HIPPOS RATSASTUKSEN ERIKOISLEHTI Nro 1 • 2021 9,20 € www.ratsastus.fi Haaveena oma hevonen? Orihevonen isän roolissa Ratsastustunnin hiilijalanjälki Valjakkoajon starttikurssilla Hippoksen puomikoulu käynnistyy Johanna Sjövallin taianomaiset kuvat

62

PÄÄKIRJOITUS Portilla vastassa ja yhdessä eteenpäin! Hevonen on luotu liikkumaan. Yleensä se on iloisena tarhan portilla vastassa, ja töihin se lähtee mielellään, jopa menohalua puhkuen. Radalla lähtiessä se väreilee usein intoa ja odotusta, ja ratsastajan rooli on patistelun sijaan rauhoittelu ja pidättely. Tauon jälkeen ja pakkaspäivinä turkin alla pörrää perhosten parvi, joka leijailee vapauteen iloisen pukin ja laukkapyrähdyksen saattelemana. Reippaan liikuntahetken jälkeen hevonen hohkaa rentoa tyytyväisyyttä. Viihtyy ihmisen seurassa, hakeutuu vierelle. Hevosenpito vaatii paljon tietoa ja taitoa, ja se on myös erittäin kallista. Olisi paljon edullisempaa satsata hevosen sijaan toiseen menopeliin, vaikkapa maastopyörään. Me hevosihmiset pidämme ja harrastamme hevosia, koska ne ovat meille rakkaita ja tärkeä osa elämäämme. Kesyhevonen on jalostettu ja kasvatettu ihmisen kumppaniksi. Ainutlaatuinen kumppanuus perustuu yhteistyöhön. Rakkaus hevoseen on lajimme tärkein motivaattori. Ylilyöntejä ja tyhmyyksiä toki tapahtuu, mutta se ei muuta ydinasiaa, joka on lajimme sydämessä. Hevoset ovat meille arvokkaita monella tasolla, ja me pidämme niitä hyvin, parhaamme mukaan. Emme ole valmiita, vaan opettelemme ja harjoittelemme koko ajan paremmiksi hevosihmisiksi. Päämäärän ohella se on matka, jonka tekee kiehtovaksi jatkuva kehittyminen sekä ystävämme hevonen. Alkukantaiset hevosrodut pärjäävät suotuisissa, lajinmukaisissa olosuhteissa aroseuduilla. Suurin osa kesyhevosista on jalostettu niin pitkälle, etteivät ne pärjäisi ilman ihmisen apua. Ja miksi pitäisikään, kun ihmisellä on tarjota sekä hyvää hoitoa että mielekästä liikuntaa. Räväköillä otsikoilla on helppo haastaa ratsastuksen ja hevosenpidon oikeutus. Huutelu ja arvostelu on helppoa, se käy keltä vain varsin vaivatta. Aito tekeminen ja eteneminen hevosten kanssa vaatii nöyryyttä, sinnikkyyttä ja paljon työtä. Hevosen hyvinvointi rakentuu kuin pyramidi useista osasista, ja niistä jokaista me hiomme tietomme ja taitomme pohjalta parhaamme mukaan. Kun näyttäydymme ja käyttäydymme lajimme ja hevostemme arvoisesti, vakuutamme ratsastuksen arvosta ja arvokkuudesta myös muut kuin kaviouralla kulkijat. Jokainen meistä on lajimme suurlähettiläs. Ja tärkeä sellainen – oli kumppanimme sitten kilpahevonen, pirteä poni tai harrasteratsu. Me hevosihmiset pidämme ja harrastamme hevosia, koska ne ovat meille rakkaita ja tärkeä osa elämäämme. Sonja Holma päätoimittaja HIPPOS 1 • 2021 3

TÄSSÄ NUMEROSSA: 12 Orilla on tärkeä rooli myös isänä 20 Hippoksen puomikoulu käynnistyy 44 Haaveena oma hevonen HIPPOS RATSASTUKSEN ERIKOISLEHTI Nro 1 • 2021 9,20 € www.ratsastus.fi Haaveena oma hevonen? Orihevonen isän roolissa Ratsastustunnin hiilijalanjälki Valjakkoajon starttikurssilla Hippoksen puomikoulu käynnistyy Johanna Sjövallin taianomaiset kuvat HIPPOS_1.indd 1 25.1.2021 13.56 Kansikuvassa Blue Boss, kuva Johanna Sjövall. 30 Henri Ruoste matkalla Tokioon

HIPPOS RATSASTUKSEN ERIKOISLEHTI Julkaisija ja kustantaja Suomen Ratsastajainliitto ry www.ratsastus.fi Toimitus Päätoimittaja Sonja Holma 040 5600 225 sonja.holma@ratsastus.fi Ilmoitusmyynti Saarsalo Oy myyntipäällikkö Santeri Selin 044 23 80 511 santeri.selin@saarsalo.fi myyntiryhmäpäällikkö Riku Suuriniemi 040 70 88 564 riku.suuriniemi@saarsalo.fi Ilmoitusaineistot aineistot@saarsalo.fi Ulkoasu ja tuotanto TK Mediatalo tkmediatalo.fi Vakituiset avustajat Hanna Heinonen Jutta Koivula Katri Klinga Riitta Kosonen Heidi Lammi Marianne Roivas Painopaikka PunaMusta, Tampere ISSN 0355-8800 Tilaukset ratsastus.fi/hippos-lehti/tilaa/ Irtonumerot lehtiluukku.fi Lehtiarkisto oma.ratsastus.fi Hippos-lehti ilmestyy seitsemän kertaa vuodessa.Se postitetaan kaikille Suomen Ratsastajainliiton jäsenseurojen jäsenille. Keskipainos on noin 40 000 kappaletta. Hipposlehti vastaa vain tilaamastaan materiaalista. Tilaamatta lähetettyä materiaalia ei palauteta. Hippos-lehdessä julkaistun aineiston osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty. Hippos-lehti ei vastaa taloudellisesti painoyms. virheiden aiheuttamista vahingoista. Jos hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai asiakkaasta johtuvista syistä voida julkaista, lehti ei vastaa ilmoittajille mahdollisesti aiheutuvista vahingoista. Lehden vastuu ilmoituksen pois jäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu maksetun ilmoitushinnan palauttamiseen. Huomautukset on tehtävä kahdeksan päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta. 24 Johanna Sjövallin maagiset hevoskuvat SISÄLTÖ 1 / 2021 6 Haastattelussa puheenjohtaja Marjukka Manninen 12 Orilla on tärkeä rooli myös isänä 19 Esittelyssä elegantti Duchess Désirée 20 Tasapainoa ja taitoa kolmen puomin sarjalla 24 Johanna Sjövallin maagiset hevoskuvat 30 Henri Ruoste matkaa kohti Tokiota 32 Valjakkoajon starttikurssilla 36 Terhi Koipijärvi – vastuullisuuden pelinrakentaja 40 Aki Karhapää sai kipinänsä kilpakentiltä 43 Kari Kallonen pienten lajien ja edunvalvonnan asialla 44 Tiina Tarkkala: Haaveena oma hevonen? 50 Tarkastelussa ratsastustunnin hiilijalanjälki 54 Koulutuomari Irmeli Summanen jättää kansainväliset areenat 58 Avotaivutus pähkinänkuoressa koulutuomarin silmin 60 Salla Varenti: Hevonen on meille arvokas kumppani! 62 Tuki- ja liikuntaelinvaivojen ennaltaehkäisy 65 Suomen Hippos: Hyvälle hevoselle on kysyntää 66 PPID eli cushing ja hevosen ruokinta 70 Ratsastusta rakentamassa: Jukka-Pekka Leskinen 72 Mikhail Kizimov pohjaa perinteisiin hevosen ehdoilla 76 Tarkastelussa sosiaalipedagoginen hevostoiminta 79 Ulla Nurmi: Säännöt tekemisen tukipuuna 80 Lyhyesti 83 Seuraavassa numerossa

A SS TE LU A ST AT H A Marjukka Manninen aloittaa Ratsastajainliiton johdossa Marjukka ”Meukka” Manninen aloitti kolmivuotiskautensa Suomen Ratsastajainliiton puheenjohtajana vuoden alussa. Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymän johtajan työ tarjoaa arkeen haastetta, mutta juuri haasteet ja nopeat käänteet pitävät Mannisen virkeänä. Jutta Koivula Teija Soini ja Marjukka Mannisen arkisto Marjukka Manninen ja Amadora ovat tuttu näky Virpiniemen ratsastusreiteillä. 6 HIPPOS 1 • 2021

Olen saanut itse ratsastuksesta niin paljon hyvää, että nyt on aika antaa jotakin takaisin. HIPPOS 1 • 2021 7

Marjukan lapset Siiri, 12, ja Peppi, 10, ovat innokkaita ratsastajia. 8 HIPPOS 1 • 2021 M arjukka Manninen ei lepäile laakereillaan, vaan pitää itsensä liikkeessä ja aktiivisena monin tavoin. Hän haluaa viedä asioita eteenpäin ja vaikuttaa. – Olen saanut itse ratsastuksesta niin paljon hyvää, että nyt on aika antaa jotakin takaisin. Manninen kasvanut toimintaan seura- ja aluetasolla ja sitten kouluratsastuskomiteassa ja hallituksen jäsenenä. Tuomarina hän on edennyt aina kansainväliselle tasolle saakka. – Yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa verkostot ovat ensiarvoisen tärkeitä. Liittotasolla on tärkeää pystyä vaikuttamaan koko hevosalan tilanteeseen, Manninen painottaa. – Haluan olla kokoava, selkeä ja helposti lähestyttävä puheenjohtaja. Keskustelen mielelläni asioista avoimesti. Mannisella on vahva kokemus sekä muutosjohtamisesta, operatiivisesta johtamisesta että hallitustyöskentelystä. Ratsastuksessa hän on ollut mukana monissa rooleissa, ensin ratsastuskouluoppilaana ja sen jälkeen vapaaehtoisena, lisenssitoimihenkilönä ja aluetoimijana. Hän kilpailee itse kouluratsastuksessa. – Tästä kaikesta on varmasti hyötyä puheenjohtajan tehtävässä. Lajissamme on monia näkökulmia ja toimijoilla monenlaisia rooleja. Helpottaa toisten saappaisiin asettumista, jos on itsekin niitä käyttänyt. Mannisella on kaiken aikaa monta rautaa tulessa. Kahden lapsen äiti asuu perheensä kanssa Oulun Haukiputaalla ja käy töissä Raahessa. Aikaa kuluu myös luottamustehtävissä, ratsastuksen parissa sekä kuntosalilla, uimahallissa ja lenkkipoluilla. – OIen aina tehnyt paljon erilaisia asioita. Se vaatii tietysti tehokasta ajankäyttöä ja turhien asioiden karsimista. Johtotehtävissä ei pidä säätää liiaksi, vaan mahdollistaa asioiden tapahtuminen. Luottamuksen ja roolien tulee olla kohdillaan ja saavutettavuuden myös. – Todella iso asia on se, että on hyvät tukiverkot ja kumppanit. Annan isot pisteet miehelleni, jonka varassa päivittäinen pyörittäminen aika pitkälti on, sekä samassa pihassa asuville vanhemmilleni, joista on korvaamaton apu. Tallihommissa on aina ollut todella tärkeä löytää luotettavat kumppanit ja stuntit, jotka huolehtivat tarvittaessa niin liikutuksesta kuin hevosten hoidostakin. Ratsastuksen lisäksi Manninen on harrastanut montaa muutakin lajia, kilpaillutkin jonkin verran, mm. nuorena uinnissa ja aikuisena triathlonissa vähän testimielessä. Hän harrastaa myös sukellusta matkoilla. – Ratsastuksessa viehättää se, että se pitää nöyränä. Koskaan ei ole valmis, aina voi oppia uutta. Fysii-

HAASTATTELUSSA kan lisäksi se kehittää ajattelua ja ongelmanratkaisukykyä. Ratsastaessa ei voi ajatella mitään muuta kuin sitä, mitä on juuri tekemässä. Se on loistavaa vastapainoa työlle. Parasta tietysti on, että kumppanina on hevonen. Hevosihmiset myös ovat pääsääntöisesti varsin pitkäjänteisiä eivätkä jää sormi suuhun kinkkisimmissäkään tilanteissa. Haasteet ja strategia Manninen näkee, että ratsastuksella riittää lähivuosina haasteita lajina. Ulkoisia haasteita ovat esimerkiksi rahoitus, ikäluokkien pieneneminen ja se, että ihmiset eivät sitoudu harrastuksiin kuten aiemmin. Kaikki eivät ole myöskään valmiita lajiin, jossa pitkäjänteisyys on valttia ja tuloksia tehdään vuosien työllä. – Hevosten hyvinvointia pohditaan aina vain enemmän. Meidän tulee liittona kyetä johtamaan keskustelua eikä jäädä vain vastaajiksi eikä ainakaan pistää päätä pensaaseen. Olemme tuoneet liian vähän esiin kaikkea sitä hyvää, mikä hevosharrastukseen liittyy. – Hevosten käytöstä ylipäätään on paljon erilaisia mielipiteitä, joista tulee kyetä keskustelemaan faktapohjalta. Manninen muistuttaa, että hevosia on jalostettu vuosisatoja ihmisen kumppaneiksi ja käytettäviksi eri tarkoituksissa. Kesyhevosia tuskin olisi enää, jos niillä ei olisi jotakin tehtävää tai tarkoitusta. Ihmisen ja hevosen yhteiselo on ollut kautta aikojen molempia osapuolia hyödyttävä symbioosi. – Toimintaympäristömme on jatkuvassa muutoksessa. Tämä näkyy siinä, mitä me liittona teemme. Ulkopuoliset impulssit eivät saa kuitenkaan ohjata meitä, meillä tulee olla oma selvä linja. – Ainoastaan terve, hyvin koulutettu ja käyttötarkoitukseen sopiva hevonen voi hyvin ja pystyy suorittamaan tehtävänsä hyvin. Meidän vastuullamme on taata se, että ihmiset ymmärtävät hevosten lajityypillisen käytöksen, tunnistavat niiden terveydentilan ja erilaiset ominaisuudet. Tämä koskee niin ratsastuskouluja kuin harraste- ja kilparatsastusta. Manninen näkee, että pahimmat ylilyönnit johtuvat yleensä ihmisten puutteellisesta osaamisesta. – Me hevosihmiset olemme lajin parissa nimenomaan siksi, että pidämme hevosista ja haluamme niiden parasta. Meidän täytyy kantaa vastuumme hevosen hyvinvoinnista kaikissa tilanteissa. Ääri-ilmiöt ja tahalliset vastakkainasettelut lajin sisällä harmittavat Mannista. – Oman porukan kesken riiteleminen ei ainakaan paranna hevosten hyvinvointia eikä kuvaa lajistamme. On hienoa, että meillä on monipuolisia juttuja hevosalan ympärillä, erilaiset toimijat ovat löytä- Pohjanpoikakilpailussa yhdistyy urheilu, show ja hauskanpito. Meukka nähdään aina mukana jossakin roolissa. HIPPOS 1 • 2021 9

