www.ampumaurheiluliitto.fi Suomen Ampumaurheiluliiton jäsenlehti 3/2020 Juho Kurki, Joni Stenström ja Cristian Friman ensimmäisellä maajoukkueleirillä koronakatkon jälkeen KIVÄÄRIAMPUJIEN KATSEET KOHTI EM-KOTIKISOJA Uudella strategialla kohti vuotta 2024 → 6–8 Kultahipputähdestä skeet-ampujaksi → 28–29 Maija Hoppu ja Noin 20 kysymystä → 20–21

2 URHEILUAMPUJA  3/2020

Uusi normaali alkoi PERUSTETTU 1927 92. vuosikerta. Viisi numeroa/vuosi. ISSN 0789-516X JULKAISIJA Suomen Ampumaurheiluliitto ry PÄÄTOIMITTAJA Lassi Palo, puh. 050 339 0644 lassi.palo@ampumaurheiluliitto.fi OSOITTEENMUUTOKSET Olli Törni, puh. 0400 930 527 olli.torni@ampumaurheiluliitto.fi Tilaushinta 50 euroa/kalenterivuosi. MAINOSTILAN MYYNTI Juha Halminen, puh. 050 592 2722 juha.halminen@kolumbus.fi ULKOASU Rauno Hietanen, Sanatakomo Oy PAINOPAIKKA PunaMusta, Forssa ARTIKKELIVASTUU Jutut edustavat kirjoittajansa henkilö­ kohtaista mielipidettä lukuunottamatta SAL:n virallisia tiedotuksia. TEKSTIN LAINAAMINEN Sallittu julkaisijan luvalla, julkaisija mainiten. L A S S I PA LO KORONAVIRUSEPIDEMIA pysäytti urheilevan maailman maaliskuun puolivälissä – niin kansallisen kuin kansainvälisenkin ampumarheilun. Tokion olympialaisetkin siirrettiin vuodella eteenpäin. Historiallisen korona-ajanjakson jälkeen uusi arki – tai uusi normaali – alkoi vihdoin kolme kuukautta myöhemmin kesäkuussa, kun Orimattilassa järjestettiin trapin kansallinen kilpailu. Skeet-ampujat palasivat Lopella järjestettiin kesäkuussa kovatasoinen tositoimiin kovatasoisessa skeetin Sako-Franchi GP. Mukana olivat muun Sako-Franchi GP -kilpailussa muassa olympiamaapaikan Suomelle ampunut Lopella, ja muutamat kivääriLari Pesonen (oik.), Aki Loikala ja Pasi Vähäniemi. maajoukkueen ampujat kilpailivat juhannuksena Virossa. Ampumaurheiluliiton liittovaltuuston kevätkokous siirrettiin huhtikuulta kesäkuulle. Kokouksessa hyväksyttiin liiton strategia vuosille 2021–2024. SM-kilpailuja järjestetään loppukesällä, mutta kansainvälinen kilpailukalenteri on tyhjentynyt lähes kokonaan. Kivääri- ja pistooliampujien iso tavoite häämöttää runsaan puolen vuoden päässä, kun Lohjalla sijaitsevassa Kisakallion urheiluopistossa järjestetään ilma-aseiden EM-kilpailut. Kotikisoissa on jaossa Euroopan mestaruuksien lisäksi kuusi olympiamaapaikkaa Tokioon. Millaisin ajatuksin suomalaiset kiväärihuiput juuri nyt ovat, sekin selviää tämän lehden sivuilta. Urheiluampuja-lehti toivottaa lukijoilleen hyvää, lämmintä ja osumarikasta loppukesää! Seuraava lehti ilmestyy syyskuussa. LASSI PALO SUORAMARKKINOINTI Lehden osoitteistoa voidaan käyttää suoramarkkinointiin. SUOMEN AMPUMAURHEILULIITTO RY Osoite: Valimotie 10, 00380 Helsinki Puhelin: 0400 930 527 Faksi: (09) 147 764 Sähköposti: etunimi.sukunimi@ ampumaurheiluliitto.fi SAL:N HENKILÖKUNTA Toiminnanjohtaja Anne Lantee Taloussihteeri Sanna Hellgren Palvelusihteeri Olli Törni Viestintäpäällikkö Lassi Palo Nuoriso- ja koulutuspäällikkö Timo Rautio Valmennuksen johtaja Per-Ole Lindell Ympäristö- ja olosuhdepäällikkö Lotta Jaakkola K A N N E N K U VA : L A S S I PA LO SISÄLTÖ LEHDESSÄ 3/2020 4 Pääkirjoitus: Elinvoimainen ja kasvava seura. 5 Seurakyselyssä tapahtuneet muutokset. 6 Ampumaurheiluliiton uusi strategia. 10 Kuusi olympiapaikkaa jaossa EM-Kisakalliossa. 12 Urheilijahaastattelut: Tommi Takanen, Vili Kopra ja Juho Kurki. 15 Valmennuksen johtajan kolumni. 16 Katsaus practicaliin. 18 Urheilija arjessa: Timi Vallioniemi. 20 20 kysymystä: Maija Hoppu. 22 Seurakyselyn tuloksia. 24 Tiesitkö, että… 26 Seurajutut: NoSA ja HlAS. 28 Esittelyssä tehoryhmäampuja. 30 Ahokankaan perhe Kokkolasta. 32 Mitäs nyt kuuluu: Hanna Toikko ja Paavo Palokangas 34 Radoilta kerättyä ja Paras muistoni: Kai Jahnsson. 35 Valmentajakoulutus. 38 Ase-esittely: UR 15 13”. 41 Ase-alan uutuuksia. 42 i Tiedotuksia i Onnitteluja i Uutisia. 44 Svenska sidor. uku hakuammuntaa l 4041 0428 PEFC/02-31-162 "KOKMAS:N VILJA AHOKANKAAN ennätykset ilmapistoolissa ovat viime vuonna ammutut 534 (60 ls) ja 358 (40 ls). Otso Ahokangas kirjasi tammikuussa 40 laukauksen ennätyksekseen 345. Viime vuonna hän tähtäsi 30 laukauksella ennätyksensä 283.” i sivu 30 28 46 Piirros ja 10 napakkaa: Heidi Hämäläinen. 47 Finaali: William Lemoine. 534 3/2020   URHEILUAMPUJA 3

PÄÄKIRJOITUS • LEDARE • 15.7.2020 Elinvoimainen ja kasvava seura A Livskraftiga och växande föreningar V Ampumaurheiluliiton liittovaltuusto hyväksyi kevätkokouksesid sitt vårmöte i juni godkände sportskytteförbundets förbundsaan kesäkuussa uuden strategian liitolle vuosiksi 2021–2024. Paisfullmäktige en ny strategi för förbundet för åren 2021–2024. Tyngdpunkterna har minskats till två från nuvarande fem. I nopisteitä on karsittu nykyisestä viidestä painopisteestä kahteen. strategin lyfts föreningarna fram kraftigare än förr. Strategiassa seurat nousevat aiempaa voimakkaammin esiin. Föreningarna kunde påverka SAL:s strategi via en föreningsenSeurat pääsivät vaikuttamaan SAL:n strategiaan alkuvuonna tehdyn seurakyselyn kautta. Seurakyselyn tulokset olivat strategian laatimisen kät som genomfördes i början av året. Tillsammans med en separat pohjana yhdessä erillisen, muun muassa valtuustolle, strategienkät som skickades till bl.a. fullmäktige, henkilöstölle ja keskeisille luottamushenkilöille lähepersonal och centrala förtroendemän och Olympiska kommitténs strategi för 2021–2024 utgjorde förenintetyn strategiakyselyn ja Olympiakomitean strategian 2021–2024 kanssa. gsenkätens resultat grunden för strategin. Seurakyselyn vastausten perusteella seuroilla on Föreningsenkäten visar att föreningarna vill utvehalua kehittää toimintaansa ja kehitystavoitteita 3–5 ckla sin verksamhet och sina utvecklingsmål för 3–5 vuoden päähän. Samaan aikaan kuitenkin melko år framåt. Samtidigt var det dock relativt få föreninharvalla seuralla (29 %) oli strategia tai muu pitkän gar (29 %) som hade en strategi eller en annan långtähtäimen suunnitelma. Yhtä harvinaista oli, että seura siktig plan. Att föreningen i utvecklingssyfte samlade kerää palautetta jäsenistöltään seuran kehittämistä in feedback av sina medlemmar var lika ovanligt. varten. Därmed är det inte förvånande att det, även om Näihin vastauksiin nähden ei ole yllättävää, että 60 procent av föreningarna som svarat på enkäten vaikka 60 prosenttia vastanneista seuroista on ilmoithar en ökning av antalet medlemmar som målsätANNE LANTEE SAL:n toiminnanjohtaja / tanut tavoitteekseen jäsenmäärän kasvattamisen, tning, endast är 39 procent som säger sig systemaSportskytteförbundets vain 39 prosenttia ilmoittaa, että uusien harrastajien tiskt rekrytera nya utövare till sin förening. verksamhetsledare rekrytointi omassa seurassa on suunnitelmallista. Målsättningarna och åtgärderna verkar således Tavoitteet ja toimenpiteet eivät siis näyttäisi olevan inte alltid vara i linje med varandra. Det finns förstås aina linjassa. Syitä tähän on tietysti useita, kyselyssäolika skäl till detta, vilket även framgick av svaren på de öppna frågorna: ibland saknas pengar, ibland aktiva personer, kin niitä avoimissa vastauksissa kerrottiin. Milloin toiminnasta puuttuu banor eller miljötillstånd. Men om man bara finner rätt sätt så kan rahaa, milloin seura-aktiiveja, ratoja tai ympäristölupa. Lähes kaikkeen nästan allt åtgärdas. På detta behov svarar den nya strategin. voidaan kuitenkin jollain tavalla vaikuttaa, kun löydetään sopivat keinot. Prioriteringarna i vår nya strategi är en livskraftig och växande Tähän tarpeeseen uusi strategia vastaa. förening och möjliggörande omständigheter. Uuden strategiamme painopistealueet ovat elinvoimainen ja kasvava Förbundet finns till för dess medlemmar, för föreningarna. Sportsseura ja mahdollistavat olosuhteet. Liitto on olemassa jäseniään, seuroja varten. Harrastaminen tapahtuu kytte utövas inom föreningarna, som hör till våra viktigaste aktivitetseuroissa, jotka ovat tärkeimpiä toimintayksiöitämme, toiminnan kivijalsorgan. De utgör grunden för vår verksamhet. Vår idrottsgren mår lika bra som våra föreningar mår. ka. Lajimme voi yhtä hyvin kuin seuramme voivat. Jag tror att vi som förbund med denna nya strategi bättre kan Uskon, että uuden strategian myötä pääsemme liittona entistä fokusera på att stödja föreningarnas utveckling och förbättra samverparemmin keskittymään seurojen kehittymisen tukemiseen ja parantamaan liiton ja seurojen välistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä, joka on kan och samarbete mellan förbundet och föreningarna, vilket ju är en yksi keskeisimmistä onnistumisen edellytyksistä. Vain yhdessä voimme av de viktigaste förutsättningarna för framgång. Endast tillsammans saada tuloksia aikaan. uppnår vi resultat. Uuden strategian mukaisen toiminnan suunnittelu on liitossa jo alkaPlaneringen av en verksamhet som följer den nya strategin har redan inletts, och arbetet fortsätter intensivt efter sommarledigheternut ja jatkuu kiivaana kesälomien jälkeen. Toivottavasti seurat miettivät myös omaa strategiaansa liiton strategian pohjalta ja etenkin sellaiset na. Förhoppningsvis överväger föreningarna också sin egen strategi seurat, joilla pidemmän tähtäimen suunnitelmaa ei ole ollut, ryhtyvät utifrån förbundets strategi och de föreningar som inte har haft någon sellaista laatimaan. långsiktig plan gör en. På förbundets kansli hjälper vi er gärna både Me liiton toimistossa autamme tässä ja muissa seurakehitysasioissa med detta och med andra saker som gäller föreningens utveckling. Vi mielellämme. Toivottavasti näemme teitä jo syksyn seurakoulutuskiertuhoppas få se så många av er som möjligt redan på höstens förenineella runsaslukuisesti mukana! gsutbildningsturné! Seurakyselyn tuloksista ja uudesta strategiastamme voit lukea lisää Läs mer om föreningsenkätens resultat och vår nya strategi i tämän lehden sivuilta. denna tidning. YHTEISTYÖSSÄ: 4 URHEILUAMPUJA  3/2020

40 % 48 % Seuratoimijoiden osaamisen kehi2äminen 39 % 43 % Seurojen välisen yhteistyön lisääminen Seuran järjestämien kilpailujen määrän lisääminen minen Seuratoimijoiden osaamisen kehi2äminen 39 % 43 % 35 % 23 % järjestämien kilpailujen määrän lisääminen uttaminen 35 % Nykyisten ohjaajien ja valmentajien jatkokoulu2aminen 23 % 32 % 31 % AJANKOHTAISTA Ratojen määrän lisääminen hjaajien ja valmentajien jatkokoulu2aminen 32 % 31 % 30 % 23 % Seuran järjestämien kilpailujen laadun lisääminen Ratojen määrän lisääminen inen30 % 23 % 28 % 25 % e on 3-5 vuoden päähän? Seuran vies=nnän kehi2äminen n järjestämien kilpailujen laadun lisääminen 28 % 25 % 26 % 2020 2017Kouluyhteistyön lisääminen Seuran vies=nnän kehi2äminen 26 % 69 24 % % 76 % 40 % Rataolosuhteiden kehi2äminen SM-kilpailujen järjestäminen Kouluyhteistyön lisääminen % 24 % 40 % 60 23 % 55 % 20 % Seuran jäsenmäärän kasva2aminen SM-kilpailujen järjestäminen aminen % Seuran lajivalikoiman kasva2aminen Uusien ohjaajien ja valmentajien koulu2aminen 23 % 20 % 45 15 % 55 % 11 % Muu, mikä 42 % Seuran talouden kehi2äminen 44 % Seuran lajivalikoiman kasva2aminen 15 % 11 % 40 %6 % 48 % 16 % Seurojen välisen yhteistyön lisääminen 0 % Muu, mikä 16 %Seuratoimijoiden osaamisen kehi2äminen 6 % en 39 % 43 % Seuran kehitystavoi2eet Seurojen kehitystavoitteita 2020 ja 2017 0 % Seuran järjestämien kilpailujen määrän lisääminen 35 % 23 % isääminen 20 % 40 % 20 % 40 % 60 60 % okouluttaminen Nykyisten ohjaajien ja valmentajien jatkokoulu2aminen 32 % 31 % Ratojen määrän lisääminen 30 % 23 % Seuran järjestämien kilpailujen laadun lisääminen 28 % 25 % Seuran vies=nnän kehi2äminen 26 % Kouluyhteistyön lisääminen 24 % 40 % SM-kilpailujen järjestäminen 23 % 20 % Seuran lajivalikoiman kasva2aminen 15 % 11 % Muu, mikä 16 % 6 % sääminen 2020 2020 0 % 20 % 2017 2017 40 % 60 % 80 % Mikä muuttui kolmessa vuodessa? 2020 Teksti ANNE LANTEE A mpumaurheiluliiton seurakysely toteutettiin viime helmikuussa sähköisenä kyselynä. Kyselyn runko oli sama kuin edellisessä seurakyselyssä vuonna 2017, jotta se tuottaisi jotakin vertailutietoa. Mukana oli kuitenkin uusiakin kysymyksiä, sillä olihan liiton strategian uudistaminen ajankohtaista. Yleisimmät kehitystavoitteet 3–5 vuoden päähän ovat pysyneet samoina. Kärjessä ovat edelleen rataolosuhteiden kehittäminen, seuran jäsenmäärän kasvattaminen ja uusien ohjaajien ja valmentajien kouluttaminen. Seuran talouden kehittäminen on noussut viidenneltä tilalta neljänneksi yleisimmäksi tavoitteeksi (42 %), mutta silti aiempaa harvempi, 31 prosenttia, näki mahdollisena esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön seuratuen hakemisen (2017: 39 %). Kehityksen esteinä nähtiin avointen vastausten perusteella edelleen muun muassa ratoihin liittyvät asiat ja aktiivitoimijoiden puute. SEUROIHIN PALKATTUJEN työntekijöiden määrää ei kysytty edellisessä seurakyselyssä, mutta valmennuskysymysten osalta oli havaittavissa aiempaa kielteisempi suhtautuminen siihen, että valmentajille maksettaisiin palkkaa. Väitteen kanssa täysin eri mieltä oli peräti 80 prosenttia vastaajista ja jokseenkin eri mieltä 16 prosenttia. Kolme vuotta aiemmin kokonaismäärä (92 %) oli lähellä samaa, mutta vain 53 prosenttia oli väitteen kanssa täysin eri mieltä. Myös valmentajuuden arvostuksen kehittämiseen seuran omassa viestinnässä suhtauduttiin aiempaa selvästi penseämmin: enää 54 prosenttia aikoi edes jossain määrin kehittää arvostusta (2017: 72 %). LIITON PALVELUJEN osalta kysytyt palvelut olivat hieman muuttuneet viime kerrasta. Palvelujen arvioidussa tärkeydessä tai laadussa ei ollut havaittavissa suuria muutoksia. Jo vuonna 2017 kiinnitettiin huomiota, että melko monen palvelun kohdalla vas- 6 kiperää  H E I K K I PÄ Ä K K Ö N E N Kuopion Ampuma- ja Metsästysseura sai 4500 euroa OKM:n koronatukea. Vastaajana on KAMS:n puheenjohtaja HEIKKI PÄÄKKÖNEN. 2017 taaja ei tuntenut palvelua tai ei ollut käyttänyt sitä pystyäkseen arvioimaan sen laatua. Suuria muutoksia ei tähänkään saatu kolmessa vuodessa yrityksistä huolimatta. Arvoja liiton ja seuran kannalta kysyttiin molemmissa kyselyissä, joskin tämänvuotisessa oli annettu aiempaa hieman useampia vaihtoehtoja, joista pyydettiin valitsemaan enintään kolme tärkeintä. Tänä vuonna tärkeimmäksi nousi turvallisuus, jonka nosti tärkeimpiin 65 prosenttia vastaajista. Kolme vuotta sitten turvallisuus löytyi viidenneltä sijalta 39 prosentin kannatuksella. Aiemmin kärkipaikkaa pitänyt avoimuus ja läpinäkyvyys oli nyt jaetulla toisella sijalla viihtyvyyden kanssa (45 %). Vastausten perusteella liiton arvot kirjattiin uusiksi strategian uudistamisen yhteydessä. Niiden mukaan toimimme avoimesti, läpinäkyvästi ja vastuullisesti, varmistamme jokaisen fyysisen ja henkisen turvallisuuden ja panostamme viihtyvyyteen radoilla ja seuratoiminnassa. Aiheesta lisää sivulla 22.  Mitä sanot korona-avustukses- tanne? Se tuli tarpeeseen! Miksi teidän seuranne haki avustusta? Toiminnalliseen tukeen. Jos tukea on tarjolla, tottakai sitä haetaan! Mitä seuranne tekee rahalla? Se menee ilma-aseradan noin kolmen kuukauden vuokraan. Saamme sillä katettua korona-ajan vuokrakulut. Millainen kevät ja alkukesä teillä oli? Toimintamme hiljentyi, mutta meillä oli paukkuja rakentaa uutta piekkarirataa ja osallistua talkoisiin. Mitä loppuvuosi tuo tullessaan? Harjoittelua. Valitettavasti kisoja on peruttu. Rakentamista ja seuratoiminnan kehittämistä. Ette varmasti toivo koronan toista aaltoa? Ei toivota, ei toivota! LASSI PALO 3/2020   URHEILUAMPUJA 5

Liittovaltuusto hyväksyi olosuhteissa uuden strat Ampumaurheiluliiton liittovaltuuston kokous pidettiin kesäkuun puolivälissä. Koronaviruksen myötä säädetty laki mahdollisti kokoukseen osallistumisen etäyhteydellä. Kokous hyväksyi liiton strategian vuosille 2021–2024. Teksti & kuvat LASSI PALO A mpumaurheiluliiton liittovaltuuston kokous piti järjestää huhtikuun lopussa, mutta se jouduttiin siirtämään kesäkuulle koronavirustilanteen takia. Se siirrettiin ensin ”alustavasti”, koska varmuutta kokouksen järjestämisestä ei ollut. Lopulta asiat etenivät niin, että kokous voitiin järjestää – mutta poikkeuksellisissa olosuhteissa tuolloinkin. Kun liittovaltuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja Markus Ahtiainen oli avannut kokouksen Vantaalla, toiminnanjohtaja Anne Lantee kertoi kokouksen järjestelyistä. Koronavirustilanteen myötä säädetty laki mahdollisti tilapäisen poikkeamisen yhdistyslaista ja kokoukseen osallistumisen etäyhteydellä. Liiton palvelusihteeri Olli Törni kirjasi etänä olleiden puheenvuoropyynnöt, ja paikalla olleita pyydettiin puhumaan lähellä kaiutinta, jotta kaikki osallistujat kuulivat puheenvuorot. Kevätkokoukseen osallistui paikan päällä seitsemän ja kaikkiaan 23 valtuutettua tai varavaltuutettua. Tunnelma oli täysin erilainen kuin normaalisti: ”tupa” ei ollut täynnä eikä kukaan kätellyt toisiaan. Kuulumisia toki vaihdettiin tuttuun iloiseen tyyliin. VALTUUSTO HYVÄKSYI kokouksessaan vuoden 2019 toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen sekä myönsi vastuuvapauden hallitukselle ja muille tilivelvollisille. Liiton kulut olivat noin 3,1 miljoonaa euroa ja tulos 134 051 euroa ylijäämäinen. Liiton yhdeksän alueen tilinpäätökset sisältyvät liiton tilinpäätökseen. Niiden tulos oli yhteensä 11 000 euroa. Viime vuosi oli talouden kannalta hyvin poikkeuksellinen Ampumaurheiluliiton 100-vuotisjuhlavuoden takia. Merkittävin 6 URHEILUAMPUJA  3/2020 Ampumaurheiluliiton toiminnanjohtaja Anne Lantee ja Markus Ahtiainen, joka toimi liittovaltuus Liittovaltuuston kokoukseen osallistuttiin paikan päällä Vantaalla ja etänä.

poikkeuksellisissa tegian rastelisenssin, ylituomarikortin ja I-luokan tuomarikortin hinnat. Muovikortilliset lisenssit maksavat 5 euroa. Kilpailulupaan (ennätyskelpoinen tai vastaava ei-ISSF-lajin kilpailu) ei myöskään tullut muutoksia. TOIMINNANJOHTAJA Anne Lantee kävi vuoden 2019 toimintakertomuksen läpi pääpainopisteiden kautta. Niitä olivat liittovaltuuston linjausten mukaisesti olosuhteiden varmistaminen, vaikuttamisen ja viestinnän tehostaminen, liiton sisäisen toiminnan kehittäminen, seurojen tarpeisiin vastaaminen ja huippu-urheilun tulosten parantaminen. Viime vuosi oli erityinen Ampumaurheiluliiton historiassa, sillä se oli liiton toiminnan 100-vuotisjuhlavuosi. Juhlavuosi avattiin tammikuussa, jolloin juhlittiin ulkoisten sidosryhmien kanssa Helsingissä. Varsinainen pääjuhla, joka oli suunnattu erityisesti ampumaurheiluperheelle, järjestettiin elokuun lopussa Tampereella. Tuolloin julkistettiin myös liiton 100-vuotishistoriateos Sata tarkkaa vuotta – Ampumaurheilun historia Suomessa, jonka kirjoitti Kalle Virtapohja. ston kokouksen puheenjohtajana. talouteen vaikuttanut juhlavuoden tapahtuma oli haulikon maailmancup Lahden ja Hollolan alueella. Maailmancupin budjetti pidettiin erillään liiton budjetista, mutta tuloksessa näkyy kuitenkin myös cupin tulos. Se oli kolmivuotinen projekti, jonka yhteenlaskettu tulos oli lopulta 98 194 euroa ylijäämäinen. Maailmancupin avustuksesta joudutaan kuitenkin maksamaan merkittävä summa takaisin ministeriöön. Asian käsittely oli vielä kesken kokouksen aikaan. LIITTOVALTUUSTO VAHVISTI kokouksessaan vuoden 2021 talousarvion perustana olevat maksut. Jäsenmaksuihin ei tule muutoksia. Jäsenseuroilta kannettavan jäsenmaksun suuruus yli 20-vuotiasta jäsentä kohti on myös ensi vuonna 26 euroa, ja erillisten yhdistysten jäsenmaksu pysyy 400 eurossa. Aikuisten ja nuorten lisenssien hinnat pysyvät myös ennallaan, kuten myös har- JUHLAVUODEN urheilullinen päätapahtuma oli edellä mainittu haulikon maailmancupin kilpailu Hälvälän ampumaurheilukeskuksessa Hollolassa. Satu Mäkelä-Nummela antoi kotiyleisölle parasta mahdollista jännitystä, kun hän nappasi naisten trapissa olympiamaapaikan Tokioon. Myös miesten skeet-ampujat Oskari Kössi ja Eetu Kallioinen tarjosivat huikeaa jännitystä kamppailemalla olympiapaikoista kuuden ampujan finaalissa. Harmillisesti upeat suoritukset eivät riittäneet olympiapaikkoihin, joita oli vain kaksi tarjolla. Kallioinen oli lopulta neljäs ja Kössi viides. Lari Pesonen oli varmistanut jo aiemmin yhden maapaikan Tokioon miesten skeetissä. Suomalaiset ampumaurheilijat saavuttivat viime vuonna kaikkiaan 62 arvokisamitalia. Juhlavuoden päätöstapahtuma Grande Finale järjestettiin Lohjalla Kisakallion urheiluopistossa lokakuun lopussa. SÄHKÖISTEN JÄRJESTELMIEN kehittäminen eteni viime vuoden aikana siten, että kilpailu- ja tilastopalvelu Kiti otettiin käyttöön tämän vuoden alussa ensimmäisen vaiheen osalta eli tulos- ja tilastopuolen osalta. Suomisportin osalta kehityksessä päästiin siihen pisteeseen, että pilottiseurat saivat "Teemme kaikkemme sen hyväksi, että tuotamme entistä parempia palveluja, joilla autamme seuroja onnistumaan omassa työssään ja tekemään niitä asioita, jotta laji voi mennä eteenpäin." Vesa Nissinen vuoden lopussa käyttöönsä Suomisportin seurapalvelun, joka tulee laajemmin käyttöön kuluvan vuoden aikana. Viime vuoden aikana valmisteltiin myös sähköistä II-luokan tuomarikoulutusta. Valmentajakoulutuksen kehittämistä tehostettiin erillisellä projektilla, jonka aikana muun muassa rakennettiin ohjaajakoulutuksen sisältö osittain verkko-oppimisympäristöön. Jäsenseuroille tarjottiin yhdessä Metsästäjäliiton kanssa ampumaratojen ympäristölupapalvelua, jonka laajentamista kattamaan myös muut merkittävät valtakunnalliset järjestöt valmisteltiin kesästä alkaen Ampumaurheiluliiton johdolla. Joulukuussa otettiin käyttöön uusi aselupiin ja uuteen aselakiin liittyvä neuvontapalvelu jäsenseuroille ja niiden jäsenille. Kokeilu on määräaikainen ja liittyy uuden aselain herättämiin kysymyksiin harrasta­ wjien keskuudessa. LIITTOVALTUUSTON kokouksessa käsiteltiin myös Ampumaurheiluliiton pidemmän aikavälin suunnitelmia. Puheenjohtaja Vesa Nissinen esitteli valtuutetuille liiton strategian vuosille 2021–2024. Visio on se, että ampumaurheilu on kehittyvä ja menestyvä urheilulaji. – Strategiassa painotetaan sitä, että meillä on elinvoimaisia ja kasvavia seuroja. Liiton ja seurojen välistä yhteistyötä parannetaan. Teemme kaikkemme sen hyväksi, että tuotamme entistä parempia palveluja, joilla autamme seuroja onnistumaan omassa työssään ja tekemään niitä asioita, jotta laji voi mennä eteenpäin, Nissinen sanoi. Nissisen mukaan strategian avainasioita ovat ne, että seuratoiminnan laatu paranee, seuran toimintaan on helppo tulla mukaan ja seura toimii uudistumiskykyisesti ja tavoitteellisesti. Nissisen mukaan tärkeää on myös se, että seuroilla on käytössään riittä3/2020   URHEILUAMPUJA 7

