8 3 / 2020 KRIGSINVALIDEN SOTAINVALIDI Veljesliitto 80 vuotta Juhlapäivänä palkittiin sotainvalidityössä ansioituneita ja luovutettiin presidentin kultainen kiekko. Sivut 4-5 Lakimies Kuka voi hoitaa asioitasi? Tarjolla on useita vaihtoehtoja eri tilanteisiin. Sivut 8-9 Hyvinvointi Pienetkin muutokset asuinympäristössä ja arjen elämässä vähentävät kaatumisriskiä. Sivut 18-19 Sotainvalidityötä kentällä Jäsenten arjessa näkyvä työ tehdään sotainvalidipiireissä ja -osastoissa. Tutustu toimintaan piirien omilta sivuilta! Sivut 22-37 Liikunta on pitänyt sotainvalidit kunnossa s. 16-17 Sodassa vammautuneiden tukena 80 vuotta

2 SOTAINVALIDI 3 / 2020 Sivut 16-17 Ajankohtaista 4-5 Liiton juhlapäivänä jaettiin sotainvalidien ansioristejä ja järjestettiin pienimuotoisia juhlia. 7 Invalidisäätiöllä on yhteinen historia Veljesliiton kanssa Urheilu ja liikunta ovat olleet tärkeä osa sotainvalidien arkea. Edunvalvonta 8-9 Lakimies: Kuka voi hoitaa asioitasi? 10 -11 Pohjois-Karjalan kantalinnoitteet ovat osa salpalinjaa Sivut 4-5 12-13 Sote-kirjeenvaihtaja päivittää kuulumiset ajantasalle 14 Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Markku Salminen vastaanotti presidentin kultaisen kiekon. Talvisota 80 - juttusarja päättyy Teema 16-17 Sotainvalideja on aina kannustettu liikkumaan Hyvinvointi 18–19 Pienetkin muutokset auttavat ehkäisemään kaatumisia 20 Kristinusko ja liikkuva ihminen Sotainvalidityötä kentällä 21 Tukijäsen Tauno Siik vastaa seppelpartioista 22–37 Sotainvalidipiirien omilta sivuilta näet, mitä kentällä tapahtuu Svenska sidor 38–41 Krigsinvaliden Henkilö 42–43 Rauha Kajanus vastaanotti Sotiemme naiset -merkin Sivut 42-43 Kannen kuva: Jaani Föhr Sotiemme veteraanit -keräyksen varainhankintapäällikkö Pia Mikkonen luovutti Rauha Kajanukselle kauniin Sotiemme naiset -merkin. SOTAINVALIDI Julkaisija: Sotainvalidien Veljesliitto Päätoimittaja: Markku Honkasalo Viestintäpäällikkö: Marja Kivilompolo Tiedotustoimikunta : pj Markku Honkasalo, Juha Laikari, Marja-Liisa Taipale, Marko Hakala, Lasse Lehtinen, Christian Wallin, Matti Ylönen ja Marja Kivilompolo Sotainvalidi ilmestyy neljästi vuodessa. 80. vuosikerta. Lehden aineisto ja juttuvihjeet: Sotainvalidi-lehti, Ratamestarin­katu 9 C, 00520 Helsinki, p. 044 524 2243, marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi Sotainvalidi-lehden aikataulut vuodelle 2020: aineisto ilmestyy 4/2020 30.10 2.12. Painopaikka: Savon Paino Oy ISSN: 0049-1349 Levikki: 12 500 Tilaukset ja osoitteenmuutokset puh. 09 478 50201 tai si-lehti@ sotainvalidit.fi

Pääkirjoitus 3 Sopeuttaminen jatkuu Sotainvalidien Veljesliitto on koko kahdeksan vuosikymmentä kestäneen toiminta-ajan sopeuttanut toimintaansa jäsentensä tarpeiden mukaan. Harvalla järjestöllä on Veljesliiton tapaan ollut sama jäsenpohja kaikki nämä vuodet. Nuorista miehistä ja naisista on tänä aikana tullut vanhuksia. Veljesliiton toiminta on aina tukeutunut vapaaehtoisiin luottamushenkilöihin. Palkattua henkilökuntaa oli aluksi vain keskustoimistossa ja sen määrä kasvoi toiminnan laajentuessa. Kenttäorganisaatiota vahvistamaan perustettiin vuonna 1942 asiamiespiirit, joita hoitivat osa-aikaiset työntekijät muiden töidensä ohella. Vuonna 1944 luodun nykyisen piiriorganisaation myötä tulivat päätoimiset piirisihteerit. Myös isoimpiin kaupunkiosastoihin palkattiin työntekijöitä, mutta Veljesliiton laaja kenttäorganisaatio on toiminut pääosin luottamushenkilöiden työllä. Sotainvalidityö on muuttunut jäsenistön tarpeiden mukaisesti. Sotavuosina ja heti niiden jälkeen työn painopiste oli avustaa ja tukea kotien perustamista sekä ammatin hankintaa. Seuraavina vuosikymmeninä Vel- jesliitto painosti valtiota kehittämään sotainvalidihuoltoa. Sotainvalidien vanhuudenhuollon suunnittelu aloitettiin jo 1970-luvun lopulla ja viime vuosikymmenet on sitä kehitetty entistä paremmaksi. Vuoteen 1950 mennessä Veljesliiton jäsenten määrä oli kasvanut lähes 50 000 sotavammaiseen, joiden asioita hoitivat 400 sotainvalidiosastoa eri puolilla maata. Jäsenmäärä pysyi samalla tasolla uusien jäsenten myötä aina 1990-luvun alkuun saakka. Osastojen määrä alkoi vähentyä vasta 2000-luvulla ja etenkin 2010-luvulla, kun niissä oli enää muutamia sotainvalidijäseniä. Samanaikaisesti on myös palkattujen työntekijöiden määrä keskustoimistossa ja kentällä pienentynyt. Sopeuttaminen jatkuu edelleen nyt, kun sotainvalideja on koko maassa noin tuhat eli noin prosentti kaikista pysyvästi vammautuneista. Sotainvalidiosastojen määrä on laskenut alle sataan ja toiminta keskittynyt entistä enemmän sotainvalidipiireihin. Työtä kentällä on tekemässä tuhansia vapaaehtoisia luottamushenkilöitä. Veljesliitolla on valmiina suunnitelmat, miten viimeisistäkin sotain- valideista ja puolisojäsenistä huolehditaan. Sotainvalidipiirien aikanaan purkauduttua vastuu viimeisistä sotavammaisista siirtyy perinneyhdistyksille ja niiden luottamushenkilöille. Tärkeää on, että kunniajäsenistämme, miehistä ja naisista pidetään huolta loppuun saakka. Markku Honkasalo päätoimittaja Alakerta Rivien välistä tä. Usein apunani on nauhuri, jotta voin keskittyä olemaan läsnä haastattelutilanteessa. Useammin kuin kerran laite on kuitenkin tehnyt tenän tai sen patterit ovat loppuneet kesken ennen aikojaan. Pikareissu läheiseen kauppaan tai nauhurin vaihtaminen puhelimen ääninauhuriin ovat pelastaneet tilanteen. Käsin kirjoitetut muistiinpanot sen sijaan on käytävä läpi mahdollisimman pian, jotta muistini tukee vauhdissa kirjoitettujen hieroglyfien tulkintaa. Ei siis ihme, että sydän saattaa lehden ilmestymispäivänä tehdä muutaman ylimääräisen sykäyksen. Mutta mikään tykytys tai jännitys ei vähennä sitä iloa, kun pääsen tapaamaan ihmisiä heidän kotonaan tai työpaikallaan. Tunnelma on välitön ja tarinoita kerrotaan puolin ja toisin, sillä vaikka pääpaino tapaamisissa on jutun saamisessa lehteen muidenkin luettavaksi, ovat ne ennen kaikkea aitoja kohtaamisia. Haastattelu on mahdollisuus jakaa kokemuksiaan, käydä läpi elettyä elämää ja katsoa vaiheitaan uudesta näkökulmasta ulkopuolisen ihmisen kysymysten viitoittamana. Päivä voi olla pitkä ja haastattelu mennä ohi käsikirjoituksesta. Silti joka kerta nousen kotijunaan hyvillä mielin ja palaan käytyihin keskusteluihin, uusiin oivalluksiin tai koskettaviin kohtaloihin, jotka kanssani on jaettu. Aito kiinnostus toisiamme ja järjestöämme koskevia asioita kohtaan on meitä kaikkia yhdistävä tekijä. Sitä pyrimme vahvistamaan myös tätä lehteä tekemällä. Ariela Säkkinen Aina tämä päivä on hiukan jännittävä: alkavatko puhelimet soida, että jutussa mainitun nimi on ollut väärä, onko otsikkoon jäänyt kirjoitusvirhe tai onko sivuille unohtunut lehtimaailman klassikko: kuvatekstin paikalla lukee ”kuvateksti tähän”. Viimeistä ei ole vielä kohdalle osunut, mutta muut ovat valitettavasti todellisen elämän esimerkkejä. Lehden tekeminen on iso projekti, johon osallistuvat kaikki sotainvalidipiirit ja jotkut osastotkin, kun piirisivuille kuvataan osastojen kokoontumisia, raportoidaan vuosikokouksista tai kerrotaan tulevista tapahtumista ja yhteisistä asioista. Merkittävässä roolissa ovat piirien toiminnanjohtajat, osastojen toimijat ja palveluneuvojat, jotka ohjaavat oikeiden ihmisten pariin: kuka sotainvalidi olisi oikea henkilö kertomaan vammautumisen vaikutuksista arkeensa tai kuka sotainvalidin leski omalla esimerkillään osoittamaan, millaista kuntoutusta hän saa kuntoutusoikeuden laajennusten myötä. Itse haastattelut ovat hyvin erilaisia ja opettavat aina jotakin uutta. Joskus jutun aihe muuttuu lennosta, kun etukäteen ajateltu teema jää taka-alalle keskustelun sivupoluilta löytyneiden uusien tarinoiden myö- Marja Kivilompolo viestintäpäällikkö

4 Veljesliitto 80 vuotta Veljesliiton 80-vuotispäivää vietettiin eri puolilla Suomea pienimuotoisesti, kun isommat juhlat siirrettiin myöhempään ajankohtaan. Juhlatunnelmaan päästiin kuitenkin pienemmissäkin tilaisuuksissa sekä perinteisessä, sotainvalidien ansioristien valtakunnallisessa jakotilaisuudessa. Ansioristejä sekä presidentin kultainen kiekko luovutettiin Helsingissä 18.8. Veljesliitto 80 vuotta Juhlapäivänä liiton hallituksen jäsenet vierailivat Hietaniemen hautausmaalla, jonka jälkeen Messukeskuksessa luovutettiin puolustusministeri Antti Kaikkosen myöntämät sotainvalidien ansioristit. Näiden lisäksi puolustusministeri on myöntänyt sotainvalidipiirien esittämiä ansioristejä sotainvalidityössä ansioituneille. Nämä ansioristit luovutetaan saajilleen piirien omissa tilaisuuksissa. Kultainen kiekko jatkoi matkaansa Tänä vuonna presidentin kultainen kiekko annettiin Suomen ortodoksiselle kirkolle, joka on jo sotavuosista lähtien toiminut sotainvalidien ja heidän perheidensä hyväksi. Yhteistyö ja tuki on ollut ennen kaikkea tär- keää, paikallista seurakuntatyötä. Myöhemmin kirkko on myös tukenut taloudellisesti sotainvalideja ja heidän perheitään lahjoittamalla kolehtivaroja heidän hyväkseen. – Haluamme olla mukana sotainvalidien elämän loppuvaiheessa tukemassa sielunhoidollisin ja myös diakonian keinoin. Vaikka sotainvalidien määrä pienenee vuosittain ikääntymisen myötä, heidän tarpeensa kuitenkin kasvavat. Haluamme antaa tukemme arkiseen elämään. Olen otettu siitä, kuinka Veljesliitto näkee kirkkomme tärkeänä osana ihmisen kokonaisvaltaista hoitamista, kertoo palkinnon vastaanottanut Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Markku Salminen. Hän välitti tilaisuudessa Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leon tervehdyksen, jossa hän toi esille, kuinka sota-aika on ollut vaikea ortodoksikirkolle, ja kuinka kirkko on kiitollinen sotainvalideille heidän uhrauksistaan vapaan yhteiskunnan ja näin myös kirkon vapaan toiminnan puolesta. Sotainvalidien Veljesliitto onnittelee kaikkia arvokkaan tunnustuksen saajia ja kiittää teitä tärkeästä toiminnastanne jäsenistömme hyväksi. Marja Kivilompolo Viereiselle sekä piirien omile sivuille on koottu kuvia alueellisista juhlista. Puolustusministeri myönsi sotainvalidien ansioristit seuraaville henkilöille: Aromaa Aino, Valtiokonttori Halonen Timo, kaupunginjohtaja, Mikkelin kaupunki Hiukka Riitta, Valtiokonttori Lindberg Teija, palveluvastaava, Kauniala Längman Merja, Valtiokonttori Murtolahti Anne, palveluneuvoja, Keski-Suomen Sairaskotisäätiö, Sotainvalidien sairaskoti Nord Ulla, toimitusjohtaja, Me-säätiö Nyrkkö Merja, palveluneuvoja, Kruunupuisto Paarma Jukka, arkkipiispa emeritus Pajunen-Ritari Anne, sairaanhoitaja, Kauniala Porkka Jarmo, palveluneuvoja, Keski-Suomen Sairaskotisäätiö, Sotainvalidien sairaskoti Saarinen Päivi, johtaja, Kauniala Siira Heikki, talousjohtaja, Mikkelin kaupunki Soini Sirkku, hallituksen jäsen, Me-säätiö Vasama Anu, palveluneuvoja, toiminnanjohtaja Lapin piiri Viinanen Jukka, vuorineuvos, Tammenlehvän Perinneliiton pj Vikström Eeva, palveluneuvoja, toiminnanjohtaja Pohjois-Pohjanmaan piiri Vohlonen Seppo, keräyspäällikkö, Veteraanivastuu Ylenius Irma, palveluneuvoja, Lamminniemen Hyvinvointikeskus Sotainvalidipiirien alueellisissa tilaisuuksissa ansioristin saavat: Aitto-oja Matteus, Oulu Friman Bjarne, Närpes Heinonen Riitta-Leena, Varkaus Helasterä Lauri, Suolahti Henttonen Mikko, Lappeenranta Horsma Martta, Helsinki Huurne Jouko, Lempäälä Ilola Edvin, Reisjärvi Kiiskilä Risto, Tampere Kilkki Antti, Juva Korhonen Jouko, Oulu Koskenniemi Anne, Savukoski Kupari Esa, Vaasa Kyyhkynen Juhani, Lohja Kärri Heikki, Somero Lahtela Heikki, Siilinjärvi Lehtinen Jukka, Turku Lehtinen Toivo, Jämsänkoski Lehtomaa Esko, Kangasala Liimatta Maila, Eno Linna Heimo, Perho Lumento Reijo, Naantali Lähetkangas Pentti, Reisjärvi Majuri-Kiiski Minna, Pöytyä Marttala Pekka, Seinäjoki Mäkinen Pertti, Hartola Nurmi Ilkka, Pori Nyberg Gudrun, Karis Paasikivi Tellervo, Rauma Reko Hannu, Forssa Rinta-Halkola Kaarina, Kauhajoki Rousu Raimo, Tornio Räisänen Risto, Vieremä Soininen Lea, Outokumpu Söderberg Reijo, Vantaa Toivonen Hannu, Kuhmoinen Varheenmaa Pirkko, Lavia Vento Lyyli, Kouvola Äijö Pauli, Kauhajoki

Veljesliitto 80 vuotta 1. 5 5. 6. 2. 7. 3. 4. Veljesliiton 80-vuotisen taipaleen juhlatunnelmaa sotainvalidipiireistä ja veljeskodeista 1. Uusikaarlepyyn sairaskodissa juhlittiin varsinaisena päivänä, 18.8. 2. Iisalmen Vetreassa tarjottiin sotainvalideille kakkukahvit juhlan kunniaksi. 3. Jyväskylässä laskettiin seppele sotainvalidityön muistomerkille. 4. Kymen piiri ja Kymen hoito- ja kuntoutuskeskus järjestivät juhlan talossa asuville sotainvalideille. 5. Oulussa sotainvalidipäivä keräsi ihmisiä ravintola Nallikariin. 6. Kanta-Hämeen piiri juhli Veljesliittoa juhlanavetta Kalvolassa 18.8. 7. Sotainvalidit juhlivat Torniossa Saarenvireessä.

6 Ajankohtaista Live palvelut kuntouttaa ja valmentaa. Kuvat: Invalidisäätiö / Live Invalidisäätiö täytti 80 vuotta Invalidisäätiö ja Sotainvalidien Veljesliitto viettävät tänä kesänä 80:tta juhlavuottaan. Yhteinen juhlavuosi on merkityksellinen, sillä niiden tarinat kietoutuvat yhteen niiden perustamisesta alkaen. Toimijat syntyvät – sotainvalidien huolto jakaantuu kahdelle polulle Syy Invalidisäätiön sekä Sotainvalidien Veljesliiton perustamiselle löytyy talvisodasta (1939–1940). Talvisota nimittäin paljasti, etteivät sodassa vammautuneiden korvausjärjestelmä ja palvelut olleet riittäviä. Vammautuneiden ja heidän perheidensä apuun tulivat SPR ja Lotta Svärd sekä monet muut eri tahot, mikä teki toiminnasta hajanaista. Ortopedi Fabian Langenskiöld sai tehtäväkseen perustaa säätiön, joka huolehtisi sotainvalidien kuntouttamisesta takaisin työelämään. Langenskiöld halusi keskittää Invalidisäätiöön myös pidemmän aikavälin kuntoutustoimet koko siviiliväestölle, sillä suomalaisia oli vammautunut kansalaissodan (1918– 1919) seurauksena. Lisäksi oli ihmisiä, joiden invaliditeetti oli aiheutunut jo aiemmin synnynnäisestä syystä, tapaturmasta tai sairaudesta. Tavoitteena oli keskittää sotainvalidien sairaalahoito, kuntoutus ja uudelleenkoulutus erilliseen huoltolaitokseen. SPR:n sairaalan ylilääkäri Simo Brofeldt puolestaan halusi keskittyä sotainvalidien akuuttiin hoitamiseen ja hyödyntää jo olemassa olevia sairaalatiloja. Hän näki, että sotainvalidien hoidon ja korvausten tulisi perustua erilliseen järjestelmään ja toimintaa tulisi hoitaa koordinoidusti uuden järjestön kautta. Taustalla oli pelko, että ilman omaa, sodassa vammautuneiden asioihin keskittynyttä toimijaa sotainvalidit jäisivät muiden jalkoihin. Langenskiöld ja Brofeldt jakoivat yhteisen näkemyksen ihmisen kokonaisvaltaisesta hoitamisesta kuntoutuksen kautta koulutukseen ja soveltuvaan työhön mahdollisimman nopeasti, vaikka ajatukset toiminnan toteuttamisesta ja organisoitumisesta eivät kohdanneet. Lopputuloksena syntyi kaksi uutta toimijaa invalidien hyväksi. Sosiaali- ja terveysministeriö perusti Invalidisäätiön 26.6.1940. Perustajajäseniksi ilmoittautuivat Kansaneläkelaitos, Raajarikkoisten auttamisyhdistys, Suomen Siviilija Asevelvollisuusinvalidien Liitto ja Suomen Tapaturmavakuutuslaitosten Liitto. Talvisodassa vammautuneet perustivat oman järjestönsä Jyväskylässä 18.8.1940. Uuden, sotainvalidien hoitoon ja auttamiseen keskittyneen järjestön kannalla olivat myös SPR, Vapaussodan Invaliidien Liitto sekä Lotta Svärd -järjestö. Työllistämiseen tähtääviä tekoja 80 vuoden ajan Sekä Invalidisäätiö että Sotainvalidien Veljesliitto työskentelivät sotainvalidien fyysisten vammojen korjaamiseksi sekä vammautuneiden työkuntoon saattamiseksi. Työtä riitti, sillä kaikkiaan sodissa pysyvän vamman sai noin 96 000 henkilöä. Invalidisäätiön virallinen tarkoitus oli sotainvalidien lääketieteellinen, ammatillinen ja sosiaalinen kuntoutus. Invalidisäätiön huoltolaitos valmistui toukokuussa 1943 Helsingin Ruskeasuolle. Säätiö jatkoi monipuolista toimintaansa sotainvalidien kouluttamiseksi takaisin työelämään. Invalidisäätiön ammattikoulussa, Espoon Westendiin vuonna 1945 perustetussa oppilaitoksessa tarjottiin ammattikoulutusta yli 3100 sotainvalidille vuosina 1940–1955. Säätiön maatalousoppilaitoksessa Saaren kartanossa puolestaan koulutettiin vuosina 1941– 1955 lähes 800 sotainvalidia. Amputoidut ja vaikeasti vammautuneet sotainvalidit käyttivät säätiön sairaanhoidollisia palveluja vielä vuosikymmenten ajan. Invalidisäätiö tänään ja tulevaisuudessa Invalidisäätiö on kahdeksan vuosikymmenen ajan määrätietoisesti kehittänyt toimintaan- sa yhteiskunnan muuttuvia tarpeita vastaavaksi, vaikka perusajatus on pysynyt samana. Tänäkin päivänä Invalidisäätiö tekee työtä sen hyväksi, että mahdollisimman moni pystyy toimimaan suomalaisen yhteiskunnan täysipainoisena jäsenenä. Säätiö kouluttaa, kuntouttaa ja valmentaa yksilöasiakkaitaan kohti työtä ja yhteiskunnallista osallisuutta. Invalidisäätiö on tuottanut palvelunsa vuodesta 2018 Live-palvelubrändillään. Ammattiopisto Live, pääkaupunkiseudun suurin erityisammattioppilaitos, toimii myös erityisopetuksen valtakunnallisena osaamisyksikkönä. Ammattiopisto Live kouluttaa vuosittain noin 1900 valmentavaa koulutusta, ammatillista perustutkintokoulutusta sekä ammatti- ja erikoisammattitutkintoja suorittavaa opiskelijaa. Live Palveluissa Invalidisäätiö tuottaa kuntoutus-, työllisyys- ja valmennuspalveluita, joiden tavoitteena on edistää asiakkaiden työllistymistä, työssä pysymistä ja työssä jaksamista. Live Palvelut tekee kiinteää yhteistyötä suomalaisen elinkeinoelämän, kuntien, kaupunkien ja viranomaistahojen kanssa. Live Palveluissa asioi vuosittain lähes 2000 asiakasta. Invalidisäätiön toiminta suuntautuu Liven kautta eteenpäin. Invalidisäätiö on vahvasti verkostoitunut useiden yhteiskuntavastuullisten toimijoiden kanssa. Yleishyödyllisenä organisaationa Säätiön toiminta painottuu yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseen ja hyvän elämän edellytyksien rakentamiseen nyt ja tulevaisuudessa.  Anne Laitinen Sotainvalidien Veljesliitto onnittelee Invalidisäätiötä 80 vuoden arvokkaasta työstä sekä kiittää kumppanuudesta yhteisen ideologian jakajana ja Suomen jälleenrakentajana.

Ajankohtaista Veteraaniaikakauden historia Veteraaniliittojen valtuuskunnan (Veva) vuonna 2002 perustaman arkisto- ja historiatoimikunnan yhtenä toimenpide-ehdotuksena oli ”Veteraaniaikakauden historian” kirjoittaminen. Valtuuskunta antoi historiankirjoituksen veteraanijärjestöjen vuonna 2003 perustaman Tammenlehvän Perinneliiton tehtäväksi. Vuonna 2014 julkaistiin tutkija Ari Uinon teos ”Sotiemme veteraanit, Rintamalta rakentamaan”. Teoksen julkaisemisen jälkeen Veteraaniliittojen valtuuskunta totesi, että kirja ei ole vastannut Vevan aikoinaan Tammenlehvän Perinneliitolle antamaa tehtävää. Alkuperäinen tavoite oli ollut saada järjestöistä riippumaton, tieteellinen tutkimus sotien 1939– 1945 veteraaneista, heidän toiminnastaan ja työstään suomalaisen yhteiskunnan hyväksi. Tutkimus, joka ulottuisi nykypäiviin saakka. Ari alojen asiantuntijat mukaan Veteraaniliittojen valtuuskunta pitää edelleen tärkeänä tehdä veteraaniaikakaudesta historia/sosiaalipoliittinen tieteellinen tutkimus. Se asetti vuoden 2019 lopulla työryhmän valmistelemaan historiahanketta. Historiatoimikuntaan päätettiin kutsua asiantuntijoita eri aloilta sekä veteraanityön pitkäaikaisia vaikuttajia ja tuntijoita. Kaikki toimikuntaan kutsutut ilmoittivat olevansa valmiit osallistumaan sen työskentelyyn. Historiatoimikunnan puheenjohtajaksi Veva nimesi emeritus arkkipiispa, teolo- gian tohtori Jukka Paarman. Toimikunnan jäseninä ovat gerontologian professori Marja Jylhä, apulaisprofessori Mikko Karjalainen, yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Pirkko Karjalainen, valtiotieteiden tohtori Eino Ketola, suurlähettiläs Pekka J. Korvenheimo, hallintotieteiden tohtori Heikki Koski, valtiokonttorin pääjohtaja Timo Laitinen, kirjailija Lasse Lehtinen, valtiotieteen tohtori Markku Lehto, sotahistorian professori Ohto Manninen, varatuomari Juhani Saari, maatalousyrittäjä Tuija Saura, kenraaliluutnantti Antti Simola, ministeri Pär Stenbäck ja kenraali Jaakko Valtanen. Käytännön työtä ohjaa pieni työvaliokunta: Markku Honkasalo (pj.), Markku Seppä, Tero Tuomisto, Pekka Holopainen sekä sihteerinä Vevan vetovastuussa oleva toiminnanjohtaja/pääsihteeri. Veva on nimennyt historiahankkeen tutkijaksi valtiotieteiden tohtori Olli Kleemolan. Hankkeessa on mukana veteraaniliittojen lisäksi Tammenlehvän Perinneliitto. Veva toivoo saavansa hankkeen rahoittamiseksi tukea aiheesta kiinnostuneilta säätiöiltä. Korona-tilanne on vaikeuttanut historiatoimikunnan koolle kutsumista, mutta ensimmäinen tapaaminen osittain etänä saatiin järjestettyä 24.9.2020. Valittu tutkija on tehnyt alustavan disposition ja varsinainen tutkimustyö voidaan aloittaa heti, kun hankkeen rahoituksesta on saatu myönteisiä päätöksiä. 7 Onnittelemme Krista Luoma Sotainvalidi, Veljesliiton hallituksen jäsen Antti västi 95 vuotta Seinäjokelainen sotainvalidi Antti Västi täytti 15. päivä syyskuuta 95 vuotta. Antti on ollut Sotainvalidien Veljesliiton hallituksen jäsen vuodesta 2012 lähtien, ja vuosina 2014-2019 hän toimi hallituksen 1. varapuheenjohtajana. Antti Västi kuuluu myös sotainvalidien kunniakerhoon. Lue lisää Antista ja hänen elämästään Etelä-Pohjanmaan sotainvalidipiirin sivulta 30. Sotainvalidien Veljesliitto onnittelee Antti Västiä lämpimästi hänen syntymäpäivänsä johdosta! Kansallinen veteraanipalkinto Edellisessä Sotainvalidi-lehdessä kerroimme yhdestä Kansallisen veteraanipalkinnon saaneesta, Pauli Tyyvistä. Aikataulujen vuoksi tieto muista palkituista ei ehtinyt lehteen, joten julkaisemme ne nyt. Kaatuneiden Muistosäätiö yhteistoiminnassa Tammenlehvän Perinneliitto ry:n kanssa jakoi 12. kerran Kansallisen veteraanipalkinnon. Palkinnon tarkoituksena on muistaa veteraanityössä tai veteraanien perinnetyössä kunnostautuneita henkilöitä. Palkinnolla halutaan myös kannustaa uusia henkilöitä tähän arvokkaaseen työhön. Palkinnon saajaksi voidaan aikaisempaan tapaan valita yksityisiä henkilöitä, jotka ovat poikkeuksellisen merkittävällä henkilökohtaisella työllään paikallisella tasolla osoittaneet, että veljeä tai sisarta ei jätetä. Veteraanipalkinnolla on ensisijaisesti tarkoitus muistaa yksityisiä järjestön ulkopuolisia henkilöitä. Perinteisesti palkinto on jaettu kansallisen veteraanipäivän vieton yhteydessä 27.4. Tämän vuoden veteraanipäivän pääjuhlan peruunnuttua vallitsevan koronavirustilanteen vuoksi jouduttiin myös veteraanipalkinnon luovutus kullekin neljälle vastaanottajalleen järjestämään poikkeuskeinoin. Tammenlehvän Perinneliitto, joka on tästä vuodesta alkaen ottanut hoitaakseen huomionosoituksen käytännön järjestelyt, on toimittanut palkinnot kunniakirjoineen jokaiselle henkilökohtaisesti. Veteraanityöstä palkittiin  Pauli Tyyvi Kauhavan Sotainvalideista, joka on yli 20 vuoden ollut aktiivisesti mukana niin paikallisessa sotainvalidi- Lions sekä reserviläistoiminnassa ja sen kautta myös erilaisissa veteraanikeräyksissä. Veteraanityöstä palkittiin myös sotiemme veteraanien sekä heidän leskiensä hyväksi tekemässään vapaaehtoistyössä ansioitunut Aino Kälviäinen Imatran Rintamaveteraaneista. Veteraanien perinnetyöstä palkittiin mm. Etelä-Saimaan lottahistoriaa ansiokkaasti dokumentoinut Pertti Juhani Vuori Etelä-Karjalan Sotaveteraanipiiristä ja elämäntyöpalkinnon sai rajantakai- sille taistelukentälle jääneitä sankarivainajia jo yli neljännesvuosisadan ajan etsinyt Ismo Mikkonen.