HAASTATTELUSSA Meillä on huikeita mahdollisuuksia urheilun puolella. Manninen myöntää, että kilpailuvietti on edelleen kova. Viime vuosina hän on osallistunut muun muassa triathloniin. neet toisensa ja meillä on huikeita mahdollisuuksia urheilun puolella. Monessa ratsastuksen lajissa on kasvamassa uusia menestyjiä myös kansainvälisellä tasolla. – Isoista lajeista esteratsastuksen huipputasoa täytyisi saada nostettua, koulu- ja kenttäpuolella on tehty pienemmillä resursseilla hyvää työtä samoin kuin esimerkiksi pararatsastuksessa. Ratsastuskoulujen suuri rooli Ratsastuksen pariin tullaan Suomessa yleisimmin ratsastuskoulun kautta. – Nykyisin joillakin harrastajalla kokemus lajista jää turhan kapeaksi. Mennään tunnille, hypätään valmiiksi satuloidun hevosen selkään ja tunnin jälkeen lähdetään heti pois. Onhan sekin jotakin, mutta se ei riitä, jos haluaa oppia lajia. On opittava ymmärtämään ja käsittelemään hevosta. Se vaatii hevosen kanssa olemista. Jos ei ymmärrä hevosen käyttäytymistä, ei voi kehittyä ratsastajana. Manninen arvostaa suuresti ratsastuskouluja, joissa opetetaan hevostaitoja. – Omat tyttäreni Siiri ja Peppi käyvät Haukiputaalla Bonanza-tallilla, jossa on juuri tällainen hyvä perinteinen meininki. Siellä opetellaan ratsastuksen lisäksi ponien hoitoa, käsittelyä ja tallilla olemista. Kun Mannisen oma hevonen Amadora tulee kesäksi kotiin, mukaan saadaan yleensä Bonanza-tallilta myös poni lomalle lainaan ja seuralaiseksi. – Tytöt saavat opetella hevosenpitoa, nousta aamulla aikaisin ruokkimaan hevosia ja siivoamaan 10 HIPPOS 1 • 2021 karsinoita. Myös omat hevoseni olen halunnut opettaa sellaisiksi, että lapset pärjäävät niiden kanssa, vaikka ne kisahevosia ovatkin. Ratsastus poikkeaa monesta muusta urheilulajista siinä suhteessa, että perusteet opitaan ammattilaisten johdolla ratsastuskouluissa. Siksi ammattikoulutuksen taso on pidettävä korkeana ja alalle hakeutuvien opiskelijoiden tulee sopia hevosalan työhön. Laji täytyy pitää houkuttelevana myös ammatillisessa mielessä. – Alamme ei varsinaisesti ole hyötynyt toisen asteen tutkintoreformista. Toki aiemminkin tutkintoja on tehty osittain harjoittelujen kautta, mutta oppilaitoksiin tulijoilla oli silloin yleensä jo aika paljon laajemmin kokemusta alasta ja käsitys työstä. Silloin kouluissa ratsastettiin ja hoidettiin hevosia paljon. – Nyt kouluun tullaan usein vähän vaatimattomammin eväin ja epärealistisin odotuksin ja kaikki perusasiat pitäisi oppia työpaikalla. Tämä yhtälö ei ihan toimi ja asiasta on hyvä käydä järkevää keskustelua ministeriön suuntaan, Manninen sanoo. Opettajien ja tallinpitäjien ammattitaito takaa harrastuksen turvallisuuden. – Hevosalalle hakeutuminen ei välttämättä sulje pois muita vaihtoehtoja. Kaksoistutkintosysteemit, urheiluakatemioiden hyödyntäminen ja tutkintojen suunnittelu voivat auttaa järjestämään kiinnostavia opintopolkuja. Tärkeät vapaaehtoiset Manninen painottaa, että ilman vapaaehtoisia Suomessa ei olisi hevosalan kilpailuja tai tapahtumia. Jokaisen kilparatsastajan pitäisi tajuta tämä ja kunnioittaa työtä, jota heidän vuokseen tehdään. – Mielestäni olisi hyvä idea, että ennen kilpailuluvan hankkimista jokainen ratsastaja osallistuisi edes muutaman kerran kisojen järjestelyihin. Se antaa kummasti perspektiiviä asioihin. – Onneksi enää juuri kukaan ei halua pitää yllä keinotekoista kahtiajakoa harrastajien ja kilpailijoiden välillä. Se ottaa välillä päähän, ettei arvosteta

toisia tai heidän näkemyksiään tai haluta nähdä lajin kaikkia hienouksia. Osalla tahtoo oma napa olla lähin ja oman asian ajaminen etusijalla. Mitäpä jos välillä autettaisiin koko lajia ja kavereita – silloin voi saada joskus vastavuoroistakin apua? Manninen on itse ollut järjestämässä monenlaisia kilpailuja ja hevostapahtumia vuosien varrella. Pohjanpoika-kilpailu on Oulun seudun jokasyksyinen huipputapahtuma, jossa kilpailemiseen yhdistyvät hulvaton show-meininki ja ratkiriemukkaat asut. Manninen on häärännyt mukana järjestelyissä alusta pitäen ja heittäytynyt rooleissaan tunnettujen pahisten asuihin. – Pohjanpoika on loistava konsepti, joka yhdistää kilpailut ja hauskanpidon. Meillä ABC:llä on hieno porukka, jolla riittää halua toteuttaa ihan erilaisia juttuja. Toimistoa tarvitaan monessa Ratsastajainliiton toimistolla on pyritty matalampaan ja notkeampaan organisaatioon ja vähentämään kuluja. – Sinänsä se on oikein, mutta jos jäsenistö haluaa jatkossakin toimistolta monenlaisia palveluja, meillä täytyy olla myös resursseja toteuttaa ne. Toki kustannustehokkuus on pidettävä mielessä. Ratsastusseurat ovat keskenään hyvin erilaisia. Liiton rooli on palvella niitä kaikkia ja tarjota erilaisia toimintamalleja. – Monesta seurasta on väistynyt tai väistymässä aktiivista toimintaa pyörittänyt sukupolvi. Tieto ja osaaminen on saatava siirrettyä seuraaville toimijoille ja löydettävä uusia vastuunkantajia. Manninen kertoo, että hänen valintansa puheenjohtajaksi sai Oulun alueella ja pohjoisessa laajemminkin paljon myönteistä huomiota. – Ihmiset olivat yllättyneitä siitä, että PohjoisSuomesta valitaan joku näin ison järjestön johtoon. Itse olen tottunut kilpaillessani kulkemaan eri puolilla Suomea. Meillähän lähikisoiksi lasketaan kaikki alle 300 kilometrin päässä olevat. Manninen haluaa pitää lajin elinvoimaisena kautta Suomen. – On pystyttävä tasapainottelemaan kilpailijoiden vaatimusten kanssa. Pitää olla mahdollista järjestää hyviä kisoja koko maan alueella eikä vain muutamassa eteläisen Suomen keskuksessa. Sama koskee myös valmennusta. Mikään laji ei pärjää, jos sitä harrastetaan vain muutamassa paikassa eikä koko maassa. Toimivan valmennus- ja kilpailujärjestelmän kautta voidaan löytää tulevaisuuden tekijät kaikkialta maasta ja ohjata heidät oikealle tielle. – Esimerkiksi Pohjois-Suomen kouluratsastuksessa on menty valtavasti eteenpäin. Kun itse aloittelin vaativissa luokissa, korkein taso oli vaativa B ja siihen löytyi vain muutama menijä. Nyt saadaan vaativaan A:han helposti kymmenen ratsukkoa ja Interiinkin muutama. Valmentajien yhteistyö on parantunut huomattavasti, mikä on loistava asia. – Osaamisen taso nousee lajissa vuosi vuodelta. Nuoret lähtevät tekemään ennakkoluulottomasti ja uusia esikuvia nousee. Tästä on hyvä jatkaa yhdessä eteenpäin! ● Marjukan perhe asuu Mannisen vanhalla kotitilalla Kellossa. HIPPOS 1 • 2021 11

P PU HIP ja u ha he om O PO ie v u M K ko ska ose n a IK S ko st n o vu l O EN vu i. H sa la v a U ja ode ipp mi oi h LU s te n o ht . M kse ta m arjo n äv it u o va iä v kan puo nip taa lm in a uo om m en kk on iko lis a ta ein ha ul es a ti jil rjo u e ja ja ta en i . er tuk tku i si u a Pohkeen eteen ja tasapainoon kolmen puomin sarjalla Marja ”Tytteli” Tetri-Rantanen laati harjoituksen pohjaksi yksinkertaisen kolmen puomin kuvion, joka on helppo toteuttaa vähällä kalustolla pienissäkin tiloissa. Sonja Holma Puomikuvioita voi laittaa perättäin kaksi tai Hevonen pitää ratsastaa niin, että se haluaa olla ratsastajan kanssa. 20 HIPPOS 1 • 2021 toteuttaa harjoituksen vain yhdellä tilan mukaan. Vaikka puomikuvio on yksinkertainen, sillä voi tehdä monipuolisia harjoituksia, joissa vain mielikuvitus on rajana. Vaikeusastettakin löytyy helposta haastavaan. Puomien välit ovat kolme metriä ja puomiryhmien väli viisitoista metriä. Poneille puomien välimatkaa voi lyhentää tai sovittaa askeleet tehtäviin eri tavalla kuin hevosille. Puomit voi sijoittaa kentän keskelle tai lähemmäksi uraa käytettävissä olevan tilan mukaan. Harjoituksessa tavoitellaan hyvää tasapainoa sekä ratsastajalle että hevoselle. Onnistuminen vaatii, että hevonen on hyvin sekä pohkeen edessä että pohkeiden välissä. On tärkeää ohjata hevosen etujalat oikeaan kohtaan puomille. Se ei onnistu vain sisäohjasta kääntämällä, vaan hevosen pitää kuunnella pohjetta, ja ratsastajan on hallittava hevosen ulkokylkeä ja -lapaa myös ulko-ohjalla ja pohkeella. Nopeasti tulevat käännökset ja temponvaihtelut edellyttävät, että hevonen on hyvin kuulolla. Ratsastajan on myös hallittava oma kehonsa suorassa ja kallistelematta. Tehtävät on tarkoitus toistaa eri kierroksissa. Tilannenopeuden harkinta on myös tärkeää. Tehtävissä onnistuminen edellyttää pehmeää kättä ja joustavaa istuntaa, että hevonen pystyy koordi- noimaan askeleensa puomeilla. Hevosen pitää pyrkiä eteenpäin, mutta olla samalla rennosti ja pehmeästi kuulolla. Onnistumisen merkki on, jos tehtävät sujuvat ja avut menevät aina vain herkemmin läpi. Jos joudut käyttämään aina vain isompia apuja, palaa takaisin aiempaan tai helpompaan tehtävään. Malta tehtävästä toiseen etenemisessä, kaikkea ei tarvitse tehdä samalla kerralla. Säilytä myös oma malttisi, hevonen ei osaa pyytää sinua rauhoittumaan. Ratsukon on hyvä ylittää aina välillä myös mukavuusalueensa rajoja, mutta vain rento hevonen suorittaa hyvin. Onnistuneen harjoituksen jälkeen hevonen ja ratsastaja ovat paremmassa tasapainossa ja yhteistyö on saumatonta. Harjoituksen avulla voi parantaa sekä omaa että ratsunsa koordinaatiota. Ja toivon mukaan molemmilla on mukava mieli hyvän harjoituksen jälkeen. Verryttely Hevoset kävellään, ravataan ja laukataan sopivasti lämpimiksi ennen harjoituksen alkua. Työskentely aloitetaan pitkällä uralla ratsastamalla hevoset uran sisäpuolelle noin metrin verran muutaman askeleen ajaksi, minkä jälkeen palataan takaisin uralle. Tämä on hyvä tasapainoharjoitus, joka valmistelee hevoset liikkumaan pohkeen edessä. Käännä nopeasti, pidätä, hellitä ja käännä jälleen. ●

Mira Rantanen ja A-Relius ravipuomeilla. 1 Ravipuomit Ensimmäisessä puomiharjoituksessa puomit ylitetään suoraan keskeltä niin, että hevonen ottaa puomien väliin kaksi raviaskelta. Ensin hevosten täytyy liikkua hyvin eteenpäin, ja puomit ylitetään kahdella askeleella. Ponin askeleet voi sovittaa tehtävään joko 2 + 3 tai 3 + 2 askelta. Harjoitusta voi vaikeuttaa ratsastamalla reip- paammin eteen puomiryhmien keskellä ja pidättämällä ennen puomeille tuloa. Hevosen pitää pysyä suorana ja tulla keskelle puomeja. Kun tehtävä sujuu, raviaskelta voi alkaa lyhentää, ja mennä ensin toisen ja sitten toisen puomisarjan kolmella askeleella. Puomitehtävässä voit testata konkreetti- Onnistuminen vaatii, että hevonen on hyvin sekä pohkeen edessä että pohkeiden välissä. sesti, pystytkö vaikuttamaan raviaskeleeseen, lyhentämään ja pidentämään sitä halutessasi. Kokoamista ja kokoavaa laukannostoa voi harjoitella kolmen puomin sarjalla niin, että ylittää ensimmäisen puomin ravissa, keskimmäisen käynnissä ja viimeisen laukassa. HIPPOS 1 • 2021 21

2 Ravisilmukat Toiseen harjoitukseen sisältyy kolme silmukkaa, joiden keskellä puomit ylitetään vinottain. Tehtävän voi aloittaa lyhyen sivun keskeltä ravissa kaartaen niin, että kolmesta puomista keskimmäinen yli- tetään vinottain, minkä jälkeen kaarretaan samalla tavoin seuraavalle puomisarjalle. Nyt ulkopohje pitää olla hyvin mukana, ja kaarteessa täytyy saada myös asetus ja sisäpohje läpi. Mitä vähemmän korjaat kädellä, sen paremmin hevonen pysyy tasapainossa. Ratsasta huolella keskeltä puomia. 3 Volttipuomit Kolmannessa harjoituksessa ratsastetaan voltti puomi ympäri niin, että voltin toiseen päähän tulee tiukempi käännös, jossa ratsastetaan vinosti molempien ulompien puomien yli. Puomin ylityksen jälkeen pidäte täytyy saada hyvin läpi, hevosen täytyy kääntyä nopeasti ja sen pitää jäädä kuuntelemaan apuja herkästi. Tämä on myös hevosen jaloille hyvä koordinaatio- harjoitus, kun puomit ylitetään vinottain. Ratsastajan pitää saada hallintaan erityisesti hevosen ulkoetujalka ja ulkokylki. Nyt on tärkeää kääntää pohkeella sisäohjan sijaan. Ratsastajan täytyy hallita kehonsa ja pysyä itse suorana kallistelematta nopeassa käännöksessä. Muista pysyä suorana myös sisäkyljestä, ajattele vaikka, että nostat kainalon ylös. Monipuolinen harjoitus ja hyvä kotiläksy Taika Ropanen, 15, harjoitteli puo- meilla eestinratsuponi Burberrylla, jolla hän hyppäsi 100–110 cm:n ratoja viime kaudella. – Tehtävä oli tosi hyvä. Piti keskittyä tarkasti suoruuteen, tulla keskelle puomeja ja saada avut hyvin molemmista kyljistä läpi. On tärkeää painottaa rauhaa tekemisessä eikä lähteä sähläämään. Burks oli energinen ja tyytyväinen itseensä tehtävän jälkeen. 22 HIPPOS 1 • 2021 Kirsi Savikurki on ratsastanut koko ikänsä. Hän osallistui harjoitukseen kymmenvuotiaalla hevosellaan Ramonetti Z, jolla hän on kilpaillut 110–120 cm:n esteillä. – Pidin kovasti tehtävästä. Hevoseni on kuumahko tyyppi, ja nämä olivat sille hyviä harjoituksia, joita voisi tehdä hyvin yksinkin. Niillä saa hevoseen lisää kuuliaisuutta ja samalla omaa kroppaa paremmin hallintaan. Harjoitukses- Taika Ropanen ja Burberry laukkapuomeilla.

