LABYRINTTI Mielenterveysomaisten keskusliitto – FinFami 3/2020 Ministeri Tuula Haatainen: – Toivoisin, että psyykkisistä sairauksista uskallettaisiin puhua ”Kaukana on se aika, kun Anni oli sairas ja minä häntä tukeva äiti” Toipumisorientaatio omaistyössä – miten tuemme omaisen toipumista? Omaisten tukeminen ja osallisuus julkisissa mielenterveyspalveluissa on välttämätöntä
Hae tukea www.finfami.fi onko läheisesi sairastunut psyykkisesti? Älä jää yksin.
LABYRINTTI 3/2020 KUVA: MARIKA FINNE Teema: Mielenterveysomaisen toipuminen 5 – PSYYKKISET SAIRAUDET JA MIELENTERVEYSONGELMAT EIVÄT OLE HEIKKOUKSIA. NE OVAT SAIRAUKSIA SAIRAUKSIEN JOUKOSSA. Pääkirjoitus: Kukin toipuu omalla tavallaan ja omassa tahdissaan 6 10 ”Pitää huolehtia, ettei omainen pala loppuun” 12 ”Kaukana on se aika, kun Anni oli sairas ja minä häntä tukeva äiti” 16 “On ihan okei puhua näistä, ja niistä ei kuulu selvitä yksin” 20 Pienillä pojilla ja tytöillä on nyt mahdollisuus puhua ääneen 23 24 Omaisen ääni: Rohkeus luopua väärästä vastuusta Toipumisorientaatio – uudenlainen näkökulma sairastuneen läheisen ja omaisen auttamiseen Omaisten tukeminen ja osallisuus julkisissa mielenterveyspalveluissa on välttämätöntä 27 Kerro meille hyvistä kokemuksistasi ammattilaisten kanssa 28 Omaisten kokemuksia mielenterveysongelmiin suhtautumisesta 31 Puheenjohtaja: Miten toivuin, kun läheinen sairastui psyykkisesti 32 Toipumisorientaatio omaistyössä – miten tuemme omaisen toipumista? 34 Kolumni: Normaalien maihinnousu Labyrintti 4/2020 Mielenterveys ja päihteet Seuraavaan lehteen tarkoitettujen aineistojen tulee olla 30.11.2020 osoitteessa Mielenterveysomaisten keskusliitto – FinFami, Meritullinkatu 4 B 10, 00170 Helsinki tai marika.finne@finfami.fi. KANSIKUVA: MARIKA FINNE Labyrintti-lehti on ainoa mielenterveysomaisille ja -omaishoitajille suunnattu lehti Suomessa. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. ● Julkaisija Mielenterveysomaisten keskusliitto – FinFami ry. ● Päätoimittaja Pia Hytönen ● Toimituspäällikkö Marika Finne ● Toimituksen osoite Meritullinkatu 4 B 10, 00170 Helsinki p. 050 464 2739, jaana.humalto@finfami.fi ● Ilmoitusmyynti Jukka Eriksson/ Je-Mark Ky p. 09 5489 3630, 050 339 6137, je-mark.oy@netlife.fi info@je-mark.fi www.je-mark.fi ● Taitto PunaMusta, Medialogistiikka ● Painopaikka PunaMusta, Forssa ● Tilaukset ja osoitteenmuutokset Labyrintti on jäsenetu alueellisille omaisyhdistyksille ja heidän jäsenilleen. Lehti ei ole tilattavissa. Mikäli henkilö haluaa lehden, hänen tulee liittyä jäseneksi omaisyhdistykseen. Myös yhteisöt voivat liittyä yhdistysten jäseniksi. Osoitteenmuutokset voi toimittaa suoraan paikallisyhdistykseen. 3/2020 441 612 Painotuote 3
Vertaistukea ryhmästä OLETKO MENETTÄNYT LÄHEISESI? Toivon polulla® -ryhmät läheisensä menettäneille OLETKO YKSINÄINEN NUORI? Löydä oma tarinasi® -ryhmät nuorille aikuisille mieli.fi tukea ja apua ryhmissä puh. 040 173 2040 Tulevaisuuden Portti on ammatillinen psykiatrinen hoitokoti, joka tarjoaa psykoterapiaa ja erilaisia terapiahoitoja. Pidämme tärkeänä, että nuoret mielenterveyskuntoutujat eivät jää ns. eläkeputkeen, vaan haluamme satsata ammatilliseen kuntoutukseen ja itsenäistymisen tukemiseen. Tiiviin omahoitajasuhteen tärkeys, prosessinomainen työskentely, henkilöstön ammattitaito ja sitoutuneisuus hoitosuhde työskentelyyn yksilöllisin tavoittein ovat tuottaneet erinomaisia hoitotuloksia. ȱĴ Ehdatoksentie 6 46930 Huruksela Puh. 050 913 2990 Ĵȓǯ ǯĴǯ Uskon ja toivon sydämellisessä ilmapiirissä on helppo toipua! 4 ZZZNRNHPXVNRXOXWXVÀ PSYKIATRISTA KUNTOUTUSTA JA TUKIASUNTOPALVELUJA NUORILLE AIKUISILLE 3/2020
PÄÄKIRJOITUS Marika Finne, asiantuntija/viestintä, FinFami ry Kukin toipuu omalla tavallaan ja omassa tahdissaan K KUVA: SUVI-TUULI KANKAANPÄÄ un lapseni aloitti päiväkodin, alkoi samalla pitkäMinisteri Haatainen korostaa, että vakavienkin mielentervekestoinen sairastelukierre. Yli vuoden ajan olimme ysongelmien kanssa voi selvitä. Sama selviytymisen eetos näkyy lähes kuukausittain erilaisten virusten takia sairaamyös lehtemme muissa jutuissa. Elämä voi olla hyvää, mielelassa ja huolen määrä oli valtava. Aina kun pikkuikästä ja merkityksellistä läheisen psyykkisestä sairaudesta huolisella nousi kuume, meillä vanhemmilla alkoivat matta. katkonaiset yöt ja itselläni myös ruokahalu katosi välittömästi. Kaikkien tilanteet, läheissuhteet ja tarinat ovat yksilöllisiä ja Kuvaavaa oli, että laihduin vuoden aikana 10 kiloa. Olemukseni jokaisen toipumisen polku on erilainen. Lehdessämme oman oli riutunut, henkisestä puolesta puhumattakaan. toipumistarinansa kertovat mm. Pirjo ja Anni Tervonen, äiti Tuo ajanjakso on jättänyt minuun jälkensä, mutta onneksi en ja tytär. He kuvaavat mielenkiintoisella tavalla, kuinka sairaus enää ole jatkuvassa valmiustilassa kuten täytti alkuvaiheessa kaiken ympärillä ennen. Huomaan, että oikeastaan vasta olevan tilan, eikä elämässä ollut mitään nyt, lähes kymmenen vuoden jälkeen, muuta. Pikkuhiljaa alkoi toipuminen ja voin kokea olevani jollain tavalla vapausairauden viemä tila pienentyi. Toiputunut huolesta, joka sairastamiseen liittyi. misen kannalta olennaista on ollut, että Silti edelleen kokemani tunteet muistuvat molemmat, niin kuntoutuja kuin läheivahvana mieleen, jos lapseni sairastuu. nenkin, ovat myöntäneet sairauden Pääkirjoitusta tehdessäni haluan aina olemassaolon, oppineet elämään sen liittää siihen jonkinlaisen henkilökohkanssa ja tekemään itselleen mieluisia taisen kokemuksen käsiteltävästä aiheesta. asioita. Jostain syystä tällä kertaa se tuntui vaikeToipumisen myötä itsetuntemus alta. Liittyykö lapseni sairastaminen ja lisääntyy ja omainen kykenee elämään omat kokemukseni riittävällä tavalla omaa elämäänsä läheisen psyykkisestä lehtemme teemaan, joka on mielentersairaudesta huolimatta. Hän uskaltaa veysomaisen toipuminen? Kun asiaa haaveilla ja tehdä itselleen tärkeitä asioita, tarkemmin pohdin, oli vastaus selvä. Syvä eikä sukella mukana, vaikka läheisen vointi huoli, hoivan antaminen ja jatkuvassa hälyhuononee. Samasta asiasta kirjoittaa myös tystilassa oleminen ovat varmasti hyvin Olga Klemetti kolumnissaan. Hän tuo samalla tavalla kuluttavia kokemuksia osuvasti esiin sen, kuinka mielenterveysjokaiselle, jonka rakas omaisella on lupa iloita läheinen sairastaa. Oli se ja nauttia, vaikka läheiELÄMÄ VOI OLLA HYVÄÄ, MIELEKÄSTÄ sairaus sitten fyysinen tai sellä ei menisikään hyvin. JA MERKITYKSELLISTÄ LÄHEISEN PSYYKKISESTÄ psyykkinen. Se ei poista sairastunutta SAIRAUDESTA HUOLIMATTA. Myös työministeri läheistä kohtaan tuntemaa Tuula Haatainen tuo välittämistä ja rakkautta, lehdessämme hyvin esiin sen, kuinka sairauksiin tulisi suhtautua vaan vapauttaa vääränlaisesta, valtavasta vastuusta. tasavertaisesti. Psyykkiset sairaudet ja mielenterveysongelmat Jokainen tarvitsee ja ansaitsee tukea omassa toipumisproovat sairauksia sairauksien joukossa, eivät heikkouksia. Valisessissaan. Tässä mm. FinFamin omaisneuvonta ja vertaistuki tettavasti kuitenkin esimerkiksi työelämä ja mielenterveysonvoivat olla apuna. Se, että omainen tuntee tulevansa kohdatuksi gelmat tuntuvat edelleen olevan hankala yhdistelmä. Tähän ja kuulluksi, on tärkeää ja vahvistaa toivoa siitä, että tilanteesta ministeri itse toivoo muutosta. Hän rohkaisee kaikkia puhuvoi selviytyä. Toivo kannattelee ja antaa uskoa tulevaisuuteen. maan mielenterveyden huolista ja hakemaan tarvittaessa On ollut antoisaa lukea lehdestämme koskettavia ja toivoa apua, vaikka se pelottavalta tuntuisikin. Kun yksi uskaltautuu antavia selviytymis-, tai voisiko sanoa toipumistarinoita. Toivotpuhumaan asiasta, on tuloksena usein kertomusten hyöky ja tavasti myös sinä, hyvä lukija, koet samankaltaisia voimaa huomaamme, ettemme ole asian kanssa yksin. Nämä ovat antavia hetkiä tämän lehden parissa. viisaita sanoja. 3/2020 5
Tuula Haatainen sanoo, että psyykkisesti sairastuneelle ja hänen läheisilleen pitää olla tarjolla hoitoa ja tukimuotoja. 6 3/2020
”Pitää huolehtia, ettei omainen pala loppuun” Työelämä ja mielenterveysongelmat tuntuvat olevan hankala yhdistelmä ihan jo siitäkin syystä, ettei suomalaisilla työpaikoilla ole totuttu puhumaan mielenterveysasioista. Työministeri Tuula Haatainen haluaisi asiaan muutoksen. 3/2020 7
-H allituksen ykkösasia, – Toki jos sairastuminen tapahtuu työntekijät on otettu mukaan ja keskustesanoo Tuula nopeasti, silloin työaikapankki ei käy luyhteys hyvä, ollaan hänen mukaansa jo Haatainen (sd). ratkaisuksi. Mutta viime vuonna uudishyvällä polulla kohti ratkaisuja. Se, että mahdollitettu työaikalaki kyllä mahdollistaa Tällä hetkellä mielenterveysongelmista simman moni suomapaljon. Joustomahdollisuuksia on, mutta keskustellaan Haataisen mukaan yhteislainen pysyy mukana työelämässä, on siis työnantajien pitäisi myös käyttää niitä. kunnallisena ilmiönä. Yksilötasolle siiryksi hallituksen ykkösasioista. Erityisesti Helppoja ratkaisuja ei Haataisen ryttäessä puhe tyrehtyy. se on työministeri Haataisen ykkösasia. mielestä ole. Työn ja omaishoidon yhdis– Ihmiset pelkäävät, että heidät leimaViimeaikainen keskustelu työelämästä täminen vaatii, että tukena on lisäksi taan heikoiksi. Vähän kuten syöpä on liittynyt pääasiassa yli 55-vuotiaisiin ja julkisia palveluita. oli aiemmin sairaus, josta ei uskalnuoriin, mutta on myös toisenlaisia, yhtä – Samoin järjestöt ovat isossa roolissa, lettu puhua, toisin kuin nyt. Psyykkiset akuutteja aiheita. ja työterveyshuollon kanssa voidaan sairaudet ja mielenterveysongelmat eivät Tuula Haatainen on levittänyt työ- ja tehdä ennaltaehkäisevää työtä. Perhe ole heikkouksia. Ne ovat sairauksia sairaelinkeinoministeriön neuvotteluhuoneen tarvitsee siis yhteiskunnalta tukipaluksien joukossa, ja vakavienkin mielenpöydälle useita A4:sia, jotka kertovat veluita ja työpaikalta joustoa. Tietyssä terveysongelmien kanssa voi selvitä. karua kieltään siitä, mikä on ongelmana mielessä tämä on myös johtamisen asia. Haatainen on ilahtunut siitä, että suomalaisessa työelämässä. Esimiehet pitää kouluttaa ymmärtämään, nuoret uskaltavat nykyään puhua aiempia – Mielenterveysongelmat, joista että työelämän kannattaa ottaa ihminen sukupolvia vapaammin esimerkiksi numero yksi on masennus. Se on suurin kokonaisena, sillä mitä paremmin työnte- masennuksesta. Julkisessa keskustelussa syy, miksi ihmiset jäävät työkyvyttömyys- kijä voi yhdistää työ- ja siviilielämän, sitä on myös alettu puhua työuupumuksesta. eläkkeelle, Haatainen sanoo. parempi työntekijä hän on. Mielestäni – Toivoisin vielä, että muistakin psyykMyös hintalappu työikäisten mielennyt olisi asennemuutoksen paikka. kisistä sairauksista uskallettaisiin puhua. terveysongelmille on mahdollista laskea: Haataisen mukaan yritys, jossa edellä Haatainen sanoo, että puhuminen niiden myötä valtio menettää vuosittain mainitut asiat ovat hoidossa, on vahva saattaa tuntua pelottavalta. Mutta kun verotuloja 2,4 miljardin euron edestä. työyhteisö. yksi uskaltautuu puhumaan asiasta, Haataisen papereissa on myös tieto, – Mielenterveyskuntoutuja ja hänen tuloksena on usein kertomusten hyöky. että erityisesti ne käyrät, jotka kertovat lähipiirinsä tarvitsee apua hieman – Muut huomaavat, että ’hei, en ole nuorten siirtymisestä ainoa, joka kärsii masentyökyvyttömyyseläkkeelle, nuksesta’ tai ’hei, en ole ”PITÄISI HETKEKSI PYSÄHTYÄ MIETTIMÄÄN, ovat nousevia. Vuoden ainoa, jonka läheinen on MILLAISTA ELÄMÄÄ RAKENNAMME JA MISTÄ 2019 aikana työkyvyttösairastunut’. Yhteiskunnasmyyseläkkeelle mielenterNE PAINEET OIKEIN TULEVAT. MIELI EI NIMITTÄIN samme on vaiettu mielenveysongelmien takia siirtyi terveysasioista vuosikymKESTÄ KAIKKEA.” 6 600 työntekijää. menten ajan. Nyt olisi aika – Neljässä vuodessa, alkaa puhua vuosien 2016–2019 aikana, kasvua on eri tavalla kuin fyysisesti sairastunut. tullut 24 prosenttia. Samassa ajassa pitkät Kuntoutus vaatii koko yhteisön, tässä ENNEN VALTIOTIETEELLISESSÄ tiesairauspoissaolot ovat lisääntyneet 40 tapauksessa perheen, hoitamista. Mielen- dekunnassa opiskeluaan ja poliitikon prosenttia. Numerot ovat järkyttäviä! terveyskuntoutujien omaisten kuntouuraansa Tuula Haatainen valmistui saiSairastuneen ympärillä on myös tumista ja elämää tukee parhaiten se, raanhoitajaksi. Hoitajana hänelle kertyi läheisiä – oma tai lapsuuden perhe ja että työelämä on kunnossa. Siihen liitkokemusta myös mielenterveyspotilaiden mahdollisesti puoliso. Tilastollisesti yli tyen meillä on sosiaali- ja terveysminishoidosta. 400 000 suomalaista hoivaa mielenterveteriössä menossa erilaisia työhyvinvointi– 1980-luvulla, jolloin tein sijaisuuksia ysongelmista kärsivää läheistään. Suurin hankkeita. muun muassa psykiatrian osastolla, moni osa heistä on työelämässä, ja heidänkin Isoon remonttiin Haatainen pistäisi asia hoitotyössä oli toisin. Mielenterveysjaksamiseen pitäisi kiinnittää huomiota. myös työpaikkojen – ja samalla koko potilaita hoidettiin pääasiassa sairaaloissa, – On pidettävä huoli, ettei omainen yhteiskunnan – puhekulttuurin. ja avohoidosta vasta keskusteltiin. pala loppuun. Muuten meillä on pian Mielenterveysasiat ovat aina olleet Pikku hiljaa tajuttiin, ettei mielenteryhden sairastuneen lisäksi kaksi sairastusuomalaisilla työpaikoilla asioita, joista ei veyspotilasta pidä eristää muista, elleivät nutta. juuri huudella. he ole vaaraksi itselleen. Myös lääkehoito Hyvä puoli Haataisen mukaan on se, – Jos mielenterveysasiat vielä koskevat ja terapiapalvelut ovat Haataisen mukaan että tämänhetkinen työaikalaki tarjoaa toisia ihmisiä, läheisiä, niitä on todenkehittyneet harppauksittain. myös ratkaisuja. näköisesti erityisen vaikea ottaa esille. – Mutta jo tuolloin näin, miten hyvällä Mutta siitäkin huolimatta nyt olisi aika hoidolla ihmiset palasivat takaisin työeläTYÖNANTAJALLA ON MONIA puhua. mään. konkreettisia tapoja joustaa esimerkiksi Haatainen sanoo, että toimivassa Noista ajoista yhteiskunta on muutmielenterveysomaisten kohdalla. Keinoja työyhteisössä vaikeat asiat on tietenkin tunut monin tavoin. Työelämä on jatkuovat muun muassa työaikapankki tai lyhelpompi ottaa esille. Kun esimiehet vassa, nopeatempoisessa muutoksessa, hennetty työaika. auttavat, työterveyshuolto on tukena ja eikä uusi teknologia ole kaikille työnteki8 3/2020
