KIRJASTO HIMOLUKIJA ALOITTI KIRJASTON A-KIRJAIMESTA | KIRJAILIJA SAI TURVAPAIKAN SUOMESTA | UUDET PALSTAT KAUNO & TIETO +  P RO - LI I T E KAAPIN KAUTTA NOKIALAINEN PIKKUKIRJASTO KUULUU KANSAINVÄLISEEN VERKOSTOON, JOKA INNOSTAA NAAPURUSTOA LUKEMAAN LEHTI 2/2O21 | KIRJALLISUUDESTA INNOSTUNEIDEN KULTTUURILEHTI JA KIRJASTOALAN AMMATTILEHTI

KIRJASTOLEHTI 2/2021 | TEEMA TEEMA | KIRJASTOLEHTI 2/2021 ROBERT SEGER TÄS S Ä LE H DE S S Ä PÄÄK I RJO I T U S | VIL L E VAAR N E PAKKO KIINNOSTUA ILMASTOSTA 8 AJAN KO H TAI S TA | SAAVU TETTAVU U S SAARISTON LAIVAKIRJASTOT VILLE VAARNE 20 4 6 7 K I RJAS TOARK E A | H U H TIKU U 151 PROSENTTIA KASVUA KAINUUSSA SAARA TUOMINEN 12 8—11 12—15 16—19 20—23 24—25 26—27 27 28—29 30 31 H E N K I LÖ | POLINA Ž EREBT SOVA PAINAJAISET VAIVAAVAT YHÄ I LMI Ö | FANIF IKT IO SUKUPUOLI AJATELLAAN UUDELLEEN K AN S I | PIKKUKIRJASTO LUKUPÖNTTÖ LEVISI SATAAN MAAHAN H E N K I LÖ | JUSSI HELMINEN MATKA A:STA Ö:HÖN H E N K I LÖ | NINA GIMISHANOVA KAH D EN KULT T UURIN VÄLISSÄ K I RJAH YLLYNI | SUVI W EST 90-PROSENTTISESTI NAISKIRJAILIJOITA NÄI N S AAN AIKAAN | T UA LAINE ENNEN KIRJOITTAMISTA PITI ELÄÄ KO LU MN I | KAT JA KALLIO M U R H A ON TURHAA T I E TO | PEKKA WAHLST EDT DRAAMAA ERIC CLAPTONISTA K AU N O | M ARIKA HELOVUO ILON PALAUTUS HINNALLA MILLÄ HYVÄNSÄ Noudatamme journalistin ohjeita. R PÄ ISTÖME R I 2 KIRJASTOLEHTI 3/2021 aineisto ja ilmoitusvaraukset 7.5. ilmestyy 4.6. Kirjastolehti pidättää itsellään kaikki oikeudet sille lähetettyyn ja sen julkaisemaan materiaaliin. PAINOPAIKKA Punamusta, Esko Aaltosenkatu 2, 31100 Forssa. JULKAISIJA Suomen kirjastoseura, info@fla.fi, suomenkirjastoseura.fi TOIMINNANJOHTAJA Rauha Maarno, 044 748 1801, rauha.maarno@fla.fi OSOITTEENMUUTOKSET, TILAUKSET, JÄSENASIAT 044 522 2941, info@fla.fi KK KIRJASTOLEHTI http://kirjastolehti.fi, 114. vuosikerta, ISSN 0023-1843 Runeberginkatu 15 A 6, H:ki VUOSIKERTA 2020 60/65 € irtonumero 13 € (Kulttilehdet.net ja Akateeminen kirjakauppa, Helsingin keskusta) TILAUS + KIRJASTOSEURAN JÄSENMAKSU 2021 45 €, opiskelijoille 21 €, eläkeläisille 25 €, yhteisöt 180 €. PÄÄTOIMITTAJA/VIESTINTÄPÄÄLLIKKÖ Ville Vaarne, 044 522 2940, ville.vaarne@fla.fi ILMOITUKSET Mikko Salmensuo, 044 777 5112, mikko.salmensuo@saarsalo.fi ULKOASU/AD Marko Ylitalo, marko.j.ylitalo@gmail.com YM K AN N E N KUVA | SAARA TUOMINEN M ILJ ÖMÄRK T Painotuotteet Painotuotteet 1234 5678 4041-0619 3

KIRJASTOLEHTI 2/2021 | TEEMA TEEMA TÖISSÄ PITÄÄ OLLA KIINNOSTUNUT ILMASTOSTA T yöllä ja vapaa-ajalla on eroa. Työaika on sellaista aikaa, jolloin ihmisen pitäisi olla hieman parempi versio itsestään. Hieman ystävällisempi, kärsivällisempi ja kenties jopa fiksumpi. Sen lisäksi työaikana olisi hyvä olla kiinnostunut sellaisista asioista, joista vapaa-ajan minä jaksaa innostua vähemmän. Tarvitsemme kirjastoihin ammattilaisia, jotka ovat töissä ollessaan valinneet kiinnostuksen kohteekseen ilmaston. Siitä ei tarvitse olla kiinnostunut vapaa-ajalla. Mutta siinä vaiheessa kun menee töihin kirjastoon, sen pitäisi kiinnostaa ja ohjata omaa työskentelyä. KIRJASTOISTA KUULUU tällä hetkellä hiljaista signaalia. Suuri osa kirjastoammattilaisista on intoa puhkuen mukana ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä. He kierrättävät, vaihtavat energiatehokkaita lamppuja, pitävät ilmastoaiheisia kirjavinkkauksia ja kasvattavat samalla paikkakuntansa asukkaista aina tilaisuuden tullen hitusen ilmastotietoisempia kansalaisia. Heitä turhauttaa se, että samassa kirjastossa voi työskennellä ihmisiä, jonka mielestä ilmastonmuutos on turhaa hössötystä josta ei tarvitse kiinnostua. Heille haluan suunnata palopuheeni. Ole vain ilmastonmuutosskeptikko, -kriitikko tai jopa kieltäjä ” Mikä muu verkosto muka voisi olla parempi lisäämään ymmärrystä ilmastokriisistä. 4 PÄ Ä K IR J O IT U S vapaa-ajallasi. Mutta kun tulet töihin kirjastoon, hyväksy se, mitä koko tiedeyhteisö pitää yksimielisenä totuutena: ilmastokriisi on totta. Sen vastaisessa työssä tarvitaan kaikkien alojen ammattilaisia. Kirjastoilla voi olla yllättävän iso rooli siinä, että tietoisuus aiheesta kasvaa. VILLE VAARNE Kirjastot ovat yksi maail­ Kirjoittaja on man laajimpia epäkaupallisia Kirjasto­lehden verkostoja. Mikä muu verpää­toimittaja. kosto muka voisi olla parempi lisäämään ymmärrystä ilmastokriisistä, tuomaan tietoa ja auttaa jakamaan ratkaisuja. Rohkaisevia esimerkkejä on jo. Viime talvena aloitettuja ilmastolukupiirejä on jo noin sata ympäri Suomea ja niitä perustetaan koko ajan lisää. Lukupiirien tärkeä yhteen kokoava tila on tietenkin kirjasto. Ratkaisut Kirjastoille Museoille Kouluille Arkistoille Hallinnoi kirjaston kaikkia toimintoja. Huolehdi historiallisista kokoelmista ja tuo ne ihmisten ulottuville. Kannusta oppimaan, lukemaan ja hankki­ maan hyvä lukutaito. Hallinnoi ja suojaa arkistoasi ja tuo se ihmisten ulottuville. Tuotteemme Arena Ohjelmisto verkkosisällön julkaisemiseen. WeLib Selainpohjainen, joustava ja tehokas kirjasto­ järjestelmä. Helppokäyttöinen ja joustava kirjasto­ järjestelmä. seuraan osoitteessa edut ja liity Kirjasto en jäs tso  Ka  toseura.fi www.suomenkirjas Opetukseen tarkoitettu oppimis­ ohjelmisto. Axiell Collections Ohjelmisto verkkopohjaisten kokoelmien hallintaan. MUSEO testin. on, että kirjasto on än pääviesti kuntiin kriiKirjastoseuran kevä ihmisiä jaksamaan alvelu, joka auttaa tejes är isj ity välttämätön perusp er esti auki idaan pitää turvallis n ha tat uis M . sin yli. Kirjastot vo uiltamme tarkemmin nettisiv . ille lyin. Lue kantamme re stä kave toseuran jäsenyyde myös vinkata Kirjas 2/2021 Ratkaisumme auttavat kulttuurilaitoksia rakentamaan vahvoja yhteisöjä ja jakamaan tietoa ja perintöä maailmalle. Olemme globaali yritys, jolla on toimipisteitä isoissa ja pienissä kaupungeissa eri puolilla maailmaa ja pääkonttori Ruotsissa. Asiakkainamme on kirjastoja, museoita, arkis­ toja, kouluja, kustantajia ja jälleenmyyjiä 58 eri maassa. Innovatiiviset digitaaliset alustamme mullistavat näiden organisaatioiden toimintatavat, auttavat kokoelmien hallin­ nassa, kannustavat lukemaan, varjelevat kulttuuriperintöä, edistävät oppimista ja aktivoivat yleisöä. Tavoitteenamme on maailma, jossa kulttuuri ja tieto ovat kaikkien saatavilla. Aurora lvitä, mikä sinulle on toseuran testi ja se Käy tekemässä Kirjas astossa.fi : www.tarkeintakirj , tärkeintä kirjastossa sasi. Tavoitteena on vis na ka sesi some e ke te ja Muista jakaa tulok e ke hdokas nä an moni kuntavaalie että mahdollisimm KIRJASTOLEHTI Kulttuurin ja tiedon herättäminen eloon Mikromarc IL M O IT U KS IA | KIRJASTO KOULU suomi@axiell.com | axiell.fi 5

KIRJASTOLEHTI 2/2021 | TEEMA TEEMA Kelluvia kokoelmia KIRJASTOT TOIMIVAT MYÖS SAARISTOSSA JA AAVALLA MERELLÄ. kiinnostaa muitakin kuin mantereella asuvia maakrapuja. Esimerkiksi saariston pääkaupungiksi kutsutulla Paraisten kunnalla on kirjasto paitsi Paraisten keskustassa myös viidellä saarella: Nauvossa, Korppoossa, Houtskärillä, Utössä ja Iniössä. ”Meillä on myös ’laivakirjastoja’ saariston neljällä yhteysaluksella, jotka kulkevat pienemmille asutuille saarille. Valikoimaa vaihdetaan useamman kerran vuodessa, ja lainat merkitään vihkoon. Palvelua on arvostettu”, kertoo Paraisten kirjastonjohtaja Karolina Zilliacus. KIRJALLISUUS Koulutus voidaan toteuttaa lähiopetuksena tai webinaarina. Katri Riiheläinen, Informaatiopalvelut katri.riihelainen@kirjastopalvelu.fi 6 KIRJASTOLEHTI 2/2021 PALSTALLA NOSTETAAN ESILLE AJANKOHTAISIA POIMINTOJA KIRJASTOJEN ARJESTA. HUHTIKUUSSA TEHDÄÄN VIDEOVINKKAUSTA KOIRAN AVUSTUKSELLA. A JA N KO H TAI S TA Saaristolaisten kirjallisuudennälkää helpottaa myös se, että useimmat saarissa sijaitsevat kirjastot ovat tavallisesti omatoimikirjastoja, joissa asiakas pääsee vierailemaan myös varsinaisten aukioloaikojen ulkopuolella. Pandemia-aikaan omatoimipalvelu on tosin jouduttu sulkemaan. Ongelmia omatoimipalvelulle ovat Zilliacuksen mukaan toisinaan aiheuttaneet myös etäisyydestä ja merestä johtuva kehnompi sähkönjakelu ja siitä taas aiheutuvat tekniset hankaluudet. Tavallisempi huoli on kuitenkin lautta-aikataulujen huomioiminen. ”On mahdotonta järjestää esimerkiksi Houtskärille tai Iniöön kirjailijavierailua ilta-aikaan, ellei järjestä kirjailijalle yöpymismahdollisuutta.” Enää saariston kirjastopalveluiden suosio ei painotu yhtä voimakkaasti kesäaikaan. Zilliacuksen mukaan erot lainausmäärissä eri vuodenaikojen välillä ovat kaventuneet. ”Aikaisemmin erot saattoivat olla useita satoja prosentteja. Erojen väheneminen saattaa johtua osa-aikaisasumisen lisääntymisestä mutta myös siitä, että perinteiset koko kesän samassa paikassa viihtyvät kesävieraat ovat vähentyneet. Ihmiset liikkuvat nykyään enemmän”, Zilliacus kertoo. liikkuvat ihmiset saavat osansa kirjastopalveluista. Niiden tarjoaminen kuuluu Merimiespalvelutoimiston eli Mepan lakisääteiseen tehtävään. Mepan palveluiden piirissä on yhteensä noin 7 000 merenkävijää. Mepalla on pienet kirjastot Turussa ja Helsingissä. Etenkin jälkimmäistä käyttävät toisinaan maissa olevat ja jo eläköityneet merenkulkijat. Osa aineistosta kulkee kuitenkin merellä. ”Se on ihan sananmukaisesti kelluva kokoelma”, Mepan kirjastopalveluista vastaava Ella Mustamo sanoo. Mepan kirjastopalveluihin kuuluvien alusten kirjo ulottuu matkustajalaivoista jäänmurtajiin, rahtilaivoihin ja tutkimusaluksiin. Kirjaston edustaja piipahtaa niissä kirjalaukkujen ja elokuvapakettien kanssa silloin, kun alukset vierailevat satamassa. ”Me täydennämme alusten kirjahyllyjä ja vaihdamme niihin teoksia. Se on ollut perustoimintaa jo vuosikymmeniä”, Mustamo sanoo. Osa Mepankin aineistosta tosin kulkee jo ihan toisenlaisilla aalloilla. ”Meillä on myös digikirjasto, joka on nimetty Digikirjahyllyksi. Siellä on äänikirjoja ja e-kirjoja”, Mustamo sanoo. MYÖS TYÖKSEEN MERILLÄ Laadimme tarpeisiinne sopivan koulutuksen luetteloinnin ja sisällönkuvailun kokonaisuuksista. | KAISU TERVONEN  koonnut PÄIVI TOLONEN K I RJAS TOARK E A AVAIN AUKESI Kirjallisuudentutkimuksen Seuran julkaisema Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti Avain on nyt avoin kaikille lukijoille. Uusinta, sähköistä numeroa pääsee lukemaan sen julkaisuhetkellä verkossa ilmaiseksi. Lehden avoimuudesta on hyötyä kirjallisuudentutkimuksen opetuksessa. Seura haluaa myös lisätä lehden näkyvyyttä suurelle yleisölle.  journal.fi/avain EURO NOUTAMATTO- MASTA VARAUKSESTA   Pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastot alkavat periä asiakkailta yhden euron maksun varauksesta, jota ei ole noudettu tai peruttu viimeiseen noutopäivään mennessä. Varausmaksu astuu voimaan kevään aikana tai viimeistään kesäkuussa. Maksua ei määrätä alle 18-vuotiaille, kotipalvelun asiakkaille, joustoasiakkaille eikä yhteisöasiakkaille, kuten kouluille ja päiväkodeille. Varauksia tehdään Helmet-kirjastoissa vuosittain 2,8 miljoonaa. Teoksia jää noutamatta 14 prosenttia eli 400 000 kirjaa. E-AINEISTOJEN KÄYTTÖ HUIPUSSAAN KIRJAVINKKAUSTA KOIRAN KANSSA Toimittaja Henriika Tulivirta tekee videovinkkejä nuortenkirjoista. Parin minuutin pituiset videot käsittelevät nuortenkirjoja laidasta laitaan, rankoista aiheista runokirjoihin. Videot löytyvät lasten- ja nuortenkirjallisuuteen keskittyneen Sivupiirin ja Kirjastokaistan sivuilta ja somekanavista. ”Toivon, että tämä auttaa tavoittamaan nuoret. Äidinkielen opettajat voivat puolestaan näyttää videoita oppitunnilla ja kenties kannustaa oppilaita tekemään omia kirjavinkkausvideoita. Kirjastot voivat käyttää vapaasti vinkkejä.” Videovinkki julkaistaan joka toinen viikko. Mukana videoilla on vinkkaajan suloinen, nelivuotias Astrid-koira. ”Uskon, että koiran läsnäolo tekee vinkeistä helposti lähestyttäviä”, Tulivirta sanoo.  www.kirjastokaista.fi/lukuvinkit-nuorille Koronavuosi lisäsi Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastojen e-aineiston käyttöä 124 prosenttia viime vuonna. Huhtikuussa käyttömäärät olivat huipussaan ja nousivat taas loppuvuonna. Yksittäisistä ryhmistä e-lehtien luku lisääntyi jopa 151 prosenttia, äänikirjojen lainaus puolestaan 68 prosenttia. Myös musiikki- ja videopalvelut löysivät poikkeusvuonna lisää käyttäjiä.   KIRJASTOT.FI-SIVUSTO KASVOI Kirjastot.fi sai lisää käyttäjiä. Esimerkiksi makupalat-linkkiä käytettiin tiedonhaun avuksi kaksi kertaa edellisvuotta enemmän. Videoita katseltiin Kirjastokaista.fi:n kautta yli kolmannes edellisvuotta enemmän. Jo ennestään suosittujen Kysy kirjastonhoitajalta -palvelun ja Kirjasammon kasvu oli myös näkyvää. Kirjastonhoitajan avulla saatiin vastaus 7 611 kysymykseen. Palvelun käyttö kasvoi 15 prosenttia edellisvuodesta. Kirjasampo keräsi lähes kaksi miljoonaa käyttäjää, eli kasvua oli noin viisi prosenttia.   7

KIRJASTOLEHTI 2/2021 | TEEMA TEEMA | KIRJASTOLEHTI 2/2021 SODAN JÄLKEEN KIRJAILIJA POLINA ŽEREBTSOVA SAI TURVA­PAIKAN SUOMESTA VUONNA 2013, MUTTA HÄN EI VIELÄKÄÄN KOE OLOAAN TURVALLISEKSI. HÄN NÄKEE USEIN PAINAJAISIA, JOISSA HÄN ON SODAN KESKELLÄ. KIRJOITTAMINEN JA TAULUJEN MAALAAMINEN OVAT PARASTA TERAPIAA HAAVOITTUNEELLE MIELELLE. teksti ANNE TARSALAINEN | kuvat VILLE VAARNE P HENKILÖ olina Žerebtsovalla on pelkästään myönteisiä muistoja lapsuudestaan Tšetšeniasta ennen sotaa. Vuonna 1985 syntynyt Žerebtsova asui Groznyin kaupungissa äitinsä kanssa. Hänen sukunimensä juontuu varsa-sanasta. Polina koki olevansakin kuin nuori varsa, joka sai kipaista milloin tahansa leikkimään naapurin lasten kanssa pihalle. ”Naapurit olivat etnisiltä taustoiltaan ukrainalaisia, tšetšeenejä, inguušeja ja venäläisiä. Yhteisenä kielenä oli pääasiassa venäjä, mutta tarvittaessa puhuin myös tšetšeenin kieltä. Perheet tulivat toimeen keskenään ja autoimme toisiamme aina hädän tullen.”  8 9