PUOMIKOULU 4 Laukka puomien yli Kirsi Savikurki ja Ramonetti Z osuvat hienosti keskelle puomia myös vinottain. Nyt puomit ylitetään laukassa ensimmäisen kuvion mukaan suoraan niin, että puomiryhmien väliin tulee sovittu määrä askeleita, neljä tai viisi. Tehtävää voi vaihdella siten, että esimerkiksi puomien keskiosa tai toinen puomisarjoista mennään ravissa. Jos hevoset alkavat kuumeta tehtävässä, ravisiirtymiset muistuttavat olemaan kuulolla pidätteille ja harjoittamaan malttia. 5 Laukkasilmukat Kuvio on sama kuin tehtävässä kaksi. Edistyneemmät ratsukot voivat ratsastaa silmukkakuviossa laukanvaihdot vinottain Mira Rantanen ja A-Relius tekivät puokeskimmäisten puomien yli.  Tästä tehtämeilla sujuvat laukanvaihdot. vää voi vaikeuttaa edelleen niin, että laukanvaihto tehdään kuvion 3 mukaisesti tiukemmin sekä ensimmäisen että kolmannen puomin yli. Laukanvaihdoissa hevosen täytyy olla suora, ja tulevan laukka-askeleen puoleinen pohjeapu annetaan puomin päällä. Siis jos haMarja ”Tytteli” Tetri-Rantanen on ammattiluat oikean laukan, oikea jalkasi valmentaja, mastertason ratsastuksenopettaja, pyytää hevosen oikeaa etujalesteratsastaja ja IV-tason koulutuomari. Hän on kaa johtamaan puomilta laukSRL:n Hämeen ja Keski-Suomen alueen liittovalkaa. Apu tulee nimenomaan mentaja esteratsastuksessa. Tyttelillä jolla on estepohkeesta eikä ratsastajan ja kenttäratsastuksesta SM- ja PM-mitaleita ja hän Marja Tetri-Rantanen ylävartalosta. Vetävä käsi estää liikkeen tai saa aikaan ristilaukan. On tärkeää, että hevonen on avuilla pohkeen ja ohjan välissä jo kaarteessa ennen puomitehtävää. Laukka saattaa tuntua mukavalle, mutta ei ole hauska huomata vasta tehtävän kohdalla, että hevonen ei olekaan avuilla, nostaa päänsä ja katoaa. Tehtävät ratsastetaan tehtävien välissä, ei vasta kohdalla. Jos sinulla alkaa tulla ongelmia esimerkiksi lähestymisessä esteelle, ne ovat syntyneet jo 20–30 metriä aiemmin. Viimeisen 4–5 askeleen aikana ei enää ratkaista, onko hevonen riittävän suora ja kääntyykö se, vaan asiat pitää saada hallintaan riittävän aikaisin. on edustanut Suomea myös EM-tasolla kenttäratsastuksessa. Hän on arvostettu nuorten hevosten kouluttaja ja nostanut useita hevosia kilparadoille. Hän on menestynyt hienosti myös suomenhevosten mestaruuksissa. ta huomasi, että paljon on tekemistä ja hampaankoloon jäi mitä voisi harjoitella lisää. Mira Rantanen, Tyttelin tytär, osal- listui tunnille 15-vuotiaalla ruunalla ARelius omistaja Kaisla Kivistön itse estyttyä. Ratsukon tuore yhteistyö sujui mukavasti myös haastavammissa tehtävissä, kuten nopeatempoisissa laukanvaihdoissa. – Tehtävä on monipuolinen. Siinä haettiin tasapainoa, kontrollia ja rytmiä sekä treenattiin omaa istuntaa. Siinä voi kehittää joka tasolla montaa osa-aluetta, joita kaikkia tarvitaan kilparadalla. Tehtävää ja sen haastavuutta voidaan sovittaa ratsukkokohtaisesti hyvin yksinkertaisilla muutoksilla. ● Taika Ropanen, Burberry ja valmentaja Marja Tetri-Rantanen. HIPPOS 1 • 2021 23

Kuvateksti. 24 HIPPOS 1 • 2021

Johanna Sjövallin taianomaiset hevoset Kun Johanna Sjövall innostuu jostakin, se valtaa hänet helposti kokonaan. Näin kävi, kun Johanna nousi satulaan kymmenvuotiaana Yyterissä. Ja kun käteen nousi ensi kerran järjestelmäkamera, myös se oli menoa. Johanna tarkensi linssinsä kohti hevosten lumovoimaa, ja lopputulos oli taianomainen. Se vakuutti Fotofinlandia 2020 -kilpailun kansainvälisen raadin pääpalkinnon arvosta. Sonja Holma Johanna Sjövall ja Sonja Holma HIPPOS 1 • 2021 25

P orilainen ammattivalokuvaaja Johanna Sjövall on taustaltaan vanha ”rokkilainen”, Ypäjän Hevosopistolla koulutuksensa saanut ratsastuksenopettaja. – Lähdin kymmenvuotiaana kaverini mukana Yyteriin tallille ja laji kolahti saman tien, yhteys ison eläimen kanssa oli kiehtova. Innokas hevostyttö kävi alkeiskurssin, tunneilla ja kursseilla ja vietti aikaansa tallilla aina kuin mahdollista. Hän kävi myöhemmin pienillä yksityistalleilla hoitamassa hevosia, ja sai samalla ratsastaa paljon. Myös kilpailla tuttavan puoliveriruunalla aluetasolla kouluratsastuksessa Liisa Dahlin valmennuksessa. – Olen kropaltani kyllä enemmän hobitin kuin kouluratsastajan perikuva, mutta kun hevosella oli jaloissa vähän sanomista, lajiksi valikoitui kouluratsastus. Hevosalan ammattiin Dahl vinkkasi nuorelle ratsastajalle, että Saksaan haettiin hevosenhoitajaa. Johanna sai paikan ja matkasi Reitstall Klövensteeniin lähelle Hampuria. Tallia ja valmennuskeskusta pitävät suomalainen Kaarina ja saksalainen Jürgen Böckmann, jotka ovat Saksan kouluratsastusmaailman tunnettuja vaikuttajia ja myös EM-ratsastaja Kristina Böckmannin vanhemmat. – Siellä opin yhdessä vuodessa paljon enemmän kuin mitä olin oppinut Suomessa monessa vuodessa. Hoidin hevosia, olin kilpailuissa mukana ja sain myös ratsuttaa erilaisia ja erittäin hienoja hevosia, Johanna kertoo. Johanna kävi Saksasta käsin pääsykokeessa Ypäjällä. Saatu oppi auttoi, ja tie koulutukseen aukeni. Suoraan lukion jälkeen Johanna ei ollut päässyt haluttuun opinahjoon edes pääsykokeeseen. Valmistuttuaan Johanna sai pestin Leppävaaran ratsastuskoululla ensin hoitajana, mutta pian hän solahti pois lähteneen ratsastuksenopettajan paikalle. – Tein vuoden verran opettajan hommia, mutta se ei tuntunut omalta. Olisin mieluummin ollut enemmän hevosten kanssa. Johanna pakkasi jälleen laukkunsa, ja lähti Tanskaan Riitta Westerholmin tallille. Westerholm on hienon uran tehnyt kouluratsastaja, valmentaja ja tuomari. Hänet tunnetaan myös arvostettuna hevosten kasvattajana. – Ratsastin ja tein tallihommia. Tykkäsin siitä todella paljon, enemmän kuin opettajan työstä. Olin kuitenkin koko ajan nuhanenä ja yskin jatkuvasti. Kun soitin äidilleni kotiin, hän ihmetteli mikä pu26 HIPPOS 1 • 2021 Yhteys ison eläimen kanssa on kiehtova. helimessa piippaa. Se oli oma vinkuva hengitykseni, Johanna kertoo. Johannan oli pakko kohdata tosiasiat. – Fyysinen työ on liian raskasta, jos on puolikuntoinen. En pystynyt enää jatkamaan työtä tallilla. Tanskasta paluu kotiin Poriin oli Johannalle kova paikka. – Ratsastus loppui siihen paikkaan. Olin ratsastanut Tanskassa monta hevosta päivässä, eikä minulla ollut halua ryhtyä sunnuntairatsastajaksi. Kolmeen tai neljään vuoteen en ollut missään tekemisissä hevosten kanssa. Johanna putosi tyhjän päälle myös ammatin suhteen. – Hain ensin opiskelemaan fysioterapeutiksi, ja jäin ensimmäiselle varasijalle. Se harmitti silloin, mutta loppujen lopuksi se oli hyvä asia. Mietin, että jotakin töitä täytyy saada. Kuvavalmistamoon haettiin myyjää, puhuin heidät pyörryksiin ja sain paikan. Kuvaustyöni alkoi sellaisilla taidepläjäyksillä kuin passikuvilla, Johanna hymyilee. – Kun ostin ensimmäisen järjestelmäkamerani, se kolahti samalla tavalla kuin ensimmäinen tallikäynti kymmenvuotiaana. Ammattikuvaajan tielle Johanna innostui valokuvaamisesta tosissaan. – Selvittelin, missä alaa voisi opiskella niinkin ikäloppu kuin 26-vuotias. Löysin lopulta oppisopimuspaikan valokuvaamosta Porissa ja opiskelin samalla Tampereella Visuaaliviestinnän Instituutissa. – Kun aloitin kuvausopinnot, en osannut juuri mitään. Tavallaan se oli helpompi tapa aloittaa samalla tavalla kuin aikanaan esteratsastus. Olin aina vään-

Fotofinlandia 2020 voittaja Valokuvaaja Johanna Sjövall voitti Fotofinlandia 2020-palkinnon taianomaisella kuvasarjallaan Magic of Horses. Hän voitti kilpailun portfoliosarjan ja samalla koko kilpailun pääpalkinnon. Kilpailu on maamme suurin valokuvakilpailu, ja se järjestetään joka toinen vuosi. Kunnian ohella Sjövall palkittiin 10 000 eurolla. Kilpailun viisihenkinen kansainvälinen tuomaristo perusteli valintaa seuraavasti: ”Johanna Sjövallin kuvat ovat yhtä suurenmoisia ja vaikuttavia kuin hänen kuvauskohteeksi valitsemansa hevoset. Yksittäiset kuvat ja niihin taidokkaasti vangitut hetket muodostavat kokonaisuutena mieleen jäävän tarinan, joka ansaitsi ykkössijan tiukassa kilpailussa.” – Tein kuvauksessakin kuten ammattilaiset neuvoivat. Matti Kaleva on edelleen minulle tosi tärkeä henkilö. Hän elää ja hengittää tätä alaa, hänelle voi koska vain näyttää kuvia ja hän auttaa aina. Johanna perusti oman valokuvausyrityksensä vuonna 2006 ja jatkoi samalla opintojaan kohti alan erikoisammattitutkintoa. Linssi kääntyi näyttötyössä kohti hevosia, ja hän läpäisi näytön hyvin arvosanoin. – Hevoskuvaus jäi kuitenkin moneksi vuodeksi, kunnes Matin johdolla perustettiin oma Facebookryhmä. Asetimme kaikille mukanaolijoille omat tavoitteet. Omani oli saavuttaa Euroopan ammattikuvaajien järjestön QEP-arvonimi. Federation of European Photographers (FEP) on valokuvaajien eurooppalainen kattojärjestö, joka myöntää Qualified European Photographer -tunnustuksen näyttöjen perusteella. Arvioitavaksi lähetetään nimettömänä 12 kuvaa, jotka arvostelee 5 tuomaria. Hyväksyntään tarvitaan kolme puoltoa. "Hevosia kuvatessa on niin sisällä siinä maailmassa, ettei edes huomaa, että näpit ovat yht´äkkiä niin jäässä, ettei saa tehtyä säätöjä kameraan tai nappia painettua." Taikaa etsimässä Johanna Sjövall tulevan kansikuvan äärellä. tänyt koulua, ja Ypäjällä estevalmennus oli oikeastaan helpompaa, kun alla ei ollut valmiita ennakkokäsityksiä tai maneereita. Tein vain mitä Veikko Heikkilä käski, ja tykkäsin esteratsastuksesta tosi paljon. Valokuvauksessa oppi-isäksi ja mentoriksi tuli arvostettu valokuvaaja ja valokuvauksen opettaja Matti J. Kaleva. Johannan kuvausprojekti alkoi vuonna 2016. Hän päätti valita kuvasarjansa teemaksi hevoset, mutta tehtävä osoittautui yllättävän haastavaksi. – Minulle oli tärkeää, että hevoskuvani ovat sarjan tyylisiä. Minulla oli hienoja yksittäiskuvia, mutta sarjan luomisessa kipuilin pitkään. Tilanteet ja kontrastit hevosten kanssa ovat erilaisia, ja kuviin oli vaikea löytää riittävästi yhtenäisyyttä. En edes viitsi laskea tunteja, mitä tähän on mennyt, Johanna kertoo. – Hain projektiin hevosia, joiden kanssa saan taiteilla omiani, eikä minun tarvitse murehtia, tuleeko HIPPOS 1 • 2021 27

