8 4 / 2020 KRIGSINVALIDEN SOTAINVALIDI Sodassa vammautuneiden tukena 80 vuotta

2 SOTAINVALIDI 4 / 2020 Ajankohtaista 4 Veljesliiton keskustoimisto ja Kunniamerkkipalvelut muuttavat yhden kerroksen ylöspäin. Samalla puhelinnumeroihin tulee muutoksia. 5 Viimeinen Mannerheim-ristin ritari on poissa. Sivut 6-7 100-vuotias sotainvalidi Niilo Ala-Heikkilä kertoo elämästään. Edunvalvonta 8 Lakimies: Saadaanko uudistuksia? 10 -11 Lotta Svärd -järjestön perustamisesta tulee ensi vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Lotat olivat merkittävä apu sotainvalideille alusta alkaen. 12-13 Käsiamputoitu sotainvalidi teki hienon uran valokuvaajana sekä vammaisurheilijana. Teema 14-17 Sota-aikana viihdytysjoukoilla oli tärkeä tehtävä mielialojen ylläpitämisessä. Hyvinvointi 18–19 Mindfulnessin avulla voi harjoitella tietoista läsnäoloa ja rauhoittua itsensä äärelle. 20 Jumalan ja ihmisen välinen yhteys auttaa vaikeissakin ajoissa. Sotainvalidityötä kentällä 21 Heinolan Naisjaoston aktiivinen toimija Anneli Lahtinen Sivut 10–11 Lottien työ sodissamme oli korvaamattoman tärkeää. Kuvassa ilmatorjuntalotta vuonna 1942. Tutustu 100 vuotta täyttävän järjestön historiaan. 22–37 Sotainvalidipiirien omilta sivuilta näet, mitä kentällä tapahtuu. Svenska sidor Sivut 14–17 38–41 Krigsinvaliden Henkilö 42–43 Jukka Paarma on saanut veteraanityöstä uutta näkökulmaa veteraanisukupolven arkeen Kannen kuvana Sotainvalidi-lehden 12/1950 kansi. Viihdytyskiertueet kohottivat mielialoja sota-aikana. Kuvassa Tauno Palo seurueineen lähdössä kiertueelle Sokeainkoululta Helsingissä 2.8.1941. SA-kuva SOTAINVALIDI Sotainvalidi ilmestyy neljästi vuodessa. 80. vuosikerta. Julkaisija: Sotainvalidien Veljesliitto Päätoimittaja: Markku Honkasalo Viestintäpäällikkö: Marja Kivilompolo Tiedotustoimikunta : pj Markku Honkasalo, Juha Laikari, Marja-Liisa Taipale, Marko Hakala, Lasse Lehtinen, Christian Wallin, Matti Ylönen ja Marja Kivilompolo Lehden aineisto ja juttuvihjeet: Sotainvalidi-lehti, Ratamestarin­katu 9 C, 00520 Helsinki, p. 044 524 2243, marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi Painopaikka: Savon Paino Oy Sotainvalidi-lehden alustava aikataulu vuodelle 2021: aineisto ilmestyy 1/2021 29.1. 4.3. 2/2021 14.5. 17.6. 3/2021 27.8. 30.9. 4/2021 29.10. 2.12. Levikki: 11 520 ISSN: 0049-1349 Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 045 788 42 733 tai si-lehti@ sotainvalidit.fi

Pääkirjoitus 3 Poikkeusvuoden päätteeksi Sotainvalidien Veljesliiton 80. toimintavuoden alkuun maaliskuulle osunut koronaepidemia muutti sotainvalidi- ja puolisojäsenten arkea ja myös niitä perinteisiä tapoja, joilla sotainvalidiosastot ja piirit ovat palvelleet jäseniään. Kevään epävarmuudessa tärkeintä oli suojella jäsenten terveyttä, mikä pakotti perumaan lähes kaikki tapahtumat ja tilaisuudet. Huomattava osa liiton tukijäsenistäkin on yli 70-vuotiaita ja katsottiin tuolloin kuuluviksi riskiryhmään. Uusiksi menivät myös sotainvalidipiirien suunnitelmat jäsenille tarkoitetuista Veljesliiton alueellisista 80-vuotisjuhlatilaisuuksista. Erilaisten rajoitusten vuoksi niitä on pystytty järjestämään lähinnä vain sotainvalidien veljeskodeissa ja muissa hoitolaitoksissa pienimuotoisina kahvitilaisuuksina. Juhlavuoden merkeissä kaikkia jäseniä on muistettu erityisellä juhlalehdellä ja kortilla. Osa sotainvalidipiireistä on lähestynyt jäseniä muillakin tavoin ja ottanut yhteyttä esimerkiksi puhelimitse. Arvokkain huomionosoitus sotainvalideille ja heidän 18.8.1940 perustamalleen Veljesliitolle oli tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja rouva Jenni Haukion television välityksellä elokuussa esittämät onnittelut ja kiitokset. Päättymässä olevan koronavuoden kasvavana huolenaiheena on ollut erityisesti jäse- nien kokema yksinäisyys koronaepidemian tuomien rajoitusten ja suositusten keskellä. Vuoden aikana on etsitty ja löydetty uusia tapoja, joilla tässä muuttuneessa arjessa sotainvalidityötä jatketaan, vaikka ei voitaisikaan tavata kasvokkain. Sotainvalidiosastojen ja -piirien tuki- ja toimihenkilöihin sekä veljeskotien neuvontapalvelutyöntekijöihin kannattaa ottaa yhteyttä, jos yksinäisyyden tunne alkaa piinata. Myös fyysinen toimintakyky uhkaa heikentyä, mikäli ulkoiluun ei ole mahdollisuutta ja kuntoutukseen ei uskalleta lähteä. Sotainvalidien veljeskodit ja muutkin kuntoutuslaitokset ovat kiitettävästi monin eri toimenpitein pyrkineet varmistamaan asiakkaidensa turvallisen kuntoutuksen ja hoidon epidemian aikana. Sotainvalidien Veljesliitto, sotainvalidipiirit ja -osastot jatkavat voimavarojensa puitteissa vuonna 2021 toimintaa noin 1 000 sotainvalidijäsenen ja lähes 4 500 puolisojäsenen hyväksi. Liitto tukee ensi vuonna eri maakunnissa tehtävää työtä lähes 600  000 eurolla. Tätäkin merkittävämpi on liiton lähes 3 000 tukijäsenen vapaaehtoistyön osuus. Koronaepidemian jatkuminen tuo epävarmuutta, mitä toimintaa ja millaisia tiilaisuuksia voidaan järjestää sekä luonnollisesti huolia myös omasta ja läheisten terveydestä. Vuotta 2021 ajateltaessa ja suunnitelta- essa on hyvä ottaa kuitenkin lähtökohdaksi presidentti Mauno Koiviston elämänohje: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.” Toivotan teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää sekä lämmintunnelmaista joulunaikaa! Seppo Savolainen pääsihteeri Veljesliiton keskustoimisto ja Kunniamerkkipalvelu ovat suljettuina 24.12.2020–3.1.2021. Toivotamme jäsenistölle, lukijoille ja tukijoille hyvää itsenäisyyspäivää, rauhallista joulua ja iloa vuoteen 2021! Pixabay

4 Ajankohtaista Veljesliiton keskustoimisto muuttaa – puhelinnumerot vaihtuvat Aivoinvalidien vuosikokous Joulukuun 9. päivästä lähtien Sotainvalidien Veljesliiton keskustoimisto sekä Kunniamerkkipalvelu muuttavat nykyisistä tiloistaan yhtä kerrosta ylemmäs. Toimisto sijaitsee siis yhä Itä-Pasilassa entisessä osoitteessa Ratamestarinkatu 9 c, 00520 Helsinki, mutta kerroksessa 3, yhdessä muiden veteraanijärjestöjen kanssa. Muuton yhteydessä luovumme lankapuhelimista ja 09-alkuisista numeroista. Jatkossa, 9.12. lähtien keskustoimiston ja Kunniamerkkipalvelun numerot ovat: Sotainvalidien Aivoinvalidit ry:n myöhäinen vuosikokous pidetään Helsingissä 18. joulukuuta 2020 joululounaan merkeissä ravintola Casa Maressa os.Gyldenintie 6, 00200 Helsinki. Pääsihteeri, lakimies / Seppo Savolainen: p. 040 594 6090 Johdon sihteeri, vaihde / Pirjo Hämäläinen: p. 045 788 42 733 Viestintä / Marja Kivilompolo: p. 044 524 2243 Kunniamerkkipalvelu / Silja Myllyniemi: p. 045 788 42731 Kunniamerkkipalvelu / Paula Hermansson: p. 045 788 42732 Sotainvalidipiirit Helsinki ja Uusimaa / Satu Jelkälä-Blomqvist: p. 040 825 6695 Ilmoita tulostasi viikkoa ennen. Tervetuloa! Seppo Kanerva puheenjohtaja Liiton nettisivuilla osoitteesta www.sotainvalidit.fi löytyy tieto mahdollisista koronaepidemian aiheuttamista muutoksista keskustoimiston ja Kunniamerkkipalvelun aukioloajoissa. Kunnioitamme SOTIEMME NAISIA Kuvan merkistä on myynnissä kaksi sarjaa, numeroitu ja numeroimaton. JATKAMME VETERAANITYÖTÄ VIIMEISEEN MIEHEEN JA NAISEEN OMALLA MERKILLÄ OSTAMALLA SOTIEMME NAISET -MERKIN OSOITAT KUNNIOITUSTA NÄILLE ROHKEILLE NAISILLE SEKÄ TUET HEITÄ JA VETERAANEJA. Numeroitu Sotiemme Naiset -rintamerkki 105,00 euroa Ostamalla tämän merkin lahjoitat kaksi virkistyskäyntiä, jotka mahdollistavat ulkoilun, kahvituokion tai kauppakäynnin Numeroimaton Sotiemme Naiset -rintamerkki 65,00 euroa Ostamalla tämän merkin lahjoitat siivouksen tai ikkunanpesun. TILAA SOTIEMME NAISET -MERKKI OSOITTEESTA veteraanit.fi tai soita (09) 678 430 Kiitos, KUN ARVOSTAT. Margaretha Mannerheim Sotiemme Naiset -merkin suojelijaksi Sotiemme Veteraanit I Sotiemme Naiset -keräyksellä oli kunnia luovuttaa uudesta Sotiemme Naiset -logosta tehty rintamerkki numero 2 Margaretha Mannerheimille. Rintamerkki luovutettiin Margarethalle Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä 4.6.2020. Margaretha esitti tuolloin toivomuksen, että häntä kutsuttaisiin veteraanipiireissä tuttavallisemmin, Meta-nimellä. Rintamerkin luovutuksen yhteydessä Metaa pyydettiin Sotiemme Naiset -merkin suojelijaksi ja hän lupautui tärkeäksi pitämäänsä tehtävään. - Meille suomalaisille on valtava ilo ja rikkaus, että veteraanien jälkeen saamme jatkaa huolenpitoa myös heidän leskistään ja puolisoistaan. Heidän kauttaan yhteinen tarinamme, Suomen tarina, saa jatkoa. Kuten nimestäkin voi arvata, ovat Suomen veteraanit perheineen lähellä marsalkka Mannerheimin veljen lapsenlapsenlapsen sydäntä. - Tämä on valtava kunnia, mutta myös henkilökohtainen ilo siitä, että lesket ja puolisot jatkavat veteraanien tarinaa. Isäni kanssakin olimme pohtineet, millainen Suomi meillä olisi sen jälkeen, kun viimeinenkin veteraani olisi poissa, Meta kertoi. - Olimme molemmat sitä mieltä, että ollakseen voimakas ja voidakseen katsoa tulevai- suuteen hyvällä itsetunnolla, tarvitsee kansakunta yhteisen tarinan. Mielestäni veteraanimme ovat se meidän yhteinen tarinamme. Veteraaniemme läsnäolo on niin perustavaa laatua oleva ja olennainen osa suomalaista identiteettiä ja henkilökohtaista sielunmaisemaani, summasi Meta luovutustilaisuuden lopuksi mietteitään. Sotiemme Naiset -rintamerkin ensimmäinen kappale luovutettiin Kaatuneitten muistopäivänä, 17.5.2020 rouva Jenni Haukiolle kiitoksena veteraaniasian puolestapuhumisesta. Ariela Säkkinen

Ajankohtaista Muistamme Sotainvalidi Tuomas Gerdt *28.5.1922 † 1.11.2020 Pyhäinpäivän kynttilämeri valaisi vielä hautausmaita, kun saatiin viesti viimeisen Mannerheim-ristin ritarin matkan päättymisestä sunnuntaina 1. marraskuuta. Muistamme Sotainvalidi Sakari Lipponen *13.4.1924 † 5.9.2020 Asessori, aluejohtaja Sakari Lipponen kuoli 5.9. hoitokoti Saarenvireessä Torniossa 96-vuotiaana. Hän oli syntynyt Simossa Kallion saaressa, jossa oli sahayhdyskunta, jonka sahaa johti Lipposen isä. Lapsuuden perheeseen kuului yksi tytär ja seitsemän veljestä, 5 Tuomas Gerdtin elämänkaari kesti runsaat 98 vuotta syntymäpitäjästä Heinävedeltä ja nuoruusvuosien kotipitäjästä Rantasalmelta alkaen. Sotien jälkeen Tuomas toimi metsäteollisuuden palveluksessa vuosikymmenet, mm. Kaukaan tehtaiden konttoripäällikkönä Lappeenrannassa vuosina 1971–1987. Hän oli työtovereiden ja tehtaan johdon suuresti arvostama “kaukaalainen”. Eläkepäivien viimeiset vuodet Tuomas asui hyvässä hoidossa Oulunkylän Kuntoutussairaalassa, lähellä lapsiaan, Ollia ja Anittaa. Iloa isoisällä oli lastenlapsista jo neljännessä polvessa. Tuomas Gerdt oli monet vuosikymmenet Sotainvalidien Veljesliiton Lappeenrannan seudun osaston jäsen. Hänen lähellään saattoi aidosti kokea, mitkä olivat niitä elämän arvoja, joiden varassa veteraanisukupolvi jaksoi. Tuomas kertoi, että jo lapsuudenkodissa ja Rantasalmen sotilaspojissa oli oikeaa maanpuolustushenkeä.  Hänen omat vaiheensa ja haavoittumisensa sotatiellä olivat opettaneet hänelle, kuinka tärkeää toisista välittäminen on. Veljeä ei jätetä. Hän kertoi myös, kuinka kädet menivät usein ristiin. Kun miehiä oli vaikeaa lähettää vaaraan, saattoi hän rohkaista heitä toivottamalla Jumalan varjelusta. Tällaisia esikuvia tarvittiin ja tarvitaan yhä. Erityisen tärkeitä Tuomakselle olivat aseveljien kohtalot. Lappeenrannan suurella sankarihautausmaalla on voitu tunnistaa joitakin Siiranmäen taisteluissa kesällä 1944 kaatunei- ta ja aikanaan tunnistamattomina haudattuja sankarivainajia. Tämä kirvoitti Tuomaksen kertomaan näistä taisteluista ja aseveljistään kartan äärellä. Oli mieliinpainuvaa saada olla tällaisessa hetkessä ritarin kotona.  Tuomas osallistui uutterasti sotainvalidien ja veteraanien moniin tilaisuuksiin vielä Lea-puolison kuoltua lähes 70 yhteisen avioliittovuoden jälkeen. Silloin tällöin oli meillä osaston tukijäsenillä kunnia toimia autonkuljettajana. Sankarihautausmaalla kesäisin järjestetyissä Iltahuuto-tilaisuuksissa hän oli aina mukana. Joskus hänet tapasi sotainvalidien ja -veteraanien keräyslipas käsissään jossakin Lappeenrannan marketissa.  Tuomas oli vaatimaton, mutta huomaavainen herrasmies. Hän ei halunnut tehdä itsestään numeroa. Hän halusi olla kuin kuka tahansa sotainvalidi tai veteraani. Hän oli meille kaikille osaston jäsenille ja toimijoille hyvä ystävä. Tuomas on allekirjoittanut tämän sotainvalidien ja veteraanien henkisen ja hengellisen perinnön: Vaikeistakin ajoista selvitään, jos meillä on keskinäinen yhteys ja luottamus Jumalan johdatukseen kaikissa vaiheissamme. Hyvää matkaa siihen kotiin ja isänmaahan, mistä meidän enää ei tarvitse luopua! joista kuusi lähti sotaan ja yksi kaatui talvisodassa. Sakari Lipponen lähti vapaaehtoisena jatkosotaan 17-vuotiaana kesällä 1941. Hän menetti jalkansa haavoituttuaan heinäkuussa 1944 Karjalan kannaksella. Elämäntyönsä Sakari Lipponen teki Oy Matkahuolto Ab:n palveluksessa. Sodan jälkeen hän oli rakentamassa alueelle toimivaa linjaliikennejärjestelmää ensin Kemin linja-autoaseman johtajana ja myöhemmin Pohjois-Suomen alueen aluejohtajana. Työura Matkahuollossa kesti 40 vuotta. Sakari Lipposella oli lukuisia luottamustehtäviä. Hän toimi myös Kemin kaupungin kauppaoppilaitoksen johtokunnassa, Veteraaniasiain johtokunnassa sekä Tutkijalautakunnassa. Kemin Vanhainkotisäätiössä hän oli sekä hallituksen että hallintoneuvoston puheenjohtajana. Työ sotainvalidien hyväksi oli Sakari Lipposelle sydämen asia. Hän oli mm. Veljesliiton hallituksen jäsen sekä Lapin piirin hallituksen ja Amputoidut ry:n varapuheenjohtaja. Sotainvalidien Kemin paikallisosastoa Lipponen johti yli 20 vuotta. Toiminta sotainvalideissa sai Sakari Lipposen tuomaan Suomeen vuonna 1952 uuden urheilumuodon: istumalentopallon, jota hän pelasi ”Ränttäkäpäliksi” nimetyssä kaveriporukassa viikottain vielä 90-vuotiaanakin. Lipponen toimi Kemin Huoltosäätiön toi- minnanjohtajana koko sen toiminnan ajan, lähes 50 vuotta. Säätiö perustettiin heti sotien jälkeen ja sen varoilla avustettiin paikallisia sotainvalideja ja heidän perheitään. Sakari Lipponen oli Meri-Kemin rotariklubin perustajia ja kunniajäsen. Klubin presidenttinä hän toimi 1978–1979. Nuoremmille jäsenille hän oli esimerkki järjestön periaatteista: totuus, oikeudenmukaisuus, hyvä tahto, ystävyys ja yleinen etu kaikissa toimissa. Perhe oli Sakari Lipposta lähellä. Puoliso Valman kuolema vuonna 2012 päätti yli 60 vuotta kestäneen avioliiton. Suuren perheen lapsena hän nautti puuhaamisesta omien lastensa lisäksi erityisesti lastenlasten ja lastenlastenlasten kanssa. Hänen ”testamenttinsa” perheelle oli: eläkää sovussa ja rakkaudessa keskenänne. Yksi hänen pojistaan, Martti Lipponen, oli merkittävässä roolissa Vantaan apulaiskaupunginjohtajana, kun Kauniala siirtyi lopullisesti Vantaan omistukseen. Tasavallan presidentti myönsi Sakari Lipposelle asessorin arvon. Hänelle myönnettiin sodan ja rauhan ajan ansioista mm. kolme Vapaudenristiä, Suomen Leijonan ritarimerkki, Vapaudenmitali sekä Sotainvalidien ansioristi. Sotainvalidien Veljesliiton  Lappeenrannan seudun osaston puolesta Jorma Taipale Jukka Knuuttila Heikki Lääkkölä Kirjoittaja on Sakari Lipposen rotariveli

6 100 vuoteen mahtuu paljon hyvää elämää ja muistoja Oriveden lähellä Naappilassa isojen puiden keskellä on talo, jonka isäntä ottaa vieraat lämmöllä vastaan. Joulukuun 8. päivä komeat 100 vuotta täyttävä sotainvalidi Niilo Ala-Heikkilä muistaa tarkoin elämänsä varrella vastaan tulleet asiat ja kohtalot. Vaivattomasti hän liikkuu 100 vuoden matkalla 5-vuotiaan pojan muistoista rauhan tuloon ja nyt erikoiseen korona-aikaan. Niilo Ala-Heikkilä oli kolmesta veljeksestä nuorin ja äidin silmäterä. Syynä hän pitää lapsuuden sairastelua. - Muistan sen hyvin. Olin 5-vuotias ja paljon sängyssä, sillä minulla oli hinkuyskä enkä päässyt juurikaan liikkumaan. Asuimme silloin vielä kylällä ja siihen aikaan ihmiset kulkivat paljon toistensa luona. Meillä kävi mummoja, jotka tulivat katsomaan minua ja sanoivat ”ei tuo tuosta enää ikinä nouse”. Sillä tavoin sanoivat 5-vuotiaalle lapselle. Se on jäänyt mieleen, Niilo sanoo kotonaan olohuoneessa, jossa ovat myös hänelle tuttu ystävä, Oriveden entisen osaston puheenjohtaja Pertti Päivärinta sekä hänen tyttärensä Sinikka Ala-Heikkilä-Syväsen mies Markku Syvänen. lentokoneiden ja tykistön melu, ettei kaverin puhetta tahtonut kuulla vaikka hän seisoi vieressä, Niilo Ala-Heikkilä muistelee haavoittumishetkeään. Hän haavoittui selkään mutta pystyi kuitenkin itse kävelemään ja etsimään JSP:tä. - Kysyin tietä kaverilta ja ihmettelin, kun selkää niin kuumotti, mutta sehän oli jo ihan punaisena verestä. Lapsuus meni leikkien ja töitä tehden Vuonna 1931 perhe muutti Koivuniemen kylästä nykyiselle paikalle Naappilaan. Niilo kertoo lapsuuden menneen juosten, leikkien sekä tietysti maatalon töissä auttaen jo varhaisista vuosista lähtien. - Meillä oli läheisessä mäessä paikka, jossa hypittiin, olimme seiväshyppyä, heitimme keihästä ja mitä kaikkea. Oman kylän kloppeja oli paljon. Arkipäivät täyttyivät koulusta sekä lasten leikeistä ja työtä tehtiin paljon. Mutta sunnuntaisin oli kaikkien jätettävä työnteko ja pidettävä lepopäivä. - Pyhänä saimme tehdä omia hommia, hyppiä ja touhuta. Se oli äidille ja isälle tärkeää, että pyhät pidetään pyhinä. Nuorella pojalla ei ollut tulevaisuuden suhteen tarkempia suunnitelmia vaan odotettavissa oli, että kotitila pitää kiireisenä. Niilon isoveljet liittyivät suojeluskuntaan, mutta hän itse ei asiasta heti innostunut ja sitten syttyikin jo sota. - Olin varusmiespalveluksessa Riihimäellä ja sieltä meidät vietiin keväällä Sääminkiin, Tyrjän rykmenttiin, kuuluisaan JR7:ään. Ajan ennen jatkosodan syttymistä käytimme linnoitustöiden tekemiseen. Lopulta sota syttyi, mikä tuntui olleen kaikille selvää, oikeastaan vain ajan kysymys. Pitkään ei Niilo Ala-Heikkilä ehtinyt rintamalla taisteluissa olla, sillä kun sota-ajan palvelusaika alkoi 10. kesäkuuta 1941, haavoittui nuori kiväärimies reilun kuukauden kuluttua Tyrjän kylässä. - Venäläiset olivat tehneet ison linnoituksen, josta osa meistä yritti mennä eteenpäin ja toiset jäivät vahtiin. Sitten alkoi niin kova Niilo pitää huolta kunnostaan pysymällä liikeessä. Kävelyt pihalla ovat osa arkea. Puoliso Rauni ja oma perhe ovat olleet Niilolle rakkaimpia asioita elämässä. Veljesliiton lahja 100-vuotiaille sotainvalideille lämmittää nyt myös Niilon hartioita. Sirpale kulkee mukana Niilo pääsi hoitoon ja toipui, mutta sirpaletta ei saatu pois vaan se on yhä hänellä selkäpuolella. - Sirpale meni vinottain lavan yläpäästä ja siellä välissä se nytkin on. Silloin kun sirpale lähti liikkeelle, niin se tuntui, mutta nyt ei oikeastaan muuta kuin että en voi käteen nojata pitkää aikaa, Niilo kertoo vammastaan. Haavoittumisen vuoksi hänen vasen kätensä ei enää toiminut kunnolla, joten häntä ei laitettu enää rintamalle vaan hän siirtyi henkilötäydennyskeskukseen ja sotilaspoliisina toimi useassa eri paikassa. Mieleen on jäänyt Elisenvaarassa sijainnut tärkeä juna-asema, jossa heidän tehtävänsä oli puolustaa asemaa ja pitää yllä järjestystä, sillä asema oli usein vihollisen pommitusten kohteena. - Elisenvaara oli iso risteyskohta. Sieltä meni junia Äänisenlinnaan ja Kannakselle, Länsi-Suomeen ja Savonlinnaan. Kannakselta tuotiin siviiliväestöä pois ja Ääniseltä

