PARHAAT TARINAT PINTAA SYVEMMÄLTÄ 1 / 2021 HYVINVOINTI • 9,80 € Sinkan Arja Elovirta: E TAIDE TEKE HY VÄ Ä KATARIINA SALMI Miksi Suomessa ei ole SAUNA­MUSEOTA? Metsä hyvinvoinnin lähteenä ENTISAIKOJEN HOITOKEINOT

Beacon-sarja valaisee mm. seuraavissa museoissa: Urheilumuseo, Helsinki Amos Rex, Helsinki Nykytaiteen museo Kiasma, Helsinki Turun linna, Turku Museokeskus Vapriikki, Tampere Biologinen museo, Turku Apteekkimuseo, Turku Kuntsin modernin taiteen museo, Vaasa Työväenmuseo Werstas, Tampere Hyvinkään taidemuseo, Hyvinkää Savonlinnan kaupunki/Savonlinnan maakuntamuseo, Savonlinna Tornionlaakson maakuntamuseo – Tornedalens museum, Tornio Lusto – Suomen metsämuseo, Punkaharju Museovalaistuksen uusi aikakausi on alkanut Concord Beacon Muse Tune LED Beacon Muse Tune LED -valaisimella voidaan toteuttaa täydellinen valaistus. Enää ei tarvita useita erilaisia avautumiskulman tai värilämpötilan omaavia tuotteita, yksi tuote riittää. Innovatiivisella Beacon Muse Tune LED -valaisimella säädät värilämpötilan ja avautumiskulman tilanteen mukaan, kaikki ominaisuudet yhdessä ja samassa tuotteessa! Lisäksi valaisin on aina himmennettävissä, valittavissa myös huikea älypuhelinsovellus. Vastaamme vaativimpiinkin valaistusvaatimuksiin ja uskomme, että Beacon Muse Tune LED on markkinoiden kehittynein ja älykkäin valaistusratkaisu museoihin, gallerioihin ja erilaisiin näyttelytiloihin. www.sylvania.fi P. 09 54212100

SISÄLTÖ Parhaat tarinat pintaa syvemmältä 4 KORONA AVAA ELÄMÄN MERKITYKSIÄ HANNU PAKARINEN / SUOMEN SAUNASEURA Pekka Saurin pääkirjoitus 5 VUODEN MUSEO-FINALISTIT VALITTU Finaaliin jatkaa kuusi museota. 8 MIELENRAUHAA METSÄSTÄ Korona-aika muutti metsäsuhdettamme. 14 RAJOJA RIKKOMALLA Museonjohtaja Arja Elovirran mielestä taide kuuluu kaikille. 19 TARVITSEMME HYVINVOINTIA, JOTA EI VOI OSTAA Stand-up -koomikko Iikka Kiven kolumni 24 LÖYLYÄ LISÄÄ VESA TYNI Miksi Suomessa ei ole saunamuseota? 20 PALA KARHUA SÄRKYYN, KIITOS! Kansanparantajien työvälineet syynissä. 29 MYSTINEN SUOLISTO Ruoansulatus ja mikrobimaailma tulevat tutuksi Tiedekeskus Heurekassa. 44 TERVEYSTIETOA KANSALLE 33 MAKUMATKALLA MUSEOSSA 48 JOTAIN AIKUISILLE, JOTAIN LAPSILLE Museoravintolasuositukset kevääseen 36 KOKEMUS ESITYSTAITEEN YTIMESSÄ Esitys- ja kaupunkitaiteilija Meiju Niskalan teokset kutsuvat kokemaan. Viron terveysmuseo Tallinnassa tarjoaa tietoa ja tekemistä. Seksuaali- ja pariterapeutti Elina Tanskasen näyttelyvinkit. 50 KATSO IHMISTÄ Ismo Höltön valokuvat kertovat tarinaa ihmisenä olemisesta. INKERI KALLIO 53 SANARISTIKKO Erkki Vuokilan laatima ristikko. 54 #MUSEOHAASTE Museokortti haastaa tutustumaan museoihin uusista näkökulmista. 42 HETKIÄ ARJEN YLÄPUOLELLA Gallup: Miten museot ovat vaikuttaneet hyvinvointiisi? 56 NÄYTTELYLIITE 59 ANNA PALAUTETTA MUSEO-LEHDEN IRTOMYYNTIPISTEET MUSEO on irtonumeromyynnissä myös seuraavissa Lehtipisteen myyntipisteissä: Akateeminen kirjakauppa, Suomalainen kirjakauppa, Sokos, Prisma ja R-kioski. Digitaalisen näköislehden voi ostaa irtonumerona Lehtiluukku.fi -palvelusta osoitteesta lehtiluukku.fi/lehdet/museo.

PÄÄKIRJOITUS 59. vuosikerta PÄÄTOIMITTAJA Kimmo Levä TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Tuuli Rajavuori TUOTTAJA Jenna Honkanen T ätä kirjoittaessani koronapandemian hillitsemiseen liittyvät kokoontumisrajoitukset ovat edelleen voimassa. Tuntuu mahdottomalta ennustaa, milloin niitä voidaan helpottaa. Saattaa käydä niinkin, että rajoituksia vielä tiukennetaan ennen kuin rokotukset alkavat purra. Odottamattomat kriisit tapaavat antaa vauhtia teknologian kehitykselle. Näyttää siltä, että korona on kiihdyttänyt erityisesti tieto- ja viestintäteknologian etenemistä. Ihmisten turhautuminen etäkokouksiin tuo todennäköisesti markkinoille helppokäyttöisempiä ja todentuntuisempia kokoussovelluksia. Vaikka koronan talttumisen jälkeen työnteko suurin piirtein palautuisi entisiin työyhteisöihin, etätyö luultavasti asettuu pysyväksi osaksi tavanomaista työelämää. Sama pätee elämyksiin, kulttuuriin ja viihteeseen. Kun fyysiset käynnit elämysten äärelle ovat rajoitusten takia miltei loppuneet, yhä suurempi osa elämyksistä on siirtynyt digitaaliseen maailmaan. Tämäkin ilmiö todennäköisesti vakiintuu jo pelkästään siksi, että elämysten kokeminen ei enää edellytä siirtymistä paikasta toiseen. Ilmiö liittyy myös museokäynteihin. Museoiden digitalisoituminen on onneksi ollut ripeässä vauhdissa jo ennen koronapandemiaa. Yhä suurempi osa museoiden aineistoista on kiinnostuneiden ulottuvilla älylaitteen kautta. Digimuseo.fi-palvelu on vaivattomasti kaikkien käytettävissä. Samaan tapaan kuin etäkokoukset eivät korvaa fyysistä työyhteisöä, digitaaliset elämykset tuskin koskaan korvaavat lähielämyksiä. Ne voivat kuitenkin laajentaa ja kirkastaa lähielämyksiä sekä antaa niille yhä enemmän merkitystä. AVUSTAJAT Saana Darth, Inkeri Kallio, Iikka Kivi, Heli Kärkkäinen, Tuomas MacGilleon, Silja Massa, Maria Paldanius, Meri Parkkinen, Jenna Parmala, Päivi von Rabenau, Roni Rekomaa, Katariina Salmi, Tytti Steel, Elina Tanskanen, Erkki Vuokila KUSTANTAJA Suomen museoliitto ry. Annankatu 16 B 50, 00120 Helsinki Aikakauslehtien liiton ja Kultti ry:n jäsen TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET 0444 300 701 museoliitto@museoliitto.fi HINNAT 2021 Kestotilaus 34 €, määräaikaistilaus 38 €, jäsenet ja opiskelijat 25 €, kappalehinta 9,80 € määräaikainen digitilaus 19 €, irtonumero 4,90 € ILMOITUKSET Helena Piipponen helena.piipponen@museoliitto.fi 0444 300 701 PAINOPAIKKA PunaMusta, Forssa ISSN 0781-0032 (painettu) ISSN 2489-8422 (verkkojulkaisu) KANNEN KUVA Katariina Salmi RAALI PAIN UT E UOT OT Toivotan kaikille museoiden ystäville ja ylläpitäjille sinnikkyyttä, iloa ja optimismia. Poikkeustilan kestosta emme vielä tiedä, mutta se päättyy jonakin kauniina päivänä. Sen jälkeen meillä on käytössämme entistäkin paremmat mahdollisuudet elämän merkitysten syventämiseen. ASIANTUNTIJARYHMÄ Teemu Ahola, Taina Myllyharju, Riitta Ojanperä, Johanna Rassi, Marjo Vänttinen HIILIN E KORONA AVAA ELÄMÄN MERKITYKSIÄ ULKOASU Inari Savola Pekka Sauri Suomen museoliiton hallituksen puheenjohtaja ClimateCalc CC-000084/FI PunaMusta Magazine 4041 0428

MUSEOKUVIOITA Uutisia museomaailmasta VUODEN MUSEO -FINALISTIT VALITTU Vuoden museo 2021 -kilpailun finaaliin on valittu kolme museota: Merikeskus Vellamo Kotkasta, Museoalus Pommern Maarianhaminasta ja Urheilumuseo Helsingistä. TEKSTI TUULI RAJAVUORI MERIKESKUS VELLAMO SOILE TIRILÄ / MUSEOVIRASTO Kohtalona Ruotsinsalmi on Suomen merimuseon ja Kymenlaakson maakuntamuseon uusi päänäyttely. Näyttely avattiin kesäkuussa 2020 ja sitä edelsi monivuotinen prosessi, jossa uudistettiin näyttelysuunnittelun rakenteet. Näyttelyn tavoitteena on esitellä sotahistoriaa niille, jotka eivät lähtökohtaisesti ole siitä erityisen kiinnostuneita. Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttelyssä aikakauden elämäntarinat tulevat lähelle visuaalisten elementtien ja elokuvallisen kerronnan kautta. Näyttely houkutteli heti ensimmäisenä kesänä runsaasti kävijöitä. Näyttelyä on hyödynnetty myös koko alueen matkailun kehittämisessä. Näyttely­ prosessin aikana paikallisia yrityksiä kannustettiin historian hyödyntämiseen tuotteistamisessa ja palvelujen kehittämisessä. ÅLANDS SJÖFARTSMUSEUM V uoden museon tunnustuspalkinto jaetaan tänä vuonna seitsemättä kertaa. Vuonna 2020 palkintoa ei jaettu koronatilanteen takia. Viime vuoden finalistit Apteekkimuseo ja Qwenselin talo Turusta, Helinä Rautavaaran museo Espoosta ja Suomen maatalousmuseo Sarka Loimaalta siirtyivät suoraan tämän vuoden finaaliin. Vuonna 2021 finalisteina on siis kaikkiaan kuusi museota. MUSEOALUS POMMERN Museoalus Pommern on ahvenanmaalaisten symboli merelle ja merenkulkuperinteelle. Se on ainutlaatuinen Pommern on tuttu lähes kaikille Maarianhaminassa käyneille. Paikallisille se on tärkeä symboli. myös maailman mittakaavassa: alus on säilynyt lähes muuttumattomana siitä lähtien kun se valmistui telakalta lähes 120 vuotta sitten. Pommern avattiin uudistettuna vuonna 2019. Uudistuksen tavoitteena oli säilyttää alkuperäinen tunnelma, mutta tehdä kohteesta entistä elävämpi ja helpommin saavutettava. Museoon on esimerkiksi tuotettu ääniopastus, joka johdattelee kävijän merelliseen seikkailuun 1930-luvulla. Alusta ympäröivästä uudesta laiturista on tullut ahvenanmaalaisten < Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttelyn elokuvallinen kerronta vie museovieraan mennessään.

MUSEOKUVIOITA Uutisia museomaailmasta VUODEN MUSEO -PALKINNOT TOMI PARKKONEN / URHEILUMUSEO Vuoden museo -kilpailun palkintolautakunta tutustuu kevään aikana finalistimuseoihin ja jakaa palkinnot Valtakunnallisten museopäivien yhteydessä järjestettävässä Museopalkintogaalassa Turussa 27. toukokuuta 2021. V Urheilumuseon moderni näyttelyarkki­ tehtuuri sopii hyvin historialliseen ympäristöön. kokoontumispaikka, jonne tullaan viettämään aikaa ympäri vuoden. Uusi museokonsepti on saavuttanut sekä yleisön että museo- ja merenkulkuammattilaisten suosion. Pommern on Ahvenanmaan suosituin matkailukohde. URHEILUMUSEO kaupoille”, sanoo Vuoden museokauppa -palkintolautakunnan koordinaattori Emilia Merisalo. Vuoden museokauppa -kilpailun palkintolautakuntaan kuuluvan Aino-Marja Miettisen mielestä Vuoden museokaupan palkitsemisesta on tullut ajankohtaista, koska museokauppatoiminta nähdään yhä olennaisempana osana museotoimintaa. ”Museokäynti on kokonaiselämys. Kävijän mielikuvissa käyntiin liittyy paljon muutakin kuin näyttelykäynti, kuten esimerkiksi vierailu museokaupassa ja museokahvilassa”, sanoo Miettinen. Suomessa on noin 350 museokauppaa. Kauppoja kuvaa yksilöllisyys ja persoonallisuus. Museokaupat tunnetaan erikoisliikkeinä, joiden tuotevalikoima poikkeaa muista kaupoista. RONI REKOMAA Urheilumuseo palasi Olympiastadionille viiden väistötiloissa vietetyn vuoden jälkeen syksyllä 2020. Uudistuneet tilat ja päänäyttely tarjoavat katsojalle tunteita ja elämyksiä. Perinteinen kronologinen esittäminen on vaihtunut ilmiöpohjaiseen esittämiseen. Museokierrokselle lähdetään pukukaapin kautta, ja se etenee Helsingin olympialaisten 1952 kautta muun muassa urheilusankareihin ja talviurheilun muutokseen. Museon parvella esitellään ympäristöjä, joita ei ole ensisijaisesti suunniteltu urheilukäyttöön. Vuorten valloittaminen, aavikoiden halki juokseminen, maantiepyöräily ja skeittaus kohtaavat e-urheilun. Urheilumuseon vahvuus ovat laajat arkistokokoelmat, joihin kuuluu esineitä, valokuvia, asiakirjoja ja kattava urheiluhistoriallinen kirjasto. Niitä käytetään aktiivisesti tietopalvelu- ja tutkimustarkoituksiin. uoden museo -tunnustuspalkinto myönnetään museolle, joka on edistänyt merkittävällä tavalla museoalan yhteiskunnallista näkyvyyttä ja vaikuttavuutta omalla toiminta-alueellaan. Se voi olla myös tunnustus kokoelmiin, näyttelyihin tai museopedagogiaan liittyvistä saavutuksista tai muusta innovatiivisesta toiminnasta. Gaalassa jaetaan myös Vuoden viestintäteko -palkinto sekä ensimmäistä kertaa Vuoden museokauppa -palkinto. ”Toivomme, että uusi palkinto tuo ansaittua näkyvyyttä museo-

MUSEOKUVIOITA Uutisia museomaailmasta MUSEOIDEN KORONAVUOSI MEDIASSA Koronaviruspandemia pienensi museoiden kävijämääriä vuonna 2020. Kevään täyssulku vaikutti museoiden toimintaan koko maassa ja loppuvuodesta monet museot joutuivat sulkemaan näyttelytilat uudelleen. Tapahtumien ja ryhmävierailujen peruutukset sekä kansainvälisten turistien puuttuminen vaikuttivat merkittävästi museokäynteihin. Museoviraston keräämien alustavien tietojen mukaan vuonna 2020 ammatillisesti hoidetuissa museoissa vierailtiin noin 4,5 miljoonaa kertaa. Vuonna 2019 museokäyntejä tilastoitiin 7,6 miljoonaa. Käyntimäärät vähenivät siis reilulla kolmella miljoonalla käynnillä edellisvuoteen verrattuna. Lukuisissa museoissa vuosi 2020 alkoi lupaavana ja kävijämäärät olivat edellisiä vuosia suurempia. Maaliskuun sulku kuitenkin katkaisi lupaavan kasvun. Näyttelyjen ollessa kiinni moni museo alkoi kehittää digitaalisia palveluja, kuten virtuaaliopastuksia. Osa museoista tallensi poikkeusajan ilmiöitä jälkipolville. Kesä toi hengähdystauon korona-arkeen. Heinäkuussa Museokortilla tehtyjen vierailujen määrä ylsi kaikkien aikojen ennätykseen. Vierailumäärät kasvoivat 38 prosentilla verrattuna vuoden 2019 heinäkuuhun. Muutamien museoiden kävijämäärät kasvoivat kuitenkin koronasta huolimatta. Esimerkiksi Didrichsenin taidemuseo teki kaikkien aikojen kävijäennätyksen, kun museossa vieraili lähes 75 000 ihmistä. Jenna Honkanen MATKAILU AVARTAA Museot tarjoavat monelle matkailijalle mahdollisuuden kokea vieras maa ja kulttuuri erityisellä tavalla. MUSEO-lehden 1/1991 jutussa Pääkallojen ja tequilan maa taidehistorioitsija ja museoammattilainen Taina Lammassaari kertoi mieleenpainuvasta työmatkastaan Meksikoon. Ohjelmaan oli yhdistetty lukuisia museovierailuja. Erityisen vaikutuksen Lammassaareen teki Mexico Cityn antropologinen museo. ”Museo on erinomainen esimerkki siitä, miten elämykset ja tieto on porrastettu niin, että katsoja voi edetä tiedonhankinnassa sekä loogisessa että haluamassaan järjestyksessä.” Näyttelysuunnitellussa oli otettu huomioon myös lukutaidottomat kävijät. Museotilassa oli pienoismalleja, seinille heijastettuja kuvia ja suullisia selostuksia. Lammassaari oli myös vakuuttunut museoravintolan tequilapohjaisista drinkeistä ja magaridoista. ”Ne virkistivät mukavasti museossa käyskentelyn lomassa.” Meksikon-matka ajoittui vainajien muistopäivän aikaan, jolloin luurankoja oli esillä kaikkialla. Lammassaaren mielestä luurangot olivat yhtä inhimillisiä kuin Hugo Simbergin Kuolemat. ”Mielessä kävi juhlahumua seuratessa, mitä Simberg olisi pitänyt Meksikosta.” 30 VUOTTA SITTEN ” Kulttuurigaalassa palkitaan laaja-alaisesti suomalaista kulttuuria ja nautitaan upeista esityksistä. Gaala huomioi koko kulttuurin ja taiteen kentän. Tarkoituksena on palkita tekoja, teoksia ja tekijöitä, joissa on jotain uutta, omaperäistä tai tärkeää.” Yle uutisoi joulukuussa 2020 käynnistävänsä yhdessä kumppanien kanssa vuosittaisen Kulttuurigaalan, joista ensimmäinen televisioidaan suorana torstaina 25.11.2021. ” Miksi museot ovat suljettu, mutta baarit ja kuppilat auki? Museoissa ja näyttelytiloissa maskisuosituksen noudattamista on helppo vahtia ja vaatiakin, ja maskinkäyttö on luontevaa, kun näyttelyissä pääasiassa keskitytään katselemaan.” Helsinkiläisen Pipsa Kostamon mielestä korona-aikana ihmiset tarvitsevat virikkeitä mielelleen. Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 3.1.2021. ” Kuopiossa avautuva Kantti aloittaa näyttelytoiminnan Leonardo da Vincin elämään liittyvällä näyttelyllä. Näyttelyssä perehdytään Leonardo da Vincin elämään, keksintöihin ja koneisiin. Tunnetuimpien taideteosten jäljennöksiä on esillä myös Kuopion taidemuseossa.” Savon Sanomat uutisoi 10.12.2020 kansainvälisestä kiertonäyttelystä L3dnardo da Vinci, joka tulee ensimmäistä kertaa Suomeen. Näyttely avautuu Kuopion Kantissa 15.4.2021. MUSEO-lehti on hiilineutraa- li painotuote. Lehden painotalo PunaMusta on sitoutunut vähentämään päästöjä tuotannon jokaisessa vaiheessa. Jäljelle jäävät päästöt kompensoidaan The Gold Standard -sertifioitujen ilmastoprojektien kautta. Tällä hetkellä PunaMusta tukee metsien istuttamista Etiopiassa.

