8 2 / 2020 KRIGSINVALIDEN SOTAINVALIDI Veteraanipäivän arvokas viesti Tasavallan presidentti tervehti sotiemme veteraaneja kirjeitse, kun yhteinen juhliminen ei ollut mahdollista. Sivu 5 Valtiokonttori Sotainvalidien palvelut on turvattava myös korona-aikana. Sivu 8 Teema: Hengellinen työ sotainvalidien parissa Hengellinen työn on aina kuulunut sotainvalidityöhön. Aluksi kyse oli alkoholistien parissa tehtävästä diakoniatyöstä. Sivut 16-17 Kotijumppaa Voimaa ja tasapainoa vahvistavat harjoitukset ovat olennainen osa ikäihmisen liikuntaa. Sivut 18-19 Kotiin tuotuna kuntoutus saavuttaa Savolat ovat viettäneet menevää elämää s.10–11 myös huonot Sodassa vammautuneiden tukena 80 vuotta lähtijät

2 SOTAINVALIDI 2/ 2020 Ajankohtaista 5 Lue tasavallan presidentin veteraanipäivän tervehdys - och samma på svenska! 6-7 Neuvontapalvelu on olennainen linkki sotainvalidien ja heidän palvelujensa välillä Edunvalvonta 8 Lakimies: Uudistusesitykset valtion vuoden 2021 talousarvioon sekä vuosikokousten järjestämisestä poikkeusoloissa Valtiokonttori: Sotainvalidien palvelut on turvattava myös korona-aikana 9 Oulunkylässä sotainvalidit ottivat digiloikan 10 -11 Eila ja Yrjö Savola muistelevat yhteistä elämäänsä 14-15 Talvisota 80: Sotavammaisten huollon järjestäminen talvisodan jälkeen Sivu 6–7 Palveluneuvonta on jäsenille tärkeää työtä. Kuvassa Jyväskylän sairaskodin palveluneuvojat Jarmo Porkka sekä kesällä eläkkeelle jäävä Anne Murtolahti. Sivu 13 Oulun diakonissalaitoksen veljeskodissa asuvat sotainvalidit pääsevät ulkoilemaan myös Rotarien mukana. Teema 16-17 Sotainvalidien hengellisen t yön historia Hyvinvointi 18–19 Kotijumppaa: ikäihmiselle tärkeät voima- ja tasapainoharjoitukset 20 Elämän sana: Jo joutui armas aika Sotainvalidityötä kentällä 21 Tukijäsen kulkee sotainvalidin sekä puolison ja lesken rinnalla 22–37 Sotainvalidipiirien omilta sivuilta näet, mitä kentällä tapahtuu Svenska sidor Sivu 21 Anna-Liisa Kankaanpää on kokenut tukijäsenyyden mielekkäänä tapana auttaa sotainvalideja. 38–41 Krigsinvaliden Henkilö 42–43 80 vuotta kesällä täyttävä rovasti Matti Tuomisto on kokenut arvokkaita hetkiä sotainvalidien parissa Kannen kuva: Marja Kivilompolo Sivut 16–17 Hengellisen työn merkitys on muuttunut. Veljesliiton viimeinen oma kirkkopäivä järjestettiin Rovaniemellä elokuussa 1998.

Pääkirjoitus 3 Poikkeuksellisia aikoja Kun kirjoitan tätä pääkirjoitusta, elämme valmiuslain mahdollistamien poikkeusolojen aikaa. ”Karanteenin kaltaiset olosuhteet” ovat rajoittaneet yli 70-vuotiaiden liikkumista ja käytännössä se monen kohdalla tarkoittaa tiivistä elämää neljän seinän sisällä ilman suoria, sosiaalisia lähikontakteja. Yli kymmenen hengen kokoontumiset ovat kiellettyjä. Ravintolat ja kahvilat on suljettu. Moni yrittäjä on vaikeuksissa, kuten myös yksittäiset irtisanotut tai lomautetut ihmiset. Poikkeusolot koskettavat tavalla tai toisella meitä kaikkia, koko Suomen kansaa. Terveyden lisäksi koronaepidemia koettelee henkistä jaksamistamme kansakuntana. Yhdessä-hengen synty Väistämättä ajatukset kulkeutuvat monia vuosikymmeniä taaksepäin sotien aikaan. Silloin vielä vaikeampi ja vakavampi tilanne sekin kosketti koko kansaa. Niin raskas kuin tilanne olikin, toi se mukanaan jotain hyvääkin: yhteisen vaaran uhatessa kansan rivit yhtenäistyivät taistelussa vihollista vastaan. Syntyi voimakas Yhdessä-henki ja se siivitti eteenpäin. Kasvanut auttamisen halu Samaa on nähtävissä myös nyt tämän näkymättömän mutta vaarallisen korona-virusvihollisen edessä. Auttamisen halu, muista huolehtimisen henki ja yhteistoiminta ovat nousseet selvästi. Vapaaehtoistyö ja toiminta heikommassa asemassa olevien hyväksi kasvaa. Sosiaalisen mediassa sana leviää nopeasti ja muuttuu organisoiduksi toiminnaksi. – Talvisodan henkeä parhaimmillaan: apua tarvitsevia ei jätetä, vaan heitä autetaan ja tuetaan. Toivottavasti ihmisten avuliaisuus ja toisten huomioon ottaminen jatkuvat senkin jälkeen, kun tämä pandemia on voitettu. Jonain päivänä sekin on ohi ja palaamme taas ”normaaliin elämään”, jota tämä koettelemus varmasti joltain osin tulee muuttamaan. Tärkeää tässä tilanteessa meillä Veljesliitossa on, että jäsenten hyväksi hyödynnetään kaikki käytettävissä oleva apu. Näin voidaan parhaalla mahdollisella tavalla tukea jäsenistömme kotona selviytymistä näinä poikkeuksellisina aikoina, jolloin neuvontapalvelun kotikäynnit tai veljeskotien kuntoutusjaksot eivät ole mahdollisia. Sen sijaan neuvontapalvelutyöntekijät pitävät yhteyttä puhelimitse. Tärkeintä on, että kotona asuvat voivat tuntea olonsa turvalliseksi ja saavat tarvitsemansa avun. 80 vuotta täyttävä liittomme Veljesliitto täyttää elokuussa 80 vuotta, joten tämä on meidän juhlavuotemme. Voimme iloita ja olla tyytyväisiä siitä, mitä liiton toiminnassa on saatu aikaan, sekä siitä työstä, mitä on tehty jäsenistön voimin ja jäsenistön hyväksi. Valvottuja etuja Asioita on viety systemaattisesti eteenpäin aina jäsenistön kulloisetkin tarpeet vuosikymmenien saatossa huomioiden. Valtion toimesta maksettavien etuuksien ja niiden mahdollistamien palveluiden parantuminen on ollut huomattava. Voidaan hyvällä syyllä ja kiitoksin valtiovallalle todeta, että tällä hetkellä sotainvalidien saama tuki on hyvällä tasolla. Toki apua tarvitaan edelleen. Painopisteemme jatkossa tulee olemaan puolisoiden ja leskien auttamisessa. He ovat tehneet merkittävän työn sotainvalidin rinnalla. Heidän auttamisensa, mahdollisuuksiemme mukaan, on kunnia-asiamme. Juhlan aika Olemme tehneet suunnitelmat ja antaneet ohjeet kentälle juhlavuotemme vie- ton osalta. Haluamme juhlistaa sitä mal- te meille kaikille perintönänne omalla esitillisesti. Pääpaino on paikallistasolla, jol- merkillänne antaneet. Aurinkoista kesää ja loin mahdollisimman monella sotainva- hyvää terveyttä teille kaikille! lidilla ja puolisojäsenellä olisi mahdollisuus osallistua juhlaan. Helsingissä pidetään tilaisuus yhteistyötahoille. Näin on siis suunniteltu, mutta emme vielä tiedä toteutuuko tämä. Voi olla, että pitkittyessään koronapandemia aiheuttaa sen, että joudumme joustamaan juhlien osalta joko ajankohtaa siirtämällä tai viettämällä juhlaa muilla tavoin. Me voimme kuitenkin jokainen pienessä piirissä ja omalla tavallamme juhlia 80-vuotista liittoamme ja todeta, että Veljesliiton työllä on ollut suuri merkitys niin sen jäsenille kuin myös yhteiskunnallisesti. Veljesliiton työ jäsenistön parhaaksi jatkuu tehtyjen päätösten mukaisesti, vaikka tänä vuonna se näkyvä osuus, kuten vuosikokoukset ja monet tilaisuudet onkin jouduttu perumaan tai siirtämään. Toivon, että meillä kaikilla löytyy tässä poikkeustilanteessa sitä sinnikkyyttä, Marja-Liisa Taipale yhteishenkeä, vastuullisuutta ja uskoa tule- Sotainvalidien Veljesliiton puheenjohtaja vaisuuteen, minkä te sodan sukupolvi olet- Veljesliiton keskustoimisto ja kunniamerkkipalvelu ovat kesälomien vuoksi kiinni 29.6.–24.7. Sotainvalidi-lehti toivottaa iloista kesää ja hyvää vointia! Pixabay

4 Ajankohtaista Muistamme sotainvalidi Mikko Valtonen *21.8.1923 † 5.5.2020 Sotainvalidien Lapin piirin pitkäaikainen toiminnanjohtaja Mikko Valtonen on kuollut 96-vuotiaana Mikko oli syntynyt Sakkolassa, Karjalan kannaksella ja jäi orvoksi 6-vuotiaana. Orpopojalle järjestyi sukulaisten toimesta hoitopaikka ja koulunkäynti onnistui hyvin. Siinä sivussa lisääntyi kiinnostus liikuntaan. Talvisodan syttyessä hän joutui muiden karjalaisperheiden mukana evakkoon. Myöhemmin Mikko palveli sotilaspoikana, kunnes astui varusmiespalvelukseen. Tammi- kuussa 1943 nuori Mikko Valtonen sai käskyn rintamalle. Keväällä samana vuonna hän osallistui taisteluihin Syvärillä ja Laatokalla. Hän haavoittui alikersanttina räjähtävästä luodista käteen 27.7.1943. Vammautumisen seurauksena hän oli hoidettavana vuoden sotasairaalassa. Hänen sotavammansa haitta-aste oli 70%. Setlementtityö, toiminta kerho-ohjaajana ja työkeskus Toivolan nuorisosihteerinä sekä vapaussodan sotainvalidien asiamiehenä toimiminen olivat Mikon sotainvalidityötä edeltäviä tehtäviä. Mikko Valtonen aloitti työnsä piirin toiminnanjohtajana 1.1.1971. Oma sotavamma toi tehtävän hyvin läheiseksi, jopa elämäntavaksi. Piiritoimisto sijaitsi Kemissä koko hänen työjaksonsa ajan. Jäseniä oli 2300 ja heti alusta alkaen tehtävä painottui kenttätyöhön alueen 20 osastossa. Työ oli osastojen toiminnan elvyttämistä, sosiaalista toimintaa, lakiasioihin perehdyttämistä ja niiden hoitamista sekä kotikäyntejä. Merkittävä vaihe oli 1980-luvun alussa Lapin piirissä Tapaturmaviraston kanssa suoritetut haravoinnit. Niiden tuloksena n. 400 piirin alueella asuvaa sai ensi kertaa myönteisen päätöksen sodassa saadusta vammasta tai sairaudesta ja pääsi sotainvalideina heille kuuluvien korvausten, kuntoutuksen ja hoidon piiriin. Mikko Valtonen teki tässä ison työn kohtaloveljiensä hyväksi. Hän oli osaltaan myötävaikuttamassa myös siihen, että Lappiin saatiin kaksi Veljeskotia: Rovaniemelle (Lapin kuntoutus) ja Tornioon (Saarenvire), jossa hän asui viimeiset vuotensa. Tärkeä hänen toiminnanjohtajakaudellaan aloitettu hanke oli myös asuntojen korjausneuvonta, joka työ jatkuu yhä palvellen Lapin sotainvalideja ja muita sotiemme veteraaneja. Toiminnanjohtajana Mikko toimi lähes 22 vuotta eli vuoden 1992 marraskuun loppuun ja oli viimeinen toiminnanjohtajana toiminut sotainvalidi. Mikon harrastuksia olivat liikunta, valokuvaus ja kesäasunto Sotkamossa. Karjalaisuus oli aina isossa roolissa ja hän osallistui Kemin Karjalaiset ry.n toimintaan koko elämänsä ajan. Liikuntalajeista hiihto oli kouluajoista lähtien mieleisintä. Osallistuminen kilpailuihin toi runsaasti voittoja ja palkintoja vuosien varrella. Mikko nimitettiin mm. hiihtoneuvokseksi, jonka arvonimen myöntämisen perusteena on ollut osallistuminen Finlandia-hiihtoihin viitenätoista vuotena. Hän sai mitaleita monen vuosikymmenen ajan sotainvalidien ja veteraanien hiihtokilpailuissa. Ihmisten kohtaamisissa Mikolle oli ominaista vahva ja lämmin läsnäolo. Toisten auttaminen oli tärkeä asia. Lastenlapset olivat erityisen lähellä Mikon sydäntä. Häntä jäivät kaipaamaan puoliso Kaisa ja pojat Hannu ja Heikki perheineen sekä laaja ystävien joukko. Anu Vasama Juhani Saari Rouva Jenni Haukio vastaanotti ensimmäisen Sotiemme Naiset -rintamerkin Rouva Jenni Haukio vastaanotti ensimmäisen Sotiemme Naiset -rintamerkin Kaatuneitten muistopäivänä 17. päivä toukokuuta. - On suuri ilo saada vastaanottaa sotiemme naisten merkki numero 001. Kun kannan merkkiä, tunnen syvää kiitollisuutta menneiden sukupolvien työstä sekä samalla vastuuta tulevaisuudesta. Sotiemme naisten tarinan ytimessä vaikuttavat ehtymätön myötäelämisen kyky, loppumaton toimintatarmo sekä rajaton lähimmäisenrakkaus. Heidän sekä veteraanien sankaruuteen kiteytyy koko suomalaisen kansakunnan menestystarina, rouva Haukio sanoi. Kukka edustaa vahvaa suomalaista naista Rintamerkin kukka edustaa suomalaista naista, joka on selvinnyt läpi historian kaikissa olosuhteissa, kaikkina aikoina. Merkit tulevat myyntiin myöhemmin tänä vuonna. Oman merkin voi varata osoitteessa www.veteraanit.fi. Tuotto käytetään veteraanien ja sotiemme naisten sekä sotaleskien hyväksi. Rouva Jenni Haukio vastaanotti Sotiemme naiset -rintamerkin numero 1. Kuva: Matti Porre / Tasavallan presidentin kanslia.

5 Republikens presidents hälsning Ärade veteraner i våra krig, bästa finländare, TASAVALLAN PRESIDENTIN TERVEHDYS Kunnioitetut sotiemme veteraanit, hyvät suomalaiset, Tänä vuonna vietämme kansallista veteraanipäivää poikkeuksellisissa oloissa. Valtakunnallista pääjuhlaa tai muitakaan kokoontumisia ei ole mahdollista järjestää. Arkemme on muuttunut monin tavoin. Tämä juhlapäivä muistuttaa meitä veteraanisukupolven perinnöstä. Me emme unohda tekoja ja uhrauksia, joiden ansioista Suomi selviytyi ja säilyi vapaana demokraattisena kansakuntana. Te sotiemme veteraanit olette eläneet läpi aikojen, jolloin itsekkyydelle ei ollut sijaa. Rintamalla ja kotirintamalla mieliä kaihersi vastuu kotimaasta ja läheisistä. Äärimmäisestä koettelemuksesta selvittiin. Olen varma, että Suomi selviytyy myös tämän ajan poikkeuksellisista olosuhteista. Tänään vastuuta kannettaan suojaamalla muita, ajattelemalla miten voi olla avuksi ja toimimalla viruksen etenemisen pysäyttämiseksi. Pandemian aikana tunnemme kiitollisuutta ja kunnioitusta monia tämän kriisin sankareita kohtaan. Muun muassa terveydenhuollon, turvallisuuden, kuljetuksen ja kaupan alan ammattilaiset tekevät työtä terveytemme ja yhteiskunnan toimivuuden eteen. Kuten moni muu. Viruksen voittamiseen tarvitaan meistä jokaista. Uuden uhan edessä me pidämme mielessämme veteraanien viestin. Yhdessä toimien ja toisiimme luottaen voimme voittaa mahdottomalta tuntuvankin. Tervehdin teitä, kunnioitetut sotiemme veteraanit, lämmöllä näinä poikkeuksellisina aikoina. Toivotan teille voimia ja terveyttä sekä hyvää kansallista veteraanipäivää. Sauli Niinistö Tasavallan presidentti I år firar vi nationella veterandagen under exceptionella förhållanden. Det är inte möjligt att ordna vare sig den riksomfattande huvudfesten eller andra sammankomster. Vår vardag har förändrats på många sätt. Festdagen påminner oss om veterangenerationens arv. Vi glömmer inte de handlingar och uppoffringar tack vare vilka Finland överlevde och behöll sin frihet som en demokratisk nation. Ni som är veteraner i våra krig har levt i tider då det inte fanns rum för själviskhet. På fronten likaväl som hemmafronten tyngdes sinnena av ansvaret för hemlandet och de närstående. Vi klarade den yttersta prövningen. Jag är säker på att Finland klarar sig också under de exceptionella förhållanden som nu råder. I dag bär vi vårt ansvar genom att skydda andra, genom att tänka på hur vi kan hjälpa till och genom att agera så att vi kan stoppa viruset från att sprida sig. Under den rådande pandemin känner vi tacksamhet och respekt för många av hjältarna i krisen. Bland annat de anställda inom hälso- och sjukvård, säkerhet, transport och handel arbetar för att trygga vår hälsa och hålla samhället igång. Så gör också många andra. Var och en av oss behövs för att övervinna viruset. Inför det nya hotet kommer vi ihåg veteranernas budskap: genom att samarbeta och lita på varandra kan vi övervinna även det till synes omöjliga. Ärade veteraner i våra krig, jag sänder er en varm hälsning i dessa exceptionella tider. Jag önskar er krafter och hälsa och en trevlig nationell veterandag. Sauli Niinistö Republikens president Timo Laitinen jatkaa Valtiokonttorin pääjohtajana Valtioneuvosto on nimittänyt oikeustieteen kandidaatti Timo Laitisen Valtiokonttorin pääjohtajaksi. Laitinen on toiminut samassa tehtävässä vuodesta 2008. - Valtiokonttorilla on normaalioloissakin keskeinen ja tärkeä rooli mm. valtion maksuvalmiuden ja maksuliikkeen huolehtijana sekä valtion korvausasioiden hoitajana. Vallitsevina poikkeusaikoina roolimme on vain korostunut. Olen nöyrän ylpeä siitä, että minut on valittu uudelle viisivuotiskaudelle johtamaan Valtiokonttoria ja olen erittäin sitoutunut tehtävään. Tunnemme kaikki Valtiokonttorissa suurta vastuuta työstämme ja teemme kaikkemme yhteiskunnan eteenLaitinen kertoo. Vahva kokemus Laitinen on toiminut lähes 12 vuoden ajan Valtiokonttorin pääjohtajana. Tätä ennen hän työskenteli Valtiokonttorin vakuutustoimialan toimialajohtajana sekä Talent Partners Oy:n toimitusjohtajana. Laitinen nimitettiin virkaan 1.6.2020 alkaen viiden vuoden määräajaksi. Valtiokonttori on valtiovarainministeri- ön hallinnonalalle kuuluva virasto. Se järjestää rahoitus-, sijoitus-, velanhoito- ja lainanhoitopalveluja sekä työelämäpalveluja valtion virastoille ja laitoksille. Valtiokonttori hoitaa valtion keskuskirjanpitoa ja huolehtii valtion vahingonkorvausasioista. Valtiokonttori toimii myös kuntien taloustietovarannon ylläpidosta vastaavana viranomaisena sekä rekisterinpitäjänä. Lisäksi Valtiokonttori kehittää ja tuottaa valtionhallinnon sisäisiä talouteen ja henkilöstöön liittyviä konsernipalveluja.

6 Neuvontapalvelutyön historiaa Neuvontapalvelu – Sotainvalideille, puolisoille ja leskille sekä nykyään myös kaikille sotiemme veteraaneille kuuluva neuvontapalvelu on ollut suuri arjen helpotus. Vastaavaa työtä on tehty oikeastaan koko liiton olemassaolon ajan, sillä aikanaan lievemmin vammautuneet sotainvalidit kiersivät kylänsä taloissa selvittämässä, millaista apua vammautuneet sotainvalidit perheineen tarvitsevat ja myös varmistivat, että apu tuli perille. Avun ja palvelujen taustalla on sotilasvammalaki, jota on muutettu yli 65 kertaa. Sen parissa asioiminen alkoikin vaatia entistä enemmän osaamista ja hakemusten täyttämistä. Ja kun sotainvalideille alkoi kertyä ikävuosia, hankkivat he avukseen nuorempia toimijoita. Tätä työtä ovat pitkälti tehneet toiminnanjohtajat, joille sotilasvammalaki, kuntapalvelut ja muut yhteistyökumppanit ovat tulleet työssä tutuiksi. Merkittävä muutos käynnistyi syksyllä 1997, kun sotainvalidien huoltoa miettivä työryhmä päätti pohdintojen jälkeen, että vuoteen 1998 mennessä sairaskodeille annettiin vetovastuu lakisääteisen neuvontapalvelutyön järjestämisestä. Vuoden 1998 aikana neuvontapalvelua annettiin 22 sairaskodissa ja seuraavana vuonna se laajeni kaikkiin veljes- ja sairaskoteihin. Kustannuksista vastasi Valtiokonttori ja Veljesliitto toimitti neuvontapalveluun tietoja sotilasvammakorvauksista sekä järjesti heille koulutusta. Neuvontapalvelu ei korvannut sotainva- Sotilasvammalaki ja sen myötä tulevat korvaukset ovat monen paperin ja hakemuksen päässä. Sotainvalidin ja päätösten välissä on yksi olennainen ja korvaamattoman hyvä linkki: neuvontapalvelu. lidipiirien toiminnanjohtajia vaan täydensi heidän palvelujaan. Aluksi toiminnanjohtajien ja neuvontapalvelutyöntekijöiden välillä oli kitkaa, josta päästiin onneksi yli pääosin pikaisesti. Joissakin piireissä hyvän yhteistyön syntymisessä kesti kuitenkin valitettavan pitkään. Nykyään neuvontapalvelu on lähtemätön osa sotainvalidien ja puolisojen palveluja. Työntekijöiden taustat vaihtelevat ja niin tekee myös työnkuva, joka usein muovautuu jäsenistön tarpeiden ja veljeskodin mukaan. Tämä on mahdollistanut myös tehtävien yhdistämisen: tällä hetkellä sotainvalidipiirien 17 toiminnanjohtajasta seitsemän työskentelee myös neuvontapalvelussa. Marja Kivilompolo Lähde: Edellä käyden. Tuomas Hoppu. 2015 Vankka kokemus asiakkaiden hyväksi Keski-Suomen sairaskodissa neuvontapalvelutyöntekijänä jo 16 vuotta työskennellyt Jarmo Porkka on nähnyt työn muutoksen. - Asiakkaiden tarpeet ovat ikääntymisen myötä muuttuneet arjessa selviytymisen suuntaan. Kotihoidon tarve on kasvanut, samoin kuntoutusta tarvitaan enemmän päivittäisten toimintojen harjoitteluun ja perusliikkumiseen, Jarmo kertoo. Merkittävä lisä sotainvalidien palveluihin tuli viime vuoden alussa, kun laitoshoitoon oikeuttava prosenttiraja aleni. Toinen tärkeä parannus tuli viime vuoden loppupuolella, kun valtion maksamat avopalvelut saavuttivat myös veteraanien kodit. Laaja kenttä Neuvontapalvelun piirissä ovat sotainvalidit, puolisot ja lesket, sotilasinvalidit sekä rintamatunnuksen omaavat veteraanit. Avunsaajia on paljon ja auttavia tahoja useita, joten yhteistyön merkitys on olennaista palvelujen sujumiseksi. - Sotainvalidien ja veteraanien omat kunnat järjestävät heille kotiin tuotavat palvelut, ja siksi yhteydenpito kuntiin, esim. palveluohjaukseen tai kotihoitoon, on tärkeää. Yhteistyökumppaneita ovat myös asiakkaiden käyttämät laitokset, esimerkiksi sairas- ja veljeskodit sekä muut kuntoutuslaitokset, neuvontapalvelua tekevä Jarmo Porkka kertoo, ja lisää yhteistyötahojen joukkoon myös näkö-, kuulo- ja muistiasioita hoitavat tahot sekä kuntoutus- tai sosiaalialan toimijat. Paras tapa asiakkaiden tarpeiden selvittämiseen ovat kotikäynnit. Tuttujen ”nepalaisten” kanssa asioiminen on helppoa ja asiakkaan toimintaympäristössä ammattilaisen silmä havainnoi arjen sujumista ja ehdottaa tarvittavia parannustoimenpiteitä aloitettavaksi. Omaiset mukana Kotikäynnit ovat tärkeä osa neuvontapalvelua, Jarmo Porkka sanoo. Mukana asioinnissa ovat usein ikäihmisen omaiset. - On tärkeää, että omaiseen ollaan yhteydessä tai omainen on mukana kotikäynnillä, sillä ikääntymisen tuomat muutokset asiakkailla, esimerkiksi muistihäiriöt, vaikuttavat käytäntöihin työssämme. Monelle yksinasuvalle oma tukihenkilö on tärkeä apu, Jarmo sanoo. Aina omaisia ei ole tai he asuvat kaukana, jolloin usein tarvitaan yhteistyötä kotihoidon kanssa. Oman haasteensa asioiden hoitamisessa tuovat tietosuojalaki ja työntekijöitä sitova vaitiolovelvollisuus, jotka hyvää tarkoittavina voivat joskus kuitenkin mutkistaa asioiden hoitamista.

