SOTAINVALIDI 8 1 / 2020 KRIGSINVALIDEN Edunvalvonta Tarkista sairausapulisän tulorajat sekä ajankohtaiset kuulumiset Valtiokonttorista. Sivut 8–9 Partisaanijoukkojen julmat iskut Iskuista selvinneet kertovat hyökkäyksistä. Sivut 10–11 Talvisota 80 Mitkä tekijät synnyttivät talvisodan ihmeeseen vaaditun puolustusvalmiuden? Entä mitä tapahtui talvisodassa vammautuneille? Sivut 14–18 Sotainvalidityön tärkeät tekijät Uudessa juttusarjassa esittelemme kallisarvoisia sotainvalidityön vapaaehtoisia ympäri maan. Sivu 21 Yhä useampi puoliso saa omaa kuntoutusta Puolisokuntoutus laajeni ja nyt entistä useampi pääsee hyötymään monipuolisesta kuntoutuksesta. Sivut 12–13 Sodassa vammautuneiden tukena 80 vuotta

2 SOTAINVALIDI 1 / 2020 Sivut 10–11 Partisaani-iskujen uhreja. SA-kuva Ajankohtaista 4 Muistamme: Juhani Nuorala 5 Sotiemme veteraanien keräystunnus uudistui 6 Vanhustyön keskusliiton korjausneuvojien yhteystiedot sekä tietoja vuoden 2020 korjausavustuksista 7 Sote-kirjeenvaihtajan katsaus Edunvalvonta 8–9 Lakimies: Sairausapulisän tuloraja, puoliso- ja leskijäsenten kuntoutus Valtiokonttori: Tilannekatsaus sotainvalidien palveluihin Sivu 19 Muistikuntoutuksessa kognitio on merkittävä osa fyysisiä harjoituksia. 11–12 Puolisokuntoutuksen prosenttirajaa laskettiin ja kuntoutuksesta pääsevät hyötymään entistä useammat Teema: Talvisota 80 vuotta 14–17 Kirjailija, perinnejärjestön puheenjohtaja Lasse Lehtisen kirjoitus talvisodan hengen mahdollistaneista tekijöistä 17–18 Talvisodassa vammautuneet 19 Hyvinvointi: Mitä on muistikuntoutus? 20 Lotan tie Kannakselta Linnan juhliin Piirit toimivat Sivu 21 22–37 Sotainvalidipiirien omilta sivuilta näet, mitä kentällä tapahtuu Vaasalainen Raimo Latvala on yksi niistä tärkeistä vapaaehtoisista, jotka omalla panoksellaan mahdollistavat sotainvalidien parissa tehtävän työn. 38–39 Elämän sana Svenska sidor 40–45 Krigsinvaliden Henkilö 46–47 Lotta Svärd Säätiön uusi toiminnanjohtaja Anne Nurminen 48 Ratkaise ristikko! Kannen kuva: Marja Kivilompolo Sivut 46–47 White Lady ja sen takana kohoava iso rakennus liittyvät olennaisesti Lotta Svärd Säätiön historiaan.

Pääkirjoitus 3 Sodassa vammautuneiden tukena 80 vuotta Sotainvalidien Veljesliiton perustamisesta tulee elokuun 18. päivänä kuluneeksi 80 vuotta, kun talvisodassa vammautuneet miehet perustivat Jyväskylässä uuden järjestön huolehtimaan heidän asioistaan ja varmistamaan, että he saisivat hyvää hoitoa. Sotainvalidien paikallisosastoista syntyi nopeasti koko maan kattava verkosto. Lievävammaiset tukivat paikallistasolla vaikeavammaisia sotainvalideja ja heidän perheitään sopeutumaan sodanjälkeiseen yhteiskuntaan. Pääkirjoituksen otsikko on myös liiton juhlavuoden slogan. Se kertoo siitä, että Veljesliitto huolehtii jäsenistään ja vastuu on nyt nuoremmilla. Tähän asti sotainvalidit ovat itse kannatelleet omaa liittoaan. Sotainvalidien etuuksia on parannettu jatkuvasti ja sotilasvammalakia on Veljesliiton aloitteista uudistettu kymmeniä kertoja. Nyt olemme saavuttaneet tärkeimmät tavoitteemme, kun viime vuoden alusta myös lievävammaiset sotainvalidit saivat mahdollisuuden jaksottaiseen tai jatkuvaan laitoshoitoon. Sotainvalidien Veljesliitto on ollut osaltaan tiennäyttäjänä suomalaisen invalidihuollon ja vanhustenhuollon sekä veteraanikuntoutuksen kehittämisessä. Juhlat tuodaan lähelle jäseniä Liiton merkkivuotta juhlistetaan monin tavoin mutta hillitysti. Isojen, näyttävien juhlien aika on ohi. Sen sijaan painopiste on kentällä piirien järjestämissä juhlissa, joihin toivotaan vielä mahdollisimman monen jäsenen osallistumista. Jäsenistöä muistetaan juhlavuonna kortilla, jossa kerrotaan Veljesliiton roolista jäsentensä tukena. Lisäksi tehdään juhlalehti, jossa esitellään liiton saavutuksia, vaikutuksia jäsenten arjessa sekä sotainvalidityön tekijöitä. Lehdellä pyritään kertomaan myös uusille ihmisille, minkälaista toimintaa liitto ja sen jäsenet ovat järjestäneet 80 vuoden aikana. Veljesliittohan on ollut monessa asiassa edelläkävijä. Edunvalvonta jatkuu Edunvalvontatyö jatkuu edelleen ja muun muassa puolisojäsenten kuntoutusmahdollisuuksia pyritään parantamaan. Kentällä on tärkeää valvoa, että sotilasvammalaki kaikkine parannuksineen toimii ja sitä hyödynnetään jäsentemme hyväksi täysimääräisesti. Tässä on piireillä ja tukihenkilöillä todella tärkeä rooli. Veljesliitto jatkaa toimintaansa suunnitelmien mukaan noin vuoteen 2025 asti. Piirienkin tulevaisuuden näkymät ovat hieman parantuneet, kun liiton talous on ennakoitua parempi Kyyhkylä-säätiöltä saadun tuen sekä omaisuuden realisoimisen ansiosta. Veljesliiton organisaatiota on kevennetty viime vuosina ja sama kehitys jatkuu jäsenkunnan pienemisen myötä. Piirien aikanaan purkauduttua alueelliset perinneyhdistykset hoitavat viimeisten jäsenten asiat yhteisten suunnitelmien mukaisesti. Tavoitteena on, että Veljesliitto sekä piirit ja osastot käyttävät jäljellä olevat varansa jäsenistön hyväksi heidän elinaikanaan. Sen jälkeen on perinteen vaalimisen aika, jossa Sotainvalidien Perinnejärjestön yhteistyökumppaneina ovat Tammenlehvän Perinneliitto ja muut veteraanijärjestöt. Töitä tämän ajan eteen tehdään jo mutta ennen kaikkea tänä vuonna saamme iloita ja juhlia hienoa järjestöämme. Juha Laikari, hallituksen puheenjohtaja Kansallisen veteraanipäivän valtakunnallinen pääjuhla järjestetään maanantaina 27.4.2020 Tampereella Tampere-talossa. Kunniavieraina juhlassa ovat Tampereen alueen veteraanit läheisineen. Pääjuhla Huvudfest 27.4.2020 Tampereella Tampere-talossa Pääjuhlassa isäntäkaupungin tervehdyksen esittää Tampereen pormestari Lauri Lyly. Juhlassa esittävät tervehdyksensä myös valtiovallan ja puolustusvoimain edustajat. Pääjuhlan musiikkiohjelmasta vastaavat Kaartin soittokunta, Poikakuoro Pirkanpojat, Nuorisokuoro Sympaatti ja Maria Ylipää. Yle televisioi tapahtuman suorana lähetyksenä ja se on nähtävissä Ylen TV1-kanavalla sekä jälkeenpäin Yle Areenassa. Tampere-talossa pidettävä veteraanipäivän pääjuhla on kutsuvierastilaisuus. Alueen veteraaneille toimitetaan henkilökohtainen kutsu, joka koskee myös saattajaa. Ihmisten välillä hyvä tahto Välvilja mellan människor Arvoisat veteraanit, olette lämpimästi tervetulleita Tampereelle. Lisätiedot: puh. 040 841 6917 www.kansallinenveteraanipaiva.fi

4 Ajankohtaista Muistamme Juhani Nuorala * 11.1.1937 † 4.1.2020 Sotainvalidien Veljesliiton Lahden piirin toiminnanjohtajana, liiton järjestöpäällikkönä ja hallituksen puheenjohtajana ansiokkaan työn sotainvalidien hyväksi tehnyt everstiluutnantti Juhani Nuorala on poistunut joukostamme. Hän oli syntynyt Alavieskassa ja nukkui pois Lahdessa. Ennen Veljesliiton tehtäviin tuloaan hänellä oli takanaan pitkä ja merkittävä ura upseerina puolustusvoimissa. Hän palveli mm. useita jaksoja Lahden huoltokoulutuskeskuksessa ja Helsingissä Kaartin pataljoonan huoltopäällikkönä. Viimeiset seitsemän vuotta hän toimi Lahdessa aloittaneen Puolustusvoimien Urheilukoulun ensimmäisenä johtajana. Urheilu ja erityisesti suunnistus olivat hänelle rakkaita harrastuksia. Esimerkiksi Jukolan viestiin hän osallistui yli 40 kertaa. Hän oli myös keskeisissä johtotehtävissä järjestettäessä monia isoja urheilutapahtumia, joissa sotainvalidit usein hoitivat paikoitusja muitakin tehtäviä saaden niistä varoja toimintaansa. Puolustusvoimista eläkkeelle jäätyään Juhani aloitti 1.9.1986 Sotainvalidien Veljesliiton Lahden piirin toiminnanjohtajana. Veljesliiton keskustoimistossa alettiin vuoden 1989 lopulla valmistella liiton 50-vuotisjuhlavuoden tapahtumia. Silloisen järjestöpäällikön Kalevi Rädyn yllättävä kuolema tuon vuoden joulukuussa johti siihen, että liitto käynnisti nopeasti seuraajan haun. Tehtävään halukkaaksi ilmoittautui 29 hakijaa, joista haastattelujen jälkeen ylivoimaisesti parhaaksi katsottiin Juhani Nuorala. Edessä oli Veljesliiton 50-vuotisjuhlavuoden tapahtumien järjestelyt. Siihen sisältyi muun muassa 18.8.1990 kahdentuhannen, silloin keski-iältään noin 72-vuotiaan sotainvalidin marssi Helsingin Senaatintorilta Finlandiatalolle sekä pääjuhla jäähallissa, johon osallistui noin 7 500 sotainvalidia ja kutsuvierasta Suomesta sekä ulkomaisista sotainvalidi- ja veteraanijärjestöistä. Juhlatapahtumat onnistuivat erinomaisesti, sotainvalidit saivat paljon myönteistä julkisuutta. Suurin kiitos tästä kuului järjestöpäällikkö Juhani Nuoralalle. Myös seuraavana vuonna hän sai haasteellisen tehtävän. Veljesliitto järjesti yhdessä maamme muiden veteraanijärjestöjen kanssa syksyllä 1991 Maailman Veteraanijärjestön (World Veterans Federation) 20. yleiskokouksen Finlandiatalossa. Mukana oli lähes 300 osallistujaa 48 maasta. Tukea toki saatiin eri tahoilta – erityisesti moniin oheistapahtumiin ja -tapaamisiin valtakunnan ja puolustusvoimien ylintä johtoa myöten. Osallistuessamme Juhanin kanssa joulukuussa 2006 MVJ:n 25. yleiskokoukseen Kuala Lumpurissa Malesiassa moni muisteli ja kiitteli hän- tä Helsingin kokouksen hyvästä hengestä ja erinomaisista järjestelyistä. Työ liiton järjestöpäällikkönä sisälsi paljon Veljesliiton piirien ja osastojen ohjausta, neuvontaa ja kokoontumisia sekä tiedon ja viestien välitystä niiden ja liiton johdon välillä. Sotainvalidien ikääntyessä yhä keskeisemmäksi tuli heidän palvelujensa ja hoitonsa turvaaminen loppuun saakka. Järjestöorganisaatio oli sopeutettava vastaamaan heidän tarpeisiinsa parhaalla mahdollisella tavalla. Jäätyään vuoden 1997 lopussa eläkkeelle järjestöpäällikön tehtävästä Juhani jatkoi Veljesliiton hallituksen puheenjohtajana vuosina 1998–2009 ja vielä sen jälkeen Sotainvalidien Veljesliiton Tuki- ja perinnesäätiön hallituksen varapuheenjohtajana. Juhanin puheenjohtajakaudella vietiin läpi kaksi asiaa, jotka herättivät kiivastakin keskustelua ja vahvoja tunteita puolesta ja vastaan: sotainvalidien puolisoiden ja leskien hyväksyminen jäsenyhdistysten puolisojäseniksi ja omien syyskeräysten lopettaminen ja lähteminen mukaan veteraanien yhteisiin keräyksiin. Nämä molemmat asiat saatiin hänen hallituskaudellaan kunnialliseen lopputulokseen. Puolisoiden ja leskien asioiden hoitamista on helpottanut heidän jäsenyytensä. Liiton talous onnistuttiin hänen aikanaan pitkälti turvaamaan Kaskisaaren, Kyyhkylän ja Kaunialan kiinteistöjen myynneillä. Sotainvalidien Veljesliiton aktiivinen toiminta vielä elossa olevien sotainvalidien ja heidän puolisoidensa ja leskiensä hyväksi jatkuu yhä. Juhani Nuoralan työ on ollut tärkeä osa sitä kokonaisuutta, joka on tämän mahdollistanut. Juhani oli ahkera ja aikaansaava, helposti lähestyttävä ja luotettava johtaja. Hän on poissa, mutta hänen muistonsa elää vahvana mielissämme. Juhani Saari Rosvopaistit jatkuvat Sotiemme veteraanien keskuudessa suurta suosiota nauttivat viihteelliset Rosvopaisti-tilaisuudet ilahduttavat myös tänä vuonna. Ensimmäinen tilaisuus on talvisodan päättymisen kunniaksi 13.3. Härmän kuntokeskuksessa, jonne toivotetaan tervetulleiksi myös sotaorvot. Kesällä tilaisuudet jatkuvat seuraavasti: Oulu 26.6., Vekarajärvi 5.8., Vihti 6.8. ja Kuopio 13.8. Lisäksi Virossa on tulossa pienempi rosvopaistitapahtuma 5.9. Kutsut rosvopaisteihin toimitetaan piireille, jotka jakavat ne edelleen jäsenille ja ilmoittautumiset hoidetaan piirien kautta paitsi Härmän kuntokeskus, jonne ilmoittautumiset tehdään Emilia Uutelalle p. 046 831 470. Rosvopaistitilaisuudessa yhteishenki on voimakasta. Saumaton yhteistyö takaa vieraille maittavan ruoan ja hienon elämyksen.

5 Sotainvalideja vielä yli 1200 Uusimmat jäsentilastot kertovat, että Veljesliitossa on vielä yli 1200 sotainvalidijäsentä; tarkkaan ottaen 1203. Vuoden takainen vastaava luku oli 1515. Sotainvalidien leski- ja puolisojäseniä liitossa on vuoden 2020 alussa 5409. Edellisvuonna heitä oli hiukan yli 6200. Tukijäsenten määrä Veljesliitossa on pysynyt liki ennallaan: vuoden 2020 alussa vapaaehtoisia tukijäseniä on 3170 ja viime vuonna heitä oli mukana hiukan yli 3200. Aivoinvalidit ry johtokunnan VUOSIKOKOUS 29.4.2020 Tekniska Föreningenin tiloissa (os. Eerikinkatu 2, 6. kerros, Helsinki) kello 12 alkaen. Tervetuloa! Liittokokousväkeä Veljesliiton liittokokouksessa Turussa kesällä 2013. Kuva: Vesa-Matti Väärä Lotta-toimijoissa uudet johtajat Lottien parissa työskentelevissä tahoissa on tapahtunut muutoksia, kun sekä Suomen Lottaperinneliitto että Lotta Svärd Säätiö ovat saaneet uudet johtajat. Perinneliitossa vetovastuu siirtyi Kaija Vesalalta Pia Lindellille. Säätiössä Tarja Björkling-Pakarisen seuraajana jatkaa Anne Nurminen, jonka haastattelu sivuilla 46–47. Avustajatoiminta toi tukea yli Varusmieskeräykset käynnisty1400 sotiemme vät uuden keräystunnuksen alla veteraanien Sotiemme Naiset -merkki nostaa naiset vetetäydellä sydämellä. On arvokas ja hieno teko talouteen Avustajatoimintaa järjestettiin vuonna 2019 vielä seitsemän hankkeen ja toimijan kautta ja se toi apua yhteensä 1469 sotiemme veteraanien talouteen. Isoin avustajatoiminnan piirissä oleva ryhmä ovat sotainvalidien lesket, joita viime vuonna oli 615 taloutta. Kaikkiaan sotainvaliditalouksissa oli 660 käyntiä. Avustajatoiminta auttaa myös muita sotiemme veteraaneja sekä heidän leskiään. Heidän luonaan tehtiin viime vuonna 809 käyntiä. Työtunteina kaikki avustajatoiminnan tehdyt käynnit ovat yli 45  660 tuntia. Vuonna 2019 avustajatoiminnassa on työskennellyt 174 henkilöä. raanien rinnalle ansioistaan kotirintamalla. Uuden Sotiemme Veteraanit I Sotiemme Naiset -keräystunnuksen käyttö ei tuo muutosta keräykseen, sillä sen tuotto suunnataan edelleen sotien veteraanien, heidän puolisoidensa, leskiensä ja sotaleskien hyväksi. – Naisten merkkiä tullaan käyttämään aina yhdessä Sotiemme Veteraanit -kokarditunnuksen kanssa, kertoo varainhankinnan päällikkö Pia Mikkonen. Tarina verestä, hiestä ja kyynelistä Merkin ja tarinan on suunnitellut ARMI Creatives. – Kun tunnuksen suunnittelua ehdotettiin meille, tartuimme työhön empimättä, nostaa sotiemme naiset veteraanien rinnalle. Tunnus kertoo tarinan suomalaisesta kukasta, jossa on verta, hikeä ja kyyneleitä, toteavat AD Minna Lavola ja copywriter Laura Pennanen. Varusmiesten suorittamilla Sotiemme Veteraanit I Sotiemme Naiset -keräyksillä autetaan keräyspaikkakunnan omia veteraaneja, heidän puolisoitaan ja leskiään sekä sotaleskiä niin kauan kuin he apua tarvitsevat. Tuensaajien korkea ikä tuo mukanaan monia uusia menoja. Suomessa elää tällä hetkellä noin 8 000 sotien veteraania sekä 17 000 heidän puolisoaan tai leskeään. Kunniakansalaistemme keski-ikä on yli 94 vuotta.

6 Vanhustyön keskusliiton korjausneuvojat ETELÄ- JA KESKI-POHJANMAA, POHJANMAA LÄNSI-UUSIMAA, VANTAA HÄME Timo Haakana Nina Leino Kari Tahvanainen Päivölänkatu 38 Malmin kauppatie 26 Askonkatu 9 C 213 60120 Seinäjoki 00700 Helsinki 15100 Lahti 0400 260962 050 4493395 0500 494766 LAPPI POHJOIS-POHJANMAA JA KAINUU ETELÄ-KARJALA JA KYMENLAAKSO Ari Viippola Tapio Karhu Pekka Hulkkonen Teollisuustie 13 Verkkokuja 3 B 6 Kauppakatu 58-60 96320 Rovaniemi 90900 Kiiminki 53100 Lappeenranta 050 5903637 040 5166738 050 5931277 POHJOIS-KARJALA, Kuhmo, Sotkamo ITÄ- JA KESKI-UUSIMAA, HELSINKI ETELÄ-SAVO Raimo Saarelainen Timo Kuosma Ismo Kortman Jussinluodontie 8 Malmin kauppatie 26 Brahentie 42 A 12 80780 Kontioniemi 00700 Helsinki 52300 Ristiina 050 5407035 050 9131452 0500 651737 PIRKANMAA KESKI-SUOMI VARSINAIS-SUOMI Voitto Niska Jukka Lampi Jani Malminen Tietotie 1 Jouhikkokuja 6 Hämeenkatu 14 L 7 37630 Valkeakoski 44100 Äänekoski 20500 Turku 0400 649199 0400 162494 0500 908 660 SATAKUNTA POHJOIS-SAVO, Kajaani KORJAUSNEUVONNAN PÄÄLLIKKÖ Tiina Toivonen Timo Pakkanen Jukka Laakso 0400 852727 Notkelmatie 6 VTKL / Malmin kauppatie 26 73500 Juankoski 00700 Helsinki 0400 371586 040 5023 807 Korjausavustuksia asuntoihin vuonna 2020 Avustuksia asuntojen korjauksiin voidaan hakea tänäkin vuonna. Sotainvalidit voivat saada Valtiokonttorista vamman ja sairauden edellyttämiä asunnon muutostyökorvauksia, kuten esimerkiksi wc- ja pesutilojen rakentamista varten vesija viemäritöineen. Asunnon muutostöihin voi hakea korjausavustuksia myös Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:lta. Korjausavustusta haetaan suoraan ARAlta (www.ara.fi). Näitä ARAn korjausavustuksia voivat hakea yli 65-vuotiaat oman kotinsa muutostöihin, mutta hakijan on täytettävä asetettavat tuloja omaisuusrajat. Normaalisti korjausavustusta voi saada enintään 50% korjausten kustannuksista, mutta erityisistä syistä avustus voi nousta 70%:iin. Tarkemmista ehdoista niin Valtiokonttorilta kuin ARAlta haettavista tuista kannattaa soittaa Vanhustyön keskusliiton korjausneuvojille. Korjausneuvojat avustavat hakemusten tekemisessä ja hakemukset voi täyttää myös sähköisen järjestelmän kautta. Korjausneuvontaa voi toki kysyä, vaikka ei hakisikaan korjausavustuksia. Vieressä kaikkien korjausneuvojien yhteystiedot palvelualueineen. Ne löytyvät myös netistä osoitteessa www.vtkl.fi Korjausneuvonta-asioissa auttaa myös korjausneuvonnan päällikkö Jukka Laakso, puh. 040 5023 807. Pixabay

Sote-kirjeenvaihtaja 7 Mitä kuuluu sote-uudistukselle? Pitkän hiljaisuuden jälkeen on alkanut tihkua tietoa siitä, mihin asioihin ministeriöiden valmistelussa on keskitytty uuden hallituksen toimesta tässä vuosia kestäneessä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa. Keskeiset perusteet ovat pysyneet useamman hallituksen ajan samoina: väestö ikääntyy ja tarvitsee monenlaisia palveluja, palveluihin pääsy on vaikeaa ja ihmisiä hoidetaan osin väärissä paikoissa tai väärään aikaan. Järjestelmässämme on osia, jotka ovat olleet omiaan luomaan eriarvoisuutta palveluiden saatavuudessa. Työssä käyvillä on toimiva työterveyshuolto ja ne, joilla on varaa maksaa palveluista, käyttävät Kelan tukemaa yksityistä sektoria. Nämä sektorit myös houkuttelevat terveydenhuollon ammattilaisia, mikä vinouttaa työvoiman sijoittumista. Uudistus tarvitsee rahoitusta ja arviointia Ennusteiden mukaan kuntien talous kiristyy entisestään. Jotta palvelut voitaisiin hoitaa kunnialla ja yhdenvertaisesti, olisi voimavaroja käytettävä viisaasti. Tavoitteena on siirtää sote-palvelujen järjestämisvastuu kunnilta maakunnille, ja samassa muuttaa niiden rahoitusta. Jotta sote-uudistuksen yleiset tavoitteet toteutuvat, tarvitaan arvioita ja tietoa palveluiden nykytilasta eri puolilta Suomea. THL julkaisi joulukuussa 20 sairaanhoitopiirin alueita koskevat arviointiraportit. Tilanteen kirjo on huomattava. Pienimmillään järjestäjäorganisaatioita on yksi, enimmillään parikymmentä yhdellä alueella. Alueelliset erot Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset vaihtelevat alueittain. Palvelujen saatavuutta on tarkasteltu asukkaiden palvelutarpeen kautta. Arvioinnissa havaittiin merkkejä siitä, että perheiden peruspalvelujen puutteet ja perheen aikuisten mielenterveyspalvelujen vähäisyys olisivat kasvattaneet tarvetta perheiden erityispalveluille. Toimivat lasten ja perheiden peruspalvelut voivat näkyä alhaisempina lastensuojelun kustannuksina. Joillakin alueilla kustannuksia kasvattavat esim. varhaisen tuen puutteet ja ympärivuorokautisten palvelujen runsaus. Puutteet ikääntyvien palveluissa näkyvät runsaina päivystyskäynteinä. Uudistuksen valmistelussa on jo aiemmin linjattu, että sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien omaisuus, vastuut ja velvoitteet siirrettäisiin suoraan maakunnille, joille siirtyisivät myös kuntayhtymien velat ja sitoumukset. Kuntien velat eivät siirtyisi. Kaikilla alueilla tulee olla edellytykset selviytyä lakisääteisistä tehtävistään ja oikeus yhdenvertaisiin palveluihin on turvattava. Valtionosuuskriteereihin on tulossa myös terveyden ja hyvinvoinnin edistämiskerroin. Kertoimen tarkoituksena olisi kannustaa ja tukea kuntia ja maakuntia toteuttamaan toimia, jotka edistävät asukkaiden hyvinvointia ja terveyttä. Ratkaiseva vuosi Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmassa palveluja kehitetään niin, että ne voidaan ottaa käyttöön Marinin hallitusohjelman mukaisessa uudessa sote-rakenteessa. Samoin jo eduskunnan käsittelyyn tuotu vanhuspalvelulain muutosesitys ja sitova hoitajamitoitus siirtymäaikoineen tähtäävät palvelujen laadun ja saatavuuden parantamiseen tulevaisuuden sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sote-uudistukseen liittyviä lakeja valmistellaan sosiaali- ja terveysministeriön sekä valtiovarainministeriön johdolla. Uudistuksen rinnalla valmistellaan pelastustoimen uudistus, jonka valmistelusta vastaa sisäministeriö. Hanna Nyfors Avustuksia pienituloisille Me-säätiö on lahjoittanut 200  000 euroa käytettäväksi pienituloisten sotainvalidien ja veteraanien sekä heidän puolisoidensa ja leskiensä avustamiseen. Sotainvalidi- ja puolisojäsenet hakevat tätä avustusta Sotainvalidien Veljesliiton kautta. Avustusten maksamisesta huolehtii lahjoituksen vastaanottanut Veteraanivastuu ry, jossa jäseninä ovat kaikki veteraanijärjestöt. Mihin avustusta voi saada? Avustusta voi hakea lääke- ja sairauskulujen omavastuuosuuksiin samoin kuin hoitokuluihin. Myös silmälasien ja erilaisten apuvälineiden hankintaan on mahdollista saada avustusta. Asuntoremonteista aiheutuvista kuluista voidaan hyväksyä lähinnä pienimuotoisia kotona asumista tukevia hankkeita kuten kaiteita, pesutilojen muutoksia ja esteiden poistamista. Avustusta ei voi saada kuntoutukseen, jalkahoitoon, hoiva- ja palvelutalojen hoitomaksuihin eikä hautauskuluihin. Avustuksen piiriin eivät kuulu asunto-osakeyhtiöissä tehtävien peruskorjauksien kulut, lämmityskulut, turvapuhelimet, turvarannekkeet eivätkä elektroniset kodinturvalaitteet. Avustus on tarveharkintainen, ja sillä voidaan yleensä kattaa vain osa kuluista. Pienin myönnettävä avustus on 100 euroa ja sen enimmäismäärä on 800 euroa vuodessa. Avustuksen hakeminen Hakijoille on asetettu tulorajaksi korkeintaan noin 1 400 euron bruttotulot kuukaudessa. Hakemusta varten on tehty lomake, joka on saatavissa muun muassa sotainvalidipiireis- tä, palveluneuvojilta sekä liiton nettisivuilta www.sotainvalidit.fi/sotainvalidienpalvelut. Palveluneuvojat sekä sotainvalidiosastojen ja piirien toimihenkilöt auttavat tarvittaessa hakemuksen tekemisessä. Hakemuksessa on esitettävä selvitys avustuksen käytöstä, kuitit aiheutuneista kuluista tai arvio kokonaiskustannuksista. Hakemukseen on liitettävä myös tuloselvitys, joko Kelan todistus hakijan saamasta ylimääräisestä rintamalisästä tai verotodistus. Hakemukset lähetetään sotainvalidipiiriin tai suoraan Sotainvalidien Veljesliiton keskustoimistoon osoitteella Sotainvalidien Veljesliitto / Hakemus, Ratamestarinkatu 9 C, 00520 HELSNKI.

