1• 2020 KOTI&KAUPUNKI RIIHIMÄEN KAUPUNGIN ASUKASLEHTI • WWW.RIIHIMAKI.FI • JULKINEN TIEDOTE / RYHMÄJAKELU 3 TEEMU TAMMINEN JUHLII SYNTYMÄPÄIVÄSANKARIA Jenniina Nummela   6 VUOSIKYMMENET ASUKKAIDEN SILMIN 10 20 ERIKOISTA FAKTAA KOTIKAUPUNGISTA   12 RIIHIMÄKI VALLOITTAA SUOMALAISIA KOTEJA

2 Koti & Kaupunki 1 • 2020 TEATTERI Riihimäen kaupunginmuseo Suomen metsästysmuseo Näyttelyt: Näyttelyt: ● 8.9.–30.12. Saavumme Riihimäelle. ● 16.6.–30.9.2020 Taikametsä. Puistonäyttely. Riihimäki–Pietari-rata 150 vuotta ● 10.9.2020–12.1.2021 Karhulla on asiaa. Jussi Twoseven. ● 6.10.–15.11.2019 Vuoden luontokuvat 2019. TAIDE KOTI&KAUPUNKI www.riihimaenkaupunginmuseo.fi Öllerinkatu 3 RIIHIMÄEN KAUPUNGIN ASUKASLEHTI Julkaisija Riihimäen kaupunki Päätoimittaja Mia Miettinen viestintä- ja markkinointipäällikkö Tuotanto TK mediatalo Oy www.tkmediatalo.fi Painopaikka Lehtisepät, Tuusula Kuva: Riihimäen kaupunginmuseo www.metsastysmuseo.fi Tehtaankatu 23 A PÄÄKIRJOITUS Onnea #rakasriksu! Kysyin hakukoneelta, millainen 60-vuotias on. Ensimmäisen tuloksen mukaan kuusikymppinen on vielä nuori: elämäntavat ja asenne tärkeitä. Ja toden totta, haun tulos sopii mainiosti syntymäpäiviään 11. syyskuuta viettävään Riihimäkeen. Ensinnäkin naapureihin verrattuna Riihimäki on nuori. Esimerkiksi Lopella ja Hämeenlinnalla on ikää jo yli 380 vuotta. Toiseksi kaupungin ja sen asukkaiden elämäntavat ovat esimerkillisiä. Perusteluja on useita. Kaupungissa pidetään huolta tulevaisuudesta kehittämällä kiertotalousosaamista. Pendelöimme ahkerasti ja elämme tiiviisti, sillä yli 90 prosenttia riksulaisista asuu kolmen kilometrin säteellä rautatieasemasta. Kuljemme etujoukoissa opettamassa ja oppimassa uusia asioita, kuten robotiikan osalta voi todeta. Vapaa-ajalla nautimme kaupungin runsaasta kulttuuritarjonnasta ja upeasta luonnosta. Kuulostaa elämältä! Ja lopuksi asenne: sitähän kaupungista sekä sen asukkaista löytyy vaikka muille jaettavaksi. Mia Miettinen Viestintä- ja markkinointipäällikkö RIIHIMÄEN ASEMANSEUTU Asemanpuistossa elämä on lähellä Riihimäki on elinvoimainen kaupunki täynnä mielenkiintoisia kerrostumia, historiaa, tätä päivää ja tulevaisuuden mahdollisuuksia. #UusiRiksu-kärkihankkeemme myötä kehityskohteena oleva rautatieaseman ympäristö, Asemanpuisto, on tästä hyvä esimerkki. Historiallisesta liikenteen solmukohdasta rakentuu osa vireää kaupunkikeskustaamme, jossa arki on sujuvaa ja palvelut lähellä. Asemanseudusta puhuttaessa törmäämme helposti kahteen kysymykseen: Miksi asemanseutua kehitetään? Ja kuka asemanseudulle haluaa muuttaa? Kysymyksiin on selkeä vastaus: Kehittämistä jatketaan kyllä myös kaupungin reuna-alueil­ la, mutta saatavilla olevan tiedon perusteella juuri nyt on oikea aika panostaa Asemanpuistoon. Korona-ajan mukanaan tuoma käännös asenneilmapiirissä vahvistaa kaupunkiasumisessa tapahtuvaa muutosta. Työikäisten päät kääntyvät jälleen väljemmille alueille pääkaupunkiseudun läheisyydessä. Pandemiasta hyvin selviytynyt Riihimäki voi olla selkeä voittaja uudessa tilanteessa, mikäli olosuhteet rakennetaan tulijoille sopiviksi. Pääradan varressa, metropolialueella, keskustan palvelujen vieressä sijaitseva Asemanpuisto on alue, jonka potentiaalin hyödyntäen voimme väistää pienille kaupungeille ennustetun kohtalon. Asukasluku ja verotulot nousuun! Liikenteen solmukohta on myös yrityksille ja rakentajille optimisijainti. Matkustaja- ja asukasvirtoineen Asemanpuisto on sopiva pilotti­ kohde uusille elämää ja yrittämistä helpottaville palveluille ja asumisen ratkaisuille. Näistä parhaat hyödynnetään jatkossa koko Riihimäen alueella. Asemanpuiston kehittämisessä ollaan alkuvaiheessa. Työ on vasta aloitettu. Seuraavaksi rakennetaan yhdessä näkyviä tuloksia – Riksua, joka on entistä parempi paikka asua, elää ja yrittää. #ElämäOnLähellä #UusiRiksu #Asemanpuisto Kristian Keinänen, hankepäällikkö

Riihimäen kaupungin asukaslehti Riihimäen taidemuseo Suomen lasimuseo Näyttelyt: Näyttelyt: ● 11.9.–31.12.2020 Riksu! Radanvarsikaupungin ● 3.7.–25.10. Ilmiöiden kauneus – Gunnel Nyman ja Dora rakennustaidetta ja arkista arkkitehtuuria. Jung – Lasia ja tekstiiliä ● 23.6.–31.12.2020 Taide ja henki – Pyhät kuvat. ● 2.6.–31.12. Italian lasimuotoilun uudistaja – Teoksia Riihimäen taidemuseon kokoelmista. Paolo Venini (1895–1959) 3 ● 6.11.–31.12. Ikävän anatomia – Anatomy of Longing Helmi Remes & Panu Ruotsalo www.riihimaentaidemuseo.fi Temppelikatu 8 Puputinkulma, Riihimäki. Kuva: Juho Haavisto www.suomenlasimuseo.fi Tehtaankatu 23 Gunnel Nyman, Calla, Kuva: Rauno Träskelin Jenniina Nummela RIKSU R AK AS UN TUNEE T Juttusa rjassa k erromm e riihimäk eläisten ajatuksia kotikaupung istaan. #Rakasri ksu Käsipalloilija Teemu Tamminen ikuisti alaselkäänsä tärkeitä paikkojaan Riihimäeltä. Mies tatuoi rakkautensa ihoon Cocksin kapteeni, käsipalloilija Teemu Tamminen ei aio lähteä Riihimäeltä mihinkään. Riihimäen Cocksin edustusjoukkueen kapteeni, vasen laitapelaaja Teemu Tamminen on lähes kauttaaltaan tatuoitu. Vain kasvoissa ei ole kuvia eikä pakaroissa leimoja – alaselkäänsäkin käsipalloilija säästi pitkään. Säästämiselle oli syynsä: Riihimäki. Tamminen halusi alaselkäänsä rakkaan kotikaupunkinsa, mutta kului aikaa ennen kuin syntyi ajatus siitä, mikä on oikea tapa tatuoida pieni kotikaupunki. Lopulta Tammisen tatuoija sai idean ja alanselän tatuoinnit valmistuivat viime kesänä. Ihossa komeilevat nyt Riihimäen urheilutalo, lasinpuhaltajapatsas, kirkon mäki, rautatieasema ja vesitorni. ”Ne olivat minun nuoruuteni paikkoja ja minun paikkojani ne ovat vieläkin. Minä en ole päässyt Riihimäeltä mihinkään enkä lähde täältä mihinkään. Tämä on minun kotikaupunkini, minun kotini”, Tamminen sanoo. Tamminen tunnetaan ja tiedetään Riihi­ mäellä. Hän on kovan tason pelaaja. Riihimäen Cocksin hengen ruumiillistuma. Esikuva juniori­pelaajille. Paikallinen julkisuuden henkilö. Tamminen myöntää, että joukkueen hyvä henki ja pelaajien keskinäinen luottamus ovat tärkeitä asioita. Ne takaavat menestyksen. Hän pyrkii olemaan myös esikuva ja Cocksin junioripelaajat ovat Tammiselle tärkeitä. ”Paikallinen julkkis? Ei. Ei nämä hämäläiset tule kuin baarissa jurrissa puhumaan”, Tamminen nauraa. Tamminen on urheillut pikkupojasta läh­ tien. Käsipallon pelaamisen hän aloitti 11-vuotiaana. Sitten tapahtui jotain, joka sai pojan urheiluharrastukset taukoamaan. Tammisen isä kuoli, kun hän oli 13-vuotias. Menetys oli murrosikäiselle pojalle valtava. Urheilu jäi – etenkin, kun isä oli ollut se, joka kuskasi poikaa treeneihin ja huolehti harrastuksista muutenkin. ”Sitten sen aikainen valmentaja tuli hakemaan, tuli hakemaan pois kadulta. Se on niin, että Riihimäen Cocks ja äiti minut pelastivat. Silloin minä heräsin heti ja tajusin, että käsi- pallo on mun juttu. Tuskin olisin tässä ilman Cocksia ja äitiä. Jälkeenpäin olen usein ajatellut, että on siinä ollut äidilläkin kestämistä.” Nykyisin käsipallo kuuluu Tammisen jokaiseen päivään. Jos ei treenata, pelataan. Tammisen pelaajasopimus on neljävuotinen eikä hän siis ainakaan vielä ole lopettamassa pelaajauraansa. ”Aion rikkoa ennätyksen ja päästä maalipörssin ykköseksi. Tällä hetkellä olen kakkonen. Ykkössijaan tarvitaan 303 maalia ja enköhän mä sen saavuta kahdessa kaudessa.” Kun uusi Cocks Areena valmistui Riihimäelle, pelaajat saivat paremmat puitteet pelaamiselle kuin koskaan ennen. On edustusjoukkueen oma pukukoppi, jonne muille ei ole asiaa, sauna ja paljon muuta hyvää. ”Mutta oli vaikea lähteä urheilutalolta. Meidän uudessa hallissa ei ole vielä kotitaikaa, joka oli urheilutalolla, mutta uskon, että se tulee vielä.” Marke Harkas Ne olivat minun nuoruuteni paikkoja ja minun paikkojani ne ovat vieläkin.