Neuvontapalvelutyön historiaa 7 – keskiössä asiakas Tarpeellista ja palkitsevaa työtä Pääasiassa työt sujuvat kuitenkin mallikkaasti. Neuvontapalvelutyöntekijä Jarmo Porkka kiittää yhteistyön sujuvuutta kuntien sekä Veljesliiton ja sen piirien ja osastojen kanssa. Kiitosta saavat myös asiakkaiden arjessa lähellä olevat vapaaehtoiset, jotka tietävät ottaa yhteyttä neuvontapalveluun, kun kaipaavat ammattilaisen näkemystä asiakkaan tilanteeseen. - Nyt koronaepidemian aikaan asiakastyö on haasteellisempaa, koska sitä voidaan tehdä vain puhelimitse. Kunnallisten tukipalvelujen lisääminen ja varmistaminen onkin ollut koronan aikaan välttämätöntä, Jarmo kertoo poikkeusolojen vaikutuksesta työhönsä. Kaikkiaan Jarmo Porkka näkee, että neuvontapalvelu on asiakkailleen tarpeellista ja tekijöilleen palkitsevaa työtä ja sitä osaamista soisi käytettävän myös muiden ikäihmisten hyväksi. Osana moniammatillista ryhmää Rovaniemellä Lapin kuntoutuksessa sotainvalidien neuvontapalvelussa työskentelee Merja Turunen, joka on hoitanut tonttia päätoimisesti vuodesta 2018. Hän kiteyttää tehtävänsä hyvin. - Pyrin pitämään huolta siitä, että sotainvalidit, lesket ja puolisot sekä veteraanit saavat kaikki ne kotiin vietävät palvelut, kuntoutuksen ja ohjauksen, jotka heille kuuluvat. Pitkien välimatkojen alueilla kotikäynnit edellyttävät hyvää suunnittelua. - Samalla reissulla käydään useamman asiakkaan luona ja näin matka voi kestää 2–3 päivää. Viime syksynä teimme kuntakierrosta useammassa kunnassa liittyen kotiin vietävien palveluiden lakimuutokseen, Merja kertoo. matilliseen työryhmään, johon kuuluvat myös lääkäri, fysioterapeutti sekä hoitaja. Näin saan kuntoutusjakson ajalta tietoa toimintakyvystä ja koen tuon yhteistyön erittäin antoisaksi. Vastaavasti neuvontapalvelu on ennen kuntoutusjakson alkua asiakkaan luvalla yhteydessä kotikuntaan ja kotipalveluun sekä omaisiin. Tällä kartoitetaan kotona selviämistä tukevia kuntoutuksellisia toimenpiteitä. TV-ruutu tuo lähelle Vaikka fyysisten kontaktien merkitystä korostetaan, hyödynnetään neuvontapalvelutyössä myös uutta teknologiaa esimerkiksi Palvelu-TV:n kautta. Osana Merjan työnkuvaa on tv:n käytön opettaminen ja sinne sisällön tuottaminen. - Toisinaan pidän sen välityksellä ravinto-ohjausta tai käyn läpi ajankohtaisia asioita. Myös jumpat ovat suosittuja. Olen vienyt Palvelu-TV:n mm. Ranualle, Ylitornioon, Sallaan ja Nellimiin, jonne Rovaniemeltä on matkaa 330 kilometriä, Merja kertoo. Nyt kun koronavirus on ajanut kotikäynnit tauolle, hoituvat asiat Palvelu-TV:n lisäksi puhelimitse. - Nyt puhelintyö on ensiarvoisen tärkeää. Osalle neuvontapalvelun soitto voi jäädä päivän ainoaksi keskusteluksi, joten he ovat olleet onnellisia yhteydenotosta ja siitä, ettei heitä ole unohdettu, Merja kuvaa. Työ ottaa ja antaa Työn tarpeellisuutta Merja Turunen ei epäile, ja neuvontapalvelun osaamisesta hyötyisivät hänen mukaansa myös muut ikäihmiset. Haasteitakin löytyy, kuten tarvittavien palveluiden epätasainen saatavuus kattavasti koko maassa. Eettisesti työ koettelee, jos havaitut ongelmat eivät hoidu tarpeelliseksi nopeasti ja halutulla lopputuloksella. Mutta onneksi työstä saa myös iloa. - On palkitsevaa saada työskennellä ikäihmisten kanssa ja heidän hyväkseen. Minulle tuottaa suunnatonta iloa esimerkiksi saada palvelut toimimaan, apuvälineet ja hakemukset kuntoon. Ja auttavatpa korkeammat ikävuodet näkemään nykyisetkin haasteet oikeissa mittasuhteissa. - Koen olevani etuoikeutettu saadessani kuunnella heidän kertomuksiaan menneistä ajoista, tavasta suhtautua elämään, työhön, perheeseen ja isänmaahan. Tuo kaikki panee oman mielen nöyräksi ja kiitolliseksi siitä, mitä meillä nyt on – korona on vielä pikku juttu! Sosiaalinen ulottuvuus Neuvontapalvelutyöntekijä Merja Turunen muistuttaa, että kotikäynneillä selvitetään palveluiden tarvetta mutta niillä on myös sosiaalinen ulottuvuus. - Toinen tärkeä asia palvelutarpeen kartoittamisen lisäksi on toisen ihmisen kohtaaminen. Useat ikäihmiset ovat hyvin yksinäisiä, joten keskusteleminen ja kuunteleminen ovat yhtä tärkeitä kuin palvelutarpeen kartoitus, Merja sanoo ja kertoo toimivansa joskus myös yksinäisen sotainvalidin saattajana esimerkiksi lääkärissä. Jotta asiakkaan toimintakykyä pystytään tukemaan mahdollisimman monipuolisesti, on yhteistyö tärkeää. - Neuvontapalvelu osallistuu moniam- Pitkät ajomatkat ovat arkea Merja Turusen työssä.

8 Edunvalvonta: Lakimies ja Valtiokonttori Uudistusesitykset valtion vuoden 2021 talousarvioon Valtion ensi vuoden talousarvion valmistelu on etenemässä kohti loppukesän budjettiriihtä. Valtioneuvoston asettama Rintamaveteraaniasian neuvottelukunta ilmoitti kannattavansa Veljesliiton yhdessä veteraanijärjestöjen kanssa tekemiä esityksiä. Seuraavaksi niitä kevään aikana käsittelee sosiaali- ja terveysministeriö. Lopullisen päätöksen valtion talousarviosta ja siihen sisältyvistä uudistuksista tekee eduskunta vuoden lopulla. Kaikkia tunnuksen omaavia veteraaneja koskee ehdotus rintamalisän korottamisesta 200 euroon kuukaudessa vuonna 2021. Tämän vuoden huhtikuun alusta lukien rintamalisä nousi 50,19 eurosta 125 euroon kuukaudessa. Tämä toinen nyt ehdo- tettu tasokorotus lisäisi toteutuessaan valtion menoja 4,6 miljoonaa euroa ensi vuonna ja 3,4 miljoonaa euroa vuonna 2022. Puolisokuntoutuksen laajentaminen Sotainvalidien puolisokuntoutuksen osalta on tavoitteena, että vuonna 2021 sen piiriin pääsisivät 20 ja 25 prosentin sotainvalidien aviopuolisot ja lesket. Kuntoutukseen oikeutettujen laajennuksen kustannuksiksi on arvioitu vajaat 1,17 milj. euroa. Tarvittavaa määrärahaa arvioitaessa on syytä huomata, että vuoden 2019 puolisokuntoutukseen varatusta määrärahasta jäi käyttämättä ja siirtyi kuluvalle vuodelle 1,23 milj. euroa. Tällä hetkellä tämän erillisen sotainvalidien puolisoiden ja leskien oman kuntoutuksen pääsyedellytyksenä on sotainvalidilta vaadittava vähintään 30 prosentin haitta-aste. Myös vammautumattomien veteraanien puolisoiden kuntoutuksen järjestämistä esitetään helpotettavaksi siten, että puolison kuntoutus ei aina olisi sidoksissa veteraanin kuntoutusjaksoon ja että se voitaisiin toteuttaa myös avokuntoutuksena. Sotainvalidin jakaessa kuntoutuksen puolison kanssa nämä vaihtoehdot ovat jo pitempään olleet mahdollisia. Seppo Savolainen Vuosikokouksia voidaan lykätä Koronapandemian vuoksi yhdistyslain väliaikainen muutos mahdollistaa poikkeamisen sääntöjen määräämästä vuosikokouksen ajankohdasta. Eduskunnan 24.4.2020 hyväksymä muutos sallii kokouksen siirtämisen 30.9.2020 saakka. Yhdistyslain tilapäinen muutos antaa luvan poiketa sääntömääräyksistä myös eräiltä muilta osin. Yhdistyksen hallituksen päätöksellä voidaan sallia, että asiamies voi edustaa yhtä tai useampaa jäsentä 30.9.2020 mennessä pidettävässä kokouksessa. Rajauksena on, että yksi valtuutettu asiamies saa käyttää kokouksessa äänestyksissä korkeintaan kymmenesosaa äänimäärästä. Myös etäosallistuminen kokouksiin on hallituksen päätöksellä mahdollista. Lupa voidaan antaa jäsenille ja lisäksi heidän asiamiehilleen. Koska etäosallistuminen on vain vaihtoehtoinen osallistumistapa, niin kokouksella pitää olla kokouspaikka, jonne halukkaat jäsenet voivat saapua henkilökohtaisesti paikalle. Sotainvalidipiirien kokouksia ehdittiin pitää ennen valtion asettamia kokoontumisrajoituksia vain neljä. Muut 14 piiriä Suomessa ja Ruotsin sotainvalidipiiri ovat siirtäneet vuosikokouksen pidettäväksi turvallisempana ajankohtana. Myös Sotainvalidien Veljesliiton liittovaltuuston huhtikuussa pidettäväksi tarkoitettu kokous on jouduttu lykkäämään myöhemmäksi. Terveys ja turvallisuus etusijalla Yhteiskunnan kokouksille ja muille tilaisuuksille asettamia rajoituksia tullaan vähitellen purkamaan. Tämä ei poista kuitenkaan tilaisuuksien järjestäjien vastuuta arvioida mahdollisia terveysriskejä, joita osallistujille voi aiheutua. Kun sotainvalidien keski-ikä on jo 95 vuotta ja puolisojäsentenkin lähes yhtä korkea on perusteltua toimia erityisen varovaisesti. Valtioneuvosto päätti 4.5.2020 rajoitustoimien asteittaisesta purkamisesta ja kokoontumisrajoituksen lieventämisestä 1.6.2020 alkaen enintään 50 henkilöön. Tämä koskee toimintaohjeena myös yksityisiä ja kolmannen sektorin järjestämiä tilaisuuksia. Samalla valtioneuvosto suosittelee, että yli 70-vuotiaat välttävät edelleen mahdollisuuksien mukaan fyysisiä kontakteja. Seppo Savolainen Sotainvalidien palvelut korona-aikana On tärkeää, että sotainvalidit saavat tarvitsemansa kotipalvelut myös tänä poikkeuksellisena aikana. Hallituksen ohjeistuksen mukaan yli 70-vuotiaiden on vältettävä tarpeettomia kontakteja, mikä on käytännössä johtanut karanteenin omaisiin olosuhteisiin. Kunnan velvollisuus on tässäkin tilanteessa hoitaa sotainvalidin tarvitsemat palvelut tälle kotiin. Kotipalvelujen henkilökunnan tulee työtä tehdessään huolehtia hygieniasta ja käyttää suojavarusteita sosiaali- ja terveysministeriön ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen antamien ohjeiden mukaisesti. Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeistuksen mukaan kunnan on tarjottava yli 70-vuotiaille asiointiapua kauppa- ja apteekkiasioissa. Valtiokonttori maksaa kunnille tämän sotainvalidien asiointiavun. Sotainvalidi voi myös tilata kaupasta ruokaa kotiin ja silloin Valtiokonttori korvaa kotiinkuljetuksen. Joissakin kunnissa on kunnalliseen ateriapal- veluun lisätty sotainvalideille välipalakassi, joka vähentää tarvetta kaupassa käyntiin. Valtiokonttori korvaa tämän välipalakassin kunnille. Korona-aikana on tärkeää, että kontaktit ulkomaailmaan voidaan hoitaa terveyttä vaarantamatta. Jotkut yritykset ja järjestöt ovat järjestämässä virkistystä ja kotikuntoutusta videon välityksellä. Kunta voi avustaa etäyhteyksien luomisessa osana sosiaalisen kanssakäymisen ylläpitämistä ja käyttää tähän Valtiokonttorin määrärahaa. Valtiokonttorin henkilökunta toivottaa asiakkailleen ja heidän omaisilleen jaksamista ja hyvää vointia! Tiina Kyttälä, palvelupäällikkö

9 Videoyhteys toi sotainvalidit yhteiseen päivähetkeen Korona-aika on muuttanut merkittävästi sotainvalidien arkirutiineja niin kotona kuin hoitoyksiköissäkin asuvien kohdalla. Tämä huomattiin myös Oulunkylän kuntoutuskeskuksessa, jossa tuttu sotainvalidien porukka hajosi rajoitusten seurauksena. Vapun kynnyksellä saatiin kuitenkin viritettyä yhteydet kuntoutuskeskuksen, parin kodissaan asuvan sotainvalidin sekä tutun yhteistyökumppanin, ystävän välille. Teknologia toi ystävät yhteen ilahduttavaan iltapäivähetkeen. - Meillä oli hieno yhteinen iltapäivähetki niin, että kotoaan osallistui ennen vappua 100 vuotta täyttänyt Taito Vesala, ystävämme, reservin evl Juho ”Janne” Raulo sekä asiakkuuspäällikkömme Tanja Pentinsaari. Oulunkylässä ruudun ääreen kokoontuivat ympärivuorokautisessa hoivassa omalla osastollaan ”turvassa” olevat sotainvalidit. Laitteita käytti vapaa-ajanohjaajamme Päivi Suhonen. Lisäksi otimme yhteyden puhelimitse syksyllä 100 vuotta täyttävään sotainvalidiin Erkki Tolvaseen, toimitusjohtaja Katja Ilvonen kertoo. 100-vuotias sotainvalidi Taito Vesala (vas. alanurkka) sekä oulunkyläläisten pitkäaikainen yhteistyökumppani ja ystävä Janne Raulo sekä Oulunkylän asiakkuuspäällikkö Tanja Pentinsaari (alhaalla olevassa kuvassa) pääsivät tervehtimään talon väkeä videoyhteydellä. Kuvat: Katja Ilvonen Alkuun pienin askelin Oulunkylästä oltiin jo aikaisemmin oltu videokokoontumisen mahdollistavan Teams-sovelluksen kautta yhteydessä syntymäpäiväänsä viettäneeseen Taitoon, kun idean isä, Raulo oli hoksannut kokeilla yhteydenottoa. Taito Vesalaa kotona yhteyksissä auttoi hänen tyttärensä. Hyvää kokemusta päätettiin testata isommalla porukalla – onnistuneesti. - Ihan ensimmäiseksi kajautimme onnittelulaulun Taitolle. Tunnelma oli huippu! Huumoria riitti, vaikka vähän koronan kummallisuuksiakin ihmeteltiin, onhan se niin viheliäinen virus ja vaarallinen juuri iäkkäille, Ilvonen kertoo. Arjen jakamista Videoyhteyden avulla keskusteltiin arjesta näinä erikoisaikoina. Kuntoutuskeskuksessa asuvat kertoivat kotonaan oleville Erkille ja Taitolle elämän olevan turvallista ja aika mukavaakin, kun he pääsevät sään salliessa ulkoilemaankin. Asukkaat kertoivat myös kansallisen veteraanipäivän vietosta talossa. Erkki ja Taito puolestaan kertoivat omasta arjestaan kotona, Janne Raulo etätöistään ja lastensa etäkoulusta. - Puhuimme vappuasiat ja suunnittelimme kesää. Mietitimme myös, kuinka korona motitetaan, siitähän on sotakokemusta. Huumoria riitti, Ilvonen kertaa vapun alla tapahtunutta virtuaalikokoontumista. Yhteyden kautta ystävykset Taito ja muu- taman kuukauden päästä itsekin 100 vuotta täyttävä Erkki pääsivät pitkästä aikaa vaihtamaan kaivatut kuulumiset, ja tapasivat osastolla asuvan, samoin syksyllä 100 vuotta täyttävän Helena Muurisen ja monta muuta tuttua. Ideoita jatkoa ajatellen Yhteydet pelasivat hyvin ja sotainvalidit osasivat luontevasti kommunikoida videoyhteydellä, ja osallistujat vilkuttelivat iloisesti toisilleen. Kokemus oli niin hyvä, että Oulunkylässä mietitään sen käyttämistä jatkossakin. - Kyseessä voisi olla Palvelu-TV:n tapainen, mutta näppärämpi ja uudempi tekniikka. Pohdimme nyt, saisimmeko kotiin apua tekniikkaan ja tavoittaisimme näin suurimman osan nyt kotikaranteenissa olevista päiväkävijöistämme, Ilvonen kertoo. Samaa asiaa pohditaan varmasti muissakin veljeskodeissa ja hoitoyksiköissä, sillä uuden teknologian ja ohjelmien käyttäminen edellyttää usein opastusta, erityisesti ikäihmisten kohdalla. Tilanne tuntuu olevan sellainen, että ihmiset uskaltavat entistä rohkeammin kokeilla uusia keinoja pitää yhteyttä, joten onnistumisia tulee varmaan lisääkin. Oulunkylän kuntoutuskeskus Marja Kivilompolo

10 Menneitä aikoja muistellessaan Savolat keskittyvät mieluummin mukaviin muistoihin, joita tuntuu riittävän. ”Kohtalaisen menevää elämää” Sota-aika oli kova koettelemus ja rauhan tultuakin elettiin vielä monta vuotta pula-aikaa. Mutta pitkään elämään on mahtunut muutakin, jolloin elettyä elämää on ilo muistella. Eila ja Yrjö Savola asuvat Vaasan keskustassa kerrostalossa, josta he liikkuvat kätevästi asioille ja eri harrastusten pariin. Jo 70 vuotta naimisissa olleet Savolat ovat yhteisen elämänsä aikana tottuneet menemään. - Täytin ystävänpäivänä 97 vuotta. Kyllä siihen vielä mahtuu vuosia ennen kuin tulee 100 vuotta täyteen, Yrjö nauraa. - Elämää on tullut paljon, ihan kuin itsestään. Ei ole huomannutkaan, kertoo toukokuussa 90 vuotta täyttävä Eila. Maatalon työteliäs kasvatti Ähtäristä kotoisin oleva Eila kasvoi maanviljelijäperheessä. Isän astmasairaus tiesi enemmän töitä sekä lapsille että kyläläisille. Perheen ainoa poika kaatui jatkosodan alussa ja isän kunto heikkeni. - Jäljelle ei jäänyt kuin meitä tyttöjä, ja meidätkin napattiin naimisiin aina yksi kerrallansa pois. Nuorimpana minä jäin viimeiseksi kotiin. Ei sieltä mihinkään lähdetty vaan kuljettiin hevosen perässä kaiket kesät, Eila muistelee työntäyteisiä vuosiaan. Vaan ei auttanut muu kuin tehdä. Apua saatiin tuohon aikaan tyypillisesti muilta kyläläisiltä. - Jotkut työt tehtiin kökällä eli muista taloista tultiin auttamaan. Samalla se oli kylän seurustelutilaisuus kun oltiin kaikki koolla ja aina tietenkin tarjottiin kökkäväelle ruoka, Eila kertoo. Perheen isä nukkui pois pari vuotta sen jälkeen, kun oma elämä oli vienyt Eilankin pois kotoaan. Arki maatilalla jatkui, kun Eilan sisko perheineen muutti vanhaan kotipaikkaan ja maatila on yhä siskon pojan hoidossa. kuivattaa. Malli työlle löytyi läheltä. - Eino-setä oli Lappajärvellä mestarina maanviljelysinsinööripiirin töissä, joten pääsin hänen kauttaan työmaalle harjoittelemaan, Yrjö kertoo ajasta, jolloin hän sai rakennusmestarin koulutukseen vaadittavaa tärkeää harjoittelukokemusta. Mielenkiintoiset työt maanrakennuksen parissa jäivät tauolle, kun miehille tuli komennus talvisotaan. Ensimmäinen lähtö ei vielä Einoa koskenut mutta jatkosodassa oli hänen vuoronsa. - Kutsunta tuli vuonna 1941 joulukuun viimeinen päivä ja kahden viikon päästä lähdettiin koulutuskeskukseen. Selvät suunnitelmat lapsesta asti Sota pioneerijoukoissa Lappajärveltä kotoisin olevan Yrjön urasuunnitelmat olivat jo varhain selvillä: hän halusi maanrakennushommiin ja rakennusmestariksi. Innostus tuli kotoa tulvaveden alle jääneeltä pellolta ja ymmärrysestä, että se pitäisi Yrjö palveli pioneerijoukoissa ja sitä oppia kestikin, sillä kurssikeskuksesta tositoimiin lähtö oli vasta helmikuussa 1943 Rukajärvelle, missä hän oli sodan loppuun asti. Syynä viivästykseen oli ilmeisesti sodan muuttumi-

11 nen asemasodaksi, joten koko vuonna 1923 syntyneiden ikäluokka oli syksyyn asti ja sen jälkeen pidettiin toinen aliupseerikoulutus. - Kävimme sen tuplana. Sanoin pojille, että teidän kannattaa nämä kaikki opit ja räjähdysasiat painaa mieleen. Se on teidän henkivakuutenne. Rukajärvellä tiet olivat huonossa kunnossa, joten pioneerijoukoille riitti töitä. Aikaisempi kokemus oli Yrjölle avuksi, samoin palvelusaika pioneerijoukoissa oli hyödyksi siviiliin päästyään, sillä Yrjö sai komppanianpäälliköltä hyvän todistuksen töistään. minulle soitettiin yhtä mittaa ja minusta tuntuu, että talon väki vähän kyllästyi siihen, että he eivät päässeet puhelimeen enää ollenkaan, Yrjö pohtii ja naurahtaa. Asunto- ja puhelinongelma ratkesivat, kun he alkoivat rakentaa omaa taloaan Lehtimäelle vuonna 1959 asuttuaan ensin muutaman vuoden omassa asunnossaan Vaasassa. Perhe kasvoi ja heille syntyi kolme lasta. Nyt heitä on jo neljässä sukupolvessa. Lopulta Savolat palasivat Vaasaan, sillä Yrjön työmaa laajeni ja Vaasasta oli helpompi liikkua. Haavoittuminen Sodan jälkeen vallinneen pula-ajan he muistavat raskaana. Ero silloiseen arkeen ja nykyiseen hyvinvointiin on merkittävä. Yrjö kertoo valinneensa työmaat sen mukaan, mistä voisi saada yöpaikan, jolla oli tarjota myös ruokaa. – Muita ruokailumahdollisuuksia ei nimittäin ollut. Mutta aina selvittiin. Molemmat ovat tyytyväisiä elettyyn elämään. He keskittyvät elämässä hyvään ja sota-ajastakin Yrjö kertoo mieluummin pioneerien kekseliäistä kalastusreissuista kuin vaarallisista paikoista ja raskaista muistoista. He ovat yhdessä osallistuneet aktiivisesti yhdistystoimintaan mm. sotainvalidien ja veteraanien parissa Vaasassa, jonka veteraaniosaston varapuheenjohtaja Yrjö on. Rakennusmestarien yhdistyksessä hän on nykyään Yrjö Savolan lapsuudenperheestä sotimaan lähti kaikkiaan kahdeksan poikaa, joista kaikki Yrjöä lukuun ottamatta selvisivät ilman vammoja. - Ei onneksi sattunut iso vamma, olkavarteen tuli kiväärin luoti, Yrjö sanoo, ja kertoo hakeneensa invaliditeettia vasta 1990-luvulla, sillä ”muilla oli kovempi paikka” - kuten moni muukin sotainvalidi on kertonut. Haitta-asteeksi tuli 15 prosenttia, joka nousi vielä muutaman vuoden päästä. Yrjölle olisi voinut käydä paljon pahemmin, sillä korvan painevamma tuli tilanteessa, kun hän lähti kaverinsa kanssa purkamaan miinakenttää mutta ennen edes vauhtiin pääsyä kaverilla olikin jo miina kädessä ja se räjähti ihan Yrjön vieressä, kaverin kädessä. - Vamma ei juurikaan haitannut työtä. Aluksi se oli tietenkin kipeä. Muistan, kuinka koulussa laitoin lakin hyllyyn ja kuinka se ottikin niin kipeää käteen. Mutta opin liikuttamaan kättä niin, ettei sattunut. Viime aikoina olkavarsi on taas kipeytynyt mutta niin on toinenkin käsi, Yrjö toteaa. Muistoissa keskitytään hyvään Rakkaus löytyi häistä Nuorten Eilan ja Yrjön tiet kohtasivat, kun Yrjö oli rintamakaverinsa häissä Lehtimäellä, lähellä Ähtäriä, jossa sijaitsi Yrjön työmaa vesimaarakennustöissä. - Hän oli kutsuvieras ja minä ”kuokkuri”. Siihen aikaan oli tapana, että kun oli häitä, niin muutkin menivät sinne lavalle tanssimaan. Ja hyvä oli ilta. Yrjö otti heti kiinni eikä hellittänyt, ei koko kesänä. Siitä asti ollaan oltu yhdessä, Eila muistelee heidän ensimmäistä tapaamistaan vuonna 1948. Vuoden kuluttua he menivät naimisiin. - Viime kesänä tuli 70 vuotta, että olemme yhteistä polkua kulkeneet. Eikä vieläkään näy polun päätä, Yrjö hymyilee Eilan vieressä sohvalla. Pari etsi yhteistä asuntoa, mutta se oli kiven takana. He onnistuivat saamaan huoneen Vaasasta. Eila aloitti talouskoulun ja ison jälleenrakennuksen aikaa elävä Suomi tiesi Yrjölle vaihtelevia työmaita. Asunnossa kävi kuhina, kun Yrjön esimiehet majailivat matkoillaan heillä. - Kun taloihin alkoi tulla puhelimia, niin Yrjö Savola esittelee puhdetöinä tekemäänsä kuvakehystä. Hän on myös kirjoittanut runoja, joita hän on usein kokoontumisissa esittänyt. kunniapuheenjohtaja. Tärkeä porukka on myös Rukajärven pioneerijoukot, jotka ovat pitäneet yhtä jo 46 vuotta ja väki on vähentynyt 150:stä 7:ään. Puheenaiheita on riittäny.t - Emme juurikaan sota-ajoista ole puhuneet. Ensin sodan jälkeen kiinnosti alkuun pääseminen, että miten kukin oli löytänyt töitä vai oliko mennyt kouluun, Yrjö kertoo. Kesät Ähtärissä mökillä Perheelle tärkeäksi paikaksi muodostui kesämökki Ähtärissä, jossa Eila ja Yrjö yhä viettävät kesänsä. Aika kuluu mieluisasti metsä- ja puutarhatöiden parissa, mikä varmaan osaltaan selittää heidän hyvää kuntoaan. - Ostin siihen vähän metsääkin, niin pääsen metsätöihinkin. Puutarhassa Eila hoitaa kukat ja minä muut työt, Yrjö kertoo. - Viime syksynäkin oltiin siellä, kaupungissa käytiin vain hakemassa postia ja osallistumassa kesäjuhliin, Eila kertoo. Savolat ovat tyytyväisiä elämäänsä ja kiittelevät sen menneen hyvin. - Ihan tyytyväisiä olemme. Eipä se olisi kummempaa voinut ollakaan, Eila ja Yrjö Savola naurahtavat kodissaan. Haastattelu on tehty ennen poikkeustilajärjestelyjä. Teksti ja kuvat: Marja Kivilompolo

