ympäristönsuunnittelun, rakentamisen ja hoidon ammattilehti Viherympäristö 13,00 € 6|20 TEEMA Valaistuksella identiteettiä

Sinus FSC kovapuu Sinus Akryyli Rainbow

NUSSER Sinus Valitse ja yhdistä SINUS half wave valley 180 x 90 x 80/40 cm SINUS wave valley 180 x 90 x 80 cm SINUS flat wave 180 x 90 x 40 cm SINUS wave peak 180 x 90 x 40/80 cm SINUS long deep 180 x 90 x 40 cm SINUS long deep 180 x 90 x 80 cm SINUS short deep 90 x 90 x 40 cm SINUS short high 90 x 90 x 80 cm kalusteet.elpac.fi 010 219 0716 | myynti@elpac.fi

Valokuvat: Tero Takalo-Eskola Viherpäivät 2021 toteutetaan tapahtumasarjana Vallitsevan koronatilanteen vuoksi Viherpäivät – ja tekniikka -tapahtuma Jyväskylän Paviljongissa on siirretty vuodelle 2022. Vuoden 2021 Viherpäivät järjestetään tapahtumasarjana, joka koostuu seuraavista tapahtumista: » Viherp@iv@t -verkkotapahtuma ”Katse tulevaisuuteen” 11.2.2021 » Kestävän ympäristörakentamisen seminaari/webinaari 25.3.2021 » Viherympäristöliiton 30-vuotisgaala loppusyksyllä 2021 Vuoden 2022 Viherpäivien suunnittelu on jo vahvasti käynnissä. Suurin osa näyttelypaikan varanneista näytteilleasettajista on jo varannut paikan vuodelle 2022. Kiitos, kun olette mukana!

SISÄLLYS OTSIKKO 6/2020 5 PÄÄKIRJOITUS 8 AJANKOHTAISTA LAPPI 52 Maisemasuunnittelua pohjoisen ehdoilla TUTKITTUA 57 Vanhat katupuut kertovat KAUPUNKIEN VIHERALUEET 58 Maarianhamina KOULUTUS 61 Maisemabarometri 2018 63 SEURAKUNTA PUUTARHURIT 64 KIRJAUUTUUDET VYL 66 Viherympäristöliitossa tapahtuu Hyvinkään Halo -valotapahtumassa valaistiin kaupunkikohteita eri puolilla Hyvinkäätä sekä nautittiin erilaisista taide-elämyksistä. s. 28. Kuva: Hyvinkään kaupunki, kuvaaja: Teemu Heikkilä. TEEMA VALAISTUS 11 Helsingin valaistusstrategia 14 Kaupunkivalaistuksen trendit 18 Keinovalon vaikutukset 21 Kokkolan valotaide 24 Valaistuksen yleis suunnitelma Naantalissa 28 Halo-valotapahtuma Hyvinkäällä 30 Jyväskylä - valon kaupunki TAIMISTOVILJELY 36 Näkyvätkö viheralan globaalit trendit koriste kasvien kysynnässä? 39 Kestäviä kasveja pohjoiseen - pakkastestit avuksi valintaan VUODEN YMPÄRISTÖRAKENNE -FINALISTIT 42 Sipoonlahden yhteinäis koulun piha 44 Hyväntoivonpuiston ja Selkämerenpuiston viheralue 46 Korson ankkkapuisto 48 Åvik - Tikkurilan Jokiranta VIHERRAKENTAMINEN 54 Viherrakentamisen sivu virrat ja kiertotaolus 60 Vihreän hoitovelka VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 | 5

YKSI KONE - YLI 200 TYÖLAITETTA. Uudistunut 700-sarja - erinomainen valinta vaativaan ammattikäyttöön. KAMPANJAAN KUULUU PERUSKONE ILMAN LISÄLAITTEITA. ALKAEN 29500€ ALV 0% 32500€ ALV 0% 36500€ ALV 0% KAMPANJA-AIKA 1.9.-31.12. Avant kuormaajat ja työlaitteet Avant Tecno Oy Puh. (03) 347 8800 Ylötie 1, 33470 Ylöjärvi myynti@avant.fi WWW.AVANT.FI

PÄÄKIRJOITUS . Arjen ja spektaakkelin valot Joka aamu tarkistan ikkunasta hienosti valaistun Isoisän sillan ja sen heijastukset meren pintaan. Silta on nykyisen arkiympäristöni keskeinen ja rakas maamerkki. Myös muille Kalasataman asukkaille se on rakas. Tutkija Vesa Vihanninjoki (HY) on kirjoittanut arkiympäristöjen estetiikasta ja kokemuksellisesta paikallisidentiteetistä. Hän asettaa arkiympäristöjen estetiikan ja esteettiset spektaakkelit, kuten LUX Helsinki-valotaideteokset, vastakkain. Valospektaakkelit voivat röyhkeydellään vähätellä arvokkaita ja ihmisille merkityksellisiä paikkoja. Olen itsekin ihaillut ruuhkaisissa jonoissa hienoja valotaideteoksia ja kulkenut yliopistokeskuksessa vilkaisemattakaan, mikä siellä on merkityksellistä ja pysyvästi kaunista. Valot ja valaistut kohteet ovat ihmisten omalle arkiympäristölle todella tärkeitä. Valot voivat pilata tai kohottaa meille kullekin arvokkaat lähiympäristöt ja maisemat. Valosaasteen ekologisista vaikutuksista ja terveyshaitoista ei juurikaan näy keskustelua. Pitäisi, kuten Jari Lyytimäen haastattelu alleviivaa. Asuimme ennen Ala-Malmilla vanhalla pientaloalueella, missä omakotitalojen pihat pursusivat monimuotoista kasvillisuutta. Eräänä vuonna katulyhtyihimme muutettiin suurpainenatriumlamput. Muutos puutarhassamme oli järkyttävä. Oranssisävyiset katuvalot muuttivat puutarhan hienot vihreän sävyt likaisenruskeiksi. Enää ei haluttanut iltaisin käyskellä puutarhassa. Kaikki oli pilalla. Onneksi katulyhdyt uusittiin muutamien vuosien jälkeen. Parannus oli vain osittainen. Katulyhty valaisi edelleen katukäytävän lisäksi puutarhamme, emmekä voineet siihen vaikuttaa millään tavoin. Vesa Vihanninjoki onkin tutkimuksissaan osoittanut, kuinka suuri haaste arkiympäristöjen estetiikka on osallistavalle kaupunkisuunnittelulle. Sauli Rouhinen, YTT, Viherympäristöliiton puheenjohtaja ISSN: 1237 – 0932 Viherympäristö-lehti, 28. vuosikerta Julkaisija ja kustantaja Viherympäristöliitto ry www.vyl.fi viherymparisto@viherymparisto.fi www.viherymparisto.fi, www.vihreakirja.fi Toimitus Päätoimittaja Annina Vuorsalo puh. 040 197 1273 viherymparisto@viherymparisto.fi Vakituiset avustajat Hanna Tajakka Ulkoasu Timo Huopalainen Taitto Puutarhaliitto ry / Agneta Järvenpää Tilaukset ja osoitteenmuutokset puh.03 4246 5339 viherymparisto@jaicom.com Tilaushinnat v. 2020 sis. 10 % alv • kestotilaus 55 euroa • vuositilaus 68 euroa • opiskelijatilaus 34 euroa • irtomyynti 13.00 euroa Kirjapaino Forssa Print Tämän lehden tilaajarekisteriä voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Ilmoitukset Media Bookers, Hannu Pyykkö p. 050 2250 hannu.pyykko@mediabookers.fi www.mediabookers.fi Ratakuja 1 LT 1, 01300 Vantaa Ilmoitushinnat e (alv 0) 1/1 4-v 1.350 euroa 1/2 4-v 1.050 euroa 1/4 4-v 780 euroa Kysy Ensin Meiltä -hakemisto alk 720 euroa/ 6 ilmoituksen sarja sis. verkkolinkki Banner alk 250 e/2 kk jakso www.viherymparisto.fi -sivustolla Viherympäristö verkossa VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 | 7

AJANKOHTAISTA Perämeren rantaniittyjen hoitohanke on Suomen paras maisemahanke 2020 Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen Perämeren rantaniittyjen hoitohanke on palkittu Suomen parhaana maisemahankkeena 2020. Hankkeen ansiosta Perä- meren rantaniittyjen maisemaa ja luontoa on hoidettu pitkäkestoisella ja laajamittaisella yhteistyöllä. Palkinnon luovutti ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Suomeen uusia kansainvälisesti palkittuja puistoja Kansainvälinen viheralueiden laadun tunnus, Green Flag Award, on palkinnut puistoja Suomessa jo vuodesta 2016 lähtien ja vuonna 2020 tunnuksen voittaneiden puistojen määrä lähes tuplaantuu! Green Flag Award -tunnuksella palkittiin 7.10.2020 yhteensä yhdeksän puistoa: Lepaan kampuspuisto, Lahden Pikku-Vesijärven puisto, Tampereen Hatanpään Kartanonpuisto ja arboretum, Turun Kupittaanpuisto, sekä Kotkan viisi puistoa: Sapokan vesipuisto, Katariinan Meripuisto, Jokipuisto, Sibeliuksenpuisto sekä Fuksinpuisto. Kotkan Sibeliuksen- ja Fuksinpuisto sekä Turun Kupittaanpuisto osallistuivat hakuprosessiin ensimmäistä kertaa. Tunnuksen uusineet viheralueet ovat olleet GFA-hankkeessa mukana jo useamman vuoden ajan ja säilyttäneet paikkansa kansainvälisen tason viheralueiden joukossa onnistuneesti. 8 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 - Hienoa, että GFA-viheralueiden määrä Suomessa on kasvussa. GFA-tunnus on ainutlaatuinen viheralueiden laadun tunnus, joka nostaa arvoonsa myös viheralueen työntekijät. Tavoitteenamme tulevina vuosina on kehittää palkinnosta koko viheralan ja suomalaisten tuntema ja arvostama tunnus, kommentoi Viherympäristöliitto ry:n toiminnanjohtaja Annina Vuorsalo. Puistot saivat erityistä tunnustusta niiden monipuolisista palveluista yhteisölle, viihtyisyydestä sekä tasokkaasta kunnossapidosta. Tunnuksen voittaneet viheralueet liittyvät yli 2 000 viheralueen kansainväliseen verkostoon 15 eri maassa, kuten Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Meksikossa, Turkissa, Belgiassa, Espanjassa ja Amerikassa. Lisätietoja tuomaroinnista, hakuprosessista sekä Green Flag Award -hankkeesta saat netti- Mikkonen Maisemasymposiumissa 4.11.2020. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus käynnisti Perämeren rantaniittyjen kunnostuksen vuonna 1995, jolloin arvokkaita rantaniittyjä oli jäljellä enää vain parisataa hehtaaria. Umpeenkasvaneita alueita on onnistuttu kunnostamaan ja palauttamaan laidunnuksen piiriin yhteensä 4000 hehtaaria. Avoimet rantaniityt ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle ja perinteiselle maisemalle. Erityisesti linnusto ja kasvillisuus ovat hyötyneet maisemanhoidosta. Edelleen jatkuva hanke toimii esimerkkinä muille vastaaville luonnonhoidon toimenpiteille. Luonnonhoidon onnistumiselle ja vaikuttaville tuloksille keskeistä on ollut ympäristö- ja maaseutuviranomaisten sekä paikallisten karjatilojen ja maaseutuyrittäjien hyvä yhteistyö. Vuonna 1995 käynnistetty ja edelleen jatkuva Perämeren rantaniittyjen hoitohanke lähtee Suomen edustajana tavoittelemaan Euroopan neuvoston maisemapalkintoa, joka myönnetään ensi vuonna. Viher- ja valaistuspäivät Muuramessa 13.–14.8.2020 M-Light Oy:n järjestämät Viher- ja valaistuspäivät järjestettiin Muuramessa. Kuluvan vuoden aikana on jouduttu perumaan paljon tilaisuuksia, ja ihmiset eivät ole päässeet tapaamaan toisiaan. sivuiltamme tai GFA-operaattorilta Suomessa. Ota yhteyttä: Essi Mäkinen, puh. 040 7499 331, essi.makinen@vyl.fi. Viherympäristö -lehdessä 1/2021 esitellään Green Flag Award -puistokohteet juttusarjassa, jossa tutustutaan erilaisiin viheralueisiin eri puolelta Suomea. Tässä numerossa esittäytyvät Vuoden Ympäristörakenne -kilpailun ehdokkaita, tutustu sivulla 41. Niinpä M-Light päätti järjestää messutapahtuman ulkotilassa, jossa ihmiset voivat tavata toisiaan turvallisesti, vaihtaa kuulumisia sekä tutustua uusimpiin valaistuksen trendeihin. Millainen on toimiva leikkialueen valaistus? Kuinka saada viheralueesta enemmän irti valaistuksella? Millaiset kalusteet kestävät Pohjoisen karuja oloja? Muun muassa näitä aiheita käsiteltiin tapahtumapäivien aikana. Tapahtumassa päästiin tutustumaan uusimpiin valaistusteemoihin ja -tuotteisiin, sekä ympäristörakentamiseen. Valaistuksen lisäksi esittelyssä on urbaanit Benito kaupunkikalusteet. Viher- ja valaistuspäivistä on tarkoitus tehdä jokavuotinen tapahtuma. Tapahtuma järjestettiin koronaystävällisesti ulkotiloissa ja sääkin suosi tapahtumaan osallistujia.

Euroopan parlamentti esittää Pietikäisen aloitteesta eurooppalaista vihervuotta 2022 Sirpa Pietikäisen esitys eurooppalaisesta vihervuodesta 2022 hyväksyttiin Euroopan parlamentin äänestyksessä 18.9.2020. Seuraavaksi asian käsittelee Euroopan komissio. Viherympäristöt auttavat ilmastonmuutoksen torjunnassa ja siihen sopeutumisessa, parantavat terveyttä ja elämänlaatua sekä tukevat luonnon monimuotoisuutta. - Nyt tarvitaan nopeasti rakennettujen viherympäristöjen järjestelmällistä lisäämistä kaupunkeihin ja taajamiin pahene- van ilmastonmuutoksen ja luonnonmonimuotoisuuden kriisin hoitamiseksi”, vaatii europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen. Vihervuoden tarkoituksena on lisätä eurooppalaisten viherympäristöjen määrä taajamissa, sekä lisätä tietoisuutta viherympäristöjen terveys, ympäristö ja taloudellisista hyödyistä. - Viherympäristöt tuottavat monia hyvinvoinnillemme sekä taloudelle arvokkaita palveluita. Ne suojelevat luonnon monimuotoisuutta ja mahdollistavat luonnosta nauttimisen myös heille, joille luontoon pääseminen on vaikeampaa. Lisäksi vihreät naapurustot ovat arvokkaampia ja houkuttelevampia”, Pietikäinen jatkaa. Rakennetuilla viherympäris- töillä on tärkeitä terveysvaikutuksia, kuten parempi ilmanlaatu, äänisaasteiden vähentäminen sekä liikkumaan kannustaminen. Kasvillisuus auttaa esimerkiksi vähentämään ilman hiilidioksidipitoisuutta, lieventämään äärimmäisten sääilmiöiden vaikutuksia ja hyvin suunniteltuna suojelee luonnon monimuotoisuutta. Viherympäristöjen suunnittelulla, rakentamisella ja kunnossapidolla on Euroopan mittakaavassa suuri kansantaloudellinen merkitys. Lisäksi ala työllistää vaikeasti työllistyviä. Rakennetuilla viherympäristöillä tarkoitetaan mm. viherkattoja ja -seiniä, viherrytettyjä kadunvarsia, puistoja sekä muita viheralueita. Euroopan parlamentti esit- tää mietinnössään Kaupunkien ja vihreän infrastruktuurin merkitys - Vihreämpien kaupunkien eurooppalainen teemavuosi 2022, vuoden 2022 nimeämistä eurooppalaiseksi vihervuodeksi. Teemavuoden tehtävänä on lisätä tietoisuutta viheralueiden merkityksestä - korostaa rakennettujen viherympäristöjen ja luonnon potentiaalia elämänlaadun parantamisessa, vaikuttaa kaupunkien ja kuntien kaavoituspolitiikkaan sekä luoda eurooppalaisia verkostoja parhaiden käytäntöjen vaihtamiseen. Aloitteen eurooppalaisesta vihervuodesta teki alun perin Viherympäristöliitto, jonka puheenjohtaja Pietikäinen oli 2017 asti. Maa- ja metsätalousministeriö on vahvistanut hallintasuunnitelman kansalliseen vieraslajiluetteloon kuuluville haitallisille vieraslajeille. EU:n vieraslajiluetteloon kuuluville haitallisille lajeille on jo aiemmin vahvistettu omat hallintasuunnitelmat. Suunnitelmat muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jossa kerrotaan siitä, missä, miten ja millä aikataululla eri vieraslajeja kannattaa torjua sekä siitä, mitä viranomaisia ja yhteistyötahoja torjunnassa tarvitaan. Hallintasuunnitelmien tavoitteena on ohjata haitallisten vieraslajien torjuntaa sinne, missä torjunnasta saadaan suurin hyöty. Tarkoituksena on, että viranomaiset ja muut toimijat hyödyntävät hallintasuunnitelmia suunnitellessaan vastuulleen kuuluvia vieraslajien torjuntatoimia. Näin toimenpiteet ja niiden vaatimat voimavarat voidaan kohdistaa mahdollisimman tehokkaasti. Kuntia ja muita maanomistajia kannustetaan samalla tiedostamaan oma vastuunsa haitallisten vieraslajien torjunnasta. Myös kansalaisten toivotaan osallistuvan vieraslajien torjuntaan ja ilmoittavan vieraslajeja koskevista havainnoistaan vieraslajit.fi -portaaliin. - Haitallisten vieraslajien leviäminen on yksi suurimmista uhista luonnon monimuotoisuudelle. Leviämisen pysäyttämiseksi tarvitaan suunnitelmallisia toimia laajassa yhteistyössä. Myös kansalaisten rooli esimerkiksi kurtturuusun hävittämisessä omilta pihoilta ja puutarhoista tai metsästäjien harjoittama vieraspetopyynti arvokkailla lintukosteikoilla on keskeistä, maaja metsätalousministeri Jari Leppä sanoo. Uusin, kansallisesti haitallisia vieraslajeja koskeva hallintasuunnitelma perustuu Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen selvitykseen kansalliseen luetteloon kuuluvien vieraslajien riskeistä, levinneisyydestä, leviämisväylistä ja kustannus-hyötysuhteesta lajien torjunnassa. Hallintatoimet esitetään suunnitelmassa eri lajien osalta tärkeysjärjestyksessä, ja toimenpiteitä koordinoi ja seuraa Luke. Esimerkiksi laajalle levinneitä kurtturuusua ja komealupii- Kuva: Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0 MMM vahvisti hallintasuunnitelman kansallisesti haitallisille vieraslajeille nia tulee suunnitelman mukaan torjua ensisijaisesti hävittämällä lajit kiireellisesti luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaimmilta alueilta ja niiden läheisyydestä. Kurtturuusujen osalta tällaisia alueita on etenkin saaristossa ja rannikolla. Komealupiinin torjunta kannattaa suunnitelman mukaan keskittää luonnonsuojelualueille, uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien läheisyyteen sekä tieympäristössä arvokkaille piennar- niityille, joilla on monipuolinen niittylajisto. Kaikkien kansallisesti haitallisten vieraslajien maahantuonti, kasvattaminen, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty. Poikkeuksena on vain laajalle levinnyt kurtturuusu, jonka hävittämiseen maanomistajan omistamalta maalta on aikaa 1.6.2022 saakka. Lisätietoja: mmm.fi/vieraslajit VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 | 9

AJANKOHTAISTA Maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistus Maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistus on ollut valmisteilla nyt parisen vuotta. Uudistus on etenemässä vuoden 2021 alussa merkittävän askeleen eteenpäin, tällöin hallituksen esitys lähtee lausuntokierrokselle. Eduskuntakäsittelyyn laki on tarkoitus saada keväällä 2022. teksti: Mervi Vallimkoski Uudistuksen päätavoitteita ovat hiilineutraali yhteiskunta, luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen sekä rakentamisen laadun parantaminen ja digitalisaation edistäminen. Koko suunnittelujärjestelmää halutaan ajantasaistaa. Ilmastonmuutos näkyy uudessa laissa täysin uusina pykäläkokonaisuuksina. Ihmisten osallistumismahdollisuuksia halutaan parantaa sekä vaikutusten arvioinnin selvittämisen kohdentamista ja laajuutta selkeyttää. Lain valmistelussa keskeisiä keskustelussa esillä olevia asioita ovat olleet mm. kaupunkiseutujen suunnittelu sekä viherrakennekysymykset. Lakiin ollaan kirjaamassa uusi pykälä koskien kaupunkiseutusuunnitelmaa, jollainen tulee laatia Helsingin, Tampereen, Turun, Oulun, Jyväskylän, Kuopion ja Lahden kaupunkiseuduille. Yleiskaava ja asemakaava säilyisivät pääosin ennallaan eli prosessin yhdessä vaiheessa esitetystä yhdestä kuntakaavasta on luovuttu. Viherala voi iloita siitä, että sana viherrakenne on näillä näkymin tukevasti mukana pykäläteksteissä. Esimerkiksi maakuntakaavan sisältöä koskevassa pykälässä on viherrakenne ja sen kehittämisen periaatteet yksi kolmesta kaavan sisältövaatimuksesta. Rakentamisen ohjauksen tasolla muutoksia on myös luvassa. Rakentamislupa muuttuu kaksivaiheiseksi (sijoittamislupa ja toteuttamislupa), lupaa vaativien toimenpiteiden kynnystä nostetaan. Rakennusvalvonnan järjestämiseen sekä vastuukysymyksiin on tulossa muutoksia. Tässä vaiheessa uudistusprosessia suu- Lannoitevalmistelain kokonaisuudistus teksti: Anu Riikonen Maa- ja metsätalousministeriö on asettanut hankkeen, jonka tarkoituksena on valmistella hallituksen esitys lannoitevalmistelaiksi. Hankkeen aikataulu on 5.10.202031.07.2022. Loppuvuodesta 2020 tehdään esivalmistelutyötä ja hallituksen esitys uudesta on tarkoitus lähettää lausuntokierrokselle alkuvuodesta 2021. Hallituksen esitys uudesta laista eduskunnalle on määrä tehdä syksyllä 2021 tai keväällä 2022 ja lain on määrä tulla voimaan 16.7.2022 mennessä. Hankkeen tarkoituksena on valmistella EU-lainsäädännöstä ja kansallisista tarpeista johtuvat muutokset uuteen lannoitevalmistelakiin. Samalla uudistetaan lannoitevalmistelain nojalla annettavia asetuksia. Viheralan näkökulmasta on tärkeää, että lannoitevalmistelain ja sen asetusten kasvualustoja koskevia määräyksiä kehitetään yhteensopivaksi kiertotalouden ja erityisesti maa-ainesten uusiokäytön kanssa. Kasvualustat ovat keskeisessä roolissa viherrakentamisessa niin julkistalouden rakentamiskustannusten, materiaalin käyttömäärien kuin ympäristövaikutustenkin osalta. Ruo- 10 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 kaviraston lannoitevalvonnan tilastojen mukaan pääosin viherrakentamiseen käytettävät seosmullat ovat jo vuosia edustaneet noin puolta koko maanparannusaineiden ja kasvualustojen tuotannosta Suomessa. Viherympäristöliiton Kestävän ympäristörakentamisen (KESY) -työn yhteydessä on huomattu, että kasvualustat ja kaivumaiden hyötykäytön vaikeudet ovat keskeinen kestävyyden ja ympäristövaikutusten ongelmakohta. Maansiirtoliikenne, maa-ainesjätteen synty ja sijoittaminen sekä paikallisen maaperän flooran ja faunan monimuotoisuuden menettäminen ovat kokonaisuudessaan haitallisia ympäristölle. Paikalla olevan maa-aineksen hyödyntäminen viherrakentamisessa on nykyisen lainsäädännön, asetusten ja niiden viranomaistulkinnan puitteissa vaikeaa. Viherympäristöliiton kasvualustatyöryhmä pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan lain valmistelutyöhön, jotta tilanteeseen saataisiin parannusta lainsäädännön kehittämisen kautta. Kirjoittaja on Viherympäristöliiton kasvualustatyöryhmän puheenjohtaja. rin viheralan kannalta auki oleva näkökulma on se, millaiseksi pihojen ja pihasuunnittelun rooli laissa muotoutuu. Viherympäristöliitosta on viimeisen vuoden aikana oltu pariin otteeseen yhteydessä Ympäristöministeriön valmistelijoihin koskien aihetta, mutta selkeää käsitystä tulevien pykälien sisällöistä ei vielä ole. Viherympäristöliiton esityksenä on ollut, että pihat tulisi saada paremmin esille pykäläteksteihin koskien erityisesti asemakaavoitusta sekä rakentamisen ohjausta. Lisäksi pihasuunnittelija tulisi kirjata lakia täsmentäviin suunnittelijoiden kelpoisuuksia koskeviin asetuksiin. Mikäli MRL-uudistus kiinnostaa enemmänkin, kannattaa tutustua uudistustilanteesta laadittuun yleisesittelyyn osoitteessa https://mrluudistus.fi/2020/10/kuulumiset-maankaytto-ja-rakennuslain-uudistuksesta/ Kirjoittaja on Viherympäristöliiton MRL-työryhmän puheenjohtaja. Myös luonnonsuojelulakia uudistetaan Luonnonsuojelulain – ja asetuksen uudistuksen valmistelu käynnistyi alkuvuodesta 2020. Yli 20 vuotta vanha laki päivitetään, jotta se turvaisi entistä paremmin lajeja, luontotyyppejä sekä luonnon tarjoamia tärkeitä palveluja. Uudistusta valmistelevassa työryhmässä on käsitelty muutosehdotuksia viiden laajan teeman kautta: ilmastonmuutos, lajien suojelu, luontotyyppien suojelun parantaminen, luontotiedon hallinta sekä monimuotoisuuden suojelun kannustimet ja edistämistehtävät. Hallituksen esityksen luonnonsuojelulaista on määrä valmistua syksyllä 2021.