8 Edunvalvonta Sairausapulisän tulorajoja tarkistettiin Valtiokonttori tarkisti tämän vuoden alusta lukien toimeentuloa vaikeuttavien sairauskulujen korvaamiseen tarkoitetun sairausapulisän tulorajoja. Haitta-asteeltaan vähintään 20 %:n sota- ja sotilasinvalidit voivat hakea Valtiokonttorilta sairausapulisää perusteena siviilisairauskulut, jotka johtuvat muusta kuin sotilasvammasta. Omien kulujen lisäksi sairausapulisässä otetaan huomioon aviopuolison ja elinkoron korotuksen oikeuttavan lapsen kuluja. Hyväksyttäviä kuluja ovat esimerkiksi lääke-, lääkäri-, sairaala-, hammashoito-, silmälasija kuulokojekulut. Sairausapulisä on sidoksissa toimeentuloon. Omavastuuosuus tulee muille kuin pienituloisille. Omavastuuta ei määrätä alle 18 900 euron bruttotuloa saavalle yksinäiselle henkilölle eikä aviopuolisoille, joiden yhteenlasketut bruttotulot ovat enintään 30  700. Sotilasvammakorvauksia ei lasketa mukaan näihin tuloihin. Jos sairauskulut ovat suuret, voi suurempi tuloinenkin saada sairausapulisää omavastuun ylittävien kulujen osalta. Ohessa on taulukko omavastuurajoista. Sairausapulisän enimmäismäärä vuonna 2020 on sotainvalideille 3 464,13 euroa. Alle 130 euron vuosikulujen perusteella ei sairausapulisää yleensä myönnetä. Sairausapulisä ennakkopäätös Monet sotainvalidit ovat saaneet pitkäaikaisten sairauskulujen perusteella jatkuvan kuukausittain elinkoron yhteydessä maksettavan sairausapulisän. Valtiokonttori myöntää jatkuvan sairausapulisä edellisten hakemusten perusteella ilman eri pyyntöä. Jatkuvaan sairausapulisään voi hakea jälkikäteen oikaisua, jos todelliset kulut ovat vähintään 15 %:a tai 100 euroa suuremmat kuin saatu lisä. Sairausapulisän hakeminen Sairausapulisää voi hakea Valtiokonttorilta vain jo maksettujen kulujen perusteella. Kulut saavat olla korkeintaan puolitoista vuotta vanhoja. Kuluja kannattaa kerätä pitemmältä ajalta ja hakea sairausapulisää kerran tai kahdesti vuodessa. Valtiokonttorille lähetetään nykyään hakemuksen mukana vain yhteenveto kuluista. Hakijan tulee kuitenkin säilyttää kuitit hakemistaan kuluista vähintään kahden vuoden ajan siltä varalta, että Valtiokonttori haluaa tarkistaa tietoja. Seppo Savolainen Ajankohtaista Valtiokonttorista Kunnalliset kotipalvelut samalle tasolle kaikille sodassa olleille Marraskuun alusta tuli voimaan laki, jolla rintamaveteraanit saavat samat sosiaalihuoltolain mukaiset kotipalvelut kuin sotainvalideilla on ollut jo aikaisemmin. Valtiokonttorin ohjeistaessa kuntia on tullut ilmi, että kaikissa kunnissa sotainvalidit eivät ole kuitenkaan saaneet kaikkia niitä palveluja, joihin heillä on ollut oikeus. Valtiokonttori on tarkentanut myös sotainvalidien palvelujen ohjeistusta, jotta he varmasti saisivat samat edut kuin muilla veteraaneilla. Palvelutarpeen kartoitus on tehtävä jokaiselle sotainvalidille. Huomattava uudistus on ateriapalveluissa, joissa ennen on ohjeistettu kuntaa järjestämään sotainvalideille yksi ateria päivässä. Vuoden 2020 ohjekirjeessä sanotaan, että aterioita järjestetään tarpeen mukaan. Jos sotainvalidi tarvitsee, hän saa useamman lämpimän aterian päivässä ilmaiseksi. Tämä koskee paitsi kotona myös palveluasumisessa asuvia sotainvalideja. Liikkumista tukevia palveluja asiointimatkoille sekä virkistystilaisuuksia ja niihin liittyviä matkoja on mahdollista saada oman ja lähikuntien alueella. Jos sotainvalidi tarvitsee saattajan, myös tämän matkakulut korvataan. Sotainvalidilla on oikeus saada kuntoutusta Valtiokonttorin maksusitoumuksella. Myös kunnat voivat Valtiokonttorin kustannuksella järjestää tuettua kotona kuntoutumista. Myös jalkahoitoa on mahdollista saada Valtiokont- torin maksusitoumuksen lisäksi kunnan järjestämänä kotona, jos siihen on tarvetta. Puolisoiden kuntoutusoikeus laajenee Vuoden alussa tuli voimaan uudistus puolisokuntoutuksessa. Jos sotainvalidin haitta-aste on 30 % tai enemmän, pääsee puoliso kuntoutukseen. Aikaisemmin raja oli 50 %. Hakemusten määrä ei vielä tammikuussa ole tämän takia lisääntynyt. Valtiokonttorissa on kuitenkin käsittelyssä parhaillaan normaali alkuvuoden ruuhka, kun jo viime vuoden puolella tulleet tätä vuotta koskevat hakemukset pyritään käsittelemään mahdollisimman nopeasti. Hoito- ja kuntoutuslaitoksia valvotaan Valtiokonttorin nykyiset sopimukset sotainvalidien hoito- ja kuntoutuslaitosten kanssa ovat voimassa vuoden 2022 loppuun. Sopi- muskauden aikana Valtiokonttori valvoo, että laitoksissa noudatetaan Valtiokonttorin laatimia laatuvaatimuksia. Viime vuonna joihinkin laitoksiin tehtiin ennalta ilmoittamattomia tarkastuskäyntejä. Tänä vuonna on tarkoitus jatkaa niitä sekä tehdä myös etukäteen ilmoitettavia auditointeja, jossa laadun valvontaan syvennytään perusteellisesti. Asiakaspalautetta otamme aina mielellämme vastaan. Neuvontapalvelutyötä yli 20 vuotta Valtiokonttorin tuella on useassa hoitolaitoksessa tehty neuvontapalvelutyötä jo yli 20 vuotta. Tällä hetkellä Valtiokonttorilla on sopimus yli 30 laitoksen kanssa neuvontapalvelun tuottamisesta. Kyseiselle toiminnalle on tällä sopimuskaudella ensimmäisen kerran määritelty myös laatuvaatimukset ja tarkastusten yhteydessä niiden toteutumista valvotaan. Neuvontapalvelutyöntekijän rooli yhteyshenkilönä sotainvalidin ja Valtiokonttorin välillä on erittäin tärkeä. Lisäksi neuvontapalvelutyöntekijä on tarvittaessa yhteydessä kuntaan kotipalvelujen järjestämiseksi. Olennainen osa neuvontapalvelua ovat käynnit sotainvalidin kotona. Myös sotaveteraanit voivat nykyään olla neuvontapalvelun asiakkaita. Tiina Kyttälä, palvelupäällikkö

Edunvalvonta Hakija ei ole avioliitossa Hakija on avioliitossa Omavastuu / Yhteiset vuositulot / Omavastuu / Självrisk Gemensamma årliga Självrisk enintään / ei omavastuuta / högst 18 900 € ingen självrisk inkomster enintään / högst 30 ei omavastuuta / 18 900–23 500 € 250 € 700 € ingen självrisk 30 700–34 900 € 250 € 23 500–30 400 € 500 € 34 900–42 000 € 500 € 30 400–34 900 € 1 000 € 42 000–46 700 € 1 000 € yli 34 900 € 6 %:a bruttotulojen yli 46 700 € 6 %:a bruttotulojen Vuositulot / Årliga inkomster määrästä määrästä 9 Jotta toimeentulon voidaan katsoa vaikeutuneen, on hyväksyttäviä kuluja oltava vähintään 130 euron edestä. Jos hakijan ja aviopuolison tulot ovat yli 67 300 euroa vuodessa, ei toimeentulon voida katsoa vaikeutuneen ja hakemus hylätään. För att man skall kunna anse att utkomsten försvårats, bör man ha godtagbara utlägg för minst 130 euro. Om den ansökandes och makans inkomster överstiger 67 300 euro i året, kan man inte anse att utkomsten försvårats varför ansökan förkastas. Tulot huomioidaan bruttomääräisinä. Sotainvalidien puolisoiden ja leskien kuntoutus Sotainvalidien aviopuolisojen erillinen kuntoutus laajeni vuoden 2020 alusta lukien koskemaan myös 30–45 %:n sotainvalidien aviopuolisoita. Valtiokonttorilla on oma erillinen määräraha puolisoiden ja leskien kuntoutusta varten. Valtion arvion mukaan kuntoutukseen oikeutettuja puolisoita ja leskiä on nykyisin noin 2 200. He voivat saada oman kuntoutusjakson, joka ei lyhennä sotainvalidin kuntoutusta. Kuntoutusta voivat hakea seuraavat henkilöt: • vähintään 30 %:n sotainvalidien aviopuolisot ja lesket • sotainvalidien lesket, jotka saavat täyttä huoltoeläkettä, vaikka kuolleen työkyvyttömyysastetta ei ole voitu vahvistaa • sotalesket, jotka ovat jatkuvasti saaneet huoltoeläkettä sodassa kaatuneen puolisonsa jälkeen Sotainvalidin laitoshoito ei estä aviopuolisoa hakemasta tätä erillistä puolisokuntoutusta. Muutoin on kuitenkin vaatimuksena, että aviopuolisot asuvat samassa osoitteessa. Avo-, laitos- tai kotikuntoutusta Puoliso- ja leskikuntoutuksen vaihtoehtoja ovat laitos-, päivä-, avo-, ja tuettu kotikuntoutus. Laitos- ja päiväkuntoutusta voi saada Valtiokonttorin hyväksymissä laitoksissa. Laitoskuntoutuksen pituus on kaksi viikkoa, päiväkuntoutuksen 15 päivää ja avokuntoutuksen 15 hoitokerran sarja. Lääkärin suosituksen perusteella avokuntoutuksen voi saada kotikuntoutuksena. Avokuntoutuksen sijasta Valtiokonttorilta voi hakea myös tuettua kotona kuntoutumista. Siinä fysioterapeutti tai toimintaterapeutti tekee ohjelman, jota kuntoutuja toteuttaa kotiin tulevan tukihenkilön myötävaikutuksella. Sisältönä voivat olla esimerkiksi ulkoilu ja yhdessä tehdyt erilaiset arjen askareet. Sotainvalidien sairas- ja veljeskotien lisäksi Valtiokonttorilla on sopimus yli 40 muun palveluntuottajan kanssa tuetun kotona kuntoutumisen järjestämisestä. Valtiokonttori maksaa kuntoutuksesta aiheutuneet kustannukset suoraan kuntoutuslaitokselle tai palvelun tuottajalle. Puolisokuntoutukseen liittyviä matkakuluja Valtiokonttori ei korvaa. Niistä voi hakea Kansaneläkelaitokselta sairausvakuutuslain nojal- la matkakorvausta omavastuun ylittävältä osalta. Kuntoutuksen hakeminen Erillistä puoliso- ja leskikuntoutusta haetaan etukäteen Valtiokonttorilta. Ensi kertaa hakevien tai mikäli edellisestä laitoskuntoutuksesta on kulunut kaksi vuotta tai enemmän tulee liittää hakemukseen lääkärinlausunto, josta ilmenee kuntoutuksen tarve. Lisäksi on suositeltavaa, että lääkärinlausunnossa on kuvaus hakijan yleisestä terveydentilasta ja toimintakyvystä. Avokuntoutukseen tarvitaan lääkärin hoitomääräys. Pelkästään hierontaa tai jalkahoitoa haettaessa ei tarvita hoitomääräystä. Valtiokonttori ei korvaa lääkärinlausunnosta aiheutuvia kuluja. Tuettua kotona kuntoutumista haettaessa ei tarvita lääkärinlausuntoa tai hoitomääräystä. Lue lisää puolisokuntoutuksen toteutumisesta sivulta 12–13. Seppo Savolainen

10 Historia Rajaseudun asukkaat partisaan Talvisodassa hyökkäävän vihollisen vangiksi joutui jonkin verran rajan pintaan jääneitä perheitä. Osa heistä palasi, osa menehtyi vankeudessa. Jatkosodan aikana tilanne oli toinen. Sota syttyi 25. kesäkuuta 1941. Pian Suomen joukot hyökkäsivät itään ja ylittivät pian vanhan rajan. Hyökkäysvaiheen päätyttyä alkoi asemasotavaihe. Silloin rintamalinjojen takana toimi puna-armeijan partisaaniosastoja. Niiden tavoitteena oli edistää Neuvostoliiton sodankäyntiä, mutta samalla ne syyllistyivät myös hirmutekoihin, jotka vaativat runsaasti siviiliuhreja. Partisaanit hyödynsivät erämaaolosuhteita. Salojen kautta puna-armeijaan kuuluneet osastot pystyivät ylittämään rintamalinjan ja siirtyivät Suomeen toimimaan selustassa. Partisaanitoiminta painottui Lappiin, Koillismaalle, Kainuuseen ja Pohjois-Karjalaan, missä korpi ja laaja maaseutu tarjosivat suojaa monenlaisille toimille. Iskut alkoivat kesällä 1941 Ensimmäinen partisaani-isku tapahtui 16.7.1941 Kainuussa Ristijärven Lammenkylässä. Suomea puhuvat partisaanit tapasivat heinäntekomatkalla olleen isäntä Pertti Kemppaisen. Surmattuaan ja peiteltyään isännän monttuun he poistuivat paikalta. Partisaanit aktivoituivat myös Lapissa. Ristijärven jälkeen 18.8. sieppauksen kohteeksi joutui Sallan Kelloselässä Matti Pitkänen. Hänen ruumiinsa jäännökset löytyivät vasta vuonna 1951. Suurempi hyökkäys Savukosken Kuoskun kylään tapahtui 3.9.1941. Asialla oli venäläinen rajasotilaiden joukko. Toiminta oli armotonta. Ihmisiä ammuttiin, talot ja nave- tat sytytettiin tuleen. Iskussa menehtyi seitsemän henkilöä. Suomessa yli 40 siviili-iskua Partisaanit tekivät jatkosodan aikana kaikkiaan 45 iskua siviiliasukkaita vastaan. Viimeisin tapahtui Pielisjärven Kontiovaarassa aselevon sopimisen jälkeen 5.9.1944. Lentokoneesta pudotetut viholliset hyökkäsivät Antti Variksen taloon. Talon asukkaat ja paikalla ollut työnjohtaja Niilo Vasko surmattiin. Sitten hyökkääjät sytyttivät talon tuleen. Iskussa menehtyi neljä siviiliä. Hyökkäyksissä menehtyi yli 180 henkilöä. Määrällisesti suurin uhriluku oli Suomussalmella, missä sai surmansa 39 henkilöä. Sodankylässä uhrien lukumäärä oli 29 ja Savukoskella 25. Kuhmossa ja Pielisjärvellä kuolleita oli 20. Iskuissa haavoittuneiden määrä oli suuri. Sotainvalidien Veljesliiton Kainuun piirin puheenjohtaja Juhani Hautala arvioi, etteivät läheskään kaikki sotainvaliditunnukseen oikeutetut ole hakeneet tunnusta. – Heillä ei ole ollut tietoa tai halua hoitaa asiaa. Toisaalta on muistettava, että sodan jälkeen partisaaniuhreista ja heidän oikeuksistaan puhuminen ei ollut helppoa, Hautala sanoo. Partisaaniosastot Puna-armeija ryhtyi perustamaan partisaaniosastoja kesällä 1941 Josef Stalinin antaman käskyn nojalla. Suomen vastaisella rintamalla toimi jatkosodan aikana 35 partisaaniosastoa, jotka oli sijoitettu laajalle alueelle. Useat osastoista toimivat vuoden 1941 lopulla perustetussa Partisaaniprikaatissa. Sen miesvahvuus oli suurimmillaan yli 1100 henkilöä. Kesällä 1942 Seesjärven lohkolla tapahtuneen partisaaniprikaatin tuhoamisen jälkeen monet osastot alkoivat toimia itsenäisesti. Partisaaniosastoja perustettiin toimimaan eri rintama-alueilla. Kuusamon ja Suomussalmen vastaisella Uhtuan-Kiestingin rintaman selustalla partisaanien keskuspaikka oli Haikola. Rukajärven suunnan keskuspaikkoja olivat Lehto ja Sekee. Kaikkiaan toimintaan osallistui yli 5000 partisaania. Osastoihin kuului eri kansallisuuksia. Mukana oli myös naisia. Teksti ja kuvat: Martti Huusko Lähteet: Tyyne Martikainen: Partisaanisodan siviiliuhrit, Veikko Erkkilä: Viimeinen aamu, Ville Tikkanen: Partisaanien uhrit. Yli 35 menehtyi Malahvianvaaralla Pahimmat partisaani-iskujen tuhot koettiin Suomussalmella Malahvianvaaran kylässä juhannuksen jälkeen vuonna 1943 26. kesäkuuta ja 7. heinäkuuta välisenä aikana. Nyt 88-vuotiaan kotikylällään edelleen asuvan Väinö Kinnusen mielessä kesäkuinen päivä ja Hyryn talon tapahtumat ovat edelleen tarkkana. – Silloin oli sateinen päivä ja meidän oli tarkoitus ryhtyä multaamaan perunoina. Suunnitelmissa oli myös heinänteko. Tätini oli miehensä kanssa tullut meille jauhamaan jauhoja kivillä, jotka meiltä löytyivät. Rakennuksessa oli koko perheemme sekä talossa asuneen setäni Eetun perheen lapsia sekä vieraat, yhteensä yli kymmenen henkilöä, selvittää Väinö päivän alkua. Partisaanien julma isku Eino ja Väinö Kinnunen kuvattuna Raatteen Portissa Suomussalmella. Suunnitelmat eivät toteutuneet, kun talvisodan jäljiltä asunnoksi muutettuun saunaan tunkeutui 16 venäläistä partisaania. – Ensin asukkailta vietiin kaikki arvokas ja ruokatavarat. Seuraavaksi heidän päällikkönsä kätteli meidät ivallisesti. Partisaanit poistuivat, sulkivat oven. Sitten ovi avautui ja alkoi konepistoolitulitus. Silmittömässä tulituksessa osa kuoli heti, osa menehtyi myöhemmin haavoihinsa. Väinön mieleen on syöpynyt, kuinka Leena-mummu pyysi partisaanien poistuttua virsikirjaa ja ryhtyi laulamaan. Vähitellen laulu vaimeni ja mummu menehtyi. Konepistoolitulessa säästyivät hengissä valekuolleeksi heittäytynyt Väinö sekä hänen sisarensa Irja ja Katri sekä Eetu ja Fanni Kinnusen lapset Helvi, Irja ja Pentti. Osa

11 aanien uhreina jatkosodassa lapsista haavoittui. Pelastuneisiin kuului myös Väinön veli Eino, joka oli aamusta lähtenyt hakemaan niityltä viikatetta. Paluumatkalla partisaanit olivat piirittäneet hänet. Taskujen tutkimisen jälkeen he olivat pahoinpidelleet poikaa ja ampuneetkin pari kertaa. Paikalle kuuden tunnin kuluttua saapunut mies löysi Einon ja toi hänet saamaan hoitoa Pihlajan taloon, minne kaikki Hyryn talossa haavoittuneet ja hengissä säilyneet oli koottu. Seuraavana päivänä haavoittuneet kuljetettiin hoitoon. Tuhotyöt jatkuivat kylässä Samana päivänä Pihlajan taloon saapui partisaanijoukko, johon kuului myös nainen. Partisaanit ryöstivät vkaikki ruokatarvikkeet, mutta tällä kertaa säästivät asukkaat. Yhtä hyvin ei käynyt 4. 7. Malahvian ja Viiangin taloissa. Päivän hyökkäyksissä menehtyi yhteensä 21 siviiliä. Heistä kuusi asui Malahvian talossa ja 15 Viiangin talossa. Rauhan tultua alkoi uusi elämä Elämä Suomussalmen saloilla ei ollut sodan päätyttyä helppoa. Väinö Kinnunen sai yhdessä veljensä Einon kanssa täysorpona pienen avustuksen. Sillä ostettiin käytetty puku ja vähän ruokaa. Eino sai haavoittumisensa johdosta myös sotainvaliditunnuksen. – Silloin meillä oli isän ikävä kova. Paljon olisi ollut tekemistä, mutta osaamista ei ollut. Saimme Einon kanssa rakennettua uuden talon Hyryn tilalle vasta 1950-luvun alussa. Elämän syrjään pääsimme vasta sitten kun avioiduimme, kertoo Väinö. Väinö ja Eino asuvat edelleen kotiseudullaan Malahvianvaarassa. Eino Kinnunen sai päätöksen 20 prosentin sotainvaliditeetista jo 65 vuotta sitten. Vuosien myötä se on noussut 50 prosenttiin. – Tapahtumat kesällä 1944 eivät jätä minua koskaan rauhaan. Muistojen ja sodan jättämän trauman kanssa on elettävä, Eino huokaa. Eino ja Väinö Kinnunen tulivat laajemmin julkiseen tietoisuuteen, kun he osallistuivat 6. joulukuuta 2019 järjestetyille tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän kutsuille. – Kutsu oli yllätys ja tapasimme presidentti Sauli Niinistön puolisoineen. Silloin saimme kertoa heille, mitä Malahvianvaaran taloissa tapahtui heinäkuussa 1943. Totesimme, ettei sodassa ole mitään hyvää. Rauha on tärkeä! Väinö Kinnunen kertoo olevansa uskovainen ihminen ja Jumala varjeli häntä tuona kohtalokkaana päivänä, siksi olen halunnut kertoa tarinaamme niille, jotka ovat halunneet siitä kuulla, hän lopettaa. Veikko Juntunen joutui perheensä kanssa partisaanien iskun kohteeksi 24. heinäkuuta 1944. Kuvassa hän osoittaa aittaa, missä perhe oli yömässä, kun partisaanit hyökkäsivät Hirvivaaralla sijaitseviin taloihin. Veikko Juntunen pelastui kuin ihmeen kaupalla Vajaat viisi vuotta sitten 10 %:n sotainvalidiksi todettu Veikko Juntunen asuu edelleen kotikaupungissaan Kuhmossa ja saa tarpeen mukaan siivousapua sekä kuntoutusta. Hän kertoo, kuinka 24.7.1944 partisaaniosasto hyökkäsi Kuhmon Hirvivaaralla sijaiseviin taloihin. Tuomaalan talossa asuivat Tuomas ja Hilma Juntunen perheineen. Perheeseen kuului viisi lasta, joista yksi oli silloin 8-vuotias Veikko. - Vammani aiheutui partisaani-iskussa, kun yksi partisaaneista ampui lähietäisyydeltä konepistoolilla aitan laverilla yöpynyttä perhettämme. Tuossa tilanteessa myös kuuloni vaurioitui. - Äitini ja vanhempi veljeni Aape nousivat ylös mutta kaatuivat välittömästi osumiin. Veljeni Kalle sujahti huomaamatta aitan nurkkaan, mistä vihollinen ei häntä huomannut. Ulkona ollut isäni joutui ulkona raa´an verityön kohteeksi. Läheltä ammutusta isästäni löytyi yhdeksän luodinreikää päästä ja lisäksi useita osumia muualta kehosta, muistelee Veikko. Veikko piiloutui nuoremman sisarensa Aunen kanssa peiton alle. Turvaan pääsivät myös kaksivuotias Antti ja nurkkaan piiloon ehtinyt Kalle. Naapurissa Jaakkolan talossa perhe ei päässyt ovesta ulos, vaan yllätyshyökkäyksen tehneet partisaanit ampuivat heitä sisällä. – Osa perheestä pakeni ikkunasta ulos. Elos- sa säästyivät Aune-mummu, joka oli haavoittunut käteen, ja Kalle-Jaakko-ukki sekä lapsista 7-vuotas Kaisa. Veikko Juntunen kertoo, kuinka hän itse meni sisarustensa kanssa Jaakkolaan, missä he tapasivat mummun verissään. Mummu komensi lapset Hirvivaaran kolmanteen taloon eli Jussilaan, jossa asui kaksi perhettä, yhteensä noin 15 henkilöä. He kaikki olivat onnistuneet pakenemaan ammunnan melskeen hälyttäminä ja välttyivät partisaani-iskun tuhoilta. Kun tilanne rauhoittui, lapset pääsivät turvaan. Kirkonkylään siirretyt Juntusen lapset viettivät pari viikkoa vanhainkodissa. Hautajaisten jälkeen alkoi heidän matkansa Vaasaan ja laivalla Ruotsiin Robertsforsiin, Kuhmon nykyiseen ystävyyskuntaan. Kotimaahan ja uuden elämän alkuun Vuonna 1946 Veikko Juntunen sisaruksineen palasi Kuhmoon. Ruotsissa koulun aloittanut Veikko kävi koulun, tapasi tulevan vaimonsa Einen ja aloitti työt kaupassa. Elämäntyönsä hän teki lopulta linja-autonkuljettajana ja myöhemmin vielä esimiehenä. Partisaani-iskujen tapahtumiin ja muiden uhrien kohtaloihin hän on tutustunut toimiessaan Siviiliveteraanit ry:ssä.

12 Puolisokuntoutus laajeni ja toi tarpeellise Sotainvalidien puolisojen kuntoutusmahdollisuudet paranivat vuodenvaihteessa: omaa, Valtiokonttorin maksamaa kuntoutusta voivat hakea myös he, joiden sotainvalidipuolison haitta-aste on vähintään 30 prosenttia. Ennen tätä puolisokuntoutukseen pääsyn edellytyksenä oli sotainvalidin vähintään 50 prosentin haitta-aste. Näinpä Elli odottaa nyt kotona miehensä, sotainvalidi Väinö ”Olle” Arosen sekä heille rakkaan kotiavustaja Helena Anttilan kanssa hierojaa saapuvaksi. – Aikaisemmin Olle on jakanut kuntoutuksensa Ellin kanssa, ihan kuten muutkin sotainvalidit ovat tavanneet tehdä, sillä puolisoa ei haluta jättää yksin kotiin. Niinpä molemmat ovat tulleet laitokseen kuntoutumaan, Kitinkannuksen palveluneuvoja ja Keski-Pohjanmaan sotainvalidipiirin toiminnanjohtaja Maija Paasila kertoo. Kuntoutusmuoto tarpeen mukaan Kun puolisokuntoutuksen prosenttirajaa laskettiin, Maija selvitti alueensa tilanteen: ketkä kaikki puolisot voisivat kuntoutusta hakea ja missä muodossa se olisi heille parasta. Ellin kohdalla avokuntoutuksen katsottiin olevan hänelle paras kuntoutusmuoto. – En minä jaksa enää muualle lähteä. Paras on, kun saan hierontaa kotona, Elli sanoo tyytyväisenä. Kuntoutusta haetaan asiakkaan tarpeen mukaan. Se voi olla laitos-, päivä- tai avokuntoutusta tai tuettua kotona kuntoutusta. Lähtökohtaisesti Maija suosittelee laitoksessa annettavaa kuntoutusta, jos se vain on kunnon puolesta mahdollista. – Hoitolaitoksissa tulee liikuttua enemmän, kun siellä kävellään paikasta toiseen pitkiä käytäviä. Myös kuntoutustarjonta on monipuolisempaa ja kuntoutuja voi osallistua erilaisiin ryhmähetkiin sekä tilaisuuksiin. Ja mikä tärkeintä: siellä tapaa tuttuja ja tutustuu uusiin ihmisiin eli samalla tulee myös sosiaalinen kuntoutus. Asiakas kuitenkin itse valitsee mitä kuntoutusmuotoa hänelle haemme, sillä hän tietää mitä haluaa ja mistä tulee hyvä mieli, Maija kertoo. Ellin saaman avokuntoutuksen, 15 hoitokerran sarjan, hoitaa naapurissa asuva hieroja ja jäsenkorjaaja Teija Laasala, joka on pariskunnalle tuttu hoitaja. – Minä olen saanut pari kertaa Teijalta oikein kunnolla selkääni. Mutta onneksi olemme aina sopineet siitä etukäteen, Olle naurattaa. Elli ja Väinö ”Olle” Arosen arjessa suurena apuna on veteraanien kotona avustava Helena Anttila. Iloisella kolmikolla riittää juteltavaa ja hymyn aiheita löytyy aina. Aroset ovat käyneet naapurissa hierottavina tai sitten Teija on tarpeen mukaan tullut heidän luokseen. Hellä ja tehokas apu Ennen kuin Teija aloittaa hieronnan, hän kyselee Ellin voinnista ja mahdollisista kivuista. Hyvin voiva Elli sanoo hieronnan olevan hänelle nyt parasta hoitoa. Myös kosketus itsessään on jo hyväksi. Avokuntoutus ei ole ainoastaan hierontaa, vaan lähtökohtana tässäkin on asiakkaan kunto ja tarpeet. – Jos kelit ovat hyvät, voimme käydä ulkona kävelemässä tai jumpata yhdessä, Teija sanoo. – Se olisikin mukavaa. Nyt on ollut niin liukasta ja huonot säät, ettei ulos ole haluttanut mennä, Elli toteaa. Yleisimmät hierottavat alueet ovat ikäihmisilläkin perinteisesti niska-selkä-hartiat sekä kädet ja jalat, mutta käsittelyyn voidaan ottaa mikä tahansa alue. – Ikäihmisten keho on sama kuin nuoremmillakin, mutta heillä syyt hakeutua hierontaan ovat usein erit. Vanhuksilla kivut liittyvät yleensä vanhenemiseen ja lääkityskin voi niihin vaikuttaa, Teija kertoo. Kuntoutusmuoto valitaan asiakkaan kunnon mukaan. Hieroja Teija Laasala (oik.) ja Maija Paasila juttelivat arjen sujumisesta.

13 llisen lisän sotainvalidikotien arkeen Hoidon ohessa Teija kyselee Ellin vointia ja tuntemuksia. Hieronta on rauhallista ja keskustelu sujuu leppoisasti. Elli kertoo, millaista jumppaa hänellä on tapana tehdä. Jalat nousevat reippaasti, kun hän esittelee liikkeitään. – Ikäihmisten hierominen on antoisaa. Kuulen paljon heidän elämästään ja miten he pitävät itsestään huolta. Kun he kertovat, millainen jumppa heillä toimii, on se minullekin arvokasta oppia, Teija sanoo. taja. Olen tässä jatkuvasti kiinni enkä voi olla poissa pitkiä aikoja. Tässä iässä on jo monia kremppoja, joiden hoitaminen on tärkeää, Olle kertoo. Kuntoutuksen aikana on erinomaisen tärkeää huomioida, että kotona Ellillä on hoitaja. Niinpä Ollen kuntoutuksia varatessa Maija selvittää, että Arosten tytär tulee äidillensä avuksi. Kun rakas puoliso on hyvissä käsissä, voi Ollekin ottaa kuntoutuksen täysipainoisesti hoidon ja virkistäytymisen kannalta. Tarpeellinen muutos Tärkeä ja tehokas kuntoutusjakso Puolisokuntoutuksen laajenemista pidetään onnistuneena muutoksena, sillä myös puolisot ovat kuntoutuksen tarpeessa. Yleensä he saavat sitä, kun sotainvalidi jakaa kuntoutuksensa. Muutoksen myötä puolisot saavat omaa kuntoutustaan eikä se siis lyhennä sotainvalidin kuntoutusta. Olle ottaa kuntoutuksensa mielellään laitoskuntoutuksena Kitinkannuksessa, jota hän on ollut aikanaan Keski-Pohjanmaalle myös perustamassa. – Kuntoutus on tässä iässä todella tärkeää. Olen vielä niin hyvässä kunnossa, että kuntoni puolesta voin lähteä milloin vain. Aina en kuitenkaan pääse, sillä olen Ellin omaishoi- Vuosien aikana kuntoutukseen onkin muodostunut mukava, sodassa olleiden miesten porukka, jotka Maija hoitaa kuntoutusjaksolle samaan aikaan. – Henkinen virkistys on isossa roolissa. Puolet kuntoutuksen merkityksestä on se, että olemme yhdessä. Olemme jakaneet samat kokemukset ja saamme yhdessä keskustella. Meillä joka kelille on hiihtäjänsä. Aina riittää puhujia ja puheenaiheita, Olle kertoo tärkeistä kavereistaan. Hyvä elämänasenne on kulkenut Ollella läpi elämän. Hän teki uransa linja-auton kuljettajana ja siinä työssä hän näki paljon erilaisia ihmisiä. – Heti alussa päätin, että kaikkia kyytiini nousevia kohtelen samalla tavalla kunnioittavasti: oli päällä hyvät vaatteet tai ryysyt, oli hän rikas tai köyhä. Olen laskenut, että 4–5 miljoonaa ihmistä on kulkenut minun ”käsieni” kautta. Olle ja Elli ovat tyytyväisiä elämäänsä ja vanhuuspäiviinsä. – Kohtalaisen hyvin on kaikki, kun olemme saaneet asua omassa kodissa. Vaikka kuinka hienoa ja hyvää olisi missä tahansa, ei kotioloja mikään voita. Myös kotipaikka Perhon Möttösessä saa kehuja. – Tavallisia ihmisiä hoitamassa omia tehtäviään, ja kun ne hoitaa niin hyvin kuin pystyy, niin se on hyvä. Hän muistelee kovia aikoja 1920-luvulla ja sota-aikana. – Silloin ei ollut yhtään mitään, se oli mahdottoman kovaa aikaa. Nostan hattua nykyiselle yhteiskunnalle, että kaikki on hyvin. Elämälle kiitos. Päivääkään en vaihtaisi pois, Olle hymyilee. Marja Kivilompolo Hieroja Teija Laasala sanoo, että hieronta yleensä näyttää paljon pienemmältä kuin miltä se tuntuu. Hän käy läpi myös Elli Arosen kädet, joissa voi olla kipuja.