ESSEE Metsä tekee hyvää MIELENRAUHAA METSÄSTÄ Metsät ovat aina olleet arvokas osa suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria. Koronavuosi sai monet suomalaiset pohtimaan suhdettaan metsään. TEKSTI TUOMAS MACGILLEON KUVAT RONI REKOMAA P K akkanen piirtää hengitysilmasta pilviä, jotka ehtii nähdä juuri ennen kuin ne katoavat. Lumi narskuu jalkojen alla, mitään muuta ei kuulu. Kuura koristaa jokaista lumivaipan läpäisevää runkoa ja varpua, ja oksat näyttävät saaneen ylleen paksun sokerikuoren. Tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt ja jähmettänyt ympäröivän maiseman paikoilleen. Lammen rannassa suopursujen lehdet roikkuvat maata kohti, kuin kuolleina. Mutta kun lehden hieraisee rikki, tuttu huumaava tuoksu tunkee nenään. Eivät kasvit ole mihinkään kuolleet, ne vain lepäävät ja odottavat kevään saapumista. Osa metsän asukkaista jatkaa sitä paitsi eloa entiseen malliin. Hiirten, oravien ja jänisten jäljet risteilevät hangella. Niille metsä on koti ja koko elämä, monille ihmisille yksi paikka viettää aikaa. Viime vuonna metsästä tuli entistä tärkeämpi monille – niin minullekin. un koronavirus eristi viime keväänä suomalaiset koteihinsa, tutut rentoutumistavat menivät uusiksi. Ravintolat, museot ja näyttelyt olivat suljettuina, tapahtumat ja kyläilyt peruttu. Tilalle piti keksiä jotain muuta. Kaupungin ollessa kiinni huomasin hakeutuvani metsään aiempaa useammin. Lomamatkojen sijaan suunnittelin patikointiretkiä, eikä ulkona syöminen tarkoittanut enää ravintoloita, vaan laavu- ja nuotiopaikkoja. Metsään oli helppo mennä, koska se oli minulle entuudestaan tuttu. Lapsuus maaseudulla tarkoitti, että metsää oli joka puolella. Se oli paikka leikkiä, kiipeillä ja rakentaa majoja. Kasvaessani kadotin luontoyhteyden pitkäksi aikaa. Nyt kun hapuilen sitä takaisin, huomaan että luonto on sama kuin ennen, mutta minä olen muuttunut. Lapsena metsä oli sivuosassa. Se oli leikkialusta, joka muuttui mielikuvituksen voimalla miksi 8 MUSEO 1/2021

ESSEE Metsä tekee hyvää ” < Suomalaiset ovat aina eläneet vuorovaikutuksessa metsään. Kasvava kiinnostus metsiä kohtaan näkyy myös museoissa. tahansa. Aikuisena huomio kiinnittyy tarkemmin puihin ja kasveihin, siihen mitä on juuri nyt silmien edessä. Kun luonnolle antaa sen ansaitseman huomion, näkee kauneutta ja mielikuvituksen rajat ylittävää monimuotoisuutta. Samalla oma mieli lepää, paremmin kuin missään muualla. Haluaisin ajatella, että maailman polvilleen panneella pandemialla on ollut myös hyviä vaikutuksia. Löysin tieni takaisin metsään, enkä ole ainoa. näkyä taivasta. Kivenheiton päässä avautuu paljas kaistale myllättyä maata. Lumen seasta pilkistää risujen ja juurakkojen lisäksi ohuita ja paksuja kantoja. Metsillä on merkitystä myös muille kuin retkeilijöille. Suomessa on yli 600 000 metsänomistajaa, joista monelle metsä on tärkeä tulonlähde. Eteläisessä Suomessa ei tarvitse kulkea kovinkaan kauas tullakseen hakkuuaukon äärelle. Niitä on väistämättä myös retkeilyreittien varrella. Rentoutumista ja mielenrauhaa etsivälle näky on aika rujo. Eduskunnan käsiteltävänä on kansalaisaloite, joka kieltäisi avohakkuut valtion metsissä. Luonnonsuojelujärjestöt perustelevat kieltoa luonto- ja virkistysarvoilla sekä ilmastonmuutoksella. On selvää, että luonnolle olisi parasta, ettei ihminen kajoaisi siihen lainkaan. Toisaalta on ymmärrettävää, että metsäteollisuus vastustaa ajatusta rajoittaa hakkuita. Sen näkökulmasta tärkeintä on varmistaa raaka-aineen saatavuus. Viime kädessä metsien kohtaloon vaikuttaa tietenkin se, miten paljon metsäteollisuuden tuotteille on kysyntää. Teollisuus tekee sen, mitä kuluttajat haluavat ostaa. Ihminen tekee päätöksen luonnon puolesta, kuten ennenkin. M ännyt hallitsevat maisemaa myös Punkaharjulla. Suomalaisten metsäsuhdetta on tallennettu tänne, Suomen Metsämuseo Luston kokoelmiin. Luston kehittämisjohtaja, kansatieteen dosentti Leena Paaskoski on huomannut, että metsän vetovoima on ollut korona-aikana entistä suurempi. Sama on tapahtunut ennenkin, toisissa kriiseissä. ”Metsä tuntuu turvalliselta hetkessä, jossa tavalliset elämäntapaan liittyvät asiat eivät enää toimi. Ihmiset ovat taas muistaneet metsien olemassaolon, ja vaikutus kestää toivottavasti pitkään”, hän sanoo. Lustossa pohditaan juuri nyt, miten museo voisi tallentaa korona-ajan metsäsuhdetta ja siihen liittyviä kokemuksia. Vuoden 2020 alkupuoliskolla kansallispuistojen kävijämäärät kasvoivat keskimäärin viidenneksen edellisvuodesta. Etelä-Suomessa retkeilijöitä oli välillä ruuhkaksi asti. Koronavuosi näkyy piikkinä tilastoissa, mutta kyse ei ole vain hetkellisestä ilmiöstä. Kansallispuistoissa on ollut jatkuvasti enemmän kävijöitä koko 2000-luvun ajan. Myös Lustossa vierailijoiden määrä on kasvanut tasaisesti. Museoiden, arkistojen ja kirjastojen sisältöjä tarjoavassa Finna-verkkopalvelussa Luston aineistot olivat viime vuonna viidenneksi suosituimpia. Leena Paaskosken mukaan tämä kaikki kertoo metsien ja metsäkulttuurin kiinnostavuudesta. Hän toteaa, että metsiin liittyvä keskustelu on nyt ennennäkemättömän vilkasta. ”Harva tuntuu suhtautuvan metsiin penseästi. Arvojen, näkökulmien ja tavoitteiden kirjo on suuri, ja ne ovat osittain ristikkäisiä”. Metsän merkitys ja arvo riippuu siitä, keneltä kysyy. L E telä-Suomen metsistä enää 1–3 prosenttia on luonnontilaisia. Se metsä, johon minäkin olen lapsesta asti tottunut, on ihmisen voimakkaasti muokkaamaa talousmetsää. Hakkuiden lisäksi luontoa on muutettu esimerkiksi ojittamalla soita. Luonnonsuojelun näkökulmasta teot on helppo tuomita huonoiksi. Samaan aikaan pitää tunnustaa, että ilman metsäteollisuuden kehittymistä tuskin asuisimme yhdessä maailman vauraimmista maista. Toisen maailmansodan jälkeen metsäteollisuudella oli merkittävä rooli jälleenrakentamisessa ja sotakorvausten maksamisessa. Vienti oli hyvin ammen reunalla kiemurtelevan polun metsänpuoleista reunaa hallitsevat kuuset ja männyt. Väliin mahtuu koivuja ja muutama katajakin. Sitten puiden välistä alkaa > Suomen maa-alasta yli 80 prosenttia on metsän peitossa. 9

ESSEE Metsä tekee hyvää pitkään metsäteollisuuden tuotteiden varassa ja on osittain sitä edelleen. Metsiin liittyvä työ on näkyvästi esillä myös Luston näyttelyissä. Leena Paaskoski kertoo, että metsäteollisuuden jäljet näkyvät talouden ja työpaikkojen lisäksi myös asioissa, joita ei tajua heti ajatella. ”Esimerkiksi metsäteollisuuden tarpeisiin rakennettu metsätieverkosto on mahdollistanut kesämökkikulttuurin synnyn. Metsäteillä on harjoitellut myös moni huippurallikuski.” Sitten ovat metsäpatruunoiden taidekokoelmat ja muut kulttuuriteot. Asiat ovat harvoin yksiselitteisen hyviä tai huonoja. niissä saa kulkea, marjastaa ja sienestää vapaasti. Vaikka luonnonsuojelusta ja metsien virkistysarvoista puhutaan nyt enemmän kuin aiemmin, Paaskosken mukaan metsäsuhteemme ei ole muuttunut toisenlaiseksi. ”En usko, että metsät ovat koskaan olleet suomalaisille pelkästään taloudellinen resurssi. Metsiin on aina menty virkistäytymään ja niillä on ollut henkistä merkitystä, joka näkyy kansanperinteessä”. Hänen mukaansa metsät ovat jatkuvan keskustelun kohde, koska sitä käydään rajatuista näkökulmista. ”Nykyisessä keskustelussa on paljon mielipiteitä ja näkemyksiä, mutta sellainen kokonaiskuva, joka perustuu pitkään ajalliseen jatkumoon ja syy-seuraussuhteiden ymmärtämiseen, on ehkä vähän puutteellinen.” Paaskoski ei usko, että metsien käytöstä saadaan aikaan konsensusta. ”Ehkä ennemmin kannattaisi tavoitella erilaisten arvojen ja tavoitteiden kestävää yhteensovittamista.” K orkeintaan 200 metriä. Niin pitkä matka puolella suomalaisista on kotiovelta lähimpään metsään. Ei ole mikään ihme, että suurimmalla osalla suomalaisista on jonkinlainen metsäsuhde. Leena Paaskosken mukaan on tyypillistä, että metsän merkitys on eri elämänvaiheissa erilainen. ”Voi olla, että opiskeluaikana kiinnostavat muut asiat, mutta perhe-elämän alkaessa lapsia halutaan viedä metsäretkille. Moni on sanonut, että oma metsäsuhde on muuttunut sen jälkeen, kun on perinyt tai hankkinut metsää”. Meissä elää vahvasti ajatus metsistä yhteisenä omaisuutena. Metsät eivät ole yksityisalueita, vaan L ähitulevaisuudessa keskustelu metsien käytöstä tulee siis jatkumaan. Niitä halutaan hakata ja niitä halutaan suojella. Molempia tehdään, kyse on enimmäkseen siitä, kuinka paljon. Hieman pidemmällä tulevaisuudessa suomalaisia metsiä odottaa isompi muutos. Ilmastonmuutos 12 MUSEO 1/2021

ESSEE Metsä tekee hyvää < Suomalaisten moniulottoisesta metsäsuhteesta kielii muun muassa kansanperinne. tarkoittaa, että pohjoiset metsät asukkaineen joutuvat sopeutumaan pysyvästi lämpimämpiin olosuhteisiin. Jotkut lajit pystyvät siihen, toiset eivät. Jos metsät muuttuvat, niin tekevät myös museot. Punkaharjulla suunnitellaan Luston uutta ydinnäyttelyä, joka avataan yleisölle 2023. Leena Paaskoski kertoo, että sisältöihin haetaan ideoita museon ulkopuolelta ja esimerkiksi erilaisia teemoja käsittelevistä työpajoista. Tavoitteena on luoda osallistava näyttely, joka paljastaa kävijälle metsän kaikki puolet. ”Metsä kiinnostaa kaikkia. Haluamme tarjota näyttelyssä mahdollisuuden pohtia omaa ja muiden metsäsuhdetta menneisyydestä tulevaisuuteen”. Kun metsät ja niitä koskeva keskustelu muuttuvat, museo elää mukana, tallentaa tämän kaiken ja jopa rakentaa siltoja. Nationalmuseum, Stockholm V oimakkaan vihreä läikähdys rikkoo haaleiden värien kirjon. Lumisateelta suojassa kasvava puolukanvarpu on jäätynyt niille sijoilleen, jääpuikoista tippuvan veden alle. Varpu on luonnon oma taideteos, ylpeä ylistys elämän sitkeydelle. Ajattelen, että metsään meneminen on oikeastaan kulttuurielämys muiden joukossa. Se kuuluu samaan sarjaan vaikuttavien näyttelyiden, konserttien ja teosten kanssa. Ne kaikki herättävät tunteita ja ajatuksia, joilla on voimaa muuttaa ihmistä. Metsässä on silti jotain muutakin. Se on joka käynnillä hieman erilainen ja kuitenkin sama, etäinen mutta helposti lähestyttävä. Siihen liittyy pysyvyyden tunne, jonka merkitystä en oikein osaa pukea sanoiksi. Onneksi Leena Paaskoski osaa. Luonto on elementtinä ihmistä suurempi, hän sanoo. ”Metsän kiertoaika on niin paljon pidempi kuin ihmisen oma elinkaari. Siellä inhimilliset murheet asettuvat hyvin mittakaavaan”. Niinhän se on. Jätän varvut, suopursut ja männyt jatkamaan talviuntaan. Kevät saapuu aikanaan. Silloin on taas aika kasvaa. Leena Paaskosken haastattelun lisäksi jutussa on käytetty lähteenä Metsähallituksen tilastoja ja Juha Kauppisen Monimuotoisuus -teosta (2019). www.mtab.fi | mtab.se | mtab.dk | mtab.no Taking care is what we do. Fine Art Logistics is the result of a close and long lasting collaboration with our customers in the art, gallery and museum industries. Our art handlers have extensive experience to 13 meet many different requierments. Among our specially designed offers, such as modern art trucks, our own packing technology team and conservator services, we now also welcome Museiservice to the MTAB Group.

MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin RAJOJA RIKKOMALLA Museonjohtaja Arja Elovirta haluaa näyttää keravalaisille, että taide ei tunne rajoja. TEKSTI JENNA PARMALA KUVAT KATARIINA SALMI K ivikirveitä sisältävät arkistolaatikot oli aseteltu riviin Taide- ja museokeskus Sinkassa sijaitsevalle työpöydälle. Museonjohtaja Arja Elovirta katseli niitä harmissaan, sillä muinaiset löydöt pysyivät mykkinä. Millaisen näyttelyn niistä voisi Sinkkaan rakentaa? Taidemuseon johtajana aloittanut Elovirta on nyt pari vuotta luotsannut Keravan museopalveluita ja päässyt paneutumaan myös kulttuurihistorialliseen aineistoon. Hän oli päättänyt ottaa haasteen vastaan suunnittelemalla pienoisnäyttelyn, joka sai nimekseen Muinainen Kerava ja sen löytäjät. Sinkan näyttelyt tuotetaan yleensä itse tai yhdessä erilaisten yhteistyökumppaneiden kanssa, Elovirta kertoo. Toisinaan päävastuu kuratoinnista lankeaa myös museonjohtajalle. ”Työ ei ehkä kuulu perinteisen museonjohtajan toimenkuvaan, mutta pienessä museossa haluan ja saan myös ideoida ja toteuttaa näyttelyitä.” Elovirta on toiminut taidealan sekatyöläisenä koko uransa ajan. Hän on tutkinut ja opettanut taidehistoriaa, kuratoinut näyttelyitä, kirjoittanut taiteesta ja ollut Taide-lehden päätoimittajana. Kun hän aloitti työt Keravan taidemuseon johtajana vuonna 2009, oli selvää, että luvassa olisi uusia näkökulmia ja muutoksen tuulia. Moni koki, että kaupunki heräsi uudella tavalla eloon. Museo alkoi levittäytyä rajojensa ulkopuolelle ja ihmisten tavalliseen arkeen. ”Keravan taidemuseota pyöritettiin pitkään talkoovoimin, ja siksikin yhteisöllisyys on meidän toimintamme keskiössä. Museotoiminta tukee ihmisten hyvinvointia ja tuo merkitystä elämään. Siksi on myös hyvä, jos ihmisten ei tarvitse erikseen hakeutua taiteen pariin, vaan taide tulee heidän luokseen”, Elovirta toteaa. M utta mitä tehdä rivissä oleville kivikirveille? Ratkaisu löytyi taustamateriaaleista. ”Huomasin, että lähes kaikki 1900luvun toisella puoliskolla muinaislöytöjä Keravalla tehneet ihmiset olivat olleet jollakin tapaa merkittäviä henkilöitä. Heillä oli sydämen sivistystä ja silmää menneelle ajalle.” Kontekstitiedoissa vilisivät vuokraviljelijät, nimismiehet, kunnanvaltuutetut ja kansakoulunopettajat. Esimerkiksi Pisinmäen kaivaukset alkoivat < Yhteisöllisyys on Keravan taide- ja museokeskus Sinkassa tärkeää. > ”Sinkan toiminnan yksi tärkeä ulottuvuus on erityis- ryhmien ja taiteen marginaalien näkyväksi tekeminen”, kertoo Elovirta. 14 MUSEO 1/2021

MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin ARJA ELOVIRTA, 60 • Kotoisin Pieksämäeltä, asuu kumppaninsa kanssa Keravalla TAVALLINEN TYÖPÄIVÄ Klo 9. Työt alkoivat sähköpostin avaamisella. ”Jos menisin työpaikalle, työmatka kestäisi vain kolmisen minuuttia pyörällä.” TYÖNKUVA • Vastaa museopalveluiden operatiivisesta johtamisesta, kehittämisestä, taloudesta, näyttelyohjelmistosta, kokoelmapolitiikasta ja tutkimustoiminnasta, johtaa henkilöstöä sekä huolehtii mediasuhteista ja verkostojen rakentamisesta. Klo 10. Mediasuhteiden ja yhteistyöhankkeiden hoitamista. Klo 11. Pikainen lounas ja siirtyminen Sinkkaan. Klo 12. Tapaaminen museomatkailun kehittämistyön koordinaattori Maria Kuuselan kanssa. ”Työn alla on hanke, jonka tavoitteena on kehittää museolähtöinen matkailukonsepti yhdessä Tuusulan ja Järvenpään kanssa.” KOULUTUS • Helsingin yliopisto, filosofian lisensiaatti, 1999. TYÖKOKEMUS • Valokuvataiteen museo, näyttelysihteeri 1980−1982 • Suomen taiteilijaseura, apulaisnäyttelysihteeri 1986−87 • Helsingin Sanomien taidekriitikko 1990−1991 • Helsingin yliopisto, taidehistorian assistentti 1992−2002 • Maaseudun sivistysliitto, projektikoordinaattori 2004−2006 • Taide-lehden päätoimittaja 2006−2009 • Keravan taidemuseon johtaja 2009−2020 • Keravan museopalvelujohtaja 2021 Klo 13. Henkilöstöasioita, näyttelyiden lainasopimusten hyväksyntää, kokoukseen valmistautumista. Klo 14. Toimialan johtoryhmän kokous. ”Aiheena olivat kaupungin palveluiden tuottavuuden ja vaikuttavuuden parantaminen.” Klo 18. Työpäivä päättyy. ”Yritän lopettaa työt puoli kuuden aikaan, mutta usein päivä venähtää. Työ on minulle mieluisa osa elämää.” > ”Pääsin jo ensimmäisessä työpaikassani Valokuvataiteen museossa suunnittelemaan näyttelyitä, ripustuksia ja julisteita sekä kirjoittamaan näyttelyesittelyjä”, kertoo Elovirta. ”Se oli aika hyvä koulu ensimmäisen vuoden taidehistorian opiskelijalle.” 16 MUSEO 1/2021

MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin ” vakodin asukkaat, mutta kenties museo voisi olla läsnä ihmisten elämässä vieläkin enemmän.” Samalla kun tätä haastattelua tehdään, graffititaiteilija EGS vetäisee hupun päähänsä, maskin kasvoilleen ja astelee Keravan terveyskeskukseen spraypullot laukussaan. ”Siellä hän viimeistelee parhaillaan remontoituun terveyskeskukseen tekemäänsä taideteosta”, Elovirta kertoo. Museo on ollut asiantuntijana ja yhdyslinkkinä taiteilijan, tilaajan ja rakennuttajan välillä. EGSin lisäksi portfoliohaussa viime metreille pääsivät Kati Immonen ja Ville Andersson, jonka teokset ripustetaan vuodeosaston perhehuoneisiin, kunhan niiden remontti valmistuu. Keväällä 2020 Keravan hoivakotien käyttöön valmistui joukko Muistojen soittorasioita. Tenho Raaterovan esittämät toivekappaleet soivat kuvataiteilija Terhi Ekebomin suunnittelemissa valaistuissa veistoksissa. Ajatuksena on, että tärkeät muistot saattavat joskus olla vain yhden musiikkikappaleen päässä. ”Ekebom oli mukana myös OiOi Solutionin hoivakoti Vommaan toteuttaman aistiseinän suunnittelussa. Sen äärellä asukas voi nyt istahtaa puron varrelle ja kuunnella veden solinaa, tai maalata revontulilla ja lennättää syksyn lehtiä.” Sinkassa moni on yllättynyt positiivisesti. maisteri Aarne ’Kivitasku’ Nurmisen pihamaaltaan tekemien löytöjen ansiosta. ”Menneisyyteen näyttivät katsovan erityisesti ne, jotka vaalivat omaakin kulttuuriperintöään. Moni kun on lahjoittanut myös sukunsa esineistöä museon kokoelmiin.” Kerava-kulmaksi kutsuttuun nurkkaukseen syntyi lopulta näyttely, joka keskittyy erityisesti muinaisten esineiden löytäjiin ja heidän tarinoihinsa. ”Näyttely kertoo sekä kivikautisista asuinpaikoista että näillä paikoilla myöhemmin eläneiden ihmisten vaiheista, ajan kerroksista.” Sanapari kerrostuneet merkitykset toistuu Elovirran puheessa tiuhaan tahtiin. Hänen toiveenaan on, että jokaisen aineiston voisi kohdata monella eri tasolla. Kun taideteos, esine tai kuva puhuttelee sekä tunnetta että järkeä, se saattaa jäädä vaivaamaan mieltä pitkäksi aikaa. R ajojen rikkoja, sellaiseksi Arja Elovirtaa palkintotilaisuudessa kuvailtiin. Vuonna 2017 Elovirta palkittiin vuoden keravalaisena. Palkintolautakunnan mukaan Elovirta on onnistunut nostamaan taidekeskus Sinkan tason Suomen parhaimmistoon. ”Aivan kaikki unelmani eivät toki ole toteutuneet, mutta tuntuu, että yleisö on ottanut meidät omakseen. Moni ensimmäistä kertaa Sinkassa vieraileva on yllättynyt positiivisesti. Ja sekin on hienoa, että niinkin moni kansainvälinen taiteilija on nähty meillä Keravalla.” Sinkan seitsemän hengen museotiimin vastuulla ovat sekä taidemuseon että kulttuurihistoriallisen museon tontit. Koronan ja vuonna 2020 toteutetun organisaatiouudistuksen myötä henkilökunta on ollut kovilla. Esimiehen näkökulmasta muutos ja pandemian museotyölle tuottama epävarmuus rasittaa koko työyhteisöä. ”Samalla painimme museoalan tyypillisten ongelmien kanssa. Sekä taide- että kulttuurihistoriallinen kokoelmamme tarvitsevat pikaisesti uusia tiloja. Kaiken tämän keskellä olen valtavan ylpeä työkavereistani. He ovat pystyneet elämään epävarmuudessa ja toteuttamaan upeita uusia näyttelyitä kaiken muutoksen keskellä.” K eravan aseman lähellä sijainnut puutalo oli päällystetty pinkeillä virkatuilla tilkuilla. Neljä vuotta sitten toteutettu, kansainvälisestikin noteerattu Pinkki talo ja siihen liittynyt Näkyväksi neulottu -näyttely ovat edelleen Arja Elovirran uran huippuhetkiä. Puolalaissyntyisen taiteilija Olekin kanssa tuotetun yhteisötaideteoksen tavoitteena oli kiinnittää huomio Suomeen saapuneiden pakolaisten asemaan. ”Kutsuimme keravalaiset virkkaamaan pakolaiskeskuksessa asuvien irakilais- ja afgaaninaisten kanssa. Yli sata ihmistä tuli, ja valmistuttuaan talo keräsi valtavasti kiinnostunutta yleisöä. Presidentti Halonenkin piipahti paikalla.” Tällaista toimintaa Elovirta kaipaa kaupunkiin lisää. Keravan tavoitteena onkin olla uusien ajatusten kärkikaupunki, jossa hyvinvointia ja hyvää elämää rakennetaan yhdessä keravalaisten kanssa. Museon organisaatiouudistuksen myötä Elovirta pohtii aihetta nyt myös kaupungin museokohteisiin kuuluvan Heikkilän kotiseutumuseon kannalta. ”Tällä hetkellä kotiseutumuseon pihapiirissä käyvät virkistäytymässä esimerkiksi viereisen hoi- 18 MUSEO 1/2021

KOLUMNI Stand up -koomikko Iikka Kiven kynästä VESA TYNI TARVITSEMME HYVINVOINTIA, JOTA EI VOI OSTAA H yvinvointi on nyky-yhteiskunnassa korostuneempaa kuin koskaan. Ihmiset mittaavat unen määrää aktiivisuusrannekkeilla, kauppojen hyllyt pursuavat terveellisiä vaihtoehtoja ja jooga on muuttunut Intian-reissaajien erikoisuudesta perheenäitien perusjumpaksi. Edes epäterveellisen rymyämisen viimeinen linnake, taidemaailma, ei ole välttynyt siltä. Stand up -keikkojen jälkeen yhä useampi koomikko suuntaa kaljakuppilan sijaan nopeasti hotellille nukkumaan, jotta jaksaa seuraavan päivän hommat skarppina. Kaikista viime vuosien trendeistä hyvinvointibuumi on yksi fiksuimmista ja tarpeellisimmista. Nykyelämä on usein niin hektistä ja vaativaa, että sen kelkassa pysyäkseen täytyy pysyä hyvässä kunnossa. Siksi on hienoa, että asiantuntemuksen ja palveluiden määrä on kasvanut niin nopeasti. Ongelma tässä kaikessa on se, että statuksen rakentaminen hyperkulutuksella ja hyvinvointibuumin tiukka kytkeytyminen maaniseen työkulttuuriin kertovat elämäntavasta, joka ei ole ekosysteemin kannalta kestävä. Luonto on jo nyt niin pahasti epätasapainossa, että ihmiselämä tulee tällä vuosisadalla vaikeutumaan merkittävästi. Nykyisen hyvinvoinnin hinta on tulevien sukupolvien ankara pahoinvointi. Se ei ole millään tapaa kestävää eikä järkevää, joten hyvinvointibuumi täytyy sen yksilöille tuottamasta hyödystä huolimatta kyetä kyseenalaistamaan. Sille täytyy löytää hitaampia, vähemmän tuhoisia vaihtoehtoja. Sellaisia onneksi on jo valmiiksi tiedossa vaikka kuinka. Luonnossa liikkuminen, ihmisten kanssa vietetty aika ja meditatiiviset hengitysharjoitukset eivät maksa mitään, eivätkä tuhoa luontoa. Hyvinvointia ne lisäävät tutkitusti. Lisäksi meidän olisi muistettava arvostaa enemmän ihmiselämää rikastavia kulttuuripalveluita: museoita, taidenäyttelyitä, kirjastoja, konsertteja, näytelmiä ja muita vastaavia. Ne irrottavat elämän arkisen harmaista kehyksistä ja kytkevät mielemme kiinni koko maailman kudokseen. Taiteen tekeminen ja kokeminen on ihmislajille ainutlaatuista ja keskeistä – ilman sitä unohdamme kirjaimellisesti sen, keitä olemme. Ja itsensä hukannut apina on harvemmin hyvinvoiva apina. Tai ainakin melkein hienoa. Itse hieman vierastan trendiä kahdesta syystä. Ensimmäinen syy avattiin jo yllä. Usein tuntuu siltä, että hyvinvointibuumin funktio on auttaa meitä pysymään joten kuten terveinä sairaassa yhteiskunnassa. Emme todennäköisesti tarvitsisi näin suurta härveleiden ja palveluiden määrää, jos malttaisimme laskea kierroksia. Lisäksi hyvinvoinnista on tullut ennen kaikkea bisnestä ja statussymboli. Ihmiset esittelevät terveellisiä elämäntapojaan sosiaalisessa mediassa samaan tapaan kuin mitä tahansa muutakin kuluttamista ja elämysten ostamista. Trendivaatteiden kanssa esitellään nykyään kauden kuumin trendismoothie. Iikka Kivi Kirjoittaja on oululainen stand up -koomikko, joka joutuu keikkareissuillaan tekemään vaikeita valintoja hienojen museoiden ja linturetkikohteiden välillä. 19

KOKOELMAT KERTOVAT Kansanparantajien lääkintäkeinot PALA KARHUA SÄRKYYN, KIITOS! 1800-luvun kansanparantajien työvälineitä kuuluu monien museoiden kokoelmiin. TEKSTI PÄIVI VON RABENAU KARHUNKÄPÄLÄ K arhulla uskottiin olevan tuonpuoleista voimaa eli väkeä. Sen ruumiinosat olivat voimakkaita taikakaluja, sillä metsän vahvimmassa eläimessä ajateltiin olevan voimaa myös kuoleman jälkeen. 1800-luvulla elänyt kansanparantaja Helena Mikontytär Puujalka Valkealan Anttilasta paransi sairaita kuivatulla karhunkäpälällä. Sillä hän myös taikoi karjaonnea kylän emännille ja naimaonnea tyttärille. Karhun ruokatorven läpi kaadetulla maidolla paranneltiin puolestaan vauvan suun tulehdusta, ja vastasyntyneen sängyn alle sujautetulla karhun hampaalla suojattiin lasta pahalta silmältä. Pahaa lähettäviä silmäyksiä loivat etenkin kateelliset naapurit, joita syytettiin lähes kaikista vastoinkäymisistä. Naapuri saattoi käyttää karhun kämmennahkaa karhun nostamisessa eli usuttamisessa karjan kimppuun. Karhun ei uskottu luonnollisessa tilassaan vahingoittavan karjaa, vaan menetyksistä syytettiin nostokarhua tai karhun hahmon ottanutta naapurin isäntää. Karhu voitiin usuttaa naapurin karjan kimppuun myös nousemalla tonttirajalla peppu edellä puuhun ja lausumalla sanat: ”Metsän kontio, korea poika, tule tänne tarvittaessa, käy tänne käskettäessä, tapa tallista hevonen, navetasta nahkavarsa!” KOUVOLAN KAUPUNGINMUSEO POIKILO Onneksi nostokarhun saattoi helposti käännyttää yllyttäjänsä päälle viemällä osan karhun haaskaamista lihoista muurahaispesään tai sekoittamalla omaa ja karhun lantaa keskenään. 20 MUSEO 1/2021

KOKOELMAT KERTOVAT Kansanparantajien lääkintäkeinot KARI HYTTINEN / POHJOIS-KARJALAN MUSEO KÄÄRMEENK ÄRÄ JÄKIVET P yöreiden pikkukivien sileän pinnan rikkovat vain pienet kolot. Ne ovat tietenkin käärmeen hampaanjälkiä! Käärmeiden uskottiin kokoontuvan keväisin käräjille päättämään yhteisistä asioistaan. Puheenvuorossa oleva käärme piti suussaan pyöreää kiveä. Puheenvuoron vaihtuessa suusta suuhun kiertävään kiveen kertyi käärmeen väkeä eli magian käyttövoimaa. Kiven taikavoimia käytettiin parantamiseen, mutta myös vahingoittamismagiaan. Lemmenkylmäyksen saattoi suorittaa kuljettamalla käärmeenkäräjäkiven rakastavaisten välistä. Maalla kulkevaan jalattomaan kummajaiseen liitettiin paljon uskomuksia. Käärme oli suomalaisen samaanin apuhenki ja Raamatun käärmehahmo vain lisäsi käärmeen voimaa. Pihapiirissä pidetyn elätti- käärmeen uskottiin suojelevan taloa ja karjaa kodinhaltijan tavoin. Sen tappamisen pelättiin johtavan talon lehmän tai jopa isäntäväen kuolemaan. Käärmeenkäräjäkiven löytäjän sanottiin aina voittavan juttunsa käräjillä, kunhan kantaa taikakiveä taskussaan. Käräjäkiven löytäminen oli onnenpotku, mutta sellaisen anastaminen käärmeiltä oli vaarallinen temppu. Käärmeet nimittäin tarttuivat hampaillaan häntäänsä ja lähtivät vinhaa vauhtia pyörien varkaan perään. Käärmeen puremilta saattoi pelastautua juoksemalla pellolle, jolle oli kynnetty ristinmerkki. Keväisessä metsässä saattaa tosiaan törmätä käärmeiden kokoontumiseen, kun talvihorroksesta heränneet käärmeet nousevat yhteisestä pesästään lämmittelemään auringonpaisteeseen. ” Kansanparantajien joukossa oli sekä kirjaviisaita lääkitsijöitä että taikakaluilla loitsivia tietäjiä. 21

KOKOELMAT KERTOVAT Kansanparantajien lääkintäkeinot UMPIPUU L uonnossa renkaan muotoon kasvanut puunoksa tai juuri kannatti ottaa talteen. Umpipuulla parannettiin umpitautia eli ummetusta valuttamalla renkaan läpi maitoa potilaan juotavaksi. Silmukan läpi kulkeneen nesteen uskottiin solahtavan myös ruuansulatuskanavan läpi avaten sen samalla. Synnytyskipua helpotettiin pujottamalla silmukan läpi jokin lasta symboloiva esine. Renkaan muotoisia esineitä pidettiin kanavana tuonpuoleiseen, joten myös silloilla ja sormuksilla oli maagisia voimia. Kansanpa- rannuksessa taikakalujen käyttö edustaa uskomushoitoa, sillä hoitotoimenpiteellä ei ole lainkaan lääketieteellistä vaikutusta. Toki lumelääkekin voi vaikuttaa, jos potilaan usko parantumiseen auttaa häntä paranemaan. Taikauskoisessakin parantamisessa oli perusperiaatteensa. Jäljittelymagialla sama parannettiin samalla tai vastakkaisella. Sikotautia paranneltiin sian leukaluulla painelemalla, ja pahan veren aiheuttamaa särkyä hoidettiin kuppauksella. Parannusvälineen tuli olla tautia voimakkaampi, joten kalman väkeä SUONENISKENTÄR AUTA ”K MIIA HUTTU. ESINE: HANKASALMEN KOTISEUTUMUSEO aho nyt!” hoki Mäyrämäen Santeri ja viilsi valtimon. Suoneniskennällä hoidettiin niin kuumetta kuin aivohalvausta. Suoniraudalla tehtiin laskimoverisuonten kohdalle haava, josta juoksutettiin verta astiaan. Toimenpiteellä pyrittiin poistamaan veren myrkyllisiä aineita. Suoneniskentää suositteli jo Mikael Agricola Rucouskiriassaan vuonna 1544. Lönnrotin lääkärikirjassa suoneniskentää suositeltiin pääkivun ja vatsanpoltteiden hoitoon. 1800–1900-lukujen taitteessa elänyt kansanparantaja Aleksanteri Viinikainen , eli Mäyrämäen Santeri, ei lausunut loitsuja vaan luotti kirjatietoon. Kouluja käymätön Santeri opetteli itse lukemaan tallin ylisillä. Lapsuudenkodin ai- 22 MUSEO 1/2021 noa kirja oli Raamattu ja sitäkin sai lukea vain sunnuntaisin. Sinnikäs Santeri kartutti runsaan kirjaston ja opetteli sanakirjan avulla latinaakin, jotta voisi paremmin tulkita lääkäreiden reseptejä. Santeri oli erikoistunut kasvilääkintään. Ison talon poika myi tilan ja muutti pieneen torppaan hoitamaan puutarhaansa. Santeri kasvatti hedelmäpuita, kukkia ja lääkekasveja, joista hän valmisti ”veteliä ja hiestyviä juomia sekä lämpimiä teevesiä” sekä apteekkeihin toimitettavia lääkkeitä. Lusiina-vaimon kanssa he syöttivät kymmenelle lapselleen paljon mustikoita ja puolukoita, joiden terveysvaikutukset he tunsivat hyvin. sisältäviä kuolleiden luita pidettiin tehokkaimpina taikakaluina. 1800-luvun Suomessa lääkärit olivat harvassa ja yleinen terveydenhoito oli pääasiassa kansanparantajien käsissä. Moni tukeutui Kalevalan kokoamisesta paremmin tunnetun Elias Lönnrotin Suomalaisen talonpojan koti-lääkäriin. Vuonna 1839 ilmestyneen lääkärikirjan hoitomuotoja on edelleen jonkin verran käytössä, vaikkei epilepsiakohtausta enää hoideta käteen laitetulla kolikolla.