8 Edunvalvonta: Lakimies Kuka voi hoitaa asioitasi? Sairauksista ja ikääntymisestä johtuva toimintakyvyn heikentyminen saattaa rajoittaa tai jopa muodostua esteeksi omien asioiden hoitamiselle. Koronaepidemian aikana on myös suositeltu vähentämään lähikontakteja. Tarvittaessa on eri vaihtoehtoja, joilla läheinen tai joku muu henkilö voi tulla avuksi asioiden hoitamisessa. tilinkäyttöoikeus esimerkiksi puolisolle, lapselle tai itse valitulle muulle luottohenkilölle. Tällöin he pystyvät hoitamaan asioita helposti myös sähköisinä palveluina verkkopankissa tai niin sovittaessa pankkikortilla, jolla voi nostaa rahaa tai maksaa ostoksia. Valtuutus tilinkäyttöön annetaan omassa pankissa. Kansaneläke ja sosiaalihuollon asiat Arjen asioita on mahdollista hoitaa valtuutKelalta haettavien eläkkeiden ja useiden tamalla toinen henkilö toimimaan puolesta. tukien kohdalta voi lähiomainen tai muuKäytännössä tämä tapahkin henkilö, joka tuu yleensä antamalla valValtuuttaja saa myös määritellä, on pääasiallisestakirja. miten valtuutetun toimintaa val- ti huolehtinut Valtakirja voidaan rajahakijasta, käyttää votaan. ta määrätylle henkilölle puhevaltaa asiastiettyä tehtävää varten tai se voi kattaa laasa. Edellytyksenä on, että hakija sairauden, jemmin eri asioiden hoitamisen. Kansanelävanhuuden tai muun sellaisen syyn peruskelaitoksella, monilla viranomaisilla ja panteella ei kykene hakemaan etuutta tai huolehkeilla on omia valtakirjalomakkeita, joita ne timaan oikeuksistaan eikä hänellä ole eduntoivovat käytettävän. Yleensä itse tehty valtavalvojaa. kirja ajaa kuitenkin saman asian. Jos sosiaalihuollon asiakas ei kykene osallistumaan palvelujensa suunnitteluun tai Tilinkäyttöoikeus ymmärtämään ehdotettuja ratkaisuvaihtoehPankkiasioissa vaihtoehtona on myös antaa toja, hänen tahtoaan voidaan selvittää yhteis- Pixabay Tavallinen valtakirja työssä omaisen tai muun läheisen henkilön kanssa. Edunvalvontavaltuutus Edunvalvontavaltuutuksella voi etukäteen antaa ohjeita asioidensa hoidosta siltä varalta, että tulee myöhemmin kykenemättömäksi niistä vastaamaan. Samalla on mahdollisuus valita, kenelle tuon tehtävän tahtoo antaa. Valtuutettu voi olla lähiomainen, sukulainen, ystävä tai muu luotettu henkilö, joka suostuu ja kykenee valtuutuksenantajan asioiden hoitoon. Taloudellisten asioiden lisäksi edunvalvontavaltuutus voi sisältää henkilöä itseään koskevia asioita kuten terveyden- ja sairaudenhoidon kysymykset. Valtuutuksessa on mahdollista määrätä, mitä se koskee tai rajata jotain sen ulkopuolelle. Lisäksi edunvalvontavaltuutukseen voi kirjata ohjeita siitä, miten asioita tulee hoitaa. Valtuuttaja saa myös määritellä, miten valtuutetun toimintaa valvotaan. Valtuutuksen laatiminen Edunvalvontavaltuutus tehdään kirjallisesti

laatimalla edunvalvontavaltakirja. Kahden esteettömän todistajan on oltava samanaikaisesti läsnä ja todistettava valtakirja sen jälkeen kun valtuuttaja on ensin itse allekirjoittanut valtakirjan. Asiantuntija-apua käyttämällä varmistaa parhaiten, että edunvalvontavaltakirja vastaa sille asetettuja tavoitteita ja täyttää lain muotomääräykset. Valtakirjassa sen antaja nimeää valtuutetun ja määrittelee mahdollisimman selkeästi asiat, jotka valtuutus kattaa. Valtuutetulta tulee saada suostumus tehtävään. Tarvittaessa valtuutettuja voi olla useampia hoitamaan esimerkiksi eri asioita tai valtakirjassa voidaan nimetä varavaltuutettu. Edunvalvontavaltakirjan tulee sisältää maininta, jonka mukaan se tulee voimaan siinä tapauksessa, että valtuuttaja tulee sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen tai muun vastaavan syyn vuoksi kykenemättömäksi huolehtimaan asioistaan. Allekirjoitettu ja todistettu valtakirja luovutetaan valtuutetulle tai siitä ilmoitetaan muutoin valtuutetulle. Valtuutuksen antaja saa halutessaan myöhemmin muuttaa valtuutusta tai peruuttaa sen. Valtuutuksen voimaantulo 9 Pixabay Edunvalvonta: Lakimies le, jolla on oikeus omaisuuden vastaanottamiseen. Valtakirjassa voidaan määrätä, että valtuutetulla ei ole tällaista velvollisuutta. Edunvalvontavaltuutus voidaan saattaa voimaan vasta kun sen antaja ei kykene enää Holhoustoimilain mukainen itse esimerkiksi sairauden takia hoitamaan edunvalvonta asioitaan. Valtuutuksen voimaantulo edelJos asiat eivät muutoin hoidu, määrää Digilyttää Digi – ja väestötietoviraston (aiemja väestötietovirasmin maistraatti) vahto tai käräjäoikeus vistamista. Valtuute- Jos joku muu kuin henkilö itse tuksi nimetyn henki- hakee edunvalvojan määräämistä, edunvalvojan. Tuomioistuin voi määrälön tulee esittää Digi- päättää asiasta käräjäoikeus. tä edunvalvojan, jos ja väestötietovirastolhenkilö sairauden, henkisen toiminnan häile alkuperäinen valtakirja. Lisäksi tarvitaan riintymisen tai muun vastaavan syyn vuoklääkärinlausunto tai muu vastaava selvisi on kykenemätön valvomaan etujaan taiktys, joka todistaa, että valtuutuksen antaka huolehtimaan itseään tai varallisuuttaan nut henkilö on tullut kyvyttömäksi hoitakoskevista asioista. Laki edellyttää lisäksi, maan asioita, joita valtuutus koskee. Digiettä edellä kerrotut asiat vaativat hoitoa eivätja väestötietoviraston on yleensä varattava kä tule asianmukaisesti hoidetuiksi muulla valtuutuksen antajalle tilaisuus tulla kuultavoin. luksi, ennen kuin se vahvistaa valtuutuksen Edunvalvojan määräämistä voi itse hakea voimaantulon. Digi- ja väestötietovirastolta. Hakemuksen Jos valtuutetun palkkiosta ei ole sovittu liitteeksi tarvitaan lääkärinlausunto, joseikä määrätty, on valtuutetulla oikeus saada ta ilmenee edunvalvonnan tarve sekä hakivaltuutuksen antajan varoista korvaus tarjan kyky ymmärtää asia. Ilmoituksen Digipeellisista kuluista sekä kohtuullinen palkkio. ja väestötietovirastolle edunvalvonnan tarValtuutetun valvonta peesta voivat tehdä myös esimerkiksi omaiset, läheiset tai sosiaali- ja terveydenhuollon Digi- ja väestötietovirasto valvoo edunvalvirkailijat. vontavaltuutetun toimintaa. Tässä tarkoitukJos joku muu kuin henkilö itse hakee sessa Digi- ja väestötietovirasto pyytää taredunvalvojan määräämistä, päättää asiasta vittaessa valtuutetulta selvitystä valtuutuksen käräjäoikeus. antajan asioiden hoitamisesta. Jos valtuutus Lähtökohtana on, että käräjäoikeus ennen koskee taloudellisia asioita, tulee valtuutepäätöksen tekemistä kuulee henkilöä, jolle tun antaa tehtävään ryhtyessään maistraatiledunvalvojaa haetaan. Myös aviopuolisolle luettelo niistä valtuutuksen antajan varoisle varataan tilaisuus tulla kuulluksi. Yleensä ta ja veloista, joita valtuutus oikeuttaa hänet edunvalvoja määrätään huolehtimaan päähoitamaan. miehensä kaikista taloudellisista asioista. Kun valtuutuksen voimassaolo on lakanVaihtoehtona on, että edunvalvojan tehtänut, on valtuutetun annettava päätöstili tehväksi annetaan vain määrätyn omaisuuden tävänsä hoitamisesta. Päätöstili annetaan sil- tai oikeustoimen hoitaminen. Edunvalvojaksi voidaan määrätä perheenjäsen tai joku läheinen henkilö tai yleinen edunvalvoja. Yleiset edunvalvojat ovat yleensä valtion palkkaamia, mutta joillakin alueilla yleinen edunvalvonta voidaan hoitaa ostopalveluna, jonka tuottaa kunta tai yksityinen yritys kuten asianajotoimisto. Yleisten edunvalvojien ajankäyttöä asioiden yksilölliseen hoitoon rajoittaa usein päämiesten suuri lukumäärä. Edunvalvojan tehtävät Kun edunvalvojan tehtäväksi on annettu taloudellisten asioiden hoito, niin hänen tulee hoitaa omaisuutta sillä tavoin, että omaisuus ja sen tuotto voidaan käyttää päämiehen hyväksi ja tyydyttämään hänen henkilökohtaisia tarpeitaan. Lain mukaan päämiehen hallintaan on jätettävä hänen tarpeisiinsa nähden kohtuullinen määrä käyttövaroja. Edunvalvojan tehtävänä on myös huolehtia, että päämiehellä on halutessaan mahdollisuus antaa tavanomaisia ja taloudelliselta merkitykseltään vähäisiä lahjoja. Edunvalvojilla on velvollisuus pitää kirjaa tuloista ja menoista sekä tehdä vuosittain tili maistraatille. Edunvalvojalla on oikeus saada palkkio ja korvaus kuluistaan. Holhoustoimilaki rajoittaa käräjäoikeuden tai Digi- ja väestötietoviraston määräämän edunvalvojan toimintaa. Varojen käytössä edunvalvontavaltakirjalla pystytään usein holhoustoimilain edunvalvontaa paremmin ottamaan huomioon esimerkiksi puoliso tai mahdollisuus jatkaa taloudellisen tuen antamista lapsille ja lastenlapsille. Seppo Savolainen pääsihteeri

10 Historia Panssariestekiviä Bunkkerimuseolla. Kuva: Pohjois-Karjalan Museo Pohjois-Karjalan kantalinnoitteet – osa Salpalinjaa Salpalinjan voidaan katsoa saaneen alkunsa ylipäällikkö, sotamarsalkka Mannerheimin ja Suomen sodanjohdon päätöksestä maaliskuussa 1940 linnoittaa uuden rajan turvaksi vyöhyke Virolahdelta Luumäelle. Luumäeltä pohjoiseen järvialueelle linnoitettaisiin vesistökapeikot ja Pohjois-Suomessa itärajalta sisämaahan johtavat tiensuunnat. Ylipäällikkö hyväksyi 11.5.1940 kenraaliluutnantti Hanellin esittämän linnoittamissuunnitelman, joka noudatti tehtyä päätöstä. Kantalinnoittamista varten ryhdyttiin jo keväällä perustamaan HanelIin esittämiä, siviileistä muodostettuja työryhmiä, joita tuli 40–60, ja 10–15 työpiiriä. Organisaatiota ja vahvuuksia vaihdettiin tarpeen ja resurssien mukaan. Työryhmien vahvuus oli keskimäärin 500 miestä, johtajanaan insinööri tai rakennusmestari. Suurimmillaan rakennustyövoima oli maaliskuussa, jolloin se oli noin 35 000 miestä ja 1000 kuorma-autoa. Muonituksesta vastasi Lotta Svärd -järjestö. Lottien lukumäärä oli suurimmillaan noin 2 000 henkeä. Kyseessä oli Suomen kaikkien aikojen suurin työmaa. Salpalinjan rakentaminen keskeytyi 15.6.1941, kun jatkosota Neuvostoliittoa vastaan alkoi. Puna-armeijan suurhyökkäyksen alettua Karjalan kannaksella 9.6.1944 nähtiin Salpalinja jälleen tärkeänä puolustusasemana. Linja oli pahasti keskeneräinen, mutta linnoitustöitä kuitenkin jatkettiin. Käsky niiden lopettamisesta annettiin 24.9.1945, kuitenkin niin, että keskeneräiset työt saatetaan loppuun. Salpalinjalle rakennettiin vuosina 1940– 1944 mm. 130 kappaletta 10–60 miehen majoituskorsuja, noin 50 panssarintorjuntatykki-, konekivääri- ja majoituskorsua, noin 180 konekivääri- ja majoituskorsua, 16 linnoitustykkiasemaa, 25 luolaa, joista pääosa jäi keskeneräiseksi sekä noin 225 kilometriä panssarivaunun kiviestettä. Vaikka salpa-asemaa ei koskaan koeteltu taisteluolosuhteissa, oli sillä kuitenkin om merkityksensä. Linnoitustöissä kehitettiin merkittävästi louhinta- ja betonirakennustekniikkaa, esimerkiksi tarkkuuslouhintaa, elementtivalumuottien käyttöä ja talvista betonivalua. Linnoittaminen lisäsi Moskovan rauhan aikana 1940–1941 kansamme tahtoa ja kykyä puolustaa kotimaataan, ja kesällä 1944 uskoa siihen, että kaikki ei ole vielä menetetty, vaikka puolustus murtui Karjalan kannaksella. Salpalinja vaikutti olemassaolollaan rauhan syntymiseen. Neuvostoliiton johto tiesi, ettei Suomen puolustus ollut helposti murrettavissa ja suuntasi sotavoimansa tärkeämpään tehtävään, Saksan lyömiseen Keski-Euroopassa. Pohjois-Karjalassa Salpalinjan kantalinnoitteet keskittyivät ennen kaikkea panssarikiviestelinjoihin, joilla tuettiin etuasemien kenttälinnoitteita. Kenraaliluutnantti Hanell totesi matkakertomuksessaan toukokuussa 1941, että "kiviesteitä on jo tärkeimmissä suunnissa niin runsaasti, että niiden töiden voidaan katsoa olevan loppuvaiheessa". Panssariesteitä on edelleen monin paikoin tärkeimpien hyökkäyssuuntien kenttälinnoitteiden yhteydessä. Kenttälinnoitteet ovat vuosikymenien aikana usein hävinneet, mutta kiviesteet ovat jäljellä. Parhaiten kiviestelinjaa on säilynyt Kontiolahden Jaamankankaalla useita satoja metrejä. Myös Enon Harpattiin suunnitellun sillanpääaseman turvaksi rakennettiin näyttävä panssarieste. Kiviestelinja on suurimmalta osin nelirivinen, muutamin paikoin kolmetai kaksirivinen. Ilomantsin Sonkajan kylään syntyi noin 500 metriä panssariestettä, joka on edelleen havaittavissa. Ainoat kantalinnoitteet kiviesteiden lisäksi sijoittuvat Lieksan Änäkäiseen ja Joensuun Marjalaan, missä ovat ainoat valmiit betonikorsut. Lisäksi on mainittava Laatokan Rannikkoprikaatin rannikkotykistöasemat Polvijärven Huhmarivaarassa, missä tykkipatteriin kuuluu kaksi kallioon louhittua tykkiasemaa. Asemat oli tarkoitettu 152/35 MK-mallisille rannikkokanuunoille. Toiseen tykkiasemaan on sijoitettu 152/45 C -tyyppinen Canet-kanuuna. Tykkiaseman kunnostuksen on pannut alkuun lomakeskus Huhmari. Toteutuksessa on ollut mukana Polvijärven kunta, Pohjois-Karjalan Sotilasläänin esikunta ja Pohjois-Karjalan museo. Lisäksi Liperin Päivilänvaaraan kantalinnoitettiin kaksi 152 mm:n tykkiasemaa ja Liperin Tutjunniemeen rakennettiin kaksi 76 mm:n tykkiasemaa samoin kuin Rääkkylän Oravisaloon (neljä asemaa) ja Iso-Hakolaan kaksi 76 mm:n asemaa. Laatokan Rannikkoprikaati lakkautettiin elokuun lopulla 1944 ja rannikkotykistö poistui Pohjois-Karjalasta. Päivilänvaaran ja Huhmarinvaaran kallioon louhitut tykkiasemat ovat edelleen nähtävissä maastossa, kun taas Oravisalon ja Tutjunniemen puus-

Historia 11 Sisäänkäynti majoitusbunkkeriin. Kuva: Pohjois-Karjalan Museo ta rakennetut patterien tuliasemat ovat aikojen kuluessa maatuneet. Lieksan Nurmijärvelle Änäkäiseen louhittiin laaja luola, jossa on kaksoiskonekivääriaseman sekä miehistön ja materiaalin suojatila. Luola on turisteille jossain määrin vaarallinen, sillä katto on viimeistelemätön. Ainoat valmiiksi rakennetut teräsbetonibunkkerit ovat Joensuun Marjalassa. Alueella aloitettiin linnoittaminen 27.8.1940. Tarkoitus oli rakentaa kolmas kaksikerroksinen korsu tien pohjoispuolelle, mutta sen osalta ehdittiin valaa vain ensimmäinen kerros. Kulkuaukko on suljettu turvallisuussyistä. Toinen valmiista korsuista on kunnostettu ja varustettu 20 miehen majoitus-, panssarintorjuntatykki- ja konekiväärikorsu. Toinen on puolestaan 20 miehen majoitus- ja konekiväärikorsu. Viimeksi mainittuun korsuun on koottu Salpalinjan rakentamiseen liittyvä näyttely. Molemmat korsut ovat lämmitettäviä. Marjalan teräsbetonikorsuista muodostettiin Joensuun Bunkkerimuseo vuonna 1995 liittyen Marjalan asuntomessuihin. Museo on avoinna kesäisin. Kielitaitoiset oppaat ovat paikalla kesäkuukausina maanantaita lukuun ottamatta. Oppaita on myös Joensuun Sotaveteraaneista ja Sotilaspoikien perinnekillasta. Tätä kirjotettaessa museo on suljettu koronapandemian takia. Museoalueella saa kuitenkin liikkua omalla vastuulla, vaikka bunkkerit ovat kiinni. Lisätietoja löytyy osoitteesta www.pohjoiskarjalanmuseo.fi/joensuun-bunkkerimuseo. Kannattaa tutustua, kun museo jälleen avautuu! Jouko Hälvä Lähde: Salpalinjan Perinneyhdistyksen julkaisu Matka Salpalinjalle, Edita Prima Oy, Helsinki 2005 Kiinnostus virisi jo lapsena Jouko Hälvä on toiminut pitkään sotainvalidien parissa Pohjois-Karjalassa, jossa hän on nykyään piirin kunniapuheenjohtaja. Kuva: Kalevi Lohiranto Jouko Hälvä kertoo kiinnostuneensa Salpalinjasta jo kouluaikana, kun yleinen sotahistoria alkoi kiinnostaa. - Onhan se komeaa, että pieni Suomi on aikanaan linnoittanut näin mahtavan vyöhykkeen. Myöhemmin Hälvä oli virkatehtävissään Pohjois-Karjalan sotilasläänin komentajana enemmänkin tekemisissä Salpalinjan kanssa, jonka hän toteaa olevan joiltaan osiltaan edelleen käyttökelpoinen. Hän toivoo, että historiallinen, merkittävä rakennelma kiinnostaisi myös nuoria. - Salpalinjaan kannattaisi varsinkin nuorison tutustua, jotta he ymmärtäisivät, mitä sota Suomelle merkitsi. Eversti, evp Jouko Hälvä on toiminut pitkään Pohjois-Karjalan sotainvalidipiirissä. Mukaan piiritason työhön hän tuli edeltäneen puheenjohtajan, pitkään myös Veljesliiton hallituksessa olleen sotainvalidi Terho Könösen toivomuksesta. - Katsoin sotainvalidien kohtalon niin merkittäväksi isänmaamme kannalta, että he ansaitsevat kaiken mahdollisen tuen. Toimin kymmenen vuotta piirin puheenjohtajana ja sen jälkeen olin vielä pitkään liittovaltuustossa. Nykyään Hälvä on Pohjois-Karjalan piirin kunniapuheenjohtaja. Marja Kivilompolo

12 Sote-kirjeenvaihtaja Missä menee sote-uudistus? Uudistusta pusketaan eteenpäin tavoitteeOn aika päivittää sosiaali- ja terveydenhuollon SOTE-uudistusta koskevia na, että uudet rakenne- ja järjestämislakiehtietoja koronapandemian varjossa. dotukset olisivat eduskunnassa joulukuussa 2020. Syksyn osalta keskeistä on 25.9. päättyneen lausuntokierroksen anti ja kentän toimijoiden palaute lakiluonnoksista. Ministeriratkaisu on kasvattamassa aluejakoa 21:een. rahoitusvastuun integroiminen sote-maaön virallinen linja on yhä perhe- ja peruspalUudellamaalla toteutus käsittäisi Helsingin kunnille mahdollistaa asiakkaiden palveluveluministeri Kiurun mukaan se, että tämän kaupungin ja neljä muuta sote-maakuntaa. ketjujen toteuttamisen nykyistä paremmin. Helsingin lisäksi sotea ja siirrettäviä tehtäviä Integraatio on yksi keskeinen keino uudishallituksen valmistelema sote-uudistus olisi hoitaisivat itsehallintoalueina Itä-Uusimaa, tuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. voimassa 1.1.2023. Vaikka pandemian hoito on jo keväästä Länsi-Uusimaa, Keski-Uusimaa sekä Vantaa Mittava lakiesityspaketti lähti kesäkuun asti ollut pääministeri Marinin hallituksen ja Kerava yhdessä. Helsingin ja Uudenmaan puolessa välissä laajalle lausuntokierrokselle. päällimmäisenä huolena, on samaan aikaan sairaanhoitopiiri Hus pysyy omana organiLakitekstejä on mahdollista vielä muotoilla saationaan, jolloin sitä ei tarvitse pilkkoa tai korjata lausuntojen jälkeen, mutta lakien sotea valmisteleva ministeriryhmä kokoonerillisiin osiin. Muualla Suomessa maakunta pitäisi tulla hyväksytyksi eduskunnassa kesältunut säännöllisesti, ja virkakunta kirjoittanut soten pohjaksi tarvittavaa järjestämislavastaisi yhdestä kokonaisuudesta. Joidenkin lä 2021. Tavoitteena on, että maakuntavaakia. Tähtäin on ollut siinä hallitusohjelman alueiden piirtymisestä lopulliseen muotoonlit voitaisiin pitää alkuvuodesta 2022. Uusien sa on vielä epätietoisuutta. Jopa valittua ratmaakuntien on tarkoitus olla valmiudessa linjauksessa, että sosiaali- ja terveydenhuolkaisuehdotusta vastustetaan, mm. Savonlintoimintaan 1.1.2023. Aikataulu on jälleen to siirretään kokonaan pois kuntien vastuulnan alueella. Maakerran haasteellinen. ta maakuntiin. Maakuntiin sovittiin siirrettäviksi ensi Yhteensä lakiesitys muodostuu 48 kuntajako ratkaisSosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastuslaista ja lainmuutoksesta. vaiheessa vain sosiaali- ja taan lausuntokiertoimen järjestämisen uudistusta koskevien roksen jälkeen. hallituksen lakiluonnosten keskeisiä kysyterveydenhuollon palvelut Toistaiseksi julkisuuteen on tihkunut myksiä on vielä tarpeen kerrata. Monilta osin sekä pelastustoimi. vähän tietoa siitä, miten käytännössä toine kuitenkin voivat vielä hioutua tai muutUudistusta on valmisteltu vuosia edeltäviminnan rahoitukseen liittyvät kysymykset, tua, kunhan ministeriöt purkavat lausuntoja en hallitusten johdolla. Ennen nykyistä hallimm. maakuntien verotusoikeus ratkaistaan. ja analysoivat kentän ja lukuisien asiantuntitusta pääministeri Sipilän johdolla valmistelAluksi maakunnat saavat rahoituksensa pääjatahojen näkemyksiä. tu uudistus kaatui ns. valinnanvapauslinjaukosin valtion budjetin kautta ja osaksi palveYhteensä lakiesitys muodostuu 48 laista siin sekä ongelmiin yhteensovittaa uudistusta lujen käyttäjiltä perittävillä asiakasmaksuilla. ja lainmuutoksesta. Merkittävimpiä niistä julkiseen terveydenhuoltoon ja perustuslaEpäselvyyttä on ollut siitä, miten kuntien ja ovat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäkiin. Nyt valmistelussa on toivottavasti otetkuntayhtymien mittava omaisuus ja kiinteisminen, pelastustoimen järjestäminen, maatu opiksi aiemmista virheistä. Muun muassa töt siirtyvät maakuntien käyttöön. Vastaisiko kuntajako, maakuntien hallinnon ja taloulaaja mahdollisuus asiakkaan valinnanvapautähän esillä ollut valtakunnallinen kiinteisden järjestäminen sekä rahoitus. Lakitekstiä delle hylättiin. Meneillään olevan uudistuktöyhtiö, jota kunnat vastustavat? on luonnoksessa n. 1 200 sivua. Varsinaisen sen lähtökohdista oli sovittu jo hallitusneuSote-järjestämislaissa koottaisiin yhteen sote-lakipaketin lisäksi virkavalmistelu käsitvotteluissa. Maakuntien määräksi kaavailtiin sosiaalihuollon ja terveydenhuollon sekä tää noin 100 muuta lakia, joihin on tehtävä 18, mutta siitä poikettiin valmistelun edetesperustason ja erityistason palvelut sote-maamuutoksia. sä. kuntien vastuulle. Palvelujen järjestämis- ja Maakuntien perustamisen ja toiminnan Nyt väkirikasta Uuttamaata koskeva erillis- Pixabay

