HIPPOS RATSASTUKSEN ERIKOISLEHTI Nro 1 • 2021 9,20 € www.ratsastus.fi Haaveena oma hevonen? Orihevonen isän roolissa Ratsastustunnin hiilijalanjälki Valjakkoajon starttikurssilla Hippoksen puomikoulu käynnistyy Johanna Sjövallin taianomaiset kuvat

62

PÄÄKIRJOITUS Portilla vastassa ja yhdessä eteenpäin! Hevonen on luotu liikkumaan. Yleensä se on iloisena tarhan portilla vastassa, ja töihin se lähtee mielellään, jopa menohalua puhkuen. Radalla lähtiessä se väreilee usein intoa ja odotusta, ja ratsastajan rooli on patistelun sijaan rauhoittelu ja pidättely. Tauon jälkeen ja pakkaspäivinä turkin alla pörrää perhosten parvi, joka leijailee vapauteen iloisen pukin ja laukkapyrähdyksen saattelemana. Reippaan liikuntahetken jälkeen hevonen hohkaa rentoa tyytyväisyyttä. Viihtyy ihmisen seurassa, hakeutuu vierelle. Hevosenpito vaatii paljon tietoa ja taitoa, ja se on myös erittäin kallista. Olisi paljon edullisempaa satsata hevosen sijaan toiseen menopeliin, vaikkapa maastopyörään. Me hevosihmiset pidämme ja harrastamme hevosia, koska ne ovat meille rakkaita ja tärkeä osa elämäämme. Kesyhevonen on jalostettu ja kasvatettu ihmisen kumppaniksi. Ainutlaatuinen kumppanuus perustuu yhteistyöhön. Rakkaus hevoseen on lajimme tärkein motivaattori. Ylilyöntejä ja tyhmyyksiä toki tapahtuu, mutta se ei muuta ydinasiaa, joka on lajimme sydämessä. Hevoset ovat meille arvokkaita monella tasolla, ja me pidämme niitä hyvin, parhaamme mukaan. Emme ole valmiita, vaan opettelemme ja harjoittelemme koko ajan paremmiksi hevosihmisiksi. Päämäärän ohella se on matka, jonka tekee kiehtovaksi jatkuva kehittyminen sekä ystävämme hevonen. Alkukantaiset hevosrodut pärjäävät suotuisissa, lajinmukaisissa olosuhteissa aroseuduilla. Suurin osa kesyhevosista on jalostettu niin pitkälle, etteivät ne pärjäisi ilman ihmisen apua. Ja miksi pitäisikään, kun ihmisellä on tarjota sekä hyvää hoitoa että mielekästä liikuntaa. Räväköillä otsikoilla on helppo haastaa ratsastuksen ja hevosenpidon oikeutus. Huutelu ja arvostelu on helppoa, se käy keltä vain varsin vaivatta. Aito tekeminen ja eteneminen hevosten kanssa vaatii nöyryyttä, sinnikkyyttä ja paljon työtä. Hevosen hyvinvointi rakentuu kuin pyramidi useista osasista, ja niistä jokaista me hiomme tietomme ja taitomme pohjalta parhaamme mukaan. Kun näyttäydymme ja käyttäydymme lajimme ja hevostemme arvoisesti, vakuutamme ratsastuksen arvosta ja arvokkuudesta myös muut kuin kaviouralla kulkijat. Jokainen meistä on lajimme suurlähettiläs. Ja tärkeä sellainen – oli kumppanimme sitten kilpahevonen, pirteä poni tai harrasteratsu. Me hevosihmiset pidämme ja harrastamme hevosia, koska ne ovat meille rakkaita ja tärkeä osa elämäämme. Sonja Holma päätoimittaja HIPPOS 1 • 2021 3

TÄSSÄ NUMEROSSA: 12 Orilla on tärkeä rooli myös isänä 20 Hippoksen puomikoulu käynnistyy 44 Haaveena oma hevonen HIPPOS RATSASTUKSEN ERIKOISLEHTI Nro 1 • 2021 9,20 € www.ratsastus.fi Haaveena oma hevonen? Orihevonen isän roolissa Ratsastustunnin hiilijalanjälki Valjakkoajon starttikurssilla Hippoksen puomikoulu käynnistyy Johanna Sjövallin taianomaiset kuvat HIPPOS_1.indd 1 25.1.2021 13.56 Kansikuvassa Blue Boss, kuva Johanna Sjövall. 30 Henri Ruoste matkalla Tokioon

HIPPOS RATSASTUKSEN ERIKOISLEHTI Julkaisija ja kustantaja Suomen Ratsastajainliitto ry www.ratsastus.fi Toimitus Päätoimittaja Sonja Holma 040 5600 225 sonja.holma@ratsastus.fi Ilmoitusmyynti Saarsalo Oy myyntipäällikkö Santeri Selin 044 23 80 511 santeri.selin@saarsalo.fi myyntiryhmäpäällikkö Riku Suuriniemi 040 70 88 564 riku.suuriniemi@saarsalo.fi Ilmoitusaineistot aineistot@saarsalo.fi Ulkoasu ja tuotanto TK Mediatalo tkmediatalo.fi Vakituiset avustajat Hanna Heinonen Jutta Koivula Katri Klinga Riitta Kosonen Heidi Lammi Marianne Roivas Painopaikka PunaMusta, Tampere ISSN 0355-8800 Tilaukset ratsastus.fi/hippos-lehti/tilaa/ Irtonumerot lehtiluukku.fi Lehtiarkisto oma.ratsastus.fi Hippos-lehti ilmestyy seitsemän kertaa vuodessa.Se postitetaan kaikille Suomen Ratsastajainliiton jäsenseurojen jäsenille. Keskipainos on noin 40 000 kappaletta. Hipposlehti vastaa vain tilaamastaan materiaalista. Tilaamatta lähetettyä materiaalia ei palauteta. Hippos-lehdessä julkaistun aineiston osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty. Hippos-lehti ei vastaa taloudellisesti painoyms. virheiden aiheuttamista vahingoista. Jos hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai asiakkaasta johtuvista syistä voida julkaista, lehti ei vastaa ilmoittajille mahdollisesti aiheutuvista vahingoista. Lehden vastuu ilmoituksen pois jäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu maksetun ilmoitushinnan palauttamiseen. Huomautukset on tehtävä kahdeksan päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta. 24 Johanna Sjövallin maagiset hevoskuvat SISÄLTÖ 1 / 2021 6 Haastattelussa puheenjohtaja Marjukka Manninen 12 Orilla on tärkeä rooli myös isänä 19 Esittelyssä elegantti Duchess Désirée 20 Tasapainoa ja taitoa kolmen puomin sarjalla 24 Johanna Sjövallin maagiset hevoskuvat 30 Henri Ruoste matkaa kohti Tokiota 32 Valjakkoajon starttikurssilla 36 Terhi Koipijärvi – vastuullisuuden pelinrakentaja 40 Aki Karhapää sai kipinänsä kilpakentiltä 43 Kari Kallonen pienten lajien ja edunvalvonnan asialla 44 Tiina Tarkkala: Haaveena oma hevonen? 50 Tarkastelussa ratsastustunnin hiilijalanjälki 54 Koulutuomari Irmeli Summanen jättää kansainväliset areenat 58 Avotaivutus pähkinänkuoressa koulutuomarin silmin 60 Salla Varenti: Hevonen on meille arvokas kumppani! 62 Tuki- ja liikuntaelinvaivojen ennaltaehkäisy 65 Suomen Hippos: Hyvälle hevoselle on kysyntää 66 PPID eli cushing ja hevosen ruokinta 70 Ratsastusta rakentamassa: Jukka-Pekka Leskinen 72 Mikhail Kizimov pohjaa perinteisiin hevosen ehdoilla 76 Tarkastelussa sosiaalipedagoginen hevostoiminta 79 Ulla Nurmi: Säännöt tekemisen tukipuuna 80 Lyhyesti 83 Seuraavassa numerossa

A SS TE LU A ST AT H A Marjukka Manninen aloittaa Ratsastajainliiton johdossa Marjukka ”Meukka” Manninen aloitti kolmivuotiskautensa Suomen Ratsastajainliiton puheenjohtajana vuoden alussa. Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymän johtajan työ tarjoaa arkeen haastetta, mutta juuri haasteet ja nopeat käänteet pitävät Mannisen virkeänä. Jutta Koivula Teija Soini ja Marjukka Mannisen arkisto Marjukka Manninen ja Amadora ovat tuttu näky Virpiniemen ratsastusreiteillä. 6 HIPPOS 1 • 2021

Olen saanut itse ratsastuksesta niin paljon hyvää, että nyt on aika antaa jotakin takaisin. HIPPOS 1 • 2021 7

Marjukan lapset Siiri, 12, ja Peppi, 10, ovat innokkaita ratsastajia. 8 HIPPOS 1 • 2021 M arjukka Manninen ei lepäile laakereillaan, vaan pitää itsensä liikkeessä ja aktiivisena monin tavoin. Hän haluaa viedä asioita eteenpäin ja vaikuttaa. – Olen saanut itse ratsastuksesta niin paljon hyvää, että nyt on aika antaa jotakin takaisin. Manninen kasvanut toimintaan seura- ja aluetasolla ja sitten kouluratsastuskomiteassa ja hallituksen jäsenenä. Tuomarina hän on edennyt aina kansainväliselle tasolle saakka. – Yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa verkostot ovat ensiarvoisen tärkeitä. Liittotasolla on tärkeää pystyä vaikuttamaan koko hevosalan tilanteeseen, Manninen painottaa. – Haluan olla kokoava, selkeä ja helposti lähestyttävä puheenjohtaja. Keskustelen mielelläni asioista avoimesti. Mannisella on vahva kokemus sekä muutosjohtamisesta, operatiivisesta johtamisesta että hallitustyöskentelystä. Ratsastuksessa hän on ollut mukana monissa rooleissa, ensin ratsastuskouluoppilaana ja sen jälkeen vapaaehtoisena, lisenssitoimihenkilönä ja aluetoimijana. Hän kilpailee itse kouluratsastuksessa. – Tästä kaikesta on varmasti hyötyä puheenjohtajan tehtävässä. Lajissamme on monia näkökulmia ja toimijoilla monenlaisia rooleja. Helpottaa toisten saappaisiin asettumista, jos on itsekin niitä käyttänyt. Mannisella on kaiken aikaa monta rautaa tulessa. Kahden lapsen äiti asuu perheensä kanssa Oulun Haukiputaalla ja käy töissä Raahessa. Aikaa kuluu myös luottamustehtävissä, ratsastuksen parissa sekä kuntosalilla, uimahallissa ja lenkkipoluilla. – OIen aina tehnyt paljon erilaisia asioita. Se vaatii tietysti tehokasta ajankäyttöä ja turhien asioiden karsimista. Johtotehtävissä ei pidä säätää liiaksi, vaan mahdollistaa asioiden tapahtuminen. Luottamuksen ja roolien tulee olla kohdillaan ja saavutettavuuden myös. – Todella iso asia on se, että on hyvät tukiverkot ja kumppanit. Annan isot pisteet miehelleni, jonka varassa päivittäinen pyörittäminen aika pitkälti on, sekä samassa pihassa asuville vanhemmilleni, joista on korvaamaton apu. Tallihommissa on aina ollut todella tärkeä löytää luotettavat kumppanit ja stuntit, jotka huolehtivat tarvittaessa niin liikutuksesta kuin hevosten hoidostakin. Ratsastuksen lisäksi Manninen on harrastanut montaa muutakin lajia, kilpaillutkin jonkin verran, mm. nuorena uinnissa ja aikuisena triathlonissa vähän testimielessä. Hän harrastaa myös sukellusta matkoilla. – Ratsastuksessa viehättää se, että se pitää nöyränä. Koskaan ei ole valmis, aina voi oppia uutta. Fysii-

HAASTATTELUSSA kan lisäksi se kehittää ajattelua ja ongelmanratkaisukykyä. Ratsastaessa ei voi ajatella mitään muuta kuin sitä, mitä on juuri tekemässä. Se on loistavaa vastapainoa työlle. Parasta tietysti on, että kumppanina on hevonen. Hevosihmiset myös ovat pääsääntöisesti varsin pitkäjänteisiä eivätkä jää sormi suuhun kinkkisimmissäkään tilanteissa. Haasteet ja strategia Manninen näkee, että ratsastuksella riittää lähivuosina haasteita lajina. Ulkoisia haasteita ovat esimerkiksi rahoitus, ikäluokkien pieneneminen ja se, että ihmiset eivät sitoudu harrastuksiin kuten aiemmin. Kaikki eivät ole myöskään valmiita lajiin, jossa pitkäjänteisyys on valttia ja tuloksia tehdään vuosien työllä. – Hevosten hyvinvointia pohditaan aina vain enemmän. Meidän tulee liittona kyetä johtamaan keskustelua eikä jäädä vain vastaajiksi eikä ainakaan pistää päätä pensaaseen. Olemme tuoneet liian vähän esiin kaikkea sitä hyvää, mikä hevosharrastukseen liittyy. – Hevosten käytöstä ylipäätään on paljon erilaisia mielipiteitä, joista tulee kyetä keskustelemaan faktapohjalta. Manninen muistuttaa, että hevosia on jalostettu vuosisatoja ihmisen kumppaneiksi ja käytettäviksi eri tarkoituksissa. Kesyhevosia tuskin olisi enää, jos niillä ei olisi jotakin tehtävää tai tarkoitusta. Ihmisen ja hevosen yhteiselo on ollut kautta aikojen molempia osapuolia hyödyttävä symbioosi. – Toimintaympäristömme on jatkuvassa muutoksessa. Tämä näkyy siinä, mitä me liittona teemme. Ulkopuoliset impulssit eivät saa kuitenkaan ohjata meitä, meillä tulee olla oma selvä linja. – Ainoastaan terve, hyvin koulutettu ja käyttötarkoitukseen sopiva hevonen voi hyvin ja pystyy suorittamaan tehtävänsä hyvin. Meidän vastuullamme on taata se, että ihmiset ymmärtävät hevosten lajityypillisen käytöksen, tunnistavat niiden terveydentilan ja erilaiset ominaisuudet. Tämä koskee niin ratsastuskouluja kuin harraste- ja kilparatsastusta. Manninen näkee, että pahimmat ylilyönnit johtuvat yleensä ihmisten puutteellisesta osaamisesta. – Me hevosihmiset olemme lajin parissa nimenomaan siksi, että pidämme hevosista ja haluamme niiden parasta. Meidän täytyy kantaa vastuumme hevosen hyvinvoinnista kaikissa tilanteissa. Ääri-ilmiöt ja tahalliset vastakkainasettelut lajin sisällä harmittavat Mannista. – Oman porukan kesken riiteleminen ei ainakaan paranna hevosten hyvinvointia eikä kuvaa lajistamme. On hienoa, että meillä on monipuolisia juttuja hevosalan ympärillä, erilaiset toimijat ovat löytä- Pohjanpoikakilpailussa yhdistyy urheilu, show ja hauskanpito. Meukka nähdään aina mukana jossakin roolissa. HIPPOS 1 • 2021 9

HAASTATTELUSSA Meillä on huikeita mahdollisuuksia urheilun puolella. Manninen myöntää, että kilpailuvietti on edelleen kova. Viime vuosina hän on osallistunut muun muassa triathloniin. neet toisensa ja meillä on huikeita mahdollisuuksia urheilun puolella. Monessa ratsastuksen lajissa on kasvamassa uusia menestyjiä myös kansainvälisellä tasolla. – Isoista lajeista esteratsastuksen huipputasoa täytyisi saada nostettua, koulu- ja kenttäpuolella on tehty pienemmillä resursseilla hyvää työtä samoin kuin esimerkiksi pararatsastuksessa. Ratsastuskoulujen suuri rooli Ratsastuksen pariin tullaan Suomessa yleisimmin ratsastuskoulun kautta. – Nykyisin joillakin harrastajalla kokemus lajista jää turhan kapeaksi. Mennään tunnille, hypätään valmiiksi satuloidun hevosen selkään ja tunnin jälkeen lähdetään heti pois. Onhan sekin jotakin, mutta se ei riitä, jos haluaa oppia lajia. On opittava ymmärtämään ja käsittelemään hevosta. Se vaatii hevosen kanssa olemista. Jos ei ymmärrä hevosen käyttäytymistä, ei voi kehittyä ratsastajana. Manninen arvostaa suuresti ratsastuskouluja, joissa opetetaan hevostaitoja. – Omat tyttäreni Siiri ja Peppi käyvät Haukiputaalla Bonanza-tallilla, jossa on juuri tällainen hyvä perinteinen meininki. Siellä opetellaan ratsastuksen lisäksi ponien hoitoa, käsittelyä ja tallilla olemista. Kun Mannisen oma hevonen Amadora tulee kesäksi kotiin, mukaan saadaan yleensä Bonanza-tallilta myös poni lomalle lainaan ja seuralaiseksi. – Tytöt saavat opetella hevosenpitoa, nousta aamulla aikaisin ruokkimaan hevosia ja siivoamaan 10 HIPPOS 1 • 2021 karsinoita. Myös omat hevoseni olen halunnut opettaa sellaisiksi, että lapset pärjäävät niiden kanssa, vaikka ne kisahevosia ovatkin. Ratsastus poikkeaa monesta muusta urheilulajista siinä suhteessa, että perusteet opitaan ammattilaisten johdolla ratsastuskouluissa. Siksi ammattikoulutuksen taso on pidettävä korkeana ja alalle hakeutuvien opiskelijoiden tulee sopia hevosalan työhön. Laji täytyy pitää houkuttelevana myös ammatillisessa mielessä. – Alamme ei varsinaisesti ole hyötynyt toisen asteen tutkintoreformista. Toki aiemminkin tutkintoja on tehty osittain harjoittelujen kautta, mutta oppilaitoksiin tulijoilla oli silloin yleensä jo aika paljon laajemmin kokemusta alasta ja käsitys työstä. Silloin kouluissa ratsastettiin ja hoidettiin hevosia paljon. – Nyt kouluun tullaan usein vähän vaatimattomammin eväin ja epärealistisin odotuksin ja kaikki perusasiat pitäisi oppia työpaikalla. Tämä yhtälö ei ihan toimi ja asiasta on hyvä käydä järkevää keskustelua ministeriön suuntaan, Manninen sanoo. Opettajien ja tallinpitäjien ammattitaito takaa harrastuksen turvallisuuden. – Hevosalalle hakeutuminen ei välttämättä sulje pois muita vaihtoehtoja. Kaksoistutkintosysteemit, urheiluakatemioiden hyödyntäminen ja tutkintojen suunnittelu voivat auttaa järjestämään kiinnostavia opintopolkuja. Tärkeät vapaaehtoiset Manninen painottaa, että ilman vapaaehtoisia Suomessa ei olisi hevosalan kilpailuja tai tapahtumia. Jokaisen kilparatsastajan pitäisi tajuta tämä ja kunnioittaa työtä, jota heidän vuokseen tehdään. – Mielestäni olisi hyvä idea, että ennen kilpailuluvan hankkimista jokainen ratsastaja osallistuisi edes muutaman kerran kisojen järjestelyihin. Se antaa kummasti perspektiiviä asioihin. – Onneksi enää juuri kukaan ei halua pitää yllä keinotekoista kahtiajakoa harrastajien ja kilpailijoiden välillä. Se ottaa välillä päähän, ettei arvosteta

toisia tai heidän näkemyksiään tai haluta nähdä lajin kaikkia hienouksia. Osalla tahtoo oma napa olla lähin ja oman asian ajaminen etusijalla. Mitäpä jos välillä autettaisiin koko lajia ja kavereita – silloin voi saada joskus vastavuoroistakin apua? Manninen on itse ollut järjestämässä monenlaisia kilpailuja ja hevostapahtumia vuosien varrella. Pohjanpoika-kilpailu on Oulun seudun jokasyksyinen huipputapahtuma, jossa kilpailemiseen yhdistyvät hulvaton show-meininki ja ratkiriemukkaat asut. Manninen on häärännyt mukana järjestelyissä alusta pitäen ja heittäytynyt rooleissaan tunnettujen pahisten asuihin. – Pohjanpoika on loistava konsepti, joka yhdistää kilpailut ja hauskanpidon. Meillä ABC:llä on hieno porukka, jolla riittää halua toteuttaa ihan erilaisia juttuja. Toimistoa tarvitaan monessa Ratsastajainliiton toimistolla on pyritty matalampaan ja notkeampaan organisaatioon ja vähentämään kuluja. – Sinänsä se on oikein, mutta jos jäsenistö haluaa jatkossakin toimistolta monenlaisia palveluja, meillä täytyy olla myös resursseja toteuttaa ne. Toki kustannustehokkuus on pidettävä mielessä. Ratsastusseurat ovat keskenään hyvin erilaisia. Liiton rooli on palvella niitä kaikkia ja tarjota erilaisia toimintamalleja. – Monesta seurasta on väistynyt tai väistymässä aktiivista toimintaa pyörittänyt sukupolvi. Tieto ja osaaminen on saatava siirrettyä seuraaville toimijoille ja löydettävä uusia vastuunkantajia. Manninen kertoo, että hänen valintansa puheenjohtajaksi sai Oulun alueella ja pohjoisessa laajemminkin paljon myönteistä huomiota. – Ihmiset olivat yllättyneitä siitä, että PohjoisSuomesta valitaan joku näin ison järjestön johtoon. Itse olen tottunut kilpaillessani kulkemaan eri puolilla Suomea. Meillähän lähikisoiksi lasketaan kaikki alle 300 kilometrin päässä olevat. Manninen haluaa pitää lajin elinvoimaisena kautta Suomen. – On pystyttävä tasapainottelemaan kilpailijoiden vaatimusten kanssa. Pitää olla mahdollista järjestää hyviä kisoja koko maan alueella eikä vain muutamassa eteläisen Suomen keskuksessa. Sama koskee myös valmennusta. Mikään laji ei pärjää, jos sitä harrastetaan vain muutamassa paikassa eikä koko maassa. Toimivan valmennus- ja kilpailujärjestelmän kautta voidaan löytää tulevaisuuden tekijät kaikkialta maasta ja ohjata heidät oikealle tielle. – Esimerkiksi Pohjois-Suomen kouluratsastuksessa on menty valtavasti eteenpäin. Kun itse aloittelin vaativissa luokissa, korkein taso oli vaativa B ja siihen löytyi vain muutama menijä. Nyt saadaan vaativaan A:han helposti kymmenen ratsukkoa ja Interiinkin muutama. Valmentajien yhteistyö on parantunut huomattavasti, mikä on loistava asia. – Osaamisen taso nousee lajissa vuosi vuodelta. Nuoret lähtevät tekemään ennakkoluulottomasti ja uusia esikuvia nousee. Tästä on hyvä jatkaa yhdessä eteenpäin! ● Marjukan perhe asuu Mannisen vanhalla kotitilalla Kellossa. HIPPOS 1 • 2021 11

Orit ovat yllättävän hyviä isiä Ori ei ole vain tammahaaremin pitäjä, vaan sillä voi olla tärkeä rooli varsojensa kasvattajana. Orit leikittävät varsojaan ja suhtautuvat niiden edesottamuksiin tammoja suvaitsevammin. Sonja Holma Běla Fialová. Michal Köpping, O Kateřina Šandlová, Adam Königsmark. rilla on luonnossa tammahaaremi, ja sillä on pitkäkestoisia suhteita tammoihin ja jälkeläisiinsä. Sillä on tärkeä rooli myös lauman suojelijana sekä saalistajia että muita oreja vastaan. Orin tehtävä on myös pitää lauma yhdessä. Nisäkkäissä uroksilla tavataan erilaisia isällisiä rooleja suhteessa jälkeläisiinsä. Myös hevosissa orien on tunnistettu ottavan vanhemman rooleja laumassaan. Orien isällistä käytöstä on tutkittu kuitenkin vasta vähän. Tšekkiläinen tutkija Kateřina Šandlová, 29, seurasi kahden lisääntymiskauden ajan orien ja varsojen vuorovaikutusta kahdessa exmoorinponilaumassa, jotka elävät villeinä luonnonvaraisissa olosuhteissa kahdella suojelualueella Tšekin eteläosassa. Tutkimuksen mukaan orilla on varsin merkittävä rooli jälkeläistensä kasvattajana ja leikittäjänä. Orien läsnäolo voi olla ratkaisevaa erityisesti orivarsojen fyysiselle ja psykologiselle kehitykselle, ja ori voi toimia tärkeänä sosiaalisen käyttäytymisen mallina nuorille oreille. Suurten laiduntajien paluu aroille Tšekin keskiosiin on perustettu nyt jo yhdeksän suojelualuetta, joilla varjellaan uhanalaisia ​​arojen biotooppeja laiduntamalla niillä hevosia ja nautaeläimiä. Eläimet pitävät aromaiseman avoimena ja raivaavat aggressiivisesti leviäviä kasvilajeja, kuten hietakastikkaa ja pyöröorapihlajaa. 12 HIPPOS 1 • 2021

Juoksuleikkiä yhdessä. HIPPOS 1 • 2021 13

Turpakontakti ja varsan naksutusta. Projektiin valittiin exmoorinponien ohella kaksi nautarotua, visenttejä ja sukupuuttoon kuollutta alkuhärkää muistuttava risteytys. Ne edustavat suuria laiduneläimiä, jotka ovat historiallisesti ominaisia​​ Tšekin ja Keski-Euroopan aroluonnolle. – Eläimet eivät ainoastaan laidunna ja harvenna haitallisia kasvilajeja, vaan ne myös tallaavat ja naarmuttavat sopivasti maapohjaa. Niiden ansiosta seudulla on enemmän kukkivia kasveja, jotka rikastuttavat ja vahvistavat hyönteislajeja, joukossa mm. äärimmäisen uhanalainen katkerosinisiipi. Hyönteisten lisääntyminen tuo alueelle myös lisää lintulajeja, kuten mehiläissyöjän, Šandlová kertoo. – Yksinkertaisesti sanottuna maisema saavuttaa luonnollisen tasapainonsa isojen kasvinsyöjien ansiosta, jotka tekevät sen mitä ne tekevät parhaiten – laiduntavat. Exmoorinponi Sitkeä ja kestävä exmoorinponi on Iso-Britannian vanhin alkuperäinen ponirotu ja tyypiltään varsin alkukantainen. Sen katsotaan polveutuvan Euroopan alueella aikanaan eläneistä villihevosista. Poneja laiduntaa edelleen vapaana Exmoorin karuilla nummilla LounaisEnglannissa. Rodun kasvatusta valvoo 1921 perustettu rotuyhdistys Exmoor Pony Society. 14 HIPPOS 1 • 2021 Exmoorinponeihin päädyttiin niiden alkukantaisen perimän, ilmiasun ja ominaisuuksien perusteella. – Rotu on hyvin vanha ja varsin primitiivinen moniin kesyhevosrotuihin verrattuna. Niiden ulkonäkö sopii täydellisesti vanhoihin luolamaalausten hevosiin. Exmoorinponeja on käytetty jo vuosia luonnonsuojelulliseen laiduntamiseen, ja ne ovat tottuneet hyvin sen joskus ankariinkin olosuhteisiin. Hanke käynnistyi kahdella Englannista tuodulla laumalla. Hevoslaumat on tarkoitus pitää mahdollisimman luonnonmukaisina, ne eivät ole lemmikkejä, vaan villieläimiä. Ponit saavat laidunheinän ohella kivennäiskiven ja niille tuodaan vettä. – Tavoitteena on pitää ihmisten toimet mahdollisimman vähäisinä. Lisäruokintaa tai kavioiden vuolua ei tarvita, mutta ponien kuntoa tietysti tarkkaillaan, eikä niiden anneta kärsiä. Emme myöskään madota poneja, jotta niiden lannassa elävät hyönteiset eivät vaurioidu myrkyistä. Suoliston loisten määrää havainnoidaan, ja ilman madotustakin määrä on hyvin alhainen, Šandlová kertoo. – Ainoa puuttuminen ponien elämään on vuosittainen kokoaminen, jossa varsat arvioidaan ja mikrosirutetaan. Ori- ja joskus myös tammavarsat siirretään toisille laitumille laidunten kapasiteettien mukaan sekä sisäsiitosriskin estämiseksi. Englannista on tuotu geeniperimän rikastuttamiseksi kaksi pientä laumaa lisää. Kaikkiaan poneja laiduntaa villeinä eri suojelualueilla nyt yli 150. – Tällä hetkellä meillä ei ole lisääntymislaumoja, koska on tärkeää, ettei laidunalueita ylikuormiteta.