vät ja ympäristövastuulliset rataolosuhteet, joilla harrastajat viihtyvät, ampumaurheilun arvostus harrastuksena ja huippu-urheiluna kasvaa ja monipuoliset harrastamisen tavat ja mahdollisuudet innostavat kasvamaan ja kehittymään. Strategiaan on kirjattu myös Ampumaurheiluliiton arvot. Ne ovat: – ”Toimimme avoimesti, läpinäkyvästi ja vastuullisesti.” – ”Varmistamme jokaisen fyysisen ja henkisen turvallisuuden.” – ”Panostamme viihtyvyyteen radoilla ja seuratoiminnassa.” LIITTOVALTUUSTON hyväksymän strategian taustalla olivat strategiakysely ja seurakysely sekä Olympiakomitean uusi strategia, joka sekin ulottuu uuden olympiadin loppuun eli vuoteen 2024. Yksi strategiakyselyn kysymyksistä oli ”mikä on tärkeintä, jotta ampumaurheilu voisi jatkua (Suomessa) mahdollisimman vireänä ja houkuttelevana lajina?” Melkein kaksi kolmesta vastaajasta piti tärkeimpänä sitä, että ampumaurheilua pitää muokata aktiivisesti, jotta sen elinvoima säilyisi. Vastaajat pitivät tärkeimpinä liiton toiminnan painopisteinä nuorten saamista lajin pariin, rataverkostoa, jäsenmäärän kasvattamista sekä aseisiin ja patruunoihin liittyviä asioita. Seurojen oman kehitystavoitteet olivat linjassa liiton toiminnan painopisteiden kanssa: kolme tärkeintä asiaa olivat rataolosuhteiden parantaminen, seuran jäsenmäärän kasvattaminen sekä uusien ohjaajien ja valmentajien kouluttaminen. NISSINEN AVASI kokouksessa strategian avainasioita. Seuratoiminnan laadun paranemisessa tärkeää on se, että seuratoimijoi8 URHEILUAMPUJA  3/2020 den osaaminen kasvaa niin valmennuksessa/ohjauksessa kuin seuran hallinnossakin koulutuksen myötä. Näin ammattimainen toiminta kehittyy. – Seuralle on tarjolla työkaluja, joilla seuran arkea voidaan helpottaa ja saavuttaa kustannussäästöjä, ja palvelu- ja tapahtumamalleista löytyy apua seuralle toiminnan ja talouden kehittämiseen, Nissinen sanoi. Strategian mukaan ”seura on näkyvä toimija paikallisesti ja viestii sekä seuran sisällä että ulkopuolisille tahoille aktiivisesti ja on siten hyvin saavutettavissa myös uusille harrastajille”. Matalan kynnyksen lajit helpottavat erityisesti lasten harrastuksen aloittamista, ja seuran toimintaan otetaan kaikki avoimesti mukaan. Ilmapiiri on yhteisöllinen ja yhdenvertainen. Seura toimii myös uudistumiskykyisesti ja tavoitteellisesti: se uskaltaa kyseenalaistaa nykyiset mallit ja kokeilla avoimesti uusia – myös yhteistyömalleja laji- ja seurarajojen yli. Nissisen mukaan seuran toimintaa ja taloutta tulee suunnitella pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti ja seura saa innostettua nuoria ja nuoria aikuisia mukaan seurajohtoon. MAHDOLLISTAVIEN OLOSUHTEIDEN mukaan seuroilla on käytössään riittävät ja ympäristövastuulliset rataolosuhteet, joilla harrastajat viihtyvät, ja ammattilaiset hoitavat seurojen puolesta ympäristöluvan hakemisen. Toiminta on vastuullista ja ympäristönäkökulmat huomioivaa, ja seurat haluavat panostaa ratojen viihtyisyyteen ja ymmärtävät radat toimintansa käyntikortteina. Tavoitteena on myös se, että ampumaurheilun arvostus harrastuksena ja huippu-urheiluna kasvaa. Siihen päästään aktiivisella vaikuttamisella laji-imagoon ja näkyvyyteen, tiiviillä yhteistyöllä muiden aseharrastajien ja toisaalta urheilutoimijoiden kanssa. Edunvalvonta ja vaikuttamistyö varmistavat toimintaedellytykset nyt ja tulevaisuudessa. Huippu-urheilumenestys on myös pyrittävä hyödyntämään. Yksi linjauksista on myös se, että monipuoliset harrastamisen tavat ja mahdollisuudet innostavat kasvamaan ja kehittymään: kilpailutoimintaan on helppo päästä mukaan matalalla kynnyksellä, monipuolisuus ja vaihtelu säilyttävät mielenkiinnon ja huippu-urheilijoilla on parhaat mahdolliset valmentautumisolosuhteet. JA LOPULTA: onnistumisen edellytyksiä ovat tiivis vuorovaikutus ja yhteistyö liiton ja seurojen välillä, menestyvä huippu-urheilu, tehokas ja monipuolinen viestintä sekä nykyteknologian ja digitalisaation hyödyntäminen. Nissinen täsmensi muutamaa kohtaa: – Seurojen tarve kuullaan ja niiden pohjalta määritetään liiton palvelut, seurat tuntevat liiton palvelut ja osaavat hyödyntää niitä toimintansa kehittämiseen, ja ne motivoituvat kehittämään omaa toimintaansa ja olosuhteitaan. Me olemme kaikki samalla puolella, Nissinen painotti. Liittovaltuuston kokouksen puheenjohtaja Markus Ahtiainen korosti sitä, että liitto on kattojärjestö, joka edustaa seuroja: – Kiinnostus ja tarve kehittyä on lähdettävä seuroista eikä ylhäältä alaspäin. Tämä on vuorovaikutteista toimintaa, ja on hienoa, että valtuuston ääni kuuluu strategiassa. Olen tyytyväinen strategiaan, joka meillä on nyt hyväksyttävänä, Ahtiainen sanoi. Liittovaltuusto hyväksyi esityksen mukaisesti Ampumaurheiluliiton strategian tuleville vuosille.

Suurimmat koronan talous­ vaikutukset vasta syksyllä Valtion liikuntaneuvoston koronayselyyn vastasi 37 ampumaurheiluseuraa. Teksti LASSI PALO L iikunta-alalla ei näytä olevan koronakriisin voittajia, Valtion liikuntaneuvosto (VLN) summaa teettämänsä koronakyselyn tulokset. VLN:n selvitys Koronapandemian akuutit vaikutukset liikuntatoimialaan julkaistiin webinaarissa 17. kesäkuuta. Selvityksessä kuvataan kuntien liikuntapalveluiden, urheiluseurojen ja järjestöjen sekä liikunta-alan yritysten ja koulutus- ja tutkimusorganisaatioiden tilannetta viime maalis-toukokuussa. Vakavimmat akuutit vaikutukset koronalla on ollut alan yrityksiin, mutta myös moni urheiluopisto, osa urheiluseuroista ja muista alan toimijoista on kokenut merkittäviä haasteita. Keväällä tehdyt merkittävät talouden sopeuttamistoimet näyttävät pääosin pelastavan alan toimijoita kriisin akuutista vaiheesta, mutta moneen toimijaan korona vaikuttanee todenteolla vasta myöhemmin esimerkiksi valtion ja kuntien talouden heikentyessä, rahapelituottojen vähentyessä tai mikäli uudet rajoitustoimet estävät toiminnan syksyllä. Valtion liikuntaneuvoston kyselyyn kolmen rajoituskuukauden vaikutuksista vastasi 37 ampumaurheiluseuraa. VALTAOSA ELI 80 prosenttia yhdistyspohjaisista urheiluseuroista selvisi kevään rajoituksista melko vähillä ongelmilla. Viidennekselle seuroista aiheutui kuitenkin paljon tai erittäin paljon ongelmia. Näitä seuroja yhdistävät raskas kiinteiden kulujen rakenne, tulorahoituksen nopea vähentyminen ja talouspuskurien puuttuminen. Ampumaurheiluseuroista 25 prosentilla oli taloudellinen puskuri yli 12 kuukauden toimintamenojen tarpeisiin. Noin 47 prosentilla puskuria löytyi 6-12 kuukauden tarpeisiin. Vajaalla kolmella prosentilla vastaajista seuralla oli velkaa tai oma pääoma miinuksella. Runsaalla puolella vastaajista (56%) oli pää- tai osaomistuksia tai pitkäaikaisia vuokrasopimuksia liikuntatiloihin. Seurojen liikunta- ja urheilutoiminta oli toukokuussa ”pääosin pysähdyksissä” 62 prosentilla vastaajista. Vain yksi ampumaurheiluseura vastasi, että toiminta jatkui lähes normaalista. Kun ampumaurheiluseuroilta kysyttiin, mikä niiden toukokuinen tilanne johtamisen, hallintotyön ja kehittämisen tilanne oli, viisitoista seuraa vastasi, että se oli pääosin pysähdyksissä. Se oli ”osittain käynnissä” yhdessätoista seurassa, ja yhtä monessa seurassa se jatkui ”lähes normaalisti”. Noin viidennes ampumaurheiluseuroista oli tehnyt tilannearvion poikkeustilan vaikutuksista seuran toimintaan ja talouteen. NOIN PUOLET ampumaurheiluseuroista oli sitä mieltä, että koronan rajoituskuukaudet aiheuttavat vain vähän ongelmia. Yksikään seura ei katsonut, että rajoituskuukaudet aiheuttaisivat erittäin paljon ongelmia. Noin viisi prosenttia ampumaurheiluseuroista oli samaa mieltä väittämän ”seuran jäsenmäärä vähentyy” kanssa. Jokseenkin samaa mieltä oli noin 19 prosenttia vastanneista. Noin puolet ampumaurheiluseuroista katsoi, että urheilijoiden ja liikkujien innostus liikuntaan/urheiluun lisääntyy, ja noin 75 prosenttia vastanneista oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että seuran tulojen hankinta kokonaisuudessaan vaikeutuu. Seuramaksujen nousuun uskoi vajaa viidennes vastaajista, ja seuran yhteisöllisyyden vahvistumiseen uskoi noin 42 prosenttia vastanneista. Runsas puolet vastanneista oli samaa tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että seuran yhteistyö ulkoisten kumppaneiden tai sidosryhmien kanssa vaikeutuu. Näitä ovat muun muassa yritykset ja kunta. Seitsemän seuraa vastasi kysymykseen, kuinka paljon budjetoituja tuloja jäi saamatta maalis-toukokuussa. Keskiarvo oli noin 5700 euroa, kun minimiarvo oli 800 ja maksimiarvo 13 000 euroa. Seitsemän ampumaurheiluseuran arvion mukaan maalis-toukokuun aiheuttama tulonmenetys on keskimäärin noin 30 prosenttia koko vuoden budjetoiduista vuosituloista. Seitsemästä ampumaurheilun seurasta kolme peri maalis-toukokuussa urheilijoilta ja liikkujilta normaalisti tai täysimääräisesti toiminta- tai kausimaksuja. Yksi seura ei perinyt maksuja lainkaan tai palautti jo perityt maksut. Ostoja oli lykännyt 75 prosenttia vastan- neista, ja 43 prosenttia vastanneista seuroista oli anonut ja saanut julkisia avustuksia. Velkaa ei ollut ottanut maalis-toukokuussa yksikään seura. RY-POHJAISTEN seurojen tulonmenetykset (maalis-toukokuu) olivat VLN:n kyselyn mukaan arviolta yhteensä 76 miljoonaa euroa (nettomenetykset 47 Me). Osakeyhtiöpohjaisissa seuroissa tilanne oli haastava jo kevään jälkeen: noin puolet oy-seurojen vastaajista arvioi tilanteensa kriittiseksi. Lajiliitoissa ja muissa liikuntajärjestöissä koronakriisi vaikutti erityisesti huippu-urheiluun, tapahtumiin, leireihin ja näytöksiin sekä kilpailutoimintaan. Järjestöjen talouteen liittyvät suurimmat vaikutukset nähtäneen vasta syksyllä. Maalis-toukokuun tulonmenetykset järjestöissä olivat arviolta 11,4 miljoonaa euroa (nettomenetykset 2,1 Me). VLN:n kyselyn mukaan korona ei aiheuttanut keväällä merkittävässä osassa liikunta-alan toimijoita irtisanomisia. Lomautuksia on tapahtunut jonkin verran julkisella sektorilla, ja merkittävässä osassa kolmannen sektorin toimijoita sekä etenkin yrityksiä, joista reilut puolet on käynnistänyt lomautuksia. LIIKUNTA-ALAN yritysten toimintaedel- lytyksiin koronarajoitukset ovat vaikuttaneet pääosin erittäin paljon, monilla keskeyttäneet toiminnan kokonaan. Alan yrityksistä kuitenkin puolet arvioi varmasti selviytyvän koronakriisistä, ja lopuistakin reilu kolmannes arvioi ehkä selviävänsä. Kuntien keskeiset liikuntapalvelut ovat olleet pääosin keskeytetty tai suljettu keväällä. Koronakriisi on nostanut digitalisaation sekä ulkoliikuntalajien ja luontoliikunnan merkitystä liikunta-alalla. Koronakriisin vaikutuksia oli kesäkuussa mahdotonta arvioida laaja-alaisesti. Lopulliset vaikutukset riippuvat kriisin pituudesta ja yleisen taloustilanteen kehittymisestä. Jos ensi syksynä tulee toinen korona-aalto ja yhteiskunnassa joudutaan uudelleen kiristämään rajoituksia, yhä useampi liikunta-alan toimija on merkittävissä vaikeuksissa. 3/2020   URHEILUAMPUJA 9

Viimeiset olympiapaikat j Kisakallion ja Osijekin EM Eurooppalaisten ampumaurheilijoiden viimeiset olympiapaikat jaetaan ensi vuonna Kisakallion ja Osijekin EM-kilpailuissa. Teksti & kuvat LASSI PALO K ansainvälinen olympiakomitea (KOK) hyväksyi toukokuussa Kansainvälisen ampumaurheiluliiton (ISSF) esityksen valintamenettelystä, jonka mukaan viimeiset eurooppalaisten ampumaurheilijoiden olympiamaapaikat jaetaan Tokion olympialaisiin. ISSF perui koronaviruspandemian takia Euroopan olympiakarsintakilpailun (Pilsen, Tšekki) ja haulikkolajien EM-kilpailut (Chateraurox, Ranska), joissa viimeiset olympiapaikat piti toukokuussa jakaa. KOK siirsi Tokion olympialaiset vuodella eteenpäin. Ne järjestetään 23.7.–8.8. 2021. PÄIVITETYN valintamenettelyn mukaan kuusi olympiapaikkaa on jaossa ilma-aseiden EM-kilpailuissa, jotka järjestetään Lohjalla Kisakallion urheiluopistossa 26.2.– 8.3. 2021. Kroatian Osijekissa pidettävissä 25/50/300m lajien sekä haulikkolajien EM-kilpailuissa on jaossa kaikkiaan kymmenen maapaikkaa Tokioon. Osijekissa kilpaillaan 23.5.–6.6.2021. Kisakalliossa on jaossa kaksi paikkaa sekä miesten että naisten ilmakiväärissä ja yksi paikka sekä miesten että naisten ilmapistoolissa. EM-Osijekissa jaetaan kivääri- ja pistoolilajeissa sekä skeetissä kussakin yksi paikka ja trapissa kaksi paikkaa (miehet ja naiset). ISSF:n rankingsijoitusten mukaiset olympiapaikat jaetaan maailmancupien pisteiden perusteella maalis-huhtikuussa 2021. KOK ON aiemmin ilmoittanut, että jo ansaitut olympiapaikat ovat voimassa myös vuoteen 2021. Suomen joukkueen valintajärjestelmän, valintojen ja valinta-ajankohtien osalta tämä tarkoittaa, että viime joulukuussa tehdyt urheilijavalinnat ovat edelleen voimassa. Yksi seitsemästä Tokion olympialaisiin nimetyistä suomalaisista on trap-ampuja Satu Mäkelä-Nummela (Orimattilan Seudun Urheiluampujat). Lari Pesonen (Ilomantsin Erämiehet) on ampunut Suomelle olympiamaapaikan miesten skeetissä. Tokion olympialaisten ampumaurheilussa kilpailee kaikkiaan 360 urheilijaa (miehiä 180 ja naisia 180). 10 URHEILUAMPUJA  3/2020 Tokion olympiapaikkaa nyt tavoitteleva Aleksi Leppä kilpaili poikien sarjassa vuonna 2012 Vieru ”Vahvasti kohti EM-kotikisoja!” K iväärin maajoukkueleiri alkoi kesäkuun 8. päivänä Inkoossa. Se oli ensimmäinen leiri sitten maaliskuun puolivälin, jolloin edellinen leiri keskeytettiin Turussa koronavirusepidemian takia. Inkoon ampumaradalla nähtiinkin iloisia ilmeitä ja jälleennäkemisen riemua. Kun harjoitukset alkoivat, olivat ilmeet keskittyneitä. – Inkoon-leiri alkoi hyvin! Yhteisöä oli kaivattu, ja nyt pääsimme takaisin normaaliin elämään, Ampumaurheiluliiton kiväärivalmentajat Pirjo Peltola ja Mikko Mattila sanoivat Inkoossa. – Kun olimme Puolassa ilma-aseiden EM-kilpailuissa helmi-maaliskuun vaihteessa, kuka olisi uskonut, että koronavirusepidemia johtaa tällaiseen tilanteeseen? Yllättävän hankala asia tämä on ollut, he huokaisivat. KIVÄÄRIAMPUJIEN katseet on nyt suunnattu vahvasti vuoteen 2021, jolloin jaetaan viimeiset maapaikat Tokion olympialaisiin. Paikkoja on jaossa ilma-aseiden EM-kilpailuissa, jotka pidetään Lohjalla sijaitsevassa Kisakallion urheiluopistossa. – Mahtava juttu, että meillä on taas kotikisat. Toivotaan, että kaikki menee hyvin eikä perumisia enää tule, Peltola sanoi. Ilma-aseiden EM-kilpailut järjestettiin edellisen kerran Suomessa vuonna 2012. Tuolloin kilpailut olivat Vierumäen urheiluopistossa. – Kun valmistaudumme Kisakallion EM-kotikisoihin hyvin, varmasti niistä hyvä tulee. Panokset ovat nyt kovemmat kuin jos ne olisivat olleet olympiavuoden jälkeiset EM-kilpailut. Kisakallioon tulevat periaatteessa kaikki, koska siellä jaetaan EM-mitalien lisäksi paikkoja Tokioon. Fiilistä siis riittää, Peltola ja Mattila sanoivat. Muuttuuko mikään EM-kotikisoja ajatellen? – Aloitamme valmistautumisen normaalia

jaetaan M-kisoissa MIELIPIDE: Kysyimme, mitä mieltä maajoukkueampujat ovat siitä, että Kisakallion EM-kilpailuissa on mitalien lisäksi jaossa olympiamaapaikkoja Tokion olympialaisiin. ”Tavoitteenani on olla mukana Kisakallion EM-kilpailuissa. On hienoa, että Suomeen on saatu isot kisat!” Jenna Kuisma, kivääri Kyrkslätt Skytteförening ”Kisakallion EM-kilpailut ovat nyt ne kilpailut, jotka ovat tavoitteenani, koska kaikki muut on peruttu. Olenkin harjoitellut ilmakivääriä enemmän kuin normaalisti. On mukavaa, että kisoissa jaetaan myös olympiapaikkoja. Meille tulee kova kilpailu jo siitä, kuka pääsee edustamaan Suomea EM-kisoihin. Mitään ei saa ilmaiseksi, ja kilpailutilanne työntää meitä kaikkia eteenpäin.” Joni Stenström, kivääri Raseborgs Skyttar ”Hyvä juttu, että Tokioon on paikkoja jaossa eli niitä kohti vaan. Haluan olla tietysti `viivalla´!” umäellä järjestetyissä EM-kilpailuissa. Henna Viljanen, kivääri Kyrkslätt Skytteförening hiukan aikaisemmin eli maajoukkueleiritys alkaa todennäköisesti lokakuussa. Tämä on aina kovaa kilvoittelua, jossa kaikki pitää tehdä paremmin, tarkemmin ja tavoitteellisemmin, Peltola vastasi. LAJI KUIN LAJI, urheilijat ovat kotikisoissa eri tilanteessa kuin ulkomailla kilpaillessaan. Niin myös suomalaiset kivääri- ja pistooliampujat sekä liikkuvan maalin ampujat Kisakalliossa. Tulevien kotikisojen etu on se, että urheiluopisto on heille erittäin tuttu paikka, mutta häiritsevää voi olla esimerkiksi se, että ”hihasta nykijöitä” on varmasti riittämiin. – Tilanne pitää vain oppia hallitsemaan, Peltola sanoi. Mattila jatkoi: – Se on kasvamista isomman kilpailun hallintaan. Jos urheilija pääsee olympialaisiin, sinne mennään menestymään, ja samaan aikaan siellä tapahtumia sitten riittääkin. ”On hienoa, että Kisakalliossa on jaossa myös olympiapaikkoja. Minulla on vähän ristiriitaiset fiilikset, sillä en tiedä, ovatko kotikisat etu vai tuleeko niistä enemmän paineita… Kotiyleisön edessä ei ole aina helppo ampua.” Aleksi Leppä, kivääri Haminan Ampumaseura ”EM-kotikisat ovat tavoitteenani. Niitä kohti mennään vahvasti!” Sebastian Långström, kivääri Kyrkslätt Skytteförening 3/2020   URHEILUAMPUJA 11

Tommi Takanen teki Lopella peruskilpailunsa uuden hienon ennätyksen 124. ”Elän ampumaurheilijan parasta aikaa!” Tommi Takasen kova harjoittelu kevään aikana toi uuden henkilökohtaisen ennnätyksen. näkyy nyt tuloksissa, Takanen kertoi, kun hän oli juhannuksen jälkeisenä helteisenä päivänä matkalla harjoittelemaan Hyvinkään radalle. Teksti & kuvat LASSI PALO L ahden Ampumaseuraa (LAS) edustava Tommi Takanen paukutti uuden peruskilpailun ennätyksensä kesäkuun puolivälissä Lopella järjestetyssä Sako-Franchi GP:ssä. Takanen oli tyytyväinen erinomaisissa olosuhteissa käytyyn kilpailuunsa, jossa hänen peruskilpailunsa ennätys koheni yhdellä kiekolla (124) ja jonka finaalissa hän sivusi ennätystään (57). – Hyvä kisa, hyvä momentum pääkopassa läpi kisan! Teknisesti erinomaista ampumista, yksi hermolipsahdus tuli peruskisan nelosen tupliin. Tämän kauden kova panostus alkaa näkyä kisoissakin, joihin olen enemmän kuin tyytyväinen, hän sanoi heti kisan jälkeen. Kun kilpailusta oli kulunut runsas viikko, Takanen sanoi elävänsä ampumaurheilijan 12 URHEILUAMPUJA  3/2020 Tommi Takanen harjoitteli koronakevään ajan ahkerasti. "Se näkyy nyt tuloksissa." parasta aikaa: – Ammuin ensimmäisen kerran tuloksen 123 viisi vuotta sitten, ja olen sitä sen jälkeen sivunnut. Mutta nyt tuli ennätysparannus! Kaikki on hyvin: opiskeluni etenevät jopa hivenen etuajassa, ja olen voinut panostaa urheiluun täysipainoisesti. Takanen kehitti koronakevään aikana niitä asioita, jotka hän oli ”tunnistanut” tarpeellisiksi kohentaa: – Otin härkää sarvista ja treenasin hirvittävän kovaa maalis-toukokuun ajan. Se MIEHIKKÄLÄSSÄ ASUVA Takanen on tarkka huippu-urheilija, joka kiinnittää huomiota yksityiskohtiin: treenaamaan Hyvinkäälle siksi, että siellä järjestetään skeetin SM-kilpailut elokuussa, ja hän haluaa tulla ”sinuiksi” radan kanssa jo nyt eikä vasta kisojen virallisissa harjoituksissa. – Käyn siellä heinäkuussa ampumassa muutaman kerran ja ottamassa radan ”haltuun”, hän sanoi. Urheiluampujassa kerrottiin vuosi sitten, kuinka Takanen valmistui tuotantotalouden diplomi-insinööriksi ja palasi heti Minskissä järjestettyjen Euroopan kisojen jälkeen töihin. Hän työskentelee Kaakon Kaksikon tilapalvelupäällikkönä. Samalla kerrottiin Takasen ”aikamoisesta talvesta”. Hän oli viidellä ulkomaanleirillä ja kilpaili kahdessa maailmancupissa. Hänellä oli kuitenkin leireillä aikaa tehdä diplomityötään. ”Kuten hyvin tiedetään, määrätietoisen