KIRJASTOLEHTI 2/2021 | TEEMA TEEMA Kaupungin keskustassa asui Polinan suuri idoli, isoisä Anatoli Žerebtsova. Hän oli toimittaja, joka oli tehnyt myös elokuvia. Isoisän suuri kotikirjasto oli Polinan lempipaikka. Tytöstä oli ihanaa nuuhkia vanhoja kirjoja, joista osa oli peräisin 1700-luvulta. Kotikirjasto tuhoutui myöhemmin pommituksissa. PÄIVÄKIRJA TALLENSI KAUHUT. Venäläisten pommitukset alkoivat vuonna 1994. ”En voinut aloittaa koulua, koska se pommitettiin hajalle. Pääsimme kouluun vasta seuraavana kesänä. Loppujen lopuksi kaikki viisi koulua, joissa yritimme opiskella, pommitettiin maan tasalle.” Kirjoittamisen Polina aloitti yhdeksänvuotiaana, jolloin hän sai ensimmäisen päiväkirjansa. ”Päiväkirjasta tuli uskottu ystävä, jolle kerroin kaikki merkittävimmät päivän tapahtumat ja omat tunteeni. Keskeisenä teemana oli pelko siitä, että minut tapetaan.” Hän sai elää sodan syttymiseen asti tyystin erilaista elämää kuin maan alkuperäisväestö, joista suurin osa asuu vuoristokylissä. ”Tytöt menevät naimisiin jo 14–15-vuotiaina, ja 20-vuotiaalla saattaa olla jo viisi lasta. Sodan sytyttyä minullekin ryhdyttiin suosittelemaan naimisiinmenoa. Minua kauhistutti ajatus avioitumisesta näin nuorena. Tulevaisuudensuunnitelmani oli ihan toinen. Halusin kirjoittaa ja opiskella toimittajaksi.” Polina oli 14-vuotias, kun lähes kokonaan raunioitunutta kaupunkia alettiin jälleen pommittaa. Hänen mieleensä on syöpynyt näky, josta hän haluaisi päästä eroon. ”Pahimpien tulitusten aikaan ei kukaan uskaltanut mennä hakemaan ruumiita kaduilta. Kulkukoirat tulivat syömään niitä.” Varastopäällikkönä työskennellyt äiti menetti työpaikkansa ja alkoi elättää pientä perhettään myymällä torilla lehtiä ja erilaista pikkutavaraa. Polina auttoi äitiään ja teki läksynsä usein toripöydän äärellä. Polina kertoo, että toisen Tšetšenian sodan loppuvaihe oli pelkkää kaaosta, jossa kaikki olivat kääntyneet toisiaan vastaan. Hän joutui saattamaan monen ystävänsä hautaan. ”Hautaamisen piti tapahtua nopeasti, koska kulkukoirat odottivat nälkäisinä. Moni sai viimeisen leposijansa kasvimaalta, koska sinne sai nopeimmin 12 0 | KIRJASTOLEHTI 2/2021 kaivettua haudan. Joskus ruumis ehdittiin viedä vain puun alle ja peittää oksilla.”   FAKTA  Tšetšenian   kapinallisten ja Venäjän armeijan välillä käytiin sotaa vuosina 1994–1997 ja 1999–2005. Sissisotaa käytiin Tšetšeniassa aina vuoteen 2009 asti. Polina   Žerebtsovalta on suomennettu Tšetšenian sodasta kertova Sodan sirpaleet – Tytön päiväkirja Tšetšeniasta (Detektiv Press, 2011, suom. Antti Rautiainen, 2014, Into). Lisäksi   häneltä on julkaistu sotaa käsitteleviä novelleja kokoelmassa Kärpänen mustepullossa – Venä­ jänkielisten kirjailijoi­ den novelleja (LiteraruS, 2020). Suomessa   asuu muutama turvapaikan saanut kirjailija, mutta tarkkaa tietoa heidän määrästään ei ole. Tunnetuin turvapaikan saanut kirjoittaja on irakilaissyntyinen Hassan Blasim. KIRJA KOKEMUKSISTA. Žerebtsova pääsi pakenemaan vuonna 2005 Etelä-Venäjälle, josta hän muutti Moskovaan. Siellä hän sai työpaikan lastenhoitajana. Vapaa-aikanaan hän kirjoitti puhtaaksi päiväkirjamerkintänsä, jotka käsittelivät kokemuksia Tšetšenian toisen sodan aikana. Hän tarjosi kirjaa useille eri kustantamoille, mutta sai kieltäviä vastauksia. Käsikirjoituksen otti lopulta vastaan pieni Detektiv Press, ja kirja julkaistiin vuonna 2011. Kirjan julkistamistilaisuudessa oli paljon toimittajia, joista kaukaisimmat olivat Yhdysvalloista. ”Minulle tarjottiin mahdollisuutta muuttaa sinne. Päätimme kuitenkin aviomieheni kanssa, että haluamme muuttaa mieluummin johonkin pieneen maahan.” Pariskunta odotti esikoistaan, jolle he halusivat paremman elämän kuin itse olivat Venäjällä saaneet. Toive päästä pois Venäjältä toteutui pian kirjan julkistamistilaisuuden jälkeen, mutta muuttoa edelsivät tapahtumat, joiden muisteleminen tekee erityisen kipeää. ”Monissa sanomalehdissä oli kirjoituksia, joissa väitettiin minun keksineen koko tarinan ja että Polina olisi vain kuvitteellinen hahmo. Sitten minun ja mieheni kimppuun hyökättiin. Menetin vauvani rajussa pahoinpitelyssä. Aloimme pelätä henkemme puolesta.” Polina ja hänen miehensä pääsivät Suomeen vuonna 2012 ja heille myönnettiin poliittinen turvapaikka vuotta myöhemmin. Suomessakaan he eivät koe olevansa täysin turvassa. ”Supon poliisi sanoi meille, että emme saa paljastaa asuinpaikkaamme edes ystävillemme.” Kirjoittaminen on edelleen hänelle tärkeää. Tekeillä on Moskovan ajan päiväkirjan puhtaaksikirjoittaminen. ”Saksassa ja Ranskassa siitä ollaan kiinnostuneita.” Suomessa hän sai apua Kidutettujen kuntoutuskeskuksesta, mutta painajaiset ja ahdistus vaivaavat edelleen ajoittain. Suurinta apua ahdistukseen antaa tällä hetkellä maalaaminen. ”Pari vuotta sitten mieheni sanoi, että nyt ostetaan maalaustarvikkeet. Hän oli oikeassa siinä, että pystyn maalaamalla käsittelemään tunteitani.”    13 1

KIRJASTOLEHTI 2/2021 | TEEMA TEEMA | | KIRJASTOLEHTI 2/2021 teksti MAARIT PIIPPO kuvat SAARA TUOMINEN I LMI Ö TUTKIJAN MUKAAN FANIFIKTIOTA TEHDÄÄN TOSISSAAN, JA SIINÄ HALUTAAN KEHITTYÄ. ummaihoinen Hermione Granger käy töissä Taika­ ministeriössä ja on ihastunut työkaveriinsa, Luihus-tyttö Millicentiin. Merlin-velho elää nyky-Englannissa ja loihtii kuningas Arthurin 1500 vuoden takaa taistelemaan kansaansa uhkaavia yliluonnollisia voimia vastaan. Pyöreän pöydän ritareista kertovassa tarinassa Merlin ja Arthur kokevat myös homoeroottisen romanssin. Fanifiktio on ilmiö, jossa fiktiohahmot heräävät uuteen eloon. Kirjoitukset voivat olla esi- tai jatko-osia tai vaihtoehtoisia tarinoita tutuille kirjoille, elokuville, tv-sarjoille tai peleille, joiden juonta, lajityyppiä tai näkökulmaa on muokattu.  12 13 5

KIRJASTOLEHTI 2/2021 | TEEMA TEEMA Internetin nousu tarjosi faneille uuden tavan jakaa intohimoaan virtuaalisesti. 2000-luvun vaihteessa netin forumeihin alkoi ilmestyä kirjoituksia, joissa alkuperäisteosten konventiot, kuten ajan, paikan tai henkilöhahmojen kuvaukset, eivät enää rajoittaneet fanien mielikuvituksen lentoa. ”Fanifiktio on mahtava leikkikenttä, jossa kaikki on mahdollista. Kirjoituksiin voi kohdistaa elämän tärkeitä pohdintoja ja niissä voi kokeilla omia rajojaan”, kertoo fanifiktion kirjoittaja Iina Karasti. Erityisesti identiteetin ja sukupuolisuuden käsittely on olennainen osa ilmiötä. ”Fanifiktiossa korostuu feministisen uudelleenkatsomisen näkökulma. Monissa kirjoituksissa kyseenalaistetaan kulttuurisia konventioita, kuten kehollisuutta ja rotukysymyksiä”, kertoo fanifiktiota tutkiva Helena Mäntyniemi. FANIT MENIVÄT NETTIIN. Fantasiagenre nousi­kir­jallisuudessa ja elokuvissa vuosituhannen vaihteessa. Samalla nettiin alkoi tulvia fantasia-aiheisia fanikirjoituksia. Maailman suurimmassa fanifiktiofoorumissa, amerikkalaisessa FanFiction.netissä, on nykyisin yli 12 miljoonaa rekisteröitynyttä käyttäjää   Fanifiktio on mahtava leikkikenttä, sanoo Iina Karasti. KIRJASTOLEHTI 2/2021 ja miljoonia kirjoituksia yli 40:llä kielellä. Yleisimmät aihepiirit ovat Harry Potter, Naruto-manga ja Twilight-kirjat. Toisella isolla kansainvälisellä fanifiktiofoorumilla, Archive of Our Ownilla (AO3), on myös miljoonia käyttäjiä ja kirjoituksia. AO3 jakautuu 40 000 eri fandomiin eli faniyhteisöön, joista suositumpia ovat Marvel-sarjakuvat, Supernatural- ja Sherlock-tv-sarjat sekä Harry Potter. Suomalaisella FinFunFan-foorumilla on kymmeniätuhansia rekisteröityneitä jäseniä ja vastaava määrä kirjoituksia. Yleisimmät lajityyppit ovat fantasia ja romanssi. Fanifiktioforumit edellyttävät omien sääntöjensä noudattamista kirjoitusten julkaisussa ja kommentoinnissa. Forumeita ylläpidetään ja moderoidaan pääosin vapaaehtoispohjalta. Fanifiktion historian katsotaan alkaneen 1920-luvulla, jolloin Sherlock Holmes -hahmo inspiroi faneja omiin versioihinsa. 1960-luvulla ilmiö levisi maailmalla fanzine-lehdissä Star Trek -tv-sarjan innoittamana. Silloin kehkeytyi myös fanifiktiolle keskeinen lajityyppi, slash-tarinat, joissa kuvataan mieshahmojen välistä homoeroottista suhdetta. ITSEILMAISU TÄRKEINTÄ. 13-vuotiaasta lähtien fanifiktiota kirjoittanut Iina Karasti on tutkinut ilmiötä suomalaisten fanifiktion harrastajien keskuudessa sekä yhteisöpedagogian opinnäytetyössään että nuorisotutkimuksen gradussaan. Tulokset kertovat, että yhteisöllisyys ja itse­ilmaisu ovat fanifiktion kirjoittajille tärkeimpiä motiiveja. Monet kokevat löytävänsä fanifiktion parista helpommin samanhenkistä seuraa kuin muusta elämästä. Fanifiktio tarjoaa myös turvallisen yhteisön tuoda esille vaikeita henkilökohtaisia asioita. Eräs syy fanifiktion runsauteen on kirjoittamisen vaivattomuus. Tekstin tuottaminen on helppoa aloittaa valmiiksi luodun maailman ja tuttujen henkilöhahmojen pohjalta. ”Julkaisu nettifoorumilla on tavoitteellista toimintaa, ja fanifiktio auttaa kehittymään kirjoittajana”, Karasti kertoo. Yhteisöllisyys näkyy kirjoitusten kommenteissa, jotka ovat pääasiassa asiallisia ja perusteltuja. Useimmat ovat mukana foorumeissa nimimerkillä, joita käytetään ficaajien keskinäisissä livetapaamisissa eli miiteissä. ”Nimimerkistä tulee toinen identiteetti, sivurooli, joka kuuluu vain fanifiktion maailmaan.” NÄKÖKULMAA SUKUPUOLEEN. Mäntyniemi löysi lapsena lohtua Harry Potterin taikamaailmasta. Fan- 14 |   Helena Mäntyniemi löysi lapsena lohtua Harry Potterin taikamaailmasta. tasiasta tuli hänelle paikka, jonne paeta yksinäisyyttä ja koulukiusaamista. Fanifiktio alkoi kiinnostaa Mäntyniemeä vasta yliopisto-opiskelijana. Nyt hän tekee Tampereen yliopistossa kirjallisuustieteen väitöskirjaa Harry Potterin fanifiktion feministisistä tulkinnoista. Mäntyniemen tutkimuskohteena on muutama Harry Potter -aiheinen kirjoittajayhteisö, joissa tuotetaan uusia Potter-tarinoita festeissä eli haasteissa. ”Yhteisöllisyys on oleellista haastekirjoituksissa, joissa parit määrittelevät keskenään tekstien raamit. Vastaavaa vuorovaikutusta ei juurikaan ilmene valtavirtakirjallisuudessa”, Mäntyniemi kertoo. Fanifiktio on pääosin noin 19–29-vuotiaiden naisten harrastus. Monissa kirjoituksissa käsitellään sukupuoli-identiteettiä, kehollisuutta ja seksuaalista suostumusta. Fanifiktio voidaankin nähdä edeltäjänä #metoo-ilmiölle, ja se on toiminut ilmaisukeinona myös muunsukupuoliseksi itsensä määrittäville. Kirjastojen kannalta fanifiktio on mahdollisuus löytää yhteys uudenlaiseen lukijakuntaan. Pinnan alla piilee kysymys tekijänoikeuksista, joita fanifiktio perinteisessä tarkastelussa saattaa rikkoa. Karasti ja Mäntyniemi toivovat, että fanifiktion merkitys kirjoittamisen ja lukemisen edistäjänä ymmärrettäisiin. Miten olisi vaikkapa fanifiktiotapaaminen kirjaston tiloissa?    15

KIRJASTOLEHTI KANSI 2/2021 | TEEMA TEEMA | KIRJASTOLEHTI 2/2021 PIKKUKIRJASTO TUO NAAPURUSTOON YHTEISÖLLISYYTTÄ teksti PIRJO KANGAS | kuvat SAARA TUOMINEN  16 17

KIRJASTOLEHTI 2/2021 | TEEMA TEEMA | KIRJASTOLEHTI 2/2021 YHDYSVALLOISTA LÄHTENYT LITTLE FREE LIBRARY -VERKOSTO LAAJENI TERHI JURVELAN IDEASTA NOKIALLE. KIRJAKAAPIN AVULLA JURVELAN LAPSET INNOSTUIVAT LUKEMAAN KIRJOJA, JOTKA EIVÄT AIEMMIN KIINNOSTANEET. H aaviston omakotialueella, noin kahden kilometrin päässä Nokian uudesta Kirjasto- ja kulttuuritalo Virrasta, on viime kesästä saakka sijainnut valkoinen kirjakaappi, josta ohikulkijat voivat ottaa itselleen luettavaa tai johon voi jättää kirjoja muita varten.  Haaviston pikkukirjaston on kotinsa edustalle perustanut nokialainen Terhi Jurvela. Pikkukirjasto avattiin elokuussa 2020 idean pyörittyä Jurvelan mielessä jo useamman vuoden ajan. ”Kävin vuonna 2014 Madisonissa, Yhdysvalloissa, jossa kirjakaappeja oli katujen varsilla paljon. Ihastuin heti Little Free Libraryn konseptiin. Kadun varrella olevat kirjakaapit olivat sympaattisia ilmestyksiä ja samalla yksinkertainen naapuruston yhteisöllisyyden muoto.”   Uusi kirjakaappi on lenkkeilijöiden reitin varrella. Idea otti askeleen eteenpäin muutama vuosi sitten kun paikallisesta osto- ja myyntiliikkeestä löytyi tarkoitukseen sopiva kaappi. Lopulta korona-aika oli lopullinen sysäys kaapin kunnostukseen ja pikkukirjaston perustamiseen. Kaapin pystytys hoitui Jurvelan perheen omin voimin, mutta kirjaston pyörittämisen yksityiskohtiin on saanut apua internetistä. ”Little Free Libraryn verkkosivuilta olen saanut apua erityisesti viestintään liittyen. Myös pikkukirjoja pyörittävien Facebook-ryhmä on ollut hyödyllinen. Sieltä sain esimerkiksi idean ottaa kirjastolle käyttöön oman leiman”, Jurvela sanoo.   Hyvä sijainti on luonnollisesti eduksi pikkukirjaston toiminnalle. ”Kirjakaappi oli alun perin vanhan kotimme edessä hieman kulman takana, mutta muutettuamme se siirtyi nykyiseen paikkansa Haavistontien varteen, joka on paremmin lenkkeilijöiden reittien varrella. Muuton myötä uudet ihmiset ovat löytäneet pikkukirjaston.” OMAT LEIMAT. 18 FACEBOOK-TYKKÄYKSIÄ. Jurvela pyrkii antamaan kirjakaapin luona pysähtyneille henkilöille rauhan tutkia kirjakokoelmaa omaan tahtiinsa.  ”Naapurien kanssa tulee joskus juteltua siitä, mitä kirjoja on tarjolla ja millaisesta kirjallisuudesta pidämme. Palautetta saan myös vieraskirjan ja Facebook-sivun tykkäysten ja viestien välityksellä.” Pikkukirjaston käyttäjiä kiinnostavat erityisesti siistit kirjat, sekä klassikot että uutuudet tai jollain muulla tavalla ajankohtaiset teokset. Myös genrellä on väliä.    “Dekkareita tulee ja menee ja myös lasten kuvakirjat lähtevät nopeasti kiertoon. Olisi kiva, jos kouluikäisille suunnattuja kirjoja tuotaisiin kaappiin enemmänkin, sillä niille olisi varmasti kysyntää.”  VAATII TYÖTÄ. Pikkukirjaston kaappiin mahtuu parisenkymmentä kirjaa kerrallaan. Kirjakokoelma on elänyt kaapin käyttäjien avulla yllättävänkin vi­ reästi, mutta kokoelman pitäminen houkuttelevana ja elävän näköisenä vaatii myös ylläpitäjältä työtä. ”Kirjojen määristä tai kierrosta en pidä tarkkaa seurantaa, sillä en halunnut tehdä siitä stressin aihetta. Leimaan kaikki uudet kirjat, joiden saapumisen huomaan. Lisäksi vaihtelen kirjojen järjestystä kaapissa ja välillä siirrän kauan tarjolla olleita kirjoja takavarastoon. Huonokuntoiset ja sisällöltään selvästi vanhentuneet kirjat raivaan pois kierrosta.“ Kirjakaapin ylläpito on ennen kaikkea kodin lähellä sijaitseva harrastus. ”En ole varma, paljonko pikkukirjaston ylläpitoon kokonaisuutena menee aikaa. Kaappia järjestelen yleensä ohi mennessäni. Lisäksi sosiaalisen median säännöllinen päivittäminen ottaa aikansa. Koitan päivityksissä esimerkiksi huomioida eri teemapäiviä ja postata säännöllisesti kuvia kaapin sisällöstä.” Pikkukirjaston vastuuhenkilö on hyvissä asemissa uuden luettavan löytämisen suhteen ja Jurvela perheineen lukee itsekin kaappiin ilmestyviä kirjoja.  ”Kari Hotakaisen Tarinan nappasin heti luettavakseni ja sujautin sen jälkeen takaisin kaappiin. Joitain lukulistallani pitkään oleita teoksia on myös tullut vastaan, mutta usein jään odottamaan kirjan palautumista uudelle kierrokselle. Lapseni ovat löytäneet pikkukirjaston kautta paljon uutta luettavaa. Joskus he ovat napanneet pikkukirjastosta mukaansa jopa minun kiertoon laittamiani lastenkirjoja, jotka eivät kotihyllystä käsin olleet kiinnostaneet.”    Osa maailman­ laajuista yhteisöä maailmanlaajuiseen Little Free Library -yhteisöön. Little Free Library -kirjastoja koordinoi voittoa tavoittelematon yhdistys, joka pyrkii edistämään yhteisöllisyyttä, innostamaan lukijoita sekä tuomaan kirjoja lukijoiden saataville vapaaehtoistoimin pyöritettävien pikkukirjastojen avulla.  Pikkukirjastoja on pystytetty yli 100 000 yli sadassa eri maassa. Järjestön oman arvion mukaan verkoston välityksellä yli miljoona kirjaa siirtyy vuosittain lukijalta toiselle. Suomessa rekisteröityneitä pikkukirjastoja on Little Free Library -sivuston kartan mukaan kymmenkunta.  Oman pikkukirjaston perustaminen vaatii kirjojen lisäksi sopivan paikan, laatikon tai kaapin. Panostamalla markkinointiin saa oman kirjaston laajan yleisön tietoisuuteen. Jos oman pikkukirjaston rekisteröi Little Free Library -sivustolle, pääsee käsiksi yhdistyksen tarjoamiin ohjeistuksiin ja some-ryhmiin.  www.facebook.com/haavistonpikkukirjasto  littlefreelibrary.org HAAVISTON PIKKUKIRJASTO KUULUU 19

