kunnostetaan, voidaan rakentamisen takia menetettyjä luontoarvoja osin kompensoida luontoperusteisilla suunnitteluratkaisuilla ja niille sovelletuilla rakentamisen ja kunnossapidon menetelmillä. Kaupunkiluonnon monimuotoisuudessa tärkeää on erilaisten elinympäristöjen kirjo, niiden laajuus, kytkeytyneisyys ja laatu. Kaupunkien tiivistyessä arvokkaiden elinympäristöjen tunnistaminen ja ekologisten verkostojen huomioiminen on ensiarvoisen tärkeää. Vaikka rakentamisen takia menetettyjä luontoarvoja ei voida sellaisenaan palauttaa, niin voimme joiltakin osin kompensoida niitä. Viherrakentamisen kannalta on tärkeää osata erottaa monipuolinen ja monimuotoinen ympäristö. Pelkkä monipuolinen ympäristö ei välttämättä tue luonnonsuojelullisesti merkittävää monimuotoisuutta eli biodiversiteettiä. Monipuolisuus on kuitenkin avain nykyisten viheralueiden kehittämiseen myös luonnon monimuotoisuuden kannalta paremmaksi, koska uusia ratkaisuja tarvitaan. Luonnon monimuotoisuuden kannalta on esimerkiksi tärkeää käyttää paikallisia kasvilajeja ja kytkeä rakennetut viheralueet osaksi lähiseudun luonnollisten ekosysteemien verkostoa.

TAIMIPÄIVÄ Historian havinaa ja tulevaisuuden innovaatioita Luonnonmukainen kasvillisuussuunnittelu on ollut jo vuosikymmenien ajan alalla esillä, mutta se ei ole lyönyt kunnolla läpi. Seppo Närhi avasi Taimipäivän lukemalla otteita Börje Frin artikkelista vuoden 1989 Hortonomi-lehdestä. Luonnonmukaisen istutuksen kuvailu kolmen vuosikymmenen takaa kuulosti edelleen ajankohtaiselta. Myös Pentti Alanko on pitänyt luonnonmukaisen puutarhan teemaa vahvasti esillä vuosikymmeniä. 1990-luvulla Suomessa puhuttiin hallitusta hoitamattomuudesta ja 2000-luvun alussa biotooppipohjaisesta suunnittelusta. Viherympäristöliitto on linjannut kestävän ympäristörakentamisen toimintamallin eli KESY:n vuonna 2018. Monipuolinen kasvillisuuden käyttö ja ekologian parempi huomioiminen alkaa vihdoin todella vallata enemmän alaa. Mediassakin jatkuvasti esillä olevat suuret ympäristöteemat, kuten ilmastonmuutos ja biodiversiteetin heikkeneminen, tihkuvat jo alan koulutukseen ja käytäntöihin. Arvot ja niiden mukana tavoitteet sekä toimintatavat muuttuvat. Kaupunkiluonnon monimuotoisuuden edistämiseen eivät riitä tavanomaiset ratkaisut, vaan se vaatii enemmän panostusta ja innovaatioita suunnittelu- ja toteutusvaiheessa. Rakentamisen takia menetettyjä luontoarvoja voidaan pyrkiä kompensoimaan suunnittelemalla ja rakentamalla uusia, monipuolisia ja laadukkaita elinympäristöjä esimerkiksi uhanalaisille paahdeympäristöjen kasvi- ja hyönteislajeille. Luontoarvojen aktiivisesta tuottamisesta puhutaan ja siihen liittyvät käsitteet kehittyvät nyt nopeasti Suomessa (esim. dynaamiset ympäristöt, luontopohjaiset ratkaisut, ekosysteemipalvelut, vihreä infrastruktuuri) ja kansainvälisesti (esim. novel ecosystems, designed ecosystems, rewilding, urban restoration). Koska monimuotoisuutta vahvistavat ratkaisut ovat vasta kehittymässä ja uudenlaisia, ne voivat myös muuttaa perinteistä tilaajien, suunnittelijoiden, rakentajien ja kunnossapitäjien roolitusta. Uusi ratkaisu voi syntyä myös alhaalta ylöspäin, vaikkapa kaupunkilaisten, yritysten tai yhdistysten toimesta. Silloin suunnittelijoilta vaaditaan herkkyyttä huomata uudenlaiset organisoitumisen tavat ja ratkaisut. Monimuotoisuuden tukeminen kasvillisuussuunnittelulla kannattaa Kaupunkiluonnon monimuotoisuuden vieminen kaupunkien ja kuntien strategisista tavoitteista ja linjauksista käytäntöön vaatii sen huomioimista kaikilla suunnittelutasoilla, toteutuksessa ja ylläpidossa. Se vaatii uuden opettelua hankkeiden eri osapuolilta, niin tilaajalta, suunnittelijalta, rakentajalta kuin kunnossapitäjältä. Kasvillisuuden ja kasvualustojen suunnittelun merkitys korostuu toteutussuunnitteluvaiheessa. Monimuotoisuuteen panostaminen kaupunkiympäristössä on ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden kannalta hyödyllistä. Monimuotoinen maaperän mikrobisto edesauttaa kasviyhdyskuntien hyvinvointia, mutta myös ihmisten terveyttä ja hyvää vastustuskykyä. Runsas kasvillisuus sitoo pienhiukkasia ja parantaa ilmanlaatua. Samalla se sitoo hiiltä maaperään. Kaupunkikasvillisuuden monipuolisuuteen panostaminen on kaupungin ja kuntien omaisuudenhallinnan kannalta hyvää riskienhallintaa. Kun ilmastonmuutoksen myötä Suomeen tulee uusia kasvintuhoojia, on monilajinen kasvillisuus niille vastustuskykyisempi. Tulevaisuuden vihreä infra on muutoskestävää ja tuo toivoa haasteista selviytymiseen. Runsas kasvillisuus ja läpäisemättömien, kovien pintojen vähentäminen auttaa tehokkaammin hulevesien hallinnassa. Eri kasvilajit esimerkiksi puhdistavat hulevesistä eri aineita. Jo saatavilla olevaa kasvivalikoimaa kannattaa hyödyntää monipuolisesti ja kokeilla rohkeasti uusien kasvien soveltuvuutta kaupunkiympäristöön. Erityisesti kaupunkipuiden laji- ja lajikevalikoimaan olisi hyvä saada lisää monipuolisuutta. Se auttaisi varautumaan mm. aasianrunkojäärän ja hollanninjalavataudin mahdollisesti tulevaisuu- Katu- ja väyläympäristöissä on paljon vielä hyödyntämättömiä mahdollisuuksia monimuotoisuuden tukemiselle. Monilajiset ja kukkivat istutukset hyödyttävät erityisesti pölyttäjiä. dessa aiheuttamiin tuhoihin. Uusien kasvilajien ja lajikkeiden menestymistä ja käytettävyyttä voidaan tutkia koeistutuksin. Esimerkiksi Helsingissä on käynnissä useita kasvillisuuden kokeiluhankkeita. Reiherintien katupuiden menestymisen ja kiinnostavuuden seurannan yhteydessä kehitetään myös uutta kokeiltavan kasvillisuuden seurantamenetelmää. Tulokset tämän kokeiluhankkeen osalta julkaistaan raporttina keväällä 2020. Eri eliölajit voidaan huomioida kasvivalinnoilla Eri eliölajit hyötyvät eri kasveista ravintona, levähdys-, pesä- tai saalispaikkoina. Myös kuolleet kasvinosat ja lahoava tai maatuva kasvillisuus on eliöstölle tärkeää. Kerroksellinen ja monilajinen kasvillisuus tarjoaa vaihtelevia, monipuolisia elinympäristöjä monille eliölajeille. Luonnonkasvit ovat hyvä perusta, kun tavoitteena on hyvien elinympäristöjen luominen. Toisaalta esimerkiksi hyönteiset käyttävät karsastamatta myös puutarhalajistoa ravintokasveinaan. Osa eliöistä on erikoistunut hyödyntämään vain yhtä kasvilajia tai yhtä kasvisukua. Kun kasvillisuuden suunnittelussa tavoitellaan monimuotoisuutta, tulee yksittäisten kasvilajien ja eliölajien lisäksi huomioida koko ravintoketju. Maaperän toiminta eliöiden elinympäristönä sekä ravinteiden ja veden kierrossa hyötyy mahdollisimman luonnollisista olosuhteista. Luonnonmaalle on ominaista kerroksellinen rakenne, jossa vesitalous ja kaasunvaihto toimivat ja ravinteet kiertävät maatumisen kautta. Monipuolisen maaperäeliöstön ja mikrobiston kehittyminen vie aikaa. Nopeimmin se saadaan kehittymään rakennettuun ympäristöön käyttämällä olevaa maaperää tai kierrätysmaita kasvualustana. Run- VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 23

kehittyvän kasviyhdyskunnan muovautumiselle. Kasvualustan ja kasvillisuuden suunnittelun tulee kulkea käsi kädessä. Kasvualusta suunnitellaan huolellisesti niin, että maaperän luontaiset prosessit, kuten ravinnekierto voivat toimia. Kaupunkiympäristön haastavat kasvupaikat hyödynnetään ottamalla suunnittelussa mallia samankaltaisissa äärioloissa luonnossa menestyvistä kasviyhdyskunnista. Dynaamisesta kasvillisuudesta on jo hyviä kokemuksia Helsingin koealueilta. Lisätietoja olemassaolevista koealueista löytyy Lotta Mäkisen laatimasta raportista (Suunniteltu kasviyhdyskunta. Teoriaa ja kokemuksia kahdesta dynaamisesta perennakoeistutuksesta Helsingissä. Kaupunkiympäristön aineistoja 2019:2) Lisäksi Helsingin kaupungin suunnitteilla olevista kohteista tullaan tekemään kasvillisuuden kehittymisen seurantaa ja dokumentointia osaamisen kartuttamiseksi. Laajin suunnitteilla oleva dynaamisen kasvillisuuden kohde on Kalasataman Työpajanpihan ja Tukkutorinkujan puutarhamainen katutila, jonne on tulossa yli 1 300 neliötä istutuksia ja yhteensä 150 eri kasvilajia ja -lajiketta. Hulevesialueiden kestävät kasvivalinnat Katupuiden laji- ja lajikevalikoimaa kannattaa monipuolistaa ilmastonmuutoksen ja uusiin mahdollisiin kasvintuhoajiin liittyvien riskien takia. Helsingissä kokeillaan uusia katupuita mm. Reiherintien koeistutuksissa. saasti eloperäistä ainesta sisältävä pintakerros on eduksi maaperän toiminnalle. Monilajinen, kerroksellinen kasvillisuus ja mahdollisimman vähäiset hoitotoimenpiteet (eli maaperäeliöstön kannalta häiriöt) edesauttavat monipuolisen maaperäeliöstön ja mikrobiston kehittymistä rakennetuille kasvupaikoille. Hyönteiset ja erityisesti pölyttäjät hyötyvät kukkivista, mettä ja siitepölyä tuottavista kasveista. Pitkä kukinta ja eri aikaan kukkivat kasvit ovat niille hyväksi. Aikaista kukintaa edesauttaa runsas sipulikasvien käyttö. Myöhäistä kukintaa voi täydentää loppukesän perennoilla. Kotimaisista puulajeista hyönteisten kannalta erityisen hyviä ovat mm. raita, halava ja haapa. Hyönteisten huomioimisessa tulee muistaa myös petohyönteiset. Niiden kannalta hyviä puulajeja ovat esimerkiksi lehmus, pähkinäpensas ja hevoskastanja. Linnut ja nisäkkäät hyötyvät monista siemeniä ja marjoja tuottavista puuvartisista kasveista, sekä suojaisista pensaikoista. Isokasvuisia kukkivia ja marjovia pensaita, kuten kuusamia voisikin käyttää nykyistä enemmän. Monimuotoisuutta dynaamisella kasvillisuudella Dynaaminen kasvillisuus tarkoittaa monilajista, kerroksellista suunniteltua kasviyhdyskuntaa, joka saa kehittyä ajan myötä vapaammin kuin tavallinen viheralueen istutus. Dynaaminen kasvillisuus kattaa käsitteenä liukuman intensiivisesti hoidetun, perinteisen kasvillisuuden ja spontaanin, itsestään kehittyneen kasvillisuuden välillä. Se on luonnon kasviyhdyskuntia mukailevaa monilajista ja kerroksellista. Tavoitteena on jatkuvasti muuttuva kasviyhdyskunta, jossa kasvillisuus löytää keskinäisen tasapainon ja hoitotoimenpiteet ovat vähäisiä. Monilajisuuden ansiosta dynaaminen kasvillisuus on joustavasti olosuhteiden mukaan muuntuvaa, kestävää sekä koko kasvukauden ajan vaihtelevaa ja elämyksellistä. Se on myös taloudellisesti tehokasta etenkin pitkällä aikavälillä. Ruohovartiset kasvit ovat keskeisessä osassa korvaten katteiden käytön. Kerroksellinen ja tiivis istutus ei jätä tilaa rikkakasveille, joten hoitoon tarvitaan vain vähän resursseja. Dynaamisen kasvillisuuden kunnossapito on kevyempää kuin esimerkiksi jatkuva nurmikon leikkaaminen tai tavallisen perennaistutuksen hoito, mutta se vaatii kunnossapidolta jatkuvuutta ja hyvää kasviosaamisesta. Dynaaminen kasvillisuus vaatii kasvillisuussuunnittelun katsomista uudesta näkökulmasta. Tavoitteena on ymmärtää suunniteltavan alueen olosuhteet ja antaa lähtölaukaus niihin sopivan, itsenäisesti 24 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 Hulevesialueiden haasteena on kasvuolosuhteiden vaihtelu kuivuuden ja märkyyden välillä. Kasvillisuuden pitää sietää olosuhteiden ääripäitä. Luonnonmukaiseen hulevesien käsittelyyn tarvitaan kuitenkin runsasta, monilajista kasvillisuutta, jossa on paljon biomassaa ja siten myös paljon juuribiomassaa. Outi Tahvosen väitöskirjaan liittyvien, Lepaalla toteutettujen tutkimusten tuloksena saatiin suositukset puuvartisista kasveista hulevesialueille. Luken tutkimusten perusteella on saatavilla suositukset istutettavista ruohovartisista luonnonkasveista hulevesialueille. Hulevesialue tai hulevesirakenne on sanana siinä mielessä haasteellinen, että se rakentaa vahvan mielikuvan kosteikosta tai altaasta. Kasvipintaiset hulevesirakenteet jakautuvat kuitenkin selkeästi kahteen päätyyppiin, joista ensimmäiseen lukeutuvat juuri nämä näkyvän vesipinnan rakenteet. Sen sijaan imeyttävät ja usein alta tavalla tai toisella salaojitettu rakenne on kasvien kannalta vaihtelevasti kuiva ja märkä, ja kasvillisuuden pitää sietää näitä molempia olosuhteiden ääripäitä. Lepaan hulevesikasvikokeissa hieman yllättäen vaihtelevia olosuhteita eivät kestäneetkään taikinamarja tai lamoherukka, jotka kuitenkin selviävät jommassakummassa ääriolosuhteessa kohtalaisesti (ilman jatkuvaa vaihtelua). Biopidätysrakenteisiin ja sadepuutarhoihin on valittava vaihtelua sietävät kasvit, joita näyttäisivät olevan esimerkiksi konnanyrtti, punaluppio ja ojakellukka. Hulevesialueet kasvittuvat myös itsestään, ilman suunniteltuja ja rakennettuja istutuksia. Hulevesien hallinta-alueilla voi olla myös muita rooleja huleveden käsittelyn lisäksi. Nämä roolit kannattaa ottaa huomioon hulevesikosteikon perustamistapaa valittaessa. Asuintai virkistyskäyttöalueella halutaan saada kasvillisuudella aikaan esteettinen maisema, viihtyisyyttä, monimuotoisuutta ja vaihtelua. Tällöin hyvä ratkaisu voi olla peruslajien ja täydentävien lajien istuttaminen, jolloin saadaan maisemaan toivottua jäsentyneisyyttä ja tietyllä tavalla hallittua monimuotoisuutta. Istuttamalla voidaan säädellä alueen lajistoa ja saada aikaan nopeasti hyvä kasvipeitteisyys. Tämä puolestaan estää eroosiota ja estää osaltaan haitallisten vieraslajien asettumista alueelle. Luonto hoitaa kasvillisuuden täydentämisen. Hyviä peruslajeja ovat nopeasti kehittyvät, jämäkät kasvit, jotka peittävät kasvualan tehokkaasti, mutta eivät leviä hallitsemattomasti. Näitä täydentävät lajit, jotka ovat elinvoimaisia, mutta eivät yhtä peittäviä kuin peruslajit. Täydentävät lajit lisäävät monimuotoisuutta ja tuovat väriä ja vaihtelua kosteikon kasvillisuuteen. Hyvin voimakkaasti leviävien lajien käyttöpaikat tulee harkita tarkkaan, ja rajoittaa niiden käyttö kohteisiin, joissa tarkoituksena on lähinnä vain tehokas hulevesien haihdutus ja puhdistus. Hulevesirakenteisiin liittyvä uusien kasvilajien taimikasvatuksen kehittäminen voi osoittautua Suomessa uraauurtavaksi. Aikaisemmin

TAIMIPÄIVÄ ei ole kotimaisilla tai paikallisilla kosteikkojen kasvilajeilla ollut yhtä suurta merkitystä viheralueiden rakentamisen kannalta. Uudenlaisen hulevesirakentamisen myötä taimistot ja suunnittelijat ovat löytäneet toisensa uudella tavalla. Vastaavia kasviryhmiä ja uudenlaisia toimintatapoja voisi löytyä myös lehtojen ja paahdeympäristöjen harvinaistuvasta kasvillisuudesta. Yhdysvalloissa luonnonmukaiseen viherrakentamiseen, ennallistamiseen ja luonnonhoitoon tarkoitettujen kotimaisten tai paikallisten kasvilajien tuotannon ja kaupan arvo on miljardin dollarin luokkaa – ja se on yhä kasvamassa. Yhdysvalloissa taimistot ovat erikoistuneet esimerkiksi tietyn alueen kasvillisuuteen, tietyn ympäristötyypin kasvillisuuteen tai johonkin yksittäiseen kasvilajiryhmään. (White ym. 2018. Restoring species diversity: assessing capacity in the U.S. native plant industry. Restoration Ecology, Volume 26, Issue 4, sivut 605611). Suomessa esimerkiksi ekologisen kompensaation kehittäminen luonnonsuojelulain uudistuksen yhteydessä voi näyttää suuntaa ja lisätä kysyntää paikallisten lajien tuotannolle. Kaiken alla on kasvualusta – kerroksia, suodatusta ja biohiiltä Taimipäivän aikana tuli hyvin esiin, miten tiiviisti päivän teemat liittyvät toisiinsa. Kaupunkiluonnon monimuotoisuus, hulevedet ja kasvillisuussuunnittelu eivät ole irrallisia asioita vaan osa samaa kokonaisuutta. Kaikki palautuu maaperän, kasvillisuuden ja veden vuorovaikutukseen, jossa ihminen ja eliökunnan koko kirjo ovat myös mukana. Myös kasvualustojen suunnittelussa voidaan ottaa mallia luonnosta ja suunnitella kerroksellisia kasvualustoja. Tällainen maaperän kerroksellista rakennetta mukaileva ratkaisu on paikallaan erityisesti silloin, kun on mahdollisuus rakentaa tavanomaista syvempi kasvualusta, tai kasvualustan alla ei ole luonnonmaata, vaan esimerkiksi Kokeiltavien kasvien seurantaa on hyvä tehdä ja raportoida systemaattisesti, jotta saadaan selkeää tietoa jaettavaksi koko viheralan käyttöön. Reiherintien kokeilupuista julkaistaan raportti keväällä 2020. kansi tai louhetäyttö. Toisaalta esimerkiksi hulevesialueilla yksiaineinen, suodattava kasvualusta on havaittu toimivaksi ratkaisuksi. Kasvualustat tuleekin suunnitella kohdekohtaisesti, olosuhteet ja tavoitteet huomioiden. Kasvillisuuden ja kasvualustojen suunnittelun tulee joka tapauksessa kulkea käsi kädessä. Joko kasvillisuus suunnitellaan olevan tai rakennettavan kasvualustan ominaisuuksille sopivaksi tai kasvualusta valitaan kohteeseen suunnitellun kasvillisuuden tarpeiden mukaan. Kummassakin lähestymistavassa täytyy kuitenkin olla lähtökohtana alueen pienilmasto ja vesitalous, joita ei ole kestävää kääntää päälaelleen, vaikka se teknisesti joskus olisikin mahdollista. Jatkossa voisi olla jopa perusteltua siirtyä ajattelemaan hulevesirakenteen sijasta erilaisille istutusalueille rakentuvia systeemejä, joissa vesi, maa ja kasvillisuus ovat tasapainossa, kun ilmasto väistämättä muuttuu. Luken tutkimuksissa hulevesialueiden kasvien kasvualustaan lisätty biohiili tasasi kosteutta ja hidasti kuivumista. Se myös auttoi veden puhdistamisessa ravinteista. Paras teho typen ja fosforin poistoon valumavedestä saatiin kasvillisuuden ja biohiilen yhdistelmällä. Kokeessa olleilla ruohovartisilla kasvilajeilla havaittiin selkeitä eroja vedenkäytössä, joidenkin lajien käyttäessä yli 80 prosenttia annetusta kasteluvedestä. Rakennetussa ympäristössä kasvimassan määrän vaikutus hulevesien käsittelyssä korostuu: tarvitaan paljon vettä haihduttavaa lehtipinta-alaa. Kaupunkipuilla voidaan hulevettä vähentää merkittävästi, mikäli hulevesi ohjataan puiden käyttöön. Puiden sijoitteluun läpäisemättömien pintojen läheisyyteen tulisikin kiinnittää huomiota. Keskustelua ja ajatuksia jatkoon Taimipäivän esitysten yhteydessä oli hyvää keskustelua päivän aiheista. Jyri Uimosen esityksessä oli koostettu taimistoviljelijöiden kommentteja päivän muihin esityksiin ja niihin liittyviin kasvivalikoimiin. Yleisöstä saatiin myös runsaasti kysymyksiä ja kommentteja päivän teemoihin ja niiden jatkokehittelyyn. Monessa kommentissa nousi esiin, että yhteistyön tiivistäminen tilaajien, suunnittelijoiden ja taimistojen välillä tärkeää. Tilaajan tulee olla tietoinen taimihankintavaiheen suuresta merkityksestä koko hankkeen onnistumiselle. Taimistojen valikoiman ja kasvillisuussuunnittelun kehittymiseksi olisi hyvä löytää sopiva tasapaino perusvalikoiman ja kokeiltavien uutuuksien välillä. Kaupunkiluonnon monimuotoisuuden ja dynaamisen kasvillisuuden voisi tuotteistaa erilaisiin kasvupaikkatyyppeihin sopiviksi paketeiksi. Tuotteistaminen helpottaisi taimivalikoiman saatavuutta. Taimituotannossa ruohovartisten kasvien osalta voidaan muuttaa valikoimaa nopeammin, puuvartisten kasvatusajat ovat pidempiä ja valikoiman muuttuminen hitaampaa. Niittyistutuksiin käytetyt ruohovartiset pottitaimet olisivat hyvä lisä laajojen sekaistutusten taimityyppeihin. Niitä voidaan ottaa taimistoille valikoimaan laajemmin, jos kysyntää tulee. Kierrätysmaiden hyödyntäminen ja massatasapaino ovat nousevia trendejä. Ne sopivat hyvin yhteen luonnonmukaisemman kasvillisuuden käytön kanssa. Alan kasvituntemusta ja kasvualustoihin liittyvää osaamista tulee kehittää. Sekaistutusten ja hulevesialueiden ylläpito on haaste, johon pitää vastata uusien toimintatapojen kehittämisellä yhdessä. Yksi kasvillisuudeltaan runsas ja monilajinen istutusalue kaupungissa ei sellaisenaan ole riittävä tukemaan kaupunkiluonnon monimuotoisuutta. Mutta jos rakennettujen istutusalueiden suunnittelussa huomioidaan laajemmin verkostonäkökulmat ja kohteen lähellä olevat elinympäristöt, voidaan rakennetuilla istutuksilla kehittää kaupungin sisäisiä ekologisia verkostoja vahvemmiksi ja monipuolisemmiksi. Näin voidaan parantaa kaupungin sisällä olevien elinympäristöjen laatua ja kytkeytyneisyyttä. Esimerkiksi katuvihreässä on paljon potentiaalia toimimia pölyttäjien “askelkivinä”. Luonnonmukaisilla istutuksilla on merkitystä myös ympäristökasvatuksen ja kaupunkilaisten luontosuhteen vahvistamisen kannalta. VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 25

Sipoonlahden koulun pihalle on istutettu muun muassa kotimaisia puulajeja esittelevä alue, jonka vieressä on perhosen metamorfoosista muotonsa saanut skeittipaikka. (Valokuva ja kohteen suunnittelu Nomaji maisema-arkkitehdit, 2019) Sipoonlahden koulun pihalle muodostettiin kolmeen teemaan pohjautuvia oppimispolkuja. Konsepti toimi ulkotilan pedagogisena suunnitelmana ja toiminnot suunniteltiin yhdessä käyttäjien kanssa. (Valokuva Nomaji maisema-arkkitehdit, 2019) 26 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20

MAISEMASUUNNITTELU Ulkotiloista innostavia oppimisympäristöjä teksti: ANNI JÄRVITALO ja MARI ARILUOMA Uusi RT-ohjekorttisarja antaa ohjeita oppimisympäristöjen suunnitteluun. Korttisarjaan sisältyy myös perusopetuksen ja päiväkotien ulkotilojen suunnittelua koskeva kortti. R akennustieto on uusinut oppimisympäristöjen suunnittelua käsittelevän ohjekorttisarjan, joka julkaistiin kesäkuussa 2019. Uudet suunnitteluohjeet antavat raameja voimassa olevan opetussuunnitelman tavoitteita tukevien tilojen suunnitteluun. Sarjaan sisältyy myös perusopetuksen ja päiväkodin ulkotilojen suunnittelua käsittelevä ohjekortti, jossa ulkotilojen suunnittelu on jaettu kolmeen pääteemaan; ympäristön terveys- ja hyvinvointivaikutukset, liikkumaan kannustava ympäristö ja ulkotila pedagogisena toimintaympäristönä. Ulkotilojen turvallisuusasiat on käsitelty samassa sarjassa julkaistussa Turvallisuus-ohjekortissa. Koulutuksen on yhä voimakkaammin vastattava siihen, että elämäntapamme ja yhteiskuntamme sopeutuu nopeasti muuttuvan ympäristön haasteisiin. Erityisesti lapset ja nuoret ovat tässä keskeinen kohderyhmä, jolle tulee luoda pohja vastuulliselle ympäristösuhteelle. Samalla tulee luoda positiivista uskoa tulevaisuuteen. Nykyinen esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelma painottaa aiempaa enemmän ympäristöarvoja ja kestävää kehitystä. Lisäksi opetussuunnitelma heijastelee uudenlaista oppimisen kulttuuria ja käsitystä, jossa aktiivinen oppijan rooli sekä opetusmenetelmien monipuolisuus korostuvat. Näitä periaatteita toteutetaan jo käytännössä. Opetussuunnitelma ja muuttuvat tarpeet heijastuvat myös ulkotilojen tavoitteisiin, tarpeisiin ja mahdollisuuksiin. Koulun ja päiväkotien pihan ja lähiympäristön merkitys on kasvamassa myös muista syistä. Päivittäisen luontokosketuksen terveyshyödyistä varhaislapsuudessa sekä lasten ja nuorten liikkumisen tärkeydestä on entistä enemmän tutkittua tietoa. Tiivistyvissä kaupungeissa ei päiväkodin lähellä ole enää aina helposti saavutettavaa lähimetsää ja turvallisuuskäsitys muokkaa sitä, miten lähiympäristöä voidaan käyttää osana ulkoilupihaa. Samalla oppimisympäristöjen rakennetuissa ulkotiloissa piilee hyödyntämättömiä mahdollisuuksia päivittäisen luontokosketuksen ja omaehtoisen liikkumisen ympäristönä. Luonto inspiroi leikkiä ja toimintaa Terveys- ja hyvinvointivaikutuksia tarkastellaan suunnitteluohjeessa erityisesti viherympäristön näkökulmasta. Luonto tarjoaa terveydelle ja hyvinvoinnille monipuolisia hyötyjä, etenkin säännöllisesti vierailtuna. Päivittäinen luontokosketus on tärkeää erityisesti varhaiskasvatuksen ympäristöissä, sillä luonnonympäristön mikrobisto haastaa positiivisella tavalla lasten elimistön mikrobistoa ja kehittää siten immuunipuolustusta. Luontoympäristö on virikkeellinen ja monipuoliseen toimintaan mahdollistava. Erilaiset pintamateriaalit, kuten hiekka ja karike, sekä runsas, kestävä ja nopeasti uudistuva kasvillisuus sopivat monenlaiseen tekemiseen ja leikkiin sekä luovat aistivirikkeitä. Monipuolinen kasvillisuus sekä sitomaton maanpinta edistävät myös pienilmaston ja hulevesien säätelyä. Luontopohjaisella leikki- ja oppimisympäristöllä tuetaan myös sosiaalista ja kognitiivista kehitystä ja voidaan lisätä toiminnan ja kokemisen mahdollisuuksia, mikä kytkeytyy oppimiseen. Sipoonlahden koulun taidepihalla värit ja muodot yhdistyvät luonnonmateriaaleihin. (Valokuva ja kohteen suunnittelu Nomaji maisema-arkkitehdit, 2019) Liikkumaan kannustava ympäristö Lasten ja nuorten liikkumisen ja vapaa-ajan vieton tavat ovat muuttuneet. Kouluikäiset viettävät yhä vähemmän aikaa ulkona. Koulujen ja päiväkotien ulkotilat toimivat lasten ja nuorten tärkeänä liikuntaympäristönä. Päiväkoti- ja koulupihat voivat kannustaa toimintaan sekä fyysiseen aktiivisuuteen osana opetusta ja oppimista sekä oppituntien ulkopuolella. Ulkona vietetyllä ajalla on tutkitusti positiivisia vaikutuksia oppimistuloksiin muun muassa keskittymiskyvyn parantumisen myötä. Suunnittelun tavoitteena tulee olla ympäristö, jossa lapsi saa myönteisiä kokemuksia liikkumisesta. Ympäristön tulee olla monipuolinen ja sisältää tarjoumia eri-ikäisille käyttäjille. Tämä korostuu uusissa monitoimitalotyyppisissä koulukeskuksissa, joiden käyttäjäryhmä on laaja. Hyvin suunnitellulla ulkoalueella liikkuminen on luontevaa, ja se tarjoaa virikkeellisiä harjoitteita, joissa lapset voivat spontaanisti innostua liikunnasta. Fyysisten taitojen oppiminen voi tapahtua myös tiedostamatta. Leikki- ja liikuntavälineet ovat tärkeä osa kokonaisuutta, mutta ulkotilojen houkuttelevuuteen ja viihtyisyyteen vaikuttavat ympäristön myös muut laatutekijät. Ulkotilalle tavoitteet Ulkotiloista pedagogisena ympäristönä löytyy vielä vähän suunnittelijoita palvelevaa tietoa ja kokemuksia, vaikka kasvatusalan ammattilaiset hyödyntävät usein lähiympäristöä monipuolisesti toiminnassa. Koulupihat ovat pitkään toimineet lähinnä taukopaikkana, eikä niille ole asetettu selkeitä pedagogisia tavoitteita. Ulkotiloissa oppimista tapahtuu sekä ohjatuissa opetustilanteissa että passiivisesti tekemisen ja toiminnan kautta. Toiminnan lisäksi VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 27

oppiminen vaatii mieleenpainuvia ja innostavia kokemuksia. Osa oppimistilanteista on ennalta suunniteltuja ja niitä voidaan mahdollistaa erilaisilla ratkaisuilla (esimerkiksi kasvihuone, paikka ryhmätöille, esiintymislava). Toisaalta ulkotila mahdollistaa oppimiseen ohjattujen opetustilanteiden ulkopuolella olemalla moniaistinen, toimintaan ja vuorovaikutukseen kutsuva. Esimerkiksi koulupuutarhat ja sadepuutarhat tarjoavat virikkeellisiä ja tutkimiseen kannustavia ympäristöjä. Lapset ovat luonnostaan uteliaita ja kiinnostuneita maailmasta. Ulkotilojen tulisi varjella ja kehittää tätä ominaisuutta. Uusissa kouluhankkeissa koululle laaditaan tavallisesti pedagoginen suunnitelma, joka kuvaa koulun toimintaa, toimintakulttuuria ja työtapoja. Pedagoginen suunnitelma ohjaa rakennuksen tilojen suunnittelua sekä niiden käyttöä. Se siis kertoo, miten opetussuunnitelman tavoitteet konkretisoituvat kouluympäristössä. Tavallisesti pedagoginen suunnitelma on ohjannut sisätilojen suunnittelua. Pedagogisen suunnitelman lähestymistapaa voidaan kuitenkin hyödyntää myös ulkotilojen suunnittelussa. Vuorovaikutteisessa suunnitteluprosessissa voidaan ulkotilojen käyttöä ja merkitystä oppimisen ja opetuksen kannalta pohtia yhdessä käyttäjien kanssa. Kasvatuksen ammattilaiselle voi olla helpompi miettiä tiloja toiminnan kautta ja pedagoginen suunnitelma voi herättää myös uusia ideoita ja inspiroida ulkotilan hyödyntämiseen opetuksessa. Turvallisuus on riskien hallintaa Turvallisuusstandardit ja ohjeet ovat tilaajille ja suunnittelijoille tuttuja ja niillä on usein iso rooli hankkeissa. Turvallisuus on yksi tärkeä näkökulma hyvän oppimisympäristön suunnittelussa. Äärimmilleen vietynä turvallisuushakuisuus voi kuitenkin olla karhunpalvelus lapsille. Valvottavuudella ja hygienialla perustellaan esimerkiksi kasvillisuuden ja luonnonmateriaalien puuttumista. Samalla saatetaan estää lasten luontaista tarvetta piiloutua, tutkia ympäristöä ja etsiä omaa tilaa. Ulkotilojen tulisi tarjota myös mahdollisuuksia ikäkaudelle sopivaan positiiviseen riskinottoon ja rajojen kokeilulle, joka auttaa kehittämään liikkumis- ja riskinarviointikykyä. Ympäristö, jossa on paljon virikkeitä kehittää myös mielikuvitusta ja luovuutta. Mahdollisuudet hyödyksi Monet ulkotilaan vaikuttavat tekijät ratkaistaan tontin ja rakennuksen sijoittelussa. Oppimisympäristön sijainti tiiviissä kaupunkirakenteessa antaa hyvin erilaiset lähtökohdat ulkotilan suunnitteluun kuin sijainti taajamassa metsäalueen vieressä. Kaupungissa korostuu tarve luontokosketukselle ja siihen mahdollistavia elementtejä on tärkeä tuoda oppimisympäristön ulkotilaan. Suurissa yksiköissä luonnonympäristö taas ei kestä kovan käytön aiheuttamaa kulutusta. Ulkotilan tulisi olla myös riittävän laaja käyttäjämäärään nähden. Viihtyisät ja monipuolisen toiminnan mahdollistavat ulkotilat vähentävät häiriökäyttäytymistä. Lisäksi ulkotilojen turvallisuudessa keskeistä on käyttäjämäärään nähden oikea mitoitus. Haasteet voidaan ratkaista suun- 28 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 Haukilahden päiväkodin pihassa suuret puut luovat tilaa ja tunnelmaa pihalle. Rakennettu ympäristö ja luonto liittyvät saumattomasti toisiinsa. (Suunnittelu Studio Terra, valokuva Nomaji maisema-arkkitehdit, 2019) nittelun keinoin ja kehittämällä päiväkoteja ja kouluja osana laajempaa viherrakenteen verkostoa. Päiväkoti- ja koulurakennuksiin liittyvät ulkotilat voidaan suunnitella sellaisiksi, että ne merkittävästi tukevat ympäristökasvatuksellista näkökulmaa. Kasvillisuus, hulevesien luonnonmukainen käsittely ja erilaiset pintamateriaalit tarjoavat erilaisia oppimisen mahdollisuuksia. Luonnonympäristön ollessa oleellinen osa oppimisympäristöä, lapselle kehittyy myös ymmärrys ns. luonnonkauneudesta ja luonnon itseisarvosta. Ympäristökasvatuksen näkökulmasta kestävät- ja vastuulliset ratkaisut ulkotilassa ovat viesti myös käyttäjille. Lasten- ja nuorten luontosuhde kehittyy lähiympäristön välityksellä. Kirjoittajat ovat maisema-arkkitehteja ja osakkaita Nomaji maisema-arkkitehdit Oy:ssä. Nomaji on toiminut käsikirjoittajana Rakennustiedon ohjekortissa RT 103084: Päiväkodin ja perusopetuksen tilat. Ulkotilojen suunnittelu (kesäkuu 2019).