14 Teema: Talvisota 80 vuotta Pikakiväärimies Pitkärannan saaristossa Painimon saaressa.1.2.1940. SA-kuva Säästellen talvisotaan Talvisotaa sodittiin 80 vuotta sitten. Puna-armeija oli lähtenyt hyökkäämään koko itärajan pituudelta tavoitteena Suomen katkaiseminen ja miehittäminen. Ohjeeksi oli annettu, että Ruotsin rajaa ei saa kiireessä ylittää. Suomi kesti 105 päivää, maata ei katkaistu, saati miehitetty ja kansakunta säilyi hengissä. Mitkä olivat niitä ilmiöitä, tapahtumia ja päätöksiä, jotka maailmansotien välillä synnyttivät talvisodan ihmeeseen tarvitun puolustusvalmiuden? Suomi oli vuonna 1917 itsenäistynyt kuin ihmeen kaupalla. Vaikka jälkeenpäin tuntuu selvältä, että niin pitikin tapahtua, vasta julistetun itsenäisyyden säilymisellä oli kolme kovaa ehtoa: bolševikkien piti säilyttää valtansa Venäjällä, valkoisten piti voittaa sisällissota Suomessa ja Saksan piti hävitä ensimmäinen maailmansota. Jos yksikin näistä kolmesta olisi mennyt toisin, Suomen kohtalo olisi ollut toisenlainen. Maahan kutsutut saksalaiset sotajoukot vapauttivat Helsingin ja Uudenmaan punaisilta huhtikuussa 1918. Heidän komentajansa kenraali Rüdiger von der Goltz järjesti kiitollisille kaupunkilaisille paraatin. Sitten hän kutsui punakapinasta erossa pysyneen Väinö Tannerin luokseen hotelli Kämpiin. Kenraali selitti, ettei tarkoituksena ole sekaantua Suomen politiikkaan, vaan rauhoittaa maa. Olisi hienoa, jos maltilliset työväen edustajat voisivat olla apuna. Näin tapahtui ja sota lyheni merkittävästi. Punakapinan johtajat pakenivat Venäjälle ja kaartilaiset lopettivat vastarinnan. Punaiset antautuivat mieluummin saksalaisille kuin valkoisille suomalaisille, joilla turhan usein oli tarve kostoon. Väinö Tanner perusti uuden maltillisen SDP:n ja Otto Wille Kuusinen perusti Moskovassa SKP:n. Toukokuussa, kuukausi saksalaisten invaasion jälkeen, Mannerheim ratsasti Helsinkiin Heikinkatua pitkin Esplanadille. Ylipäällikölle suosiotaan osoittamassa oli myös nuori valkokaartilainen Urho Kekkonen. Kämpissä istui menoa katsomassa von der Goltz, joka piti Mannerheimia ”venäläisenä operettikenraalina”. Historiankirjoihimme jäi vain Mannerheimin paraati ja saksalaisvaihe unohdettiin armeliaasti sadaksi vuodeksi. Kuitenkin kesällä 1918 oli käyty vakavia neuvotteluja Suomen ja Saksan sotilasliitosta. Järjestelyissä Suomen armeija olisi joutunut Saksan yleisesikunnan käskyvaltaan. J. K. Paasikivi kirjoitti ystävälleen: ”Ryssää vastaan tarvitaan aseellista apua, ja sitä voi ainoastaan Saksa antaa. Ellei se anna, on itsenäisyytemme ainoastaan lyhyt episodi histo- riassamme.” Paasikivi ja P. E. Svinhufvud ryhtyivät hommaamaan Suomelle saksalaista kuningasta. Mannerheim ilmoitti eroavansa armeijan ylipäällikön tehtävistä ja valtionhoitaja Svinhufvud myönsi eron. Kahteentoista vuoteen Mannerheimilla ei ollut virkaa eikä tointa Suomessa. von der Goltz odotti siirtoa Saksan länsirintamalle, mutta saikin tehtäväksi jäädä avustamaan Suomen oman armeijan perustamista. Siitä oli määrä tulla ”Pohjolan teräsnyrkki”, Saksan sotilaallisten intressien puolustaja Koillis-Euroopassa. Komennuksesta tuli lyhyt, kun Saksa vuoden lopulla hävisi maailmansodan. Suomi otti uuden lähdön itsenäisenä valtiona. Ruotsin perintönä saatu lainsäädäntö ja hallintomalli, oman kielen, kulttuurin ja tapojen varjelu autonomian aikana, olivat valmistaneet elämään kansakuntana. Ei se Suomellekaan ollut helppoa, kun heti lähdössä oltiin suistua ojaan vasemmalle ja myöhemmin polku vietti vaarallisesti oikealle.

15 Kaksi kertaa yritettiin Suomen miehittämistäkin asevoimin. Takavuosina muuan ruotsalainen kenraali kutsui Suomea osuvasti ”toteutumattomien katastrofien maaksi”. Ensimmäisinä vuosina uskallettiin tehdä tärkeitä kansakuntaa säilyttäviä ja rakentavia ratkaisuja. Kunnallislait säädettiin heti vuonna 1918, samoin torpparilaki. Yleisestä oppivelvollisuudesta säädettiin vuonna 1921 ja yleinen asevelvollisuus tuli voimaan vuonna 1922. Näiden uudistusten perustavaa laatua oleva merkitys tulevalle kansalliselle yhtenäisyydelle oli nähtävissä vasta vuosikymmenten jälkeen. Erimielisyydet sen sijaan olivat heti pinnalla, ja niitä oli paljon. Maa oli vuosikausiksi jakautunut punaisiin ja valkoisiin. Vasemmistokin oli nyt kahtia, kommunistit sosialidemokraatteja vastaan. Maltillinen oikeisto teki sekin lapaulaisvuosina eroa radikaaliin oikeistoon. Maalaisten ja kaupunkilaisten välillä oli jännitystä. Kieliriitaa ylläpitivät aitosuomalaiset ja hurrit. Juuri perustetussa armeijassa riitelivät jääkärit ja ”ryssänupseerit”. Nostan esiin maailmansotien välisen ajan kaksi tärkeää politiikan ja talouden vaikuttajaa, Risto Rytin ja Väinö Tannerin. Tanner oli kuten nykyään sanotaan hyvin verkottunut. Paasikivi oli hänelle opettanut kauppaoikeutta jo vuonna 1900. Hän oli toiminut Svinhufvudin alaisena varapuhemiehenä vuoden 1907 eduskunnassa ja myöhemmin auskultoinut Svinhufvudille. Tanner oli Elannon toimitusjohtaja, entinen senaattori, kansanedustaja ja SDP:n puheenjohtaja. Hän oli pysytellyt erossa punakapinasta, mutta ajoi nyt puoluejohtajana punavankien armahdusta. Ryti sen sijaan vastusti kuolemanrangaistuksen poistamista ja punavankien armahtamista. Hän oli ollut silminnäkijä Mommilassa vuonna 1917, kun venäläiset matruusit surmasivat Alfred Kordelinin. Neljä hänen veljeään oli taistellut valkoisten puolella ja yksi heistä kaatunut. Punakapinan ajan Ryti oli piileskellyt Helsingissä jäämättä kiinni. Rytin ja Tannerin tuttavuus ja yhteistyö alkoi vuoden 1919 eduskunnasta ja jatkui siitä lähes neljä vuosikymmentä. Miesten tärkein yhteinen nimittäjä oli Suomen Pankki. Tanner oli valittu pankin tilintarkastajaksi jo vuonna 1908, pankkivaltuusmies hänestä tuli vuonna 1919 ja pankkivaltuusmiesten puheenjohtaja vuonna 1933. Rytistä tuli Suomen Pankin pääjohtaja vuonna 1924 vain 35 vuoden iässä. Talouden kysymyksissä miehet löysivät heti toisensa, ja pian politiikassakin. Vuoden 1925 presidentinvaaleissa Tanner marssitti SDP:n valitsijamiehet Rytin taakse, mutta se ei riittänyt vaan maalaisliiton ehdokas Lauri Kristian Relander valittiin. Miksi Suomen Pankki oli niin tärkeä? Suomen itsenäistyessä se oli ainoa laitos, joka ei ollut toiminut keisarin alaisuudessa vaan suoraan valtiopäivien alaisena laitoksena. Suuria määrärahoja vaativissa hankkeissa sen sana oli pääomaköyhässä maassa ratkaiseva. Rytille ja Tannerille vastenmielisiä olivat inflaatio, sitä edistävät palkankorotukset sekä maatalouden tukeminen ja muutkin maan. Upseerien koulutustasossa oli puutteita. Tilanne huononi vielä vuonna 1924 kun suuri osa Venäjällä palvelleista erotettiin nk. upseerikapinan jälkeen palveluksesta, vaikka jääkäriupseereilla oli selkeästi heikompi koulutus. Upseeristolla oli epäluuloinen ja kaunainen asenne poliitikkoja kohtaan eikä vuo- Siviiliväestö Heinolan kaduilla lumiviitoissa hälytyksen jälkeen. 7.2.1940. SA-kuva vastikkeettomat tuet - kuten vaikkapa puolustusmäärärahat. Uudella valtiolla ei vähään aikaan ollut edes oikeita rajoja. Paasikivi ja Tanner olivat pääosissa, kun Tartossa hierottiin rauha Neuvosto-Venäjän kanssa vuonna 1920. Oikealla sitä kutsutiin ”häpeärauhaksi”, mutta seuraavissa neuvotteluissa vuonna 1940 ja 1944 Suomelle suotiin paljon huonommat rajat. Tarton rauha poiki myös poliittisen murhan. Sisäministeri Heikki Ritavuori edellytti rauhansopimuksen määräysten ehdotonta noudattamista ja se teki hänestä äärioikeiston ja sitä edustavan lehdistön vihan kohteen. Helmikuussa 1922 oikeistoradikaali Ernst Tandefelt ampui Ritavuoren kotiovelleen Helsingin Töölössä. Tarton rauhan jälkeen toivottiin, että rauhantilasta ja rajoista tulisi pysyviä. Hyvää uskoa lisäsi, kun Neuvosto-Venäjän kanssa solmittiin vuonna 1932 erillinen hyökkäämättömyyssopimus. Poliitikkojen mielestä puolustusmäärärahoista voisi viimeistään nyt säästellä. Valkoinen armeija oli itsenäisen maan ensimmäinen järjestäytynyt sotajoukko. Venäläisiltä oli jäänyt sotasaalista, joka sai monet poliitikot uskomaan, että armeija ei suuria määrärahoja tarvitse. Laman ja elintarvikepulan kourissa kärsivällä kansakunnalla oli muitakin tarpeellisia menoja. Sotaväkeä alettiin kuitenkin rakenta- ropuhelua juuri ollut. Vasta neljäkymmentä vuotta ja kolme sotaa myöhemmin päättäjille keksittiin ruveta järjestämään maanpuolustuskursseja. Presidentti Lauri Relander antoi vuonna 1926 Väinö Tannerille yllättäen mahdollisuuden muodostaa sosialidemokraattinen vähemmistöhallitus, kun Kyösti Kallion hallitus oli kaatunut. Presidentti joutui keväällä 1927 sairaalaan, josta lähti toipumaan Kultarantaan. Pääministeri Tannerista tuli muutamaksi viikoksi virkaa tekevä tasavallan presidentti. Suojeluskunnat olivat valmistautumassa perinteiseen toukokuun paraatiinsa, kun selvisi, että sen vastaanottaisi tunnettu sosialisti. Tanner oli luvannut presidentille hoitaa tehtävän, ja sen hän teki. Vaikka keskustelu oli kiivasta niin oikealla kuin vasemmalla, valkoisen Suomen sotajoukko teki Senaatintorilla sosialistille kunniaa, ja päinvastoin. Suojeluskunnat olivat vuonna 1918 vaatineet SDP:n kieltämistä ja SDP oli vaatinut suojeluskuntien lakkauttamista. Poliittinen retoriikka oli mitä oli, mutta niinpä vain eduskunta Tannerin hallituksen esityksestä hyväksyi lain, joka laillisti suojeluskunnat osaksi tasavallan sotavoimaa. Miksi työväenhallitus menetteli näin? Osuuskauppamies Tanner oli tehnyt vaihtokaupat: suojeluskunnat virallistettiin ehdolla, että eduskunta armahtaisi viimeisetkin puna-

16 Teema: Talvisota 80 vuotta vangit. Näin tapahtui yhdeksän vuotta kapinan jälkeen. Hallitus esitteli myös eduskunnan enemmistön tahdon mukaiset laivatilaukset, vaikka nk. Laivastolaki oli äänestetty yli vaalien. Päätettiin hankkia kaksi suurta panssarilaivaa, Ilmarinen ja Väinämöinen, neljä sukellusvenettä ja neljä moottoritorpedovenettä. Suomen bruttokansantuote oli 1920-luvulla noussut keskimäärin kuusi prosenttia vuodessa. Nousu katkesi 1929 alkaneeseen maailmanlaajuiseen talouslamaan. Pulavuodet antoivat sytykkeitä poliittisiin levottomuuksiin. Jonkinlainen huippu koettiin, kun Lapuanliikkeen innokkaimmat kyyditsivät eduskunnan entisen puhemiehen Wäinö Hakkilan ja entisen presidentin K.J. Ståhlbergin puolisoineen itärajan tuntumaan. Lapuanliikkeen innokas vastustaja tohtori Mikko Erich oli helmikuun lopulla 1932 puhumassa Mäntsälässä, kun tilaisuutta ryhtyi häiritsemään aseistettujen miesten joukko. Tuli tieto, että asejoukkoja oli ympäri maata valmiina toimintaan ja että kapinaa johdetaan ammattimaisesti. Tanner soitti Svinhufvudille, ja ehdotti sotaväen käyttöä, ”niin kuin kapinan puhjettua asiaan kuuluu” hän sanoi ja viittasi vuoden 1918 tilanteeseen. Letkautus ei presidenttiä miellyttänyt. Svinhufvud hyväksyi Lapuanliikkeen ajatusmaailman, vaikka oli alkanut vierastaa sen menettelytapoja. Tanner yritti ohjata presidentin ajattelua demokraattiseen suuntaan muistuttamalla vanhaa ukkotuomariaan laillisuusnäkökohdista. Vielä tärkeämpää oli, että Tanner ja tiukkana oikeistolaisena tunnettu ministeri Toivo Mikael Kivimäki olivat hyvissä väleissä. Entinen presidentti Relander soitti Tannerille ja sanoi kuulleensa, että Mäntsälän kapinalliset haluavat vaihtaa hallituksen, saada Vihtori Kosolan hallitukseen ja kenraali K.M. Walleniuksen armeijan komentajaksi. Päivää myöhemmin hallitus määräsi liikkeen johtomiehet vangittaviksi ja presidentti marssi radioon. Monelle hankkeesta innostuneelle oli järkytys kuulla, miten heidän kunnioittamansa mies pani arvovaltansa peliin radiossa: ”Kun nyt olen omalla vastuullani, kenestäkään riippumatta, ottanut vastatakseni rauhan palauttamisesta maahan, kohdistuu jokainen salahanke tästä lähtien paitsi laillista järjestystä, myöskin minua vastaan henkilökohtaisesti, joka itse olen suojeluskuntalaisten riveissä marssinut yhteiskuntarauhan ylläpitäjänä.” Svinhufvud jäi historiaan rauhantekijänä. Tekstin oli kirjoittanut oikeusministeri Kivimäki, mutta presidentin kunniaksi pitää sanoa, että hän luki sen sanasta sanaan. Svinhufvud oli nimittänyt kenraali Mannerheimin vuonna 1931 Puolustusneuvoston puheenjohtajaksi tehtävänä hankkia puolustukselle lisää varoja. Vuonna 1933 Svinhufvud nimitti Mannerheimin sodanajan ylipäälliköksi, ylensi hänet sotamarsalkaksi, jota arvoa sotaväessä ei tunnettu, ja määräsi, että marsalkan ohjeita pitää puolustusvalmisteluihin liittyvissä asioissa noudattaa. Pulavuosien jälkeen talous alkoi uudelleen kasvaa. Bruttokansantuote henkeä kohti lähestyi vauhdilla länsieurooppalaista tasoa ja vuonna 1938 Suomen se oli jo neljänneksen Euroopan keskiarvoa korkeampi. Sotia edeltänyt elintaso saavutettiin Suomessa uudelleen vasta 1950-luvulla. Parantunut talous ja kansallinen eheytyminen muuttivat poliitikkojen suhtautumisen puolustukselle myönteisemmäksi etenkin, kun nähtiin miten kansainvälinen jännitys kasvoi. Tanner lausui: ”Työväen oloissa on saatu aikaan parannuksia, nyt on työväelläkin puolustettavaa ja tätä puolustettavaa tulee vuosittain yhä lisää. Siksi ei työväestöllä ole enää Tasavallanpresidentti Risto Ryti allekirjoittaa julistuksen luovutettujen alueiden liittämisestä valtakunnan yhteyteen. Helsinki 6.12.1941. SA-kuva kielteistä kantaa puolustuslaitokseen nähden, mutta toistaiseksi on kuitenkin koetettava hillitä liiallista asevarustelua.” A. K. Cajanderin III hallitus muistetaan Suomen ensimmäisenä punamultahallituksena, jonka vahvat puolueet olivat maalaisliitto ja SDP. Toukokuun lopulla vuonna 1937 Mannerheim järjesti illallisen. Vieraiden joukossa olivat ministerit Väinö Tanner ja Väinö Voionmaa, ensimmäiset sosialidemokraatit ikinä marsalkan kotona, 19 vuotta sisällissodan päättymisen jälkeen. Isäntä ennusti vakavia aikoja. Kun Tanner kysyi, kuinka mahdollinen uusi sota on, marsalkka vastasi: ”Sota on jollain tavalla hiukan samanlainen asia kuin aikoinaan Pietarissa oli ravintola Jevropeiskaja Gastinitsa. Ei sinne yleensä varta vasten päätetty mennä, mutta aina sinne vain jollain tavalla jouduttiin”. Mannerheim totesi vielä, että valtiot, joiden puolustuslaitos on puutteellinen, eivät saa liittolaisia. Vuoden 1938 budjettiin valtiovarainministeri esitti puolustusmenojen kattamiseksi 20 % korotusta tulo- ja omaisuusveroon. Tätä esitystä vastustettiin oikealla kovasti ja se sai nimen ”Tanner-vero”. Väittelyn ollessa kiivaimmillaan, Tanner sanoi, etteivät porvarin isänmaallisuus ja lompakko näyttäneet olevan edes hyvänpäivän tuttuja keskenään. Eduskunta kuitenkin hyväksyi veron. Kesäkuussa 1939 turhautunut marsalkka pyysi kirjallisesti eroa, jota Tanner piti sopimattomana painostusyrityksenä ja suositteli suostumista siihen. Mannerheim olisi ”päästettävä menemään”, mies kun oli menettänyt hermonsa ja esittänyt aivan järjettömiä vaatimuksia. Ryti totesi, että Mannerheim ”näyttää kopioivan ryssäläisten kenraalien tapoja, jotka vastaisia tappioita peläten ajoissa hankkivat syntipukkeja pelastaakseen itsensä”. Paasikivi kauhisteli sellaisia puheita. ”On Jumalan onni, että Mannerheim vielä on sellaisissa voimissa, että hän voi johtaa puolustuslaitoksen kehittämistä. Keitä muita upseereja meillä on? Ei suorastaan ketään, joka kykenisi suurempiin tehtäviin…” Presidentti Kyösti Kallio ei hyväksynyt marsalkan eronpyyntöä. Vielä neuvottelumatkoilla Moskovaan loppusyksyllä 1939 oltiin luottavaisia, että asiat ratkeavat puhumalla ja sopimalla. Neuvostoliiton vaatimuksia pidettiin hermosotana, josta lujahermoisten miesten ei pitänyt hätkähtää. Moskovaan matkaaville neuvottelijoille puhuttiin ja laulettiin väliasemilla. Paasikivi murisi, ettei olisi mitään hätää, jos ongelmat voitaisiin laulamalla hoitaa. Maailmansotien välillä valtiovarainministerit toisensa perään, puoluekannasta riippumatta, olivat vaatineet puolustusmenojen korotuksiin nollalinjaa tai peräti supistuksia. Lähemmässä tarkastelussa kuva ei ole kuiten-

Teema: Talvisota 80 vuotta kaan näin yksioikoinen. Kansantuloon nähden puolustusmenojen osuus kasvoi melkein joka vuosi. Puolustusmenojen osuus valtion budjetista oli vuoden 1938 budjetissa jo 25 %. Tänä päivänä puolustusmenot ovat pari prosenttia valtion menoista. Ei päätöksentekokaan aivan avutonta ollut. Keväällä 1939 eduskunta hyväksyi muun muassa nk. tasavallan suojelulain, väestönsuojelulain, työvelvollisuuslain sekä lain puolustusvalmiuden tehostamiseksi sodan aikana. Linnoitustyöt ja Ylimääräiset harjoitukset itärajalla olivat todella suuria ponnistuksia. Kesällä 1939 puolustusministeri Juho Niukkanen esitti hallitukselle yli miljardin markan lisäohjelmaa. Tanner vastusti ja ehdotus hylättiin, Ryti yhtyi Tannerin kantaan. Kun tilanne edelleen tiukkeni, Niukkanen ylitti määrärahoja omavaltaisesti syksyllä 1939 yhteensä 600 miljoonalla markalla. Valtioneuvosto hyväksyi menot vasta 30. 11. 1939, kun punalentäjien pommit jo putoilivat suomalaisten niskaan ja oli aika rakentaa uusi hallitus. Legendaariseksi tuli pääministeri Cajanderin kommentti: "Tarkoittaako tämä, että hallitus kokoontuu jo ennen virka-aikaa?" Talvisotaan joutunut Suomi pystyi mobilisoimaan rintamalle huomattavan suuren osan miespuolisesta väestöstään. Nyt tiedetään, että Euroopassa ei tuohon aikaan ollut yhtään valtiota, joka olisi asukaslukuunsa nähden ollut paremmin varustautunut, vaikka kansan mieliin iskostettiin kuva ns. Cajanderin mallista. Todellisuudessa myös vaatetukseen liittyneet ongelmat ratkaistiin suhteellisen nopeasti eikä niillä ollut merkitystä itse sodankäyntiin. Tämän päivän Suomi on vastaavassa asemassa. Euroopassa ei ole yhtään valtiota, jonka asevoimien valmius ja varustus olisi asukaslukuun suhteutettuna lähelläkään Suomen luokkaa, puolustustahdosta puhumattakaan. Talvisodan opetus on kantanut ainakin kahdeksankymmentä vuotta. Talvisodan vihollinen ei ollut mikä tahansa vihollinen, vaan maa, jolla oli 1930-luvun lopulla maailman suurin aseteollisuus ja joka sijoitti maanpuolustukseen suurvalloista eniten. Stalin oli antanut jonkin verran tasoitusta tapattamalla suuren joukon kyvykkäimpiä sotilaitaan, mutta puntit eivät olleet läheskään tasan. Kun talvisotaan jouduttiin, saattoi sanoa, että kaikki keskeiset päättäjät olivat olleet 17 oikeassa. Puolustusmateriaalia olisi saanut olla enemmän, mutta nyt oli myös vähäväkisillä jotain puolustettavaa, tasa-arvoistuva demokraattinen yhteiskunta. Kun Rytille ja Tannerille oli ennen sotaa ehdotettu, että Suomi voisi ottaa ulkomaista velkaa sekä helpottamaan kansalaisten verotaakkaa että rahoittamaan puolustusmenoja, vastaus oli kielteinen. Juuri niin olisi kuitenkin jälkeenpäin arvioiden pitänyt tehdä. Sodan aiheuttama inflaatio olisi nuo velat kuitannut vähiin. Mutta kun ei kumpikaan herroista uskonut sotaan, vaan viisaaseen ulkopolitiikkaan, niin velkaa ei otettu. Sodan sytyttyä nämä kaksi nuukaa miestä joutuivat suurimpaan vastuuseen, Ryti pääministeriksi ja Tanner ulkoministeriksi. Viisi vuotta myöhemmin heidät tuomittiin vankilaan, ei sen takia, mitä olivat ennen sotia jättäneet tekemättä, vaan sen takia, mitä tulivat sotavuosina tehneeksi isänmaan hyväksi. Lasse Lehtinen Talvisodassa vammautuneet Suomalaisten kannalta talvisodan rauhallisempi vaihe päättyi, kun Neuvostoliiton suurhyökkäys alkoi helmikuun alussa. Puna-armeija oli tammikuun ajan ryhmittänyt joukkojaan uudelleen, ja samalla tuonut rintamalle uusia joukkoja. Tykistö ja ilmavoimat moukaroivat suomalaisten asemia ja jalkaväki hyökkäsi asemia vastaan. Suomalaiset etulinjan miehet joutuivat koville. Sotilailta, joista useimmat olivat vasta noin 20-vuotiaita nuorukaisia, vaadittiin aivan yli-inhimillistä kestävyyttä. Runsaasta ylivoimasta huolimatta neuvostojoukoilla kesti kaksi viikkoa murtaa suomalaisten puolustuksen. JSp:t Lähellä etulinjaa olleet joukkosidontapaikat (JSp) joutuivat myös koville. Haavoittuneiden määrät kasvoivat moninkertaiseksi tammikuuhun verrattuna. JSp:n lääkärit joutuivat työskentelemään usein vuorokaudet ympäri nukkumatta. Talvisodassa JSp toimi yleensä maahan kaivetussa teltassa tai korsussa 1–2 kilometrin päässä etulinjasta maaston, evakuointiteiden, yksiköiden ase- mien ja taistelutilanteen mukaan. Koska joukkosidontapaikat yritettiin sijoittaa mahdollisimman lähelle rintamaa, ne joutuivat usein tykistön keskitysten kohteeksi. Ne saattoivat myös joutua vihollisjoukkojen kanssa lähitaisteluun ja vihollisen lentokoneet olivat niitä koko ajan häiritsemässä. Tärkeimmät tehtävät oli määritelty jo ennen sotaa Puolustusvoimien lääkintähuollon suunnitelmissa. Talvisodan aikana JSp:t todettiin pääosin toimiviksi, eikä niitä juurikaan muutettu jatkosodan aikana. Jo talvisodan aikana luovuttiin pääsidontapaikoista. Tärkeimpinä tehtävinä olivat haavoittuneiden lajittelu lääkärintutkimuksen perusteella, ensiavun täydennys ja kuljetuskestävyyden parantaminen. Mahdollisia hoitotoimia olivat myös mm. verenvuodon tyrehdyttäminen, murtumien lastoitus, kipulääkitys, jäykkäkouristusseerumiruiskeen antaminen, yleispaleltumien hoito ja tarvittaessa hätäamputaatiotkin. Jos sotilas oli haavoittunut tai sairastunut lievästi, riitti usein hoidoksi pelkästään se, jonka hän sai JSp:lla. Vaikeimmin haavoittuneet varustettiin sairaankuljetuskortilla, jossa oli tiedot vammasta, annettu hoito, kuljetustapa ja mahdolliset ohjeet. Heidät evakuoitiin heti tilanteen salliessa, yleensä öisin kenttäsairaaloihin ja niistä kiireellisen hoidon jälkeen pikaisesti evakuointi- tai varsinaisiin sotasairaaloihin. Sairaala- ja sairasjunia Haavoittuneiden kuljettamiseksi kotiseudun sotasairaaloihin varustettiin jo YH:n aikana kolme päämajan alaista sairaalajunaa sekä neljä sairasjunaa. Talvisodan aikana perustettiin vielä kolme sairasjunaa. Sairaalajunia, joissa oli mm. leikkaussalivaunu, käytettiin pitkissä kuljetuksissa ja varustukseltaan ne olivat täydellisempiä kuin yksinomaan potilaiden evakuoimiseen tarkoitetut sairasjunat. Sairaala-/sairasjunan keskimäärin 300 potilaasta huolehti yksi–kaksi lääkintäupseeria, 12 sairaanhoitajaa ja seitsemän lääkintälottaa sekä kaksi aliupseeria ja kymmenen lääkintämiestä. Junat kulkivat sotasairaaloiden ja niiden

18 Teema: Talvisota 80 vuotta Kollaanjoen itäpuolella lähetti taistelujen aikana 17.12.1939. SA-kuva asemien väliä, joille haavoittuneet kenttäsairaaloista tuotiin. Usein junia lastattiin myös rintaman takana rautatiepysäkillä. Lastaaminen tapahtui yleensä yöllä ja mahdollisimman nopeasti, jotta matkaan olisi ehditty ennen päivän sarastusta ja mahdollisia ilmahyökkäyksiä. Vaikeimmin haavoittuneet nostettiin paareilla ikkunasta III luokan päivävaunuista tehtyihin junavaunuihin. Lievemmin haavoittuneet sijoitettiin makuuvaunuihin ja kävelevät potilaat istumavaunuihin. Junien lääkärit arvioivat potilaiden tilan, lievittivät kipuja ja antoivat hoitoa mahdollisuuksien mukaan. Junassa ei haavojen hoito ollut mahdollista, mutta potilaat saivat ruokaa ja juomaa. Vastaanottavaan sotasairaalaan ilmoitettiin, milloin sairaala- tai sairasjuna saapuu ja millaisia potilaita siinä on. Junien henkilökunta joutui tekemään töitä vuorokaudet ympäri. Jatkuvat hälytykset ja pommitukset hankaloittivat junien kulkua. Hälytyksen sattuessa paareihin sidottuja potilaita ei voitu siirtää junasta pois eivätkä hoitajattaret saaneet jättää heitä yksin. Monen haavoittuneen mielestä olikin tuskallisempaa olla sidottuna junassa hälytysten aikana kuin kestää vihollisen hyökkäystä rintamalla. Potilaiden mieliala oli kuitenkin yleensä korkealla, sillä olivathan he kuitenkin selvinneet hengissä sieltä jostakin. Lievemmin haavoittuneet auttoivat vaikeammin haavoittuneita sotakavereita. Pysyvä vamma 23 000:lle Neuvostoliiton suurhyökkäys näkyy haavoittuneiden määrissä. Kun tammikuussa 1940 haavoittuneita ja sairastuneita oli noin 4 000, helmikuussa luku oli yli 11  000 ja maalis- kuussakin lähes 6 000. Talvisodan sotainvalidien yleisimmät vammat olivat odotetusti jalkoihin ja käsiin haavoittumiset, joita oli yli puolet kaikista vammatyypeistä. Kolmanneksi yleisimpiä olivat keskikehon vammat ja niiden jälkeen tulivat pään alueen vammat. Useimmat sotainvalidit olivat monivammaisia, sillä sirpaleita osui yleensä eri puolille kehoa. Sairauksia ei vielä talvisodan aikana puhjennut yhtä paljon kuin jatkosodan aikana. Ankarat pakkaset aiheuttivat runsaasti paleltumisia, koska monilla oli jalkineina vain ahtaat kumi- tai kumiteräsaappaat. Paleltumia kirjattiin etenkin tammikuun alkupuoliskolla. Paleltumiset vähenivät ratkaisevasti, kun saatiin lämpimämpiä jalkineita sotasaaliiksi tai kotoa. Paleltumia oli kuudella prosentilla talvisodan johdosta sotavammakorvausta saaneista. Suomen puolustusvoimien tappiot Päämajan huolto-osaston laatimien yhteenvetojen mukaan Suomen puolustusvoimien tappiot talvisodassa olivat kaikkiaan 66 406 kaatunutta, kadonnutta ja haavoittunutta eli noin 20 %:a kokonaisvahvuudesta. Runsas kolmasosa eli lähes 20 000 oli kaatuneita ja kadonneita. Haavoittuneita oli yli 43 000. Useimmat talvisodassa haavoittuneet kykenivät vammojen kokonaan tai osittain parannuttua osallistumaan myös jatkosotaan. Talvisodan sotainvalideista lähes 9 000 haavoittui myös jatkosodassa. Suomalaisten puolustus Mannerheim-linjalla murtui helmikuun puolivälissä Lähteen lohkolla Summassa, joka oli ollut puna-armeijan päähyökkäyssuunta. Kun murtumaa ei saatu tukituksi, ylipäällikön oli annettava käsky vetäytyä Kannaksella väliasemiin. Huonosti varustetut väliasemat kestivät helmikuun lopulle, jolloin oli pakko vetää joukot taka-asemaan Viipurin–Vuoksen tasalle. Moskovan rauhaan mennessä neuvostodivisioonat olivat saaneet jo sillanpääaseman Viipurinlahden luoteisrannalle. Vuosalmella ja Taipaleessa suomalaiset pitivät ankarasta paineesta huolimatta asemansa. Laatokan pohjoispuolella neuvostojoukot saivat murrettua Kitilän suurmotin saartorenkaan. Siellä ja Kollaalla pystyivät suomalaiset kuitenkin estämään neuvostojoukkojen hyökkäykset Kannaksen puolustajien selustaan. Sotatoimet lopetti 13.3.1940 solmittu Moskovan rauha. Alkoi kahden sodan välinen rauhanaika, jonka nimeksi myöhemmin tuli välirauhan aika. Talvisodan jälkeen arvioitiin, että talvisodan aikana vammautuneista sotilaista ja siviileistä vain noin 5 000:lle jää pysyvä vamma. Pysyvän vamman saaneita talvisodan sotainvalideja oli lopulta yli nelinkertainen määrä, lähes 23 000. Puolustusvoimat oli ennen sotaa hyvin valmistautunut haavoittuneiden lääkintähuoltoon, mutta suomalainen yhteiskunta oli huonosti valmistautunut näin suuren sotainvalidienjoukon huoltoon. Monet sotasairaaloista ja toipilaskodeista kotiutuvat tarvitsivat vapaaehtoisen huollon, mutta ennen kaikkea valtiovallan tukea. Markku Honkasalo Lue juttusarjan aikaisemmat kirjoitukset osoitteessa www.sotainvalidit.fi