kyisiä on saatu takaisin työmarkkinoille. Suomeen pitäisi saada vastaavanlainen malli, ja siitä on selvitystyö käynnistymässä. Työnimeksi olen ajatellut sellaista kuin välittäjä. Nimi viittaisi siihen, että ihmisiä välitetään työmarkkinoille, mutta myös siihen, että heistä välitetään. Välillä vaikuttaa siltä, että olemme unohtaneen osan ihmisistä. MIELENTERVEYSONGELMAT OVAT nousseet tasaisin väliajoin eduskunnan kyselytuntien ja työelämän tasa-arvovaliokunnan keskusteluihin. – Hallitus on tiedostanut asian ja teemme töitä sen kanssa. Etsimme keinoja siihen, että sairastuneita hoidetaan ja että ne, jotka ovat sairastuneen tukena, selviävät mukana töissä ja yhteiskunnassa. ”YHTEISKUNNASSAMME ON VAIETTU MIELENTERVEYSASIOISTA VUOSIKYMMENTEN AJAN. NYT OLISI AIKA ALKAA PUHUA.” Hiljattain uudistettu työaikalaki tarjoaa työnantajalle mahdollisuuksia joustaa. Joustoja pitäisi myös muistaa käyttää, Haatainen sanoo. jöille helppo ja nopea omaksuttava. Haatainen haluaisi yrityksissä pohdittavan, miten työntekijöitä tuetaan, koulutetaan ja johdetaan. Entä millaisia valmiuksia heille annetaan selviytyä uusista työtehtävistä ja pysymään mukana? – Sitten täytyisi löytää syy siihen, miksi meillä kärsitään näistä asioista jo nuorella iällä? Se minua kiinnostaa. Pitäisi hetkeksi pysähtyä miettimään, millaista elämää rakennamme ja mistä ne paineet 3/2020 oikein tulevat. Mieli ei nimittäin kestä kaikkea. Haatainen haluaisi, että työelämään olisi mahdollista myös saada ihmisiä takaisin työkyvyttömyyseläkkeeltä – samaan tapaan kuin muissakin Pohjoismaissa. – Ei pitäisi ajatella, ettei työkyvyttömyyseläkkeeltä haluttaisi palata työelämään. Meillä on ministeriössä selvityksessä Ruotsin kaltainen malli nimeltään samhallarbete, jossa osatyöky- Myös sosiaali- ja terveysministeriön puolella mielenterveysasiat ovat esillä. Haatainen sanoo saaneensa lisätalousarviosta muun muassa rahoitusta siihen, että nuorille voidaan järjestää lyhytkestoista terapiaa elämän solmukohtiin. Tällä hetkellä koronapandemia huolettaa Haataista myös mielenterveyden näkökulmasta. Samaan aikaan, kun pandemia ahdistaa kansalaisia, työpaikoilla ilmoitetaan lomautusjaksoista ja yt-neuvotteluista. – Vähän pelkään, että epävarmuus kasvattaa taakkaa ja työpaikkojen tukala tilanne estää entistä tiukemmin puhumasta mielenterveysasioista. Sen lisäksi hoitopuolelta ei ole saatu tarpeeksi apua, mikä on kasvattanut hoitovelkaa. Haatainen sanoo, että asian hallitusti hoitaminen vaatii meidän kaikkien panosta. – Tähän kannattaa kuitenkin satsata, sillä ne muut kustannukset ovat vielä korkeammat. Ja päälle tulee inhimillinen hinta. Teksti Laura Koljonen Kuvat Marika Finne 9
KUVA: MARIKA FINNE Toipumisorientaatio – uudenlainen näkökulma sairastuneen läheisen ja omaisen auttamiseen Psykiatrisessa hoidossa tavoitteena on pidetty yleensä kliinistä toipumista, johon päästään lääkehoidon ja asiantuntijaperusteisen neuvonnan avulla. Toipumisorientaatiossa keskitytään henkilökohtaiseen toipumiseen, mielekkään elämän ja toivon löytymiseen. H enkilökohtainen toipuminen liittyy ajatteluun, jossa terveydenhuollon ammattilaiset edistävät asiakkaan toipumisen prosesseja siten, että he auttavat häntä löytämään voimavaroja ja teke- 10 mään suunnitelmia, joiden avulla asiakas pystyy elämään merkityksellistä, toivorikasta ja antoisaa elämää sekä toteuttamaan päämääriään ja haaveitaan psyykkisestä sairaudestaan huolimatta. Tällaista ajattelun ja toiminnan viitekehystä kutsutaan toipumisorientaatioksi. Keskeisiä asioita toipumisorientaatiossa ovat kumppanuus ja osallisuus sekä toiveikkuus, myönteinen käsitys itsestä, elämän merkityksellisyys ja voimaantuminen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että auttamistyössä näihin asioihin pitää kiinnittää erityistä huomiota. 3/2020
kysymys (hämmennys)? Mitä olen tehnyt Sosiaalisella tuella on terveyttä edisväärin (syyllisyys)? Mitä ystävät ja tuttavat tävää tai stressiä ehkäisevää vaikutusta ajattelevat tästä (häpeä)? Voiko tämä silloin, kun se sisältää tietotukea, instrutilanne koskaan korjaantua (epätoivo)? mentaalista tukea, arvostusta ja emotioJos näitä tunteita ei naalista tukea. TietoToiveikkuutta voidaan kuvata henkilön ole mahdollisuus käsituki sisältää tiedon luottamuksena siihen, että tulevaisuus SAIRASTUNEEN tellä tai jakaa, ne voivat antamista sairaudesta, tarjoaa mahdollisuuksia henkilökohtaisten SUOTUISA TOIPUMINEN hoidosta ja sairauden patoutua sisäiseksi tavoitteiden saavuttamiseen sekä niiden EDELLYTTÄÄ OMAISTEN kanssa elämisestä. Se hälytystilaksi. Hälytysasioiden toteutumiseen, joita henkilö pitää tilassa elävän henkilön on vaikuttavaa erityiarvossa. Näin toiveikkuus on sidoksissa HUOMIOIMISTA. sesti silloin, kun se merkitykselliseen ja mielekkääseen elämään on vaikea ottaa vastaan ja ymmärtää psyykkiseen sairauteen ja sisältää vertaisten välittämää kokemuksekä ihmisen motivoituneelle toiminnalle. hoitoon liittyvää tietoa. Tieto tulkitaan sellista tietoa. Instrumentaalinen tuki Toivoa ylläpitävään hoitosuhteeseen silloin negatiivisten tunteiden värittäliittyy sairastuneen ja hänen läheisensä liittyy yhteistyö ja kumppanuus. On mänä eli tieto, joka on annettu omaisten oikeuksista ja etuuksista huolehtimiseen. tärkeää, että asiakkaat ovat aidosti osalpsyykkisen kuorman helpottamiseksi, Arvostustuki tarkoittaa ihmisten hyväklisena hoidossaan. Osallisuus tarkoittaa voidaankin kokea syyllistämisenä. Kielsymistä omina persooninaan sekä heidän prosessia, jossa hoidossa olevilla henkiteistä tulkintaa vahvistaa erityisesti mielipiteidensä ja toiveidensa kunnioitlöillä on mahdollisuus osallistua täysiomaisten jättäminen läheisen hoidon tamista. Tunnetuki sisältää empaattivaltaisesti hoitonsa suunnitteluun ja sitä ulkopuolelle tai se, että heitä käytesuuden, luottamuksellisuuden, kuuntelekoskeviin päätöksiin. tään vain yksipuolisesti tiedon lähteinä misen ja rohkaisemisen niin, että psyykPerinteisessä lääketieteellisessä kiset voimavarat elpyvät. mallissa henkilön odotetaan mukautuvan läheisen sairautta koskevissa asioissa. On tärkeää, että nämä tunnelukot Pahimmillaan läheisen psyykkinen ammattilaisen määrittelemään hoitoon. voivat avautua. Kun sairaus ohjaa omaisen elämää niin, että Henkilöt, jotka stressaavia tunnesairaus täyttää koko elämän ja voimaeivät noudata luotua ON TÄRKEÄÄ, ETTÄ kokemuksia käsitvarat omasta hyvinvoinnista huolehtihoitosuunnitelmaa, OMAISILLA ON telee ammattilaisten miseen hiipuvat. Elämän kapeutumileimataan helposti MAHDOLLISUUS KÄYDÄ kanssa tai niitä jakaa seen ja tulevaisuuden näköalattomuuteen hoitokielteisiksi. muiden omaisten ja liittyy yleensä kokemus siitä, että läheisen ToipumisorienAMMATTILAISTEN vertaisten kanssa, sairauden myötä myös omaisen mahdoltaation viitekehykTAI VERTAISTEN on mahdollista vähilisuudet tehdä valintoja ja omaa elämää sessä toiveikkuuden KANSSA RAKENTAVIA tellen ottaa vastaan koskevia ratkaisuja ovat heikentyneet. löytyminen ja vahvisasiallista tietoa. Siksi on tärkeää, että omaisilla on tuminen edellyttää KESKUSTELUJA. Omaiset alkavat mahdollisuus käydä ammattilaisten tai yleensä luottamuktällöin myös prosessoida ja sisäistää vertaisten kanssa rakentavia keskusteluja, seen perustuvaa sosiaalista vuorovaikujoissa rajoittavia uskomuksia tunnistetaan WXVWDMRQNDDYXOODDVLDNDVYRLUHÁHNWRLGD omaisena olemisen ymmärrystä, mikä mahdollistaa voimaantumisen ja toiveikja niitä voidaan kyseenalaistaa. Uskoomia unelmiaan, tavoitteitaan ja arvoskuuden. Tämän jälkeen he ovat valmiita musten muuttuessa myönteisemmiksi tamiaan asioita. Tämä on mahdollista välittämään toiveikkuutta myös sekä omien voimavarojen tunnistaminen silloin, kun kuntoutujan ja auttamistyötä sairaalle läheiselleen että muille omaija hyödyntäminen sekä rohkeus tehdä tekevän henkilön välillä vallitsee hoitosille. Omaisten hyvinvointi auttaa läheistä asioita uudella tavalla lisääntyy. suhde, jossa voidaan käsitellä muitakin Mielenterveyspalveluita pitää kehittää kuin pelkästään sairauteen ja sen hoitoon toipumaan. sellaisiksi, että ne vahvistavat toivoa liittyviä kysymyksiä. ja auttavat löytämään merkityksellisiä Sosiaalinen tuki auttaa asioita sekä psyykkisesti sairaan että Sairastuneen läheisen omaista toipumaan hänen omaisensa elämässä. Jokainen tukeminen edellyttää Vaikka omaisten ja läheisten auttamisessa mielenterveystyötä tekevä voi aloittaa omaisen tunnelukkojen vertaistuki on ylivertainen auttamisen toipumisorientaation mukaisen työskenavautumista keino, ei kaikkea tarvittavaa tukea pidä telyn jo tänään. Silloin auttaja huomaa, Sairastuneen läheisen suotuisa toipujättää sen varaan. Parhaiten omaisten että oma työkin on palkitsevampaa kuin minen edellyttää lähes aina omaisten jaksamista ja hyvinvointia tuetaan silloin, ennen. huomioimista. Läheisen psyykkinen kun sekä ammattilaisten kanssa tapahTeksti: Esa Nordling, kehittämispäällikkö, THL, sairaus on myös omaisille kriisitilanne, tuva vuorovaikutus että vertaistuki sisälRecovery-toimintaorientaatio mielenterveysjoka herättää voimakkaita tunteita ja tävät toiveikkuutta lisääviä sosiaalisen palveluissa -hanke. monia kysymyksiä. Mistä tässä oikein on tuen muotoja. Toivon rakentuminen edellyttää toimivaa vuorovaikutusta 3/2020 11
”Kaukana on se aika, kun Anni oli sairas ja minä häntä tukeva äiti” ”Jos joku olisi kymmenen vuotta sitten sanonut minulle, että olemme Annin kanssa mukana kokemusasiantuntijoiden toipumista käsittelevällä videolla, en olisi uskonut häntä. En olisi myöskään osannut ajatella, että hän käy kokemusasiantuntijan työssä Seinäjoen keskussairaalan psykiatrisella osastolla kahtena päivänä viikossa.” Anni ja Pirjo Tervonen kertovat oman toipumistarinansa. A nnin päivät täyttyvät tänään monista eri tahoille tehtävistä kokemusasiantuntijatöistä, toiminnasta Suomen moniääniset ry:ssä sekä oman yrityksen pyörittämisestä. Minun eläkepäiviini taas kuuluu satunnaisia kokemusasiantuntijan työtehtäviä, ryhmän ohjaamista FinFamilla ja toimimista Annin yrityksessä aputyttönä. Meidän molempien on täytynyt oppia ja muuttua paljon, että nyt olemme tässä kirjoittamassa toipumistarinaamme. KUN ANNI-TYTTÄRENI RUNSAS 15-VUOTTA SITTEN SAIRASTUI, en ajatellut, että minusta tulisi kokemusasiantuntija. Olin äitinä hukassa ja yritimme perheenä opetella elämään psyykkisen sairauden kanssa. Elämä kulki vuoristorataa sairaalajaksojen ja kodin välillä sekä myöhemmin tyttäreni opiskelupaikkakunnalla kuljetun matkan kanssa. Mielessä oli jatkuva pelko ja huoli, mitä seuraavaksi tapahtuu. 12 Annin ollessa osastojaksolla kävin kuntoutusosaston omaisten illoissa ja eräänä iltana oli paikalla omainen, joka kertoi juuri sairastuneesta lapsestaan. Näin hänen tuskansa ja ajattelin, että hän oli vasta vaikean matkansa alussa. Tuon vaiheen minä olin jo kauan sitten ohittanut. Syntyi ajatus: ”Minulla olisi ehkä jotakin annettavaa tuolle perheelle.” Hakeuduimme Annin kanssa kumpikin kokemusasiantuntijakoulutukseen. Nyt ajattelen, että minun toipumiseni alkoi noista omaisten illoista ja kokemusasiantuntijakoulutuksesta. Opiskeluiltapäivien aikana tyttäreni sairaus pieneni omiin mittasuhteisiinsa. Minulle oli tärkeää saada uutta tietoa sairaudesta, kuulla muiden opiskelijoiden tarinoita ja huomata, että vaikeistakin tilanteista on selvitty. Olen ikuisesti kiitollinen osastonhoitajalle, joka esitteli minulle kokemusasiantuntijakoulutusta. Tulimme Annin kanssa entistä läheisemmiksi, kun mietimme samoja asioita. En muista, keskustelimmeko silloin perheessämme hänen