4 Koti & Kaupunki 1 • 2020 Kuvat: Tiina Kaila / Arvo Haakana / Riihimäen kaupunginmuseon kuva-arkisto Kunhan ollaan vaan Nuorten illanvietto Riihimäen kaupungin keskustassa oli näkyvä osa kaupunkikulttuuria aina tälle vuosituhannelle saakka. Nyt jäljellä on vielä yksi paikka, jossa sadat nuoret kokoontuvat. Eletään 1970-luvun alkua. Erja Hirviniemi on teini-ikäinen, ja hän viettää viikonloppunsa, kuten valtaosa riihimäkeläisistä nuorista. He pyörivät Riihimäen keskustassa Hämeenkadulla, joskus he hengailevat vaikkapa Puhaltajapatsaalla tai Puputinkulmalla. Perjantaisin ja lauantaisin nuoria on kaupungilla tungokseen saakka. Puputinkulmalla tarkoitetaan Hämeenkadun ja Keskuskadun risteystä, jossa Puputin kauppa edelleen sijaitsee Arvo Aallon ja Niilo Kokon vuonna 1938 suunnittelemassa Tänä ­päivänä nuoret ko­ koontuvat muun muassa Ankka­ puistossa, Keskus­ kentällä ja koulujen pihoilla. kivitalossa. Mutta 1970-luvulla Puputti valtasi lähes koko korttelin. Eräänä iltana Hirviniemi kohtaa Puputinkulmalla puolitutun nuoren miehen. Mies on pitkä, hänen hiuksensa ulottuvat hartioille saakka ja yllään miehellä on beige kelsiturkki. Hirviniemen mielestä hän on hieman ärsyttävä. Mutta käy kuten nuoruudessa saattaa käydä: tuona iltana Hirviniemi ja nuori mies päätyvät juttelemaan ja pussaamaan. – Sitten jatkoimme omia matkojamme Hämeenkadulla, Hirviniemi kertoo nyt. He kuitenkin jatkoivat tapailua nuorten suosimissa paikoissa. He kävivät elokuvateat­terissa, joka sijaitsi Kino Sammon tiloissa, ja välillä joivat pirtelöt Valion Baarissa Hämeenkadulla, joka oli nykyisen Papillon-ravintolan paikalla. Limudiskojen kukoistuskausi Hämeenkatu piti pintansa nuorten kohtaamispaikkana aina 2000-luvulle saakka. Vielä 1990-luvun alussa Hämeenkadulla pyöri viikonloppuiltaisin jopa nelisensataa nuorta. Suosittuja kohtaamispaikkoja olivat muun muassa Yökkönen, Maauimala ja Montun disko. Montun diskot olivat alaikäisille avoimia diskoja, joita alettiin järjestää 1970-luvulla Ritytalon alakerrassa. Rity-talo, eli R ­ iihimäen työväentalo, on 1960-luvulla valmistunut rakennus, jossa on muun muassa kauppoja ja kokoustiloja. Montun diskoon mahtui satoja nuoria, humalassa ei päässyt sisälle ja näissä diskoissa kohtasivat niin sanotusti kaikki. Nuoriso­diskot olivat kiinteä osa riihimäkeläisten nuorten elämää 1970-luvulta 2000-luvulle. Montun diskon lisäksi tanssimassa käytiin Petsamon nuorisotalolla ”Pesulassa” sekä uimahallin vesidiskoissa. Riihimäen maauimala rakennettiin vuonna 1956. Se oli nähtävyys upean arkkitehtuurinsa vuoksi, ja samalla siitä tuli nuorten tapaamispaikka paitsi päivisin myös öisin. Nuorison salaiset yöuinnit maauimalassa ovat jatkuneet tähän päivään saakka. Tosin nykyään maauimalasta voi öiseen aikaan kantautua bassonjytke, joka tekee uinneista vähemmän salaisia. Yökkönen oli Riihimäen seurakunnan ylläpitämä yökahvila nuorille, joka sijaitsi Kirkkopuiston Seurakuntakodissa. – Olin sellainen ”kiltti” tyttö enkä ollut kiinnostunut ryyppäämisestä, mutta Yökkönen vaikutti kivalta paikalta – ja lopulta päädyin sinne myös hommiin 1990-luvun lopulla, kertoo

Riihimäen kaupungin asukaslehti 5 Riihimäki, tulevaisuuden rohkea ratkaisija t Maauimala on enemmän kuin uintipaikka, siellä on vietetty päiviä aamusta iltaan. pp Yökkönen oli paikka, jossa nuoret eri puolilta kaupunkia ja eri "piireistä" kohtasivat toisiaan. p Monarin pihan skeittiramppi pystytettiin 1990-luvulla. u Oikealla ylh. Puputinkulmalla moni rakkaustarina on saanut alkunsa. u Keskellä: Maauimala on ollut riihimäkeläisten perinteinen kokoontumispaikka vuosikymmenien ajan. Kuva on 1960-luvulta. Jenniina Nu mmela Tiina Heiskanen, joka on nykyisin töissä Riihimäen seurakunnan diakonina. Nuoret toimivat Yökkösessä vapaaehtoisina. He tekivät sämpylöitä ja pakkasivat irtokarkkeja myyntiin pieneen buffaan. Ovella he auttoivat pitämään huolta siitä, että kukaan ei tullut sisään päihtyneenä tai kuljettanut salapulloja mukanaan. – Oli Yökkösessä selviämishuonekin, jossa pahasti humaltuneet nuoret pystyivät keräämään voimiaan, Heiskanen muistelee. – Tunnelma Yökkösessä oli tosi leppoisa. Se oli kaikkien nuorten yhteinen tila. Vuosituhannen vaihteessa Yökkönen kuitenkin suljettiin. Kävijämäärät hiipuivat, kun nuoret muutenkin katosivat Hämeenkadulta. Suuri murros Riihimäen yöelämässä oli alkanut. Nettituttuja tavataan kadulla 2000-luvulla Hämeenkatu hiljeni. Kukaan ei tiedä varmaa syytä ilmiöön. Osittain kyse saattoi olla nuorisokulttuurissa tapahtuneesta muutoksesta. Osittain kyse voi olla aikuisten muuttuneista asenteista. Kadulla näkyviä nuoria kenties paheksuttiin aiempaa enemmän ja kadulla kaljoittelusta joutui aiempaa isompiin ongelmiin. Nyt valtaosa tapaamiskulttuurista on siirtynyt p Ruusu Puha kka ja Arttu puistossa, Lehto ovat kuten moni juhlineet ur muukin täm heilunen nuori. än päivän rii himäkeläi- verkkoon. Nuoret tutustuvat sosiaalisen median ja virtuaalisten kohtaamisten palveluissa kuten Snapchatissa, TikTokissa, Instagramissa ja Discordissa. – SnapChatissa ja Instagramissa on ehkä helpompi aloittaa keskustelu uusien ihmisten kanssa kuin kasvotusten, pohtii juuri 19 vuotta täyttänyt riihimäkeläinen Ruusu Puhakka. – Snäpissä tai Instassa voi sitten ehdottaa uusille kavereille, että tulevat juttelemaan, kun kohdataan ulkona, Puhakka sanoo. Tänä päivänä nuoret kokoontuvat muun muassa Ankkapuistossa, Keskuskentällä ja koulujen pihoilla. Nuoret ovat jakautuneet pienempiin ryhmiin eri puolille kaupunkia. Koulujen pihoilla ei kuitenkaan välttämättä ryypiskellä vaan pelataan esimerkiksi korista tai hengaillaan muuten vain. Yksi paikka kuitenkin vielä on, jossa esimerkiksi koulun päättäjäisjuhlien aikaan ”kaikki” nuoret näkevät toisiaan: Urheilupuiston keskuskenttä ja kalliot pururadan kupeessa. – Siellä juhlii monta sataa nuorta. Ei siellä mitään erityistä tehdä, ollaan vain. Se on kaikkien yhteinen juhlapäivä. Kati Ala-Ilomäki Tulevaisuuden ennustaminen on aina kiehtonut ihmisiä. Tulevaisuudentutkijat eivät puhu ennustamisesta, vaan ennakoinnista. On mielenkiintoista pohtia Riihimäen roolia muuttuvassa maailmassa. Asiantuntijoiden mukaan tulevaisuuden kunnan menestyminen riippuu sen kyvystä uudistua. Uudistumiskykyä tarvitaan monimutkaistuvassa maailmassa sekä uudenkaltaisten haasteiden edessä. Ratkaisevaa on myös se, nähdäänkö erilaiset haasteet ainoastaan uhkina vai myös mahdollisuuksina. Tulevaisuutta pohtiessa on aina tärkeä suunnata katse nuorempiin sukupolviin. Useiden kyselytutkimuksien mukaan nuorten suurin huolenaihe on ilmastonmuutos, mikä vaatii nopeita ratkaisuja sekä pitkäjänteistä työtä. Ratkaisuja on löydettävä yhteiskunnan jokaisella tasolla ja osa-alueella. Jo nyt Riihimäellä luodaan päivittäin ratkaisuja ilmastohaasteisiin muun muassa kiertotaloutta edistämällä. Kaupunki voi olla rohkea edelläkävijä ja kumppani, kun etsimme uudenlaisia ilmastoratkaisuja ja on näin myös mukana luomassa uusia kestäviä työpaikkoja sekä hyvinvointia. Kaupungin tärkein voimavara ovat aina olleet ihmiset. On tärkeää, että Riihimäki on kaikille turvallinen ja vireä yhteisö, jossa ihmisten on hyvä opiskella, tehdä työtä, kasvaa, vanhentua ja osallistua. Kuntalaisten osallisuuden lisääminen on yksi Riihimäen tulevaisuuden kulmakivistä; yhteisöllisyyden tunne luo luottamusta tulevaisuuteen ja näin lisää myös kuntalaisten hyvinvointia sekä yhdenvertaisuutta. Myös osallisuuden lisäämisessä voimme olla esimerkillisiä ja kokeilla tulevaisuudessakin erilaisia rohkeita keinoja kuntalaisten osallistamisessa. Kaupungin uudistuessa kaikki ei kuitenkaan muutu. Uudistustyötä tulee tehdä myös historiahengessä, kaupungin vahvuuksia kasvattaen ja kunnioittaen. Riihimäen identiteetissä näkyy vahvasti rautatie- ja lasiteollisuuden historia sekä omaleimainen kulttuurielämä. Tämä antaa vahvan pohjan sekä idearikkaan ja luovan ympäristön kaupungin kehittämiselle. Loistava sijainti, tiivis kaupunkirakenne, toimivat liikenneyhteydet ja sujuvan arjen mahdollistavat laadukkaat palvelut ovat kaupungin ydintä. Voiko tulevaisuutta sitten ennakoida tai ennustaa? Tulevaisuudentutkijoiden tärkein sanoma on se, ettei tulevaisuus tule annettuna, vaan me teemme sen yhdessä. Tulevaisuuden rakentamisessa jokainen meistä on tärkeä. Riihimäellä onkin kaikki edellytykset olla rohkea, tulevaisuuden ratkaisija. Miia Nahkuri, Riihimäen kaupungin­ hallituksen puheenjohtaja