Hyvinvointi 19 Muisti mukana ikäihmisen kuntoutuksessa Ikäihmisille on omat liikuntasuosituksensa ja tiedossa on, että hyvä kunto ja lihasvoima tukevat itsenäistä arkea ja toimintakykyä. Ikäihmisten kuntoutukseen erikoistuneet fysioterapeutit huomioivat ikääntymisen mukana tulevia erikoispiirteitä monipuolisesti. Jos ihmisellä on muistisairaus, pitää kaikkea kuntoutumista lähestyä eri tavalla. Tässä apuna ovat geriatrisen fysioterapian erityisosaajat, jotka ovat erikoistuneita muistisairaiden kuntoutukseen. – Kohtaaminen ja vuorovaikutustaidot ovat fysioterapeuttisten tavoitteiden kanssa avainasemassa, sillä jos ei niitä hallitse, on tavoitteisiin vaikeaa päästä, kertoo fysioterapeutti ja FysioGeriatrian koulutuskoordinaattori Pauliina Unkeri. – Usein muistisairaiden kanssa suunnitelmat a tai b eivät toimikaan, joten ammattilainen tarvitsee luovuutta ja osaamista. Taitoa muistisairaan kohtaamiseen Unkeria harmittaa, kuinka muistisairaiden kohdalla usein puhutaan ”aggressiivisesta tai haastavasta käytöksestä”. – Monesti kyse on enemmänkin siitä, että me emme ymmärrä mistä henkilön käytös tai toiminta johtuu ja tulkitsemme viestejä väärin. Arvostaja kohtaaminen ja henkilön historian tunteminen auttavat näissä tilanteissa. Tämä osaaminen on yksi geriatrisen kuntoutuksen kulmakivistä. Muistikuntoutuksessa kognitiolla eli ajattelulla, oppimisella ja muistelulla on olennainen rooli harjoituksissa. – Muistikuntoutuksessa yhdistämme tietoisesti kahta tai useampaa erilaista toimintoa, esim. kävelyn lomassa keskustellaan, mikä voi olla muistisairaille vaikeaa. Tai tasa- painoharjoitteisiin yhdistetään laskutehtäviä, muotoja ja värejä. Erityisen tärkeää olisi tehdä harjoitteita henkilön omassa ympäristössä, jotta ne liittyvät arkeen. Eli harjoitellaan suoraan sitä, mitä on tavoitteena kehittää, kuten portaiden nousua, Unkeri kertoo. Harjoitteita tehdessä pitää olla hauskaa. – Voi olla, ettei muistisairas henkilö muista, mitä viimeksi on yhdessä tehty mutta hän muistaa tunnelman. Ja kun se on positiivinen, jää siitä tunnejälki. Tavoitteet kunnon mukaan Muistikuntoutus voi olla ennaltaehkäisevää tai toimintakykyä ylläpitävää ja edistävää. Keskeistä on, että kuntoutus on säännöllistä ja riittävän pitkäkestoista. Kuntoutuksen suunnittelu ja tavoitteet mietitään yhdessä asiakkaan ja hänen läheisten kanssa kuntoutujan toimintakyky, tarpeet ja toiveet huomioiden. Geriatrisessa muistiosaamisessa olennaista on huomioida hoidossa koko perhe. Näin muistisairaudet ja niiden erikoispiirteet osataan huomioida mahdollisimman laajasti kaikissa arjen toiminnoissa. – Tämä voi helpottaa myös omaishoitajaa ymmärtämään, miksei toinen esim. lähde liikkeelle jo ensimmäisellä sanomisella. Muistitestit voivat myös auttaa henkilön sanallisessa ohjaamisessa. Esimerkiksi sanonko: ”nouse ylös seisomaan”, ”nouse seisomaan” tai ”seisomaan”. Rytmillä liikkeelle Tutut laulut ja lorut ovat tehokas tapa liikkeiden ohjaamiseen, sillä niiden myötä toimintaan tulee monipuolisempia elementtejä. – Esimerkiksi ”vasen, oikea – nosta koipea”. Kun harjoitteita tehdään ja niitä rytmi- Pauliina Unkeri on fysioterapeutti ja geriatrisen kuntoutuksen asiantuntija FysioGeriatria Oy:ssa. Kuva: FysioGeriatria tetään, lapsena opitut lorut palautuvat mieleen ja auttavat muistelussa Sitä kautta mieleen voi palautua myös muita asioita ja aktivoi muistisairasta keskustelemaan. Pauliina Unkeri on kouluttanut ammattilaisia useiden vuosien ajan. Hän kannustaa kokeilemaan erilaisia aivojumppaharjoitteita. Ja jos muistin kanssa ilmenee haasteita, tulisi tutkimuksiin mennä rohkeasti, sillä mitä aikaisemmin muistisairaudet diagnosoidaan, sitä paremmin niitä voidaan hoitaa. – Diagnoosia ei kannata pelätä. Aina se on shokki, mutta helpottaa ymmärtämään, mistä tietyt asiat johtuvat. Täysipainoista elämää tulee jatkaa kuten ennenkin! Kehoaistimuksia vuodepotilaalle Aivojumppa Pidä toinen kätesi auki ja laita toinen nyrkkiin vuorotellen vaihtaen. Luettele samalla ääneen viikonpäivät takaperin. Vaikeutta voi lisätä esim. luettelemalla kuukaudet takaperin. Lähde: FysioGeriatria Unkeri muistuttaa, ettei kukaan ole liian huonokuntoinen ettei hyötyisi kuntoutuksesta, sillä tavoitteet ovat aina yksilöllisiä ja keinoja on monia. – Tiedämme, että jos ihminen makaa paljon vuoteessa, se lisää sekavuutta, koska keholle ei tule riittävästi liikettä ja aistimuksia. Pitkälle edenneessä muistisairaudessa kuntoutuksen tavoitteena voi olla nivelten liikkuvuuden ylläpitäminen. Vartaloa sivelemällä annamme aistimuksia kehon hahmottamiseen. Näin hoivakodissa muut hoitotoimenpiteet sujuvat helpommin, kun henkilö ei ole niin jäykkä, Unkeri kertoo. Marja Kivilompolo

20 Lotan raskas tie Kannakselta Presidentinlinnaan Nikolai II hallitsi Suomea tammikuussa 1916, kun Saima Pohjalainen syntyi. Samainen Kuolemajärven evakko Saima Kukko Merikarvian Lankoskella täytti juuri 104 vuotta. Tähän väliin mahtuu paljon. – Tässä minä istun ja tuolta uunista tulee lämpöä, hän toteaa hymysuin. Viimeisin ilonaihe, mitä voi muistella, oli osallistuminen linnan juhliin muiden veteraanien joukossa. Hyvä lapsuus maalla Saima Kukon lapsuus Kuolemajärven rannalla liki Suomenlahtea oli huoletonta, vaikka maatöitä muine askareineen riitti. – Uimassa käytiin aamulla, päivällisen jälkeen ja illalla. Nuoruudestaan Saima muistaa, että hän kerran halusi auttaa naisväkeä lypsämällä lehmät sillä aikaa, kun he olivat huuhtomassa pyykkiä. – Ihmeen hyvin lehmät kestivät paikallaan. Seisoivat kuin pukit siinä. Sain kaikki lypsettyä ja työ kesti jopa tarkastamisen. Mitään ei jäänyt utareisiin. Lapsuudenkodissa oli 24 omenapuuta ja niitä on nykyisessäkin kodissa. – Omenoita käytiin myymässä Viipurin torilla ja niillä rahoilla tehtiin ostoksia kotiin. Isä antoi lähtiessä ohjeet viedä samalla reissulla kauppaan hunajaa myyntiin. Naapurin isäntä oli seurannut Saiman torikauppaa ja ihmetellyt, että miten hän ehti kaikki ne omenat pussittaa.  Saiman ainoa tytär Irma on korvaamaton apu äitinsä elämässä. taa eikä asua siellä lainkaan ennen elokuussa 1941 tapahtunutta kaatumistaan. Useita perheitä oli sijoitettu isoon maataloon, jonka oli aikanaan omistanut Antti Ahlström. Talvisodan evakkoon lähtöä pidettiin jotakuinkin käsitettävänä asiana, mutta toinen lähtö oli sitä kurjempi. Asemasodan aikana oli päästy palaamaan takaisin Kuolemajärvelle, jonne aseveljet rakensivat uuden talon Saimalle ja lapsille. Lähtökäsky kesällä 1944 tuli juuri, kun talo oli muuttovalmis. Saiman muistiin jäi tuolta ajalta vain lause: “Niin kiire tuli, ettei ehditty edes itkeä.” Rakkaus löytyi tansseista Uusi koti ja elämä Saima opiskeli ruuanlaittoa ja neulontaa Aitoon kotitalouskoulussa ja palasi sitten kotiin Kuolemajärvelle. Talkootansseissa hän kertoo katsahtaneensa tanssisalin ravintolapuolelle ja huomanneensa siellä istumassa elämänsä miehen, Mauno Laasosen. – Ajattelin, että tulisipa tuo hakemaan minua – ja hän tulikin. Sodan uhatessa Saima kouluttautui lotaksi huolehtimaan ilmavalvonnasta ja palveli niissä tehtävissä näkötornissa Kuolemajärven Pinoniemellä. Hän toimi myös muonittajana linnoitustöissä Mannerheim-linjalla. Häänsä nuoripari vietti Kuolemajärven kirkossa 1939. Talvisodan päättyessä Saima asui Helsingissä, kun talvisota oli ajanut perheen evakkoon. Pääkaupungissa syntyi myös esikoispoika Pertti. Maunon valitsemalle tontille Lankoskella nousi uusi koti vuonna 1948 ja pihaan istutettiin tietenkin myös omenapuita. Tässä vaiheessa Saimalla oli takana jo 16 eri asuinpaikkaa. Yhdeksän vuotta kestänyt evakkomatka oli päättynyt. Raskaista kokemuksista huolimatta Saima muistelee, että heidät otettiin joka paikassa ihan hyvin vastaan.   Elämä asettui raiteilleen pikkuhiljaa ja kolme vuotta myöhemmin Saiman elämään astui toinen Kuolemajärven poika, Tauno Kukko. Pienviljelijäperheessä oli muutama lehmä ja mies viljeli maata. Lapsia syntyi neljä ja heistä Irma Kukko toimii nykyisin äitinsä omaishoitajana. Vielä muutama vuosi sitten Saima viihtyi golfin parissa pihamaalla, minne hänelle on tehty pieni ratakin. Puutarhanhoito on myös ollut rakas harrastus. Vieläkin hellan reunalla siitä muistuttaa oveen kiinnitettävä kyltti: “Olen puutarhassa”. Yli 100-vuotiaana saa iloita sukunsa jatkumisesta jo viidenteen polveen, sillä lastenlastenlastenlapsiakin on tullut maailmaan jo kaksi. Sota muutti elämän suunnan Välirauhan aikana perhe asui Merikarvian Lankoskella, josta pika-asuttamisen alettua Mauno ehti valita kotipaikaksi tontin valtatie 8:n läheisyydestä. Mies ei ehtinyt itse raken- Kutsu Linnanjuhliin Viime talvena Merikarvian kirkkoherra Tom Broberg kävi onnittelemassa 103-vuotiasta ja hänelle oli tullut idea ehdottaa Saimaa vieraaksi Presidentinlinnaan. Niinhän siinä kävi, että monien vaiheiden jälkeen Saima sai kutsun, mitä ei meinannut todeksi uskoa. Hän oli juhlien vanhin ja saattajana toimi tytär Irma. Molemmat olivat sonnustautuneet kauniisiin Merikarvian kansallispukuihin. Teksti ja kuvat: Seija Väre Saima Kukko vanhempien poikiensa Pertti ja Pauli Laasosen kanssa vuonna 1942. Kuva: Saima Kukon perhealbumi

Sotainvalidityön tekijät 21 Kiitollisen työn tekijä Kuka olet ja mitä teet? Mikä työssä on ollut vaikeinta? ”Olen Raimo ”Rami” Latvala. Minut pyydettiin vuonna 2004 mukaan Vaasan seudun osaston johtokunnan jäseneksi ja samalla kysyttiin, olisinko halukas ottamaan jossakin vaiheessa hoidettavakseni osaston puheenjohtajuuden. Silloinen puheenjohtaja, sotainvalidi Kauko Syrén oli myös Vaasassa apulaispoliisimestarina ja tunsin hänet työni kautta, sillä toimin poliisina liki 35 vuotta. Vaikka työpaikkani oli keskusrikospoliisissa, tulin tuntemaan myös vaasalaiset poliisit. Lähdin mukaan, ja olisiko ollut vuosi 2005, kun puheenjohtajuus siirtyi hoidettavakseni. Olen yhä mukana piirihallituksessa Vaasan seudulla ja olen myös Vaasan Sotaveteraanipiirin tukijäsen. Yksi merkittävä tehtäväni on Veteraanivastuu-keräyksessä. Olen ollut mukana vuodesta 2004 lähtien, jolloin sotainvalideilla oli vielä oma syyskeräys. Pyöritän Vaasan alueen keräysesikuntaa. Keräykset ovat olleet tuottoisia ja olemme saaneet vuosittain sotainvalideille n. 10 000 euroa. Meillä on hyvä joukkue ja tässä yhdistyy muitakin harrastuksiani vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä.” ”Kun törmää elämän perimmäisiin kysymyksiin. Ne ovat puhuttelevia hetkiä, kun ollaan saattamassa viimeiselle matkalle ihmisiä, jotka on oppinut tuntemaan ystävänä ja joiden elämän viimeisiä vaiheita on nähnyt vierestä. Se puhuttelee aina, vaikka minäkin olen ollut työssäni paljon kuoleman kanssa tekemisissä.” Kuinka tehtäväsi on muuttunut? ”Aloittaessani meillä oli vielä toista sataa jäsentä. Osastomme on ollut koko ajan piirin suurimpia, sillä Vaasan seutuun kuului myös Mustasaari. Tärkeää oli myös se, että olimme kaksikielinen osasto. Siihen aikaan oli vielä naistoimikunta ja paljon aktiivista toimintaa: juhlia, retkiä ja urheilua. Sitten, noin neljässä vuodessa alkoi tulla muutoksia ja aloimme suunnitella sitä, kuinka organisaatiota pitäisi kehittää jäsenmäärän pienetessä. Ajattelimme, että päätöksiä on tehtävä vielä silloin, kun sotainvalidiveljet ovat itse päättämässä ja miettimässä, mikä on paras. He tuntevat alueensa ja sen, miten kaikki saadaan mahdollisimman hyvin toteutettua. Lopulta perustettiin Rannikko-Pohjanmaan sotainvalidiosasto, johon purkautuvien sotainvalidiosastojen jäsenet alkoivat siirtyä, ja minä olin tämän uuden osaston ensimmäinen puheenjohtaja. Siitä se lähti liikkeelle ja lopulta lakkautimme Vaasan seudun osaston ja sitten Vaasan piirin nimi muutettiin Rannikko-Pohjanmaan piiriksi, johon kaikki jäsenet lopulta siirtyivät. Meillä oli onnea, kun löysimme uudeksi puheenjohtajaksi Markku Rannan. Kyseessä oli iso muutos. Se oli ensimmäinen, joka Veljesliitossa tehtiin. Toiminnalla taattiin, että piiri toimii kielellisesti ja alueellisesti. Jotta henkilöjäsenyys tuli piirissä mahdolliseksi, vaati se liitossa useita sääntö- Miltä sotainvalidityön tulevaisuus näyttää? Sotainvalidityöstä on tullut kiinteä osa Raimo Latvalan elämää. muutoksia, sillä aikaisemminhan vain osastot saattoivat olla piirin jäseniä. Yksi iso tavoite meillä ja silloisella piirin toiminnanjohtajalla Teemu Lintamolla oli, että osastojen kunniakas historia hoidetaan hyvin päätökseen. Tuli henkilöjäsenyys ja alueille syntyi ikään kuin jaostoja, joita ei kuitenkaan ollut paperille rakennettu mutta ne olivat ne entiset osastot, joista jäi edustus piirihallitukseen. Yhdyshenkilöt huolehtivat alueensa yhteistyöstä ja yhteyksistä jäseniin. Näin piirihallituksessa säilyy asiantuntemus siltä alueelta, mikä heijastuu esim. avustusanomuksissa.” Mikä sinua motivoi? ”Isäni oli sotaveteraani. Olen maaseudulta kotoisin ja siellä lähes kaikki miehet olivat sotainvalideja tai veteraaneja. Tapaamillani miehillä ja naisilla on paljon sisältöä annettavana, ja he ovat erittäin kiitollisia kaikesta pienestäkin avusta. Myös keräyksen jatkuminen, jossa olen ollut aktiivisesti mukana 15 vuotta. Minua motivoi nämä kaikki. Minulla oli kotona perinteiset arvot: koti, uskonto ja isänmaa. Tämä on kiinteä osa minua ja sitä, mitä teen. Leipätyö, jota 35 vuotta tein, ei ollut aina niin herkkua. Nyt voin olla mukana työssä, mistä saan myönteistä palautetta. Näen, kuulen ja tunnen, kuinka tärkeää se on. Vaimo on ollut, Luojan kiitos, aina hyvin myötämielinen ja itsekin mukana. Kotijoukkojen tuella on todella suuri merkitys.” ”Ehkä meillä on vielä hahmottamisen tarvetta, että miten tämä viedään loppuun. Hyvällä mallilla ollaan: on henkilöitä, jotka ovat varmaan vielä pitkään mukana. Liitolla on ihan hyviä tavoitteita, että kuinka sitä viedään eteenpäin ja missä vaiheessa siirrytään virallisen perinnetyön muotoon. Kaikessa heijastuu jäsenistä viimeiseen saakka huolehtiminen. Se onnistuu, kunhan vain onnistutaan ylläpitämään kenttä sellaisena, että sieltä löytyy vastuunkantajia, jotka haluavat olla mukana. Toimintaan heijastuu myös veteraanijärjestöjen perinnetyön kehitys, koska niistä tulee yhteisiä asioita, joita on järkevää hoitaa yhdessä. Joka paikkaan ei riitä tekijöitä.” Kuinka tiivistäisit sotainvalidityön muutamaan lauseeseen? ”Siitä on tullut osa elämääni näinä vuosina, kun olen ollut eläkkeellä. Se on kiinteä osa, joka kaikki liittyy hyvin oleellisesti muuhunkin tekemääni vapaaehtoistyöhön, eikä minun ole tarvinnut oikeastaan muuttaa mitään, vaan sotainvalidityö on rakentunut siihen samaan yhteyteen. ” Mikä sotainvalidiperinteessä on mielestäsi erityistä? ”Tässäkin on varmaan alueellisia asioita, jotka tulee säilyttää. Mutta päällimmäisenä tulee olemaan sotainvalidien raskas osa, jonka he sodan jälkeen ovat kantaneet todella kunniakkaasti. Emmehän me nykyään näe niitä miehiä ja joitakin naisiakin, jotka olivat todella vaikeasti vammautuneita. Mutta raskaan hinnan he maksoivat itsenäisyyden säilyttämisestä ja ovat silti jaksaneet olla myönteisiä. Tässä 15 vuoden aikana tapaamani ihmiset ovat olleet todella myönteisiä ihmisiä. He ovat osanneet löytää elämästä hyvyyttä, ja heidän on täytynyt uskoa tulevaisuuteen.” Marja Kivilompolo

22 Piirit toimivat HELSINKI Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0225 Helsingin piirin jäsenille Vuosi 2020 on alkanut pääkaupunkiseudulla ”ikuisen” syksyn merkeissä. Vuoden alussa oli sotainvalidijäseniä 107, puolisojäseniä 289 ja tukijäseniä 60. Vuoden 2019 aikana kutsun viimeiseen iltahuutoon sai 22 sotainvalidijäsentä sekä 39 puolisojäsentä. Helsingin Sotainvalidit ry, josta jäsenet ovat nyttemmin liittyneet henkilöjäseniksi Helsingin piiriin, täyttää 80 vuotta 29.7. Vastaavasti Sotainvalidien Veljesliiton Helsingin piiri ry on perustettu 22.2.1945. Helsingin kaupunki järjestää kahvitilaisuuden Helsingin piirin sotainvalideille, heidän puolisoilleen ja leskilleen 29.7. kaupungintalon ravintolassa. Palataan tähän juhlapäivään myöhemmin. Tapahtumia Lounastilaisuudet Marskin Kuusi Palaa-ravintolassa (Mannerheimintie 10) jatkuvat kuukauden 2. perjantaina kello 12: 13.3. , 17.4. (huom! poikkeus) ja 8.5. Lounaasta peritään 5 euron omavastuu. Varaathan tasarahan. Kaikki jäsenet ovat tervetulleita mukaan! Puolisojäsenkerho kokoontuu Kampin palvelukeskuksessa kuukauden viimeisenä perjantaina kello 11–13: 27.3., 24.4. ja 29.5. Tilaisuuksissa yleensä jokin luento ja vapaata keskustelua kahvikupposen kera. Tervetuloa! Hengelliset iltapäivät järjestetään Helsingin Seudun Sotaveteraanipiirin toimesta myös Kampin palvelukeskuksessa kuukauden viimeisenä keskiviikkona kello 15 seuraavasti: 25.3. ja 29.4. Isäntänä toimii Pentti Perttula. Tervetuloa! messä ja kirkkotilaisuus iltapäi- Piirin huoltotoiminnasta kuluvana vuonna ilmoitetaan koko jäsenistölle vuosikokouksen jälkeen ilmestyvässä jäsenkirjeessä. Toivotan jäsenille oikein hyvää kevään odotusta, vuosikokouksessa tavataan! Kaatuneitten muistopäivän 17.5. kaksikielinen messu klo 10.00 Pyhän Laurin kirkossa ja seppeleenlasku kirkon sankarihaudalla klo 11.00 sekä klo 12.00 seppeleenlasku Ruskeasannan sankarihaudalla. Satu Jelkälä-Blomqvist toiminnanjohtaja Tarkistakaa kellonajat vielä paikallislehdistä ko. ajankohtana, jos niihin tulee muutoksia. Tapahtumia Helsingissä Talvisodan päättymisen 13.3. vuosipäivän tilaisuudet oat kaikille avoimia. Katso lisätiedot viereisen sivun ilmoituksesta! Kansallisen veteraanipäivän 27.4. lipunnosto klo 12 Mannerheimin ratsastajapatsaalla ja juhla klo 13 Finlandiatalolla. Kaatuneitten muistopäivän 17.5. seppeleenlasku klo 10 Hietanie- Piirin jouluruokailu nautittiin 11.12.2019 Folkhälsanilla. Puheenjohtaja johdatti vieraat joululauluihin. vällä Töölön kirkossa. Tapahtumia Vantaalla Vetreksen järjestäminä: Talvisodan päättymisen 13.3. kukkien lasku ja kynttilälyhdyt klo 9.00 Tikkurilan Veteraaniaukiolla. Onnittelemme Helsingin piiri onnittelee 100 vuotta täyttäviä jäseniään: Harry Hurmerinta 23.2. Taito Vesala 26.4. Aarre Torpell 23.5. Kansallisen veteraanipäivän 27.4. lipunnosto ja seppeleenlasku klo 9 Tikkurilan Veteraaniaukiolla sekä lipunnosto klo 9 Martinuksen edessä. Sekä klo 16 Veteraanipäivän juhlakonsertti Martinuksessa. Sotainvalidi Hilkka Kannisto vietti 100-vuotispäiväänsä joulukuussa 2019. Onnea! VUOSIKOKOUSKUTSU Sotainvalidien Veljesliiton Helsingin piiri ry:n jäsenet kutsutaan täten piirin sääntömääräiseen vuosikokoukseen, joka pidetään torstaina 19. maaliskuuta 2020 kello 10.00 Folkhälsanin tiloissa (Mannerheimintie 97, Helsinki). Kahvitarjoilu alkaen kello 9.30. Vuosikokouksessa käsitellään piirin sääntöjen määräämät vuosikokousasiat, sääntömuutosasiat ja Kettutien Palvelutaloyhdistys ry:n jäsenyys. Vuosikokoukseen voivat osallistua varsinaisten sotainvalidijäsenten lisäksi puoliso- ja tukijäsenet. Vain sotainvalideilla on äänioikeus. Piirihallitus Piirihallitus kokoontui 30.1.2020. Kuvassa myös Helsingin piirin toiminnanjohtaja.

Piirit toimivat 23 UUSIMAA Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0225 On hyvä päivittää kuulumiset, kun osastojen vuosikokoukset on pidetty mutta piirin vuosikokous on vielä edessäpäin. Varmasti piirin ja osastojen lähivuosien toiminta puhututtaa jäsenmäärän vähetessä ja talouden ollessa tiukka. Suomea ankarasti koetelleen talvisodan päättymisestä tulee maaliskuun 13. päivänä kuluneeksi 80 vuotta. Historiallista tapahtumaa muistetaan seuraavin, kaikille avoimin tilaisuuksin. OHJELMAA 13.3.2020 Tulevia tapahtumia Hyvää vuotta 2020 Vuoden vaihteessa Uudellamaalla sotainvalidijäseniä oli 79, puolisojäseniä 329 ja tukijäseniä 250. Uudenmaan perinneyhdistykseen kuuluu 215 jäsentä. Kaksoisjäsenyys, mikä tarkoittaa, että on sekä osaston tukijäsen että piirin perinneyhdistyksen jäsen, on 63 jäsenellä. Viime vuonna Hangon, Järvenpään seudun, Lopen ja Mäntsälän osastot purkautuivat ja jäsenet siirtyivät piirin henkilöjäseniksi. Myös tänä vuonna muutama osasto aikoo tehdä päätöksen purkautumisesta. Lopulliset päätökset tehdään vuosikokouksissa. Tänä vuonna Karkkilan seudun, Karjaan seudun ja Tammisaaren osastot viettävät 75-vuotisjuhliaan. Osastojen puheenjohtajat, jaostojen edustajat ja piirihallitus kokoontuvat 3.3. Nurmijärven seurakuntakeskuksessa ja tu teen Museoon. Talvisodan päättymisestä tulee kuluneeksi 80 vuotta 13.3. Paikkakunnilla varmasti huomioidaan tämä, joten seuratkaa paikallislehtien ilmoituksia. Ohessa Helsingissä järjestettävän tilaisuuden ohjelma. 8.30 Tilaisuuden järjestävät Helsingin kaupunki ja Helsingin varuskunta sekä veteraani-ja maanpuolustusjärjestöt. 9.00–12.00 Veteraanijärjestöjen yhteinen kirkkopyhä järjestetään sunnuntaina 6.9. Nurmijärven Klaukkalassa. Kevättä odotellessa, pidetään yhteyttä! Satu Jelkälä-Blomqvist Kahvit Helsingin Senaatintorilla Talvisodan päättymisen 80-vuotispäivän muistamiseksi nautimme sotilaskodin tarjoamasta kahvista musiikin ja lyhyiden puheenvuorojen sekä keskustelujen kera. Kahville voi osallistua oman aikataulun mukaan. Tapahtuman järjestävät valtioneuvoston kanslia yhteistyössä Santahaminan sotilaskodin ja veteraanijärjestöjen kanssa. 10.00–10.30 Viihteellinen rosvopaistijuhla pidetään 6.8. Vihdissä. Sotainvalidien Veljesliiton 80-vuotisjuhlia järjestetään Oulunkylän kuntoutuskeskuksessa 20.8. ja Kaunialan sairaalassa 21.8. Näistä juhlista tiedotetaan myöhemmin lisää. Seppeleenlasku talvisodan muistomerkillä Kasarmitorilla Helsingissä Seppelpartion lähettäminen Hietaniemen hautausmaalle Valtakunnallinen muistohetki Helsingin tuomiokirkossa Muistohetkessä arkkipiispa Tapio Luoma sekä Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi ry:n puheenjohtaja Elisa Gebhard puhuvat Sanoja rauhasta. Tilaisuudessa kuulemme musiikkia Viipurin Lauluveikkojen ja Sibelius-lukion kamarikuoron esittämänä sekä Aleksis Kiven runon Suomenmaa Kivi-juhlien Seitsemän veljeksen näyttelijöiden lausumana. Tilaisuuden järjestää valtioneuvoston kanslia yhdessä veteraanijärjestöjen kanssa. 11.00 Talvisodan päättymisen hetki Kirkonkellot ympäri maan soivat rauhan tulon merkiksi. Kellojen soittoon osallistuvat kaikki Suomen kirkkokunnat. Helsingin tuomiokirkon portaille lasketaan 105 kynttilää – yksi jokaiselle talvisodan päivälle. 18.00 Kynttilät syttyvät sankarihaudoilla ja muistomerkeillä Veteraanijärjestöt sytyttävät kynttilöitä talvisodan päättymisen kunniaksi sankarihaudoilla ja muistomerkeillä eri puolilla maata. Sotainvalidien Veljesliiton Uudenmaan piiri – Krigsinvalidernas Brödraförbunds Nylands distrikt ry VUOSIKOKOUSKUTSU Sotainvalidien Veljesliiton Uude nmaan piiri - Krigsinvalidernas Brödraförbunds Nylands distrikt ry:n jäsenet kutsutaan täten piirin sääntömääräiseen vuosikokoukseen, joka pidetään torstaina, maaliskuun 26. päivänä 2020 klo 10.00 Oulunkylän kuntoutuskeskuksessa, Käskynhaltijantie 5, 00640 Helsinki. Valtakirjojen tarkastus on klo 9–9.45. Kahvitarjoilu klo 9.30 Kokouksessa käsitellään piirin sääntöjen 5 §:ssä mainitut asiat ja pitkän tähtäyksen taloussuunnitelma. Piirihallitus Sotainvalidien Uudenmaan Perinneyhdistys – Krigsinvalidernas Traditionsförening i Nyland ry VUOSIKOKOUSKUTSU Sotainvalidien Uudenmaan Perinneyhdistys – Krigsinvalidernas Traditionsförening i Nyland ry:n jäsenet kutsutaan täten sääntömääräiseen vuosikokoukseen, joka pidetään tiistaina, maaliskuun 24. päivänä 2020 kello 11.00 Veljesliiton kokoushuoneessa, Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki. Käyntiosoite Kellosilta 4, 2. krs. Kokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen 5 §:ssä mainitut asiat. Kahvitarjoilu klo 10.30. Hallitus Uudenmaan piirin piirihallitus 10.12. kokouksessaan.