7 Niilo Ala-Heikkilä on saanut Oriveden yhteyshenkilöstä Pertti Päivärinnasta itselleen luottomiehen tilaisuuksiin ja juttukaveriksi. tuotiin sotilaita Kannakselle. Meitä oli 6—7 miestä ja kaksi poliisia, tarkistimme henkilöllisyystodistuksia ja vartioimme asemaa. Siviilien kohtalo surettaa Traagisimman iskun venäläiset tekivät juhannuksena vuonna 1944, jolloin pommituksessa kuoli noin 130 siviiliä, lottaa ja sotilaita. - Se oli ilkeintä, kun siinä oli niin paljon lapsia ja vanhuksia. Asema tuhoutui kokonaan. Minut oli käsketty tarkistamaan vähän matkan päässä ollut rakennus, jossa oli vankeja: suomalaisia, linjasta lähteneitä sotilaita. Lähdin viisi minuuttia ennen pommikoneiden tuloa, Niilo kertoo. Kun hän lopulta pääsi paikalle, ei vankeja näkynyt missään, sillä ilmanpaine oli aukaissut ovet eikä vankeja enää saatu kiinni. Pommituksen uhreja auttamaan tuli pian JSP, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Pian tuhoutunut asema jäi venäläisille ja Niilon matka jatkui Ouluun vahtimaan saksalaisten viinavaunuja, sitten Hankoon ja lopulta tyhjentämään suomalaisten taloja Porkkalaan, joka rauhanehtojen mukaisesti vuokrattiin Neuvostoliitolle. - Niissä hommissa saatiin kunnon haukkumiset. Ei se tietysti mukavaa ollut, mutta emme voineet oikein sanoa mitään muuta kuin, että tämä on nyt tyhjennettävä ja lähdettävä. Viimeinen komennus vei Niilon Helsinkiin katupartioon tekemään pääasiassa järjestyksenvalvontaa. Niilo muistaa, että sodassa vammautuneita ja sodan kokeneita näkyi Helsingin katukuvassa. Lopulta Niilo sai tarpeekseen kävelemisestä ja ehdotti komppanian päällikölle, josko olisi hänen aikansa jo palata kotiin. Ja niin Niilo Ala-Heikkilä pääsi takaisin siviiliin marraskuussa 1944. Oma rakas löytyi kotoa Niilolla oli kotiin palatessaan edessään iloinen yllätys, sillä hän tapasi tulevan vaimonsa, Raunin. - Hän oli Karjalan evakko ja täällä odottamassa kun minä tulin. Hänet oli asutettu tänne, tuossa viereisessä pihatalossa he asuivat, Niilo kertoo hymyillen. Niilo oli uudesta käänteestä hyvillään, sillä hänelle karjalaiset olivat tuttuja Kannakselta, mutta monet kyläläiset suhtautuivat heihin nuivasti, kuten tuohon aikaan valitettavan yleistä oli. - Kyläläiset eivät oikein tykänneet, sillä minun olisi ilmeisesti pitänyt ottaa hämäläinen vaimo, mutta näin kävi. Rauni oli hyvä vaimo, kasvanut maatilalla ja oli kova tekemään töitä, Niilo kertoo jo toistakymmentä vuotta sitten kuolleesta puolisostaan. Heille syntyi kaksi tytärtä, joista toinen, Salme Ala-Heikkilä asuu Oulussa ja toinen Niilon naapurissa. Rauni piti yhteyttä alueella asuviin muihin karjalaisiin ja elämä oli hyvää. Rauni halusi autokouluun ja Niilo lupasi, että jos puoliso saa ajokortin, hän kyllä hankkii auton. Niin kävi ja jatkossa Niilon paikka oli lähinnä apumiehen puolella, sillä Rauni piti suuresti ajamisesta. Kun Niilo ja Rauni luopuivat maatilasta ja antoivat sen toiselle tyttärelleen, heille jäi runsaasti aikaa matkustella. - Kävimme paljon ulkomaillakin, muun muassa Espanjassa ja Balkanilla. Joskus meitä oli useampia ja menimme linja-autolla Vaasasta Uumajaan ja sieltä Lofooteille. He osallistuivat aktiivisesti paikallisten sotaveteraanien ja sotainvalidien toimintaan ja Niilo kuului pitkään vuonna 2018 purkautuneen Oriveden osaston johtokuntaan. Sotainvalidien kuvioissa hän on tutustunut Pertti Päivärintaan, joka toimii alueella yhdyshenkilönä. Pertin kanssa hän on osallistu- nut aktiivisesti eri tilaisuuksiin, edustanut sotainvalideja ja veteraaneja ja saanut Pertistä hyvän ystävän. - Pertin kanssa on helppo kulkea, Niilo kiittelee. 100 vuotta täyttävä Niilo on pysynyt hyvässä kunnossa ja on hoitanut itse mm. takkapuut pirttiin vielä viime vuonna. Vieressä asuva tytär perheineen on isona apuna ja kunnan puolesta käy kotihoito kahdesti päivässä. Erityisen paljon Niilo odottaa hoitajaa, jonka käynti kestää tunnin ja jonka kanssa hän käy aina ulkona pihalla kävelemässä. - Kyllähän heitä enemmänkin saisi käydä, seuraa pitämässä, Niilo toteaa. Rakkaimmat muistot liittyvät perheeseen Korona on vähentänyt vierailijoiden määrää huomattavasti ja virkeä, maailman menoa tarkasti seuraava mies kaipaisi lisää puhekavereita. Tuttu paikka on myös Tampereella sijaitseva Tammenlehväkeskus, jossa Niilo käy säännöllisesti kuntoutumassa. Pitkässä elämässä ehtii kokea paljon ja matkan varrella kohdata satoja ihmisiä. Sota-aika kokemuksineen ei onneksi ole jäänyt Niilo Ala-Heikkilän mieleen vaivaamaan. Hän iloitsee siitä, että löysi vaimonsa Raunin ja he perustivat oman perheensä. Mitään katumisen aihetta hän ei äkkiseltään elämästään keksi, mikä on varmasti vain hyvä asia. Entä mitä hän toivoisi nuorempien sukupolvien oppivan hänen ikäpolveltaan? - Kuhan eivät mitään sen pahemmin tekisi vaan kaikki menisi heillä paremmin. Marja Kivilompolo

8 Edunvalvonta Saadaanko uudistuksia? Valtion veteraanimäärärahat, vuoden 2021 esitys ja vuoden 2020 talousarvio Eduskunnan käsiteltävänä oleva hallituksen esitys valtion vuoden 2021 talousarvioksi ei lupaa uudistuksia sotainvalidien korvauksiin tai veteraanietuuksiin. Sotilasvammakorvauksiin on tulossa ainoastaan 0,5 prosentin suuruinen indeksitarkistus. Eduskunta voi kuitenkin talousarviota käsitellessään vielä tehdä muutoksia siihen. Sotainvalidien Veljesliiton ja veteraanijärjestöjen yhteisenä tavoitteena on Kansaneläkelaitoksen maksaman rintamalisän korottaminen. Viime vuoden lopulla eduskuntaryhmät sopivat sen korottamisesta 125 euroon kuukaudessa 1.4.2020 lukien. Verovapaana etuutena korotus tuli kokonaisuudessaan rintamasotilas- ja rintamapalvelustunnuksen omaavien sotainvalidien ja veteraanien käyttöön. Puoliso- ja leskikuntoutusta halutaan laajentaa Valtion korvaama sotainvalidien puolisoiden ja leskien kuntoutus laajeni tämän vuoden alussa koskemaan kaikkia vähintään 30 prosentin haitta-asteen sotainvalidien aviopuolisoita ja leskiä. Siihen on varattu 2,5 milj. euron määräraha. Talousarvioesityksen mukaan ensi vuoden määräraha supistuisi ja olisi 2,08 milj. euroa. Veljesliitto on esittänyt määrärahan säilyttämistä vuonna 2021 nykyisen suuruisena, mikä mahdollistaisi kuntoutuksen piirissä olevan joukon laajentamisen. Tavoitteena on, että jatkossa myös 10–25 prosentin sotainvalidien puolisot ja lesket voisivat saada kuntoutusta. Veljesliitto on esittänyt tämän uudistuksen toteuttamista Rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnalle samoin kuin lausunnossaan eduskunnan kunta- ja terveysjaostolle. Asiassa on vedottu myös eduskuntaryhmien sotainvalidiasioiden yhteyshenkilöihin. Määrärahat supistuvat Seppo Savolainen pääsihteeri Pixabay Veteraanijoukon poistuma pienentää korvauksiin ja eläkkeisiin tarvittavaa rahamäärää. Mitään leikkauksia tai heikennyksiä ei valtion vuoden 2021 talousarvioesitykseen kuitenkaan sisälly. Sotilasvammakorvauksen saajista enemmistö on jo asevelvollisina loukkaantuneita. Samasta määrärahasta maksetaan myös sotainvalidien leskien huoltoeläkkeet. 2021 2020 Rintamalisät 9 900 000 € 12 000 000 € Sotilasvammakorvaukset 48 600 000 € 62 000 000 € Korvaus sotainvalidien hoitolait. + neuvontapalvelu 16 000 000 € 25 000 000 € Puolisokuntoutus 2 080 000 € 2 500 000 € Veteraanikuntoutus 30 400 000 € 38 000 000 € Veteraanien kotiin vietävät palvelut 132 020 000 € 179 600 000 €

9 Sotainvalidi Alvar Sandström ensimmäisten joukossa Paraurheilun Kunniagalleriaan Suomen Paralympiakomitea julkisti kansainvälisenä vammaisten päivänä 3.12. Paraurheilun Kunniagallerian ensimmäiset henkilövalinnat. Kunniagalleriaan valittiin kymmenen henkilöä, jotka ovat joko itse meritoituneet vammaisurheilijoina tai olleet vahvasti vaikuttamassa suomalaisen vammaisurheilun kehitykseen taustahahmoina. Yksi Kunniagalleriaan valituista henkilöistä on Sotainvalidien Urheiluliiton perustajajäsen ja pitkäaikainen puheenjohtaja, vuonna 2006 edesmennyt Alvar Sandström. Kirkkonummelaislähtöinen Sandström oli urheilumies henkeen ja vereen jo nuoresta pitäen. Hän muutti Helsinkiin opiskelemaan Svenska lyceumiin ja pelasi pääkaupungissa jalkapalloa sekä harrasti yleisurheilua. Ylioppilaaksi Sandström kirjoitti vuonna 1945. Siinä vaiheessa hän oli jo sotainvalidi. Hän astui polkumiinaan Syvärillä keväällä 1942 ja oikea jalka jouduttiin amputoimaan säärestä alaspäin. Vamma ei ollut este urheilulle Jalkapallon pelaaminen jäi luonnollisista syistä, mutta urheilu ja liikunta pysyivät mukana Sandströmin elämässä vähintään yhtä vahvana kuin ennen sotaa. Kun ensimmäiset viralliset sotainvalidien urheilukilpailut järjestettiin Oulussa 1946, Sandström oli mukana. – Osallistuin tuhannen metrin kävelyyn ja 10 kilometrin pyöräilyyn. Pyöräilyssä pääsin hopealle, rinnan mitan hävisin voittajalle, mutta kävelyn voitin. Meitä oli siellä melkein 500 osanottajaa, ja en tiedä muista, mutta minä kun pääsin sieltä kotiin, niin minulla oli iso lohi toisessa kainalossa ja teemakkara toisessa. Se on jäänyt mieleen, Sandström muisteli Ylen haastattelussa. Sotainvalidien Veljesliiton alaisuuteen perustettiin urheilutoimikunta vuonna 1945. Sandström tuli valituksi urheilutoimi- hin Listiin Syltin saarelle. Tästä alkoi yhteistyö, jonka seurauksena suomalaisurheilijoita osallistui menestyksekkäästi useisiin Saksassa järjestettyihin kisoihin ja myös saksalaisvieraita kävi Suomen kisoissa. Pohjoismainen vammaisurheilutoimikunta perustettiin Tanskassa vuonna 1969 ja virallisempi pohjoismainen järjestö Nordiska Handikappidrottsförbundet (NordHIF) Islannin Reykjavikissa 1976. Sandström oli Suomen edustaja NordHIFin hallituksessa vuosina 1981–1988 ja järjestön puheenjohtaja vuosina 1985–1986. kuntaan vuonna 1951, ja kun aika oli kypsä Sotainvalidien Urheiluliiton perustamiselle vuonna 1960, oli Sandström mukana liiton ensimmäisessä johtokunnassa. Urheiluliiton puheenjohtajana hän toimi vuodesta 1978 aina liiton lopettamiseen asti vuonna 2001. Kansainvälisiä yhteyksiä Sotainvalidien Veljesliiton hallitukseen vuodet 1959–1977 kuulunut ja sen jälkeen mm. liiton Helsingin piirin toiminnanjohtajana työskennellyt Sandström oli moneen suuntaan verkostoitunut. Hän oli vahva linkki paitsi Sotainvalidien Urheiluliiton ja Sotainvalidien Veljesliiton välillä myös kansainvälisiin piireihin päin. Suomen ja ruotsin lisäksi Sandström puhui hyvää englantia ja saksaa, ja loikin tiiviit yhteydet molempiin maihin. Vuonna 1952 Sandström lähti yhdessä Harri Kivikosken ja Roland Wiikin kanssa tutustumaan Saksan vammaisurheilun mestaruuskilpailui- Sotainvalidien Urheiluliitto - aktiivinen toimija loppuun asti Sotainvalidien Urheiluliitto oli perustajajäsen kansainvälisessä vammaisurheilujärjestö ISODissa (International Sport Organisation of the Disabled), joka perustettiin Pariisissa vuonna 1964. Sotainvalidien Urheiluliitto luovutti jäsenyytensä ISODissa Suomen Invalidien Urheiluliitolle 1980-luvun lopussa, kun ikääntyneiden sotainvalidien osuus kansainvälisessä vammaisurheilussa oli kutistunut. Samalla ISOD myönsi Sotainvalidien Urheiluliitolle kunniajäsenyyden, jota Sandström oli vastaanottamassa Kanadan Ottawassa vuonna 1989. Sandström oli perustamassa Amputoidut ry:tä ja amputoiduille sotainvalideille suunnattua kuntoutuslaitosta Helsingin Kaskisaareen vuonna 1957. Urheilulla ja liikunnalla oli iso rooli Kaskisaaren toiminnassa. Keskuksen kuntoutusjohtajaa Veikko Allista pidetään mm. suomalaisen istumalentopalloilun isänä. Sandström oli mukana Kaskisaaren isännistössä alusta saakka aina vuoteen 1990 asti. Lauri Jaakkola Suomen Paralympiakomitea Paraurheilun Kunniagalleriaan valitut henkilöt Alvar Sandström – sotainvalidien urheilun edistäjä Kirsti Pennanen – menestynein näkövammainen naisurheilija paralympialaisissa, nelinkertainen maastohiihdon paralympiakultamitalisti Ilkka Vass – sydän- ja keuhkosiirrokkaiden kotimaisen ja eurooppalaisen järjestön perustajajäsen sekä elinsiirtourheilun ja -liikunnan edistäjä Veikko Puputti – viisinkertainen jääratakelkkailun paralympiakultamitalisti ja paraurheilun monipuolinen edistäjä Pertti Sankilampi – maastohiihdon seitsenkertainen paralympiakultamitalisti, vertaistuki ja esikuva etenkin amputoiduille suomalaisurheilijoille Eija Kangas-Virtanen – kehitysvammaisten urheilun ja liikunnan edistäjä, Special Olympics -toiminnan äiti Suomessa Pekka Kujala – menestynein näkövammainen suomalaisurheilija paralympialaisissa, nelinkertainen yleisurheilun heittolajien paralympiakultamitalisti Jouko Grip – menestynein suomalainen paralympiaurheilija, 12-kertainen maasto- ja ampumahiihdon sekä yleisurheilun paralympiakultamitalisti Arvo Karvinen – suomalaisen näkövammaisurheilun isä ja edistäjä sotien jälkeisinä vuosikymmeninä Tanja Kari – menestynein suomalainen naisurheilija paralympialaisissa, maastohiihdon 12-kertainen paralympiakultamitalisti

10 Lotta Svärdin historia 100 vuotta lottien toimintaa Lotta Svärd -järjestön perustamisesta tulee ensi vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Lotat ovat olleet alusta alkaen merkittävä apu sodassa vammautuneille ja heidän perheilleen. Alusta alkaen, elokuussa 1919 perustetun Lottajärjestön huoltotyön yksi tärkeimmistä kohteista oli vuoden 1918 sodan invalidit. Lotat tukivat rahallisesti Kyyhkylän ja Suitian invalidikoteja. Aineellisen avun lisäksi edellä mainituissa hoito- ja kuntoutuslaitoksissa oli jatkuvasti lottia tekemässä talkootyötä. Lotat myös myivät vuodesta 1922 alkaen ahkerasti ns. valkoista kukkaa, jonka myyntituotoilla avustettiin Vapaussodan invalideja.    Talvisodan sotainvalidit  Lotta Svärd -järjestön jäsenet olivat monin tavoin mukana sotainvalidityössä jo talvisodan aikana. Ennen sotaa ja sodan aikana perustettiin 44 kenttäsairaalaa, joista kahdeksan oli lottien perustamaa. Kaikissa kenttäsairaaloissa työskenteli lääkintälottia ja muita lottia kansliatehtävissä. Lääkintälotat hoitivat kenttäsairaaloissa mitä erilaisimpia tehtäviä potilaiden kirjeiden kirjoittamisesta, vaatteiden pesemisestä aina haavoihinsa menehtyneistä huolehtimiseen. Lottien paikallisosastot toimivat jo talvisodan aikana myös ensimmäisenä sotainvalidihuollon vapaaehtoisena kenttäverkostona. Välirauhan aikana tuli sotainvalidityöhön mukaan useita järjestöjä, jotka pystyivät kyllä tehokkaasti hankkimaan tarvittavia varoja, mutta kykenivät huonosti yksilölliseen huoltotyöhön. Lotta Svärd -yhdistyksen koko maan kattava kenttäorganisaatio sen sijaan soveltui hyvin tällaiseen sotainvalidihuoltoon. Ensimmäisenä Lotta Svärdin puoleen kääntyi SPR oman sotainvalidihuoltotyönsä järjestämiseksi. Se pyysi jokaista lottaosastoa nimeämään yhdyslotan sotainvalidien ja SPR:n invalidikanslian välille. Yhdyslotan tehtäviin kuului antaa tietoja paikkakunnan apua tarvitsevista sotainvalideista sekä auttaa sotainvalideja avustusanomusten laatimisessa ja hakemuksen tueksi tarvittavien tietojen hankkimisessa. Talvisodan jälkeen lottajärjestö ryhtyi perustamaan yhdessä Suomen Punaisen Ristin kanssa invalidikoteja sodassa vammautuneille. Invalidikodeissa tarjottiin varattomille sotainvalideille asianmukaista hoitoa ja mahdollisuus tehdä työtä kunkin yksilöllisen ja oman toimintakyvyn puitteissa.   Invalidikotien ylläpitämisen lisäksi lottajärjestön paikallisosastoissa tehtiin aktiivisesti työtä sotainvalidien ja heidän omaistensa hyväksi. Tavoitteena oli, että kaikki invalidiperheet saataisiin huolenpidon piiriin kummiperheinä tai kummilapsina. Monin paikoin kyläosastojen omista kummilapsista Turun lottien invalidikodin olohuone. Kuva: Lotta Svärd Säätiö huolehdittiin vielä lottajärjestön lakkauttamisen jälkeenkin.   Kesällä 1940 lottajärjestö otti tehtäväkseen Invalidisäätiön haltuun uskottujen varojen jakamisen apua tarvitseville. Tehtävää varten jokaiseen lottajärjestön paikallisosastoon nimettiin invalidihuoltaja, useimmiten tämä tehtävä annettiin paikkakunnalla jo toimivalle yhdyslotalle.   Elokuussa 1940 perustettu Sotainvalidien Veljesliitto pyysi sekin apua lottajärjestöltä sotainvalideille tarkoitettujen varojen kohdentamisessa apua tarvitseville. Helmikuussa 1941 Sotainvalidien Veljesliitto pyysi lottajärjestöä jakamaan miljoona markkaa apua tarvitseville invalideille. Sotainvalidien Veljesliiton toimittamat avustussummat olivat niin merkittäviä, että niiden jakoa varten lottajärjestö perusti oman toimikunnan. Lisäksi palkattiin lotta kokopäiväisesti juuri tätä asiaa hoitamaan.   Huoltotyötä jatkosodan varjossa  Koko jatkosodan ajan toiminnassa oli lottajärjestön invalidikoteja, joista koko sodan ajan käytössä olivat Kyyhkylän ja Kiiskilän invalidikodit. Toipilas- ja invalidikodeissa työskenteli vuonna 1943 yhteensä 74 lottaa.  Jatkosodan aikana lottajärjestön invalidiyhdysverkosto toimi kiinteässä yhteistyössä muun muassa Sotainvalidien Veljesliiton, Suomen Punaisen Ristin ja Invalidisäätiön kanssa. Sotainvalidien perheitä avustettiin taloudellisesti monissa sellaisissa tarpeissa, joiden puutteen huoltolotat olivat havainneet kotikäynneillään. Niillä paikkakunnilla, joilla oli invalidikyliä, lottajärjestön paikallisosasto osallistui rakennustoimiin ja myöhemmässä vaiheessa invalidikylässä asuvien perheiden avustamiseen ja huoltamiseen. Vuonna 1943 lottajärjestön huoltotehtävissä oli 811 invalidiyhteyslottaa, 1 151 kodissakävijää, 249 sosiaalihuoltolottaa. Huollettavien lukumäärä samaisena vuonna oli 17  611.  Lottien kodissakävijät -järjestelmä oli Suomessa uusi sosiaalisen työn muoto. Kodissakävijät tarkastivat sotainvalidiperheiden huollon tarvetta, mutta antoivat samalla erityisesti henkistä tukea. Lotat osallistuivat myös aktiivisesti erilaisiin myyntikampanjoihin huoltotyön hyväksi muun muassa myymällä Sotainvalidien Veljesliiton arpoja.   Sotainvalidien viikkoa vietettiin maassamme ensimmäisen kerran lokakuussa 1944 heti välirauhan solmimisen jälkeen. Viikon suojelijana oli Sotainvalidien Veljesliiton kunniapuheenjohtaja marsalkka Mannerheim. Lotta Svärd -järjestö auttoi viikon järjestelyissä myymällä veljeskukka-merkkejä ja suorittamalla listakeräystä sekä järjestämällä viikon aikana myy-

Lotta Svärdin historia 11 jäisiä, juhlia ja kirkkokonsertteja sotainvalidien hyväksi. Huolto- ja avustustyö sodan jälkeen  Suomen ja Neuvostoliiton välinen sota päättyi Moskovan välirauhaan 19.9.1944. Välirauhansopimus puuttui suomalaiseen yhdistymis- ja sananvapauskäytäntöön varsin poikkeuksellisella tavalla. Sopimuksen 21. artiklan soveltaminen tarkoitti Suomeen kohdistuvia ulkoisia toimia, joiden avulla pyrittiin ohjaamaan Suomen sisäpolitiikkaa. Välirauhansopimuksen seurauksena Suomi joutui lakkauttamaan lukuisia järjestöjä ja yhdistyksiä.    Liittoutuneiden valvontakomission vaatimuksesta suojeluskunnat lakkautettiin marraskuun alussa 1944. Lottajärjestö oli sääntöjensä mukaan suojeluskuntajärjestön tukijärjestö ja näin myös lakkautettavien järjestöjen listalla. Lottajärjestön keskusjohtokunta valitsi tilanteen selvittämiseksi kaksoisstrategian. Lottajärjestössä alettiin valmistella sääntömuutosta suojeluskunnista irtaantumiseksi. Samaan aikaan alettiin myös suunnitella säätiötä, joka voisi jatkaa lottajärjestön huolto- ja avustustyötä.   Lottajärjestö lakkautettiin 23.11.1944. Järjestön lakkauttaminen tuntui myös sotainvalidien huollossa. Osittain tämä tuen väheneminen voitiin korvata Sotainvalidien Veljesliiton paikallistoimintaa tehostamalla. Naisten mukanaolo sotainvalidihuoltotyössä oli koettu niin tärkeäksi, että Sotainvalidien Veljesliitto päätti perustaa alaosastojen yhteyteen ja niiden tueksi naisjaostoja. Moni paikallisyhdistyksissä aktiivisesti toiminut lotta siirtyi Sotainvalidien Veljesliiton naisjaostoihin jatkamaan työtä. Samalla naisjaostot saivat lahjoituksina runsaasti lottien kalustoa ja muuta omaisuutta. Toisaalta varottiin siirtämästä lottajärjestön perintöä naisjaostoille, eivätkä näkyvimmät lottajohtajat liittyneet naisjaostoihin, koska lakkauttamisuhan pelättiin siirtyvän myös uusiin järjestöihin. Suurin osa Veljesliiton naisjaostojen jäsenistä oli kuitenkin sotainvalidien puolisoita ja muita omaisia, sillä tuttujen ja läheisten nuorten miesten kohtalo sai naiset liikkeelle. Suomen Naisten Huoltosäätiö  Lokakuussa 1944 pidettiin lottajärjestön piirien edustajien kokous, jossa päätettiin yksimielisesti perustaa Suomen Naisten Huoltosäätiö ja hyväksyttiin sille laaditut säännöt. Lottajärjestön huoltotyötä jatkamaan perustetun säätiön tehtävänä oli: “säätiön hallituksen harkinnan mukaan, säätiön sääntöjen puitteissa, huoltaa ja avustaa Suomen kansalaisuutta olevia käytökseltään nuhteettomia, sodan johdosta tai sen seurauksista terveytensä, huoltajansa tai työpaikkansa menettäneitä naisia ja lapsia tai sellaisia muuten kärsimään joutuneita naisia, jotka ovat kristillismielisessä hengessä toimineet Helsingin piirin lääkintäkurssi 1931. Kuva: Lotta Svärd Säätiö Lasten tapahtuma Tuusulan Lottamuseossa. Kuva: Studio Verstas kotien ja isänmaan hyväksi”.  Erityisesti haluttiin tukea sotatoimialueelta työtehtävistä palaavia naisia. Osa naisista palasi lottakomennukselta niin vaikeisiin olosuhteisiin, että apua tarvittiin kiireellisesti muun muassa vuokran maksuun, elintarvikeannosten lunastamiseen tai ammatinharjoittamiseen tarvittavien työvälineiden hankkimiseen. Suomen Naisten Huoltosäätiöltä lakkautetun lottajärjestön jäsenet saattoivat hakea henkilökohtaista avustusta.  Lotta Svärd Säätiö  Vuonna 2004 Suomen Naisten Huoltosäätiö vaihtoi nimensä Lotta Svärd Säätiöksi. Yhteiskunnallinen huoltotyö oli aikoinaan Lottajärjestön toiminnan ytimessä ja samalla tiellä jatkaa Lotta Svärd Säätiö vielä nykyäänkin. Säätiön sääntöjen mukaisesti lottien ja pikkulottien kuntoutus- ja avustustoiminnan lisäksi säätiö tukee vapaaehtoista maanpuolustustyötä, jonka keskiössä on arjen turvallisuus sekä tekee perinnetyötä ylläpitämällä Lottamuseota. Lotta Svärd Säätiön yhteiskuntavastuun tarkoituksena on nyt ja tulevaisuudessa edistää välittämistä, antaa tukea sitä tarvitseville ja tarjota kanava hyvän tekemiselle kunnioittaen Lottajärjestön ja sen jäsenten työtä ja arvomaailmaa.  Markku Honkasalo

12 Kamerataituri ja mestarihiihtäjä Reino Vesander (8.7.1920–29.9.2003) oli erinomainen kansallisen tason pyöräilijä ja pikaluistelija. Maastohiihdossa hän menestyi kansainvälisissäkin kilpailuissa. Kotikaupungissaan Karkkilassa luoteisella Uudellamaalla Vesander ei kuitenkaan ollut niinkään tunnettu urheilusaavutuksistaan kuin valokuvistaan. Vesander pyöritti valokuvausliikettä yli kahden vuosikymmenen ajan (1960–1984) Karkkilan keskustassa osoitteessa Valtatie 3. Reino Vesanderin elämäntyön tekee poikkeukselliseksi se, että hän oli menettänyt molemmat kätensä ranteista alkaen toisen maailmansodan aikana. Vesander vammautui välirauhan loppuvaiheessa, 14. maaliskuuta 1941 taisteluharjoituksessa sattuneessa räjähdeonnettomuudessa. Vesander kotiutui sairaalasta syksyllä 1941 jatkosodan jo jyllätessä. Työpaikka löytyi Karkkilan suurelta työllistäjältä Högforsin tehtaalta. – Pääsin entisen työnantajani palvelukseen, vaikka en osannutkaan tehdä proteeseillani juuri mitään. Vasemman käsiproteesin hylkäsin jo muutaman viikon kuluttua. Siitä ei ollut hyötyä työssäni, mihin kuului rahtikirjojen kirjoittamista ja varaston kirjanpitoa, Vesander sanoi Invalidisäätiön Invalidihuollon numerossa 2/1967. Urheilu-uralle Piristystä Vesanderin arkeen toivat harrastukset: urheilu ja valokuvaus. Luistelussa ja pyöräilyssä hän pärjäsi sodan jälkeisinä vuosina erinomaisesti vammattomien kilpakumppaneidensa joukossa. Tuolloin urheilupiirit olivat vielä jakaantuneet porvarillisen Suomen Valtakunnan Urheiluliiton (SVUL) ja Työväen Urheiluliiton (TUL) edustajiin. Vesander kilpaili TUL:n kilpailuissa yltäen parhaimmillaan 1500 metrin pikaluistelussa hopealle Helsingin Työväen Luistelijoiden Armas Wilenin jälkeen. Pyöräily onnistui ohjaustangon metallituppien avulla. Niihin Vesander työnsi käsiensä tyngät ja lähti polkemaan. Urheiluharrastukset jäivät hieman taka-alalle 1950-luvun alussa, jolloin Vesander avioitui Emmi Mäkisen kanssa. Nuoruuden harrastus valokuvaus alkoi kiinnostaa kolmikymppistä Vesanderia entistä enemmän. Hän osti itselleen kunnon kameran ja alkoi itse kehittää kuvia sekä tehdä niistä suurennoksia. Mainetta valokuvakilpailusta Vuonna 1957 Vesander osallistui puolitosissaan uintiaiheiseen valtakunnalliseen valokuvauskilpailuun ja yllätyksekseen voitti sen. Hän sai palkinnoksi muun muassa entistä Ansioitunut valokuvaaja ja vammaisurheilija Reino Vesander. Kuva: Vesanderin kotialbumi laadukkaamman kameran. Voiton mukana tuli myös mainetta karkkilalaisten keskuudessa. – Ihmiset ajattelivat tietenkin, että ”se tekee hyviä kuvia, kun se on voittanut sellaisia kilpailujakin”, ja niin alkoi tulla valokuvauspyyntöjä. Rahan saanti tuntui houkuttelevalta. Lopulta oli ratkaistava, jätänkö työn vai lopetanko kuvaamisen, Vesander sanoi Invalidihuolto-lehden haastattelussa. Vesander päätti seurata kutsumustaan ja perusti oman valokuvausliikkeen vuonna 1960. Vesanderia käsittelevässä, 1960-luvun alkupuolella julkaistussa Koti-Postin artikkelissa kuvataan valokuvausliikkeen syntyaikoja näin: ”Ihmiset pudistelivat aluksi päätään, he epäilivät Vesanderin ryhtyneen liian rohkeaan yritykseen. Kädetön kuvaaja, onkos mokomaa kuultu! Mutta kaikki on mennyt hyvin, leipää on piisannut Reino Vesanderin nelihenkisessä perheessä.” Vesanderin kohdalla ei voi puhua sorminäppäryydestä. Tynkänäppäräkään ei oikein kuulosta oikealta sanalta, mutta hän oli yhtä kaikki erittäin taitava käyttämään tynkiään; käsittelemään kameraa, kehittämään kuvia,