Minihevoset Magic Mans Dun One ja Magic Jewel. sellaista kuvaa kuin tilaaja haluaa. Aloitin kuvaamisen poseerauksilla ja etenin liikekuviin, jotka ovat vaikeampia. Johanna löysi vihdoin tyylinsä tehtyään riittävästi toistoja. – Työ helpottui sen jälkeen huomattavasti. Etsin kuvissani mystistä, unenomaista vaikutelmaa, joka on melkein totta. Käsittelen kuvissa ympäristöä, sävyjä ja poistan taustalta aidat, mutta hevosiin en juuri koske. – Valon läsnäolo kuvissa on tärkeää. Valottomana päivänä on haastavaa kuvata, mutta se on parempi kuin kesällä keskipäivän kova valo. Myöskään aivan harmaa päivä ei ole ideaali, vaan valolla olisi hyvä olla suunta. Johanna kuvasi hevossarjaansa vuosina 2016– 2019 ja saavutti myös Master-QEP:n. Siihen haetaan 20 kuvan sarjalla, jonka arvostelee 7 tuomaria. Kuvakilpailun voittoon Johanna keräsi hevoskuvistaan pienemmän sarjan Fotofinlandia-kilpailua varten, ja yllätyksekseen voitti siinä pääpalkinnon. – Se oli hieno asia. Onnitteluja, julkisuutta ja haastatteluja tuli paljon, mutta ei se juuri elämääni muuttanut, heti seuraavana päivänä olin taas työn touhussa. Toisaalta on tullut kritiikkiäkin, että käsitellyt kuvat eivät saisi voittaa valokuvakilpailua. – Palkintoraha onneksi paikkasi koronavuonna vähentyneitä kuvauskeikkoja. Vaihdoin äskettäin 28 HIPPOS 1 • 2021 koko kamerakalustoni Canonista Sonyyn. Jos olisin tiennyt, millaisen loven koronavuosi tekee tilauksiin, olisin kyllä harkinnut vaihtoa. Johanna kuvaa peilittömällä Sonyn järjestelmäkameralla, ja usein putkena on hevoskuvaajien yleisesti käyttämä 70–200 mm:n objektiivi. – Se on jotenkin tosi kompakti ja sopiva hevosten kuvaamiseen. Johanna jatkaa kuvaamista sekä ammatikseen että taiteena. – Teen kaikenlaista työtä, mutta mieluiten kuvaan hevosia ja muita eläimiä sekä lapsia – kohteita, jotka ovat aitoja. Sellaisia, joita ei voi pakottaa, vaan houkutella. – Omissa projekteissani olen nautiskellut viime vuoden nykyisellä tyylillä kuvaamalla, mutta haaveenani on päästä kuvaamaan puolivillejä hevosia luonnon olosuhteissa. Kuvaamisessa kiehtovat samat elementit kuin ratsastuksessakin. – Ratsastuksessa ei ole ikinä valmis, vaan aina on opeteltava lisää. Vaikka olen kuvannut nyt jo 14 vuotta, tilanne on sama kuin hevosten kanssa. Kolmen ensimmäisen vuoden jälkeen luulee ehkä osaavansa jotakin, ja kymmenen vuoden kuluttua tietää vasta sen, kuinka paljon oikeasti vielä on opittavaa. Johanna harkitsee myös palaamista satulaan. – Jos jotain haluaisin tehdä nyt, niin ehkä mieluiten ratsastaisin turvallisella hevosella rauhassa maastossa ja metsässä. ●

Blue Boss Yksi hienoimmista ja opettavaisimmista kuvattavista on ollut Rita Peltolan nyt 15-vuotias irlannincobori Blue Boss eli kotoisemmin vain Boss. – Bossilla on tarpeeksi showmieltä, ja se on samalla sekä kiltti, sopivan herkkä mutta rauhallinen. Bossin kanssa on ollut helppo harjoitella. Se tietää mitä siltä halutaan, ja entisinä näyttelyorina se osaa olla tarvittaessa karjas ja markkinoida itseään. Bossin kuvat ovat olleet maailmalla niin suosittuja, että kuvaajia on saapunut taltioimaan oria muun muassa Ruotsista ja Saksasta. HIPPOS 1 • 2021 29

H A U L U JÄ LIT DE SE U T N KS ET E N Terhi Koipijärvi: "Vastuullisuus on voimavara" Suomen Ratsastajainliiton hallituksen uusi jäsen Terhi Koipijärvi korostaa hevosalan toiminnassa vastuullisuutta. Mitä se tarkoittaa ja mistä se kumpuaa? Millainen nainen on Terhi Koipijärvi? Riitta Kosonen Sonja Holma 36 HIPPOS 1 • 2021

Terhi Koipijärvi ratsunaan Johanna Hytösen Manteli Juurelan tallilla Inkoossa. T erhi Koipijärvi on yhdistelmä johtajuutta, kansainvälistä metsäalan kokemusta ja juurevaa hevostyttöä. Metsä on värittänyt Koipijärven koko elämää. Hän syntyi Ruovedellä vuonna 1967, kasvoi metsätaloudesta tunnetussa Mäntässä ja haaveili metsäalan töistä pikkutytöstä saakka. Metsäammattilainen ja harrastusratsastaja Koipijärvi kävi Jämsänkosken metsäkonekoulua ja valmistui Helsingin yliopistosta metsänhoitajaksi. Työura metsätalouden parissa johti johtotehtävästä toiseen Metsäliitossa ja Stora Ensossa. Reilut kolme vuotta sitten Koipijärvi nimitettiin Metsähallituksen viestintäjohtajaksi. Hevoselämässään Koipijärvi on hevostaidoista kiinnostunut harrastajaratsastaja, jolla on ollut oma lännenhevonen. Kilpailemisen sijaan Koipijärveä innostaa monipuolinen hevosen kanssa toimiminen. Koipijärvi vastaa Metsähallituksen vastuullisuusohjelmasta ja on kirjoittanut kaksi kirjaa yritysvastuusta Helsingin kauppamarille yhdessä Sari Kuvajan kanssa. Miten vastuullisuusajattelu tulee näkymään Koipijärven toiminnassa SRL:n hallituksessa? Vastaus löytyy Koipijärven työ- ja elämänkokemuksesta, jossa vastuullisuusajattelua ovat opettaneet työ kansainvälisellä metsäalalla, oma ratsastusharrastus sekä nyt jo edesmennyt oma paint-hevonen Brave Enough. Vastuullisuus kumpuaa arjen käytännöistä Vastuullisuusajatus on lyönyt läpi suomalaisen yhteiskunnan. Myös Ratsastajainliitto laatii oman vastuullisuusohjelmansa, joka tukeutuu Urheiluyhteisön vastuullisuusohjelmaan sekä liiton aikaisempaan Reilu Peli- ja yhdenvertaisuustyöhön. Koipijärvi tuo SRL:n vastuullisuustyöhön omia vuosikymmenien aikana muovautuneita näkemyksiään. Hänen elämässään vastuullisuusajattelu alkoi muotoutua 1990-luvun alussa ja liittyi tuolloin vahvasti sekä työskentelyyn Venäjän metsäkylissä että kokemuksiin kestävän metsätalouden kehittämisestä Venäjällä ja Baltiassa. – Tein 1990-luvulla puukauppaa Venäjän kanssa ja kiinnostuin puun alkuperästä. Lähdin Thomesto Oy:n tehtävissä Venäjän metsäkyliin, joissa kestävän kehityksen ajattelu oli lapsenkengissään. Kuitenkin juuri siellä metsätalous vaikutti koko paikkakunnan elämään kaikin tavoin: elantona, osaamisena, työturvallisuutena ja ympäristön huomioimisena, kertoo Koipijärvi. – Kokemus opetti, että vastuullisuus on ankkuroitu ihmisten arkeen ja parantaa elämänlaatua kokoHIPPOS 1 • 2021 37

UUDET HALLITUKSEN JÄSENET Johanna Hytösen koulima Manteli on niin herkkä ja taitava, että sillä on todella ilo ratsastaa. 38 HIPPOS 1 • 2021 naisvaltaisesti. Venäjällä kestävän kehityksen eteen tehtiin työtä muun muassa kouluttamalla paikallisia metsureita. Vastuullisuus on resurssi ja mahdollisuus Työskentely Venäjän metsäkylissä havainnollisti, että vastuullinen toiminta on pidemmän päälle pikemmin mahdollisuus kuin kustannus. Koipijärven mukaan sama heijastuu suomalaiseen hevosalaan. – Vastuullisuus on hevosalalle mahdollisuus ja resurssi. Vastuulliset, kestävää kehitystä tukevat ratkaisut esimerkiksi tallien energiatehokkuudessa vahvistavat myönteistä mielikuvaa hevosalasta ja tuottavat pidemmän päälle säästöä. Vastuullisuuden avulla voidaan myös kampittaa yhteiskuntaa koettelevia haasteita, kuten koronapandemiaa. Siinä missä koronarajoitukset ovat kurittaneet rankalla kädellä suomalaisia elinkeinoja, näyttäytyy ratsastus raikkaana, luonnonläheisenä toimialana, jossa asiakkaiden on helppo noudattaa hygieniaohjeita ja säilyttää turvavälit muihin har- rastajiin. Mitä vastuullisemmin tallit huomioivat koronarajoitukset omassa toiminnassaan, sitä vastuullisempi mielikuva lajista kehkeytyy asiakkaille ja koko yhteiskuntaan. Hevosalalla vastuullisuuden keskiössä on se kaikkein tärkein, hevonen. Koipijärven mukaan suomalainen hevosala on laajasti ottaen vastuullista, hevosista pidetään yleensä hyvää huolta, eli asiat ovat melko hyvällä tolalla. Se on hyvä lähtökohta alan kehitykselle. – Viime kädessä vastuullinen toiminta parantaa hevosalan imagoa positiivisena, kiinnostavana, luonnonläheisenä ja eläinystävällisenä alana, ja houkuttelee erilaisia ihmisiä ratsaille. Meidän pitää varmistaa hevosten hyvinvointi ja osata tuoda tämä kaikki viestinnässämme esiin, Koipijärvi painottaa. Vastuullisuus arvostaa erilaisuutta Työskentely venäläisissä metsäkylissä ja myöhemmin etelän puuviljelmillä Aasiassa ja Etelä-Amerikassa rikasti Koipijärven näkemystä kulttuurisesta

monimuotoisuudesta ja sen merkityksestä vastuullisessa toiminnassa. Metsäkylien arjen haasteiden havainnointi ja kohtaaminen yhdessä paikallisten asukkaiden kanssa rikkoi tehokkaasti stereotypioita. – Kaikissa kulttuureissa, metsäkylissäkin, ihmisyydessä on kyse ihmisten arjesta iloineen ja haasteineen. Myös arjen ratkaisut ovat kulttuurisidonnaisia. Ei ole yhtä oikeaa tapaa ratkaista arjen haasteita. Kulttuurinen erilaisuus on rikkaus, josta voi ammentaa omaankin osaamiseen. Koipijärvi näkee tässä yhtymäkohtia suomalaisen hevosalan monipuolisuuteen, jossa yhtyvät erilaiset talliratkaisut ja hevoset lukuisiin tapoihin harrastaa tai kilpailla. – Eri toimintamalleja täytyy arvioida avarakatseisesti ja keskittyä pohtimaan hevosen hyvinvointia. Olen avomielinen erilaisille ratkaisuille, kunhan hevosen arki kotitallilla on toimivaa ja turvallista niin, että hevonen tulee tarhasta iloisena vastaan, Koipijärvi kiteyttää. Hevosalan monimuotoisuus on voimavara Koipijärven omassa hevoselämässä on korostunut monimuotoisuus ja erilaisuuden arvostaminen. Hän osti kymmenen vuotta sitten Skånesta oman paint-rotuisen lännenhevosen ja opetteli lännenratsastusta eri valmentajien ohjauksessa Inkoossa tallilla, jossa kaikki muut ratsukot edustivat muita ratsastuslajeja. Pienessä porukassa kaikki tutustuivat toistensa lajeihin ja hakivat toisiltaan ideoita. Esimerkiksi kouluratsastaja saattoi pitää lännensatulaa toimivana ratkaisuna nuoren hevosensa selälle. Myös Koipijärvi sovelsi ideoita lännenratsastuksessa sekä muiden tekemisestä että omasta perinteisestä ratsastuskoulutaustastaan. – En juuttunut painttini kanssa yhteen kaavaan, vaan tein kaikkea, mistä meille oli ratsukkona hyötyä, kuten maastakäsin työskentelyä, lännenratsastuksen trailia ja ”enkkuratsastusta”, kertoo Koipijärvi. Elämä pienen lajin edustajana herätti Koipijärven pohtimaan monimuotoisuutta tukevaa viestintää. Lännenratsastajana hän sai joskus kuulla olevansa ”niitä narunpyörittäjiä”. – Vaikka ”narunpyörittäminen” sanottaisiin lämpimin tuntein ja vitsinä, kannattaa laajasti ottaen miettiä, miten viestimme lajeista toisillemme ja ulospäin, jotta emme vahvistaisi piileviä ennakkoluuloja ja vääriä mielikuvia, Koipijärvi painottaa. Nykyään Koipijärvi käy lännenratsastusvalmennuksessa Johanna Hytösen tallilla Inkoossa. Hän nostaa esiin muitakin ”pieniä” ratsastuslajeja suomalaisen ratsastuksen voimavarana. Esimerkiksi islanninhevosratsastus on tehnyt hyvää työtä hevosmyönteisyyden kehitykselle Suomessa. – Islanninhevoset ovat houkutelleet maastoon ja ratsaille paljon kokeilijoita ja harrastajia samalla, kun laji on kehittynyt hyvälle kansainväliselle tasolle. ”Issikkapiireissä” on paljon osaamista, josta Hevoselle on annettava aikaa oppimiselle. Sama pätee organisaatioihin. muutkin lajit voisivat olla kiinnostuneita, Koipijärvi kannustaa. – SRL:n toiminnassa on tärkeää muistaa, että kaikilla hyvillä hevosalan toimijoilla on koulutuksesta tai kokemuksesta kumpuavaa omaa osaamista. Meidän kannattaa pikemminkin oppia toisiltamme, kuin siiloutua. Yhteistyötä kilpailun sijaan Yhteistyötä tarvitaankin jatkossa yhä kasvavissa määrin, sillä hevosalan on osattava vastata muuttuvaan kysyntään. Suomen väestörakenne muuttuu ja monipuolistuu esimerkiksi ikäjakaumaltaan ja etniseltä taustaltaan. Myös hevosalan yhteiskunnallinen keskustelu muuntuu ja korostaa kullekin ajalle tyypillisiä näkökulmia. – Hevosalan pärjääminen ja menestyminen muuttuvassa yhteiskunnassa edellyttää, että SRL:ssa ymmärretään asiakaskunnan monimuotoisuus ja nähdään se mahdollisuutena, Koipijärvi alleviivaa. – Monimuotoisuus, yhdenvertaisuus ja yhteen hiileen puhaltaminen, siinä ne tärkeimmät. Kaikkein vähiten meidän pitää sortua ratsastuslajien väliseen kilpailuun! Vastuullisuus nojaa luotettavaan johtajuuteen Vastuullinen toiminta nojaa näkemykselliseen ja loogiseen johtajuuteen. Koipijärvellä on runsaasti johtajakokemusta yrityselämästä, mutta tärkeä johtajuusopettaja oli myös Brave Enough. – Työskentely nuoren ja kokemattoman hevosen kanssa opetti, ettei kärsimättömyys sovi johtamiseen. Hevoselle on annettava aikaa oppimiselle. Sama pätee organisaatioihin. Kulttuurimuutos tarvitsee aikaa, Koipijärvi miettii. On myös oltava johdonmukainen. Hevonen antaa kouluttajan virheitä anteeksi, mutta ei kestä epäjohdonmukaisuutta. Johdonmukaisuuteen liittyy luottamus. Se ansaitaan joka päivä käytännön teoilla. – Hallitustyöskentelyssäkin tarvitaan johdonmukaisuutta. Ei saa olla tuuliviiri. Haluan, että toiminnassani voidaan luottaa siihen, että toimintani ja persoonani ”sokkeli” ei muutu, vaan läsnä on koko ajan ”perus-Terhi”, jonka kanssa ei tarvitse pettyä tietyissä asioissa. – Luottamus ansaitaan joka päivä käytännön teoilla, ja lupauksista täytyy pitää kiinni. Se on toimintani peruskivi myös liiton hallituksessa. ● HIPPOS 1 • 2021 39