12 Sotainvalidityö Veteraanipalkinto sotainvalidityöstä Kauhavalle Kauhavalaiselle Pauli Tyyville sotainvalidityö on tuttua jo yli 20 vuoden ajalta. Hän on vuodesta 1999 lähtien toiminut Sotainvalidien Veljesliiton Kauhavan osaston sihteeri-asiainhoitajana. Mukaan kunniakansalaistemme pariin hänet houkutteli tehtävän silloinen hoitaja. - Kauhavan sotainvalidien puheenjohtaja, talvisodan taistelulentäjä Mauno Fräntilä pyysi minut tehtävään eikä minulla ollut mitään sitä asiaa vastaan. Päinvastoin, koin sen kunniatehtäväksi, Pauli kertoo sähköpostitse. Jäsenistö oli innokas tekemään retkiä. Vilkkainta retkiaikaa vietettiin Paulin mukaan vuosina 1999–2013. - Kesäretkiä on tehty aina Inarista Helsinkiin ja monta muuta kohdetta siltä väliltä, Pauli Tyyvi muistelee. Kauhavan osasto niitti mainetta erityisesti sotainvalidien syyskeräyksissä. - Vuosituhannen alussa Sotainvalidien syyskeräys oli bravuurinumeromme, sillä varuskuntakaupunkina pystyimme organisoimaan ovelta ovelle -keräyksen varusmiesten avulla erittäin menestyksekkäästi, Pauli kertoo. Mieluisa tapahtuma ovat olleet kirkkopäivät, joihin osallistujille järjestettiin kuljetukset osaston kustannuksella. Myös joulujuhlat keräsivät jäsenet yhteen. Kokoontumisissa he saivat käyttää silloin vielä toiminnassa olleen Lentosotakoulun tiloja. Tilaisuuksia järjestetään yhä vaikka osallistujamäärät ovat pienentyneet. - Tilaisuuksien järjestäminen on hyvin palkitsevaa ja motivoivaa, kun tilaisuuksiin osallistuu mukava joukko omaa ja naapurinkin väkeä. Pauli Tyyvi nostaa tärkeäksi jäsenten arjessa auttavaksi toiminnaksi myös Etelä-Pohjanmaan sotainvalidipiirin järjestämän kotiaputoiminnan. Pauli kokee vapaaehtoistyönsä antoisaksi. - Tässä on palkitsevaa se lämmin vastaanotto ja hyvä ilmapiiri, joka heistä huokuu. Pidetyt vierailut Kauhavan osastolla on ollut periaatteena, että jokaisen jäsenen luona käydään vähintään kerran vuodessa tervehdyskäynnillä ennen joulua. - Oikein innolla he odottavat tuota joulun ajan vierailua. Osa haluaa, että teemme useamminkin vierailukäyntejä ja mielellämme me silloin kutsua noudatamme. Kaatuneiden Muistosäätiö on palkinnut veteraanityön vapaaehtoisia jo 12 vuoden ajan. Pauli Tyyvi on iloinen tullessaan palkituksi, vaikka tärkein palkinto tulee itse työstä. - Veteraaniväen arvostus on vaihdellut eri Kirjaesittely Kari Huhtala Joukkosi eessä. 1939−1945 menehtyneet kadettiupseerit ja kadetit. Kadettikunta ry ja Suomen Marsalkka Mannerheimin Kadettisäätiö sr. 2020.313 s. Yleisesikuntakomentaja Kari Huhtala (merivoimien komentaja vastaa sotilasarvoltaan maavoimien everstiluutnanttia) on viidentoista vuoden ajan tutkinut ”harrastetyönä” kadettiupseerien kaatumiseen liittyviä tapahtumia viime sodissamme. Tutkimus on rajattu koskemaan itsenäisen Suomen Kadettikoulusta ja Merisotakoulusta valmistuneita kadettiupseereja, joita oli sotien aikana palveluksessa noin 2 800. Tähän joukkoon eivät siis kuulu ns. Ryssän upseerit eli Venäjän armeijassa koulutuksen saaneet. Näin matrikkelissa ei ole mukana esimerkiksi Veljesliiton ensimmäinen puheenjohtaja, eversti Matti Tiiainen. Huhtala huomasi hyvin pian, että tutkimus oli syytä laajentaa koskemaan myös kadetteja. Useimmat sotien aikaiset kadettikurssit keskeytettiin ja kadetit komennettiin joukko-osastoihin. Talvisodassa kaatui, katosi tai menehtyi 101 kadettiupseeria ja neljä kadettia. Jatko- ja Lapin sodassa kaatui 329 upseeria ja 89 kadettia. Kaatumisprosentti oli sama 15 prosenttia kuin reserviupseereilla, joita oli riveissä noin 29 000. Talvisodan aikana kaatui tutkimuksen mukaan 105 kadettiupseeria ja kadettia, yhtä monta kuin talvisota kesti päiviä. Kaatuneista oli 88 vänrikkejä ja luutnantteja, 16 kapteeneja ja yksi majuri. Tässä näkyy sama tilanne kuin reserviupseereilla, jotka myös olivat pääasiassa etulinjan johtajatehtävissä ja joilla oli suurempi riski kaatua kuin ylemmillä upseereilla. Pääosa kirjasta on kaatuneiden kadettiupseerien matrikkelia. Kukin kaatuneen kohdalta on kirjattu kaatumishetken mukainen sotilasarvo, nimi, kadettikurssi ja kadettinumero, joukko ja tehtävä, kuolinpäivä ja -paikka sekä kuvaus tapahtumasta. Tämä tutkimus on arvokas lisä viime sotiemme historiantutkimukseen ja antaa uutta tietoa muille tutkijoille. Se on tärkeä teos myös monille kaatuneiden upseerien omaisille. Markku Honkasalo aikakausina, mutta viime vuosikymmeninä on ymmärretty heidän työnsä merkitys. Ja tulevaisuudessa tämä käsittääkseni vain vahvistuu, kun saadaan asioille historiallista perspektiiviä. Marja Kivilompolo Kuva: Pauli Tyyvin kotialbumi

Sotainvalidityö 13 Veljiä ei jätetä – lupaus elää Virkistystä ODL:n Veljeskodin asukkaille Sotainvalidien Veljesliiton Oulun osasto käynnisti syksyllä 2011 säännölliset porinapiirit Oulun Diakonissalaitoksen Sotainvalidien veljeskodissa. Sain itse toimia yhtenä tämän toiminnan käynnistäjänä muutaman muun tukijäsenen kanssa. Toiminta on vakiintunut sellaiseksi, että olen vetänyt porinapiirin yksin kerran kuukaudessa. Piirin nykyinen puheenjohtaja Pentti Jouppila yhdessä Mikko Kivimäen kanssa on vetänyt toisen kuukausittaisen porinapiirin. Näin piiri on pyörinyt kohta yhdeksän vuoden ajan kahden viikon välein kesäkuukausia lukuun ottamatta. Kesäkautena tukijäsenet järjestävät virkistyspäiviä Hietasaaren kesäkodissa, joihin myös Veljeskodin asukkaat osallistuvat vointinsa mukaan. Porinapiiri on tapana aloittaa kahvihetkellä, jonka lomassa vaihdetaan kuulumisia ja keskustellaan kulloinkin pinnalla olevista asukkaita kiinnostavista ajankohtaisista aiheista. Laulaminen piristää Kahvin jälkeen jaetaan lauluvihkot ja lauletaan melkein aina heilin sinisistä silmistä ja kultaisesta nuoruudesta. Loppulauluna on usein Väliaikainen, koska laulutuokio tuntuu päättyvän aina vähän kesken ja silloin on todettava, että väliaikaista kaikki on vaan. Laulaminen saa joukon hiljaisimmatkin jäsenet mukaan ja merkille pantavaa on, miten hyvin laulujen sanat löytyvätkään muistin sopukoista, kun näkökyvyn heikkeneminen estää sanojen seuraamisen lauluvihkoista. Toimin sotainvalidityön ohella myös kansainvälisessä rotaryliikkeessä Oulun Rotaryklubissa. Oulun Rotaryklubi ry on perustettu vuonna 1934 viidentenä klubina Suomessa. Kaikkien rotarien tunnuslauseena on ”Palvelu itsekkyyden edelle – Service above Self ”. Tämän mukaisesti jokainen klubi toteuttaa erilaisia paikallisia, kansallisia ja kansainvälisiä palveluprojekteja ja Rotary tunnetaan hyvin myös maailmanlaajuisesta nuorisovaihdosta. Oulun Rotaryklubin pääteemana palveluprojekteissaan on nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisy. Paikallisesti pitkäkestoisin ja edelleen jatkuva klubin palveluprojekti on jo vuonna 2012 käynnistynyt yhteistyö Oulun Diakonissalaitoksen sotainvalidien veljeskodin kanssa. Olen toiminut klubissamme tämän projektin käynnistäjänä ja vetäjänä. Rotarien toteuttamia yhteisiä ulkoilupäiviä vietetään kerran kuukaudessa kesäkuukausia lukuun ottamatta. Ulkoiluttajien määrä on yleensä ollut 5-8 rotaria henkilökunnan lisäksi. Veteraanien keski-ikä on jo noin 95 vuotta. Korkeasta iästä ja sotavammasta johtuen maisemia katsellaan ulkoillessa pääosin pyörätuolissa istuen. Ulkoilureitti kulkee Oulun keskustassa kävelykatu Rotuaarin ja kauppakeskus Valkean kautta. Talviaikaan kauppakeskuksen kesäkadulla on ollut mukava käydä hieman lämmittelemässä. Ulkoilun jälkeen nautitaan kahvit ja vaihdetaan kuulumiset. Rotarit toteuttavat toiminnassaan keho- tusta: ”Anna ajastasi!”. Siinä pätee sama tosiasia kuin muussakin palvelutoiminnassa eli ”mitä enemmän annat, sitä enemmän saat”. Porinapiirit ja ulkoilupäivät ovat nyt koronavirusepidemian vuoksi keskeytetty. Toivottavasti pääsemme kesän jälkeen niitä taas jatkamaan. Erkki Koskela, Sotainvalidien Pohjois-Pohjanmaan piiri ry:n tukijäsen ja toiminnantarkastaja, Oulun Rotaryklubi ry:n Palveluprojektit -komitean pj. Liian kova pakkanen muutti ulkoilutapahtuman askartelutunniksi, jolloin tehtiin pääsiäiskoristeita Paula Ronkaisen johdolla. Ohjeita ovat saamassa Erkki Koskela (pöydän päässä) ja Keijo Nissilä. Hyvää iltaa itse kullekin säädylle. Juhani Hannila viidentenä tiernapoikana sekä Erkki Koskela.

14 Talvisota 80 vuotta - Sotainvalidien Veljesliitto 80 vuotta Sotavammaisten huollon jär Vapaaehtoinen huoltotyö Kun sotainvalidit alkoivat päästä talvisodan jälkeen kotiin sotasairaaloista ja toipilaskodeista, huomattiin, että sodassa vammautuneiden sairaalahoidon jälkeinen huolto oli puutteellisesti järjestetty. Puolustusvoimien lääkintähuolto oli ennen talvisotaa hyvin suunniteltu ja se käynnistettiin jo ylimääräisten kertausharjoitusten (YH) aikana. Talvisodassa vammautuneiden jälkihuolto perustui vuoden 1938 sotatapaturmalakiin, joka oli säädetty ajatellen rauhanajan nuoria naimattomia varusmiehiä. Lain nojalla myönnetyt korvaukset osoittautuivat aivan riittämättömiksi. Elinkustannusten noustessa alkoi kaatuneiden omaisten ja monien sotainvalidien tilanne käydä sietämättömäksi, mikä ilmeni muun muassa tapaturmatoimistolle saapuneista lukuisista katkerista kirjeistä. Sotasairaalassa olevat ja toipilaat saivat puolustusvoimilta yhä päivärahaa ja heidän perheensä sotakuukausipalkkaa. Mutta kun palvelukseen kelpaamaton sotainvalidi vapautettiin puolustusvoimien palveluksesta, loppui myös päivärahan ja sotakuukausipalkan maksu. Sotavammaiset ja heidän omaisensa jäivät suurelta osin väliaikaisen vapaaehtoishuollon varaan. Tässä tilanteessa oli- vat sukulaisten apu ja vapaaehtoisjärjestötot toimivat talvisodan aikana myös ensimjen avustukset varsinkin vaikeavammaisille mäisenä sotainvalidihuollon vapaaehtoisena sotainvalideille ainoa tulonlähde. Kun sotainkenttäverkostona. Lottien ohella sotainvalivalidit lopulta saivat korvauspäätöksiä, osoitdityöhön osallistui eri puolilla maata myös tautuivat summat niin pieniksi, etteivät ainamuiden naisjärjestöjen jäseniä. kaan perheelliset sotainvalidit tulleet niillä Myös Suomen Punainen Risti ja sen piitoimeen. rit aloittivat sotainvalidien avustamisen jo Talvisota herätti sosiaalista vastuuta ja sodan aikana. Järjestöllä olikin siihen hyvät sodan uhreista huolehtiminen koettiin kanmahdollisuudet, sillä se oli saanut tähän tarsalliseksi kunnia-asiaksi. Monet kansalaisjärkoitukseen huomattavia lahjoituksia kotijestöt aloittivat humanitaarisen työn sotainmaasta ja ulkomailta. SPR:llä oli aikaisempaa validien ja muiden sodasta kärsineiden kokemusta vapaussodan invalidien huolloshyväksi jo talvisodan aikana ja heti sen jälta. Suomen Siviili- ja Asevelvollisuusinvakeen. Työhön osallistuivat kaikki yhteiskunliidien Liitto aloitti oman sotainvalidihuoltapiirit. Useiden tonsa niin ikään jo Talvisota herätti sosiaalista vastuuta ja alkuperäisilsodan kuluessa. Liittä tavoitteiltaan sodan uhreista huolehtiminen koettiin to oli perustamiseserilaisten järjes- kansalliseksi kunnia-asiaksi. taan lähtien pyrkitöjen samanainyt saamaan kaikki kainen mukanainvalidit vammauolo sotainvalidihuollossa aiheutti kuitenkin tumisen tavasta riippumatta yhteisen kessuunnittelemattomuutta ja toiminnan päälkusliiton piiriin. lekkäisyyttä. Jossakin määrin esiintyi kilpaiVälirauhan aikana tuli sotainvalidityöhön lua arvovallasta ja jopa kiistaa kansalaisten mukaan useita järjestöjä, jotka pystyivät kyllahjoittamista varoista. lä tehokkaasti hankkimaan tarvittavia varoja, Lotta Svärd -järjestön keskusjohtokunta mutta kykenivät huonosti yksilölliseen huolpäätti jo YH:n aikana auttaa reserviläisten totyöhön. Lotta Svärd -järjestön koko maan perheitä ja muita sodan johdosta avun tarkattava kenttäorganisaatio sen sijaan sovelpeeseen joutuneita. Lottien paikallisosastui hyvin tällaiseen sotainvalidihuoltoon. Monet järjestöt käyttivätkin avustustoiminnassaan lottien organisaatiota hyväkseen. Ensimmäisenä Lotta Svärd -järjestön puoleen kääntyi SPR oman sotainvalidihuoltotyönsä järjestämiseksi. Se pyysi jokaista lottaosastoa nimeämään yhdyslotan sotainvalidien ja SPR:n invalidikanslian välille. Yhdyslotan tehtäviin kuului antaa tietoja paikkakunnan apua tarvitsevista sotainvalideista sekä auttaa sotainvalideja avustusanomusten laatimisessa ja hakemuksen tueksi tarvittavien tietojen hankkimisessa. Puheenjohtajansa marsalkka Mannerheimin määräyksestä SPR perusti suuren invalidikomitean, jonka käytettäväksi Mannerheim antoi kaikki hänelle uskotut ja sotainvalidihuoltoon lahjoitetut varat. Hän suositteli sotainvalideille annettavaksi suurehkoja kertakaikkisavustuksia (perusavustuksia), joiden tavoitteena oli pysyvällä tavalla turvata sotavammaisen tulevaisuus. Tässä tilanteessa sotainvalidit tarvitsivat kuitenkin kipeämmin pienempiä tilapäisavustuksia turvaamaan päivittäisen elannon. SPR pyrki hankkimaan sotainvalideille työpaikkoja ja järjesti sotainvalideille ammattikoulutusta. Sotilas pitelee osuman saanutta kypärää. Ruhtinaanmäki 21.1.1940. SA-kuva

Talvisota 80 vuotta - Sotainvalidien Veljesliitto 80 vuotta 15 rjestäminen talvisodan jälkeen Sotainvalidihuollon keskittäminen merkinnyt sotainvalidihuollon sulauttamista Keskitetty järjestelmä ei toteutunut ja tulevaisuudessa valtion yleiseen invalidihuolhajanaisuus sotainvalidihuollossa jatkui. Talvisodan jälkeen valtiovalta pyrki pikaisesti toon. Säätiön tarkoitushan oli keskittyä hoiElokuussa 1940 kaatuneiden omaisille ja sotainvalideille maksettavia korvauksia korjaamaan sotainvalidien huollossa ilmentolaitoksissaan siviili-invalidien huoltoon sen neitä puutteita. Professori Fabian Langenjälkeen, kun talvisodan invalidit eivät enää nostettiin 25 prosentilla, mutta se ei vielä skiöld oli talvisodan olisi tarvinneet apua. ratkaissut sotainvalidien toimeentulo-onpäätyttyä keskustel- Hajanaisuus sotainvalidihuollossa Säätiön vastustajat gelmia. lut sosiaaliministeri synnytti tarpeen sotainvalidien korostivat sotainvaliJärjestöjen yhteistoiminnan puutteet K.A. Fagerholmin oman järjestön perustamiselle, dien huollon aatteeltulivat myöhemmin esille jatkosodan kanssa sotainvalilista velvoitetta. Isänaikana, jolloin keskittämisessä vihdoin mikä tapahtuikin elokuussa 1940. dien auttamisesta. maan tehtävissä vamonnistuttiin puolustusvoimien painosKeskustelut johtivat mautuneiden oli saatatuksesta ja sotainvalidien oman järjestön huhtikuussa 1940 va parasta mahdollista avulla. Hajanaisuus sotainvalidihuollosSotainvaliidikomitean asettamiseen Lanhoitoa. Sotavammaiset oli hoidettava viivytsa synnytti tarpeen sotainvalidien oman genskiöldin johdolla. Komitean tehtävänä oli telemättä ja tehokkaasti käyttäen apuna erijärjestön perustamiselle, mikä tapahtuitehdä kiireellisesti ehdotuksia korvauslaintyisesti heitä varten tarkoitettua huoltojärjeskin elokuussa 1940. säädännön muuttamiseksi sekä sotainvaliditelmää. Tätä näkemystä edustivat Puolustusen ja heidän omaistensa huollon järjestämivoimat ja marsalkka Mannerheim sekä SPR, Markku Honkasalo seksi. Samanaikaisesti asetettiin myös sotaLotta Svärd ja Vapausodan Invaliidien Liitto. tapaturmakomitea laatimaan ehdotuksen sotavammakorvausten korvausperusteiden yhdenmukaistamiseksi sekä korottamiseksi. Sotainvaliidikomitea päätyi vaihtoehtoon, jossa sotainvalidihuolto olisi keskitetty uuteen, tätä tarkoitusta varten perustettavaan organisaatioon, säätiöön, jossa jokaisella sotainvalidityöhön osallistuvalla järjestöllä olisi valtion rinnalla määräämis- ja toimivalta. Komitean mietintöön liitettiin SPR:n sairaalan ylilääkärin professori Simo Brofeldtin eriävä mielipide, jossa ehdotettiin sotainvalidien huollon keskittämistä jonkin olemassa olevan järjestön (SPR) ympärille. Tässä tilanteessa Suomessa oli sotainvalidien huollosta kaksi toisistaan eriävää näkökantaa. Näkemyserot tulivat esille kahden vaikuttajahenkilön – kahden professorin – vastakkaisissa mielipiteissä. Professori Langenskiöld edusti johtamansa Sotainvaliidikomitean kantaa, jonka mukaan huolto on keskitettävä uuteen organisaatioon, Invalidisäätiöön, joka huolehtisi ensisijaisesti sotavammaisille tarkoitettujen hoito- ja ammattioppilaitosten rakentamisesta, mutta ratkaisisi samalla kaikkien vammaisten huoltokysymykset myös tulevaisuudessa. Professori Brofeldtin näkemyksen mukaan sotavammaisten huolto on hoidettava mahdollisimman nopeasti erityiskysymyksenä ryhtymättä perustamaan suuria laitoksia. Hänen mielestään oli investoitava ihmisiin eikä laitoksiin. Perimmiltään jo tässä ensimmäisessä, viime sotien invalidien huollosta käydyssä kamppailussa oli kyse valinnasta sotainvalidien erityishuollon tai yleisen invalidihuollon välillä. Invalidisäätiö-hanke, jota tukivat sosiaaliministeriö ja siviili-invalidit, olisi Ruotsin Punaisen Ristin ambulanssiasema Hämekoskella 29.1.1940

16 Teema: Hengellisen työn historia Sotainvalidien henkisestä ja hengellisestä elämästä on pidetty hyvää huolta alusta asti ja työ jatkuu yhä. Alkuvuodet keskittyivät alkoholisoituneiden sotainvalidien auttamiseen, kunnes painopiste siirtyi kristillisistä teoista kristilliseen sanomaan. Diakoniatyöstä kirkkopäiviin – sotainvalidien hengellinen huolto Talvisodan päätyttyä rintamalta palasi kovia kokeneita miehiä. Osa oli vammautunut ja elämä piti miettiä kokonaan uusiksi. Kaikkien voimat eivät tähän riittäneet ja katkeruus aiheutti masennusta ja ongelmia siviilielämässä. Iso ongelma oli myös alkoholin väärinkäyttö, johon yhteiskunta ei pystynyt juurikaan puuttumaan ja sotainvalidit jäivät ilman tarvitsemaansa tukea. Vapaaehtoinen työ sotainvalidien henkisen huollon osalta käynnistyi pian talvisodan jälkeen, aluksi kokonaan Veljesliitosta riippumattomana. Toiminnan alullepanija oli runsaasti aiheesta lehtiin kirjoitellut maisteri Jorma Heikinheimo, jonka toimesta Helsingissä perustettiin 30.5.1940 useiden kansalaisjärjestöjen edustajista koostuva Sotainvaliidien henkisen huollon toimikunta. Sen tarkoituksena oli järjestää sotainvalideille ja toipilaille henkistä huoltoa, sielunhoitoa ja mielenvirkistystä. Päiväkodista neuvoja ja koulutusta toimiston yhteyteen perustettu kristillisellä pohjalla toimiva henkisen huollon jaosto, jonka johdossa Heikinheimo jatkoi. Henkisen huollon työkenttä oli nyt selkiytynyt ja nyt kaivattiin varsinaista toimintaa. Jaostosta tulikin merkittävä apu sotainvalidien henkisessä huollossa. Se järjesti sotainvalideille ja heidän omaisilleen mahdollisuuksia lisäansioihin, tuki harrastuksia ja järjesti virkistystoimintaa. Toimintatapoihin kuuluivat kahdenkeskiset keskustelut, kotikäynnit, yhteydenpito työnantajaan sekä yhteisien tilaisuuksien järjestäminen. Tärkeää työtä tehtiin yhteistyössä kristillisten yhteisöjen ja seurakuntien kanssa. Pian henkinen huolto muuttui erityishuolloksi, sillä sotainvalidien määrän kasvaessa alkoholista muodostui jatkosodan kuluessa yhä suurempi sosiaalinen ongelma. Henkisen huollon jaosto keskittikin syksystä 1942 lähtien lisää voimavaroja alkoholin vastaiseen taisteluun, sillä jaosto katsoi alkoholistien muodostavan pienen, mutta sitäkin vaikeammin autettavan ryhmän. Tätä varten Helsinkiin perustettiin sotainvalidien ja toipilaiden päiväkoti, jossa sotainKristillisiä tekoja valideja autettiin hakemusten täyttämisessä ja neuvottiin oikeiden virastojen pariin. Alkoholistien parissa tehtävä työ oli konkToimikunta myös koulutti vapaaehtoisia toireettista diakoniatyötä. Miesten kanssa kesmimaan sotainvalidien parissa esimerkiksi kusteltiin ja koitettiin auttaa heitä pois kadulkodissakävijöinä. Koulutuksessa kehitettiin ta, missä he viettivät sotainvalidin arvolle sotasairaalaposopimatonta tilaiden ja inva- Henkisen huollon jaosto keskitti syksystä elämää. Tämä lidihuoltajien 1942 lähtien lisää voimavaroja alkoholin tunnistettiin välisiä yhteyk- vastaiseen taisteluun. myös Veljessiä. liitossa, jossa Oman ryhsiitä kirjoitetmänsä muodostivat ”sielullisesti sairaat”, jottiin jopa vuoden 1943 toimintakertomukka olivat menettäneet sodan takia henkisen seen. Tilannetta koitettiin helpottaa hanktasapainonsa. Heitä ohjattiin virkistyskoteikimalla paikkoja hoitolaitoksista ja tiivistähin lepäämään. mällä yhteistyötä eri viranomaisten kanssa. Lokakuussa 1940 toimikunta vakinaistetTätä tehtiin myös maakuntien kaupungeissa. tiin Sotainvaliidien Henkinen Huolto ry:n Sotainvalideja tuli kuitenkin lukuisina määrinimellä. Kristilliset arvot olivat toiminnassa nä Helsinkiin töiden perässä, joten ongelmat keskeisiä ja ne näkyivät lähinnä tekojen kautolivat myös isoimmillaan Helsingissä. ta, sillä työ keskittyi auttamiseen. Lopulta vuonna 1943 Henkisen jaoston - Julistustoiminto oli jäänyt taka-alaltyön painopiste oli niin voimakkaasti erile ja diakoniatyöstä tuli keskeinen työmuotyishuollossa, että sotainvalidien henkisestä to, sanoo hengellisen työn alkuvaiheita grahuollosta vastaamaan apuun tuli Asevelipapit dussaan vuonna 1967 tutkinut rovasti Matti ry, jonka kanssa kyseinen työ jatkossa hoidetTuomisto. tiin yhteistyössä paikallisen seurakunnan ja aseveliyhdistyksen kanssa. Toiminta selkenee Vuonna 1945 Veljesliiton Henkisen huolJoulukuussa 1941 yhdistys lopetettiin ja toilon jaosto lakkautettiin ja tilalle perustettiin minnan jatkajaksi tuli Veljesliiton keskusLääkintätoimisto, joka oli suunnittelemassa vaikeavammaisille tarkoitettua laitoshuoltoa. Hengellinen huolto kentällä Vuonna 1947 Veljesliitto kääntyi Kristillisen Palveluskeskuksen puoleen ja pyysi selvitystä, kuinka sotainvalidien hengellinen työ oli siihen asti hoidettu ja miten se tulisi jatkossa hoitaa. Kuopion hiippakunnan diakoniapastori Reino Ylönen kartoitti tilanteen syksyllä 1947. Kierrettyään eri parantoloissa, sotainvalideja hoitavissa laitoksissa ja sotainvalidipiireissä Ylönen tunsi tilanteen ja kertoi henkisen ja hengellisen huollon puutteellisuudesta. Asian korjaamiseksi hän kehotti pikaisiin toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi ja ehdotti Suomen Kirkon Seurakuntatyön Keskusliiton (SKSK) ja Veljesliiton välille yhteistyötä. Jouluna 1947 Veljesliiton yhteyteen perustettiinkin järjestöjen yhteinen sotainvaliditoimikunta ohjaamaan sodassa vammautuneiden hengellistä työtä. Painopiste hengelliseen sanaan Yksi konkreettinen tulos oli teologian lisensiaatti Eero Revon kesällä 1948 suorittama matkakierros Suomessa, jonka aikana hän järjesti sotainvalidipotilaiden sielunhoidon suurimpiin parantoloihin ja sairaaloihin. Lisäksi kymmenkunta pappia lupautui sotainvalidien luottamuspapeiksi. - Sotainvalidien pariin hakeutui usein itsekin sodassa vammautuneita pappeja, joiden kanssa sotainvalideille muodostui hyvä yhteys. Parhaimmillaan Suomessa toimi noin 50 vapaaehtoista pappia sotainvalidien parissa, Tuomisto sanoo. Sotainvalidien parissa toimivissa papeissa oli edustettuina eri uskontokuntia ja herätysliikkeitä. Opilliset erimielisyydet eivät kuitenkaan Tuomiston mukaan koskaan estäneet sotainvalidien parissa tehtävää työtä. Kaikki säröt pappien välillä korjautuivat, kun he toimivat tämän erikoisryhmän parissa. Hengelliseen työhön keskittynyt toimikunta kokoontui neuvottelupäivillä Järvenpäässä syksyllä 1948. Vähitellen tästä tapahtumasta kasvoi Veljesliiton hengelliset päivät. Vuonna 1967 hengellisen toiminnan organisointi siirtyi yksinomaan liitolle, kun hengellisen toiminnan johtoon asettui Veljesliiton johtokunnan nimeämä hengellisen työn toimikunta. Sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi nimettiin pastori Tapio Havulin-