Yhdessä nuolukivellä. Orit elävät nyt poikiensa kanssa poikamiesryhmissä ja tammat omilla kotialueillaan. Šandlová työskentelee projektissa kahden kollegansa kanssa myös Exmoor Pony Societyn kouluttamana ja valtuuttamana ponitarkastajana. – Minä ja kollegaani arvioimme vuosittain varsat ja niiden soveltuvuuden jatkokasvatukseen Exmoor Pony Societyn rotumääritelmän mukaisesti. On tärkeää tuntea kunkin ponin historia, lisääntymismahdollisuudet ja geneettinen tausta. Hevostytöstä etologian tutkijaksi Šandlová on ollut syvästi kiinnostunut hevosista jo pikkutytöstä alkaen. – Isäni vei minut läheiseen ratsastuskouluun, ja sen jälkeen en ole koskaan menettänyt yhteyttäni hevosiin, vaikka minulla ei koskaan ole ollut omaa. Vuosien kuluessa kiinnostuin kuolaimettomasta ratsastuksesta, luonnollisesta hevostaidosta ja lopulta päädyin hevosiin erikoistuneeksi etologiksi. Alun perin Šandlová aikoi tehdä opinnäytetyönsä ornitologisesta eli lintuihin keskittyvästä aiheesta, mutta aihe vaihtui onnekkaan sattuman ansiosta. Yliopiston opintomatkalla Alankomaissa vierailtiin alueella, jossa elää puolivillejä konik-hevosia. Šandlová kuvaili innostuneena hevosten vuorovaikutusta, jolloin paikalla ollut Miloslav Jirků ehdotti hänelle hevoskeskeistä tutkimusta. Jirků on ollut luomassa projektia suurten laiduneläinten palauttamiseksi Tšekin maisemiin yhdessä Dalibor Dostálin kanssa. – Hänen ansiostaan ​​olin paikalla, kun ensimmäiset tammat saapuivat suojelualueelle. Samalla tapasin etologi Martina Komárkován, joka ohjasi kandidaatin ja opinnäytetyöni, ja hän odottaa nyt kärsivällisesti myös väitöskirjani tuloksia. Tutkija Kateřina Šandlová. Suvaitsevainen ja lempeä isä Šandlová seurasi ponilaumojen käytöstä lisääntymiskauden ajan huhtikuusta lokakuuhun vuosina 2016 ja 2017. Molemmat laumat oli perustettu vuosi ennen havainnointia. Ne koostuivat orista, 14 tammasta iältään 6–17 vuotta sekä niiden jälkeläisistä. Toisessa laumassa oli 12 ja toisessa 10 varsaa. Tutkimusjaksot kattoivat kaikkiaan 357 tuntia, joiden aikana kaikkien lauman jäsenten käyttäytyminen kirjattiin ylös keskittyen orin ja varsan vuorovaikutukseen. Jokaisesta vuorovaikutustilanteesta kirjattiin ylös aloitteentekijä ja vuorovaikutus luokiteltiin. Yksi luokka oli ystävälliset eleet, kuten hoitaminen, nuoHIPPOS 1 • 2021 15

leminen, rapsuttelu, tervehtiminen, turpien kosketus ja haistelu. Toinen luokitus käsitti hyökkääviä elementtejä, kuten pään uhkaava ilme, potku-uhkaus, potku, puraisu, siirtäminen ja jahtaaminen. Kolmanneksi kirjattiin ylös leikkisät eleet, mm. yhdessä liikkuminen ja juokseminen, leikkiottelut ja seksuaalinen leikki eli selkäännousu. Ylös kirjattiin erikseen myös varsojen naksuttelu eli suun availu, joka tulkitaan usein alistuvaksi eleeksi. – Varsat naksuttelevat runsaasti oria kohti, mutta tutkimuksessa käytöstä esiintyi monissa tilanteissa, myös ystävällisessä vuorovaikutuksessa. Se ei ollut yhteydessä vain aggressioon tai sen ehkäisyyn. Naksutusta voidaan pitää myös merkkinä emotionaalisesta kiihtymisestä, varsa ikään kuin viestii “olen pieni ja pidän sinusta“, Šandlová kertoo. Kyseessä on ensimmäinen tutkimus, jossa tarkastellaan nimenomaan hevosten ori-varsa-suhdetta. Tulokset osoittavat selvästi, että ori on ensisijainen aikuinen vastaanottaja varsojen naksutukselle sekä ystävälliselle ja leikkisälle käytökselle. – Yksinkertaisesti sanottuna ori on vanhempana erittäin suvaitsevainen ja lempeä. Varsat, erityisesti orivarsat, osoittavat suurta kiinnostusta ystävälliseen kosketteluun oriin kanssa. Ori on lauman suvaitsevin aikuinen hevonen, ja myös ainoa aikuinen Leikkitaistelua. 16 HIPPOS 1 • 2021 lauman jäsen, joka leikkii varsojen kanssa aktiivisesti ja joskus jopa aloittaa leikin niiden kanssa. Orivarsat ovat yleensä enemmän kiinnostuneista isästään, ja ne aloittavat vuorovaikutuksen tammavarsoja useammin. Toisaalta lauman aikuiset kohtelevat tammavarsoja yleisesti ystävällisemmin kuin orivarsoja. Vaikka ori osallistui varsojen leikkiin, suosituimmat leikkikumppanit varsalle olivat muut varsat. – Aktiivista leikkiä varsan emän tai muiden tammojen välillä ei havaittu, tammat lähinnä hoitavat varsojaan ja sietävät niiden leikkiä. Varsojen sosiaalinen vuorovaikutus lisääntyi ja saavutti maksimimäärän, kun varsat olivat noin kahden kuukauden ikäisiä ja väheni sen jälkeen. Tutkimuksessa olivat mukana myös etologian tutkija Martina Komárková, joka on mukana myös przewalskinhevosten tutkimuksessa Mongoliassa, sekä espanjalainen Francisco Ceacero, joka vastasi tilastollisesta arvioinnista. Koskettavia hetkiä hevoslaumassa Šandlová vastasi tutkimuksen havainto-osuudesta yksin viettäen viikko- ja tuntikausia laumaa tarkkaillen, myös sateessa ja helteessä. – Se oli uskomattoman hienoa. Kutsun sitä sisäisen rauhan ajaksi. Oli suurenmoista seisoa katso-

rassa, toiset viihtyvät lauman liepeillä, on äreitä yksilöitä ja suojelevia äitejä. Toivon, että jonakin päivänä voin perehtyä vielä lisää vapaana elävien hevosten persoonallisuuteen. Vuosien kenttätyö, jota Šandlová on jatkanut projektin alusta vuodesta 2015, on tehnyt hänestä sitkeän, säänkestävän ja muuttanut myös katsantokantaa. – Exmoorinponit osoittivat minulle, miten hienoa on antaa hevosten elää luonnossa hevosina, mutta ymmärrän täysin, että se ei ole mahdollista useimmille hevosenomistajille. Ponit selviävät omillaan lähes kaikesta, jos niillä on riittävästi tilaa, oli se sitten synnytys, kylmä tai kuuma sää tai lauman erimielisyydet. Isällinen näykkäisy ja varsan naksuttelua. Oli suurenmoista seisoa katsomassa hevosia elämässä luonnollista hevosen elämää. massa hevosia elämässä luonnollista hevosen elämää. – Oli koskettavaa, kun näin orin ja orivarsojen leikkivän ensimmäistä kertaa. Kun aloitin havaintojen keräämisen, en odottanut orien ja varsojen välillä olevan paljoakaan vuorovaikutusta, mutta loppujen lopuksi tulokset olivat varsin hämmästyttäviä. Yksi merkittävä hetki Šandloválle oli, kun hän näki ryhmän orivarsoja kerääntyneenä naksuttamaan leukojaan orin ympärille, joka oli juuri saanut iskun osuttuaan vahingossa sähköaitaan. – Aivan kuin ne olisivat sanoneet ”isä, isä, oletko kunnossa, olemme tässä sinua varten”. – Liikutuin myös, kun kokoamisen jälkeen orivarsat otettiin erilleen omaan aitaukseen odottamaan kuljetusta kaukaisemmalle laitumelle. Tammat ja tammavarsat poistuivat syömään, mutta ori jäi varsojensa luo toiselle puolelle aitaa vielä tunniksi. Šandlováa kiehtoi kummankin lauman monimutkainen sosiaalinen verkosto. – Hevoslaumassa on laaja kirjo persoonallisuuksia. Jotkut viettävät aikansa hevosystäviensä seu- Orin merkittävä roolimalli Tutkimuksen perusteella voidaan olettaa, että orin läsnäolo voi olla ratkaisevaa varsinkin orivarsojen fyysisen ja psykologisen kehityksen kannalta. – Orit voivat toimia malleina orivarsoille. Ne oppivat isältään kuinka ​​käyttäytyä tammoja kohtaan ja miten pitää lauma yhdessä. Siinä ei pärjää pelkällä lihasvoimalla, tammojen kanssa tarvitaan myös paljon diplomaattisia taitoja, Šandlová toteaa. – Lisäksi on hyvä tietää, että orit eivät yleensä vahingoita tai tapa varsoja. Sellaista saattaa tapahtua, mutta tällaiset epäonniset tapaukset ovat hyvin harvinaisia. Yleensä kyseessä on patologisesti käyttäytyvä yksilö, esimerkiksi yksin pidetty ori, jolla ei ole ollut asianmukaisia sosiaalisia kontakteja. Šandlová tekee parhaillaan väitöskirjaa etologiassa eli eläinten käytöstieteessä Etelä-Böömin yliopistossa České Budějovicessa hevosteneläinten isällisestä käyttäytymisestä. – Haluan selvittää perusteellisesti, kuinka suuri vaikutus orilla on varsan käytökseen. Viimeistelen parhaillaan tiedonkeruuta aiheesta. Tarkoitus on myös tarkastella, ovatko tulokset vastaavia ​​kuin muilla hevoseläimillä, kuten seeproilla ja przewalskinhevosilla. Šandlová ymmärtää hyvin, että monikaan hevosten kasvattaja ei pysty pitämään laumoissaan oreja. – Toivon kuitenkin, että tutkimuksen havainnot avartavat ihmisten näkemyksiä oreista, ja että ne innostavat luomaan uusia luontoprojekteja sosiaalisesti taitavien orien kasvattamiseksi. ● Daddy, daddy cool: Stallion – foal relationships in a socially-natural herd of Exmoor ponies Kateřina Šandlová, Martina Komárková ja Francisco Ceacero kirjoittivat tutkimuksesta tieteellisen artikkelin, joka julkaistiin Animal Cognition -julkaisussa huhtikuussa 2020. HIPPOS 1 • 2021 17

HEVOSTARVIKKEIDEN TALVIALE! ALENNUKSET –50%! –40% –30% PALJON TUOTTEITA HEVOSELLE JA RATSASTAJALLE ALENNETUIN HINNOIN! VALIKOIMAT VAIHTELEVAT MYYMÄLÖITTÄIN. PANOSTA TURVALLISEEN KISAKAUTEEN! PENÉLOPE AIRSWIFT PAUKKUTURVALIIVI 559,- BVERTIGO SAFETY MAGNETIC JALUSTIMET 129,- RAJOITETTU ERÄ! HORZE TALVIRATSASTUSKÄSINEET, KEINONAHKAA 1690 NORM. 620,00 | EKK991900002 NORM. 149,00 | HZ16004RGO120 NORM. 19,90 | HZ31705BL10 Laadukas paukkuliivi, joka mukautuu hyvin vartalon mukaiseksi. Erittäin mukava päällä. Täyttää yleisimmät turvastandardit. Paukkupatruunat vaihdettavissa. Saatavilla suurimmista myymälöistämme sekä verkkokaupasta. Laadukkaat ja kevyet alumiiniset turvajalustimet. Sivussa paineesta aukeava magneettikiinnitys. Leveä ja luistamaton jalansija. Saatavilla suurimmista myymälöistämme sekä verkkokaupasta. Mukavan notkeat, fleecevuorilliset keinonahkakäsineet, joissa hyvä pito. Pitkä ranneosa lämmittää hyvin rannetta. RAJOITETTU ERÄ! EQUESTRO SELKÄPANSSARI USG PRECTO DYNAMIC FIT SELKÄPANSSARI CHAMONIX NAHKAKENGÄT, TURKISVUORI 159,- 8590/9990 USG131000072XS NORM. 99,90 | HZ38089BR37 Laadukas je kevyt selkäpanssari. Miellyttävän joustava päällä. Lasten ja aikuisten koot. Osassa myymälöistä toimitusmyyntituotteena. Kevyt ja hyvin vartaloa myötäilevä selkäpanssari. Hyvät säätömahdollisuudet. Runsaasti kokoja lapsille ja aikuisille. Lämpimät ja tukevat nahkaiset nauhakengät tallitöihin ja ratsastukseen. Lämmin keinoturkisvuori. Pinta käsitelty vedenpitäväksi. Hyvin pitävä pohja. Osassa myymälöistä toimitusmyyntituotteena. NORM. 179,00 | VW16008L14YE 7990 TARJOUKSET VOIMASSA 28.2.2021 SAAKKA. KAIKKI TUOTTEET SAATAVILLA MYÖS VERKKOKAUPASTA hankkija.fi

SS LY TE IT ES Ä Kaikin tavoin elegantti Duchess Désirée Katri Klinga Hanna Heinonen Musta, saksalaissyntyinen oldenburgtam- ma Duchess Désirée eli DD on upea ja urheilullinen kenttäratsu. Vuonna 2005 syntynyt kaunokainen on arvioitu näyttelyssä tyypiltään yhdeksikön arvoiseksi, hienoista liikkeistään se on saanut kahdeksikkoja. Säkäkorkeus, 164,5 cm, ei päätä huimaa. DD:n isä on Don Primero, emä Aronja ja emänisä Noble Roi xx. Sen on kasvattanut saksalainen Wilhelm Wehrmann. DD on ratsastajalleen Elmo Jankarille tunnetasolla todella tärkeä. Yhdessä on saavutettu muun muassa nuorten kenttäratsastuksen Euroopan mestaruus ja edustettu Suomea Rion kesäolympialaisissa. On ajettu ympäri Eurooppaa ja matkustettu laivoissa ja lentokoneissa. − Olen elänyt sen kanssa 11 vuotta, pidempään kuin Sannan kanssa, Elmo nauraa viitaten puolisoonsa, kenttäratsastaja Sanna Siltakorpeen. Elmo kuvailee ratsuaan kaikin tavoin elegantiksi. – DD ei arvosta seuraa juuri ollenkaan, ei hevosten eikä ihmisten. Se on hyvin itsenäinen, sitä ei hätkäytä juuri mikään, eikä se tee itsestään numeroa. DD on maailman kiltein ja rauhallisin, mutta ei lainkaan arka. DD viihtyy ja tarhailee yksin, koska sopivaa kaveria ei vain löydy. Vain Sannan kenttäratsu Lucky Accordille eli Nörtille DD ei luiminut tai näyttänyt takajalkaa. Nörtin kanssa oli mukava käydä yhdes- sä kävelemässä ja nauttimassa vihreää ruohoa, tarhailukin sujui. Stressaantuneena DD lopettaa syömisen ja juomisen, siksi myös matkoilla stressitasot on syytä pitää alhaalla kaikin tavoin. Matkaseuralla on merkitystä. Ärsyttävintä tyyppiä ei kannata lastata viereen. DD tuntee ratsastajansa tosi hyvin. Huippu-urheilijana sillä on valtava eteenpäinpyrkimys, mutta se ei ole kuuma. Ratsastettavuus on hyvä. DD lukee Elmoa tarkasti ja tietää heti, milloin on erilaisempi tilanne käsillä kuin tavallisesti. Kenttäratsun arki kuluu tarhaillen, kävelykonekin on tullut tutuksi. Siinä DD on vetreyttänyt itseään 45 minuuttia päivittäin jo 11 vuoden ajan. Muu tekeminen on urheilutreenaamista. DD matkasi Elmon kanssa kisareissulla Puolasta Saksaan ja Italiaan loka-marraskuussa. Italian jälkeen se ei ole nähnytkään satulaa. – Mielellään DD treenaa ja pää kyllä kestää, mutta fyysinen palautuminen on välttämätöntä. Kenttäkilpailu on sen verran raskas laji. DD on onnellinen päästessään tekemään, se on mieluummin töissä kuin lomalla. Vaikka DD:llä on jo ikää, se ei ole mikään vanhus. DD on Elmon ja hänen pikkusiskonsa Ainon omistuksessa. DD:stä ei ole haluttu luopua, vaikka siitä on aikoinaan tarjottu hurjiakin summia. Suomalaistunut DD asuu nyt uudessa kodissaan Ypäjällä. Se jatkaa säästeliästä kilpailemista kenttäratsastuksen huipulla yhdessä Elmon kanssa. Onnea tuleviin koitoksiin! ● Elmo ja DD kenttäratsastuksen SM-esteillä. HIPPOS 1 • 2021 19

P PU HIP ja u ha he om O PO ie v u M K ko ska ose n a IK S ko st n o vu l O EN vu i. H sa la v a U ja ode ipp mi oi h LU s te n o ht . M kse ta m arjo n äv it u o va iä v kan puo nip taa lm in a uo om m en kk on iko lis a ta ein ha ul es a ti jil rjo u e ja ja ta en i . er tuk tku i si u a Pohkeen eteen ja tasapainoon kolmen puomin sarjalla Marja ”Tytteli” Tetri-Rantanen laati harjoituksen pohjaksi yksinkertaisen kolmen puomin kuvion, joka on helppo toteuttaa vähällä kalustolla pienissäkin tiloissa. Sonja Holma Puomikuvioita voi laittaa perättäin kaksi tai Hevonen pitää ratsastaa niin, että se haluaa olla ratsastajan kanssa. 20 HIPPOS 1 • 2021 toteuttaa harjoituksen vain yhdellä tilan mukaan. Vaikka puomikuvio on yksinkertainen, sillä voi tehdä monipuolisia harjoituksia, joissa vain mielikuvitus on rajana. Vaikeusastettakin löytyy helposta haastavaan. Puomien välit ovat kolme metriä ja puomiryhmien väli viisitoista metriä. Poneille puomien välimatkaa voi lyhentää tai sovittaa askeleet tehtäviin eri tavalla kuin hevosille. Puomit voi sijoittaa kentän keskelle tai lähemmäksi uraa käytettävissä olevan tilan mukaan. Harjoituksessa tavoitellaan hyvää tasapainoa sekä ratsastajalle että hevoselle. Onnistuminen vaatii, että hevonen on hyvin sekä pohkeen edessä että pohkeiden välissä. On tärkeää ohjata hevosen etujalat oikeaan kohtaan puomille. Se ei onnistu vain sisäohjasta kääntämällä, vaan hevosen pitää kuunnella pohjetta, ja ratsastajan on hallittava hevosen ulkokylkeä ja -lapaa myös ulko-ohjalla ja pohkeella. Nopeasti tulevat käännökset ja temponvaihtelut edellyttävät, että hevonen on hyvin kuulolla. Ratsastajan on myös hallittava oma kehonsa suorassa ja kallistelematta. Tehtävät on tarkoitus toistaa eri kierroksissa. Tilannenopeuden harkinta on myös tärkeää. Tehtävissä onnistuminen edellyttää pehmeää kättä ja joustavaa istuntaa, että hevonen pystyy koordi- noimaan askeleensa puomeilla. Hevosen pitää pyrkiä eteenpäin, mutta olla samalla rennosti ja pehmeästi kuulolla. Onnistumisen merkki on, jos tehtävät sujuvat ja avut menevät aina vain herkemmin läpi. Jos joudut käyttämään aina vain isompia apuja, palaa takaisin aiempaan tai helpompaan tehtävään. Malta tehtävästä toiseen etenemisessä, kaikkea ei tarvitse tehdä samalla kerralla. Säilytä myös oma malttisi, hevonen ei osaa pyytää sinua rauhoittumaan. Ratsukon on hyvä ylittää aina välillä myös mukavuusalueensa rajoja, mutta vain rento hevonen suorittaa hyvin. Onnistuneen harjoituksen jälkeen hevonen ja ratsastaja ovat paremmassa tasapainossa ja yhteistyö on saumatonta. Harjoituksen avulla voi parantaa sekä omaa että ratsunsa koordinaatiota. Ja toivon mukaan molemmilla on mukava mieli hyvän harjoituksen jälkeen. Verryttely Hevoset kävellään, ravataan ja laukataan sopivasti lämpimiksi ennen harjoituksen alkua. Työskentely aloitetaan pitkällä uralla ratsastamalla hevoset uran sisäpuolelle noin metrin verran muutaman askeleen ajaksi, minkä jälkeen palataan takaisin uralle. Tämä on hyvä tasapainoharjoitus, joka valmistelee hevoset liikkumaan pohkeen edessä. Käännä nopeasti, pidätä, hellitä ja käännä jälleen. ●

Mira Rantanen ja A-Relius ravipuomeilla. 1 Ravipuomit Ensimmäisessä puomiharjoituksessa puomit ylitetään suoraan keskeltä niin, että hevonen ottaa puomien väliin kaksi raviaskelta. Ensin hevosten täytyy liikkua hyvin eteenpäin, ja puomit ylitetään kahdella askeleella. Ponin askeleet voi sovittaa tehtävään joko 2 + 3 tai 3 + 2 askelta. Harjoitusta voi vaikeuttaa ratsastamalla reip- paammin eteen puomiryhmien keskellä ja pidättämällä ennen puomeille tuloa. Hevosen pitää pysyä suorana ja tulla keskelle puomeja. Kun tehtävä sujuu, raviaskelta voi alkaa lyhentää, ja mennä ensin toisen ja sitten toisen puomisarjan kolmella askeleella. Puomitehtävässä voit testata konkreetti- Onnistuminen vaatii, että hevonen on hyvin sekä pohkeen edessä että pohkeiden välissä. sesti, pystytkö vaikuttamaan raviaskeleeseen, lyhentämään ja pidentämään sitä halutessasi. Kokoamista ja kokoavaa laukannostoa voi harjoitella kolmen puomin sarjalla niin, että ylittää ensimmäisen puomin ravissa, keskimmäisen käynnissä ja viimeisen laukassa. HIPPOS 1 • 2021 21

2 Ravisilmukat Toiseen harjoitukseen sisältyy kolme silmukkaa, joiden keskellä puomit ylitetään vinottain. Tehtävän voi aloittaa lyhyen sivun keskeltä ravissa kaartaen niin, että kolmesta puomista keskimmäinen yli- tetään vinottain, minkä jälkeen kaarretaan samalla tavoin seuraavalle puomisarjalle. Nyt ulkopohje pitää olla hyvin mukana, ja kaarteessa täytyy saada myös asetus ja sisäpohje läpi. Mitä vähemmän korjaat kädellä, sen paremmin hevonen pysyy tasapainossa. Ratsasta huolella keskeltä puomia. 3 Volttipuomit Kolmannessa harjoituksessa ratsastetaan voltti puomi ympäri niin, että voltin toiseen päähän tulee tiukempi käännös, jossa ratsastetaan vinosti molempien ulompien puomien yli. Puomin ylityksen jälkeen pidäte täytyy saada hyvin läpi, hevosen täytyy kääntyä nopeasti ja sen pitää jäädä kuuntelemaan apuja herkästi. Tämä on myös hevosen jaloille hyvä koordinaatio- harjoitus, kun puomit ylitetään vinottain. Ratsastajan pitää saada hallintaan erityisesti hevosen ulkoetujalka ja ulkokylki. Nyt on tärkeää kääntää pohkeella sisäohjan sijaan. Ratsastajan täytyy hallita kehonsa ja pysyä itse suorana kallistelematta nopeassa käännöksessä. Muista pysyä suorana myös sisäkyljestä, ajattele vaikka, että nostat kainalon ylös. Monipuolinen harjoitus ja hyvä kotiläksy Taika Ropanen, 15, harjoitteli puo- meilla eestinratsuponi Burberrylla, jolla hän hyppäsi 100–110 cm:n ratoja viime kaudella. – Tehtävä oli tosi hyvä. Piti keskittyä tarkasti suoruuteen, tulla keskelle puomeja ja saada avut hyvin molemmista kyljistä läpi. On tärkeää painottaa rauhaa tekemisessä eikä lähteä sähläämään. Burks oli energinen ja tyytyväinen itseensä tehtävän jälkeen. 22 HIPPOS 1 • 2021 Kirsi Savikurki on ratsastanut koko ikänsä. Hän osallistui harjoitukseen kymmenvuotiaalla hevosellaan Ramonetti Z, jolla hän on kilpaillut 110–120 cm:n esteillä. – Pidin kovasti tehtävästä. Hevoseni on kuumahko tyyppi, ja nämä olivat sille hyviä harjoituksia, joita voisi tehdä hyvin yksinkin. Niillä saa hevoseen lisää kuuliaisuutta ja samalla omaa kroppaa paremmin hallintaan. Harjoitukses- Taika Ropanen ja Burberry laukkapuomeilla.

PUOMIKOULU 4 Laukka puomien yli Kirsi Savikurki ja Ramonetti Z osuvat hienosti keskelle puomia myös vinottain. Nyt puomit ylitetään laukassa ensimmäisen kuvion mukaan suoraan niin, että puomiryhmien väliin tulee sovittu määrä askeleita, neljä tai viisi. Tehtävää voi vaihdella siten, että esimerkiksi puomien keskiosa tai toinen puomisarjoista mennään ravissa. Jos hevoset alkavat kuumeta tehtävässä, ravisiirtymiset muistuttavat olemaan kuulolla pidätteille ja harjoittamaan malttia. 5 Laukkasilmukat Kuvio on sama kuin tehtävässä kaksi. Edistyneemmät ratsukot voivat ratsastaa silmukkakuviossa laukanvaihdot vinottain Mira Rantanen ja A-Relius tekivät puokeskimmäisten puomien yli.  Tästä tehtämeilla sujuvat laukanvaihdot. vää voi vaikeuttaa edelleen niin, että laukanvaihto tehdään kuvion 3 mukaisesti tiukemmin sekä ensimmäisen että kolmannen puomin yli. Laukanvaihdoissa hevosen täytyy olla suora, ja tulevan laukka-askeleen puoleinen pohjeapu annetaan puomin päällä. Siis jos haMarja ”Tytteli” Tetri-Rantanen on ammattiluat oikean laukan, oikea jalkasi valmentaja, mastertason ratsastuksenopettaja, pyytää hevosen oikeaa etujalesteratsastaja ja IV-tason koulutuomari. Hän on kaa johtamaan puomilta laukSRL:n Hämeen ja Keski-Suomen alueen liittovalkaa. Apu tulee nimenomaan mentaja esteratsastuksessa. Tyttelillä jolla on estepohkeesta eikä ratsastajan ja kenttäratsastuksesta SM- ja PM-mitaleita ja hän Marja Tetri-Rantanen ylävartalosta. Vetävä käsi estää liikkeen tai saa aikaan ristilaukan. On tärkeää, että hevonen on avuilla pohkeen ja ohjan välissä jo kaarteessa ennen puomitehtävää. Laukka saattaa tuntua mukavalle, mutta ei ole hauska huomata vasta tehtävän kohdalla, että hevonen ei olekaan avuilla, nostaa päänsä ja katoaa. Tehtävät ratsastetaan tehtävien välissä, ei vasta kohdalla. Jos sinulla alkaa tulla ongelmia esimerkiksi lähestymisessä esteelle, ne ovat syntyneet jo 20–30 metriä aiemmin. Viimeisen 4–5 askeleen aikana ei enää ratkaista, onko hevonen riittävän suora ja kääntyykö se, vaan asiat pitää saada hallintaan riittävän aikaisin. on edustanut Suomea myös EM-tasolla kenttäratsastuksessa. Hän on arvostettu nuorten hevosten kouluttaja ja nostanut useita hevosia kilparadoille. Hän on menestynyt hienosti myös suomenhevosten mestaruuksissa. ta huomasi, että paljon on tekemistä ja hampaankoloon jäi mitä voisi harjoitella lisää. Mira Rantanen, Tyttelin tytär, osal- listui tunnille 15-vuotiaalla ruunalla ARelius omistaja Kaisla Kivistön itse estyttyä. Ratsukon tuore yhteistyö sujui mukavasti myös haastavammissa tehtävissä, kuten nopeatempoisissa laukanvaihdoissa. – Tehtävä on monipuolinen. Siinä haettiin tasapainoa, kontrollia ja rytmiä sekä treenattiin omaa istuntaa. Siinä voi kehittää joka tasolla montaa osa-aluetta, joita kaikkia tarvitaan kilparadalla. Tehtävää ja sen haastavuutta voidaan sovittaa ratsukkokohtaisesti hyvin yksinkertaisilla muutoksilla. ● Taika Ropanen, Burberry ja valmentaja Marja Tetri-Rantanen. HIPPOS 1 • 2021 23

Kuvateksti. 24 HIPPOS 1 • 2021

Johanna Sjövallin taianomaiset hevoset Kun Johanna Sjövall innostuu jostakin, se valtaa hänet helposti kokonaan. Näin kävi, kun Johanna nousi satulaan kymmenvuotiaana Yyterissä. Ja kun käteen nousi ensi kerran järjestelmäkamera, myös se oli menoa. Johanna tarkensi linssinsä kohti hevosten lumovoimaa, ja lopputulos oli taianomainen. Se vakuutti Fotofinlandia 2020 -kilpailun kansainvälisen raadin pääpalkinnon arvosta. Sonja Holma Johanna Sjövall ja Sonja Holma HIPPOS 1 • 2021 25

P orilainen ammattivalokuvaaja Johanna Sjövall on taustaltaan vanha ”rokkilainen”, Ypäjän Hevosopistolla koulutuksensa saanut ratsastuksenopettaja. – Lähdin kymmenvuotiaana kaverini mukana Yyteriin tallille ja laji kolahti saman tien, yhteys ison eläimen kanssa oli kiehtova. Innokas hevostyttö kävi alkeiskurssin, tunneilla ja kursseilla ja vietti aikaansa tallilla aina kuin mahdollista. Hän kävi myöhemmin pienillä yksityistalleilla hoitamassa hevosia, ja sai samalla ratsastaa paljon. Myös kilpailla tuttavan puoliveriruunalla aluetasolla kouluratsastuksessa Liisa Dahlin valmennuksessa. – Olen kropaltani kyllä enemmän hobitin kuin kouluratsastajan perikuva, mutta kun hevosella oli jaloissa vähän sanomista, lajiksi valikoitui kouluratsastus. Hevosalan ammattiin Dahl vinkkasi nuorelle ratsastajalle, että Saksaan haettiin hevosenhoitajaa. Johanna sai paikan ja matkasi Reitstall Klövensteeniin lähelle Hampuria. Tallia ja valmennuskeskusta pitävät suomalainen Kaarina ja saksalainen Jürgen Böckmann, jotka ovat Saksan kouluratsastusmaailman tunnettuja vaikuttajia ja myös EM-ratsastaja Kristina Böckmannin vanhemmat. – Siellä opin yhdessä vuodessa paljon enemmän kuin mitä olin oppinut Suomessa monessa vuodessa. Hoidin hevosia, olin kilpailuissa mukana ja sain myös ratsuttaa erilaisia ja erittäin hienoja hevosia, Johanna kertoo. Johanna kävi Saksasta käsin pääsykokeessa Ypäjällä. Saatu oppi auttoi, ja tie koulutukseen aukeni. Suoraan lukion jälkeen Johanna ei ollut päässyt haluttuun opinahjoon edes pääsykokeeseen. Valmistuttuaan Johanna sai pestin Leppävaaran ratsastuskoululla ensin hoitajana, mutta pian hän solahti pois lähteneen ratsastuksenopettajan paikalle. – Tein vuoden verran opettajan hommia, mutta se ei tuntunut omalta. Olisin mieluummin ollut enemmän hevosten kanssa. Johanna pakkasi jälleen laukkunsa, ja lähti Tanskaan Riitta Westerholmin tallille. Westerholm on hienon uran tehnyt kouluratsastaja, valmentaja ja tuomari. Hänet tunnetaan myös arvostettuna hevosten kasvattajana. – Ratsastin ja tein tallihommia. Tykkäsin siitä todella paljon, enemmän kuin opettajan työstä. Olin kuitenkin koko ajan nuhanenä ja yskin jatkuvasti. Kun soitin äidilleni kotiin, hän ihmetteli mikä pu26 HIPPOS 1 • 2021 Yhteys ison eläimen kanssa on kiehtova. helimessa piippaa. Se oli oma vinkuva hengitykseni, Johanna kertoo. Johannan oli pakko kohdata tosiasiat. – Fyysinen työ on liian raskasta, jos on puolikuntoinen. En pystynyt enää jatkamaan työtä tallilla. Tanskasta paluu kotiin Poriin oli Johannalle kova paikka. – Ratsastus loppui siihen paikkaan. Olin ratsastanut Tanskassa monta hevosta päivässä, eikä minulla ollut halua ryhtyä sunnuntairatsastajaksi. Kolmeen tai neljään vuoteen en ollut missään tekemisissä hevosten kanssa. Johanna putosi tyhjän päälle myös ammatin suhteen. – Hain ensin opiskelemaan fysioterapeutiksi, ja jäin ensimmäiselle varasijalle. Se harmitti silloin, mutta loppujen lopuksi se oli hyvä asia. Mietin, että jotakin töitä täytyy saada. Kuvavalmistamoon haettiin myyjää, puhuin heidät pyörryksiin ja sain paikan. Kuvaustyöni alkoi sellaisilla taidepläjäyksillä kuin passikuvilla, Johanna hymyilee. – Kun ostin ensimmäisen järjestelmäkamerani, se kolahti samalla tavalla kuin ensimmäinen tallikäynti kymmenvuotiaana. Ammattikuvaajan tielle Johanna innostui valokuvaamisesta tosissaan. – Selvittelin, missä alaa voisi opiskella niinkin ikäloppu kuin 26-vuotias. Löysin lopulta oppisopimuspaikan valokuvaamosta Porissa ja opiskelin samalla Tampereella Visuaaliviestinnän Instituutissa. – Kun aloitin kuvausopinnot, en osannut juuri mitään. Tavallaan se oli helpompi tapa aloittaa samalla tavalla kuin aikanaan esteratsastus. Olin aina vään-