VALAISTUS Säiliö 468:ssa Kruunuvuorenrannassa esitettiin ääniteos KRONO lokakuussa. Teoksessa ääni ja valo toimivat yhdessä muodostaen unenomaisen tunnelman. Äänisuunnittelusta vastasi Aki Päivärinta ja valosuunnittelusta Jari Vuorinen. Kuva: Valtteri Erikkilä Valaistusstrategia uusitaan noin viiden vuoden välein Helsingillä valoisa tulevaisuus teksti ja kuvat: Eeva Vänskä Helsingissä on juuri valmistumassa valaistuksen uudet suunnitteluohjeet. Selvitimme, mitä se tulee tarkoittamaan ja mitä vielä pitäisi tehdä. H elsingin kaupungin uusien valaistuksen suunnitteluohjeiden pohjalla on vuoden 2003 Kaupungin valot –valaistusraportti sekä vuoden 2013 valaistuksen tarveselvitys. Yksikön päällikkö Olli Markkanen kertoo, että jos kaikki menee hyvin, uudet suunnitteluohjeet ovat käytössä jo vuoden 2020 puolella. – Olemme pähkäilleet vielä valaistusohjausjärjestelmien käyttöperiaatteita. Ohjausjärjestelmillä voidaan ohjata muutaman tuhannen valaisinpisteen toimintaa, mutta vielä pitää päättää periaatteista, joilla näin tehdään. Käyttäjien tarpeet ovat tapauskohtaisiakin, kuten esimerkiksi eri leikkipuistoissa tai pallokentillä. Aiemmin valaisinkohtainen ohjain sijaitsi itse valaisimessa tai pylväässä, mutta nykyään käytössä on SR-liittimellä valaisimen ulkopinnalle asennettava ohjainlaite. – Ajatuksena on muuttaa valaistusta tarpeen mukaan. Kolikolla on myös toinen puoli, eli mitä enemmän valaistaan, sitä enemmän kuluu myös energiaa. Laajasalontiellä on kokeiltu ohjattua valaistusta reilun vuoden ajan, ja nyt ohjaus on vakiokäytössä. Valaistuksen määrää ja värilämpötilaa, eli alueen pimeän ajan tunnelmaa, voidaan muuttaa esimerkiksi kellonaikojen mukaan. Markkanen korostaa valaistuksen merkitystä kaupunkilaisille, muun muassa viherympäristöjen käytössä. – Helsingillä on 92 000 valopistettä, joista jokainen on tärkeä. Emme kuitenkaan valaise vain liikkumisen reittejä, vaan myös sopivasti ja hallitusti ympäristöä. Haluamme toimia käyttäjäystävällisesti ja kuunnella kaupunkilaisten toiveita valaistuksen kehittämisessä. Kehitys kehittyy Olli Markkasen kahdenkymmenen vuoden valouralla suurin muutos on tapahtunut ledien myötä. – Ledeistä saamme laadukasta valkoista valoa, joka on myös kustannustehokasta. Valo on kaupungin halvin infra. Toisaalta kaupungissa on vanhoja valaisinmalleja, kuten Y-valaisimia eli niin kutsuttuja Helsinki-valaisimia 1930-luvulta, joihin on löydetty korvaava ledilamppu. Myös uusiotuotantoa on. VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 | 11

Valaistus tukee käytettävää kaupunkiympäristöä, joka syntyy vain hyvällä yhteistyöllä. Ehkä vielä kiinnostavampaa viheralan kannalta on kuitenkin se, että valaistussuunnittelua tehdään entistä kiinteämmin niin, että samassa ohjeistuksessa ja prosessissa on mukana sekä kaupunkikuvaohjeet että tekninen puoli. – Valaistuksella on kaupungissa monta tehtävää. Se tuo työturvallisuutta, liikkumisen turvallisuutta ja lisää oikein käytettynä yleistä turvallisuuden tunnetta. Viihtyisän ympäristön luominen onnistuu valon avulla. Helsingissä halutaan valaista vain tarpeeseen. – Nykytekniikalla on mahdollista ohjata valaistusta turvallisesti niin, että se esimerkiksi vähenee, kun liikennettä on vähän. Tarvittaessa voidaan jättää kesäajaksi valaisematta ympäristösyistä muun muassa lepakoiden takia. Säätämisen mahdollistavat kehittyneet tietojärjestelmät. Helsingin laajaa ulkovalaistusverkkoa hallinnoidaan eri tietojärjestelmillä. Ylipäätään tietojenkäsittely ja toiminnanohjaus ovat pitkälti automatisoituja. Myös pimeää Markkanen sanoo, että kaupungeissa tarvitaan myös pimeitä paikkoja. – Helsingissä tähtitaivasta pystyy tarkkailemaan parhaiten etelän suuntaan. Se on yksi syy, että herkkiä ranta-alueita valaistaan hillitysti tai ei lainkaan. Helsingissä rantojen valaistuksesta on tulossa oma valaistusohjeensa. – Uusimme valaistusstrategiaamme noin viiden vuoden välein. Mielestäni kaupungin valaistuksen ohjaus toimii ja on hyvin koordinoitu. Tietysti meidän pitää toimia budjetin asettamissa rajoissa, Markkanen muotoilee. Kaupungissa ollaan yhtenäistämässä valaistuksen ja liikennevalojen pylväs- ja portaalimallistoa niin, että kaupunginosien erilaiset näkyvät rakenteelliset ratkaisut tulevat jatkossa yhdenmukaisemmiksi. – Tässä meitä auttaa pari vuotta vanha design-manuaali. On tärkeätä ja kustannustehokastakin rakentaa jatkossa aiempaa yhtenäisempää kaupunkikuvaa, jolloin ei aina käsitellä eri kaupunginosia täysin erilaisina alueina. Uskon, että Helsingillä on valoisa tulevaisuus. Helsingissä on juuri valmistumassa uudet valaistusohjeet, joissa selvennetään muun muassa valaistuksen ohjattavuutta, jolla valaistus voidaan säätää sopivaksi eri tarpeisiin. Vanhat osat? Kruunuvuorenrannan valotaiteen koordinaattori, arkkitehti ja valaistussuunnittelija Marjut Kauppinen oli aikanaan mukana tekemässä vuoden 2003 valaistuksen ohjeistusta nimeltään Kaupungin valot. – Tänä päivänä voi sanoa, että valaistuksen suunnittelun merkitys on eri toimijoille usein itsestään selvä asia. Kun tilataan ja suunnitellaan rakennettua ympäristöä, hankkeeseen osataan liittää valaistussuunnittelu. Vuoden 2003 jälkeen on tehty Helsingin aluekohtaisia valaistuksen yleissuunnitelmia, jotka ovat auttaneet suunnittelijoita työssä. – Sitä olen miettinyt, että liikennesuunnittelu ja maankäytön suunnittelu tuntuvat eriytyvän liikaa, jotta muodostuva katuympäristö eli kaupunkitila muodostuisi tasapainoiseksi. Varsinkin vanhoissa kauOlli Markkanen on viemässä Helsingin led-linjaukset kaupunginhallitukseen vielä tämän vuoden aikana. 12 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/20

punginosissa tarvittaisiin tähän lisää koordinointia. – Tarvitaan sekä maankäytön että liikenteen suunnittelua, yhdessä. Valaistus tukee käytettävää kaupunkiympäristöä, joka syntyy vain hyvällä yhteistyöllä. Vanhoista kaupunginosista Kauppinen nostaa esimerkeiksi Kruununhaan, Etu-Töölön, Kluuvin ja Punavuoren. Löyhä ohjaus? Bulevardi 21:n virastotalo Helsingissä on muutettu toimitiloiksi. Julkisivun valaistuksen pisterasteri ja näyteikkunoiden yläpuolinen koroste luovat rakennukselle kestävän pimeän ajan ilmeen. Rakennuksen julkisivuvalaistus Marjut Kauppinen ja Valtteri Erikkilä, Arkval Taite Oy. Kuva: Marjut Kauppinen Marjut Kauppinen sanoo, että jos korttelilla, taloyhtiöllä tai vaikka yrittäjäyhdistyksellä on halua kehittää valaistusta sijaintipaikallaan, tulisi aloitteellisuutta lähtökohtaisesti tukea. Suunnitteluun tulee tällöin kiinnittää pätevä tiimi, jotta kokonaisuudesta tulisi sekä paikkaan sopiva että kohtuukustannuksin ylläpidettävä. – Selkeiden valaistuksen kaupunkikuvatavoitteiden puute tai hankaluus ymmärtää niitä tuottaa yksittäiselle toimijalle, kuten vaikka taloyhtiölle, päänvaivaa. Toivoisin jonkinlaista löyhää, mutta kaupunkikuvaa tulkitsevaa, valaistuksen strategiaa. Rakentamista ohjaavilla kaupungin tahoilla on hyvä keino ohjata suunnittelua edellyttämällä hankkeeseen ryhtyvältä pätevän valaistussuunnittelijan palkkaamista. – Keskeisintä olisi mielestäni ymmärtää valon käytön merkitys ja valaistuksen tavoitteet, ja sitä kautta tajuta, miten kohteen voisi parhaiten tuoda valon avulla esille. Olen tullut vuosien myötä entistä nöyremmäksi siinä, että jokainen suunnittelukohde on erilainen ja vaatii oman pohdintansa. Kauppinen sanoo itse tavoittelevansa runollista valaistustekniikkaa. – Yritän siis mahdollisimman yksityiskohtaisesti huomioida asiat, jotka koetaan tärkeiksi pimeään aikaan kohdetta kunnioittaen. Onnistuneen valaistuksen toteuttaminen ei ole helppoa tai ihan halpaakaan. Hyvä kokemus Kauppinen muistuttaa, että vaikka valaisimia olisi paljon, keskeistä on miten valoa käytetään. Usein vähäeleisyys toimii. Entä yleisesti viherympäristön valaistuksessa, mitä antaisit siihen ohjenuoraksi? – Keskeistä on ihmisten kokemus, siitähän tässä on kysymys. Nykyään ymmärretään entistä paremmin lähellä sijaitsevien viheralueiden, puistojen ja pihojen merkitys ihmisille. Marjut Kauppinen korostaa kävelijän mittakaavaa, jonka laatuun valaistus oikeassa suhteessa huomioituna vaikuttaa. Rakennusten esille tulevat piirteet ja erityisesti pimeän ajan näkymät ovat olennaisen tärkeitä viihtyvyys- ja turvallisuustekijöitä. Kaikkeen ympäristösuunnitteluun kuuluu myös vihersuunnittelu. – Tänä päivänä ymmärretään vihreän merkitys ja ympäristöjen katsominen monipuolisesti osana kokonaisuutta. Viheralueet tuovat lisäarvoa rakennettuun ympäristöön, ja valolla saadaan vielä lisättyä vihreän käytettävyyttä ja hyvää kokemusta. Kirjoittaja on freelancetoimittaja. Arkkitehti ja valaistussuunnittelija Marjut Kauppinen sanoo, että viheralueiden valaistuksen suunnittelua helpottaa kävelijän perspektiivin käyttö. VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 | 13

VALAISTUS Matalat pollarivalaisimet ovat leikki-ikäisen lapsen mittakaavan sopivia eivätkä häikäise silmänkorkeudella. Erikoisvalaisimina heinänkortta muistuttavat valaisimet tuottavat pehmeän valon leikkipaikalle. Kuva: Simo Suomalainen Nykyajan valaistustrendejä pimeän ajan maisemassa teksti: SIMO SUOMALAINEN Kaupunkivalaistuksen eri trendit ovat kasvamassa. Osa esimerkeistä tulee ulkomailta ja myös Suomessa ollaan kehityksen kärjessä toteuttamassa eri projekteissa pimeän ajan maisemaa, joka syntyy elämyksellisyydestä ja ihmisen mittakaavan ratkaisuista. P imeän ajan maisema onkin käsite, joka voidaan vielä ihmisten toiminnan kautta jakaa illan kiireiseen aikaan, yön hiljaiseen aikaan ja aamun kiireiseen aikaan sekä vuodenaikojen vaihtelujen johdosta muuttuvaan maisemaan. Valaistusteknologia kehittyy vauhdilla Valaistussuunnittelu on perustunut aiemmin sähkösuunnittelun ratkaisuihin, mutta viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana valaistussuunnittelun merkitys pimeän ajan maiseman toteuttamiseksi on kasvanut. Osaaminen ja markkinointi on kehittynyt ja nykyisin myös valaistuksen mahdollisuuksia tunnistetaan entistä paremmin. Tämä tietysti johtuu siitä, että kokemukset valaistuksesta ovat lisääntyneet toteutettujen kohteiden kautta. Valaistuksen asiantuntijoina työskenteleekin nykyään ammattilaisia eri koulutus- ja osaamistaustoilla, jolloin valaistussuunnittelun monipuolinen lopputulos vahvistuu. Valaistuksen kehittyessä on ymmärretty myös luonnollisen pimeyden merkitys sekä ihmisten hyvinvoinnin että eläinlajien menestymisen kannalta. “Valaistusteknologia kehittyy kovaa vauhtia ja valaistusratkaisut ovat hyviä, jos teknologiaa osataan käyttää huolellisesti ja tarkoituksenmukaisesta. Huonoja esimerkkejä ylivalaistuista ja siten 14 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 epäviihtyisistä kaupunkitiloista löytyy, ja siksi valaistussuunnittelun ammattilaisten mukana olo suunnitteluprojekteissa on tärkeää”, sanoo valaistussuunnittelun johtava konsultti Vladan Paunovic Rambollista Tanskasta. Millaisia sitten ovat tämänhetkiset pimeän ajan maisemaa tukevat valaistustrendit kaupunkitilassa? Kaupunkiarkkitehtuuriin, sen eri elementteihin ja rakennuksiin integroidaan identiteettiä ja tiloja luovaa valaistusta. Integroidut ja ihmisen mittakaavan valaistuksen ratkaisut tuovat kaupunkitilaan arvokkuuden tunnetta. Tilojen luonne voi valaistuksen avulla muuntua valoisan ja pimeän välillä. Suomessa ihmiset liikkuvat kaupungeissa suurimmaksi osaksi hämärän ja pimeän aikaan. Tällöin valaistuksen merkitys korostuu, ei ainoastaan turvallisuuden tunteen näkökulmasta vaan millainen pimeän ajan kaupunkimaisema on ja miten kaupunkitiloja voidaan käyttää pimeän aikana. Kaupunkiympäristöön kuuluu myös eri luonnonelementtejä kuten vesi, kalliot, puut ja maastonmuodot ja niitä valaisemalla luodaan kiinnostavaa ympäristöä, joka saa ihmiset liikkumaan. Myös teatterivalaistusta muistuttavat erilaiset valokuviot esimerkiksi muraali-tyyppiset tai muut yksityiskohdat

  Gobo-projektoreilla voidaan luoda valokuviota haluttuun teemaan. Kuva: Tampere, Ratina Simo Suomalainen  Valaistuksen muuntuvuus mahdollistaa tavallisten kaupunkitilojen muuttamisen erilaisiin tapahtumiin ja käyttötarkoituksiin. Kuva: Henri Luoma Photography  Valaistussuunnitteluun kuuluu tyypillisesti valaistuskonseptin havainnollistaminen. Siinä pyritään mallintamaan tulevaa valaistusta sekä sen liittymistä nykyiseen valaistukseen. Tässä toteutunut Ranta-Tampellan kävelyreitin valaistus. Kuva: Simo Suomalainen ympäristössä luovat elämyksellisyyden tunteita kaupungeissa. Valaistusta on käytetty myös historiallisen kerroksellisuuden vahvistamiseksi. Valaistuksella voidaan kertoa tarinaa, esimerkiksi luoda kerrostumaa alueen historiasta, joka tuodaan valolla tähän päivään. Valo on ollut menneisyydessä myös tärkeä viestintäkeino, jonka on liittynyt ihmisten arkielämään. Historiallisissa ympäristöissä on myös tärkeää säilyttää alueen alkuperäinen luonne ja laatu. Kaupunki myös muuttuu ja tiivistyy. Eri toiminnot kuten leikkipaikat voivat sijaita tiiviissä kaupunkirakenteessa. Turvallisuus ei ole enää ainoa syy suunnitella leikkipaikan valaistusta, vaan pimeinä vuodenaikoina valaistuksella voidaan tuottaa leikkipaikan muuttumista eri teemojen kautta hyvin erilaiseksi ympäristöksi kuin päivällä ja lisäksi valolla voidaan jopa osallistua leikkiin. Yksi tärkeä suuntaus onkin valaistuksen muuntautuvuus eri tilanteisiin ja tapahtumiin. Yksi valaistuksen suuntaus on myös elämyksellisen valaistuksen mahdollistaminen esimerkiksi säännöllisiä tapahtumia varten. Oulun Mannerheimin puistossa valaistus on muuntuvaa erilaisia käyttötarkoituksiin. Valaistus voi olla muunnettu hienostuneeksi, alueen rakenteita korostavaksi elementiksi. Valaistus voi myös muuntua esimerkiksi päivätanssien tarpeisiin. Erikoisvalaisimet voidaan ohjelmoida vaikkapa musiikin mukaan, jolloin koko puisto herää tapahtumaan. Valaistuksella voidaan myös viestiä. Oulun tapauksessa puistoon on esiohjelmoitu tilanne Jääkiekkojoukkue Kärppien voitonjuhlia varten. Näin ollen ohjelmoitavat valaisimet voivat muuntua jokaiseen kalenteripäivään halutulla tavalla ja viestiä asiasta valon avulla. Tampereella Ranta-Tampellassa ihmisen mittakaavaista valaistusta luo kaiteisiin ja käsijohteisiin asennetut valaisimet. Aukiomaisilla alueilla pylväsvalaistuksen korkeus on matalampi kuin katu-alueilla. Tällaiset ratkaisut luovat ihmisen mittakaavan tuntua. Uuden valaistustekniikan ominaisuudet tuovat kestävän kehityksen mukaisesti suoraa säästöä energian kulutuksessa. Ekologisesta näkökulmasta luonnon kannalta se ei enää ole ainoa kriteeri, vaan valaistukseen täytyy löytää oikeat ratkaisut ihmisten ja luonnon kannalta. Kestävän ympäristörakentamisen toimintamalli painottaa myös monien muiden ratkaisujen lisäksi sosiaalista näkökulmaa. Kaupunkien strategiat alkavat painottaa kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti jokaisen tasavertaista oikeutta hyvään valaistukseen. Kirjoittaja on valaistussuunnittelija ja maisema-arkkitehti Ramboll Oy.ssa. VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 | 15

Kumppanisisältö Kirkkonummen aseman alikulku hehkuu lämpöä! Kirkkonummen rautatieaseman laiturikatokset ja maanalaiset alikäytävät olivat peruskorjauksen tarpeessa. Rikotut pleksilasit katoksissa, tummat katot ja pimeys tekivät alikulusta jopa pelottavan kulkea etenkin yöaikaan. FCG Finnish Consulting Groupin arkkitehdeiltä tilattiinkin junaradan alittavan alikulun rakenteiden pintojen peruskorjaus, laiturikatosten kunnostus ja aseman luiskien katosten muutossuunnitelmat. Lisäksi esteettömyyttä tuli parantaa. Lähtökohtana suunnittelutyölle oli luoda läpi vuoden valoisa ja viihtyisä laiturialue, jossa jopa maanalainen alitus olisi miellyttävä ja ilahduttava kokemus. Arkkitehtitiimi tarttuikin nopeasti toimeen: katosten terärungot kunnostettiin, rikkoutuneet pleksilasit vaihdettiin lasiruuduiksi ja laiturikatosten kattopinnat uusittiin. FCG_Viherymparisto_ilmoitusaineisto_02.indd 1 29.10.2020 12.54.59 FCG

4.59 Kumppanisisältö Valaistus luo viihtyisyyttä asematunneliin Suunnitteluvaiheessa päätettiin purkaa vanhat pinnat kantavaan betonirakenteeseen asti, suoristaa alusta ja pinnoittaa seinät alumiinisilla, rei’itetyillä kaseteilla. Kasettien tausta varustettiin värillisellä korostusvalaistuksella. Kasettien väriksi valittiin rohkeasti punainen, joka tuo alikulun seinäpintoihin lämpöä ja elävyyttä. Uudistunut valaistus ja rohkea värimaailma ovat herättäneet ihastusta niin kuntalaisissa kuin ohikulkijoissa! Alikulkutunnelin valaistus päivitettiin. Seinäkasettien sisäpuolelle sijoitettiin yli 200 Iguzzinin Linealuce 47 EG82 -valaisinta, jotka muodostavat DMX-ohjatun RGBW-led-valaistuksen. Värimaailmaa ohjataan automatiikalla, jossa on vakioasetukset eri vuodenajoille. Tarvittaessa värimaailmaa ja ohjelmia voidaan muuttaa myös etäyhteydellä. FCG Arkkitehdit on kaupunki- ja maankäytönsuunnittelun, maisemasuunnittelun, uudisrakennus- ja peruskorjaussuunnittelun sekä tila- ja kalustesuunnittelun asiantuntija. Asiakastyytyväisyys, arkkitehtoninen ja kaupunkikuvallinen laatu, ekologinen kestävyys ja toiminnallinen elävyys ohjaavat työtämme. Tutustu tarkemmin: www.fcg.fi/arkkitehtipalvelut arkkitehdit FCG_Viherymparisto_ilmoitusaineisto_02.indd 2 29.10.2020 12.55.21

VALAISTUS Ei yhtään hämärä juttu: Pimeää tarvitaan teksti ja henkilökuvat: EEVA VÄNSKÄ Valosaasteen vaikutusten ekologista tutkimusta on tehty vielä vähän, mutta se tiedetään, että huoleen on aihetta. Samaan aikaan muutoksen esteenä ovat lähinnä vakiintuneet käytännöt. V alosaaste on yöaikaista keinovaloa, joka aiheuttaa haittaa ihmiselle tai muulle luonnolle. Asiaan herättiin, kun havaittiin, että keinovalo peittää tähdet näkyvistä. Ongelma ei kuitenkaan ole vain pienen tähtitieteilijäjoukon, vaan koskee kaikkia: vaikka ihminen ei olisi ensimmäinen valosaasteesta kärsijä, lopulta keinovalon aiheuttamat haitat koituvat kuitenkin ihmisten osalle, sillä emme ole irrallaan muusta luonnosta. Mekanismit selvitettävä Erikoistutkija Jari Lyytimäki Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE) sanoo, että keinotekoisen valon käyttö muuttaa ympäristöä evolutiivisesti laajassa mittakaavassa. – Viimeisen sadan ja kahdensadan vuoden aikana keinotekoinen valo on muuttanut erityisesti yöympäristöä, mutta vielä ei tarkkaan tiedetä, miten tämä eliökuntaan vaikuttaa. Vaikka paljon perustutkimusta puuttuu, sen verran tiedetään, että on aihetta huoleen. – Voidaan sanoa, että tietyt eliöryhmät kärsivät, vaikka mekanismeja ilmiön takana ei vielä tunneta. Vain joissakin tapauksissa voidaan sanoa yksiselitteisesti, että valosaaste aiheuttaa jonkun epätoivotun tapahtuman, kuten vaikka merikilpikonnien pesinnän epäonnistumisen. Kuoriuduttuaan poikaset lähtevät keinovalon houkuttelemina väärään suuntaa, poispäin merestä. Lyytimäki nostaa toiseksi esimerkiksi muuttolintujen harhautumisen reitiltään ja törmäykset valaistuihin rakennuksiin, kuten vaikkapa Pasilan uuteen kauppakeskukseen. – Nämä vaikutukset ovat dramaattisia, mutta vain jäävuoren huippu. Kun sähkövaloja alettiin käyttää vuosikymmeniä sitten, ovat esimerkiksi hyönteispopulaatiot muuttuneet. Meillä ei kuitenkaan ole käytössä näytteitä tai seurantoja, eli varmaa tietoa, millä tavoin ja miten paljon hyönteiset ovat keinovalosta kärsineet. Tutkimisen vaikeutta lisäävät samanaikaiset muut ilmiöt, kuten ilmastonmuutos ja esimerkiksi perinnebiotooppien katoaminen. Mikä on lisääntyneen valon osuus kokonaismuutoksessa, siitä pitää vielä ottaa selvää. Tekniikan ylivalta? Lyytimäki pohtii valon käytön taustaa, sitä miten ihmiskunta, eivät pelkästään suomalaiset, uskovat niin vahvasti tekniikkaan ja samalla ihmisen kykyyn manipuloida luontoa. – Järkevämpi tapa olisi kehittää ekosysteemien toiminnasta kumpuavaa toimintatapaa, sen sijaan että manipuloitaisiin ympäristöä. 18 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 Erikoistutkija Jari Lyytimäki sanoo, että pimeä on sekä välineellinen arvo että itseisarvo: – Pienen mittakaavan turismi voisi hyötyä pimeistä alueista esimerkiksi revontulimatkailulla, mutta pimeä pitää säilyttää myös sen itsensä takia. Voiko tilanne muuttua? – Toivon, että voi ja että muutos tulee. Se on mahdollista, vaikka vakiintuneiden käytäntöjen muuttaminen vaatiikin aina ponnisteluja. Olemme jo tottuneet pitämään keinotekoisesti valaistua ympäristöä luonnollisena, mikä vaikeuttaa muutosta. Muutoksen ei tarvitse olla on tai off –vaan liian kirkasta valaistusta voisi säätää himmeämmäksi tai tarpeettomasti palavaa valoa voisi sammuttaa tilanteen mukaan. – Jos kunta tai kaupunki sammuttaa julkista valaistusta yhtäkkiä,

HÄMÄRÄ Aurinko on laskemassa, mutta ulkona näkee vielä puuhastella. (ns. porvarillinen hämärä) Tutkija Veronika Laine on kiinnostunut lepakoiden urbanisoitumisesta, ja siinä yhteydessä keinovalaistuksen merkityksestä niiden käyttäytymiseen. herää varmasti kritiikkiä ja jopa pelkoa, vaikka riskit eivät reaalisesti lisääntyisikään. Ihmisten turvattomuuden kokemus voi siitä huolimatta lisääntyä, ja siksi muutoksista valaistukseen tulisi tiedottaa laajasti ja hyvissä ajoin. Maaseutu ja kaupungit Yllättävästi Suomen kirkkaimmat alueet löytyvät kasvihuoneviljelmiltä, siis maaseudulta. – Toki myös asutuskeskukset ja liikenneväylät ovat kirkkaasti valaistuja. Mutta maaseudulta siis löytyy keinovaloa luontoympäristön keskeltä. Ei ole helppoa päästä täydelliseen pimeyteen, luonnossakaan. Pienetkin valopisteet, kuten tuulimyllyjen varoitusvalot tai antenneihin kiinnitetyt lentokoneita varoittavat valot häiritsevät pimeyttä. – Kun mennään keskuksista poispäin, asutus harvenee, mutta väheneekö valaistus samassa suhteessa? Jari Lyytimäki ei ole täysin tyytyväinen nykyiseen valon mittaamiseen. – Se ei riitä, että tiedetään, mikä valaistus koetaan häiritseväksi voimakkuuden, ajoittumisen tai värisävyn kautta. Räikeimmät keinovalon käytön ylilyönnit voidaan nyt jo sulkea pois, mutta sen lisäksi on olemassa iso harmaa vyöhyke käsityksiä siitä, mikä on hyvää valaistusta. Tässä ei mittaustekniikan parantaminen auta, vaan kyse on arvostuksista. Tutkija suhtautuu varovaisen kriittisesti led-pohjaisen tekniikan käyttöönottoon. – Sääntely ja yleinen tietämys eivät pysy perässä tekniikassa, jolla voidaan luoda voimakas valaistus minne tahansa. Ymmärrys ei ole lisääntynyt tekniikan lisääntymisen tahdissa. Lyytimäki huomauttaa, että asia erikseen ovat asiansa osaavat valaistussuunnittelun ammattilaiset. – He ovat heränneet arvostamaan pimeyttä ja näkemään ylivalaistuksen riskit. Kaiken kaikkiaan valosaasteeseen puuttumiseen tarvitaan sekä sa- telliittimittausta että arkiympäristössä, maanpinnalta, tehtyä valo-olosuhteiden muutoksen mittausta. – Jos valon määrää mittaavia pisteitä on riittävän tiheässä, saadaan luotettava yleiskuva tilanteesta. On hyvä huomata, että pienimuotoinenkin valonkäyttö voi olla merkityksellistä paikallisesti eri eliöille. Hyvinvointi Suomi on rakennettu valon avulla, ilman keinovaloa ei olisi tätä yhteiskuntaakaan. – Keinovalokritiikki ei ole keinovalon vastustusta, sillä on ymmärrettävä, että valo on yhteiskunnan toiminnan edellytys ja on siis luonut paljon hyvinvointia. Kysymys on siitä, missä vaiheessa lisävalon käyttö ei enää tuota hyvinvointia, Lyytimäki sanoo. Valo liittyy luonnon tuottamiin ekosysteemipalveluihin ja terveyshyötyihin. Valo ja pimeä vaikuttavat suoraan esimerkiksi uni-valve – rytmiin, mutta kyse on laajemmasta kokonaisuudesta. – Valo ja pimeä ovat osa tervettä ekosysteemiä. Monimuotoinen ja hyvinvoiva luonto ei tuota ikäviä yllätyksiä, tutkija muotoilee. Viheralan kannalta mielenkiintoista on tietää, että puistojen valaistus vaikuttaa puiden kykyyn varautua talveen. Keinovalaistuksen vaikutusten voimakkuus vaihteli brittitutkimuksessa myös puulajista toiseen. – Tilanne voi olla kaupunkipuille kriittinen jo ilmastonmuutoksen takia. Yksikin häiritsevä tekijä lisää, kuten keinovalaistuksen vaikutus, voivat johtaa peruuttamattomiin yhteisvaikutuksiin. Pimeän hyvyys liittyy siihen, että se on ympäristön perusominaisuus, joka pitää säilyttää, jotta ihmisetkin voisivat hyvin. – Meillä pitää olla oikeus luontaisesti pimeisiin paikkoihin. Toivon, että ihmiset pääsevät arkiympäristössään hämärän ja pimeän vuorovaikutukseen ja altistuvat sille. Liiallinen keinovalo on viheliäinen ja sitkeä ongelma, joka on kuitenkin periaatteessa helposti ratkaistavissa. Tarvitaan siis päätöksiä, ja tietysti lisää tutkimusta. VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 | 19

Punertavat led-sävyt eivät häiritse lepakoita Tutkija, molekyylibiologian tohtori Veronika Laine Luomuksesta kertoo, että lepakkolajit eroavat siinä, miten keinovalaistus niiden elämään vaikuttaa. – Jotkut lajit voivat jopa hyötyä lyhyellä aikavälillä valojen houkuttelemista hyönteisistä, eli ravinnon lisääntymisestä. Tällaisia hyötyjiä ovat nopeat lentäjät, kuten pohjanlepakko ja pikkulepakko. Toisaalta taas hitaat lentäjät, kuten korvayökkö ja siipat, voivat kärsiä keinovalosta. – Kaikilla lajeilla voivat pitkän aikavälin vaikutukset olla negatiivisia, sillä kun esimerkiksi valoa kohti kerääntyviä yökkösiä kulutetaan ravinnoksi paljon, niiden kannat voivat kärsiä. Keinovalossa ravintoa hankkiessaan myös lepakko on alttiimpi saalistajille, kuten pöllöjen hyökkäyksille. Kysymys on siis monimutkaisista lajien välisistä suhteista. Kaupunki vs. metsä Pikkulepakko on vasta leviämässä Suomeen, ja voi olla, että sen ja pohjanlepakon välillä syntyy kilpailua elintilasta. – Olen aloittamassa tutkimusta siitä, eroavatko kaupunkialueilla elävät lepakot lajitovereistaan, jotka asuvat metsäalueilla. Oletuksena on, että jotain eroja löytyy. Esimerkiksi linnuilta tällaisia muutoksia on löytynyt genomitasolla. Juuri genetiikkaa ja fysiologiaa pitää tutkia lepakoiden kohdalla lisää. – Valaistuksen vaikutus lepakon fysiologiaan on vielä tuntematon asia. Se voi vaikuttaa esimerkiksi stressihormoneihin, käyttäytymiseen ja talvehtimiseen. Pelkästään se, että valopiste asennetaan lepakon pesän ulkopuolelle, voi sekoittaa lepakon heräämisrytmin. – Tähän voisi auttaa se, että lepakoiden elinalueilla käytettäisiin punertavan sävyisiä led-valoja. Alankomaalaisen 20 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 tutkimuksen mukaan punainen sävy ei näytä häiritsevän lepakoita, tai vaikuttavan niiden käyttäytymiseen. Valkoinen led-valo on ihmissilmälle miellyttävää, ja ehkä siksi yleinen valinta valaistussuunnittelussa. On kuitenkin hyvä huomata, että kasveille ja muille eliöille valkoinen valo ei aina ole paras vaihtoehto. Ei pirstaloida ympäristöä Jo nyt on käytössä kattavat kartoitustiedot lepakoiden levinneisyydestä. Niitä voisi käyttää nykyistä enemmän kaupunkisuunnittelussa. – Olisi tärkeää huomioida viheryhteyksien eheys. Jo yksi keinovalopiste voi toimia eräänlaisena blokkina ja käytännössä estää lepakoiden liikkumisen. Eli myös valo voi pirstaloittaa muuten ehjiä viheralueita ja -yhteyksiä. Laine toivoo, että esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijoita ja yleisesti biologeja käytettäisiin enemmän apuna, kun suunnitellaan kaupunkiympäristöä. – Olisi tärkeää saada meillä oleva tieto välittymään valaistus- ja kaupunkisuunnittelijoille. Tutkijan mielestä ensin kannattaa miettiä, tarvitaanko alueella keinovaloa ylipäänsä. – Sen jälkeen on käytössä keinot säätää valaistuksen intensiteettiä, sitä milloin valaistaan ja mitä värisävyä käytetään. Ja vaikka kyseessä olisi vanha asuinalue tai viheralue, värisävyä voidaan muuttaa halutessa helposti. Suomen yleisimmät lepakkolajit ovat pohjanlepakko, korvayökkö, vesisiippa, isoviiksisiippa ja viiksisiippa. Kirjoittaja on freelancetoimittaja