17 na. Piiritasolla hengellistä toimintaa ohjatelmästä jaettiin useammalle henkilölle, silsivat erikseen nimetyt luottamuspapit, joilä maa jaettiin neljään toiminta-alueeseen ja den ohella alaosastot ja seurakunnat tiivisSotainvalidien pariin hakeutui usein itsekin tivät 1950-luvulta lähsodassa vammautuneita pappeja, joiden kanssa tien keskinäistä yhteissotainvalideille muodostui hyvä yhteys. työtään. ” Työ muuttaa muotoaan 1970-luvulle tultaessa henkisen työn luonne muuttui jälleen, sillä silloin suuri osa sotainvalideista tuli eläkeikään. Arki muuttui, vanhat vammat alkoivat vaivata ja elämässä tuli tilaa pysähtyä hengen asioiden ääreen. Heille alettiin järjestää virkistystilaisuuksia, joihin myös puolisot kutsuttiin osallistumaan. Suuren suosion saavuttivat sotainvalidien kirkkopäivät, jotka muuttivat muotoaan jäsenistön aktiivisuuden muuttuessa. Valtakunnallisesta tapahtumasta siirryttiin ajan kuluessa ensin maakunnallisiin, yhdessä kaikkien veteraanien kanssa vietettäviin kirkkopäiviin. Veljesliiton valtakunnallisilla hengellisillä päivillä oli vielä 1990-luvun alussa tavallisesti noin 2 000 osanottajaa. Vuonna 1995 Espoossa jäätiin kuitenkin selvästi alle tämän vakiokävijämäärän. Samaan aikaan veteraanijärjestöjen hengellisen toiminnan neuvottelukunta suositteli tiiviimpää yhteistyötä muiden veteraanijärjestöjen kanssa. Niinpä Veljesliitto luopui omista kirkkopäivistään ja liittyi muiden veteraanijärjestöjen kanssa yhteisiin kirkkopäiviin. Samalla ne alueellistettiin osallistumisen helpottamiseksi. Yksi aikakausi päättyi Rovaniemellä elokuussa 1998, kun ensimmäisen kerran vuonna 1948 järjestetyt hengelliset päivät lopetettiin. 50:nnet päivät olivat samalla viimiset, ja ne keräsivät n. 2000 osallistujaa. Ensimmäisiä sotiemme veteraanien yhteisiä kirkkopäiviä vietettiin vuonna 1999 Mikkelissä, Oulussa ja Kuortaneella. Osallistujia oli yhteensä lähes 7 000, joukossa paljon sotainvalideja. Sen jälkeen uutta tapaa noudatettiin vuosittain. niille tuli omat vastuuhenkilöt. Hiljalleen, tarpeen vähetessä, hengellistä toimintaa on supistettu ja liitetty osaksi Veteraanivastuun toimintaa ja hengellisiä tilaisuuksia järjestetään yhdessä muiden veteraanien kanssa. Veljespapista perhepapiksi Luottamuspappijärjestelmä toimii Veljesliitossa yhä ja Tuomiston mukaan jatkaa niin pitkään, kun jäsenet omia pappejaan kaipaavat. - Sotainvalidityö on nyt tavallista vanhus- työtä keskittyen sielunhoitoon ja yksinäisyyden torjumiseen. Luottamuspapeille on silti yhä tarve. Me olemme olleet heidän elämässään niin pitkään, että meistä on tullut pikemminkin perhepappeja. He haluavat meidän jatkavan niin pitkään kuin heitä on, Tuomisto sanoo. Nykyään sotainvalidien parissa sotainvalidipiireissä toimii reilut 20 vapaaehtoista luottamuspappia, jotka tapaavat jäseniä, osallistuvat hautajaisiin, vierailevat sotainvalidien luona laitoksissa ja osallistuvat piirien ja veteraanijärjestöjen yhteisiin tapahtumiin sekä kirjoittavat Sotainvalidi-lehteen. Marja Kivilompolo Lähteet: Sotainvalidit edellä käyden – vammoista huolimatta. Tuomas Hoppu. 2015 Hengellinen työ sotainvalidien parissa vv. 1940–1966. Laudaturtyö. Matti Tuomisto. 1967 Liittoon oma pappi Vielä yhden merkittävän liikkeen hengellisen työn edistämiseksi Veljesliitto teki, kun toukokuussa 1990 Vilppulan kirkkoherra Väinö Salokorpi aloitti liiton hengellisen työn sihteerinä. Veljesliitto oli ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa veteraanijärjestö, jonka palkkalistoilla on ollut oma pappi. Käytännössä Salokorpi jatkoi vuosikymmenten tauon jälkeen sitä työtä, jota oli vuosina 1947–1968 tehty SKSK:n palkkaaman päätoimisen sihteerin toimesta. Salokorpi jäi eläkkeelle vuonna 2001, jolloin hengellinen huolto piti miettiä vielä kerran uusiksi. Salokorpi jatkoi hengellisen työn toimikunnan puheenjohtajana, mutta käytännön työ kentällä perustui edelleen luottamuspappijärjestelmään. Uudelleenorganisoinnissa vastuu järjes- Rovaniemellä 11.–12.1998 järestettiin viimeiset sotainvalidien kirkkopäivät, joihin osallistui n. 2000 henkeä. Ehtoollisen jakamisesta vastasivat parikymmentä luottamuspappia.

18 Hyvinvointi Jumppaa itsellesi voim Aktiiviset ikäihmiset ovat jo tottuneita liikkujia, mutta nyt heitä kannustetaan kiinnittämään erityistä huomiota voiman ja tasapainon harjoittamiseen. Ikäinstituutin Voimaa vanhuuteen -hankkeen suunnittelija Heli Starck kannustaa kaikkia liikkumaan. Vaikkei liikunta aikaisemmin olisikaan kuulunut päivittäiseen rutiiniin, ei sen sinne ottaminen ole koskaan liian myöhäistä. - Liikunnan voi aloittaa vielä vanhanakin, yläikärajaa ei ole. Voima- ja tasapainoharjoittelu tuottaa nopeasti tuloksia, jos ei ole aikaisemmin harrastanut säännöllistä liikuntaa, Heli Starck sanoo. Erityishuomio jalkoihin Notkistaen ja varvastaen, helppo Kyykisty notkistaen polvia ja nouse sen jälkeen varpaille. Ojentaudu hyvään ryhtiin. Liikunta ja jumppaaminen tukevat toimintakykyä ja siten myös itsenäistä elämistä. Eikä pidä unohtaa liikunnan positiivista vaikutusta mielelle. Fyysisen kunnon kannalta jalkojen kunto on tärkeää. - Ikäihmisille erityisen tärkeää on jalkojen lihasvoima ja tasapaino. Niitä tarvitaan, jotta pärjää kotona ja pystyy liikkumaan turvallisesti myös kodin ulkopuolella. Starck muistuttaa, että jumppaamisen on oltava turvallista. Liikkeet voi tehdä niin, että tukea saa tarvittaessa tuolista tai seinästä ja huolehtii siitä, ettei liukastu. Tässä avuksi ovat tukevat jalkineet tai sukat, jotka eivät ole liukkaat. Liikkeitä tehdessä on myös tärkeää Auki ja kiinni, helppo Vie oikea jalka sivulle ja tuo takaisin alkuasentoon. Tee sama toisella jalalla. Hiihtäen tasatyönnöillä, helppo Jousta polvista ja heiluta käsiä yhtäaikaisesti eteen ja taakse. kuunnella omia tuntemuksia ja pitää tarvittaessa taukoja. - Kannattaa miettiä itselle mieluisa tapa ja ajankohta jumpalle. Monet pitävät ohjatuista liikuntaryhmistä, sillä siellä pääsee samalla juttelemaan muiden ikäistensä kanssa. Toisille sopii yksin, puolison tai ystävän kanssa liikkuminen. Tärkeintä on säännöllinen liikunta. Arkiliikunta yksin ei riitä Käveleminen ja arkiliikunta kuuluvatkin jo useiden ikäihmisten arkeen. Yksistään ne eivät ne kuitenkaan riitä, sillä ne eivät kehitä lihasvoimaa ja tasapainoa. - Yli 65-vuotiaiden liikkumisen suosituksissa painotetaan lihasvoima- ja tasapainoharjoittelua, joita tulisi harjoittaa ainakin kahdesti viikossa. Sydämen sykettä kohottavaa liikettä, kuten kävelylenkkejä suositellaan tehtäväksi ainakin 2 tuntia 30 minuuttia viikossa. Jos kestävyysliikunta on asteen rasittavampaa, suositus on ainakin 1 tunti 15 minuuttia viikossa, Starck ohjeistaa. Motivaatio säännölliseen, suunnitelmalliseen liikkumiseen voi olla joskus kadoksissa. Tsemppiä voi hakea ajattelemalla sen ole-

Hyvinvointi maa ja tasapainoa! van sijoitusta suoraan omaan hyvinvointiin. Tulokset näkyvät kyllä kehossa ja arjessa. Motivaatio arjesta - Jumpan vaikutukset näkyvät esimerkiksi siinä, että jaksaa paremmin nousta tuolista ylös, kulkea portaissa tai kävellä pidemmän matkan pysähtymättä. Tasapainon parantuessa ei tarvitsekaan ottaa tukea liikkuessa tai voi vaihtaa rollaattorin kävelykeppiin. Myös vireystila ja mieliala saattavat parantua, Voimaa vanhuuteen -hankkeen suunnittelija Heli Starck kannustaa. Lisää ohjeita kotijumppaan löytyy Ikäinstituutin nettisivuilta www.ikainstituutti.fi . Osoitteesta www.voitas.fi, josta nämäkin liikkeet ovat, puolestaan löytyy voima- ja tasapainoharjoituksiin keskittyneitä jumppaohjeita sekä -videoita. Normaaliaikana useissa kunnissa on tarjolla ikäihmisten liikuntaryhmiä. Niitä voi tiedustella kunnalta, fysioterapiasta ja järjestöiltä. Hyviä jumppahetkiä! Marja Kivilompolo Kuvat: Tapani Romppainen Voimaa vartaloon, helppo Nosta polvi ja kosketa vastakkaisella kädellä polvea tai säären ulkoreunaa. Tee liikettä molemmin päin useita kertoja (=sarja). Pidä tauko ja tee toinen sarja. Kohti keskipäivää, helppo Nosta vuorotellen oikea ja vasen käsi edestä venyttäen suoraan ylös ja alas. Jatka nostamalla ja venyttämällä kättä taakseviistoon molemmille puolille. Eteenpäin kallistus istuen, helppo Paina kantapää alustaan, jännitä reisilihas ja taivuta vartaloa selkä suorana eteenpäin. Voit halutessasi ottaa kiinni varpaista. Pidä venytys noin 30 sekuntia ja tee sama toisella jalalla. 19

20 Elämän sana Jo joutui armas aika ja suvi suloinen Tämä kevät on ollut erilainen kevät. On kuitenkin ollut ilo huomata kevään tulo ja valon lisääntyminen. Vuodenaikojen kiertokulku ja kaunis luonto muistuttavat Jumalan luomasta maailmasta. Palmusunnuntain virpomisoksissa pajunkissat olivat kauniita. Kotipihassa voi jo nähdä sitruunaperhosen ja siilin, metsässä on sinivuokkoja ja aamuyöstä kuuluu kaunista linnunlaulua. Vanha sanonta muuttolinnuista ja kesän tulosta on nyt ajankohtainen: Kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään. Kansallisena veteraanipäivänä 27.4.2020 Lapin sodan päättymisestä tuli kuluneeksi 75 vuotta. Muistamme kiitollisina sotiemme veteraanien tekoja ja uhrauksia itsenäisen Suomen hyväksi. Kaatuneitten muistopäivänä 16.5.2020 muistamme kiitollisina kaikkia sodissa kaatuneita heidän työstään maamme hyväksi. Rauha ja itsenäisyys ovat kiitoksen aiheita: saamme elää hyvässä maassa. Toukokuussa muistamme myös äitiä. Äidin merkitys on suuri jokaisen elämässä. Virressä Oi Jeesus, siunaa äitiä lauletaan: ”Nyt kädet yhteen liitämme ja äidistämme kiitämme. Lahjoita, Jeesus laupias, äidille ilo autuas.” Yhteenkuuluvuus Elämän ilot ja surut eletään yhdessä. Yhteenkuuluvuus, selviytyminen ja vaikeuksien voittaminen koetaan yhdessä. Perheen, suvun, läheisten ja ystävien yhteys kantaa elämässä. Läheiset tuovat arkeemme iloa, toivoa ja hyvää mieltä. Rakkaus vahvistaa. Helatorstai, Kristuksen taivaaseenastumisen päivä, tuo Jumalan rakkauden elämääm- me. Jumala on meidän kanssamme. Johanneksen evankeliumissa, pienoisevankeliumissa, tiivistyy Jumalan rakkaus ja uskomme ydin: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän.” Koulun päättymisen muistot ja kesän tunnelman tuo suvivirsi: ”Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks luopi, sen kutsuu elohon.” Salla Häkkinen Pirkka-Hämeen piirin luottamuspappi Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnan johtava kappalainen 1.Jo joutui armas aika 2. Taas niityt vihannoivat 3. Taas linnut laulujansa ja suvi suloinen. ja laiho laaksossa. visertää kauniisti. Kauniisti joka paikkaa Puut metsän huminoivat Myös eikö Herran kansa koristaa kukkanen. taas lehtiverhossa. Luojaansa kiittäisi! Nyt siunaustaan suopi Se meille muistuttaapi Mun sieluni, sä liitä taas lämpö auringon, hyvyyttäs, Jumala, myös äänes kuorohon se luonnon uudeks luopi, ihmeitäs julistaapi ja armon Herraa kiitä, sen kutsuu elohon. se vuosi vuodelta. kun laupias hän on. Israel Kolmodin Pixabay

Sotainvalidityö 21 Rinnalla kulkija Kuka olet ja mikä on tehtäväsi sotainvalidityössä? ”Olen Anna-Liisa Kankaanpää. Olin Sievin osaston sihteerinä vuodesta 2000 alkaen, ja 2011 osastoon liittyi Reisjärvi. Toimin osaston sihteerinä sen purkautumiseen kesällä 2018 asti.” Kuinka työalueesi ja tehtäväsi ovat muuttuneet? ”Työhön ovat kuuluneet normaalit kokoukset ja alkuaikoina myös asiakkaiden auttaminen lakiasioissa, johon saimmekin perehdytystä. Autoimme myös etuusasioissa, ja mitä en tiennyt, niin tehtävänäni oli ottaa selvää ja viedä asiaa eteenpäin. Tärkeä tehtävä oli järjestää tilaisuuksia, joissa he tapasivat toisiaan. Työ on ollut rinnalla kulkemista ja heidän apunaan ja tukenaan olemista. Kun aloitin, meillä oli 30 sotainvalidijäsentä. Sitten aloimme kartoittaa puolisojäseniä ja perustimme naisjaoston. Pyrin haravoimaan kentältä myös sotainvalidien lesket, jotka eivät olleet missään kirjoilla. Ja kun liitolta sitten tuli tieto, että naisia ruvetaan ottamaan puolisojäseniksi, niin meillä oli jo listat valmiina ja he rupesivat myös saamaan etuuksia. Väkimäärän vähentyessä osasto purkautui ja jäsenet liittyivät Keski-Pohjanmaan piiriin henkilöjäseniksi. Ajattelin, että koska tunnen ihmiset omalla alueellani niin jäin Sieviin yhteyshenkilöksi. Minun on siellä helpompi seurata ja tarkkailla, joten jos huomaan jäsenistössä jotakin, niin vien viestin eteenpäin. Paperityöt ovat jääneet pois, mutta työ jatkuu edelleen. Maija Paasilan [neuvontapalvelutyöntekijä ja sotainvalidipiirin toiminnanjohtaja] kanssa on hirveän hyvä tehdä yhteistyötä.” Mikä sinua motivoi? ”Minä arvostan sotainvalideja ja veteraaneja hirveän paljon mutta myös naiset ovat tehneet arvokasta työtä. Jäsenille yhteiset jutut olleet tärkeitä: paras kiitos on ollut kun on nähnyt heidän hymynsä siitä, että ovat päässeet yhteen. Ikää kun karttuu, niin se ei ole aina niin helppoa se toisten tapaaminen ja liikkeelle pääseminen vaan siihen tarvitaan välillä apuja. Se oli mahtavaa aikaa 2000-luvun alussa, kun jäsenet olivat hyväkuntoisia ja heidät sai liikkeelle. Vuokrasimme pikkubussin, mieheni, joka oli osaston puheenjohtaja, ajoi ja keräsimme väkeä pitkin pitäjää ja menimme jonnekin yhdessä. Reissut pitää olla aina niin suunniteltuja, että se heikkokuntoisinkin tuntee, että pystyy olemaan mukana viihtymään. Tällaisia päiväretkiä tehtiin. Meillä oli Lesti- järvellä sotainvalidien kesäkoti Jukola, jossa oltiin kahden yön reissuilla. Ne olivat mukavia. Siellä oli sotainvalideja puolisoineen ja kaikki kantoivat kortensa kekoon. Toki piti tarkkailla hiukan terveyspuolta, että kaikki jaksoivat. Ne olivat ihania yhdessäolon hetkiä. Retkillämme tärkeää oli aina, että jäsenet haettiin ja palautettiin kotiportaan edustalle. Heidän ei tarvinnut tulla tienposkeen odottamaan kyytiä. Olemme olleet onnekkaita, että jäsenet ovat olleet innokkaita lähtemään mukaan. Ei ole mitään mieltä järjestää juttuja, jos ihmiset eivät osallistu. Työ on ollut mieluista ja olen monesti tuntenut, että minulla on nyt hyvä sauma tehdä sellaista, mikä heille on vaikeampaa.” Mikä työssä on ollut vaikeinta? ”Alussa pohdin, että ovatko kaikki saamassa ne tuet ja avut, joihin heillä on oikeus. Kun Maija aikanaan tuli neuvontapalveluun, niin sitten hirveästi helpotti. Kun jotakin askaroi, niin kysyin Maijalta, voisiko hän käydä paikan päällä. Siten hän sai asiat, kuten apuvälineet, kartoitettua. Jo työnsä puolesta hän näkee tilanteet ja tietää, millaisia apuvälinei- tä on saatavilla. Vaikeuksiin ei tarvitse jäädä kieriskelemään, vaan haasteita voidaan miettiä yhdessä. Ja usein asioihin tuppaa löytymään ratkaisuja.” Miltä sotainvalidityön tulevaisuus näyttää? ”Väki poistuu ja siirrymme perinneaikaan ja siihen tulee omat erityispiirteensä. Kaikki ei voi jatkua samanlaisena, mutta toivon, että siinä säilyy tämä menneitten sukupolvien uhrauksien ja työn kunnioitus.” Mikä sinusta on sotainvalidiperinteessä erityistä? ”Uhraus, minkä isänmaan hyväksi tekivät ja antoivat sille monta vuotta parasta nuoruuttaan. Se on tietysti sävyttänyt monen elämää, ja jäänyt syvälle syvyyksiin. Rajuja kokemuksia liian nuorena ovat monet joutuneet kestämään ja näkemään.” Miten tiivistäisit sotainvalidityön muutamaan lauseeseen? ”Työ on ollut rinnalla kulkemista ja heidän apunaan ja tukenaan olemista.” Marja Kivilompolo Anna-Liisa Kankaanpää muistelee ilolla aktiivisia aikoja, kun he yhdessä miehensä johdolla tekivät jäsenten kanssa retkiä ja yhteisiä, iloisia muistoja kertyi runsain mitoin.

22 Piirit toimivat Juhannusjuhla Sotainvalidien perinteinen juhla juhannusaattona alkaen klo 16 Veljesmajalla. Lipunnosto klo 18. Tervetuloa! HELSINKI Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0225 Piirin kuulumisia Tänä keväänä koronavirus pisti myös järjestöelämän hiljaiseloon. Piirin sääntömääräinen vuosikokous siirtyi jonnekin uuteen ajankohtaa, ja kokous pidetään heti kun se on mahdollista. Piiri ei ole pystynyt tarjoamaan jäsenilleen vanhoja tuttuja jäsenetuuksia ikäkaranteenin takia ja koska kaikkia sosiaalisia kontakteja tulee välttää, maaliskuulta alkaen jäsenlounastapaamiset Marskissa ja puolisojäsenkerhon tapaamiset Kampissa peruuntuivat. Toivon, että elämämme normalisoituu mahdollisimman pian ja pääsemme tuttuun ja turvalliseen päiväjärjestykseen. Pysykäämme terveinä! Useita tapahtumia siirtyy toiseen ajankohtaan Kuten jo edellisessä numerossa kerroin, niin vuosi 2020 on juhlavuosi myös Helsingin piirille. Piirin perustamisesta tuli kuluneeksi 75 vuotta ja Helsingin Sotainvalidit perustamisesta 80 vuotta. Sittemmin osastot ja jaostot ovat purkautuneet ja kaikki ovat nykyään piirin henkilöjäseniä. Heinäkuun loppuun suunniteltu Helsingin kaupungin jäsenille järjestämä kahvitilaisuus kaupungintalon ravintolassa siirtyy toiseen ajankohtaan. Elokuulle suunniteltu rosvopaistitapahtuma Vihdissä siirtynee todennäköisesti myöhemmäksi. Elokuulle suunnitellut Veljesliiton 80-vuotisjuhlat Oulunkylän kuntoutuskeskuksessa ja Kaunialan Sairaalassa siirtyvät toiseen ajankohtaan. Nyt meidän kaikkien terveys on ykkösasia. Syksyn tapaamiset • Lounastilaisuudet Ravintola Kuusi Palaa (Marski, Mannerheimintie 10) jatkuvat kuukauden 2. perjantaina kello 12: 11.9., 9.10. ja 13.11. Lounaasta peritään 5 euron omavastuu, varaathan tasarahan mukaan. Kaikki jäsenet ovat tervetulleita mukaan! • Puolisojäsenkerho kokoontuu Kampin palvelukeskuksessa (kerhohuone Fade) perjantaisin kello 11-13.30: 25.9., 23.10. ja 27.11. Tervetuloa! • Helsingin Seudun Sotaveteraanipiiri järjestää Helsingin alueen kaikille veteraanijärjestöihin kuuluville hengellisen iltapäivän Kampin Palvelukeskuksessa, kerhohuone Fadessa. Tätä kirjoittaessa syksyn päivät eivät vielä olleet selvillä. Sotainvalidi Harry Hurmerinta vietti 100-vuotispäiväänsä helmikuussa 2020. Onnea! Yhteystietoja Piiritoimiston puhelinnumero on 09 4785 0225. Palveluneuvoja Henna Hilden/ Oulunkylän kuntoutuskeskus puh. 040 559 4988. Valtiokonttorin Sotilasvammaja veteraaniasioiden asiakaspalveluaika kello 9-12 puh. 0295 50 3070. ostiosoite on PL 60, 00054 Valtiokonttori. Soittakaa ihmeessä, jos jokin asia kaipaa selvittelyä. Toiminnanjohtajan vuosiloma on 29.6.–25.7. Kauniita kesäpäiviä kaikille! Piirihallitus varajäsenineen juhlalounaalla ravintola Ostrobotnialla 22.2. Jäsenistön juhlatilaisuus piirin 75-vuotisjuhlaksi oli suunniteltu heinäkuulle, mutta suunnitelmat joudutaan miettimään uusiksi. Satu Jelkälä-Blomqvist Kirkkopyhä Pääkaupunkiseudun ja Uudenmaan Veteraanien yhteistä kirkkopyhää vietetään sunnuntaina 6.9. Nurmijärven Klaukkalassa. Bussikuljetus Helsingin Sotaveteraanipiirin kanssa lähtee Mannerheimin ratsastajapatsaalta kello 9. Ilmoittautumiset 19.8. mennessä, Helsingin Sotaveteraanipiiri/toiminnanjohtaja Rauno Loukkola puh. 050 441 4703. (Kirkkopyhää vietetään, jos vain koronakaranteenia ei enää ole.) Piirin 75-vuotisjuhlalounaalla 22.2. piirihallituksen nykyinen ja entinen puheenjohtaja Seppo Kanerva ja Eino Salomaa napattiin samaan kuvaan.

Piirit toimivat 23 Tulevista tapahtumista Piirin kuulumisia Mikä alkuvuosi 2020! Saimme toimintakertomukset valmiiksi ja taseet allekirjoitettua sekä tilintarkastajat antoivat lausuntonsa. Osastot ennättivät pitää vuosikokouksensa, mutta sen jälkeen kiireet loppuivat kuin seinään. Tänä vuonna purkautumispäätöksen teki Askola-Pukkila-Myrskylän osasto. Myös Karjaan seudun ja Vihdin osastot toimivat tämän vuoden loppuun, jonka jälkeen purkautuvat. Näin piirin henkilöjäsenmäärä edelleen kasvaa. Uudellamaalla on vielä kahdeksan osastoa. Tämä koronakaranteeni kyllä vaikuttaa jäsenistöömme. Yksinäisyys korostuu entisestään vaikka sukulaiset ja tukijäsenet pitävät yhteyttä ja kauppa-asiat ym. hoituvat ja siten arki rullaa eteenpäin omalla painollaan. Varmasti kaikki kaipaavat yhteisiä juttuhetkiä, joissa näki tuttuja ja sai vaihtaa kuulumisia. Sään salliessa pienet kävelyhetket ulkona tuovat kaivattua vaihtelua päiviin. Toivokaamme kaikki, että tästä koettelemuksesta päästää eroon ja arki normalisoituu. Pysykäämme terveinä! Uudenmaan ja pk-seudun veteraanien sekä maanpuolustusväen yhteistä kirkkopyhää vietetään sunnuntaina 6.9. Nurmijärven Klaukkalan kirkossa. Klo 10 messu, saarnaa piispa Kaisamari Hintikka. Messun jälkeen juhlahetki kirkossa, sitten lounas ja kahvi. Jos haluat osallistua kirkkopyhään, ota yhteyttä omaan osastoon /jaostoon. Ilmoittautumiset yhdistyksittäin/ osastoittain 20.8. mennessä uudenmaan.svp@sotaveteraaniliitto.fi tai Jouko Kaivonurmi p. 044 302 8708, Annikinkatu 4 B 27, 04230 Kerava. Tervetuloa! Piirihallitusken tapaaminen Nurmijärvellä 3.3. Piirihallitus ja osastojen puheenjohtajat ja jaostojen edustajat kokoontuivat päivittämään kuulumisiaan Nurmijärvelle maaliskuun alussa. Mukana olivat myös Uudenmaan veteraaniperinteen alueelliset vetäjät: pohjoisen edustaja Olavi Kurko, itäisen edustaja Jarmo Rytinki, keskisen edustaja Jarmo Ahonen ja läntisen edustaja Heikki Lehtonen. Perinnetyö muiden veteraanijärjestöjen kanssa kirvoitti vilkkaisiin keskusteluihin ja näkemyksiin. Lounaan jälkeen tutustuimme Nurmijärven kauniiseen puukirkkoon ja Juha Poikela esitti katkelman Aleksis Kiven tuotannosta. Päivä päättyi Nurmijärvi-Taiteen Museoon. (Kirkkopyhää vietetään, jos koronakaranteeni ei enää ole voimassa) Kuva: Birgit Tolvanen Kesäloma Piiritoimiston puhelinnumero on 09 4785 0225. Palveluneuvojat Soile Tornbergin tavoittaa Kaunialan Sairaalasta puh. 044 906 1600 ja Henna Hildenin Oulunkylän kuntoutuskeskuksesta puh. 040 559 4988. Valtiokonttorin Sotilasvammaja veteraaniasioiden asiakaspalveluaika kello 9-12 puh. 0295 50 3070. Käyntiosoite on Sörnäisten Rantatie 13, Helsinki ja postiosoite on PL 60, 00054 Valtiokonttori. Soittakaa ihmeessä, jos jokin asia kaipaa selvittelyä! Kauniita kesäpäiviä Teille kaikille! Satu Jelkälä-Blomqvist Karkkilan seudun osasto vietti 75-vuotisjuhlaansa seurakuntatalolla 9.2. Toiminnanjohtaja on vuosilomalla 29.6.–25.7. Yhteystietoja Pixabay UUSIMAA Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0225 Niin piirin kuin myös perinneyhdistyksen vuosikokoukset siirtyvät myöhäisempään ajankohtaan. Kutsut lähetetään heti, kun vain ajankohta varmistuu. Elokuulle suunniteltu rosvopaistitapahtuma siirtynee todennäköisesti myöhemmäksi. Edelleen elokuulle suunnitellut Veljesliiton 80-vuotisjuhlat siirtyvät toiseen ajankohtaan, mitkä oli tarkoitus pitää Oulunkylän kuntoutuskeskuksessa ja Kaunialan Sairaalassa. Tällä hetkellä meidän kaikkien terveys on ykkösasia. Kirkkopyhä Uudenmaan piirin kokoontuminen 3.3. Nurmijärvellä.