urheilijan asenteella Takanen ei jätä mitään sattuman varaan, vaan tekee kaiken huolella, jos alkaa jotain tehdä.” SAMA TOIMINTAMALLI leimaa Takasen tekemisiä edelleen – kuinkas muuten. Hän on ollut nyt puolen vuoden ajan opintovapaalla, sillä hän alkoi opiskella viime vuoden elokuussa järjestetyn Lahden maailmancupin jälkeen ympäristöteknologian ylempää AMK-tutkintoa. – Valmistumiseni aikaikkuna on jossain ensi joulukuun ja kesäkuun välissä. Ihan hyvältä näyttää, sillä pakolliset opinnot on nyt suoritettu ja viimeiset vapaavalintaiset opinnot teen nyt kesän aikana. Syksyllä alan tehdä opinnäytetyötäni. Takasen mukaan kokonaisuus on ollut hänen työnsä, opiskelujensa ja ampumaurheilun kannalta win–win-tilanne: – Opiskeluni liittyvät työhöni, jonne voin palata opintovapaani jälkeen. Voi myös sanoa, että opiskelu on ampumaurheilijan parasta aikaa. Ainoa miinus on talous, mutta tulen aikuiskoulutustuella niukasti toimeen. TÄMÄ VUOSI jää haulikkolajien kansainvälisten kilpailujen osalta todella kalpeaksi. Yksi maailmancup ehdittiin järjestää Kyproksella ennen kuin kauden kaikki muut kilpailut peruttiin. – Uniikkitilanne, Takanen luonnehti ja jatkoi: – Intian maailmancup peruttiin viime hetkellä, ja se tuntui todella kovalta iskulta kasvoihin. Sitten aloin miettiä asiaa toisinpäin ja päätin alkaa tehdä sellaisia asioita, joihin minulla ei ole ollut aiemmin juurikaan aikaa. Kun normaalivuonna löysään harjoittelua huhtikuussa kiivaan alkuvuoden jälkeen, nyt oli kovaa tekemistä! Takasen kiekkomäärät ovat normaaliin vuoteen verrattuna nyt kolminkertaiset eikä hänellä ole aiemmin ollut näin vahvaa fysiikkajaksoa. – Olen nauttinut! Totta kai haluan aina kilpailla, mutta nyt on ollut aikaa hioa asioita ja miettiä tekemisiä syvällisemmin. Ensi vuosi on tosin kysymysmerkki, koska kukaan ei tiedä, miten maailma (koronavirus) kehittyy. Juuri nyt näyttää huonolta, Takanen viittasi tuoreisiin uutisiin. TOKION OLYMPIALAISET järjestetään 23.7.–8.8.2021. Kroatian Osijekissa pidettävissä 25/50/300m lajien sekä haulikkolajien EM-kilpailuissa on jaossa kaikkiaan kymmenen maapaikkaa Tokioon. Osijekissa kilpaillaan 23.5.–6.6.2021. Skeetissä on jaossa kaksi paikkaa (miehet ja naiset). – Yritän elää hetkessä, ja olen päättänyt tarkistaa ensi vuotta koskevat suunnitelmani lokakuussa eli katsoa tuolloin, miten kokonaispaketti rakentuu. Onneksi skeet on ulkoilmalaji, jossa riittävät turvaetäisyydet voi pitää. Henkilökohtaisella tasolla olen tilanteeseen sopeutunut, ja minulla menee juuri nyt hyvin! Vili Kopra voitti Orimattilassa kesäkuussa järjestetyn trap-kilpailun. Opiskelu ja harjoittelu täyttivät koronakevään ”On se aika kulunut näinkin", Vili Kopra summasi koronakevään ja -kesän. Teksti & kuva LASSI PALO O rimattilan Seudun Urheiluampujien (OSU) trap-ampuja Vili Kopra, 21, suhtautuu rauhallisesti menneeseen koronakevääseen ja myös tulevaisuuteen. Hän ei luonteensa mukaisesti turhia ”höntyile”, vaan ottaa asiat sellaisina kuin ne ovat: – On se aika kulunut näinkin, hän viittasi koronavirukseen, kun hän vastasi puhelimeensa juhannuksen jälkeisellä viikolla. – Olen koulusta kesälomalla. Nyt on alkuviikko vapaata, mutta muuten ihan peruskaavaa eli treeniä – ammuntaa ja fysiikkaharjoituksia. Vilin valmentajaisä Kari Kopra ei ainakaan vielä ollut patistanut poikaansa mökillä pihatöihin. – Ei onneksi, Vili naurahti, kun lämpötila hipoi kolmeakymmentä astetta. VILI KOPRA voitti poikien trapin EM-kultaa ikimuistoisessa kilpailussa Azerbaidžanin Bakussa. Kultajuhlista tulee heinäkuun lopussa kolme vuotta täyteen. Kopra muistaa kilpailun hyvin, mutta ei muista, mitä hän tuolloin tulevaisuudeltaan urheiluampujana odotti. Yksi asia on kuitenkin varma: – Siitä hetkestä on tapahtunut kehitystä. Ennätykseni on nyt 120, mutta olisi hyvä, jos siihen tulisi vielä kohennusta. Kopra opiskelee teollista muotoilua Lahden ammattikorkeakoulussa, ja opiskeluja on vielä kaksi vuotta jäljellä. Hän keskittyi koronakevään ajan opiskeluihinsa, mutta ehti kuitenkin harjoitella niin paljon, ettei ole kiekkomäärissä juurikaan normaalivuotta jäljessä. – Tarkkoja lukuja en pysty sanomaan, mutta en ole kaukana – ehkä vain karvan verran. Suomalaiset trap-ampujat palasivat tositoimiin kesäkuun alussa, kun Orimattilassa järjestettiin peräkkäisinä päivinä 125 kiekon kilpailut. Kopra voitti toisen kilpailun tuloksellaan 119 (finaaleja ei ammuttu). – Se oli hyvä kilpailu eikä mitään läpsyttelyä. Peräkkäisinä päivinä ammutut kilpailut olivat vähän normaalia raskaampia, mutta hauskoja kokemuksia! Olin tyytyväinen tuloksiini. Kopra ehti kilpailla Malagassa, Kyproksella ja Portugalissa ennen kolmen kuukauden koronataukoa. – Kyllä tämä on ollut erilainen vuosi. Tänä vuonna ammutaan vielä pari kotimaista kisaa. Ensi vuodesta on vaikea sanoa vielä mitään. Teemme varmasti normaalin kausisuunnitelman, ja aika sitten näyttää, voiko sen toteuttaa. Jos kilpailuja taas perutaan, sitten harjoitellaan vähän enemmän, hän pohti. Ensi vuonna jaeaan Kroatian Osijekissa pidettävissä 25/50/300m lajien sekä haulikkolajien EM-kilpailuissa kaikkiaan kymmenen maapaikkaa Tokioon. Osijekissa kilpaillaan touko-kesäkuussa. Siellä jaetaan kivääri- ja pistoolilajeissa sekä trapissa kussakin yksi paikka ja skeetissä kaksi paikkaa (miehet ja naiset). KOPRA AMPUU nyt kahdesta neljään kertaa viikossa, ja lajiharjoitusten lisäksi hän käy kolme kertaa viikossa kuntosalilla ja pari kertaa juoksulenkillä. – Kuntosalilla se on aika tuskaista tekemistä, koska hiki valuu solkenaan huonon ilmastoinnin takia. Kun on kuuma, käyn juoksemassa vasta noin yhdentoista aikaan illalla. Ampuma-ajat sen sijaan ovat säädeltyjä eikä niitä tarvitse sen enempää miettiä, hän naurahti. 3/2020   URHEILUAMPUJA 13

Juho Kurki harjoittelemassa Inkoon maajoukkueleirillä kesäkuussa. "Yksi kausi pikkaisen rennommin" ”Minulla on aika tiukkoja vuosia takana. Yhden kauden voi ottaa vähän rennommin.” Teksti & kuva LASSI PALO N äin sanoo Juho Kurki, joka ei pidä koronakevättä välttämättä huonona asiana. Kymmenen vuoden ajan huipputasolla ampuneella Kurjella, 28, on tiukkoja vuosia takana, joten yksi rennompi kausi ei maailmaa kaada. Päinvastoin, kevät ja alkukesä tekivät henkisesti ja fyysisesti hyvää: – On tehnyt hyvää pitää taukoa. Olympiapaikan metsästäminen ei ole pääkopalle helppoa. Lisäksi kisareissuja ei ole ollut. Matkavuorokausia minulla on vuodesta riippuen noin 100–200. Kun koronavirus pysäytti maailman, Kurki piti noin kuukauden tauon. Se oli sopiva hetki, koska alkuvuosi oli tutun tiivis ja hektinen. Kun kivääriampujat palasivat 2. maaliskuuta kotiin ilma-aseiden EM-kil14 URHEILUAMPUJA  3/2020 pailuista Puolan Wroclawista, seuraavalla viikolla kerrottiin maailman mullistaneista koronarajoituksista. – Siihen asti olivat tiedossa kevään tavoitteet, ja niitä kohti mentiin tiiviisti. Sitten kalenteri tyhjeni. Tauon jälkeen harjoittelu on jatkunut taas normaalisti. KURKI VAIHTOI valmentajaa vuodenvaihteessa. Pitkäaikainen valmentaja Juha Hirvi vaihtui simpeleläiseen Mari Backman-Hyrkkääseen. Aloite tuli Kurjelta: – Olin tehnyt Juhan kanssa niin pitkään töitä, että koin, etten enää saanut siitä irti sitä, mitä tarvitsin. Yhteistyö on toiminut Marin kanssa hyvin. Hänellä ei ole omaa pitkäaikaista ampujanuraa takana, joten hän voi miettiä asioita vähän ”ulkopuolisena”. Backman-Hyrkäs on suorittanut Ampumaurheiluliiton 3-tason valmentajakoulutuksen, ja hän valmentaa myös tytärtään Emmi Hyrkästä, joka kuuluu naisten kiväärimaajoukkueeseen. Backman-Hyrkkään johdolla Kurki laittoi koronatauon aikana viime ja tämän kauden ajan takkuilleen ilmakivääriammunnan kuntoon. – Lähdimme ihan perusteista kasaamaan uudestaan ”impparin” tekniikkaa, koska se oli ollut jo pidemmän aikaa vaikeaa. Tuntui siltä, että perustekniikan elementit olivat unohtuneet tai menneet rikki. Marista on ollut tässä tosi iso apu. Ilmakivääri on kulkenut joskus hyvin, joten olen luottavaisin mielin sen suhteen, että saan sen taas kulkemaan. LOHJALLA sijaitsevassa Kisakallion urheiluopistossa järjestetään ensi vuoden helmi-maalikuussa ilma-aseiden EM-kilpailut. Siellä jaetaan arvokisamitalien lisäksi olympiamaapaikkoja Tokioon. Miesten ilmakiväärissä on jaossa kaksi maapaikkaa. Olympiapaikat eivät ole Kurjen ajatuksissa juuri nyt, sillä hän sanoo rauhoittaneensa tilanteen ja keskittyy hyvin harjoitteluun. – Pystyn rauhassa työstämään asioita, ja haluan tottakai EM-kotikisoihin. Jos kisoissa olen, aion olla kisapaikalla mahdollisimman vähän. Kun ne ovat käynnissä, pitää laittaa laput korville ja silmille ja keskittyä olennaiseen eikä jäädä keskustelemaan tuttujen kanssa.

KANKAANPÄÄN Ampumaurheilijoita (KaA) edustava Kurki sijoittui vuoden 2013 EM-kisojen ilmakiväärissä kolmanneksi ja on ollut maailmancupien finaaleissa kaikkiaan seitsemän kertaa. Olympialaisissa hän ei ole vielä kilpaillut. Kun ilma-aseiden EM-kilpailut pidettiin edellisen kerran Suomessa (2012), Kurki jäi Vierumäellä niukasti ulos Lontoon olympialaisista. – Olympiapaikka olisi hienoa napata Kisakallion kotikisoista! Sinne tähdätään, mutta rutkasti pitää vielä töitä tehdä, että ilmakivääri saadaan riittävälle tasolle. Eurooppalaisten ampujien viimeiset olympiamaapaikat jaetaan Kroatian Osijekissa kesä-heinäkuussa järjestettävissä ruutilajien EM-kilpailuissa. – Sieltä se paikka sitten viimeistään otetaan, Kurki sanoo napakasti. KANKAANPÄÄSSÄ ASUVA Kurki ei tapaa valmentajaansa joka viikko. Kurki on kuitenkin viettänyt aikaansa Simpeleellä, ja Backman-Hyrkäs on käynyt Turussa ja Inkoossa maajoukkueen leireillä. – Ei meillä ole tapaamisissa pitkiä taukoja. Olisi tietysti hyvä tavata mahdollisimman usein, mutta kyllä tämä on toiminut hyvin näinkin. Entä miltä tämä kausi nyt näyttää? – Ei tässä enää muuta taida olla kuin SM-kilpailut. Sitten alkaa uuden kauden suunnitteleminen. Varmoja ratkaisuja ei voine tehtä, koska koronavirustilanne on niin epävarma. Suunnitelmat voivat elää aikalailla. Se on kuitenkin varma, että Kurki viettää paljon aikaa pyöränsä selässä. Hänen fyysinen kuntonsa on erittäin hyvä, sillä hän on ajanut maanteillä tämän vuoden aikana jo parituhatta kilometriä. Hän ajoi kevään aikana kolme yli sadan kilometrin lenkkiä. Parhaimmillaan keskivauhti oli 27 km/h, kun oli tuuleton sää. – Maanteillä on kiva polkea, koska maisemat vaihtuvat. Peppuni on tottunut kovalla satulalla istumiseen, Kurki naurahti. Vaikuttaa siis siltä, että kaikki on ok ja homma juuri nyt hanskassa? – Joo, kyllä on ja hanskat hukassa! Pyöräilyhanskat eivät tosin ole koskaan hukassa, ampujanhanskat sen sijaan useammin… "On tehnyt hyvää pitää taukoa. Olympiapaikan metsästäminen ei ole pääkopalle helppoa. Lisäksi kisareissuja ei ole ollut. Matkavuorokausia minulla on vuodesta riippuen noin 100–200." Juho Kurki KOLUMNI Kehittämistä ja kehittymistä A mmunnan erilainen kilpailukausi huitilaitteella. Se on uudistettu versio KIHUn tekniikkaseurantalaitteesta. Coachtech-laite pentuu heinäkuun lopun ja elokuun hankitaan yhteishankintana TSUAn kanssa, eri lajien SM-kilpailuihin. Huippukunja se sijoitetaan Kupittaan ampumaradalle, non virittämiseen tulee samalla lisää tavoitetmissä se on päivittäisessä käytössä. ta, sillä Kansainvälisen ampumaurheiluliiton Coachtech perustuu (ISSF) lajeissa SM-kilpaientisen laitteen tapaan lujen tulokset lasketaan Noptel-ammunnan seurannäytöiksi sekä nuorten että aikuisten EM-kilpaitatekniikkaan. Se parantaa testin palautteenantoa luihin Kroatiaan Osijekissa siten, että testin jälkeen (23.5.–6.6.2021). voidaan tulokset ja kirjalliNuorten kiväärin ja pistoolin SM-kilpailut nen analyysi tulostaa heti. ovat lisäksi näyttönä vielä Tulosten pohjalta ampuja toistaiseksi tämän vuoden tekee tarvittavat korjaukset kalenterissa olevaan EM-kilharjoitteluunsa yhdessä valmentajan kanssa. pailuun, joka on nuorten Laitteen käyttö on entisEM-kilpailut (7.-14.9.2020 PER-OLE LINDELL – Osijekissa nekin. Myös liikAmpumaurheiluliiton tä helpompaa, koska testien valmennuksen johtaja toteuttamiseen ei enää tarkuvan maalin SM-kilpailut ovat näyttönä ensi vuoden vita KIHUa. Tavoitteena on, MM-kilpailuihin. että laite on asennettuna ja Maajoukkueen arvokilpailukausi ja olymtoimintavalmiina marraskuun alusta. piavuosi starttaavat helmikuussa Kisakalliossa järjestettävillä ilma-aseiden EM-kisoilla. KATSE PEILIIN? Teknisen lajivalmennuksen Kisakalliossa jaetaan olympiapaikkoja kiväärinnalla meidän on kehitettävä myös yhteisiä toimintatapojamme siten, että jokainen rissä ja pistoolissa. Lisäksi SAL on päättänyt urheilija ja valmentaja voi tuntea olevansa hakea para-ammunnan EM-kisoja samaan arvostettu ja hyväksytty joukkueen jäsen. yhteyteen Kisakallioon. Toivottavasti saamme Olkaamme edelläkävijöitä ja päivittäkäämme nämäkin kisat Suomeen! yhteiset pelisääntömme proaktiivisesti! Syksyn maajoukkuesuunnitelmat ovat Liikunta & Tiede -lehdessä (2/2020) Urheivalmiina Grande Finale -juhlaan mennessä (24.–25.10.). ISSF-lajien maajoukkueampujien lun eettisen keskuksen (SUEK) tutkimuspäältestit ja psyykkisen valmennuksen luennot likkö Nina Laakso korostaa avoimuuden ja alkavat perjantaina 23. lokakuuta. Valmenrakentavan keskustelun merkitystä. Tavoitteena on hänen mukaansa ennakoiva toiminta, tajien kokoukset järjestetään jo torstaina. joka koostuu tiedonkeruusta, koulutuksesta, Tehoryhmien testileirit ovat marraskuussa ja toimintaohjeiden luomisesta ja tarvittaessa ilahduttavasti kuntotestit on otettu käyttöön sääntöjen päivittämisestä. Sillä aina ongelmamyös sporting-lajeissa. tilanteissa tai epäasiallisessa käyttäytymisessä ei ole kyse harkitusta ilkeydestä, vaan pikemDIGITALISAATIO HYÖTYKÄYTTÖÖN. Valmennusmenetelmät ja osaaminen kehittyvät minkin ymmärtämättömyydestä. koko ajan: ihmisen ohjaamiseen ja suoritukEettisten kysymysten käsittely on Laakson mukaan johtanut siihen, että omaakin sen kehittämiseen tarvitsemme tulevaisuutoimintaa on syytä miettiä: mitä urheilijana, dessa entistä enemmän valmennustiedon valmentajana tai urheilussa mukana olevana keräämistä ja analysointia. Tehokkaan tiedon voi puhua tai tehdä. hyödyntämisen edellytys on, että kerättävä Haluan meidän ryhtyvän yhdessä toimeen tieto tallennetaan digitaaliseen muotoon. keskinäisten pelisääntöjemme ja käyttäytyOlemme tässä kehityksessä mukana ja siirrymme parannettuun eLogger-päiväkirmisohjeiston päivittämiseksi, sillä lajimme toimintakulttuurin pitää pystyä palvelemaan jaan ensi kauden alusta. eLoggeriin kirjataan montaa eri tahoa: hyväkäytöksinen, avoin ja valmennussuunnitelmat ja toteutukset, ja se reilu toimintakulttuuri on urheilijoiden sitouon myös kehittymisen seurannan työkalu. Viitumisen ja kehittymisen edistäjä. Yhtä lailla meisiä testejä tehdään parhaillaan ampujien kulttuuri vaikuttaa suoraan myös valmentajikanssa, ja heinäkuun puoliväliin mennessä uusi päivitetty versio on valmiina. Aloitamme en työkykyyn, motivaatioon ja sitoutumiseen. elokuussa maajoukkueen henkilökohtaisOn hyvä muistaa, että seuroissa tällä hetkellä kasvavien tulevaisuuden lupausten tuten valmentajien, tehoryhmävalmentajien ja muiden maajoukkueen tukihenkilöiden lee saada tietää, millaisen toimintakulttuurin eLogger-käyttökoulutukset etänä Teamsin pariin he ovat siirtymässä huipulle pyrkiesvälityksellä. Syksyllä jatketaan koko urheilijasään: millaista käyttäytymistä heiltä odotejoukon kouluttamisella. taan ja vastaavasti millaista kohtelua heillä on Valmennuksen digitalisaatioon siirrytään oikeus odottaa. Palaan aiheeseen heti kesän myös kiväärin ja pistoolilajien Coachtech-tesjälkeen. Hyvää mieltä ja kesän iloja! 3/2020   URHEILUAMPUJA 15

Minirifle ja pistol caliber carbine ovat kivääripracticalia edullisempia, helpommin järjestettäviä ja nopeatempoisempia practical-lajeja. Minirifle ja Pistol Caliber Carbine kehittyvät vauhdilla Aseen vähäinen rekyyli tekee miniriflestä helpon lajin junioreille ja aloittelijoille. Teksti & kuva MIKA VUOLLE P ractical-ammunnassa pienoiskivääreillä on kisattu jo vuosien ajan, mutta nyt laji on saamassa uutta nostetta kun vuodelle 2022 on luvassa lajin ensimmäiset MM-kilpailut Yhdysvalloissa. Alunperin maailmanmestaruuskilpailut piti järjestää jo ensi vuonna, mutta koronapandemian vuoksi IPSC lykkäsi kaikkia tulevia MM-kilpailuja vuodella eteenpäin. Minirifleä ammutaan .22 LR-kaliiperisilla itselataavilla kivääreillä, ja laji muistuttaa käytettyä patruunaa ja lyhyempiä ampumaetäisyyksiä lukuunottamatta kivää16 URHEILUAMPUJA  3/2020 ripracticalia, tosin pienempi rekyyli tekee pienoiskivääriammunnasta nopeatempoisempaa kuin mitä vastaavat suoritukset olisivat keskisytytteistä patruunaa ampuvilla kivääreillä. Aseet, käytettävät tähtäimet ja varusteet ovat kuitenkin pitkälti vastaavanlaisia kuin kivääripracticalissa. Pienoiskiväärit ovat useimmiten massasulkutoimisia joko AR-tyyppisiä tai Ruger 10/22-mallisia ja avoimessa luokassa käytössä on muuttuvasuurennoksiset valokuvioilla varustetut kiikaritähtäimet. MINIRIFLELLÄ ON monia etuja verrattu- na kivääripracticaliin. Sen harrastaminen on reilusti halvempaa edullisempien patruunoiden ansiosta. Vähäinen rekyyli tekee lajista helpon ja junioreille ja aloittelijoille sekä kivääriä lyhyemmät ampumaetäisyydet helpottavat ratojen suunnittelua kilpailuihin. Miniriflen kanssa Yhdysvalloissa kisa- taan samalla kertaa IPSC-perheen uusimman lajitulokkaan, Pistol Caliber Carbinen MM-kilpailut. Pistoolikarbiinit ovat 9 mm Parabellum -patruunaa ampuvia karbiineita, ja laji muistuttaa välineistön puolesta kivääripracticalia, mutta ammuttavat asemat ovat pitkälti samanlaisia kuin pistoolipracticalissa. Viime aikoina monia kilpailuja onkin yhdistetty siten, että samalla kertaa ja samoilla stageilla ammutaan sekä pistoolilla että pistoolikarbiinilla. PISTOOLIKARBIINISSA ampumamatkat ovat yleensä vielä lyhyempiä kuin miniriflessä, joten näissä aseissa käytetään useimmiten punapistetähtäintä. Luokkia on vain yksi eli PCC:ssä ei ole muille practical-lajeille tyypillistä standard-luokkaa. Sekä minirifleä että PCC:tä voi ampua myös sisäampumarajoilla, mikä mahdollistaa ympärivuotisen kilpailutoiminnan myös pohjoisilla leveyksillä.

Laukia ja Siitonen mestareiksi practicalin pienoiskiväärissä Practicalin kisakausi pyörähti käyntiin SM-kisoilla Nokialla. Teksti & kuvat MIKA VUOLLE K oronarajoitusten jälkeen kotimainen IPSC-kisakausi pyörähti käyntiin toden teolla kesäkuun 28. päivänä Nokialla, kun muutaman vuoden tauon jälkeen practicalistit pääsivät kisaamaan pienoiskiväärin SM-titteleistä. Miniriflen vuoden 2020 SM-kilpailuissa Nokian Seudun Ampujien ampumaradoille oli mahdutettu kaksitoista stagea eli asemaa, ampumaetäisyyksien vaihdellessa parista metristä aina sataan metriin asti. Taitavasti suunnitellut staget vaativat monipuolista osaamista, mutta olivat varsin selväpiirteisiä. Kilpailijat tuntuivatkin arvostavan Philippe de Swertin ja Marko Laineen suunnittelemia konstailemattomia ja "sopivan vaikeita" stageja, jotka seuloivat pitkän helteisen päivän kuluessa mestarit esiin massasta. Kahdentoista stagen kiertäminen isossa ampumaurheilukeskuksessa hellekelillä vaatii kuntoa, sillä kisapäivä oli tälläkin kertaa tyypillisen pitkä, kahdeksan-yhdeksän tuntia. Monilla keskittyminen lyhyisiin, teräviin ampumasuorituksiin pääsikin aina välillä herpaantumaan. Erityisen hankala oli sinänsä yksinkertainen kuuden taulun ja kahden ei-ammuttavan taulun sivuttain liikuttava asema 9, jossa oli määrätty ammuttavaksi epätavalliset kolme laukausta per taulu. Monet ampujat joutuivatkin paikkamaan tekemisiään ja sekosivat ampumarytmissä tällä asemalla. ASEMIIN OLI sisällytetty tasapuolisesti kaikkia practicalin elementtejä. Tarjolla oli liikkumista, nopeiden lähitaulujen ryhmiä, liikkuvaa maalia, heilureita, peltejä ja rytminvaihdoksia nopeasta ammunnasta tarkkuusammuntaan. Lyhyillä asemilla oli tarjolla myös luukkuja ja vaikeista asennoista ampumista, makuu- ja polviasentoakaan unohtamatta. Pienoiskiväärin pääluokkana voi pitää kiikaritähtäimin ja usein myös lähiammuntaa varten punapistetähtäimillä varustettujen kiväärien open-luokkaa, johon osallistui yli yhdeksänkymmentä ampujaa. Siinä kivääripracticalin hallitseva maailmanmestari Jarkko Laukia piti edelleen pintansa ja uusi neljän vuoden takaisen suomenmestaruutensa, vaikka nollasikin yhden lyhyen stagen. Kimmo Iso-Tuisku ampui SM-hopeaa ja pronssille nousi practicalin moniottelija Lauri Nousiainen. Naisia oli mukana vain open-luokassa, yhteensä kuusi kilpailijaa. Naisten mestariksi luokassa kruunattiin Nina Bergström. Kiväärin ja haulikon maailmanmestari Jarkko Laukia piti edelleen pintansa edelleen open-luokan pienoiskiväärissä, vaikka haastajat pääsivät tällä kertaa tuloksissa lähemmäs Laukian töpeksittyä yhden stagen. Luukusta ammuttava lyhyt asema rakennettuna haulikkoradalle. Taulut oli sijoitettu siirrettäviin luotiloukkuihin. Hopeaa kuuden ampujan joukosta nappasi Kirsi Järvi ja pronssia Lilian Leetsi. Open-luokan senior-sarjan SM-mitalisteiksi nousivat reilulla erolla mestariksi ampunut Antti Seppänen, Esa Laine ja Timo Rantonen. Yli kuusikymppisten sarjassa eli super senioreissa mitalikolmikko oli Jouni Aaltonen, Matti Nurminen ja Max Lagerstedt. Juniorimestariksi ampui Roope Tengström. RAUTATÄHTÄIMIN ammuttava standard-luokka on haastavampi ja hieman hidastempoisempi, eikä yleensä kerää yhtä paljon osanottajia kuin avoin luokka. Tällä kertaa mukana oli vajaat parikym- Kilpailunjohtaja Philippe de Swert oli kiireisen viikon jälkeen väsynyt, mutta tyytyväinen. Kilpailijoiden vuolaista kehuista huolimatta hän itse löysi myös pientä parannettavaa järjestelyissä. mentä osanottajaa. Luokka oli kokeneiden practicalistien heiniä. Mestaruuden ja samalla luokan senior-sarjan mestaruuden voitti Ilkka Siitonen. Tommi Elg sijoittui toiseksi ja SM-pronssia kuittasi pienen välimatkan kärkikaksikkoon päästänyt Mikael Ekberg, joka nappasi samalla myös senior-sarjan SM-hopean. Standard-luokan senior-sarjan SM-pronssi meni Tero Hokkaselle. Joukkuemestaruuden voitti open-luokassa KUAS Open I ja standard-luokassa Porkkalan Ampujat. Koronan vuoksi kilpailussa ei nähty lainkaan palkintojenjakoa, vaan mitalistit kuittaavat päiväurakkansa postipakettina. 3/2020   URHEILUAMPUJA 17