KOKOELMAT KERTOVAT Kansanparantajien lääkintäkeinot SASTAMALAN SEUDUN MUSEO SALAISIA RESEP TEJÄ K irjeitä saapui ympäri maata Tyrvään Mantalle. Tunnetulle kansanparantajalle osoitetut avunpyynnöt löysivät perille, vaikka osoitetiedot olivat hyvinkin suurpiirteisiä, kuten ”vaimo kun sairaita paranta, asuu vähän matka asemmelta toisella puolella kirkoa Tyrvää Porin tiellä”. Parantajasukuun syntynyt Amanda Jokinen (1853–1922) oppi parantamisen omalta isältään ja välitti taidon eteenpäin tyttärelleen Huldalle, joka piti vastaanottoa vielä 1960-luvulla. Manta käytti alkeellista antibioottihoitoa hoitamalla ihotauteja homeella. Homehdutetun leivän tai mansikoiden homereaktio saattoi muodostaa juuri sen verran penisilliiniä, että se esti tulehduksia pahenemasta tai jopa paransi niitä. Virallisesti penisilliini keksittiin vasta Mantan kuoleman jälkeen vuonna 1928. Homeen lisäksi Manta osasi hyödyntää jäkälää. Hän paransi keuhkotautipotilaita jäkäläteellä, sillä poronjäkälän sisältämä usniinihappo tuhoaa keuhkoissa tulehduksia aiheuttavia bakteereja. Kirjeissä pyydettiin kipuun ”helvetin tulista liekkiä”, joka oli sekoitus aikansa yleislääkettä kamferispriitä ja Mantan omia salaisia aineksia. Salaperäiset ainesosat lisäsivät lääkkeen psykologista vai- kutusta ja Mantan parannustaito olikin sekoitus apteekin aineksia, salaperäisyyttä ja persoonaa. Lääkärit suhtautuivat kansanparantajiin nuivasti ja Mantakin sai toistamiseen syytteitä puoskaroinnista. Hän ei kuitenkaan lopettanut toimintaansa, vaan päinvastoin saavutti yhä laajempaa mainetta. ” Taikauskoisessa parantamisessa oli perusperiaatteensa. Näyttely- ja messulogistiikan palvelut asiantuntevasti kotimaassa ja kansainvälisesti. www.dbschenker.com/fi Ota yhteyttä events.fi@dbschenker.com tai soita 010 520 4285 23

HANNU PAKARINEN / SUOMEN SAUNASEURA LÖYLYÄ LISÄÄ Saunaperinne valittiin Suomen ensimmäisenä kohteena Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön listaan. Saunamuseota Suomessa ei kuitenkaan ole. TEKSTI TUULI RAJAVUORI M onille suomalaisille saunominen edustaa ”kaikkein suomalaisinta”. Suomessa sauna ei liity vain peseytymiseen, vaan saunassa on synnytetty, hoidettu sairaita, parannettu maailmaa, palvattu lihaa, tehty isoja päätöksiä, juhlittu ja rentouduttu. Saunomisen erilaiset termit kuten pellavasauna, mallassauna, pyykki- 24 MUSEO 1/2021 sauna, morsiussauna, juhannussauna ja kuppaussauna lienevät useimmille tuttuja. Saunakulttuuriin opitaan jo lapsena. Jos kodissa ei ole omaa saunaa, käydään niissä ainakin uimahalleissa tai kesäisin mökkeillessä. Viimeisimpien kyselytutkimusten mukaan noin 60 prosenttia suomalaisista saunoo viikoittain. Saunaperinne sai joulukuussa entistä virallisemman aseman, kun se hyväksyttiin Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön listalle ensimmäisenä suomalaisena kohteena. Perustelut saunakulttuurin listautumiselle oli se, että perinne on Suomessa vahva ja elinvoimainen sekä laajalle levinnyt. Mutta miten saunakulttuuri näkyy Suomen museoissa? Mihin museoon

MUSEOILMIÖ Miksi Suomessa ei ole saunamuseota? EINO HEINONEN / HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO < Saunomista Pieksämäen Kukkaromäessä. Suomen Saunaseura on tallentanut kuvin 100-vuotiaita saunoja, jotka ovat edelleen käytössä. > Kylvettäjä on kuvattu Elannon saunalla Helsinginkadulla 1950-luvulla. menen, jos haluan tutustua saunaperinteeseen? L HANNU PAKARINEN / SUOMEN SAUNASEURA ukuisten suomalaisten museoiden kokoelmiin kuuluu saunomiseen liittyvää esineistöä, valokuvia ja muistitietoa. Moniin ulkomuseoihin kuuluu saunarakennuksia, ja esimerkiksi Tamminiemen saunaa voi halutessaan jopa vuokrata saunakäyttöön. Jotakin silti puuttuu: Suomessa ei ole erikoismuseota, jonka erikoisala olisi saunaperinne. Se saattaa yllättää, sillä moni pienempikin ilmiö on museoitu Suomessa tarkkaan. Sen sijaan esimerkiksi Haaparannassa Ruotsissa ja monissa Baltian maissa on saunamuseoita. ”Sauna on suomalaisille niin tavallinen asia, ettei museon perustamista ole katsottu tarpeelliseksi. 1970-luvulla oli joitakin hankkeita museon perustamiseksi, mutta ne eivät lopulta toteutuneet”, Kansainvälisen saunaliiton puheenjohtaja Risto Elomaa sanoo. Lähimmäs saunamuseota päästäneen Keski-Suomessa Jämsän Juokslahdella, jossa sijaitsee Saunakylä. Suomen saunakulttuuriyhdistyksen ylläpitämään kylään on koottu useita käyttökuntoon entisöityjä savusaunoja. Kylässä tuodaan esiin eri maakuntien saunaperinnettä ja ylläpidetään saunakulttuuria historiallisten rakennusten ja elävän saunaperinteen kautta. Saunakylässä voi opiskella esimerkiksi savusaunan lämmittämistä. E lävää saunaperinnettä etsiville voi suositella vierailua myös Tampereella, joka on nimetty maailman saunapääkaupungiksi. Kaupungin asema perustuu > Rajaportin sauna Tampereella tarjoaa ainutlaatuisen saunakokemuksen. 25

MUSEOILMIÖ Miksi Suomessa ei ole saunamuseota? SAUNAELÄMYKSIÄ MUSEOSTA Saunakulttuuria on tallennettu monien museoiden kokoelmiin. Niissä saunomiseen avautuu uusia, monipuolisia näkökulmia. HERRASAUNA TAIDESAUNA Tamminiemen sauna lienee yksi Suomen tunnetuimmista saunoista. Saunominen kuului vahvasti Urho Kekkosen henkilökuvaan ja hänen aikakaudellaan sanottiin, että maan tärkeimmät päätökset tehdään saunan lauteilla. Liikeneuvottelujen saunakulttuuriin liittyi usein myös alkoholi sopimusjuomana ja naisten poissaolo. Tamminiemen saunaa ja uima-allasta voi halutessaan vuokrata. Hinta on tosin korkeahko eli saunaa voi suositella lähinnä todella erityisiin saunatilaisuuksiin. Serlachius-museot rakennuttavat parhaillaan uutta saunaa taidemuseo Göstan pihapiiriin järven rantaan. Saunan on suunnitellut sama arkkitehtiryhmä kuin palkitun taidemuseon rakennuksen. Poikkeuksellisen arkkitehtuurin lisäksi taide-elämyksiä saa rakennuksen sisä- ja ulkotilojen taideteoksista. Löylyistä pääsee nauttimaan sekä tilauksesta että yleisöpäivinä. Saunan rakentaminen alkanee ensi kesänä. SAUNA MERELLÄ Teatterimuseo, Helsinki Tamminiemi, Helsinki Merikeskus Vellamo, Kotka Merikeskus Vellamossa toimivan Kymenlaakson museon alaisessa Merivartiomuseossa on kokoelma saunoihin liittyviä kuvia. Asemilla ja vartiolaivoilla työskenteleville merivartijoille työpaikka on toinen koti, jossa vietetään viikko tai kaksi kerrallaan. Jos merivartijoilta kysytään, työpaikan tärkein tila on sauna. Vartiolaivoilla sauna on nykyisin lämpimänä ympäri vuorokauden. Saunassa rentoutuvat niin keho kuin mieli merivartijoiden vaativan työn vastapainoksi. Vellamoon kuuluu myös jäänmurtaja Tarmo, jossa on luonnollisesti myös sauna. 26 MUSEO 1/2021 Serlachius-museot, Mänttä FIKTIIVINEN SAUNOMINEN Saunominen kuuluu myös moniin elokuviin ja teatteriesityksiin. Niitäkin on tallennettu museoiden kokoelmiin. Teatterimuseon kokoelmaan kuuluu esimerkiksi Seitsemän veljestä -esitysten saunakohtausten valokuvia. MUSIIKKISAUNA Ainola, Järvenpää Jean ja Aino Sibeliuksen taitelijakoti Ainolan kokoelmaan kuuluu saunarakennus sekä monia saunomiseen liittyviä esineitä: kiuas, vesipata, lauteet, emalinen vesipalju, metallinen kuuppa, löylykauha ja penkki. Vuonna 1905 valmistuneen saunarakennuksen on suunnitellut Aino Sibelius. Vuonna 1925 sauna purettiin lähes kokonaan siinä ilmenneiden vaurioiden vuoksi. Se kuitenkin rakennettiin pian uudelleen alkuperäiseen asuunsa. SAVUSAUNA Seurasaaren ulkomuseo, Helsinki Savusaunat edustavat monille perinteisintä saunakulttuuria. Helsingissä savusaunakulttuuriin voi tutustua esimerkiksi Niemelän torpassa Seurasaaren ulkomuseossa. Museon alkuaikoina torppaa ja sen yhteydessä olevaa saunaa lämmitettiin, joten rakennuksessa on edelleen selvä savuntuoksu. Savutuvan tunnelma rauhoittaa kiireisimmänkin museovieraan. SAUNAN MONET TEHTÄVÄT Suomen maatalousmuseo Sarka, Loimaa Viikin maatalousmuseon kokoelma siirrettiin Suomen maatalousmuseo Sarkaan pari vuotta sitten ja siihen pohjautuva Ennen koneita -näyttely avattiin Sarassa vuonna 2019. Näyttelyssä on esillä myös paljon saunaan liittyvää esineistöä. Näyttelyn näkökulma on saunassa tapahtuvaa kylpemistä laajempi. Esineistön kautta tuodaan esille saunan lukuisat muut käyttötavat, esimerkiksi pyykin peseminen ja pellavan käsittely.

MUSEOILMIÖ Miksi Suomessa ei ole saunamuseota? HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO > Yleiset saunat alkoivat kadota kaupunkien katukuvasta 1970-luvulla. siihen, että alueella on poikkeuksellisen monta yleistä saunaa, joita ylläpidetään kunnianhimoisesti. Esimerkiksi Rajaportin saunassa ja Rauhaniemen kansankylpylässä käy usein myös ulkomaalaisia saunavieraita. Sen sijaan pääkaupunkiseudulle saapuvalle matkailijalle saunakulttuuriin tutustuminen saattaa vaatia enemmän selvittelyä. Helsingin kaupunginmuseossa on pieni saunanäyttely, joka keskittyy yleisiin saunoihin. Kansallismuseossa on puolestaan esillä kotitekoisia löylykauhoja. Yksinkertaisinta lienee lähteä saunomaan ja kokea saunaelämys itse. Sopivan saunakohteen löytäminen ei kuitenkaan ole aivan helppoa, ellei tunne suomalaisia ja saa kutsua kotisaunaan. Muissa tapauksissa Risto Elomaa suosittelee ottamaan yhteyttä johonkin saunaretkiä järjestävään matkatoimistoon. Yleisiä saunoja on myös listattu Visit Finlandin verkkosivuille. ”Itse ohjaisin ulkomaalaisen matkailijan Helsingissä ensisijaisesti Kotiharjun saunaan, Kulttuurisaunaan tai Löylyyn. Kotiharjua lukuun ottamatta ne eivät kuitenkaan ole perinnesaunoja”, Elomaa sanoo. S uomalainen saunominen on sananmukaisesti elävää perinnettä. Jopa niin elävää, ettei sen museoiminen ole ainakaan toistaiseksi ollut tarpeen. Saunakulttuuriin lienee parasta tutustua itse kokemalla: saunomalla. Kattavaa esitystä suomalaisen saunaperinteen kulttuurihistoriasta ei kuitenkaan ole aivan helposti saatavilla. Vaikka uusien museoiden perustaminen on vaativa ja usein taloudellisesti epäkannattava hanke, ehkä tässä tapauksessa voisi museon perustamista jopa harkita. Saunamuseossa saunan pitkään historiaan saisi luotua laajan katseen. Unescon yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta hyväksyttiin vuonna 2003. Sopimuksessa on mukana jo 180 valtiota. Ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon on koottu lähes 600 kohdetta 131 maasta. Listan tavoitteena on tuoda näkyvyyttä elävälle perinnölle eri puolilla maailmaa sekä jakaa hyviä käytäntöjä maiden kesken. Listattuihin ilmiöihin tulee kohdistua myös suojelutoimenpiteitä. Ennen listalle hakeutumista kussakin maassa on kerätty elävän perinnön kansallinen luettelo. Suomessa luetteloon kuuluu tällä hetkellä 64 kohdetta. Aiheet vaihtelevat demoskenestä iltasatuihin ja romanien hevostaitoihin. Saunakulttuurin jälkeen seuraavaksi kansainväliselle listalle pyritään tuomaan kaustislainen viulunsoitto. 27

MUSEO-OPPAAN MATKASSA Suoliston salaisuuksia selvittämässä MYSTINEN SUOLISTO Suoliston hyvinvointi vaikuttaa kehon vointiin. Heurekassa tutustutaan ruoansulatukseen ja mikrobimaailmaan. TEKSTI MERI PARKKINEN KUVAT SAANA DARTH 28 MUSEO 1/2021

MUSEO-OPPAAN MATKASSA Suoliston salaisuuksia selvittämässä I hmisen ruoansulatus ja sen mikrobit ovat näkymätön, mutta merkittävä osa hyvinvointiamme. Pitkään ruoansulatuksen tutkimus eteni hitaasti, mutta viime vuosikymmeninä alalla on otettu harppauksia eteenpäin. ”Tutkimuksessa on havahduttu esimerkiksi siihen, kuinka paljon aivot kommunikoivat suoliston kanssa. Hyvinvointimme on itseasiassa hyvin riippuvainen siitä, miten paksusuolen mikrobit voivat”, Tiedekeskus Heurekan toimitusjohtaja Mikko Myllykoski kertoo. Myllykoski on ollut mukana Heurekan edustajana kolmen eurooppalaisen tiedekeskuksen välisessä yhteistyössä, joka tarttui haasteeseen esittää suoliston salaista maailmaa näyttelyn muodossa. Suoliston salaisuus -näyttely syntyi saman nimisen kirjan pohjalta. Kiitetyn teoksen on kirjoittanut mikrobiologian väitöskirjatutkija Giulia Enders ja kuvittanut hänen sisarensa Jill Enders. ”Samalla kun Jill piirsi kuvitusta, hän kommentoi sisarensa käsikirjoitusta kertomalla mitä ei ymmärtänyt tai mikä tulisi selittää selkeämmin”, Myllykoski kertoo. Myllykosken mukaan Endersien kirjan lumo on siinä, että se tarjoaa tieteellistä tietoa arkisesta, meitä kaikkia koskettavasta aiheesta. Vaikka ruoansulatuksen ja mikrobiston elämä voi olla vaikeatajuista, teoksessa siitä on onnistuttu kertomaan helposti lähestyttävästi. Tällä hetkellä Suoliston salaisuus -näyttely on esillä tiedekeskus Heurekassa Vantaalla. Aiemmin se on kiertänyt Pariisissa ja Lissabonissa. On aika sukeltaa aiheeseen ja seurata Myllykoskea kohti näyttelyn suuaukkoa. Kirjaimellisesti, sillä näyttely alkaa samoin kuin ruuansulatuskin, suusta. Näyttely alkaa samoin kuin ruuansulatuskin, suusta. Näyttelyssä viljellään huumoria niin kielellisissä valinnoissa kuin nostaen esille ruuansulatusjärjestelmämme hauskimpia faktoja. Suupielet nousevat ylöspäin, kun saa röyhtäyttää ilmakuplan pois vatsalaukusta tai lukea, miksi toisten pierut haisevat pahemmalta kuin omat. Päälle voi töräyttää vielä nappulasta erilaisia pieruja. ”Näyttelyn tyyli sallii naurun. Sitä ei kielletä, eikä siitä moitita. Pelkäksi hihitykseksi visiitti ei kuitenkaan jää, kun tieto on tarpeeksi kiehtovaa”, Myllykoski sanoo. E K ndersien kirjan leikkisä henki on hurmannut lukijansa, ja oli selvää, että tyyli haluttiin sisällyttää myös näyttelyyn. Giulia Enders on kirjoittanut tietokirjan aikuisille lastenkirjojen tyylillä, hauskasti, tarinallistaen ja ymmärrettävän selkeästi. ”Jill Enders puolestaan loi mikrobeista hahmoja, jotka tekevät suolistossa tehtäviään. Tämä naivistinen kuvitustyyli haluttiin ottaa myös näyttelyyn mukaan”, Myllykoski kertoo. Näyttelytilassa seisoo kirjasta tutunnäköinen hahmo, jonka suuhun kurkkaamalla pääsee videomatkalle suusta suoliston läpi aina paksusuoleen ja sieltä ulos. atsomme peilistä vatsalaukun paikkaa. Peilin eteen on asetettu kahdet metalliset, ihmisen kokoiset ääriviivat. Hahmoon on kiinnitetty mittasuhteiltaan oikean kokoinen ruuansulatusjärjestelmä. Myllykoski valitsee hahmoista pidemmän ja asettuu sen taakse. ”Näyttelyvieraita on ihmetyttänyt se, miten ylhäällä vatsalaukku todellisuudessa onkaan. Usein kun puhumme vatsasta, niin kosketamme navan ympäristöä. Jos vaivat liittyvät sille alueelle, puhutaan itseasiassa suoliston vaivoista”, Myllykoski kertoo. Vatsalaukku sijaitsee hieman nännien alapuolella ja on vain pieni osanen ennen noin seitsemänmetristä ohut- ja paksusuolistoa. Siellä suoliston uumenissa työtään tekevät hyvinvointiimme vaikuttavat mikrobit ja bakteerit. < Suoliston toiminnasta kertova näyttely on kiinnostanut erityisesti yli 55-vuotiaita tiedekeskusvieraita. 29

MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin 30 MUSEO 1/2021

MUSEO-OPPAAN MATKASSA Suoliston salaisuuksia selvittämässä < Näyttelyssä on esillä ihmisen plastinoitu maha ja suolisto, jotka on lahjoitettu lääketieteelle. > Heurekan toimitusjohtaja Mikko Myllykoski tarttui haasteeseen esittää suoliston salaista maailmaa näyttelyn muodossa. Myllykoski nappaa pöydältä kahden kilon punnuksen, joka on näyttelyssä vieraiden testattavana. Palikka painaa yhtä paljon kuin kehossamme oleva mikrobisto. ”Puntarilla käydessä voisi tähän vedoten aina vähentää painostaan pari kiloa. Jos siis ajattelee, että mikrobisto ei ole osa ihmistä”, Myllyskoski naurahtaa. Kysymys kuuluukin, onko suolistossamme asustavat mikrobit osa kehoamme vai mukanamme kulkeva joukko loisia? Yhtä kaikki, mikrobisto vaikuttaa elämäämme monella tapaa. Näyttelytilan nurkasta löytyy vessanpönttö. Se näyttää tutulta, mutta sen edessä oleva pieni jakkara ei taida kuulua kovinkaan monen vessan sisustukseen, vaikka itseasiassa pitäisi kuulua. ”Länsimaisella vessanpöntöllä istuessa on itseasiassa todella huono ulostaa. Alueilla, joissa tarpeilla käynti tehdään yleisemmin kyykkyasennossa, suoli pääsee suoristumaan ja uloste tulee paremmin ulos. Tällä jakkaralla istuma-asentoa saakin korjattua.” ” Suoliston hyvinvointi vaikuttaa kehon vointiin, mutta monelle on voinut jäädä epäselväksi miksi tai miten. S uoliston toiminnasta kertova näyttely on kiinnostanut erityisesti yli 55-vuotiaita tiedekeskusvieraita. Myllykoski arvioi, että huimia harppauksia tehnyt suolistotutkimus kiinnostaa erityisesti heitä, joiden biologian tunneista on aikaa. Toisinaan näyttelyvieraat ovat kaivanneet lisää tietoa suoliston sairauksista. ”Meillä Heurekassa on jo pitkään toimittu niin, että keskitymme aina terveen ihmiskehon toimintaan. Tuntuisi vastuuttomalta laittaa tänne esille sairaustietoa, jonka ihmiset ottaisivat itsediagnostiikan apuvälineeksi”, Myllykoski sanoo. Ihmisten suolistoelämään kuuluvia vaivoja, kuten laktoosi-intoleranssia ja allergioita kävijä pääsee kuitenkin ihmettelemään. Tutuksi tulee myös Bristolin ulosteskaala, jonka avulla voi arvioida meille kaikille tuttua asiaa eli kakanlaatua. Kun tyypillisesti näyttelyissä viihdytään noin puolisen tuntia, Suoliston salaisuus on kiinnostanut kävijöitä keskimäärin kolmen vartin ajan. ”Se ei tietenkään voi täysin vastata 200-sivuisen kirjan lukemista. Toisaalta näyttelyn potentiaali on moniaistisuudessa. Täällä on liikkuvaa kuvaa, ääntä ja koskelteltavia asioita”, Myllykoski arvioi. Näyttelyssä kannattaa nostaa katse myös korkealle. Siellä on suomalainen lisä, jota Ranskassa ja Portugalissa ei ole nähty. ”Meidän näyttelytilamme on korkeampi kuin Pariisissa. Kuulin sattumalta, että Heurekan vahtimestarina työskentelevä Anniina Veijalainen on koulutukseltaan myös valaistussuunnittelija. Pääsimme nyt ensimmäistä kertaa hyödyntämään hänen ammattitaitoaan myös täällä näyttelyrakentamisen puolella”, Myllykoski sanoo ja osoittaa katon valoteosta. O lemme saapuneet kierroksellamme läpi ruuansulatusjärjestelmän paksusuoleen. ”Tässä kohti näyttelyä on ratkaisu, jota voisi kritisoida. Tämän tilan sisältö koskee paksu- 31