6 Koti & Kaupunki 1 • 2020 2010 2010-luvulla Riihimäellä on tapahtunut paljon. Kaupunki on vahvistanut asemaansa kiertotalouden, robotiikan ja teatteritaiteen edelläkävijänä. Peltosaaren aluetta kehitetään ja toisaalta, osa vanhoista rakennuksista kuten kaupungintalo tulevat tiensä päähän. Keskusta-alue virkoaa ja kaupunkiin syntyy uusia, pieniä yrityksiä. Onerva Yli-Karhula on tottunut leikkimään Riihimäen kaupunginmuseon pihalla. Kuvat: Jenniina Nummela Riihimäen vuosikymmenet Riihimäkeläisten lapsuusmuistoissa näkyvät puistot, luistelukentät ja luonto vuosikymmenestä riippumatta. ”Ohitse saattoi kulkea yhdestä viiteen autoa, siis päivässä” ”M.A.C, Freeze ja päärynämehujää!” ”Talvisin luisteltiin Sakon kentällä” Isot autot ovat aina tehneet vaikutuksen pieniin poikiin, eikä vuonna 1963 syntynyt Pekka Paajanen ollut poikkeus. Hänen ensimmäisiä muistojansa Riihimäeltä 1960-luvulta on, kun tiekarhu jyrää Patastenmäen kaupunginosassa Vuorikadulla. Paajanen asui lapsuutensa Patastenmäessä. – Silloin me lapset olimme ulkona aamusta iltaan, talvella kävimme luistelemassa Patskun kentällä ja hiihtokisoja pidettiin koulussa Suonummen lenkillä, Paajanen kertoo. – Joskus me istuimme kaverin parvekkeella ja odotimme, että ohitse kulkisi auto. Keräsimme ylös niiden rekisterinumeroita. Ohitse saattoi kulkea yhdestä viiteen autoa, siis päivässä! Paajasen lapsuudessa elämä keskittyi omaan kaupunginosaan. – Joskus pääsin äidin ja isän mukana kaupoille. Muistan myös sen, kun olin juuri oppinut ajamaan polkupyörällä ja sain ajaa sillä kaupungille. Paajanen on asunut koko ikänsä Riihimäellä. – Täällä on työpaikka ja kotipaikka. Ei täältä ole koskaan tullut lähdettyä pois. Enkä minä edes haluaisikaan lähteä, hän sanoo. 1970-luvulla suomalaiset pikkukaupungit tuntuivat olevan täynnä lapsia, eikä Riihimäki ollut poikkeus. Petri Härkönen syntyi vuonna 1973 ja asui ensimmäiset vuotensa Ilomäen lähiössä. – Tärkeitä lapsuuden paikkoja olivat Ilomäen kioski ja maauimala, Härkönen muistelee. Ilomäen kioskista seudun lapset kävivät valitsemassa hartaasti valittuja kymmenen pennin irtokarkkeja ja mehujäitä. – M.A.C., Freeze ja se päärynämehujää! Härkönen selventää. Kun Härkönen oli toisella luokalla koulussa, perhe muutti Suojalaan. Suojala on asuinalue Uramon koulun takana. – Siellä asui paljon lapsia. Leikimme alueen puistoissa ja pihoilla; purkkista, 10 tikkua laudalla ja talvella pipolätkää. Minulla on edelleen kavereita niiltä ajoilta, Härkönen muistelee. Teini-iän jälkeen Härkönen jätti Riihimäen ja muutti Kreikkaan opiskelemaan ravintola-alaa. Kuka tietää, olisiko hän siellä vieläkin, ellei elämä olisi kuljettanut takaisin synnyinkaupunkiin. Nyt hän omistaa Riihimäellä kolme ravintolaa ja yhden tilaussaunan. Kotitalon piha, kesä ja vadelmapensaat. Ne ovat 1980-luvulla syntyneen Mikko Ylipekan ensimmäiset muistot Riihimäeltä. Seuraavia muistoja ovat leikkipuisto, joka sijaitsi nykyisen Hyria- ammattikoulun kohdilla; siellä oli liukumäki, keinut ja lännenlinna. – Talvisin luisteltiin Sakon kentällä, Ylipekka muistelee. Hänen tärkeimmät muistonsa liittyvät kuitenkin jalkapalloon. – Aloitin pelaamisen Riihimäen Nappulaseurassa ja jalkapallon ympäriltä löytyivät myös kaverit, hän kertoo. Ylipekan lapsuus ja teini-ikä kuluivat jalkapalloa pelatessa – osittain samojen kavereiden kanssa samoissa paikoissa, joissa he kokoontuvat edelleenkin: Urheilupuiston jalkapallokentällä ja Palomiehen puistossa Hirsimäessä. Mutta kuten niin moni nuori, aikuisiän kynnyksellä Ylipekka halusi Riihimäeltä pois ja lähti opiskelemaan pääkaupunkiseudulle. – Kävin kuitenkin täällä edelleen pelaamassa jalkapalloa, hän naurahtaa. -60 -70 -80