URHEILIJA ARJESSA Vallioniemen ikimuistoinen alkuvuosi Koronakevät, valmistuminen, työpaikka ja muutto uuteen kotiin. Sekä tietysti runsaasti ammuttuja kiekkoja ja treeniä. Siinä tiivistetysti skeet-ampuja Timi Vallioniemen vuoden ensimmäinen puolisko. Teksti & kuvat LASSI PALO A amuaurinko lämmitti mukavasti, kun Timi Vallioniemi saapui Helsingin Kalliossa sijaitsevaan viehättävään Torkkelinpuistikkoon. Hänen opiskelijakotinsa sijaitsi nurkan takana, vain muutaman kymmenen metrin päässä kauniissa ja melkein satavuotiaassa talossa. Oli toukokuun viimeisen viikon arkiaamu, ja ihmisiä oli jo kerääntynyt pieneen puistoon. Kuka lukemaan kirjaa, kuka leikkimään lastensa kanssa, kuka tekemään etätöitään – ja kuka haastateltavaksi. – Parempaa aamua ei olisi voinut toivoakaan, Vallioniemi hymyili. Ajatus siirtyi hetkeksi iltapäivään, koska Vallioniemen kanssa oli sovittu, että ammuntakuvat otetaan haastattelun jälkeen Hyvinkaan haulikkoradalla. – Sää suosii myös harjoituksia! Veljeni Janne tulee myös sinne. TIMI VALLIONIEMI on kotoisin Lopelta, ja hän edustaa Ala-Hämeen Ampujia (A-HA). Hän asui ja opiskeli Helsingissä parin vuoden ajan ja valmistui toukokuun lopussa rakennusinsinööriksi Metropolian ammattikorkeakoulusta. Valmistumista juhlistettiin koronaviruksen takia Youtuben välityksellä, ja todistus lähetettiin postissa. Vallioniemi, 23, aloitti työt heti valmistumisensa jälkeen kesäkuun 1. päivänä. Hän sai vakituisen työpaikan samasta paikasta, missä hän oli vuosi sitten kesätöissä ja syksyllä koulun ohessa, eli Ilmalassa sijaitsevasta Swecosta. Yrityksen verkkosivujen mukaan se suunnittelee ”tulevaisuuden kaupunkeja ja kestävämpää yhteiskuntaa”. Vallioniemen toimenkuvaan kuuluu rakennussuunnittelua ja konsultointia. – Esimerkiksi korjausrakentamista ja uusia betonirakenteita. Se on mukavaa hommaa, josta olen tykännyt. Teen Swecossa 18 URHEILUAMPUJA  3/2020 normaaleja toimistopäiviä. Iltaisin menen sitten harjoittelemaan. Vallioniemen mukaan Helsinki on ”siisti” paikka asua ja ”vähän isompi kuin Loppi”. – Viihdyin Torkkelinmäellä hyvin. Täältä oli helppo mennä kouluun Myllypuroon joko autolla tai metrolla. Uusi asunto pitää hankkia, koska tämä on opiskelija-asunto. Olen miettinyt asunnon hankkimista Vantaalta, mistä olisi lyhyempi harjoitusmatka esimerkiksi Lopelle ja Hyvinkäälle, eikä työmatka Ilmalaan olisi kovinkaan pitkä, Vallioniemi pohti toukokuussa. Asiat järjestyivät nopeasti, sillä hän löysi kesäkuussa uuden kodin Vantaan Kivistössä. VALLIONIEMEN valmentajana toimii Jaakko Louhelainen, jonka kanssa vuosien ajan jatkunut yhteistyö on tuottanut hyviä tuloksia. Viisi vuotta sitten hän saavutti poikien MM-joukkuehopeaa Lari Pesosen ja Eetu Kallioisen kanssa. Poikien EM-joukkuehopeaa tuli neljä vuotta sitten Aleksi Ahokkaan ja Kallioisen kanssa. Vallioniemi sai kaksi vuotta sitten pronssia ja joukkuehopeaa Kuala Lumpurissa järjestetyissä opiskelijoiden MM-kilpailuissa. Vallioniemen uran toistaiseksi paras saavutus tuli vuosi sitten, kun hän sijoittui toiseksi Italian Napolissa järjestetyissä Universiadeissa. Hänen peruskilpailunsa ennätys on kesäkuussa Lopella tehty 124. Motivaatiota ja tavoitteita riittää tuleville vuosille: – Pariisin olympialaiset (2024) ovat päätavoitteenani, mutta miksei Tokiokin, jos pääsen ensi vuonna hyvään kisakuntoon. Tokiota varten on yksi lisävuosi aikaa harjoitella. Kova kotimainen kilpailutilanne on vain hyvä asia. Saamme hyvät kisat pystyyn kotimaisin voimin, koska tasoa ja leveyttä löytyy, Vallioniemi viittaa Suomen hyvään skeetin tilanteeseen. Suomen skeetin muita huippunimiä ovat Oskari Kössi, Eetu Kallioinen, Tommi Timi Vallioniemi kuvattuna toukokuun viimeisellä Takanen, Timo Laitinen ja Lari Pesonen, joka on ampunut skeetissä olympiamaapaikan Suomelle. Eurooppalaisten viimeiset Tokion olympiapaikat ammutaan ensi vuonna Kroatian Osijekissa järjestettävissä EM-kilpailuissa. – Toinen paikka Tokioon on vielä auki. Jos ei vielä Tokio, niin Pariisin olympialaisten aikaan olen 27-vuotias. Minulla ei ole ongelmia jaksaa harjoitella eikä lähteä ampumaradalle. Kun harjoitusmääriä nostaa, tuloksetkin kohenevat ja itseluottamusta tulee lisää. Viime vuoden kolmen parhaan kilpailuni keskiarvo oli noin 120. KUTEN KAIKKIEN muidenkin, myös Vallioniemen kevät oli poikkeuksellinen koronaviruspandemian takia. Hän ehti käydä kolmen viikon harjoitusleirillä Espanjan Malagassa ja viikon leiri- ja kilpailumatkalla Kyproksella ennen kuin maailma meni kiinni koronaviruksen takia. Vallioniemen ja Louhelaisen yhteiset leirit jäivät poikkeustilanteen takia vähiin, mutta hyvä asia

viikolla kotitalonsa edessä Helsingissä Torkkelinmäellä. tietää mihin keskittyä, kymmenen vuoden ajan skeetiä ampunut Vallioniemi sanaili kevätauringossa. – Kun Uusimaa suljettiin, minulle tuli parin viikon tauko ammunnassa. Se ei ollut mikään katastrofi, koska tein kuivaharjoittelua ja kävin ahkerasti kuntosalilla, kuten normaalistikin. Hankalaa aikaa tämä on ollut kaikille. Elokuussa järjestetään SM-kilpailut, mutta tänä vuonna ulkomailla ei enää kilpailla. Timi Vallioniemi ja veljensä Janne Vallioniemi. oli se, että Vallioniemi pystyi keskittymään myös opiskeluun, koska kisamatkoja ei ollut. – Olen harjoitellut hyvin. Tosin välillä oli vaikeaa miettiä miten ja kuinka paljon harjoittelee, koska kisoja ei ollut eikä ollut varmaa tietoa siitä, milloin niitä taas on. Mietinkin muutaman kerran, että harjoittelenko turhaan vai väärin. Kun kisoja on, VALLIONIEMI ON urheilullinen nuori mies, jolla on monipuolinen urheilutausta ja joka liikkuu edelleen monipuolisesti. Onpa hän voittanut C-junioreiden salibandyn Suomen mestaruudenkin! Muutama Vallioniemen entinen pelikaveri pelaa nykyään salibandyn kotimaisessa pääsarjassa eli F-Liigassa. Salibandy jäi, kun Vallioniemi alkoi pärjätä skeetissä. – Salibandyn ansiosta hyvät motoriset taidot, silmä-käsi-koordinaatio ja pallosilmä ovat varmasti olleet hyödyksi ampu- maurheilussa, hän sanoi. Haastattelua edeltävänä päivänä Vallioniemi oli pelannut Kivikossa frisbee-golfia kolmen tunnin ajan Pesosen kanssa. – Tein kesän ekan hole-in-onen. Se oli 50 metrin väylä, Vallioniemi hymyili. Mitä tarjosit Pesoselle sen kunniaksi? – Ei hän vaatinut mitään. Lari taisi voittaa minut eilen. VALLIONIEMEN YHTENÄ tavoitteena on parantaa ennätystään. Tavoitteena on, kuten kaikilla muillakin skeet-ampujilla, täydellinen kilpailu eli rikkoa peruskilpailun kaikki 125 kiekkoa.Hän on ollut neljän sarjan jälkeen kaksi kertaa tilanteessa 99/100, mutta kilpailussa sitä kuuluisaa ”pöljää päivää” ei ole vielä tullut: – Kaikkia kiekkoja ei kovin usein rikota. Viimeksi sen on tehnyt Suomessa Lauri Leskinen vuonna 2014, Vallioniemi muistaa. Tavoitteita ja motivaatiota siis riittää niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Tästä on Vallioniemen hyvä jatkaa. 3/2020   URHEILUAMPUJA 19

NOIN 20 KYSYMYSTÄ MAIJA HOPPU: ”Tärkeintä on moni­ puolisuus!” Teksti & kuva LASSI PALO "L asten ja nuorten urheilu- ja liikuntaharrastuksessa tärkeintä on monipuolisuus. Mikä ikinä sitten valikoituukaan päälajiksi, muista harjoitelluista lajeista jää aina jotain mukaan", sanoo Maija Hoppu, joka vastaa Urheiluampujan Noin 20 kysymykseen. Maija Hoppu, 45, hankki ensimmäisen haulikkonsa vuonna 2007. – Siitä lähti ampumarataharjoitteluni liikkeelle. Trap valikoitui lajiksi ajan myötä, hän kertoo. Hoppu toimi parin viime vuoden ajan huolto- ja valmennustehtävissä, mutta viime keväänä aloitti trapin nuorten tehoryhmän valmennustiimissä. Tuusulasta kotoisin oleva Hoppu asuu perheineen Vesilahdessa. Perheeseen kuuluvat aviomies ja kaksi poikaa. 1 2 Millainen sinun koronakevääsi oli? Suurin osa suunnitelmista meni uusiksi, kilpailuja ja leirejä peruttiin. Harjoittelulle ja valmentamisen opiskelulle jäi enemmän aikaa. Voiko tästä vuodesta – ainakaan toistaiseksi – nostaa mitään kohokohtaa ampumaurheilun parissa? Tähän mennessä isoimmat kilpailut olivat kesäkuussa Orimattilassa järjestetyt trap-kilpailut. Oli taas mukava päästä tunnelmaan mukaan! Tehoryhmän urheilijat osallistuivat mukavasti kilpailuun. Ampumaseurat ovat mielestäni hyvin ideoineet erilaisia kilpailuja peruuntuneiden tilalle, oli sitten mikä tahansa haulikkolaji. 3 Millaisia ajatuksia ja suunnitelmia sinulla on, kun puhutaan tämän ampumaurheiluvuoden toisesta puoliskosta? Maija Hoppu oli mukana ensimmäisessä korona-ajan haulikko­ kilpailussa Orimattilassa kesäkuussa. Toivottavasti saamme trapin nuorten tehoryhmän kanssa pidettyä leirejä ja kotiratakisoja. Oletettavasti trapin SM-kilpailut saadaan pidettyä elokuussa. Ja tietenkin paljon hyviä harjoituksia. 8 Koulutus on hyvin mielenkiintoista, koska olen aina pitänyt uuden oppimisesta. Kuljen yritysten ja erehdysten kautta eteenpäin. Kokeneempia ihmisiä on aina mukava kuunnella. 9 4 Olet suorittanut 1-tason valmentajakurssin ja olet nyt suorittamassa 2-tasoa. Millaista koulutus on ollut ja mikä on ollut koulutuksen merkitys sinulle? 5 Olet sanonut olevasi vasta valmentajan urasi alussa”ja että ”opettelet tätä hommaa”. Millaista itse valmentaminen on ollut? Pääosin mukavaa. Sulkuaikana meillä oli pienissä ryhmissä harjoitteluja ja valmentamista oli kiva opetella silloin. On mukavaa miettiä ja analysoida vastaantulevia uusia tilanteita. 6 Mikä on ollut antoisinta ja toisaalta mikä on ollut vaikeinta? Helmiä ovat harjoittelukerrat, kun useammalla urheilijalla ammunta kulkee ja näkee tyytyväisiä kasvoja. Vaikeinta on koittaa saada luotua innostavaa ja positiivista harjoitusilmapiiriä silloin kun oma palautuminen on ollut liian vähäistä. 7 Poikasi Tuomas, 18, ja Kaarlo, 16, ampuvat myös trapia. Millaisia ajatuksia tai tunteita tämä herättää? 20 URHEILUAMPUJA  3/2020 Kyllähän ne ovat hienoja harjoittelukertoja, kun molemmat pojat ovat yhtä aikaa harjoittelemassa. Tuomakselle ammunta on hyvä harrastus ja Kaarlo harjoittelee tavoitteellisemmin. Mitkä ovat ohjenuoriasi ampumaharrastuksessa? Nuorten on hyvä kokeilla eri ampumalajeja, sillä mistä sitä tietää mikä laji alkaa kiinnostaa. Alkuun lapset usein menevät harjoittelemaan sitä lajia, joka kiinnostaa vanhempaa. Lajin kiinnostuksen täytyy loppujen lopuksi lähteä nuoresta itsestään, ja silloin toivottavasti motivaatio niin fysiikka- kuin lajiharjoitteluunkin vahvistuu. Sinulla on perhe, ja olet aktiivisesti kiinni työelämässä ja monessa mukana ampumaurheilussa. Miten saat kaiken mahtumaan kalenteriisi? Välillä tekee kyllä tiukkaa aikataulujen kanssa. Ymmärtävä kotiväki on kaiken perusta. Korona näennäisesti tyhjensi tehokkaasti kalenterin, mutta etenkin harjoitukset ovat sitä vastaavasti täyttäneet. 10 11 12 Mitkä ovat tavoitteitasi valmentajana? Pysyä ajan hermolla ja oppia jatkuvasti lisää. Millainen valmentaja olet? Toivottavasti kannustava ja positiivinen. Luonnehdi seuraasi P-HA:ta muutamalla sanalla. Minusta on mukava olla mukana trap-nuorten valmennuksessa myös Kokkovuoressa. Meillä on mukava porukka trappareita, ja mukaan mahtuu kyllä lisääkin ampujia. 13 Millä tavoin seuraat ampumaurheilua? Kiinnostukseni on lähinnä trap-ammunnassa ja sitä tulee kyllä seurattua aktiivisesti. Kotimaisia trap-kilpailuja tulee tietenkin seurattua paikanpäällä, ulkomaisia netin liveseurantojen ja -lähetys-

ten sekä jälkilähetysten kautta. Sosiaalisen median kautta seuraan haulikkoammuntaan liittyviä kotimaisia ja kansainvälisiä sivustoja. 14 Millaisena näet ampumaurheilun kehityksen niin Suomessa kuin kansainvälisestikin? Suomessa tarvitsemme lisää nuoria harrastuksen pariin, oli sitten mikä tahansa ampumalaji. Toivon, että urheiluammunta nähdään nuorilla samanarvoisena harrastuksena kuin muutkin urheilulajit, vaikka pelivälineenä onkin ase. Ampumaseurat tekevät hienoa työtä järjestäessään ampumakouluja ym. ja tutustumisia eri ampumalajeihin. Uskon, että kansainvälisesti ampumaurheilun asema säilyy. Maailmanlaajuisesti ampumaurheilijoita on kuitenkin paljon. 15 Mitkä ovat kolme vahvinta ja kolme eniten kehitettävää asiaa suomalaisessa ampumaurheilussa? Nuoret ampujat ovat yksi vahvuus ja kehityskohde. Haulikkolajeissa on loistavia nuoria ampujia, mutta uusia nuoria tarvitaan toimintaan mukaan. Nuorten drop out -ilmiötä aikuisten sarjaan siirtyessä täytyisi taklata. Vahvuus on myös se, että vaikka ammunta olisi tauolla esimerkiksi opiskelujen tai mielenkiinnon katoamisen takia, lajin pariin voi aina palata uudestaan. Kolmas vahvuus ainakin trapissa on mielestäni se, että ampujat ikään, sukupuoleen tai liikuntavammaan katsomatta ampuvat peruskilpailuissa saman määrän samoja kiekkoja. 16 Millaisia ohjeita haluat antaa nuorelle, uraansa aloittelevalle haulikkoampujalle? Kokeile eri haulikkolajeja – mikä juuri sinulle tuntuu mukavimmal- ta. Harjoittele myös muita urheilulajeja, koska ne tukevat haulikkoammunnan fysiikkaharjoittelua. Harjoittele vaihtelevasti ja muista myös riittävä lepo. 17 Millaisena näet ampumaurheilun aseman ja arvostuksen suomalaisessa urheiluelämässä? Suomesta on tullut ja tulee arvokilpailuissa pärjääviä ampumaurheilijoita, myös paraurheilun puolella. Arvokilpailumenestys ja positiivisen kuvan luominen ampumaurheilijoista toivottavasti innostaa myös lisää harrastajia lajien pariin. Ja sitä kautta tietenkin uusia tavoitteellisia urheiluampujia. 18 19 Mikä sinua innostaa ja motivoi toimimaan ampumaurheilun parissa? Nuorten kanssa toimiminen. Mikä on mielestäsi kiehtovin asia ampumaurheilussa? Se, kuinka psyykkinen laji esimerkiksi trap loppujen lopuksi on. Siinä tarvitaan toki hyvää fyysistä kuntoa ja ampumatekniikan osaamista, mutta myös keskittymistä sekä mielen ja ajatusten hallintaa. 20 Mikä on tärkeintä lasten ja nuorten urheilu- ja liikuntaharrastuksessa? Monipuolisuus. Mahdollisuuksien mukaan eri lajeja, mikä ikinä sitten valikoituukaan päälajiksi, muista harjoitelluista lajeista aina jotain jää mukaan. Kaikille täytyy antaa mahdollisuus harjoitteluun – niin tavoitteellisille urheilijanuorille kuin harrastajillekin. 3/2020   URHEILUAMPUJA 21

SAL Tulevat painopisteet Missä liiton toiminnan painopisteen tulisi mielestänne olla seuraavan 4 vuoden aikana, jotta ampumaurheilu olisi jatkossakin mahdollisimman vireä ja houkutteleva laji? Valitse enintään 2 tärkeintä. 0% 10% 20% 30% Nuorten saamisessa lajin pariin Ampumarataverkoston turvaamisessa 70% 80% 16% Seuratoimijoiden kouluttamisessa 13% Muussa seuratoiminnan tukemisessa 10% Urheilijoiden kansainvälisessä menestyksessä 9% Varainhankinnassa 9% Seura-arkea helpottavan digitalisaation hyödyntämisessä 60% 21% Seurojen jäsenmäärän kasvattamisessa Lajin uudistamisessa mm. kilpailusääntöjä uudistamalla 50% 61% Aseiden ja patruunoiden helpossa saatavuudessa Liiton palvelujen karsimisessa ja toiminnan supistamisessa, jotta jäsenmaksuja voitaisiin alentaa 40% 70% 5% 4% 3% Kysely: Hyvä ilmapiiri lisää lajin houkuttelevuutta Reilu neljännes seuroista vastasi seurakyselyyn. Vastaaminen oli viime kertaa vilkkaampaa. Teksti ANNE LANTEE A mpumaurheiluliiton helmikuiseen seurakyselyyn vastasi 78 seuraa, mikä on 26 prosenttia liiton jäsenseuroista. Vastausprosentti koheni hieman kolmen vuoden takaisesta, jolloin 23 prosenttia seuroista vastasi kyselyyn. Muutamasta seurasta tuli useampi vastaus, joten vastaajia oli yhteensä 84. Lähes kaikilla (95 %) kyselyyn vastanneista seuroilla oli kehitystavoitteita tuleville vuosille. Palautetta kehittämistä varten pyysi jäseniltä 29 prosenttia vastaajista. Strategia oli niin ikään 29 prosentilla vastaajista. Myönteisimpinä asioina omassa seurassa koettiin seurahenki ja yhteisöllisyys, käytössä olevat olosuhteet ja uusien harrastajien helppo mukaantulo. Ratojen yhteiskäyttö ja yhteistyö kilpailujen järjestämisessä olivat selvästi yleisimmät yhteistyön muodot muiden lähialueen seurojen kanssa. AMPUMAURHEILUN houkuttelevuutta katsottiin eniten lisäävän seuran hyvän ilmapiirin ja yhteisöllisyyden sekä yleiseen asenneilmapiiriin vaikuttamisen harrastajien toimesta, esimerkiksi omasta harrastuk22 URHEILUAMPUJA  3/2020 sesta positiivisesti ja avoimesti kertomalla. Kilpailu- ja valmennustoiminnan osalta tärkeimmäksi vastaajien mielestä nousivat toimitsijoiden riittävyys ja osaaminen, kisojen järjestämisen taloudellinen kannattavuus ja SM-kisojen laatu ja ilme. Näistä eniten kohennettavaa olisi vastaajien mielestä taloudellisessa kannattavuudessa. Ampumaurheilun kuvan ja vaikuttamisen osatekijät koettiin kaikki verraten tärkeiksi, erityisesti ampumaurheilun mielikuvan myönteisyys, mutta laadussa on vastaajien mielestä petrattavaa, etenkin ampumaurheilun näkyvyyden osalta. Aloittelijoiden ja nuorten urheilijoiden kehittämisessä korostui tärkeimpänä ohjaajien osaaminen, jonka useimmat vastaajista kokivatkin vähintään melko hyväksi. TÄRKEIMMIKSI LIITON palveluiksi nousivat lisenssi ja lisenssivakuutus, joita piti melko tai erittäin tarpeellisena 91 prosenttia vastaajista, tuomarikoulutus (88 %), aselupaneuvonta (86 %), sähköinen uutiskirje (85 %) ja liiton nettisivut ja sähköiset materiaalit (84 %). Vähiten tärkeiksi koettiin musiikin julkiseen esittämiseen liittyvä Teosto- ja Gramex-sopimus, jota piti melko tai erittäin tarpeellisena 26 prosenttia, ja Pete Patruuna -älypuhelinsovellus (34 %). Nämä yhdessä vakuutustuotteiden kanssa osoittautuivat toisaalta myös tuntemattomimmiksi palveluiksi. NYKYISTÄ LAATUA tarkasteltaessa kärkeen kiilasi lisenssi ja lisenssivakuutus, jota piti melko tai erittäin hyvänä 89 prosenttia vastaajista. Seuraavina tulivat Urheiluampuja-lehti (85 %), tuomarikoulutus (82 %), liiton nettisivut ja sähköiset materiaalit (78 %), verkkokauppa (76 %), sähköinen uutiskirje (75 %) ja ohjaajaja valmentajakoulutus (71 %). Laadultaan huonoimmaksi koettiin Pete Patruuna -älypuhelinsovellus ja jäsenrekisteri seurakäyttöön, jotka arvioi melko tai erittäin huonoksi neljännes vastaajista. Jäsenrekisteriä piti kuitenkin melko tai erittäin hyvänä 57 prosenttia ja älypuhelinsovellustakin hieman useampi kuin sitä moittineet. Varsin monelle nämä palvelut olivat tuntemattomia ainakin omalta kohdalta, mikä Pete Patruunan kohdalla on luonnollista, sillä sovelluksen kohderyhmänä ovat lapset. SEUROILTA KYSYTTIIN myös, missä liiton toiminnan painopisteiden tulisi olla seuraavan neljän vuoden aikana, jotta ampumaurheilu olisi jatkossakin mahdollisimman vireä ja houkutteleva laji. Valita sai kaksi tärkeintä. Kärjessä erottui kaksi valintaa selvästi muista: nuorten saaminen lajin pariin (70 % vastaajista) ja ampumarataverkoston turvaamisessa (61 %). Muutamia kommentteja tuli liian pitkästä kyselystä. Seurakyselyyn vastaaminen ei tosiaan käynyt aivan kädenkäänteessä, mutta seurojen tilannetta ja näkemyksiä liiton toiminnasta haluttiin selvittää tarkemmin, sillä se luo pohjaa koko liiton toiminnalle. Seurojen ääni on kuultu, kun hallitus liittovaltuuston tukemana keväällä loi uutta strategiaa vuosille 2021–2024. Seurakyselyn vastaukset kokonaisuudessaan on koottu liiton nettisivuille materiaalipankkiin.

Kiikala, Kurikka, Pudasjärvi, Parikkala ja ratoja siltä väliltä Ympäristölupahakemuksiin on tarjolla ammattiapua seurojen ja yhdistysten ylläpitämille radoille. Y mpäristöluvat ovat viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana aiheuttaneet monenmoista päänvaivaa, ja lupa-asioista onkin tullut monille ampumaradoille kohtalonkysymys. Useimmiten ongelmien takana eivät ole kuitenkaan olleet todelliset ja todennettavissa olevat ympäristövaikutukset, vaan kyse on ollut siitä, ettei lupahakemusten valmistelussa tai ympäristöasioiden hoidossa ole ollut käytettävissä tarvittavaa ammattitaitoa. Ongelmien ydin on nyt tiedostettu valtakunnallisellakin tasolla ja ammattiapua on tarjolla seurojen ja yhdistysten ylläpitämille radoille. Toukokuun alussa Suomen Ampumaurheiluliitossa aloittaneiden ympäristöasiantuntijoiden osaavissa käsissä on jo tällä hetkellä yli 30 ampumaradan ympäristölupa-asiat eli hanke on lähtenyt vauhdikkaasti liikkeelle. KENELLE PALVELU on tarkoitettu? Se on tarkoitettu Ampumaurheiluliittoon, Suomen Metsästäjäliittoon, Reserviläisliittoon ja/tai Reserviupseeriliitoon kuuluvien seurojen sekä riistanhoitoyhdistysten ylläpitämille radoille. Kaikkia ratoja ei pystytä luvittamaan yhdellä kertaa, ja työtä tehdään alueittain ja porrastetusti. Uusia ratoja otetaan työn alle sitä mukaa, kun ehditään ja voimavaroja vapautuu. Nyt toivotaankin malttia ratojen toiminnanharjoittajilta, koska melua lukuun ottamatta ampumaratojen ympäristövaikutukset ovat niin hitaita, ettei muutaman vuoden viive luvan hakemisessa aiheuta vahinkoa ja hätäilemällä puolestaan aiheutetaan pelkästään vahinkoa. HANKKEEN LAAJASTA, miltei kaikkia ampumaharrastajia edustavasta rahoituspohjasta johtuen hankkeeseen mukaan pääsyn yksi tärkeimmistä edellytyksistä on avoin suhtautuminen monipuoliseen käyttäjäkuntaan sekä kehitysmyönteisyys. Myös monipuolinen lajiratajavalikoima on plussaa sekä ympäristövaikutuksiltaan laajimmat haulikkoradat (haulikkoradan saadessa ympäristöluvan myös useimpien muiden lajiratojen toimintamahdollisuudet on turvattu nyt ja tulevaisuudessa). LUOTTAMUS AMMATTILAISIIN riittää: – Lupaprosessi vaatii asiantuntijatyö- Metsästysampumapäällikkö Jussi Partanen Suomen Metsästäjäliitossa kertomassa ampumaratojen merkityksestä erityisesti metsästysharjoittelun näkökulmasta. tä 50–500 tuntia, joten kyseessä on suuri panostus jokaiseen rataan. Helpoiten, nopeimmin ja edullisimmin prosessi sujuu, kun ampumaratojen ympäristöasioihin erikoistuneet ammattilaiset pääsevät heti alussa mukaan ja luvitus voidaan suunnitella kunnolla. Näin vältetään turhaa työtä ja rahanmenoa. Ampumaratojen ylläpitäjien ei siis pidä mennä tekemään mitään omin päin, vaan odottaa rauhassa asiantuntijoita paikalla, Ampumaurheiluliiton ympäristöja olosuhdepäällikkö Lotta Jaakkola painottaa. – Meillä on jo useita esimerkkejä siitä, kuinka uudella lähestymistavalla saavutetaan hyviä tuloksia ja sellaisillekin radoille, joilla on ollut vuosia kestäneitä hankalia ympäristölupiin liittyneitä prosesseja ja on saatu hyvä, toistaiseksi voimassa olevia ympäristölupia, Jaakkola jatkaa. Uunituore esimerkki on Pyhtäällä sijaitseva Trapp-73 ry:n haulikkorata, joka on saanut kesäkuun puolessa välissä toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan. Samalla päättyi vajaat tuhat päivää kestänyt hiljaiselo radalla. Ampuma­ ratojen ympäristö­ lupahanke S uomen Ampumaurheiluliitto, Suomen Metsästäjäliitto, Suomen riistakeskus, Reserviläisliitto ja Suomen Reserviupseeriliitto saivat maaja metsätalousministeriöltä rahoituksen kolmevuotiselle ampumaratojen ympäristölupahankkeelle, jonka turvin ampumaratojen ympäristölupiin erikoistuneet asiantuntijat hoitavat ampumaratojen lupaprosesseja. Hankkeessa työskentelee kahdeksan henkilöä, ja sen tavoitteena on laatia ympäristölupahakemukset vajaalle kolmannekselle maamme ampumaradoista. 3/2020   URHEILUAMPUJA 23