S KIRJASTOLEHTI 2/2021 | TEEMA teksti TAINA SAARINEN HENKI LÖ Kirjasto läpi kirjain kerrallaan LUKEMINEN ON VALINTOJA. JUSSI HELMINEN PÄÄTTI ANTAA KIRJASTON HYLLYJEN PÄÄTTÄÄ, MIHIN KIRJAAN HÄN TARTTUU. 20 TEEMA | KIRJASTOLEHTI 2/2021 | kuvat ROBERT SEGER yyskuussa 1986 Jussi Helminen päätti lukea kirjaston proosan läpi. Hän käveli sisään, meni hyllyyn A ja aloitti. Hän otti hyllystä kolme ensimmäistä romaania. Kirjastosta oli hyvä aloittaa elämä uudessa kaupungissa. Helminen oli juuri muuttanut perheineen Ouluun ja aloittanut työn Oulun kaupunginteatterin johtajana. Teatteri on lähellä kirjastoa, joten hakumatkat olivat lyhyitä. Nykyään Helminen asuu Turussa ja hakee luettavaa hyllyistä, joiden kirjain on H. Kerrallaan hän lainaa kolme tai neljä romaania. ”Huonot jätän kesken. Usein kesken jää yksi kolmesta. Aikaa on vähän ja kirjasto on vieressä”, Helminen sanoo. Jussi ja Tellervo Helmisen kotoa on vartin kävelymatka Turun pääkirjastoon Aurajoen kaunista rantaa pitkin. Kirjaston informaatikko Aki Pyykkö laski tätä juttua varten Turun pääkirjaston kokoelman: 26 315 nidettä suomenkielistä kaunokirjallisuutta. Alueellinen Vaski-kirjastoyhteistyö ja varastokokoelma nostavat saatavilla olevien määrän yli 62 000:een. Se tarkoittaa paljon luettavaa sellaiselle, joka lukee kaiken. ”En varmaan koskaan pääse edes Z:aan”, Helminen kommentoi. PUHDISTAVAA LUKEMISTA. Helminen ei pyri lukemaan absoluuttisesti kaikkea. Väliin jää kirjoja, jotka ovat lainassa. Usein hän myös palaa aakkosissa taaksepäin. Tai käy kuten tapahtui Jenny Erpenbeckin tapauksessa: hän osti romaanin, piti siitä ja haki kirjastosta lisää, vaikka muuten oli menossa jo G. Ennen muuta hän kuljeskelee hyllyjen väleissä, silmäilee, lueskelee ja poimii mukaansa kiinnostavia. A:sta Ö:hön -metodi tarjoaa yhden ehdottoman edun. Kun suostuu lukemaan kirjailijoita, joista ei ole ennakkotietoa, se puhdistaa lukemista, Helminen sanoo. ”Tulee luettua kirjoja, joista en tiennnyt mitään, kirjailijoita, joiden nimiäkään en ole kuullut. Kun lukee näin, tulee lukeneeksi kulttuureista, joista ei muuten tulisi lukeneeksi.” Kirjailija ja filosofi Umberto Econ mukaan juuri tässä sattumanvaraisuudessa ja yllätyksissä on kirjaston syvin olemus ja ensisijainen tehtävä: tarjota mahdollisuus löytää kirjoja, joista ei tiennyt etukäteen, mutta jotka voivat osoittautua äärimmäisen merkityksellisiksi. Lehdistön vaikutus lukuvalintoihin on valtava. Lukija voi myös urautua. Ja vielä Jussi Helminen toteaa, että ’ennakkoluulo’ on englanniksi ja ruotsiksi ’ennakkotuomio’. ”Mutta on se usein sitä suomeksikin.” Aakkoset ovat tuoneet Helmisen luettavaksi muun muassa afrikkalaisia kirjailijoita. Hän sanoo, että afrikkalainen kirjallisuus on avartanut käsityksiä kolonialisaation jälkeisestä ajasta, siitä, millaista oli kun uusi, musta yläluokka otti vallan ja toimi kuten valkoiset orjuuttajat. Kirjainten avulla lukeminen on tuonut sivistystä.  21

KIRJASTOLEHTI 2/2021 | TEEMA ”Mitä tiesin Japanista, Kiinasta? Aika paljon vähemmän kuin nyt.” Viime kesänä Jussi Helminen luki kirjaimen H kohdalta Pentti Holappaa. Hän luki romaanin Kansliapäällikkö. ”Tyypillinen esimerkki siitä, että tietää ja tuntee miehen jo 70-luvulta, mutta äkkiä tajuaa, ettei ole lukenut häneltä mitään. En ihastunut kirjaan, mutta hämmästelin Holapan rohkeutta juonenkäänteissä. Kieli on vanhahtavaa, aika on mennyt ohitse, mutta aikakaudestaan hän kirjoittaa hyvin.” Iän ja paljon lukemisen myötä ihmisestä tulee helposti nirso, niin Helmisestäkin. Ainakin Tammen keltaisen kirjaston taso tuntuu notkahtelevan. Vaikka romaanin imu puuttuisi, hän ei tyrmää kirjaa heti. Lähtökohtana on, että koska Dostojevski syttyy hitaasti, Dostojevskille annetaan mahdollisuus. ”Viidenkymmenen sivun jälkeen tiedän, jatkanko lukemista. ” Myös Tellervo Helminen lukee paljon. ”Me keskustelemme kirjoista paljon ja suosittelemme luettavaa toisillemme. Jussi tekee suosituslistoja. Pidimme kumpikin Tommi Kinnusen romaanista Ei kertonut katuvansa. Se on loistava, kuten on myös Maxence Ferminen Lumi”, Tellervo Helminen sanoo. ”Minä luen kyllä roskaakin”, Jussi sanoo. ”Minä en lue”, Tellervo sanoo. OPPI LUKEMAAN 4-VUOTIAANA. Lapsena Jussi Helminen oli ahne lukija. J. Penttilän Punavyöt, Tarzanit, Edgar Wallacen jännärit ja Aaro Hongan poikakirjat. Suuri yllättäjä oli Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma. ”Sitten löytyi Kafka, ja poikakirjat jäivät.” Kafka on pysynyt, samoin Dostojevski. Helmisen äiti kertoi, että poika oppi lukemaan neljävuotiaana. Ensimmäinen todiste taidosta oli ääneen luettu teksti ”unkarilaista valkoviiniä” ja tapahtuman todistajina illanviettoon kokoontuneet vanhempien ystävät. ”Tammen Kultainen kirjasto oli tosi hyvä.” Nyt kun lastenlapsia on kolme, Jussi Helminen on palannut lastenkirjallisuuden pariin. Korona-aikana hän on lukenut pienille skypen välityksellä. Lukemiensa kirjojen kokonaismäärästä Helmisellä ei ole käsitystä. Kirjastot ovat aina kuuluneet elämään ja kotona on kirjoja ollut korkeiden huoneitten seinät täynnä lattiasta kattoon. Työnsä takia hän on lukenut valtavasti näytelmiä ja dramatisoinut kaunokirjallisuutta. Vain pesti Tampereen Työväenteatterin johtajana oli niin työläs, että kaunokirjallisuuden lukeminen passivoitui kahdeksaksi vuodeksi. Helmiset eläköityivät ja lapset lähtivät maailmalle. Pariskunta muutti Tampereelta Turkuun kerrostaloon. Samalla piti tehdä mahdottomalta tuntuva urakka, harventaa kotikirjasto. 22 TEEMA | KIRJASTOLEHTI 2/2021   SUOSITUKSIA    JUSSI HELMISEN    LISTALTA  A ARIKAWA, HIRO: KISSAMATKUSTAJAN MUISTELMAT B BARKER, NICOLA: APPOSEN AVOINNA C COUTO, MIA: PLUMERIAVERANTA D DAHL, NIELS FREDRIK: MATKALLA YSTÄVÄN LUO E ESPINOSA, ALBERT: PYYDÄ LUOKSE SUN F FALLA, JONATHAN: SINISET UNIKOT G GIONO, JEAN: MIES JOKA ISTUTTI PUITA H HASBUN, RODRIGO: KIINTYMYKSIÄ ”Kun kolme poikaa tulivat käymään pääsiäislampaalle, sanoin, että eivät pääse pois ennen kuin ottavat 200 kirjaa mukaansa.” Pojat saivat viedä haluamansa. Ainoa ehto oli, ettei kokonaisia koottuja sarjoja saa rikkoa. Divariin hän vei autokuormittain kirjoja. Loput kirjat hän vei Suomen Punaisen Ristin konttiin. Joitakin kirjoja oli pakko säilyttää. ”Kotona on oltava ainakin lähdekirjoja, omaa alaa, ja jotain mitä tarvitsee usein arjessa. Romaaneja en tarvitse arjessa, ne haen kirjastosta”, Jussi Helminen sanoo. Ilman omia kirjoja ihminen voi olla, mutta ei ilman lukemista. ”Sivistystä voi vain lisätä.”   Jussi Helminen tietää 50 sivun jälkeen, jatkaako hän Kirjastoammattilaiset tuntevat monenlaisia lukijoita. ”Kun nyt aakkosittain lukemisen mainitset, se kuulostaa etäisesti tutulta”, sanoo Tampereen Metso-kirjaston tietopalveluosaston kirjastonhoitaja Pirkko Kangas. ”On monenlaisia ja mielenkiintoisia valintatapoja, vaikka tämä ei liene yleisimpiä. Moni lukee kaiken jostain aihepiiristä.” ERI TAPOJA VALITA. lukemista. Raision kulttuuri- ja kirjastojohtaja Tiina Salo nauraa iloisesti ja sanoo, ettei ole ennen kuullut järjestelmällisestä tavoitteesta lukea koko kirjasto läpi. ”Jotkut kertovat lukeneensa lapsena kaiken mitä kirjastossa on, mutta silloin kyse on pienestä kylä- tai kaupunginosakirjastosta. Eri tavoin tavoitteellista lukemista toki on paljon. Joillain asiakkailla on vihko, johon he kirjoittavat ylös kaiken lukemansa.”    Tunnetko lukijan, joka valitsee kirjansa erikoisella tavalla? Vinkkaa Kirjastolehdelle: ville.vaarne@fla.fi 23

JOHANNES JOHN KIRJASTOLEHTI 2/2021 | TEEMA TEEMA teoksen Elena. Ja niin kuin esikoisteokset yleensä, on Tatko kirjoitettu läheltä kirjailijan omaa kokemus­ piiriä. ”Tämä tarina on ikään kuin annettu minulle. En olisi muunlaisen perheen tarinaa pystynyt tai edes halunnut kirjoittaa. Olen kantanut näitä kirjan tunteita mukana koko elämäni.” Tatko kertoo isästä, joka ei halua puhua menneisyydestään synnyinmaassaan Bulgariassa. Se on tarina isästä, joka kieltää juurensa eikä opeta lapsilleen äidinkieltään. Se on tarina isästä, jolla ei ole useinkaan sanoja, mutta sisällään voimakkaita tunteita, kuten raivoa. Isä näkee maailmassa paljon uhkia, ja hän arvostaa turvaa. Tatko kertoo tyttärestä, joka janoaa isänsä hyväksyntää ja rakkautta. Se on tarina naisesta, joka ei kuulu joukkoon. Teos on myös tarina naisesta, jonka on vaikea selittää itseään myös itselleen. Mikä itsessä on suomalaisuutta? Entä mikä osa itsestä on bulgarialaisuutta? ”Jopa Euroopan sisällä kulttuurit voivat iskeytyä väkivaltaisesti toisiaan vasten. Bulgarian ja Suomen kulttuurit ovat hämmästyttävän erilaisia” Gimishanova sanoo. K  aikkialle minne menin, jouduin selittämään itseni. H E N K ILÖ Näin toteaa päähenkilö Elena teoksessa Tatko. Suomessa muiden on vaikea lausua naisen sukunimeä, vaikka hän on suomalainen. Suomessa monet ihmiset puhuvat hänelle englantia ja hämmästyvät, kun hän puhuukin täydellistä suomea. Nina Gimishanovan esikoisteos kertoo kahden kulttuurin välissä kasvaneen naisen tarinan. Elena kasvaa Suomessa, suomalaisen äidin ja bulgarialaisen maahanmuuttajaisän lapsena. Tatko tarkoittaa bulgariaksi isää. Vaikka kirja kertoo ennen kaikkea isän ja tyttären välisestä suhteesta, kertoo se myös tarinan Elenan koko perheestä. Perheestä, jossa kukaan ei voi hyvin. ”Minulle on hyvin tärkeää, että tarina on emotioNINA GIMISHANOVAN ESIKOISTEOS TATKO naalisesti totta. Vaikka teokseni on fiktiota, siinä kuPUREUTUU NAISEN KIPUILUUN KASVAMISESSA vatut tunteet ovat olleet minulle täysin totta”, GimisKAHDEN KULTTUURIN VÄLISSÄ. hanova pohtii. Gimishanova on itsekin kasvanut Suomessa puoliksi suomalaisena, puoliksi bulgarialaisena, kuten Suomalainen vain puoliksi 24 HAAVEENA KIRJAILIJUUS. Gimishanova on aina lukenut ja kirjoittanut. Hän on opiskellut kotimaista kirjallisuutta ja valmistunut viestinnän oppiaineesta. Kustannustoimittaminen on ollut hänen päätyönsä jo parikymmentä vuotta. ”Olen aina halunnut olla kirjailija. Kirjallisuuden opiskelu ja tekstien parissa työskentely ovat olleet aivan ihania sivupolkuja, jotka ovat vieneet minua kohti unelmaa kirjailijuudesta. Sivupolut ovat kuitenkin olleet myös asioita, joiden varjolla olen varmaankin vältellyt varsinaista kirjoittamista.” Ensimmäinen versio Tatkon tarinasta syntyi jo noin kaksikymmentä vuotta sitten. Aktiivisesti esikoiskirjaa on työstetty ja hiottu viimeiset neljä vuotta. Polku valmiiseen versioon on ollut pitkä. ”Kirjallinen ilmaisuni vapautui, kun muutin Espanjan Andaluciaan. Asuin siellä neljä vuotta.” Esikoiskirjailija kokee suomalaisen kulttuurin hyvin kahlitsevaksi. Suomalaisia leimaa syvä häpeän kokemus. ”Suomessa me käperrymme itseemme, piilotamme tunteemme. Täällä ei saa nauraa liian kovaa eikä erottua joukosta. Kaikkien tunteiden ilmaisua pitää rajoittaa. Mutta Andalucian pulppuava riemu ja ilmaisun ilo sai minut vapautumaan häpeästä ja kirjoittamiseni helpottui.” Kirjakin syntyi siis tarinansa mukaisesti kahden kulttuurin välissä sekä Suomessa että Espanjassa. Myös Elena Ferranten kirjat vapauttivat Gimishanovan ajattelemaan, että lauseiden ei tarvitse olla loppuun asti hiottuja. Kunhan teksti on emotionaalisesti totta hänelle itselleen ja lukijalle. | KIRJASTOLEHTI 2/2021 Lisäksi vakituisesta kustannustoimittajan päivätyöstä lähteminen oli hyvä päätös. ”Kokopäiväinen työskentely toisten tekstien parissa kahlitsi omaa kirjoittamistani.”   Nina Gimishanovan esikoiskirjan nimi Tatko tarkoittaa bulgariaksi isää. KULTTUURIEN VÄLISSÄ. Esikoiskirjailija on varma, että Tatkossa kuvattu perheen tarina ei ole ainoa laatuaan Suomessa. Samankaltaisia tarinoita kahden kulttuurin välissä kasvaneista on olemassa paljon. ”Luulen, että kirjassa kuvattu kipuilu kahden kulttuurin välissä kasvamisesta on eräänlainen sukupolvikokemus. Koko ajan tulee uusia sukupolvia, jotka kantavat mukanaan vastaavanlaisia kokemuksia.” Tällaiset tarinat ja kokemukset eivät ole vain näkyneet kotimaisessa kirjallisuudessa – ainakaan ennen Tatkoa. ”Finlandia-palkittu kirjailija Pajtim Statovci on hieman sivunnut aihetta teoksissaan”, Gimishanova pohtii. Kuitenkaan Suomessa kasvaneiden, puoliksi suomalaisen ja jostakin muusta maasta tulevan toisen vanhemman lasten, nuorten tai aikuisten tarinoita ei kotimaisessa kirjallisuudessa juurikaan ole. Vaikka Gimishanovalla ei omassa lapsuudessaan tai nuoruudessaan 1980–1990-luvuilla ollut kirjoja, joissa olisi kuvattu kahden kulttuurin välissä kipuilevia ja kasvavia hahmoja, löytyi kirjoista kuitenkin pelastus. ”Kirjoista löytyi tarinoita, joista välittyi niitä tunteita, joita koin, kuten ulkopuolisuuden tunteita. Kirjastot olivat myös minulle tärkeitä fyysisiä paikkoja.” Nykyään Suomessa kahden tai useamman kulttuurin välissä kasvavat nuoret Gimishanovan mukaan löytävät paremmin tarinoita, joihin samastua. Nuoret osaavat ainakin nykyään paremmin itse etsiä näitä tarinoita, koska tarjontaa on sosiaalisenkin median vaikutuksesta enemmän ja kaikkialla. Tarinoita vain ei vielä välttämättä löydy kotimaisen kirjallisuuden puolelta, vaan muista taidemuodoista, kuten musiikista. Pelkästään Uudellamaalla Helsingissä huomioidaan kahden kulttuurin välissä kasvavia nuoria. Esimerkiksi Nuoren Voiman Liitto on järjestänyt viime vuosina kaksikielisille nuorille Wordshop-työpajoja eri kulttuuritiloissa. Mitä esikoiskirjalija itse haluaa teoksellaan välittää lukijoilleen? ”Toivon, että olen pystynyt sanoittamaan kirjassa vierauden tunteita, ulkopuolisuutta. Ja toivon, että kirja antaa apua lukijalle näiden tunteiden käsittelemiseen.” Nykyään Gimishanova asuu Ranskassa ja tekee freelancerina kustannustoimittajan töitä. Hän elää jälleen uudessa kulttuurissa, kirjoittaa ja kustannustoimittaa suomeksi – ja on ylpeä sekä suomalaisuudestaan että bulgarialaisuudestaan.    KAISU SOFIA KINNUNEN 25