24 Piirit toimivat PIRKKA-HÄME Rautatienkatu 24 B 4, 33100 Tampere Puh. 03 222 6631 Toimisto suljettuna Toimisto on suljettuna neljä viikkoa 6.7.–1.8. henkilökunnan vuosilomien vuoksi. Pirkka-Hämeen kuulumisia Piirin ja osastojen toiminta on jatkunut entisin perustein aina maaliskuulle saakka. Osastojen vuosikokoukset pidettiin aikataulun mukaisesti. Lempäälän osaston jäsenet pitivät viimeisen kokouksen ja ovat siirtyneet piirin henkilöjäseniksi. Piirin vuosikokousta ei ehditty pitämään maaliskuussa kokoontumisrajoitteiden vuoksi, joten se tullaan pitämään heti kun mahdollista. Siihen asti piiri toimii piirihallituksen päätösten mukaisesti. Osastoille on toimitettu vuoden 2019 toimintakertomus ja tilinpäätöstiedot sekä kuluvan vuoden (2020) toimintasuunnitelma ja talousarvio. Piirin toiminnasta Piirin osastojen lukumäärä on yhdeksän. Piirin toimialueeseen ei ole tullut muutoksia: se toimii 17 kunnan/kaupungin alueella. Sotainvalidijäseniä oli vuoden alussa 77 (ed. vuonna 112). Puolisojäseniä piirin alueella oli 541 (620), tukijäseniä 166 (172). Pois nukkuneita sotainvalideja oli 35 (47). Piirin sotainvalidijäsenissä vähennystä oli 35 (47). Poistuma oli suuri, 31,3 %. Sotainvalideista n. joka kolmannella oli aviopuoliso. Piirin ja sen osastojen toiminta jatkuu entisen tapaan keskittyen jäsenistön kotona asumisen tukemiseen. Toiminnassa huomioidaan valtiovallan asettamat rajoitukset, joiden takia Piirin tilintarkastus suoritettiin 6.3.2020. Kuvassa vasemmalta tilintarkastajat Pentti Haapanen ja Markku Laakso. Pöydän toisella puolella puheenjohtaja Heikki Kujanpää vastaanottaa kertomusta ja tapahtumaa seuraavat tositetarkastaja Esko Lehtomaa ja toiminnanjohtaja Jouko Sipilä. piirin kaikki tapahtumat ja kokoontumiset joudutaan suunnittelemaan uudelleen, samoin kuin muidenkin tahojen jäsenistöämme koskevat tapahtumat. Piiri on joutunut perumaan kevään tapahtumista vuosikokouksen lisäksi Tukholman risteilyn, Päiväkummun hengellisen päivän ja Tampereen osaston vuosipäiväkahvittelun ja veteraanipäivän kahvittelun. Kesän tapahtumista on peruttu kesäjuhla ja nähtäväksi jää kunniakerholaisten juhlalounas sekä Veljesliiton alueellinen 80-vuotisjuhla sekä syyskuun kirkkopäivä. Piiri tukee jäseniään Piiri myöntää kuntoutusta. Kysy mahdollisuuksistasi piiritoimistosta. Piiri pyrkii järjestämään kaikille puolisojäsenille kerran vuodessa kuntoutusta, pääsääntöisesti joko avokuntoutusta tai hierontaa. Jalkahoitoa maksetaan (à 35 €) kolme kertaa vuodessa. Ole yhteydessä osastoosi tai suoraan piiritoimistoon. Avustajatoiminta on toiminut huhtikuusta alkaen suositusten sallimissa puitteissa. Jos tarvit apua kotiisi, soita Sirpa Auterolle puh. 050 352 2537 tai oman osastosi sihteeriille. Asuntojen korjausneuvoja Voitto Niskaan saat yhteyden puhelimitse numerossa 0400 649 199. Asuntojen korjausneuvojan postiosoite on HAMK, Voitto Niska, Tietotie 1, 37630 Valkeakoski. Tampereen osasto Tampereen osasto piti vuosikokouksensa Tammenlehväkeskuksen tiloissa 12.3. Johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin 100-vuotias virkeä sotainvalidi Pentti Kuukankorpi. Muita johtokunnan jäseniä ovat sotainvalidit Risto Kiiskilä ja Terttu Veijalainen sekä nuoremmat Lauri Lumme ja Jouko Sipilä sekä uusina jäseninä palveluneuvoja Jukka Mäkinen Tammenlehväkeskuksesta ja luottamuspappi Salla Häkkinen, johtava kappalainen Tampereen ev.lut seurakunnasta. Toiminta jatkuu vilkkaana Niin sotainvalidijäsenet kuin lesketkin saavat kesällä ns. pesularahan 70 euroa/jäsen esitettyään osaston toimistossa nimellään varustetun kuitin, jolla on maksanut pesupalvelusta. Kuitti on ehdottomasti esitettävä ennen syyskuun loppua. Alkuvuoden aikana on ollut mahdollisuus saada myös ns. kevätsiivous. Siivoustarjous on voimassa juhannukseen saakka. Syksyllä ennen joulua on mahdollisuus myös joulusiivoukseen. Osasto on myös päättänyt antaa ”hemmotteluhoitoa” maksamalla naisten osalta kampaamolaskusta 50 euroa ja sotainvalidimiesten parturimaksusta 25 euroa vuosittain. Näistä kuten muistakin osaston tarjoamista ”jäseneduista” saat tarkempaa tietoa toiminnanjohtajalta tai osaston toimistonhoitajalta. Ota yhteyttä! Piiritoimisto, osaston toimistohenkilökunta ja Tammenlehväkeskus huolehtivat puolestasi ja pyynnöstäsi kaikista sotilasvammalakiin liittyvistä korvaushakemuksista ja kykyjen mukaan myös muiden sosiaalilakien tuomista eduista. Toimisto on normaalisti avoinna maanantaista torstaihin klo 8.30–15 mutta nyt työntekijät ovat etätöissä ja osin myös lomautettuina. Puhelimeen vastataan ja sähköpostia luetaan toimistolla tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin. Huhtikuusta alkaen ei toimistolla ole voinut henkilökohtaisesti asioida. Asia palautuu normaaliksi sitten kun ylhäältä tulevat ohjeet sen sallivat. Käyntiosoite toimistoon on Otavalankatu 12 B 4, 33100 Tampere. • Toiminnanjohtaja Jouko Sipilä p. 0400 835 993, (jouko.sipila@ sotainvalidit.fi) • Toimistonhoitaja Kirsi Korpi p. 050 384 3390 (kirsi.korpi@ sotainvalidit.fi) • Kotiavustajapalvelu Sirpa Autero p. 050 352 2537 (sirpa. autero@sotainvalidit.fi) • Tampereen osaston toimistonhoitaja Leea Hykkönen p. 050 358 4629 (tampere@ sotainvalidit.fi) Lämmintä kesää! Jouko Sipilä

Piirit toimivat 25 Alueen palveluneuvojat Ulla Kannisto, p. 040 715 5246, ulla.kannisto@ilveskoti.fi KANTA-HÄME Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna Puh. 050 520 4065 Irma Ylenius, p. 050 383 7796, irma.ylenius@lamminniemi.fi Avustajatoiminta Terveiset piiristä! Elämme Suomessa poikkeusoloissa ja meidän kaikkien arki on varmasti tavalla tai toisella muuttunut. Toivotaan kuitenkin että mahdollisimman pian pääsisimme palaamaan taas normaaliin arkeen. Kaikki piirin järjestämät tilaisuudet on peruttu toukokuun loppuun asti mukaan luettuna piirin vuosikokous, joka toivottavasti voidaan pitää syksyllä. Sotainvalidien Veljesliitto täyttää tänä vuonna 80 vuotta ja piiri on järjestämässä juhlaa liiton perustamispäivänä 18.8. Könnölän juhlanavetalla, Kalvolassa. Toivotaan että tämä koronaepidemia hellittää ja pääsemme tuota juhlaa viettämään. Syksyllä olisi myös tarkoitus järjestää piirin kirkkopyhä 27.9. Ypäjällä ja samoin toivomme että tämäkin tilaisuus saataisiin toteuttaa. Koska meillä kenelläkään ei kuitenkaan ole sitä kristallipalloa, joudumme vain seuraamaan tilannetta ja toivomaan parasta. Arkea tukeva toiminta jatkuu poikkeustilassakin Hämeen Avustajatoiminnan toiminta jatkuu myös koronapandemian aikana. Samoin Valtiokonttorin maksamat kotiin vietävät avopalvelut sotainvalideille ja sotaveteraaneille tulee jatkua myös poikkeusoloissa. Mikäli teillä on jotain ongelmia kyseisten palveluiden saamisessa, ottakaa rohkeasti yhteyttä joko minuun tai palveluneuvojaan. Toivotan teille jokaiselle oikein mukavaa kevättä ja kesää poikkeusoloista huolimatta! Mira Kulmala, toiminnanjohtaja Avustajatoiminnan tarkoitus on tukea sotainvalidien sekä kaikkien sotiemme veteraanien ja heidän puolisoiden sekä leskien itsenäistä kotona asumista. Avustaja auttaa arjessa mm. kodin ylläpitosiivouksessa sekä käy asiakkaan puolesta hoitamassa esimerkiksi kodin ruokaostokset. Kesällä voidaan leikata nurmikkoa, syksyllä haravoidaan ja talvella luodaan lunta. Myös ulkoiluapu on ollut suosittua. Avustajatoiminnan asiakkaiksi pääsevät ne sotainvalidit ja sotiemme veteraanit sekä heidän puolisot ja lesket, jotka ovat jäseninä joko Sotainvalidien Veljesliiton, Suomen Sotaveteraaniliiton tai Rintamaveteraaniliiton paikallisosastoissa tai yhdistyksissä. Sotainvalidien Veljesliiton Kanta-Hämeen piiri ry:n hallinnoima Hämeen avustajatoimintahanke toimii Kanta-Hämeen sotainvalidipiirin lisäksi koko Lahden piirin alueella sekä Uudenmaan piirin alueella Hausjärvellä, Hyvinkäällä, Lopella ja Riihimäellä. Avustajat huolehtivat aina hyvästä käsihygieniasta ja käyttävät kertakäyttökäsineitä sekä käsidesinfiointiainetta. Lisäksi nyt tämän koronaepidemian aikana heillä on käytössä suu- ja nenäsuojaimet. Petri Satosaari Lumiostoresta kävi lahjoittamassa Hämeen Avustajatoiminnalle suu- ja nenäsuojia. Lahjoituksen vastaanotti toiminnanjohtaja Mira Kulmala. Kuva: Tia Kiiskinen Lumiostoren lahjoitus avustajatoiminnalle Kuten olemme uutisista kuulleet, on suu- ja nenäsuojista ollut huutava pula, niin myös avustajatoiminnassamme. Niitä eio ole tahtinut saada ostettua ja hinnat ovat paikoitellen kohonneet todella korkeiksi. Eräänä iltana töissä etsin jälleen suojaimia internetistä. Löysin Lumiostore-nimisen yrityksen ja laitoin kyselyn suojista: löytyykö niitä ja minkä hintaisia? Pian yrityksen toimitusjohtaja Pasi Lagus vastasi minulle, ettei varastossa ole tällä hetkellä suojia ja seuraava, ensi viikolla tulossa oleva kuorma on loppuunmyyty. Hän kuitenkin kysyi millaiseen tarkoitukseen suojia haen ja millaisesta määrästä on kyse. Kerroin hänelle työllisyyspoliittisesta hankkeestamme, jolla tuotetaan kotiapua sotiemme veteraaneille sekä heidän puolisoille ja leskille. Sain vastauksen: ”Moi Mira! Hanke on erittäin tärkeä ja so- tainvalideja kunnioittaen haluan olla mukana tällaisessa toiminnassa. Jos et kovin älyttömän paljon pistä pahaksesi, niin haluaisin luovuttaa teille nämä nenä- ja suumaskit. T. Pasi Lagus, Lumiostoren yrittäjä.” Vastaus yllätti minut täysin! Jouduin lukemaan viestin pariin otteeseen, jotta varmistin ymmärtäneeni sen oikein. Voiko tämä olla mahdollista: ensin emme saa maskeja ostettua mistään ja nyt niitä lahjoitetaan meille!? Voiko näin ihania ihmisiä olla olemassa? Seuraavana päivänä Pasi Lagus soitti ja kertoi, että Petri Satosaari tuo suojat seuraavalla viikolla minulle piirin toimistolle Hämeenlinnaan. Ja näin myös tapahtui. Vieläkin liikutun tästä hienosta eleestä, jolla oli meille suuri merkitys ja olen erittäin kiitollinen Lumiostorelle. Mira Kulmala Avustajatoiminnan asiakasyhteydenotot • Hämeenlinnan seudulla Mira Kulmala, p. 050 520 4065, mira. kulmala@sotainva lidit.fi • Lounais-Hämeen seudulla sekä Uudenmaan piirin alueella: Mervi Riikonen p. 0400 218 577, mervi.riikonen@sotainvalidit.fi • Lahden piirin alueella: Leena Saunamäki, p. 045  135 0914, avustajatoiminta.lahti@sotainvalidit.fi Piirihallitus, kuvassa edessä vasemmalta Terttu Järvelä, Irja Hirstiö, Veikko Meronen ja Sisko Siiankoski. Keskellä vasemmalta Heikki Kärri, Heikki Karisto, Keijo Virtanen, Seppo Somerkallio, Mira Kulmala ja Hannu Reko. Takana vasemmalta Jarmo Tuominen, Matti Rantti, Matti Allén ja Juha Vuorinen. Kuva: Minna Rättö

26 Piirit toimivat sota-ajasta, selviämme tästäkin. Toivotan kaikille jäsenille ja tukihenkilöille hyvää  ja aurinkoista kesää. LAHTI Pentti Löfgrén, puheenjohtaja Ahvenistonkatu 2 as 206, 15110 Lahti Puh. 03 782 2232 Talvisotaa muistettiin vain messussa Koronaepidemian vuoksi talvisodan päättymisen 80-juhlamessu muuttui Kuhmoisissa viime sunnuntaina sanajumalanpalvelukseksi ja muistojuhla peruttiin. Jumalanpalveluksen jälkeen oli kunniakäynti sankarihaudoilla. Kirkossa liturgina toimi kappalainen Ari Pelkonen ja saarnasi kenttäpiispa Pekka Särkiö. Särkiö totesi, että sodassa rauhaan kannattaa aina pyrkiä ja rauhan aikana on oikein varautua sotaan. Hän kertoi sodan ensipäivistä, jolloin Lapissa tuli yhdessä yössä paukkupakkanen. Se esti neuvostoarmeijan koneita ja aseita Piirin kuulumiset Pandemian takia aika on ollut monille jäsenille pitkä, raskas ja erikoinen. Jokainen paikkakunta on toiminut omalla tavallaan olosuhteet huomioiden jäsenten auttamiseksi. Piiri on toiminut tilanteen mukaan. Kun tästä on selvitty, jokaisella paikkakunnalla järjestetään toiminnan käynnistämistilaisuus. Ollaan yhdessä, kerrotaan kuulumisia, nautitaan yhdessä olosta, ohjelmasta ja ruokailusta. On selvitty Sankarihaudoilla kunniavartiossa Olli Vainio ja Jari Niemi, lippuvartiossa Martti Kankkunen, Seppo Unnaslahti ja Antero Sorri, seppeleenlaskijoina Jussi Seppälä ja Hannu Toivonen, airueina Venla Puolamäki ja Atte Unnaslahti. toimimasta. Silloisille taistelupaikoille on pystytetty muistomerkki, joissa on sanat: Tässä auttoi Herra. ”Viime vuosikymmenien hyvinvoinnin aikana kansa on etääntynyt Jumalasta. Olemmeko kadottaneet uskomme Jumalaan?” Kenttäpiispa Särkiö sanoi, että kristillinen esivalta on arvokas asia. Siitä saamme olla iloisia. Kan- salaisten on kysyttävä: mitä minä voin antaa tälle maalle. Sankarihaudoilla käynnin päätteeksi laulettiin virsi 577 Sun kätes, Herra, voimakkaan suo olla turva Suomenmaan.   Teksti ja kuva: Risto Ojala Juttu on julkaistu Kuhmoisten Sanomissa 18.3.2020 VUOSIKOKOUSKUTSU Sotainvalidien Veljesliiton Varsinais-Suomen piiri ry:n vuosikokous on siirretty pidettäväksi 6.8.2020 klo 10.00 alkaen Turun kristillisellä opistolla, os. Lustokatu 7, Turku. Kahvitarjoilu klo 9.00 alkaen. Kokouksessa käsitellään piirin sääntöjen 5.§:ssä mainitut asiat. Ilmoittautumiset piirin toimistoon 27.7. mennessä, puh. 040 568 4500 tai sähköposti varsinais-suomi@sotainvalidit.fi. VARSINAIS-SUOMI Hämeenkatu 14 L 7, 20500 Turku Puh. 040 568 4500 Vuosikokouksessa äänioikeus on piirin varsinaisilla ja puolisojäsenillä sekä jäsenosastojen edustajilla, joita jäsenosastot voivat lähettää varsinaisten ja puolisojäsenten yhteismäärän kutakin alkavaa 20 jäsentä kohden. Kannattajajäsenillä on läsnäolo- ja puheoikeus. Tervetuloa Piirihallitus Tulevia tapahtumia Konsertissa esiintyvät Helmi-Harmonikat johtajanaan Elina Ukkonen ja solistina Juha Simola sekä muita esiintyjiä. Liput maksavat 15 euroa sisältäen kahvituksen. Tiedustelut Jarmo Helttula, puh 050 087 6350. • Sotainvalidien Veljesliiton alu- eellinen 80-vuotisjuhla järjestetään Turussa Heikkilän sotilaskodissa tiistaina 18.8.2020 klo 15.00 yhdessä Sotainvalidien Varsinais-Suomen Perinneyhdistyksen kanssa. Juhlassa esiintyvät Elina ja Elias Ukkonen sekä Juha Simola. Tilaisuus on osallistujille maksuton. Ilmoittautumiset 10.8. mennessä piirin toimistoon puh. 040  568 4500. Asuna on kesäpuku. Teksti ja kuva: Jari-Matti Autere men Perinneyhdistys ja Liedon Sotaveteraanit järjestävät kahvikonsertin lauantaina 10.10.2020 klo 14.00 Liedon kunnantalon valtuustosalissa, os. Kirkkotie 13, Lieto. Pixabay • Sotainvalidien Varsinais-Suo- Onnittelemme Sotainvalidit Veikko Veistinen ja Otto Sjödahl 100 vuotta Veikko Veistinen (kuvassa) täytti 100 vuotta 9.3.2020.Otto Sjödahl puolestaan täytti 100 vuotta 5.4.2020. Veikko asuu palvelutalo Saga Kaskenpuistossa ja ehti juhlia syntymäpäiväänsä juuri ennen kuin koronapandemian rajoitukset astuivat voimaan. Oton juhlia ei ole vielä pystytty järjestämään, joten ikävä kyllä hänestä ei ole kuvaa ja 100-vuotta täyttväille lahjoitettava saalikin odottaa vielä luovutusta. Otto asuu palvelutalo Hemmetissä. Molemmat satavuotiaat ovat ikäänsä nähden hyvässä kunnossa ja ovat aktiivisesti mukana päivittäisissä asioissa. Lämpimät syntymäpäiväonnittelut Veikolle ja Otolle!

KYMI Savonkatu 23, 45100 Kouvola Puh. 044 3350 754 Kesäinen tervehdys Kymen piiristä Lehden ilmestyessä on luonto mennyt tämän tekstin kirjoittamishetkestä ison harppauksen kohti kesää. Toivotaan, että iso harppaus parempaan on menty myös koronan suhteen. Kaikille voimia ja toivoa tänä poikkeuksellisena aikana, elämä on enemmän tai vähemmän erilaista. Piiri ja osastot muistuttavat kaikkia jäseniä: olemme täällä teitä varten ja autamme kaikessa missä voimme. Ottakaa yhteyttä piirin toimistoon, osastoihin tai oman alueenne yhteyshenkilöön, jos jokin askarruttaa mieltä tai vaikka vain haluatte keskustella. Terveyttä ja aurinkoisia kesäpäiviä toivottaa Kymen piiri osastoineen sekä Perinnejärjestö! Tiia Sihvola Piirin vuosikokous Piirin vuosikokous pidettiin Luumäellä 12.3. Paikalla oli 26 henkilöä, joista sotainvalideja oli viisi. Vuonna 2020 puheenjohtajana jatkaa Kari Hietanen. Hallituksen jäsenet ovat Into Koskimaa Kotka, Hannu Myllärinen Joutseno, Reijo Tanskanen Luumäki, Raimo Lanu Hamina, Kullervo Lehtonen Lappeenranta, sekä Kaija Vesala, Paavo Mikkonen ja Markku Mikkola Kouvolasta. Liiton tervehdyksen kokoukseen toi Markku Honkasalo. tajiemme työtehtäviin kuuluvat siivouksen lisäksi kodin askareet ja asiointiapu. Ikkunanpesuista sovitaan avustajan kanssa etukäteen. Heidi Jantunen Piirit toimivat 27 Neuvontapalvelu Neuvontapalvelun puhelin palvelee sotainvalidiperheitä kuten ennenkin. Tavoitatte minut arkisin toimistoaikoina. Kotikäyntejä tehdään vain kiireellisissä tilanteissa Kymenlaakson alueella koronaviruksen varotoimenpiteistä johtuen.  Myös Hoikussa hoidetaan edelleen sotainvalidiasukkaita ja -intervalleja. Uusia asukkaita otetaan ja intervallijaksoja järjestetään harkinnan mukaan. Olethan yhteydessä, jos tarvitset ohjausta tai neuvontaa sotilasvammalakiin, sosiaaliturvaan tai kotona selviytymiseen liittyen. Tuntemattoman runoilijan sanoin: ”Katso taaksesi ja kiitä. Katso eteenpäin ja luota. Katso ympärillesi ja rakasta.” Heidi Ithawi, sosiaaliohjaaja, p. 040 824 7590 Muistathan myös oman asuinalueesi asiakasohjauksen, mistä saat ohjausta ja neuvontaa arjessa selviytymiseen, kotiapuun ja hyvinvointiin.  Kymesoten Ikäopastin puh. 040 5721 496 (Pyhtää puh. 040 5122 406) Eksoten Ensineuvo  p. 05 352 2370 Kouvolan osasto tiedottaa • Puhjonrannan Kesäkisat heinäkuussa on peruttu. • Toimistolla ei ole henkilökuntaa, joten laskut tulee toimittaa postitse os. Savonkatu 23, 45100 Kouvola. • Voitte olla yhteydessä osaston sihteeriin Eino Hirvoseen p. 050  549 8750 tai piirin toiminnanjohtajaan Tiia Sihvolaan p. 044 3350 754. Perinnejärjestön saunamökki vuokrattavana Sotainvalidien Perinnejärjestön Kymen alueyhdistys ry:llä on saunamökki Lappeenrannan Huhtiniemessä Saimaan rannalla. Mökissä on vuodepaikkoja 3:lle, lisäksi omia patjoja voi laittaa takkahuoneen lattialle. Mökissä on sähköt, sauna lämpenee puilla. Sähkö ja puut sisältyvät hintaan. Juomavesi on tuotava mukana. Lappeenrannan keskustaan on noin 3km. Rannassa on laituri, josta on hyvä pulahtaa veteen. Grilli ja astiasto ovat käytössä sekä jääkaappi, mikro ja ilmalämpöpumppu. Saunamökkiin liittyvissä asioissa voi ottaa yhteyttä Ilkka Huttuseen p. 040 531 8401. Kaikki ovat tervetulleita saunamökille, myös ne, jotka eivät ole yhdistyksen jäseniä! Saunamökin käyttökorvaus on 50€/ilta ja 80€/vrk. Hinnat ovat suuntaa antavia ja niistä voi neuvotella. Saunamökin käyttökorvaus menee Perinneyhdistykselle, joka tulevaisuudessa pitää viimeisistä Kymen piirin alueella olevista jäsenistä huolta, kun piiri on purkautunut.    Sotainvalidipäivän ja liiton 80-vuotisjuhla 18.8. Sotainvalidipäivän juhla ja liiton 80-vuotisjuhla oli suunniteltu pidettäväksi 18.8. Piirihallituksen tuli päättää juhlasta sen hetkisillä tiedoilla ja tuli tulokseen, ettei tilaisuutta järjestetä tänä vuonna. Jos tilanne on loppuvuodesta parempi, voidaan juhla ajatella järjestettävän esim. joulujuhlan yhteydessä. Varsinaisena juhlapäivänä 18. päivä elokuuta lasketaan seppeleet sekä Kymenlaaksossa että Etelä-Karjalassa. Jäseniä muistetaan postitettavalla juhlavuoden kortilla. Vuosilomat Toiminnanjohtaja Tiia Sihvola 8.6.–13.7. Avustajatoiminnan projektipäällikkö Iina Joukainen 15.7.–13.8. Toiminnanjohtaja ja projektipäällikkö sijaistavat toisiaan lomien aikana. Toiminnanjohtaja on tavoitettavissa puhelimitse, pääsääntöisesti ma-to kello 9-17. Piiritoimistolla ei ole henkilökuntaa, piirissä ja osastoissa on siirrytty etätöihin. Avustajatoiminta Avustajatoiminnan palvelut jatkuvat normaalisti koronatilanteesta huolimatta. Kotiavustajia on ohjeistettu suojautumisessa sekä hygieniassa, ja heille on hankittu suojavarusteita. Muistattehan, että kotiavus- Perinnejärjestö tiedottaa Perinnejärjestön Kymen alueyhdistyksen vuosikokous siirretään pidettäväksi myöhemmin sovittuna ajankohtana. Piirin vuosikokous Luumäellä. Kuva: Paavo Mikkonen