Riihimäen kaupungin asukaslehti 1960 ”Teini-ikäisenä ärsytti, kun ei päässyt bussilla keskustaan” – Minusta on paljon valokuvia, kun olen lapsi ja makoilen sammaleen päällä, kertoo 1990-luvulla syntynyt Immi Isola. – Edelleen saatan joskus käydä sammaleilla makoilemassa, hän hymyilee. Isola on kasvanut Riihimäellä, Arolammen kaupunginosassa. Kun Isolan kotitalon pihalla seisoo, edessä avautuu metsiä ja peltoja niin kauas kuin silmä kantaa. Pihalla on hevostalli, jossa tällä hetkellä majailee kaksitoista hevosta ja kaksi jättikaniinia. Immi Isola pyörittää tallia yhdessä äitinsä Emman kanssa. – Nuorempana ajattelin, että voisin muuttaa vaikkapa Berliinin, hän kertoo. – Ja teini-ikäisenä ärsytti joskus kovasti se, että bussilla ei päässyt Riihimäen keskustaan. Sitten Isola lähti Lahteen opiskelemaan ja tuli toisiin ajatuksiin. – Riihimäki on juuri hyvä paikka olla. Täällä missä me asumme on kosketus maahan, ei ole ruuhkia eikä kiirettä, hän sanoo. Heti vuosikymmenen alusta Riihimäki sai kaupunginoikeudet. Samalla Riihimäkeä alettiin rakentaa voimakkaasti kohti -90 kaupunkimaisempaa muotoa. Moderneja kerrostaloja kohosi keskustaan, ja Otsolaan ja Sipusaareen rakentuivat ensimmäiset lähiöt.Tuottajain Maidon meijeri Herajoella alkoi ensimmäisenä tehtaana Suomessa valmistaa jugurttia. Pekka Paajanen on nähnyt Riihimäen keskustan kehitysvaiheet. 1970 Vilkkaan 1960-luvun jälkeen talouslama hidasti teollisuuden kehitystä. Riihimäki jatkoi kuitenkin kasvuaan kaupunkina. Peltosaaren lähiö rakennetaan suurin odotuksin ja toiselle puolen kaupunkia nousevat Ilomäen kerrostalot. Uimahalli rakennetaan vuosikymmenen lopussa. ”Monari on minulle rakas paikka” Vilma Hänninen syntyi vuonna 2004. Tänä syksynä hän aloitti opinnot Riihimäen lukiossa ja miettii, että hän saattaa hyvinkin asua Riihimäellä myös aikuisena. – Osa luokkakavereistani lähti lukioon toisaalle, mutta itse halusin jatkaa tutussa paikassa opiskelua. Riihimäki on hyvä paikka, ei suuri mutta täällä on kumminkin riittävästi ihmisiä, Hänninen sanoo. – Ja toisaalta, täältä pääsee matkustamaan helposti pois ja viettämään aikaa muualla. Hännisen lapsuusmuistot kietoutuvat lapsuudenkodin ympärille Hirsimäen kaupunginosaan. – Meillä oli kiva ystävällinen naapurusto, täynnä kivoja ihmisiä. Leikimme kavereiden kanssa Sakon metsässä ja Antinpuistossa, hän muistelee. Kun lapsuus vaihtui nuoruuteen, nuorisokeskus Monari muodostui Hänniselle rakkaaksi paikaksi. – Siellä on turvallinen ja tervetullut ilmapiiri. Kaikki nuoret tietävät, mikä ja missä Monari on, hän kertoo. Petri Härkönen on omistanut Vesilinna Torni-baarin jo 1990-luvulta saakka. 1980 -00 1980-luku oli jälleen kehityksen kultakautta. Kylmä sota loppui ja maailma avautui suomalaisille uudella tavalla. Riihimäellä tapahtuu kulttuurielämässä. Metsästysmuseo rakennetaan ja Suomen lasimuseo muuttaa uusiin tiloihinsa, samoin kuin kaupunginkirjasto. Vuonna 1982 starttaavat myös Riihimäen kesäkonsertit. Virka Riihimäen vankilalla toi Mikko Ylipekan takaisin kotikonnuille. 1990 1990-luku tunnetaan jälleen laman vuosikymmenenä. Riihimäki kuitenkin levittäytyy muun muassa Uhkolaan ja Helsingis- ”Töyrypuiston pensasaitaan voi tehdä majan!” – Meillä oli vanha matto. Se oli iso ja vihreä ja siinä oli tupsuja, kertoo Onerva YliKarhula ensimmäisen muistonsa. Yli-Karhula on nyt kahdeksanvuotias ja hänelle on ehtinyt muodostua jo tuoreempiakin muistoja kotikaupungistaan. Tärkeitä paikkoja ovat Riihimäen Kaupunginmuseon piha, Graniitin aukio ja Koivistonmäessä sijaitseva pieni, mutta herttainen leikkipuisto, Töyrypuisto. – Töyrypuiston hiekkalaatikolla voi tehdä tunneliverkostoja. Pensasaidassa on aukko, josta voi mennä pensaan sisälle ja tehdä sinne majan, Yli-Karhula kertoo. – Kaupunginmuseon pihalla on ihana iso tanssilava! Ja Graniitin aukio on muuten vain iso ja siellä voi tehdä kaikkea kivaa, vaikkapa leikkiä eksynyttä. Yli-Karhula edustaa riihimäkeläisten nuorta sukupolvea, ja hänellä onkin toiveita kaupungin kehittämisen suhteen. – Ravintoloita täällä on jo tarpeeksi. Mutta leikkipuistoja ja jäätelökioskeja saisi olla enemmän. tä Tampereelle pääsee nyt moottoritietä pitkin. Riihimäen kaupungin keskusta on lamasta huolimatta pääosan ajasta eloisa paikka, täynnä kauppoja, baareja ja yö- -10 Kati Ala-Ilomäki kerhoja. Immi Isola pitää hevostallia Arolammella. Kuvassa myös Darco ja Paavo. 2000 Riihimäki jatkaa kasvuaan ja vuosikymmenen lopussa asukkaita on lähes 30 000. Rautatieaseman merkitys Riihimäelle vähenee, kun idän suunnan pikajunat koukkaavat uuden itäradan kautta jättäen Riihimäen paitsioon. Kaupungin keskusta muuttuu ja uusia ostoskeskittymiä muodostuu kaupungin laidoille. Vilma Hänninen on ollut Monarin vakiokävijä alakoulusta asti. 7

8 Koti & Kaupunki 1 • 2020 Kuvat: Istockphoto Onnea RakasRiksu! Pyysimme riihimäkeläisiä onnittelemaan kotikaupunkiaan kaupungin Facebook-sivulla. Riihimäki sai useita kymmeniä onnitteluita, joista helposti aisti ylpeyden ja rakkauden Riihimäkeä kohtaan. Lisäksi Riksun kuusikymmenvuotinen taival sai etenkin naiset muistelemaan, mitä kaikkea he ovat kaupungissa kokeneet. Kiitos Riksu turvallisesta lapsuudesta, vauhdikkaasta ja tapahtumien täyteisestä nuoruudesta ja nyt vanhempana rauhallisesta elämästä. Kiitos kaduista, joilla kävelty vuosikymmeniä, ihanista vehreistä puistoista, joissa mukava levähtää, rakennuksista, joihin liittyy lukemattomia muistoja ja kiitos pikkukaupungin tunnelmasta ja mukavista asukkaista. Kunpa kaikilla olisi yhtä hyviä muistoja kuin itselläni. Sydämellisesti onnea Riihimäki. Olet kaunis. Sipu Puustila Onnea 60-vuotiaalle Riksulle! Olet kasva­ nut ihmisenkokoiseksi kaupungiksi, jossa on hyvä elää. Onnea Riihimäki kiva pieni kaupunki. Tarja Laalo Onnea Riihimäen kaupungille. Muutin kaupunkiin vuonna 1975. Kaupunki oli silloin pieni. Siitä sitten kehittynyt ja kasvanut ja tullut paljon palveluja. Puistomainen ja löytyy kauniita paikkoja. Museot tuovat kaupunkiin turisteja kesällä ja kaupungin kukkaistutukset ihastuttavia. Pidetään kaupunki viihtyisänä, siistinä ja turvallisena, myös puistot ja muu ympäristö. Taina Vallius Onnea Riihimäki, paras kaupunki. Johanna Paajanen Onnittelut Riihimäki! Olen asunut täällä jo lähes 40 vuotta ja ollut tyytyväinen asuinympäristööni. Jarmo Jokihaara Toivotan paljon hyviä vuosia jatkoonkin, runsaita asukaslukuja, kaukaa viisaita ja näkeviä päättäjiä kaupungista huolehtimaan ja kunnossa pitämään kaupungin kaikkia alueita. Toivon myös suojeluksia kaupungin laajalle luonnonrikkaudelle kuin myös puustoille sekä puistoalueille, että ne pysyisivät runsaina ja puhtaina. Haluan lämpimästi onnitella 60-vuotiasta kaupunkia. Pirjo Pesonen Van harte gefeliciteerd met 60 jaar stadsrechten, eli onnittelut 60 vuoden kaupungin oikeuksista. Stephan Arts Onnea Riihimäki. Paluumuuttajana olen ihastellut kaupungin kauniita puistoja ja lenkkeilyreittejä. Täällä on hyvä olla. Sinikka Viinikka Onnea rakas Riksu! Olen syntynyt ja elänyt koko elämäni täällä! Parempaa paikkaa en tiedä olevan! Olen saanut jo 75 vuoden ajan seurata rakkaan kaupunkimme kehitystä. Mikäs täällä on eläessä, valittajat menkööt muualle. Kaikki palvelut toimivat, ei kaikkia voi miellyttää, päättäjät sitten saavat kuulla lähinnä negatiiviset palautteet. Ei kateeksi käy heitä. Voimia teille luottamustehtävässä. Toivon kaikkea hyvää ja menestystä rakkaalle Riksulleni. Tuula Bitter Onnea 60-vuotiaalle kaupungille. Itse muutin tänne 30 vuotta sitten Helsingistä ja olen viihtynyt todella hyvin, on juuri sopivan kokoinen kaupunki. Eila Nykänen Riihimäkeläisten päiväkotien lapset piirsivät lempipaikkojaan. Piirroksiin ikuistuivat muun muassa maauimala, kirjasto ja Ankkapuisto eli nykyinen Jukka Jalosen puisto. Minä synnyin Riihimäellä 1953. Silloin Riksu oli vielä kauppala. Muistan, kun siitä tuli kaupunki. Olin silloin 7-vuotias. Ihmettelin silloin lapsena, mitä se tarkoitti, kun kaikki oli samoin. Saippuatehdas, kirjasto, sankarihautausmaa ja se ihana puisto, jossa oli joutsenia ja