KOLUMNI Pidä huolta aivoista Eeva Blomberg | eeva.blomberg@pihasuunnittelu.net P ankkiautomaatilla tulee blackout. Väärä tunnusluku, kohta menee kortti. Satasen tiellä peltipoliisi välähtää, ajatuksissani en huomannut nopeusrajoituksen laskua. Mieheni lähtee yllättäen neljän päivän reissuun, ei sen pitänyt olla yllätys, asiasta on kuulemma mainittu kahdesti. –Keskittymiskyky on kadoksissa. Yritän lukea kirjaa. Jos se ei heti nappaa, vaihdan kännykkään. Pitäisi keskittyä hetkeen, siihen mitä tekee, sanovat aivotutkijat. Nykyään niin tavallinen multitaskaus, monen asian tekeminen samaan aikaan ja lomittain, on aivoille pahasta. Mutta miten keskittyä tässä ainaisessa hälyssä ja virikkeellisessä ympäristössä? Pitäisikö mennä retriittiin tai paeta luostariin? No, ei kai siitäkään haittaa olisi paitsi bisnekselle, mutta kevyemmilläkin keinoilla voi aivot palauttaa keskittymiskykyisiksi. Lähteenä käytän Helsingin Sanomien 12.12.2019 ilmestynyttä artikkelia, jossa aivotutkijat antavat neljän kohdan treeniohjelman aivojen keskittymiskyvyn palauttamiseksi. 1. Lämmittely Huomaa, kun keskittyminen herpaantuu Ensimmäinen askel on tunnistaa, milloin aivot käyvät ylikierroksilla ja milloin keskittyminen herpaantuu. Milloin käsi hakeutuu selaamaan somea, kun pitäisi keskittyä kokoukseen? Milloin työtehtävä keskeytyy sähköpostin tarkistamisen vuoksi? Tutkijan mukaan näiden hetkien huomaaminen on hyvä alku. ”Moni paahtaa työpäivän läpi laput silmillä, eikä havaitse tällaisia hetkiä. Kun huomaa keskittymisen herpaantuvan, on hyvä ensiapu lopettaa kaikki ja vetää viisi syvää hengitystä.” Tämän jälkeen voi listata paperille päivän tärkeimmät työtehtävät. Kun tehtävä tulee valmiiksi, sen yliviivaaminen tuottaa mielihyvää. Jos älypuhelin houkuttelee jatkuvasti, piilota se itseltäsi. ”Sitä voisi verrata siihen, että jos yrittäisi olla dieetillä, mutta koko ajan olisi karkkikulho siinä näkyvillä. Kun puhelin on näkyvillä, tulee tarve katsoa somea.” Jos siis haluaa luoda aivoille tilaa ja rauhaa keskittyä, kannattaa siivota huomiota vievät asiat pois näköpiiristä. 2. Kestävyystreeni: Jaksota työpäivä Pilko työpäivä osiin, aloita vaativammista tehtävästä, jos olet parhaimmillasi aamulla. Tee työympäristöstäsi mahdollisimman rauhallinen. Lounaan jälkeisen notkahduksen jälkeen voi tehdä silppuhommia, kuten hoitaa sähköposteja. Kaikkien työhön jaksottaminen ei tietenkään sovi. Joka tapauksessa työtä kannattaa tauottaa selkeästi. Taukojen aikana stressi laskee ja samalla aivot saavat lepoa. Paras hetki tauon pitämiselle on, kun yksi homma on hoidettu pois alta. Jos tuntien mittainen keskittyminen tuntuu hankalalta, voi kokeilla työskennellessään esimerkiksi Pomodoro-tekniikkaa. Tekniikassa työs- kennellään 25 minuuttia kerrallaan ilman häiriötekijöitä ja pidetään sen jälkeen viiden minuutin tauko. Kun 25 minuutin intervalleja on kertynyt neljä, pidetään pidempi, noin 15–20 minuutin tauko. Toimii, suosittelen kokeilemaan. 3. Voimaharjoittelu: Luovu älylaitteista vähintään tunniksi päivässä Kokeile meditaatiota, se oikeasti rauhoittaa ja auttaa olemaan läsnä. Itse käytän brittiläistä kaupallista sovellusta, mutta ilmaisiakin versioita löytyy. Sekin riittää harjoitukseksi, että ottaa päivän aikana keskittyen viisi syvää hengitystä jossain sopivassa välissä. ”Ei tarvitse tehdä isoja tekoja tai meditoida tuntikaupalla lootusasennossa,” sanoo tutkija. ”On tärkeää, että tekeminen tuottaa mielihyvää.” Huolehdi myös, että päivässä on ainakin tunnin verran älylaitteista vapaata aikaa. Jos vapaa-ajalla on vaikea rauhoittua, mieti, miten vapaa-ajasta saisi laadukkaampaa. Sen sijaan, että katsoo televisiota ja selaa siinä sivussa somea, kannattaa haastaa aivoja jollain itseä miellyttävällä tavalla. Itse olen parin vuoden ajan osallistunut lukuhaasteeseen, jossa luetaan vähintään 50 kirjaa vuodessa ja opettelen huvikseni espanjaa. Millaista sitten on aivojen kannalta kaikista optimaalisin vapaa-ajan tekeminen? Paras cocktail yhdistää kevyesti hengästyttävän liikunnan, sosiaalisen kanssakäymisen ja musiikin, jonka on todettu aktivoivan aivoja laajasti. Pitäisikö kokeilla lavatansseja? Uusien asioiden kokeileminen ja rutiinien rikkominen antavat myös mielekästä virikettä aivoille. ”Voisi ajatella, että ylikuormittuneet aivot eivät tarvitse enää mitään lisää. Todellisuudessa uusi ja virkistävä tekeminen voi tehdä hyvää.” 4. Palautuminen: Aseta uni etusijalle Huono keskittyminen työpäivän aikana saattaa riistäytyä illalla niin, että tekemättömät työtehtävät painavat mieltä. Ja vaikka eivät painaisi, moni katsoo älypuhelintaan vielä sängyssäkin. Se tapa kannattaa jättää lopullisesti nyt. Älylaitteet on hyvä panna kiinni tunti ennen nukahtamista. Eikä kannata vilkaista työsähköposteja työpäivän jälkeen, jos ei saa siitä palkkaa. Työaika ja vapaa-aika kannattaa erottaa toisistaan, muuten työt seuraavat mukana joka paikkaan. 24/7 ei sovi aivoillemme. Muistutan vielä vihreän hyvää tekevästä vaikutuksesta, pienikin kävely puistossa tai metsässä rauhoitta mieltä ja parantaa keskittymiskykyä. VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 29

YMPÄRISTÖRAKENTAMINEN Yhteiset tavoitteet yhdistivät kaksi yritystä teksti ja kuvat: SEPPO NÄRHI Viheralan yritystoiminta on kasvanut 2000-luvun voimakkaasti. Viime vuosina liiketoiminta on laajentunut perinteisestä viherrakentamisesta ympäristörakentamiseksi, mikä sisältää osia myös infrarakentamisesta. Urakkakoot ovat kasvussa. Miten alan perinteiset yritykset pystyvät kilpailemaan yhä isoimmista urakoista? Tässä jutussa esitellään yksi ratkaisu: kaksi ”perheyritystä” lyö hanskat yhteen. nassa oli vuonna 2019 jonkin verran hämmennystä, koska Koiviston Vihertyön keskeneräiset urakat jatkuivat ja Viher-Pirkka aliurakoi kohteet valmiiksi Koiviston Vihertyölle. Yritystoiminnan muutos tavoittaa hitaasti kaikki tarvittavat henkilöt ja rekistereissä saattaa vieläkin olla tilaajilla vanhoja tietoja, vaikka muutoksista on tiedotettu. Tomi ja Tapio ovat tietoisia yhdistymisestä johtuvista yritystoiminnan haasteista. Asiat on käyty huolellisesti läpi ja pistetty osakassopimuksessa paperille. Mahdolliset keskinäiset väännöt on yritetty ennakoida. Y Yhdistymisellä haetaan uutta vahvuutta mpäristörakentajayrittäjät Tomi Koivisto ja Tapio Sundholm tutustuivat 15 vuotta sitten, kun Tomi oli työharjoittelussa Viher-Pirkka Oy:ssä. Vuosien mittaan he huomasivat ajattelevansa yritystoiminnasta samalla tavoin. Erityisesti Viheraluerakentajat ry:n (nykyinen Viher- ja ympäristörakentajat ry) ja Verte Oy:n järjestämällä johtamiskurssilla he tutustuivat toisiinsa. Saman suuntaiset tavoitteet johtivat yhteiseen yritykseen. Tomi Koivisto ja Tapio Sundholm sanovat huomanneensa, että heillä on samanlainen ajatusmaailma yritystoiminnasta. – Meillä on ammattimainen lähestymistapa ympäristörakentamiseen – kaikessa toiminnassa, ruohonjuuritasolta yrityksen johtamiseen, Tapio Sundholm vakuuttaa. – Huomasimme, että meillä oli yrityksissämme omat vahvuudet. Yhteistyö vahvistaa meitä, Tomi Koivisto lisää. – Meillä on oikeanlaista rohkeutta etsiä uusia ratkaisuja ja halua tehdä asiat paremmin kuin ennen. – Yhdistämisen avulla haetaan uutta vahvuutta liiketoimintaan. Yhdistymisen myötä Viher-Pirkka kasvoi uuteen kokoluokkaan. Pystymme nyt tarjoamaan isompia urakoita, Tomi Koivisto muistuttaa. Yrityskaupat nopeuttivat ratkaisua Molemmat yritykset olivat vaihtaneet omistajaa. Uudessa tilanteessa oltiin valmiita miettimään uusia ratkaisuja toiminnan kehittämiseksi. Uusi tilanne motivoi kehitystyöhön. Molemmat osakkaat myöntävät, että mietinnässä oli erilaisia vaihtoehtoja, mutta tämä tehty ratkaisu tuntui lopulta luontevimmalta. Yhteistyön mahdollisuuksista oli keskusteltu useaan otteeseen. Kumpikin yritys oli samanlaisissa kehityskivuissa. Yritykset olivat kasvaneet kokoluokkaan, jossa olisi tarvittu omistajan tueksi uusi vahva ja osaava henkilö. Yritykset totesivat, että heillä oli erilaiset erityisvahvuusalueet: Viher-Pirkka taitaa kivirakentamisen, Koiviston Vihertyö perinteisen viherrakentamisen. Tomi hallitsee kalustopuolen ja kentän töiden organisoinnin ja johdon, Tapiolla puolestaan on vahva osaaminen urakkalaskennassa. Päällekkäisyyttä ei ollut henkilöstössäkään, joten liitos on käynyt yllättävänkin helposti. Yritysten toimintakulttuurit olivat erilaiset, mutta siltäkin osin muutos on mennyt hyvin. Kumpikin yritys oli menestynyt liiketaloudellisesti hyvin, joten toimintatapojen erilaisuudesta on jopa ollut hyötyä uudessa yrityksessä. On voitu vertailla erilaisia ratkaisuja ja valita niiden väliltä. Henkilöstöstä ei ole yhtään irtisanoutumista ja yhteen liitetty kahden yrityksen työnjohto tulee keskenään hyvin toimeen. Yhdistyminen haastoi Kahden yrityksen toiminnan liittäminen yhteen on aina haaste. Henkilöstö on ottanut muutoksen hyvin vastaan. Sen sijaan asiakaskun- 30 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 Viher-Pirkka Oy - Pekka Vattulainen ja Jukka Lehtinen perustivat yrityksen vuonna 1988 - Tapio Sundholm tuli yritykseen työnjohtajaksi vuonna 2003 ja seuraavana vuonna osakkaaksi ja työpäälliköksi, kun Jukka Lehtinen myi osuutensa yrityksestä - Vuonna 2018 Pekka Vattulainen myi osuutensa yrityksestä Tapio Sundholmille - Yrityksen asiakaskunta on ollut lähes koko toimintakauden: rakennusliikkeet, maanrakennusliikkeet, asuntoyhtiöt, kunnat ja kaupungit, projektinjohtourakoitsijat. Liikevaihdosta noin neljännes tuli saneerauskohteista - Vuonna 2018 yrityksen liikevaihto oli 5,6 miljoonaa euroa ja henkilökuntaa oli noin 30 henkilöä

– Olemme dynaamisempi, pystymme reagoimaan aiempaa paremmin ja ketterämmin erilaisiin urakkahaasteisiin, Tapio Sundholm kiteyttää. – Toimintaa ei ole tarkoitus laajentaa uusille toimialueille. Tavoitteena ovat ympäristörakentamisen urakat. Viher-Pirkka tarjoaa taloudellisesti toimivia ratkaisuja. Yritys haluaa kilpailla markkinoilla esittämällä tilaajan vaatimusten mukaisia toimivia ratkaisuja. Jos tilaajan toiveena on edullinen piha, yritys tarjoaa siihen sopivia ratkaisuja. Jos tavoitteena on yksilöllinen, ehkä kalliskin piha, yritys tarjoaa siihen sopivia toteutuksia. Urakoitsija on usein työmaalla puun ja kuoren välissä. Suunnitelma voi sisältää ratkaisuja, joihin tilaajalla ei ole varaa. Tähän Tomi Koivisto esittää ratkaisuksi, että tilaajan tulisi pyytää erilaisia suunnitelmaratkaisuja, jotta suunnitelman karsimiselta vältyttäisiin. Karsimisen sijaan valittaisiin ratkaisu, johon on varaa. Suunnittelunohjausta pitäisi parantaa tilaajien, varsinkin rakennusliikkeiden osalta. Viher-Pirkka on nyt selkeässä uudessa kehitysvaiheessa. Yrityksessä on käynnissä toiminnanohjausjärjestelmän sisäänajo. Se pohjautuu O365 tarjoamiin ratkaisuihin, jota muokataan yritykselle sopivaksi. Uusi Viher-Pirkka Oy - Kauden 2018 jälkeen tehdyssä kaupassa Koiviston Vihertyö Oy osti 50 prosentin osuuden Viher-Pirkka Oy:stä ja siirsi viherrakentamisen liiketoiminnan Viher- Pirkka Oy:lle - Tapio Sundholm on yrityksen toimitusjohtaja ja Tomi Koivisto hallituksen puheenjohtaja - Henkilöstön määrä oli vuonna 2019 noin 60 henkilöä ja liikevaihto reilut 8 miljoonaa euroa - Toiminta jatkuu Viher-Pirkka Oy:n nimellä - Yhdistymisen myötä tarkoitus erottautua alan ammattimaisimpana yrityksenä - Arvot: Yhteisöllisyys–Yhteistyökumppani–Uudistumiskykyinen– Edelläkävijä Toimintakulttuuria muokataan yhtenäiseksi, yhteisiä pelisääntöjä luodaan ja kirjoitetaan paperille. Henkilöstöä koulutetaan. Tavoitteena on, että kaikki työnjohtajat käyvät täydennyskoulutuksessa työn ohessa. Yritys tukee henkilöstön koulutusta. Viherala on edelleen kasvussa Koiviston Vihertyö Oy - Hannu ja Pekka Koivisto perustivat yrityksen vuonna 1992 - Päätyö oli alkuvaiheessa nurmipintojen teko - Asiakaskunta koostui pääosin rakennusliikkeistä, vuonna 2018 saneerauskohteiden osuus oli 15–20 % (asuntoyhtiöt) ja hoitotöistä noin 10 % - Toiminta laajeni ympäristörakentamiseen 2000-luvulla, mutta pääpaino oli kuitenkin viherrakentamisessa - Vuonna 2018 liikevaihto oli noin 5,3 miljoonaa euroa ja ympärivuotista henkilökuntaa noin 30 - Tomi Koivisto tuli mukaan yritykseen jo nuorena osakkaaksi. Vuonna 2015 osana sukupolvenvaihdosta hänestä tuli pääomistaja 2/3 osuudella – Ei ole näkyvissä merkkejä, että viheralan markkinat lähtisivät alaspäin. Pääkaupunkiseudulla on hyvä yrittää. Usko tulevaisuuteen on vahva. Kun vertaa Euroopan ja muiden pohjoismaiden viheralueiden tasoon, meillä on kuitenkin vielä pitkä matka edessä, Tomi Koivisto muistuttaa. – On hyvä ollut huomata, että viheralan arvostus on kohonnut tasaisesti. Pihaa arvostetaan talon käyntikorttina, Tapio Sundholm jatkaa tyytyväisenä. Viheralan töitä pidettiin ennen kutsumusammattina. Varsinkin rakennusliikkeiden työmailla viherrakentajaa käytettiin hyväksi. – Me emme nöyristele vaan pidämme puolemme. Olemme ylpeitä ympäristörakentamisesta. Kun tunnemme oman arvomme, se nostaa viheralan arvostusta, Tomi Koivisto toteaa. Molemmat yrittäjät pitävät viheralan järjestötoimintaa tärkeänä. Viher-Pirkka on myös ELCAn yritysjäsen. Aikaa järjestötyöhön ei kuitenkaan ole ollut, vaikka molemmat arvostavat yhteisten asioiden eteen tehtävää työtä. – Viheralan merkityksen kasvuun on alan yhdistyksillä ollut oma merkittävä roolinsa, Tomi ja Tapio toteavat. VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 31

WUP-KONGRESSI WUP-kongressi Kazanissa Käytännön kohteet sisällöltään monipuolisia Kaupunkien viheralueista vastaavien kaupunkien viran- ja toimenhaltijoiden maailmankongressi oli lokakuussa Kazanissa Venäjän Tatarstanissa. Kongressi oli samassa kongressikeskuksessa kuin kuukautta aiemmin pidetty World Skills -kisa. teksti ja kuvat: SEPPO NÄRHI Kazan - 1,2 miljoonaa asukasta, 43 % venäläisiä, 45 % tataareja, loput edustavat yli 100 kansallisuutta - Tatarstan on venäläisittäin rikas tasavalta, oma presidentti, öljyteollisuutta, myös IT-teollisuutta - Kaupunki on siisti, arkkitehtuuri rikasta, uskontokuntia paljon, siksi myös erilaisia kirkollisia rakennuksia paljon - Ravintolat ja ostosmahdollisuudet hyvät, hintataso kohtuullinen, yleiset kulkuvälineet halpoja - Puistoja ja yleisiä viheralueita kehitetään Kazan Kreml on jokaisen Kazanin kävijän ohjelmassa. Kuvassa Kul Sharifin moskeija. Kävelykatu johtaa ydinkeskustasta tälle alueelle. K azanilla on halua brändätä itsensä kansainvälisten kongressien pitopaikkana. Kuukautta World Skills -kisojen jälkeen joka puolella kaupunkia törmäsi edelleen suuriin tapahtuman mainoksiin. WUP-kongressikin (World Urban Parks) oli huomioitu. Lentokentältä kaupunkiin johtavan moottoritien keskikaistan valopylväissä oli kilometrikaupalla kongressin mainokset! Panostuksesta antaa kuvan myös se, että kongressin avasi Tatarstanin tasavallan presidentti Rustam Minnihanov. Ohjelma oli vaihtelevan tasoinen Kongressin järjestelyt kangertelivat. Lopullinen ohjelma ilmestyi kongressin nettisivuille päivää ennen avajaisia. Moskovan puistokierros toteutui päivää aiemmin, mitä alkujaan oli ilmoitettu. Seurauksena oli, että kongressissa oli lähinnä Venäjän eri tasavaltojen edustajia. Ulkomailta oli iso joukko luennoitsijoita ja viiden hengen suomalaisryhmä. Ohjelma oli sinänsä sisällöltään laadukas ja hyvin rakennettu. Yhtä aikaa pyöri seitsemän eri ohjelmaa. Kussakin sessiossa esitelmöitsijät istuivat salin edessä ja juontaja antoi ohjelman mukaisesti kullekin esitelmöitsijälle puheenvuoron. Useimmat olivat valmistelleet power point-esityksen. Yleensä aikaa varsinaiselle yleisökeskustelulle ei kuitenkaan jäänyt, vaan juontaja teki yhden tai kaksi kysymystä ja siirtyi seuraavaan aiheeseen. Kussakin luentotilassa oli jatkuva hyvin toiminut venäjä-englanti simultaanitulkkaus. Esitelmät olivat sisällöltään vaihtelevia. Ulkomaiset luennoitsijat pitivät esityksiä hiukan sisältöä muunnellen eri teemaotsikoiden alla eri ryhmissä. Sai vaikutelman, että monet olivat suunnanneet sisällön venäläiselle kuulijakunnalle ja markkinahenkisesti. Toki ovathan Venäjän markkinat valtaisat ja hankkeet mittavia, jos niihin pääsee kiinni. 32 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 - Lennot Moskovan kautta (lento vähän toista tuntia Moskovasta), kesäisin myös suoria lentoja Helsingistä Seitsemän eri sessiota Yhtä aikaa pyöri seitsemän eri luentosarjaa seuraavin teemoin: yleisluennot; miten puisto inventoidaan / sisältö luodaan; kuinka puisto rakennetaan; miten puistoa hallinnoidaan; pienet kaupungit; osallistaminen ja WUP-organisaation omat työpajat. Luennoilla taustalla olivat esillä suuret ilmiöt: kaupungistuminen, ilmastonmuutos ja kestävä kehitys. Näistä teemoista vahvimmin esillä oli kaupungistuminen. Esimerkiksi Evert Verhagen Hollannista muistutti tulevaisuuden kaupungin haasteesta: miten kaupungista luodaan viihtyisä niin, että nuoret viihtyvät. Jos nuoret eivät viihdy, lähdetään yhä herkemmin etsimään parempia elinolosuhteita. Tulevaisuuden kaupungissa ihmisillä pitää olla tilaa ja tapahtumia, mutta myös erilaisia tiloja olla yksin omassa rauhassa. Peter Verdyck Belgiasta puhui puiston sisällöstä. Pitää tietää, ketkä puistoa käyttävät, millainen heidän taustansa on. Mitä ihmiset haluavat; rakennukset, palvelut, leikkialueet. Puistolle kannattaa hakea poliittista tukea, kutsua poliitikkoja puiston tilaisuuksiin ja hakea julkisuutta lehdistön avulla. Puiston kannattaa olla aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Puistolle voi myös rakentaa brändiä, tehdä omia myytäviä tuotteita. Puistolla voi olla oma logo ja muu ilmiasu. Tapahtumia kannattaa rakentaa vuodeaikojen ja eri teemojen mukaan. Myös erityisryhmät on huomioitava. Yhteistyötä voi organisoida myös muiden alueen puistojen kanssa, esimerkiksi yhteisiä tapahtumia niin, että kävijä kiertää puistosta toiseen. Voi myös suunnitella teemaviikkoja. David Cope esitteli englantilaista National Park City Foundation´ia. Se ei ole vielä Suomessa tunnettu organisaatio. Lontoo on ensimmäinen National City Park. Tavoitteena on saada 25 National City Parkia vuoteen 2025 mennessä. Säätiön tavoitteet on helppo hyväksyä. Lisätietoa: www.nationalparkcity.org

Gorinsk-Ometyev Forest, metsäpuiston sisäänkäynti. Osittain kävelytiet on päällystetty asfaltilla. WUP-kongressin takia liputetaan. Gorinsk-Ometyev Forest -puistometsän sisällä on KESY-aiheinen leikkipuisto. Välineiden materiaalina oli käytetty paikalta saatua puumateriaalia. Muodot kuvaavat metsän sieniä. Puistometsässä erikoinen liukumäki, joka tarjoaa myös suojaa. Belly Tzety Boulevard -puistossa oli myös puistorakennus (kuva oikealla). Tässä on opittavaa: puistorakennukset tarjoavat askartelu- ja sääsuojaa. Belly Tzety Boulevard -puistossa oli useita istuskelualueita. Muutoinkin eri ikäryhmät oli suunnittelussa huomioitu hyvin. Oikealla puu, jonka sidonta osoittaa, että ammattitaito ei ole kaikin osin vielä huipussaan. Istutetut puisto- ja katupuut olivat kooltaan pieniä ja tuennat heppoisia. VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 33

KAZAN Rannat virkistysalueeksi teksti ja kuvat: SEPPO NÄRHI Kazanin yhdikeskustaa kehitetään kansainvälisen ideakilpailun pohjalta. Ulkomailta on hankittu uutta osaamista vedenpuhdistukseen kasvien avulla. V uonna 2015 järjestettiin kansainvälinen ideakilpailu Kaban-järviketjun rantakaistojen kehittämiseksi. Kilpailun voitti venäläis-kiinalainen yhteenliittymä Turenscape + МАР ehdotuksellaan ”Joustava nauha”, jossa järvien ympärille esitettiin luotavaksi luonnon- ja kulttuuriympäristöjä yhdistävä ”vihreä-sininen vyö” ja jonka avulla Nižni, Sredni ja Verhni Kaban -järvet nivotaan yhtenäiseksi virkistysaluekokonaisuudeksi. Järven rantoja myötäilevä ehyt maisemakokonaisuus ”Joustava nauha” koostuu seuraavista osatekijöistä: – rantojen luonnonmukainen vahvistaminen ja puhdistus, – vaivattoman pääsyn veden ääreen mahdollistavat rakenteet – veden äärellä ja vedessä tapahtuvien aktiviteettien mahdollistaminen ja lisääminen – rantojen biodiversiteetin säilyttäminen ja vahvistaminen. Nižni Kaban -järven ranta-alueet Tähän mennessä on toteutettu ranta-alueen kunnostus- ja viimeistelytyöt kaistaleella, joka ulottuu G. Kamalan teatterilta ”Planeta Fitness”-keskukselle. Tämä on laajamittaisen rekonstruointityön ensimmäinen vaihe, joka on avannut pääsyn järvelle. Laajamittaisin ja monimutkaisin osa järvialtaassa ja sen yläpuolella suoritettavista töistä on saatu valmiiksi, pääsy järvelle on avautunut, ja tätä eteenpäin hankkeessa jatketaan ranta-alueen kehitystyötä avoimella aikataululla. Perättäiset kasviryhmät puhdistavat järvivettä Kiinalainen maisemasuunnittelutoimisto Turenscape on tuonut julkisuuteen kasveja hyödyntävän vesistön puhdistusteknologian. Luonnonmaisemien entistämis- ja palauttamishankkeiden ja veden luonnonmukaisten puhdistusjärjestelmien suunnittelun alalla Turenscape on maailmanlaajuisesti hyvin merkittävä toimija. 34 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 Sergei Muzov, dendrologi ja biologiatieteiden lisensiaatti: – Vesikasvit, jotka on istutettu vesiputousten altaisiin, eivät ainoastaan puhdista vettä käyttäessään veteen liuenneita aineksia omassa aineenvaihdunnassaan, vaan luovat samalla suotuisat olosuhteet rikkaan ja monipuolisen mikrobiyhteisön kehittymiselle. Tämä kasvien ja eliöstön muodostama kokonaisuus auttaa puhdistamaan vettä ja lisäämään sen happipitoisuutta. Tämä vedenpuhdistushanke vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta. Valitettavasti en ole saanut Kazanin kaupungin puisto-osastolta vastauksia tarkentaviin allasjärjestelmää koskeviin teknisiin kysymyksiin. Kazanin ydinkeskustan järvialueet rantavyöhykkeineen nousevat perusparannuksen yhteydessä kaupunkilaisten yhteiseen käyttöön. Kun saastunut järvivesi vähitellen puhdistuu, virkistyskäyttö mahdollistuu. Tosin puhdistusjärjestelmiä joudutaan rakentamaan paljon, että vesi puhdistuisi vuosikymmeniin. Puhdistusaltaisiin istutetut, vedenpuhdistusta edistävät kasvit • lumme (Nymphaea) • rohtokalmojuuri (Acorus calamus L.) • isosorsimo (Glyceria aquatica L. = Glyceria maxima (Hartm.) Holmb.) • keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus) • kapeaosmankäämi (Typha angustifolia) • rantakukka (Lythrum salicaria L.) • järvikaisla (Schopenoplectus lacustris L. = Scirpus lacustris L.) • vesihyasintti (Eichhornia crassipes)

Nizhny Kaban Emnankhment järven kunnostus. Kaban-järvien ketju – kaupungin sisällä oleva ainutlaatuinen luontokohde ja suurin järvivesistö Tatarstanissa. Vesialue on kooltaan 193 hehtaaria, rantaviivaa on 10 kilometriä ja alueella on 24 kulttuuriperintökohdetta. Kartassa järvet vasemmalta oikealle: Nižni, Sredni ja Verhni Kaban eli Ala-, Keski- ja Ylä-Kaban. Järviin liittyy vedenpuhdistus kasvien avulla. Ensimmäinen näistä puhdistusjärjestelmistä on saatu valmiiksi ja se näyttää toimivan. Järvestä pumpataan vesi ylimpään altaaseen, josta vesi valuu luontaisesti altaasta seuraavaan alempana olevaan altaaseen. Alla vasemmalla kokonaiskuva kahdessa yasossa olevasta jalankulkuväylästä sekä oikealla alhaalla näkyy, miten puhdas vesi sekoittuu likaiseen järviveteen. Teatteri taustalla. Ksenia Shachneva näyttää vesihyasinttia, jota on ensimmäisessä kahdeksaa erikasvilajia sisältävästä altaasta. Vesihyasintti on aino laji, joka siirretään altaista talveksi sisätiloihin. Altaat ovat osa ensimmäistä kunnostettua osaa järvialueesta. Kävelyalue kulkee näiden altaiden ohi, niiden yhteydessä on istuskelualueita. Kunnostusprojektista kerrotaan infotauluissa. Puhdistunut vesi alla virtaa järveen. VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 35

Jos metsiä hakataan, heikennetään luontoympäristöä vähintään väliaikaisesti. Kuva: Otto Rosenberg 36 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20