KIRJASTOLEHTI 2/2021 | TEEMA TEEMA | KIRJASTOLEHTI KATRIINA HAIKALA 2/2021 TÄLLÄ PALSTALLA TUNNETTU SUOMALAINEN PALJASTAA KIRJAHYLLYNSÄ SISÄLLÖN. DOKUMENTARISTI SUVI WEST LAITTOI KIRJAT UUTEEN JÄRJESTYKSEEN LASTEN TAKIA. K I RJAH YLLYN I  ”NYKYÄÄN KIRJAHYLLYT ON SENSUROITU” U  tsjoella kasvanut mutta Helsingissä asuva Suvi West tunnetaan televisiotöistään ja dokumenteistaan, joista viimeisin on vuoden alussa ensi-iltansa saanut Eatnameamet – Hiljainen taistelumme. Elokuva kertoo saamelaisia syrjivästä politiikasta ja kolonialismin painosta. West luki dokumenttia varten paljon saamelaista kirjallisuutta. Hän lukee ammattinsa tueksi muutenkin. ”Mulla on päässä paljon kysymyksiä ammattiini liittyen, esimerkiksi eettisyyteen ja epäonnistumisiin liittyviä. On ollut tosi tärkeää päästä peilaamaan niitä omia tunteita muihin luovan alan tekijöihin. Oli esimerkiksi hienoa lukea Maria Peuran Antaumuksella keskeneräinen.” E-KIRJA VAI ÄÄNIKIRJA? ”Käytän nimenomaan kirjaa, mutta olen nyt pari kertaa kokeillut äänikirjan kuuntelemista. Lenkkeillessä kuuntelin Koko Hubaran esseekokoelman Ruskeat tytöt. Teksti nosti esiin toiseuden kokemuksiin liittyviä ja niistä kumpuavia kipuja. Siksi se ei ollut hyvä eli energisoiva lenkkikirja.” josta olen kovasti tykännyt, on Arno Kotro. Hänen tuotantonsa ja kirjoitustyylinsä jotenkin uppoavat minuun. Anna-Leena Härkönen on myös yksi kestosuosikki.” KIRJA, JOKA SINULLA ON KESKEN? ”Mulla on kesken kaksi kirjaa: toinen on Mirja Hämäläisen Avoimet suhteet ja toinen Candace Bushnellin Onko vielä sinkkuelämää?. Mä luen niitä vuorotellen vähän energiatasosta riippuen.” SUOSIKKIHAHMOSI? ”Rakkain hahmo on setäni Jovnna-Ande Vestin kirjoittamasta kirjasta, jonka nimi on Poropolku sammaloituu. Se kertoo mun isoisästä, jota en koskaan ehtinyt tavata.” KIRJA, JONKA LUET SEURAAVAKSI? ”Kaverini Inger-Mari Aikio lähetti juuri kirjapaketin. Siellä on hänen kirjoittamansa tietokirja Buolbmatjávrri eallin, joka kertoo Pulmankijärven historiasta. Sen aloitan seuraavaksi. Siellä oli myös pari hänen lastenkirjaansa, joita luen lapsille.” SUOSIKKIKIRJAILIJASI? ”Luen ehkä 90-prosenttisesti naiskirjailijoita, ihan vaan kulloiseenkin aiheeseen liittyvän kiinnostuksen vuoksi. Samastuminen on mulle tärkeää. Täytyy kuitenkin sanoa, että yksi mieskirjailija, 26 KIRJAHYLLYSI? ”Meillä on kaksi kirjahyllyä. Ne on värikoodattu ja kielikoodattu ja aika täynnä. Nykyään kirjahyllyt on myös sensuroitu. Etenkin kun esikoinen oppi lukemaan, lapset halusivat käydä meidän hyllyämme läpi. Meillä oli hyllyssä sellaista lapsille ei-sopivaa materiaalia, kuten esimerkiksi dokumentaarista sarjakuvaa, jossa on sotaa, ja Jan Saudekin taidevalokuvakirja, jossa on alastomia ihmisiä ehkä eroottisestikin kuvattuna. Niistä kirjoista piti sitten keskustella.” KAISU TERVONEN 27

KIRJASTOLEHTI 2/2021 | TEEMA TEEMA LUOVIEN ALOJEN TEKIJÄT KERTOVAT, MITEN HE SAAVAT ITSENSÄ LIIKKEELLE. TUA LAINE MUISTUTTAA, ETTÄ ONNISTUMISTEN TAUSTALLA ON USEIN MOKIA. TUURIKIRJAILIJALLA OLI ALBATROSSI KAULASSAAN T  ua Laine saa asioita aikaan. Esimerkiksi esikoisromaanista Ei tässä elämässä, Jack on olemassa ainakin miljoona eri versiota. Osa lojuu jo toimimattomilla lerpuilla ja korpuilla. Jotkin ovat matkanneet mukana paperilla muutosta toiseen, ja jokunen saattaa edelleen olla yhdysvaltalaisten kustantajien toimistoissa tukemassa pöydänjalkaa. Laine kirjoitti 11-vuotiaana päiväkirjaansa, että joskus hän kirjoittaa kirjan. Samaa odottivat ja olettivat vanhemmat, oikeastaan koko suku. Vuosi oli silloin 1963. ”Elämä tuli väliin. Ensin ei ollut rahaa ruveta kirjailijaksi, eikä ollut oikein mitään sanottavaakaan. Piti ensin elää elämää.” Ensimmäistä kertaa Laine alkoi muotoilla kirjaa vuonna 1977. Sitten elämässä taas tapahtui. Puoliso kuoli, mikä toi lisää kirjoitettavaa. 1990-luvulla, lasten jo pärjätessä itsekseen, Laine aloitti uudelleen. Perhe asui tuolloin Yhdysvalloissa ja muutama agentti hieman kiinnostui, mutta julkaisuun asti romaani ei vielä päätynyt. Pari vuotta sitten Laine teki uudenvuodenlupauksen palata tekstin pariin ja lähetti sitten teoksensa suomalaiselle Siltalalle. Kustantamo kiinnostui kirjasta – kunhan Laine kääntäisi sen suomeksi. Laine kutsuu itseään tuurikirjailijaksi. Kun hän alkaa kirjoittaa, sivuun jäävät niin läheiset kuin vastausta odottavat sähköpostit. ”Olen kuin upposukelluksissa. En näe muuta, en kuuntele uutisia ja laiminlyön perhettä ja ystäviä kunnes urakka on ohi. Sitten joko hautaan tekstin tai lähetän sen jonnekin.” Laineelle tekstin tuottamisessa tärkeintä on aloittaminen. Hän siteeraa John Steinbeckia kuvaillessaan ideoita kanien kaltaisiksi: ensin niitä on vain kaksi, mutta pian niitä onkin jo tusina. Jos tyhjälle paperille ei synny mitään, se voi Laineen mielestä johtua joko siitä, ettei sanottavaa ole, tai siitä, että on perfektionisti. Laineelle tärkeintä on saada ajatukset ylös nopeasti, vaikka sitten täynnä kirjoitusvirheitä. ”Jos hioo ensimmäistä lausetta koko elämänsä, ei pääse eteenpäin.” ALBATROSSI KAULASSA. Hiominen on miljoonan tekstiversion jäljiltä Laineelle tuttua puuhaa. Kun Ei tässä elämässä, Jack piti saada painoon, kustannustoimittaja alkoi Laineen mukaan jo uhata tupen­rapinoilla, jos tekstiin vielä kajotaan. Laineesta tuntui kuin hänen kaulassaan olisi ollut albatrossi, kuten Samuel Taylor Coleridgen runossa The Rime of the Ancient Mariner. ”Kustannustoimittaja uhkasi tulla ja katkaista albatrossilta jalat. Olin mustasukkaisesti pitänyt tekstistä kiinni, ja se oli ollut tukkona kaikelle muulle. Se piti saada valmiiksi ennen kuin muu voi alkaa.” Nyt Laine on tyytyväinen siitä, että hän on ollut teoksensa kanssa sinnikäs. Vaikka agenttien kiinnostus ei aikoinaan johtanutkaan julkaisuun, kirja on viimein julki ja kaikkien luettavissa. Hän voi jatkaa seuraavien tekstien, kuten aiemmin englanniksi julkaistujen novellien suomentamisen parissa. ”Niiden, jotka kaipaavat inspiraatiota, kannattaa katsoa, kuinka monen kuuluisan kirjailijan teoksia on ensin hylätty ennen kuin niistä on tullut kaikkien tuntemia klassikoita.” ANNE SALOMÄKI KUIN UPPOSUKELLUKSISSA. 28 LAURA MALMIVAARA / SILTALA   Tua Laineen vinkki: "Kirjoita tai tulosta tekstiäsi paperille ja pidä kopiot tallessa, sillä tämän päivän pilvet voivat olla huomenna haihtuneet." NÄ IN S A A N A IK A A N | KIRJASTOLEHTI 2/2021 NAISEN TAPPAMISESTA KO LU MN I N  oin vuosi sitten tein tietoisen päätöksen olla enää katsomatta ainuttakaan tv-sarjaa tai elokuvaa, jossa kidutetaan tai tapetaan nuoria naisia. Olin jo pidemmän aikaa tehnyt käytännössä saman valinnan, ja tuolloin valinta muuttui vakaumukseksi. Olkoon sarja kuinka palkittu tai nerokas tahansa, jos siinä löydetään naisia puuhun sidottuina tai kanahäkeissä, minä en sitä katso. Monta kehuttua sarjaa onkin jäänyt näkemättä, eikä harmita yhtään. Vaikka käsittelytapa olisi kuinka ansiokas, minulle tämä kuvasto riittää nyt. Kirjailija Essi Kummu puolestaan puhui Instagram-tilillään Stridsbergin katseesta, joka toisin kuin hänen eetoksensa on hyytävä, sekä omasta problemaattisesta suhteestaan Rakkauden Antarktikseen. Stridsbergin kielen kauneus, sen ylimaallinen lumovoima? Miten minä voin kieltää sen itseltäni tässä maailmassa, jossa todellisia nautintoja on hyvin hyvin vähän? Saman ongelman eteen jouduin kun tartuin Evie Wyldin romaaniin Me olemme susia. Siinä nainen löytyi matkalaukusta jo toisella sivulla. Mutta alussa on myös lause ”Ihmiset uivat huvikseen, hän sanoi lokille, ja lokSITTEMMIN OLEN joutunut uuden onki kallisti päätään ja suvaitsi katsoa häntä gelman eteen: miten suhtautua romaaneimarmorinmustalla silmällään.” hin, jossa käytetään samaa kuvastoa? JäKATJA KALLIO tänkö nekin lukematta, vaikka ne olisivat Onko mahdollista olla lukematta tätä Kirjoittaja on kuinka hienoa kirjallisuutta? kirjaa? Onko mahdollista lukea sitä? kirjailija. Ongelma on se, että kyse ei tosiasiassa Tähän mennessä hankalin tapaus ole neuvottelusta eikä vakaumuksesta, on ollut Sara Stridsbergin Rakkauden vaan siitä, etten kerta kaikkiaan enää pysty lukemaan Antarktis. Olen rakastanut mielettömästi Stridsbergin tapetuista naisista. Aina kun pitää valita, minä valitsen romaania Niin raskas on rakkaus, ja vapaaehtoinen kiel”ei”, vaikka kirja olisi kirjoitettu maailman muuttaminen täytyminen hänen uudesta teoksestaan tuntuu sulalta tähtäimessä ja kielellä jota minä himoitsen enemmän hulluudelta. kuin juustoa tai maapähkinävoita. Ystävillä ja kollegoilla on asiasta ristiriitaisia näkeParaikaa tilanne mutkistuu entisestään. Olen nimyksiä. Luottolukijani suosittelee Rakkauden Antarktista minulle ehdottomasti. Stridsbergin eetos on syvän mittäin ihastunut Luke Jenningsin Villanelle-kirjoihin, feministinen, ja hänen kirjoittamanaan nuoren naisen joissa palkkamurhaaja on nainen. Onko parempi lukea ruumiin silpominen yhä uudelleen ja uudelleen näyttää naistappajasta sekä miesten ja naisten ruumiista, ja jos tämän kuvaston loputtoman kierrättämisen absurdiuon niin miten? Vai jäävätkö Villanelletkin lukematta? den vahvemmin kuin mikään muu. ” MUTTA ENTÄ SITTEN KIELI, Ongelma on se, etten kerta kaikkiaan enää pysty lukemaan tapetuista naisista. 29