VALAISTUS Persoonallista kaupunkivalaistusta teksti ja kuvat: SINI SANGI Kokkolassa on kehitetty kaupunkivalaistusta muutaman vuoden ajan pienellä asiantuntijaporukalla, josta koostettiin myöhemmin valaistustiimi. Valaistustiimi koostuu poikkihallinnollisesta ryhmästä, johon kuuluu kaupunginpuutarhuri, suunnitteluhortonomi, kaupunginarkkitehti, museotoimenjohtaja, markkinointija viestintäpäällikkö, viestintäkoordinaattori ja City Kokkolan edustaja. K aikki lähti himmeleistä. Kokkolan kaupunkikeskustan joulua valaisevat vanhat kausivalot olivat tulleet tiensä päähän ja uusia ratkaisuja haettiin valaistustiimissä. Heti alkuun oli selvää, että pieneen historialliseen ja vahvan kulttuurielämän omaavaan kaupunkiin ei voida ostaa mitään tusinatavaraa. Haluttiin tehdä omannäköistä ja pienen kaupungin henkeen sopivaa. Lopulta päädyttiin himmeleihin, joille haettiin yksinkertainen muoto, jota toistettiin muutamassa eri koossa. Toteutustapana oli rautalanka, sähköputki ja valoketjut. Himmeleitä tehtiin yli 150 kappaletta yhteistyössä työllisyyspalveluiden ja Taito Keskipohjanmaan kanssa ja ne ripustettiin historiallisen Isokadun ylle ja Chdyeniuksenpuistoon. Asukkailta saatu palaute yllätti runsaudellaan ja positiivisuudellaan. Valo tuli kaupunkiin. Kokkolalle on laadittu valaistuksen yleissuunnitelma, joka antaa suuntaviivoja ja ohjenuoria kaupunkivalaistuksen toteutukseen. Suuntaviivoista on ollut hyötyä kaupunkivalaistuksen eteenpäin viemisessä ja budjetoinnissa. Tarkempi toteutussuunnittelu on tehty aina projektikohtaisesti. Monipuolisesti valotaidetta Himmeleiden jälkeen tulivat isot valopallot, jotka suunniteltiin ja tilattiin paikallistyönä. Pallojen halkaisija on kaksi metriä ja niitä teetettiin yhteensä kahdeksan kappaletta. Valopallot löysivät kodin ydinkeskustan suurimmalta viheralueelta Länsipuistosta. Ne luovat sarjana mielenkiintoisia ja näkyviä pisteitä muuten melko pimeään puistoon ja houkuttelevat kiertelemään ja ottamaan valokuvia. Omatekoisen valotaiteen huipentumana tilattiin paikalliselta taiteilijalta Kaija Kontulaiselta veistossarja kävelykeskustaan. Kävelykeskustan lähes viisitoista vuotta vanhat istutukset olivat kokemassa täydellisen uudistuksen. Samalla haluttiin luoda jotain uutta ja ainutlaatuista keskipistettä istutuksiin, jotka voitaisiin myös valaista pimeän aikaan. Syntyi tarinallinen kuuden veistoksen sarja - Olohuone kotikaupungissa. Veistossarja kuvastaa tavallisia kaupunkilaisia Länsipuiston valopallot ovat halkaisijaltaan kaksimetrisiä. ostoksilla, lepäämässä, katselemassa maisemia ja ihailemassa istutuksia. Kuitenkin sopivasti hahmoteltuina siten, että mielikuvitukselle jää tilaa. Veistosten tarina jatkuu istutuksissa, jotka kuvastavat ajankohtaisia teemoja. Yhdessä altaista on suomalaista metsämaisemaa lahopuineen, yhdessä hyönteisiä houkutteleva niitty ja yksi on suunnattu erityisesti nuoremmalle väestölle värikkäine ja syötävine istutuksineen. Veistokset toteutettiin teräslankatekniikalla, jolloin ne ovat VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 | 21

kesäasussaan kuin lyijykynäpiirroksia kukkameren keskellä ja talvella ne varastavat show’n kylpiessään jalustan kautta tuotetussa valossa. Valaistustiimin kautta on viety toteutukseen myös kaupungin halki virtaavan Suntin varrella sijaitsevat pistemäiset valaistuskohteet: valaistut puut, tyylitelty hulevesiuoma, valaistut veistokset sekä pohjapadon valaistus. Suntiin sijoitetut valaistut suihkulähteet ovat vanhempaa perua, mutta ne täydentävät hienosti kokonaisuutta, joka jatkuu keskustasta merelle Päätepisteenä seisoo Kokkolan Meripuiston vuonna 2020 toteutetun remontin yhteydessä toteutettu Galaksi -juhlapaikka. Sen keskelle sijoitettu valoteos kuvastaa galaksin pyörteilevää ja värikästä keskustaa. Galaksin valoteoksen on toteuttanut Salved kaupungin vihersuunnittelun luonnosten pohjalta. Ympärille asetellut pienet maavalot kuvastavat tähtiä, ja valaistu laituri jatkaa valoverkkoa aina mereen saakka. Valoteos kuvastaa galaksin pyörteilevää ja värikästä keskustaa Kokkolan Meripuistossa. Suunnittelu jatkuu Valaistustiimin toiminta tulee jatkumaan myös tulevaisuudessa, ja parhaillaan on työn alla valaistuksen toimintasuunnitelma ja vuosikello. Valaistuksen ympärille halutaan luoda tapahtumien sarja, joka alkaa Kokkolan venetsialaisista elokuussa ja päättyy keväällä luonnonvalon vallatessa maisemaa. Kaikissa tulevissa kohteissa otetaan huomioon valaistuksen mahdollisuudet ja kohteisiin pyritään saamaan jotain erityistä. Kaikki kaupungin valokohteet on viety eteenpäin pienellä porukalla ja suhteellisen pienillä kustannuksilla. Toiminnassa on haluttu pitää mukana tietty “kotikutoisuus” ja paikallishenki. Valoteokset ovat saaneet valtavasti positiivista palautetta ja huomiota. Valo houkuttelee, lisää viihtyisyyttä ja turvallisuudentunnetta ja herättää mielenkiintoa. Valoteosten toivotaan toimivan myös matkailuvalttina erityisesti nyt, kun Kokkola on päässyt mukaan Kansallisten kaupunkipuistojen verkostoon. Kirjoittaja työskentelee kaupunginpuutarhurina Kokkolan kaupungilla. Kokkolan venetsialaisia vietetään elokuussa. 22 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 Olohuone kotikaupungissa -veistossarjan osa.

• puistot ja puut • taideteokset • arkkitehtuuri • sillat ja alikulut • Laitaatsillantie 5 • 57170 SAVONLINNA • Puh: 0400 654082 • www.savled.com Suomessa valmistettuja ja suunniteltuja valaistusratkaisuja, niin suuriin kuin pieniinkin sovellutuskohteisiin: Finland Lighting Savled Oy

VALAISTUS Saariston hehkuva helmi Valaistuksen yleissuunnitelma Naantalin Vanhankaupungin rantaan teksti: SUVI SAASTAMOINEN, kuvat: SITOWISE OY Vanhankaupungin rannan valaistuksen yleissuunnitelma laadittiin paitsi parantamaan alueen valaistuksen laatua, myös luomaan alueelle uutta identiteettiä ja houkuttavuutta vuoden pimeimpään aikaan. Kesäkaupunkina aurinkoinen Naantali jää kaipaamaan veroistaan, ja suunnittelun haasteena olikin luoda lisäarvoa vuoden muina aikoina. Tärkeitä suunnittelun lähtökohtia olivat myös historiallisen Vanhan kaupungin tunnelman säilyttäminen ja alueen kulttuuriympäristöllisten arvojen huomioiminen suunnittelussa. N aantalin Vanhakaupunki on kulttuuri- ja rakennushistoriallisesti merkittävä keskiaikaisperäinen kaupunki. Birgittalaisluostarin kupeeseen syntynyt suomalainen puukaupunki ja myöhemmin kylpyläkaupunki vanhoine satamineen on monen suomalaisen ja ulkomaalaisenkin tuntema ja arvostama kesälomakohde. Naantalinsalmen rannalle levittäytyvä laituririvistö, vieri viereen rakennetut puutalot ja ranta-aukioiden sarja huokuvat merellisyyttä. Koko rannan maamerkkinä on kaupungin ylle kohoava keskiaikainen harmaakivikirkko. Naantali nähdään usein nimenomaan aurinkoisena kesäkaupunkina; veneily, kylpylän sesonkiajat, musiikkitapahtumat ja keskustan edustalla Kailonsaarella sijaitseva Muumimaailma keskittyvät pääosin lumettomaan ja valoisaan kesäkauteen. piirtää esiin kaupunkitilan rajoja ja kiintopisteitä, maamerkkejä tai arvokohteita. Samaan aikaan se voi myös peittää niitä päättäen jättää jotain valaisematta. Aktivoiva valaistus pyrkii tuomaan kaupunkitilaan jotain uutta katseltavaa, mahdollisesti vuorovaikutteista tai tapahtumiin liittyvää valoa. Taiteellinen valaistus puolestaan sisältää tarinankerronnallisen ytimen, joka voi ammentaa paikasta tai olla siitä irrallinen. Valaistuksen kokonaisuuden tulisi koostua vähintään toiminnallisten ja kaupunkikuvallisten tarpeiden ratkaisuista. Aktivoiva ja taiteellinen valaistus voivat tässä kokonaisuudessa vielä lisätä alueen käytettävyyttä, houkuttelevuutta ja ainutlaatuisuutta. Naantalin Vanhankaupungin alueella pyrittiin kokonaisvaltaiseen suunnitelmaan, jota tutkittiin kaikilla edellä mainituilla tasoilla. Valaistuskonseptin monet tasot Valon helminauha Suunnitteluprosessi käynnistyi ideakilpailulla ja siihen sisältyi myös avoin työpaja alueen asukkaiden ja yrittäjien kanssa. Oli tärkeää löytää paikkaan sopiva ja toimijoita palveleva valaistuskonsepti, joka kantaisi punaisena lankana pidemmässäkin toteutusaikataulussa. Yleissuunnitelma sisälsi valaistuksen kaupunkikuvalliset ja tekniset periaatteet, joiden on määrä ohjata jatkossa tarkempaa, osissa tehtävää toteutussuunnittelua. Tämän myötä valaistuksesta rakentuu pitkällä aikavälillä yhtenäinen, johdonmukainen kokonaisuus, joka korostaa kaupunkirakenteen hierarkiaa ja tilallisuutta, palvelee energiatehokkaita ratkaisuja ja vähentää valosaasteen määrää kohdistamalla valon suhteellisesti sinne missä sitä tarvitaan. Yleissuunnitelmatasolla valaistuskokonaisuudella voidaan nähdä erityyppisiä tasoja, joiden kautta valaistustarpeita ja ratkaisuja on hyvä tarkastella. Toimintaa palveleva valaistus ottaa huomioon liikenteen ja toiminnan tarpeet ja antaa esimerkiksi ajoväylille valaistuksen tehokkuutta ja tasaisuutta määrittelevät valaistusluokat. Valaistusluokilla ja valon värilämpötiloilla voidaan ohjata käyttäjien liikkumista ja auttaa orientoitumaan alueella. Kaupunkitilallisesti valaistus voi Konseptina Vanhankaupungin rannassa oli luoda pimeän ajan Naantaliin valon helminauha, joka näkyy houkuttelevana sekä merelle että vastarannoille, hehkuu kaupungin sisällä viihtyisinä ja tunnelmallisina kokemisen paikkoina ja sisältää tarinallisia paikkaan sidonnaisia yksityiskohtia. Yhtenäisen rungon helminauhalle muodostaa lämmin ja hienovarainen yleisvalaistus, joka kunnioittaa vanhaa ympäristöä ja takaa turvallisen ja miellyttävän yleisvalon kaduille ja aukioille. Vanhassa kaupungissa ovat aikoinaan palaneet kaasulyhdyt, jotka ovat vuosien saatossa muuttuneet hehkulamppuvalaisimiksi. Yleisvalaistuksen suunnittelussa tärkeää oli löytää valaisinmalli ja valaisinpylväs, joka sopii mittakaavaltaan ja ilmeeltään vanhaan kaupunkiin, mutta jonka tekniikka ja valon suuntaus ovat nykyaikaisia ja energiaa säästäviä. Pylvään muotoilulla ja korkeudella on yllättävänkin paljon merkitystä tunnelmanluojana. Myös valon värilämpötila vaikuttaa tunnelmaan, joten lyhtymäisiin valaisimiin valittiin lämmin värilämpötila, joka sopii vanhaan puiseen rakennuskantaan ja luonnonkiviseen katupintaan parhaiten. Verrattuna sisämaakaupunkeihin Naantalin merellinen 24 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/20

Konseptikuva kaupungin siluetista mereltä päin. Valon helminauhassa korostuu historiallisena maamerkkinä Naantalin kirkko, vanhojen rakennusten julkisivut, Kirkkopuiston suuret vanhat lehtipuut ja Kuparivuoren kalliot. Visualisointikuva rantaraitin valaistuksesta. Pienet valonheittimet asennetaan olemassa olevaan puukaiteeseen, josta ne suunnataan laituritason pintaan. Vanhojen historiallisten puurakennusten julkisivuvalaistus korostuu, kun kulkuvalais-tuksen korkeus pidetään matalana. Visualisointikuva raittivalaistuksesta Kirkkopuistossa. Lyhtymäisten valaisinten pylväisiin integroidaan kohdevalo, joka suunnataan puiston vanhojen lehtipuiden oksistoon. Taustalla Naantalin kirkon kohdevalaistava torni. VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 | 25

Ote yleissuunnitelmasta. Kaaviosta ilmenee kuviovalopolun etapit ja teemat. julkisivu on paljas ja yhtenäinen. Yhtenä suunnitteluaiheena olikin kaupungin siluetin näkyminen merelle ja vastarannoille. Tavoitteena oli korostaa merelle päin aukeavia rakennusten julkisivuja. Tämä tehtiin kokoamalla periaatteet kiinteistöjen toteuttamalle julkisivuvalaistukselle. Tuomalla rannassa kulkureittien valonlähteet lähemmäs kulkupintoja vähennetään valosaasteen määrää ranta-alueella ja annetaan julkisivuvalaistukselle tilaisuus erottua. Rantaan muodostuukin intiimisti valaistu rantaraitti, joka houkuttelee kulkijan rantaa pitkin pohjoisessa Kailonsaareen ja etelässä Kuparivuoren kallioille saakka. Rantaraitilla valaistus integroidaan laiturirakenteisiin pienillä valonheittimillä tai toteutetaan matalilla pollarivalaisimilla. Vanhan rakennuskannan lisäksi Naantalin merellistä siluettia hallitsevat ympäröivän saaristomaiseman jylhät kalliot, jotka reunustavat Vanhankaupungin rantaa sen molemmin puolin Kailonsaaressa ja Kuparivuorella. Kalliot ovat selkeästi osa kokonaisnäkymää myös Vanhankaupungin rannasta katsoessa, sillä rannikon maisemarakenne kaartuu niin että kalliot näkyvät myös ranta-aukioille ja laitureille. Kalliot haluttiin suunnitelmassa ottaa osaksi pimeän ajan maisemaa. Ideana on luoda kallion pintaa ja muotoja korostava pysyvä valaistus, jota voidaan muuttaa kausittain tai juhlapyhinä erilaisilla sävyillä ja sävy-yhdistelmillä. Valaistut kalliot kehystävät Naantalin Vanhaakaupunkia ja tuovat alueelle täysin uudenlaisen ilmeen ja tuovat esiin olemassa olevia maisema-arvoja. Erikoisratkaisut paikallisuuden korostajana Osana Vanhankaupungin rannan valon helminauhaa on myös Kuparivuoren huipulle nouseva mutkitteleva historiallinen Rakkaudenpolku, kävelyreitti, joka on saanut nimensä perimätiedon mukaan 1800-luvun alkupuolelta, jolloin venäläiset merivoimien upseerit ja naantalilaiset nuoret naiset vetäytyivät sinne kuhertelemaan piiloon arvostelevilta katseilta. Rakkaudenpolun valaistuksen ratkaisuissa haluttiin säilyttää historiasta huokuva intiimi mittakaava ja se päätettiinkin toteuttaa pollarivalaisimin pylväsvalaistuksen sijaan. Pollareiden yhteyteen ideoitiin valonheittimiä valaisemaan kallioiden komeita katajaryhmiä. Naantalin Vanhakaupunki huokuu tarinoita ja historiallisia kerrostumia, kuten Rakkaudenpolun taakse kätkeytyvästä kertomuksesta voi huomata. Yleissuunnitelmaa laatiessamme pohdimme, miten 26 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 näitä erilaisia muistoja ja historian havinaa voisi tuoda esiin kaupunkitilassa koettavina yksityiskohtina. Syntyi ajatus kuviovalopolusta, joka muodostaisi Vanhankaupungin alueelle sarjan kierrettäviä tai yksittäin sattumalta löydettäviä kohteita, jotka heijastelisivat paikkojen historiaa tai nykytilaa. Alueelta löydettiin yhdeksän sopivaa kohdetta, joille laadittiin Naantaliin liittyvät teemat kuten vanha satamamiljöö, merellisyys ja rakkaus. Konsepti mahdollistaa kohteiden suunnittelun ja toteuttamisen osissa pidemmällä aikavälillä ja tulevaisuudessa esimerkiksi paikallisten taiteilijoiden tai muiden toimijoiden osallistamisen kuvioiden suunnitteluun ja toteutukseen. Yleissuunnitelmasta toteutukseen Yleissuunnitelman laadinnassa tuli ottaa huomioon erityisesti valaistuksen toteutuksen mahdollinen jakautuminen pidemmälle aikajaksolle ja työssä tulikin varmistaa, että se palvelee jatkosuunnittelua myös tulevaisuudessa. Periaatteiden määrittelyn tuli olla kokonaisvaltaista, jotta kokonaisilme välittyy seuraaville suunnittelutasoille, mutta samalla tulee tiedostaa, että tietyt asiat voidaan ratkaista vasta toteutussuunnitteluvaiheessa. Yleissuunnitelman tärkeimpänä tehtävänä olikin määrittää valaistukselle kokonaisvaltainen laatutaso, joka ohjaa luontevasti suunnittelua kohti lopputulosta. Tällä hetkellä alueen valaistuksen jatkosuunnittelua on päästy edistämään jo Vanhankaupungin rannan keskiosissa aluevalaistuksen ja rantaraitin valaistuksen osalta, sekä neljässä kuviovalopolun kohteista. Ensimmäiset rantaraitin kaiteeseen integroiduista valaisimista on jo asennettu ja valonheitinten kuviolevyt tilattu. Mannerheiminkadun päässä sijaitsevan rantakioskin eteen on suunniteltu paikalla ollutta Naantalin Aurinkoa tyylittelevä säteittäinen valokuvio, joka piirtyy aukion pintaan. Rakkaudenpolulle on suunniteltu epätasaisella avokalliopinnalla leikittelevä kuvio, joka toistaa ”rakkaus”-tekstiä 11 kielellä. Kallionkoloista löydettävä viesti ilahduttaa kuhertelijoita toivon mukaan jo ensi talvena. Yleissuunnitelmaan voi tutustua kokonaisuudessaan Naantalin kaupungin verkkosivuilla. Kirjoittaja työskentelee maisemasuunnittelun ryhmäpäällikkönä Sitowise Oy:ssä. Hänen erikoisosaamistaan on valaistussuunnittelu ja julkinen taide.

Laaja valikoima puupylväitä, -pollareita ja kalusteita viherrakentamiseen Tyylikkyys, kestävyys ja ekologisuus yhdistävät kahta valmistajaa, joiden laadukkaat tuotteet valaistukseen ja viherrakentamiseen saat Hedteciltä! Lue lisää! hedengren.com/fi/hedtec Lue lisää! valaistus@hedtec.fi @hedengrenofficial.fi Puh. 0207 638 000

Jani Leinosen Umpihanki-teoksen valaisu vuonna 2019. Kuva: Teemu Heikkilä Halo-valotapahtuma sytytti Hyvinkäällä teksti ja kuvat: EEVA VÄNSKÄ Hyvinkäällä järjestettiin Halo-tapahtuma toista kertaa 28.10. –1.11. Mukana oli laaja joukko toimijoita, mikä lisäsi suunnitteluun ja toteutukseen erityislaatuisuutta. H yvinkään Halossa painottui ”arkeen lomittuva” ulkokohteiden valaistus. Mukaan oli suunniteltu lisäksi maksutonta ohjelmaa, mutta valitettavasti pandemian vuoksi live-ohjelma jouduttiin perumaan lähes kokonaan. Kulttuuri- ja tapahtumapäällikkö Outi Raatikainen sanoo, että varsinkin nyt korona-aikaan valon merkitys on suuri. – Kun tapahtuma järjestettiin pääosin ulkona ja turvavälit huomioiden, siihen oli mahdollista osallistua turvallisesti. Kohteista tekee mieli nostaa esiin omenapuukujanne kirjaston kupeesta. Tunnelma oli jotain Liisa Ihmemaassa –kirjan kaltaista, ihmetystä herättävää hämähäkinseittien katveessa. Sillankorvankadun varresta löytyy Umpihanki-teos; Jani Leinosen muraali valmistui osana UPEA17-katutaidehanketta. Toisen muraaliteoksen aiheena ovat perhoset: Jokelankadulla sijaitseva Mantran muraali sai Aki Junnilan suunnitteleman valaistuksen. Kaikkiaan mukana oli 20 valaistua kohdetta. Osa kohteista jäi pysyviksi, ja osa valaistaan marraskuun lopulle asti. Osallistujat saivat käyttöönsä kohdekartan, jonka avulla saattoi kiertää kaikki valaistut kohteet. Lisäksi rinnalla kulki valaistut talot –teema, joka kannusti hyvinkääläisiä taloyhtiöitä valaisemaan oman talonsa eri tavoin. Esimerkiksi Valtakadulla sijaitsevassa taloyhtiössä yhdistettiin valoa ja musiikkia kaikkien iloksi. Hyvinkään Halo -valotapahtuman taiteilijoita kokoontui myös yhteen Hyvinkään taidemuseon Kaapon galleriaan. He keskustelivat valosta ja varjoista sekä valon merkityksestä taiteessa, ja yleisö pääsi seuraamaan paneelia verkkotapahtumana. palvelut ovat tiiviisti mukana valaistusten rakentamisessa, minkä lisäksi kulttuuripalvelut ja viestintä olivat tekemässä onnistunutta tapahtumaa. Raatikainen korostaa laajaa osallistujajoukkoa. – Eli tässä ei kaupunki yksin lähtenyt tekemään. Hyvinkään yrittäjät ry:n lisäksi tänä vuonna mukana oli useita yrityssponsoreita, Hyvinkään kaupunkiyhdistys, Hyvinkään seurakunta ja paikallisia kulttuuritoimijoita. Kaikkiaan mukana järjestelyissä oli tänä vuonna useita kymmeniä ihmisiä. Arjen valoa Halo-valotapahtuman toivotaan piristävän syksyn pimeää aikaa. Muut suuret tapahtumat, kuten elokuva-alan Red Carpet, ajoittuvat kesäaikaan. Ilman kynnystä Vuonna 2019 hyvinkääläiset yrittäjät tulivat esittämään kaupungintalolle ideaa valotapahtuman järjestämisestä. – Tapahtuma polkaistiin pystyyn samalle syksylle. Olemme tottuneet tekemään asioita nopeasti, mutta tämä oli meillekin aika nopealla aikataululla. Halusimme kuitenkin lähteä mukaan, sillä kaupunkilaisilta tullut idea sopii hyvin kaupungin strategiaan Hyvinkäästä tapahtumakaupunkina sekä kansalaisia osallistavana kaupunkina, Raatikainen kertoo. Lisäksi kaupungin eri toimialojen yhteistyö toimii, ja siksi mukaan lähtemiseen ei ollut kynnyksiä. – Esimerkiksi Hyvinkään teknisen keskuksen infrapuolen sähkö- 28 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 Villatehtaan torni viime vuoden Halossa. Kuva: Teemu Heikkilä.

VALAISTUS – Halusimme, että myös syksyn pimeillä tapahtuu jotain mukavaa, joka houkuttelee sekä kaupunkilaisia että matkailijoita. Hyvinkäällä erityistä on myös se, että valaistut kohteet olivat pääasiassa arjen valoa, ei niinkään niin sanottua valotaidetta. – Tällä halusimme korostaa sitä, että kaupunki voidaan nähdä eri tavoin normaalin valaistuksen avulla ja pienillä tavoilla. Ei aina tarvitse olla enemmän ja räikeästi, vaan pikemminkin tarkoitus on ollut tuoda valolla asioita esiin hillitysti. Mukana tänä vuonna oli yksi valotaideteos, joka sijoittui keskeisesti kirjastoaukiolle. ”Paistan ja parhaat maistan” -teoksen suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi Sun Effects ja tuottajana toimi Myllyn Paras. – Meillä ei ole olemassa erillistä valaistusstrategiaa, vaan valo on osa olemassa olevaa kaupunkistrategiaa, Outi Raatikainen kertoo. Sillä silmällä Kaupunginpuutarhuri Marja Kärki, miten Halo-tapahtuma näkyi Hyvinkään viheralueilla? – Se näkyi eri tavoin, esimerkiksi omenapuukujanteen valaistuksena ja puistovalaistuksena, kuten Helene Schjerfbeck -puistikossa sijaitsevan Tapio Junnon teoksen valaistuksena. Omenapuukujanteella käytettiin ”seittiä”, joka toimi tartuntapintana ja valon heijastajana. Kärki sanoo, että pienen budjetin tapahtumassa on käytetty roppakaupalla kekseliäisyyttä. – Teimme tapahtuman omien budjettiemme puitteissa, vaikka toki mukana oli useita sponsoreita. Valon merkitys on arvaamattoman suuri pimeään vuodenaikaan. – Aina kun kuljen pimeällä ulkona, katselen rakennettua ympäristöä ja viheralueita myös valon kautta, sillä silmällä. Eritysesti pidän vanhojen upeiden rakennusten valaisemisesta hienolla tavalla. Marja Kärki arvostaa myös puiden valaisemista; sillä saa hienoja asioita aikaan. – Siinäkin voidaan kuitenkin mennä pieleen. Vaatii ammattitaitoa toteuttaa valaistus onnistuneesti. Esimerkiksi valon värisävyjen merkitys on suuri, eikä eri värilämpötiloja saisi mielestäni liikaa sekoittaa, vaan pyrkiä yhtenäiseen, tyylikkääseen linjaan. Sekä Outi Raatikainen että Marja Kärki antavatkin vinkiksi kansalaisille, että omaa rakennusta voi valaista epäsuorasti, valaisuun ei tarvita välkkyvää led-nauhaa tai valoshowta. Kerrostalon seinä Jokelankadulla on osa valtakunnallista UPEA18-katutaidehanketta. Ranskalaisen Mantran perhosmuraalin valaistuksen on suunnitellut Aki Junnila. Kirjoittaja on freelancetoimittaja Kaupunginpuutarhuri Marja Kärki oli itse rakentamassa omenapuukujanteelle valaisun tartuntapintaa. – Sain myös esittää toiveita valosuunnittelijalle valo-ohjelman värisävyistä. Kulttuuri- ja tapahtumapäällikkö Outi Raatikainen kertoo, että Halo-tapahtuma on kehittynyt omalla painollaan. – Tiukan rakenteen sijaan osallistujat ovat löyhä verkosto, joka on kehittänyt tapahtumaa itse. Se on tuonut persoonallisuutta toteutukseen. VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 | 29

Kehä Vihreän varrelle on sijoitettu uniikkeja taidepenkkejä, joissa hyödynnetään valaistusta. Osa niistä on pesämäisiä rakennelmia, kuten Aatoksenpuiston ”Kolo”. Kuva Touho Häkkinen. 30 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/20