J Ra utt ET ts u o F a ja st n o ja jä Eq uk sa SR se ue se sa ne st no rj O t k ria pe aa Y irj n tt , jo tä T a rk oitt rai jai ssa n n ei a S st va ers yh uo di tr ä F as s me a i io tsa nla tyk n is ta stu ndi sen . ks n en Haaveena oma hevonen? Ratsastuskoulussa hevosista vastaavat ammattilaiset ja harrastaminen on sikäli helppoa. Oman hevosen hankkiminen siintää silti usein unelmissa. Silloin ovat hyvät neuvot paikallaan ja ammattilaisen apu arvokasta. Tiina Tarkkala Sonja Holma H yvässä ratsastuskoulussa ratsastat aina koulutetuilla, tehtäväänsä soveltuvilla opetushevosilla. Ammattilaiset vastaavat hevosten hankinnasta, ruokinnasta, hoidosta sekä varusteista. Ratsastustunnin hintaan sisältyy aina opetus, ja paikalla on koulutettu, pätevä opettaja, joka myös pitää huolta turvallisuudesta. Opettaja valitsee sinulle taitotasoosi sopivan hevosen niin että sekä pärjäät että kehityt. Saat samalla myös oppia hevosen käsittelystä ja varusteista. Lisäksi sinulla on koko ajan paikalla henkilö, jolta voit kysyä, ja myös saada paikkansa pitäviä vastauksia. Jos hevonen sairastuu, saat tunnille toisen hevosen, ja hevosen hoito sekä siitä koituvat kustannukset jäävät jonkun muun huoleksi. Saat myös ratsastaa erilaisilla hevosilla, mikä on taidon kehittymisen kannalta hyvä asia. Jos lähdet reissuun tai vaikkapa sairastut, ei tarvitse pohtia miten saat hevosen 44 HIPPOS 1 • 2021 asianmukaisesti hoidettua ja liikutettua. Toisaalta opetushevoseen ei pysty luomaan samanlaista suhdetta kuin omaan hevoseen. Vaikka ratsastaisit pääsääntöisesti vain yhdellä tai muutamalla hevosella, ratsastaa sillä joka tapauksessa viikon mittaan monta muutakin ratsastajaa. Omalla hevosella ratsastus voi kuitenkin olla tavoitteellisempaa, oli sitten kiinnostuksena kilpaileminen tai taidon kartuttaminen. Saat myös tehdä hevosesi kanssa asioita oman mielesi mukaan etkä joudu jakamaan sitä muiden ratsastajien kanssa. Tai ehkä haluat oman kaverin ilman sen kummempia tavoitteita. Missä vaiheessa oma hevonen? Jos harkitset hevosen ostoa, sinulla tulee olla hyvät perustaidot ratsastuksessa, eli pystyt itsenäiseen työskentelyyn mielekkäästi. Keskustele ratsastuksen-

Tiina Halmari, Anni Hallberg ja perheen uusi ratsu Zippo. HIPPOS 1 • 2021 45

Mitä haluat tulevan hevosesi kanssa tehdä? Tiina Halmari ja Zippo valmennuksessa. opettajasi kanssa siitä, minkä tyyppinen hevonen voisi olla sinulle sopiva. Keskeisiä asioita ovat hevosen ikä, koulutustaso, luonne ja kapasiteetti. Näiden ominaisuuksien perusteella muodostuu myös hevosen hinta. Jos kyseessä on junioriratsastaja, on ehdottoman tärkeää, että vanhemmat ymmärtävät mihin ovat ryhtymässä. Kustannusten lisäksi hevostelu vie käytännössä paljon aikaa päivittäin, ja se vaatii kuskaamista ja sitoutumista myös vanhemmilta. Jos heillä ei ole hevostaustaa, myös heidän kannattaa käydä ratsastuksenopettajasi tai muun luotettavan ammattilaisen kanssa perinpohjainen keskustelu siitä, mitä kaikkea hevosen omistamiseen liittyy ennen kuin hevosta lähdetään hankkimaan. Hintahaarukkaa määriteltäessä on hyvä muistaa, että ostohinta kirpaisee vain kerran, mutta myös sen vähemmän onnistuneen ostoksen ylläpito- ja muut kulut juoksevat yhtä lailla kuin onnistuneemmankin valinnan. Jos joku hevonen on oikein halpa, siihen on yleensä myös syynsä. Hankittuun hevoseen usein kiintyy nopeasti. Jos sitten osoittautuu, että hevonen ei ole tyypiltään sopiva tai siinä on jotain fyysistä vikaa, sen myyminen ja uuden hevosen hankkiminen tilalle ei ole lainkaan niin yksinkertaista. Hevosen omistamiseen liittyy myös liuta vastuita ja velvollisuuksia, joista on hyvä olla tarkasti selvillä, ennen kuin ryhtyy vakavasti harkitsemaan sen oman ystävän hankkimista. Tätä kysymystä kannattaa miettiä tarkkaan, myös tulevaisuuden näkökulmasta. Leppoisaa harrastelua ja maastoilua vai kisaamista, tai jotain siltä väliltä? Koulu- tai esteratsu vai molemmat, tai jotain ihan muuta? Myös hevosen ominaisuuksia kannattaa pohtia, lähinnä oman ratsastuksesi vinkkelistä. Oletko reipas riskinottaja, joka rakastaa vauhtia ja haasteita? Vai haluatko turvallisen kaverin, eikä haittaa vaikka se olisi vähän laiskakin? Huomioi myös, että oman hevosen kanssa harrastaminen vie oleellisesti enemmän aikaa kuin ratsastuskoulussa tunneilla käyminen. Hevonen vaatii jo kinlaista liikuntaa ja hoitoa käytännössä päivittäin. Jos selviät tallikäynnistä kahdessa tunnissa, olet ollut todella nopea ja tehnyt vain kaikkein välttämättömimmän. Hyväänkään täysihoitotalliin hevosta ei voi jättää esimerkiksi oman lomaviikon ajaksi ilman, että joku käy sitä hoitamassa ja liikuttamassa kuin poikkeustapauksissa, pidemmistä ajoista puhumattakaan. Kun pohdit ostokriteereitä, on hyvä muistaa, että kaikki haluavat sen 8–10 -vuotiaan ruunan tai ruunamaisen tamman, joka on kaunis, terve ja reipas, mutta ei koskaan säiky tai ryntää. Lisäksi sillä saisi olla kauniit liikkeet, joissa on helppo istua, se osaa helpon A:n sekä hyppää 100–110 cm kyselemättä. Mieluusti vielä kohtuuhintainen ja lähellä kotia. Näitä helmiä ei tästä maailmasta ihan äkkiä löydy, joten mieti myös valmiiksi, mistä olet valmis tinkimään. Oman hevosen onnea Tiina Halmari toteutti unelmansa omasta hevosesta, jolla ratsastaa myös 12-vuotias tytär Anni Hallberg. Ratsuksi löytyi 11-vuotias ruuna Zippo. Tiina Tarkkala on ollut tukena prosessissa alusta alkaen. – Tiinan apu oli meille tosi tärkeä. Hän raakkasi videoita ja neuvoi meille oikeat asiat, joita kysyä. Käymme molemmat sekä Tiinan valmennuksessa ja haemme oikeita asetuksia myös ratsastuskoulun tunneilta. – Molemmat meistä ovat innostuneita ratsastuksesta ja olemme panostaneet siihen monta kertaa viikossa. Nyt keski- 46 HIPPOS 1 • 2021 tymme yhdessä oman hevosen kanssa opettelemiseen. Zipossa oli kaikki kohdallaan ja riittävästi potentiaalia meidän tarkoituksiimme. Anni haluaisi myös kisata ja hypätä pieniä esteitä, hän on ratsastanut nyt neljä vuotta, Tiina kertoo. Opinahjona on edelleen tuttu Tuomarinkylän Ratsastusopisto ja Zipolle löytyi karsinapaikka Tuomarinkylän Talli Oy:stä. Hyvä porukka ja taitava tallimestari ovat myös olleet tukena, ja tutuksi ovat tulleet monet uudet aiheet raspauksesta rokotukseen, kengitykseen ja satulan hankintaan. – Hevosen hyvinvoinnista huolehtiminen on todella kokonaisvaltaista. Oli yllättävää, kuinka paljon aikaa ja energiaa hevosen kanssa menee. Alku oli vaihtelevaa ja hevosen totuttamista uuteen elämään niin, että se näkee riittävästi kaikkea uutta, mutta sillä on samalla tarpeeksi turvallisia rutiineja. Tiedän että pitkäjänteisyyttä vaaditaan, ja menee helposti puolesta vuodesta vuoteen, että hyvä luottamus ja yhteistyö syntyy. Tiina Tarkkala, Tiina Halmari, Anni Hallberg ja Zippo.

Tiina Tarkkala Tiina Tarkkala on ratsastuksenopettaja ja suorittanut myös valmentajan ammattitutkinnon. Hän on kouluratsastuksen vastuuvalmentaja Ratsastajainliiton Talent-ohjelmassa ja toimii myös näyttöjen vastaanottajana opettaja-, masteropettaja- ja valmentajakoulutuksissa sekä valmentajan ammattitutkintoa suorittavien mentorina. Budjetin harkinta Hevosen ostohinta on vain kertakulu. Sen sijaan ylläpitokulut, valmentautuminen ja mahdollinen kilpaileminen rullaavat kuukaudesta toiseen. Lisäksi on hankittava varusteet ja varauduttava yllättäviin kuluihin hevosen sairastuessa tai loukkaantuessa. Tämän takia realistisen budjetin tekeminen on ensimmäinen vaihe hevosen hankinnassa. Hevosen tallipaikka on merkittävä säännöllinen kuluerä. Maneesittomilla talleilla vuokra on edullisempi, mutta tavoitteellinen ja miellyttävä harrastaminen talvisaikaan on usein varsin haastavaa. Ota selvää mitä tallivuokraan kuuluu. Ainakin alkuun kannattaa myös yrittää valita sellainen talli, jossa on oikeasti ammattitaitoista apua saatavilla hevosen hoitoon liittyvissä asioissa, vaikka tallivuokra olisikin kalliimpi. Kysy paikkaa jo ennen kuin lähdet hankkimaan hevosta. Varusteista kallein hankinta on yleensä satula, jonka sovittamisessa tarvitset ehdottomasti oikean ammattilaisen apua. Muutakin toki tarvitaan, kuten suitset, loimet, suojia ja paljon muuta. Hevosen hoidossa hyvästä, ammattitaitoisesta kengittäjästä ei kannata säästellä. Hyvään hevosenpitoon kuuluvat myös eläinlääkärin perushoidot, säännölliset rokotukset ja hammashuolto. Vakuutus on myös usein paikallaan. Ne ovat melko hintavia, ja korvauskäytännöt vaihtelevat, joten ehdoista kannattaa ottaa tarkkaan selvää. Ja varaudu yllättäviin kuluihin, vaikka sinulla olisi vakuutuskin. Valmentajan tai opettajan apu on myös tuiki tärkeää, siitä lisää tuonnempana. Kaupoille – ja ehdottomasti ammattilainen mukaan! Liikaa ei voi korostaa, että hevoskaupoille ei todellakaan kannata lähteä yksin tai saman verran kokemusta omaavan kaverin kanssa! Kysy ensimmäiseksi apua ratsastuksenopettajaltasi, hän tuntee taitosi ja kehityskohteesi parhaiten. Jos hänellä ei ole mahdollisuutta auttaa sinua, pyydä häntä suosittelemaan esimerkiksi jotakuta valmentajaa. Varaudu myös korvaamaan tämä apu. Ensihevosen ostajan kannattaa lähtökohtaisesti pyrkiä löytämään hevonen Suomesta niin, että sitä voi kokeilla mieluiten ainakin kaksi kertaa. Pelkän videon perusteella hevosen ratsastettavuutta ja muuta käyttäytymistä on vaikea arvioida. Tutustu netin tarjontaan, pyydä videoita ja näytä mielestäsi potentiaaliset myös sinua avustavalle ammattilaiselle. Kun sopivan tuntuinen löytyy, voit lähteä katsomaan ensin myös yksin. Koeratsastustilanteessa pyydä aina, että joku myyjän edustaja esittelee ensin sinulle hevosen ratsain. Kiipeä itse selkään vasta, kun olet nähnyt hevosen ratsastuksessa. Jos hevonen tuntuu hyvältä, lähde toiselle katsomiskerralle yhdessä ammattilaisen kanssa. Nyt hevonen kannattaa satuloida itse niin, että näet millainen se on käsitellä. Nouse myös selkään ensimmäisenä. Pyydä sinua avustavaa ammattilaista myös arvioimaan, onko hevosesta pyydetty hinta realistinen. Tällä hetkellä, ilmeisesti koronapandemian vuoksi, tuntuu että hevoset ovat HIPPOS 1 • 2021 47