sairaudestaan, luultavasti emme. Kukaan meistä ei vielä tuolloin ollut valmis käsittelemään vaikeaa asiaa. Toipumisorientaatio terminä ei ollut minulle vielä tuttu. KUN LAPSI SAIRASTUU VAKAVASTI, SAIRAUS TÄYTTÄÄ KAIKEN YMPÄRILLÄ OLEVAN TILAN. Ei ole olemassa mitään muuta kuin sairaus. Toipuminen tarkoittaa meille sitä, että sairaus on olemassa, mutta sen viemä tila elämässämme on pienentynyt. Sairauden takaa on löytynyt reipas, aktiivinen nuori nainen ja hänen äitinsä. Kun pidämme luentoa tai seisomme rinnatusten myyjäisissä myymässä Annin tekemiä tuotteita, olemme kollegoja, työkumppaneita emme niinkään äiti ja tytär. Kaukana on se aika, kun Anni oli ”OPIN NÄKEMÄÄN SEN, ETTÄ TYTTÄRENI ELÄÄ ONNELLISTA, TYÖNTÄYTEISTÄ ELÄMÄÄ, SAIRAUDESTA HUOLIMATTA.” sairas ja minä häntä tukeva äiti. Tänään toipuminen tarkoittaa minulle, äidille, mahdollisuutta elää omaa, huolista vapaata elämää. Minä voin tehdä minulle tärkeitä asioita ja Anni voi tehdä hänelle merkityksellisiä juttuja. Me teemme asioita yhdessä, niin kuin kuka tahansa äiti ja tytär. Molempien päivittäiseen elämään kuuluu paljon myös niitä asioista, joista emme toisillemme kerro. Me molemmat elämme sairaudesta huolimatta mielekästä elämää. Anni kuvaa toipumista seuraavasti: ” Voin toimia ja työskennellä haluamallani tavalla. Saan tuntea ylpeyttä ollessani kokemusasiantuntija. Toipuminen on ollut polku. Olen päässyt pitkälle, mutta vielä en ole perillä. Matka jatkuu jokaisena päivänä. Välillä toipumisessa on kivikoita, mutta niistä selviää, kun luottaa itseensä. Olen erityisen ylpeä, kun pystyn työskentelemään psykiatrisella osastolla samassa tiimissä ”oikeiden” hoitajien kanssa. Olen työpäivän jälkeen väsynyt, mutta ylpeä itsestäni. Tunnen, että teen tärkeää työtä ja minua tarvitaan. Tunnen olevani ”tavallinen” ihminen.” 13
– Sairauden alkuvaiheessa sairaus oli iso mörkö, jota meistä kumpikaan ei pystynyt päihittämään. Molempien meistä on täytynyt myöntää sairauden olemassaolo ja oppia elämään sen kanssa, kertovat Anni ja Pirjo Tervonen. KUN LAPSI SAIRASTUU, ON SE niin asunto löytyi. Oli pakko uskoa, että Alussa Annin itsenäisessä asumiJÄRKYTYS VANHEMMILLE JA KOAnni selviää omassa asunnossa, sillä sessa oli ongelmia: ruoanlaittaminen oli KO PERHEELLE. Sitä haluaa varjella las- ajatuksen takana oli koko hoitotiimi. vaikeaa, kun pakko-oireisesti piti tarkastaan kaikelta pahalta ja on helposti liian Minä asuin Ilmajoella ja minun täytyi tella, etteivät sähköt jäisi päälle. Pyykkisuojeleva. Vanhemman tehtävä on työnoppia elämään omaa elämääni: mennä vuori kasaantui, kun pyykin peseminen tää linnunpoikanen pesän reunojen ulko- teatteriin, lähteä veneretkelle tai tehdä talopesulassa pelotti. Yhteinen palaveri puolelle kokeilemaan omia siipiään. En jopa ulkomaanmatka. Minun oli uskallet- osastolla ja kotikuntoutuspolin työntetiedä, onko asia helpompaa terveen laptava tehdä itselleni tärkeitä asioita hyvällä kijöiden kanssa auttoi asiaa. Vaihdetsen kohdalla, mutta sairaan lapsen itseomalla tunnolla. Myös Annin oli opittava tiin hellaksi mummolan kellolla varusnäistymisen tukeminen tettu liesi ja pyykkipäivä on haasteellista. On vaimerkittiin sekä tyttären ”TOIPUMINEN TARKOITTAA MEILLE SITÄ, ETTÄ keaa luottaa selviytymiettä äidin kalenteriin. SAIRAUS ON OLEMASSA, MUTTA SEN VIEMÄ TILA seen. Annia auttoi myös kotiELÄMÄSSÄMME ON PIENENTYNYT.” Kun Annin pitkän kuntoutuksen työnteosastojakson päätteeksi kijän on/off -merkintä aloitettiin suunnittelu oman asunnon elämään itsenäistä elämää vastuineen ja talopesulan seinällä ja tieto siitä, että löytämiseksi Seinäjoelta, painoi huoli velvollisuuksineen. lopuksi äiti tarkistaa asian. meidän vanhempien rintaa. Aikaisemmat On tärkeää, että omainen uskoo Omaisen hyvinvoinnin ja toipumisen itsenäiset asumiset olivat päättynyt ongel- kuntoutujaan ja kannustaa häntä omaan kannalta on merkityksellistä, että kotiutmiin. Seinäjoki tuntui ”vaaralliselta” elämään. Jollakin se voi tarkoittaa itsetamisvaiheessa mietitään kotona selviäpaikalta Ilmajoelta katsottaessa. Anni näistä asumista niin kuin Annilla tai misen edellytyksiä ja keinoja. Moneen ja oma hoitaja pitivät kuitenkin tiukasti toisella tuetumpaa asumista, mutta ongelmaan löytyy ratkaisu, kun sitä kiinni suunnitelmasta. Me vanhemmat kuitenkin elämää, jossa omaiset ovat yhdessä mietitään. Toipumisorientoitutulimme mukaan asunnon etsintään ja taka-alla. neessa hoidossa hoitotiimi toimii yhteis14 3/2020
työssä omaisten kanssa. On tärkeää, että kaikki ne henkilöt, jotka kulkevat kotiutujan rinnalla, ovat mukana palavereissa. Annin kotiutumisvaiheessa näin tapahtui. LUOTTAMUKSEN LÖYTÄMINEN ITSEMURHAYRITYKSEN JÄLKEEN oli meille vanhemmille ehkä kaikkein vaikeinta. Mielessä pyöri ajatus: ”Mitä tapahtuu, jos emme riittävän usein tarkasta tilannetta?” Tartuin useampaan otteeseen puhelimeen, taisin tehdä asunnolle tarkistuskierroksia ja tutkia kaapissa olevia lääkkeitä. Joku kerta olin huolissani, kun puhelimeen ei vastattu ja hälytin liikkeelle koko lähipiirin. Huoli kääntyi nauruksi, kun sain Annilta puhelun: ”Äiti, uimaaltaassa en yleensä käytä puhelinta.” Luottamus syntyi uudelleen arjen toimintojen, yhdessä tekemisen ja yhteisten keskustelujen kautta. Ehkä siinä auttoi myös se, että olin mukana useammalla aihetta käsittelevällä luennolla. Eniten luottamusta vahvisti kuitenkin, kun näin Annin ilon ja tyytyväisyyden osastolla tapahtuvasta kokemusasiantuntijatyöstä. Oli hyvin luontevaa, että minä, aikaisemmalta ammatiltani kouluttaja, pidin luentoja hoitoalan opiskelijoille. Olin tyytyväinen, että sain mahdollisuuden tavata monta uutta hoitoalalle opiskelevaa ja sain mahdollisuuden vaikuttaa heidän psyykkisiä sairauksia koskeviin asenteisiinsa. Samaa toimintaa teki tyttäreni omalla tahollaan. Tuntui vähän kummalliselta, että me saatoimme puhua samalle ryhmälle samoista asioista, mutta eri aikaan. Halusimme rakentaa luennot yhdessä vuoropuheluna. Minulle nuo luennot ovat olleet toipumiseni kannalta tärkeitä. Joka kerta opin jotakin uutta tyttärestäni. Sain olla ylpeänä tyttäreni rinnalla ja kuunnella miten taitavasti ja positiivisesti hän kertoi myös vaikeista sairautensa hetkistä. Opin häneltä positiivisuutta. Opin näkemään, että tyttäreni elää onnellista, työntäyteistä elämää, sairaudesta huolimatta. Me molemmat opimme luentojen aikana nauramaan myös niille vaikeille asioille, joita sairauden aikana olimme joutuneet kohtaamaan. Minä ajattelen, että tärkeä osa omaisen toipumista on se, että hän huomaa oman läheisensä selviävän itsenäisesti elämästään. Minusta tärkeintä pitäisi olla se, että kuntoutuja on onnellinen ja nauttii siitä, mitä hän kulloinkin tekee. 3/2020 Pohdimme paljon sitä eroa, mikä on Annin ja minun toipumistarinani välillä. Ne eivät mielestämme eroa kovinkaan paljon toisistaan. Molempien on täytynyt OMAINEN TARVITSEE LOHDUTTAJAN JA RINNALLA KULKIJAN, MUTTA ENNEN KAIKKEA HÄN TARVITSEE MAHDOLLISUUDEN OMAAN ELÄMÄÄN. myöntää sairauden olemassaolo ja oppia elämään sen kanssa. Ajattelen, että äitinä olen päässyt helpommalla, sillä minun ei tarvitse joka päivä elää äänien kanssa niin kuin Annin pitää tehdä. Olen saanut pitkän työurani aikana eväitä selvitä monenlaisista tilanteista. Annin on nuorena murrosikäisenä pitänyt selvitä sairaudesta ja samalla oppia elämään aikuisen elämää. Minun ei ole koskaan tarvinnut surra sitä, mitä Anni ei saavuttanut, sillä kukaan ei voi tietää, mitä olisi ilman sairautta. Tänään me tiedämme sen, mitä kaikkea arvokasta olemme saavuttaneet sairaudesta huolimatta. Sairaus on lähentänyt meitä toisiimme. Puhumme toisillemme enemmän, myös kipeistä asioista. Ymmärrämme toisiamme ja sairautta. Anni miettii sairauden alkuaikoja ja tätä päivää: ”Koin olevani perheelle taakka tämän sairauden takia. Meidän saaman toipumisorientoituneen hoidon ja kuntoutuksen myötä olen ruvennut tuntemaan itseni ”normaaliksi”. Minulla on paikka meidän perheessä. Olen yksi tasavertainen, hyväksytty jäsen. Nautin äidin kanssa yhdessä vietetystä ajasta. On ihanaa luottaa äitiin ja viettää aikaa hänen kanssaan. On tärkeää, että minulla on tukea ja turvaa. Isä puolestaan huolehtii yrityksen kirjanpidosta, markkinateltan pystyttämisestä, kodin korjauksista ja toimii tarvittaessa herätyskellona. Tällä hetkellä tuntuu, että ei ole asiaa, josta en voisi puhua vanhemmilleni. Sairauden alkuvaiheessa minun oli vaikeaa luottaa äitiin. Oli jotenkin sellainen tunne, että hän ei ymmärrä ja hyväksy minua. Olin niin syvällä sairaudessa, että torjuin läheiset. Minusta tuntuu, että myös äiti oli tuolloin hukassa. Sairaus oli iso mörkö, jota meistä kumpikaan ei pystynyt päihittämään.” Pienillä keinoilla voidaan parantaa omaisen olotilaa. On tärkeää kysyä hänenkin vointiaan. On tärkeää kysyä sitä siten, että vastaamiselle on varattu oikea aika ja paikka. Ei ole tarkoituksenmukaista kysyä olotilaani siinä vaiheessa, kun seison osaston ovella lähdössä ulos. Silloin minä en mitä todennäköisemmin kerro rehellisesti sitä, mitä minulle oikeasti kuuluu. Toipumisorientoituneessa hoidossa otetaan omainen mukaan hoitoon ja kuntoutukseen. Hän ei ole joku ulkopuolinen hoidon osa, vaan yksi tärkeä linkki hoidon kokonaisuudessa. Omaisella on tärkeää tietoa siitä, mikä auttaa hoitosuunnitelman tekemisessä. On järjen köyhyyttä jättää se käyttämättä. Perinteisessä vanhassa hoitomallissa kerrottiin usein ”ylemmältä” taholta, mitä kuntoutujan hoidosta on päätetty. Omaista saatettiin varjella sairautta koskevalta tiedolta, koska ajateltiin sen järkyttävän häntä. Omaista ei haluttu mukaan hoitoon, vaan hänet jätettiin lähes kokonaan hoidon ulkopuolelle. Kukaan ei osastohoidon aikana ollut kiinnostunut hoidettavan omaisen voinnista. Toipumisorientoituneessa hoidossa omainen otetaan mukaan hoitoon, hän on yksi tärkeä linkki potilaan hoidon ja kuntoutumisen onnistumisessa. Omaista tarvitaan tuomaan tietoa hoidettavan arkielämästä. Häntä tarvitaan tukemaan, välittämään ja ohjaamaan kuntoutujaa. Omainen tarvitsee rehellistä tietoa ja ymmärrystä sairaudesta, että hän voi toipua. Hän tarvitsee ymmärtävän ihmisen, joka on valmis kuuntelemaan häntä. Hän tarvitsee lohduttajan ja rinnalla kulkijan, mutta ennen kaikkea hän tarvitsee mahdollisuuden omaan elämään. Muistan kiitollisena osastolta kotiin lähtiessäni hoitajan toivotuksen: Mene sinä kotiin ja kerää voimia, me kyllä täällä huolehdimme Annista. Silloin kehotus tuntui vaikealta, mutta nyt ymmärrän tuota hoitajaa. Toivon entistä enemmän hänen kaltaisiaan hoitajia. Teksti: Anni Tervonen, mielenterveyskuntoutuja, kokemusasiantuntija ja yrittäjä, Suomen moniääniset ry:n puheenjohtaja Pirjo Tervonen, Annin äiti, kokemusasiantuntija, eläkeläinen ja yrityksen hanslankari Kuvat: Anssi Kaunismäki 15
“On ihan okei puhua näistä, ja niistä ei kuulu selvitä yksin” 16