TÄTÄ MIELTÄ Professori: ”Ekologisen kompensaation tulee velvoittaa” teksti ja kuvat: EEVA VÄNSKÄ Ekologisen kompensaation periaatteet ja menetelmät on koottu tieteellisiin artikkeleihin. Nyt tarvitaan enää sääntelyä ja vauhtia käyttöönottoon. Elinympäristöjen ennallistaminen myös parantaa työllisyyttä. E kologinen kompensaatio on sitä, että ympäristöä vaurioittavan toiminnan haittoja hyvitetään toisaalla parantamalla heikentyneitä elinympäristöjä. Ekologian professori Janne Kotiaho Jyväskylän yliopistosta sanoo, että ihminen on jo tuhonnut suuren osan elinympäristöjä ja niiden eliöitä, ja vauhti on nopeampaa kuin koko ihmiskunnan historiassa. – Tämä koskee myös Suomea, vaikka meillä usein ajatellaan että maamme on vielä kuin lintukoto. Noin 60 prosenttia suomalaisten elinympäristöjen kunnosta on menetetty tai heikennetty. Kunto tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että jokaisella kohteella on tila tai kunto nollasta ykköseen, eli osuus luonnontilaisesta. Jos luku on yksi, on kyseessä täysin luonnontilainen kohde, ja nolla edustaa täysin tuhottua kohdetta. Laskeminen onnistuu Suomi on sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden katoamisen vuoteen 2020 mennessä. – Yksi yleinen elinympäristöjen tilaan ja sen mittaamiseen liittyvä harha on se, että pelkkä pinta-ala kertoisi menetyksen määrästä. Näin ei ole, vaan pitää yhdistää pinta-ala kussakin kohteessa tehtyyn heikennyksen määrään. Näin voidaan laskea elinympäristöjen heikennys ja tila. Kotiaho kertoo esimerkin: – Jos neliökilometrin alueelta otetaan pois kymmenen puuta, on se ihan eri mittaluokan heikennys, kuin jos paikalle rakennetaan lentokenttä. Pinta-ala ei kuitenkaan muutu. Mitä sanot siitä keskustelusta, että kompensaation laskeminen on liian vaikeaa? – Tämä on yleinen mantra, jota edelleen toistetaan. Me kuitenkin tiedämme, kuinka pitää laskea ja mitä pitää huomioida. Ekologisen kompensaation periaatteet ovat olemassa tieteellisinä artikkeleina, ja helposti saatavilla. – Laskemisessa pitää tietysti olla asiantuntemusta, jotta homma saadaan hoidettua. Ei se hirvittävän monimutkaista ole, mutta vaatii yksinkertaistamista. Kotiaho tarkentaa, että kun laskemisesta tehdään arkipäivän toimintaan sovellettavaa, pitää luopua tieteentekijän loputtomasta tarkkuuden tavoittelusta. – Asiantuntijanäkemyksen pitää olla riittävä. Milloin arvio sitten on riittävä? – Kun mennään tekemään arviota heikennettävästä alueesta ja tulevan heikennyksen kompensoimiseen tarvittavasta hyvityksestä, pitää huomioida juuri kyseiselle elinympäristölle tyypillisiä asioita. Pitää päättää, mitkä ”Tiedämme jo, kuinka ovat keskeisiä monimuotoisuudelekologinen kompensaatio le merkityksellisiä piirteitä kussakin pitää laskea ja mitä elinympäristössä. pitää huomioida.” Kangasmetsässä nämä piirteet voisivat olla lahopuun määrä, lehtipuusekoitus sekä järeiden elävien puiden määrä. – Kun nuo kolme piirrettä on huomioitu, ei helposti tule enää mieleen seuraavaa tämän elinympäristön monimuotoisuudelle erityisen tärkeää piirrettä. Voidaan siis päättää, että nuo kolme piirrettä riittävät elinympäristön tilaa arvioitaessa. Piirteiden osalta tulee huomioida, mikä olisi niiden määrä elinympäristön luonnontilassa, toisaalta määrä arviohetkellä sekä mikä on lopputulos heikennyksen jälkeen. Samalla tavoin pitää hyvitysalueella arvioida nykytila ja se, mikä tilanne on ennallistamisen jälkeen. Sääntelyä tarvitaan Kesällä 2019 ilmestyi katsausartikkeli, jossa käytiin läpi kaikki maailman tieteellisesti kirjatut ekologisen kompensaation tapaukset, joissa tähdättiin elinympäristöjen kokonaisheikentymättömyyteen. – Edes maailman mittakaavassa ei ole tehty muutamaa kym- VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 37

mentä kokonaisheikentymättömyyteen yltävää ekologisen kompensaation hanketta. Suomessa ei ole vielä yhtäkään tapausta. Tällä hetkellä olemme kuitenkin toimeenpanon kynnyksellä. Tämä tarkoittaa sitä, että joillakin yrityksillä on suunnitelmia ekologisen kompensaation vapaaehtoisesta soveltamisesta. – Nykyisessä hallitusohjelmassa on kompensaatioista yksi kappale, jossa sanotaan niin, että ekologista kompensaatiota kokeillaan isoissa infrahankkeissa. Valtiotasollakin ollaan siis toimeenpanemassa kokeiluja. – Firmat tekevät omia kokeilujaan riippumatta hallituksen linjauksista, mutta kyllä valtio voi olla ja sen pitää olla tässä suunnannäyttäjä. Suomessa ei ole varsinaisesti omaa lainsäädäntöä säätelemässä ekologista kompensaatiota. Ympäristötiedon foorumin julkaisussa ”Ekologinen kompensaatio – kohti lainsäädäntöä” todetaan, että velvoittamalla ekologinen kompensaatio hankkeiden suunnittelussa ja toteutuksessa voidaan minimoida luonnolle koituva haitta ja parhaassa tapauksessa jopa lisätä luonnon monimuotoisuutta. Jannen Kotiahon mielestä julkisella sektorilla pitää olla nykyistä vahvempi rooli ekologisen kompensaation yleistämisessä. – Valtiolla pitää olla uskallusta säätää tarvittavat lait, jotka velvoittavat ekologisen kompensaation käyttöönottoon. Meillä on kansainvälisesti asetettu tavoite pysäyttää elinympäristöjen heikennys, eli tulee toisin sanoen päästä tasapainoon, jossa välttämättömästä kehityksestä johtuva elinympäristöjen heikennys hyvitetään ennallistamalla alueita muualla niin, että kokonaisuutena heikennystä ei synny lisää. Käytännössä tämä tulee tarkoittamaan sitä, että maailma jakautuu heikentyviin alueisiin ja hyvitysalueisiin. Eivätkö hyvitysalueet lopu? – Esitän vastakysymyksen, mitä sitten tapahtuu, jos emme tee mitään? Meiltä loppuu maapallo. Ihminen ei tule toimeen ilman ei-inhimillistä luontoa, eli elinympäristöjen jatkuva heikentäminen on pakko lopettaa, jos haluamme, että lastenlapsemme ja ihmiskunta ylipäätään jatkaa olemassaoloaan. Usein ekologista kompensaatiota kritisoidaan pelkäksi viherpesuksi. Tavallaan kompensaatiolla ostetaan lupa tuhota luontoa. – Jos kuitenkin tehdään kompensaatiosta yleisesti velvoittava, ongelma poistuu, sillä silloin on turha tarjota lupahakemuksen yhteydessä ekologista kompensaatiota ylimääräisenä juttuna. Kaikki kun joutuvat kompensoimaan ympäristölle aiheutuvan haitan jo lähtökohtaisesti. Heikentäjä maksaa Kotiaho sanoo, että tekemällä kompensaatiosta velvoittavan kaikessa elinympäristöjä heikentävässä toiminnassa, asetetaan raja, jonka yli ei saa heikentämisessä mennä. – Jos haluamme, että ihmisillä on tulevaisuutta, meidän on lopetettava elinympäristöjen heikennys. Koska pääsääntöisesti heikennykset ovat ihmisen toiminnan kautta pysyviä, siksi myös hyvitysten täytyy olla pysyviä. Janne Kotiaho mainitsee vielä erikseen metsien hakkuut, nekin pitää lukea mukaan velvoittavuuden piiriin. Miksi? – Jos metsiä hakataan, heikennetään luontoympäristöä vähintään väliaikaisesti. Suurin osa metsistämme on jatkuvan käytön piirissä, eivätkä ne palaudu ilman suojelua. Kun hakkaamme metsiä, heikennämme yhteistä elinympäristöä. Siksi se, joka hakkuista hyötyy, pitää velvoittaa kattamaan niistä aiheutuvat haitat. Kotiaholle ei riitä se, että vain suuret hankkeet velvoitetaan ekologisen kompensaation piiriin. – Heikennämme elinympäristöjä koko ajan ja erittäin paljon pienillä hankkeilla. Jos velvoitamme vain suuret hankkeet kompensoimaan, emme pääse tavoitteisiin. Koska lähes kaikki rakentaminen on luvanvaraista, miksei lupamaksujen yhteyteen voisi lisätä kompensaatiomaksua? Kompensaatiomaksu voisi tulla asiantuntijaryhmän luoman tau- 38 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 Ekologian professori Janne Kotiaho Jyväskylän yliopistosta sanoo, että ekologinen kompensaatio pitää saada velvoittavaksi lakiin, sillä jos emme tee mitään, meiltä loppuu maapallo. lukon perusteella: tässä elinympäristötyypissä, joka on ennen heikennystä tällaisessa kunnossa, tehdään tällainen heikennys, maksu on tietty euromäärä per hehtaari. – Kompensaatiomaksu pitää ehdottomasti korvamerkitä hyvityksiin toisaalle. – Maksut voitaisiin kerätä valtion ylläpitämään rahastoon, esimerkiksi Metso-ohjelman tai uuden hallituksen rahoittaman ja elinympäristöjen tilaa edistävän Helmi-ohjelman kylkeen. Samalla tavalla myös hakkuista voisi luoda maksukäytännön metsänkäsittelyilmoituksen yhteyteen. Kotiaho sanoo, että viranomaisille pitää luoda helppokäyttöiset valmiit taulukot, joilla minimoidaan maksujen määräytymiseen liittyvä elinympäristöjen inventointitiedon tuottaminen ja elinympäristön kunnon arvioimisen työ. Miten sitten varmistaa se, että hyvitykset pysyvät? – Suomessa lakisääteisellä luonnonsuojelulla voidaan varmistaa hyvitysalueiden pysyvyys. Se on varminta, mitä voimme pysyvyyden takaamiseksi tehdä. Kotiaho muistuttaa myös, että ekologinen kompensaatio lisää suomalaista työllisyyttä. – Elinympäristöjen ennallistaminen ei tapahdu itsestään, vaan vaatii työntekijöitä. Suoverkosto-LIFE-hankkeessa, jossa ennallistettiin noin 45 500 hehtaaria suota, kokonaistyöllisyysvaikutus oli 10–15 henkilötyövuotta tuhatta hehtaaria kohti. Tämä laskelma tarkentuu vielä keväällä 2020, kun Luontopaneelin raportti soiden ennallistamisen ekologisista, hydrologisista ja ilmastovaikutuksista valmistuu. Lisätietoja: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-630-0 https://www.ymparistotiedonfoorumi.fi/wp-content/uploads/2018/12/ Ekologinen-kompensaatio-lakiin_Puheenvuoroja2018.pdf https://www.ym.fi/fi-FI/Luonto/Luonnon_monimuotoisuus/Luonnonsuojeluohjelmat/Helmielinymparistoohjelma http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/160211

TUTKITTUA Kovien pintojen rikkaruohot – uhka vai mahdollisuus? teksti ja kuva: ANU RIIKONEN Glyfosaatin katoamista markkinoilta on ennakoitu jo jonkin aikaa, ja sen käyttöä on jo vähennetty myös imago- ja ympäristösyistä. Ranskassa tutkittiin, millaista kasvillisuutta elelee kaupungin kovilla pinnoilla, kun glyfosaatti on poissa pelistä, ja joudutaan siirtymään mekaanisiin rikkaruohojen poistomenetelmiin. Voisiko kovien pintojen kasvillisuutta lähestyä positiivisesti, monimuotoisuuden kautta? P ienehkö Bloisin kaupunki suunnilleen Pariisin ja Nantesin puolivälissä on lopettanut herbisidien käytön kovien pintojen rikkaruohojen torjunnassa vuonna 2012. Vuonna 2015 siellä tehtiin kattava selvitys siitä, mitä ja miten paljon kovilla pinnoilla kasvaa. Yli kymmenen prosenttia kaupungin hallinnoimista jalkakäytävistä, kaikkiaan noin 48 kilometrin matka, tutkittiin niin tarkasti, että kaikki putkilokasvilajitkin pystyttiin ainakin suvulleen tunnistamaan. Inventointialoja kertyi lähes 900, ja niiltä tunnistettiin kaikkiaan reilut 300 kasvilajia. Tämä on noin viidennes koko departementin, noin suomalaista maakuntaa vastaavan alueen, alueella esiintyvistä kasvilajeista. Vihertääkö asfaltti? Inventoidut alueet jaoteltiin analyysia varten mm. kestopäällysteen iän, tyypin, ja rikkakasvien vuotuisten torjuntakertojen mukaan. Tarkemmin ottaen kestopäällysteistä eroteltiin kolme luokkaa: uusi, kohtalaisen ehjä asfaltti (tai betoni, tai betoniin ladottu kiveys), vanha ja halkeillut asfaltti sekä kolmantena hiekkasaumainen päällyste. Tätä valtavaa inventointiurakkaa täydennettiin selvittämällä paikkatiedoista, millaista maankäyttöä ympäröivällä alueella oli, ja mikä oli etäisyys lähimpään viheralueeseen. Kasvillisuuden peittävyys oli keskimäärin seitsemän prosenttia jalkakäytävästä. Kestopäällysteen tyyppi oli selvästi tärkein kasvillisuuden määrää ja monimuotoisuutta selittävä ympäristön piirre. Hiekkasaumaiset päällysteet olivat sekä lajirikkaimpia että kasvillisuuden määrältään runsaimpia. Kaikkiaan tavallisimpia jalkakäytävän kasveja olivat voikukat, kylänurmikka, haarikot, peltovillakko, keltot, koiransilmät, liuskalehtihäränsilmä, sykeröhärkki, mäkilitukka, kaalivalvatti, ja kevätkynsimö. Yhden koealan keskikoko oli hieman yli 100 neliötä ja alalta löytyi keskimäärin 16 putkilokasvilajia. Haitalliset vieraslajit loistivat poissaolollaan Kasvillisuus päällysteillä voi erityisen pulskasti ja oli monimuotoisinta teollisuusalueilla, ehkäpä niukan jalankulun ja kulutuksen takia. Mikään laji ei suosinut erityisesti uusia asfaltteja. Vanhoilla asfalteilla vain muutama kasvi viihtyi paremmin kuin hiekkasaumaisilla päällysteillä: kylänurmikka ja haarikot, joita ei määritetty lajilleen. Hiekkasaumaisilta kiveyksiltä löytyviä tyyp- pilajeja olivat liuskalehtihäränsilmä, sykeröhärkki, kevätkynsimö, persiantädyke ja kaunokainen. Mielenkiintoista kyllä, haitalliset vieraslajit eivät viihtyneet jalkakäytävän raoissa, vaikka muuten ne ovat kaupungeissa harmillisen yleisiä. Ainoastaan melko alhaiseen riskiluokkaan sijoittuvia koiransilmälajeja (kanadan- ja valjukoiransilmä) tavattiin noin puolessa inventointiruuduista, seuraavaksi yleisin oli puuvartinen syyssyrikkä (Buddleja davidii), joka löytyi neljästä prosentista inventointialoja. Jospa otettaisiin rikat resurssina? Jalkakäytävältä poistettiin kasvillisuutta joko käsin, liekityksellä tai höyrytyksellä 1–5 kertaa kasvukaudessa. Tällä ei huomattu olevan juuri mitään vaikutusta kasvillisuuden peittävyyteen tai lajirunsauteen. Tutkijat päättelivät, että niukka juuristolle kelvollinen maaperä on kasvillisuuden kehitystä niin paljon määräävämpi tekijä, että hoidon vaikutusta ei siihen verrattuna voitu edes havaita. Samoin todettiin, että etäisyydellä viheralueisiin tai muilla kasvien leviämisreiteillä tai -lähteillä ei näyttänyt olevan juuri mitään vaikutusta lajistoon tai sen runsauteen, eli kasvien pääsy kasvupaikalle ei ole niiden kehittymistä rajoittava tekijä. Kasvuolot määräävät, millainen kasvillisuus kestopäällysteelle kehittyy. Kovien pintojen kasvien poisto ilman herbisidejä on siis ilmeisen tehotonta. Toisaalta niille näyttää kehittyvän varsin monimuotoinen kasvillisuus ihan omia aikojaan. Vieläpä monimuotoisempi kuin tässä havaittiin – esimerkiksi sammalia ei tässä tutkittu, mutta arkikokemus kertoo, että niitäkin kaduilla kasvaa. Olisiko siis löydettävissä uusi tasapaino siihen, missä kasvillisuutta saa olla myös kivenkoloissa? Ehkäpä ainakin minimimitoitusta leveämmillä jalkakäytävillä olisi tilaa sekä kasveille että jalankulkijoille. Tottuisiko silmä sietämään hieman vihreämpää harmaata? Tarkasteltu artikkeli: Bonthoux, S., Voisin, L., Bouché-Pillon, S., & Chollet, S. (2019). More than weeds: Spontaneous vegetation in streets as a neglected element of urban biodiversity. Landscape and urban planning, 185, 163-172. VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 39

Kouvolan ydinkeskustan puistojen syksyistä väriloistoa. Yhdentoista suurimman kaupungin edustajat Kouvolassa puistokierroksella. 40 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 Kaupungin ydinkeskustan kävelykatu Manski on hiljattain uusittu. Samalla on kehitetty valaistusta. Kuusankosken Rantapuistoa on kehitetty maisema-arkkitehtikilpailulla, jonka voitti Näkymä Oy. Puistossa on hieno kävelyreitistö.

KESY 10+ -kaupungeilla monenlaisia kesy-hankkeita teksti ja kuvat: SEPPO NÄRHI 11 suurimman kaupungin viheralueista vastaavat kokoontuvat kerran vuodessa vuorotellen eri kaupungeissa. Kahden päivän aikana tutustutaan isäntäkaupungin puistotoimeen ja kuullaan ajankohtaisista hankkeista. Lisäksi keskustellaan valitun teeman mukaisesti tilanteesta verkoston eri kaupungeissa. Viime syksynä tapaaminen oli Kouvolassa, jossa teemana olivat KESY-asiat. K ouvolassa on käytetty hyväksi purettujen rakennusten betoni- ja tiilimursketta kantavassa rakenteessa katualueilla ja pysäköintialueilla. Järviruo´on ympärille on syntynyt kehityshanke, jossa yhtenä käyttökohteena on järviruo´on käyttö katteena perennaryhmissä sekä hulevesillä suodatuspadossa. Katteena järviruoko on pölytön ja rikkakasviton ja käyttökustannuksiltaan edullinen, koska ainoastaan leikkaus, käsittely ja kuljetus maksavat. Suodatuspadossa selvitetään, mikä vaikutus järviruo´olla ravinteiden ja hiukkasten pidätyksessä. Viheralueilla syntyvä haravointijäte kerätään talteen ja hyödynnetään biomassana kuivamädätyksessä, jolloin syntyy metaanikaasua, jonka avulla tuotetaan sähköä. Kuivamädätys kestää kolme kuukautta. Kouvola kierrättää kivituotteita, kuten sokkelikiviä, reunakiviä ja katukiviä. Kierrätyskivistä tehdään muureja ja pengerryksiä. Myös Kouvolan seurakunnalta on saatu käytöstä poistettuja reunakiviä. Myös leikkivälineitä käytetään uudelleen. Osa välineistä käytetään varaosina, osa kunnostetaan uudelleenkäyttöön. Uutena hankkeena on käynnistynyt Maijanaron materiaalipankki, noin 30 hehtaarin alue, johon kerätään maamassoja, kiviaineksia, asfalttia ja betonia sekä käsitellään niitä. Alue on varattu omaan käyttöön. Viheralueiden hoidossa osa rakennetuista puistoista on alennettu alempaan hoitoluokkaan. Niittyjen määrä on kasvussa. Espoossa aloittaa massakoordinaattori Espoon kaupungissa aloittaa marraskuun alusta 2019 massakoordinaattori, jonka tehtäviin kuuluu maa-aineisten, kasvualustan ja muun materiaalin hallittu kierrätys. Viheralueiden hoitoa varten on tehty kesy-kartoitus. Vantaalla on viheralueiden kunnossapitoa kehitetty kesy-ajattelun mukaisesti. Kunnossapidon koneissa arvioidaan koneiden päästöluokkia. Jätteet lajitellaan. Ympäristönsuojelu on yksi näkökulma. Vantaalla on muutama kärkihanke, kuten Tikkurilankosken padon purku, Kanervannummi ja Korson Ankkapuiston ruoppausmassojen hyötykäyttö. Lisäksi on tehty luonnonvesikohteiden ja -purojen kehitysohjelma, hulevesiverkoston kehittämistä sekä ulkoilureitistöjen kehitystä. Kuopiossa pyritään kesy-ajattelua viemään käytännössä eteenpäin laajentamalla yhteistyötä eri sektoreiden kesken (viheralueet, liikunta, katualueet). Tekemällä aluekohtaista kunnossapitoa, säästetään kuljetuksissa ja ajassa. Taustalla on kaupungin tavoiteohjelma resurssiviisas Kuopio. Porissa toimii kesy-tiimi, joka pyrkii katsomaan asioita kaavoituksesta ja suunnittelusta rakentamiseen. Toimintatavoissa on kehitettävää, halutaan lisää case-hankkeita, joista voidaan oppia. Materiaaleja kierrätetään, eloperäiset ainekset kompostoidaan, nurmikoiden leikkuuta vähennetään, valaistuksessa siirrytään energiaystävällisiin tekniikoihin. Kansalaisia ja päättäjiä on valistettava asioista. Hoitoluokituksesta tulee sisäistä koulutusta. Jyväskylässä uusi kaupunkiympäristöpolitiikka Jyväskylässä on tulossa uusia AVOin kaupunkiympäristöpolitiikka, joka tulee ohjaamaan kaupungin käytäntöjä. Kasvinsuojelussa glyfosaatin käytöstä on luovuttu. Vieraslajien torjunnassa vielä haetaan toimivia ratkaisuja. Helsingissä kasvinsuojelussa glyfosaatin käyttöä vähennetään. Hallintoa kehitetään projektimaisempaan toimintatapaan. Helsingissä on massakoordinaattori ollut jo vuosia. Tampereella toimintaa ohjaa Kestävä Tampere tiekartta 2030. Myös Tampereelle on tulossa massakoordinaattori. Kaupungissa rakennetaan pilottikohteita, joissa kesy-ajattelu on sisällä, esimerkiksi Hiedanranta. Painopisteinä koko kaupunki ja toisaalta alueellinen tehokkuus. Oulussa on useita aluerakennuskohteita, joissa kesy-ajattelua on sisällä, esimerkiksi Tahkokangas, Hiukkamaa ja Välimaa. Oma hieno kohteensa on Oulujoen purojen kunnostus. Seuraava verkoston kokoontuminen on kesäkuun alussa 2020 Kuopiossa. VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 41

PUISTOT Vihdissä avattiin puisto menestyjille teksti ja kuvat: ESSI MÄKINEN Vihdin kunta juhlii menestyjiään erityisellä tavalla. Syksyllä avattu Menestyjien puisto on ensimmäinen rakennettu osa Nummelan ydinkeskustan uutta asuinaluetta. Menestyjien puistoon istutetut puut ovat kunnianosoitus korkean tason menestyjille, jotka ovat vieneet Vihtiä maailmankartalle. M enestyjien puiston avajaisia vietettiin Etelä-Nummelassa, Pajuniityn puistoalueella lokakuussa 2019. Puistosta on tehty osa kunnan uutta muistamiskäytäntöä, jossa vihtiläiset tai Vihdissä pitkään vaikuttaneet menestyjät palkitaan patsaiden ja perinteisten kukkakimppujen sijaan ympäristölle merkityksellisellä teolla; istuttamalla puita. Kuntalaisten mukaan puisto on hieno teko, joka jää historiaan myös tuleville sukupolville. Puiston avasi Vihdin kunnanvaltuuston puheenjohtaja Eerikki Viljanen. – Vihdistä on kautta aikain ponnistettu menestykseen eri areenoilta. Historiasta löytyy olympiavoittajia jo lähes sadan vuoden takaa. On menestytty yksilölajeissa, joukkueissa, kulttuurissa, taiteessa, tie- teissä ja taloudessa, kuten politiikassakin. Vihtiläisten menestyjien listaaminen on positiivinen ongelma. Sen päättäminen, ketkä saavat puun, on ollut erittäin vaikeaa. Vuonna 2019 Menestyjien puistoon istutettiin 8 puuta, joiden saajina on 11 henkilöä. Menestyjiä palkitaan urheilussa esimerkiksi Olympia-, EM- tai MM-tasolla menestyneille vihtiläisille sekä esimerkiksi taiteissa Finlandia-palkittuja kuntalaisia. – Vihdin kunta on halunnut yhdenmukaistaa ja selkeyttää käytäntöä, jossa menestyjiä muistetaan perinteisten kakkukahvien ja kukkapuskien lisäksi jollain vielä pysyvämmällä ja kestävämmällä tavalla. Onnittelujen lisäksi on haluttu tuoda tapa, joka säilyy aikamme ja tuleville sukupolville. Kahden puun osalta muistaminen perustuu joukkuesuorituksiin. Menestyjien puistoon on valittu jokaiselle vihtiläiselle menestyjälle oma, yksilöllinen puu. Puulajien valinnassa on pyritty kuvastamaan puunsaajaa. 20 vuotta sitten Ramsaussa MM-kultaa voittanut Hannu Manninen saa Nummelan harjun hiihtoladuilta tutun sitkeän ikipuu männyn. Manninen on asunut Vihdin kunnassa viimeiset 10 vuotta. Hän kokee merkitykselliseksi puiden yksilöllisen valinnan ja ympäristönäkökulman perinteisten onnittelujen sijaan. Frisbeegolfaajat Janne Hirsimäki (vas.) ja Teemu Nissinen voittivat vuonna 2019 Virossa järjestetyissä joukkuefrisbeegolfin MM-kilpailussa kultaa lyömällä Saksan joukkueen. Nissinen on paljasjalkainen vihtiläinen, joka on aloittanut oman frisbeegolfuransa juuri Menestyjien puiston kulmilta, pieneltä ysiväyläiseltä radalta ja pelaa nykyään maailmanmestarina. 42 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20

Lokakuussa Vihtiin auennut Menestyjien puisto on osa kunnan uutta muistamiskäytäntöä. Avajaisissa palkitut vihtiläiset ovat tuoneet kyseisenä vuonna Vihdille suurta valtakunnallista julkisuutta. Toinen näistä on Janne Hirsimäen ja Teemu Nissisen frisbeegolfin joukkuekilpailussa voittama Suomen ensimmäinen MM-kulta. Yksilölajien puunsaajina ovat mm. MM-menestyjä, jääkiekkoilija Eeli Tolvanen. Jokaiselle menestyjälle on valittu tarkan prosessin tuloksena oma, yksilöllinen puu. Puulajien valinnassa on pyritty kuvastamaan puunsaajaa. 20 vuotta sitten Ramsaussa MM-kultaa voittanut Hannu Manninen saa Nummelan harjun hiihtoladuilta tutun sitkeän ikipuu männyn, elokuvamaailman vaikuttaja Markus Selinille istutetaan ylväs tammi, painonnostaja Riina Saksan puu on pylväskataja, joka taipuu, mutta ei katkea, Suomea cheerleadingin MM-kilpailussa edustaneita ryhmävoimistelijoita kuvastava herkkyys ja jämäkkyys näkyy kirsikkapuussa ja Kultaisen Harmonikan voittajan, Pilvi Huhdan vaahterassa on kullanhohtoiset lehdet syksyllä. Kunnialaatta jokaisen puun kohdalla kertoo kyseisen menestyjän nimen ja taiteentai urheilulajin. Suunnitteluun puisto edellä Menestyjien puisto on Vihdin kunnan oma Kesy-hanke. Puisto sijoittuu Nummelan ydinkeskustaan, johon on kaavoitettu 5000 asukkaan asuinalue, uusi koulukeskus, perhepuisto sekä muun muassa uimahalli. Alue on kokonaisuudessaan valmis noin 10–15 vuoden sisällä. Suuret ruokakaupat sijaitsevat kivenheiton päässä, kun taas tilaa ja luontoympäristöä on paljon. Poikkeuksellisen puistosta tekee se, että se on rakennettu ennen suurta asuinaluetta. Alueen kaava on valmisteltu hulevesien ehdoilla, tulevan asuinalueen valuma-alueet huomioiden. Vanhalle peltoalueelle rakennettuun puistoon kaivettiin ensimmäisenä oma kilometrin pituinen hulevesiuoma. Uoman maamassat on käytetty puiston kumpareisiin, jolloin alueen korkeuserot nousivat yli kuuteen metriin. – Puiston suunnittelijoita ja rakentajia pidettiin aluksi jopa vä- hän hölmöinä, kun rakennustöiden alkaessa maamassoja ei vietykään pois, vaan niistä muotoiltiin kumpareita peltoalueelle. Säästimme lopulta yksistään maamassojen siirrossa jopa 700 000 euroa, Vihdin kunnan johtava puutarhuri Teuvo Vessman kertoo. Alueelle syntyy vähitellen arboretum Puistolla halutaan yhdistää monta eri tekijää; kulttuurin, liikunnan ja historian näkökulmat linkitetään kunnan menestymiseen, imagoon sekä tonttimyyntiin kestävällä tavalla. Alueelle rakentuu vähitellen myös kokonainen arboretum. Vihtiläisten menestyessä istutetaan merkattuja muistopuita niin, että alueelle muodostuu lopullisesti 4050 puulajin arboretum. Ensi vuodelle on jo valittu seuraavat palkittavat Menestyjien puistoon. – 20–30 hehtaarin keskuspuistot ovat nykyään harvinaisia Suomessa. Lähdimme asuinalueen suunnitteluun hulevedet, aktiivisuus ja puiston viihtyisyys edellä. Halusimme kurottautua tavallisten puistoalueiden yläpuolelle, tehdä jotain innovatiivisempaa, Vessman tiivistää. Menestyjien puiston ympäristöstä muodostuu liikunnallinen ja aktiivinen puistoalue, joka miellyttää esteettisesti myös katsojan silmää. Kumpareet toimivat talvisin lapsien pulkkamäkinä ja puiston sisäiset hiihtoladut houkuttelevat asukkaat viettämään aikaa puistossa. Viheralueella voi urakoida jopa kahdeksan kilometrin lenkin ylittämättä katua. Aivan puiston läheisyyteen rakentuu ensi kesänä senioripuisto ja uudet kuntoportaat. Laadukkailla viheralueilla houkutellaan asukkaat ulos aktiiviseen tekemiseen ja uuteen vihtiläiseen menestykseen. Kirjoittaja on toimistoassistentti Viherympäristöliitossa. VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 43

KEITÄ ME OLEMME? Viher- ja ympäristörakentajat ry on kivi- ja ympäristörakentamista sekä ylläpitoa ammattimaisesti harjoittavien yritysten muodostama järjestö. Yhdistys on Viherympäristöliitto ry:n (VYL) ja Euroopan viheraluerakentajien järjestön, European Landscaping Contractors Association (ELCA) jäsen. JÄSENYRITYKSET Viher- ja ympäristörakentajat ry:n jäsenyritysten päätoimialat ovat: viher- ja ympäristörakentaminen, kivirakentaminen sekä viheralueiden hoito. Yritykset tuntevat suomalaiset kasvu- ja rakentamisolosuhteet, alan tekniikat ja määräykset. Osalla jäsenyrityksistä toimintaan kuuluu myös puutarhasuunnittelu ja konsultointi. Yhdistyksen jäsenet ovat sitoutuneet viherrakentamisen laatu- ja ympäristöohjelmaan, osalla jäsenyrityksistä on säännöllisesti auditoitava laatujärjestelmä. Viher- ja ympäristörakentajat ry:n jäsenyritykset hoitavat myös yhteiskunnalliset velvoitteensa moitteettomasti. Jäsenyritykset ovat joko Rala ry:n tai Tilaajavastuu.fi -jäseniä. YHTEISÖJÄSENET Viher- ja ympäristörakentajat käyttävät vain tasalaatuisia ja korkealuokkaisia materiaaleja, asianmukaisia koneita ja laitteita sekä luotettavia alihankintapalveluja. Tämän takaamiseksi yhdistys on tehnyt yhteistyösopimuksia hyviksi kumppaneiksi koettujen alan yritysten kanssa. Nämä yritykset ovat Viher- ja ympäristörakentajat ry:n yhteisöjäseniä. Sopimukset takaavat merkittäviä etuja jäsenyrityksille. LISÄTIETOJA YHDISTYKSESTÄ JA JÄSENYRITYKSISTÄ TIETOSIVUSTO KULUTTAJILLE www.vyra.fi www.puutarhaunelma.fi

Viihtyisän ympäristön rakentaja A-Pihat Ky, LEMPÄÄLÄ Ab Tallqvist Oy, KOKKOLA Allium Oy, JÄRVENPÄÄ Betonilaatta Oy, TURKU Billnäsin Taimisto Oy, BILLNÄS Bitucomp Oy, NURMIJÄRVI Blue Falls Oy, Helsinki Consti-Julkisivut Oy, HELSINKI Damados Oy, VANTAA Entti Oy, RAISIO Espoon Kotipuutarhurit, ESPOO Fahrplan Oy, VANTAA Fri-Tec, TENHOLA Helsingin Viherhuolto Oy, VÄSTERSKOG Hyvinkään Tieluiska Oy, Hyvinkää Hämeen Viherrakennus Oy, ORIVESI Image Design Oy, Porvoo Innogreen / Green House Effect Oy, HELSINKI Jarkimo Oy, JÄÄLI JP Stonemason Ky, LAPPEENRANTA JuurevaPro Oy, HELSISNKI KallioTaivas, TIKKAKOSKI Kasvutekijä Oy, HELSINKI Kivat Pihat Jaana Liemola, SASTAMALA Kiviherttua Oy, Espoo Kivikourat Oy, OKSAVA Kontrasti Oy, ESPOO Korpela Group Oy, MYLYKOSKI Kreate Oy, Tuusula Kukkea piha, PAATTINEN Kurjenpolvi Oy, TUUSULA Laarimäen Puutarha, LOIMAA Lassila & Tikanoja Oy, HELSINKI Lekora Oy, HELSINKI Loistava Design Oy, Espoo Lännen Viherpalvelu / Lännen Kiinteistöpalvelu, TAMPERE Kivityö Kaseva Oy, TAMPERE Maanrakennus M Anttila, Mäntsälä Maisematawasti Oy, PAROLA Marikan Puutarhapalvelut Perenna & Penkki, SIPOO Mavira Oy, JOENSUU Merjan Puutarha Oy, YLÖJÄRVI Mäster Grön, TAMMISAARI Nurmitek Oy, LOHJA Ojansuun Puutarha, FORSSA OloPiha, VANTAA Oulun Piharakennus Oy, OULU Peltolan Piha Oy, LAPPEENRANTA Perniön Taimisto, KOTALATO PIHA.SI, LUVIA Piha- ja vihersuunnittelu Grönblom, ORIMATTILA Piha-apu Piilipuu Oy, VANTAA Pihadesign K. Wegelius, HÄMEENLINNA Piha Group Oy / Pihateam Viherpalvelut, TURKU Pihahoito Tamminen Tmi, TUUSULA Pihailo, HYVINKÄÄ Pihakaivuri Oy, LOHJA Pihakamu Tmi puutarhuri Jukka Laine, Tuusula Pihakerttu, TIRVA Pihalintuset, Espoo Pihaloiste Oy, HELSINKI Pihamuotila Oy, Kauniainen Pihanne Oy, HELSINKI Pihapalvelu Viippola Oy, TORNIO Pihapirkot Ky, LEMPÄÄLÄ Piharakenne Lohkare Oy, LAPPI Pihastamo Oy, Lempäälä Pihatyö Juha Perkkalainen Ky, EVIJÄRVI Pihatyö Laatunen Oy, HELSINKI Pihatyökauppa Haapala Py, LAHTI Pihavisio Oy, ESPOO Piiraisen Viherpalvelu Oy , Kajaani Pohjolan kivi- ja viherrakennus Oy, LESKELÄ Porvoon puutarhapalvelut, PORVOO Potentiel Oy, HELSINKI Puut ja pihat, arboristi Minna Toivanen T:mi, KAARINA Puutarhapalvelu Hannonen Oy, KYLMÄLÄ Puutarhatoimisto ScanPlant Oy, UUSIKYLÄ RainSet Oy, LAHTI Rakennustoimisto I. Uusitalo Ky, SILTAKYLÄ Ritvaset Oy, VANTAA Rose Factory Oy, VALKEALA Saajan Viherrakennus Oy, HÄMEENLINNA Satakunnan Viherpalvelu Oy, PORI Savonpirkka Oy, SAVONLINNA Seppälä-Yhtiöt Oy, Lempäälä Sininata Oy, Espoo Stoneville Oy, SIUNTIO Sulokivi Oy, JOENSUU Sunds Trägård Ab, PIETARSAARI Suomen Kivipiha Oy, HELSINKI Sunpiha Oy, NUMMINEN Suomen Pihaprojekti RW Finland Oy, KLAUKKALA Suomen Vihertekniikka Oy, OKSAVA LIITY MUKAAN TOIMIVAAN YHDISTYKSEEN! Viher- ja ympäristörakentajat ry Viljatie 4C, 00700 Helsinki toimisto@vyra.fi Tampereen Viherrakennus Oy, Tampere Tampereen Puutarha-Center Oy, TAMPERE Tefke Oy, Helsinki TerraWise Oy, HELSINKI TL-Maint Oy, JYVÄSKYLÄ Tmi Anne Tossavainen, Helsinki Tmi Christina Walden, HEINOLA Toivepiha Oy, KARJALOHJA Toni Lindfors Oy, NURMIJÄRVI Tyrni Design Oy, Helsinki Tyrvään Vihertoimi, SASTAMALA Tyylipihat Oy, NOKIA Uudenmaan Pihapojat Oy, RAJAMÄKI Viher-Inka Oy, SALO Viher-Jalanti Oy, TOIJALA Viher-Pirkka Oy, HÄMEENLINNA Viher-Pirkko Tmi, HILTULANLAHTI Viheraluerakennusliike Kalevan Taimi Oy Ab, HELSINKI Viherkäine Oy, RAUMA Viherkehä Oy, SÖDERKULLA Viherkuutio Tmi, HAMINA Viherpalvelu Ettala & Co, TURKU Viherpalvelu Greener, HELSINKI Viherpalvelu Kotipiha, HOLLOLA Viherpalvelu Saarnivaahtera Oy, LÄYLIÄINEN Viherpalvelut Hyvönen Oy, LAHTI Viherpojat Oy, HÄMEENLINNA Viherrakenne J Turunen Oy, OUTOKUMPU Viherrakenne Jaakkola Oy, FORSSA ViherRakennus Oy, OULU ja VANTAA Viherrakennus Pihakukot Oy, OULU Viherrakennusosuuskunta Silmu, KANGASALA Vihersuunnittelu Piha, MIKKELI Vihersuunnittelu Sarastus Oy, JÄMSÄNKOSKI Vihertaimet Karivainio Ky, VUORELA Vihertaiturit Ky, ESPOO Vihertaso Oy, HYVINKÄÄ Vihertikka, NOKIA Vihertyö Niskanen Oy, YLIVIESKA Vihervarikko Oy, NURMIJÄRVI Viherviisikko Oy, HELSINKI VRJ Group Oy, Oulu, Kangasala, Vantaa VRP Viher- ja rakennuspalvelut Oy, VANTAA Vumos Oy, SOTKAMO