Suomessa aika vähissä. Malta mielesi, se oikea löytyy kyllä. Vaikka polte oman hevosen löytämiseen olisi kova, ei kannata kiiruhtaa ottamaan vähiten huonoa. Kun sopiva hevonen löytyy, seuraava vaihe on ostotarkastus, jossa ei kannata säästellä. Keskustele avustavan ammattilaisen kanssa sen laajuudesta. Yleensä suositellaan klinikalla tehtävää ostotarkastusta ja hevosen röntgenkuvaamista. Jos ostotarkastuksessa löytyy jotain, ota jälleen yhteys ammattilaiseen. Et välttämättä siinä jännityksessä ja omilla tiedoillasi pysty arvioimaan löydöksen merkittävyyttä. Tässä kohtaa ei pidä antaa tunteiden viedä liikaa… Jos kaikki on hyvin – onnea! Olet ilmeisesti ostanut hevosen! Ja sitten matka vasta alkaa… Upouuden hevosenomistajan mielessä risteilee satoja kysymyksiä: ruokinta, varusteet, miten osaan hoitaa ja ratsastaa hevostani hyvin ja oikein, mikä on oikeasti tärkeää, pärjäänkö, osaanko… On hyvä pitää mielessä, että tällä alalla neuvojia ja tietäjiä riittää monesti jonoksi asti. Jos itse ei ole kokenut, on vaikea arvioida, kuka on oikeasti asiantuntija. Uudet, epävarmat hevosenomistajat tuntuvat suorastaan houkuttelevan Suomen Ratsastuksenopettajainyhdistys, SROY Suomen Ratsastuksenopettajainyhdistys on ratsastuksenohjaajien, -opettajien ja mastertason opettajien sekä näitä tutkintoja opiskelevien yhdistys. Jäseniä on noin 130. Yhdistys osallistuu aktiivisesti alan keskusteluun ja koulutuksen kehittämiseen sekä tarjoaa jäsenilleen tapahtumia niin koulutuksen kuin virkistymisenkin merkeissä. SROY on aikanaan ollut mukana kehittmässä ratsastuskouluoppilaiden mestaruuskilpailuja, mutta nykyään järjestäjävastuu on SRL:llä ja vuosittain valittavalla ratsastusseuralla. Lisätietoja: sroy.sporttisaitti.com  48 HIPPOS 1 • 2021 Tiina Tarkkala pitämässä tuntia Tuomarinkartanon Ratsastusopistossa Helsingin Tuomarinkylässä. näitä monen sortin ”tietäjiä” antamaan mielipiteensä vähän joka asiasta. Muista, että ammattilaiset eivät tuputa neuvojaan, mutta auttavat kyllä, kun heiltä kysyy. Valmentaja – mistä ja keneltä apua? Sopivan valmentajan tai opettajan löytäminen on yksi uuden hevosenomistajan elämän tärkeimmistä asioista. Ratsastuksen opetuksen ja valmennuksen lisäksi saat tukihenkilön, joka pystyy luotettavasti vastaamaan kaikkiin hevosta ja sen hoitoa koskeviin kysymyksiin. Kokeneella valmentajalla on lisäksi valmiina hyvä ja kokeiltu kontaktiverkosto alan ammattilaisia, joita tulet tarvitsemaan – eläinlääkäri, luottoklinikka, kengitysseppä, hevoshieroja tai fysioterapeutti, satulan sovittaja ja niin edelleen. Valmentajaa valitessasi mieti ensin omia tarpeitasi. Ensihevosen omistajana tarvitset todennäköisesti aivan ensimmäiseksi apua hevoseesi ja sen ominaisuuksiin tutustumisessa sekä perusratsastuksessa yllä mainittujen hevosen hoitoon liittyvien asioiden lisäksi. Tällöin kilparatsastajien kanssa työskentelevä huippunimi ei ehkä ole se oikea henkilö, vaikka varmasti erittäin hyvä valmentaja onkin. Valmentajan pitää olla ammattitaitoinen ja kokenut, ja hänellä tulee olla myös aikaa ja mielenkiintoa juuri sinun auttamiseesi. Ammattitaitoa voi arvioida koulutuksen ja kokemusta työvuosien ja meriittien perusteella. Näitä asioita voi ja pitääkin myös suoraan kysyä, samoin kuin sitä, onko valmentajalla riittävästi aikaa teille. Toki henkilökemioidenkin pitää kohdata. Jos hevosesi asuu tallilla, jossa toimii myös ratsastuskoulu, oikein hyvä vaihtoehto voi olla myös osallistua oman hevosen kanssa ratsastuskoulun tunneille, ainakin alkuun ennen kuin oma valmentaja löytyy. Pääasia on, että et jää uuden hevosesi kanssa ”yksin”, ilman luotettavaa oikeaa ammattilaista. Jos haluat lisäpanostusta kehitykseesi, pyri ratsastamaan ainakin jonkun verran myös muilla kuin omalla hevosellasi, esimerkiksi ratsastuskoulussa. Näin saat arvokasta kokemusta taidon soveltamisesta, ja todennäköisesti myös uusia näkökulmia oman hevosesi ratsastukseen. Kun alat etsiä valmentajaa itsellesi, kysy ensin neuvoa omalta ratsastuksenopettajaltasi. Samoin jos saat suosituksen jostain valmentajasta, kysy opettajasi mielipidettä. Jos hän ei tunne kyseistä henkilöä, hän lähes varmasti tuntee jonkun, joka tuntee.

Ratsukon syntyminen vie joka tapauksessa noin vuoden. seen ja hoitoon liittyen sovituista asioista, ja keskustele hänen kanssaan, jos tarvetta muutoksiin ilmenee. Luomalla systeemin ja oikeasti sitoutumalla siihen saat enemmän irti harrastuksestasi ja kehityt ammattilaisen silmän alla. Samalla varsin todennäköisesti edesautat myös hevosesi kunnossa ja terveenä pysymistä sekä saat lisää ”ehjiä” treenipäiviä. Tämä pätee myös, vaikka et olisi erityisen tavoitteellinen harrastuksessasi. Ammattilaisen avulla luotu systeemi niin hevosen hoidossa kuin ratsastuksessakin tekee toimimisesta miellyttävämpää ja turvallisempaa sekä sinulle että hevosellesi. Ja hevosesi kiittää! Valmentajashoppailu Systeemi ja sitoutuminen Kun olet löytänyt itsellesi sopivan valmentajan, keskustele hänen kanssaan tavoitteistasi, jolloin voitte yhdessä suunnitella miten ja missä aikataulussa niitä kohti edetään. Ratsastus on vaikea taitolaji, jossa oikoteitä ei oikeasti ole. Ei kannata turhautua, vaikka edistyminen välillä onkin tuskastuttavan hidasta. Kannattaa myös pitää mielessä, että ratsukon syntyminen vie joka tapauksessa noin vuoden. Se on aika, joka tavallisesti kuluu, ennen kuin hevonen ja ratsastaja ovat tutustuneet toisiinsa ja yhteistyö sujuu niin hyvin, että voidaan puhua ratsukosta. Tätä prosessia ei mitenkään voi nopeuttaa, se sama vuosi kuluu kokeneelta kilparatsastajaltakin. Edesautat kehittymistä parhaiten, kun oikeasti sitoudut valmennukseesi pitkäjänteisesti. Valmennuskertojen määrään vaikuttavat tietysti monet seikat, mutta tunti kerran viikossa on minimi, jotta voidaan puhua valmennuksesta. Keskustele valmentajasi kanssa myös ”kotiläksyistä” eli siitä, miten työskentelette muina päivinä, ja kuinka työ rytmitetään viikon mittaan. Ota huomioon myös omasi ja hevosen muut arkirutiinit, kuten kengitykset, niin että tuo tunti oikeasti toteutuu joka viikko. Pidä kiinni valmentajasi kanssa hevosen ratsastuk- On aika tavallinen ilmiö, että jossain vaiheessa harrastajalle iskee ajatus jostain löytyvän valmentajan, joka voi yhtäkkiä avata kaiken salaisen tiedon ja nopeuttaa kehitystä valovuodella. Ainakin naapurikarsinan Maija ja työkaverin vaimo sekä serkku ja siskon kummin kaima tietävät sellaisen, internetin ihmeellisestä maailmasta nyt puhumattakaan. Voin sanoa lähes 50 vuoden vaatimattomalla kokemuksella, että sellaista ei ole. Ja tämä tosiasia ei todellakaan ole valmentajien salajuoni, jolla he koittavat pitää asiakkaansa. Varsinkin kokemattomammalle ratsastajalle voi olla erittäin hämmentävää ja jopa haitallista käydä usean eri valmentajan tunneilla. Kaikki oikeat ammattilaiset pyrkivät samaan, mutta lähestymistapoja ja painotuksia on monenlaisia. Pahimmillaan ratsastaja menee tyystin sekaisin siitä, mikä on asioiden tärkeysjärjestys. Kun yhteistyö uuden hevosen kanssa alkaa sujua, on varmasti oikein mukavaa ja vaihteluakin käydä esimerkiksi jonkun vierailevan valmentajan kurssilla, mutta keskustele tästä ensin oman valmentajasi kanssa! Hän todennäköisesti tietää sen toisen valmentajan ja osaa arvioida onko tämä omaan systeemiinne sopiva. Huonoimmaksi tilanne menee silloin, kun käydään satunnaisesti monen eri valmentajan tunneilla. Tällöin kukaan heistä ei pysty ottamaan vastuuta kehityksestä tai arvioimaan valmennuksen vaikuttavuutta. Hyvä ja kokenut valmentaja osaa kyllä laittaa ratsukon eteenpäin seuraavalle valmentajalle siinä vaiheessa, kun hänellä ei enää ole teille annettavaa. Sitten vain onnea matkaan! ● ETF:n jäsenet kävivät opintomatkalla Kyra Kyrklundin ja Richard Whiten luona Snowhill Farmilla Englannissa. Equestrian Trainers Finland – valmentajien yhdistys Equestrian Trainers Finland on Suomen Valmentajat ry:n jäsenyhdistys, jonka tavoitteena on kehittää valmentajien ammattitaitoa, yhteistyötä ja verkostoitumista sekä luoda yhteistoiminnallisia mahdollisuuksia kehittää valmentajan työtä. Tavoitteemme on myös tukea valmentajien ammatillista kouluttautumista sekä kehittymistä valmentajan uralla. Jäseneksi voi liittyä SRL:n hyväksymä valmentaja. Tällä hetkellä mukana on noin 150 valmentajaa. Olemme järjestäneet valmentajaseminaareja, koulutustilaisuuksia ja tapaamisia valmentajille yhteistyössä mm. Ratsastajainliiton, Helsinki Horse Show´n, SROY:n, Kilpatallin ja Hevosopiston kanssa. Jäsenemme voivat osallistua Suomen Valmentajat ry:n koulutuksiin ja saavat myös järjestön jäsenedut. Vuoden 2019 kohokohta oli koulutusmatka Englantiin Lontoo Olympia Horse Show’hun ja koulutuspäivään Kyra Kyrklundin ja Richard Whiten luona Snowhill Farmilla. Saimme heiltä arvokasta oppia mm. hevosen perusliikkumisen laadun parantamiseen ja kokoamisasteen kehittämiseen sekä eri liikkeiden opettamiseen ja valmentamiseen. Opiskelimme myös maastatyöskentelyä ja ohjasajoa. Viime vuonna järjestimme koulutuspäivän Ruskeasuolla sekä valmentajatapaamisen Nuorten Hevosten Festivaalissa. Alkuvuodesta tapasimme Hevosurheilun Valmennuskeskuksen järjestämässä Dressage Going Strong -tapahtumassa ja Valmentajaseminaarissa. Puheenjohtaja: Anu Korppoo Lisätietoa: suomenvalmentajat.fi HIPPOS 1 • 2021 49

KOLUMNI Oppiva ja tunteva ratsukko Kuluva 2020-luku on hevosalalle vastuullisuu- den vuosikymmen. Me hevosalan toimijat olemme etulinjassa kertomaan niin päättäjille kuin harrastajillekin, miksi hevonen on tärkeä ja miksi ratsastus sopii harrastukseksi ja liikuntamuodoksi niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin. Talleilla tarjoamme lapsille ja nuorille väylän kohti aikuisuutta ja aikuisille mahdollisuuden hengähtää ja palautua arjen kiireistä hengenheimolaisten kanssa. Me hevosihmiset suhtaudumme maanläheisesti elämään. Hevoselämässä tärkeintä ei ole päämäärä tai tavoite, vaan matka, jolla opitaan yhdessä – ystävyyttä, yhteisöllisyyttä, sitkeyttä, tavoitteiden asettamista ja sitoutunutta, toimeliasta elämäntapaa. Tärkeää on huolehtia toisista ja kunnioittaa toisia, olipa kyse sitten ihmisistä tai hevosista. Ratsastus on lajina tasa-arvoinen ja yhteisöllinen. Ratsastus on sekoitus liikuntaa, luontosuhdetta, matkaa omaan itseen sekä ainutlaatuista kumppanuutta. Kumppanuus hevoseen eheyttää ja lisää tunnetaitojamme. Hevosen kanssa olemme aina itseämme paremmassa seurassa! Vaikka kumppanuus hevosen kanssa ei ole aivan tasa-arvoista, eikä vuoropuhelu verbaalista, meille hevonen on arvokas ja merkityksellinen kumppani. Hevosalalle mahtuu monenlaisia ihmisiä – niin harSalla Varenti ja Ypäjä Isandra viime kesänä SM-finaalin esteillä. Kuva: Sonja Holma. 60 HIPPOS 1 • 2021 rastajiksi kuin ammattilaisiksi. Viime aikoina otsikoissa on ollut hevosen käyttö ratsastuskouluissa ja urheiluvälineenä. Näitä keskusteluita on tärkeää käydä. Sillä, mitä hevosihmisinä teemme, on vaikutusta niin kanssaihmisiin, ympäristöön kuin yhteiskuntaankin. Se, miltä ala näyttää ulospäin tai asiaan vihkiytymättömille, antaa suuntaa yleisille mielipiteille ja ohjaa pitkällä aikavälillä lajin lainsäädäntöä sekä lajille myönnettäviä tukia. Tärkeää on hahmottaa esimerkin voima! Jokainen meistä voi omissa toimissaan tavoitella kestävää arkea. Se, millaisia valintoja arjessa teemme hevosemme eteen, vaikuttaa pitkäkestoisesti. Sopivalla ruokinnalla, käytöllä ja huolenpidolla rakennamme hyvinvoivaa hevosta. Taitavalla hevosenkäsittelijällä tai -kouluttajalla on monia ratkaisumalleja eri tilanteisiin.  Hyvä opetushevonen on reipas, ystävällinen, rohkea ja yritteliäs. Se ei jännitä, vaikka ratsastajaa hirvittäisi. Se ei huolestu, vaikka avut eivät aina olisikaan aivan selkeät. Se on turvallinen myös vaihtelevissa tilanteissa. Hyvä tuntihevonen on oikea opetusmestari! Yksikään ihminen ei ole syntynyt valmiina ratsastajana. Aloittelevan ratsastajan hevonen saa tahattomasti myös vääriä signaaleja. Niihin se vastaa joko olemalla reagoimatta tai tekemällä apujen kannalta

VASTUSTUSKYKYÄ JA HYVINVOINTIA RACING LactoBac Tehotuote ruoansulatuskanavan tasapainottamiseen 400 g ei-toivottuja liikkeitä. Ratsastuksenopettajan tehtävänä on toimia tulkkina hevosen ja ratsastajan kommunikoinnin välillä. Mitä vahvemman perustan ratsastaja saa taidoilleen, sen paremmin hän voi kehittää taitojaan jatkossa. Osaaminen kehittyy vähitellen – myös epäonnistumisen kautta, kun oppilas alkaa hahmottaa, miten eri avut toimivat. Niin ratsastajan kuin balettitanssijankin liikkeiden sisäistäminen vaatii kymmeniätuhansia oikeanlaisia toistoja. Parhaiten oppii, kun yhdistää teorian ja käytännön – ja mieluummin kokeneen opettajan kanssa. On hienoa, että useimmat ratsastuksen harrastajat opettelevat ratsastuksen aakkoset ratsastuskouluissa ammattilaisten valvonnassa. Miten sitten kehittyä paremmaksi hevosihmiseksi? Ratsastus on lajina juureva ja perinteikäs. Vanhoista ratsastusoppaista oppii edelleen päteviä ratsastuksen taitoja! Pelkkä käytännössä itsekseen oppiminen tai googlaaminen jättää kuitenkin liikaa tilaa virheille ja väärille tulkinnoille. Vaikka kiire syö aikaa perinpohjaiselta paneutumiselta hevosen sielunmaisemaan, vanha totuus on, että hevostaidot kehittyvät vain hevosten kanssa tekemällä. Akateemista tutkimustietoa hevosesta eläimenä ja sen käyttäytymisestä päivitetään jatkuvasti. Tutkimuksissa korostetaan myös hevosen jatkuvaa oppimista. Kuten ihminen, myös hevonen sopeutuu ympäristöönsä. Se muokkaa käytöstään sen mukaan, mikä on sille milloinkin kannattavaa. Nykytiedon mukaan hevosella ei ole laumassa vain yhtä johtajaa, vaan johtajuus on tilannekohtaista. Vaikka juuri minun hevoseni tuntuu erityiseltä, se on silti samanlainen kuin lajitoverinsa, hevonen. Se on olentona tunteva ja oppiva, mutta lajina ei kuitenkaan ihmisen kaltainen. Opetushevonen on ratsastuskoulussa tärkeä työntekijä, maineen luoja ja asiakasmagneetti. Hevonen on harrastajaa varten, ammattilainen sekä hevosta että harrastajaa varten. Pitäkäämme siis hevosesta hyvää huolta! Salla Varenti Master-ratsastuksenopettaja, este- ja kouluratsastaja, ammattivalmentaja, nuorten hevosten kouluttaja, hevostalousagrologi, lisäksi mm. kaksi erikoisammattitutkintoa, talliyrittäjä Aulangon Ratsastuskoululla sekä SRL:n hallituksen jäsen. • Elävää Saccharomyces cerevisiae -hiivaa ja patentoitua Zoolac®-maitohappobakteerikantaa sisältävä täydennysrehuseos. • Edistää ruoansulatusta ja tasapainottaa umpipaksusuolen pH-arvoa. • Tukee hyvien mikrobien kasvua ja suoliston luontaista vastustuskykyä. • Suositellaan ruokinnanmuutosten, erilaisten stressitilanteiden ja ruoansulatuskanavan häiriöiden aikana. • Ei sisällä täyteaineita! RACING HepoLac Suoliston hyvinvointiiin 9 kg • Patentoitu Progut®-suolistoparanne tukee suoliston mikrobitasapainoa. • Thermostabiloitu Acidophilus Lactobacillus -maitohappobakteerikanta nimeltä Zoolac® edistää suoliston luontaista vastustuskykyä. . • Pellavansiemen edistää karvan kiiltoa ja hyvää kuntoa. • Melassi, sinimailasjauho ja porkkanahiutale takaavat maittavuuden. RACING Lifeguard Enemmän vastustuskykyä 6 kg • • • • • Varsan ja imettävän tamman vastustuskyvyn tukemiseen. Sisältää Progut®-suolistoparannetta. Käyttö aloitetaan tammalla 3 vko ennen varsan syntymää. Tukee varsan kasvua ja kehitystä. Edistää tamman palautumista varsomisesta. Kehitys. Menestys. Hyvinvointi. Hankkijan myymälöistä ja hyvin varustetuista alan 1liikkeistä. HIPPOS • 2021 61racing.fi