Sote-kirjeenvaihtaja 13 kannalta keskeiset lakiesitykset ovat: • laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä • laki pelastustoimen järjestämisestä • sote-maakuntalaki • sote-maakuntarakennelaki • laki sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla • uudistusta koskeva voimaanpanolaki • sote-maakuntien rahoituslaki Lisäksi lakiesitys sisältää ehdotukset kuntien valtionosuutta koskevan lainsäädännön, verolainsäädännön, sote-maakuntien henkilöstöä koskevan lainsäädännön sekä eräiden yleishallintoa koskevien lakien muuttamiseksi. Uudistus on jo käynnissä, vaikka lakipohja on hyväksymättä ja esitykset ovat olleet vasta lausunnoilla syyskuun loppupuolelle asti. Lausuntoyhteenvedon pohjalta tehtävät muutokset tullaan viemään hallituksen esitykseen syksyn aikana ennen eduskuntaan lähettämistä. Hallitus on kesällä aloittanut kaksi kehittämishanketta, joihin kunnat ovat voineet hakea erillisrahoitusta valtionavustuksina. Toinen hanke on tulevaisuuden sote-keskus eli nykyisten terveyskeskusten remontti. Tällä hankerahalla on lisäksi mahdollista kehittää muita sote-palveluja, kuten kuntoutusta ja mielenterveyspalveluja. Hallituksen painopisteenä on perusterveydenhuolto, johon kuuluu mm. nykyistä kireämpi hoitotakuu. Pysyvää rahoitusta sosiaali- ja terveydenhuoltoon tultaisiin lisäämään merkittävästi. Jatkossa pidetään tärkeänä sitä, että sairaalat kytketään tiiviimmin mukaan perustasoon, jonne suunnataan myös erikoislääkäreiden osaamista. Monessa sairaanhoitopiirissä onkin yhteensovitettu perustason ja erikoissairaanhoidon palveluja, jolloin kokonaisuus toimii jo nyt yhdessä sosiaalipalvelujen kanssa. Hanketyö korona-ajan ponnistelujen kanssa on vaativa ponnistus kunnissa. Aika näyttää, riittääkö kunnissa puhtia uuden toiminnan kehittämiselle. Parhaillaan on iso huoli siitä, miten kentällä selviydytään ruuhkista, jotka ovat syntyneet koronaviruksen takia kiireettömien hoitojen siirtymisestä ja ylipäätään korona-ajan selättämisestä. Herkkä aihe käytännön toimijoiden ja jo vallitsevan toimintatavan mukaan ovat ostopalvelut. Nykyiset kunnat ovat ulkoistaneet palvelujaan, niin järjestämistä kuin tuottamistakin erilaajuisin sopimuksin. Näyttää siltä, että hallitus haluaa mitätöidä jo voimassa olevat sopimukset, joissa julkinen järjestäjä eli kunta on siirtänyt suuren osan palveluistaan yksityiselle yritykselle. Valmistelussa on kuitenkin korostettu sitä, että julkista ja yksityistä sektoria ei ole ollut tarkoitus asettaan vastakkain. Ehdotuksessa säädettäisiin täsmällisemmin sote-maakunnan järjestämisvastuusta sekä tarkkarajaisemmin palvelujen hankkimisesta yksityisiltä palvelutuottajilta ja vuok- ratyövoiman käytöstä. On tahtotila, että myös seen varattaisiin 241,3 miljoonaa euroa. yksityiset palvelut olisivat mahdollisia, kuitenPalvelurakenteen kehittämishankkeikin niin, että palveluiden järjestäminen ja viisiin, eli siihen miten eri palveluja järjestemesijainen vastuu olisi aina sote-maakunnaltään ja toteutetaan, on varattu 122,9 miljoola. Maakunnilla olinan euron määräraha. si riittävä oma pal- Tarkoitus on siirtää painopistettä Summa on noin 25 milperustason palveluihin ja ennalta- joonaa euroa suurempi velutuotanto. Koronapande- ehkäisyyn. kuin vuonna 2020. Määmia on tuonut terrärahoja myönnetään veys- ja turvallisuuskysymysten lisäksi esille myös hankkeisiin, joilla tuetaan sote-uudistalouteen liittyviä huolia. Asiantuntijatahotuksen valmistelua ja palvelujen järjestämisjen näkemyksissä on alkanut esiintyä pohvastuun siirtymistä. dintoja talouden kestävyydestä. Kuinka pitToistaiseksi valmisteluista on varmimmin källe hallitusohjelman tavoitteet sosiaali- ja etenemässä palvelujen järjestämisen siirtäterveydenhuollon osalta toteutuvat koronasminen kunnilta maakunnille ja Uudenmaan ta huolimatta? Vaatimuksia on alkanut kuuerillisratkaisu, joiden osalta rahoitus on vielä lua ohjelman linjausten muuttamistarpeista, auki. Sote-maakunnan lakisääteisiä toimieliehkäpä juuri jo päätetyn hoitajamitoituksen miä olisivat sote-maakuntavaltuusto ja -maaja hoitoon pääsyn kiristämisestä osalta. Joukuntahallitus sekä tarkastuslautakunta. Kakdutaanko joistakin jo pitkälle sovituista ja sikielisissä sote-maakunnissa olisi oltava kanvalmistelluistakin uudistuksen paloista luosalliskielilautakunta ja Lapin sote-maakunpumaan? Vielä ei demarivetoinen hallitus ole nassa saamen kielen lautakunta. tähän suostunut. Merkitystä on sillä, miten Tulevaisuudessa olisi tarkoitus, että kaikhallituksen budjettiesitys etenee. ki maakunnat keräisivät tarvitsemansa rahoiAskel teoriasta ja lainsäädännön viimeistetuksen erillisellä maakuntaverolla. Kuntien lystä kulkee vuosittaisen budjettivalmistelun verotuloja siirretään valtiolle maakuntien kautta. Valtiovarainministeriö on ehdottanut toiminnan rahoittamiseksi. Siirto toteutevaltion vuoden 2021 talousarvioon hyväktaan muun muassa pienentämällä kuntien syttäväksi sosiaali- ja terveydenhuollon järvaltionosuuksia ja kuntien osuutta yhteisöjestämiseen 390,5 miljoonaa euroa. Summa veron tuotosta sekä veromenetysten komon liki sata miljoonaa euroa enemmän kuin pensaatioita. Sote-maakuntien rahoitus on vuonna 2020. Lisäys aiheutuu mm. hankeyleiskatteista ja se jaetaan sote-maakunnille toiminnan määrärahan kasvusta, esim. tulelaskennallisten sosiaali- ja terveydenhuollon vaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelsekä pelastustoimen tehtävien palvelutarvetmasta sekä työn ja työhyvinvoinnin ohjelta ja olosuhdetekijöitä kuvaavien tekijöiden masta. Vanhuspalvelulain muutoksen (0,7 perusteella. Tämän lisäksi osa rahoituksesta henkilöstömitoitus) toimeenpanoon ehdotemääräytyy asukasperusteisesti sekä hyvinvointaan 53 milj. euroa kuntien peruspalvelujen nin ja terveyden edistämisen kriteerin kautta. valtionosuusmomentille. Lakimuutos tulee Sote-maakuntien rahoitusmallia tarkastellaan voimaan 1.10.2020. Summa nousee 266 milj. uudelleen lausuntopalautteen perusteella. euroon v. 2024 mennessä. Vertailun vuoksi Hanna Nyfors on hyvä huomata myös veteraanibudjettiin Sotainvalidien Veljesliiton sote-kirjeenvaihtaja ehdotetut määrärahat. Veteraanien tukemi- ◆ Summa summarum Erona edellisen hallituksen uudistuspyrkimykseen on se, että nyt aloitetaan paljon yksinkertaisemmalla rakenteella. Hallituksen esitysluonnoksessa huomioidaan perustuslakivaliokunnan aiemmin asettamat reunaehdot sote-maakuntien riittävälle rahoitukselle ihmisten perusoikeuksien turvaamiseksi. Sote-maakuntien toiminnan ja talouden ohjaus- ja rahoitusjärjestelmä luo julkisen talouden suunnitteluun vakautta ja ennakoitavuutta. Tarkoitus on siirtää painopistettä perustason palveluihin ja ennaltaehkäisyyn. Sote-palvelut järjestää jatkossa kuntaa suurempi itsehallinnollinen alue. Myös pelastustoimen järjestää maakunta. Itsehallinnollisia alueita on lakiluonnoksessa 21. Erityistason palveluita varten on viisi yhteistoiminta-aluetta, jotka pohjautuvat nykyisiin erityisvastuualueisiin (yliopistosairaalapiireihin). Maakunnat tuottaisivat palvelut pääosin julkisina palveluina, mutta niiden on mahdollista hankkia ostopalveluja yksityiseltä toimijalta. Yksityinen ja kolmas sektori toimivat täydentävinä palveluiden tuottajina. Myös soraääniä on kuultu. Esimerkiksi rahoituksesta ja kuntien roolista on epäselvyyttä, hanketyö rassaa ja aluejako hiertää. Erikoissairaanhoito on ilmaissut huolensa. Perustason vahvistaminen söisi voimavaroja erityistason hoidosta. Kiistoja on vielä ratkaistavana syksyn valmistelussa sekä lakipaketin sisällön keskeneräisissä kysymyksissä että kentän yhtenäisissä näkemyksissä.

14 Talvisota 80 vuotta - Sotainvalidien Veljesliitto 80 vuotta Sotainvalidien järjestäytyminen Tämän juttusarjan viime osassa todettiin, että sotainvalidihuollon hajanaisuus synnytti tarpeen sotainvalidien oman järjestön perustamiselle. Sotainvalidi-lehden 80-vuotisjuhlajulkaisussa kerrottiin, miten Runnin kylpylaitoksessa kuntoutettavina olleet talvisodan sotainvalidit päättivät perustaa oman järjestön, koska ”invaliidien huolto Suomessa on vielä heikon puoleista”. Siellä syntyivät myös perustettavan liiton periaatteet: tasa-arvo, demokraattisuus, isänmaallisuus ja ei-puoluepolitiikalle. Veljesliitto perustetaan Sotainvalidien Veljesliitto perustettiin Jyväskylässä 18. elokuuta 1940. Osanottajina oli noin 200 talvisodan invalidia eri puolilta maata. Sodan aikana ja sotasairaaloissa syntynyttä asevelihenkeä käytettiin nyt yhteen liittävänä tekijänä, joka sai talvisodan invalidit työskentelemään itsensä ja tovereiden auttamiseksi. Oli tarve pitää sotainvalidien itsetunto korkealla ja säilyttää talvisodan aikana yhteiskunnassa syntynyt arvostus. Liiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin ilmeisesti kunniapuheenjohtaja, marsalkka Mannerheimin esityksestä everstiluutnantti Matti Tiiainen Lappeenrannasta. Liiton periaatteet näkyivät jo ensimmäisen liittohallituksen kokoonpanossa. Sen jäseniksi valittiin seitsemän upseeria, seitsemän aliupseeria ja viisi miehistön jäsentä. Ammattijakauma oli varatuomarista ja maisterista maanviljelijään ja kirvesmieheen. Veljesliitto otti tehtäväkseen valvoa, että valtio huolehtii riittävästi sotainvalideista. Se seurasi lainsäädäntöä ja teki esityksiä sotainvalidien aseman parantamiseksi. Tärkeimmäksi tehtäväkseen liitto näki jäsenten saamisen mahdollisimman pian takaisin työelämään, jotta he kykenisivät itse huolehtimaan itsestään ja perheestään. Paikallinen toiminta keskiössä Edunvalvonnan ohella tärkeää oli vapaaehtoisen huollon pikainen järjestäminen siten, että apua tarvitsevat sotainvalidit saivat tilapäisavustuksia toimeentuloonsa ja perusavustuksia ammatin ja kodin hankintaan. Tämä edellytti kattavan kenttäorganisaation luomista koko maahan. Jo ennen Jyväskylän perustavaa kokousta oli perustettu joitakin, osin väliaikaisia sotainvalidiyhdistyksiä. Veljesliiton perustamisen jälkeen paikalliset Lotta Svärd -yhdistykset ja aseveliyhdistykset auttoivat sotainvalidialaosastojen perustamisessa. Tämä ei kuitenkaan aina sujunut ongelmitta, sillä eräillä paikkakunnilla aseveliyhdistykset olisivat olleet halukkaita ottamaan myös sota- vammaisten huoltotyön tehtäväkenttäänsä. Syksyn 1940 aikana perustettiin Veljesliitolle 107 alaosastoa. Vuoden 1940 lopulla Veljesliitossa oli jo noin 5 000 jäsentä. Liiton keskusjohto piti lakisääteisen edunvalvonnan ohella myös huoltotyön valvonnassaan. Alusta lähtien Veljesliiton toiminnassa käytännön apu meni ylevän aatteen edelle. Kaikki perusavustukset käsiteltiin ja myönnettiin liitossa. Alaosastot saattoivat saamillaan lahjoitusvaroilla maksaa jäsenilleen pieniä tilapäisavustuksia, mutta liitto määräsi niidenkin enimmäismäärän. Jotta apua tarvitsevat jäsenet olisivat olleet tasavertaisessa asemassa asuinpaikkakunnastaan riippumatta, keskusliitto antoi vähävaraisille alaosastoille varoja tilapäisavustuksia varten. Merkitys tulevalle Sodat ovat ihmiskunnalle suuria kärsimyksiä, mutta kaikesta huolimatta niillä on ollut myös myönteisiä seurauksia. Talvisota merkitsi Suomessa suurta muutosta suhtautumisessa vammaisiin. Vielä ennen talvisotaa vammaiseen liitettiin niin taloudellisen kuin henkisen vaivaisuuden leima. Sotainvalidit eivät kuitenkaan halunneet jäädä muiden ihmisten armoille ja elätettäviksi, kuten vaikeavammaisille invalideille oli useimmiten käynyt vielä aiemmin. Talvisodassa vammautui noin 45 000 sotilasta ja siviiliä, joista pysyvän vamman sai 23 000. Suurin osa heistä oli nuoria miehiä parhaassa iässään. Sotavammaisuudesta tuli yhteiskunnassa niin yleinen ilmiö, että sitä voitiin pitää ”normaalina”. Useimpien suomalaisten perheessä, suvussa tai tuttavapiirissä oli sotainvalideja. Suhtautuminen sotainvalideihin oli ”talvisodan hengessä” erittäin myönteinen. Yhteiskunnallekin oli tärkeää, että tämä suuri joukko työiässä olevia kansalaisia saatiin takaisin työelämään. Myönteinen asenne välittyi myös muihin vammaisiin. Sodan jälkeen vuonna 1946 Suomessa säädettiin siviili-invalideja koskeva Invaliidihuoltolaki, joka oli eurooppalaisittainkin hyvin edistyksellinen. Uusi sota - uusia jäseniä Sotainvalidien Veljesliitto ehti ennen kesäkuussa 1941 alkanutta jatkosotaa saada aikaan monia parannuksia sotainvalidien ja heidän perheidensä elämään. Uuden sodan invalidit voitiin heti ottaa liiton jäseniksi ja tuen piiriin. Talvisodan kokemukset oli pystytty huomioimaan ja korjata heidän huoltotyössään. Sotainvalidien oman järjestön ansiota on pitkälti se, että sodista lähtien heillä on ollut oma erityislainsäädäntönsä. Tämä on tehnyt mahdolliseksi kehittää tätä erillishuoltoa sotavammaisten kulloisenkin elämäntilanteen mukaisesti. Sotavammaisten auttaminen takaisin yhteiskunnan hyödyllisiksi jäseniksi on tämän talvisodan jälkeen perustetun Veljesliiton suuri saavutus. Juttusarja päättyy. Markku Honkasalo

15 Sodan ja rauhan keskus Muisti valmistautuu kevääseen Ensi keväänä Mikkeliin avattavan Sodan ja rauhan keskus Muistin rakennustöiden viimeistely on alkanut. Muisti on sodan ja rauhan teemoihin keskittyvä tiedekeskus, jonka keskiössä ovat näyttelyt, jotka käsittelevät Suomea ja suomalaisia sodassa, Euroopan ja maailman kontekstissa. Muisti kertoo sodasta edistääkseen rauhaa. Se myös tallentaa, vaalii sekä kunnioittaa muistoja.  - Hankkeen tausta on useiden vuosien takana, silloisen puhemies Paavo Lipposen ajatuksessa sotiemme muistamisesta. Me täällä päämajakaupungissa näimme mahdollisuuden päivittää sotahistorian esityksiä tuomalla mukaan sen kokonaisvaltaisuuden – sota koski kaikkia silloin eläneitä ja vaikutukset näkyvät vielä sukupolvien jälkeenkin, sanoo tiedekeskushankkeessa sen alusta asti toiminut sisältöjohtaja Pia Puntanen.  Muisti avataan Mikkelin keskustassa sijaitsevaan koulurakennukseen, jossa toimi ylipäällikkö Mannerheimin päämaja viime sotiemme aikana. Syksyn edistyessä Muistin tutkijat ja näyttelysuunnittelijat siirtyvät näyttelyiden rakentamiseen tiedekeskuksen käyttöä varten saneerattuihin tiloihin.  - Sodan ja rauhan keskus Muistin perustamisessa suurimmat ponnistukset liittyvät näyttelyihin. Tänä syksynä näyttelytuotannossa siirrytään suunnittelusta näyttelyiden rakentamiseen. On jännittävää nähdä kuinka suunnitelmat ja tuotetut sisällöt konkretisoituvat tiloissa fyysisiksi näyttelyiksi, kertoo Muistin toimitusjohtaja Olli-Pekka Leskinen.  Muistin näyttelykiertoon sisältyy tulevaisuudessa myös rakennuksessa sijaitseva Päämajamuseo Mannerheimin työhuoneineen sekä samassa korttelissa sijaitseva Viestikes- Syyskuun alussa Sodan ja rauhan keskus Muisti vastaanotti kiitollisena Sotainvalidien Veljesliiton tekemän runsaan 300 kirjan kirjalahjoituksen. Lahjoitus tulee osaksi Muistin kirjastoa. Kuvassa keskuksen sisältöjohtaja Pia Puntanen sekä Veljesliiton pääsihteeri Seppo Savolainen. Kuva: Muisti kus Lokki. Näyttelykierroksen lisäksi Muistin tiloista löytyvät yleisötilaisuuksiin sopiva auditorio, ravintola, kokoustilat ja kauppa. Lisäksi muodostetaan kirjasto, johon nyt lahjoitetut kirjatkin sijoitetaan.   - Sotahistoriaa, muistelmia ja tutkimuksia käsittelevän kirjaston ohella Muistin tärkeäksi kokoelmaksi muodostuu Memoriaali, kansalaisten sotamuistojen sähköinen kokoelma. Olemme rakentamassa yhteistyökumppaneidemme kanssa palvelua, johon voidaan tallentaa sähköisenä valokuvia, kirjeitä, päiväkirjoja tai muisteluja sodan kokemuksista ja vaikutuksista, Puntanen sanoo.  - Memoriaali palvelee harrastajia ja tutkijoita, ja täydentää museoiden ja arkistojen kokoelmia. Sen sisältö linkittyy jo olemassa oleviin palveluihin, mutta myös Muistin näyttelyihin, hän lisää.   Muistista odotetaan muodostuvan merkittävä kohde sekä kotimaisille että ulkomaisille vierailijoille.  Saila Huusko Sodan ja rauhan keskus Muisti Havainnekuva Sodan ja rauhan keskus Muistista, jonka rakennustöiden viimeistely on alkanut.

16 Teema: Sotainvalidien kuntoilu Liikunta piti sotainvalidit kunnossa Liike on ollut sotainvalidille aina lääke. Ikääntyvien sotainvalidien kuntoiluun panostettiin myös liiton taholta. Sotainvalidit ovat aina olleet innokkaita urheilemaan, kuten jo vuonna 1946 Oulussa aloitetut, suurta suosiota nauttineet sotainvalidien kesäkisat ja niitä samana vuonna seuranneet talvikisat osoittavat. Jäsenistön iän karttuessa huomiota alettiin 1960-luvun lopulla kiinnittää enemmän kuntourheiluun. Kuten sotavammaisurheilun hyväksi pitkän päivätyön tehnyt Veikko Laiho sanoi: sotainvalideilla oli nyt se ikävaihe, jolloin jokapäiväinen terveysliikunta oli toiminnallisen elämän ehto. Kuntokampanja Veljesliitto perusti vuonna 1968 kuntoliikuntatoimikunnan ja piireille annettiin rahaa, joilla ne järjestivät kursseja kuntoliikunnan ohjaajille. Erityisen merkittävä panostus tehtiin vuonna 1973, jolloin Veljesliitto ja vuonna 1960 perustettu Sotainvalidien Urheiluliitto järjestivät teemavuoden ”Kunnon vuoksi, kuntovuosi 1973”. Sen aikana sadoille henkilöille annettiin koulutusta sotainvalidien kuntoliikunta- ja kuntopiiritoiminnan ohjaamiseen. Teemavuosi näkyi Sotainvalidi-lehdessä erilaisina jumppaohjeina, terveellistä elämää käsittelevinä kirjoituksina ja julkaistiin tilastoja piireittäin toimivista kuntoryhmistä. Kunnon kisat Kilpavietti ylsi kuntoiluunkin ja Pohjoismaisen Vammaisurheiluliiton esimerkin innoittamana vuodesta 1981 lähtien sotainvalidipiirit kilpailivat kuukaudessa tehdyistä liikuntasuoritusten määrästä. Käytännössä piirien välinen kilpailu toteutettiin siten, että kunkin vuoden syyskuun osalta on piirin jäsenkunnan liikuntaa harrastavat kirjanneet ylös kuukauden aikana tekemänsä liikuntasuoritukset, käytännössä mikä tahansa 30 minuuttia kestänyt urheilusuoritus, kuten kävely, uinti, pyörätuoliajo, palloilu. Suoritukset kirjattiin erityiselle lomakkeelle ja lähetettiin liittoon tilastoitavaksi. Ennätysvuodeksi muodostui vuosi 1985, jolloin 1 460 sotainvalidilta kirjattiin kaikkiaan 36 304 liikuntasuoritusta. Kilpailun kestomenestyjiä olivat 1980-luvulla Kanta-Hämeen ja Vaasan sotainvalidipiirit. Yhteensä 14 vuoden aikana liitossa kirjattiin 20 794 suorittajaa ja heille suorituspisteitä 510 618, joten sotainvalidien kiinnostus liikuntaan ja urheiluun on ollut todella runsasta. Lähde: Sotainvalidit edellä käyden - vammoista huolimatta. Tuomas Hoppu. 2015 "Kuntovoimistelua - kunnon vuoksi Kaskisaaren kuntoutumislaitoksessa." Sotainvalidi-lehdessä 3/1973 kuntoilijoita kannustettiin piirroksin.