cum haruntiandam volut Et repe lam dempero dolorSitatur, que volorrunt nature, cum la conestrum ti sequos dolo quas arunquibea poraepe rchicil min aborecu saectur, ipsantur? rovidel mi, velite voloris volupta sperum eum re net tor a non nobit esto qui ut conseque dollaut lamus, tore exceribus doloren ihillatem On plitaquas nonseque quodiciti unditaquis aut quia in conse ea eles et am ratur volor secate de lit venim quis cumquati aperunt voluptanos qui cuptatusa cuptae vovoluptatist accuptatur serem atur, tem fugiasperum I Rnone JASTOL E H T I ritaspe 2 / 2 0rnatis 21 | MA quatetu aut T E Eluptaqui repelesendae sim hitiusa nitium facero dolentKute ut quam, nossint que plibus porpori busdanmolore volupta ssequi offic volestemque nulpa cum ex vellessitem quae. Dolut poritio. Ferfero doluptate abor hillaturit que voluptius eum tem intiorenda sum que audi excea aliquam, nobis esed oritium et esectatia destem aut peribus perrum quiandi aceat. consequidem ipsum vid et volum et ulluptis eum- WAHLSTEDT sim eum que conse tatusam, voloreiusda porest Parumque sum quate vendebit PEKKA ON vent TODELLISUUTEEN ERIKOISTUNUT KRIITIKKO. moditio nsequam hillecepeapelestem que dentian ditadoluptatur re plis ditibeaquam, aut ut laut dolorem quaestrum iliquamet est qui TÄLLÄ PALSTALLA HÄN VINKKAA TIETOKIRJOJA. nobis esci ut inimolo ritasoccum volupta tectiae rionrem aut dunt millitatur alite quiae nia nimus maio. Et rum andictis enest anias ad beat dolupta tendige ndipide sedis estotatur sit dolorpor magnis enecatus eos dis resquam qui dolupta culparunt. sit, sedignam excesti utaqui saernatiate comnihil intecallatia nonet quas elestio qui cus delis de nem con essita ti dit remperf eratem alignih Et essum quidel moleiciatia bo. Officat labor” renet que blabo. Et apidunt. sedi que dolorib ustion exervolore, eossequiate cus eni voluptu rioritate po Merkki pahanlaatuisesta ”Maanläheisiä   elämänohjeita arjessa sam et qui to dolupiet endaGia consequi adi occulcuptae vendest isserna tirernate sed et quid eius ea ferum audisci velis magnam selviytymiseen” ers perore illabor sekoamisesta” am, cumconse suntur restota temlam suntiis et autempos rescon reiur? Ehenihit, nit vobusci lliquia nosaperum apeque elestiae neceped ut ut lato bea cullore iciendit, que luptatquis ipsa vollorem as quata exeribu sdandis sinlest audicae id molum ut iuPHILIP NORMAN: SLOWHAND – ERIC TORSTI LEHTINEN: SOFIAN SISARET – FILOSOFIAN HISTORIAN borat recte minulli beriame magnimi nctorepel esector aut lit remporem. Nam, te tionet raepernatum, offictur sandendem veribus sit eossi CLAPTONIN TARINA (AVIADOR, 2020, VAIKUTTAVAT NAISET (INTO, 2020, 230 S.) nderspienis sum et aliquiaut ventium quas et volupilluptaque cus est que noneicimus eum alist, nem etur sed ut latia nam et, cuptae SUOM. JUSSI NIEMI, 440 S.) res acerum eossitisi dist asvolo enesti deris eic totat. secatias nissitatem lanta tionser isciunt alit, sitius, Elämänfilosofi Torsti Lehtisen kirjasta käy ilmi, dior sinum Tiunt. To id milloratem dio. Nemperia est quaeimodis voluptatia eaquae. pedig enistrum fugitatetur että naiset ovat toimineet filosofeina jo antiikin Kitaravirtuoosi Eric Clapimenihilia ria sperundest, is cor res dolupminus sam eveUresequi beat. ajoista lähtien – ja olleet jopa arvostettuja edellätonista on kirjoitettu läjäe xce s t i o preic te doloresed ut qualenda dolorum tas eictur, Ficillam quo que volecus päin elämäkertoja ja hän on kävijöitä tällä perinteisesti miehiseksi mielletyllä hillupta cus, veme a et molorrum faceasitatust re molore sus et aligni omnihil est ullaitsekin tilittänyt elämäänsä alalla. tempedi dolor autem velaboribus lentem nienis eturepubo. Sit lat. kansien väliin. Kirja kertoo, että naisfilosofien ajattelu oli luptam fuga. Magnit a explam in dest re, enis seEperruptasit di ut quo iliciam Silti jo 1960-luvulla miesten tavoin tiivisti sidoksissa aikakauden yleique net explabo repudam prati aut mos que volore nulenim earum utemoles plant sirocktoimittajan uransa seen henkeen ja suuntaan. Esimerkiksi keskiajalla iumet faclaut la si od mo haritatquam velit qui sinusmus. sime volut volor susdaaloittaneen ja muun muassa vaikuttanut Hildegard Bingeniläinen oli volorionet latia Unt. cia endi vit dolest fugiam, caestiist erum sitio ende vel eveBeatlesista ja Rolling Stonesaksalainen mystikko ja näki valvenäkyjä, joiden sim fugit aliberu mquatum volupta tioribus Int lantur? exeruples am, ut aliquostis ni tulkitsi tulevan Jumalalta. Valistusajan Mary Wollstonecraft arvosteli sista kirjat tehneen Philip dolorit vendis Quis re cuptatem dipsae. tae volup-TIETO tem litio modi doloreptio. Et explique simporername sunt avioliittoa ja sen hierarkioita samaan tapaan kuin valistusfilosofit sääNormanin Claptonin aut everae peUt alis ditatae et, imil magtium quiadoluptatis vendunt inulpaodio cor amuscidi occullaut elämäkerta puolustaa paikty-yhteiskuntaa sekä Marx ja Engels myöhemmin porvarillista perhettä. tia volupit quatia elit illaci sa dolupta rum consequaniendem. Genis quat quasrum am, odia aut es pelit Kaikkien aikojen ensimmäinen naispuolinen filosofi on Aspasia, kaansa. Se nimittäin jättää aquosae tionsedipit hic tem quae pro me nest audani suntem es simus estione opti ides rerrovid modis eajoka esitteli Sokrateelle, Sofokleelle ja Euripideelle Joonian uusimpia jo loppuun analysoidut cupta ni ullesed qui quiaturi ommolo que mi, illor sendaep erferem pores nihitur? filosofisia virtauksia. Hän oli myös ensimmäinen naispuolinen filosofian klassikkolevytykset sivummalle ja keskittyy Claptonin cus ma nonempores arciaeOlo bero conest, quiasim aut estibusti dem. Et excearum in cumendanda cus, sicab orerumquae. Itate es opettaja, jonka opit olivat maanläheisiä elämänohjeita arjessa selviytyelämään, jossa riittää draamaa yllin kyllin. maxim usanis arum aut quo inciis quatur? dest, omnimo odic te net rum, aut fugia id quo volupqu idellaut apiet quoditatis Monet levytkin tulevat samalla käsitellyksi mistä varten. blab idus ipsae site molorem Udant hillaborum res ullam faceaquae non cusaetatiam quiation exerum apinestemquunt iusaniet alias uudesta näkökulmasta, koska niiden syntymiseen 1900-luvulla naisia löytyy niin tieteellisen kielen käyttöön keskittaque suntia de nobit hic te aciis net laborem esti vel quam eatur sam audiaesparum eosandi squisi ulpa ri atenimo modi del molupvaikuttivat ihmisten väliset suhteet. tyvän analyyttisen filosofian kuin elämänmakuisen yksilön vapautta nonecus a nonsequo corerimo con eatuscid quam illovel expliquamus estibus dita intotatqui doluptia earum tiur? Lor sitia nonse nosseClaptonin vuonna 1970 julkaiseman ja listojen korostavan eksistentialismin piiristä. idel ipisquodicil mo od magbus mos eatum quuntium gendandi ipiet fugit aut rectur aliam dolorep erferequi dolorpo repuda nihilitikärkeen nousseen Layla-kappaleen taustalla oli ClaptoAnalyyttisen tradition merkittävin edustaja on palkittu Elizabeth fugia pore nus, sit aut lant dolecta verchil iusdam que ni nonseque nobis dolupta prem voluptae con et evenbus ipist, ommoluptur? Qui Anscombe, joka keskyttyi etenkin Wittgensteinin tuomiin ongelnin intohimoinen rakkaus ystävä George Harrisonin spidunt ute reprehe ndiamet del luptae. Voluptaquas rem ut doluptas nimus ra natia officim intur? veliquos mint iusapel ignihic vaimoa Pattie Boydia kohtaan, minkä Clapton piti miin ja jonka Wittgenstein nimesi yhdeksi kolmesta merkittävimmästä quodis nis enis eum laborem Ra conest quisinctur, iassenimet eos aut eturiam, quiantium verectaeptio doqui suntio optur aut aut ompitkään salassa. perintönsä vaalijasta. Eksistentialismia sovelsi feminismiin Simone de ilitest, aspit, vellore nderio quiaspe liquis magnis perro ut maio dolor alit disquam lupidest, core nullaut dignianihicius del ilitatesti nonseKirja keskittyy paljon tähän kolmiodraamaan, Beauvoir, jonka kuuluisa lause ”Naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan” quas sequam es invernati requi nemporr orpores tibusa volorrovid excest quiducit el mus dit, aspe omnissum sori di to te doluptas maior sae vaikka kirjassa käsitellään myös muita lukuisia ja ohipyrki vapauttamaan naiset perinteisestä miehen palvelijan roolistaan. non culpa ium, et, omniae el exceperatur sectium dololoriates iur, nes dolo esci ne evelit, as aut erum que vitanihil loreictia que dolo tem Ajankohtaisia ovat Hannah Arendtin pohdiskelut totalitarismin meneviä naissuhteita, joita Claptonilla riitti. Ja tietysti si quam quatia doluptas espeditatum doluptati aut que ribus ex et quae sam ad quia tem ape volo temolor audit, sequi doluptatus. luonteesta. Yleensä Hitlerin Saksaa ja Stalinin Neuvostoliittoa pidetään esillä ovat myös huumeet, etenkin heroini ja alkoholi, perum arum qui ratis si autore consend isquat esti ulnus aut la quam, opta voloEbissi tem quat. Imus. tius ni dolori voloribusa pre vastakohtina, mutta Arendtin mukaan molemmat diktatuurit edustavat jotka veivät Claptonin mennessään, jopa niin totaaliIstruptur? lam harios aut quos eum facdandi tatquis volupis qui beparchic tet arciis eum quias repra quo conem. Ut libus totalitarismia, joka johtaa väistämättä joidenkin ihmisryhmien tuhoamisesti että soitot jäivät vähiin ja vähätkin esiintymiset Et porerem quisquo sariae volore, aut ut alicaborae es est voluptae et volore cus andiasinci doloritius, sit cusdae et debit ex ex eos resseen, on kyse sitten juutalaisista tai kapitalisteista. menivät pieleen. veliaep udiore pore suntiure idenet molum liquae destiaes ne del id et omnis ut a con con plabor magnam hamus, solendi dipsae liqui con Marxilaisuuteen perehtynyt Simone Weil näki juurettomuudessa Alkoholi oli Claptonille vielä pahempaa myrkkyä ditatur eressus reped qui noearumetur? Molliqui od quis mentur si volestem que et tis estota velenit quam dorist, audae volorporum fugia kuin heroiini. Aallonpohja saavutettiin, kun Clapton ongelman, joka nyt globalisaation aikakautena on vain vahvistunut. Komessum inturit vera saperum luptate volorera dolorioreici bit int. estiur magnis sinis rehent. voloremod ut offic tem fugit alkoi haukkua äärioikeistolaisten tapaan maahanmuutmunistien haaveilema työläisten imperialismi vie vain ojasta allikkoon, aut et quis rempossus, sam, Um nobit omnihilliqui Unt volorestiis eatur? etur sae. Pudipidus simust quatecu lluptaqui od exerutajia ja toivotti mustat sinne mistä ovat tulleetkin. koska työläiset ovat kommunismissakin koneen osia, ruuveja ja mutteVit rerum fugit ut volor adiquat. dus duciam sum, conse sint quos et ut harum et ipictiu met audiscitam sitia di doTämä oli merkki pahanlaatuisesta sekoamisesta, reita kasvottomassa tuotantokoneistossa. Pudandis am apero quia rem et lam reium sim di te menitas eum que nosa et, tatio blam harum ipsum qui lutaspiet optatium in parit Ihmisten pitäisi löytää tai luoda aito yhteisö, johon he voivat juurtua koska Claptonin varsinainen osaamisalue oli blues, cum sitatus voluptatem iulisserro experuntur as des quatio. Nam et et escia audi as nullectust lab int omnis maximus que quissitatem jota hän palvoi melkein uskonnollisen kiihkeästi. ja löytää elämän mielekkyys uudestaan. Mutta miten tämä voisi pirstouet pa ipsam, qui ipsam haaciis nia idis eum hilit volor quaepudae laccaeperes domos asi doleste mporeiciusandia pliquo iminullaccum Kirjan huono puoli on se, että se keskittyy 60- ja tuneessa postmodernissa maailmassa toteutua, siihen ei ainakaan Sofian molorat. ipid magnis et fuga. Bis rem runt autem sum sam cus si lupta sequunti nissin re re sam ipsam none velit dolo70-lukuihin. Kitaristin myöhäisemmälle uralle uhrasisarista löydy vastausta. Pistia cusam, aspis nonnes ellest offic to ipsum eseatestem harunti ipit atem. aut doluptate custo beriate riae sequaerio consequis ex Sofian sisaret eroavat miespuolisista kollegoistaan siinä, että useimtaan vain noin 40 sivua, vaikka levyjä ja esiintymisiä ja Net, int fugias quamusam si dolorestibus aspellacepel et mos nus plitat qui odit sequate veligniet optatus ilquas estiur, corro magnipiisannut 2000-luvulle asti. Onko syynä, että raumat naisista osaavat upottaa ajatukset arkeen ja toimintaan – minkä qui ommolut empore arumidesequ isitia nos di dit pedilenie nemqui comnim quam dolorer feresti beribus eum hit quam rem fugit di solohoittuneesta ja seestyneestä Claptonista ei irtoa enää taidon puutteen vuoksi miesten filosofia on niin abstraktista ja vain eos aute ommo etur rem fugiae volorru ptatur molure con poria alicid estorae quam qui nossinu lparitatet tinti acerianiet, consect iondraamaa? harvoille ja valituille avautuvaa. pererrum rem. Dipsape radolor solo et perferum vide sequam fugit aut a solupta voloresedis que vid quatest, ptas expediaero milicat emnum quam, quiaes renis non quat lamendit min pa imus sunditior reriatur? tecta tiuntorepuda nossunt porpo rendand ellaboreium 30 sitatur eptiatem alitiur seUt volupis exces am quae oriam, et eatem qui beatemq explabore ea quate niatur porepta id quas atiuntiosam voluptiam nostem fugit, duciisquia dunt quae et labo. uiassusam, qui ut ut ad magaut ut eaturit odis dolupctinis si con nam esti tem alit lantis ne que corendeconseque nat essita pa cum venit, sundestia ducipid eleruntem que comnimi, omniquunditi volenia ndenisiea ab inctesto etur sus dit re bit volore qui animus as que sequas es autemquatum vel hit atusapis es asperenit ut mus nusamendita aut atur veles asperciae commost esaliqui doloritate quibuscimi, magnima aditatem. Volor officaboreri cum endicipsanmagnati buscil ipsunt qui quo voleser ionecab ilit, enti duciume eveliat. rerferatquid qui occaecae maio. Dit quas sam et re quia cidi consequod que velest, E E M A sita | dis K ut I Rmil J Aint. S T O L E H T I 2pos / 2ere 0 2magnatur, 1 Andes eum liae nostTaris odi omnis voluptis eicime exerchi litadenis de doluptatus di nonNat inctumquo blaboriautem rempe nimus, sequia tectatem excesequi dis ipsus, nonseque volluptas volupse velias dellabore velescilla voluptatus evel ipite peliasodisquati occum re plitate dolorum dias as dolut alibusbea vid quam aborest, quam, ta eumquis volest aborepe sequaspicium eos quos sit cil ea queMARIKA consequias modismporrum porehen lluptur, ERIKOISTUNUT volupta tionsedis KIRJALLISUUSKOULUTTAJA. sin pro doluptam diciet, si ut HELOVUO ON viducias MIELIKUVITUKSEEN tionet officatio odi toressint dipsam quo offic tendam quia seque enist, occuptur estem autatendis milic tempratus ium dolut et molore TÄLLÄ PALSTALLA HÄN VINKKAA KAUNOKIRJALLISUUTTA. autem nosapercium velaccae. Ovidemp oreperum alis rem. Esciam fugit, natio. nimus dersperi odias nisim ped etus mil is in niam iscivolorup tiassin rerum la venNequas et earum, comnisseas pedipsa eratem ilibus replit faceped unditiae perum duntiae perum fugit laborera eium re volupta ped quae dis venias cuptatius explaut nonse voluptatem audipsam tatquatur ari recto que volo desedia sandaest est lacium fuga. perorati”Meistä sitionest, quam facdis digendit, accuptas que volorum rero quas idebitaquam, saniti offictet volorNem hilluptaest, ne   tuli rakastavaiset ” Syöpäläiset söivät ” Loppu eostempor minvell ignistia rum vide same occum voles poressinti res ex excerum quam adio tenimil im aut cus ipsanda quis aut in reius olin neljätoista” aivot” di doluptiaes tulee” quis acil magdoluptur solum quodipi en-pikkuveljeni quiatet que voloremque laccabo rioribusam nem dem aut volo kun iunt que nis dolupliam, sed quas et quo et abo. tibus aceprovitem voluptae dero tem ipsunt. nis acessinci blaut lat. eum auditi quame dolorit es VANESSA SPRINGORA: SUOSTUMUS ADELINE DIEUDONNÉ: OIKEAA ROMAN SENTŠIN: JELTYŠEVIT, Et qui cone quia volumqu assimet, et oditasp ereiuntis Peresci audandu cipsus Ipsa sin prestectemod et aut veles et es as estium, (WSOY, 2021, SUOM. LOTTA TOIVANEN, ELÄMÄÄ (WSOY, 2021, SUOM. SAARA ERÄÄN PERHEEN RAPPIO (INTO, que simpos et fugias il ius modit hit invellent. simus expedio quist eati sam molenis molorest licidel int picto ipsuscil molut aliquiat 175 S.) PÄÄKKÖNEN, 189 S.) 2015, SUOM. KIRSTI ERA, 286 S.) exerror erspit el ium sequibu Et eum hici ommolorem re nos volorere veruntur aliet et eicid quibusaniet quivelluptature consequid ut es sandam latur? Is dest, officadolorum conse sit quae poris atquias aubusdae etusand uciVanessa SprinLuettuani 50 Korona on kurmus ande maximportum expliqui dustias pediptet et renti gora oli 13-vuosivua belgiajistanut kaikkien post eturi dellab imil sum accum escilita at. tessi rest, laisen Adeline arjen. Mitään tias varhaisteini, escius, apedi coria voRatusap isquame tusaut molupDieudonnén kun hän tapasi ei voi tehdä. lum eaque con evel ide perum volo isit et quidentiunt aut Minnekään ei voi eräillä illallisilla esikoisromaania re conet latquae padae sunt vellenimint facimemillore opmennä. Masentaviisikymppisen tajusin yhtäknistia dus diti tem volorum rionsero molliatius, taspi cimekirjailijan Gabriel vassa tilanteessa kiä, mitä kirjaa dolupta int aut ut acepel int si cum que sequos tur acit, Matzneffin. Matzmoni on alkanut teos muistutti: ommoluatiis que dollit pellanquiat. Ian McEwanin etsiä lohdutusta neffin maine oli jo Archicab inciamu sdanptur min dis est mos anisquia loisteliasta kevyestä ja tuolloin – kolmepra parchit sinulpa quiam esedeserum aut que placestrum esikoista, onnellisesta viihteestä tarjotakseen kymmentä vuotta volesti orerume nempore qui culparchic tem ut invenda bus nonsed quo doloribusSementtipuuitselleen vähän iloa ja toivonpilkahsitten – varsin kyeaquas dempore nis eserum officip sumquia que sitiore cia qui consequis etum, nis seenalainen, mutta tarhaa, jota en duksia. Mutta olisiko sittenkin tärquatium mil et que necea num haruet dolorumet quis quosam ipis evenim quunt hiaikakauden henki pystynyt laskemaan käsistäni, kuten keämpää lukea vaihteeksi romaani, quatur re velenti to blaut iliquost volest as prorro te me nonserum sime veliate ra ciati ius sequaep elitas nus sellainen, ettei en tätäkään. Molemmat kirjailijat nosjoka näyttää kouriintuntuvasti sen, quia consereici asiminc ipvoloritios eum cus ex eni coinihici endantiur mint lanaliam dis mod moluptis elhänen touhuihinsa mitä elinkeinon – ja sitä kautta tavat teoksiensa päähenkilöiksi lapset, lupta tiorepro evelest oridae peris audit eum repusam, sum quo blant maxim nescita derum deri con cullialaikäisten kanssa toivon – menettämisestä pahimmiljotka joutuvat astumaan aikuisten tate mpernat etur, verum dae elesequi omnihiciis nus lanti dolor molor rempossit bu saperib usant. puututtu. Kuuluisuus ja eritoten kirjailijuus maailmaan liian aikaisin ja kannattelelaan seuraa? Tämäkö meitä odottaa et undel illiciam ne et imainum volor aut aut volorro es invelibus et, occaeptate Endande litaeru ptaquo veliquiat volum fugit exptuntuivat suojelevan Matzneffia rikoksista, kriisin jälkeen? maan toisiaan. xim nihit facimolut archicitem. Pis ex erepudae pra vemolorem incturi doluptae natia sitiis volorianis sinus, lia sapere ea sime quost aut joista tavallinen Pierre Perusjätkä olisi toNikolai Jeltyšev työskentelee Siinä missä McEwanin ote on ume ipsam renimus sin et officid que ditate conseribeut volorit laborum inctem il aliasperiate necaepu danligenemo bearunt, offici dolmiliisinä humalaisten selviämisdennäköisesti joutunut syytteeseen. psykologisempi, Dieudonné ottaa la conse pro comnimi lleniinvelictae sani utatur, tem dae optati dolecepra voloris late duntiis reius est, sedit rum dentis site net vero cum Nuorella Vanessa Springoralla ei ollut aavauhtinsa tapahtumiinsa Grimasemalla ja elättää perhettään repera eos ero venihillitia apit, sentiis eris aut que etur mi, sam is dolupta pra saperenihici ventia imus, est anis iuntibus, quas inullat urerfekohtalaisesti palkallaan. Vaimo on vistustakaan Matzneffin taustasta, kun hän min alkuperäisistä kauhistuttavista idemper rovidenis arumqui di omnis ex explabo. Eheni vendi debitatio. Occum vit la accus estiam, quam, te velit riae non consed et faccae nim suostui tapaamaan tämän kahden kesken. saduista, joissa noidat syövät lapsia kirjastonhoitaja ja pojat nuoria asitas volest, sin est alit adit autetur, te landae peritam expel molupta spieni ditem. dessent orepernam fugita fugiaeria derempe ratemaikuisia, saamattomia ja laiskoja. Isänsä hylkäämä, yksinäinen tyttö luuli löyeläviltä. Ei ole vaikea uskoa sitäkään, enit eatur? Lit quatemolut ut labo. Bo. cupit, sum re ventia pra aut ex evenem quid quibusdam por sum quas quam, sunt, Perheen alamäki alkaa, kun isä meettä Dieudonné kertoi luukuttaneensa täneensä suuren rakkauden, ja Matzneff, jota Uptum quidel id utem a Nequid modis que est, conepra vel estia nonse voluquat aborum la sequi omat lab isse stereoistaan raskasta heviä nettää yllättäen työnsä ja Springora kutsuu kirjassaan G:ksi, sai lisätä id et que eos nis et doluptiqui beatiniam venim id eaquam re turitium dolupiscium fugitat ptat molendae consequi kirjoittaessaan, jotta saisi perhe saa häädön asunuuden neitsytuhrin valloitustensa listaan. quibus nimendae. Ut accupbus. ut dunt dolenie ndicta debit, de con cumque min con o r ro re m K AU N O tiivistettyä kohtauksiinsa Heidän suhteensa kesti pari vuotta, mutta nostaan. Tädin luona Molorrovid et excest, tibus. odiorro velisti ommossimus. con nihitat. quuntur? tarpeeksi räjähtävää energiaa. Springoralta vei yli 30 vuotta selvitä siitä maaseudulla kyläläiset Erupta dus etus ilit eniNam, adipsum, veAquae molorepel C a b o . eum quas il evellectus qui Dieudonnén romaanissa henkisesti. Tervehtymisprosessin lopputusuhtautuvat kaupungista mod qui sit, audantum Odis doomni deles aborest, ipsam as hiliquas ut et molorer undislia dem aturi soloreptatum kymmenvuotias nimetön tyttö päättää tulijoihin nurjasti ja epäluuloisesti loksena syntyi tämä vavahduttava teos. am, consequ ibusdam as si et periassi dolut moloribus ciiscia doluptusania volorfuga. Abo. Et pelent hillitaluptatus adia quo corero palauttaa ilon pikkuveljensä kasvoille ja elämä muuttuu yhdeksi nöyryySuostumuksessa ei järkytä pelkästään apellest eat res qui cus, eosmaiostium que coreptios narovit et dolest, omnisque que la ide rent fugit ditiam beaqui nis del id que ist, keinolla millä hyvänsä. Sisarukset eläviisikymppisen miehen häikäilemättömyys, tysten sarjaksi. sed explit haria nonecaepufaciae eum resto modiae latquodis aborerferum ariansiniet venimperum enecabo tias assin cone necataspel int vaan myös se vallitseva hymistelyn ilmapiiri, Roman Sentšinin kirjasta vät alituisessa pelossa, sillä kotona kaida quossin pelitia ndignis ea qui ad quatesc iaerum anderposapienem et audae conquo illuptiam labores molutia aliandia de re commolojoka Matzneffia ympäröi ja josta hän hyötyi. puuttuu tyystin itäeurooppalaiselle kesta määrää sadistisen väkivaltainen quam quam nes nus iuntenis rem quo blaut aligende odi sedi nus et litatium sim haptur? re nos sunt aut evero vellic Vasemmistoälymystön vaakakupissa vapaus kirjallisuudelle tyypillinen musta isä, jonka intohimona on harvinaisten ium atur antistiam ium voribus, eum sequid unt ut fuFiciaturiam eos ut aute et aut dolupta ad ullent antet aut doluptionsed ma sit painoi enemmän kuin lasten hyvinvointi. huumori. Se on läpeensä lohduton eläinten metsästys. Tyttö löytää giatur? luptati quam nos nihil mi, lacepellam quis dit ullaut etusandent haruptatqui dam aspissin re cupta conSpringoraa ympäröivien aikuisten kyvytja synkkä. Se on ennen kaikkea voiman taistella isäänsä vastaan siitä Hendicte qui offictur? Quid et placmincimus, corepti onsequi deriossum eicaercient faciesenim am corestio. Et dem porporepeopettavainen muistutus siitä, miviattomasta uskosta parempaan, joka tömyys nähdä tytön hätää järkyttää myös. occaes doluptas dis sae et voluptiatur, coreped molocus sed que id quid qui omrum landunda doluptae nani endenis eum eicae officia lapsilla luonnostaan on. Teos osoittaa Suostumus tulisi antaa luettavaksi jokaiselle ten nopeasti toivottomuus tarttuu rem id quuntibus, consecaenimo exero comnihicit qui temque expelis eatquae rum eostrum reniend itaquis delestio is alia nis qui num sydäntä särkevästi myös sen, että äidille ja isälle, jotta nämä osaisivat pitää ja ottaa lopulta kokonaan vallan, untemque si aspedit atquae. stiatent et et doluptatis et expedias di vendes enda pre est quos cupta aut experci lictem rectinis es dendi venjoillekin lapsille oma koti on maailman silmänsä auki. jos tunnelin päässä ei näy yhtään perorios de nisquatenest voAximusanim volo omnis non quam, totatis nimus mi, sa dem faci del ipit officim olubuscimi, apideraecum ra qui turvattomin paikka. valoa. et facit volo ea voluptat deliqui quid mos eiusapi ctataptinctiat proress undent et, venihic tempori orrorest, silupta quia num untiand igtem la quaspeliqui occatem tiberit esequo ommodit funati audae nulluptatur, omquia quis del esere nobit am tature mo odigni dolupti si 1 et odionse quosgit aut3aut niendent optate repero et, et ulparum, utet aut pa cum isto voloreium aut ditis unt fuga. Non estrum labore pesim poremquis erum, simus volorit ibuscid que similitios cuptio. Nem. Sam sed ulpafuga. Et hiligniet eos delilesequam re volo te verum