Fotofinlandia 2020 voittaja Valokuvaaja Johanna Sjövall voitti Fotofinlandia 2020-palkinnon taianomaisella kuvasarjallaan Magic of Horses. Hän voitti kilpailun portfoliosarjan ja samalla koko kilpailun pääpalkinnon. Kilpailu on maamme suurin valokuvakilpailu, ja se järjestetään joka toinen vuosi. Kunnian ohella Sjövall palkittiin 10 000 eurolla. Kilpailun viisihenkinen kansainvälinen tuomaristo perusteli valintaa seuraavasti: ”Johanna Sjövallin kuvat ovat yhtä suurenmoisia ja vaikuttavia kuin hänen kuvauskohteeksi valitsemansa hevoset. Yksittäiset kuvat ja niihin taidokkaasti vangitut hetket muodostavat kokonaisuutena mieleen jäävän tarinan, joka ansaitsi ykkössijan tiukassa kilpailussa.” – Tein kuvauksessakin kuten ammattilaiset neuvoivat. Matti Kaleva on edelleen minulle tosi tärkeä henkilö. Hän elää ja hengittää tätä alaa, hänelle voi koska vain näyttää kuvia ja hän auttaa aina. Johanna perusti oman valokuvausyrityksensä vuonna 2006 ja jatkoi samalla opintojaan kohti alan erikoisammattitutkintoa. Linssi kääntyi näyttötyössä kohti hevosia, ja hän läpäisi näytön hyvin arvosanoin. – Hevoskuvaus jäi kuitenkin moneksi vuodeksi, kunnes Matin johdolla perustettiin oma Facebookryhmä. Asetimme kaikille mukanaolijoille omat tavoitteet. Omani oli saavuttaa Euroopan ammattikuvaajien järjestön QEP-arvonimi. Federation of European Photographers (FEP) on valokuvaajien eurooppalainen kattojärjestö, joka myöntää Qualified European Photographer -tunnustuksen näyttöjen perusteella. Arvioitavaksi lähetetään nimettömänä 12 kuvaa, jotka arvostelee 5 tuomaria. Hyväksyntään tarvitaan kolme puoltoa. "Hevosia kuvatessa on niin sisällä siinä maailmassa, ettei edes huomaa, että näpit ovat yht´äkkiä niin jäässä, ettei saa tehtyä säätöjä kameraan tai nappia painettua." Taikaa etsimässä Johanna Sjövall tulevan kansikuvan äärellä. tänyt koulua, ja Ypäjällä estevalmennus oli oikeastaan helpompaa, kun alla ei ollut valmiita ennakkokäsityksiä tai maneereita. Tein vain mitä Veikko Heikkilä käski, ja tykkäsin esteratsastuksesta tosi paljon. Valokuvauksessa oppi-isäksi ja mentoriksi tuli arvostettu valokuvaaja ja valokuvauksen opettaja Matti J. Kaleva. Johannan kuvausprojekti alkoi vuonna 2016. Hän päätti valita kuvasarjansa teemaksi hevoset, mutta tehtävä osoittautui yllättävän haastavaksi. – Minulle oli tärkeää, että hevoskuvani ovat sarjan tyylisiä. Minulla oli hienoja yksittäiskuvia, mutta sarjan luomisessa kipuilin pitkään. Tilanteet ja kontrastit hevosten kanssa ovat erilaisia, ja kuviin oli vaikea löytää riittävästi yhtenäisyyttä. En edes viitsi laskea tunteja, mitä tähän on mennyt, Johanna kertoo. – Hain projektiin hevosia, joiden kanssa saan taiteilla omiani, eikä minun tarvitse murehtia, tuleeko HIPPOS 1 • 2021 27

Minihevoset Magic Mans Dun One ja Magic Jewel. sellaista kuvaa kuin tilaaja haluaa. Aloitin kuvaamisen poseerauksilla ja etenin liikekuviin, jotka ovat vaikeampia. Johanna löysi vihdoin tyylinsä tehtyään riittävästi toistoja. – Työ helpottui sen jälkeen huomattavasti. Etsin kuvissani mystistä, unenomaista vaikutelmaa, joka on melkein totta. Käsittelen kuvissa ympäristöä, sävyjä ja poistan taustalta aidat, mutta hevosiin en juuri koske. – Valon läsnäolo kuvissa on tärkeää. Valottomana päivänä on haastavaa kuvata, mutta se on parempi kuin kesällä keskipäivän kova valo. Myöskään aivan harmaa päivä ei ole ideaali, vaan valolla olisi hyvä olla suunta. Johanna kuvasi hevossarjaansa vuosina 2016– 2019 ja saavutti myös Master-QEP:n. Siihen haetaan 20 kuvan sarjalla, jonka arvostelee 7 tuomaria. Kuvakilpailun voittoon Johanna keräsi hevoskuvistaan pienemmän sarjan Fotofinlandia-kilpailua varten, ja yllätyksekseen voitti siinä pääpalkinnon. – Se oli hieno asia. Onnitteluja, julkisuutta ja haastatteluja tuli paljon, mutta ei se juuri elämääni muuttanut, heti seuraavana päivänä olin taas työn touhussa. Toisaalta on tullut kritiikkiäkin, että käsitellyt kuvat eivät saisi voittaa valokuvakilpailua. – Palkintoraha onneksi paikkasi koronavuonna vähentyneitä kuvauskeikkoja. Vaihdoin äskettäin 28 HIPPOS 1 • 2021 koko kamerakalustoni Canonista Sonyyn. Jos olisin tiennyt, millaisen loven koronavuosi tekee tilauksiin, olisin kyllä harkinnut vaihtoa. Johanna kuvaa peilittömällä Sonyn järjestelmäkameralla, ja usein putkena on hevoskuvaajien yleisesti käyttämä 70–200 mm:n objektiivi. – Se on jotenkin tosi kompakti ja sopiva hevosten kuvaamiseen. Johanna jatkaa kuvaamista sekä ammatikseen että taiteena. – Teen kaikenlaista työtä, mutta mieluiten kuvaan hevosia ja muita eläimiä sekä lapsia – kohteita, jotka ovat aitoja. Sellaisia, joita ei voi pakottaa, vaan houkutella. – Omissa projekteissani olen nautiskellut viime vuoden nykyisellä tyylillä kuvaamalla, mutta haaveenani on päästä kuvaamaan puolivillejä hevosia luonnon olosuhteissa. Kuvaamisessa kiehtovat samat elementit kuin ratsastuksessakin. – Ratsastuksessa ei ole ikinä valmis, vaan aina on opeteltava lisää. Vaikka olen kuvannut nyt jo 14 vuotta, tilanne on sama kuin hevosten kanssa. Kolmen ensimmäisen vuoden jälkeen luulee ehkä osaavansa jotakin, ja kymmenen vuoden kuluttua tietää vasta sen, kuinka paljon oikeasti vielä on opittavaa. Johanna harkitsee myös palaamista satulaan. – Jos jotain haluaisin tehdä nyt, niin ehkä mieluiten ratsastaisin turvallisella hevosella rauhassa maastossa ja metsässä. ●

Blue Boss Yksi hienoimmista ja opettavaisimmista kuvattavista on ollut Rita Peltolan nyt 15-vuotias irlannincobori Blue Boss eli kotoisemmin vain Boss. – Bossilla on tarpeeksi showmieltä, ja se on samalla sekä kiltti, sopivan herkkä mutta rauhallinen. Bossin kanssa on ollut helppo harjoitella. Se tietää mitä siltä halutaan, ja entisinä näyttelyorina se osaa olla tarvittaessa karjas ja markkinoida itseään. Bossin kuvat ovat olleet maailmalla niin suosittuja, että kuvaajia on saapunut taltioimaan oria muun muassa Ruotsista ja Saksasta. HIPPOS 1 • 2021 29

Kohti Tokiota Top Gunin siivittämänä Kouluratsastaja Henri Ruoste valmistautuu parhaillaan kohti Tokion olympialaisia. Sonja Holma R Henri Ruosteen albumi atsastajainliiton hallitus esittää Henri Ruostetta Suomen edustajaksi Tokion olympiajoukkueeseen, mutta varsinaiselle valinnalle tarvitaan vielä Olympiakomitean valintakokouksen sinetti, joka toivon mukaan saadaan maaliskuussa. Korona-ajan rajoitukset tekivät Ruosteen viime kisakaudesta rikkonaisen, sama epävarmuus jatkuu edelleen. Kontestro DB ja Rossetti etenevät hyvässä tahdissa, mutta ympäröivät elementit ovat nyt hevosia arvaamattomampia. – Urheilullisesti oli hyvä, että sain Konstalle vuoden lisää, mutta epävarmuus kilpailujen suhteen vaikeuttaa kunnon suunnitelman tekemistä. Täytyy todennäköisesti kysyä paikkoja useammasta kilpailusta, ja tehdä liikkuva suunnitelma jämptin sijaan. Yksi mahdollisuus olisi päästä helmikuun lopussa Dohaan, Ruoste kertoo. Ajan joulua alla Ruoste käytti uuden vapaaohjelman laatimiseen. Musiikin tekee espanjalainen Dressage&Music, joka on erikoistunut ratsastuksen vapaaohjelmiin. Teknistä vaikeusastetta nostamalla saadaan lisäpisteitä. Ruosteen repertuaarissa on mm. siirtymiset piaffesta passagesulkuun, laukkasulusta tuplapiruettiin ja takaisin sekä laukasta piaffeen. Ruoste aikoo myös esittää samalla linjalla laukanvaihdot sekä jokaisessa että joka toisessa askeleessa. Hevosille vapaaohjelman koreografia sisältää uusia elementtejä, kuten erilai30 HIPPOS 1 • 2021 sia linjoja, siirtymisiä ja liikeyhdistelmiä, joita täytyy erikseen harjoitella. – Uuden vapaaohjelman ratsastaminen ei ole kauhean mutkatonta. Ensin linjat täytyy saada onnistumaan, kokeilla mikä toimii ja ei, ja sen jälkeen suorittaa liikkeet samalla tavoin kuin kisatilanteessa. Tein koreografian, joka sopii molemmille hevosille. Olisi tärkeää, että ohjelmaa pääsisi jo pian hiomaan aidossa kilpailutilanteessa. Top Gunin tahtiin Musiikin teemaksi Ruoste valitsi Top Gunin soundtrackin. – Olen katsonut elokuvan monta kertaa, ja kohta siitä tulee uusi versio. Olisin halunnut yhdistää molempien musiikkia, mutta uuden elokuvan julkaisu viivästyi. Teemoja modernisoidaan ja improvisoidaan vapaaohjelmaani. Top Gun oli nuorena yksi Ruosteen suosikkielokuvista. – Kuka nyt ei haluaisi olla lentäjä. Olen saanut lentää työn puolesta paljon, ja ollut paljon myös pienemmissä lentokoneissa. Aina kun mahdollista olen istunut edessä ohjaamossa, ja saanut myös kokeilla ohjausta. Haluaisin jonain päivänä lentolupakirjan. Lentokone reagoi tosi pieniin asioihin, myös olosuhteisiin kuten tuuleen, ja palaute on herkkää, nopeaa ja suoraa. Oikeastaan aivan kuin ratsastuksessa, vaikkakin mekaanisesti. Ratsastaessaan Ruoste ei kuuntele musiikkia, vaan keskittyy täysin. Myös puhelin siirtyy äänettömäksi. Tallille ostettu hieno äänentoistokalustokin odottaa vielä asennusta laatikoissaan. – Tykkään kuulla hevosen äänen ja hengityksen, siitä voi lukea paljon. Paras hetki minulle on, kun kaikki onnistuu, pystyn lukemaan hevosta ja se minua, täydellisessä tasapainossa. Se on kerta toisensa jälkeen upea fiilis, jonka kokee hienojen, valmiiden hevosten kanssa päivittäin, ja nuorempien kanssa aina joskus, Ruoste kertoo. – Ratsastus on todella vaikeaa, jos sinulla ei ole hevosta, joka antaa oikean palautteen, kun teet oikein. Voi olla ettei se osaa tai pysty, tai on rajoittunut eikä riittävän lahjakas. Silloin jää itse helposti vääränlaiseen ratsastukseen kiinni. Jokainen hevonen maksaa kuukaudessa yhtä paljon, mutta hyvä hevonen opettaa paljon enemmän. Ruoste on ammatiltaan korkeatasoisten kouluhevosten kauppias, kouluttaja ja valmentaja. – Ajan tuntitolkulla katsomaan hevosia, ja kotona ovat omat hevoset ja valmennettavat ratsukot, joten minulla ei ole kauheasti vapaa-ajan ongelmia. Hevosten kokeileminen ja etsiminen vie paljon aikaa. Ruoste nauttii työstään. – I’m working hard but hardly working. Ratsastuksessa oppii ja saa ahaaelämyksiä jokaiselta hevoselta joka päivä, työ on todella mielenkiintoista. Jokainen on yksilö ja reagoi eri tavalla. On tärkeää pystyä pitämään hyviä hevosia, niistä saa fiiliksiä, joita yrittää taas viedä nuorempiin. Hevoskasvatus on kääntynyt Keski-Euroopassa laskuun jo monen vuoden ajan. – Hevosten löytäminen menee aina vain vaikeammaksi. Mitä vähemmän

Saan ahaa-elämyksiä joka hevoselta joka päivä. Henri Ruoste ja Rossetti kotona Saksassa. niitä kasvatetaan, sitä vähemmän niitä on tarjolla, mikä vaikuttaa myös hintoihin. Aiemmin olemme ostaneet varsoja silloin tällöin, mutta tänä vuonna hankimme kymmenen. Minut yllätti, miten kalliita hyvännäköiset ja hyväliikkeiset varsat ovat, lupaavasta orista pyydetään 50.000–100.000 euroa. Kuuma ja kostea Tokio Ruoste oli mukana Rion olympialaisissa palestiinalaisen Christian Zimmermannin valmentajana. – Rio oli opettavainen ja mielenkiintoinen kokemus, sain nähdä järjestelyt ja kaiken muun valmentajan ja joukkueenjohtajan näkökulmasta. Tokion matkaan saa varata noin kuukauden päivät, kun mukaan lasketaan itse kisapäivien ohella karanteeni Aachenissa, lennot ja sopeutumisaika kisapaikalla. – Kävin paikan päällä tutustumassa olosuhteisiin viime vuonna. Tokiossa on siihen aikaan todella kuumaa ja kosteaa, ilmasto on urheilijalle ja hevoselle raskas. Akkreditointeja on käytössä rajallinen määrä etenkin, kun kyseessä on yksittäinen ratsukko joukkueen sijaan. – Akkreditoinnit tehdään helmikuun alussa, täytyy katsoa mikä on mahdollista. En ole varma voidaanko mukaan saada eläinlääkäri, hevosen fysioterapeutti sekä valmentaja ja joukkueenjohtaja, se on myös taloudellisesti raskasta. Haluaisin itse päästä keskittymään urheiluun, ja että hevosella olisi kaikki mahdollisimman hyvin. Urheilijana pääsen itse olympiakylään, mutta toivoisin saavani paikalle perheeni. Hotellit ja asunnot ovat kuitenkin silmittömän kalliita. – Etenen Tokiota kohti päivä kerrallaan, yritän valmistautua mahdollisimman hyvin, ja pitää hevoset hyvässä vireessä. Olympialaiset ovat Ruosteelle iso asia. – Jokaiselle urheilijalle olympialaiset ovat se suurin tavoite. On hieno kunnia, jos saan edustaa Tokiossa Suomea. ● HIPPOS 1 • 2021 31

Valjakkoajo sopii moneen menoon Valjakkoajosta on iloa kaikenlaiseen hevosharrastukseen ilman mittavia panostuksia varusteisiin. Hessi-tallin starttikursseilla Urjalassa lajiin vihkiytymättömät pääsevät kokeilemaan valjakkoajoa joko omilla tai tallin hevosilla. Riitta Kosonen Hanna Heinonen Valjakkokilpailun osakokeet 1 2 Koulukoe suoritetaan kentällä tietyn etukäteen opetellun ohjelman mukaisesti. Tuomarit arvostelevat kokonaisuuden, hevosen liikkeet ja täsmällisyyden. Kestävyyskoe eli maraton on usean kilometrin pituinen ja koostuu yleensä kolmesta, tietyssä tempossa kuljettavasta osuudesta. Viimeisellä osuudella on estealue puu-, kivi- tai vesiesteineen. Virhepisteitä ropisee ylitetystä enimmäisajasta, virheellisestä tiestä, vaunun kaatumisesta tai ajurin tai groomin poistumisesta vaunusta. 3 Tarkkuusajossa pujotellaan radalle sijoitettujen keiloista rakennettujen porttien välistä. Porttien leveys on luokasta riippuen vain 20–40 cm vaunuja enemmän. Tarkkuuskoe on selvitettävä enimmäisajan puitteissa pudottamatta keilojen päälle sijoitettuja palloja. 32 HIPPOS 1 • 2021

Tarkkuusajoa keilaporttien läpi. Ohjaksissa Riitta Kosonen, Heidi Sinda opastaa. Valjakkovarusteiden kiinnitys on tarkkaa ja monivaiheista puuhaa, harjoittelemassa Riitta Kosonen. Starttikurssilla H essi-talli järjesti loka-marraskuussa kolme starttiviikonloppua, joissa tutustuttiin valjakkoajoon, harjoiteltiin koulu- ja tarkkuusajoa sekä kaarreltiin maratonesteillä. Samalla perehdyttiin valjastukseen, vaunuihin ja muihin varusteisiin. Kurssin järjestäjinä ja opettajina toimivat Hessi-tallin omistaja, vuoden 2002 yksikkövaljakon MM-joukkuehopeamitalisti Heidi Sinda sekä moninkertainen ponivaljakkojen suomenmestari ja MM-tason valjakkokuski Leena Vähä-Erkkilä. Helposti alkuun starttikurssilla Kurssi oli suunnattu kaiken tasoisille kiinnostuneille, sekä kokeneille valjakkokuskeille että ummikoille. Ajoharjoitukset räätälöitiin kullekin osallistujalle sopiviksi. Matalan kynnyksen valjakkostarttiin sai tulla mukaan myös muilla kuin valjakkovarusteilla, kunhan ne olivat turvalliset. Moni saapui kurssille oman hevosen tai ponin sekä ravivarusteiden ja koppakärryjen kanssa. – Haluamme viestittää valjakkoajon sopivan moniin tarpeisiin. Valjakkohevoseksi sopii mikä vain hyväluonteinen, perusterve hevonen, vaikka perheen shettis, josta lapset ovat kasvaneet ulos, kertovat Sinda ja Vähä-Erkkilä. Starttiviikonloput täyttyivät pikavauhtia. Kysyntää olisi ollut enemmänkin, mutta koronaepidemia rajoitti järjestämistä. Yhteensä eri starttikursseilla oli noin 70 osallistujaa, osa ajo-opissa, osa groomeina eli vaunuavustajina. Ikähaarukka vaihteli seitsemästä vuodesta eläkeläiseen. Harjoituksista ammennettiin monenlaista oppia. Osaavat valjakkokisaajat saivat kurssin MM- ja SM-tasoisilta opettajilta ohjeita talviharjoitteluun, hevosensa kanssa osallistuneet ratsastajat ammensivat vinkkejä treeninsä monipuolistamiseen, ja valjakkoajosta kiinnostuneet hevosettomat pääsivät Hessitallin osaavien hevosten avulla helposti lajiin sisään. Joukossa oli myös ratsastuskouluyrittäjiä, jotka saivat valjakkoajosta kipinän kilpailemiseen uuden lajin parissa. Kurssilaiset opettelivat kaikkia valjakkoajon muotoja: koulurataa, tarkkuusajoa sekä maratonia maastoesteosuuksineen. Heidi Sinda kertoo kurssilaisten yllättyneen kouluosuuden ratsastusmaisuudesta. Valjakkokuski pystyy taivuttamaan ja kokoamaan hevosta sekä menemään keski- ja lisättyjä askellajeja. HIPPOS 1 • 2021 33

Vinkkejä kotiharjoitteluun ▼ Kärryjen kanssa hevonen voimistelee, taipuu ja kokoaa itseään samoin kuin ratsastettaessa. Hyvinkääläinen Anne Vaskunlahti osallistui valjakkostarttiin 5-vuotiaan Aurora-suomenhevostammansa kanssa mukanaan omat  ravivaljaat, koppakärryt lainattiin kurssipaikalta. Valjakkoajo oli kaksikolle täysin uusi laji.  Mukaan groomiksi lähti käly, humppilalainen AnneMari Vaskela, jolle Hessi-talli oli jo tuttu paikka. Annella ja Auroralla oli yhteistä taivalta alla vasta muutama kuukausi, ja valjakkostartti oli ratsukon ensimmäinen yhteinen valmennusreissu. Kurssi opetti muutakin kuin valjakkoajoa. – Opin, mitä pakata matkaan, miten matkustaa ja huoltaa hevosta pidemmällä reissulla sekä kuinka nuori hevoseni suhtautuu tien päällä oloon ja uuteen talliympäristöön. Vaskunlahti sai kurssilta uutta tekemistä tammansa kanssa. Valjakkoajo tukee Auroran henkistä kehitystä ratsuna tuomalla harjoitteluun vaihtelevuutta ja tuulettamalla päätä. – Joskus on hyvä hömpötellä yhdessä huvin vuoksi. Käsittely ja arki paranevat, kun hevonen ja omistaja liimautuvat yhteen yhteisen tekemisen kautta.  – Valjakkoajo kehittää hevosta myös fyysisesti. Kärryjen kanssa hevonen voimistelee, taipuu ja kokoaa itseään samoin kuin ratsastettaessa. Otan jatkossa kärryt esiin myös silloin, kun en itse jaksaisi ratsastaa, mutta hevonen tarvitsee mielekästä liikuntaa. Vaskunlahti sai kurssilta myös täsmällisyyttä ratsastukseensa. Kun pohje- ja painoapu puuttuivat, oli ohjas- ja ääniapuja käytettävä loogisemmin ja täsmällisemmin. Myös raippa-avun käyttö ajopiiskana täsmentyi. Tarkkuusajosta pidettiin ja myös hevoset viihtyivät keilaporttien muodostamalla ”temppuradalla”. Maastoradalta saatiin vinkkejä moneen tarkoitukseen, joita voi harjoitella kotona sekä valjakkona että ratsain tai ohjasajossa. Tietoa varusteista Teoriaopetuksessa käsiteltiin valjakkoajoa lajina, kilpailutoimintaa sekä varusteita. Erityisesti painotettiin turvallisuuskysymyksiä. – Valjakkohevosen silmälaput estävät hevosta havainnoimasta ympäristöä normaalisti, joten valjastuksessa ja va34 HIPPOS 1 • 2021 Anne Vaskunlahti ja Aurora-tamma saivat valjakkokurssilta vinkkejä yhteiseen tekemiseen kotitallilla. – Valjakkoajo havainnollisti käyttöä merkinantovälineenä ja pohkeen korvikkeena. Anne ja Aurora harjoittelivat lajin eri osa-alueita. Aurora osoittautui potentiaaliseksi valjakkohevosen aluksi. Kurssilaiset saivat käyttöönsä kurssilla otettuja kuvia ja videoita. Niistä näki, miten rennosti ja iloisella mielellä Aurora suoritti tehtäviään. Vaskunlahti sai myös seurata, miten Aurora kulki Heidi Sindan osaavissa käsissä. Myös muiden osallistujien suoritusten seuraaminen oli opettavaista. – Seuraamme Hessi-tallin kurssitarjontaa jatkossakin ja ties vaikka saisimme Heidin ja Leenan jakamaan oppeja myös omalle tallillemme, Vaskunlahti pohtii. ● rusteiden purkutilanteissa on hevosen pää käännettävä siihen suuntaan, mistä joku lähestyy, Sinda muistuttaa. Kurssilaisia kiinnostivat käytännön ajoharjoittelun ohella lajin kilpailusäännöt, kuljettajan ja groomin työnjako sekä varusteet ja valjastaminen. – Moni käytti kurssilla omia varusteita, mutta nälkä kasvaa syödessä tässäkin lajissa. Oikeat valjakkovarusteet ovat tarkoituksenmukaisimmat, turvallisimmat ja mukavimmat sekä hevoselle että kuljettajalle. Valjakkokärryistä esimerkiksi näkee paremmin kuin matalista ravikärryistä, valottaa Sinda. – Valjakkovarusteista on hyvä hankkia tietoa etukäteen, sillä niitä ei myydä kuten autoja koeajoineen, vaan asiakkaan täytyy tietää, mitä haluaa. Upeiden varusteiden vuoksi valjakkoajoa pidetään usein kalliina lajina, mutta Sinda on toista mieltä. – Valjakkohevosen ei tarvitse maksaa maltaita, ja varusteet ovat hyvin huollettuina pitkäikäinen kertapanostus, Sinda muistuttaa. – Valjakkoväki on jalat maassa olevaa reipasta ulkoilmaporukkaa. Maastoosuuksia ei voi siirtää maneesiin, oli keli mikä hyvänsä, Heidi Sinda naurahtaa. ●

Toimittaja testaa Osallistuin itsekin demoluontoisesti startti- kurssille. Olen ratsastuksen ”sekakäyttäjä” ja harrastan säännöllisen epäsäännöllisesti eri lajeja. Hain valjakkostartista ajatuksia ratsastukseen. Sain opetushevosekseni valjakkokonkarin, 15-vuotiaan sleesianhevosen Ismon. Oppitunti alkoi tallin käytävällä. Opettajamme Heidi Sinda valjasti Ismon kaikille malliksi. Valjastaminen on monimutkainen prosessi, jossa hevoselle asetetaan sila eli selustin aisankannattimineen, mahavyö, rintaremmi, vetoliinat, häntäremmi ja mäkivyöt. Heidi kertoi myös, mitä varustamisessa on tärkeä ottaa huomioon hevosen hyvinvoinnin ja turvallisuuden näkökulmasta. Kaikki kävi järkeen, vaikkei painunutkaan mieleen ensi kuulemalta. Tässäkin lajissa toistot ovat oppimisen äiti. Sain itse suitsia Ismon ja kiinnittää ohjat. Kauniit, omistajan nimikirjaimin koristellut silmälapulliset suitset sujahtivat sen päähän sulavasti. Monen metrin pituisia ohjia jouduin sen sijaan hääräämään kiinnikkeisiin kauemmin. Kun kaikki oli valmista, Ismo nuuhkaisi pehmeästi käsivarttani. Tästä oli hyvä jatkaa ajoharjoitteluun kentälle. Heidi vitsaili minun saavan lounasta, mikäli sel- vitän kentälle rakennetun kymmenporttisen tarkkuusradan keiloja kaatamatta. Panokset olivat siis kovat. Talutin Ismon kärryjen eteen ja se asettui valjastusasentoon lähes itsenäisesti. Kiinnitimme aisat, kiristimme mahavyön, säädimme vetoliinat sopiviksi ja kiinnitimme mäkivyön remmit aisoihin. Istuin kuskin penkille ja otin ohjat käteeni sen kummemmin miettimättä. Luontaisesti otteekseni valikoitui niin sanottu ”työajo-ote”. Heidi hyppäsi taakseni groomiksi neuvomaan ja tasapainottamaan vaunuja painoa puolelta toiselle kallistaen. Tasapainotusta tarvitaan etenkin maratonajon vauhdikkaissa esteosuuksissa. Lähetimme Ismon matkaan sanomalla napakasti ”Käyn-ti!”. Kulku tuntui hienolta, pehmeältä ja vaivattomalta ensi askeleesta. Koska kyseessä oli ensimmäinen tuntini, en saanut mukaani pohjeavua korvaavaa piiskaa, vaan käytin ääniavuja. Ismo reagoi niihin välittömästi ja empimättä, joten suuntasimme saman tien radan ”porteille”. Tähtäsin kapeiden keilaporttien väleihin kieli keskellä suuta. Pidin Ismon suoralla suorana ja käänsin kiristämällä sisäohjaa ja myötäämällä ulko-ohjasta. Ismo reagoi herkästi ja sain korjattua reittiä myös viime tinkaan. Käyntiratani saldo oli yksi pieni keilan kolhaisu. Koska Ismokin vaikutti suoritukseen tyytyväiseltä, ajoimme radan myös ravissa. Nyt oli reaktioaikaa huomattavasti vähemmän, joten ilmeeni tiukkeni. Ismo selvitti radan virheittä, nakutetun tarkas- Heidi Sinda neuvoo Riitalle ohjasotetta. Ismo reagoi herkästi ja sain korjattua reittiä myös viime tinkaan. ti. Valmistauduimme laukkaosuuteen pääty-ympyrällä. Ympyrän kaari vakiintui, kun sain pienen hakemisen jälkeen vakiinnutettua ulko- ja sisäohjan asennot ja pidettyä kädet vakaina. Ismo laukkasi vaunujen edessä pehmeästi kuin pumpulissa. Valjakkotunti havainnollisti monta asiaa, joista on hyötyä myös ratsastuksessa. Kuskin keskivartalon on oltava jäntevä, sillä ajaessa tarvitaan myös puolipidätteitä esimerkiksi hidastaessa ja siirtymisissä. Käsien on oltava rauhalliset ja ulko- ja sisäohjan yhteistyön tarkoituksenmukaista. Hevonen pidetään tasaisesti tuntumalla kahdella ohjalla. Ennakointi on tärkeää ja katseen merkitys korostuu. Koska kuskilta puuttuu pohjeapu, hevosen kanssa keskustellaan paljon äänellä. Minulle se on myös osa valjakkoajon viehätystä. On hienoa ja vähän uskomatontakin saada hevonen suorittamaan monimutkaiset tehtävät, vaikka avut tulevat monen metrin takaa ilman vartalokosketusta. ● HIPPOS 1 • 2021 35

H A U L U JÄ LIT DE SE U T N KS ET E N Terhi Koipijärvi: "Vastuullisuus on voimavara" Suomen Ratsastajainliiton hallituksen uusi jäsen Terhi Koipijärvi korostaa hevosalan toiminnassa vastuullisuutta. Mitä se tarkoittaa ja mistä se kumpuaa? Millainen nainen on Terhi Koipijärvi? Riitta Kosonen Sonja Holma 36 HIPPOS 1 • 2021

Terhi Koipijärvi ratsunaan Johanna Hytösen Manteli Juurelan tallilla Inkoossa. T erhi Koipijärvi on yhdistelmä johtajuutta, kansainvälistä metsäalan kokemusta ja juurevaa hevostyttöä. Metsä on värittänyt Koipijärven koko elämää. Hän syntyi Ruovedellä vuonna 1967, kasvoi metsätaloudesta tunnetussa Mäntässä ja haaveili metsäalan töistä pikkutytöstä saakka. Metsäammattilainen ja harrastusratsastaja Koipijärvi kävi Jämsänkosken metsäkonekoulua ja valmistui Helsingin yliopistosta metsänhoitajaksi. Työura metsätalouden parissa johti johtotehtävästä toiseen Metsäliitossa ja Stora Ensossa. Reilut kolme vuotta sitten Koipijärvi nimitettiin Metsähallituksen viestintäjohtajaksi. Hevoselämässään Koipijärvi on hevostaidoista kiinnostunut harrastajaratsastaja, jolla on ollut oma lännenhevonen. Kilpailemisen sijaan Koipijärveä innostaa monipuolinen hevosen kanssa toimiminen. Koipijärvi vastaa Metsähallituksen vastuullisuusohjelmasta ja on kirjoittanut kaksi kirjaa yritysvastuusta Helsingin kauppamarille yhdessä Sari Kuvajan kanssa. Miten vastuullisuusajattelu tulee näkymään Koipijärven toiminnassa SRL:n hallituksessa? Vastaus löytyy Koipijärven työ- ja elämänkokemuksesta, jossa vastuullisuusajattelua ovat opettaneet työ kansainvälisellä metsäalalla, oma ratsastusharrastus sekä nyt jo edesmennyt oma paint-hevonen Brave Enough. Vastuullisuus kumpuaa arjen käytännöistä Vastuullisuusajatus on lyönyt läpi suomalaisen yhteiskunnan. Myös Ratsastajainliitto laatii oman vastuullisuusohjelmansa, joka tukeutuu Urheiluyhteisön vastuullisuusohjelmaan sekä liiton aikaisempaan Reilu Peli- ja yhdenvertaisuustyöhön. Koipijärvi tuo SRL:n vastuullisuustyöhön omia vuosikymmenien aikana muovautuneita näkemyksiään. Hänen elämässään vastuullisuusajattelu alkoi muotoutua 1990-luvun alussa ja liittyi tuolloin vahvasti sekä työskentelyyn Venäjän metsäkylissä että kokemuksiin kestävän metsätalouden kehittämisestä Venäjällä ja Baltiassa. – Tein 1990-luvulla puukauppaa Venäjän kanssa ja kiinnostuin puun alkuperästä. Lähdin Thomesto Oy:n tehtävissä Venäjän metsäkyliin, joissa kestävän kehityksen ajattelu oli lapsenkengissään. Kuitenkin juuri siellä metsätalous vaikutti koko paikkakunnan elämään kaikin tavoin: elantona, osaamisena, työturvallisuutena ja ympäristön huomioimisena, kertoo Koipijärvi. – Kokemus opetti, että vastuullisuus on ankkuroitu ihmisten arkeen ja parantaa elämänlaatua kokoHIPPOS 1 • 2021 37