TIESITKÖ, ETTÄ... Ampumaradoista on mon lajiston vaaliminen kanna Moni Puolustusvoimien käytössä oleva ampumaja harjoitusalue on luontoarvoiltaan rikas. Tekstit HEIDI LEHIKOINEN Kuva LOTTA JAAKKOLA A lueiden olosuhteet ja kasvillisuus ovat houkutelleet harvinaistakin lajistoa, jota kannattaa vaalia. Tie­ sitkö, että -sarjamme kolmannessa osassa tutustutaan hieman siihen, millainen merkitys ampumaradoilla on biodiversiteetin suojelussa. Merkittävä syy biodiversiteetin heikentymiseen on ihmistoiminnasta johtuvat elinympäristöjen pirstaloituminen. Esimerkiksi Suomen lajien uhanalaisuuden syistä ja uhkatekijöistä suurimpien joukkoon kuuluvat rakentaminen sekä metsäelinympäristöjen muutos, kuten lahopuun ja vanhan metsän vähentyminen. Ampumaratojen ja -alueiden ympärillä maankäyttö on rajoittunutta jo melu- ja turvallisuussyiden takia suhteellisen laajalla alueella. – Tämä vähentää rakentamisesta tai muusta ihmistoiminnasta johtuvaa elinympäristöjen pirstaloitumista säilyttäen näin monille lajeille tärkeitä ekologisia yhteyksiä. Radan läheisyydessä myös luonnonprosessit, kuten lahopuun ja vanhan metsän muodostuminen, saavat edetä häiriöttä. Toisaalta erityisesti haulikkoratojen läheisyydessä ampumasuunnassa on usein kuolleita tai kuolevia puita, jolloin lahopuujatkumoa tuotetaan myös aktiivisesti lisäten lahopuusta riippuvaisten lajien elinympäristöjen säilymistä, Ampumaurheiluliiton ympäristö- ja olosuhdepäällikkö Lotta Jaakkola sanoo. PUOLUSTUSVOIMAT ja biodiversiteetti -raportista käy hyvin ilmi, että moni Puolustusvoimien käytössä oleva ampuma- ja harjoitusalue on luontoarvoiltaan rikas. Esimerkiksi Säkylänharju kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan sekä kansainväliseen luonnon monimuotoisuuden turvaamishankkeeseen, Natura 2000 -verkostoon. Säkylänharjulle on kehittynyt erittäin arvokas paahdeympäristö uhanalaisine lajistoineen. Siellä esiintyy muun muassa lukuisia harvinaisia kasvi- ja hyönteislajeja sekä EU:n lintudirektiivin suojaamia lintulajeja. Rauhoitetuista kasveista siellä kasvaa 24 URHEILUAMPUJA  3/2020 Puut haulikkoradan lähellä muodostavat usein lahopuujatkumoa. muun muassa ainoastaan Suomessa tavattavaa harjumasmaloa. Metsähallituksen erikoissuunnittelija Johanna Ruusunen hoitaa Säkylänharjun ampuma-aluetta yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa. – Perinteiset ampuma-alueet ovat usein vanhoja soranottoalueita tai sen tyyppisiä. Etelä- ja länsirinteet ovat parhaita lajistollisesti ajateltuna. Puusto pidetään pois ja alue valoisana sekä aurinkoisena, jos alue halutaan pitää paahteisena. Ampuma-alueet ovat usein paahdelajien elinympäristöjä, Ruusunen sanoo.   ALUEILLE TULEE usein varvikkoa pintakasvillisuudeksi, mutta biodiversiteetin suojelun näkökulmasta olisi tärkeää, että alueella olisi vähintäänkin ”laikkuja”, jossa maapinta on paljasta tai tallattua. – Armeijan harjoitusalueilla käytettävä kalusto on sellaista, että alue pysyy avoimena osin sen takia. Metsähallitus hoitaa myös kohteita, joissa harjoitustoiminta on loppunut, mutta jotka ovat osoittautuneet lajeille hyviksi elinympäristöiksi. – Niissä on ongelma, että kun ei ole aktiivista toimintaa ja kulutusta, alueet alkavat kasvaa umpeen. Poistamme siellä taimia ja pintakasvillisuutta, että lajit säilyisivät. Puolustusvoimien käytössä 1960-luvulta lähtien olleella Säkylänharjulla on paljon lajeja, joita ei muualla tavata, kuten esimerkiksi harjusinisiipi ja ruususiipisirkka. Alue on palanut 1940-luvulla, ja edelleen paloja syttyy, mikä osaltaan ylläpitää paahdeympäristön piirteitä. – Harjoituskäytössä olleella alueella lajis-

Vieraslajit torjuttava ampuma­ radoillakin neksi – attaa M yös ampumaradoilla on kiinnitettävä huomiota vieraiden eläin-, kasvi- ja sienilajien torjuntaan. Vieraslajit ovat siirtyneet luontaisilta esiintymisalueiltaan ihmisten toiminnan seurauksena. Ampumaratojen kannalta merkittävin haitallinen vieraslaji on lupiini. Lain mukaan maanomistaja on velvollinen poistamaan muualta levinneen kasvuston, jos se aiheuttaa uhan luonnon monimuotoisuudelle, terveydelle tai turvallisuudelle ja poistaminen voidaan tehdä kohtalaisin toimin. VIERASLAJIEN TORJUNTA on tärkeää, sillä ne ovat merkittävä uhka kymmenille maassamme luontaisesti esiintyville lajeille, koska ne saattavat risteytyä alkuperäisten lajien kanssa, valloittaa elintilaa ja kilpailla resursseista. Kun luontainen kasvilajisto taantuu tai häviää, katoavat myös niistä riippuvaiset selkärangattomat, kuten perhoset, kovakuoriaiset ja pistiäiset. Vieraslajit ovatkin maailmanlaajuisesti toiseksi merkittävin uhka luonnon monimuotoisuudelle. to on pysynyt. Jo 1990-luvulla alettiin hoitaa paahderinteen laikkuja. 2000-luvun alussa alueet siirtyivät Metsähallituksen luontopalvelulle. Lajistoa on pitkään seurattu. Kun siellä ajetaan ja tallataan, maan pinta pysyy kasvittomana. METSÄHALLITUKSEN Paahde-Life hankkeessa on tehty kangasajuruohon siirtoistutuksia kolmella kohteella, kuten Ahveniston ampumaradalla, ja Hämeessä on siirtoistutettu hämeenkylmäkukkaa. Se on erittäin uhanalainen, ja siirto vaatii erityisen lupaprosessin. Lajin siirto on kuitenkin onnistunut hyvin seitsemässä paikassa. Puolustusvoimat ja biodiversiteetti -raportissa esitellään myös muiden Puolustusvoimien alueiden ainutlaatuisuutta. Esimerkiksi Vattajanniemi Kokkolassa on Euroopan laajin ja edustavin boreaalisen eli havumetsävyöhykkeen dyyniluontotyyppien esiintymisalue, ja se kuuluu EU:n Natura 2000 -suojelukohteisiin. Santahaminasta puolestaan on löydetty muun muassa yli 450 putkilo-kasvilajia, joka on enemmän kuin miltään muulta Helsingin edustan saarelta. Lisäksi siellä on vuosikymmenten aikana havaittu yli 770 perhoslajia, joista uhanalaisia tai silmälläpidettäviä lajeja on yli 50. MITEN AMPUMARATOJA voisi muutenkin hyödyntää lajien suojelussa? Dosentti Jari Haimi Jyväskylän yliopistosta on työhönsä liittyen tutkinut muun muassa ampumaratojen maaperää. – Ampumaväylät voisivat olla oikein sopivia alueita niitty- ja ketokasvillisuudelle ja sitä kautta moninaiselle selkärangattomien faunalle, kun niitä vain hieman hoidettaisiin. Ampumaradoista voisi jopa rakentaa kukkarikkaiden ketojen verkostoja. Tarvittaisiin vain hiukan kylvötoimia ja oikeinajoitettuja niittoja, Haimi sanoo. Kun Pelasta Pörriäinen -kampanjalla on kannustettu ihmisiä toimimaan omilla pihoillaan, voisi pienillekin ampumaradoille vastaavasti rakentaa suunnitelmallisesti ja keskitetysti niittyjä. Niillä olisi monenlaista arvoa luonnon monimuotoisuudelle. – Nykyään niityt ja kedot ovat tosi ahtaalla, lähinnä teiden pientareet ovat sijaisympäristöjä umpeenkasvaville niittyalueille ja kedoille. Ampumaradat voisivat olla vastaavanlaisia, jopa parempia kuin pientareet. Ne voisivat olla uhanalaisten lajien turvapaikkoja, Haimi sanoo. SUOMI ON sitoutunut YK:n biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen päätavoitteisiin, joita ovat biologisen monimuotoisuuden suojelu ja kestävä käyttö. Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön toimintaohjelman (2013–2020) tavoitteena on, että luonnon monimuotoisuuden turvaaminen otetaan huomioon muun muassa maankäytön suunnittelussa. 3/2020   URHEILUAMPUJA 25

SEURAESITTELY Hämeenlinnan Ampumaseura esiteltiin lehdessä 6/2013. HlAS Nuorten ja toimitsijoiden haasteena Hämeenlinnas Elektroniset taululaitteet ovat poikineet paljon hyvää Hämeenlinnassa. Teksti HEIDI LEHIKOINEN N okian Seudun Ampujat (NoSA) ja Hämeenlinnan Ampumaseura (HlAS) olivat ensimmäisten joukossa seuroista, joihin Urheiluampujassa tutustuttiin. Noin kuuden vuoden jälkeenkin moni asia on seuroissa edelleen hyvällä tolalla. Kehitysaskelia on otettu, mutta haasteetkin ovat tutut. NoSA:n puheenjohtaja Kari Paju nimeää miettimättä merkittävimmän asian, joka taannoisen jutun jälkeen on seuralle tapahtunut: ympäristölupa on uudistettu. – Saimme ulkoradalle sen uudistettua viime vuonna, kun korkeimmasta hallinto-oikeudesta lopulta tuli päätös. Se on ollut iso asia toimintamme kannalta, Paju sanoo. PAJU KOKEE asioiden muutenkin menneen eteenpäin. Seuralla on ”jonkun verran yli” 600 jäsentä sekä aktiivista toimintaa niin sisä- kuin ulkoradallakin. 26 URHEILUAMPUJA  3/2020 – Koronakevät on ollut varmaan kaikilla ampumaurheiluseuroilla vaikeaa aikaa. Monta kilpailua on jouduttu perumaan, ja pidimme ilma-aserataa kiinni, Paju kertoo. Jäsenistöstä hän arvelee keski-iän hieman nousseen. Nuoria tulee kyllä toimintaan, mutta Pajun mukaan harvakseltaan. – Haasteena on ollut nuorten mukaansaaminen niin, että he jatkaisivat lajin parissa. Hän on havainnut myös, että yleisesti talkoolaisten määrä on pudonnut: – Ihmiset ovat kiireisempiä, ja kun käydään harrastuksessa, käydään vain harrastamassa eikä tehdä talkootöitä. Ei koske kaikkia jaostoja, mutta lukumääräisesti talkoolaisten määrä on vähentänyt. Se on ollut viime vuosien ilmiö. KORONAEPIDEMIAN vuoksi koululaisryhmien perinteiset tutustumisvierailut jouduttiin valitettavasti perumaan. Nuorten harrastajien toimintaan saaminen on ollut haastavaa. – Ampumakoulun jälkeen tulee stoppi, kun pitäisi alkaa harrastaa. Ei ole omia aseita, mikä aiheuttaa sen, että radalla joutuu odottelemaan ja istuskelemaan, minkä jälkeen he vähän kuin putoavat pois. Se on varmasti sellainen asia, johon pitäisi löytää keinoja ja mahdollistaa heille harrastusta. Ei kaikilla ole mahdollisuutta tai tarvetta heti ruveta hankkimaan välineitä, joten seuran puolelta olemme vähän suunnitelleet, jos mahdollistaisimme harrastusta, Paju kertoo. Hankintoja haastavaksi tekee, että peruttujen kilpailujen vuoksi seuralta jäi ”toistakymmentätuhatta euroa” tulematta. – Tämä tekee ison loven seuran talouteen ja sitä myöten mahdollisuuteen investoida ampumavälineisiin. Toivon mukaan nyt kun toiminta lähtee taas syksyllä liikkeelle, täytyy pyrkiä satsaamaan lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuteen. PAJU ON huomannut, että toiminnalliset lajit houkuttelevat harrastajia. Silti hän on erityisen tyytyväinen siitä, että NoSA lienee Pirkanmaalla monipuolisin ampumaurheiluseura. – Se varmasti edesauttaa sitä, että on monen eri lajin harrastajia. Hänellä on tiedossa myös asioita, joita lähiaikoina tulee kehittää: – Yksi asia, johon meidän tulisi panostaa, on myönteisen kuvan luominen ja nuorten tulemiseen. Olisi erittäin tärkeää saada nuoria lajin pariin ja positiivinen kuva: tämähän on yksi parhaista lajeista kasvattamaan henkistä tasapainoa. Imagon parantamiseen meidän tulisi panostaa, hän sanoo.

Nokian Seudun Ampujista kerrottiin Urheiluampujassa 5/2014. NoSA n houkuttelu ssa ja Nokialla ILOISIA ASIOITA on viime vuosina tapahtunut myös Hämeenlinnassa. HlAS:n toiminnanjohtaja Timo Hänninen iloitsee elektronisista taululaitteista, jotka ovat poikineet paljon hyvää. – Ne ovat helpottaneet kilpailutoimintaa. Harjoittelu on lisääntynyt, kun porukat tykkäävät käydä ampumassa. Myös kurssien ja tilaisuuksien vetäminen on helpottunut, Hänninen sanoo. Haastatteluhetkellä hän oli tyytyväinen, kun sekä polttari- että firmatilaisuuksien osalta tilanne alkoi jälleen virkistyä kolmen kuukauden hiljaiselon jälkeen. Kyseiset tilaisuudet ovat merkittävä osa seuran toimintaa. – Viime vuosina on ollut kesäisinkin kymmenen tilaisuutta ruutiradalla ja ilma-aseradalla. Niistä porukoista saattaa olla, että joku keksii, että järjestää tilaisuuden kavereilleen tai firmalle. On niistä myös harrastajia tullut muutamia kurssille, Hänninen kuvaa tilaisuuksien jatkoantia. HÄNNINEN ILOITSEE myös lajista tavalla tai toisella innostuvista kokeilijoista. Hämeenlinnassakin on myös muutama opettaja, jotka tuovat vuosittain koululaisia tutustumaan lajiin. Ampumakurssilaisten määrä on kuitenkin vuoden 2014 jälkeen pienen- tynyt, vaikka harrastajamäärä onkin pysynyt samana. – Pienoiskivääripuolella harrastajamäärä on vähentynyt, pistoolipuolella puolestaan on aikuisia aika hyvin. Kymmenkunta käy viikkovuorolla. Näetkö jotain erityistä syytä, miksi kivääripuoli on vähentynyt? – Sitä olen miettinyt. Kun tulin poikani kanssa mukaan toimintaan 1990-luvulla, oli toistakymmentä junioria, oli yhteiset treenit. Nyt ei ole kuin muutama yksittäinen ampuja. Olen yrittänyt vetää junnuille piekkarivuoroa, kolme oli nyt ampumassa. Joka toinen viikko olemme olleet ilma-aseradalla yleisellä vuorolla ja joka toinen viikko junnuille omalla vuorolla ruutiradalla. Ettei harrastus unohtuisi kesän aikana. KILPAILUTOIMINNASTA Hänninenkin kiittää seurayhteistyötä, joka mahdollistaa kilpailutoiminnan vaikkapa SM-tasolla. Kilpaileminen sen sijaan ei kaikkia kiinnosta, mikä on myös huomioitu seurassa sen lisäksi, että huipulle kilpa-ampujana vievä polkukin on mahdollista. – Varovasti olen kilpailutoimintaa tuonut esiin, olen puhunut harrastamisesta. Kun ihminen innostuu kilpailemisesta, se on eri juttu. RATATILANNE ON Hämeenlinnassa hyvä, sillä ilma-aserata on elektronisine taululaitteineen hyvällä mallilla. Myös kilpailutoimintaan on 22-paikkaisella radalla hyvät mahdollisuudet.   – Hattulan että Janakkalan reserviläiset antavat meille paljon kisoja järjestettäväksi. Ruutiradan päivittäminen ja kunnostaminen olisi seuraava kehitysaskel. Siellä muun muassa pitäisi uusia sähköjä. Kuten Nokialla niin myös Hämeenlinnassa kannetaan huolta seuratoimijoista. – Jos seuratoimintaa haluaa kehittää, pitäisi saada toimitsijoita ja koulutusta heille. Ihmisten sitoutuminen on ongelma, ydinporukka on aika pieni. Haasteita ja kehityskohtia on, mutta tulevia vuosia kohti porskutetaan selvillä suunnitelmilla: – Mennään aika lailla samaan tahtiin. Pyritään pitämään toiminta ja aktivoimaan. Tasaista ja rauhallista toiminnan kehittämistä. Tasainen toiminnan kehittäminen olisi reitti eteenpäin, Hänninen sanoo. Koronakevään ja -kesän juttusarjassa kysellään muutamilta seuroilta, mitä Urheiluampujan seuraesittelyjutun jälkeen on tapahtunut ja missä mennään nyt. 3/2020   URHEILUAMPUJA 27

Kultahipuista skeet-ampujaksi, ennätys jo 116! Kultahipuissa kaiken voittanut Juha-Pekka Vähätalo aloitti skeetin viime vuonna, ja ennätys on jo 116. Teksti & kuvat LASSI PALO J uha-Pekka Vähätalo on vain 15-vuotias nuorukainen, mutta häntä voinee kutsua kokeneeksi ampumaurheilijaksi, sillä takana on jo kymmenen vuotta lajin parissa. Hän oli pieni pellavapäinen kultahippuampuja, joka valloitti yleisön iloisella hymyllään ja riemukkailla tuuletuksillaan, kun hän otti vastaan palkintoja ilma-aseiden ja ruutilajien Kultahippufinaaleissa. Palkintoja todella tuli, sillä Vähätalo voitti Kultahippukisojen kivääri- ja pistoolilajeissa kaiken mahdollisen. Hän kilpaili ensimmäisen kerran Kultahippufinaaleissa viisivuotiaana. – Kun nyt katson tuon ikäisiä lapsia, ovat he aika pieniä, Vähätalo naurahti juhannusviikolla tehdyssä haastattelussa. – Kultahippukilpailut olivat mukavia, ja muistelen niitä hyvillä mielin! Vähätalo ei ole koskaan laskenut palkintojensa määrää, mutta palkintokaappiin kaikki palkinnot eivät enää mahdu. Osa on ollut pakko laittaa laatikoihin ja edelleen komeroon. Urheilijan itsensä ja ampumaurheilun kannalta on hyvä, että palkintoja tulee koko ajan lisää, mutta kodin tilankäytön kannalta ehkä ei. – Tykkään ampua, ja haluan kehittyä koko ajan, Vähätalo kertoi. VÄHÄTALO MIETTI pitkään, osallistuisiko hän Lopella kesäkuussa järjestettyyn skeetin Sako-Franchi GP-kilpailuun vai lähtisikö hän Ampumaurheiluliiton skeetin tehoryhmän leirille Tornioon. Hän valitsi Lopen, mikä oli jälkeenpäin ajatellen oikea ratkaisu. Lopella ammuttiin erinomaisissa olosuhteissa erinomaisia tuloksia. Miesten kilpailu oli yksi kaikkien aikojen kovatasoisimmista kotimaan kilpailuista, ja esimerkiksi M20-sarjan voittaja Oskari Lehtimäki (Kurikan Ampujat) paukutti uuden peruskilpailunsa ennätyksen 119. Entinen ennätys koheni kolmella kiekolla. Santeri Syrjätien valmentama Vähätalo rikkoi peruskilpailussa 116 kiekkoa ja sijoittui finaalissa toiseksi. Se oli hänen 28 URHEILUAMPUJA  3/2020 uusi ennätyksensä – ja huikeaa oli, että hän paransi ennätystään peräti seitsemällä kiekolla! – Olen ampunut treeneissä samanlaisia tuloksia, mutta kyllä se kieltämättä yllätti, että kilpailuennätys parani noin paljon. Ammuin Lopella M20-sarjassa, joten pitihän siellä tsempata ja ampua hyvin, että pärjää. Uusi kymmenlukukin tuntuu hyvältä, Honkajoen Seudun Ampujia edustava nuori urheilija myhäili. VÄHÄTALO OLI juuri saapunut kotiin kesätöistään, kun Urheiluampuja-lehti soitti hänelle. Vähätalo työskentelee kesän ajan kotinsa lähellä sijaitsevalla maatilalla. Hän aloittaa syksyllä ysiluokan kotikaupungissaan Kankaanpäässä sijaitsevassa koulussa. Vähätalo on aina ollut luokkansa vanhin, sillä hän on syntynyt 1. tammikuuta. Hänellä on monipuolinen urheilutausta, sillä lajivalikoimasta löytyy ampumaurheilun (kivääri ja pistooli) lisäksi pesäpalloa, jääkiekkoa ja uintia. Voiton vei kuitenkin lopulta skeet. Miksi? – Olen ampunut aiemmin Metsästäjäliiton lajeja. Minua kiehtoo se, että skeet on olympialaji, ja siinä voi menestyä ja päästä Juha-Pekka Vähätalo keskittyy uuteen sarjaan Lop pitkälle. Se on myös mielenkiintoinen laji, Vähätalo perusteli valintaansa. – Olen kilpaillut pienestä pitäen paljon, ja osaan siksi hallita hyvin kilpailutilanteen jännityksen. Pientä jännitystä pitää aina olla. Kisatavoitteeni tälle vuodelle oli 115, joka nyt meni siis rikki. Yritän nyt jatkossa pitää tulostasoni tasaisena eli sellaisia 110–115:n tuloksia. Kaikki kierrokset pitäisi pystyä ampumaan tasaisesti. Enkä tietenkään pahastuisi, jos tekisin vielä uuden ennätyksen! VÄHÄTALON KOVA TULOS lupaa hyvää, mutta nuori mies suhtautuu realistisesti tulevaisuuteensa ampumaurheilijana: – Tavoitteenani on päästä maajoukku- Juha-Pekka Vähätalo matkalla kohti uutta ennätystään.

eilija Esittelyssä tehoryhmäurh "Tavoitteenani on päästä maajoukkueeseen ja ehkä joku päivä olympialaisiinkin. Olen Pariisin olympiakisojen aikaan 19-vuotias ja sitä seuraavien kisojen aikaan 23-vuotias eli ampujana hyvässä iässä." Juha-Pekka Vähätalo Etenemme maltillisesti. Käyn radalla ampumassa 2–4 kertaa viikossa, joskus viisikin. Lähin rata löytyy Niinisalosta, joka sijaitsee noin seitsemän kilometrin päässä Vähätalon kodista. Matka radalle taittuu useimmiten mopolla, joskus valmentajan kyydissä. pella järjestetyssä Sako-Franchi GP-kilpailussa. eeseen ja ehkä joku päivä olympialaisiinkin. Olen Pariisin olympiakisojen aikaan 19-vuotias ja sitä seuraavien kisojen aikaan 23-vuotias eli ampujana hyvässä iässä. Vähätalo ampui viime vuonna noin 3000 kiekkoa. Tuo määrä on tältä vuodelta jo rikkoontunut. – Määrä noussee tänä vuonna 5000:een. VÄHÄTALOA VOI siis kutsua skeetin tulevaisuudenlupaukseksi. Kotimaisen skeetin taso on erittäin kova, mutta Vähätaloa ei pelota pyrkiä joukkoon mukaan: – Minua auttoi Lopella se, että kilpailin paineen alla kovempien ampujien kanssa. Vähätaloa motivoivat myös Eetu Kallioisen (A-HA) nimissä olevat M20-sarjan sekä Y17- ja Y15-sarjan Suomen ennätykset. Ne kirjataan numeroin 124, 118 ja 122. 3/2020   URHEILUAMPUJA 29

Pistoolin tehoryhmä­ perhe Kokkolasta Kokkolasta löytyy aktiivinen pistoolin tehoryhmäperhe, jossa kaksi lasta ampuu pistoolilla ja isä valmentaa. Teksti LASSI PALO Kuva EIJA AHOKANGAS K okkolan Metsästys- ja Ampumaseuraa (KokMAS) edustava Ahokankaan perhe on aktiivinen ampumaurheiluperhe: Petri-isä valmistui viime joulukuussa pistoolin I-tason valmentajaksi, ja lapset Otso-Aadolf, 13, ja Vilja-Alina, 16, kuuluvat Ampumaurheiluliiton pistoolin tehoryhmään. Äiti ei ole – houkutteluista huolimatta – ainakaan vielä alkanut harrastaa ampumaurheilua. – Se on hänen mielestään liian rauhallista ja staattista. Äiti tykkää enemmän peleistä ja hiihtämisestä. Hän kyllä lähtee meidän isompiin kisoihimme mukaan, lapset kertoivat. OTSO KÄVI ENSIMMÄISEN kerran ampumaradalla kokeilemassa isoisän vanhaa piekkaria isänsä kanssa. Isä lupasi hankkia pojalle hyvän ilmakiväärin, jos poika ampuu tuelta isäänsä paremmin 25 metristä. – Hävisin kisan kirkkaasti! Menimme pian tämän jälkeen Kokkolan jäähallin ilma-aseradalle, jossa Otso kokeili ilmapistoolia ja kipinä syttyi. Hän ampui ensimmäisessä kilpailussaan reilun kuukausi ensimmäisen ilmapistoolikokeilun jälkeen maaliskuussa 2016. Vilja aloitti ampumaharrastuksensa pari vuotta Otson jälkeen. Viljalta jäi siis kultahippuvaihe kokonaan pois eikä hän ole ampunut tuelta lainkaan, isä kertoi. Vilja täyttää heinäkuun lopussa 17 vuotta. PETRI-ISÄ ON harrastanut metsästystä ja ampunut ”aina huvikseen” ja nuorempana kilpaillut harrastusmielessä pistoolipracticalissa. Nykyisin isän suosikki on ilmapistooli sen herkkyyden ja haastavuuden vuoksi. – Lasten harrastuksen myötä olen opetellut asioita ja yrittänyt pysyä askeleen heitä edellä, kuten valmentajan kuuluukin. Mutta kyllä he jo niskaan huohottavat, hän naurahti. Valmentajakoulutuksen tärkein anti oli Petri Ahokankaan mukaan se, että hän tiedosti liikunnallisuuden ja fyysisen harjoittelun sekä alkuverryttelyn merkityksen myös ampumaurheilussa: – Se oli minulle täydellisen ”takinkäännön” hetki. Oikeanlainen reippailu ja kro30 URHEILUAMPUJA  3/2020 Pistoolin ”tehoryhmäperhe” Ahokangas: Otso, Petri ja Vilja. pan herättely ennen harjoituksia ja kilpailua näkyvät tuloksissa. Olemme panostaneet nyt paljon fysiikkatreeneihin. Liikunnallista treeniä tulee myös hyötyliikunnan muodossa, sillä molemmat lapset osallistuvat vuosittain isänsä mukana erilaisiin metsätöihin, istukukseen, taimikonhoitoon ja puunkorjuuseen. OTSO JA VILJA käyvät ampumaradalla pari, kolme kertaa viikossa. Lisäksi he käyvät kävely- ja juoksulenkeillä sekä pitävät huolta lihaskunnostaan. Vuosittaisia laukaisumääriä he eivät ole laskeneet, mutta harjoitusta kohden niitä kertyy Otsolla 50–60 ja Viljalla muutama kymmenen enemmän. – Keskitymme enemmän hyviin laukauksiin kuin suuriin määriin, valmentajaisä täsmentää. Viljan ennätykset ilmapistoolissa ovat viime vuonna ammutut 534 (60 ls) ja 358 (40 ls). Otso kirjasi tammikuussa 40 laukauksen ennätyksekseen 345. Viime vuonna hän tähtäsi 30 laukauksella ennätyksensä 283. – Parantamisen varaa vielä on, molemmat sanoivat. MENESTYSTÄKIN ON jo tullut, sillä Otso on voittanut Kultahippufinaaleissa kaksi kertaa ja Vilja on kirjannut nimiinsä 18-vuotiaiden aluemestaruuden. Juuri ennen koronataukoa sisaruspari voitti hopeaa Y20-sarjan SM-parikilpailussa. – Kilpaileminen on meidän motivaattorimme ja moottorimme. Molemmat ovat parhaimmillaan kisapaineen alla. Hyvistä kisahermoista kertoo, että Otso pystyi viime Kultahippufinaalissa ampumaan täyden 100 pisteen päätössarjan, kun alku vähän kangerteli. – Koronavirus hieman latisti harjoitusintoa, koska ei oikein ollut tietoa siitä, milloin seuraava kilpailu taas on. Turussa järjestettäviin ilma-aseiden SM-kisoihin on nyt puolisen vuotta aikaa. Ne ovat meidän seuraava iso tavoitteemme. – Vuoteen ladattiin paljon odotuksia, mutta olosuhteet ovat olleet koronan takia mitä ovat olleet, isä ja lapset sanoivat. He ovat kuuluneet Ampumaurheiluliiton tehoryhmään tämän vuoden ajan ja ehtivät käydä tehoryhmän fysiikkaleirillä ja lajileirillä ennen kuin koronavirus pysäytti kaiken toiminnan. VILJA JATKAA syksyllä ammattikoulussa metsäkoneenkuljettajan opintojaan. Ensimmäinen vuosi on nyt takana, ja kaksi on vielä edessä. Otso puolestaan aloittaa seiskaluokan, kun kesäloma päättyy. Vilja toivoo saavansa loppukesästä töitä ajokoneen kuljettajana, ja Otso huoltaa ja virittelee kotipihallaan traktoria ensi talven metsätöitä varten. Entä sitten tavoitteet ampumaurheilussa? Otson mukaan olympialaiset olisi ”mukava kokea”, ja Vilja haluaisi päästä ulkomaille kilpailemaan ”isompiin kisoihin”. – Otso ja Vilja ovat vielä nuoria. Etenemme rauhallisesti, mutta on tärkeää olla tavoitteita ja unelmia, Petri-isä sanoi. Eikä lopullinen lajivalintakaan ole ehkä ihan varma ainakaan Otsolla, joka on kokeillut Ari Heikkiniemen ohjauksessa myös trapia. – Olemme kokeilleet joka vuosi jotain uutta lajia. Otso on tykännyt trapista. Mikä on oikea laji sitten, kun hän kasvaa isoksi? Nyt on ollut mukavaa vaihtelua ja mennyt hyvin, kun kesällä on ammuttu trapia ja talvisin ilmapistoolia.