24 Piirit toimivat PIRKKA-HÄME Rautatienkatu 24 B 4, 33100 Tampere Puh. 03 222 6631 Hyvää alkanutta vuotta! Pirkka-Hämeen piirihallitus ja piiritoimisto toivottavat osastoille, sotainvalideille, puolisojäsenille ja tukijäsenille rauhallista ja toimeliasta vuotta 2020. Virkistys- ja matkailutoimintaa Piiripäiväristeily Tukholmaan 5.–6.5. Vikingin m/s Viking Grace lähtee tiistaina Turusta klo 20.55 ja saapuu takaisin keskiviikkona klo 19.50. Sotainvalideilta ja puolisojäseniltä ei peritä maksua. Muilta hinta on 90 euroa. Hintaan sisältyy maakuljetukset (Ruovesi–Vilppula-Mänttä–Tampere–Kangasala–Pälkäne–Valkeakoski–Turku ja Ikaalinen–Hämeenkyrö–Vammala–Turku), ikkunallinen 2 hengen hytti, meriaamiainen ja buffetlounas sekä pientä ohjelma. Tarkemmat tiedot piiritoimistosta, minne myös ilmoittautumiset mahdollisimman pian, viimeistään 5.4. mennessä. Kyseisellä risteilyllä osastojen jäsenille ja toimihenkilöille järjestetään myös neuvontapalvelua. Suunnitteilla on viettää edelleen piirin omaa hengellistä päivää Längelmäellä Päiväkummun kurssikeskuksessa toukokuun aikana. Kesäjuhla järjestetään Tampereella hotelli Rosendahlissa 9.6. Sotiemme veteraanien kirkkopäivää vietetään Parkanossa 10.9. Sotainvalidien Veljesliitto 80 vuotta. Liiton vuosipäivä on 18.8. Piirimme jäsenistö kutsutaan viettämään liiton 80-vuotisjuhlaa Tammenlehväkeskukseen torstaina 20.8.2020. Joulukahvit toimistolla osastojen puheenjohtajille ja sihteereille sekä piirin henkilöjäsenten yhteyshenkilöille. Piiri tukee ja auttaa Piiritoimisto auttaa ja palvelee jäsenkuntaa puhelimitse joka arkipäivä. Varsinaiset asioimispäivät toimistossa ovat maanantai, tiistai, keskiviikko ja torstai. Kaikille jäsenille järjestetään entiseen tapaan vuoden aikana kerran kuntoutus/virkistysjakso. Maksusitoumus on aina pyydettävä etukäteen. Samoin kaikille puolisojäsenille kustannetaan jalkahoito kolme kertaa kuluvana vuotena. Jalkahoitokerrasta maksetaan enintään 35 euroa. Maksetut laskut toimistoon viimeistään 30.11.2020 mennessä. Sen jälkeen tulevia laskuja ei makseta. Sotainvalidin puoliso tai leski, joka itse on veteraani (saa rintamalisää) saa jalkahoitoja oman kuntansa kautta veteraanipalveluna. Asuntojen korjaus- ja muutostöissä sotainvalideilla ja heidän puolisoillaan ja leskillään on edelleen korjausneuvoja Voitto Niska maksutta käytettävissä. Kaikista em. tapahtumista ja palveluista piiri vielä informoi tarkemmin osastoja osastokirjeillä ja jäsenistöä helmikuun jäsenkirjeellä. Tampereen osasto Huoltotyötä jatketaan. Tampereen osasto maksaa leskipuolisojäsenten osalta ikkunanpesusta tänä keväänä enintään 60 euroa maksettua laskua vastaan. Maksettu lasku toimistoon viimeistään 15.6. mennessä. Kevätsiivouksesta osasto maksaa kaikille jäsenperheille enintään 150 euroa, maksettu lasku toimistoon viimeistään 15.6.mennessä. Kevätsiivouksen voi pyytää myös piirin avustajatoiminnalta (Sirpa Autero puh. 050 352 2537) Tampereen osaston tasavuosia täyttävät varsinaiset jäsenet ja puolisojäsenet kutsutaan kaikki yhteiseen onnittelu- ja kahvittelutilaisuuteen Tammenlehväkeskukseen neljän kuukauden välein. Avustajatoiminta Yhteystietoja Kotona tapahtuvasta kodinhoidosta/avustamisesta vastaa Sirpa Autero, puh. 050 352 2537. Avustajatoiminta jatkuu toistaiseksi tämän vuoden. Sirpa Autero pyrkii järjestämään arjen askareisiin ja pieniin siivouksiin apua niillä paikkakunnilla joissa avustajatoimintaa on. Teidän sotainvalidien, puolisoiden ja leskien tulee ottaa yhteyttä joko piiritoimistoon (Sirpaan) tai omaan osastoon tarvitessanne apua. Jouko Sipilä (toiminnanjohtaja) 03 222 6631 tai 0400 835 993 Kirsi Korpi (piirin toimistonhoitaja) 050 384 3390 Leea Hykkönen 03  222 7420 (Tampereen osaston toimistonhoitaja) Sirpa Autero/avustajatoiminta 050 352 2537 Voitto Niska (asuntojen korjausneuvoja ) 0400 649 199 Tammenlehväkeskus 03 259 2111. Jouko Sipilä Tampereen osaston vuosikokous Tampereen osaston vuosikokous pidetään Tammenlehväkeskuksessa torstaina 12.3.2020. Klo 11.30 ilmoittautumiset ja tulokahvit. Klo 12.00 alkujuhla ja klo 12.30 kokous. Kokouksen jälkeen veljesateria. Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Tervetuloa! Kansallinen veteraanipäivä Valtakunnallinen Kansallinen Veteraanipäivä järjestetään Tampereella 27.4.2020. Edellisen viikon perjantaina, 24.4. klo 10–13 on toimistossa kakkukahvit. Tervetuloa! Kakkukahvit 26.3. Tampereen osasto viettää 79-vuotispäiväänsä 26.3., jonka johdosta toimistossa kakkukahvit klo 10–13. Tervetuloa! Piirin vuosikokous Piirin vuosikokous pidetään Tampereella Tammenlehväkeskuksessa perjantaina 27.3.2020 klo 11.30 alkaen tervetulokahvilla ja valtakirjojen tarkastuksella. Klo 12 avajaistilaisuus. Vuosikokous alkaa klo 12.30. Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Veljesateria kokouksen jälkeen. Tervetuloa!

Piirit toimivat 25 Seutukunnallinen kirkkopäivä Kanta-Hämeen Veteraanijärjestöjen Seutukunnallinen kirkkopäivä 4.5.2020. Messu kello 10 Lammin Kirkossa ja päiväjuhla kello 13 Tuuloksen Kapakanmäellä. KANTA-HÄME Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna Puh. 050 520 4065 Veljespappi Jaakko Kauppila. Kuva: Hannu Reko Piirin vuosikokous Piirin vuosikokous pidetään 18.3.2020 kello 14.00 Forssan seurakuntatalolla. Kahvitarjoilu kello 11.30 ja päiväjuhla kello 12.00. Tervetuloa! Hämeen avustajatoiminta Hämeenlinnan seutu: Mira Kulmala, p. 050 520 4065 Lounais-Häme, Riihimäen seutu: Mervi Riikonen, p. 0400 218 577 Lahden Seutu: Leena Saunamäki, p. 045 135 0914 Suunnittelupäivä Kiipulassa Perinteinen piirin vuosisuunnittelupäivä pidettiin 9.1. Kiipulassa. Saadun palautteen perusteella päivä aloitettiin lounaalla, jonka jälkeen piirin puheenjohtaja Juha Vuorinen toivotti kaikki osallistujat tervetulleiksi. Veljespappimme Jaakko Kauppilan päivähartauden jälkeen aloitimme piirin kuluvan vuoden tapahtumien suunnittelun. Osastojen vuosikokouspäi- Suunnittelupäivän osallistujat lounaalla. Kuva: Hannu Reko vät sovittiin ja kaikki tapahtumat kirjattiin yhteiseen tapahtumakalenteriin. Keskustelua kirvoitti osastojen ja piirin tulevaisuus sekä sen ennustaminen. Paljon keskusteltiin myös osastojen purkautumisesta ja sen käytännön ohjeista, koska se on nyt monen osaston kohdalla parhaillaan ajankohtaista. Palveluneuvojat Irma Ylenius ja Ulla Kannisto muistutti meitä sotilasvammalain etuuksista ja kertoivat tulevansa mielellään jäsenten kotiin kartoittamaan ja varmistamaan että kaikki palvelut, kuntoutukset ym. ovat ajan tasalla. Rohkeasti vain yhteydenottoa jos jokin asia mieltäsi askarruttaa! Hämeen Avustajatoiminta on saanut uuden hankepäätöksen seuraavaksi kolmeksi vuodeksi, joten toiminta jatkuu ennallaan niin Kanta-Hämeen kuin Lahden piirin alueella. Avustajatoiminnan projektipäällikkö Antti Mikkola on siirtynyt toisiin työtehtäviin vuoden vaihteessa ja asiakasyhteyden- otot Hattulan, Hämeenlinnan ja Janakkalan alueilta tulee jatkossa minulle. Toivotamme kaikki Antille onnea ja menestystä uusien työkuvioiden parissa! Muistakaa piirin vuosikokous maaliskuussa Forssassa ja Kanta-Hämeen seutukunnallinen veteraanien kirkkopäivä toukokuussa Lammilla ja Tuuloksessa. Olette kaikki lämpimästi tervetulleita molempiin tilaisuuksiin. Mira Kulmala, toiminnanjohtaja Palveluneuvojat Lamminniemi / Irma Yleniys p. 050 383 7796 Ilveskoti / Ulla Kannisto p. 040 715 5246 Palveluneuvojat Irma Ylenius (vas.) ja Ulla Kannisto. Kuva: Hannu Reko

26 Piirit toimivat Osastojen kuulumisia LAHTI Ahvenistonkatu 2 as 206, 15110 Lahti Puh. 03 782 2232 Orimattilan osasto purkautui ja jäsenet siirtyivät piirin jäseniksi vuoden vaihteessa. Orimattilan toimintaan tuli mukaan Ari Karvanen p. 040 4051 71161.Alueella myös Marjatta Westerlund toimii entiseen tapaan, joten myös hänelle voi soitella p. 050 341 7360. Yhteistyö varmasti lisääntyy Lahden ja Orimattilan jäsenten kesken. Myös Sysmän osaston jäsenet  siirtyivät piirin jäseniksi vuoden vaihteessa. Mukaan saatiin tukijäseniä, joiden puoleen voi kääntyä: Raimo Junnila p. 044 543 543 sekä Veikko Lahtinen p. 050 596 9725 ja uusi tukijäsen Veikko Kyllönen p. 044 543 543. Piiri auttaa ja tukee toiminnassa piiriin siirtyneitä jäseniä. Piiri ja sotainvalidien Perinnejärjestön Lahden alueyhdistys toimivat koko  piirin alueella. Lahden piirin ja osastojen tulevan kesän toiminnoista lisää tietoa seuraavassa lehdessä. Talvisin terveisin Lahden piirin vuosikokous Tulevasta toiminnasta päätetään piirin vuosikokouksessa, joka pidetään maanantaina 30.3.2020 kello 14.00 Lahdessa sijaitsevassa Ravintola Kivessä (osoite: Sibeliuksenkatu 6 B, Diakonialaitoksen rakennus). Ennen kokousta syödään lounas klo 13. Tervetuloa! Pentti Löfgrén, puheenjohtaja Vuosikokouskutsu Sotainvalidien Veljesliiton Varsinais-Suomen piiri ry:n vuosikokous on 26.3.2020 klo 10 alkaen Turun kristillisellä opistolla (os. Lustokatu 7, Turku). Kahvitarjoilu klo 9 alkaen. Kokouksessa käsitellään piirin sääntöjen 5.§:ssä mainitut asiat. Ilmoittautumiset piirin toimistoon puh. 040 568 4500 tai sähköpostitse osoitteeseen: varsinais-suomi@sotainvalidit.fi. VARSINAIS-SUOMI Hämeenkatu 14 L 7, 20500 Turku Puh. 040 568 4500 Piirin vuosi 2020 Piirin alueella jatkaa tänä vuonna vielä neljä sotainvalidiosastoa: Liedon, Loimaan seudun, Naantalin seudun ja Raision-Maskun osastot. Mynämäen, Paraisten, Salon seudun ja Turun osastot päättivät toimintansa itsenäisiä yhdistyksinä vuoden vaihteessa ja niiden jäsenet liittyivät piirin henkilöjäseniksi. Muut osastot ovat lopettaneet toimintansa jo aiemmin. Jokaisen toimintansa lopettaneen osaston alueella on yhteyshenkilöitä, jotka auttavat jäseniä. Suunnitelmissa on, että kaikki osastot ovat purkautuneet vuoden 2021 loppuun mennessä. Piiri jatkaa näillä näkymin vuoden 2022 loppuun, jonka jälkeen Sotainvalidien Varsinais-Suomen Perinneyhdistys ottaa vastuun viimeisistä sotainvalideista ja leskistä. Piirin ja osastojen toimintaa vaikuttaa Veljesliiton rahallisen tuen pieneneminen oleellisesti verrattuna viime vuosiin. Veljesliitto on käyttänyt varansa etupainoisesti elossa olevien jäsenten hyväksi ja nyt varat ovat pääosin käytetty. Piirin varat riittä- Hengellisen jaoston vetäjät Aino Winter, Sirpa Salminen, Leena-Maija Nenonen ja Mikko Salminen. vät tarkalla rahanpidolla vuoden 2022 loppuun. Toiminnanjohtaja jatkaa yhä työtään kaksi päivää / vko. Piirin toimisto on auki vain maanantaisin klo 9–15, muuten sopimuksen mukaan,p. 040 568 4500. Tulevia tapahtumia - perinneyhdistyksen järjestämä konsertti Liedossa 21.3. - piirin vuosikokous Turussa 26.3. - Marsalkka Mannerheimin muistojuhla 7.6. Louhisaaressa - piirin toimisto on suljettu 29.6.–24.7. - piirin kesäpäivä ja sotainvalidipäivä on 18.8. Heikkilän sotilaskodissa yhteistyössä perinneyhdistyksen kanssa - piirin syysseminaari Viking Gracella 30.9.–1.10. Vuosikokouksessa äänioikeus on piirin varsinaisilla ja puolisojäsenillä sekä jäsenosastojen edustajilla, joita jäsenosastot voivat lähettää varsinaisten ja puolisojäsenten yhteismäärän kutakin alkavaa 20 jäsentä kohden. Kannattajajäsenillä on läsnäolo- ja puheoikeus. Hartaustilaisuudessa muisteltiin menneitä vuosikymmeniä Tervetuloa! Turun osaston viimeinen hartaustilaisuus pidettiin 27.11. Henrikin kirkossa ja seurakuntasalissa. Hengellisen jaoston puuhanaiset Aino Winter ja Leena-Maija Nenonen muistelivat menneitä monien vuosien vaiheista tähän päivään. Tilaisuudessa osaston edustajat luovuttivat jaoston jäsenille kauniit sotainvalidien merkillä varustetut lasilinnut kiitoksena arvokkaasta työstä sisarten ja veljien hyväksi. Juhlakonsertti 15.3. Teksti ja kuva: Jari-Matti Autere Piirihallitus Talvisota päättyi 80 vuotta sitten. Sen kunniaksi Sotiemme Veteraanit I Sotiemme naiset järjestää konsertin Turun tuomiokirkossa klo 18. Esiintyjinä baritoni Jussi Vänttinen ja Tomi Satomaa: urut ja piano. Konsertin tuotto käytetään kokonaisuudessaan Varsinais-Suomen sotiemme veteraanien sekä heidän puolisoidensa ja leskiensä hyväksi. Liput ovelta 10€/kpl, sotiemme veteraanit 0 €. Konsertin kesto 1 h. Lippuja voi varata Turun Sotaveteraanien toimistosta p. 02 2516 870

Piirit toimivat 27 KYMI Savonkatu 23, 45100 Kouvola Puh. 044 3350 754 Piirin juhlavuosi 2020 Hyvää ja onnellista juhlavuotta jäsenet! Kymen piiri juhlii 75-vuotistaipaletta ja Veljesliiton 80-vuotismerkkipäivää 18.8.2020 Kouvolassa. Arki ja siinä pärjääminen on kuitenkin työmme ja toimintamme keskiössä. Piiri tukee jäseniään vanhuuden turvan ja tasapainoisen elämän hallinnassa tutulla toiminnalla. Avustajapalvelumme huolehtii jäsenistään ja turvaa osaltaan kotona asumista. Henkistä ja hengellistä voimaa ammennamme elämän kinkereistä Kouvolassa ja Imatralla. Huolehdimme kuljetuksista eri tilaisuuksiin ja kuntoutukseen tarpeen mukaisesti. Iän karttuessa ja voimien hiipuessa henkilökohtaisten tukijäsenien toiminta korostuu. Heidän toimintansa painottuu turvan tuomiseen sekä kuljetuksiin. Myös tukijäsenistä huolehtiminen ja heidän ohjaaminen perinnetoimintaan kuuluvat vuosiohjelmaan. Maamme vapauden puolustajien ja jälleenrakentajien perinnön vaaliminen on kirvoittanut läheiseen yhteistyöhön alueemme muiden veteraanijärjestöjen kanssa. Yhteistyötä tehdään myös muiden maanpuolustusjärjestöjen kanssa. Tätä koordinoi onnistuneesti Karjalan prikaati yhteisissä palavereissa. Olen kirjoittanut perheemme evakkomatkasta, jälleenrakentamisesta, isäni taisteluista haavoittumisineen sekä kertomuksia sotavankeudesta Ural-vuoriston kupeessa. Niistä olen kertonut myös lapsilleni ja lapsenlapsille. Tyttäreni nyt jo 18-vuotiaan pojan kanssa olen kolmena kesänä tehnyt viikon matkan, missä pääkohteina ovat olleet viime sotien taistelupaikat ja museot. Tämä on sitä arvoperinnön siirtämistä tuleville polville. Piirissämme toimii yhä kolme osastoa: Joutseno, Kouvola ja Lappeenranta. Muut jäsenet ovat piirin henkilöjäseniä. Piirissämme oli vuoden vaihteessa 59 sotainvalidijäsentä, 363 puolisojäsentä ja 119 tukijäsentä. Viime vuonna poistui 27 sotainvalidia. Piiritoimisto työskentelee uusissa tiloissa myytyämme toimistona olleen huoneiston, jonka omistimme Kouvolan osaston kanssa. Myynnistä saadut varat käytetään jäsenistön parhaaksi. Harmaasta talvesta ja lumettomuudesta huolimatta teemme tarmolla ja ilolla sotainvalidityötä kiitokseksi veteraanisukupolvelle. Kari Hietanen, puheenjohtaja Avustajatoiminta Avustajatoiminta sai rahoituksen vuodelle 2020, ja jatkaa entiseen tapaan palvelujaan sotainvalideille, veteraaneille, heidän puolisoille ja leskille sekä lotille. Mikäli sinulla on tarvetta kotiapuun, ota rohkeasti yhteyttä projektipäällikkö Iina Joukaiseen p. 050 381 5797. Muistathan, että myös avustajapalvelun työstä saa kotitalousvähennystä.   Neuvontapalvelu Neuvontapalvelussa tapahtuu muutoksia 1.4. alkaen. Sosiaalineuvoja Sanna Wilén-Kujala on siirtynyt toisiin tehtäviin 1.1. alkaen, sosiaalineuvoja Tuija Kurjen työsuhden loppuu 31.3. Neuvontapalvelussa jatkaa sosiaalineuvoja Heidi Ithawi p. 040 824 7590, toiminta-alueenaan Etelä-Karjala ja Kymenlaakso. Muistamme Vilho Turunen *27.7.1924 † 19.12.2019 Vilho Rafael Turunen syntyi Iitissä, jossa hän korkean 95 vuoden iän saavuttaneena menehtyi. Lapsena hän harrasti erilaisten kalastusvälineiden rakentelua ja välineiden kokeilua urheiluharrastuksen lisäksi. Sodasta oli kulunut viisi vuotta, kun hän avioitui vuonna 1950 ja välittömästi alkoi oman talon rakentaminen. Varsinaisen työrupeaman hän teki Kausalan sahalla ja rakennusliikkeessä. Eläkkeelle jäätyään hän hoiteli taloaan ja matkusteli puolisonsa kanssa. Vilho Turunen haavoittui 6.7.1944 Karisalmen Pyöräsaaressa vasempaan jalkaan. Hän osallistui sotainvalidien pilkkikisoihin alue- ja SM -tasolla ja harrasti muutenkin kalastusta. Hän kuului Veljesliiton Kymi-Karjala -osaston johtokuntaan useita vuosia ja sitä kautta edusti Veljesliittoa kunniavartioissa ja sotakavereidensa siunaustilaisuuksissa. Turunen kuului Veljesliiton kunniakerhoon, josta osoituksena hänen kädessään oleva pienoislippu nauhoineen. Teksti ja kuva: Paavo Mikkonen Toimisto Uusi osoite on Savonkatu 23, 45100 Kouvola. Piiri ja KVL osasto ovat muuttaneet Porukkataloon, jossa toimii paikallisia yhdistyksiä. Toimisto sijaitsee 3. krs huoneessa 3013. Toiminnanjohtaja aloittaa 1.4.2020 tekemään kolmipäiväistä työviikkoa toiminnanjohtajan tehtävissä. Piirin jäsenille lähetetään jäsenkirje vuosikokouksen jälkeen maaliskuun lopulla, tietoa mm. jäseneduista. Aurinkoisia kevätpäiviä toivottelee Kymen piiri ja osastot tukihenkilöineen sekä Perinneyhdistys! Perinneyhdistyksen vuosikokouskutsu Sotainvalidien Perinnejärjestön Kymen alueyhdistys ry:n vuosikokous Luumäen Mäntykodilla (os. Patteritie 7), to 23.4. kello 11.30 (ruokailu klo 11) .Ilmoittautumiset ruokailun vuoksi to 9.4. mennessä Tiialle p. 044 3350 754 tai tiia.sihvola@sotainvalidit.fi Piirin vuosikokouskutsu Kymen piirin vuosikokous pidetään Luumäen Mäntykodilla (os. Patteritie 7) torstaina 12.3. Kokous alkaa klo 12. Kevään tapahtumia Elämän kinkerit viimeisen kerran huhtikuussa: (Etelä-Karjala) Imatran seurakunta Olavinkulma os. Olavinkatu 13 ke 15.4. kello 11. Ilmoittautumiset Lappeenrannan osaston sihteerille Pirjo Kotoselle p. 05 411 7440 pe 10.4. mennessä. Ilmoita samalla tarvitsetko kyytiä. (Kymenlaakso) Kouvolan seurakuntakeskus os. Savonkatu 40 ti 21.4. kello 11. Ilmoittautumiset ti 7.4. mennessä. Bussiaikataulu Etelä-Kymenlaaksosta tuleville ilmoitetaan maaliskuun jäsenkirjeessä. Piiri järjesti Kunniakerhotapaamisen Luumäellä 11.12.2019. Paikalle pääsivät sotainvalidit Leo Merisalo (vas.), Unto Hakuli, Into Koskimaa, Veikko Haimila, Pekka Lipiäinen ja Pentti Laakso. Kuva: Paavo Mikkonen Veteraanien yhteinen kirkkopäivä, Kouvolan Keskuskirkko. Ruokailu Kouvolan srk-keskuksessa pe 15.5. kello 10. Ilmoittautumiset ma 4.5. mennessä Tiialle p. 044 3350 754 / tiia.sihvola@sotainvalidit.fi

28 Piirit toimivat Viisaita päätöksiä SATAKUNTA Yrjönkatu 15, 5. krs, 28100 Pori Puh. 02 633 5233 Satakunnan suunnalta Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Vuodenvaihteen jäsentilanne Satakunnassa on valmistunut. Sotainvalidijäseniä on 82, puoliso- ja leskijäseniä on 296 sekä tukijäseniä 183. Kaikkiaan jäseniä on piirin alueella 561 (ed. vuonna 644). Piirin henkilöjäseninä heistä on 196, loput ovat jäseninä piirin seitsemässä osastossa. Tänä vuonna järjestetään edelleen tapahtumia, joissa Satakunnan jäsenistö pääsee tapaamaan toisiaan ja virkistymään, kuten kesäjuhla Laviassa 9. kesäkuuta, naisten virkistyspäivä sekä Hakoniemen leiri. Tervetuloa mukaan! Kirkkopäivä Kaikkien veteraanien yhteistä seutukunnallista kirkkopäivää vietetään Porissa tiistaina 16. kesäkuuta alkaen kello 12. Messu ja päiväjuhla pidetään Keski-Porin kirkossa. Satakunnan piirin historiakirja 75 vuoden toiminnasta julkaistiin viime syksynä. Sitä lukiessa selviää, että piirissä on osattu tehdä oikeita päätöksiä kulloisenkin ajan tarpeisiin. Eräs tällainen päätös oli yhteisen veteraanitoimiston perustaminen Poriin 2007. Yhteinen veteraanitoimisto on helpottanut sotainvalidien ja -veteraanien ja heidän läheistensä palvelua. Se on myös luonut pohjaa piirijärjestöjen hyvälle yhteistyölle maakunnassa. Tällä hetkellä sotainvalidipiirin toiminnanjohtaja Marika Keskinen vastaa myös sotaveteraanipiirin toiminnasta. Marikalla on takanaan 30-vuotinen työura sotainvalidipiirissä ja siinä ohessa myös koko veteraanijoukon asiat ovat tulleet tutuiksi. Toisena työntekijänä veteraanitoimistossa palvelee Porin seudun sotainvalidiosaston toimistonhoitaja Anna Penttilä. Hänen vastuullaan on lisäksi Porin sotaveteraanit. Työpaikkaliikuntakin tulee hoidettua siinä sivussa – työpistettä vaihdetaan päivän mittaan sujuvasti naapurihuoneesta toiseen ja taas takaisin. Piirin viimeiset toimintavuodet Piirissä on tehty arvioita tulevista toimintavuosista ja mietitty piirin purkautumiseen liittyviä kysymyksiä. Valmistelussa on askelmerkit viimeisille vuosille, joita ei enää ole monta. Piirin Marika Keskinen sääntöjen mukaan piirikokous on kutsuttava koolle keskustelemaan piirin purkautumisesta, kun sotainvalidien määrä lähenee 20:tä. Onko ajankohta vuoden 2023 vuosikokous? Muutos on joka tapauksessa suuri ja tuo tullessaan monia ennakkoon pohdittavia käytännön asioita. Vastuun ja silloisen jäsenistön siirto perinneyhdistykselle, Satakunnan Sotainvalidien tuki ry:lle, ansaitsee hyvän valmistelun. Työ on jo aloitettu piirin arkiston osalta. Viime vuoden aikana piirin kirjallinen ja kuvallinen materiaali laitettiin loppusijoituskuntoon maakunta-arkistoa varten. Tiedon ja taidon siirto Piirihallituksessa pitkään toimineita henkilöitä toimii myös perinneyhdistyksen hallituksessa. Se antaa hyvän perustan, kun vastuu siirtyy perinneyhdistykselle. Toimintatavat ja -sisällöt ovat tuttuja eikä työtä tarvitse aloittaa alusta. Piirillä on myös laaja tukijäsenten verkko ympäri Satakuntaa. Se on voimavara, josta on syytä pitää kiinni. Piiri on toivonut, että osastojen tukijäsenet liittyisivät Perinneyhdistyksen jäseniksi. Soitto veteraanitoimistoon tai sähköposti riittää. Marika ja Anna laittavat jäsenyyden kuntoon. Monet ovat näin jo tehneetkin. Uusi vuosikymmen on alkanut valitettavan lämpimästi – Selkämeri Porin edustalla on yhä jäätön. Talvea ja lunta odotellessa toivotan hyvää alkanutta tiutiu-vuotta. Muistamme sotainvalidi Jukka Laaksonen *29.4.1921 † 30.1.2020 Piirihallituksen jäsen Jukka ”Jussi ”Laaksonen menehtyi sairaskohtaukseen 98-vuotiaana, huhtikuussa hän olisi täyttänyt 99 vuotta. Pitkän iän salaisuuksia lienee urheilullinen elämä, erityisesti nyrkkeily. Oma kilpaura keskeytyi sotavuosiin, mutta valmentajana Jukan sanotaan olleen kaikkien aikojen menestyksekkäin nyrkkeilyn päävalmentaja. Hänen valmennettavansa ottivat peräti viisi olympiamitalia Helsingin olympialaisissa. Porin Diavillassa asunut, pitkään sotainvalidityössä mukana ollut Jukka on saanut kaikki Veljesliiton huomionosoitukset. Marika Keskinen Heikki Moilanen, puheenjohtaja Vuosikokouskutsu Sotainvalidien Veljesliiton Satakunnan piiri ry kutsuu kaikki henkilöjäsenensä sääntömääräiseen vuosikokoukseen, joka pidetään Porin Suomalaisella Klubilla perjantaina 27.3. Kokouksessa kullakin piirin varsinaisella ja puolisojäsenellä on äänioikeus sekä tukijäsenillä läsnäolo- ja puheoikeus. Kokouspäivä alkaa juhlaosalla klo 11, kokous alkaa lounaan jälkeen klo 13. Lounasta varten ilmoittautumiset 18.3. mennessä. Osastot saavat kokouspostia perinteisesti. Veteraanitoimistossa ahertavat Anna ja Marika.

Piirit toimivat 29 SISÄ-SUOMI Telkäntie 2 C, 40400 Jyväskylä Puh. 040 778 2740 Hyvää alkanutta vuotta 2020 Piirimme jäsenmäärä oli vuoden vaihteessa kaikkiaan 345, joista sotainvalideja 56, puolisojäseniä 17 ja leskijäseniä 272. Tukijäsenten määrä oli 199. Kahdeksan osastoa jatkoi toimintaansa vuoden alussa, joista yhdessä on helmikuussa pidetty purkukokous. Piirin henkilöjäseniä oli vuoden vaihteessa 117. Jyväskylän osaston osuus piirissä kasvaa entisestään, puolet sotainvalideista kuuluu Jyväskylän osastoon sekä n 65 % puoliso- ja leskijäsenistä.Piirimme sotainvalidien keski-ikä on 96 vuotta, vuosina 1918–1926 syntyneiden keski-ikä 97 vuotta. Yksi sotainvalidi ja peräti kahdeksan puolisojäsentä täyttää tänä vuonna 100 vuotta, joten syytä juhlaan on monella paikkakunnalla. Sotainvalidien perinneyhdistys Perinneyhdistyksen toiminta saatiin käyntiin viime vuoden puolella, pääasiassa jäseneksi liittyneiden kartoituksella. Perinneyhdistyksen hallitushan päätti viime vuosikokouksessa jäsenmaksusta jäsenille, ja tämä toteutettiin sähköpostin välityksellä. Jäsenmaksun maksoi yhteensä 52 jäsentä perinneyhdistykselle avatulle pankkitilille. Tästä on hyvä jatkaa perinneyhdistyksen tämän vuoden toimintaa, vuosikokous piirin vuosikokouksen jälkeen ke 25.3. Sairaskodilla. Perinneyhdistykseen mukaan haluaville, ota yhteyttä piirin toimistoon. Kevättä odotellen, Mari Ekmark, toiminnanjohtaja Kylpylähotelli Peurungan toimitusjohtaja Seppo Virta kutsui jälleen yksinäisiä sotiemme veteraaneja joululounaalle. Paikalla oli myös leskiä sekä piirien johtoa avustajatehtävissä. Kuva:Lauri Jokela. Avustajatoiminnasta Toimintamme jatkuu täydellä höyryllä, olemme rekrytoineet 16 avustajaa! Avustajatoiminta koostuu: • ikäihmisten etenkin sotainvalidien, sotiemme veteraanien sekä heidän puolisoidensa kotona selviytymisen tukemisesta • avustajaksi työllistyneiden ammatillisten valmiuksien lisäämisestä ja jatkokouluttautumisen ja/tai työllistymisen tukemisesta. Toimintaamme on seuraavissa paikoissa: Jyväskylä, Vaajakoski, Palokka, Tikkakoski, Uurainen, Toivakka, Keuruu, Jämsä, Äänekoski, Sumiainen, Konginkangas ja Joutsa. Avustajista 7 opiskelee henkilökohtaiseksi avustajaksi. Lisäksi koulutamme kaikki avustajamme Kunnonhoitaja-koulutuksella. Tavoitteenamme on tuoda ikäihmisille terveyttä ja hyvinvointia sekä tukea heidän arkiliikkumista ja kotona pärjäämistä. Hinta on 35 €/2 tuntia. Projektipäällikkö Erja Mastokangas p. 050  431 4043 ja projektiohjaaja Anna Manula  p. 050 302 6171. Hyvää kevättä! mennessä ja tavoitteena on julkaiseminen vuoden2021 vuosikokouksessa. Sisällön on suunniteltu painottuvan hallinnoinnin ja käytännön asioiden tarkasteluun. Myös yhdistyksen ja sotainvalidien järjestöjen sekä muiden sotiemme veteraanien veljesjärjestöjen yhteistyötä ja siihen liittyviä toimintaperiaatteita tarkastellaan. Toiminnan keskiössä on aina ollut sotainvalidi ja hänen auttamisensa. Tässäkin on aika tuonut oman lisänsä ja huoltotoimintojen muodot ovat muuttuneet. Kirjoittaja ottaa mielellään luettavakseen järjestön toiminnassa mukana olleiden ja myös ns. rivijäsenten muistiinpanoja, päiväkirjoja ja myös valokuvia tarvitaan. Materiaalia voi toimittaa toimistolle. Kutsu vuosikokoukseen Sotainvalidien Sisä-Suomen Perinneyhdistyksen vuosikokous ke 25.3.2020 Sotainvalidien Sairaskodilla Jyväskylässä (piirin vuosikokouksen jälkeen klo 14.30). Erja Mastokangas, projektipäällikkö  Tervetuloa kaikki perinneyhdistyksen jäsenet mukaan päättämään. Ilmoittautumiset toimistolle 16.3.2020 mennessä. Historiakirjalle jatko-osa Kutsu vuosikokoukseen Jyväskylän seudun sotainvalidiyhdistykselle laaditaan Kiveen hakattu -kirjan jatko-osa viimeisestä vuosikymmenestä. Kirjoittajana on FT Keijo Koivisto, joka parhaillaan tutkii lähdemateriaaleja. Käsikirjoituksen on tarkoitus valmistua vuoden loppuun Tapahtumia 2020 Sisä-Suomen piiri 25.3. Piirin vuosikokous Jyväskylä, Sotainvalidien Sairaskoti 4.11. Piirin neuvottelupäivä Jyväskylä, Sotainvalidien Sairaskoti Perinneyhdistys 18.8. Sotainvalidien Kunniakerho ja Sotainvalidipäivä Jyväskylä, Sotainvalidien Veljesliitto 80 vuotta alueellinen juhla, Sairaskoti Muita tapahtumia 13.3. Talvisodan päättymisen muistotilaisuudet 13.3. Talvisotaseminaari Jyväskylän yliopisto 27.4. Kansallisen Veteraanipäivän pääjuhla Tampere + maakunnan omat juhlat 3.8. Maanpuolustusjuhla Joutsa 9.12 Veteraanien joululounas Tikkakoski Peurungan joululounas veteraaneille Kirkkopyhät (tiedossa olevat) 13.9 Veteraanien Kirkkopyhä Jyväskylä (Palokan kirkko) 13.9. Veteraanien Kirkkopyhä Jämsä Sotainvalidien Veljesliiton Sisä-Suomen piiri ry:n vuosikokous ke 25.3.2020 Sotainvalidien Sairaskodilla Jyväskylässä alkaen klo 11.30 valtakirjojen tarkastuksella, lounas klo 12–13. Tervetuloa kaikki osastojen kokousedustajat sekä piirin henkilöjäsenet mukaan päättämään. Tilaisuudessa palkitaan myös Suuren ansiomerkin saaneet. Ilmoittautumiset toimistolle viimeistään 16.3.2020.