28 Piirit toimivat Vuosikokouskutsu Sotainvalidien Veljesliiton Satakunnan piiri ry kutsuu henkilöjäsenensä sääntömääräiseen vuosikokoukseen, joka pidetään Porin Suomalaisella Klubilla keskiviikkona 26.8. SATAKUNTA Yrjönkatu 15, 5. krs, 28100 Pori Puh. 02 633 5233 Kokouksessa kullakin piirin varsinaisella ja puolisojäsenellä on äänioikeus sekä tukijäsenillä läsnäolo- ja puheoikeus. Kokouspäivä alkaa juhlaosalla klo 11. Lounasta varten ilmoittautumiset 17.8. mennessä. Osastot saavat kokouspostia perinteisesti. Kuulumisia Satakunnan suunnalta Tervehdys poikkeusoloista! Elämme varsin ennenkuulumattomia aikoja. Tänä vuonna varsinainen talvi jäi tulematta ja kevään korvalla tuli se koronavirus. Meihin kaikkiin kohdistuu toimenpiteitä, joilla pyritään estämään sairastumiset. Kokoontumiset on peruttu ja riskiryhmien pitää pysyä kotosalla, kyläilyä ei suositella. Voimme kuitenkin olla yhteyksissä toisiimme puhelimitse ja erilaisilla sähköisillä kanavilla. Kortteja ja kirjeitäkin voi lähettää. Kevätkaudella pidettävistä tapahtumista piirin vuosikokous jouduttiin siirtämään, perinteisiä kesäjuhlia emme tänä vuonna juhli sekä kesäkuinen seutukunnallinen kirkkopäivä siirretään syksyyn myöhemmin ilmoitettavaan ajankohtaan. Toivotaan, että muita muutoksia ei enää tule. Aurinkoista ja virkistävää kesää kaikille! Marika Keskinen Syyskauden tulevia tilaisuuksia (varauksella) • Kankaanpään Hakoniemen leirikeskuksessa järjestetään perinteinen kesäleiri sotainvalidimiehille yksin tai puolison kanssa sekä puolisojäsenille 10-13.8. Ilmoittautumiset Kankaanpään osastoon, Anssi p. 044 572 2205. • Seutukunnallinen kirkkopäivä Porissa syksyllä, messu ja juhla Keski-Porin kirkossa. Seppo Korkeamäki toimii Satakunnan piirin luottamuslakimiehenä ja on lisäksi tukijäsen. Tukijäsenen ajatuksia Kuka olet? Olen Seppo Korkeamäki, eläkkeellä oleva varatuomari, entinen asianajaja, Porin osaston tukijäsen Miten ja koska olet tullut mukaan sotainvalidityöhön? Honkasalon Markku kysyi tavatessamme noin 15 vuotta sitten, ryhtyisinkö osaston luottamuslakimieheksi, kun edellinen lakimies oli luopunut tehtävästä. Suostuin ja annoin lainopillista neuvontaa jäsenille, hetken kuluttua myös koko piirin jäsenistölle. Muutaman vuoden kuluttua tulin valituksi osaston johtokuntaan, sitten piirin hallitukseen ja myös perinneyhdistykseen. Tiesitkö mihin tulit mukaan? Sotainvalidityö oli pääpiirteittäin tiedossani. Periaatteet Veljeä ei jätetä ja Turvaudutaan omaan apuun olivat mielessä. En tarkkaan kuitenkaan tiennyt, mitä nykyinen toiminta piti sisällään, mutta se veti mukaansa. Osaston ja piirin kokousten leppoisa yhteen hiileen puhaltaminen ja toimiston vahva tuki tekivät työstä antoisaa. Toimistomme on osaston ja piirin sykkivä sydän. Mitä kaikkea olet saanut tehdä? Olen ollut veljien ja toimiston apuna osaston ja piirinkin toi- minnan suunnittelussa ja päätöksenteossa. Osallistuminen neuvottelupäiviin on antanut kokonaiskuvan jäsenistömme asioista. Olen myös pyrkinyt osallistumaan jäsenistön yhteisiin kesäretkiin, joulujuhliin ja muihin tilaisuuksiin. Suuri kunnia on ollut saada laskea osaston seppele poisnukkuneen jäsenemme arkulle ja kansallisina merkkipäivinä sankarihaudalle. Seppeleenlaskuja on ollut toistakymmentä vuosittain, Porin käytännön mukaan jo pelkästään veteraanipäivänäkin niitä on viisi eri kirkkomaille. Olen ollut toisena osastomme edustajana Porin veteraaniasiain neuvottelukunnassa, joka osaltaan suunnittelee kansallisten merkkipäivien viettoa ja tehtävien jakoa Porissa. Varainkeruuseen olen osallistunut lipas kädessä sekä verkostoja hyödyntäen. Mikä on mieleenpainuvinta tässä työssä? Mahtavan hyvä yhteishenki koko toiminnassa. Yksittäisenä tilanteena on tunnetasolla painunut mieleen osaston lipun kantaminen Keski-Porin kirkon käytävää pitkin itsenäisyyspäivänä. Vapauttavalta tuntui myös se, että talvisodan päättymisen muistotilaisuudessa Summan patsaalla saattoi oikein äänentoistolla muille sanoa, miten sota alkoi ja miten se meni. Isoisäni oli talvisodan Summan miehiä ja palveli myös jatkosodassa. Itsenäisyys, isoisä ja kiitollisuus heijastuu tähänkin päivään. Mitä työ on sinulle antanut? Palaan toiseen keskusteluuni Markku Honkasalon kanssa, joka sanoi, että meillä on vielä jonkin verran aikaa tehdä jotain niiden hyväksi, jotka tekivät meidän hyväksemme niin paljon ja pyysi harkitsemaan tarkoin, kun osaston puheenjohtaja tulee pyytämään johtokuntaan. Kiitos siitä mahdollisuudesta. Suositteletko muille tukijäsenyyttä? Totta kai. Tarvitsemme uusia tukijäseniä varsinkin perinnetoimintaamme. Kilpailemme lukuisten järjestöjen kanssa kolmannen sektorin vapaaehtoisista ja etäännymme sukupolvi kerrallaan isiemme ja heidän vanhempiensa sotakokemuksista. Perinnetyön lisäksi meillä on vielä sotainvalidijäseniä ja paljon puolisoita ja leskiä jäseninä. Toivottavasti saamme perinnetyömme piirin lopettamisen jälkeen käynnistettyä ja aloitettua kitkattoman yhteistyön muiden veteraani- ym. järjestöjen perinnetoiminnan kanssa. Kesäloma Veteraanitoimisto Porissa on suljettu heinäkuun.

Piirit toimivat 29 Tulevista tapahtumista SISÄ-SUOMI Telkäntie 2 C, 40400 Jyväskylä Puh. 040 778 2740 Piirin vuosikokous ja Perinneyhdistyksen vuosikokous Piirin sekä Perinneyhdistyksen vuosikokoukset on siirretty syksyyn, tarkemmat kokousten aikataulut ilmoitetaan syksyn aikana. Myös kokousten pitotapa ja osallistumismuoto on pohdinnassa. Hyvät jäsenemme, yhteyshenkilömme ja osastojen toimijat Elämme poikkeuksellisia aikoja. Monet tapahtumat, tapaamiset ja kokoukset ovat jääneet pitämättä koronan vuoksi. Elämme yhteiskunnassa, jossa monet rajoitukset ohjaavat päivittäistä toimintaamme. Useat jäsenille soitetut puhelut ovat kertoneet minulle, miten positiivisen realistisella ja eteenpäin katsovalla elämänasenteella ovat jäsenemme. En tiedä, kummanko oloa puhelut ovat helpottaneet ja tuoneet elämään toivoa ja piristystä, minun vai jäsentemme. Tästä uskomattoman hyvästä elämänasenteesta nöyrin kiitokseni. Edelleen opin teiltä paljon. Selviämme tästä yhdessä. Toivon, että tukihenkilöt jaksavat edelleen olla yhteydessä jäseniimme, nyt jos koskaan on tukihenkilöiden yhteydenotot tarpeellisia. Sotainvalidipäivän juhlinta Petäjäveden osasto purkautui helmikuussa vuosikokouksen yhteydessä. Sotainvalidipäivän tilaisuuden ajankohta ja paikka selviää kesäkuun aikana. Tästä ilmoitetaan sähköpostitse piirin alueen yhteyshenkilöille ja osastoille. Muut tapahtumat Muut kesän ja syksyn/loppuvuoden aikana olevien tapahtumien mahdollinen järjestäminen on myös epävarmaa. Olethan tarvittaessa yhteydessä piirin toimistoon. Saarijärven osaston vuosikokouksessa päätettiin purkautumisesta vuoden 2020 aikana. Kiitos teille kaikille aktiivisesta toiminnasta! Mari Ekmark Piirin toimisto Jyväskylän osaston vuosikokouksessa oli mukana vielä kolmisenkymmentä osallistujaa. Telkänpesän toimiston ollessa suljettu koronaviruksen vuoksi minuun saa yhteyden joko soittamalla tai sähköpostitse. Kesälomaa vietän 19.6.–19.7. välisen ajan. Tarvittaessa voit soittaa puh. 040 778 2740 ja jättää nauhalle viestin tai laittaa sähköpostia osoitteeseen sotainvalidipiiri.sisa-suomi@eli- Suolahden osaston viimeinen vuosikokous. Osasto Jyväskylän osaston vuosikokouksessa mukana Alpo sanet.fi. ja Hilkka Mäkelä. lopettaa toimintansa vuoden aikana.

30 Piirit toimivat ”Poikkeusoloissakin pärjätään, on sitä pärjätty ennenkin” Maapallon seisauttaneen mikroskooppisen pienen viruksen vaikutus näkyy käytännössä kaikessa ympärillämme. Järjestömme jäsenten ja varsinaisen toimintamme osalta sen merkitys ei ole kuitenkaan niin suuri kuin esim. liikemaailmassa. Piirimme vuosikokous järjestettiin tänä vuonna sähköpostiringin välityksellä. Ringissämme on kaikkiaan 61 osastojemme aktiivia ja pöytäkirja saatiin tälläkin tavoin tallennettua talteen. Kokouksen järjestämistä edesauttoi se, että piirihallitus oli ehtinyt jo käsitellä tilinpäätökset, toimintakertomukset ja tulevan vuoden suunnitelmat alustavassa kokouksessaan. Piirin puheenjohtajana jatkaa Pekka Marttala ja erovuoroisten hallitusjäsenten tilalle valinnat suoritettiin yhteistyössä osastojen kesken. Piirimme kotiaputoiminta jatkuu yhä entisellään ja kaikki palkatut avustajamme ovat yhä työssään. Kotikäyntejä on peruttu jopa yllättävän vähän, joka osoittaa, että apu on tarpeen. ”Kotikaranteenissa pärjätään ihan mukavasti” – soittokierroksen kuulumisia Piirissämme on tällä hetkellä elossa 67 sotainvalidia. Heistä 26 asuu laitoshoidossa ja 41 omissa asunnoissaan. Soitin kaikille kotona asuville ja tavoitin 39 sotainvalidijäsentämme. Rupattelun lomassa tein pientä tutkimusta siitä, miten korona on elämiseen vaikuttanut. Ulkoilua harrasti edelleen 33 (84 %) sotainvalidia. Lenkit suoritettiin pääasiassa kodin ympäristössä, jossa saatettiin vaihtaa kuulumisia naapurienkin kanssa, etäisesti. Yksi kertoi jopa hankkineensa juoksumaton yleiskuntonsa ylläpitämiseksi. Kauppa- ja asiointireissuja teki vain 4 (10 %) jäsentämme. Heistä yksi käytti reissuillaan hengityssuojainta ja muut kokivat, että tauti ei heidän kylällään vielä ”jyllää”. Kuntoutuksissa kävi ainoastaan 7 (18 %) jäsentä. Muut kertoivat siirtäneensä niin avo- kuin laitoskuntoutuksensakin syksyyn. Siivouspalvelua käytti 21 (54 Martti ja Antti koekäyttivät Kivipurossa hengityssuojaimia %) jäsentä. Kymmenen invalidin osalta siivoukset oli peruttu ja omaiset hoitivat ”huushollin” toistaiseksi. Ateriapalvelu oli käytössä peräti 34 (89 %) invalidilla. Ainoastaan yhdelle ruoka tuotiin talon sisätiloihin saakka. Muille ateria toimitettiin ulko-ovelle, joko sen sisä- tai ulkopuolelle. Kotisairaanhoitoa sai 26 (67 %) jäsenistämme. Yhdessä tapauksessa lääkkeidenjaon oli ottanut hoitaakseen omainen, muille apu oli tarpeellinen, eikä sitä voinut keskeyttää. Omaisten käynnit sallittiin yhä 24 (62 %) taloudessa. Lopuissa talouksissa omaiset käyvät toistaiseksi vain ulko-ovella tai ovat yhteydessä puhelimitse. Muiden vieraiden käynnit sallittiin ainoastaan 7 (18 %) taloudessa. Kyläilyreissut eivät olleet nyt pääosin suotavia, jos kohta monet kertoivat, että kyläilijöitä ei ole ollut juuri muutenkaan. Tuleeko aika kotona pitkäksi? Ainoastaan neljä (10 %) kertoi päivien tulevan pitkäksi. Valtaosa kertoi, että yksinelo ja hiljaisuus on ollut arkea jo pitkään, joten tilanne ei ole siltä osin juurikaan muuttunut. Tarvitko tällä hetkellä enemmän kotiapuja? Yksi (3 %) vastaajista koki lisäavun olevan nyt tarpeen. Lähes kaikki olivat siis tyytyväisiä tämän hetkiseen avun määrään. Pelottaako korona sinua? Kahdeksan (21 %) koki pelkäävänsä koronan tarttumista. Yleisin vastaus kysymykseen oli kuitenkin selkeä: ”Mitäs sitä pelkäämään – se tulee, jos on tullakseen.” Puhelukierros oli mukava tapa olla yhteydessä jäseniimme. Var- sin monet kiitokset sain siitä, että kyselin kuulumisia ja tulipa siinä samalla joitakin hoidettaviakin asioita. Soitelkaa, rupatelkaa, kuunnelkaa ja auttakaa. Se on meidän tehtävämme tällä hetkellä kun kotikäynnit eivät ole mahdollisia. Tulevat tapahtumat Kesän ja tulevan syksyn tapahtumat ovat luonnollisesti vielä avoinna. Koska selkeästi suurin osa jäsenistämme kuuluu ikänsä puolesta riskiryhmään, tapahtumien järjestäminen on normaalia haastavampaa. Kaikesta tulevasta löytyy ajankohtaista infoa piirimme internet-sivuilta epsotainvalidipiiri.kotisivukone. com Pidetään itsestämme ja vähän toisistammekin huolta! Marko & Maija Pixabay ETELÄ-POHJANMAA Ruukintie 65, 60100 Seinäjoki Puh. 06 4214 600 Käytännössä suurin muutos arjessamme on tapahtumien ja tilaisuuksien peruuntuminen. Kokouksiakaan ei nyt pidetä, ellei niitä pystytä hoitamaan internetin välityksellä etänä. Myö s pu ol i s oj ä s e n temme kuntoutusjaksot ovat toistaiseksi ”jäähyllä”. Toivottavasti tilanne rauhoittuu ja pääsemme pian kiinni normaaliin arkeen. Piirin kotiaputoiminta on tärkeä apu myös korona-aikana

Piirit toimivat 31 POHJOIS-SAVO Puijonkatu 39 A 17, 70100 Kuopio Puh. 017 261 1747, 0400 756 249 Piirin vuosikokous Pohjois-Savon piirin vuosikokous pidettiin 12.3.2020 Kuopiossa Iso Valkeisella. Kokouksen aluksi piirin puheenjohtaja Heikki Lahtela piti tervehdyspuheen ja liiton pääsihteeri Seppo Savolainen esitti liiton terveiset. Piirin veljespappi rovasti Jussi Huttunen piti hartaushetken. Piirin edustajat olivat käyneet laskemassa seppeleen sankarivainajien muistomerkille. Veljesliiton suuri ansiomerkki luovutettiin seuraaville henkilöille: Tapio Väisänen Lapinlahdelta, Juha Koponen Kuopiosta ja Arvi Alpia Kiuruvedeltä. Kultaisen ansiomerkin sai Anne Oksman Kuopiosta. Hopeisen ansiomerkin saivat Timo Pakkanen Juankoskelta, Ari Puustinen Kiuruvedeltä ja Matti Pennanen Kiuruvedeltä. Korona SUUR-SAVO Kyyhkyläntie 9, 50700 Mikkeli Puh. 0400 756 249 Poikkeusolojen vuoksi piirin ja kaikki muutkin sovitut kokoontumiset ja tapahtumat on peruttu ja siirretty syksylle. Jaksamista tämän karanteenin yli: kyllä tästä selvitään! Katariina Kuurola Suur-Savon sotainvalidipiirin vuosikokous Suur-Savon piirin vuosikokous pidettiin 10.3.2020 Mikkelissä Kyyhkylässä. Kokouksen aluksi piirin puheenjohtaja eversti Hannu Toivonen piti tervehdyspuheen ja liiton pääsihteeri Seppo Savolainen esitti liiton tervehdyksen. Veljesliiton suuri ansiomerkki luovutettiin seuraaville henkilöille: Juhani Olanterä Pieksämäki ja Timo Ralli Sulkava. Hopeisella ansiomerkillä palkittiin Kangasniemeltä olevat Sirkka Hämäläinen, Marjatta Suuronen ja Martta Tiihonen. Vuosikokoukseen osallistui viisi valtuutettua kokousedustajaa piirin neljästä jäsenyhdistyksestä ja 13 piirin henkilöjäsentä sekä yhteyshenkilöitä. Kokouksen puheenjohtajana toimi Seppo Savolainen. Piirin puheenjohtajaksi valittiin edelleen Hannu Toivonen. Seuraava vuosikokous päätettiin pitää Mikkelissä. Muistoja Mikkelistä talvella 1940 Mikkeli oli viholliselle kiinnostava tuhoamiskohde, sillä he tiesivät päämajan sijaitsevan siellä. Loppiaisaattona 5.1.1940 pommituslaivue yllätti rauhallisen pikkukaupungin. Oli ollut kirkas, pilvetön taivas, kun lentokoneita ilmaantui kaupungin taivaalle. Mikkelin torilla olleista monet olivat tunnistavinaan: ”omia koneita ovat.” Mutta kun ensimmäiset pommit putosivat keskikaupungin kortteleihin, silloin tori tyhjeni. Sinällään vakavaa tilannetta kuvaili lähellä kotikylääni asuva rehvakka ukkeli: ”Oltiin torilla markkinateltoilla, katselimme taivaalle ja nähtiin lentokoneita. Vakuuttelimme toisillemme niiden olevan omia koneita, mutta kun ensimmäiset pommit putosivat torin ympäristöön, niin kyllä akat juoksivat eri suuntiin turvaa hakemaan!” Allekirjoittanut itse kuunteli pommituksen jylinää Juvan Remojärvellä, josta linnun tietä matkaa Mikkeliin on n. 35 km. Piirin pienoisstandaarin saivat Sirpa Koponen Kuopiosta ja Asta Hakkarainen Tuusniemeltä. Vuosikokoukseen osallistui yksi osaston valtuutettu kokousedustaja ja yhdeksän piirin henkilöjäsentä sekä yhdistysten yhteyshenkilöitä. Kokouksen puheenjohtajana toimi Seppo Savolainen. Piirin puheenjohtajaksi valittiin edelleen Heikki Lahtela. Perinneyhdistyksen vuosikokous ossa Iso Valkeisella. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin rovasti Jussi Huttunen Kuopiosta. Yhdistyksessä on 53 jäsentä. Korona Poikkeusolojen vuoksi piirin ja kaikki muutkin sovitut kokoontumiset ja tapahtumat on peruttu ja siirretty syksylle. Jaksamista tämän karanteenin yli: kyllä tästä selvitään! Katariina Kuurola Sotainvalidien Pohjois-Savon Perinneyhdistys ry:n vuosikokous pidettiin 12.3.2020 KuopiMikkelin pommitukset jatkuivat vielä tuon ensirysäyksen jälkeenkin. Tuhot olivat valtavat, kerrostaloja ja kauppaliikkeitä tuhoutui runsaasti. Päämajaan, joka sijaitsi keskikaupungista vähän loitommalla, eivät pommitukset osuneet. Mikkelin kaupungintalo Perheemme tapana oli viedä sisaruksia käymään Mikkelissä. Pesueemme vanhimpana, 6-vuotiaana, minä pääsin kaupunkiin useammin kummejani tapaamaan. Kummipariskunta toimi kaupungintalon vahtimestareina, ja heillä oli pieni asunto kaupungintalon päädyssä. Isämme oli tuohon aikaan talvisodassa, Karjalan kannaksella. Kotonamme oli kerrottu, ja lehdestäkin olimme nähneet, kuinka paljon pommitus oli aiheuttanut tuhoja kaupungissa. Torin ympäristössä monet rakennukset olivat tuhoutuneet lähes täysin. Kummisetäni vei minut ja äitini katsomaan tapahtunutta. Vihollisen pudottama pommi oli napakymppi: se oli osunut komean rakennuksen keskiharjalle ja murskannut laipiorakenteet pahoin. Mutta sittenkin ehkä ”suutarina” pudonnut räjähtämättä. Näkymä oli kuusivuotiaan silmin kammottava: rakennuksen kannatinparruja, lautoja ja rappukäytävän portaiden kappaleita roikkui mikä minnekin suuntaan. Äskettäin satanutta lunta oli keskiaulan tasanteella nilkkoihin asti. Lisäksi kummini kertoi, mitä muuta osuma oli talossa aiheuttanut. Mutta heidän asumistaan se ei ollut pahemmin järkyttänyt, vaikkakin upeassa talossa oli monin paikoin korjattavaa. Tuo jykevä ja komea rakennus on edelleen Mikkelin kaupungin historiallinen nähtävyys. Vanhoja muisteli Antti Kilkki, Juva Mikkelin kaupungintalo kuvattuna torilta 16.4. 2020.

32 Piirit toimivat POHJOIS-KARJALA Kirkkokatu 11, 80100 Joensuu Puh. 040 536 7537 järjestää, saimme hyviä uutisia postin välityksellä. Piirillemme myönnettiin apuraha sotainvalidien, puolisoiden ja leskien kuntoutukseen kotiavun antamiseen, hyvinvointipalveluihin ja virkistykseen heidän ajankohtaiset tarpeensa huomioiden. Tervo-säätiön avustus Piirin kuulumisia Pohjois-Karjalan piirissä on tällä hetkellä kolm osastoa: Heinävesi, Ilomantsi ja Juuka. Viime vuoden loppuun mennessä purkautuivat Lieksan ja Nurmes-Valtion osastot. Jäsenet ovat siirtyneet piirin jäseniksi. Alkuvuodesta Lieksan osasto järjesti lounas- ja kiitostilaisuuden viimeisille virallisille johtokunnan jäsenilleen. Piirissämme oli vuoden vaiheessa valtakunnallisesti toiseksi eniten sotainvalidijäseniä, suurin oli Helsingin piiri. Tiivis yhteistyö jatkuu ”osastojen” kanssa edelleenkin, sillä osaston puheenjohtaja, sihteeri tai asiamies on siirtynyt ”yhdyshenkilöksi”. Näin turvaverkko ja tutut toimijat osastojen alueilla eivät ole hävinneet mihinkään. Peruutuksia koronan takia • Huhmarin kevätkurssi, syyskurssista ei ole vielä ilmoitettu • Toivonlahden kevätkurssi sekä syyskurssi, sillä kuntoutuspuoli lopettaa ja tiloihin valmistuu terveyskeskus •vuodelle 2020 suunniteltu kirkkopyhä siirretään vuodelle 2021 • Liiton 80-vuotiskahvitilaisuudesta ilmoitetaan myöhemmin. Seurakunta on joutunut siirtämään kaikki konfirmaatiotilaisuutensa syksyyn,jos ne ovat mahdollisia vielä silloinkaan.Ilmoitan seuraavista tapahtumista sähköpostilla, puhelimitse ja Karjalaisen järjestöpalstalla Säätiöiden avustukset Salomaa- säätiön avustus Talousneuvos ja rouva Erkki Salomaan 1980 perustama Salomaa- säätiö jakoi tänä vuonna apurahoja järjestöille 15 000 euroa ja urheilijoille 15 600 euroa. Koska vuosijuhlaa ei voitu Vuorineuvos Sulo Albin Tervo (1920-1985) perustama S.A. Tervo -säätiö jakoi apurahoja sotainvalidien, vammaisten ja vanhusten kuntoutukseen ja huoltotoimintaan yhteensä 16 000 euroa sekä nuorison liikunta-, kulttuuri- ja opintotoimintaan yhteensä 15 500 euroa. Piirimme sai avustuksen sotainvalidien, puolisoiden ja leskien kuntoutukseen, kotiavun antamiseen ja hyvinvointipalveluihin. Parhaimmat kiitoksemme saamistamme avustuksista! Onnittelemme 100-vuotiaat sotainvalidit Onni Ihalainen sekä Paavo Lehtonen Maanviljelijä Onni Ihalainen täytti 100 vuotta 6.2. ja juhli kahvittelun merkeissä asumispalveluyksikössä. Onni haavoittui 1941 Vermajoella. Hän toimi Joensuun osaston Liperin kyläjaostossa 1967–1975. Piiri muisti Onnia Veljesliiton 100-vuotiaiden juhlashaalilla ja adressilla sekä Me-säätiön rahalla. Ylirajavääpeli Paavo Lehtonen täyttää 100 vuotta 30.5. Hän teki elämäntyönsä rajavartiolaitoksen palveluksessa. Nurmes-Valtimo -osaston tilintarkastajana hän toimi lähes 20 vuotta ja Nurmeksen Eläkkeensaajat ry:n pj hän oli 1977–1979. Paavo Lehtonen haavoittui 1941. Merkkipäiväänsä Paavo viettää kotonaan Nurmeksessa. Piiri muistaa häntäkin Veljesliiton shaalilla ja adressilla sekä Me-säätiön rahalla. Yhdessä menemme eteenpäin Koronapandemia on vaikuttanut lähes kaikilla yhteiskuntamme osa-alueilla, valtiovallan päätöksissä, taloudessa, työelämässä, arjen sujuvuudessa ja yksilöiden vapauksien rajoituksissa. Vanhemmalla sukupolvella on monia kokemuksia rajoitteista, puhumattakaan sodasta, joten heille rajoitukset ovat tutumpi asia ja mukautuminen ehkä realistisempaa. Nuoremmat ovat tottuneet toimimaan tänä globaalina aikakautena, voisi sano ilman rajoituksia ja ilman rajoja, joten sopeutuminen tiukkoihin liikkumisrajoituksiin voi olla heille hankalampaa. Yhteistyö SiunSoten kanssa Yhteistyö SiunSoten kanssa on korona-aikana toiminut hyvin. Palveluohjaaja, veteraanikoordinaattori Ansa Tuovisen ja Pia Isohellan kanssa on käyty läpi sotainvalidien palvelut. He soittivat kaikille sotainvalideille, jotka eivät ole vielä palvelujen piirissä tai laitoksessa ja tiedustelivat avuntarpeita. Jos joku ei ole halunnut apua, niin asiaa on varmistettu vielä lasten kautta. Ruokahuolto on järjestetty etupäässä Polkan kautta, mutta mahdollisuuksien mukaan myös muiden kautta. Seniorineuvonta Ankkuri on käynyt läpi kaikkien tiedossa olevien yli 75-vuotiaiden palvelutarpeet. Kaikki apua tarvitsevat ovat halutessaan päässeet SiunSoten palvelujen piiriin. Olemme myös puheenjohtajien ja yhdyshenkilöiden kanssa käyneet asiat läpi heidän alueensa jäsenistön avuntarpeiden selvittämiseksi ja varmistamiseksi niin, että kukaan ei jäisi oman onnensa nojaan. Piirimme jäsenistön palvelut toimivat tällä hetkellä niin kuin korona huomioiden on mahdollista ja täysipainoisesti sitten, kun rajoitukset poistuvat (jalkahoidot, hieronnat, fysikaaliset hoidot, kotiapu ym. palvelut). Sotainvalidi, puoliso, leski tai omainen: jos sinua jokin asia askarruttaa tai palvelussa on puutteita, ota yhteyttä Tuulikki Leinoseen puh. 040 536 75 37 tai tuulikki.leinonen@sotainvalidit. fi tai SiunSoten Ansa Tuoviseen puh. 013 330 71 04 tai Pia Isohellaan puh. 013 330 9734 tai Seniorineuvona Ankkuriin puh. 013 330 2890. Ankkuri on avoinna arkisin klo 8– 16. Tuulikki ja SiunSoten Ansa ja Pia toivottavat kaikille voimia ja viruksettomia aikoja ! Piirin ja osastojen lämpimät onnittelut merkkipäivän viettäjille ja siunattuja vuosia eteenpäin! Lieksan osasto järjesti alkuvuodesta yhteisen lounas- ja kiitostilaisuuden viimeisille virallisille johtokunnan jäsenille.