Teema: Sotainvalidien kuntoilu 17 Jouko Korhonen ja sotainvalidien Pohjanpallopokaali. Matti Aitto-oja on nykyään Kemin Palloseuran kunniajäsen. Urheilu toi uusia ystäviä ja kasvatti verkostoja Oululainen sotainvalidi Jouko Korhonen, 98, on harrastanut liikuntaa koko ikänsä. Nuorena hän suunnitteli jopa uraa urheilun parissa. - Taitovoimistelu oli mieluisa laji. Ennen sotaa minulla oli ajatuksissa, että alan kilpailla siinä lajissa, maaottelumieheksi tietenkin, olympialaiset ja muut, Jouko kertoo puhelimitse. Hän piti myös hiihdosta ja suunnistuksesta, jotka olivatkin tärkeitä kaukopartiomiehelle. Korhonen vammautui sodassa vaikeasti jalkaan ja toipuminen kesti pitkään. - Kun sitten vammauduin sodassa, oli selvää, että haaveet urheilu-urasta saivat jäädä. Otin sen asenteen, että jos ei kerran työkalu ole kunnossa niin se on sitten siinä. Ei siinä muu auttanut. Urheilun kautta Jouko tuli mukaan sotainvaliditoimintaan. Sodan loputtua hän kulki Oulussa sotainvaliditoimiston ohitse ja kävi vilkaisemassa, olisiko paikalla tuttuja. Olihan heitä, mm. maaottelutason jalkapalloilija, joka oli kouluaikana opettanut myös Joukoa. Jouko jäi oven suuhun ihmettelemään iloista ja leveästi hymyilevää porukkaa. - Pian yksi heistä kääntyi puoleeni ja sanoi: ”Sinä hoidat sen laidan kuten ennenkin.” Jouko arvasi, että meneillään oli seuraavan jalkapallo-ottelun pelaajien valinta. Hän totesi ettei voi osallistua, sillä hän ei ollut sotainvalidien jäsen. ”Kaikkihan sen tietävät, että sinä olet haavoittunut pahasti. Aamulla kello 7 tulee onnikka ja lähdetään Kokkolaan pelaamaan”, mies totesi Joukolle. - Ihmettelin, kuinka pystyisin pelaamaan, sillä oikea jalkani oli kipsissä eikä se taipuisi. ”Juokset vasemmalla jalalla ja oikealla pidät itsesi pystyssä”, hän sanoi ja se oli sitten selvä juttu. Samalla tuli hoidettua jäsenyyskin, Jouko nauraa. Jalkavammastaan huolimatta Jouko Korhonen hakeutui fyysisesti vaativalle uralle metsänhoitajaksi ja kiittää pitkälti työtään siitä, että on pysynyt hyvässä kunnossa. Jouko kertoo koronakevään heikentäneen kuntoaan merkittävästi, kun yhteiset jumpat on peruttu. Autosta luopuessaan jäivät pois myös raskaat metsätyöt ja niiden puuttumista hän pitääkin suurimpana tekijänä kuntonsa tippumiseen. - Vanha jalkavamma on alkanut vaivata taas kovasti ja aiheuttaa kaatumisia. Toki jumppaan kotosalla, mutta ei se ole sama. Onneksi kokoontumisrajoituksia höllennettiin kesällä ja Jouko on päässyt palaamaan hänelle tärkeään Oulun kaupungin seniorijumppaan. - Siellä on sellaisia 65–70-vuotiaita ja minä olen tietenkin vanhin. Mutten ollenkaan ole siellä huonoin, Jouko sanoo nauraen. Autoilu rapautti kunnon Oulussa asuva, keväällä 100 vuotta täyttänyt sotainvalidi Matti Aitto-oja kertoo tykänneensä urheilusta ja liikunnasta aina lapsesta lähtien. Kemissä syntynyt Matti piti erityisesti hiihdosta ja ampumahiihdosta. - Harrastin niitä niin tiivisti, että voitin kisojakin, Matti kertoo Oulun diakonissalaitoksen veljeskodissa. Hiihto jäi vähemmälle, kun Matti löysi jääja ja jalkapallon, jota hän on harrastanut into- himoisesti Kemin Palloseurassa. Sota kuitenkin laittoi suunnitelmat tauolle. Matti Aitto-oja oli onnekas ja selvisi ilman suurempia vammoja, mutta osan kuulostaan hän menetti Ihantalassa jatkosodan taisteluissa. Matti teki työuransa myyntityössä. Sodan jälkeen kauppa kävi kuumana ja Matti oli työssään todella lahjakas. Urheilusta löytyi usein puheenaihe uusien ihmisten kanssa. Fyysinen kunto alkoi rapistua työhön liittyvän autoilun myötä. - Urheileminen loppui, kun aloin ajaa autoa. Piirini oli puoli Suomea, joten ajoin paljon. Silloin minä lihoin ja tuli sairauksia. Matille tuli selkävika sekä huimauskohtauksia aiheuttava Ménièren tauti, joten hän luopui autostaan ja hiljalleen kunto alkoi kohentua. Nykyään nopeat liikuntalajit ovat jo jääneet, mutta hän koittaa liikkua aina kun mahdollista. Rakkaiden urheilulajien pariin hän pääsee seuraamalla kisoja televisiosta. - Nyt kunto on taas parantunut. Pärjään hyvin kepin kanssa ja liikkuminen on helpompaa, 100-vuotias Matti hymyilee. Marja Kivilompolo Kuvat: Jaani Föhr

18 Hyvinvointi Pienilläkin muutoksilla v Ikäihmisten kaatumisia voidaan estää pienillä kotiin tehtävillä muutoksilla sekä ikäihmisen omaa toimintakykyä tukemalla. Pienetkin muutokset tukevat turvallisempaa arkea. Tapaturmat ovat Suomessa merkittävä kuolemaan johtava syy. Koti- ja vapaa-ajan tapaturmakuolemista kaatumiset muodostavat noin puolet kaikista kuolemista, kertoo Saara Aakko, joka työskentelee Suomen Punaisessa Ristissä terveyden edistämisen suunnittelijana. - Vuonna 2018 Suomessa kuoli yhteensä 1 114 yli 65-vuotiasta henkilöä kaatumisen ja putoamisen seurauksena. Kuolemien lisäksi syntyy erilaisia vammoja, kuten lonkkamurtumia ja aivovammoja, jotka voivat lisääntyä väestön ikääntyessä nopeasti. Kaatumisten vuoksi vuodeosastohoidossa sairaalassa oli yhteensä 26 850 henkilöä vuonna 2018, Aakko kertoo tilastoista. Koti on kaatumistapaturmien yleisin paikka. Kotona asuvista yli 70-vuotiaista noin joka kolmas kaatuu ainakin kerran vuodes- sa. Lisäksi kerran kaatuneista puolet kaatuu vielä uudelleen. Jotta kaatumisia pystyisi ehkäisemään olisi ikäihmisen hyvä olla fyysisesti kunnossa sekä kodin olla turvallinen ja esteetön. - Noin joka kolmas kaatuminen ja kaatumisvamma voidaan ehkäistä puuttumalla keskeisimpiin kaatumisten vaaratekijöihin, Aakko muistuttaa. Monien tekijöiden summa Kaatumisiin vaikuttavat sekä sisäiset että ulkoiset tekijät. Sisäisillä tarkoitetaan esimerkiksi sairauksia sekä ikäihmisen yleistä liikkumis- ja toimintakykyä. Ulkoisia tekijöitä ovat esimerkiksi teiden liukkaus ja valaistus. Edellä mainittujen lisäksi kaatumisiin vaikuttaa myös tilanne- ja käyttäytymistekijät kuten väsymys, kaatumisen pelko ja kiire. Arjessa kannattaa ottaa käyttöön erilaisia, omiin tarpeisiin sopivia apuvälineitä. Kuva: SPR - Positiivista on, että suurimpaan osaan kaatumisten vaaratekijöistä voidaan vaikuttaa tai varautua itse, Aakko kannustaa. Olennainen tekijä kaatumisten ehkäisemisessä on ihmisen fyysinen kunto ja toimintakyky, joihin ikääntyneen on syytä panostaa. - Kotona asuvien ikääntyneiden kaatumisten ja sitä seuraavien kaatumisvammojen ehkäisyssä keskeistä on monipuolinen liikunta, joka ylläpitää tasapainoa ja lihasvoimaa. Liikunta tuo varmuutta omaan liikkumiseen, Aakko sanoo. Liikunta tuo varmuutta Kaatumisten ehkäisyssäkin liikunta on lääke ja sitä olisi hyvä harrastaa säännöllisesti. UKK-instituutin viikoittaisen liikkumisen suosituksen mukaan yli 65-vuotiaille suositellaan reipasta liikkumista, esim. kävelyä,

Hyvinvointi 19 yhteensä 2,5 tuntia viikossa tai rasittavaa liikkumista, kuten hiihtoa tai kuntopyöräilyä, yhteensä 1,25 tuntia viikossa, terveyden ja toimintakyvyn ylläpitoon. Lisäksi ainakin kahdesti viikossa tulisi tehdä lihasvoimaa, tasapainoa ja notkeutta parantavaa liikkumista. Näiden lisäksi suositellaan kevyttä liikuskelua mahdollisimman usein. - Suositellun liikuntamäärän voi kerryttää vaikka pieninä, muutaman minuutin mittaisina liikuntajaksoina viikon mittaan, sen mukaan mikä itsestä tuntuu hyvältä, muistaen unen ja levon tärkeyden, Aakko kertoo. Toimintakykyyn vaikuttavat ikäihmisen yleinen terveydentila ja muut sairaudet, kuten alhainen verenpaine. Myös lääkitys vaikuttaa vointiin, joten sen olisi hyvä olla ajan tasalla ja siitä voi keskustella lääkärin kanssa, sillä jotkut lääkkeet lisäävät kaatumisriskiä. Huomioi ravinto Oikealla ravinnollakin on roolinsa pystyssä pysymisessä. Ikäihmisen tulisi varmistaa, että hän syö monipuolisesti, riittävän usein ja saa tarpeeksi nesteitä. Ruoasta on saatava tarpeeksi proteiinia, ravintoaineita, D-vitamiinia ja kuituja. Yli 75-vuotiaille suositellaan D-vitamiinilisää 10–20 µg/vrk ympäri vuoden. Alkoholin runsasta käyttöä tulee välttää, sillä sen haitat korostuvat ikääntyessä. Viikoittainen määrä ei saisi ylittää seitsemää annosta ja kerralla nautitun alkoholin pitäisi pysyä korkeintaan kahdessa annoksessa. Kaatumisten ehkäisy on tärkeää huomioida myös laitoshoidossa, jossa henkilöstön olisi tärkeää kartoittaa vaaranpaikat, tunnistaa asiakkaiden kaatumisriskit ja varmistaa esteetön ja turvallinen hoitoympäristö. Kokonaiskuvaan on hyvä kiinnittää huomiota ja riskitekijöihin kannattaa puuttua heti. - Väestön ikääntyessä ja iäkkäiden asuessa kotona entistä enemmän laitoshoidon sijaan, kaatumisten ehkäisyyn kotioloissa olisi erittäin tärkeää kiinnittää huomiota Saara Aakko korostaa. Netistä löytyy runsaasti vinkkejä sekä testejä, joilla voi arvioida omaa kaatumisvaaraansa. Vieraile esim. sivustolla ukkinstituutti.fi/kaatumisseula, jonne on kattavasti koottu aiheeseen liittyvää tietoa. Marja Kivilompolo Pixabay a voi ehkäistä kaatumisia Muistilista kodin esteettömyyteen • Katso, ettei kodin kulkureiteillä ole turhia tavaroita ja käytävät ovat vapaana tavaroista. Kynnykset kannattaa poistaa tai madaltaa ja kiinnittää irralliset johdot seinään, ettei niihin kompastu. • Laita ulko-oven lähelle tukeva istuin, jolla voit riisua ja pukea jalkineet. • Hanki mattoihin liukueste tai sellainen matto, jonka pohja on liukumaton. Lyhytnukkainen matto helpottaa kulkemista (vrt. pitkänukkainen matto). • Portaikkojen askelmat tulisi olla selvästi havaittavia ja erottuvia esim. värikkään liukuestetarran avulla. Portaikossa on oltava myös riittävä valaistus. • Lattiapinnan tulisi olla luistamaton: esim. pinnan voi käsitellä siihen soveltuvalla aineella. Liukuestesukat ovat hyvä apu, jos lattiamateriaali on hieman luistava. • Kylpyhuoneessa turvallisuutta parantavat tukikahvat ja kaiteet suihkutilan seinissä sekä WC-pöntön ja pesualtaan vieressä. Kylpyhuoneen lattialle liukuestematto tai käsittely sopivalla aineella liukkauden estämiseksi. Suihkutuoli on erittäin hyvä apuväline. • Yövalo kulkureitille WC:hen sekä valo päälle esim. keittiöön, jotta huoneistossa liikkuminen on turvallisempaa. • Sisäkenkien ja aamutossujen tulee olla pitäväpohjaiset ja kantapään takaa kiinnitettävät. • Valitse liukkaille keleille oikeanlaiset kengät. Kiinnitä erityistä huomiota seuraaviin asioihin: pehmeä pohjamateriaali, voimakkaasti kuvioitu pohja, 5–8 mm syvät urat ja matala, leveä kanta. Liukuesteet ehkäisevät liukastumista tehokkaasti. Liukuesteitä on saatavilla monenlaisia. • Lonkkasuojainten käyttö voi vähentää lonkkamurtumia, jos henkilöllä on suuri lonkkamurtuman riski. • Käytä tarpeisiisi sopivia apuvälineitä ja tukevia jakkaroita.

20 Elämän sana Kristinusko ja liikkuva ihminen Paavali kirjoittaa 1. Korinttilaiskirjeessä 9:24‒27: ”Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen! Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman. Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan. Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan, jottei itseäni lopulta hylättäisi, minua, joka olen kutsunut muita kilpailuun.” Ajattelen näitä Paavalin sanoja, kun lehden tämän numeron aihe on sotainvalidien kuntoilu. Paavalin ajatukset kulkevat Korintin stadionille. Siellä pidettiin antiikin aikoihin koko Kreikalle urheilukilpailut joka toinen vuosi. Kun kilpailut olivat meneillään, ne koskivat koko kaupungin väestöä. Paavali tiesi minkälaiset houkutukset ja kiusaukset silloin kohdistuivat kaupungin isoon väkimäärään. Kuinka vaikeaa olikaan elää elämäänsä arvokkaasti kuten kristitylle kuului? Antiikin ihanteet eivät olleet vieraita Raamatun kirjoittajille. Paavali käyttää kirjeissään monta kuvaa urheilusta. Kristityn elämä on kuin kova kilpailu. Joka luulee voivansa olla kristitty ilman kunnon tietoista satsaamista, erehtyy pahasti. Jos urheilija on val- mis uhraamaan niin paljon saavuttaakseen kunniaa ja menestystä muutamaksi lyhyeksi hetkeksi, kuinka paljon enemmän meidän ihmisten tulisikaan tietoisesti satsata voittaaksemme iankaikkisen elämän! Kamppailu alkaa uskoessamme Kristukseen. Tarvitaan todellista panostusta ja raadantaa siltä, joka tahtoo päästä maaliin ja saavuttaa voittopalkinnon. Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen! Juoksijalta vaaditaan pidättyvyyttä. Vaaditaan ankaraa elämäntapaa, niin etteivät hengelliset taisteluvoimat heikenny. Mitkä ihanteet muovaavat tämän päivän miehiä ja naisia? Tänään, enemmän kuin koskaan, on monille miehille ja naisille tärkeämpää kuin koskaan harjoittelu ja kaunista kehoa pidetään ihanteena. Minkälainen on kristinuskon näkemys vartalosta ja terveydestä? Vastaus kuuluu: kohtuullisuus ja tasapaino. Meidän ei tule vahingoittaa ruumistamme syömällä väärin tai liian paljon. Luonnollisesti meidän tulee liikkua ja käyttää kehoamme niin, että meillä on paremmat mahdollisuudet pysyä terveinä. Haluammeko sitten harjoitella paljon tai vähän, siihen kristinusko ei tarjoa mielipidettä. Jumala on luonut meidät erilaisiksi. Sen tähden saamme myös olla erilaisia tässä suhteessa. ”Ettekö Herra, me kiitämme sinua sielustamme, ruumiistamme ja hengestämme. Auta meitä käyttämään meille antamiasi lahjojasi niin, että ne koituvat itsemme ja lähimmäistemme iloksi. Pixabay Aamen! tiedä, että ruumiinne on pyhän hengen temppeli, joka teillä on sisällänne ja jonka olette saaneet Jumalalta? Ette ole itsenne omat.” Kirkko on antanut 10 teesiä liikunnasta ja urheilusta, joilla halutaan muistuttaa siitä, että kaikilla on oikeus liikuntaan ja urheiluun. Liikunta ja urheilu ovat toimintaa, jossa ihminen toistuvalla harjoittelulla ja itsekontrollilla etsii tilaa, jossa ruumiin ja sielun välillä vallitsee tasapaino. 1. Olet ihminen - olet arvokas. 2. Huolehdi liikunnasta ja terveydestä ‒ hoidat Jumalan hyviä luomislahjoja. 3. Tue lapsen ja nuoren kasvua henkisesti, hengellisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti. 4. Olet mallina lapsille ja nuorille ‒ kanna kasvatusvastuusi! 5. Tunnista oikea ja väärä. 6. Hyväksy epäonnistuminen ‒ osoita arvostusta myös katsomossa. 7. Tavoittele voittoa ‒ iloitse menestyksestä. 8. Opi toisen ihmisen kunnioittamista liikunnan ja urheilun kautta. 9. Iloitse liikunnasta ‒ nauti yhdessäolosta. 10. Liikunta on jokaisen oikeus. Tor-Erik Store Rovasti, Vaasa

Sotainvalidityö 21 Seppelpartioiden luottomies Mikä on tehtäväsi sotainvalidien parissa? "Olen Tauno Siik, ja olen toiminut Oulun osastossa tukijäsenenä vuodesta 2009 lähtien. Tunsin monia ihmisiä, jotka olivat toiminnassa mukana ja he kehuivat aina, kuinka tällä on hyvä meininki. Aloitin yhden Karjalasta kotoisin olevan sotainvalidin henkilökohtaisena tukijäsenenä. Kävin hänen luonaan ja kuljetin häntä tilaisuuksissa, ja hän vieraili meidän kotonamme. Myöhemmin tuli lisää tuettavia. Osastossa on tapana vierailla kaikkien jäsenten luona jouluisin ja siinä on tutustunut ihmisiin hyvin. Olen möys auttanut Eeva Vikströmiä, Pohjois-Pohjanmaan sotainvalidipiirin toiminnanjohtajaa siinä, missä olen voinut." Kuinka työalueesi ja tehtäväsi ovat muuttuneet? "Lähinnä olen toiminut tässä Oulun alueella. Tulin Oulun osaston hallituksen jäseneksi melko pian aloitettuani ja nyt olen myös piirihallituksen varajäsen. Nykyään autan myös Hietasaaren veljeskodissa järjestettävissä tilaisuuksissa niin, että menen etukäteen valmistelemaan paikkoja. Veljeskoti on ollut sotainvalidien käytössä vuodesta 1944 lähtien ja se on jäsenille rakas paikka. Siellä pidettäviin tilaisuuksiin ihmiset osallistuvat mielellään. Nyt korona pilasi meiltä alkukesän, mutta pari kertaa meillä on nyt ollut siellä jo toimintaa. Jäsenet kokevat sen yhä omaksi paikakseen. Vaikka veljeskoti myytiin Oulun diakonissalaitokselle, niin he tekivät sellaisen sopimuksen, että sotainvalidit saavat käyttää sitä kesäisin järjestettäviin tapahtumiin niin kauan kun heitä on. Hoidan meillä seppeleet kaikille veteraaneille ja yleensä olen aina hautajaisissa mukana. Käyntejä on kertynyt vuodessa liki 100 ja joskus ylikin. Parhaimmillaan kolme tilaisuutta peräkkäin. Sotainvalideilla on hiukan rintama- ja sotaveteraaneista poikkeava tapa. Meillä havuseppeleeseen tulee sotainvalidien nauhat ja se viedään viimeisenä, omaisten ja saattoväen jälkeen. Kanttorin soittaessa Siunaa ja varjele meitä -virttä marssitaan arkulle ja seppele lasketaan arkun päätyyn. Siinä luetaan nauhan teksti: muistoa kunnioittaen Sotainvalidien Veljesliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri. Nämä ovat aina hienoja tilaisuuksia. Usein omaiset tulevat siunauksen jälkeen kiittämään, että tämä oli aivan kohokohta. Vain muutaman kerran vuodessa tulee tilanne, että omaiset kieltäytyvät seppeleestä. Korona rajoitti osallistujamääriä, joten se on näkynyt myös meillä." Mikä sinua motivoi? "Olen tottunut lapsesta asti tekemään kovasti töitä. Isäni oli veteraani, muttei koskaan puhunut sodasta, mitä nyt pariin kysymykseen sain häneltä vastauksen. Olen halunnut tätä kautta oppia tuntemaan veteraaneja. Heiltä ja puolisojäseniltä saadut kiitokset ovat aitoja ja tulee itsellekin hyvä mieli, kun saa jonkun työn valmiiksi." Mikä työssä on ollut vaikeinta? "Alussa oli hankala oppia tuntemaan ihmiset mutta se meni nopeasti. Olen saatellut monia tuttuja hautaan ja siihenkin tottuu, se täytyy vain hyväksyä. Eräs sotainvalidin puoliso kaatui eikä selvinnyt hänelle tehdystä lonkkaleikkauksesta. Leskeksi jäänyt sotainvalidi on ollut niin kertakaikkisen surullinen ja aina siellä käydessäni hänellä on tippa silmässä. Se on vaikeaa. Meillä on paljon Karjalasta tulleita ortodokseja, ja heillä hautajaisissa pidetään arkku auki koko tilaisuuden ajan. Se tuntui aluksi vähän oudolta, mutta siihenkin tottui. Ja kun miettii, että mitä kaikkea nämä veteraanit ovat joutuneet kestämään ja mihin kaikkeen he ovat aikanaan joutuneet tottumaan, ei tämä ole mitään siihen verrattuna." Miltä sotainvalidityön tulevaisuus näyttää? "Perinnekiltatoiminnan pitäisi vaalia sotain- validien parissa tehtävää työtä. Mutta luulen, että sotainvalidien osalta siinä tulee aikamoinen muutos, sillä ainakin täällä heitä on hoidettu todella hyvin ja se on ollut mukavaa kun meillä on ollut runsaasti tukihenkilöitä. Minusta meillä pitäisi olla yhteinen veteraaniperinne, jossa olisivat kaikki mukana ja se kantaisi paremmin hedelmää. Olisi yhteisiä tilaisuuksia. Ja kun rahatkin loppuvat eikä perinneyhdistyksille jää pesämunaa, niin tilaisuuksia on hankala järjestää. Yhteistyötä voisi olla enemmän." Mikä sinusta sotainvalidiperinteessä on erityistä? "Sotainvalideja on arvostettu kaiken aikaa ja arvostus on ollut hyvin merkittävää. Joskus oli aika, ettei heistä välitetty ja vastaan tuli härskejäkin kommentteja. Onneksi tänä aikana yleinen mielipide on koko valtakunnassa kovin myönteinen." Miten tiivistäisit sotainvalidityön muutamaan lauseeseen? "Minulla on ollut hyvin motivoitunut olo kaiken aikaa. Veljesliitto, sotainvalidipiirit ja paikallisosastot ovat luoneet toiminnalle laajan katon ja kaiken aikaa jäsenistä on pidetty huolta." Marja Kivilompolo Tauno Siik on kokenut vapaaehtoistyön sotainvalidien parissa antoisaksi.

22 Piirit toimivat HELSINKI Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0225 Piirin vuosikokous Vuosikokous pidettiin 8.9. Hotelli Arthurissa. Läsnä oli yhteensä 23 sotainvalidi-, puoliso- ja tukijäsentä. Veljespappi Veli-Matti Hynninen lausui muistosanat poisnukkuneille ja pääsihteeri Seppo Savolainen toi Veljesliiton tervehdyksen. Toimintakertomus ja tilit vuodelta 2019 hyväksyttiin ja vastuuvapaus myönnettiin tilivelvollisille. Piirihallituksen puheenjohtajaksi valittiin uudelleen yksimielisesti Seppo Kanerva. Varapuheenjohtajiksi valittiin Muistamme Anja Huhtaniemi *17.9.1936 † 16.6.2020 Sotainvalidien Veljesliiton Helsingin Sotainvalidit ry:n ja Helsingin piiri ry:n pitkäaikainen toiminnanjohtaja Anja Huhtaniemi on poistunut joukostamme. Anja tuli Helsingin Sotainvalidit ry:n toimintaan jo vuonna 1963 ja vuosien 1981– 1999 ajan hän toimi molempien yhdistysten toiminnanjohtajana. Jäätyään eläkkeelle Anja kutsuttiin piirihallituksen jäseneksi ja hän toimi hallituksessa kaksi vuosikymmentä. Aktiivisesta työstään Anjalle myönnettiin kaikki sotainvalidien huomionosoitukset, viimeisimpänä Lii- Christian Wallin ja Reijo Söderberg. Muut piirihallituksen jäsenet ovat Pia Angerma, Timo Elolähde, Lars Löflund, Altti Majava, Rauha Sihvonen ja Anneli Vuoristo-Salonen. Kuluva vuosi ei ihan toteudu toimintasuunnitelman mukaan, vaan meidän tulee huomioida koronaepidemiasta johtuvat viranomaisohjeet. Koska kuluvan vuoden talousarvio vahvistettiin vasta nyt vuosikokouksen yhteydessä, niin piirihallitus päätti kokouksessaan toukokuussa, että jäsenille tarjotaan samoja etuuksia kuin viime vuonna vuoden 2020 budjetin puitteissa ja tästä lähetettiin jäsentiedote toukokuussa. Sorri. Hopeinen ansiomerkki luovutettiin Henna Hildenille. Lämpimät onnittelut huomionosoituksen saajille. Olette tärkeä tuki ja voima sotainvalidityössä. Huomionosoituksia Sotainvalidien ansioristin tänä vuonna saivat Martta Horsma ja Reijo Söderberg. Suuren ansiomerkin saivat Maria Koistinen, Pirjo Poskiparta, Rauha Sihvonen ja Christian Wallin. Kultaisen ansiomerkin saivat Arja-Liisa Ingus, Bjarne Jäntti ja Pertti Jouluruokailu on alustavasti varattu ja tarjoillaan 9.12. klo 16 Folkhälsanilla, Mannerheimintie 97. Tilaisuus järjestetään, jos kokoontumiset ovat turvallisesti sallittuja. Ilmoittautumiset 25.11. mennessä p. 09 4785 0225. Tilaisuus on ensisijaisesti sotainvalideille puolison tai saattajan ton vapaudenristitunnuksella ja nauhoilla varustettu pienoislippu vuonna 2019. Anjan sydäntä lähellä ollut sotainvalidityö kesti yhtäjaksoisesti 57 vuotta. Anja aloitti kaupunkiosaston toimistovirkailijana, oikeastaan silloisen toiminnanjohtajan, sotainvalidi Reino Partasen, kakkosmiehenä. Partanen oli 100 %:n sotainvalidi, mm. käsi- ja jalka-amputoitu, joten kun hän puhui puhelimessa, Anja piti puhelinta ja kirjoitti keskustelut ylös. Näin Anja kuuli monen sotainvalidin elämäntarinan, kun tehtiin esim. oikaisuhakemuksia. Anja on muistelmissaan kertonut, että yksi työtehtävien joukosta suuri työllistäjä oli varainkeruu. Alkuaikoina tuottoisaa sotainvalidien keräystä suorittivat ylioppilaskunnat. Keräykset loppuivat radikaalien ajatusten levitessä. Apu löytyi Puolustusvoimista ja siellä muutamasta, korkeassa virassa olevasta sotainvalidista. Alku oli yhteistyön opettelua, mutta vuonna 1964 keräys oli jo täydessä vauhdissa. Tästä Helsingin sotainvalidien keksimästä syyskeräyksestä luotiin pohja valtakunnalliselle syyskeräykselle. Anja on ollut ”piirtämässä” Helsingin talojen kortte- leita ja ottanut katujen nimiä ja numeroita ylös, joista tehtiin varusmiehille omat keräysalueet. Anja on pitänyt satoja infotilaisuuksia varusmiehille ennen keräyksiä. Anja näki työssään sen kaiken kirjon miten elämä voi kohdella. Työssään hän oppi tuntemaan veljet hyvinkin henkilökohtaisesti, kun sotainvalidit asioivat toimistolla. Useimmiten heidän perheasiat ja työelämä olivat kunnossa. Mukaan mahtui myös kovien kohtaloiden kavereita, jotka eivät uskaltaneet palata kotiseuduilleen. Anja muisteleekin, kuinka piirissä aina painotettiin, että kaikki sotainvalidit ovat samanarvoisia ja siten heitä pitää myös kohdella. Huoltotyö jäsenille on ollut piirissä todella aktiivista. Varat saatiin syyskeräyksistä. Piirin varainkeruuhistoriaan kuului mm. kahviloita, pankki, Helsingin Jäätelötehdas, hotelli ja lipputoimisto, josta nykyinen Lippupalvelu sai alkunsa. Merkittävä varainkeruun rooli oli myös naisjaoston myyjäisillä. Virkistystäkään ei unohdettu vaan kesänviettopaikat löytyivät Lauttasaaresta ja Itä-Helsingin Vasikkaluodosta. Iso työsarka oli myös vuoden- Kerhoista Syyskaudelle oli jälleen varattu lounastilaisuudet Scandic Marskin Kuusi Palaa -ravintolasta, mutta lounaat on peruutettu toistaiseksi. Samoin puolisojäsenkerhon tapaamiset ovat toistaiseksi katkolla. Kesäksi suunniteltu puolisojäsenkerhon retki yritetään toteuttaa kesällä 2021. Jäsenistön jouluruoka kanssa ja leskijäsenille yksinään. Tervetuloa! On ikävää kirjoittaa vain peruuntuneista tapahtumista, mutta meidän tulee, niin kuin teemmekin, ottaa tämä koronaepidemia vakavasti. Kaikkien terveys on ykkösasia. Jos tilanne muuttuu parempaan suuntaan, niin jatkamme lounastilaisuuksia (kuukauden 2. perjantai klo 12) ja puolisojäsenkerhon tapaamisia (kuukauden viimeinen perjantai klo 11). Tarvittaessa lähetetään jäsenkirjeitä. Epävarmoissa tilanteissa ottakaa yhteyttä! Nyt puhelimet toimivat, kesällä oli puhelimissa ongelmia. Piiritoimisto muuttaa Veljesliiton kanssa täällä Pasilassa 3. kerrokseen joulukuussa. Muutoksista ilmoitetaan, jos esim. puhelinnumero vaihtuu. Voikaa hyvin! Kaunista syksyn jatkoa, Satu Jelkälä-Blomqvist toiminnanjohtaja vaihteessa toimistolla tapahtunut Helsingin liikennelaitoksen vuosivapaalippujen jako. Jotta lipun sai, vaati se käyntiä toimistolla. Samalla käynnillä kartoitettiin ja hoidettiin muutkin jäsenasiat kuntoon ja näin toimistolla oli hyvä tieto veljien tilanteesta. Tällöin henkilökunta teki pitkiä työpäiviä toimistolla. Pääkaupunkiseudun sotainvalideilla oli oma järjestölehti ”Veljesviesti”, jonka toimitustyössä Anja oli aktiivisesti mukana 50 vuoden ajan. Hän toimi lehden toimitussihteerinä ja rahastonhoitajana. Vapaa-ajalla Anjan mielenkiinnon kohteet olivat taiteessa ja kirjallisuudessa. Anja luki paljon erityisesti historiaan liittyvää kirjallisuutta. Kirjoista hän poimi usein hauskoja kohtia, joilla hän viihdytti jäsenkuntaa eri tilaisuuksissa ja retkikohteissa. Anja oli aikaansaava ja helposti lähestyttävä, ja hän toimi Itä-Helsingin jaoston puheenjohtajana eläköitymisen jälkeen vuosina 2003–2017. Anjaa jäivät kaipaamaan perhe jo neljännessä polvessa ja suuri joukko ystäviä. Seppo Kanerva Satu Jelkälä-Blomqvist