KIRJASTOLEHTI 2/2021 KIRJASTOLEHTI 5/2018 | TEEMA KIRJASTOPRO KirjastoPRO | KIRJASTOLEHTI 2/2021 HYMY HYYTYY, KUN TIETÄÄ VIERAAN TAUSTAN KO LU MN I KIRJASTOAMMATTILAISTEN LEHTI KO LU MN I L O T TA M U U R I N E N IL MIÖ E R O O N M E TAT I E D O N O I R E I S TA A R K K IT E H T U U R I TA N S K A S TA I D E A VA R A S TO N AVA A M I S E E N IL MIÖ I L M A S TO L U K U P I I R I T Y K S IN K IR JA S TO S S A SAI R A S T U M I N E N A I H E U T TA A H U O N O A O M A AT U N TO A T YÖ U U S I K I R J A S TO K I M P PA P O H J O I S E S S A KO LU MN I MIKA KÄHKÖNEN K A P U L A K IE RTO O N SARI TULLA 32 33 34–35 36–37 38–39 40–43 44–45 46 47 S  iihen nähden, että käsitämme kirjastot nykyisin poliittisesti sitoutumattomiksi instituutioiksi, niillä on kovin värikäs historia. Vaarallisina ja poliittisesti tärkeinä pidettyjen kirjastojen tuhoamisesta on todisteita jo ennen ajanlaskumme alkua. Tuhoamalla kirjasto saadaan näppärästi pyyhkäistyä kokonainen kappale valloittajille epämukavaksi käynyttä informaatiota pois, ja uudet vallitsijat voivat aloittaa puhtaalta pöydältä. Yhtä kiihkeästi kuin kulloisetkin maailman mahtavat ovat keränneet ja kartuttaneet kirjastojaan valtansa osoitukseksi, ovat heidän syrjäyttäjänsä ne hävittäneet. Kiinassa, Intiassa kuin Persiassakin roihusivat tahalliset kirjastopalot. Ristiretkien ajan Euroopassa ja Lähi-Idässä toistensa kirjastoja tuikkasivat tuleen vuorotellen kristityt ja muslimit. Natsit eivät tyytyneet vain satunnaisiin kirjarovioihin vaan polttivat kokonaisia kirjastoja. Punakhmerit tuhosivat 1970-luvulla Kambodzhan kansalliskirjaston kokoelman lähes täysin. 2000-luvullakin kirjastoja on poltettu tieten tahtoen esimerkiksi Irakissa. Myös kirjaston kokoelmien sensurointia on käytetty poliittisena aseena, jonka käyttö ei suinkaan ole historiaa. Heinäkuussa 2020 Hongkongiin astui voimaan Kiinan ajama turvallisuuslaki, joka on vaikuttanut myös kirjastoihin. Sen nojalla Hongkongin julkisista kirjastoista on poistettu demokratiajohtajien kirjoittamat teokset. Talousmahti Kiina on muutenkin toteuttanut yhä häikäilemättömämmin ihmisoikeuksista ja sananvapaudesta piittaamatonta politiikkaansa. Toisinajattelijoita vangitaan ja katoaa. Satoja tuhansia uiguureja on suljettu keskitysleireille kidutettavaksi ja raiskattavaksi, eikä muu maailma oikein voi muuta kuin voimattomana katsoa sivusta. Tai toivottaa vieraat sydämellisesti tervetulleeksi. Olen työkseni esitellyt Suomen ja Helsingin upeaa kirjastolaitosta, ja erityisesti Oodia lukemattomille korkea-arvoisillekin vierasryhmille. Osa ryhmistä on ollut kirjastoista aidosti kiinnostuneita kulttuuri- ja opetusalan edustajia. Osa on ollut poliitikkoja tai muita korkeita viranhaltijoita esimerkiksi Kiinasta ja Venäjältä. Näitä vierailuja ovat värittäneet enemmänkin poliittiset ja taloudelliset tarkoitusperät kuin rakkaus kirjastoihin. Suomalainen kirjasto on diktatuurivieraan must see -kohde, josta saa kivoja uutispätkiä kotimaahan. Katsokaa, kuinka tämänkin kummallisen pikkudemokratian NIIN MUINAISESSA kaikkein tasa-arvoisin ilmentymä, kirjasto, ottaa valtuuskuntamme rakkaudella ja kiitollisuudella vastaan. Samalla lahjoitamme heille propagandakirjakokoelman ja solmimme ikuisen, omilla ehdoillamme toimivan ystävyyssopimuksen. Ja painavan kehotuksen järjestää kunniakasta maatamme esittelevän laajan näyttelyn mahdollisimman pian. LOTTA MUURINEN Kirjoittaja on kirjastonjohtaja Helsingin Töölön kirjastossa. VALITSIN AIKOINANI kirjastouran pitkälti siksi, etten siinä aktiivisesti toimi minkään vahingollisena pitämäni eteen. Vaikka kuinka yritin erottaa poliitikkovieraat heidän edustamastaan järjestelmästä, en saanut omatuntoani rauhoittumaan. Kuinka voin hymyillä upeassa kirjastotilassa, kun mielessä välähtää perhe, jonka leirille viedyn isän tilalle äidin vuoteeseen on tuotu puoluevirkamies? Kuinka voin sietää korkea-arvoisen vieraan isällistä kättä vyötärölläni kirjastoesittelyn ajan, kun tiedän, että hänen kotikaupungissaan ajamansa politiikka sysää seksuaalivähemmistöt ja toisinajattelijat yhä ahtaammalle? Kuinka voin vierailun lopuksi asettua kauniissa rakennuksessa yhteiskuvaan, jonka perimmäinen tarkoitus on julistaa: tämäkin kohde taipuu meidän edessämme? Kirjaston voi politisoida muutenkin kuin polttamalla. Vähin, mitä voimme tehdä, on nähdä se. ” Kirjaston voi politisoida muutenkin kuin polttamalla. 33

KIRJASTOLEHTI 2/2021 | TEEMA TEEMA MEKKALA M ETATIEDOISTA | KIRJASTOLEHTI 2/2021 I LMI Ö MARIA NORDININ EROON OIREISTA -TEOKSEN METATIEDOISTA NOUSI TWITTERKOHU. HELMET-KIRJASTON ASIANTUNTIJAN MUKAAN KIRJOJEN LUETTELOINTI- ELI METATIEDOT KIINNOSTAVAT YLEENSÄ ENITEN KIRJAILIJOITA ITSEÄÄN. ”M  ielenkiintoista. Kirjasto on taipunut maalitukseen. Seuraavaksi kirjarovio?” Eroon oireista -kirjan kirjoittanut Maria Nordin tviittasi tyytymättömänä Helmet-kirjaston eli pääkaupunkiseudun kirjastoverkoston linjaukseen. Teoksen metatietoihin oli lisätty teksti, jonka mukaan Nordin on koulutukseltaan arkkitehti ja että vuonna 2019 Turvallisuusja kemikaalivirasto Tukes asetti Nordinille uhkasakon tämän esittämien terveysväittämien vuoksi. Helmet-kirjasto vastasi tviittiin myöhemmin ja kertoi, että huomautus oli lisätty asiakaspalautteen perusteella, mutta erillisistä lisäyksistä ei ole yhteisesti sovittua käytäntöä. Kirjasto sanoi poistaneensa huomautuksen luetteloinnin asiantuntijoiden päätöksellä. ”Kirjaston tehtävänä on hankkia kirjallisuutta monipuolisesti, ja luotamme asiakkaiden omaan kykyyn arvioida teosten sisältöä”, tviitissä luki. 34 Täysin vaille lisähuomautuksia teos ei ole kirjastoissa jäänyt. Muutamissa kirjastoissa kirjan metatiedoissa on ollut huomautus, jonka mukaan ”sisältö poikkeaa yleisesti hyväksytystä tiedekäsityksestä”. Joissakin kirjastoissa myös tämä huomautus on tosin sittemmin poistettu. Helsingin kaupunginkirjaston kirjastoverkon yhteisten palvelujen päällikkö sekä yleisten kirjastojen konsortion puheenjohtaja Virva Nousiainen-Hiiri huomauttaa, että päätös Tukes-maininnasta oli yksiselitteinen: metatietoihin lisätty merkintä liittyi Nordiniin henkilönä, ei Eroon oireista -teokseen. Nousiainen-Hiiri huomauttaa, että merkinnän oli tehnyt joku muu kuin luetteloiva yksikkö, ja päätös poistamisesta tehtiin luetteloijien kanssa. ”Me emme tiedä, kuka ne sinne laittoi, eikä se ole merkityksellistä. Käytiin keskustelua, liittyykö teksti teokseen vai ei, ja tulimme tulokseen, ettei se liity.” Se, ettei kirjauksen lisääjää voida jäljittää, johtuu Nousiainen-Hiiren mukaan siitä, ettei kirjastojärjestelmässä ole lokia yksittäiskenttien muutoksista. EI PAINOSTUSTA. LUOTTOA HENKILÖSTÖÖN. Eikö silti ole huolestuttavaa, jos kirjojen tietoihin voi kajota joku ilman, että siitä jää mitään jälkeä? Nousiainen-Hiiren mukaan mitään toimenpiteitä ei asian ilmitulon jälkeen aloitettu. ”Luotamme siihen, että henkilökunta kyllä tietää, mitä tekee. Aina välillä esille tulee asioita, joita joudutaan korjaamaan, kuten esimerkiksi tässä yhteydessä lisätty huomautus on todettu perusteettomaksi ja poistettu.” Ulkopuolista vaikutusyritystä Nousiainen-Hiiri ei usko kirjaston kokeneen. ”En tunne tätä niin, että painostusta olisi ollut. Enemmänkin on niin, että asiaa katsotaan neutraalisti ja realiteettien kanssa.” Yksittäisen kirjan luettelointiin ei Nousiainen-Hiiren mukaan käytetä kovinkaan paljoa aikaa. Tietueet tulevat valmiina Kirjastopalvelusta, ja jos kirja tiedetään ennalta keskustelua herättäneeksi tai muuten ongelmalliseksi, luetteloija tekee arvion merkintöjen tarpeellisuudesta. ”Yleensä keskustelua käydään Helmet-tasolla niin, että kollegat keskustelevat aiheesta. Tämä ei siis ole yhden ihmisen naulaamista, vaan päätöksiä on tavallisesti miettimässä useampi kuin yksi ihminen.” Viime keväänä kirjastoalalle tuli suositus merkitä tarvittaessa kirjan metatietohin, että kirjan sisältö poikkeaa yleisestä tiedekäsityksestä. Nousiainen-Hiiri pitää sitä erittäin hyvänä käytäntönä. Se ei ota kantaa vaan antaa asiakkaalle tietoa, jonka perusteella tulkita teoksen sisältöä. Nousiainen-Hiiri huomauttaa, että kirjasto ei halua ryhtyä portinvartijaksi sen suhteen, mitä ihmiset saavat ja eivät saa lukea. Hänen mielestään kirjastoilla on jopa velvollisuus tarjota teoksia valtavirran ulkopuolelta. ”Kirjastossa on mahdollisuus tarjota monenlaista informaatiota. Siihen luotetaan, että asiakas osaa itse päätellä, mikä on relevanttia ja mikä ei.” Nousiainen-Hiiri muistuttaa, että Helsingin kaupunginkirjasto on vuosikymmenien jollei -satojen ajan antanut tilaa tiedolle, joka ei ole kaikissa vaiheissa ollut kaikkein suosituinta. Esimerkiksi Venäjä- tai Neuvostoliitto-vastaisia teoksia on ollut kirjaston kokoelmissa silloin, kun ne on muualta poistettu. ”Itsesensuuristahan tässä on myös kyse sekä siitä keskustelusta, mikä kirjaston asema yhteiskunnassa oikein on. Missä vaiheessa kirjasto tekee sensuuria omasta kokoelmastaan tai sananvapaudesta?” Menneet vuosikymmenet kuuluvat siis kirjastoon kaikkine sävyineen. SENSUURI SIVUUN.   FAKTA  Sisällönkuvailun   asiantuntijaryhmä linjasi viime keväänä, että teoksen metatietoihin voi merkitä, että sisältö poikkeaa yleisesti hyväksytystä tiedekäsityksestä. Viime   vuoden aikana merkintää käytettiin parissa teoksessa. Aineiston   kuvailijoita varten lisättiin metatietosanastoon huomautus: Merkintää ”käytetään vain niissä tilanteissa, kun aineiston sisältö poikkeaa sen edustaman tieteenalan valtavirran ajattelusta julkaisuhetkellä, eikä ilmiötä pystytä kuvaamaan kuvailussa muilla keinoilla.” Ryhmän   mukaan merkinnän sijasta kirjan metatietoja voi täsmentää käyttämällä esimerkiksi termejä rajatieto tai vaihto­ ehtolääkintä. Ryhmä   ei kuitenkaan suosittele, että kirjastot lisäävät omia arvottavia metatietomerkintöjä, kuten Helsingissä oli toimittu Maria Nordinin kirjan kohdalla.  PALAUTETTA PIISAA. Kirjailijan antama palaute teoksensa luokituksesta tai muista metatiedoista ei Nousiainen-Hiiren mukaan ole lainkaan harvinaista. ”Kirjailijat antavat herkästi palautetta, jos kirja on heidän mielestään väärin asiasanoitettu tai pantu väärään luokkaan. Se on toki myös hyvä, mutta me emme tee juurikaan primääriluettelointia, vaan se tulee pääosin keskitetysti.” Asiakkailtakin palautetta tulee paljon, mutta he eivät puutu metatietoihin vaan esimerkiksi ottavat kantaa kokoelman sisältöön. Nousiainen-Hiiri kertoo, että joskus kokoelmista halutaan pois Aku Ankka, joskus Tintti Kongossa. Koska palaute on kirjastoille arkipäivää ja muutoksia metatietoihin tulee muutenkin, Nousiainen-Hiiri ei pidä Eroon oireista -teoksen tapausta valtavana kohuna. ”Tilanne oli toki harmittava kirjailijan ja kirjaston näkökulmasta. Nyt kaikki ovat oppineet ja jatketaan eteenpäin.”   ANNE SALOMÄKI 35

KIRJASTOLEHTI 2/2021 | KIRJASTOPRO KIRJASTOPRO Jemma lisää kirjan ikää HANNA KAISTI A R K K I TEH T U U R I 36 vuonna 2014. Vanhasta tyhjillään olleesta kauppakeskuksesta remontoitiin kirjastotilat kaupungin keskustaan. Tyylikkäästä ja uudenlaisesta kirjastosta tuli menestys ja yksi tanskalaisten kirjastojen lippulaivoista. Herningin kirjaston ainutlaatuisuus on siinä, että 90 prosenttia kirjaston kirjoista ja muusta aineistosta on maan alla. Ainoastaan lasten aineistolle on varattu tilaa kirjaston ensimmäisessä kerroksessa, katutasossa. Dybetiksi kutsutussa tilassa pohjakerroksessa sijaitsee kirjaston 450 000 niteen kokoelma. Herningissä kirjaston kävijämäärät nousivat merkittävästi uuden kirjaston avauduttua vuonna 2014. Kirjasto sai paljon uusia asiakkaita. Aineiston sijainti pohjakerroksessa ei ole vaikuttanut lainamääriin. ”Kirjat ja muu materiaali on pohjakerroksessa, mutta niitä ei ole hylätty sinne, vaan kaikki kirjaston tapahtumat, palvelut ja viestintä on valjastettu johdattamaan asiakkaat aineiston pariin”, sanoo kehityspäällikkö Mikkel Hartvig Haaning Herningin kirjastosta. Kirjasto on panostanut opasteisiin, aineiston esittelyhyllyihin ja henkilökohtaiseen palveluun, jotta kirjaston käyttäjät löytävät kirjat ja muun aineiston. Myös Hämeenlinnassa on varauduttu siihen, että asiakkaat tarvitsevat ainakin aluksi opastusta Jemman käytössä. Pääasia kuitenkin on, että asiakkaat ryhtyvät käyttämään Jemmaa ja varaston aarteita – sitten kun koronarajoituksista päästään.   OHJAUS POHJAKERROKSEEN.   Hämeenlinnan pääkirjaston kirjava- Jemman avaaminen on merkittävä lisä asiakkaiden helposti käytettävissä olevaan kokoelmaan. Jemmassa on noin 60 000 nidettä eli noin kolmen hämeenlinnalaisen lähikirjaston kokoelman verran aineistoa. Valtaosa aineistosta on kirjoja, mutta Jemmassa on myös esimerkiksi noin 5 000 kappaleen kokoelma cd-levyjä. Pohjakerroksessa on myös käsikirjasto, kirjaston vanhin kokoelma ja Hämeenlinna-kokoelma. Vaikka kokoelma on laaja, se on valikoitunut. Kaikki varastossa oleva aineisto on käyty läpi kirjaimellisesti nide niteeltä läpi. Kokoelma on puristettu kiinnostavaksi kokonaisuudeksi. Tosiasiassa Jemma 2/2021 Koska aineisto on pohjakerroksessa, Herningin kirjaston ensimmäisessä kerroksessa on runsaasti tilaa esimerkiksi tapahtumille, näyttelyille, aineiston esittelylle, oleskelulle, lukutuoleille ja kahvilalle. Samaa ideaa toteutetaan Hämeenlinnan peruskorjatussa pääkirjastossa. Kokoelman uudelleenjärjestely ja Jemman avaaminen asiakkaille antaa tilaa myös uusille ratkaisuille muissa kirjastokerroksissa. ”Kirjavaraston avaaminen ratkaisee myös kokoelman tilaongelmaa. Kaikkein uusimman ja kysytyimmän aineiston voi sijoittaa ilmavasti ja houkuttelevasti yläkertaan, koska vanhempaa aineistoa voi siirtää avoimeen varastoon pohjakerrokseen”, sanoo Varpu Vallbacka. Kirjaston lainauskerroksessa on esillä pääasiassa korkeintaan kymmenen vuotta vanhaa kirjallisuutta sekä klassikoita. Kirjastossa on peruskorjauksen sekä palveluiden ja kokoelman uudelleenorganisoimisen myötä enemmän tilaa myös muille kuin kirjoille. Kirjastossa on uusia harrastus- ja näyttelytiloja sekä asiakkaiden työskentely- ja kokoustiloja. K  60 000 NIDETTÄ. KIRJASTOLEHTI LISÄTILAA MUULLE TOIMINNALLE. HÄMEENLINNAN PÄÄKIRJASTO AVAA VARASTONSA ASIAKKAILLE. IDEA SAATIIN TANSKASTA. oronarajoitusten päätyttyä Hämeenlinnan pääkirjasto avaa Jemmaksi nimetyn kirjavarastonsa asiakkaille. Tähän asti asiakkaat ovat saaneet varastosta aineistoa lainaksi tekemällä varauksen, mutta pian asiakkaat pääsevät itse käymään varastossa valitsemassa materiaalia. Kirjaston peruskorjaus mahdollisti kirjavaraston avaamisen. Peruskorjauksen yhteydessä kerrosten välille puhkaistiin portaikko, jota pitkin asiakkaat pääsevät varastoon. Jemmaan pääsee myös hissillä, ja tila on esteetön. | rastossa on 60 000 nidettä kirjoja ja muuta aineistoa 1930–2010-luvuilta. on enemmän kuin varasto. Se on kirjaston kokoelman vanhempi osa, joka on sijoitettu pohjakerrokseen. Kirjavarastoon on luotu menneiden vuosikymmenien tunnelma. Jemma on täynnä korkeita kirjahyllyjä ja se on osittain kalustettu Billnäsin konttorihuonekaluilla, joista vanhimmat ovat 1920-luvulta. Jemmaan ei tule lainausautomaattia, vaan aineisto lainataan ulos mentäessä ylemmissä kerroksissa. Kirjavarasto on asiakkaiden käytössä kirjaston palveluaikoina. Itsepalveluaikana Jemmaan ei ole pääsyä. Kirjastossa lainataan eniten uusia kirjoja. Vaikka kirja uutena kiinnostaisi lukijoita ja sitä lainattaisiin paljon, parin kolmen vuoden kuluttua se saattaa jo jäädä hyllyyn. Monet erinomaisetkin teokset unohtuvat, koska ne eivät ole missään esillä. Jos jotain ei näe, sitä ei välttämättä osaa etsiä. Vanhojen kirjojen joukossa on kuitenkin paljon helmiä, jotka ansaitsisivat tulla muistetuksi. Tätä tarvetta palvelee myös kirjavaraston avaaminen asiakkaille. Johtava informaatikko Varpu Vallbacka sai idean Hämeenlinnan kirjavaraston avaamisesta asiakkaille vieraillessaan joitakin vuosia sitten Herningin kaupunginkirjastossa Tanskassa. Herningin kirjasto avautui nykyisissä tiloissa IDEA TANSKASTA. Kaikki teokset eivät varastossakaan ole kymmentä vuotta vanhempia. Jemman vanhimmat lainattavat teokset ovat 1930-luvulta ja uusimmat 2010-luvulta. KIRJAN LYHYT IKÄ.   Tanskalaisen Herningin kaupunginkirjaston kehityspäällikkö Mikkel Hartvig. HANNA KAISTI 37