VALAISTUS Jyväskylässä valaistus on keskeinen osa kaupunkisuunnittelua teksti: MINNAMARIA KOSKELA, kuvat: TOUHO HÄKKINEN, JUHANA KONTTINEN Laadukkaaseen ulkovalaistukseen on Jyväskylässä satsattu 2000-luvun alusta lähtien. Kaupungissa on toteutettu yli 100 pysyvää valaistuskohdetta, joista osa sijaitsee ydinkeskustaa reunustavalla viher- ja virkistysalue Kehä Vihreällä. Osa näistä on uniikkeja taidepenkkejä. K iinnostus valaistusta ja sen tuomia mahdollisuuksia kohtaan lähti Jyväskylässä liikkeelle havainnoista, jotka osoittivat, että ulkovalaistukseen liittyi haasteita. Visuaalisten elementtien, kuten rakennusten arkkitehtonisten yksityiskohtien sijaan valaistus saattoi olla kohdistettu suuriin tummiin pintoihin, kuten katujen asfalttiin. Vuonna 2000 Jyväskylässä laadittiin valaistusta koskeva yleissuunnitelma. Ensimmäiset suunnitelman mukaan toteutetut valaistuskohteet Kirkkopuisto, Kuokkalan silta ja Vesilinna valmistuivat vuonna 2003. Niiden innoittamana käynnistettiin Valon kaupunki -hanke, jonka tavoitteena on lisätä viihtyisyyttä, vähentää energiankulutusta ja vahvistaa kaupungin vetovoimaisuutta ja imagoa. Valaistuksen monet funktiot Jyväskylässä pimeys nähdään mahdollisuutena tuoda esiin seikkoja, jotka päivänvalossa eivät juuri erotu kaupunkikuvasta. Esimerkiksi Kuokkalan siltaa ei päiväsaikaan melkein huomaa, sillä katse kiinnittyy sillan molemmin puolin avautuvaan järvimaisemaan. Valaistu silta rakenteineen nousee huomion keskipisteeksi hämärän aikaan. Valaistuksen avulla voidaan myös selkeyttää näkymiä ja rajata maisemaa. Tästä esimerkkejä ovat Harjun portaiden valaistus, Oikokadun kävelykadun valaistus sekä porttirakennelmien, kuten Seminaarinmäellä sijaitsevan Pero Luostarisen ”Yliopistoportti”-veistoksen valaistus. Valaistus toimii myös keinona, jonka avulla voidaan ohjata asukkaiden liikkumista ja kulkua toivottuun suuntaan, lisätä kaupungin turvallisuutta sekä vähentää ilta- ja yöaikaan tapahtuvaa häiriökäyttäytymistä. On tärkeää ymmärtää se, että pimeällä kaupunki näyttää aivan toisenlaiselta kuin valoisalla. Tavoitteena ei olekaan valaistuksen ulottaminen mahdollisimman laajalle, vaan se keskitetään tarkkaan rajattuihin kohteisiin. – Olennaista on se, että valaistaan sitä mitä halutaan eikä sen ohi. Väärin suunnattu ulkovalaistus saattaa kaupunkiympäristössä häikäistä tai häiritä naapureita tai se heijastuu taivaalle tuottaen turhaa valosaastetta, Jyväskylässä valaistuskoordinaattorina työskentelevä Elisa Hillgen kertoo. Tavoitteena laadukas ja harmoninen valaistus Tehtävä on Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen, sillä Jyväskylä on kaupungeista ainoa, jolla on oma valaistuskoordinaattori. Muissa kaupungeissa työskentelee valaistussuunnittelijoita ja muita alan asiantuntijoita. Koordinaattorin toimenkuva on tätä paljon laajempi. Siihen kuuluu valaistussuunnittelun ja ohjaamisen ohella myös tiedottaminen ja alan tapahtuminen järjestäminen. Hillgen neuvoo rakennuttajia, taloyhtiöitä ja muita toimijoita valaistukseen liittyvissä kysymyksissä. Tavoitteena on laadukas valaistus ja harmoninen kaupunkiympäristö kaikille. – Laatu näkyy muun muassa siinä, että mietitään, voidaanko asioita tehdä tavallista kiinnostavammin. Tämä ei välttämättä edes nosta kustannuksia, olennaista on huomata mahdollisuudet ajoissa. Myös valaisinlaitteiden ja -pylväiden laatuun kiinnitetään huomiota. Jo suunnitteluvaiheessa pohditaan materiaalien kierrätettävyyttä sekä laitteiden ylläpitoa ja huollettavuutta, Hillgen kertoo. Ympäristöasioiden ja valosaasteen kannalta on suuri merkitys sillä, käytetäänkö valaistuksessa kylmää vai lämmintä valoa. Jyväskylän ulkovalaistuksessa käytetään lämmintä valoa. – Mitä lämpimämpää valo on, sitä vähemmän se heijastuu takaisin taivaalle ja siten aiheuttaa valosaastetta tai häiritsee eliöitä ja niiden elämää, Hillgen painottaa. Pysyviä valaistuskohteita yli sata Tähän mennessä Jyväskylässä on toteutettu yli sata pysyvää valaistuskohdetta. Näistä uusimpia on vuonna 2019 valmistunut Matti Nykäsen mäki Laajavuoressa. Sen valaistuksen on suunnitellut Elisa Hillgen. Hänen mukaansa yksittäisten koh- VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 | 31

teiden ohella olennaista on niistä muodostuva kokonaisuus. – Ajettaessa Jyväskylään Vaajakosken suunnalta näkyy kaksi huippua, Kuokkalan uusi vesitorni ja vanha vesitorni Vesilinna Harjulla. Matti Nykäsen mäki on kolmas huippu, jonka myötä kaupungin siluetti täydentyy. Kaukonäkymien miettiminen on keskeinen osa kaupunkiympäristön valaistussuunnittelua, Hillgen painottaa. Valaistuskohteet voivat olla myös leikkisiä ja kokeellisia, kuten Mäki-Matin ja Eevastiinan leikkipuistoissa Mäki-Matissa ja Ylistönmäellä. Kohdevalaistuksen ansiosta kivistä rakennetut ihmishahmot heräävät eloon Mäki-Matin pimeässä puistossa. Eevastiinan leikkipuistoon on toteutettu valaistus, jota lapset voivat itse käyttää nappia painamalla. Monivärisen valaistuksen avulla leikkialueen pintaan muodostuu eri värisiä varjoja, mikä houkuttelee leikkimään ja tutkimaan valoilmiötä. Valaistuskohteet voivat olla myös leikkisiä ja jännittäviä, kuten Mäki-Matin leikkipuistossa. Kohdevalaistus herättää kiviset ihmishahmot eloon pimeässä puistossa. Kuva Juhana Konttinen. Valaistuja taidepenkkejä ja opasteita Kehä Vihreällä Osa Jyväskylän pysyvistä valaistuskohteista on sijoitettu kaupungin keskustaa reunustavalle viher- ja virkistysalueelle. Kehä Vihreä on lähes 200 hehtaarin laajuinen keskuspuisto, jonka läheisyydessä asuu noin 40 000 ihmistä. Viimeisten viiden vuoden aikana aluetta on aktiivisesti tehty tunnetuksi kaupunkilaisille. Työssä on hyödynnetty sekä valaistusta että taidetta. Valaistus ja sen tekninen suunnittelu on otettu mukaan projekteihin alusta saakka ja taiteilija, sähkösuunnittelija ja valaistuskoordinaattori pohtivat ratkaisuja yhdessä. – Valaistus on tärkeässä osassa Kehä Vihreän taidekohteiden suunnittelussa. Elina Ahosen ”Kolo” Aatoksenpuistossa ja Hilda Kozarin ”Pallopeli” Mataraisenpuistossa ovat esimerkkejä valaistusta hyödyntävistä taideteoksista. Olemme saaneet kaupunkilaisilta ihastuneita kommentteja molemmista, maisema-arkkitehti Mervi Vallinkoski kertoo. Kolo ja Pallopeli ovat samalla sekä taideteoksia että epätyypillisiä levähdyspaikkoja, taidepenkkejä. – Taidepenkit ovat uniikkeja. Niiden avulla tuomme esiin alueiden ominaispiirteitä. Penkit ovat hauskoja, yllätyksellisiä ja innovatiivisia. Jos tila sallii, osa niistä voi olla pesämäisiä rakennelmia, taidekoordinaattori Kirsi Pitkänen valottaa. Kehä Vihreällä on parhaillaan meneillään opastusjärjestelmän kehittäminen. Osa opasteista on valaistuja, joten ne näkyvät pimeälläkin. – Perinteisen opastuksen, kuten kylttien, ohella meidän on tarkoitus toteuttaa niin sanottuja orientoivia elementtejä. Ne johdattavat kulkijaa vähän kuin huomaamatta juuri pääreitin suuntaisesti, Vallinkoski kertoo. 32 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 Eevastiinan leikkipuistossa eriväriset valot ja varjot houkuttelevat leikkimään ja tutkimaan valoilmiöitä. Kuvassa lapset leikkivät tervapataa. Kuva Touho Häkkinen.

VALAISTUS ”Yliopistoportti” Seminaarinmäellä on esimerkki valaistuksesta, jonka avulla voidaan rajata maisemaa ja korostaa näkymiä, kuten taustalla näkyvää Jyväskylän yliopiston päärakennusta. Kuva Juhana Konttinen. Mataraisenpuistossa Pallopeli on samalla taideteos sekä valaistus. Kuva Touho Häkkinen. VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 | 33

KYSY ENSIN MEILTÄ Betonikiviä Betonikiviä Tutustu Vallikulmaan ja muihin pihauutuuksiin www.hb-betoni.fi Sorvarinkatu 3, 20360 Turku Puh. 02 511 8800 Katoksia ja pyörätelineitä Betonikiviä UUTUUS Muoto on vapaa − vaikka pyöreä Suunnittele oma mallisi − päästä luovuutesi valloilleen uusilla muodoilla ja astu uuteen veikeään maailmaan. Kukonkankaantie 8, Hollola • 03 877 200 www.rakennusbetoni.fi ® Kunttaa Kainuusta kaikkialle Suomeen 050 5450 050 kuntta@piiraisenviherpalvelu.fi www.piiraisenviherpalvelu.fi 34 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 Maankatteita ja viherkattoja Viherpei�eiset parkkialueet Ecoraster maakennoilla! www.eg-trading.fi

Multaa Taimitarhatuotteita Koe kasvun ihme Tilaa edullista multaa toimitettuna, tai nouda itse. Tilaa: metsapirtinmulta.fi tai puh. 050 336 5703 Mullan valmistaja ja myyjä: Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä HSY PL 100, 00066 HSY, Ilmalantori 1, 00240 Helsinki, puh. 09 1561 2011 (asiakaspalvelu) KESTÄVIÄ TAIMIA, LAAJA VALIKOIMA Taimitarhatuotteita PUUT, PENSAAT, HAVUT, HYÖTYKASVIT, PERENNAT, KÖYNNÖKSET... MONIPUOLINEN VALIKOIMA LAATUA ! PYYDÄ TARJOUS! AHOSEN TAIMISTO www.ahosentaimisto.fi info@ahosentaimisto.fi Karstula Puh. (014) 465 131 Taimitarhatuotteita RENGON TAIMITARHA OY Lukkopellontie 34, 14300 RENKO puh 050 572 2634, 03-652 6122 www.rengontaimitarha.fi myynti@rengontaimitarha.fi Taimitarhatuotteita Tule mukaan ilmoittajana vuoden 2021 Vihreään Kirjaan Varaa paikkasi Syrjäharjuntie 95 31300 Tammela Puh. 040 733 3772 toimisto@vikstenintaimisto.fi www.vikstenintaimisto.fi Hannu Pyykkö, 050 2250, hannu.pyykko@mediabookers.fi Viherkattojen vedeneristystuotteita Viherrakentamisen tuotteita Varmista viherkaton toimivuus laadukkaille vedeneristeillä! Tule tutustumaan Vihertekniikkanäyttelyn osastolle 634 bmigroup.com/fi VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 | 35

TAIMISTOVILJELY Näkyvätkö viheralan globaalit trendit koristekasvien kysynnässä? teksti: MARJA UUSITALO ja OILI TARVAINEN Koristekasvien tuotanto näyttää olevan valumassa suurten kansainvälisten tuottajien käsiin, mutta onko kansallisilla markkinoilla vielä tilaa paikallisille tuottajille? Siltä näyttäisi. Ainakin Pohjois-Amerikan suurilla kasvimarkkinoilla riittää kysyntää myös paikalliselle tuotannolle, sillä se vähentää kuljetuskustannuksia pitkien etäisyyksien maassa. Samalla pienet eurooppalaiset koristekasvituottajat ovat hätää kärsimässä massatuotannon ja kansainvälisten ketjujen vuoksi. V lintää koskevat aiheet alkoivat saada enemmän palstatilaa. Kansainvälisessä keskustelussa alettiin pohtia kaupunkien kasvustrategioita ja muun muassa sitä, millainen rooli viherseinillä ja -katoilla on rankkasateiden ja helleaaltojen aiheuttamien haittojen hallinnassa tai viherrakenteen säilyttämisessä tiivistyvässä kaupunkirakenteessa. Ennen riitti, että puistolle määrättiin yksi päätehtävä ja -käyttäjäryhmä, esimerkkeinä leikki- ja urheilupuistot. Nyt maailmalla peräänkuulutetaan yhteisöjen ylläpitämiä multifunktionaalisia ”ekosysteemipuistoja”. Tulevaisuuden puistoissa voi esimerkiksi kuntoilla, kokoontua eväsretkelle, viljellä kasviksia ja vihanneksia, leikkiä ja käydä luontokoulua. Puistoista löytyy rankkasateiden hulevesiä kerääviä imeytys- ja viivytysaltaita, joten kulttuuri- ja tuotantopalvelujen ohes- iheralalla ollaan huolissaan siitä, miten Suomen taimistot selviävät tulevaisuuden haasteista. Mutta millaisia merkkejä alan tulevaisuudesta ja asiakaskysynnän muutoksista on? Tietoa tarvitaan, jotta yritykset pystyvät ennakoimaan muutoksia ja reagoimaan niihin ajoissa. Kansanterveys tapetilla Tuontikasvien heikko talvenkestävyys on pitkään ruokkinut paikallista taimistotuotantoa Suomessa. Noin 40 vuotta sitten käynnistettiin kansallisia ja alueellisia inventointiprojekteja, jossa etsittiin koristekasveista paikallisilmastoon sopeutuneita vanhoja viljelylajikkeita ja alkuperiä eri puolilta Suomea. Samaan aikaan Pohjois-Suomessa syntyi paljon pieniä paikallisia taimistoja, jotka hyödynsivät projektien satoa, ja talvenkestävien kasvien saatavuus parantui nopeasti. Kasvupaikkatekijät ovat yksi tärkeimmistä kasvien valintaa ohjaavista tekijöistä, mutta sitäkin enemmän ja erityisesti kuluttaja-asiakkaan ostopäätökseen vaikuttaa kasvien ulkonäkö. Nyt ovat muutkin asiat alkaneet painaa vaakakupissa, minkä paljastaa muun muassa Landscape and Urban Planning -lehdessä käyty keskustelu, johon alalla usein viitataan. Lehdessä julkaistaan paljon viheralan tutkimustuloksia ja seurataan maisemasuunnittelun kehitystä. Lehden päätoimittaja teki viitisen vuotta sitten trendikartoituksen analysoimalla lehdessä julkaistujen artikkelien teemoja ja pisti merkille, että keskustelua hallitsi pitkään visuaalisuus. Vuoden 2005 jälkeen artikkelien aiheet monipuolistuivat. Tutkimustuloksia viheralueiden vaikutuksista ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen on julkaistu eri tutkimusalojen lehdissä kiihtyvässä tahdissa vuosituhanteen vaihteesta lähtien. Tämä ”hot topic” viritti myös Landscape and Urban Planning -lehdessä keskustelun viheralueiden saavutettavuudesta, koska nähtiin, että lähiviheralueilla on tärkeä tehtävä terveyden tasa-arvon edistämisessä. Lisäksi asukkaille on alettu vaatia enemmän sananvaltaa puistojen suunnittelussa ja käytössä, jotta alueet palvelisivat entistä paremmin erilaisia ikäryhmiä tai etnisiä ryhmiä. Apua ilmastonmuutoksen hillintään Myös kaupunkiluonnon monimuotoisuutta ja ilmastonmuutoksen hil- 36 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 Helposti tavoitettavat lähiviheralueet ovat tulleet entistä tärkeämmiksi väestön ikääntyessä. Niihin yhdistetään nykyisin useasti esimerkiksi hulevesirakenteita.  Monitoiminnallisuus on vahva trendi.  Viheralan ammattilaisten näkemykset viheralueiden suunnitteluun ja rakentamiseen vaikuttavista tekijöistä vuoden 2010 (n=72) ja 2018 (n=32) kyselyissä. Kuvaan on koottu tärkeinä ja erittäin tärkeinä pidetyt tekijät. Merkitystä on mitattu 5-portaisella Likertin asteikolla.

Vieraslaji Nurmikot Talvenkestävyys Lehtipuut Pensaat Pitkäikäisyys Havupuut Lyhyt kasvukausi Vapaat puuryhmät Lumikuorma Monivuotiset Muoto täysikasvuisena Myöhäinen sulaminen Koko täysikasvuisena Vaativiin oloihin Kukkapenkit Tuulisuus Nopeakasvuinen Märkyys Pitkä kukinta Happamuus Aikainen Maanpeitekasvi Tuulenkestävyys Hiekkaisuus Varjoisuus Niityt Takuut Kosteikot Kivisyys Eloperäinen maa Pula puista Väri Maan kaltevuus Heinät Ryhmäkasvit Luonnonkukat Pula pensaista Hyötykasvit Helppo Kuumuus Leikatut aidanteet Yksivuotiset Tuoksu Kasvintuhoojat Erikoisuus Pula monivuotisista Halpuus Uutuusarvo Suolainen ilmasto Alkaliinisuus Pula yksivuotisista 2018 2010 0 20 40 60 Osuus (%) 80 100 VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 | 37

sa puisto tuottaa säätelypalveluja, jotka auttavat hillitsemään ilmastonmuutoksen vaikutuksia kaupunkilaisten elämään ja hyvinvointiin. Toisin sanoen multifunktionaaliset viheralueet tuottavat monenlaisia ekosysteemipalveluja. Julkinen keskustelu viheraluesuunnittelun uusista tehtävistä näkyy maailmalla jo pieninä muutoksina kasvien kysynnässä. Esimerkiksi luonnonkasveja haluttaisiin ostaa enemmän, mutta vähäinen tarjonta jarruttaa kasvua. Ihmiset ovat yhä huolestuneempia luonnon ja monimuotoisuuden vähenemisestä, esimerkiksi pölyttäjien elinympäristöjen katoamisesta. Nyt suositellaan luonnonkasvien käyttöä, kun vanhoja istutuksia uusitaan, ja niittyalueita ja hulevesikosteikkoja puistoihin ja pihoille. Luonnonkasvien kysyntää lisää maailmalla myös se, että monista vieraskasveista on tullut uhka kotoperäiselle kasvilajistolle. Keskustelu haitallisten vieraskasvien torjunnasta ja lämpösumman nousu ovat lisänneet myös hidaskasvuisten ikivihreiden ja kerrottukukkaisten steriilien lajien kysyntää. Talvi on ykkönen Halusimme selvittää, miten Pohjois-Suomessa seurataan viheralan kehitystä. Työ alkoi jo vuonna 2010, jolloin kysyimme viheralan tilaajilta ja tuottajilta ensimmäisen kerran, millaiset tekijät vaikuttavat heidän kasvihankintoihinsa ja viljelypäätöksiinsä. Meitä kiinnosti myös tietää, millaisia kasveja markkinoilta koetaan puuttuvan ja onko tilaajien ja tuottajien käsityksissä eroja. Uusimme New Plants for Northern Periphery Markets -hankkeessa laaditun verkkokyselyn vuonna 2018 osana Pohjois-Suomen taimituotannon kehittämishanketta (Taimistopohjoinen), koska halusimme tietää, ovatko mielipiteet muuttuneet ja heijastavatko muutokset näkemyksissä alan kehitystä maailmalla. Samalla kyselyyn sisällytettiin muutama uusi ajankohtainen asia, kuten haitalliset vieraskasvit, joiden uskottiin vaikuttavan kasvihankintoihin. Vuoden 2018 kyselyssä viheralan ammattilaisia pyydettiin arvioimaan lähes 50 ominaisuutta ja sitä, miten tärkeänä ominaisuutta pitää, kun viheralueita suunnitellaan tai perustetaan Pohjois-Suomeen. Noin joka viides kutsun saanut henkilö vastasi verkkokyselyymme. Vastausprosentti laski hieman vuoden 2010 luvuista. Vuonna 2018 rakennuttajilta, suunnittelijoilta ja viljelijöitä saatiin lähes yhtä paljon vastauksia. Kasvien sopeutuminen pitkään pysyvän lumen kauteen, raskasiin lumikuormiin ja lyhyeen kasvukauteen sekä kasvutapa ovat listan kärkipaikoilla (taulukko). Se osoittaa, että kasvien kykyä sopeutua talviolosuhteisiin edelleen arvostetaan. Kasvien koristeellisuus ei paina valinnassa yhtä paljon, ja pitkän kukinta-ajan ja erikoismuotojen merkitys on hieman vähentynyt kahdeksassa vuodessa. Tyytyväisyys kasvivalikoimaan Kysely osoitti, että alan ammattilaiset seuraavat aikaansa. Yli 70 % vastaajista kertoi, että heidän kasvivalintoihinsa vaikuttaa se, onko kasvi haitallinen vieraslaji. Suhtautuminen haitallisiin vieraslajeihin voi osaltaan selittää myös lisääntyneen kiinnostuksen hidaskasvuisiin havuihin ja hyötykasveihin. Mielipiteissä tapahtuneiden muutosten perusteella alalla on reagoitu myös muihin globaaleihin trendeihin. Biodiversiteettiä ja helppohoitoisuutta arvostetaan tänä päivänä jonkin verran enemmän, sillä kukkapenkkien kannatus on laskenut ja vastaavasti niittyjen ja maanpeitekasvien kasvanut. Kuntatalouden heikentyminen on todennäköisesti osasyynä tähän muutokseen. Vertailu paljasti, että eri ammattiryhmien näkemykset eroavat jonkun verran toisistaan. Hieman useamman rakennuttajan mielestä kasvimarkkinoilla on pulaa perennoista. Lisäksi rakennuttajat kannattivat muita enemmän niittyjä ja hulevesikosteikkoja, mutta muiden tekijöiden tärkeydestä oltiin lähes yksimielisiä. Tämä osoittaa muun muassa sen, että kysyntä ohjaa tarjontaa tai päinvastoin. Vaikka tänä päivänä saatetaan kasvien valinnassa pai- 38 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 nottaa eri asioita kuin vuosikymmen sitten, nykyiseen lajivalikoimaan ollaan toistaiseksi aika tyytyväisiä, ja kasvien pohjoista alkuperää, luonnonkasveja ja paikallista tuotantoa arvostavat niin rakennuttajat, suunnittelijat kuin tuottajatkin. Olosuhdeosaamisesta valttikortti Kauneus on ollut yksi koristekasvivalinnan ja -jalostuksen tärkeimmistä päämääristä jo vuosisatojen ajan, mutta edellä kuvatut globaalit trendit viittaavat siihen, että käynnissä on ajattelutavan murros. Nykyistä kasvivalikoimaa joudutaan arvioimaan kriittisesti muun muassa ilmastonmuutoksen ja vieraslajikysymysten vuoksi. Näiden globaalien ilmiöiden vaikutukset ulottuvat Suomen pohjoisimpaan kolkkaan asti. Eri puolilla maailmaa on jo kysyntää kasveista, joilla on hyvä resilienssi eli kyky palautua muutoksista. Se ei tarkoita välttämättä sitä, että kaikkien kasviyksilöiden tulee kestää pitkiä sade- ja hellejaksoja, vaan resilienssi voidaan saavuttaa dynaamisella kasvillisuussuunnittelulla. Siinä yhdistetään luonnonlajeja ja samankaltaiseen kasvillisuustyyppiin kuuluvia ja kilpailukyvyltään tasavertaisia vieraslajeja. Pohjois-Suomessa ammattilaiset arvioivat kasvivalikoimaa yleensä kestävyys edellä ja luonnonkasveja on opittu käyttämään erityisesti silloin, kun talvenkestäviä koristekasveja ei ole ollut tarjolla tai niiden menestyminen äärevissä olosuhteissa on ollut epävarmaa. Alan ammattilaisille on siis kertynyt vuosien saatossa paljon olosuhdeosaamista mutta myös tietoa luonnonkasvien käytöstä. Tämä on tulkittavissa ammattilaisten vastauksista. Kyselymme osoittaa, että Pohjois-Suomi ei ole yksinäinen saareke, vaan sielläkin seurataan, mitä maailmalla tapahtuu. Lisäksi alan ihmiset jakavat samanlaisen käsityksen kasvien valintaa ohjaavista asioista. Siksi Pohjois-Suomen viheralalla on hyvät valmiudet reagoida yhdessä tuumin globaaleihin trendeihin, jotka heijastuvat Suomen koristekasvimarkkinoihin. Marja Uusitalo (YTT) on Taimistopohjoinen-hankkeen projektipäällikkö ja Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija. Hän on mm. koordinoinut arktisen puutarha-alan kehittämisohjelman valmistelua ja vetänyt matkailu- ja viheralojen yhteistyötä ja tutkimusta edistäneitä hankkeita. Oili Tarvainen (FT) on Luonnonvarakeskuksen tutkija, joka on koulutukseltaan puutarhuri ja biologi. Hänen erikoisalansa ovat maaperätutkimus ja korjaava ekologia. Taimistopohjoinen – apuna Pohjois-Suomen viheralan kehittämisessä Hankkeen nimi: Taimistopohjoinen, Pohjois-Suomen taimistotuotannon kehittäminen Toteuttajat: Luonnonvarakeskus, Oulun yliopisto, Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia, Oulun seudun koulutuskuntayhtymä, Taimistoviljelijät ry Toteutusaika: 1.6.2017–31.12.2020 Kokonaisbudjetti: 271 187 euroa Tavoite: Tarjoaa erityisesti taimistoille Pohjois-Suomessa tietoa, työvälineitä ja tilaisuuksia toiminnan laajentamiseen ja monipuolistamiseen: 1) Luonnonkasvien ja vaateliailla kasvupaikoilla menestyvien koristekasvien tuotanto kasvaa. 2) Yritykset saavat uusia asiakkaita. 3) Viljelijöiden, vihersuunnittelijoiden ja viherrakentajien yhteistyö tiivistyy. Päärahoittaja: EAKR Kotisivut: https://www.luke.fi/projektit/taimistopohjoinen

TAIMISTOVILJELY Syringa x josikaea ’Villa Nova’ osoittautui kestäväksi sekä pakkasaltistuksissa että kentällä. Kuvassa varttunut emokasvi Oulun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa (vas.) ja taimi seurantaistutuksessa Intiön hautausmaalla Oulussa (oik.). Kestäviä kasveja pohjoiseen – pakkastestit avuksi valintaan? teksti: ANNELI VIHERÄ-AARNIO ja MARJA UUSITALO Pohjoisissa olosuhteissa puuvartisilta koristekasveilta vaaditaan erityisen hyvää talvenkestävyyttä. Taimistopohjoinen-hankkeen yhtenä tavoitteena on laajentaa kasvivalikoimaa Pohjois-Suomen viheralan markkinoilla. Siksi hankkeessa valittiin ja lisättiin uusia kestäviksi arveltuja koristekasveja. Kuitenkin tietoa lajien menestymisestä oli vain Oulusta, joten hankkeessa perustettiin istutusalueita lajien pitkäaikaisseurantaan Oulun lisäksi Tornioon ja Tervolaan. Näiden rinnalla kokeiltiin pakkasaltistusmenetelmää kestävyyden alkutestaukseen ja materiaalin seulontaan. V iherrakentamiseen on tarjolla paljon koristekasvien eurooppalaisia alkuperiä, jotka ovat harvoin tarpeeksi kestäviä Pohjois-Suomen oloissa. Markkinoille haluttiin jo 1990-luvulla lisää kotimaassa viljeltyjä, terveitä ja talvenkestäviä koristekasveja, joiden alkuperä (aitous) olisi tiedossa. Siksi perustettiin kantavertailukokeita, joissa Suomen eri kolkista löytyneitä alkuperiä seurattiin kentällä usean vuoden ajan. Puuvartisten koristekasvien menestymisvyöhykkeet on määritelty pitkälti näiden kenttäkokeiden ja muiden seurantaistutusten ja taimistoviljelijöiltä saatujen menestymistietojen sekä tehoisan lämpösumman ja 15 vuoden pakkastietojen pohjalta. Laajoihin kantavertailukokeisiin perustuva menetelmä on aikaa vievä ja kallis, joten siitä on luovuttu lähes kokonaan maksumiehen puuttuessa. Menetelmä kenttäseurantoja keventämään Kestävyyden testaamiseen tarvitaan uusia menetelmiä kentällä tapahtuvan seurannan rinnalle. Kasvien määrää pitäisi pystyä karsimaan, jolloin pitkäaikaisseurannan hintalappu pienenee, kun seurattavia kasveja on vähemmän. Tällaista menetelmää tarvittaisiin erityisesti Pohjois-Suomessa, missä olosuhteet vaihtelevat paljon mutta taimistoja on vähän. Pakkasaltistustesti on yksi potentiaalinen menetelmä, jolla voidaan saada tietoa kasvin talvenkestävyydestä. Puuvartisten kasvien talvenkestävyys on kuitenkin monimutkainen prosessi, johon vaikuttavat monet lajikohtaiset tekijät. Talvenkestävyyttä määrittävät muun muassa kasvien karaistumisaikataulu syksyllä, maksimikestävyys talvella sekä pakkaskestävyyden purkautuminen keväällä. Pakkasaltistustestejä on kehitetty ja käytetty perinteisesti metsäpuilla viljelyaineiston käyttöalueiden määrittämiseen. Metsäpuilla käyttöalueiden määrittely perustuu pääsääntöisesti laajoihin kenttäkokeisiin, mutta siemenviljelysalkuperien käyttöalueiden rajaamisessa on hyödynnetty pakkasaltistusmenetelmää, koska sillä on voitu seuloa useita alkuperiä ja laajoja taimiaineistoja nopeutetulla aikataululla. VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 | 39