Kysy tarjous seurallesi 3/2020   URHEILUAMPUJA 31

MITÄS NYT KUULUU? Hanna Toikko kipusi kansain­ väliselle tasolle saakka Teksti & kuva MATTI ERKKILÄ M enestynyt kivääriampuja Hanna Toikko (o.s. Etula) työskentelee fysioterapeuttina Orimattilan terveysasemalla aikuisten avokun- toutuksessa. Perheeseen kuuluvat aviopuoliso Juhana, lapset Topias ja Tuure sekä saksanseisoja Ursula. Kaunis omakotitalo sijaitsee metsän keskellä keskustaajaman lähistöllä. – Kaverini innosti ampumakouluun, kun siellä ei ollut muita tyttöjä. Tykästyin lajiin, vaikka en aluksi pärjännyt kisoissa. Kotona sanoin tavoitteekseni olympiakisat, Toikko muistelee. TOIKON ENNÄTYKSET ovat: ilmakivääri 400, pienoiskivääri 3x20 laukausta 584 ja makuulla 597 pistettä. Toikko saavutti ilmakiväärillä kaksi EM-hopeaa ja maailmancupissa ilmakiväärillä 5. ja piekkarilla 7. sijan. Pekingin olympiakisoissa (2008) hän oli ilmakiväärillä 21:s (394) ja piekkarilla 24:s (577). Jälkimmäinen kuului hänen kauden parhaimpiinsa, mutta ilmakiväärillä tulosodotus oli korkeammalla. – Makuuasennosta (ei olympialaji) olen myös saavuttanut EM-hopeaa. Olympialaisissa kilpaileminen oli yksi urani upeimmista hetkistä. Itseni haastamista oli osallistua 300 metrin MM-kisoihin 2010. Ammuin Juha Hirven aseella ja Henri Häkkisen opeilla! – SM-mitaleista en ole pitänyt lukua, on niitä jokunen tullut. Aloitin ammunnan vuonna 1992, ja kauden 2012 jälkeen pakkasin varusteet hetkeksi, sillä esikoisemme syntyi 2013. Palasin kilparadoille vielä kahdeksi vuodeksi ja lopetin urani 2014. – Harjoitusmahdollisuudet olivat Lahdessa melko hyvät. Vain pienoiskiväärin talviharjoittelun mahdollisuudet olivat huonot. Kun kansainväliset kisat siirtyivät elektronisiksi, hankin itselleni Megalinkin, jotta pystyin harjoittelemaan elektronisiin laitteisiin kotiradallakin. TOIKOLLA EI alkuvuosina ollut varsinaista valmentajaa. – Sain silloin hyviä neuvoja muun muassa Antti Tyrväiseltä. Kuortaneen urheilulukioon mennessäni sain valmentajaksi Kimmo Yli-Jaskarin ja kahtena viimeisenä vuonna Tero Hovilan, joka oli sitten pitkään henkilökohtainen valmentajani. Juha Hirvi 32 URHEILUAMPUJA  3/2020 Hanna Toikko oli urheilu-urallaan pidetty, vahvahermoinen kilpailija. otti valmennusvastuun, kun hän siirtyi maajoukkuevalmentaksi. Urani lopussa myös Ville Häyrinen auttoi minua urheilijana eteenpäin. – Vanhempani huolehtivat kaikesta muusta, erityisesti alkuvuosina, aina parhaalla mahdollisella tavalla. Heidän ja muiden auttajieni tuella pystyin saavuttamaan enemmänkin kuin mitä osasimme odottaa. Toikon mukaan Ampumaurheiluliitto kohensi huippujen tukipalveluita vuosi vuodelta, mutta parannettavaakin olisi: – Oman ammattikuntani taitoja olisi hyvä käyttää enemmän yksilökohtaisella tasolla. Maajoukkueleiritys toimi hyvänä tukipilarina harjoittelussa. TOIKON TÄRKEIMMÄT tukipylväät olivat vanhempansa ja puolisonsa. – Iso kiitos kuuluu myös Kurt Thunelle, joka huolehti, että varusteeni olivat kunnossa. Liiton puolesta patruunoita oli riittävästi ja yhteistyö Kihun kanssa oli hyvä asia. Rahallista tukea oli niukasti, mutta onneksi muutamana vuonna sain valtion urheilija-apurahaa. Nuorena sitä sitkutteli eteenpäin pienilläkin tuloilla. Urani loppuvaiheessa oli kuitenkin todettava, ettei taloudellinen tuki ollut riittävää. Perheellisenä pienten tulojen kanssa olisi ollut haastavaa jatkaa. – Me olemme maantieteellisesti syrjässä ja häviämme olosuhteiden suhteen esimerkiksi Keski-Euroopalle. Pohjoismaista yhteistyötä voisi kehittää eteenpäin. Toivoisin suomalaisten arvostavan ammatikseen urheilevia enemmän, monien muiden maiden tapaan. HANNA TOIKKO on ollut jo monen vuoden ajan Ampumaurheiluliion kiväärijaoston jäsen. Siellä hän tuo ajatuksiaan esiin erityisesti kilpailijan näkökulmasta. Hän pitää tärkeänä sitä, että miesvaltaisessa lajissa päätöksiä tekemässä on myös naisia. Hän oli vaikuttamassa esimerkiksi uuden 24-vuotiaiden kilpasarjan syntyyn. Nuoria ei kuitenkaan ole uudessa sarjassa ollut niin paljoa kuin odotettiin. – Jaostotyö on pitänyt minut vielä lajin parissa, vaikka radoilla minua ei ole näkynyt. Kiväärinaiset, treenatkaa! Kaivan varusteet kaapista, jos sopiva seniorisarja löytyy. TOIKKO MUISTELEE mielellään kisavuosiaan ja sinnikkäitä vastustajiaan. Marjo Yli-Kiikka oli yksi ”pahimmista”. – Hänen kanssaan olen viettänyt paljon aikaa niin leireillä kuin kisamatkoillakin. Tulimme hyvin toimeen keskenämme, ja olemme yhdessä saaneet kokea monia hienoja asioita. Kehitystäni tuki kova kotimainen vastus kilpaillessamme joukkuepaikoista.

MITÄS NYT KUULUU? Noin 120 Suomen mestaruutta Teksti & kuva MATTI ERKKILÄ P istooliampuja Paavo Palokangas on pitkän uransa aikana liipaissut SM-kilpailuissa noin 120 Suomen mestaruutta. Yleensä mestaruuksien lukumäärä kerrotaan tarkasti, mutta tässä tapauksessa ”noin” sana voitaneen hyväksyä. Kansainvälisillä radoilla Palokangas osui kerran MM- ja kerran EM-kultaan ja useisiin joukkuevoittoihin. Olympiakisoissa hän oli kahdesti kahdeksas. Miehen nimissä olevat Suomen ennätykset tuntuvat olevan tavoittamattomissa. Valtavan SM-voittojen lukumäärän tekee mahdolliseksi se, että pistoolin SM-lajeja on ollut pääsääntöisesti viisi ja joukkuelajeja saman verran. Luvuissa ovat hänen saavutuksensa myös ikäkausisarjoissa ja seuransa Orimattilan Jymyn joukkueissa. Silti siihen tarvitaan poikkeuksellisen taitavaa lahjakkuutta, kovaa intoa kilpailla ja periksiantamattomuutta. Teollinen muotoilija varttui opettajaperheessä laadusta tinkimättömäksi taituriksi. – Minä kiinnostuin ilmakivääriammunnasta armeijassa vapaa-aikana vuonna 1966. Rata oli kasarmin vintillä. Pistoolilajit vetivät kuitenkin myöhemmin puoleensa. Ampumaurheilussa oli vetovoimaa. Samaa tunsin golfissa, ja siitä on tullut viime vuosina minulle mieluisa harrastus. Uuden oppiminen ja sen parissa kehittyminen ovat aina minua kiinnostaneet, Palokangas sanoo. – Lasten ampumaharrastus on omassa kategoriassaan. Laji on henkisesti niin vaativa, että sen omaksuu vasta aikuiseksi varttunut henkilö. Lasten ja nuorten kohdalla tapahtuu usein drop out -ilmiö. Kyllä lapsikin voi lajia harrastaa, mutta ilman tavoitteita. – Ampumaurheilu on aikuisurheilua. Kaikki hyvä lähtee siitä, että saadaan lajiin nuoria (30-v), toisessa aallossa kulkevia urheilijoita, Palokangas uskoo. ORIMATTILALAINEN ihmettelee useasti tehtäviä sääntömuutoksia. Hän arvelee muutosten vaikuttavan erityisesti lajin seuraajiin. He eivät ole ehtineet oppia muutosta, kun ollaan taas tekemässä tarkistuksia. Lajin seuraajat kaikkoavat. Liiton on toki seurattava kansainvälisten sääntöjen muutoksia. Ne tosin koskevat vain kv. toimintaa. Valitettavasti laji saa nykyään varsin vähän tilaa tiedotusvälineissä. Palokangas tunnetaan tinkimättömänä liipaisijana. Hänen tähtäysaikansa on huomattavan pitkä. Hän peräänkuuluttaa pitkähköä tähtäystä ja siihen etusormen maltillista liipaisemisen puristamista. Jonkun ns. tähtäinkuva heikkenee nopeammin kuin toisen. Selkeän tähtäinkuvan aikana on Paavo Palokangas voitti Helsinki–Lahti -moottoritien valmistumisen johdosta Orimattilassa järjestetyn maamerkkikilpailun vuonna 2001. Moottoritien itäpuolella komeilee voittotyö Liehuvaharja yhdessä taiteilijansa kanssa. kuitenkin liipaisun tapahduttava. Ainakin mestarille itselleen rauhallinen liipaisu on sopinut menestyksekkäästi. Motto on: ”Mitä pidempi pito, sitä parempi liipaisu!” LAJIN HAITTAPUOLENA on tietenkin se, että harjoittelusta ja kilpailusta aiheutuvat kulut ovat melkoiset. Parhaat saavat tukea Olympiakomitealta ja Ampumaurheiluliitosta, mutta ne korvaavat vain osan kuluista. Menestymällä eräissä kansainvälisissä kisoissa voi hankkia maalleen olympiapaikan, mutta silloin on oltava aivan tulosluettelon kärkipäässä. – Minulle kävi niinkin, että kun hankin olympiapaikan, minut pudotettiin tukirahan saajien joukosta, Palokangas ihmettelee. Menestyminen tuo muistiin mieleenpainuvia ilon hetkiä. Palokankaalle mieluisat kisat olivat Etelä-Korean Soulissa 1978 järjestetyt MM-kilpailut. Hän voitti ilmapistoolin MM-kultaa ja kaksi joukkuekilpailua. Ilmapistoolin voitto tuli yhdessä Teemu Anttilan, Seppo Saarenpään ja Seppo Mäkisen kanssa, ja toinen joukkuevoitto lauottiin vakiopistoolein joukkueella Palokangas, Saarenpää, Mäkinen ja Hannu Paavola. Tuolloin Palokankaan juhlat jatkuivat vielä Suomeen palattuakin. Lentoasemalla mestaria odottivat perhe, ystävät ja limusiini. Se kiidätti seurueen Orimattilassa odottavien vastaanottoseremonioihin. PALOKANGAS OLI parhaina vuosinaan erityisesti ns. kouluosataitaja. Muutaman kerran hän teki kouluosalla 299 pisteen harvinaisen tuloksen. Haastattelussa toimittajat ihmettelivät, että mitenkä hän teki yhden yhdeksikön. ”Älkää sitä kysykö, kysykää miten tein 29 kymppiä”, Palokangas opasti. Erityisesti miesten pistooliammunnassa suomalaiset menestyivät mainiosti 1970-luvun lopulla. Yksi tekijöistä oli hollolalainen Sakari Paasonen. Hän kuvaa maailmanmestaria näin: ”Paavo oli periksiantamaton. Jokainen laukaus oli viimeisen päälle tehty. Jos hän ei yltänyt pokkaamaan, rehdin onnittelun saivat ne, jotka olivat silloin häntä tarkempia.” Palokankaan nimissä olevat Suomen ennätykset ovat: vapaapistooli 577, vakiopistooli 588, pienoispistooli 592. Parantajia ei ole näköpiirissä! 3/2020   URHEILUAMPUJA 33

RADOILTA KERÄTTYÄ 10 VUOTTA SITTEN... Muistuuko mieleen? Seuraamme historiasarjassa Urheiluampujan vaiheita eri vuosikymmeniltä. U rheiluampujan numerossa 5/2010 kerrottiin, kuinka noin 60 ampumaurheiluvaikuttajaa pohti syyskuisen viikonlopun ajan ampumaurheilun tulevaísuutta Vierumäellä. Tulevaisuusseminaarissa "haastettiin ja provosoitiin" sekä painotettiin strategiatyötä koko "joukkueen" voimavarana ja jatkuvan keskustelun merkitystä: "Kannattaa myös pyrkiä voittamaan esteet ja muutosvastarinta. Esteitä tulee, mutta se on hyvä, koska se osoittaa, että ihmiset ajattelevat. Kaikkea ei kuitenkaan pidä muuttaa, vaan vain ne asiat, joilla on oikeasti merkitystä." Vierumäellä todettiin myös, kuinka on tärkeää on kuunnella ihmisiä ja olla heistä kiinnostuneita: ”Luottamus syntyy vuorovaikutuksesta. Ihminen on numero ykkönen, ja ihmisten avulla toiminta pyörii ja saavuttaa tuloksensa.” TULEVAISUUSSEMINAARISTA on pian kulunut kymmenen vuotta. Sen osanottajista 64 prosenttia oli sitä mieltä, että tulevaisuuden ampumaseurassa pitäisi olla lisää päätoimisia tai palkollisia työntekijöi- tä sen sijaan, että jatkettaisiin vapaaehtoistoiminnalla kuten tähänkin asti. Lisää päätoimisia saataisiin paikalla olleiden mielestä parhaiten yhteistyökumppaneiden avulla. Jos seuralla olisi päätoiminen työntekijä, hänen kolme tärkeintä tehtäväänsä olisivat ohjaajana ja kouluttajana toimiminen, yhteistyösopimusten tekeminen ja ampumaradan hoitajana toimiminen. Ampumaurheiluliiton nykyisten yh- PARAS MUISTONI Teksti & kuva LASSI PALO K ai Jahnsson sijoittui kahdeksanneksi Lontoon olympialaisten (2012) ilmapistoolissa. Hän ampui peruskilpailussa 583 pistettä, joka oli myös finaaliraja. Hänen sarjansa olivat 97+99+97+95+96+99. Neljä vuotta aiemmin Pekingissä hän sijoittui ilmapistoolissa 29:nneksi. ”KAIKENLAISTA ON JÄÄNYT MIELEENI, mutta kokokohta liittyy isompiin kisoihin eli Lontoon olympialaisiin. Peruskilpailun jälkeen minulla oli huikea fiilis. Olin oman hommani tehnyt ja katsoin valmentajaani Matthias Hahnia, joka näytti minulle peukkua. Minulla ei ollut mitään tietoa, mikä jatko on. Tiesin, ettei kilpailuni mennyt huonosti, koska ammuin viimeiseen sarjaan 99. Se oli todella kova rutistus, ja ajattelin, että ”perhana, minä pystyin siihen!” En ajatellut sillä hetkellä mitään muuta, vaan pakkasin 34 URHEILUAMPUJA  3/2020 Kai Jahnsson Lontoossa 2012. kamani. Minulle tuli epätodellinen olo, koska tulokseni riittikin finaaliin. Se oli ikimuistoinen hetki, koska kerrankin sain lopun pidettyä. Kisani rullasi hyvin loppuun asti. deksän alueen kannalla oli 37 prosenttia vastanneista, ja neljän alueen perustamista kannatti 42 prosenttia paikalla olleista. Liiton tukea haluttiin eniten ohjaaja- ja valmentajakoulutukseen, olosuhteiden kohentamiseen (mm. rataluvat) ja valmennuskonsultointiin. Tärkeänä pidettiin myös nopeaa tulospalvelua. Ampumaurheiluliiton uudesta strategiasta kerrotaan tämän lehden sivuilla 6–8. LASSI PALO Olin erittäin tyytyväinen, ja se tunne on jäänyt hauskasti mieleeni! Finaalissa kierrokseni nousivat, ja aioin tehdä sen minkä pystyn. Siinä oli omanlaisensa jännitys, ylä- ja alamäkiä, eikä sillä finaalilla kehumaan pääse. Finaali ammuttiin vanhoilla säännöillä, ja minun olisi pitänyt ampua elukan lailla mitaliin. Olin kuitenkin finaaliin vähän pettynyt, sillä se olisi voinut mennä paremminkin. Lontoon finaalista on kulunut pian kymmenen vuotta. Arvostan saavutustani enemmän ja enemmän. Tein Matthiaksen kanssa oikeita asioita niillä resursseilla, jotka meillä oli käytössä. Kaikki oli kunnossa tausta-asioita myöten. Olympialaiset ovat hienoja kokemuksia! Olen ne kaksi kertaa kokenut, ja voin sanoa, että esimerkiksi kisakylässä on hienoa olla ja on upeaa olla yksi osa kisajoukkuetta. Se on tavoittelemisen arvoinen asia! Unelmia ja tavoitteita pitää olla. Minulla on Matthiaksen kanssa edelleen hyvät ja tiiviit välit, ja pidämme säännöllisesti yhteyttä toisiimme.”

sitä ei missään nimessä voi vähätellä. Kotiseuran järjestämä toiminta, mahdol linen taloudellinen tuki ja muut elementit ovat edelleen tärkeitä. Seuraavassa kuvassa havainnollistetaan helmen matka esim ampumakoulusta kohti maajoukkuetta. VALMENTAJAKOULUTUS Ampumakoulu, koululaisryhmät, kaverien innostamana, yms. ->> Helmet Seurataso Maajoukkueryhmä Tehoryhmä Alkuinnostuksesta aktiiviharrastajaksi Kuva 1. Ampumakoulusta ja kokeilusta kohti systemaattista valmentautumista. Miten saadaan jatkuvuutta ampumaharrastukseen? Aihetta pohtivat PohjoisHämeen Ampujien valmentajat Petri Eteläniemi (pistooli) ja Elina Selin (kivääri). Teksti on lyhennelmä heidän 3-tason valmentajakoulutuksensa lopputyöstä. P ohjois-Hämeen Ampujien pistoolija kiväärikerhossa on noin 30 aktiivista jäsentä. Ratamaksun maksaneita jäseniä on yhteensä noin 145. On havaittu, että kausimaksujen (ratamaksujen) korottaminen vähentää nukkuvien ja hiljaisten jäsenten määrää. Osa näistä jäsenistä on ”puhtaita” kannattajajäseniä, jotka maksavat kausimaksut osallistumatta toimintaan. Kun uusi ampuja liittyy seuraan, hän harrastaa valitsemaansa lajia suhteellisen aktiivisesti. Valitettavan usein tapahtuu kuitenkin niin, että alkuinnostus lopahtaa viimeistään ensimmäisen kauden päättyessä, kun siirrytään sisäradalta ulos. Harjoitusvuoroilla käy myös lukuisia ampujia, jotka eivät halua tai voi liittyä seuraan, vaan haluavat harrastaa ammuntaa avoimilla vuoroilla. Näille ei-jäsenille tarjottavien palvelujen tulee olla helposti toteutettavia ja taloudellisesti kannattavia. Ampumalajien tai seuratoiminnan kehittämisnäkökulmaa näillä palveluilla ei juurikaan ole, mikäli ei haluta perustaa kaupallista ampumarataa. TÄMÄN LOPPUTYÖN tarkoituksena oli löytää (pistooli- ja kiväärikerhon näkökulmasta katsottuna) keinoja, joilla saadaan yksittäinen kertakävijä tulemaan radalle uudelleen, satunnainen kävijä käymään aktiivisemmin ja vakituinen harrastaja jatkamaan harrastustaan kaudesta toiseen. Lisäksi pohditaan sitä, miten ”ampujan polku”-mallia voitaisiin soveltaa seurassa siten, että harrastajien joukosta onnistuttaisiin löytämään ne ampujat, joista voidaan kasvattaa tulevaisuuden huippuampujia. Kynnys lähteä harrastamaan ampumaurheilua on usein liian korkea. Kyse voi olla ammuntaan liittyvistä ennakkoluuloista, joiden poistamiseksi on tehtävä paljon töitä. Myös virheellinen tieto aseiden luvanvaraisuudesta saattaa karkottaa uusia harrastajia. Ampumaharrastuksen voi aloittaa seuran laina-aseella. Oikotietä ruutiaseen hankintaan ampumaseuran kautta ei kuitenkaan ole mahdollista saada. Ampumaurheilu mielletään jossain määrin kalliiksi harrastukseksi. Aloittamisen kynnystä voi alentaa selkeällä hinnoittelulla ja luomalla asianmukaiset houkuttimet harrastuksen alkumetreille. TOIMINNAN LAAJENTUESSA ja harrastajamäärän kasvaessa seuraohjaajia on koulutettava lisää. Suurin tarve on ratavalvontaan kykeneville yleisohjaajille ja tukiammunnan perusteet hallitseville kultahippuohjaajille. Seurassa on oltava myös riittävästi lajivalmennusosaamista, jotta kilpa-ampujien ja nuorten tarpeet voidaan täyttää. Mahdollista on myös hyödyntää muiden seurojen tai liiton asiantuntijaosaamista. Mikään ei estä seuraa hyödyntämästä ulkopuolisia asiantuntijoita (esimerkiksi mentaalivalmentajat). Kultahipuille ja junioreille on järjestettävä ampumaharrastusta tukevaa oheisohjelmaa. Helpoin ja yksinkertaisin tapa järjestää oheistoimintaa on tehdä yhteistyötä muiden urheiluseurojen ja erilaisten yhdistysten kanssa. Monipuolinen harjoittelu ja erilaiset oheistoiminnot tekevät harrastuksesta entistä houkuttelevamman, ja omituinen oheisharjoite voi osoittautua erinomaiseksi lajiharjoitukseksi. ENTÄ NE TUNNISTETUT keinot ampumaharrastuk- jatkuu 3/2020   URHEILUAMPUJA 35

sen jatkuvuuden varmistamiseksi? Listalla on jo hyväksi koettuja tapoja sekä joitain valmentajakurssin aikana ideoituja uusia ajatuksia. Varmistetaan, että seuralla on riittävät valmiudet ja resurssit toiminnan ylläpitämiseen. Pidetään ampumaradat ja kalusto hyvässä kunnossa ja ajan tasalla. Varmistetaan ohjaajien ja seuratoimijoiden osaaminen koulutusten ja perehdyttämisen avulla. Tässä mentori-kisällimalli toimii erinomaisesti, sillä hieman ikääntyneemmillä lajin harrastajilla on valtavasti hiljaista tietoa. Huolehditaan siitä, että valmentajat ja seuratoimijat ylläpitävät omaa osaamistaan ja osallistuvat toimintaan, jotta vierivät kivet eivät pääse sammaloitumaan. Esimerkkinä voidaan mainita Valmentaja I-III-polku, joka antaa erinomaiset valmiudet oman osaamisen kehittämiselle ja verkostoitumiselle. Kehitetään toimintaa ja tehdään investointeja tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaan ja etsitään tukijoita ja osallistutaan aktiivisesti erilaisiin kehityshankkeisiin ja -ohjelmiin. Selvitetään ampujien tarpeet ja pyritään tarjoamaan jokaiselle jotain. Selvitetään ja päivitetään säännöllisesti, millaisia tarpeita ja odotuksia ampujilla on ja pyritään vastaamaan niihin mahdollisimman hyvin ja oikea-aikaisesti. Hyödynnetään yhteistyötä lajikerhojen välillä ja pyritään tarjoamaan erityisesti uusille tulokkaille ja nuorille mahdollisuuksia tu36 URHEILUAMPUJA  3/2020 tustua myös muihin ampumalajeihin. Kerhot toimivat usein hyvin itsenäisesti ja vuorovaikutusta, yhteistä toimintaa, resurssien lainaamista/hyödyntämistä ei juuri ole. Luodaan hyvä ja toimiva jäsenyysmalli, joka mahdollistaisi myös jäsenyyden jäädyttämisen esimerkiksi opiskelun tai muun perustellun jäsenyyskatkon ajaksi. Suhteellisen suuri (esimerkiksi 150 euroa) liittymismaksu saattaa olla este nuoren ampujan liittymiselle seuraan uudelleen. Jäsenmaksujen suhteen lienee syytä seurata yleistä tasoa muissa Ampumaurheiluliiton seuroissa huomioon ottaen seuran toimintaan liittyvät kiinteät kulut, jotka pyritään rahoittamaan suurimmaksi osaksi jäsenmaksutuloilla. Mahdollistetaan säännöllinen harrastaminen myös ilman jäsenyyttä sarjakorttien avulla. Sarjakortit ja kuukausiliput ovat käytettävissä vain avoimilla valvotuilla vuoroilla. Tämä mahdollistaa valvonnan lisäksi myös em. kävijän saaman tuen mahdollisiin avoimiin kysymyksiin tai lajitekniikkaan liittyen. Mikäli satunnaiskävijä innostuu lajista, hän todennäköisesti liittyy aikanaan seuraan, jolloin ampumaan pääse myös muina aikoina. Sarjakortin hinnoittelun tulee olla sellainen, että kynnys kortin ostamiseen pysyy riittävän matalana (esimerkiksi yksikköhinnan lasku 5krt -> 10krt sarjakortissa). Nuorten sarjakortin ikärajan nostaminen esimerkiksi 24 vuoteen lienee järkevää. Korostetaan yhteisöllisyyttä ja seurahenkeä. Yhteishengen ja yhteisöllisyyden ajatus- ta ei pidä väheksyä tai unohtaa huolimatta siitä, että ampumaseura koetaan usein hyvin ”ukkoutuneeksi pienyhteisöksi”. Seurassa tarvitaan myös ei-ampuvia vapaaehtoisia, joille tulee järjestää mukavaa toimintaa. Yllättävän moni on halukas osallistumaan seuran talkoisiin ja yhteisiin kilpailutapahtumiin. Yhteisöllisyyttä voidaan vahvistaa monin tavoin: hankkimalla yhtenäiset edustusasut, perustamalla keskusteluryhmiä ja järjestämällä yhteisiä tilaisuuksia. Nimetään nuorelle ”nimikkovalmentaja” tai yhteyshenkilö. Hyvin usein radalle tullessaan nuori ampuja kaipaa tukea aseen säädöissä, varusteissa, tekniikassa ja muissa uuteen harrastukseen liittyvissä asioissa. Olisi ehkä järkevää, että jokaiselle aktiiviselle nuorelle nimettäisiin vastuuhenkilö/ valmentaja, johon voi ottaa yhteyttä, kun mieltä askarruttavia asioita ilmenee. Näin kynnys saada apua madaltuu, eikä asioita tarvitse jäädä pohdiskelemaan yksin. Erityisesti nuorelle ”tyhmien” kysymysten esittäminen radalla voi tuntua hankalalta, jos tuttuja tukihenkilöitä ei ole paikalla. Nuori astumassa varusmiespalvelukseen – pistooli- ja kivääriammunnan perusteet. Varusmiespalvelukseen astuminen on nuorille merkittävä asia elämässä. Ampumaseura saa silloin tällöin pyyntöjä nuorelle annettavasta ”yksityisopetuksesta” ammunnan alkeissa, koska suuri osa nuorista ei ole koskaan pitänyt kivääriä tai pistoolia kädessään saati ampunut laukaustakaan.