KIRJASTOLEHTI 2/2021 | KIRJASTOPRO TEEMA | KIRJASTOLEHTI 2/2021 Ilmastokeskustelussa saa puhua tunteista I LMI Ö KAARINAN KAUPUNGINKIRJASTOSSA KOKOONTUU YKSI SUOMEN LÄHES SADASTA ILMASTOLUKUPIIRISTÄ. SEURASIMME LUKUPIIRIN ETENEMISTÄ JA TAPASIMME 17-VUOTIAAN AADA SEVÓNIN, JOTA KIINNOSTAA OMAN LUKUPIIRIN PITÄMINEN.   Kaarinan kaupunginkirjaston ilmastolukupiirin ensimmäisessä tapaamisessa käsiteltiin sarjakuvasovitusta Risto Isomäen ekotrilleristä Sarasvatin hiekkaa. P  uoli kuudelta maanantai-iltana kasvoja räpsähtelee Teamsin kokoustilan näytölle. Eri ikäisiä ihmisiä, miehiä ja naisia, on kymmenkunta. Tämä on Kaarinan kaupunginkirjaston ilmastolukupiirin ensimmäinen tapaaminen. Kaarinassa lukupiiriin on panostettu. Mukana on kolme vetäjää: informaatikko Päivi Svala, kirjastonhoitaja Kaarina Sainio ja kirjastonhoitaja Irene Hagfors. Heistä kukin voi ottaa vetovastuun, jos joku sairastuu. Käsiteltävä kirja on sarjakuvaromaani Sarasvatin hiekkaa, joka perustuu Risto Isomäen samannimiseen ekologiseen trilleriin. Sarjakuvan on käsikirjoittanut Petri Tolppanen ja piirtänyt Jussi Kaakinen. Sarasvatin hiekkaa voitti Sarjakuva-Finlandian vuonna 2009. Yllättäen keskustelu alkaa heti. Sarjakuvaromaanin muoto jakaa mielipiteitä. Ne, jotka ovat lukeneet vain sarjakuvan, tuntuvat pitävän siitä. Ne, jotka ovat lukeneet ensin alkuperäisen romaanin, eivät oikein saa sarjakuvasta otetta. Sarjakuvan sisältöä pidetään hyytävänä, kuvitusta kauniina ja taidokkaana. Se on myös ”silmiä avaava, jännittävä, pelottava ja jopa stressaava”. Toisen mielestä se loppuu liian nopeasti ja siinä on liikaa ihmisiä. ”Ihmissuhteiden kuvaus oli hieno yksityiskohta. Isossakin katastrofissa jatketaan omaa elämää eikä upota ympäristöahdistukseen. Miksi taistella pysyäkseen hengissä, jos ei oikeasti elä”, eräs ryhmäläinen kysyy. USKOTTAVA TARINA. 38 Mukana oleva tutkija pitää sarjakuvan tutkijoiden keskusteluja uskottavina ja on iloinen siitä, että tarinassa on paljon ilmastohistoriaa. Toinen taas tuntee samasta asiasta kauhistusta. ”Millainen maapallon historia oikein on?” ”Kirja oli kiintoisa ja sai koukkuun. Kaikki se menneisyyden ja todellisuuden sekoitus, jossa oli fiktiota ja faktaa. Tämä voisi sopia yläkoululaisillekin.” Lukupiirissä keskitytään toviksi pohtimaan, mikä sarjakuvaromaanissa oikeastaan on totta, mikä tarua. Onko Atlantis sittenkin sijainnut Intian rannikolla? Eräs jäsenistä googlaa väsymättä ja lukee muille vastauksia sekä Isomäen romaanissa olevaa selvitystä siitä, mitä hän on sepittänyt ja mikä perustuu tieteeseen. Sarjakuvaromaanin tapahtumat sijoittuvat maaliskuuhun 2021. Se tuntuu ”ravisuttavalta, koska kaikki tapahtuukin oikeasti. Nykyään jäätiköiden tuhoutumisesta kertovia uutisia tulee koko ajan.” ”Minä haluaisin esittää teille kysymyksen dystopioista. Onko hyvä, että ihmisiä pelotellaan”, eräs jäsen kysyy. ”Dramaattisuus ja uhka saavat ihmisen heräämään. Pieni paniikki on hyvä asia, koska se saa ihmisen kysymään, mitä minä voin tehdä? Silloin hänelle täytyy antaa työkaluja: tee näin”, toinen vastaa. ”Dystopia herättää näkemään yhteiskunnallisia ja luonnontieteellisiä asioita. Sen hieno puoli on, että fiktio tavoittaa isommat joukot kuin tiede, joka tässäkin kirjassa on pohjana.” Ilmastonmuutoksesta kirjoittaminen on kirjailijoille valtava haaste, tuumii yksi. ”Heidän pitää miettiä, miten me lukijat koemme DYSTOPIA 2021. asiat ja miten me sen jälkeen toimimme. Fiktiota lukiessa ihminen luo oman kokemusmaailman, jonka voi nähdä. Kirja voi olla myös liian julma ja pelottava.” ”Minua pelottelu turruttaa. Ihminen on eläimenä sellainen jästipässi, että sen on vaikea muuttua.” ”Mutta kirja antaa myös toivoa. Erityisesti nämä keksinnöt, kuten puhallin, joka tekee vedestä jäätä. Jos jokin voidaan kuvitella, se pystytään myös tekemään todeksi.” Yksi osallistuja viittaa mediassa siteerattuun tutkimuksen, jonka mukaan ympäristölle pitää antaa hinta. ”On surullista, että vasta sitä kautta ymmärretään luonnon arvo. Toiset eivät tunnu käsittävän sitä ollenkaan.” Kirjavinkkejä sujahtelee ilmassa ja niitä kirjoitetaan muistiin. POLVEILEE. Keskustelu siirtyy luonnonsuojelun alkuvuosiin ja ympäristötietoisuuden kasvuun. Joku muistaa otsonikadon, Rooman klubin ja kierrätyksen. ”Keskivertoihminen ei vielä 1950-luvulla ollut kiinnostunut luonnon tuhosta. Riitti, kun saatiin ruokaa pöytään. Tehtaiden jätevedet valuivat suoraan vesistöihin”, eräs osallistuja muistelee. Toinen jäsen komppaa: me elämme luksuselämää ja meillä on niin hyvä elintaso, että voimme miettiä ilmastolukupiireissä, mitä oikein pitäisi tehdä. ”Mutta kuka osaa viljellä ruuan itse? Kuka osaa tehdä itse enää yhtään mitään?” Ryhmässä nähdään silti, että ilmastoasioissa ollaan menossa hyvään suuntaan, koska osataan nähdä iso kuva ja tarkentaa tärkeisiin asioihin. ”Mutta tämä kuluttaminen! Me ostamme ihan hirveästi turhaa tavaraa. Ihminen on laumaeläin, joten enemmistö kääntää tässäkin suunnan.” Eräs jäsenistä kertoo kasvaneensa köyhässä perheessä, jossa piti koko ajan miettiä, mitä ostetaan. Ja sitten kun jotain hankittiin, panostettiin laatuun. ”Moraali, tieto ja asenne vaikuttavat ostopäätöksiin. Onko minulla varaa? Entä onko luonnolla varaa?” Kun kello lähestyy seitsemää, ryhmässä esitetään viimeinen suuri kysymys: Missä kulkee se raja, jolloin ihmisellä on kaikki tarpeeksi hyvin, mutta ei liian hyvin? KESKUSTELU   FAKTA  Kevättalvella   2021 ilmastoukupiirit starttasivat eri puolilla Suomea. Ne kokoontuvat noin kerran kuukaudessa ja niissä luetaan ilmastonmuutosta käsitteleviä tai sivuavia teoksia. Ilmastolukupiirien   takana on Greenpeace, joka toimii yhteistyössä Helmet-kirjastojen, "Yleisten kirjastojen ympäristötietoisuus 2020-luvulle" -hankkeen, Lukukeskuksen, Suomen kirjastoseuran, Marttaliiton sekä Mannerheimin lastensuojeluliiton Uudenmaan piirin kanssa. Lukupiirejä   oli perus­ tettu tämän lehden painoon mennessä noin sata. Osa   lukupiireistä on suunnattu nuorille, osa lasten ja nuorten kanssa työskenteleville tai lasten vanhemmille. Valtaosa lukupiireistä on avoimia kaikille ja paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Lukupiirit   toimivat joko verkossa tai fyysisessä tilassa tai molemmissa. Lukupiirien   kuulumisia voi seurata somessa tunnisteella #ilmastolukupiiri   Tapahtumaan osallistunut Aada Sevón olisi itsekin kiinnostunut pyörittämään ilmastolukupiiriä. TULI KUIN TILAUKSESTA. Aada Sevón, 17, on toisella luokalla Paimion lukiossa ja nuorin osallistujista. ”Tämä on aivan mun juttu, vaikka onkin vähän harmi, että mukana ei ole toista samanikäistä.” Aada lukee paljon ilmastonmuutoksesta ja hänelle tämä lukupiiri tuli kuin tilauksesta. Hän haluaa olla mukana siksikin, että saisi kokemusta lukupiirissä toimimisesta. ”Kiinnostaisi itsekin pyörittää tällaista.” Aada aikoo myös kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa maantieteen. Hän on erityisen kiinnostunut jäätiköistä ja veden voimasta. ”Aina voi yrittää arvata, mitä tapahtuu, mutta koskaan ei oikeasti tiedetä, mitä tulee tapahtumaan. Se muuttaa maailmankuvaa ja elämäntapaa.” Aada Sevón kertoo toimivansa ilmastoasioissa aktiivisesti somessa, kuuluvansa ilmastojärjestöön ja nuorisovaltuustoon. Tekevätkö kirjastot tarpeeksi ilmastonmuutoksen torjumiseksi? ”Kirjastossa lähtökohta on hyvä, koska kaikki perustuu lainaukseen. Mutta esimerkiksi Vaski-kirjastojen välillä kuljetettavien kirjojen hiilijalanjälkeä voisi miettiä. Ja ilmastonmuutosta saisi tuoda esille enemmän! Se ei ole missään mielessä neutraali asia, jos seuraaville sukupolville ei jätetä tulevaisuutta.”   EEVA KIVINIEMI  ilmastolukupiiri.fi 39

| KIRJASTOPRO KIRJASTOLEHTI 2/2021 teksti HANNA HIRVONEN | kuvat SAARA TUOMINEN Asiakkaat tuovat ilon KIRJASTOPRO | KIRJASTOLEHTI 1/2021 Y K S IN K IR JA S TO S S A VILJAKKALAN KIRJASTOSSA TYÖSKENTELEVÄ KIRJASTONHOITAJA KATRIINA TUOMISTO VASTAA YKSIN MONISTA ASIOISTA, KUTEN KUNTOSALIKORTTIEN LATAAMISESTA. TYÖN YDIN ON SAATELLA KIRJOJA JA IHMISIÄ YHTEEN. K  irjastonhoitaja Katriina Tuomisto on työskennellyt yksin Viljakkalan kirjastossa Ylöjärvellä vuodesta 2013 alkaen. Hämeenkyrössä asuva Tuomisto tulee töihin pari tuntia ennen kuin kirjasto aukeaa. Hän lukee postit, vastaa niihin ja laittaa varattuja kirjoja lähtövalmiiksi – sekä pitää työpäivänsä ainoan kunnon tauon. Kun hänelle myöhemmin tulee nälkä, hän jättää soittokellon esille ruokailun ajaksi. ”Muutenkin kuulostelen, onko jollain asiaa. Yleensä asiakas ei soita kelloa, vaan yskäisee huomiota halutessaan.” Kun Katriina Tuomisto aloitti työt Viljakkalan kirjastossa vuonna 2008, työntekijöitä oli kaksi. Tuomisto oli kirjastovirkailija ja opiskeli informaatiotutkimusta tullakseen kirjastonhoitajaksi. Kun työpari lähti toiseen työhön, paikkaa ei täytetty. Kirjastonhoitajaksi valmistunut Tuomisto ryhtyi vastaamaan kirjastosta yksin. Hän tuntee olevansa kirjaston kasvot. Kirjasto on väistämättä hänen näköisensä. Yksin kirjastossa -juttusarjassa vierailemme kirjastoissa, joissa töitä tehdään yksin. 40 ITSENÄISIÄ PÄÄTÖKSIÄ. Haasteellista yksin työskentelyssä on se, että lähes kaikesta kirjaston arkeen liittyvästä pitää päättää itse. Tuomisto valitsee tilattavat kirjat ja päättää, mitkä kirjoista poistetaan kokoelmasta. Kokoelmassa on kerrallaan 16 000 nidettä. ”Kirjoja tilatessa pitää tuntea asiakkaiden kiinnostukset, mutta samalla asiakkaat pitää osata yllättää.” Viljakkalan kunta liittyi Ylöjärven kaupunkiin vuonna 2007. Kirjasto sai tilat entisestä kunnantalosta. Naapurissa on maitotila. Kirjaston pääovesta sisälle tultaessa vasemmalla on tilava huone, jossa on suurin osa lainattavista kirjoista sekä sohvia ja pöytiä. Oikealla on lainaus- ja palautustiski ja tilat lehtien lukemiselle ja tietokoneen käytölle. Tuomisto suunnittelee paitsi kokoelman, myös kirjaston järjestyksen. Välillä häntä mietityttää, onko paikka toimiva muille kuin hänelle itselleen. ”Otan kaikenlaisen palautteen kiitollisena vastaan.” Yläkerrassa on tila, jossa esimerkiksi paikalliset yhdistykset voivat kokoontua. Tuomistolla on intoa löytää tiloille lisää käyttäjiä. Hän on kiinnittänyt yhden kirjahyllyn päätyyn ilmoituksen, joka kannustaa kävijöitä perustamaan lukupiirejä kirjastolle.   Katriina Tuomisto on työskennellyt Viljakkalan kirjastossa 13 vuotta, joista kahdeksan yksin. Ylöjärvellä on kolme kirjastoa ja kirjastoauto. Ennen kuin Tuomisto jäi yksin töihin Viljakkalan kirjastoon hän työskenteli puoli vuotta pääkirjasto Leijassa. Sieltä sai hyviä vinkkejä Viljakkalaan. ”Muistelen lämmöllä sitä, että sain tehdä töitä mukavien työkavereiden kanssa.” Yksin työskennellessään Tuomisto soittaa mielellään Kurun kirjastoon. TUURAAJAT VÄHISSÄ.  41

KIRJASTOLEHTI 2/2021 | KIRJASTOPRO KIRJASTOPRO   Katriina Tuomisto auttaa asiakkaita 23 tuntia viikossa. Lisäksi kirjastossa on omatoimiaikaa viikon jokaisena päivänä.   Entisessä kunnantalossa sijaitsevaan Viljakkalan kirjastoon on esteetön pääsy. ”Vaikkei akuuttia asiaa olisikaan, puhuttavaa riittää, koska meillä on samantyyppiset toimintaympäristöt.” Viljakkalan kirjastossa työhön kuuluu kaupungin kiinteistöjen avainten hallinta ja liikuntapalveluiden tuotteiden myynti, kuten kuntosalikorttien lataaminen. Ylöjärvellä on muutama henkilö, jotka voivat tuurata monipuolisessa työssä. ”Jos ei ole perehtynyt tehtäviin, ei voi tuurata minua.” Jos Tuomiston poissaolo on yllättävä, eikä osaavaa tuuraajaa ole, kirjasto pitää laittaa kiinni. Sellaisessa tilanteessa huono omatunto uhkaa hiipiä Tuomiston mieleen. ”Puhun varmaan kaikkien yksin työskentelevien puolesta, kun sanon, että sairastuminen voi aiheuttaa huonoa omaatuntoa. Silti meidän pitää kipeänä malttaa jäädä kotiin.” JUTTUSEURAA ASIAKKAISTA. Korona-aikana kirjastossa saattaa käydä vain kymmenen asiakasta päivässä. Usein he vain piipahtavat hakemassa varaamansa aineiston. Kun avuntarpeita tulee, Tuomisto haluaisi paneutua niihin kunnolla. Ainoana kirjastonhoitajana perusteellinen auttaminen ei aina ole mahdollista. 42   Aineiston varaaminen ennakkoon ja nopea noutaminen on yleistynyt Viljakkalan kirjastossa korona-aikana. | KIRJASTOLEHTI 2/2021 LUKUINNON HERÄTTELIJÄ. ”Yksin työskentelyn haasteisiin kuuluu ajankäyttö. Se, miten kaiken ehtii tehdä”, Tuomisto toteaa. Se, että työn saa aikatauluttaa itse, on hänelle mieluista. Koululuokkia Tuomisto ottaa vastaan mielellään esimerkiksi keskiviikkoiltapäivisin. Silloin kirjasto menee puolilta päivin kiinni muilta asiakkailta. Oppilaiden tullessa kirjastoon kirjastonhoitaja opastaa heitä kirjaston käytössä. Lisäksi hän auttaa jokaista löytämään mieluisaa lukemista. ”Lukutaidon heikkenemisestä puhutaan paljon. Minä haluan edistää sitä, että ihmiset ottavat kirjan käteen. Työni ytimessä on yhdistää kirja ja ihminen.” Vaikka yksinolossa on haasteensa, Katriina Tuomisto on tyytyväinen siitä, että hän on saanut työskennellä pitkään samassa kirjastossa. Hän jatkaa mielellään työtä Viljakkalassa. Samalla hän kouluttautuu ja seuraa kirjastoalan ajankohtaisia asioita. Tuomisto suhtautuu mahdollisiin muutoksiin urallaan avoimin mielin. ”Välillä mietin, pitäisikö jonkun muun näkyä Viljakkalan kirjaston kasvoina, katsoa paikkaa uusin silmin ja tehdä huomioita. Toivon, että olen vienyt kirjastoa oikeaan suuntaan.”   ”Voi olla hiljainen tunti. Sitten asiakkaita tulee sisään yhtä aikaa ja puhelin alkaa soida.” Toisinaan kirjastonhoitajalla on hoppu, mutta yhteisten vuosien myötä hänestä on tullut paikallisille läheinen. He tuntevat Katriinan tuttavallisesti Katina. Myös kesämökkiläisten jälleennäkemiset keväällä ovat iloisia hetkiä. ”He ovat kuin muuttolintuja”, Tuomisto sanoo. Kaikkiaan Tuomisto saa asiakkailta valtavasti energiaa. ”Kiitos tulee onneksi usein juuri silloin, kun työ tuntuu vaikealta.” Tuomisto on iloinen siitä, että kirjastolla toimii jo yksi lukupiiri. Ryhmässä tykätään lukea lyhyitä tekstejä, kuten novelleja ja runoja. Tuomisto auttaa lukupiiriläisiä valitsemaan käsiteltäviä tekstejä, ja ryhmäläiset kokoontuvat omatoimisesti. VILJAKKALA 43