Menetelmää on sovellettu myös hedelmäpuiden kestävyyden testaamiseen, mutta sen käytöstä koristekasvien menestymisen selvittämisessä ei ole aiempaa kokemusta. Taimistopohjoinen-hankkeessa testasimme pakkasaltistusmenetelmän soveltuvuutta puuvartisten koristekasvien pakkaskestävyyden ja menestymisen määrittämiseen. Pakkasaltistukseen valittiin sellaisia puuvartisia koristekasveja, joita oli jo otettu solukkolisäykseen. Lajit olivat menestyneet Oulun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa hyvin, joten niiden oletettiin olevan kestäviä myös Oulua pohjoisempana. Koska testiin tarvittiin suuri määrä oksia, päädyttiin lopulta seitsemään lajiin: keltakoivu (Betula alleghaniensis), kivikoivu (B. ermanii), sokerikoivu (B. lenta), kääpiökuusama (Lonicera chamissoi), punalehtinen tuomi (Prunus padus ’Novosibirsk’), valkomarjainen pihlaja (Sorbus sp. ’Antti’) ja syreeni (Syringa x josikaea ’Villa Nova’). Pakkasaltistusta ja oksa- ja silmuvaurioiden laskentaa Oulun kasvitieteellisessä puutarhassa ja Ainolan puistossa kasvavista täysikasvuisista puista ja pensaista kerättiin kuluvan vuoden versonpätkiä, joissa oli myös silmuja. Näyteoksat kerättiin molempina syksyinä marraskuun puolivälin paikkeilla, jolloin kasvien oletettiin olevan lepotilassa ja talveentuneita. Pakkasaltistukset tehtiin Luonnonvarakeskuksen Suonenjoen toimipaikassa. Näyteoksat altistettiin olosuhdekaapeissa seitsemään pakkaslämpötilaan (-70 ‒ -5 ˚C) sekä +5 ˚C kontrollilämpötilaan. Lämpötila laskettiin säädellysti 3 ˚C tunnissa haluttuun minimilämpötilaan, jossa näytteitä pidettiin kolme tuntia, minkä jälkeen lämpötilaa nostettiin 3 ˚C tunnissa. Altistusten päätyttyä näyteoksia säilytettiin huoneenlämmössä kahden viikon ajan. Sen jälkeen arvioitiin näyteoksien nila/jälsivauriot silmävaraisesti ja silmuvauriot halkaistuista silmuista mikroskoopilla. Ruskeaksi muuttunut osa tulkittiin kuolleeksi ja sen osuus oksanäytteen pituudesta arvioitiin prosentteina. Myös ruskeat silmut arvioitiin kuolleiksi. Vaurioiden perusteella laskettiin kullekin kasville ns. DT50-arvot (damaging temperature 50 %). Ne kuvaavat lämpötiloja, joissa vaurioita esiintyy puolessa 1) näytteistä, 2) verson pituudesta tai 3) silmuista. DT50-arvo tulkittiin kasvin sen hetkiseksi pakkasenkestävyydeksi. Eri altistuslämpötiloissa havaittuihin vaurioprosentteihin sovitettiin logistinen käyrä, jonka käännepiste kertoo lämpötilan, jossa puolet näytteistä on vaurioitunut. Eri lajeille laskettujen pakkaskestävyysestimaattien väliset erot voitin testata tilastollisesti. Merkkejä eroista lajien pakkaskestävyydessä Suurimpia pakkaslämpötiloja sietivät keltakoivu molempina testivuosina sekä sokerikoivu ja syreeni vuonna 2019. Sokerikoivulla havaittiin jonkinasteisia versovaurioita -21˚C-asteessa ja vaurioiden laajuus ulottui puoleen versojen pituudesta -34˚C-asteessa. Myös sokerikoivun silmuista puolet vaurioitui -34 ˚C:ssa. Keltakoivulla ja syreenillä vastaavat DT50-arvot olivat samaa luokkaa. Kääpiökuusama ja kivikoivu olivat ainoana testausvuotenaan 2018 lajeista arimmat. Kivikoivulle saatiin pakkaskestävyysestimaatti vain silmuille. Pihlaja ja tuomi käyttäytyivät eri vuosina hieman eri tavoin. Pihlajan kestävyys oli ensimmäisenä vuonna keltakoivun kanssa samaa luokkaa, mutta toisena vuonna sillä todettiin vaurioita jo korkeammissa lämpötiloissa. Tuomi oli keltakoivua arempi ensimmäisenä testivuonna, mutta toisena vuonna sen silmujen pakkaskestävyys oli yhtä hyvä kuin keltakoivulla. Samat lajit kestävimpiä myös kentällä Vuonna 2019 Taimistopohjoinen-hankkeessa perustettiin seurantaistutuksia 13 puu- ja pensaslajista sekä neljästä perenna- ja varpulajista. Alueella tarkkaillaan näiden markkinoille uusien lajien tai alkuperien talvenkestävyyttä, terveyttä, kasvua ja koristearvoa. Alueita on neljä: Intiön hautausmaa ja Toppilansaari Oulussa (vyöhyke V), 40 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 Tornion kaupungin arboretum sekä maaseutualan oppilaitos Louella Tervolassa (vyöhyke VI). Kasvien menestymisen seuranta aloitettiin keväällä 2020, jolloin niistä havainnoitiin taimien kunto ensimmäisen talven jälkeen. Pakkastesteihin sisältyneistä lajeista seuranta-alueille istutettiin kivikoivua, kääpiökuusamaa, punalehtistä tuomea, valkomarjaista pihlajaa ja syreeniä. Näiden viiden lajin ”kenttäkestävyystietoa” voitiin verrata kylmäaltistustesteistä saatuihin pakkaskestävyysarvoihin. Syreeni osoittautui kestävimmäksi sekä pakkasaltistuksissa että kentällä, missä se selvisi ensimmäisestä talvesta ilman versovaurioita kaikilla seuranta-alueilla. Näissä vertailuissa kääpiökuusaman, joka pakkasaltistuksissa todettiin melko araksi (DT50-versovauriot -6 ˚C), versot paleltuivat Torniossa tyveen asti, ja lievempiä talvivaurioita sillä esiintyi myös Oulun istutuksissa. Myös kivikoivun ainoa taimi paleltui Torniossa kokonaan, mutta vesoi kuitenkin silmuista keväällä. Punalehtinen tuomi sai pakkasaltistuksissa hyvin vaihtelevia tuloksia kahtena testivuonna. Myös kentällä sen kestävyys vaihteli suuresti eri alueilla. Oulun Intiössä ja Torniossa se talvehti hyvin ilman vaurioita, Oulun Toppilansaaressa melko lievin vaurioin, mutta Louella se vaurioitui pahoin ja yli puolet taimista kuoli. Pakkasaltistustesteissä myös valkomarjaiselle pihlajalle saatiin kahtena testivuonna jossain määrin vaihtelevia arvoja, ja eroja esiintyi kentällä. Pihlaja selvisi lievin talvivaurioin Oulun Intiössä. Oulun Toppilansaaren ja Tornion seurantaistutuksissa pihlajan versoista paleltui alle puolet, mutta Louella yli puolet. Testien perusteella näyttää siis siltä, että pakkastestauksella voidaan tunnistaa ne lajit, joiden talvenkestävyydessä todennäköisesti esiintyy merkittävää vaihtelua eri puolilla Pohjois-Suomea. Ainakin näitä lajeja kannattaa valita seurantaistutuksiin. Lisää testejä tarvitaan Pakkasaltistustestien käyttökelpoisuudesta kenttäseurantojen apuna ei voida vielä tehdä kovin pitkälle meneviä päätelmiä, eikä pitää regressiomallin antamia lämpötiloja tarkkoina tai luotettavina, koska pakkastestaukset ovat koristekasveilla vasta kokeiluasteella. Pakkasaltistustesteillä saatavien DT50 -arvojen luotettavuutta ja tarkkuutta voitaisiin parantaa käyttämällä useampia altistuslämpötiloja sekä suurempia näytemääriä testattavaa lajia ja altistuslämpötilaa kohti. Ennen altistuksia kerättyihin kontrollioksiin vertaamalla voidaan helpottaa vauriohavaintojen tekoa ja varmistaa, että vauriot ovat syntyneet pakkasaltistuksessa eivätkä jostain muusta syystä kuten esimerkiksi kesän kuivuudesta. Vain syksyllä tehtävä testi ei vielä riitä kestävyyden selvittämiseen, vaan testejä pitäisi tehdä myös talven ja kevään aikana ja useampana kuin yhtenä vuonna, koska vuosittain vaihtelevat sääolot vaikuttavat lajien pakkaskestävyyden kehittymiseen eri tavoin. Jatkokokeisiin kannattaisi sisällyttää myös eri menestymisvyöhykkeillä kestäväksi tiedettyjä lajeja ja alkuperiä. Niihin vertaamalla pystyttäisiin tekemään päätelmiä siitä, miten kestäviä markkinoille uudet kasvilajit todennäköisesti ovat eri menestymisvyöhykkeillä. Myös testattavien kasvien seurantaistutuksia tarvitaan pakkasaltistustestien tulosten varmentamiseksi ja etenkin alkuvaiheessa menetelmää kehitettäessä. Marja Uusitalo (YTT) on Taimistopohjoinen-hankkeen projektipäällikkö ja Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija. Hän on mm. koordinoinut arktisen puutarha-alan kehittämisohjelman valmistelua ja vetänyt matkailu- ja viheralojen yhteistyötä ja tutkimusta edistäneitä hankkeita. Anneli Viherä-Aarnio (MMT) on Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija, jonka tutkimukset ovat keskittyneet koivuun ja muihin nopeakasvuisiin lehtipuihin sekä puiden ilmastoon sopeutumiseen.

VUODEN YMPÄRISTÖRAKENNE -KILPAILU Esittelyssä Vuoden Ympäristörakenne 2020 -kilpailun finalistit Tänä vuonna 30. kerran järjestetyn Vuoden Ympäristörakenne -kilpailun tarkoituksena tehdä tunnetuksi ja edistää hyvää ympäristösuunnittelua, korkeatasoisia ulkotilojen miljöökokonaisuuksia ja korkealaatuista ympäristönhoitoa. Neljäntoista erityyppisen kilpailukohteen joukosta on valittu neljä finalistia: Sipoonlahden yhtenäiskoulun piha Sipoosta, Hyväntoivonpuisto Helsingistä sekä Ankkapuisto ja Åvik – Tikkurilan Jokiranta Vantaalta. VY-lehden erilaisia viheralueita esittelevässä juttusarjassa tutustutaan tällä kertaa tarkemmin näihin voittajaehdokkaisiin. Kilpailun voittaja julkistetaan 1.12.2020 Vuoden ympäristörakenne -webinaarissa. Lisätietoa ja ilmoittautuminen: vyl.fi/tapahtumat Kilpailun järjestävät KIVI ry, Betoniteollisuus ry ja Puutarhaliitto ry. Tuomaristossa ovat mukana myös Suomen Arkkitehtiliiton, Suomen Maisema-arkkitehtiliiton, ympäristöministeriön ja Viherympäristöliiton edustajat. Kuva: Hyväntoivonpuisto, Hannu Rytky. VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 | 41

Oppilaiden sisäänkäynnit sijoittuvat sisäpihoille, jotka on myös suunniteltu aktiiviseksi osaksi pihaa. Kuva: Martin Sommerschield/Kuviophoto Sipoonlahden yhtenäiskoulun monipuolinen piha teksti: INA WESTERLUND K oulun pihalla riittää vilskettä myös iltaisin. Sipoonlahden koulun pihasta ja lähiliikuntapaikasta on muodostunut suosittu ulkoilu- ja kohtaamispaikka lähialueen asukkaille myös kouluajan ulkopuolella. Koulun laajennushankkeen yhteydessä koulun koko piha-alue uusittiin ja lisäksi alueelle toteutettiin uusi lähiliikuntapaikka. Laajennuksen myötä uusi koulu on yksi Suomen suurimpia koulukeskuksia, johon tulee n. 1200 oppilasta. Koulun uudet ulkotilat muodostavat monipuolisen oppimisympäristön, joka tukee opetussuunnitelman tavoitteita, kannustaa liikkumaan ja tarjoaa mahdollisuuksia luonnon tarkkailuun ja luontokosketukseen. Pihateemat Ulkotilojen suunnittelun lähtökohtana on ollut tuoda oppimisympäristö ulos erilaisten teemallisten toimintojen ja eri ikäryhmille suunnattujen oppimispolkujen muodossa. Piha-alue jakautuu rakennuksen eri puolille sijoittuviin teemapihoihin; taide-, tiede, ja tarinapihaan. Taidepiha on muuntuva, osallistava ja inspiroi luomaan uutta. Pihalla toistuvat pyöreät muodot ja eri värisävyt, mutta pääpaino on käyttäjien luovuudessa. Täällä voi musisoida, maalata, leikkiä hiekalla ja ripustaa taideteoksia näytille. Kivikoreissa esiintyy kierrätysmateriaalia ja spontaania kasvillisuutta. Taidepihan läheisyydestä löytyy myös rakentelupiha, jossa oppilaat pääsevät itse rakentamaan ja puuhastelemaan. Tiedepihalla tutkitaan ja havainnoidaan. Pihan keskiössä voidaan seu- 42 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 rata veden virtauksen hiekkaan kuluttamaa uomaa ja uoman päädyssä vesien imeytymistä kasvillisuuden käyttöön. Pihan noppakiviraidat havainnollistavat eri mittajärjestelmiä ja ulko-opiskelun mahdollistavien rakenteiden avulla voidaan samalla tutustua luonnon materiaaleihin. Pihalla voi lisäksi kokea heilumista, tasapainoilua ja pyörimistä. Tarinapihalla on rauhaa rentoutua ja heittäytyä mielikuvituksen maailmaan. Riippumatoissa ja kiipeilyverkossa voidaan hengailla yhdessä tai yksin ja äänitorviin kuiskailla tai kuunnella tarinoita ja salaisuuksia. Satumaailman leikit ja seikkailut jatkuvat myös viereiseen metsään. Teemapihojen lisäksi koulun tontille sijoittuu vauhdikkaampia toimintoja sisältävä lähiliikuntapaikka, jonne sijoittuu muun muassa skeitattavat betoniveistokset, pienpelikentät ja uniikki paikkaan suunniteltu parkourteline. Pääsisäänkäynnin edustalle sijoittuu paikallavalettu betoninen ulkokatsomo, joka avautuu kohti liikunta-aluetta. Materiaalit ja kasvillisuus Koulun pihalla on käytetty paljon erilaisia materiaaleja ja värejä tuomaan virikkeitä ja luomaan erilaisia tunnelmia pihan osa-alueille. Suunnitteluvaiheessa materiaalien ja värien kokonaisuutta tutkittiin huolellisesti ja sovitettiin se myös rakennuksen julkisivujen värimaailmaan. Tietyt teemat, kuten ekologisesti käsitelty harmaantuva puu ja luonnonkivet, toistuvat pihan eri osa-alueilla, luoden yhtenäisyyttä. Pihalle on istutettu kymmeniä eri puulajeja (mm. pieni puulajipuisto) ja kylvetty laajasti niittyjä. Vehreys lisää viihtyisyyttä ja erityisesti niityt tukevat luonnon monimuotoisuutta. Tontin kaakkoiskulmaan sijoittuu

VUODEN YMPÄRISTÖRAKENNE -KILPAILUN FINALISTI Pihan väri ja materiaalit ovat monipuolisia mutta harkittuja. Tunnelma muuttuu pihan eri osa-alueilla. Kuva: Caroline Moinel Pihan lähiliikunta-alue on kovassa käytössä myös viikonloppuisin. Skeitattavan aukion betoniset veistokset kuvaavat perhosen metamorfoosia. Kuva: Martin Sommerschield/Kuviophoto Piha-alueella on kylvetty niittyjä, jotka tuovat väriä ja luonnon monimuotoisuutta. Tiedepihan välineet on valittu yhdessä oppilaiden kanssa ja niin että ne kuvaavat erilaisia liikeratoja. Kuva: Martin Sommerschield/Kuviophoto hulevesikosteikko, johon ohjataan tontin hulevesien lisäksi laajemman alueen vesiä. Kosteikko liitettiin osaksi oppimisympäristöä suunnittelemalla sinne laituri sekä maakatsomo. Kosteikon veden pinta on turvallisuuden vuoksi säännelty. Pihalla käytetyt luonnonmateriaalit, kuten turvahake ja hiekka, sekä monipuolinen kasvillisuus mahdollistavat lapsille luontokosketuksen, kehittäen immuunipuolustusta ja edistäen hyvinvointia. Lisäksi ympäristö ja sen kasvillisuus toimii tärkeänä ympäristökasvatuksen tukijana ja luontoprosessien havainnollistajan. jatkuvat koulupäivän jälkeen ja piha on lähialueen asukkaiden vilkkaassa käytössä myös viikonloppuisin. Osallistaminen ja käyttäjät Oppilaat ja koulun henkilökunta osallistuivat vahvasti pihan ideointiin ja suunnitteluun työpajojen ja tehtävien kautta. Ideoita piirrettiin, pihateemoja kommentoitiin ja mietittiin yhdessä, miten opetusta voidaan mahdollistaa ulkona. Oppilaiden osallisuus näkyy esimerkiksi pihan varustevalinnoissa, heidän suunnittelemassaan kiipeilytelinekokonaisuudessa sekä ideana pyöreästä ”kepparikentästä”. Koulupiha on lapsille tärkeä arkiympäristö, mutta se voi myös toimia lähialueen asukkaille tärkeänä virkistys- ja vapaa-ajanviettopaikkana. Sipoonlahden koulun piha on käytännössä kuin puisto; koulupihaa ei ole aidattu eikä eri ikäryhmien alueita eroteltu aidoin. Oppimisympäristö jatkuu luontevasti myös viereiseen metsään ja piha on kaikkien yhteisessä käytössä. Useat pihan rakenteet on suunniteltu monikäyttöisiksi mahdollisten sekä oppimisen että leikkimisen ja päivä- että iltakäytön, soveltuen eri tasoisille ja ikäisille käyttäjille. Pihan ja lähiliikuntapaikan käyttö Kirjoittaja on hyvinvointia tukevista ympäristöistä kiinnostunut maisema-arkkitehti MARK Nomaji maisema-arkkitehdeilla. Kohteen omistaja: Sipoon kunta Kohteen suunnittelijat: Nomaji maisema-arkkitehdit Oy (Mari Ariluoma, Ina Westerlund), Soile Heikkinen (Virearc), skeitti- ja parkourelementit Janne Saario. Hulevesi- ja kuivatussuunnittelu FCG. Pääkonsultti ja arkkitehtisuunnittelu työyhteenliittymä Arkkitehdit Rudanko+Kankkunen Oy ja AFKS Oy. Kohteen rakentajat: Pääurakoitsija Rakennus K. Karhu Oy, viherurakoitsija Terrawise Oy, betoniskeittipaikka Concrete Proof Oy Kohteen valmistumisvuosi: 1. osa valmistunut 8/2019, 2. vaihe valmistunut 8/2020 Kohteen sijainti: Söderkulla, Sipoo (Söderkullan koulutie 7, 01150 Söderkulla) Kohteen saamat palkinnot ja huomionosoitukset: Sipoonlahden yhtenäiskoulun laajennushanke on Arkkitehtuurimuseon Katsaus 2020 -näyttelyn kohde VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 | 43

Hyväntoivonpuisto muodostaa asukkaille tärkeän vihreän vyöhykkeen tiiviisti rakennetussa miljöössä. Hyväntoivonpuiston ja Selkämerenpuiston viheralue on asukkaiden suosiossa teksti: OUTI PALOSAARI, kuvat: HANNU RYTKY H yväntoivonpuisto pohjoinen ja Selkämerenpuisto eteläinen muodostavat viheralueen, joka on Jätkäsaaren ja Ruoholahden yhdistävä kortteleiden rajaama puistoakseli. Jätkäsaaresta on valmistumassa osa Helsingin kantakaupunkia. Kaupunkisuunnittelun tavoitteena on ollut luoda elävä kaupunginosa, joka on osa Helsingin perinteistä kaupunkirakennetta. Vuodesta 2001 lähtien uuden alueen kaupunkirakenteen luomisesta on vastannut arkkitehti Matti Kaijansinkko Helsingin kaupungilta. Hän on määrätietoisesti vienyt asemakaavatason suunnittelua eteenpäin. Jo nyt vielä keskeneräisestä kaupunginosasta voidaan sanoa, että tavoitteisiin on päästy ja Jätkäsaaresta on muodostumassa erittäin suosittu kaupunginosa, jossa elämä sykkii. Kaupunkirakenteessa puisto muodostaa muusta ympäristöstä korkeammalla olevan akselin, topografiaan muodostuvan keinotekoisen selänteen. Korkeuseroja on hyödynnetty siten, että puiston korotetun maanpinnan alla on lukuisia maanalaisia tiloja ja rakenteita: imujäteasema Rööri, imujäteputkistot, kortteleiden pysäköintilaitos, ajotunneli Rokkiparkkiin, lievästi pilaantuneita maita kapseloituna sekä erilaisia teknisiä järjestelmiä. Puistossa sijaitsee varsinaisen puiston lisäksi liikuntakenttä, koirapuisto ja päiväkodin piha. Ympäröivien kortteleiden pelastustiet kulkevat puiston reunamilla. Asukkaat ottaneet puiston omakseen Hyväntoivonpuiston merkitys on kaupunkikuvassa erityisen merkittävä, sillä se muodostaa vihreän, vehmaan vyöhykkeen tiiviisti rakennetussa miljöössä. 80 metriä leveä ja valmistuessaan yli kilometrin pituinen viheralue on jo nyt erittäin suosittu. Alueelle on muuttanut runsaasti lapsiperheitä, ja sen huomaa puistossa ja puiston käyttöasteessa. Alueen 44 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 asukasyhdistys on vilkkaasti toimiva, ja sitä kautta asukkaat ovatkin ottaneet kantaa puiston suunnitteluun ja jatkossa myös puiston kehittymiseen. On hienoa huomata se aito aktiivisuus ja huolenpito, jota asukkaat puistoon kohdistavat. Suunnittelussa korostui paikallisuus Puiston suunnittelu aloitettiin vuonna 2007 Helsingin kaupungin silloisen projektipäällikön maisema-arkkitehti Lotta Suomisen johdolla. Innokas ja innovatiivinen ohjausryhmä tuki suunnittelutiimin näkemystä uudesta urbaanista ja toisaalta perinteisestä puistosta. Kaupunkikuvalliset ja tekniset tavoitteet asetettiin korkealle, materiaalien tuli olla korkealaatuisia, arkkitehtuurin raikasta ja puiston esteetön. Suunnittelutiimin työmenetelmiin kuului tarinapohjainen suunnittelu, laserkeilatut plastoliinimallit, kolmiulotteinen luonnostelu, lähes kaiken kattava tietomalli, printatut pienoismallit sekä perinteinen tietokoneavusteinen ja käsin piirtäminen. Paikallisuus ja paikanhenki ilmenee valmistuneen puiston materiaaleissa, muodoissa ja arkkitehtuurissa. Betonirakenteiset taidetukimuurit tuovat muistuman Jätkäsaaren rantakallioista ja oranssit, alueen maamerkkeinä toimivat sillat viittaavat satamanostureihin ja sataman värikkäisiin rakennelmiin. Nyt jo heti istuttamisen jälkeen on havaittavissa, että puistosta tulee lähimetsä lukuisine puulajeineen. Puita on istutettu lähes 800 kookasta taimea. Maanpeitekasvillisuutena on käytetty perennoja, köynnöksiä ja matalia pensaita. Nurmi ja niitty vuorottelevat kumpuilevalla maisematiloiltaan englantilaista maisemapuutarhaa muistuttavalla vihervyöhykkeellä. Ensimmäinen puistotietomalli Suomessa Puiston rakentamisessa hyödynnettiin tietomallia kattavasti. Kaupungin kehittämishankkeena laadittu puiston tietomalli olikin vuonna 2014 en-

VUODEN YMPÄRISTÖRAKENNE -KILPAILUN FINALISTI Maanpeitekasvillisuutena on käytetty perennoja, köynnöksiä ja matalia pensaita. Nurmi ja niitty vuorottelevat. Taidetukimuurit imitoivat Jätkäsaaren rantakallioita. simmäinen puistosta laadittu tietomalli Suomessa. Kehittämishanketta on jatkettu edelleen valtakunnallisiin maisema-bim-ohjeisiin. Kaikki taitorakenteet suunniteltiin ja rakennettiin tietomalliavusteisesti. Rakennustyömaan aikana malleja päivitettiin ja muokattiin työmaan tarpeisiin. Hankkeen laadukkaan onnistumisen kannalta tiivis ja vuorovaikutteinen yhteydenpito rakennuttajan, työmaan ja suunnittelijoiden välillä on välttämättömyys. Tulos näkyy valmiissa puistossa vielä vuosikymmenien, ellei vuosisatojenkin päästä. Hyväntoivonpuiston käyttöiäksi on määritelty 300 vuotta, kun rakennuksilla se on usein vain 50 vuotta. Puiston valmistumisen aikaan on hyvä pohtia sitä, mikä johtaa onnistuneeseen lopputulokseen viheralueiden toteutuksessa. Taitava ja oivaltava maankäytön suunnittelu, erityisesti maisemalähtöinen maankäytönsuunnittelu on välttämättömyys, joka antaa eväät jatkosuunnittelulle. Viheralueiden suunnittelussa perehdytään maankäyttösuunnitelman, yleensä asemakaavan, visioihin ja tavoitteisiin ja jalostetaan niitä parhaassa tapauksessa elämykselliseksi, viihtyisäksi ja pitkäikäiseksi virkistysalueeksi, joka toteuttaa maankäytön vision tavoitetilaa. Puiston suunnittelijan vastuulla on lisäksi yhdistää suunnitelmaansa asukkaiden ja muiden käyttäjien tarpeet, ylläpidon vaatimukset ja rakentamisen taloudelliset reunaehdot. Puiston suunnittelija luo puistosta aikakauden ihanteiden mukaisen viheralueen, joka edustaa suunnittelijan henkilökohtaista maisema-arkkitehtuurin käsitystä, maisemakuvallisia intohimoja ja taiteellista ilmaisua. Kirjoittaja on maisema-arkkitehti MARK ja arkkitehti SAFA, hän on VSU maisema-arkkitehdit Oy:n toimitusjohtaja sekä perustajaosakas. Pääkonsultti: •  VSU maisema-arkkitehdit Oy: projektinjohto, puiston pääsuunnit­telu, maisemasuunnittelu, kaupunkikuvallinen suunnittelu, puisto- ja vihersuunnittelu sekä taitorakenteiden (sillat, tukimuurit yms.) arkkitehtisuunnittelu •  projektipäälliköt: maisema-arkkitehti, arkkitehti Outi Palosaari sekä maisema-arkkitehti, Sami Kaleva •  pääsuunnittelijat: edesmennyt maisema-arkkitehti Tommi Heinonen sekä maisema-arkkitehti, arkkitehti Outi Palosaari •  suunnittelijat: Sami Kaleva, Minna Raassina, Susanne Greus Alikonsultit: •  Ponvia Oy, taitorakenteiden rakennesuunnittelu •  Plaana Oy, pinnantasaus-, kunnallistekniikka- ja liikennesuunnittelu •  Geobotnia Oy, maarakennesuunnittelu •  Arja Lehtimäki, ympäristötaide Muut konsultit: •  LiCon-AT Oy, valaistussuunnittelu Urakoitsijat: •  GRK Infra Oy, taidetukimuurit, sillat ja portaat •  Liikelaitos Stara, puisto Rakennuttaja: •  Helsingin kaupunki, Kaupunkiympäristön toimiala Muita tietoja: •  suunnittelu 2007-2020 •  valmistuminen 7 / 2020 •  koko 5 ha VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 | 45

Sillat ovat tärkeä elementti puistossa sekä visuaalisesti että toiminnallisesti. Silloilta myös puistomaisema hahmottuu kokonaisuutena. Ankkapuisto on Korson keidas teksti: TAINA TUOMINEN kuvat JANI ROININEN, FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY V aiheittain toteutetun massiivisen kunnostustyön jälkeen Ankkapuisto on otettu alueella innostuneesti haltuun. Reitit sekä oleskelupaikat ovat aktiivisessa käytössä - puistossa on jo pidetty valotapahtuma ja joulupolkuperinne on palannut vuosittaiseksi tapahtumaksi. Avoimessa purolaaksossa vesimaisema pääsee oikeuksiinsa ja houkuttelee paikalle asukkaiden lisäksi sorsaperheitä. Rapistunut ja umpeenkasvanut Korson keskuspuisto haluttiin kunnostaa nykypäivän vaatimuksia vastaavaksi kohteeksi, jossa on elämyksellistä ja turvallista liikkua. Puistosta haluttiin viihtyisä ja kasvilajistoltaan monipuolinen maisemapuisto, jossa on otettu huomioon eri ikäryhmien tarpeet. Työssä haluttiin kunnioittaa ja monipuolistaa alueen luonto- ja maisema-arvoja sekä mahdollistaa vaelluskalojen nousu Rekolanojaa pitkin ylös. Umpeenkasvaneesta puistosta paratiisiksi 1980 -luvulla rakennettu puisto oli metsittynyt ja rantapuusto huonokuntoista. Esteettisesti ja toiminnallisesti kohde ei enää vastannut nykypäivän vaatimuksia. Lammet olivat liettyneet, eikä Rekolanojassa liikkuva taimen päässyt nousemaan vanhan padon kautta ylös. Lisäksi puiston sillat olivat huonokuntoisia eikä kapeita reittejä voitu kaikilta osin talvisin aurata. Puistossa oli myös ilkivaltaongelmia. Suunnittelussa alueen hienoja ominaispiirteitä; vesimaisemaa ja reuna-alueiden jylhiä kallioita ja voimakkaita muotoja haluttiin tuoda esiin ja avata pitkiä näkymiä. Huonokuntoista puustoa poistettiin runsaasti. Harkituilla täydennysistutuksilla haluttiin lisätä lajiston monimuotoisuutta ja vahvistaa maisemapuiston luonnetta käyttämällä myös harvinaisempia puulajeja, erikoisia lehtimuotoja, riippakasvuisia sekä poik- 46 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 keavan värisiä lajeja tuomaan myös syvyyttä ja kiintopisteitä maisemaan. Paikoin metsän reunavyöhykkeitä vahvistettiin kerroksellisilla istutuksilla, jotka samalla toimivat vetovoimatekijöinä. Vesi esiin monella tavalla Vesi nousee ajoittain lyhytkestoisesti rannoille. Tulvaniityillä monipuolistettiin pohjoisosan rantavyöhykettä ja sen lajistoa. Rinteiltä valuvat hulevedet päädyttiin johtamaan avopainanteissa metsän reunoilla ja reittien ali rumpujen kautta lampiin - paikoin näyttävinä kivettyinä aiheina. Puiston neljä vanhaa siltaa purettiin ja korvattiin uusilla isommilla, teräsrakenteisilla ja puukantisilla silloilla. Eteläiseen siltaan liittyvän padon juoksutusaukko purettiin ja sen alapuolelle rakennettiin luonnonmukainen kivikynnys, jonka kautta kalat pääsevät nousemaan ylös Rekolanojaa pitkin. Kalatien yhteyteen rakennettiin kutusoraikkoja. Eroosiosta kärsineitä rantoja kunnostettiin rantakasvimattojen ja luonnonkiviverhouksen avulla. Kivitöissä käytettiin pääasiassa joko paikalta saatua kivimateriaalia tai kaupungin varastoissa ollutta kierrätyskiveä. Puistoon toteutettiin oleskelupaikkoja eri-ikäisiä ihmisiä silmällä pitäen: laiturimaisia puutasoja rannan tuntumaan, piknikpaikkoja pöytineen, penkkiryhmiä, nojailukaide vesimaiseman katseluun – tietenkin myös puiston vanhat näköalapaikat sekä hiidenkirnulle johtavat portaat kunnostettiin ja Urpon putous saatettiin toimintakuntoon. Puurakentamisessa käytettiin pääosin säänkestävää, myrkytöntä puuainesta. Reittien hierarkiaa tarkistettiin ja käytäviä kunnostettiin; paikasta riippuen reittejä levennettiin tai kavennettiin poluksi, linjauksia tarkistettiin ja risteysalueiden näkemiä parannettiin. Korsontien sillan ali rakennettiin uusi yhteys etelään Metsopuistoon. Pääreittien valaistus uusittiin minkä lisäksi kohteen ominaispiirteitä ja aiheita päädyttiin korostamaan erikoisvalaistuksen avulla – puistolla on myös iltaisin uusi ilme. Rehevöityneet ja liettyneet lammet ruopattiin ja lampiin muodostu-

VUODEN YMPÄRISTÖRAKENNE -KILPAILUN FINALISTI Puiston luontaiset ominaispiirteet ovat hienot ja veden yli avautuu pitkiä näkymiä. Hulevedet virtaavat reitin alitse näkyvänä aiheena. Näyttävät rakenteet mahdollistavat veden ääreen pääsyn ja houkuttelevat pysähtymään. neita saaria muotoiltiin uudelleen, jotta vesi pääsisi virtaamaan vapaammin. Ruoppausmassat kuivatettiin puistossa geotuubeissa noin vuoden ajan. Massasta valmistettiin paikan päällä kasvualustaa sekoittamalla siihen käytettyä hiekotussepeliä ja hautausmaalta saatua kompostia. Kasvualustat käytettiin puiston niittyjen ja nurmikon kasvualustaksi, lisäksi massoja hyödynnettiin maastonmuotoilussa. Uusiomateriaalien käyttö vähensi sekä päästöjä että rakentamiskustannuksia tuntuvasti. Vähentyneiden kuljetusten myötä myös katuverkon kuormitus pieneni ja liikenneturvallisuus parani. Ympäristöystävällinen lopputulos Ankkapuiston perusparannuksen myötä kohteen maiseman vahvat luontaiset elementit pääsevät esiin. Hanke on uusimassojen käytön kautta merkittävä kestävän ympäristörakentamisen (KESY) hanke, yksi Vantaan pilottikohteista. Merkittävän maamassojen uusiokäytön lisäksi kohteen rakentamisessa hyödynnettiin myös muita kierrätysmateriaaleja. Vaelluskalojen liikkuminen Rekolanojassa mahdollistettiin rakentamalla vanhan padon tilalle kalatie. Istutuksissa haettiin säilyvää kasvillisuutta täydentävää monimuotoisuutta. Puiston reunoilla syntyviä hulevesiä johdetaan luonnonmukaisesti, osin näyttävinä aiheina. Hankkeessa myös parannettiin puiston käyttömukavuutta, saavutettavuutta ja turvallisuutta. Asukasyhteistyö suunnitteluprosessissa oli tiivis ja rakentaminen toteutettiin vaiheittain niin, että osa puistosta oli koko ajan käyttökunnossa – asukaspalaute rakentamisen aikana oli pääsääntöisesti positiivista. Kalatien kivikynnykset näkyvät hyvin kuivaan aikaan. Veden ollessa korkealla kivet peittyvät suurimmaksi osaksi. Suunnittelu: FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy/ pääsuunnittelija (puistosuunnittelu), Seu Oy/ valaistus, SitoWise Oy/ erikoisvalaistus CO2-päästö- ja kustannuslaskennat Ramboll Finland Oy maa-ainesten analysointi ja uusien kasvualustasekoitusten laatiminen Kekkilä Oy Rakentajat: Vaihe 1: VRJ Etelä-Suomi Oy, Hyvinkään tieluiska Oy Vaihe 2: VRJ Etelä-Suomi Oy Kunnossapitäjät: Vantaan kaupunki (takuuaika sisältyy urakkaan) Valmistumisvuosi: osa 1: 10/ 2017, osa 2: (mukana erikoisvalaistus) 12/ 2019 (osa 3: metsäalueiden reitit, kuntoilupaikka sekä pysäköintialue ympäristöineen tulossa 2021) Sijainti: Urpiaisentie 32, Vantaa Palkinnot ja huomionosoitukset: Suomen kuntatekniikan yhdistyksen kunniamaininta Kuntatekniikan päivillä 2019 https://www.vantaa.fi/ankkapuistojametsopuisto Kirjoittaja työskentelee FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n palveluksessa projektijohtajana ja tiimin vetäjänä. Omistaja:  Vantaan kaupunki VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 | 47