Piirit toimivat 23 UUSIMAA Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 09 4785 0225 Piirin vuosikokouksesta Vuosikokous sujui mallikkaasti hyvässä hengessä 11.8. Krapin kesäteatterilla Tuusulassa. Läsnä oli kuudesta jäsenyhdistyksestä kahdeksan valtuutettua ja viisi piirin henkilöjäsentä, sekä joukko tukijäseniä. Veljesliiton terveiset ja kuulumiset kertoi pääsihteeri Seppo Savolainen. Veljespappi Martti Toivanen lausui muistosanat poisnukkuneille ja poisnukkuneiden muistoa kunnioitettiin hetken hiljaisuudella. Toimintakertomus viime vuodelta hyväksyttiin esitetyssä muodossa, samoin tuloslaskelma ja tase hyväksyttiin ja yksimielisesti vahvistettiin tilinpäätös vuodelta 2019. Tilivelvollisille myönnettiin vastuuvapaus. Piirihallituksen puheenjohtajaksi valittiin uudelleen yksimielisesti Jaakko Torppa Tuusulasta. Varapuheenjohtajina jatkavat Erkki Tuormaa Loviisasta ja Taisto Vanhapelto Järvenpääs- Piirin vuosikokous pidettiin 11.8. Krapin kesäteatterilla Tuusulassa. tä. Muut jäsenet ovat Kristiina Ikävalko-Alvas Porvoosta, Pentti Kinnari Hausjärveltä, Heikki Konttinen Siuntiosta, Kari Levonen Nummelasta, Hannu Santti Vihdistä ja Aulis Stenholm Karkkilasta. Kuluvaa toimintavuotta jatketaan vuosikokouksen hyväksymän toimintasuunnitelman ja talousarvion puitteissa. Osa tilaisuuksista ennätettiin pitää mutta suurin osa on jouduttu perumaan vallitsevan koronaepidemian takia. Huomionosoituksia Uudenmaan piirissä tänä vuonna liiton korkeimman huomionosoituksen sai Olavi Leikola Lohjalta. Sotainvalidien ansioristin saivat tukijäsenet Juhani Kyyhkynen Lohjalta ja Gudrun Nyberg Karjaalta. Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein sai Leena Aalto Lopelta ja Suomen Valkoisen Ruusun I luo- Hausjärvellä vietettiin Sotainvalidipäivää iloisissa tunnelmissa. kan mitalin Harriet Gustafsson Porvoosta. Lämpimät onnittelut huomionosoituksien saajille! Sotainvalidipäivää vietettiin paikallistasolla tapaamalla jäseniä ulkona tai heitä muistettiin puhelinsoitolla. Kaunialan Sairaalassa ja Oulunkylän kuntoutuskeskuksessa tarjoiltiin juhlakahvit. Joulukuussa Veljesliitto ja piiritoimisto muuttavat täällä Pasilassa kolmanteen kerrokseen ja sen jälkeen kaikki veteraanijärjestöt löytyvät samasta kerroksesta. Tällä hetkellä puhelinnumero toimii (kesällä oli ongelmia) ja muutoksista ilmoitetaan, jos esim. puhelinnumero vaihtuu muuton yhteydessä. Pitäkäämme huolta itsestämme ja voikaa hyvin! Kaunista syksyn jatkoa, Sotainvalidien Uudenmaan Perinneyhdistys – Krigsinvalidernas Traditionsförening i Nyland ry VUOSIKOKOUSKUTSU Sotainvalidien Uudenmaan Perinneyhdistys – Krigsinvalidernas Traditionsförening i Nyland ry:n jäsenet kutsutaan täten sääntömääräiseen vuosikokoukseen, joka pidetään keskiviikkona, lokakuun 21. päivänä 2020 kello 11.00 Veljesliiton kokoushuoneessa, Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki. Käyntiosoite Kellosilta 4, 2. krs. Kokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen 5 §:ssä mainitut asiat. Kahvitarjoilu klo 10.30. Hallitus Satu Jelkälä-Blomqvist toiminnanjohtaja Juhani Kyyhkynen, Leena Aalto ja Olavi Leikola

24 Piirit toimivat PIRKKA-HÄME Piirin vuosipäiväkahvit keskiviikkona 28.10. Kahvipannu on lämpimänä klo 10–13. Tervetuloa! Rautatienkatu 24 B 4, 33100 Tampere Puh. 03 222 6631 Syysterveiset piiristä! Syksy on tullut aurinkoisen kesän jälkeen. Koronakevään ja -kesän aikana on monet sotainvalideja ja heidän puolisoitaan ja leskiään koskevat tapahtumat jouduttu perumaan, mm piirin kesäjuhla ja muiden kanssa järjestetty kirkkopäivä. Kirkkopäivä on siirretty ensi vuoden syksyyn. Piirin huoltotoimintaa on kuitenkin voitu harjoittaa. Piirin vuosikokous pidettiin koronaepidemian ja kokoontumissuositusten johdosta tänä vuonna vasta 3.9. Tampereella Hotelli Scandic Rosendahlin tiloissa. Kokoukseen oli lähettänyt piirin yhdeksästä osastosta kahdeksan edustajansa. Yhtään henkilöjäsentä ei ollut paikalla. Kokouksessa käsiteltiin sääntömääräiset asiat ja kaikki päätökset tehtiin yksimielisinä. Piirin uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Raimo Toivo Vammalasta. Hän jatkaa terveydellistä syistä tehtävästä kieltäytyneen Heikki Kujanpään jälkeen. Piirihallitusta pienennettiin kymmenestä kahdeksaan jäseneen. Kunniakerho kokoontui 9.9. Tampereella maittavan veljesaterian merkeissä. Uudeksi kunniakerhon jäseneksi kutsuttiin sotainvalidi Olavi Loponen Juupajoelta. Poisnukkuneiden, Eino Koppanen, Eino Kuusinen, Väinö Lehtinen ja Eero Sahra muistoa kunnioitettiin hetken hiljaisuudella. Jalkahoito Puolisojäsenille maksetaan jalkahoito kolme kertaa/vuosi a`35€. Osastot sopivat paikkakunnalla jalkahoitoa antavan henkilön/ hoitopaikan kanssa ja tämä taho lähettää piirille yhteisen laskun ja nimiluettelon jalkahoidon saaneista henkilöistä. Kun kaikilla paikkakunnilla ei enää ole osastoa niin siinä tapauksessa voi itse sopia hoitajan kanssa jalkahoidoista. Vuoden 2020 jalkahoitolaskut, mielellään kaikki 3, yhdellä kertaa sotainvaliditoimistoon viimeistään 30.11. Sotainvalidit saavat valtiokonttorin maksamana kolme jalkahoitoa vuodessa ja perustellusta syystä useamminkin. Piirin uusi puheenjohtaja Raimo Toivo (vas.) ojentaa kukkaset väistyvälle puheenjohtaja Heikki Kujanpäälle, onnitellen häntä merkkipäivän johdosta. Piiri kuntouttaa Piiri maksamaa kuntoutusta voivat saada ne sotainvalidijäsenet ja puolisojäsenet, jotka eivät valtion varoin tai muista varoista saa kuntoutusta. Näitä ovat mm: • alle 10 %:n sotainvalidit, jotka eivät ole päässeet veteraanikuntoutukseen, • sotainvalidien alle 30 %:n aviopuolisot ja alle 30 %:n sotainvalidien lesket, joilla ei muutoin ole kuntoutusmahdollisuutta Kuntoutus on fysikaalista hoitoa tai hierontaa kotipaikkakunnalla. Piiriltä on ennen hoidon aloittamista pyydettävä maksusitoumus. Kotiaputoiminta Piiri järjestää pientä korvausta vastaan kotiaputoimintaa arjen askareissa ulkoiluun, asiointiin ja juttuseuraksi, jotta kotona asuminen ja selviytyminen helpottuisi. Kaikkiaan piirin alueella avustajatoimintaa on yhdeksän kunnan alueella: Tampere, Nokia, Ikaalinen, Hämeenkyrö, Valkeakoski, Mänttä-Vilppula, Kangasala, Pirkkala, Pälkäne, Lempäälä ja Vesilahti sekä vähäisessä määrin Ylöjärvellä. Piiri pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan edelleen tukemaan jäsenistöä ja toimimaan niin, että yhdyshenkilöverkosto pysyy elinvoimaisena. Tampereen Osasto Osasto korvaa tänäkin syksynä alle 10 %:n sotainvalidien ja sotainvalidien leskien asun- Olavi Loponen Juupajoelta vastaanotti Veljesliiton korkeimman huomionosoituksen piirin toiminnanjohtaja Jouko Sipilältä. Kuva: Pertti Päivärinta tojen ikkunanpesusta 60 euroa maksettua laskua vastaan. Laskut osaston toimistoon ehdottomasti 30.10. mennessä. Joulusiivouksesta korvataan enintään 150 euroa. Pääsääntöisesti joulusiivouksesta huolehtii piirin palkkaamat avustajat. Jos otat joulusiivouksen jostain muualta niin siivouslaskut osaston toimistoon viimeistään 22.12.mennessä. Kevät-/syys-siivouslaskuja otetaan poikkeuksellisesti vastaan koko syksyn ajan. Joulujuhla pyritään järjestämään tänäkin vuonna jos epidemiatilanne sen sallii. Siitä ja mahdollisesti muistakin tapahtumista tiedotetaan tarvittaessa jäsenkirjeillä. Tampereen osaston toimistonhoitaja Leea Hykkönen jää lokakuun alusta lyhennetylle työviikolle ja hän on työssä vain tiistaina ja keskiviikkona. Hänen kanssaan asioidessa on hyvä sopia etukäteen aika em. päiville. Jouko Sipilä Yhteystietoja Toimisto on avoinna asiakkaille ti, ke ja to klo 8.30–15. Muina arkipäivinäpäivinä voi asioida puhelimella. Puhelinnumerot toiminnanjohtaja Jouko Sipilä p. 0400 835 993 toimiston hoit aja Kirsi Korpi p. 050  384 3390 avustajatoimen projektipäällikkö Sirpa Autero (hoitaa kotiapuun liittyvät työjärjestelyt avustajien osalta) p. 050  352 2537 Tampereen osaston toimistonhoitaja Leea Hykkönen p. 050 358 4629 (huom! uusi numero). Toimiston käyntiosoite on Otavalankatu 12 B 4, 33100 Tampere Sähköpostiosoitteet jouko.sipila@sotainvalidit.fi, kirsi.korpi@sotainvalidit.fi, sirpa.autero@sotainvalidit.fi, tampere@sotainvalidit.fi (Leea Hykkönen)

Piirit toimivat 25 KANTA-HÄME Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna Puh. 050 520 4065 Kaikille ystäville Kanta-Hämeen piirissä Tämä koronaviruksen aiheuttama poikkeustila on estänyt meitä tapaamasta toisiamme. Eräs ystäväni sanoi hiljattain, että tämä tilanne muistuttaa jossakin määrin viime sotien aikaa. Silloinkin elettiin hallitsematonta aikaa. Elämä oli epävarmaa ja tulevaisuus oli hämärän peitossa. Tulevaisuuden suunnitelmia ei voinut paljon rakennella. Kuitenkin sodista selviydyttiin ja tuli rauhan aika. Elämä muuttui normaalimmaksi. Mutta sodat jättivät jälkensä. Sotainvalidit joutuivat jatkamaan elämäänsä vammojensa kanssa, mutta kuitenkin tulevaisuuteen luottaen. Olemme kiitollisia vapaasta isänmaasta. Tänä epävarmana aikana tervehdin teitä kaikkia ikivanhalla Pyhän Kirjan sanalla: ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret.” (5.Moos.55:24) Jaakko Kauppila veljespappi Kuvassa vasemmalta Mira Kulmala, Hannu Reko, Heikki Kärri, Keijo Virtanen, Markus Kiuru (vastaanotti Jarmo Tuomisen suuren ansiomerkin) ja Tero Ylitalo. Kuva: Eino Kajava Liiton perustamisen vuosipäiväjuhla Kanta-Hämeen piirissä Lähetimme jäsenille kyselyn halukkuudesta osallistua liiton 80-vuotisjuhlatilaisuuteen, ja saimme niin paljon myönteisiä vastauksia, että päätimme juhlan järjestää. Loppuun asti kuitenkin jännitimme kuinka juhliemme kanssa kävisi: saammeko juhlan pidettyä vai joudummeko sen perumaan. Onneksi saimme juhlan vietettyä 18.8. Könnölän Juhlanavetalla Kalvolassa. Paikalla oli runsaasti sotainvalideja, puolisoita, leskiä sekä tukijäseniä ja se kertoo siitä, että liiton perustamisen vuosipäivä on tärkeä päivä jäsenillemme. Herkullisen juhlalounaan jälkeen Sotainvalidien Kanta-Hämeen Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Antti Leinikka toivotti juhlavieraat tervetulleiksi Könnölään. Juhlavieraita viihdytti musiikilla Solistiyhtye Jer- Antti Leinikka, Matti Allèn, Eino Kajava ja Mira Kulmala. Kuva: Hannu Reko mut ja juhlapuhujaksi saimme Etelä-Suomen Sanomien päätoimittaja Markus Pirttijoen. Juhlapuhuja oli hienosti perillä Sotainvalidien Veljesliiton perustamista 18.8.1940 Jyväskylässä. Hän kertoi meille pieniä yksityiskohtia tuosta tapahtumasta, mm. sen, että liiton ensimmäisessä hallituksessa oli hämeenlinnalainen jäsen. Puolustusvoimien tervehdyksen juhlaan toi Panssariprikaatin komentaja eversti Tero Ylitalo. Eversti myös luovutti minun kanssani puolustusministerin myöntämät sotainvalidien ansioristit Hannu Rekolle ja Heikki Kärrille sekä liiton suuret ansiomerkit Jarmo Tuomiselle ja Keijo Virtaselle. Sotainvalidien Perinnejärjestön hopeiset ansiomerkit kanssani luovutti Antti Leinikka Matti Allènille ja Eino Kajavalle. Lämminhenkisen juhlatilaisuuden päätti maukkaat täytekakkukahvit. Etelä-Suomen Sanomien päätoimittaja Markus Pirttijoki Kuva: Hannu Reko Solistiyhtye Jermut viihdytti juhlavieraita. Kuva: Mira Kulmala Mira Kulmala Toiminnanjohtaja Juhlaväkeä Könnölässä. Kuvat: Heikki Kärri ja Mira Kulmala

26 Piirit toimivat VARSINAIS-SUOMI Hämeenkatu 14 L 7, 20500 Turku Puh. 040 568 4500 Palkitsemistilaisuus Naantalin kylpylässä Varsinais-Suomen piirille myönnettyjen pienoislipun ja ansioristien jakotilaisuus järjestettiin perinteisesti Naantalin kylpylässä 3.9. Piirin puheenjohtaja Heimo Purhonen totesi avaussanoissaan: ”Sivistyneeseen yhteiskuntaan kuuluu palkitsemisjärjestelmä, jossa myös vapaaehtoistyössä mukana olevia palkitaan. Tänään meillä on miellyttävä tilaisuus palkita pitkään sotainvalidityössä mukana olleita.” Puheenjohtaja kiitti palkittavia, että ovat antaneet omaa aikaansa sotainvalidien hyväksi. Naantalin seudun osaston puheenjohtaja Jarkko Iire sai Veljesliiton arvokkaimman huomionosoituksen, sotainvalidien pienoislipun vapaudenristin nauhoin. Sotainvalidien ansioristin saivat Naantalin seudun osaston varapuheenjohtaja Reijo Lumento, purkautuneen Tarvasjoen-Marttilan Kosken Tl osaston pitkäaikainen sihteeri ja piirihallituksen jäsen Jukka Lehtinen sekä purkautuneen Pöytyän osaston pitkäaikainen sihteeri Minna Majuri-Kiiski. Jarkko Iire kiitti palkittujen puolesta todeten, että he arvostavat suuresti saamaansa huomionosoitusta. Piirin vuosikokous Sotainvalidien Veljesliiton Varsinais-Suomen piirin vuosikokous pidettiin koronaepidemian takia vasta 6.8. Turun kristillisellä opistolla. Ennen varsinaista kokousta oli perinteinen ohjelmaosuus, joka aloitettiin laulamalla Sillanpään Marssilaulu. Piirin luottamuspappi rovasti Risto Miettinen piti hartauden, jonka jälkeen veisattiin virrestä 577 ensimmäinen, toinen ja viides säkeistö. Hartauden jälkeen piirin puheenjohtaja Heimo Purhonen lausui tervehdyssanat. Veljesliiton tervehdyksen kokoukselle toi Veljesliiton pääsihteeri Seppo Savolainen ja Sotainvalidien Varsinais-Suomen Perinneyhdistyksen tervehdyksen puheenjohtaja Jarmo Helttula. Piirin kunniapuheenjohtaja kunnallisneuvos Pertti Vuola käytti myös puheenvuoron. Piirihallituksen puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Heimo Purhonen. Onnea Heimolle vastuullisessa työssään. Piirihallitus päätti kokouksessaan 6.8. valita piirihallitukselle kaksi varapuheenjohtajaa, 1.varapuheenjohtajaksi valittiin Raimo Salonen Loimaalta ja 2.varapuheenjohtajaksi Martti Amberla Mynämäestä. Jari-Matti Autere Pargas avdelning Krigsinvalidernas Brödraförbund Pargas avdelning / Paraisten osasto bildades bland de första krigsinvalidföreningarna redan våren 1941 med Pargas, Nagu, Korpo, Houtskär samt Iniö som verksamhetsområde. Föreningen var tvåspråkig med svenska som agendaspråk. Föreningen grundades med benäget bistånd av bergsrådet Emil Sarlin, vd för företaget Pargas Kalkbergs Aktiebolag och hade vid krigets slut år 1944, 106 medlemmar inskrivna. Speciellt ute i skärgården fanns sårade, som Palkitut vasemmalta Jarkko Iire, Reijo Lumento, Jukka Lehtinen ja Minna Majuri-Kiiski. Kuva: Jari-Matti Autere inte genast och kanske aldrig kom med i föreningen, men nya medlemmar anslöt sig ännu vid sekelskiftet varför exakta antal sårade i skärgården inte har kunnat fastslås. Bergsrådet Emil Sarlin tog många krigsinvalider i företagets tjänst, och gav dessutom avdelningens funktionärer lov att sköta föreningens ärenden på tjänstetid. Bolaget gav ett äldre torp som samlingslokal åt föreningen. Något senare bildades en kvinnokommitté, som aktivt ställde upp vid träffarna med kokning av kaffe och ärtsoppa samt anordnande av lotterier. Avdelningen var väldigt aktiv med regelbundna sammanträden och årliga resor ända in på 2000-talet. I Krigsinvalidernas höstinsamling deltog avdelnin- gen aktivt och samlade in både spannmål och pengar. Sista insamlingsåret var 2015. Som följd av insamlingarna kunde föreningen ge understöd åt medlemmarna. Första tiden gällde det huvudsakligen sociala stöd, men senare även rehabilitering och fotvård. Sedan fruar och invalidänkor godkändes som medlemmar, har dessa i viss utsträckning också blivit delaktiga av stöd. I juni 2019 avled avdelningens sista ordinarie medlem och föreningens verksamhet avslutades 30.9.2019. Avdelningen hade då femton kvarlevande kvinnomedlemmar och sex stödjande medlemmar. Erik Törnqvist Piirihallitus 2020 Jäsen Osasto/alue Varajäsen Raimo Salonen, 1. vpj Loimaan seutu Keijo Nummela Martti Amberla, 2. vpj Mynämäki Matti Kallio Marjatta Haggrén Turku Mauno Suominen Heikki Kiiski Pöytyä Jarmo Helttula Marja Lahjasto Turku Marja Saarela Jukka Lehtinen ent. Ta-Ma-Ko Heikki Kuparinen Tutta Sternberg Naantalin seutu Riitta Nikkonen Erik Törnqvist Parainen Risto Hellström Osasto/alue Loimaan seutu Uusikaupunki Turku Perinneyhdistys Turku Paimio Raisio-Masku Salon seutu

Piirit toimivat 27 neitä. Päivää juhlittiin kera konjakkikahvien ja täytekakuin. Perinneyhdistys KYMI Savonkatu 23, 45100 Kouvola Puh. 044 3350 754 Sotainvalidipäivän kahvitilaisuus Kymen piirissä ei järjestetty tänä vuonna Sotainvalidipäivän juhlaa koronan vuoksi. Kunniakansalaisemme olivat kuitenkin ajatuksissamme. Piirissä käytiin laskemassa havuseppeleet sankarihaudoille Haminassa, Kouvolassa ja Lappeenrannassa sekä järjestettiin Kymen Hoito- ja Kuntoutuskeskuksen kanssa kahvitilaisuus siellä asuville ja kuntoutuksessa oleville sotainvalideille, joita oli 6. Tilaisuudessa näytettiin video, missä presidenttipari onnittelee 80-vuotiasta Veljesliittoa. Hoikun edustaja Miia Rantanen-Kiviharju esitti tervehdyssanat, piirin puheenjohtaja Kari Hietanen kertoi lyhyesti piirin historiaa sekä lausui runon. Lisäksi perinneyhdistyksen puheenjohtaja Markku Mikkola muisteli men- Sotainvalidien Perinnejärjestön Kymen alueyhdistyksen vuosikokous pidettiin 25.8. Lappeenrannassa saunamökillä, paikalla oli 23 henkilöä. Vuonna 2020 puheenjohtajana jatkaa Markku Mikkola Kouvolasta. Hallituksen jäsenet ovat Hannu Myllärinen Joutseno, Martti Asikainen Ruokolahti, Ilkka Huttunen Lappeenranta, Riitta Valkonen Parikkala, Raimo Lanu Hamina, Reijo Tanskanen Luumäki sekä Kouvolasta Arja Hinkkanen ja Lyyli Vento. Ilkka Huttunen ja muut saunavastaavat ovat pitäneet saunamökistä todella hyvää huolta, josta hallitus esitti lämpimät kiitokset. Kaikki ovat tervetulleita saunamökille. Saunamökin asioissa ota yhteyttä Ilkka Huttuseen p. 040 531 8401. Tilaisuudessa Kymen piirillä sekä Perinneyhdistyksellä oli mahdollisuus onnitella kesäkuussa 80 vuotta täyttänyttä Matti Tuomistoa, joka on toiminut pitkään alueemme veljespappina. Kouvolassa seppeleen laskivat piirin tj Tiia Sihvola, pj Kari Hietanen ja tukihenkilö Risto Vento. Kuva: Paavo Mikkonen Värien täyttämää syksyä ja terveyttä toivottaa Kymen piiri ja osastot tukihenkilöineen sekä Perinneyhdistys! Avustajatoiminta Avustajatoiminta jatkuu ainakin vuoden loppuun. Myöhemmin tänä vuonna päätetään projektin jatkosta vuodelle 2021. Avustajat käyvät sotainvalidien, veteraanien, heidän puolisoiden ja leskien sekä lottien kotona auttamassa. Avustajat auttavat arkisiivouksen, vaatehuollon ja muiden kodinaskareiden lisäksi mm. ulkoilussa ja asiointikäynneissä. Kysy lisää Iina Joukaiselta p. 050 381 5797. Piirin pj Kari Hietanen ja perinneyhdistyksen pj Markku Mikkola onnittelivat 80 vuotta täyttänyttä Matti Tuomistoa. Kuva: Paavo Mikkonen Lappeenrannassa seppeleen laskivat tukihenkilöt Pekka Laakso, Mikko Henttonen ja Raimo Hakuli. Kuva: Pirjo Kotonen Haminassa seppeleen laskivat tukihenkilöt Ritva ja Raimo Lanu sekä sotainvalidi Lauri Silander ja hänen puolisonsa Tuovi Silander. Kuva: Paavo Mikkonen