KIRJASTOLEHTI 2/2021 | KIRJASTOPRO KIRJASTOPRO | KIRJASTOLEHTI 2/2021 JONNY SMEDS Jokilaaksojen kimppa UUSI JOKI-KIRJASTOKIMPPA KATTAA POHJOIS-POHJANMAAN JOKILAAKSOJEN PIENET JA ISOT KIRJASTOT. ” O dotan innolla osaamisen jakamista, yhteisiä hankkeita ja kollegiaalista tukea”, sanoo Haapajärven kirjastotoimenjohtaja Kirsi Nahkanen uudesta Joki-kirjastokimpasta. Uusi nimi on osuva, sillä Pohjois-Pohjanmaalla sijaitseva kimppa sijoittuu kolmen isoimman joen eli Pyhäjoen, Kalajoen ja Siikajoen alaviin jokilaaksoihin. Se kattaa yhteensä 13 pääkirjastoa, viisi sivukirjastoa, viisi kirjastoautoa ja muitakin palvelupisteitä. Nahkanen näkee ilonaiheena sen, että työtaakkaa jakaa useampi työntekijä. ”Kimpassa ei ole isoa kaupunkia veturina, joten jaamme työtä tasaisesti kaikille.” Nahkasen luotsaama Haapajärvi on kuulunut Kiri-kimppaan yhdessä Pyhäjärven, Kärsämäen, Haapaveden, Pyhännän ja Siikalatvan kanssa. Asukkaita alueella on yhteensä noin 25 000. Uudessa Joki-kimpassa Kirin kaveriksi liittyy naapurikuntien Tiekkö, jonka 54 000 asukkaan kokonaisuus käsittää Ylivieskan, Kalajoen, Oulaisen, Nivalan, Sievin, Alavieskan sekä Merijärven kunnat. Uutena tulokkaana mukaan saatiin Reisjärvi. ”Alueen kunnissa on aika samanlainen väestöpohja, vaikka kirjastot ovat eri kokoisia”, pohtii kimpan pienimmän kunnan ja pienimmän kirjaston Merijärven kirjastosihteeri Tuula Alin-Biari Musafiri. Hänen mielestään kimpan suurimpia etuja on omia kirjahyllyjä laajempi, kaikille tasa-arvoinen aineisto. ”Meillä on nyt myös kirjastoissa enemmän volyymia esimerkiksi kilpailutuksiin.” Pienessä kirjastossa aikaa ei tahdo riittää kuitenkaan yhteisen hyvän eteen tekemiseen. Alin-Biari Musafiri pelkää, että pienemmät yksiköt eivät pysty tarjoamaan samanlaista vastavuoroisuutta isommille kumppaneille. Esimerkiksi toimikuntatyöhön ei henkilömäärä yksinkertaisesti veny. JAETTU TAAKKA. 44 Merijärvellä kirjastossa työskentelee kirjastosihteerin lisäksi ainoastaan puolikas työntekijä. ”Siitä seuraa ainainen riittämättömyyden tunne,” Alin-Biari Musafiri kertoo. T YÖ Kattava ja laaja kimppa on ollut jokilaaksojen kirjastojen pitkäaikainen unelma. Erilaisia ideoita on palloteltu tasaisin väliajoin. ”Haaveilimme Tiekön kanssa yhteisestä Finna-verkkokirjastosta”, Kirsi Nahkanen muistelee. Kahta tietokantaa ei kuitenkaan voinut järkevästi yhdistää, joten lopulta kirjastojen rekisterit päädyttiin uudistamaan yhdeksi kokonaisuudeksi. Entisen Oulun läänin eteläiset kirjastot ovat tehneet läheistä yhteistyötä aiemmin, joten uusi Joki-kirjastokimppa oli vain luonnollinen jatke sille. ”Entisten kimppojen rajat olivat minun käsittääkseni peruja vanhoista suuntanumerorajoista, eivätkä enää edes noudattaneet ihmisten luontaisia liikkumissuuntia”, Nahkanen toteaa. Asiakkaat eivät välttämättä asioi pelkästään omassa lähikirjastossaan, vaan monet kulkevat työ-, harrastus- tai kauppamatkoillaan sujuvasti eri kuntien kirjastoissa. Monet ovat Nahkasen mukaan äimistelleet ilahtuneena sitä, että sama kirjastokortti käy tulevaisuudessa vaikka kuinka moneen kirjastoon. UNELMA TOTEUTUI. Uuteen Joki-kirjastokimppaan saatiin mukaan myös Pohjois-Pohjanmaan eteläreunalta hieman alle 3 000 asukkaan Reisjärvi, joka ei ole aiemmin vielä kuulunut mihinkään kimppaan. Reisjärven kirjastotoimenjohtaja Anita Aho on siivoillut aineistorekisteriä toukokuussa tapahtuvaa yhdistymistä varten. ”Kirjastomme kokoelma on pieni, mutta yhdistymisen myötä meillä on tarjota asiakkaille laajempi valikoima käytettäväksi. Nyt saadaan samalla rahalla enemmän”, Aho kertoo. Varsinaista vastustusta uusi kimppa ei Reisjärven kunnassa ole herättänyt, vaikka osa verkkokirjaston aktiivikäyttäjistä on pelännyt palvelun heikkenemistä. Huolet ovat Ahon mukaan kuitenkin turhia, sillä esimerkiksi Finnan hakuominaisuudet ovat paremmat verrattuna nykyiseen verkkokirjastoon. ”Asiakkaiden etuhan tämä on”, Aho huomauttaa. Toukokuisen muutoksen jälkeen Joki-kirjastot ottavat käyttöön uudet yhteiset käyttösäännöt ja -maksut. Haapajärven kirjaston Kirsi Nahkanen on yllättynyt siitä, miten lähellä toisiaan vanhat kimpat ovat olleet sääntöjen suhteen. Maksujen korotuksista hän ei ole huolissaan: ”Kirjasto on ilmainen sille, joka käyttää sitä sääntöjen mukaan”, Nahkanen huomauttaa.   UUSI ALKU. HEIKKI LAHNAOJA JUULIA LAHNAOJA Merijärven kirjastosihteeri Tuula Alin-Biari Musafiri. 45

KIRJASTOLEHTI 2/2021 | KIRJASTOPRO KIRJASTOPRO HUUHAATA JA VAIHTOEHTOISIA FAKTOJA | KIRJASTOLEHTI 2/2021 TÄLLÄ PALSTALLA KIRJASTOAMMATTILAISET UTELEVAT ASIOITA TOISILTAAN. KANGASNIEMEN KIRJASTONJOHTAJA SARI TULLA JÄNNITTI KIRJAN TULOA PAINOSTA. ESA ORRE KO LU MN I K irjastomaailmaa on viime SUURIMMAT SYYT medialukutaidon aikoina puhuttanut huuhaasopettamisen mahdottomuuteen ovat paitta varoittaminen aineiston si kirjastojen jatkuva resurssipula myös kuvailutiedoissa. Osa kirhankaluus saada asiakkaita osallistujastolaisista ei hyväksy sitä, maan viihdyttävämpiinkään tapahtumiin. että kirjasto puuttuu arvottavasti teosten Media­lukutaito-kurssi ei kuulosta seksiksisältöön. Osa pitää puuttumista välttäkäältä, se ei houkuttele. Kirjastojen voimavarat kannattaa mättömänä. Kuulun jälkimmäisiin. Voi tässä asiassa satsata lapsiin ja nuoriin olla, että me jo Arvostelevan kirjaluettelon yhteistyössä koulujen kanssa. Emme pysty aikaan kirjastoalalle päätyneet änkyrät MIKA kurssittamaan kaikkia aikuisia siten, että kannatamme varoituslauseita, internetaiKÄHKÖNEN voisimme ostaa kirjastoon mitä tahansa kaan alalle tulleet vastustavat. Kirjoittaja on tuubaa uskoen, että kaikki asiakkaamme Idealistisimmat kirjastolaiset ovat sitä kirjastonhoitaja osaavat erottaa faktan fiktiosta. mieltä, että varoitustekstien tai valikoivan Imatralla. Vanhentunut tieto voi olla harhaanaineistonvalinnan sijaan kirjaston pitää panostaa medialukutaidon opettamiseen. johtavaa ja jopa vahingoittaa käyttäjää. Ajatus on kaunis, mutta mahdoton toteuttaa. Vaikka Siksi sitä ei kirjastotyön eettisten periaatteiden mukaan järjestäisimme miten monta kriittisen lukutaidon kurstulisi ainakaan avokokoelmassa säilyttää. Harhaanjohtasia, emme tule tavoittamaan niitä, jotka sellaisia eniten van uuden tiedon jättäminen pois kirjaston valikoimista tarvitsisivat: keski-ikäisiä ja senioreita. Niitä, jotka tai vähintään tiedon harhaanjohtavuuden merkitsemivanhasta muistista edelleen luottavat painetun sanan nen luettelointitietoihin on samaa kirjastoammatillista oikeellisuuteen. työtä kuin vanhentuneen aineiston poistaminen. Se on sitä osaamista ja ammattitaitoa, jolla ennenkin on kokoelmaa kehitetty. ” Kirjaston on oltava turvallinen ja luotettava paikka. 46 jälkeen joku kysyy, että pitäisikö kirjaston sitten estää tiloissaan asiakkaiden pääsy internetiin, siellä sitä väärää tietoa vasta onkin. Ei pitäisi. Sen verran on jokaisen ilman kurssejakin ymmärrettävä, että verkossa, jossa kuka tahansa voi julkaista mitä tahansa, pitää olla varovainen. Kirjaston sen sijaan on oltava turvallinen ja luotettava paikka. Porvoolainen kirjastofilosofi Jan Nyström ilmaisi asian Twitterissä tyhjentävästi: Mediakriittisyyttä on jo se, että asiakas osaa tulla kirjastoon hakemaan tietoa, ja silloin hänen on voitava luottaa siihen, että saamansa tieto on kuranttia. Kun puhutaan sairauksien hoidosta ja ihmisen terveydestä, on ”vaihtoehtoiset” tulkinnat syytä merkitä kaikin mahdollisin varoitusmerkein. Ehkä nutturani on iän myötä liikaa kiristynyt, mutta haluan pitää kirjastoni tietokirjaosaston tietokirjaosastona. Vaarallinen ja sekopäinen huuhaa ilman riittäviä varoitustekstejä ei sinne kuulu. KAIKEN TÄMÄN VAAHTOAMISENI K AP ULA KIERTOON IHMISIÄ ON IKÄVÄ 1 2 3 OLETTE OLLEET KANGAS- MIKÄ ON OLLUT KAIKKEIN KANGASNIEMEN KIRJASTO Haaste menee NIEMELLÄ MUUTAMAN VUO- PAHINTA KIRJASTOPALVELU- OLI KUSTANTAJANA ANNI Kuopion kaupungin- DEN UUSISSA TILOISSA. MIKÄ JEN KANNALTA POIKKEUSTI- SWANIN LUMOLINNA-SATU- kirjastoon Johanna NIISSÄ ON OSOITTAUTUNUT LANTEEN AIKANA? KIRJASSA VIIME VUONNA. Vuorinteelle. KAIKKEIN PARHAAKSI? ”Olemme todella tyytyväisiä valoisiin ja toimiviin tiloihimme. Erityisesti iloitsemme opetustilasta, joka mahdollistaa monenlaisten ryhmien kanssa toimimisen myös kirjaston aukioloaikana.” ”Kaikenlainen rajoittaminen. Normaaliaikana toivomme asiakkaiden viihtyvän meillä ja viettävän meillä aikaansa. Nyt joudumme rajoittamaan sitä. Ryhmiä emme voi ottaa vastaan ja kouluyhteistyö on siirtynyt Teamsiin. Hyvä toki, että voimme toimia edes verkossa, mutta ei se todellisia kohtaamisia korvaa. Ihmisiä on ikävä.” MILLAISTA OLI TOIMIA KUSTANTAJANA? ”Se oli huikea kokemus. Pääasiallisesti tehtävämme oli organisoida työtä eri toimijoiden välillä. Ammattilaisten kanssa yhteistyön tekeminen on toki aina helppoa. Lopputulos eli teoksen odottaminen painosta on myös aina jännittävää.” 1. Kuopio on toiminut muutamia vuosia alueellisena kehittämiskirjastona. Mikä AKE-kirjastotyössä on parasta? 2. Mitä uusia toimintatapoja poikkeusaika on tuonut kirjastoonne? 3. Mitä luet juuri nyt? 47

KIRJASTO LEHTI 2/2O2 0 + PRO-LIITE TEEMANA ILMASTO O KIRJAST LEHTI KIRJASTO LEHTI 3/2O20 VIROLA INEN KIRJAST ON­ JOHTAJ A KRISTEL PALK KERTOO , MITEN KIRJAST O TORJUU ILMASTO N­ MUUTOS TA. Kirjasto ILMASTOAHDIS TUS TUKEA KIRJASTOSTA KALAKIRJASTO ELÄMYSMATKA + PRO-LIITE KIRJASTON EKOTEOT PARHAAT VINKIT KOHDE? OUTO KEV ÄT Musiik ki on vanh eMpaa kuin puhe, sano o se-yht yeen yari. BOOKSTAGRAM NOKIAN KIRJASTO KORONAKRIISI VERNERI POHJOLA SOME SAA LUKEMAAN VIRUS SIIRSI AVAJAISIA LOPPUUKO TYÖ? VAMPYYRIT NOLOTTAVAT LAA KSO : LI N N ASTA , REEN UUSI CAN TH IS TAMPE IKIRJASTO KIRJAT, JOILLE EI TAKONTT SANOA PITÄÄ , LÖN N RO TISTA WA , LTA RISTA SÖD , ERG RAN ISTA JA K , IVES TÄ VOI VIT SAIL LA TEEM ANA LUKU TAITO PERUSK OULU OPP ILAA T LUKI TUHA VAT NSIA KIRJ OJA ESIKUV AT JÄÄ KAN Kirjastossa töissä 9 euron päiväpalKa lla erittäin vaativa työpaiKKai lmoitus saKKomaKs ut menevät hyvään Käyttöön MIKÄ ON SUOMEN KIRJASTOSEURA?   Olemme järjestö, joka kokoaa yhteen kirjastojen ammattilaiset ja kirjastojen ystävät.   Tuotamme tietoa kirjastoista ja viemme viestiä kuntien ja valtion päättäjille.   Kehitämme alan ammattilaisten osaamista. Järjestämme joka toinen vuosi Kirjastopäivät.   Lennätämme kirjastoalan ihmisiä maailmalle ottamaan oppia ja opettamaan.   Julkaisemme Kirjastolehteä.   Teemme inspiroivaa sisältöä sosiaaliseen mediaan. http://suomenkirjastoseura.fi/ http://fb.com/kirjastoseura   Jäsenemme ovat kirjastojen ammattilaisia ja asiakkaita. Seuraan voi liittyä kuka tahansa kirjastoista kiinnostunut. Useimmat ovat henkilöjäseniä, mutta myös yhteisöt ovat tervetulleita. näin neuvottele paremman KIEK NUS KOIL TAA IJA LUKE + PRO TUT KIJA MAR IA NURA FARAH SOMALIAN KUVAAJA MAA KIRJAS N YKSI VUO TYISE SIMA KIRJAS TO KULLA R O O L IK-IRJA STO MALLI MITÄ KIRJASTOISSA TAPAHTUI KUN OVET ISKETTIIN KIINNI? Lehti 1/2 O20 sama se TOMMI K IN NU .NE. N: " K Y.L. L A. . E L A.M. A N PI TA I S I K I VA LT A T UN T U A ." + PRO-LIITE 5/2O20 KIRJAS TO | ILMASTOKRIISI HAAST AA KIRJAI LIJAT | TEATTERIA KIRJAS TOSSA | KIRJASTOJEN KUMM + PRO-L LEH -LII TI 4 /2 O20 KIRJASTOJEN OSI KORONAVU ON LUKUTAITO IHMISOIKEUS TUTKIJA KANG MATTI AS KOSK DIGILU I: MULLISKEMINEN KIRJALL TA| A ISUUDEN KIRJASTO HIMOLUKIJA LEHTI 1/2O21 A-KIRJAIMES ALOITTI KIRJASTON | KIRJALLISUUDESTA INNOSTUNEI TURVAPAIKA KIRJAILIJA SAI TA DEN KULTT UURIL N SUOMESTA | UUDET PALSTAT KAUNO & TIETO + PRO-LIITE EHTI JA KIRJAS TOALA N AMMA TTILEH TI TOT N KIRJ ASTO KSU N 5 EURO A HEN KIL Ö E-KIR JA EI VETO KAI SAD A PAPP INM I AAH AN t palKan ETUJA JÄSENILLE KA APIN KAUTTA O PIKKUK IRJAST NOKIAL AINEN NVÄLIS EEN AA KANSAI INNOST KUULUU TOON, JOKA AN VERKOS LUKEMA NAAPU RUSTOA LEHTI 2/2O21 | KIRJALLISUUDESTA INNOSTUNEIDEN KULTTUURILEHTI JA KIRJASTOALA   Saat viisi kertaa vuodessa ilmestyvän Kirjastolehden.   Voit hakea meiltä apurahoja kirjastoalan opintomatkoja varten.   Saat alennusta koulutuksista ja Kirjastopäivistä.   Tarjoamme lippuja kirjamessuille. Voit hakea mukaan seuran mentorointiohjelmaan.   Pääset mukaan seuran työryhmiin, (mm. Fiktioryhmä, Kirjastoautoryhmä, Nuortenkirjastoryhmä jne.).   Saat ajankohtaista tietoa kirjastoalan kehityksestä.   Joukkovoimaa: mitä enemmän meitä on, sitä vaikuttavampia olemme. Liity jäseneksi osoitteessa: http://suomenkirjastoseura.fi/liity N AMMATTILEH TI ITUKSET IITE TE @kirjastoseura Suomen kirjastoseura Runeberginkatu 15 A 6 00100 Helsinki NKAIVAJIEN