UUDET HALLITUKSEN JÄSENET Johanna Hytösen koulima Manteli on niin herkkä ja taitava, että sillä on todella ilo ratsastaa. 38 HIPPOS 1 • 2021 naisvaltaisesti. Venäjällä kestävän kehityksen eteen tehtiin työtä muun muassa kouluttamalla paikallisia metsureita. Vastuullisuus on resurssi ja mahdollisuus Työskentely Venäjän metsäkylissä havainnollisti, että vastuullinen toiminta on pidemmän päälle pikemmin mahdollisuus kuin kustannus. Koipijärven mukaan sama heijastuu suomalaiseen hevosalaan. – Vastuullisuus on hevosalalle mahdollisuus ja resurssi. Vastuulliset, kestävää kehitystä tukevat ratkaisut esimerkiksi tallien energiatehokkuudessa vahvistavat myönteistä mielikuvaa hevosalasta ja tuottavat pidemmän päälle säästöä. Vastuullisuuden avulla voidaan myös kampittaa yhteiskuntaa koettelevia haasteita, kuten koronapandemiaa. Siinä missä koronarajoitukset ovat kurittaneet rankalla kädellä suomalaisia elinkeinoja, näyttäytyy ratsastus raikkaana, luonnonläheisenä toimialana, jossa asiakkaiden on helppo noudattaa hygieniaohjeita ja säilyttää turvavälit muihin har- rastajiin. Mitä vastuullisemmin tallit huomioivat koronarajoitukset omassa toiminnassaan, sitä vastuullisempi mielikuva lajista kehkeytyy asiakkaille ja koko yhteiskuntaan. Hevosalalla vastuullisuuden keskiössä on se kaikkein tärkein, hevonen. Koipijärven mukaan suomalainen hevosala on laajasti ottaen vastuullista, hevosista pidetään yleensä hyvää huolta, eli asiat ovat melko hyvällä tolalla. Se on hyvä lähtökohta alan kehitykselle. – Viime kädessä vastuullinen toiminta parantaa hevosalan imagoa positiivisena, kiinnostavana, luonnonläheisenä ja eläinystävällisenä alana, ja houkuttelee erilaisia ihmisiä ratsaille. Meidän pitää varmistaa hevosten hyvinvointi ja osata tuoda tämä kaikki viestinnässämme esiin, Koipijärvi painottaa. Vastuullisuus arvostaa erilaisuutta Työskentely venäläisissä metsäkylissä ja myöhemmin etelän puuviljelmillä Aasiassa ja Etelä-Amerikassa rikasti Koipijärven näkemystä kulttuurisesta

monimuotoisuudesta ja sen merkityksestä vastuullisessa toiminnassa. Metsäkylien arjen haasteiden havainnointi ja kohtaaminen yhdessä paikallisten asukkaiden kanssa rikkoi tehokkaasti stereotypioita. – Kaikissa kulttuureissa, metsäkylissäkin, ihmisyydessä on kyse ihmisten arjesta iloineen ja haasteineen. Myös arjen ratkaisut ovat kulttuurisidonnaisia. Ei ole yhtä oikeaa tapaa ratkaista arjen haasteita. Kulttuurinen erilaisuus on rikkaus, josta voi ammentaa omaankin osaamiseen. Koipijärvi näkee tässä yhtymäkohtia suomalaisen hevosalan monipuolisuuteen, jossa yhtyvät erilaiset talliratkaisut ja hevoset lukuisiin tapoihin harrastaa tai kilpailla. – Eri toimintamalleja täytyy arvioida avarakatseisesti ja keskittyä pohtimaan hevosen hyvinvointia. Olen avomielinen erilaisille ratkaisuille, kunhan hevosen arki kotitallilla on toimivaa ja turvallista niin, että hevonen tulee tarhasta iloisena vastaan, Koipijärvi kiteyttää. Hevosalan monimuotoisuus on voimavara Koipijärven omassa hevoselämässä on korostunut monimuotoisuus ja erilaisuuden arvostaminen. Hän osti kymmenen vuotta sitten Skånesta oman paint-rotuisen lännenhevosen ja opetteli lännenratsastusta eri valmentajien ohjauksessa Inkoossa tallilla, jossa kaikki muut ratsukot edustivat muita ratsastuslajeja. Pienessä porukassa kaikki tutustuivat toistensa lajeihin ja hakivat toisiltaan ideoita. Esimerkiksi kouluratsastaja saattoi pitää lännensatulaa toimivana ratkaisuna nuoren hevosensa selälle. Myös Koipijärvi sovelsi ideoita lännenratsastuksessa sekä muiden tekemisestä että omasta perinteisestä ratsastuskoulutaustastaan. – En juuttunut painttini kanssa yhteen kaavaan, vaan tein kaikkea, mistä meille oli ratsukkona hyötyä, kuten maastakäsin työskentelyä, lännenratsastuksen trailia ja ”enkkuratsastusta”, kertoo Koipijärvi. Elämä pienen lajin edustajana herätti Koipijärven pohtimaan monimuotoisuutta tukevaa viestintää. Lännenratsastajana hän sai joskus kuulla olevansa ”niitä narunpyörittäjiä”. – Vaikka ”narunpyörittäminen” sanottaisiin lämpimin tuntein ja vitsinä, kannattaa laajasti ottaen miettiä, miten viestimme lajeista toisillemme ja ulospäin, jotta emme vahvistaisi piileviä ennakkoluuloja ja vääriä mielikuvia, Koipijärvi painottaa. Nykyään Koipijärvi käy lännenratsastusvalmennuksessa Johanna Hytösen tallilla Inkoossa. Hän nostaa esiin muitakin ”pieniä” ratsastuslajeja suomalaisen ratsastuksen voimavarana. Esimerkiksi islanninhevosratsastus on tehnyt hyvää työtä hevosmyönteisyyden kehitykselle Suomessa. – Islanninhevoset ovat houkutelleet maastoon ja ratsaille paljon kokeilijoita ja harrastajia samalla, kun laji on kehittynyt hyvälle kansainväliselle tasolle. ”Issikkapiireissä” on paljon osaamista, josta Hevoselle on annettava aikaa oppimiselle. Sama pätee organisaatioihin. muutkin lajit voisivat olla kiinnostuneita, Koipijärvi kannustaa. – SRL:n toiminnassa on tärkeää muistaa, että kaikilla hyvillä hevosalan toimijoilla on koulutuksesta tai kokemuksesta kumpuavaa omaa osaamista. Meidän kannattaa pikemminkin oppia toisiltamme, kuin siiloutua. Yhteistyötä kilpailun sijaan Yhteistyötä tarvitaankin jatkossa yhä kasvavissa määrin, sillä hevosalan on osattava vastata muuttuvaan kysyntään. Suomen väestörakenne muuttuu ja monipuolistuu esimerkiksi ikäjakaumaltaan ja etniseltä taustaltaan. Myös hevosalan yhteiskunnallinen keskustelu muuntuu ja korostaa kullekin ajalle tyypillisiä näkökulmia. – Hevosalan pärjääminen ja menestyminen muuttuvassa yhteiskunnassa edellyttää, että SRL:ssa ymmärretään asiakaskunnan monimuotoisuus ja nähdään se mahdollisuutena, Koipijärvi alleviivaa. – Monimuotoisuus, yhdenvertaisuus ja yhteen hiileen puhaltaminen, siinä ne tärkeimmät. Kaikkein vähiten meidän pitää sortua ratsastuslajien väliseen kilpailuun! Vastuullisuus nojaa luotettavaan johtajuuteen Vastuullinen toiminta nojaa näkemykselliseen ja loogiseen johtajuuteen. Koipijärvellä on runsaasti johtajakokemusta yrityselämästä, mutta tärkeä johtajuusopettaja oli myös Brave Enough. – Työskentely nuoren ja kokemattoman hevosen kanssa opetti, ettei kärsimättömyys sovi johtamiseen. Hevoselle on annettava aikaa oppimiselle. Sama pätee organisaatioihin. Kulttuurimuutos tarvitsee aikaa, Koipijärvi miettii. On myös oltava johdonmukainen. Hevonen antaa kouluttajan virheitä anteeksi, mutta ei kestä epäjohdonmukaisuutta. Johdonmukaisuuteen liittyy luottamus. Se ansaitaan joka päivä käytännön teoilla. – Hallitustyöskentelyssäkin tarvitaan johdonmukaisuutta. Ei saa olla tuuliviiri. Haluan, että toiminnassani voidaan luottaa siihen, että toimintani ja persoonani ”sokkeli” ei muutu, vaan läsnä on koko ajan ”perus-Terhi”, jonka kanssa ei tarvitse pettyä tietyissä asioissa. – Luottamus ansaitaan joka päivä käytännön teoilla, ja lupauksista täytyy pitää kiinni. Se on toimintani peruskivi myös liiton hallituksessa. ● HIPPOS 1 • 2021 39

UUDET HALLITUKSEN JÄSENET Aki Karhapää: ”Kilpaileminen  sytytti syvän kiinnostuksen” Aki Karhapää on yksi SRL:n hallituksen uusista jäsenistä. Lempäälässä asuva kenttäratsastusaktiivi tunnetaan idearikkaana ja ahkerana toimijana. Jutta Koivula A ki Karhapään äiti oli aina harrastanut hevosia, sekä ravureita että ratsuja, ja hän vei poikansa tallille. Kotiin ostettiin lämminveriravuri, kun isä oli sopivasti työmatkalla. Sen jälkeen Karhapäillä oli aina hevosia. Hevonen ei tietenkään voinut olla yksin, vaan seuraksi hankittiin shetlanninponi. – Sehän vei minua kuin märkää rättiä, Aki nauraa. Aki aloitti ratsastustunnit kymmenvuotiaana Lehmossa Jukka Martikaisen ratsastuskoulussa. – Oli aikamoinen satsaus perheeltäni, että minut kuljetettiin kerran viikossa Ilomantsista sinne, kun matkaa oli sata kilometriä suuntaansa. Myöhemminkin totuin käymään valmennuksissa matkan päässä, kun kotikylällä ei valmentajia ollut. – Arvostan todella paljon sitä, että vanhempani hankkivat minulle hevosia, vaikka olimme sangen normaalituloinen perhe. Onneksi olin ainoa lapsi, Aki nauraa. Shetlanninponia seurasi ratsuna Emigrant Jump, jolla Aki kilpaili sekä koulu- että esteratsastuksessa. – Silloin uran huippuhetkiä olivat Villivarsa Cupin finaalit, joihin pääsin kolmena vuonna. Niihin liit40 HIPPOS 1 • 2021 tyivät valmennusleirit, joilla oppi paljon uutta ja tutustui muihin samanikäisiin. ”Opin arvostamaan kisahetkiä” Hevosten kanssa oleminen ja kilpaileminen kiehtoivat Akia alusta pitäen. – Alueemme huippuja olivat silloin Hannu ja Reetta Kallio, ja heitä vastaan pärjätäkseen sai tosiaan tehdä parhaansa. Kun kisamatkat olivat pitkiä ja vanhemmat kuljettivat, opin arvostamaan kisahetkiä. Sitten kun vielä joskus pärjäsinkin, se tuntui erittäin hyvältä ja suorastaan koukutuin kilpailemiseen.

Emigrant Jumpin jälkeen Akilla oli joitakin hevosia, jotka eivät varsinaisesti vieneet häntä uralla eteenpäin. Opintojen jälkeen tie vei Kuopioon, missä hän työskenteli baarimikkona. Vähitellen Aki tutustui kenttäratsastusporukoihin ja alkoi käydä lajin valmennuksissa. Armeijan jälkeen Aki hakeutui toviksi rajavartiostoon kiinnostuksesta koiriin, siirtyi tekemään toiminimellä hevosalan töitä ja rakensi omakotitalon ja tallin. – Poltin kynttilää huolella molemmista päistä, Aki tunnustaa. Kilpauran käänsi nousuun ruuna Alecey. – Se tuli minulle viisivuotiaana Saksasta Yrjö Suomuksen tallilta Kati Tervosen tuomana. Se oli minulle todella hieno hevonen ja opetti mahtavan paljon. Kilpailin sillä vanhalle kolmen tähden eli nykyiselle neljän tähden tasolle asti. Minulla oli ollut pari vääränlaista hevosta, joten osasin arvostaa sitä todella paljon. Alecey oli kuitenkin sydämeltään rataestehevonen enemmän kuin kenttäratsu. – Se ei koskaan hypännyt esimerkiksi risuesteiden läpi, vaan korkealta niiden yli. Se oli aivan liian varovainen kenttään. Kun lopulta ymmärsin sen, pidin huolta, että hevonen pääsi jatkamaan uraan- Aki ja Ibis menestyivät hienosti myös kansainvälisellä tasolla. HIPPOS 1 • 2021 41

Ratsuniityssä valmistuu siirrettäviä maastoesteitä myyntiin. Kysyntä on ollut hyvää tänä syksynä, mikä kertoo kenttäratsastuksen suosion kasvusta. 42 HIPPOS 1 • 2021 sa rataesteillä. Nordströmin perheessä se löysi parhaan mahdollisen kodin ja on hypännyt isoja luokkia menestyksellä. ”Ibis oli elämäni hevonen” Akin seuraava ratsu Ibis kilpaili kenttää myös kansainvälisillä radoilla. Aki oli tuolloin jo muuttanut Pohjois-Karjalasta Lempäälään, missä hän asuu yhdessä Tuija Rosenqvistin kanssa. – Ibis oli ilman muuta elämäni hevonen. Se löytyi Adam Liedermannin avulla ja hänen valmennuksensa nosti meidät ihan eri tasolle. Valmennuksen tulee viedä ratsastajaa eteenpäin, muuten taantuu. Itsestä voi tuntua, että pysyy paikallaan, mutta jos muut etenevät samaan aikaan, niin taantumistahan se on. Ibiksen kanssa Aki pääsi maistamaan, mitä urheilu parhaimmillaan voi olla. – Menin sillä kuutisen vuotta ja voitimme muun muassa SM-kultaa. Sillä oli kuitenkin kaiken aikaa ongelmia terveyden kanssa ja lopulta vielä kimosyöpä, joten tuli aika päästää se pois. Viime vuodet Aki on työskennellyt lähinnä oman tallin nuorten hevosten kanssa. Huipputamma Jillaroo jätti Tuija Rosenqvistille useampia varsoja, joita kehitetään kenttäradoille. Duchess Diamond ja Duchess Jean d’Arc aloittivat uransa Akin kanssa ja ovat nyt siirtyneet Tuijan tyttären Julia Nikkasen ratsuiksi. Viisivuotias Duke of Havanna on Akin mukaan ehkä sisarussarjan lahjakkain. Siinä on hieman enemmän kovuutta ja sama erinomainen työmoraali kuin koko sisarusparvella. – Jos se pysyy terveenä, ensimmäiset isot tavoitteet ovat nuorten hevosten MM-kilpailut, Aki maalailee. Kotimaassa kenttähevosten koulutus on viime vuosina saanut paljon uutta suuntaa Akin ja Tuijan kehittämästä Avant Trophy -kilpailusarjasta. – Sarja on antanut lajille paljon ja hevosten valmistelu on parantunut huomattavasti. Ne saavat radoista hyviä kokemuksia ja oppivat kisakauden aikana paljon. Arvostelussa painotetaan hevosten oikeaoppista kouluttamista, mikä on lopulta ainoa tie huipulle. Lempäälän Ratsuniitystä on pikkuhiljaa muodostunut uusi kenttäratsastuksen keskus, joka tarjoaa paljon eri tasoisia kilpailuja. Heinäkuussa ohjelmassa on jälleen kansainvälinen Ranskalainen viikonloppu. Aki lähtee hallituskaudelleen iloisin mielin. – Uskon, että hyvät asiat kiertävät. Toivon, että saamme lajia vietyä eteenpäin laajalla skaalalla. Meillä on iso hyvä harrastajakunta. Tarvitsemme lisää ammattilaisia, jotka uskovat lajin tulevaisuuteen ja uskaltavat satsata esimerkiksi tallihankkeisiin. Valittamalla asiat eivät parane, niiden eteen on tehtävä yhteistyötä! ●

UUDET HALLITUKSEN JÄSENET Katri Klinga Pirjo Marjanen Kari Kallonen ja vuoden koeaika Kari ”Cowboy” Kallonen ja Valiente kotitreenissä. Lännenhatun sisällä on hyväksytty turvakypärä. Teollisuusneuvos Kari Kallonen haluaa tuoda ratsastukseen muun muassa uusia vauhtilajeja ja hauskuutta. Ideat ja puheet ovat samaan aikaan villejä ja viisaita. Kallosella on vuosi aikaa vakuuttaa ratsastusväki. Hän sai hallitusvaaleissa puheenjohtajaksi valitun Marjukka Mannisen jäljellä olevan lyhyemmän pestin. Hyvinkään Ratsastajien puheenjohtaja ja viiden muun ratsastusseuran jäsen on intoa täynnä ratsastusvalmennuksensa jälkeen. Oma yhdeksänvuotias hispanoarabi Valiente osaa laukanvaihtoja ja piruettityyppisiä käännöksiä. – Se on kiltti, vaikka pakkanen on saanut sen ottamaan välillä pikkuspurtteja, Kallonen sanoo. Kallonen kertoo hurjan tarinan espanjalaisesta kyläjuhlasta, jolloin hän istui yllytettynä ensi kertaa ruunansa selkään vain kymmenen tunnin ratsastuskokemuksella. Valiente jäi onneksi seisomaan paikoilleen Kallosen alla, vaikka kolme muuta hevosta lähtivät sen viereltä laukalla härkien perään. – En tehnyt mitään, joten Valientekaan ei tehnyt mitään. Tiesin silloin, että se on hieno hevonen. Kallosella ja hänen vaimollaan on neljä hevosta, joista yksi on vaimon vaativa B-tasoinen kouluratsu. Toinen kouluratsu asuu Espanjassa. Hyvinkäällä pariskunnalla on Valienten lisäksi quartertamma ”Kipinä”, joka tähtää Janina Salon kanssa lännenratsastuksen SM-kilpailuihin. Sen jälkeen se jatkaa Kallosten lännenratsuna ja lähtee ehkä mukaan karjanajon kurssille, jonka Kallonen on järjestänyt Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymään Kaustiselle. Uusista Suomeen suunnittelemistaan lajeista Kallonen mainitsee ratsastusammunnan lisäksi sellaiset vauhtilajit kuin key hole, pole bending ja track racing ja barrel racing. – Musat soi kovaa ja iso kello näkyy yleisölle, joka kannustaa hurraten ja pitää hauskaa. Kallonen on perehtynyt edustamiensa lajien sääntöihin huolella ja haluaa muokata niitä Suomen ly- Isompi joukko otetaan vakavammin. hyisiin maneeseihin sopiviksi. Hän on tarkka turvallisuudesta ja hevosten hyvinvoinnista. Kallonen tuntee espanjalaista ratsastusperinnettä ja lännenratsastuksen historiaa, on tietoinen tyylisuunnista. Musiikki, ruoka, varusteet ja tietous historiasta ovat tärkeä osa tekemistä ja viehättävät. Kallosella on myös painavaa asiaa. Hän haluaa ottaa vastuuta Ratsastajainliiton pienistä lajeista, on jo istunut niiden kokouksissa. Mahdollisuus tehdä edunvalvontaa kiinnostaa kovasti. Kevään kuntavaaleihin tarvitaan teemat pian. Kallonen haluaa mukaan liittoon ratsastusjousiampujat, working equitationin harrastajat, eskadroonaratsastajat ja monet muut, jotta lajin vaikuttavuus poliitikkojen ja päättäjien suuntaan kasvaa. Isompi joukko otetaan vakavammin. Hän myös toivoo, että kaikki lajit lyövät kättä yhteen. – Ja liitosta vielä sen verran, että se on ehdottomasti jäseniään varten, jäsenet eivät ole liittoa varten, teollisuusneuvos muistuttaa lopuksi. ● HIPPOS 1 • 2021 43

J Ra utt ET ts u o F a ja st n o ja jä Eq uk sa SR se ue se sa ne st no rj O t k ria pe aa Y irj n tt , jo tä T a rk oitt rai jai ssa n n ei a S st va ers yh uo di tr ä F as s me a i io tsa nla tyk n is ta stu ndi sen . ks n en Haaveena oma hevonen? Ratsastuskoulussa hevosista vastaavat ammattilaiset ja harrastaminen on sikäli helppoa. Oman hevosen hankkiminen siintää silti usein unelmissa. Silloin ovat hyvät neuvot paikallaan ja ammattilaisen apu arvokasta. Tiina Tarkkala Sonja Holma H yvässä ratsastuskoulussa ratsastat aina koulutetuilla, tehtäväänsä soveltuvilla opetushevosilla. Ammattilaiset vastaavat hevosten hankinnasta, ruokinnasta, hoidosta sekä varusteista. Ratsastustunnin hintaan sisältyy aina opetus, ja paikalla on koulutettu, pätevä opettaja, joka myös pitää huolta turvallisuudesta. Opettaja valitsee sinulle taitotasoosi sopivan hevosen niin että sekä pärjäät että kehityt. Saat samalla myös oppia hevosen käsittelystä ja varusteista. Lisäksi sinulla on koko ajan paikalla henkilö, jolta voit kysyä, ja myös saada paikkansa pitäviä vastauksia. Jos hevonen sairastuu, saat tunnille toisen hevosen, ja hevosen hoito sekä siitä koituvat kustannukset jäävät jonkun muun huoleksi. Saat myös ratsastaa erilaisilla hevosilla, mikä on taidon kehittymisen kannalta hyvä asia. Jos lähdet reissuun tai vaikkapa sairastut, ei tarvitse pohtia miten saat hevosen 44 HIPPOS 1 • 2021 asianmukaisesti hoidettua ja liikutettua. Toisaalta opetushevoseen ei pysty luomaan samanlaista suhdetta kuin omaan hevoseen. Vaikka ratsastaisit pääsääntöisesti vain yhdellä tai muutamalla hevosella, ratsastaa sillä joka tapauksessa viikon mittaan monta muutakin ratsastajaa. Omalla hevosella ratsastus voi kuitenkin olla tavoitteellisempaa, oli sitten kiinnostuksena kilpaileminen tai taidon kartuttaminen. Saat myös tehdä hevosesi kanssa asioita oman mielesi mukaan etkä joudu jakamaan sitä muiden ratsastajien kanssa. Tai ehkä haluat oman kaverin ilman sen kummempia tavoitteita. Missä vaiheessa oma hevonen? Jos harkitset hevosen ostoa, sinulla tulee olla hyvät perustaidot ratsastuksessa, eli pystyt itsenäiseen työskentelyyn mielekkäästi. Keskustele ratsastuksen-

Tiina Halmari, Anni Hallberg ja perheen uusi ratsu Zippo. HIPPOS 1 • 2021 45

Mitä haluat tulevan hevosesi kanssa tehdä? Tiina Halmari ja Zippo valmennuksessa. opettajasi kanssa siitä, minkä tyyppinen hevonen voisi olla sinulle sopiva. Keskeisiä asioita ovat hevosen ikä, koulutustaso, luonne ja kapasiteetti. Näiden ominaisuuksien perusteella muodostuu myös hevosen hinta. Jos kyseessä on junioriratsastaja, on ehdottoman tärkeää, että vanhemmat ymmärtävät mihin ovat ryhtymässä. Kustannusten lisäksi hevostelu vie käytännössä paljon aikaa päivittäin, ja se vaatii kuskaamista ja sitoutumista myös vanhemmilta. Jos heillä ei ole hevostaustaa, myös heidän kannattaa käydä ratsastuksenopettajasi tai muun luotettavan ammattilaisen kanssa perinpohjainen keskustelu siitä, mitä kaikkea hevosen omistamiseen liittyy ennen kuin hevosta lähdetään hankkimaan. Hintahaarukkaa määriteltäessä on hyvä muistaa, että ostohinta kirpaisee vain kerran, mutta myös sen vähemmän onnistuneen ostoksen ylläpito- ja muut kulut juoksevat yhtä lailla kuin onnistuneemmankin valinnan. Jos joku hevonen on oikein halpa, siihen on yleensä myös syynsä. Hankittuun hevoseen usein kiintyy nopeasti. Jos sitten osoittautuu, että hevonen ei ole tyypiltään sopiva tai siinä on jotain fyysistä vikaa, sen myyminen ja uuden hevosen hankkiminen tilalle ei ole lainkaan niin yksinkertaista. Hevosen omistamiseen liittyy myös liuta vastuita ja velvollisuuksia, joista on hyvä olla tarkasti selvillä, ennen kuin ryhtyy vakavasti harkitsemaan sen oman ystävän hankkimista. Tätä kysymystä kannattaa miettiä tarkkaan, myös tulevaisuuden näkökulmasta. Leppoisaa harrastelua ja maastoilua vai kisaamista, tai jotain siltä väliltä? Koulu- tai esteratsu vai molemmat, tai jotain ihan muuta? Myös hevosen ominaisuuksia kannattaa pohtia, lähinnä oman ratsastuksesi vinkkelistä. Oletko reipas riskinottaja, joka rakastaa vauhtia ja haasteita? Vai haluatko turvallisen kaverin, eikä haittaa vaikka se olisi vähän laiskakin? Huomioi myös, että oman hevosen kanssa harrastaminen vie oleellisesti enemmän aikaa kuin ratsastuskoulussa tunneilla käyminen. Hevonen vaatii jo kinlaista liikuntaa ja hoitoa käytännössä päivittäin. Jos selviät tallikäynnistä kahdessa tunnissa, olet ollut todella nopea ja tehnyt vain kaikkein välttämättömimmän. Hyväänkään täysihoitotalliin hevosta ei voi jättää esimerkiksi oman lomaviikon ajaksi ilman, että joku käy sitä hoitamassa ja liikuttamassa kuin poikkeustapauksissa, pidemmistä ajoista puhumattakaan. Kun pohdit ostokriteereitä, on hyvä muistaa, että kaikki haluavat sen 8–10 -vuotiaan ruunan tai ruunamaisen tamman, joka on kaunis, terve ja reipas, mutta ei koskaan säiky tai ryntää. Lisäksi sillä saisi olla kauniit liikkeet, joissa on helppo istua, se osaa helpon A:n sekä hyppää 100–110 cm kyselemättä. Mieluusti vielä kohtuuhintainen ja lähellä kotia. Näitä helmiä ei tästä maailmasta ihan äkkiä löydy, joten mieti myös valmiiksi, mistä olet valmis tinkimään. Oman hevosen onnea Tiina Halmari toteutti unelmansa omasta hevosesta, jolla ratsastaa myös 12-vuotias tytär Anni Hallberg. Ratsuksi löytyi 11-vuotias ruuna Zippo. Tiina Tarkkala on ollut tukena prosessissa alusta alkaen. – Tiinan apu oli meille tosi tärkeä. Hän raakkasi videoita ja neuvoi meille oikeat asiat, joita kysyä. Käymme molemmat sekä Tiinan valmennuksessa ja haemme oikeita asetuksia myös ratsastuskoulun tunneilta. – Molemmat meistä ovat innostuneita ratsastuksesta ja olemme panostaneet siihen monta kertaa viikossa. Nyt keski- 46 HIPPOS 1 • 2021 tymme yhdessä oman hevosen kanssa opettelemiseen. Zipossa oli kaikki kohdallaan ja riittävästi potentiaalia meidän tarkoituksiimme. Anni haluaisi myös kisata ja hypätä pieniä esteitä, hän on ratsastanut nyt neljä vuotta, Tiina kertoo. Opinahjona on edelleen tuttu Tuomarinkylän Ratsastusopisto ja Zipolle löytyi karsinapaikka Tuomarinkylän Talli Oy:stä. Hyvä porukka ja taitava tallimestari ovat myös olleet tukena, ja tutuksi ovat tulleet monet uudet aiheet raspauksesta rokotukseen, kengitykseen ja satulan hankintaan. – Hevosen hyvinvoinnista huolehtiminen on todella kokonaisvaltaista. Oli yllättävää, kuinka paljon aikaa ja energiaa hevosen kanssa menee. Alku oli vaihtelevaa ja hevosen totuttamista uuteen elämään niin, että se näkee riittävästi kaikkea uutta, mutta sillä on samalla tarpeeksi turvallisia rutiineja. Tiedän että pitkäjänteisyyttä vaaditaan, ja menee helposti puolesta vuodesta vuoteen, että hyvä luottamus ja yhteistyö syntyy. Tiina Tarkkala, Tiina Halmari, Anni Hallberg ja Zippo.