MUSEO-OPPAAN MATKASSA Suoliston salaisuuksia selvittämässä Suoliston salaisuus -näyttely jatkuu tilaan, jossa selitetään, miksi rauhaisa yhteiselo mikrobien kanssa on välttämätöntä. Ikkunat puhtaisiin keittiöihin ja kylpyhuoneisiin auttavat hahmottamaan mikrobien määrää. Kun samaa tilaa näytetään uv-valolla näkee kohdat, joissa vilistää mikrobijoukkoja. Näyttelyn suosiota selittää myös aiheen ajankohtaisuus. Päivittyvät tutkimustulokset ovat pitäneet aihetta esillä mediassa tasaisesti. Aiheeseen liittyy silti vielä ratkaisemattomia kysymyksiä. ”Vielä on paljon tutkittavaa esimerkiksi siinä, miten mielenterveys ja suolistomikrobiston vointi ovat yhteydessä toisiinsa”, Myllykoski sanoo. Tiedekeskus Heureka on Museokortti-kohde. Suoliston salaisuus on nähtävissä Heurekassa 5.9.2021 saakka. Koronapandemian vaikutuksista näyttelyn aukioloaikoihin voi lukea Heurekan verkkosivuilta. Kuva: Roni Rekomaa suolta, mutta seiniin on valittu ohutsuolen nukkaa muistuttava pinta”, Myllykoski kertoo. Nukka oli valittu tilan seiniin jo Pariisissa tuomaan näyttelyn ilmeeseen vaihtelevuutta. Paksusuolessa odottelee pelin muodossa joukko bakteereja. Liikuttelemalla sormin ruokaa bakteerihahmoille oivallan uutta. Kun ohutsuoli imeyttää ravintoa, on paksusuolen suolistobakteerien aika ruokailla. Samalla kun bakteerit hajottavat ravintoa, ne valmistavat meille täysin uusia, hyvinvoinnille merkityksellisiä ravinteita. Seinää koskettamalla yritän syöttää jokaiselle mikrobille sen tarvitsemaa ruokaa. Peli havainnollistaa hyvin, miksi on tärkeää syödä monipuolisesti kuitupitoista ravintoa. ”Kuidun syömisen tärkeyttä ei korosteta sen tähden, että kehomme sitä tarvitsisi. Kuitu menee nimenomaan paksusuolen bakteereille”, Myllykoski toteaa. Suurin osa mikrobeista ja bakteereista ovat hyviä. Ja niitä on aivan kaikkialla – tiskialtaassa, puutarhassa, pöytäpinnoilla ja iholla. Ihmiskehon arkeen kuuluu olla vuorovaikutuksesta bakteerien kanssa, mutta myös pyrkimys pysyä erossa niistä bakteereista ja viruksista, jotka aiheuttavat sairauksia. Ota askel kohti parempaa kokoelmahallintaa! Kookos-kokoelmahallinta: • MuseumPlus-kokoelmahallintajärjestelmä • Varmennettu palvelintila • Asiakastuki MuseumPlus-järjestelmä kaikenlaisille kokoelmille! ”Lopulta valinta oli suhteellisen helppo, sillä meille tärkeintä on se, että Kookoksen jatkuvuus on turvattu tutkimistamme järjestelmistä parhaiten.” ”Hyötyä on monipuolisuudesta ja joustavuudesta.” Tuottavuutta ja tehokkuutta päivittäiseen työntekoon Kaikki asiakkaan aineistot   samassa järjestelmässä.   Varmennettua palvelintilaa edullisesti ja joustavasti Palvelintilan toimittaa  kotimainen DevNet Oy.  Yhdenmukainen tapa luetteloida MuseumPlus on yhteensopiva   mm. SPECTRUM-standardin ja  Museoiden luettelointiohjeen kanssa.   Joustava Kokoelmahallintajärjestelmä MuseumPlus sopii monipuolisesti  erilaisten aineistojen hallintaan.  Kansallinen ja kansainvälinen  käyttäjäyhteisö takaa järjestelmän  kehittymisen myös tulevaisuudessa.  Kattavat rajapinnat REST API -rajapinta mahdollistaa  yhteydet ulkoisiin palveluihin. Valmiit  rajapinnat myös Finnaan ja Fintoontologiapalveluun olemassa.   Asiantunteva käyttötuki Me Kookoksessa tunnemme   museoiden prosessit ja kokoelmien  luettelointikäytännöt. MUSEO 1/2021 museoliitto.fi/kookos | puh. +358 44 976 2404 | Kaikki koossa. Kokoelmat käytössä.

MUSEO-LEHTI MATKAILEE Hyvää oloa museoravintolasta MAKUMATKALLA MUSEOSSA Nautinnollinen hetki museoravintolassa kruunaa kulttuurikierroksen. TEKSTI JENNA HONKANEN JOSE JOMPERO / CAFÉ VICTOR RIPAUS LUKSUSTA KESKELLÄ KAUPUNKIA Turun taidemuseon yhteydessä toimivassa Café Victorissa voi piipahtaa kahvilla tai lounaalla, viikonloppuisin myös aamiaisella. Museokahvilan tarjonnasta suurin osa valmistuu kasviperäisistä raaka-aineista, vaikka siitä ei tehdäkään numeroa. ” Pysähdy hetkeksi herkuttelemaan. Café Victorin keittiössä hyödynnetään pääosin kasviperäisiä raaka-aineita. Talon klassikkotuote on kanelisolmu, jonka valmistuksessa hiiva on korvattu hapanjuurella. ”Asiakkaiden mielestä pullan maku on kaupungin paras”, kertoo Café Victorin toinen yrittäjä Eetu Korhonen. Maittavat keittolounaat tuoreen hapanjuurileivän kera saavat kesällä rinnalleen myös salaattilounastarjoilun. 33

MUSEO-LEHTI MATKAILEE Hyvää oloa museoravintolasta @ANGELINAILMAST MUSEORAVINTOLA NILA lan biojätteen pikakompostorin avulla. Kompostorissa tuotettua ”supermultaa” tullaan käyttämään kasvien kasvatuksessa oman keittiön tarpeisiin. Mikonkatu 1, 00100 Helsinki METSÄN ANTIMIA KANSALLISMAISEMASSA The Glassin slogan kuuluu ”Pohjolan bistro, jossa raaka-aineet ovat läheltä ja mausteet kaukaa”. > Metsämuseo Luston yhteydessä toimiva Museoravintola Nila luottaa luonnon­ antimiin. Keittiössä nojaudutaan sesonkeihin, kotimaisuuteen ja luomuun. Lähituottajien tuotteita hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan. Esimerkiksi talon kahvi ostetaan paikallisilta pienpaahtimoilta ja tuorepuristettu omenamehu Paraisilta. Viikonloppujen luksusta on pöytiintarjoiltu aamiainen. ”Aamiaismenussa kokeilemme rohkeasti tavallista erikoisempia raaka-aineita”, sanoo Korhonen. Sesonkien mukaan ruokalajit sisältävät muun muassa villivihanneksia, sieniä ja marjoja. Kasvukauden ulkopuolella tarjolla saattaa olla myös joitakin aiemmin säilöttyjä herkkuja. Aurakatu 26, 20100 Turku POHJOLAN BISTRO Suomen valokuvataiteen museon K1-näyttelytilan yhteyteen avattu bistrohenkinen The Glass yhdistää omintakeisesti ruoan, viinin ja taiteen. Näytte- 34 MUSEO 1/2021 lyittäin eli noin kolme kertaa vuodessa vaihtuva menu hakee inspiraationsa esillä olevasta valokuvataiteesta. ”Yhtymäkohtien löytäminen saattaa tosin osoittautua haastavaksi”, naurahtaa The Glassin ravintoloitsija Yrjänä Raitanen. Syksyllä 2020 näyttelytilassa nähtiin Douglas Kirklandin kuvia Coco Chanelista ja Marilyn Monroesta . Chanelin tiedettiin pitäneen Dom Pérignon shampanjasta ja tupakoivan valkoista Kentiä. Monroe taas aloitti aamunsa kahden raa’an kananmunan ja maitolasillisen sekoituksella. Lounaaksi hän nautti pihvin ja kaksi raakaa porkkanaa. Jälkimmäisen vihjeen pohjalta keittiössä luotiin proteiinipitoinen annos, joka koostui marmorifileestä kypsennetyn porkkanan ja papujen kera. Kevään 2021 menun suunnittelu oli vähintään yhtä haastavaa. Vivian Maierin ruokavaliosta ei tiedetä juuri mitään, olihan valokuvaaja melko tuntematon ennen kuolemaansa. Ravintola pystyi kuitenkin luomaan näyttelyyn sopivan menukokonaisuuden, jota tarjoillaan Museokortin haltijoille etuhintaan. Taiteen lisäksi ravintolan tarjoiluja rytmittää satokausikalenteri. Keittiössä kasvikset ovat isossa roolissa. The Glass korostaa myös vastuullisuutta. Henkilökunta muun muassa hyödyntää ravinto- Museoravintola Nilan logossa sieni ja kala ovat asettuneet lautasen päälle kuin aterimet päättyneen aterioinnin merkiksi kello viiden kohdalle. Ravintolan bravuuriksi keittiömestari Toni Härkänen nimeää haukimurekkeen. ”Kyseinen ruokalaji on saanut hyvää palautetta, joten sitä löytyy myös säännöllisesti viikoittain vaihtuvasta menustamme.” Ravintola pyrkii toistamaan Metsämuseo Luston ajatusmaailmaa keittiön puolella ja hyödyntää paljon metsän antimia, kuten sieniä, marjoja ja villiyrttejä. Keittiössä suositaan erityisesti kausituotteita. Keväällä tarjoillaan usein korvasieniä, syksyllä kantarelleja. Kesäisin annoksissa näkee herukanlehtiä ja kuusenkerkkää. Villiyrttejä säilötään myös talven varalle. Museoravintola Nila pyrkii ostamaan raaka-aineensa paikallisilta tuottajilta ja suosii lähiruokaa. Poimijat kuljettavat keräämänsä sienet ja marjat suoraan ravintolaan. Oma henkilökunta kerää keittiön käyttöön tarvittavat yrtit. ”Tässä työssä pääsee toteuttamaan itseään vapaasti, vaikuttamaan raaka-aineisiin ja näkemään tuotantoketjun alusta asti”, kertoo Härkänen. Kesäisin laadukasta, hyvää ja yksinkertaista bistroruokaa tarjoillaan päivittäin noutopöydästä, muina vuodenaikoina lautasannoksina tiistaista lauantaihin. Museoravintola Nila toimii Metsämuseo Luston yhteydessä Punkaharjun upeassa kansallismaisemassa, Saimaan vesistöjen äärellä. Lustontie 1, 58450 Punkaharju

MUSEO-LEHTI MATKAILEE Hyvää oloa museoravintolasta ARTO RAJANEN > Rovaniemen ravintola- ja kahvilatarjon- taan Korundi Kitchen & Café on tervetullut uusi tuulahdus. TERVEELLISTÄ KULTTUURILOUNASTA AINUTLAATUISESSA MILJÖÖSSÄ Lapinkävijäntie 4, 96100 Rovaniemi PALKITUN KOKIN HERKKUJA MÄNTÄSSÄ Serlachius-museo Göstan museoravintolassa voi sammuttaa monenkokoisen nälän. Oli kyse kahvilatuotteista, konstailemattomasta lounaasta tai juhlavasta illallistarjoilusta, museoravintola Gösta luottaa tuoreisiin ja sesongin mukaisiin raaka-aineisiin hyödyntäen lähialueen tuottajien tarjontaa. SERLACHIUS-MUSEOT Rovaniemeläiset saivat syksyllä 2020 uuden olohuoneen. Vanhan postiautovarikon tiloihin, taidemuseo Korundin sekä Lapin kamariorkesterin kanssa samaan rakennukseen avautui lounasravintola ja kahvila Korundi Kitchen & Café. Samalla sai alkunsa kulttuurilounaskonsepti: nyt ruokaelämyksen lomaan voi yhdistää kierroksen taidemuseossa. ”Olemme halunneet luoda tilan, jossa on rento tunnelma ja jonne ihmiset voivat tulla sellaisina kuin ovat”, kertoo Korundi Kitchen & Cafén vuoropäällikkö Sanni Tuisku. Tuiskun motto ruoanlaitossa kuuluu ”mitä freesimpi, sen parempi”. Korundi Kitchen & Cafén salaisuutena ovat tuoreet, laadukkaat ja kotimaiset raaka-aineet. Kansainvälisiä makuja kokeillaan rohkeasti. Suureen suosioon on noussut joka kuun ensimmäisenä perjantaina vietettävä Falafel Friday. ”Teemme falafelit käsin omalla reseptillä. Rohkaisevan asiakaspalautteen innoittamana aiomme toistaiseksi jatkaa falafelien tarjoamista.” Lähituottajat, kuten Rauhalammen marjatila, Matomutkan luomuvihannestila ja Leporannan luomukarjatila sijaitsevat kaikki muutaman kilometrin säteellä museoista. Lähistön vesistöt tarjoavat kalansaaliit, ja hyötykasveja kerätään taidemuseon piha-alueelta. Göstan ravintoloitsija, Vuoden kokki -tittelilläkin vuonna 2002 palkittu Henry Tikkanen, uskoo vahvasti aitouteen, paikallisuuteen ja laadukkaaseen tekemiseen. ”Haluamme edistää asiakkaidemme hyvinvointia tuomalla ravintolaamme iloa ja herkullisia elämyksiä. Ravintola Göstassa ruokamatka voi olla taidematka. Kokouspäivä voidaan aloittaa tuoreista marjoista valmistetulla smoothiella. Iltapäiväkahvilla herkutellaan omenapiirakalla, johon omenat on poimittu omasta puutarhasta”, Tikkanen kertoo. Serlachius-museoissa hyvinvointi on muunkin museotoiminnan kärkiteema. Museovieraille tarjotaan mahdollisuus nauttia lähiluonnosta vuokrapyörien, kävelysauvojen ja soutuveneen avulla. Joenniementie 47, 35800 Mänttä-Vilppula 35

TAITEILIJAHAASTATTELU Esitystaidetta kaupunkien kaduilla KOKEMUS ESITYSTAITEEN YTIMESSÄ Meiju Niskalan osallistavuuteen perustuva taide vapauttaa. TEKSTI MARIA PALDANIUS J os elettäisiin normaaliaikaa, taiteen moniottelija Meiju Niskala, 42, olisi nyt Amerikan itärannikolla ja kehittäisi siellä monialaista, taiteellista praktiikkaansa. Niin hän on tehnyt jo vuosien ajan – siitä lähtien, kun hän 18-vuotiaana lähti ensi kertaa rapakon taakse, Bostoniin opiskelemaan saksofonin soittamista. ”Jenkeissä ymmärrykseni eri nykytaidemuodoista kasvoi valtavasti. Sittemmin elämäni on mennyt niin, että asun osan vuodesta Suomessa ja osan Jenkeissä. Ulkomailla oleminen merkitsee minulle sitä, että haastan itseäni ja ajatteluani. Korona on tietenkin muovannut työn raamit ja rakenteet uudelleen”, Niskala kertoo. Sekä esitys- ja kaupunkitaiteilijana että kirjailijanakin tunnetuksi tulleelle Niskalalle on ominais- ta haastaa paitsi itseään, myös yleisöään – tai kokijoita, kuten hän mieluiten kutsuu niitä, jotka päätyvät kosketuksiin hänen taiteensa kanssa. Kokijasta hän puhuu siksi, että sana yleisö heijastelee helposti ennalta määrättyä, kapeaa taiteen vastaanottajan roolia. Kokijuus terminä on avoimempi tutkimaan sitä, miten teokset voidaan kokea. ”Olen taiteilijana myös aktivisti eli yhteiskunnallinen keskustelija. Toimintani taustalla on kysymys siitä, miten ihminen sitoutuu itseensä, muihin ihmisiin ja ympäristöön. Taiteilijana olen tiukka, pieteetillä praktiikkaansa kehittävä tekijä.” N iskala työskentelee osana työparipohjaista Meiju Niskala & People -organisaatiota, jonka nimissä syntyy merkityksellistä elämää, ihmisyyttä ja ihmiskuntaa käsittelevää, monialaista taidetta julkisiin tiloihin ja ihmisten lähelle. Niskala ohjaa teokset kokonaisuutena, mutta kukin toimija tuo mukaan oman tietotaitonsa ja vastaa toteutuksesta omalta osaltaan. Kaikkia teoksia yhdistää osallistava ulottuvuus, ja kokijalla on vapaus valita, miten hän osallistuu teokseen. Niskala on aina kokenut, että niin sen täytyy olla. ”Jo parikymppisenä taideopiskelijana ymmärsin, että tietoinen päätös mennä kokemaan taidetta > ”Olen taiteilijana myös aktivisti. Se on sana, joka tulkitaan SARI AALTONEN helposti yhteen suuntaan huutamiseksi, mutta ei se useinkaan ole sitä. Aktivismi on muutoskeskustelua, kysymistä ja keskustelun herättämistä”, sanoo Niskala. < Kohtaus tilaustyöstä, jonka Niskala teki Kansalliskirjaston Finna-tietokantaa hyödyntäen. 36 MUSEO 1/2021

INKERI KALLIO 37

MARIA MIKLAS ” sovittaa teoksen itse valitsemallaan tavalla, mutta teos määräytyy lopulta osallistujien mukaan”, hän linjaa. ”Me suomalaiset olemme pieni kansa Euroopan kylmässä kulmassa ja asiat ovat rantautuneet meille aika hitaasti. Kun internet lähti aikanaan kehittymään, aloin samaan aikaan opettaa näitä asioita Suomessa. Monille opiskelijoille oma tekijyys ja toimijuus taiteilijana avautuivat internetin myötä uudella tavalla. Monelle alkoi ikään kuin löytyä se henkinen koti, jota ilman täällä oli oltu.” Taidekokemus on yksilöllinen. tarkoittaa sitä, että se luo tietyn ennakkokäsityksen tilanteeseen. Samaan aikaan aloin puhua ”arjen nyrjähdyksestä”, jolla yritin tavoittaa sitä kohtaa, kun ihminen tulee odottamattaan yllätetyksi taiteella. Vielä 1990-luvun lopun julkinen tila Suomessa toimi siihen tarkoitukseen hyvin”, Niskala kertoo. Niskalan taiteellinen praktiikka kuulostaa erehdyttävästi yhteisötaiteelta. Käsite syntyi 1990-luvulla palvelemaan sen aikaisia tekemisen tapoja ja tarpeita. Niskala toteaa, että kuluneen 30 vuoden aikana tekemisen tavat ja tarpeet ovat muuttuneet ja kehittyneet paljon. Siksi hän puhuu mieluummin relativistisesta tai osallisuuteen perustuvasta taiteesta. ”Osallisuuteen perustuvan taiteen käsitteessä korostuu ajatus siitä, että taiteilija konseptoi ja N iskalan näkökulma maailmaan nojaa henkilökohtaiseen kokemuspohjaan. Taustalla on kokemuksia niin mielenterveyden horjumisesta, erosta kuin muistisairaan äidin hoidosta ja kuolemasta. Viime vuosina nämä teemat olleet tulleet mukaan taiteeseen, vaikkakaan ei minä-lähtöisesti. ”Parikymppisenä kävin pitkässä psykoanalyysissa. Kun tutkii itseään intensiivisesti pitkän aikaa, sitä ei tarvitse tehdä enää taiteessa. Toki nämä asiat kulkevat rinnakkain, mutta niissä on väljyyttä.” Vaikka taide on ollut Niskalalle voimauttava elementti läpi koko elämän, hän ei vetäisi yhtäläisyysmerkkejä taiteen ja hyvinvoinnin välille. Miten 38 MUSEO 1/2021