46 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20

SIPULIKUKAT Geofyytit kaupunkien yleisillä alueilla OSA 1/2 teksti ja kuvat: VILLE IMMONEN Kasvupaikkaan sopivia kukkasipulilajeja valitsemalla saadaan kaupunkiin keväistä kukkaloistoa. Sipulikukkien merkitys heti lumien sulettua on suuri. Sipulikasveja oikeampi termi olisi geofyytti. S ipulikasveja pidetään yleisesti hyvin kustannustehokkaana keinona saada näyttäviä kukkivia istutuksia kaupunkien puisto- ja katualueille. Pitkän talven jälkeen niiden merkitys ympäristön kaunistajina on korvaamaton. Valitsemalla oikeat istutuspaikat, jotka vastaavat kasvien luontaisia kasvupaikkoja, kukkasipulit saadaan paremmin menestymään kaupunkien yleisillä alueilla, missä niihin kohdistuvat haasteet ovat hyvin erilaisia kotipuutarhoihin verrattuna. Puhuessamme esimerkiksi narsisseista (Narcissus), tulppaaneista (Tulipa), tai sahrameista (Crocus), käytämme usein termiä sipulikasvit. Oikeampi termi näille kaikille olisi kuitenkin geofyytit. Kaksiosaisessa juttusarjassa perehdytään sipulikasvien ja muiden geofyyttien käyttöön kaupunkiympäristöjen yleisillä alueilla. Ensimmäisessä osassa keskitytään geofyyttien luontaisiin kasvupaikkoihin ja tarkastellaan mitkä alueet kaupunkien yleisillä alueilla vastaavat niitä parhaiten. Toisessa osassa perehdytään geofyyttien käyttöön liittyviin haasteisiin kaupunkiympäristöissä ja esitellään Helsingin kaupungin erityyppisiä kukkasipuli-istutuksia. Juttusarja on kirjoitettu osittain yhteistyössä Satu Tegelin kanssa. Geofyytit lepäävät maan alla Geofyyteiksi kutsutaan kasveja joiden kaikki talvehtivat kasvinosat sijaitsevat kokonaan maan alla. Hemikryptofyyteilla eli perennoilla talvehtivat kasvinosat sijaitsevat taas aivan maan pinnan rajassa. Nämä määritelmät esitteli tanskalainen kasvitieteilijä Christen Raunikiaer 1900-luvun alussa. Hän jakoi kasvit sen mukaan missä niiden talvehtivat kasvinosat sijaitsevat. Suomessa geofyytti -termi on varsin tuntematon ja vähän käytetty. Siihen on kuitenkin helppo törmätä, jos lukee ruotsalaisia (geofyt) ja englantilaisia (geophyte) julkaisuja. Suomessakin olisi hyvä alkaa käyttää geofyytti-termiä, sillä geofyyttilajien kirjo on hyvinkin laaja ja kukkasipulit on terminä turhan suppea kattamaan koko tämän moninaisen porukan. Geofyyttien olomuodot voivat olla hyvin moninaisia ja monet niistä muistuttavatkin olemukseltaan perennoja. Geofyyttien talvehtivat osat voivat olla sipuleita, mukuloita, juurimukuloita, juurakoita tai varsimukuloita. Geofyyttejä esiintyy lähes kaikkialla maailmassa, mutta useimmiten ne tulevat kuitenkin alueilta, joissa säännöllisesti esiintyy kuivia kausia. Useimmissa ilmastovyöhykkeissä esiintyy yleensä jakso, joka on kasvien normaaleille elintoiminnoille epäsuotuisa. Suomessa ja muissa viileissä ja lauhkeissa vyöhykkeissä se on talvi. Lämpimillä vyöhykkeillä se on useimmiten kuiva sateeton kausi. Joillain alueilla saattaa esiintyä kaksikin epäedullista kautta: kylmä talvi ja kuiva kesä. Luontaiset kasvupaikat määrittävät istutuspaikat Suurimman osan vuodesta geofyytit piileksivät maan alla levossa odottaen sopivaa ajankohtaa uudelle kukinnalle. Eri lajit vaativat erilaiset kasvupaikat. Esimerkiksi sahramit (Crocus) tarvitsevat kuivan ja lämpimän kasvupaikan jossa maa on läpäisevää. Keväisen kukinnan jälkeen niiden lehdet lakastuvat ja ne vaipuvat lepotilaan. Syksyllä, kun maan kosteus taas kasvaa, niiden sipulit kasvattavat taas uudet juuret, jotta ne ovat valmiina kukkimaan keväällä heti lumien sulettua. Valolla ja maan kosteudella on merkitystä. Tätä voi tarkastella englanninsinililjan (Hyacinthoides non-scripta) vuosikierron kautta. Tämä Länsi-Euroopassa tavattava kasvi esiintyy yleisesti lehtivaltaisissa metsissä. Englanninsinililja nousee esiin maasta keväällä, juuri ennen puiden lehtien puhkeamista. Puiden oksien lehdettömyyden ansiosta se saa tarpeeksi valoa ja lämpöä kukkiakseen. Kun puiden lehdet kasvavat ja estävät valon pääsyn metsänpohjaan on englanninsinililjan kukinta jo ohitse ja kasvi on vaipunut lepotilaan. Havumetsissä, missä valoa on myös keväällä vähemmän, englanninsinililja ei kasva. Valo ei kuitenkaan ole ainut syy tähän. Ennen lehtien puhkeamista maa on vielä kostea, mutta myöhemmin niiden juuret kuivattavat pintamaata niin, ettei vettä riitä enää englanninsinililjojen hennoille juurille. Suomessa valkovuokon (Anemone nemorosa) vuosikierto on hyvin samanlainen. Tärkeimmät kasvupaikan olosuhteita määrittävät tekijät ovat lämpötila, valo ja maaperän ominaisuudet. Geofyyttien kasvupaikkavaatimuksissa on eroja myös sukujen sisällä. Tuntemalla geofyyttien luontaiset kasvupaikat, voimme paremmin valita rakennetuista ympäristöistä kullekin lajille sopivimmat istutuspaikat. Lämpötila määrittää käytettävät lajit Lämpötila on se kasvupaikkatekijä johon emme juuri pysty vaikuttamaan. Suomessa talvet ovat kylmiä ja kosteita ja kesät lämpöisiä. Tammi- helmikuussa esiintyvät kovat pakkaset asettavat haasteita aremmille kasveille, eteenkin jos lumipeite jää ohueksi. Monet lämpöä suosivat geofyytit ovat meidän ilmastossamme niillä rajoilla, että emme voi niitä kasvattaa. Viileitä kasvupaikkoja suosivat geofyytit ovat kotoisin korkeilta alueilta, 2500–4000 metriä meren pinnan yläpuolelta. Näiden alppikasveinakin tunnettujen kasvien menestyminen ilmastossamme on heikkoa, koska kesät ovat liian kuumia, mutta auringon säteily liian heik- VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 47

koa. Pakkasenarat geofyytit tulevat taas alueilta joissa talvet ovat leutoja. Meillä ne soveltuvat käytettäviksi parhaiten ulkona ruukuissa. Meidän ilmastoomme parhaiten sopivat geofyyttilajit tulevat ensisijaisesti Pohjois-Amerikasta, Euroopasta, Keski-Aasiasta, Aasiasta ja Etelä-Afrikasta. Saman suvun lajeilla valon tarve vaihtelee Valo on se tekijä jonka määrään voimme vaikuttaa osittain valitsemalla oikeat kasvit oikeille paikoille. Paahteiset kasvupaikat ovat aurinkoisia aamusta iltaan ja ne sijaitsevat usein etelärinteillä. Kasvupaikan valoisuutta täydentää paljas maa, joka heijastaa niin valoa kuin lämpöä kasveille. Kaupunkiympäristössä ja yleisillä alueilla paahteisia paikkoja tarjoavat esimerkiksi liikenneympyrät, liikenteenjakajat, raitiovaunujen nurmikivikaistaleet, paahteiset kivikkoperennaryhmät ja kivimuurien ja rakennusten eteläseinustat. Sopivia geofyytti-lajeja paahteeseen löytyy mm. laukkojen (Allium), tulppaanien (Tulipa) ja marskinliljojen (Eremurus) suvuista. Aurinkoiset kasvupaikat ovat alttiina paisteelle aamusta iltaan, etenkin päivän kuumimpina tunteina. Monet aurinkoisen paikan kasveista sietävät myös pitkää iltahämärää sekä kasvien ja rakennusten aiheuttamaa ajoittaista varjostusta. Tämän tyyppisiä kasvupaikkoja geofyyteille löytyy aurinkoisista perennaryhmistä ja avoimilta nurmija niittyalueilta. Sopivia geofyyttisukuja, edellisessä ryhmässä mainittujen lisäksi, ovat myrkkyliljat (Colchicum), tähtihyasintit (Camassia), kiurunkannukset (Corydalis), sahramit (Crocus), talventähdet (Eranthis), pikarililjat (Fritillaria), lumikellot (Galanthus), kurjenmiekat (Iris), liljat (Lilium), helmililjat (Muscari), narsissit (Narcissus), kevättähdet (Scilla) ja hajulaukka (Nectaroscordum siculum). Puolivarjoiset paikat Puolivarjoinen kavupaikka on suurimman osan päivästä varjossa, erityisesti päivän kuumimpina hetkinä. Se voi olla myös paikka, joka on kevyesti varjostettu koko päivän ajan. Kaupunkien luonnonhoidon metsäalueet, lähimetsät ja arboretumit tarjoavat luonnonmukaisia puolivarjon kasvupaikkoja geofyyteille. Rakennetussa kaupunkiympäristössä istutuspaikkoja löytyy rakennusten itä- tai länsipuolella sijaitsevilta istutusalueilta ja pensasryhmien alta. Puolivarjon geofyyttejä löytyy suvuista laukat (Allium), vuokot (Anemone), munkinhuput (Arum), kiurunkannukset (Corydalis), pikarililjat (Fritillaria), lumipisarat (Leucojum), liljat (Lilium), mukulaleinikki (Ficaria verna) ja kolmilehdet (Trillium). Varjo on paikka, jota kasvillisuus tai rakennukset varjostavat koko päivän. Varjopaikat ovat haasteellisia geofyyteille. Ennemminkin kyse on siitä, mitkä lajit sietävät varjoa, vaikka niiden ihanteellisin kasvupaikka olisi toisenlainen. Varjoa sietäviä geofyyttejä ovat mm. valkovuokko (Anemone nemrosa), keltavuokko (Anemone ranunculoides), karhunlaukka (Allium ursinum), kärsäkallat (Arisaema) ja koiranhampaat (Erythronium). Valon tarpeessa sukujen sisällä on eroja ja yksittäisten lajien vaatimukset vaihtelevat. Esimerkiksi laukoista suurin osa viihtyy parhaiten aurinkoisessa ja jopa paahtavassa kasvupaikassa. Jotkut kuitenkin sietävät myös puolivarjon kasvupaikkaa kuten jättilaukka (Allium giganteum). Varjossa se ei kuitenkaan menesty. Sen sijaan keltalaukka (Allium moly) ja karhunlaukka (Allium ursinum) viihtyvät puolivarjossa, mutta aurinkoiset paikat ovat niille liian kuumia. Karhunlaukka sietää myös varjoa melko hyvin. Geofyyttien valo-olosuhteita mietittäessä tulee ottaa huomioon myös niiden näyttäytymis- ja kukinta-aika. Esimerkiksi lehtipuuvaltaista metsäpohjaa ei tulisi automaattisesti määrittää varjoisaksi: keväällä valkovuokon ja kiurunkannuksen kukkiessa, juuri lehtien puhjettua, sen valo-olosuhteet ovat lähempänä puolivarjoa tai aurinkoa. Kasvualustan ominaisuudet 48 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 Kasvupaikkatekijöistä kasvualustan ominaisuuksiin on helpointa vaikuttaa. Yleisillä alueilla käytettävien kasvualustojen tulee useimmiten soveltua monille eri kasvilajeille, sillä kasvikohtaisten kasvualustojen tekeminen on hankalaa. Keskeistä ovat maan pH ja kapasiteetti pidättää vettä ja ravinteita. Kuiva ja köyhä kasvupaikka koostuu yleensä puhtaasta hiekkamaasta tai karkeasta moreenistaa, jossa ei ole hienoa nolla-ainesta mukana. Maa ei pidätä vettä ja se on usein siksi ravintoköyhää. Monille geofyyteille kuiva ja niukka maaperä tarjoaa hyvän kasvupaikan. Lajeja kuiville maille löytyy laukoista (Allium), sahrameista (Crocus), helmililjoista (Muscari) ja tulppaaneista (Tulipa). Kuiva ja ravinteikas maa sijoittuu luonnossa kalkkipitoisille alueille, missä pintakerros on ohut. Pääsääntöisesti nämä ovat hyvin kuivia paikkoja, mutta sateiden aikana ne muuttuvat hyvin kosteiksi, jolloin maan happipitoisuus laskee. Kaupungeissa tämän tyyppisiä paikkoja edustavat esimerkiksi liikenneympyrät ja keskikaistaleet, joissa maa on usein puhdasta hiekkaa tai kalkkimursketta. Tämän tyyppiset kalkkipitoiset maat ovat sopivia kasvupaikkoja mm. laukoille (Allium), tulppaaneille (Tulipa) ja marskinliljoille (Eremurus). Tuore maa on kostea Tuore maa on siinä viihtyville kasveille koko ajan tasaisen kosteaa, eivätkä ne joudu kokemaan pitkiä aikoja kuivuutta tai seisovaa märkyyttä. Puhuttaessa hyvästä puutarhamaasta, tarkoitetaan nimenomaan tuoretta maata. Kaupunkimetsien ja arboretumien lehto- ja sekametsät sekä tuoreet niityt ja pellot vastaavat hyvin tätä maatyyppiä. Sipuleita tuoreeseen maahan ovat esimerkiksi lumipisarat (Leucojum) ja lumikellot (Galanthus), sekä karhunlaukka (Allium ursinum) ja kirjopikarililja (Fritillaria meleagris). Maan märkyys asettaa varsinkin Etelä-Suomessa suuret haasteet monille sipulikasveille. Viime vuosina syksyt ovat olleet pitkiä ja märkiä ja maa on ollut usein hyvin märkää talvipakkasten alkaessa. Lähes kaikki sipulikasvit sietävät ajoittaista kosteutta, mutta liian märkä maa ei kuitenkaan ole niille hyväksi: se ei vastaa juuri minkään lajin luontaisia olosuhteita niiden alkuperäisillä esiintymisalueilla. Ravinteikas maa on luonnossa pH-arvoltaan neutraali tai emäksinen. Sillä on kapasiteetti pidättää ravinteita, ilman säännöllistä lannoitusta. Kaupunkien yleisillä alueilla suurin osa perennapenkeistä ja puistoistutuksista edustavat ravinteikasta maata. Ravinnepitoisuuksiltaan ne ovat korkeita, johtuen säännöllisistä lannoituksista ja kalkituksista. Kaupunkien eri tyyppiset biotoopit mahdollistavat laajan geofyyttilajivalikoiman käyttämisen. Meidän tulisikin opetella valitsemaan erityyppisille biotoopeille juuri niiihin sopivimmat lajit. Väärillä istutuspaikoilla geofyyttien kukinta heikkenee ja vuosien saatossa kasvit taantuvat. Aivan kuten muidenkin kasvien kanssa myös geofyyttien kanssa meidän pitäisi pyrkiä mahdollisimman laajaan lajivalikoimaan. Oikeilla valikoimmilla taataan myös näyttävät kukinnat useiksi vuosiksi eteenpäin. Kirjallisuutta: Eric Wahlsteen & Kenneth Lorentzon: Geofyter – lökar och knölar för offentlig miljö (2003) Kiitokset Satu Tegelille Kirjoittaja työskentelee Helsingin kaupungin rakentamispalveluliikelaitos Staralla ja on koulutukseltaan hortonomi ja puutarhuri. Hänen opinnäytetyönsä Kukkivat sipulikasvit Helsingin kaupungin yleisillä alueilla valmistui viime vuonna Hämeen ammattikorkeakoulun maisemasuunnittelun koulutusohjelmasta. Opinnäytetyön tilaajana toimi Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimiala.

Kuvan geofyyttien talvehtivat kasvinosat ovat kaikilla erilaiset. Valkovuokoilla (Anemone nemorosa) maan alla talvehtivat juurakot, mukulaleinikeillä (Ranunculus ficaria) mukulat ja idänsinililjoilla (Scilla siberica) sipulit. Oikeilla istutuspaikoilla kevätlumipisarat (Leucojum vernum) leviävät laajoiksi kasvustoiksi. Kuvan kasvustot ovat Helsingin Vanhankaupunginkoskelta. Sahramit (Crocus) ja posliinihyasintit (Puschkinia scilloides) kukassa Helsingin Linnanmäen lämpimällä etelärinteellä. Helsingin Eiranpuistossa voi alkukesästä ihastella eri laukkojen kukintaa. VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 49

Soma puistolemmikki on yksi parhaista fillereistä. Se täyttää tyhjän tilan, mutta on riittävän hentokasvuinen väistääkseen siivosti istutuksen hallitsevia lajeja. 50 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20

KASVISUUNNITTELU Fiksut täydentävät ja täyttävät fillerit teksti ja kuvat: TUOVI MUTANEN Monilajisessa kasvillisuusryhmässä on hyvä olla erilaisilla ominaisuuksilla varustettuja lajeja. Täyttävät ja täydentävät lajit eli fillerit antavat ryhmälle viimeisen silauksen. P erennaryhmän suunnittelijan tähtäimessä on lähes poikkeuksetta näyttävä, pitkäikäinen ja mahdollisimman niukalla hoidolla menestyvä istutus. Toisinaan onnistuneet yhdistelmät syntyvät yllättävinä onnenkantamoisina. Pääsääntöisesti kauneuden ja kestävyyden menestyksekäs yhdistäminen ei kuitenkaan vaadi arpaonnea, vaan vankkaa ymmärrystä eri lajien ominaisuuksista ja elinkierroista. Lajivalinnan perusteeksi pätee edelleen vanha ja tuttu hokema oikeasta kasvista oikealle paikalle. Yksilajista monokulttuuria rakennettaessa tämä yksinkertainen ja yksiselitteinen ohje myös riittää hyvään lopputulokseen. Monilajista tai -kerroksista perennaryhmää rakennettaessa tilanne on monimutkaisempi. Jo pelkästään paikan kasvuoloihin soveltuvista lajeista on mahdollista koota kymmeniä, satoja tai tuhansia erilaisia lajiyhdistelmiä. Joillain kriteereillä kasvikaaoksesta on saatava poimittua juuri kyseiseen kohteeseen ja sen tavoitteisiin sopiva valikoima. Etenkään usean päällekkäisen kasvukerroksen ryhmässä kyse ei ole pelkästään yksittäisten lajien vaatimusten täyttymisestä. Vähintään yhtä tärkeää on lajien sopivuus toistensa seuraan niin tilassa kuin ajassa. Erityisen tärkeää ajassa tapahtuvan muutoksen huomioiminen on dynaamisissa istutuksissa, joissa kasviyhdyskunnan hallittu muutos on olennainen osa niiden kestävyyttä. Kerroksia paikassa ja ajassa Jotta eri lajit tulisivat toimeen tietyllä kasvupaikalla, on niillä oltava samantapaiset kasvupaikkavaatimukset. Perusolosuhteet, kuten kasvualusta tai valon määrä, määrittävät siten paikan kasvivalikoiman kehykset. Kehysten sisälle jäävä joukko ei silti ole heterogeeninen. Lajit näyttävät erilaisilta, kasvattavat versonsa eri korkeuksiin ja juurensa eri syvyyksiin. Ne myös käyttäytyvät eri tavoin: jokaisella on oma kasvurytminsä, lisääntymisstrategiansa ja talvehtimistapansa. Luonnon eliöyhteisöissä pätee sääntö, jonka mukaan samalla alueella ei pysty elämään lajeja, joilla on täsmälleen samanlaiset ominaisuudet ja vaatimukset, täsmälleen samanlaiset ekolokerot. Sama sääntö toimii rakennetuissakin kasviyhteisöissä. Kerroksellisessa perennaryhmässä lajeja ei sijoitella pel- kästään vierekkäin, vaan myös päällekkäin ja lomittain. Mitä enemmän lajien vaatimukset ja elinkierrot poikkeavat toisiaan, sitä vähemmän ne kamppailevat samoista resursseista. Mitä paremmin lajien ekolokerot lomittuvat, sitä kestävämpi ja paremmin omillaan toimeen tuleva kasviryhmästä muodostuu. Siksi tarvitaan samassa kasvupaikassa viihtyviä, mutta sen olosuhteita ja aikaikkunoita hieman eri tavalla hyödyntäviä lajeja. Kestävä kasviryhmä muodostuu valikoimasta lajeja, joilla on ryhmässä sekä ekologinen lokero että tarkoitus. Roolitusta Kerroksellisen perennaistutuksen lajit ryhmitelläänkin usein paitsi ulkomuodon, myös niiden toiminnallisen tehtävän mukaan. Tähän roolijakoon on kehitetty hiukan erityyppisiä tapoja ja malleja, joissa kriteerien ja termistön eroavaisuuksista huolimatta on samankaltainen perusidea. Joidenkin lajien tehtävä on huolehtia lähinnä istutuksen esteettisestä toimivuudesta, rakenteesta, rytmistä ja väreistä. Osa lajeista taas vastaa enemmän istutuksen käytännön toimivuudesta. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi maanmyötäiset lajit, jotka ehkäisevät rikkakasvien kasvua, eroosiota ja kosteuden haihtumista maaperästä. Jälkimmäiseen ryhmään voidaan lukea myös niin sanotut täyttö- tai täydennyslajit eli fillerit (engl. Filler species, saks. Streupflanzen). Fillerit täyttävät tyhjän tilan syrjäyttämättä muita lajeja. Ne kurovat umpeen uuden istutuksen aukot, paikkaavat kuolleiden kasvien jättämät kolot, ilmestyvät sinne missä niitä tarvitaan ja väistyvät sieltä missä niitä ei tarvita. Fillerit sopivat täydentämään lähes kaikentyyppisiä kasviryhmiä. Erityisen käyttökelpoisia ne ovat luontoa jäljittelevissä ja dynaamisissa istutuksissa. Hyvien fillerien ominaisuudet poikkeavat monin tavoin perennoilta normaalisti vaadituista ominaisuuksista. Yleensä heikkouksina pidetyt piirteet voivat fillereillä kääntyä vahvuuksiksi ja kaihdetut lajit osoittautua käyttökelpoisiksi. Monivuotisen kasvillisuusryhmän lajeilta odotetaan yleensä pitkäikäisyyttä. Uuden istutuksen alkuvuosien rikkatorjuntaan tarkoitettujen väliaikaislajien on kuitenkin toivottavaa hiipua vähin äänin parissa–kolmessa vuodessa. Tähän tarpeeseen vastaavat lyhytikäiset lajit. Fillerit haastavat myös totuttua käsitystä sopivasta leviä- VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 51

mistavasta ja -nopeudesta. Pitkäaikaisen istutuksen edellytyksenä on totuttu pitämään hillitysti omalla paikallaan leviäviä lajeja. Sinne tänne poukkoilevat ja usein tuhtia siemenpankkia tallettavat fillerit eivät sovi tähän sapluunaan. Fillereille ei voi määritellä tarkkaa kasvupaikkaa eikä niille tarvitse välttämättä varata edes varsinaista kasvutilaa. Ne voivat kadota, mutta ilmestyä taas paikalle tarvittaessa. Mitä nämä väliaikaiset, vallattomat ja viisaasti väistävät vaeltelijat voisivat olla? Mistä löytyy fiksuja fillereitä? Yksivuotisia Yksinkertaisimmillaan filleri on yksivuotinen laji, joka täyttää tyhjän tilan ensimmäisenä vuonna. Vaikka täytelajien tarve pienenee seuraavina vuosina, on hyville fillereille istutuksissa aina paikkansa. Yhden kesän ratkaisu on siksi harvoin paras mahdollinen. Monen hyvän fillerilajin reseptin salaisuus on yksittäisen kasvin lyhyt ikä yhdistettynä sopivaan siementuotantoon. Itsestään selvästi potentiaalisia fillereitä ovat siten yksivuotiset lajit, jotka ennättävät valmistaa siemensatoaan. Sopivien monivuotisten kumppaneiden joukossa yksivuotisten siementaimet käyttäytyvät juuri niin kuin pitääkin: kasvavat siellä missä on tyhjää tilaa. Tarhakehäkukka (Calendula officinalis) ja monet yksivuotiset unikot (Papaver) muodostavat helposti pysyvän kannan. Monivuotista iloa tuottavat usein myös esimerkiksi kääpiösamettikukka (Tagetes tenuifolia), mätästuliunikko (Eschscholzia caespitosa), kamomillasaunio (Matricaria chamomilla), pallerokiurunkukka (Gilia capitata) ja hilppa (Limnanthes douglasii). Kasvivalinnoissa ei kuitenkaan kannata tyytyä ainoastaan perinteisiin koristekasveihin, sillä hyöty- tai maustekasveiksi luokiteltavissa lajeissakin on kelpo fillereitä. Sarjakukkaisiin kuuluvat korianteri (Coriandrum sativum), fenkolit (Foeniculum) ja tilli (Anethum graveolens) keventävät somasti mitä tahansa kasviryhmää ja ehtivät yleensä tuottaa siementä hyvinkin seuraavan vuoden tarpeisiin. Myös peltoviljelystä tuttu rypsi (Brassica rapa Oleifera-Ryhmä) kylväytyy pilkuttaen korkeita kasvustoja keltaisilla kukillaan. Kaksivuotisia Kaksivuotiset lajit kasvattavat ensimmäisenä kasvukautenaan lehtiruusukkeen ja kukkivat vasta toisena kesänä. Joskus lehtiruusukevaihe voi kestää pidempäänkin, esimerkiksi hirvenkellolla tyypillisesti jopa useita vuosia. Lisääntymisessä mahdollisesti väliin jäävät vuodet kaksivuotiset paikkaavat runsaalla siemenmäärällä, mikä tekee niistä mahdollisia fillereitä. Otollisissa olosuhteissa osa kaksivuotisista saattaa säilyä useita vuosia, eikä jako kaksi- tai monivuotiseksi ole aina yksiselitteinen. Esimerkiksi lähtökohtaisesti kaksivuotisen tulikukkien (Verbascum) suvun ranskantulikukka (V. chaixii) ja purppuratulikukka (V. phoeniceum) ovat usein monivuotisia. Samantapaista vaihtelua on sormustinkukissa (Digitalis). Molemmissa suvuissa on reippaasti oman tilansa raivaavia kookkaita fillereitä, mutta myös hieman hillitymmin siementaimia tuottavia lajeja. Jälkimmäisiin kuuluu esimerkiksi alle metrin korkuiseksi jäävä pikkusormustinkukka (D. lutea). Myös harmaakäenkukka (Lychnis coronaria), tarhaillakko (Hesperis matronalis) ja puistolemmikki (Myosotis sylvatica) tai kumina (Carum carvi) sopivat täyttämään kasviryhmän aukkoja. Kevyt kasvutapa tekee näistä kaksivuotisista hyviä kumppaneita monelle pönäkälle perusperennalle. Edellisiä rotevampia täyttölajeja ovat puolestaan esimerkiksi väinönputki (Angelica archangelica) ja rohtopurasruoho (Borago officinalis). vien muurahaisten avustuksella ja lakastuvat pian kukinnan jälkeen jättäen tilan verkkaisemmin kehittyville lajeille. Samankaltaisia lyhyen aikaikkunan lajeja ovat muun muassa valkovuokko (Anemone nemorosa), idänsinililja (Scilla siberica) sekä karhunlaukka (Allium ursinum). Kaikki kolme leviävät mukavasti siemenistä ja katoavat näkyvistä kasvukauden edetessä. Koko kesän lehtensä säilyttävistä lajeista filleriainesta on lajeissa, jotka leviävät siemenestä, mutta eivät kuitenkaan syrjäytä ryhmän pääkasveja. Esimerkiksi akileijat (Aquilegia) ja virmajuuret (Valeriana) ovat kasvutavaltaan riittävän löyhähköjä väistämään tanakampia lajeja. Myös etelänruusuruoho (Knautia macedonica) ja valkohanhikki (Drymocallis rupestris) ovat samasta syystä käyttökelpoisia. Lyhytikäisten kasvien tarpeeseen sopivat periaatteessa monivuotiset, mutta meillä epävarmasti talvehtivat lajit. Selviämisensä rajoilla sinnittelevien lajien menestymiseen vaikuttavat kasvuvyöhyke, kasvupaikka ja vuosittaiset säänvaihtelut, joten talvehtimisen erot voivat olla hyvin suuria eri puolilla maata ja eri vuosina. Taimistojen lajikuvauksissa nämä perennat saavat usein lisämääreen ”arka” tai ”melko kestävä”. Arimpia lajeja kasvatetaan meillä usein käytännössä yksivuotisina, mutta toisinaan lajit voivat jopa kylväytyä kasvupaikalleen. Tavalla tai toisella epävarmojen perennojen ryhmään voidaan lukea esimerkiksi monet kaunosilmät (Coreopsis), punavirma (Centranthus ruber), tähkäesikko (Primula vialii) ja hehkuvarakkaus (Lychnis x haageana). Keltasauramokaan (Anthemis tinctoria) ei ole pitkäikäinen, mutta säilyy kylväytymällä. Monivuotinen, mutta meillä yksivuotisena kasvatettava reunuspietaryrtti (Tanacetum parthenium) onnistuu harvoin talvehtimaan, mutta saattaa samoin siementää. Vielä tällä hetkellä arat perennat saattavat jo lähitulevaisuuden olla peruslajeja. Ilmastonmuutoksen myötä sopivien fillereidenkin valikoima tullee laajenemaan. Esimerkiksi sinikatana (Catananche caerulea) ja purppurakannusruoho (Linaria purpurea) ovat Suomessa vielä melko harvinaisia, mutta jo esimerkiksi Saksassa kerroksellisiin perennaryhmiin suositeltuja täydennyskasveja. Valtaosa sopivista lajeista ei kuitenkaan tule muissa maista tai tulevaisuudesta. Kelpo kasveja löytyy tuiki tutusta valikoimasta. Fiksun fillerin tunnistaminen vaatii usein vain uutta näkökulmaa ja ennakkoluulotonta asennetta. Kirjoittaja on hortonomi ja lehden avustaja. Monivuotisia Aidosti monivuotiset lajit soveltuvat kasviryhmän väliaikaisiksi täyttäjiksi, mikäli niillä on riittävää ajallista ja/tai tilallista joustavuutta. Varhain keväällä kukkivat nopean elinkierron lajit täyttävät molemmat vaatimukset. Juurakon tai mukuloiden turvin talvehtivat kiurunkannukset (Corydalis) levittäytyvät tyhjiin koloihin siemeniä kanta- 52 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 Purppuratulikukka voi sopivissa olosuhteissa talvehtia useita vuosia. Sukulaistensa tapaan se varmistaa säilymisensä kylväytymällä

Kerroksellisen perennaryhmän jokaisella lajilla on oma kasvulokeronsa. Notkea valkohanhikki mahtuu ongelmitta rotevampien kumppaniensa lomaan. Monimuotoiset ja onnekkaasti risteytyvät akileijat ovat fillerien parhaimmistoa. Fenkolin lailla monet sarjakukkaiset maustekasvit ehtivät valmistaa ja varistaa siemenensä. Luonnonvaraisen ketoruusuruohon sukulainen etelänruusuruoho leviää siementämällä ja ilahduttaa leviämisellään myös medenkerääjiä. Suomessa vielä epävarmasti talvehtiva punavirma saattaa jo lähitulevaisuudessa ennättää valmistaa siemensatonsakin. Hattarakukkaisella virmajuurella on tuuhea lehdistö. Laji sopii erityisen hyvin korkeakasvuisten ja tiiviskukintoisten lajien filleriksi. Kaksivuotinen illakko kasvattaa ensimmäisenä vuonna tuuhean lehtimättään. Kerrannaiset pioniunikot taantuvat vuosien myötä usein yksinkertaiskukkaisiksi, mutta täyttävät edelleen tehokkaasti istutuksen aukkopaikat. Mätästuliunikon tiheä kasvusto torjuu tehokkaasti siemenlevintäisiä rikkoja. Tutut kylvökukat voivat kylväytyä omatoimisesti vuosikausia. Siro pallerokiurunkukka hyödyntää aikaikkunaa jo kuihtuneiden pikarililjojen ja loppukesän kukkijoiden välissä. VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 53

Koskipuiston rantaa syksyisessä asussa. Näkymiä avataan jonkin verran, mutta muutoin monimuotoisuus saa tässä puistossa kukoistaa. Koskipuisto täydentää Kotkan puistojen teemaa teksti ja kuvat: SEPPO NÄRHI Kotkan kärkipuistot on teemoitettu: Sapokan vesipuisto, Katariinan meripuisto, Jokipuisto ja nyt jonon jatkoksi syntyy Koskipuisto. Se sijoittuu Kyminlinnan pohjoispuolelle Kymijoen Koivukoskenhaaran varteen. K aupunginpuutarhuri, puutarhaneuvos Heikki Laaksonen on innoissaan kertoessaan uudesta puistosta. Puisto on luonteeltaan aivan erilainen kuin aiemmat kaupungin tunnetut puistot. Tämä on selkeästi erämaaluonteinen, luonto on osittain lähes koskematonta. Puisto on nauhamainen seuraten jokiuomaa, pituudeltaan noin kaksi kilometriä. Osa puistosta on Natura-aluetta. Puistoalue saatiin yhtenäiseksi Ahlströmin kanssa tehdyllä maanvaihdoilla. Puiston ominaispiirteen tuovat luonto ja kalastajat. Puiston rantapenkalla on kalastajien kulkureiteille muovautuneet polut, joita nyt puiston rakennusvaiheessa kunnostetaan. Jokipenkalla on kalastajien laitureita ja nuotiopaikkoja sekä penkkejä. Myös näitä varusteita puistohankkeessa kunnostetaan. Alue tunnetaan eri koskien nimillä ja Munkkisaaren majasta. Täs- 54 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 tä syystä päätettiin yhdistää alue yhden nimen, Koskipuiston alle. Puiston sisälle jäävät Kokonkoski, Siikakoski ja Koivukoski, joka näistä koskista on valjastettu energiantuotantoon. Padon ohittaa jonkinlainen kalatie. Kotkan Langinkoski tunnetaan laajasti, mutta nämä kosket ovat olleet lähinnä vain kalastajien tiedossa. Koskipuiston alueella on myös Kymin golfkentän ylläpitämä harjoituskenttä, jonka Ahlström perusti 1960-70-luvun vaihteessa. Kaupunkilaisille tuntematon alue – Niin uskomattomalta kuin tuntuukin, kotkalaisille Koskipuisto on varsin tuntematonta aluetta. Vaikka torilta alueelle ajaa autolla 1015 minuutissa, harva on alueella kävellyt. Nyt tavoitteena on tehdä aluetta tunnetuksi, parantaa opastusta ja tuoda alueen historiaa esille, Heikki Laaksonen kertoo. – Erämaa keskellä kaupunkia, Laaksonen tiivistää. Koskipuisto-hankkeeseen on saatu 70 prosenttia maaseuturahaston rahaa. Tätä hallinnoi alueellinen kehitysyhtiö Cursor. Kaikki alueella tehtävät työt kilpailutetaan. Budjetti on 200 000 euroa. Koskipuiston saavutettavuutta tullaan myöhemmin parantamaan joen yli rakennettavalla sillalla puiston eteläpäässä. Nyt puistoon joudutaan koukkaamaan jokiuoman itä-/pohjoispuolelta, koska välissä