Sotainvalidin tarina 13 Vuoden 1982 vammaishiihdon MM-kisojen suomalaisosallistujia: Tauno Seppänen (vas.), Veikko Laiho (huoltaja), Otto Malkki, Reino Vesander, Ensio Kinnunen, Kalle Tiusanen ja Erkki Kukkanen. Kuva: Sotainvalidien Veljesliitto ajamaan autoa (ratissa oli apuna metallituppi), sytyttämään tupakan. Kirjoittamista varten hän väsäsi metallisen apuvälineen, johon kynän pystyi ruuvaamaan kiinni. Mukaan paralympialaisiin Valokuvausliikkeen pyörittämisen ohessa Vesander alkoi viritellä myös urheilu-uransa toista vaihetta, kun invalidien urheilutoiminta niin kotimaassa kuin kansainvälisilläkin kentillä yleistyi. Nyt Vesanderin leipälajiksi muodostui hiihto, jossa hän pääsi edustamaan Suomea ensimmäisiin talvilajien paralympiakisoihin, jotka järjestettiin Ruotsin Örnsköldsvikissä vuonna 1976. Vesander oli ensimmäisissä paralympialaisissaan jo varttuneessa iässä, 55-vuotiaana, mutta karkkilalainen osoitti heti kisojen avauspäivänä olevansa huippukunnossa. Hän voitti kaksoiskäsiamputoitujen luokan 10 kilometrin hiihdon ylivoimaisesti viiden minuutin erolla Länsi-Saksan Adolf Fritscheen. Seuraavan kilpailupäivän 5 kilometrin hiihdossa voitto irtosi yli kolmen minuutin erolla Länsi-Saksan Ernst Schwarziin. 1970-luvun puolivälin tienoilla Reino Vesander oli maailman paras kaksoiskäsiamputoitu hiihtäjä. Siihen maailman aikaan paralympiavoittajat eivät vielä saaneet osakseen suuria otsikoita, mutta kova tekijä Karkkilan ”kädetön kameramies” silti oli. – Hänestä syntyi sellainen kuva, että hän oli viimeisen päälle ammattimainen ja ehdoton urheilumies. Mihin hän ryhtyi, hän ryhtyi siihen täysillä, muistelee Vesanderin kanssa kolmissa talviparalympialaisissa ja monissa muissa kisoissa ollut seitsenkertainen hiihdon paralympiakultamitalisti, reisiamputoitu Pertti Sankilampi. Sankilampi muistelee Reino Vesanderia hyvin omatoimisena miehenä. Hän ei juuri apua tarvinnut, eikä sitä varmasti kevein perustein pyytänyt. Urheilu jatkuu vanhuusvuosinakin Vesander voitti 1980 talviparalympialaisissa Norjan Geilossa hopeaa 5 kilometrin matkalla ja pronssia 10 kilometrillä. Hän oli mukana vielä vuoden 1984 talvikisoissa Itävallan Innsbruckissa, mutta tuolloin ikääntyvät sotainvalidit alkoivat olla jo valmiita jättämään paralympianäyttämöt lopullisesti siviili-invalideille. Vesander oli Innsbruckissa viides 5 kilometrin kisassa ja seitsemäs 10 kilometrillä. Paralympiavuonna 1984 Vesander myös myi valokuvausliikkeensä Matti Pulkkiselle. Valokuvausta ja urheilemista hän jatkoi eläkepäivilläänkin. Vesander oli mukana sotainvalidien Uudenmaan piirin mestaruushiihdoissa Helsingissä vielä vuonna 1998. Tuolloin 77-vuotias Vesander ylsi 3 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailussa hopealle ajalla 20.05. Reino Vesanderin elämä tuli päätökseen syksyllä 2003 kävelylenkillä nuoruuden maisemissa. Aivoinfarkti. Kaikki oli ohi nopeasti. – Se oli isälle sopiva tapa mennä. Hän ei olisi koskaan halunnut viettää viimeisiä vuosiaan jossain hoitokodissa, toteaa Reino ja Emmi Vesanderin tytär Heli Vesander. Vesanderin kuvia oli esillä viime vuosikymmenen lopulla Karkkilan Galleria Bremerissä. Vesander ikuisti elämänsä aikana kamerallaan filmirullakaupalla Karkkilan historiaa, mutta on samalla myös itse merkittävä osa kaupungin lähimenneisyyttä. Lauri Jaakkola Suomen Paralympiakomitea Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Invalidiliiton It-lehdessä keväällä 2020. Reino Vesander vauhdissa vuoden 1980 talviparalympialaisissa Norjan Geilossa.

14 Sotavuosien viihdytystoiminta Lapatossu, Uno Laakso ja vänrikki Keto poikien seurassa Kiestingin lähistöllä, Sohjanassa. 10.8.1941 Sotavuosien ikimuistoinen viihdytystoiminta Iloinen Eldanka ja haikea Sorrento muuttuivat käsitteiksi toisen maailmansodan aikana. Viihdytystoiminnasta ja sen elämänuskosta tuli noiden vuosien selviytymisstrategiaa niin sotasairaaloissa, korsuissa kuin kotirintamalla. - Oli sitten vakava tai hilpeä tilaisuus, parhaimään, mikä ääretön voima musiikissa ja lauten menestyivät laulut, joissa äiti odottaa poilussa on. En puhu propagandalauluista, sillä kaansa tai rakastettua miestään pois sodasta. ne ovat luku sinänsä, vaan lauluista, jotka voiNyt kun ajattelee asiaa, ne olivat sodanvasvat hetkeksi vapauttaa ajatuksemme karustaista asiaa ne laulut lopta, kylmästä todellipujen lopuksi. suudesta. "Antakaa meille, edes niiksi Näin on mietiskellyt muutamiksi vapaahetkiksi, tanssiNäin taas puolesAuvo Nuotio, sanavalmis musiikkia, revyytä, muuta kevyttaan pohti Georg ja hyväntuulinen viipuri- tä, jotta jaksaisimme täällä.” Malmstén, joka laissyntyinen tenori, joka oli ollut Suomen itsekin oli ollut mukana ensimmäinen ja siellä jossain, kun taiteilijoita eniten tarvitsuosituin schlaagerikuningas, iskusävelien tiin. Auvo Nuotio lauloi jatkosodan aikana eli iskelmien tulkitsija, Hango-valsenin eli Sinisen prikaatin eli 3. Prikaatin viihdytysLeilan säveltäjä ja Dallapén kapellimestari. ryhmän Sinipojissa. Hänet tunnettiin sodan Vakavoitunut taiteilija palasi sodasta 1945 jälkeen perustetun Kipparikvartetin johtajaerilaisena kuin sinne lähti; hän oli kiertänyt na. laivaston tukikohtia Päämajan viihdytysjou- Vasta sodassa opin täydellisesti käsittäkoissa, valloittanut yleisön lauluillaan Kau- nis valhe ja Suurin onni, lyhin onni, keinunut valssiaan Ilta skanssissa ja jylissyt kuoron kanssa Äänisen aaltoja. Korsut ja sotasairaalat olivat käyneet tutuiksi ja oman työn terapeuttinen luonne. ”Mieleni teki itkeä liikutuksesta” Näistä hetkistä tuli unohtumattomia niin taiteilijoille kuin sotilaille. Näyttelijä Siiri Angerkosken mukaan ”rintamakiertueet ovat epäilyksittä kaikkein rakkaimpia kokemuksiani koko elämäni aikana, ja yleisö herkän myötäelämisensä takia kaikkein parasta lajia.” (Elokuva-Aitta 1942) Oopperalaulaja Anna Mutanen on taas korostanut, ”ettei mikään maailmassa, ei ooppera eivätkä suuret roolit, ole ollut minulle niin tärkeää kuin laulaminen pojil-

15 Tampereen työväen teatterin kiertue Lempaalassa. Johtaja Aarni Kaarto, neidit Montonen, Koivisto ja Raikkola, korpraali Mäkelä ja hanurimestari Arvo Nyström. 14.5.1943 le, kerran, siellä jossakin.” Huumorin, iskelmän, ooppera-aarian, ilveilyn, akrobatian tai baletin välillä ei ollut lavalla mitään eroa, kaikkien alojen taiteilijat, sekä korkea- että populaarikulttuurin edustajat, esiintyivät yhdessä, päämääränään rintamamiesten viihdyttäminen ja sodan unohtaminen, edes hetkeksi. Harmaapukuiset jermut ottivat kaiken loistavasti vastaan. Laulajatar Irja Simolalle tuotiin kaukana sotatoimialueella kiitokseksi metsästä poimittu kielokimppu. - Mistä nuo auringonpaahtamat rajojemme puolustajat tiesivät, että juuri kielot ovat lempikukkiani... Mieleni teki itkeä liikutuksesta. Pitkä matka oli kuljettu talvisodan syttymisestä jatkosodan vuosiin asti. Talvisodassa 1939–1940 ei ollut lainkaan viihdytystoimintaa, radio luki sotauutisia, kansanhuollon tiedotuksia ja soitti raskasta musiikkia. Yleisradion arkisto täyttyi rintamalta tulleista kirjeistä, jossa pyydettiin tunnelmallisempaa ohjelmistoa. Eräs alikersantti kirjoitti Yleisradioon 32 rintamamiehen puolesta ja tilitti ”sielunkin väsyvän Yleisradion mahtipontista ohjelmaa kuunnellessa. Eikö olisi syytä parantaa haavat, saada takaisin mielen tasapaino. Antakaa meille, edes niiksi muutamiksi vapaahetkiksi, tanssimusiikkia, revyytä, muuta kevyttä, jotta jaksaisimme täällä.” Viihdyttäjät soittivat anestesiamusiikkia Välirauhan surujen keskellä, Karjalan menetyksen raskauttama kansa hakeutui voimak- kaasti sotateattereitten tarjoamien operettien, Ansa Ikosen ja Tauno Palon tähdittämän SF-Paraati-elokuvan ja kuplettilaulaja Matti Jurvan hilpeiden rallien ääreen. Syksyllä 1940 Mannerheim päättikin antaa sosiaalidemokraattisen puolueen järjestöpäällikölle Kalle Lehmukselle viihdytystoiminnan järjestettäväksi sodan jatkumisen varalta. Kevättalvella alkoivat suuret asemiesillat Yleisradion ensimmäisinä suorina radiolähetyksinä, ja niitä oli syksyyn 1944 mennessä tullut yhteensä 125. Heinäkuun alussa 1941 käynnistyi maastossa myös rintamaviihdytystoiminta jatkosodan alettua kesäkuun lopulla. TK:n viihdytyskiertue vierailee kenttäsairaalassa. Ontajärvi, Rukajärvi 23.3.1942 Päämajan alaiseen toimintaan kuuluivat viihdytyskiertueitten lisäksi rintamaradioiden perustaminen Kannaksen Valkjärvelle, kuuluttajana Olavi Virta, Aunuksen radioon Äänislinnaan vetäjinään Pekka Tiilikainen, Kauko Käyhkö ja Oke Tuuri, Maaselän radioon Karhumäelle kuuluttajana Tapio Rautavaara ja Korven radioon Rukajärvelle Kauko Kokkonen. Rukajärvellä kuultiin myös valistusupseeria, Eldankajärven jään ja Röhön rannan sanoittajaa, omaa viihdytyspoppoota vetävää Erkki Tiesmaata. Sellaisen propagandistisen kupletin kuin Reino Hirvisepän kirjoittaman Silmien välliin löi Tapio Rau- Tampereen työväen teatterin viihdytyskiertue. Kiitollisia kuulijoita. Maninila 13.9.1941

16 tavaara polveaan vasten rikki Karhumäellä; pimusiikkia. Muistoja Pohjolassa ja Elämää myös jatkosodan aikana Riiassa espanjalaisitä ei ollut kukaan itäjermu toivonut rintajuoksuhaudoissa sekoittui potilaan tuskansille sotilaille paikallisessa sotasairaalassa. maradiossa soitettavan. huutoihin, mutta leikkaus onnistui. Kuuluisa ruotsalainen tenori Jussi BjörRintamateatterit kiersivät sotatoimialueelKaikki kohtasivat ilossa ja surussa toiling oli tullut jatkosodan aikana esiintyla riveissään sellaisia nousevia tähtiä kuin sensa ja saivat siitä voimia, edes hetkeksi. mään Helsinkiin Punaisen Ristin sairaalaan Eeva-Kaarina Volanen. Korsut saivat omat Viihdytystoimintaan osallistui 2 000–3 000 sotainvalidien hyväksi. Mannerheim kunkorsuradiot, joiden kautta toivottiin suorissa maan suosituinta artistia, ja viihlähetyksissä suosikkilevyjä ja kuultiin omaisdytystilaisuuksissa käyvien katso- Viihdytystoiminnasta alettiin ten terveisiä kotirintamalta. Suomessa velloi jien määrä, Yleisradio ja elokuvat uudelleen puhua vasta pitkän toinen toistaan sentimentaalisempia lauluja mukaan lukien, oli miljoonissa niin hiljaisuuden jälkeen. kuten Pieni sydän, Kaunis on luoksesi kairintamalla kuin kotirintamalla. Silpuu, Elämää juoksuhaudoissa, Lennä mun ti taiteilijoita odotettiin kaikkialle, ja lempeni laulu ja Siks oon mä suruinen, jotka heitä tuntui olevan aina liian vähän. Palknioitti tilaisuutta läsnäolollaan. Esiintymissoivat aina häikioita ei ollut, vain päivähetkellä Björlingiä ei kuitenkaan näkynyt. tä ja hautajaisia Kaikki kohtasivat ilossa ja surahat. Kävi ilmi, että sairaalan tuoksu ja haavoittumyöten. Josef Kaartinen, Martneiden näkeminen oli tehnyt hänet pahoinrussa toisensa ja saivat siitä Rint ama l la voimia, edes hetkeksi. ta Kontula, Vili Vesterivoivaksi. Taiteilija oli kuitenkin pakotettu nähtiin ja kuulnen, Onni Laihanen, Tuipaikalle, hän lauloi kaksi laulua ja poistui tiin Suomen re Orri, Tauno Marttinen kalmankalpeana paikalta. suosituimpia taiteilijoita kuplettikahviloisja lukemattomat muut taiteilijat soittivat Se, mikä sai ruotsalaisen voimaan pahoin, ta aina Kansallisoopperaa myöten. George ja lauloivat kiertueilla myös sotasairaaloisoli suomalaiselle taiteilijalle sodan arkea. de Godzinsky ja Eino Katajavuori joutuisa ympäri maata, Harmony Sisters vieraiSuomalaiset soittivat ja lauloivat viihdytysvat soittamaan kahdella hanurilla sotasaili Karjalan korpien lisäksi vieraili Ruotsiskiertueillaan myös vuosikausia sotasairaaraalassa leikkauksen ajan. Verhon takana he sa ja Saksassa, joissa hoidettiin suomalailoissa ja sairastuvissa sekä rintamalla että soittivat anestesian puutteessa potilaan lemsia haavoittuneita. Vaaleat siskot lauloivat kotirintamalla. He toivat lohtua ja voimaa Sota-aika yhdisti taiteilijat ja taide kansan Musiikkineuvos Seppo Hoville sota-ajan musiikki on tuttua lapsuudesta asti, sillä hänen isänsä, muusikko Onni Hovi, oli sota-aikana rintamalla. - Isä osallistui taisteluihin ja välillä hän oli mukana viihdytysjoukoissa. Reserviläisenä Seppo Hovi paneutui tarkemmin sota-ajan viihdytystoimintaan sekä tiedotustoimintaan. Viihteellä on haluttu vaikuttaa ihmisten mielialoihin niin rintamalla kuin kotonakin. - Sota-aika on ollut itsenäisen Suomen historiassa ainoa kerta, kun viihteellä on ollut yhteiskunnallinen tehtävä ja se se on ollut yhteiskunnan suojeluksessa. Sota-aika myös yhdisti taiteilijat yli tyylilajien. - Sota-aikana kaikki suomalaiset taiteilijat osallistuivat viihdytystoimintaan joko komennettuina tai vapaaehtoisesti. Monille viihdytyskiertueet tarjosivat myös ensikosketuksen teatteriin, oopperaan ja niin edelleen. Taistelut eivät kuuluneet lauluissa Ainutlaatuisena Seppo Hovi pitää sotavuosina raikaneiden laulujen sävyjä ja sanoja, joissa monista maista poiketen ei puhuttu valloittamisesta, voittamisesta ja hyökkäämisestä vaan kauniista, toivon ja tulevaisuuden unelmista. -Lauluissa soivat kodit, äidit, heilit ja metsät. Sota-ajan iskelmä oli puettu siviilivaatteisiin, Hovi toteaa. Musiikki ja yhteiset radio-ohjelmat toimivat sillanrakentajina. Kenttäpostissa todettiin, kuinka rintamalla oli kuunneltu Lauantain toivotuista samaa laulua kuin oma armas kotonakin. Viihde ja musiikki yhteisöllisenä kokemuksena päättyi rauhan tuloon, kun ihmiset alkoivat eriytyä, mutta tuon ajan musiikki on yhä toivottua ja rakasta sodan eläneelle sukupolvelle. Sen Seppo Hovi on nähnyt lukuisat kerrat esiintyessään veteraaneille eri tilaisuuksissa. Kauniit lauluäänet, tutut sanat ja melodia ovat iskostuneet niin syvälle veteraanipolven ihmisiin, että he tunnistavat ne vaikka muistisairaana. Viihde osana veteraanien tarinaa Veteraani-ikäluokan vähetessä pienenee myös kohderyhmä sen ajan musiikkia ja viihdettä kohtaan. Suurten ikäluokkien edustajat, veteraanien lapset, kokevat vielä tuon musiikin läheiseksi, minkä aiheesta paljon luennoimassa kiertänyt Seppo Hovi on nähnyt. Kiitosta ovat saaneet myös hänen ja kirjailija, Sotainvalidien Perinnejärjestön puheenjohtaja Lasse Lehtisen aihepiiristä Yleisradiolle tekemät televisioja radio-ohjelmat. Seppo Hovi näkee, että musiikki ja viih- Sota-ajan musiikki kuuluu Seppo Hovin ohjelmistoon. dekulttuuri voisivat olla luonnollinen osa samassa keskustelussa, kun mietitään veteraanipolven tarinan kertomista uusille sukupolville. - Yleensä ihmisten tultua tiettyyn ikään, oma lähihistoria alkaa kiinnostaa ja silloin paneudutaan sota-ajan tapahtumiin. Musiikilla ja sen aikaisella populaarikulttuurilla voi olla siellä paikkansa. Marja Kivilompolo

Sotavuosien viihdytystoiminta 17 sodassa haavoittuneille enemmän kuin itsekään ymmärsivät. ”Ei eroa helpon ja raskaan työn välillä” Viihdytystoiminta oli myös sivistyneistön mieleen. - Viihdytystilaisuuksissa on oma, aivan selittämätön tunnelmansa, jonkalaista en ole koskaan kokenut Helsingissä, analysoi kirjailija Martti Haavio, tuleva runoilija P. Mustapää Itä-Karjalassa. Olavi Paavolainen teki asemasodan aikana korpraali Möttösen kanssa Päämajan pikkujoulukronikkaa. ”Ei ole enää olemassa mitään eroa helpon ja raskaan työn välillä…Minusta tuntuu, että aivoissani palaa ’hulluuden punainen kipinä', joka on viisi vuorokautta tanssinut Kukkuvan kellon tahdissa.” (1942) Tuleva akateemikko kirjoitti Tappara-lehteen: ”Elintilaa ilolle: se on mahtava henkinen voimalataus tuulessa. Se on akkumulaattori, jota ilman robottiarmeija kohmettuu kuoliaaksi.” (1944) Päämajan viihdytystoiminta loppui kesällä 1944 suuriin taisteluihin. Samana syksynä, valvontakomission ollessa jo Suomessa, alettiin Georg Malmsténin rakkauslauluja kritikoida rintamamiesten sotakunnon hiipumisesta. Sota-ajan iskelmät, kaihoisat Karjala-laulut ja saksaksi lauletut rakkausschlaagerit joutuivat 1945 Hella Wuolijoen johtamassa Yleisradiossa soittokieltoon, samaan aikaan kun kiellettiin sodan jälkeen kymmenet vuosien 1939-44 elokuvat ja sadat kirjat, rintamalehdet ja muut julkaisut. Taiteilijat saivat kunnianosoituksen isänmaan hyväksi tehdystä työstä Viihdytystoiminnasta alettiin uudelleen puhua vasta pitkän hiljaisuuden jälkeen, 1980-luvun perestroikan aikana. 1987 vietettiin Suomen itsenäisyyden 70-vuotispäivää, ja silloin perustettiin Kansallinen veteraanipäivä 27. huhtikuuta, samana päivänä kun Suomen osuus päättyi toisessa maailmansodassa Lapin sotaan. Sotavuosien iskelmät alkoivat jälleen soida, ja elokuvat näkyä televisiossa. Vuonna 1988 saivat vielä elossa olevat viihdytyskiertueitten taiteilijat kuten kyynelehtivät Harmony Sisters, Eugen Malmstén, George de Godzinsky, Anna Mutanen ja Esa Pakarinen ja monet muut kenraali Jaakko Valtaselta hopeisen laatan, viimeisenä joukkona sodan aikana ”isänmaan hyväksi tehdystä työstä”. Viihdekulttuurin elämänuskoa tarjoavasta luonteesta oli tullut osa sotavuosien Suomen selviytymisen historiaa. Maarit Niiniluoto Maarit Niiniluoto on kirjailija ja suomalaisen viihteen historioitsija, joka kirjoitti Sotainvalidi-lehteen viiden vuoden ajan sotavuosista ja niistä selviytymisestä kertovia kolumneja. Rintaman viihdytystoimintaa Terin tarinoimana Terin lauluja rintamalta on koottu Sontiaisen laulupuu -vihkoseen. Sotainvalidi Terho "Teri" A. Könönen (1920–1998) oli mm. Pohjois-Karjalan sotainvalidipiirin puheenjohtaja 1979–1998, Veljesliiton hallituksen jäsen 1985–1998 ja kirjoitti Sotainvalidi-lehteen Terin pakinoita. 1988–1998. Hänen kynästään on peräisin myös Suhmuran Santra. Näin hän itse kertoi mielialojen kohentamisesta Sotainvalidi-lehdessä 6/1988: "Omien pikkujoulujeni sarjassa mieleenpainuvin lienee Rajajoen varressa Termolassa vietetty. Liki vuoden sairaalakierroksen jälkeen olin päässyt takaisin Tyrjän Rykmenttiin kesällä 1942. Otin vastaan Aholan pataljoonan jääkärijoukkueen johtajan tehtävät Ohdan pohjoislohkolla. Lanttutalven ja turruttavan asemasodan jäljet olivat aistittavissa. Kovan maineen hyökkäyssodassa saanut porukka oli henkisesti alamaissa. Jotakin oli tehtävä. Ensiksi pantiin korsu järjestykseen: mm. reput hyllyihin ja ritiloiden taa. Lutheruksen opin mukaan joutilaisuus on kaiken pahan alku. Rykmentin valistusupseeri, nykyinen akateemikko Matti Kuusi, oli keksinyt kaikenlaisia ajanvietemuotoja murheen torjumiseksi. Arvelin, ettei lisä pahaa tee ja päätin panna porukan laulamaan. Kun laulukirjoja ei ollut, sepitin lauluja itse. Näin syntyi mm. 'Sontiaisen laulupuu'. Ääni kantautui rykmentin johtoportaaseen asti, mistä seurasi kutsu Termolaan pikkujoulua viettämään. Joukkueesta pomittiin parhaat laulajat ja muodostin niistä 'Rallipartion'. Kenttälinnoitustöiden, iskupartioitten ja muitten sotilaallisten ansioitten lisäksi joukkue niitti valtakunnallistakin mainetta esiintymällä mm. kolmessa asemiesillassa, jopa sadannessa, jota vietettiin Helsingissä Kansallisteatterissa. Aholan jääkärit ei ollut mikään turha poppoo, leivottiinhan siitä mm. kaksi Mannerheim-ristin ritaria: korpraali Erkki Korpi ja alikersantti Väinö Hämäläinen."