Seura voisi ”tuotteistaa” muutaman illan peruskurssin tekniikasta, asennosta, tähtäämisestä ja varusteista. Tämä tuo itsevarmuutta, kun on jonkinlainen käsitys siitä, mikä on esimerkiksi oikeanlainen tähtäinkuva kivääriammunnassa diopteritähtäimillä. kuin mihin seuroilla useinkaan on resursseja tai mahdollisuuksia rajallisten voimavarojen vuoksi. TEHORYHMÄVALMENNUKSESSA valmennetaan nuoria säännölliseen harjoitteluun ja annetaan valmiuksia maajoukkueeseen pyrkimiseksi. Tässä vaiheessa tarvitaan edelleen seuratason tukea olosuhteiden ja kotirataharjoittelun mahdollistamiseksi, mutta valmennuksellista osaamista ”helmellä” alkaa jo olla riittävästi omatoimiseen harjoitteluun ja omien kehityskohteiden tunnistamiseksi. Maajoukkueeseen (esim. nuorten maajoukkue) päästyään seuratoiminnan rooli vähenee, mutta sitä ei missään nimessä voi vähätellä. Kotiseuran järjestämä toiminta, mahdollinen taloudellinen tuki ja muut elementit ovat edelleen tärkeitä. HELMIEN ELI motivoituneiden lahjakkaiden ja harjoitteluun innokkaiden henkilöiden löytäminen voi olla haastava tehtävä. Pyrimme olemaan kuitenkin seuratasolla aktiivisia yli seurarajojen ja tunnistamaan esimerkiksi aluetoiminnan kautta ”nousevia kykyjä”. Seuratason ja seura-aktiivien rooli on aivan ensiarvoisen tärkeää erityisesti nuorten helmien löytämiseksi ja motivoimiseksi ensimmäisten askelien ottamiseksi. Vanhempien on helpompi tukea nuorta, kun seuran toiminta on jäsenneltyä ja systemaattista. Tehoryhmävalmennuksessa etsimme aktiivisesti uusia nuoria keskustelemalla seurojen edustajien kanssa ja käymällä kisoissa ”tarkkailemassa”. Leiritykseen on otettu mukaan myös sellaisia lupauksia, joiden taso ei ihan vielä riitä varsinaiseksi jäseneksi. Kun seuratasolla tunnistettu ”helmi” saadaan innostumaan ja motivoitumaan harjoittelusta, ryhmässä toimimisesta, iloisesta meiningistä ja uusista kavereista, niin hyppy tehoryhmään on pieni ja siellä iältään 12-14-vuotiaat lupaukset saavat leirityksellä ”organisoidumpaa” harjoitusta/leiritystä YHTEENVETONA voidaan todeta, että nuorten ajasta kilpailevat tällä hetkellä monet asiat, kuten muut samanaikaiset harrastukset, tietokoneet/pelit, sosiaalinen media ja muiden kaverien harrastukset. Monissa seuroissa on ollut laskeva trendi uusien harrastajien osalta, ja lajit alkavat ”ukkoontua”, kuten tavataan sanoa. Tämä ei kuitenkaan ole yksin urheiluammunnan haaste, vaan sama trendi on ollut havaittavissa myös monen muun lajin kohdalla. Asiaa on pohdittu paljon, ja tyhjentä- vää yksiselitteistä vastausta on vaikea antaa. Yksi selittävä tekijä on varmasti se, että joidenkin silminnähden lahjakkaiden nuorten motivoiminen pitkäjänteisesti urheiluun on haastava tehtävä. Työtä on tiedossa vuosiksi eteenpäin jopa koulun ja opiskelun kustannuksella. Harjoittelu on erityisesti yksilölajeissa monesti yksinäistä puuhaa ja menestyminen on kovasta harjoittelusta huolimatta silti epävarmaa. TALOUDELLINEN PANOSTUS tulee usein vanhempien kukkarosta ja on urheilijan alkutaipaleella ensiarvoisen tärkeää. Lisäksi on havaittu, että harrastuksiin ei välttämättä haluta sitoutua pitkäjänteisesti, vaan esimerkiksi ampumakoulun tai viikonloppukurssin suorittaminen on ”riittävä juttu” ja sen jälkeen alkaa suuntaus kohti uusia elämyksiä ja harrastusten kokeiluja. Näin saman harrastuksen parissa toimiminen vuosien ajan on poissuljettu asia. Seuratoiminnan tarjoama tuki ja tarjotut ideat antavat kuitenkin joukon hyviä työkaluja, joilla voidaan säilyttää ja kehittää harrastajan tai perheen yhteisöllisyyttä ja motivaatiota. Keskeisimpänä tekijänä saattaa olla seuratason aktiivien määrä ja mahdollisuus osallistua talkoisiin, ryhmäohjaukseen ja valmentamiseen. Liian usein työmäärä on vain harvojen aktiivisten hurteilla ja sitä kautta eittämättä väsymistä tapahtuu. Tarkkuuslajien yhteinen 1-tason VaLmenTajaKouLuTus 2020 Lähijaksot alkavat perjantaisin klo 17.00 ja päättyvät sunnuntaisin klo 15.00 Tarkkuuslajit (ammunta, curling, jousiammunta ja keilailu) jatkavat yhteistyötä valmentajakoulutuksessa. Lajit järjestävät perinteisen yhteisen 1-tason valmentajakoulutuksen syksyllä 2020. Koulutus sisältää yhteensä kolme lähijaksoa (pe-su), joista kaksi on yleisjaksoa ja kolmas toteutetaan lajikohtaisesti erillisenä. Koulutus sisältää lähijaksojen lisäksi oppimistehtäviä. Koulutuksen hinta Harjoittelun perusteet 11.–13.9.2020 Kuortane • • • • Valmentajana kehittyminen Fyysinen valmennus Yksittäisen harjoituksen suunnittelu Lasten ja nuorten kehittyminen ja harjoittelu Valmentamisen periaatteet 2.–4.10.2020 Kisakallio • • • • • Valmentajan ominaisuudet Taitovalmennus Oppiminen ja opettaminen Psyykkinen valmennus Paraurheilijoiden valmentaminen Lajitaitojen oppimisen perusteet • • • • • Kivääri ja pistooli 6.–8.11.2020, Kisakallio Trap ja skeet huhtikuussa 2021, Orimattila Jousiammunta ilm. myöh. Keilailu ilm.myöh. Curling ilm. myöh. Koulutuksen hinta on 250 euroa/jakso sisältäen koulutuksen ja majoituksen täysihoidolla (2 hh). Koulutus sisältää yhteensä kolme jaksoa. Lisähinnasta on mahdollista majoittautua yhden hengen huoneessa sekä ostaa iltapala. Nämä pääsee valitsemaan ilmoittautumisen yhteydessä. Koulutuksessa käytetään kurssikirjaa Lasten ja Nuorten Hyvä Harjoittelu (35€ sisältäen postikulut). Ilmoittautumiset Mukaan mahtuu kaikista tarkkuuslajeista enintään 15 valmentajaa/tarkkuuslaji ja paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Mikäli osallistujia tulee yli kiintiön, lajiliitot valitsevat osallistujat. Ilmoittautumiset 25.8.2020 mennessä: Kaikkien lajien ilmoittautumiset suoritetaan kootusti internetissä osoitteessa https://forms.gle/eQJHEHfGBKfmPoAs6 Kurssikirja LASTEN JA NUORTEN HYVÄ HARJOITTELU hintaan 35 € sis. postikulut 3/2020   URHEILUAMPUJA 37

ASEESITTELY UR 15 13" – Uuteen aselakiin sopeutettu practical-kivääri Teksti & kuvat PEKKA SUURONEN Tiesitkö, mikä on Suomen toiseksi suurin asevalmistaja? Monelle voi tulla yllätyksenä: se lienee Uronen Precision. T apio Urosen perustama Lohjan Ase & Osa on toiminut vuodesta 1992. Tapion poika Hannu Uronen asui Yhdysvalloissa vuosina 20092012 ja opiskeli asetekniikkaa, aseiden valmistusta ja niiden käyttöä. Hannu oli harjoittanut practical-ammuntaa jo ennen lähtöään Yhdysvaltoihin. Hän oli muun muassa vuoden 2006 SRA-kokonaiskilpailun Suomen mestari ja vuoden 2007 kivääripracticalin Open-divisioonan Suomen mestari. Mutta Yhdysvalloissa paratiisin portit aukenivat. Hänestä tuli siellä ensimmäisenä suomalaisena USPSA:n (U.S. Practical Shooting Association) Grand Master eli suurmestari, korkein mahdollinen luokitus. Kotiin palattuaan Hannu Uronen ryhtyi soveltamaan saamiaan oppeja vuonna 2004 perustettuun brändiin Uronen Precision, jonka omistaja hän on. Toiminta-ajatuksena on valmiiden aseiden tuunaus asiakkaan haluamaan käyttöön ja oman aseperheen valmistus. URONEN PRECISION (tästä eteenpäin UP) on valmistanut AR-tyyppisiä aseita vuodesta 2007 lähtien. Ovelasti mallimerkinnäksi on valittu UR-15. Semminkin kun Colt yhä liittää ®-merkin AR-15® nimeen, eli Colt on onnistunut rekisteröimään merkinnän. Voitaisiin puhua suomalaisista "urskoista". UR-15 on custom-ase, jossa ostajalla on kaikki mahdollisuudet vaikuttaa lopputulemaan. Nyt esittelemme vuoden 2019 aselain mukaisen kiväärin, jossa on 13" eli 330 mm piippu ja lyhyimmillään 680 mm kokonaispituus. Lain silmissä tämä on lippaallisella kertatulella toimiva "pitkä" kivääri. Käyttötarkoituksia ovat metsästys, kivääripractical ja SRA. UP:n nettisivuilla on aseita Level 1, 2 ja 3. Nämä lienevät lähinnä antamassa hintareferenssejä. Kaikkihan on lopulta ostajan päätettävissä. Uronen Precision -aseet ovat 38 URHEILUAMPUJA  3/2020 UR-15 huoltopuretaan peruskomponentteihin tuurnalla ja parin sokan aukityönnöllä. kilpaluokkaa, Finn Precision tavaramerkillä myydään aseita edullisemmilla hinnoilla ja kapeammalla varustetasolla. Kirjoitusaseen piippu on saksalainen Lothar Walther LW19 13" pituisena, 8" nousulla ja polygonaalirihlauksella. Piipun nitraus tarjoaa rosteriin verrattavissa olevan ruostesuojan sekä erittäin kovan pinnan ulko- ja sisäpuolelle. Ulkopuolelta piippu on pinnoitettu Cerakotella Graphite Black -väriseksi. Valittavana on myös rosteripiippu. Kirjoitusaseen piipun suussa oli A2-lie-

Valmistajan puumerkki "UP Made in Finland" näkyy komeasti lipassalvan vieressä. Varmistin on selkeä ja molemminpuolinen. Kumitettu pistoolikahva on Magpulin tekoa. UP:n oma laukaisulaite on valmistajan ylpeys. Sitä myydään ulkomaillekin AR:n viriosana. osuntatakuu annetaan vain 223:lle. UR-15 käyttää AR-yhteensopivia lippaita. UP tarjoaa näitä metsästyslaillisena (2 tai 3 patr.), A-kategorian aseena (5 tai 10 patr.) tai "IPSC- ja SRA-laillisena" (30 patr.). Maailmalla on tietysti jos jonkin kokoisia lippaita. Kirjoitusaseessa oli kuvauksia varten H&K:n 30 patr. polymeerilipas. R-15:ssa on pyörähtävä lukon pää. Sulkuolkia on seitsemän. UR:n rekyylijousi on pitkä ja suurihalkaisijainen. Buffer eli rekyylinvaimennin kesyttää rekyyliä ja palauttaa tähtäinkuvan nopeammin. kinsammutin, mutta tilalle saa myös äänenvaimentimen tai suujarrun. Kirjoitusase oli kaliiperissa 223 Rem. Tälle kaliiperille UP antaa 0,5 kulmaminuutin osuntatakuun. Se on käytännössä 15 mm kasa viidellä laukauksella 100 m matkalta. Muita kaliiperimahdollisuuksia ovat 5,56 x 45 mm NATO ja hybridi-pesitys, jolla voi ampua sekä 223 Rem. että NATO-patruunoita sekaisin. 223 Remiä väljemmästä patruunapesästä ei ole CIP-patruunoita ammuttaessa muuta kuin haittaa. 5,56 NATO ja 223 Hybrid-pesitykset ovatkin vain vientimarkkinoita varten. 0,5 MOA/5 ls./100m AR ON MODULAARINEN kivääri. Perusosat ovat alakerta (lower) ja yläkerta (upper). Piippu, lukko, luisti ja monet pienosat ovat terästä. Luisti voi olla tilauksesta myös alumiinia. Etukädensija (handguard) on alumiinia, UP:n suunnittelema ja valmistama. Aseen päällä on yhteensä 460 mm pitkä integroitu Picatinny-kisko (MIL-STD-1913). Kirjoitusaseessa ei ollut sivuilla tai alapuolella kiskoja, mutta ostaja voi sellaisia lisätä itsekin koska etukädensijan aukot ovat Magpul:n kehittämän M-LOK-standardin mukaiset. Alkuperäisessä AR-15:ssa oli kantokahva, jonka yläosassa oli rautatakatähtäin. UR-15:ssä ei näitä ole, mutta jos sellaisia haluaa, ne voisi kiinnittää upperin Picatinny-kiskoon. Perätukki on Magpul MOE SL. Vetopituus on säädettävissä välillä 290–375 mm. Vetopituuden säädön pikasalvat löytyvät molemmilta puolilta. Säädettävää poskipakkaa ei ole. Pistoolikahva on kumipintainen Magpul MOE Plus. Sen pohjassa on luukku, jonka kautta kahvaan voi sijoittaa vaikkapa öljypullon, puhdistusvälineitä tms. Sekä Magpulin palikat että aseen upper ja lower ovat väritykseltään Olive Drab Green eli "sotilasvihreä". UP:n valmistamissa näkyvissä osissa pintakäsittely on samanväristä Cerakotea. Liekinsammuttimessa ja luistissa on musta nitraus, bufferituubissa musta kova-anodisointi. Kiväärin tilaaja voi myös valita oman Cerakote-värin laajasta paletista. Luisti-lukko -yhdistelmiä valmistetaan monen yrityksen toimesta. Niinpä UP on ostanut valmiin tuotteen. Luistissa näkyy hammastus, joka liittyy Yhdysvaltain sotaväen vuonna 1969 tekemään M16A1-modifikaatioon "Bolt Assist". M16:n lukonkehyksen oikealla puolella oli nap- jatkuu pula, jota painamalla lukon 3/2020   URHEILUAMPUJA 39

sai pakotettua kiinni. UR-15:ssa ei ole tätä nappulaa, joten hammastuskin on viraton. Onpahan muistona historiasta. Kirjoitusaseen perusosa painaa 3073 g. Tähtäinvarustus (Kahles K16i, American Defence AD-Recon pikajalka sekä Butler Creekin läpät) painaa 744 g. Muovinen H&K 30 patruunan lipas painaa 140 g ja 30 kpl GGG 223 Rem.-patruunaa 342 g. Näistä voi laskea kirjoitusaseen täydeksi työpainoksi 4299 g. Vertailun vuoksi Suomen rk62 täydellä lippaalla ja rautatähtäimillä painaa noin 4,3 kg. Ratatestin jälkeen on markkinoille tullut UP:n oma kiikaritähtäimen jalka, jolla koko paketin kokonaispaino kevenee 100 grammaa. LAUKAISULAITE ON UP:N omaa suunnittelua ja tuotantoa. Laukaisuvastus on säädettävissä 400–1100 g. Kirjoitusaseessa oli aavistus etuvetoa, jota seurasi todella makea laukaisu. UP kertookin myyneensä pelkkiä laukaisulaitteita muun muassa Ruotsiin, Viroon, Puolaan ja Yhdysvaltoihin. Varmistinvipu on molemminpuolinen. Vasemmalla puolella vipu on kookkaampi. Merkinnät "safe" ja "fire" ovat vain vasemmalla puolella. Varmistimen edessä olevat toiset molemminpuoliset vivut liittyvät laukaisulaitteen kiinnitykseen. Niitä käytetään vain laukaisulaitetta vaihdettaessa. Liipaisimen etäisyys ei ole säädettävissä. Liipaisinkaari on kohtalaisen väljä paljaalle sormelle. Viritinvipu (charging handle) on molemminpuolinen (ambidextrous). Se on umpilankusta koneistettua 7075 T6 alumiinia ja lasermerkitty "Uronen Precision". AR-15 ON SUUNNITELTU sotilasaseeksi, joten sen huoltopurkaminen lähes ilman työkaluja on mahdollista. Kaupunkilegendan mukaan Vietnamin viidakoissa sokkien ulostyönnössä tuurnan virkaa toimitti 5,56 NATO-patruunan spitzer-luodin kärki. Kotioloissa kannattaa hankkia kunnollinen tuurnasarja, jolla sitten pärjääkin tappiin asti. Kahden sokan irrottamisella Hannu Uronen on practical-ampuja, Uronen Precisionin omistaja sekä UR-aseen suunnittelija ja valmistaja. Uronen Precisionin logo . upper ja lower eroavat. Rekyylinvaimennin (buffer) ja rekyylijousi (buffer spring) irtoavat helposti peräputkesta. Hannu Urosen mukaan tätäkin jousta kannattaa huoltaa. Buffereita on eripainoisia eri kaliipereille ja latauksille. Kirjoitusaseen bufferi painoi 87 g ollen normaali M4-karbiinin bufferituubilla varustetulle aseelle. Liian kevyt bufferi, rekyyli tuntuu enemmän, ja lukko perääntyy turhan vauhdikkaasti. Liian raskas bufferi ja lataussykli saattaa jäädä vajaaksi. Kun ase on katkaistu tai ainakin taitettu etusokan varaan, vedetään viritysvivun mukana ulos luisti (bolt carrier) ja lukko (bolt). Nyt piippu on vapaasti puhdistettavissa patruunapesän puolelta joko puikkotai vetopuhdistusmenetelmällä. Tämä riittää ammunnan jälkeiseen huoltoon. Kun aseella on ammuttu paljon, kannattaa pyörähtävä lukonpääkin irrottaa ja puhdistaa kunnolla. Kaikkiaan lukossa onkin toistakymmentä osaa. Magpulin perätukissa on sormisalpa vetopituuden pikasäätöön. ENSI ALKUUN UR-15 tuntuu hiukan hämmentävältä lyhyytensä vuoksi, mutta tukeva paino vakuuttaa pian, ettei kyseessä ole lelu. Toki perän pituus on säädettävissä isommallekin ampujalle. Koeaseen laukaisu oli säädetty melko kevyeksi. Lymanin mittari näytti 590 g. Tähdättyjen laukauksien lähettäminen tuntui helpolta. Rekyyli oli mieto, kiitos aseen yli neljän kilon painon, 223 Rem.-patruunan ja UP:n erityisen pitkän kaasujärjestelmän. Kuitenkin 3,56 g luoti lähti 13” piipusta vihaisesti, peräti 910 m/s. Hannu Uronen näytti, miten ammutaan erittäin nopeasti kaksi tähdättyä laukausta peräkkäin. Laukausten välien ollessa 0,12 sekunnin luokkaa, se kuulostaa pikemminkin sarjatulelta. Uronen kuitenkin vakuutti laukaisukoneiston olevan tyyppiä itselataava kertatuli. Miehen pitkä practical-kokemus ja aseen helppokäyttöisyys tulivat todistettua. KIVÄÄRI ON räätälöity suomalaiseen practical-urheiluammuntaan ja SRA-toimiin. UP rakentaa vakavasti otettavia kilpailuluokan aseita näihin lajeihin. Suuri etu on, että ostaja saa käytännössä täysin custom-aseen suomalaiselta valmistajalta ja myös tuotetukea tarvittaessa. Tässä kirjoituksessa esitetyn UR-15:n viitehinta on 3390 euroa. Kirjoitusaseessa ollut tähtäinvarustus maksaa lisäksi 2290 euroa. Edullisemman Finn Precision version hinnat ovat alkaen 1850 euroa. www.asejaosa.fi AR-10 ja AR -15 A R lyhenne tulee nimestä ArmaLite Rifle (ei siis automatic rifle). ArmaLite on kalifornialainen insinööritoimisto ja asevalmistaja, joka aloitti kuuluisan lentokonevalmistaja Fairchild Aircraftin (1925–2003) alaosastona vuonna 1954. 7,62 mm AR-10 oli tarjolla Yhdysvaltain asevoimien kiväärin M1 Garandin seuraajaksi, mutta hävisi kilpailun M14-kiväärille, joita valmisti useampi yritys, muun muassa Winchester, Springfield Armory ja Harrington & Richardson. M14 on yhä käytössä Yhdysvalloissa am- 40 URHEILUAMPUJA  3/2020 pumakilpailuissa ja seremonia-aseena. ArmaLiten asesuunnittelija Eugene Stoner (1922–1997) kehitti AR-10:stä "pienoismallin" nimeltä AR-15. Aseen suunnittelukredittiä ovat jakamassa hänen apulaisensa Robert Fremont ja Jim Sullivan. Tämän kiväärin oikeudet myytiin Coltille 1959. Aseesta tehtiin Yhdysvaltain sotaväen yleiskivääri M16 ja siitä lukuisia edelleen kehitelmiä, kuten tämän päivän sotaväen vakioase: Karbiini M4A1 14,5" piipulla, jota valmistaa FN ja tusina muita. Monet Coltille myydyistä patenteista raukesivat 1977, jolloin konstruktiosta tuli vapaata riistaa. Tänä päivänä valmistajia on liikaa lueteltaviksi, mutta "isoista pojista" AR-15:ttä valmistavat muun muassa ArmaLite, Smith & Wesson, SIG Sauer, Remington, Heckler & Koch, Mossberg, Ruger, Savage ja Bushmaster. Colt lopetti AR-15-siviiliversion valmistuksen kovan kilpailun vuoksi 2019. Niche- eli lokerovalmistajat (kuten UP) joutuvat kehittämään omia hiirenloukkujaan, jotta voisivat pyytää kovempaa hintaa kuin peruskaura-aseesta.