PUISTOT Koskipuiston sisällä on Siikakosken arboretum, jossa on kymmeniä eri puulajeja istutettuna. Kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen uskoo, että uusi puisto tuo merkittävää lisäarvoa Kotkalle erityisesti luontomatkailua ajatellen. on yksityinen maatila jokivarressa. Näkymiä joelle avataan raivaamalla joen penkalla kasvavia pusikoituneita alueita sekä tiheitä kuusikkoja harventamalla. Koko alueella on tehty kasvi-inventointi. Sen mukaan alueella on puutarhakarkulaisia, muun muassa laajahkoja korallikanukkapensaikkoja. Niitä poistetaan aluetta kunnostettaessa. Töitä varten on haettu ympäristölupa. Aloituskatselmuksessa oli mukana 13 asiantuntijaa. Historia leimaa aluetta – Alueella on I Maailmansodan muistoalueita, muun muassa edelleen hyvin näkyvissä juoksuhautoja ja poteroita, venäläisten saksalaisia vastaan kaivamia. Puiston kohdalla on myös pieni saariryhmä (Munkholman, Munkkisaari), jossa on edelleen pieni munkkikappeli. 1700-luvulla munkeilla oli yksinoikeus kalastaa joesta lohta, Laaksonen tietää. Rannalla saarien kohdalla on kahvilana toimiva Munkkisaaren maja. Yksi mielenkiintoinen erityispiirre on alueella oleva metsäarboretum. Sen perustivat 1980-luvulla Hannu Männistö ja nyt jo edesmennyt Kaj Friman. He hakivat kaupungilta lupaa arboretumin perustamiselle ja asia oli pitkään vähällä huomiolla kasvatusvaiheessa, kunnes nyt Koskipuiston perustamisen yhteydessä arboretum tuli esille. Koskipuistossa on pitkiä, rannan myötäisiä laitureita kalastajille. Niitä kunnostetaan ja rakennetaan lisää. Arboretumia tehdään tunnetuksi ja alueelle tehdään kulkua ohjaavia polkuja. Hannu Männistö istuttaa edelleen alueelle uusia kasveja ja haluaa kehittää sitä. Talkootyönä syntynyt puulajipuisto on yksi alueen kiinnostavuutta lisäävä osa. Kalastajille tuttu Koskipuiston iso juttu on kalastus. Perhokalastajia saapuu porukoissa ympäri Suomea paikalle. Tästä syystä osa hanketta on parantaa olemassa olevia laitureita ja rakentaa niitä lisää. Tulevaisuudessa Koskipuisto voi kehittyä seudulliseksi luontomatkailukohteeksi, koska se on aivan kaupunkirakenteessa kiinni ja aivan kaupungin ohi kulkevan moottoritien vieressä. Puiston yleissuunnitelman ovat tehneet Heikki Laaksonen ja Kairi Meos sekä luontoselvityksen Petri Parkko Luontoselvitys Kotkansiivestä. VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 55

PUISTOT Kaupunkilaiset puistoja rakentamassa teksti ja kuvat: TERO ELSILÄ Turkuun avattiin lokakuussa uusi puisto, nimeltään Maailmanpuisto, jossa lähtökohtana on yhteinen tekeminen ja vaiheittaisuus. L ähtökohtana Turun Maailmanpuiston suunnittelulle oli kaikkien mahdollisuus ideoida maailman puutarhoja. Työpajojen pohjalta puiston eri tiloja toteutetaan vaiheittain. Suunnitteluvaiheen jälkeen asukkaat ja yhteistyöryhmät voivat halutessaan osallistua puiston hoitamiseen tai olla muuten mukana toiminnassa. Maailmanpuisto jakautuu seitsemään tilaan Maailmanpuutarha jakautuu seitsemään eri maantieteelliseen tilaan: Skandinaviaan, Eurooppaan, Välimeren alueeseen, Lähi-Itään, Aasiaan ja Oseaniaan, Afrikkaan ja Amerikkaan. Tilojen läpi kulkiessa voi kokea kulttuurien kirjon. Maantieteellinen jako perustuu siihen, miten eri puutarhakulttuureista on aikojen saatossa tullut vaikutteita pohjoiseen. Tavoitteena ei ole kasvitieteellisesti jäljitellä jotain tiettyä puutarhakulttuuria tai tietyn alueen kasvillisuutta, vaan tuoda eri paikkojen tunnelmia esiin Suomessa menestyvää kasvillisuutta hyödyntäen. Ensimmäisenä puistoon istutetaan keskeiselle sijainnille Suomi 100 -kuusia Suomea ja pohjoista luontoa edustamaan. Puistoon on varattu tilaa taiteelle. Puiston kahteen osaan jakavan pääkäytävän toiselle puolelle istutetaan pienikokoisia kukkivia puita ja perustetaan piknik-paikkoja tunnelmaa, väriä ja viihtyvyyttä luomaan. Puistosuunnitelman on laatinut Kirsti Palmu Keidas suunnitte- Hulya, Hissu Kytö ja Mari Helin puhuivat avajaisissa juurtumisesta. 56 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 Maailmanpuisto. lusta. Rakennussuunnitelman on laatinut Tiina Puska FCG Finnish Consulting Group Oy, Turun kasvitieteellinen puutarha oli mukana arvioimassa lajivalikoimia. Yhteistyötä jatketaan yrittäjien ja Livian kanssa. Miten syntyi ajatus puistosta Ajatus maailmojen puutarhasta tuli maahanmuuttajayhdistys Daisy-ladies ja sen perustajalta Hulya, Hissu Kydöltä, joka sanoi avajaispuheessaan puiston muistuttavan juurtumisesta. Hän on itse asunut Suomessa nelisenkymmentä vuotta ja kokee juurtuneensa Suomeen ja Turkuun. Puisto on myös kunnianosoitus 100-vuotiaalle Suomelle. – Projekti oli alun perin tarkoitus tehdä vaiheittain, mutta aika pian huomasimme, että puiston perusrunko on järkevintä kuitenkin rakentaa kerralla. Ja niin hommasta tulikin vähän suurempi, kertoi kunnossapitopäällikkö Mari Helin. Daisy Ladies oli koko ajan mukana, ja jo ensimmäisenä syksynä Vasaramäkeen istutettiin sipuleita merkkaamaan tulevaa Maailmanpuutahan paikkaa. Työskentelytapana oli työpajatyöskentelyt. – Emme niinkään pohtineet kasvivalintoja, vaan mielikuvia, värejä, tuoksuja, muotoja. Näistä mielikuvista laadittiin tarkennetut suunnitelmat. Lähtökohtana oli asukkaiden työpajoissa pohtimat ideat ja toiveet, sanoi Helin. Kirjoittaja on lehden avustaja. Puiston on tehty myös esteettömäksi. Asfaltti täyttyi avajaispäivänä lasten liitupiirroksista, mutta lopullisesti pintaan tulee maalauksia. Suunnittelu on tehty ryhmätyönä ja sen lopullisen ilmiasun on tehnyt Keidas.

Keskustelupuisto Raumalle – peli yhteisestä maaperästä teksti ja kuvat: TERO ELSILÄ P eli alkoi virallisesti huhtikuussa 2019, vaikka varsinaisesti projekti alkoi vuosi sitten. Pelitapaamisia on kuusi vuoden aikana. Joka kerta pelaaja saa 200 euroa käyttöönsä, jonka voi käyttää mielensä mukaan. Mukana olevat osallistujat hahmottavat itse mikä heidän unelmien puistonsa olisi, jos maa-alue olisi kokonaan heidän käytössään. 1900 neliömetrin puistoalue jaettiin osiin, ja jokaiselle pelaajalle annettiin oma palstansa mieluisan alueen suunnitteluun. Jos menee palstan ulkopuolelle, niin pitää neuvotella muiden kanssa tai ehdottaa pelitapaamisessa. Viimeinen pelitapaaminen järjestetään ensi vuoden elokuussa, jolloin kaikki saavat yhteisesti 14 000 euroa, jos pääsevät yhteisymmärrykseen tavoitteista ja käytöstä. Pelaajia on 22 eri ikäistä tilastollisen jakauman perusteella. Pelaajat pitävät blogia osoitteessa keskustelupuisto.fi. Keskustelupuiston ei ole tullut jäädäkseen. Tontti on rakentamatta jäänyt kaupungin omistama alue kerrostaloalueen välissä. Puisto on valmis ensi vuoden elokuussa, jonka jälkeen kaupungin Wihertoimi on luvannut hoitaa sitä kaksi vuotta. Sen jälkeen tontin kohtalo on avoin. Tähän mennessä tapahtunut Pelin vetäjinä toimivat taiteilijat Oliver ja Tellervo Kalleinen-Kochta, jotka tarjoavat työkaluja pelaajille. – Peli on sujunut hyvin. Projekti haluaa mahdollistaa yhteistyön, mutta jättää sooloilijoille tilaa. Yksilön ja yhteisön välistä dynamiikkaa haetaan. Ihmiset ovat sitoutuneita ja välittävät miten asia kehittyy. Tarvitaan tarpeeksi leikkimielisyyttä, jotta pelillisyys pääsee toteutumaan, kuvailee Tellervo Kalleinen-Kochta prosessia. Puistosta löytyy puussa roikkuvia soittimia, pitsiruokapaikkoja linnuille, erilaisia leporatkaisuja, nuotiopaikka, kallioon tehty maalattu räsymatto, betonisia teoksia tai taidepaikka, johon mennä istuskelemaan. Juhlat lähiasukkaille pidettiin elokuussa. Lisäksi työmaakopissa on tullut tavaksi juoda keskiviikkokahvit. Päivästä on tullut epävirallinen talkoopäivä. – Jatkuvasti tapahtuu jotakin ja puisto on muuntuva, johon ilmestyy eri asioita. Nyt on menty kevyemmin ja olemme demoiluvaiheessa. Ensi vuonna päätökset ovat pysyvämpiä. VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 57

KYSY ENSIN MEILTÄ Betonikiviä Betonikiviä Tutustu Vallikulmaan ja muihin pihauutuuksiin www.hb-betoni.fi Sorvarinkatu 3, 20360 Turku Puh. 02 511 8800 Katoksia ja pyörätelineitä Betonikiviä UUTUUS Hulevesien hallintaan − Ketokatto AKO Roof on kotimainen kierrätysmateriaaleihin perustuva tutkittu KESY-tuote − parasta helppohoitoisille ja kestäville viherkatoille. Kukonkankaantie 8, Hollola • 03 877 200 www.rakennusbetoni.fi ® Kunttaa Maankatteita ja viherkattoja Kainuusta kaikkialle Suomeen 050 5450 050 kuntta@piiraisenviherpalvelu.fi www.piiraisenviherpalvelu.fi 58 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 Milford reunalistat ja istutusaltaat www.eg-trading.fi

Multaa Taimitarhatuotteita Koe kasvun ihme Tilaa edullista multaa toimitettuna, tai nouda itse. Tilaa: metsapirtinmulta.fi tai puh. 050 336 5703 Mullan valmistaja ja myyjä: Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä HSY PL 100, 00066 HSY, Ilmalantori 1, 00240 Helsinki, puh. 09 1561 2011 (asiakaspalvelu) KESTÄVIÄ TAIMIA, LAAJA VALIKOIMA Taimitarhatuotteita PUUT, PENSAAT, HAVUT, HYÖTYKASVIT, PERENNAT, KÖYNNÖKSET... MONIPUOLINEN VALIKOIMA LAATUA ! PYYDÄ TARJOUS! AHOSEN TAIMISTO www.ahosentaimisto.fi info@ahosentaimisto.fi Karstula Puh. (014) 465 131 Taimitarhatuotteita RENGON TAIMITARHA OY Lukkopellontie 34, 14300 RENKO puh 050 572 2634, 03-652 6122 www.rengontaimitarha.fi myynti@rengontaimitarha.fi Taimitarhatuotteita Tule mukaan ilmoittajana vuoden 2020 Vihreän Kirjaan Varaa paikkasi Syrjäharjuntie 95 31300 Tammela Puh. 040 733 3772 toimisto@vikstenintaimisto.fi www.vikstenintaimisto.fi Hannu Pyykkö, 050 2250, hannu.pyykko@mediabookers.fi Viherkattojen vedeneristystuotteita Viherrakentamisen tuotteita Varmista viherkaton toimivuus laadukkaille vedeneristeillä! Tule tutustumaan Vihertekniikkanäyttelyn osastolle 634 bmigroup.com/fi VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 59

Topographical flower stories. Puutarhan tavoitteena oli tarjota paikka urbaaneille ihmisille rentoutua ja matkata mielikuvituksissa lempimaisemaan. Kaikki istutukset oli kohotettu maasta puisilla reunuksilla. 60 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 Puutarhassa oli polun varressa kukkivia perennoja ja koristeheiniä.

SHOWGARDEN Maisemasuunnittelijana Moskovassa teksti ja kuvat: HEIDI HANNUS Suomalaiset maisemasuunnittelijat ja -arkkitehdit ovat olleet näkyvästi esillä Moskovassa väliaikaisten show garden -puutarhojen suunnittelijoina. Julkisuuden lisäksi on saatu myös palkintoja. ”K un teet sen kerran – olet jo koukussa! Niin kävi myös minulle ja tulee käymään myös sinulle”. Hän oli oikeassa. Sanat minulle lausui brittiläinen, kansainvälisesti tunnettu puutarhasuunnittelija James Basson. Hänen töitään olemme saaneet ihailla lukuisissa näyttelypuutarhakilpailuissa ympäri maapallon ja hänen suunnittelemansa puutarhat eteenkin hänen nykyisessä kotimaassaan Ranskassa, saavat silmät ja sielun lepäämään suurta kunnioitusta herättäen taiteilijaansa kohtaan. Tutustuin James Bassoniin kesällä 2018, kun suunnittelin ja valvoin ensimmäisen showpuutarhani rakentamista Moskovassa Flower Jam-kilpailun erikoisprojektikohteeksi. Olin tuolloin saanut kutsun osallistua kilpailuun järjestäjätaholta, mutta harmikseni en selvinnyt kilpailun finaaliin saakka. Ilokseni he halusivat kuitenkin rakentaa puutarhani erityiseksi näyttelykohteeksi, yhdessä kilpailun tuomareiden ja muutaman muun kansainvälisen suunnittelijan projektien joukkoon. Tuona vuonna, James Basson oli kilpailun päätuomari ja suunnitteli ja rakensi myös itse näyttelypuutarhan Moskovaan, joka myöhemmin jäi myös pysyväksi paikalleen. Työni täytyi pienentää alkuperäisestä 170 neliöstä 100 neliön puutarhaksi. Siitä tulikin yllättäen parempi kuin alkuperäinen ajatus ja minulle myönnettiin työstä Venäjän Maisema-arkkitehtiliiton kunniapalkinto. Kutsu yksityiseen show garden -kilpailuun Saman vuoden alkutalvella, sain kutsun tulla suunnittelemaan ja rakentamaan näyttelypuutarha Venäjän arvostetuimpaan yksityiseen kilpailuun nimeltä Gardens and people. Tuota kilpailua olin käynyt seuraamassa itsekin jo parina edellisenä kesänä ja todennut sen todella laadukkaan tason. Kilpailu on osa festivaalia, joka järjestetään vuosittain elokuussa ja itse festivaali kestää 10 päivää – rakentamisineen ja purkamisineen noin kuukauden. Kilpailuun on erillinen, Venäjän sisäinen karsintakilpailu, mutta ulkomaiset toimijat ovat kutsuttuina. Järjestäjä toivoi saavansa suomalaisia sponsoreita mukaani puutarhan rakentamiseen, mikä kuitenkin osoittautui vielä liian haasteelliseksi. Puutarhani haluttiin kuitenkin rakentaa ja järjestäjä hankki minulle venäläiset sponsorit koko teokselleni. Projektiin kuului marraskuulla 2018 järjestetty seminaari, jossa meidät perehdytettiin kilpailun teemaan ja yksityiskohtien tarkkaan syyniin. Kaikki piti olla tiptop, jotta oli mahdollisuutta selvitä palkintosijoille. Keväällä kävin Moskovassa muutaman kerran, palaveeraamassa rakentajia ja sponsoreita. Elokuussa alkoi sitten itse rakentaminen. Puutarhat rakennettiin kuuluisalle VDNH-alueelle, sen pohjoispäähän yksityiselle tontille. Työ alkoi alueen merkitsemisellä ja nurmikon poistamisella, jonka jälkeen voitiin tuoda rakennelmien pääelementit paikalle. Oma puutarhani oli 113 neliötä, ollen koko näyttelyn suurin kilpailukohde. Mitä huikein tunne oli, kun näki suuret elementit paikallaan. Sen jälkeen alkoikin heti korjaaminen. Hitsaaja korjasi reikiä ja liitoksia, joihin en ollut lainkaan tyytyväinen. Näin elementit nyt vasta ensimmäistä kertaa ja työnjälki ei ollut toivomaani. Yksityiskohdilla kun oli merkitystä! Rakentamista sään armoilla Samantien alkoivatkin hirvittävät ilmat ja vaatteita sai olla päällä neljä kerrosta, että pärjäsi sateessa ja tuulessa. Päivät venyivät 14-23 tuntisiksi ja työmiehet olivat töissä tuntipalkalla, joten pysäyttivät tekemisensä heti, kun silmä vältti. Täytyi siis olla itsekin paikalla jatkuvasti, jotta työ edistyi. Se oli työtä yötä päivää pressujen alla ja ilmojen salliessa, yritettiin saada aikaiseksi mahdollisimman paljon. Maalaustyö pitkittyivät reilun viikon mittaiseksi ja istutustyöt kestivät 10 päivää, sen sijaan että ne oli kaavailtu valmistuvan muutamassa päivässä. Kansainvälinen suunnittelija on Venäjällä tähti, jonka ei anneta koskea työvälineisiin. Ei edes lapioon. Vain projektin johtaminen oli sallittua. Mutta suo- VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 61

SHOWGARDEN Harmony with diagonals. Kaksi viherseinää ja viherkatto ilmensivät puhdasta ilmaa ja hulevesien imeyttämisen tärkeyttä. malainenhan ei hevillä usko ja kun työ ei edennyt toivomalla tavalla, täytyi ottaa itse ”kuokka käteen”. Koska elementit oli tehty eri tavalla kuin toivottu, myös puutarhan kasvillisuutta jouduttiin soveltamaan. Onneksi minulla oli apunani vapaaehtoisia alan ammattilaisia, jotka nappasivat nopeasti ajatukseni käytäntöön ja sain heidän avullaan lisää kasvejakin paikalle. Puutarhassa oli loppujen lopuksi noin 4000 kasvia ja enemmänkin olisi saanut olla, jotta istutukset olisi saatu tarpeeksi tiheään. Viimeisen illan aikana paikalle saapui tilaamani lasipallo toisen rakennelman katolle ja kaikki puutarhavalaisimet. Myös vesiaiheen tekijä löytyi ja sitä rakennettiin koko yö. Stressin määrä oli siinä vaiheessa valtava, koska pallo oli toteutettu ihan liian pienenä ja vain puolikkaana. Vesiaiheen kivimateriaali oli kaikkea muuta kuin toivomaani. Valaistus osoittautui liian vaatimattomaksi ja siihen tehtiin muutoksia vielä seuraavana päivänä tapahtuneen ensimmäisen tuomaroinnin jälkeen. Iltatuomaroinnin jälkeen se olikin jo parempi. Palkinto kruunaa vaivan Puutarhani palkittiin pronssimitalilla seuraavana päivänä! Huikea fiilis, vaikkakin samalla pettynyt, koska tuomaroinnin negatiiviset kommentit liittyivät pääosin vain eri elementtien laatuun, joihin en ollut voinut vaikuttaa. Suurimman kiitoksen sain kuitenkin yleisöltä ja kollegoilta, jotka kiittivät rohkeaa toteutusta, värimaailmaa, puutarhan aiheen tärkeyttä ja sen yleistä kauneutta. Puutarhani kertoi uusiutuvasta energiasta, viherkattojen tärkeydestä, pölyttäjien houkuttelemisesta, hulevesien ohjauksesta ja metsien ja luonnon suojelusta. Sponsorini olivat erittäin tyytyväisiä huomioon, jota saivat projektin myötä. Puutarhan sanoma oli tärkeä ja siitä julkaistiin video ja kuvamateriaalia useilla tv-kanavilla, lehdissä ja runsaslukuisilla somemarkkinointikanavilla. Parhaimmillaan, näyttelypuutarhan avulla pääsee kertomaan tarinan tai jonkin tärkeän sanoman. Myös toinen kilpailu Alkuvuonna 2019, sain Flower Jam kilpailusta pyynnön tulla suunnittelemaan puutarha taas tulevalle kesälle. Sain Suomesta mukaan pari kollegaa omilla puutarhoillaan. Kairi Meos omallaan ja Tanja Nieminen & Tiina Holmberg yhdessä, tekivät työnsä Medium sarjaan ja itse tein suunnitelmatyön Small-sarjaan. Finaaliin pääsystä saimme tietää 2.3.2019 Moskovassa, maisemasuunnitteluseminaarissa. 62 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 Diagonaleista muodostuva seinä kuvasti Moskovan karttaa ja modernia arkkitehtuuria uudistuvassa kaupungissa. Venäjä on yllätyksiä täynnä. Yllätykseksemme Tanjan & Tiinan työ oli valittu finaaliin Small gardens sarjaan. Seminaarin yhteydessä kaikki finaaliin selvinneet puutarhat 42/250 saivat itselleen mentorin, joka auttoi saamaan työstä vielä paremman lopputuloksen. Puutarhojen rakentaminen aloitettiin meidän osalle juhannusta edeltävällä viikonlopulla ja ne valmistuivat 20.6 avajaisseminaariin mennessä. Team Finland kiteyttää kokemuksensa Hyvä ja antoisa kokemus. Tutustuimme upeisiin ihmisiin, joita olivat kollegat, työntekijät, kilpailun järjestäjät, tuomarit ja uusia tuttavuuksia tuli kilpailun ulkopuoleltakin. Puutarhakieli on globaali. Puutarha-alalla ihmiset ovat samanlaisia riippumatta kielestä ja kulttuuritaustasta. Olemme samaa mieltä mikä on kaunista, mukavaa, hauskaa jne. Tutustuimme myös paremmin toisiimme Team Finlandin sisällä. Kilpailun isäntä ja järjestäjät tekivät kaikkensa, että kilpailijoilla olisi hyvä tunnelma. Yllätys oli materiaalien ja kasvien erilaisuus. Työtä oli paljon ja päivät pitkiä. Kilpaileminen on aina hyväksi. Joutuu/saa laittaa itsensä likoon. Venäläinen sanonta, mikään ei mene suunnitellusta, mutta kaikki kyllä järjestyy. Tämä tuli koettua vahvasti. Kärsivällisyytemme ja joustavuutemme kasvoivat valtavasti kilpailuhaasteiden ansiosta. Kokemus vaatii heittäytymistä, mutta korvaantuu monin verroin uusina kokemuksina, uuden oppimisena ja uusina ystävinä ympäri maailmaa. Tämän tapainen kilpailu on oiva mahdollisuus suunnittelijalle tehdä erityyppistä suunnittelutyötä. Showpuutarhan suunnittelu on luovempaa, mutta se asettaa myös omat rajoitukset. Oppii paljon omista ja muiden töistä. Kansainväliset puutarha-alan tapahtumat yhdistävät alan ihmisiä ja sitä kautta kehittyy koko viherala. Henkilökohtaiset kokemukset ja tuttavuudet ovat tosi tärkeitä. Viherkausi 2019 on päättymässä omalla osallani oikein miellyttävään palkitsemiseen. Maakunnallinen Vuoden Yksinyrittäjä 2019 -palkinto on ensimmäinen maakunnallinen viheralalla ja olen siitä hyvin kiitollinen. Kova työ maalaiskaupungin pikkukylästä peltojen keskeltä, on johtanut kansainvälistä suunnittelutyötä tekevään yksinyrittäjän kiireiseen elämään. Tämä ala ja yrittäjäelämä, on opiskelua joka päivä. Se päivä, kun ei ole mitään oppinut mitään, on mielestäni ollut turha päivä. Kirjoittaja on pihasuunnittelija, puutarhuri, MAS-opiskelijajäsen.

Sunray and the Goblin. Puutarhojen tärkein rooli oli tarjota levahdys- ja virkistymispaikkoja moskovalaisille Menninkäinen pystyi katsomaan päivänsädettään vain peilin kautta. YHTEENVETO Flower Jam: Kaupungin järjestämä ja kustantama. Maailman suurin avoin, kansainvälinen Urbaniin kaupunkimaiseman suunnittelukilpailu. Suunnittelutyön teko ja karsinta finaaliin talvella. Kilpailun kesto 4 kk. Vuonna 2019 yhteensä 42 puutarhaa eri sarjoissa. Sosiaaliset puutarhat jätetään pysyviksi. https://moscowflowerfest.ru/en/ Kilpailun teema: Moskovan kesäpuutarhat, toiveena istumapaikka puutarhassa. Päätuomari Andy Sturgeon. Palkinnot Suomeen: Medium gardens: Kairi Meos, kultamitali 100 m2 Topographical Flower stories . Upeissa veistoksissa voi nähdä maisemanmuotoja sekä ihmisen hahmoja, upean kasvivalikoiman ympäröimänä Small gardens: Heidi Hannus, hopeamitali, kaupunkilaisten valinta, Venäjän maisema-arkkitehtuurin kunniapalkinto 50 m2 Harmony with diagonals, kertoi Moskovan kartasta ja ihmisen liikkeestä taiteen ja diagonaalien viivojen avulla Tanja Nieminen ja Tiina Holmberg, hopeamitali 100 m2 perustui Reino Helismaan satuun: Sunray and the Goblin - Päivänsäde ja Menninkäinen Kilpailussa jaettiin jokaiseen sarjan pääpalkintona rahapalkinto Grand prize, jotka jaettiin venäläisille suunnittelijoille jokaisessa sarjassa. Puutarhan tuli kukkia koko kesä, jten suunnittelussa painotettiin loppukesän kukintaa. Gardens and people: Yksityisen tahon järjestämä kilpailu, joka pääsääntöisesti Venäläisille tarkoitettu, mukana kansainvälisiä kutsukilpailijoita. Järjestetään vuosittain elokuussa. Pääosin sponsorirahoitteinen. www.sadiludi.ru. Kilpailun teema: Viides elementti. Päätuomarit: James ja Helen Basson Palkinnot Suomeen: Heidi Hannus, pronssimitali 113 m2 Altrain Energy VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 63

64 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20

KESY-PUISTO Pisara-aihe toistuu Iin Lähde! -puistossa Ainutlaatuinen hyvinvointipuisto Suvantolan rannassa teksti ja kuvat: MERJA MÄNNIKKÖ Lähde!-puisto houkuttelee ihmisiä ulkoilemaan, nauttimaan luonnosta, kokemaan taidetta ja kokoontumaan yhteen. Lähde! -puistosta toivotaan kaikkien iiläisten yhteistä hyvinvointipuistoa, jossa toteutettaisiin erilaisia tapahtumia säännöllisesti esimerkiksi eri yhdistysten tuottamina. -T yrniä, kirsikkaa, omenoita, pensasmustikkaa, herukoita ja karviaisia, haastatteluhetkellä ympäristöhoitajana työskennellyt Hilla Karppinen luettelee Iin terveysaseman läheisyydessä sijaitsevan Lähde! puiston antimia. – Puisto kutsuu maistamaan, haistamaan ja koskettamaan, Karppinen maalailee. – Viime vuoden kevään puiston istutustalkoot olivat erinomainen esimerkki yhteistyön voimasta, Karppinen kertoo. Lähde! -puistoa on lähdetty toteuttamaan kestävän ympäristörakentamisen periaatteella. – Alueelta ei ole viety maata pois, ja turhia kuljetuksia on vältetty. Puistoon on valittu sopivia istutuksia kasvualustan mukaan, Karppinen kertoo. Puisto muuttuu ja kehittyy koko ajan luonnon ehdoilla. Valaistus tarjoaa oman tärkeän lisänsä tuoden esille vanhaa puustoa. – Puiston kukkaniitty on parhaimmillaan kahden vuoden päästä. Niityn kukkia saa poimia mukaan omaksi tai muiden iloksi, Karppinen vinkkaa. Taiteilijoiden osallistavien menetelmien avulla suunniteltu puisto – Lähde! -hankkeessa olen päässyt mielenkiintoisen työtehtävän äärelle eli muotoilemaan ulkotilaa, hyvinvointipuistoa yhdessä tulevien käyttäjien kanssa, muotoilija Ulla Autio iloitsee. Iin Lähde! -puistoa alettiin työstää vuonna 2017 yhdessä tulevien käyttäjien kanssa mielenkiintoisen työparityöskentelyn avulla. Teatteriohjaaja Heta Haanperä ja muotoilija Ulla Autio muodostivat yhdessä tiimin. – Kyseessä oli mielestäni lähes täydellinen työpari, jonka työotteissa yhdistyi muotoilijan ratkaisukeskeisyys ja teatteriohjaajan spontaanius ihmisten kanssa kohdattaessa, Autio muistelee. – Parhaillaan suunnitellaan Iipajalaisten kanssa Lähde! –puistoon tilattuja penkkejä marjapensaiden viereen, Autio kertoo. Työvalmen- taja Janne Hyvönen kertoo työtehtävän olleen Iipajalaisille mieluinen. – Erilaisia prototyyppiehdotuksia syntyi kymmenisen kappaletta, Hyvönen tuumaa. Kolmen penkin kaavaillaan valmistuvan Lähde! -puiston marraskuiseen Valonjuhlaan. Lähde! -puistossa hienoja yksityiskohtia Kun puistoa lähtee kiertämään Emmintuvan kohdalta alas rantaan päin, voi vain ihastella kauniita linnunpönttöjä. Niiden ulkoasu on Iin työhönvalmennuskeskuksen tuottamaa. Heidän ulkotyöryhmäläisensä ovat toimineet viime kesänä puistotalkkareina huolehtien esimerkiksi hyötykasvien kastelusta heidän itse valmistamissa istutuslaatikoissa. Niiden lähelle aitaan on kiinnitetty taiteilija Paula Suomisen kanssa toteutetut pisaranmuotoiset mosaiikkityöt. Suvantolan rantaan tulevan katetun terassin kattokuviointi sekä puissa riippuvat valkoiset jättihimmelit ovat Iin Myötätuulen asukkaiden käsialaa. Taidekaiteita, joiden avulla voi nousta ylös pyörätuolista ihailemaan Iijokea, suunnitellaan kuvanveistäjä Minna Kangasmaan kanssa. Lähde!-hyvinvointipuisto on saamassa avajaisensa ensi marraskuussa Mielenterveysviikolla 47. Valonjuhlaan ovat lämpimästi tervetulleita kaikki iiläiset ja hyvinvointipuistosta kiinnostuneet. Lähde! Taiteesta voimaa arkeen -hankkeen hyvinvointipuistokonsepti on ainutlaatuinen Suomen mittakaavassa. Tämä konsepti on hankkeen merkittävä aikaansaannos ja toteutettavissa muuallakin Suomessa. Lähde! -hankkeen toiminta-aika on 3 vuotta eli v. 2017 – 2020. Lisätietoa: www.kulttuurikauppila.fi/lahde> www.lahdetaide.fi utun kirjoittaja Merja Männikkö on aloittanut viime kesäkuussa osa-aikaisen asiantuntijakoordinaattorin työn Lähde! Taiteesta voimaa arkeen hankkeessa. VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 65

KESY-OPINNÄYTETYÖ Kestävän kehityksen edistäminen materiaaleissa ja tuotteissa teksti: MARJA NUORA V iherympäristöliitto ja sen jäsenjärjestöt sitoutuivat YK:n Agenda 2030:n kestävän kehityksen tavoitteisiin vuonna 2017 kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksessa. Osana alan työtä kohti näitä tavoitteita on toiminut KESY-hanke. Alalla työskenteleville on käynyt ilmeiseksi, että työ kestävämmän tulevaisuuden eteen on yhä merkittävämpää. Yksittäisen työntekijän tai yrityksen näkökulmasta aiheeseen tarttuminen voi tuntua vielä hankalalta. Työkaluja käytännön toteutukseen on harvakseltaan. Viherrakennusalalla käytetään merkittävät määrät erilaisia materiaaleja ja tuotteita. Tässä onkin yksi konkreettinen lähestymiskulma aiheeseen. Monessa yrityksessä on jo mietitty hiilijalanjälkeä tai muutoin ryhdytty ilmastonmuutoksen vastaiseen työhön. Kierrätysmahdollisuudet ja oman toiminnan ympäristövaikutukset ovat pohdinnassa. Materiaalitehokkuus on päivän sana, mutta mitä kestävä kehitys materiaalien ja tuotteiden kohdalla pitää sisällään? YK:n kestävän kehityksen tavoitteita on seitsemäntoista. Ympäristönsuojelun ja ekosysteemipalveluiden turvaamisen lisäksi ne kattavat myös sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden. Jotenkin tulisi huomioida esimerkiksi tasa-arvo, koulutusmahdollisuudet tai hyvä hallinto. Teemojen tasolla hyvän tarkastelupohjan tarjoaa esimerkiksi Kate Raworthin kehittämän yhteiskunnallisten ja planetaaristen rajojen donitsimalli. Siinä on hahmoteltu niitä osa-alueita, joissa uhkana on ylikulutus ja planeetan rajat tulevat vastaan. Ja samalla täytyy huomioida ne elementit, jotka muodostavat yhteiskunnallisen perustan, jossa ihmiskunnalle syntyy turvallinen ja oikeudenmukainen toiminta-alue. Ekososiaalinen kestävyys Kestävän kehityksen lähestymistapa havainnollistuu paremmin, kun viherrakentajan toiminnan kohdetta eli kaupunkiympäristöä tarkastellaan ekososiaalisena kokonaisuutena, jossa korostuvat rakennettu ympäristö ja sosiaaliset verkostot kiinteässä suhteessa luonnon ekosysteemeihin. Kaupunkiekosysteemit ovat usein heikossa tasapainotilassa, koska ihminen muokkaa niitä jatkuvasti hyvin voimakkaasti ja aiheuttaa häiriöitä niiden toiminnassa sellaisessa mittakaavassa, tiheydessä ja muodossa, jollaista ei tavata muissa ekosysteemeissä. Toisaalta luonnon prosessit elävät jatkuvan muutoksen tilassa. Kestävyyttä voidaan tarkastella systeemien kykynä jatkaa toimintaansa muutoksista ja häiriöistä huolimatta. Tätä kutsutaan resilienssiksi. Resilienssin hallinnassa pyritään hahmottamaan systeemin tasapainotilan rajoja, jotka muuttuvat systeemin kehittyessä, ja tunnistamaan ne taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset voimat, jotka vievät näitä rajoja kohti. Ekososiaaliset systeemit ovat kestäviä, jos ne pysyvät toimintakykyisinä muutoksissa riippumatta kehityksensä tilasta. Toimintojen optimointi tuottamalla vähemmästä enemmän tekee systeemeistä haavoittuvia muuttuvissa olosuhteissa. Systeemit saadaan kyllä tuottamaan tehokkaasti, mutta samalla menetetään kyky vastata muutoksiin. Resilienssiä ja siten kestävyyttä voidaan kasvattaa ennustamatto- 66 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 mia mullistuksia täynnä olevassa maailmassa luomalla olosuhteet, joissa on turvallista kokeilla ja epäonnistua sen sijaan, että luotaisiin systeemejä, jotka ovat turvassa epäonnistumisilta. Tähän päästään strategioilla, joissa tavoitteena on monitoiminnallisuus, modulaarisuus, monimuotoisuus, verkostoituminen sekä vähittäin ja kokeilevasti tapahtuva oppiminen. Monitoiminnallisuus toimintoja yhdistämällä, niputtamalla ja jaksottamalla on tehokasta resurssien käyttöä. Modulaarisuus taas syntyy tuottamalla samoja, samanlaisia tai turvaavia toimintoja usealla eri tavalla. Tämä jakaa riskejä ajallisesti, paikallisesti ja useiden eri systeemien kannettavaksi. Biologinen ja sosiaalinen monimuotoisuus kasvattavat häiriöiden ja muutosten sietokykyä tarjoamalla enemmän ratkaisuvaihtoehtoja. Monipuolisten verkostojen rakentaminen taas luo runsaasti toimintoja ylläpitäviä yhteyksiä. Vajavaisilla tiedoilla ja epäselvissä tilanteissa päätöksentekoa auttaa vähittäin ja kokeilevasti tapahtuva sopeutuva suunnittelu. Yrityksen ja erehdyksen kautta löydetään oikea suunta. Kestävän kehityksen työkaluja Ympäristörakennushankkeissa käytettävien materiaalien ja tuotteiden kestävän kehityksen mukaisuutta voidaan arvioida useassa eri vaiheessa rakennusprosessia. Arvioinnissa on lähdettävä tarkastelemaan koko elinkaarta. Parhaiten kestävyysajattelu saadaan osaksi hanketta, kun tavoitteet asetetaan mahdollisimman varhain ja korkealta tasolta. Alan yrityksissä on jo tiedostettu, että kestävä kehitys on osa yritystoiminnan kehittämistä eikä ulkoapäin tuleva vaatimus. Uranuurtajille se voi toimia kilpailuvalttina, mutta ympäristöhaasteiden kasvaessa kestävien ratkaisujen löytäminen muodostuu oleelliseksi osaksi alan kehitystä. Uusien ratkaisujen toteuttaminen vaatii koko tuotantoketjun sitoutumista ja systemaattista toimintaa. Kestävämmät vaihtoehdot eivät välttämättä löydy helposti markkinoilta. Tuotteilla voi olla kalliimpi hinta tai normaalia pidemmät toimitusajat. Hankkeissa tarvitaankin hyvää yhteistyötä eri toimijoiden välillä ja tarkempaa etukäteissuunnittelua. Hankkeeseen voidaan nimetä kestävyyskoordinaattori, jonka tehtävänä on seurata ja edesauttaa projektin alussa määriteltyjen tavoitteiden toteutumista. Joidenkin kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista voidaan varmistaa sertifioinneilla kuten LEED-, BREEAM- ja Joutsenmerkki sekä RTS-ympäristöluokitus. Toisaalta tilaajan määrittelemät kestävyyden tavoitteet konkretisoidaan tarjouspyynnöissä. Jos sertifiointi tuntuu liian raskaalta menettelyltä tai ei täytä kaikkia asetettuja tavoitteita, voi kilpailutukseen tehdä oman kyselyn kestävään kehitykseen liittyvistä tiedoista tuotteiden ja materiaalien osalta. Näin toimivat esimerkiksi keskusliikkeet päivittäistavarakaupassa. Kierrättäminen ja uusiokäyttö tuntuvat luontevalta tavalta lähteä edistämään kestävyyttä. Ne saattavat kuitenkin edellyttää poikkeamista nykyisistä hyvän rakentamistavan mukaisista käytännöistä. Tämä voi tapahtua vain tilaajan tarpeesta tai hyväksymänä. Jo olemassa olevien resurssien kartoitus edistää tuotteiden kierrätystä ja materiaalien uusiokäyttöä.