18 Hyvinvointi Rauhoita mielesi ja ole läsnä Murheet ja huolet sekä villinä risteilevät ajatukset on hyvä joskus rauhoittaa keskittymällä nykyhetkeen. Mindfulness-ohjaaja kertoo tiedostavan läsnäolon merkityksestä ja muistuttaa, että sitä voivat harjoittaa kaikki ikäluokat. Mindfulness ei ehkä sanana kerro paljoa, mutta sen suomennettu termi ’hyväksyvä, tietoinen läsnäolo’ avaa tarkoitusta jo enemmän. - Käytännössä sillä tarkoitetaan erilaisia meditaatio- eli läsnäoloharjoituksia, joiden avulla opetellaan huomion palauttamista tähän hetkeen. Mielemme vaeltaa jatkuvasti menneen ja tulevan murehtimiseen, joten tarvitsemme arkeemme pieniä huolitaukoja, sanoo mindfulness-ohjaaja ja Tiia Minaya. Pysähdy ja kuulostele oloasi Kyse ei ole pelkästään mielen hallinnasta, vaan harjoituksiin kuuluvat myös kehossa olevien tuntemusten havainnointi. Jos tuntee itsessään epämääräistä, ahdistavaa oloa, Minaya kannustaa pysähtymään hetkeksi ja kuulostelemaan kehoa. - Usein huomaamme kehossamme kohtia, joissa on kipua tai kireyttä. Läsnäoloharjoituksen aikana voimme havainnoida tätä tuntemusta ja suunnata sitä kohtaan lempeää ystävällisyyttä. Voimme myös rauhallisen hengityksen avulla antaa kehomme jännitysten hieman pehmentyä. Minaya tiivistää mindfulnessin olevan sallivaa pysähtymistä oman itsensä äärelle, stressistä palautumista ja hyvinvoinnin vahvistamista. - Jos harjoituksia tekee säännöllisesti, alkaa läsnäolon taito siirtyä jokapäiväiseen arkeen. Monipuolista helpotusta dylliseksi kokemiaan taitoja muillekin. Hän järjesti mindfulness-ryhmiä seniorikeskuksen asiakkaille ja yllättyi iloisesti. - Olin ihan ihmeissäni, kun ensimmäinen kurssi täyttyi nopeasti, sitten toinen, ja jonon vain kasvaessa täytyi taas järjestää uusi kurssi. Tällaiselle mielentaitoja harjoittavalle kurssille näytti olevan valtava kysyntä. Asiakkaiden ikähaarukka kursseilla oli noin 70—85 vuotta, Minaya kertoo. Yhdistämme voimakkaan stressin usein työikäisten ja ruuhkavuosia elävien ongelmaksi, mutta stressi ja huolet ovat myös eläkeikäisten riesana. - Ikäihmisille stressiä ja ahdistusta aiheuttavat mm. yksinäisyys, terveysongelmat, talousvaikeudet, läheisten menettäminen, huoli aikuisten lasten pärjäämisestä ja omasta tulevaisuudesta. Siinä missä työikäisille on tarjolla terapiaa, joogaa ja muita mielenhallinnan työkaluja, ovat nykypäivän ikäihmiset joutuneet selviämään elämänsä haasteista lähinnä suomalaisella sisulla, Minaya toteaa. - Koskaan ei ole kuitenkaan liian myöhäistä opetella stressinhallinnan- ja palautumisen taitoja, hän kannustaa. Hetkeen pysähtymisellä ja tietoisella läsnäololla voi helpottaa monenlaisia ongelmia, kuten nopeuttaa stressistä palautumista ja saada helpotusta uniongelmiin, krooniseen kipuun, ahdistukseen tai masennukseen. Säännöllinen harjoitusten tekeminen vahvistaa työmuistia, keskittymiskykyä ja ongelmanratkaisutaitoja. Stressitasojen laskiessa myös vastustuskyky paranee. - Mindfulnessin vaikutuksia on tutkittu valtavasti ympäri maailman ja positiiviset tulokset ovat huomattavia. Muutoksia on todennettu aivokuvissa, joten kysymys on todella fysiologisista muutoksista, Minaya sanoo. Läsnäoloharjoituksia käytetäänkin nykyään myös julkisen terveydenhuollon parissa ja esimerkiksi psykoterapian tukena. Myönteisiä kokemuksia ikäihmisten parista Tiia Minaya tietää mistä puhuu, kun muistuttaa harjoitusten hyödyttävän kaikenikäisiä. Nykyisin hyvinvointialalla yrittäjänä toimiva Minaya on aikaisemmilta koulutuksiltaan lähihoitaja ja sosionomi. Hän työskenteli useita vuosia ikäihmisten parissa hoitokodissa muistisairaiden hoitajana ja myöhemmin senioreiden palvelukeskuksen sosiaaliohjaajana. Saatuaan myönteisiä kokemuksia harjoituksista hän kouluttautui itsekin mindfulness-ohjaajaksi voidakseen opettaa hyö- Soveltaen kaikille sopivaksi Pixabay Tutkimukset kannustavat Mindfulness-harjoitusten tekemiseen senioreiden kanssa. Ikäihmisiin liittyvissä tutkimuksissa on havaittu mm. stressin heikentävän kognitiivista toimintaa ja stressinhoitoa onkin ehdotettu muistisairauksien ennaltaehkäisyyn tai hidastamiseen. Suomessa vuonna 2014 Korteniemen ja Tuomisen tekemä tutkimus taas osoitti, että tietoisuusharjoituksilla parannettiin iäkkäiden sydänpotilaiden elämänlaatua etenkin psyykkisten tekijöiden osalta. Ikäihmisille mindfulness-kursseja ohjannut Tiia Minaya piti kurssinsa usean viikon mittaisina, jotta osallistujilla oli aikaa opetella läsnäolotaitoja ja he ehtivät myös huomata harjoitusten vaikutukset elämässään. Harjoituksiin kuuluu usein myös joogaa eli läsnäolon harjoittamista liikkeen kautta, joita voidaan kuitenkin tehdä myös esimerkiksi tuolilla istuen. - Mindfulness-harjoituksia voidaan soveltaa ikäihmisille sopiviksi. Itse suosin melko lyhyitä harjoituksia ja harjoitusten välissä oman kokemuksen sanoittamista ja jakamista.

Hyvinvointi 19 Hyvinvointialan yrittäjä, mindfulness-ohjaaja Tiia Minaya kannustaa kaiken ikäisiä kokeilemaan tiedostavan läsnäolon harjoituksia. Kuva: Tiia Minayan albumi Aikaa harjoitteluun Kurssiensa päätteeksi kerätty kirjallinen palaute oli kannustavaa. Niissä kerrottiin mm. paremmasta kyvystä rentoutua ja rauhallisesta olosta, joka seurasi harjoitusten jälkeen. Helpotusta oli saatu myös kiputiloihin ja uniongelmiin. - Annoin jokaisen kurssikerran jälkeen pieniä kotiharjoituksia, joita osallistujat tekivät kotonaan viikon välein olleiden kurssikertojen välissä. Näin harjoituksista tuli osallistujille tapa ja osa arkea, hän kertoo. Vaikka harjoituksia voi tehdä itsenäisesti, näkee Minaya ammattilaisen ohjaaman ryhmän olevan paras vaihtoehto ainakin aluksi, kun ihminen vielä tutustuu mindfulnessiin. - Ryhmässä saa sanoittaa harjoituksessa nousseita tunteitaan ja ajatuksiaan sekä kuulee muiden kokemuksia. Vertaistuki sekä kuulluksi ja itsenään hyväksytyksi tuleminen ovat tärkeitä. Kun läsnäoloharjoitukset ovat tuttuja, voi niitä tehdä myös itsenäisesti. Esimerkiksi Youtubesta löytyy runsaasti ilmaisia harjoituksia. Mindfulness hoitotyössä Ikäihmiset voivat hyötyä läsnäoloharjoituksista monella tavalla, kun ne otetaan osaksi hyvää hoitoa. Esimerkiksi henkilö, jonka muistisairaus on edennyt pitkälle, ei välttämättä itse enää kykene harjoituksia tekemään, mutta yhdessä tekeminen se onnistuu esimerkiksi aistien avulla. - Kosketaan erilaisia materiaaleja, suljetaan silmät ja pysähdytään kuuntelemaan luonnon ääniä tai laitetaan käsi vatsan päälle ja aistitaan hengityksen liikettä, kuten meren aaltojen nousuja ja laskuja. Läsnäoloharjoituksilla voidaan luoda rauhallisuuden ja turvallisuuden tunnetta, Minaya opastaa. Harjoituksista hyötyvät niin asiakkaat kuin auttajatkin. - Erityisesti muistisairaiden parissa työskenteleviltä omaishoitajilta ja ammattilaisilta vaaditaan kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta. Tunteet tarttuvat herkästi, joten oma läsnäolo ja rauhallisuus siirtyvät myös asiakkaaseen. Harjoituksilla voidaan tukea hoitajien jaksamista. Marja Kivilompolo Harjoita läsnäolotaitojasi Tässä muutama mindfulness-ohjaaja Tiia Minayan antama esimerkki helposta ja lyhyestä harjoituksesta, joita voi kokeilla vaikka heti! Läsnäoloa voi harjoittaa niin hengityksen, kehon kuin aistienkin avulla. Hengityksen havainnointi Istu ryhdikkäästi tuolille ja anna sitten asentosi hieman pehmentyä. Voit sulkea silmäsi tai pitää ne auki. Vie huomiosi hengitykseen, aisti sisäänhengitys ja uloshengitys. Anna hengityksen virrata vapaasti. Mitään ei tarvtise muuttaa. Aisti, miltä ilmanvirta tuntuu sieraimissa; ehkä viileältä tai lämpimältä? Pysähdy aistimaan hengitystä muutaman tietoisen hengityksen ajan. Vie sitten huomiosi kehoosi; missä kohtaa kehoa tunnet hengityksen liikkeen? Huomaat ehkä rintakehän tai vatsan nousun ja laskun. Pysähdy aistimaan kehon liikettä muutaman hengityksen ajaksi. Saatat huomata harjoituksen aikana erilaisia tunteita: voisitko lempeästi sallia ne, ilman pyrkimystä muuttaa mitään? Äänien havainnointi (erityisesti luonnossa toimiva harjoitus!) Sulje silmäsi ja ota muutama tietoinen hengitys. Vie sitten huomiosi korviisi ja kuuloaistiisi. Pysähdy aistimaan erilaisia ääniä. Millaisia ääniä kuulet lähellä? Entä hieman kauempana? Ääniä ei tarvitse nimetä tai analysoida, vain aistia. Kun havaitset, että ajatuksesi ovat vieneet huomiosi toisaalle, palauta huomiosi takaisin äänien havainnointiin. Huomion suuntaaminen ääniin voi irroittaa meidät hetkeksi huoliajatuksista.

20 Elämän sana Kosketa minua Kosketa minua, Henki! Herätä kiittämään, sinun lähelläsi armosta elämään. Kosketa minua, Henki, kosketa, kirkkaus! Anna elämälle suunta ja tarkoitus. (Virsi 125) Tämä kulunut vuosi 2020 jää oman aikakautemme historiaan kosketuksen karttamisena ja suusuojan käyttövelvoitteesta. Molemmat seikat liittyvät syvästi persoonallisuutemme ensimmäisiin oppimistapahtumiin. Kaikki tutkijat uskovat, että vastasyntyneen vauvan ensimmäisiä tarpeita on saada äidin hellä ja lämmin kosketus. Samoin myös läheisillä on suunnaton tarve kuulla pienen ihmisolennon ensimmäiset ääntelyt ja kohdata kasvojen kaikki ilmeet, koska kosketuksen ja läheisyyden välittäminen on kaiken inhimillisyyden elinehto ja olemassaolon perusta. Saman asian voimme siirtää myös ihmisen ja Jumalan väliseen kanssakäymiseen. Jos meiltä ihmisiltä puuttuu yhteys Luojaamme, elämän antajaan ja ylläpitäjään, putoamme eläimelliselle tasolle ja kadotamme kyvyn kohdata elämää suuremmat kysymykset, kuten kuka minä olen, mikä on elämäni tarkoitus? — Vasta yhteys Jumalaan tekee meistä arvokkaita ja ihmisarvoisia asukkaita maapallollamme. Omakohtainen yhteys ja läheisyys Jumalaan ei ole yksinkertainen tai helppo asia ihmiselle. Vuosisatojen kuluessa sen syntymiseen ja kehittymiseen ovat vaikuttaneet lukuisat luonnonilmiöt ja ihmiskunnan kehitysvaiheet. Kristinuskossa siihen on syvimmin lyönyt leimansa Jumalan ilmestyminen ihmiseksi. Aikoinaan Jeesuksen elämä ihmisenä ja voitto kuolemasta ovat tuoneet ihmiskunnalle mahdollisuuden kokea omakohtaisesti Jumalan läheisyyttä ja yhteyttä ajallisessa elämässämme. Vanhan kristillisen perinteen mukaisesti se voi toteutua jokaisen ihmisen kohdalla jo pyhässä kasteessa ja myöhemmin aina ehtoollisen välityksellä. Niiden kautta ihminen saa kouriintuntuvasti vastaanottaa elämäänsä lahjoja, jotka yhdistävät hänen persoonansa näkymättömään Jumalaan. Nykypäivinä myös lukemalla Jumalan sanaa on mahdollisuus oppia tuntemaan Jumalan olemassaolo ja kosketus. Kaikkein henkilökohtaisimmin nämä voi saavuttaa rukouksen muodossa. Silloin kun rukous ei ole vain sanoja tai ajatuksia, huokauksia tai polvistumisia vaan vuorovaikutuksessa ja elinvoimaisessa yhteydessä elämistä Jumalan hengen ja olevaisuuden ydinvoiman yhteydessä, olemme Jumalan ”kämmenellä”. Joskus tuon elämyksen saa kokea esimerkiksi jumalanpalveluksissa tai yhteisissä kokoontumisissa. Näiden keskellä ihminen tuntee olonsa oikeaksi ja merkittäväksi. Juuri Jumalan yhteydessä ihminen kokee myös omille lahjoilleen ja puutteilleen ikioman paikkansa maailman palapelissä. Ajallinen matka ei pääty tyhjyyteen tai lopu sydämen pysähtymiseen vaan jatkuu kuoleman yli tuonpuoleiseen eli taivaskotiin. Herra, kädelläsi uneen painan pään, kutsut ystäväsi lepäämään. Käsi minut kantaa uuteen elämään, ikirauhan antaa, valoon jään. Onneni on olla Herraa lähellä, turvata voin yksin Jumalaan. Onneni on olla Herraa lähellä, tahdon laulaa hänen teoistaan. Virsi 517 Matti Tuomisto Sotainvalidien Veljesliiton luottamuspappi Jeesus sanoi: "Joku minuun koski; sillä minä tunsin, että voimaa lähti minusta". (Luukas 8:46) Pixabay

Sotainvalidityö 21 Heinolan Naisjaoston aktiivi Kuka olet ja mikä on tehtäväsi sotainvalidityössä? "Olen Anneli Lahtinen, sotainvalidin leski Heinolasta. Toimin Heinolan Naisjaoston puheenjohtajana vuodesta 2006 lähtien, jäseneksi liityin vuonna 1992 ja olen sen jälkeen toiminut siinä eri tehtävissä. Tulin Lahden piirihallitukseen vuonna 2014. Naisjaoston puheenjohtajana pidän yhteyttä sotainvalidien leskiin soittamalla ja vierailemalla heidän luonaan. Muistamme heitä onnitteluadresseilla ja sitten omaisia surunvalitteluadresseilla. Olen osallistunut kutsuttuna leskien syntymäpäiväjuhlille ja siunaustilaisuuksiin ja pitänyt siellä puheita. Olen toimittanut leskille kuntoutushakemuksia. Heinolan kaupunki on antanut sotainvalideille Koskensaaressa olevan rakennuksen ja pitää sitä kunnossa. Siellä kokoonnumme kesäisin ja järjestämme ruokailun ja ohjelmaa yhdessä sotainvalidiosaston kanssa. Toki tämä vuosi on ollut poikkeuksellinen." Kuinka työalue ja tehtävät ovat muuttuneet? "Meidän Naisjaostossa nyt 12 leskeä ja yksi puoliso. Minä olen johtokunnan ainoa leski, muut ovat nuorempia. Henkilöt, jotka ennen kävivät tilaisuuksissa, ovat nykyään huono- kuntoisia tai asuvat hoitokodissa. Pandemian vuoksi emme enää kokoonnu, mutta joulujuhlan kuitenkin järjestämme yhdessä miesten ja naisjaoston johtokunnan kanssa. Aktiivisina aikoina oli paljon tekemistä. Nykyään kyse on enemmän yhdistystoiminnasta, keitämme kahvit ja juttelemme. Virkeiden toimijoiden tehtävä on nyt kulkea muiden vierellä." Mikä sinua motivoi? "Sota liittyy vahvasti elämääni. Isäni oli kolmen sodan veteraani ja hän haavoittui jatkosodassa niin, että menetti toisen silmänsä ja sai sirpaleita ympäri vartaloaan. Hän oli aktiivinen sotainvalidityössä ja minä kirjoitin hänen kirjeitään. Isän 85-vuotispäivänä haastattelin häntä sota-ajoista kasetille, joka on minulla yhä tallessa. Ensimmäinen mieheni oli sotaorpo, toinen mieheni, Vilho Lahtinen, oli sotainvalidi, ja sitä kautta tulin Heinolaan ja Naisjaoston jäseneksi. Teimme retkiä sotiemme veteraanien kanssa kotimaassa, Venäjällä Karjalan kannaksella taistelupaikkoja katsomassa ja Viipurissa. Yhden matkan teimme myös Rhodokselle. Ilonhetkiä olen saanut, kun olen vieraillut heidän luonaan, vienyt kukkia ja lausunut runoja. Naisjaos- Anneli Lahtinen sai sotainvalidien ansioristin vuonna 2019. Kuva: Lahtisen kotialbumi to on ollut minulle tärkeä yhteisö, josta olen saanut ystäviä. Mukavia, iloisia ihmisiä on tullut matkan varrella vastaan. " Mikä työssäsi on ollut vaikeinta? "Minulla ei ole ollut vaikeuksia tässä tehtävässä. Aikanaan oli vielä paljon leskiä, puolisoja ja sotainvalideja ja melkein kaikki olivat tuttuja. Kokoonnuimme kerran kuukaudessa ja tarjosimme kahvit vuorotellen. Varainkeruuna oli herkkusäkkiarpajaiset ns. Naisten Messuilla, jonka Heinolan sotainvalidien Naisjaosto oli aloittanut yhdessä Karjalaisten naisten kanssa vuonna 1962. Arvat saatiin hyvin kaupaksi, mutta sekin loppui kun väki väheni. Raskasta on ollut se, kun tuttuja ihmisiä nukkuu pois tai menee huonokuntoiseksi, eikä heistä tahdo saada tietoja kun ei ole omainen." Miltä sotainvalidityön tulevaisuus näyttää? "Sotainvalidien loppuaika lähenee ja täällä on perustettu Veteraanien perinneyhdistys, joka huolehtii leskistä loppuun saakka. Yhdistyksellä on jäsenmaksu ja se anoo kaupungilta lisää rahaa tähän työhön." Mikä mielestäsi on sotainvalidiperinteessä erityistä? "Nykyään arvostetaan sotainvalideja ja kaikkia veteraaneja. Sodan jälkeen ei heistä paljon puhuttu, sanottiin jopa, että mitäs sinne menitte. Sotainvalideista on pidetty hyvää huolta kuntoutuksen kautta eri laitoksissa ja he ovat saaneet valita paikankin ja jakaa kuntoutuksensa puolisonsa kanssa. Myös lesket pääsevät kuntoutukseen invalidin prosenttirajan mukaan." Anneli Lahtinen muistelee ilolla aktiivivuosien virkeää toimintaa. Marja Kivilompolo

22 Piirit toimivat Piirin vuosikokouksesta HELSINKI Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 040 825 6695 Hyvät sisaret ja veljet! Joulumme lähestyy aiempia jouluja surullisemmissa tunnelmissa. Koko maailmaa riivaava koronaepidemia ei ole jättänyt Suomeakaan rauhaan. Ehkäpä joku Teistä tai omaisistanne on jo joutunut sen kohteeksi. Monia tapaamisia on rajoitettu. Näin tulee käymään tulevan joulunkin kohdalta. Turha kuitenkaan on ajautua paniikkiin. Monet syysinfluenssat ovat olleet yhtä ikäviä. Monen joulu saattaa olla karumpi kuin aiemmat. Kuitenkin ylläpitämällä reipasta mieltä, sopivaa ulkoilua ja etäisyyksiä toisiin ihmisiin voi toivottavasti ensi jouluakin viettää melkein vanhaan tapaan. Näissä mietteissä toivotan Teille rauhallista ja muutoinkin hyvää joulua sekä onnea alkavalle vuodelle 2021! Seppo Kanerva puheenjohtaja Edellisestä lehdestä 3/2020 oli tipahtanut piirin vuosikokouksen kirjoituksesta pari kohtaa pois: tervehdyksen esitti vuosikokoukselle myös Kaatuneitten Omaisten Liiton kunniapuheenjohtaja Pentti Lehtimäki. Sekä puolisojäsenille myönnettiin äänioikeus! Sääntömuutos saatettiin Veljesliiton tietoon ja nyt uudet säännöt ovat Patentti- ja rekisterihallituksen käsittelyssä. Loppuvuoden tapahtumista Ikävä kyllä Folkhälsan ei ole avannut oviaan ulkopuolisille vieraille, joten piirin tarjoama jouluruokailutilaisuus 9.12. on peruutettu. Tätä kirjoitettaessa myös alkuvuosi 2021 tapahtumien suhteen näyttää huonolta. Lounastilaisuudet Kuusi Palaa -ravintolassa ja puolisojäsenkerhon tapaamiset Kampin palvelukeskuksessa ovat toistaiseksi tauolla. Helsinki Perinteistä Itsenäisyyspäivän kansalaisjuhlaa Helsingin Yliopistolla ei järjestetä tänä vuonna. Jouluaaton 24.12. kunniavartio Hietaniemessä klo 13.30 todennäköisesti järjestetään. Vantaa Itsenäisyyspäivänä 6.12. lipunnosto klo 9 kaupungintalon edessä, klo 11 seppeleenlasku Pyhän Laurin kirkon sankarihaudalla sekä klo 12 Ruskeasannan sankarihaudalla. Piirin vuosikokouksessa 8.9. huomionosoitusten saajat. Piiritoimiston tervehdys Kiitän kaikkia yhteistyötahoja ja työn tukijoita sekä piirihallitusta miellyttävästä yhteistyöstä. Olette toiminnallanne ja lahjoituksillanne myötävaikuttaneet suuresti piirin jäsenkunnan huoltotoimintaan. Toivotan piirin jäsenille omaisineen sekä piirihallitukselle ja kaikille yhteistyökumppaneille hyvää joulua ja onnekasta uutta vuotta 2021. Metsät laaksot lumiset, kilisevät kulkuset, tähtitaivas kirkas tuo, taas joulumielen meille luo. Satu Jelkälä-Blomqvist toiminnanjohtaja Jouluaaton 24.12. kunniavartio Pyhän Laurin Kirkon sankarihaudalla klo 14–17.30. Tarkistakaa paikallislehdestä mahdolliset muutokset. Toivotan teille kaikille voimia tämän korona-ajan keskellä. Toivottavasti ensi vuosi tuo helpotusta tapaamisiin. Puolisojäsenkerhon retki toivottavasti toteutuu kesäkuussa 2021. Soittakaa tarvittaessa piiritoimistoon! Onnittelemme 100-vuotiaat sotainvalidit Aleksandra Viskari (vas.), Helena Muurinen ja Erkki Tolvanen Uusi puhelinnumero Piirin uusi puhelinnumero on 040 825 6695. Lankanumero ei ole enää käytössä.

Piirit toimivat 23 UUSIMAA Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 040 825 6695 Piiritoimiston joulutervehdys Erikoinen vuosi kääntyy kohti loppuaan ja toivon, että me jokainen tahoillamme voimme nauttia adventin ja joulun ajasta ja suunnata katse kohti uutta tulevaa vuotta. Haluan myös toivotta hyvää Itsenäisyyspäivää! Kiitän kaikkia niitä yhteisöjä ja yksityisiä henkilöitä, puolustusvoimia, sotainvalidisisaria- ja veljiä, jotka omalla toiminnallaan ja lahjoituksillaan ovat myötävaikuttaneet piirimme ja koko jäsenkuntamme huoltotoimintaan kuluneen vuoden aikana. Kiitän myös lämpimästi hyvästä yhteistyöstä piirihallitusta, osastoja ja jaostoja. Toivotan piirin jäsenistölle omaisineen, osastojen ja jaostojen tukijäsenille, piirihallitukselle ja tuki- ja sidosryhmille hyvää joulua ja hyvää uutta vuotta 2021: Joulun aika ja sen valojen taika, saa pysähtymään hetkeksi joulun rauhaisaan tunnelmaan. Satu Jelkälä-Blomqvist toiminnanjohtaja Pixabay Puheenjohtajan joulutervehdys Perinneyhdistyksen kuulumiset Kiitän Sotainvalidien Veljesliiton Uudenmaan piiri ry:n hallituksen puolesta niin piirin kuin paikallisen tason toimintaamme osallistuneita yhteistyökumppaneita. Teidän toiminnallanne on ollut suuri merkitys piirimme jäsenten hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Kiitän piirihallitusta sekä piirin toiminnanjohtajaa saumattomasta ja rakentavasta yhteistyöstä. Suuret kiitokset myös osastoissa ja jaostoissa toimineille tukijäsenille. Teidän vapaaehtoinen työpanoksenne on ollut korvaamaton voimavara jäsenistömme huolto- ja tukitoiminnassa.  Uudenmaan piirissä on vuoden 2021 alussa vielä kuusi rekisteröityä sotainvalidiosastoa. Vaikka sotainvalidiosastojen yhdistystoiminta on päättynyt, piirin jaostot jatkavat toiminta-alueilla jäsenistön huolto- ja tukitoimintaa kuitenkin entisen kaltaisesti. Vuosi 2020 oli piirimme 76. toimintavuosi. Kulunutta vuotta on varjostanut maailmanlaajuinen koronapandemia, mikä Suomessa on koetellut voimakkaasti juuri omaa toiminta-aluettamme Uuttamaata. Rajoitusten takia jäsenten tapaamisten ja yhteisten tilaisuuksien järjestäminen on ollut vaikeaa, minkä vuoksi jäsenemme ovat kokeneet yksinäisyyttä sekä epävarmuutta tulevasta. Epidemian aiheuttamat muutokset ja vaikeudet tuntuvat kohtuuttomilta ja epäoikeudenmukaisilta, sillä ne ovat kohdistuneet meille tärkeään Tammenlehvä-sukupolveen.  Toivon todella, että koronavirus saadaan lannistettua mahdollisimman nopeasti, jotta voimme jatkaa aikaisemmin tekemäämme täysimittaista sotainvalidityötä. Uskon, että me tukijäsenet olemme valmiita pandemian päätyttyä toimimaan entistäkin tunnollisimmin jäseniemme hyväksi huolto- ja tukitoiminnassa. Nyt virusepidemian keskellä meidän tulisi löytää keinoja ja tapoja, joilla voisimme ilahduttaa ja virkistää jäseniämme. Toivotan piirin jäsenistölle ja heidän omaisilleen sekä kaikille uskollisille yhteistyökumppaneille rauhallista joulua ja menestyksellistä uutta vuotta 2021. Sotainvalidien Uudenmaan Perinneyhdistys piti vuosikokouksensa 21.10. Pasilassa, läsnä oli 9 jäsentä. Puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti uudelleen toimikaudeksi 2020 Tauno Skogberg Karjaalta. Hallituksessa ovat jäseninä Jouko Hyvärinen Myrskylästä, Kristiina Ikävalko-Alvas Porvoosta, Kari Levonen Lohjalta, Juha Poikela Nurmijärveltä, Leif Udd Karjaalta ja Kalervo Viitanen Riihimäeltä. Varajäseninä ovat Markku Ahtikari Hyvinkäältä, Stig Ekholm Hangosta, Pentti Fabritius Pukkilasta, Matti Rintala Nurmijärveltä, Sakari Simola Keravalta ja Christer Sundman Porvoosta. Toiminnantarkastajaksi valittiin Hannu Santti Vihdistä ja hänen varamiehekseen valittiin Markku Honkasalo Helsingistä. Jaakko Torppa Viljo Hjelm Loviisasta näyttää kasvomaskimallia 99-vuotispäivänään. Kuva: Niko Ojanen Uusi puhelinnumero Piirin uusi puhelinnumero on 040 825 6695. Lankanumero ei ole enää käytössä. Rauhaa ja hyvää tahtoa Ajatellessani sodan kokeneen ikäluokan joulua, jouluevankeliumista nousee esiin kolme elämämme tärkeää asiaa. Kunnian antaminen tuo elämäämme oikean arvojärjestyksen. Annamme Jumalalle kunnian ja kiitoksen kaikesta siitä hyvästä, mitä olemme elämässämme saaneet. Näin myönnämme sen, että olemme Jumalan antamien lahjojen vastaanottajia. Enkelien jouluyön viestissä julistettiin rauhaa maan päälle. Sodissamme olleet toivoivat aikoinaan rauhaa enemmän kuin mitään muuta asiaa. Olihan kuoleman uhka leijunut yllä kaiken aikaa. Rauha, vaikkakin sen ehdot olivat kovat, otettiin kiitollisina vastaan. Rauhaa me kaipaamme kaiken aikaa myös sisimpäämme. Synti erottaa meidät Jumalasta ja lähimmäisistämme. Joulun hyvä sanoma, evankeliumi, tuo meille rauhan molempiin suuntiin, ylöspäin Jumalaan sekä vaakasuoraan lähimmäistemme kanssa. Jeesus sovitti elämällään syntimme ja näin avasi yhteyden Jumalaan, jota me saamme kutsua Jeesuksen opettaman tutun ru- kouksen mukaan isäksemme. Enkelit vakuuttivat, että Jumalalla on hyvä tahto meitä kohtaan. tai kuten uusin käännös sanoo, hän rakastaa meitä. Jeesus osoitti elämässään, että Jumalan rakkaus kohdistuu juuri sellaisiin, joita muut karttavat. Hän armahti syntisen naisen, osoitti tuhlaajapoika vertauksellaan, että Jumala rientää hänet hyljänneitä vastaa ja ottaa heidät lämpimästi syliinsä. Jouluevankeliumi on nimensä mukaisesti hyvä sanoma, lahja meille monin tavoin langenneille ihmisille. Jumala ei ole meitä hylännyt vaan hän tulee meitä vastaan, armahtaa ja antaa meille uuden mahdollisuuden. Lahjaan liittyy aina myös velvollisuus, hoitaa ja suojella lahjaa. Meidät kutsutaan antamaan kunnia Jumalalle, elämään rauhassa lähimmäistemme kanssa ja osoittaa heille hyvää tahtoa. Näin tehdessämme voisi toteutua tutun joululaulun toivomus: ”Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen.” Martti Toivanen veljespappi