Piirit toimivat 33 Palkittuja, vasemmalla Kannuksen osaston puheenjohtaja Erkki Simukka sekä ansiomerkkien saajat Leena Jaakola, Ahti Hannula, Pirkko Tuomaala ja oikealla osaston sihteeri Seppo Kauppila. KESKI-POHJANMAA Kitinkuja 2, 69100 Kannus Puh. 044 304 2669 Kevätterveisiä Keski-Pohjanmaalta! Elämme erittäin erikoista elämäntilannetta niin täällä pienessä Keski-Pohjanmaalla kuin koko maapallolla. Tämä on vaikuttanut meihin kaikkiin monin eri tavoin. Vapaus liikkua, mennä sekä kokoontua, estettiin. Pelko toisten sekä itsensä puolesta tuli seuralaiseksi jokapäiväiseen elämään. Ehkä elämän helppous ja vapaus ovat olleet meille jo liian itsestään selviä eikä sille ole osattu antaa arvoa riittävästi. Ehkä me tarvitsimme pysähtymistä ja arvojen miettimistä uudelleen – mene ja tiedä. Toivottavasti, kuten sanonta kuuluu, kaikesta huonosta seuraa myös hyvää. Luonto nyt ainakin kiittää ja ehkä arvomaailmamme, tarpeemme, saa oikeat mittasuhteet: mikä on oikeasti tärkeää ja mitä ilman voimme elää. Yhteisvastuu ja yhteisöllisyys ovat meidän veteraanisukupolvellemme tuttu juttu. Ei ollut yhteiskunta apuna vaan toinen toistaan autettiin. Nyt tämä erikoinen aika on tuonut yhteisöllisyyden, yhteisvastuun sekä tärkeän auttamishalun arvoonsa. Kuitenkin iso suru ja huoli on ikäihmisten ja omaisten puolesta. Kun ikävä on puolin ja toisin kova, ja tavata ei voi, moni onkin sanonut, että näkeekö enää kaukana olevaa omaista elossa ollessaan. Toivon, että kun tämä lehti ilmestyy, niin tilanne olisi edes hiukan lieventynyt ja viisaat tutkijat löytäneet hyviä lääkkeitä apuumme. Palveluneuvojan kotikäyntejä olen joutunut siirtämään, sillä vierailukiellot ikäihmisten pariin on kielletty. Olen pitänyt yhteyttä soittamalla. Puhelinneuvonta niin asiakkaiden, omaisten sekä kotihoitojen kanssa on ollut runsasta. Näin yhteistyöllä olemme turvanneet jäsenten kotona olemisen. Kunnat ja seurakunnat ovat erittäin hienosti ottaneet yhteyden ikäihmisiin ja vastuun heidän pärjäämisestään. Täällä Kitinkannuksessa olen siirtänyt kuntoutukseen tulijoita, olivat he sotainvalideja, puolisoita, leskiä, veteraaneja, erityisryhmäläisiä tai lottia Piirin vuosikokouksen jouduimme perumaan valtiovallan ohjeiden mukaan. Alustavasti on sovittu vuosikokous pidettäväksi 9.6 pienemällä kokousväellä ja muualla kuin Kitinkannuksessa, jotta saadaan suojeltua talon asukkaita. Vuosikokouskutsu tulee jokaiselle henkilökohtaisesti. Meillä oli sovittuna kesäjuhla Kitinkannuksessa, sotainvalidipäivänä 18.8., jolloin juhlistetaan Veljesliiton 80-vuotista taivalta. Mikäli aika ja paikka tulevat muuttumaan, niin ilmoitamme siitä paikallisissa lehdissä ja jäsenille henkilökohtaisella kirjeellä. Nivalan ja Kannuksen osastot ennättivät pitää vuosikokouksensa ennen rajoituksia sekä muistaa kunniamerkin saajia. Ohessa kuvia heidän kokouksistaan. Toivon teille kaikille hyvää vointia, jaksamista sekä siunausta jokaiseen elämänne hetkeen!! Nivalan vuosikokouksen ansiomerkin saajat Laura Kaarlenkaski (vas.), Anni Similä, Sylvi Jussila, Sirkka-Liisa Aksila, takana vas. Seppo Alpua, Eino Mehtälä, Esko Kangas, Eeva-Liisa Kumpula sekä merkkien antajana piirin puh.j Esko Hirviniemi Nivalan osaston vuosikokousväkeä. Maija Paasila Kannus onnittelee: Kannuksen osaston pj Erkki Simukka (vas.) ja sihteeri Seppo Kauppila onnittelevat 90 vuotta täyttänyttä vpj Viljo Ranta-Pitkästä.

34 Piirit toimivat Kesäohjelma (Huomio! Jos kokoontuminen on sallittua, niin ilmoitamme myös Forumissa sekä kyläosastoille) POHJOIS-POHJANMAA Uusikatu 58 B 16, 90100 Oulu Puh. 045 182 4484/ 044 479 4797 • 11.6.2020 klo 13 Veljeskodin kesäkauden avajaiset • 25.6.2020 klo 13 Veljeskodin keskikesän juhla • 9.7.2020 klo 13 Virkistystoimintaa Veljeskodilla • 23.7.2020 klo 13 Virkistystoimintaa Veljeskodilla • 3.9.2020 klo 13 Hietasaaren Veljeskodilla kesäkauden päättäjäiset • 18.8.2020 klo 13 Sotainvalidipäivä, Ravintola Nallikari • 6.9.2020 klo 10 Kirkkopäivä, Raahe • syksyllä 2020 Tukihenkilöseminaari Pohjois-Pohjanmaan piirin kuulumiset Kauniit lippumme. Piirin vuosikokous pidettiin Hotelli Lasaretissa viime hetkellä ennen koronarajoitusten voimaantuloa, sillä seuraavana päivänä kiellettiin isot kokoontumiset. Näin piirin toiminnanjohtajana huokasin helpotuksesta, kun olin saanut kokouksen hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Vuosikokous alkoi hartaushetkellä ja seppelepartiossakin oli vielä piirin vanhimmat sotainvalidit. Huomionosoituksia jaettiin jäsenille kiitoksena ansiokkaasta työstä. Aktiivisia jäseniä oli saapunut paikalle saattajina ja tukijoina. Kokousväkeä oli paikalla hieman yli 50. Kokoustunnelma oli hieman haikea vähenevien sotainvalidien näkyessä yhä pienenevänä määränä. Kokous sujui jouhevasti ja sopuisasti. Piirin puheenjohtajaksi valittiin Pentti Jouppila, joka jatkaa entisessä tehtävässään ja piirihallituksen kokoonpanokin pysyi entisellään. Lopuksi nautim- Kokousvieraita Haukiputaalta. me herkullisen lounaan. Kävi sitten niin, että piirin vuosiohjelmaan suunniteltu tukihenkilöseminaari jouduttiin perumaan, kuten kaikki muutkin suunnitellut tapahtumat. Tulevista tapahtumista Tätä kirjoitettaessa ei voi tietää, miten kohtalo meitä kuljettaa tästä eteenpäin. Toivomme, että voimme olla jäsenillemme avuksi niissä puitteissa, kun on mahdollista. Puhelimella voi saada keskustelutukea, palvelujen hankintaa ja neuvoja käytännön pulmatilanteisiin. Sotilasvammalain etuusasiat hoidamme edelleen entiseen tapaan mutta nyt puhelimen välityksellä. Olemme valmiina jatkamaan virkistystoimintaa heti kuin se on mahdollista. Eeva Vikström Sotainvalidit seppelepartiossa, vas. Jouko Korhonen, 99, ja Matti Aitto-oja,100. Suurten ansiomerkkien saajat.

Piirit toimivat 35 Erikoinen talvisodan muistopäivä Talvisodan päättymisen 80-vuotismuistopäivä tullaan muistamaan myös taistelun alkamisesta koronavirusepidemiaa vastaan. Edelleen riesanamme oleva epidemia alkoi toden teolla vaikuttaa meidän kaikkien elämään maaliskuun 13. päivänä. Tuona päivänä oli tarkoitus yhdessä viettää talvisodan päättymisen 80-vuotismuistotilaisuuksia ympäri Kainuuta. Mm. Kajaanissa oli suunniteltu pidettäväksi aamuhartaustilaisuus Kajaanin keskuskoululla, illalla seppeleenlasku ja hartaustilaisuus kirkossa sekä yli 500 osanottajaa kokoava sotilassoittokunnan muistokonsertti. Edeltävänä iltana kaikki nämä tilaisuudet peruttiin paitsi seppeleenlaskutilaisuus. Kajaanin kirkkopihalla pidetty kenttähartaus seppeleenlaskuineen pikkupakkasessa, mutta hyytävän kylmässä yli kymmenen sekuntimetrin tuulen tuomassa lumituiskussa muistutti läsnäolijoita talvisodan kylmyydestä ja siitä mitä sotilaamme saivat kestää talvisodan paukkupakkasissa. Talvisota oli Suomen kansalle koettelemus vailla vertaa, mutta siitä selvittiin. Ja niin tullaan selviämään tästä epidemiakoettelemuksestakin – yhdessä kuten silloinkin. Kenttäpiispa Pekka Särkiö muistutti kenttähartaudessa, että sota on hirvittävä onnettomuus, joka uhkaa elämän perusteita. Ihmisen perustarpeet ovat kuitenkin kaikkialla ja kaikkina aikoina hyvin samanlaiset: halu elää rauhassa keskenään, tehdä työtä ja saada riittävä toimeentulo. Särkiö kiitti veteraanisukupolvia ja muistutti, että isovanhempamme Kajaanin kaupungin, Kainuun prikaatin ja Kainuun rajavartioston edustajat laskivat seppeleensä sankarivainajien muistomerkillä Kajaanin kirkkopihalla. Samalla varusmiehet laskivat kynttilän jokaiselle sankarihautausmaalle haudatulle talvisodassa kaatuneelle. Asiointiapu on tarpeen ja sitä on saatavilla Toimisto palvelee Kainuun piirin toimisto palvelee järjestöasioissa puhelimitse 08 622 485 ja 050 372 5417. Valtioneuvosto halusi suojella erityisesti ikäihmisiä koronavirustartunnalta ja suositteli kaikkia yli 70-vuotiaita pysyttelemään karanteeninomaisissa oloissa ja minimoimaan lähikontaktit. Sen lisäksi, että kaikki sotainvalidit ja puolisot ovat hyvinkin yli 70-vuotiaita, niin myös kaikki tukijäsenemme ovat yli 70-vuotiaita. Joten tukijäsenten avun sijasta olemme järjestäneet ateriakuljetus, kauppa-, apteekki- ja muuta asiointiapua muuta kautta. Asiointiapu hoidetaan ilman lähikontakteja, tilaukset tehdään pääasiassa puhelimitse ja ostokset tuodaan kotiin tapaamatta muutoin kuin etäältä varmistamalla, että ostos menee perille. Ateriakuljetuksina sotainvalideille järjestyy ateriat aamupalasta iltapalaan saakka ja kaikki siltä väliltä. Mikäli tulee tarve saada uutta asiointiapua tai muuttaa jo käytössä olevaa palvelua, niin ota yhteyttä neuvontapalveluun. Neuvontapalvelu Neuvontapalvelu opastaa sotainvalideja, heidän puolisoitaan ja leskiään, sekä omaisiaan sotainvalidien, heidän puolisoidensa ja leskien lakisääteisten etuisuuksien, kuten tarvittavien avopalveluiden, avustusten, avo- ja laitoskuntoutuksen ja jaksoittaisen ja jatkuvan laitoshoidon hakemisessa. Neuvontapalvelu aut- taa jäseniä ja heidän läheisiään puhelimitse, sähköpostitse, kotikäynneillä, Kajaanin toimistolla ja Hyvinvointi Sammossa Kuhmossa. Neuvontapalvelua Kainuussa ja Vaalassa tekevät toiminnanjohtaja Juha Huttunen puh. 050 372 5417, juha.huttunen@sotainvalidit.fi ja Veljeskoti Hyvinvointi Sammon palveluneuvoja Päivi Ahonen puh. 044 745 2266, paivi.ahonen@kalevalankk.fi. Hyvää kesää! Juha Huttunen, toiminnanjohtaja Veljeskoti toimii myös poikkeusoloissa Koronavirusepidemia on huomioitu myös veljeskodin toiminnassa suojelemalla asukkaita eri tavoin. Laitokseen mahdollisesti tulevan terveydentila varmistetaan mm. haastatteluin selvittämällä aiemmat asumisolosuhteet, kontaktit, sekä koronavirustestein. Laitoshuolto- ja kuntoutuspalvelutiedusteluihin vastaa Hyvinvointi Sammossa neuvontapalvelun palveluneuvoja Päivi Ahonen. Kunniakerhon jäsen sotainvalidi Jaakko Huotarin muistoa kunnioittaen siunaustilaisuudessa Kuhmon kappelissa 26.3.2020. Pixabay KAINUU Seminaarinkatu 5, 87100 Kajaani Puh. 08 622 485 eivät epäröineet puolustautua ylivoimaista vihollista vastaan, sillä he tiesivät vaihtoehdon, joka olisi ollut maan murskaaminen. Kainuun prikaatin komentaja prikaatikenraali Tuomo Repo muistutti, että vaikka materiaaliset valmiudet olivat tuskin välttävät, pieni ja sisukas kansa osoitti kuitenkin halunsa säilyä itsenäisenä, kesti kuitenkin 105 kunnian päivää ja pysäytti ylivoimaiselta vaikuttaneen hyökkääjän. Puutteet korvattiin Revon mukaan verellä.

36 Piirit toimivat Sotiemme kriisiajat opettivat rukoilemaan LAPPI Pitkäkatu 7, 95400 Tornio Puh. 040 708 2726 Talvisodan muistamisen historiaa Torniossa Torniossa on talvisodan päättymisen muistoksi laskettu seppele vuodesta 2006 alkaen. Aloitteen tekijänä oli nyt jo edesmennyt veteraaniyhdistysupseeri Yrjö Ollila, Tornion Reserviupseerit ry:n hallituksesta. Havuseppeleen kustantamisesta vastaavat Tornion seurakunta, Tornion sotainvalidit, Tornion reserviupseerit ja Tornion reserviläiset. Järjestöjen edustajat ovat osallistuneet seppeleen laskuun. Käytäntö jatkuu vuosittain vuorotellen eri sankarihautausmailla. Vuonna 2021 vuorossa on Tornion kirkon hautausmaa. Neuvontapalvelu toimii etänä Lapin neuvontapalvelutyöntekijät ovat poikkeusoloista huolimatta tavoitettavissa puhelimitse ja sähköpostitse. Jumalan varjelukseen turvautuminen on hyvä asia myös nyt poikkeavana aikana. Nyt viruspandemian poikkeusoloissa on usein viitattu presidenttimme Kyösti Kallion rukoukseen itsenäisyyspäivänä 6.12.1939. Silloin oli käyty talvisotaa jo noin viikon ajan. Talvisodan 105 päivän aikana kaatui keskimäärin lähes 250 sotilasta päivittäin. Kun nykyisen pandemian aikana on tämän kevään kuluessa menehtynyt tautiin vajaa 150 henkilöä, ei voida puhua saman suuruusluokan asiasta. Kuitenkin meidän on syytä ottaa oppia talvisodan presidenttimme esimerkistä. Kyösti Kallio rukoili: ”Taivaallinen Isämme, katso armossasi kansamme puoleen. Sinä olet luonut sen ja rakastat sitä. Sinä näet, että se on mitä suurimmassa vaarassa. Siksi rukoilemme sinua: Herra, auta meitä hädässämme äläkä anna meidän hukkua. Lahjoita kääntymys synnin ja laittomuuden tieltä, jotka johtavat kansamme tuhoon. Herra, armahda meitä.” Me kaikki tiedämme talvisodan raskaat seuraukset, mutta myös ihmeellisen varjeluksen itsenäisyytemme säilymiseksi. Oma isäni sai palata nuoren äiti- ni ja puolitoistavuotiaan isoveljeni luo. Rukousta perheessänikin oli tarvittu. Liikkumisen rajoittaminen valmiuslain perusteella Meidän ikääntyneiden riskiryhmäläisten on hyvä myös muistaa jatkosodan pysähtyneisyyden eli asemasodan vaihe. Silloin rintamamiehet olivat velvoitettuja pysymään korsuissansa puhdetöissä aikaansa kuluttaen tai erilaisissa vartiointitehtävissä. Se aika oli pitkästyttävää todella alkeellisissa luonnon oloissa. Kodeissamme on muistoesineitä tältä ajalta. Kun nyt hyvinvoinnin yhteiskunnassamme joudumme olemaan eristettynä kotiimme tai laitoksiimme, olosuhteet ovat aivan toisin kuin asemasodan aikana myös kotirintamalla, jossa selviytyminen kaikissa ikäluokissa oli uutteruuden varassa. Nyt saamme puhella ja viestitellä helposti nykytekniikan avulla ja tilata jopa ruokamme kotiovelle. Lähimmäisen rakkautta toteutetaan auttamalla erilaisten järjestöjen ja myös ystävien avulla. Nyt on siis mahdollista myös perheiden hoitaa ihmissuhteitaan ja keskittyä etätyönkin keskellä siihen, mikä perheissä on tärkeintä. Siihen kuuluu myös hengellinen hiljentyminen. Jatkosodan torjuntataistelut herättivät hätärukoukseen Maamme ensimmäinen nainen, Gerda Ryti puhui radiossa 16.6.1944 kello 12 lyöntien jälkeen. Hän esitti rukousvetoomuksen: ”Synnyinmaa on hädässä, ei yksikään mies, ei yksikään nainen, ei yksikään lapsi voi olla syrjässä tästä taistelusta, jonka Jumala on pannut väistämättä omaksemme. -Rukoile siis, tee velvollisuutesi.” Näin presidentin puoliso vetosi kolmeen kertaan rukoilemaan esimerkiksi Turun tuomiokirkon kellojen soidessa. Tämä sodan muisto on herättänyt monet kristityt eri taustoistaan rukoilemaan nytkin, erityisesti hoitohenkilökunnan ja myös esivallan puolesta pandemian torjuntataistelussa. On hyvä pysähtyä lukemaan Ps. 91 Korkeimman suojeluksesta mm. ”Älä pelkää ruttoa, joka liikkuu pimeässä, et tautia, joka riehuu keskellä päivää. ” Jumalan haltuun toivottaen rovasti Raimo Kittilä luottamuspappi Torniosta Merja Turunen ma-to p. 044 340 4001, merja.turunen@lapinkuntoutus.fi Anu Vasama, p. 040 708 2726, anu.vasama@saarenvire.fi Pixabay Seppeleen lasku talvisodan päättymisen muistoksi 13.3. Karungin sankarihaudalla. Maanpuolustusjärjestön edustajat Erkki Taskila ja Raimo Rousu sekä luottamuspappi Raimo Kittilä toimitusta suorittamassa.

Piirit toimivat 37 Muutoksia sairaskotien johdossa RANNIKKO-POHJANMAA Jeansborgintie 1 A, 66900 Uusikaarlepyy Puh. 050 382 5257 Terveisiä piiristä Näin korona-aikoina olemme joutuneet muuttamaan kevään ja kesän suunnitelmia. Piirin vuosikokous on siirretty myöhemmäksi. Toivomme kuitenkin tilanteen rauhoittuvan niin, että saamme kokoontua kesällä seuraavasti: •Pörkenäs, Pietarsaari 19.8. •Lindin kasvihuoneravintola, Närpiö 27.8. •Bernyn ravintola, Raippaluodon vieressä 10.9. Lisäksi järjestetään yhteinen kirkkopäivä piirin veteraanien kanssa Vaasan kirkossa 27.9. Tulemme myös juhlimaan liiton 80-vuotisjuhlaa yhdessä sairaskotien kanssa. Seuraamme tilannetta ja ilmoitamme muutoksista. Uudenkaarlepyyn sairaskodin johtaja Mathias Kass on siirtynyt uuteen työtehtävään ja sen seurauksena piirin sairaskodit ovat alkaneet tehdä läheisempää yhteistyötä. Selkämeren sairaskodin johtaja Tony Westerlund on toiminut maaliskuusta alkaen molempien sairaskotien johtajana. Tony on myös piirihallituksen jäsen. Vaasan kaupunginjohtaja Tomas Häyry ja Pohjanmaan aluetoimiston päällikkö Mauri Etelämäki laskivat seppeleen Suomen vapaudenpatsaalle kansallisena veteraanipäivänä 27.4. Kiitos Kiitämme Mathiasta ansiokkaasta työstä Uudenkaarlepyyn sairaskodin ja sotainvalidien hyväksi ja toivotamme onnea uudessa työtehtävässä! Olemme iloisia siitä, että Mathias jatkaa piirihallituksen jäsenenä. Minä ja palveluneuvoja Carola Lagerström jatkamme ilolla Teidän auttamistanne kaikissa sotainvalidiasioissa, mutta nyt puhelimitse. Hauskaa kesää ja pitäkää huolta itsestänne! Monika Julin Tammisunnuntaita vietetään tammikuun viimeisenä sunnuntaina Suomen sisällissodan alkamisen muistoksi.Pohjanmaan maanpuolustuskilta järjesti juhlan Vaasan kaupungintalon juhlasalissa. Hyvät veteraanit, RUOTSI Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Puh. 00 46 8 648 1131 Ruotsin kuulumiset Piiritoimisto on auki ja puhelimitse pyritään auttamaan ja tukemaan jäseniämme vaikka eletään hyvin erikoisia aikoja. Kun tilaisuudet ja tapaamiset jää väliin yritetään ainakin pitää jonkinlaista yhteyttä kuten esim. veteraanipäivän vietto. Tukholman suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Martti Paananen kirjoittaa tervehdyksen Ruotsissa asuville sotainvalideille ja veteraaneille. Juha Joki kansallista veteraanipäivää vietetään tänä vuonna poikkeuksellisissa olosuhteissa niin Suomessa kuin täällä Ruotsissakin. Yhteiset juhlat ja tapaamiset on peruttu ja monet viettävät juhlaa kotonaan yksin. Lause ” Veljeä ei jätetä” saa uuden merkityksen. Kaverin luona ei ehkä voi käydä, eikä voida istua iltaa yhdessä. ”Veljeä ei jätetä” voi olla puhelinsoitto tai kirjeen tai postikortin lähettäminen. Joskus pelkkä lämmin ajatus. Niiden viesti on: en ole unohtanut. Myös rukous voi auttaa tilanteessa, jossa emme tavoita läheistämme. Rukous on yksinkertainen asia, siihen ei tarvita välttämättä edes sanoja. Ajatus tai pelkkä huokaus Luojan puoleen on jo rukousta. Hän kyllä tietää. Hänen edessään voi muistaa läheisiään ja pyytää taivaallista hyvää samalla myös itselle. Kirkkovuodessa elämme pääsiäisaikaa. Pääsiäinen on kummallinen juhla! Hiljaisen viikon päätteeksi on ystävyyden ja yh- Tukholman suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Martti Paananen. teyden merkkinä kiirastorstain yhteinen ehtoollisateria, sitten pitkäperjantaina kaikkien unelmien romuttuminen, kärsimyksen, epätoivon ja kuoleman päivä. Pääsiäispäivä on puolestaan täynnä käsittämätönta hämmennystä tyhjän haudan äärellä. Siitä alkaa henkinen ja hengellinen jälleenrakentaminen kun usko kuolleeseen Vapahtajaan pikkuhiljaa muuttuu uskoksi elävään Vapahtajaan. Elämme erikoisia aikoja. Ihmisen on vaikea kestää epätietoisuutta. Yksi asia on kuitenkin varma, tämäkin kriisi loppuu jonain päivänä. Maailma on sen jälkeen toisenlainen, eikä kukaan meistä vielä tiedä millainen. Te veteraanit olette eläneet erilaisia kriisi- ja poikkeusaikoja aikaisemminkin. Kaikista niistä on selvitty. Ei tappioitta, mutta selvitty kuitenkin. Yhdessä me selviämme tälläkin kertaa. Toivon teille kaikille terveyttä, uskoa huomiseen ja Jumalan runsasta siunausta  Veteraanipäivään ja elämäänne. Martti Paananen