30 Piirit toimivat ETELÄ-POHJANMAA Ruukintie 65, 60100 Seinäjoki Puh. 06 4214 600 Keväinen tervehdys lakeuksilta Elämme tilastojen, suunnitelmien, kertomusten, tilinpäätösten ja kokousten aikaa. Osastoissa puidaan jatkosuunnitelmia ja kirjoitushetkellä ainakin Isonkyrön, Peräseinäjoen ja Laihian osasto ovat purkamassa toimiaan. Tämän jälkeen piirimme alueelle jäisi 16 itsenäistä osastoa ja 14 osaston jäsenet on liitetty piiriin henkilöjäseniksi. Piirimme jäsenmäärät olivat tämän vuoden alussa seuraavat: Sotainvalidit 77, sotainvalidien puolisot 20, sotainvalidien lesket 401 ja tukijäsenet 408. Näin ollen piirimme jäsenmäärä oli yhteensä 886. Uusi vuosi on jo hyvässä matkassa ja jäsentemme tuki ja virkistys jatkuvat menneiden vuosien tapaan. Kotipalvelutoimintammekin jatkuu täyttä höyryä, josta kiitokset Suomenselän Kuntokotiyhdistykselle ja juhlahumuakin on tiedossa. sikymmenten aikana on luotu. Kauhajokelainen Paavo Aronen oli hyvä esimerkki siitä, millaista järjestötyö parhaimmillaan voi olla: Se on sitoutumista, vastuunkantamista, välittämistä ja elämistä yhteisössä, jossa on kuin kotonaan. Vuosikymmenet Kauhajoen osaston toiminnassa sujuivat tuolta elämänmyönteiseltä ja positiiviselta vaikeavammaiselta sotainvalidilta rakentavasti ja hyvää yhteistyötä vaalien. Kiitollisin mielin katson eiliseen, voimia kaipaaville omaisille päivään tähän ja huomiseen. Sotiemme veteraanien perinnetyötä kauhajoelta Veteraanijärjestöjen työ alkaa olemaan loppusuorallaan ja perinteen jatkaminen nousee yhä enemmän esiin. Uusia suunnitelmia laaditaan jo kovasti, mutta vanhojakin on jo olemassa – erilaisia, mielenkiintoisia ja aktiivisiakin. Kauhajoella avattiin sotainvalidi-, sotaveteraani- ja rintamaveteraaniosastojen yhteistyöllä Kauhajoen veteraanien perinnetalo vuonna 1991. Vuonna 2002 mukaan liittyi reserviläis- ja maanpuolustusjärjestöjä ja Kauhajoen veteraanien perinneyhdistys sai virallisesti alkunsa. Museo on sisällöltään täyttää rautaa. Se pitää sisällään yli Paavo Aroselle sotainvalidityö oli sydämenasia. 10 000 esinettä, noin 100 erilaista asetta ja 300 m2 tiloihin on rakennettu mm. seuraavia osastoja: Inkerin Pirtti, joka on asemasodan aikainen kahvila, Lotta-kanttiini, korsu, JSP, sotasairaala, rakuunaosasto, Suomen sota, vapaussota, kunniamerkki- ja puhdetyövitriini, lentäjien huone, Mannerheim-ristin ritarit (3kpl), YK-joukot... Talviaikaan museo on avoinna tilauksen mukaan ja kesäkuukausina museo on auki sunnuntaisin. Tapio Riihiluoman mukaan museossa vierailee säännöllisesti kauhajokiset koululuokat sekä linja-auto lasteja tulee vierailul- le pääasiassa kesäisin maakuntarajojen ulkopuoleltakin. Hienoa perinnetyötä! Kiitos ja kumarrus kauhajokisille veteraani- ja maanpuolustusjärjestöille. Yhteistyö on voimaa! Sotainvalidipiirimme internet-sivut avattiin vuonna 2013. Sivuilta löytyy piirimme uutiset ja tulevat tapahtumat. Tämän kevään aikana sivuillamme ylittyy 100  000 kävijän rajapyykki. Kiitokset siitä kaikille teille! epsotainvalidipiiri.kotisivukone. com Marko & Maija Vastuunkantajat vaihtuvat, toiminta jatkuu Vaikka menneen vuoden poistuma sotainvalidijäsentemme osalta oli suhteellisen pieni (20 %), poistuneiden joukkoon mahtui monta osastonsa ja piirinkin vahvaa vaikuttajaa. Reino Perttula, Risto Vaaranmaa, Urho Hakola, Yrjö Hautamaa, Unto Nyystilä ja Paavo Aronen olivat kaikki toimineet osastojensa vetureina sekä piirin luottamustehtävissä aina puheenjohtajuutta myöden. Onneksemme piirin 408 tukijäsenestä löytyy kuitenkin kelpo jatkajia, joten toiminta jatkuu hengessä, joka näiden vuo- Raimo Lehtinen sotainvalideista, Heikki Yli-Korhonen sotaveteraaneista ja Tapio Riihiluoma reserviläisistä jsp:n vierellä museossa.

Piirit toimivat 31 Hyvää alkanutta vuotta! POHJOIS-SAVO Puijonkatu 39 A 17, 70100 Kuopio Puh. 017 261 1747, 0400 756 249 VUOSIKOKOUS Piirin ja Perinneyhdistyksen vuosikokous pidetään Hotelli Iso Valkeisella torstaina 12.3.2020 os. Majaniementie 2, Kuopio. Klo 10.30 kahvitarjoilu ja valtakirjojen tarkastus Klo 11.20 Sotainvalidien Pohjois-Savon perinneyhdistys ry:n vuosikokous Klo 12.00 Sotainvalidien Veljesliiton Pohjois-Savon piiri ry:n vuosikokous Klo 13.00 lounas Esillä molemmissa kokouksissa sääntöjen 5 §:ssä mainitut asiat. Toivon, että jokaisella on lähtenyt uusi vuosi hyvin käyntiin. Jouluna jäseniä muistettiin monilla paikkakunnilla jouluruokailuin, joulujuhlin ja muistamisin. Piirin sotainvalidien jäsenmäärä oli vuoden 2019 lopussa 59 ja puolisojäseniä oli yhteensä 302. Piirin toiminta tulee kuluvana vuonna jatkumaan samankaltaisena ja Veljesliiton juhlavuotta tuodaan vuoden mittaan esille monin eri tavoin. Katariina Kuurola Laatokan Karjalan Petäjäsaari 6.3.1940 Talvisodan viimeisinä päivinä käytiin ankaria taisteluita itsenäisyyden puolesta. 3.3.1940 Petäjäsaarta puolustaneille nilsiäläisille oli kohtalon päivä. Saaresta ei ollut lupa vetäytyä ylivoiman edessä vaan tuli käsky taistella viimeiseen mieheen. Vain muutama pääsi pelastautumaan jäälle, pommien aiheuttamien jääröykkiöiden suojaan tai läheiseen saareen. Pommitus oli hirveä ja hautasi alleen joukkosidontapaikan pommien halkaistessa kallion. 23 nilsiäläistä ei palannut enää kotiin. Suru kosketti melkein joka kylää, samasta kyläs- tä kaatui useitakin. Suuri epävarmuus valtasi omaiset, kun kaatuneita ei saatu kotiin, kotimaan multiin siunattavaksi. Toivo heräsi: jospahan poika vielä palaisi, on joutunut vaikka sotavangiksi. Eräskin isä kulki kyselemässä harvoilta pelastuneilta oliko hänen pojastaan mitään tietoa. Moni isä uskoi ja odotti poikansa palaamista kuolemaansa asti. 2000-luvun jälkeen tuli mahdollisuus käydä Petäjäsaaressa. Nilsiän maanpuolustusjärjestöt järjestivät matkan muistolaatan paljastustilaisuuteen vuonna 2012. Osa mukana olleista oli saareen jääneiden jälkipolvea. Seisoessamme kallion juurella liikutus oli silmin nähtävissä. Ympärillä oli vielä sotaromua, ja valko- lehdokki kukki kauniisti. Matkoja on tehty useita. Kallion juurelle on rakennettu rauta-aita. Mikkelin piispa siunasi muistolehdon juhlallisin menoin vuonna 2013 Myös Nilsiässä on sotaan lähteneiden muistokiveen kiinnitetty Petäjäsaaren muistolaatta. Kunnioitamme Petäjäsaareen jääneiden muistoa merkkipäivinä laskemalla muistokivelle seppeleen. 6.3.2020 Nilsiällä järjestetään juhla, joka alkaa klo 12.30 seppeleen laskulla sankarihautausmaalla, jonka jälkeen juhla seurakuntakodilla klo 13. ”Muistoksi meille jäi sankariristit. Mutta kaikista kallein meille vapaa isänmaa ja hulmuavat siniristiliput.” Teksti: Irma Hyvönen Kuva: Kirsti Taattola Kyyhkylän Tuki- ja Perinneyhdistys, sotainvalidipiiri ja paikalliset veteraanijärjestöt järjestivät yhteisen joulujuhlan Kyyhkylässä 12.12. Väkeä oli 145 henkeä. Juhlapuheen piti Karjalan prikaatin Etelä-Savon aluetoimiston päällikkö everstiluutnantti Joni Volanen. Juhlassa esiintyi mm. Rakuunasoittokunta. SUUR-SAVO Kyyhkyläntie 9, 50700 Mikkeli Puh. 0400 756 249 VUOSIKOKOUS Hyvää alkanutta vuotta! Toivon että vuosi on jokaisella alkanut hyvin. Jouluna jäseniä muistettiin monilla paikkakunnilla joulutapahtumin ja tervehdyksin sekä hengellisen toimikunnan kirjoittamalla jouluviestillä. Sotiemme veteraanit keräys tuotti Suur-Savossa yhteensä n. 21 000 euroa, josta sotainvalidien osuus oli n. 7 900 euroa. Piirin jäsenmäärä oli vuoden lopussa 38 ja puolisojäseniä oli 273. Piirissä osastoina jatkavat Varkaus, Pieksämäki, Rantasalmi ja Sulkava. Kuluvan vuoden toiminta on entisen kaltaista. Veljesliiton juhlavuotta tuodaan piirissä esille monin eri tavoin. Katariina Kuurola Piirin vuosikokous pidetään tiistaina 10.3.2020 Kyyhkylässä os. Kyyhkyläntie 9, 50700 Mikkeli. Kahvit kello 10.30 Kokous kello 11.00 Lounas kello 12.00 Tervetuloa! Piirihallitus

32 Piirit toimivat Ylijohtaja Sirkka Jakonen eläkkeelle POHJOIS-KARJALA Kirkkokatu 11, 80100 Joensuu Puh. 040 536 7537 Kuvassa vas. Arja Tanskanen (Juuan Sotaveteraanikerho), Pia Hakkarainen (AVI), Jorma Mikkonen (P-K:n Sotaveteraanipiiri), Matti Majoinen (P-K:n Sotaveteraanipiiri), ylijohtaja Sirkka Jakonen, Ahti Karttunen (P-K:n Sotainvalidipiiri), Ulla Mikkola (P-K:n Lottaperinneyhdistys), Janne Myller (P-K:n aluetoimisto). Arvoisat sotainvalidit, puolisot ja lesket! Toivotamme sydämestämme Teille kaikille hyvää ja antoisaa uutta vuosikymmentä. Olette tehneet pitkän ja mittavan elämäntyön nuorempien sukupolvien hyväksi. Koko Suomen tulevaisuus itsenäisenä kansakuntana on ollut teidän käsissänne niinä vaikeina aikoina, joita suomalaiset ovat joutuneet kokemaan. Kun puhutaan uhrautuvaisuudesta, niin joidenkin mielestä se on kulunut ja aikansa elänyt ilmaisu, mutta se on ollut Teille totista totta vuosikausia käytännön tasolla ja totuushan ei pala tulessakaan. Olette selviytyneet sotavuosista, sotakorvauksista, surusta, jälleenrakennustyöstä ja monien suunnitelmienne ja asioiden muutoksista omassa, sodan jälkeisessä elämässänne, mutta olette pystyneet rakentamaan hyvinvointiyhteiskunnan, joka on maailman kärkimaita useilla mittareilla mitattuna. Olemme kiitollisia, että olemme Pohjois-Karjalan Sairaskodin, Joensuun Kuntohovin ja sotainvalidipiirin – ja osastojen kautta voineet vuosikymmenien ajan kulkea rinnallanne ja päässeet näin vaikuttamaan niihin ratkaisuihin, joiden avulla on pyritty parantamaan sotainvalidien, puolisoiden ja leskien jokapäiväistä elämää; kuntoutusta, toimintakykyä ylläpitäviä palveluja, kotona selviytymistä, asumista ym. palveluja. Pohjois-Karjalan Sairaskoti ja Pohjois-Karjalan Sotainvalidipiiri ovat olleet monessa jäsenistömme elämän laatua parantavis- sa hankkeissa edelläkävijöinä. Sotainvalidien Veljesliitto: huolto-, etu- ja veljesjärjestö, jonka te olette perustaneet, piireineen ja osastoineen, on kymmeniä vuosia tehnyt hyvää huolto- ja edunvalvonta työtä ja Veljesjärjestönä se on antanut sitä vertaistukea jäsenten kesken, joka on ollut erittäin tärkeää: vain henkilö, joka on itse kokenut sodan kauhut, voi parhaiten samaistua kohtaloveljiinsä ja -sisariinsa. Tänä vuonna liitolle tulee täyteen 80 toimintavuotta, se on pitkä aika. Toivotaan, että uutta tämän tyyppistä järjestöä ei enää koskaan tarvita. Pohjois-Karjalan piirin alueella on tällä hetkellä kolme osastoa. Purkautuneiden osastojen jäsenet ovat siirtyneet piirin jäseniksi. Onneksi meillä on hyvä tilanne sikäli, että osastojen vastuuhenkilöt jatkavat yhteyshenkilöinä ja hoitavat jäsenistömme asioita edelleenkin. Piirillämme on ollut hyviä tukiyhteisöjä ja yksityisiä henkilöitä, jotka ovat kokeneet sotainvalidien, heidän puolisoiden ja leskien auttamisen tärkeäksi kunniatehtäväksi, siksi olemme voineet edelleenkin auttaa jäsenistöämme antamalla heille ajankohtaista apua ja palveluja. Lämmin kiitos kaikille Tukijoillemme. Toivotamme Teille kaikille jaksamista ja siunauksellista loppuvuotta. Ahti Karttunen, puheenjohtaja Tuulikki Leinonen, toiminnanjohtaja Asuntojen korjaustoiminta Asuntojen korjaustoiminta jatkuu vuonna 2020 yhteistyössä Vanhustyön keskusliiton kanssa. Vuonna 2019 korjausneuvoja teki 209 neuvontakäyntiä, joista sotainvalideja oli 16 ja sotaveteraaneja 15 ja loput muuta vanhusväestöä. Korjausavustuksia veteraaneille saatiin 67  264 euroa ja maksusitoumuksia sotainvalideille 77  560 euroa. Perinteisten esteettömyyskorjausten rinnalle on tullut myös laajempia korjauksia, kuten vesikattojen ja lämmitysjärjestelmien uusimista. Jos sinulla asunnon korjaukseen tai muutostöihin liittyviä kysymyksiä, niin ota yhteyttä korjausneuvoja Raimo Saarelaiseen puh. 050 540 7035. Itä-Suomen Aluehallintoviraston ylijohtaja Sirkka Jakonen siirtyi vuoden vaihteessa eläkkeelle. Hän toimi Pohjois-Karjalan Veteraaniasiain neuvottelukunnan puheenjohtajana. Lokakuun kokouksessaan neuvottelukunta saatteli Jakosen lämpimin kiitoksin ja kukkasin uuteen elämänvaiheeseen. Tulevia tapatumia • Piirin antamat hyvinvointipalvelut jatkuvat: jalkahoidot, kotiapu, kuntoutus, fysikaaliset hoidot ja hieronnat sekä muu ajankohtainen apu. • Piirin vuosikokous pidetään 26.3.2020 Malmikodin Tarinatuvassa, os. Kirkkokatu 11, Joensuu. Alkamisaika ilmoitetaan myöhemmin. Huhmarin kurssit 4.–9.5. teemalla: Muistiloma 31.8.–5.9.teemalla: Sydänloma Toivonlahden kurssit järjestetään 18.–22.5. sekä 16.–30.10. Jos haluat Huhmariin tai Toivonlahteen, ota yhteys Tuulikki Leinoseen p. 040  536 75 37 tai tuulikki.leinonen@ sotainvalidit.fi Ester Kamppilalle tehtiin liikkumista helpottavia muutostöitä pääsisäänkäynnin ja terassin puolelle. Vasemman puoleinen kuva on ennen muutostöitä.

Piirit toimivat 33 Piirin kuulumisia KESKI-POHJANMAA Kitinkuja 2, 69100 Kannus Puh. 044 304 2669 Herra näkee sydämeen Kun kohtaat uuden ja tuntemattoman henkilön, luotatko hänestä saamaasi ensivaikutelmaan? Aivomme ovat alle kymmenessä sekunnissa rekisteröineet 11 erilaista asiaa kohtaamastasi ihmisestä. Salamannopeasti aivot tulkitsevat onko tämä henkilö ystävä vai uhka. Edes sanoja ei tarvita. Vain ensivaikutelmaan luottaminen on petollista. Siitä kehittyy helposti suodatin, jonka läpi katsomme kaikkea tulevaisuudessa tekemäämme. Raamatussa on puhutteleva kuvaus ensivaikutelman pettävyydestä. Profeetta Samuel saa Jumalalta tehtävän valita kansalle kuningas. Kun profeetan eteen tuodaan veljessarjan ehdokkaista vanhin, profeetta ajattelee: ”Hän se on! Nyt on Herran edessä hänen voideltunsa.” Mutta profeetta saakin yllättyä. Jumala ojentaa profeettaa: ”Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä.” Ulkomuodon sijasta Jumalan pyhittämän kuninkaan tärkein ominaisuus on sydämen asenne. Profeetan eteen tuodaan veljessarjasta vielä kuusi muuta, mutta ketään ei valita. Lopulta noudetaan lampaiden paimen Betlehemin kedolta. Veljessar- Vuosi on hyvälle alulle saatu ja samoilla askelmerkeillä mennään. Vuosi 2019 sujui talouden ja toiminnan suhteen suunnitellusti. Liiton tukirahoja on yhä käytetty etupainotteisesti, tarkoituksenmukaista on käyttää saamamme tuki mahdollisimman tarkkaan jäsenten hyväksi ja tukea heidän hyvinvointiaan, perustehtävän mukaisesti. Piirin kautta jaamme edelleen palveluseteleitä tai palveluja ja osastoja tuemme määrärahalla. Piirin avustukset painottuvat suurelta osin sotainvalidien leskien kotona pärjäämisen tukemiseen sekä pieniprosenttisten sotainvalidien avokuntoutuksen tukemiseen palvelusetelien muodossa. jan vähäisin, Daavid, tulee näin valituksi kuninkaaksi. Profeetta Samuel ei juuttunut omiin käsityksiinsä. Jumalan Henki puhdisti profeetan sisäisen suodattimen niin että tämä näki Jumalan mahdollisuudet. Daavid oli Jumalan mieleen, sillä hän oli selvillä Jumalan uudistavasta Hengen voimasta. Raamattusssa kerrotaan, että elämässään Daavid turvautui Jumalan armoon ja rukoili itselleen puhdasta sydäntä. Jumalan pelastussuunnitelma toteutui täydesti Daavidin Pojassa, Jeesuksessa. Jeesus tahtoo puhdistaa synnin sumentamat sydämemme vääriltä mielikuvilta ja asenteilta, niin että kykenemme näkemään toinen toisissamme muutakin kuin pelkän ulkokuoren tai sen, mitä itse tahdomme nähdä. Herra Jeesus sik- Työsarkaa riittää. Onneksi moni kunta on ottanut edelleen vastuuta ja tukenut leskille annettavaa siivousapua kotiin. Uusi lakimuutos koskien sotainvalidin puolison mahdollisuutta saada oma kuntoutusjakso, hyödynsi meidän alueella kolmea sotainvalidipuolisoa. Tähän liittyen saimme liitosta ihanan vieraan: viestinpäällikkö Marja Kivilompolon tekemään aiheesta haastattelun sekä myös tukihenkilön haastattelun. – Ilman tukihenkilöitä ei pärjäisi. On ollut jälleen aika lukea vuodenvaihteen tilastoja ja todeta, että monesta jäsenestä on enää muisto mielissämme. Sotainvalideja on piirissämme enää 31 ja uusia jäseniä tuli 2. Puolisoja leskijäseniä on 197, myös tuki- si särkee meidän inhimillisiä ympyröitämme tehdäkseen tilaa Jumalan läheisyyden tunnolle. Jumalan Poika oli kohtaamisen mestari. Kristuksen nimeen kastettuna olet kutsuttu arvopaikalle Jumalan yhteyteen. Mitkään omat ulkoiset edellytykset tai ansiot eivät anna erityisasemaa. Jeesus on ihmisistä riippumaton eikä tee eroa heidän välillään. Kun kerran Herra ei katso ihmisen asemaan, niin silloin kaikki ovat Kristuksen edessä samassa asemassa: rakastettuina, kutsuttuina, armahdettuina. ”Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista” (1. Piet. 3:4). jäseniä on 197. Osastoina jatkaa vielä Kannus ja Nivala. Yhteydet kuntiin, kuntayhtymiin sekä viranhaltijoihin ovat iso osa työtä, jotta kaikille sotainvalidijäsenillemme tarjottavat palvelut on ajan tasalla. Yhteistyö on sujunut hyvin kuten aikaisempinakin vuosina. Tulevia yhteisiä tapahtumia Kitinkannuksessa on vuosikokous maaliskuussa ja kesäjuhla elokuussa sotainvalidipäivänä, jolloin juhlitaan myös Veljesliiton 80-vuotismerkkipäivää. Osallistutaan veteraaniliiton järjestämään hengelliseen virkistyspäivään voimien mukaan. Erittäin hyvää kuluvaa vuotta! Maija Paasila Kutsu vuosikokoukseen Sotainvalidien Veljesliiton Keski-Pohjanmaan piiri ry:n vuosikokous pidetään tiistaina 24.3.2020 klo 10 Kitinkannuksessa (os. Kitinkuja 2, 69100 Kannus) Kokouksessa käsitellään pykälässä 5§, mainitut asiat. Kahvitarjoilu ja valtakirjojen tarkastus alkaen klo 9.15 Klo 10 alkujuhlallisuudet ja kokous n. klo 11.30 lounas n. klo 12.30 uuden piirihallituksen järjestäytymiskokous Tervetuloa! Piirihallitus Veljespappi Kai Juvila Puolisojen kuntoutusoikeuden laajenemista koskevassa jutussa Marja Kivilompolo haastatteli Möttösessä asuvia Elli ja Väinö ”Olle” Arosta. Tukijäsen Anna-Liisa Kankaanpää kertoi työstään, ja siitä saadaan lukea seuraavassa Sotainvalidi-lehdessä.

34 Piirit toimivat KUTSU TUKIHENKILÖSEMINAARIIN Kutsumme kaikki SV:n Pohjois-Pohjanmaan piiri ry:n tukihenkilöt tukihenkilöseminaariin 21.4.2020 klo 9.00. POHJOIS-POHJANMAA Uusikatu 58 B 16, 90100 Oulu Puh. 045 182 4484/ 044 479 4797 Paikkana Hotelli Lasaretti (os. Kasarmintie 3 b) Oulu. Ilmoita osallistumisestasi piirin toimistolle p. 045 1824484 viimeistään 14.4.2020 TERVETULOA! Piirihallitus Rintamaveteraanien ja sotaveteraanien yhdistysten tervehdys. Piirin 75-vuotisjuhla Sotainvalidien Veljesliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry juhli 3.12.2019 75-vuotista taivaltaan Oulussa. Puheenjohtaja Pentti Jouppilan mukaan on mahdollista että kyse on piirin viimeisestä suuresta juhlasta. Jäsenten poistuma on kahdenkymmenen prosentin tienoilla. Piirin osastot purkautuivat jo vuonna 2015 ja kaikki jäsenet ovat piirin henkilöjäseniä. Piiri perustettiin Oulussa hotelli Arinassa 3.12.1944. Sitä ennen oli maakuntaan perustettu alaosastoja, jotka halusivat yh- teistoimintaa piirin kanssa. Piirin puheenjohtaja Pentti Jouppila toivotti osallistujat tervetulleiksi ja sen jälkeen Vaskiveikot soittivat Maa on kaunis -virren ja vieraat yhtyivät lauluun. Seuraavaksi Oulun Sotaveteraanikuoro esitti jouluisia kappaleita, jotka virittivät jouluisen juhlan tunnelmaan. Luottamuspappimme Pertti Lahtinen puhui yhteisestä suunnasta ja lausui runon Pyhä yö. Seppelepartiossa oli kaksi sotainvalidia Kaarlo Haapakoski ja Jouko Korhonen, jotka Narvan marssin tahdissa kantoivat seppelettä. Piirin puheenjohtaja Pentti Jouppila kertoi tarkalleen piirin syntyvaiheet ja nykyisen tilanteen. Veteraanin iltahuuto kajahti nuoren Anton Häkkisen ja Oulun sotaveteraanikuoron esittämänä. Eräs yleisöstä kertoi pyyhkineensä liikutuksen kyyneleitä iltahuudon esityksen aikana. Juhlapuheessa Marianne Junila ,FT, dosentti, historiatieteen laitokselta, Oulun yliopistolta kertoi sodan ihmeistä, enkelinäyistä. Talvisodan ihmekin kävi mielissä, kun kuuli miten nämä näyt olivat vaikuttaneet sotilaisiin. Näkijöitä oli suuria joukkoja yhtä aikaa, sekä yksittäisten sotilai- den omat kokemukset. Seuraavana kuuntelimme esityksen Veteraanin joulu, jonka jälkeen päätössanat lausui sotainvalidi Jouko Korhonen. Hänenkin puheestaan kuulimme talvisodan hengestä ja kuinka se oli antanut voimaa. Maamme-laulun kaikuessa juhlakansa tunsi vahvaa yhteenkuuluvuutta laulaessaan tuttua säveltä. Juhlavan päivän päätti jouluinen ateria. Kiitämme kaikkia juhlassa mukana olleita: teitte arvokkaan yhteisen muiston meille kaikille Eeva Vikström Kuvat: Studio PSV Piirin puheenjohtaja Pentti Jouppila. Oulun sotaveteraanikuoro esiintyi juhlassa. Kesän ohjelmaa Hietasaaren Veljeskodilla haravointitalkoot 5.5. klo 9.00 (säävaraus) KOKOUSKUTSU Sotainvalidien Veljesliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry:n sääntömääräinen vuosikokous pidetään torstaina 12.3.2010 klo 10 Hotelli Lasaretissa Oulussa, (Kasarmintie 3 b). Kahvitarjoilu klo 9.00 Kokous alkaa klo 10.00. Kokouksen jälkeen lounas Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Kokouksen jälkeen on piirihallituksen järjestäytymiskokous. Ilmoita osallistumisestasi piiritoimistolle viimeistään 9.3.2020 p. 045 182 4484. TERVETULOA! Seppelpartiossa sotainvalidit Kaarlo Haapakoski, 95, ja Jouko Korhonen, 98. Piirihallitus

Piirit toimivat 35 KAINUU Seminaarinkatu 5, 87100 Kajaani Puh. 08 622 485 Veljeskoti Hyvinvointi Sampo 30 vuotta Veljeskoti Hyvinvointi Sammossa vietettiin 1.2. 30-vuotisjuhlaa. Toimitusjohtaja kertoi juhlassa, kuinka talo on kehittynyt nykymuotoiseksi hyvinvoinnin monitoimitaloksi. ”Talon tarina alkoi vuonna 1985, kun silloinen Kelan paikallistoimiston johtaja, sotainvalidi Valdemar Piirainen sai tietoonsa ympäri Suomea rakennettavasta sairaskotiverkostosta. Valdemar vei ajatuksen silloiselle Kuhmon kaupunginjohtaja Veikko Tikkaselle, joka innostui ajatuksesta ja siitä hanke lähti käyntiin. Perustettiin veteraanien neuvottelukunta, joka ajoi sairaskotia Kuhmoon. Kainuun Sairaskoti- ja veteraanikyläsäätiön säädekirja allekirjoitettiin 19.2.1986 ja työ Kalevalan kuntoutuskodin saamiseksi aloitettiin. Hanke eteni ja lopulta rakennustyöt aloitettiin 7.12.1988 ja talo avattiin 1.2.1990 johtaja Matti Kähkösen johdolla. Alkujaan asiakaspaikkoja oli 40 ja asiakkaat olivat sotainvalideja ja sotaveteraaneja. Vuonna 1996 tehdyn laajennuksen myötä otettiin käyttöön Toivola, muistisairaiden osasto. Laajennuksen jälkeen asiakaspaikkoja oli 50. Kalevalan kuntoutuskodin toiminta keskittyi ensimmäiset 20 vuotta sotainvalidien laitoshoitoon ja sotiemme veteraanien kuntoutukseen. 2000-luvun alkupuolella muutkin asiakasryhmät alkoivat löytää palvelut. Kainuun Sairaskoti- ja veteraanikyläsäätiö muuttui vuonna 2004 Kalevalan kuntoutuskoti-säätiöksi.Vuonna 2007 Ainola avasi ovensa suurien muutostöiden jälkeen. Ainolassa oli sota- veteraanien päivätoimintaa sekä sotainvalidien laitoshoitoa muutaman vuoden ajan. 2010-luvulla muutos toiminnassa on ollut suuri. Vanha asiakaskunta on harventunut nopealla, n. 15% vuosivauhdilla ja se on pakottanut organisaation muuttamaan toimintatapojaan ja laajentamaan palveluvalikoimaa. Vuonna 2013 perustettiin Kalevalan Työterveys Oy, joka tarjoaa kuhmolaisille yrityksille työterveyspalveluita sekä yksityisiä lääkäri- ja fysioterapiapalveluita. Yritys on kasvanut ja tänä vuonna henkilöasiakkaita on n. 1900. Vuonna 2015 nimeksi muutettiin Hyvinvointi Sampo. Muutoksella korostettiin palveluiden kokonaisvaltaista tarjontaa. Talon tiloja on saneerattu viimeisten vuosien aikana runsaasti. Reilun vuoden ajan olemme tehneet lisäasiakaspaikkoja ennenkaikkea asumispalveluihin. Konsernin palkkalistoilta löytyy 54 työntekijää. Olemme olleet onnekkaita ja saaneet taloon osaavaa ja motivoitunutta henkilökuntaa. Koemmekin, että meillä on hyvä imu työntekijöiden suhteen. Tänä päivänä olemme Hyvinvoinnin sekatavarakauppa. Tarjoamme asumispalveluita monenkuntoisille asiakkaille, laitoskuntoutuspalveluita niin senioreille kuin työikäisillekin. Avokuntoutus, työterveyshuolto, kuntosalipalvelut, ruoka- ja juhlapalvelut kuuluvat myös palveluvalikoimaamme. Tulevaisuuden painopiste lienee kotiin vietävissä palveluissa, joita nytkin teemme paljon ateriapalvelun, siivouspalvelun ja hoivapalveluiden muodossa. Tänään juhlimme taloa, jolla on erittäin hyvät mahdollisuudet pärjätä tulevaisuudessakin!” Juhani Hautala ja Juha Huttunen luovuttivat toimitusjohtaja Jussi Komulaiselle sekä talon ylilääkäri ja fysiatri Lüüli Seerille sotainvalidien hopeiset ansiomerkit. Komulainen ja Kalevalan kuntoutuskoti-säätiön varapuheenjohtaja Matti Pääkkönen jakoivat huomionosoitukset pitkäaikaisille työntekijöille: Anita Partanen, Riitta Malinen, Aila Tuhkanen, Senja Pöllänen ja Seija Kettunen. Juha Huttunen Piirin puheenjohtaja Juhani Hautala luovutti pitkäaikaiselle Sotainvalidien Veljesliiton Kainuun piirin naisyhdistyksen puheenjohtajalle Kirsti Hellénille Sotainvalidien Veljesliiton pienoislipun vaupaudenristin tunnuksin ja nauhoin kiitoksena sotainvalidien tukemisesta samalla onnitellen Helléniä hänen 90-vuotispäivänsä johdosta. Onnittelemme sotainvalidi Veikko Heikkinen 100 vuotta Sotainvalidien Veljesliiton Kainuun piiri onnittelee 2.2.2020 100 vuotta täyttänyttä Hyrynsalmen Raatevaaralla kotitilallaan Mannilassa asuvaa Veikko Heikkistä. Talvisodassa Veikko palveli huoltotehtävissä hyödyntäen kotona opittuja kädentaitoja. Välirauhan aikana alkoi sotilaskoulutus. Jatkododan Veikko palveli Rukajärven suunnalla 14 div. JR10:n Kk-komppaniassa konekivääriampujana. 14.1.1942 tuli määräys lähteä Maj Guban retkelle tuhoamaan vihollisen suuri huoltokeskus. Tuo retki tai kaukopartiomatka oli merkittävä myös Veikon kohdalla. Hän sai tuolla matkalla paleltumisvammoja. Ne ei kuitenkaan estäneet toipumisen jälkeen hänen sotapalvelustaan, joka loppui syyskuussa 1944. Toimiminen koko sodan ajan kk-ampujana aiheutti hänelle kuulovamman, minkä seurauksena hän sai 10 %:n invaliditeetin. Vuonna 1949 Veikko solmi avioliiton Elsa Mirjam Keräsen kanssa. Alkuun päästiin yhden lehmän ja savottatienestien kautta. Kotitalo Mannila siirtyi heidän omistukseen ja samalla huolehtiminen Veikon vanhemmista. Siitä alkoi kotitilan kehittäminen ja elämän edellytysten turvaaminen. Veikolle ja Mirjamille syntyi viisi lasta. Veikolle ja Mirjamille veteraanien yhteiset tapaamiset ja yhdessä olo muodostuivat myöhemmin tärkeäksi. Aivan näihin päiviin saakka Veikko on ollut mukana yhteisissä tapaamisissa ja tilaisuuksissa. Veikon kuntoa, vastuuta ja selviytymistä korostaa se, että vielä muutama vuosi sitten hän hankki itse polttopuut metsästä, huolehti talvella tien aukaisusta ja kaikesta muusta. Voit tutustua Veikon koko tarinaan liiton kotisivuilla www.sotainvalidit.fi