Mikhail Kizimov: ”Etsin jatkuvasti syitä palkita hevosiani” – Monen ratsastajien ongelma on, että he unohtavat hevosen olemuksen. Hevonen ei tarvitse ihmistä. Ihminen tarvitsee hevosta, sanoo pietarilainen valmentaja Mikhail Kizimov. Hän on venäläisen kouluratsastusdynastian viimeisin lenkki, joka on saanut koulutuksensa isältään, olympiavoittaja Ivan Kizimovilta. Anna-Lena Laurén Oksana Yushko ja Anna-Lena Laurén M ikhail Kizimov ei usko trendeihin. – Ratsastus on taito, joka on ollut olemassa tuhansia vuosia. Tiedämme jo tärkeimmän. Ratsastajan ei pidä häiritä hevosta. Hevosen pitää olla kimmoisa, elastinen ja herkkä. Työ siihen kestää vuosia. Ei ole oikoteitä, eikä mitään uusia menetelmiä, joilla tehtäisiin ihmeitä. Venäläinen valmentaja ja kouluratsastustuomari Mikhail Kizimov, 53, on oppinut hevostaitonsa kuululta isältään Ivan Kizimovilta. Heidän yhteistyönsä jatkui tämän kuolemaan saakka syyskuussa 2019. Ivan Kizimov voitti kultaa Meksikon olympialaisissa vuonna 1968. Hän valmensi 1990-luvulla lukuisia suomalaisia ratsastajia ja teki yhteistyötä myös Kyra Kyrklundin kanssa. Hän myi Kyrklundille ori Edinburgin, jolla Kyra saavutti 72 HIPPOS 1 • 2021 viidennen sijan Barcelonan olympialaissa 1992. Nuorempi Kizimov oppi lapsena ratsastamaan isänsä olympiavoittajahevosella, Ihorilla. Aikuisena hän vietti kaksitoista vuotta valmentajana Yhdysvalloissa Boston Equestrian Centerissä ennen kuin palasi kotikaupunkiinsa Pietariin 2004. Tätä nykyä hän omistaa kaksi kouluhevosta, kahdeksanvuotiaan westfalenori Lancasterin ja kymmenvuotiaan budjonnyruuna Pradon. Hän on kouluttanut ne Prix St Georges -tasolle ja antaa yksityistunteja Puškinossa Pietarin ulkopuolella. Kommunikointia ja elastisuutta Isältään Mikhail oppi sen, että hevosen kanssa on tehtävä työtä koko ajan – ja ennen kaikkea muualla kuin selässä. – Hevonen pitää saada innostumaan tekemään oikein. Sen pitää olla kiinnostunut ja hereillä. Jos hevonen tottuu saamaan palkinnon toimittuaan oikein ar- jen pienissä asioissa, siitä tulee tottelevaisempi ja valppaampi myös kentällä, Kizimov sanoo. Hänen mukaansa monet hevoset eivät ole oppineet kommunikoimaan, koska niiden omistajat ovat keskittyneet vain ratsastukseen. – Näen usein tylsistyneitä hevosia, jotka eivät reagoi ihmiseen. Se johtuu siitä, että niiden kanssa ei ole harjoitettu kommunikaatioita. Hevosen pitää oppia vapaaehtoisesti tekemään kaikkia arjen asioita. Harjoitus alkaa siitä, kun avaat oven karsinaan. Jos hevosen kanssa ei puuhata, se lopettaa itse ihmisen kanssa kommunikoinnin. Se tylsistyy ja jäähtyy. Mikhail työskentelee päivittäin hevosten kanssa sekä karsinassa että maneesissa. Karsinassa hän taivuttaa pehmeästi hevosen niskaa molempiin suuntiin. Maneesissa harjoitus alkaa maasta: sivuliikkeitä, piaffea ja passagea. – Kaikki nämä liikkeet hevonen oppii paljon helpommin ilman ratsastajaa. Maastakäsittely on raskaampaa ihmiselle, mutta helpompaa hevoselle. Jos hevo-

Kizimovilla on lämmin suhde hevosiinsa. Mikhail Kizimov ● Syntynyt 1967 Leningradissa. ● Kouluratsastustuomari, kouluttaja ja ratsuttaja. Toimii Viva-tallissa Tsarskoje Selossa Pietarin ulkopuolella. Opettaa venäjäksi ja englanniksi, antaa tunteja myös etänä. Valmensi ja koulutti Yhdysvalloissa 1992–2004 isänsä kanssa. ● Isä Ivan Kizimov (1928–2019) voitti useita kouluratsastuksen EM-, maailmancup- ja olympiamitaleja vuosina 1964–1974. selle annetaan mahdollisuus oppia uusia liikeitä ilman ratsastajaa, se omaksuu ne paljon nopeammin. Kizimovin mukaan maastakäsittely on tärkeää myös siksi, että ratsastajan pitää oppia, miten hevonen ilmaisee itsensä kasvoillaan ja katseellaan. – Ratsastajan pitää osata kommunikoida hevosen kanssa katseellaan. Lukea sen ilme. Selästä sitä ei näe. Hevosen kanssa pitää kehittää sellainen suhde, että se lukee ajatuksesi. Kizimov on tarkka siitä, että hevosia ei vaadita tekemään liikkeitä, joihin ne eivät fyysisesti pysty. Jos riittävä perusharjoitus puuttuu, hevoset ovat liian jäykkiä. – Ihmisillä on kiire. He haluavat saada liikkeet onnistumaan niin nopeasti kuin mahdollista. Moni ratsastaja yrittää pakottaa hevosta tekemään jotain, johon se ei ole vielä valmis, sen sijaan että harjoittaisi hevosen kimmoisuutta ja elastisuutta. Tulos on vihainen hevonen, joka ei ymmärrä, miksi sitä koko ajan rangaistaan. Palkitse – hevonen muistaa kaiken Maastakäsittelyssä Kizimov käyttää itse tekemäänsä raippaa, joka on huomattavasti jäykempi kuin tavalliset kouluratsastusraipat. Raippa on tehty käsin alusta loppuun, ja kaikki yksityiskohdat ovat ommeltuja. – Raipan pitää olla jäykkä, jotta sitä pystyy käyttämään painamalla, ei lyömällä. Kaupasta ostettavat raipat ovat kaikki kevyitä. Kun sellaista käytetään kevyesti, hevosesta se tuntuu kuin ärsyttävältä kärpäseltä. Jos sellaisella lyödään, hevosta sattuu. Siksi olen kehittänyt oman raippani, jota voi käyttää painamalla. Hevonen reagoi oitis paineeseen ja paineen voimakkuutta voi sopeuttaa. Hevosta ei pidä ärsyttää tai rangaista, vaan sille pitää selittää. Tärkein tekijä hevosen kanssa työskentelyssä on kuitenkin palkitseminen. Palkitsemisen pitää olla jatkuvaa, jokapäiväistä ja ennen kaikkea välitöntä. – Etsin koko ajan syytä palkita hevosiani. Koko ajan! Ne pitää saada kiinHIPPOS 1 • 2021 73

Maastakäsittelyä kahdeksanvuotiaan ori Lancasterin kanssa. Raippa on Kizimovin oma, käsin tehty. Jäykkää raippaa käytetään painamalla, ja paineen voimakkuutta on helppo säätää. nostumaan työn tekemisestä. En ratsasta ilman porkkanaa taskussa. Yritän jatkuvasti löytää myönteisiä tilanteita, palkita hevosta joka ikisestä asiasta, jonka se tekee oikein. Joka ikisestä! Hevonen on kuin tietokone, se muistaa kaiken. Tätä kannattaa käyttää hyväkseen. Kizimov alleviivaa, että palkitsemisen pitää tapahtua välittömästi. Se kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta käytännössä hänen mukaansa suuri osa ratsastajista antaa palautteen hevosilleen liian myöhään. Liialla rankaisemisella saa aikaan hevosen, jolla ei ole motivaatiota. – Hevonen, jota koko ajan rangaistaan, ei tule koskaan olemaan kiinnostunut työn tekemisestä. Sen kiinnostus ihmistä kohtaan katoaa. Eläimen pitää ymmärtää, mitä siltä vaaditaan. Hevonen tottelee aina, jos ratsastaja osaa selittää tehtävän hevoselle ja sillä on siihen fyysiset mahdollisuudet. Hevonen on kuin lapsi. Se tekee tehtävänsä juuri niin kuin sille selitetään. Kun Kizimov sanoo, että hevonen ei tarvitse ihmistä, hän tarkoittaa, että ratsastaja ajattelee liian usein hevosta ihmisenä. Rakkaus hevosta kohtaan on parhaillaan sitä, että näkee asiat hevosen näkökulmasta. – Terve hevonen ei tarvitse jalkasuojia koulu- tai esteratsastukseen. Normaali hevonen varoo itse jalkojaan. Suojista on hyötyä kenttäratsastuksessa, muuten ei. 74 HIPPOS 1 • 2021 En ratsasta ilman porkkanaa taskussa. En itse kengitä hevosiani, koska ne eivät liiku teillä. Hevoselle ei pidä tehdä mitään turhaa. Tarkkana varusteiden kanssa Kizimovin isä oli tunnettu siitä, että hän kiinnitti huomiota jokaiseen yksityiskohtaan hevosen varustuksessa. Kun tallille esimerkiksi tilattiin upouusia satulahuopia koristeellisella logolla, hän leikkasi huovat saksilla satulan mukaisesti. – Varusteiden pitää olla sellaisia, ettei mikään varmasti häiritse hevosta. En esimerkiksi suosittele joustosatulavöitä, jotka puristavat hevosen vatsaa jatkuvasti. Kankikuolaimen ketjun pituus pitää sovittaa hevoselle, ylimääräinen ketju ei saa roikkua ja häiritä sitä. Jokainen pieni osa varusteissa ja sen sopiminen kyseiselle hevoselle pitää tarkistaa. Kuolaimeen Kizimov kiinnittää suurta huomiota. – Kuolaimella voi aiheuttaa eniten kipua hevoselle. Siksi on todella tärkeää, että se on valittu ja sovitettu oikein. Martingaaleja ja erilaisia rintaremmejä Kizimov ei katso hyvällä. – Ratsastaja pukee hevoselle yleensä remmejä kompensoidakseen omia heikkouksiaan. Ei hevosen päätä ole vaikea saada alas, se on sille luontainen asema. Low deep and round -trendi on idioottien keksimä, se ei ole hevoselle luonnollinen tapa kantaa itseään. Hevosen ei pidä liikkua luotiviivan takana. Kizimov painottaa, että hevosen pitää liikkua luonnollisesti. Sen pitää myös liikkua jatkuvasti ja säännöllisesti. – Suuri osa harrastehevosista ovat paksuja ja jäykkiä. Se johtuu siitä, että omistajat ovat keksineet lepopäivän itselleen. Hevonen ei tarvitse yhtäkään lepopäivää, se on kuin hai, joka kuolee, jos se ei liiku. Hevosen pitää liikkua seitsemän päivää viikossa. Jos ratsastaja tarvitsee lepopäivää, se on ratsastajan ongelma. ● Toimittaja Anna-Lena Laurén on Hufvudstadsbladetin ja Dagens Nyheterin Moskovan kirjeenvaihtaja.