TAITEILIJAHAASTATTELU Esitystaidetta kaupunkien kaduilla hyvän elämän pohtimiselle yhdessä kokijoiden ja teoksessa mukana olleen senioriryhmän kanssa. Medborgare valmistui tilaustyönä Helsingin Juhlaviikoille vuonna 2013 ja esityspaikkana oli Helsingin Olympiastadion. taiteilija voisi ennalta päättää taiteensa hyvinvointivaikutukset? Hänen mielestään ei mitenkään. Keskustelua voi synnyttää, mutta taiteen vaikutuksia yksilötasolla ei voi ennustaa. ”On hyvä, että taidetta tutkitaan ja mitataan eri tavoin. Silloin voidaan käydä keskustelua taiteen roolista ja merkityksestä yhteiskunnassa. Olisi kuitenkin vaarallista väittää, että minun taiteeni edistää absoluuttisesti hyvinvointia. Ihmiset reagoivat asioihin eri tavoin, meillä on erilaiset aivot ja henkilökohtainen historia.” Niskala on aktiivinen neurotieteen harrastaja, mikä on osittain seurausta äidin muistisairaudesta. Aivoista ja mielestä alkoi tulla kosolti uutta tutkimustietoa 2000-luvun taitteessa, mikä lisäsi kiinnostusta entisestään ja vahvisti samalla ne ajatukset, joita Niskala pyöritteli jo taideopiskelijana 1990-luvulla. ”Neurologinen näkökulma tiedetään todeksi nyt, 20 vuotta myöhemmin. Aivoissa todella tapahtuu uusien hermoyhteyksien syntymistä, kun ihminen yllätetään.” Oppi aivoista on auttanut ymmärtämään paremmin myös taidekokemuksen yksilöllisyyttä. Niskala ottaa esimerkiksi taiteen viemisen palvelu­taloihin. ”Lähtökohtaisesti on aivan ihanaa, että asukkaille tuodaan lauluesityksiä ja muuta taidetta. Voidaan ajatella, että teos tai esitys on heille lahja. On kuitenkin mahdollista, että joillekin asukkaille joku tietty laulu aiheuttaa esimerkiksi hirveän tunnereaktion. Sen purkamiseen täytyy tekijöillä olla valmiutta, erityisesti erityisryhmien kanssa toimiessa”, Niskala sanoo. MEIJU NISKALA, 42 • Monialainen taiteilija, joka työskentelee muun muassa esitys- ja kaupunkitaiteilijana ja kirjailijana. Toimii osana Meiju Niskala & People -työryhmää. • Syntynyt Multialla vuonna 1978. • Asuu osan arjestaan Helsingissä, osan Taivalkoskella ja osan Yhdysvalloissa. • Valmistunut Taideteollisen korkeakoulun Medialaboratoriosta vuonna 2015 ja Turun Taideakatemiasta teatteri-ilmaisun ohjaajaksi vuonna 2002. Opiskellut myös klassista balettia sekä viulua ja saksofonia. • Tunnettuja teoksia muun muassa kaupunkitaideteos Kokemuksellisen kaupungin konsultti (2009), Turku365 -teoskokonaisuus osana Turun kulttuuripääkaupunkivuotta (2011), Olennaistamo -yhteistaideteos (Oulu, 2014) ja Leikki 2.0 -yhteisötaideteos (2015). Ensimmäinen julkisen tilan teos, Eufrosiina Urbanus, Turun Kauppatorilla (2000). • Teos Tulin kyllä ajatelleeksi, mutta hieman liian myöhään Helsinki biennaalissa kesällä 2021. • Palkittu muun muassa Vuoden esteettinen teko ja Suomi-palkinnolla vuonna 2011. • Esikoisromaani, Sata kirjettä kuollelle äidille oli Runeberg-palkinto -ehdokkaana vuonna 2019. Kuvakirja, Kun syvään hengittäminen ei riitä voitti Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon 2020. • Valmistelee kansainvälistymistä, Home Collection For Confused But Hopefull Minds -käyttöteoskokonaisuutta sekä Eksistentiaalista huvipuistoa. N iskalan tekijyyttä kuvaa erityisesti kolme seikkaa: tietoisuus siitä, miten ja millaiseen ympäristöön teokset kannattaa sijoittaa, sekä se, että teoksen kokija voi säädellä taidekokemusta itse. Näiden tekijöiden symbioosi näkyy esimerkiksi Helsinki biennaaliin 2021 osallistuvassa teoksessa, Tulin kyllä ajatelleeksi, mutta hieman liian myöhään. Tapahtumallisen ja poeettisen kuunnelmateoksen punaisena lankana on kysymys siitä, miten ihminen kohtaa teoksessa itsensä, toisensa ja muun maailman. ”Teoksessa koreografioidaan ihmisiä, ja he liikkuvat äänimaailmassa ohjeideni mukaan. Tapani kirjoittaa on melko poeettinen ja teksti kulkee monella eri tasolla. Osallistavuuden ajatus on teokseen sisäänrakennettu”, Niskala kiteyttää. 39 INKERI KALLIO KUKA? < Niskalan teos Medborgare rakentui merkityksellisen ja

TAITEILIJAHAASTATTELU MILLA-KAARINA OJA Esitystaidetta kaupunkien kaduilla SARI AALTONEN ”Vahvuuteni on, että osaan sovittaa teokseni suurelle kohderyhmälle. Rakennan teokset siten, että niiden sisältä löytyy monia erilaisia elementtejä ja kokemuspolkuja, jolloin niitä voi lähestyä monesta olemisen tavasta käsin”, sanoo Niskala. < Take what you need oli Niskalan Budapestissa toteuttama teos, jossa hän yritti lahjoittaa yhden päivän palkan sitä tarvitseville. ”Yllättävää oli, että kokeilun aikana ohikulkijat halusivat jakaa minun kauttani myös muun muassa sämpylöitä, tupakkaa ja Raamattuja niille, jotka apua tulevat hakemaan.” Niskala pitää tärkeänä sitä, että osallistavuuteen perustuva taide otetaan vastaan myös museokentällä. Museot ovat portinvartijoita, jotka saavat päättää, millaista taidetta nostetaan esille. Niskala kokee, että Suomen museokenttä on ollut erittäin vastaanottavainen. ”Kentältä löytyy halukkuutta vaihteluun ja uudistumiseen. Museoissa halutaan esitellä laajasti erilaisia näkökulmia ja taiteen muotoja. Siitä olen kiitollinen. Museoilla on tärkeä rooli ja suuri valta siinä, millaisena maailma koetaan ja millainen sen väitetään olevan.” 40 MUSEO 1/2021

MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin OTA YHTEYTTÄ! arazzo.fi ARAZZO ON VANTAALLA SIJAITSEVA KOTIMAINEN YRITYS, JOKA ON ERIKOISTUNUT ERILAISTEN NÄYTTELYTULOSTEIDEN, LAVASTEIDEN JA SISUSTUSTUOTTEIDEN VALMISTAMISEEN. Meiltä saat asiantuntevaa apua näyttelyn tulostemateriaalien valinnoissa, tulostamisessa ja tarvittaessa erilaisten tulosteiden asentamisessa. Käytämme ympäristöystävällisiä ja laadukkaita materiaaleja ja valmistamme tulosteet energiatehokkaasti kotimaisin voimin. Tulostamme kankaille, levyille, tarroille, matoille, papereille sekä erilaisille erikoismateriaaleille. Olemme viimeisen 15 vuoden ajan olleet mukana tekemässä runsaasti erilaisia näyttelyjä ja oletkin saattanut nähdä kädenjälkeämme useissa näyttelyissä. Meiltä löytyy runsaasti materiaalivaihtoehtoja ja tulostettuja mallipaloja eri materiaaleista, jotta voit itse varmistua materiaaliemme ja työnjälkemme laadukkuudesta. Meillä on Vantaalla myös tuotteiden ja materiaalien esittelytila. SEURAA SOMESSA arazzo 41

GALLUP Miten museot ovat vaikuttaneet hyvinvointiisi? HETKIÄ ARJEN YLÄPUOLELLA MUSEO-lehti kysyi museoihin intohimoisesti suhtautuvilta suomalaisilta, miten he kokevat museoiden vaikuttavan hyvinvointiinsa. SUSANNE ÅDAHL, 52 ” Museot tarjoavat minulle inspiraatiota sekä mahdollisuuden uuden kokemiselle ja oppimiselle. Museossa voi sulkea muun maailman hetkeksi pois, uppoutua esillä oleviin asioihin ja tehdä mielikuvitusmatkoja toisiin todellisuuksiin. Arvostan sitä, että on olemassa paikkoja, joissa voi hiljentyä. Voisi sanoa, että nykyaikana läsnäolo on kriisissä ja monella on vaikeuksia pysähtyä. Mielestäni museot voivat opettaa kollektiivista läsnäoloa. Keskittyminen ja uppoutuminen tekevät ihmiselle hyvää. Olen esteetikko ja inspiroiduin väreistä ja muodoista. Siksi pidän erityisesti taidenäyttelyistä. Näyttelyissä otan usein kuvia, joita saatan hyödyntää omassa luovassa työskentelyssäni. Minua kiinnostavat erityisesti retrospektiiviset näyttelyt, joissa voi nähdä yhden taiteilijan elämäntyön kokonaisuudessaan. On mielenkiintoista tarkastella, miten erilaisia tyylejä yhdellä taiteilijalla on voinut olla, mi- 42 MUSEO 1/2021 ten taiteilijuus on kehittynyt ja miten taideteokset ovat sidoksissa yhteiskuntaan ja aikaan, jossa ne ovat syntyneet. Kunkin taiteilijan tapa käyttää luovuutta antaa toivoa ja muistuttaa siitä, kuinka jokainen ihminen on luova ja voi käyttää luovuuttaan oman hyvinvoinnin kohentamiseksi. Luovuuden näkeminen opettaa meitä tarkkailemaan hyödyllisellä tavalla myös maailmaa museon ulkopuolella. PAULUS RISSANEN KELLY MICHAEL TEKSTI JENNA HONKANEN RISTO VAPPULA, 52 ” Joku saattaisi kyseenalaistaa, mihin museoita ylipäänsä tarvitaan. Ajattelen, että meillä on oltava tarinoita, jotka kertovat maailmasta, meistä ja menneisyydestä. Ihmisten hyvinvoinnin kannalta tarinat, joiden varaan voi rakentaa juurensa, ovat tärkeitä. Itselleni museot ovat antaneet perspektiiviä elämään ja auttaneet elämän merkityksen löytämisessä. Kiinnostukseni museoihin on vahvasti sidoksissa kiinnostukseeni his- toriaan. Mielestäni museot ja historia voivat muistuttaa omalla erityisellä tavallaan ihmisen pienuudesta, siitä kuinka sukupolvia tulee ja menee ja elämme vain hetken tässä maailmassa. On äärimmäisen inspiroivaa kuvitella, miten ihmiset ovat eläneet toisena aikana. Minua ovat aina kiinnostaneet esimerkiksi linnat ja ritariaika. Lapsena toivoin, että olisin syntynyt ritariksi, tai edes cowboyksi. Museoissa voi kuvitella hetken olevansa joku muu ja saada sitä kautta ymmärrystä. Parhaimmat museokohteet ovat oivaltaneet tarinankerronnan taidon. Esillä ei ole “vain esineitä”, vaan jokaiselle esineelle tarjotaan viitekehys. Kun tietää esineen taustat, se tulee osaksi laajempaa kokonaisuutta. Havainnollistavat ratkaisut ovat usein viihdyttäviä, ja tarinoiden kautta pääsee osaksi historiaa. Museot voivat tuoda hyvinvointia myös kauneuden kokemisen kautta. Esimerkiksi automuseoissa minua puhuttelee vanhojen autojen muotoilu ja kauneus. Ulkomailla matkustaessani haluan aina mennä museoihin. Museot tarjoavat ymmärrystä kunkin maan ihmisiin ja kulttuuriin. Museoiden tarjoaman tiedon valossa voimme ymmärtää ajan ilmiöitä. Se ei välttämättä tarkoita, että opimme jotain, mutta ainakin voimme ymmärtää.

GALLUP Miten museot ovat vaikuttaneet hyvinvointiisi? K. E. HELLMAN ” ANSKU RAITTINEN, 34 SANNA RAUHALA JONNI KARLSSON, 27 Toisinaan on mukava jakaa museokokemus kaverin kanssa ja purkaa näyttelyn jälkeiset tunnelmat vaikkapa kahvikupin äärellä. Kuitenkin nimenomaan yksin tehty museovierailu on mielestäni aivan erityislaatuinen hiljentymisen kokemus. Museossa voi olla hetken omien ajatusten kanssa. Käyn yleensä taidemuseoissa, mutta olen avoin kaikille museokokemuksille. Kaikki kokeellinen ja outo kiinnostaa minua. Helsingissä tulee käytyä Kiasmassa, Amos Rexissä ja Ateneumissa aina kun uusi näyttely avautuu. Viime vuoden positiivisin museokokemus oli Joutsan Taidelaitos Haihatus. Tuntuu hienolta astella sisään museoon kaupungin vilskeestä. Mielestäni kokemus on samanlainen kuin avaisi ikkunan johonkin uuteen maailmaan, jossa syntyy uusia ajatuksia ja syvällisiäkin kohtaamisia taiteen kanssa. Lyhyetkin pistäytymiset museossa voivat antaa kokemuksen, joka tekee päivän muistosta erilaisella tavalla merkityksellisen. Mielestäni Museokortti on helpottanut huomattavasti sitä, että museoista voi saada matalan kynnyksen hyvinvointivointikokemuksia arkeen. Museokortti on tehnyt museoissa käymisestäni aktiivisempaa. Helsinki on loppujen lopuksi pieni paikka, museoita on runsaasti ja yhdellä kortilla pääsee kaikkialle, joten arkiset vierailut ovat helppoja toteuttaa. Innostuin jopa museoharrastukseni myötä lukemaan museologian sivuaineopinnot. Opinnot ovat tuoneet uudenlaista näkökulmaa museoihin. NIINA HONKANEN ” Museot ruokkivat mielikuvitusta. SANNA RAUHALA, 35 ” Monessa elämäntilanteessa minulle on tuonut hyvinvointia tieto siitä, että lähes jokaisesta kaupungista voi löytää museon. Erityisesti silloin kun olen ollut yksin reissun päällä tai muuttanut juuri uuteen maahan, on ollut lohdullista tietää, että museoiden kaltaisia paikkoja on olemassa. Paikkoja, missä voi viettää tuntikausia ilman pelkoa siitä, että kukaan tulee häätämään pois. Museot ovat tuoneet turvaa, ja siellä mahdollinen yksinäisyyden tunne on kaikonnut. Vierailun aikana olen saanut koti-ikävän tilalle uusia ajatuksia. Osa museoista on pieniä ja kodikkaita, osa suuria, arvokkaita ja iättömiä – kaikki kuin omia persooniaan. Minulle museot ovat paikkoja, joissa voi käyttää asioiden oppimiseen ja tarkasteluun niin paljon aikaa kuin haluaa. Museovierailuun liittyy aina innostunut odotus, itse museokokemus ja uudenlöytämisen riemu. Museoissa on hienoa se, että niiden kautta voi oppia kiinnostumaan myös asioista, joista ei aiemmin ole ollut kiinnostunut. Suomessa museot ovat avanneet minulle uusia puolia kotimaasta ja alueellisista eroista. Välillisesti tämä on vaikuttanut hyvinvointiini, koska koen ymmärtäväni kotimaatani paremmin. ” Asuin lapsuudessani museoraitin vieressä. Voinenkin todeta, että museoharrastus on ollut aina osa elämääni. Aktiivisesti olen käynyt museoissa viimeiset 10 vuotta. Museoissa käyminen on parantanut yleistä jaksamistani ja vaikuttanut myös mielenterveyteeni. Mielestäni tämä positiivinen vaikutus liittyy erityisesti siihen, että museot ruokkivat mielikuvitusta. Museoissa oppii aina jotain uutta, ja vierailun myötä voi kokea ahaa-elämyksiä ja saada ideoita. Historiasta voi ammentaa viisautta nykypäivään. Museoilla on sivistävä vaikutus. Ne ovat paikkoja, joissa nostetaan esille asioita, joita ei välttämättä tulisi muuten ajateltua. Mielestäni on hienoa, että on olemassa museoiden kaltaisia tiloja, joissa erilaisia teemoja käsitellään syvällisesti ja mielenkiintoisesti. Museoissa on myös paljon kauniita asioita, joiden katseleminen tekee hyvää. Jaan mielelläni museokokemuksen jonkun kanssa. Jaettuna näyttelykokemuksesta voi keskustella. Mielestäni olisi todella tärkeää, että museoissa voisi vierailla näin korona-aikanakin. Näyttelytiloissa pystyy pitämään hyvin turvavälit ja maskisuositusta on helppo valvoa. Kulttuuritarjontaa on jouduttu supistamaan paljon, joten olisi hienoa että edes museot olisivat auki, emmekä jäisi vain television varaan. 43

VIRON TERVEYSMUSEO TERVEYSTIETOA KANSALLE Viron terveysmuseo innostaa kävijöitä pitämään huolta kehostaan ja mielestään. TEKSTI SILJA MASSA M istä alkuaineista ihminen koostuu? Miten hajuaisti toimii? Miten hygieniasta huolehdittiin neuvostoaikana? Entä miltä maailma näyttää huumeiden vaikutuksen alaisena tai mitä ihmiskeholle tapahtuu kuoleman jälkeen? Muun muassa tällaisiin kysymyksiin vastaa Tallinnan Vanhassakaupun- 44 MUSEO 1/2021 gissa sijaitseva Eesti Tervisemuuseum eli Viron terveysmuseo. Ulkoapäin museo näyttää tyypilliseltä keskiaikaiselta rakennukselta. Sisällä kävijää odottaa kuitenkin yllätys. Paikka muistuttaa enemmän tiedekeskus Heurekaa kuin perinteistä museota. Kahteen vierekkäiseen 1400-luvulla rakennettuun taloon levittäytyvässä museossa ei tosin ole suuria näyttely- halleja kuten Heurekassa, mutta toimintaperiaate on samankaltainen. Myös täällä keskiössä ovat interaktiivisuus ja toiminnallisuus. ”Kannustamme kävijöitä koskemaan, kokeilemaan ja tutkimaan itse”, sanoo museon näyttelykuraattori Ülle Kask. Kokeiltavaa ja tutkittavaa museossa todella riittää. Aistejaan, muistiaan ja