YK:N KESTÄVÄN KEHITYKSEN TAVOITTEET AGENDA 2O3O Urakoitsijaa velvoittavaan rakentamissuunnitelmaan voidaan liittää suunnitteluvaiheessa selvitetyt tiedot ympäristöasiakirjan avulla. Urakan aikanakin voidaan tehdä muutossuunnitelmia uusiokäytön mahdollistamiseksi, jos suunnitteluvaiheessa ei vielä tiedetä, mitä resursseja esimerkiksi purkuvaiheessa syntyy. Erityisesti uusiokäyttö- ja kierrätyshankkeissa kannattaa tehdä loppuselvitysvaiheessa kattava arviointi, jonka avulla voidaan kehittää toimintaa jatkossa ja motivoida ratkaisuja esimerkiksi saavutettujen säästöjen kannustamana. Hankeen alussa selkeästi määritellyt kestävän kehityksen tavoitteet auttavat luovutusvaiheessa arvioimaan niiden toteutumista. Näin kestävästä kehityksestä tulee luonteva osa laaduntarkkailuprosessia. Kunnossapidossa pystytään enää vähän tekemään valintoja materiaalien ja tuotteiden osalta. Huoltosopimuksia laadittaessa voidaan käyttää samoja keinoja kuin urakkasopimuksissa, jolloin kestävyyden tavoitteita saadaan mukaan. Toisaalta kunnossapidosta saadaan arvokasta tietoa suunnitteluun, kun tiedetään, mihin on kiinnitettävä huomiota eli kestävän kehityksen tavoitteet ovat tiedossa. Kokonaisvaikutusten arviointia voidaan tehdä esimerkiksi hoitoluokkia määriteltäessä ja vaihdettaessa. Tuotteiden ja materiaalien kestävän kehityksen mukaisuutta voidaan tarkastella ainakin kolmesta näkökulmasta 1) Tuotteen tai materiaalin valmistukseen käytetyt luonnonvarat, raaka-aineet ja energia sekä tuotantotapa ja kuljetukset, näiden synnyttämät jätteet ja saasteet. 2) Tuotteen tai materiaalin käyttötarkoitus ja vaikutukset ympäristöön. 3) Tuotteen tai materiaalin käyttöikä, kunnostusmahdollisuus ja sen vaatiman huollon ja käytöstä poistamisen käyttämät resurssit ja tuottamat jätteet ja saasteet. MILL AISESSA MAAILMASSA SINÄ HALUAT ELÄÄ? Maailma 2030.fi Kirjoittaja on tehnyt aiheesta opinnäytetyön: Ympäristörakentamisen materiaalien ja tuotteiden arviointi kestävän kehityksen näkökulmasta. Novia, 2019. https://www.theseus.fi/handle/10024/262975 RIKKARUOHON LUONNONMUKAISET TORJUNTAMENETELMÄT VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 67

ULKOMAILTA Minowabashin päätepysäkki on valittu Kantōn alueen 100 parhaan joukkoon, mikä houkuttelee paikalle myös ratikkafaneja. Kirsikkakukkien ja ruusujen ratikka teksti ja kuvat: MAARIA MATSUNAGA Tokion uudelleen brändätty ratikkalinja ammentaa nostalgiasta ja kukkien kauneudesta. Kirsikankukkien mukaan nimetyllä linjalla ilahduttavat myös runsaat ruusuistutukset. T okiolainen ratikka on söpö. Se ei ole erityisen sulavalinjainen, eikä se viuhki äänettömästi katuja pitkin, päinvastoin: se kolisee ja kilkuttaa mennessään tuoden mukanaan tuulahduksen menneiltä ajoilta. Ulkonäöltään ratikka on pikemminkin kulmikas, pieni ja värikäs – jokainen vaunu on yksilö, osin toki mainosten myötä. Raitiovaunuun käydään sisään etuovesta, ulos mennään keskiovesta. Kuljettaja tervehtii jokaista tulijaa tasaisen rauhallisella äänellä, kertoo mikrofoniinsa tulevien pysäkkien nimet ja varoittaa kaarteista. Asiakaskuntakin on hiukan toisenlaista, enimmäkseen vanhempaa väkeä ja opiskelijoita. Kaikessa inhimillisyydessään tokiolainen ratikka onkin täydellinen vastakohta kiireisen miljoonakaupungin tehokkaalle metro- ja kaupunkijunaverkostolle. Nostalgiaa hyödyntävä imago 1900-luvun alkupuolelta aina sodan jälkeisiin vuosiin Tokio oli pitkälti raitiovaunujen kaupunki, kunnes 60-luvun autoistumisen myötä raitiolinjat poistettiin lähes kokonaan. Jäljellä on kaksi linjaa: vuonna 1913 toimintansa aloittanut Tōden Arakawa sekä kymmenen vuotta nuorempi Tōkyū Setagaya, josta on säilynyt viitisen kilometrin pituinen pätkä. Tokion länsipuolella operoiva Tōden Arakawa -linja oli sekin lakkautusuhan alla, mutta säästyi asukkaiden voimakkaan kampanjoinnin ansiosta. Nykyisenlainen, 12,2 kilometrin pituinen linja syntyi yhdistämällä kaksi linjaa toisiinsa. Päätös raitiolinjan säilyttämisestä on 68 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 Radan keskivaiheilla oleva Sugamo Jizō dōrin kauppakatu on etenkin eläkeläisten suosiossa, mutta matkailija löytää sieltä myös menneen ajan Tokiota. osoittautunut kaukonäköiseksi, ja vihdoin ovat kaupungin virkamiehetkin havahtuneet sen mahdollisuuksiin. Vuonna 2017 linjalle kehitettiin uusi, nostalgiaa hyödyntävä imago, jonka toivotaan houkuttelevan alueelle uusia asiakkaita. Matkailijoita varten painettiin viisikielinen ratikkakartta, josta löytyvät tärkeimmät vierailukohteet, kuten temppelit ja pyhäköt sekä merkittävät puutarhat. Myös radan varrella olevat kirsikankukkapaikat ja ruusuistutukset on merkitty karttaan. Kirsikankukkia ja ruusuja Uudelleenbrändäyksen myötä raitiolinja sai lisänimen Sakura Tram. Nimen valinnasta järjestettiin yleisöäänestys. Kirsikankukkiin viittaava sakura sai ylivoimaisesti eniten ääniä; muita vaihtoehtoja olivat muun muassa ruusu-, nostalgia-, retro-, kukka- ja klassikkoratikka. Sakura-nimen perusteluissa nostettiin esiin raitiolinjan varrella olevat kirsikankatselupaikat, kirsikankukan merkitys Tokion ja Japanin symbolina sekä sanan tunnettuus myös ulkomaalaisten keskuudessa. Japanilaisia viehätti lisäksi sakura-sanan kirjoittaminen perinteisillä hiragana-merkeillä. Myös muut nimivaihtoehdot liittyvät radan erityispiirteisiin, ja markkinoinnissa pyritäänkin nostamaan esiin klassikkolinjan historiallisuutta ja radan varrella olevia nostalgisia vierailukohteita. Shōwa-kauden (1926–1989) tunnelmaa henkivät kaksi perinteistä kauppakatua, Sugamon Jizō dōri ja Minowabashin pääteaseman katettu kauppakatu Joyful Minowa. Molemmat ovat sodanjälkeiseltä ajalta ennen nykyisiä ostoskeskuksia.

Tōden Sakura -ratikkalinja hyödyntää nostalgiaa, joka näkyy myös tyylitellyssä reittikartassa. Minowan raitiovaunuasemalle käydään ruusuportin kautta. Joillakin rataosuuksilla on nurmituksen sijaan maanpeittokasveja pitkulaisissa laatikoissa. Japanilaisratikoissa on enemmän seisontapaikkoja kuin istumapaikkoja. Näin matkustajia mahtuu ruuhka-aikoina enemmän. Ruusu-, kukkais- ja kukintateemat liittyvät puolestaan raitioradan monipuoliseen kukkaloistoon. Kirsikkapuiden lisäksi raitiolinjan varrella näkee mm. atsaleoja, hortensiota ja iiriksiä, mutta aivan erityisen huomion ansaitsevat ruusut, joita on istutettu radan molemmin puolin. Myös tässä ovat paikalliset asukkaat olleet kaukonäköisiä: juuri he ovat ruusut istuttaneet ja niitä myös hoitavat. Kaikkiaan ruusupensaita on 13 000 ja lajikkeita 140. Ruusuradan teemaa korostavat myös Ōtsukan juna-aseman vuosittainen ruusufestivaali sekä Arakawan ruusumarkkinat. Kyu-Furukawan puutarha radan keskivaiheilla on niin ikään kuuluisa ruusuistaan. Vuonna 2018 lanseerattiin lisäksi ruusukoristeinen erikoisvaunu Tōden Bara, joka liikennöi keväällä ruusujen kukkiessa. omakotitalot ulottuvat aivan ratikkarataan kiinni. Piha-aitojen takaa kurkistelevat muotoon leikatut puut, radanvarren ruusut vilistävät ikkunoiden ohi. Erityisen hienosti ruusupensaat näyttäytyvät vaunun etu- tai takaikkunasta katsottuna luikerrellessaan punaisena kunniakujana rakennusten keskellä. Ruusujen kukinta-aika on Tokion ilma-alassa pitkä: parhaimmillaan se on toukokuussa ja uudelleen lokakuussa, mutta kesä-heinäkuun vaihteessakin ilahduttavat punaiset ruusut matkustajia. Radan viherilme muuttuu pitkin reittiä. Nurmitetut osuudet ovat erilaisia kuin Euroopassa: paikoin ne kasvavat puolivillinä, paikoin ne on toteutettu suorakaiteisen muotoisiksi, ratikan alle jääviksi laatikoiksi maanpeittokasveineen. Puut, pensaat ja kukat heijastelevat myös asukkaiden mieltymyksiä, ja on selvää, että mukana on myös heidän omia istutuksiaan. Ratikkaradan monimuotoisuus kulminoituu Minowabashin pääteaseman ruusutarhaan, joka esittelee kaikki radanvarren ruusulajikkeet. Asemalla on leppoisa tunnelma, ja se onkin valittu Kantōn alueen 100 parhaan aseman joukkoon. Muhkeasta ruusuportista astutaan nostalgiselle kauppakadulle sekä asuinkortteleihin, katukiveyksen koristelaatta ukiyoe-painokuvineen muistuttaa alueen pitkästä historiasta. Kahden maailman välillä Sakura-ratikan reitti kulkee vähemmän tunnetulla alueella Wasedan yliopistolta Minowabashiin Tokion vanhaan alakaupunkiin. Yhteen suuntaan matkaan kuluu noin tunti, pysäkkejä on kolmekymmentä. Lipun hinta on 170 jenin tasataksa, vaihtoaikaa ei ole. Toisaalta päivälipulla voi tehdä kiehtovan päiväretken tähän osaan Tokiota. Matka alkaa Wasedan pääteasemalta, joka nököttää keskellä vilkasta pääkatua korkeiden kerrostalojen keskellä. Tien toisella puolella virtaa joki, jota reunustavat lehtipuut. Kukkaisradan teemaa korostaa aseman edessä oleva pieni kukkatarha ruusuineen. Tokiolainen kaupunkirakenne tulee pian tutuksi ratikan ikkunoista. Korkeat kerrostalot vaihtuvat äkkiä matalaksi asutukseksi, pienet Kirjoittaja on lehden avustaja. VIHERYMPÄRISTÖ 6/19 | 69

Tallauksesta aiheutuva kuluminen näkyy kaupunkimetsien kenttäkerroksessa ja lahopuissa paikoin voimakkaana. Kuvassa päiväkotiryhmien suosima leikkipaikka Helsingin Kumpulassa. Pihlaja hyötyy kaupungistumisesta ja runsastuu erityisesti metsien reunamilla ja aukkopaikoissa. Kuvassa suojeltua runsaslahopuustoista taajamametsää Vantaan Hämeenkylässä. 70 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20

LAHOPUUT Kaupunkimetsien mahdollisuudet arvokkaina luonnonympäristöinä Mitattua tietoa elävän ja kuolleen puuston rakenteesta teksti ja kuvat: AKU KORHONEN Luonnonvarakeskuksessa tehdyssä tutkimuksessa on selvitetty puuston rakennetta ja lahopuiden määrää kolmen kaupungin metsissä. Tutkimuksessa keskityttiin kuusivaltaisiin kangasmetsiin, joita valittiin satunnaistetulla otannalla Helsingistä, Järvenpäästä ja Lahdesta. K aupunkimaisen asutuksen lomassa ja liepeillä sijaitsevien metsäisten viheralueiden merkityksestä ihmisten hyvinvoinnille on kertynyt paljon näyttöä. Kaupunkimetsät tarjoavat asukkaille mahdollisuuksia liikuntaan ja virkistäytymiseen, ja jo pelkällä metsän näkemisellä on todettu olevan stressiä lievittävää vaikutusta. Monimuotoinen lähiluonto voi osaltaan tukea myös lasten kehitystä tarjoamalla virikkeellisiä leikkiympäristöjä ja immuunijärjestelmää vahvistavaa mikrobialtistusta. Suurimmalle osalle suomalaisista taajamien lähimetsät ovat lähin ja ensisijainen kosketus luontoon. Kaupunkimetsät edustavat usein jäänteitä kaupungistumisen myötä sirpaloituneesta alkuperäisestä metsämaisemasta, ja tästä syystä niille on ominaista luontainen metsäkasvillisuus. Tässä suhteessa kaupunkimetsät voi erottaa rakennetuista puistoista ja puistometsistä. Suomessa kaupunkimetsät ovat pitkälti kuntien omistuksessa, ja niitä hoidetaan ensisijaisesti viihtyisyyttä ja virkistyskäyttöä ajatellen. Siten kaupunkimetsien hoito poikkeaa selvästi kaupalliseen puuntuotantoon tähtäävistä metsistä, vaikka metsätyyppi muuten olisikin samanlainen. Yleisesti kaupunkimetsänhoidon pyrkimyksenä on mahdollisimman monipuolisten ja vaihtelevien ympäristöjen tarjoaminen asukkaille. Esimerkiksi havupuuvaltaisen metsikön rakennetta voidaan monipuolistaa lisäämällä puuston eri-ikäisyyttä ja suosimalla sekapuustoisuutta. Kaupunkimetsissä maiseman jatkuvuutta ja metsän peitteisyyttä voidaan ylläpitää pidennetyllä kiertoajalla ja toteuttamalla tarvittavat hoitohakkuut mahdollisimman pienipiirteisesti. On selvää, että kaupunkimetsien hoidossa on mahdollista ottaa luontoarvot huomioon kattavammin kuin talousmetsissä. Monet luonnon monimuotoisuuden kannalta myönteiset hoidon piirteet, kuten isojen ja vanhojen puiden säästäminen ja puuston rakenteen monipuolistaminen, ovat hyvin linjassa kaupunkimetsien yleisen virkistysarvoja huomioivan hoidon kanssa. Luontoarvojen edistäminen on myös noussut omaksi itsenäiseksi tavoitteekseen kaupunkimetsien hoidossa. Tarvetta vertailukelpoiselle tutkimustiedolle Kaupunkimetsien laatua luonnonympäristönä ja arvoa luonnon monimuotoisuuden suhteen on toistaiseksi ollut hankala arvioida, sillä mitattua ja vertailukelpoista aineistoa kaupunkimetsien rakenteesta ei ole ollut saatavilla. Suomessa kaupunkimetsätutkimus on keskittynyt paljon kaupungistumisen aiheuttamiin häiriöihin kuten metsien pirstoutumiseen, reunavaikutukseen, kuluneisuuteen ja rehevöitymiseen, joiden katsotaan usein heikentävän alkuperäistä metsäluontoa. Lajistoinventoinnit ovat kuitenkin osoittaneet, että kaupunkialueilta löytyy uhanalaistenkin metsälajien esiintymiä. Helsinki on valtakunnallisesti merkittävä alue muun muassa vaarantuneelle liito-oravalle sekä erittäin uhanalaiselle lahokaviosammaleelle. Mahdollisuus ylläpitää ekologisesti laadukkaita metsäelinympäristöjä kaupunkien virkistysmetsissä olisi toivottavaa, sillä varsinkin Etelä-Suomessa metsien suojeluverkosto ja talousmetsissä tehtävä luonnonhoito nykyisellään tuskin riittävät pysäyttämään metsäluonnon uhanalaistumista. Kaupunkimetsien osalta olisi tärkeää tunnistaa, miltä osin niissä on onnistuttu elinympäristöjen laadun parantamisessa ja miltä osin pystyttäisiin vielä parempaan. Luonnonvarakeskuksessa tehdyssä tutkimuksessa on selvitetty kaupunkimetsien laatua puuston rakenteen ja lahopuun määrän suhteen. Tutkimuksessa keskityttiin kuusivaltaisiin kangasmetsiin, joita valittiin satunnaistetulla otannalla Helsingistä, Järvenpäästä ja Lahdesta. Tutkimukseen sisällytettiin myös luontoarvoiltaan erityisen hyviksi tiedettyjä kaupunkimetsiä valikoimalla mukaan joukko kääpälajistoltaan arvokkaita kaupunkimetsäkohteita pääkaupunkiseudun kuntien aikaisemmin teettämien kääpäinventointien perusteella. Vertailuaineistoa kaupunkimetsille kerättiin vastaavan metsätyypin hakkuukypsistä talousmetsistä, Uudenmaan METSO -metsiensuojeluohjelman puitteissa suojelluista talousmetsistä sekä vanhoista luontaisen kaltaisista metsistä. Tutkimuksen tulokset on tarkoitus julkaista kokonaisuudessaan vuoden 2020 aikana. Kaupunkien kuusivaltaiset metsät ovat puustoltaan monipuolisia Kuusivaltaisissa kaupunkimetsissä puusto on järeää eli metsät ovat saaneet kehittyä vanhoiksi. Puuston järeyden ja suurten kuusien määrän suhteen kaupunkimetsiköt vastaavat jopa vanhoja luontaisen kaltaisia metsiä, mutta puuston lajikoostumus on kaupunkimetsissä monipuolisempi. Kaupunkimetsien valtakuusien alla esiintyy runsaasti lehtipuita. Sekapuina esiintyvien järeiden koivujen määrä on kaupunkikuusikoissa selvästi suurempi kuin talousmetsissä. Satunnaisesti valittujen ja kääpälajistoltaan arvokkaiden kaupunkimetsien välillä ei elävän puuston rakenteessa löytynyt juurikaan merkittäviä eroja. Luonnon monimuotoisuuden kannalta kaupunkimetsien monipuoliseksi muodostunut puustorakenne on monessa suhteessa edullinen. Esimerkiksi vanhoja kuusivaltaisia sekametsiä suosiva liito-orava on kaupunkiympäristöön sopeuduttuaan löytänyt runsaasti sopivia elinalueita pääkaupunkiseudun taajamametsistä. VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 71

Lahopuustoon lisää kuusta Lahopuun osalta kaupunkimetsien välillä paljastui suuria eroja. Satunnaisesti valituissa kaupunkimetsissä lahopuuta oli 0-50 m3/ha. Tyypillisesti tilavuus oli kuitenkin lähempänä jatkumon pienempää päätä mediaanin ollessa noin 10 m3/ha. Lukema on lähes nelinkertainen saman tutkimuksen talousmetsiin verrattuna, mutta lahopuusta riippuvaisen uhanalaisen lajiston kannalta määrä on edelleen pieni. Esimerkiksi uhanalaisten kääpien esiintymisen on todettu olevan epätodennäköistä maisemassa, jossa lahopuuta on tarjolla vähemmän kuin 20 m3/ha. Kääpälajistoltaan arvokkaat kaupunkimetsät osoittautuivat odotetusti tavanomaisia kaupunkimetsiä runsaslahopuustoisemmiksi keskimäärin yli 80 m3/ha lahopuumäärällä. Lahopuuta näyttäisi olevan kääpälajistoltaan arvokkaissa kaupunkimetsissä jopa enemmän kuin METSO -ohjelman suojelluissa metsissä Uudellamaalla. Kaupunkimetsien lahopuustossa korostuvat erityisesti lehtipuut, kun taas kuusta on tarjolla suhteellisen niukasti. Lahopuusta riippuvaisen uhanalaisen lajiston, erityisesti lahottajasienien, vaatimusten kannalta järeä kuusilahopuu olisi kuitenkin erityisen tärkeää. Kääpälajistoltaan arvokkaat kaupunkimetsät vaikuttavatkin edustavan nimenomaan niitä metsäalueita, joihin järeää kuusilahopuuta on syystä tai toisesta päässyt kertymään merkittäviä määriä. Kuusivaltaisissa kaupunkimetsissä luonnon monimuotoisuutta olisikin siis varaa kehittää säästämällä erityisesti kuollutta kuusta aikaisempaa enemmän ja laajemmalla metsäalalla. Iäkkäissä ja järeäpuustoisissa kaupunkikuusikoissa on lahopuun muodostumiseen lähtökohtaisesti otolliset olosuhteet, mutta virkistysalueilla turvallisuus ja kaarnakuoriaisten aiheuttama metsätuhoriski voivat rajoittaa luontaisesti kuolevien puiden säästämistä. Tasapaino metsänhoidollisen riskienhallinnan ja lahopuun lisäämisen välillä lienee kuitenkin mahdollista saavuttaa tarkkaa tapauskohtaista harkintaa soveltaen. Jo yksikin järeä kuusenrunko voi lisätä paikallista lahopuun määrää useammalla kuutiolla. Kirjoittaja on tutkija Luonnonvarakeskuksessa. Asiantuntijamme laativat parhaan ja jätehuoltomääräysten mukaisen suunnitelman kohteeseenne. SIISTI Harvemmat tyhjennykset Helppo käyttää – kannustaa lajitteluun 60 % säiliöstä maan alla 1 säiliö Arviolta noin neljännes metsälajeista ovat tavalla tai toisella riippuvaisia lahopuusta, jota vanhoissa luonnontilaisen kaltaisissa metsissä voi olla yli sata kuutiota hehtaarilla. Lahopuun varaan rakentuvat ravintoverkot ovat monimuotoisia mutta ihmissilmälle usein hankalasti hahmottuvia; suuri osa lajeista on pieniä selkärangattomia, sieniä ja mikrobeja. Kuvassa kuusta lahottavan rivikäävän pillistössä erottuu taulakääpäkoin toukkien syömiä koloja ja itiöemässä loisivan kääpäkarvakka-kotelosienen aiheuttama punainen väri. 72 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 jaettavissa 5 jätelajille www.molok.fi

Metsä- ja Viherpäivät 4.-5.6.2020 Tervetuloa Lahteen Metsä- ja viherpäiville 4.-5.6.2020! Ohjelma RINNAKKAISLUENNOT, Teema: Puistot Torstai 4.6.2020 13:00 Miksei ole yhdentekevää mitä kasvityyppejä kaupunkipuistoissa kasvaa? Professori Heikki Setälä, Helsingin yliopisto 10:00LAHTI - Euroopan ympäristöpääkaupunki 2021 Ohjelma johta ja Saara Vauramo, Lahden kaupunki 10:20 Hyvinvointi kaupungin strategisena tavoitteena –Lahden suunta -työn ratkaisut Yleiskaava-arkkitehti Johanna Sääksniemi ja maisema-arkkitehti Maria Silvast, Lahden kaupunki 10:50 Lahden ilmastonmuutoksen sopeutumisen ohjelma Kestävän kehityksen koordinaattori Eira Rosberg-Airaksinen, Lahden kaupunki 11:10Luonnon merkitys hyvinvoinnille ja terveydelle Dosentti Riikka Puhakka, Helsingin yliopisto 11:30 RAMS-kunnossapitoluokitus, info MMM Hanna Ta jakka, Viher-Arkki LOUNAS + Tutustuminen näyttelyyn 13:20 Green Flag Award Lehtori Sari Suomalainen, Hämeen ammattikorkeakoulu 13:40 Hulevesien hallinta kaupunkiympäristössä Hulevesi-insinööri Juhani Järveläinen, Lahden kaupunki 14:00 Vaikuttava taide Läänintaiteilija Elisa Lientola 14:20 Puiden hoidon haasteet rakennetussa ympäristössä Arboristi Tomi Kivikorpi, Suomen puunhoidon yhdistys 14:40 MVP 2022 Kahvitarjoilu + Näytteilleasetta jat ILLALLINEN 18:00-24:00 Messilän Markkinaravintola Laivakuljetus Lahden satamasta Messilään, m/s Suomen Neito RINNAKKAISLUENNOT, Teema: Metsä Satamaraitin kehittäminen Kaupunginpuutarhuri Kirsi Kujala 13:00 Kaupunkimetsien mahdollisuudet arvokkaina luonnonympäristöinä – tutkittua tietoa puuston rakenteesta ja käävistä Tutkija Aku Korhonen, Luonnonvarakeskus Vesijärven kunnostus Vesiensuojelupäällikkö Ismo Malin 13:20 Maisematyölupamenettelyn sujuvoittaminen ja maiseman turvaamisen muut keinot Projektipäällikkö Mika Salmi, Suomen metsäkeskus Perjantai 5.6.2020 13:40 Arjen luontokosketus, ihmisen mikrobiyhteisö ja immuunivaste Dosentti Aki Sinkkonen, Helsingin yliopisto Rantakartano, Green Flag –palkittu Pikku-Vesijärven puisto ja Kariniemen mäki 14:00 Kansanterveyttä metsistä Tapio Oy, projektipäällikkö Airi Matila 12:30 Bussikierros 14:20 Haitallisten vierasla jien leviämisen väylät Miia Korhonen, Luontoturva Ky 14.40 UNESCO Global Geopark -ohjelma ja Salpausselkä Geopark Projektipäällikkö Kati Komulainen, Lahden ammattikorkeakoulu 19:00 Juhlaillallinen Klo 23:00 ja 23:30 Bussikuljetus Seurahuoneelle 09:30 Kävelykierros 11:30 Lounas Sibeliustalolla Radiomäki, Asema-aukio & Rautatienkadun taideakseli + alatori, Perhepuisto + arboretum sekä Mukkulan kartanopuisto Ohjelma, ilmoittautuminen ja hinnasto löytyvät osoitteesta: www.vyl.fi/tapahtumat/metsa-ja-viherpaivat-lahdessa/ Tervetuloa!