Riihimäen kaupungin asukaslehti 9 Jenniina Nummela Bussiliikenteen suosio on hyvässä kasvussa Synnyimme sama­ na vuonna ja yhtä matkaa on kuljettu. Minulle maailman paras paikka asua, koti. Onnittelut Riihimäelle! This city has been my home for 9 months and I love it here. From the library with its large selection of books, DVDs, CDs and even games, to the school where I studied Finnish and met some amazing people. This city and the people here have been nothing but kind and welcoming to me, and I'm so glad I've had the time to watch the city change through the seasons. Congratulations Riihimäki, happy 60th birthday! Deanna Hughes Onnea! Vielä mä junalla takaisin tulen. Lasse Järvinen Onnea 60-vuotiaalle Riksulle! Olet kasvanut ihmisenkokoiseksi kaupungiksi, jossa on hyvä elää. Lapsiperheille kaupunki tarjoaa monipuolisia vapaa-ajan tekemisiä ja luontoa. Erityismaininta liikenneympyröistä, jotka ovat viime vuosina tuoneet paitsi sujuvuutta liikenteeseen niin myös viihtyisyyttä ja silmänruokaa. Jenni Hyytiäinen Paljon onnea kotikaupungilleni, jossa olen syntynyt ja aina asunut. Synnyimme samana vuonna ja yhtä matkaa on kuljettu. Minulle maailman paras paikka asua, koti. Menestystä tuleviin vuosiin ja vuosikymmeniin! Taina Ojapalo uimala, jossa opin uimaan. Sitten isäni ja äitini päättivät muuttaa Australiaan syykuussa vuonna 1964. Silloin ei osannut vielä ajatella sitä ikävää Riksuun ja lapsuuden juuret jäivät sinne Riihimäelle. Paljon onnea 60-vuotias Riihimäki. Paula Morrison Onnea 60 vuotta täyttävälle Riihimäen kaupungille! Tänne tulimme -54 Pieksämäeltä. Olin lasinpuhaltajapatsaalla läheisteni kanssa juhlistamassa kaupungiksi tuloa. Hienoa oli. Hyvä paikka on ollut asua! Kauniskin, varsinkin näin kesäisin. Irmeli Sinkkonen Onnea Riihimäelle, 50-luvun koulukaupungilleni. Muistoissa lasin pinttikasat, tyttölyseon partiokolo, varuskunnan suunnistusmaastot, kirjaston kivat tädit ja setä! Paljon on kaikki muuttunut, kehittynyt ja edistynyt. Menestystä edelleen! Pirjo Äänismaa Paljon onnea naapurikaupunki Riihimäelle!!! Miellyttävä kaupunki, joka monessakin asiassa päihittää oman kotikaupunkini. Aina yhtä mukava tulla autolla, junalla tai polkupyörällä. Onnea siis kovasti ja kaikkea hyvää tuleville vuosille!!! Saila Sinisalo os. Mäkelä Riihimäen linja-autoliikenteen matkustajamäärät ovat jo useamman vuoden ajan olleet hyvässä kasvusuunnassa. Matkustajien määrä on lisääntynyt vuosittain 5–15 prosentilla. ”Riihimäen joukkoliikenteessä on tehty useita muutoksia, jotka ovat lisänneet matkustajamääriä. Vaikuttavin muutos tehtiin vuonna 2017, kun kertalipun hinta laskettiin 3,3 eurosta kahteen euroon”, liikennetekniikan asiantuntija Kimmo Männistö kertoo. Lähivuosien aikana joukkoliikenteessä on tehty myös useita muita muutoksia, jotka ovat vaikuttaneet matkustajamääriin suotuisasti. Riihimäellä on otettu suopeasti vastaan esimerkiksi mobiililippu sekä se, että joukkoliikenteen käyttäminen on maksutonta lastenvaunujen kanssa tai EU:n vammaiskortilla. Lisää muutoksia on tulossa. Esimerkiksi vuodenvaihteessa nykyinen lippu- ja maksujärjestelmä on muuttumassa niin, että jatkossa uusien matkakorttien ­ostaminen ja niiden lisälataaminen on aiempaa helpompaa. Samassa yhteydessä aiotaan ottaa käyttöön sarjaliput. Suunnitteilla on myös, että Riihimäen bussiliikenteessä käytettävien kausilippujen myynti siirtyisi Riihimäen kaupungin hoidettavaksi. Päätöstä asiasta ei kuitenkaan ole vielä tehty. Hyvästä kasvusuunnasta huolimatta Riihimäellä käytetään paikallisbussiliikennettä vähemmän kuin vastaavissa verrokkikaupungeissa. Suurimpina syinä tähän ovat tiivis kaupunkirakenne, lyhyet välimatkat, pyöräilyn helppous ja autoilun paljous. Lähiliikenteen kehittämisessä pyritään huomioimaan mahdollisuuksien mukaan myös sitä koskeva asukaspalaute. Sen perusteella on muutettu esimerkiksi palvelulinjan reittipäiviä aiempaa paremmin käyttäjien tarpeisiin sopivaksi. Pitkällä aikajaksolla tarkasteltuna Riihimäen linjaautoliikenteen käyttö on vähentynyt rajusti aiemmasta. Vuonna 1975 riksulaiset tekivät 370 000 lähiliikenteen bussimatkaa vuodessa. Hiljaisinta oli 1990-luvulla, jolloin Riihimäellä tehtiin vain noin 100 000 lähiliikenteen linja-automatkaa vuodessa. Viime vuoden aikana lähiliikenteen matkoja tehtiin 182 000. Riihimäen sisäinen bussiliikenne on vuosittain maksutonta kaikille matkustajille Taiteiden yönä, Rakas Riksu -tapahtumapäivänä sekä Liikkujan viikolla, joka on 16.–22. syyskuuta. Marke Harkas

10 Koti & Kaupunki 1 • 2020 Kuva: Ville Pynnönen Totuus on täällä jossain Oletko koskaan miettinyt, kuinka pitkä Riihimäen vankilan tiilimuuri? Entä on Riihimäen korkein piippu? ● Riihimäellä on Riihimäki. asuu 17 ihmistä, jonka sukunimi 1960 Riihimäellä oli 974 katuvalolamppua. Tällä hetkellä katuvalaisimia on 7690. ● Vuonna vesitornin huipulle on matkaa 168 portaan verran. ● Riihimäen kauppaoppilaitos otti vuonna 1966 ensimmäisenä kauppaoppilaitoksena Suomessa opetusaineeksi atk-peruskurssin. Tietotekniikan opetus oli pitkään kauppaoppilaitoksen erityispiirre. ● Riihimäen kaupunginmuseon vanhimmat esineet, tasataltta ja kirves, ovat mesoliittiselta kivikaudelta, joka ajoittui Suomessa aikakaudelle 8850–5200 eaa. Mesoliittinen kivikausi tunnetaan myös metsästäjä-keräilijä-kautena, sillä sen ajan kulttuuri pohjautui metsästykseen ja kalastukseen sekä sienten, marjojen ja kasvien keräilyyn. Riihimäen kaupunginmuseossa on esillä myös useita muita kivikautisia esineitä. ● Riihimäen kappaleita kolmen kilometrin päähän.” tunnetuin some-eläin lienee Omenalaakson Blaze -labradorinnoutaja. Sen erityisominaisuutena on valkopälvisyys, joka värittää Blazen mustaa karvaa valkoiseksi. Blazella on Instagramissa noin 11 700 seuraajaa. Blazea voi seurata myös Facebookissa ja Tiktokissa. Lisäksi se on saanut niin kotimaista kuin kansainvälistä mediahuomiota. ● Riihimäen taidemuseon mystisin esine on puinen Horus-veistos egyptiläisten esineiden kokoelmasta. Horus on haukkapäinen muinaisegyptiläinen auringon- ja taivaanjumala, Isiksen ja Osiriksen poika. Egyptiläisen mytologian mukaan Horus kosti isänsä Osiriksen surmaamisen Sethille ja nousi tämän paikalle Egyptin kuninkaaksi. Puiset patsaat liittyvät muinaisiin hautarituaaleihin. Vainajan arkkua kuljetettiin puusta veistetyllä veneellä, jonka kyydissä oli erilaisia jumalia. Patsas on parhaillaan esillä taidemuseossa. ● Riihimäen Jogurtin teollinen valmistus alkoi Suomessa Tuottajain Maito Oy:n Herajoen meijerissä vuonna 1968. Tuotesarjaan sisältyi ensivaiheessa maustamaton jogurtti ja mansikka-, mustikka-, ja ananasjogurtit. Maustamattoman jogurtin kahden desilitran pakkauksen hinta oli 35 penniä ja maustettujen jogurttien 50 penniä. ● korkeimmat piiput sijaitsevat Fortum Waste Solutionsin Kuulojan laitoksella. Niiden korkeus on hieman yli 70 metriä. ● Riihimäen kaupungin kanssa 60-vuotis­ syntymäpäiväänsä viettää tänä vuonna 406 riihimäkeläistä. Onnea! ● Riihimäen Riihimäen ratapihalla pamahti aikanaan rajusti. Onneksi myöhemmin on paukkunut vähemmän ja Blaze-koira voi katsella tyynesti kotikaupunkiaan. Vauhtia riittää ainakin robotiikkaopetuksessa, jonka varhainen lähtöpiste saattaa olla kauppiksen Suomen ensimmäinen atk-kurssi. Siinä on taidemuseon Horus-patsaallakin ihmettelemistä. Riihimäen vankilan tiilimuuri on 640 metrin pituinen. ● Suomen lasimuseon kokoelmaan kuuluvista oudoimmista esineistä on puristettu lasikuituvene, jonka korkeus on 24 senttimetriä, pituus 74 senttimetriä ja leveys 27 senttimetriä. Veneessä on Flipper 717 s -tarramerkinnät. ● Yksi pamaus on sisällissodassa sattunut ammusvaunun räjähdys. Se tapahtui, kun Saksan Itämeren divisioonan hyökkäys jatkui Helsingistä pohjoiseen, Riihimäelle. Ratapihalla ollut ammusvaunu räjähti tykistökranaatin osumasta. Aikalaisten mukaan räjähdys ”huumasi korvat kilometrien säteellä, nostatti kymmenien ­metrien korkuiset tulenlieskat, väänsi kiskot mutkalle ja lennätti niiden ● Riihimäen Vuonna 1960 Riihimäen kirjaston lainatuimmat kotimaiset olivat Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla, Niilo Lauttamus: Hiljaiset sotilaat ja Mauri Sariola: Ei loitsu eikä rukous. Riihimäen kirjastossa oli 22 102 kirjaa. Kuluvan vuoden lainatuimpien kotimaisten kirjojen kolmen kärkeen Riihimäen kirjastossa kuuluvat Enni Mustosen teokset Sotaleski ja Taiteilijan vaimo ja Ilkka Remeksen Kremlin nyrkki. Kirjastossa on 180 172 kirjaa. ● on Riihimäen Saha Oy:n työnjohdolle 1940-luvulla rakennettu talo, joka sijaitsee ● Pomolinna Riihimäen tunnetuin some-eläin lienee Omenalaakson Blaze -labradorin­ noutaja.