Hilla ja Juuso ovat nuoria aikuisia, joiden lapsuutta ja nuoruutta kuormitti vanhemman sairaus. He ovat kulkeneet pitkän, mutkikkaan ja rajun, mutta myös puhdistavan ja onnistuneen toipumismatkan tähän hetkeen. -E hkä sitä ei itse silloin edes tajunnut, että on erityisessä tilanteessa. Se oli itselle normaalia arkea, että jääkaapissa ei ole ruokaa. Sen on vasta myöhemmin tajunnut, että eihän se ole normaalia. Kun asioita kasaantuu elämässä hiljalleen lisää ja lisää, niin ei sitä huomaa miten huonosti ja epänormaalisti asiat itsellä on, Hilla ja Juuso kertovat. Tunnistaakseen tilanteensa ja osatakseen hakea apua, nuori tarvitsee ympärilleen aikuisia, jotka kertovat, että tämä ansaitsee myös tukea ja että tilanne ei ole normaali. Oikeanlaisella tuella vaikeudet voivat kääntyä lopulta vahvuudeksi. – Aika nuorena jo kuitenkin ymmärsin, että meidän perheen tilanne ei ole normaali. Ympärilläni oli onneksi monia ihmisiä, jotka toistuvasti sanoivat, että sä voit hakee itselles apua, että sun ei tarvi olla yksin, Hilla kertoo. Toipumisen myötä sairastuneen läheinen havaitsee usein omaavansa enemmän vapauksia päättää, millaisilla ihmisillä ympäröi itsensä. 3/2020 – Kotitilanteen tullessa esiin koulussa, sanottiin, että toi ei ole lapsen elämää ja lapsella kuuluu olla turvallinen koti. Nää aikuisten kommentit on auttaneet mua hakemaan ja ottamaan vastaan apua itselleni, hän jatkaa. Juuson kokemus on toisenlainen. – Meni todella pitkään, kun kukaan mun lähellä olevista ei sanonut, että meidän asiat on erikoisella tavalla ja mullakin olisi oikeus saada apua. Vasta opiskelemaan lähtiessä päädyin lopulta puhumaan tilanteesta toiselle nuorelle ja hän kehotti mua hakemaan apua. Kertoi, mistä oli itse saanut apua ja kannusti mua ottamaan yhteyttä sinne. – Se oli kyllä liian myöhään, asioita oli kasaantunut hirveästi. Tosi heikossa jamassa olin silloin, kun lopulta päädyin apua hakemaan, Juuso lisää. Kun kukaan ei kerro, että asiat eivät ole ok, sitä yrittää vakuutella itselleen, että kyllä muillakin on hankalaa ja monilla on vielä hankalampaa kuin minulla, kuvaa Juuso sitä ajattelumallia, joka hänellä nuorempana oli. – Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että tuo oli huono asenne ja vääränlainen ajattelutapa. Omaa huonoa oloaan ei koskaan pidä vähätellä eikä sitä ole tarpeen selittää itselleen toisin. Itse pärjäämisen ajatus ei kuitenkaan ole kovinkaan erikoinen niin kauan, kun valloilla on “suomalainen sisu“ -asenne. Sosiaalinen tuki ja asioiden käsittelyn myötä syntyvä ymmärrys mahdollistivat toipumisen Lapsiomaisen toipumisen kannalta merkittäviä asioita ovat sosiaalinen tuki, asioista puhuminen, tunteiden kohtaaminen ja niiden käsittely sekä uusien merkitysten antaminen lapsuuden ja nuoruuden kokemuksille. Hilla ja Juuso kertovat, että sosiaalisen tuen saaminen on mahdollistunut, kun elämään on löytynyt uusia, turvallisia ihmissuhteita. Näiden myötä on tullut mahdollisuus nauttia ja toteuttaa mielekästä vapaa-aikaa. Molemmat nuoret ovat myös tietoisesti luopuneet sellaisista ihmissuhteista, jotka eivät olleet itselle hyväksi, tai jotka ovat aiheuttaneet jopa pahaa oloa. Mahdollisuus kuulla muiden ihmisten ja ammattilaistenkin mielipiteitä on auttanut heitä oivaltamaan, että kaikkia ihmissuhteita ei ole pakko kuljettaa mukana. Toipumisen myötä he ovatkin havainneet omaavansa enemmän vapauksia päättää, millaisilla ihmisillä ympäröi itsensä. – Ihmissuhteiden karsiminen oli raskas vaihe, mutta kun sen uskalsi tehdä, on voinut itse paljon paremmin. Raskaista ihmissuhteista eroon pääsemisen myötä on oma itsevarmuus kasvanut ja tullut ajatus, että voin tehdä elämästä oman näköistä, Juuso ja Hilla kuvaavat. Tuen saaminen mahdollistuu, kun rohkaistuu puhumaan omasta tilanteestaan. Juuson toipumisen käynnistymisessä merkittävä käännekohta oli hetki, 17
jolloin hän rohkaistui puhumaan tilanmerkitysten antamisen omille kokemukteestaan toiselle nuorelle, joka osasi sille. Kun vanhemman käytös on saanut neuvoa ja rohkaista tuen pariin. Monesti selityksen, se on samalla vahvistanut puhuminen ei kuitenkaan ole helppoa ja haastavien kokemusten ja oman elämänaikaa voi kulua, ennen kuin uskaltautuu kulun ymmärrettävyyttä. avautumaan muille. Tämä siitäkin huoliNuoret kuvaavat, että ymmärryksen matta, että olisi jo oivaltanut oman tilanlisääntymisellä on ollut suuri merkitys teensa ja sen kuormittavuuden. sille, että elämä on muuttunut paremMolemmat nuoret nostavat terapaan suuntaan. Itsesyytökset ovat pian merkittäväksi toipumisen mahdolloppuneet, ja on oivaltanut, että kodin listajaksi. Terapiassa on saanut tilaa ongelmat eivät johtuneet omasta käyttäyomien lapsuuden tymisestä. Samalla ja nuoruuden OMAA HUONOA OLOAAN he ovat tajunkokemusten sekä neet, että kaikkea EI KOSKAAN PIDÄ niiden herättäei pidä kestää ja VÄHÄTELLÄ, EIKÄ SITÄ OLE ei ole heikkoutta, mien tunteiden TARPEEN SELITTÄÄ ITSELLEEN jos kaikkea ei aina käsittelylle. Lisäksi terapia on tarjonnut jaksa. TOISIN. käytännön välineitä – Lapsena ei selviytyä haastavista hetkistä, joita edelpääse kodistaan pois, mutta nyt aikuisena leen välillä tulee. tietää, että tuollaisista huonoista tilan– Välillä edelleen nousee pintaan teista voi itse lähteä ja ymmärtää, että ei vanhoja ajatuksia, esimerkiksi itseen tarvii hyväksyä ja kestää kaikkea, kuvailee kohdistuvaa epäilevyyttä ja itsensä haukJuuso omia oivalluksiaan. kumista. Nyt osaan kuitenkin tunnistaa ne, enkä näissä tilanteissa aina joudu Toipuminen näkyy takasin nollaan, vaan sitä tajuaa, että tää kykynä laittaa asiat on taas tämä juttu, mitä oon jo käynyt mittasuhteisiin, avoimen läpi, enkä anna sen nyt ottaa valtaa, keskustelun arvostuksena Juuso kertoo. sekä itsetuntemuksen Sekä Hilla että Juuso kertovat parilisääntymisenä suhteen aloittamisen nostaneen uudelleen pintaan asioita, joita oli jo terapiassa käsitellyt. Parisuhteessa tunteet ovat Vaikeudet ovat opettaneet myös pistävahvat ja lapsuudessa koetut tapahtumat mään asiat realistisempiin mittasuhteisiin. ja tunteet tuottivat heille usein keholliKun nykyisiä haasteita vertaa lapsuuden siakin kokemuksia. Luottamus siihen, ja nuoruuden vaikeuksiin, huomaa niiden että toinen pitää sanansa eikä peru asioita usein olevan sellaisia, joita ei kannata viime hetkellä tai että puheissa ei ole murehtia liikaa. Vaikeudet ovat myös tausta-ajatuksia, olivat asioita, joita piti saaneet arvostamaan terveellistä elämää, työstää alussa runsaasti. arkisia asioita, rauhallisuutta ja sopuisaa – Parisuhde on sellainen, jossa joutuu yhdessäoloa. Ennen kaikkea sitä, että ei niin niiden tunteiden kanssa elämään. tarvitse jännittää koko ajan jotakin. Usein oli sellaista, että piti miettiä, miksi – Olen vasta viime aikoina tajunnut, minusta tuntuu tältä ja miksi mulla on kuinka paljon arvostan rauhaa ja rauhalkehossa tällainen olo. Huomasin, miten lisuutta. Kun on oivaltanut, että enää ei eri tilanteisiin liittyvät tunteet oli juurtarvitse jännittää mitään, että tätä mun tunut kehoon. On ollut hyvä, että on elämäni nykyisin on, rauhallista. Siitä saanut näistä puhua terapiassa, Juuso tulee ihmeellisen hyvä olo, kertoo Juuso. kuvailee. On oppinut myös arvostamaan avointa Molemmat kokevat, että terapiassa keskustelua haastavista aiheista. Haluaa on saanut keinoja pysähtyä miettimään olla sellainen ihminen, jolle toiset voivat ja huomaamaan, että “tämä ei ole enää puhua ja kertoa tilanteestaan. Haluaa mun lapsuus, tämä on ihan eri henkilö ja omalla esimerkillään näyttää, että asioista tilanne.” Asioiden kohtaaminen terapipuhuminen kannattaa ja helpottaa oloa. assa, on auttanut pääsemään niistä eteen– Olen todella oppinut arvostapäin. maan sitä, että ihmiset tukevat toisiaan Toipumisen kannalta olennaista on ja pystyvät kysymään toiselta, että onks ollut tieto, joka on mahdollistanut uusien sulla kaikki hyvin, Juuso korostaa. 18 Toipumisen myötä tuntee paremmin oman itsensä, voimavaransa ja vahvuutensa. Omaan itseen tutustuminen on lisännyt itseluottamusta ja itsevarmuutta; uskoa siihen, että itse myös tietää asioista ja omat mielipiteet ovat tärkeitä. – Se on heijastunut myös kaverisuhteissa silleen, että en enää tuu kaikessa vastaan ja tee muiden puolesta. Nykyisin osaan sanoa kavereillekin, että teidän pitää joustaa myös muhun päin, että aina mun ei tarvi joustaa, kuvailee Hilla. Nykyisin nuoret osaavat tunnistaa niitä omaan persoonaan liittyviä ominaisuuksia ja vahvuuksia, jotka ovat vieneet heitä eteenpäin toipumisessa. Henkilökohtaiset vahvuudet tukevat mielekkään elämän elämistä sairaudesta huolimatta. Hilla kuvailee olleensa aina positiivinen ja ajatelleensa, että hyviä asioita tulee tapahtumaan, haasteista huolimatta. Juuso taas on oppinut käyttämään kiltteyttään voimavarana, joka on auttanut sekä ylläpitämään että syventämään ihmissuhteita. – On pystynyt olemaan mukava ihmisille, vaikka itsellä on ollut tosi raskasta, mutta sitten on saanut ihmisiltä myös hyvää takaisin ja saanut pidettyä kavereita lähellä, se on auttanut itseäkin, kertoo Juuso. Toipumisen myötä omaan itseen tutustuminen on näkynyt muun muassa siinä, että on alkanut arvostamaan uudenlaisia asioita ja antanut itselleen luvan arvostaa rauhallista elämää. Nuoret ovat myös oppineet olla vaatimatta itseltään liikaa. Juuso kuvaa uudenlaista, rennompaa suhtautumista itseensä ja elämään seuraavasti: – Että jos haluaa viettää rauhallista päivää ja siihen on mahdollisuus, niin siitä vaan ja sit huomaakin, että on paljon onnellisempi”. Nautintoa tuovien asioiden ei tarvitse olla erikoisia. Päinvastoin, usein ne ovat hyvin arkipäiväisiä kuten kävelylenkkejä, auringonlaskun katsomista, kissojen silittelyä tai vaikkapa päiväunia kumppanin kanssa. Resilienssiä voidaan vahvistaa koko elämän ajan Resilienssi on kykyä sopeutua muutoksiin ja menetyksiin, sekä kykyä nähdä tai luoda merkitys vastoinkäymiselle. Hilla ja Juuso ovat päässeet toipumismatkal3/2020
Toipuminen ei etene suoraviivaisesti, vaan matkaan voi tulla monenlaisia mutkia ilman, että on tehnyt virheen tai että parantuminen olisi pysähtynyt. laan pisteeseen, jossa omaa polkua voi tomalta, niin aina se jotenkin saadaan katsoa ikään kuin ulkopuolelta ja havaita järjestymään. vahvuuksiaan, kasvun kokemuksia sekä Toipumisen myötä omainen kykenee löytää tapahtuneelle uusia merkityksiä. elämään omaa, merkityksellistä elämää Tähän on tarvittu tuota resilienssiä. läheisen psyykkisestä sairaudesta huoliResilienssi auttaa selviytymään sellaimatta. Resilienssi siis tukee siirtymistä sissa vaativissa tilanteissa, joita läheisen uhrin roolista kohti aktiivisen toimijan psyykkinen sairaus tuo mielenterveysroolia. omaisen elämään. Juuson ja Hillan tariVanhemman sairauden ja sitä seurannoissa näyttäytyy sekä resilienssin kasvu neiden tapahtumien hyväksyminen että resilienssin eteenpäin kantava voima. osaksi omaa elämäntarinaa voi luoda tilaa Resilienssiä voidaan vahvistaa koko omalle toipumiselle sekä toimijuudelle. elämän ajan. – TavalVahvistuminen laan asioista on VAIKEUDET OVAT SAANEET tapahtuu haaspäässyt yli ja ARVOSTAMAAN TERVEELLISTÄ nykyisin ajatteiden ja vaikeuksien seurauksena, telen, että nämä ELÄMÄÄ, ARKISIA ASIOITA, kun ihminen RAUHALLISUUTTA JA SOPUISAA on tapahtuneita, tulee tietoiseksi mutta ne on osa YHDESSÄOLOA. sekä haavoittumun elämää. vuudestaan että Nyt kun kukaan vahvuudestaan samanaikaisesti. Kuten ei voi päättää mun elämästä, niin mä Hilla kuvaa, resilienssiä ovat vahvistasaan ihan itse tehdä siitä omannäköistä, neet sekä periksiantamaton asenne että kertoo Hilla. toiveikkuus tulevaisuutta kohtaan. Toipunen ei etene suoraviivaisesti, vaan – Mulla on tullut tietynlainen periksimatkaan voi tulla monenlaisia mutkia antamattomuus. Oon oppinu vähitellen, ilman, että on tehnyt virheen tai että että vaikka jokin asia tuntuisi mahdotparantuminen olisi pysähtynyt. Vaikka 3/2020 asioita olisikin jo saanut käsiteltyä, voi elämässä tulla vastaan käännekohta, kuten parisuhde, joka tuo jotain jo koettua uudelleen pintaan. Resilienssi tukee näissä tilanteissa selviytymiskeinojen tunnistamista ja käyttöön ottamista. Kaikkea, mitä elämässä tapahtuu ei ole mahdollista, eikä edes tarpeellista, pyrkiä hallitsemaan. Ihminen voi kuitenkin useimmiten hallita sitä, millä tavalla suhtautuu, miten ajattelee ja tekee sekä miten muovaa onnellisuuttaan ja mahdollisuuksiaan kukoistaa ja menestyä. Resilientti henkilö on kääntänyt menneet elämänkokemukset vahvuuksikseen. Näiden vahvuuksien kautta hän pystyy muokkaamaan omaa ajatteluaan ja suhtautumistaan, vaikka eteen tulisi yllättäviäkin haasteista. On lohdullista ja toivoa herättävää tietää, että vaikeat ja haastavat elämäntilanteet voivat kehittää meissä sellaisia vahvuuksia tai oivalluksia, joita ei ehkä olisi muuten syntynyt. Kuvien henkilöt eivät liity juttuun. Teksti: Minna Kallunki ja Mariel Krogerus Kuvat: Juno Lehtinen 19
– Toipuessaan ihmiset alkavat rakentamaan resilienssiä, elämän puskuria, jotta he olisivat tarpeeksi vahvoja kohtaamaan vastoinkäymisiä, kertoo omainen ja mielenterveysaktiivi Markus Raivio. Raivio ja hänen isänsä Jouko Raivio ovat kirjoittaneet juuri ilmestyneen kirjan Toipuva mieli - Opas toipumisorientaatioon, joka on ensimmäinen suomenkielinen kirja aiheesta. Pienillä pojilla ja tytöillä on nyt mahdollisuus puhua ääneen Perheenjäsenen psyykkinen sairaus ja sen vaikutukset voivat siirtyä sukupolvelta toiselle. Nämä ylisukupolvisuuden kierteet ovat katkaistavissa ja kaikilla on mahdollisuus toipua. 20 M ielenterveys ja sen häiriöt ovat osa elämää, josta nykypäivänä keskustellaan ja tarinoidaan. Suurille ja pienille näyttämöille riittää väkeä tungokseen asti, poliitikoista ja virkamiehistä moniin alan asiantuntijoihin ja nykyään yhä useammin myös niihin, jotka ovat itse näitä häiriöitä kokeneet. Lähes kaikki ovat selviytymistarinoita. Vaikka mielen oireet eivät aina parane kokonaan, elämästä voi siitä huolimatta tulla täysipainoista ja mielekästä. Tässä tärkeä rooli on ympärillä olevilla ihmisillä, jotka saattavat kokea läheisensä elämän muutokset ja mielenterveyden haasteet myös osana omaa tarinaansa. 3/2020