28 Piirit toimivat Sotainvalidi Risto Hirnille luovutettiin sotainvalidipäivänä 18.8. liiton lippu vapaudenristin nauhoin. Kuva: Kirsi Lehtikangas SATAKUNTA Hanna-Mari Kamppikoski Yrjönkatu 15, 5. krs, 28100 Pori Puh. 02 633 5233 Satakunnan suunnalta Kesä tuli ja meni, syys on tulollaan nurkan takana. Toivottavasti saamme kuitenkin viettää pitkää ja lämmintä syksyä. Olemme saaneet totutella uuteen normaaliaikaan. Väkijoukkoja pitää varoa ja välttää, kuten myös läheisiä kontakteja. Yhteyksiä pitää ylläpitää muita kanavia vaikka puhelinta käyttämällä. Toivottavasti teillä kaikilla on läheisiä tukihenkilöitä arjessanne apuna ja tukena. Presidenttimme sanoin toivotan: ”Ottakaa fyysistä etäisyyttä ja henkistä läheisyyttä toisiinne – Me tarvitsemme toisiamme.” Koronan vuoksi kevään tapahtumia on jouduttu siirtämään tai perumaan. Perinteiset kesäjuhlat jäivät kokonaan pitämättä tältä vuodelta kuten myös naisten virkistyspäivä. Porissa pidettävät kirkkopäivät on siirretty ensi kesään. Elokuussa saatiin pidettyä kesäleiri sekä piirin vuosikokous, molemmissa osanottajia normaalia vähemmän. Sotainvalidipäivän viettoa Porissa Suunniteltu Veljesliiton alueellinen 80-vuotisjuhla 18.8. Veljeskodissa Porissa muuttui oman väen kesken vietetyksi juhlahetkeksi. Tilaisuudessa mm. luettiin liiton tervehdys, kuultiin soittoa sekä luovutettiin liiton korkein huomionosoitus, liiton lippu vapaudenristin nauhoin noormarkkulaiselle sotainvalidille Risto Hirnille. Lopuksi nautitimme yhdessä vielä kakkukahvit Sotainvalidien Veljesliiton juhlapäivän kunniaksi. Onnittelemme Punkalaitumella asuva sotainvalidi Eino Vilkkinen täytti 100 vuotta 21.9. Onnea! Piirin vuosikokous Satakunnan piirin vuosikokous pidettiin keskiviikkona 26.8. Porin Suomalaisella klubilla lyhennetyssä muodossa. Ohjelmaosuudessa piirin puheenjohtaja Heikki Moilanen kertoi piirin kuulumisia, Veljesliiton tervehdyksen toi päätoimittaja Markku Honkasalo. Puolustusvoimien tervehdyksen toi Porin Prikaatin apulaiskomentaja Riku Suikkanen. Tilaisuudessa jaettiin huomionosoituksina suuret ansiomerkit ja ansioristit. Suuret ansiomerkit luovutettiin Mauri Suloselle Eurasta, Paula Tammelle Harjavallasta ja Tuula Vaahteralle Lapista. Suuri ansiomerkki oli myös myönnetty Kankaanpään Sari Jokiniemelle, hänelle merkki luovutetaan myöhemmin. Puolustusministerin myöntämät ansioristit luovutettiin Ilkka Nurmelle Porista ja Pirkko Varheenmaalle Laviasta. Raumalaisen Tellervo Paasikiven saama ansioristi luovutetaan hänelle myöhemmin. Varsinainen vuosikokous pidettiin suoraan ohjelmaosuuden jälkeen. Kokouksessa oli edustettuina kuusi osastoa 11 edustajalla sekä yksi piirin henkilöjäsen. Läsnä oli lisäksi mm. piirihallituksen jäseniä. Vuosikokouksessa hyväksyttiin toimintakertomus ja tilinpäätös sekä myönnettiin vastuuvapaus asianomaisille viime vuodelta. Samoin toimintasuunnitelma ja talousarvio hyväksyttiin. Piirihallituksen puheenjohtajaksi valittiin edelleen yksimielisesti Heikki Moilanen Merikarvialta. Piirihallitukseen valittiin seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi seuraavat jäsenet ja varajäsenet (suluissa): Seppo Korkeamäki, Pori (Matti Sundell, Pori), Heikki Mettomäki, Parkano (Raimo Nänimäinen, Kihniö), Anssi Joutsenlahti, Kankaanpää (Timo Röpetti, Honkajoki) sekä Erkki Maula, Harjavalta (Mauri Sulonen, Eura). Edelleen jatkavat Kaija Jokela, Huittinen (Pertti Pohjolainen, Keikyä), Ilkka Nurmi, Pori (An- na Penttilä, Pori), Mauno Jasu, Eurajoki (Olli Saari, Rauma) sekä Pirkko Varheenmaa, Lavia (Reetta Reikko, Kiikoinen). Järjestäytymiskokouksessa piirin varapuheenjohtajiksi valittiin edelleen Ilkka Nurmi ja Olli Saari. Piirihallitukseen kutsuttiin edelleen Paula Hermonen, neuvontapalvelusta Helena Isoviita sekä perinneyhdistyksen edustajana toimii Ilkka Nurmi. Viimeinen kesäleiri Hakoniemessä Kankaanpään Hakoniemen leirikeskuksessa järjestettiin kesäleiri yhdessä Kankaanpään Sotaveteraanien kanssa kolmipäiväisenä elokuussa. Tälle viimeiseksi jäävälle leirille osallistuneet olivat tyytyväisä leirin antiin. Lämpimät kiitokset leirin järjestäneille tahoille! Marika Keskinen Vuosikokouskutsu Sotainvalidien Perinneyhdistys, Satakunnan Sotainvalidien Tuki ry:n jäsenet kutsutaan sääntömääräiseen vuosikokoukseen, joka pidetään tiistaina 20. lokakuuta 2020 klo 14 Veteraanitoimistossa Porissa, Yrjönkatu 15 A. Vuosikokouksessa huomionosoituksien saajia sekä apulaiskomentaja Suikkanen. Hallitus

Piirit toimivat 29 SISÄ-SUOMI Vasikkahaka 12 D 40530 Jyväskylä Puh. 040 778 2740 Syksyiset terveiset! Kesä on vietetty ilman tapahtumia ja jälleennäkemisiä, mutta onneksi saimme kuitenkin lämpimän ja aurinkoisen kesäsään. Koronan edelleen eläessä keskuudessamme näyttää siltä, että emme voi järjestää tapahtumia tämän vuoden puolella. Toivon kuitenkin vielä, että marraskuussa onnistumme pitämään Sotainvalidipäivän juhlan, joka siirtyi elokuulta. Tästä tiedotan teitä lähempänä ajankohtaa. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Nyt jos koskaan on tukihenkilöiden yhteydenotot jäsenistölle tarpeellisia. Kiitos teille kaikille aktiivisesta toiminnasta! Piirin toimisto Piirin sekä Jyväskylän osaston toimisto on lopetettu Telkänpesän tiloista ja olen siirtynyt lopullisesti kotitoimistoon. Muuten yhteystiedot ovat ennallaan, voit joko soittaa ja/tai laittaa minulle sähköpostia. Parhaiten minut tavoittaa alkuviikosta. Hallituksen jäseniä ovat Pertti Mattila Joutsa, Anneli Reponen Joutsa, Erkki Fredrikson Jyväskylä, Rauli Jakobsson Jämsä, Erkki M. Muhonen Kannonkoski, Lea Lerkkanen Petäjävesi, Mauno Koivisto Saarijärvi, Pekka Sutinen Pihtipudas, Harri Jaakkola Äänekoski ja Eero Nännimäinen Multia. Perinneyhdistykseen liittyneitä jäseniä on alueellamme 58. Sotainvalidipäivän juhlinta 18.8. Sotainvalidipäivän juhlaa emme voineet tänä vuonna järjestää, mutta juhlistimme päivää seppeleenlaskulla Sotainvalidityön muistomerkillä. Kamarineuvos Erkki Fredrikson piti tilaisuudessa puheen: Ajatus talvisodassa vammautuneiden sotainvalidien eri puolille maata perustettujen paikallisosastojen valtakunnallisesta kattojärjestöstä syntyi Runnin kylpylässä sotainvalidien aloitteesta keväällä 1940. Ajatus toteutui, kun valtakunnallisen yhdyselimen, Sotainvalidien Veljesliiton perustamiskokous pidettiin tasan 80 vuotta sitten 18.8.1940 sotasairaalana toimineen viereisen Cygnaeuksen kansakoulun juhlasalissa. Eri puolilta maata oli perustamiskokoukseen saapunut parisen sataa paikallisosastoja edustanutta sotainvalidia. Tilaisuuteen kutsuttu sotamarsalkka Mannerheim myöhästyi itse kokouksesta, sillä hän oli joutunut samana päivänä Malmin lentokentällä neu- votteluun saksalaisen everstiluutnantti Joseph Veltjensin kanssa. Perustamiskokouksen päätyttyä saliin astunut marsalkka piti puheen, jonka sisältämä ilmaus sotainvalidien omakohtaisesta ponnistelusta invaliditeetin aiheuttamien vaikeuksien voittamisesta tuli sotainvalidityön keskeiseksi ajatukseksi. Perustamiskokouksessa vahvistettiin uudenlaisin sidoksin ja oman valtakunnallisen järjestön tukivoimin rintamalla omaksuttu ajatus Veljeä ei jätetä. Sotainvalidit osallistuivat täysimääräisesti uuden hyvinvointi-Suomen rakentamiseen usein mahdottomiltakin tuntuneista invaliditeetin aiheuttamista haitoista huolimatta. Veljesliitto yhdessä valtiovallan kanssa mahdollisti sotainvalidien tehokkaan kuntoutuksen. Sotainvalidien kuntoutustoiminta on ollut esikuvana muulle kuntoutustoiminnallemme. Runsas vuosikymmen sitten syntyi ajatus muistomerkin pystyttämisestä sotainvalidityön kunnioittamiseksi. Muistomerkkitoimikunnan puheenjohtajaksi nimitettiin valtioneuvos Harri Holkeri, varapuheenjohtajaksi päätoimittaja Erkki Laatikainen ja sen jäseniksi joukko valtakunnallisesti huomattuja veteraanityön vaikuttajia. Muistomerkki tilattiin jämsäläissyntyiseltä kuvanveistäjä Heikki Häiväojalta, jolla sattui olemaan sopiva kivilohkare varattuna. Keräystyö liike-elämän ja säätiöiden piirissä toteutui tuloksellisesti samoin kuin muistomerkin veistäminen. Muistomerkin ympäristön sekä portaat suunnitteli sotaveteraani, rakennusneuvos Erkki Kantonen. Kiven etupuolelle kuvattu taistelujen silpoma metsä kuvaa sodan hävitystä ja tuhoa, ja taustapuolelle toteutettu hirsisalvos kuvaa sitä toivoa ja uuden rakentamisen halua, joka kaiken hävityksen jälkeen sodan kauhut kokeneessa viriää. Kohti taivasta osoittavat teräksiset muotoaiheet kuvastavat ihmisen kokemaa korkeamman voiman sädettä, joka on epätoivoisimmallakin hetkellä antanut uskoa selviytymiseen. Kun ensi kerran näin kuvanveistäjän muistomerkkiin luonnosteleman metsäkuvion, tuntui se tutulta. Saman kuvan olin nähnyt isäni sota-ajan valokuva-albumissa, kuvan talvisodan Taipaleesta helmikuulta 1940. Selitys kuvion tuttuuteen oli se, että kuvanveistäjä Häiväoja oli saanut kuvan jämsäläiseltä veteraanilta, joka oli taistellut isäni kanssa samassa patteristossa. Sotainvalidityön muistomerkki on maassamme ainoa lajissaan, joten sitä voidaan pitää valtakunnallisena sotainvalidityötä kunnioittavana muistomerkkinä. Jyväskyläläisten muistomerkkien joukossa sillä on siten aivan erityinen asemansa. Laskiessamme tänään 18.8. Sotainvalidien Veljesliiton 80vuotispäivänä seppeleemme tälle muistomerkille teemme kunniaa kaikkien sotainvalidiemme tekemälle työlle suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan luomisessa ja osoitamme kiitoksen Suomen itsenäisyyden turvaamisessa. Mari Ekmark Piirin vuosikokous Piirin sekä Perinneyhdistyksen vuosikokoukset pidettiin ns. sähköpostikokouksena 23.9.2020. Piirin puheenjohtajana jatkaa Pertti Koivunen Äänekoskelta, I varapuheenjohtajana Kyösti Tomperi Jyväskylästä ja II varapuheenjohtajana Rauli Jakobsson Jämsästä. Perinneyhdistyksen vuosikokous Sotainvalidien Sisä-Suomen Perinneyhdistyksen puheenjohtajana jatkaa Kyösti Tomperi. Seppeleenlasku ja muistotilaisuus Sotainvalidityön muistomerkillä18.8.2020.

30 Piirit toimivat ETELÄ-POHJANMAA Tammikuja 11, 60100 Seinäjoki Puh. 040 742 4813 Antti Västi, 95 vuotta aktiivista elämää Antti Västi on elävä esimerkki siitä, että sanonta ”vierivä kivi ei sammaloidu” pitää paikkansa. Antti lienee viimeinen rintamatunnuksen omaava sotainvalidi, joka istuu Sotainvalidien Veljesliiton hallituksessa. Vielä viime vuonna Antti toimi Veljesliiton hallituksen ensimmäisenä varapuheenjohtajana ja tuota titteliä hän kantaa yhä Seinäjoen paikallisosastossa. Antti syntyi Ilmajoen Koskenkorvalla ja ensimmäiset 17 vuotta vierähtivät kotikonnuilla, kunnes tuli kutsu armeijaan. Antti komennettiin rintamalle loppukesästä 1944 ja vetäytymisvaiheessa hän vammautui polveensa, josta seurasi yli puolen vuoden sairaalareissu. Sodan jälkeen hän jäi vielä vuodeksi vakituiseen palvelukseen Hyrylän varuskunnan keskuksenhoitajaksi. Työuransa hän suoritti Osuuskaupan palveluksessa. Alkuun työ oli lähinnä juoksupojan hommia, mutta hän eteni varsin nopeasti esimiestehtäviin ja kauppiaaksi, jossa toimi mm. puoli- Vierivä kivi ei sammaloidu! sonsa Hilkan esimiehenä. Kotioloissa roolit olivat kuulemma päinvastaiset, Antti kertoo. 66 vuoden avioliitto päättyi puolison kuolemaan vuonna 2015. Avioliitosta siunaantui kolme lasta, joista yksi kuoli liikenneonnettomuudessa vuonna 1971. Saman kohtalon on kokenut jo yksi lastenlapsistakin. Sotiemme Veteraanien järjestötyön Antti aloitti 1980-luvun lopulla Seinäjoen sotaveteraanien retkitoimikunnan vetäjänä. Seinäjoen sotainvalidiosaston johtokuntaan hänet valittiin 1995 ja puheenjohtajaksi vuonna 2004. Antti oli aktiivinen Sotainvalidien Syyskeräysten suorittaja ja keräysten päätyttyä vuodesta 2006 eteenpäin hän keräsi osaston omassa keräyksessä yksin muutamassa vuodessa yli 90 000 € summan jäsentemme käyttöön. Antti valittiin Sotainvalidien Veljesliiton hallitukseen vuonna 2012 ja matkat Seinäjoelta Helsinkiin kokouksiin taittuvat yhä junalla. - Työ sotainvalidijärjestössä on ollut mieluista ja mukavaa. Helsingissä olen lähinnä kuunteluoppilaana, mutta olen tykännyt siellä käydä ja porukka siellä on sopuisaa, Antti kehuu järjestömme väkeä. - Järjestön viimeisinä toiminnan vuosina toivon, että jäseniämme ei jätettäisi yksin kotiin makaamaan. Minä muutin syyskuun alussa Kivipuron uuteen Kuusikotiin ja alku näyttää mukavalle. Veteraaneille järjestetään joka päivälle runsaasti ajanvietettä ja juttukavereitakin piisaa, Antti toimittelee uusista asuinkuvioistaan. Sotainvalidi Antti Västi ja puolisonsa Hilkka Västi kulkivat Linnassa käsikynkässä ”kuin silloin nuorina”. - Kutsu Linnaan oli suuri kunnia. Ei tätä olisi osannut laittaa edes joulupukin toivelistalle, Antti Västi sanaili Ilkka-lehdessä. Vuosia sitten Antti esitti minulle toiveen, että jos hän halvaantuu ja menettää puhekykynsä, hoitaisin hänen asioitaan. Lupauduin, ja lupaan yhä tämän yli 20 vuoden ystävyytemme pohjalta. Omasta ja koko piirin väen puolesta onnittelen 15.9. komeat 95 vuotta täyttänyttä sankaria. Rauhaisaa syksyä! Sotainvalidipiirin toimet, uutiset ja tapahtumat löytyvät piirimme internet-sivuilta: epsotainvalidipiiri.kotisivukone.com Marko & Maija Antti Västi on ollut aktiivinen toimija veteraanijärjestöissä.

Piirit toimivat 31 POHJOIS-SAVO Puijonkatu 39 A 17, 70100 Kuopio Puh. 017 261 1747, 0400 756 249 Piirin terveiset Sotainvalidipäivänä muistettiin kaikkia piirin sotainvalideja kukkatervehdyksellä. Sankarivainajien muistomerkille laskettiin kukkalaite. Iisalmen Vetrea järjesti sotainvalideille juhlavan tilaisuuden kakkukahvien kera. Kuopiossa piiritoimistolla jaettiin 18.8. seuraavat huomionosoitukset: Liiton vapaudenristitunnuksella ja nauhoilla varustettu pienoislippu: Jussi Huttunen, Kuopio. Sotainvalidien ansioristin sai: Heikki Lahtela, Siilinjärvi. Lisäksi sotainvalidien ansioristi viedään Risto Räisäselle Vieremälle. Pohjois-Savon piirin alueella toimiva Iisalmen Vetrean palveluneuvoja, sairaanhoitaja Riitta Röntynen jäi eläkkeelle kesällä. Riitta ehti toimia neuvontapalve- Riitta Röntynen Risto Räisänen ja sotainvalidien ansioristi. Päivi Vainionpää lussa yli 30 vuotta. Suuret kiitokset Riitalle! Uusi palveluneuvoja on sairaanhoitaja Päivi Vainionpää. Hänet tavoittaa tiistaista torstaihin klo 8–15 p. 044 380 3048 Katariina Kuurola Heikki Lahtela ja Jussi Huttunen SUUR-SAVO Kyyhkyläntie 9, 50700 Mikkeli Puh. 0400 756 249 Piirin terveiset Sotainvalidipäivänä 18. 8. muistettiin kaikkia piirin sotainvalideja kukkatervehdyksellä. Mikkelissä Villa Marski järjesti sotainvalideille juhlavan tilaisuuden kakkukahvien kera. Juvalla Partalan Kartanossa 28.8. jaettiin seuraavat huomionosoitukset: Liiton vapaudenristitunnuksella ja nauhoilla varus- Partalan kartanossa huomionosoitusten saajat Antti Kilkki, Eeva Leskinen ja Riitta-Leena Heinonen. Sotainvalidien kukkatervehdys Pixabay tettu pienoislippu: Eeva Leskinen Rantasalmi sekä Sotainvalidien ansioristi: Riitta-Leena Heinonen Varkaus ja Antti Kilkki Juva. Lisäksi Veljesliitto myönsi Sotainvalidien ansioristin Kruunupuiston palveluneuvojalle ja Savonlinnan osaston yhteyshenki- lölle Merja Nyrkölle Savonlinnaan. Lämpimät onnittelut kaikille! Hyvää syksyn jatkoa! Katariina Kuurola

32 Piirit toimivat POHJOIS-KARJALA Kirkkokatu 11, 80100 Joensuu Puh. 040 536 7537 Piirin vuosikokous Vuosikokous pidettiin koronaepidemiasta johtuen 8.7. Piirin puheenjohtajana jatkaa sosiaalineuvos Ahti Karttunen Outokummusta. Erovuoroisista jäsenistä jatkavat Veijo Saloheimo Joensuusta, Risto Alanko Juuasta ja Matti Karvinen Ilomantsista. Erovuoroisista varajäsenistä jatkavat Kosti Kinnunen Joensuusta, Timo Laukkanen Enosta ja Timo Tolvanen Liperistä. Edustajaksi liiton kokouksiin valittiin Ahti Karttunen ja varalle Mauri Timonen Nurmeksesta ja Kari Kalinen Outokummusta. Tilintarkastajaksi valittiin joensuulaiset HT Mauri Mutanen ja varalle HT Sirkka Pirinen. Toiminnantarkastajaksi valittiin joensuulaiset Harri Hentunen ja varalle HT Teuvo Pursinainen. Hyväksyttiin vuoden 2019 tilinpäätös ja toimintakertomus ja myönnettiin vastuuvapaus tilija vastuuvelvollisille. Hyväksyttiin vuoden 2021 talousarvio ja toimintasuunnitelma lisäyksellä: ”Toiminnat toteutetaan koronaepidemian ehdoilla”. Liiton 80-vuotisjuhlakahvitilaisuudet Korona-aika on rajoittanut kaikkien tilaisuuksien järjestämistä. Piiri halusi kutenkin juhlistaa Veljesliittoa. Vetrean Urholassa tarjottiin 18.8. kaikille jäsenillemme kakkukahvit ja toimitettiin liiton 80-vuotiskortit. Suomen liput nostettiin Vetrean ja Suomen Seniorikotien salkoihin. Urholan toivomus oli, ettei ulkopuolisia vierailuja toteutettaisi. Piiri järjesti 25.8. Malmikodin Ravintola Pinjassa juhlavan tilaisuuden, johon oli kutsuttu parikymmentä vierasta. Tilaisuudes- sa luovutettiin huomionosoitukset seuraaville: Sotainvalidien Ansioristi Maila Liimatta Eno ja Lea Soininen Outokumpu, liiton korkein huomionosoitus; pienoislippu Vapaudenristin tunnuksella ja nauhalla Juho Pehkonen Lieksa, suuri ansiomerkki Maritta Kalinen Outokumpu ja kultainen ansiomerkki Jorma Mikkonen Joensuu. Huomionosoitukset on myönnetty myös Riku Huhtasalolle, Mika Hirvoselle ja Martti Törröselle, jotka olivat estyneet saapumasta tilaisuuteen, joten ne luovutetaan heille myöhemmin. Nurmes-Valtimo osaston puheenjohtaja Mauri Timonen esitti purkautuneen osaston tervehdyksen ja luovutti kunniapuheenjohtaja Jouko Hälvälle ja puheenjohtaja Ahti Karttuselle osaston standaarit pitkäaikaisesta yhteistyöstä. Puheenjohtaja Ahti Karttunen esitti yhteenvedon liiton ja piirin toiminnasta ja toi esille useita uraauurtavia hankkeita, joiden avulla olemme pystyneet parantamaa jäsenistömme etuisuuksia ja elämänlaatua. Nostimme maljat sotainvalideille, puolisoille ja leskille sekä Veljesliitolle. Kunniapuheenjohtaja eversti Jouko Hälvä esitti Yrjö Jylhän runon ”Kolme sanaa” . Omassa puheenvuorossaan sotakamreeri Jorma Mikkonen kiitti Pohjois-Karjalan alueen veteraanijärjestöjen välistä hyvää yhteistyötä. Kaikille osallistujille annettiin siniset samettikansiot, jossa oli Heikki Turusen runo ”Tuntematon Sotainvalidi”, liiton juhlalehti ja kortti sekä piirin vuosikertomus. Nurmes-Valtimo osaston pitkäaikaiselle toimijalle Pirkko Karjalaiselle järjestettiin Nurmes-kodissa ulkoilmatilaisuus, jossa puheenjohtaja Mauri Timonen luovutti hänelle liiton pienoislipun Vapaudenristin tunnuksella ja nauhalla. Tilaisuuteen osallistui parikymmentä henkilöä. Pirkko Karjalainen toimi osaston, naisjaoston ja naistoimikunnan johtotehtävissä vuodesta 1986 lähtien. Sotainvalidipuolisonsa Einon kanssa he tekivät sotainvalidityötä yhdessä suurella sydämellä ja Pirkko oli puolisonsa vahvana tukena hänen loppumatkallaan. Tuulikki Leinonen Malja kohotettiin jäsenille sekä 80 vuotta täyttäneelle Veljesliitolle. Kuva: Kalevi Lohiranto Kahvitilaisuuteen osallistuneita. Kuva: Kalevi Lohiranto Perinneyhdistyksen perustaminen 13.8.2020 Sotiemme 1939–1945 Pohjois-Karjalan Perinneyhdistys ry:n perustava kokous pidettiin 13.8. Rajavartioston tiloissa Ylämyllyllä. Yhdistys on ensimmäinen laatuaan koko Suomessa. Kokoukseen osallistui 43 henkilöä ja puheenjohtajana toimi Jyrki Huusko, joka valittiin myös yhdistyksen puheenjohtajaksi. Hallitukseen nimettiin Pohjois-Karjalan Sotainvalidipiiristä Ahti Karttunen ja varalle Tuulikki Leinonen. Tarkoituksena on Tammenlehvän Perinneliiton alueellise- na jäsenyhdistyksenä hoitaa ja vaalia sotien 1939–1945 sotasukupolven perinteitä ja arvoja, toimia alueellisen perinnetyön koordinoijana ja toteuttajana, ylläpitää yhteenkuuluvuutta ja isänmaallista henkeä sekä edistää veteraanien, puolisojen ja leskien yhteiskunnallisia etuja, toimia toimeentuloturvan ja asumisolojen parantamiseksi sekä hoivaja kotipalvelujen ja kuntoutuksen edistämiseksi. Tuulikki Leinonen Sotiemme 1939–1945 Pohjois-Karjalan Perinneyhdistys perustetava kokous pidettiin 13.8. Kuva: Kalevi Lohiranto

Piirit toimivat 33 KESKI-POHJANMAA Kitinkuja 2, 69100 Kannus Puh. 044 304 2669 Syysterveiset Keski-Pohjanmaalta! Piirin vuosikokous saatiin vihdoin pidettyä 9.6. lounaskahvila Rauhalassa. Kokoukseen osallistui osastoista neljä edustajaa, kahdeksalta jäseneltä oli valtakirjat, koska vallitsevan tilanteen vuoksi he eivät voineet osallistua. Yhteensä osallistujia oli 29. Kokouksen aluksi piirin puheenjohtaja Esko Hirviniemi piti avaussanat. Kannuksen kirkkoherran Erkki Huukin hartaudessa muistettiin poisnukkuneita. Musiikista vastasi kanttori Johanna Koivumaa. Kokousväelle tervehdyksen toi Juha Laikari Veljesliitosta. Piirin puheenjohtaja Esko Hirviniemi valittiin jatkamaan entisessä tehtävässään. Erovuorossa olleet hallituksen jäsenet jatkavat hallituksessa. Piirin vuosikokouksen jälkeen pidettiin Perinneyhdistyksen vuosikokous. Huomionosoituksia jaettiin vuosikokouksessa kiitoksena ansiokkaasta työstä. Suurella ansiomerkillä muistettiin Kitin- kannuksen toimitusjohtajaa Katri-Helena Syriä. Kultaisella ansiomerkillä muistettiin seuraavia tukihenkilöitä: Juha Latukka, Esko Ruokoja sekä Kitinkannuksen työntekijöitä: Marjo Anttiroiko, Irene Iso-Oja, Anna-Reetta Konttila, Pirkko Lahti, Sirpa Lehtinen, Piia Penttilä, Sirpa Pirilä, Anja Timlin ja Piia Vuotila. Standardilla muistettiin: Airi Alpua, Sirpa Asuinmaa, Marja-Liisa Kattilakoski ja Raili Tikanmäki. Vapaaehtoisen maanpuolustustyön ansiomitalilla palkittiin seuraavat: Seppo Alpua, Tapio Leskelä ja Anna-Liisa Salo. Sinisen ristillä muistettiin: Roope Alpua, Seppo Kauppila ja Hannu Pajunpää. Lämpimät onnittelut kaikille! Vuosikokouksessa päätimme siirtää 18.8. pidettäväksi suunniteltua piirin kesä-/sotainvalidijuhlaa myöhempään ajankohtaan vallitsevan tilanteen takia. Alustavasti uudeksi ajankohdaksi valittiin perjantai 4.12. Kitinkannuksessa. Mutta tällä hetkellä tilanne ei näytä hyvältä. Piirihallitus kokoontuu lokakuun alussa ja päättää asian silloin. Kutsu juhlaan laitetaan henkilökohtaisesti jäsenille ja tukihenkilöille, mikäli voimme järjestää juhlat tänä vuonna. Juhlat Kitinkannuksessa Kesäisen kevyesti sekä turvaohjeet huomioiden juhlimme Kitinkannuksessa oman väen kesken sotainvalidipäivää sekä Veljesliiton 80-vuotispäivää. Luin tilaisuudessa Sotainvalidien Veljesliiton tervehdyksen sekä kat- Veteraanipäivän tilaisuudessa luovutettiin kultaiset ansiomerkit ja standaarit Lauri Tilukselle (vas.) ja Reino Kullalle. soimme yhdessä presidenttiparin videotervehdyksen. Kutsuttuna oli piirin puheenjohtaja Esko Hirviniemi, joka piti puheen sekä esityksen Suomen rauhanturvaajista. Hartaushetken piti veljespappimme Kai Juvila Kannuksen seurakunnasta. Lauluesityksellä meitä ilahdutti talon asukas Reijo Niemonen sekä sosionomi/virikeohjaajamme Marianne Kykyri-Känsäkoski sekä loppusanat lausui Kitinkannuksen toim. johtaja Katri-Helena Syri. Sotainvalidi Ilola Edviniä muistettiin etukäteen syntymäpäivälau- Vuosikokouksessa huomioituja sekä vasemmalla Juha Laikari ja oikealla Esko Hirviemi. lulla hänen täyttäessään 103 vuotta ja hänet huomioitiin sotainvalidien ansioristillä. Täytekakkukahvit päättivät juhlahetken. Pidimme myös huhtikuussa Kitinkannuksessa oman väen kesken pienimuotoisen veteraanijuhlan 27.4. ja silloin huomioitiin kultaisella ansiomerkillä sekä liiton standaarilla sotainvalidit Lauri Tilus sekä Reino Kulla. Hyvää vointia, voimia ja syksyä kaikille! Maija Paasila Edvin Ilolalle myönnettiin sotainvalidien ansioristi. Kuva: ArtHippa