24 Piirit toimivat PIRKKA-HÄME Rautatienkatu 24 B 4, 33100 Tampere Puh. 03 222 6631 mummujen ja pappojen asioiden hoidossa. Piiri ja osastot ovat jatkaneet toimintaansa niin hyvin kuin se on ollut mahdollista. Vuodenvaihteen jälkeen helmikuussa pidetään piirin 9 osaston vuosikokoukset. Huoltotyötä Joulutervehdys Pirkka-Hämeestä Sotainvalidien Veljesliiton Pirkka-Hämeen piiri ry:n hallitus kiittää kaikkia toimintansa tukijoita, jotka ovat olleet myötävaikuttamassa piirimme sotainvalidien ja puolisojäsenten hyvinvointiin ja selviytymiseen arjen askareissa piirin 76. toimintakautena. Kiitokset osastojen sotainvalidijäsenille, puolisojäsenille ja tukijäsenille aktiivisesta mukanaolosta vuoden 2020 aikana. Teidän kaikkien työ on ollut merkityksellistä ja tarpeellista erityisesti näin koronapandemiavuonna. Vuosikokous Piirin siirretyssä vuosikokouksessa 3.9. puheenjohtajaksi valittiin Raimo Toivo Vammalasta. Vuosiksi 2020–2021 hallituksen jäseniksi valittiin Heikki Kujanpää Hämeenkyröstä, Pentti Kuukankorpi Tampereelta, Juhani Muuriaisniemi Virroilta ja Pertti Päivärinta Orivedeltä. Vanhoina jäseninä jatkavat seuraavaan vuosikokoukseen saakka Esko Lehtomaa Kangasalta, Risto Pajukanta Nokialta ja Terttu Veijalainen Tampereelta. Vuodeksi 2020 uutena jäsenenä valittiin Lauri Lumme Tampereelta Bengt Stenvallin jäljellä olevalle kaudelle. Piirin, samoin kuin Tampereen osaston toimistossa asioi edelleen niin sotainvalideja kuin puolisojäseniä. Asiointi on kuitenkin hoitunut pääasiallisesti kirjeitse ja puhelimella ja yhä enenevässä määrin sähköpostin välityksellä. Lapset ja lastenlapset ovat ottaneet aktiivisen roolin Piiritoimistosta on edelleen myönnetty kuntoutusta osastojen sellaisille jäsenille, jotka eivät mitään muuta kautta voi saada kuntoutusta. Jalkahoitoa on myönnetty puolisojäsenille tänä vuonna kolme kertaa. Nämä jäsenetuudet jatkuvat ensi vuonnakin. Sotainvalidit saavat Valtiokonttorin maksamana vähintään kolme jalkahoitoa vuosittain. Kunniakerholaisten juhlapäivää vietettiin 9.9.Samalla luovutettiin suuret ansiomerkit ja sotainvalidien ansioristit. Kuvassa oikealta sotainvalidit Pentti Lahtinen ja Risto Kiiskilä, Heikki Nikander, Esko Riponiemi, Esko Lehtomaa, Jouko Sipilä, Raimo Toivo, sotainvalidit Terttu Veijalainen ja Matti Nurminen, Sirpa Autero, Heikki Lähteenmäki ja Jouko Huurne. Avustajatoiminta Avustajatoimintaa on järjestetty 10 kunnan/kaupungin alueella. Tuleva vuosi on vielä avoinna. Alustavasti on näytetty ”vihreää valoa” ja toiminta saisi jatkua edelleen niillä paikkakunnilla, joilla sitä on tänä vuonna ollut. Tiedon jatkosta saamme tämän vuoden puolella. Avustajatoiminnalla pyritään edesauttamaan sotainvalidien ja puolisojäsenten kotona asumista. Yläkuvassa seppeleen lasku Kalevankankaan sankaristille piirin vuosipäivänä. Vasemmalta toiminnanjohtaja Jouko Sipilä, puheenjohtaja Raimo Toivo, I vpj. Lauri Lumme ja hallituksen jäsen Esko Lehtomaa. Alakuvassa vastaava tilanne 40 vuotta aiemmin. Puhelinnumeroita: - Toiminnanjohtaja Jouko Sipilä 0400 835 993, jouko.sipila@ sotainvalidit.fi - Piirin toimistonhoitaja Kirsi Korpi 050 384 3390, sähköposti, kirsi.korpi@sotainvalidit.fi - Avustajaprojektipäällikkö Sirpa Autero 050 352 2537, sähköposti sirpa.autero@sotainvalidit.fi - Tampereen osaston toimistonhoitaja Leea Hykkönen 050 358 4629, sähköposti tampere@ sotainvalidit.fi Toimiston yhteystiedot Piiritoimisto ja Tampereen osaston toimisto sijaitsevat osoitteessa Otavalankatu 12 B 4, 33100 Tampere. Toimistot ovat avoinna ti, ke ja to klo 8.30–15. Muina päivinä tavoittaa puhelimella. Tampereen osaston toimistonhoitaja Leea Hykkönen on töissä vain tiistaisin ja keskiviikkoisin. Jouko Sipilä Toimiston henkilökunta toivottaa kaikille hyvää joulua ja onnea vuodelle 2021!

Piirit toimivat 25 Vuosikokouksen osallistujia Forssan seurakuntatalolla. Kuva: Hannu Reko KANTA-HÄME Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna Puh. 050 520 4065 Juha Vuorinen jatkaa piirin puheenjohtajana Koronan vuoksi jouduimme siirtämään keväällä vuosikokouksemme pidettäväksi syksyllä. Tilanteen jatkuessa päädyttiin pitämään kokous pienemmällä porukalla sekä ilman perinteistä päiväjuhlaa. Kokoukseen kutsuttiin osastojen kokousedustajien ja piirin äänioikeutettujen henkilöjäsenten lisäksi vain hallituksen jäsenet. Saimme kuitenkin kokouksen pidettyä lain määräämään aikaan mennessä ja tehtyä tärkeät päätökset yhdistyksen toimintaa koskien. Juha Vuorinen valittiin jatkamaan piirin puheenjohtajana. Samoin uudelleen valittiin johtokunnan erovuoroiset varsinaiset jäsenet Jarmo Tuominen, Janakkala, Veikko Meronen, Toijala ja Hannu Reko, Forssa sekä varajäsenet Heikki Karisto, Lammi-Tuulos, Matti Allèn, Ypäjä ja Matti Rantti, Hauho. Forssan seurakuntatalolla 16. 9. kokoontunut piiri teki päätöksensä yksimielisesti. Kokouksessa puhetta johti Heikki Leino ja sihteerinä päätökset kirjasi toiminnanjohtaja Mira Kulmala. Hämeenlinnan seudun osaston puheenjohtaja Marja Anttonen kutsui piirin jäsenet seuraavaan vuosikokoukseen Hämeenlinnaan 24.3.2021. Vuosikokouksen jälkeen piirihallitus piti järjestäytymiskokouksensa, jossa I varapuheenjohtajaksi valittiin Hannu Reko ja II varapuheenjohtajaksi Heikki Karisto. Naistoimikuntaa johtaa edelleen Irja Hirstiö ja hengellistä toimikuntaa Jaakko Kauppila. Vuosikokouksen puheenjohtaja ja sihteeri iloisissa tunnelmissa kokouksen päätyttyä. Kuva: Hannu Reko 80 vuotta täyteen Hämeenlinnassa – koronavirus ei kaada hyvää henkeä Vuosi kallistui poikkeuksellisena kohti loppuaan Hämeenlinnan seudun sotainvalidit ry:n 80-vuotisjuhlavuonna. Koronan vuoksi yhdistys ei järjestänyt odotettua vuosijuhlaa. Marraskuun alussa piti juhlia myös Naisjaoston 75-vuotista taivalta, mutta sekin peruttiin. - Päätös oli vaikea, mutta muuta vaihtoehtoa ei ollut, valittaa yhdistyksen puheenjohtaja Marja Anttonen. - Kutsukortit olivat lähettämistä vailla, ohjelma lyöty lukkoon, soittajat tilattu ja kaikki muukin esityö tehty, mutta tähän ikävään ratkaisuun oli pakko päätyä. Hyvin painava syy juhlan perumiseen oli tietysti se, että iso osa jäsenistöstämme kuuluu riskiryhmään. Hämeenlinnan seudun Sotainvalidit ry perustettiin 3.11.1940. Valtakunnallinen Sotainvalidien Veljesliitto syntyi paria kuukautta aikaisemmin eli 18.8.1940. Yhteinen kokoontuminen olisi kruunannut molemmat juhlavuodet, mutta jäsenistössä on kuitenkin ymmärretty syyt. Koronaviruspandemia on muutoinkin tuntuTukijäsenet Irja ja Heikki Karisto laskivat seppeleen Tuuloksen sankarihaudoille. Kuva: Veli-Matti Jusi nut hyvin näkyvästi vuoden 2020 toiminnassa. Alasajosta ei ole kysymys, vaan tosiasioiden hyväksymisestä. Virusta ei ole päästetty niskan päälle. - Pandemian laajuus on ollut kaikille täysin odottamaton yllätys. Tällä hetkellä on meidänkin pakko vain odottaa, saadaanko koronavirus hallintaan ja milloin. Perustoimintomme ovat jatkuneet entiseen tapaan, mutta kaikki on tapahtunut mahdollisimman matalalla profiililla. Kokouksiakin on järjestetty, mutta vain hyvin harkitusti, Marja Anttonen kertoo. - Lähtökohtanamme on ollut, ettei ketään jätetä yksin. Yhteisöllisyys on voima pandemiankin aikana. Edunvalvonta on hiljaista työtä. Fyysiset kontaktit on pyritty vähentämään ohjeiden mukaisesti minimiin, mutta unohtamatta silti tervettä maalaisjärkeä. Suhteellisen normaalisti toimintaa voitiin jatkaa kesällä yhdistyksen virkistyspai- kalla Kipinäniemen Veljesmajalla Katumajärven rannalla. Sauna on lämmitetty lähes joka viikko. Yhdistyksen ja Naisjaoston pyöreät vuodet eivät jääneet täysin huomiotta. Juhlavuoden kunniaksi laskettiin 80-vuotissyntymäpäivinä seppeleet Hämeenlinnan, Hattulan ja Lammin-Tuuloksen sankarihaudoille ja Karjalaan jääneiden muistomerkeille. Hämeenlinnan seudun Sotainvalidit ry:n jäsenistöön kuuluu tällä hetkellä 18 sotainvalidia ja 65 sotainvalidien puolisoa tai leskeä. Tukijäseniä on 75. Sotainvalideista vanhin on 103-vuotias ja leskistä vanhin 105-vuotias. Yhdistyksen puheenjohtaja on Marja Anttonen ja sihteeri Anja Huostila. Naisjaostoa johtaa Irma Somerkallio ja sen sihteeri on Irja Hirstiö. Veli-Matti Jusi tukijäsen

26 Piirit toimivat Puheenjohtajan joulutervehdys Kuluvaa vuotta olemme joutuneet elämään poikkeuksellisissa olosuhteissa. Siksi juhlavuotenamme ei ole voitu järjestää niitä tilaisuuksia, joita Sotainvalidien Veljesliitto, sen piirit, osastot ja veljeskodit olivat suunnitelleet ja jotka 80 vuotta kestänyt sotainvalidityö olisi ansainnut. Pelätty pandemian toinen aalto on tätä kirjoitettaessa käynnissä. Tiedotusvälineissä pääuutisaiheisiin on kuulunut päi- ja. Sotainvalidien, heidän puolisoidensa ja leskiensä vähenemisestä huolimatta vapaaehtoistyön tarve on edelleen olemassa. Pandemian aikana työ on ollut luonnollisesti rajatumpaa, mutta toivon, että tilanteen normalisoiduttua vapaaehtoistyössä palattaisiin tuttuihin toimintamuotoihin! Vaikeaksi koetusta ajasta huolimatta pitää pyrkiä löytämään elämästä aina jotain myönteistä. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen sanoi antaessaan 40 vuotta sitten Sotainvalidien Veljesliitolle Vapaudenristin, Liehukoon Vapaudenristin punavalkea nauha osoittamassa myös jälkipolville, että vapaus ja rauha ovat kansakunnan elämän perusta. Tuo perusta paremmalle tulevaisuudelle on olemassa meille suomalaisille tänäkin päivänä. Toivotan jäsenistölle ja sidosryhmille hyvää Itsenäisyyspäivää ja hyvää joulua! Heimo Purhonen Puheenjohtaja Pixabay VARSINAIS-SUOMI Hämeenkatu 14 L 7, 20500 Turku Puh. 040 568 4500 vittäin pandemian terveydelliset ja taloudelliset seuraukset sekä niiden hoito. Uutisointi on ymmärrettävää, mutta samalla kyllästyttävää ja saattaa aiheuttaa jonkinlaista turhautuneisuutta. Piirimme johtoajatuksena on kuitenkin ollut, että noudatamme tinkimättömästi maan hallituksen ja viranomaisten ohjeistuksia ajatuksella - terveys edellä. Merkkipäiviään viettäneille onnitteluadressi- tai kukat on jätetty oven raosta tai postin välityksellä ja hautajaisissa saattojoukot ovat olleet poikkeuksellisen pieniä. Tautitilanteesta johtuen piirin hallitus on pitänyt etäkokouksia. Lisäksi hallitus on tekemillään päätöksillä antanut puheenjohtajalle ja toiminnanjohtajalle valtuudet tehdä muutamissa tapauksissa päätöksiä piirin puolesta. Sopeutumiskyky on ollut monin tavoin hyvä. Sotainvalidi-lehden 80-vuotis-juhlanumerossa, sen viimeisellä aukeamalla, on kirjoitus otsikolla Vapaaehtoisten lah- Kuhmoisten Naisjaosto 75 vuotta Onnittelemme LAHTI Rautatienkatu 1 B 8, 15100 Lahti Puh. 040 740 6815 Joulutervehdys Syysterveiset Lahdesta Piirin vuosikokous pidettiin Lahdessa 22.9. Puheenjohtajana jatkaa Pentti Löfgrén Lahdesta. Piirin I varapuheenjohtajana jatkaa sotainvalidi Veikko Punakallio Heinolasta ja II varapuheenjohtajana Kalle Hiltunen Lahdesta. Piirin sihteeriksi ja rahastonhoitajaksi valittiin Tuija Heinonen Hollolasta.  Osastot ovat toimineet koronaepidemia huomioiden, väleistä ja muista varotoimista on huolehdittu. Piirin syysjuhla ja osastojen pikkujoulut ovat tulevia tapahtumia. Sotainvalidi Veikko Holappa 100 vuotta Kävimme onnittelemassa suoraselkäistä Veikkoa Mikkelissä Villa Marskissa hänen syntymäpäivänään 24.9. Veikko on toiminut Heinolan osaston johtokunnan jäsenenä yli 30 vuotta ja Lahden piirin hallituksen varajäsenenä yli 20 vuotta. Mikkeliin muuton jälkeen hän jäi pois toiminnasta. Me-säätiön lahjan, sotainvalidien shaalin ja kukat luovuttivat Pentti Löfgrén ja Veikko Punakallio. Sotaveteraanien ristin Holapalle luovutti Heimo Iivonen. Sotainvalidien Lahden piirin hallitus kiittää kaikkia toimintansa tukijoita, jotka ovat olleet myötävaikuttamassa  piirimme sotainvalidien ja leskijäsenten  hyvinvointiin ja selviytymiseen  arjen askareissa koronaepidemian aikana. Kiitokset osastojen sotainvalidijäsenille kuin puolisojäsenille  aktiivisesta vuoden 2020 aikana. Kiitokset myös aktiivisille tukijäsenille. Teidän  työnne on arvokasta ja pyyteetöntä. Hyvää joulua ja Jumalan siunausta vuodelle 2021! Pentti Löfgrén puheenjohtaja Kuhmoisten Sotainvalidit ry:n Naisjaosto täytti 75 vuotta 7.10. Veimme kukkatervehdyksen poisnukkuneita jäseniämme muistellen. Alun alkaen Naisjaostossa oli 60 jäsentä. Tänä päivänä on elossa vielä 20, heistä 8 on aktiivijäsentä. Kuva ja teksti: Sirkka ja Hannu Toivonen.

Piirit toimivat 27 KYMI Savonkatu 23, 45100 Kouvola Puh. 044 3350 754 Kymen piiri vuonna 2021 jäsenet siirtyvät Sotainvalidien Kymen piirin henkilöjäseniksi 1.1.2021 alkaen automaattisesti. Siirto ei vaadi jäseniltä mitään toimenpiteitä. Jos et halua liittyä Kymen piirin jäseneksi on sinun otettava yhteys piiriin ja kerrottava, että et halua piirin jäsenyyttä. Suosittelen piirin jäsenyyttä, siten saat piirin antamat etuudet. Piiri kertoo jäseneduistaan jäsenilleen kotiin lähetettävässä jäsentiedotteessaan keväällä. Eino Hirvonen Kouvolan osaston sihteeri Kuluvan vuoden lopussa Lappeenrannan seudun osasto sekä Kouvolan osasto purkautuvat. Tulevan vuoden alusta piirissä jatkaa vielä Joutsenon osasto. Tänä vuonna piiri ei järjestä koronatilanteen takia tilaisuuksia, mutta ensi vuotta jo suunnitellaan ja ollaan toiveikkaita. Toivotaan, että näemme ensi vuonna enemmän yhteisissä tilaisuuksissa, mikä on tärkeää yhdistyksen varsinaisille jäsenille sekä tukihenkilöille. Lappeenrannan seudun osasto purkautuu vuodenvaihteessa. Tilaisuuksia järjestetään jatkossa mahdollisuuksien mukaan tukihenkilöiden voimin. Osaston puhelinnumero 05 411 7440 ja sähköpostiosoite sotainvalidit.lpr@pp1.inet.fi sulkeutuvat myös. Etelä-Karjalan yhdyshenkilönä toimii vuoden 2021 alusta alkaen Ilkka Huttunen, puh. 040 531 8401, sähköpostiosoite ilkka.huttunen@pp3.inet.fi. Pixabay Lappeenrannan seudun osasto tiedottaa Kymen piiri osastoineen, tukihenkilöt sekä perinneyhdistys toivottavat kaikille rauhallista joulua ja terveyttä! Muistamme 80-vuotiaan Lappeenrannan osaston historiakirjan kertomaa Lappeenrantalainen sotainvalidi Eino Hölsä, 102, pelastui täpärästi kotikaupunkinsa Lappeenrannan varuskunnan pommituksesta talvisodassa 1940. Eino kertoo pommituksesta ja sotapalveluksestaan syyskuussa ilmestyneessä Lappeenrannan Sotainvalidien historiassa "Paikkansa ansainneet". Saman talvisodan vuonna 1940 perustetulla osastolla on ollut varsin toimelias historia. Kirja on historioitsija Keijo Martikaisen kirjoittama Lappeenrannan seudun sotainvalidien 80 vuotishistoria. "Ne koneet tulivat Lauritsalan suunnasta ja ne lensivät hyvin alhaalla, niin että miehet näkyivät. Sitten ne kääntyivät ja etsivät tarkemman pommitussuunnan tullen hetken päästä uudestaan. Niillä oli tarkoitus tuhota kaiketi varuskuntaan tuodut hevoset. Sitten alkoi rytinä. Tallin päähän oli rakennettu sirpalesuoja, johon väkeä meni. Olin itsekin menossa sinne, mutta kun oli tungosta, niin jokin vaisto sanoi, että paksut tiiliseinät ovat myös sirpalesuoja ja niin painauduin tallin tiiliseinää vastaan. Ja sitten jysähti. Ikkunat ja ovet tulivat raameineen sisään. Hyllyt kaatuivat, varasto täyttyi pölystä ja oli aivan pimeää. Kun mentiin ulos, niin meitä kohtasi karmea näky. Siitä sirpalesuojasta, johon minäkin olin menossa ei tietääkseni pelastunut ku- kaan", kertoo Eino täpärästä pelastautumisestaan. Lappeenrannan osaston historiaa värittävät Eino Hölsän sotakertomuksien lisäksi kuuden muun sotainvalidin tarinat. Yksi heistä on viimeisin elossa ollut Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt. Muina kertojina ovat Unto Nikunen, Unto Hakuli, Olavi Ukkola, Sulo Keskisaari ja Reino Martikainen. Lappeenrannan osaston toiminnasta kertovassa teoksessa saavat osansa myös aktiivisesti miesten rinnalla toiminut Naisjaosto sekä vuonna 1999 perustettu Tukijaosto. Lappeenrannan osaston ja Veljesliiton yhteistyö oli saumatonta. Yhdessä ne vaikuttivat sotainvalidien edunvalvojina muun muassa korvauksien ja etuisuuksien lainsäädäntöön. Tekeviä ja toimivia henkilöitä olivat ainakin; Vilho Rautama, Risto Seppälä, Meri Kärmeniemi, Terttu Käkelä, Ilkka Huttunen ja Mikko Henttonen. Osasto julkisti historiikkinsa syyskuussa Lappeen Marian kirkossa. Paikalla oli 24 osallistujaa ja kuulijaa. Ohjelmassa laulettiin Veteraanin iltahuuto ja virsi sekä kuultiin Keijo Martikaisen esitelmä historiikista. Historiikkia voi lainata Lappeenrannan alueen kirjastoista. Keijo Martikainen Kouvolan osasto tiedottaa Koronapandemian takia Puhjonrannan joululounas sekä Utin varuskunnan joululounas ovat peruttu. Riski tartunnasta on katsottu liian suureksi. Muistathan, että osaston vuosikokous päätti 28.2.2020 yksimielisesti osaston toiminnan lakkauttamisesta 31.12.2020. Osaston hallitus hoitaa purkautumisesta johtuvat toimenpiteet. Osaston lakkauttamisen takia vuoden 2020 laskut on toimitettava toimistolle 15.12. mennessä. Osaston jäsenet ja puoliso- Tuomas Gerdt *28.5.1922 † 1.11.2020 Mannerheim-ristin ritari, sotainvalidi Tuomas Gerdt nukkui pois 1.11. ollessaan 98-vuotias. Gerdt oli monet vuosikymmenet Lappeenrannan sotainvalidiosaston aktiivinen jäsen. Viimeiset vuotensa hän asui Oulunkylän kuntoutuskeskuksessa. Lue Jukka Knuuttilan ja Jorma Taipaleen muistokirjoitus tämän lehden sivulta 5. Toimelias Lappeenrannan osasto vietti vuosi sitten viimeistä jäsenistön joulujuhlaa. Kuvassa istumassa vasemmalta sotainvalidien läheisjäsenet ja Olavi Ukkola sekä Eino Hölsä. Seisomassa Unto Hakuli ja sihteeri Pirjo Kotonen. Kuva: Keijo Martikainen

28 Piirit toimivat Onnittelemme Sotainvalidi Gunnar Kotiranta 100 vuotta 26.12.2020 SATAKUNTA Yrjönkatu 15, 5. krs, 28100 Pori Puh. 02 633 5233 Satakunnan suunnalta Poikkeuksellinen vuosi on päättymässä. Liiton 80-juhlavuoden tapahtumat eivät sujuneet aivan suunnitellusti. Monet peruuntuivat ja toiset taas kyettiin järjestämään ehkäpä pienimuotoisemmin kuin oli kaavailtu. Toivottavasti ensi vuonna voimme viettää normaalimpaa aikaa mm. tapaamisten ja tapahtumien suhteen. Noormarkussa syntynyt Gunnar Edvard Kotiranta lähti 19-vuotiaana armeijan kautta sotaan. Hän haavoittui kolmesti, pahiten Itä-Karjalassa Krivillä 1943. Työuransa Gunnar teki Porin Puuvillatehtaalla laitosmiehenä ja työnjohtajana 40 vuoden ajan. Gunnar on toiminut aktiivisesti Porin osastossa, talkoomiehenä vuosikausia, johtokunnan jäsenenä yli 30 vuotta ja on osaston varapuheenjohtaja edelleen. Gunnar on mm. käynyt kouluvierailuilla kertomassa koululaisille millaista sodassa oikein oli. Hän on saanut muistoilleen kuulijoiden jakamattoman huomion kertojantaidoillaan. Gunnarilla ja vaimollaan oli Volkswagen Kleinbussi, jolla he matkustivat ahkerasti 1970-1980 luvuilla käyden lähes jokaisessa Euroopan kolkassa. Näistä matkoista on syntynyt hyvin paljon tarinoita, kommelluksia unohtamatta. Gunnar on palkittu useilla huomionosoituksilla, liiton huomionosoitukset hän on saanut kaikki kuuluen kunniakerhoon. Gunnar on tuttu myös liiton julkaisuista, tukijäsenjulisteesta ja – oppaan kannesta sekä liiton 75-vuotisjuhlajulkaisun kansikuvasta. Gunnar on positiivinen ja huumorintajuinen tarinankertoja, häneltä eivät tarinat ja kertomukset lopu eikä hiljaisia hetkiä tule. Siis armoitettu seuramies, hänen seurassaan viihtyy. Gunnar asuu nykyään Porin Veljeskodissa seuraten tarkkaan maailman menoa Parkanossa syntynyt Reino Rafael Pajusto osallistui jatkosotaan Kannaksella monessa paikassa haavoittuen Tali-Ihantalan taistelussa vasempaan jalkaan. Reino hankki toimeentulonsa nuoruusvuosina talvisin metsätöistä ja kesäaikana hän toimi tukinuitossa. Parkanon-Kihniön Osuusmeijerin palveluksessa hän toimi eri tehtävissä viimeiset 27 vuotta. Reino Pajusto jäi eläkkeelle yhtiön talonmiehen toimesta. Reino on osallistunut aktiivisesti Parkanon Seudun Sotain- validit ry:n toimintaan, mm. 20 vuotta osaston johtokunnassa, lopuksi varapuheenjohtajana helmikuuhun 2018 saakka, jolloin osasto purkautui. Reino on palkittu useilla ansiomerkeillä, kuten II luokan vapaudenmitalilla ja sotainvalidien ansioristillä. Hän pitää huolta edelleen myös fyysisestä kunnostaan ja mm. sauvakävely kuuluu päivittäiseen ohjelmaan. Lämpimät onnittelut merkkipäiväsi johdosta! Onnittelemme Sotainvalidi Reino Pajusto 100 vuotta 21.12.2020 Joulun aikaa Satakunnan piiri toivottaa jäsenilleen ja yhteistyökumppaneilleen rauhaisaa joulun aikaa sekä hyvää uutta vuotta seuraavin sanoin: Jo hiljenee vuoden askareet ja aherrus syksyn työn. Ota sydämees hetket talviset ja rauha jouluyön. Rauhallista joulun aikaa! Lämpimät onnittelut merkkipäiväsi johdosta! Marika Keskinen Porin seudun sotainvalidit 80 vuotta Piirin vanhin osasto täytti 80 vuotta 27.10. Juhlapäivä alkoi kunniakäynneillä entisten puheenjohtajien ja lahjoittajien haudoilla sekä seppeleenlaskulla Sankariristillä. Juhlaa vietettiin Klubilla pienellä joukolla, turvallisuusohjeita noudattaen. Juhlassa kuultiin muutamia puheenvuoroja mm. tervetulosanat Ilkka Nurmi, piirin ja liiton tervehdys Heikki Moilanen sekä päätössanat Seppo Korkeamäki. Juhlan pääosassa oli Markku Honkasalon kirjoittaman osaston 80-vuotishistoriakirjan ”Sotainvalidityötä porilaiseen tapaan” julkis- taminen. Mielenkiintoisen esittelyn jälkeen vieraat saivat uunituoreet kappaleensa, halukkaat hakivat omistuskirjoitukset. Juhlan musiikista vastasi Porin Sinfoniettan taitava jousikvartetti. Lisäksi Matti Sundell soitti haitarilla tervetulomusiikkia ja 102-vuotiaan sotainvalidi Kalle Pirttijärven toivomuksesta kappaleen Elämää juoksuhaudoissa. Juhlapäivä päättyi päivälliseen ja jälkiruokakahviin. Juhla oli piristävä tapahtuma läsnäolijoille näinä vaikeina aikoina. Marika Keskinen Historiakirjaa ylpeänä esittävät kirjoittaja Markku Honkasalo sekä Porin osaston Anna Penttilä ja Ilkka Nurmi.