Riihimäen kaupungin asukaslehti 11 Riihimäkeä juhlitaan syyskuussa! Riihimäki täyttää tänä vuonna 60-vuotta. Synttäreitä juhlitaan Riihimäki-päivänä 11. syyskuuta ja juhliin yhdistetään poikkeuksellisesti myös Taiteiden yö. Virallisesti juhlat kulkevat nimellä Taiteiden yö @ Riihimäki. – Taiteiden yön konsepti sopii hyvin korona-aikaan, sillä tapahtumaa järjestetään eri puolilla kaupunkia pienemmissä ihmisryhmissä kuin mitä perinteinen Riihimäki-päivän juhlinta tarkoittaisi, sanoo Riihimäen kaupungin tapahtumatuottaja Minttu Seppo. – Lisäksi jokainen tapahtumayksikkö itse vastaa siitä, että sen hetkiset voimassaolevat koronaan liittyvät turvallisuusrajoitukset täyttyvät. Haluamme kuitenkin mahdollistaa kaupunkilaisille yhteisen juhlan, Seppo kertoo. Juhlapäivänä Riihimäen kaupungille tulee oma popup-piste osoitteeseen Hämeenkatu 34. – Tilaan tulee muun muassa riksulainen kahvila. Lisäksi kaupunkilaiset pääsevät osallistumaan ja vaikuttamaan kaupungin brändin ja visuaalisen ilmeen uudistukseen. Osallistujien kesken arvotaan palkintoja, Seppo kertoo. Lisätietoja Taiteiden yö @Riihimäki -tapahtumasta Riihimäen kaupungin verkkosivuilta sekä Facebook-sivulta Taiteiden yö Riihimäki Paloheimonkadun ja Välittäjän kulmassa. Nälkälinna on Riihimäen Saha Oy:n työntekijöille 1940-luvulla rakennettu talo, joka sijaitsee Paloheimonkadun ja Hallikujan välissä. Riihimäen varuskunnan ortodoksinen Kristuksen kirkastumisen kirkko vihittiin Riihimäen evankelisluterilaisen seurakunnan käyttöön 60 vuotta sitten. Vihkimistä edelsi kirkon mittava kunnostus, sillä Suomen itsenäistymisen jälkeen kirkko oli riisuttu ortodoksista tunnuksistaan ja se toimi pitkään varastona. Kirkko sai vihkiäisissään paljon lahjoja, kuten kristallisen kastemaljan Riihimäen kaupungilta. Lahjoituksiin on kirjattu myös vanhan matonkuteidenleikkaajamummon lahjoitus 5000 vanhaa markkaa, joka oli Riihimäen kunnalliskertomuksen mukaan todellinen leskenropo. puola. Harvinaisimpia riihimäkeläisten äidinkieliä ovat muun muassa valkovenäjä, uzbekki, twi, tsekki, tigrinja, singali, serbokoriatia, samoa, saame, moldavia ja heprea. Suomi on 27 167 riihimäkeläisen äidinkieli. ● Riihimäen Havin tehtaalla valmistetaan vuosittain noin 41 miljoonaa kynttilää. ● Suomen lisäksi Riihimäellä käytettyjä yleisimpiä äidinkieliä ovat muun muassa viro, venäjä, vietnam, ruotsi, thai, arabia, englanti, kiina ja ● metsästysmuseon erikoisimmista esineistä on karbidikanuuna Exid, jota on käytetty hirvien ja muiden eläimien karkottamiseen taimikoista ja pelloilta. Kun kanuunan karbidikaasu saavuttaa määrätyn paineen, se räjähtää ja saa aikaan kovan äänen, joka muistuttaa haulikon pamausta. Laite on esillä museon perusnäyttelyssä. ● Yksi Kuusikymmentä vuotta sitten juhlittiin 11. syyskuuta Riihimäen kaupunkia sekä Riihimäki–Pietari-rataa. Juhlatilaisuuden kohokohta oli historiallinen kulkue, jonka käsikirjoituksen oli laatinut yliopettaja Pulkkila Jyväskylästä. Kulkueeseen osallistuivat muun muassa Riihimäen teatteri, Kisapirtin näyttämö, koulujen opettajia ja oppilaita sekä varuskunnan upseereja. ● Marke Harkas Kuva: Minttu Seppo

12 Koti & Kaupunki 1 • 2020 Kuvat: Jenniina Nummela Tal uslasista sisustusesineeksi Suomalaisten lasitehtaiden lasiset säilöntätölkit 1900-luvulta ovat suosittuja sisustusesineitä. Riihimäen Lasinkin tölkkejä komeilee monin kodin hyllyissä. Viime vuosina sisustusblogien kuvissa on näkynyt jykeviä lasipurkkeja, jotka on täytetty milloin milläkin: joskus hiekalla, joskus marjoilla, joskus vaikkapa legoilla. Nopealla vilkaisulla nämä lasipurkit voisivat olla mitä hyvänsä purnukoita, mutta tarkka katsoja huomaa kuvan purkin kyljessä. Vaatimattomuutensa vuoksi lasipurkit sopivat monenlaiseen sisustukseen ja käyttötarkoitukseen. Osa sisustajista on hyvinkin tarkkoja siitä, millaisia purkkeja he asuntoonsa päästävät ja purnukassa pitää olla juuri oikea kuva. Osa suosii Karhulan Lasin karhutölkkejä, toisille kelpaavat ­Riihimäen Lasin ilves- ja neliapilatölkit. Ilves oli vuonna 1910 perustetun Riihimäen lasitehtaan liikemerkki, ja sen oli suunnitellut arkkitehti Oiva Kallio. Myös muut suomalaiset lasitehtaat valmistivat purkkeja. Lasipurkkien todellisen arvon ymmärtää kuitenkin vasta, kun tuntee niiden historian. Kasvattava työyhteisö – Olen sellainen peruslasitehtaalainen, kertoo Anita Elomaa, joka aloitti työskentelyn Riihimäen lasitehtaalla 17-vuotiaana. Lauseessa on hitunen vaatimattomuut- Lasiset tölkit olivat Suomessa arjen perusta 1700-luvulta 1970-luvulle, sillä niissä säilöttiin ruokaa. Lasitölkkejä oli toki puhal­ lettu Suomen alueella jo 1700-luvulta lähtien, ­mutta koneellinen valmistus mahdollisti tehtaiden välisen brändäyksen. ta. Elomaan isä oli nimittäin Aimo Okkolin, joka oli Riihimäen Lasin tunnettu kaivertaja ja muotoilija. Elomaa kasvoi Riihimäen lasitehtaan ympäristössä hyttikorttelissa, jossa oli parhaimmillaan kaksi­toista rakennusta tehtaan työntekijöille. Nykyään hän on eläkkeellä mutta vetää edelleen tutustumiskierroksia vanhan lasitehtaan alueella. Riihimäen Lasi oli tärkeä työnantaja 1900-luvun alkupuolella. Aluksi työntekijöitä tehtaalla oli 57, enimmillään töissä oli noin 1200 työntekijää. Muita suuria työnantajia Riihimäellä olivat muun muassa Paloheimon tehtaat, Sakon asetehdas, Valtion rautatiet sekä varuskunta. – Ihmiset kiersivät töissä näissä tehtaissa. He pyrkivät aina sinne, mistä saivat parhaimman palkan, Elomaa kertoo. Lasitehtaan alueella vallitsi yhteisöllisyys. – Alueella kaikki hoitivat ja komensivat kaikkien lapsia. Hyttikorttelissa asui paljon erilaisia ihmisiä ja mielenkiintoisia luonteita, mutta ketään ei jätetty yksin, ei vanhuksiaan. Heille kannettiin vedet, ja heistä pidettiin huolta. Se oli hyvin kasvattava yhteisö, Elomaa muistelee. Tällaisessa ympäristössä ilves-purkkeja alettiin valmistaa 1910-luvulla. Lasitölkkejä oli toki puhallettu Suomen alueella jo 1700-luvulta lähtien, mutta koneellinen valmistus mahdollisti tehtaiden välisen brändäyksen. Kuluttajille se näkyi tölkkien kyljessä olevina kuvina. Kestävä talouslasi Ilves-tölkit ovat talouslasia. Talouslasille oli kaksi vaatimusta: sen tuli olla mahdollisimman yksinkertaista mutta myös mahdollisimman kestävää. Jääkaappeja ei ollut, joten lasipurkkeja käytettiin säilömiseen. Eri tarkoituksiin oli eri kokoisia purkkeja ja niillä oli omat nimensä. Esimerkiksi Ihanne-purkit olivat suoranmallisia ja niitä valmistivat eri tehtaat. – Ihanne-purkkeja tehtiin sekä matalina että korkeina. Matala malli oli tarkoitettu suolakurkuille ja hilloille. Ihanne-purkissa ei ollut vielä peltikantta vaan ne olivat niin kutsuttuja rantupurkkeja eli narupurkkeja. Niihin laitettiin voipaperi kanneksi ja kangas suojaksi, jotka sidottiin narulla, Elomaa kertoo. Peltikannet purkkeihin saatiin 1930-luvulla. Aktiivisessa talouskäytössä tölkkejä oli aina 1970-luvulle saakka, kunnes pakastimet yleistyivät kodeissa. Lasitölkkien historia nivoutuukin siis osaksi suomalaisen perhearjen historiaa. Kati Ala-Ilomäki