Tiina Tarkkala Tiina Tarkkala on ratsastuksenopettaja ja suorittanut myös valmentajan ammattitutkinnon. Hän on kouluratsastuksen vastuuvalmentaja Ratsastajainliiton Talent-ohjelmassa ja toimii myös näyttöjen vastaanottajana opettaja-, masteropettaja- ja valmentajakoulutuksissa sekä valmentajan ammattitutkintoa suorittavien mentorina. Budjetin harkinta Hevosen ostohinta on vain kertakulu. Sen sijaan ylläpitokulut, valmentautuminen ja mahdollinen kilpaileminen rullaavat kuukaudesta toiseen. Lisäksi on hankittava varusteet ja varauduttava yllättäviin kuluihin hevosen sairastuessa tai loukkaantuessa. Tämän takia realistisen budjetin tekeminen on ensimmäinen vaihe hevosen hankinnassa. Hevosen tallipaikka on merkittävä säännöllinen kuluerä. Maneesittomilla talleilla vuokra on edullisempi, mutta tavoitteellinen ja miellyttävä harrastaminen talvisaikaan on usein varsin haastavaa. Ota selvää mitä tallivuokraan kuuluu. Ainakin alkuun kannattaa myös yrittää valita sellainen talli, jossa on oikeasti ammattitaitoista apua saatavilla hevosen hoitoon liittyvissä asioissa, vaikka tallivuokra olisikin kalliimpi. Kysy paikkaa jo ennen kuin lähdet hankkimaan hevosta. Varusteista kallein hankinta on yleensä satula, jonka sovittamisessa tarvitset ehdottomasti oikean ammattilaisen apua. Muutakin toki tarvitaan, kuten suitset, loimet, suojia ja paljon muuta. Hevosen hoidossa hyvästä, ammattitaitoisesta kengittäjästä ei kannata säästellä. Hyvään hevosenpitoon kuuluvat myös eläinlääkärin perushoidot, säännölliset rokotukset ja hammashuolto. Vakuutus on myös usein paikallaan. Ne ovat melko hintavia, ja korvauskäytännöt vaihtelevat, joten ehdoista kannattaa ottaa tarkkaan selvää. Ja varaudu yllättäviin kuluihin, vaikka sinulla olisi vakuutuskin. Valmentajan tai opettajan apu on myös tuiki tärkeää, siitä lisää tuonnempana. Kaupoille – ja ehdottomasti ammattilainen mukaan! Liikaa ei voi korostaa, että hevoskaupoille ei todellakaan kannata lähteä yksin tai saman verran kokemusta omaavan kaverin kanssa! Kysy ensimmäiseksi apua ratsastuksenopettajaltasi, hän tuntee taitosi ja kehityskohteesi parhaiten. Jos hänellä ei ole mahdollisuutta auttaa sinua, pyydä häntä suosittelemaan esimerkiksi jotakuta valmentajaa. Varaudu myös korvaamaan tämä apu. Ensihevosen ostajan kannattaa lähtökohtaisesti pyrkiä löytämään hevonen Suomesta niin, että sitä voi kokeilla mieluiten ainakin kaksi kertaa. Pelkän videon perusteella hevosen ratsastettavuutta ja muuta käyttäytymistä on vaikea arvioida. Tutustu netin tarjontaan, pyydä videoita ja näytä mielestäsi potentiaaliset myös sinua avustavalle ammattilaiselle. Kun sopivan tuntuinen löytyy, voit lähteä katsomaan ensin myös yksin. Koeratsastustilanteessa pyydä aina, että joku myyjän edustaja esittelee ensin sinulle hevosen ratsain. Kiipeä itse selkään vasta, kun olet nähnyt hevosen ratsastuksessa. Jos hevonen tuntuu hyvältä, lähde toiselle katsomiskerralle yhdessä ammattilaisen kanssa. Nyt hevonen kannattaa satuloida itse niin, että näet millainen se on käsitellä. Nouse myös selkään ensimmäisenä. Pyydä sinua avustavaa ammattilaista myös arvioimaan, onko hevosesta pyydetty hinta realistinen. Tällä hetkellä, ilmeisesti koronapandemian vuoksi, tuntuu että hevoset ovat HIPPOS 1 • 2021 47

Suomessa aika vähissä. Malta mielesi, se oikea löytyy kyllä. Vaikka polte oman hevosen löytämiseen olisi kova, ei kannata kiiruhtaa ottamaan vähiten huonoa. Kun sopiva hevonen löytyy, seuraava vaihe on ostotarkastus, jossa ei kannata säästellä. Keskustele avustavan ammattilaisen kanssa sen laajuudesta. Yleensä suositellaan klinikalla tehtävää ostotarkastusta ja hevosen röntgenkuvaamista. Jos ostotarkastuksessa löytyy jotain, ota jälleen yhteys ammattilaiseen. Et välttämättä siinä jännityksessä ja omilla tiedoillasi pysty arvioimaan löydöksen merkittävyyttä. Tässä kohtaa ei pidä antaa tunteiden viedä liikaa… Jos kaikki on hyvin – onnea! Olet ilmeisesti ostanut hevosen! Ja sitten matka vasta alkaa… Upouuden hevosenomistajan mielessä risteilee satoja kysymyksiä: ruokinta, varusteet, miten osaan hoitaa ja ratsastaa hevostani hyvin ja oikein, mikä on oikeasti tärkeää, pärjäänkö, osaanko… On hyvä pitää mielessä, että tällä alalla neuvojia ja tietäjiä riittää monesti jonoksi asti. Jos itse ei ole kokenut, on vaikea arvioida, kuka on oikeasti asiantuntija. Uudet, epävarmat hevosenomistajat tuntuvat suorastaan houkuttelevan Suomen Ratsastuksenopettajainyhdistys, SROY Suomen Ratsastuksenopettajainyhdistys on ratsastuksenohjaajien, -opettajien ja mastertason opettajien sekä näitä tutkintoja opiskelevien yhdistys. Jäseniä on noin 130. Yhdistys osallistuu aktiivisesti alan keskusteluun ja koulutuksen kehittämiseen sekä tarjoaa jäsenilleen tapahtumia niin koulutuksen kuin virkistymisenkin merkeissä. SROY on aikanaan ollut mukana kehittmässä ratsastuskouluoppilaiden mestaruuskilpailuja, mutta nykyään järjestäjävastuu on SRL:llä ja vuosittain valittavalla ratsastusseuralla. Lisätietoja: sroy.sporttisaitti.com  48 HIPPOS 1 • 2021 Tiina Tarkkala pitämässä tuntia Tuomarinkartanon Ratsastusopistossa Helsingin Tuomarinkylässä. näitä monen sortin ”tietäjiä” antamaan mielipiteensä vähän joka asiasta. Muista, että ammattilaiset eivät tuputa neuvojaan, mutta auttavat kyllä, kun heiltä kysyy. Valmentaja – mistä ja keneltä apua? Sopivan valmentajan tai opettajan löytäminen on yksi uuden hevosenomistajan elämän tärkeimmistä asioista. Ratsastuksen opetuksen ja valmennuksen lisäksi saat tukihenkilön, joka pystyy luotettavasti vastaamaan kaikkiin hevosta ja sen hoitoa koskeviin kysymyksiin. Kokeneella valmentajalla on lisäksi valmiina hyvä ja kokeiltu kontaktiverkosto alan ammattilaisia, joita tulet tarvitsemaan – eläinlääkäri, luottoklinikka, kengitysseppä, hevoshieroja tai fysioterapeutti, satulan sovittaja ja niin edelleen. Valmentajaa valitessasi mieti ensin omia tarpeitasi. Ensihevosen omistajana tarvitset todennäköisesti aivan ensimmäiseksi apua hevoseesi ja sen ominaisuuksiin tutustumisessa sekä perusratsastuksessa yllä mainittujen hevosen hoitoon liittyvien asioiden lisäksi. Tällöin kilparatsastajien kanssa työskentelevä huippunimi ei ehkä ole se oikea henkilö, vaikka varmasti erittäin hyvä valmentaja onkin. Valmentajan pitää olla ammattitaitoinen ja kokenut, ja hänellä tulee olla myös aikaa ja mielenkiintoa juuri sinun auttamiseesi. Ammattitaitoa voi arvioida koulutuksen ja kokemusta työvuosien ja meriittien perusteella. Näitä asioita voi ja pitääkin myös suoraan kysyä, samoin kuin sitä, onko valmentajalla riittävästi aikaa teille. Toki henkilökemioidenkin pitää kohdata. Jos hevosesi asuu tallilla, jossa toimii myös ratsastuskoulu, oikein hyvä vaihtoehto voi olla myös osallistua oman hevosen kanssa ratsastuskoulun tunneille, ainakin alkuun ennen kuin oma valmentaja löytyy. Pääasia on, että et jää uuden hevosesi kanssa ”yksin”, ilman luotettavaa oikeaa ammattilaista. Jos haluat lisäpanostusta kehitykseesi, pyri ratsastamaan ainakin jonkun verran myös muilla kuin omalla hevosellasi, esimerkiksi ratsastuskoulussa. Näin saat arvokasta kokemusta taidon soveltamisesta, ja todennäköisesti myös uusia näkökulmia oman hevosesi ratsastukseen. Kun alat etsiä valmentajaa itsellesi, kysy ensin neuvoa omalta ratsastuksenopettajaltasi. Samoin jos saat suosituksen jostain valmentajasta, kysy opettajasi mielipidettä. Jos hän ei tunne kyseistä henkilöä, hän lähes varmasti tuntee jonkun, joka tuntee.

Ratsukon syntyminen vie joka tapauksessa noin vuoden. seen ja hoitoon liittyen sovituista asioista, ja keskustele hänen kanssaan, jos tarvetta muutoksiin ilmenee. Luomalla systeemin ja oikeasti sitoutumalla siihen saat enemmän irti harrastuksestasi ja kehityt ammattilaisen silmän alla. Samalla varsin todennäköisesti edesautat myös hevosesi kunnossa ja terveenä pysymistä sekä saat lisää ”ehjiä” treenipäiviä. Tämä pätee myös, vaikka et olisi erityisen tavoitteellinen harrastuksessasi. Ammattilaisen avulla luotu systeemi niin hevosen hoidossa kuin ratsastuksessakin tekee toimimisesta miellyttävämpää ja turvallisempaa sekä sinulle että hevosellesi. Ja hevosesi kiittää! Valmentajashoppailu Systeemi ja sitoutuminen Kun olet löytänyt itsellesi sopivan valmentajan, keskustele hänen kanssaan tavoitteistasi, jolloin voitte yhdessä suunnitella miten ja missä aikataulussa niitä kohti edetään. Ratsastus on vaikea taitolaji, jossa oikoteitä ei oikeasti ole. Ei kannata turhautua, vaikka edistyminen välillä onkin tuskastuttavan hidasta. Kannattaa myös pitää mielessä, että ratsukon syntyminen vie joka tapauksessa noin vuoden. Se on aika, joka tavallisesti kuluu, ennen kuin hevonen ja ratsastaja ovat tutustuneet toisiinsa ja yhteistyö sujuu niin hyvin, että voidaan puhua ratsukosta. Tätä prosessia ei mitenkään voi nopeuttaa, se sama vuosi kuluu kokeneelta kilparatsastajaltakin. Edesautat kehittymistä parhaiten, kun oikeasti sitoudut valmennukseesi pitkäjänteisesti. Valmennuskertojen määrään vaikuttavat tietysti monet seikat, mutta tunti kerran viikossa on minimi, jotta voidaan puhua valmennuksesta. Keskustele valmentajasi kanssa myös ”kotiläksyistä” eli siitä, miten työskentelette muina päivinä, ja kuinka työ rytmitetään viikon mittaan. Ota huomioon myös omasi ja hevosen muut arkirutiinit, kuten kengitykset, niin että tuo tunti oikeasti toteutuu joka viikko. Pidä kiinni valmentajasi kanssa hevosen ratsastuk- On aika tavallinen ilmiö, että jossain vaiheessa harrastajalle iskee ajatus jostain löytyvän valmentajan, joka voi yhtäkkiä avata kaiken salaisen tiedon ja nopeuttaa kehitystä valovuodella. Ainakin naapurikarsinan Maija ja työkaverin vaimo sekä serkku ja siskon kummin kaima tietävät sellaisen, internetin ihmeellisestä maailmasta nyt puhumattakaan. Voin sanoa lähes 50 vuoden vaatimattomalla kokemuksella, että sellaista ei ole. Ja tämä tosiasia ei todellakaan ole valmentajien salajuoni, jolla he koittavat pitää asiakkaansa. Varsinkin kokemattomammalle ratsastajalle voi olla erittäin hämmentävää ja jopa haitallista käydä usean eri valmentajan tunneilla. Kaikki oikeat ammattilaiset pyrkivät samaan, mutta lähestymistapoja ja painotuksia on monenlaisia. Pahimmillaan ratsastaja menee tyystin sekaisin siitä, mikä on asioiden tärkeysjärjestys. Kun yhteistyö uuden hevosen kanssa alkaa sujua, on varmasti oikein mukavaa ja vaihteluakin käydä esimerkiksi jonkun vierailevan valmentajan kurssilla, mutta keskustele tästä ensin oman valmentajasi kanssa! Hän todennäköisesti tietää sen toisen valmentajan ja osaa arvioida onko tämä omaan systeemiinne sopiva. Huonoimmaksi tilanne menee silloin, kun käydään satunnaisesti monen eri valmentajan tunneilla. Tällöin kukaan heistä ei pysty ottamaan vastuuta kehityksestä tai arvioimaan valmennuksen vaikuttavuutta. Hyvä ja kokenut valmentaja osaa kyllä laittaa ratsukon eteenpäin seuraavalle valmentajalle siinä vaiheessa, kun hänellä ei enää ole teille annettavaa. Sitten vain onnea matkaan! ● ETF:n jäsenet kävivät opintomatkalla Kyra Kyrklundin ja Richard Whiten luona Snowhill Farmilla Englannissa. Equestrian Trainers Finland – valmentajien yhdistys Equestrian Trainers Finland on Suomen Valmentajat ry:n jäsenyhdistys, jonka tavoitteena on kehittää valmentajien ammattitaitoa, yhteistyötä ja verkostoitumista sekä luoda yhteistoiminnallisia mahdollisuuksia kehittää valmentajan työtä. Tavoitteemme on myös tukea valmentajien ammatillista kouluttautumista sekä kehittymistä valmentajan uralla. Jäseneksi voi liittyä SRL:n hyväksymä valmentaja. Tällä hetkellä mukana on noin 150 valmentajaa. Olemme järjestäneet valmentajaseminaareja, koulutustilaisuuksia ja tapaamisia valmentajille yhteistyössä mm. Ratsastajainliiton, Helsinki Horse Show´n, SROY:n, Kilpatallin ja Hevosopiston kanssa. Jäsenemme voivat osallistua Suomen Valmentajat ry:n koulutuksiin ja saavat myös järjestön jäsenedut. Vuoden 2019 kohokohta oli koulutusmatka Englantiin Lontoo Olympia Horse Show’hun ja koulutuspäivään Kyra Kyrklundin ja Richard Whiten luona Snowhill Farmilla. Saimme heiltä arvokasta oppia mm. hevosen perusliikkumisen laadun parantamiseen ja kokoamisasteen kehittämiseen sekä eri liikkeiden opettamiseen ja valmentamiseen. Opiskelimme myös maastatyöskentelyä ja ohjasajoa. Viime vuonna järjestimme koulutuspäivän Ruskeasuolla sekä valmentajatapaamisen Nuorten Hevosten Festivaalissa. Alkuvuodesta tapasimme Hevosurheilun Valmennuskeskuksen järjestämässä Dressage Going Strong -tapahtumassa ja Valmentajaseminaarissa. Puheenjohtaja: Anu Korppoo Lisätietoa: suomenvalmentajat.fi HIPPOS 1 • 2021 49

Winqvistin perhe, Stig, Nina ja Mia, Ratsastuskoulu Trans Horses ky:n pihapiirissä. Ratsastustunnin hiilijalanjälki Millaisen hiilijalanjäljen jättää kaviouralla etenevä ratsukko? Vastavalmistunut hevosagrologi, master-ratsastuksenopettaja Mia ”Mimmeli” Winqvist selvitti ajankohtaista kysymystä perheensä Trans Horses -ratsastuskoulun osalta. M ia ”Mimmeli” Winqvistin opinnäytetyö Ratsastustunnin hiilijalanjälki julkistettiin marraskuun lopulla. Toimeksiannon hänen HAMKissa tekemälleen hevosagrologin opinnäytetyölle antoi Suomen Ratsastajainliitto. Työtä on tarkoitus hyödyntää kestävien ratkaisujen löytämisessä ratsastustoiminnassa ja tiedon välittämisessä liiton jäsentalleille ja muille sidosryhmille. – Kysyin Minkiltä ideaa opinnäytetyölle, ja kun sain aiheen, sulattelin sitä pari kuukautta. Opettajakin totesi, että 50 HIPPOS 1 • 2021 Sonja Holma aihe on aika haastava. Jouduin tekemään pohjaksi paljon taustatutkimusta ilmastoaiheista, Mimmeli kertoo viitaten Ratsastajainliiton tallitoiminnan kehittäjä Minna Peltoseen. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, mitkä asiat vaikuttavat ratsastustunnin hiilijalanjäljen muodostumiseen. Laskelmaan koostettiin mukaan hevosten ruokinnan, tarhojen sähköpaimenten, tilojen valaistuksen sekä polttoaineiden aiheuttamat päästöt. – Koko ratsastuskoulumme tuntitoiminnan hiilijalanjälki vastasi kahden keskivertosuomalaisen vuosittaista hiilijalanjälkeä, johon siis lasketaan ihmisten osalta mukaan koko vuoden päästöt liikenteen, asumisen, elämisen ja muun kulutuksen osalta, Mimmeli kertoo. Opinnäytetyön tekemistä hankaloitti, ettei tietoa ja laskelmia ollut saatavissa kaikista tarvittavista luvuista, muun muassa hevosten heinän tuotannosta ja kaupallisista rehuista. Laskelmista jätettiin myös ihmiset pois, kuten millä keinoin tallille kuljetaan sekä ratsastusvarusteet. – Työ ei ole täydellinen, vaan oma pohdintani aiheen ympäriltä saatavissa ole-

Mimmeli ja Zjack eli kotoisemmin ”Nökö”. Ratsastuskoulun tuntitoiminnan hiilijalanjälki vastasi vuositasolla kahden keskivertosuomalaisen hiilijalanjälkeä. valla tiedolla. Koko prosessi on ollut mielenkiintoinen ja avannut ajatusmaailmaani. Eniten nousi esille, miten iso vaikuttaja rehuntuotanto voi olla hiilijalanjäljessä. Tuontihevosista ratsastuskouluun Tutkimus perustui ratsastuskoulu Trans Horses ky:n toimintaan. Talli sijaitsee Winqvistien perheen kotitilalla, jolla isä Stig Winqvistillä on viljelyksessä noin 400 hehtaaria peltoa. Talleja, kenttiä ja maneeseja on kaksi, hevosia ja poneja on 50, joista ratsastuskoulun käytössä 40. Viikoittain asiakkaita tallilla käy noin 250. ”Stigu” on maanviljelijä jo useammassa polvessa. Winqvistien kantatila Peltola Hyrylän keskustassa Tuusulassa jäi kasvavan kunnan puristuksiin ja liian ahtaaksi hevosenpitoon, ja toiminta siirtyi nykyiselle paikalle Hevossiltaan Tuusulan ja Vantaan rajalle 1990-luvun alussa. Äiti, ratsastuksenopettaja Nina Winqvist, on kilpaillut kouluratsastuksessa SM- ja GP-tasolla ja juniorina myös PMja EM-tasolla, esteitä hän on hypännyt kansallisella 130-tasolla saakka. Kun pariskunta perusti hevosalan yrityksensä, Trans Horses ky:n, vuonna 1980, päätoimintana oli hevosten maahantuonti ja myynti. Yritys on tuonut Suomeen reilusti yli tuhat hevosta. – Vielä 1990-luvun alussa hevoskaupassa meni lujaa, mutta tänne tullessa ajatus oli, että jos hevoskauppa niiaa, olisi mahdollisuus tehdä muutakin. Ja kun tuli lama, kauppa pysähtyi kuin seinään. Vähän aikaa ihmettelimme, ja vuonna 1993 perustimme oman ratsastuskoulun, Stigu kertoo. Nykyään viljelyn ohella tärkein toimiala on ratsastuskoulun pitäminen, hevosia tuodaan lähinnä enää omaan käyttöön. – Meillä on kaikenlaista toimintaa alkeiskursseista valmennusryhmiin, joissa voi harrastaa ja harjoitella tavoitteellisemmin. Olemme perinteinen ratsastuskoulu, opetamme ihmisiä ratsastamaan ja tulemaan toimeen hevosten kanssa, Nina sanoo. Mimmeli, 33, on aktiivisesti mukana perheen ratsastuskoulussa. Hän opettaa ja valmentaa, vastaa asiakaspalvelusta, järjestää tapahtumia ja hevosenhoitokursseja, tuuraa tallissa ja tunneilla. Ohessa hoituvat myös laskutus, some ja kotisivut. Mimmeli ehtii myös ratsastaa ja kilpailla esteillä ja koulussa. Sekä kouluttauHIPPOS 1 • 2021 51

Jokainen voi pohtia valintojaan jo ihan pienissäkin teoissa. tua ahkerasti. Hän on mastertason ratsastuksenopettaja, estevalmentaja, taitotuomari ja ratsastuksen oheisliikunnan ohjaaja. Hevosagrologiksi hän valmistui ennätysvauhdilla 1,5 vuodessa, ja taskussa ovat myös restonomin paperit. Omavaraisesti pellosta peltoon Ratsastuskoulu toimii maatilalla, millä on merkittävä vaikutus ratsastustunnin hiilijalanjälkeen. Kaura, heinä ja olkikuivikkeet tuotetaan itse omaan käyttöön. Omavaraisuus pienentää kuljetuksista sekä tuotannosta aiheutuneita päästöjä. Lantahuoltoon ei myöskään tarvita ulkopuolista tahoa, kun lanta ja kuivikkeet viedään takaisin omille pelloille. Samalla maatila säästää lannoitteissa ja syntyy päästöhyötyjä. Viljelyksessä olevat nurmi- ja heinäpellot toimivat hiilinieluna, joka pienentää hiilijalanjälkeä. – Pyrimme olemaan mahdollisimman omavaraisia. Minua kiinnosti tutkimuksessa se, miten paljon omavaraisuutemme vaikuttaa hiilijalanjälkeemme. Sain asialle nyt lisää varmuutta, meillä hiilijalanjälki jää hyvin pieneksi. Jos käytössä olisivat lämmitetyt maneesit ja ostaisimme kaikki rehut ja kuivikkeet, jalanjälki kasvaisi selvästi, Mimmeli kertoo. – Meillä kauttakulku käy pellosta karsinaan ja karsinasta takaisin pellolle. Lanta ei ole ravinnerikasta, mutta se toimii hyvin kuohkeuttavana maanpa- rannusaineena. Käytännössä on ekologisempaa käyttää lanta ja kuivikkeet takaisin peltoon kuin lähettää ne rekalla jonnekin polttoon, Stigu toteaa. Toinen talli on olkikuivituksella ja toinen kutterilla, koska olkea ei saatu viime syksynä riittävästi. Sitä tarvitaan vuodessa lähes tuhat pyöröpaalia. – Täytyy olla tosi hyvä syksy, että olki saadaan pellosta ilman, että sateet ja yökasteet pilaavat sen, Stigu kertoo. Tallilla on myös tehty ilmastotekoja hiilijalanjäljen pienentämiseksi. – Valaisimia on muutettu led-lampuiksi, mikä säästää paljon sähköä. Mitä lähempänä kaikki tuotetaan, sitä vähemmän rekat pörräävät kuluttaen polttoainetta. Kutteri on kuivikkeena montaa muuta parempi hiilijalanjälkeä ajatellen, koska oljen tavoin se sivutuote, jota ei tarvitse erikseen valmistaa, Mimmeli sanoo. Pienistä valinnoista isoihin vaikutuksiin Mimmeli näkee, että hevosalalla voidaan tehdä monia asioita hiilijalanjäljen pienentämiseksi. – Kannattaa suosia paikallisia tuottajia ja tehdä mahdollisuuksien mukaan yhteistyötä sellaisen viljelijän kanssa, jolta saisi kaikki. Kaupallisissa rehuissa kannattaa valita kotimaisia, Suomessa valmistettuja rehuja. Pitkälle käsitelty ja pikkupaalissa ulkomailta tuotu kuivike ei ole kovin ekologinen vaihtoehto. – Aika monet ympäristöön vaikuttavat teot tuntuvat myös omassa lompakossa, kuten vaikka tarvitseeko valojen olla päällä aamusta iltaan. Usein voi lähteä ihan pienistä teoista liikkeelle, esimerkiksi ratsastusvarusteiden second hand -kauppa voisi kasvaa, samoin varusteiden elinkaaren pituus. Mimmeli pohtii nyt tarkemmin myös omia kulutusvalintojaan. – En halua olla ympäristösaarnaaja, mutta ilmastokysymyksiin perehtyminen on vaikuttanut omaan päivittäiseen elämääni paljon. Mietin eri tavalla mitä ostan ja mitä voin saada kierrätettynä. Isoilla kauppiasryhmillä on kiinnostavat sovellukset, joilla voi seurata ostostensa hiilijalanjälkeä. – Jokainen voi pohtia valintojaan ihan pienissäkin teoissa, miettiä vaikka kaksi kertaa ostaako uuden takin vai käytetyn. Kannattaa suhtautua kriittisesti tuotteisiin, joita mainostetaan. Viljelijänä Stigu elää maasta ja kokee syvästi luonnon arvon. – Ei tämä näin voi jatkua, että jätettä vain työnnetään muihin maihin. Kaikelle mitä tuotetaan, pitää olla loppupaikka. Olemme olleet muiden viljelijöiden kanssa mukana etsimässä keinoja, joilla sidotaan ravinteet peltoihin, etteivät ne valu jokiin ja edelleen meriin, esimerkiksi levittäneet kipsiä pelloille, hän kertoo. – Yksi tärkeä syy käyttää luonnonmateriaaleja on, että maahan menisi vähem- Trans Horsesin hiilijalanjälki numeroina Ratsastuskoulu Trans Horsesin yhden hevosen päivittäinen hiilijalanjälki on 1,332 hiilidioksidiekvivalenttikiloa (CO2e). Kun ratsastustunneilla on yleensä kahdeksan hevosta, yhden ratsastustunnin hiilijalanjälki on 0,444 CO2e. Keskivertosuomalaisen vuotuinen hiilijalanjälki on 10 000 CO2e, mikä vastaa yli 22 500 yksittäistä ratsastustuntia Trans Horsesissa. Koko ratsastuskoulun tuntitoiminnan hiilijalanjälki vastaa käytetyllä las- 52 HIPPOS 1 • 2021 kelmalla kahden keskivertosuomalaisen vuosittaista hiilijalanjälkeä. Laskelma ei ole täydellinen, sillä esimerkiksi hevosten syömästä heinästä ei ollut saatavissa luotettavia lukuja. Lisätietoja: theseus.fi > Ratsastustunnin hiilijalanjälki Sähkö Ravinto Polttoaineet 4 % 4 % 92 % Hiilijalanjäljen muodostuminen päästölajeittain

Hevoset syövät oman tilan heinää. män muovia. Vaatteista pesussa irtoava mikromuovi kulkeutuu vedenpuhdistamosta maatuneessa yhteiskuntajätteessä maasta kasviin ja edelleen viljaan. Itse en ota sitä vastaan omille pelloilleni. Mimmelillä riittää intoa jatkaa opintoja edelleen luonnonvara-alalla tai ilmastotieteiden saralla. – Minulla ei ole sen suurempia haaveita, kuin että saisin elää tätä päivää, oppia ja kehittyä. Tieto lisää tuskaa, ja minulla on jatkuva tiedonnälkä. Vaikka ei voi pelastaa koko maailmaa, voi kuitenkin vaikuttaa oman toiminnan ja kotimaan tasolla. Minulla ei ole niinkään epätoivoa asioiden tilasta, vaan enemmänkin intoa tehdä jotakin niiden hyväksi. ● Eri toimien muodostamat päästöt Tarhojen sähköpaimenet Kuivikkeet kulkevat pellosta peltoon karsinan kautta, askareissa mukana Mimmelin Wintermute alias ”Muumi”. vuosi kg CO2ekv vuosi/hevonen päivä/hevonen 5,3 0 Tallien valaistus 460,1 Maneesien valaistus 436,7 tunti/hevonen ratsastustunti 8 hevosta 0,000 0,000 0,000 9 0,026 0,001 0,009 9 0,024 0,001 0,008 20 974,0 428 1,173 0,049 0,391 Vedenkulutus 980,0 20 0,055 0,002 0,018 Kutterinlastun kuljetus 476,0 10 0,027 0,001 0,009 490,0 10 0,027 0,001 0,009 23 822 486 1,332 0,055 0,444 Kauran tuotanto Ratsastuspohjien kunnostus Yhteensä kgCO2ekv HIPPOS 1 • 2021 53

Koulutuomari Irmeli Summanen Neljännesvuosisata piruetteja maailmalla Kouluratsastuskilpailuiden tuttu näky, aina iloinen, ystävällinen ja tyylikäs Irmeli ”Imppu” Summanen poistuu tyytyväisenä kansainvälisten tuomaripöytien takaa. Koronapandemian aiheuttamat kisaperuuntumiset havahduttivat huomaamaan, ettei kaipuuta matkustamiseen enää ole. Elämä sai uuden tärkeysjärjestyksen. Katri Klinga Sonja Holma ja Irmeli Summasen kotialbumi K ansainväliset tuomarioikeudet Irmeli Summanen sai vuonna 1996, ja taival FEI:n neljän tähden koulutuomarina ja nuorten hevosten tuomarina päättyi vuodenvaihteessa. Summanen kertaa mielellään matkaansa vuosien varrelta. Kaikki sai alkunsa, kun hän oli järjestämässä Helsingin Ratsastajien kilpailuja, toimi niissä sihteerinä ja ratsasti tuomarikurssilaisille. – Tuomarina toimiminen vaikutti tosi mielenkiintoiselta ja haastavalta. En koskaan ajatellut sitä urana, vaan olen aina halunnut tuntea lajia paremmin. Summasen ensimmäinen tuomarikurssi oli Ypäjällä vuonna 1976, ja tuomarioikeudet hän sai vuonna 1978, heti kun oli riittävästi ikää. Ensimmäiset ulkomaiset kurssit Summanen kävi 80-luvun alussa Ruotsissa ja Tanskassa. – Kävin myös Euroopassa mahdollisimman monissa kilpailuissa, joissa Kyra Kyrklund oli mukana. Katsoin aina koko GP:n alusta loppuun ja joskus pääsin kuunteluoppilaaksi tuomareille.Siihen aikaan ei voinut vielä kehittää silmää tällä tasolla kotimaan kisoissa, eikä suorituksista ollut nettivideoita. Vuonna 1990 Kyra houkutteli Summasen tuomaroimaan Tallinnassa järjestettyä ystävyysottelua, mitä seurasivat Ruotsin kansalliset ja PM-kilpailut. Summanen sai kipinän kouluttautua kansainväliseksi tuomariksi ja osallistui FEI:n kurssille Sveitsissä heti seuraavana vuonna. Läpäistyään koearvostelun 1995 HIHS:ssä hän sai kansainväliset oikeudet 1996 ja pääsi samana kesänä tuomariksi nuorten ja junioreiden EM-kisoihin Tanskaan. – Sen jälkeen olen ollut ainakin kymmenissä nuorten ja junioreiden mestaruuskisoissa sekä kaksissa varalla. Olen arvostellut myös lukuisia kansainvälisiä CDI, CDIO ja CDI-W -kisoja ympäri maailmaa. 54 HIPPOS 1 • 2021 Tuomarikoulutuksen kehittäjä ja sääntönikkari Summanen on vetänyt tuomarikursseja ja skaalantarkistuksia Suomessa 90-luvun alkupuolelta lähtien. Viimeisimmän kurssin hän piti maaliskuussa 2020 Ypäjällä, juuri ennen koronasulkua. – Kävin FEI:n seminaareissa ja kursseilla lähes vuosittain. Niistä sain kovasti virtaa kehittää kotimaan tuomarikoulutusta. Meillä ei ollut silloin vielä selkeää uraputkea tuomareille ja säännötkin piti rustata uusiksi vastaamaan FEI:n sääntöjä. Olin mukana sääntövaliokunnassa ja koulujaoksessa ainakin 20 vuotta, vastasin silloin tuomarikoulutuksesta. Tuomarikurssien pitämisestä saamansa palkkiot Summanen käytti FEI:n seminaareihin ja kursseihin. Näin hän pääsi niihin useammin kuin kerran kolmessa vuodessa. Seminaarit pidetään useimmiten huippukisojen yhteydessä. – On ollut ilo seurata maailman parhaiden ratsukoiden työtä. Seminaareissa oli myös hyvät mahdollisuudet houkutella ulkomaalaisia tuomareita vetämään Suomeen koulutuksia. Viime vuosina Summanen on pitänyt yhdessä Paula Nystenin kanssa skaalantarkistuksia kansallisille tuomareille Stuttgartin ja Tukholman kisoissa. Hurja määrä mielenkiintoisia matkoja Työ tuomarina on vienyt lähes kaikkiin Euroopan maihin, Yhdysvaltoihin, Keski- ja Etelä-Amerikkaan sekä Afrikkaan. Mielenkiintoisimpia matkoja, ei niinkään ratsastuksellisesti mutta muuten, ovat olleet World Challenge Tourit 2000-luvun alkupuolella. Niissä kaksi eurooppalaista tuomaria kiersi ratsastuksen niin sanotuissa kehitysmaissa. – Tourit kestivät lähes kuukauden ja olen kiitollinen, että pystyin tekemään ne, vaikka koin silloin huonoa omaatuntoa perheeni takia. Myöhemmin Finnairin tilanne kiristyi, enkä saanut teknisen sisustussuunnittelijan työstäni virkavapaata tai pys- Mukavia muistoja on kertynyt kotoa ja maailmalta. Halattavana Ella Paloheimo, nuorten Suomen mestari 2016 hevosella Wolle Wolkenstein.