38 Översättning: Henry Byskata KRIGSINVALIDEN Organ för Krigsinvalidernas Brödraförbund Ledare 2 / 2020 Undantagstider När jag skriver denna ledare, lever vi i undantagstider möjliggjorda av beredskapslagen. ”Karantänsliknande förhållanden” har begränsat 70+-personers möjligheter att röra sig fritt och i praktiken innebär detta för många ett sammanpackat liv inom fyra väggar utan direkta, sociala närkontakter. Samlingar med över tio personer är förbjudna. Restaurangerna och caféerna är stängda. Många företagare är i svårigheter. Detsamma gäller också uppsagda eller permitterade anställda. Undantagsförhållandena berör på ett eller annat sätt oss alla, hela Finlands folk. Utöver hälsan prövar koronaepidemin vår mentala uthållighet som nation. Oundvikligen går tankarna många årtionden tillbaka i tiden för när vårt land var i krig. Då var läget ännu svårare och allvarli- gare och också det berörde hela folket. Hur svår den situationen än var så förde den också någonting gott med sig: inför hotet från en gemensam fara sammanfördes folket till ett i striden mot fienden. Det uppstod en stark Tillsammans-anda och denna anda bar långt in i framtiden. Någonting liknande kan vi lägga märke till också nu inför denna osynliga men farliga koronavirusfiende. Viljan att hjälpa, andan att bry sig om andra och samfälld insats har tilltagit kraftigt. Frivilligarbetet och verksamheten till förmån för dem som är i en svagare ställning växer. Via kanalerna i sociala medier går budskapet snabbt ut och omvandlas till organiserad verksamhet. ‒ Vinterkrigets anda när den är som bäst: de som behöver hjälp lämnas inte i sticket, utan de får hjälp och stöd. Förhoppningsvis fortsätter människornas hjälpvillighet och omsorgen om de andra också efter att denna pandemi har besegrats. Den dag kommer då också den är över och vi igen återvänder till ”ett normalt liv”, som säkert till vissa delar kommer att förändras av denna prövning. Viktigt för oss i Brödraförbundet i denna situation är att all tillbudsstående hjälp kommer medlemmarna till fromma. På så sätt kan man på bästa möjliga sätt stöda att vår medlemskår klarar sig i det egna hemmet under dessa undantagsmässiga tider, när rådgivningsservicens hembesök eller brödrahemmens rehabiliteringsperioder inte är möjliga. Däremot håller de anställda inom rådgivningsservicen kontakt via telefon. Viktigast är att de som bor hemma kan känna sig trygga och att de får den hjälp de behöver. Vårt förbund fyller 80 år Brödraförbundet fyller i augusti 80 år, så detta år är vårt jubileumsår. Vi kan glädja oss tillsammans och vara tillfredsställda med det som har åstadkommits inom förbundets verksamhet. Detsamma kan vi göra gällande det arbete som har utförts av medlemskåren och till godo för medlemskåren. Intressen som blivit bevakade Frågor har systematiskt förts vidare så att man alltid under olika årtionden bevakat medlemskårens då aktuella intressen. Betydande har de förmåner varit, som från statligt håll utbetalats och de förbättringar av olika serviceformer som möjliggjorts genom dem. Man kan med fullt skäl och i tacksamhet mot statsmakten konstatera, att för närvarande befinner sig det stöd som krigsinvaliderna erhåller på en god nivå. Visserligen behövs hjälp allt fortfarande. Vår tyngdpunkt i fortsättningen kommer att ligga vid att hjälpa makorna och änkorna. De har utfört ett betydelsefullt arbete vid krigsinvalidens sida. Det är en hederssak för oss att hjälpa dem, så långt det genom våra resurser är möjligt. Tid att celebrera Vi har gjort upp planer och färdigställt direk- tiv för fältet, när det gäller firandet av vårt jubileumsår. Vi vill celebrera det på ett balanserat sätt. Huvudvikten kommer att läggas på det lokala planet, så att så många krigsinvalider och makamedlemmar som möjligt skall ha tillfälle att delta i festen. I Helsingfors genomförs ett tillfälle med samarbetsinstanserna. Så har vi alltså planerat, men vi vet inte ännu huruvida detta kommer att kunna genomföras. Det kan hända, att koronapandemin, om den blir långvarig, leder till att vi blir tvungna att vara flexibla när det gäller festtillfällena, antingen genom att flytta datum eller genom att celebrera på annat sätt. Men var och en kan vi ändå i en liten krets och på vårt eget sätt celebrera vårt 80-åriga förbund och konstatera, att Brödraförbundets arbete har varit av stor betydelse såväl för dess medlemmar som för hela samhället. Brödraförbundets arbete sina medlemmar till fromma fortsätter i enlighet med de beslut som har fattats, även om arbetets synliga del detta år, t.ex. årsmöten och många tillfällen för medlemmarna nu av nödtvång blivit inhiberade eller skjutits framåt. Jag hoppas att vi alla och var och en i denna undantagssituation som råder förmår uppvisa uthållighet, samarbetsanda, ansvarsfullhet och tro på framtiden, något som ni krigets generation har gett oss alla i arv med ert eget exempel. Jag tillönskar er alla en solig sommar och en god hälsa! Malla Taipale ordförande

39 Juristen Framställningar om nyordningar i statsbudgeten för år 2021 Förberedelserna för statens budgetförslag för nästa år går framåt mot sensommarens budgetria. Den av statsrådet tillsatta Kommissionen för frontveteranärenden meddelade, att den understöder de framställningar Brödraförbundet gjort tillsammans med veteranorganisationerna. I fortsättningen behandlas dessa under våren av social- och hälsoministeriet. I slutet av året fattar riksdagen det slutliga avgörandet gällande statens budgetförslag och de förnyelser som ingår i det. Alla veteraner som innehar fronttecken berörs av förslaget om att höja fronttillägget till 200 euro i månaden år 2021. Med början i april innevarande år steg fronttillägget från 50,19 euro till 125 euro i månaden. Denna andra nu föreslagna nivåförhöjning skul- le när den förverkligas öka statens utgifter med 4,6 miljoner euro nästa år och 3,4 miljoner euro år 2022. Utvidgning av makarehabiliteringen För krigsinvalidernas makarehabiliterings del är målet att denna skulle år 2021 omfatta makor och änkor till 20 och 25 procents krigsinvalider. Man har uppskattat, att omkostnaderna för utvidgningen av antalet av dem som är berättigade till rehabilitering utgör knappa 1,17 miljoner euro. När man uppskattar storleken på det anslag som behövs, är det skäl att beakta att av det anslag som beviljats för makarehabilitering år 2019 1,23 miljoner euro förblev oanvänt och över- fördes till innevarande år. För närvarande ligger gränsen för åtnjutande av detta säranslag för egen rehabilitering av krigsinvalidernas makor och änkor vid en grad av men på 30 procent som krävs för krigsinvaliden. Man föreslår också ett underlättande av anordnandet av rehabilitering av makor till veteraner som inte har skador på så sätt att makans rehabilitering inte alltid skulle vara bunden vid veteranens rehabiliteringsperiod och att den skulle kunna förverkligas också i form av öppen rehabilitering. I de fall där krigsinvaliden delar rehabiliteringen med makan har dessa alternativ sedan länge varit möjliga. Seppo Savolainen Årsmöten kan uppskjutas de, så bör mötet ha en mötesplats dit intresserade medlemmar kan komma personligen för att delta. Man hann hålla endast fyra krigsinvaliddistrikts möten före statens uppsatta mötesbegränsningar. De övriga fjorton distrikten i Finland och Sveriges krigsinvaliddistrikt har flyttat fram årsmötet att hållas vid en säkrare mötestidpunkt. Också Brödraförbundets förbundsfullmäktiges möte som skulle hållas i april har man blivit tvungen att skjuta fram till en senare tidpunkt. Hälsan och tryggheten i första hand Man kommer efterhand att ta bort de begränsningar som satts upp för möten och andra tillfällen i samhället. Detta avlägsnar ändå inte det ansvar arrangörerna för ett tillfälle har att bedöma eventuella hälsorisker, som deltagarna kan utsättas för. Eftersom krigsinvalidernas medelålder redan är 95 år och makamedlemmarnas dito nästan lika hög, är det berättigat att gå särskilt försiktigt till väga. Statsrådet beslöt 4.5.2020 om en gradvis upplösning av begränsningarna och om ett mildrande av begränsningarna gällande folksamlingar till högst 50 personer fr.o.m. 1.6.2020. Detta berör som ett handlingsdirektiv också privata tillfällen och tillfällen som arrangeras av tredje sektorn. Samtidigt rekommenderar statsrådet, att personer över 70 år fortsättningsvis i mån av möjlighet undviker fysiska kontakter. Pixabay Janne Nikkarinen En interimistisk förändring av föreningslagen på grund av koronapandemin möjliggör en avvikelse från stadgarnas definiering av tidpunkten för årsmötet. Den av riksdagen 24.4.2020 godkända förändringen tillåter att mötet flyttas ända fram till 30.9.2020. Också till vissa andra delar ger den tillfälliga förändringen av föreningslagen lov till avvikelser från stadgebestämmelserna. Genom beslut av föreningens styrelse kan man tillåta, att ett ombud kan representera en eller flera medlemmar vid ett möte som hålls fram till 30.9.2020. En begränsning är ändå, att ett befullmäktigat ombud vid ett möte vid omröstningar får använda högst en tiondedel av antalet avgivna röster. Också ett deltagande på distans i mötena är möjligt via beslut av styrelsen. Tillståndet kan beviljas medlemmarna och dessutom för deras ombud. Eftersom ett deltagande på distans endast utgör ett alternativt sätt för deltagan- Seppo Savolainen generalsekreterare

40 Statskontoret Servicen för krigsinvaliderna under koronatiden NYLAND Banmästargatan 9 C, 00520 Helsingfors Tel. 09 4785 0225 Nytt från distriktet Vilken början på år 2020! Vi hann få verksamhetsberättelserna klara och balanserna undertecknade och revisorerna hann avge sina utlåtanden. Avdelningarna hann hålla sina årsmöten, men efter det tog brådskan abrupt slut på en gång. Detta år har Askola-Pukkila-Mörskom avdelning fattat beslut om upplösning. Också Karisnejdens och Vichtis avdelningar är verksamma till slutet av innevarande år, varefter de upplöses. På så sätt växer antalet personmedlemmar i distriktet fortsättningsvis. I Nylands distrikt finns det ännu åtta avdelningar. Denna koronakarantän påverkar minsann vår medlemskår. Ensamheten blir ännu tyngre än tidigare, även om anhöriga och stödande medlemmar håller kontakt och butiksärenden m.m. blir omskötta och vardagen på så sätt rullar vidare av egen tyngd. Säkert längtar alla efter gemensamma pratstunder, där man kunde träffa bekanta och få utbyta information om läget. När vädret tillåter, ger små promenadstunder i den friska luften efterlängtad omväxling i dagarnas jämna lunk. Låt oss al- och apotek. Statskontoret betalar till kommunerna för denna hjälp till krigsinvaliderna att kunna få ärenden utförda. Krigsinvaliden kan också beställa hem mat från butiken och då utbetalar Statskontoret ersättning för hemtransporten. I en del kommuner har man till den kommunala måltidsservicen lagt en mellanmålskasse för krigsinvaliden, vilket minskar behovet att besöka butiken. Statskontoret ersätter kommunerna för denna mellanmålskasse. Under koronatiden är det viktigt, att man kan sköta om kontakterna till yttervärlden utan att hälsan riskeras. En del företag och organisationer ordnar med rekreation och hemrehabilitering med tillhjälp av videoöverföring. Kommunen kan hjälpa till vid uppbyggnaden av distanskontakterna som en del av upprätthållandet av det sociala umgänget och använder för detta anslag från Statskontoret. la hoppas, att vi befrias från denna prövning och att vardagen normaliseras. Låt oss få behålla vår hälsa! dets representant Heikki Lehtonen. Traditionsarbetet tillsammans med de andra veteranorganisationerna gav anledning till livliga diskussioner och åsiktsrikedom. Efter lunchen bekantade vi oss med Nurmijärvi vackra träkyrka och Juha Poikela framförde ett brottstycke ur Alexis Kivis produktion. Dagen avslutades med besök i Museet för Nurmijärvi-Konsten. Kommande evenemang Distriktets såväl som också distriktets traditionsförenings årsmöten flyttas fram till en senare tidpunkt. Kallelserna sänds ut så snart tidpunkten kan säkerställas. Rövarstekstillfället som planerats hållas i augusti, torde sannolikt omplaceras till en senare tidpunkt. Vidare framflyttas de i augusti planerade Brödraförbundets 80-årsjubileumstillfällena till annan tidpunkt. Dessa tillfällen var tänkta att hållas i Åggelby rehabiliteringscenter och Kauniala Sjukhus. I nuläget är allas vår hälsa det allra viktigaste. Träffen 3.3. i Nurmijärvi Distriktsstyrelsen och avdelningarnas ordförande och sektionernas representanter samlades i Nurmijärvi för att uppdatera aktuella frågor. I mötet deltog också de regionala ledarna för Nylands veterantradition: norra områdets representant Olavi Kurko, östra områdets representant Jarmo Rytinki, centrumområdets representant Jarmo Ahonen och västra områ- Pixabay Det är viktigt att krigsinvaliderna får de former av hemservice de behöver också under denna tid av undantag. Enligt av regeringen utgivna direktiv bör personer äldre än sjuttio år undvika onödiga kontakter, något som i praktiken har lett till karantänsliknande förhållanden. Kommunens skyldighet är att också i detta läge sköta om att krigsinvaliden till hemmet får den service som är behövlig. Hemservicens personal bör i sitt arbete ha omsorg om att iaktta hygien och använda skyddsutrustning enligt de direktiv som har utgetts av social- och hälsovårdsministeriet och Institutet för hälsa och välfärd. Enligt social- och hälsovårdsministeriets direktiv bör kommunen erbjuda personer över sjuttio år hjälp med besök i butiker Statskontorets personal tillönskar sina klienter och deras anhöriga uthållighet och god hälsa! Tiina Kyttälä, servicechef Kontaktinformation • Distriktsbyråns telefonnummer är 09 4785 0225. • Servicerådgivarna anträffas per telefon Soile Tornberg på Kauniala sjukhus tel. 044 906 1600 och Henna Hilden på Åggelby rehabiliteringscenter tel. 040 559 4988. • Statskontorets Kundtjänst i militärskade- och veteranärenden är öppen kl. 9-12. tel. 0295 50 3070. Besöksadressen är Sörnäs Strandväg 13, Helsingfors och postadressen är PB 60, 00054 Statskontoret. Tveka inte att ringa, om någon fråga tarvar utredning. Verksamhetsledaren är på årssemester 29.6.-25.7. Sköna sommardagar önskar jag Er alla! Satu Jelkälä-Blomqvist

Distrikten är aktiva 41 SVERIGE Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Tel. 00 46 8 648 1131 Hälsningar från distrikt! Distriktskontoret har öppet och försöker stödja och hjälpa medlemmar runt om i landet via telefon även i dessa speciella tider. När tillställningar och sammankomster ställs in försöker distriktet på olika sätt framhålla tidpunkter såsom exempelvis veterandagen då kyrkoherden Martti Paananen i Stockholms finska församling skrev en hälsning till krigsinvalider och veteraner. (Fritt översatt Juha Joki) Veterandagen i år firas under exceptionella förhållanden såväl i Finland som Sverige. Gemensamma festligheter och sammankomster är inställda och många firar hemma ensamma. Uttrycket ”En broder lämnas inte” får i dessa tider en ny innebörd. Vi kanske inte kan besöka varandra eller sitta en kväll tillsammans. ”En broder lämnas inte” kan idag betyda ett telefonsamtal, ett brev eller att skicka ett vykort. Ibland kan en varm tanke. Innebörden blir: jag har ej glömt. -- Vi lever i exceptionella tider. Människan har svårt att klara ovisshet. En sak är åtminstone säkert, en dag tar krisen slut. Efter det är världen en ny plats, ingen av oss vet hur den kommer att se ut. Ni krigsinvalider och veteraner har tidigare upplevt kris- och undantagstider. Vi har klarat oss från dem tidigare. Tillsammans kommer vi även klara oss denna gång. Jag önskar er alla hälsa, en tro på morgondagen och Guds välsignelse till edra veterandagar och liv. Martti Paananen Pixabay Kära veteraner, Nyheter från sjukhem KUST-ÖSTERBOTTEN Jeansborgsvägen 1 A, 66900 Nykarleby Tel. 050 382 5257 Hälsningar från distrikt! I dessa corona-tider har vi inom distriktet fått ändra på våra planer under våren och den kommande sommaren. Årsmötet är framflyttat på obestämd tid. Vi får dock hoppas, att corona-läget lugnar ned sig så att vi får fira våra sommarfester som planerat: • Pörkenäs i Jakobstad 19.08. • Linds kök i Närpes 27.08. • Berny´s restaurang invid Replotbron 10.09. Dessutom planeras gemensam kyrkdag med veteranerna i Trefaldighetskyrkan i Vasa 27.09. Båda sjukhemmen skall vi också fira att förbundet fyller 80 år. Mera information kommer! Då Nykarleby sjukhems tidigare vd Mathias Kass övergått i annan tjänst har de båda sjukhemmen utökat sitt samarbete så att Bottenhavets sjukhems vd Tony Westerlund sedan mars månad nu är verkställande direktör för båda sjukhemmen. Tony är också medlem i distriktets styrelse. Vi tackar Mathias för det förtjänstfulla arbete han gjort för Nykarleby sjukhem och för krigsinvaliderna och önskar honom lycka till i sitt nya arbete! Vi är glada för att han fortsätter som medlem i vår styrelse. Jag och servicerådgivare Carola Lagerström kan under rådande omständigheter inte göra hembesök, men vi hjälper Er gärna per telefon i olika ärenden! Trevlig sommar och sköt om Er alla! Monika Julin Tony Westerlund (i mitten) är numera verkställande direktör för både Nykarleby sjukhem och Bottenhavets sjukhem/Geritrim. Ordförande för styrelsen i Nykarleby sjukhem Markku Ranta till vänster och ordförande för Bottenhavets sjukhem Hans Ingvesgård till höger. Ljuständning på Munsala gravgård 13.03. till minnet av att det gått 80 år sedan vinterkrigets slut.

42 Henkilö Hengessä sotainvalidien Sotainvalidien parissa toimivien luottamuspappien työtä tutkinut, vetänyt ja tehnyt rovasti täyttää kesäkuun 2. päivä 80 vuotta. Matti Tuomisto on tuttu mies Kymen alueen sotainvalideille, veteraaneille, leskille sekä sotaorvoille. Hämeenlinnassa syntyneen Matin isä osallistui jatkosotaan, jossa hän haavoittui kahdesti ja sairastui keuhkotautiin, joka lopulta koitui hänen kohtalokseen vuonna 1947. - Sotainvalidit ovat olleet minulla lapsesta asti läheisiä. Lapsuudessani kaupungilla näkyi paljon sotainvalideja, joilta puuttui jalka tai käsi, näkyviä vammoja. 19-vuotiaana Matti sairastui itsekin isänsä peruina samaan keuhkotautiin ja oli kahdeksan kuukautta parantolassa. Sairasvuoteella hän myös teki lupauksen, joka sinetöi hänen uravalintansa. Ensimmäiset askeleet uskon tiellä hän oli ottanut isoäitinsä kanssa. - Isän kuoltua meidän mummomme, josta tuli meille vähän kuin toinen huoltaja, alkoi käyttää meitä lapsia kirkossa ja uskonnollisissa tilaisuuksissa. Äiti ei niistä niinkään välittänyt. Lupaus sairasvuoteella Matti oli aktiivinen 1950-luvulla vaikuttaneessa viidesläisessä herätysliikkeessä. Sairastuminen pysäytti nuoren miehen elämän ja vei isojen kysymysten äärelle. - Lupasin itselleni ja Jumalalle, että jos selviän tästä hengissä, niin luen papiksi, Matti kertoo puhelimessa. Opiskeluaikanaan hän kirjoitti gradunsa sotainvalidien parissa tehdystä hengellisestä työstä vuosina 1940–1966. Hän näki sotainvalideissa itselleen tärkeän ryhmän, jonka parissa tehtyä hengellistä toimintaa ei oltu aikaisemmin tutkittu. Matti Tuomisto on tehnyt työtään omaperäisellä otteella, mikä on herättänyt huomiota sekä hyvässä että huonossa. - En ole tyypillinen seurakuntapappi vaan ehkä vähän radikaali ja poikkeava. Esimerkiksi Hymy-lehden järjestämällä Keihäsmatkojen lennolla vihin suomalaisia pareja avioliittoon ja olin mukana YLEn Aikapommi-ohjelmassa ja turistipappina Rodoksella. Olen ollut myös sivutoimisesti Rajavartiolaitoksen sotilaspappina ja Kymen läänin poliisipappina. Tilaa erilaisuudelle Erilaisuutta ja uskontojen monimuotoisuutta on aina ollut sotainvalideissa ja niin myös heidän parissaan toimineissa luottamuspapeissa. - Sotainvalideissa on ollut aina eri herätysliikkeisiin kuuluvia ja eri uskontoja edustavia perheitä mutta se ei ole heitä erottanut vaan vamma on ollut yhdistävä tekijä. Sotainvalidien parissa sotilasarvolla tai yhteiskunnallisella asemalla ei hänen kokemuksensa mukaan ole ollut suurta merkitystä. Vammautuminen on laittanut kaikki samalle tasolle. - Sotainvalideille oma porukka on näyttänyt olevan sellaista ”poikasakissa”, samankaltaisten miesten kanssa olemista ja se tuntuu olleen olennaista juuri sotainvalidityössä, Matti miettii. Kuuntelijan tärkeä tehtävä Vammautuminen on ollut vahva yhdysside ja se on tuonut heti sotien jälkeen yhteen muutoin erilaisia ihmisiä. Oma vamma on ollut Kipinä sotainvalidityöhön tuli omalta sotainvalidi-isältä. myös merkittävä puheenaihe. Matti muistelee, ettei hän oikeastaan koskaan ole poistunut kodista ilman, että sotainvalidi on kertonut haavoittumisestaan - Vammautuneet papit olivat ensimmäisiä edes suhteellisen päteviä ihmisiä kuuntelemaan näitä ihmisiä. Tämä on tuonut luottamuspapeille kuuntelijan roolin ja siksi Veljesliiton luottamuspappijärjestelmä on ollut näille miehille ja perheille tärkeä. Veljespapit ovat olleet pikemminkin perhepappeja, joille myös puolisot ovat uskoutuneet. Varsinaisesti sotainvalidityöhön Matti Tuomisto tuli 1980-luvulla, kun Imatran sil- SOTAINVALIDI Julkaisija: Sotainvalidien Veljesliitto Sotainvalidi ilmestyy neljästi vuodessa. 80. vuosikerta. Päätoimittaja: Markku Honkasalo Viestintäpäällikkö: Marja Kivilompolo Tiedotustoimikunta : pj Markku Honkasalo, Juha Laikari, Marja-Liisa Taipale, Marko Hakala, Lasse Lehtinen, Christian Wallin, Matti Ylönen ja Marja Kivilompolo Lehden aineisto ja juttuvihjeet: Sotainvalidi-lehti, Ratamestarin­katu 9 C, 00520 Helsinki, p. 044 524 2243, marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi Painopaikka: Savon Paino Oy Sotainvalidi-lehden aikataulut vuodelle 2020: aineisto ilmestyy 3/2020 4.9. 7.10. 4/2020 30.10 2.12. Levikki: 12 500 ISSN: 0049-1349 Tilaukset ja osoitteenmuutokset puh. 09 478 500 tai si-lehti@ sotainvalidit.fi

43 n rinnalla loinen kirkkoherra, sotainvalidi Eino Vauramo pyysi Mattia apupapikseen Kymen piirin veljespapin tehtäviin. - Nykyään työni on enimmäkseen sotainvalidien rouvien ja leskien parissa. Oikeastaan tämä on tavallista vanhustyötä, Matti sanoo ja kertoo käyvänsä yhä esimerkiksi syntymäpäiväjuhlilla sekä hautajaisissa. Pyhiä hetkiä Elämän ehtoopuoleen liittyvät myös tehtävässä koetut mieleen painuneet hetket. - Olen ollut sotainvalidin sairasvuoteella ja hän on halunnut paljastaa papille ennen rajan toiselle puolelle siirtymistä jotakin sellaista, mitä ei ole koskaan aikaisemmin kenellekään kertonut. ”Tämän minä kerron vain sinulle ja toivon, että rukoilet minun puolestani.” Nämä ovat olleet kiitollisia, kantavia ja voimaannuttavia kohtaamisia, joissa ihminen ja pappi ovat kaksistaan olleet korkeimman edessä. Harvassa ammatissa saa sellaisia pyhiä hetkiä kokea. Monessa mukana Matti Tuomistolla ei ole varsinaisesti vapaaajan harrastuksia vaan aika kuluu mukavasti Matti Tuomisto oli taikurin apurina Imatralla kesällä 2018 pidetyssä suositussa Elämän kinkerit -tilaisuudessa. Kuva: Johannes Wiehn mm. kalastamalla, lukien sekä eri järjestöjen parissa. Veteraanityön lisäksi hän on perustanut Imatran Sotaorpojen yhdistyksen ja on edelleen aktiivisesti mukana yhdistyksen toiminnassa. Säännöllisiin menoihin kuuluu myös Imatran seurakunnassa toimiva, hänen perustamansa Ankkurimiehet-ryhmä, joka kokoontuu kerran kuussa saunomaan, voimistelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Matti Tuomisto on toiminut Veljesliiton hengellisen toimikunnan puheenjohtajana vuodesta 2013 lähtien kunnes sen toiminta viime vuonna loppui. Hän on myös Veteraanivastuun hengellisen toimikunnan puheenjohtaja sekä mukana Tammenlehvän perinneliiton hengellisessä toimikunnassa. Ansioistaan Matti Tuomistolle on myönnetty useita tunnustuksia, mm. SVR. R, Veljesliiton ja Rajavartiolaitoksen ansioristit sekä Suomalaisen Kirkon Seurakunnan Keskusliiton ja Kaatuneitten Omaisten Liiton kultainen ansiomerkki. Marja Kivilompolo Kirjoita osoitteesi lomakkeen kääntöpuolelle Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake l Merkitse haluamasi tuotteiden kappalemäärä lomakkeeseen ja kirjoita yhteystietosi lomakkeen kääntöpuolelle. Leikkaa lomake irti ja postita se meille. Postimaksu on maksettu puolestasi. l Tilaukset oheisella tilauslomakkeella tai puhelimitse 09 478 500. l Lasku tulee tuotteen mukana. Hintoihin lisätään postituskulut. l Kiitos tilauksestasi! Myynnissä nyt Tuote kpl hinta Sotainvalidit edellä käyden -historia (sis. postituskulut) ______ 20 € Sota ihmisessä -kirja (sis. postituskulut) ______ 15 € Juhlasolmio ______ 12 € Juhlasolmio + solmionpidike ______ 25 € Juhlasolmio solmulla ______ 18 € Juhlasolmio solmulla + solmionpidike ______ 32 € Solmionpidike ______ 18 € Juhlahuivi ______ 14 € Taskukalenteri 2020 ______ 5,5 € Tuote kpl hinta Salkokilpi ______ 25 € – ruotsinkielinen ______ 25 € Sotainvalidin rintamerkki (jäsenille) ______ 7€ Puolisojäsenen rintamerkki ______ 7€ Tukijäsenen rintamerkki ______ 7€ Hautakivitunnus ø 6 cm ______ 9€ Uurnahautatunnus ø 2 cm ______ 7€ Maksu laskulla, joka tulee tuotteiden mukana. Hintaan lisätään postituskulut ellei toisin mainita.

44 Ratkaise ristikko! Ratkaise ristikko ja toimita ratkaisusanat 4.9. mennessä osoitteeseen marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi tai positse: Sotainvalidi-lehti / Ristikko, Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki. Oikein vastanneiden kesken arvotaan palkintoja. Edellisen ristikon ratkaisusanat olivat POSITIIVISUUS ja AMMATTIMIEHET. Palkinnot voittivat Esko Kujala ja Seija Leppinen. Onnea voittajille! Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake Sotainvalidien Veljesliiton tuotteiden myyntituotto käytetään sotainvalidityöhön. Merkitse tilauksesi lomakkeen kääntöpuolelle Rastita oikea ruutu, kiitos! Kyllä kiitos! Pyydän, että lähetätte merkitsemäni tuotteet alla olevaan osoitteeseen. Osoitteeni on vaihtunut. Pyydän, että lähetätte lehden alla olevaan uuteen osoitteeseeni. Kirjoitan oheen myös vanhan osoitteeni. Haluan perua lehden tilauksen. Lehden tilaaja on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Haluan perua lehden tilauksen. Sotainvalidien Veljesliitto maksaa postimaksun Nimi ________________________________________________________________________ Osoite _______________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka __________________________________________________ Puh. ________________________________________________________________________ Mahdollinen vanha osoite ____________________________________________________ Postinumero- ja toimipaikka __________________________________________________ Sotainvalidien Veljesliitto Tunnus 5003826 00003 Vastauslähetys