Mielenterveyden hoidossa ei välttämättä ja niiden vaikutuksia peritään sukupolOnneksi toimintakulttuuri ja asenedelleenkään oteta kantaa siihen, missä velta toiselle. teet ovat muuttumassa ja sairastuneen olosuhteissa, ympäristössä tai sosiaaliMyös oma isäni oli pieni poika, omaiset pystyvät tänä päivänä avoisessa asemassa ihminen elää. Köyhyyttä, 5-vuotias, kun hän joutui elämään memmin kertomaan, että he ovat sairasasunnottomuutta, yksinäisyyttä tai kokeHelsingissä Pitäjänmäellä sodan pommituneen omaisia. He kertovat sen tarinan, musta osattomuudesta ja eriarvoisuudesta tuksia hysteerisesti pelkäävän Hellijota Hellin tai isäni kohdalla ei vielä olisi saadaan tuskin koskaan pelkän lääketieäitinsä kanssa. Myöhemmin nämä pelot saanut kertoa. Tämä on vaikeaa, koska teen menetelmin karsittua pois. osoittautuivat vakavan mielisairauden samalla kun kerron itsestäni, kerron oireiksi. Isäni ollessa teini-ikäinen hänen myös jostain toisesta. Kuitenkin kaikki Monien kokemusasiantuntijoiden mielenterveystyö, jota tarinat kertovat ympäristeemme, tapahtuu töön ja maailmaan liittyJOS EMME TUE SAIRASTUNEELLE LÄHEISIMPIÄ ihmisten välisissä vistä tekijöistä. Näiden suhteissa. Jos emme “häiriöiden” korjaaminen IHMISIÄ JA KUUNTELE MYÖS HEIDÄN tue sairastuneelle läheivaativat sekä yhteiskunNÄKÖKULMAANSA, NIIN KEITÄ OIKEASTAAN simpiä ihmisiä ja kuunnallisia että yksilöllisiä TUEMME? tele myös heidän näkömuutoksia. Tarinoiden kulmaansa, niin keitä kautta mielenterveys äitinsä sai diagnoosin skitsofreniasta oikeastaan tuemme? ilmiönä muuttuu päivä päivältä lääkeja joutui sen jälkeen olemaan puolet Tulevaisuus tehdään tässä ja nyt. tieteestä kansanterveydeksi. Omaisten elämästään sairaalassa. Eikä hänenkään Toipumisorientaation periaatteet antavat näkökulma on keskeinen. lapsuutensa ollut pelkkää onnelaa. Helli meille mahdollisuuden tarkastella sitä Omaisena tai lähimmäisenä olemista oli vain 5-vuotias, kun hänen isänsä löysi monista näkökulmista ja tasoista. Kun voi olla monella tasolla. Kun tätä artiksisällissodan vankileiriltä vapauduttuaan me edellisten sukupolvien pikkupojat nyt kelia kirjoitan, huomaan että sukuni on lohdutusta alkoholista. Ajan mittaan se katsomme 5-vuotiasta poikaa tai tyttöä, täynnä omaisia jo monessa sukupolvaikutti koko perheen ja suvun elämään. omaa lasta tai lapsenlasta, tiedämme vessa. Olin itse 3-vuotias pieni poika, Ja vaikuttaa omalla tavallaan edelleen, että hänen mahdollisuutensa ovat toiset kun alkoholisti-isäni hakeutui hoitoon monien ihmisten kokemusten ja kertokuin edellisillä sukupolvilla. Myös hän ja pääsi toipumisensa alkuun. Muistan, musten kautta. seisoo edellisten pikkupoikien ja tyttöjen kuinka jännitimme äidin kanssa isän hartioilla, mutta näitä joustavampana ja bussimatkaa Järvenpään sosiaalisairaaToipuessaan ihmiset, jopa kokonaiset vahvempana. lasta kotiin Vuolijoelle. Olisihan hän siinä uudet sukupolvet, alkavat kuitenkin Kasvamassa on sukupolvi, joka puhuu bussissa, olisihan! Ja kyllä hän oli, isä tuli rakentamaan resilienssiä, eräänlaista kotiin! elämän puskuria, jotta he olisivat tarpeeksi asioista ääneen. Yksi mielenterveyden tulevaisuuden unelmista on, että oman Sen jälkeen hän hakeutui vertaistuen vahvoja kohtaamaan vaikeuksia. Emme pariin eikä ole juonut pisaraakaan alkome voi koskaan kokonaan välttyä vastoin- historiamme kautta ja nykyisellä ymmärryksellä näemme mielenterveyteen liitholia yli neljäänkymmeneen vuoteen. käymisiltä. Takaiskuja tulee kaikille. Resityvät ilmiöt osana elettyä elämää, ei Olen päässyt seuraamaan sivusta, minkä- lienssi on kyky ponnahtaa takaisin, mutta osana perinnön syyllisyyttä tai häpeää. laista on alkoholistin elämä ilman alkomyös kykyä kasvaa vaikeuksista. Toipuminen alkaa yhteydestä itseen, holia. Tuo bussimatkan onnistuminen toisiin ja ympäristöön. Yhteys rohkaisee ei kääntänyt ainoastaan omaa kohtaKysymys on siitä, kuinka unelmoimaan tulevasta, minkälainen loani, mutta myös omien tulevien lasteni syvälle vastoinkäymiset lupaus meitä kaikkia odottaa huomisessa. kohtalon. meidät vievät Unelmat ja toivo antavat kipinän tutkia Kuten jo sanan muotokin kertoo, Mielenterveyden häiriöistä toipuminen omia vahvuuksia ja voimavaroja. Koko toipuminen on aina muutosprosessi. Ja identiteettimme muuttuu uuden tarinan kuten kaikissa prosesseissa, siihen joutuu on kliinisesti nähty oireiden parantumisena. Toipumismatkalla ei kuitenkaan kautta kohti merkityksiä, joista emme osallistumaan toipujan lisäksi myös lukkiuduta diagnooseihin eikä haikailla uskaltaneet aikaisemmin edes unelmoida. muu ympäristö, varsinkin toipujan omat aikaan ennen sairastumista. Sen sijaan Jos toipuminen ei tarkoita oireetonta läheiset. aletaan rakentaa merkityksellistä elämää elämää, eikö silloin meillä kaikilla ole Alkoholismi tai jokin muu mielenoireista huolimatta. mahdollisuus toipua. Silloinhan täydelterveyden sairaus on valitettavan usein Valitettavan yleistä on, ettei yhteislistä toipumattomuutta ei ole olemasperiytyvää. Samoin periytyvät usein kunta pysty vieläkään näkemään omaissakaan. Siinä on se lupaus. Se odotettu ne olosuhteet, joissa sairaiden omaiset ja läheistyötä siinä tärkeässä merkitykbussimatka, joka kääntää suunnan kohti joutuvat elämään. Myös häpeää ja syyllisessä, joka sillä on. Toipujan elämän parempaa. Meille kaikille syyttä peritään. arkiset olosuhteet ja sosiaalinen elämä Häpeää tuntevat ihmiset haluavat Teksti: Markus Raivio piiloutua muilta tai pitää salassa sen, mitä ovat keskeinen osa toipumisen temaKirjoittaja on kulttuuri ja hyvinvoinnin liiton tiikkaa. Hyvin usein käy niin, että omaihäpeävät. Ahdistus, jonka he kokevat, Kukunorin toiminnanjohtaja sekä Mielenterveyden keskusliiton varapuheenjohtaja. nenkin sairastuu, koska ei ole jaksanut liittyy heidän pelkoonsa siitä, että heidät yksin kantaa taakkaa sairastuneen löydetään tai paljastetaan. On hyvä Kuva:Katariina Raivio ymmärtää häpeämme alkuperää. Tunteita puolesta. 3/2020 21
kun yksi sairastuu, monen maailma muuttuu. Kirjat apuna vanhemman ja lapsen keskustelussa mielenterveysongelmista. Matin isä oli vähällä kuolla millan päiväkirja Alakouluikäisille suunnattu kirja vanhemman itsemurhayrityksestä. Kirjaa voi käyttää keskustelun tukena perheissä, joissa vanhempi on käyttäytynyt itsetuhoisesti. Kirja yläkoululaisille vanhemman persoonallisuushäiriöstä. ”Mutsi on ihan sekopää. Tai siis kipee. Sillä on sellainen tauti tai joku ihme häiriö, jonka nimi on epävakaa persoonallisuus. Se häiriö tekee sen, että se ei tuu kenenkään kanssa toimeen, vaan riitelee ja rähjää aina vaikka ei olis mitään aihetta.” Hinta 3 € miian isä on sekaisin Kirja lapsille psykoosista. ”Yhtenä päivänä Miian isä muuttuu ihan kummalliseksi ja joutuu ambulanssikyydillä sairaalaan. Miia on peloissaan ja miettii, saako hän koskaan tavallisen isän takaisin.” Hinta 3 € mikon äiti on masentunut Kirja lapsille masennuksesta. ”Mikon äiti nukkuu kaiken päivää ja itkee koko ajan. Mikko tuntee olonsa yksinäiseksi ja miettii, pitääkö äiti hänestä enää lainkaan.” Hinta 3 € mirjan äidillä on persoonallisuushäiriö Alakouluikäisille suunnattu kuvakirja vanhemman epävakaan persoonallisuuden vaikutuksista lapsen elämään. ”Punaiset tumput ovat hukassa ja äiti suuttuu hirveästi. Mirja pelkää, että äiti satuttaa häntä tai itseään.” Hinta 3 € Hinta 3 € Kirjojen tilaus osoitteesta www.finfamipirkanmaa.fi/materiaalien-tilauslomake Mielenterveysomaiset Pirkanmaa - FinFami ry www.finfamipirkanmaa.fi
OMAISEN ÄÄNI Olga Klemetti Rohkeus luopua väärästä vastuusta S illoin elämä menee mennä hyvin. Mä annan sen paussille. Oma luvan nyt tässä sulle, mene ja elämä jää toissijaitee. seksi, kun toisella Tämä lupa ei missään on hätä. Olet valmis nimessä poista sitä ääretöntä auttamaan. Olethan ollut aina. välittämistä ja rakkautta, jota Omat tunteet jäävät toissijaitunnet läheistä kohtaan ja seksi. Ei ole aikaa tuntea ahdisjonka elämän yksi osa-alue tusta, pelkoa tai omaa hätää on mielenterveys- tai päihsiitä, että tässä sitä taas ollaan. deongelma, tai haluan sanoa On vain se toinen ja sen toisen -sairaus. Edelleen rakastat auttamisen ensisijaisuus. Miksi läheistäsi maailman eniten, huolehtisin itsestäni, kun eihän vaikka laittaisit itsesi, etkä mulla mitään sairautta ole? läheistäsi, elämän ensimmäiOmat unelmat jäävät toisselle sijalle. Se, jos mikä on sijaiseksi. Ei ole aikaa unelrohkeutta luopua väärästä moida, ei edes haaveilla. Niiden vastuusta. Siitä vastuusta, jonka aika on sitten joskus, ei ainaei tarvitse olla sun käsissä. kaan nyt. Niiden aika on sitten Haluan sanoa tämän sinulle, joskus, sitten kun tilanne ei enää jotta ymmärtäisit saman, jonka ole tämä. Hoidetaan tämä nyt minä, kanssakulkijasi, olen PARAS APU ON HYVINVOIVA ensin tästä alta pois, ajattelet. ymmärtänyt matkan varrella. LÄHEINEN VIERELLÄ. Tämä on vain välivaihe. VäliJos jotain kävisi, niin eihän se vaihe, jossa omaa elämää ei ole, ollut sun valinta. Jos taas käsisvaan missiona on se toinen. Se sairastunut, hänen tarpeensa, säsi on tämä väärä vastuu ja jotain kävisi, kantaisit omantunnon hänen valintansa sekä valitsemattomuudet. tuskaasi loppuelämän niskassasi, vaikka et tosiasiassa ole voinut Mutta entä jos, rakas kanssakulkijani, sinulle annettaisiin lupa toisen valintoihin ollenkaan vaikuttaa. tähän kaikkeen? Lupa omiin unelmiin, omaan elämään, omien Tehtäväsi läheisenä on olla tietyissä rajoissa lähellä, tukena tunteiden tarkkailuihin. Lupa omaan aikaan, lupa olla olematta ja apuna. Tehtäväsi ei ole elää toisen elämää hänen puolestaan. saatavilla. Lupa nauttia elämän kauniista hetkistä, lupa pirskahSitä ei voi kukaan tehdä. Ei edes rakkauden voimalla, ei vaikka della kaikista niistä ilon aiheista, jotka ympäröivät sinut. Lupa kuinka haluaisi. Eihän kenenkään hautajaisissa jaeta kirkkainta kokea kiitollisuutta vain ja ainoastaan siitä, että olet juuri siinä. kruunua sille, kuka yritti pelastaa eniten. Lupa lähteä elämään omaa elämää. Lupa laittaa puhelin Paras apu on hyvinvoiva läheinen vierellä. Se jaksaa parhaiten lentokonetilaan koko illaksi, ettei kukaan pysty tavoittamaan auttaa, joka lepää eniten. Se jaksaa parhaiten auttaa, jolla on sinua. Lupa mennä omien kavereiden kanssa iltaa istumaan. oma elämä elettävänä. Se jaksaa parhaiten auttaa, jolla on Lupa nauraa, vaikka toisella ei menisi hyvin. Sulla on lupa rohkeutta tähän kaikkeen. 3/2020 23
Omaisten tukeminen ja osallisuus julkisissa mielenterveyspalveluissa on välttämätöntä Kysyimme psykiatrian ammattilaisilta näkemyksiä omaisten huomioinnista, toipumisen tukemisesta ja osallistumisesta sairastuneen läheinen hoitoon ja kuntoutukseen. Vastaajina olivat Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä Mikko Ketola ja Tampereen kaupungin mielenterveys- ja päihdepalveluista Marja Nordling. Mikko Ketola, kliinisen hoitotyön asiantuntija/hanketyöntekijä, EteläPohjanmaan sairaanhoitopiiri: Miten Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin psykiatrian palveluissa huomioidaan omaiset ja miten tuette omaisen toipumisprosessia? Kun potilas ohjautuu avo- tai osastohoitoon, selvitetään aina perhetaustat osana hoidon suunnittelua. Omaiset pyritään aina ottamaan huomioon ja aktiiviseksi osaksi potilaan hoitoa. Tämä ei tarkoita, että hoitovastuuta siirrettäisiin omaisille vaan sitä, että heidän merkityksensä potilaan elämässä ymmärretään. Omaisten mukaan ottoa voidaan lisätä mm. hoitotahdolla, jossa potilas määrittää lähiomaiset, joihin hoitotaho voi olla yhteydessä, jos vointi heikkenee yllättäen. Organisaatiomme tekee yhteistyötä FinFami Etelä-Pohjanmaan kanssa ja ensi vuonna valmistuvaan uudisrakennukseemme tulee mm. perhehuoneita. Järjestämme myös ilmaisia, kaikille avoimia luentoja. Luentojen aiheet vaihtelevat yleispätevimmistä diagnoosipohjaisiin. Aiheita voi olla mm. kaksisuuntainen mielialahäiriö, auttajan jaksaminen tai suru. Luennoilla on aina mukana 24 kokemusasiantuntija tuomassa oman näkökulmansa ja kasvonsa toipumiselle. Suunnitteilla on kaikille avoimien ryhmämuotoisen kurssitoiminnan aloittaminen, joka on enemmän ryhmässä tekemistä kuin luennoilla istumista. Luentojen ja kurssien tarkoitus on vähentää mielenterveysongelmiin liittyvää stigmaa ja jakaa tietoa. EPSPH on järjestänyt 2010 alkaen kokemusasiantuntijakoulutusta, johon voivat osallistua myös omaiset. Lisäksi järjestetään omaisten vertaistukiryhmiä. Miten omaisten mukaan ottaminen vaikuttaa kuntoutumisen edistymiseen? Kun omaiset ovat aktiivisesti mukana potilaan toipumisprosessissa, potilaalla on enemmän voimavaroja hyödynnettävänä. Omaiset tuntevat potilaan kaikista parhaiten, joten heidän mukanaolonsa antaa hoitotaholle tietoa siitä, millainen potilas on ollut ennen sairastumista. Omaiset ovat potilaan tuki ja turva, jonka merkitystä toipumiselle ei pidä vähätellä. On ensiarvoisen tärkeää, että potilas, omaiset ja hoitotaho ovat sitoutuneita samoihin tavoitteisiin. Millaisia hyötyjä näet siinä, että omaisten kokemusasiantuntijuus huomioidaan hoidossa ja kuntoutuksessa? Omaiskokemusasiantuntijat ovat tärkeä vertaistuki potilaan omaisille, mutta heidän asiantuntijuuttansa voidaan hyödyntää myös muilla tavoilla. Potilas voi tavata omaiskokemusasiantuntijaa ja saada ymmärrystä siihen, miten omat omaiset voivat sairastumisen kokea. Omaiskokemusasiantuntijat antavat myös näkökulmaa hoito-organisaatiolle siitä, miten omaiset tulee huomioida ja miten heidän tieto-taitoansa voidaan hyödyntää potilaiden hoidossa. Mitä haasteita näet omaisten huomioinnin toteutumiselle? Omaisten mukana olo edellyttää potilaan lupaa, mikä voi joskus olla esteenä omaisten huomioimisessa. Näistä haasteista pyritään aina keskustelemaan potilaan kanssa ja pääsemään yhteisymmärrykseen omaisten osallisuudesta. Hoitotahto on yksi tätä haastetta helpottava väline. Perheiden huomiointi tulee olla osa hoidon rutiineja, eikä niiden toteutuminen saa olla riippuvaista eri työntekijöiden valveutuneisuudesta. 3/2020