HIPPOS 1 • 2021 55

Perusjumppaa Pinja Vakkurin omistamalla Scarlettilla eli ”Nasulla” Ruskeasuon maneesissa. tynyt tekemään tunteja sisään yhtä joustavasti kuin aiemmin. Varsinaiset lomat vietin perheeni kanssa. Jouduin sanomaan FEI:lle, etten voi enää matkustaa, ja se tuntui tosi pahalta. Summanen kävi kahdesti tourin, joka käsitti Meksikon, Costa Rican, Kolumbian, Guatemalan ja Perun sekä myös kahdesti tourin, joka kiersi Brasilian, Chilen, Uruguayn, Argentiinan sekä Etelä-Afrikan. Kulttuurierot olivat mielenkiintoisia. Vapaapäivänä, joita kaikissa maissa oli yksi, oli aikaa tutustua myös nähtävyyksiin, joista Summaselle jäivät erityisesti mieleen Teotihuacan pyramidit Meksikossa ja safari Afrikassa. Useimmissa kansainvälisissä kisoissa tutuiksi kisapaikan ohella tulevat lähinnä lentoasema, hotellihuone ja ravintola. Pitempikestoisissa, kuten EM- ja PM-kilpailuissa, on saattanut olla joku iltapäivä vapaata, jolloin on ehtinyt nähdä vähän muutakin. Kuka ja miten koulutuomariksi? Koulutuomarin polku alkaa tuomareiden työn seuraamisella kuunteluoppilaana. Sen jälkeen käydään peruskurssit ja suoritetaan koearvostelut. Sekä kansalliset että kansainväliset tuomarit joutuvat kouluttautumaan säännöllisesti säilyttääkseen lisenssinsä. Kansainvälisten tuomareiden on arvosteltava myös tietty määrä kansainvälisiä luokkia. Viime vuodesta alkaen kansainväliset tuomarit ovat joutuneet läpäisemään vuosittain sääntökokeen netissä. 56 HIPPOS 1 • 2021 – Se on ihan hyvä tapa saada tuomarit lukemaan sääntöjä, niihin kun tulee jatkuvasti pieniä ja suurempiakin muutoksia. Tällainen teoriakoe ei kuitenkaan korvaa käytännön harjoituksia, arvostelulajissa on tärkeää nähdä ratsukko eri tilanteissa, Summanen toteaa. Summanen painottaa, että koulutuomariksi täytyy olla kutsumus ja palo. Koulutuomari tarvitsee myös hyvän lajituntemuksen ja riittävän ratsastustaustan. Hänen on oltava pitkäjänteinen ja keskittymiskykyinen. Visuaalinen näkökyky auttaa. Tekniset virheet on helppo oppia havaitsemaan. Se miten hevonen käyttää itseään kokonaisuutena, on vaikeampaa nähdä. − Täytyy myös olla sen verran ”nahkaa nenän päällä”, että sietää kritiikkiä, media kun rakastaa tuomareiden piste-eroilla mässäilyä. Ja mitä korkeammalle tähtää, sitä parempi, jos on vähän myös poliitikon verta. Kansainväliseltä tuomarilta edellytetään lisäksi englannin taitoa ja mukautumiskykyä erilaisiin tilanteisiin ja ihmisiin. Reissussa sattuu ja tapahtuu, ja päivät venyvät joskus tosi pitkiksi. Tuomarin työ kysyy myös aikaa. Jotkut kansainväliset tuomarit käyvät arvostelemassa joka viikonloppu. − Ajankäyttö riippuu omasta halusta ja mahdollisuuksista sekä siitä, kuinka paljon saa kutsuja. Ihan tavallinen CDI-kisakin voi viedä aikaa torstai-illasta maanantaihin. Summanen iloitsee, että sai aikanaan pidettyä itsensä FEI:n listoilla töistään huolimatta.

− Tuomareiksi haluavien kannattaa hankkia työ, josta voi joustavasti olla poissa tai jota voi hoitaa etänä vaikkapa lentoasemalla myöhästynyttä lentoa odotellessa. Koulutuomarina on mahdollisuus olla mukana kouluratsastuksen ytimessä. Tuomarilla on suuri vastuu lajin kehittymisestä. Kun ratsukoita palkitaan oikeaoppisesta suorituksesta ja virheistä kommentoidaan rakentavasti, heitä autetaan oikeaan suuntaan. − Toivon kovasti, että kansallisista tuomareistamme löytyisi jatkajia myös kansainvälisiin tuomaritehtäviin. Kansallinen työ jatkuu Viime keväänä Summaselta peruuntui koronan takia ensin yksi Espanjan kisa, sitten Ypäjän CDI ja lopulta kaikki loputkin kilpailut. Hän koki tilanteen harmilliseksi kisajärjestäjien, kilpailijoiden ja valmentajien kannalta, mutta hänelle itselleen se ei ollut mikään katastrofi. − Oli oikeastaan mukavaa saada vapaita viikonloppuja. Koronamyllerryksen aikana olen miettinyt elämäni uuteen tärkeysjärjestykseen. Koska matkustaminen kaikkine rajoituksineen ja testeineen ei innosta lainkaan, ja paluu normaaliin on vielä kaukana, tein päätöksen. Ilmoitin lokakuussa FEI:lle lopettavani kansainvälisesti. Jään kuitenkin IDOC:n eli International Dressage Officials Clubin jäseneksi. − Koronatilanteen joskus hellittäessä voin osallistua vielä kansainvälisiin seminaareihin. Jatkan myös innolla kansallisissa kisoissa, jos vain kutsutaan. Parhaana muistona kansainvälisestä toiminnasta Summanen pitää kokonaisuutta. − Se on ollut todella mielenkiintoinen ajanjakso elämässäni. Olen saanut nähdä ja kokea paljon rakastamani lajin ansiosta. Minulle tuottaa iloa nähdä ja arvostella hyvin koulutettuja, oikeaoppisesti ratsastettuja hevosia tasosta riippumatta. Joskus oikein hieno suoritus nostaa vedet silmiin. Se ei tietenkään ole hyvä ominaisuus arvostelun kannalta, jos näkökenttä sumenee, Summanen hymyilee. ● Koulutuomarioikeudet kansallisista kohti kansainvälisiä Metsäkävelylle mukavan ratsastuksen jälkeen. Koulutuomarikurssille osallistuminen edellyttää 22 vuoden ikää ja ratsastusseuran jäsenyyttä. Kansallisesta helppo A-luokasta tulee olla vähintään 63 prosentin tulos. Hakijan on suoritettava SRL:n hyväksymän tuomarikurssin kirjallinen koe sekä koearvostelut. Tuomarioikeuksien korottamiseksi on oltava kilpailutuloksia ja kokemusta vaativammista luokista. Tuomarioikeudet ovat voimassa määräajan, tarkistus suoritetaan parillisina vuosina. Kaikissa tuomariluokissa on lisäksi kokelastuomareita. Suomessa on noin 200 koulutuomaria. ● ● I-luokka: kaikki luokat II-luokka: Intermediaire I ja luokat siitä alaspäin ● III-luokka: vaativat A-luokat ja luokat siitä alaspäin ● IIIK-luokka: vaativa B-luokka ja luokat siitä alaspäin ● IV-luokka: helpot luokat ● IVK-luokka: helpot luokat – ei nuoret hevoset ● V-luokka: Helppo B-luokkiin saakka seurakilpailuissa FEI:n tuomarioikeudet määräytyvät FEI:n sääntöjen mukaan. Suomessa on yksi FEI:n viiden tähden eli olympiatason tuomari Maria Colliander ja kaksi neljän tähden tuomaria Tiina Karkkolainen ja Paula Nysten. Jotta voi hakeutua FEI:n kursseille, on oltava kansalliset I-tason oikeudet. HIPPOS 1 • 2021 57

K O U L PÄ IIK LU K H K RA U K E D O IN IT A R Ä Ä N ES N SA - Seuraavassa Hippoksen numerossa vuorossa on täyskäännös takaosalla. Avotaivutus Irmeli Summanen Avotaivutus on liikkeenä käytössä kouluratsas- tusohjelmissa aina ponien, lasten ja nuorten hevosten, 6-vuotiaiden, hevosten luokista Intermediaire I -tasolle saakka. Koulutusmielessä avotaivutus on hevosta kokoava ja notkistava harjoitus, jossa hevonen joutuu jumppaamaan sisätakajalkaansa alle kohti painopistettä. Liikettä voi käyttää tasapainottavana harjoitteena ratsastuksen lajista ja tasosta riippumatta. © Irmeli Summanen 58 HIPPOS 1 • 2021 Avotaivutus opettaa ratsastajaa hallitsemaan hevosensa etuosaa ja siten myös suoristamaan hevosta. Hevosen moottori sijaitsee hevosen takaosassa, joten etuosa tulee suoristettaessa korjata sen eteen. Kouluratsastusohjelmissa avotaivutus suoritetaan kootussa ravissa, mutta sitä voi tehdä myös käynnissä ja laukassa. Sääntöjen mukaan hevonen suorittaa avotaivutuksen kootussa ravissa hieman taipuneena ratsastajan sisäpohkeen ympäri. Liikkeessä tulee säilyä tahti, tasapaino ja sujuvuus sekä noin 30 asteen poikitus uraan nähden. Taivutuksen tulisi olla sama kuin käännettäessä 10 metrin voltille. Hevosen sisäetujalka astuu ristiin ulkoetujalan eteen ja sisätakajalka astuu hevosen alle samalla uralla ulkoetujalan kanssa (kuva 1. ja 2.). Takajalat eivät astu ristiin, vaan seuraavat ratsastettavaa uraa. Hevonen on asetettu ja taivutettu poispäin liikkeen suunnasta. Aina vaativa A -tasolle saakka avotaivutus ratsastetaan ohjelmissa uraa seuraten, mutta Inter I:ssä keskihalkaisijalla ilman aidan tukea. Vapaaohjelmissa ratsastaja voi halutessaan lisätä vaikeusastetta ratsastamalla avotaivutuksia muillakin linjoilla. Avotaivutuksen jälkeen hevonen suoristetaan viemällä etuosa takaosan kanssa samalle uralle, mikäli ei käännytä voltille tai esimerkiksi lyhyelle diagonaalille. Kun tuomari arvioi liikettä on huomioitava, että hevonen säilyttää luokan vaatiman kokoamisasteen. Helpommalla tasolla (kuva 1) kokoaminen tarkoittaa enemmänkin sitä, että hevonen tai poni kantaa itsensä tasaisella tuntumalla ja on riittävän aktiivinen takaa. Varsinkin nuoria hevosia arvioitaessa on askeleen aktiivisuus ja kyky ottaa painoa takaosalle ensiarvoisen tärkeää. Mitä korkeammalle mennään kokoamisaste kasvaa, hevonen lyhenee rungostaan ja etuosa nousee (kuva 2), jolloin lavat kevenevät ja liikkeestä tulee näyttävämpi, ikäänkuin ylämäkeen.

Arvostelussa tuomarin on otettava huomioon GASTRO PLUS – SUOLISTON HYVINVOINTIIN -20% • Askeleen puhtaus ja tahti sekä ravin laatu. • Taivutuksen ja poikituksen tasaisuus. • Kokoaminen, tasapaino ja sujuvuus. TARJOUS 31,20 Norm. 39,- (44,57€/kg). Voimassa 28.2. saakka. HELMIKUUN KUUKAUDEN TUOTE Tuomariarvioinneissa on ymmärrettävästi joskus eroja avotaivutuksen kohdalla riippuen tuomarin paikasta. Suoraan takaa tai edestä katsottuna näkee paremmin taivutuksen ja poikituksen, sivusta taas hevosen muodon ja kokoamisasteen. Yleisimmät virheet • Hevonen ei ole riittävän aktiivinen takaa, liikkuu etupainossa ja tahti vaikeutuu. • Jos ratsastaja keskittyy liikaa pelkkään taivutukseen, hevonen taipuu vain kaulastaan, ulkolapa karkaa ja hevonen putoaa etupainoon (kuva 3). • Jos poikitusta liioitellaan, takaosa työntyy sivulle ja hevonen astuu ristiin kuten pohkeenväistössä (kuva 4). 700 g Tehokas ja monipuolinen valmiste ruuansulatuskanavan toiminnan tukemiseen. Gastro Plus tukee tehokkaasti sekä mahan että suoliston hyvinvointia. EQPro Gastro Plus sisältää: Tutkitusti tehokasta Lithothamium calcareum -merilevää puskuroimaan mahahappoja Elävää Saccharomyces cerevisiae -hiivaa ja patentointua Progut® -hiivavalmistetta tukemaan umpi-paksusuolen mikrobien toimintaa Progut® vaikuttaa edullisesti suoliston mikrobikoostumukseen ja tehostaa mm. vasta-aineiden tuotantoa hevosen suolistossa Lakritsinjuurta, jota on perinteisesti käytetty suoliston ärsytystilojen hoitoon Pektiiniä, joka suojaa mahalaukun ja suoliston limakalvoja Ei sisällä täyteaineita eikä viljoja EQPro yhdistää uusimman tutkimustiedon, teknologian sekä luonnon parhaat raaka-aineet. valmistettu suomessa 100% NATURAL © Irmeli Summanen HIPPOS 1 • 2021 59 facebook.com/eqprosuomi

KOLUMNI Oppiva ja tunteva ratsukko Kuluva 2020-luku on hevosalalle vastuullisuu- den vuosikymmen. Me hevosalan toimijat olemme etulinjassa kertomaan niin päättäjille kuin harrastajillekin, miksi hevonen on tärkeä ja miksi ratsastus sopii harrastukseksi ja liikuntamuodoksi niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin. Talleilla tarjoamme lapsille ja nuorille väylän kohti aikuisuutta ja aikuisille mahdollisuuden hengähtää ja palautua arjen kiireistä hengenheimolaisten kanssa. Me hevosihmiset suhtaudumme maanläheisesti elämään. Hevoselämässä tärkeintä ei ole päämäärä tai tavoite, vaan matka, jolla opitaan yhdessä – ystävyyttä, yhteisöllisyyttä, sitkeyttä, tavoitteiden asettamista ja sitoutunutta, toimeliasta elämäntapaa. Tärkeää on huolehtia toisista ja kunnioittaa toisia, olipa kyse sitten ihmisistä tai hevosista. Ratsastus on lajina tasa-arvoinen ja yhteisöllinen. Ratsastus on sekoitus liikuntaa, luontosuhdetta, matkaa omaan itseen sekä ainutlaatuista kumppanuutta. Kumppanuus hevoseen eheyttää ja lisää tunnetaitojamme. Hevosen kanssa olemme aina itseämme paremmassa seurassa! Vaikka kumppanuus hevosen kanssa ei ole aivan tasa-arvoista, eikä vuoropuhelu verbaalista, meille hevonen on arvokas ja merkityksellinen kumppani. Hevosalalle mahtuu monenlaisia ihmisiä – niin harSalla Varenti ja Ypäjä Isandra viime kesänä SM-finaalin esteillä. Kuva: Sonja Holma. 60 HIPPOS 1 • 2021 rastajiksi kuin ammattilaisiksi. Viime aikoina otsikoissa on ollut hevosen käyttö ratsastuskouluissa ja urheiluvälineenä. Näitä keskusteluita on tärkeää käydä. Sillä, mitä hevosihmisinä teemme, on vaikutusta niin kanssaihmisiin, ympäristöön kuin yhteiskuntaankin. Se, miltä ala näyttää ulospäin tai asiaan vihkiytymättömille, antaa suuntaa yleisille mielipiteille ja ohjaa pitkällä aikavälillä lajin lainsäädäntöä sekä lajille myönnettäviä tukia. Tärkeää on hahmottaa esimerkin voima! Jokainen meistä voi omissa toimissaan tavoitella kestävää arkea. Se, millaisia valintoja arjessa teemme hevosemme eteen, vaikuttaa pitkäkestoisesti. Sopivalla ruokinnalla, käytöllä ja huolenpidolla rakennamme hyvinvoivaa hevosta. Taitavalla hevosenkäsittelijällä tai -kouluttajalla on monia ratkaisumalleja eri tilanteisiin.  Hyvä opetushevonen on reipas, ystävällinen, rohkea ja yritteliäs. Se ei jännitä, vaikka ratsastajaa hirvittäisi. Se ei huolestu, vaikka avut eivät aina olisikaan aivan selkeät. Se on turvallinen myös vaihtelevissa tilanteissa. Hyvä tuntihevonen on oikea opetusmestari! Yksikään ihminen ei ole syntynyt valmiina ratsastajana. Aloittelevan ratsastajan hevonen saa tahattomasti myös vääriä signaaleja. Niihin se vastaa joko olemalla reagoimatta tai tekemällä apujen kannalta

VASTUSTUSKYKYÄ JA HYVINVOINTIA RACING LactoBac Tehotuote ruoansulatuskanavan tasapainottamiseen 400 g ei-toivottuja liikkeitä. Ratsastuksenopettajan tehtävänä on toimia tulkkina hevosen ja ratsastajan kommunikoinnin välillä. Mitä vahvemman perustan ratsastaja saa taidoilleen, sen paremmin hän voi kehittää taitojaan jatkossa. Osaaminen kehittyy vähitellen – myös epäonnistumisen kautta, kun oppilas alkaa hahmottaa, miten eri avut toimivat. Niin ratsastajan kuin balettitanssijankin liikkeiden sisäistäminen vaatii kymmeniätuhansia oikeanlaisia toistoja. Parhaiten oppii, kun yhdistää teorian ja käytännön – ja mieluummin kokeneen opettajan kanssa. On hienoa, että useimmat ratsastuksen harrastajat opettelevat ratsastuksen aakkoset ratsastuskouluissa ammattilaisten valvonnassa. Miten sitten kehittyä paremmaksi hevosihmiseksi? Ratsastus on lajina juureva ja perinteikäs. Vanhoista ratsastusoppaista oppii edelleen päteviä ratsastuksen taitoja! Pelkkä käytännössä itsekseen oppiminen tai googlaaminen jättää kuitenkin liikaa tilaa virheille ja väärille tulkinnoille. Vaikka kiire syö aikaa perinpohjaiselta paneutumiselta hevosen sielunmaisemaan, vanha totuus on, että hevostaidot kehittyvät vain hevosten kanssa tekemällä. Akateemista tutkimustietoa hevosesta eläimenä ja sen käyttäytymisestä päivitetään jatkuvasti. Tutkimuksissa korostetaan myös hevosen jatkuvaa oppimista. Kuten ihminen, myös hevonen sopeutuu ympäristöönsä. Se muokkaa käytöstään sen mukaan, mikä on sille milloinkin kannattavaa. Nykytiedon mukaan hevosella ei ole laumassa vain yhtä johtajaa, vaan johtajuus on tilannekohtaista. Vaikka juuri minun hevoseni tuntuu erityiseltä, se on silti samanlainen kuin lajitoverinsa, hevonen. Se on olentona tunteva ja oppiva, mutta lajina ei kuitenkaan ihmisen kaltainen. Opetushevonen on ratsastuskoulussa tärkeä työntekijä, maineen luoja ja asiakasmagneetti. Hevonen on harrastajaa varten, ammattilainen sekä hevosta että harrastajaa varten. Pitäkäämme siis hevosesta hyvää huolta! Salla Varenti Master-ratsastuksenopettaja, este- ja kouluratsastaja, ammattivalmentaja, nuorten hevosten kouluttaja, hevostalousagrologi, lisäksi mm. kaksi erikoisammattitutkintoa, talliyrittäjä Aulangon Ratsastuskoululla sekä SRL:n hallituksen jäsen. • Elävää Saccharomyces cerevisiae -hiivaa ja patentoitua Zoolac®-maitohappobakteerikantaa sisältävä täydennysrehuseos. • Edistää ruoansulatusta ja tasapainottaa umpipaksusuolen pH-arvoa. • Tukee hyvien mikrobien kasvua ja suoliston luontaista vastustuskykyä. • Suositellaan ruokinnanmuutosten, erilaisten stressitilanteiden ja ruoansulatuskanavan häiriöiden aikana. • Ei sisällä täyteaineita! RACING HepoLac Suoliston hyvinvointiiin 9 kg • Patentoitu Progut®-suolistoparanne tukee suoliston mikrobitasapainoa. • Thermostabiloitu Acidophilus Lactobacillus -maitohappobakteerikanta nimeltä Zoolac® edistää suoliston luontaista vastustuskykyä. . • Pellavansiemen edistää karvan kiiltoa ja hyvää kuntoa. • Melassi, sinimailasjauho ja porkkanahiutale takaavat maittavuuden. RACING Lifeguard Enemmän vastustuskykyä 6 kg • • • • • Varsan ja imettävän tamman vastustuskyvyn tukemiseen. Sisältää Progut®-suolistoparannetta. Käyttö aloitetaan tammalla 3 vko ennen varsan syntymää. Tukee varsan kasvua ja kehitystä. Edistää tamman palautumista varsomisesta. Kehitys. Menestys. Hyvinvointi. Hankkijan myymälöistä ja hyvin varustetuista alan 1liikkeistä. HIPPOS • 2021 61racing.fi

LÄ EL K ÄK ÄIN YN Ä Ä RI ST N Ä Tuki- ja liikuntaelinvaivojen ennaltaehkäisy Kira Kanerva ELL, Nina Pirinen ELL, hevossairauksien erikoiseläinlääkäri Yleisimmät syyt hevosten sairaslo- mille ja treenitauoille ovat ontumat ja muut tuki- ja liikuntaelinten sairaudet. Vaikka vaurioiden syntymekanismit voivat olla vaihtelevia, muun muassa rasitus- tai traumaperäisiä, voidaan hevosen hyvinvoinnista huolehtimalla pyrkiä ennaltaehkäisemään niiden syntyä. Kaikkia ongelmia ja onnettomuuksia ei pystytä estämään, mutta monesti kuulee ihmisten sanovan, kunpa olisin ymmärtänyt reagoida heti ensimmäisiin oireisiin tai ottanut asian puheeksi kengittäjän kanssa heti hevosen liikkumistyylin muututtua poikkeavaksi. Usein ymmärrämme vasta jälkikäteen, että olisimme voineet ennakoida tulevaa ja mahdollisesti ehkäistä sairaslomapäiviä oikealla toiminnalla. Eri ammattiryhmät katsovat hevosta omasta näkövinkkelistään. Paraskaan ammattilainen ei hallitse kattavasti koko hevosalaa, joten näkemysten ja osaamisen jakaminen voi tuoda merkittävää hyötyä hevosen nykytilan arviointiin ja oikeanlaisen valmennusohjelman suunnitteluun. Menestyvän ratsukon taustalta löytyy usein osaava joukko eri hevosalan ammattilaisia. Kilpahevosen elämään kuu62 HIPPOS 1 • 2021 luvat tietyin väliajoin tehtävät terveystarkastukset, joiden tavoitteena on ennaltaehkäistä ongelmia ja varmistaa hevosen hyvä terveydellinen tila kisakauden läpi. Terveystarkastus Eläinlääkärin tekemän terveystarkastuksen tavoitteena on kartoittaa hevosen nykyinen terveydentila sekä sitä mahdollisesti uhkaavat tekijät. Perusteelliseen tuki- ja liikuntaelimistön terveystarkastukseen kuuluu hevosen arvioiminen seisten ja liikkeessä. Seisovan hevosen arvioinnissa kiinnitetään huomiota lihaksiston, rangan, jalkojen ja kavioiden symmetriaan sekä tasapainoon. Liiallisesta treenistä johtuvan rasitustilan ensioireet saattavat näkyä esimerkiksi hevosen tavassa seistä jakaen painon epätasaisesti jalkojen kesken. Tuki- ja liikuntaelimelliseen vaivaan tai vääräntyyppiseen treeniin viittaavaa epäsymmetriaa voidaan nähdä esimerkiksi etu- ja takaosan lihaksiston eriparisuutena. Tarkempi käsitys lihaksiston, rangan ja jalkojen kunnosta saadaan käsin tehtävän tunnustelun eli palpaation avulla. Palpaatiolla pyritään löytämään mahdolliset lievätkin lämpötilaerot, tur- Kunpa olisin ymmärtänyt reagoida heti ensimmäisiin oireisiin. votukset, arkuudet tai muut poikkeavuudet. Lihaksiston käyttöä sekä rangan ja nivelten liikkuvuutta voidaan testata myös käsin manipuloiden. Tämän avulla voidaan havaita esimerkiksi toisen etujalan vuohisen jäykempi taipuminen ja selän kipua tuottava sekä rajoittunut ojentaminen. Tuki- ja liikuntaelimistön terveydentilan arvioinnissa tärkein osa-alue on arvioida hevonen liikkeessä ja erityisesti sii-

Liikkumisen tarkkailussa arvioidaan mahdollisia toispuoleisuuksia, liikkeen epäpuhtauksia tai ylipäänsä muutoksia hevosen liikkumistavassa. tai ylipäänsä muutoksia hevosen liikkumistavassa. Mikäli eläinlääkäri tuntee ratsun jo pidemmältä ajalta, hän pystyy arvioimaan pienempiäkin muutoksia liikkumistavassa. Tällöin pystytään puuttumaan ongelmiin jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Jalkojen taivutuskokeita voidaan käyttää myös apuna nivelten kunnon arvioinnissa. Tutkimuksen perusteella arvioidaan, onko tarvetta lääkinnälliselle tai muun tyyppiselle hoidolle tai muutokseen kengityksessä tai treenissä. Lääkkeellinen ennaltaehkäisy Eläinlääkäri Kira Kanerva on myös GP-tason kouluratsastaja. nä työssä, jota sen tulisi tehdä mahdollisimman hyvin. Tässä apuna voidaan käyttää videoituja kisa- tai treenisuoritteita. Usein liikkumisen arviointi taluttaen ja juoksuttaen on hyödyllistä. Tällöin voidaan arvioida mahdollisia toispuoleisuuksia, liikkeen epäpuhtauksia Hyaluronihappo on tärkeä normaalille nivelen toiminnalle ja sitä on runsaasti nivelnesteessä sekä nivelrustossa. Hyaluronihappo suojaa niveltä ja nivelrustoa, se voitelee niveltä ja vähentää sen tulehdusta muun muassa välittäjäaineiden kautta. Sairaassa nivelessä hyaluronihappopitoisuus on matalampi, jolloin nivelen voitelu on vähäisempää ja nivelrusto jää suojaamattomammaksi. Tällöin jo olemassa olevan tulehduksen lisäksi nivel on alttiimpi vaurioille. Niveltulehdusten hoidossa hyaluronihappoa injisoidaan suoraan niveleen. Ennaltaehkäisevästi hyaluronihappoa voidaan käyttää myös suonensisäisesti, tyypillisesti kahdesti viikoin välein. Vaikka tieteellinen näyttö suonensisäisesti käytetylle hyaluronihapolle on vielä vähäistä, hoito on mahdollisesti pidentänyt treeniaikaa ennen varsinaisen nivellääkityksen tarvetta. Pentosaanipolysulfaatti (esim. Cartrophen) parantaa nivelen aineenvaihduntaa, edistää verenkiertoa, vähentää nivelvauriossa rustoa hajottavien entsyymien toimintaa sekä lievittää kipua. Tutkimuksissa sen on todettu vähentävän jonkin verran nivelrikkohevosten oireita. Pentosaanipolysulfaattia käytetään lihaksensisäisesti pistettävinä kuureina, tyypillisesti kerran viikossa 3–4 viikon ajan. Glykosaminoglykaanipolysulfaatti, PSGAG, (esim. Adequan) toimii pentosaanipolysulfaatin tavoin ja sitä käytetään lihaksensisäisesti pistettävinä kuureina, tyypillisesti neljän päivän välein yhteensä seitsemän pistoksen sarjana. HIPPOS 1 • 2021 63

Lihaksiston käyttöä sekä rangan ja nivelten liikkuvuutta voidaan testata myös käsin manipuloiden. Tulehduskipulääkkeitä käytetään ajoittain myös ennaltaehkäisevässä tarkoituksessa, mutta niiden kanssa tulee muistaa hevosen ruoansulatuskanavan ja munuaisten herkkyys haittavaikutuksille. Turvallisempi tapa voisi olla käyttää topikaalisia tulehduskipulääkegeelejä tai -linimenttejä, mikäli mahdollista. Bisfosfonaatteja (esim. Tildren, Osphos) käytetään ensisijaisesti sairauden hoidossa, mutta pitkien varoaikojensa vuoksi niitä pyritään käyttämään muulloin kuin kisakaudella. Muut keinot Ravintolisät Ravintolisiä käytetään tukemaan hevosten nivelten hyvinvointia ja ennaltaehkäisemään tai hidastamaan jo syntyneiden muutosten etenemistä. Tyypillisimmin nivelravinteet sisältävät glukosamiinia, kondroitiinisulfaattia sekä hyaluronihappoa, mutta mukana voi olla myös MSM:ää, vitamiineja ja mineraaleja. Glukosamiini, kondroitiinisulfaatti ja hyaluronihappo vähentävät nivelen tulehdusvastetta muun muassa eri välittäjäaineiden kautta. Glukosamiini voi myös mahdollisesti toimia nivelenruston glukosamiiniglykaanien rakennusaineena ja hyaluronihappo taas lisätä nivelten voitelevuutta. Ravintolisissä näiden komponenttien imeytymiseen vaikuttavat useat eri tekijät, kuten molekyylikoko ja niiden pitoisuus valmisteessa. Sopivaa valmistetta etsiessä olisikin hyvä kiinnittää huomiota sen sisältöön ja aineiden pitoisuuksiin, yhdistelmänä glukosamiini ja kondroitiinisulfaatti on hyöty hyvä. 64 HIPPOS 1 • 2021 vät liikkeestä hallittua ja koordinoitua. Keskivartalon lihaksia voidaan vahvistaa ratsastuksen, juoksutuksen ja muun maasta käsin tapahtuvan treenin lisäksi mm. porkkanajumpalla sekä muilla harjoitteilla, joilla aktivoidaan keskivartalon lihasten käyttöä. Apua lihasten hallintaan ja vahvistamiseen voidaan saada myös fysioterapeuttisista harjoitteista, jotka kohdennetaan ongelma-alueelle. Akupunktiolla, hieronnalla ja muilla lihasmanipulaatiokäsittelyillä voidaan auttaa lihasten palautumisessa, rentouttaa ja venyttää lihasta sekä hoitaa kipua tuottavia ongelmakohtia lihaksistossa. Kylmähoitoja käytetään rasituksen jälkeisenä hoitona poistamaan kipua ja tulehdusta. Lämpöhoitoja käytetään tyypillisesti ennen rasitusta suoritukseen valmistelevana hoitona sekä myös palauttavana ja aineenvaihduntaa stimuloivana hoitona. Markkinoille on viime vuosien aikana tullut paljon erilaisia magneetti- tai sähkökenttään perustuvia hoitomuotoja, mutta niiden tieteellinen näyttö on vielä vähäistä. Nina Pirinen ja Vilho, jolta sujuvat koulukiemurat sekä maasto- ja rataesteet. Vaikka tieteellinen näyttö elävillä hevosilla ravintolisistä on vielä vähäistä, voi ravinteista olla hyötyä erityisesti ennaltaehkäisevässä tarkoituksessa. Lihashuolto Lihakset tukevat niveliä yhdessä ligamenttien kanssa. Vahvat lihakset tukevat niveliä paremmin ja ennaltaehkäisevät vaurioiden syntyä. Monipuolinen harjoittelu, huolellinen verryttely ja venyttely ovat tärkeitä lihasten optimaalista toimintaa tukevia ja vahvistavia tekijöitä. Lihaskunnon ylläpitämisen lisäksi lihasten hallinnalla on merkitystä. Heikot keskivartalon lihakset voivat altistaa tuki- ja liikuntaelimistön vaurioille, kun tukea liikkumiseen ei tule keskivartalosta. Hyvät keskivartalon lihakset teke- Hevosen hyvinvoinnin kannalta ylipaino on merkittävä riskitekijä. Lisääntynyt paino ja heikentynyt lihaskunto tuovat nivelille ja jänteille lisäkuormitusta, mikä voi altistaa vaurioille. Hevosen laihduttaminen onkin ensisijaisen tärkeää. Tarvittaessa siinä voidaan käyttää apuna lääkitystä, jos ruokinnan ja liikunnan muutoksilla ei saada toivottua tulosta. Oikean vuolun ja kengityksen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Hyvällä kengityksellä voidaan vähentää niveliin kohdistuvaa rasitusta. Myös ratsastuspohjilla on suora vaikutus hevosen tukija liikuntaelimistön hyvinvointiin. Mikäli hevosta joudutaan treenaamaan hetkellisesti huonommalla alustalla, tulee se ottaa huomioon keventämällä treenin intensiteettiä ja huolehtimalla riittävästä palautumisesta. Yksi tärkeimmistä tekijöistä vammojen ennaltaehkäisyssä on luoda yksilöllinen treeniohjelma, jossa otetaan huomioon hevosen fyysiset ominaisuudet ja ympäristön tekijät. On tärkeää tuntea hevonen hyvin, jotta osaa tarvittaessa havaita ja puuttua mahdollisiin poikkeamiin jo pienimmästäkin muutoksesta. ● Kirjoittajat työskentelevät Hyvinkään Hevossairaalassa