Piirit toimivat 29 SISÄ-SUOMI Vasikkahaka 12 D 40530 Jyväskylä Puh. 040 778 2740 Joulutervehdys Keski-Suomesta Vuosi on päättymässä ja uusi odottaa tuloaan. Toivon, että ensi vuoden aikana meillä olisi mahdollisuus jälleen kokoontua ja juhlia, juhlimisen aihetta olisi monessakin asiassa. Piirillä on jakamatta useita ansiomerkkejä, ansioristejä, pienoislippu sekä viirejä. Tätä kirjoittaessani ei vielä ole tietoa Veteraanien joululounas-tapahtumasta eikä Peurungan joululounaasta sotiemme veteraaneille, nämäkin lämminhenkiset tilaisuudet odottavat tietoa paremmasta koronatilanteesta. Sisä-Suomen piiri toivottaa jäsenilleen ja yhteistyökumppaneilleen rauhaisaa joulun aikaa sekä terveyttä vuodelle 2021! Mari Ekmark Osastot Vuoden 2020 aikana Sisä-Suomen piirin alueella on purkautunut/purkautuu Petäjäveden, Suolahden, Saarijärven sekä Multian osastot ja jäsenet siirtyvät piirin henkilöjäseniksi. Neljä osas- toa jatkaa toimintaansa (Joutsa, Jyväskylä, Jämsä ja Äänekoski) vuonna 2021. Jäsenmäärä tullenee vähenemään piirissä noin 50 henkilöllä (n 300 sotainvalidi ja -puoliso/leskijäsentä). Vuoden 2021 tapahtumat (muutokset mahdollisia) • Sisä-Suomen piirin vuosikokous, paikka avoin, ke 24.3. • Sotainvalidien Perinneyhdistyksen vuosikokous, paikka avoin, ke 24.3. • Sotainvalidien Kunniakerhon sekä Sotainvalidipäivän juhla, paikka avoin, ke 18.8. • Piirin neuvottelupäivä, paikka avoin, 11.11. Osastojen vuosikokoukset Osastojen vuosikokoukset pidetään piirin alueella helmikuun aikana. Osaston jäsenet ovat tervetulleita vuosikokouksiin, tarkempaa tietoa saat osastosi puheenjohtajilta ja sihteereiltä. Alueellisen perinnetyöryhmän kokous Keski-Suomeen kaavaillun alueellisen perinneyhdistyksen suunnittelukokous pidettiin Jyväskylässä 14.10.2020 Jyväskylän Sotaveteraanien isännöimänä. Veteraanijärjestöjen lisäksi suunnittelutyöryhmässä ovat mukana mm. reserviläisjärjestöt. Tavoitteena on aikaa myöten saada Keski-Suomeen yksi yhteinen perinnejärjestö, johon kaikki veteraanien nykyiset tai perinnejärjestöt voisivat liittyä. Mielellään mukana saisi olla laajempikin joukko maanpuolustusväkeä. Yhteistyö alueellisen perinneyhdistyksen eteen jatkuu. Tällä hetkellä Keski-Suomessa vain sotainvalideilla on oma perinnejärjestönsä. Mielenkiinnolla odotamme Valtakunnan tason ratkaisuja, joiden toivomme antavan osviittaa perinnetyön organisoimiseksi. Jyväskylän osaston kuulumisia Jyväskylän sotainvalidiosastossa on tällä hetkellä 23 sotainvalidijäsentä, 92 puoliso-/leskijäsentä ja 35 tukijäsentä. Toiminta on ollut todella vilkasta, siitä kiitos kaupungin veteraanijärjestöjen tiiviille yhteistoiminnalle. Viikoittaisten tapahtumien lisäksi kuluneen vuoden aikana piti olla yli 30 yhteistä tapahtumaa. Näistä todella merkittävä ja paljon työtä vaatinut oli Talvisodan päättymisen 80-vuotispäivän kunniaksi 13.3. valmisteltu Talvisotaseminaari. Paikat ja tarjoilut oli varattu 700 kuulijalle, ja luennoimaan oli lupautunut joukko maamme eturivin historioitsijoita. Tapahtumaa haluttiin ryydittää myös Ilmavoimien Soittokunnan ja Jyväskylän veteraanien Perinnekuoron konsertilla. Neljä päivää ennen tapahtuman järjestämistä iski koronan pelko ja jo 12.3. valtiovalta suositteli, että yli 500 hengen tilaisuuksia ei järjestettäisi ja pienemmätkin vain huolellisen riskiarvion pohjalta. Siirsimme tapahtuman suosiolla myöhempään ajankohtaan. Nähtäväksi jää, josko sen pitäminen onnistuisi Talvisodan päättymisen 81–vuotispäivänä 2021. Järjestäjät, luennoitsijat ja tukijat ovat vielä voimallisesti mukana hankkeessa. Pettymys oli myös se, että em- me voineet juhlia 21.11., jolloin tuli kuluneeksi 80 vuotta osaston perustamisesta. Korona on hiljentänyt lähes kaiken toiminnan. Taustalla kuitenkin tapahtuu. Yhteyttä pidetään jäseniin, avustuksia annetaan ja pienryhmätoimintaa harrastetaan. Työn alla on myös osaston viimeisestä vuosikymmenestä kertova historiateos. Vuoden 2021 alkupuolella valmistuvan teoksen kirjoittaa FT Keijo Koivisto. Teokseen sisältyy myös Telkänpesän palvelukeskuksen 25-vuotishistoria, jonka kirjoittaa Jyväskylän sotainvalidien Asuntosäätiön toimitusjohtaja Pauliina Takala. Teosta varten on saatu rahallista tukea Alfred Kordelinin säätiöltä ja em. asuntosäätiöltä. Toivottavasti korona nujerretaan mahdollisimman pian, jotta voidaan siirtyä vanhaan normaaliin aikaan tapaamisineen, tapahtumineen ja juhlineen. Työ sotainvalidiperheen ja koko veteraanisukupolven hyväksi jatkuu! Kyösti Tomperi Pixabay

30 Piirit toimivat ETELÄ-POHJANMAA Tammikuja 11, 60100 Seinäjoki Puh. 040 742 4813 Milloin pienestä kasvaa suuri, mistä voimaa ponnistaa huomiseen? Ympärillä elämääni eristävä muuri, tyydyn osaani, arkeen hiljaiseen. Vain yhdet hymyilevät silmät, yksi käynti, yksi soitto, tai yksi kirje, joita ennen vanhaan kirjoiteltiin. Jo paljon mukavammalta maistuu illankoitto, kun yhdessä menneitä muisteltiin. Poikkeuksellinen vuosi lähenee loppuaan Mennyt vuosi on ollut varmasti yksi ikimuistoisimmista. Yhteiskunnan ja järjestötoiminnankin sulkeminen sekä kotikaranteeniin eristäminen ovat iskeneet arkeen ja elämäämme isosti. Jäsenistöstämme on pidetty kuitenkin huolta, josta kiitokset paikallisosastojen aktiiveille sekä kotiavustajillemme. Onpa tässä tulevaisuuttakin jo laitettu matkaan, sillä Sotien 100 vuotta täyttänyt Laila Hämäläinen on viihtynyt Kuusikodissa. 1939–1945 Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys perustettiin 22.8. Nurmossa ja yhdistyksen Facebook -sivut ovat mm. jo valmiina. Käykääpä kurkkaamassa. Poikkeuksellisen hyvää itsenäisyyspäivää ja joulun odotusta, voikaa hyvin! Marko & Maija 100 vuotta hyvää elämää Laila Hämäläinen syntyi 10.11.1920 Toholammilla. Yhdentoista lapsen katras eli maatilalla, ja vanhempien kuol- tua vuosina 1934 ja 1937 jäi tila lasten hoidettavaksi. – Vesi haettiin hevosella puolen kilometrin päästä Lestijoesta. Hoidettavana oli pelto, kymmenen lypsävää, joutokarjaa, lampaita, kaksi hevosta, jouluksi kasvatettava sika, kanoja ja vihainen kukko, muistelee Laila työsarkaansa. Laila liittyi jo nuorena pikkulottiin ja vuonna 1942 hän toimi 31 iv-komppanian vartiolottana. Hän muistelee, kuinka vihollisten partiot kulkivat partisaanialueella, mutta varsinaista vaaraa hän ei kuitenkaan kokenut. Sota-aikana kotitilalle saatiin avuksi venäläinen sotavanki Josef. Josef oli elokuvakoneen käyt- täjä ja opetti työnsä ohessa mm. tilan lapsia laskemaan. Lailan veli haavoittui rintamalla ja hän pääsi kotiinsa toipumislomalle. Velipojan ja Josefin kohtaaminen jännitti nuorta lottaa. – Pelkäsin mahdollista riitaa ja jännitin tuvan vintillä. Kohta alakerrasta alkoi kuitenkin kuulua yhteislaulua, jota mahtoi edesauttaa velipojan mukanaan tuoma viinapullo, Laila muistelee. Kahden vuoden pesti päätyi lopulta Josefin palauttamiseen ja Laila muistelee tuotakin hetkeä lämmöllä. – Veimme Josefin hevosella asemalle ja pakkasimme hänelle reppuun eväitä. Asemalla Josef mursi eväsleivästään palan ja antoi sen hevosellemme, Laila kertoo kyynel silmäkulmassaan. Tämän jälkeen ei Josefista kuulunut enää koskaan mitään. Varsinaisen leipätyönsä Laila teki Seinäjoella sairaala-apulaisena. Kolmenkymmenen työvuoden jälkeen hän kertoo olleensa jo 40 vuotta eläkkeellä. Lailan puoliso oli Metsäpirtistä kotoisen oleva vaikeavammainen sotainvalidi ja heille siunaantui avioliitosta yksi lapsi. Puoliso nukkui pois reilut 20 vuotta sitten. Laila asui omassa asunnossaan aina viime pääsiäisenä sattuneeseen kaatumiseensa saakka. Nyt hän asustaa Kivipuron uudessa Kuusikodissa ja on tyytyväinen tilanteeseensa. – Ei tämän parempaa elämää olekaan ja olen erittäin tyytyväinen olooni, pirteä ja positiivinen Laila toteaa hymy huulillaan. Paljon onnea Laila! Pixabay

Piirit toimivat 31 Pixabay POHJOIS-SAVO Puijonkatu 39 A 17, 70100 Kuopio Puh. 017 261 1747, 0400 756 249 mään kumpuaa taivaallista rauhaa? Löydämmekö vielä tulevana joulunakin tien todelliseen Betlehemiin, Vapahtajani luo? Kun kyselen näitä kysymyksiä, haluan sanoa Sinulle ja myös itselleni: Tule todellisen Betlehemiin, Vapahtajasi luo. Sinulle on syntynyt Vapahtaja. Siellä saat kiittää, sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Antakaamme tilaa sydämessänne joulun lapselle ja toinen toisillenne! Toivotan Sotainvalidien Veljesliiton Pohjois-Savon piirin ja omasta puolestani siunattua joulurauhaa! Älkää pelätkö! Monilla on mielessä sota-ajan joulut, jolloin isänmaan tulevaisuus oli vaakalaudalla. Silloin nuoria miehiä, nykyisiä sotiemme veteraaneja, korsuissa lohduttivat jouluevankeliumin sanat 'älkää pelätkö!' Kuitenkin päällimmäisinä ovat lapsuuden joulut. Niihin liittyi jotain, mikä antoi elämänvoimaa pelkojen keskellä. Mietin sitä, onko sana joulun lapsesta ihmeellisenä neuvonantajana ja rauhanruhtinaana meille yhtä elävä ja todellinen kuin lapsena. Osaammeko yhtä vilpittömin mielin kuin lapsena asettua seimen äärelle josta elä- Pixabay Jussi Huttunen rovasti, Kuopio Pyhäjärven Sotainvalidien aktiivitoimijat yhdessä veteraaniyhdistysten kanssa tekivät perinteiset talkoot sankarihautausmaalla 22. päivä lokakuuta. Osasto keräsi aikanaan varat kynttilälyhtyihin ja laittaa ne paikoilleen loppusyksyllä. Kynttilät laitetaan itsenäisyyspäiväksi yhdistysten toimesta. Talkoomiehistä kuvan keskellä keltaisissa työrukkasissa 97 vuotta täyttänyt sotainvalidi Heino Väätti, vasemmalla puolellaan sotainvalidiyhdistyksen viimeinen puheenjohtaja Kimmo Sarkkinen. Teksti ja kuva: Kaija Parttimaa SUUR-SAVO Kyyhkyläntie 9, 50700 Mikkeli Puh. 0400 756 249 Joulu tulee koronasta huolimatta Tämä vuosi on ollut hyvin poikkeuksellinen koronaviruksen aiheuttaman pandemian vuoksi. Monet asiat ovat toisin kuin aiemmin. Huoli ja pelko omasta ja läheisten terveydestä on painanut mieltä, sillä altistumisia, sairastumisia, jopa menehtymisiä on ollut paljon. Pandemian leviämisen estämiseksi ja hillitsemiseksi on annettu suosituksia ja asetettu rajoituksia. Rajoitusten vuoksi yhteydenpito ihmisten välillä on muuttu- nut puhelinsoittojen ja tekstiviestein tapahtuvaksi. Hoitokodeissa vanhuudenpäiviään viettäviä läheisiä on voinut tavata lasiseinän takaa. Kaikki tämä on lisännyt yksinäisyyttä varsinkin ikäihmisillä ja riskiryhmään kuuluvilla. Ahdistuneina on kyselty: ”Milloin tämä päättyy? Kauanko tämä kestää?” Joulun lähestyessä on kyselty myös: ”Voidaanko jouluakaan viettää? Miten voisi löytää joulun ilon ja joulun lämmön?” Itsekin riskiryhmään kuuluvana haluan nostaa pohdiskeltavaksi jouluisen musiikin merkityksen vastauksena joulun ilon ja lämmön löytymiseksi. Vuosien ja vuosikymmenten saatossa meille on joululaulujen kautta muodostunut mielikuva ”oikeasta joulusta”. Minun mielikuvaani oikeasta joulusta sopii hyvin viime vuosina suureen suosioon noussut äskettäin menehtyneen Vexi Salmen sanoittama joululaulu Sydämeeni joulun teen. Siinä, jos missä kuvastuu joulun lämmön, ilon ja rauhan kaipuu ja niiden löytyminen. On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen, ja sanaton on sydämeni kieli. Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen, ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli. Näin sydämeeni joulun teen, ja mieleen hiljaiseen taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen. On jouluyö ja lumihuntuun pukeutunut maa – kun yhtä puhdas itse olla voisin. Se ajatukset joulun tuntuun virittymään saa, kuin harras sävel sisälläni soisi. … On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään, kuin oisin osa suurta kaikkeutta. Vain kynttilät ja kultanauha loistaa hämärään, vaan mieleni on täynnä kirkkautta. Korona ei voi estää joulun tulemista. Joulu tulee koronasta huolimatta. Jumalan siunausta jouluusi ja koko elämääsi toivottaen! Erkki Rouhiainen rovasti, Mikkeli

32 Piirit toimivat Onnittelemme Pentti Kinnunen 102 vuotta Talvi- ja jatkosodan veteraani, sotainvalidi Pentti Kinnunen täytti 10.10. 102 vuotta. Suurimman osan elämätyöstään hän on tehnyt postin palveluksessa. Pentti Kinnunen on toiminut vuosikymmeniä Ilomantsin osaston johtokunnassa. Ansioistaan isänmaan puolesta Kinnuselle on myönnetty useita sodan- ja rauhanajan kunnia- ja ansiomerkkejä. POHJOIS-KARJALA Kirkkokatu 11, 80100 Joensuu Puh. 040 536 7537 Piirin kiitokset Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille, yhteisöille ja yhteistyökumppaneille sekä yksityisille henkilöille saamastamme avusta ja tuesta sotainvalidityöhön. Teidän avullanne olemme voineet antaa jäsenistöllemme niitä hyvinvointi- ja tukipalveluja mitä he elämänsä tässä vaiheessa tarvitsevat. Tämä kevät, kesä ja syksy ovat olleet todella poikkeuksellista aikaa. Emme voineet järjestää kaikkia niitä tapahtumia ja virkistys- ja kuntoutuskursseja, joita olimme suunnitelleet, koska riskiryhmäläisinä jäsenistömme on joutunut ”linnoittautumaan” kotioloihin, mutta olemme toteuttaneet tuen- ja avun antamista enemmän yksilö- ja pienryhmätasolla. Jäsenistömme on ainakin tässä vaiheessa säästynyt hyvin koronalta. Parhaimmat kiitoksemme myös kaikille luottamusmiehille, tuki- ja yhdyshenkilöille veljesliitolle ja veljesjärjestöille hyvästä yhteistyöstä. Sotainvalidit, puolisot ja lesket: kiitos isänmaasta ja kiitos kaikesta, mitä olette tehneet jälkeenne tulevien sukupolvien hyväksi. Toivotamme kaikille joulurauhaa ja onnellista uutta vuotta! Puheenjohtaja Ahti Karttunen I vpj Mauri Timonen II vpj Kari Kalinen toiminnanjohtaja Tuulikki Leinonen Hoitoa ja virkeyttä Apupisteessä Kiteellä järjestimme hoito- ja virkistyspäivän fysikaalisessa hoitolaitoksessa (Apupiste). Laitos varasi koko päivän meidän jäse- Veikko Määttänen 102 vuotta Jukolan motin kodalla. Saarnan piti pastori Juho Kamula. Kuva: Juho Pehkonen nillemme. Kaikki halukkaat pääsivät jalkahoitoon ja hierontaan, kahvipannu oli kuumana koko päivän. Tarjolla oli suolaista- ja makeaa välipalaa. Tuki- ja yhdyshenkilö Ritva Kuittinen järjesteli asioita paikan päällä erinomaisesti. Metsäkirkko Rukajärven suunnan ry, Rukajärven tiellä ry ja Jongunjoen kyläyhdistys ovat rakentaneet talkoovoimin Rukajärven suunnan huoltokeskuksen, Jukolan Motin paikalle yhteiseen käyttöön kodan, Jukolan Motti -pirtin. Täällä järjestettiin metsäkirkko. Kaikki halukkaat olivat tervetulleita osallistumaan. Paikalla oli yli 50 henkilöä. Saarnan piti pastori Juho Kamula. Rajasotilaskotisisaret tarjoilivat seurakunnan kustantamat kahvit ja makkarat. Tuulikki Leinonen Taas kaikki kauniit muistot Lapsuuteni jouluihin liittyi aaton hetki, jolloin isäni, sodan käynyt rintamamies, laittoi kuuseemme kynttilät. Koska meillä ei silloin ollut sähköä eikä sähkökynttilöitä, isä asetteli kuuseemme steariinikynttilät. Seurasin, miten hellästi ja huolella hän hoiti tehtävän. Tästä alkoi meidän kotimme joulu, ja palavat kynttilät olivat turvallisesti kuusen oksilla. Ilmeisesti isäni nautti tuosta hetkestä. Mieleen palautuivat taas kaikki kauniit muistot: lumivalkeat pellot, puistot ja juhla Jeesuksen ja muu. Toivon, että jouluna saamme taas hetkeksi pysähtyä niiden luo. Vielä keskellämme olevat isäni sukupolven edustajat ovat kokeneet suuria muutoksia elinympäristössä ja kaikessa. Talikynttilöitä ei joulupuissamme enää käytetä. Ja kaiken keskellä huominen tuntuu usein hämmentävältä. Mitä siis toivoisin, mitä haluaisin joulutervehdyksenä sanoa? Eletyt vaiheet ja myös joulukokemukset ovat aina muistoissamme. Niihin liittyy ehkä samanlaisia hetkiä joulun edellä kuin isälläni. Menneet asiat, kipeätkin, väistyivät hetkeksi sivuun kynttilöitä sytytellessä. Oli tyven tuokio, tuntui hyvältä kaiken keskellä valmistaa perheen juhlaa. Toivoisin Sinun kokevan kenties jotain samaa. Toivoisin, että oman elämän varjot hetkeksi väistyisivät, sillä Vapahtajan syntymä tarjosi suuren ilon kaikelle kansalle. Sen kokivat paimenet, jotka arkensa keskellä saivat elää pyhän hetken seimen äärellä. Toivon, että saisimme iloita siitä anteeksiannosta ja armosta, mikä meille tarjotaan Vapahtajamme nimessä. Löytyisikö siitä meille jokaiselle riemukas tyven hetki taas kaikkien kauniiden muistojen parissa? Hyvää Jeesuksen juhlaa! Mauri Hyvärinen Pohjois-Karjalan veljespappi Talvi- ja jatkosodan veteraani, sotainvalidi Veikko Määttänen täytti 25.10. 102 vuotta. Sotainvalidityössä ilomantsilainen maanviljelijä on ollut aktiivisesti mukana yli 30 vuotta. Ansioistaan Määttäselle on myönnetty useita sodan- ja rauhanajan kunnia- ja ansiomerkkejä sekä liiton korkein huomionosoitus: pienoislippu vapaudenristin tunnuksella ja nauhalla. Kotiseutuhistorioitsija Jorma Ikonen on kiroittanut Veikon muistiinpanojen pohjalta 34-sivuisen julkaisun "Vapaaehtoisena kotiseutua puolustamassa Veikko Määttäsen talvisota". Julkaisun voi ostaa Ilomantsin kirjakaupasta. Mahdollinen tuotto menee sotiemme veteraanien hyväksi. Juho Pehkonen 75 vuotta Lieksan osaston johtotehtävissä yli 20 vuotta sotainvalidityötä tehnyt ylirajavartija Juho Pehkonen täyttää 75 vuotta 2. 12. Hän on toiminut mm. Lieksan osaston puheenjohtajana vuodesta 2003 lähtien ja kuuluu piirihallitukseen. Osaston purkauduttua hän toimii yhdys- ja tukihenkilönä. Juho ja hänen puolisonsa Taimi tekevät edelleenkin sotainvalidityötä suurella sydämellä. Juho kuuluu myös piirin piihallitukseen. Ansioistaan Pehkoselle on myönnetty useita kunnia- ja ansiomerkkejä sekä liiton korkein huomionosoitus: pienoislippu vapaudenristin tunnuksella ja nauhalla. Piirin ja osastojen lämpimät onnittelut kaikille merkkipäivän viettäjille!