34 Piirit toimivat POHJOIS-POHJANMAA Uusikatu 58 B 16, 90100 Oulu Puh. 045 182 4484/ 044 479 4797 Sotainvalidipäivä 18.8.2020 Sotainvalidien Veljesliiton 80vuotisjuhlaa vietettiin Pohjois-Pohjanmaan piirissä Perämeren rannalla Oulussa ravintola Nallikarissa. Koronataudin ongelmien takia osanottajien määrä oli viime hetkillä jonkin verran karsiutunut, mutta paikalla oli kuitenkin eri puolilta piiriä n. 65 osanottajaa. Sotavalidiveljien lisäksi joukossa oli runsaasti puolisoita ja leskiä sekä tukihenkilöitä. Sää suosi tapahtumaa meren ollessa lähes tyyni. Tilaisuus alkoi Tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja rouva Jenni Haukion videotervehdyksellä Sotavalidien Veljesliiton 80-vuotispäivän kunniaksi. Tämän jälkeen luettiin Oulun hiippakunnan piispan Jukka Keskitalon tervehdys. Piirin puheenjohtaja Pentti Jouppila totesi tervehdyspuheessaan, että koronaepidemia on vaikuttanut kuluneen vuoden ohjelmaan monin tavoin. Mm. huhtikuuhun suunniteltu tukihenkilöseminaari jäi pitä- Juhlavieraita Nallikarissa. Alikersantti Marko Hernesniemi Kainuun prikaatista esitti varusmiehen tervehdyksen. Piirin puheenjohtaja Pentti Jouppila piti juhlan avauspuheenvuoron, jossa hän kertoi ajankohtaisista asioista. Hän kertoi myös, kuinka korona on laittanut suunnitelmia uusiksi. mättä, samoin kaikki tilaisuudet kesäkuussa. Vasta heinäkuussa päästiin avaamaan Hietasaaren Veljeskodin veljeskokoontumiset. Syksyllä toteutetaan tukijäsenten toimesta kaikille piirin sotainvalideille, leskille ja puolisoille kotiin vietävä juhlavuoden tervehdys. Nuoren varusmiehen tervehdyksen esitti Kainuun Prikaatin alikersantti Marko Hernesniemi. Tilaisuudessa oli hänen lisäkseen avustustehtävissä neljä muuta varusmiestä. Luottamuspappimme rovasti Pertti Lahtisen hartauspuheen jälkeen seurasi ansiomerkkien jako. Sen toimitti avustajineen Kainuun prikaatin aluetoimiston päällikkö ev.luutn. Vesa Värjyvirta. Sotainvalidien Veljesliiton ansioristin saivat vastikään 100 vuotta täyttänyt sotainvalidi Matti Aitto-oja, jo- ka ei voinut tulla paikalle sekä sotainvalidi Jouko Korhonen. Suomen valkoisen ruusun 1. luokan mitalin kultaristein sai sotainvalidityössä ansioitunut Reijo Niemelä. Päivän musiikkiohjelmasta vastasi ensin Oulun Sotaveteraanikuoro laulamalla Mihkel Kolditsin johdolla Miks leivo lennät Suomehen ja Halk illan ruskon auermaan käy lento joutsenen ja sitten Pentti Kaustinen soitti harmonikalla Suvivalssin. Odotetun juhlapuheen piti hienolla tavallaan emeritus tuomiorovasti Matti Pikkarainen. Hän toi esille sen työn merkityksen, minkä sotainvalidit ovat keskinäisen veljiensä auttamisen saralla 80 vuoden aikana tehneet. Sotien jälkeen tämä työ tehtiin niukoissa oloissa kovin ponnistuksin, mutta tulevaisuuteen uskoen. Jälkipolvet Osallistujia oli n. 65 eri puolilta piiriä. saivat myös tämän työn hedelmistä nauttia mm. pääsemällä kaikkialla Suomessa kunnollisen koulutuksen pariin. Tie maailman vauraimpien ja onnellisimpien kansakuntien joukkoon on ollut pitkä ja ankara, mutta se on veteraanisukupolven antaman esimerkin ja työn ansiosta onnistunut. Päätöspuheenvuoron piti 98-vuotias sotainvalidi Jouko Korhonen kertoen omakohtaisia muistoja sotainvalidityön alkuvaiheista Oulussa. Juhlapäivä päättyi yhteisesti laulettuun Sillanpään marssilauluun, jonka jälkeen nautittiin juhlalounaaksi maittava lohikeitto. Pentti Jouppila SV:n Pohjois-Pohjanmaan piiri ry puheenjohtaja Kuvat: Raimo Sévon Sotainvalidi Jouko Korhonen.

Piirit toimivat 35 LAHTI Rautatienkatu 1 B 8, 15100 Lahti Puh. 040 740 6815 Lahden piiristä Jokainen osasto viettää tai on jo viettänyt liiton 80-vuotisjuhlia omanlaisena tapahtumanaan. Piiri tukee näitä tapahtumia. Lahden sotainvalidipiirin toiminta alkaa olla loppusuoralla. Toimisto on suljettu ja aineisto siirretty pienempiin tiloihin. Toiminta jatkuu silti entiseen mal- liin ilman palkattua henkilökuntaa. Piirin toiminnassa alkaakin läheisempi toiminta perinnejärjestön Lahden alueyhdistyksen kanssa - käsi kädessä, hyvässä hengessä nuorempien tukijäsenten toimesta. Piirin postiosoite on Rautatienkatu 1 B 8, 15100 Lahti, p. 040 740 6815, penttijlofgren@gmail.com Hyvää syksyä kaikille! Pentti Löfgrén puheenjohtaja Sotainvalidien Veljesliiton 80-vuotisjuhla Heinolan Sotainvalidit olivat kutsuneet Koskensaareen invalidien majalle muistelutilaisuuteen paikalliset sotiemme veteraanit, seurakun- nan edustajia sekä henkilöitä, jotka ovat toimineet järjestön hyväksi. Juhla aloitettiin lipunnostolla ja lippulaululla. Tervehdyspuheen piti Heinolan sotainvalidiosaston puheenjohtaja Veikko Punakallio. Rovasti Anja Mastosalo siunasi maittavan ruuan. Tapahtuman juonsi johtokunnan jäsen, sotainvalidin poika Erkki Heiskanen. Kalle Hiltunen laulatti yleisöä. Lahden piirihallituksen puheenjohtaja Pentti Löfgren kertoi tulevista tapahtumista. Puheissa mietittiin, kuinka sotamuistot kulkevat sodan kokeneiden mukana loppuelämän ajan. Juhlassa kiitettiin veteraanien panosta Suomen hyväksi. Heinolan Sotaveteraanit lahjoitti Veikko Punakalliolle kukkia, viirin ja diplomin. Erkki Heiskanen esitti koskettavan, käkisalmelaisen Valto Saran kirjoittaman runon. Heinolan Sotainvalidit ry. perustettiin vuonna 1945 ja Naisjaosto vuonna 1947. Heinolassa on kaksi sotainvalidia: Veikko Punakallio, 98, jolla on meneillään jo 24. vuosi puheenjohtajana. Toinen sotainvalidi on Veikko Holappa, 100. Hän on mikkeliläisessä hoivakodissa eikä päässyt paikalle. Heinolan Sotainvalidien vpj Seppo Sormunen lausui tilaisuuden loppusanat ja jakoi Veljesliiton juhlavuoden kortit. Ilmakin suosi tapahtumaa, joka oli lämminhenkinen ja muistorikas. Anneli Lahtinen Heinolan naisjaoston pj Juhlaväkeä Koskensaaren invalidien majalla. KAINUU Seminaarinkatu 5, 87100 Kajaani Puh. 08 622 485 Korona on koetellut ja muuttanut toimintatapoja Olemme eläneet poikkeuksellisen kevään ja kesän. Olemme saaneet opetella varomaan saamasta koronavirustartuntaa ja levittämästä sitä muille. On pitänyt opetella toimimaan niin, ettei tartuta muita siinäkään tapauksessa, että sattuisi itse olemaan koronaviruksen oireeton kantaja. Fyysiset sosiaaliset lähikontaktit on vähennetty minimiin. Käytännössä kaikki neuvontapalvelu on tehty ja tehdään toistaiseksi etänä puhelimitse ja sähköpostin avulla. Kuntoutukset ovat olleet tauolla. Ruoka- ja apteekkiostosten tekoon ja muuhun asiointiin sekä ateriapalvelun aterioiden noutoon on järjestetty ja järjestetään avustajia, jotka hoitavat asiat ilman lähikontakteja. Piirin toimisto on vanhusten asumispalveluyksikössä, jossa vierailut ovat korona-aikana olleet kiellettyjä. Tämän vuoksi toimistotyö on tehty pääasiassa kotitoimistossa. Lisäksi kaikkiin neuvontapalvelun ja veteraaniasioiden neuvottelukunnan kokouksiin on osallistuttu etänä. Moni toimintatapa muuttuu varmasti pysyvästi, mutta kotikäyntien ja jäsenten tapaamisen toivon jatkossa olevan mahdollista. Liiton ja piirin juhlavuosi Kaikki alkuvuoden sotainvalidien ja veteraanien yhteiset tapahtumat on jouduttu perumaan. Toivomme kuitenkin voivamme juhlia yhdessä lauantaina 12.12. juhlavuoden ja joulujuhlan merkeissä. Seuraa seuraavan 2.12 ilmestyvän sotainvalidilehden Piirit toimivat -palstaa sekä paikallislehtien ilmoituksia. Toimisto palvelee Kainuun piirin toimisto palvelee järjestöasioissa puhelimitse numeroissa 08 622 485 ja 050 372 5417 sekä sähköpostitse juha.huttunen@ sotainvalidit.fi. Neuvontapalvelu Neuvontapalvelu opastaa sotainvalideja, heidän puolisoitaan ja leskiään sekä omaisiaan lakisääteisten etuisuuksien, kuten tarvittavien kotona selviytymistä edistävien avopalveluiden, avustusten, avo- ja laitoskuntoutuksen ja jaksoittaisen ja jatkuvan laitoshoidon hakemisessa. Neuvontapalvelu auttaa jäseniä ja heidän läheisiään puhelimitse, sähköpostitse ja tarvittaessa kotikäynneillä. Neuvontapalvelua Kainuussa ja Vaalassa tekevät toiminnanjohtaja Juha Huttunen p. 050 372 5417, juha.huttunen@sotainvalidit.fi ja Veljeskoti Hyvinvointi Sammon palveluneuvoja Päivi Ahonen p. 044 745 2266, paivi.ahonen@kalevalankk.fi. Turvallista syksyä ! Juha Huttunen toiminnanjohtaja

36 Piirit toimivat LAPPI Pitkäkatu 7, 95400 Tornio Puh. 040 708 2726 Piirihallituksen jäsenet saivat "Suku-Kallen" tekemät Suomi-kellot. Piirin vuosikokous Kevään vuosikokous Lapin piirissäkin jouduttiin perumaan koronatilanteen vuoksi, mutta heti kun kesäkuussa rajoituksia löysättiin, järjestettiin piirin vuosikokous Rovaniemellä 11.6. Toramon reserviläistalossa. Paikalla oli n. 20 osallistujaa. Veljesliiton tervehdyspuheen esitti liittovaltuuston puheenjohtaja Juha Laikari, joka toimi myös kokouksen puheenjohtajana. Piirin puheenjohtajaksi valittiin jälleen yksimielisesti Jouko Lahdenperä ja varsinaisiksi jäseniksi Kauko Hannula Savukoskelta, Matti Hulkko Pelkosennimeltä, Jorma Savukoski Rovaniemeltä, Kaarlo Sukuvaara Sodankylästä, Uuno Ylihannu Ylitorniolta ja Markku Särkipaju Kemin seudusta. Särkipaju valittiin piirin varapuheenjohtajaksi. Perinteisten vuosikokousasioiden lisäksi jaettiin suuret ansiomerkit seuraaville: Eeva-Liisa Lompolojärvi, Lauri Kaikkonen, Anu Vasama sekä Raimo Aarni (ei paikalla). Vuosikokouksen alussa Rintamaveteraanipiirin toiminnanjohtaja Heikki Haavikko ja Kaar- lo Sukuvaara luovuttivat piirihallituksen jäsenille ”Suku-Kallen” suunnittelemat hienot, teräksestä valmistetut Suomi-kellot. Juhlatunnelmia Lapista Lapin kuntoutuksessa ja Tornion Saarenvireessä juhlittiin sotainvalidipäivänä pienimuotoisesti Veljesliiton 80-vuotispäivää ja Lapin piirin 75-vuotisjuhlaa. Torniossa juhlistettiin samalla Tornion Sotainvalidien 75-vuotispäivää. Koronarajoitusten vuoksi ulkopuolisia ei valitettavasti voitu kutsua paikalle. Veljesliitto tarjosi juhlan kunniaksi kakkukahvit taloissa asuville sotainvalideille. Saarenvireessä juhlapuheen ja veljesliiton tervehdyksen esitti Lapin piirin puheenjohtaja Jouko Lahdenperä ja Lapin kuntoutuksessa kapteeni Petri Keihäskoski. Jorma Savukoski esitti Yrjö Jylhän koskettavan runon ”Hyvästi Kirvesmäki” Saarenvireessä luettiin sotainvalidi Tenhon Ruotun itse kirjoittama runo. Molemmissa laitoksissa kuunneltiin myös presidentin tervehdysvideo. Anu Vasama Oiva Honkanen, Lapin kuntoutuksen toimitusjohtaja Johanna Tervala, Jorma Savukoski ja Petri Keihäskoski Rovaniemellä. Kuvassa sotainvalidi, juhlassa esitetyn runon kirjoittanut Tenho Ruotu ja Saarenvireen toimitusjohtaja Tuomo Hokkinen. Onnittelemme Juha Laikari, Anu Vasama Eeva-Liisa Lompolojärvi, Jouko Lahdenperä ja Lauri Kaikkonen. Kemiläinen, Saarenvireessä asuva sotainvalidi Arvi Tuupanen täytti 100 vuotta 10. syyskuuta. Lämpimät onnittelut!

Piirit toimivat 37 RANNIKKO-POHJANMAA Jeansborgintie 1 A, 66900 Uusikaarlepyy Puh. 050 382 5257 Fysioterapeutti Esa Kuparille luovutettiin sotainvalidien ansioristi. Vuosikokous Myöhästynyt vuosikokous pidettiin 25.8. Vaasan Sotilaskodissa. Läsnä oli 19 henkilöä. Puheenjohtaja Markku Ranta avasi kokouksen ja luovutti mitaleita. Sotainvalidi Gunnar Norrman, Vaasa, sai liiton pienoislipun vapaudenristin tunnuksin ja nauhoin ja samalla hänestä tuli Veljesliiton Kunniakerhon jäsen. Tasavallan presidentti oli myöntänyt piirihallituksen jäsenille ja tukihenkilöille Mona Strandbergille (Närpiö) ja Wolf Enbackalle (Pietarsaari) Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein. Piirihallituksen jäsen ja tukihenkilö Bjarne Friman (Närpiö) sekä fysioterapeutti Esa Kupari (Laihia) saivat molemmat Veljesliiton ansioristin. Esa Kupari on monien vuosien aikana kuntouttanut monta sotainvalidia Vaasassa. Vuosikokouksessa Markku Ranta valittiin uudelleen piirin RUOTSI Slakthusplan 3, 2 tr, 12117 Johanneshov, SE Puh. 00 46 8 648 1131 Ruotsin piiristä Piirin vuosikokous on vielä pitämättä. Vuosikokouksen materiaali on ollut jo pitkään valmista mutta kokousta ei ole pystytty järjestämään. Tilannetta on seurattu tarkasti ja nyt ollaan tultu Vuosikokousväkeä Vaasan Sotilaskodissa. puheenjohtajaksi vuodelle 2020. Hallituksen muut jäsenet ovat Wolf Enbacka (varapuheenjohtaja) Ingmar Edfelt, Bjarne Friman, Göran Holms, Mathias Kass, Raimo Latvala, Mona Strandberg, Folke Sundström ja Tony Westerlund. Piirin veljespappina on Tor-Erik Store. Juhlat Veljesliitto täytti tänä vuonna 80 vuotta. Molemmissa sairaskodeissa juhlimme tätä kakkukahveilla muutaman sotainvalidin ja puolisojäsenen kanssa 18. elokuuta. Korona-tilanteen vuoksi juhlimme pienimuotoisesti. Kaikki meidän kesäjuhlamme on peruttu, mutta toivoa on vielä, että voimme tavata joulukuussa joulujuhlien yhteydessä. Hyvää syksyn jatkoa kaikille! Monika Julin siihen tulokseen, että vuosikokous järjestetään alkusyksystä riippumatta tilanteesta. Kutsut vuosikokoukseen toimitetaan kaikille jäsenille syyskuun  puolivälissä. Neuvontapalvelu opastaa jäseniämme heidän lakisääteisten etuuksien saamisessa. Tämä sisältää neuvonnan myös Ruotsin sosiaalilainsäädännön etuuksissa. Neuvontapalvelua Ruotsissa tekee Juha Joki puh. +46 70563 0373, juha.joki@krigsinvaliderna.se Käytännössä kaikki tilaisuudet, joihon piiri tavallisesti Ruotsissa osallistuu, ovat helmikuusta lähtien peruttu. Vuosikokouksen lisäksi tämä koskee hengellistä päivää, kaatuneitten muis- Sotainvalidit Heikki Vesterlund ja Esko Varsala Veljesliiton 80 – vuotispäivänä Selkämeren sairaskodissa. Kuvassa myös sairaskodin johtaja Tony Westerlund. topäivää, veteraanipäivää, puolustusvoimien lippujuhlaa jne. Toivomme, että tilanne paranee, jotta pystymme alueilla taas fyysisesti tapamaan toisiamme. Jos mahdollista, niin soitelkaa tuttujenne kanssa kunnes saatte taas mahdollisuuden tavata toisianne. Ruotsista on saanut tulla Suomeen ilman karanteeniin joutumista 19. syyskuuta lähtien. Toivotaan, että pääsemme sinne kuntoutukseen, sukuloimaan tai muuten vain asioimaan. Tämä voi varmaan taas muuttua pian, mutta toivotaan, että pahin olisi nyt ohi. Hyvää syksyn jatkoa kaikille! Juha Joki toiminnanjohtaja Pixabay

38 Översättning: Henry Byskata KRIGSINVALIDEN Organ för Krigsinvalidernas Brödraförbund Ledare 3 / 2020 Anpassningen går vidare Krigsinvalidernas Brödraförbund har under hela den tid, åtta decennier, förbundet varit verksamt anpassat sin verksamhet i enlighet med sina medlemmars behov. Få organisationer har i likhet med Brödraförbundet haft samma medlemsgrund alla dessa år. Under denna långa tid har det av unga män och kvinnor blivit åldringar. Brödraförbundets verksamhet har alltid tryggat sig vid frivilliga förtroendepersoner. Till en början fanns det avlönad personal endast på centralbyrån och dess antal steg i och med att verksamheten utökades. För att förstärka fältorganisationen grundade man år 1942 ombudsdistrikten, som sköttes av deltidsanställda vid sidan av sitt sedvanliga arbete. År 1944 kom heltidsanställda distriktssekreterare med i bilden i och med uppkomsten av den nutida distriktsorganisationen. Också i de största stadsavdelningarna avlönades anställda, men Brödraförbundets omfattande fältorganisation har i årtionden fungerat i huvudsak tack vare det arbete förtroendepersonerna utför. Krigsinvalidarbetet har förändrats i enlighet med medlemskårens behov. Under krigsåren och genast därefter bestod arbetets tyngdpunkt i att bistå och understöda bildandet av hem samt erhållandet av ett yrke. Under de följande årtiondena tryckte Brödraförbundet på för att staten skulle utveckla krigsinvalidservicen. Planeringen av krigsinvalidernas ålderdomsservice påbörjades redan i slutet av 1970-talet och under de senaste årtiondena har densamma utvecklats allt bättre. Fram till år 1950 hade antalet medlemmar i Brödraförbundet vuxit till närmare 50 000 krigsskadade och dessas ärenden handhades av 400 krigsinvalidavdelningar på olika håll i landet. Medlemsantalet höll sig på samma nivå ända fram till början av 1990-talet i och med att nya medlemmar tillkom. Avdelningarnas antal började avta först på 2000-talet och i synnerhet på 2010-talet, när det i dem fanns endast några krigsinvalidmedlem- Vem har hand om dina ärenden? En nedsatt funktionsförmåga beroende på sjukdomar och åldrande kan begränsa eller rentav utgöra ett hinder för att kunna sköta egna ärenden. Under koronaepidemin har man också rekommenderat, att man skall försöka undvika närkontakter. Vid behov existerar det olika alternativ, med vilka en närstående eller någon annan person kan komma till hjälp, när det gäller att sköta ärenden. Vanlig fullmakt Det är möjligt att sköta ärenden i vardagen genom att befullmäktiga en annan person för dessa. I praktiken sker detta i allmänhet genom att ge fullmakt. En fullmakt kan begränsas till viss person och för en viss uppgift eller så kan fullmakten omfatta ett mera utsträckt handhavande av olika ärenden. Folkpensionsanstalten, många olika myndigheter och bankerna har sina egna fullmaktsblanketter, som de önskar skall använ- das. I allmänhet tjänar en egen upprättad fullmakt ändå samma sak. Rätt att använda bankkonto När det gäller bankärenden utgör ett alternativ att man ger rätt till användning av konto t.ex. till maken/makan, ett barn eller en annan betrodd person man själv utsett. När så sker kan dessa lätt sköta ärenden också såsom elektroniska tjänster i nätbanken eller om man så kommer överens med bankkort, med vilket man kan lyfta kontanter eller betala uppköp. Man ger fullmakten för kontoanvändning i den egna banken. Folkpensionen och ärenden inom den sociala servicen När det gäller pensioner som skall ansökas hos Fpa och de flesta understöden, kan en nära anhörig eller också annan person, som i huvudsak har haft ansvar för den ansökande, mar kvar. Samtidigt har också de avlönade anställdas antal på centralbyrån och ute på fältet minskat. Anpassningen fortsätter helt naturligt även nu, när antalet krigsinvalider i hela landet är ca ettusen dvs ungefär en procent av alla som har något bestående men. Antalet krigsinvalidavdelningar har gått ner till under hundra och verksamheten har mer och mer koncentrerats till krigsinvaliddistrikten. Tusentals frivilliga förtroendepersoner arbetar ute på fältet. Brödraförbundet har klara planer för hur man skall ta tand om också de sista krigsinvaliderna och makamedlemmarna. När krigsinvaliddistrikten i sinom tid har upplösts övergår ansvaret för de sista krigsskadade till traditionsföreningarna och deras förtroendepersoner. Det är viktigt att man har omsorg om våra hedersmedlemmar, män och kvinnor, ända till slutet. Markku Honkasalo chefredaktör Juristen använda talerätt i ärendet. En förutsättning är att den ansökande på grund av sjukdom, åldrande eller annan liknande orsak inte förmår ansöka om förmånen eller bevaka sina rättigheter och saknar intressebevakare. Om en klient inom socialvården inte förmår delta i planeringen av sina tjänster eller förstå föreslagna lösningsalternativ, kan man reda ut personens vilja i samarbete med anhörig eller annan närstående person. Befullmäktigande gällande intressebevakning Medelst intressebevakningsbefullmäktigande kan man i förväg ge direktiv gällande skötsel av sina ärenden med tanke på att man senare blir oförmögen att handha dessa. Samtidigt har man möjlighet att välja till vem man vill ge denna uppgift. Den befullmäktigade kan vara en nära anhörig, en släkting, en vän eller annan betrodd person, som är