Hyvälle hevoselle on kysyntää Tuonti, kasvatus ja ammattimainen ratsutus myötätuulessa. Suomen Hippos, Neena Kuukasjärvi Leena Kahisaari. Suomessa kasvatetaan intohimol- la ja osaamisella ratsuja ja poneja. Suurille hevoskasvatusmaille hävitään määrässä, muttei laadussa. Ratsuttaja on avainhenkilö suomalaishevosen matkalla varsasta kisakentille. Hevosala on hoitanut poikkeusaikana turvallisuusnäkökohdat mallikkaasti. Hevosen kanssa on voinut urheilla, ulkoilla ja harrastaa rajoituksista huolimatta. Näinpä esimerkiksi ratsastuskouluyrittäjille viime vuosi on ollut varsin hyvä. Kun ratsastuskoulupalveluiden kysyntä kasvaa, tarvitaan lisää opetushevosia, ja moni on toteuttanut myös haaveensa omasta hevosesta. Hyvä hevonen on viime vuoden mittaan noussutkin arvoon arvaamattomaan, ja tosiostajallekin on ollut tarjolla usein ei oota. Laajamittainen hevoskuume on näkynyt myös tuontiluvuissa. – Erilaisia harraste- ja kilpahevosia on tuotu maahan runsaasti sekä yksityisten että ratsastuskoulujen käyttöön. Vuonna 2020 ilmoitettiin rekisteröitäväksi tai tietokantaan noin 1650 ratsuhevosta ja ponia ulkomailta. Eniten hevosia tuotiin Hollannista, Virosta ja Saksasta, kertoo jalostusjohtaja Minna Mäenpää Suomen Hippoksesta. Myös kotimainen kasvatus voi lukujen valossa hyvin. Vuoden 2020 astutustilastot yllättivät positiivisesti. Astutusmäärät ovat jopa nousseet lämminveriratsujen ja ponien kohdalla. – Näin nähtiin, että suomalainen kasvattaja uskoo tekemiseensä ja luottaa tulevaisuuteen! Mäenpää iloitsee. Kotimainen – aina hyvä valinta Viime kaudella ratsuista käytettiin yhteensä 27 kotimaassa astuvaa ja 81 tuontispermaoritta. Kauden suosituin oli Flo- Näyttelyistä ja jalostusarvostelutilaisuuksista saatu tieto on arvokasta niin kasvattajille kuin hevosen omistajille. Suomen Hippoksen jalostusassistentti Sanna Uotila ja welsh B-sektion ori Springhill Rhion 17 RP. Ratsuttaja on avainhenkilö hevosen matkalla kasvattajalta kilpakentille. rentinus V, jolla astutettiin kaikkiaan 66 tammaa. FWB-oreista suosituin oli puolestaan Duendecillo P, jolla oli 12 tammaa. Shetlanninponeissa 82 oriilla astutettiin yli 300 tammaa, suosituin oli Bäckens Helgon 14 tammalla. Seuraavaksi eniten panostivat islanninhevoskasvattajat: käytössä oli 23 oritta. Tammoja astutettiin lähes sata, joista Freir frá Kaakkola sai kymmenen. – Suomessa kasvatettu hevonen on aina hyvä ja turvallinen vaihtoehto jo siksikin, että kaikki hevosen taustatiedot ovat helposti selvitettävissä. Toisaalta esimerkiksi osaavien suomenhevosratsujen kohdalla nähdään, että tarjontaa ei välttämättä ole yhtä paljon kuin kysyntää, Mäenpää puntaroi. Vaikka kotimainen ratsukasvatus on mahtavassa myötätuulessa, akuuttiin hevostarpeeseen sillä ei vielä vastata. Kasvatustyö ei ole hätäisen hommaa, sillä varsasuunnitelmasta valmiiksi hevoseksi vierähtää vuosia. Käyttöhevosten kysyntään Mäenpäällä ja Suomen Hippoksella on kuitenkin tarjolla toimiva resepti. – Ratsuttaja on avainhenkilö hevosen matkalla kasvattajalta kilpakentille. Koulutettu hevonen on helppo myydä ja turvallinen ostaa, ja ammattilaisen käsissä aloitettu treeni varmistaa osaltaan hevoselle myös terveitä käyttövuosia. Suomen Hippos halusi osaltaan kiinnittää huomion ratsuttajien työhön jakamalla Ratsastajainliiton 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi stipendit ansioituneille ratsuttajille Siiri Kyrölle ja Susanna Rautaselle. ● Suomen Hippos ry on yli 130 hevosalan toimijan yhteinen keskusjärjestö, jonka tehtävänä on suomalaisen hevoskasvatuksen sekä raviurheilun ohjaus ja koordinointi sekä mm. hevosrekisterin ylläpito. Lisätietoa: hippos.fi HIPPOS 1 • 2021 65

IN TA RU O K PPID – Mikä se on ja miten sitä hoidetaan? PPID on nykyään hyvin tunnettu sairaus hevosilla. Aiemmin se tunnettiin Cushingin tautina. PPID vaatii sekä lääkitystä että muutoksia hevosen hoidossa, koska se voi johtaa muihin sairauksiin. Asianmukaisella hoidolla ja ruokinnalla sairaus voidaan tukahduttaa, hidastaa sen etenemistä ja parantaa hevosen oireita ja elämänlaatua. Christina Kryder, Cand. Agro, St. Hippolyt Nordic A/S Elena Autio ja Riija Hasanen A ivolisäkkeen keskilohkon toimintahäiriö (PPID) on tunnettu sairaus etenkin vanhemmilla hevosilla ja poneilla, mutta se ei enää rajoitu vain vanhempiin hevosiin, koska myös nuoret hevoset voivat sairastua siihen. Hevosilla, joilla on PPID, on kohonnut plasman adrenokortikotrooppisen hormonin (ACTH) pitoisuus, jota tuotetaan aivoissa. Kirjallisuuden mukaan ACTH:n normaaliarvot eivät saa ylittää 29 pg/ml marras–heinäkuun välisenä aikana ja 47 pg/ml elo–lokakuun välisenä aikana [Rendle, 2015]. ACTH:n kohonnut pitoisuus on melkein aina peräisin aivolisäkkeen hyvänlaatuisesta kasvaimesta, joka aiheuttaa lisääntynyttä hormonituotantoa. Normaaleissa olosuhteissa kohonnut plasman ACTH-pitoisuus stimuloi lisämunuaisia ​​tuottamaan kortisolia, minkä jälkeen kortisoli säätää alaspäin ACTHtuotantoa. Mutta PPID-hevosilla tämä säätely ei toimi, ja ACTH:n tuotanto lisääntyy. Tämä ACTH:n kohoaminen vaikuttaa hevosen kehoon monin tavoin, ja kun tauti etenee ja ACTH-arvot kasvavat, oireet tulevat selvemmin havaittaviksi. PPID:tä kuvataan hypotalamuksen neurodegeneratiiviseksi sairaudeksi, joka johtaa vähentyneeseen dopamiinin tuotantoon. Tämän uskotaan johtuvan 66 HIPPOS 1 • 2021 osittain oksidatiivisen stressin aiheuttamasta vahingosta aivojen kyseisessä osassa [Spelta, 2015]. saa lopulta kaviokuumeen, joka voi toistua. Usein tämä kivulias tila johtaa hevosen lopettamiseen. Oireet Lääkitys PPID:n klassisia oireita ovat lihasmassan ja lihastonuksen menetys, liiallinen karvankasvu, puuttuva tai viivästynyt karvanvaihto sekä laihtuminen, epänormaalit rasvakertymät ja toistuvat infektiot. Lisäksi hevosilla voi esiintyä notkoselkäisyyttä, vatsalihasten voiman heikkenemistä, mikä havaitaan vatsalinjan laskeutumisena, sekä lisääntynyttä ruokahalua ilman painonnousua. PPID:n varhaisia merkkejä voivat olla lisääntynyt veden juominen ja virtsaaminen, mikä voi liittyä insuliiniresistenssin kehittymiseen. Kaikilla PPID:n alkuvaiheessa olevilla hevosilla ei välttämättä ole ongelmia karvan vaihtumisessa tai sen laadussa. Osalla hevosista voi olla vain lieviä oireita, kuten lisääntynyttä alttiutta taudeille ja infektioille heikentyneen vastustuskyvyn takia, mikä näkyy usein hengitystieinfektioina, ihoinfektioina, kaviopaiseina, suun haavoina tai vetäytyneinä ikeninä ja heikentyneenä haavojen paranemisena. Hevosen temperamentti ja mieliala voivat muuttua ja se voi masentua, ja usein se on muita hevosia alttiimpi loistartunnoille. Suuri osa PPID-hevosista PPID:tä sairastaville hevosille on olemassa lääkitys, joka auttaa alentamaan ACTH:ta. Lääkityksen seurauksena monet ihmiset kokevat, että hevosen oireet vähenevät tai häviävät kokonaan ja hevosten vanha persoonallisuus palaa. Joillakin hevosilla voi esiintyä lääkityksestä kielteisiä sivuvaikutuksia, kuten ruokahaluttomuutta, masennusta ja uneliaisuutta. Lääke voi vähentää tai lopettaa maidontuotannon imettävillä tammoilla. Näistä haittavaikutuksista on keskusteltava eläinlääkärin kanssa ennen hoidon aloittamista, jotta annosta voidaan tarvittaessa muuttaa niiden välttämiseksi. Ruokahalun puute PPID:tä sairastavien hevosten ruokahalu voi vaihdella, mutta usein ruokahalu katoaa kokonaan, kun lääkitys aloitetaan. Omistaja voi joutua kokeilemaan eri rehutyyppejä ja tuotemerkkejä löytääkseen maittavan rehun, josta hevonen pitää ja jota se suostuu edelleen syömään. Syöminen loppuu usein, jos lääke annetaan rehun, herkkujen tai muiden lisäravinteiden seassa. Hyvin pienestä an-

Ruokintasuunnittelukäynnillä otettu kuva 12-vuotiaasta, normaalilta vaikuttavasta shetlanninponista 2019 (pikkukuva). Sama poni vuotta myöhemmin, kun epäilyt PPID:stä heräsivät. Poni oli jouduttu klippaamaan jo elokuussa. Verikoe vahvisti PPID-epäilyn. Ruokinnalla ja hoidolla on suuri merkitys hevosen elämänlaadun parantamisessa. noksesta huolimatta monet hevoset kieltäytyvät syömästä rehua, kun siihen lisätään lääkettä. Tämä voi lopulta pilata hevosen ruokahalun kokonaan, jolloin se lakkaa syömästä väkirehujaan, herkkujaan tai mitä tahansa, mitä se rakasti ennen lääkityksen aloittamista. Hevosen syömisen lopettamisen tai ruokahalun menettämisen estämiseksi voi olla välttämätöntä ”pakkosyöttää” lääke samalla tavalla kuin lois- ja matolääkkeet. Tämä voi estää hevosta yhdistämästä ruokaa lääkkeeseen. Usein ruokahalua voidaan säätää myös keskustelemalla eläinlääkärin kanssa lääkkeen oikeasta annostuksesta. Hoidon ja ruokinnan muutos Asianmukaisella ruokinnalla ja hoidolla on suuri merkitys PPID:tä sairastavilla hevosilla, ja se voi olla ratkaiseva tekijä hevosen elämänlaadun parantamisessa ja taudin kehittymisen hidastamisessa. Muutostarpeet voivat koskea kaikkea pitoympäristöstä, laitumesta ja pelloista, karkearehusta, väkirehuista ja ravintolisistä sekä päivittäisestä lääkkeen antamisesta lähtien. Koska PPID-hevoset kärsivät usein myös insuliiniresistenssistä, on ruokinnassa tärkeää keskittyä sokerin ja tärkkelyksen saannin vähentämiseen poistamatta niitä kuitenkaan kokonaan, koska tietyt sokerit ovat välttämättömiä hevosen keholle, aivoille, hermostolle ja lihaksille. Insuliiniresistenssi voi lisätä tulehdusta kehossa, mikä lisää antioksidanttien tarvetta. Antioksidanttien, kuten E- ja C-vitamiinien sekä seleenin tarve on korkea kudosten hajoamisen hidastamiseksi vapaiden radikaalien vaikutuksesta. HIPPOS 1 • 2021 67

Pitkälle edennyt 16-v. suomenhevosella. Karvapeite on poikkeava ja huomattavan pitkä, hevonen on menettänyt lihasmassaa. Lisäksi hevosilla, joilla on PPID, voi olla vaikeuksia ylläpitää painoa sekä ylläpitää ja rakentaa lihaksia kehon tilan lisätessä lihasten hajoamista. Siksi kuidut ja helposti sulava proteiini tulisi asettaa etusijalle ruokavaliossa. Kuiva- tai säilöheinän lisäksi ruokinnassa voidaan käyttää muita kuitupitoisia rehuja, kuten heinäpellettejä tai erilaisia juurikaskuituja. Proteiinilähteellä on oltava hyvä aminohappoprofiili, ja se voi olla peräisin esim. perunaproteiinista, hydrotermisesti käsitellystä soijasta, herneproteiinista tai spirulina-levästä [Nawrocka, 2017]. Kivennäisaineet Magnesiumilla, sinkillä ja kromilla on osoitettu positiivinen vaikutus verensokeriin sekä ihmisillä että eläimillä. Magnesium on välttämätön sekä glukoosin optimaaliselle hyödyntämiselle että insuliinin signaloinnille. Jos solujen magnesiumpitoisuudessa tapahtuu muutoksia, esimerkiksi magnesiumin puutteeseen liittyen, tämä voi edistää insuliiniresistenssin kehittymistä [Rodríguez-Morán, 2003]. Sinkin tiedetään olevan tärkeä hivenaine ja satojen entsyymien komponentti, ja se osallistuu insuliinin synteesiin, varastointiin ja vapautumiseen. Sinkin puute näkyy usein insuliiniresistenssissä, mikä voi laukaista muita ongelmia, kuten haavojen huonon paranemisen ja iho-ongelmia [Norouzi, 2018]. Urheiluhevosilla tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että kromia sisältävä lisärehu parantaa insuliinin toimintaa, glukoositoleranssia, insuliiniherkkyyttä sekä lisää glukoosin ottoa soluihin. Ei kuitenkaan tiedetä, koskeeko tämä myös 68 HIPPOS 1 • 2021 PPID:stä johtuvaa liiallista karvankasvua takajaloissa. muita kuin urheiluhevosia [Pagan, 1995]. Kromia löytyy luonnollisesti esimerkiksi panimohiivasta ja sarviapilansiemenistä. Ihmistutkimuksissa lisääntynyt raudan saanti joko lisäravinteiden tai runsaasti rautaa sisältävän ruokavalion muodossa on pahentanut insuliiniresistenssiä. Tätä ei ole vielä osoitettu hevosilla tehdyissä tutkimuksissa, mutta on suositeltavaa olla käyttämättä rautalisärehuja hevosille, joilla on PPID. PPID-hevosilla voi olla vaikeuksia ylläpitää painoa. Yrtit ja siemenet Munkinpippurilla ts. Vitex agnus-castuksella on useissa tutkimuksissa osoitettu olevan estävä vaikutus mm. maidon erittymistä stimuloivan prolaktiinihormonin eritykseen [Sliutz, 1993; Jarry, 1994], minkä vuoksi sitä olisi mielenkiintoista tarkastella hevosilla, joilla on PPID. Osalla PPID:tä sairastavista tammoista aivolisäkkeen etulohkosta erittyvän prolaktiinin tuotannon on todettu olevan suurentunutta. Vuonna 2000 julkaistiin tutkimus kymmenestä PPID-hevosesta, jotka saivat lisäravinteena munkinpippuria. Munkinpippurilla on myös morfiinimainen vaikutus aivoihin, joten kipua lieventävä vaikutus on mahdollinen. Tutkimuksessa havaittiin, että munkinpippurin saamisella oli taudin alkuvaiheessa hyvä vaikutus hevosiin. Oireet vähenivät, mutta ACTH-arvo ei laskenut [Kellon, 2000]. Tätä ei kuitenkaan voitu vahvistaa myöhemmässä tutkimuksessa hevosilla, joilla PPID oli edennyt pitemmälle. Tässä tutkimuksessa munkinpippuria verrattiin lääkitykseen. Ainoastaan ​​lääkitys auttoi, ja vain yhdellä hevosella 12:sta munkinpippurilla oli vaikutusta [Beech, 2002]. Siksi munkin- pippurin syöttämisen ei voida olettaa alentavan ACTH:ta tai parantavan hevosta, mutta hevosilla, joilla PPID havaitaan varhaisvaiheessa, sitä suositellaan edistämään elämänlaatua ja mahdollisesti hidastamaan oireiden etenemistä. Tämän lisäksi hevosilla voidaan käyttää harkittua sekoitusta verensokeria säätelevistä ja puhdistavista yrteistä. Verensokerin ja insuliinipitoisuuden säätämiseksi suositellaan esimerkiksi sarviapilansiemeniä, mustikanlehtiä, valkosipulia ja kanelia. Myös omega-3-rasvahapot auttavat kehoa säätelemään insuliinitasoja. Pellavansiemen- tai chia-siementen käyttäminen lisää hevosen ruokavalion omega-3-pitoisuutta. Maksa- ja sappiteiden puhdistamiseen suositellaan fenkolia, maarianohdaketta, kurkumaa ja korianteria. [Marycz, 2013] ●

HYGIENIAAN JA HYVINVOINTIIN! 5 KG VIRKON™ S PESU- JA DESINFIOINTIAINE 2,5 KG 50X5 G TAB 199,- 115,- 3550 (39,80 €/KG) (46,00 €/KG) (142,00 €/KG) Patentoitu, biologisesti hajoava desinfiointiaine, joka tehoaa viruksiin, mykoplasmoihin, bakteereihin, sieniin ja itiöihin. Sopii käytettäväksi mm. eläinsuojissa pintojen ja ilman, saappaiden sekä ruoka- ja juomavälineiden desinfiointiin. Virkon™ S -tabletit liukenevat helposti ja sopivat erinomaisesti käytettäviksi pienten pintojen desinfiointiin. Riittoisat Virkon™ S -jauheet saatavilla 2,5 kg, 5 kg ja 10 kg pakkauksissa. VAIN HANKKIJALTA! AGROSAN DRY OUT KUIVADESINFIOINTIAINE 25 KG 39,- Hae yhteishaussa tai jatkuvassa haussa! (1,56 €/KG) Vähentää tavallisimpien bakteerien ja sienien määrää kuivattamalla niiden ympäristöä. Tuotteen säilöntäaineet varmistavat, etteivät bakteerit ja sienet vapaudu, vaikka kosteusprosentti kasvaisi uudelleen. 2,5 KG 55,- HELOSAN VOIDE 1 KG 26,- 300 G 890 (22,00 €/KG) (26,00 €/KG) (29,67 €/KG) Miedosti antiseptinen, perinteinen ihovoide, joka sopii käytettäväksi niin ihmisille kuin eläimillekin. Sopii naarmuihin ja nirhaumiin sekä kuivan ja ärtyneen ihon hoitoon. Saatavilla useita eri kokoja. TUOTTEET SAATAVILLA MYYMÄLÄSTÄ JA VERKKOKAUPASTA hankkija.fi HIPPOS 1 • 2021 69

SRL:n kunniajäsen SRL:n syyskokous kutsui kangasalalaisen Jukka-Pekka Leskisen Suomen Ratsastajainliiton kunniajäseneksi kunnioituksena mittavasta elämäntyöstä ratsastuksen hyväksi. Sonja Danielsson, Percival ja JP Leskinen Wääksyn Ratsastuskeskuksen maneesissa. JP Leskinen Rakkaudesta lajiin E Sonja Holma nsimmäisen kosketuksen hevosiin Jukka-Pekka ”JP” Leskinen sai pienenä poikana Kotkan Sibeliuspuistossa, kun hän sai pidellä posket ylpeydestä hehkuen työhevosen ohjaksia. Sittemmin hevoset vetivät nuorukaista puoleensa niin vahvasti, että hän polki pyörällä 20 kilometrin matkan kotoaan ratsastuskoululle ja hoiti 12 hevosen tallin, jotta sai siitä hyvästä yhden ratsastustunnin. Hevosten vetovoimaan liittyi Tuusulan Ratsastajien tallilla myös romantiikka. JP:n katse kiinnittyi nuoreen ratsastuksenopettaja Harriet ”Haie” Rydmaniin. Yhteen päädyttyään pariskunta tutkiskeli karttaa havaiten, ettei Lahdentien suunnalla ollut vielä ratsastuskoulua. Oma paikka nousi Keravalle vuonna 1973. 70 HIPPOS 1 • 2021 Kilpalajeista JP:tä kiehtoi vahvimmin kenttäratsastus, jossa hän saavutti SMmitalin kaikissa väreissä, voitti PM-joukkuekultaa ja menestyi myös kansainvälisillä radoilla. – Kun sain Alistair Mac Leanin, se näytti mitä kenttäkilpailu voi olla. Muutama sekunti ennen maastoon lähtöä kaikki muu katoaa. On ainutlaatuinen tunne, kun tulee rytmissä ja tasapainossa esteelle, ja kolme askelta ennen tietää, että hyvin tämä sujuu, JP kertoo. Keravan ratsastuskoulun toiminta myytiin 1978, kun perhe muutti JP:n työn perässä yli Atlantin matkassaan myös pienet tyttäret Sonja ja Katja. JP työskenteli MK-tuotteella 17 vuotta. – Perustin Yhdysvaltoihin sikäläisen firman, yksi myyntimenestyksiämme oli muovinen myymäläkori. Asuimme he- vosseudulla, ja takapihan tallissamme oli kaksi omaa hevosta. Kotiinpaluun jälkeen 1983 laitettiin oma pieni talli Järvenpäähän. Kolme vuotta myöhemmin kutsu kävi pitämään Haien kotitilaa Wääksyn kartanoon Kangasalle, minne JP perusti edistyksellisenä yrittäjänä ruukkuvihannestuotannon. Kartano on edelleen kuulu ruukkusalaateistaan ja yrteistään. – En ollut ensimmäinen enkä viimeinenkään vävy, joka taloon naitiin, JP hymyilee. Tietenkin kuvioon kuuluivat myös hevoset. Tilalle nousivat komeat puitteet omalle ratsastuskeskukselle. – Pari vuotta pidimme ratsastuskoulua, mutta minua alkoi ahdistaa, kun en tuntenut ihmispaljoutta pihalla. Nyt täällä on yksityishevosia, ja suurin osa asiakkaista on ollut meillä jo vuosikausia.

On hienoa nähdä, kun ratsastajat kehittyvät ja asiat menevät eteenpäin. JP ja fantastinen "Fantsu". Tyttäret Sonja ja Katja syttyivät myös lajiin, ja kilpailivat hienolla menestyksellä kenttäratsastuksessa jo poni-ikäisistä asti. Rakkaan Haien perhe menetti 28 vuotta sitten rintasyöpään. – Hän oli hieno ihminen, joka säästi meidät muut kaikelta ikävältä parhaansa mukaan, JP sanoo. JP sydän palaa lajille vahvasti. Hänellä oli merkittävä rooli, kun ratsastus nostettiin Suomen suosituimpien lajien joukkoon. Kiinnostus yhteisten asioiden edistämiseen vei hänet seuratasolta komiteoihin ja edelleen liiton hallitukseen saakka, puheenjohtajaksi 2008–2014. – Kun näen ratsastajan tulossa maastosta poniaan taputtaen, onnellisena ja aidosti hetkessä kiinni, tiedän tehneeni oikeita asioita lajin eteen. On hienoa nähdä, kun ratsastajat kehittyvät ja että asiat menevät eteenpäin, JP toteaa. Puheenjohtajan pesti vei hänet myös FEI:n huippupäättäjien pöytiin. – On helppo vilkuttaa puheenjohtajana prinsessan ja muiden kuninkaallisten viereltä, mutta todellisia sankareita lajissamme ovat valmentajat, opettajat ja hevosenhoitajat, jotka tekevät töitä aamus- ta iltaan aika lailla paljon kutsumuspohjalta, JP muistuttaa. Elämä toi matkassaan uuden puolison, Hannan, joka on kouluratsastaja. Tallissa asuu tämän kouluori Rahmannshof´s Farley eli kotoisemmin Fantsu. JP:llä on syytinkioikeus pitää hevosta omassa pienessä tallissaan. Ori hoidetaan itse, ja onpa JP sillä ratsastanutkin, vaikka ei enää aivan viime aikoina. – Tallilla riittää puuhaa, ja talikko pysyy edelleen kädessä, hymyilee JP – sekä arjen että suurempien areenoiden ratsastuksen sankari ja konkari. ● Historiaa ja uusia tuulia Wääksyn Kartanolla Historiallinen Wääksyn Kartano tunnetaan jo 1500-luvun alusta rälssitilana. Se siirtyi kuninkaan kartanoksi, ja 1561 Ruotsin Juhana-herttua lahjoitti sen rakastajattarelleen Kaarina Hannuntyttärelle. Nykyään tilaa pitää Sonja Danielsson. Wääksyn Kartano ja Ratsastuskeskus siirtyivät hänelle kokonaisuudessaan vuonna 2014. Sonja asuu päärakennuksessa puolisonsa Henrikin sekä lastensa Hans Birgerin, 3, ja Kyran, 2, kanssa. Kartanon vanhassa navettarakennuksessa on 44 karsinapaikkaa. Käytössä on kolme kenttää, iso maneesi, juoksutusmaneesi, kävelykone, paljon tarhoja ja avarat maastot. Sonja on kauppatietei- den tohtori ja matematiikan kandidaatti. – Hevosihmisistä sanotaan, että heillä uskonto on kymppi ja matikka nelonen. Minulla se on toisin päin, tai ainakin osaan laskea, miten hyvin tämä ei kannata, Sonja virnistää. Sonja on ollut pitkään yksityisasiakkaana talleilla Saksassa, Ruotsissa ja Suomessa. – Halusin luoda hyvin ja ammattimaisesti toimivan yksityistallin. Meillä kaikille on samat, yhtenäiset säännöt ja jokainen asiakas on yhtä arvokas, olipa kyseessä olympiaratsu tai pullaponi. Meillä asiakas saa toimia hevosensa kanssa kuten haluaa, kunhan ei vaaranna itseään, hevosta tai muita. Hyvän yksityistallin tärkein perusta on laadukas heinä, turvalliset puitteet ja hyvät pohjat, joita hoidetaan ja uusitaan säännöllisesti. Tallissa on myös mm. oma kilparatsu Percival, jolla Sonja on kilpaillut Intermediare-tasolla. – Kilpailin kenttää ja rataesteitä vuoteen 2008 asti, kunnes sain välilevynpullistuman. Kun hyppääminen oli liian iso riski, siirryin kouluratsastukseen, Sonja kertoo. Wääksyn Kartano tekee uuden avauksen kisakentillä ja isännöi yhdessä Kangasalan Ratsastajien kanssa Pohjola Grand Tour -koulusarjan osakilpailun syyskuussa. ● HIPPOS 1 • 2021 71

Mikhail Kizimov: ”Etsin jatkuvasti syitä palkita hevosiani” – Monen ratsastajien ongelma on, että he unohtavat hevosen olemuksen. Hevonen ei tarvitse ihmistä. Ihminen tarvitsee hevosta, sanoo pietarilainen valmentaja Mikhail Kizimov. Hän on venäläisen kouluratsastusdynastian viimeisin lenkki, joka on saanut koulutuksensa isältään, olympiavoittaja Ivan Kizimovilta. Anna-Lena Laurén Oksana Yushko ja Anna-Lena Laurén M ikhail Kizimov ei usko trendeihin. – Ratsastus on taito, joka on ollut olemassa tuhansia vuosia. Tiedämme jo tärkeimmän. Ratsastajan ei pidä häiritä hevosta. Hevosen pitää olla kimmoisa, elastinen ja herkkä. Työ siihen kestää vuosia. Ei ole oikoteitä, eikä mitään uusia menetelmiä, joilla tehtäisiin ihmeitä. Venäläinen valmentaja ja kouluratsastustuomari Mikhail Kizimov, 53, on oppinut hevostaitonsa kuululta isältään Ivan Kizimovilta. Heidän yhteistyönsä jatkui tämän kuolemaan saakka syyskuussa 2019. Ivan Kizimov voitti kultaa Meksikon olympialaisissa vuonna 1968. Hän valmensi 1990-luvulla lukuisia suomalaisia ratsastajia ja teki yhteistyötä myös Kyra Kyrklundin kanssa. Hän myi Kyrklundille ori Edinburgin, jolla Kyra saavutti 72 HIPPOS 1 • 2021 viidennen sijan Barcelonan olympialaissa 1992. Nuorempi Kizimov oppi lapsena ratsastamaan isänsä olympiavoittajahevosella, Ihorilla. Aikuisena hän vietti kaksitoista vuotta valmentajana Yhdysvalloissa Boston Equestrian Centerissä ennen kuin palasi kotikaupunkiinsa Pietariin 2004. Tätä nykyä hän omistaa kaksi kouluhevosta, kahdeksanvuotiaan westfalenori Lancasterin ja kymmenvuotiaan budjonnyruuna Pradon. Hän on kouluttanut ne Prix St Georges -tasolle ja antaa yksityistunteja Puškinossa Pietarin ulkopuolella. Kommunikointia ja elastisuutta Isältään Mikhail oppi sen, että hevosen kanssa on tehtävä työtä koko ajan – ja ennen kaikkea muualla kuin selässä. – Hevonen pitää saada innostumaan tekemään oikein. Sen pitää olla kiinnostunut ja hereillä. Jos hevonen tottuu saamaan palkinnon toimittuaan oikein ar- jen pienissä asioissa, siitä tulee tottelevaisempi ja valppaampi myös kentällä, Kizimov sanoo. Hänen mukaansa monet hevoset eivät ole oppineet kommunikoimaan, koska niiden omistajat ovat keskittyneet vain ratsastukseen. – Näen usein tylsistyneitä hevosia, jotka eivät reagoi ihmiseen. Se johtuu siitä, että niiden kanssa ei ole harjoitettu kommunikaatioita. Hevosen pitää oppia vapaaehtoisesti tekemään kaikkia arjen asioita. Harjoitus alkaa siitä, kun avaat oven karsinaan. Jos hevosen kanssa ei puuhata, se lopettaa itse ihmisen kanssa kommunikoinnin. Se tylsistyy ja jäähtyy. Mikhail työskentelee päivittäin hevosten kanssa sekä karsinassa että maneesissa. Karsinassa hän taivuttaa pehmeästi hevosen niskaa molempiin suuntiin. Maneesissa harjoitus alkaa maasta: sivuliikkeitä, piaffea ja passagea. – Kaikki nämä liikkeet hevonen oppii paljon helpommin ilman ratsastajaa. Maastakäsittely on raskaampaa ihmiselle, mutta helpompaa hevoselle. Jos hevo-

Kizimovilla on lämmin suhde hevosiinsa. Mikhail Kizimov ● Syntynyt 1967 Leningradissa. ● Kouluratsastustuomari, kouluttaja ja ratsuttaja. Toimii Viva-tallissa Tsarskoje Selossa Pietarin ulkopuolella. Opettaa venäjäksi ja englanniksi, antaa tunteja myös etänä. Valmensi ja koulutti Yhdysvalloissa 1992–2004 isänsä kanssa. ● Isä Ivan Kizimov (1928–2019) voitti useita kouluratsastuksen EM-, maailmancup- ja olympiamitaleja vuosina 1964–1974. selle annetaan mahdollisuus oppia uusia liikeitä ilman ratsastajaa, se omaksuu ne paljon nopeammin. Kizimovin mukaan maastakäsittely on tärkeää myös siksi, että ratsastajan pitää oppia, miten hevonen ilmaisee itsensä kasvoillaan ja katseellaan. – Ratsastajan pitää osata kommunikoida hevosen kanssa katseellaan. Lukea sen ilme. Selästä sitä ei näe. Hevosen kanssa pitää kehittää sellainen suhde, että se lukee ajatuksesi. Kizimov on tarkka siitä, että hevosia ei vaadita tekemään liikkeitä, joihin ne eivät fyysisesti pysty. Jos riittävä perusharjoitus puuttuu, hevoset ovat liian jäykkiä. – Ihmisillä on kiire. He haluavat saada liikkeet onnistumaan niin nopeasti kuin mahdollista. Moni ratsastaja yrittää pakottaa hevosta tekemään jotain, johon se ei ole vielä valmis, sen sijaan että harjoittaisi hevosen kimmoisuutta ja elastisuutta. Tulos on vihainen hevonen, joka ei ymmärrä, miksi sitä koko ajan rangaistaan. Palkitse – hevonen muistaa kaiken Maastakäsittelyssä Kizimov käyttää itse tekemäänsä raippaa, joka on huomattavasti jäykempi kuin tavalliset kouluratsastusraipat. Raippa on tehty käsin alusta loppuun, ja kaikki yksityiskohdat ovat ommeltuja. – Raipan pitää olla jäykkä, jotta sitä pystyy käyttämään painamalla, ei lyömällä. Kaupasta ostettavat raipat ovat kaikki kevyitä. Kun sellaista käytetään kevyesti, hevosesta se tuntuu kuin ärsyttävältä kärpäseltä. Jos sellaisella lyödään, hevosta sattuu. Siksi olen kehittänyt oman raippani, jota voi käyttää painamalla. Hevonen reagoi oitis paineeseen ja paineen voimakkuutta voi sopeuttaa. Hevosta ei pidä ärsyttää tai rangaista, vaan sille pitää selittää. Tärkein tekijä hevosen kanssa työskentelyssä on kuitenkin palkitseminen. Palkitsemisen pitää olla jatkuvaa, jokapäiväistä ja ennen kaikkea välitöntä. – Etsin koko ajan syytä palkita hevosiani. Koko ajan! Ne pitää saada kiinHIPPOS 1 • 2021 73