KANSAINVÄLISTÄ VIRON TERVEYSMUSEO VIRON TERVEYSMUSEO Terveysvalistusta ja terveydenhoidon historiaa Anatomiaa käsittelevä osuus esittelee ihmiskehon rakennetta ja toimintaa. < Koululaisryhmät muodostavat museon kävijäkunnasta merkittävän osan. < Museon perusnäyttely lähtee liikkeelle ihmisen evoluutiosta. refleksejään pääsee testaamaan erilaisten pelien ja laitteiden avulla. Mikroskoopilla voi syventyä esimerkiksi oman ihonsa yksityiskohtiin, ja painovyötä sovittamalla saa käsityksen siitä, miltä raskausvatsa tuntuu. Näköaistia käsittelevän huoneen seinät ovat vääristäviä peilejä, jotka luovat tilaan jännittävän optisen harhan, niin että huoneesta on hankala löytää ulos. Eri puolilta museota löytyy interaktiivisia kosketusnäyttöjä. M useon perusnäyttely Avameelselt sinu kehast eli Avoimesti kehostasi voitti vuonna 2016 Viron museomaailman arvostetuimman palkinnon, Muuseumirott- eli Museorotta -palkinnon. Vuonna 2017 näyttely oli ehdolla The European Museum of the Year -palkinnon saajaksi. Perusnäyttely koostuu lähes kahdestakymmenestä huoneesta, joista jokaisella on oma teemansa.­Näyttely lähtee liikkeelle ihmisen evoluutiosta: siitä, miten Homo sapiens kehittyi muista ihmislajeista omaksi lajikseen. Muissa ” Vuorovaikutuksellisuus kannustaa tutkimaan. huoneissa käsitellään esimerkiksi ihmisen anatomiaa, aisteja, ruuansulatusta ja ravintoa, lisääntymistä, sairauksia ja niiden hoitoa, vanhenemista ja kuolemaa. Nähtävää on kahdessa kerroksessa, ja pari tuntia vierähtää näyttelyä kolutessa kuin huomaamatta. Perusnäyttelyn lisäksi museossa on vaihtuvia näyttelyitä. Keväällä aukeava Palju õnne!? -näyttely käsittelee onnellisuutta ja mielenterveyttä. Uuden teknologian lisäksi museolla on lähes 23 000 historiallisen esineen, valokuvan, asiakirjan ja julkaisun kokoelma, joka sisältää muun muassa lääketieteellisiä instrumentteja, laboratoriovälineitä sekä aitoja plastinoituja ihmisruumiita. Plastinoinnissa ruumiin nesteet ja rasvat on korvattu nestemäisillä muoveilla. Keskiaikaisten museorakennusten vie­ hätystä koloineen ja käytävineen on hyödynnetty hauskasti. Vuosisatoja vanhasta ovisyvennyksestä löytyy oikea ihmisen luuranko, ja portaikossa on esillä eri aikakausien proteeseja. T erveysmuseon historia ulottuu vuoteen 1921, jolloin Tartossa järjestettiin maan ensimmäinen lääkäreiden kongressi ja sen yhteydessä lääketieteellinen näyttely. Tarton yliopiston terveydenhoitoinstituutin johtaja, professori Aleksander Rammul ehdotti tuolloin pysyvän lääketieteellisen museon perustamista Tarttoon. Idea sai kannatusta, ja museolle perustettiin työryhmä. Yksi työryhmän jäsenistä, lääkäri Voldemar Sumberg toivoi, ettei tuleva museo tyytyisi vain esittelemään historiallisia esineitä, vaan ottaisi myös kansansivistyksellisen roolin. Tämän ajatuksen pohjalta ja Sumbergin johdolla Eesti Tervishoiumuuseum eli Viron terveydenhoitomuseo aloitti toimintansa vuonna 1924. ”Museon perustajat olivat lääkäreitä, jotka halusivat lisätä ihmisten ymmärrystä hygienian merkityksestä ja kannustaa virolaisia huolehtimaan terveydestään”, näyttelykuraattori Ülle Kask kertoo. Museo järjesti näyttelyiden lisäksi erilaisia kursseja ja ensiapukoulutusta, 45

VIRON TERVEYSMUSEO MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin ja julkaisi opetuslehtisiä esimerkiksi loisista sekä äidin ja lapsen terveydestä. Museolla oli myös kiertävä näyttely, joka vieraili kylissä ja kaupungeissa eri puolilla Viroa. Aluksi näyttelyn mukana matkusti lääkäri, jolle museovieraat saivat esittää kysymyksiä. 1930-luvulla museo korvasi kiertävät lääkärit radioluennoilla. Lääkäreiden luentoja lähetettiin Viron radiossa kahdeksan vuoden ajan. N euvostoaikana museon toiminta ensin supistui ja lakkasi sitten kokonaan. Museonjohtaja Sumberg pidätettiin, ja monet näyttelyesineet tuhoutuivat tai hävisivät. Vahamalleja sulatettiin, ja kuparista valmistettuja esineitä varastettiin ja myytiin. 1960-luvun lopulla nousi esiin ajatus terveydenhoitomuseon perustamista uudelleen, mutta meni vielä kymmenen vuotta ennen kuin asia eteni. Tasavallan terveyskasvatuskeskuksen terveysmuseoksi nimetty uudistu- 46 MUSEO 1/2021 ” Opi uutta ihmeellisestä ihmiskehosta. nut museo avasi ovensa vuonna 1980, tällä kertaa Tallinnan terveydenhuollon korkeakoulun tiloissa. Valistus- ja koulutustyö jatkui. Museo myös rikkoi tabuja jakamalla tietoa muun muassa kehitysvammaisuudesta, joka oli ollut Neuvostoliitossa vaiettu aihe. Interaktiivisuudesta tuli osa museon toimintaa. Paikan ylpeys oli luonnollisen kokoinen pyörivä, sisältä valaistu lasi-ihminen, jota ympäröiviä nappeja painamalla kävijä sai tietoa sisäelinten toiminnasta. Lasi-ihminen on yhä esillä museossa. Perusnäyttelyssä voi oppia yhtä jos toista lisääntymisbiologiasta. Tallinnan terveydenhuollon korkeakoulun tilat kävivät nopeasti liian pieniksi, ja museo muutti nykyisiin tiloihinsa Vanhankaupungin Lai-kadulle vuonna 1989. Tuolloin museo vaihtoi nimensä alkuperäiseksi Viron terveydenhoitomuseoksi. Viime vuonna nimi lyheni Viron terveysmuseoksi. O petus, valistus ja lääketieteen popularisointi ovat edelleen museon toiminnan ytimessä. Viime vuosina museo on tehnyt ison digiloikan: museon verkkosivut on uudistettu, ja museosta on tullut aktiivinen sosiaalisen median eri alustoilla. Tämän vuoden alussa museo alkoi myös julkaista lääketiedettä, historiaa ja popkulttuuria yhdistelevää Sünaps -podcastia.

KANSAINVÄLISTÄ Terveysvalistusta ja terveydenhoidon historiaa VIRON TERVEYSMUSEO > Näköaistia käsittelevän huoneen seinät ovat täynnä vääristäviä peilejä. ” Sukellus terveydenhoidon historiaan. Myös yhteistyö koulujen ja muiden oppilaitosten kanssa on tiivistä, ja koululaisryhmät muodostavat museon kävijäkunnasta merkittävän osan, kertoo museon markkinointi- ja viestintäjohtaja Andres Arendi. Terveysvalistus ei välttämättä kuulosta aihepiiriltä, joka innostaisi lapsia. Koululaiset kuitenkin viihtyvät museossa erinomaisesti. Lasten keskuudessa hittejä ovat kaikki interaktiiviset pelit ja digitaaliset näytöt. Kovassa käytössä ovat olleet myös isot, pehmeät solupali­kat, joista voi rakentaa vaikka kokonaisen soluseinän. Isommat koululaiset ovat kiinnostuneita varsinkin seksuaalikasvatukseen keskittyvästä huoneesta, jossa voi muun muassa katsella eri aikakausien seksivalistusfilmejä. ”Nuoret eivät malttaisi lähteä täältä ollenkaan pois. Täältä saa tietoa asiois- ta, joista biologianopettajat tai vanhemmat eivät välttämättä osaa tai kehtaa puhua”, Arendi kertoo. Välillä näyttelyitä viedään museon ulkopuolelle, lähinnä kouluihin. ”Olisi hienoa, jos meillä olisi tulevaisuudessa opetusbussi, joka kiertäisi ympäri Viroa”, Arendi suunnittelee. Bussi olisi tavallaan paluu juurille – aikaan, jolloin museon kiertävä näyttely vieraili eri paikkakunnilla jakamassa kansalaisille terveystietoa. Museon perustaneet lääkärit pitivät sairauksien ehkäisemistä kansanterveydellisesti tärkeämpänä kuin niiden hoitamista. Sama periaate ohjaa kuraattori Ülle Kaskin mukaan museon toimintaa nykyäänkin. ”Jos kävijä oppii museomme avulla arvostamaan kehoaan ja alkaa huolehtia paremmin terveydestään, olemme onnistuneet tavoitteessamme.” Viron terveysmuseo Lai 30, Tallinna. Avoinna ti 10–18, ke 10–19, to–su 10–18. Taide 210 x 89 mm.qxp 19/01/2021 11.08 Page 2 VUODEN 2021 TEEMOJA OVAT: TILAA TAIDE vuositilaus 81 € kestotilaus 74 € opiskelijatilaus 67 € www.taidelehti.fi 1 Taiteen sanoista ja teosten nimistä 2 Taiteilijaresidenssit – mitä niissä tehdään sekä Ateljeeasunto nähtävyytenä 4 Nyt katsotaan taidemuseoihin 5-6 Taidekoulun nykyhetki ja tulevaisuus 47

NÄYTTELYVINKIT Elina Tanskanen vinkkaa Kevään näyttelyvinkit antaa seksuaali- ja pariterapeutti Elina Tanskanen. Tanskanen on tullut suomalaisille tutuksi Ensitreffit alttarilla -tv-ohjelman asiantuntijana. Museoissa hän viihtyy vapaa-ajallaan erityisesti lastensa kanssa. Kaikki jutussa vinkatut museot ovat Museokortti-kohteita. EEVA-LEENA EKLUND KUVA: ARI KARTTUNEN / EMMA JOTAIN AIKUISILLE, JOTAIN LAPSILLE VÄRIKYLPYÄ KERRAKSEEN En ole mikään taidetuntija, ehkä taiteesta nauttija ennemminkin – tai no, ehkä olen taiteentuntija sen vuoksi, että kyllä se minussa tunteita herättää. Eeva-Leena Eklundilla vaikuttaa olevan erityinen arjen ja todellisuuden toisesta kulmasta katsomisen taito, mistä taitaa kieliä myös näyttelyn nimen hymiö. Hänen näyttelynsä ravitsee niin väreillä kuin yksityiskohdilla. PARI YLIRISKU / FINNARP 2019 Espoo, EMMA, Eeva-Leena Eklund:), 09.05.2021 asti. ELÄMÄÄ ETELÄNAVALLA Kierrän museois­sa usein kahden lapseni kanssa, ja toivon, että he käyvät aikanaan museoissa myös itsekseen. Museovierailuissa jälkikasvun kera ei ole kyse pelkästä ajanvietteestä, sillä minulla on kasvatukselliset taka-ajatukseni. Pidän kulttuuria ja yleissivistystä isossa arvossa. Parhaimmillaan vierailulla oppii uutta. Sen vuoksi esimerkiksi Luonnontieteellisen museon Etelämantereesta kertova näyttely on nähtävä. En tiennyt, että Antarktikalla sijaitsee suomalainen tutkimusasema Aboa, jonka arkea näyttelyssä muun muassa kuvataan. Helsinki, LUOMUS, Antarktika – tiedettä ääriolosuhteissa, 31.8.2021 asti.

NÄYTTELYVINKIT KARI VEHOSALO KUVA: JUSSI KOIVUNEN LASTENTARHAMUSEO Elina Tanskanen vinkkaa PIIPAHDUS PALIKKATAIVAASEEN Kun mietimme lasteni kanssa jotain kivaa yhteistä tekemistä, selvitän usein, mihin museoon voisimme mennä. Ihme kyllä emme ole tulleet käyneeksi kerrassaan ihanalta vaikuttavassa Lastentarhamuseossa. Koska Friedrich Fröbelin kehittämien legendaaristen palikoiden ympärille muodostettu näyttely vaikuttaa kiinnostavalta, tähän tulee varmasti muutos. Samalla pääsee kokemaan, millaista lastentarhoissa oli ennen vanhaan. Voin vain kuvitella, kuinka mahtava käynti voi olla hyvin pienenkin ihmisen kanssa, koska museo on tehty mahdollisimman lapsiystävälliseksi ja toiminnalliseksi. KUVAAJA TUNTEMATON / KYMENLAAKSON MUSEO Helsinki, Lastentarhamuseo, Mahdollisuuksien palikat, 31.12.2021 asti. KUVAKIELEN TAIKAA Taidenäyttelyssä sielu tulee ruokituksi silmien kautta. Jos hyvin käy, jokin nyrjähtää ajatuksissakin, vaikka tuota kokemusta on mielestäni usein vaikea sanoin selittää. Ehkä juuri sen vuoksi taiteen äärellä voi olla niin virkistävää viivähtää. Ars Fennica-palkitun Kari Vehosalon rajatulla väriskaalalla toteutetut teokset on tehty hämmentävällä tarkkuudella. Ne sekä kutsuvat että työntävät pois kiehtovasti, niissä on sekä kauneutta että syvyyttä. Tampere, Sara Hildénin taidemuseo, Kari Vehosalo, 23.5.2021 asti. RAKKAUTTA VAIN Olen seksuaali- ja pariterapeutti, ja minua kiehtoo kaikki rakkauteen ja suhteisiin liittyvä. Tahdon! Rakkauden tarinoita -näyttelyssä on esillä hääpukuja ja rakkaustarinoita yli sadan vuoden takaa. Tekee hyvää tulla muistutetuksi siitä, kuinka paljon sekä parisuhteet että avioliitto instituutiona ovat muuttuneet ajan saatossa. Rakkauden äärelle on aina ihana pysähtyä. Näyttely vaikuttaa sellaiselta, että sieltä poistuu hymy huulilla ja usko rakkauteen taas vähän vahvistuneena. Kotka, Merikeskus Vellamo, Tahdon! Rakkauden tarinoita, 30.10.2022 asti. < Eeva ja Atte viettivät häitään jatkosodan puhjettua kesäkuussa 1941. Morsiamen kukat ovat nuupahtaneet, sillä ilmahälytys viivästytti matkaa valokuvaamoon.

KATSO IHMISTÄ Ismo Höltön valokuvissa 1960-luvun arki tulee lähelle. TEKSTI TYTTI STEEL KUVAT ISMO HÖLTTÖ 50 MUSEO 1/2021

NÄYTTELYARVIO Kohtaamisia keskellä kaupunkia T ämän näyttelykäynnin muistan pitkään. Pääsin tutustumaan Helsingin kaupunginmuseon Hakasalmen huvilan valokuvanäyttelyyn tammikuun 2021 alussa, kun museot ja muutkin kulttuuritilat olivat suljettuna koronavirusepidemian takia. Ismo Höltön kuvat tekivät suuren vaikutuksen ja päällimmäiseksi tuntemukseksi jäi hyvä mieli. Kiersin yksin näyttelysaleja ja uppouduin katselemaan kuvien ihmisiä, jotka tuntuivat olevan kaukana ja silti lähellä. Näyttelyn merkitys ainakin koronasulun värittämässä arjessa oli siinä, että Höltön upeat kuvat antavat ennen muuta mahdollisuuden heijastaa omia ajatuksiaan näkemäänsä. Tarkkuudella ja herkkyydellä otetut muotokuvat laajenevat oman aikansa ja paikkansa ulkopuolelle kertomaan ihmisenä olemisesta. I smo Hölttö on helsinkiläinen valokuvaaja, joka aloitti luovan uransa kultaseppänä. Hän opiskeli omaehtoisesti valokuvausta työn ohella ja siirtyi kuvaajaksi vuonna 1970. Näyttelyn kuvat sijoittuvat siis kiinnostavaan ajankohtaan niin Höltön uralla kuin yhteiskunnallisesti. Suuret muutokset näkyvät Höltön kuvissa lähinnä viitteinä. Höltön teokset eivät ole dramaattisia lehtikuvia tai kulttuurin, esimerkiksi työprosessien dokumentaatiota, vaan kultasepän tarkalla katseella ja loistavalla ajoituksella tavoitettuja henkilökuvia. Niiden kautta pääsee kurkistamaan esimerkiksi työpaikoille. Työtä tekevä henkilö on pysäytetty ja hetki ikuistettu niin, että kuvattava on ollut tietoinen kamerasta, vaikka suoraa katsekontaktia kuvattavaan ei aina olekaan. Nimensä mukaisesti näyttelyn polttopisteessä on ihmisten kohtaaminen. Näyttelyn suunnittelijat ovat valinneet ensimmäiseen saliin kuvia lapsista, mikä on toimiva valinta. Kuka ei voisi olla pitämättä näistä kuvista? Näyttelyn teemoittelu toimii muutenkin. Alakerrassa on rajatumpia muo- < Kauppatori, Helsinki 1964. Unioninkatu, Helsinki 1968. tokuvamaisia välähdyksiä, yläkerrassa taas 1960-luvun ajankuvaa ja kaupunkiympäristön kuvauksia. Yläkertaan luo tunnelmaa aikakauden musiikki, joka mielestäni on toimiva osa kokonaisuutta. Ei liikaa puhkikulutettuja hittejä, mutta on siellä Iltatuulen viesti muistuttamassa melankoliasta ja sotavuosien iskelmistä. Kaikista 1960-luvun uutuuksista huolimatta monille toinen maailmansota ja sen mukanaan tuomat vaikeudet ja vaivat värittivät elämää edelleen. Näyttelyn tekijöiden näkemyksellisyys ulottuu markkinointimateriaalin valintaan. Kauppatorin rannassa otettu kuva ilmapallomyyjästä ja lapsesta juttelemassa on juuri nyt monella tavalla merkityksellinen. Sen tunnelmassa ja ihmisten välisissä etäisyyksissä on paljon samaa kuin siinä, mitä Kauppatorilla on voinut kuluneen vuoden ” Polttopisteessä on ihmisten kohtaaminen. 51