36 Piirit toimivat Onnittelemme Kutsu vuosikokoukseen Sotainvalidien Veljesliiton Lapin piirin ry.n VUOSIKOKOUS pidetään keskiviikkona 25.3.2020 kello 11.00 Someroharjulla Rovaniemellä, rak.21. Kokouksessa käsitellään sääntöjen 5§ mukaiset asiat. LAPPI Pitkäkatu 7, 95400 Tornio Puh. 040 548 2086 Hyvää alkanutta vuotta kaikille piirin jäsenille! Lapin piiri täyttää tänä vuonna 75 vuotta ja Sotainvalidien veljesliitto 80 vuotta. Liiton ja piirin yhteisjuhlia on tarkoitus viettää Tornion Saarenvireessä ja Rovaniemen Veljeskodissa kuluvan vuoden aikana. Näin saamme parhaiten iäkkäät jäsenemme paikalle juhlistamaan tilaisuutta. Ajankohdasta ilmoitetaan myöhemmin. Vuoden vaihtumisen myötä on aika jälleen päivittää piirin jäsenmääriä. Vuoden lopussa lapin piirissä sotainvalideja oli 74 ja puolisojäseniä 192. Viime vuoden aikana poistui kymmenen sotainvalidia joukostamme. Suurin osa osastoista on jo purkautunut ja Savukosken osasto on ilmoittanut tekevänsä lopettamispäätöksen. Tornion ja Sodankylän osastot jatkavat vielä toimintaansa. Lapin piiri ja osa-aikainen toiminnanjohtaja jatkavat toistaiseksi. Lapin piirin vuosikokous pidetään tuttuun tapaan Someroharjulla 25.3. klo 11.00 alkaen. Tervetuloa! Piirihallitus Jorma Savukoski 95 vuotta Lapin piirihallituksen varapuheenjohtaja, sotainvalidi Jorma Savukoski täytti 2. päivä helmi- kuuta 95 vuotta. Onnea! Neuvontapalvelu auttaa Neuvontapalvelua sotainvalideille, heidän puolisoille ja leskille sekä veteraaneille järjestetään edelleen Saarenvireestä ja Lapin kuntoutuksesta. Neuvontapalvelusta saa apua mm. tarvittavien palveluiden, avustusten ja kuntoutuksen hakemisessa. Teemme myös kotikäyntejä. Soita ja sovi tapaaminen! Saarenvireen neuvontapalvelu: Anu Vasama p. 040 708 2726 Iida Suunta p. 040 573 4366 Marika Kokkonen p. 040 746 1661. Lapin kuntoutuksessa neuvontapalvelussa työskentelee Merja Turunen p. 044 340 4001. Lapissa asuntojen korjausneuvojana toimii Ari Viippola p. 050 590 3637. Päiväkahvit jatkuvat Saarenvireessä Tornion Sotainvalidit ja Rintamaveteraanit järjestävät jäsenilleen yhdessä Saarenvireen kanssa joka kuukauden viimeinen torstai päiväkahvitilaisuuden. Ohjelmassa on luentoja, musiikkia ja tietoiskuja ajankohtaisista aiheista. Jäsenet voivat tavata toisiaan ja vaihtaa kuulumisia. Järjestetyn ohjelman lisäksi pidetään arpajaiset ja lopuksi juomme pullakahvit iloisessa puheensorinassa. Myös tukijäsenet ovat tervetulleita päiväkahveille! Toimintaterapeutti Iida Suunta on kotikäynnillä sotainvalidi Helli Mikkosen luona. He valitsevat sopivia pienapuvälineitä, joita sotainvalideilla on mahdollista saada Valtiokonttorin kustantamana. Sallalainen digiloikka Ikä ei ole este eikä edes hidaste, kun otetaan käyttöön uutta teknologiaa. Sallalainen sotainvalidi Vilho Kellokumpu otti marraskuussa 2019 käytöön Palvelu TV:n, jonka välityksellä hän voi seurata Lapin Kuntoutuksen välittämää ohjelmaa. Avoin ja utelias mieli ovat tämän 102-vuotiaan herran vahvuuksia.  Kuva ja teksti: Merja Turunen

Piirit toimivat 37 Piirin toimintaa RANNIKKO-POHJANMAA Jeansborgintie 1 A, 66900 Uusikaarlepyy Puh. 050 382 5257 Terveisiä RannikkoPohjanmaan piiristä! Joulukuussa pidettiin piirissämme perinteiset itsenäisyyspäivän juhlat ja joulujuhlat. Joulujuhlassa 9.12. ravintola HEJMissä Vaasassa rovasti Juhani Niemistölle ja veteraani KarlErik Källströmille ojennettiin kultainen ansiomerkki. Pietarsaaressa järjestimme joulujuhlan veteraaniyhdistyksen kanssa 14.12. Svenska Gårdenillä ja Teerijärvellä ravintola Marinassa 30.12. Svenska Gårdenin juhlassa Pietarsaaren veteraaniyhdistyksen puheenjohtaja Sten Pettersson sai sotainvalidien kultaisen ansiomerkin. Joulujuhliin kerääntyi edelleen ilahduttavan paljon osallistujia. RUOTSI Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Puh. 00 46 8 648 1131 Piirin toiminta jatkuu ja seuraava tapahtuma on vuosikokous 19.3. Vaasan Sotilaskodissa. Sotainvalidien Vejesliitto täyttää tänä vuonna 80 vuotta ja tätä juhlimme molempien sairaskotien kanssa Kristiinankaupungissa ja Uudessakaarlepyyssä. Järjestämme myös perinteiset kesäjuhlat sekä kirkkopäivän veteraanien kanssa Vaasan kirkossa 25.9. Hy v ä ä a l k a n u t t a v u o t t a ! Monika Julin, toiminnanjohtaja Itsenäisyyspäivän juhla Selkämeren sairaskodissa Geritrimissä Kristiinankaupungissa 6. joulukuuta. Kuvassa vasemmalta Hans Ingvesgård, Vieno Haavisto, Esko Varsala, Albert Nordström, Heikki Vesterlund, Magnus Enkulla, Birger Ingves. Takana Matti Nisula, Eero Kotoneva, Sari-Milla Ingves, Tauno Koivula, Tor-Erik Kronman ja Paavo Rantala. ei järjestetä Suomen Suurlähetystön puolesta mitään tilaisuutta. Toivommekin, että mahdollisimman moni osallistuu yhdistettyyn tilaisuuteen ja seppeleenlaskuun 13.3. klo 13.00 alkaen Suomipuistossa, osoitteessa Värtans stationsväg 4, Tukholma. Seppeleenlaskun jälkeen Suomipuistosta on 80-vuotisjuhlaan ilmoittautuneille bussikuljetus Suomen Suurlähetystöön. Juha Joki Terveiset piiristä! Tänä vuonna on Suomen Suurlähetystö Tukholmassa päättänyt yhdistää kansallisen veteraanipäivän viettämisen talvisodan päättymisen 80-vuotispäivän muistojuhlaan 13.3.2020. Tämä tarkoittaa sitä, että kansallisena veteraanipäivänä 27.4. Juhani Niemistö ja Karl-Erik Källström saivat kultaiset ansiomerkit joulujuhlassa ravintola HEJMissä Vaasassa 9.12. Suomipuistossa juhlittiin näyttävästi vuonna 2017, kun paikalla vieraili mm. tasavallan presidentti sekä Ruotsin kruununprinsessa Victoria, prinssi Carl Philip ja silloinen suurlähettiläs Matti Anttonen. Kuva: Juha Joki Talvisodan päättymisen 80-vuotisjuhla Juhla pidetään klo 13.30–14.30 Suomen Suurlähetystössä (os. Gärdesgatan 11). Ilmoittaudu juhlaan ja varaa paikkasi bussikuljetukseen Suomipuistosta suurlähetystöön. Ilmoittautumiset puhelimitse 08 676 6700 tai svar.tuk@formin.fi

38 Elämän sana Iäkkään iloista naurua Abraham eli vanhaksi. Hän sai Jumalan kutsun 75-vuotiaana: Hänen piti lähteä uuteen maahan. Hän oli asunut Harranissa. Nyt hänen piti muuttaa Kanaaniin. Hän siirtyi sinne. Siellä hän aloitti uuden elämän. Abrahamin elämällä on vaikutus meidän aikaamme asti. Jumalan johdatus kantoi häntä eteenpäin. Vaikeuksia riitti, mutta kaiken keskellä hän turvasi Ikiaikojen Jumalaan. Abraham oli paimentolainen. Hänellä oli lampaita ja vuohia. Niiden ruokaan tarvittiin laidunmaita. Ammatin takia hän oli tottunut siirtymään paikasta toiseen. Piti alati liikkua, jotta eläimet saivat ruokaa. Abraham oli kauan lapseton Nuoruutensa vuosina Abraham oli lapseton. Hän ja hänen vaimonsa Saara olivat suruissaan. Vanhuuna apu tuli ylhäältä. Jumala antoi lupauksen. He saisivat oman lapsen. Aluksi tämä näytti vaikealta, olivathan he iäkkäitä. Vaihdevuodet oli jo sivuutettu. Sitten usko vahvistui. Jumalan lupaus voimistui, ja toivo kasvoi, esikuva tuleville polville, koko maailmalle uskon rohkaisu ja riemullisen suuri ilo. Jumalan lupauksen täyttymys vaikuttaa nykyiseen aikaamme enemmän kuin aavistamme. Siunaus kaikille kansoille Jumalan kutsu sisälsi suuren siunauksen. Jumala lupasi Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen armonsa. Ennen lapsetton pariskunta sai lahjan, josta riitti siunaus omalle perheelle, kansalle ja koko maailmalle. Abraham totteli Jumalaa, ja tässä me nyt olemme. Jumalan hyvyys on rajaton. Abrahamin siunaus ulottuu meillekin noin 3 700 vuotta Abrahamin jälkeen. 1. Moos. 12: 1-4 Herra sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.” Niin Abram lähti Herran käskyn mukaan. kää, Abram. Minä olen sinun kilpesi, ja sinun palkkasi on oleva hyvin suuri.” Abram sanoi: ”Herra, minun Jumalani, mitä sinä minulle antaisit? Olenhan jäänyt lapsettomaksi, --Herra vei hänet ulos ja sanoi: Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä.” Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi. Abrahamin uskon vanhurskauteen viittaa apostoli Paavali. Room. 4:1-8: Mitä meidän on sanottava Abrahamista--- Jos Abraham katsottiin vanhurskaaksi tekojensa perusteella, hänellä oli aihetta ylpeillä – ei kuitenkaan Jumalan edessä. Mitä sanovat kirjoitukset? ”Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi.” Työntekijälle maksettua palkkaa ei katsota armosta saaduksi vaan ansaituksi. Jos taas jollakulla ei ole ansioita mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi. Abraham – Vapahtajamme esi-isä Abrahamin sai Jumalan lupaaman lapsen vasta satavuotiaana. Hän antoi lapselle nimeksi Isak, joka tarkoittaa ”Hän nauraa”. Pitkä elämä oli takana, kun lupauksen lapsi syntyi. Syntymä toi onnen kotiin. He iloitsivat vauvasta. Nauru nousi s ydämen pohjasta. Isakista alkanut ketju täyttyi Vapahtajassamme. Kristus on lupauksen varsinainen tavoite. Jeesus on tuonut meille pelastuksen. Hän kuoli edestämme Golgatan ristillä ja ylösnousemuksellaan hän avasi tien ikui- Moni ihminen perustaa elämänsä itsensä varaan. Abraham ei voinut luottaa omaan vanhurskauteen. Toivoa ei enää ollut omista voimista. Silloin Jumala lupasi hänelle jälkeläisen. Perustana oli Jumalan teko ja lupaus. Abraham uskoi tähän ja Jumala luki sen hänelle vanhurskaudeksi. 1 Moos. 15: 1-6 Näiden tapausten jälkeen tuli Abramille näyssä tämä Herran sana: ”Älä pel- Kuva:Pixabay Abraham ja uskon vanhurskaus seen elämään. Hän on meidät ottanut omakseen. Armon varassa hän hyväksyy meidät Jumalan lapsiksi. Apostoli Paavali viitaa tähän: Jeesus on Abrahamin jälkeläinen, lupausten täyttymys, koko maailman pelastus. Gal. 3:16, 29: Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen  siemenelleen. Hän ei sano: "Ja siemenille", ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: "Ja sinun siemenellesi", joka on Kristus.  Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin  siementä, perillisiä lupauksen mukaan. Abraham oli veteraani Suomi joutui sotaan suurvaltojen Saksan ja Neuvostoliiton välissä. Abrahamin ajan suurvaltoja olivat Egypti ja Heetin valtio, nykyisen Turkin alueella. Heidän sotaansa joutui myös Kanaan. Vihollinen hyökkäsi Sodomaan. Se vei sotasaalista ja otti vankeja, Abraham kokosi 318 miehen osaston. Hän löi tunkeutujat ja palautti ryöstösaaliin. Sodan jälkeen Salemin kuningas Melkisedek, pappi, toi Abrahamille leipää ja viiniä. Hän toimitti pyhän ruuan liturgian ja siunasi Abrahamin. Pyhän aterian leipä ja viini ovat olleet käytössä jo noista ajoista. Edelleen ne jaetaan Herran pöydässä ja niissä saamme osaksemme Jumalan siunauksen. Matias Roto veljespappi Kanta-Hämeen piirissä

39 Vankileirillä varjeltuna Teikarsaari, 5.7.1944. Helvetti pääsee irti saaren harvojen suomalaisten silmien edessä, kun laajat venäläiset vahvistukset astuvat maihin. Birger Ingves, 25-vuotias skaftungilainen, piiloutuu kiven taakse. Häneen on osunut kranaatinsirpale, joka on tehnyt haavan hänen selkäänsä. Se oli haava, joka vuoti verta kuuden kuukauden ajan. Hän tuntee sen vaikutukset tänäkin päivänä. Muutama päivä aikaisemmin Birger oli joukko-osastonsa kanssa saapunut tälle Viipurinlahden saarelle. He olivat ajaneet vihollisen tiehensä. Mutta sinä aamuna venäläisille saapui vahvistuksia. − Hankkiuduimme rantaan ja yritimme löytää veneen. Mutta niitä ei ollut. Hänellä oli pistooli ja kaksi patruunaa. − Hyökkäys hyökkäyksen jälkeen soljui ylitsemme. En halunnut tulla venäläisten ampumaksi, vaan päätin tehdä sen itse. Älä ammu, Birger, kaverini sanoi. Enkä minä pystynytkään siihen. Muutaman lankun avulla he lähtivät uimaan. − Olin haavoittunut ja kehno uimari. Toisella kädellä pidin lankuista kiinni ja toisella yritin uida. Emme tienneet missä suunnassa mannermaa sijaitsi. Tilanne oli kauhea. He rantautuivat saarelle ja tekivät lautan, jolla jatkoivat matkansa. Kahden saaren välissä ollessaan venäläinen sotalaiva ajoi heitä kohti. − He ampuivat meitä, mutta luodit suuntautuivat liian alas. Venäläiset huusivat ”rukiver”, kädet ylös! Jossakin vaiheessa Ingvesillä musteni. Hän ei muista kuinka pääsi laivalle. − Selvisimme Jumalan avulla ja voimalla. Mikään muu ei silloin auttanut. Tunsin voiman uidessani, hän sanoo. Mantereella vastaan tuli venäläinen upseeri, joka tähtäsi heitä konekiväärillä. − Suomeksi hän kysyi, olemmeko suojeluskuntalaisia. Sellaisia ei päästetä maihin vaan heidät ammutaan välittömästi. Upseeri tyytyi kielteiseen vastaukseen ja heidät vietiin kuulusteltaviksi. − Upseeri otti pistoolinsa esille ja asetti sen pöydälle. Hän sanoi, että nyt sinun tulee vastata kysymyksiini. Ellet puhu totta, niin tämä pistooli puhuu. Jumalan avulla keksin vastata olleeni kokkina. Osasinhan minä keittää puuroa ja perunoita. Tilanne olisi voinut pahentua, jos olisin kertonut saaneeni konepistoolikoulutuksen. Jumala puhui vankileirillä Birger Ingves vietiin vankileirille 158 Tjerepovetsin kaupungissa. Leiriin oli ahdettu kolmetuhatta sotavankia, enimmäkseen saksalaisia. Elämä oli kovaa työntekoa, huonoa ruokaa, seinäluteita, kylmällä sementtilattialla nukkumista sekä epätietoisuutta tulevaisuudesta. − Se oli kamalaa. Ainut pelastus oli ristiä kädet ja rukoilla lohtua. Kerran näin valonsäteen ja kuulin äänen: ”Birger, tiedän että sinulla on vaikeaa, mutta kestä! Olen sinun kanssasi joka päivä, suojelen ja varjelen sinua.” Se oli Jumalan ääni. Birgerin perheellä ei ollut tietoa, missä poika oli tai oliko hän ylipäänsä elossa. − Tilanne oli heille vaikea. Siipyyn kirkkoherra kävi kerran vanhempieni luona ja sanoi: ”Sunnuntaina julistamme poikanne kuolleeksi. Hän on joko hukkunut, joutunut vangiksi tai kaatunut.” Isä ei tähän suostunut, joten asia jäi sikseen. Eräänä marraskuun päivänä vangeilta kysyttiin haluavatko he jatkaa saksalaisten vastaista sotaa. Kukaan ei halunnut. − Kaksi päivää myöhemmin saapui juna ja saimme tiedon, että meidät siirretään. Minne, sitä emme tienneet. Seurasi pitkä junamatka kohti tuntematonta. Kun he pääsivät junasta pois, olivat he jo Suomen puolella. − Kun juna pysähtyi, meille tarjottiin ruokaa. Keitto ei riittänyt kaikille. Silloin keksittiin ottaa esille vanikkaa. Sitä oli kamala pureskella eikä kestänyt kauan, kun vatsani tuli kipeäksi. Laihtui 25 kiloa Birger Ingves tuotiin hankolaiseen sairaskotiin, jossa häntä hoidettiin muutama viikko. − Äiti ja isä olivat kuulleet nimeni, kun radiossa kerrottiin heistä, jotka olivat saapuneet kotiin Venäjältä. Veljeni tiesivät, että sotavankien keskuudessa oli nälänhätää ja kurjuutta. Niinpä he lähettivät minulle Hankoon repullisen ruokaa. Vatsani oli niin arka, etten uskaltanut syödä vaan jaoin ruoan kaverien kesken. Olin laihtunut yli 25 kiloa. Vatsa oli niin tyhjä, että se tuntui kasvaneen selkään kiinni. Birger kotiutui muutama päivä ennen joulua. Myös hänen rintamalla ollut vanhempi veljensä kotiutui, mutta hänen sotavammansa johtivat siihen, ettei hän elänyt pitkään kotiuduttuaan. Birger on saanut elää pitkän elämän. Elokuussa hän vietti 100-vuotispäiväänsä perheensä kanssa, johon kuuluu kolme lasta, yhdeksän lastenlasta ja 19 lastenlastenlasta. − Juhlassa otettiin virsikirjat esille ja laulettiin vain hengellisiä lauluja. Erityisesti virsi 366 (ruotsinkielinen virsikirja) on merkinnyt minulle paljon. Birger lukee yhä päivittäin hartauskirjaa ja virsikirjaa. Uskonsa hän on perinyt vanhemmiltaan. − Joka ilta isä luki iltarukouksen ja veisasi virren. Sunnuntaisin hän istui keittiössä keinutuolissa ja luki Raamattua ja virsiä. Vasta tämän hartaushetken jälkeen saimme mennä ulos leikkimään kavereittemme kanssa. Birger Ingves kääriytyneenä sotainvalidien torkkupeittoon – satavuotislahjaansa. Elämä sodan jälkeen Miltä elämä on näyttänyt sodan jälkeen? − Kun veljeni ja minä olimme sodassa, isä osti kaksi konkurssiin mennyttä maatilaa. Saimme molemmat tilamme ja sodan jälkeen aloin työskennellä tilallani. Avioiduin Margitin kanssa ja meille syntyi poika ja kaksi tytärtä. Sittemmin poika otti tilan hoitaakseen, mutta hänkin on eläkkeellä. Nyt hänen kaksi poikaansa hoitavat tilaa. − Heillä on 170 lehmää sekä vasikoita. Maatilaa on laajennettu, kun he ovat ostaneet ja vuokranneet lisää viljelysmaata. Kiitän Jumalaa joka päivä, että hän on auttanut minua ja lapsiani. Vuodesta 2016 lähtien Birger on asunut Kristiinankaupungin hoitokodissa, Geritrimissä. Hänen vaimonsa kuoli viisi vuotta sitten. − Olen elämääni tyytyväinen. Tiedän, että minua on varjeltu, hän sanoo huoneessaan. Hoitokodissa hän osallistuu ahkerasti hartaustilaisuuksiin. − Kappalainen saapuu tänne joka kuukausi jakamaan meille ehtoollista. Vietämme sitä kaverini kanssa yhdessä tässä huoneessani. Teksti ja kuva: Johan Sandberg Käännös: Henry Byskata Julkaistu Kyrkpressen-lehdessä 23-24/2019 Lyhentämätön teksti luettavissa s. 42–43.

40 KRIGSINVALIDEN 8 Översättning: Henry Byskata Organ för Krigsinvalidernas Brödraförbund 1 / 2020 Ledaren Under 80 års tid ett stöd för dem som sårats i kriget Den 18 augusti har det förflutit 80 år sedan Krigsinvalidernas Brödraförbund grundades, när män som sårats i vinterkriget grundade en ny organisation i Jyväskylä att bära omsorg om deras angelägenheter och försäkra sig om att de skulle få god omvårdnad. Snabbt uppstod ett landsomfattande nätverk av krigsinvalidernas lokalavdelningar. På det lokala planet stödde de lindrigare skadade krigsinvaliderna de gravt skadade och deras familjer, att dessa kunde anpassa sig till efterkrigssamhället. Rubriken för denna ledare är samtidigt slogan för jubileumsåret. Den berättar om att Brödraförbundet bär omsorg om sina medlemmar och att ansvaret för detta nu har övergått till yngre krafter. Hittills har krigsinvaliderna själva burit upp sitt eget förbund. Fortsättningsvis har krigsinvalidernas förmåner förbättrats och militärskadelagen har på Brödraförbundets initiativ förnyats tiotals gånger. Nu har vi uppnått våra viktigaste mål, när från senaste års början också de lindrigare skadade krigsinvaliderna fick möjlighet att komma till periodiserad eller kontinuerlig vård på anstalt. Brödraförbund har för sin del varit en vägvisare, när det gällt att utveckla den finländska invalidvården och åldringsvården samt veteranrehabiliteringen. Jubileet kommer att finnas nära medlemmarna Förbundets märkesår celebreras på många sätt men på ett lågmält sätt. De stora, pompösa festernas tid är förbi. I stället kommer tyngdpunkten att sättas på de av distrikten anordnade festerna, till vilka man hälsar välkomna så många som möjligt av ännu levande krigsinvalider. Under jubileumsåret ihågkommer man medlemskåren med ett kort, där man berättar om Brödraförbundets roll som stöd för sina medlemmar. Dessutom ger man ut en jubileumstidning, där man presenterar vad förbundet åstadkommit, berättar om hur förbundet påverkat medlemmarnas vardag samt lyfter fram dem som utför krigsinvalidarbetet. Med hjälp av tidningen vill man också berätta för nya människor om hurudan verksamhet förbundet och dess medlemmar har utfört under 80 års tid. Det är ju så att Brödraförbundet varit en föregångare i många frågor. Intressebevakningen fortsätter Alltjämt fortsätter arbetet med intressebevakningen och bland annat har man nu som målsättning att förbättra makamedlemmarnas möjligheter till rehabilitering. Det viktigt att på fältet se till att militärskadelagen med alla förbättringar fungerar och att den till fullo tillgodogör våra medlemmars behov. I det- Aktuellt från Statskontoret Kommunal hemservice till samma nivå för alla som varit i kriget Från början av november i fjol trädde en lag i kraft, enligt vilken frontveteranerna får samma hemservice enligt socialvårdslagen som krigsinvaliderna redan tidigare haft. Gällande direktiv som utgått från Statskontoret har det framgått, att i alla kommuner har krigsinvaliderna ändå inte haft tillgång till all den service, vilken de har varit berättigade till. Statskontoret har preciserat också direktiven gällande krigsinvalidservicen, så att de säkert kan ha tillgång till samma förmåner som veteranerna i övrigt. Kartläggningen av behovet av service bör göras gällande alla krigsinvalider. En betydande förnyelse gäller måltidsservicen, där man tidigare har gett direktiv till kommunen, att den skall tillhandahålla krigsinvaliden en måltid per dag. I direktivbrevet för år 2020 säger man, att måltider skall ordnas enligt behov. Om krigsinvaliden så behöver, får han gratis flera varma mål mat per dag. Förutom krigsinvalider som bor hemma gäller detta också krigsinvalider som har serviceboende. Service som stöder möjlighet till resor för skötsel av ärenden samt till rekreationstillfällen är det möjlighet att erhålla inom den egna kommunen och i närliggande kommuner. Om krigsinvaliden behöver en följeslagare, ersätts också den personens resekostnader. Krigsinvaliderna har rätt att få rehabilitering medelst betalningsförbindelse från Statskontoret. Också kommunerna kan på ta arbete har distrikten och de stödande medlemmarna en viktig roll. Brödraförbundet fortsätter sin verksamhet planenligt fram till ca år 2025. Också utsikterna när det gäller distriktens framtid har litet förbättrats i och med att förbundets ekonomi är bättre än vad man räknat med tack vare det stöd man fått av Kyyhkylä-stiftelsen och genom realisering av egendom. Brödraförbundets organisation har lättats upp under senare år och samma utveckling fortsätter under det att medlemskåren minskar. Efter att distrikten i sinom tid upplösts tar de regionala traditionsföreningarna hand om de sista medlemmarnas ärenden i enlighet med gemensamt uppgjorda planer. Målsättningen är att Brödraförbundet samt distrikten och avdelningarna använder sina återstående medel till förmån för medlemmarna under deras livstid. Efter det kommer tiden när man vårdar sig om traditionen. I den uppgiften utgör Eklövets Traditionsförening och övriga veteranorganisationer samarbetspartners med Krigsinvalidernas Traditionsorganisation. Förberedande insatser gör man redan för övergången till denna traditionstid, men innevarande år får vi framför allt glädjas över och fira vår fina organisation. Juha Laikari ordförande i styrelsen Statskontoret bekostnad av Statskontoret anordna stödd rehabilitering i hemmet. Också fotvård är det möjligt att utöver Statskontorets betalningsförbindelse också få av kommunen, anordnad i hemmet, om behov därtill föreligger. Makars rätt till rehabilitering utvidgas I början av detta år trädde en förnyelse i kraft gällande makarehabiliteringen. Om krigsinvalidens grad av men är 30 procent eller mera, kan makan få komma till rehabilitering. Tidigare låg denna gräns vid 50 procent. Antalet ansökningar har ännu i januari inte ökat på grund av detta. På Statskontoret råder vad gäller behandlingen av ansökningar som bäst en köbild-

41 Juristen Inkomstgränserna för sjukhjälpstillägget justerades Statskontoret justerade från detta års början inkomstgränserna för det sjukhjälpstillägg som är avsett att ersätta de sjukdomsomkostnader som påverkar utkomsten negativt. Krigs- och militärinvalider med en skadegrad på minst 20 procent kan hos Statskontoret ansöka om sjukhjälpstillägg på basis av civila sjukkostnader, vilka uppstått på annan grund än militärskada. Utöver egna omkostnader beaktar man i sjukhjälpstillägget makans utgifter och barns omkostnader, vilket berättigar till förhöjd livränta. Godkända utlägg är t.ex. utgifter för mediciner, läkare, sjukhus, tandvård, glasögon och hörapparat. Sjukhjälpstillägget är bundet till utkomsten. Andra än småinkomsttagare påläggs en självriskandel. Självrisken påläggs inte enskild person, som har en bruttoinkomst under 18 900 euro. Inte heller påläggs den makar, vilkas sammanräknade bruttoinkomster är högst 30 700 euro. Militärskadeersättningar räknas inte in i dessa inkomster. Om sjukdomskostnaderna är stora, kan den av makarna som har högre inkomster uppbära sjukhjälpstillägg för de omkostnader som överskrider självrisken. Närsluten finns en tabell gällande gränserna för självrisken. Maximibeloppet för sjukhjälpstillägget år 2020 är 3 464,13 euro för krigsinvalider. I allmänhet beviljas inte sjukhjälpstillägg på basis av årliga utgifter som underskrider 130 euro. Förhandsbeslut gällande sjukhjälpstillägg Många krigsinvalider har på basis av sjukdomskostnader under en lång tid fått sjukhjälpstillägg, som utbetalas i samband med den kontinuerliga månatligen utbetalda livräntan. Statskontoret beviljar kontinuerligt sjukhjälpstillägg på basis av tidigare ansökningar utan särskild begäran. Man kan i efterhand söka rättelse gällande kontinuerligt sjukhjälpstillägg, om faktiska omkostnader är minst 15 procent av eller 100 euro större än det tillägg man erhållit. Ansökan om sjukhjälpstillägg Sjukhjälpstillägg kan ansökas hos Statskontoret endast på basis av redan erlagda omkostnader. Dessa får vara högst ett och ett halvt år gamla. Det lönar sig att samla på omkostnader från en längre tid och ansöka om sjukhjälpstillägg en eller två gånger i året. Till Statskontoret sänder man nuförtiden tillsammans med ansökan endast en sammanställning av utgifterna. Ansökanden bör dock uppbevara kvittenserna gällande de omkostnader man ansöker om ersättning för från minst två års tid, fördenskull att Statskontoret vill granska uppgifterna. Tabellen gällande inkomstgränserna finns på sidan 9. Seppo Savolainen generalsekretare Pixabay Statskontoret ning som är normal i början av året, då man så snabbt som möjligt försöker behandla de ansökningar som kommit in på föregående års sida och som berör innevarande år. Vård- och rehabiliteringsanstalter följs upp Statskontorets löpande avtal med krigsinvalidernas vård- och rehabiliteringsanstalter är i kraft till och med år 2022. Under avtalsperioden övervakar Statsrådet, att man vid anstalterna följer de av Statskontoret uppgjorda kvalitetskraven. I fjol företog man vid en del anstalter oanmälda granskningsbesök. I år har man för avsikt att fortsätta dessa granskningar samt också företa kvalitetsrevisioner, om vilka man meddelar i förväg. Vid dem fördjupar man sig grundligt i övervakningen av kvaliteten. Vi tar alltid gärna emot kundrespons. Över 20 år av arbete inom rådgivningsservicen Med Statskontorets stöd har man vid flera vårdanstalter utfört arbete med rådgivningsservice redan under tjugo års tid. För närvarande har Statskontoret avtal med över trettio anstalter gällande tillhandahållande av rådgivningsservice. För denna verksamhet har man denna avtalsperiod för första gången definierat också krav på kvaliteten och i samband med granskningarna övervakar man hur förverkligandet av dessa genomförs. Den roll den anställda inom rådgivningsservicen har som en länk mellan krigsin- validen och Statskontoret är synnerligen viktig. Dessutom kan den anställda inom rådgivningsservicen vid behov stå i kontakt med kommunen gällande anordnandet av hemservicen. En väsentlig del av rådgivningsservicen är besöken i krigsinvalidens hem. Också krigsveteranerna kan numera vara klienter inom rådgivningsservicen. Tiina Kyttälä servicechef