Riihimäen kaupungin asukaslehti Jenniina Nummela Uusia näkökulmia tuttuun kotiseutuun Suomen vanhimpia varuskuntia Riihimäen kasarmialueen rakentaminen aloitettiin venäläisten toimesta 1910-luvulla. Osa alueen rakennuksista on valmistunut kuitenkin vasta 1950-luvulla. Nyt kasarmi­alueen upeissa ja tilavissa punatiilisissä rakennuksissa on myös asuntoja. Varuskuntatoiminta on muuttunut vuosien varrella paljon. Nykyisin alueella toimii muun muassa Maasotakoulu sekä Sotilaslääketieteen keskus. Alue on yksi Suomen vanhimpia käytössä olevia varuskuntia ja lähes kaikki sen rakennukset ovat Museoviraston suojeluksessa. Sako Riihimäen keskustan kupeessa sijaitsee Oy Sako Ab:n asetehdas. Tehdas valmistui vuonna 1920 ja työllisti kultakausinaan lähes tuhat ihmistä. Sakon alueen rakennukset sulautuvat läheiseen metsäalueeseen, eikä ohikulkijan ole helppo hahmottaa alueen kokoluokkaa edes Sakon kentän luistinradalta aivan tehtaiden vierestä. Useat rakennukset on suojeltu asemakaavalla. Peltosaari rakennettiin vehreäksi kaupunginosaksi. Kotikaupungin arkiset helmet 13 Hyvien yhteyksien vankila Rautateiden risteysaseman titteli toimi Riihimäelle etuna, kun vankilapaikkojen tarve Suomessa kasvoi 1920-lu- vulla. Riihimäen vankila päätettiin rakentaa vuosikymmenen lopulla ja siitä kehittyi yksi Suomen suurista keskusvankiloista jykevine muureineen. Alun perin vankila oli maatalousvankila ja läheinen Sammaliston ratsutila oli vankilan oma maatila. Nyt vankila alkaa nykyisessä muodossaan tulla tiensä päähän ja rakennusta odottavat muutokset seuraavan vuosikymmenen aikana. Julkisivun kohottaja Tiivis ja vehreä Peltosaaren kerrostaloalue rakennettiin 1960-luvulla kohottamaan Riihimäen kaupungin julkisivua. Siksi se tehtiinkin aivan rautatieaseman kupeeseen. Peltosaaresta haluttiin vihreä ja viihtyisä kerrostaloalue, jossa autoilu ja asuminen olivat selkeästi erotettu toisistaan. Osittain tässä myös onnistuttiin, mutta alue ei kiinnittynyt luontevaksi osaksi muuta kaupunkia ja kehittyi vuokra-asuntovaltaiseksi asuinalueeksi vailla selkeää rakennettua identiteettiä. 2020-luvulla Peltosaari tulee olemaan uudelleen kaupungin kehityksen ytimessä. Kati Ala-Ilomäki Riihimäen rakennetut kulttuuri­ympäristöt -selvitys julkaistiin vuonna 2020 ja se on saatavilla Riihimäen kaupungin internetsivuilta ja Tietotuvasta. Juho Haavisto Riihimäen Taidemuseossa avautuu syyskuussa näyttely Riksu! Radanvarsikaupungin rakennustaidetta ja arkista arkkitehtuuria. Näyttelyn kuraattori, kulttuurihistorioitsija Juho Haavisto kertoo arkkitehtuurin arkisista helmistä, joihin kannattaa tutustua. 1. Vesilinna Vesilinna on Riihimäen urheilupuiston vesitorni, jonka suunnitteli arkkitehti Erik Brygmann vuonna 1952. Vesilinna on osa urheilupuiston yhtenäistä kokonaisuutta, joka on arkkitehti Yrjö Lindegrenin käsialaa. ”Urheilupuiston alue on jopa kansainvälisesti todella kiinnostava. Siinä on paljon huipputason suunnittelua yhdessä paikassa, mutta kokonaisuus on ehyt”, kertoo Juho Haavisto. Bryggman oli aikansa kuuluisimpia arkkitehtejä ja hänen töitään on paljon muun muassa Turussa sekä Vierumäen urheiluopistolla. Riihimäen vesilinnahanke oli vesihuollollinen, mutta sillä oli tavoitteita myös matkailun suhteen. Siitä piti tulla käyntikohde, joka kasvattaa Riihimäen vetovoimaa. Näköalapaikan lisäksi torniin oli tarkoitus sijoittaa museo, mutta tämä ei koskaan toteutunut. 2. Osmo Lapon rakennukset Osmo Lappo oli 1900-luvun puolivälissä ja loppupuolella työteliäs huippuarkkitehti. Riihimäelle hän on suunnitellut uimahallin, kirjaston ja metsästysmuseon. Näissä kolmessa rakennuksessa näkyy hienolla tavalla yhden arkkitehdin uran kehityskulku. ”Uimala on 1970-luvun betonibrutalismia. Kirjaston Arkkitehti Kalevi Väyrysen talot tunnistaa runsaasta lasipinnasta. julkisivussa näkyy vapaammin aaltoileva, modernistinen tyyli. Metsästysmuseo taas on täysin postmoderni rakennus”, Haavisto sanoo. 3. Kalevi Väyrysen talot Arkkitehti Kalevi Väyrynen toimi Riihimäen kaupungin arkkitehtina vuodesta 1958 lähtien. ”Hänen rakennuksiaan löytyy kaupungista ehkä enemmän kuin kenenkään muun. Esimerkiksi Hämeen­ aukion tornitalot ja Kalevankadun ja Keskuskadun kulmasta kahteen suuntaan lähtevät kerrostalokokonaisuudet ovat Väyrysen käsialaa. Näille rakennuksille tyypillistä on runsas lasin käyttö julkisivumateriaalina. Niiden arkkitehtuurista arvoa ei ehkä vielä ole aivan tunnistettu”, sanoo Haavisto. Kati Ala-Ilomäki Riksu! Radanvarsikaupungin rakennustaidetta ja arkista arkkitehtuuria -näyttely on esillä Riihimäen taidemuseossa 11.9.–31.12.2020. Näyttely liittyy 150-vuotiaaseen Riihimäki– Pietari-rataan ja Riihimäen kaupungin 60-vuotisjuhlavuoteen.