Psykiatrian ammattilaiset näkevät monia mahdollisuuksia mielenterveysomaisten huomioimiseen. Marja Nordling, osastonhoitaja, Tampereen kaupungin mielenterveys- ja päihdepalvelut: Miten Tampereen kaupungin mielenterveysja päihdepalveluissa huomioidaan omaiset ja miten tuette omaisen toipumisprosessia? Organisaatiossamme omaisten huomiointi on keskeinen periaate ja perheiden ja läheisten huomioimiseksi on laadittu ohjeistus. Omaiset ovat tervetulleita mukaan vastaanotoille, tästä mainitaan kutsukirjeessä erikseen. Liikkuva psykiatrinen työryhmä tekee vaikeissa elämäntilanteissa olevien potilaiden luo kotikäyntejä, joilla myös omaiset saavat tukea ja neuvontaa. Omaisilla on myös mahdollisuus varata aika läheistään hoitavan yksikön omaisneuvontaan. Omaisten huomiointia on kehitetty FinFamin kanssa. Yhteistyössä järjestetään Läheisen lähellä -iltoja, joissa tarjolla on tietoa psykiatrisista palveluista ja FinFamin toiminnasta sekä omaisten kokemuksia. Uusin yhteistyömuoto on omaisten vertaistukipuhelin, johon vastaa FinFamin omaiskokemusasiantuntija. Joissakin yksiköissä on koulutuksellisia ryhmiä omaisille. 3/2020 Vaikka omaisten huomiointi on meillä rakenteissa, riippuu sen toteutuminen viime kädessä kunkin työntekijän valmiudesta kohdata omaisia. Joidenkin työote on luonnostaan perhekeskeinen, mutta osa työntekijöistä kaipaa tukea ja koulutusta. Järjestämme säännöllisesti koulutuksia, jotka vahvistavat työntekijöiden valmiuksia omaisten kohtaamiseen. Työntekijät, jotka tuntevat FinFamin toimintaa, huomioivat luultavasti omaisia paremmin kuin työntekijät, joille FinFami ei ole tuttu. Miten omaisten mukaan ottaminen vaikuttaa kuntoutumisen edistymiseen? ja tukee osaltaan avun hakemista ajoissa. Omaiset ovat tärkeä ja luonnollinen tukiverkko sairastuneelle. Joskus omaisilla on kovin erilaiset näkemykset tavoitteista ja keinoista kuin potilaalla itsellään ja hoitavalla taholla. Joskus myös omaisilla on keskenään hyvin ristiriitaiset ja erilaiset näkemykset sairastuneen tilanteesta, tavoitteista ja hoidosta. Nämä ristiriitatilanteet kuormittavat kuntoutujaa ja luovat kuntoutumista heikentävät ilmapiirin. Joskus olen kohdannut hyvää tarkoittavia ylihuolehtivaisia lähiomaisia, jotka haluavat olla avuksi ja auttavat kuntoutujaa tekemällä asioita hänen puolestaan. Vaikka tällaisella toiminnalla on aina hyvä tarkoitus, niin se estää kuntoutumista. Kuntoutuja ei pääse kokeilemaan omia siipiään eikä koe onnistumisen kokemuksia, joita tarvitaan itsetunnon ja pärjäämisen tunteen vahvistumiseksi. Pääsääntöisesti omaisten ottaminen mukaan hoitoon vaikuttaa kuntoutumisen edistymiseen myönteisesti. ToipuON ENSIARVOISEN TÄRKEÄÄ, ETTÄ minen etenee hyvin, kun POTILAS, OMAISET JA HOITOTAHO on yhdessä luotu selkeät tavoitteet, joihin sairasOVAT SITOUTUNEITA SAMOIHIN tunut, läheiset ja hoitotaho TAVOITTEISIIN. sitoutuvat. Kun kaikilla on yhteinen näkemys, niin kuntoutuja kokee saavansa toipumiHän voi kokea, että häneen ei luoteta. seensa tukea sekä läheisiltään että hoitaMyös omaisella on suuri riski uupuvalta taholta. Lähiomainen huomaa miseen, mikäli hän ottaa huolehtiakyleensä voinnissa tapahtuvat muutokset seen kaiken mahdollisen sairastuneen 25
puolesta. Onkin tärkeää yhdessä avoimesti keskustella ja sopia keinoista, joilla tuetaan parhaiten toipumisen etenemistä. Samalla voidaan tukea myös omaisia rajaamaan omaan auttamishaluaan ja huolehtimaan enemmän omasta hyvinvoinnistaan. Millaisia hyötyjä on siitä, että omaisten kokemusasiantuntijuus huomioidaan hoidossa ja kuntoutuksessa? Palveluiden käyttäjillä ja läheisillä on arvokasta kokemustietoa palveluista. Organisaatiomme johtoryhmässä on mukana kaksi kokemusasiantuntijaa, joista toisella on kuntoutujatausta ja toinen on omainen. Kokemukseni mukaan heidän näkemyksiään kuunnellaan johtoryhmässä tarkasti: kokemuspuhe on hyvin vakuuttavaa ja vaikuttavaa. Asiakasraadissa, jossa toimii toistakymmentä palveluiden käyttäjää ja omaista, otetaan kantaa johdolta tai yksiköistä tulleisiin asioihin tai voidaan tehdä esityksiä toiminnan kehittämiseksi. Asiakasraadin jäsenet kutsutaan henkilöstön kehittämis- ja infotilaisuuksiin neljästi vuodessa. Muutama vuosi sitten palkkasimme organisaatioomme työsuhteessa olevan kokemusasiantuntijan, joka oli taustaltaan omainen. Hän loi toimintatavat, joiden pohjalta seuraaviin määräaikaisiin työsuhteisiin tulleet kokemusasiantuntijat ovat voineet toimintaa jatkaa. Tulevaisuudessa näen kokemusasiantuntijoiden roolin entistä vahvempana julkisissa palveluissa. huolensa. Työntekijä voi aina kuunnella ja perheiden kohtaamiseen. Toivottaja antaa tietoa yleisellä tasolla, puhumatta vasti terveydenhuoltoalan koulutuksessa lainkaan sairastuneen asioista. Usein nykyisin painotetaan perhe- ja verkostokeskeisyyttä. Sosiaalityöntekijöiden koulutukPERHEIDEN HUOMIOINTI TULEE seen nämä näkökulmat OLLA OSA HOIDON RUTIINEJA, EIKÄ ovat onneksi perinteisesti NIIDEN TOTEUTUMINEN SAA OLLA kuuluneet. Joskus sairastunut RIIPPUVAISTA ERI TYÖNTEKIJÖIDEN kieltää yhteydenpidon VALVEUTUNEISUUDESTA. omaisiin. Työntekijän tulee tätä noudattaa, käy myös niin, että toipumisen edetessä vaikka se ei näyttäisi olevan sairastuneen sairastunut peruu kiellon ja yhteistyö edun mukaista. Omainen ja läheinen voi omaisten kanssa toteutuu. kuitenkin ottaa yhteyttä hoitavaan työntekijään ja kertoa oman näkemyksensä ja Millaisia haasteita näet omaisten huomioinnin toteutumiselle? Mielenterveyspalveluita tarvitsevien määrä kasvaa jatkuvasti ja lisää siten työmäärää, mutta henkilöresursseja ei ole varaa lisätä ja psykiatrian erikoislääkäreistä on pula. Työpaineiden ja kiireen keskellä omaisen huomioiminen voi jäädä vähäiseksi, vaikka työntekijällä siihen vilpitön halu ja tahto olisikin. Terveydenhuollon ja lääketieteen koulutus oli ainakin omana opiskeluaikanani hyvin yksilökeskeistä, joten opiskelu ei antanut riittävästi valmiuksia omaisten 26 3/2020
Kerro meille hyvistä kokemuksistasi ammattilaisten kanssa Oletko kokenut, että hoitohenkilökunta on jollain pienellä teollaan onnistunut ottamaan sinut huomioon? Oletko kokenut, että sinusta on välitetty, sinua on ymmärretty tai onko jokin pieni ele tuottanut hyvää mieltä? F inFami kerää omaisten myönteisiä kokemuksia kohtaamisista, joita heillä on ollut ammattilaisten kanssa. Järjestö haluaa nostaa esiin niitä hetkiä ja tilanteita, jolloin joku hoitavan tahon ammattilainen on esimerkiksi saanut sinut hymyilemään tai kokemaan, että hän ymmärtää sinua. Nämä voivat olla pieniä hetkiä, yksittäisiä hyviä kokemuksia. Ne voivat olla käytännön tilanteita, joissa on toimittu ammattilaisten toimesta hyvin. Kokemuksesi voi olla esimerkiksi tilanteesta, jossa sinut on otettu mukaan sairastuneen läheisesi hoitoon ja kuntoutukseen tai jossa hoitava taho on huomioinut sinut, jaksamisesi ja hyvinvointisi. Kokemuksia käytetään sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille suunnattuun viestintään ja vaikuttamistyöhön. FinFami viestii myönteisistä kokemuksista ammattilaisille ja hoitaville tahoille, jotta he saavat konkreettisia käytännön vinkkejä omaisten huomioimiseen omassa työssään. Hyvien kokemusten muisteleminen, niistä puhuminen ja niiden kirjoittaminen auttaa keskittymään hyviin hetkiin ja edistää toipumista. Hyvien kokemusten keräämistä on ideoitu yhdessä kokemusasiantuntijoiden kanssa. Hyvien kokemusten muisteleminen voi olla aiheena, kun tapaat muita omaisia. Vertaistuki voi toimia myös tässä hyvien muistojen esiin nostajana: ”Helpommin muistaa huonot kokemukset, mutta ryhmässä yhdessä, kun muutkin kertoo, voi tulla hyviä kokemuksia itsellekin mieleen.” Joillekin kirjoittaminen voi olla vaikeaa, mutta jos yksi toimii kirjurina, voitte saada monen kokemukset talteen. Hyviä kokemuksia voit toimittaa meille usealla tavalla: Vastaamalla sähköiseen kyselyyn webropol.com/s/hyvatkokemukset Lähettämällä vapaamuotoisen tekstisi sähköpostitse minna.kallunki@finfami.fi Kirjoittamalla käsin, ottamalla tekstistä kuvan ja lähettämällä sen sähköpostina, tekstiviestinä tai WhatsApp-viestinä Minnalle p. 045 800 4903. 3/2020 .HUllPPHNRNHPXNVHWÀQIDPLÀK\YlWNRNHPXNVHW -verkkosivulle. Sähköinen kysely löytyy myös tämän verkkosivun kautta. Sivulta voi tulostaa A4-kokoisen esitteen, jota esimerkiksi hoitavat tahot voivat jakaa omaisille tai laittaa odotustilojen ilmoitustaululle. Voit edistää hyvien kokemusten keräämistä myös vinkkaamalla asiasta läheisesi hoitotaholle ja ehdottamalla, että he laittaisivat esitteen näkyviin tai jakaisivat sitä omaisille. Hyviä kokemuksia kerätään Recovery-toimintaorientaatio mielenterveyspalveluissa -hankkeen ja FinFamin Aluetyö ja osallisuus -toiminnan yhteistyönä. Tekstissä on käytetty mielenterveysomaisten lainauksia. Teksti: Minna Kallunki Kuva: Marika Finne 27
Noin 40 % omaisten hyvinvointitutkimukseen osallistuneista ilmoitti salaavansa läheisensä sairauden. Syyksi salaamiselle kerrottiin mm. sairastuneen pyyntö olla puhumatta, epävarmuus muiden suhtautumisesta asiaan sekä leimaantumisen pelko. OMAISTEN KOKEMUKSIA MIELENTERVEYSONGELMIIN SUHTAUTUMISESTA 28 3/2020
M ielenterveysomaisten keskusliitto – FinFami ry toteutti valtakunnallisen mielenterveysomaisten hyvinvointikyselyn, johon vastasi 799 läheisensä mielenterveydestä huolissaan ollutta henkilöä. Kyselyyn vastanneista valtaosa oli naisia ja lähes puolet kuului ikäluokkaan 45–64 vuotta. Vastaajia oli kaikista maakunnista, eniten Uudeltamaalta sekä Pirkanmaalta ja vähiten Etelä-Karjalasta. Kokopäiväisessä palkkatyössä vastaajista oli kaksiviidesosaa (n. 40%) ja eläkkeellä neljäsosa (n. 25%). Virallisen omaishoitajasopimuksen tehneitä vastaajissa oli hyvin vähän. Kokemukset lähiympäristön leimaavasta puheesta Mielenterveysomaisten hyvinvointikyselyyn vastanneista kolmannes ei ollut havainnut työkavereiden, sukulaisten, ystävien tai naapurien puhuvan mielenterveysongelmista leimaavalla tavalla. tilanteissa, joissa sairastunut oli oma lapsi tai sisar. Toisaalta omaiset, joiden läheisellä oli diagnosoitu sairaus tai jotka eivät olleet tietoisia läheisen mahdollisesta diagnoosista, kokivat muita useammin leimaavaa suhtautumista. Kokemukset lähiympäristön kielteisestä suhtautumisesta olivat yhteydessä kokemuksiin läheisen mielenterveysongelman vaikutuksista sosiaalisiin suhteisiin sekä vapaa-aikaan. Läheisen mielenterveysongelman salaaminen Kolmasosa kyselyyn vastanneista omaisista ei ollut salannut läheisensä mielenterveysongelmaa. He totesivat avoimuuden perustuvan sekä omaan että läheisensä luontevaan suhtautumiseen mielenterveyden haasteita kohtaan ja haluun puhua asioista niin kuin ne ovat. Toisaalta he kokivat avoimuuden lisäävän muiden ihmisten ymmärrystä. Neljäsosa totesi salanneensa aiemmin läheisensä tilanteen, ja kaksiviidesosaa AVOIMUUS LISÄÄ YMMÄRRYSTÄ MIELENTERVEYSONGELMISTA JA AUTTAA MUITA SAMASSA TILANTEESSA OLEVIA. KUVA: MARIKA FINNE FinFami toteutti syksyllä 2019 valtakunnallisen mielenterveysomaisten hyvinvointikyselyn. Tässä artikkelissa tarkastellaan kyselyyn vastanneiden omaisten kokemuksia salaamisesta ja leimaavasta puheesta suhteessa mielenterveysongelmiin. 3/2020 Reilu kymmenesosa oli havainnut aiemmin leimaavaa puhetta lähiympäristössään, ja yli puolet koki edelleen, että mielenterveysongelmista puhutaan leimaavasti. He, jotka eivät olleet havainneet leimaavaa puhetta, totesivat mielenterveysongelmia pidettävän tuttavapiirissä melko tavanomaisena asiana. Toisaalta lähipiiriin koettiin kuuluvan suvaitsevaisia ihmisiä. Myös ymmärryksen mielenterveysongelmia kohtaan todettiin lisääntyneen. Vastaavasti leimaavaa suhtautumista kokeneet totesivat sen johtuvan tietämättömyydestä, ennakkoluuloista ja stereotypioista. Masennuksesta todettiin puhuttavan jo yleisemmin ja ymmärrys sairaudesta on lisääntynyt, mutta psykoosisairauksien koettiin olevan edelleen tabu. Naisilla kokemukset lähiympäristön leimaavasta puheesta olivat huomattavasti yleisempiä kuin miehillä. Leimaavaa suhtautumista koettiin usein myös niissä ilmoitti salaavansa läheisensä sairauden edelleen. Asia haluttiin salata esimerkiksi työpaikalla, harrastuspiireissä tai sukulaisilta. Salaamisen syyksi todettiin sairastuneen pyyntö olla puhumatta, omaisen halu suojella sairastunutta ja kunnioittaa hänen yksityisyyttään sekä epävarmuus muiden suhtautumisesta asiaan, häpeä ja leimaantumisen pelko. Vastanneista nuorin ikäryhmä 15-44-vuotiaat, korkea-asteen koulutuksen omaavat sekä opiskelijat, kokopäiväisessä palkkatyössä ja työttömänä olevat salasivat läheisen mielenterveysongelman muita useammin. Vanhin ikäryhmä, 65–81-vuotiaat, totesi muita useammin salanneensa aiemmin läheisensä tilanteen. Omien vanhempien mielenterveysongelma salattiin harvemmin kuin lasten, puolison tai sisarusten vastaava tilanne. Mielenterveysongelmien salaaminen oli yhteydessä koettuun elämänlaatuun: elämänlaatunsa heikoksi koke29