ULKOMAILTA Japanilaista puutarhaa rakentamassa OSA 3/3 Havaintoja japanilaisesta ympäristöstä teksti ja kuvat: TUULA MURANEN Koska helmikuisen seminaarimatkan ohjelma oli tiukasti aikataulutettu Atamissa, täytyi omaa aikaa varastaa nousemalla ennen aurinkoa, jättämällä aamupala väliin ja karkaamalla tutkimusretkille omin päin. Temppelipuutarhojen vastapainoksi kiinnosti nähdä tavallisia pihoja ja sitä luontoa, jota japanilaisessa puutarhassa jäljitellään. T utustuin läheiseen omakotialueeseen. Siellä oli kapeita katuja, joiden varrella syvyyttään kapeammat rakennukset olivat lähes kiinni toisissaan. Pienet pihat olivat usein aidattuja ja joskus rakennuksen sivussa oli kapea katettu tila, jossa oli tilaa pesualtaalle tai pesukoneelle. Pihoissa oli paljon ruukkukasveja ja välillä ruukkujen paljous jatkui pihan ulkopuolelle katua reunustamaan. Varsinaiset istutukset olivat monilajisia yhtenäisiä alueita kiveyksen tai asfaltoidun alueen laidoilla. Näkyi voimakkaasti leikattuja puita ja pensaita. Köynnöksiä kiipeili seinillä ja pergoloissa. Hyötykasveja ei hedelmäpuiden lisäksi pihoissa juuri näkynyt, mutta tyhjillä tonteilla asuinalueen keskellä oli pieniä kasvimaita. Lisäksi taajamien ulkopuolella oli värikkäitä puutarhapalstoja. Kauempana keskustasta talojen ja tonttien koko kasvoi. Taajaman reunalta löysin uuden asuinalueen, jonka talot olivat moderneja ja puutarhoissa istutusten lisäksi oli tilaa myös nurmelle. Kioton turistien täyttämiltä historiallisilta pikkukujilta oli houkuttelevia näkymiä liikerakennusten pienille sisäpihoille. Sinne oli tehty toinen toistaan kauniimpia pieniä japanilaisia puutarhoja askelmapolkuineen, bambuaitoineen ja karppialtaineen. Eräs kiotolainen piha jäi erityisesti mieleen. Siinä päärakennus oli korkean muurin takana ja varsinainen pääsisäänkäynti suljettuine ovineen oli muurin keskivaiheilla talon pääoven kohdalla. Rakennuksen sivussa oli valokatteen alla autopaikka. Talon ja aidan vain noin pari metriä leveä väli oli toteutettu hienosti japanilaiseen henkeen eri kokoisilla kivillä, askelkivillä ja koristesoralla. Näytti siltä, että se oli varsinainen käyttösisäänkäynti ja suorin reitti autokatoksesta pääovelle. Varsinainen pääportti oli ehkä vieraita ja juhlia varten. Kaduilla kivien yhdistely villiä Tokion kaduilla kävellessä huomio kiinnittyi siihen, että kiveyksissä väriltään ja malliltaan erilaisia kiviä oli yhdistelty villisti korjaustöiden yhteydessä. Nämä ja opastavat kivet tekivät yleisvaikutelman eloisaksi. Kauniita yksityiskohtia olivat myös koristeelliset kaivonkannet. Atamissa lähellä seminaaritaloa oli suojatie, jonka liikennemerkkien tolpassa oli kotelo, jossa oli keltaisia viirejä. Eräänä aamuna sitten näin, että kaksi aikuista oli pysäyttämässä liikennettä viirien kanssa. Näin turvattiin läheiseen kouluun kävelevien lasten tienylitys. Kadut olivat kaikkialla todella siistejä. Roskia ei ollut, vaikka roska-astioita oli vain harvassa. Esimerkiksi Kioton keskustan opaskart- 74 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 OSA 3/3 taan oli merkitty tupakointikieltoalueet ja erikseen tupakointipaikat. Kiellon rikkojalle oli luvassa 1000 jenin sakko. Kiotossa yöpyessämme ihmettelin ensimmäisenä iltana, mikä oli ulkoa kuuluva ääni, jossa kaksi kalahdusta toistui. Ääni kantautui hyvin muuten hiljaisessa korttelissa. Seuraavana iltana syy selvisi: naapuritalosta lähti nainen, jonka tehtävä oli kahta kapulaa lyöden kulkea tiettyä aluetta muistuttamassa, että tulen kanssa on oltava varovainen. Historiallisen kaupungin tiheään rakennetulla puutaloalueella tämä olikin tärkeä muistutus, vaikka huippumodernissa maassa tällainen tapa tuntui erikoiselta vanhalta jäänteeltä. Japanilaisissa kaupungeissa yleisilmettä värittää valtava ilmajohtojen määrä. Maanjäristyksille alttiilla alueella tämä on maanalaisia johtoja huoltovarmempi ratkaisu. Toinenkin mysteeri sai selityksen, kun mietin Atamissa paikallista jätehuoltoa. Osa kadunvarressa olevista jätepisteistä oli metallisia suljettavia häkkejä tai muuriin kiinnitetty verkko, jonka alle roskapussi jätettiin. Selitys tälle juoksi ohitseni eräällä aamuisella kadulla. Japaninmakakit asustelevat metsässä vuorilla, mutta tulevat kaupungin hiljennyttyä kaduille ja pihoihin ruokaa etsimään. Seminaaritalon huoneissakin oli muistutus, että parvekkeen ovet on pidettävä kiinni samaisten yllätysvieraiden varalta. Atamissa on kuumia lähteitä. Joessa virtaava vesi on lämmintä ja iltaisin katulamppujen valossa näkyy viemärikaivoista nouseva lämmin höyry. Yksi viehättävimmistä vastaan tulleista japanilaisista tavoista oli kaikille avoin jalkakylpy (ashiyu). Yksi sellainen oli aivan rautatieaseman ulkopuolella. Katoksen alla oleva pitkä allas täytettiin aamulla ja tyhjennettiin illalla. Ensin riisuttiin kengät ja sukat, käärittiin lahkeet ja sitten istuttiin allasta kiertävälle puupenkille ja laskettiin jalat kuumaan veteen. Siinä paikalliset vaihtoivat kuulumisiaan ja päivittivät somea samalla kun hemmottelivat itseään. Vaikka paras kirsikan kukinta-aika hanami-juhlineen oli kaukana edessäpäin, näimme jo helmikuussa yksittäisiä kauniisti kukkivia puita. Kirsikankukka symboloi hyveyttä, kauneutta ja japanilaista sielua. Pääkukinnan kehittymistä ennustetaan ja seurataan kuin säätiedotusta. Hautausmailla tilankäyttö tehokasta Löysin Atamista seminaaritalon läheltä kolme pientä hautausmaata, joista kaksi sijaitsi hengästyttävän jyrkässä rinteessä. Japanissa polttohautauksella, on pitkät perinteet ja haudat ovat usein perhehautoja. Hautausmailla tila oli käytetty tehokkaasti. Eri kokoisten neliömäis-

Muurilla rajatussa yksityispihassa Atamissa on köynnöksiä, leikattuja pensaita ja ruukkukasveja. Historiallisen Kioton vilkkaalla turistikadulla näki vilahduksia sisäpihoille rakennetuista puutarhoista. Atamin rautatieseman edustalla on allas, jossa voi ottaa lämpimän jalkakylvyn. VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 75

Hautausmaa oli perustettu jyrkkään rinteeseen kahden tien väliseen kiilaan. Siinä se nousi samaa tahtia tien toisella puolella olevan kerrostalon kanssa. ten mustien tai harmaiden kivien lisäksi siellä oli patsaita, lyhtyjä, muureja ja aitoja. Kivet olivat pääosassa, istutuksina oli vain muutamia pensaita. Hautakiven edessä oli vesipainanne sekä paikka kukkakimpuille ja suitsukkeelle. Hautakiven takana tai vieressä erillisessä telineessä tai taustaan nojaamassa oli kapeita puusäleitä (sotoba), joihin oli kaiverrettu vainajan nimi ja kuolinpäivä. Haudoilla käynnin rituaaleihin kuuluu hautakiven pesu ja niinpä hautuumailla oli vesipisteitä ämpäreineen, ja hautakiven vierellä tai kivilyhtyyn piilotettuna saattoi olla harja ja pyyhe. Kolmas hautausmaa oli läheisen buddhalaistemppelin puutarhassa. Sammaloituneet hautakivet olivat rivissä varjostavan puuston alla. Nämä hautakivet olivat perinteistä buddhalaista viisiosaista mallia (gorinto), jonka jokainen osa symboloi muodollaan kutakin viidestä elementistä. Alhaalta lukien: maa, vesi, tuli, ilma/tuuli ja avaruus/ tila. Poluilla kasvillisuus vaihtelee paikan korkeuden mukaan Seminaaritalon läheltä lähti ylöspäin useiden kilometrien mittainen polku luonnonsuojelualueelle. Polun varrella kasvillisuus vaihteli korkeuden mukaan. Alhaalla oli bambutiheiköitä ja vaihtelevaa puustoa, kun taas ylängöllä maaperä oli kivistä ja puusto kituliaampaa, kuin tunturikoivikkoa. Polun varrella tuli vastaan Buddha-patsaita ja portteja. Polulta pinkaisi karkuun kaksi villisikaa ja sumun keskellä seisoi kauris. Kauempana opasteet olivat ainoastaan japaniksi ja etäisyyksien hahmottaminen vaihtelevassa maastossa oli hankalaa. Kun luuli olevansa jo kaukana luonnon keskellä, hämmästytti kaupungista selvästi kuuluva kovaäänisellä kajautettu aikamerkki. Maaperä oli eroosio- 76 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 Metsäpolulla saattoi törmätä paitsi lyhtyihin, portteihin ja patsaisiin myös villisikoihin ja kauriisiin. herkkää. Paikoin polku oli syöpynyt korkeiden penkereiden reunustamaksi ja puiden juuret olivat paljastuneet. Polkujen reunoja oli tuettu puurakenteilla ja sateen jälkeen jyrkillä poluilla oli liukasta. Taajamassa jyrkkiä penkereitä oli verkotettu ja liikennemerkeillä varoitettiin maanvyörynvaarasta. Yhtenä päivänä satoi lunta ja ylhäällä poluilla maa meni jo valkoiseksi. Jos lumi olisi jäänyt maahan, olisi se aiheuttanut meille muutoksia ohjelmaan. Paikoitellen tiet olivat todella jyrkkiä ja vaikka asfaltin pintaa oli karhennettu kuvioinnilla, olisi autoilu ollut haasteellista. Lumi oli kuitenkin sulanut aamuun mennessä pois. Oikaisu edelliseen 2/3 osaan: Mäntyjen runkoon kiedotut riisimatot (komomaki) toimivat talven aikana ansoina tuholaisille, ja ne poltetaan keväällä. Niissä ei käytetä lainkaan kemikaaleja. Toinen korjaus: Himenosawa-puiston ronskisti leikattu pensas oli kamelia, ei magnolia. Kirjoittajalla on Pihawelho-niminen yritys. Vinkkejä: Sakuteiki, Vanhin japanilaisiin puutarhoihin ja ylipäätään puutarhoihin liittyvä kirja. Shigemori Mirei: Rebell in the garden ja 34 muuta kirjaa japanilaisesta puutarhakulttuurista Mori Osamu: typical Japanese garden Kosugi-zohen.co.jp

AJANKOHTAISTA Kunnat kiinnostuneita luonnon monimuotoisuutta vahvistavasta yhteistyöstä paikallisia. Kunnilla on kykyä ja halua tehdä monipuolisia luonnon monimuotoisuutta turvaavia toimia. Kunnat muun muassa torjuvat haitallisia vieraslajeja, toteuttavat suojeluhankkeita, kunnostavat vesistöjä, uudistavat metsien ja viheralueiden hoitokäytäntöjään sekä ottavat luonnon monimuotoisuuden huomioon maankäytön suunnittelussaan, toteaa selvityshankkeen koordinaattori Riku Lumiaro Suomen ympäristökeskuksesta. – Kunnille on ollut heikosti tarjolla informaatio- ja resurssitukea ja kokemusten vaihdon foorumeja luonnonsuojelutoimiin. Ylipäätään tietoisuus kuntien monipuolisesta ja vaikuttavasta luontotyöstä on ollut vähäistä. On hienoa, että pääsimme ympäristöministeriön tuella selvittämään kuntien potentiaalia ja tarpeita, iloitsee Kuntaliiton ympäristöpäällikkö Miira Riipinen. Puolet suomalaisista liikkuu viikoittain lähiviheralueilla. Kuva Riku Lumiaro. Ympäristöministeriön tilaaman selvityksen mukaan kunnilla on tarvetta yhteistyöverkostolle, joka tarjoaa tukea luonnon monimuotoisuuden turvaamistyöhön ja luonnon kestävään käyttöön. Suomen ympäristökeskuksen ja Kuntaliiton tekemän selvityksen tavoitteena oli kehittää yhdessä kuntien kanssa toimintamalli verkostolle. Selvityksen perusteella kunnat hyötyisivät verkostosta, jonka kautta ne voisivat saada esimerkiksi neuvoja, jakaa tietoa hyväksi havaituista käytännöistä ja toteuttaa yhteisiä hankkeita. Monet selvityksessä mukana olleista kunnista toivoivat verkostolta myös mahdollisuutta sitoutua yhdessä sovittaviin tavoitteisiin luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Selvityksessä on esitetty kaksi vaihtoehtoista toimintamallia luonnon monimuotoisuutta tukevaa verkostomaista toimintaa varten. Ympäristöministeriö käynnistää selvityksen pohjalta hankkeen verkoston aloittamiseksi yhteistyössä Kuntaliiton ja Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Hanke käynnistetään kevään 2020 aikana. • • • • Monissa kunnissa toimitaan jo luonnon monimuotoisuuden puolesta Kuntaliiton ja Suomen ympäristökeskuksen tekemän selvityksen mukaan valtaosassa kunnista turvataan luonnon monimuotoisuutta erilaisilla toimilla jo nyt. Monimuotoista luontoa halutaan vaalia, koska sen koetaan lisäävän kunnan vetovoimaisuutta. Selvityksessä oli mukana niin pieniä kuin suuria kuntia eri puolilta Suomea. – Ratkaisut luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ovat usein Uusi taimiperhe, alusta asti viljelty vastaamaan hulevesi- istutusten taimivaatimuksia. Kysy lisää: myynti@puutarhatahvoset.fi, puh. 0207 424 570 VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 77

Anjalan kartanossa on upea historiallinen puisto. Vanhimmille lehtipuille on tehty kuntoarvio. Anjalan kartanon puiden hoitourakka: Vanhojen puiden ja monimuotoisuuden puolesta teksti ja kuvat: EEVA VÄNSKÄ Arboristi Tuomo Toura on vetänyt omaa yritystään vuodesta 2006. Vuoden 2018 kesällä tuli vastaan erityinen työ: Anjalan kartanon vanhojen puiden pienentäminen. T oimeksianto tuli Ankkapurhan kulttuurisäätiöltä. Nuo‑ risokeskus Anjalan taustalla toimiva Ankkapurhan kult‑ tuurisäätiö kehittää nuorisotyötä ja vaalii samalla alueen kulttuuriperintöä. Anjalan kartano ja puistoalue ovat museoviraston suo‑ jeluksessa, ja sijaitsevat suurin piirtein Kouvolan ja Kotkan puolivä‑ lissä. Toiveet kohtasivat – Historiallinen kartano ja upea puisto ovat vaikuttava ympäristö. Alueella kasvaa veteraanipuita, mutta sinne on myös yli sadan vuo‑ den aikana istutettu koko ajan uutta puustoa. Kartanomiljöössä on muun muassa viihtyisiä kujanteita, Toura kuvaa. – Tein kesällä 2018 kuntoarvion puiston vanhimmille lehtipuille. Ne ovat iältään 150‑300 ‑vuotiaita. Joukkoon kuului kaksi tammea, 78 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 viisi metsälehmusta ja saarni. Kun näin ne ensimmäistä kertaa, ajat‑ telin heti, että nyt päästään toteuttamaan jotain spesiaalia. – Osa puista oli selvästi huonokuntoisia ja ympäristölleen vaaral‑ lisia, mutta niiden kaataminen ei tullut ensimmäiseksi, eikä toiseksi, mieleen. Erityisen hienoksi kohteen teki paitsi vanha puusto, myös se, et‑ tä tilaajalla oli halua tehdä muutakin kuin poistaa huonokuntoiset puut. – Toimeksiantajan toiveet ja ammattilaisen näkemykset kohtasi‑ vat: suosittelin vanhojen puiden pelastamista ja näin tehtiin. Puita pienennettiin niin, etteivät ne ulotu kulkuväylille. Se on nykyaikaista vanhojen puiden hoitoa, jossa riskejä hallitaan. Kyllähän vanhat puut palvelevat paremmin, kun ne ovat pystyssä ja elinvoimaisia. Esimerkiksi tammen alla kasvoi ruohoa, ja sovittiin, että käytetään hallittua hoitamattomuutta, eli ruohomaton sijaan paikalle saa kas‑

PUUNHOITO Tässä työkohteessa käytettiin monenlaisia koneita, mm. nostolava-autoa, kuorma-autoa ja kantojyrsintä. Tuomo Toura on valmistunut Hyriasta, ja sanoo, että oman yrityksen perustaminen oli oikea ratkaisu. – Ensin tein näitä töitä sivutoimisesti, ja siitä siirryin täysiaikaiseksi yrittäjäksi. vaa niitty. Alueelle jätettiin oksia ja lahopuuta, jotta myös hyönteisil‑ lä ja linnuilla on piilopaikkoja ja parempi, monimuotoinen elinym‑ päristö. – Oksakasat tarjoavat tärkeitä suojapaikkoja erityisesti perhosille. Painoa pois Tammien läpimitat olivat yli metrin. Toisen tammen rungossa oli vain noin kymmenisen senttiä tervettä puuaineista. – Rikkikääpä oli hiljalleen syönyt rungot ontoiksi. Sieni on hidas lahottaja, mutta ajan kanssa tulee vahinkoa. – Kevensimme tammia, pienensimme latvuksia ja poistimme pi‑ tuutta sekä sivuoksia. Puiden latvoista ja sivuoksista lähti pois noin neljäsosa. Kuinka kauan tammet kestävät hoidon jälkeen? – Ainakin yli kymmenen vuotta, mutta toivoakseni parikymmentä. Kun aikaa kuluu, puita voidaan taas pienentää lisää. Joka tapaukses‑ sa puiden romahtamisen riski on nyt pienempi. Tammien ympärys aidattiin niin, etteivät kävelijät kulje puiden al‑ ta, toisin sanoen kulkuväylät on nyt turvattu. Lisäksi urakkaan kuului alueen muidenkin puiden siistimistä sekä yhden kuusen kaato. – Noin pari kuukautta kuntoarvion antamisesta pääsimme töihin. Tosin taustalla puistoalueen kunnostussuunnitelmaa oli varmasti teh‑ ty jo pidempään. Muistan että minultakin kysyttiin kuntoarviohinto‑ ja jo paljon aiemmin. Miten itse arvioit, että onnistuitte Anjalassa? – Mielestäni onnistuimme tosi hyvin. Intressit kohtasivat ja työt onnistuivat. Työ ja arvostus Tuomo Toura asuu itse Pukkilassa ja sanoo, että suurin osa töistä ulottuu noin sadan kilometrin säteelle kotipaikasta. – Arboristin työ on monipuolista ja työkohteet ovat vaihtelevia. Yrittäjänä pitää osata hallita paitsi oma ammatti, myös neuvottelu asiakkaiden kanssa sekä töiden hallinnointi. Työssä pääsee ja joutuu tekemisiin ihmisten kanssa. Nykyään arboristi-nimike alkaa olla jo tunnettu ympäri maan. – Arboristien ammattikuntaa arvostetaan nykyään. Aiemmin työt Arboristi Tuomo Toura sanoo, että tärkeintä työssä onnistumisessa on perusteellinen etukäteissuunnittelu. ovat ehkä olleet kaupunkikeskeisiä, mutta nyt tietoisuus alkaa levitä myös maakuntiin. Toura miettii, että on hienoa kun ammattikunta on valveutunut‑ ta ja ymmärtää, että aina ei tarvitse poistaa vanhoja huonokuntoisia puita. Varsinkin kun kyseessä ovat hienot vanhat puut. – Arboristit osaavat jo miettiä erilaisia vaihtoehtoja kullekin pai‑ kalle. Mieti ja ennakoi Haastavinta arboristin työssä on toimiminen rakennetussa ympäris‑ tössä. – Pitää tarkoin miettiä, miten siihen voi yhdistää logistiikan ja mi‑ ten ylipäänsä työ saadaan tehtyä parhaalla tavalla. Eli suunnittelu etukäteen on todella tärkeää. Jopa niin tärkeää, että se on kolme ensimmäistä tärkeintä asiaa. – Kun on ennakkosuunnitellut, on tärkeää vielä ennen tekemistä pysähtyä ja miettiä, onko tämä järkevää. Usein työn tekemisen mallia pitää vielä muuttaa loppumetreillä. – Lisäksi merkitsevää ovat turvalliset työtavat sekä huolellisuus. Touran Puu-avussa on yrittäjän itsensä lisäksi työssä kaksi henki‑ löä. Juttelemme riihimäkeläisen työmaan vieressä. Omakotitalon pi‑ halta on kaadettu monta isoa kuusta. – Esimerkiksi tässä kohteessa meillä oli mukana nostolava-auto, kuorma-auto sekä kantojyrsin. Autot on tilattu toisilta yrittäjiltä, jyr‑ sin on omaa kalustoa. Touran Puu-apu –yrityksen tulevaisuus näyttää valoisalta. Kerro jokin esimerkki tulevista töistä? – Olen tekemässä paperitöitä Harjun oppilaitoksen piha-alueen puiden kunnostamiseksi Virojoella. Harju on Suomen vanhin maa‑ talousoppilaitos. Alueelta löytyy muutama vanha, alkuperäinen leh‑ mus, vähän samantyyppinen kohde siis kuin Anjalan kartano. Tuomo Toura tiivistää, että kannattaa käyttää arboristien ammat‑ titaitoa jo alueiden suunnitteluvaiheessa. – Silloin säästyy ylimääräiseltä työltä parinkymmenen vuoden päästä, kun sopimattomia puulajeja kasvaa väärissä paikoissa. Kirjoittaja on freelancer toimittaja. VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 79

Metsän rauhassa voi kuunnella veden solinaa. Terveysmetsä on ekologisesti monimuotoinen, elvyttävä ja terveysvaikutteinen. 80 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20

PUISTOT Lumoudu metsästä keskellä kaupunkia teksti ja kuvat: EEVA VÄNSKÄ Hyvinkään Tehtaansuon keskuspuisto on kooltaan noin 114 hehtaaria. Rakentaminen on käynnistynyt, ja ensimmäisenä kaupunkilaiset ja matkailijat pääsevät nauttimaan kaikilla aisteilla Terveysmetsäpolun rauhasta. T ehtaansuon puistoalue rajautuu Suokadun varteen, asuntoalueen ympärille. Alasta kuusi ja puoli hehtaaria on vielä rakentamatonta Värimestarin puistoa, joka tulee ulottumaan sirppimäisenä Tehtaankulman asuinalueen ja rakennettavan hulevesiallasketjun väliin nurmialueineen ja istutuksineen. Tehtaansuon alueen yleissuunnitelma on valmistunut jo vuonna 2011, ja toteutus käynnistettiin alkuvuonna 2018. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa on teetetty rakennussuunnitelma Värimestarin puiston kevyenliikenteenväylän, hulevesialtaiden ja aurinkonurmen rakentamiseen. Pelailunurmi, liikuntavälinealueet sekä leikkipuisto suunnitellaan seuraavassa vaiheessa. Mittava projekti Värimestarinpuiston alalta on kaadettu puut vuonna 2018, mutta hulevesialtaita ei ole vielä kaivettu. Värimestarinpuiston hankkeen ensimmäisen vaiheen kokonaiskustannukset ovat 700 000 euroa. Arvokkaat luonnontilaiset alueet säilytetään puiston eteläpuolella. Kaupunginpuutarhuri Marja Kärki kertoo, että yleissuunnitelman pohjalta tehtynä on jo kevyenliikenteen väylä sekä Terveysmetsäpolku arvometsäosassa. – Polulle viedään vielä opasteet ennen lokakuun avajaisia. Tehtaansuon loppurakentaminen jatkuu useana vuonna peräjälkeen, osittain valmista alkaa olla vuonna 2024. Hulevesialtaat oli tarkoitus kaivaa vuonna 2020, mutta saattaa olla, että työ siirtyy vuodella aiotusta eteenpäin. – Toteutusta mutkistaa vielä Palojokea nouseva taimen, jonka kutupaikkoja halutaan suojata. Altaiden kaivuussa pyritään varmistamaan se, ettei kiintoainesta pääse taimenen kutusoraikkoihin. Suon etelä- ja itäreunassa on valaistu ulkoiluväylä, joka toimii talvisin latureittinä. Asemakaavoissa Tehtaansuon alue on lähivirkistysaluetta ja pieneltä osin urheilu- ja virkistyspalvelualuetta. – Tavoitteena on, että Tehtaansuon valmistuttua kaikki sopii visuaalisesti yhteen ja kokonaisuus on luonnonläheinen. Parasta uudella alueella tulee olemaan monipuolisuus, veden saaminen aiheeksi keskustaan, metsä sekä tulevat hienot istutusalueet. Rakennettu ympäristö ja luonto kulkevat Tehtaansuolla käsi kädessä. Alueesta tulee virkistyskohde, joka tarjoaa mahdollisuuden liikkua metsässä keskellä kaupunkia. – Tehtaansuo tarjoaa mahdollisuuden rauhoittumiseen ja luonnon monimuotoisuuden tarkkailuun. Harjulle liikkumaan Tehtaansuo sai alkunsa jo 12 000 vuotta sitten kun mannerjää muodosti Salpausselän. Jääjärven pinnan laskiessa alueelle jäi vettä altaisiin, jotka vähitellen kasvoivat umpeen. Kasvien jäänteet muodostivat turvekerroksen, joka paksuimmillaan on yli kuusi metriä. Suon eteläosia kuivatettiin aiemmin ojittamalla, mutta ojitusalueen etelä- ja itäpuolelle jäi metsää, joka on nyt yli 100-vuotiasta. Terveysmetsäpolku kulkee tämän arvometsäkohteen läpi. Polku on rakennettu sekä pitkospuilla, että sorastaen ja kivituhkaa käyttäen. – Polulle on tehty myös laiturirakennetta, josta tulee osa esteetöntä rengasreittiä, kun kevyenliikenteen väylää saadaan vielä rakennettua. Esteettömän reitin pituudeksi tulee noin 650 metriä. Kaupunginpuutarhuri Marja Kärki kertoo, että Tehtaansuon arvometsäalue koostuu erilaisista luontotyypeistä. ‑ Meillä on 21 hehtaaria arvometsäaluet‑ ta, jonne emme halunneet poikittaisliikennettä, mikä vaikutti Terveysmetsä‑ polun linjaukseen, Marja Kärki toteaa.. VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 81

Terveysmetsäpolulla ei ole kovin paljon korkeuseroja, mutta yksi kohta kohoaa kumpareelle, jonka ympäriltä on tarkoitus hivenen avata näkymää katseelle. Polku kulkee reittiä, jossa tilakokemukset ja luontoympäristöt vaihtuvat. Luontomatkailun asiantuntija Antti Tähkäpää sanoo, että Terveysmetsäpolku tarjoaa mahdollisuuksia sekä itsenäiseen että opastettuun luonnossa liikkumiseen. – Lähtökohtana on terveysmetsän käsite: se on paikka, jossa luonnossa oleskelun hyvinvointihyötyjä voidaan kokea keskimääräistä enemmän, Tähkäpää luonnehtii. – Ennen polun rakentamista teimme Terveysmetsätutkimuksen. Kaupungin henkilökunnasta tuli mukaan 66 henkilöä: osa ohjattuun ryhmään, osa itsenäisesti liikkuvaan ryhmään ja osa kontrolliryhmään. Lopputuloksena oli käyttäjäkokemuksia siitä, miten Terveysmetsäpolun opasteet kannattaa tehdä sekä millaisia palveluja alueella kannattaisi tarjota. Tutkimukseen liikkumalla osallistuneet saivat terveyshyötyjä, vaikka tutkimusaika oli suppeahko viisi viikkoa. – Stressinhallinta parani, unen laatu ja määrä paranivat, kiireen tuntu väheni ja koettu luontoyhteys vahvistui. Halusimme ja saimme näyttöä mitatusta terveyshyödystä. Tutkimukseen osallistuvat toivoivat polun alkuun infotaulua polusta ja luonnon hyvinvointivaikutuksista. He esittivät myös, että polun varrella voisi olla kohtia, joissa kävelijää motivoitaisiin aistimaan ja kokemaan luontoa. Myös rauhoittumisen ja pysähtymisen paikkoja kaivattiin. Luontomatkailun asiantuntija Antti Tähkäpää on ollut vahvasti mukana Hy‑ vinkään Terveysmetsäpolku-hankkeessa. – Lisäämme syksyn aikana polun varteen hyvänolon tekemisen ja olemisen vinkkejä tällaisiin ”linnunpönttöi‑ hin”, Tähkäpää lupaa. 82 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 Toisaalta esiin tuli myös se, ettei valmiiksi pureksittuja ja kerrottuja ohjeita välttämättä tarvita, eli ilman ohjaavia tehtäviä Terveysmetsäpolku on parhaimmillaan. – Lopputuloksena päädyimme siihen, että piilotamme kuudesta kahdeksaan motivointitehtävää matTerveysmetsässä luonnossa kan varrelle oleskelun hyvinvointihyöty‑ ”linnunpönttöihin”, joisjä voidaan kokea keskimää‑ sa on ovi. Jos räistä enemmän. haluaa, pöntöt voi vain ohittaa, tai jos kiinnostaa, luukun voi avata ja tutkia annettua tehtävää. Infotaulu tulee vain polun alkupäähän. Hyvinkään Terveysmetsäpolun pituus, 2,5 kilometriä, on sopiva. Sen voi kiertää vaikka monta kertaa viikossa. Mallia muille Metsän ja luonnon hyvinvointivaikutukset ovat mitattavia, ja syntyvät automaattisesti kun luontoon menee. – Kehomme reagoi vihreyteen ja eri luonnonelementteihin aistien kautta. Viettämällä aikaa luonnossa luontosuhde vahvistuu ja ymmärrys luonnosta ja ekologiasta lisääntyy, Antti Tähkäpää kertoo. Terveysmetsäpolku edistää kaupunkilaisten terveyttä, mutta toimii myös yhtenä matkailun vetovoimatekijänä. – Meillä on jo käynyt delegaatioita muista kaupungeista. He ovat tulleet ottamaan oppia siitä, miten meillä on pystytty rakentamaan Terveysmetsäpolku niin kustannusedullisesti. Polun osuus hankkeen kustannuksista oli vain 70 000 euroa. Antti Tähkäpää pohtii sitä, että Terveysmetsäpolku on jo herättänyt ja tulee varmasti herättämään keskustelua siitä, miksi nimi on juuri Terveysmetsäpolku ja miten se eroaa tavallisesta luontopolusta. – Terveysmetsäpolulle on helppo tulla: siellä voi nauttia maisemista ja hyvästä olosta myös annettujen tehtävien avulla. Voi liikkua omatoimisesti mutta myös ohjatuilla retkillä. Jo Terveysmetsäpolun rakentaminen on lähtenyt siitä, että on suunniteltu kokemisen kannalta paras reitti ekologia huomioiden. Tähkäpää pitää mahdollisena, että tulevaisuudessa Terveysmetsäpolkuja voitaisiin sertifioida valtakunnallisesti ja jopa kansainvälisesti. – Meidän pitää lähitulevaisuudessa kehittää osaamista palvelujentuottamisessa, niin että meillä on riittävästi alueen tuntevia oppaita. Olemme myös kaavailleet Hyvinkään kaupungin sisällä uutta tutkimusta työhyvinvointipalveluihin ja Terveysmetsään liittyen. Tehtaansuon alueen suunnitelman eteenpäinvieminen sekä Terveysmetsäpolun toteutus ovat aikaansaavan työporukan yhteistyön tulosta. Kaikkiaan hankkeessa on ollut enemmän tai vähemmän mukana kymmenkunta ihmistä, joista Marja Kärki, Antti Tähkäpää ja luontoalueiden suunnittelija Matti Mattila ovat olleet keskeisessä roolissa. Sen lisäksi, että Hyvinkäällä ponnistetaan uutta puisto- ja luontoaluetta, myös viheralueohjelma on päivityksessä. Uuden ohjelman on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2021. Marja Kärki, miksi mielestäsi Hyvinkäälle kannattaa tulla vihreällä teemalla? – Meillä luonto ja keskusta elävät rinta rinnan. Keskustan mäntyinen miljöö nousee ominaispiirteenä sijainnista Salpausselällä. Toisaalta on myös isoja luontoalueita Usmissa ja Sveitsissä. Lisäksi Sveitsissä pääsee kulkemaan erityistä kulttuuripolkua. Kirjoittaja on freelancer toimittaja.

u Jo sik atu TEHTAANSUON KESKUSPUISTON YLEISSUUNNITELMA JA TERVEYSMETSÄPOLKULINJAUS Tehtaansuon keskuspuiston reitit: Terveysmetsäpolun pintarakenteet: Olemassa olevat ulkoiluväylät Esteettömän reitinosan puurakenteet Uudet ulkoiluväylät Esteettömän reitinosan sorastus Rakennettavat hulevesialtaat Luonnonpinta Tehtaansuon arvometsäalueet Pitkospuut Sorastus © Hyvinkään kaupunki 2019 Tehtaansuon keskuspuistoalueen ja arvometsään sijoittuvan Terveysmetsäpolun eteenpäin vieminen ovat olleet osaavan työporukan tahtotilan tulosta. Kuvassa alueen yleissuunnitelma. Lähde: Hyvinkään kaupunki VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 83

KOULUTUS Puutarha-alan ammatillista koulutusta Lapuan Jokilaakson matkailupuutarhassa teksti ja kuvat: MARI RAJAMÄKI ja RAIJA TALVITIE Järviseudun ammatti-instituutti ja Lapuan kaupungin Viherlaitos ovat käynnis‑ täneet yhteistyön puutarha-alan ammatillisen koulutuksen merkeissä syksyllä 2018. Yhteistyössä koulutusta tarjotaan tuleville puutarhureille eli puutarha-alan perustutkintoa suorittaville. P onnahdusideana koulutusyhteistyölle toimi ammatillisen koulutuksen reformi. Reformin yhtenä tavoitteena on tiivistää ja monipuolistaa yhteistyötä työelämän ja koulutuksen kesken. Opetuksen siirtäminen työelämään loi uuden tyyppisen toimintavan myös Järviseudun ammatti-ins- tituuttiin. Koulutusyhteistyötä suunniteltiin ennakkoon vuoden ajan. Samalla pohdittiin, millaisen vastaanoton se mahdollisesti saa tulevien opiskelijoiden keskuudessa. Koulutus käynnistettiin aikuisille monimuotoisesti opintojaan suorittaville, joiden opinnot koostuvat itseopiskelusta ja työpaikalla toteutettavista lähijaksoista. Puutarha-alan perustutkinto koostuu tutkinnon osista, joiden sisältöjä ja toteutusta suunnitellaan yhdessä työelämän kanssa tutkinnon osa kerrallaan. Lapuan kaupungin Viherlaitoksen työntekijöiden vahva ammatillinen osaaminen mahdollistaa tutkinnon osien sisältöjen kattavan opetuksen työtä tekemällä. Työelämässä toteutettuna opinnot antavat opiskelijoille realistisen ja konkreettisen kuvan alan osaamisvaatimuksista ja -tarpeista. Tavoitteena on mahdollistaa opiskelijoille helppo polku työelämään ja verkostoitua kattavasti alan toimijoiden kanssa. Oppilaitoksen näkökulmasta tarkasteltuna voimme pysyä ajan hermolla ja pystymme vastamaan paremmin työelämän haasteisiin. toimijalta, opettaja Mari Rajamäki kannustaa. Konkreettisesti käytännön järjestelyt lähtevät ajankäytön suunnittelusta ja tarvittavan välineistön hankinnasta liikkeelle. Tässä kohtaa on tosiaankin hyvä huomioida työelämässä monesti päivittäin tapahtuvat muutokset ja miten niihin on varauduttu. Opiskelijan osaamisen havainnointi ja näkyväksi saattaminen työtä tehdessä vaatii opettajan läsnäoloa ja tarvittaessa ohjausta. Arvioinnin jälkeen on hyvä kerätä palautetta jatkokehittelyä silmällä pitäen. Työpaikoille toivomme uskoa tulevaan ja rohkeutta tarjota mahdollisuutta tulevilla alan ammattiosaajille. Näin toimien työpaikoille saadaan hyviä ammattilaisia, jotka tuntevat työpaikan toimintatavat ja työtehtävissä edellytettävän ammattiosaamisen. Vuorovaikutteisuus Rohkeasti haasteisiin kiinni Opettajan näkökulmasta työpaikalla opiskelu vaatii joustavuutta ja kykyä haastaa itsensä koko ajan. Ennakkosuunnittelu on tärkeässä roolissa ja varsinkin kyky muuttaa suunnitelmia pikaisesti. Puutarha alalla olemme sidoksissa luonnon kiertokulkuun, ja vallitseva vuodenaika luo omat haasteet työkohteiden järjestämiseen. Pääsääntöisesti tehdään tutkinnon osien ajankohtaisia töitä mahdollisuuksien mukaan, ja teoriaopintoja on selkeästi vähemmän verrattuna perinteiseen luokkaopetukseen. Opiskelijat vastuutetaan itsenäiseen työskentelyyn ja tiedon hankkimiseen ennen varsinaista töiden tekemistä. Työpaikalla toimimisen hyvinä puolina on mahdollisimman ajankohtaisen osaamisen tarjoaminen opiskelijoille sekä verkostojen kasvattaminen. Erilaisten työtilanteiden tarjoama laaja kuva ammatista tukee opiskelijan ammatillista kasvua ja mahdollistaa tehokkaan ja nopean valmistumisen polun siihen pyrkiville opiskelijoille. Yhtenä haasteena on jatkuva muutospaine, joka näkyy myös ajanhallinnan osittaisena vaikeutena. Joustokyky tulee tässä kohtaa vahvasti esiin. ̶ Tähän mennessä kertyneen kokemuksen pohjalta haluamme rohkaista muita oppilaitoksia tarttumaan haasteeseen. Kannattaa ottaa yhteyttä omiin verkostoihin ja työelämän toimijoihin ja jalkauttakaa omaa osaamista työpaikoille tukemaan tulevaisuuden hyvää työelämää. Etukäteen kannattaa miettiä, mitä tutkinnon osia työpaikalla voi suorittaa ja millaista osaamista se vaatii opettajalta ja työelämän 84 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 `Työn ja opiskelun iloa`. Opiskelijat Irena Ulvinen (vas.), työnjohtaja Henna Martikkala (kesk.) ja opiskelija Elina Peräsalo (oik.)