14 Koti & Kaupunki 1 • 2020 Kuvat: Pekka Virtanen Vesihuolto virtaa kohti Kukaan ei voi elää ilman vettä. Usein riihimäkeläisen päivä alkaa vessassa vettä laskemalla, hampaat pesemällä sekä vettä, teetä tai kahvia juomalla. Päivä jatkuu samoissa merkeissä – vettä käytetään lähes pitkin päivää suoraan tai välillisesti. Suomessa paradoksaalisesti veden arvoa ei osata enää hahmottaa, sillä hyvää ja turvallista vettä on saatavilla 24/7 kaikkialla erittäin edullisesti suoraan hanasta. Kun kaikki toimii loistavasti, unohtuu helposti, miten perustavaa laatua olevasta palvelusta on kysymys. Vielä noin sata vuotta sitten riehuivat veden välityksellä leviävät lavantautiepidemiat Suomessa ja vesi oli kaikkea muuta kuin turvallista. Esimerkiksi Tampereella tällaisessa e­ pidemiassa sairastui yli 3000 ihmistä ja kuoli lähes 300 vuonna 1916. Vielä 1900-luvun alkuun asti Suomen kaupunkien väestö käytti suuressa määrin kaivovettä. Naisten ja lasten tehtävänä oli kantaa vettä. Kuivina kesinä ja talvina vesi ehtyi kaivoissa. Vesipula oli yleinen ilmiö Suomen kaupunkien historiassa. Kaivoveden vähentyessä kaupunkien oli ryhdyttävä järjestämään vesihuoltoa aiempaa tehokkaammin; ensimmäiset vesilaitokset Suomessa perustettiin 1800-luvun lopulla, jolloin kaupunkeihin ryhdyttiin pumppaamaan vettä lähivesistöistä tai harjuista. Riihimäki on ollut o ­ nnellisemmassa asemassa kuin moni muu kaupunki. Riihimäen hyvä lähdevesi tunnettiin 1800–1900-lukujen vaihteessa kautta maan. Veden arvoa ei osata enää hahmottaa, sillä hyvää ja turvallista vettä on saatavilla 24/7. Riihimäen voimakas kasvu 1800-luvun viimeisen vuosikymmenen aikana aiheutti ongelmia ympäristölle ja terveydelle. Ongelmat alkoivat kärjistyä ja avo-ojat löyhkätä. Hygieenisten haittojen vuoksi terveydenhoitolautakunta yhdessä järjestyslautakunnan kanssa esitti jätevesien johtamista viemärillä Vantaanjokeen. Ensimmäinen varsinainen viemäri rakennettiin kuitenkin vasta vuonna 1921 Kauppakadulle välille Junailijankatu-Pohjoinen Rautatienkatu. Varsinainen viemäriverkoston rakentaminen Riihimäellä käynnistyi 1930-luvulla, jolloin verkostoa rakennettiin yhteensä kahdeksan kilometriä. Talousvesipuolella tultiin Riihimäellä hieman jäljessä viemäröintiä. Väestön kasvaessa eivät vanhojen kaivojen ja lähteiden vedet enää riittäneet, vaan kauppala alkoi viemäritöiden lisäksi rakentaa suuria kaivoja, etupäässä paloturvallisuuden parantamiseksi. Vuonna 1941 Yleinen Insinööritoimisto (YIT) lähestyi kauppalaa ja ehdotti vesilaitoksen perustamista referenssinään Poriin rakentamansa vesilaitos. Vuonna 1944 kauppala tilasi YIT:ltä yleisen vesilaitoksen suunnitelman ja kustannusarvion, jotka valmistuivat samana vuonna. Varsinaiset vesilaitoksen rakennustyöt aloitettiin vuonna 1949, jolloin muun muassa aloitettiin vedenjakelu Juppalan vedenottamolta. Rahaa vesilaitoksen rakentamiseen tarvittiin paljon. Kansaneläkelaitos lainasi kauppalalle tarkoitusta varten 25 miljoonaa markkaa 20 vuoden laina-ajalla. Rakentamistyöt etenivät nopeasti ja vuoden 1951 lopussa vesijohtoverkoston pituus oli 13 kilometriä ja siihen oli liitetty 69 kiinteistöä ja 95 palopostia. Erik Bryggmanin suunnittelema Vesilinna valmistui seuraavana vuonna. Juppalan vedenottamon vedellä ei pitkään pystytty tyydyttämään kaupungin kasvavaa vedentarvetta. Lisää pohjavettä saatiin Hirvenojan pohjavedenottamolta, joka valmistui 1955. Tämäkään investointi ei riittänyt kovin pitkälle ja kolmas pohjavedenottamo valmistui Herajoelle vuonna 1963. Sitä laajennettiin vuonna 1971. Kaupungin nopea kasvu edellytti kuitenkin edelleen lisäveden etsimistä. Koska Riihimäeltä ei enää löytynyt varteenotettavia pohjavesiesiintymiä, katseet kohdistuivat Hausjärven Piirivuoreen, josta aloitettiinkin vedenotto vuonna 1976. Uuden ottamon myötä voitiin lopettaa vedenotto Hirvenojalta. Juppalasta vedenotto lopetettiin vuonna 1984. Suurin piirtein nykyisen muotonsa kaupungin vedenhankinta saavutti vuonna 2007, kun Lopen kunnan kanssa yhteinen vesilaitos valmistui Lopen Kormuun. Lisäksi 2000-luvun lopusta lähtien on lisäksi pumpattu pienessä mittakaavassa vettä Hyvinkään Veden Hikiän tekopohjavesilaitokselta itäisten kaupunginosien tarpeeseen. Kaupunginvaltuusto teki päätöksen jätevedenpuhdistamon rakentamisesta Riihimäelle 12.9.1960. Jätevedenpuhdistamo valmistui ennen kuin muualla Suomessa alettiin laajamittaisesti rakentamaan puhdistamoja. Puhdistamon laajennus valmistui vuonna 1975. Vuonna 1981 viranomaiset tiukensivat puhdistusvaatimuksia, joissa edellytettiin jätevesistä ammoniumtypen poistoa. Kaupun-

Riihimäen kaupungin asukaslehti 15 tt Riihimäen jätevedenpuhdistamo saneeraus valmistui vuonna 2014. Sen myötä laitoksen kapasiteetti lähes tuplaantui. t Veden laatua kontrolloidaan monin eri tavoin. Kuvassa Herajoen vesilaitoksen aktiivihiilisuodattimet. u Erik Bryggmanin suunnittelema Vesilinna valmistui vuonna 1951. Vesilinnan tehtävänä on edelleen pitää yllä vesijohtoverkoston painetta, toimia vesivarastona kulutuspiikkien ja tulipalojen varalta sekä tasata verkoston paineiskuja. t Riihimäellä halutaan pitää vesi- ja viemäriverkosto hyvässä kunnossa. Saneeraukset takaavat luotettavan vedensaannin. Kuvassa pääradan alitusputkien tunk­kausta. Jutussa käytetyt lähteet: Hyvän veden ja hyvien yhteyksien kaupunki – Riihimäen Veden historia Sata vuotta vesihuoltoa Suomessa 1917–2017 Vesihuoltolaitosten digistrategia – portaat digitalisaation hyödyntämiseen virtuaalitodellisuutta ki valitsi laajennukseksi YIT:n Carrousel pitkäilmastus-simultaanisaostusprosessin. Se valmistui vuonna 1983 ja oli ensimmäinen tämän tyyppinen laitos Pohjoismaissa. Osittain sen seurauksena, että Loppi vuonna 2001 ja Hausjärvi vuonna 2006 lopettivat omat jätevedenpuhdistamonsa ja alkoivat johtaa jätevetensä Riihimäelle, jätevedenpuhdistamon kapasiteetti kävi jälleen riittämättömäksi. Puhdistamon saneeraus ja laajennus kesti kaksi vuotta ja se valmistui vuoden 2014 lopulla. Saneerauksessa laitoksen käsittelykapasiteetti lähes tuplaantui. Saneerauksen hinnaksi tuli 20 miljoonaa euroa, josta Hausjärvi ja Loppi maksoivat oman osuutensa. Myös vesihuollon organisoinnissa on tapahtunut aikojen saatossa muutoksia. Vuoteen 1981 asti vesilaitos toimi rakennuslautakunnan alaisena ja sillä oli oma talousarvionsa, kun taas viemärilaitos toimi kaupungin rakennusosaston alaisuudessa. Vuoden 1981 organisaatiouudistuksessa niistä muodostettiin itsenäinen toiminnallinen yksikkö: vesi- ja viemärilaitos. Seuraava suuri organisaatiouudistus tapahtui vuonna 2002, jolloin vesi- ja viemärilaitos muutettiin kunnalliseksi liikelaitokseksi. Tällä hetkellä on meneillään selvitys liikelaitoksen yhtiöittämisestä. Vaihtoehtona selvitetään myös alueellisen vesihuolto-organisaation perustamista yhdessä Hausjärven ja Lopen kanssa. Kuten Vesilaitosyhdistys ry:n työvaliokunta on todennut, organisaatiomuodosta riippumatta nähtävissä olevassa tulevaisuudessakin kunnat ovat luontevin taho taajamien vesihuoltolaitosten omistajiksi. Vesihuollon tulevaisuuden kehityksen painopisteitä ovat omaisuudenhallinta, digitalisaatio ja tiedolla johtaminen. Vesihuollon saneeraustoiminta tulee myös jatkumaan vilkkaana. Tulevaisuudessa tekoäly ohjaa, ennustaa, ennakoi ja raportoi vesihuoltolaitoksen toimintaa erilaisten sensoreiden keräämän tiedon perusteella. Käytännön työssä avustavat uudet teknologiat kuten lisätty todellisuus (AR) ja virtuaalinen todellisuus (VR). Uusien teknologioi­ den avulla nähdään esimerkiksi maan alla sijaitsevien putkien sijainti asentajan kypärän suojalaseilla tai simuloidaan poikkeustilanteita sekä niiden ratkaisemista. Myös vesilaitoksen asiakaspalvelu on tulevaisuudessa pitkälle automatisoitu, eikä asioiden hoitaminen ole aikaan tai paikkaan sidottua. Asentajan kypärän suojalaseilla voidaan tulevai­ suudessa nähdä maan alla sijaitse­ vien putkien sijainti. Jarmo Rämö RIIHIMÄEN VESI KÄYNTIOSOITE ASIAKASPALVELU RAKENTAJAPALVELU LAITOKSET HALLINTO Eteläinen Asemakatu 4, 11130 Riihimäki Avoinna ma–to 8.00–15.00 pe ja aattopäivinä 8.00–14.30 ■ 019 758 4855 ■ riihimaenvesi@riihimaki.fi ■ KVV-laitteet, asennustarkastukset KÄYTTÖPÄÄLLIKKÖ Tiina Oksanen 019 758 4970 VESIHUOLTOJOHTAJA Jarmo Rämö
 019 758 4964  HALLINTO- JA TALOUSPÄÄLLIKKÖ  Susanna Huotari
 019 758 4975 Sähköpostiosoitteet muodossa: etunimi.sukunimi@riihimaki.fi VIKAILMOITUKSET 019 758 4967 019 741 7487 virka-aikana virka-ajan jälkeen TARKASTUSTEKNIKKO Jukka Seuranen
 019 758 4965 ■ Tonttijohdot, vesimittarit VERKOSTOPÄÄLLIKKÖ Jukka Salminen 019 758 4967 ■ Urakoiden valvonta  RAKENNUTTAJA Tommi Virtanen 019 758 4963

tule käymään RIIHIMÄEN KAUPUNGIN POPUP-pisteellä osoitteessa Hämeenkatu 34 (ent. Valokuvaliike Määttänen). ÄÄNESTÄ SAMALLA kaupungille UUSI BRÄNDI-ILME. Kaikkien äänestäjien kesken arvotaan upeita riihimäki-fanituotepaketteja. Nähdään siellä! lue lisää yön tapahtumista ja RIIHIMaki.fi #taiteidenyöriihimäki #taiteidenyörmk