42 Juristen Rehabilitering av krigsinvalidernas makor och änkor Beskyddad p Teikarsaari, morgonen den 5 juli En särskild rehabilitering av krigsinvalidernas makor utsträcktes från början av år 2020 till att omfatta också makorna till 30‒45 procents krigsinvalider. Statskontoret har ett eget särskilt anslag för rehabilitering av makor och änkor. Enligt statens uppskattning finns det i detta nu 2 200 makor och änkor, som är berättigade till rehabilitering. De kan erhålla en egen rehabiliteringsperiod, som inte förkortar krigsinvalidens rehabilitering. Följande personer kan ansöka om rehabilitering: • makor och änkor till minst 30 procents krigsinvalider • krigsinvalidänkor, som lyfter full servicepension, även om man inte har kunnat fastställa den avlidnes arbetsoförmögenhetsgrad • krigsänkor, som har lyft kontinuerlig servicepension efter sin i kriget stupade make En krigsinvalids vård på anstalt är inget hinder för makan att ansöka om denna särskilda makarehabilitering. Annars är kravet dock, att makarna bor på samma adress. Öppen-, anstalts- eller hemmarehabilitering Alternativ inom maka- och änkerehabiliteringen är anstalts-, dag-, öppen- och stödd hemmarehabilitering. Man kan erhålla anstalts- och dagrehabilitering vid anstalter godkända av Statskontoret. Längden på anstaltsrehabilitering ä två veckor. Dagrehabiliteringens längd är 15 dagar och den öppna rehabiliteringen utgår med en serie om 15 vårdtillfällen. Man kan på basis av läkarens rekommendation erhålla öppen rehabilitering i form av rehabilitering hemma. I stället för öppen rehabilitering kan man hos Statskontoret också ansöka om stödd rehabilitering hemma. I den gör fysioterapeuten eller verksamhetsterapeuten upp ett program, som den som rehabiliteras utför med hjälp av stödperson som besöker hemmet. Innehållet kan t.ex. bestå av utevistelse och olika vardagssysslor som man utför tillsammans. Utöver krigsinvalidernas sjuk- och brödrahem har Statskontoret avtal med över 40 andra serviceproducenter gällande anordnandet av stödd rehabilitering hemma. Statskontoret betalar de omkostnader som föranletts av rehabiliteringen direkt till reha- biliteringsanstalten eller serviceproducenten. Statskontoret ersätter inte resekostnader i samband med makarehabiliteringen. Gällande dem kan man på basis av sjukförsäkringslagen hos Folkpensionsanstalten ansöka om reseersättning gällande självrisken överstigande del. 1944. Helvetet bryter löst för de få finländarna på ön när stora ryska förstärkningar landstiger. Bakom en sten trycker 25-åriga Birger Ingves från Skaftung och försöker skydda sig från fiendens eld. Ansökan om rehabilitering Man ansöker på förhand hos Statskontoret om särskild maka- och änkerehabilitering. Gällande förstagångsansökande eller ifall det från föregående anstaltsrehabilitering har gått två år eller mera bör man till ansökan bifoga läkarutlåtande, ur vilket behovet av rehabilitering framgår. Dessutom rekommenderas, att det i läkarutlåtandet ingår en beskrivning av den sökandes allmänna hälsotillstånd och funktionsförmåga. Man behöver en vårdremiss från läkare gällande öppen rehabilitering. När man ansöker enbart om massage eller fotvård, behöver man ingen vårdremiss. Statskontoret ersätter inte omkostnaderna för läkarutlåtandet. När man ansöker om stödd rehabilitering hemma, behöver man inte ett läkarutlåtande eller en vårdremiss. Seppo Savolainen generalsekretare Han är träffad av en granatskärva som rivit upp ett sår i hans rygg. Ett sår som blödde i sex månader och som han känner av än idag. – Då tänkte vi att vi inte har lång tid kvar att leva. Vad ska vi göra? Tillsammans med sitt truppförband hade han kommit till ön i Viborgska viken några dagar tidigare. De hade stridit om ön och lyckats köra bort fienden. Men den morgonen fick ryssarna förstärkningar. Bomberna föll över ön och maskingevären smattrade. – Vi tog oss ner till stranden och försökte hitta en båt. Men det fanns inga båtar kvar. De som hunnit dit före oss hade tagit dem. Det enda vapen han hade var en pistol och två patroner.  – Det kom anfall efter anfall. Vi tänkte att nu är allt slut. Jag ville inte blir skjuten av ryssarna utan beslöt göra det själv. Jag riktade vapnet mot min tinning. Ids inte skjuta Birger, sa min kamrat. Jag kunde inte göra det. De tog några plankor från stranden och simmade ut med dem. – Jag var sårad och en dålig simmare. Jag höll i plankorna med en hand och simmade med den andra. Vi visste inte åt vilket håll fastlandet var. Det var hemskt. Nästa morgon, när det ljusnade, kom de till en holme. Där hittade de några kvistar och fler brädlappar som de band ihop så gott det gick till en flotte. Med flotten fortsatte de färden. Mellan två holmar kommer en stor rysk krigsbåt som kör rakt mot dem. – De sköt mot oss, men kulorna gick för lågt när de bytte riktning då de träffade vattnet. De ropade rukiver, upp med händerna. I något skede svartnade det för Ingves. Han har inget minne av hur han kom ombord. – Vi klarade oss med Guds hjälp och kraft. Inget annat hjälpte oss då. Jag kände kraften medan vi simmade, säger han. När de kom till fastlandet möttes de av en rysk officer som siktade mot dem med en

Distrikten är aktiva 43 d på fånglägret maskinpistol. – Han frågade på finska om vi är suojeluskunta, skyddskårister. Några sådana släpper de inte i land De avrättas genast. Officeren var nöjd med deras nekande svar. De fördes till olika rum för förhör. – Officeren tog fram sin pistol och lade den på bordet. Han sade att nu ska du svara på mina frågor. Talar du inte sanning så talar den här pistolen. Jag funderade på vad jag ska säga. Med Guds hjälp kom jag på att ett yrke som är lätt att förklara. Så jag sade att jag varit kock. Jag kunde ju koka gröt och potatis. Då frågade han inte mer om den saken. De kunde ha blivit värre om jag sagt att jag blivit utbildad för maskinpistol. Han hölls först tre dygn i en ladugård på karelska näset. – I ladugårdsfarstun hittade jag en rock, ett par byxor och några konstiga tossor som jag satte på mig. Gud talade på fånglägret Han blev han förd till fångläger 158 i staden Tjerepovets, öster om Sankt Petersburg. Lägret inhyste tretusen krigsfångar, mest tyskar. – Det var svåra tider. Jag visade såret i ryggen åt en vakt men han bara avfärdade det. Vi fick ingen hjälp av ryssarna. Jag fick vård för det först när jag kom hem i december. Då hade det fått en böld som sprack. Livet i lägret innebar hårt arbete, dålig mat, vägglös, vila på kalla cementgolv och ovisshet om framtiden. –  Det var hemskt. Den enda räddningen att knäppa händerna och be Gud om tröst. En gång såg jag en ljusstråle och jag hörde en röst som sade: Birger jag vet det är svårt, men håll ut! Jag är med dig alla dagar, jag skyddar och bevarar dig. Det var Guds röst. Medan han var i fånglägret visste inte familjen var han befann sig eller att han levde. –  Det var svårt för dem. Kyrkoherden i Sideby besökte mor och far en gång och sade: Jag har ett ledsamt meddelande: På söndagen ska vi dödförklara er son, han har drunknat, blivit tillfångatagen eller stupat. Men det gick inte pappa med på, så det hela lämnade. En dag i november under uppställningen i fånglägret fick fångarna frågan om det ville fortsätta kriget mot tyskarna. Det ville ingen.  – Två dagar senare kom ett tåg med flera vagnar och vi fick beskedet att vi skulle flyttas bort. Vart visste vi inte. Birger Ingves insvept i krigsinvalidernas filt –en hundraårsgåva. Det blev en lång tågresa mot ett okänt mål. När de fick stiga ut var de på den finska sidan. De var en del av ett utbyte av krigsfångar. – När tåget stannade fick vi mat ut ett fältkök. Alla fick bråttom och öste upp maten direkt ur grytan med matbacken. Somliga drack upp soppan på en gång ur backen. Soppan räckte inte till alla. Då tog man fram knäckebröd, inget smör, vatten eller mjölk, bara torrt bröd. Det var hemskt att bita i det och det tog inte länge innan jag fick magknip.  Gick ner 25 kilo Birger Ingves kom till ett sjukhem i Hangö några veckor där han blev omskött. Där fick han koltabletter för magbesvären. – Innan jag kom hem hade mor och far hört mitt namn nämnas i ett meddelande på radion om vilka som kommit hem från Ryssland. Min bror visste att det var hungersnöd och elände bland krigsfångarna i Ryssland. De sände en ryggsäck med kraftig och god mat åt mig till Hangö så jag skulle ha något att äta. Men magen var så öm att jag inte vågade äta utan delade maten mellan kamraterna. Jag hade gått ner över 25 kilo och magen var så tom så det kändes som om den tog fast i ryggen. Han kom hem till Skaftung några dagar före jul. Hans äldre bror var också vid fronten. Han kom också hem, men de skador han fått i kriget gjorde att han inte levde länge efteråt. Birger Ingves har däremot fått leva länge. I augusti firade han sin hundraårsdag med familjen som består av tre barn, nio barnbarn och nitton barnbarnsbarn. – Då hade vi psalmböckerna med oss och sjöng bara andliga sånger. Speciellt psalm 366 har betytt mycket för mig. Han har fått sin Gudstro från sina föräldrar redan som barn. – Varje kväll läste pappa aftonbön för oss alla och så sjöng han en psalm. På söndagsförmiddagarna satt han i gungstolen i köket och läste Bibeln och psalmer. Först efter den andaktsstunden fick vi gå ut och leka med våra kamrater. Vanan med en daglig läsning ur en andaktsbok och psalmboken sitter i än idag. Han tar fram en andaktsbok som är så läst att sidorna inte längre sitter ihop i bokryggen. – Den är svag den här boken, säger han. Jag fick den för ett år sedan av församlingens kaplan och jag har läst den sedan dess. Den har varit till hjälp och stöd för mig. Hur har livet sett ut efter kriget? –  Medan min bror och jag var i kriget köpte vår pappa två bondgårdar som gått i konkurs. Vi fick var sin bondgård med stallar och jord och allt. Efter kriget började jag jobba på med jordbruket. Jag gifte mig med Margit och vi fick en pojke och två flickor. Sonen tog över hemmanet men numera är också han pensionär. Hans två söner driver jordbruket idag. – De har nu 170 dikor plus kalvar. Hemmanet har vuxit då de köpt och hyrt in mera odlingsmark. Det har lyckats bra och de har orkat arbeta. Jag får tacka Gud varje dag för att han hjälpt mig och mina barn. Sedan 2016 har Birger bott på Geriatrim i Kristinestad. Hustrun dog för fem år sedan. – Jag nöjd med livet. Jag vet att jag blivit beskyddad, säger han där han sitter i sitt rum på Geritrim. Där deltar han aktivt i andakterna. – Kaplanen kommer hit varje månad för att ge nattvard. Den firar jag tillsammans med en kamrat här i mitt rum. Text och foto: Johan Sandberg Publicerad i Kyrkpressen 23–24 / 2019

44 Distrikten är aktiva Sotainvalidien Veljesliiton Uudenmaan piiri - Krigsinvalidernas Brödraförbunds Nylands distrikt ry NYLAND Banmästargatan 9 C, 00520 Helsingfors Tel. 09 4785 0225 ÅRSMÖTESKALLELSE Sotainvalidien Veljesliiton Uudenmaan piiri – Krigsinvalidernas Brödraförbunds Nylands distrikt ry:s medlemmar kallas härmed till distriktets stadgeenliga årsmöte, som hålls torsdagen den 26 mars 2020 kl. 10.00 på Åggelby rehabiliteringscenter, Ståthållarvägen 5, 00640 Helsingfors. Granskning av fullmakterna sker kl. 9.00-9.45. Kaffeservering kl. 9.30. Vid årsmötet behandlas ärenden som omnämns i stadgarnas § 5 och långtidsekonomiplanen. Distriktsstyrelsen Ett gott (nytt) år 2020 Vid årsskiftet fanns det 79 krigsinvalidmedlemmar i Nyland, 329 makamedlemmar och 250 stödande medlemmar. Till Nylands traditionsförening hör 215 medlemmar. Dubbelt medlemskap, vilket innebär att man är både understödande medlem i avdelningen och medlem i distriktets traditionsförening, har 63 medlemmar. Sistlidna år upplöstes avdelningarna i Hangö, Träskändaregionen, Loppis och Mäntsälä. Medlemmarna övergick till att vara personmedlemmar i distriktet. Också i år har några avdelningar för avsikt att fatta beslut om upplösning. De slutliga besluten fattas vid årsmötena. I år firar avdelningarna i Högforsregionen, Karisregionen och Ekenäs sina 75-årsjubileer. SVERIGE Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Tel. 00 46 8 648 1131 Hälsningar från distrikt! I år har Finlands ambassad beslutat kombinera nationella veterandagen med 80-årsdagen av vinterkrigets slut 13.3.2020. Detta innebär att Finlands ambassad inte anordnar någon mottagning på nationella veteranda- Avdelningarnas ordföranden, representanter för sektionerna och distriktsstyrelsen samlas 3.3. i Nurmijärvi församlingscenter och bekantar sig också med Museet för Nurmijärvi-Konsten. Det är bra att kunna uppdatera nuläget, när avdelningarnas årsmöten väl har hållits, men när distriktets årsmöte ännu ligger framför. Det är säkert att de närmaste årens verksamhet i distriktet och avdelningarna blir föremål för diskussion, eftersom medlemskåren minskar och ekonomin är stram. Den 13 mars kommer det att ha förflutit 80 år från vinterkrigets avslutande. Ute på fältet kommer man säkert att beakta detta, så följ med ortstidningar- nas annonsering. En rövarsteksfest med underhållning kommer att hållas 6.8. i Vichtis. Krigsinvalidernas Brödraförbunds 80-årsfestligheter kommer man att anordna 20.8. på Åggelby rehabiliteringscenter och på Kauniala sjukhus 21.8. Det kommer mera information gällande dessa fester i ett senare skede. Veteranorganisationernas gemensamma kyrkdag anordnas söndagen den 6 september i Klaukkala, Nurmijärvi. Låt oss hålla kontakt, i väntan på våren! Satu Jelkälä-Blomqvist Sotainvalidien Uudenmaan Perinneyhdistys - Krigsinvalidernas Traditionsförening i Nyland ry ÅRSMÖTESKALLELSE Sotainvalidien Uudenmaan Perinneyhdistys - Krigsinvalidernas Traditionsförening i Nyland ry:s medlemmar kallas härmed till stadgeenligt årsmöte, som hålls tisdagen den 24 mars 2020 kl. 11.00 Brödraförbundets mötesrum, Banmästargatan 9 C, 00520 Helsingfors. Besöksadress Klockbron 4, 2 vån. Vid mötet behandlas ärenden omnämnda i stadgarnas § 5. Kaffeservering kl. 10.30. Styrelsen gen 27.4.2020. Vi hoppas att så många som möjligt kommer  till minnesfesten för 80-årsdagen av vinterkrigets slut den 13.3.2020 kl 13.00 kransnedläggning, Finlandsmonumentet, Finlandsparken, Värtans stationsväg 4, Stockholm. Efter kransnedläggningen anordnas en kostandsfri busstransport från Finlandsparken till Finlands ambassad för minnesfestdeltagarna. Minnesfest för 80 år sedan Vinterkrigets slut kl 13.30–14.30, Gärdesgatan 11, Stockholm. Boka din plats samtidigt som du anmäler dig till minnesfesten. Anmälan sker till 08 6766700 eller svar.tuk@formin.fi Juha Joki Cavalryman. 14.12.1939. SA-kuva

Distrikten är aktiva 45 KUST-ÖSTERBOTTEN Jeansborgsvägen 1 A, 66900 Nykarleby Tel. 050 382 5257 Hälsningar från distrikt I december firades traditionella självständighetsfester och julfester i vårt distrikt. På julfesten 9.12. i Vasa i nya restaurang HEJM erhöll prosten Juhani Niemistö och veteranen Karl-Erik Källström krigsinvalidernas utmärkelsetecken i guld. I Jakobstad firades julfesten tillsammans med veteranerna den 14.12. i Svenska Gården och i Terjärv på restaurang Marina´s den 30.12. På julfesten i Svenska Gården erhöll Jakobstadsnejdens veteranförenings ordförande Sten Pettersson krigsinvalidernas utmärkelsetecken i guld. Julfesterna samlade också i år glädjande många deltagare. Verksamheten fortsätter som tidigare också i år och närmast följer årsmötet på Soldathemmet i Vasa den 19 mars. Krigsinvalidernas Brödraförbund fyller i år 80 år och detta firar vi tillsammans med sjukhemmen i Kristinestad och Nykarleby. Traditionella sommarfester ordnar vi också och kyrkdag tillsammans med veteranerna firas i Trefaldighetskyrkan i Vasa den 25.09. God fortsättning på det nya året! Monika Julin, verksamhetsledare Julfest på restaurang HEJM i Vasa 09.12. Fr.v. Birger Ingves (krigsinvalid) 100 år, Dagny Utter (veteran) 103 år, Greta Ingves (veteran) 101 år och Nils Sigg (krigsinvalid) 100 år. Bakom Tony Westerlund, direktör Bottenhavets sjukhem och Tom Ingvesgård, kyrkoherde i Närpes församling. Alla fyra hundraåringar deltar aktivt i Bottenhavets sjukhems/Geritrims aktiviteter. Ingen missar morgongymnastiken, vissa kör t.o.m. två träningspass per dag! Foto taget i samband med Närpes församlings andakt 20.11. Zachariasskolans Lucia, tärnor och stjärngossar besöker Nykarleby sjukhem 13.12.

46 Henkilö Lotta-hengelle uusi luotsaaja Vuodenvaihteessa Lotta Svärd Säätiössä tapahtui isoja muutoksia, kun uusi toiminnanjohtaja aloitti työnsä. Lotta Svärd Säätiössä neuvotteluhuoneen seinällä on komea rivi Lottajärjestön johtajien muotokuvia. Rivi on Anne Nurmiselle tuttu. Nurmisen taustat ovat vanhempiensa ja isovanehmpiensa tapaan maanpuolustuksessa. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Lahdessa hän hakeutui varusmiespalvelukseen, mikä oli tullut naisille mahdolliseksi vuotta aikaisemmin. – Ampumahiihto oli minulle tärkeä harrastus ja varusmiespalvelus tuntui luontevalta tavalta pitää urheilu kuvioissa mukana. Hakeuduin Lahteen Puolustusvoimien Urheilukouluun, jossa kävin myös reserviupseerikurssin. Palvelukseni jälkeen jäin vielä ”kesäkessuksi” Hämeen rykmenttiin. Lopulta hain Maanpuolustuskorkeakouluun (en. Kadettikoulu), josta valmistuin upseerin virkaan yliluutnanttina vuonna 2001. Kadettikoulussa perinnekasvatuksella ja sotahistoriaan paneutumisella on iso rooli. Esikuvia miettiessä valinta oli helppo. – Kun mietimme, millaisia henkilöitä on ollut takaamassa meidän itsenäisyyttämme sodan aikana, oli omat esikuvat helppo löytää Lottajärjestöstä. pari viikkoa aikaisemmin perustettu Suomen Naisten Huoltosäätiö. Jos veteraanien osa ei sotien jälkeen ollut hyvä, ei se sitä ollut lotillakaan. – On surullista, että se aika meni niin. Uudelle uralle Lotta Svärd Säätiöllä on veteraanijärjestöihin verrattuna erikoinen asema, sillä sen toiminta jatkuu myös tulevaisuudessa. – Lotat ja pikkulotat ikääntyvät, joten nyt tärkein tehtävämme on avustaa ja kuntouttaa heitä nyt, kun heitä vielä on. Säätiön sääntöjen mukaisesti toimintaa jatketaan sen jälkeenkin ja se on ollut lottien tahto. Meidän vastuullinen tehtävämme on huolehtia säätiöstä niin, että avustustoimintaa pystytään sääntöjen mukaisesti jatkamaan. Nurminen muistuttaa, että säätiö on avustanut lottia alusta alkaen, mutta muoto on muuttunut. – Sotien jälkeen Suomen Naisten Huoltosäätiö tarjosi lotille sairausavustuksia, koulutusta ja asuntoja. Asunnoista oli kova pula ja monen koti oli jäänyt rajan taakse. Lakkautetun Lottajärjestön jäsenten perustama, työmaaruokailun Suomessa aloittanut Työmaahuolto Oy tarjosi työpaikkoja komennuksilta palaaville lotille. Lottuuteen liittyy paljon muutakin kuin sota-aika. Suomen Naisten Huoltosäätiö muutti nimensä Lotta Svärd Säätiöksi vuonna 2004. Nurminen jatkoi sotilasuraansa Porin Prikaatin viestikomppaniassa sekä Aliupseerikoulussa viestilinjan johtajana ja johtamisopin opettajana ollen Prikaatin ensimmäinen kantahenkilökuntaan kuuluva naisupseeri. Lopulta hän päätyi siviilipuolelle työskentelemään esimies- ja yritysvalmennusten parissa. – En ollut hakemassa töitä kun sain soiton, että tällainen mahdollisuus olisi. En epäröinyt hetkeäkään. Yrittäjänä olen tottunut itsenäisiin päätöksiin ja kun säätiö on nyt uuden ajan edessä, niin tarvitaan vetäjä, joka pystyy miettimään itsenäisesti ja ehkä uudella tavallakin. Naisten roolin muuttaja Lotista puhuttaessa sijoitamme heidät nopeasti sotavuosille 1939–1944, vaikka järjestö perustettiin jo vuonna 1921 ja mahdollisti naisille mm. koulutuksen kautta entistä vahvemman osallistumisen suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen. 1920-luvulla naisten rooli keskittyi kotiin ja lastenhoitoon. Lottien myötä se kasvoi: kotiin, uskontoom ja isänmaahan. Naiset ottivat aktiivisen roolin maanpuolustuksessa, jolloin he myös muuttivat naiskäsitystä. Lottajärjestö oli aseeton maanpuolustusjärjestö, jonka avustustyö oli monipuolista huolto- ja avustustyötä. Sota-aikana lotat toimivat monissa eri tehtävissä sotatoimialueella sekä kotirintamalla ja antoivat korvaamattoman panoksen itsenäisyyden säilymiselle. Kun järjestö sitten määrättiin lakkautettavaksi 23.11.1944, toimintaa jatkoi sen tilalle Säätiö nyt ja tulevaisuudessa Ansiokas historia Suomen Naisten Huoltosäätiön monipuolisesta toiminnasta yksi osoitus on rakennus, jossa toimisto sijaitsee: Helsingissä Mannerheimintie 93:ssa sijaitseva Naisten talo. Säätiö rakennutti 1950-luvun alussa tämän valtavan, parhaimmillaan jopa 700 asukkaan rakennuskokonaisuuden, josta se vuokrasi sodasta kärsineille lotille ja siirtolaisille edullisia asuntoja. Samassa yhteydessä toimii yhä SOTAINVALIDI Julkaisija: Sotainvalidien Veljesliitto Päätoimittaja: Markku Honkasalo Viestintäpäällikkö: Marja Kivilompolo Tiedotustoimikunta: puheenjohtaja Markku Honkasalo, Juha Laikari, Marja-Liisa Taipale, Marko Hakala, Lasse Lehtinen, Christian Wallin, Matti Ylönen ja Marja Kivilompolo Lehden aineisto ja juttuvihjeet: Sotainvalidi-lehti, Ratamestarin­katu 9 C, 00520 Helsinki, p. 044 524 2243, marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi Painopaikka: Savon Paino Oy Sotainvalidi ilmestyy neljä kertaa vuodessa. 80. vuosikerta. Sotainvalidi-lehden aikataulut vuodelle 2020: aineisto ilmestyy 2/2020 24.4. 27.5. 3/2020 4.9. 7.10. 4/2020 30.10. 2.12. Levikki: 12 900 ISSN: 0049-1349 Tilaukset ja osoitteenmuutokset puh. 09 478 500 tai si-lehti@ sotainvalidit.fi

Henkilö 47 ravintola White Lady, joka oli aikanaan Työmaahuollon lippulaivaravintola. Suuros-yhtiöt (aik. Työmaahuolto ja sen tytäryhtiöt) myytiin 1970-luvulla Fazerille, jotta varallisuutta voitaisiin käyttää entistä enemmän Suomen Naisten Huoltosäätiön alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti: sodan vuoksi kärsimään joutuneiden huoltamiseen ja avustamiseen. – Osa Lottajärjestön varoista ehdittiin siirtää Suomen Naisten Huoltosäätiölle ennen lakkauttamista. Järkevällä varainhoidolla omaisuus alkoi kasvaa. Tällä hetkellä käytämme avustuksiin ja kuntoutuksiin enemmän rahaa kuin mitä tuottomme vuokra-asuntojen ja sijoitusvarallisuuden suhteen ovat, Nurminen sanoo. Lottien parissa työskentelee myös toinen merkittävä toimija: Suomen Lottaperinneliitto ry, jonka kanssa säätiö tekee yhteistyötä. – Perinneliitto tekee paikallista työtä lottien kanssa ja järjestää heille kuntoutus- ja virkistyskursseja ja erilaisia tapahtumia. Säätiö avustaa rahallisesti paikallisia perinneyhdistyksiä ja mahdollistaa sitä työtä, mitä ne tekevät lottien hyväksi, Nurminen kertoo. Tulevaisuuden toiminnat Säätiön toiminnan kivijalat ovat naisten yhteiskuntavastuu, maanpuolustustyö, perinnetyö sekä avustus- ja kuntoutustyö. Kun nykyiset avustusten keskiössä olevat lotat ja pikkulotat ovat poissa, kohdistuvat avustukset muihin, säännöissä määrättyihin tahoihin. – Sääntöjen mukaan säätiön perustehtävä on sodan tai muun kriisin johdosta tai sen seurauksista kärsimään joutuneiden suo- Anne Nurmisen selän takana on rivi vaikuttavien naisten muotokuvia. He ovat kaikki olleet johtamassa perinteikästä Lotta Svärd-järjestöä, jonka tie säätiönä jatkuu yhä. malaisten avustaminen. Etenkin lapset ovat olleet aina lottia lähellä. Avustuskohteita on paljon, mutta toivon, että me pystymme löytämään oikean tavan toimia ja täydentää yhteiskunnan apua 3. sektorin toimijana. Naisten vapaaehtoisen maanpuolustuksen tulevaisuuteen säätiöllä on luonnollisesti ajatuksia, sillä onhan se yksi säätiön perustehtävistä. – Tulevaisuuden iso kysymys on, että mikä on meidän roolimme arjen turvallisuuden varmistamisessa ja miten tuomme esille yhteiskuntavastuuta Lotta svärd -hengessä. Teemme tässä yhteistyötä naisten maanpuolustusjärjestöjen, esim. Naisten Valmiusliiton kanssa. Pohdintaa herättää myös lottien ja heidän perinnön säilyminen. – Iso tehtävä on siinä, että lapsenlapsetkin tietävät yhteyden lottien ja tasa-arvoisen yhteiskunnan välillä. Itselleni lotta-henki kiteytyy lottien kultaisissa sanoissakin olevaan kohtaan: Vaadi enin aina itseltäsi! Marja Kivilompolo Kirjoita osoitteesi lomakkeen kääntöpuolelle Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake l Merkitse haluamasi tuotteiden kappalemäärä lomakkeeseen ja kirjoita yhteystietosi lomakkeen kääntöpuolelle. Leikkaa lomake irti ja postita se meille. Postimaksu on maksettu puolestasi. l Tilaukset oheisella tilauslomakkeella tai puhelimitse 09 478 500. l Lasku tulee tuotteen mukana. Hintoihin lisätään postituskulut. l Kiitos tilauksestasi! Myynnissä nyt Tuote kpl hinta Sotainvalidit edellä käyden -historia (sis. postituskulut) ______ 20 € Sota ihmisessä -kirja (sis. postituskulut) ______ 15 € Juhlasolmio ______ 12 € Juhlasolmio + solmionpidike ______ 25 € Juhlasolmio solmulla ______ 18 € Juhlasolmio solmulla + solmionpidike ______ 32 € Solmionpidike ______ 18 € Juhlahuivi ______ 14 € Taskukalenteri 2020 ______ 5,5 € Tuote kpl hinta Salkokilpi ______ 25 € – ruotsinkielinen ______ 25 € Sotainvalidin rintamerkki (jäsenille) ______ 7€ Puolisojäsenen rintamerkki ______ 7€ Tukijäsenen rintamerkki ______ 7€ Hautakivitunnus ø 6 cm ______ 9€ Uurnahautatunnus ø 2 cm ______ 7€ Maksu laskulla, joka tulee tuotteiden mukana. Hintaan lisätään postituskulut ellei toisin mainita.

48 Ratkaise ristikko! Ratkaise ristikko ja toimita ratkaisusanat sekä postiosoitteesi Sotainvalidilehteen 24.4. mennessä. Oikein vastanneiden kesken arvotaan palkintoja. Ratkaisun voi toimittaa sähköpostitse osoitteeseen marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi tai postitse Sotainvalidi-lehti / Ristikko, Ratamestarinkatu 9 c, 00520 Helsinki. Edellisen krypton ratkaisusana oli lentää. Onnetar suosi Veli-Matti Karoa ja Kaija Kivirantaa. Onnea! Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake Sotainvalidien Veljesliiton tuotteiden myyntituotto käytetään sotainvalidityöhön. Merkitse tilauksesi lomakkeen kääntöpuolelle Rastita oikea ruutu, kiitos! Kyllä kiitos! Pyydän, että lähetätte merkitsemäni tuotteet alla olevaan osoitteeseen. Osoitteeni on vaihtunut. Pyydän, että lähetätte lehden alla olevaan uuteen osoitteeseeni. Kirjoitan oheen myös vanhan osoitteeni. Haluan perua lehden tilauksen. Lehden tilaaja on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Haluan perua lehden tilauksen. Sotainvalidien Veljesliitto maksaa postimaksun Nimi ________________________________________________________________________ Osoite _______________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka __________________________________________________ Puh. ________________________________________________________________________ Mahdollinen vanha osoite ____________________________________________________ Postinumero- ja toimipaikka __________________________________________________ Sotainvalidien Veljesliitto Tunnus 5003826 00003 Vastauslähetys