Maastakäsittelyä kahdeksanvuotiaan ori Lancasterin kanssa. Raippa on Kizimovin oma, käsin tehty. Jäykkää raippaa käytetään painamalla, ja paineen voimakkuutta on helppo säätää. nostumaan työn tekemisestä. En ratsasta ilman porkkanaa taskussa. Yritän jatkuvasti löytää myönteisiä tilanteita, palkita hevosta joka ikisestä asiasta, jonka se tekee oikein. Joka ikisestä! Hevonen on kuin tietokone, se muistaa kaiken. Tätä kannattaa käyttää hyväkseen. Kizimov alleviivaa, että palkitsemisen pitää tapahtua välittömästi. Se kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta käytännössä hänen mukaansa suuri osa ratsastajista antaa palautteen hevosilleen liian myöhään. Liialla rankaisemisella saa aikaan hevosen, jolla ei ole motivaatiota. – Hevonen, jota koko ajan rangaistaan, ei tule koskaan olemaan kiinnostunut työn tekemisestä. Sen kiinnostus ihmistä kohtaan katoaa. Eläimen pitää ymmärtää, mitä siltä vaaditaan. Hevonen tottelee aina, jos ratsastaja osaa selittää tehtävän hevoselle ja sillä on siihen fyysiset mahdollisuudet. Hevonen on kuin lapsi. Se tekee tehtävänsä juuri niin kuin sille selitetään. Kun Kizimov sanoo, että hevonen ei tarvitse ihmistä, hän tarkoittaa, että ratsastaja ajattelee liian usein hevosta ihmisenä. Rakkaus hevosta kohtaan on parhaillaan sitä, että näkee asiat hevosen näkökulmasta. – Terve hevonen ei tarvitse jalkasuojia koulu- tai esteratsastukseen. Normaali hevonen varoo itse jalkojaan. Suojista on hyötyä kenttäratsastuksessa, muuten ei. 74 HIPPOS 1 • 2021 En ratsasta ilman porkkanaa taskussa. En itse kengitä hevosiani, koska ne eivät liiku teillä. Hevoselle ei pidä tehdä mitään turhaa. Tarkkana varusteiden kanssa Kizimovin isä oli tunnettu siitä, että hän kiinnitti huomiota jokaiseen yksityiskohtaan hevosen varustuksessa. Kun tallille esimerkiksi tilattiin upouusia satulahuopia koristeellisella logolla, hän leikkasi huovat saksilla satulan mukaisesti. – Varusteiden pitää olla sellaisia, ettei mikään varmasti häiritse hevosta. En esimerkiksi suosittele joustosatulavöitä, jotka puristavat hevosen vatsaa jatkuvasti. Kankikuolaimen ketjun pituus pitää sovittaa hevoselle, ylimääräinen ketju ei saa roikkua ja häiritä sitä. Jokainen pieni osa varusteissa ja sen sopiminen kyseiselle hevoselle pitää tarkistaa. Kuolaimeen Kizimov kiinnittää suurta huomiota. – Kuolaimella voi aiheuttaa eniten kipua hevoselle. Siksi on todella tärkeää, että se on valittu ja sovitettu oikein. Martingaaleja ja erilaisia rintaremmejä Kizimov ei katso hyvällä. – Ratsastaja pukee hevoselle yleensä remmejä kompensoidakseen omia heikkouksiaan. Ei hevosen päätä ole vaikea saada alas, se on sille luontainen asema. Low deep and round -trendi on idioottien keksimä, se ei ole hevoselle luonnollinen tapa kantaa itseään. Hevosen ei pidä liikkua luotiviivan takana. Kizimov painottaa, että hevosen pitää liikkua luonnollisesti. Sen pitää myös liikkua jatkuvasti ja säännöllisesti. – Suuri osa harrastehevosista ovat paksuja ja jäykkiä. Se johtuu siitä, että omistajat ovat keksineet lepopäivän itselleen. Hevonen ei tarvitse yhtäkään lepopäivää, se on kuin hai, joka kuolee, jos se ei liiku. Hevosen pitää liikkua seitsemän päivää viikossa. Jos ratsastaja tarvitsee lepopäivää, se on ratsastajan ongelma. ● Toimittaja Anna-Lena Laurén on Hufvudstadsbladetin ja Dagens Nyheterin Moskovan kirjeenvaihtaja.

KAIKKI HEVOSTEN LIUOSVITAMIINIT –20% KAIKILLE NAHKATUOTTEILLE! EFFAX LEATHER COMBI+ 500 ML 1490 HORSE POWER MSM-LINIMENTTI 1000 ML 1490 EQPRO GASTRO PLUS 700 G -20% 3120 NORM. 18,90 | EFF12293100 (29,80 €/L) NORM. 17,90 | FP413001 NORM. 39,00 | VIF86144 (44,57 €/KG) Nestemäinen nahan puhdistusaine kätevässä spray-pullossa. Puhdistaa, hoitaa sekä estää homehtumista. Tehokas apu nivelille, jänteille ja lihaksille rasituksen jälkeen. Ensin viilentävä, sitten lämmittävä vaikutus. Ruoansulatuskanavan tueksi, hillitsee mahahappoja ja tasapainottaa suoliston toimintaa. Ei täyteaineita. SOLHEDS DERMA 9 LUXURY SHINE&CARE 250/750 ML RACING HEPOLAC 9 KG SUPREME HORSE CARE ARNIKA 1000 ML VIF86152 (3,61 €/KG) NORM. 11,50 | SHC140010 Maittava täydennysrehu tukemaan suoliston toimintaa. Sisältää ProGut®-suolistoparannetta ja thermostabiloitua Acidophilus Lactobacillus -maitohappobakteerikantaa (Zoolac®). Yrttiuute lihasten, nivelten ja jänteiden hoitoon ulkoisesti. Arnika ei ärsytä hevosen ihoa. 1590/2590 NORM. 19,00/32,00 | SOL009250/SOL009 (63,60/34,53 €/L) Suihke karvapeitteen, ihon ja jouhien hoitoon. Kiillon lisäksi kosteuttaa ihoa. Erinomainen klipatuille ja loimitetuille hevosille. Vähentää hilseilyä. 3250 990 TARJOUKSET VOIMASSA28.2.2021 SAAKKA. KAIKKI TUOTTEET SAATAVILLA MYÖS VERKKOKAUPASTA hankkija.fi

#TULEVAISUUDENOSAAJAKSI Hevosalan koulutusta kaustisella yhteishaku 23.2. – 23.3. OPINTOPOLKU.FI Keski-Pohjanmaan ammattiopisto on keskittänyt hevosalan opetuksensa Kaustisen toimipaikkaan, jossa voit suorittaa hevostenhoitajan tutkinnon useassa eri suuntautumisvaihtoehdossa. Yhdistymisen myötä ratsastusopetus siirtyy Perhosta Kaustiselle ja kokonaisuuden myötä muodostuu uusi hevosalan oppimiskeskus, jonka vahvuuksia ovat laadukas koulutustarjonta, aito opiskelijasta välittäminen ja opiskeluturvallisuus. Hevostenhoitajaopinnoissa voit erikoistua ratsutai ravihevosten hoitamiseen, kengittämiseen, valjas- ja nahkatöihin tai hevoskasvatukseen. Hevospalveluohjaajan opinnoissa voit erikoistua hevosharrasteohjaajaksi, ravikouluohjaajaksi, lännenratsastusohjaajaksi, islanninhevosharrasteohjaajaksi tai vikellysohjaajaksi. Perustutkintoon voit yhdistää myös ammattilukio-opintoja. Jatkuvassa haussa voit monipuolisesta valinnaisten opintojen valikoimasta valita itsellesi sopivat opinnot. Voit opiskella esimerkiksi montè-ratsastusta, hevosklinikkaavustamista, karjapaimennusta ja ravikilpailujen C-ajoluvan. Tarjoamme opiskelijoillemme ohjattua käytännön opetusta sekä teoriaopintoja oppilaitoksessa, laadukasta työssäoppimista, joustavia verkossa tapahtuvia opintoja sekä simulaatio-opetusta ravi-, monté- ja ratsastussimulaatiostudiossamme. Huom! Ratsastuksen erikoistumisopinnot tulossa pian hakuun. jatkuva haku www.kpedu.fi #hevosalasydämessä kaustinenkpedu #kpedu Kpedu Kaustinen Keski-Pohjanmaan ammattiopisto www.kpedu.fi hakijapalvelut@kpedu.fi | 040 808 5010 www.kpedu.fi/hevosala, 044 7250 616, info.kaustinen@kpedu.fi @kpedufi

Sosiaalipedagoginen hevostoiminta kaipaa lisää näkyvyyttä Tiina Kuittinen, agrologi AMK ja Outi Virkkula, lehtori, Oulun ammattikorkeakoulu Ulla Leinonen Sosiaalipedagoginen hevostoimin- ta ei ole uusi asia Suomessa. Toimijoita on koulutettu 20 vuotta Kuopion yliopiston ja Ypäjän hevosopiston yhteistyönä. Sittemmin koulutuksen järjestäjiä on tullut lisää. Tiina Kuittisen tekemästä opinnäytetyöstä käy ilmi, että alan toimijoiden tyypillisin ammatillinen tutkinto on sosiaalialan korkeakoulututkinto. Hevosalan tutkintoja toimijoilla oli vähän. Tämä johtunee siitä, että hevosalalle tuli omat perustutkinnot vuoden 2009 tutkintouudistuksessa. Hevosalalta oli hankittu paljon kokemusta joko harrastuksen tai työn kautta. Suurimmalla osalla vastaajista kokemusta oli kertynyt yli 20 vuotta. Sosiaalipedagogista hevostoimintaa toteutetaan monella tavalla. Kyselyyn vastanneilla paikkana oli useimmiten oma talli. Toimintaa tehtiin ryhmä- ja yksilötasolla, ja mukana oli keskimäärin 3–5 hevosta. Sosiaalipedagogisessa asiakastoiminnassa keskityttiin hevosten hoitamiseen, maasta käsin tehtäviin harjoituksiin sekä ratsastukseen. Lisäksi tarjottiin he- vosten talutusta, kärryajelua, hevosten lihashuoltoa, hevosshiatsua, läsnäolo- ja rentoutusharjoituksia, agilitya ja metsämieliratsastusta. Asiakasryhmät ovat pääsääntöisesti lapsia ja nuoria. Ikäihmisille tarjottiin varsin vähän toimintaa. Suurin osa asiakkaista hakeutui hevostoimintaan itse. Merkittävin lähettävä taho oli sosiaali- ja terveysalan kuntayhtymä. Myös lastensuojelun kautta tuli asiakkaita. Kilpailutettuja kuntoutus- ja terapiapalvelusopimuksia käytettiin todella vähän. Tiivistä yhteistyötä kannatettiin Yhteistyötä kuntien ja Suomen Ratsastajainliiton toivottiin enemmän ja säännöllisemmäksi. Tärkeimpänä muotona esitettiin toiminnan tunnettavuuden lisääminen kuntasektorilla ja hevosalalla. Konkreettisia ehdotuksissa esille nousivat etenkin yhteistyö liiton kanssa. Lisäksi toivottiin, että kunnat satsaisivat nykyistä enemmän ennaltaehkäisevään toimintaan lasten ja nuorten kohdalla. Myös pienten yrittäjien asemaa haluttiin tasavertaiseksi kilpailutuksessa isompien toimijoiden kanssa. Ratsastajainliitolta toivottiin, että sosiaalipedagoginen hevostoiminta saisi näkyvyyttä mm. tutkimustulosten, talliesittelyjen ja oman laatumerkin muodossa. Lisäksi toivottiin yhteisiä materiaaleja, kuten valmiita sopimuspohjia, sekä neuvontapalveluja hevostoiminnan tekijöille. Sosiaalipedagogisella hevostoiminnalla nähtiin tärkeä rooli syrjäytymisen ehkäisyssä ja sosiaalisen kuntoutuksen tukemisessa eri puolilla Suomen. Toiminta kohdentuu erityisesti lapsiin ja nuoriin, ja sitä olisi syytä kehittää myös ikäihmisille. ● Oulun ammattikorkeakoulussa tehdyssä opinnäytetyössä selvitettiin sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ja kuntien välistä yhteistyötä Suomessa kyselyn pohjalta. Kysely lähetettiin viime vuonna 150 sosiaalipedagogista hevostoimintaa tarjoavalle toimijalle, vastaajia oli 32 toimijaa. Selvityksessä saatiin tarpeellista tietoa alalla toimivista palveluntarjoajista, toiminnan laadusta ja yhteistyöstä. HIPPOS 1 • 2021 77

Suomen Ratsastajainliitto ry Finlands Ryttarförbund rf ratsastus.fi suomenratsastajainliitto ratsastajainliitto ratsastajainliitto ratsastus_fi YHTEYSTIEDOT Toimisto Ratsastajainliiton toimisto on suljettu kävijöiltä toistaiseksi, mutta palvelemme teitä edelleen puhelimitse ja sähköpostitse. Mikäli sinulla on tarve asioida henkilökohtaisesti, ota yhteys ennakkoon asian järjestämiseksi. Käyntiosoite Valimotie 10 00380 Helsinki Sähköpostit: ratsastus@ratsastus.fi Muut sähköpostit muodossa etunimi.sukunimi@ratsastus.fi, ellei toisin mainittu. Jukka Koivisto toiminnanjohtaja 040 592 2721 Sonja Holma päätoimittaja,Hippos-lehti 040 5600 225 Kati Hurme viestinnän asiantuntija 040 620 3001 Jutta Koivula urheilujohtaja 040 716 0831 Emmi Kupiainen koulutus- ja tapahtumakoordinaattori 045 122 5772 Minttu Kuusisto kilpailuassistentti 040 154 9554 Ulla Nurmi projektipäällikkö 050 3399 679 78 HIPPOS 1 • 2021 Minna Peltonen tallitoiminnan kehittäjä 0400 231 662 Salli Saarela kilpailutoimen koordinaattori 040 610 6514 Sari Siltala seurapalvelukoordinaattori 09 2294 5249 Tuula Tella IT-päällikkö 050 5228 622 Anna Wessman seuratoiminnan kehittäjä 040 5537513 Tallineuvojat Antti Heikkilä 040 5294 975 Rosali Kivitie 0400 386 647 Tero Kortelainen 040 741 4978 Tarkemmat tiedot ja vastuualueet: ratsastus.fi/yhteystiedot Ulkopuoliset palvelut Kilpailulaitteistot T:mi Hallahuhta /Kari Tuominen 0500 470 392 myynti@hallahuhta.fi Talous Rantalainen Oy talous@ratsastus.fi SRL:N HALLITUS JA VASTUUALUEET 2021 Marjukka Manninen, puheenjohtaja Yhteiskuntasuhteet, talous, huippu-urheilun johtoryhmä Osmo Metsälä, varapuheenjohtaja Koulutusvaliokunta, kouluratsastus ja pararatsastus Carina Nyholm Talous, alueiden puheenjohtajisto, seuratoiminta Salla Varenti Ammatillinen koulutus ja oppilaitosyhteistyö, tallitoiminta, esteratsastus ja vikellys Terhi Koipijärvi Reilu Peli, matkaratsastus ja askellajiratsastus Kari Kallonen Yhteistyökumppanit, ammatillinen koulutus ja oppilaitosyhteistyö, valjakkoajo, lännenratsastus Aki Karhapää Valtakunnallinen valmennuskeskus ja kenttäratsastus ALUEIDEN PUHEENJOHTAJISTO 2021 Pohjanmaa Pirjo Tammel, puheenjohtaja Lounais-Suomi Tarja Järviö Hippos-lehti mediamyynti Saarsalo Oy Etelä-Suomi Anne Waldén Santeri Selin myyntipäällikkö 044 23 80 511 santeri.selin@saarsalo.fi Häme Marissa Henttinen Riku Suuriniemi myyntiryhmäpäällikkö 040 70 88 564 riku.suuriniemi@saarsalo.fi Kaakkois-Suomi Titta Ahola Ilmoitusaineisto aineistot@saarsalo.fi Pohjois-Suomi Olli Niskasaari Ulkoasu ja tuotanto TK Mediatalo Luottamustoimijoiden yhteystiedot: ratsastus.fi/srl/organisaatio Itä-Suomi Sanna Ruotsalainen Keski-Suomi Heidi Leiniäinen

KOLUMNI Sääntöjen sitomaa Säännöt, ne viheliäät ja asioita rajoittavat, mutta toisaalta niin turvalliset pykälät, jotka määrittelevät monia asioita. Toiset rakastavat lukea sääntöjä, toisille taas ne ovat pahinta pakkopullaa ikinä. Äänikirjan muodossa ne saattaisivat vielä mennä lumenluonnin ohessa. Miten meillä menisi ilman sääntöjä? Sanoisin, että aika heikosti. Kaikki tekemämme kuitenkin lopulta perustuu sääntöihin. Hevosen hyvinvointi on kaiken lähtökohta. SRL:n säännöt pyrkivät luomaan edellytykset mahdollisimman hyvään hevosurheiluun. Kilpailuja ei olisi ilman sääntöjä. Yksinkertaisimmillaan pelkästään voittajan valinta olisi mahdotonta ilman sääntöjä. Sääntöjä ei ole luotu vaikeuttamaan ratsastusurheilua, vaan takaamaan hevosen hyvinvointi ja reilu peli kaikille. Tämän vuoden yleiset säännöt ovat kokeneet suuren myllerryksen, mikä johtuu viimevuotisesta FEI:n kurinpitosääntöjen uudistuksesta. Yleiset säännöt kannattaakin lukea ajatuksella läpi. Suurimpia muutoksia listatakseni: – Säännöissä on muutettu systemaattisesti sana ”urheilija” korvaamaan ”kilpailija”. – Tiettyjen rikkeiden rangaistusskaalat, kuten toimintakiellot ja sakot, esitetty esimerkinomaisesti taulukkona lievästä enimmäisrangaistukseen. – FEI:n Ratsastusurheilun antidopingsäännöstön ja Hevosten kielletyn lääkinnän säännöstön (EADCM) tuomat muutokset on käännetty suomeksi ja julkaistu. – Hevosen sopimattoman kohtelun kriteerit on tarkennettu FEI:n määräysten mukaisiksi. – Rokotusmääräykset muuttuivat. Hevosten tulee olla rokotettuja myös seurakilpailuissa. – Osa IX Oikeusturva- ja kurinpitosäännöt tarkennettu kokonaisuudessaan vastaamaan FEI:n sääntöjä. – Rikkomuksiin on lisätty myös eettisen säännöstön rikkomukset. Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisempänä julkaistiin eettinen säännöstö KS I:n liitteenä. Siihen kannattaa tutustua huolella. Asiat eivät ole uusia, mutta nyt ne on kirjattu ylös pohjana FEI:n eettiset säänöt. Myös eettisen säännöstön rikkomus voi johtaa kurinpitotoimiin. Jos olet kilpailija tai toimihenkilö, lue huolella läpi sekä yleinen osa että oman lajisi säännöt. Säännöt muuttuvat vuosittain, kaikkea ei voi toki muistaa ulkoa. On kuitenkin tärkeää tietää, mistä tarvittava tieto löytyy. Seurat järjestävät myös vuosittain sääntökoulutuksia. Tehdään hevosurheilusta osaltamme mahdollisimman mielekästä, niin kilpailijoille kuin toimihenkilöillekin. Arvostetaan toistemme tekemää työtä. Hyvää alkanutta vuotta kaikille, ollaan ihmisiksi! Ulla Nurmi sääntövaliokunnan puheenjohtaja P.S. Kaikki säännöt löytyvät osoitteesta ratsastus.fi/materiaalit HIPPOS 1 • 2021 79

om a .r E ONE a t s a s t u s .f JÄS U H N Jäsenetuna jäsenhuoneessa on 28.2.2021 asti 15% alennus Back On Trackin ja Wellawaren tuotteista  backontrack.fi -verkkokaupassa. i Sähköinen jäsenkortti, jäsenlasku, jonka voit maksaa jäsenhuoneen kautta, kilpailulupa ja laajennetun Sporttiturvan maksulinkit, vuosittaiset yhteistyökumppanien jäsenedut. Jäsenhuoneessa etuja ja materiaaleja Uusi jäsenhuone sisältöineen on ollut aktiivisesti käytössä vuoden alusta ja vastaanotto on ollut innostunut. Myös jäsenlaskujen maksumahdollisuutta sen kautta on hyödynnetty ilahduttavan paljon. Helmikuussa teemme kyselyn koskien jäsenhuoneen käyttöä ja sisältöjä, sillä sen halutaan vastaavan ensisijaisesti seuran jäsenten tarpeisiin ja tuovan lisäarvoa harrastukseen. Vuoden 2020 jäsenkortti toimii alennuskorttina St1- ja Shell-asemilla myös tänä vuonna. Jos kortti on hävinnyt, asemien bensakortin voi tilata maksutta suoraan ko. yritysten nettisivuilta. Omat tietosi, joita voit päivittää jäsenhuoneessa. Tieto päivittyy sekä SRL:n että oman seurasi käyttöön. Säännöllisesti Hippos-lehden sähköinen lehtiarkisto sekä jatkuvasti päivittyvä ja kasvava materiaalipankki harrastuksesi tueksi. vaihtuvat ajankohtaiset jäsenedut. Kirjaudu jäsenhuoneeseen: oma.ratsastus.fi Lisätietoja jäsenhuoneesta: ratsastus.fi/jasenelle/jasenhuone Toimihenkilökoulutukset Toimihenkilöt aktivoivat oikeutensa toimia kilpailuissa osallistumalla lisenssikoulutukseen joka toinen vuosi. Lisenssikoulutuksissa esitellään ajankohtaiset sääntömuutokset, käsitellään menneen kauden esimerkkejä sekä keskustellaan toimihenkilötyötä koskevista asioista. ● 6.2. Lisenssikoulutus estetuomareille, Pararatsastuksen, kouluratsastuksen (IIIK ja siitä ylöspäin) sekä lännenratsastuksen tuomarioikeuksia jatketaan hallituksen päätöksellä vuodella eteenpäin, koska lisenssikoulutuksia ei voida järjestää koronatilanteen vuoksi. Muiden lajien tilannetta tarkastellaan ● tarvittaessa. Lisätietoa toimihenkilökoulutuksista: ratsastus.fi/koulutus. Tarkemmat tiedot ja ilmoittautumiset: tapahtumat.ratsastus.fi/tapahtumat 80 HIPPOS 1 • 2021 ● ● ● ● stewardeille ja ratamestareille Ilmajoki/etäkoulutus 6.2. Stewardikurssi Kaarina 13.2. Matkaratsastuksen toimihenkilökoulutus Sastamala 13.2.Taitotuomarikurssi ja lisenssikoulutus taitotuomareille Suonenjoki 13.2. Stewardikurssi Suonenjoki 20.2. Lisenssikoulutus estetuomareille, ratamestareille ja stewardeille Tampere/etäkoulutus ● 27.2. Stewardikurssi Ylivieska ● 27.2. Estetuomarikurssi Ylivieska ● 6.–7.3. IVK Koulutuomarikurssi, 1. jakso Ypäjän Hevosopisto ● 13.3. Skaalantarkistus V-IV Uusikaarlepyy ● 14.3. Skaalantarkistus V-IV Tampere ● 16.3. Lisenssikoulutus estetuomareille, ratamestareille ja stewardeille Kouvola/etäkoulutus ● 8.–9.5. IVK Koulutuomarikurssi, 2. jakso Ypäjän Hevosopisto Muut koulutukset ja tapahtumat ● 13.2. Pararatsastuksen luokittelutilaisuus Kiviniemi ● 22.3. Hämeen alueen kevättapaaminen ● 26.3. Pararatsastuksen avustajakurssi Sipoo ● 10.4. Nuorten pararatsastajien leiripäivä Ypäjän Hevosopisto

Balanced like nature Kuva: ©Hippolyt - Slawik TM Koetko hevosellasi ACTH epätasapainoa? Tel. 040 154 49 70 · www.hippolyt.fi Nyt on ADEn AIKA! ADE on hevoselle välttämättön vitamiinilisä sisäruokintakaudella. ADE-liuos turvaa tärkeiden A-, D- ja E-vitamiinien sekä seleenin saannin erityisesti talvikuukausina. Neljän aktiiviaineen yhdistelmä tukee nivelten hyvinvointia ja suojaa nivelrustoa rappeutumiselta. CONDRObalans sopii kaikille hevosille liikkuvuuden turvaamiseen ja niveljäykkyyden ehkäisemiseen. www.equibalans.fi #equibalansfi Equibalans®-tuotteet löydät Puuilon, Kärkkäisen, Minimanin ja Lantmannen Agron myymälöistä sekä hyvin varustetuista hevostarvikeliikkeistä, eläinlääkäriasemilta ja useista verkkokaupoista. Kaikki tuotteemme valmistetaan Hämeenlinnassa.

www.speedex.fi Kesällä 2021 www.speedexshop.fi - kursseja aikuisille, mm. istunta ja vaikuttaminen, taivutusväistöt, laukanvaihto, WE, kesä- ja maastotunteja - ponileirit, tenava- ja alkeiskurssit Speedex Mash Helposti sulava suolistoystävällinen täydennysrehu Ÿ Saa hevosesi juomaan Ÿ Nopeampi palautuminen Ÿ Alhainen sokeri- ja tärkkelyspitoisuus ! S U U T UU Katso kurssitarjonta hopoti.com/ponihaka tai soita 09 8766304 Hopotista näet myös kevään vapaat tuntipaikat rehuissa Speedex- än vain tä e yt kä a Aina hyvä tarjous: 2 lavaa rahtivapaasti! Myös sekalavoja pait gmo-v-aaineita! raaka TORTOLAN TALLIT Ponihaka_90x65.indd 1 20.1.2021 14.52 www.tortolantallit.net 29. leirikesä! FlexAbility Plus+ Alkeis-, yleis-, äitilapsi sekä esteleirit. tortola@pp.phnet.fi puh: 050 369 9294 / Sanna Ainutlaatuinen yhdistelmä ja optimaaliset tasot tieteellisesti todistettuja ainesosia Ÿ Ainoa nivelaine, josta julkaistu vertaisarvioitu artikkeli The Journal of Equine Veterinary Sciencelehdessä Iso-Britanniassa Tilaa Speedex Shopista: www.speedexshop.fi Ÿ Speedex-hevosrehut valmistaa ponihaka.fi Tule mukaan Hippos-lehden markkinoille! KOTIMAINEN PERHEYRITYS 90 x 30 info@saarsalo.fi S A A R S A L O SS-logoehdotelma.indd 7 14.8.2019 14.45

Seuraava Hippos-lehti 2/2021 ilmestyy 18.3. Osallistu Hippos-lehden lukijakilpailuun! Kerro mielipiteesi Hippos-lehdestä. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kolme SRL100-juhlavatia, joita on valmistettu sadan kappaleen numeroitu määrä. Hippos-lehden irtonumerot löydät Lehtiluukusta! ● Mitä pidät uudesta Hippos-lehdestä? ● Mikä oli mielestäsi lehden paras juttu? ● Lähetä meille ruusuja ja risuja. ● Kerro juttutoiveesi! Vastaa netissä: ratsastus.fi/hippos-lehti/ lukijakilpailu Sastamalassa sijaitseva SRL:n hyväksymä ja valvoma RATSASTUSKOULU KT-TALLI Hevosista ja henkilöistä Hevos- ja henkilökuvia. Terveyttä. Treenejä. Katso mistä hevospiireissä puhutaan MT.FI/Hevoset MT Hevoset on Maaseudun Tulevaisuuden uusi sisältöpaketti, joka palvelee ensisijaisesti hevosalan ammattilaisia ja aktiiviharrastajia. Tilaukseen kuuluvien artikkeleiden ytimessä ovat hevosten ja omistajien terveys ja hyvin­ vointi, hevoskasvatus ja valmentaminen. Artikkeleiden ja uutisten lisäksi MT Hevoset sisältää MT Ravinetin sekä TalkKari­ ajankohtaisohjelman. MT Hevoset -paketin pääset tilaamaan osoitteesta MT.FI/MTHevoset Ratsastus- ja leiritoimintaa vuodesta 1980 Tarjoamme erinomaiset puitteet onnistuneelle leirille: Toimivat, koulutetut hevoset ja ponit, monipuoliset ja tehokkaat ratsastustunnit, turvalliset ratsastusolosuhteet, tilava kenttä, maneesi, upeat maastot, asialliset ja siistit majoitustilat sekä maukas kotiruoka. KESÄLEIRIT 2021 KOKO KESÄN 7.6.-6.8. 5vrk 450,ks. nettisivut (myös sennuleiri) VIIKONLOPPULEIRIT jun 250,(ei kesällä) sen 295,HIIHTOLOMAVIIKONLOPPU 26.-28.2 250,PÄÄSIÄISLEIRI 4vrk 360,- TERVETULOA! LISÄÄ LEIREISTÄ www.kt-talli.fi www.kt-talli.com Pori n. 60 km Turku n. 100 km KT- TALLI Helsinki n. 170 km Puh. (03)Puh. 513 3767 0400702 725 702 0400• 725 Tampere n. 70 km

Jäsenvakuutuksesi on nyt verraton Pohjola Sporttiturva Pohjola Sporttiturva varmistaa hyvän hoidon ja nopean paluun harrastuksesi pariin • Hoitokuluja korvataan 4 000 € asti myös silloin, kun loukkaantuminen ei aiheudu ulkoisesta tekijästä. • Kiinteä 100 € omavastuu – ei ikäviä yllätyksiä vahingon sattuessa. • Fysikaalista hoitoa korvataan polvi- ja olkapäävammoissa myös silloin, kun sitä määrätään leikkaushoidon sijasta. • Vahingon sattuessa saat nopean avun Pohjola Terveysmestari -palvelusta joka päivä klo 7–23. Terveysmestariin saat yhteyden Pohjola Sairaala -sovelluksella ja numerosta 0100 5225. • Kun aloitat hoitosi Pohjola Terveysmestarin kautta, terveysmestari hoitaa puolestasi vahinkoilmoituksen ja saat usein samalla myös korvausratkaisun, jolloin maksat lääkärissä vain omavastuun ja me huolehdimme lopusta. Nosta hoitokuluraja 15 000 € asti ja hanki turva myös kypärälle Voit korottaa jäsenmaksuusi sisältyvän vakuutuksen korvausmäärän 15 000 € asti ja saat myös 100 € vakuutuksen kypärällesi vain 30 € vuosihinnalla. Hyödynnä myös SRL:n etu – jäsenenä saat 10 % alennuksen Pohjolan hevosvakuutuksesta. Lue lisää osoitteessa: ratsastus.fi/vakuutus Vakuutuksen myöntää Pohjola Vakuutus Oy. Pohjola Terveysmestari -palvelun tuottaa Pohjola Sairaala Oy.