neet salasivat läheisensä tilanteen muita useammin. Salaaminen oli myös yhteydessä kokemuksiin läheisen mielenterveysongelman vaikutuksista sosiaalisiin suhteisiin. Omaiset, jotka olivat saaneet hoitotaholta kiitettävästi tietoa läheisen sairaudesta, lääkityksestä, voinnista, hoidosta ja tukitoimista, totesivat salaavansa läheisensä mielenterveysongelman muita harvemmin. Sama tilanne oli omaisilla, jotka olivat saaneet hoitotaholta riittävästi tarvitsemaansa tietoa erilaisista itselleen ja perheelleen suunnatuista tukimahdollisuuksista sekä tietoa arjessa selviytymisestä sairastuneen läheisensä kanssa. Läheisen sairauden salaamisen kannalta merkityksellistä oli tiedon lisäksi myös yhteistyön toteutuminen hoitotahon kanssa. Omaiset, jotka kokivat ”Avoimuus kannattaa, jolloin muut ihmiset ehkä paremmin ymmärtävät mielenterveysongelmaisen käyttäytymistä.” ”En koe tarvetta [salata]. Avoimuudella auttaa muitakin samalla.” Osa vastaajista totesi, että he puhuvat mielenterveysongelmasta valikoiden vain muutamille ihmisille. He eivät kokeneet tätä salaamiseksi. ”En oikeastaan ole salannut, en ole puhunut siitä kuin hoitohenkilökunnan kanssa ja vaitiolovelvollisen henkilön kanssa. Koen tämän sopivaksi tässä tilanteessa.” Merkityksellistä oli se, että saattoi itse rajata mielenterveydestä käytävää keskustelua huomioiden yksityisyyden, luottamuksen ja huolen läheisestä. Salaamisen omaiset kokivat vievän voimia. ”Salailuun kuluu liian paljon energiaa.” Sen koettiin vaikuttavan myös sosi- LEIMAAVAA SUHTAUTUMISTA KOKENEET TOTESIVAT SEN JOHTUVAN TIETÄMÄTTÖMYYDESTÄ, ENNAKKOLUULOISTA JA STEREOTYPIOISTA. tulleensa kuulluiksi sekä jaksamisensa ja hyvinvointinsa huomioiduiksi ja jotka olivat voineet vaikuttaa läheisensä hoitoon sekä saaneet tarvitsemaansa konkreettista tukea ja välineitä itsensä ja perheensä jaksamiseen, totesivat salaavansa läheisensä mielenterveysongelman muita harvemmin. Avoimuuden ja salaamisen merkitys mielenterveysomaiselle Hyvinvointikyselyyn vastanneet omaiset totesivat, että avoimuus mielenterveysongelmista edesauttaa ulkopuolisen avun hakemista ja myös mahdollistaa sen saamista. Kun mielenterveyden haasteista oli kerrottu lähisukulaisille tai töissä, oli näiltä tahoilta myös saatu tukea. ”…he huomasivat, ettei kaikki ole kohdallaan meillä. Ja vaativat, että kerron mikä painaa ja siitä alkoi avoimuus ja tuki meille.” ”Olen saanut suuren avun esim. työpaikalta, kun olen kertonut sairaudesta.” Omaiset pohtivat avoimuuden merkitystä itselle ja sairastuneelle läheiselle saadun tuen ohessa myös muille koituvan hyödyn näkökulmasta. Avoimuuden todettiin lisäävän ymmärrystä mielenterveysongelmista sekä auttavan muita samassa tilanteessa olevia. 30 aalisiin suhteisiin ja jaksamiseen töissä sekä rajoittavan avun ja tuen pyytämistä ja niiden saamista. Osa vastaajista kuvasi vältelleensä tilanteita, joissa voi tulla eteen läheisiin liittyviä keskustelun aiheita. ”Lopetin alkuvuosina puhumasta lapseni tilanteesta. En myöskään kysynyt toisten lapsista, koska pelkäsin vastakysymystä. Katson, että minulla ei ole oikeutta puhua aikuisen lapseni terveydentilasta.” Osa omaisista puolestaan vältteli läheisen mielenterveysongelmasta kertomista lähipiirissään tai työpaikalla. Työelämässä mukana olevat omaiset kokivat kuormittavina tilanteet, joissa joutuivat selvittämään työstä poissaoloja oltuaan läheisen tukena hoitokäynneillä tai muutoin asioita hoitamassa. ”Työelämässä ollessani oli pakko peitellä ja salailla näitä perheen ongelmia.” Toisaalta osa koki työn elämän osaalueeksi, jolle omaistilanteen ei haluttu ulottuvan. ”Tämä elämäni (tärkeä) asia ei kuulu kaikille tonteille esim. työ. Haluan myös alueita, joille tämä teema ei vyöry.” Osalla mielenterveysongelman salaaminen johti siihen, että erilaisissa elämäntilanteissa pyrittiin selviytymään itsenäisesti ja sosiaalista tukea ei pyydetty lähiympäristöstä. ”Sairastunut ei anna kertoa asioistaan kenellekään.” ”Se on läheiseni asia, hän kertoo siitä muille, jos haluaa. En ole saanut läheisiltäni tukea, koska en ole kertonut heille mieheni mielenterveysongelmasta.” Tieto, tuki ja avoimuus ovat keinoja vähentää leimaavuutta Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kokemukset lähiympäristön kielteisestä suhtautumisesta mielenterveysongelmiin ovat vielä melko yleisiä. Tarvitaan julkista keskustelua mielenterveydestä ja sen haasteista, jotta ihmisten tietämys lisääntyy ja mielenterveysongelmien stigmatisointi vähenee. Mielenterveysongelmia salataan leimaavuuden ja häpeän pelossa, ja salaaminen koetaan kuormittavaksi. Se vaikuttaa myös tarvittavan sosiaalisen tuen hakemiseen ja sen saamiseen. Hyvinvointikyselyn tulokset osoittavat, että salaaminen on yhteydessä hoitotaholta saatuun tietoon ja yhteistyön sujuvuuteen. Riittävä tiedonsaanti, kuulluksi tuleminen ja tarpeita vastaava tuki palveluprosessissa vähentävät häpeän ja leimaavuuden kokemuksia sekä mielenterveysongelmien salaamista. Mielenterveysongelmista puhuttaessa on myös huomioitava ja ymmärrettävä avoimuuden, kertomisen ja salaamisen moniselitteisyys. On tärkeää vahvistaa sellaista puhumisen kulttuuria, joka mahdollistaa avun ja tuen hakemisen kuormittavissa elämäntilanteissa sekä niiden saamisen säilyttäen samalla yksityisyyden. ”On hyvä, että omaisten elämää kysellään. Olen hyvin tietoinen omasta riskistäni sairastua tai uupua. Ennen asioista ei puhuttu ja häpeä oli suuri. Voimme tiedon, avoimen keskustelun avulla heittää mörölle heipat ja ehkä jopa estää sairastumisia. Meillä kaikilla on ihmisarvo.” Kyselyvastausten hyödyntäminen artikkelissa perustuu vastaajien antamaan suostumukseen. Teksti: Marjatta Martin, projektipäällikkö-tutkija, Lapin yliopisto ja Minna Kallunki, erityisasiantuntija, FinFami ry. Kirjoittajat työskentelevät Recovery-toimintaorientaatio mielenterveyspalveluissa -hankkeessa. 3/2020
PUHEENJOHTAJA Anita Ruutiainen Miten toivuin, kun läheinen sairastui psyykkisesti M KUVA: SUVI-TUULI KANKAANPÄÄ uistan aina, miten hädissäni olin, kun tyttäKun näitä sairaalajaksoja alkoi olla useampia, tunsin, että reni sairastui psyykkisesti. Ajattelin, että ei voimavarani olivat aivan lopussa. Yritin etsiä tietoa netistä, salama iske kahta kertaa samaan paikkaan mutta siihen aikaan ei sitä vielä ollut juurikaan saatavilla. Ei (perheeseen), koska mieheni oli jo sairasollut tietoa, mistä omainen voisi hakea apua. tunut vakavasti vähän aikaisemmin. Ymmärsin, että sairaalassa hoitohenkilökunta keskittyy potiOlo oli aivan epätodellinen, en halunnut uskoa hänen sairaslaan hoitamiseen, eikä heillä ole aikaa lohduttaa ja neuvoa tumistaan. Ajattelin, että tyttäreni tila olisi vain nopeasti ohime- omaista. Monesti mennessäni sairaalaan tuntui siltä, että en nevä häiriö, joita nuorilla usein on. Näin vakuutti vastaanotollut kovin toivottu vieras hoitajien taholta. Ehkä olinkin aika tava psykiatrikin, jonka mielestä tilanne rasittava, kun joka välissä tivasin potiei ollut paha, koska potilas itse halusi laan hoidon edistymistä ja annoin omia hoitoa ja kärsi vain unettomuudesta eikä kommenttejani. psykoottisia oireita ollut. Kerran, kun tytär oli jo avohoidossa, Tuntui todella raskaalta jättää tytär sain tilaisuuden keskustella avohoisairaalan akuutille osastolle, jossa toiset tajan kanssa ja hän kädestä pitäen sairastuneet vaikuttivat paljon sairaamneuvoi minut omaisyhdistykseen. Oli milta kuin oma tytär. Oli todella paha hieno tunne, kun löysin paikan, jossa olo, kun osaston ovi laitettiin lukkoon ja sain ymmärrystä ja kuuntelevat korvat. me saattajat jäimme oven ulkopuolelle. Olo helpottui valtavasti, kun ymmärTäytyy myös sanoa, että tässä vaiheessa tävä omaisneuvoja kuunteli tarkasti ja olin hyvin tietämätön psyykkisistä sairavaloi uskoa siihen, että tästä selvitään. uksista. Siitäkin huolimatta, että mieheni Hänen avullaan pääsin vertaisryhmään, veli sairasti skitsofreniaa. joka oli aivan loistava yhteisö, koska Tottakai me läheiset olimme paniikissa meillä kaikilla oli samat ongelmat. Vaikka ja toivoimme, että pian saamme kuulla vuosia on jo kulunut, jatkan edelleen hyviä uutisia ja tytär kotiutetaan sairaasamassa ryhmässä, sillä tuntuu todella lasta. Mutta sairaalassa olo vain jatkui ja hyvältä tavata ryhmäläisiä sekä saada ja tyttäreni meni siellä jopa antaa vertaistukea. psykoosiin. Tämä kaikki Yhdistyksen puitOLO HELPOTTUI VALTAVASTI, KUN YMMÄRTÄVÄ oli minusta kummallista, teissa olen saanut osalkoska en ollut koskaan listua moniin koulutukOMAISNEUVOJA KUUNTELI TARKASTI JA aikaisemmin nähnyt siin, luentoihin ja virkisVALOI USKOA SIIHEN, ETTÄ TÄSTÄ SELVITÄÄN. psykoosiin sairastunutta tystapahtumiin. Olen henkilöä. Miten henkilö oppinut todella paljon joka viikko sitten oli aivan normaali, olikin yhtä äkkiä aivan mielenterveydestä ja siitä, miten sitä pidetään yllä. muissa maailmoissa? Eniten itseäni on auttanut ja kasvattanut Prospect-koulutus, Omat ajatukseni olivat koko ajan sairastuneen voinnissa koska se opetti minut pääsemään irti liiasta läheisriippuvuuja mieli oli raskas, joten oma kuntonikin heikkeni. Onneksi desta ja opin luottamaan siihen, että kuntoutuja kyllä pärjää minulla oli mielekäs työ ja hyvä työnantaja, jolle kerroin tapahitsekin, kun saa tukea. Tämän koulutuksen kautta opin asennoituneesta. Ilman työnantajan myönteistä suhtautumista ja tumaan uudella tavalla tyttäreni tilanteeseen: voin olla rinnalla läheisten tukea en varmaan olisi selvinnyt. kulkija, mutta hän tekee omat päätöksensä itse. Sairaus tuntui todella raskaalta taakalta. Eniten surin sitä, Olen usein ajatellut, kuinka harmi oli, etten heti tyttäreni kuinka nuori, joka oli elämänsä alussa, sai näin raskaan sairastuessa löytänyt omaisyhdistystä. Sen vuoksi jatkankin edelsairauden osakseen. Hänen kuntonsa heitteli aika tavalla. Välillä leen FinFamin toiminnassa. Toivon, että mahdollisimman moni oli todella hyviä hetkiä, jolloin emme muistaneetkaan sairauden omainen tulisi tietoiseksi järjestöstämme ja löytäisi avun niihin olemassaoloa. Jostain se ”sairauden peikko” kuitenkin aina ongelmiin, mitä läheisen mielenterveyden oireilu aiheuttaa. ilmestyi ja otti tytön valtaansa. Onneksi hän itse on aina tajunnut sairastuneensa ja halunnut psykiatriseen hoitoon. Voimia ja iloa päiviinne, pysytään terveinä. 3/2020 31