KAIKKI HEVOSTEN LIUOSVITAMIINIT –20% KAIKILLE NAHKATUOTTEILLE! EFFAX LEATHER COMBI+ 500 ML 1490 HORSE POWER MSM-LINIMENTTI 1000 ML 1490 EQPRO GASTRO PLUS 700 G -20% 3120 NORM. 18,90 | EFF12293100 (29,80 €/L) NORM. 17,90 | FP413001 NORM. 39,00 | VIF86144 (44,57 €/KG) Nestemäinen nahan puhdistusaine kätevässä spray-pullossa. Puhdistaa, hoitaa sekä estää homehtumista. Tehokas apu nivelille, jänteille ja lihaksille rasituksen jälkeen. Ensin viilentävä, sitten lämmittävä vaikutus. Ruoansulatuskanavan tueksi, hillitsee mahahappoja ja tasapainottaa suoliston toimintaa. Ei täyteaineita. SOLHEDS DERMA 9 LUXURY SHINE&CARE 250/750 ML RACING HEPOLAC 9 KG SUPREME HORSE CARE ARNIKA 1000 ML VIF86152 (3,61 €/KG) NORM. 11,50 | SHC140010 Maittava täydennysrehu tukemaan suoliston toimintaa. Sisältää ProGut®-suolistoparannetta ja thermostabiloitua Acidophilus Lactobacillus -maitohappobakteerikantaa (Zoolac®). Yrttiuute lihasten, nivelten ja jänteiden hoitoon ulkoisesti. Arnika ei ärsytä hevosen ihoa. 1590/2590 NORM. 19,00/32,00 | SOL009250/SOL009 (63,60/34,53 €/L) Suihke karvapeitteen, ihon ja jouhien hoitoon. Kiillon lisäksi kosteuttaa ihoa. Erinomainen klipatuille ja loimitetuille hevosille. Vähentää hilseilyä. 3250 990 TARJOUKSET VOIMASSA28.2.2021 SAAKKA. KAIKKI TUOTTEET SAATAVILLA MYÖS VERKKOKAUPASTA hankkija.fi

#TULEVAISUUDENOSAAJAKSI Hevosalan koulutusta kaustisella yhteishaku 23.2. – 23.3. OPINTOPOLKU.FI Keski-Pohjanmaan ammattiopisto on keskittänyt hevosalan opetuksensa Kaustisen toimipaikkaan, jossa voit suorittaa hevostenhoitajan tutkinnon useassa eri suuntautumisvaihtoehdossa. Yhdistymisen myötä ratsastusopetus siirtyy Perhosta Kaustiselle ja kokonaisuuden myötä muodostuu uusi hevosalan oppimiskeskus, jonka vahvuuksia ovat laadukas koulutustarjonta, aito opiskelijasta välittäminen ja opiskeluturvallisuus. Hevostenhoitajaopinnoissa voit erikoistua ratsutai ravihevosten hoitamiseen, kengittämiseen, valjas- ja nahkatöihin tai hevoskasvatukseen. Hevospalveluohjaajan opinnoissa voit erikoistua hevosharrasteohjaajaksi, ravikouluohjaajaksi, lännenratsastusohjaajaksi, islanninhevosharrasteohjaajaksi tai vikellysohjaajaksi. Perustutkintoon voit yhdistää myös ammattilukio-opintoja. Jatkuvassa haussa voit monipuolisesta valinnaisten opintojen valikoimasta valita itsellesi sopivat opinnot. Voit opiskella esimerkiksi montè-ratsastusta, hevosklinikkaavustamista, karjapaimennusta ja ravikilpailujen C-ajoluvan. Tarjoamme opiskelijoillemme ohjattua käytännön opetusta sekä teoriaopintoja oppilaitoksessa, laadukasta työssäoppimista, joustavia verkossa tapahtuvia opintoja sekä simulaatio-opetusta ravi-, monté- ja ratsastussimulaatiostudiossamme. Huom! Ratsastuksen erikoistumisopinnot tulossa pian hakuun. jatkuva haku www.kpedu.fi #hevosalasydämessä kaustinenkpedu #kpedu Kpedu Kaustinen Keski-Pohjanmaan ammattiopisto www.kpedu.fi hakijapalvelut@kpedu.fi | 040 808 5010 www.kpedu.fi/hevosala, 044 7250 616, info.kaustinen@kpedu.fi @kpedufi

Sosiaalipedagoginen hevostoiminta kaipaa lisää näkyvyyttä Tiina Kuittinen, agrologi AMK ja Outi Virkkula, lehtori, Oulun ammattikorkeakoulu Ulla Leinonen Sosiaalipedagoginen hevostoimin- ta ei ole uusi asia Suomessa. Toimijoita on koulutettu 20 vuotta Kuopion yliopiston ja Ypäjän hevosopiston yhteistyönä. Sittemmin koulutuksen järjestäjiä on tullut lisää. Tiina Kuittisen tekemästä opinnäytetyöstä käy ilmi, että alan toimijoiden tyypillisin ammatillinen tutkinto on sosiaalialan korkeakoulututkinto. Hevosalan tutkintoja toimijoilla oli vähän. Tämä johtunee siitä, että hevosalalle tuli omat perustutkinnot vuoden 2009 tutkintouudistuksessa. Hevosalalta oli hankittu paljon kokemusta joko harrastuksen tai työn kautta. Suurimmalla osalla vastaajista kokemusta oli kertynyt yli 20 vuotta. Sosiaalipedagogista hevostoimintaa toteutetaan monella tavalla. Kyselyyn vastanneilla paikkana oli useimmiten oma talli. Toimintaa tehtiin ryhmä- ja yksilötasolla, ja mukana oli keskimäärin 3–5 hevosta. Sosiaalipedagogisessa asiakastoiminnassa keskityttiin hevosten hoitamiseen, maasta käsin tehtäviin harjoituksiin sekä ratsastukseen. Lisäksi tarjottiin he- vosten talutusta, kärryajelua, hevosten lihashuoltoa, hevosshiatsua, läsnäolo- ja rentoutusharjoituksia, agilitya ja metsämieliratsastusta. Asiakasryhmät ovat pääsääntöisesti lapsia ja nuoria. Ikäihmisille tarjottiin varsin vähän toimintaa. Suurin osa asiakkaista hakeutui hevostoimintaan itse. Merkittävin lähettävä taho oli sosiaali- ja terveysalan kuntayhtymä. Myös lastensuojelun kautta tuli asiakkaita. Kilpailutettuja kuntoutus- ja terapiapalvelusopimuksia käytettiin todella vähän. Tiivistä yhteistyötä kannatettiin Yhteistyötä kuntien ja Suomen Ratsastajainliiton toivottiin enemmän ja säännöllisemmäksi. Tärkeimpänä muotona esitettiin toiminnan tunnettavuuden lisääminen kuntasektorilla ja hevosalalla. Konkreettisia ehdotuksissa esille nousivat etenkin yhteistyö liiton kanssa. Lisäksi toivottiin, että kunnat satsaisivat nykyistä enemmän ennaltaehkäisevään toimintaan lasten ja nuorten kohdalla. Myös pienten yrittäjien asemaa haluttiin tasavertaiseksi kilpailutuksessa isompien toimijoiden kanssa. Ratsastajainliitolta toivottiin, että sosiaalipedagoginen hevostoiminta saisi näkyvyyttä mm. tutkimustulosten, talliesittelyjen ja oman laatumerkin muodossa. Lisäksi toivottiin yhteisiä materiaaleja, kuten valmiita sopimuspohjia, sekä neuvontapalveluja hevostoiminnan tekijöille. Sosiaalipedagogisella hevostoiminnalla nähtiin tärkeä rooli syrjäytymisen ehkäisyssä ja sosiaalisen kuntoutuksen tukemisessa eri puolilla Suomen. Toiminta kohdentuu erityisesti lapsiin ja nuoriin, ja sitä olisi syytä kehittää myös ikäihmisille. ● Oulun ammattikorkeakoulussa tehdyssä opinnäytetyössä selvitettiin sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ja kuntien välistä yhteistyötä Suomessa kyselyn pohjalta. Kysely lähetettiin viime vuonna 150 sosiaalipedagogista hevostoimintaa tarjoavalle toimijalle, vastaajia oli 32 toimijaa. Selvityksessä saatiin tarpeellista tietoa alalla toimivista palveluntarjoajista, toiminnan laadusta ja yhteistyöstä. HIPPOS 1 • 2021 77

Suomen Ratsastajainliitto ry Finlands Ryttarförbund rf ratsastus.fi suomenratsastajainliitto ratsastajainliitto ratsastajainliitto ratsastus_fi YHTEYSTIEDOT Toimisto Ratsastajainliiton toimisto on suljettu kävijöiltä toistaiseksi, mutta palvelemme teitä edelleen puhelimitse ja sähköpostitse. Mikäli sinulla on tarve asioida henkilökohtaisesti, ota yhteys ennakkoon asian järjestämiseksi. Käyntiosoite Valimotie 10 00380 Helsinki Sähköpostit: ratsastus@ratsastus.fi Muut sähköpostit muodossa etunimi.sukunimi@ratsastus.fi, ellei toisin mainittu. Jukka Koivisto toiminnanjohtaja 040 592 2721 Sonja Holma päätoimittaja,Hippos-lehti 040 5600 225 Kati Hurme viestinnän asiantuntija 040 620 3001 Jutta Koivula urheilujohtaja 040 716 0831 Emmi Kupiainen koulutus- ja tapahtumakoordinaattori 045 122 5772 Minttu Kuusisto kilpailuassistentti 040 154 9554 Ulla Nurmi projektipäällikkö 050 3399 679 78 HIPPOS 1 • 2021 Minna Peltonen tallitoiminnan kehittäjä 0400 231 662 Salli Saarela kilpailutoimen koordinaattori 040 610 6514 Sari Siltala seurapalvelukoordinaattori 09 2294 5249 Tuula Tella IT-päällikkö 050 5228 622 Anna Wessman seuratoiminnan kehittäjä 040 5537513 Tallineuvojat Antti Heikkilä 040 5294 975 Rosali Kivitie 0400 386 647 Tero Kortelainen 040 741 4978 Tarkemmat tiedot ja vastuualueet: ratsastus.fi/yhteystiedot Ulkopuoliset palvelut Kilpailulaitteistot T:mi Hallahuhta /Kari Tuominen 0500 470 392 myynti@hallahuhta.fi Talous Rantalainen Oy talous@ratsastus.fi SRL:N HALLITUS JA VASTUUALUEET 2021 Marjukka Manninen, puheenjohtaja Yhteiskuntasuhteet, talous, huippu-urheilun johtoryhmä Osmo Metsälä, varapuheenjohtaja Koulutusvaliokunta, kouluratsastus ja pararatsastus Carina Nyholm Talous, alueiden puheenjohtajisto, seuratoiminta Salla Varenti Ammatillinen koulutus ja oppilaitosyhteistyö, tallitoiminta, esteratsastus ja vikellys Terhi Koipijärvi Reilu Peli, matkaratsastus ja askellajiratsastus Kari Kallonen Yhteistyökumppanit, ammatillinen koulutus ja oppilaitosyhteistyö, valjakkoajo, lännenratsastus Aki Karhapää Valtakunnallinen valmennuskeskus ja kenttäratsastus ALUEIDEN PUHEENJOHTAJISTO 2021 Pohjanmaa Pirjo Tammel, puheenjohtaja Lounais-Suomi Tarja Järviö Hippos-lehti mediamyynti Saarsalo Oy Etelä-Suomi Anne Waldén Santeri Selin myyntipäällikkö 044 23 80 511 santeri.selin@saarsalo.fi Häme Marissa Henttinen Riku Suuriniemi myyntiryhmäpäällikkö 040 70 88 564 riku.suuriniemi@saarsalo.fi Kaakkois-Suomi Titta Ahola Ilmoitusaineisto aineistot@saarsalo.fi Pohjois-Suomi Olli Niskasaari Ulkoasu ja tuotanto TK Mediatalo Luottamustoimijoiden yhteystiedot: ratsastus.fi/srl/organisaatio Itä-Suomi Sanna Ruotsalainen Keski-Suomi Heidi Leiniäinen

KOLUMNI Sääntöjen sitomaa Säännöt, ne viheliäät ja asioita rajoittavat, mutta toisaalta niin turvalliset pykälät, jotka määrittelevät monia asioita. Toiset rakastavat lukea sääntöjä, toisille taas ne ovat pahinta pakkopullaa ikinä. Äänikirjan muodossa ne saattaisivat vielä mennä lumenluonnin ohessa. Miten meillä menisi ilman sääntöjä? Sanoisin, että aika heikosti. Kaikki tekemämme kuitenkin lopulta perustuu sääntöihin. Hevosen hyvinvointi on kaiken lähtökohta. SRL:n säännöt pyrkivät luomaan edellytykset mahdollisimman hyvään hevosurheiluun. Kilpailuja ei olisi ilman sääntöjä. Yksinkertaisimmillaan pelkästään voittajan valinta olisi mahdotonta ilman sääntöjä. Sääntöjä ei ole luotu vaikeuttamaan ratsastusurheilua, vaan takaamaan hevosen hyvinvointi ja reilu peli kaikille. Tämän vuoden yleiset säännöt ovat kokeneet suuren myllerryksen, mikä johtuu viimevuotisesta FEI:n kurinpitosääntöjen uudistuksesta. Yleiset säännöt kannattaakin lukea ajatuksella läpi. Suurimpia muutoksia listatakseni: – Säännöissä on muutettu systemaattisesti sana ”urheilija” korvaamaan ”kilpailija”. – Tiettyjen rikkeiden rangaistusskaalat, kuten toimintakiellot ja sakot, esitetty esimerkinomaisesti taulukkona lievästä enimmäisrangaistukseen. – FEI:n Ratsastusurheilun antidopingsäännöstön ja Hevosten kielletyn lääkinnän säännöstön (EADCM) tuomat muutokset on käännetty suomeksi ja julkaistu. – Hevosen sopimattoman kohtelun kriteerit on tarkennettu FEI:n määräysten mukaisiksi. – Rokotusmääräykset muuttuivat. Hevosten tulee olla rokotettuja myös seurakilpailuissa. – Osa IX Oikeusturva- ja kurinpitosäännöt tarkennettu kokonaisuudessaan vastaamaan FEI:n sääntöjä. – Rikkomuksiin on lisätty myös eettisen säännöstön rikkomukset. Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisempänä julkaistiin eettinen säännöstö KS I:n liitteenä. Siihen kannattaa tutustua huolella. Asiat eivät ole uusia, mutta nyt ne on kirjattu ylös pohjana FEI:n eettiset säänöt. Myös eettisen säännöstön rikkomus voi johtaa kurinpitotoimiin. Jos olet kilpailija tai toimihenkilö, lue huolella läpi sekä yleinen osa että oman lajisi säännöt. Säännöt muuttuvat vuosittain, kaikkea ei voi toki muistaa ulkoa. On kuitenkin tärkeää tietää, mistä tarvittava tieto löytyy. Seurat järjestävät myös vuosittain sääntökoulutuksia. Tehdään hevosurheilusta osaltamme mahdollisimman mielekästä, niin kilpailijoille kuin toimihenkilöillekin. Arvostetaan toistemme tekemää työtä. Hyvää alkanutta vuotta kaikille, ollaan ihmisiksi! Ulla Nurmi sääntövaliokunnan puheenjohtaja P.S. Kaikki säännöt löytyvät osoitteesta ratsastus.fi/materiaalit HIPPOS 1 • 2021 79

Jäsenvakuutuksesi on nyt verraton Pohjola Sporttiturva Pohjola Sporttiturva varmistaa hyvän hoidon ja nopean paluun harrastuksesi pariin • Hoitokuluja korvataan 4 000 € asti myös silloin, kun loukkaantuminen ei aiheudu ulkoisesta tekijästä. • Kiinteä 100 € omavastuu – ei ikäviä yllätyksiä vahingon sattuessa. • Fysikaalista hoitoa korvataan polvi- ja olkapäävammoissa myös silloin, kun sitä määrätään leikkaushoidon sijasta. • Vahingon sattuessa saat nopean avun Pohjola Terveysmestari -palvelusta joka päivä klo 7–23. Terveysmestariin saat yhteyden Pohjola Sairaala -sovelluksella ja numerosta 0100 5225. • Kun aloitat hoitosi Pohjola Terveysmestarin kautta, terveysmestari hoitaa puolestasi vahinkoilmoituksen ja saat usein samalla myös korvausratkaisun, jolloin maksat lääkärissä vain omavastuun ja me huolehdimme lopusta. Nosta hoitokuluraja 15 000 € asti ja hanki turva myös kypärälle Voit korottaa jäsenmaksuusi sisältyvän vakuutuksen korvausmäärän 15 000 € asti ja saat myös 100 € vakuutuksen kypärällesi vain 30 € vuosihinnalla. Hyödynnä myös SRL:n etu – jäsenenä saat 10 % alennuksen Pohjolan hevosvakuutuksesta. Lue lisää osoitteessa: ratsastus.fi/vakuutus Vakuutuksen myöntää Pohjola Vakuutus Oy. Pohjola Terveysmestari -palvelun tuottaa Pohjola Sairaala Oy.