39 Juristen Hur göra upp ett befullmäktigande? Ett intressebevakningsbefullmäktigande görs upp skriftligt genom att åstadkomma en fullmakt för intressebevakningen. Två ojäviga vittnen bör samtidigt vara närvarande och bevittna fullmakten efter att den befullmäktigande själv först har undertecknat fullmakten. Genom att använda sakkunnighjälp säkrar man bäst att intressebevakningsfullmakten motsvarar de målsättningar man uppsatt för densamma och att den uppfyller lagenliga formkrav. I fullmakten nämner fullmaktsgivaren den befullmäktigade vid namn och definierar så tydligt som möjligt de frågor som befullmäktigandet omfattar. Från den befullmäktigade skall också fås ett godkännande av att uppgiften tas emot. Vid behov kan de befullmäktigade vara flera för att handha t.ex. olika ärenden eller så kan man i fullmakten utse en suppleant för den befullmäktigade. Intressebevakningsfullmakten skall innehålla ett omnämnande, enligt vilket densamma träder i kraft, i det fall att den befullmäktigande blir oförmögen att handha sina ärenden i fall av sjukdom, störning gällande den mentala handlingsförmågan eller annan motsvarande orsak. Den undertecknade och bevittnade fullmakten överlåts till den befullmäktigade eller den befullmäktigade får på annat sätt meddelande därom. Givaren av befullmäktigandet får om personen så vill senare ändra befullmäktigandet eller inhibera detsamma. Ikraftträdandet av befullmäktigandet Intressebevakningsbefullmäktigandet kan sättas i kraft först när dess givare inte längre t.ex. på grund av sjukdom förmår handha sina ärenden. Ikraftträdandet av befullmäktigandet förutsätter att detsamma fastställts av Myndigheten för digitalisering befolkningsdata. Den person som utsetts till befullmäktigad bör uppvisa fullmakten i original för Myndigheten för digitalisering och befolkningsdata. Dessutom behövs läkarintyg eller annan motsvarande utredning, som intygar att personen som gett befullmäktigandet har blivit oförmögen att handha de ärenden som befullmäktigandet avser. Myndigheten för digitalisering och befolkningsdata skall i allmänhet ge givaren av befullmäktigandet tillfälle att bli hörd, innan den fastställer ikraftträdandet av befullmäktigandet. Ifall man inte har avtalat eller bestämt något gällande den befullmäktigades arvode, har den befullmäktigade rätt att ur givarens av befullmäktigandet tillgångar få ersättning för nödvändiga omkostnader samt ett skäligt arvode. Övervakande av den befullmäktigades verksamhet Myndigheten för digitalisering och befolkningsdata övervakar den intressebevakningsbefullmäktigades verksamhet. I denna avsikt kan Myndigheten för digitalisering och befolkningsdata vid behov av den befullmäktigade begära utredning gällande skötseln av givarens av befullmäktigandet ärenden. Om befullmäktigandet gäller ekonomiska ärenden, bör den befullmäktigade när han/hon påbörjar sin uppgift till magistraten överlämna en förteckning över givarens av befullmäktigandet tillgångar och skulder, vilka befullmäktigandet berättigar honom/ henne att handha. När befullmäktigandet inte längre är i kraft, skall den befullmäktigade ge avslutande konto gällande handhavandet av sin uppgift. Slutkontot ges till den som har rätt att ta emot egendomen. I fullmakten kan man definiera att den befullmäktigade inte skall ha en dylik förpliktelse. Intressebevakning enligt lagen om förmyndarverksamhet Om ärendena inte på annat sätt kan handhas, utser Myndigheten för digitalisering och befolkningsdata eller tingsrätten en intressebevakare. Domstolen kan förordna en intressebevakare, ifall personen på grund av sjukdom, störning i den mentala förmågan eller av annan motsvarande orsak inte förmår bevaka sina intressen eller ta hand om ärenden som rör en själv eller ens förmögenhet. Lagen förutsätter dessutom, att ovan nämnda ärenden kräver att dessa sköts om och inte på annat sätt blir sakenligt omskötta. Man kan själv hos Myndigheten för digitalisering och befolkningsdata ansöka om att en intressebevakare förordnas. Man behöver ett läkarutlåtande som bilaga till ansökan, varav behovet av intressebevakning framgår samt den ansökandes förmåga att uppfatta saken i fråga. Också t.ex. de anhöriga, närstående eller tjänstemän inom social- och hälsovården kan till Myndigheten för digitalisering och befolkningsdata lämna in anmälan om behovet av intressebevakning. Om någon annan än personen själv ansöker om förordnande av intressebevakare, fattar tingsrätten beslut i ärendet. Utgångspunkt är då att tingsrätten innan fattande av beslut hör personen, för vilken ansöks om intressebevakare. Också för make/maka bereds tillfälle att bli hörd. I allmänhet förordnas intressebevakare att handha sin huvudmans alla ekonomiska ärenden. Alternativt kan intressebevakares uppgift begränsas till endast skötsel av viss egendom eller särskilt juridiskt ärende. Man kan till intressebevakare utse en familjemedlem eller någon närstående person eller en allmän intressebevakare. De allmänna intressebevakarna är för det mesta avlönade av staten, men på vissa håll kan den allmänna intressebevakningen skötas som köptjänst, som produceras av kommunen eller något privatföretag t.ex. en advokatbyrå. De allmänna intressebevakarnas tillbudsstående tid för skötseln av individuella ärenden begränsas ofta av det stora antalet huvudmän. Intressebevakarens uppgifter När till intressebevakarens uppgift har getts att sköta om ekonomiska ärenden, bör denne/a sköta om egendomen på så sätt att egendomen och dess avkastning kan användas till godo för huvudmannen och tillfredsställa hans/hennes personliga behov. Enligt lagen bör man till huvudmannen lämna för hans/ hennes behov en skälig summa till förfogande. Till intressebevakarens uppgifter hör också att se till att huvudmannen om han/ hon så vill har möjlighet att ge normala och till ekonomisk omfattning oansenliga gåvor. Intressebevakaren äger skyldighet att föra bok över inkomster och utgifter samt lämna in årlig redogörelse till magistraten. Intressebevakaren har rätt att uppbära arvode och få ersättning för sina omkostnader. Lagen om förmyndarverksamhet begränsar omfattningen av den verksamhet den av tingsrätten eller Myndigheten för digitalisering och befolkningsdata utsedda intressebevakaren utövar. När det gäller tillgångar, kan man ofta med en fullmakt för intressebevakning bättre än intressebevakning medelst lagen om förmyndarverksamhet beakta t.ex. maken/makan eller möjligheten att fortsätta att ge ekonomiskt stöd till barnen och barnbarnen. Janne Nikkarinen beredd att ta emot uppdraget och som har beredskap att sköta om den befullmäktigandes ärenden. Utöver ekonomiska ärenden kan intressebefullmäktigandet omfatta ärenden som berör personen i fråga såsom frågor rörande hälso- och sjukvård. När det gäller befullmäktigandet, är det möjligt att definiera vad detta berör eller bestämma att någonting inte omfattas av befullmäktigandet. Dessutom kan man i intressebevakningsbefullmäktigandet skriva in direktiv gällande hur ärendena skall handhas. Den befullmäktigande får också definiera hur den befullmäktigades verksamhet skall övervakas. Seppo Savolainen generalsekreterare

40 Paulus skriver i första brev till Korinthierna 9: 24-27: ”Ni vet ju att alla löparna i en tävling springer men att bara en får priset. Löp då för att vinna det. Var och en som tävlar måste försaka allt – löparen gör det för en krans som vissnar, vi för en som aldrig vissnar. Jag har målet i sikte när jag löper, och jag slår inte i luften när jag boxas. Jag går hårt åt min kropp och tvingar den till lydnad, för jag vill inte predika för andra och själv komma till korta.” Jag tänker på dessa ord av Paulus då tidningens tema är krigsinvalidernas motion. Paulus tankar går till stadion i Korinth. Där hölls i antiken vartannat år idrottstävlingar för hela Grekland. När tävlingarna pågick berörde de hela stadens befolkning. Paulus visste vilka lockelser och frestelser den stora folkskaran i staden utsattes för. Hur svårt var det inte att leva sitt liv värdigt en kristen? Antikens ideal är inte främmande för Bibelns författare. Paulus använder många bilder ur idrotten i sina brev. Det kristna livet är som en hård tävling. Den som tror sig kunna vara en kristen utan att medvetet NYLAND Banmästargatan 9 C, 00520 Helsingfors Tel. 09 4785 0225 Distriktets årsmöte Årsmötet ägde rum på traditionellt fint sätt i god anda 11.8. i Tusby på Krapi sommarteater. Från sex medlemsföreningar närvar åtta befullmäktigade och fem personmedlemmar i distriktet samt ett antal stödande medlemmar. Brödraförbundets hälsning och information framfördes av generalsekreterare Seppo Savolainen. Brödraprästen Martti Toivanen uttalade minnesord över de avlidna och man högaktade deras minne med en tyst minut. Senaste års verksamhetsberättelse godkändes i framlagd form, likaså godkändes resultaträkningen och balansen. Bokslutet för år 2019 fastställdes enhälligt. De redovisningsskyldiga beviljades ansvarsfrihet. Till ordförande i distriktsstyrelsen omvaldes enhälligt Jaakko Torppa från Tusby. Som vice ordföranden fortsätter Erkki Tuormaa från Lovisa och Taisto Vanhapelto från Träskända. De övriga satsa allt misstar sig grovt. Om en idrottsman är redo att offra så mycket för att nå ära och framgång för några korta stunder, hur mycket mer bör då inte vi människor medvetet satsa för att vinna det eviga livet. Genom tron på Kristus har en kamp börjat. Där krävs en allvarlig ansträngning och slit för den som vill nå målet och vinna segerlönen. Ni vet ju att alla löparna i en tävling springer men att bara en får priset. Löp så för att vinna frälsningen. Av löparen krävs återhållsamhet. Det krävs ett strängt levnadssätt så att de andliga stridskrafterna inte försvagas. Vilka ideal formar dagens män och kvinnor? Träning och idealet att ha en vacker kropp är i dag viktigare än någonsin för många män och kvinnor. Hur är den kristna trons syn på kroppen och hälsan? Måttlighet och balans är svaret. Vi skall inte skada våra kroppar genom att äta fel eller för mycket. Vi skall naturligtvis röra oss och använda våra kroppar så att vi har större möjligheter att hålla oss friska. Om vi sedan vill träna mycket eller litet har den kristna tron ingen åsikt om. Gud har skapat oss olika och därför får vi också vara olika på den punkten. styrelseledamöterna är Kristiina Ikävalko-Alvas från Borgå, Pentti Kinnari från Hausjärvi, Heikki Konttinen från Sjundeå, Kari Levonen från Nummela, Hannu Santti från Vihdis och Aulis Stenholm från Högfors. Innevarande verksamhetsår fortsätts inom ramen för den av årsmötet godkända verksamhetsplanen och budgeten. En del av de planerade tillfällena har man hunnit förverkliga, men största delen har man blivit tvungen att inhibera på grund av rådande coronaepidemi. Inom Nylands distrikt erhöll Olavi Leikola från Lojo i år förbundets högsta utmärkelsetecken. Krigsinvalidernas förtjänstkors utdelades till de stödande medlemmarna Juhani Kyyhkynen från Lojo och Gudrun Nyberg från Karis. Medalj av första klass med guldkors av Finlands Vita Ros erhöll Leena Aalto från Loppis och Harriet Gustafsson från Borgå erhöll första klass medalj av Finlands Vita Ros. Våra varmaste gratulationer till dem som erhållit utmärkelserna! Krigsinvaliddagen firades på lokal nivå genom uteträff med medlemmarna eller så ihågkoms dessa per telefon. Man bjöd på jubileumskaffe på Kauniala Sjukhus och Åggelby rehabiliteringscenter. I december flyttar Brödraförbundet och distriktsbyrån här i Böle upp till tredje våningen och efter det återfinns alla veteranorganisationer i samma våning. I detta nu (problem fö- Pixabay Håll dig i form till kropp och själ "Vet ni inte att er kropp är ett tempel för den heliga anden, som ni har inom er och som ni har fått från Gud? Ni tillhör inte er själva." Tor-Erik Store Prost, Vasa rekom i somras) fungerar telefonnumret och meddelande kommer gällande ändringar, om t.ex. telefonnumret ändras i samband med flytten. Låt oss ta hand om oss själva! Må väl! Med önskan om en vacker fortsättning på hösten, Satu Jelkälä-Blomqvist verksamhetsledare Sotainvalidien Uudenmaan Perinneyhdistys - Krigsinvalidernas Traditionsförening i Nyland ry kallelse till årsmöte Medlemmarna i Sotainvalidien Uudenmaan Perinneyhdistys - Krigsinvalidernas Traditionsförening i Nyland ry kallas härmed till stadgeenligt årsmöte, som hålles onsdagen den 21 oktober 2020 kl 11.00 i Brödraförbundets mötesrum, Banmästargatan 9 C, 00520 Helsingfors. Besöksadress Klockbron 4, 2 vån. Vid mötet behandlas ärenden som finns omnämnda i föreningens stadgar § 5. Kaffeservering kl 10.30. Styrelsen

Distrikten är aktiva 41 Vi gratulerar KUST-ÖSTERBOTTEN Jeansborgsvägen 1 A, 66900 Nykarleby Tel. 050 382 5257 Årsmöte 25.08. Kust-Österbottens krigsinvaliddistrikt höll den 25 augusti ett försenat årsmöte i Soldathemmet i Vasa. Närvarande var 19 personer. Ordförande Markku Ranta öppnade mötet och började med att dela ut medaljer. Krigsinvaliden Gunnar Norrman från Vasa tilldelades förbundets miniatyrflagga med frihetskorsets tecken och band och han blev samtidigt medlem i Brödraförbundets hedersklubb. Distriktstyrelsemedlemmarna och stödpersonerna Mona Strandberg från Närpes och Wolf Enbacka från Jakobstad hade av republikens president tilldelats Finlands vita ros ordens medalj av I klass med guldkors. Styrelsemedlemmen och stödpersonen Bjarne Friman från Närpes och fysioterapeut Esa Kupari från Laihia, som under många år rehabiliterat många krigsinvalider i Vasa erhöll Brödraförbundets förtjänstkors. På årsmötet återvaldes Markku Ranta till ordförande för verksamhetsåret 2020. Styrelsen består i övrigt av följande personer; Wolf Enbacka (vice ordförande), Ingmar Edfelt, Bjarne Friman, Göran Holms, Mathias Kass, Raimo Latvala, Mona Strandberg, Folke Sundström och Tony Westerlund. Tor-Erik Store är distriktets brödrapräst. Tor Levlin 100 år Krigsinvaliden Tor Levlin från Larsmo fyllde 100 år den 6 augusti. Han firade tillsammans med några inbjudna gäster i Nykarleby sjukhem, där han bor sedan drygt ett år tillbaka. Tor har uder sitt yrkesverksamma liv arbetat som byggnadsarbetare åt olika firmor i Jakobstadstrakten. Han har också byggt en egen sommarstuga åt sej själv och tyckt om villaliv och sommartid har makarna rest både till Lappland och Norge. Tor är nu änkling. Tor trivs nu bra med att bo på sjukhemmet, men han säger att ”bästa tiden i livet var nog då man orkade arbeta”. Krigsinvaliden Gunnar Norrman tilldelades Krigsinvalidförbundets miniatyrflagga med frihetskorsets tecken och band på distriktets årsmöte den 25.08. Fester Brödraförbundet fyller i år 80 år och detta firades den 18 augusti med kaffe och tårta för krigsinvaliderna och makamedlemmarna på sjukhemmen i Nykarleby och Kristinestad. P.g.a. rådande corona-läge firades årsdagen endast i liten skala. De planerade sommarfesterna har inte kunnat ordnas, men vi hoppas att coronaläget har lugnat ner sig så att vi kan fira julfester tillsammans i december! God fortsättning på hösten! Monika Julin Häsningar från Sverigedistriktet! SVERIGE Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Tel. 00 46 8 648 1131 Distriktets årsmöte har ännu inte blivit av. Årsmötesmaterialet har funnits redo sedan länge men vi har inte lyckats hitta en bra tidpunkt. Vi följer situationen noggrant och nu har vi kommit fram till att utföra årsmötet under hösten oavsett. Kallelser kommer att skickas ut till alla medlemmar i mitten av september. Rådgivningstjänsten hjälper våra medlemmar med sina lagstadgade rättigheter där vi även hjälper till med rättigheter enligt svensk sociallagstiftning. I Sverige fås hjälp utav Juha Joki tel. +46705630373, juha.joki@krigsinvaliderna.se I princip alla tillställningar där distriktet vanligtvis deltar har ställts in sedan februari. Utöver årsmötet gäller det exempelvis den, andliga dagen, de stupades minnesdag, Veterandagen, Försvarsmaktens flaggfest osv. Vi hoppas att situationen förbättras så vi åtminstone lokalt kan träffas rent fysiskt. Om möjligt så ta kontakt via telefon med edra nära och kära tills ni kan träffas igen. Nu är det snart återigen möjligt att resa till Finland. Vi hoppas på att kunna åka på rehabilitering, träffa släkt och vänner eller i övrigt utföra ärenden. Den 19 september blir det möjligt utan karantän. Denna möjlighet kan plötsligt förändras igen men vi hoppas att det värsta är över nu. Juha Joki

42 Henkilö Nuoruuden unelmat jäivät so pikkusisaret), oli vapaaehtoisten naisten terveydenhuoltojärjestö. Apusisaret toimivat kenttä- ja sotasairaaloissa sekä muissa terveydenhuollon tehtävissä sairaanhoitajien apuna. Järjestö perustettiin vuonna 1941 Suomen Punaisen Ristin johtajan C. G. E. Mannerheimin käskyllä. Käytännössä apusisareksi ryhtyminen korvasi työvelvollisuuden, ja koulutuksen jälkeen komennukselle oli pakko lähteä. Apusisartoiminta perustui vapaaehtoisuuteen, eikä siitä saanut korvausta. Vuonna 1943 apusisarille alettiin kuitenkin maksaa päivärahaa.  Mukaan toimintaan Rauha Kajanus. Kuva: Rauha Kajanuksen kotialbumi Kuopiolainen Rauha Kajanus toimi Punaisen Ristin apusisarena jatkosodassa. Sodan keskellä nuoruuden unelmat jäivät, kuten suurimmalla osalla sodan käyneestä sukupolvesta. Sotiemme naiset luopuivat unelmistaan Suomen itsenäisyyden puolesta. Naisten sota-ajan työvelvollisuus  Suomeen oli vuonna 1939 säädetty 18–56-vuotiaita naisia koskeva sota-ajan työvelvollisuus paikkamaan työvoimapulaa, joka syntyi työikäisten miesten lähtiessä rintamalle. Vuonna 1942 työvelvollisuutta vielä laajennettiin ikähaitarin molemmista päistä koskemaan kaikkia 15–65-vuotiaita naisia. Suomen Punaisen Ristin Apusisarjärjestö  Jatkosodan aikana toiminut Suomen Punaisen Ristin Apusisarjärjestö (tai apusisaret tai Apusisaria oli jatkosodan aikana kaikkiaan 3 553. Useimmat olivat hyvin nuoria, mutta joukossa oli myös aikuisia naisia. Rauha Kajanus oli vain 16 vuotta vanha, kun hän matkusti Helsinkiin ja liittyi Punaisen Ristin Apusisarjärjestöön. Hän sai pikakoulutuksen tehtävään vuonna 1943 ja työn sotasairaalan osastolla. Työ siellä jatkui maaliskuulle 1944. Maaliskuussa Rauha sai komennuksen Raumalle, jossa hän oli töissä Karin kansakouluun rakennetussa sotasairaalassa sodan loppuun asti. Sieltä nuoren naisen matka jatkui edelleen Vaasaan siirtoväen sairaalaan. Kun kouluja ryhdyttiin avaamaan, sairaala lopetettiin ja Rauha pääsi kotiin. - Lähdin Iisalmesta Helsinkiin, kun olin 16 vuotta. Olin saanut auttamisen kokemusta kotona, kun meillä leivottiin rintamalle leipää, hän kertoo. - Sain SPR:ltä pikakoulutuksen apusisaren tehtäviin. Täytin 17 vuotta sairaalassa. Muistan, kun syntymäpäivääni vietettiin pommituksen keskellä. Tarjolla oli Ruotsista saatua Kunnioitamme SOTIEMME NAISIA Kuvan merkistä on myynnissä kaksi sarjaa, numeroitu ja numeroimaton. JATKAMME VETERAANITYÖTÄ VIIMEISEEN MIEHEEN JA NAISEEN OMALLA MERKILLÄ OSTAMALLA SOTIEMME NAISET -MERKIN OSOITAT KUNNIOITUSTA NÄILLE ROHKEILLE NAISILLE SEKÄ TUET HEITÄ JA VETERAANEJA. Numeroitu Sotiemme Naiset -rintamerkki 105,00 euroa Ostamalla tämän merkin lahjoitat kaksi virkistyskäyntiä, jotka mahdollistavat ulkoilun, kahvituokion tai kauppakäynnin Numeroimaton Sotiemme Naiset -rintamerkki 65,00 euroa Ostamalla tämän merkin lahjoitat siivouksen tai ikkunanpesun. TILAA SOTIEMME NAISET -MERKKI OSOITTEESTA veteraanit.fi tai soita (09) 678 430 Kiitos, KUN ARVOSTAT. lakritsia ja iso kakku ja ihan oikeaa kahvia! Se oli hienoa! Muistoja sodasta ja Helsingistä  Sota oli varjostanut Rauhan lapsuutta jo ennen jatkosodan apusisaraikoja. - Se oli kyllä kova kohtalo Suomelle, kun Karjala menetettiin. Sitä ei voinut ymmärtää. Helsingissä jatkosodan aikana apusisarena ollessani asuin sukulaistädin luona Siltasaarenkadulla, ja kävelin sieltä työmatkat Töölöön sairaalaan. - Yhtenä päivänä tuli kova ilmapommitus, kun olin tulossa sairaalasta kotiin. Kaisaniemenkatu paloi jo kahta puolta. Onneksi pääsin kuitenkin pommisuojaan. Se oli Siltasaaren kallioluolassa. Jäi niin mieleen, että luolan katto tärisi ja raplinkia tuli katosta päähän. Luola oli kostea, vettä tippui katosta. Ihmiset istuivat päät painuneina ja pienet lapset itkivät, Rauha muistelee. - Kerran muistan, kun rautatieaseman vasempaan siipeen tuli pommituksessa täysosuma. Mietin, miten paljon sisällä mahtoi olla ihmisiä, kun se syttyi räjähdysmäisesti tuleen. Se on jäänyt syvälle mieleen. Senkin muistan, miten Lauttasaareen laitettiin valot ja Helsinki pimennettiin. Siinä ampuivat sitten venäläiset ohi. - Sairaalassa työkaverinani oli yksi laborantti Riihimäeltä, ja pääsin auttamaan häntä työssään. Välillä meidän piti nousta sairaalaan katolle vartioimaan, ettei tullut pommiosumaa sairaalaan. - Kerran tuotiin nuorimies sairaalahoitoon. Turkin hihasta pulppusi verta. Mies oli juuri mennyt naimisiin, kun pommitus tuli. Vaimo taisi mennä. Kouluja otettiin sairaalakäyttöön - Sota-aikana kaikki koulut järjestettiin sairaalavalmiuksiin ja niihin pedattiin sängyt. Kun Kannas murtui, sieltä tuli potilaita. Silloin tein itse työtä Raumalla Karin kansakoululla, ja jouduimme hoitamaan potilaita urheilusalin pienessä pukuhuoneessa ja pesemään heitä pienissä suihkutiloissa. Monien sotilaiden jalat olivat jo mätänemispisteessä. Koetettiin antaa apua mitä pystyttiin. Arvovieraita sairaalassa  - Kroatian suurlähettiläältä leikattiin umpisuolentulehdus meidän sairaalassa Töölössä. Hänen vaimonsa toi miehelleen kananmunia. Ja minä kun osasin, jouduin keittämään munakokkelin suurlähettiläälle.  Sain palkaksi karamellia, kun mentiin petaamaan suurlähettilään huonetta.  Poikaystävälleni hän lähetti sikarin, mutta ei minulla ollut poikaystävää vielä silloin. Lähetin sikarin isälle. Oli liikuttavaa, kun sellai-

Henkilö 43 sodan jalkoihin nen suurmies antoi lahjoja minulle. - Eräs kunnianarvoinen eversti oli haavoittunut kuolettavasti, ja itse Mannerheim tuli hyvästelemään hänet. Mannerheim tuli siviilipuvussa. Meille annettiin ohjeet, ettei saa katsoa häntä eikä sanoa mitään. Näin hänet: hän oli pitkä mies, ja hän peitti kasvonsa takin kauluksella, sillä halusi olla tuntematon, koska Helsingissä oli vakoojia. Ei näistä saanut puhua sota-aikana. Muistojen virtaa  - Edesmennyt mieheni Väinö Kajanus haavoittui Omelian (Rukajärvi) motissa jo vuonna 1939. Hän parantui, mutta hänelle jäi pysyvä sydänvika. Hän kuoli 86-vuotiaana Kaunialan sotavammasairaalassa. - Miinanraivaajat ja pikkusisaret saivat veteraanijärjestöltä kuntoutusjaksoja. Minä en enää pysty menemään minnekään, kun olen halvaantunut. Mutta saan siivousapua ja apteekkikäyntejä. Minulla on turvapuhelin. Yhtenä yönä hoitajat tulivat minua hoitamaan, ja hoisivat kuin pikkulasta. Pesivät ja pistivät nukkumaan. Halvauksissa on mennyt kolmesti puhe, ja kerran piti opetella kävelemään uudestaan. Laura Pennanen Rauha Kajanus sai Sotiemme naiset -merkin. Vieressä tytär Ulla Rouvinen. Kuva: Pia Mikkonen Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake lTee osoitteenmuutoksesi ja tilauksesi ensisijaisesti puhelimitse 09 4785 0201 tai sähköpostilla keskus.tsto@sotainvalidit.fi. Myynnissä nyt Tuote kpl hinta lIlmoita tilauksessasi ha- Tuote kpl hinta luamasi tuote, tuotteiden kappalemäärä sekä yhteystietosi. Jos käytät lomaketta, tee merkinnät siihen. Kirjoita yhteystietosi lomakkeen kääntöpuolelle. Leikkaa lomake irti ja postita se meille. Postimaksu on maksettu puolestasi. Salkokilpi ______ 20 € Sotainvalidit edellä käyden -historia (sis. postituskulut) ______ 20 € – ruotsinkielinen ______ 20€ Sota ihmisessä -kirja (sis. postituskulut) Sotainvalidin rintamerkki (jäsenille) ______ 7€ Puolisojäsenen rintamerkki ______ 7€ Solmionpidike ______ Tukijäsenen rintamerkki ______ 7€ Taskukalenteri 2021 ______ 5,5 € Hautakivitunnus ø 6 cm ______ 9€ lLasku toimitetaan tuot- Uurnahautatunnus ø 2 cm ______ 7€ teen mukana. Hintoihin lisätään postituskulut. ______ 15 € 18 € l Kiitos tilauksestasi! Maksu laskulla, joka tulee tuotteiden mukana. Hintaan lisätään postituskulut ellei toisin mainita.

44 Ratkaise ristikko! Ratkaise ristikko ja toimita nuolien osoittamille riveille muodostuvat ratkaisusanat 30.10. mennessä osoitteeseen marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi tai postitse: Sotainvalidi-lehti / Ristikko, Ratamestarinkatu 9 C 00520 Helsinki. Oikein vastanneiden kesken arvotaan palkintoja. Edellisen ristikon ratkaisusanat olivat TULEVAISUUDEN TEKIJÄT ja NUORIA AVUSTAEN. Oikein vastanneiden joukosta voittajiksi arvottiin Sinikka Niemi ja Jouko Virtanen. Paljon onnea voittajille! Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake Sotainvalidien Veljesliiton tuotteiden myyntituotto käytetään sotainvalidityöhön. Merkitse tilauksesi lomakkeen kääntöpuolelle Rastita oikea ruutu, kiitos! Kyllä kiitos! Pyydän, että lähetätte merkitsemäni tuotteet alla olevaan osoitteeseen. Osoitteeni on vaihtunut. Pyydän, että lähetätte lehden alla olevaan uuteen osoitteeseeni. Kirjoitan oheen myös vanhan osoitteeni. Haluan perua lehden tilauksen. Lehden tilaaja on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Haluan perua lehden tilauksen. Sotainvalidien Veljesliitto maksaa postimaksun Nimi ________________________________________________________________________ Osoite _______________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka __________________________________________________ Puh. ________________________________________________________________________ Mahdollinen vanha osoite ____________________________________________________ Postinumero- ja toimipaikka __________________________________________________ Sotainvalidien Veljesliitto Tunnus 5003826 00003 Vastauslähetys