Åvikin alue käsittää leikkipuiston, rannan oleskelualueen sekä Veininmyllyn edustan oleskelulaiturin. Korsien suhinaa ja historian havinaa jokirantapuistossa teksti: VEERA TOLVANEN, kuvat: PYRY KANTONEN PHOTOGRAPHY R antakaislikon tuulessa suhisevat korret, joen virtaava liike, värikkäät vuollejokisimpukat ja kulttuurihistorian monet kerrokset. Muun muassa näistä elementeistä on syntynyt Åvikin puistoalue, joka on ensimmäinen Tikkurilan jokirantapuiston valmistunut osa. Suunnitelma perustuu alueella 2015–2016 järjestetyn maisema-arkkitehtuurikilpailun voittaneeseen työhön nimeltä ”Keidas”. Nimensä veroisesti suunnitelman ideana oli kehittää jokirannasta vehreä keidas, vastapari Tikkurilan urbaanille keskustalle. Suurien puiden ympäröimä Åvikin leikkipuisto ja rantapuisto sijoittuu Tikkurilan jokirannan rinnealueen vehreään syliin. Vieressä sijaitsevat historialliset Veininmylly, Villa Söderbo ja Silkkitehdas. Rannan toisella puolen siintää modernimpi Heureka, ja ratasillan toiselle puolelle sijoittuu alueen tärkeä kulttuuritehdas Vernissa. Puiston suunnitelma on tehty kunnioittaen rikasta ja kerroksellista kulttuurihistoriaa samalla lisäten siihen vielä oman raikkaan kerroksensa. Virtaviivaisia elementtejä Suunnittelun tärkeimpänä inspiraation lähteenä on ollut ympäröivä jokiluonto. Puiston elementeissä on tavoiteltu hillittyä ja virtaviivaista ilmettä – aivan kuin ne olisivat joen tuomia ja virtaavan veden silottamia. Kalusteista, muureista ja muista rakenteista on suunniteltu kevyen oloisia, vaikka itse rakentaminen painuvaan maaperään on vaatinut teknistä osaamista ja merkittävää pohjanvahvistusta. Puiston väri- ja materiaalimaailma on sovitettu yhteen historiallisten rakennusten kanssa. Lämpimän ja eläväpintaisen maatiilen sävy on valittu sointumaan syksyn kaisloihin ja hiekkaan. Rannan ja leikkipuiston puutasot tuovat pehmeyttä ja graniittiset portaat ja muurit ovat virtaviivaisia. Keltaisen, ruskeanpunaisen ja vihreän sävyt sointuvat ympäristöön, mutta 48 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 erottuvat toisaalta raikkaasti ympäristöstään selvästi uusina elementteinä. Illalla jokiranta muuttuu rauhallisen tunnelmalliseksi. Valolla korostetut oleskelutasanteet heijastavat peilikuvansa jokeen ja vanhoja puita on valaistu. Puistoon suunniteltu ”Orrella” -valaisinpylväs on puiston maamerkki. Tämä puun muotoinen erikoisvalaisin on koti valolinnuille, jotka talven myötä jäävät istumaan oksille ja muistuttamaan edelliskesän leikeistä läpi pimeän ajan. Leikkiä kaislikossa ja mini-Keravanjoella Jokiluonto toistuu niin leikkipuistoa rajaavan aidan korsissa kuin leikkivälineidenkin muotokielessä. Kiipeilytelineissä ja keinuissa leikitään kaislikon lomassa ja leikkivälineissä on ötököitä ja joen eläimiä. Keravanjoen harvinaiset vuollejokisimpukat ovat ikään kuin pompanneet puistoon värikkäinä leikkikumpuina. Joki on tuotu leikkipuistoon miniatyyrimuodossa: graniittireunoin virtaava mini-Keravanjoki toimii vesileikkipaikkana, jossa voi kokeilla muun muassa veden patoamista. Tämän leikkipuiston vetonaulan ääreen on moni paikallinen lapsi löytänyt omien leikkiveneidensä kanssa. Puiston ikoniset rakennukset sekä puiston kolme siltaa on tuotu vesiuoman ympärille kivipaasein, joista voi myös tarkistaa rakennusten nimet ja rakentamisvuodet. Oleskelua rannassa Rannan tunnelmallisilta oleskelupaikoilta avautuu hienot näkymät pitkin jokea. Kiviportaita pitkin pääsee aivan veden äärelle, kun taas Veininmyllyn edustalla voi nauttia näkymistä veden päällä laiturilta käsin. Laiturin kaide toistaa leikkipaikan aidasta tuttua kaislateemaa, mikä korostaa myös kiehtovasti Veininmyllyn seinän pystyrimoitusta ja sävymaailmaa. Laiturin alle kätkeytyy hulevesien suodatin ja -purkuputki, jonka ole-

VUODEN YMPÄRISTÖRAKENNE -KILPAILUN FINALISTI Mini-Keravanjoki -vesileikkipaikka on leikkipuiston sydän. Kuvassa myös ”Orrella”-valaisin, sekä vuollejokisimpukkakummut. massaolosta harva puistossa kävijä tietää. Rakenne on erityislaatuinen, sillä hiekka-biohiilisuodatin on rakennettu poikkeuksellisesti olemassa olevan purkuviemärin yhteyteen. Haasteellista rakentamista jokirannassa Puistoa rakennettiin erityisen haastavissa olosuhteissa. Jokirannan maaperä painuu, ja joen vedenpinta vaihtelee tulvatilanteiden mukaan. Puistoa stabiloitiin laajalta alueelta ja sen maaperään tehtiin massanvaihtotäyttöä ja kevennyksiä. Rannan oleskelupaikat tuli perustaa kallioon porattaville porapaaluille. Jokiuoman vieressä rakentaminen vaati myös erityistoimenpiteitä: joen suojellut vuollejokisimpukat piti siirtää joen alajuoksulle ennen rakennustöiden alkamista. Keitaan seuraavat askeleet Veden äärelle on rakennettu kolme uutta oleskelupaikkaa: Veininmyllyn edustalle näköalatasanne (kuvassa), sekä leikkipuiston eteen kahdet veteen johdattavat oleskeluportaat. Kohteen tilaaja: Vantaan kaupunki Kohteen suunnittelijat: LOCI maisema-arkkitehdit Oy työryhmineen: Valaistussuunnittelu Lighting Design Collective Oy Hulevesi- ja geosuunnittelu Sipti Infra Oy Kunnallistekninen suunnittelu Finnmap Infra Oy Rakennesuunnittelu Vahanen suunnittelupalvelut Oy Kohteen rakentaja: GRK Infra Oy Kohteen kunnossapitäjä: Vantaan Kaupunki Kohteen valmistumisvuosi: 2020 Kohteen sijainti: Tikkurilantie 40, 01300 Vantaa Kohteen verkkosivut: vantaa.fi/tikkurilanjokiranta Tällä hetkellä Tikkurilan jokirantapuistossa rakennetaan Vernissarannan ja Väritehtaanrannan puistoalueita, sekä Vernissan ja ratasillan väliin tulevaa uutta kevyenliikenteen siltaa, Vernissasiltaa. Åvikin ja Vernissan yhdistävän Tikkurilanrannan suunnittelu on parhaillaan käynnissä. Jokirantapuiston kaltaisen kunnianhimoisen puistokokonaisuuden tie kilpailutyöstä valmiiksi puistoksi ei onnistuisi ilman kaupungin vahvaa sitotutumista hankkeeseen. Suunnittelukilpailu on mahdollistanut uusia ratkaisuja, joita ei yleensä tavallisissa puistohankkeissa syntyisi tai joihin ei olisi mahdollista panostaa. Vantaan kaupungille kuuluu suuri kiitos esimerkillisestä työstä ja huippuluokan panostamisesta hankkeeseen. Tikkurilan jokirannan puistohanke osoittaa sen, miten suuria ja omaleimaisia puistokokonaisuuksia on mahdollista tehdä, kun poliittista tahtotilaa riittää. Kirjoittaja on yksi projektin suunnittelijamaisema-arkkitehdeista LOCI maisema-arkkitehdeilla. VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 | 49

KEITÄ ME OLEMME? Viher- ja ympäristörakentajat ry on kivi- ja ympäristörakentamista sekä kunnossapitoa ammattimaisesti harjoittavien yritysten muodostama järjestö. Yhdistys on Viherympäristöliitto ry:n (VYL) ja Euroopan viheraluerakentajien järjestön, European Landscaping Contractors Association (ELCA) jäsen. JÄSENYRITYKSET Viher- ja ympäristörakentajat ry:n jäsenyritysten päätoimialat ovat: viher- ja ympäristörakentaminen, kivirakentaminen sekä viheralueiden hoito. Yritykset tuntevat suomalaiset kasvu- ja rakentamisolosuhteet, alan tekniikat ja määräykset. Osalla jäsenyrityksistä toimintaan kuuluu myös puutarhasuunnittelu ja konsultointi. Yhdistyksen jäsenet ovat sitoutuneet viherrakentamisen laatu- ja ympäristöohjelmaan, osalla jäsenyrityksistä on säännöllisesti auditoitava laatujärjestelmä. Viher- ja ympäristörakentajat ry:n jäsenyritykset hoitavat myös yhteiskunnalliset velvoitteensa moitteettomasti. Jäsenyritykset ovat joko Rala ry:n tai Vastuu-Group. fi -jäseniä. YHTEISÖJÄSENET Viher- ja ympäristörakentajat käyttävät vain tasalaatuisia ja korkealuokkaisia materiaaleja, asianmukaisia koneita ja laitteita sekä luotettavia alihankintapalveluja. Tämän takaamiseksi yhdistys on tehnyt yhteistyösopimuksia hyviksi kumppaneiksi koettujen alan yritysten kanssa. Nämä yritykset ovat Viher- ja ympäristörakentajat ry:n yhteisöjäseniä. Sopimukset takaavat merkittäviä etuja jäsenyrityksille. LISÄTIETOJA YHDISTYKSESTÄ JA JÄSENYRITYKSISTÄ www.vyra.fi

Viihtyisän ympäristön rakentaja Ab Tallqvist Oy, KOKKOLA Allium Oy, JÄRVENPÄÄ Asfalttikukka Oy, HELSINKI Betonilaatta Oy, TURKU Billnäsin Taimisto Oy, BILLNÄS Bitucomp Oy, SARVVIK Blue Falls Oy, HELSINKI Consti-Julkisivut Oy, HELSINKI Damados Oy, VANTAA Entti Oy, RAISIO Espoon Kotipuutarhurit, ESPOO Flooratar-fix, KANGASALA Fahrplan Oy, VANTAA Fri-Tec, TENHOLA Green Partner Oy, KAJAANI HansaRak Oy, KERKKOO Helsingin Viherhuolto Oy, VÄSTERSKOG Hyvinkään Tieluiska Oy, HYVINKÄÄ Hämeen Viherrakennus Oy, ORIVESI Image Design Oy, PORVOO Innogreen / Green House Effect Oy, HELSINKI Jarkimo Oy, JÄÄLI JP Stonemason Ky, LAPPEENRANTA JuurevaPro Oy, HELSISNKI KallioTaivas, TIKKAKOSKI Kasvutekijä Oy, HELSINKI Kivat Pihat Jaana Liemola, SASTAMALA Kiviherttua Oy, ESPOO Kivikourat Oy, OKSAVA Kivityö Kaseva Oy, TAMPERE Korpela Group Oy, MYLYKOSKI Kreate Oy, TUUSULA Kukkea piha, PAATTINEN Kurjenpolvi Oy, TUUSULA Laajasalon kukkapalvelu Oy, HELSINKI Laarimäen Puutarha, LOIMAA Lassila & Tikanoja Oy, HELSINKI Lekora Oy, HELSINKI Loistava Design Oy, ESPOO Lännen Viherpalvelu / Lännen Kiinteistöpalvelu, TAMPERE KH-Partio Oy, LOHJA Maanrakennus M Anttila, MÄNTSÄLÄ Maisematawasti Oy, PAROLA Marikan Puutarhapalvelut Perenna & Penkki, SIPOO Maisemasunnittelu Hilla-Maaria Karppinen. HELSINKI Maisemasuunnittelu Oivallus Oy, ESPOO MK Kivipiha Oy, ESPOO Merjan Puutarha Oy, YLÖJÄRVI Mäster Grön, TAMMISAARI Nurmitek Oy, LOHJA Ojax Oy, PIRKKALA OloPiha, VANTAA Oulun Piharakennus Oy, OULU Peltolan Piha Oy, LAPPEENRANTA Perniön Taimisto, KOTALATO PIHA.SI, LUVIA Piha-apu Piilipuu Oy, VANTAA Pihadesign K. Wegelius, HÄMEENLINNA Piha Group Oy / Pihateam Viherpalvelut, TURKU Pihailo, HYVINKÄÄ Pihakaivuri Oy, LOHJA Pihakamu Tmi puutarhuri Jukka Laine, TUUSULA Pihakerttu, TIRVA Pihalintuset, ESPOO Pihaloiste Oy, HELSINKI Pihamuotila Oy, KAUNIAINEN Pihanne Oy, HELSINKI Pihapalvelu Viippola Oy, TORNIO Pihapirkot Ky, LEMPÄÄLÄ Pihastamo Oy, LEMPÄÄLÄ Pihatyö Juha Perkkalainen Ky, EVIJÄRVI Pihatyö Laatunen Oy, HELSINKI Pihatyökauppa Haapala Oy, LAHTI Pihavisio Oy, ESPOO Pihaykköset Oy, OULU Piiraisen Viherpalvelu Oy , KAJAANI Pohjolan kivi- ja viherrakennus Oy, LESKELÄ Porvoon puutarhapalvelut, PORVOO Potentiel Oy, HELSINKI Puut ja pihat, arboristi Minna Toivanen T:mi, KAARINA Puutarhapalvelu Hannonen Oy, KYLMÄLÄ Puutarhatoimisto ScanPlant Oy, UUSIKYLÄ RainSet Oy, LAHTI Rakennustoimisto I. Uusitalo Ky, SILTAKYLÄ Ritvaset Oy, VANTAA Rose Factory Oy, VALKEALA Saajan Viherrakennus Oy, HÄMEENLINNA Satakunnan Viherpalvelu Oy, PORI Savonpirkka Oy, SAVONLINNA Seppälä-Yhtiöt Oy, LEMPÄÄLÄ Sininata Oy, Espoo Stoneville Oy, SIUNTIO Sulokivi Oy, JOENSUU Sunds Trägård Ab, PIETARSAARI Suomen Kivipiha Oy, HELSINKI LIITY MUKAAN TOIMIVAAN YHDISTYKSEEN! Viher- ja ympäristörakentajat ry Viljatie 4C, 00700 Helsinki toimisto@vyra.fi Suomen Kunttamestarit Oy, OKSAVA Suomen Vihertekniikka Oy, OKSAVA Tampereen Viherrakennus Oy, TAMPERE Tampereen Puutarha-Center Oy, TAMPERE Tefke Oy, HELSINKI Tepun Viherpalvelut Oy, TAMPERE TerraWise Oy, HELSINKI TL-Maint Oy, JYVÄSKYLÄ Tmi Anne Tossavainen, HELSINKI Tmi Christina Walden, HEINOLA Toivepiha Oy, KARJALOHJA Toni Lindfors Oy, NURMIJÄRVI Tyrni Design Oy, HELSINKI Tyrvään Vihertoimi, SASTAMALA Tyylipihat Oy, NOKIA Uudenmaan Pihapojat Oy, RAJAMÄKI Viher-Inka Oy, SALO Viher-Jalanti Oy, TOIJALA Viher-Pirkka Oy, HÄMEENLINNA Viheraluerakennusliike Viherkäine Oy, RAUMA Viherkehä Oy, SÖDERKULLA Viherkuutio Tmi, HAMINA Viherpalvelu Ferm, ESPOO Viherpalvelu Ettala & Co, TURKU Viherpalvelu Greener, HELSINKI Viherpalvelu Kotipiha, HOLLOLA Viherpalvelu O&L Oy, TUUSULA Viherpalvelu Saarnivaahtera Oy, LÄYLIÄINEN Viherpalvelut Hyvönen Oy, LAHTI Viherpojat Oy, HÄMEENLINNA Viherrakenne J Turunen Oy, OUTOKUMPU Viherrakenne Jaakkola Oy, FORSSA ViherRakennus Oy, OULU ja VANTAA Viherrakennus Pihakukot Oy, OULU Viherrakennusosuuskunta Silmu, KANGASALA Vihersuunnittelu Piha, MIKKELI Vihersuunnittelu Sarastus Oy, JÄMSÄNKOSKI Vihertaimet Karivainio Ky, VUORELA Vihertaiturit Ky, ESPOO Vihertaso Oy, HYVINKÄÄ Vihertikka, NOKIA Vihertyö Niskanen Oy, YLIVIESKA Vihervarikko Oy, NURMIJÄRVI Viherviisikko Oy, HELSINKI VRJ Group Oy, Oulu, Kangasala, VANTAA Vumos Oy, SOTKAMO

LAPPI Lapin liiton suunnittelujohtaja puolustaa Lapin herkkyyttä: Suunnittelijakin katsoo luontoa joskus väärin päin teksti ja kuvat: KARI KAUPPINEN Lappi on yhä monelle aidosti tuntematonta seutua. Se nähdään usein nimenomaan luontomatkailukohteena. Tämä tuo omat erityiskysymyksensä myös maisemasuunnitteluun. Välillä esimerkiksi matkailuyritysten suunnitelmat eivät kohtaa sen kanssa, miten luontoa pyritään säilyttämään alkuperäisasussa. M atkailu on Lapin tärkeitä elinkeinoja, ja oli vahvassa kasvussa ennen koronapandemiaa. Lapin liiton suunnittelujohtaja Riitta Lönnström sanoo, että maisemasuunnittelu on tasapainoilua. -Kuten korona-ajan keskusteluissa olemme kuulleet, niin matkailu työllistää paljon ja tuo valtavasti tuloja. Esimerkiksi revontulimatkailu on ollut erityisen suosittua. Lasikattoisia majoja on rakennettu taivaan ihasteluun. -Jos ja kun tällaisia hankkeita halutaan kauas muista palveluista ja keskuksista, se ei ole lähtökohtaisesti hyvä asia. Maakuntakaavasuunnittelussa on pyritty siihen, että matkailua keskitetään matkailukeskuksiin ja ympäröivä luonto jää vapaaksi matkailurakentamisen rasitteista, sanoo Lönnström. Tämä ei aina toteudu. Lopullisesti asiat ratkaistaan käytännössä kunnissa niiden omalla kaavasuunnittelulla. -Yksittäiset revontulimatkailun kohteet eivät muuta kokonaisuutta isossa kuvassa, mutta kyllä tarkkaan pitäisi miettiä sitä, miten paljon rakenteita hajautetaan. Vain keskittämällä voidaan säilyttää ympäristö luonnontilaisena. Samalla muu rasite, kuten polttoainepäästöt ja valosaaste sekä infrastruktuurin rakentaminen, vähenee. Rakentamisen saatava oikeutuksensa Uudisrakentaminen jakaa näkemyksiä siinä, miten Lapin maisemaa voi muokata. Vahvasti luonnon ehdoilla toimimista kannattaa Riitta Lönnström, joka sanoo, että rakennuksen pitää saada oikeutuksensa luonnon ehdoilla siinä paikassa, mihin se suunnitellaan. Selkeästi tämä tulee esiin tietysti hyvin avoimessa maisemassa, jossa ihmisen käden jälki näkyy kauas. Lönnström kertoo, että kaavoituksessakin saatetaan katsoa asioita nurinperin. -Kun matkailukohteita suunnitellaan, niin kaavaselostuksessa voi lukea, että tietyllä paikalla on tosi komeat näkymät tuntureille ja vesistöihin päin. Olisi hyvä katsoa asiaa myös toisinpäin eli miten se rakennus siinä kyseisessä maisemassa näkyy ja miten se muuttaa maisemaa. -Aina, kun jotakin rakennetaan, on katsottava luontokokonaisuutta. On myös esimerkkejä, että hotelleja rakennetaan hyvinkin korkealle tunturiin ja se hallitsee näkymää sen jälkeen. Hotellista on hulppeat näkymät, mutta muualta katsoen rakennus ”pistää silmään”. Maisema ja kulttuuriperintö yhtä Ylipäätään Lappi on oma maansa. Sen maisemasuunnittelu poikkeaa muusta valtakunnasta paljon niin maiseman kuin kulttuuriperinnön osalta. -Nämä kaksi asiaa tarkoittavat Lapissa hyvin paljon samaa, sanoo Riitta Lönnström. Ikiaikaisten elinkeinojen, modernin matkailun ja maisemasuunnit- 52 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 Lapin liiton suunnittelujohtaja Riitta Lönnström sanoo, että rakennuksen on aina saatava oikeutuksensa luonnon näkökulmasta, ei päinvastoin. Kuva Samu Rötkönen. telun välillä vallinnee aina ristiriita. Myös luonnon ja matkailun ristiriita on ehkä ikuinen. Pohjois-Lapin vuoden 2040 maakuntakaavan luonto- ja maisemaselvityksessä todetaan, että matkailuun liittyy eräänlainen sisäinen ristiriita eli että vaikka matkailu on pitkälti riippuvainen ympäristön laadusta, se kuitenkin samalla heikentää ympäristön laatua ja siten myös ympäristön matkailullista vetovoimaisuutta. -Lappilaisena näen, että on paljon sellaista ajattelua, että Lappi nähdään muiden kuin lappilaisten luontoreservaattina, sanoo Lönnström. Yksi selkeä maisemaa muokannut ja muokkaava tekijä on poronhoito. Se on elämäntapa ja elinkeino, kulttuurikysymys, joka käyttää käytännössä jokaista senttiä vapaana olevasta maa-alasta. Porot liikkuvat vapaasti ja niitä näkee Lapissa poronhoitoalueilla päivittäin varsinkin teiden varsilla ja pelloilla. Lönnström sanoo, että paliskuntayhdistykset ovat herkästi sitä mieltä, että kaikki luontoon rakentaminen on pois poronhoidosta. Paliskunnat ovat poronhoitoalueen paikallisorganisaatioita, jonka muodostavat alueen poronomistajat.

Porot siis toki ovat kuluttaneet ja kuluttavat luontaista kasvillisuutta. -Mutta porot kuuluvat Lappiin ja sen maisemaan sekä luontoon, ja ovat osa elinkeinoa, sanoo Lönnström. -Mitä Lappi olisi ilman poronhoitoa, kysyy Lönnström. ”Pohjoisen tapoja kunnioitettava” Lappilaista maisemaa ja luonnonvarojen erilaista käyttöä määrittävät useat toimijat. Yksi on Metsähallitus, joka aloitti syksyllä saamelaisten kotiseutualueen luonnonvarasuunnitelman laatimisen vuosille 2022–2027. Suunnitelmaa laativan yhteistyöryhmän ensimmäisessä kokouksessa nousi esiin kulttuuriperinnön, perinteisten elinkeinojen, osa maisemassa. Keskusteluun osallistuneet kokivat, että matkailutoimijoilla ei ole riittävästi tietoa alueesta ja sen perinteisistä elinkeinoista. Koiravaljakko- ja moottorikelkkasafareiden lisääntyminen koettiin ongelmaksi porotaloudelle. Tilaisuudessa myös keskusteltiin lisääntyneen kansainvälisen matkailun vaikutuksista ja toivottiin matkailutoimijoilta vastuullista, sääntöjä ja pohjoisen tapoja kunnioittavaa toimintaa. Keskustelussa nousi esille myös lisääntynyt kotimaan matkailu ja retkeilykohteiden huollon riittävyys. Metsähallitukselta toivottiin selkeitä ja riittäviä retkeilyreittejä ja -rakenteita sekä parempaa valvontaa, jotta retkeilijät ja maastopyöräilijät pysyisivät sallituilla reiteillä. Lappi on romanttista suomalaista kansallismaisemaa. Sen maisemasuunnittelu on herkkää työtä luonnon, matkailun, modernien elinkeinojen ja perinteisen elämänmuodon kanssa. Kuvassa Yllästunturi. Lappi unohtui maisemainventoinnissa Lappia ei ole aina ymmärretty. Riitta Lönnströmin mukaan ei oikein aina vieläkään. -Kun Suomessa tehtiin ensimmäinen arvokkaiden maisema-alueiden inventointi, niin esimerkiksi Inarista ei löytynyt yhtään valtakunnallisesti arvokasta maisemaa. Mietinnössä puhuttiin vain viljelymaisemista, mutta eihän Inarijärven maisemassa viljelymaisema voi olla arvottamisen perustana. Ne arvot ovat jossakin muussa, eli luonnonmaisemassa. -Paikallisille, jotka elävät poronhoidolla, kalastuksella, metsästyksellä ja keräilyllä, tämän seudun maisemat ovat tyypillistä kulttuurimaisemaa, vaikka suomalaisessa eetoksessa kulttuurimaisema koetaan usein viljelymaisemaksi, sanoo Lönnström. Tilanne on kuitenkin parantunut. Päivitetyssä maisema-alueiden inventoinnissa pohjoisen Suomen poikkeavuudet suhteessa muuhun maahan on huomioitu. Kokonaisuus on enemmän Loppujen lopuksi on kyse siitä, miten maisema sanana ymmärretään. Riitta Lönnströmin mukaan välillä hyvin eri tavoin. -Holistinen maisemakuva-ajattelu sopii pohjoiseen todella hyvin, sanoo Lönnström. Se tarkoittaa yksinkertaistaen, että kokonaisuus on enemmän kuin sen osat. Tämä viittaa myös Lönnströmin aiempaan mainitsemaan eli rakentamisen pitäisi aina saada oikeutuksensa siitä, miten se soveltuu maisemaan eikä siten, miten kauniilta luonto näyttää rakennettavista kohteista katsoen. Lönnström ottaa esimerkin maisemasta, joka nähdään ikään kuin valokuvana tai maalauksena. -Ei niin. Maisema on ekologinen kokonaisuus. Lappi on täynnä erilaisia luonnosta kumpuavia elinkeinoja. Poronhoidon ja matkailun lisäksi esimerkiksi kaivostoiminta sekä vesistöjen lohenkalastus ovat usein julkisuudessakin esillä. -Ja ihmisen pitää toki elää. Elanto on saatava. Jos ihminen katoaa täältä, mikä se Lappi silloin on, jos ei ole lappilaisia. Lönnströmin mukaan Lapissa elinkeinot ovat kautta aikain olleet hyvin erilaisia verrattuna muuhun maahan. -Maisemakokonaisuuskin on nähtävä toisella tavalla täällä. Kirjoittaja on freelancetoimittaja. Porot muokkaavat lappilaista maisemaa kulkemalla vapaana. Samalla ne kuluttavat arvokasta ympäristöä, mutta ne ja niiden vaikutus ovat myös osa perinteistä elinkeinoa ja kulttuurimaisemaa. Maisema ja kulttuuriperintö ovat pitkälti yksi ja sama asia Lapissa. Luonnon ja elinkeinojen tasapainoilua. Ylläksen rakentamisen jäljet näkyvät hyvin lumettomassa maisemassa. Erilaisten uusien vähänkin suurempien rakennuskohteiden osalta halutaan projektit keskittää samoihin paikkoihin, jotta luonto säilyisi muualla varsin koskemattomana kiinteän rakentamisen ja maiseman muokkauksen osalta. VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 | 53