opiskelijoiden ja koulutusta järjestävän organisaation kanssa aikaansaa sen, että työelämässä oikeasti tarvittavat tiedot ja taidot korostuvat ja että niiden oppimiseen kiinnitetään riittävästi huomiota. Ei myöskään voi vähätellä sitä asiaa, että työpaikan ammattilaiset pääsevät näkemään ja tutustumaan tuleviin uusiin alan osaajiin. Työelämän näkökulma mukaan opetukseen Lapuan kaupunginpuutarhurin mielessä kauan kytenyt toive puutarhaopetuksen tuomisesta työpaikalle toteutui vihdoin 2018, kun Jokilaakson matkailupuutarhan yhteydessä toimiva Lapuan kaupungin viherlaitos sai naapurirakennuksen tiloihin Järviseudun ammatti-instituutin puutarhuriopiskelijoita. ̶ Toiveena on jo vuosia ollut Jokilaakson matkailupuutarhan kehittäminen puutarha-alan maakunnalliseksi keskukseksi, jossa on mahdollisuus sekä opiskella, että harrastaa alaan liittyviä asioita. Puutarhuriopintojen lisäksi haluaisimme tarjota puutarha-alaan liittyviä lyhytkursseja tiloissamme, kaupunginpuutarhuri Raija Talvitie toteaa. Puutarhakaupungiksi itseään tituleeraavalla Lapualla on aina arvostettu vihreää ympäristöä. Jo kaavoitustasolla on tarkkaan huolehdittu riittävistä vihreistä väylistä. Itsestään selvinä on pidetty niin kesän kauniit kukkaistutukset, kuin aivan kaupungin keskustassa sijaitsevan Jokilaakson matkailupuutarhan säilyttäminen kaupunkilaisten ja matkailijoiden olohuoneena. Näiden alueiden hoitoon on vuosien mittaan pyritty palkkaamaan mahdollisimman paljon viheralan ammattilaisia. Esimerkiksi 2019 kesän aikana viherlaitos työllisti yhdeksän puutarhuria, mikä on merkittävä määrä verrattuna vastaavan kokoisten kaupunkien vihertoimiin. Lisäksi viherlaitoksessa toimii useita pitkään talossa olleita henkilöitä, joiden kokemus on vahvistunut vuosien myötä lähes ammattilaisen tasolle. Kokemukset kuluneesta vuodesta ovat olleet kaupunginpuutarhurin roolista katsottuna positiivisia. ”Syvälle” viety yhteistyö oppilaitoksen kanssa on ollut kaiken kaikkiaan mutkatonta ja lisännyt mahdollisuuksia tuoda työnantajan näkökulmaa opetukseen. Puutarhaopiskelijat opiskelevat teoriaosuuksiaan omissa tiloissaan, mutta ovat olleet kiinteässä yhteydessä työelämän taitajajoukkoon siirtyessään välillä työtehtäviin matkailupuutarhan tai kaupungin puistojen alueille. Viherlaitoksen laajasta toimenkuvasta on pystyttykin joustavilla järjestelyillä tarjoamaan oppilaan tarvitsema harjoittelun kohde. Matkailupuutarha on tarjonnut oppilaille ekstraa vierailijoineen ja tapahtumineen, joiden järjestelyihin heillä on ollut mahdollisuus osallistua, myös oppilaiden omien tapahtumien järjestäminen puutarhan alueella on ollut mahdollisia Positiivisena kaupunginpuutarhuri näkee myös sen, että yhteistyö on parantanut kaupungin imagoa, ja viherlaitos on saanut oppilaista työvoimaa ja apukäsiä. Vuorovaikutteisuusmahdollisuuksien myötä omat työntekijät saavat koulutusmaailman tuoretta tietoa ja oppilaat päinvastoin kokemustietoa työntekijöiltä. Opiskelijat kokevat käytännössä työvuoden koko kierron ja oppivat työn kausilouteisuuden vaikutukset työtehtäviin. Oppilailla on ollut mahdollisuus halutessaan helposti siirtyä harjoittelemaan viherlaitoksen palvelukseen. Viherlaitoksen kannalta yksi tärkeimmistä asioista on, että monet omat työntekijät ovat innostuneet hankkimaan puutarha-alan tutkinnon. Tällä hetkellä omasta työntekijäporukasta kolme työntekijää suorittaa tutkintoa. Työnjohtajat tärkeitä opiskelijoiden ohjaajia Viherlaitoksella toimii kaksi kunnossapidon työnjohtajaa sekä yksi viherrakentamisen työnjohtaja. Organisaation linjaus on aina ollut se, että alan harjoittelijat kaikilla tasoilla ovat saaneet tehdä oikeita opiskeluaan vastaavia töitä. Työnjohtajat ovat aktiivisesti olleet asialla ja järjestäneet näyttöjä ja työtehtäviä opiskelija lähtöisesti kiireittensäkin keskellä. Työnjohtaja Henna Martikkala toteaakin, että yhteistyö on ollut ennakkoluuloton ja rohkea kokeilu molemmilta puolilta. Positiivista opiskelijoiden kannalta on, että opiskelija pääsee käytännön töihin. `Sööstetti`; puutarhuri-opiskelijoiden luokkatilat. Jamin myyntipiste Lakeus kukkii-Messuilla 2019 opiskelijoiden hallussa. Apua opiskelijoista on alueiden hoidon kannalta ollut paljon ja oppilaiden läsnäolo on tuonut vaihtelevuutta niin työnjohdon kuin työntekijöidenkin rutiiniin. Yhdessä on mietitty opiskelijoiden antamia ideoita. Järjestely on lisännyt jonkin verran työtä työnjohdolle näyttöjen suunnittelun ja kunkin opiskelijan näytöntarpeen suhteet. Kokonaisuudessa kokemus on ollut kuitenkin positiivinen. Opiskelija Irena Ulvinen vahvistaa, että Lapuan kaupungin viherlaitoksella on päässyt tekemään monipuolisesti tutkintoonsa – Viheralueiden rakentaminen ja ylläpitotyöt – kuuluvia työtehtäviä. Hän on myös tyytyväinen opintojen kulkuun. Päivät kuluivat nopeasti ja työilmapiiri on ollut mukava. Kehittämisen kohteeksi Ulvinen nostaisi lisäresurssien saamisen opiskelijan ohjaamiseen. Tekemistä kaupungin Viherlaitoksella on paljon ja opiskelijan opastamiseen ai aina tunnu olevan riittävästi aikaa. Aina toki kuitenkin neuvoja kysyessä niitä on saanut. Kirjoittajat: Raija Talvitie työskentelee Lapuan kaupungin kaupunginpuu‑ tarhurina. Mari Rajamäki työskentelee opettajana Järviseudun ammat‑ ti-instituutissa ja hän on Viher- ja puutarha-alan opettajayhdistys ry:n (VI‑ PU) jäsen. VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 85

KUNNIAMAININTA Kotkan kansallinen kaupunkipuisto sai kunniamaininnan Euroopan neuvoston maisemakilpailussa Kotkan kansallinen kaupunkipuisto palkittiin kunniamaininnalla Euroopan neuvoston maisemapalkinto -kilpailussa vuoden 2019 syksyllä. Tunnustus on Suomelle ensimmäinen laatuaan. teksti: ANNIKA UDDSTRÖM K ilpailu liittyy Eurooppalaiseen maisemayleissopimukseen, johon Suomi liittyi vuonna 2006. Palkinto on tunnustus toimista tai toimintaperiaatteista, jotka tähtäävät maisemien kestävään käyttöön, suojeluun tai suunnitteluun. Palkittavat hankkeet edistävät maisemayleissopimuksen tavoitteita, ja ne voivat toimia esimerkkinä koko Euroopassa. Vuonna 2019 palkinto myönnettiin jo kuudetta kertaa. Vuonna 2014 perustettu Kotkan kansallinen kaupunkipuiston edusti Suomea kilpailussa Euroopan neuvoston maisemapalkinnosta, koska se valittiin Suomen parhaaksi maisemahankkeeksi 2018. Upea kokonaisuus kaupungin parhaita paloja Kunniamaininnan saanut Kotkan kansallinen kaupunkipuisto on upea kokonaisuus merellisiä maisemia, joenvarsia, viheralueita ja arkkitehtuurin parhaita paloja. Se pitää sisällään koko laajan kaupunkikulttuurin ja käsittää suuren osa koko kaupunkia. Kotkan kansallinen kaupunkipuiston perustamisen tavoitteena on ollut määrittää kaupungin ne kulttuuriset, historialliset, ekologiset ja esteettiset arvot, jotka halutaan säilyttää tuleville sukupolville. Kotkan kansallisen kaupunkipuiston keskeisenä tavoitteena on myös ollut turvata viherympäristöjen jatkumo keskustan puistoista aina kaupunkia ympäröiville laajemmille luontoalueille. Kansallinen kaupunkipuisto on Suomen maankäyttö- ja rakennuslaissa määritelty kaupunkiympäristössä sijaitseva arvokkaiden luonnon- ja kulttuurimaisemien sekä virkistysalueiden laaja kokonaisuus, jonka säilyttämiseen kaupunki on sitoutunut. Euroopan neuvostolta saadun kunniamaininnan perusteluissa korostetaankin sitä, että Kotkan kansallisen kaupunkipuiston alueella maiseman huomioon ottaminen ohjaa suunnitteluprosesseja. Kehu- 86 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 ja sai myös se, että maiseman eri elementtejä on kunnostettu ja niistä on luotu yhtenäinen, laaja ja monipuolinen verkosto. Tämä on lisännyt alueen asukkaiden elämänlaatua ja hyvinvointia. Asukkaita on myös alusta lähtien kannustettu osallistumaan päätöksentekoprosessiin. Kotkan kansallinen kaupunkipuisto voikin toimia inspiraation lähteenä laajemminkin. – Kunniamaininta todistaa Kotkan kansalliseen kaupunkipuiston ansiot. Nyt koko Suomen kansallinen kaupunkipuisto -formaatti viimeistään noteerataan laajemminkin. Se olisi miltei sellaisenaan otettavissa käyttöön vaikka jokaisessa Euroopan maassa, Kotkan kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen kommentoi saatuaan tiedon kunniamaininnasta. Kansallisen kaupunkipuiston konsepti on kansainvälisesti poikkeuksellisen kiinnostava. Suomeen on perustettu jo yhdeksän kansallista kaupunkipuistoa, kun Ruotsissa on vasta yksi ja muualla Euroopassa ei vielä yhtäkään. Euroopan neuvoston maisemapalkinto tällä kertaa Sveitsiin Euroopan neuvoston maisemapalkinnon vei vuoden 2019 kilpailussa Sveitsin hanke, jossa Aire-joen vesiväylä ennallistettiin. Maisemapalkinnon lisäksi jaettiin kunniamaininnat neljälle hankkeelle, joista Kotkan kansallinen kaupunkipuisto oli yksi. Kilpailuun osallistui yhteensä 23 hanketta ympäri Eurooppaa. Suomen lisäksi kunniamaininnan saivat Viro, Ranska ja Italia. Viron luonnonsäätiön vuosittain organisoimassa yhteisöllisessä päivässä hoidetaan maisemia ja parannetaan niiden laatua vapaaehtoisvoimin ympäri maata. Ranskalaisen Rouenin kaupungin hankkeessa luotiin yli kolme kilometriä pitkä kävelykatu joen varrelle ja parannettiin siten aiemmin laadultaan heikentyneiden alueiden ekologisia, sosiaalisia ja kulttuurisia arvoja ja tuotiin aiemmin hylättyinä olleita alueita kansalaisten käyttöön. Italialaisen konsortion hankkeessa on yhteisöllisen maanomistajuuden avulla onnistuneesti huolehdittu Po-joen suistolla Massenzatican alueella sijaitsevista maisemista sekä sosiaalisesta ja taloudellisesta kestävyydestä. Euroopan neuvoston maisemapalkinto myönnetään seuraavan kerran vuonna 2021.

Kotkan kaupunki syntyi puutavaran uittoväylän ja sataman yhtymäkohtaan ja alueesta kehittyi nopeasti valtakunnallisesti merkittävä, monialainen teollisuuskeskus. Vanhat teollisuuslaitokset, kuten Korkeakosken voimalaitos, ovat keskeinen osa kansallisen kaupunkipuiston maisemakuvaa. Sapokan upean vesipuiston paikalla oli vielä 1980-luvulla pahasti saastunut merenlahti. Määrätietoisella työllä alue on saatu puhdistettua ja muutettua kaikkien rakastamaksi kauniiksi puistoksi. Euroopan neuvoston maisemapalkinto ja Suomen paras maisemahanke -kilpailu Kansalliset kaupunkipuistot ovat kaupunkiympäristössä sijaitsevien arvokkaiden luonnon- ja kulttuurimaisemien sekä virkistysalueiden laajoja kokonaisuuksia, jotka kokoavat ihmiset erilaisiin tapahtumiin, muuten vain oleilemaan ja ulkoilemaan ympäri vuoden. Lisätietoja: Suomen paras maisemahanke -kilpailun verkkosivu: https://www.ymparisto.fi/suomenparasmaisemahanke Tutkija Annika Uddström, Suomen ympäristökeskus, p. 0295 251 715, annika.uddstrom@ymparisto.fi Ympäristöneuvos Tapio Heikkilä, ympäristöministeriö, p. 0295 250 166, tapio.heikkila@ym.fi Suomen edustaja Euroopan neuvoston kilpailuun valitaan valtakunnallisella Suomen paras maisemahanke -kilpailulla, jonka ympäristöministeriö järjestää joka toinen vuosi. Kilpailussa etsitään avoimella kutsulla hankkeita, jotka vastaavat mahdollisimman laaja-alaisesti maisemayleissopimuksen tavoitteisiin kehittää monipuolisia ja osallistavia maisemanhoidon käytäntöjä. Kilpailuun on osallistunut vuodesta 2008 lähtien kaiken kaikkiaan yli 50 hanketta. Kilpailu järjestetään jälleen vuonna 2020. Suomen paras maisemahanke -kilpailussa on käytössä samat osallistumiskriteerit kuin Euroopan neuvoston kilpailussa. Kilpailuun voivat osallistua kansalaisjärjestöt sekä alue- ja paikallisviranomaiset hankkeilla, joilla on onnistuneesti hoidettu, suojeltu tai suunniteltu maisemia. Hankkeiden tulee olla jo toteutuneita ja niiden on pitänyt olla yleisölle avoimia vähintään kolme vuotta hakemusten jättämisajankohtana. Hankkeiden arviointi ja voittajan valinta tehdään jury-menettelyn avulla. Maisemat ja niihin liittyvät hankkeet ymmärretään Suomen paras maisemahanke -kilpailussa laajasti ja ehdokkaiksi on toivottu erilaisia viime vuosien aikana toteutettuja hankkeita. Tervetulleiksi on toivotettu sekä perinteiset että uudet näkökulmat. Hankkeet voivat liittyä luonnon- tai kulttuurimaisemiin, maaseudulla tai kaupungeissa, maalla tai vesialueilla. Kohteet voivat olla arvokkaita maisemia tai kulttuuriympäristöjä, mutta yhtä lailla myös arkiympäristöjen sekä heikentyneiden maisemien kunnostushankkeiden piiristä. VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 87

Viheralueiden hoitoluokitus uudistuu - tutustu oppaisiin VYL osastolta Jyväskylän Paviljonki 12.–13.2.2020 VYL osasto esittää: Hoitoluokitus uudistuu! Uusi RAMS- luokitus korvaa vanhan ABCluokituksen. Tutustu uuteen luokitukseen ja osta omat oppaasi VYL osastolta! Viheralueiden kunnossapitoluokitus RAMS 2020 sekä Niityt ja maisemapellot - Kunnossapidon yleiset työohjeet. 37€ ! s u u t u U Aino Karilas 44€ Dynaaminen kasvillisuus Kaunista ja kestävää monimuotoisuutta rakennetuille viheralueille Viherympäristöliiton julkaisu nro 64 40€ Mitä kauneus on? Miten syntyy kaunis perennaistutus? Katso kukkaa! esittelee perennaistutuksen suunnittelun, perustamisen ja hoidon menetelmiä perennoiden hyvinvoinnin ja kauneuden tekijöinä. Kirjassa luodaan katsaus perennoiden käytön historiaan sekä esitellään intohimoisia perennapersoonia. Perennoiden ulkomuotoon perehdytään tarkastelemalla mistä ja millaisista osasista lajien kauneus koostuu, millaisia ovat erilaiset muodot, värit ja tekstuurit. Lopuksi perehdytään lajien yhdistämiseen ja sommitteluun – siihen, miten kaunis perennaistutus syntyy. Kirja soveltuu käsikirjaksi ja inspiraation lähteeksi niin viheralan opiskelijoille ja ammattilaisille kuin kotipuutarhureille. ISBN 978-952-5225-72-3 9 888888 Viherympäristöliitto ry Viljatie 4 C 00700 HELSINKI www.vyl.fi info@vyl.fi Kirjakauppa: kauppa.vyl.fi Viherympäristöliiton julkaisu nro 60 29€ KATSO KUKKAA! Perennojen estetiikka KATSO KUKKAA! Perennojen estetiikka Tieto-Finlandia palkinto 2019: Metsä meidän jälkeemme Katja Orrainen HEINÄOPAS Koristeheinien käyttö viheralueilla s kettitarjou Viherympäristöliiton julkaisu nro 56 Koristeheinien käyttö viheralueilla Pa Tuovi Mutanen KATSO KUKKAA! Perennojen estetiikka Viherympäristöliiton julkaisu nro 60 777777 Viherympäristöliiton kirjakauppa tuo Viherpäiville alan uusimmat julkaisut, maisemasuunnittelun ja viherrakentamisen perusteoksia sekä puu- ja kasvikirjallisuutta. Olemme Vihertekniikkanäyttelyssä osastolla 109. Tervetuloa kirjakauppaostoksille! Messutarjoukset löydät myös osoitteesta kauppa.vyl.fi 50€ Näkökulmia maisemaarkkitehtuuriin: Maiseman tekijät

Paljon erilaisia muotoja ja värejä. Päästä luovuutesi valloilleen. PIHASUUNNITTELIJAN JA -RAKENTAJAN SUOSIKKI Benders tarjoaa kaiken: Pihakivet, muurikivet, aitakivet, porraskivet, koristekivet, liuskekivet, reunakivet... Mittatarkkoina ja yhteensopivina. www.benders.fi tai soita 0207 66 99 50 Muuri valamatta kerralla valmiiksi! L- ja T -mallit. 4kN ja 20kN pintakuormille. Telattu siisti näkyvä pinta. Sivuilla urosja naaraspontit.

OPINNÄYTETYÖ Ison-Britannian Cornwallin maakunnassa sijaitseva Eden Project muodostuu entiseen kaivoskuoppaan rakennetuista kahdesta valtavasta biomista, terassimaisesta ulkopuutarhasta, opetuskeskuksesta sekä areenasta, joka toimii talvella luistinratana ja kesällä esiintymislavana. Vapaaehtoistoiminta viheralueilla tarvitsee toimivia malleja teksti ja kuvat: TUIJA JAKONEN V apaaehtoisten mukaantulo julkisten viheralueiden ylläpitoon liittyy sekä ajan henkeen että kaupungistumiseen. Osallistumisen on mahdollistanut digitalisaatio: ennen tieto ja sen myötä valta oli vain harvojen saatavilla, mutta internetin ja sosiaalisen median myötä tieto on nyt kaikkien saatavilla. Ja koska kaupungistuminen lisääntyy, on viheralueille sekä uudenlaisille toimintamalleille niissä suuri kysyntä. Kunnan palveluiden tuottamiseen osallistuminen on myös yksi tapa viedä demokratiaa eteenpäin ja tehdä yhteiskunnasta aitoa kansalaisyhteiskuntaa. Jotta voisimme valjastaa osallistumisen hyödyttämään kaikkia kaupunkilaisia viheralueiden ylläpidossa ja kanavoida resurssit mahdollisimman järkevästi, siihen tarvitaan hyväksi havaittuja malleja. Tutkimus osallistumisen malleista Lokakuussa 2019 valmistuneessa opinnäytetyössäni tutkin kansalais- 90 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 ten osallistumisen malleja viheralueiden ylläpidossa. Työn toimeksiantajana oli Viherympäristöliitto VYL ry ja työ oli Hämeen ammattikorkeakoulun rakennetun ympäristön hortonomiopintojeni lopputyö. Asukkaiden osallistuminen viheralueiden suunnitteluun on turvattu lainsäädännöllä ja sille on valtakunnallisia malleja. Sen sijaan viheralueiden ylläpitoon osallistumisen malleja ei Suomessa ollut aiemmin tutkittu. Opinnäytetyötäni varten haastattelin ylläpitotöistä vastaavia henkilöitä kolmessa organisaatiossa: Helsingin kaupunki, Kalevankankaan hautausmaa Tampereella sekä Lahden kaupunki. Haastatteluissa selvitin, millaisia osallistumisen tapoja ylläpitoon heillä on sekä millaisia esteitä osallistumisen kehittymiseen esiintyy. Organisoituna toimintana viheralueiden ylläpito siihen osallistuvien vapaaehtoisten avulla on Suomessa jokseenkin uutta, mutta joillain kunnilla on siihen kehitettyjä malleja, kuten esimerkiksi Helsingin kaupungin puistokummitoiminta.

Hyväksi havaitut mallit Tutkimuksessa mukana olleissa organisaatioissa vapaaehtoistoimintaa on sekä kertaluonteisena että pitkäaikaisena. Kertaluonteiset ovat pääsääntöisesti perinteisiä talkoita, kuten esimerkiksi Lahdessa Kirkkopuiston haravointitalkoot, Helsingissä Kaivopuiston siistimistalkoot ja Kalevankankaan hautausmaalla muovikynttilöiden keruu joulun jälkeen partiolaisten toimesta. Usein talkoot ovat siivoustalkoita, mutta lisäksi on mm. niittytalkoita, istutustalkoita ja kunnostustalkoita. Talkoiden aloitteen tekijänä ja järjestäjänä on joko oma organisaatio, alueen asukkaat, järjestö tai ulkopuolinen yritys. Pitkäaikaista vapaaehtoistoimintaa on puisto- tai asukaskummitoimintana, jossa yksittäiset henkilöt siivoavat omalla aikataulullaan puistoja. Lisäksi pitkäaikaista toimintaa on järjestön kanssa yhteistyössä toteutettuna. Mitkä mallit sitten olisivat parhaita? Tutkimusta varten haastattelemani henkilöt pitivät hedelmällisimpänä sitä, että aloite vapaaehtoistoimintaan tulee asukkailta itseltään, koska silloin he ovat jo saaneet siihen herätteen, eikä se tule ikään kuin ylhäältä annettuna. Asukkaiden aloitteesta syntyneen toiminnan nähtiin luovan omistajuutta ja yhteisistä alueista välittämistä ja sitä myötä esimerkiksi roskaamisen vähenemistä. Haastatteluissa nousi esille se, että meillä on ollut sukupolvi, joka ei ole kokenut julkisia viheralueita omakseen, vaan on mielestään verorahoin niiden hoidosta jo maksanut. Kuitenkin nuoremman sukupolven kiinnostuksen lisääntyminen kaupunkivihreää kohtaan näkyy jo viheralueiden ylläpidon vapaaehtoistoiminnassa esimerkiksi vieraslajitalkoiden osallistujamäärän kasvuna. Myös yritysten kiinnostus viheralueiden ylläpitoon osallistumiseen on näkyvissä ainakin Helsingissä, jossa on mm. siivottu rantoja tykypäivänä. Jotkut yritykset myös antavat käyttää työaikaa esimerkiksi päivän vuodessa tai kilpailukykysopimuksen kiky-tunnit työntekijän itse valitsemaan vapaaehtoistoimintaan. Niin yrityspotentiaalin hyödyntäminen kuin uuden sukupolven mielenkiinnon valjastaminen järkeväksi toiminnaksi tarvitsee hereillä oloa viheralueiden ylläpidosta vastaavissa organisaatioissa. Miten vapaaehtoiset saadaan mukaan Vapaaehtoistoiminnassa on avainasemassa se, että osallistuja tuntee olevansa tervetullut sekä tekevänsä merkityksellistä työtä. Myös palautteen antaminen puolin ja toisin on tärkeää. Viheralueiden ylläpitoon kuuluu työtehtäviä, joissa itseohjautuva toiminta on mahdollista, toisin kuin esim. sosiaali- ja terveysalan vapaaehtoistoiminnassa. Roskien poiminnan lisäksi tällaisia ovat rikkakasvien ja vieraslajien kitkentä sekä alkuopastuksen jälkeen esimerkiksi pensaiden siistiminen vaikkapa kulkuteillä. Tarjolla olisikin syytä olla eri lailla motivoivaa sekä myös eri määrän aikaa ja vastuuta vaativaa toimintaa. Tarvitaan niin pitkäaikaista kuin myös lyhytaikaista sitoutumista edellyttävää toimintaa, mutta tarvitaan myös eri lailla vaativia tehtäviä. Lyhyen opastuksen jälkeen kuka vain voi kerätä muovikynttilöitä hautausmaalta tai kitkeä jättipalsamia lähimetsästä, mutta viheralueiden ylläpidon vapaaehtoistehtäviin on mahdollista kehittää myös eri lailla vaativia tehtäviä. Olisiko organisaatiolla tiedossa henkilöä, joka on velho somessa ja hoitaisi vapaa-aikanaan mielellään ylläpidon vapaaehtoistoiminnan viestin levittämisen siellä? Tai saataisiinko kitkentätalkoisiin mukaan ”hortoilija”, joka viihdyttäisi kitkijöitä kertomalla samalla, mitkä kitkentäjätteestä ovatkin itseasiassa arvokkaita villiyrttejä? Hyvä keino sitouttaa vapaaehtoisia on myös tehdä jotain toisin kuin on yleensä tehty. Pitkäaikaista paikkaan ja aikaan sidottua toimintaa oli haastatelluissa organisaatioissa toteutunut varsin vähän. Yksi esimerkki tästä on Helsingissä, jossa kaupunginpuutarhan ruusutarhaa hoitaa joukko juuri siihen tehtävään sitoutuneita puistokummeja ruusujen kukinta-aikaan alueen urakoitsijan ohjauksessa. Tehtävän tulee olla harkit- Jutun kirjoittaja parturoimassa taimistolla talvehtineita Kalifornialaisia heinätuppoja, jotta ne lähtisivät uuteen kasvuun ja voitaisiin toimittaa hyvinvoivina Eden Projectin Välimeri-biomiin. tu, mutta lisäksi urakoitsijalta vaaditaan avoimuutta ja näkemystä vapaaehtoisten tuomaa lisäarvoa kohtaan sekä sosiaalisia ja pedagogisia taitoja. Viheralueilla on varmasti paljon tehtäviä, joissa tällainen toiminta olisi puolin ja toisin antoisaa, mutta se asettaa uudenlaisia paineita alueen urakoitsijalle. Missä huomio, siellä voimavarat Osallistumisen valjastaminen osaksi viheralueiden ylläpitoa vaatii sen järjestäjältä työaikaa. Jos sen joutuu tekemään oman työnsä ohella ilman, että siihen on selvästi osoitettu työaikaa, se jää joko tekemättä kokonaan tai tulee tehdyksi liian kevyesti. Tämä johtaa väistämättä osallistujien vähentymiseen. Vapaaehtoistoiminnan olisi syytä myös olla mitattavissa, jotta se ei näyttäytyisi organisaatiolle vain kuluina, vaan sille voisi laskea arvon. Tämä vaatii vapaaehtoisilta raportointia esimerkiksi heidän tekemistään työtunneista, mikä voi vaikuttaa ikävästi palkkatyöltä ja nakertaa motivaatiota osallistua toimintaan. Kuitenkin, jos raportoinnilla voidaan osoittaa osallistujille itselleen heidän toimintansa arvo sekä sen sijoittuminen organisaation kokonaisuuteen, se toimii päinvastoin motivaattorina vapaaehtoisille. Tutkimuksessa nousi esille se, että viheralueiden vapaaehtoistoiminnalla ei pidä pyrkiä korvaamaan ammattilaisten tekemää työtä. Toiminnan tulisi olla sellaista, jota ei pystytä palkkatyönä tekemään esimerkiksi rajallisten resurssien vuoksi. Tällaista on esimerkiksi vieraslajien torjunta, jossa volyymi on niin suurta, että sitä ei ole järkevää järjestää pelkästään palkatun henkilöstön toimesta. Mikäli vapaaehtoistoiminta on mitattavissa niin talkoiden kuin yksittäisten aktiivisten toimijoiden osalta, on varmasti myös helpompi todentaa se, että he eivät ole tehneet työtä, joka olisi kuulunut esimerkiksi alueen urakoitsijalle. Kirjoitus pohjautuu kirjoittajan tekemään opinnäytetyöhön. VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 | 91

OPINNÄYTETYÖ Vapaaehtoisena Isossa-Britanniassa teksti ja kuvat: TUIJA JAKONEN I sossa-Britanniassa vapaaehtoistoiminta on tärkeä osa puutarhakulttuuria. Työskentelin puutarhuriopintojeni aikana viiden viikon ajan vuonna 2015 Cornwallissa sijaitsevan Eden Projectin taimistolla. Koska suoritin suomalaista puutarhurin tutkintoa, johon ei voinut Ison-Britannian koulutusjärjestelmän mukaista harjoittelusopimusta tehdä, liityin Eden Projectin taimiston vapaaehtoistyövoiman joukkoon. Eden Projectin tarkoituksena on säilyttää luonnon monimuotoisuutta tuomalla muutama hehtaari sademetsää sekä Välimerta Englantiin, biomeihin, suuriin kasvihuoneisiin. Biomeista muutaman kilometrin päässä sijaitseva taimisto tuottaa kasvit Eden Projectin tarpeisiin. Taimiston vapaaehtoiset olivat pääsääntöisesti eläkeläisiä ja työskentelivät oman tahtinsa mukaan sovitusti esimerkiksi kerran viikossa vakituisesti tietyn päivän tai harvemmin. Joku ei ollut koskaan aikaisemmin ollut tekemisessä kasvien tai puutarhanhoidon kanssa, mutta joukossa oli myös Eden Projectin taimistolta eläköitynyt puutarhuri, joka jatkoi entisellä työpaikallaan vapaaehtoistyövoimana silloin tällöin saadakseen rytmiä päiväänsä. Taimiston kolme palkattua puutarhuria vastasivat kukin omasta alueestaan, joita olivat välimerelliset kasvit, trooppiset kasvit ja ulkopuutarhan kasvit. Vapaaehtoiset olivat valinneet näistä mieleisensä ja työskentelivät pääsääntöisesti aina samassa paikassa ohjaajanaan aina sama puutarhuri. Vapaaehtoisten työtehtäviin kuului taimiston päivittäiset työt kuten kasvualustan valmistaminen, siementen kylväminen, pistokkaiden ottaminen, taimien harvennus ja istutus uuteen kasvualustaan, kastelu ja kitkentä sekä kasvinsuojelu. Vastaava puutarhuri oli aina opastamassa ja vapaaehtoiset suorittivat työnsä joko hänen kanssaan tai itsenäisesti hänen antamiensa ohjeiden mukaisesti. Vapaaehtoisiin suhtauduttiin Eden Projectin taimistolla korvaamattomina, he tunsivat itsensä tervetulleiksi ja heidät otettiin mukaan työyhteisöön tasavertaisina työntekijöinä, jotka pääsivät mukaan myös esimerkiksi työmaakokouksiin ja katselmuksiin. Taimiston ulkopuutarhassa työskennellessäni sain vastuulleni kasvien kastelun muovitunneleissa joka toinen päivä. Suoritin vuonna 2015 suomalaista puutarhurin tutkintoa, johon ei voinut Ison-Britannian koulutusjärjestelmän mukaista harjoittelusopimusta tehdä, joten liityin Eden Projectilla vapaaehtoistyövoiman joukkoon. Eden Projectin taimistolla vapaaehtoiset pääsivät kasveihin liittyvien tehtävien lisäksi osallistumaan myös muunlaiseen toimintaan. Tässä maalataan taustaa urbaaniin asetelmaan Eden Projectin näyttelyyn. 92 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20

VYL Itse on pidettävä meteliä Viheralan suunnittelijat kokevat, että heidät syrjäytetään monissa julkisen puolen infrahankkeissa. Infrahankkeiden projektipäälliköt eivät aina hyväksy kohteen viheralueet suunnitellutta suunnittelijaa kohteen toteutusvaiheeseen mukaan. Tämä saattaa johtaa ikäviin seurauksiin. Viheralueella voi olla ammatillisesti vaativia ratkaisuja, joihin tehtävät muutokset voivat olla riskialttiita. Jos suunnitelmaa muutetaan alkuperäistä suunnittelijaa kuulematta, suunnittelijalla ei tulisi olla enää konsulttivastuuta. Pääsuunnittelijan vastuukysymystä käsiteltiin tammikuussa Arkkitehtitoimistojen liiton kanssa pidetyssä palaverissa. Asiasta on tarkoitus yhteistyössä laatia infomateriaalia jaettavaksi julkisen puolen hankkeista vastaaville toimijoille. Infopaketin lisäksi alan tulee itse pitää puolensa tapauskohtaisesti. Suunnittelijan on sopimusneuvotteluissa pyrittävä pitämään puolensa ja vaadittava mahdollisissa suunnitelman muutostilanteissa yhteydenottoa. Ei ole kenenkään etu ottaa riskejä toimimattomista ratkaisuista tai suostua merkittäviin laadullisiin heikennyksiin. VIHERALAN TAPAHTUMIA Viherympäristöliito ry on tehnyt MediaBookers Hannu Pyykön kanssa jatkosopimuksen Viherympäristön ja Vihreän Kirjan ilmoitustilan ja Vihertekniikka-näyttelyn näyttelypaikkojen myynnistä. Kuvassa Hannu Pyykkö vas ja Seppo Närhi. Seppo Närhi, pääsihteeri VIHERALAN TAPAHTUMIA Viherympäristöliitto ry ja Jyväskylän Messut Oy ovat tehneet Viherpäiviä ja Vihertekniikka-näyttelyä koskevan jatkosopimuksen vuodesta 2021 alkaen. Kuvassa Matti Kuosmanen (oik.) Jyväskylän Messut Oy:stä ja Seppo Närhi. Viherympäristöliiton hallitus uuden toiminnanjohtajan valinnan jälkeen. Kuvassa vas. Kaisa Koskelin (MAS), pj Sauli Rouhinen, pääsihteeri Seppo Närhi, valittu toiminnanjohtaja Annina Vuorsalo, Tomi Tahvonen (TVY), Timo Koski (KPS) ja Päivi Kiviniemi (SRKP). Kokoukseen osallistuivat Teamsin välityksellä Pia Kuusiniemi (MARK), Hanna Tajakka (VIPU ja Eeva-Maria Tuhkanen (SPY). Poissa olivat VYRA:n ja METO:n edustajat. Kuva Essi Mäkinen. Viheralan tapahtumat liiton nettisivuilla: www.vyl.fi Ympäristömininisteriössä oli 21.1. työpaja ”Luonnon monimuotoisuuden edistäminen alueiden käytön suunnittelussa”. Työpajoissa teemoina Viherrakenne ja luontopohjaiset ratkaisut, Luontotyypit, Rauhoitetut ja uhanalaiset lajit sekä Ekologinen kompensaatio. Kuva Seppo Närhi. Lisää Viherympäristöliitosta www.vyl.fi Toimisto: Viherympäristöliitto ry, Viljatie 4 C, 00700 HELSINKI info@vyl.fi Seppo Närhi, pääsihteeri, Viherympäristöliiton yleiset asiat ja Viherympäristölehti, 0400 419085, seppo.narhi@vyl.fi 94 | VIHERYMPÄRISTÖ 1/20 Essi Mäkinen, toimistoassistentti, 040 749 9331, essi.makinen@vyl.fi Tiia Naskali, koordinaattori, (palaa työpaikalle 1.10.2020) tiia.naskali@vyl.fi, 050 438 1860. Jyri Uimonen vihervalvoja-asiat, jyri.uimonen@ puutarhaliitto.fi, 040 827 4833.