Piirit toimivat 33 sekä voimaa antava vaikutus varmasti useimmille meistä. KESKI-POHJANMAA Kitinkuja 2, 69100 Kannus Puh. 044 304 2669 Terveiset Keski-Pohjanmaalta Valitettavasti edelleen jatkuu tämä rajoitusten aika aiheuttaen harmia yhteisiin kokoontumisiin ja juhlahetkiin. Tämä surettaa niin kaikkien jäsentemme sekä heidän parissa tärkeää työtä tekevien tukihenkilöiden kuin omaisten puolesta. Piirin hallituksen kokouksessa lokakuussa päätimme, ettei isompia juhlia pidetä tänä vuonna. Valtiovallan taholta yli 50 hlö kokoontumiset on kielletty. Pidämme Kitinkannuksessa talon sisäiset itsenäisyys- / joulujuhlat 4.12 talossa oleville jäsenillemme. Mikäli voimme, kutsumme ne ansioituneet paikalle, joille emme ole saaneet annettua mitalia, mutta huomioiden sekä noudattaen määräyksiä ja ohjeita. Aika näyttää onko se mahdollista. Haluan lämpimästi kiittää kaikkia tästä vuodesta niin piirin hallituksen jäseniä sekä tukihenkilöitä, joita ilman eivät piiri Itsenäisyyspäivälle Vapautta vaalikaamme, kansallemme kaunis maa. Rauhassa jos elää saamme, aarteemme on isänmaa. Tuhatjärvein tuulosille liehua taas liput luo. Päivistämme parahalle juhlahetken juuri tuo. Aikaa ylen armotonta Suomi-neito saanut on, vainovuotta vallan monta korpisotaa kohtalon. Pysyvä jo rauha saada ilo ihmiskunnalle. Itsenäistä isänmaata liikaa viety lunnaille. Uusi polvi urallansa aurallensa jo asteli. Opintieltä ohjeitansa kaiketi he katseli. Juhlavuotes kansalainen omasi ain olla saan. Suoraselkä suomalainen, itsenäisen isänmaan. Runon on kirjoittanut 97-vuotias sotainvalidi Väinö Sammalkangas, runonikkari jo pienestä pitäen, jolla ajatukset ja kynä liitävät runojen muotoon. Maija Paasila Pixabay Tätä kirjoittaessani ei tunnu joulu olevan kovin nurkan takana, kun ikkunasta ulos vilkaisee sekä lämpömittaria. Me saimmekin nauttia ihanasta ja värikylläisestä luonnosta pitkään myös tällä alueella. Voimia ja jaksamista luonto näin runsain mitoin antoi tähän kummalliseen aikaan. Itse nautin myös näistä pimeistä ja harmaista päivistä. Saan niistä mielenrauhaa, kun köpöttelen koirani kanssa lenkillä. Luonnolla on hoitava Kokoontumisrajoitukset jatkuvat yhä enkä minä pärjäisi. Myös kiitokset yhteistyötahoille koko alueella, jotka yhdessä mahdollistavat kunniakansalaistemme kotona pärjäämistä sekä laitosten henkilökunnalle, jotka mahdollistavat turvallisen elämänehtoon jäsenillemme, kun kotona oleminen ei enää ole mahdollista. Erikoiskiitokset kaikille jäsentemme omaisille yhteistyöstä, jotka hoitavat rakkaudella omaisiaan. Vielä haluan lämpimästi kiittää erittäin hyvästä yhteistyöstä sekä avusta niin Veljesliiton kuin Valtiokonttorin väkeä. Yhteistyössä on voimaa. Olen käytettävissänne entisillä yhteystiedoilla. Olen lomalla 17.23.12.2020, 22.-27.2.2021 ja 26.30.4.202.1 Erittäin hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ja siitä lämpimät erityiskiitokset Teille, kunniakansalaisemme, jotka mahdollistavat tämän päivän viettämisen! Lämmintä joulun odotusta kaikille! RUOTSI Slakthusplan 3, 2 tr, 12117 Johanneshov, SE Puh. 00 46 8 648 1131 Piirin vuosikokous Piirin vuosikokous pidettiin lopulta 7.10.2020. Puheenjohtaja Anssi Pajuvirta toivotti läsnäolijat tervetulleiksi, jonka jälkeen kunnioitettiin joukostamme poistuneita jäseniä hiljaisella hetkellä. Tämän jälkeen puheenjohtaja avasi kokouksen. Piirin varsinaisilla jäsenillä oli kokouksessa äänioikeus ja muille läsnäolijoille myönnettiin läsnäolo- ja puheoikeus. Kokousmateriaali oli jaettu kaikille jäsenille kutsun yhteydessä. Pandemian vuoksi vuosikokous oli siirtynyt näin pitkälle ja vii- den läsnäolijan lisäksi kahdeksan jäsentä osallistui kirjeitse ja kokous saatiin pidettyä. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Anssi Pajuvirta, sihteeriksi Juha Joki. Hyväksyttiin kokoukselle työjärjestys, luettiin toimintakertomus, joka hyväksyttiin. Käytiin kohta kohdalta läpi piirihallituksen laatima tilikertomus ja sen jälkeen todettiin tuloslaskelma ja tase. Vuosikokouksen valitsema jäsenrevisori Annelie Sjöström pyysi toiminnanjohtaja Juha Jokea lukemaan tilintarkastajien lausunnon tileistä ja hallinnosta. Mitään huomauttamista ei löytynyt ja niin myönnettiin tili- ja vastuuvapaus piirihallitukselle. Toimintasuunnitelma käytiin kohta kohdalta läpi, samoin talousarvio alkavalle toimintavuodelle, ja ne molemmat hyväksyttiin. Piirin puheenjohtajaksi valittiin edelleen Anssi Pajuvirta tulevalle vuodelle. Varsinaisiksi piirihallituksen jäseniksi valittiin Jouni Knuuttila ja Ossi Koukkula kahdeksivuodeksi. Jan Kjellberg ja Anne Erikssonilla on yksi vuosi jäljellä. Varajäseniksi valittiin Irja Patala ja Ivar Eriksson. Tilintarkastajina tulevat toimimaan Auktorisoitu tilintarkastaja Hannu Harju ja Annelie Sjöström. Varatilintarkastaja- na Hanna Kostmann. Vaalivaliokunnassa tulevat jatkamaan kokoonkutsujana Ivar Eriksson ja jäseninä Jan Kjellberg ja Irja Patala. Mitään piirihallituksen tai jäsenien esittämiä asioita ei ollut, joten puheenjohtaja kiitti osanottajia ja päätti kokouksen. Suomen Sotainvalidien Ruotsin piirin hallituksen ja piiritoimiston puolesta toivotamme kaikille jäsenille hyvää itsenäisyyspäivää. Lopuksi toivotamme kaikille Sotainvalidi-lehden lukijoille rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta! Juha Joki

34 Piirit toimivat POHJOIS-POHJANMAA Uusikatu 58 B 16, 90100 Oulu Puh. 045 182 4484/ 044 479 4797 Piirin kuulumiset 2020 Piakkoin elämme syksyn pimeintä aikaa ja nyt vasta ehdimme muistelemaan mennyttä kesää. Hiljaisesti alkoi kesäkausi Hietasaaren Veljeskodilla. Kaikki kokoontumiset peruttiin, jopa siivoustalkoot, mutta piha puhdistui näkymättömien tukijäsenten ansiosta. Ei ollut perinteistä lipun nostoa avajaispäivänä eikä keskikesän juhlaa. Eikä sitä riemua kesän tulosta. Heinäkuussa oli pari virkistysiltapäivää Hietasaaren Veljeskodilla mutta osanotto oli niukanlainen. Hoivakotien asukkaat eivät päässeet mukaan. Tukihenkilöt Oulusta hoitivat ohjelman ja tarjoilun. Musiikista huolehti tukijäsenemme Dir. mus. hanuristivirtuoosi Pertti Haipola. Kesäkauden päättäjäisjuhla järjestettiin Hietasaaren Veljeskodilla perinteiseen tapaan. Osallistujia oli noin kolmekymmentä vaikka sää oli kaunis. Juhlahetket Sotainvalidipäivän juhla 18.8. järjestettiin Ravintola Nallikarissa merenrannalla. Juhlaan saapui yli 60 vierasta. Veljesliiton juhlavuoden teeman mukaisesti järjestimme syyskuun lopulla ODL:n kirkkosaliin pienimuotoisen juhlahetken ja sinne saapui vieraita hieman yli 20. Sali oli katettu kauniisti sinivalkoisin värein. Pöytiin oli valmiiksi jaettu Veljesliiton juhlavuoden tervehdys kortin kera. Juhla alkoi piirin puheenjohtaja Pentti Jouppilan esityksellä Veljesliiton vaiheista. Huomionosoituksista ensimmäisenä ojensimme 100 vuotta täyttäneelle Matteus Aitto-ojalle sotainvalidi- ODL:n juhlassa sotainvalidi Veikko Kemilä (vas.) ja Leo Kiviniemi. Rovasti Hannu Ojalehto tervehtii sotainvalidi Matteus Aitto-ojaa ODL:n juhlatilaisuudessa. Hietasaaren veljeskodilla järjestettiin kesällä muutama yhteinen tapahtuma. en ansioristin ja seuraavana luovutimme Leo Kiviniemelle kultaisen ansiomerkin. Veljeskodin pappi Outi Uusimäen johdolla hiljennyttiin rukoushetkeen. Lopuksi lauloimme yhdessä virren Päivä vain ja hetki kerrallansa. Ohjelman jälkeen katsoimme dokumentin, joka kertoi Veljesliiton alkuvaiheista. Juhla päättyi kahvitarjoiluun, jossa oli tarjolla täytekakkua ja leipäjuustoa pohjoiseen tapaan. Hietasaaren Veljeskodilla vieraana Elvi Mäenpää (vas.) ja Laura Vilminko. tiin koronarajoitukset huomioiden. Tämä oli antoisa tehtävä, sillä jäsenten osoitteita oli muuttunut ja muitakin tärkeitä asioita saatiin samalla hoidettua.Kiitämme kaikkia kassien jakajia. Teksti ja kuvat: Eeva Vikström Kokouskutsu Sotainvalidien Veljesliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry:n sääntömääräinen vuosikokous pidetään Hotelli Lasaretissa, Kasarmintie 13 b, Oulu, keskiviikkona 3.3.2021 klo 10. Uuden piirihallituksen järjestäytymiskokous pidetään klo 12. Tervetuloa! Pixabay Jäsenvierailut Syyskuussa aloitettiin tervehdysten viennit jäsenille. Piirihallituksen jäsenet ja tukijäsenet vierailivat jokaisen jäsenen luona ja veivät Veljesliiton juhlavuoden tervehdyksen. Tervehdyskassissa oli juhlavuoden kortti, kahvipaketti ja suklaarasia. Jako suoritet- Pohjois-Pohjanmaan piiri ry toivottaa kaikille jäsenillemme, tukihenkilöillemme ja yhteistyötahoillemme hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Piirit toimivat 35 Toimisto palvelee Kainuun piirin toimisto palvelee järjestöasioissa puhelimessa 08 622 485 ja 050 372 5417. KAINUU Neuvontapalvelu Seminaarinkatu 5, 87100 Kajaani Puh. 08 622 485 Tästäkin selvitään yhdessä Tämä loppuaan lähestyvä vuosi on ollut varsin erikoinen. Alkutalvi meni kuin myrskyn edellä arvellen, että mitä on tulossa. Sen jälkeen alkukesään saakka opeteltiin suojautumaan koronavirukselta vähentämällä sosiaalisia kontakteja, läheisyyttä ja ottamalla käyttöön uusia toimintatapoja. Opeteltiin käyttämään kasvosuojaimia ennen kaikkea suojataksemme lähietäisyydellä olevia ihmisiä, lähimmäisiämme. Käsienpesua opeteltiin kuin leikkaukseen valmistautuva kirurgi ja tietenkin käsidesiä alettiin käyttää aamusta iltaan. Kättelyt vaihdettiin käden heilautuk- ensi vuoden aikana voimme hoitaa kokoukset ja juhlat turvallisesti normaaliaikataulujen puitteissa. siin, kuka mitenkin. Kesä olikin jo rauhallisempaa aikaa epidemian laantuessa. Loppuvuoden aikana Kainuussa epidemia on muutaman kerran pulpahtanut pintaan, mutta nopeilla toimilla se on saatu rajattua, eikä ole päässyt leviämään. Viimeisin hyvä uutinen on, että Suomeen saatavissa oleva rokote on osoittautunut hyvin toimivaksi ja antavan hyvän suojan myös ikäihmisille. Rokotetta odotellessakin selviämme eteenpäin yhdessä toisemme huomioiden ja tilaa antaen. Piirin vuosikokous Tämän lehden julkaisun aikaan olemme saaneet pidettyä piirin vuosikokouksen perjantaina 27.11. Rohkenen uskoa, että kokouksessa on hyväksytty tulevan vuoden toimintasuunnitelma talousarvioineen ja että Neuvontapalvelu toimii normaalisti. Teemme myös kotikäyntejä, jos asioiden hoito etänä ei onnistu. Neuvontapalvelu opastaa sotainvalideja, heidän puolisoitaan ja leskiään, sekä omaisiaan sotainvalidien, heidän puolisoidensa ja leskien lakisääteisten etuisuuksien, kuten tarvittavien kotona selviytymistä edistävien avopalveluiden, avustusten, laitos- ja avokuntoutuksen ja jaksoittaisen ja jatkuvan laitoshoidon hakemisessa. Neuvontapalvelu auttaa jäseniä ja heidän läheisiään puhelimitse, sähköpostitse ja tarvittaessa kotikäynneillä, Kajaanin toimistolla ja Hyvinvointi Sammossa Kuhmossa. Neuvontapalvelua Kainuussa ja Vaalassa tekevät toiminnanjohtaja Juha Huttunen p. 050 372 5417, juha.huttunen@sotainvalidit.fi ja Veljeskoti Hyvinvointi Sammon palveluneuvoja Päivi Ahonen p. 044 745 2266, paivi.ahonen@kalevalankk.fi sekä palveluneuvoja Leena Uhlbäck p. 0400 593 120 leena.uhlback@kalevalankk.fi. Kutsu Kutsumme veteraanit ja sotainvalidit, puolisot ja lesket saattajineen yhteiseen joulujuhlaan, 12.12. Linnantauksen seurakuntakeskukseen, Kaplastie 6 Kajaani. Juhlaa vietetään Sotainvalidien Veljesliiton alueellisen 80-vuotisjuhlan ja Sotainvalidien Veljesliiton Kainuun piirin 75-vuotisjuhlan merkeissä. Juhla alkaa klo 12, glögitarjoilu klo 11.15 alkaen. Tilaisuuteen pyydetään ilmoittautumaan numeroon 050 372 5417 viimeistään 7.12., jotta järjestelyt voidaan tehdä näiden aikojen vaatimalla tavalla ja antaa lisätietoja tilaisuudesta ja sen järjestelyistä. Tilaisuuteen saa tulla vain, jos on ei ole flunssan, influenssan tai koronanvirukseen viittaavia oireita. Postitamme tarkemmat ohjeet ilmoittautuneille, jotta paikanpäällä voimme keskittyä juhlan viettoon levollisin mielin. Tervetuloa ! Hyvää joulua ! Juha Huttunen toiminnanjohtaja Pixabay

36 Piirit toimivat LAPPI Pitkäkatu 7, 95400 Tornio Puh. 040 708 2726 Ansioristit ansioituneille aktiiveille Anne Koskenniemi Savukoskelta ja Raimo Rousu Torniosta palkittiin sotainvalidien ansioristillä. Anne Koskenniemi on toiminut Savukosken Sotainvalidien sihteerinä vuodesta 1995 osaston päättymiseen saakka eli vuoteen 2020. Hän on toiminut keräysvastaavana ja valmistanut mm. seppeleet juhliin ja muistotilaisuuksiin. Hän on myös Lapin piirihallituksen varajäsen. Raimo Rousu on osallistunut vuodesta 2003 aktiivisesti veteraanikeräyksien järjestämiseen ja organisointiin Torniossa. Hän on toiminut vuodesta 2009 Tornion Sotainvalidien johtokunnan jäsenenä ja vuodesta 2012 varapuheenjohtaja. Rousu on myös piirihallituksen varajäsen.   Huomionosoituksia piirikokouksessa Lapin piirihallitus kokoontui 23.9. Ounasvaaran majalle, jossa nykyisin toimii Royal Reindeer tilausravintola. Jykevässä hirsirakennuksessa takkatulen loisteessa luovutettiin kokouksen jälkeen seuraavat ansiomerkit ansioituneille jääkäriprikaatin Raimo Rousu ja Anne Koskenniemi saivat sotainvalidien ansioristit. komentaja Sami Antti Takamaan avustuksella. Ansioristit saivat Anne Koskenniemi Savukoskelta ja Raimo Rousu Torniosta. Suuri ansiomerkki Raimo Aarnille Torniosta. Kultaiset ansiomerkit Antti Ylitalolle Sodankylästä ja korjausneuvoja Ari Viippolalle Rovaniemeltä. Liiton pienoislippu on myönnetty Kauko Hannulalle Savukoskelta mutta hän oli estynyt saapumaan paikalle, joten lippu luovutetaan Kaukolle seuraavassa kokouksessa. Päätimme järjestää myös piirihallituksen joulukuun kokouksen samassa paikassa tilanteen salliessa. Lahjoitus Lapin kuntoutukselle Saimme  lahjoituksen Nguyen Than Triltä, joka järjesti hyväntekeväisyys-frisbeegolftapahtuman ja osa tuotosta tuli Veljeskodille.  Lahjoituksella olemme ostaneet uuden 75 " taulu-tv:n lisäkaiuttimilla varustettuna sekä uuden bingokoneen. Hankinnoista on kovasti iloa. Merja Turunen Piirikokouksessa Antti Ylitalo, Ari Viippola, Raimo Aarni, Raimo Rousu, Anne Koskenniemi, Sami-Antti Takamaa, Anu Vasama ja Jouko Lahdenperä. Hyväntekeväisyyskisan puuhamiehet Jani Kilpeläinen ja Nguyen Than Tri luovuttamassa lahjoitusta, jonka vastaanottivat Lapin kuntoutuksen johtaja Johanna Tervala ja Lapin lennoston kapteeni, komendantti Petri Keihäskoski. Neuvontapalvelu vierailulla Itä-Lapissa Lapin palveluneuvojat Merja Turunen ja Anu Vasama kävivät syyskuussa yhteisellä neuvontapalvelureissulla tapaamassa asiakkaitaan ja yhdyshenkilöitä Kemijärvellä ja Sallassa. Kemijärvellä Eero ja Seija Törmäsen kotiin lähti mukaan myös Kemijärven sotainvalidien yhdyshenkilö Eero Kanniainen. Eero tuntee hyvin kaikki Kemijärven jäse- net ja huolehtii heidän asioistaan ja on edelleen aktiivisesti mukana veteraanityössä. Sallan Aholankylässä kävimme sotainvalidin lesken, veteraani Eevi Riekin luona. Eevi asuu yksin omassa kodissaan 60 km päässä Sallan keskustasta mutta onneksi tukena on lähellä asuvia omaisia. Neuvontapalvelun kotikäynneillä käydään läpi asiakkaan palvelut, etuusasiat, apuvälineja kuntoutusasiat sekä mahdolliset asunnon muutostyötarpeet. Pixabay Hyvää itsenäisyyspäivää ja mukavaa joulun odotusta kaikille! Anu Vasama (vas.) ja Merja Turunen vierailivat Sallassa Eevi Riekin luona. Kemijärvellä he kävivät Eero ja Seija Törmäsen luona. Mukana oli myös yhdyshenkilö Eero Kanninen.

Piirit toimivat 37 Selkämeren sairaskodin juhlassa ojennettiin Sotainvalidien Veljesliiton ansiomerkit. Kuvassa vas. Kerstin Rönnberg (kulta) Elina Kallio-Uljens (hopea) Kristiina Vilkki (kulta) ja Aila Ingves (hopea). Kuvasta puuttuu Carina Häggblom, joka myös sai kultaisen ansiomerkin. Puheenjohtajan joulutervehdys Hyvät Sotainvalidi-lehden lukijat ja erityisesti Te kaikki Rannikko-Pohjanmaan piirin jäsenet! Päättymässä oleva vuosi on ollut toiminnassamme hyvin erilainen. Juhlavuotta varten tehdyt suunnitelmat muuttuivat keväällä, eikä normaaliin aikaan palaamisesta ole oikein vieläkään tietoa. On hyvin valitettavaa, että emme ole voineet tavata toisiamme pitkään aikaan. Sotainvalidit ovat varmasti kokeneet pahempaakin, mutta tällaista aikaa ei heidän kohdalleen olisi tarvinnut enää tulla. Enempää en halua pandemiaa käsitellä. Siitä saa lukea niin paljon muutenkin. Sotainvalidien Veljesliiton Rannikko-Pohjanmaan piiri oli aloitteellinen kun Uudenkaarlepyyn sairaskodin ja sairaskoti Geritrimin yhteistyötä lähdettiin kehittämään valitsemalla laitoksille yhteinen toimitusjohtaja. Laitosten hyvien tilojen sekä osaavan ja motivoituneen henkilökunnan taitojen siirtäminen palvelemaan muita asiakasryhmiä on hyvin ajankohtaista. On kuitenkin tärkeää myös varmistaa, että veteraanisukupolven edustajat saavat kaikki ne palvelut joihin he ovat oikeutettuja. Uskon, että yhteistyötä tekemällä laitokset saavat paremmin äänensä kuuluviin sote-muutosten yhteydessä tapahtuvissa ratkaisuissa. Kiitän laitosten johtoa ja henkilökuntaa erinomaisesta työstä näinä poikkeuksellisina aikoina. Pienimuotoisesti olemme juhlineet liiton 80 vuotista taivalta sairaskodeissa 18.8.2020. Tämän lisäksi piirihallitus päätti juhlistaa merkkivuotta ja joulunaikaa jakamalla kaikille sotainvalideille, puolisoille ja leskille pienen paketin jonka sisältöä en tässä paljasta, koska kaikki eivät ole sitä vielä ehtineet saada. Sekä piirin että liiton kokoukset on mahdollisuuksien mukaan pidetty etäkokouksina, joten matkustaminen on omalta osaltani vähentynyt huomattavasti. Olen kuitenkin pystynyt seuraamaan liittomme hallituksen työskentelyä ja voinut todeta taloudenhoidon olevan Pixabay RANNIKKO-POHJANMAA Jeansborgintie 1 A, 66900 Uusikaarlepyy Puh. 050 382 5257 hyvissä käsissä. Rannikko-Pohjanmaan piirin omaisuus on pieni ja siksi saamme Sotainvalidien Veljesliitolta suhteellisen hyvän avustuksen. Kiitän piirimme toiminnanjohtaja Monika Julinia, Geritrimin neuvontapalvelutyöntekijä Carola Lagerströmiä, veljespappi Tor-Erik Storea, piirihallitusta, tukijäseniämme sekä piirimme työn muita tukijoita pian päättyvästä vuodesta. Toivotan heille ja ennen kaikkea kaikille sotainvalideille, puolisoille ja sotainvalidien leskille rauhallista joulua ja terveyttä vuodelle 2021. Markku Ranta Rannikko-Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Toiminnanjohtajan joulutervehdys 4 Selkämeren sairaskodin 30-vuotisjuhla 5.11. mukana olivat Arne Gustafsson (vas.), Magnus Enkulla, Albert Nordström, Esko Varsala, Yrjö Savola ja Heikki Vesterlund. Alarivissä Pirkko Gustafsson (vas.), Erik Brommels ja Eila Savola. Vuoden 2020 toiminta ei ole lainkaan toteutunut alkuvuoden suunnitelmien mukaan. Meillä ei ole ollut mahdollisuutta kokoontua juhliin, mutta toivon todellakin että paremmat juhlamahdollisuudet tulevat ensi vuonna. Toivon että Te kaikki pysytte terveinä ja saatte viettää rauhallista joulunaikaa. Jatkamme toimintamme ensi vuonna! Kiitän kaikkia hyvästä yhteistyöstä ja toivotan sotainvalideille, puolisoille ja leskille, piirihallituksen jäsenille, tukihenkilöille, yhteistyökumppaneille ja meidän piirin molempien sairaskotien henkilökunnille oikein hyvääjoulua! Monika Julin

38 Översättning: Henry Byskata KRIGSINVALIDEN Organ för Krigsinvalidernas Brödraförbund 4 / 2020 Ledare Några ord till avslutning på undantagsåret Coronaepidemin, som inträffade i mars i början på Krigsinvalidernas Brödraförbunds 80:e verksamhetsår, förändrade krigsinvalid- och makamedlemmarnas vardag. Den förändrade också de traditionella sätt, på vilka krigsinvalidavdelningarna och -distrikten har gett service till sina medlemmar. Det viktigaste under den osäkra situationen på våren var att trygga medlemmarnas hälsa. Detta var något som tvang oss till att ställa in nästan alla evenemang och tillfällen. Också en betydande andel av förbundets stödande medlemmar är över 70 år fyllda och ansågs därmed höra till riskgruppen. Också krigsinvaliddistriktens planer på Brödraförbundets regionala 80-årsjubileumstillfällen för medlemmarna gick i stöpet. På grund av olika begränsningar har dylika tillfällen kunnat arrangeras närmast bara i krigsinvalidernas brödrahem och på övriga vårdanstalter i form av små kaffetillfällen. I jubileumsårets tecken har alla medlemmar ihågkommits med en särskild jubileumstidning och ett jubileumskort. En del av krigsinvaliddistrikten har vänt sig till medlemmarna också på andra sätt och tagit kontakt exempelvis per telefon. Den värdefullaste uppmärksamheten visades krigsinvaliderna och deras 18.8.1940 grundade Brödraförbund av republikens president Sauli Niinistö och fru Jenni Haukio genom gratulationer och tack förmedlade av televisionen. En växande orsak till bekymmer under det coronaår som nu håller på att ta slut har speciellt varit den ensamhet medlemmarna upplevt mitt uppe i de begränsningar och rekommendationer coronan fört med sig. Under årets lopp har man sökt efter och också funnit nya sätt, på vilka man kan fortsätta krigsinvalidarbetet i den förändrade vardagen, även om man inte har möjlighet att träffas ansikte mot ansikte. Det lönar sig att ta kontakt med krigsinvalidavdelningarnas och -distriktens stödpersoner och funktionärer samt med brödrahemmens anställda inom rådgivningsservicen, om känslan av ensamhet börjar göra sig påmind. Också den fysiska funktionsförmågan hotar att försvagas, ifall det inte finns möjlighet att idka friluftsliv och/eller man inte vågar bege sig till rehabilitering. Krigsinvalidernas brödrahem och också övriga rehabiliteringsanstalter har på ett förtjänstfullt sätt medelst många olika åtgärder strävat till att säkerställa sina klienters trygga rehabilitering och vård under epidemin. Krigsinvalidernas Brödraförbund, krigsinvaliddistrikten och -avdelningarna fortsätter så länge deras resurser det tillåter år 2021 att vara verksamma till förmån för ca 1 000 krigsinvalidmedlemmar och närmare 4  500 makamedlemmar. Förbundet stöder nästa år med 600 000 euro det arbete som utförs i de olika landskapen. Av ännu större betydelse än detta är den mängd frivilligarbete som förbundets närmare 3 000 stödande medlemmar utför. I och med att coronaepidemin fortsätter medför detta osäkerhet gällande vilken verksamhet och hurudana tillfällen det är möjligt att arrangera samt naturligt nog också bekymmer gällande egen och närståendes hälsa. Med tanke på och vid planeringen av år 2021 är det ändå skäl att som utgångsläge ta president Mauno Koivistos livsmotto ”Om vi inte med säkerhet vet hur det kommer att gå, så låt oss anta, att allt går väl.” Jag tillönskar er alla en god självständighetsdag samt en varm och stämningsfull jultid! Seppo Savolainen generalsekreterare Brödraförbundets centralbyrå samt servicen för utmärkelsetecken är stängda under julen tiden 24.12.2020-3.1.2021. God självständighetsdag, trevlig julhögtid och glädje för år 2021! Pixabay