KIERTOTALOUS Kohti vihreää kaupunkia teksti: JARMO UUSIKARTANO, kuva: JENNA INKINEN Miten vastata kestävyyshaasteisiin kaupunkisuunnittelulla ja viherrakentamisella? Tätä pohdittiin syyskuussa järjestetyssä ”Vihreä kaupunki ja kiertotalous” -tapahtumassa. Helsingin kaupungin, Tampereen yliopiston ja Rambollin etäyhteyksin järjestämässä tilaisuudessa mietittiin, millaisia kiertotalousmahdollisuuksia kaupunkien viherrakentamisen sivuvirtoihin liittyy sekä miten kaupungit ja yritykset voisivat tarttua niihin yhteisvoimin. Tämä kirjoitus perustuu tilaisuudessa järjestettyjen työpajojen tuloksiin. Tilaisuus järjestettiin osana EAKR-rahoitettua hanketta ”6Aika: CircVol – Suurivolyymisten sivuvirtojen ja maamassojen hyödyntäminen kaupungeissa”. T ilaisuudessa kuultiin esityksiä viherrakentamiseen ja kaupunkiympäristöihin liittyvistä mahdollisuuksista: hiilinieluista, tuhkien uusiokäytöstä, kierrätyskasvualustojen käytännöistä sekä biohiilen tuotannon kokemuksia Tukholmasta. Esitysten lomassa kahdessa työpajassa pohdittiin viherjätteiden liiketoiminnallistamisen haasteita ja mahdollisuuksia sekä julkisten toimijoiden tarkoituksenmukaisinta roolia kiertotalouden mahdollistajana. Työpajojen tulokset voidaan tiivistää väitteeseen: Kokonaisvaltainen, ilmaston ja resurssit huomioon ottava viherrakentamisen kiertotalous kaupungeissa mahdollistetaan paikallisella yhteistyöllä. Kokonaisvaltaisuus Kaupunkiympäristö on kokonaisvaltainen tila, jossa viherrakentamisen ratkaisuilla voidaan tuottaa yhtäaikaisesti resurssitehokkaita, ilmastoystävällisiä ja sosiaalista hyvinvointia lisääviä ratkaisuja. Tämä edellyttää viherjätteiden elinkaaren tarkastelua kokonaisvaltaisesti aina kaupungin viherrakentamisen suunnitteluratkaisuista saatavilla oleviin teknologisiin ratkaisuihin. Vihersuunnittelussa on lähdettävä siitä, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän tai se on helposti hyödynnettävissä. Tämä tarkoittaa luontopohjaisten ratkaisujen määrittämistä ja luonnon ekosysteemin jäljittelyä esimerkiksi dynaamisilla istutuksilla sekä viherjätteiden ja ravinteiden paikallisella suljetulla kierrolla. Näin osaltaan minimoidaan viherjätteiden kuljetuksista aiheutuvia päästöjä ja toisaalta huomioidaan viherjätteiden mahdollisuus toimia muun muassa hiilinieluina. Kaupunkiympäristössä tapahtuvaan kiertotalouteen liittyy myös vahva sosiaalinen arvo, se on mahdollisuus parantaa sosiaalista hyvinvointia (esimerkiksi nuorten työllistäminen kesäisin, kaupunkilaisten luontosuhteen vahvistaminen, ilmanlaadun parantaminen). Sekä ilmasto että resurssit Kaupunkien viherrakentamisen ja niistä syntyvien sivuvirtojen hyödyntämisessä on samanaikaisesti kyse resurssiviisaiden ja ilmastopositiivisten ratkaisujen löytämisestä. Viherrakentamisessa on suunniteltava monimuotoisia, resurssiviisaita ja hiilinieluajatteluun sopivia ratkaisuja. Esimerkiksi viherjätteistä jalostetut tuotteet voivat sitoa hiilidioksidia ja hiiltä itsessään (biohiili kasvualustoissa, kerroksellisuuden 54 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 lisääminen, niittyjä nurmikoiden sijaan, viherseinät ja -katot) ja toisaalta viherjätteiden syntymisen ja kulun optimointi osaltaan vähentävät päästöjä (huollon ja ylläpidon prosessien oikeasuhtaisuus, logistiikan vähentäminen, työkoneiden käyttövoimaratkaisut). Toisinaan tällaiset ratkaisut edellyttävät myös asenneilmapiirin muutosta. Esimerkiksi puistoalueiden hoitotarvetta voidaan oikeilla valinnoilla vähentää (esim. monivuotiset istutukset, nurmikoiden jyrsiminen, syntyvän viherjätteen jättäminen osittain syntypaikalleen), mutta nämä ratkaisut eivät aina vastaa nykyajan estetiikan käsityksiä. Tällaisen sosiaalisen toimiluvan saamisessa kaupungilla on keskeinen rooli uusien kiertotalousavausten viestijänä kansalaisille. Kaupungin rooli Kaupunkien rooli viherrakentamisen kiertotaloudessa on muuttumassa perinteisestä tiedonvälittäjästä ja keskustelukumppanista kohti aktiivista liiketoiminnan mahdollistajaa. Perinteiset vuorovaikuttamisen keinot kuten viestintä, neuvontapalvelut, hankeyhteistyö ja asiantuntijaseminaarit ovat koeteltuja, hyväksi havaittuja ja edelleen tarpeellisia vaikutuskeinoja. Kaupungit voisivatkin hyödyntää entistä enemmän hankintojen ja kaavoituksen ohjaavaa vaikutusta, neutraaliuttaan eri tahojen koolle kutsujana, uusien kokeilujen tukemista, kestävyyteen kannustavaa strategista profilointia sekä aktiivista yritysekosysteemien muodostamisen fasilitointia. Kiertotalousajattelu vaatii myös uusia toimintamalleja ja totuttujen kaavojen haastamista. Kaupungit voivat aktiivisesti myötävaikuttaa toimintamalleihin ja tietoisesti auttaa yrityksiä ottamaan sekä jakamaan pieniä riskejä tarjoamalla yrityksille kokeilu- ja kehitysalustoja mm. kaupungissa syntyvien sivuvirtojen käsittelyn pilotointiin. Kaupungeilla on mahdollisuus myös syvällisempiin julkinen-yksityinen-yhteistyömuotoihin, joissa kaupunki on esimerkiksi osakkaana materiaalivirtojen käsittelylaitoksessa. Yhteisyritysten lisäksi uusi yhteistyömuoto voisi, julkisen toimijan toimivaltuuksien ja osaamisalueen rajoissa, olla toimittaja/tilaaja–tuottajamalli, jossa kaupunki antaa viherjätevirtaansa yrityksen käyttöön ja sitoutuu ottamaan sen takaisin käyttöönsä jalostettuna. Uusien yhteistyömuotojen kokeilu kannattaa, sillä ne ovat potentiaalisia mahdollisuuksia kaupungeille edistää alueellista siirtymää kohti kestävää kaupunkiympäristöä: riskien jakaminen, osallistuminen kehityshankkeisiin, suurivolyymisten viherjätevirtojen tarjoaminen sekä kaupungin toiminnan avoin ja julkinen luonne kannustavat yrityksiä ja tutkimuslaitoksia uusien ratkaisujen etsimiseen. Jotta viherrakentamiseen saadaan entistä enemmän koeteltuja kiertotalousratkaisuja, tarvitaan tahtotilaa ja rohkeutta uuden tekemiseen. Tässä julkisella kysynnällä on tärkeä ohjaava ja kannustava vaikutus. Paikallisuus Viherrakentamisesta syntyvät sivuvirrat ovat pääosin yleisten ja puistoalueiden hoidosta syntyviä puupohjaisia puutarhajätteitä kuten lehvistöjä, kitkentäjätteitä ja oksia. Näitä virtoja syntyy paljon, ja niiden nykyisten käyttötapojen kustannustehokkuutta sekä ilmasto- ja resurssiviisautta on tarkasteltava kriittisesti esimerkiksi vallitsevien logistiikka- ja välivarastointiratkaisujen optimaalisuuden suhteen. Tällöin ns. lähiajattelun tarve korostuu tilojen tarkastelun osalta, ja vaikkapa puistot on nähtävä omina paikallisina ekosysteemeinään. Viherjätteiden hyödyntäminen vaatiikin ennen kaikkea uusien toimintatapojen ja yhteistyömallien omaksumista: viherrakentamisesta syntyviä virto-

ja on pyrittävä hyödyntämään paikallisesti, mielellään niiden syntypaikan välittömässä läheisyydessä. Yhteistyö Erilaisia teknologioita esimerkiksi puutarhajätteen hakettamiseen, jalostamiseen kierrätyskasvualustaksi, mädättämiseen lannoituskäyttöön, hyödyntämiseen biokaasun tuotannossa tai tuottamiseksi biohiileksi on jo nykyisellään olemassa. Sivuvirtojen paikallisuus, ajallinen ulottuvuus ja omintakeisuus (miten kyseinen virta käyttäytyy ja miten sitä voidaan jalostaa tehokkaasti) vaativat kuitenkin teknologioiden kokeiluja sekä kaupungin ja yritysten välillä että kaupunkien kesken. Esimerkiksi naapurikaupungit voivat yhdessä pilotoida uusia ratkai- suja tai yhdistää pienten sivuvirtojensa kuten vieraslajijätteen käsittelyä. Ennen kaikkea kaupungissa syntyvien viherjätteiden kiertotalous edellyttää avointa tiedonkulkua ja -välitystä, jotta eri osapuolet saavat tarkan kuvan kunkin vihervirran koostumuksesta ja saatavuudesta. Viherrakentamisen haasteet ovat usein aikaan ja tilaan sidottuja, jolloin niiden hyödyntäminen edellyttää oikean materiaalin olemista oikeassa muodossa oikeaan aikaan oikealla toimijalla – siis toimivaa ekosysteemiä, jonka yksi osa kaupunki luontevasti on. Kirjoittaja työskentelee kiertotalousprojektitutkijana Tampereen yliopistossa CITER-tutkimusryhmässä. Erilaisiin sivuvirtoihin ja niiden hyödyntämiseen liittyy monia mahdollisuuksia. VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 | 55

TUTKITTUA Vanhat katupuut kertovat teksti: ANU RIIKONEN, kiekot skannannut: GRANÖ OY Puiden vuosilustot kertovat siitä, miten puu on kunakin elämänsä vuonna onnistunut kasvamaan. Kun lisäksi tiedetään, millaiset ilmasto-olot ovat olleet, voidaan päätellä, mitkä tekijät määräävät eniten puiden kasvua ja elinmahdollisuuksia. Helsingin Mechelininkadun lehmukset uusittiin jokunen vuosi sitten, ja samalla päästiin tutkimaan poistettuja puita perusteellisesti. Niiden vuosilustoja analysoivat yhdessä suomalaiset ja virolaiset tutkijat. M echelininkadun reilu sata lehmusta uusittiin kadun remontin yhteydessä kovan kohun saattelemana 2017– 2018. Tällöin uusitun katujakson molemmista päistä otettiin noin 20 puuta mukaan dendrokronologiseen eli puiden vuosilustoja tarkastelevaan tutkimukseen. Puiden tyveltä otettiin talteen runkokiekot, joista arvioitiin rungon kolhut ja vauriot, ja vuosilustojen leveys mitattiin. Se oli paikoin vaikeaa. Osa lustoista oli erittäin ohuita, joten mittaus tehtiin mikroskoopin alla neljältä eri sektorilta yhtenäisten aikasarjojen aikaansaamiseksi. Lustoista tulkittua Vanhimmat puut olivat noin 90-vuotiaita, mutta monet puista olivat nuorempia, vasta 1950–60-luvuilla istutettuja. Puiden vuosiluston keskileveys oli alle kaksi millimetriä. Tämä jo itsessään kertoo, että ne ovat eläneet kovan elämän; edes kaupungista ei ole vaikea löytää nuoria ja keski-ikäisiä lehmuksia, joiden lustot ovat vähintään viisimillisiä. Selkeä, analysointikelpoinen vuosilustosarja saatiin koottua eteläpäästä katua vuosille 1934–2016 ja pohjoispäästä vuosille 1922–2016. Rungon läpileikkaus poikkesi säännönmukaisesti huomattavasti pyöreästä samassa suunnassa, missä latvusta oli leikattu pois liikennealueilta. Myös runkokiekoissa näkyvät vauriot lisäsivät läpileikkauksen poikkeamaa pyöreästä. Kokonaan runkovauriottomia kiekkoja oli vain vajaa 20 %. Ilmasto ja kadun elinolot näkyvät lustoissa Suomesta ja lähialueilta tiedettiin ennestään, että ilmasto-oloista vuosilustoissa näkyvät selvimmin helmi-maaliskuun talvisään lämpötila, ja sen lisäksi usein alkukesän sateisuus tai kuivuus. Näin oli Mechelininkadun puillakin: alkukesän kuivuus ja talvisää selittivät yhdessä noin viidenneksen havaitusta kasvun vaihtelusta vuosien välillä. Viimeisen 20 vuoden aikana erityisesti alkukesän kuivuuden vaikutus puiden kasvuun korostui niin, että se oli lopulta jo tärkeämpi kasvun määrääjä kuin talvien kylmyys. Voimistunut kuivuuden vaikutus puiden kasvuun on mielenkiintoinen havainto, jolla voi olla monia selittäjiä. Vuosien varrella kadun pinta Mechelininkadun lehmusten ympärillä on epäilemättä muuttunut suljetummaksi. Ilmaston lämmetessä ja kaupunkirakenteen tiivistyessä myös puiden veden tarve on kasvanut, sillä lämpimämmässä vettä haihtuu puun lehtien kautta viileämpiä oloja enemmän. Katujen suolauksesta lisäharmia Puiden kasvuun vaikutti merkittävästi myös katusuolan käyttö, vaikkakin se oli vaikeampaa nähdä vuosilustoista kuin ilmaston vaikutus. Toisaalta käytettävissä oli tietoja vain koko kaupungin suolausmääristä, millä saattoi olla vaikutusta analyysituloksiin. Mitä enemmän suolaa oli käytetty, sitä heikommaksi lehmusten kasvu kuitenkin jäi. Suolan haittoihin vaikuttaa myös mm. suolaa huuhtovan sateen määrä ja Tutkittujen lehmusten joukkoon kuului useita pahasti kolhittuja, mutta myös muutama lähes kolhuton puu. kadun kuivatusolot, ja kuivuus pahentaa suolaoireita. Tämä voi osaltaan vaikuttaa siihen, että vaikutukset näkyivät ilmaston vaikutusta heikompina pitkän ajanjakson kuluessa. Mechelininkadun lehmusten dendrokronologinen tutkimus vahvisti varsin selkeästi niitä oletuksia ja ennakkotietoja, joita meillä katupuiden elinoloista on. Mekaaniset vauriot ovat yleisiä ja ne vaikuttavat voimakkaasti puiden kasvuun. Talviolot vaikuttavat meikäläisen kasvillisuuden elinehtoihin, vaikka tämä on viime vuosina päässyt välillä unohtumaankin. Veden saanti ja suola-altistuksen vähentäminen sekä kolhujen välttäminen ovat seikkoja, joihin voimme vaikuttaa suunnittelussa ja ylläpidossa, toisin kuin talvisäihin. Historiasta oppia eteenpäin Kaupunkipuiden vuosilustojen tutkimukset ovat erittäin mielenkiintoisia, sillä ne antavat tietoa pitkälti taaksepäin historiassa, mistä muuta yhtä tarkkaa tietoa kasvuoloista ei yleensä ole. Tulosten perusteella voidaan katsoa myös eteenpäin. Puiden elinolojen suunnittelussa on tärkeää, että katupuiden kasvupaikkojen vesitase muodostetaan mahdollisimman edulliseksi, ja pidetään riittävät etäisyydet ajokaistoista. Suolan ja huleveden epäpyhä liitto vaikeuttaa vedensaannin parantamista, mutta Ruotsista on jo saatu esimerkkejä siitä, että hyvälaatuisiakin hulevesiä katukuilussa on saatavilla, esimerkiksi ympäröiviltä katoilta. Tarkasteltu artikkeli: Helama, S., Läänelaid, A., Raisio, J., Sohar, K., & Mäkelä, A. (2020). Growth patterns of roadside Tilia spp. affected by climate and street maintenance in Helsinki. Urban Forestry & Urban Greening, 53, 126707. Kiitokset Samuli Helamalle ja Juha Raisiolle artikkelin korjauksista sekä Juhalle myös kuvien toimittamisesta.

Vuoden myydyimmät tuotteet 2020 Viherympäristöliiton kirjakaupasta oppaat viheralan opintoihin, toimistoon ja työmaille. Viheralueiden kunnossapitoluokitus - RAMS 2020 -julkaisusta on saapunut uusi painoerä kirjakauppaan, ensimmäinen erä on myyty ennätyksellisen nopeasti loppuun. Hinta 55,00e. Perinteistä Vitosen viikot -tarjouskampanjaa vietetään vielä marraskuun ajan, tutustu alennettuihin tuotteisiin ja tilaa! ! UUTUUS e 5 HINTA 5 HINTA 55 oerä! Uusi pain e HINTA 55 e Jere Nieminen Kaupunkien lahopuuopas Lahopuun vaaliminen rakennetuilla viheralueilla Viherympäristöliiton julkaisu nro 69 vitosen viikot 5€ 5€ otipiha Kaikki k t! -oppaa 5€ 3€ Koko valikoima ja tilaukset: kauppa.vyl.fi / info@vyl.fi Tutustu kaikkiin tarjoustuotteisiin kauppa.vyl.fi!

KAUPUNKIEN VIHERALUEET Kaupungin keskuspuisto on vehreä ja kutsuva. Rehevä Ahvenanmaa Ahvenanmaa kuuluu merelliseen hemiboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen, ja talviaikaan paikka onkin maamme lämpimimpiä paikkoja. Lumipeitteinen aikakin on lyhyt. Ahvenanmaan ilmasto on leppeää, mutta myös haasteellista. teksti: KATARINA BOIER, kuvat: JUHA BOIER S aaria ja luotoja on Ahvenanmaan saaristossa huima määrä, lähes 7000. Myös Ahvenanmaan peruskalliolle tyypillistä punaista graniittia näkyy maisemassa, ja sitä on myös maanteiden asfaltissa. Luonto on aina läsnä, ja kukkaloisto alkaa hehkua reilusti ennen manner-Suomea. Lehdoissa sini - ja valkovuokot värittävät maiseman ennen kuin luonnon orkideat tuovat oman loistonsa. Aivan kaikissa pusikoissa ei matkalaisen kannata kuitenkaan könytä, koska niissä lymyilee vaarallisia puutiaisia. Jokapäiväinen punkkisyyni onkin paikallaan luonnossa liikkujalle. Ruokakulttuuri on aivan omanlaisensa, ja saarella viihtyvät sellaiset yrtit ja vihannekset, joita ei muualla tapaa. Ahvenanmaalla on myös monipuolista viljelyä. Aurinkoa riittää, kasvukausi on pitkä ja maaperä on ravinteikasta. Perunalastut ovat klassikko. 1960 -luvulla monet paikalliset muuttivat leveämmän leivän perässä Suomen mantereelle tai Ruotsiin. Uusia elinkeinoja kaivattiin alueelle, ja mahdollisuus löytyi perunasta, ja maamme rakastetuin perunalastubrändi, Taffel syntyi vuonna 1969. Omenoitakin on tarjolla siihen malliin että noin 70 % maamme omppusadosta on peräisin Ahvenanmaalta. Omenapuutarhat omaavat pitkän historian; Ahvenanmaalla niitä kasvatettiin jo Ruotsin vallan aikana. Muita ahvenanmaalaisia kuuluisuuksia ovat juusto, parsa, erilaiset artesaanioluet sekä kalatuotteet. Välimatkat ovat saarella lyhyitä, joten tuotteiden tuoreus on taattu. Lunta ja nelijalkaisia vihulaisia Maarianhamina on perustettu 1861 tsaari Aleksanteri II:n toimes- 58 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 ta. Nimen kaupungille antoi hänen vaimonsa, tsaaritar Maria Aleksandrova, ja hänen patsaansa komeilee Lars Sonckin suunnitteleman kaupungintalon edustalla olevassa puistossa. Koska Suomi kuului Venäjän tsaarivaltakuntaan, kaupunki sai venäläismääräysten mukaan suorat ja leveät kadut sekä puistokujat. Kaupunkiin suunniteltiin paloturvallisuussyistä kaksi ristikkäin kulkevaa esplanadia, jotka jakavat kaupungin neljään osaan. Kaupunginpuutarhuri Anne Nordblom kertoo: - Kesäkukat ovat aika kalliita, joten niitä istutetaan vain tsaarittaren patsaan sekä kaupungintalon edustalle. Muualla puistossa käytetään perennoja. Pidän tästä puistosta erittäin paljon. Se on turvallinen ja viihtyisä, ja aivan kuin vehreä virkistyskeidas keskellä kaupunkia. Istutamme tänne aina kasveja, jotka kukkivat eri aikoihin, joten värikylläisyys on taattua moneksi kuukaudeksi. Kaupunginpuutarhuri vastaa puiston töiden toteuttamisesta ja ylläpidosta, oman toimialansa kehittämisestä ja taloudesta sekä toimii aluellaan viherasioiden erikoisasiantuntijana. Myös hallinnollisia tehtäviä kuuluu työhön, ja Nordblom toimiikin yhteistyössä eri tahojen kanssa. Nordblom on opiskellut Överbyn puutarhakoulussa, ja Ahvenanmaa tuli tutuksi jo ensimmäisten kesätyöpaikkojen aikaan. Hän on asunut siellä jo vuosikymmeniä. - Koska kaupunkimme on hyvin pieni, viheralueita ei ole valtavasti, mutta paikalliset itse ovat hyvin ylpeitä omista puutarhoistaan. Omakotitalojen omistajat kuopsuttavat pihoja innolla ja pitävät kukistaan hyvää huolta. Maarianhaminan puutalojen pihat ovatkin aivan upeita kesäisin, hän kertoo. Useat puutalot on suunnitellut 1867 Maarianhaminassa syntynyt Hilda Hongell, joka oli Suomen ensimmäinen naispuolinen raken-

nusmestari. Hänen puutalojaan on kaupungissa säilynyt nelisenkymmentä. Meren läheisyydestä on sekä hyötyä että haittaa. Nordblom jatkaa: - Leutous on yleensä hyvä asia, mutta se voi tarkoittaa myös sitä, että meri lämmittää niin paljon, että jotkut kasvit eivät mene ollenkaan talvilepoon, ja ne voivat paleltua. Toisaalta, jos lunta sataa kerralla ja paljon, se tarttuu oksiin ja lehtiin, ja taivuttaa kasveja raskaasti maahan. Huoltotoimenpiteet vaihtelevat vuodenajasta riippuen. Syksyisin puistossa tehdään rikkaruohojen kitkentä, katsotaan että kaikki kulkureitit ovat kunnossa, kukkasipulien istutus suoritetaan lokakuussa sekä puista varisseet lehdet kerätään pois. Puille tehdään tarpeellisia hoitoleikkauksia ja nurmikot leikataan viimeisen kerran. Katujen varsilla vaihdetaan huonokuntoisia katupuita. Maarianhaminaa sanotaan tuhansien lehmusten kaupungiksi. Niistä kolmisensataa koristaa upeaa kävelykujaa. Ensimmäiset niistä istutettiin 1900-luvun alussa. - Niille meinasi tosin käydä huonosti, koska 1960 - luvulla osa niistä päätyi puhelinpylväiksi, Nordblom nauraa. Muitakin jaloja lehtipuita saarelta löytyy paljon, kuten vaahteraa, tammea, jalavaa sekä saarnea. Maarianhaminassa kaneista ei ole vaivaa, mutta peurat ovat puutarhurin ikuisena riesana. - Vaikka millä meidän ihanat magnoliat suojaamme, aina ne pääsevät niihin käsiksi. Tulppaanitkin tuntuvat katoavan aimo vauhtia parempiin suihin, hän valittelee. Maarianhaminan kävelykadun varrella on sielläkin paljon kukkaistutuksia, niin laatikoissa kuin isoissa ruukuissakin. - Käytämme todella suuria ruukkuja, koska niitä on vaikea saada kumoon, joko tuulen tai ihmisten toimesta. Nordblom on ahvenanmaalaistunut täysin, mutta ei kuitenkaan pidä asuinpaikkaansa minään lintukotona. - Täällä on pikkupaikkakunnan ihanuudet, mutta myös hankaluudet. Koska meillä ei mitään kuntaliitoksia ole, vaan kuntia on peräti 16, niin jokaisen kunnan edustajilla on aina painavaa sanottavaa; vaikka vain yhden puun kaatamisesta. Toiselle ihmiselle joku asia voi olla täysin sydämenasia, toiselle taas aivan mitätön. Kaikki kaupungin istuinpenkit olivat alunperin vihreitä, mutta saimme sentään luvan tehdä niistä ruskeita, joka on värinä paremmin kaupunkiin sopiva. Lehmuskujalla tosin ovat siihen sopivat vihreät penkit, Nordblom päättää. Anne Nordblom on syystäkin ylpeä kauniista puistosta. Laivanvarustajan salainen puutarha Maarianhaminan keskustasta löytyy pieni aarre, jota monikaan matkalainen ei osaa etsiä. Puutarha on suojaisten muurien takana, mutta portti on kutsuvasti auki. Talon ja puutarhan omisti laivanvarustaja, merikapteeni sekä merenkulkuneuvos Gustaf Erikson, joka osti rakennuksen vuonna 1915 kodikseen ja toimistokseen. Alkuperäinen rakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1990, mutta tuhkasta nousi Eriksonin sukulaisten johdolla uusi huvila. Puutarhakin on laitettu viimeisen päälle. Sieltä löytyy niin pieni silta, parturoitu nurmikko, erilaisia istutuksia kuin söpö lampikin. Ainoastaan etupihan kivetykset ovat kärsineet aikojen saatossa, sekä painavista paloautoista, jotka huristivat pihaan tulipaloa sammuttamaan. Maarianhamina sekä koko Ahvenanmaa upeine saaristoineen ovat oivallisia matkakohteita ja tarjoavat herkkuja kaikille aisteille. Uhkea lehmuskuja tarjoaa varjoa helteillä. Muurien suojissa oleva merikapteenin puutarha. VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 | 59

? TÄTÄ MIELTÄ Miksi ottaa hoitovelkaa? teksti: JARKKO HEIKKINEN-LINDBERG T akuuajan hoito on yksi tärkeimmistä perustekijöistä, suunnittelun ratkaisujen ja rakentamisen laadun lisäksi, joka määrittelee tulevaisuudessa hoidon kustannukset. Kaksi ensimmäistä vuotta ovat hoidon kannalta kriittisimmät, jotta viheralue pysyy hyvässä kunnossa ja toimivana vuosienkin päästä. Jos valmistuneen viheralueen takuuajan hoito toteutetaan puutteellisesti tai hoitoa ei tehdä ollenkaan, muodostuu seurauksena hoitovelkaa. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei rikkaruohojen torjunnasta huolehdita ja kitkentätöiden määrä kasvaa tulevina vuosina huomattavasti, mikä johtaa kustannusten kasvuun. Mikäli taas rikkaruohojen torjunnasta huolehditaan tehokkaasti heti viheralueen valmistuttua, on rikkakasvien torjunta tulevaisuudessa huomattavasti kustannustehokkaampaa. Harmit, jotka hoitamattomuudesta seuraa, eivät ole pelkästään taloudellisia, vaan asia nostattaa myös voimakkaita tunteita varsinkin viheralueiden käyttäjien keskuudessa. Loppukäyttäjät päättelevät herkästi, että urakoitsija on tehnyt huonoa työtä, kun uusi piha näyttää parin vuoden jälkeen huutavan peruskorjausta. Taustalla on se, ettei viheralueen rakentajalta tilata takuuajan hoitoa, vaikka urakoitsijat sitä yleensä mielellään tarjoavat, eikä työhön palkata ketään muutakaan hoidon ammattilaista. Myös hoidon palveluntuottajaa syytetään monessa tapauksessa ammattitaidottomuudesta ilman, että ymmärretään, mitä menneisyydessä on tapahtunut ja mitkä syyt ovat johtaneet nykyiseen tilanteeseen. No, miksi hoitovelkaa sitten otetaan? Syitä kun miettii, tulee mieleen kiire, ammattitaidottomuus, tehtäväkokonaisuuksien pirstaloituminen sekä sitä kautta asioiden luisuminen näpeistä. Toisaalta taustalta paistaa motivaation ja arvostuksen puuttuminen. Usein ongelmiin ei puututa ja ratkaista niitä silloin, kun se on vielä helppoa. Ongelmat valutetaan alaspäin ajatuksella, kyllä ne joku sitten joskus hoitaa. Tässä on se huono puoli, ettei ongelman mitta pysy vakiona, vaan on jo siinä vaiheessa saavuttanut niin suuret mittasuhteet, kun joku tunnollinen ottaa asian hoitaakseen, ettei sieltä sun täältä tulevilta mielenilmauksilta (jossa on mennyt jo puurot ja vellit sekaisin) voida välttyä. Tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, ettei urakoiden toteutusta, eikä liiemmin hoitoakaan valvota ja viheralueet päästetään retuperälle heti valmistumisen 60 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 jälkeen tai jopa jo urakan aikana. Rakentamiseen käytetään satojatuhansia euroja, mutta hoitoon rahaa ei tunnu riittävän. Pahinta on se, että loppukäyttäjät jätetään yksin valitustensa kanssa. Valituksia ei tarvitsisi kuunnella, eikä koko hoitovelasta puhua, jos muutamat asiat osattaisiin ja jaksettaisiin huomioida. Rakennuttajalla on päävastuu, että viheralue suunnitellaan kestäväksi ja toteutetaan laadukkaasti. Rakennuttajan vastuulla on myös huolehtia, että viheraluetta hoidetaan tehokkaasti heti valmistumisen jälkeen. Jokaista hankkeen vaihetta varten palkataan koulutettu ja vastuullinen ammattilainen. Vaiheet on tarkoin suunniteltu, tiedonkulku ja yhteistyö on varmistettu, mahdolliset riskit on kartoitettu ja niihin on varauduttu. Tehtävistä ja vastuista tulee sopia aina tarkasti mustaa valkoisella. Ja ennen kaikkea itse rakennuttajan tulee olla ammattilainen, joka pitää homman hyvin näpeissään. Ongelmat voidaan välttää urakan osapuolten välisellä joustavalla yhteistyöllä. Yhteistyön toteuttamista varten on tarjolla iso määrä erilaisia työkaluja hankkeen eri vaiheisiin, joilla varmistetaan sovitun lopputuloksen toteutuminen. On tarkastuksia, katselmuksia, palavereita ja kokouksia, on moderneja dokumentointityökaluja, laatu- ja projektinhallintajärjestelmiä. Jos näiden työkalujen käytöstä on selkeästi sovittu ja jokainen osapuoli ymmärtää niiden merkityksen, ollaan hyvässä tilanteessa. Jos taas työkaluja käytetään muodon vuoksi, ollaan jo pulassa. Loppujen lopuksi valmiista pihasta voi nähdä, miten koko hanke on sujunut. Jos hanke on edennyt johdonmukaisesti alusta loppuun, yleensä takuuajan hoitoasiatkin on otettu kokonaisuudessa huomioon. Valvojasta on suuri apu rakennuttajalle, joka edesauttaa urakan etenemistä kohti yhteistä päämäärää. Valvoja on rakennuttajan silmät ja korvat kentällä ja moni ongelma ratkeaa valvojan käytännön kokemuksen kautta. Ongelmia hankkeen toteutuksen aikana tulee väistämättä, mutta onnistumisen takana ovat juuri suunnitelmallisuus, hyvä ongelmanratkaisukyky ja ketteryys päättää asioista hyvässä hengessä sekä halu tehdä yhdessä laadukasta työtä. Tehokkuus ja laatu paranevat, kun asiat tehdään kerralla kunnolla ja järjestelmällisesti. Ja mikä parasta, silloin ei tarvitse ottaa enää hoitovelkaa. Kirjoittaja on suunnitteluhortonmi AMK ja työskentelee projektipäällikkönä Piha- ja puistosuunnittelu Pirttijärvi Oy:ssä.