NÄYTTELYARVIO Kohtaamisia keskellä kaupunkia ” Helsinki on yksi päähenkilöistä. < Vanha kirkkopuisto, Helsinki 1966. talvikuukausina havainnoida. Toivon, että voisin nähdä kuvan väreissä. Toivon, että usva hälvenisi, näkymät kirkastuisivat, hymyt levenisivät, eikä ihmisten välisiä etäisyyksiä tarvitsisi enää ainakaan kasvattaa. K aupunginmuseo korostaa luonnollisesti näyttelyn kuvien helsinkiläisyyttä, mutta siihen ei kannata takertua liikaa. Kuvat tarjoavat nostalgiaa ja samaistumiskohteita myös meille muissa kaupungeissa varttuneille helsinkiläisille tai Helsingissä vieraileville. Ajoittain kuvia katsoessa tuntuu, että on mukana Komisario Palmu -elokuvan kuvauksissa. Toisaalta esimerkiksi vappukuvista löysin tuttua, mutta jo unohdettua esineellistä kulttuuriperintöä. Puutalojen pihat, kerrostalojen alaovet ja satamalaiturit voivat irtautua ajasta ja paikasta taustoittamaan elämän jokapäiväisiä tai käänteentekeviä tapahtumia. 52 MUSEO 1/2021 Monissa Höltön kuvissa Helsinki on kuitenkin yksi päähenkilöistä. Osalle kävijöistä näyttelyn yksi kutkuttavimmista jutuista voikin olla se, että museo pyytää apua useiden kuvauspaikkojen tunnistamisessa. Omasta työväenluokkaisesta taustastani käsin löysin Höltön kuvista paljon sellaista, jonka takia näyttelyn luoma kokonaisuus tuntui omalta, vaikka olen syntynyt 1970-luvulla. Yleiskuva ei ole siloteltu, keskiluokkainen eikä sensaatiohakuinen, vaan kaupungin rosoiset reunat ja vähemmän täydellinen arki ovat oleellinen osa sitä. Tutkijana olen viime vuosina miettinyt paljon sitä kuvaa Suomesta, jossa meidät on esitetty yhteinäiskulttuurin tekijöinä. Vahvistaako ja uusintaako tämä näyttely tätä kuvaa kaikesta moninaisuudestaan huolimatta? Olisiko kuva-aineistossa ollut mahdollisuuksia tuoda erilaisia vähemmistöjämme enemmän esiin? Yksittäisen valokuvaajan tai jokaisen näyttelyn tavoite tämä ei tietenkään pakotettuna voi olla. Silti kannattaa pysähtyä miettimään sitäkin, mikä jää Höltön katseen ja näyttelyssä esitetyn rajauksen ulkopuolelle. Toivon, että jutun ilmestyessä museoiden ovet ovat jälleen avoinna kaikille kiinnostuneille. Ennustan, että luvassa on iloisia jälleennäkemisiä. Hakasalmen huvila tulee koronasulun jälkeen olemaan yksi paikka, missä voi pohtia etäisyyden ja läheisyyden merkitystä muutenkin kuin konkreettisesti pyrkimällä pitämään etäisyyttä muihin kävijöihin. Kuvaajana Hölttö on katsonut kohteitaan tarkasti ja yksityiskohtaisesti, mutta myös lempeydellä. Sillä asenteella on hyvä lähteä rakentamaan uutta arkea, jossa meidän olisi pakko löytää kestävämpiä tapoja elää ihmisen ja luonnon moninaisuutta kunnioittaen. Helsingin kaupunginmuseoon kuuluva Hakasalmen huvila on Museokortti-kohde. Ismo Hölttö: Kohtaamisia 1960-luvun Helsingissä Helsingin kaupunginmuseo, Hakasalmen huvila , 28.8.2021 asti

RISTIKKO Taidot testiin Sanaristikon ratkaisu sivulla 57 53

#MUSEOHAASTE Museohaasteen 2021 tarkoituksena on tuottaa iloa ja viedä museoiden kiinnostavien teemojen äärelle. Olit sitten museonoviisi tai pitkän linjan museoharrastaja, olet tervetullut tarttumaan Museohaasteeseen. M useohaaste innostaa vierailemaan erilaisissa museoissa ja tutustumaan sekä tuttuihin että tuntemattomiin museoihin haastetehtävien inspiroimana. Tutustu 50 uuteen tehtävään, jotka tuovat erilaisia näkökulmia museoihin. Tänä vuonna haasteessa on mukana myös tehtäviä, joiden tekeminen onnistuu kotona. Museohaastetta ei tarvitse suorittaa listan mukaisessa järjestyksessä. Haasteeseen voi tarttua missä vaiheessa vuotta tahansa ja jatkaa niin pitkään kuin haluaa. Voit suorittaa vain yhden haasteen per museokäynti tai ruksia monta haastetta samalla käynnillä. MUSEOHAASTE 2021 1 Järjestä näyttely kotonasi. Voit käyttää teoksina tavaroitasi, omatekemää taidettasi tai mitä vain keksit. Esittele näyttelysi videolla tai kuvin. 2 Imitoi kuvassa tai videolla teosta omalla tyylilläsi. Jos haluat lisää haastetta, valitse joku muu kuin ihmishahmo. Jos jokin haasteista ei inspiroi, voit jättää sen välistä. Voit toteuttaa sen sijaan jonkin muista haasteista kahteen kertaan. Museohaaste-kokemus on hauska jakaa julkaisemalla omia kuvia tai seuraamalla muita #museohaaste-tunnuksen avulla. Julkaistessasi kuvia, muistathan käyttää tunnusta #museohaaste ja #museokortti. Parhaat Instagram-kuvat palkitsemme Museokortilla. Kuvakilpailun tarkemmat ohjeet löytyvät verkosta museot.fi/museohaaste. Museohaasteen suorittajalle hyväksi kaveriksi sopii Museokortti. Museokortti on vuoden mittainen pääsylippu 300 museokohteeseen ympäri Suomen. 5 Etsi museon vanhin näyttelyesine ja esittele se omin sanoin. 6 Vieraile käsityötä esittelevässä museossa tai taidenäyttelyssä. Etsi käsityö, jonka haluaisit itse osata tehdä. 7 Kuuntele museoaiheista podcas- tia. Vinkkejä: Museot.fi/ museoiden-podcastit 4 Valitse mieleisesi klassikkotai- 54 MUSEO 1/2021 13 sen ääreen. Ota selfie ensireak- 9 deteos ja tee oma versiosi siitä kotona. Inspiraatiota löydät Instagramista tunnisteella #karanteenitaidetta. 12 8 Pysähdy sattumanvaraisen teok- 3 Osallistu museon virtuaaliopas- tukselle. Vinkkejä: Museot.fi/ virtuaaliopastukset 11 Tutustu museossa tieteeseen liit- 10 tiostasi sekä reaktiostasi, kun olet viettänyt aikaa teoksen kanssa 10 minuuttia. Käy museossa tai näyttelyssä , joka kertoo merkkihenkilöstä. Lue tai katso samaan henkilöön liittyvä teos, esimerkiksi kirja tai dokumentti. Kommentoi somessa jotakin #museohaaste-tunnuksella merkittyä julkaisua. 14 15 16 tyvään asiaan tai keksintöön, joka ei ole sinulle entuudestaan tuttu. Mitä opit? Arvioi näyttelykokemuksesi tanssina. Voit jakaa arviosi kuvasarjana tai videona. Tutustu historiaa esittelevässä museossa aikakauteen, josta tiedät vähiten. Ota kuva, joka mielestäsi ilmentää aikakautta. Etsi näyttelystä kaunis lasinen esine ja ikuista se valokuvalla tai piirtämällä. Osallistu opastukselle tai tapahtumaan museossa, jossa et ole aiemmin käynyt. Voit osallistua etänä tai paikan päällä. Etsi museosta vanha kirje tai postikortti. Mitä terveisiä se tuo menneisyydestä?

> Helmikuun 2020 voittaja Jarmo Honkanen inspiroitui Museohaasteen tehtä- västä, jossa tuli etsiä ihmistä esittävä teos ja tehdä siitä oma tulkinta valokuvaamalla. 17 Arvioi kolmella lauseella näytte- 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 lykokemuksesi. Jaa arviosi sanoin, kuvin tai videolla, esim. Instagram Stories -alustalla. Käy näyttelyssä tai museossa , joka liittyy veteen missä muodossa tahansa. Millaisen tarinan näyttely vedestä kertoi? Käy näyttelyssä , joka liittyy ihailemaasi henkilöön. Kirjoita faniposti menneisyyteen tai nykyhetkeen ja jaa se somessa. Tulkitse näyttelyn teosta vapaasti ja esittele ne museoseurallesi tai somessa. Etsi näyttelyn teoksista paikka, jonne haluaisit matkustaa. Ota kuva ja lähetä se valitsemallesi henkilölle matkaterveisten kera. Muodosta kehollasi tai käsilläsi oma etukirjaimesi museon edustalla. Pyydä jotakuta ottamaan kuva suorituksestasi! Katso museossa ikkunasta ulos ja ota kuva tai video avautuvasta maisemasta. Arvaavatko muut, missä olet? Etsi museosta horoskooppimerkkiisi viittaava esine tai teos. Löydätkö yhtäläisyyttä merkille ominaisten luonteenpiirteiden ja teoksen välillä? Vieraile museossa tai näyttelyssä, joka sijaitsee ulkotiloissa. Tee sääpäiväkirjamerkintä julkaisemalla kuva ja kirjaamalla päivän säätiedot. Etsi näyttelystä kaikki välivärit: vihreä, oranssi ja violetti. Ota kuvasarja. Vieraile historiallisessa kohteessa . Eläydy ajan henkeen haluamallasi tavalla, esimerkiksi keskustellen, pukeutuen tai näytellen. 28 Käy kansainvälisen taiteilijan ensimmäisessä Suomessa järjestettävässä näyttelyssä. Millainen näyttelykokemus oli? 29 Vieraile museokohteessa , joka on 30 31 32 33 34 35 36 37 38 rakennettu pääosin kivestä. Pyydä museoseuraasi ottamaan kuva, jossa kurkistat sisäänkäynniltä. Kirjoita näyttelyn teoksesta inspiraationsa saanut runo. Julkaise runosi halutessasi esimerkiksi lausumalla se videolla tai julkaisemalla teksti. Valitse lempihuoneesi koti- tai talomuseosta. Esittele se perusteluineen. Vieraile vuoden aikana neljän eri maakunnan museossa. Valitse näyttelystä teos, joka miellyttäisi ystävääsi. Lähetä kuva hänelle! Etsi museosta vanha esine, jonka käyttötarkoitusta et tiedä. Keksi esineelle nykyaikainen käyttötarkoitus. Valitse näyttely pelkän nimen perusteella lukematta lisätietoja. Millainen näyttelykokemus oli? Yllätyitkö? Etsi näyttelyn teoksista löytyviltä henkilöitä erilaisia tunnetiloja. Ilmennä kasvoillasi samoja tunteita ottamalla kuva teoksen rinnalla. Vieraile museossa , johon et olisi kuvitellut 5 vuotta sitten meneväsi. Mitä sanoisit nyt 5 vuoden takaiselle itsellesi? Hemmottele itseäsi ja nauti museokahvilastan tai -ravintolan antimista. Jaa herkkuhetki halutessasi somessa. 39 Yhdistä museokäynti ja luontoret- ki. Jaa retkivinkkisi muille! 40 Käy museossa , joka sijaitsee ystä- väsi tai kumppanisi synnyinpaikkakunnalla tai mahdollisimman lähellä sitä. 41 Kirjoita museosta postikortti 150 vuoden päähän. Mitä kertoisit tästä päivästä? Jaa halutessasi korttisi myös somessa. 42 Vie museoon joku, joka ei tavallisesti käy museoissa. Kysy seuralaiseltasi, mikä vierailussa oli parasta? 43 Etsi museokaupan kaunein tuote. Kenelle antaisit sen lahjaksi? 44 Käy katsomassa uusin silmin näyt- 45 46 47 48 49 50 telyä, jonka olet jo nähnyt. Kierrä näyttely tällä kertaa lopusta alkuun. Vieraile näyttelyssä , jossa voit kokea videotaidetta. Tutustu jonkin alkuperäiskansan kulttuuuriin museossa. Sulje silmäsi hetkeksi ja keskity siihen, millaisia ääniä kuulet museossa. Jaa kokemuksesi muille esimerkiksi kuvailemalla tai äänittämällä. Anna läheisesi päättää seuraava museokohteesi. Mihin päädyit? Vieraile näyttelyssä , jonka nimessä on eläin. Vinkkejä: Museot.fi/ nayttelyt Vieraile näyttelyssä , joka kertoo jotain tulevaisuudesta. Millaisia tulevaisuudennäkymiä löysit? 55

NÄYTTELYLIITE Museoiden kesänäyttelyt kevätnäyttelyt LÄ E HD MU SE ATK OM AL LE ! Museo-lehden näyttelyliite esittelee kevätkauden kiinnostavimmat näyttelyt. Seuraa MUSEO-lehteä Instagramissa INSTAGRAM.COM/ MUSEOLEHTI 28.1.–18.4.2021 Kultaiset kuukautiset ja jumalainen maa Jasmin Anoschkin ja Soili Talja www.joensuuntaidemuseo.fi TAHTO JA NÄKEMYS – MAIRE GULLICHSENIN TAIDESÄÄTIÖN KOKOELMA 50 VUOTTA 30.4.29.8.2021 PERFORMING THE FRINGE – VAELTELUA LAITAMILLA NOORMARKUN KÄSITYÖT – NORRMARK SLÖJD Ritarit 20.5.– 5. 1 2.202 1 ALAVERSTAANRAITTI 5, TAMPERE PUH. 03 5656 6966 | LIPUT 14/7 ¤ VAPRIIKKI.FI PORIN TAIDEMUSEO | PORI ART MUSEUM Eteläranta, 28100 Pori / www.poriartmuseum.fi, ti-su 11–18, ke 11–20 AAMUKAHVI & TUORE LEHTI Postimuseossa 19.2.– 28.3.2021 Postimuseon näyttelyt museokeskus Vapriikissa Alaverstaanraitti 5, Tampere 14 €/7 € tai Museokortti•www.postimuseo.fi Postimuseossa 23.4.2021 –27.3.2022

Museoiden kevätnäyttelyt NÄYTTELYLIITE PÄIVI RINTANIEMI Calix 4.2.-29.5.2021 ILMIÖITÄ JA OLIOITA SEINÄJOEN TAIDEHALLI seinajoentaidehalli.fi Timo Heino Jaakko Tornberg Timo P. Vartiainen 4.2.–25.4.2021 SEINÄTÖN MUSEO -mobiiliopasteet ovat pääsylippusi museoon 24/7 Jaakko Tornberg, Luxus-sarjaa, 2020. Kuva: Poikilo-museot Monipuoliset Seinätön museo -opasteet, ulkoreitit ja näyttelyopasteet toimivat kaikilla älypuhelimilla ja tableteilla ilman erillisten sovellusten lataamista. Seinätön museo on aina mukana – aina avoinna. KARTANOIDEN seinatonmuseo.fi KOUVOLA 10.10.2021 asti Kartanot lumoavat kaupunginmuseon näyttelyssä Seuraa meitä Tutustu virtuaalinäyttelyihin! poikilo.fi To nne Kuva: Ja Poikilo-museot, Varuskuntakatu 11, Kouvolatalo Avoinna ti-pe 11-18, la-su 12-17, ma suljettu Tiedustelut puh. 020 615 5297 r ik ka RISTIKKO 1/2021 RATKAISU

KATARIINA SALMI MUSEO 2/2021 ILMEST Y Y 21. 5. KESÄNUMERON TEEMANA KOTI Toukokuussa ilmestyvässä MUSEO-lehdessä syvennytään kotiteemaan. Kotimuseot ovat kesäretkien suosikkikohteita. Lehdessä tuodaan esiin sekä maalla että kaupungeissa sijaitsevia museoita, joissa voi kokea, miten ennen elettiin. Lisäksi monia muita ajankohtaisia aiheita kesän museokäynneille! MUSEOLEHTI.FI Käytä tätä palvelukorttia, kun haluat tilata lehden, ilmoitat osoitteenmuutoksesta tai irtisanot tilauksen. Voit tehdä muutokset myös verkossa museolehti.fi JOHTAVA MUSEOALAN AIKAKAUSLEHTI NELJÄ KERTAA VUODESSA Itselleni Lahjaksi Vuositilaus 38 euroa Kestotilaus 34 € Opiskelijatilaus 25 €, opiskelijakortin nro.: Muutan osoitteeni — / 20 — alkaen Irtisanon tilaukseni Suomen museoliitto maksaa postimaksun Vanha osoite tai tilauksen maksaja Sukunimi Etunimi Jakeluosoite Postinumero ja -toimipaikka Uusi osoite tai lahjan saaja Sukunimi Etunimi Jakeluosoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Päiväys ja tilaajan allekirjoitus SUOMEN MUSEOLIITTO Tunnus 5015312 00003 VASTAUSLÄHETYS

Kirjoit a meille ANNA PALAUTETTA Vaikuta lehden tuleviin juttuihin ja aiheisiin! LOTTA MUSEO PARAS JUTTU 4/2020 Lukijat äänestivät parhaimmiksi jutuiksi Maria Paldaniuksen reportaasin Keräilyn palo ja Elina Teerijoen Apukäsinä rakkaan asian puolesta. Paldaniuksen reportaasi käsitteli keräilyä, keräilyesineitä ja keräilijöitä, Teerijoen juttu museoiden aktiivisia vapaaehtoistyöntekijöitä. MIKÄ OLI TÄMÄN LEHDEN MIELENKIINTOISIN JUTTU? Vastaa tällä kortilla tai sähköpostilla info@museoliitto.fi 14.5.2021 mennessä. Arvomme vastaajien kesken Lottamuseon elämyslahjakortin. Lottamuseon lahjoittama elämyslahjakortti on lahjakortti kahdelle. Lahjakorttiin sisältyy pääsyliput Lottamuseon näyttelyihin, museo-opastus Lotta Svärd 100 vuotta yhteiskuntavastuuta -näyttelyyn sekä lounas ja pullakahvi Lottakanttiinissa. Lottamuseo sijaitsee Tuusulassa Uudellamaalla. Lahjakortti on voimassa 15.5.2022 asti. Lottamuseon Lottapuodissa on saatavilla 10 €, 20 € ja 50 € arvoisia lahjakortteja. Lahjakortit ovat toimiva ratkaisu monenlaisiin lahjaongelmiin. Ne käyvät maksutapana kaikkiin Lottamuseon ja Lottakanttiinin tuotteisiin ja palveluihin. Lottamuseo • Rantatie 39, Tuusula www.lottamuseo.fi Lehden mielenkiintoisin juttu löytyy sivulta: Suomen museoliitto maksaa postimaksun Palautetta toimitukselle Nimi Lähiosoite SUOMEN MUSEOLIITTO Tunnus 5015312 00003 VASTAUSLÄHETYS Postinumero ja -toimipaikka

504480-2101 PAL.VKO 2021-16 21001 6 414885 042415 MUSEOPÄIVÄT 2021 TURUSSA 26.-28.5.2021 Museopäivillä teemana TARINAT JA TUNTEET Elämme tarinoiden ja voimakkaiden tunnereaktioiden maailmassa. Vetoavalla narratiivilla voi saada aikaan suuria yhteiskunnallisia muutoksia, ja tunteiden merkitys päätöksenteossa ja ymmärretään yhä paremmin. Museoilla on rooli osana tätä yhteiskunnallista muutosta. Millä ja kenen tarinoilla vaikutamme uskomuksiin, arvoihin, ihanteisiin tai maailmankuvaan? Ohjelmassa on innostavia puheenvuoroja: kirjailija Tommi Kinnunen ja professori Kirsi Vainio-Korhonen tarkastelevat unohdettuja ja kertomattomia kertomuksia, professori Lauri Nummenmaa kertoo, miten tunteet hallitsevat elämäämme ja Studio Louter Hollannista esittelee Emotion designin soveltamista näyttelysuunnittelussa. Rinnakkaissessioissa museonjohtajat voivat oppia tunteiden merkityksestä päätöksenteossa. Dynamo-hanke kutsuu museoita miettimään mitä ovat museoiden supervoimat yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Lisäksi ohjelmassa tietoa museoalan ajankohtaisista teemoista luottamushenkilöille ja edutainment-hengessä tuotetusta Turun museokeskuksen toiminnasta. Suomen museoliiton 98. vuosikokous Tommi Kinnunen on Kuusamossa syntynyt ja Turussa asuva äidinkielen opettaja sekä kirjailija. Häntä kiinnostavat tarinat, teatteri ja nikkarointi. Kuva: Joonas Brandt/ WSOY Vuoden museo ja Vuoden viestintäteko -palkintojen lisäksi museopalkintogaalassa jaetaan ensimmäistä kertaa Vuoden museokauppa -palkinto. Monipuolisilla retkillä tutustutaan Turun historiaan ja nykypäivään. Museopäivien, vuosikokouksen ja retkien toteuttaminen paikan päällä Turussa riippuu koronatilanteesta. Seuraamme tiiviisti koronatilanteen muuttumista ja tiedotamme museopäivien ja vuosikokouksen toteutusjärjestelyistä. Järjestäjät: Museopäivät järjestetään yhteistyössä Turun museokeskuksen ja muiden turkulaisten museoiden kanssa Ilmoittautuminen museopäiville avataan maaliskuun lopulla. www.museoliitto.fi