39 Juristen Är det möjligt att få förnyelser? Som bäst pågår i riksdagen behandlingen av regeringens framställning om budgeten gällande år 2021. Förslaget utlovar inte förnyelser av krigsinvalidernas ersättningar eller av veteranernas förmåner. Gällande militärskadeersättningar utlovas endast en indexjustering på 0,5 %. Riksdagen kan ändå göra förändringar i förslaget vid behandlingen av budgeten. Som ett gemensamt mål för Krigsinvalidernas Brödraförbund och veteranorganisationerna har man uppsatt en förhöjning av det frontmannatillägg som Folkpensionsanstalten utbetalar. I slutet av förra året kom riksdagsgrupperna överens om att höja tillägget till 125 euro per månad fr.o.m. 1.4.2020. Som en skattefri förmån kom förhöjningen i sin helhet att gagna de krigsinvalider och veteraner som har frontsoldatoch fronttjänstsignum. Man vill utvidga maka- och änkerehabiliteringen Den av staten ersatta rehabiliteringen av krigsinvalidernas makor och änkor utökades i början av detta år till att beröra alla makor och änkor till krigsinvalider med en grad av men om minst 30 %. För detta ändamål har man reserverat ett anlag om 2,5 miljoner euro. Enligt budgetförslaget skulle anslaget för nästa år bli mindre och uppgå till 2,08 miljoner euro. Brödraförbundet har gjort en framställning om att anslaget skulle stå kvar med samma summa år 2021 som innevarande år. Detta skulle möjliggöra, att den ska- ra som omfattas av rehabiliteringen vidgas. Målet är att i fortsättningen få också makor och änkor till krigsinvalider med en grad av men om 10‒25 % att erhålla rehabilitering. Brödraförbundet har för Kommissionen för frontmannaärenden gjort en framställning om ett förverkligande av denna förnyelse. Samma framställning har man gjort i sitt utlåtande till riksdagens kommun- och hälsoutskott. I frågan har man också vädjat till riksdagsgruppernas kontaktpersoner när det gäller krigsinvalidfrågor. Anslagen minskar Det att skaran av veteraner minskar gör att det anslag som behövs för ersättningar och pensioner blir mindre. Ändå innehåller statens budgetförslag för år 2021 inga nedskärningar eller försvagningar. Av dem som lyfter militärskadeersättning är majoriteten sådana som redan som värnpliktiga skadats. Från samma anslag utbetalar man också servicepensionerna till krigsinvalidernas änkor. Seppo Savolainen generalsekreterare Statens veterananslag, framställningen gällande år 2021 och budgeten för år 2020 2021 2020 Frontmannatillägg 9 900 000 € 12 000 000 € Militärskadeersättningar 48 600 000 € 62 000 000 € Ersättningar till krigsinvalidernas vårdanstalter + rådgivningsservicen 16 000 000 € 25 000 000 € Makarehabilitering 2 080 000 € 2 500 000 € Veteranrehabilitering 30 400 000 € 38 000 000 € Veteranernas hemservice 132 020 000 € 179 600 000 € Distrikten är aktiva Sverigedistriktets årsmöte 2020 Distriktets årsmöte kunde slutligen hållas den 7 oktober 2020. Sverigedistriktets ordförande Anssi Pajuvirta önskade de närvarande välkomna och sedan hölls en tyst minut för de medlemmar som lämnat oss. Efter denna inledning öppnade ordförande årsmötet där vi konstaterade att de närvarande medlemmarna har rösträtt samt övriga närvarande har närvaro- och yttranderätt. Mötesmaterialet var utdelat till alla medlemmar redan isamband med kallelsen. ser som styrelsemedlemmar. Till suppleanter valdes Irja Patala och Ivar Eriksson. Som revisorer valdes Hannu Harju (aukt.) och Annelie Sjöström samt Hanna Kostmann som revisorssuppleant. Till valberedningen valdes Ivar Eriksson som sammankallande samt Irja Patala och Jan Kjellberg. Då inga andra ärenden eller förslag inkommit beslutades det att avsluta mötet. Finlands Krigsinvaliders Sverigedistrikts styrelse och personal önskar alla medlemmar en god självständighetsdag. Slutligen önskar vi alla Krigsinvaliden-tidningens läsare en riktigt god jul och ett gott nytt år! Juha Joki Pixabay SVERIGE Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Tel. 00 46 8 648 1131 Pga pandemin har årsmötet skjutits fram så här långt inpå året och de fem närvarande samt åtta poströsterna möjliggjorde att vi kunde genomföra detta årsmöte. Till mötesordförande valdes Anssi Pajuvirta. Han tackade för förtroendet och började leda mötet som sedan valde Juha Joki till mötessekreterare. Vi godkände dagordningen och fortsatte med att gå igenom verksamhetsberättelsen som lades till handlingarna samt räkenskapsberättelsen som även den lades till handlingarna. Årsmötets valda revisor Annelie Sjöström bad verksamhetsledare Juha Joki att läsa revisorsutlåtandena. Då det inte framgick några som helst oegentligheter så föreslogs ansvarsfrihet till distriktsstyrelsen som godkändes. Därefter gick vi igenom verksamhetsplanen samt budget som även dessa godkändes i sin helhet. Till distriktets ordförande valdes Anssi Pajuvirta för kommande år. Jouni Knuuttila och Ossi Koukkula valdes till styrelsemedlemmar för en period av två år. Jan Kjellberg och Anne Eriksson har ett år kvar på sina plat-

40 Frid och god vilja Distriktsbyråns nya telefonnummer är 040 825 6695. När jag betänker julen för den generation som upplevt kriget, träder för mig ur julevangeliet fram tre viktiga saker för oss i livet. Att visa högaktning och respekt ger den rätta rangordningen i vårt liv. Vi högaktar Gud och tackar Honom för allt det goda som vi i våra liv har fått ta emot. På så sätt medger vi, att vi är mottagare av de gåvor Gud har gett. I änglarnas budskap i julnatten förkunnades fred på jorden. De som upplevde våra krig hoppades på sin tid på fred mera än någonting annat. Så hade ju också dödens hot svävat över allting hela tiden. Freden tog man med tacksamhet emot, även om dess villkor var hårda. Frid längtar vi också efter hela tiden i vårt inre. Synden skiljer oss från Gud och vår nästa. Julens goda budskap, evangeliet, ger oss frid i två riktningar, frid uppåt med Gud och horisontalt med vår nästa. Jesus sonade med sitt liv våra synder och öppnade på så sätt gemenskapen med Gud, som vi enligt den kända bön Jesus lärde oss får kalla vår fader. Änglarna försäkrade, att Gud har en god vilja gentemot oss, eller som den nyaste översättningen säger, att han älskar oss. Jesus visade genom sitt liv, att Guds kärlek inriktar sig just på sådana som de andra undviker. Han benådade den syndiga kvinnan, visade genom sin liknelse om den förlorade sonen, att Gud skyndar emot dem som övergett honom och tar dem med värme upp i sin famn. Julevangeliet är i likhet med sitt namn ett gott budskap, en gåva till oss människor som fallit på många sätt. Gud har inte övergett oss, utan han kommer emot oss, benådar oss och ger oss en ny möjlighet. Till gåvan hör också en förpliktelse för oss att omhulda och skydda gåvan. Vi kallas att ge Gud äran, leva i fred med dem som är vår nästa och visa dem god vilja. När vi gör så, då kan den kända julsångens förhoppning gå i uppfyllelse om att vi människor måtte ha en ständig jul (”joulu ainainen”). Trådtelefonens nummer dvs den gamla nummern är inte längre i bruk NYLAND Banmästargatan 9 C, 00520 Helsingfors Tel. 040 825 6695 Ordförandens julhälsning Krigsinvalidernas Traditionsförening i Nyland höll sitt årsmöte 21.10. i Böle. Nio medlemmar var närvarande. Till ordförande för verksamhetsperioden 2021 utsågs enhälligt på nytt Tauno Skogberg från Karis. Ledamöter i styrelsen är Jouko Hyvärinen från Mörskom, Kristiina Ikävalko-Alvas från Borgå, Kari Levonen från Lojo, Juha Poikela från Nurmijärvi, Leif Udd från Karis och Kalervo Viitanen från Riihimäki. Suppleanter är Markku Ahtikari från Hyvinge, Stig Ekholm från Hangö, Pentti Fabritius från Pukkila, Matti Rintala från Nurmijärvi, Sakari Simola från Kervo och Christer Sundman från Borgå. Till verksamhetsgranskare utsågs Hannu Santti från Vichtis och till suppleant för honom utsågs Markku Honkasalo från Helsingfors. Distriktsbyråns julhälsning Ett speciellt år går mot sitt slut och jag hoppas, att var och en av oss på sitt håll kan njuta av advent- och jultid och rikta blickarna mot det nya kommande året. Jag vill också tillönska er en god Självständighetsdag! Jag tackar alla de samfund och enskilda personer, försvarsmakten, krigsinvalidsystrar och -bröder, som genom sin egen aktivitet och donationer har stött vårt distrikts och hela vår medlemskårs serviceverksamhet under det gångna året. Jag tackar också varmt distriktsstyrelsen, avdelningarna och sektionerna för ett gott samarbete. Jag tillönskar medlemskåren med anhöriga, avdelningarnas och sektionernas stödande medlemmar, distriktsstyrelsen och stöd- och vängrupper en god jul och ett gott nytt år 2021: Julens tid och dess trolska ljus får oss att stanna upp en stund inför julens fridfulla stämning. Satu Jelkälä-Blomqvist verksamhetsledare Jaakko Torppa Martti Toivanen Brödrapräst Pixabay Aktuellt från distriktets Traditionsförening Jag tackar å Krigsinvalidernas Brödraförbunds Nylands distrikt rf:s styrelses vägnar de samarbetskumpaner som såväl i distriktet som på lokal nivå deltagit i vår verksamhet. Er verksamhet har haft stor betydelse när det gäller att upprätthålla vårt distrikts medlemmars välfärd. Jag tackar distriktsstyrelsen samt distriktets verksamhetsledare för ett smidigt och konstruktivt samarbete. Ett stort tack riktar jag också till de stödande medlemmar som är verksamma i avdelningarna och sektionerna. Er frivilliga arbetsinsats har varit en oersättlig tillgång i service- och stödverksamheten för våra medlemmar. I Nylands distrikt av Krigsinvalidernas Brödraförbund finns det ännu i början av år 2021 sex registrerade krigsinvalidavdelningar. Även om krigsinvalidavdelningarnas föreningsverksamhet har avslutats, fortsätter distriktets sektioner på verksamhetsområdena ändå såsom tidigare sin medlemskårs serviceoch stödverksamhet. År 2020 var det 76:e verksamhetsåret i vårt distrikt. Det gångna verksamhetsåret har överskuggats av den världsomfattande pandemin som orsakats av coronaviruset. Pandemin har i Finland starkt beprövat just vårt eget verksamhetsområde i Nyland. På grund av coronarestriktionerna har det varit svårt att träffa medlemmarna och ordna gemensamma tillfällen. Därför har våra medlemmar upplevt ensamhet och osäkerhet vad gäller framtiden. De förändringar och svårigheter pandemin förorsakat känns oskäliga och orättvisa, eftersom de har riktat sig mot den Eklövs-generation, som är så viktig för oss. Jag hoppas verkligen, att man kan övervinna coronaviruset så snabbt som möjligt, så att vi kan fortsätta det fullskaliga krigsinvalidarbete vi tidigare utfört. Jag tror, att vi stödande medlemmar är beredda att ‒ efter att pandemin är över ‒ fortsätta vår verksamhet ännu mera samvetsgrant än tidigare till förmån för våra medlemmars service- och stödverksamhet. Nu mitt uppe i virusepidemin bör vi finna medel och sätt, på vilka vi kunde glädja och rekreera våra medlemmar. Jag tillönskar vår medlemskår och dess anhöriga samt alla trogna samarbetskumpaner en fridfull julhögtid och ett framgångsrikt nytt år 2021.

Distrikten är aktiva 41 KUST-ÖSTERBOTTEN Jeansborgsvägen 1 A, 66900 Nykarleby Tel. 050 382 5257 Ordförandes julhälsning Bästa läsare av Krigsinvalidtidningen och speciellt alla Ni medlemmar i Kust-Österbottens distrikt: året som snart är till ända har varit riktigt annorlunda i vår verksamhet. De planer som vi gjorde upp inför feståret ändrades på våren och ännu har vi ingen vetskap om när vi kan återvända till normala tider. Det är mycket beklagligt att vi inte har kunnat träffa varandra på en lång tid. Krigsinvaliderna har säkert varit med om värre, men för deras skull hade sådana här tider inte mera behövt komma. Mera än så vill jag inte behandla pandemin, man får också annars läsa så mycket om den. Krigsinvalidernas Brödraförbunds Kust-Österbottens distrikt tog initiativ till samarbetet mellan Nykarleby sjukhem och sjukhemmet Geritrim började utvecklas genom att välja en gemensam verkställande direktör. Det är högaktuellt att överföra de fina utrymmena och kunskapen hos den kunniga och motiverande personalen till att betjäna andra kundgrupper. Det är ändå viktigt att också försäkra sig om att veterangenerationens representanter får all den service som de är berättigade till. Jag tror, att genom att anstalterna samarbetar så får de sin röst bättre hörd i de beslut som görs i samband med Sote-ändringarna.Jag tackar anstalternas ledning och personal för utmärkt ar- bete i dessa exceptionella förhållanden. Förbundets 80 år har vi firat i liten skala i sjukhemmen den 18.08. 2020. Utöver detta beslutade distriktsstyrelsen att fira jubileumsåret och jultiden med att dela ut ett litet paket åt alla krigsinvalider, makor och änkor. Paketets innehåll avslöjar jag inte här, då alla kanske ännu inte har hunnit få det. Både distriktets och förbundets möten har i mån av möjlighet hållits på distans, så i synnerhet för min egen del har resandet minskat. Jag har ändå kunnat följa med arbetet inom vårt förbunds styrelse och kunnat konstatera att skötseln av ekonomin är i goda händer. Kust-Österbottens distrikts förmögenhet är liten och därför får vi ett förhållandevis bra bidrag av Krigsinvalidernas Brödraförbund. Jag tackar vårt distrikts verksamhetsledare Monika Julin, Geritrims servicerådgivare Carola Lagerström, brödrapräst Tor-Erik Store, distriktsstyrelsen, våra stödmedlemmar och andra som stöder vårt distrikt för året som gått och tillönskar dem och framför allt alla krigsinvalider, makor och krigsinvalidernas änkor en fridfull jul och hälsa år 2021. Markku Ranta Verksamhetsledarens julhälsning Verksamheten under år 2020 har av förståeliga skäl inte alls blivit såsom vi planerade i början av året. Vi har inte kunnat träffas i större grupper, men jag hoppas verkligen att det blir annorlunda nästa år. Jag önskar nu att alla får vara friska och får fira en fridfull jul och så tar vi nya tag nästa år! Jag tackar för ett gott samarbete under år 2020 och tillönskar alla krigsinvalider, -makor och -änkor samt distriktets styrelsemedlemmar, stödmedlemmar, samarbetspartners och personalen på de båda sjukhemmen i distriktet en riktigt god gul! Tack Ber vördsamt om tack för utmärkelsen, den röner min allra största tacksamhet! Vid ett sådant här tillfälle går dock tankarna till distriktsstyrelser som verkat före vår tid i organisationen. Framför allt de som gjorde sina medverkanden under 40-50-60 och 70-talet. För de styrelser som efterkommit bör vi i ärlighetetens namn säga att de inklusive dagens styrelse kommit till mer eller mindre dukade bord. Vi har haft förmånen att på ett effektivt sätt stöda våra medlemmar med medel från framför allt förbundets sida, men även med betydande medel från övriga bidragsgivare som t.ex. de årliga insamlingarna, Folkhälsan och städerna Jakobstad och Vasa. Annat var det under de första tiotalsåren fram till sjuttiotalet då dåvarande styrelser fick såväl samla in som fördela hårt inarbetade medel. Deras uppfinningsrikedom och tidskrävande arbete är värd vår största tacksamhet och beundran. Kontantinsamlingar, jordbruksprodukt dito, insamlingslistor på samtliga banker, kioskverksamhet, basarer, försäljning av skattekalendrar, dansarrangemang m.m. Listan kan göras hur lång som helst. Lägg därtill 1000-tals timmar på kanslier, merparten med att ansöka om bästa möjliga bidrag från en krigsskadelag som fordrade mängder av information för ev kommande bidrag. De var gårdagens hjältar i vår 80-åriga historia och väl värda att hedras en sådan här dag när några av oss förärats utmärkelser. Därför dedikerar jag idag min medalj till våra föregångare och framför allt till min far Jonas Enbacka som i över 60 år gav sitt bästa för vårt distrikt! Wolf Enbacka Monika Julin På distriktets årsmöte 25.08. erhöll styrelsemedlemmen i distriktet Wolf Enbacka (Jakobstad) Finlands vita ros ordens medalj av I klass med guldkors. På distriktets årsmöte 25.08. erhöll Mona Strandberg (Närpes) Finlands vita ros ordens medalj av I klass med guldkors och Bjarne Friman (Närpes) erhöll Brödraförbundets förtjänstkors. Båda är medlemmar i distriktsstyrelsen

42 Henkilö Veteraanityö innostaa eläkkeelläkin Suomen arkkipiispana vuosina 1998—2010 toiminut Jukka Paarma on eläkkeelle jäätyään voinut itse valita tehtävänsä. Toiminta veteraanien parissa on niistä yksi. Lappeenrannassa syntyneelle Jukka Paarmalle, 78, sodan kokemukset ovat olleet lähellä vaikkei hän niitä itse muista. Talvisodassa hänen isänsä oli rintamalla ja äiti pakeni lähellä riehunutta sotaa kolmen lapsensa kanssa sukulaisten luo Hämeeseen. Kodin irtaimisto tuhoutui pommituksista syttyneessä tulipalossa, mutta muuten he selvisivät hyvin kun isäkin palasi rintamalta ilman vammoja. Jatkosodan aikana perhe pakeni taas, ja tällä kertaa mukana oli myös Jukka Paarma. Pari konkreettista muistoa sota-ajasta on kulkenut hänen mukanaan tähän päivään asti. - Kotoa palon alta saatiin pelastettua taulu, joka on nyt minun seinälläni. Pommituksessa tauluun oli osunut sirpaleita, joten siinä oli pari reikää. Olen myöhemmin käyttänyt taulun restauroijalla ja kysyin, pitäisikö reiät panna umpeen. Kerrottuani taulun historian hän sanoi, ettei missään nimessä vaan reikä on erinomainen muisto. Äitini oli pianonsoiton opettaja, ja palosta selvisi myös pino nuotteja, jotka ovat kärventyneet reunoilta. Nekin ovat minulla tallessa, Paarma kertoo. Työkenttänä koko maa Jukka Paarma valmistui papiksi parikymppisenä. Hän on tehnyt mittavan uran, joka huipentui vuonna 1998, kun hänet nimitettiin Suomen arkkipiispaksi. - Se oli ikään kuin jatkumoa pitkälle pappisuralle. Aluksi tehtävät olivat suppealla alueella ja laajenivat siitä. Arkkipiispana jouduin sitten ajattelemaan koko Suomea, Paarma kertoo. Arkkipiispan tehtävät olivat tuttuja, sillä työskennellessään tuomiorovastina hän oli ikään kuin piispan varamiehenä. Työ arkkipiispana toi myös paljon uutta. - Siinä tuli paljon uudenlaisia yhteyksiä yhteiskunnan eri tahoille, samoin ulkomaille, ja se oli mielenkiintoista. Myös näköalat avartuivat aika tavalla. Nyt kun jälkeenpäin ajattelee, on se ottanut aika koville. Hän muistelee, kuinka heillä oli lasten ja heidän perheidensä kanssa kerran vuodessa kalenterikokous, jossa hänen kalenterinsa perusteella katsottiin, milloin perheessä olisi aikaa juhlia yhdessä esimerkiksi syn- tymäpäiviä. - Perhe on joustanut todella paljon. Se oli työtä vuorotta. Toki lomaakin oli, mutta silloinkin piti olla valmiina. Aikaa veteraanityölle Nykyään vuonna 2010 eläkkeelle jäänyt Jukka Paarma iloitsee siitä, että hän saa itse täyttää kalenterinsa. Työelämästä poisjääminen on vähentänyt sosiaalisia kontakteja, joita aikaisemman työn myötä tuli runsaasti, mutta hän pitää rauhoittumista tervetulleena, etenkin iän karttuessa. Yksi mieluisa työ, joka kalenterissa näkyy, ovat luottamustoimet Sotaveteraaniliitossa, jotka alkoivat neuvottelukunnan jäsenyydellä hänen jäätyään eläkkeelle. Jonkun vuoden kuluttua häntä pyydettiin Sotaveteraaniliiton liittovaltuuston puheenjohtajaksi. Hän on kokenut toiminnan mieluisaksi ja antoisaksi, sillä se on tarjonnut lisää näkökulmia veteraanien ja sodan kokeneen sukupolven elämään. - Tämä on antanut eläkeläiselle yhden toimintafoorumin, jossa olen mielelläni mukana. Työ on avannut veteraanikysymyksen uudella tavalla: mikä on heidän elämäntilanteensa. Sitä ei ole aikaisemmin tullut niin tarkkaan tunteneeksi, Paarma kertoo. Uutta syvyyttä historiaan Puhuessaan eri tilaisuuksissa tai hengellisissä tapahtumissa, hän on päässyt tapaamaan veteraaneja ja kuulemaan heidän tarinoitaan. Näitä kohtaamisia hän arvostaa suuresti. - Vaikka tietää, mitä sotia Suomessa on käyty ja miksi, niin se kaikki kirkastuu uudella tavalla. Sotahistoriaan on tullut elävyyttä, kun on tavannut heitä, historiaa aina mielellään tutkinut Paarma sanoo. Sotaveteraaniliiton myötä hän on päässyt tutustumaan myös veteraanijärjestöjen yhteistyöelimiin. Kiinnostuksensa historiaan hän arvelee olevan syynä siihen, että on mukana Veteraaniliittojen Valtuuskunta VeVan historiatoimikunnassa, joka koostuu eri alojen asiantuntijoista. Nyt sen isoimpana hankkeena on veteraaniaikakauden historian kirjoittaminen, jossa tutkittaisiin veteraanien ja heidän järjestöjensä vaikutusta suomalaisessa yhteiskunnassa. - Veteraaneista ja sotainvalideista on jo monta kirjaa, paikallisia ja laajempiakin. Tässä tulisi esille nimenomaan veteraanien ja heidän järjestöjensä merkitys yhteiskunnalle. Meillä on hyvät suunnitelmat ja tekijä, ja juuri nyt etsitään tutkimukseen ja sen julkaisemiselle taloudellisia ressursseja. Veteraanien perintö ja tulevaisuus Tehtäviensä puolesta hän on miettinyt paljon myös sitä, mikä on se henkinen perintö, mikä sodan kokemuksista ja sen kokeneesta sukupolvesta olisi tärkeää saada pysymään myös nuorempien sukupolvien mielessä. - Kun minä menin kouluun, ei sodan päättymisestä ollut kuin viisi vuotta mutta pienestä pojasta se tuntui olevan jo jossakin kaukana historiassa. Sota ei tuntunut läheiseltä, kun siitä ei ollut omia kokemuksia. Eikä niistä juuri puhuttu, yhteiskunnassakaan. Tärkeimpänä asiana hän pitää isänmaan Sotaveteraaniliiton valtuuston puheenjohtaja Jukka Paarma keskusteli hallituksen jäsenen Jaakko Valtasen kanssa tulevasta yhteistyöstä. Kuva: Ariela Säkkinen

Henkilö 43 vapautta, syytä miksi sotia käytiin. Ja mitä se tarkoittaa, että meillä on demokraattinen vapaus. - Meillä on vapaus valita ne, jotka meitä johtavat, vapaus olla eriä mieltä ja sanoa se. Monet asiat ovat meillä erinomaisesti. Kuinka vaatimattomista ja köyhistä oloista itsenäistä maata on lähetty rakentamaan ja nimenomaan sodan jälkeen. Sen vapauden tulosta on kaikki tämä hyvinvointi. Sen arvo ei ole vain juhlavaa, leihuvia lippuja vaan se on meidän yhteiskuntamme perusta ja millaisia uhrauksia se on vaatinut, Paarma pohtii. "Yhdessä pärjäämme paremmin" Jukka Paarma nostaa esiin yhdessä tekemisen. Vuoden 1918 jälkeen talvisota vei miehet yhteen ja vaikka sodan jälkeen tuli uudenlaista jakautumista, on tietty asevelihenki säilynyt yhä suuressa osassa kansakuntaa. Kaikkea on rakennettu nimenomaan yhteishengessä, josta pitäisi pitää kiinni tulevaisuudessakin. - Tulee korona ja ilmastonmuutokset ja mitä muuta mahtaakaan tulla, emme me pärjää, jos emme toimi yhdessä, hyvässä hengessä. Tai ainakaan emme pärjää yhtä hyvin. Paarma kertoo Tammenlehvän Perinneliiton muutama vuosi sitten veteraaneille teettämästä kyselystä, jossa veteraanit itse nimesivät heidän mielestään myös tulevaisuudessa tarpeellisia asioita. Kolme nousi ylitse muiden: velvollisuudentunto, ahkeruus ja oikeudenmukaisuus. Veteraaniperinteen arvoiksi näiden lisäksi sopii se, mikä auttoi kovassa Tapaamiset sodan kokeneen sukupolven kanssa ja heidän asioidensa parissa toimiminen ovat tuoneet veteraanien tilanteeseen uutta näkökulmaa. paikassa kestämään. Hengellinen toiminta on jatkuvasti ollut niin sotainvalidien kuin muidenkin veteraanien toiminnassa keskeisessä asemassa. Muun muassa näitä asioita Jukka Paarma pohtii veteraaniasioiden parissa. Tänä vuonna korona on rajoittanut kaikkien toimintaa ja näkyy etenkin jäsenistömme arjessa. Yksinäisyys on iso ongelma. - Kannustan ikäihmisiä olemaan nyt itse aktiivisia ottamaan yhteyttä. Jos on puhelin, niin soita kaverille. Sellaisellekin, jota harvemmin tapaa. Uskon, että jokainen soitto on iloinen asia. Ja jos on kuntoa ja mahdollisuuksia, niin osallistua toimintaan, esimerkiksi jumppaan ja muihin, jotka järjestetään rajoituksia noudattaen. Hän kertoo, että korona ei ole juurikaan vaikuttanut hänen ja puolisonsa elämään, mutta hän on miettinyt perheitä, jotka asuvat pienissä asunnoissa lastensa kanssa, ja kuinka siellä on keväällä mahtanut olla tukalaa, kun kaikki ovat toimineet kotoaan. Tukalina aikoina, kuten nyt, Jukka Paarma toivoo, että ihmiset muistaisivat kaikissa kohtaamisissaan ja keskusteluissaan positiivisuuden. - Toivon, että jokainen tapaaminen olisi sellainen, että siitä jäisi molemmille hyvä mieli. Marja Kivilompolo Tilattavat tuotteet lTee osoitteenmuutoksesi ja tilauksesi ensisijaisesti puhelimitse 045 788 42733 tai sähköpostilla keskus.tsto@sotainvalidit.fi. lIlmoita tilauksessasi haluamasi tuote, tuotteiden kappalemäärä sekä yhteystietosi. Jos käytät lomaketta, tee merkinnät siihen. Kirjoita yhteystietosi lomakkeen kääntöpuolelle. Leikkaa lomake irti ja postita se meille. Postimaksu on maksettu puolestasi. Myynnissä nyt Tuote kpl hinta Salkokilpi ______ 20 € - ruotsinkielinen ______ Sotainvalidin rintamerkki (jäsenille) kpl hinta 20€ Sotainvalidit edellä käyden -Veljesliiton kattava historia teos (sis. postituskulut) ______ 20 € ______ 7€ Sota ihmisessä -kirja (sis. postituskulut) ______ 15 € Puolisojäsenen rintamerkki ______ 7€ Solmionpidike ______ 18 € Taskukalenteri 2021 ______ 5,5 € Tukijäsenen rintamerkki ______ 5,5 € lLasku toimitetaan tuot- Hautakivitunnus ø 6 cm ______ 9€ teen mukana. Hintoihin lisätään postituskulut. Uurnahautatunnus ø 2 cm ______ 7€ lKiitos tilauksestasi! Tuote Maksu laskulla, joka tulee tuotteiden mukana. Hintaan lisätään postituskulut ellei toisin mainita.

44 Ratkaise ristikko! Toimita ratkaisusanat 29.1. mennessä osoitteeseen marja.kivilompolo@ sotainvalidit.fi tai postitse: Sotainvalidi-lehti / Ristikko, Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki. Oikein vastanneiden kesken arvotaan palkintoja. Edellisen ristikon ratkaisusanat olivat MONET ASIAT KANSAINVÄLISET ja RAJOISTA VAPAAT SUHTEET. Oikein vastanneiden joukosta voittajiksi arvottiin Ilmi Peltola ja Ilmo Luhtinen. Onnea voittajille! Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake Merkitse tilauksesi lomakkeen kääntöpuolelle Rastita oikea ruutu, kiitos! Kyllä kiitos! Pyydän, että lähetätte merkitsemäni tuotteet alla olevaan osoitteeseen. Osoitteeni on vaihtunut. Pyydän, että lähetätte lehden alla olevaan uuteen osoitteeseeni. Kirjoitan oheen myös vanhan osoitteeni. Haluan perua lehden tilauksen. Lehden tilaaja on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Haluan perua lehden tilauksen. Sotainvalidien Veljesliitto maksaa postimaksun Nimi ________________________________________________________________________ Osoite _______________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka __________________________________________________ Puh. ________________________________________________________________________ Mahdollinen vanha osoite ____________________________________________________ Postinumero- ja toimipaikka __________________________________________________ Sotainvalidien Veljesliitto Tunnus 5003826 00003 Vastauslähetys