MAISEMABAROMETRI Maisemabarometri 2018 pureutui maisema-arkkitehtien ja maisemasuunnittelijoiden työhön ja osaamiseen teksti ja kuvat: MERI MANNERLA-MAGNUSSON Kyselytulokset tarjoavat kiinnostavan näköalan viheralan suunnittelijakunnan nykyisiin työtehtäviin ja osaamisen haasteisiin V uonna 2018 toteutettu Maisemabarometri -kysely suunnattiin Maisemasuunnittelijat MAS ry:n ja Suomen maisema-arkkitehtiliitto MARK ry:n jäsenille. Kyselyyn tuli noin sata vastausta kummankin yhdistyksen piiristä. Kun molempien yhdistysten jäsenmäärä on noin 250 henkilöjäsentä, oli vastausprosentti varsin korkea, noin 40 %. Koulutus ja työkokemus Maisema-arkkitehtien ja maisemasuunnittelijoiden oppimispolut ovat moninaisia, ja useilla on taustallaan aiempi työura jollain toisella alalla. Erityisesti maisemasuunnittelijoiden joukkoa luonnehtii alanvaihto kypsällä iällä. Kyselyn perusteella voi päätellä, että alalle hakeudutaan sen sisällön ja merkityksellisyyden takia. Lähes kaikki eli 89 % MARK:in jäsenistä on saanut koulutuksensa Aalto-yliopistossa tai sitä edeltäneessä Teknillisessä korkeakoulussa. Maisemasuunnittelua puolestaan on opiskeltu useissa kotimaisissa oppilaitoksissa. MARK:n jäsenistä 1/3:lla on jokin aiempi tutkinto, joista jopa 40 % jonkin toisen alan ylempi korkeakoulututkinto. MAS:n jäsenistä 2/3:lla on aiempi tutkinto, joista 30 % muun alan ylempi korkeakoulututkinto. MAS-vastaajat ovat hieman iäkkäämpiä, 64 % heistä on yli 40-vuotiaita, kun MARK-vastaajista yli puolet on tätä nuorempia. MARK-vastaajiin verrattuna he ovat iäkkäämpiä, mutta heillä on silti lyhyempi työkokemus valmistumisen jälkeen. Viheralan suunnittelijoiden ammattikunta on naisvaltainen (MAS 87 %, MARK 82 %). Moninaiset työtehtävät Työllisyystilanne on molemmissa ryhmissä erittäin hyvä. Kyselyajankohtana joulukuussa 2018 MARK:ssa oli yksi ja MAS:ssa viisi työtöntä. Joka kymmenes MAS:n jäsen on joskus aiemmin ollut työtön, MARK:n jäsenistä 4 %. Yksityinen sektori työllistää enemmistön. Maisema-arkkitehti- ja maisemasuunnittelutoimistot työllistävät Maisema-arkkitehtien opinahjot 15% ja monialaiset konsulttitoimistot 25% kaikista vastaajista. Yrittäjinä MAS:n jäsenistä toimii 40Ulkomainen % ja MARK:n jäsenistä 25 %. Julki- Yht. Aalto-yliopistoHelsingin / Teknillinen yliopisto korkeakoulu Lahden ammattikorkeakoulu yliopisto 98 2 1 8 sella sektorilla valtiolla, kunnissa ja oppilaitoksissa työskentelee 35 % 109 MARK:n jäsenistä ja 30 % MAS:n jäsenistä. Työelämätaitoja vai asiantuntijuutta? Yleiset työelämätaidot nousevat tämän tyyppisissä kyselyissä yleensä kärkeen, eivätkä viheralan suunnittelijat tee tässä poikkeusta Työtehtävien kannalta tärkeimmiksi osaamisalueiksi nimetään käytännön ongelmanratkaisu, neuvottelutaito, tietotekninen osaaminen, esiintymistaito ja uusien ratkaisujen etsiminen. Sisältöosaaminen tulee järjestyksessä vasta näiden jälkeen, tärkeimpänä istutussuunnittelu ja kasvimateriaalin tuntemus. Myös hule- ja tulvavesien hallinta, maisema-arkkitehtoninen muodonanto ja viheralueiden ylläpitomenetelmien tuntemus sijoittuvat kärkikymmenikköön. Kun vastauksia ryhmittelee, paljastuu joitakin eroavaisuuksia. MARK:lla kärkeen nousevat konseptisuunnittelu, kaupunki- ja yhdyskuntasuunnittelu, joita MAS:laiset eivät mainitse juuri lainkaan. Maisemasuunnittelijoiden nykytehtävien kannalta tärkein osaamisalue on istutussuunnittelu, ohi uuden luomisen ja neuvottelutaidon. Osaamisalueiden häntäpäähän jäävät kaikilla liikkeenjohto, rakennuttaminen, suunnitteluttaminen, ohjelmien ja strategioiden laatiminen, historiallisten puistojen restaurointi, perinteisten rakennustekniikoiden ja -materiaalien tuntemus, muotoilu ja valaistussuunnittelu. Nämä tehtävät ovat tästä huolimatta joidenkin vastaajien erikoisosaamisaluetta. Oppia koulun penkiltä vai käytännön työtehtävissä? Kyselyssä pyydettiin ilmaisemaan saavutetun osaamisen lähde. Selkeimmin alan perus- ja jatkokoulutuksesta peräisin oli maisemasuunnittelun historia ja teoria, sekä maisema-arkkitehtoninen muodonanto. Myös ekologian ja muiden luonnontieteiden tuntemus sekä analyysien ja inventointien laatiminen vaikuttavat lukeutuvan työelämän kannalta akateemisten tutkintojen oleellisimpaan antiin. Työelämätaitoja on kyselyn mukaan opittu vasta työelämässä tai omaehtoisesti. Töissä on harjaannuttu erityisesti käytännön ongelmanratkaisussa, neuvottelutaidoissa, uusien ratkaisujen etsimisessä ja tietoteknisessä osaamisessa. Viidesosa ilmoittaa hankkineensa nykyisen projekti- jaopinahjot henkilöstöjohtamisen sekä tietoteknisen osaamisensa Maisemasuunnittelijoiden Hämeen ammattikorkeakoulu, Oulun ammattikorkeakoulu Yrkeshögskolan Lepaa Aalto-yliopistoLanden Novia / Sydväst ammattikorkeakoulu Överby trädgårdsskola Otavan puutarhaopisto Yht. 66 9 9 4 3 2 2 95 Hämeen AMK / Lepaa 70%, Oulun AMK 10%, Yrkeshögskolan Novia / Sydväst 9%, Aalto-yliopisto 4%, Lahden AMK 3%, Överby 2%, Otava 2%. MAISEMA-ARKKITEHTIEN OPINAHJOT MAISEMASUUNNITTELIJOIDEN OPINAHJOT Ulkomainen yliopisto Otavan puutarhaopisto Lahden ammattikorkeakoulu Överby t rädgårdsskola Landen ammattikorkeakoulu Aalto-yliopisto Helsingin yliopisto Yrkeshögskolan Novi a / Sy dväst Oulun ammattikorkeakoulu Aalto-yliopisto / Teknill inen korkeak oulu Hämeen ammattikorkeakoulu, Lepaa 0 Vastaajia 109 20 40 60 80 100 120 0 10 20 30 40 50 60 70 Vastaajia 95 VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 | 61

MAISEMABAROMETRI täydennyskoulutuksena tai työnantajan järjestämänä. Jos vastauksia tarkastellaan jäsenkunnittain, löytyy joitakin eroavaisuuksia. Yli puolet MAS-vastaajista on hankkinut istutussuunnitteluosaamisensa peruskoulutuksessa, kun MARK-vastaajista sen sijaan yli puolet saavuttaa tämän osaamisen vasta työelämässä. Yllättäen jopa puolet MAS-vastaajista ei koe oppineensa viheralueiden ylläpitoa koulussa, vaan vasta työelämässä. Korjausrakentaminen puolestaan paljastui MAS:n vastaajille melko tyypilliseksi työtehtäväksi, johon he eivät koe saaneensa oppia koulussa. Toisaalta historiallisten puistojen ja puutarhojen restaurointiin, joka on enemmistölle melko harvinainen tehtävä, on peruskoulutuksessa molempien mielestä saatu melko hyvä osaaminen. Kyselyssä käytetyt termit on toisaalta voitu tulkita vastaajien mielessä monin eri tavoin. Merkittävimmät opetussisällöt peruskoulutuksessa Maisema-arkkitehtien ammattitaidon kehittymisen kannalta merkittävimmäksi koettu, perustutkintoon kuulunut opetussisältö oli laaja-alainen maisemasuunnittelu, toisena kaupunki- ja yhdyskuntasuunnittelu ja kolmantena yksityiskohtainen maisemasuunnittelu. Maisemasuunnittelijoiden ykkösenä oli yksityiskohtainen maisemasuunnittelu, toisena tietotekniikka ja kolmantena mittaustekniikka. Millaista lisäosaamista kaivataan? Yli puolet vastaajista kokee tarvitsevansa lisäosaamista hule- ja tulvavesien hallinnan suunnitteluun. Aihepiiri onkin korostunut viheralan suunnittelutehtävissä viime aikoina uusiutuneiden säännösten myötä. Rakennusalan vilkasta suhdannetilannetta puolestaan kuvastanee, että uusista rakennustekniikoista ja -materiaaleista kaipaa tietoa lähes yhtä moni. Noin kolmannes vastaajista haluaisi täydentää tietoteknisiä ja projektinjohtamistaitojaan, sekä pinnantasauksen ja rakennesuunnittelun osaamistaan. Joka neljäs vastaaja haluaisi opiskella lisää lainsäädäntöä, viime aikoina toteutettuja kohteita sekä uusien ratkaisujen etsimistä. MAS-vastaajista 10 % haluaisi laajentaa osaamistaan siirtyäkseen toisenlaisiin työtehtäviin. Moni on kiinnostunut laaja-alaisemmisMaisemasuunnittelijoiden asema työelämässä ta suunnittelutehtävistä, kuten yhdyskuntasuunnittelusta, ja harkitsee jatko-opintoja maisema-arkkitehtuurissa. julkisella koko joukosta. Heitä maisema-arkkitehdeista on noin joka viides, maisemasuunnittelijoista joka kolmas. Määrä on huomattavasti suurempi kuin suomalaisessa työväestössä yleensä, mutta samaa luokkaa kuin muotoilualalla (Ornamon työmarkkinatutkimus 2017). Yrittäjien keski-ikä on 49 vuotta ja suurin yrittäjien ikäryhmä on 50-59-vuotiaat. Miehiä yrittäjävastaajista on joka viides. Puolella maisema-arkkitehtiyrittäjistä on yli 20 vuoden työkokemus, eli he edustavat alan konkariluokkaa. Maisemasuunnittelijayrittäjistä sen sijaan kolmasosalla on alle viiden vuoden työkokemus viheralalta. Heillä voi siis olla pitkä työkokemus muulta alalta, mutta maisemasuunnittelun alalla moni vastaaja on vielä noviisi. Työtehtävien puolesta yrittäjäjoukko on osittain varsin yhtenäinen, eniten tehdään yksityiskohtaista maisemasuunnittelua, konsultointia, liikkeen- ja projektinjohtoa. Tarkemmin osaamisalueista kysyttäessä paljastuu ryhmien merkittävin ero: maisema-arkkitehdeille tärkeimpiä ovat laaja-alainen maisemasuunnittelu ja kaupunki- ja yhdyskuntasuunnittelu, maisemasuunnittelijoille yksityiskohtainen maisemasuunnittelu ja puutarhataiteen historia. 4/5 maisemasuunnittelijoiden toimistoista on yhden hengen yrityksiä, kun maisema-arkkitehtien toimistoista joka toisessa on vähintään kaksi osakasta. Tyypillisimmin MAS-toimistoilla on 0-1 työntekijää, joukossa on kuitenkin myös muutama noin kymmenen hengen yritys. MARK:n jäsenten toimistoista noin puolet työllistää 10–20 työntekijää. Liikevaihdoltaan maisema-arkkitehtien vastauksissa näkyy jako pieniin ja suuriin, kun maisemasuunnittelijoiden toimistojen liikevaihdot jakautuvat tasaisemmin. Molemmissa ryhmissä oli muutama yli miljoonan euron liikevaihtoa pyörittävä vastaaja. Pohdintaa Kysely ei osaamisalueiden suhteen tuottanut kovin suuria yllätyksiä. Viheralan suunnittelijat tekevät osin samoja töitä, mutta profiloituvat toisaalta koulutustaustansa perusteella erityyppisiin tehtäviin, maisema-arkkitehdit laaja-alaisempaan kaupunki- ja yhdyskuntasuunnitteluun, maisemasuunnittelijat yksityiskohtaisempaan suunnitteluun. Osa maisemasuunnittelijoista tekee suunnittelun sijaan viherrakentamisen ja -hoidon sekä työnjohdon tehtäviä. Kirjoittaja toimii lehtorina Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun koryksityissekto yksityissekto julkisella sektorilla vanhempainrilla muissa sektorilla muissa opetusja tai keakoulussa. omassa itsensä suunnittelut suunnittelut viheralan tutkimusteht järjestötyöss opintovapaal yrittäjäksi luokitteliviheralan 50 vastaajaa, eli neljäsosa toimistossa ehtävissä tehtävissä ehtävissä tehtävissä ävissä ä la työttömänä eläkkeellä muu 39 30 47 14 11 9 1 5 5 1 1 Päätoimisia yrittäjiä on paljon yrittäjänä rilla Päätoimiseksi MAISEMASUUNNITTELIJOIDEN ASEMA TYÖELÄMÄSSÄ 2018 Vastaajia 163 MAISEMASUUNNITTELIJOIDEN ASEMA TYÖELÄMÄSSÄ 2018 vanhempain- tai opintovapaalla 3% järjestötyössä 1% työttömänä 3% opetus- ja tutkimustehtävissä 5% julkisella sektorilla muissa viheralan tehtävissä 7% eläkkeellä 1% muu 1% yrittäjänä omassa toimistossa 24 % julkisella sektorilla suunnittelutehtävissä 8% yksityissektorilla suunnittelutehtäv issä 18 % yksityissektorilla muissa viheralan tehtävissä 29 % 62 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 Yht. 163

SEURAKUNTAPUUTARHURIT Seurakuntapuutarhureiden ajankohtaista teksti ja kuva: ESSI MÄKINEN Seurakuntapuutarhurien nettitapaaminen, Webinaari 4.9.2020 S eurakuntapuutarhurit kokoontuivat yhteiseen Teams-Webinaariin syyskuun alussa perinteisille koulutus- ja neuvottelupäiville. Aiemmin päivät suunniteltiin kaksipäiväiseksi tapahtumaksi Lahteen, mutta vallitsevan tilanteen vuoksi kokous tiivistettiin aamupäivän kestäväksi webinaariksi. Webinaarissa tutustuttiin seurakuntapuutarhureiden ajankohtaisiin asioihin kirkkohallituksen maankäyttöpäällikkö Harri Palon johdolla. Seurakuntapuutarhureita koskettaa tänä syksynä, koronan lisäksi, kuolemansyyn selvittämistä annettua lakia ja terveydensuojelulakia koskeva muutosesitys. Korona työllistänyt erityisesti hautaustoimen esimiehiä Kirkkohallituksen ohjeet koronaan ovat edelleen voimassa, seurakunnat seuraavat aktiivisesti koronavirustilannetta. Seurakuntia kehotetaan noudattamaan aluehallintovirastojen määräyksiä. Ensisijaisen tärkeää on edelleen noudattaa 1–2 metrin turvavälejä aina kun mahdollista, pestä käsiä, yskiä hihaan tai kertakäyttöiseen nenäliinaan sekä välttää kasvojen koskettelua. Seurakunnissa varaudutaan myös mahdollisten tartuntaepäilyjen ja sairastumisten aiheuttamiin äkillisiin ja pitkäaikaisiinkin työntekijöiden poissaoloihin, jolla turvataan seurakunnan perustoimintojen jatkuminen. Koronan aiheuttama poikkeustilanne ei ole lisännyt seurakuntapuutarhurin perustyötä, esimerkiksi hautaukset eivät ole lisääntyneet. Samaan aikaan hautaustoimen esimiehet ovat olleet työllistettyjä muuttuvien poikkeuskäytänteiden sekä rajoitusten lomassa. Huhti-toukokuussa esimiehet ovat arvioineet työmääränsä lisääntyneen noin puolella koronan vuoksi. Kesällä jatkettiin keväällä luotuja käytänteitä, jolloin se aiheutti vain pientä lisätyötä. Esimerkiksi työnte- kijöiden osastointia eri tiloihin jatketaan edelleen, että mahdollisimman harva joutuisi karanteeniin yhden sairastuessa. Nyt seurakuntapuutarhurit odottavat jännityksellä, mitä on edessä tulevana vuonna. Sitaatti: ”Keväällä ohjeistusten laatiminen ja toimeenpano sekä työntekijöiden perehdytys ja jako pienempiin ryhmiin työllisti hautausmaiden esimiehiä todella paljon ja aiheutti huolta. Työntekijöiden hajauttamista on toteutettu esimerkiksi vuokrattavien taukotilakonttien avulla.” SRKP Ajankohtaista: Laki kuolemansyyn selvittämisestä Vuonna 1974 annettu laki kuolemansyyn selvittämisestä on valtioneuvoston lausuntokierroksella keväästä syksyyn 2020. Viimeisin lausunto on annettu 11.9.2020 Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS toimesta. Lakia korjataan ja täydennetään, sillä sitä koskeviin lupiin ja säädöksiin on tullut muutoksia. Ehdotus lain kokonaisuudistuksesta on ollut vireillä, mutta siitä on luovuttu. Uudistettu laki toivotaan astuvan voimaan vuoden 2021 alusta. Tiivistetysti päivässä keskusteltiin, kuinka lakimuutoksen avulla kuolemasta ja sen toteamisesta tulisi tarkemmat lakitasoiset säännökset. Säännöksissä huomioidaan yksityiskohtaisesti kaikki muuttujat, jotka ovat kuolemassa ja sen toteamisessa vahvasti esillä. Keskeistä lakiluonnoksessa on se, että kunnan rooli kuoleman toteamisessa ja välittömissä toimissa sen jälkeen kasvaa. Lisätietoja: Valtioneuvosto.fi, Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain, terveyden-suojelulain sekä ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä annetun lain muuttamisesta. Kirjoittaja työskentelee järjestösuunnittelijana Viherympäristöliitossa. VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 | 63

KIRJAUUTUUDET Ilmastoasiat ovat tämän kertaisen kirjauutuuspalstan pääteemana. Tarjolla on myös vinkkejä kiertotaloutta tukeviin tontinluovutusehtoihin sekä yleisurheilukenttien suunnitteluun ja rakentamiseen. Lisäksi esitellään omat tietopaketit rakennuttamisesta ja graffiteista. Puutarhatöistä lumoutuvat löytävät silmäniloa ja vinkki-ideoita Puutarhurin kirjasta. koonnut: HANNA TAJAKKA RT 103169, Ilmasto. Perustietoa suunnittelijalle -ohjekortissa tarkastellaan ilmasto- ja sääilmiöitä Suomessa rakentamisen ja rakennetun ympäristön näkökulmasta. Yleisten tietojen lisäksi ohjekortissa kerrotaan ilmaston vaikutuksesta materiaaleihin ja kasvillisuuden ja vesistöjen vaikutuksesta muun muassa hiilen sidontaan ja varastointiin, ilma virtausten hidastamiseen ja ilman epäpuhtauksien vähentämiseen. Ohjekortti on hyvä peruspaketti ilmastosta kaikille rakennushankkeen osapuolille. Julkaisija: Rakennustieto Oy. 2020. 13 s. Myynti: Rakennustiedon verkkokauppa https://www.rakennustietokauppa.fi/. Hinta: 37,80 €. 64 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 RT 103170 Ilmastonmuutos. Hillintä ja sopeutuminen rakennetussa ympäristössä -ohjekortissa tarkastellaan ilmastonmuutosta sekä keinoja sen hillintään ja siihen sopeutumiseen rakennetussa ympäristössä. Asiaa tarkastellaan sekä maankäytönsuunnittelun että rakennussuunnittelun kannalta. Ohjekortti on napakka yhteenveto ilmastonmuutokseen liittyvistä kysymyksistä. Julkaisija: Rakennustieto Oy. 2020. 18 s. Myynti: Rakennustiedon verkkokauppa https://www.rakennustietokauppa.fi/. Hinta: 49,60 €. Sään ääri-ilmiöt ja ilmastonmuutos selvittää, millaisia sään ääri-ilmiöt ovat eri puolilla maailmaa ja mikä niitä synnyttää. Kirjassa käydään läpi erikoisia sääilmiöitä 1900-luvun alkupuolelta nykypäivään, muun muassa tuhoisimpia myrskyjä, kovimpia paukkupakkasia ja kuumimpia kesiä. Kirjassa selvitetään yleistajuisesti erilaisten sääilmiöiden syitä ja syntyä. Teos paneutuu myös sään ääri-ilmiöiden ennustettavuuteen ja siihen, voiko niihin varautua. Kirjassa kuvataan myös ilmastonmuutoksen vaikutuksia Suomessa sekä muualla maailmassa. Tekijä: Lea Saukkonen. Julkaisija: Minerva Kustannus Oy. 2020. 180 s. Myynti: Minerva Kustannuksen verkkokauppa https://kauppa.minervakustannus.fi/. Hinta: 25,00 €. Kiertotaloutta tukevat tontinluovutusehdot -ohje kuvaa, miten tontinluovutusehdoilla voidaan edistää kiertotaloutta rakennetussa ympäristössä. Ohjeessa annetaan yleisiä perusteluja sekä esimerkkejä lauseista, joilla kutakin kiertotaloustoimenpidettä voidaan edellyttää tontinluovutusehdoissa. Jokainen hanke on omanlaisensa ja siksi esimerkkilauseet on ensin muunnettava sopimaan kulloisenkin hankkeen tavoitteita vastaavaksi. Tämän julkaisun tarkoitus on antaa ajatuksia ja oivalluksia kiertotalouden edistämiseksi, myös inspiraatioksi lukijalle löytää omia ideoita, joita käyttää luovasti. Julkaisija: Green Building Council Finland. 2019. 20 s. Jakelu: Julkaisun voi ladata linkistä https://figbc.fi/julkaisu/kiertotaloutta-tukevat-tontinluovutusehdot/

Yleisurheilukenttien suunnittelu ja rakentaminen -opas on hyödyllinen perusteos yleisurheilukenttien rakennuttajille, suunnittelijoille, rakentajille ja niiden hoitoon osallistuville. Oppaassa käsitellään muun muassa kentän tarvesuunnitteluun, hankesuunnitteluun, suunnitteluun, rakennussuunnitteluun sekä turvallisuuteen ja laadunvalvontaan liittyviä asioita. Omat luvut on koostettu myös yleisurheilukenttien luokituksesta ja kustannusarvion laadinnasta. Asioiden käsittelyssä on huomioitu niin hankkeen aloituksessa tarvittavat alkututkimukset kuin kentän mitoitukseen, rakenteisiin, päällysteisiin, tekniikkaan, katsomo- ja huoltotiloihin liittyvät näkökulmat. Toimittanut: Reijo Häyrinen. Julkaisija: Rakennustieto Oy. 2020. 93 s. Myynti: Rakennustiedon verkkokauppa https://www.rakennustietokauppa.fi. Hinta: 22,00 €. Rakennuttaminen -kirjan kuudennen päivitetyn painoksen alussa tarkastellaan rakentamista osana yhteiskunnan toimintaa, rakennushankkeen muodostumista ja rakennuttamisen sisältöä. Sen jälkeen pureudutaan rakennuttajan tehtäviin hankkeen eri vaiheissa sekä kerrotaan rakennuttamisesta pääasiassa rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1998:n näkökulmasta. Lopuksi luodaan katsaus kiinteistön käyttöön ja kiinteistöjohtamiseen. Kirja käsittelee ensisijaisesti talonrakennushankkeen rakennuttamista. Joidenkin lukujen yhteyteen on lisätty infrarakentamisen erityispiirteisiin liittyviä osioita. Mukana on myös lyhyet tekstit turvallisuusasiakirjan ja kosteudenhallintaselvityksen laadinnasta sekä päivitetty liite RT 10-11284 Hankkeen johtamisen ja rakennuttamisen tehtäväluettelo HJR18. Kirjassa on hyödyllistä tietoa etenkin talonrakennushankkeessa rakennuttajina ja tilaajina toimiville. Kirja soveltuu myös oppikirjaksi ammattikorkeakouluihin, yliopistoihin ja täydennyskoulutukseen. Tekijät: Juha-Matti Junnonen ja Jouko Kankainen. Julkaisija: Rakennustieto Oy. 2020. 180 s. Myynti: Rakennustiedon verkkokauppa https://www.rakennustietokauppa.fi. Hinta: 55,00 €. Julkaisu on saatavana myös e-kirjana. Graffiti – Wraitterin käsikirja kertoo, mitä graffiti on ja miten sitä tehdään. Kirjassa esitellään tarvittavat materiaalit ja välineet sekä valotetaan monin tavoin graffitin tekemisen eri vaiheita suunnittelusta toteutukseen ja dokumentointiin. Johdantona aiheeseen käydään läpi graffitin matkaa 1960-luvun New Yorkista tämän päivän Suomeen. Edustavan läpileikkauksen kotimaisesta graffitista tarjoavat yli 50 suomalaiselta wraitterilta kerätyt piissikuvat ja ajatukset graffitin tekemisestä. Hyvä syväsukellus graffitien värikkääseen maailmaan. Tekijä: Juho Toiskallio. Julkaisija: Kustannusosakeyhtiö Otava/ Moreeni. 2020. 192 s. Myynti: Kirjakaupat. Hinta: 30,00 €. Puutarhurin kirja on runsaasti ja inspiroivasti kuvitettu muhkea tietokirja, joka kokoaa yksiin kansiin jokaisen puutarhakauden tärkeimmät työt ja ajankohtaiset vinkit. Kirja on jaettu kahdeksaan lukuun vuodenkierron mukaan niin, että se soveltuu yhtä hyvin sekä eteläisen että pohjoisen Suomen puutarhojen olosuhteisiin. Jokaisessa kirjan luvussa on myös itse täytettäviä osioita. Niiden myötä Puutarhurin kirja muovautuu kunkin puutarhurin näköiseksi. Omat muistiinpanot auttavat perehtymään puutarhan erityispiirteisiin ja merkitsemään muistiin hyödyllistä tietoa. Kauniisti kuvitettu kirja sopii hyvin myös lahjaksi puutarhakärpäsen puraisemalle. Tekijät: Heidi Haapalahti ja Teija Tuisku. Julkaisija: Readme.fi. 2020. 256 s. Myynti: Readme.fi:n verkkokauppa https://www.readme.fi/. Hinta: 35,00 €. VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 | 65

VYL VIHERALAN TAPAHTUMIA Järjestöpäivä keskittyi tulevaisuuteen Viherympäristöliiton vuosittainen järjestöpäivä pidettiin tänä vuonna verkkotapaamisena 18.9.2020. Päivän aikana käytiin hyviä keskusteluja liiton toiminnasta, sen painopisteistä ja kehitysideoista sekä kuultiin jäsenyhdistysten ajankohtaisista asioista. Pienryhmissä käytyjen keskustelujen teemoina olivat kansainvälisyys, kehittämishankkeet, viheralan tulevaisuus sekä viestintä ja VY-lehti. Järjestöpäivästä saatiin hyvät eväät vuoden 2021 toiminnan suunnitteluun. Tulevan vuoden toiminnassa jatketaan monia jo käynnissä olevia kehittämishankkeita, kuten Kestävä ympäristörakentaminen (KESY), Viheralueiden kunnossapidon yleinen työselostus VKT 2021, maisemarakentamisen FISE-pätevyydet sekä maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistukseen vaikuttaminen. Lisäksi käynnistettäneen Vihervuoden 2022 suunnittelu, hulevesirakenteiden kunnossapitoluokitus -hanke sekä Viheralan historiikki -hanke. Toiminnan painoisteet tarkentuvat vielä loppuvuoden aikana laadittavaan toimintasuunnitelmaan. Tiedossa on siis vauhdikas vuosi 2021! Lahopuuwebinaari lisäsi tietoa lahopuun merkityksestä Viherympäristöliiton lahopuuwebinaarissa 29.9.2020 esiteltiin ja julkistettiin Kaupunkien lahopuuopas -kirja, kuultiin monipuolisesti puheenvuoroja lahopuun merkityksestä ja käyttömahdollisuuksista, aiheeseen liittyvistä tutkimustuloksista sekä kokemuksista eri puolilla Suomea. Tilaisuudessa syntyi hyviä keskusteluja aiheesta sekä uusia ideoita lahopuuteeman edistämiseksi kaupunkiympäristössä. Viheralan tapahtumat liiton nettisivuilla: www.vyl.fi Annina Vuorsalo, toiminnanjohtaja Marketanpuiston ystävät ry:n toiminnanjohtaja Märta Angervuori esitteli syksyn väreissä loistavaa Marketanpuistoa 7.10.2020. Lisää Viherympäristöliitosta www.vyl.fi Toimisto: Viherympäristöliitto ry, Viljatie 4 C, 00700 HELSINKI info@vyl.fi Annina Vuorsalo, toiminnanjohtaja, Viherympäristöliiton yleiset asiat, 040 197 1273, annina.vuorsalo@vyl.fi 66 | VIHERYMPÄRISTÖ 6/20 Essi Mäkinen, järjestösuunnittelija, 040 749 9331, essi.makinen@vyl.fi Tiia Naskali, koordinaattori, tiia.naskali@vyl.fi, 050 438 1860. Jyri Uimonen vihervalvoja-asiat, jyri.uimonen@puutarhaliitto.fi, 040 827 4833.

Ajatonta pohjoismaista muotoilua ja laadukasta valoa Space on moderni, ympärisäteilevä puistovalaisin kaupunkiympäristöihin. Valaisimen valon laatuun ja häikäisemättömyyteen on kiinnitetty erityistä huomiota. Muotokieli on pohjoismainen ja ajaton, minkä ansiosta Space sopii hyvin sekä nykyaikaiseen että vanhaan arkkitehtuuriin. Space soveltuu 3-6 m korkeisiin pylväisiin. Viiden metrin pylväskorkeudella voidaan saavuttaa jopa 32 m pylväsväli. Kysy lisää valaistuksesta ja valaistuksen ohjauksesta. Autamme valitsemaan oikeat valaistusratkaisut kaikkiin ympäristöihin. Oy Nylund-Group Ab | Masalantie 375, 02430 Masala | puh. 010 217 0310 asiakaspalvelu@nylund.fi | www.nylund.fi Focus-Lighting on vuonna 1975 perustettu tanskalainen valaisinvalmistaja, joka valmistaa erittäin laadukkaita, pitkän elinkaaren valaisimia. Yritys käyttää suunnittelussa tunnettuja teollisia muotoilijoita.

Vankkaa osaamista Luonnonkivissä rudus.fi/pihakivet