Toipumisorientaatio omaistyössä – miten tuemme omaisen toipumista? Toipumisorientaatio on mielenterveystyön ajattelun ja toiminnan viitekehys, jossa painottuvat voimavarat, osallisuus, toivo, merkityksellisyys ja positiivinen mielenterveys. Monet FinFami-yhdistysten toiminnot ovat jo toipumisorientaation mukaisia. T oipumisorientaatiota on alettu pikkuhiljaa käyttämään yhä enemmän mielenterveystyön viitekehyksenä. Toipumisen prosessit eivät ole lineaarisia, vaan niihin liittyy sekä eteenpäin menon että taantumisen vaiheita. Toipumisorientaation periaatteena oleva toipumisen ajatus voidaan laajentaa koskemaan myös psyykkisesti sairastuneen läheisiä, koska yhden sairastuminen vaikuttaa koko perheeseen ja lähipiiriin. Omaisen henkilökohtainen toipumisprosessi johtaa tyydytystä tuovaan ja toiveikkaaseen elämään läheisen psyykkisen sairauden aiheuttamista rajoituksista huolimatta. Toipumisprosessin myötä omainen voi kokea olevansa eri ihminen, hänen elämänsä arvojärjestys saattaa muuttua ja hän voi löytää itsestään uutta sisäistä voimaa. Jokaisella mielenterveysomaisella on oma toipumisprosessinsa Kun läheinen sairastuu psyykkisesti, myös omainen tarvitsee oman toipumisprosessinsa, oman polkunsa toipumiseen ja identiteetin vahvistumiseen. Toipumi32 sorientaatioajattelussa yksi keskeinen asia on, että toipuminen ei tarkoita paluuta aikaan ennen läheisen sairastumista. Aikaan, jossa ”kaikki oli vielä hyvin”. Toipuminen tarkoittaa uuden löytämistä. Siinä omaisneuvonnalla ja muilla FinFami-yhdistysten tarjoamilla tukimuodoilla on suuri rooli. Omaisneuvonnassa on tärkeää luoda luottamuksellinen ja turvallinen tila, jossa voi tulla nähdyksi kaikkine tunteineen. Omaisneuvonnassa pyritään lisäämään itsemyötätuntoa, tule- KUN LÄHEINEN SAIRASTUU PSYYKKISESTI, MYÖS OMAINEN TARVITSEE OMAN TOIPUMISPROSESSINSA. vaisuuden näköaloja ja koko lähipiirin voimavaroja, sekä yhteistä ymmärrystä. Läheisen sairastuminen on omaiselle prosessi, jota voidaan kuvata kriisin eri vaiheilla. Siihen kuuluvat shokkivaihe, reaktiovaihe, käsittelyvaihe ja uudelleen suuntautumisen vaihe. Omaistyössä ja omaisneuvonnassa toipumisorientaatio näkyy konkreettisesti. Kun läheinen ihminen sairastuu, se on läheiselle shokki- ja kriisitilanne. Psyykkisesti sairastuneen läheinen saattaa saapua omaisneuvontaan shokkitilassa, jossa on edes vaikea hahmottaa tilannetta. Omainen saattaa olla järkyttynyt tai lamaantunut ja shokki saattaa tuntua myös fyysisinä oireina. Suuri asia tässä tilanteessa, joka on usein omaisen ensimmäinen kontakti mihinkään tukimuotoon, on kohtaaminen. Se, että omainen tuntee tulevansa kohdatuksi ja että häntä kuunnellaan. Tässä tilanteessa on tärkeää vain kuunnella ja tukea omaista sekä yrittää antaa hänelle edes pieni toivon siemen, että tästä voi selviytyä ja hän ei ole yksin. Toivo on yksi tärkeimmistä, kannattelevista ja tulevaisuuden uskoa luovista voimista. Reaktiovaiheessa omaiselle saattaa tulla hyvinkin vahvoja tunteita: surua, pelkoa, syyllisyyttä. Tässä vaiheessa on jo normaalia, että omainen kaipaa tietoa ja haluaa pohtia ja keskustella tilanteesta. Tässä omaisneuvoja voi olla tärkeässä roolissa. Omaisneuvoja voi pohtia yhdessä omaisen kanssa, minkälainen on hänen yksilöllinen polkunsa kohti toipumista. 3/2020
KUVA: MARIKA FINNE Omaisen henkilökohtainen toipumisprosessi johtaa tyydytystä tuovaan ja toiveikkaaseen elämään läheisen psyykkisen sairauden aiheuttamista rajoituksista huolimatta. Jokainen omainen tuntee perheensä tai tilanteensa parhaiten Kaikkien tilanteet, läheissuhteet ja tarinat ovat yksilöllisiä ja kaikki ei sovi kaikille. Onkin tärkeää huomioida omaisen persoonallisuus ja tarpeet sekä tarjota hänelle erilaisia vaihtoehtoja. Jokainen omainen on oman perheensä tai tilanteensa asiantuntija. Osa omaisista hyötyy valtavasti vertaistuesta, mutta osalle ryhmässä toimiminen ei ole luontevaa. Käsittelyvaiheessa ahdistavimmat tunteet alkavat jo hiljalleen helpottaa ja niistä on helpompi puhua. Omaista on tärkeää tukea toipumisen polulla eteenpäin niin, että hän oppii kiinnittämään huomiota omaan hyvinvointiinsa ja voimavaroihinsa, eikä hänen identiteettinsä ala rakentumaan vain sille, että hän on mielenterveysomainen. Omaisen hyvinvointiin liittyy vahvasti myös omien rajojen tunnistaminen. Omaiselle on toipumisorientaation viitekehyksen mukaan tärkeää kertoa, että vaikka hänen läheisensä olisi sairastunut vakavasti ja sairaus saattaisi olla krooninen, se ei ole maailmanloppu ja psyykkisesti sairastunut voi elää hyvää, miele3/2020 kästä ja merkityksellistä elämää oireistaan huolimatta ja kokea onnen tunteita. Kuten Veijo Nevalainen (2012) kirjoittaa, sairaus ei koskaan täytä koko ihmistä. On tärkeää, että omaiset eivät määrittelisi sairastuneen läheisensä hyvän elämän kriteereitä, eivätkä myöskään unohtaisi omia tarpeitaan tai elämäänsä erillisinä yksilöinä. Läheisen psyykkinen oireilu ei saa olla omaiselle koko elämän ja ajatukset täyttävä asia, koska uupuminen on mielenterveysomaiselle vakava uhka. Omaiselle on tärkeää tuoda esiin, että hänellä on oikeus iloita, nauttia elämästä ja kokea onnen tunteita, vaikka hänen läheisensä olisi psyykkisesti sairastunut. Uudelleen käsittelyvaiheessa sairastumisesta tulee osa elettyä elämää. Omainen alkaa löytää uusia voimavaroja ja selviytymiskeinoja. Tässä vaiheessa omaisneuvonnassa voidaan tukea omaista löytämään uusia merkityksiä ja uudenlaista elämänlaatua omaan elämäänsä, sillä elämä ei useinkaan palaa samanlaiseksi kuin se oli ennen läheisen sairastumista. Elämä voi silti olla hyvää, onnellista ja tyydyttävää. Useille omaisille on tärkeää käydä yhdistyksen vertaistukiryhmässä, kursseilla, koulutuksissa ja tavata muita samaa kokeneita. Yhteisöllisyys ja osallisuus antaa voimaa omassa toipumisprosessissa ja vahvistumisessa. Osa omaista saa itselleen voimaantumisen kokemuksia vapaaehtoistoiminnasta, esimerkiksi vertaisena tai vertaistukiryhmän ohjaajana tai kokemustoimijana. Osa omaisista kokee, että omaisneuvonta tarjoaa hänelle riittävän tuen, eikä hän tunne tarvetta muulle tuelle tai toiminnalle. Psyykkisissä sairauksissa on mahdollisuus, että pidemmänkin tasaisen jakson jälkeen oireet nostavat päätään. Tilanteessa usein myös omaisen toipumisprosessi taantuu ja kriisin vaiheet saattavat alkaa alusta. Toipumisorientaation viitekehyksen mukaan tukea saaneella omaisella saattaa kuitenkin tällöin olla enemmän valmiuksia omaan ja läheisensä selviytymiseen. Kirjoittajat: Tuija Ikola/ FinFami Etelä-Pohjanmaa, Suvi Karkiainen/ FinFami Keski-Suomi, Salla Ristolainen/ FinFami Satakunta ja Juho Soukka/ FinFami Pirkanmaa 33
KOLUMNI Juho Soukka, koordinaattori, Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFami ry Normaalien maihinnousu P ari vuotta sitten tyttäelementtejä, joita ei olisi aiemmin reni totesi minulle edes osannut ajatella. Tässä aseistariisuvan mustakorostuu toinen toipumisorienvalkoisella murrostaation tärkeistä elementeistä, ikäisen suoruudella toivo. näin: ”Etkö sä vois olla joskus Toipumisorientaation normaali?!??” Mielenkiintoni keskeinen viesti on, että jokaisen tietysti heräsi, ja tiedustelin ihmisen omannäköinen, mielekäs häneltä, mitä tarkoitat normaaja merkityksellinen elämä on lilla? Vastaus tuli kuin apteekin arvokkainta, mitä meillä on. hyllyltä: ”No älä ole sä!” Huolimatta omasta tai itselle Tämä on tietysti monelle rakkaan ihmisen psyykkisestä vanhemmalle tuttua ja liittyi oireiluista. oletettavasti vain ajoittain melko Vuosien varrella omaistyön omituiseen ja vinksahtaneeseen äärellä on tullut hyvin selväksi, huumorintajuuni, eikä tarkoitus että kahta samanlaista ihmistä, ollut minua sen syvemmin tarinaa tai sairaudesta toipuloukata. Tämä lyhyt, mutta yllätmista ei ole. Jokaiseen tilanteetävän merkityksellinen isä-tytärseen vaikuttaa valtava määrä eri hetki sai minut kuitenkin miettitekijöitä. Tässä korostuu tavalTOIPUMINEN EI TARKOITA PALUUTA mään asiaa. laan myös omaistyön erityisAloin pohtia, miten ahdistapiirre tai voi sitä joku haasteekAIKAAN ENNEN SAIRASTUMISTA. valta mahtaakaan tuntua, kun sikin kutsua: valmiita vastauksia SE TARKOITTAA UUSIEN MERKITYKSIEN ihmiset ja koko yhteiskunta ja varmasti jokaiseen tilanteeLÖYTÄMISTÄ. ympärillä ajattelevat, että sinun seen toimivia keinoja tai ratkaipitäisi olla jotakin muuta ja suja on melko vähän. On paljon joku muu kuin olet. Normaali. Ja että se tarkoittaa: älä ole sinä. asioita, joihin ei voi vaikuttaa, mutta siihen voi, kuinka niihin Tuntuu aika murheelliselta ja lannistavalta. itse suhtautuu. Tuolloin(kin) pyörittelin paljon päässäni toipumisorientaaKursseilla ja erilaisissa ryhmissä on aina yhtä vaikuttavaa tioon liittyviä kysymyksiä. Minulle yksi keskeisistä siihen liithuomata, kuinka valtava merkitys vertaisuudella on toivon ja tyvistä asioista on, että toipuminen ei tarkoita paluuta aikaan voimavarojen lisääntymisessä. Yhdessä erilaiset kokemukset ennen sairastumista, siis siihen johonkin niin sanottuun tai koet- ja asiat muuttuvat mahdollisuuksiksi. Usein joku on kokeillut tuun ”normaaliin”. Se tarkoittaa uusien merkityksien löytämistä. jotakin keinoa tai asettanut rajoja ja kokemuksista puhuminen Tähän liittyen on esitetty kiinnostava ajatus: pitäisikö Recoveryn rohkaisee muitakin ajattelemaan enemmän omaa hyvinvoinollakin Discovery? Minusta se kuulostaa melko hyvältä. tiaan. Tähän voimme itse vaikuttaa ja se on myös edellytys sille, Ajassa ei voi matkustaa (ainakaan toistaiseksi). Ei siis kannata että jaksamme tukea muitakin. tavoitella mennyttä aikaa, jolloin ”kaikki oli hyvin”. Voi tietysti Lainasin otsikon YUP:n vuonna 1999 ilmestyneeltä albumilta. toivoa asioita tai tunneilmapiiriä, joita elämässä silloin oli, Suosittelen kaikille ainakin päätöskappaletta ”Kaikki on hyvin”. mutta sekään ei ole paluuta vanhaan, vaan uuden löytämistä. Se on laulu, joka usein alkaa soimaan päässäni, kun mietin Uusi elämä voi tuoda tullessaan myös sellaisia hyviä asioita ja toivon merkitystä. 34 3/2020
Mielenterveysomaisten keskusliitto – FinFamin jäsenyhdistykset: ETELÄ-KARJALA: FinFami – Mielenterveysomaiset Etelä-Karjala ry Ari Koponen pj 044 389 8425 koponenari@hotmail.com Meritullinkatu 4 B 10 00170 Helsinki puh. 050 464 27 39 www.finfami.fi info@finfami.fi Toiminnanjohtaja Pia Hytönen puh. 040 776 5911 pia.hytonen@finfami.fi Asiantuntija, viestintä Marika Finne puh. 045 844 0135 marika.finne@finfami.fi Asiantuntija, järjestö- ja henkilöstöasiat Jaana Humalto puh. 050 464 27 39 jaana.humalto@finfami.fi Asiantuntija, vapaaehtois- ja omaistoiminnan kehittäminen Vaula Ollonen puh. 0400 274 624 vaula.ollonen@finfami.fi Asiantuntija, yhdistyshallinto Arto Bäckström puh. 045 642 8510 arto.backstrom@finfami.fi Asiantuntija Erkka Öörni puh. 045 844 0150 erkka.oorni@finfami.fi Asiantuntija, edunvalvonta ja vaikuttaminen Emilia Knaapi puh. 040 192 2752 emilia.knaapi@finfami.fi Erityisasiantuntija, ESR Recovery-toipumisorientaatio mielenterveyspalveluissa Minna Kallunki puh. 045 800 4903 minna.kallunki@finfami.fi HELSINKI: www.finfamiuusimaa.fi FinFami – Uusimaa ry. Kumpulantie 5, 00520 Helsinki Käyntiosoite: Jämsänkatu 2, 4.krs, 00520 Helsinki puh. (09) 686 0260 info@finfamiuusimaa.fi HÄMEENLINNA: www.omaisyhdistys.com FinFami – Kanta-Hämeen mielenterveysomaiset ry. Suomen Kasarmi, rak. 2, h. 117 13100 Hämeenlinna JOENSUU: www.tukitupa.fi Pohjois-Karjalan mielenterveysomaiset FinFami ry Karjalankatu 4 a 2, 80200 Joensuu puh. 050 534 6772 katja.pesonen@tukitupa.fi JYVÄSKYLÄ: www.finfamiks.fi Keski-Suomen mielenterveysomaiset – FinFami ry. Tapionkatu 4 A 5, 40100 Jyväskylä puh. 050-528 0030 toimisto@finfamiks.fi KERAVA: www.sopimuskoti.fi Keski-Uudenmaan Sopimuskoti ry. Klondyketalo, Kumitehtaankatu 5 C, 04260 Kerava puh. 040 511 8543, faksi (09) 273 1455 sirkka.vaisto@sopimuskoti.fi KUOPIO ja MIKKELI: www.omary.fi Savon mielenterveysomaiset - FinFami ry Kuopion toimipiste Asemakatu 16, 70100 Kuopio puh. 040 556 4292 toimisto@omary.fi Mikkelin toimipiste Otto Mannisen katu 4, 50100 Mikkeli (järjestötalo Estery) puh. 040 586 7359 toimisto.mikkeli@omary.fi LAHTI: www.omaiset.fi Päijät-Hämeen mielenterveysomaiset FinFami ry Rauhankatu 3, 15110 Lahti S-posti: toimisto@omaiset.fi www.omaiset.fi p. 040 704 9913 PORI: www.finfamisatakunta.fi FinFami Satakunta ry Otavankatu 5A, 28100 Pori puh. 044 303 6282 toimisto@finfamisatakunta.fi PORVOO: www.ituspy.com Itä-Uudenmaan sosiaalipsykiatrinen yhdistys ry. Mannerheiminkatu 25 B, 06100 Porvoo puh. 050 307 4844 paivi.nousiainen@ituspy.com ROVANIEMI: www.lappilaiset.fi/toimija/ lapin-mielenterveysomaiset-finfami/ Lapin mielenterveysomaiset – FinFami ry Info.lapinmielenterveysomaiset@gmail.com SALO: www.finfamisalo.fi FinFami – Salon seudun mielenterveysomaiset ry. Turuntie 8, 4. krs, 24100 Salo puh. 040 722 4961 toimisto@finfamisalo.fi SEINÄJOKI: www.finfamiep.fi FinFami Etelä-Pohjanmaa ry. Huhtalantie 2, 3. krs, 60220 Seinäjoki www.finfamiep.fi TAMPERE: www.finfamipirkanmaa.fi Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFami ry. Hämeenkatu 25 A 3. krs. ja 6. krs. 33200 Tampere puh. 040 722 4292 (neuvonta) puh. 040 582 5343 (toimisto) omaiset@finfamipirkanmaa.fi Mielen ry www.mielen.fi Åkerlundinkatu 2 A 4. krs, 33100 Tampere puh. 050 562 3403 toimisto@mielen.fi TURKU: www.vsfinfami.fi/ Varsinais-Suomen mielenterveysomaiset FinFami ry Itäinen Pitkäkatu 11 A, 20520 Turku puh. 044 793 05 80 puh. 044 793 05 82 ark.10-14 (neuvonta) www.vsfinfami.fi VAASA: www.finfamipohjanmaa.fi FinFami Pohjanmaa ry, FinFami Österbotten rf Kirkkopuistikko 31, liiketila, 65100 Vaasa puh. 044 033 4280 info@finfamipohjanmaa.fi FinFami Pohjanmaa ry, FinFami Österbotten rf Kaarlelankatu 21, 67100 Kokkola puh. 044 763 4100 minna.pellinen@finfamipohjanmaa.fi Svenska Österbottens Anhörigförening SÖAF rf www.soaf.fi Svenska Österbottens anhörigförening, co Wasa wellness, Långviksgatan 13, 65100 Vasa. puh. 050 407 1827 eva.astrand@soaf.fi Osoitteenmuutokset suoraan omaan paikallisyhdistykseen! Sieltä ne välittyvät myös Labyrintti-lehteen.
Kun yksi Kun yksi sairastuu sairastuu monen maailma monen maailma muuttuu. muuttuu. Et jää yksin. Et jää yksin.