Anschützin ampumahiihtokivääri Bionicin otepinnat ovat verkkomaisia. Custom-kahvojen mahdollisuus – ehkä? Jos IWA-näyttely olisi pidetty aiemmin tänä vuonna, niin Anschütz olisi esitellyt uuden ampumahiihtokiväärin 1827F Bionicin. Teksti PEKKA SUURONEN Kuvat VALMISTAJAT S ain ”Ansun” lehdistötiedotteen perutun IWA:n jälkeen. Ampumahiihtokiväärin raudoissa oli uutta vain se, että lipas pysyy paikoillaan magneettien avulla mekaanisen salvan asemesta. Bionicin tukki sen sijaan oli aivan uusi. Sen otepinnat ovat voimakkaasti kevennetyt. Tehdas kutsuu rakennetta nimellä "lattice" (ristikko, säleikkö, hila). Minulle tulivat mieleen sanat "verkko" tai "pitsi". 3D-tulostustekniikalla saavutetaan aivan uudenlaisia muotoja. 3D-TULOSTUS ON uudehko tuotantotapa, joka on sukua hitsaukselle. Se on vastakohta perinteiselle muoviosien ruiskuvalulle. Ruiskuvalussa tarvitaan korkealuokkaisesta teräksestä tehty muotti, joka voi painaa tonneja ja maksaa kymmeniä tai satoja tuhansia. Lisäksi tarvitaan ruiskuvalukone, joka maksaa käytettynäkin kymppitonneja. Mutta kun investoinnit on tehty, niin valmiita kappaleita tulee ripeästi. Eli kalliit aloituskustannukset, halpa yksikköhinta. 3D-tulostuksessa tarvitaan järkevän hintainen (alkaen 300 euroa) tulostin, joita on nykyään esimerkiksi kirjastoissa kaiken kansan käytettävissä. Eli melko halvat aloituskustannukset, melko halpa yksikköhinta. Ja tietysti tarvitaan tuotekuva digitoituna. Tuotekuvan luomisen hinta on juttu sinän- sä. Lisäksi tarvitaan muovimateriaalia lankarullalla. 3D-TULOSTUSMATERIAALEJA ovat muun muassa polyamidi (PA), PA Glass (lasikuituvahvisteinen PA), Alumide (alumiinivahvisteinen PA), ST PEBA, AdSint (sisältää hiilikuitua) ja termoplastinen polyuretaani (TPU). Tuo viimeinen on pehmeän tuntuinen materiaali, joka muistuttaa kumia. 3D-tulostin sulattaa materiaalia ohuen kerroksen (0,02–0,5 mm) edellisen päälle eli "kasvattaa" tuotetta. Kaikki yllä mainitut materiaalit kestävät loistavasti aseen kahvan sovelluksessa. 3D-tulostamisesta on käytetty nimitystä "uusi teollinen vallankumous". TÄSSÄ VAIHEESSA mielikuvitukseni hyp- päsi laukalle: custom-kahvoja pistooleihin, kivääreihin, haulikoihin? Esimerkiksi pistooliampuja on perinteisesti muotoillut itselleen kahvan raspaamalla ja kittaamalla. Eli yrityksen ja erehdyksen periaatteella. Kun aseen ottaa käteen, sen tulisi osoittaa luontevasti kymppiin. Ampujan ei tarvitse jännittää tarpeettomia lihaksia aseen paikallaan pitämiseen. Lihasjännittämisestä johtuva tärinä minimoidaan. Nyt se laukkaava mielikuvitus: entä jos olisi jokin muovailuvaha tai pehmeä media, jota pistooliampuja puristaisi ampumakädellään, ja joku tarkalleen pistoolin painoinen ja pituinen vehje mediassa kiinni? Otetaan mediasta ote ja tähdätään normaalitauluun. Avustaja painaa enter. Mitat vilahtavat tietokoneeseen, ja pian 3D-tulostin rupeaa pukkaamaan muovikerrosta toisensa päälle. Lopputulema olisi täysin ampujan käteen sovitettu kahva. Jos ensimmäinen kahva menisi syteen, ei uuden tekeminen maksaisi kuninkaan lunnaita. KAHVAN PERUSRUNKO voi hyvin olla puuta, muovia, alumiinia tai mitä vain. Ideana olisi 3D-tulostaa käden kosketuskohdat. Pistoolissa siis sormien, kämmensyrjän ja kämmenpohjan paikat. Käytännössä siis palasia, jotka liitetään tavalla tai toisella kahva-aihioon. Eniten hyötyisi pistooliampuja. Mutta kivääri- ja haulikkoampujatkin käyttävät pistoolikahvan tyyppisiä. Ranteen kulma olisi tällöin luonnollisempi kuin perinteisissä tukeissa. 3/2020   URHEILUAMPUJA 41

TIEDOTUKSIA, TAPAHTUMIA JA KILPAILUKUTSUJA 10-Golf pelataan Pirkkalassa 3. elokuuta A mpumaurheilijoiden jokakesäinen golfkilpailu, Kymppigolf, pelataan Golf Pirkkalan (GPI) 18-reikäisellä kentällä maanantaina 3. elokuuta klo 10.00 alkaen. Golf Pirkkalan erinomainen kenttä sijoittuu kumpuilevaan mäntymaastoon, jota säestävät kauniisti paikka paikoin vesialueet. Kentän slope miehille (keltainen) on 132 ja naisille (punainen) 127. Kenttään voi tutustua tarkemmin osoitteessa www.golfpirkkala.fi. Kilpailumuotona on piste-bogey. Kilpailussa järjestetään miesten ja naisten sarjat sekä kutsuvierassarja. Myös paras scratch-tulos palkitaan. Lisäksi on erikoiskilpailuja. Kilpailuinfo on klo 9.30 klubilla ja ensimmäinen lähtö klo 10.00. Osallistumisoikeus: SAL:n seuran jäsenyys tai kutsuvieras sekä SGL:n golfseuran jäsenyys. Käytämme kilpailussa tuloskorttina sähköistä Golf GameBookia, mutta kilpailutulokset on mahdollista kierroksen aikana kirjata myös perinteiseen tuloskorttiin. Ilmoittautuminen 22. heinäkuuta mennessä: mikko.taussi@gmail. com. Ilmoita ilmoittautumisen yhteydessä ampumaseurasi, golfseurasi ja tasoituksesi (hcp). Kaikkia ilmoittautuneita pyydetään tuomaan mukanaan pieni palkinto, joita jaetaan sen mukaan kuin niitä riittää. Hinta on 70 euroa. Hintaan sisältyvät harjoituspoletti rangelle, tulokahvit ja kevyt lounas kisan jälkeen. Pelin jälkeen on myös mahdollisuus saunomiseen. Käyntiosoite: Golf Pirkkala, Vaittintie 95, 33960 Pirkkala. GPI-caddiemaster: caddiemaster@golfpirkkala.fi (puh. 010 292 6900) PALVELUHAKEMISTO Vakio- ja irtovuoroja Pienoispistoolirata 25 m: ampumapaikkoja 5 kpl, maksimikaliperi 22 50 m rata: ampumapaikkoja 3 kpl, ampua voi 9 mm aseella, kohdistuspöytä Ampumaratoja voi käyttää vain, jos on oma ase ja siihen hallussapitolupa. Helsingin Urheilutalo Helsinginkatu 25, puh. 09 3488 6419 urheiluhallit.fi/kallio VIRKISTÄVÄN MUKAVA. ASEET JA AMPUMATARVIKKEET Liikkeemme avoinna ma-pe 9.00-17.00 la sopimuksen mukaan Maahantuonti-, tukku- ja vähittäismyyntiliike Keskustie 5, 34800 VIRRAT Puh. 03-4755371 Kotisivumme: www.asetalo.com Sähköposti: asetalo@asetalo.fi Kotisivut: www.asetalo.com Sähköposti: asetalo@asetalo.fi 42 URHEILUAMPUJA  3/2020 www.ampumaurheiluliitto.fi Vuoden 2020 neljäs Urheiluampuja ilmestyy 24.9. AVOIMET TYÖPAIKAT Valmennuksen johtajaa S uomen Ampumaurheiluliitto ry (SAL) on maamme urheilutoiminnan vanhimpia ja menestyksekkäimpiä lajiliittoja. Se on perustettu vuonna 1919. Ampumaurheiluliittoon kuuluu noin 300 jäsenseuraa, joissa ampumaurheilua harrastaa noin 30 000 henkilöä. Haemme nyt päätoimiseen työsuhteeseen valmennuksen johtajaa. Tehtävä on määräaikainen 1.1.2021–31.12.2024. Valmennuksen johtaja vastaa Ampumaurheiluliiton huippu-urheilutoiminnasta yhdessä lajikohtaisista maajoukkuevalmentajista koostuvan tiiminsä kanssa. Tehtävänäsi on organisoida ja kehittää liiton valmennusjärjestelmä sellaiseksi, että se mahdollistaa nyt ja tulevaisuudessa maailman huipun saavuttamisen motivoituneille huippu-urheilijoille ja varmistaa laadukkaan valmennuksen kautta polun tulevaisuuden menestyjille seuroissa ja liiton valmennusryhmissä. Merkittävänä vastuualueena tähän liittyen on SAL:n valmentajakoulutus. Vastaat myös huippu-urheilun budjetista. Edellytämme tehtävään soveltuvaa koulutusta (korkeakoulutasolta), kokemusta huippu-urheilu- ja valmennustoiminnasta ja urheiluorganisaatioista, hyvää johtamis- ja organisointikykyä ja erinomaisia vuorovaikutustaitoja. Tehtävässä onnistuminen edellyttää tiivistä yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa niin kotimaassa kuin ulkomailla, kykyä toimia laajassa verkostossa ja hallita laajoja kokonaisuuksia, paineensietokykyä, hyviä tietoteknisiä valmiuksia sekä erinomaista suomen ja englannin kielen suullista ja kirjallista taitoa. Luemme eduksi muun kielitaidon. Ampumaurheilutausta ei ole välttämätön. Lisätietoa tehtävästä antaa toiminnanjohtaja Anne Lantee, puh. 040 5785 860, anne.lantee@ampumaurheiluliitto.fi. Lähetä hakemuksesi ansioluetteloineen ja palkkatoiveineen 29.7.2020 mennessä sähköpostitse osoitteella rekry@ampumaurheiluliitto.fi. Valmentajia SOPIMUSKAUDEN päättyessä avaamme nyt haettavaksi kaikki Ampumaurheiluliiton valmentajien tehtävät: trap: päävalmentaja, nuorten valmentaja, paravalmentaja skeet: päävalmentaja, nuorten valmentaja kivääri: päävalmentaja, nuorten valmentaja, paravalmentaja pistooli: päävalmentaja liikkuva maali: päävalmentaja practical: valmennuskoordinaattori Tehtäviä voidaan tarpeen mukaan yhdistellä. Katso tarkemmat kuvaukset tehtävittäin osoitteesta ampumaurheiluliitto.fi/liitto/avoimet-tyopaikat. Kaikki valmentajat toimivat maajoukkueiden valmennustehtävien lisäksi SAL:n valmentajakoulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Lisäksi jokaisessa lajissa yhden valmentajan tehtäviin kuuluu myös nuorten tehoryhmän valmennuksen suunnittelu ja koordinointi yhdessä tehoryhmävalmentajien kanssa. Edellytämme valittavilta erinomaista lajiosaamista, tehtävän tasosta riippuen riittävää valmentajakoulutusta, käytännössä osoitettua valmennusosaamista sekä kykyä toimia kansainvälisissä yhteyksissä englannin kielellä. Kaikissa tehtävissä onnistuminen edellyttää erinomaisia vuorovaikutustaitoja ja yhteistyökykyä, riittäviä tietoteknisiä taitoja, paineensietokykyä ja halua kehittää omaa valmennusosaamistaan. Tehtävät ovat määräaikaisia ja alkavat 1.1.2021. Sopimukset ovat 2+2-vuotisia. Osa tehtävistä on päätoimisia ja valtaosa eri laajuisia osa-aikaisia tai oto-tehtäviä. Lisätietoa tehtävistä antaa valmennuksen johtaja Per-Ole Lindell, puh. 0400 525 114, per-ole.lindell@ampumaurheiluliitto.fi. Lähetä hakemuksesi ansioluetteloineen ja palkkatoiveineen 16.8.2020 mennessä osoitteeseen rekry@ampumaurheiluliitto.fi. Kerro hakemuksessasi myös, kuinka laajasta tehtävänkuvasta olet kiinnostunut.

TAVARAPÖRSSI MYYDÄÄN ANSHUTZ 1903 PIENOISKIVÄÄRI. Aseessa on diopteritähtäimet. Ase on hyvä kuntoinen ja käyntinen. Hinta 800 eur.Ilmoittaja: Markku Oinonen, markku.j.oinonen@pp.inet.fi, 0505237009. Ilmoitus jätetty: 16.06.2020 MYYDÄÄN PARDINI SP PIENOISPISTOOLI * Ammuttu alle 10000 lks. * Oikeakätinen muokkaamaton M-koon kahva * Kunto erinomainen HP: 900€. Ilmoittaja: Ville Rajala-Rahko, ville.rajalarahko@gmail.com, 0503347658. Ilmoitus jätetty: 27.05.2020 ONNITTELUT 85 VUOTTA Heikki Hirvonen 75 VUOTTA Ossi Lähteenmäki Pentti Rutanen Matti Laakso Kari Kullbeg Teuvo Nurmi 70 VUOTTA MYYDÄÄN STEYR LP10E ILMAPISTOOLI. Myydään Steyr LP10E ilmapistooli. * Ammuttu alle 5000 lks. * Kaksi säiliötä, leimat 2/2012 * Oikeakätinen L-koon kahva * Kunto erinomainen * Mukaan myös pumppu HP: 1400€. Ilmoittaja: Ville Rajala-Rahko, ville.rajalarahko@gmail.com, 0503347658. Ilmoitus jätetty: 27.05.2020 MYYDÄÄN JÄLLEENLATAUSLAITTEISTO. Laitteistoon kuuluu RCBS neljän aseman progresiivinen prässi kal 32 nipoin, Webster M 40 mekaaninen ruutivaaka, Hornady M 3 hylsyjen puhdistusmylly, nallien kääntölevy ja Lapuan jälleen lataajan opas (eng). Yhteishinta 480 €. Ostaja saa lisäksi suurehkon määrän vähän ammuttuja kal 32 hylsyjä. Ilmoittaja: Jorma Riissanen, jorma. riissanen@pp.inet.fi, 0400 505240. Ilmoitus jätetty: 15.05.2020 MYYDÄÄN WALTER GSP CAL .22/.32 TARKKUUSPISTOOLI Aseeseen kuuluu kaksi piippua, kaksi laukaisukonetta, kahdet lippaat ja Walterin oma kahva ja Morinin kahva. Sillä on ammuttu kesäisin noin 1000 laukausta vuodessa enimmäkseen pikkupistoolilla. Isopistoolilla on ammuttu vähemmän. Ase ostettiin uutena vuonna 1990. Hinta 500 €. Ilmoittaja: Jorma Riissanen, jorma.riissanen@pp.inet.fi, 0400 505240. Ilmoitus jätetty: 15.05.2020 MYYDÄÄN BERETTA SILVER PIGEON 1 686. Haulikko 12 / 76 kertatuli,ulosheittäjät,aselaukku,5 vaihtosupistajat. Ase uusi! Myydän sairastumisen takia,hinta 1900 e. Ilmoittaja: Veikko Enberg, veikko.enberg@gmail.com, 0400523153. Ilmoitus jätetty: 07.05.2020 MYYDÄÄN SMITH & WESSON 357 MAGNUM, Rst- runko, 6\"- piippu. Erittäin vähän ammuttu. Ase on Keski-Suomessa. Hinta 350 € / tarjous. Ilmoittaja: Matti Kuortti, matti.kuortti@gmail.com, 0440975576. Ilmoitus jätetty: 16.4.20 MYYDÄÄN LATAUSPURISTIN RCBS ja holkkisarjat 32/38, 32 luoteja 750, nalleja 1000, hylsyjä 32/38. Tee tarjous. Timo Kurki, timo.kurki@indepro.fi, 0407014501. Ilmoitus jätetty: 12.4.20 MYYDÄÄN SAKO 22LR/32SW VAIHTOKALIIPERIPISTOOLI Hyväkuntoinen, vähän ammuttu, laukku ja ohjekirja 500 €. Ilmoittaja: Timo Kurki, timo.kurki@ indepro.fi, 0407014501. Ilmoitus jätetty: 12.04.2020 OSTETAAN TARKKUUSPISTOOLI PARDINI Ostan Pardini .22 pienoispistoolin. Hinta max.400,- Tarvikelaukkuineen ja lippaineen. Ilmoittaja: Ossi Reini, ossi.t. reini@gmail.com, 040 7146563. Ilmoitus jätetty: 7.4.2020 OSTETAAN VASENKÄTINEN RIISTAMAALI ILMAKIVÄÄRI Ostetaan vasenkätinen riistamaali-ilmakivääri. Ilmoittaja: Kimmo Kautto, kautto.kimmo@ gmail.com, 0405864131. Ilmoitus jätetty: 26.1.2020 Tavarapörssi on tarkoitettu yksityishenkilöille ja ­ampumaseuroille. Hinta 10 euroa. Voit täyttää sähköisen ilmoituspohjan osoitteessa: www.ampumaurheiluliitto.fi/myyja-osta/ilmoitukset/lisaa-ilmoitus Ilmoituksen voi lähettää myös sähköpostitse osoitteeseen urheiluampuja@ampumaurheiluliitto.fi tai postitse osoitteeseen Ampumaurheiluliitto, Lassi Palo, SAL, Valimotie 10, 00380 Helsinki. Arvo Sihvonen Kenneth Löfgren ESF 16.8. TSA TSA TSA NorA TSA 27.7. 30.7. 17.8. 13.9. 15.9. TSA 12.8. TSA 3.9. Peter Didrichsen 60 VUOTTA Rabbe Karlsson ESF 27.9. TSA 2.9. 50 VUOTTA Kirsi-Marika Raulisto SäSA Markus Nurmi SäSA Rami Vuorinen SäSA Kai Virtanen SäSA Markku Laine SäSA Jouko Flemming TSA 5.8. 28.8. 1.9. 9.9. 16.9. 17.9. Urheiluampuja-lehti julkaisee vain ne syntymäpäiväonnittelut, jotka seurat toimittavat Ampumaurheiluliittoon LEHDEN AINEISTOPÄIVÄÄN MENNESSÄ. Seurojen pitää varmistaa, että syntymäpäiväsankarit suostuvat merkkipäivätietojensa julkaisemiseen. Merkkipäivätiedot voi toimittaa sähköpostitse osoitteeseen urheiluampuja@ampumaurheiluliitto.fi tai postitse osoitteeseen Ampumaurheiluliitto, Lassi Palo, SAL, Valimotie 10, 00380 Helsinki. ”JUHO AUTIO on päässyt harjoittelemaan ulkona vasta kuukauden päivät. – Yllättävän hyvin kulkee siihen nähden, että olen harjoitellut tavanomaista vähemmän. Toisaalta taustalla on monen vuoden pohjat, joten eihän se kunto hetkessä katoa. – Tämän kesän tärkeimpänä tavoitteena ovat heinä-elokuun vaihteessa Kouvolassa käytävät SM-kilpailut, Autio mainitsee. Rovaniemeläinen tietää kokemuksesta, että Tyrrin ampumakeskus Kouvolassa on erittäin herkkä tuulille. – Vaihdoin pienoiskivääriä viime vuonna, ja heinäkuussa testaan siihen uusia patruunoita. Otan varmuudeksi myös vanhan pienoiskiväärin mukaan SM-kisoihin, jos olosuhteet muuttuvat vaikeiksi, Autio paljastaa.” i Lapin Kansa 27.6.2020 Kisakallion EM2021kisasivut on avattu LOHJALLA SIJAITSEVASSA Kisakallion urheiluopistossa järjestetään ilma-aseiden EM-kilpailut 26.2.–8.3.2021. Kisasivut on avattu osoitteessa www.ech2021.fi . Kisalogon on suunnitellut Niko Krappe. Urheiluampuja 2020 Lehden numero Varauspäivä Aineistopäivä Ilmestymispäivä 4/2020 24.8. 31.8. 24.9. 5/2020 13.11. 20.11. 16.12. 3/2020   URHEILUAMPUJA 43

SVENSKA SIDOR Skyttesommaren börjar kom C OVID-19 har ju som vi alla vet påverkat allas liv denna vår och sommar. I förra numret kunde ni läsa mera om hur en del av våra skyttar har påverkats. Nu har ändå tävlingarna börjat komma igång och banorna börjar alla vara öppna igen. På krutvapen ser sommaren ganska mager ut på tävlingsfronten. Hoppeligen kommer det någon tävling till för skyttarna ännu, det är ju ändå tävlingarna skyttarna lever för. Bland annat har man inhiberat SFSM på gevär och pistol för denna sommar. SFSM på rörligt mål kommer ändå att ordnas som planerat i början av juli i Ingå. På hagel ser det ut som att deras inhemska säsong inte påverkas märkbart av Coronan. Utomlandsresorna kommer ändå tyvärr att bli ganska få för våra skyttar Gevärsskyttarna utomlands TVÅ SFS GEVÄRSSKYTTAR reste till Elva i Estland under midsommaren för att tävla i en tävling vid namn, fyra världsmästarnas tävling. Tävlingen är en minnestävling för de fyra världsmästarna Estland har fått genom tiderna i gevärsskytte. Till tävlingen bjöds in fem skyttar från Finland, två av de inbjudna var Kyrkslätt Skytteförenings Sebastian Långström och Raseborgs Skyttars Joni Stenström. De andra var: Aleksi Leppä, Juho Kurki och Lauri Syrjä. Man tävlade på 3x40 skott med miniatyrgevär. I grundserien segrade Aleksi Leppä på 1168 poäng, Sebastian var tvåa med 1167 poäng och Joni tredje med 1163 poäng. I finalen var toppduon den samma och Juho Kurki kom in på den tredje platsen. Joni var här sjätte. Finalen var jättejämn både Sebastian och Joni var med i toppstriden så gott som hela tiden. Joni ledde efter liggande, men sedan inledde han stående med att skjuta första skottet i grannens tavla. Då föll Stenström från tätstriden. Sebastian fortsatte sedan att kämpa om segern med Leppä, men i slutet drog sedan Leppä det längre strået. I tävlingarna belönade man också de bästa skyttarna per varje ställning. Sebastian belönades som bästa liggskytt när han sköt 396 poäng, Joni var här andra på 395 poäng. På stående var Sebastian andra och Joni sjätte och på knästående var Joni tredje och Sebastian fjärde. Heidi Hämäläinen sköt bra i Sako-Franchi GP. Hagelskyttarna i form HEIDI HÄMÄLÄINEN från Sibbo Skyttegille kom övertygande tillbaka från sin mam44 URHEILUAMPUJA  3/2020 Vesa Järvinen inledde säsongen jämnt. maledighet. Heidi som blev mamma här på våren deltog i Sako-Franchi GP var man tävlade i skeet. Heidi sköt fina 115 träffar i grundserien och var med det två träffar bättre än tvåan Niina Aaltonen. I finalen fortsatte Hämäläinen lika övertygande och av 60 lerduvor träffade hon 52 stycken, 16 mera än tvåan Marja Mäkelä. Mammaledigheten har inte påverkat Heidi mycket, men hon har ändå jobbat bra med att hålla känslan upp under sin graviditet och efter den. Det ser ut att ha lönat sig. Trap-skyttarna har också inlett sin säsong. De tävlade i början av juni i Orimattila, man sköt två tävlingar en på lördagen och en på söndagen. Där deltog bland annat Sibbo Skyttegilles Vesa Järvinen. Järvinen kom in på en silverplats andra dagen i den så kallade A-klassen när han träffade 116 av 125 lerduvor. Segrade gjorde Vili Kopra

mma igång L A S S I PA LO Sebastian Låmgström var andra i Estland. Många SFS-skyttar på plats på gevärlandslagets läger. Till vänster: Henna Viljanen och Joni Stenström. Till höger Sebastian Långström och Cristian Friman. med 119 träffar. Första dagen sköt Järvinen en träff mera, alltså 117. Med det delade han på tredje platsen med Ari Simola och Vili Kopra, efter omskjutning fick ändå Järvinen nöja sig med en femte plats. Denna gång var Jukka Laakso bäst som hade 120 träffar, Eemeli Pirttisalo var andra med 118 träffar. SFS:are på landslagsläger MAN HAR OCKSÅ KUNNAT se SFS-skyttarna träna aktivt. I början på juni började S F S lägerverksamheten komma igång igen. Direkt på gevärslandslagets första läger var det många SFS-skyttar. Där deltog Kyrkslätt Skytteförenings Jenna Kuisma, Henna Viljanen och Sebastian Långström; Esbo Skytteförenings Cristian Friman och Raseborgs Skyttars Joni Stenström. Så gott som samtidigt och på samma ställe hade rörligt måls landslaget läger RS:s Niklas Hyvärinen medverkade på det lägret. Skyttarna verkade nu vara mycket nöjda över att träna i grupp igen, för ganska långt har de flesta tränat ensamma nu denna vår. Också Tehoryhmä har kommit igång på nytt med deras läger. Under sommarens första lägerdag i Ingå för södra Finlands tehoryhmägrupp på gevär fanns det SFS-skyttar med. Esboskytteförenings Alexandra Rosenlew och Luukas Koota deltog samt Raseborgs Skyttars Nicole Kamila. SVENSKA FINLANDS SPORTSKYTTEFÖRBUND.R.F (SFS) Petra Liljeberg Joni Stenström SFS:s hemsida 0500 872 045 Svenska sidor skribent www.sfs.idrott.fi petra_liljeberg92@hotmail.com joni.stenstrom@gmail.com 3/2020   URHEILUAMPUJA 45

SARJAKUVA L A S S I PA LO 10 napakkaa Vastaajana on skeet-ampuja Heidi Hämäläinen (Sibbo Skyttegille). Hänestä tuli äiti 28. huhtikuuta, ja hän palaa töihin ensi vuoden alussa, jolloin isä jää hoitamaan poikaa. 46 URHEILUAMPUJA  3/2020  EKA ENNAKOIVA: Miten äitiys, koronakevät ja ampumaurheilu ovat sopineet yhteen? Hyvin. Koronan takia kisoja peruttiin eikä niitä jäänyt minulta nyt väliin.  TOKA TUNKEILEVA: Matkustusvuorokaudet ovat olleet poikkeuksellisesti lähes nollassa. Kommenttisi? Nyt treenataan kotimaassa, ja toivottavasti ensi vuonna maailma on sellaisessa tilanteessa, että pääsee taas reissaamaan.  KOLMAS KOVISTELU: Kuinka paljon olet harjoitellut? Olen ampunut 2-3 kertaa viikossa. Isä on ollut kotona, ja sukulaiset ja ystävät ovat auttaneet.  NELJÄS NALLITUS: Miltä on tuntunut olla kotona ehkä enemmän kuin koskaan? Ei minusta kotiäitiä tule. Olemme olleet vauvan kanssa paljon poissa kotoa.  VIIDES VARMISTAVA: Miltä äitiys pienen pojan kanssa on tuntunut?Onhan äitinä oleminen pienelle pojalle parasta mitä elämässä on tapahtunut, vaikka elämä onkin erilaista, mutta mielestäni koko elämän ei tarvitse lapsen myötä muuttua vaan lapsi tulee osaksi arkea.  KUUDES KUJEILEVA: Ammuit hienosti Lopella kesäkuussa (peruskisa 115, finaali 52). Miltä kisa tuntui? Oli tosi kiva ampua! Yritän nyt keksiä, miten säilyttää samanlainen rento ote jatkossakin. Se ei ollut mikään huipputulos, mutta ihan ookoo..   SEITSEMÄS SIHTAUS: Tavoitteesi tällä hetkellä? Vaikka Tokio nyt siirtyi, en ehkä sinne niinkään tavoittele. Tulevina vuosina on useita arvokisoja. Jatkossa pitää miettiä leirit ja kisamatkat tarkasti.  KAHDEKSAS KULTAHIPPU: Miltä kilpailutyhjiö on tuntunut? Se ei ole haitannut minua, koska tiesin, etten voi käydä kaikissa kisoissa, vaan harjoittelen sen minkä pystyn.  YHDEKSÄS YRITYS: Millaisia ajatuksia vuodella siirtynyt olympiavuosi herättää? Olympiamaapaikkoja on vielä jaossa eli kaikki on toki mahdollista, mutta pidemmällä aikavälillä tavoitteenani on Pariisi 2024.  NAPAKYMPPI: Tämän vuoden napakymppi? Tuskin tänä vuonna enää mitään isompaa iloista tulee kuin pojan syntymä!! LASSI PALO

FINAALI Oivalluksen ilo sytyttää henkisen valmentajan Teksti & kuva LASSI PALO R anskan Troyesista kotoisin oleva William Lemoine, 32, saapui neljä vuotta sitten Suomeen perinteisen syyn takia: suomalainen tyttöystävä. Samana vuonna hän aloitti yhteistyön Turun seudun urheiluakatemian kanssa ja tutustui ampumaurheilijoihin. TROYES SIJAITSEE noin 180 kilometriä Pariisista kaakkoon. Lemoine on psykologian maisteri ja asuu nykyään Kemiönsaaressa. Hän toimii suomalaisten kivääriampujien henkisenä valmentajana. Viimeksi hän oli kiväärimaajoukkueen leirillä kesäkuussa Inkoossa, missä oheinen kuva on otettu. OLEN TYÖSKENNELLYT jääkiekon, soudun, golfin, suunnistuksen, voimistelun ja tanssin parissa. URHEILUAMMUNNASSA minulla on kokemusta kivääriammunnasta. TYÖSKENTELY AMPUMAURHEILIJOIDEN KANSSA on erittäin olennaista, koska henkinen valmennus on lajissa kriittisen tärkeää. NAUTIN ENITEN SIITÄ, kun näen urheilijan silmissä oivalluksen ilon, kun me valmennuksen aikana löydämme yhdessä ratkaisuja ongelmiin ja avainasioita. SUOMEN MAAJOUKKUEESSA on monenlaisia persoonia, jotka suhtautuvat henkiseen valmennukseen myös monin eri tavoin. TYÖSKENTELYTAPANI perustuu motivaatioon. Jos urheilija haluaa kehittää henkisiä ominaisuuk- siaan, saavutamme varmasti hyviä tuloksia. Jos hän ei ole valmis tekemään töitä, ei muutoksiakaan tule. HALUAN JOUKKUEEN ymmärtävän kuinka tärkeää henkinen vahvuus on. Jos he eivät halua kehittää tätä ominaisuuttaan, niiden maiden urheilijat, jotka keskittyvät henkiseen valmennukseen, menevät heidän ohitseen. TYÖSKENTELY URHEILIJOIDEN kanssa perustuu luottamukseen, jonka saavuttaminen voi kestää kauan. URHEILIJOIDEN ASENTEEN uuden oppimiseen on oltava utelias ja avoin, ja heidän on oltava valmiita haastamaan itsensä ja näkemään epäonnistuminen uuden oppimisen mahdollisuutena. TULEVAISUUDEN TAVOITTEENI on varmistaa, ettei urheilija epäonnistu kahta kertaa samasta syystä. Kaikki urheilijat ovat epäonnistuneet joskus, mutta jos epäonnistumisen syynä on kaksi kertaa sama asia, urheilija ja hänen taustajoukkonsa eivät ole analysoineet tilannetta riittävän perusteellisesti eivätkä ole tehneet tarvittavia muutoksia. William Lemoine ´  SYNT: 28.5.1988, Troyes, Ranska ´  ASUU NYKYÄÄN : Kemiön- saari ´  KOULUTUS: psykologian maisteri (Paris VIII -yliopisto), tutkinto mentaalivalmennuksesta ja urheilupsykologiasta (Lille II -yliopisto) ´  AMMATTI: henkinen valmentaja ´  PERHE: veli ja sisko ´  HARRASTUKSET: jalkapallo, ulkoilu 3/2020   URHEILUAMPUJA 47

48 URHEILUAMPUJA  3/2020